initial commit of ebook 13308HEADmain

6 files changed, 7826 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/13308-0.txt b/13308-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..774fecb
--- /dev/null
+++ b/13308-0.txt
@@ -0,0 +1,3709 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13308 ***
+
+TUKKIJOELLA
+
+Nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+Teuvo Pakkala
+
+
+1899.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+TURKKA   |
+TOLARI   |
+HUOTARI  | _tukkilaisia_
+KASURI   |
+OTERMA   |
+
+MAIJA, _kaupustelija_
+PIETOLA, _talokas_
+KATRI, _hänen tyttärensä_
+ANNI, _mökintyttö_
+RÄTTÄRI
+PÖLHÖ-KUSTAA, _lyhytjärkinen poika_
+PORO-PIRKKO
+PAHNA-MAIJA
+LEENA
+KARJAPIIKA
+
+_Tukkilaisia ja kylän tyttöjä_
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
+
+_Pirtti kalustoineen. Kaksi ovea, joista toinen, kamarin ovi,
+laudoituksella peitetty_.
+
+
+KATRI _talouspuuhissa_.
+
+ANNI _vasu käsivarrella tulee pirttiin_. Päivää, Katri. Onko isäsi
+kotona?
+
+KATRI. Meni käymään Tanelin mökillä. Olisi pitänyt jo tulla, mutta on
+kai jäänyt taas uskonasioista kinastelemaan.
+
+ANNI. Olisin kysynyt jauhoja.
+
+KATRI. Mutta tällä kertaa tuskin on puuroksikaan.
+
+ANNI. Tarvitsisinkin enemmältä. Aion leipäkauppaa tukkilaisille.
+
+KATRI. Niitä alkaa jo tulla.
+
+ANNI. Melkein joka talosta kuuluu laulua ja soittoa. Eikö ole teille
+yrittänyt?
+
+KATRI. Kävi äsken muuan, mutta kun kuuli, että tämä on Pietola, niin
+lähti hyvästiä sanomatta. (_Nauraa_) Äsken Tolari kertoi, että viime
+kesänä oli ollut täällä tukkijoella muuan poika sieltä, jonne Heilala
+muutti. Sitä oli Heilala lähtiessä neuvonut, että jos satut sellaiseen
+taloon, jossa miehen nenä rupeaa tuhahtelemaan, kun kuulee, että olet
+tukkilainen, niin lähde heti lipettiin. Poika ei ollut koko kesänä
+uskaltanut mennä mihinkään taloon ensin lapsilta tai piioilta
+tiedustelematta, onko talossa mies, jonka nenä tuhahtelee.
+
+ANNI. Jos minä olisin sinun sijallasi, Katri, niin minä antaisin isän
+nenän tuhista, minkä tuhisisi, ja valitsisin isännäksi jonkun reippaan
+pojan tukkilaisista.
+
+KATRI. Valitse sinä itsellesi!
+
+ANNI. Köyhällä tytöllä, jolla lisäksi on elätettävänä kivulloinen äiti,
+ei ole mies niin otettavissa. Mutta suuren, rikkaan talon ainoalla
+tyttärellä on varaa valita.
+
+KATRI. Silloinpa ei ole pienen rahan tarve.
+
+ANNI. Katri, Katri, ylpeys käy lankeemuksen edellä.
+
+PIETOLA (_tulee pirttiin päällystakki yllä_). Se oli sotaa! Ja
+lähtiessäni tunsin, että jotakin roiskahti selkääni. (_Kääntyy_) Mitä
+siellä on?
+
+KATRI. Koko selkä piimässä! (_Auttaa riisumaan ja vie takin ulos_.)
+
+ANNI. Mitä sotaa se sitten oli?
+
+PIETOLA. Uskonsotaa. Tanelin pirtti oli akkoja täynnä, ja ne minut
+edestä jumalansanalla mustasivat ja takaa jumalanviljalla valkaisivat.
+Mikä siinä on, että ne minuun takertuvat kuin takkiaiset, missä vain
+näkevät?
+
+ANNI. Ne teitä rakastavat.
+
+PIETOLA. On rakkautta roiskia piimällä!
+
+KATRI (_tulee pirttiin_). Tuleeko Taneli uunia korjaamaan?
+
+PIETOLA. Kirkonkylälle oli haettu. Menepä sinä kysymään Perälän Erkkiä.
+
+ANNI. Mutta älä, hyvä ihminen, lähde tuollaisilla saapasrähjillä!
+
+PIETOLA. Oli sekin, kun ei saatu suutaria. Pitää kirkolla käydessä ostaa
+kauppiaalta kengät.
+
+ANNI (_ottaa vasusta kengät_). Tuossa ovat minun kenkäni, jotka olivat
+paikattavina. Ovat nämä kuitenkin somemman näköiset kuin tuollaiset
+saapaslottanat.
+
+KATRI. Kyllä minä Erkin mökille näinkin vältän.
+
+ANNI. Mutta voi sattua joku pulska tukkipoika.
+
+KATRI. Ei vie rinnastani rauhaa! (_Menee_.)
+
+PIETOLA. Niinpä tosiaan!
+
+ANNI. Ei sitä tiedä, mikä tauti tapaa, mikä kuolema kohtaa.
+
+PIETOLA. Ei tuolla taipaleella ainakaan rakkaudentauti.
+
+ANNI. Mikä ettei? On liikkeellä paljon poikia!
+
+PIETOLA. Ei Katri välitä.
+
+ANNI. Pojistako? Niin kuin kaikki tytöt alkaen siitä koko maailman
+Eeva-vainajasta.
+
+PIETOLA. Mutta tukkilaisista.
+
+ANNI. Niissä on pulskia, reippaita poikia.
+
+PIETOLA. Ja miehekseen mitä sattuu.
+
+ANNI. Molempaa: hyvää, huonoa. Niin kuin talollisissakin.
+
+PIETOLA. Miksei talollisissakin niin kuin kaikensäätyisissä. Mutta mistä
+kuleksijan tietää, mikä on miehekseen? Mitä miellyttävämpi, sitä
+suurempi voi olla veijari. Niin kuin muuan Iska-niminen poika, joka
+muutamia vuosia sitten--
+
+ANNI. Pietolan Iska?
+
+PIETOLA. Sillä nimellä sitä sanottiin ja vieläkin mainitessa
+sanotaan--kun asuskeli meillä. Poika kuin Siionin virsiä kaupitteleva
+herranenkeli ja puheissaan kuin itse rehellisyys, mutta sellainen
+veijari, ettei maailmassa parempaa. Ei sitä isäntää meidän kylässä,
+jolta ei jotain petkuttanut, ja tuskin sitä tyttöä, joka ei--
+
+HUOTARI (_tulee pirttiin_). Rauha ja rakkaus ja kaikellainen siunaus
+tähän taloon.
+
+PIETOLA. Ken vieras? En tunne.
+
+HUOTARI. Heikki Anselmi Huotari. Kunniallinen mies. (_Annin puoleen_)
+Avioliittoon esteetön.
+
+PIETOLA. Sinunko tuttujasi tämä nuorimies?
+
+ANNI. Ei ole.
+
+HUOTARI. Vannomatta paras. Neitsyt voi olla minun kylkiluustani.
+
+ANNI. Jospa siitä ei olekaan tehty neitsyttä, vaan leskivaimo.
+
+HUOTARI. Henki sanoo, että teidän kaltaisenne impi. (_Laulaa_.)
+
+    Sen on silmät kuin taivaalla tähdet
+      ja varsi kuin elämänlanka.
+    Ei niin kaunista tyttöä luulis
+      maailmassa olevankaan.
+
+PIETOLA. Oletko renkimiehiä?
+
+HUOTARI. Renki ei ole ihminen. Mutta tukkipoika!
+
+PIETOLA. Tukkipoika?
+
+HUOTARI (_laulaa_).
+
+    Hei tukkipojat ei turvetta kaiva,
+      ne sinisiä selkiä seilaa.
+    Tukkipojall' on tuska ja vaiva
+      muistella montako heilaa.
+
+PIETOLA. Lähde nyt ja kiireellä hakemaan kylkiluutasi! (_Tarttuu
+niskaan ja taluttaa ulos_.)
+
+ANNI (_nauraa_). Tietää yrittäneensä väärään penkkiin!--Mutta nyt minä
+sinuakin, ukko, vähän kiusaan!
+
+PIETOLA (_tulee pirttiin_). Minä alussa luulin sitä ihmiseksi!
+
+ANNI. Ja olikin kunnon ihminen!
+
+PIETOLA. Mistä sinä sen tiedät? Ethän häntä tuntenut?
+
+ANNI. Minähän näen heti nenästä miehen, mihin kelpaa. Eikö ollut
+erinomainen renki sekin poika, jonka teille viime vuonna toimitin?
+
+PIETOLA. Oli kyllä. Sinun olisi pitänyt se ottaa mieheksesi.
+
+ANNI. Miehekseni? Niinkö teidän mielestänne, että joka kelpaa Pietolaan
+rengiksi, välttää Köyhänlesken Annille mieheksi? Oho, ei sentään!
+
+PIETOLA. Enhän minä sitä meinaa.
+
+ANNI. Mitä te sitten puhutte?
+
+PIETOLA. Tarkoitan vain sitä, mitä olen jo ennen sanonut, että kun
+ottaisit miehen, niin voisitte ruveta asumaan sitä mökkiä ja silloin
+eläisitte puutteetta. Minun on sääli teitä, varsinkin äitiraukkaasi.
+
+ANNI. Tuo Huotari olisi ollut kunnon poika ja sopiva mies minulle.
+
+PIETOLA. No, ota hänet, ota!
+
+ANNI. Ota nyt, kun poika parka pakoon painaa minkä kintuista lähtee! Vai
+tarkoitatteko, että minun pitäisi lähteä juoksemaan jälkeen huutaen:
+Huotari, Huotari, elä mene, minä otan sinut miehekseni! Olisitte ottanut
+hänet kasakkamieheksi. Ei kaksi eikä kolmekaan olisi ollenkaan liikaa!
+Kaikki työt ovat jälessä. Eikä teillä ole kuin tuo laiska renki
+Pekka.--Teiltä, Pietola, on isännän silmä mennyt umpeen ja tarmo
+lamautunut!
+
+PIETOLA. Emännän kuoltua elämäni muuttui niin tyhjäntuntoiseksi, että
+olen haluton kaikkeen. Ei ole ajatusta eikä muistia töissäni ja
+toimissani. Minulla on vain yksi miete, että minkä synnin takia minua
+rangaistaan alituisilla onnettomuuksilla. Minun elämäni on muuttunut
+vaellukseksi vitsausten tiellä. Yhdestä kun pääsen, niin on toinen
+edessä.
+
+ANNI. Mikä teitä nyt hätistää?
+
+PIETOLA. Se Pölhö-Kustaa kuuluu sanovan, että minä olen ottanut hänen
+äitinsä rahat.--Lähden kirkolle. Siellä se kuuluu olevan Pölhö-Kustaa.
+Saan omin korvin kuulla, mitä hän juttelee.
+
+ANNI. Minulla oli asiana kysyä jauhoja, mutta ei kuulu teillä olevan.
+
+PIETOLA. Missähän Tolari?--Hae hänet ja sano, että menisi myllyyn.
+(_Menee_)
+
+ANNI (_yksin_). Lieneekö Tolari kotosalla? On tainnut mennä tapaamaan
+tukkilaisia. (_Huomaa ikkunasta_.) Mutta tuossahan tulee Pölhö-Kustaa.
+Nythän se asia selviääkin.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_pussi kainalossa tulee pirttiin_). Päivää. Onko Pietola
+kotona?
+
+ANNI. Mitä sinulla on Pietolalle asiaa?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Saitko tietää? Etpä saanutkaan! Ähäs kutti!
+
+ANNI. Minä menen käskemään Pietolan tänne. (_Menee_).
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_yksin, ottaen pussista nauhalla käärityn kengän_). Siinä
+on äidiltä viimeiset terveiset Pietolalle, että hyvä Pietola ottaisi
+Kustaa raukan pojaksi.
+
+PIETOLA (_tulee pirttiin_). Sinäkö kuulut sanovan, että minä olen
+ottanut äitisi rahat?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Pietola on ottanut äidin rahat, Jumala rankaisee Pietolaa.
+
+PIETOLA (_ottaa ruoskan_). Sanotko vielä, että minä olen ottanut?
+
+RÄTTÄRI _tulee pirttiin_.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA _juoksee ulos kirkuen_.
+
+PIETOLA. Rättäri! Kuin ilmestys!
+
+RÄTTÄRI. Isäntä näyttää olevan tuimalla tuulella!
+
+PIETOLA. Tuo poika sanoo minun ottaneen hänen äitinsä rahat.
+
+RÄTTÄRI. Kuulutte käyneen Sysi Pertun leskivainajan luona hänen
+sairastaessaan kuolemaansa.
+
+PIETOLA. Oli pyytänyt minua tulemaan.
+
+RÄTTÄRI. Mitä varten?
+
+PIETOLA. En tiedä. Eikä tajunnut tälle maailmalle, kun olin siellä.
+
+RÄTTÄRI. Ja sairaan luona ei ollut muita kuin te ja tuo poika, joka
+sanoo teidän ottaneen rahat.
+
+PIETOLA. No, perhana! Minunhan täytyy itsenikin uskoa, että minä olen ne
+ottanut!
+
+RÄTTÄRI. Mutta teillä on se, jota kukaan ei voi teiltä ottaa ja jota
+korkea oikeus ei voi kenellekään antaa: puhdas omatunto.
+
+PIETOLA. Se on tosi.--Mutta jos nimismies nostaa jutun, niin miten minun
+käy?
+
+RÄTTÄRI. Minä kiellän nimismiestä, virkansa menettämisen uhalla. Hänellä
+on kaikellaisia virkasyntejä. Saatte olla huoleti.
+
+PIETOLA. Minnekähän ne rahat ovat joutuneet?
+
+RÄTTÄRI. Sehän piti rahojaan kengässä, jonka kätki milloin mihinkin.
+
+PIETOLA. Ja joskus maailman aikana löytyy aarteena!
+
+RÄTTÄRI. Ja voipipa löytyä piankin.
+
+PIETOLA. Miten sinä osuit meille tulemaan, kun et ole koskaan ennen
+käynyt?
+
+RÄTTÄRI. Ei ole tullut käydyksi, kun Pietolassa vihataan uskovaisia yhtä
+paljon kuin tukkilaisia.
+
+PIETOLA. En voi suvaita omavanhurskaita, jotka ylistellen omaa
+autuuttaan tuomitsevat muita. Äsken viimeksi tuolla Tanelin pirtissä
+Poro-Pirkko ei uhannut päästää vaimovainajatani taivaaseen. Sanoin,
+ettei hän Poro-Pirkon taivaaseen haluakaan. Piimällä kastoivat minut ja
+uhkasivat Jumalan rangaistuksella Pertun leskivainajan rahoista.
+
+RÄTTÄRI. Aikomukseni ei ollut tulla puhumaan uskonasioista. Korhonen
+pyysi minua ohimennen kulkiessani jättämään teille nämä paperit. Hän
+näyttää vaativan maksettavaksi sen lainan, jonka olette ottanut talonne
+palon jälkeen.
+
+PIETOLA. Vaatii maksettavaksi nyt? Mistä minä yhtäkkiä sieppaan rahat,
+kun on niin huono aika?
+
+RÄTTÄRI. Ja sanomalehdissä kirjoitetaan, että yhä vain tiukkenee.
+
+PIETOLA. Minun ei olisi tarvinnut lainaa ottaa, jos olisin taloni
+uudistellut vähitellen. Niin oli aikomukseni. Mutta Korhonen, Amerikan
+rikas, tuli ja tyrkytti rahojaan, niin ajattelin, että nostan palaneen
+taloni sijalle heti entistä ehomman.
+
+RÄTTÄRI. Minä puhun Korhoselle ja sanon, ettei hän nyt saa vaatia velkaa
+maksettavaksi.
+
+PIETOLA. Välittäneekö tuo, kun ei ole uskonveljiäsi.
+
+RÄTTÄRI. Kyllä minun sanaani kuuntelevat muutkin kuin uskovaiset.
+
+PIETOLA. Lähdetään tuonne kamarihuoneisiin.
+
+TOLARI _tulee pirttiin_.
+
+RÄTTÄRI. Päivää, Tolari.--Tämä Tolari se Pietolassa aina talvehtii kuin
+karhu pesässään.
+
+PIETOLA. Meillehän se on kotiutunut.--Kuule, Tolari, sinusta minä
+saankin kesärengin.
+
+TOLARI. Mutta ottiatuota--kun ottiatuota--
+
+PIETOLA. Minä ymmärrän. On kuulunut tukkilaisten ääniä, niin on into
+noussut. Aiot taas tukkijoelle?
+
+RÄTTÄRI. Tolari, vanha tukkipoika, pölkyn selkäänhän se tahtoo
+kuoliakin.
+
+PIETOLA _uhkaavasti katsoo Tolaria, sitten menee_.
+
+RÄTTÄRI. Kai sinä, Tolari tiedät, että minä olen maksanut Pertun
+leskivainajalle sen lainan, jossa sinäkin olit todistajana?
+
+TOLARI. Kyllä minä ottiatuota. Tolvas-Liisa sanoi terveisiä
+leskivainajalta, että Rättäri on kuitti.
+
+RÄTTÄRI. Niin että tiedät sen maksetuksi.--No, vieläkö rovasti on
+vaatinut sinua rippikouluun?
+
+TOLARI. Ei ole ottiatuota.
+
+RÄTTÄRI. Minä sanoin rovastille, että ei saa vanhaa miestä kiusata. Eikä
+se sinua enää häätyytä. (_Menee_)
+
+TOLARI (_yksin_). Hyvä mies tuo rättäri. Ja oli hyvä, kun sattui, niin
+ei Pietola kovin ottiatuota. Mutta pitää joutua, muuten ottiatuota.
+(_Kokoilee tavaroitaan_.) Olisinhan minä Pietolassa ottiatuota siihen
+asti kun ottiatuota. Mutta hyvä oli näin--
+
+ANNI (_tulee pirttiin_). Täällähän se on Tolari. Sinun pitää heti mennä
+myllyyn.
+
+TOLARI. Minä itse saan myllyä, jos en ottiatuota. (_Etsii jotakin_.)
+Missä hiidessä on ottiatuota?
+
+ANNI. Mitä sinä touhuat?
+
+TOLARI (_löytää housut_). Tuossa on ottiatuota. (_Sulloo housut
+konttiin, jonka panee ovensuuhun_.)
+
+ANNI. Onko sinulla taas tullut Pietolasta kesäero?
+
+TOLARI. Ja kiireellä. Nenä jo tuhisi. Ja se on paha merkki, silloin on
+parasta korjata luunsa. (_Menee pöydän ääreen penkille istumaan
+lueskellen rahojaan_.)
+
+MAIJA (_laukku selässä ja myttyjä käsissä tulee pirttiin_). Hyvää
+päivää.
+
+ANNI. Mistä vieras?
+
+MAIJA. Rantamailta. Lähdin tänne tukkijoelle kaupustelijaksi.--Tietenkin
+olette talon tytär?
+
+ANNI. Vieras vain.
+
+MAIJA (_menee Tolarin luo_). Saisikohan talossa asuntoa joksikin aikaa?
+
+TOLARI. Ottiatuota?
+
+MAIJA. Mitä isäntä sillä meinaa?
+
+TOLARI. Meinaatko sinä ottiatuota?
+
+MAIJA. Sitä minä meinaan.
+
+TOLARI. Mitähän sinä meinaat?
+
+MAIJA. Missä emäntä?
+
+TOLARI. Ei ole emäntää.
+
+MAIJA. Leskimieskö olette?
+
+TOLARI. En minä leskimies.
+
+MAIJA. Vai vanhapoika! Minkävuoksi elätte vanhanapoikana?
+
+TOLARI. Minäkö?--Minä en ole ottiatuota--
+
+MAIJA (_Annille_). Mitähän se sillä meinaa?
+
+ANNI. Sitä se viimeksi, ettei ole akkalupaa.
+
+MAIJA. Rippikoulun käymätön?--Mikä talo tämä on?
+
+ANNI. Pietola.
+
+MAIJA (_lähestyen Tolaria_). Pietola! Se talo, jossa ei suvaita
+tukkilaisia?
+
+PIETOLA _tulee pirttiin_.
+
+TOLARI (_yrittää lähtemään_). Ottiatuota!
+
+MAIJA. Päällekö aiot? (_Lyö mytyllä_.)
+
+TOLARI (_yrittää uudelleen_). Ottiatuota!
+
+MAIJA (_lyö molemmilla mytyillä_). Siinä minä annan sinulle ottiatuota.
+
+TOLARI _kaatuu ja hiipii pois pirtistä_.
+
+PIETOLA. Kuka tämä reipas eukko?
+
+MAIJA. Tyttö minä olen. Maija Rivakka. Oletko sinä tukkilainen?
+
+PIETOLA. Minkä vuoksi sinä vihaat tukkilaisia?
+
+MAIJA. En minä tukkilaisia vihaa!
+
+PIETOLA. Minkä vuoksi kuritit tuota Tolaria?
+
+MAIJA. Tukkilainenko se oli? Herranen aika! Mikä sen nimi?
+
+PIETOLA. Tolari eli puurosaapas.
+
+MAIJA (_rientää ulos_). Tolari Puurosaapas! Se oli erehdys. Minä luulin
+sinua isännäksi.
+
+PIETOLA. Vai isännälle se olikin tarkoitettu tuo selkäsauna! (_Nauraa_)
+Minä alan rakastaa tukkilaisia, jos näin lystiä jatkuu.
+
+ANNI. Mutta minä teidän sijallanne en nauraisi. Talossa ei ole jauhoja
+puuroksikaan. Ja karjakko kiroilee navetassa, että lattia lainehtii: ei
+ole lehmille heiniä.
+
+PIETOLA. Missä Pekka?
+
+ANNI. Sitä tuskin tietää Pekka itsekään!--Ja kuka myllyyn?
+
+PIETOLA. Lähtisin itse, mutta rättäri on vieraana.
+
+ANNI. Rättäri Pietolassa ja vieraana?
+
+PIETOLA. Oli onnenpotkaus että tuli. Sain hyviä neuvoja ja apua. Hän on
+varma, että Pertun leskivainajan rahat löytyvät.
+
+ANNI. Rättäri tosiaan voi tietääkin. Hänellä oli leskivainajalta
+tuhannen markan laina, jossa minäkin olin todistajana ja Tolvas-Liisa
+toisena.
+
+PIETOLA. Niin kertoi rättäri. Mutta hän on maksanut velkansa.
+
+ANNI. Vai niin.
+
+PIETOLA. Kiehautapa sinä kahvia, kun Katri ei sattunut kotia.
+
+ANNI. En rupea millekään. Lupasi ruveta riitelemään kotitaloani takaisin
+Korhoselta, mutta itse ostikin sen.
+
+PIETOLA. Tottapa ei käynyt riiteleminen. Rättäri tuntee lainpaikat.
+Kehutaan taitavammaksi kuin moni tuomari.
+
+ANNI. Ja minä uskon, että rättäri yllytti Korhosta ryöstämään meiltä
+talon ostaakseen sen helpolla.
+
+PIETOLA. Väärin sinä tuomitset rättäriä. Hän on hyväsydäminen mies ja
+rehellinen uskovainen.
+
+ANNI. Ja hänen äitinsä rehellinen noita-akka! Kuin suustaan sylkenyt
+poikansa.
+
+PIETOLA. Riittää! Ei puolta sanaa pahaa rättäristä minulle. (_Menee_.)
+
+ANNI (_yksin_). Eipä tainnut olla alutonta Tolvas-Liisan puhe, että
+rättäri on vielä Pietolassa isäntänä. (_Kurkistaa oven laudotuksen
+raosta_.) Siellä se istuu autuaan hymyilevänä perimmäisessä kamarissa.
+
+KATRI (_tulee pirttiin_). Anni kuule!
+
+ANNI. Jopa sinun poskesi hohtavat! Ja olet hätäinen. Mitä sinulle on
+tapahtunut?
+
+KATRI. Mene sinä sanomaan hänelle. Hän tulee tuolla kujalla.
+
+ANNI. Kuka?
+
+KATRI. Muuan tukkilainen. Minä sanoin, että tässä talossa on äkäinen
+isäntä, niin kysyi: »Tuhiseeko nenä?»
+
+ANNI. Niinkö! Poika siis on Heilalan mailta.--Ja sinä sanoit että
+tuhisee?
+
+KATRI. En minä sanonut.
+
+ANNI. Sanoit, että tämä on Pietolan talo?
+
+KATRI. En sanonut.
+
+ANNI. Et ole sanonut mitään! Minkä vuoksi?
+
+KATRI. Mene sinä, Anni, selittämään, sinä osaat paremmin kuin minä.
+Mene, Anni kulta, voi rakas Anni, mene. Minä pyydän ja rukoilen.
+
+ANNI. Taitaakin olla tulossa poika, joka uhkaa »viedä rinnastasi
+rauhan».
+
+KATRI (_käytyään katsomassa akkunasta_). Nyt se tuli.
+
+ANNI. Onneksi olkoon!
+
+KATRI _vetäytyy uunin suojaan_. ANNI _rupeaa toimessa kirnuamaan_.
+
+TURKKA (_länget käsivarrella tulee pirttiin_). Hyvää päivää.
+
+ANNI. Jumal'antakoon.
+
+TURKKA. Tässä talossa ei näytä olevan poikia.
+
+ANNI. Eikä tyttäriäkään kuin yksi.
+
+TURKKA (_pantuaan länget naulaan tulee Annin luo_). Mikä nimi?
+
+ANNI. Joka arvaa, saa puolet.
+
+TURKKA. Puolesta en huoli. Jos minä joskus tytön otan, sen pitää olla
+minun sormenpäitään myöten.
+
+ANNI. Mikä sinä sitten olet miehiäsi?
+
+TURKKA. Tukkipoika.--Tässä talossa ei muka suvaita tukkilaisia, sanoi
+teidän piikatyttö.
+
+ANNI. Mikä piikatyttö?
+
+TURKKA. En tullut nimeä kysyneeksi. Oli miellyttävän näköinen
+tyttölapsi.
+
+ANNI (_osottaen Katria_). Oliko se tuo piikatyttö?
+
+TURKKA. Täällähän se on se losusaapas! (_Annin puoleen_) Taidatte maksaa
+niin huonon palkan, ettei tyttö raukka saa kenkiä jalkaansa.
+
+ANNI. Talostahan sille olisi kengät tuleva, mutta ei ole saatu suutaria.
+
+TURKKA. Huono isäntä. Näkee kaikesta.
+
+ANNI. Ei saa kovin moittia. Leskimies ja pian ikämies, haluton ja
+väsynyt.
+
+TURKKA. Mutta! (_Pyöräyttää Annia olkapäistä_.) Minkä vuoksi ei ole
+nuorta isäntää? Sulhanen kumminkin on?
+
+ANNI. On tarjolla.
+
+TURKKA. Sepä hyvä.
+
+KATRI. Kuka se on?
+
+ANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa.
+
+TURKKA. Tuoko on kamarin ovi?
+
+ANNI. Tässä paloi talo perustuksiaan myöten, on jäänyt keskitekoiseksi
+yhtä ja toista, kun ei ole saatu työmiehiä.
+
+TURKKA. Minäpä rupean hommaamaan.
+
+ANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi.
+
+TURKKA. Minä rupean isäntämieheksi siihen saakka, kun tukkityö alkaa.
+(_Menee riisumaan laukkunsa sivuseinälle naulaan_.)
+
+KATRI (_Annille kahdenkeskisesti_). Mikä tässä lopuksi?
+
+ANNI (_Katrille kahdenkeskisesti_). Kihlajaiset ja häät! (_Kuin salaa
+antaa Katrille ruojuskengät ja toimittaa Katria somistautumaan_.)
+
+_Tukkilaisia tulee pirttiin_.
+
+TUKKILAINEN. Hyvää päivää.
+
+TURKKA. Mitä väkeä te olette?
+
+TUKKILAINEN. Tukkilaisia ollaan. Olisikohan tässä talossa tilaa?
+
+TURKKA. Ruvetkaa taloksi ja olkaa kuin kotonanne, siivolla ja siististi.
+
+TUKKILAINEN. Onpa oikea talo! Mitä työksemme, käskekää!
+
+TURKKA. Että työ kävisi sitten reippaammin, niin alkusiunaukseksi
+laulakaa.
+
+TUKKILAINEN. Tässä talossa on hyvä isäntä!
+
+TUKKILAISET (_laulavat_)
+
+    Vielä niitä honkia humisee
+      Suomen salomailla.
+    Vielä niitä ollaan reippaita poikia
+      tukkijoella vailla
+
+    Huhtikuussa ne parhaat poiat
+      tukkijoelle astuu.
+    Siellä ne saappaat likoaa
+      ja housunpultit kastuu
+
+PIETOLA (_tulee pirttiin_). Kenen luvalla te täällä?
+
+TUKKILAINEN (_viitaten Turkkaa_). Isännän luvalla.
+
+PIETOLA (_menee Turkan eteen_). Sinäkö isäntä?
+
+TURKKA. Pietola! Eikö niin?
+
+PIETOLA. Minä olen Pietola.
+
+TURKKA. Terve! (_Tempaisee vasemmalla kädellä Pietolan käden ja lyödä
+läimäyttää tuttavallisesti kättä_.) Terve mieheen! Terve! (_Menee
+ottamaan länget_.)
+
+PIETOLA (_Annin puoleen_). Mikä se on tämä poika?
+
+ANNI (_kahdenkeskisesti_). Siinä on teille kasakkamies. Eikö niin Katri?
+
+KATRI (_kahdenkeskisesti_). Isähän on sanonut, että tarvittaisiin
+kasakkamiehiä.
+
+TURKKA (_tulee Pietolan luo näyttäen valjaita_). Mutta mitä merkitsee
+tällainen hoito?
+
+ANNI. Siinähän ne nyt ovat. Ja niitä on hakemalla haettu monta viikkoa.
+Missä nuo olivat?
+
+TURKKA. Ojassa! (_Tukkilaisille_) Hei pojat. Joku teistä siivotkoon nämä
+ja vieköön talliin paikoilleen. (_Viskaa tavarat tukkilaisille_.) Ja
+minkä vuoksi ei ole tunkiota vedetty pelloille?
+
+ANNI. Ei ole ehditty, kun on ollut miehistä puute. Eikä kevättöihin
+paljon pystytäkään, kun työneuvot ovat rempallaan. Ei ole saatu seppää.
+
+TURKKA (_tukkilaisille_). Onko teistä kukaan seppä, vai pitääkö minun
+lähteä pajaan?
+
+TUKKILAINEN. Kyllä minäkin takoa kalkuttelen.
+
+TURKKA. Niinpä hommaudu pajaan.
+
+KARJAKKO (_tulee pirttiin Pietolan nokan alle ja vihaisesti
+tiuskaisee_). Mitä nyt syötetään elukoille? Halkojako?
+
+TURKKA (_pyöräyttäen karjakon päin_). Ei halkoja, vaan heiniä!
+
+KARJAKKO. Mikä sinä olet?
+
+TURKKA. Isäntämies, ettäs tiedät!
+
+KARJAKKO. Hommatkaa sitten heiniä, kun kotona ei ole korttakaan!
+
+TURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!
+
+KARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, että pitää hakea heiniä.
+
+TURKKA. Missä Pekka?
+
+KARJAKKO. Pääsette vähimmällä vaivalla, kun ensin haette uunilta.
+(_Menee_.)
+
+TURKKA (_karjaisee uunille_). Pekka hoi!
+
+PEKKA _hyppää uunilta_.
+
+TURKKA. Sielläkö niitä heiniä on! Hae nyt kuin tuulessa! (_Pyöräyttää
+Pekan väkkäränä menemään ovesta_.) Montako Pietolassa on hevosta?
+
+ANNI. Neljä.
+
+TURKKA (_tukkilaisille_). Kahdella hevosella Pekan mukana heinään. Muut
+muihin ulkotöihin. Ja nyt on, pojat, kiire, että tuppi heiluu ja laulu
+raikuu.
+
+TUKKILAISET (_valmistautuen lähtemään työhön laulavat_).
+
+    Ei meitä surulla ruokita,
+      se on ilo, joka elättelee.
+    Ja tämän pojan heila on hellä ja nuori,
+      ja laulu se helähtelee.
+
+    Käki se kukkuu kuusikossa
+      ja koivikossa on pesä.
+    Tämän kylän, tämän kylän tytöille tulee
+      toisenmoinen kesä
+
+(_Menevät_.)
+
+PIETOLA. Mistä sinä olet kotoisin?
+
+TURKKA. Terveisiä Heilalalta.
+
+PIETOLA (_innostuen_). Oletko sieltä, jonne Heilala muutti?
+
+TURKKA. Hän ei tosin osannut panna terveisiä mukaani, kun ei tiennyt
+minun tänne lähtevän. Mutta varmaan olisi lähettänyt ja paljon parhaalle
+ystävälleen.
+
+PIETOLA. Me olimme kuin hyvät veljet!
+
+TURKKA. Vaikka poikasina olitte tapelleet harva se päivä.
+
+PIETOLA. Se on tosi. Me olimme alituiseen vastakkain kuin kukonpoikaset.
+Heilalan posket yht'äkkiä pullistuivat, silloin sitä alettiin.
+(_Nauraa_.)
+
+TURKKA. Ja Heilala nauroi, että silloin sitä alettiin, kun Pietolan nenä
+rupesi tuhisemaan.
+
+PIETOLA. Mikä sinun nimesi on?
+
+TURKKA. Poika.
+
+PIETOLA. Poikako?
+
+ANNI. Sehän onkin mukava nimi!
+
+TURKKA. Mutta ainoastaan meidän ystävysten kesken.
+
+PIETOLA. Mikä sinun sukunimesi on?
+
+TURKKA. Mitä te sillä tiedolla? Ja mitä siitä viisastutte, jos sanon
+olevani Kukkonen tai Kananen, Pitkänen tai Paksunen, Littunen tai
+Lattunen?
+
+PIETOLA. Niinpä vainenkin. Samantekevä.--Kerrohan nyt, Poika, miten
+Heilala--
+
+TURKKA. Nyt ei ole aikaa. Joka sorkka työhön ja toimeen!
+
+ANNI. Poika, mitä tehdään kun talossa ei ole jauhoja?
+
+PIETOLA. Niin, niitä jauhoja?
+
+TURKKA. Kai on eloja?
+
+PIETOLA. Niistä ei ole Pietolassa ollut puutetta koskaan!
+
+TURKKA. Silloinpa ei hätää. On hyvä tuuli. Tuulimylly pyörimään. Pietola
+myllyyn.
+
+PIETOLA. Minä lähden heti. (_Menee avainkaapille_)
+
+TURKKA _menee laukulleen_.
+
+KATRI (_Annille_). Onko tämä unta?
+
+ANNI (_Katrille_). Unta, unta, haluaisitko herätä vai nukkua?
+
+PIETOLA (_tulee Annin luo_). Tässä on isäntä mökillesi.
+
+ANNI (_Pietolalle_). Ei passaa!
+
+PIETOLA. Minkä vuoksi?
+
+ANNI. Tämä on hyvä. Mutta en voi unohtaa Huotaria.
+
+PIETOLA (_itsekseen_). Kummallisia nuo tyttölapset. (_Menee_.)
+
+TURKKA (_tullen tyttöjen luo, Annin puoleen_). Te talon tytär, lähtekää
+näyttämään, minkälaisessa kunnossa navetta.--Mutta en muistanutkaan:
+sulhanen istuu kamarissa!
+
+ANNI. Ei haittaa!--Mutta kuule, Poika. Mitenkä saataisiin hommatuksi
+kengät »tyttö raukalle»?
+
+TURKKA. Tällähän nyt on kengät ja oikein sievät!
+
+ANNI. Lainakengät raukalla.
+
+TURKKA. Mikä sinun nimesi?
+
+KATRI. Katri.
+
+TURKKA. Pidä, Katri, pääsi pystyssä. Ujon ja nöyrän maailma polkee
+jalkoihinsa.
+
+KASURI (_tulee pirttiin_). Hyvää päivää. Onko tämä se poika?
+
+TURKKA. Mikä sinä olet?
+
+KASURI. Tukkilainen.
+
+TURKKA. Mikä poika minä sitten sinulle olen. Sano isäntämieheksi!
+
+KASURI. Anteeksi, isäntä.
+
+TURKKA. Ei isäntä, vaan isäntämies!
+
+KASURI. Vai niin. Mutta oli menossa myllyyn hyväntuulinen äijä, joka
+neuvoi kysymään poikaa, että se tietää saako talossa asuntoa.
+
+TURKKA. Oletko suutari?
+
+KASURI. Nikkari olen.
+
+TURKKA. Hyvä sekin. Rupea taloksi.
+
+KASURI. Toverini on suutari. Ei uskaltanut tulla sisään, epäili, että
+tämä on Pietolan talo.
+
+TURKKA. Käske sisään!
+
+KASURI (_avaten oven_). Oterma, tule sisään!
+
+OTERMA (_tulee sisään_). Oliko se täällä se poika?
+
+KASURI (_huomauttavasti Otermalle_). Isäntämies, isäntämies!
+
+TURKKA. Oletko, Oterma, hyvä suutari?
+
+OTERMA. Aina kiitetty, usein kehuttu.
+
+TURKKA (_nostaa Katrin pöydälle_). Ota mitta ja tee parastasi.--Ja
+nikkari, tähän ovi. (_Repäisee laudotuksen ovesta_.)
+
+RÄTTÄRI _kaatuu laudotuksen mukana_.
+
+OTERMA. Millä tapetaan noin suuri russakka?
+
+KASURI. Tässä on halko!
+
+TURKKA. Elkää hiidessä! Talon tyttären sulhasta!
+
+KATRI. Ei ole minun sulhaseni!
+
+TURKKA. Talon tytärkö?
+
+RÄTTÄRI. Tämä talo on Pietola!
+
+OTERMA ja KASURI. Pietola! (_Yrittävät lähtemään_.)
+
+KATRI (_rientää pidättämään_). Tpruu!--Olkaa talossa ja tehkää mitä on
+käsketty. Minä olen talon emäntä.
+
+TURKKA. Anteeksi. Minä luulin teitä sinuksi. (_Annin puoleen_.) Ja sinua
+teiksi.
+
+KATRI. Poika, tule, minä lähden näyttämään navettaa. (_Menee Turkan
+kanssa_.)
+
+RÄTTÄRI (_Annille_). Mikä se on tuo mies?
+
+ANNI (_rättärille_). Pietolan tuleva isäntä.
+
+RÄTTÄRI _nauraa_.
+
+ANNI. Hyi!
+
+RÄTTÄRI (_itsekseen_). Ei ikinä! (_Menee_)
+
+Esirippu.
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS
+
+_Aukea paikka metsässä. Perällä jokitörmä. Oikealla maja, sen päädyssä
+viiri, jossa nimi: MAIJALA. Istuimiksi sopivia kiviä ja juurakoita.
+Majan luona penkki. Majan päätyä vasten suuri savotankontti. Hame ja
+sukat ripustettuina kuivamaan. Kontteja ja laukkuja siellä täällä.
+Kankipuita ja keksinvarsia pystyssä puita vasten_.
+
+_Tukkilaisia majapaikalla_. TOLARI _seisoo tähystelemässä oikealle_,
+TURKKA _makailee selällään_, HUOTARI _korjailee keksiään_, KASURI _ja_
+OTERMA _lyövät korttia. Laulavat:_
+
+    Moni on korpi kolkko täällä, asumaton aivan.
+    Niissä se näkee tukkipoika nälän sekä vaivan.
+
+    Vaan ei sitä huolista huolita ja aina on ilomieli.
+    Meille ne laulaa honganlatvat ja salon satakieli.
+
+_Laulun loputtua alkavat tukkilaiset mennä työhönsä perälle_.
+
+
+HUOTARI. Tolari eikö näy Maijaa?
+
+TOLARI. Ei näy ottiatuota.
+
+HUOTARI. Hukkaan meni tämäkin kallis elämän hetki.
+
+OTERMA. Ei minulta: voitin kymmenen kuppia kahvia! (_Nousee kortilta_.)
+
+HUOTARI. Kun ei kahvia saa!--Missä hitossa se meidän Maija viipyy? Ei
+nyt ole oikea laita.
+
+KASURI. On tainnut mennä iäksi.
+
+TOLARI. Eihän se tänne olisi jättänyt tavaroitaan!
+
+OTERMA. Ja Tolaria!
+
+KASURI. Vielä näkyy isäntämiehessä henki liikkuvan, mutta taivaallisia
+ajattelee, koska tähystelee pilviä ilman avaruudessa. Oletko tunnustanut
+kaikki syntisi?
+
+TURKKA. Paljonko tahdot siitä makkarapalasesta?
+
+KASURI. Ei se ole myötäväksi, vaan syötäväksi.
+
+TURKKA. Senpä vuoksi sen söinkin.
+
+KASURI. Saakeli! Siltä ei säily mikään. (_Menee perälle_)
+
+OTERMA (_tarkastellen voirasiaansa_). Perhanan käenpoika! Käynyt minun
+voirasiallani ja syönyt sen viimeisen nokareen, mikä oli jäljellä!
+
+TURKKA. Kun sitä oli niin vähän, niin ajattelin, että pistän poskeeni
+happanemasta.
+
+OTERMA. Olin kuvitellut leipäpaistia, mutta niin sen nyt kävi kuin
+Rötkösen illallisen. (_Menee perälle_.)
+
+HUOTARI. Miten sinä, Turkka, näytät niin oudolta? Uusi pukuko?
+
+TURKKA. Täytyi uusia, kun entisessä ei alkanut enää mies sisässä pysyä.
+
+HUOTARI. Ja noin komeat saappaat. Mistä nuo?
+
+TURKKA. Majasta löysin.
+
+HUOTARI. Löysit saappaat majasta? Niinkuin mustalaispoika puukon talon
+pöydältä!
+
+TOLARI. Näkyvät olevan minun.
+
+HUOTARI. Mutta elähän mitään! Minun takkini?
+
+TURKKA. Jos tämä on sinun, niin saat sanoa Pojaksi.
+
+HUOTARI. Mitä sillä sitten olisi merkitystä.
+
+TURKKA. Että olemme ystäviä.
+
+HUOTARI. Ja sen takia minun pitäisi uhrata paras takkini?
+
+TURKKA. Henkikin, jos asia niin vaatisi. Mitä ystävyydellä muuten olisi
+merkitystä?
+
+HUOTARI (_riisuu Turkalta takin_). Mutta hyvä ystäväni, Poika. Asia nyt
+vaatii, että sinä minun oman takkini uhraat minulle takaisin. Lähden
+sunnuntaina kylälle katselemaan, löytyisikö mökillistä heilaa.
+
+TURKKA. Minun maallani on heilallinen mökki.
+
+HUOTARI. Se sinun maasi taitaa olla niin kaukana, että jos kuinka
+pitkälle tahansa kulkee, sitä ei vielä sittenkään näy.
+
+TURKKA. Katsele tätä metsää.
+
+HUOTARI. Tämä on hyvää metsää. Pietolan talon metsää, koska tuo
+tervahauta tuossa vieressä kuuluu olevan Pietolan.
+
+TURKKA. Pietolan talon metsää. Minun maatani!
+
+HUOTARI. Elä luule, rakas sielu, että kissa lentää!
+
+TOLARI (_huomaa oikealta_). Pietola tulee!
+
+TURKKA. Tulee tervahaudalleen.--Lainaa, Huotari, sitä takkia, saat
+vehnäskahvit.
+
+HUOTARI. Se mökki Pietolan maalta, jossa on heila? Ei muuten!
+
+TURKKA. Jos vain heila sinuun suostuu.
+
+HUOTARI. Silläkö pelottelet pelastuaksesi. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!
+Pysytkö sanassasi?
+
+TURKKA. Vielä kysytkin! Mutta sinä puhuit kevytmielisesti.
+
+HUOTARI. Jos sinä pidät sanasi, niin minä myös. Takki sanani panttina.
+Ja sinun: pannullinen kahvia. (_Ojentaa takin_)
+
+TURKKA. Mies parka menetti takkinsa! (_Nauraa_)
+
+HUOTARI. Minä viimeksi nauran. Olen käynyt Pietolassa. Tunnen sen
+vieläkin pakaroissani.
+
+TURKKA. Opiksi, että seiso aina päin! Niin tein minä, ja Pietola
+puhuttelee minua Pojaksi.--Siirtykää vähän syrjään, että saan ystäväni
+kanssa rauhassa puhella.
+
+TOLARI. Kysy samalla ottiatuota!
+
+TURKKA. Niin Maijaa? Kyllä kysyn.
+
+PIETOLA (_tulee oikealta_). Poika! Terve. Siitä on viisi vuotta, kun
+olen sinua nähnyt.
+
+TURKKA. Niinkö kauan?
+
+PIETOLA. Niin tuntuu. Olipa mukava, että työpaikkamme sattuivat
+lähekkäin. Saadaan olla yksissä. Tänä iltana saatte pitää hauskaa. Kylän
+nuorisoa tulee joukolla tervahaudan sytyttäjäisille.
+
+TURKKA. Sittenpä Annikin kohtaa Huotarin.
+
+PIETOLA. Onko Huotari täällä? Sepä mainiota. Tänään viimeksi oli
+puhetta, ja Anni uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi syyttäen minua.
+
+TURKKA. Huotari! Tule tänne.
+
+HUOTARI. Mutta en sittenkään kovin lähelle!
+
+PIETOLA. Etkö sinä käynyt keväällä Pietolassa?
+
+HUOTARI. Ja Pietola kätteli minua jalallaan, ja se oli hevosenjalka.
+
+PIETOLA. Tuossa nyt lämmin käteni.
+
+TURKKA. Jos tarvitsee, niin puhun puolestasi leskelle.
+
+HUOTARI. Leskelle?
+
+TURKKA. Tunnetaan Köyhänlesken nimellä. Entinen talonemäntä. Velkamies
+hänet häätänyt taloltaan. Viekkaudella ja vääryydellä kivuolloisen
+ihmisen.
+
+HUOTARI. Ja kivulloinenkin raukka!
+
+PIETOLA. Kyllä leski suostuu, kun Poika on puhemiehenäsi.
+
+HUOTARI. Kiitoksia paljon, mutta ei tarvitse. Pidä takki. (_Menee
+perälle_.)
+
+PIETOLA. Mutta kuule, Poika. Tunnetko tukkilaista, jonka nimi on Turkka?
+
+TURKKA. Mitä Turkasta?
+
+PIETOLA. Äsken jouduin kuuntelemaan parin tytön puhelevan Turkasta ja
+Katrista.
+
+TURKKA. Ovat olleet yksissä Turkka ja Katri pitkät kesäiset illat ja
+suviset sunnuntait. Kaikki vaarat vaeltaneet, kosket laskeneet, salmet
+soudelleet, lahdet laulelleet ja herroiksi hevosella kirkolla ajelleet.
+
+PIETOLA. Niinkö!--Minkälainen mies se sitten on?
+
+TURKKA. Kiittää en voi, moittia en halua. Sen voin sanoa, ettei ole
+minua parempi.
+
+PIETOLA. Parempi? Sinunlaista poikaa saa hakemalla hakea--turha
+yrittääkään parempaa. Se on ollut salainen toivoni, että sinä tulisit
+Pietolaan isännäksi.
+
+TURKKA. Silloin ei hätää. Turkasta ei minulla ole haittaa.
+
+PIETOLA. Pannaan asia toimeen. Sinä jätät tämän homman ja rupeat
+isännyyttä hoitamaan Pietolassa.
+
+TURKKA. Ja Pietolan talosta tehdään seutukunnan mallitalo.
+
+PIETOLA. Sinulta se syntyy!--Minne se Katri jäi? Oli jo lähdössä.
+
+_Kuuluu huuto: »Koski tukossa!»_
+
+TURKKA. Koski tukossa. (_Rientää perälle_)
+
+TOLARI (_tulee Pietolan luo_). Oliko Pojan kanssa puhetta ottiatuota?
+
+PIETOLA. Oli. Ja ensi sunnuntaina pidetään Pietolassa kuuliaiset ja
+komeat!
+
+TOLARI. Ottiatuota!
+
+PIETOLA. Minä Maijan kanssa tanssin polskaa!
+
+TOLARI (_yksin_). Pietola Maijan ottiatuota... Olipa se ottiatuota...
+Niin hellä ja hönkä ihminen. (_Hypistelee hametta ja sukkia_.) Siinä on
+Maijan ottiatuota...
+
+TURKKA (_tulee perältä_). Joko on mennyt tervahaudalle?
+
+TOLARI. Maijako?
+
+TURKKA. Katri!
+
+TOLARI. Ei se tulekaan.
+
+TURKKA. Katriko?
+
+TOLARI. Maija!
+
+TURKKA (_nauraa_). Olemme pöllöjä! Rakkaus tekee tyhmäksi.
+
+TOLARI. Kuuluu joskus vievän koko järjen.
+
+TURKKA. Mitä Pietola sanoi?
+
+TOLARI. Että ensi sunnuntaina Pietolassa kuuliaiset ja komeat!
+
+TURKKA. Katrin ja minun?
+
+TOLARI. Maijan ja Pietolan!
+
+TURKKA. Nyt on mennyt sekaisin ottiatuota.
+
+TOLARI (_hivelee sydänalaansa, toisella kädellä otsaansa_). Minulla niin
+kummasti ottiatuota...
+
+TURKKA. Tuolla Maija tulee!
+
+TOLARI. Tulee tavaroitaan noutamaan. (_Yrittää lähtemään perälle_.)
+
+TURKKA. Minne sinä menet, Tolari?
+
+TOLARI. Menen joelle ... minä en ottiatuota...
+
+TOLARI. Elä mene minnekään. (_Taluttaa Tolarin savotankontin luo_.)
+Tuonne konttiin. Kiireesti. (_Toimittaa Tolarin konttiin_.)
+
+MAIJA (_kuormitettuna tulee oikealta_). Terveisiä kirkolta. Tuossa
+sinulle puulaakinherralta kirje. Sinusta tehdään meidän jokihaaralle
+tukkipäällikkö. Mutta kuule, rättäri tuli minua vastaan Pietolan kujalla
+ja uteli sinusta ja Katrista, niin minä piruuttani sanoa päräytin, että
+tänä iltana täällä Maijalassa juodaan Turkan ja Katrin kihlajaiskahvit.
+Kutsuin rättärinkin.
+
+TURKKA. Uskosi, Maija, ei anna häpeään tulla.
+
+TUKKILAISET (_tullen perältä laulavat ja lopuksi tanssivat Maijan
+ympärillä_.)
+
+    Hih hei huh hei meijän Maija!
+    Keittää kahvit, pesee paijat
+    Miten maailma pyöris silloin,
+      jollei Maijaa ois!
+
+    Hih hei huh hei meijän Maija!
+    Ihme, jos ei sitä naija!
+    Syksyn tullen Maijan häissä
+      polkaks pistetään!
+
+HUOTARI. Ja nyt pitkän paaston jälkeen pannu kiireellä tulelle. (_Ottaa
+kahvipannun_) Joka haluaa tilkankaan, puhutelkoon minua nöyrästi.
+(_Menee perälle_.)
+
+TUKKILAISET _hajaantuvat pois_.
+
+MAIJA. Missä Tolari, kun ei näkynyt joukossa?
+
+TURKKA. Oltiin äsken ruuhkaa purkamassa. Tolaria ei näkynyt.
+
+MAIJA. Ruuhkalla hukkunut!
+
+TURKKA. Mutta Maija kulta, minähän sanoin, että Tolari ei ollut
+ruuhkalla.
+
+MAIJA. Niinkö sinä sanoit? Hyi kuin minä säikähdin. Sydän lyö vieläkin.
+(_Huhuaa_) Tolari hoi!
+
+TOLARI (_kontista_). Täällä, hoi!
+
+MAIJA. Mistä se ääni kuuluu? (_Menee vasempaan_.)
+
+TURKKA. Näet nyt, että Maija sinua rakastaa! (_Menee perälle_)
+
+MAIJA (_metsässä_). Tolari hoi!
+
+TOLARI. Maija hoi!
+
+MAIJA (_tulee esiin huomaamatta Tolaria_). Tolari hoi!
+
+TOLARI. Tässähän, ottiatuota!
+
+MAIJA. Siinäkö sinä? Jo sinä olet veitikka! (_Nauravat vastakkain
+kuherrusnaurua_.)
+
+TOLARI. Mitä sinä kirkolla?
+
+MAIJA. Tätä varten. (_Antaa Tolarille kirjan_.)
+
+TOLARI. Aapinen! (_Tulee kontista_.)
+
+MAIJA. Sinun tulee tarttua kiinni kuin muurahainen. Ole nyt jonkun aikaa
+poissa työstä, että pääset hyvään alkuun. Aloita heti. Minä menen joelle
+valmistamaan kahvin ja pesemään vaatteita. Siinä välissä käyn sinua
+opettamassa.--Saat sitten kahvia ja nisua. (_Menee myttyineen perälle_.)
+
+TOLARI. (_yksin_.) Poikasena lukea nalkutin mitä kirjaa hyvänsä, mutta
+äidin kuoltua jäi kesantoon. (_Istuu lukemaan_) Aa.--(_Puhuu niinkuin
+seuraavatkin selityksensä_.) Aan nimi on Aaprahami. Aaprahami oli
+satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen ajastajan eikä heillä ollut lasta.
+Saara nauroi, kun enkeli sanoi ottiatuota, mutta ei olisi pitänyt Saaran
+nauraa: vuoden perästä sai lapsen. Kuinkahan vanha se on tuo
+Maija?--Pee.--Sen nimi on paapeli. Siellä menivät ihmisten kielet niin
+sekaisin, etteivät ymmärtäneet ottiatuota.--Tuo pokstavi sanoo see,
+mutta se on Kainin pokstavi. Se sitten oli kiukkuinen mies: jumalalle
+juuri uhratessaan säntää veljensä kurkkuun, että veljen veri huusi
+ottiatuota.--Tuo on Taanielin pokstavi, jota eivät jalopeuratkaan
+syöneet.--Ee.--Sen nimi on Ekypti. Siellä se Jooseppi ensin joutui
+vankeuteen, kun hänen isäntänsä emännän silmät paloivat, sillä Jooseppi
+oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoiltaan, mutta ei tahtonut
+ottiatuota. Mutta sitten Joosepista tuli ottiatuota, kun selitti
+unia.--Ähvä.--Ähvä?--Ähvä??--Tässä paistaa päivä, että tuntuu järki
+menevän sekaisin. (_Haukottelee_.) Taitaa olla tuolla majassa mukavampi.
+(_Menee majaan heittäytyen lukemaan pitkällään_.)
+
+PIETOLA (_tulee vasemmalta_.) Tuossapa näkyy olevankin rautakanki.
+Joutanee se vähäksi aikaa. (_Huomaa oikealta_) Kas, rättäri. Terve. Mitä
+sinulle kuuluu?
+
+RÄTTÄRI (_tulee oikealta_.) Pietolan oli käydä huonosti. Korhonen olisi
+pannut velkatuomion ryöstöön, mutta minä lunastin sen nimiini.
+
+PIETOLA. Sinä lunastit? Mistä sieppasit kuusituhatta markkaa?
+
+RÄTTÄRI. Pietola lienee kuullut, että uskonveljeni ovat äskettäin
+koonneet minulle rahalahjan. Panin ne rahat siihen tuomioon. Tyytyykö
+Pietola siihen?
+
+PIETOLA. En tiedä miten sinua kiittää ja palkita.
+
+RÄTTÄRI. Korhonen pelkäsi, että kuri Pietolaan tulee isännäksi se
+tukkilainen Turkka, Pietolan talo on pian syöty ja myöty.
+
+PIETOLA. Ei tule se mies Pietolaan isännäksi.
+
+RÄTTÄRI. Mutta silloin pitää teidän ottaa Katri lujille. On lähetettävä
+hänet kotoa tätinsä luo. Sillä Turkka ja Katri riskisti riiailevat. Ja
+jos Turkka saa narratuksi Katrin, niin Pietolan on pakko hyväksyä.
+
+PIETOLA (_levottomana katsoo oikealle_). Minnekähän se Katri jäi?
+
+RÄTTÄRI. Onko tämän Turkan ristimänimi Aaprahami?
+
+PIETOLA. En tiedä onko Aaprahami vai Iisakki. En tunne miestä
+ulkonäöltäkään.
+
+RÄTTÄRI. Sitäkö »Poikaa»?
+
+PIETOLA. Poikako? Hänkö on Turkka? (_Nauraa_) Kas sitä veitikkaa!
+
+RÄTTÄRI. Nimismies sanoi, että muuan Aaprahami Turkka on kuuluisa varas,
+viime talvena laskettu ehdolliseen vapauteen.
+
+PIETOLA. Olkoon vain! Tämän ristimänimihän on Poika.
+
+RÄTTÄRI. Ei se ole mikään ristimänimi! Tahtokaa nähdä hänen kirjansa.
+
+TOLARI _kuorsaa_.
+
+RÄTTÄRI. Mikä ääni se on? (_Käy majan luona_.) Tolari näkyy siellä
+nukkuvan kuorsaten.
+
+PIETOLA. Tule tänne tervahaudalle. (_Menee vasempaan rättärin
+seuraamana_.)
+
+MAIJA (_hame ja hihat käärittyinä tulee perältä, puhuu hyväilevästi_).
+Miten täällä minun lukumieheni jaksaa?--Ka, minne se on kadonnut.
+(_Huomaa Tolarin majassa_.) Nukkuu!--Kirja sillä on auki. (_Hellästi_)
+Ja nenä litistynyt kirjaa vasten. Herra siunatkoon Tolari raukkaa.
+(_Herättää_) Tolari.--Tolari!
+
+TOLARI (_heräillen_). Kyllä Maija rakastaa ottiatuota.
+
+MAIJA. Kyllä minä rakastan, kun haen karahkan, jolla roiskin.
+
+TOLARI, Jopa sillä rovastilla oli pitkä kaula!
+
+MAIJA. Herää!
+
+TOLARI. Ka, joko Pietola ja Rättäri ovat ottiatuota?
+
+MAIJA. Herää!
+
+TOLARI. Mikä on ähvän nimi?
+
+MAIJA. Voi onnetonta, uneksii vielä seisaallaankin!
+
+TOLARI. Enhän minä enää nuku!
+
+MAIJA (_näyttää aapista_). Mikä tämä?
+
+TOLARI. Se on ottiatuota?
+
+TOLARI. Aapinen!
+
+MAIJA. No, pysy nyt hereilläsi.
+
+TOLARI. Mikä on ähvän nimi?
+
+MAIJA. Mikäkö ähvän nimi?
+
+TOLARI. Niin.
+
+MAIJA. Mikä ähvän nimi? Niinkö?
+
+TOLARI. Sinähän nukut, kun et ymmärrä selvää puhetta!
+
+MAIJA. Mikä on Maijan nimi?
+
+TOLARI. Niin sinunko? Maija Rivakka.
+
+MAIJA. Voi hyvänen aika!--Mikä on Tolarin nimi?
+
+TOLARI. Heikki.
+
+MAIJA. Voi voi voi.--No, mikä on Heikki Tolarin nimi?
+
+TOLARI. Mutta eihän Heikki Tolari ole ähvän nimi?
+
+MAIJA. Ei, vaan Puurosaapas!
+
+TOLARI. Ähvänkö nimi?
+
+MAIJA. Siitä ei tule mitään koko sinun luvustasi! Ei kerrassaan mitään!
+(_Menee perälle_)
+
+TOLARI (_yksin_). Kyllä siitä tulee, mutta eihän ihminen ole ampiainen.
+(_Miettien_) Ähvän nimi Puurosaapas?
+
+TURKKA _tulee perältä majan luo somistautumispuuhissa_.
+
+TOLARI (_Turhalle_). Eikö Puurosaappaan pokstaavi ole pee?
+
+TURKKA. Peellähän se alkaa. Mutta minkävuoksi sinua sanotaan
+puurosaappaaksi, vaikka sinulla on niin komeita saappaita?
+
+TOLARI. Minä astua tohlasin Sysi-Pertun leskivainajan puuropataan.
+
+TURKKA. Olitko sinä rikasta leskeä riiaamassa, kun niin tohlasit?
+
+TOLARI. Enhän minä ottiatuota, mutta olin todistajana, kun leski lainasi
+rahoja rättärille.
+
+TURKKA. Elä hiidessä! Oliko suurikin summa?
+
+TOLARI. Kuusituhatta ja kuusi rosenttia ränttyä.
+
+TURKKA. Kuka oli toinen todistaja?
+
+TOLARI. Oli kaksi muuta: Tolvas-Liisa ja Poro-Pirkko. Mutta leski vaati
+minua kolmanneksi. Sanoi että pitää kirjoittaa Tolarin nimi, vaikka
+rättäri vastusti, kun en ole käynyt rippikoulua.
+
+TURKKA. Lue Tolari, ahkerasti, että saat akkaluvan, niin pääset Tiuhtion
+torpan isännäksi.
+
+TOLARI. Mutta sinä et pääsekään Pietolaan ottiatuota. Pietola äsken
+tuossa sanoi, että ei tule se mies Pietolaan isännäksi. Ja Katri viedään
+tätinsä luo.
+
+TURKKA. Uniasiko nyt puhut?
+
+TOLARI. Oliko se unta?--Taisi olla ottiatuota.--Mutta olikohan se
+ottiatuota?
+
+TURKKA. Minkälaista se oli sitten?
+
+TOLARI. Minä makasin tuolla majassa lukemassa. Pietola oli tulevinaan
+tuolta päin hakemaan rautakankea--
+
+TURKKA. Rautakankea? (_Katselee kuin etsien rautakankea_). Entä sitten?
+
+TOLARI. Ja oli kuin rättäri olisi tullut tuolta päin. Ja rättäri
+toimitti, että hän on pelastanut Pietolan lunastamalla velkatuomion,
+jonka Korhonen olisi pannut ryöstöön.
+
+TURKKA. Niinkö?--Sattuiko olemaan puhetta velkatuomion määrästä?
+
+TOLARI. Kuusituhatta.
+
+TURKKA, (_lyö näppiään ja viheltää_). Sama summa, jonka rättäri lainasi
+Pertun leskivainajalta!
+
+TOLARI. Merkitseekö se hyvää?
+
+TURKKA. Niin että naurattaa!--Rättäri tietysti meni tervahaudalle?
+
+TOLARI. Muuttui rovastiksi, joka moitti, että Maija ja minä olemme liian
+riskisti riiailleet. Sinä puolustit minua, mutta rovasti venytti
+kaulansa niin pitkäksi, että pää ylti noitten puitten latvain yli, ja
+huusi kirkolle asti: Turkka Ekyptiin!
+
+TURKKA. Olipa se mukavaa unta!
+
+TOLARI. Mutta kuule, Turkka.--Mikä se olikaan se Ekyptin
+ottiatuota--joka näki sellaista unta, että seitsemän laihaa ottiatuota
+nieli seitsemän lihavaa ottiatuota?
+
+TURKKA. Se oli faarao.
+
+TOLARI. Eikö sen pokstavi ole ähvä?
+
+TURKKA. Niin on.
+
+TOLARI. Jopa Maija isosti erehtyi. Minä menen sanomaan, ettei
+Puurosaapas ole ottiatuota, vaan Phaarao Ekyptin kuningas. (_Menee
+perälle_)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Päivää! Onko täällä se mies,
+jonka nimi on Turkka?
+
+TURKKA. Mitä sinulla on Turkalle asiaa?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Köyhänlesken Anni käski mennä Turkan luo, että Turkka
+antaa Kustaalle kirkkaan hopean.
+
+TURKKA. Ahaa, sinä olet se Kustaa! Minä annan kirkkaan hopean, kun
+sanot, kuka on opettanut hokemaan, että Pietola on ottanut äitisi rahat.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaata ole kukaan opettanut, Pietola on ottanut äidin
+rahat, jumala rankaisee Pietolaa.
+
+--Oletko sinä Turkka?
+
+TURKKA. Olen.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Annatko, Turkka, leipääkin? Kustaalla on nälkä.
+
+TURKKA. Saat kahviakin ja nisuakin.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri, kun nisuakin!
+
+TURKKA. Onko sinulla jo paljon kirkkaita hopeoita?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_ottaa kukkaronsa ja helistää korvansa juuressa_). On
+niitä jo vähänpaljo.
+
+TURKKA. Katsellaanpa.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_istuu ja kaataa rahat lakkiinsa_). On näitä viisimonta.
+
+TURKKA (_istuen viereen_). Onhan näitä kymmenenkinmonta. Mutta eivät ole
+kaikki kirkkaita. Tuossa on kirkas. Keneltä Kustaa on tämän saanut?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Sen Kustaa sai kirkonkylän herroilta, kun Kustaa meni
+postiryökkynälle laulamaan:
+
+    Voi voi voi kun ei miestä saa,
+      sano Anttilan Amalia.
+    Mitäs sä laitoit hameesi helmaan
+      rimsuja kamalia.
+
+TURKKA. Onko Kustaa saanut kirkasta hopeata rättäriltä?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Tuon Kustaa sai rättäriltä. Rättäri ja Tolvas-Liisa
+rakastivat toisiaan, mutta Kustaa ei sano kenellekään.--Ja tuon Kustaa
+sai Tolvas-Liisalta. Kustaan piti sanoa: Pietola on ottanut äidin rahat,
+jumala rankaisee Pietolaa.
+
+TURKKA, (_kuin itsekseen_). Siis Tolvas-Liisa, joka rakastaa rättäriä!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Mutta Kustaa ei sano kenellekään.
+
+TURKKA. Kukas on ottanut äitisi rahakengän?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ei sitä kukaan ottanut.
+
+TURKKA. Missä se on?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaa saa sanoa, äiti toruu.
+
+TURKKA. Äitisihän on kuollut.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ei ole äiti kuollut, äiti on taivaassa.
+
+TURKKA. Miten äitisi sanoi, kun kielsi?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. »Kustaa ei saa näyttää Tolvas-Liisalle eikä rättärille
+eikä kenellekään muille kuin Pietolalle, muuten Kustaa ei pääse
+Pietolaan pojaksi. Muista nyt, Kustaa!»
+
+TURKKA. Oletko näyttänyt Pietolalle?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Pietola lyö ruoskalla.
+
+TURKKA. Vai niin.--Lähdemme tuonne joelle Maijan luo, niin Kustaa saa
+kahvia ja nisua. (_Menee perälle_)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Seuraa Turkkaa_.)
+
+KATRI (_pienoinen kontti selässä tullen oikealta laulaa_).
+
+    Järvenseljältä tuulonen tuuli,
+    vieno tuulenhenki.
+    Haavanlehti se värähti
+    ja lahdenpohja se henki.
+
+    Pojan silmistä leimusi lempi,
+    vieno lemmenhenki.
+    Immen povi se värähti
+    ja rinta lempeä henki.
+
+(_Äkkiä jättää kontin selästään ja piiloutuu Turkalta majan suojaan_.)
+
+TURKKA (_tulee perältä_). Olin kuulevinani Katrin laulua. (_Tähystelee
+oikeaan, sitten vasempaan_). Rättäri ja Pietola tulevat!
+
+PIETOLA _tuoden rautakangen ja_ RÄTTÄRI _tulevat vasemmalta_.
+
+RÄTTÄRI. Mikä sinun ristimänimesi?
+
+TURKKA. Aaprahami.
+
+PIETOLA (_hämmästyen_). Aaprahami?
+
+TURKKA. Kehumatta itseäni, nimi kuin kirkon peripilari!
+
+PIETOLA. Mikä se on se »Poika»?
+
+TURKKA. Kun isänikin Aaprahami, niin äiti sanoi minua vain pojaksi. Sitä
+olen antanut puhuttelunimenäni käyttää parhaitten ystävieni.
+
+RÄTTÄRI. Näytä kirjasi.
+
+TURKKA. Ei ole minulla kirjoja.
+
+PIETOLA. Eikö ole kirjoja!
+
+TURKKA. Mikä hätä Pietolalle nyt on tullut?
+
+RÄTTÄRI. Minä herätin Pietolan herkkämielisyyden huumauksesta. Hän on
+sen takia saanut vahinkoa ja harmia tarpeeksi asti jo ennen muutaman
+veijarin Iskan takia.
+
+TURKKA. Iska oli pieni veijari verraten rättäriin.
+
+RÄTTÄRI. Mitä sinä sanot!
+
+TURKKA. Oletteko vähäkuuloinen?
+
+PIETOLA. Rättärikö konna?
+
+TURKKA. Parasta sorttia.
+
+RÄTTÄRI. Pietola! Lyökää, lyökää vasten kuonoa!
+
+KATRI (_syöksähtää Turkan suojaksi_). Isä! Poika on mun!
+
+PIETOLA. Sinut nai rättäri!
+
+KATRI. Minulle ei ole muuta miestä maailmassa kuin Poika!
+
+PIETOLA _tarttuu Katria käsipuoleen ja vie vasempaan_.
+
+RÄTTÄRI. Siinä sinun kihlajaisesi! Sano Maijalle kiitokset kahvista.
+(_Menee vasempaan_) HUOTARI (_tulee perältä_). Mikä mies oli tuo?
+
+TURKKA. Kilpakosijani.
+
+HUOTARI. Mitä sanoi?
+
+TURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini.
+
+HUOTARI. Milloin ne ovat?
+
+TURKKA. Tänä iltana. Pitää mennä sanomaan Maijalle, että kaikki pannut
+tulelle.--Mutta tuolla jo tulee vieraita, neljä neitosta. Huvita sinä
+heitä sen aikaa.
+
+HUOTARI. Ovatko nämä talollisia?
+
+TURKKA. Muut paitsi yksi. Sen nimi on Anni. (_Menee perälle_.)
+
+ANNI _ja kolme tyttöä tulevat oikealta_.
+
+HUOTARI. Tervetulleiksi avaraan tupaani, mieluisat vieraat, talolliset
+ja varsinkin talottomat. Saanko luvan kysyä, mistä talosta kukin?
+
+ANNI. Olemme sisaruksia?
+
+HUOTARI. Minulle viime yönä unissa ilmoitettiin, että kultani nimi on
+Anni. Onko sisaruksista kukaan Anni?
+
+ANNI. Olemme kaikki.
+
+HUOTARI. Ja sisaruksia?
+
+ANNI. Tämän nimi on Anna-Maija, tämän Anna-Kaija, tämän Anna-Liisa ja
+minun nimeni Anna aina onni.
+
+HUOTARI. Mutta mehän olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa?
+
+ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi.
+
+HUOTARI. Hyväpä kun muistutit, että voin nyt jatkaa.
+
+ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta. Jos hän ei huoli,
+niin seuraavaa, kunnes pääset minuun asti, joka olen nuorin.
+
+HUOTARI. Kuka näistä kolmesta on vanhin?
+
+ANNI. Viisas tietää kysymättäkin!
+
+HUOTARI. Aivan niin.--Herttainen, rakastettava vanhin sisar, istu, että
+saan langeta eteesi polvilleni.--Ei kukaan vanhin. Siis--kolmoset. Ja
+voin kosia kaikkia yhtä aikaa. (_Laulaa_)
+
+    Minä se olen juomaripoika,
+    juoruttu kulkijaksi.
+    Maailmanrannan markkinoilla
+    sain minä surua kaksi.
+
+    Heilani hetvahti polveltani
+    toisen kullan kaulaan.
+    Mehulla viinamarjojen
+    pois hurjat huoleni laulan.
+
+(_Puhuu_.) Joka teistä rakastaa juomaripoikaa, istukoon!
+
+ANNI (_viitattuaan salaa tytöt istumaan_). Siis kaikki, ja minä jäin
+vanhaksipiiaksi!
+
+HUOTARI. Elä vielä itke. Koetetaan, kuinka paljon minua rakastavat. Lue
+sinä, montako muiskua kukin kestää ennen kuin kyltyy.
+
+TYTÖT _juoksevat perälle päin_.
+
+HUOTARI. Heidän rakkautensa oli kuin saippuakupla! Nyt voin kosia sinua.
+
+ANNI (_laulaa_).
+
+    Juomaripojan jos ottaisin,
+    niin surussa ikävöisin:
+    viikot se kulkisi kyliä pitkin
+    ja röijyni ryyppyyn möisi.
+
+    En minä huoli viinanjuojaa
+    pirttini haltijaksi,
+    sievä ja siisti sen olla pitää
+    tään tytön valtijaksi.
+
+TURKKA (_joka on tullut perältä ja jäänyt puhuttelemaan tyttöjä, siirtyy
+Annin ja Huotarin luo_). Aiotko, Huotari, lunastaa takkisi takaisin?
+
+HUOTARI. Mene hiiteen leskinesi! Tässä on tyttölapsi, johon olen
+mielistynyt.
+
+TURKKA. Tämä on sen lesken lapsi.
+
+HUOTARI. Sitten otankin sen mökin lapsineen leskineen! Ensi sunnuntaina
+kihlajaiset!
+
+ANNI. Kosinta on vielä kesken.
+
+HUOTARI. Poika, ystäväni, sinä lupasit puhua puolestani!
+
+TURKKA. Leskelle!
+
+HUOTARI. Puhu leskelle Annin kuullen. (_Menee tyttöjen luoja näiden
+kanssa perälle_.)
+
+TURKKA. Kuulehan, Anni. Nyt on Pietolassa tapahtunut muutos: tullut
+uskon puutos.
+
+ANNI. Mikä ukkoon on ampunut?
+
+TURKKA. Rättäri. Istuu tuolla tervahaudalla. Katri viedään tätilään.
+
+ANNI. Herranen aika!
+
+TURKKA. Ei hätää. Toimita vain, että Katri pääsee käymään Maijan
+kahvilassa tuolla kosken rannalla. Sitä parempi, kuta pikemmin.
+
+RÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Tänne on Katrilta jäänyt kontti.
+
+TURKKA. Tietääkö rättäri mikä näistä kaikista konteista on Katrin?
+
+RÄTTÄRI. En minä tiedä.
+
+TURKKA. Anni, käy käskemässä Katri, näyttämään, mikä on hänen konttinsa.
+
+ANNI. Teen kuin käskit. (_Menee vasempaan_)
+
+RÄTTÄRI. Minä jään odottamaan.
+
+TURKKA. Istukaa.
+
+RÄTTÄRI. Mikä isäsi?
+
+TURKKA. Mikä niistä?
+
+RÄTTÄRI. Onko niitä montakin?
+
+TURKKA. Puolitoista.
+
+RÄTTÄRI. Mitä säätyä?
+
+TURKKA. Arvoisaa talollisten säätyä.
+
+RÄTTÄRI. Ja tietysti on suuri maatila!
+
+TURKKA. Kaksi suurta.
+
+RÄTTÄRI. Olisi ollut komeampaa sanoa kolme!
+
+TURKKA. Kolmas myytiin kokonaisen isän aikana. Mutta se oli pieni,
+saatiin vain satatuhatta.
+
+RÄTTÄRI. Onko kumma, jos tytöt uskovat mitä poika uskottaa, kuuntelevat
+mitä kulta kuiskuttaa.
+
+TURKKA. Sellaisiahan ne ovat raukat, tyttölapset.
+
+ANNI (_tulee vasemmalta_). Katri on Koskenrannan kahvilassa.
+
+TURKKA. Hyvä on. (_Menee perälle_)
+
+_Kuuluu huuto: »Kello soi», ensin kaukaa, ja sitten läheten ja kulkien
+paikan ohi ja häipyy etäisyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kylän
+tyttöjä keräytyy oikealta ja perältä_.
+
+ANNI. Nytpä voinkin kysyä rättäriltä muuatta seikkaa.--Kuulutte sanoneen
+Pietolalle, että olette maksanut Pertun leskivainajalle sen tuhannen
+markan lainan, jossa minäkin olin todistajana.
+
+RÄTTÄRI. Maksettu on.
+
+ANNI. Millä rahoilla sitten maksoitte Korhoselle minun kotitaloni, jonka
+ostitte?
+
+RÄTTÄRI. On ollut tähän asti velkana Korhoselle.
+
+ANNI. Minkä vuoksi se ei saanut olla velkana meillä?
+
+RÄTTÄRI. Se on Korhosen asia.
+
+ANNI. Hämähäkki!
+
+HUOTARI (_tulee perältä_). Kuule mies. Muistutan sinulle kymmenettä
+käskyä. Tämä sievä neiti on kunniallisen lähimmäisesi heila.
+
+ANNI. Lähtekää nyt, rättäri, sinne päin, missä on selkänne!
+
+HUOTARI. Missä päin sen on selkä? (_Kiertää rättärin kääntyessä päin_.)
+
+KASURI (_tulee Huotarin ja rättärin luo_). Mitä tanssia tuo on? Sitäkö
+kahden hengen äkkinäistä?
+
+HUOTARI. Hain selkää, mutta kumma laitos, jolla joka ilmasuuntaan on
+maha!
+
+OTERMA (_tulee rättärin luo_). Sama russakka joka oli Pietolan kamarin
+ovessa!
+
+KASURI. Niinpä on. Syö kaikki eväämme. Kannetaan savotan kontilla
+koskeen!
+
+RÄTTÄRI. Tämä on Pietolan maata, ja minä Pietolan tulevana isäntänä
+seison tällä paikalla kuin omalla maallani. Tietäkää siis olla sen
+mukaan!
+
+TURKKA (_tulee Katrin kanssa perältä_). Hiljaa, pojat! (_Nousee Katrin
+kanssa penkille_.) Vieraat ja tukkilaiset! Mikäli meidän Maijan
+varustukset riittävät, pyydän saada kestitä meidän kihlauksestamme
+muistoksi ja menestykseksi.
+
+TUKKILAISET. Eläkööt!
+
+MAIJA (_laudanpätkä tarjottimena, jossa on kahvivehkeet, tulee rättärin
+eteen_). Ottakaa, rättäri, olkaa hyvä.
+
+RÄTTÄRI. En huoli!
+
+TOLARI (_laudanpätkä tarjottimena kantaa vehnäsiä_). Ottakaa, rättäri,
+ottiatuota.
+
+RÄTTÄRI. En ole vehnästenne vaivainen!
+
+TURKKA. Mutta joka on tarjottu, se on annettu. Kiitoksia, rättäri,
+käymästänne. Ja nyt pojat, pieni sievä laulu rättärin lähdön kunniaksi.
+
+TUKKILAISET (_laulavat_).
+
+    Tukkipoika se lautallansa
+      se on hyvin sorja.
+    Huh hei ma laulan vaan,
+      se on hyvin sorja.
+
+    Eipä hänen tarvitse olla
+      herra rättärin orja.
+    Huh hei ma laulan vaan,
+      herra rättärin orja!
+
+RÄTTÄRI peräytyy oikealle.
+
+HUOTARI. Nostetaan morsianta ja sulhasta.
+
+TUKKILAISET (_nostaen Katria ja Turkkaa_). Eläkööt, eläkööt, eläkööt!
+
+TURKKA. Kiitoksia, kiitoksia!
+
+TOLARI (_nousten penkille ilmoittaa_). Maija käski ottiatuota, että
+Koskenrannan kahvilassa on ottiatuota.
+
+TURKKA. Käykää kahville. (_Menee laulun jälkeen Katrin kanssa perälle_.)
+
+TUKKILAISET (_mennen tyttöjen kanssa perälle laulavat_).
+
+    Hei tukkipoika ei surua tunne,
+      se koskia laskee ja laulaa.
+    Meni jos minne ja kulki jos kunne,
+      tuli se tyttöjen kaulaan.
+
+ANNI _on puhellut Turkan ja Katrin kanssa, ottaa Katrin kontin ja
+yrittää vasempaan_.
+
+HUOTARI. Minne sinä, Anni, menet?
+
+ANNI. Tervahaudalle kahvikokiksi Katrin sijaan.
+
+HUOTARI. Minulle tulee ikävä.
+
+ANNI. Sepä hauskaa!
+
+HUOTARI. Olenpa iloinen, että sinusta on hauskaa, kun minä sinua
+ikävöin. Se merkitsee, että sinä, Anni--
+
+ANNI. Pietola tulee. Menen sanomaan Pojalle. (_Heittää kontin ja juoksee
+perälle_.)
+
+HUOTARI (_yksinään_). Perhana! Oli niin hyvä alku!
+
+PIETOLA (_tulee vasemmalta_). Mitä täällä meluttiin?
+
+HUOTARI. Niitä kihlajaisia!
+
+PIETOLA. Vai niin, vai sitä se oli! (_Ojentaa kättä Huotarille_). Toivon
+olevan onneksi.
+
+HUOTARI (_kätellen_). Niin tosiaan, onneksi niin kuin se onkin!
+
+PIETOLA. Anni on hyvä tyttö.
+
+HUOTARI. Elkää, hyvä Pietola, lisätkö enää tulta. Minä onneton rakastan
+Annia kuin hullu polskaa. Ja on varma, että menetin takkini.
+
+PIETOLA. Menetit takkisi?
+
+HUOTARI. Olen menettänyt Pojalle vetoja paidan, kilon voita, sukat,
+komean hatun ja nyt takkini. Niin että neuvon teitä aina nöyrästi
+uskomaan, mitä hän sanoo.
+
+MAIJA (_kahvitarjottimineen tulee perältä Pietolan luo_.) Huotari, mene
+kahville.
+
+HUOTARI _menee perälle_.
+
+MAIJA (_tarjoten Pietolalle_). Kihlajaisia! Tehkää hyvin, ottakaa.
+
+PIETOLA. Kiitoksia. (_Ottaa_) Täällä tuli kihlajaiset ja äkkiä.
+
+MAIJA. Jo aikoja minä olen tiennyt näiden nuorten välit, joka olen
+ollut heidän posteljooninaan. Mutta aivan summamutikassa minä rättärille
+sanoin, että tänään juodaan Katrin ja Turkan kihlajaisia.
+
+PIETOLA. Katrin ja Turkan kihlajaisia?
+
+MAIJA. Niin sanoin, ja niinpä kävi, ja rättäri sai pitkän nenän.
+Tarjottiin hänellekin kihlajaisia, mutta ei ottanut sisu vastaan. Katri
+käski sanoa terveisiä, että hän lähtee täältä suoraan tätilään. Poika
+käski. (_Menee perälle_.)
+
+PIETOLA (_yksin_). Katrin ja----! Katrin ja pojan kihlajaiset!
+
+_Perältä alkaa kuulua tukkilaisten laulunhyminää_.
+
+_Pietola päättävästi ja nähtävällä mielihyvällä istuu juomaan kahvia_.
+
+RÄTTÄRI (_kurkistellen tulee oikealta_). Ettehän vain ole juomassa
+Turkan ja Katrin kihlajaisia! Turkka on jo tällä aikaa ehtinyt saada
+teidät uskotetuksi!
+
+PIETOLA. Emme ole vielä tavanneet. Mutta minä uskon, että se Turkka,
+josta nimismies on puhunut, on toinen Turkka ja jostakin muualta
+kotoisin.
+
+RÄTTÄRI. Ja uskotte tämän Turkan olevan suurtilallisen pojan!
+
+PIETOLA. Mutta ei hän koskaan ole sellaisia mahdottomuuksia
+uskottanutkaan.
+
+RÄTTÄRI. Niin kehui minulle!
+
+PIETOLA. Vai niin!--Kirjoitetaan Heilalalle. Heilalalta saadaan
+luotettava tieto.
+
+RÄTTÄRI. Minä kirjoitan Heilalalle.--Tulkaa pois. (_Menevät vasempaan_.)
+
+ANNI (_tulee perältä, yksin_). Pietola mennyt pois! (_Menee katsomaan
+vasemmalle_.) Ahaa, oli noutaja!
+
+TURKKA _ja_ KATRI _tulevat perältä_.
+
+ANNI. Rättäri on tullut takaisin!
+
+TURKKA. Arvasin. Sai sen verran, että on rauhaton kuin kissa
+pistoksissa.
+
+ANNI. Mutta jumalalle on kelvannut uhri: Pietola on juonut
+kihlajaisianne! (_Ottaa kontin ja menee vasempaan_.)
+
+TURKKA. Minun on ukkoa sääli. En kuitenkaan mahda mitään, kun asia meni
+tälle tolalle. Mutta sinä nyt voit olla huoletta tätilässä. Eikö niin?
+
+KATRI. Milloin joutuvat tänne kirjasi?
+
+TURKKA. En osaa sanoa tarkalleen. Menee siihen muutamia viikkoja.
+
+KATRI. Enkä koko aikana saa sinua tavata. Sano vielä viimeinen kerta,
+että rakastat minua.
+
+TURKKA. Viimeinenkö kerta? En sano viimeistä kertaa, että minä olen sun
+ja sinä olet mun.
+
+KATRI. Ja minä rakastan sinua yli kaiken.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_tulee perältä_). Voi saateri! Rakastatteko te toisianne?
+
+TURKKA. Rakastamme, ja sen saat sanoa kaikille.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_laulaa_).
+
+    Kaksi niin kaunista kukkasta kasvoi
+      kahden puolen aitaa.
+    Rakkaus se nuorten vaikka vuoren
+      läpitse tunkea taitaa.
+
+KATRI. Hyvästi.
+
+TURKKA. Hyvästi.
+
+_Perältä takaa kuuluu laulu:_
+
+    Koskenkohina ja honkainhumina
+      se on meidän soittoamme.
+    Eikä me muuta muistella
+      kuin omaa armastamme.
+
+Esirippu
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS
+
+_Metsäaukeama. Oikealle osoittava tienviitta, jossa on: MAIJALAAN.
+Perällä tukkilaisten näremaja. Tynnyri, josta toinen pohja on poissa.
+Pienet paarit_.
+
+_Tukkilaisia valmistamassa näreitä. Laulavat:_
+
+    Onpa se rakkaus sukkela tauti,
+    riivaa se meitä, riivaa se teitä,
+    varkahan tavalla se vaanii ja lyö,
+    olkohon päivä tai olkohon yö.
+    Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä
+      se rakkaus.
+
+    Torpparipoikasen päässä se teuhaa,
+    köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan,
+    viekkaan ja vanhan se pauloittaa,
+    hulivilihurjankin ansahan saa.
+    Tuuman se tuo, jok' ei vuosihin lakkaa,
+      se rakkaus.
+
+    Yrtit ja noidat ne sille ei mahda,
+    kerjurihupsull' on kainokulta.
+    Hitto sen ties mitä lie, mitä ei!--
+    Lampolan Jaskankin hirtehen vei.
+    Niinhän se on kuin öljyä, tulta
+      se rakkaus.
+
+
+TOLARI. Minkä vuoksi ei kello soi? Johan olisi aika.
+
+KASURI. Tolarilla on kiire kirjan ääreen. Mikä sinut vanhana riivasi
+kirjalle?
+
+OTERMA. Se rakkaus.
+
+KASURI. Se tauti on minutkin nyt tavannut. Tein tytön kanssa lujat
+liitot viime lauantai-iltana.
+
+OTERMA. Minä viime sunnuntai-aamuna varhain, kun aurinko nousi. Ja tyttö
+on nätti ja hellä.
+
+KASURI. Voi olla, mutta nätimpi ja hellempi on minun.
+
+KASURI. Pannaanpa varsin vetoa. Tolari, joka tuntee tämän paikkakunnan
+ihmiset, ratkaisee. Kellot vetoa.
+
+OTERMA. Tuossa käsi. Erota, Huotari.--Kasuri, sano ensin morsiamesi
+nimi!
+
+KASURI. Sano sinä ensin.
+
+HUOTARI. Sanokaa kumpikin hiljaa Tolarin korvaan.
+
+KASURI _ja_ OTERMA _kuiskaavat Tolarin korvaan_.
+
+TOLARI (_hämmästyneenä_). Ottiatuota!
+
+HUOTARI. Taitavat olla yhtä kauniita?
+
+TOLARI. Mähösen Kustaava!
+
+KASURI ja OTERMA (_yht'aikaa_). Minä voitin! Kello tänne!
+
+HUOTARI. Samako morsian niillä?
+
+KASURI. Sinä, Oterma, valehtelet!
+
+OTERMA. Sinä valehtelet!
+
+HUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan!
+
+TOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota.
+
+KASURI ja OTERMA (_toisilleen_). Sinä saat. Ota sinä.
+
+HUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään.
+
+ANNI (_laulaa etäällä vasemmalla_).
+
+    Kaikellaisia kukkia kasvaa,
+      vaan sinisiä vähä.
+    En ole saanut kaualle aikaa
+      kultani silmiä nähä.
+
+HUOTARI. Mikä lintu tuolla laulaa? Uskoni, toivoni ja rakkauteni sanoo,
+että se on Anni!
+
+TOLARI. Anni on. Meni äsken Pietolan niitylle.
+
+HUOTARI. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!
+
+KASURI. Aina se lupaa ensi sunnuntaiksi. Jos olisit joka kerta vetoa
+pannut, ei sinulla enää olisi housuja eikä paitaa!
+
+_»Kello soi!» Tukkilaiset yhtyvät huutoon ja menevät oikealle_.
+
+ANNI (_lähempänä laulaa_).
+
+    Laulaisin jos taitaisin,
+      että kultani äänen kuulis.
+    Tuntisikohan äänestä
+      vai lintuseksi luulis?
+
+HUOTARI. Anni on tulossa tänne päin. (_Laulaa_)
+
+    Niin minä neitonen sinulle laulan
+      kuin omalle kullalleni.
+    Jos olis valta niin kuin on mieli,
+      niin ottaisin omakseni.
+
+ANNI (_tulee vasemmalta_). Terve, Huotari. Minun pitää saada tavata
+Poika. Hae sinä hänet. Käske koputtaa tuota tynnyriä, niin arvaan tulla
+tänne.
+
+HUOTARI. Mutta palkaksi tahdon, että otat minut isännäksi siihen
+mökille.
+
+ANNI. Ei ole enää minun vallassani. Rättäri tulee Pietolaan isännäksi,
+ja minä saan mökiltä liukkaan lähdön.
+
+HUOTARI. Niinkö sittenkin kävi?--Ei Pojalla hätää heiloista. Ja minä
+hankin toisen mökin. Jos sinä, Anni, suostut asumaan kanssani, niin
+majassamme päivä paistaa pilvisäälläkin.
+
+ANNI. Huotari--voi voi--Pata kuohuu! (_Juoksee vasemmalle_.)
+
+HUOTARI. Saakelin pata!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_tulee perältä vasemmalta_). Turkalla on sinulle asiaa.
+Käski odottaa Maijalassa.
+
+HUOTARI. Missä Turkka nyt on?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Lammella.
+
+HUOTARI. Sieltäpä hänet tapaankin. (_Menee perälle vasemmalle_.)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_istuu katselemaan rahojaan laulaen_).
+
+    Sitä minä olen meinannut,
+      että Amerikkaan muuttaa--ja,
+    kun heilani sanotaan moittivan
+      mun arvoni alhaisuutta--ja.
+
+    Ja Amerikan maa se lämmin maa,
+      ja Suomi on vilunarka--ja,
+    Neekeritytöt ne sanovat:
+      voi Suomen poika parkoja!
+
+(_Puhuu_) Kustaa lähtee kirkonkylälle. Siellä Kustaa saa paljon
+kirkkaita hopeoita, kun Kustaa on oppinut uusia lauluja tukkipojilta.
+(_Ottaa kiven alta kengän ja puhuu taivaalle katsoen_.) Äiti hoi! Kustaa
+kaivaa tämän maahan, ettei rättäri varasta.--Mikä se tuolla rasahti?
+Vissiin Tolari puun juurella Maijalta piilossa. (_Peittää kengän
+lakillaan ja menee vasemmalle puhelemaan puun juurelle_.) Vais vais
+Tolari! Joko sinä taas siellä lukemassa! Kustaa menee sanomaan Maijalle.
+(_Heittäytyy vatsalleen_) Eihän siellä Tolaria olekaan.--Voi saateri
+kuinka suuri sammakko!--Mitä sinä sammakko ajattelet?--Oletko sinä ollut
+kuninkaantytär?--Missä asuu se noita-akka, joka muuttisammakoksi?--
+Kustaa menee tappamaan sen, niin sinusta tulee kuninkaantytär ja Kustaa
+saa sinut puolisokseen.
+
+TURKKA (_on näyttäytynyt vasemmalla vaanimassa, hiipii esiin, ottaa
+lakin alta kengän piilottaen selkänsä taakse_). Kustaa, tapasitko
+Huotaria?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_nousee_). Meni sinua hakemaan lammelta. (_Kohottaa
+lakkiaan ottaakseen kengän_.) Voi voi voi...
+
+TURKKA. Mitä nyt?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Kustaalta katosi se kenkä...
+
+TURKKA. Enkeli otti sen ja vie Pietolalle. Ja Kustaa pääsee Pietolaan
+pojaksi.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri!
+
+TURKKA. Mene hakemaan Huotari.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA _juoksee vasemmalle perälle_.
+
+TURKKA (_yksinään katsellen kenkää_). Pelastettu. (_Purkaa nauhan, jolla
+kenkä on sidottu, ja tarkastaa sisustaa_.) Oikein arvasin: typö
+tyhjä!--Tolvas-Liisan tai rättärin hyppyset ovat siepanneet sisustan.
+
+HUOTARI (_tulee vasemmalta_). Sinua tavoittaessa olisi parasta seisoa
+paikallaan.
+
+TURKKA. Ilmoitan sinulle iloisen asian: olin kuulevinani Annin laulua
+Peltolan niityltä.
+
+HUOTARI. Anni kävi täällä.
+
+TURKKA. Ahaa! Ja sinä tietysti kosasit?
+
+HUOTARI. Mutta keskeytyi.
+
+TURKKA. Mikä sen taas keskeytti?
+
+HUOTARI. Pata rupesi kuohumaan.
+
+TURKKA. Pata kuohumaan? (_Nauraa_)
+
+HUOTARI. Saakeli! Nyt minä vasta huomaan, että tyttö narrasi poikaa!
+
+TURKKA. Mene nyt ja kuiskaa Annin korvaan, että odotan Maijalassa, ja on
+tärkeä asia. (_Menee oikealle_.)
+
+HUOTARI (_yksin_). Mitä niillä on tärkeitä asioita toisilleen. (_Huutaa
+Turkan jälkeen_.) Poika! Kun kuulet tynnyriä koputettavan, niin on se
+merkkinä, että Anni odottaa sinua täällä.
+
+TURKKA (_metsästä_). Hyvä on!
+
+HUOTARI (_huomaten vasemmalta_). Peijakas! Anni tulee jo. (_Vierittää
+tynnyrin metsän laitaan pohjapuolen ulospäin ja koputtaa tynnyriä_.) Ja
+nyt minä pistän korvani tynnyriin! (_Näyttää piiloutuvan tynnyriin_.)
+
+ANNI, (_tulee vasemmalta, hämmästyy, sitten tekee eleen huomanneensa_).
+Ahaa! Huotari tynnyrissä.
+
+TURKKA (_tulee oikealta_). Terve!
+
+ANNI. Kuule, Poika. Mikähän juoni rättärillä on, kun Tolvas-Liisa
+minulle sanoi, että Turkka saa pitää Pietolan Katrin, jos tahtoo, mutta
+rättäri ottaa talon.
+
+TURKKA. Rättäri aikoo ryöstökaupalla myyttää Pietolan talon ja siten
+saada sen omakseen niin kuin sinunkin kotitalosi.
+
+ANNI. Pietola raukka ei aavistakaan! Sanonko?
+
+TURKKA. On parempi, että Pietola kuulee sen rättärin omasta suusta.
+Mutta anna Pietolan tietää, että tukkimetsää ostetaan.
+
+ANNI. Kesken kiireen hän lähtee nyt kirkonkylälle tapaamaan rättäriä
+kuullakseen, onko tullut Heilalalta tietoja sinusta.
+
+TURKKA. Ja sinun pitää lähteä tapaamaan Katria, kun minä en päässyt
+hänen puheilleen. Täti oli kuin kiviseinä. On saatava Katrille tiedoksi,
+että minä olen talollisenpoika.
+
+ANNI. Talollisenpoika!--Minkä vuoksi et ole sitä jo aikoja sanonut?
+
+TURKKA. En ole tullut tänne tavaroitani kaupalle!
+
+ANNI. Olin typerä!
+
+TURKKA. Katri tarvitsee nyt tämän tiedon minulta. On nimittäin kaksi
+Aaprahami Turkkaa. Toinen ehdolliseen vapauteen laskettu ja on jossakin
+tukkitöissä. Toinen talollisenpoika, on--matkustanut ulkomaille.
+
+ANNI. Oliko sinulla aikomus Amerikkaan?
+
+TURKKA. Tai Aasiaan tai Afrikkaan. Kimpsuni ja kampsuni lähtivät
+Englantiin, mutta minä hyppäsin laivasta maalle takaisin. Tavaranikin
+nyt ovat palanneet, ovat kaupungissa. Sano Katrille terveisiä, että
+tulevalla viikolla tulen hänet hakemaan papin pakinoille.
+
+ANNI. Herttulalee!
+
+TURKKA. Mutta miten on sinun isäntäasiasi?
+
+ANNI. Minä teen vähän taikoja. (_Näpinlyönnillä jäljittelee
+suudelmanääntä ja lukee äänekkäästi_.) Yks--kaks--kolme--
+
+_Tynnyri alkaa liikkua!_
+
+ANNI (_Turkalle kahdenkeskisesti_). Kas, tynnyri elää. (_Suudelmia kuin
+edellä_.) Kuus--seitsemän--kahdeksan--(_Turkalle_) Katso miten rajusti
+heiluu! (_Äänekkäästi_) ja vielä kymmenes muisku! (_Turkalle_)
+Isäntäasiani on hyvällä alulla, ja tämä antaa vauhtia!--Minun pitää
+käydä niityllä, tule minua vähän matkaa saattamaan.
+
+TURKKA. Minulla onkin asiaa sinne päin. (_Menee Annin kanssa
+vasemmalle_.)
+
+HUOTARI (_tulee esiin kuin tynnyristä_). Kymmenen!--Kymmenen!
+
+TOLARI (_tulee oikealta_). Pelasitko korttia ja menetit kymmenen
+markkaa?
+
+HUOTARI. Kymmenen suloista suudelmaa! Kymmenen muiskua, että paukkui!
+
+TOLARI. Ottiatuota?
+
+HUOTARI. Tuolla menevät! (_Osoittaa vasemmalle_.)
+
+TOLARI. Nekö ottiatuota? (_Juoksee katsomaan vasemmalle_.) Ei näy kuin
+Turkka ja Anni.
+
+HUOTARI. Ja paukuttavat muiskuja!
+
+TOLARI. Eivät näytä. Eikä kuulu paukettakaan.--Eiväthän ne ottiatuota!
+
+HUOTARI. Eivätkö rakasta? Eikö se sinun mielestäsi ole rakkautta, kun
+Annin pata ei kuohunut kymmenellä muiskulla?
+
+TOLARI. Patako ottiatuota? Eikö ottiatuota kuohunut?
+
+HUOTARI. Ei yrittänytkään.--Minä tulen hulluksi.
+
+TOLARI. Kipeää se käy. Kun minä ottiatuota, että Pietolan Maijan
+ottiatuota, niin pahasti minua sydänalasta ottiatuota ja ottiatuota
+päästäkin. Mutta mene Maijan luo. Maijalla on hyvä puheenlahja ja
+sydämenvahvistustippoja.
+
+HUOTARI. Ei tässä taudissa auta puheet eikä tipat. (_Menee oikealle_.)
+
+TOLARI (_asettuu lukemaan_). »Mitä jokapäiväinen leipä on? Vastaus.
+Kaikki mitä ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee kuin on ruoka, juoma,
+vaatteet, koto, kartano, pelto, karja, raha, tavara»--(_Puhuu_) Ei muuta
+tarvitsisikaan kuin rahaa. Rahalla saisi kaikkea muutakin. (_Lukee_)
+»Hyvä puoliso, kuuliaiset lapset»--(_Puhuu_) Mutta hyvää puolisoa ja
+kuuliaisia lapsia ei saa rahalla. Ne ovat herranlahjoja. Varsinkin niin
+hyvä ottiatuota kuin Maija.--Mutta olisikohan Maijan rakkaus niin kuin
+Annin ottiatuota?
+
+MAIJA (_metsästä oikealta_). Tolari hoi!
+
+TOLARI. Nytkö jo se ottiatuota? (_Pistää katkismuksen housunkauluksen
+alle, vyöryttää tynnyrin istuimekseen asettuen sen selkään kahareisin_.)
+
+MAIJA (_tulee oikealta_). Mitä sinä täällä teet?
+
+TOLARI. Keinuskelen ja mietiskelen.
+
+MAIJA. Mietiskelet?--Siihen se vie liika lukeminen!--Mitä sinä
+mietiskelet?
+
+TOLARI. Että se Annin rakkaus on ottiatuota.
+
+MAIJA. Annin rakkaus? (_Menee syrjään puhellen itsekseen_.) Kyllähän
+niitä nyt ottajia, kun Tolari oppi kirjalle. Miksei olisi? Joka on niin
+herttainen mies. (_Tolarille_.) Minkälaista on Annin rakkaus?
+
+TOLARI. Että yhden keitoksen aikana kymmenen muiskua.
+
+MAIJA. Kymmenen muiskua!
+
+TOLARI. Niin että paukkui!
+
+MAIJA. Sinä kymmenen muiskua? Sinä? Puurosaapas?
+
+TOLARI. Minäkö? Enhän minä! Huotari sanoi Annin ottiatuota--
+
+MAIJA. Niin, Anni ja Huotari!--Keinutaanko yhdessä? (_Istuu Tolarin
+eteen tynnyrille_.)
+
+TOLARI. Keinutaan. (_Osoittaa kenkiä Maijan käsivarrella_.) Mitä sinä
+noilla kengillä?
+
+MAIJA. Aioin pyytää, että paikkaisit.
+
+TOLARI. Eilen paikkasin ja aivan samat reiät. Jo sinä olet veitikka!
+
+MAIJA. Sinun terveytesi ei kestä alituista lukemista. Se käy viimein
+järelle.
+
+TOLARI (_antaa katkismuksen._). Tuossa on. Jo minä sen osaan.
+
+MAIJA. Entä virsikirja? Se on kadonnut kätköstäni? (_Kopeloi Tolarin
+taskuja, sitten hattua_.) Ahas, mikä täällä on? (_Ottaa hatusta
+virsikirjan, kopahuttaa sillä Tolaria päähän_.) Vai sinä!--Nyt kun minä
+tämän kätken, niin et vissiin löydä.
+
+TOLARI. Lähdemmekö sunnuntaina kirkkoon?
+
+MAIJA. Sunnuntaina menemme katsomaan sitä Tiuhtion torppaa.
+
+TOLARI. Mutta Turkasta ei tullut ottiatuota. Se ei ollutkaan unta, mitä
+kuulin ja näin.
+
+KATRI (_tulee metsästä vasemmalta_). Auttakaa minua. Rakkaat ystävät,
+hakekaa Poika tänne.
+
+MAIJA. Haetaan, haetaan. Tolari, lähde sinä heti.
+
+TOLARI. Jos vain ottiatuota. Joka hyppää kuin ottiatuota.
+(_Menee vasemmalle_.)
+
+MAIJA. Lapsi raukka, sinä olet kuolemankalpea ja vapiset.
+
+KATRI. Olen karkuteillä. Olen harhaillut eksyksissä läpi korpien ja
+halki soiden. Olen väsynyt.
+
+MAIJA. Herra auttakoon.--Mitä sinä aiot?
+
+KATRI. En tiedä. Mutta jos minun pitää erota Pojasta, niin menen
+koskeen!
+
+MAIJA. Taivas varjelkoon!--Kun minä tapaan isäsi, niin sanon suorat
+sanat! Minkä vuoksi Poika ei kelpaa Pietolaan, kun avosylin otettaisiin
+Taurilaan. Heleena on antanut rukkaset sulhaselleen ja Taurila itse
+yrittää minkä voi saadakseen Turkan taloonsa isännäksi. Ja sellainen
+talo kuin Taurila!
+
+KATRI. Kun olisin iäksi eksynyt sinne korpeen!
+
+MAIJA. Elä itke, lapsi. Ei ole vielä syytä epätoivoon.--minkälaista
+siellä oli, kun karkuun lähdit?
+
+KATRI. Oli pieni mökki, lehmä lattialla ja lattian alla sika. Akka ja
+minä asuimme uunilla.
+
+MAIJA. Voi kaiken kauheutta!
+
+KATRI. Ja akka loitsi ja puhui hirveitä.
+
+MAIJA. Missä sinä oikeastaan olet ollut?
+
+KATRI. Kuulitteko ääniä?
+
+MAIJA. En minä mitään kuullut.
+
+KATRI. Minä menen piiloon tuonne puun juurelle. (_Menee vasemmalle
+puolelle, kuin puun alle kyyristyen_.)
+
+MAIJA (_menee tähystämään ja huomaa oikealta_). Poro-Pirkko ja
+Pahna-Maija.
+
+PORO-PIRKKO (_tulee oikealta_). Onko näkynyt rättäriä?
+
+MAIJA. Ei ole näkynyt.
+
+PAHNA-MAIJA. Minäpä olin oikeassa, että rättärin saappaanjäljet veivät
+Pietolaan.
+
+PORO-PIRKKO. Mutta Pietolahan on niityllä täällä.
+
+MAIJA. Mitä teillä on niin tärkeää asiaa rättärille?
+
+PORO-PIRKKO. Sitä tärkeää asiaa, että tahdomme tietää, pitääkö rättäri
+seuroja.--Mennään vain Tolvas-Liisan luo. (_Menevät vasemmalle_.)
+
+MAIJA (_puhuu puun juurelle_). Rättäri on yrittänyt Pietolaan. Minäkin
+lähden hakemaan Poikaa. (_Itsekseen_.) Mutta mistä sitä arvaa hakea?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_lauleskellen tulee perältä vasemmalta_).
+
+    Kaksi niin kaunista tähteä tuikki
+      sen pimeän pilven takaa.
+    Rakkaudentulta sammuttaa
+      ei saata kuolemakaan.
+
+MAIJA. Kustaa, oletko nähnyt Turkkaa?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Tuolla oli Kaiteran suvannolla. Lähti tarkastamaan puomia
+kosken niskaan.
+
+MAIJA _koppoen hameensa lähtee juoksemaan perälle vasempaan_.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_Maijan jälkeen_). Et sinä tavoita, meni pölkyllä yli
+joen.--Ei Maija kuule, lentää vain kiireesti kuin sittipörriäinen!
+(_Kääntyy katselemaan taivaalle_.) Jokohan se enkeli on lentänyt
+Pietolaan?--Mikä tuolla rasahti?--Vissiin se sammakko. (_Kyykistyy
+katsomaan_.) Voi saateri, kun on muuttunut tytöksi!--Voi saateri.
+Pietolan Katri! Turkkako tappoi sen noita-akan?
+
+RÄTTÄRI (_tulee oikealta_). Kustaa!--Onko täällä näkynyt Pietolan
+Katria?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. On tuolla puun juurella. Istuu ja huokuu kuin sammakko.
+
+RÄTTÄRI. Mene Tolvas-Liisan luo, saat siellä kirkkaan hopean.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee vasemmalle_.)
+
+KATRI (_tulee esiin_). Elkää tulko askeltakaan lähemmäksi muuten huudan
+tänne tukkilaisia!
+
+RÄTTÄRI. Voin asiani toimittaa kauempaakin. Se on lyhyt.
+
+PIETOLA (_tulee vasemmalta, rättärille huomaamatta ensin Katria_). Onko
+tullut tietoja Heilalalta? Oli aikomukseni lähteä kuulustelemaan ja
+käydä Katrin luona. (_Huomaa Katrin_) Katrikin täällä!
+
+KATRI. Olen karannut! Eikä minua enää viedä ainakaan elävänä sen
+paholaisakan luolaan!
+
+PIETOLA. Julkijumalaton, miten puhut tädistäsi!
+
+KATRI. Minä puhun rättärin äidistä, noita-akasta, jonka luona minua on
+kidutettu menettääkseni järkeni tai henkeni.
+
+PIETOLA. Rättäri, kenen luvalla Katri on sinne viety?
+
+RÄTTÄRI. En enää halua tyrkyttää hyvääni. Pietolan talo kuulutetaan
+myytäväksi.
+
+KATRI. Isä, onko totta, että meiltä voidaan ryöstää talo niin kuin
+Köyhältäleskeltä ryöstettiin?
+
+PIETOLA. Sinäkö, rättäri, aiot meidät ajaa maantielle?
+
+RÄTTÄRI. Otan vain omani pois. (_Nauraa_)
+
+PIETOLA. Ja sinä naurat! (_Sieppaa karahkan_)
+
+KATRI (_estäen_). Isä!
+
+RÄTTÄRI _pakenee vasemmalle_.
+
+PIETOLA. Minä uskoin niin jumalisen hyvää!--Vaikka makaisin
+maantienojassa kuolemassa nälkään, en ottaisi leipäpalaa tuon miehen
+kädestä.
+
+KATRI (_kuin itsekseen_). Olipa hyvä, etten tavannut Poikaa.
+
+PIETOLA. Turha olisi nyt toivosi. Pojalla ei ole puutetta hyvistä
+isännänpaikoista. Talolliset tarjoilevat hänelle tyttäriään kipa
+kilvan.--Mene kotia, minä palaan niitylle. (_Menee vasemmalle_)
+
+KATRI (_yksin_). Elämäni on loppunut.
+
+HUOTARI (_tulee metsästä oikealta_). Piinatynnyri! Puinen tulikuuma
+pätsi! Aina kun tynnyrin näen, kiristän hampaitani ja kiroan. (_Huomaa
+Katrin_) Kas, Katri. Sairasko? Voinko auttaa?
+
+KATRI. Et voi.
+
+HUOTARI (_käytyään koputtamassa tynnyriä_). Anni tulee avuksesi.
+
+KATRI. Ei tarvitse. Saat sinäkin mennä menojasi.
+
+HUOTARI. Minusta onkin nyt yksin parasta. Hauskinta yksin harhailla.
+
+KATRI (_kuin itsekseen_). Niin minustakin.
+
+HUOTARI. Taitaa olla sama tauti. Minä luulin, että sinulta on vain jalka
+poikki. (_Menee perälle_)
+
+KATRI (_huomaa vasemmalta_). Poika tulee! (_Yrittää lähtemään kuin
+pakoon_.) Jumalan kiitos, minä kuolen. (_Kaatuu pyörtyen_)
+
+TURKKA (_tulee vasemmalta_). Yksinkö täällä tynnyri kopisi? (_Huomaa
+Katrin_) Katri?--Katri kultani! Sieluni, elämäni!
+
+KATRI (_tointuen_). Pois, pois. Laskekaa minut pois!
+
+TURKKA. Katri, etkö tunne minua?
+
+KATRI. Turkka, menkää pois.
+
+TURKKA.--Heilalaltako on tullut kirje?
+
+KATRI. Ei.--Jättäkää minut rauhaan.
+
+TURKKA. Nyt järkeni seisoo!
+
+ANNI. (_tulee vasemmalta_). Katri, sinä jumalanluoma. (_Syöksyy Katrin
+kaulaan_.) Mutta sinähän olet kuin kivipatsas!--Ja sinäkin, Poika, ole
+kuin vaivainen syntinen. En ole koskaan sinua noin nähnyt!--Herranenaika,
+mitä tämä merkitsee? Minä luulin, että täällä on ilo ylimmillään, kun
+kuulin sinun tynnyriä koputtavan.
+
+TURKKA. En minä ole koputtanut.
+
+ANNI. Ahaa. Huotari on ollut rumpalina. Peijakas!
+
+HUOTARI (_laulaa etäällä perällä_)
+
+    Mammani minua varotteli kotoa lähtiessä,
+    sano: maailmalla on niin paljo petollista kansaa.
+
+ANNI. Siellä se onneton nuorukainen laulaa. Minä haen hänet tilille
+niistä kymmenestä muiskusta. (_Menee perälle_)
+
+TURKKA (_nauraa_) Ja sinäkö Katri, uskoit!
+
+KATRI. Ei kukaan ole mitään uskottanutkaan.
+
+TURKKA. Minkä vuoksi olet kylmä kuin rauta pakkasessa?
+
+KATRI. Ei hyödytä sinun kysyä mitään, minä olen mykkä.
+
+TURKKA. Onpa kauhea tunne neuvottomuus. Niinkuin hengenlähtö!
+
+PIETOLA (_tulee vasemmalta huomaamatta Turkkaa_). Katri! Anni kertoi
+Pojan sanoneen, että tukkimetsiä ostetaan.
+
+TURKKA (_kuin itsekseen_). Ahaa!
+
+PIETOLA (_huomaten Turkan_). Täällähän se on se pelastuksenenkeli!
+
+TURKKA. Velkanne kai on kuusituhatta? Ei suinkaan sitä suurempi?
+
+PIETOLA. Kuusituhatta, mutta tarpeeksi suuri tähän maailmanaikaan.
+
+TURKKA. Pieni raha! Pietolan talon nykyisestä arvosta sadas osa.
+
+PIETOLA. Sadas osa?
+
+TURKKA. Pietola on metsiensä takia pitäjän rikkain talo.
+
+KATRI. Niinkö?
+
+TURKKA. Etkö olekaan enää mykkä?
+
+KATRI. Äsken köyhänä tahdoin kuolla siinä uskossa, että sinä et olisi
+minua sittenkään hylännyt.
+
+TURKKA. Teimmehän vakaiset valat.
+
+PIETOLA. Jumala teitä siunatkoon.
+
+MAIJA (_tulee vasemmalta_). Täällähän jo niin rakkaasti helsataan! Ja
+Pietola on kuin voi päivänpaisteessa!
+
+PIETOLA. Maija, kiireellä kirkolle hakemaan varustuksia tämän parin
+kihlajaisia varten. Nyt pidetään toiset ja komeat!
+
+MAIJA. Nyt minä teitä, Pietola, syleillä ropsahutan, ei auta vastustus.
+
+PIETOLA. Anna tulla!
+
+TOLARI (_tulee vasemmalta ja käy nykimään Maijaa hameesta_). Maija Maija
+Maija!
+
+MAIJA. Mitä sinä kiskot, että hameet ratkeavat!
+
+TOLARI. Tänne se katkismus!
+
+MAIJA. Siunatkoon, saathan sinä sen. (_Antaa_)
+
+TOLARI (_raivostuneena iskee kirjan maahan_) Tuota en siis tarvitse!
+Kuuletko, Maija? En ikinä!
+
+MAIJA. Heikki, rakas Heikki! (_Purskahtaa itkemään_)
+
+PIETOLA (_Turkan puoleen_). Sepä oli onneton halaus!
+
+TURKKA (_menee Tolarin luo_). Tolari, Pietola antaa sinulle ja Maijalle
+sen Tiuhtion torpan.
+
+TOLARI. Ottiatuota?
+
+TURKKA (_ottaa kirjan maasta ja antaa Tolarille_) Ja minä rovastille
+puhumassa rippikouluasiastasi.
+
+MAIJA. Jumala siunatkoon Pietolan hyvää nuortaisäntää.
+
+TOLARI. Sinäkö nyt olet ottiatuota?
+
+TURKKA. Niin olen.
+
+TOLARI (_itsekseen_). Sittenkin se oli unta. (_Pyyhkii kirjaa_) Anna
+anteeksi, katkismus. (_Maijalle_) Kyllä minä taas paikkaan Maijan kengät
+rakkauden tähden.
+
+MAIJA. Kiitoksia, rakas Heikki. (_Menevät oikealle_)
+
+TURKKA (_heidän jälkeensä_) Käskekää tänne poikia. Kantamaan Katri
+kotia.
+
+ANNI ja HUOTARI _tulevat perältä_.
+
+PIETOLA. Sinä, Huotari, kutsu kaikki tukkipojat Turkan ja Katrin
+kihlajaisiin Pietolaan huomenna.
+
+ANNI. Uskotko nyt?
+
+PIETOLA. Ja Annin ja Huotarin kihlajaiset samoilla tulilla.
+
+HUOTARI. Ähäs, Anni. Nyt ei pääsekään pata kuohumaan!
+
+ANNI. Äiti on varoittanut tytärtään kulkijapojista. Toinen voi olla
+arvolleni liian alhainen, toinen liian ylhäinen. Sinä, Katri, olet
+osannut valita vertaisesi.
+
+_Tukkilaisia tulee oikealta_.
+
+KASURI. Mitä täällä on tapahtunut?
+
+HUOTARI. Olen saanut toimeksi kutsua tukkipojat kunniallisen
+nuorenmiehen, tukkipäällikkö Aaprahami Turkan ja siveän neitsyen
+talontyttären Katri Pietolan kihlajaisiin Pietolaan huomenna.
+
+KASURI. Ja nyt Pietolaa huiskautetaan!
+
+_Tukkilaiset nostavat Pietolan, huutaen »eläköön!»_
+
+OTERMA. Tyttö kannetaan paareilla kotia?
+
+HUOTARI. Pidä suusi Oterma.
+
+OTERMA. Minulla on lupa puhua. Olen morsiamen hovisuutari!
+
+KASURI. Mutta puhut kuin sianpistäjä: »tyttö kannetaan paareilla».
+
+HUOTARI. Ihailevan kunnioituksen vuoksi, jota aina tunnemme hempeää
+morsianta, mutta nyt eritoten parhaan tukkipojan ylhäistä ja kaunista
+morsianta kohtaan, kannamme vienon neitosen kuuluun kotiinsa arvonsa
+mukaisesti.
+
+TUKKILAISET (_kantaen Katria oikealle laulavat_)
+
+    Hei tukkipoika se koskessa hyppää
+      sen pyörivän pölkyn varaan.
+    Kaikista tytöistä paljon se tykkää,
+      mut ottaa omaksi paraan.
+
+TURKKA (_Pietolalle_). Jäättekö vielä niitylle?
+
+PIETOLA. Käyn niitylläkin, mutta ennen kaikkea tahdon tavata rättäriä,
+joka meni Tolvasen talolle.
+
+TURKKA. Mutta siellä näytti olevan akkoja, ja tietysti siellä
+on--piimääkin!
+
+PIETOLA. En puhu akoille halaistua sanaa ja rättärillekin sanon vain:
+Turkka on Pietolassa isäntänä.
+
+TURKKA. No, niin kuin tahdotte. Minun on asioitteni vuoksi tehtävä
+kaupunkimatka. (_Antaa kengän Pietolalle_.) Tuon jätän teidän
+huostaanne. (_Menee oikealle_)
+
+PIETOLA. Kengän pisti kouraani. Tottapa tässä jotakin on. (_Huomaa
+vasemmalta_.) Tuolta tulee rättäri. Saan hänet masentaa samalla
+paikalla, jossa hän minut syöksi epätoivoon.--Perhana tuossa tulee
+akkoja! Visusti suu kiinni, niin menevät ohi.
+
+PORO-PIRKKO. (_tulee vasemmalta_). Hyvää päivää,
+Pietola.--Päivää!--Päivää, sanon minä!--Varjelkoon! (_Pelästyneenä
+peräytyy vasemmalle_.)
+
+PIETOLA. (_yksin_). Tästähän taitaakin tulla hauskaa! (_Istuu_.)
+
+PAHNA-MAIJA. (_tulee vasemmalta_). Pietolahan täällä on eikä mikään
+kummitus!
+
+PORO-PIRKKO. (_edellisen jäljessä_). Pietolan se on näköinen, mutta ei
+puhu mitään.
+
+PAHNA-MAIJA. Pietolassa on tapahtunut kääntyminen, jota rättäri on
+ennustanut.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_tullen vasemmalta_). Onko Pietolan luona käynyt enkeli?
+PAHNA-MAIJA. On käynyt hyvä enkeli. (_Menee kaulaan_) Me olemme ystäviä.
+PORO-PIRKKO (_rientää Pietolan kaulaan toiselle puolen_). Rakas ystävä!
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Rakastatteko te toisianne? PAHNA-MAIJA _ja_
+PORO-PIRKKO. Rakastamme, rakastamme! PIETOLA. Tphyi! PORO-PIRKKO. Huih!
+(_Pelästyneenä hyppää syrjään_.) PÖLHÖ-KUSTAA. Varokaa se lyö!
+PAHNA-MAIJA. Minun ei tarvitse pelätä. (_Painautuu lähemmäksi_) PIETOLA.
+Mene hiiteen! PAHNA-MAIJA. Mutta kun minä menen ilmoittamaan
+nimismiehelle niistä Pertun leskivainajan rahoista, niin miten Pietolan
+käy! PORO-PIRKKO. Mutta minä tiedän enemmän kuin sinä.--Pietola joutuu
+lukemaan tiilenpäitä! LEENA. (_tulee oikealta_). Missähän rättäri? Olisi
+tärkeä kirje. PORO-PIRKKO. Minä vien sen rättärille. (_Ottaa kirjeen ja
+menee vasemmalle_.) LEENA. Jano tuli kävellessä. Ei suinkaan joki ole
+kaukana. (_Pietolan puoleen_) Näytti juhlalliselta, kun Katria
+kannettiin. Huomennako kuuluu olevan Katrin ja Turkan kihlajaiset?
+PAHNA-MAIJA. Vai Katrin ja Turkan kihlajaiset! (_Rientää vasemmalle_)
+LEENA. Toivotan onnea. Se sitten on miellyttävä mies se Turkka. Oikein
+rakastettava nuorukainen. Katri sai kunnon pojan sulhasekseen.
+PAHNA-MAIJAN _ja_ PORO-PIRKON _naurua kuuluu vasemmalta_. LEENA. Mikähän
+niillä niin makeanlysti? (_Lähtee perälle päin_.)
+
+PORO-PIRKKO (_tulee vasemmalta_). Se Turkka on suurvaras!
+
+LEENA. Sinä se aina puhut päättömiä ja kauheita!
+
+PORO-PIRKKO. Oikein sellainen, jonka saa ampua ja kruunu maksaa
+palkinnon.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Antaako kruunu kirkkaita hopeoita?
+
+PORO-PIRKKO. Kaksi kukkarollista!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee oikealle_.)
+
+LEENA. Elä hyvä ihminen puhu tuolla tavoin. (_Menee perälle_)
+
+PORO-PIRKKO. Ei sitä ole toista niin hullua vanhaa-piikaa kuin tuo
+Leena: puolustaa ryöväreitä.--Mutta minne minulta on pudonnut hame?
+(_Menee vasemmalle_)
+
+PIETOLA (_yksin_). Mitähän se oli tuon Poro-Pirkon puhe alkuaan? Ja mikä
+oli rättärin kirje?
+
+RÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Nyt on Heilalalta tullut kirje. Tuossa on
+Aaprahami Turkan papintodistus. (_Antaa Pietolalle paperin_.)
+
+PIETOLA _silmäiltyään paperia ällistyy kuin tylsistyneeksi, lyyhistyy
+kokoon pudottaen kengän ja paperin käsistään_.
+
+RÄTTÄRI. Onko Pietolalla minulle mitään sanottavaa? (_Äänettömyys_)
+Miettikää. (_Menee oikealle_.)
+
+PIETOLA (_yksin, masentuneena_). Minkä vuoksi minua kova onni vainoaa
+niin kierolla ja julmalla tavalla? (_Lähtee vasemmalle_.)
+
+_Hetken kuluttua_ PAHNA-MAIJA _ja_ PORO-PIRKKO _tulevat vasemmalta_.
+
+PAHNA-MAIJA. Jopa näytti nöyrtyneeltä.
+
+PORO-PIRKKO. Itki.
+
+PAHNA-MAIJA. Oikeinko itki?
+
+PORO-PIRKKO. Itki. Minä näin, itki. Minun on sääli.
+
+PAHNA-MAIJA. Tuohon se on jättänyt kengän, joka sillä oli käsissä.
+Mikähän tämä on?
+
+PORO-PIRKKO. Pertun leskivainajan rahakenkä! Juostaan näyttämään
+rättärille. (_Menevät oikealle_.)
+
+LEENA (_tulee perältä_). Ovat tainneet jo mennä. Enkä saanut tietää,
+pitääkö rättäri seurat.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Kaksi kukkarollista
+kirkkaita hopeoita. Kustaa menee Kettu-Matilta varastamaan pyssyn!
+(_Juoksee vasemmalle_)
+
+LEENA. Siinä se oli! Se ampuu Turkan.--Onkohan täällä tukkilaisia?
+(_Huhuaa_) Ohoi! (_Puhuu_) Ei kuulu.--Hyvä jumala, estä tämä kauhea
+onnettomuus. (_Huhuaa_) Ohoi!--(_Puhuu_) Ei vastausta.
+
+Esirippu.
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS
+
+_Pietolan pihamaa. Oikealla asuinrakennus, jonka edessä on avonainen
+kuisti. Vasemmalla aittarakennuksia, joiden jatkona etualalla on aita
+porraspuineen. Perällä aita, veräjä keskellä. Taustana järvimaisema_.
+
+KATRI _ja_ ANNI _istuvat puhelemassa_.
+
+
+ANNI. Mitä isäsi sanoi, kun kuuli, että se on toinen Turkka ja että
+teidän Turkkanne on talollisenpoika?
+
+KATRI. On ollut niin hyvillään, ettei ole raukka koko yönä nukkunut.
+
+PIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Siellä näkyy Maija jo tulevan.
+
+ANNI. Minun pitää käydä hakemassa kotoa suuri kahvipannu, jonka Maija
+käski tuoda lisäksi. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)
+
+PIETOLA. Minkähän vuoksi Poika oli lähtenyt tukkijoelle?
+
+KATRI. Oli ensin aikonut ulkomaille. Mutta kun laiva oli jo irti maasta,
+niin yht'äkkiä pistää päähän, että lähteekin näille maille, joista
+Heilala oli hänelle kertonut. Hypätä karahutti laivasta maalle ja tuli
+tänne.
+
+PIETOLA. Olipa sekin somasti ohjattu meidän onneksemme.
+
+TOLARI (_tulee perältä vasemmalta_). Eikö Turkka ole vieläkään tullut?
+
+PIETOLA. Tolari taitaa olla utelias tietämään, mitä rovasti on sanonut,
+kun sinä myötään kyselet Poikaa. Tuskin hän nyt ehtii käydä rovastin
+luona.
+
+TOLARI. Minä lupasin varottaa Turkkaa, ettei ammuttaisi.
+
+KATRI. Herra varjelkoon!
+
+PIETOLA. Mitä puhetta se on?
+
+TOLARI. Leenan puhetta. Eilen siellä metsässä rukoili minua sanaa
+tuomaan, että Pölhö-Kustaa hommaa ampua. Oli mennyt Kettu-Matilta
+varastamaan pyssyä.
+
+KATRI. Voi hyvä jumala! (_Menee kuistin kautta_.)
+
+PIETOLA. Ei hätää! Kyllä me hänet ajoissa kiinni saamme.
+
+(OTERMA _ja_ KASURI _ja muutamia tukkilaisia tulee perältä vasemmalta_.)
+
+MAIJA (_tulee perältä oikealta_). Pojat! Kantakaa tavarat huoneisiin.
+(_Tulee Pietolan luo_.) Terveisiä kirkolta.
+
+PIETOLA. Eikö näkynyt Poikaa jo kaupungista palaavaksi?
+
+MAIJA. Kirkolla oli. Rovastille vietiin päivälliselle. Kuuluvat olleen
+Turkan isän kanssa hyviä ystäviä. Niin syleili rovasti kuin omaa
+poikaansa.--Mutta nyt on Maijalla kiire, ettei jouda sanomaan
+harakkaakaan kuin linnuksi. (_Vie Tolarin kuistin luo ja menee kuistin
+kautta_.)
+
+HUOTARI. (_tulee perältä vasemmalta_). Hyvää päivää.
+
+PIETOLA. Ei suinkaan näkynyt Pölhö-Kustaata siellä päin?
+
+HUOTARI. Olin kuulevinani hänen lauluaan jostakin tuolta päin (_viittaa
+vasempaan_).
+
+PIETOLA. Lähdepä toverikseni, jos sattuisimme häneen käsiksi.--Täällä
+päinhän se on Annin mökkikin. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)
+
+HUOTARI (_seuraten Pietolaa_). Ilmanko sieltä päin päivä paistaakin.
+
+TOLARI (_yksin_). Mitähän varten Maija minut tähän kiskoi?
+
+MAIJA (_tulee kuistin kautta_). Tämä on sellaista saippuaa, jolla lähtee
+ahava. Pestyäsi tule tähän odottamaan. (_Siirtyy tukkilaisten luo_.)
+
+TOLARI (_yksin_). Olisi ihmeellistä, jos mustalla saippualla tulisi
+valkoinen naama. (_Menee perälle vasemmalle_.)
+
+MAIJA (_Kasurille_). Minkä vuoksi sinulla ei ole liivejä eikä takkia?
+
+KASURI. Olivat vielä märät, kun eilen putosin pölkyltä.
+
+MAIJA. Valehtelisit viisaammasti! Minä en ole Maija, jos en vielä
+toimita sinulle sellaista, joka sinua kyörää. (_Otermalle_) Sinulla ei
+ole lakkia, ja suutarin jalassa tuollaiset saapaslottanat.
+
+OTERMA. Lainasin muutamalle pojalle, joka lähti riiaamaan.
+
+KASURI (_itsekseen_). Perhana, kun on viisas valehtelemaan!
+
+MAIJA. Olet kortilla menettänyt. Tule toinen kerta eteeni lakitta ja
+saappaitta, en sinua siunaa! (_Menee kuistin kautta_)
+
+KASURI (_Otermalle_). Sinulla on komeat liivit, minulla komeat saappaat.
+Pannaan vastakkain. Kolmelta poikki.
+
+OTERMA. Minä pidän aina pussin auki, kun porsasta tarjotaan. (_Istuvat
+kortin lyöntiin_.)
+
+KASURI. Lauletaan pojat, ettei kuulu kortinpauke. Morsian näkyy
+säikähtävän kämmenen läiskäystäkin.
+
+TUKKILAISET (_laulavat_).
+
+    Hei tukkipojat ne poikia maksaa,
+      joka sen oikein tietää.
+    Kesän ja talven kuin tanssin ne jaksaa
+      ja tuulen ja sään ne sietää.
+
+    Hei tukkipoika ei turvetta kaiva,
+      ne sinisiä selkiä seilaa.
+    Tukkipojall' on tuska ja vaiva
+      muistella montako heilaa.
+
+    Hei tukkipoika ei surua tunne,
+      se koskia laskee ja laulaa.
+    Meni jos minne ja kulki jos kunne,
+      tuli se tyttöjen kaulaan.
+
+    Hei tukkipoika se koskessa hyppää
+      sen pyörivän pölkyn varaan.
+    Kaikista tytöistä paljon se tykkää,
+      mut ottaa omaksi paraan.
+
+    Hei tukkipojat ne paljon maksaa,
+      ne maksaa tuhansia,
+    ne sieviä sinisiä silmiä maksaa
+      ja poskia punasia.
+
+KASURI _voittaa_ OTERMALTA _liivit ja kumpikin sekä tukkilaiset
+poistuvat hajaantuen sinne tänne_.
+
+TOLARI (_tulee perältä vasemmalta istumaan rahille kuistin luo_). Ei
+ollut Pietolan vajassa tervapyttyä, että olisi saanut vähän peilailla ja
+nähdä onko ahava lähtenyt.--Huotari ja Anni tulevat. Sanovatkohan mitään
+minun naamastani?
+
+ANNI (_iso kahvipannu kädessä tulee vasemmalta aidan yli veitikoiden
+Huotarille_). Mikä on hätänä valmiissa maailmassa?
+
+HUOTARI (_seuraten Annia_).
+
+    Katkera on kahvia juoda
+      ilman sokeritta.
+    Katkera on poian olo
+      ilman toveritta.
+
+_ANNI (laulaa_).
+
+    Tukkilaisen toveriksi elä herra saata.
+    Häpeä on nätin tytön lautanpontulla maata.
+
+(_Pyyhkäisee nokea Huotarin nenän päähän ja nauraen peräytyy keikahtaen
+istumaan Tolarin syliin_.) Huih! (_Hypähtää ylös_)
+
+TOLARI. Pelkäätkö poikia?
+
+ANNI. Poikako siinä olikin? Ja minun poikani! (_Istuu Tolarin syliin ja
+hyväillessään tuhrii naaman_.) Ai ai sitä Annin poikaa, ai ai kuin Anni
+siitä tykkää!
+
+TOLARI. Ottiatuota Anni Anni Anni!--Maija ottiatuota!
+
+ANNI. Maijanko se olikin poika? (_Nousee_). Miten minä tuota erehdyin!
+(_Menee kuistin kautta_).
+
+HUOTARI _nauraa Tolarille_.
+
+TOLARI. Reistasitko Annin kanssa, monellako ottiatuota pata kuohuu, kun
+sinulla on niin lysti ja nenäsi pää on noessa?
+
+HUOTARI (_katsoo taskupeiliin_). Kas, peijakas!
+
+TOLARI. Taitaa olla minun naamassani ero entisestä, kun Annikin niin
+erehtyi.
+
+HUOTARI. Ei Maija sinua nyt tunne, jos vain et sano ottiatuota! (_Menee
+kuistin kautta_)
+
+TOLARI (_yksin_). Onpa hyvää saippuaa, vaikka niin mustaa, että luulin
+olevan neekerin ottiatuota.--Pitääpä varoa, etten sano ottiatuota, niin
+on lysti nähdä, kun Maija ei minua tunne.
+
+MAIJA _tulee kuistin kautta hiipien Tolarin taakse lakki kädessä_.
+
+HUOTARI (_tulee kuistille_). Maija, Katri säikähti että pyörtyi. (_Menee
+takaisin_).
+
+MAIJA. Herra siunatkoon! (_Vaihtaa lakin Tolarin päähän ja kiiruhtaa
+takaisin kuistin kautta_.)
+
+TOLARI (_ottaa lakin päästään_). Uusi lakki. Ja Maija siunasi, kun pani
+tämän päähäni. Se on hellä ja hönkä ihminen.--Pitääpä lähteä
+koettamaan, meneekö uudella lakilla jokapäiväinen leipä. (_Panee lakin
+päähänsä ja menee vasemmalla aidan luo, jossa pysähtyy katselemaan
+lakkiaan_.) Onpa, onpa komea! On kuin Sysi-Perttu vainajan kirkkolakki.
+(_Panee päähänsä_)
+
+KATRI _ja_ ANNI _tulevat kuistin kautta_.
+
+KATRI. Herranen aika! Sysi-Perttu vainaja! Näetkö?
+
+ANNI. Tosiaankin! Ei Tolariksi aavistaisikaan.
+
+KATRI. Tolariko se on?
+
+TOLARI (_tulee tyttöjen luo_). Kun äsken olin tuolla järvenrannalla
+pesemässä, niin Kettu-Matti tuli ja toimitti, että hän antoi
+Pölhö-Kustaalle revervöölin.
+
+KATRI. Mikä villitys on mennyt ihmisiin!
+
+TOLARI. Kettu-Matti oli tulossa sanomaan, että hän sen vuoksi, ettei
+Pölhö-Kustaa menisi muualta ja että lähtisi halu toista kertaa
+ottiatuota. Käski sanoa, ettei säikähtää, vaikka kovasti pamahtaa.
+
+KATRI. Jumalalle kiitos!
+
+ANNI. Kettu-Matille myös. Ansaitsisi palkinnon.
+
+TOLARI (_on vetäytynyt perälle_). Ottiatuota!
+
+ANNI. Onko Pölhö-Kustaa siellä?
+
+TOLARI. Turkka ajoi tallin eteen. Ja niin kuin herra! (_Menee perälle
+vasemmalle_)
+
+KATRI _juoksee perälle oikeaan_.
+
+ANNI. Kettu-Matilta terveisiä, että on tyhjä panos.
+
+PIETOLA. Antaapa sitten pamahtaa kihlajaisten kunniaksi!
+
+TURKKA _tulee perältä oikealta_ KATRIN _kanssa, joka poikkeaa kuistin
+kautta_.
+
+ANNI. Katsokaa, Pietola, Katrin elinkautista vankia! (_Menne Katrin
+kanssa kuistin kautta_.)
+
+PIETOLA. Minua hävettää!
+
+TURKKA (_tulee Pietolan luo_). Terveisiä kaupungista. Mitä tänne kuuluu?
+
+PIETOLA. Huonoa!
+
+TURKKA. Oho!
+
+PIETOLA. Hävettää ja suututtaa tyhmyyteni. Minun olisi pitänyt jättää
+tapaamatta rättäriä.
+
+TURKKA. Jouduitteko alakynteen?
+
+PIETOLA. Minulle tuupattiin käteen sen toisen Turkan papintodistus.
+
+TURKKA. Sitä iloisempihan voitte olla siitä, että vävypoikanne on
+tavallisen kunniallinen mies.
+
+PIETOLA. Onhan se niinkin. Ja niin se onkin! En olisi osannut olla niin
+sisimpääni myöten iloinen kuin nyt olen. Ja erehdykseni pitää minua
+nöyränä, etten typeryydessäni rupea tästä odottamattomasta onnesta
+ylpeilemään.
+
+TURKKA. Hyvinhän siis kaikki.
+
+PIETOLA. Merkillisesti näyttää kaikki kääntyvän hyväksi.--Mutta on
+vielä muuan asia.
+
+TURKKA. Sekä Pertun leskivainajan rahajuttu? Eiköhän siitäkin selvitä.
+
+PIETOLA. Niin kuin keväällä jo kerroin, on seikkoja, jotka ovat minua
+vastaan. Ja kaikki näyttävät uskovan minut syylliseksi. Kun viime
+sunnuntaina olin kirkossa, niin rovasti saarnasi kuin minulle yksin
+pauhaten, ja koko seurakunta kääntyi katsomaan minua. Jos eivät muut,
+niin rättäri minut toimittaa vankilaan.
+
+PORO-PIRKKO _ja_ PAHNA-MAIJA _tulevat perältä oikealta_.
+
+PIETOLA. Ja tuossa on akkoja, jotka minut vannovat varkaaksi. Mitähän
+niillä on asiaa?
+
+TURKKA. Minä olen kutsunut heidät ja rättärin myös.--Hyvää päivää.
+Istukaa, hyvät naiset. Koetetaan nyt saada rakennetuksi sovinto.
+
+PAHNA-MAIJA. Minulla ei ole mitään sitä vastaa. (_Istuu Pietolan
+viereen_.)
+
+PORO-PIRKKO (_rientää istumaan toiselle puolen_). Mutta, hyvä ihminen,
+anna minullekin suunvuoroa. Minä olen Pietolaa kohtaan aina kantanut
+sydämessäni rakkautta--
+
+PIETOLA (_nousten_). En tiedä mikä on tarkoituksesi, Poika, mutta olkoon
+sanottu, että naimisiin en mene kummankaan kanssa. Ennen istun
+vankilassa.
+
+PORO-PIRKKO. Mitä varten meitä tänne kutsuttiin?
+
+KATRI (_tulee kuistin kautta_). Mitä se merkitsee, että rättäri tulee
+tänne? Ja mitä näillä naisilla on täällä tekemistä?
+
+PORO-PIRKKO. Meidät on tänne houkuteltu tarkoituksella saada Pietolan
+asia käännetyksi toisin päin.
+
+TURKKA. Se on tarkoitukseni. Mutta ilman houkutuksia. Sovinnossa kyllä,
+jos niin haluatte.
+
+RÄTTÄRI (_tulee oikealta perältä_). Turkka kirjoitti olevan minulle
+puhuttavaa. Olin utelias kuulemaan.
+
+TURKKA. Kysymys on Pertun leskivainajan rahoista. Asia nyt koskee
+minunkin kunniaani.
+
+PORO-PIRKKO. Sinun kunniaasi? Jonka papinkirjassakin on syntiä ja
+rikoksia enemmän kuin Sotomassa ja Komorassa.--Rättäri, lukekaa se
+Heilalan kirje.
+
+PIETOLA. Sattui teille vain sellainen onnettomuus, että on toinenkin
+Aaprahami Turkka.
+
+PORO-PIRKKO. Kyllä Heilala kirjoittaa toisestakin, joka on
+talollisenpoika ja suuren talon poika ja rikas poika!
+
+KATRI (_lapsellisen surullisesti_). Yhä sinua vain ylennetään!
+
+PORO-PIRKKO. Kaikki oman pitäjän ja naapurin pitäjienkin tytöt aivan
+hulluina häneen. Ja kruununvoudin muuan ryökkynä, kaunis neiti, niin
+hurjasti rakastunut Turkkaan, että Turkka ei ollut saanut elävää rauhaa,
+vaan oli pitänyt matkustaa--
+
+TURKKA. Heilala liiottelee!
+
+PORO-PIRKKO. Lukekaa, rättäri, se Heilalan kirje, että uskovat.
+
+PIETOLA. Kyllä uskomme.
+
+PORO-PIRKKO. Mutta se Turkka on matkustanut ulkomaille.
+
+TURKKA. Tuossa on ulkomaanpassini. (_Antaa rättärille_)
+
+PAHNA-MAIJA. Eihän täällä ole mikään ulkomaa!
+
+PORO-PIRKKO. Ja uskooko Pietola, että sellainen poika, jolla siellä
+suuressa maailmassa on neitoja kymmenittäin joka sormelle, lähtisi
+Pietolasta hakemaan morsianta? Ja sinäkö Katri, uskot olevasi kauniimpi
+ja viininpi kuin kruununvoudin ryökkynä?
+
+PAHNA-MAIJA. Itkupa pillahti!
+
+PORO-PIRKKO. Löi mielen nöyräksi!
+
+KATRI. Aivan oikein, Pirkko. Tunnen itseni yhä pienemmäksi suuren
+sulhaseni rinnalla ja sitä suuremmaksi onneni. Ja tämä suuri, outo onni
+minua nöyryyttää.
+
+PAHNA-MAIJA. Typerä kuin kana!
+
+TURKKA. Ei sinun, Katri, tarvitse olla täällä kuuntelemassa meidän
+käräjiämme.
+
+KATRI _menee kuistin kautta_.
+
+RÄTTÄRI. Minunkin täytyy lähteä, odotetaan seuroihin.
+
+TURKKA. Tehdään ensin selko niistä Pertun leskivainajan rahoista.
+
+PORO-PIRKKO. Niin, tehdään niistä selko! Eikö tämä kenkä eilen ollut
+Pietolalla?
+
+PIETOLA (_ottaa kengän_). Oli tämä.
+
+PORO-PIRKKO. Pertun lesken sairastaessa minä ja Tolvas-Liisa, joka oli
+sairasta hoitamassa, näimme tuon kengän sairaan päänaluksen alla ennen
+Pietolan tuloa sairaan luona käymään, mutta Pietolan mentyä ei sitä enää
+löytynytkään.
+
+PAHNA-MAIJA. Pietolan pää painui ja Turkan suu meni tukkoon.
+
+TURKKA (_katse vasemmalle_). Odottakaa silmänräpäys.
+
+PAHNA-MAIJA. Herralta on tulossa aivastus.
+
+TURKKA. Elkää säikähtäkö!
+
+PORO-PIRKKO. Anna tärskähtää! (_Nauraa Pahna-Maijan kanssa_)
+
+LEENA (_tulee perältä vasemmalta_). Pölhö-Kustaalla kauhea pistuuli!
+Turkka, se teitä ampuu! Varokaa!
+
+TURKKA. Minua se katsoa tiirottaa, mutta pistoolin suu on tuonne
+(_viittaa akkoja_).
+
+PAHNA-MAIJA. Herra varjelkoon! (_Nostaa hameen eteensä_)
+
+PORO-PIRKKO. Herra auttakoon! (_Menee Pahna-Maijan taakse_.)
+
+RÄTTÄRI. Menkää estämään, ettei se saa ampua! (_Poro-Pirkon taakse_)
+
+TURKKA. Kohta pamahtaa!
+
+_Akat huutavat. Pyssy pamahtaa_. PAHNA-MAIJA _lyyhistyy kontalleen,_
+PORO-PIRKKO _ja_ RÄTTÄRI _putoavat istualleen_. TURKKA _juoksee
+vasemmalle_.
+
+HUOTARI (_tulee kuistin kautta, osoittaa Pahna-Maijaa_.) Tuo akkako se
+pamahti?
+
+PORO-PIRKKO. Minulta se vissiin ampui jalat!
+
+TURKKA _tulee vasemmalta_ PÖLHÖ-KUSTAAN _kanssa, jolla on pistoolin
+tapainen ase, sen suuhun kiinnitetty peltinen suppilo_.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Pani rumasti. Kustaa lensi selälleen. Ei Kustaa ammu enää
+koskaan.
+
+HUOTARI (_ottaa aseen_). Onpa aika tussari. Ei ihme, että kaatui mies ja
+kaksi musteria. (_Menee kuistin kautta_)
+
+TURKKA. Kustaa, antoiko äitisi rahoja rättärille?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Antoi äiti hyvin paljon seteleitä ja hopeoita.
+
+PAHNA-MAIJA. Opetettua!--Milloin äitisi antoi? Häh?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Silloin kun meidän Mustille tuli penikoita, Tolvas-Liisa
+keitti kahvia ja Tolari astui puuropataan.
+
+TURKKA. Rättäri, onko opetettua?
+
+RÄTTÄRI. Olen Pietolallekin sanonut, että minulla on ollut lainassa
+Pertun leskeltä. Mutta velat on maksettu, ja minulla on kuitatut
+velkakirjat hallussani ja tallessani. Mutta hyvin ymmärrän, että Turkka
+on joutunut minusta erehdyksiin niin kuin minäkin Turkasta. Minä
+puolestani olen halukas pyytämään anteeksi loukkaavan käytökseni ja
+valmis ojentamaan sovinnon kättä.
+
+LEENA. Ah kuinka on ihanaa, kun riitaveljet tunnustavat erehdyksensä ja
+sopivat rakkaudessa.
+
+TURKKA. Pyrkimyksenäni on ollut ja on koettaa vaeltaa elämäni taival
+niin, että voisin aina sanoa: minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.
+Ainakin tässä asiassa minkä väitän sen myös todistan niin, että kelpaa
+ja kestää.--Pietola, näyttäkää Kustaalle sitä kenkää.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Siinä se on äidin kenkä!--Siinä on äidiltä viimeiset
+terveiset Pietolalle, että hyvä Pietola ottaisi Kustaa raukan pojaksi.
+
+PIETOLA. Nyt alan ymmärtää, mitä varten vainaja kutsutti minut luokseen.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ottaako Pietola?
+
+PIETOLA. Otan, otan minä sinut raukan, jolle olen ollut niin vihainen.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_katsoen taivaalle_). Äiti hoi! Nyt Kustaa on Pietolassa
+poikana.
+
+LEENA. Hyvä jumala ole kiitetty!
+
+RÄTTÄRI. Minä olenkin uskonut Pietolan syyttömäksi.
+
+TURKKA. Mutta kysymys on siitä, uskooko rättäri itsensä syyttömäksi?
+
+RÄTTÄRI. Sepä kysymys! (_Kääntyy akkain puoleen_) Kysyy uskonko minä
+itseni syyttömäksi! (_Ratkeaa akkain kanssa nauramaan_.)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Mitä sinä rättäri nauroit?
+
+TURKKA. Vastatkaa, rättäri, Kustaalle. Omantuntonne mukaan. Niin kuin
+varmasti vastaisitte, jos tuon mierontielle toimittamanne poika raukan
+vanhemmat nousisivat haudastaan ja ilmestyen eteenne kysyisivät: Mitä
+sinä rättäri nauroit? Tiesithän, että viimeisten terveisten mukana piti
+kengässä olla sinun velkakirjasi!
+
+TOLARI _on tullut perältä vasemmalta jääden seisomaan veräjälle_.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Tuolla on Kustaan isävainaja! Isä, isä,
+päivää! (_Menee Tolarin luo ja tämän kanssa vasemmalle näkymättömiin_.)
+
+PORO-PIRKKO. Sysi-Perttu vainaja! Siunaa ja varjele. (_Lyyhistyy
+polvilleen_)
+
+LEENA. Tulkaa auttamaan, rättäri pyörtyi! (_Pahna-Maijan kanssa vievät
+rättärin perälle oikealle_.)
+
+PORO-PIRKKO. Voi voi kuinka ahdistaa henkeä!
+
+TURKKA. Mikä vaivana?
+
+PORO-PIRKKO. Kuulkaa, Turkka. Ennen Pietolan tuloa leskivainajan luo
+Tolvas-Liisa otti kengästä papereita. Näin ne sitten Tolvas-Liisan
+peililaatikossa, ja ne olivat rättärin velkakirjoja.
+
+TURKKA. Menkää nyt seuroihin ja tunnustakaa siellä.
+
+PORO-PIRKKO. Antaako Turkka anteeksi?
+
+TURKKA. Jos seuroissa tunnustatte, en muuten.
+
+PORO-PIRKKO. Minä menen ja tunnustan.--Minun sydämeni halkeaa!
+(_Äänekkäästi itkien menee perälle oikeaan_.)
+
+TURKKA (_Pietolalle_). Nyt teidän kunnianne on yhtä puhdas kuin on ollut
+omatuntonnekin.
+
+PIETOLA. Sinä taivaasta lähetetty tukkipoika! (_Syleilee_)
+
+KATRI ja ANNI _tulevat kuistin kautta_.
+
+KATRI. Joko käräjät loppuivat?
+
+PIETOLA. Ja hyvin päättyivät! Nyt on elämä kuin silkkiä!
+
+TOLARI _ja_ PÖLHÖ-KUSTAA _tulevat näkyviin vasemmalla perältä_. PIETOLA
+_menee Tolarin luo_.
+
+TURKKA. Korhonen on tunnustanut olleensa rättärillä nimenä ja kätyrinä.
+Sinä Anni saat kotitalosi takaisin. Veikanne on Pölhö-Kustaalle.
+
+ANNI. Saanko sanoa äidillekin, että saamme talomme takaisin?
+
+TURKKA. Koko maailmalle ja Huotarille'!
+
+ANNI. Elkää sanoko te Huotarille! (_Menee vasempaan aidan yli_.)
+
+KATRI. Mutta mikä sinut, Poika, pidätti tänne mansikkamailtasi?
+
+TURKKA. Löysin täällä mesimarjan.
+
+KATRI. Minähän olin vain tyttö raukka.
+
+TURKKA. Niin herttainen ja niin uljas!--Mutta nyt pukeutumaan, vieraita
+kai alkaa pian tulla.
+
+KATRI, _menee kuistin kautta_.
+
+PIETOLA, TOLARI _ja_ PÖLHÖ-KUSTAA _tulevat Turkan luo_.
+
+TURKKA. Kuka se on tämä Sysi-Perttu vainaja?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Puurosaapas. Samanlainen lakki kuin isällä.
+
+PIETOLA. Ja Maija voiteluttanut sellaisella aineella, jolla lähtee
+ahava.
+
+TOLARI. Mitä sanoi rovasti?
+
+TURKKA. Terveisiä rovastilta. Sinun asiasi järjestetään niin, että ensi
+sunnuntaina kuulutetaan sinua ja Maijaa.
+
+TOLARI. Ottiatuota!
+
+PIETOLA. Saatte heti haltuunne Tiuhtion torpan. Ja Pietolan navetasta
+taluttaa sinne lehmän.
+
+TURKKA. Ja tallista hevosen saappaitten vuokraa, joka minulla on vielä
+maksamatta.
+
+TOLARI (_antaa kättä Pietolalle ja Turkalle_). Ottiatuota... Enkä minä
+enää tukkijoelle ottiatuota.
+
+TURKKA. Mutta mene Maijalle sanomaan, että rovasti tulee tänne.
+
+TOLARI. Tulkoon vaikka piispa, en pelkää!
+
+MAIJA (_pukeutuneena tulee kuistin kautta_). Pyydetään tulemaan
+kahville, tehkää hyvin. (_Menee aittaan_.)
+
+PIETOLA. Kiitoksia. Lähdemme juomaan riemukahvit!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Onko sinulla, Tolari, vilu, kun höysysi tytisevät?
+
+TURKKA _ja_ PIETOLA _vieden_ PÖLHÖ-KUSTAAN _menevät kuistin kautta_.
+
+TOLARI (_yksin_). Maija oli niin juhlallisen ylpeä kuin tiakonissa!
+
+MAIJA (_kirkas peltinen hinkki kädessä tulee aitasta_). Mikähän se tuo
+onneton on?
+
+TOLARI (_ottaa lakin päästään_). En minä ole Sysi-Perttu vainaja!
+
+MAIJA. Kuka sinä olet?
+
+TOLARI. Ottiatuota!
+
+MAIJA. Tolariko?--Ei ikinä!
+
+TOLARI. Olen minä Tolari, Puurosaapas, Heikki, ottiatuota, ottiatuota!
+Kuuletteko, Maija, ottiatuota!
+
+MAIJA (_menee katsomaan Tolaria selän puolelta_). Tolari se on!
+(_Asettaa hinkin pohjan Tolarin eteen_.) Katso kuvaasi!
+
+TOLARI (_katsottuaan_). Oikeassapa olin sittenkin, että ottiatuota on
+Ovampomaan pakanain saippuaa, jolla Suomen kristityt kenkiään
+ottiatuota.--Mutta terveisiä ottiatuota, että minua ja Maijaa
+ottiatuota, jos te Maija ottiatuota.
+
+MAIJA. Kuulee ja näkee, että olet koko yön lukenut. Sitä
+pelkäsinkin.--(_Itkien_.) En voi koskaan antaa itselleni anteeksi, että
+pakotin sinua lukemaan. Parempi olisi ollut ilman rippikoulua.
+
+TOLARI. Ei minun tarvitsekaan mennä rippikouluun. Niin oli rovasti
+sanonut Turkalle, että meitä kuulutetaan pyhään kristilliseen
+avioliittoon ensi sunnuntaina!
+
+MAIJA (_pudottaa hinkin kädestään_). Ensi sunnuntaina!
+
+TOLARI. Elä pelkää, Maija. Kyllä me saamme jokapäiväisen leivän, niin
+että meillä on kaikki kuin ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee, ruoka,
+juoma, vaatteet--kotina on Tiuhtion torppa, jonka kartanolla kasvaa
+pihlaja ja ympärillä kauniit pellot. Karjaa on jo lehmä ja hevonen.
+Rahaa minulla on kymmenes sata täyttymässä.
+
+MAIJA. Enkä minäkään pennitön ole.
+
+TOLARI. Silloin on toinen tuhat alulla. Tavaraa saamme, mitä
+tarvitsemme. Hyvä puoliso ... ottiatuota... Ja juhlien tullessa ajamme
+kuuraisen korven halki talvisen aamun hämyssä kirkolle, josta tulia
+vastaamme tuikkaa, minä keulalla, perällä Maija ja kaksi kääröä.
+
+MAIJA. Mitä kaksi kääröä?
+
+TOLARI. Ne kuuliaiset lapset, jos Maija tahtoo ottiatuota?
+
+MAIJA. Minä tahdon.
+
+TOLARI. Ja minä Heikki Tolari tahdon rakastaa sinua Maija Rivakka
+myötä- ja vastoinkäymisissä.--Mitä Maija itkee?
+
+MAIJA. Se on niin suloista, kun ne saavat toisensa, jotka toisiaan
+rakastavat.
+
+TOLARI. Niin minustakin.--Lähdetään Maija, pesemään Heikin silmät.
+(_Kädestä pidellen menevät perälle oikeaan_.)
+
+HUOTARI (_tulee kuistin kautta_). Minnekähän se Anni on kadonnut?
+
+ANNI _tulee vasemmalta, syöksähtää Huotarin kaulaan, mutta purskahtaa
+veitikoiden nauramaan_.
+
+HUOTARI. Mitä sinä naurat?
+
+ANNI. Väärä kaula!
+
+HUOTARI. Minullako väärä kaula!
+
+ANNI. Minun piti äidin puolesta syleillä Poikaa!
+
+HUOTARI. No hyvä, ettei minun kaulani ollut sen väärempi! Mutta minä
+tahdon kaulastani vuokran luonnossa.
+
+ANNI (_sieppaa hinkin suojakseen_). Huotari! Varo kermahinkkiä!
+
+HUOTARI. Pane se maahan takaisin.
+
+ANNI. Se pitää viedä tupaan. Vie sinä, minä odotan sinua täällä. Mutta
+kanna varovasti, ettei kerma loisku! (_Tuppaa hinkin huotarin käsien
+väliin pohjapuoli päällimmäisenä ja alkaa tanssia laulaen_.)
+
+    Yks kaks kolme neljä ja viis.
+    Missä on mun kultani siis?
+    Ei se oo siellä, ei se oo täällä,
+    vaan se on koskella pölkkyjen päällä.
+
+HUOTARI. Nyt minä tulen ja sinut syön!
+
+ANNI. Kermahinkki!
+
+HUOTARI. Kaikista pitääkin olla vastus! (_Lähtee kuistille päin_)
+
+ANNI _Turkan tullessa vetäytyy perälle_.
+
+TURKKA (_tulee kuistin kautta_). Minä olen sinua hakenut. (_Ottaa
+Huotaria kynkästä_)
+
+HUOTARI. Varo, varo hiidessä!
+
+TURKKA. Sinullako on joku tärkeä homma?--Ahaa! Tuoko on kuohuva pata?
+
+HUOTARI. Kermahinkki peijakas!--Mitä sinä naurat?
+
+TURKKA. Enpä ole ennen nähnyt kannettavan kermahinkkiä pohja
+päällimmäisenä!
+
+HUOTARI. Saakeli!--Tämän muistan aina, kun kaadan kahviini kermaa!
+
+TURKKA. On hyvä, että on muistoja elämän varrella.
+
+HUOTARI. Mutta sano suoraan, mitä Anni tarkoittaa.
+
+TURKKA. Että saisit parempaa vauhtia.
+
+HUOTARI. No, nyt!
+
+TURKKA. Tpruu!--Elä juokse Annin jäljessä. Et sillä tavoin kiinni saa.
+Mutta kulje ylpeänä niin kuin sopii tukkipäällikön! Minä olen eronnut,
+sinä olet minun sijallani.
+
+HUOTARI. Eläköön!--Aina kun palkkani nostan, muistelen sinua hyvällä
+sydämellä.
+
+TURKKA. Ja minä muistelen sinua lämpöisellä sydämellä aina kun tynnyrin
+näen.
+
+HUOTARI. Ai ai ai, ei puhuta koskaan tynnyristä.
+
+TURKKA. Jollet olisi tullut koputtamaan tynnyriä, ei nyt tanssittaisi
+minun kihlajaisiani.
+
+HUOTARI. Niinkö? Sitten ei ollutkaan minun tyhmyyttäni, vaan sallimuksen
+määräys, että minun oli ruvettava rumpaliksi.
+
+TURKKA. Olisi nyt kihlajaisten sijaan hautajaishommat ja minä olisin
+sureva sulhasleski.
+
+HUOTARI. Niinkö oli ankaraa se tauti!
+
+KATRI (_pukeutuneena kansallispukuun ja runsaasti koristettuna tulee
+kuistin kautta_). Poika, vieraita tulee tien täydeltä!
+
+TURKKA. Katri kaunis kumppanini, lähdemme vieraita vastaan. (_Menevät
+perälle oikealle_)
+
+HUOTARI (_yksinään_). Anni tuolta kurkistelee. Mutta koetetaan nyt uutta
+konstia. (_Asettaa hinkinpohjan kuvastimekseen ja somisteleikse_.)
+
+ANNI (_tullen Huotarin luo_). Mitä Heikki Anselmi niin peilailee?
+
+HUOTARI. Sano: herra Huotari!--Herra Huotari peilaa odotellen uutta
+heilaa! (_Peukalokoukut liivien hihareijässä laulaa selin Anniin_.)
+
+    On niitä kukkia muuallai
+      ei niityn mättähillä.
+    On niitä tyttöjä muuallai
+      ei tään kylän emännillä.
+
+ANNI (_puikahtaen Huotarin eteen_).
+
+    Herranpäivill' on päätetty,
+      että nätti se naida pitää.
+    Hei löydätkö toista tään tytön moista?
+      Siit' ei tule mitään!
+
+HUOTARI _kääntyy toisaalle astelemaan_.
+
+ANNI (_Huotarin eteen_). Mitä Turkka sanoi sinulle, kun huusit eläköön?
+
+HUOTARI. Sanoi mykkypröö! (_Toisaalle_)
+
+ANNI (_eteen_) Sepä hassua oli!
+
+HUOTARI. Se on enkeliskaa! (_toisaalle_)
+
+ANNI (_eteen_). Mitä paljon se on suomeksi?
+
+HUOTARI. Mykkypröö on suomeksi: Kunniallinen nuorimies Heikki Anselmi
+Huotari on korotettu herra tukkipäälliköksi. (_Kääntyy selin_)
+
+ANNI (_Huotarin selän takana_). Hyvä herra, katsokaa armollisesti minun
+puoleeni.
+
+HUOTARI. Kuka sinä olet?
+
+ANNI. Köyhänlesken tytär.
+
+HUOTARI. Mitä sinulla on asiaa?
+
+ANNI. Että ottaisitte minut rouvaksenne.
+
+HUOTARI (_kääntyy_). Olen armelias ja otan.
+
+ANNI. Mykkypröö! (_Kääntyy selin_)
+
+HUOTARI. Mitä sinä nyt?
+
+ANNI. Puhun enkeliskaa!
+
+HUOTARI. Mutta mitä se merkitsee?
+
+ANNI (_kääntyen_). Se merkitsee, että minä köyhänlesken Anni pääsen
+kotitalooni emännäksi ja otan sinut isännäkseni.
+
+HUOTARI. Ihanaa kieltä se enkeliska! (_Laulaa_)
+
+    Tula tuulan tuli tuli tei!
+    Emme erkane konsana, ei!
+    Mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun,
+    paras aarteeni oot sinä mun, minä sun!
+    Mitä toivoisin minä muuta!
+
+ANNI (_laulaa_).
+
+    Tula tuulan tuli tuli tei!
+    Oma onni se yhtehen vei.
+    Ja tulkohon hallat ja harmit ja muut,
+    elo huoleton meillä on, naurussa suut,
+    ja kirkkaana päivä ja ilta.
+
+(_Yhdessä laulettuaan ensimmäisen säkeistön menevät perälle_.)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_vehnästä käsissä tulee kuistin kautta_). Voi saateri, kun
+on nisua ja kaikellaista hyvää ryönää pöydät täynnä! (_Puhelee
+taivaalle_) Äiti hoi! Kustaalla on lysti!--Joo, joo, kyllä Kustaa on
+tottelevainen ja nöyrä.
+
+PIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Jopa nyt päivä kauniisti paistaa!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ja enkelit laulavat.--Kuulkaa!
+
+    Täss' on morsian kuin rannan raita sorja,
+    puhdas punaposki, nyt jo toisen orja,
+    äsken äidin virkku,
+    nyt jo kullan sirkku.
+    Tytöt laulakaa nyt vaan,
+    viulut raikumaan nyt vaan.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_Pietolalle_). Tuo Katri oli eilen sammakkona ja nyt se on
+kuninkaantytär!
+
+MIEHET (_tuoden Turkan saatossa laulavat_).
+
+    Täss' on sulho taas kuin ohra tähkäpäissä,
+    mielitietyn kanssa tanssii kohta häissä,
+    sulho suora, nuori,
+    vahva niin kuin vuori
+    kylän kauniimman saa.
+    Pojat laulakaatte vaan.
+
+KAIKKI (_laulavat_).
+
+    Rakkaus olkoon teille aina onnensilta,
+    myöskin olkoon teille leuto elonilta,
+    saakoon viljaa pellot,
+    soikoon karjankellot!
+    Nytpä riemuiten me vaan
+    kilvan laulakaamme vaan.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Turkka sai kuninkaantyttären!
+
+HUOTARI. Niin. On tapahtunut niin kuin aina hyvissä kirjoissa: he
+saivat toisensa. Ja voidaan lopuksi kirjoittaa: Heidän ilonsa oli kuin
+lintujen laulua keväisessä metsässä ja heidän onnensa kuin pilven
+päivänpuoleinen ranta.
+
+OTERMA (_hutikassa, saapaspareja käsivarrella ja päässä kaksi hattua_).
+Huotari saarnaa makeasti kuin paalinpappi!
+
+KASURI (_hutikassa, komeaan takkiin ja liiveihin puettuna ja
+kellonhäntiä etu täynnä_). Ja valehtelee kuin almanakka! Sillä minä en
+ole saanut sitä, joka minua kyörää. Maija, toimita se minulle nyt, kun
+olen komeimmillani kuin mustalaisen hevonen markkinoilla!
+
+OTERMA. Ja siunaa, Maija, minua nyt, kun minulla on kahden miehen
+pääkappaleet ja kolmen jalkamiehen varustukset.
+
+MAIJA. Kyllä minä siunaan teitä, korttipukarit! Toinen saa Pahna-Maijan
+ja toinen Poro-Pirkon!--Tuolla tavoin resuavat ja häpäisevät joukkonsa!
+
+PIETOLA. Elä ole, Maija, milläsikään. Sekali on joka seurakunta.
+
+HUOTARI. Meidän joukossamme on kaikkea, mitä taivaankannen alla löytyy,
+ja miestä minkälaista hyvänsä: herraksi kelpaavia, isännäksi pystyviä ja
+pöllöjä puunhakkuuseen. Pietola vei joukostamme parhaan, tukkipoikain
+tukkipojan. Mutta meille toisia tulee, jos toisia menee. Tämä parvi
+pysyy aina uutena, niin kauan kuin honkia metsissä humisee.
+
+KAIKKI (_laulavat_).
+
+    Vielä niitä honkia humisee
+      Suomen salomailla.
+    Vielä niitä ollaan reippaita poikia
+      tukkijoelle vailla.
+
+Esirippu.
+
+
+LOPPU
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Tukkijoella, by Teuvo Pakkala
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13308 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..95e21dc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #13308 (https://www.gutenberg.org/ebooks/13308)
diff --git a/old/13308-8.txt b/old/13308-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..e256e93
--- /dev/null
+++ b/old/13308-8.txt
@@ -0,0 +1,4101 @@
+The Project Gutenberg EBook of Tukkijoella, by Teuvo Pakkala
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tukkijoella
+
+Author: Teuvo Pakkala
+
+Release Date: August 27, 2004 [EBook #13308]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUKKIJOELLA ***
+
+
+
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed
+Proofreaders
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+TUKKIJOELLA
+
+Nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+Teuvo Pakkala
+
+
+1899.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+TURKKA   |
+TOLARI   |
+HUOTARI  | _tukkilaisia_
+KASURI   |
+OTERMA   |
+
+MAIJA, _kaupustelija_
+PIETOLA, _talokas_
+KATRI, _hänen tyttärensä_
+ANNI, _mökintyttö_
+RÄTTÄRI
+PÖLHÖ-KUSTAA, _lyhytjärkinen poika_
+PORO-PIRKKO
+PAHNA-MAIJA
+LEENA
+KARJAPIIKA
+
+_Tukkilaisia ja kylän tyttöjä_
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
+
+_Pirtti kalustoineen. Kaksi ovea, joista toinen, kamarin ovi,
+laudoituksella peitetty_.
+
+
+KATRI _talouspuuhissa_.
+
+ANNI _vasu käsivarrella tulee pirttiin_. Päivää, Katri. Onko isäsi
+kotona?
+
+KATRI. Meni käymään Tanelin mökillä. Olisi pitänyt jo tulla, mutta on
+kai jäänyt taas uskonasioista kinastelemaan.
+
+ANNI. Olisin kysynyt jauhoja.
+
+KATRI. Mutta tällä kertaa tuskin on puuroksikaan.
+
+ANNI. Tarvitsisinkin enemmältä. Aion leipäkauppaa tukkilaisille.
+
+KATRI. Niitä alkaa jo tulla.
+
+ANNI. Melkein joka talosta kuuluu laulua ja soittoa. Eikö ole teille
+yrittänyt?
+
+KATRI. Kävi äsken muuan, mutta kun kuuli, että tämä on Pietola, niin
+lähti hyvästiä sanomatta. (_Nauraa_) Äsken Tolari kertoi, että viime
+kesänä oli ollut täällä tukkijoella muuan poika sieltä, jonne Heilala
+muutti. Sitä oli Heilala lähtiessä neuvonut, että jos satut sellaiseen
+taloon, jossa miehen nenä rupeaa tuhahtelemaan, kun kuulee, että olet
+tukkilainen, niin lähde heti lipettiin. Poika ei ollut koko kesänä
+uskaltanut mennä mihinkään taloon ensin lapsilta tai piioilta
+tiedustelematta, onko talossa mies, jonka nenä tuhahtelee.
+
+ANNI. Jos minä olisin sinun sijallasi, Katri, niin minä antaisin isän
+nenän tuhista, minkä tuhisisi, ja valitsisin isännäksi jonkun reippaan
+pojan tukkilaisista.
+
+KATRI. Valitse sinä itsellesi!
+
+ANNI. Köyhällä tytöllä, jolla lisäksi on elätettävänä kivulloinen äiti,
+ei ole mies niin otettavissa. Mutta suuren, rikkaan talon ainoalla
+tyttärellä on varaa valita.
+
+KATRI. Silloinpa ei ole pienen rahan tarve.
+
+ANNI. Katri, Katri, ylpeys käy lankeemuksen edellä.
+
+PIETOLA (_tulee pirttiin päällystakki yllä_). Se oli sotaa! Ja
+lähtiessäni tunsin, että jotakin roiskahti selkääni. (_Kääntyy_) Mitä
+siellä on?
+
+KATRI. Koko selkä piimässä! (_Auttaa riisumaan ja vie takin ulos_.)
+
+ANNI. Mitä sotaa se sitten oli?
+
+PIETOLA. Uskonsotaa. Tanelin pirtti oli akkoja täynnä, ja ne minut
+edestä jumalansanalla mustasivat ja takaa jumalanviljalla valkaisivat.
+Mikä siinä on, että ne minuun takertuvat kuin takkiaiset, missä vain
+näkevät?
+
+ANNI. Ne teitä rakastavat.
+
+PIETOLA. On rakkautta roiskia piimällä!
+
+KATRI (_tulee pirttiin_). Tuleeko Taneli uunia korjaamaan?
+
+PIETOLA. Kirkonkylälle oli haettu. Menepä sinä kysymään Perälän Erkkiä.
+
+ANNI. Mutta älä, hyvä ihminen, lähde tuollaisilla saapasrähjillä!
+
+PIETOLA. Oli sekin, kun ei saatu suutaria. Pitää kirkolla käydessä ostaa
+kauppiaalta kengät.
+
+ANNI (_ottaa vasusta kengät_). Tuossa ovat minun kenkäni, jotka olivat
+paikattavina. Ovat nämä kuitenkin somemman näköiset kuin tuollaiset
+saapaslottanat.
+
+KATRI. Kyllä minä Erkin mökille näinkin vältän.
+
+ANNI. Mutta voi sattua joku pulska tukkipoika.
+
+KATRI. Ei vie rinnastani rauhaa! (_Menee_.)
+
+PIETOLA. Niinpä tosiaan!
+
+ANNI. Ei sitä tiedä, mikä tauti tapaa, mikä kuolema kohtaa.
+
+PIETOLA. Ei tuolla taipaleella ainakaan rakkaudentauti.
+
+ANNI. Mikä ettei? On liikkeellä paljon poikia!
+
+PIETOLA. Ei Katri välitä.
+
+ANNI. Pojistako? Niin kuin kaikki tytöt alkaen siitä koko maailman
+Eeva-vainajasta.
+
+PIETOLA. Mutta tukkilaisista.
+
+ANNI. Niissä on pulskia, reippaita poikia.
+
+PIETOLA. Ja miehekseen mitä sattuu.
+
+ANNI. Molempaa: hyvää, huonoa. Niin kuin talollisissakin.
+
+PIETOLA. Miksei talollisissakin niin kuin kaikensäätyisissä. Mutta mistä
+kuleksijan tietää, mikä on miehekseen? Mitä miellyttävämpi, sitä
+suurempi voi olla veijari. Niin kuin muuan Iska-niminen poika, joka
+muutamia vuosia sitten--
+
+ANNI. Pietolan Iska?
+
+PIETOLA. Sillä nimellä sitä sanottiin ja vieläkin mainitessa
+sanotaan--kun asuskeli meillä. Poika kuin Siionin virsiä kaupitteleva
+herranenkeli ja puheissaan kuin itse rehellisyys, mutta sellainen
+veijari, ettei maailmassa parempaa. Ei sitä isäntää meidän kylässä,
+jolta ei jotain petkuttanut, ja tuskin sitä tyttöä, joka ei--
+
+HUOTARI (_tulee pirttiin_). Rauha ja rakkaus ja kaikellainen siunaus
+tähän taloon.
+
+PIETOLA. Ken vieras? En tunne.
+
+HUOTARI. Heikki Anselmi Huotari. Kunniallinen mies. (_Annin puoleen_)
+Avioliittoon esteetön.
+
+PIETOLA. Sinunko tuttujasi tämä nuorimies?
+
+ANNI. Ei ole.
+
+HUOTARI. Vannomatta paras. Neitsyt voi olla minun kylkiluustani.
+
+ANNI. Jospa siitä ei olekaan tehty neitsyttä, vaan leskivaimo.
+
+HUOTARI. Henki sanoo, että teidän kaltaisenne impi. (_Laulaa_.)
+
+    Sen on silmät kuin taivaalla tähdet
+      ja varsi kuin elämänlanka.
+    Ei niin kaunista tyttöä luulis
+      maailmassa olevankaan.
+
+PIETOLA. Oletko renkimiehiä?
+
+HUOTARI. Renki ei ole ihminen. Mutta tukkipoika!
+
+PIETOLA. Tukkipoika?
+
+HUOTARI (_laulaa_).
+
+    Hei tukkipojat ei turvetta kaiva,
+      ne sinisiä selkiä seilaa.
+    Tukkipojall' on tuska ja vaiva
+      muistella montako heilaa.
+
+PIETOLA. Lähde nyt ja kiireellä hakemaan kylkiluutasi! (_Tarttuu
+niskaan ja taluttaa ulos_.)
+
+ANNI (_nauraa_). Tietää yrittäneensä väärään penkkiin!--Mutta nyt minä
+sinuakin, ukko, vähän kiusaan!
+
+PIETOLA (_tulee pirttiin_). Minä alussa luulin sitä ihmiseksi!
+
+ANNI. Ja olikin kunnon ihminen!
+
+PIETOLA. Mistä sinä sen tiedät? Ethän häntä tuntenut?
+
+ANNI. Minähän näen heti nenästä miehen, mihin kelpaa. Eikö ollut
+erinomainen renki sekin poika, jonka teille viime vuonna toimitin?
+
+PIETOLA. Oli kyllä. Sinun olisi pitänyt se ottaa mieheksesi.
+
+ANNI. Miehekseni? Niinkö teidän mielestänne, että joka kelpaa Pietolaan
+rengiksi, välttää Köyhänlesken Annille mieheksi? Oho, ei sentään!
+
+PIETOLA. Enhän minä sitä meinaa.
+
+ANNI. Mitä te sitten puhutte?
+
+PIETOLA. Tarkoitan vain sitä, mitä olen jo ennen sanonut, että kun
+ottaisit miehen, niin voisitte ruveta asumaan sitä mökkiä ja silloin
+eläisitte puutteetta. Minun on sääli teitä, varsinkin äitiraukkaasi.
+
+ANNI. Tuo Huotari olisi ollut kunnon poika ja sopiva mies minulle.
+
+PIETOLA. No, ota hänet, ota!
+
+ANNI. Ota nyt, kun poika parka pakoon painaa minkä kintuista lähtee! Vai
+tarkoitatteko, että minun pitäisi lähteä juoksemaan jälkeen huutaen:
+Huotari, Huotari, elä mene, minä otan sinut miehekseni! Olisitte ottanut
+hänet kasakkamieheksi. Ei kaksi eikä kolmekaan olisi ollenkaan liikaa!
+Kaikki työt ovat jälessä. Eikä teillä ole kuin tuo laiska renki
+Pekka.--Teiltä, Pietola, on isännän silmä mennyt umpeen ja tarmo
+lamautunut!
+
+PIETOLA. Emännän kuoltua elämäni muuttui niin tyhjäntuntoiseksi, että
+olen haluton kaikkeen. Ei ole ajatusta eikä muistia töissäni ja
+toimissani. Minulla on vain yksi miete, että minkä synnin takia minua
+rangaistaan alituisilla onnettomuuksilla. Minun elämäni on muuttunut
+vaellukseksi vitsausten tiellä. Yhdestä kun pääsen, niin on toinen
+edessä.
+
+ANNI. Mikä teitä nyt hätistää?
+
+PIETOLA. Se Pölhö-Kustaa kuuluu sanovan, että minä olen ottanut hänen
+äitinsä rahat.--Lähden kirkolle. Siellä se kuuluu olevan Pölhö-Kustaa.
+Saan omin korvin kuulla, mitä hän juttelee.
+
+ANNI. Minulla oli asiana kysyä jauhoja, mutta ei kuulu teillä olevan.
+
+PIETOLA. Missähän Tolari?--Hae hänet ja sano, että menisi myllyyn.
+(_Menee_)
+
+ANNI (_yksin_). Lieneekö Tolari kotosalla? On tainnut mennä tapaamaan
+tukkilaisia. (_Huomaa ikkunasta_.) Mutta tuossahan tulee Pölhö-Kustaa.
+Nythän se asia selviääkin.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_pussi kainalossa tulee pirttiin_). Päivää. Onko Pietola
+kotona?
+
+ANNI. Mitä sinulla on Pietolalle asiaa?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Saitko tietää? Etpä saanutkaan! Ähäs kutti!
+
+ANNI. Minä menen käskemään Pietolan tänne. (_Menee_).
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_yksin, ottaen pussista nauhalla käärityn kengän_). Siinä
+on äidiltä viimeiset terveiset Pietolalle, että hyvä Pietola ottaisi
+Kustaa raukan pojaksi.
+
+PIETOLA (_tulee pirttiin_). Sinäkö kuulut sanovan, että minä olen
+ottanut äitisi rahat?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Pietola on ottanut äidin rahat, Jumala rankaisee Pietolaa.
+
+PIETOLA (_ottaa ruoskan_). Sanotko vielä, että minä olen ottanut?
+
+RÄTTÄRI _tulee pirttiin_.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA _juoksee ulos kirkuen_.
+
+PIETOLA. Rättäri! Kuin ilmestys!
+
+RÄTTÄRI. Isäntä näyttää olevan tuimalla tuulella!
+
+PIETOLA. Tuo poika sanoo minun ottaneen hänen äitinsä rahat.
+
+RÄTTÄRI. Kuulutte käyneen Sysi Pertun leskivainajan luona hänen
+sairastaessaan kuolemaansa.
+
+PIETOLA. Oli pyytänyt minua tulemaan.
+
+RÄTTÄRI. Mitä varten?
+
+PIETOLA. En tiedä. Eikä tajunnut tälle maailmalle, kun olin siellä.
+
+RÄTTÄRI. Ja sairaan luona ei ollut muita kuin te ja tuo poika, joka
+sanoo teidän ottaneen rahat.
+
+PIETOLA. No, perhana! Minunhan täytyy itsenikin uskoa, että minä olen ne
+ottanut!
+
+RÄTTÄRI. Mutta teillä on se, jota kukaan ei voi teiltä ottaa ja jota
+korkea oikeus ei voi kenellekään antaa: puhdas omatunto.
+
+PIETOLA. Se on tosi.--Mutta jos nimismies nostaa jutun, niin miten minun
+käy?
+
+RÄTTÄRI. Minä kiellän nimismiestä, virkansa menettämisen uhalla. Hänellä
+on kaikellaisia virkasyntejä. Saatte olla huoleti.
+
+PIETOLA. Minnekähän ne rahat ovat joutuneet?
+
+RÄTTÄRI. Sehän piti rahojaan kengässä, jonka kätki milloin mihinkin.
+
+PIETOLA. Ja joskus maailman aikana löytyy aarteena!
+
+RÄTTÄRI. Ja voipipa löytyä piankin.
+
+PIETOLA. Miten sinä osuit meille tulemaan, kun et ole koskaan ennen
+käynyt?
+
+RÄTTÄRI. Ei ole tullut käydyksi, kun Pietolassa vihataan uskovaisia yhtä
+paljon kuin tukkilaisia.
+
+PIETOLA. En voi suvaita omavanhurskaita, jotka ylistellen omaa
+autuuttaan tuomitsevat muita. Äsken viimeksi tuolla Tanelin pirtissä
+Poro-Pirkko ei uhannut päästää vaimovainajatani taivaaseen. Sanoin,
+ettei hän Poro-Pirkon taivaaseen haluakaan. Piimällä kastoivat minut ja
+uhkasivat Jumalan rangaistuksella Pertun leskivainajan rahoista.
+
+RÄTTÄRI. Aikomukseni ei ollut tulla puhumaan uskonasioista. Korhonen
+pyysi minua ohimennen kulkiessani jättämään teille nämä paperit. Hän
+näyttää vaativan maksettavaksi sen lainan, jonka olette ottanut talonne
+palon jälkeen.
+
+PIETOLA. Vaatii maksettavaksi nyt? Mistä minä yhtäkkiä sieppaan rahat,
+kun on niin huono aika?
+
+RÄTTÄRI. Ja sanomalehdissä kirjoitetaan, että yhä vain tiukkenee.
+
+PIETOLA. Minun ei olisi tarvinnut lainaa ottaa, jos olisin taloni
+uudistellut vähitellen. Niin oli aikomukseni. Mutta Korhonen, Amerikan
+rikas, tuli ja tyrkytti rahojaan, niin ajattelin, että nostan palaneen
+taloni sijalle heti entistä ehomman.
+
+RÄTTÄRI. Minä puhun Korhoselle ja sanon, ettei hän nyt saa vaatia velkaa
+maksettavaksi.
+
+PIETOLA. Välittäneekö tuo, kun ei ole uskonveljiäsi.
+
+RÄTTÄRI. Kyllä minun sanaani kuuntelevat muutkin kuin uskovaiset.
+
+PIETOLA. Lähdetään tuonne kamarihuoneisiin.
+
+TOLARI _tulee pirttiin_.
+
+RÄTTÄRI. Päivää, Tolari.--Tämä Tolari se Pietolassa aina talvehtii kuin
+karhu pesässään.
+
+PIETOLA. Meillehän se on kotiutunut.--Kuule, Tolari, sinusta minä
+saankin kesärengin.
+
+TOLARI. Mutta ottiatuota--kun ottiatuota--
+
+PIETOLA. Minä ymmärrän. On kuulunut tukkilaisten ääniä, niin on into
+noussut. Aiot taas tukkijoelle?
+
+RÄTTÄRI. Tolari, vanha tukkipoika, pölkyn selkäänhän se tahtoo
+kuoliakin.
+
+PIETOLA _uhkaavasti katsoo Tolaria, sitten menee_.
+
+RÄTTÄRI. Kai sinä, Tolari tiedät, että minä olen maksanut Pertun
+leskivainajalle sen lainan, jossa sinäkin olit todistajana?
+
+TOLARI. Kyllä minä ottiatuota. Tolvas-Liisa sanoi terveisiä
+leskivainajalta, että Rättäri on kuitti.
+
+RÄTTÄRI. Niin että tiedät sen maksetuksi.--No, vieläkö rovasti on
+vaatinut sinua rippikouluun?
+
+TOLARI. Ei ole ottiatuota.
+
+RÄTTÄRI. Minä sanoin rovastille, että ei saa vanhaa miestä kiusata. Eikä
+se sinua enää häätyytä. (_Menee_)
+
+TOLARI (_yksin_). Hyvä mies tuo rättäri. Ja oli hyvä, kun sattui, niin
+ei Pietola kovin ottiatuota. Mutta pitää joutua, muuten ottiatuota.
+(_Kokoilee tavaroitaan_.) Olisinhan minä Pietolassa ottiatuota siihen
+asti kun ottiatuota. Mutta hyvä oli näin--
+
+ANNI (_tulee pirttiin_). Täällähän se on Tolari. Sinun pitää heti mennä
+myllyyn.
+
+TOLARI. Minä itse saan myllyä, jos en ottiatuota. (_Etsii jotakin_.)
+Missä hiidessä on ottiatuota?
+
+ANNI. Mitä sinä touhuat?
+
+TOLARI (_löytää housut_). Tuossa on ottiatuota. (_Sulloo housut
+konttiin, jonka panee ovensuuhun_.)
+
+ANNI. Onko sinulla taas tullut Pietolasta kesäero?
+
+TOLARI. Ja kiireellä. Nenä jo tuhisi. Ja se on paha merkki, silloin on
+parasta korjata luunsa. (_Menee pöydän ääreen penkille istumaan
+lueskellen rahojaan_.)
+
+MAIJA (_laukku selässä ja myttyjä käsissä tulee pirttiin_). Hyvää
+päivää.
+
+ANNI. Mistä vieras?
+
+MAIJA. Rantamailta. Lähdin tänne tukkijoelle kaupustelijaksi.--Tietenkin
+olette talon tytär?
+
+ANNI. Vieras vain.
+
+MAIJA (_menee Tolarin luo_). Saisikohan talossa asuntoa joksikin aikaa?
+
+TOLARI. Ottiatuota?
+
+MAIJA. Mitä isäntä sillä meinaa?
+
+TOLARI. Meinaatko sinä ottiatuota?
+
+MAIJA. Sitä minä meinaan.
+
+TOLARI. Mitähän sinä meinaat?
+
+MAIJA. Missä emäntä?
+
+TOLARI. Ei ole emäntää.
+
+MAIJA. Leskimieskö olette?
+
+TOLARI. En minä leskimies.
+
+MAIJA. Vai vanhapoika! Minkävuoksi elätte vanhanapoikana?
+
+TOLARI. Minäkö?--Minä en ole ottiatuota--
+
+MAIJA (_Annille_). Mitähän se sillä meinaa?
+
+ANNI. Sitä se viimeksi, ettei ole akkalupaa.
+
+MAIJA. Rippikoulun käymätön?--Mikä talo tämä on?
+
+ANNI. Pietola.
+
+MAIJA (_lähestyen Tolaria_). Pietola! Se talo, jossa ei suvaita
+tukkilaisia?
+
+PIETOLA _tulee pirttiin_.
+
+TOLARI (_yrittää lähtemään_). Ottiatuota!
+
+MAIJA. Päällekö aiot? (_Lyö mytyllä_.)
+
+TOLARI (_yrittää uudelleen_). Ottiatuota!
+
+MAIJA (_lyö molemmilla mytyillä_). Siinä minä annan sinulle ottiatuota.
+
+TOLARI _kaatuu ja hiipii pois pirtistä_.
+
+PIETOLA. Kuka tämä reipas eukko?
+
+MAIJA. Tyttö minä olen. Maija Rivakka. Oletko sinä tukkilainen?
+
+PIETOLA. Minkä vuoksi sinä vihaat tukkilaisia?
+
+MAIJA. En minä tukkilaisia vihaa!
+
+PIETOLA. Minkä vuoksi kuritit tuota Tolaria?
+
+MAIJA. Tukkilainenko se oli? Herranen aika! Mikä sen nimi?
+
+PIETOLA. Tolari eli puurosaapas.
+
+MAIJA (_rientää ulos_). Tolari Puurosaapas! Se oli erehdys. Minä luulin
+sinua isännäksi.
+
+PIETOLA. Vai isännälle se olikin tarkoitettu tuo selkäsauna! (_Nauraa_)
+Minä alan rakastaa tukkilaisia, jos näin lystiä jatkuu.
+
+ANNI. Mutta minä teidän sijallanne en nauraisi. Talossa ei ole jauhoja
+puuroksikaan. Ja karjakko kiroilee navetassa, että lattia lainehtii: ei
+ole lehmille heiniä.
+
+PIETOLA. Missä Pekka?
+
+ANNI. Sitä tuskin tietää Pekka itsekään!--Ja kuka myllyyn?
+
+PIETOLA. Lähtisin itse, mutta rättäri on vieraana.
+
+ANNI. Rättäri Pietolassa ja vieraana?
+
+PIETOLA. Oli onnenpotkaus että tuli. Sain hyviä neuvoja ja apua. Hän on
+varma, että Pertun leskivainajan rahat löytyvät.
+
+ANNI. Rättäri tosiaan voi tietääkin. Hänellä oli leskivainajalta
+tuhannen markan laina, jossa minäkin olin todistajana ja Tolvas-Liisa
+toisena.
+
+PIETOLA. Niin kertoi rättäri. Mutta hän on maksanut velkansa.
+
+ANNI. Vai niin.
+
+PIETOLA. Kiehautapa sinä kahvia, kun Katri ei sattunut kotia.
+
+ANNI. En rupea millekään. Lupasi ruveta riitelemään kotitaloani takaisin
+Korhoselta, mutta itse ostikin sen.
+
+PIETOLA. Tottapa ei käynyt riiteleminen. Rättäri tuntee lainpaikat.
+Kehutaan taitavammaksi kuin moni tuomari.
+
+ANNI. Ja minä uskon, että rättäri yllytti Korhosta ryöstämään meiltä
+talon ostaakseen sen helpolla.
+
+PIETOLA. Väärin sinä tuomitset rättäriä. Hän on hyväsydäminen mies ja
+rehellinen uskovainen.
+
+ANNI. Ja hänen äitinsä rehellinen noita-akka! Kuin suustaan sylkenyt
+poikansa.
+
+PIETOLA. Riittää! Ei puolta sanaa pahaa rättäristä minulle. (_Menee_.)
+
+ANNI (_yksin_). Eipä tainnut olla alutonta Tolvas-Liisan puhe, että
+rättäri on vielä Pietolassa isäntänä. (_Kurkistaa oven laudotuksen
+raosta_.) Siellä se istuu autuaan hymyilevänä perimmäisessä kamarissa.
+
+KATRI (_tulee pirttiin_). Anni kuule!
+
+ANNI. Jopa sinun poskesi hohtavat! Ja olet hätäinen. Mitä sinulle on
+tapahtunut?
+
+KATRI. Mene sinä sanomaan hänelle. Hän tulee tuolla kujalla.
+
+ANNI. Kuka?
+
+KATRI. Muuan tukkilainen. Minä sanoin, että tässä talossa on äkäinen
+isäntä, niin kysyi: »Tuhiseeko nenä?»
+
+ANNI. Niinkö! Poika siis on Heilalan mailta.--Ja sinä sanoit että
+tuhisee?
+
+KATRI. En minä sanonut.
+
+ANNI. Sanoit, että tämä on Pietolan talo?
+
+KATRI. En sanonut.
+
+ANNI. Et ole sanonut mitään! Minkä vuoksi?
+
+KATRI. Mene sinä, Anni, selittämään, sinä osaat paremmin kuin minä.
+Mene, Anni kulta, voi rakas Anni, mene. Minä pyydän ja rukoilen.
+
+ANNI. Taitaakin olla tulossa poika, joka uhkaa »viedä rinnastasi
+rauhan».
+
+KATRI (_käytyään katsomassa akkunasta_). Nyt se tuli.
+
+ANNI. Onneksi olkoon!
+
+KATRI _vetäytyy uunin suojaan_. ANNI _rupeaa toimessa kirnuamaan_.
+
+TURKKA (_länget käsivarrella tulee pirttiin_). Hyvää päivää.
+
+ANNI. Jumal'antakoon.
+
+TURKKA. Tässä talossa ei näytä olevan poikia.
+
+ANNI. Eikä tyttäriäkään kuin yksi.
+
+TURKKA (_pantuaan länget naulaan tulee Annin luo_). Mikä nimi?
+
+ANNI. Joka arvaa, saa puolet.
+
+TURKKA. Puolesta en huoli. Jos minä joskus tytön otan, sen pitää olla
+minun sormenpäitään myöten.
+
+ANNI. Mikä sinä sitten olet miehiäsi?
+
+TURKKA. Tukkipoika.--Tässä talossa ei muka suvaita tukkilaisia, sanoi
+teidän piikatyttö.
+
+ANNI. Mikä piikatyttö?
+
+TURKKA. En tullut nimeä kysyneeksi. Oli miellyttävän näköinen
+tyttölapsi.
+
+ANNI (_osottaen Katria_). Oliko se tuo piikatyttö?
+
+TURKKA. Täällähän se on se losusaapas! (_Annin puoleen_) Taidatte maksaa
+niin huonon palkan, ettei tyttö raukka saa kenkiä jalkaansa.
+
+ANNI. Talostahan sille olisi kengät tuleva, mutta ei ole saatu suutaria.
+
+TURKKA. Huono isäntä. Näkee kaikesta.
+
+ANNI. Ei saa kovin moittia. Leskimies ja pian ikämies, haluton ja
+väsynyt.
+
+TURKKA. Mutta! (_Pyöräyttää Annia olkapäistä_.) Minkä vuoksi ei ole
+nuorta isäntää? Sulhanen kumminkin on?
+
+ANNI. On tarjolla.
+
+TURKKA. Sepä hyvä.
+
+KATRI. Kuka se on?
+
+ANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa.
+
+TURKKA. Tuoko on kamarin ovi?
+
+ANNI. Tässä paloi talo perustuksiaan myöten, on jäänyt keskitekoiseksi
+yhtä ja toista, kun ei ole saatu työmiehiä.
+
+TURKKA. Minäpä rupean hommaamaan.
+
+ANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi.
+
+TURKKA. Minä rupean isäntämieheksi siihen saakka, kun tukkityö alkaa.
+(_Menee riisumaan laukkunsa sivuseinälle naulaan_.)
+
+KATRI (_Annille kahdenkeskisesti_). Mikä tässä lopuksi?
+
+ANNI (_Katrille kahdenkeskisesti_). Kihlajaiset ja häät! (_Kuin salaa
+antaa Katrille ruojuskengät ja toimittaa Katria somistautumaan_.)
+
+_Tukkilaisia tulee pirttiin_.
+
+TUKKILAINEN. Hyvää päivää.
+
+TURKKA. Mitä väkeä te olette?
+
+TUKKILAINEN. Tukkilaisia ollaan. Olisikohan tässä talossa tilaa?
+
+TURKKA. Ruvetkaa taloksi ja olkaa kuin kotonanne, siivolla ja siististi.
+
+TUKKILAINEN. Onpa oikea talo! Mitä työksemme, käskekää!
+
+TURKKA. Että työ kävisi sitten reippaammin, niin alkusiunaukseksi
+laulakaa.
+
+TUKKILAINEN. Tässä talossa on hyvä isäntä!
+
+TUKKILAISET (_laulavat_)
+
+    Vielä niitä honkia humisee
+      Suomen salomailla.
+    Vielä niitä ollaan reippaita poikia
+      tukkijoella vailla
+
+    Huhtikuussa ne parhaat poiat
+      tukkijoelle astuu.
+    Siellä ne saappaat likoaa
+      ja housunpultit kastuu
+
+PIETOLA (_tulee pirttiin_). Kenen luvalla te täällä?
+
+TUKKILAINEN (_viitaten Turkkaa_). Isännän luvalla.
+
+PIETOLA (_menee Turkan eteen_). Sinäkö isäntä?
+
+TURKKA. Pietola! Eikö niin?
+
+PIETOLA. Minä olen Pietola.
+
+TURKKA. Terve! (_Tempaisee vasemmalla kädellä Pietolan käden ja lyödä
+läimäyttää tuttavallisesti kättä_.) Terve mieheen! Terve! (_Menee
+ottamaan länget_.)
+
+PIETOLA (_Annin puoleen_). Mikä se on tämä poika?
+
+ANNI (_kahdenkeskisesti_). Siinä on teille kasakkamies. Eikö niin Katri?
+
+KATRI (_kahdenkeskisesti_). Isähän on sanonut, että tarvittaisiin
+kasakkamiehiä.
+
+TURKKA (_tulee Pietolan luo näyttäen valjaita_). Mutta mitä merkitsee
+tällainen hoito?
+
+ANNI. Siinähän ne nyt ovat. Ja niitä on hakemalla haettu monta viikkoa.
+Missä nuo olivat?
+
+TURKKA. Ojassa! (_Tukkilaisille_) Hei pojat. Joku teistä siivotkoon nämä
+ja vieköön talliin paikoilleen. (_Viskaa tavarat tukkilaisille_.) Ja
+minkä vuoksi ei ole tunkiota vedetty pelloille?
+
+ANNI. Ei ole ehditty, kun on ollut miehistä puute. Eikä kevättöihin
+paljon pystytäkään, kun työneuvot ovat rempallaan. Ei ole saatu seppää.
+
+TURKKA (_tukkilaisille_). Onko teistä kukaan seppä, vai pitääkö minun
+lähteä pajaan?
+
+TUKKILAINEN. Kyllä minäkin takoa kalkuttelen.
+
+TURKKA. Niinpä hommaudu pajaan.
+
+KARJAKKO (_tulee pirttiin Pietolan nokan alle ja vihaisesti
+tiuskaisee_). Mitä nyt syötetään elukoille? Halkojako?
+
+TURKKA (_pyöräyttäen karjakon päin_). Ei halkoja, vaan heiniä!
+
+KARJAKKO. Mikä sinä olet?
+
+TURKKA. Isäntämies, ettäs tiedät!
+
+KARJAKKO. Hommatkaa sitten heiniä, kun kotona ei ole korttakaan!
+
+TURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!
+
+KARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, että pitää hakea heiniä.
+
+TURKKA. Missä Pekka?
+
+KARJAKKO. Pääsette vähimmällä vaivalla, kun ensin haette uunilta.
+(_Menee_.)
+
+TURKKA (_karjaisee uunille_). Pekka hoi!
+
+PEKKA _hyppää uunilta_.
+
+TURKKA. Sielläkö niitä heiniä on! Hae nyt kuin tuulessa! (_Pyöräyttää
+Pekan väkkäränä menemään ovesta_.) Montako Pietolassa on hevosta?
+
+ANNI. Neljä.
+
+TURKKA (_tukkilaisille_). Kahdella hevosella Pekan mukana heinään. Muut
+muihin ulkotöihin. Ja nyt on, pojat, kiire, että tuppi heiluu ja laulu
+raikuu.
+
+TUKKILAISET (_valmistautuen lähtemään työhön laulavat_).
+
+    Ei meitä surulla ruokita,
+      se on ilo, joka elättelee.
+    Ja tämän pojan heila on hellä ja nuori,
+      ja laulu se helähtelee.
+
+    Käki se kukkuu kuusikossa
+      ja koivikossa on pesä.
+    Tämän kylän, tämän kylän tytöille tulee
+      toisenmoinen kesä
+
+(_Menevät_.)
+
+PIETOLA. Mistä sinä olet kotoisin?
+
+TURKKA. Terveisiä Heilalalta.
+
+PIETOLA (_innostuen_). Oletko sieltä, jonne Heilala muutti?
+
+TURKKA. Hän ei tosin osannut panna terveisiä mukaani, kun ei tiennyt
+minun tänne lähtevän. Mutta varmaan olisi lähettänyt ja paljon parhaalle
+ystävälleen.
+
+PIETOLA. Me olimme kuin hyvät veljet!
+
+TURKKA. Vaikka poikasina olitte tapelleet harva se päivä.
+
+PIETOLA. Se on tosi. Me olimme alituiseen vastakkain kuin kukonpoikaset.
+Heilalan posket yht'äkkiä pullistuivat, silloin sitä alettiin.
+(_Nauraa_.)
+
+TURKKA. Ja Heilala nauroi, että silloin sitä alettiin, kun Pietolan nenä
+rupesi tuhisemaan.
+
+PIETOLA. Mikä sinun nimesi on?
+
+TURKKA. Poika.
+
+PIETOLA. Poikako?
+
+ANNI. Sehän onkin mukava nimi!
+
+TURKKA. Mutta ainoastaan meidän ystävysten kesken.
+
+PIETOLA. Mikä sinun sukunimesi on?
+
+TURKKA. Mitä te sillä tiedolla? Ja mitä siitä viisastutte, jos sanon
+olevani Kukkonen tai Kananen, Pitkänen tai Paksunen, Littunen tai
+Lattunen?
+
+PIETOLA. Niinpä vainenkin. Samantekevä.--Kerrohan nyt, Poika, miten
+Heilala--
+
+TURKKA. Nyt ei ole aikaa. Joka sorkka työhön ja toimeen!
+
+ANNI. Poika, mitä tehdään kun talossa ei ole jauhoja?
+
+PIETOLA. Niin, niitä jauhoja?
+
+TURKKA. Kai on eloja?
+
+PIETOLA. Niistä ei ole Pietolassa ollut puutetta koskaan!
+
+TURKKA. Silloinpa ei hätää. On hyvä tuuli. Tuulimylly pyörimään. Pietola
+myllyyn.
+
+PIETOLA. Minä lähden heti. (_Menee avainkaapille_)
+
+TURKKA _menee laukulleen_.
+
+KATRI (_Annille_). Onko tämä unta?
+
+ANNI (_Katrille_). Unta, unta, haluaisitko herätä vai nukkua?
+
+PIETOLA (_tulee Annin luo_). Tässä on isäntä mökillesi.
+
+ANNI (_Pietolalle_). Ei passaa!
+
+PIETOLA. Minkä vuoksi?
+
+ANNI. Tämä on hyvä. Mutta en voi unohtaa Huotaria.
+
+PIETOLA (_itsekseen_). Kummallisia nuo tyttölapset. (_Menee_.)
+
+TURKKA (_tullen tyttöjen luo, Annin puoleen_). Te talon tytär, lähtekää
+näyttämään, minkälaisessa kunnossa navetta.--Mutta en muistanutkaan:
+sulhanen istuu kamarissa!
+
+ANNI. Ei haittaa!--Mutta kuule, Poika. Mitenkä saataisiin hommatuksi
+kengät »tyttö raukalle»?
+
+TURKKA. Tällähän nyt on kengät ja oikein sievät!
+
+ANNI. Lainakengät raukalla.
+
+TURKKA. Mikä sinun nimesi?
+
+KATRI. Katri.
+
+TURKKA. Pidä, Katri, pääsi pystyssä. Ujon ja nöyrän maailma polkee
+jalkoihinsa.
+
+KASURI (_tulee pirttiin_). Hyvää päivää. Onko tämä se poika?
+
+TURKKA. Mikä sinä olet?
+
+KASURI. Tukkilainen.
+
+TURKKA. Mikä poika minä sitten sinulle olen. Sano isäntämieheksi!
+
+KASURI. Anteeksi, isäntä.
+
+TURKKA. Ei isäntä, vaan isäntämies!
+
+KASURI. Vai niin. Mutta oli menossa myllyyn hyväntuulinen äijä, joka
+neuvoi kysymään poikaa, että se tietää saako talossa asuntoa.
+
+TURKKA. Oletko suutari?
+
+KASURI. Nikkari olen.
+
+TURKKA. Hyvä sekin. Rupea taloksi.
+
+KASURI. Toverini on suutari. Ei uskaltanut tulla sisään, epäili, että
+tämä on Pietolan talo.
+
+TURKKA. Käske sisään!
+
+KASURI (_avaten oven_). Oterma, tule sisään!
+
+OTERMA (_tulee sisään_). Oliko se täällä se poika?
+
+KASURI (_huomauttavasti Otermalle_). Isäntämies, isäntämies!
+
+TURKKA. Oletko, Oterma, hyvä suutari?
+
+OTERMA. Aina kiitetty, usein kehuttu.
+
+TURKKA (_nostaa Katrin pöydälle_). Ota mitta ja tee parastasi.--Ja
+nikkari, tähän ovi. (_Repäisee laudotuksen ovesta_.)
+
+RÄTTÄRI _kaatuu laudotuksen mukana_.
+
+OTERMA. Millä tapetaan noin suuri russakka?
+
+KASURI. Tässä on halko!
+
+TURKKA. Elkää hiidessä! Talon tyttären sulhasta!
+
+KATRI. Ei ole minun sulhaseni!
+
+TURKKA. Talon tytärkö?
+
+RÄTTÄRI. Tämä talo on Pietola!
+
+OTERMA ja KASURI. Pietola! (_Yrittävät lähtemään_.)
+
+KATRI (_rientää pidättämään_). Tpruu!--Olkaa talossa ja tehkää mitä on
+käsketty. Minä olen talon emäntä.
+
+TURKKA. Anteeksi. Minä luulin teitä sinuksi. (_Annin puoleen_.) Ja sinua
+teiksi.
+
+KATRI. Poika, tule, minä lähden näyttämään navettaa. (_Menee Turkan
+kanssa_.)
+
+RÄTTÄRI (_Annille_). Mikä se on tuo mies?
+
+ANNI (_rättärille_). Pietolan tuleva isäntä.
+
+RÄTTÄRI _nauraa_.
+
+ANNI. Hyi!
+
+RÄTTÄRI (_itsekseen_). Ei ikinä! (_Menee_)
+
+Esirippu.
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS
+
+_Aukea paikka metsässä. Perällä jokitörmä. Oikealla maja, sen päädyssä
+viiri, jossa nimi: MAIJALA. Istuimiksi sopivia kiviä ja juurakoita.
+Majan luona penkki. Majan päätyä vasten suuri savotankontti. Hame ja
+sukat ripustettuina kuivamaan. Kontteja ja laukkuja siellä täällä.
+Kankipuita ja keksinvarsia pystyssä puita vasten_.
+
+_Tukkilaisia majapaikalla_. TOLARI _seisoo tähystelemässä oikealle_,
+TURKKA _makailee selällään_, HUOTARI _korjailee keksiään_, KASURI _ja_
+OTERMA _lyövät korttia. Laulavat:_
+
+    Moni on korpi kolkko täällä, asumaton aivan.
+    Niissä se näkee tukkipoika nälän sekä vaivan.
+
+    Vaan ei sitä huolista huolita ja aina on ilomieli.
+    Meille ne laulaa honganlatvat ja salon satakieli.
+
+_Laulun loputtua alkavat tukkilaiset mennä työhönsä perälle_.
+
+
+HUOTARI. Tolari eikö näy Maijaa?
+
+TOLARI. Ei näy ottiatuota.
+
+HUOTARI. Hukkaan meni tämäkin kallis elämän hetki.
+
+OTERMA. Ei minulta: voitin kymmenen kuppia kahvia! (_Nousee kortilta_.)
+
+HUOTARI. Kun ei kahvia saa!--Missä hitossa se meidän Maija viipyy? Ei
+nyt ole oikea laita.
+
+KASURI. On tainnut mennä iäksi.
+
+TOLARI. Eihän se tänne olisi jättänyt tavaroitaan!
+
+OTERMA. Ja Tolaria!
+
+KASURI. Vielä näkyy isäntämiehessä henki liikkuvan, mutta taivaallisia
+ajattelee, koska tähystelee pilviä ilman avaruudessa. Oletko tunnustanut
+kaikki syntisi?
+
+TURKKA. Paljonko tahdot siitä makkarapalasesta?
+
+KASURI. Ei se ole myötäväksi, vaan syötäväksi.
+
+TURKKA. Senpä vuoksi sen söinkin.
+
+KASURI. Saakeli! Siltä ei säily mikään. (_Menee perälle_)
+
+OTERMA (_tarkastellen voirasiaansa_). Perhanan käenpoika! Käynyt minun
+voirasiallani ja syönyt sen viimeisen nokareen, mikä oli jäljellä!
+
+TURKKA. Kun sitä oli niin vähän, niin ajattelin, että pistän poskeeni
+happanemasta.
+
+OTERMA. Olin kuvitellut leipäpaistia, mutta niin sen nyt kävi kuin
+Rötkösen illallisen. (_Menee perälle_.)
+
+HUOTARI. Miten sinä, Turkka, näytät niin oudolta? Uusi pukuko?
+
+TURKKA. Täytyi uusia, kun entisessä ei alkanut enää mies sisässä pysyä.
+
+HUOTARI. Ja noin komeat saappaat. Mistä nuo?
+
+TURKKA. Majasta löysin.
+
+HUOTARI. Löysit saappaat majasta? Niinkuin mustalaispoika puukon talon
+pöydältä!
+
+TOLARI. Näkyvät olevan minun.
+
+HUOTARI. Mutta elähän mitään! Minun takkini?
+
+TURKKA. Jos tämä on sinun, niin saat sanoa Pojaksi.
+
+HUOTARI. Mitä sillä sitten olisi merkitystä.
+
+TURKKA. Että olemme ystäviä.
+
+HUOTARI. Ja sen takia minun pitäisi uhrata paras takkini?
+
+TURKKA. Henkikin, jos asia niin vaatisi. Mitä ystävyydellä muuten olisi
+merkitystä?
+
+HUOTARI (_riisuu Turkalta takin_). Mutta hyvä ystäväni, Poika. Asia nyt
+vaatii, että sinä minun oman takkini uhraat minulle takaisin. Lähden
+sunnuntaina kylälle katselemaan, löytyisikö mökillistä heilaa.
+
+TURKKA. Minun maallani on heilallinen mökki.
+
+HUOTARI. Se sinun maasi taitaa olla niin kaukana, että jos kuinka
+pitkälle tahansa kulkee, sitä ei vielä sittenkään näy.
+
+TURKKA. Katsele tätä metsää.
+
+HUOTARI. Tämä on hyvää metsää. Pietolan talon metsää, koska tuo
+tervahauta tuossa vieressä kuuluu olevan Pietolan.
+
+TURKKA. Pietolan talon metsää. Minun maatani!
+
+HUOTARI. Elä luule, rakas sielu, että kissa lentää!
+
+TOLARI (_huomaa oikealta_). Pietola tulee!
+
+TURKKA. Tulee tervahaudalleen.--Lainaa, Huotari, sitä takkia, saat
+vehnäskahvit.
+
+HUOTARI. Se mökki Pietolan maalta, jossa on heila? Ei muuten!
+
+TURKKA. Jos vain heila sinuun suostuu.
+
+HUOTARI. Silläkö pelottelet pelastuaksesi. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!
+Pysytkö sanassasi?
+
+TURKKA. Vielä kysytkin! Mutta sinä puhuit kevytmielisesti.
+
+HUOTARI. Jos sinä pidät sanasi, niin minä myös. Takki sanani panttina.
+Ja sinun: pannullinen kahvia. (_Ojentaa takin_)
+
+TURKKA. Mies parka menetti takkinsa! (_Nauraa_)
+
+HUOTARI. Minä viimeksi nauran. Olen käynyt Pietolassa. Tunnen sen
+vieläkin pakaroissani.
+
+TURKKA. Opiksi, että seiso aina päin! Niin tein minä, ja Pietola
+puhuttelee minua Pojaksi.--Siirtykää vähän syrjään, että saan ystäväni
+kanssa rauhassa puhella.
+
+TOLARI. Kysy samalla ottiatuota!
+
+TURKKA. Niin Maijaa? Kyllä kysyn.
+
+PIETOLA (_tulee oikealta_). Poika! Terve. Siitä on viisi vuotta, kun
+olen sinua nähnyt.
+
+TURKKA. Niinkö kauan?
+
+PIETOLA. Niin tuntuu. Olipa mukava, että työpaikkamme sattuivat
+lähekkäin. Saadaan olla yksissä. Tänä iltana saatte pitää hauskaa. Kylän
+nuorisoa tulee joukolla tervahaudan sytyttäjäisille.
+
+TURKKA. Sittenpä Annikin kohtaa Huotarin.
+
+PIETOLA. Onko Huotari täällä? Sepä mainiota. Tänään viimeksi oli
+puhetta, ja Anni uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi syyttäen minua.
+
+TURKKA. Huotari! Tule tänne.
+
+HUOTARI. Mutta en sittenkään kovin lähelle!
+
+PIETOLA. Etkö sinä käynyt keväällä Pietolassa?
+
+HUOTARI. Ja Pietola kätteli minua jalallaan, ja se oli hevosenjalka.
+
+PIETOLA. Tuossa nyt lämmin käteni.
+
+TURKKA. Jos tarvitsee, niin puhun puolestasi leskelle.
+
+HUOTARI. Leskelle?
+
+TURKKA. Tunnetaan Köyhänlesken nimellä. Entinen talonemäntä. Velkamies
+hänet häätänyt taloltaan. Viekkaudella ja vääryydellä kivuolloisen
+ihmisen.
+
+HUOTARI. Ja kivulloinenkin raukka!
+
+PIETOLA. Kyllä leski suostuu, kun Poika on puhemiehenäsi.
+
+HUOTARI. Kiitoksia paljon, mutta ei tarvitse. Pidä takki. (_Menee
+perälle_.)
+
+PIETOLA. Mutta kuule, Poika. Tunnetko tukkilaista, jonka nimi on Turkka?
+
+TURKKA. Mitä Turkasta?
+
+PIETOLA. Äsken jouduin kuuntelemaan parin tytön puhelevan Turkasta ja
+Katrista.
+
+TURKKA. Ovat olleet yksissä Turkka ja Katri pitkät kesäiset illat ja
+suviset sunnuntait. Kaikki vaarat vaeltaneet, kosket laskeneet, salmet
+soudelleet, lahdet laulelleet ja herroiksi hevosella kirkolla ajelleet.
+
+PIETOLA. Niinkö!--Minkälainen mies se sitten on?
+
+TURKKA. Kiittää en voi, moittia en halua. Sen voin sanoa, ettei ole
+minua parempi.
+
+PIETOLA. Parempi? Sinunlaista poikaa saa hakemalla hakea--turha
+yrittääkään parempaa. Se on ollut salainen toivoni, että sinä tulisit
+Pietolaan isännäksi.
+
+TURKKA. Silloin ei hätää. Turkasta ei minulla ole haittaa.
+
+PIETOLA. Pannaan asia toimeen. Sinä jätät tämän homman ja rupeat
+isännyyttä hoitamaan Pietolassa.
+
+TURKKA. Ja Pietolan talosta tehdään seutukunnan mallitalo.
+
+PIETOLA. Sinulta se syntyy!--Minne se Katri jäi? Oli jo lähdössä.
+
+_Kuuluu huuto: »Koski tukossa!»_
+
+TURKKA. Koski tukossa. (_Rientää perälle_)
+
+TOLARI (_tulee Pietolan luo_). Oliko Pojan kanssa puhetta ottiatuota?
+
+PIETOLA. Oli. Ja ensi sunnuntaina pidetään Pietolassa kuuliaiset ja
+komeat!
+
+TOLARI. Ottiatuota!
+
+PIETOLA. Minä Maijan kanssa tanssin polskaa!
+
+TOLARI (_yksin_). Pietola Maijan ottiatuota... Olipa se ottiatuota...
+Niin hellä ja hönkä ihminen. (_Hypistelee hametta ja sukkia_.) Siinä on
+Maijan ottiatuota...
+
+TURKKA (_tulee perältä_). Joko on mennyt tervahaudalle?
+
+TOLARI. Maijako?
+
+TURKKA. Katri!
+
+TOLARI. Ei se tulekaan.
+
+TURKKA. Katriko?
+
+TOLARI. Maija!
+
+TURKKA (_nauraa_). Olemme pöllöjä! Rakkaus tekee tyhmäksi.
+
+TOLARI. Kuuluu joskus vievän koko järjen.
+
+TURKKA. Mitä Pietola sanoi?
+
+TOLARI. Että ensi sunnuntaina Pietolassa kuuliaiset ja komeat!
+
+TURKKA. Katrin ja minun?
+
+TOLARI. Maijan ja Pietolan!
+
+TURKKA. Nyt on mennyt sekaisin ottiatuota.
+
+TOLARI (_hivelee sydänalaansa, toisella kädellä otsaansa_). Minulla niin
+kummasti ottiatuota...
+
+TURKKA. Tuolla Maija tulee!
+
+TOLARI. Tulee tavaroitaan noutamaan. (_Yrittää lähtemään perälle_.)
+
+TURKKA. Minne sinä menet, Tolari?
+
+TOLARI. Menen joelle ... minä en ottiatuota...
+
+TOLARI. Elä mene minnekään. (_Taluttaa Tolarin savotankontin luo_.)
+Tuonne konttiin. Kiireesti. (_Toimittaa Tolarin konttiin_.)
+
+MAIJA (_kuormitettuna tulee oikealta_). Terveisiä kirkolta. Tuossa
+sinulle puulaakinherralta kirje. Sinusta tehdään meidän jokihaaralle
+tukkipäällikkö. Mutta kuule, rättäri tuli minua vastaan Pietolan kujalla
+ja uteli sinusta ja Katrista, niin minä piruuttani sanoa päräytin, että
+tänä iltana täällä Maijalassa juodaan Turkan ja Katrin kihlajaiskahvit.
+Kutsuin rättärinkin.
+
+TURKKA. Uskosi, Maija, ei anna häpeään tulla.
+
+TUKKILAISET (_tullen perältä laulavat ja lopuksi tanssivat Maijan
+ympärillä_.)
+
+    Hih hei huh hei meijän Maija!
+    Keittää kahvit, pesee paijat
+    Miten maailma pyöris silloin,
+      jollei Maijaa ois!
+
+    Hih hei huh hei meijän Maija!
+    Ihme, jos ei sitä naija!
+    Syksyn tullen Maijan häissä
+      polkaks pistetään!
+
+HUOTARI. Ja nyt pitkän paaston jälkeen pannu kiireellä tulelle. (_Ottaa
+kahvipannun_) Joka haluaa tilkankaan, puhutelkoon minua nöyrästi.
+(_Menee perälle_.)
+
+TUKKILAISET _hajaantuvat pois_.
+
+MAIJA. Missä Tolari, kun ei näkynyt joukossa?
+
+TURKKA. Oltiin äsken ruuhkaa purkamassa. Tolaria ei näkynyt.
+
+MAIJA. Ruuhkalla hukkunut!
+
+TURKKA. Mutta Maija kulta, minähän sanoin, että Tolari ei ollut
+ruuhkalla.
+
+MAIJA. Niinkö sinä sanoit? Hyi kuin minä säikähdin. Sydän lyö vieläkin.
+(_Huhuaa_) Tolari hoi!
+
+TOLARI (_kontista_). Täällä, hoi!
+
+MAIJA. Mistä se ääni kuuluu? (_Menee vasempaan_.)
+
+TURKKA. Näet nyt, että Maija sinua rakastaa! (_Menee perälle_)
+
+MAIJA (_metsässä_). Tolari hoi!
+
+TOLARI. Maija hoi!
+
+MAIJA (_tulee esiin huomaamatta Tolaria_). Tolari hoi!
+
+TOLARI. Tässähän, ottiatuota!
+
+MAIJA. Siinäkö sinä? Jo sinä olet veitikka! (_Nauravat vastakkain
+kuherrusnaurua_.)
+
+TOLARI. Mitä sinä kirkolla?
+
+MAIJA. Tätä varten. (_Antaa Tolarille kirjan_.)
+
+TOLARI. Aapinen! (_Tulee kontista_.)
+
+MAIJA. Sinun tulee tarttua kiinni kuin muurahainen. Ole nyt jonkun aikaa
+poissa työstä, että pääset hyvään alkuun. Aloita heti. Minä menen joelle
+valmistamaan kahvin ja pesemään vaatteita. Siinä välissä käyn sinua
+opettamassa.--Saat sitten kahvia ja nisua. (_Menee myttyineen perälle_.)
+
+TOLARI. (_yksin_.) Poikasena lukea nalkutin mitä kirjaa hyvänsä, mutta
+äidin kuoltua jäi kesantoon. (_Istuu lukemaan_) Aa.--(_Puhuu niinkuin
+seuraavatkin selityksensä_.) Aan nimi on Aaprahami. Aaprahami oli
+satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen ajastajan eikä heillä ollut lasta.
+Saara nauroi, kun enkeli sanoi ottiatuota, mutta ei olisi pitänyt Saaran
+nauraa: vuoden perästä sai lapsen. Kuinkahan vanha se on tuo
+Maija?--Pee.--Sen nimi on paapeli. Siellä menivät ihmisten kielet niin
+sekaisin, etteivät ymmärtäneet ottiatuota.--Tuo pokstavi sanoo see,
+mutta se on Kainin pokstavi. Se sitten oli kiukkuinen mies: jumalalle
+juuri uhratessaan säntää veljensä kurkkuun, että veljen veri huusi
+ottiatuota.--Tuo on Taanielin pokstavi, jota eivät jalopeuratkaan
+syöneet.--Ee.--Sen nimi on Ekypti. Siellä se Jooseppi ensin joutui
+vankeuteen, kun hänen isäntänsä emännän silmät paloivat, sillä Jooseppi
+oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoiltaan, mutta ei tahtonut
+ottiatuota. Mutta sitten Joosepista tuli ottiatuota, kun selitti
+unia.--Ähvä.--Ähvä?--Ähvä??--Tässä paistaa päivä, että tuntuu järki
+menevän sekaisin. (_Haukottelee_.) Taitaa olla tuolla majassa mukavampi.
+(_Menee majaan heittäytyen lukemaan pitkällään_.)
+
+PIETOLA (_tulee vasemmalta_.) Tuossapa näkyy olevankin rautakanki.
+Joutanee se vähäksi aikaa. (_Huomaa oikealta_) Kas, rättäri. Terve. Mitä
+sinulle kuuluu?
+
+RÄTTÄRI (_tulee oikealta_.) Pietolan oli käydä huonosti. Korhonen olisi
+pannut velkatuomion ryöstöön, mutta minä lunastin sen nimiini.
+
+PIETOLA. Sinä lunastit? Mistä sieppasit kuusituhatta markkaa?
+
+RÄTTÄRI. Pietola lienee kuullut, että uskonveljeni ovat äskettäin
+koonneet minulle rahalahjan. Panin ne rahat siihen tuomioon. Tyytyykö
+Pietola siihen?
+
+PIETOLA. En tiedä miten sinua kiittää ja palkita.
+
+RÄTTÄRI. Korhonen pelkäsi, että kuri Pietolaan tulee isännäksi se
+tukkilainen Turkka, Pietolan talo on pian syöty ja myöty.
+
+PIETOLA. Ei tule se mies Pietolaan isännäksi.
+
+RÄTTÄRI. Mutta silloin pitää teidän ottaa Katri lujille. On lähetettävä
+hänet kotoa tätinsä luo. Sillä Turkka ja Katri riskisti riiailevat. Ja
+jos Turkka saa narratuksi Katrin, niin Pietolan on pakko hyväksyä.
+
+PIETOLA (_levottomana katsoo oikealle_). Minnekähän se Katri jäi?
+
+RÄTTÄRI. Onko tämän Turkan ristimänimi Aaprahami?
+
+PIETOLA. En tiedä onko Aaprahami vai Iisakki. En tunne miestä
+ulkonäöltäkään.
+
+RÄTTÄRI. Sitäkö »Poikaa»?
+
+PIETOLA. Poikako? Hänkö on Turkka? (_Nauraa_) Kas sitä veitikkaa!
+
+RÄTTÄRI. Nimismies sanoi, että muuan Aaprahami Turkka on kuuluisa varas,
+viime talvena laskettu ehdolliseen vapauteen.
+
+PIETOLA. Olkoon vain! Tämän ristimänimihän on Poika.
+
+RÄTTÄRI. Ei se ole mikään ristimänimi! Tahtokaa nähdä hänen kirjansa.
+
+TOLARI _kuorsaa_.
+
+RÄTTÄRI. Mikä ääni se on? (_Käy majan luona_.) Tolari näkyy siellä
+nukkuvan kuorsaten.
+
+PIETOLA. Tule tänne tervahaudalle. (_Menee vasempaan rättärin
+seuraamana_.)
+
+MAIJA (_hame ja hihat käärittyinä tulee perältä, puhuu hyväilevästi_).
+Miten täällä minun lukumieheni jaksaa?--Ka, minne se on kadonnut.
+(_Huomaa Tolarin majassa_.) Nukkuu!--Kirja sillä on auki. (_Hellästi_)
+Ja nenä litistynyt kirjaa vasten. Herra siunatkoon Tolari raukkaa.
+(_Herättää_) Tolari.--Tolari!
+
+TOLARI (_heräillen_). Kyllä Maija rakastaa ottiatuota.
+
+MAIJA. Kyllä minä rakastan, kun haen karahkan, jolla roiskin.
+
+TOLARI, Jopa sillä rovastilla oli pitkä kaula!
+
+MAIJA. Herää!
+
+TOLARI. Ka, joko Pietola ja Rättäri ovat ottiatuota?
+
+MAIJA. Herää!
+
+TOLARI. Mikä on ähvän nimi?
+
+MAIJA. Voi onnetonta, uneksii vielä seisaallaankin!
+
+TOLARI. Enhän minä enää nuku!
+
+MAIJA (_näyttää aapista_). Mikä tämä?
+
+TOLARI. Se on ottiatuota?
+
+TOLARI. Aapinen!
+
+MAIJA. No, pysy nyt hereilläsi.
+
+TOLARI. Mikä on ähvän nimi?
+
+MAIJA. Mikäkö ähvän nimi?
+
+TOLARI. Niin.
+
+MAIJA. Mikä ähvän nimi? Niinkö?
+
+TOLARI. Sinähän nukut, kun et ymmärrä selvää puhetta!
+
+MAIJA. Mikä on Maijan nimi?
+
+TOLARI. Niin sinunko? Maija Rivakka.
+
+MAIJA. Voi hyvänen aika!--Mikä on Tolarin nimi?
+
+TOLARI. Heikki.
+
+MAIJA. Voi voi voi.--No, mikä on Heikki Tolarin nimi?
+
+TOLARI. Mutta eihän Heikki Tolari ole ähvän nimi?
+
+MAIJA. Ei, vaan Puurosaapas!
+
+TOLARI. Ähvänkö nimi?
+
+MAIJA. Siitä ei tule mitään koko sinun luvustasi! Ei kerrassaan mitään!
+(_Menee perälle_)
+
+TOLARI (_yksin_). Kyllä siitä tulee, mutta eihän ihminen ole ampiainen.
+(_Miettien_) Ähvän nimi Puurosaapas?
+
+TURKKA _tulee perältä majan luo somistautumispuuhissa_.
+
+TOLARI (_Turhalle_). Eikö Puurosaappaan pokstaavi ole pee?
+
+TURKKA. Peellähän se alkaa. Mutta minkävuoksi sinua sanotaan
+puurosaappaaksi, vaikka sinulla on niin komeita saappaita?
+
+TOLARI. Minä astua tohlasin Sysi-Pertun leskivainajan puuropataan.
+
+TURKKA. Olitko sinä rikasta leskeä riiaamassa, kun niin tohlasit?
+
+TOLARI. Enhän minä ottiatuota, mutta olin todistajana, kun leski lainasi
+rahoja rättärille.
+
+TURKKA. Elä hiidessä! Oliko suurikin summa?
+
+TOLARI. Kuusituhatta ja kuusi rosenttia ränttyä.
+
+TURKKA. Kuka oli toinen todistaja?
+
+TOLARI. Oli kaksi muuta: Tolvas-Liisa ja Poro-Pirkko. Mutta leski vaati
+minua kolmanneksi. Sanoi että pitää kirjoittaa Tolarin nimi, vaikka
+rättäri vastusti, kun en ole käynyt rippikoulua.
+
+TURKKA. Lue Tolari, ahkerasti, että saat akkaluvan, niin pääset Tiuhtion
+torpan isännäksi.
+
+TOLARI. Mutta sinä et pääsekään Pietolaan ottiatuota. Pietola äsken
+tuossa sanoi, että ei tule se mies Pietolaan isännäksi. Ja Katri viedään
+tätinsä luo.
+
+TURKKA. Uniasiko nyt puhut?
+
+TOLARI. Oliko se unta?--Taisi olla ottiatuota.--Mutta olikohan se
+ottiatuota?
+
+TURKKA. Minkälaista se oli sitten?
+
+TOLARI. Minä makasin tuolla majassa lukemassa. Pietola oli tulevinaan
+tuolta päin hakemaan rautakankea--
+
+TURKKA. Rautakankea? (_Katselee kuin etsien rautakankea_). Entä sitten?
+
+TOLARI. Ja oli kuin rättäri olisi tullut tuolta päin. Ja rättäri
+toimitti, että hän on pelastanut Pietolan lunastamalla velkatuomion,
+jonka Korhonen olisi pannut ryöstöön.
+
+TURKKA. Niinkö?--Sattuiko olemaan puhetta velkatuomion määrästä?
+
+TOLARI. Kuusituhatta.
+
+TURKKA, (_lyö näppiään ja viheltää_). Sama summa, jonka rättäri lainasi
+Pertun leskivainajalta!
+
+TOLARI. Merkitseekö se hyvää?
+
+TURKKA. Niin että naurattaa!--Rättäri tietysti meni tervahaudalle?
+
+TOLARI. Muuttui rovastiksi, joka moitti, että Maija ja minä olemme liian
+riskisti riiailleet. Sinä puolustit minua, mutta rovasti venytti
+kaulansa niin pitkäksi, että pää ylti noitten puitten latvain yli, ja
+huusi kirkolle asti: Turkka Ekyptiin!
+
+TURKKA. Olipa se mukavaa unta!
+
+TOLARI. Mutta kuule, Turkka.--Mikä se olikaan se Ekyptin
+ottiatuota--joka näki sellaista unta, että seitsemän laihaa ottiatuota
+nieli seitsemän lihavaa ottiatuota?
+
+TURKKA. Se oli faarao.
+
+TOLARI. Eikö sen pokstavi ole ähvä?
+
+TURKKA. Niin on.
+
+TOLARI. Jopa Maija isosti erehtyi. Minä menen sanomaan, ettei
+Puurosaapas ole ottiatuota, vaan Phaarao Ekyptin kuningas. (_Menee
+perälle_)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Päivää! Onko täällä se mies,
+jonka nimi on Turkka?
+
+TURKKA. Mitä sinulla on Turkalle asiaa?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Köyhänlesken Anni käski mennä Turkan luo, että Turkka
+antaa Kustaalle kirkkaan hopean.
+
+TURKKA. Ahaa, sinä olet se Kustaa! Minä annan kirkkaan hopean, kun
+sanot, kuka on opettanut hokemaan, että Pietola on ottanut äitisi rahat.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaata ole kukaan opettanut, Pietola on ottanut äidin
+rahat, jumala rankaisee Pietolaa.
+
+--Oletko sinä Turkka?
+
+TURKKA. Olen.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Annatko, Turkka, leipääkin? Kustaalla on nälkä.
+
+TURKKA. Saat kahviakin ja nisuakin.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri, kun nisuakin!
+
+TURKKA. Onko sinulla jo paljon kirkkaita hopeoita?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_ottaa kukkaronsa ja helistää korvansa juuressa_). On
+niitä jo vähänpaljo.
+
+TURKKA. Katsellaanpa.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_istuu ja kaataa rahat lakkiinsa_). On näitä viisimonta.
+
+TURKKA (_istuen viereen_). Onhan näitä kymmenenkinmonta. Mutta eivät ole
+kaikki kirkkaita. Tuossa on kirkas. Keneltä Kustaa on tämän saanut?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Sen Kustaa sai kirkonkylän herroilta, kun Kustaa meni
+postiryökkynälle laulamaan:
+
+    Voi voi voi kun ei miestä saa,
+      sano Anttilan Amalia.
+    Mitäs sä laitoit hameesi helmaan
+      rimsuja kamalia.
+
+TURKKA. Onko Kustaa saanut kirkasta hopeata rättäriltä?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Tuon Kustaa sai rättäriltä. Rättäri ja Tolvas-Liisa
+rakastivat toisiaan, mutta Kustaa ei sano kenellekään.--Ja tuon Kustaa
+sai Tolvas-Liisalta. Kustaan piti sanoa: Pietola on ottanut äidin rahat,
+jumala rankaisee Pietolaa.
+
+TURKKA, (_kuin itsekseen_). Siis Tolvas-Liisa, joka rakastaa rättäriä!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Mutta Kustaa ei sano kenellekään.
+
+TURKKA. Kukas on ottanut äitisi rahakengän?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ei sitä kukaan ottanut.
+
+TURKKA. Missä se on?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaa saa sanoa, äiti toruu.
+
+TURKKA. Äitisihän on kuollut.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ei ole äiti kuollut, äiti on taivaassa.
+
+TURKKA. Miten äitisi sanoi, kun kielsi?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. »Kustaa ei saa näyttää Tolvas-Liisalle eikä rättärille
+eikä kenellekään muille kuin Pietolalle, muuten Kustaa ei pääse
+Pietolaan pojaksi. Muista nyt, Kustaa!»
+
+TURKKA. Oletko näyttänyt Pietolalle?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Pietola lyö ruoskalla.
+
+TURKKA. Vai niin.--Lähdemme tuonne joelle Maijan luo, niin Kustaa saa
+kahvia ja nisua. (_Menee perälle_)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Seuraa Turkkaa_.)
+
+KATRI (_pienoinen kontti selässä tullen oikealta laulaa_).
+
+    Järvenseljältä tuulonen tuuli,
+    vieno tuulenhenki.
+    Haavanlehti se värähti
+    ja lahdenpohja se henki.
+
+    Pojan silmistä leimusi lempi,
+    vieno lemmenhenki.
+    Immen povi se värähti
+    ja rinta lempeä henki.
+
+(_Äkkiä jättää kontin selästään ja piiloutuu Turkalta majan suojaan_.)
+
+TURKKA (_tulee perältä_). Olin kuulevinani Katrin laulua. (_Tähystelee
+oikeaan, sitten vasempaan_). Rättäri ja Pietola tulevat!
+
+PIETOLA _tuoden rautakangen ja_ RÄTTÄRI _tulevat vasemmalta_.
+
+RÄTTÄRI. Mikä sinun ristimänimesi?
+
+TURKKA. Aaprahami.
+
+PIETOLA (_hämmästyen_). Aaprahami?
+
+TURKKA. Kehumatta itseäni, nimi kuin kirkon peripilari!
+
+PIETOLA. Mikä se on se »Poika»?
+
+TURKKA. Kun isänikin Aaprahami, niin äiti sanoi minua vain pojaksi. Sitä
+olen antanut puhuttelunimenäni käyttää parhaitten ystävieni.
+
+RÄTTÄRI. Näytä kirjasi.
+
+TURKKA. Ei ole minulla kirjoja.
+
+PIETOLA. Eikö ole kirjoja!
+
+TURKKA. Mikä hätä Pietolalle nyt on tullut?
+
+RÄTTÄRI. Minä herätin Pietolan herkkämielisyyden huumauksesta. Hän on
+sen takia saanut vahinkoa ja harmia tarpeeksi asti jo ennen muutaman
+veijarin Iskan takia.
+
+TURKKA. Iska oli pieni veijari verraten rättäriin.
+
+RÄTTÄRI. Mitä sinä sanot!
+
+TURKKA. Oletteko vähäkuuloinen?
+
+PIETOLA. Rättärikö konna?
+
+TURKKA. Parasta sorttia.
+
+RÄTTÄRI. Pietola! Lyökää, lyökää vasten kuonoa!
+
+KATRI (_syöksähtää Turkan suojaksi_). Isä! Poika on mun!
+
+PIETOLA. Sinut nai rättäri!
+
+KATRI. Minulle ei ole muuta miestä maailmassa kuin Poika!
+
+PIETOLA _tarttuu Katria käsipuoleen ja vie vasempaan_.
+
+RÄTTÄRI. Siinä sinun kihlajaisesi! Sano Maijalle kiitokset kahvista.
+(_Menee vasempaan_) HUOTARI (_tulee perältä_). Mikä mies oli tuo?
+
+TURKKA. Kilpakosijani.
+
+HUOTARI. Mitä sanoi?
+
+TURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini.
+
+HUOTARI. Milloin ne ovat?
+
+TURKKA. Tänä iltana. Pitää mennä sanomaan Maijalle, että kaikki pannut
+tulelle.--Mutta tuolla jo tulee vieraita, neljä neitosta. Huvita sinä
+heitä sen aikaa.
+
+HUOTARI. Ovatko nämä talollisia?
+
+TURKKA. Muut paitsi yksi. Sen nimi on Anni. (_Menee perälle_.)
+
+ANNI _ja kolme tyttöä tulevat oikealta_.
+
+HUOTARI. Tervetulleiksi avaraan tupaani, mieluisat vieraat, talolliset
+ja varsinkin talottomat. Saanko luvan kysyä, mistä talosta kukin?
+
+ANNI. Olemme sisaruksia?
+
+HUOTARI. Minulle viime yönä unissa ilmoitettiin, että kultani nimi on
+Anni. Onko sisaruksista kukaan Anni?
+
+ANNI. Olemme kaikki.
+
+HUOTARI. Ja sisaruksia?
+
+ANNI. Tämän nimi on Anna-Maija, tämän Anna-Kaija, tämän Anna-Liisa ja
+minun nimeni Anna aina onni.
+
+HUOTARI. Mutta mehän olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa?
+
+ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi.
+
+HUOTARI. Hyväpä kun muistutit, että voin nyt jatkaa.
+
+ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta. Jos hän ei huoli,
+niin seuraavaa, kunnes pääset minuun asti, joka olen nuorin.
+
+HUOTARI. Kuka näistä kolmesta on vanhin?
+
+ANNI. Viisas tietää kysymättäkin!
+
+HUOTARI. Aivan niin.--Herttainen, rakastettava vanhin sisar, istu, että
+saan langeta eteesi polvilleni.--Ei kukaan vanhin. Siis--kolmoset. Ja
+voin kosia kaikkia yhtä aikaa. (_Laulaa_)
+
+    Minä se olen juomaripoika,
+    juoruttu kulkijaksi.
+    Maailmanrannan markkinoilla
+    sain minä surua kaksi.
+
+    Heilani hetvahti polveltani
+    toisen kullan kaulaan.
+    Mehulla viinamarjojen
+    pois hurjat huoleni laulan.
+
+(_Puhuu_.) Joka teistä rakastaa juomaripoikaa, istukoon!
+
+ANNI (_viitattuaan salaa tytöt istumaan_). Siis kaikki, ja minä jäin
+vanhaksipiiaksi!
+
+HUOTARI. Elä vielä itke. Koetetaan, kuinka paljon minua rakastavat. Lue
+sinä, montako muiskua kukin kestää ennen kuin kyltyy.
+
+TYTÖT _juoksevat perälle päin_.
+
+HUOTARI. Heidän rakkautensa oli kuin saippuakupla! Nyt voin kosia sinua.
+
+ANNI (_laulaa_).
+
+    Juomaripojan jos ottaisin,
+    niin surussa ikävöisin:
+    viikot se kulkisi kyliä pitkin
+    ja röijyni ryyppyyn möisi.
+
+    En minä huoli viinanjuojaa
+    pirttini haltijaksi,
+    sievä ja siisti sen olla pitää
+    tään tytön valtijaksi.
+
+TURKKA (_joka on tullut perältä ja jäänyt puhuttelemaan tyttöjä, siirtyy
+Annin ja Huotarin luo_). Aiotko, Huotari, lunastaa takkisi takaisin?
+
+HUOTARI. Mene hiiteen leskinesi! Tässä on tyttölapsi, johon olen
+mielistynyt.
+
+TURKKA. Tämä on sen lesken lapsi.
+
+HUOTARI. Sitten otankin sen mökin lapsineen leskineen! Ensi sunnuntaina
+kihlajaiset!
+
+ANNI. Kosinta on vielä kesken.
+
+HUOTARI. Poika, ystäväni, sinä lupasit puhua puolestani!
+
+TURKKA. Leskelle!
+
+HUOTARI. Puhu leskelle Annin kuullen. (_Menee tyttöjen luoja näiden
+kanssa perälle_.)
+
+TURKKA. Kuulehan, Anni. Nyt on Pietolassa tapahtunut muutos: tullut
+uskon puutos.
+
+ANNI. Mikä ukkoon on ampunut?
+
+TURKKA. Rättäri. Istuu tuolla tervahaudalla. Katri viedään tätilään.
+
+ANNI. Herranen aika!
+
+TURKKA. Ei hätää. Toimita vain, että Katri pääsee käymään Maijan
+kahvilassa tuolla kosken rannalla. Sitä parempi, kuta pikemmin.
+
+RÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Tänne on Katrilta jäänyt kontti.
+
+TURKKA. Tietääkö rättäri mikä näistä kaikista konteista on Katrin?
+
+RÄTTÄRI. En minä tiedä.
+
+TURKKA. Anni, käy käskemässä Katri, näyttämään, mikä on hänen konttinsa.
+
+ANNI. Teen kuin käskit. (_Menee vasempaan_)
+
+RÄTTÄRI. Minä jään odottamaan.
+
+TURKKA. Istukaa.
+
+RÄTTÄRI. Mikä isäsi?
+
+TURKKA. Mikä niistä?
+
+RÄTTÄRI. Onko niitä montakin?
+
+TURKKA. Puolitoista.
+
+RÄTTÄRI. Mitä säätyä?
+
+TURKKA. Arvoisaa talollisten säätyä.
+
+RÄTTÄRI. Ja tietysti on suuri maatila!
+
+TURKKA. Kaksi suurta.
+
+RÄTTÄRI. Olisi ollut komeampaa sanoa kolme!
+
+TURKKA. Kolmas myytiin kokonaisen isän aikana. Mutta se oli pieni,
+saatiin vain satatuhatta.
+
+RÄTTÄRI. Onko kumma, jos tytöt uskovat mitä poika uskottaa, kuuntelevat
+mitä kulta kuiskuttaa.
+
+TURKKA. Sellaisiahan ne ovat raukat, tyttölapset.
+
+ANNI (_tulee vasemmalta_). Katri on Koskenrannan kahvilassa.
+
+TURKKA. Hyvä on. (_Menee perälle_)
+
+_Kuuluu huuto: »Kello soi», ensin kaukaa, ja sitten läheten ja kulkien
+paikan ohi ja häipyy etäisyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kylän
+tyttöjä keräytyy oikealta ja perältä_.
+
+ANNI. Nytpä voinkin kysyä rättäriltä muuatta seikkaa.--Kuulutte sanoneen
+Pietolalle, että olette maksanut Pertun leskivainajalle sen tuhannen
+markan lainan, jossa minäkin olin todistajana.
+
+RÄTTÄRI. Maksettu on.
+
+ANNI. Millä rahoilla sitten maksoitte Korhoselle minun kotitaloni, jonka
+ostitte?
+
+RÄTTÄRI. On ollut tähän asti velkana Korhoselle.
+
+ANNI. Minkä vuoksi se ei saanut olla velkana meillä?
+
+RÄTTÄRI. Se on Korhosen asia.
+
+ANNI. Hämähäkki!
+
+HUOTARI (_tulee perältä_). Kuule mies. Muistutan sinulle kymmenettä
+käskyä. Tämä sievä neiti on kunniallisen lähimmäisesi heila.
+
+ANNI. Lähtekää nyt, rättäri, sinne päin, missä on selkänne!
+
+HUOTARI. Missä päin sen on selkä? (_Kiertää rättärin kääntyessä päin_.)
+
+KASURI (_tulee Huotarin ja rättärin luo_). Mitä tanssia tuo on? Sitäkö
+kahden hengen äkkinäistä?
+
+HUOTARI. Hain selkää, mutta kumma laitos, jolla joka ilmasuuntaan on
+maha!
+
+OTERMA (_tulee rättärin luo_). Sama russakka joka oli Pietolan kamarin
+ovessa!
+
+KASURI. Niinpä on. Syö kaikki eväämme. Kannetaan savotan kontilla
+koskeen!
+
+RÄTTÄRI. Tämä on Pietolan maata, ja minä Pietolan tulevana isäntänä
+seison tällä paikalla kuin omalla maallani. Tietäkää siis olla sen
+mukaan!
+
+TURKKA (_tulee Katrin kanssa perältä_). Hiljaa, pojat! (_Nousee Katrin
+kanssa penkille_.) Vieraat ja tukkilaiset! Mikäli meidän Maijan
+varustukset riittävät, pyydän saada kestitä meidän kihlauksestamme
+muistoksi ja menestykseksi.
+
+TUKKILAISET. Eläkööt!
+
+MAIJA (_laudanpätkä tarjottimena, jossa on kahvivehkeet, tulee rättärin
+eteen_). Ottakaa, rättäri, olkaa hyvä.
+
+RÄTTÄRI. En huoli!
+
+TOLARI (_laudanpätkä tarjottimena kantaa vehnäsiä_). Ottakaa, rättäri,
+ottiatuota.
+
+RÄTTÄRI. En ole vehnästenne vaivainen!
+
+TURKKA. Mutta joka on tarjottu, se on annettu. Kiitoksia, rättäri,
+käymästänne. Ja nyt pojat, pieni sievä laulu rättärin lähdön kunniaksi.
+
+TUKKILAISET (_laulavat_).
+
+    Tukkipoika se lautallansa
+      se on hyvin sorja.
+    Huh hei ma laulan vaan,
+      se on hyvin sorja.
+
+    Eipä hänen tarvitse olla
+      herra rättärin orja.
+    Huh hei ma laulan vaan,
+      herra rättärin orja!
+
+RÄTTÄRI peräytyy oikealle.
+
+HUOTARI. Nostetaan morsianta ja sulhasta.
+
+TUKKILAISET (_nostaen Katria ja Turkkaa_). Eläkööt, eläkööt, eläkööt!
+
+TURKKA. Kiitoksia, kiitoksia!
+
+TOLARI (_nousten penkille ilmoittaa_). Maija käski ottiatuota, että
+Koskenrannan kahvilassa on ottiatuota.
+
+TURKKA. Käykää kahville. (_Menee laulun jälkeen Katrin kanssa perälle_.)
+
+TUKKILAISET (_mennen tyttöjen kanssa perälle laulavat_).
+
+    Hei tukkipoika ei surua tunne,
+      se koskia laskee ja laulaa.
+    Meni jos minne ja kulki jos kunne,
+      tuli se tyttöjen kaulaan.
+
+ANNI _on puhellut Turkan ja Katrin kanssa, ottaa Katrin kontin ja
+yrittää vasempaan_.
+
+HUOTARI. Minne sinä, Anni, menet?
+
+ANNI. Tervahaudalle kahvikokiksi Katrin sijaan.
+
+HUOTARI. Minulle tulee ikävä.
+
+ANNI. Sepä hauskaa!
+
+HUOTARI. Olenpa iloinen, että sinusta on hauskaa, kun minä sinua
+ikävöin. Se merkitsee, että sinä, Anni--
+
+ANNI. Pietola tulee. Menen sanomaan Pojalle. (_Heittää kontin ja juoksee
+perälle_.)
+
+HUOTARI (_yksinään_). Perhana! Oli niin hyvä alku!
+
+PIETOLA (_tulee vasemmalta_). Mitä täällä meluttiin?
+
+HUOTARI. Niitä kihlajaisia!
+
+PIETOLA. Vai niin, vai sitä se oli! (_Ojentaa kättä Huotarille_). Toivon
+olevan onneksi.
+
+HUOTARI (_kätellen_). Niin tosiaan, onneksi niin kuin se onkin!
+
+PIETOLA. Anni on hyvä tyttö.
+
+HUOTARI. Elkää, hyvä Pietola, lisätkö enää tulta. Minä onneton rakastan
+Annia kuin hullu polskaa. Ja on varma, että menetin takkini.
+
+PIETOLA. Menetit takkisi?
+
+HUOTARI. Olen menettänyt Pojalle vetoja paidan, kilon voita, sukat,
+komean hatun ja nyt takkini. Niin että neuvon teitä aina nöyrästi
+uskomaan, mitä hän sanoo.
+
+MAIJA (_kahvitarjottimineen tulee perältä Pietolan luo_.) Huotari, mene
+kahville.
+
+HUOTARI _menee perälle_.
+
+MAIJA (_tarjoten Pietolalle_). Kihlajaisia! Tehkää hyvin, ottakaa.
+
+PIETOLA. Kiitoksia. (_Ottaa_) Täällä tuli kihlajaiset ja äkkiä.
+
+MAIJA. Jo aikoja minä olen tiennyt näiden nuorten välit, joka olen
+ollut heidän posteljooninaan. Mutta aivan summamutikassa minä rättärille
+sanoin, että tänään juodaan Katrin ja Turkan kihlajaisia.
+
+PIETOLA. Katrin ja Turkan kihlajaisia?
+
+MAIJA. Niin sanoin, ja niinpä kävi, ja rättäri sai pitkän nenän.
+Tarjottiin hänellekin kihlajaisia, mutta ei ottanut sisu vastaan. Katri
+käski sanoa terveisiä, että hän lähtee täältä suoraan tätilään. Poika
+käski. (_Menee perälle_.)
+
+PIETOLA (_yksin_). Katrin ja----! Katrin ja pojan kihlajaiset!
+
+_Perältä alkaa kuulua tukkilaisten laulunhyminää_.
+
+_Pietola päättävästi ja nähtävällä mielihyvällä istuu juomaan kahvia_.
+
+RÄTTÄRI (_kurkistellen tulee oikealta_). Ettehän vain ole juomassa
+Turkan ja Katrin kihlajaisia! Turkka on jo tällä aikaa ehtinyt saada
+teidät uskotetuksi!
+
+PIETOLA. Emme ole vielä tavanneet. Mutta minä uskon, että se Turkka,
+josta nimismies on puhunut, on toinen Turkka ja jostakin muualta
+kotoisin.
+
+RÄTTÄRI. Ja uskotte tämän Turkan olevan suurtilallisen pojan!
+
+PIETOLA. Mutta ei hän koskaan ole sellaisia mahdottomuuksia
+uskottanutkaan.
+
+RÄTTÄRI. Niin kehui minulle!
+
+PIETOLA. Vai niin!--Kirjoitetaan Heilalalle. Heilalalta saadaan
+luotettava tieto.
+
+RÄTTÄRI. Minä kirjoitan Heilalalle.--Tulkaa pois. (_Menevät vasempaan_.)
+
+ANNI (_tulee perältä, yksin_). Pietola mennyt pois! (_Menee katsomaan
+vasemmalle_.) Ahaa, oli noutaja!
+
+TURKKA _ja_ KATRI _tulevat perältä_.
+
+ANNI. Rättäri on tullut takaisin!
+
+TURKKA. Arvasin. Sai sen verran, että on rauhaton kuin kissa
+pistoksissa.
+
+ANNI. Mutta jumalalle on kelvannut uhri: Pietola on juonut
+kihlajaisianne! (_Ottaa kontin ja menee vasempaan_.)
+
+TURKKA. Minun on ukkoa sääli. En kuitenkaan mahda mitään, kun asia meni
+tälle tolalle. Mutta sinä nyt voit olla huoletta tätilässä. Eikö niin?
+
+KATRI. Milloin joutuvat tänne kirjasi?
+
+TURKKA. En osaa sanoa tarkalleen. Menee siihen muutamia viikkoja.
+
+KATRI. Enkä koko aikana saa sinua tavata. Sano vielä viimeinen kerta,
+että rakastat minua.
+
+TURKKA. Viimeinenkö kerta? En sano viimeistä kertaa, että minä olen sun
+ja sinä olet mun.
+
+KATRI. Ja minä rakastan sinua yli kaiken.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_tulee perältä_). Voi saateri! Rakastatteko te toisianne?
+
+TURKKA. Rakastamme, ja sen saat sanoa kaikille.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_laulaa_).
+
+    Kaksi niin kaunista kukkasta kasvoi
+      kahden puolen aitaa.
+    Rakkaus se nuorten vaikka vuoren
+      läpitse tunkea taitaa.
+
+KATRI. Hyvästi.
+
+TURKKA. Hyvästi.
+
+_Perältä takaa kuuluu laulu:_
+
+    Koskenkohina ja honkainhumina
+      se on meidän soittoamme.
+    Eikä me muuta muistella
+      kuin omaa armastamme.
+
+Esirippu
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS
+
+_Metsäaukeama. Oikealle osoittava tienviitta, jossa on: MAIJALAAN.
+Perällä tukkilaisten näremaja. Tynnyri, josta toinen pohja on poissa.
+Pienet paarit_.
+
+_Tukkilaisia valmistamassa näreitä. Laulavat:_
+
+    Onpa se rakkaus sukkela tauti,
+    riivaa se meitä, riivaa se teitä,
+    varkahan tavalla se vaanii ja lyö,
+    olkohon päivä tai olkohon yö.
+    Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä
+      se rakkaus.
+
+    Torpparipoikasen päässä se teuhaa,
+    köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan,
+    viekkaan ja vanhan se pauloittaa,
+    hulivilihurjankin ansahan saa.
+    Tuuman se tuo, jok' ei vuosihin lakkaa,
+      se rakkaus.
+
+    Yrtit ja noidat ne sille ei mahda,
+    kerjurihupsull' on kainokulta.
+    Hitto sen ties mitä lie, mitä ei!--
+    Lampolan Jaskankin hirtehen vei.
+    Niinhän se on kuin öljyä, tulta
+      se rakkaus.
+
+
+TOLARI. Minkä vuoksi ei kello soi? Johan olisi aika.
+
+KASURI. Tolarilla on kiire kirjan ääreen. Mikä sinut vanhana riivasi
+kirjalle?
+
+OTERMA. Se rakkaus.
+
+KASURI. Se tauti on minutkin nyt tavannut. Tein tytön kanssa lujat
+liitot viime lauantai-iltana.
+
+OTERMA. Minä viime sunnuntai-aamuna varhain, kun aurinko nousi. Ja tyttö
+on nätti ja hellä.
+
+KASURI. Voi olla, mutta nätimpi ja hellempi on minun.
+
+KASURI. Pannaanpa varsin vetoa. Tolari, joka tuntee tämän paikkakunnan
+ihmiset, ratkaisee. Kellot vetoa.
+
+OTERMA. Tuossa käsi. Erota, Huotari.--Kasuri, sano ensin morsiamesi
+nimi!
+
+KASURI. Sano sinä ensin.
+
+HUOTARI. Sanokaa kumpikin hiljaa Tolarin korvaan.
+
+KASURI _ja_ OTERMA _kuiskaavat Tolarin korvaan_.
+
+TOLARI (_hämmästyneenä_). Ottiatuota!
+
+HUOTARI. Taitavat olla yhtä kauniita?
+
+TOLARI. Mähösen Kustaava!
+
+KASURI ja OTERMA (_yht'aikaa_). Minä voitin! Kello tänne!
+
+HUOTARI. Samako morsian niillä?
+
+KASURI. Sinä, Oterma, valehtelet!
+
+OTERMA. Sinä valehtelet!
+
+HUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan!
+
+TOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota.
+
+KASURI ja OTERMA (_toisilleen_). Sinä saat. Ota sinä.
+
+HUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään.
+
+ANNI (_laulaa etäällä vasemmalla_).
+
+    Kaikellaisia kukkia kasvaa,
+      vaan sinisiä vähä.
+    En ole saanut kaualle aikaa
+      kultani silmiä nähä.
+
+HUOTARI. Mikä lintu tuolla laulaa? Uskoni, toivoni ja rakkauteni sanoo,
+että se on Anni!
+
+TOLARI. Anni on. Meni äsken Pietolan niitylle.
+
+HUOTARI. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!
+
+KASURI. Aina se lupaa ensi sunnuntaiksi. Jos olisit joka kerta vetoa
+pannut, ei sinulla enää olisi housuja eikä paitaa!
+
+_»Kello soi!» Tukkilaiset yhtyvät huutoon ja menevät oikealle_.
+
+ANNI (_lähempänä laulaa_).
+
+    Laulaisin jos taitaisin,
+      että kultani äänen kuulis.
+    Tuntisikohan äänestä
+      vai lintuseksi luulis?
+
+HUOTARI. Anni on tulossa tänne päin. (_Laulaa_)
+
+    Niin minä neitonen sinulle laulan
+      kuin omalle kullalleni.
+    Jos olis valta niin kuin on mieli,
+      niin ottaisin omakseni.
+
+ANNI (_tulee vasemmalta_). Terve, Huotari. Minun pitää saada tavata
+Poika. Hae sinä hänet. Käske koputtaa tuota tynnyriä, niin arvaan tulla
+tänne.
+
+HUOTARI. Mutta palkaksi tahdon, että otat minut isännäksi siihen
+mökille.
+
+ANNI. Ei ole enää minun vallassani. Rättäri tulee Pietolaan isännäksi,
+ja minä saan mökiltä liukkaan lähdön.
+
+HUOTARI. Niinkö sittenkin kävi?--Ei Pojalla hätää heiloista. Ja minä
+hankin toisen mökin. Jos sinä, Anni, suostut asumaan kanssani, niin
+majassamme päivä paistaa pilvisäälläkin.
+
+ANNI. Huotari--voi voi--Pata kuohuu! (_Juoksee vasemmalle_.)
+
+HUOTARI. Saakelin pata!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_tulee perältä vasemmalta_). Turkalla on sinulle asiaa.
+Käski odottaa Maijalassa.
+
+HUOTARI. Missä Turkka nyt on?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Lammella.
+
+HUOTARI. Sieltäpä hänet tapaankin. (_Menee perälle vasemmalle_.)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_istuu katselemaan rahojaan laulaen_).
+
+    Sitä minä olen meinannut,
+      että Amerikkaan muuttaa--ja,
+    kun heilani sanotaan moittivan
+      mun arvoni alhaisuutta--ja.
+
+    Ja Amerikan maa se lämmin maa,
+      ja Suomi on vilunarka--ja,
+    Neekeritytöt ne sanovat:
+      voi Suomen poika parkoja!
+
+(_Puhuu_) Kustaa lähtee kirkonkylälle. Siellä Kustaa saa paljon
+kirkkaita hopeoita, kun Kustaa on oppinut uusia lauluja tukkipojilta.
+(_Ottaa kiven alta kengän ja puhuu taivaalle katsoen_.) Äiti hoi! Kustaa
+kaivaa tämän maahan, ettei rättäri varasta.--Mikä se tuolla rasahti?
+Vissiin Tolari puun juurella Maijalta piilossa. (_Peittää kengän
+lakillaan ja menee vasemmalle puhelemaan puun juurelle_.) Vais vais
+Tolari! Joko sinä taas siellä lukemassa! Kustaa menee sanomaan Maijalle.
+(_Heittäytyy vatsalleen_) Eihän siellä Tolaria olekaan.--Voi saateri
+kuinka suuri sammakko!--Mitä sinä sammakko ajattelet?--Oletko sinä ollut
+kuninkaantytär?--Missä asuu se noita-akka, joka muuttisammakoksi?--
+Kustaa menee tappamaan sen, niin sinusta tulee kuninkaantytär ja Kustaa
+saa sinut puolisokseen.
+
+TURKKA (_on näyttäytynyt vasemmalla vaanimassa, hiipii esiin, ottaa
+lakin alta kengän piilottaen selkänsä taakse_). Kustaa, tapasitko
+Huotaria?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_nousee_). Meni sinua hakemaan lammelta. (_Kohottaa
+lakkiaan ottaakseen kengän_.) Voi voi voi...
+
+TURKKA. Mitä nyt?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Kustaalta katosi se kenkä...
+
+TURKKA. Enkeli otti sen ja vie Pietolalle. Ja Kustaa pääsee Pietolaan
+pojaksi.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri!
+
+TURKKA. Mene hakemaan Huotari.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA _juoksee vasemmalle perälle_.
+
+TURKKA (_yksinään katsellen kenkää_). Pelastettu. (_Purkaa nauhan, jolla
+kenkä on sidottu, ja tarkastaa sisustaa_.) Oikein arvasin: typö
+tyhjä!--Tolvas-Liisan tai rättärin hyppyset ovat siepanneet sisustan.
+
+HUOTARI (_tulee vasemmalta_). Sinua tavoittaessa olisi parasta seisoa
+paikallaan.
+
+TURKKA. Ilmoitan sinulle iloisen asian: olin kuulevinani Annin laulua
+Peltolan niityltä.
+
+HUOTARI. Anni kävi täällä.
+
+TURKKA. Ahaa! Ja sinä tietysti kosasit?
+
+HUOTARI. Mutta keskeytyi.
+
+TURKKA. Mikä sen taas keskeytti?
+
+HUOTARI. Pata rupesi kuohumaan.
+
+TURKKA. Pata kuohumaan? (_Nauraa_)
+
+HUOTARI. Saakeli! Nyt minä vasta huomaan, että tyttö narrasi poikaa!
+
+TURKKA. Mene nyt ja kuiskaa Annin korvaan, että odotan Maijalassa, ja on
+tärkeä asia. (_Menee oikealle_.)
+
+HUOTARI (_yksin_). Mitä niillä on tärkeitä asioita toisilleen. (_Huutaa
+Turkan jälkeen_.) Poika! Kun kuulet tynnyriä koputettavan, niin on se
+merkkinä, että Anni odottaa sinua täällä.
+
+TURKKA (_metsästä_). Hyvä on!
+
+HUOTARI (_huomaten vasemmalta_). Peijakas! Anni tulee jo. (_Vierittää
+tynnyrin metsän laitaan pohjapuolen ulospäin ja koputtaa tynnyriä_.) Ja
+nyt minä pistän korvani tynnyriin! (_Näyttää piiloutuvan tynnyriin_.)
+
+ANNI, (_tulee vasemmalta, hämmästyy, sitten tekee eleen huomanneensa_).
+Ahaa! Huotari tynnyrissä.
+
+TURKKA (_tulee oikealta_). Terve!
+
+ANNI. Kuule, Poika. Mikähän juoni rättärillä on, kun Tolvas-Liisa
+minulle sanoi, että Turkka saa pitää Pietolan Katrin, jos tahtoo, mutta
+rättäri ottaa talon.
+
+TURKKA. Rättäri aikoo ryöstökaupalla myyttää Pietolan talon ja siten
+saada sen omakseen niin kuin sinunkin kotitalosi.
+
+ANNI. Pietola raukka ei aavistakaan! Sanonko?
+
+TURKKA. On parempi, että Pietola kuulee sen rättärin omasta suusta.
+Mutta anna Pietolan tietää, että tukkimetsää ostetaan.
+
+ANNI. Kesken kiireen hän lähtee nyt kirkonkylälle tapaamaan rättäriä
+kuullakseen, onko tullut Heilalalta tietoja sinusta.
+
+TURKKA. Ja sinun pitää lähteä tapaamaan Katria, kun minä en päässyt
+hänen puheilleen. Täti oli kuin kiviseinä. On saatava Katrille tiedoksi,
+että minä olen talollisenpoika.
+
+ANNI. Talollisenpoika!--Minkä vuoksi et ole sitä jo aikoja sanonut?
+
+TURKKA. En ole tullut tänne tavaroitani kaupalle!
+
+ANNI. Olin typerä!
+
+TURKKA. Katri tarvitsee nyt tämän tiedon minulta. On nimittäin kaksi
+Aaprahami Turkkaa. Toinen ehdolliseen vapauteen laskettu ja on jossakin
+tukkitöissä. Toinen talollisenpoika, on--matkustanut ulkomaille.
+
+ANNI. Oliko sinulla aikomus Amerikkaan?
+
+TURKKA. Tai Aasiaan tai Afrikkaan. Kimpsuni ja kampsuni lähtivät
+Englantiin, mutta minä hyppäsin laivasta maalle takaisin. Tavaranikin
+nyt ovat palanneet, ovat kaupungissa. Sano Katrille terveisiä, että
+tulevalla viikolla tulen hänet hakemaan papin pakinoille.
+
+ANNI. Herttulalee!
+
+TURKKA. Mutta miten on sinun isäntäasiasi?
+
+ANNI. Minä teen vähän taikoja. (_Näpinlyönnillä jäljittelee
+suudelmanääntä ja lukee äänekkäästi_.) Yks--kaks--kolme--
+
+_Tynnyri alkaa liikkua!_
+
+ANNI (_Turkalle kahdenkeskisesti_). Kas, tynnyri elää. (_Suudelmia kuin
+edellä_.) Kuus--seitsemän--kahdeksan--(_Turkalle_) Katso miten rajusti
+heiluu! (_Äänekkäästi_) ja vielä kymmenes muisku! (_Turkalle_)
+Isäntäasiani on hyvällä alulla, ja tämä antaa vauhtia!--Minun pitää
+käydä niityllä, tule minua vähän matkaa saattamaan.
+
+TURKKA. Minulla onkin asiaa sinne päin. (_Menee Annin kanssa
+vasemmalle_.)
+
+HUOTARI (_tulee esiin kuin tynnyristä_). Kymmenen!--Kymmenen!
+
+TOLARI (_tulee oikealta_). Pelasitko korttia ja menetit kymmenen
+markkaa?
+
+HUOTARI. Kymmenen suloista suudelmaa! Kymmenen muiskua, että paukkui!
+
+TOLARI. Ottiatuota?
+
+HUOTARI. Tuolla menevät! (_Osoittaa vasemmalle_.)
+
+TOLARI. Nekö ottiatuota? (_Juoksee katsomaan vasemmalle_.) Ei näy kuin
+Turkka ja Anni.
+
+HUOTARI. Ja paukuttavat muiskuja!
+
+TOLARI. Eivät näytä. Eikä kuulu paukettakaan.--Eiväthän ne ottiatuota!
+
+HUOTARI. Eivätkö rakasta? Eikö se sinun mielestäsi ole rakkautta, kun
+Annin pata ei kuohunut kymmenellä muiskulla?
+
+TOLARI. Patako ottiatuota? Eikö ottiatuota kuohunut?
+
+HUOTARI. Ei yrittänytkään.--Minä tulen hulluksi.
+
+TOLARI. Kipeää se käy. Kun minä ottiatuota, että Pietolan Maijan
+ottiatuota, niin pahasti minua sydänalasta ottiatuota ja ottiatuota
+päästäkin. Mutta mene Maijan luo. Maijalla on hyvä puheenlahja ja
+sydämenvahvistustippoja.
+
+HUOTARI. Ei tässä taudissa auta puheet eikä tipat. (_Menee oikealle_.)
+
+TOLARI (_asettuu lukemaan_). »Mitä jokapäiväinen leipä on? Vastaus.
+Kaikki mitä ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee kuin on ruoka, juoma,
+vaatteet, koto, kartano, pelto, karja, raha, tavara»--(_Puhuu_) Ei muuta
+tarvitsisikaan kuin rahaa. Rahalla saisi kaikkea muutakin. (_Lukee_)
+»Hyvä puoliso, kuuliaiset lapset»--(_Puhuu_) Mutta hyvää puolisoa ja
+kuuliaisia lapsia ei saa rahalla. Ne ovat herranlahjoja. Varsinkin niin
+hyvä ottiatuota kuin Maija.--Mutta olisikohan Maijan rakkaus niin kuin
+Annin ottiatuota?
+
+MAIJA (_metsästä oikealta_). Tolari hoi!
+
+TOLARI. Nytkö jo se ottiatuota? (_Pistää katkismuksen housunkauluksen
+alle, vyöryttää tynnyrin istuimekseen asettuen sen selkään kahareisin_.)
+
+MAIJA (_tulee oikealta_). Mitä sinä täällä teet?
+
+TOLARI. Keinuskelen ja mietiskelen.
+
+MAIJA. Mietiskelet?--Siihen se vie liika lukeminen!--Mitä sinä
+mietiskelet?
+
+TOLARI. Että se Annin rakkaus on ottiatuota.
+
+MAIJA. Annin rakkaus? (_Menee syrjään puhellen itsekseen_.) Kyllähän
+niitä nyt ottajia, kun Tolari oppi kirjalle. Miksei olisi? Joka on niin
+herttainen mies. (_Tolarille_.) Minkälaista on Annin rakkaus?
+
+TOLARI. Että yhden keitoksen aikana kymmenen muiskua.
+
+MAIJA. Kymmenen muiskua!
+
+TOLARI. Niin että paukkui!
+
+MAIJA. Sinä kymmenen muiskua? Sinä? Puurosaapas?
+
+TOLARI. Minäkö? Enhän minä! Huotari sanoi Annin ottiatuota--
+
+MAIJA. Niin, Anni ja Huotari!--Keinutaanko yhdessä? (_Istuu Tolarin
+eteen tynnyrille_.)
+
+TOLARI. Keinutaan. (_Osoittaa kenkiä Maijan käsivarrella_.) Mitä sinä
+noilla kengillä?
+
+MAIJA. Aioin pyytää, että paikkaisit.
+
+TOLARI. Eilen paikkasin ja aivan samat reiät. Jo sinä olet veitikka!
+
+MAIJA. Sinun terveytesi ei kestä alituista lukemista. Se käy viimein
+järelle.
+
+TOLARI (_antaa katkismuksen._). Tuossa on. Jo minä sen osaan.
+
+MAIJA. Entä virsikirja? Se on kadonnut kätköstäni? (_Kopeloi Tolarin
+taskuja, sitten hattua_.) Ahas, mikä täällä on? (_Ottaa hatusta
+virsikirjan, kopahuttaa sillä Tolaria päähän_.) Vai sinä!--Nyt kun minä
+tämän kätken, niin et vissiin löydä.
+
+TOLARI. Lähdemmekö sunnuntaina kirkkoon?
+
+MAIJA. Sunnuntaina menemme katsomaan sitä Tiuhtion torppaa.
+
+TOLARI. Mutta Turkasta ei tullut ottiatuota. Se ei ollutkaan unta, mitä
+kuulin ja näin.
+
+KATRI (_tulee metsästä vasemmalta_). Auttakaa minua. Rakkaat ystävät,
+hakekaa Poika tänne.
+
+MAIJA. Haetaan, haetaan. Tolari, lähde sinä heti.
+
+TOLARI. Jos vain ottiatuota. Joka hyppää kuin ottiatuota.
+(_Menee vasemmalle_.)
+
+MAIJA. Lapsi raukka, sinä olet kuolemankalpea ja vapiset.
+
+KATRI. Olen karkuteillä. Olen harhaillut eksyksissä läpi korpien ja
+halki soiden. Olen väsynyt.
+
+MAIJA. Herra auttakoon.--Mitä sinä aiot?
+
+KATRI. En tiedä. Mutta jos minun pitää erota Pojasta, niin menen
+koskeen!
+
+MAIJA. Taivas varjelkoon!--Kun minä tapaan isäsi, niin sanon suorat
+sanat! Minkä vuoksi Poika ei kelpaa Pietolaan, kun avosylin otettaisiin
+Taurilaan. Heleena on antanut rukkaset sulhaselleen ja Taurila itse
+yrittää minkä voi saadakseen Turkan taloonsa isännäksi. Ja sellainen
+talo kuin Taurila!
+
+KATRI. Kun olisin iäksi eksynyt sinne korpeen!
+
+MAIJA. Elä itke, lapsi. Ei ole vielä syytä epätoivoon.--minkälaista
+siellä oli, kun karkuun lähdit?
+
+KATRI. Oli pieni mökki, lehmä lattialla ja lattian alla sika. Akka ja
+minä asuimme uunilla.
+
+MAIJA. Voi kaiken kauheutta!
+
+KATRI. Ja akka loitsi ja puhui hirveitä.
+
+MAIJA. Missä sinä oikeastaan olet ollut?
+
+KATRI. Kuulitteko ääniä?
+
+MAIJA. En minä mitään kuullut.
+
+KATRI. Minä menen piiloon tuonne puun juurelle. (_Menee vasemmalle
+puolelle, kuin puun alle kyyristyen_.)
+
+MAIJA (_menee tähystämään ja huomaa oikealta_). Poro-Pirkko ja
+Pahna-Maija.
+
+PORO-PIRKKO (_tulee oikealta_). Onko näkynyt rättäriä?
+
+MAIJA. Ei ole näkynyt.
+
+PAHNA-MAIJA. Minäpä olin oikeassa, että rättärin saappaanjäljet veivät
+Pietolaan.
+
+PORO-PIRKKO. Mutta Pietolahan on niityllä täällä.
+
+MAIJA. Mitä teillä on niin tärkeää asiaa rättärille?
+
+PORO-PIRKKO. Sitä tärkeää asiaa, että tahdomme tietää, pitääkö rättäri
+seuroja.--Mennään vain Tolvas-Liisan luo. (_Menevät vasemmalle_.)
+
+MAIJA (_puhuu puun juurelle_). Rättäri on yrittänyt Pietolaan. Minäkin
+lähden hakemaan Poikaa. (_Itsekseen_.) Mutta mistä sitä arvaa hakea?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_lauleskellen tulee perältä vasemmalta_).
+
+    Kaksi niin kaunista tähteä tuikki
+      sen pimeän pilven takaa.
+    Rakkaudentulta sammuttaa
+      ei saata kuolemakaan.
+
+MAIJA. Kustaa, oletko nähnyt Turkkaa?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Tuolla oli Kaiteran suvannolla. Lähti tarkastamaan puomia
+kosken niskaan.
+
+MAIJA _koppoen hameensa lähtee juoksemaan perälle vasempaan_.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_Maijan jälkeen_). Et sinä tavoita, meni pölkyllä yli
+joen.--Ei Maija kuule, lentää vain kiireesti kuin sittipörriäinen!
+(_Kääntyy katselemaan taivaalle_.) Jokohan se enkeli on lentänyt
+Pietolaan?--Mikä tuolla rasahti?--Vissiin se sammakko. (_Kyykistyy
+katsomaan_.) Voi saateri, kun on muuttunut tytöksi!--Voi saateri.
+Pietolan Katri! Turkkako tappoi sen noita-akan?
+
+RÄTTÄRI (_tulee oikealta_). Kustaa!--Onko täällä näkynyt Pietolan
+Katria?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. On tuolla puun juurella. Istuu ja huokuu kuin sammakko.
+
+RÄTTÄRI. Mene Tolvas-Liisan luo, saat siellä kirkkaan hopean.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee vasemmalle_.)
+
+KATRI (_tulee esiin_). Elkää tulko askeltakaan lähemmäksi muuten huudan
+tänne tukkilaisia!
+
+RÄTTÄRI. Voin asiani toimittaa kauempaakin. Se on lyhyt.
+
+PIETOLA (_tulee vasemmalta, rättärille huomaamatta ensin Katria_). Onko
+tullut tietoja Heilalalta? Oli aikomukseni lähteä kuulustelemaan ja
+käydä Katrin luona. (_Huomaa Katrin_) Katrikin täällä!
+
+KATRI. Olen karannut! Eikä minua enää viedä ainakaan elävänä sen
+paholaisakan luolaan!
+
+PIETOLA. Julkijumalaton, miten puhut tädistäsi!
+
+KATRI. Minä puhun rättärin äidistä, noita-akasta, jonka luona minua on
+kidutettu menettääkseni järkeni tai henkeni.
+
+PIETOLA. Rättäri, kenen luvalla Katri on sinne viety?
+
+RÄTTÄRI. En enää halua tyrkyttää hyvääni. Pietolan talo kuulutetaan
+myytäväksi.
+
+KATRI. Isä, onko totta, että meiltä voidaan ryöstää talo niin kuin
+Köyhältäleskeltä ryöstettiin?
+
+PIETOLA. Sinäkö, rättäri, aiot meidät ajaa maantielle?
+
+RÄTTÄRI. Otan vain omani pois. (_Nauraa_)
+
+PIETOLA. Ja sinä naurat! (_Sieppaa karahkan_)
+
+KATRI (_estäen_). Isä!
+
+RÄTTÄRI _pakenee vasemmalle_.
+
+PIETOLA. Minä uskoin niin jumalisen hyvää!--Vaikka makaisin
+maantienojassa kuolemassa nälkään, en ottaisi leipäpalaa tuon miehen
+kädestä.
+
+KATRI (_kuin itsekseen_). Olipa hyvä, etten tavannut Poikaa.
+
+PIETOLA. Turha olisi nyt toivosi. Pojalla ei ole puutetta hyvistä
+isännänpaikoista. Talolliset tarjoilevat hänelle tyttäriään kipa
+kilvan.--Mene kotia, minä palaan niitylle. (_Menee vasemmalle_)
+
+KATRI (_yksin_). Elämäni on loppunut.
+
+HUOTARI (_tulee metsästä oikealta_). Piinatynnyri! Puinen tulikuuma
+pätsi! Aina kun tynnyrin näen, kiristän hampaitani ja kiroan. (_Huomaa
+Katrin_) Kas, Katri. Sairasko? Voinko auttaa?
+
+KATRI. Et voi.
+
+HUOTARI (_käytyään koputtamassa tynnyriä_). Anni tulee avuksesi.
+
+KATRI. Ei tarvitse. Saat sinäkin mennä menojasi.
+
+HUOTARI. Minusta onkin nyt yksin parasta. Hauskinta yksin harhailla.
+
+KATRI (_kuin itsekseen_). Niin minustakin.
+
+HUOTARI. Taitaa olla sama tauti. Minä luulin, että sinulta on vain jalka
+poikki. (_Menee perälle_)
+
+KATRI (_huomaa vasemmalta_). Poika tulee! (_Yrittää lähtemään kuin
+pakoon_.) Jumalan kiitos, minä kuolen. (_Kaatuu pyörtyen_)
+
+TURKKA (_tulee vasemmalta_). Yksinkö täällä tynnyri kopisi? (_Huomaa
+Katrin_) Katri?--Katri kultani! Sieluni, elämäni!
+
+KATRI (_tointuen_). Pois, pois. Laskekaa minut pois!
+
+TURKKA. Katri, etkö tunne minua?
+
+KATRI. Turkka, menkää pois.
+
+TURKKA.--Heilalaltako on tullut kirje?
+
+KATRI. Ei.--Jättäkää minut rauhaan.
+
+TURKKA. Nyt järkeni seisoo!
+
+ANNI. (_tulee vasemmalta_). Katri, sinä jumalanluoma. (_Syöksyy Katrin
+kaulaan_.) Mutta sinähän olet kuin kivipatsas!--Ja sinäkin, Poika, ole
+kuin vaivainen syntinen. En ole koskaan sinua noin nähnyt!--Herranenaika,
+mitä tämä merkitsee? Minä luulin, että täällä on ilo ylimmillään, kun
+kuulin sinun tynnyriä koputtavan.
+
+TURKKA. En minä ole koputtanut.
+
+ANNI. Ahaa. Huotari on ollut rumpalina. Peijakas!
+
+HUOTARI (_laulaa etäällä perällä_)
+
+    Mammani minua varotteli kotoa lähtiessä,
+    sano: maailmalla on niin paljo petollista kansaa.
+
+ANNI. Siellä se onneton nuorukainen laulaa. Minä haen hänet tilille
+niistä kymmenestä muiskusta. (_Menee perälle_)
+
+TURKKA (_nauraa_) Ja sinäkö Katri, uskoit!
+
+KATRI. Ei kukaan ole mitään uskottanutkaan.
+
+TURKKA. Minkä vuoksi olet kylmä kuin rauta pakkasessa?
+
+KATRI. Ei hyödytä sinun kysyä mitään, minä olen mykkä.
+
+TURKKA. Onpa kauhea tunne neuvottomuus. Niinkuin hengenlähtö!
+
+PIETOLA (_tulee vasemmalta huomaamatta Turkkaa_). Katri! Anni kertoi
+Pojan sanoneen, että tukkimetsiä ostetaan.
+
+TURKKA (_kuin itsekseen_). Ahaa!
+
+PIETOLA (_huomaten Turkan_). Täällähän se on se pelastuksenenkeli!
+
+TURKKA. Velkanne kai on kuusituhatta? Ei suinkaan sitä suurempi?
+
+PIETOLA. Kuusituhatta, mutta tarpeeksi suuri tähän maailmanaikaan.
+
+TURKKA. Pieni raha! Pietolan talon nykyisestä arvosta sadas osa.
+
+PIETOLA. Sadas osa?
+
+TURKKA. Pietola on metsiensä takia pitäjän rikkain talo.
+
+KATRI. Niinkö?
+
+TURKKA. Etkö olekaan enää mykkä?
+
+KATRI. Äsken köyhänä tahdoin kuolla siinä uskossa, että sinä et olisi
+minua sittenkään hylännyt.
+
+TURKKA. Teimmehän vakaiset valat.
+
+PIETOLA. Jumala teitä siunatkoon.
+
+MAIJA (_tulee vasemmalta_). Täällähän jo niin rakkaasti helsataan! Ja
+Pietola on kuin voi päivänpaisteessa!
+
+PIETOLA. Maija, kiireellä kirkolle hakemaan varustuksia tämän parin
+kihlajaisia varten. Nyt pidetään toiset ja komeat!
+
+MAIJA. Nyt minä teitä, Pietola, syleillä ropsahutan, ei auta vastustus.
+
+PIETOLA. Anna tulla!
+
+TOLARI (_tulee vasemmalta ja käy nykimään Maijaa hameesta_). Maija Maija
+Maija!
+
+MAIJA. Mitä sinä kiskot, että hameet ratkeavat!
+
+TOLARI. Tänne se katkismus!
+
+MAIJA. Siunatkoon, saathan sinä sen. (_Antaa_)
+
+TOLARI (_raivostuneena iskee kirjan maahan_) Tuota en siis tarvitse!
+Kuuletko, Maija? En ikinä!
+
+MAIJA. Heikki, rakas Heikki! (_Purskahtaa itkemään_)
+
+PIETOLA (_Turkan puoleen_). Sepä oli onneton halaus!
+
+TURKKA (_menee Tolarin luo_). Tolari, Pietola antaa sinulle ja Maijalle
+sen Tiuhtion torpan.
+
+TOLARI. Ottiatuota?
+
+TURKKA (_ottaa kirjan maasta ja antaa Tolarille_) Ja minä rovastille
+puhumassa rippikouluasiastasi.
+
+MAIJA. Jumala siunatkoon Pietolan hyvää nuortaisäntää.
+
+TOLARI. Sinäkö nyt olet ottiatuota?
+
+TURKKA. Niin olen.
+
+TOLARI (_itsekseen_). Sittenkin se oli unta. (_Pyyhkii kirjaa_) Anna
+anteeksi, katkismus. (_Maijalle_) Kyllä minä taas paikkaan Maijan kengät
+rakkauden tähden.
+
+MAIJA. Kiitoksia, rakas Heikki. (_Menevät oikealle_)
+
+TURKKA (_heidän jälkeensä_) Käskekää tänne poikia. Kantamaan Katri
+kotia.
+
+ANNI ja HUOTARI _tulevat perältä_.
+
+PIETOLA. Sinä, Huotari, kutsu kaikki tukkipojat Turkan ja Katrin
+kihlajaisiin Pietolaan huomenna.
+
+ANNI. Uskotko nyt?
+
+PIETOLA. Ja Annin ja Huotarin kihlajaiset samoilla tulilla.
+
+HUOTARI. Ähäs, Anni. Nyt ei pääsekään pata kuohumaan!
+
+ANNI. Äiti on varoittanut tytärtään kulkijapojista. Toinen voi olla
+arvolleni liian alhainen, toinen liian ylhäinen. Sinä, Katri, olet
+osannut valita vertaisesi.
+
+_Tukkilaisia tulee oikealta_.
+
+KASURI. Mitä täällä on tapahtunut?
+
+HUOTARI. Olen saanut toimeksi kutsua tukkipojat kunniallisen
+nuorenmiehen, tukkipäällikkö Aaprahami Turkan ja siveän neitsyen
+talontyttären Katri Pietolan kihlajaisiin Pietolaan huomenna.
+
+KASURI. Ja nyt Pietolaa huiskautetaan!
+
+_Tukkilaiset nostavat Pietolan, huutaen »eläköön!»_
+
+OTERMA. Tyttö kannetaan paareilla kotia?
+
+HUOTARI. Pidä suusi Oterma.
+
+OTERMA. Minulla on lupa puhua. Olen morsiamen hovisuutari!
+
+KASURI. Mutta puhut kuin sianpistäjä: »tyttö kannetaan paareilla».
+
+HUOTARI. Ihailevan kunnioituksen vuoksi, jota aina tunnemme hempeää
+morsianta, mutta nyt eritoten parhaan tukkipojan ylhäistä ja kaunista
+morsianta kohtaan, kannamme vienon neitosen kuuluun kotiinsa arvonsa
+mukaisesti.
+
+TUKKILAISET (_kantaen Katria oikealle laulavat_)
+
+    Hei tukkipoika se koskessa hyppää
+      sen pyörivän pölkyn varaan.
+    Kaikista tytöistä paljon se tykkää,
+      mut ottaa omaksi paraan.
+
+TURKKA (_Pietolalle_). Jäättekö vielä niitylle?
+
+PIETOLA. Käyn niitylläkin, mutta ennen kaikkea tahdon tavata rättäriä,
+joka meni Tolvasen talolle.
+
+TURKKA. Mutta siellä näytti olevan akkoja, ja tietysti siellä
+on--piimääkin!
+
+PIETOLA. En puhu akoille halaistua sanaa ja rättärillekin sanon vain:
+Turkka on Pietolassa isäntänä.
+
+TURKKA. No, niin kuin tahdotte. Minun on asioitteni vuoksi tehtävä
+kaupunkimatka. (_Antaa kengän Pietolalle_.) Tuon jätän teidän
+huostaanne. (_Menee oikealle_)
+
+PIETOLA. Kengän pisti kouraani. Tottapa tässä jotakin on. (_Huomaa
+vasemmalta_.) Tuolta tulee rättäri. Saan hänet masentaa samalla
+paikalla, jossa hän minut syöksi epätoivoon.--Perhana tuossa tulee
+akkoja! Visusti suu kiinni, niin menevät ohi.
+
+PORO-PIRKKO. (_tulee vasemmalta_). Hyvää päivää,
+Pietola.--Päivää!--Päivää, sanon minä!--Varjelkoon! (_Pelästyneenä
+peräytyy vasemmalle_.)
+
+PIETOLA. (_yksin_). Tästähän taitaakin tulla hauskaa! (_Istuu_.)
+
+PAHNA-MAIJA. (_tulee vasemmalta_). Pietolahan täällä on eikä mikään
+kummitus!
+
+PORO-PIRKKO. (_edellisen jäljessä_). Pietolan se on näköinen, mutta ei
+puhu mitään.
+
+PAHNA-MAIJA. Pietolassa on tapahtunut kääntyminen, jota rättäri on
+ennustanut.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_tullen vasemmalta_). Onko Pietolan luona käynyt enkeli?
+PAHNA-MAIJA. On käynyt hyvä enkeli. (_Menee kaulaan_) Me olemme ystäviä.
+PORO-PIRKKO (_rientää Pietolan kaulaan toiselle puolen_). Rakas ystävä!
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Rakastatteko te toisianne? PAHNA-MAIJA _ja_
+PORO-PIRKKO. Rakastamme, rakastamme! PIETOLA. Tphyi! PORO-PIRKKO. Huih!
+(_Pelästyneenä hyppää syrjään_.) PÖLHÖ-KUSTAA. Varokaa se lyö!
+PAHNA-MAIJA. Minun ei tarvitse pelätä. (_Painautuu lähemmäksi_) PIETOLA.
+Mene hiiteen! PAHNA-MAIJA. Mutta kun minä menen ilmoittamaan
+nimismiehelle niistä Pertun leskivainajan rahoista, niin miten Pietolan
+käy! PORO-PIRKKO. Mutta minä tiedän enemmän kuin sinä.--Pietola joutuu
+lukemaan tiilenpäitä! LEENA. (_tulee oikealta_). Missähän rättäri? Olisi
+tärkeä kirje. PORO-PIRKKO. Minä vien sen rättärille. (_Ottaa kirjeen ja
+menee vasemmalle_.) LEENA. Jano tuli kävellessä. Ei suinkaan joki ole
+kaukana. (_Pietolan puoleen_) Näytti juhlalliselta, kun Katria
+kannettiin. Huomennako kuuluu olevan Katrin ja Turkan kihlajaiset?
+PAHNA-MAIJA. Vai Katrin ja Turkan kihlajaiset! (_Rientää vasemmalle_)
+LEENA. Toivotan onnea. Se sitten on miellyttävä mies se Turkka. Oikein
+rakastettava nuorukainen. Katri sai kunnon pojan sulhasekseen.
+PAHNA-MAIJAN _ja_ PORO-PIRKON _naurua kuuluu vasemmalta_. LEENA. Mikähän
+niillä niin makeanlysti? (_Lähtee perälle päin_.)
+
+PORO-PIRKKO (_tulee vasemmalta_). Se Turkka on suurvaras!
+
+LEENA. Sinä se aina puhut päättömiä ja kauheita!
+
+PORO-PIRKKO. Oikein sellainen, jonka saa ampua ja kruunu maksaa
+palkinnon.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Antaako kruunu kirkkaita hopeoita?
+
+PORO-PIRKKO. Kaksi kukkarollista!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee oikealle_.)
+
+LEENA. Elä hyvä ihminen puhu tuolla tavoin. (_Menee perälle_)
+
+PORO-PIRKKO. Ei sitä ole toista niin hullua vanhaa-piikaa kuin tuo
+Leena: puolustaa ryöväreitä.--Mutta minne minulta on pudonnut hame?
+(_Menee vasemmalle_)
+
+PIETOLA (_yksin_). Mitähän se oli tuon Poro-Pirkon puhe alkuaan? Ja mikä
+oli rättärin kirje?
+
+RÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Nyt on Heilalalta tullut kirje. Tuossa on
+Aaprahami Turkan papintodistus. (_Antaa Pietolalle paperin_.)
+
+PIETOLA _silmäiltyään paperia ällistyy kuin tylsistyneeksi, lyyhistyy
+kokoon pudottaen kengän ja paperin käsistään_.
+
+RÄTTÄRI. Onko Pietolalla minulle mitään sanottavaa? (_Äänettömyys_)
+Miettikää. (_Menee oikealle_.)
+
+PIETOLA (_yksin, masentuneena_). Minkä vuoksi minua kova onni vainoaa
+niin kierolla ja julmalla tavalla? (_Lähtee vasemmalle_.)
+
+_Hetken kuluttua_ PAHNA-MAIJA _ja_ PORO-PIRKKO _tulevat vasemmalta_.
+
+PAHNA-MAIJA. Jopa näytti nöyrtyneeltä.
+
+PORO-PIRKKO. Itki.
+
+PAHNA-MAIJA. Oikeinko itki?
+
+PORO-PIRKKO. Itki. Minä näin, itki. Minun on sääli.
+
+PAHNA-MAIJA. Tuohon se on jättänyt kengän, joka sillä oli käsissä.
+Mikähän tämä on?
+
+PORO-PIRKKO. Pertun leskivainajan rahakenkä! Juostaan näyttämään
+rättärille. (_Menevät oikealle_.)
+
+LEENA (_tulee perältä_). Ovat tainneet jo mennä. Enkä saanut tietää,
+pitääkö rättäri seurat.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Kaksi kukkarollista
+kirkkaita hopeoita. Kustaa menee Kettu-Matilta varastamaan pyssyn!
+(_Juoksee vasemmalle_)
+
+LEENA. Siinä se oli! Se ampuu Turkan.--Onkohan täällä tukkilaisia?
+(_Huhuaa_) Ohoi! (_Puhuu_) Ei kuulu.--Hyvä jumala, estä tämä kauhea
+onnettomuus. (_Huhuaa_) Ohoi!--(_Puhuu_) Ei vastausta.
+
+Esirippu.
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS
+
+_Pietolan pihamaa. Oikealla asuinrakennus, jonka edessä on avonainen
+kuisti. Vasemmalla aittarakennuksia, joiden jatkona etualalla on aita
+porraspuineen. Perällä aita, veräjä keskellä. Taustana järvimaisema_.
+
+KATRI _ja_ ANNI _istuvat puhelemassa_.
+
+
+ANNI. Mitä isäsi sanoi, kun kuuli, että se on toinen Turkka ja että
+teidän Turkkanne on talollisenpoika?
+
+KATRI. On ollut niin hyvillään, ettei ole raukka koko yönä nukkunut.
+
+PIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Siellä näkyy Maija jo tulevan.
+
+ANNI. Minun pitää käydä hakemassa kotoa suuri kahvipannu, jonka Maija
+käski tuoda lisäksi. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)
+
+PIETOLA. Minkähän vuoksi Poika oli lähtenyt tukkijoelle?
+
+KATRI. Oli ensin aikonut ulkomaille. Mutta kun laiva oli jo irti maasta,
+niin yht'äkkiä pistää päähän, että lähteekin näille maille, joista
+Heilala oli hänelle kertonut. Hypätä karahutti laivasta maalle ja tuli
+tänne.
+
+PIETOLA. Olipa sekin somasti ohjattu meidän onneksemme.
+
+TOLARI (_tulee perältä vasemmalta_). Eikö Turkka ole vieläkään tullut?
+
+PIETOLA. Tolari taitaa olla utelias tietämään, mitä rovasti on sanonut,
+kun sinä myötään kyselet Poikaa. Tuskin hän nyt ehtii käydä rovastin
+luona.
+
+TOLARI. Minä lupasin varottaa Turkkaa, ettei ammuttaisi.
+
+KATRI. Herra varjelkoon!
+
+PIETOLA. Mitä puhetta se on?
+
+TOLARI. Leenan puhetta. Eilen siellä metsässä rukoili minua sanaa
+tuomaan, että Pölhö-Kustaa hommaa ampua. Oli mennyt Kettu-Matilta
+varastamaan pyssyä.
+
+KATRI. Voi hyvä jumala! (_Menee kuistin kautta_.)
+
+PIETOLA. Ei hätää! Kyllä me hänet ajoissa kiinni saamme.
+
+(OTERMA _ja_ KASURI _ja muutamia tukkilaisia tulee perältä vasemmalta_.)
+
+MAIJA (_tulee perältä oikealta_). Pojat! Kantakaa tavarat huoneisiin.
+(_Tulee Pietolan luo_.) Terveisiä kirkolta.
+
+PIETOLA. Eikö näkynyt Poikaa jo kaupungista palaavaksi?
+
+MAIJA. Kirkolla oli. Rovastille vietiin päivälliselle. Kuuluvat olleen
+Turkan isän kanssa hyviä ystäviä. Niin syleili rovasti kuin omaa
+poikaansa.--Mutta nyt on Maijalla kiire, ettei jouda sanomaan
+harakkaakaan kuin linnuksi. (_Vie Tolarin kuistin luo ja menee kuistin
+kautta_.)
+
+HUOTARI. (_tulee perältä vasemmalta_). Hyvää päivää.
+
+PIETOLA. Ei suinkaan näkynyt Pölhö-Kustaata siellä päin?
+
+HUOTARI. Olin kuulevinani hänen lauluaan jostakin tuolta päin (_viittaa
+vasempaan_).
+
+PIETOLA. Lähdepä toverikseni, jos sattuisimme häneen käsiksi.--Täällä
+päinhän se on Annin mökkikin. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)
+
+HUOTARI (_seuraten Pietolaa_). Ilmanko sieltä päin päivä paistaakin.
+
+TOLARI (_yksin_). Mitähän varten Maija minut tähän kiskoi?
+
+MAIJA (_tulee kuistin kautta_). Tämä on sellaista saippuaa, jolla lähtee
+ahava. Pestyäsi tule tähän odottamaan. (_Siirtyy tukkilaisten luo_.)
+
+TOLARI (_yksin_). Olisi ihmeellistä, jos mustalla saippualla tulisi
+valkoinen naama. (_Menee perälle vasemmalle_.)
+
+MAIJA (_Kasurille_). Minkä vuoksi sinulla ei ole liivejä eikä takkia?
+
+KASURI. Olivat vielä märät, kun eilen putosin pölkyltä.
+
+MAIJA. Valehtelisit viisaammasti! Minä en ole Maija, jos en vielä
+toimita sinulle sellaista, joka sinua kyörää. (_Otermalle_) Sinulla ei
+ole lakkia, ja suutarin jalassa tuollaiset saapaslottanat.
+
+OTERMA. Lainasin muutamalle pojalle, joka lähti riiaamaan.
+
+KASURI (_itsekseen_). Perhana, kun on viisas valehtelemaan!
+
+MAIJA. Olet kortilla menettänyt. Tule toinen kerta eteeni lakitta ja
+saappaitta, en sinua siunaa! (_Menee kuistin kautta_)
+
+KASURI (_Otermalle_). Sinulla on komeat liivit, minulla komeat saappaat.
+Pannaan vastakkain. Kolmelta poikki.
+
+OTERMA. Minä pidän aina pussin auki, kun porsasta tarjotaan. (_Istuvat
+kortin lyöntiin_.)
+
+KASURI. Lauletaan pojat, ettei kuulu kortinpauke. Morsian näkyy
+säikähtävän kämmenen läiskäystäkin.
+
+TUKKILAISET (_laulavat_).
+
+    Hei tukkipojat ne poikia maksaa,
+      joka sen oikein tietää.
+    Kesän ja talven kuin tanssin ne jaksaa
+      ja tuulen ja sään ne sietää.
+
+    Hei tukkipoika ei turvetta kaiva,
+      ne sinisiä selkiä seilaa.
+    Tukkipojall' on tuska ja vaiva
+      muistella montako heilaa.
+
+    Hei tukkipoika ei surua tunne,
+      se koskia laskee ja laulaa.
+    Meni jos minne ja kulki jos kunne,
+      tuli se tyttöjen kaulaan.
+
+    Hei tukkipoika se koskessa hyppää
+      sen pyörivän pölkyn varaan.
+    Kaikista tytöistä paljon se tykkää,
+      mut ottaa omaksi paraan.
+
+    Hei tukkipojat ne paljon maksaa,
+      ne maksaa tuhansia,
+    ne sieviä sinisiä silmiä maksaa
+      ja poskia punasia.
+
+KASURI _voittaa_ OTERMALTA _liivit ja kumpikin sekä tukkilaiset
+poistuvat hajaantuen sinne tänne_.
+
+TOLARI (_tulee perältä vasemmalta istumaan rahille kuistin luo_). Ei
+ollut Pietolan vajassa tervapyttyä, että olisi saanut vähän peilailla ja
+nähdä onko ahava lähtenyt.--Huotari ja Anni tulevat. Sanovatkohan mitään
+minun naamastani?
+
+ANNI (_iso kahvipannu kädessä tulee vasemmalta aidan yli veitikoiden
+Huotarille_). Mikä on hätänä valmiissa maailmassa?
+
+HUOTARI (_seuraten Annia_).
+
+    Katkera on kahvia juoda
+      ilman sokeritta.
+    Katkera on poian olo
+      ilman toveritta.
+
+_ANNI (laulaa_).
+
+    Tukkilaisen toveriksi elä herra saata.
+    Häpeä on nätin tytön lautanpontulla maata.
+
+(_Pyyhkäisee nokea Huotarin nenän päähän ja nauraen peräytyy keikahtaen
+istumaan Tolarin syliin_.) Huih! (_Hypähtää ylös_)
+
+TOLARI. Pelkäätkö poikia?
+
+ANNI. Poikako siinä olikin? Ja minun poikani! (_Istuu Tolarin syliin ja
+hyväillessään tuhrii naaman_.) Ai ai sitä Annin poikaa, ai ai kuin Anni
+siitä tykkää!
+
+TOLARI. Ottiatuota Anni Anni Anni!--Maija ottiatuota!
+
+ANNI. Maijanko se olikin poika? (_Nousee_). Miten minä tuota erehdyin!
+(_Menee kuistin kautta_).
+
+HUOTARI _nauraa Tolarille_.
+
+TOLARI. Reistasitko Annin kanssa, monellako ottiatuota pata kuohuu, kun
+sinulla on niin lysti ja nenäsi pää on noessa?
+
+HUOTARI (_katsoo taskupeiliin_). Kas, peijakas!
+
+TOLARI. Taitaa olla minun naamassani ero entisestä, kun Annikin niin
+erehtyi.
+
+HUOTARI. Ei Maija sinua nyt tunne, jos vain et sano ottiatuota! (_Menee
+kuistin kautta_)
+
+TOLARI (_yksin_). Onpa hyvää saippuaa, vaikka niin mustaa, että luulin
+olevan neekerin ottiatuota.--Pitääpä varoa, etten sano ottiatuota, niin
+on lysti nähdä, kun Maija ei minua tunne.
+
+MAIJA _tulee kuistin kautta hiipien Tolarin taakse lakki kädessä_.
+
+HUOTARI (_tulee kuistille_). Maija, Katri säikähti että pyörtyi. (_Menee
+takaisin_).
+
+MAIJA. Herra siunatkoon! (_Vaihtaa lakin Tolarin päähän ja kiiruhtaa
+takaisin kuistin kautta_.)
+
+TOLARI (_ottaa lakin päästään_). Uusi lakki. Ja Maija siunasi, kun pani
+tämän päähäni. Se on hellä ja hönkä ihminen.--Pitääpä lähteä
+koettamaan, meneekö uudella lakilla jokapäiväinen leipä. (_Panee lakin
+päähänsä ja menee vasemmalla aidan luo, jossa pysähtyy katselemaan
+lakkiaan_.) Onpa, onpa komea! On kuin Sysi-Perttu vainajan kirkkolakki.
+(_Panee päähänsä_)
+
+KATRI _ja_ ANNI _tulevat kuistin kautta_.
+
+KATRI. Herranen aika! Sysi-Perttu vainaja! Näetkö?
+
+ANNI. Tosiaankin! Ei Tolariksi aavistaisikaan.
+
+KATRI. Tolariko se on?
+
+TOLARI (_tulee tyttöjen luo_). Kun äsken olin tuolla järvenrannalla
+pesemässä, niin Kettu-Matti tuli ja toimitti, että hän antoi
+Pölhö-Kustaalle revervöölin.
+
+KATRI. Mikä villitys on mennyt ihmisiin!
+
+TOLARI. Kettu-Matti oli tulossa sanomaan, että hän sen vuoksi, ettei
+Pölhö-Kustaa menisi muualta ja että lähtisi halu toista kertaa
+ottiatuota. Käski sanoa, ettei säikähtää, vaikka kovasti pamahtaa.
+
+KATRI. Jumalalle kiitos!
+
+ANNI. Kettu-Matille myös. Ansaitsisi palkinnon.
+
+TOLARI (_on vetäytynyt perälle_). Ottiatuota!
+
+ANNI. Onko Pölhö-Kustaa siellä?
+
+TOLARI. Turkka ajoi tallin eteen. Ja niin kuin herra! (_Menee perälle
+vasemmalle_)
+
+KATRI _juoksee perälle oikeaan_.
+
+ANNI. Kettu-Matilta terveisiä, että on tyhjä panos.
+
+PIETOLA. Antaapa sitten pamahtaa kihlajaisten kunniaksi!
+
+TURKKA _tulee perältä oikealta_ KATRIN _kanssa, joka poikkeaa kuistin
+kautta_.
+
+ANNI. Katsokaa, Pietola, Katrin elinkautista vankia! (_Menne Katrin
+kanssa kuistin kautta_.)
+
+PIETOLA. Minua hävettää!
+
+TURKKA (_tulee Pietolan luo_). Terveisiä kaupungista. Mitä tänne kuuluu?
+
+PIETOLA. Huonoa!
+
+TURKKA. Oho!
+
+PIETOLA. Hävettää ja suututtaa tyhmyyteni. Minun olisi pitänyt jättää
+tapaamatta rättäriä.
+
+TURKKA. Jouduitteko alakynteen?
+
+PIETOLA. Minulle tuupattiin käteen sen toisen Turkan papintodistus.
+
+TURKKA. Sitä iloisempihan voitte olla siitä, että vävypoikanne on
+tavallisen kunniallinen mies.
+
+PIETOLA. Onhan se niinkin. Ja niin se onkin! En olisi osannut olla niin
+sisimpääni myöten iloinen kuin nyt olen. Ja erehdykseni pitää minua
+nöyränä, etten typeryydessäni rupea tästä odottamattomasta onnesta
+ylpeilemään.
+
+TURKKA. Hyvinhän siis kaikki.
+
+PIETOLA. Merkillisesti näyttää kaikki kääntyvän hyväksi.--Mutta on
+vielä muuan asia.
+
+TURKKA. Sekä Pertun leskivainajan rahajuttu? Eiköhän siitäkin selvitä.
+
+PIETOLA. Niin kuin keväällä jo kerroin, on seikkoja, jotka ovat minua
+vastaan. Ja kaikki näyttävät uskovan minut syylliseksi. Kun viime
+sunnuntaina olin kirkossa, niin rovasti saarnasi kuin minulle yksin
+pauhaten, ja koko seurakunta kääntyi katsomaan minua. Jos eivät muut,
+niin rättäri minut toimittaa vankilaan.
+
+PORO-PIRKKO _ja_ PAHNA-MAIJA _tulevat perältä oikealta_.
+
+PIETOLA. Ja tuossa on akkoja, jotka minut vannovat varkaaksi. Mitähän
+niillä on asiaa?
+
+TURKKA. Minä olen kutsunut heidät ja rättärin myös.--Hyvää päivää.
+Istukaa, hyvät naiset. Koetetaan nyt saada rakennetuksi sovinto.
+
+PAHNA-MAIJA. Minulla ei ole mitään sitä vastaa. (_Istuu Pietolan
+viereen_.)
+
+PORO-PIRKKO (_rientää istumaan toiselle puolen_). Mutta, hyvä ihminen,
+anna minullekin suunvuoroa. Minä olen Pietolaa kohtaan aina kantanut
+sydämessäni rakkautta--
+
+PIETOLA (_nousten_). En tiedä mikä on tarkoituksesi, Poika, mutta olkoon
+sanottu, että naimisiin en mene kummankaan kanssa. Ennen istun
+vankilassa.
+
+PORO-PIRKKO. Mitä varten meitä tänne kutsuttiin?
+
+KATRI (_tulee kuistin kautta_). Mitä se merkitsee, että rättäri tulee
+tänne? Ja mitä näillä naisilla on täällä tekemistä?
+
+PORO-PIRKKO. Meidät on tänne houkuteltu tarkoituksella saada Pietolan
+asia käännetyksi toisin päin.
+
+TURKKA. Se on tarkoitukseni. Mutta ilman houkutuksia. Sovinnossa kyllä,
+jos niin haluatte.
+
+RÄTTÄRI (_tulee oikealta perältä_). Turkka kirjoitti olevan minulle
+puhuttavaa. Olin utelias kuulemaan.
+
+TURKKA. Kysymys on Pertun leskivainajan rahoista. Asia nyt koskee
+minunkin kunniaani.
+
+PORO-PIRKKO. Sinun kunniaasi? Jonka papinkirjassakin on syntiä ja
+rikoksia enemmän kuin Sotomassa ja Komorassa.--Rättäri, lukekaa se
+Heilalan kirje.
+
+PIETOLA. Sattui teille vain sellainen onnettomuus, että on toinenkin
+Aaprahami Turkka.
+
+PORO-PIRKKO. Kyllä Heilala kirjoittaa toisestakin, joka on
+talollisenpoika ja suuren talon poika ja rikas poika!
+
+KATRI (_lapsellisen surullisesti_). Yhä sinua vain ylennetään!
+
+PORO-PIRKKO. Kaikki oman pitäjän ja naapurin pitäjienkin tytöt aivan
+hulluina häneen. Ja kruununvoudin muuan ryökkynä, kaunis neiti, niin
+hurjasti rakastunut Turkkaan, että Turkka ei ollut saanut elävää rauhaa,
+vaan oli pitänyt matkustaa--
+
+TURKKA. Heilala liiottelee!
+
+PORO-PIRKKO. Lukekaa, rättäri, se Heilalan kirje, että uskovat.
+
+PIETOLA. Kyllä uskomme.
+
+PORO-PIRKKO. Mutta se Turkka on matkustanut ulkomaille.
+
+TURKKA. Tuossa on ulkomaanpassini. (_Antaa rättärille_)
+
+PAHNA-MAIJA. Eihän täällä ole mikään ulkomaa!
+
+PORO-PIRKKO. Ja uskooko Pietola, että sellainen poika, jolla siellä
+suuressa maailmassa on neitoja kymmenittäin joka sormelle, lähtisi
+Pietolasta hakemaan morsianta? Ja sinäkö Katri, uskot olevasi kauniimpi
+ja viininpi kuin kruununvoudin ryökkynä?
+
+PAHNA-MAIJA. Itkupa pillahti!
+
+PORO-PIRKKO. Löi mielen nöyräksi!
+
+KATRI. Aivan oikein, Pirkko. Tunnen itseni yhä pienemmäksi suuren
+sulhaseni rinnalla ja sitä suuremmaksi onneni. Ja tämä suuri, outo onni
+minua nöyryyttää.
+
+PAHNA-MAIJA. Typerä kuin kana!
+
+TURKKA. Ei sinun, Katri, tarvitse olla täällä kuuntelemassa meidän
+käräjiämme.
+
+KATRI _menee kuistin kautta_.
+
+RÄTTÄRI. Minunkin täytyy lähteä, odotetaan seuroihin.
+
+TURKKA. Tehdään ensin selko niistä Pertun leskivainajan rahoista.
+
+PORO-PIRKKO. Niin, tehdään niistä selko! Eikö tämä kenkä eilen ollut
+Pietolalla?
+
+PIETOLA (_ottaa kengän_). Oli tämä.
+
+PORO-PIRKKO. Pertun lesken sairastaessa minä ja Tolvas-Liisa, joka oli
+sairasta hoitamassa, näimme tuon kengän sairaan päänaluksen alla ennen
+Pietolan tuloa sairaan luona käymään, mutta Pietolan mentyä ei sitä enää
+löytynytkään.
+
+PAHNA-MAIJA. Pietolan pää painui ja Turkan suu meni tukkoon.
+
+TURKKA (_katse vasemmalle_). Odottakaa silmänräpäys.
+
+PAHNA-MAIJA. Herralta on tulossa aivastus.
+
+TURKKA. Elkää säikähtäkö!
+
+PORO-PIRKKO. Anna tärskähtää! (_Nauraa Pahna-Maijan kanssa_)
+
+LEENA (_tulee perältä vasemmalta_). Pölhö-Kustaalla kauhea pistuuli!
+Turkka, se teitä ampuu! Varokaa!
+
+TURKKA. Minua se katsoa tiirottaa, mutta pistoolin suu on tuonne
+(_viittaa akkoja_).
+
+PAHNA-MAIJA. Herra varjelkoon! (_Nostaa hameen eteensä_)
+
+PORO-PIRKKO. Herra auttakoon! (_Menee Pahna-Maijan taakse_.)
+
+RÄTTÄRI. Menkää estämään, ettei se saa ampua! (_Poro-Pirkon taakse_)
+
+TURKKA. Kohta pamahtaa!
+
+_Akat huutavat. Pyssy pamahtaa_. PAHNA-MAIJA _lyyhistyy kontalleen,_
+PORO-PIRKKO _ja_ RÄTTÄRI _putoavat istualleen_. TURKKA _juoksee
+vasemmalle_.
+
+HUOTARI (_tulee kuistin kautta, osoittaa Pahna-Maijaa_.) Tuo akkako se
+pamahti?
+
+PORO-PIRKKO. Minulta se vissiin ampui jalat!
+
+TURKKA _tulee vasemmalta_ PÖLHÖ-KUSTAAN _kanssa, jolla on pistoolin
+tapainen ase, sen suuhun kiinnitetty peltinen suppilo_.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Pani rumasti. Kustaa lensi selälleen. Ei Kustaa ammu enää
+koskaan.
+
+HUOTARI (_ottaa aseen_). Onpa aika tussari. Ei ihme, että kaatui mies ja
+kaksi musteria. (_Menee kuistin kautta_)
+
+TURKKA. Kustaa, antoiko äitisi rahoja rättärille?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Antoi äiti hyvin paljon seteleitä ja hopeoita.
+
+PAHNA-MAIJA. Opetettua!--Milloin äitisi antoi? Häh?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Silloin kun meidän Mustille tuli penikoita, Tolvas-Liisa
+keitti kahvia ja Tolari astui puuropataan.
+
+TURKKA. Rättäri, onko opetettua?
+
+RÄTTÄRI. Olen Pietolallekin sanonut, että minulla on ollut lainassa
+Pertun leskeltä. Mutta velat on maksettu, ja minulla on kuitatut
+velkakirjat hallussani ja tallessani. Mutta hyvin ymmärrän, että Turkka
+on joutunut minusta erehdyksiin niin kuin minäkin Turkasta. Minä
+puolestani olen halukas pyytämään anteeksi loukkaavan käytökseni ja
+valmis ojentamaan sovinnon kättä.
+
+LEENA. Ah kuinka on ihanaa, kun riitaveljet tunnustavat erehdyksensä ja
+sopivat rakkaudessa.
+
+TURKKA. Pyrkimyksenäni on ollut ja on koettaa vaeltaa elämäni taival
+niin, että voisin aina sanoa: minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.
+Ainakin tässä asiassa minkä väitän sen myös todistan niin, että kelpaa
+ja kestää.--Pietola, näyttäkää Kustaalle sitä kenkää.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Siinä se on äidin kenkä!--Siinä on äidiltä viimeiset
+terveiset Pietolalle, että hyvä Pietola ottaisi Kustaa raukan pojaksi.
+
+PIETOLA. Nyt alan ymmärtää, mitä varten vainaja kutsutti minut luokseen.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ottaako Pietola?
+
+PIETOLA. Otan, otan minä sinut raukan, jolle olen ollut niin vihainen.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_katsoen taivaalle_). Äiti hoi! Nyt Kustaa on Pietolassa
+poikana.
+
+LEENA. Hyvä jumala ole kiitetty!
+
+RÄTTÄRI. Minä olenkin uskonut Pietolan syyttömäksi.
+
+TURKKA. Mutta kysymys on siitä, uskooko rättäri itsensä syyttömäksi?
+
+RÄTTÄRI. Sepä kysymys! (_Kääntyy akkain puoleen_) Kysyy uskonko minä
+itseni syyttömäksi! (_Ratkeaa akkain kanssa nauramaan_.)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Mitä sinä rättäri nauroit?
+
+TURKKA. Vastatkaa, rättäri, Kustaalle. Omantuntonne mukaan. Niin kuin
+varmasti vastaisitte, jos tuon mierontielle toimittamanne poika raukan
+vanhemmat nousisivat haudastaan ja ilmestyen eteenne kysyisivät: Mitä
+sinä rättäri nauroit? Tiesithän, että viimeisten terveisten mukana piti
+kengässä olla sinun velkakirjasi!
+
+TOLARI _on tullut perältä vasemmalta jääden seisomaan veräjälle_.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Tuolla on Kustaan isävainaja! Isä, isä,
+päivää! (_Menee Tolarin luo ja tämän kanssa vasemmalle näkymättömiin_.)
+
+PORO-PIRKKO. Sysi-Perttu vainaja! Siunaa ja varjele. (_Lyyhistyy
+polvilleen_)
+
+LEENA. Tulkaa auttamaan, rättäri pyörtyi! (_Pahna-Maijan kanssa vievät
+rättärin perälle oikealle_.)
+
+PORO-PIRKKO. Voi voi kuinka ahdistaa henkeä!
+
+TURKKA. Mikä vaivana?
+
+PORO-PIRKKO. Kuulkaa, Turkka. Ennen Pietolan tuloa leskivainajan luo
+Tolvas-Liisa otti kengästä papereita. Näin ne sitten Tolvas-Liisan
+peililaatikossa, ja ne olivat rättärin velkakirjoja.
+
+TURKKA. Menkää nyt seuroihin ja tunnustakaa siellä.
+
+PORO-PIRKKO. Antaako Turkka anteeksi?
+
+TURKKA. Jos seuroissa tunnustatte, en muuten.
+
+PORO-PIRKKO. Minä menen ja tunnustan.--Minun sydämeni halkeaa!
+(_Äänekkäästi itkien menee perälle oikeaan_.)
+
+TURKKA (_Pietolalle_). Nyt teidän kunnianne on yhtä puhdas kuin on ollut
+omatuntonnekin.
+
+PIETOLA. Sinä taivaasta lähetetty tukkipoika! (_Syleilee_)
+
+KATRI ja ANNI _tulevat kuistin kautta_.
+
+KATRI. Joko käräjät loppuivat?
+
+PIETOLA. Ja hyvin päättyivät! Nyt on elämä kuin silkkiä!
+
+TOLARI _ja_ PÖLHÖ-KUSTAA _tulevat näkyviin vasemmalla perältä_. PIETOLA
+_menee Tolarin luo_.
+
+TURKKA. Korhonen on tunnustanut olleensa rättärillä nimenä ja kätyrinä.
+Sinä Anni saat kotitalosi takaisin. Veikanne on Pölhö-Kustaalle.
+
+ANNI. Saanko sanoa äidillekin, että saamme talomme takaisin?
+
+TURKKA. Koko maailmalle ja Huotarille'!
+
+ANNI. Elkää sanoko te Huotarille! (_Menee vasempaan aidan yli_.)
+
+KATRI. Mutta mikä sinut, Poika, pidätti tänne mansikkamailtasi?
+
+TURKKA. Löysin täällä mesimarjan.
+
+KATRI. Minähän olin vain tyttö raukka.
+
+TURKKA. Niin herttainen ja niin uljas!--Mutta nyt pukeutumaan, vieraita
+kai alkaa pian tulla.
+
+KATRI, _menee kuistin kautta_.
+
+PIETOLA, TOLARI _ja_ PÖLHÖ-KUSTAA _tulevat Turkan luo_.
+
+TURKKA. Kuka se on tämä Sysi-Perttu vainaja?
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Puurosaapas. Samanlainen lakki kuin isällä.
+
+PIETOLA. Ja Maija voiteluttanut sellaisella aineella, jolla lähtee
+ahava.
+
+TOLARI. Mitä sanoi rovasti?
+
+TURKKA. Terveisiä rovastilta. Sinun asiasi järjestetään niin, että ensi
+sunnuntaina kuulutetaan sinua ja Maijaa.
+
+TOLARI. Ottiatuota!
+
+PIETOLA. Saatte heti haltuunne Tiuhtion torpan. Ja Pietolan navetasta
+taluttaa sinne lehmän.
+
+TURKKA. Ja tallista hevosen saappaitten vuokraa, joka minulla on vielä
+maksamatta.
+
+TOLARI (_antaa kättä Pietolalle ja Turkalle_). Ottiatuota... Enkä minä
+enää tukkijoelle ottiatuota.
+
+TURKKA. Mutta mene Maijalle sanomaan, että rovasti tulee tänne.
+
+TOLARI. Tulkoon vaikka piispa, en pelkää!
+
+MAIJA (_pukeutuneena tulee kuistin kautta_). Pyydetään tulemaan
+kahville, tehkää hyvin. (_Menee aittaan_.)
+
+PIETOLA. Kiitoksia. Lähdemme juomaan riemukahvit!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Onko sinulla, Tolari, vilu, kun höysysi tytisevät?
+
+TURKKA _ja_ PIETOLA _vieden_ PÖLHÖ-KUSTAAN _menevät kuistin kautta_.
+
+TOLARI (_yksin_). Maija oli niin juhlallisen ylpeä kuin tiakonissa!
+
+MAIJA (_kirkas peltinen hinkki kädessä tulee aitasta_). Mikähän se tuo
+onneton on?
+
+TOLARI (_ottaa lakin päästään_). En minä ole Sysi-Perttu vainaja!
+
+MAIJA. Kuka sinä olet?
+
+TOLARI. Ottiatuota!
+
+MAIJA. Tolariko?--Ei ikinä!
+
+TOLARI. Olen minä Tolari, Puurosaapas, Heikki, ottiatuota, ottiatuota!
+Kuuletteko, Maija, ottiatuota!
+
+MAIJA (_menee katsomaan Tolaria selän puolelta_). Tolari se on!
+(_Asettaa hinkin pohjan Tolarin eteen_.) Katso kuvaasi!
+
+TOLARI (_katsottuaan_). Oikeassapa olin sittenkin, että ottiatuota on
+Ovampomaan pakanain saippuaa, jolla Suomen kristityt kenkiään
+ottiatuota.--Mutta terveisiä ottiatuota, että minua ja Maijaa
+ottiatuota, jos te Maija ottiatuota.
+
+MAIJA. Kuulee ja näkee, että olet koko yön lukenut. Sitä
+pelkäsinkin.--(_Itkien_.) En voi koskaan antaa itselleni anteeksi, että
+pakotin sinua lukemaan. Parempi olisi ollut ilman rippikoulua.
+
+TOLARI. Ei minun tarvitsekaan mennä rippikouluun. Niin oli rovasti
+sanonut Turkalle, että meitä kuulutetaan pyhään kristilliseen
+avioliittoon ensi sunnuntaina!
+
+MAIJA (_pudottaa hinkin kädestään_). Ensi sunnuntaina!
+
+TOLARI. Elä pelkää, Maija. Kyllä me saamme jokapäiväisen leivän, niin
+että meillä on kaikki kuin ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee, ruoka,
+juoma, vaatteet--kotina on Tiuhtion torppa, jonka kartanolla kasvaa
+pihlaja ja ympärillä kauniit pellot. Karjaa on jo lehmä ja hevonen.
+Rahaa minulla on kymmenes sata täyttymässä.
+
+MAIJA. Enkä minäkään pennitön ole.
+
+TOLARI. Silloin on toinen tuhat alulla. Tavaraa saamme, mitä
+tarvitsemme. Hyvä puoliso ... ottiatuota... Ja juhlien tullessa ajamme
+kuuraisen korven halki talvisen aamun hämyssä kirkolle, josta tulia
+vastaamme tuikkaa, minä keulalla, perällä Maija ja kaksi kääröä.
+
+MAIJA. Mitä kaksi kääröä?
+
+TOLARI. Ne kuuliaiset lapset, jos Maija tahtoo ottiatuota?
+
+MAIJA. Minä tahdon.
+
+TOLARI. Ja minä Heikki Tolari tahdon rakastaa sinua Maija Rivakka
+myötä- ja vastoinkäymisissä.--Mitä Maija itkee?
+
+MAIJA. Se on niin suloista, kun ne saavat toisensa, jotka toisiaan
+rakastavat.
+
+TOLARI. Niin minustakin.--Lähdetään Maija, pesemään Heikin silmät.
+(_Kädestä pidellen menevät perälle oikeaan_.)
+
+HUOTARI (_tulee kuistin kautta_). Minnekähän se Anni on kadonnut?
+
+ANNI _tulee vasemmalta, syöksähtää Huotarin kaulaan, mutta purskahtaa
+veitikoiden nauramaan_.
+
+HUOTARI. Mitä sinä naurat?
+
+ANNI. Väärä kaula!
+
+HUOTARI. Minullako väärä kaula!
+
+ANNI. Minun piti äidin puolesta syleillä Poikaa!
+
+HUOTARI. No hyvä, ettei minun kaulani ollut sen väärempi! Mutta minä
+tahdon kaulastani vuokran luonnossa.
+
+ANNI (_sieppaa hinkin suojakseen_). Huotari! Varo kermahinkkiä!
+
+HUOTARI. Pane se maahan takaisin.
+
+ANNI. Se pitää viedä tupaan. Vie sinä, minä odotan sinua täällä. Mutta
+kanna varovasti, ettei kerma loisku! (_Tuppaa hinkin huotarin käsien
+väliin pohjapuoli päällimmäisenä ja alkaa tanssia laulaen_.)
+
+    Yks kaks kolme neljä ja viis.
+    Missä on mun kultani siis?
+    Ei se oo siellä, ei se oo täällä,
+    vaan se on koskella pölkkyjen päällä.
+
+HUOTARI. Nyt minä tulen ja sinut syön!
+
+ANNI. Kermahinkki!
+
+HUOTARI. Kaikista pitääkin olla vastus! (_Lähtee kuistille päin_)
+
+ANNI _Turkan tullessa vetäytyy perälle_.
+
+TURKKA (_tulee kuistin kautta_). Minä olen sinua hakenut. (_Ottaa
+Huotaria kynkästä_)
+
+HUOTARI. Varo, varo hiidessä!
+
+TURKKA. Sinullako on joku tärkeä homma?--Ahaa! Tuoko on kuohuva pata?
+
+HUOTARI. Kermahinkki peijakas!--Mitä sinä naurat?
+
+TURKKA. Enpä ole ennen nähnyt kannettavan kermahinkkiä pohja
+päällimmäisenä!
+
+HUOTARI. Saakeli!--Tämän muistan aina, kun kaadan kahviini kermaa!
+
+TURKKA. On hyvä, että on muistoja elämän varrella.
+
+HUOTARI. Mutta sano suoraan, mitä Anni tarkoittaa.
+
+TURKKA. Että saisit parempaa vauhtia.
+
+HUOTARI. No, nyt!
+
+TURKKA. Tpruu!--Elä juokse Annin jäljessä. Et sillä tavoin kiinni saa.
+Mutta kulje ylpeänä niin kuin sopii tukkipäällikön! Minä olen eronnut,
+sinä olet minun sijallani.
+
+HUOTARI. Eläköön!--Aina kun palkkani nostan, muistelen sinua hyvällä
+sydämellä.
+
+TURKKA. Ja minä muistelen sinua lämpöisellä sydämellä aina kun tynnyrin
+näen.
+
+HUOTARI. Ai ai ai, ei puhuta koskaan tynnyristä.
+
+TURKKA. Jollet olisi tullut koputtamaan tynnyriä, ei nyt tanssittaisi
+minun kihlajaisiani.
+
+HUOTARI. Niinkö? Sitten ei ollutkaan minun tyhmyyttäni, vaan sallimuksen
+määräys, että minun oli ruvettava rumpaliksi.
+
+TURKKA. Olisi nyt kihlajaisten sijaan hautajaishommat ja minä olisin
+sureva sulhasleski.
+
+HUOTARI. Niinkö oli ankaraa se tauti!
+
+KATRI (_pukeutuneena kansallispukuun ja runsaasti koristettuna tulee
+kuistin kautta_). Poika, vieraita tulee tien täydeltä!
+
+TURKKA. Katri kaunis kumppanini, lähdemme vieraita vastaan. (_Menevät
+perälle oikealle_)
+
+HUOTARI (_yksinään_). Anni tuolta kurkistelee. Mutta koetetaan nyt uutta
+konstia. (_Asettaa hinkinpohjan kuvastimekseen ja somisteleikse_.)
+
+ANNI (_tullen Huotarin luo_). Mitä Heikki Anselmi niin peilailee?
+
+HUOTARI. Sano: herra Huotari!--Herra Huotari peilaa odotellen uutta
+heilaa! (_Peukalokoukut liivien hihareijässä laulaa selin Anniin_.)
+
+    On niitä kukkia muuallai
+      ei niityn mättähillä.
+    On niitä tyttöjä muuallai
+      ei tään kylän emännillä.
+
+ANNI (_puikahtaen Huotarin eteen_).
+
+    Herranpäivill' on päätetty,
+      että nätti se naida pitää.
+    Hei löydätkö toista tään tytön moista?
+      Siit' ei tule mitään!
+
+HUOTARI _kääntyy toisaalle astelemaan_.
+
+ANNI (_Huotarin eteen_). Mitä Turkka sanoi sinulle, kun huusit eläköön?
+
+HUOTARI. Sanoi mykkypröö! (_Toisaalle_)
+
+ANNI (_eteen_) Sepä hassua oli!
+
+HUOTARI. Se on enkeliskaa! (_toisaalle_)
+
+ANNI (_eteen_). Mitä paljon se on suomeksi?
+
+HUOTARI. Mykkypröö on suomeksi: Kunniallinen nuorimies Heikki Anselmi
+Huotari on korotettu herra tukkipäälliköksi. (_Kääntyy selin_)
+
+ANNI (_Huotarin selän takana_). Hyvä herra, katsokaa armollisesti minun
+puoleeni.
+
+HUOTARI. Kuka sinä olet?
+
+ANNI. Köyhänlesken tytär.
+
+HUOTARI. Mitä sinulla on asiaa?
+
+ANNI. Että ottaisitte minut rouvaksenne.
+
+HUOTARI (_kääntyy_). Olen armelias ja otan.
+
+ANNI. Mykkypröö! (_Kääntyy selin_)
+
+HUOTARI. Mitä sinä nyt?
+
+ANNI. Puhun enkeliskaa!
+
+HUOTARI. Mutta mitä se merkitsee?
+
+ANNI (_kääntyen_). Se merkitsee, että minä köyhänlesken Anni pääsen
+kotitalooni emännäksi ja otan sinut isännäkseni.
+
+HUOTARI. Ihanaa kieltä se enkeliska! (_Laulaa_)
+
+    Tula tuulan tuli tuli tei!
+    Emme erkane konsana, ei!
+    Mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun,
+    paras aarteeni oot sinä mun, minä sun!
+    Mitä toivoisin minä muuta!
+
+ANNI (_laulaa_).
+
+    Tula tuulan tuli tuli tei!
+    Oma onni se yhtehen vei.
+    Ja tulkohon hallat ja harmit ja muut,
+    elo huoleton meillä on, naurussa suut,
+    ja kirkkaana päivä ja ilta.
+
+(_Yhdessä laulettuaan ensimmäisen säkeistön menevät perälle_.)
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_vehnästä käsissä tulee kuistin kautta_). Voi saateri, kun
+on nisua ja kaikellaista hyvää ryönää pöydät täynnä! (_Puhelee
+taivaalle_) Äiti hoi! Kustaalla on lysti!--Joo, joo, kyllä Kustaa on
+tottelevainen ja nöyrä.
+
+PIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Jopa nyt päivä kauniisti paistaa!
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Ja enkelit laulavat.--Kuulkaa!
+
+    Täss' on morsian kuin rannan raita sorja,
+    puhdas punaposki, nyt jo toisen orja,
+    äsken äidin virkku,
+    nyt jo kullan sirkku.
+    Tytöt laulakaa nyt vaan,
+    viulut raikumaan nyt vaan.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA (_Pietolalle_). Tuo Katri oli eilen sammakkona ja nyt se on
+kuninkaantytär!
+
+MIEHET (_tuoden Turkan saatossa laulavat_).
+
+    Täss' on sulho taas kuin ohra tähkäpäissä,
+    mielitietyn kanssa tanssii kohta häissä,
+    sulho suora, nuori,
+    vahva niin kuin vuori
+    kylän kauniimman saa.
+    Pojat laulakaatte vaan.
+
+KAIKKI (_laulavat_).
+
+    Rakkaus olkoon teille aina onnensilta,
+    myöskin olkoon teille leuto elonilta,
+    saakoon viljaa pellot,
+    soikoon karjankellot!
+    Nytpä riemuiten me vaan
+    kilvan laulakaamme vaan.
+
+PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Turkka sai kuninkaantyttären!
+
+HUOTARI. Niin. On tapahtunut niin kuin aina hyvissä kirjoissa: he
+saivat toisensa. Ja voidaan lopuksi kirjoittaa: Heidän ilonsa oli kuin
+lintujen laulua keväisessä metsässä ja heidän onnensa kuin pilven
+päivänpuoleinen ranta.
+
+OTERMA (_hutikassa, saapaspareja käsivarrella ja päässä kaksi hattua_).
+Huotari saarnaa makeasti kuin paalinpappi!
+
+KASURI (_hutikassa, komeaan takkiin ja liiveihin puettuna ja
+kellonhäntiä etu täynnä_). Ja valehtelee kuin almanakka! Sillä minä en
+ole saanut sitä, joka minua kyörää. Maija, toimita se minulle nyt, kun
+olen komeimmillani kuin mustalaisen hevonen markkinoilla!
+
+OTERMA. Ja siunaa, Maija, minua nyt, kun minulla on kahden miehen
+pääkappaleet ja kolmen jalkamiehen varustukset.
+
+MAIJA. Kyllä minä siunaan teitä, korttipukarit! Toinen saa Pahna-Maijan
+ja toinen Poro-Pirkon!--Tuolla tavoin resuavat ja häpäisevät joukkonsa!
+
+PIETOLA. Elä ole, Maija, milläsikään. Sekali on joka seurakunta.
+
+HUOTARI. Meidän joukossamme on kaikkea, mitä taivaankannen alla löytyy,
+ja miestä minkälaista hyvänsä: herraksi kelpaavia, isännäksi pystyviä ja
+pöllöjä puunhakkuuseen. Pietola vei joukostamme parhaan, tukkipoikain
+tukkipojan. Mutta meille toisia tulee, jos toisia menee. Tämä parvi
+pysyy aina uutena, niin kauan kuin honkia metsissä humisee.
+
+KAIKKI (_laulavat_).
+
+    Vielä niitä honkia humisee
+      Suomen salomailla.
+    Vielä niitä ollaan reippaita poikia
+      tukkijoelle vailla.
+
+Esirippu.
+
+
+LOPPU
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Tukkijoella, by Teuvo Pakkala
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUKKIJOELLA ***
+
+***** This file should be named 13308-8.txt or 13308-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/3/3/0/13308/
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed
+Proofreaders
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/13308-8.zip b/old/13308-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..bb8f48e
--- /dev/null
+++ b/old/13308-8.zip