diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 15217-8.txt | 7312 | ||||
| -rw-r--r-- | 15217-8.zip | bin | 0 -> 64736 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 7328 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/15217-8.txt b/15217-8.txt new file mode 100644 index 0000000..bf63340 --- /dev/null +++ b/15217-8.txt @@ -0,0 +1,7312 @@ +The Project Gutenberg EBook of Sillankorvan emäntä, by Hilja Kilpi + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Sillankorvan emäntä + Nelinäytöksinen näytelmä - Tapaus länsisuomalaisessa + talonpoikaissuvussa 1860-1870-luvulla + + +Author: Hilja Kilpi + +Release Date: March 1, 2005 [EBook #15217] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SILLANKORVAN EMÄNTÄ *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed +Proofreaders. + + + + + + +SILLANKORVAN EMÄNTÄ + +NELINÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ + +TAPAUS LÄNSI-SUOMALAISESSA TALONPOIKAISSUVUSSA +1860--1870-LUVULLA + + +Hilja Kilpi + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Werner Söderström Osakeyhtiö 1915 + + + + +Esittämislupa pyydettävä. + +(Seuranäyttämöt lunastavat esittämisoikeuden lähettämällä kustantajalle +10 mk. sekä sitoumuksen vähintäin 4 kpl. ostamisesta.) + + + + +HENKILÖT: + +MAILIISA, Sillankorvan emäntä, 36-vuotias. +JOHANNA, hänen tyttärensä, 18-vuotias. +KREETA, vanha palvelija } Sillankorvassa +TAPANI, vanha vouti } +JAAKO, Hallan isäntä. +SAVELA, talollinen, leskimies. + +Tapahtuu Sillankorvan talossa. Ensi näytös -- keväällä toukokuussa; +toinen ja kolmas -- juhannuksena ja sen jälkeisenä päivänä; neljäs +näytös -- syksyllä lokakuussa. + +* Lyhennysmerkki seuranäytelmänä esitettäessä. + +** Lyhennys kaikissa näyttämö-esityksissä. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +_Kevätpäivä toukokuussa. Sillankorvan talo sijaitsee mäellä +(ohikulkijoita ei näy), alla viljava lakeus, luhdin sivu näkyy kappale +metsänrantaa ja taivasta. Talon avara tupa: @takaseinällä@ kaksi +ikkunaa, niiden välissä avoin astiahylly, alla kannelliset, istuttavat +puulaatikot, vasemmalla nurkassa suuri leivinuuni takkoineen, uunin +kupeella penkki, oikealla leveä kaappisänky astiakaapin takana; keskellä +@vasemmalla@ ovi tuvan porstuaan, oven pielessä pienempi seinäkaappi, +edempänä kangaspuut; @oikealla@ kaksi ovea, toinen salin porstuaan, +toinen tupakamariin, niiden välissä pitkä ruokapöytä penkkeineen ja +seinällä hylly raamattua ja virsikirjoja varten, edempänä kaappikello, +taampana sängyn vieressä vaatekirstu; etualalla leveä, kahden istuttava +keinutuoli. Seinät salvetuista hirsistä; lakea kannattaa kaksi tukevaa +syömäripuuta, joista ohuemmat leipäorret riippuvat; ulko-oven päällä +poikittaiset päreorret. Laesta riippuu olkikruunu._ + +_(Kreeta askartelee lieden ääressä.)_ + +TAPANI + +_(sisään hetken perästä)_. + +Kosimishommissako tuo Savelan Eetu tänne taas pyörähti, kun ruuna tuolla +tallin seinämällä seisoo? Eikö ole mielestään saanut jo kylliksi monia +rukkasia meidän Mailiisalta, kun mieli vaan uusia himoitsee? _(Istuutuu +penkille pöydän ääreen.)_ + +KREETA + +_(kaataa kahvia ja tarjoo)_. + +Porsaita tuo tällä kertaa sanoi tulleensa noutamaan ... että saisi +kerran oikein taattua lajia. Mutta eikö vaan tehnyt tikusta asiaa! + +TAPANI + +_(naurahtaa)_. + +Vai porsaita! Kunpa nyt saisi talosta sellaiset helluntaiporsaat +läksijäisiksi, että ne toistenkin vielä muistaisi. + +KREETA + +_(yhtyen)_. + +Jospa meidän emäntä hänet kerrankin rökittäisi!... niinkuin usein on +uhannut. On tuo Savela niin jumalaton puheessaankin, että oikein +kauhistuu. + +TAPANI. + +Sellaista se!... kun rengistä isäntämies paisuu ... ei tiedä enää päätä, +ei määrää ... luulee itsensä jo toisten talollisten veroiseksi ... +odottaa vaan, että onni hänet vielä potkasee Sillankorvankin isännäksi, +kuten aiemmin Savelan. + +KREETA. + +No, hänestä nyt ei ainakaan Sillankorvan isäntää tehdä, kun toisia +parempiakin on yltäkyllin tarjolla ... on niissä muissakin jo +valitsemisen varaa! -- _(Lähenee Tapania salaperäisen näköisenä.)_ +Vaikka kyllä minä tiedän, kenenkä heistä emäntä ottaa... + +TAPANI + +_(kääntyy uteliaana)_. + +No, kenenkä sitte? + +MAILIISA + +_(reippaasti sisään oikealta)_. + +Kas vaan! Täällä se vanha pari taas kuhertelee! -- No, joko nyt +helluntaina vihdoinkin pudotetaan saarnatuolista?... vai kuinka! + +KREETA. + +Voi, voi teitä, emäntä! Mitä te taas! + +TAPANI. + +Itsestään hyvä ihminen asian arvaa!... Kunpa vaan et taittaisi omaa +jalkaasi, sinä! + +KREETA. + +Niin juuri! Te, emäntä, tässä olettekin pahimmassa vaarassa. + +MAILIISA + +_(osoittaa)_. + +No, tuolta tuolla minä ainakin pidän varani. _(Harmistuneena.)_ Tuli +sekin taas tähän suutaan soittamaan, nyt istuu kiinni kuin takkiainen +... en pääse hänestä enää millään. + +TAPANI. + +Kyllä tuo mies minua niin sapettaa!... Potkun tarvitsisi ulos talosta! + +MAILIISA + +_(vilkkaasti)_. + +No, kyllä minä tiedän! _(Hätäillen, puoliksi kuiskaten.)_ Joutuun nyt, +Tapani! Taluttakaa te Savelan hevonen tuohon kuistin eteen! huutakaa +mennessänne tytöille sinne navetan puoleen, että laittavat sen +porsaskorin kärryille!... ja niin on kaikki valmiina, ettei muuta kuin +... mars vaan! + +KREETA + +_(nauraen)_. + +Osaattepa te, emäntä! + +TAPANI + +_(hieroo hyvillään käsiään)_. + +No, sellaisen palveluksen minäkin sille miehelle teen!... vaikk'en +muuten hänen renkinään mieli olla. _(Savela sisään oikealta.)_ Siinä +paha, missä puhutaan! _(Aikoo lähteä.)_ + +SAVELA. + +Heh, heh... Tapani! hyvää päivää! Minnekä sinulle niin kiire tuli?... +odotahan toki! + +TAPANI + +_(selin Savelaan, yli olkansa)_. + +Isäntiä tässä vaan pitäisi palvella... + +SAVELA + +_(lähestyy)_. + +Alan jo melkein unohtaa naamataulusikin, kun sinut niin harvoin näkee +siltä taholta. -- Vai pitäisi sinun isäntiä palvella... _(Taputtaa +Tapania olkapäälle.)_ Siinä sinä teet oikein, aivan oikein. + +TAPANI + +_(kääntyy äkkiä)_. + +Älä pöyhistele siinä! taikka sinulle tulee liukas lähtö. + +* MAILIISA. + +Mitä te suotta Tapania härnäilette! + +* SAVELA + +_(Tapania kiusoitellen, muille)_. + +Nähkääs ... tuo mies ei jaksa sulattaa sitä, että minusta on tullut +isäntämies ja talollinen. + +* TAPANI. + +Et näy itse sitä vielä sulattaneen, sinä! Renki sinä olet ollut ja +renkinä sinä myös pysyt!... ole sitte muuta olevinasi, mitä olet. + +* MAILIISA + +_(hyvillään)_. + +On siinä Tapanissa miestä vielä! + +SAVELA + +_(ärsytellen)_. + +Kismittääkö sinua, että olen päässyt eteenpäin maailmassa? häh ... että +nyt olen rikas mies? mitä ... että kuulun paikkakunnan suurimpiin ja +parhaimpiin talollisiin? + +MAILIISA. + +Ohoh sitä koppavuutta! Ei sitä niin vaan aitojen yli hypitä!... ei sitä +niin vaan unohdeta sukua ja syntyperää. + +SAVELA + +_(pitkään, venytellen)_. + +Vai sukua ... ja syntyperää... No, äiti meillä kaikilla ainakin on +tunnettu ... isästä saattaa toisinaan olla hiukan epäilystä ... se on +totta! Mutta mitä sukuun tulee, niin emmekö me kaikki ole sukua +toisillemme?... koska meillä kaikilla kerran on yhteiset esivanhemmat ja +kaikkihan me olemme veljiä ja sisaria uskossa ... jos raamatun sana +paikkansa pitää. + +KREETA. + +Voi teitä jumalatonta, kun pilkkaatte Jumalan sanaa. + +TAPANI + +_(asettuu Savelan eteen, kiivaasti)_. + +Tiedä sinä Savelan Eetu ja isäntä!... vaikka sinä olisit rikkiviisas ja +vaikka sinulla olisi kymmenen sellaista taloa kuin Savela, niin et sinä +silti iki maailmassa pääse näitten vanhojen kantasukujen rinnalle! Pysy +sinä vaan omassa nahassasi: Savelan Eetuna sinä elät! ja Savelan Eetuna +sinä myös kuolet!... Tiedä se! _(Menee nopeasti ulos.)_ + +SAVELA + +_(huutaa Tapanin jälkeen)_. + +Varo vaan, ettei sappesi puhkea! + +MAILIISA. + +Niin juuri!... suutari pysyköön lestissänsä! + +SAVELA + +_(laskien sormillaan)_. + +No! lasketaanpa kerrankin!... Jos minulla on lesti ja osaan sitä +käyttää, niin olen suutari!.... No! jos minulla on talo, kuten nyt +Savela, niin olen tietysti talollinen!... Jos nyt ostan siihen +naapuritalon lisäksi -- kuten tässä viime syksynä juuri tein -- niin on +kai minusta silloin tullut suuri talollinen?... Vai mitä, emäntä? + +MAILIISA. + +Suuri...? _(Pilkallisesti.)_ Niin ... aivan uskomattoman suuri. + +SAVELA + +_(jatkaa)_. + +No sitä minäkin!... Ja jos minulla sitäpaitsi vielä sattuu olemaan _(lyö +kädellä laskuaan)_ sievoinen summa rahaa lisäksi!... niin enkö silloin +ole -- niinkuin sanotaan -- rikas mies? häh! + +MAILIISA. + +Olette ... olette kai! + +SAVELA + +_(jatkaa)_. + +Ja ihme ja kumma! ellen silloin ole yhtä hyvä kuin joku muukin? + +MAILIISA + +_(ivaten)_. + +Teidän vertaistanne saa tosiaan etsiä! + +SAVELA. + +Sitä minäkin!... vaikk'en tietysti itse tahtonut itseäni kehua... + +MAILIISA + +_(nauraen)_. + +Ette suinkaan!... sillä oma kehu haisee... + +KREETA + +_(nauraa)_. + +Voi, voi sentään... + +SAVELA. + +Niin sanotaan... _(jatkaa)_ Ja minä voin siis tuoda Savelaan emännän, +mistä vaan haluan? + +MAILIISA. + +Kuka sellaisiin savikoppeihin lähtisi! Eihän Savelassa ole edes kunnon +asuinripiäkään? + +SAVELA + +_(hämmästyy)_. + +Häh?... vai ei ole! -- No, rahalla saa!... saa vaikka komeamman kuin +Sillankorva. + +MAILIISA. + +Kelpaa Savelaan sitte emännäksi tulla! + +SAVELA. + +Niin, eikö totta!... No, sittenhän me olemme aivan samaa mieltä...? +Mehän olemme kuin luodut toisillemme... Mehän sovimme yhteen kuin vakka +ja kansi! + +MAILIISA + +_(nauraen)_. + +Tai kuin kissa ja koira. + +KREETA + +_(nauraa)_. + +Voi, voi tuota emäntää. + +SAVELA. + +Kyllä minä sovinnosta huolen pidän! -- Siis on asia sitä myöten selvä +... ja helluntaiksi me pistämme kuulutuksiin? + +MAILIISA + +_(torjuen)_. + +Minä en lähde merta edemmäksi kalaan ... tyydyn siihen, mitä minulla on. + +SAVELA. + +No, sitte jätämme juhannukseen? + +MAILIISA + +_(suuttuen)_. + +Jo riittää! ei sanaakaan enempää siitä asiasta! kuuletteko! _(Lyö +nyrkillä pivoonsa.)_ Ja sen minä sanon teille viimeisen kerran! ihan +viho viimeisen!... muistakaa se! + +KREETA + +_(on tavan takaa kurkistellut ikkunasta ulos)_. + +Jo Tapani tulee! + +SAVELA. + +Nähkääs, emäntä!... muisti huononee aina vanhetessa, sanotaan ... ja kun +tuon minun muistini laita on muutenkin aina ollut vähän niin ja näin ... +niin en uskalla mennä mitään takaamaan ... * ja pyydän sentähden, +ettette, emäntä, pistäisi kovin pahaksenne, jos nyt minulle joskus +sattuisi pieni muistamattomuus * ... + +TAPANI + +_(ovella, vahingoniloisena)_. + +Juhta odottaa isäntäänsä! + +SAVELA + +_(käännähtää, nopeasti)_. + +Häh...?! + +TAPANI. + +Se kuopii maata tuossa kuistin edessä... Sillä näyttää olevan kiire +kotiin. + +SAVELA. + +Kas Tapani! sinähän se oletkin?... äänestä tunsin vielä! _(Lähenee +kaaressa, siristäen silmiään.)_ Annapa, kun kerrankin taas tarkastelen +naamatauluasi ... että tunnen sinut toistenkin, kun vastaan satut. + +TAPANI. + +Tarkastele sinä vaan!... en ole sellainen viurunaama kuin sinä. + +SAVELA + +_(toisille, tirskuen)_. + +Ja minä kun luulin, että tuo mies oli saanut tauluunsa jotakin, mitä ei +kehdannut muille ihmisille näyttää... + +MAILIISA. + +Jättäkää nyt jo Tapani rauhaan! + +TAPANI. + +Laita itsesi matkaan! sinä Savelan Eetu ... taikka minä sivallan +ruunaasi kepillä selkään ja annan sen painaa alas mäkeä. Saat sitte +köpittää itse perässä, miten parhain pääset. + +SAVELA + +_(hätäillen)_. + +Älä helkkarissa! + +MAILIISA + +_(ivaten)_. + +Eihän teillä nyt toki niin kiire ole, Savela? + +TAPANI + +_(ovella, pitäen sitä auki)_. + +Tuosta käy tie! Joudutko siitä, taikka minä... Siellä porsaasikin jo +kirkuvat. + +SAVELA. + +Mitä saakelia!... ovatko ne jo nälissään? vaikk'eivät vielä ole +talostakaan lähteneet!... Kos, kos, pikku kossuni! täytyy joutua +Savelaan... Kyllä Savelassa nassuille aina ruokaa riittää. Hyvästi! + +MAILIISA. + +Muistakaa jälkiänne, Savela! + +SAVELA + +_(ovella)_. + +Täytyy pistää korvan taakse! _(Menee ulos.)_ + +MAILIISA. + +On sillä miehellä aina sanat kielen päässä. _(Miettien.)_ Tuo Savela +voisi vielä tehdä minulle tepposet... Täytyy olla varuillaan. + +TAPANI. + +Senkin räkättirastas! Totta viimein lähdit! + +KREETA + +_(katselee ikkunasta)_. + +Ja hyvällä kyydillä sittenkin! + +MAILIISA + +_(ikkunassa, huvitettuna)_. + +Näyttää sille tie kelpaavan. Joko nyt viimeinkin otti muistaakseen...? + +TAPANI + +_(astuu painavin askelin)_. + +Kuule nyt, Mailiisa! etkö jo ala saada kylliksesi tästä pelistä? Niinhän +tässä eletään kuin myllyssä: mies menee, toinen tulee... Edessä sinä +heille puhut mielin kielin, selän takana naurat ja ivaat. + +MAILIISA + +_(iloisesti)_. + +Voinko minä sille mitään, että noilla kaikilla on niin kova halu päästä +Sillankorvan isännäksi!... No, tietäähän tuon!... pitäjän suurimpaan ja +parhaimpaan taloon. Enkä minä kuitenkaan voi ottaa heistä kuin yhden +ainoan. + +TAPANI. + +No, ottaisit sitte jo viimeinkin jonkun!... ennen kuin liiaksi joudut +ihmisten suuhun. + +* MAILIISA. + +Puhukoot, mitä puhuvat!... Minä en niistä välitä... + +* TAPANI. + +Niin, sinä!... mutta Johanna! Hän voi saada kuulla enemmän kuin olisi +tarpeen. + +* MAILIISA. + +Ei hän sellaisia ymmärrä!... lapsihan hän vielä on. + +* KREETA. + +Onhan Johanna jo kynttelistä yhdeksännellätoista. + +* TAPANI. + +Mikä lapsi!... siinä ijässä oli sinulla itselläsi jo mies ... ja taisi +olla lapsikin vielä lisäksi. + +* MAILIISA. + +Mutta Johannahan on pidetty erillään ... kaikesta sellaisesta. + +TAPANI. + +Luuletko sinä, että sinä maailman muutat noin vaan käden käänteessä? -- +Tietää Johanna sen kuin muutkin ... onhan hän jo täysi-ihminen!... Voi +tässä hänelläkin alkaa sulhasia juosta yhtä hyvin kuin sinulla. + +* KREETA. + +Siunatkoon!... mitä sinä puhelet! + +* MAILIISA + +_(nauraa)_. + +Vai Johannalla!... Kaikkea vielä! _(Nauraa.)_ Vai Johannalla? + +* TAPANI. + +Niinpä niin! juuri Johannalla... Varo sinä vaan itsesi, Mailiisa! ja +laita sinä omat asiasi valmiiksi ... niin kauan kuin aika vielä on +otollinen. + +KREETA. + +Niin juuri!... samaa sanon minäkin. + +MAILIISA. + +En suinkaan minä sikaa säkissä osta enää toista kertaa! Se kai teidän +pitäisi ymmärtää. + +TAPANI. + +Olisi sinulla jo pitänyt olla valitsemisen varaa. + +KREETA. + +_(salamyhkää)_. + +Kyllä vaan meidän emännällä on jo omansa katsottuna... + +MAILIISA. + +Johan te, Kreeta, tiedätte enemmän kuin minä itse. + +KREETA. + +Sanonko minä?... kuka?... Hallan nuori isäntä!... eikä kukaan muu! + +TAPANI + +_(ilostuen)_. + +Hallan Jaako!... Sepä vasta olisi!... Hänhän on jo vanhaa sukuakin +sinulle, Mailiisa. + +MAILIISA. + +Ja on nytkin käynyt täällä sukuloimassa... + +KREETA. + +Mikä ne kaikki sukuloimisetkaan tietää. + +TAPANI. + +No, silloinhan Sillankorva taas jää sukuun ... niin kuin pitääkin! ja +niin kuin ennenkin on ollut tapa. Sillä sukuahan tai jotain suvun sukua +ne Sillankorvan entiset haltijat aina ovat olleet toisilleen. + +MAILIISA. + +Niin ... ja juuri sentähden on suku säilynyt yhtenä, erillä muista ja +pysynyt niin varallisuudessa kuin arvossakin pitäjän ensimäisinä. -- +Minun isälläni oli tapana sanoa: »Kun suku ja tavarat vaan sopivat +yhteen, sujuu muu kyllä itsestään.» Ja siinä hän oli oikeassa. Sillä +eivät ne pikku-oloista lähteneet sovellu tällaiseen suurempaan. + +TAPANI. + +Eivät ne sovellu! Ei sopinut Anttilan Jannekaan sinulle ... eikä liioin +tänne Sillankorvaankaan isännäksi. + +KREETA + +_(huokaa)_. + +Ei sopinut isäntä-vainaa tänne ... liian oli pehmeä ja hyväluontoinen: +ei pahaa sanaa kenellekään sanonut. + +* MAILIISA. + +Lallu oli, kuin olikin!... ja joka on lallu, sitä kiitetään aina +hyväluontoiseksi... Pikkuoloissa kun on syntynyt ja kasvanut, on +luontokin sen mukaan. Ei ole sellaisesta suuren talon eläjäksi! + +* KREETA. + +Ei osannut isäntä-vainaa käskeä muita. + +TAPANI. + +Vieraana tuli ... vieraana myös pysyi Sillankorvalle koko elinikänsä. + +MAILIISA + +_(katkeruudella)_. + +Ei ymmärtänyt talon tapoja eikä vaatimuksia! Tuolla eleli renkituvan +puolella kuin mikäkin renki: teki itse työtä, minkä teki, vaan ei +välittänyt väen töistä niin mitään. Kyllä sai kukin vetelehtiä ja +kuhnailla mielensä mukaan ... ei ollut katsojaa, ei käskijää! Oli sekin +isäntä! + +TAPANI. + +Ja niin olisi talo joutunut rappiolle, ellet sinä, Mailiisa, ajoissa +olisi talon ohjaksiin puuttunut. + +MAILIISA + +_(kiihtyen)_. + +Minun täytyi puuttua asiain menoon ... minun täytyi! Voinko minä katsoa, +miten talo alkoi luisua alaspäin, tämä talo, minkä eteen vanhempani ovat +uurastaneet ja tehneet työtä ... tämä Sillankorva, missä suku on elänyt +polvesta polveen! Voinko minä välinpitämättömänä odottaa siksi kunnes +tämä suvun kantatalo, vuosikymmenien perintö, oli huvennut kuin tuhka +tuuleen ... vieraan ihmisen käden kautta. -- Ei!... totta totisesti! jos +minussa pisarakin sukuni verta virtaili, minä en voinut jäädä siinä vain +syrjästäkatsojaksi!... minun täytyi saada se ehkäistyksi!... niin kauan +kuin se vielä oli mahdollista. + +TAPANI. + +Ja sinä sen myös teit, Mailiisa! + +MAILIISA. + +Niin, minä sen myös tein. -- Sillä niin kuin minä tämän talon olen +saanut perinnöksi vanhemmiltani, niin olen minä sen myös jättävä +perintönä jälkeläisilleni. Ei vieraan käden pidä enää toista kertaa +Sillankorvaan koskeman niin kauan kuin minä elän! + +TAPANI. + +Mutta sinun jälkeesi?... kuinka käy talon silloin?... + +MAILIISA. + +Minunko jälkeeni...? + +TAPANI. + +Niin juuri! Sinullahan ei ole muita perillisiä kuin vain yksi tytär ... +ja hänet naidaan pian vieraaseen. Äläkä sinä luulottele, että vävysi, +joka oman talonsa eteen vuosikausia on tehnyt työtä, sitte enää tänne +kotiutuu... Ja niin voi talo joutua vieraalle. + +MAILIISA + +_(ponnella)_. + +Niin ei saa tapahtua!... ei saa! + +TAPANI. + +Mutta niin on käyvä, ellet sinä vielä hanki talolle suoria perillisiä. +Sillä eivät ne tyttären miehet koskaan taloa niin pidä kuin omat pojat. +Sen olet itsekin saanut nähdä ja kokea. + +MAILIISA. + +Niin, sen olen minä karvaasti saanut kokea. + +TAPANI. + +...että laita sinä vaan itsesi uusiin naimisiin ... ja pian sittenkin! + +KREETA. + +Tuo oli kuin minun suustani! + +TAPANI. + +Et kai sinä tässä lesken sänkyä makaa koko ikääsi ... noin pulska ja +verevä ihminen kuin sinä, Mailiisa. ... Ei tuollaisia lennäkään joka +pojan syliin! + +MAILIISA + +_(iloisesti)_. + +Osaattepa te, Tapani, mielistellä!... En olisi uskonutkaan! Mikä +tyttöjen narraaja te olettekaan nuorena ollut, kun minutkin nyt ihan +väkisin tahdotte naittaa. _(Asettuu kädet lanteilla Tapanin eteen.)_ +Mutta sen sanon minä: Olisittepa te, Tapani, vaan paria kymmentä vuotta +nuorempi, kyllä olisitte helisemässä! teidät minä heti ottaisin ... +ottaisin kuin ottaisinkin! -- _(Lämmöllä.)_ Te, Tapani, olette vielä +sitä vanhaa juurta, eikä niitä miehiä kulekaan enää jokaisessa +housuparissa. + +TAPANI + +_(tekee lähtöä)_. + +En viitsi kuunnella pilaa vakavasta asiasta. -- Sellaista se aina!... +kun akkaväen kanssa puheisiin joutuu!... niin jäävät työtkin rempalleen. +_(Menee.)_ + +MAILIISA + +_(nauraa)_. + +Jo Tapani taas livahti tiehensä! Ei ymmärrä pientä pilaa!... sellainen +yksivakaa jöröjukka. Onpa välistä hauska häntä hiukan kiusotella. + +KREETA. + +Kyllä minä sanon niin kuin Tapanikin: Naimisiin teidän, emäntä, tästä +täytyy mennä jo pian! ennen kuin Johanna tuosta paisuu liian suureksi. +Tulee taloon taas vakavampi henkikin, kun talo saa vakituisen isännän. +Ei täällä silloin enää kuka tahansa juoksentele. + +MAILIISA. + +Mitä te siinä hätäilette!... Eihän asia siitä viisastu. + +KREETA. + +Johannan vuoksi minä vaan sen soisin... Hän alkaa jo kaivata ikäistensä +seuraa... + +MAILIISA. + +Mistä te nyt tuollaisia päättelette? + +KREETA. + +Nähkää, emäntä! Johanna on nyt rippikoulussa saanut paljon uusia +tuttavia ... ja Anttilan tyttären kanssa he ovat oikein hyviä ystäviä... + +MAILIISA + +Vai Anttilan tyttären...? _(Päättävästi.)_ Ne tuttavuudet minä lopetan. + +KREETA. + +Mutta ... juoksihan Johanna aina isäntä-vainaankin mukana Anttilassa. + +MAILIISA. + +Juoskoon lapsena minkä juoksi! Nyt se ei enää käy laatuun! Ei sovi hänen +enää juoksennella pitkin kyliä kenen kanssa tahansa. + +KREETA. + +Mutta ovathan Anttilat isäntä-vainaan sisaruksia!... ihan läheisintä +sukua Johannalle. + +MAILIISA. + +Vaan ei minulle! Ja siitä sukulaisuudesta en minä tahdo tietää mitään! +ja siitä pesästä saa Johannakin tästä lähin pysyä erillään!... tietäkää +se! + +KREETA. + +Mutta otittehan te, emäntä, itsekin miehen siitä suvusta. + +MAILIISA. + +No, enkö ole sitä saanut kärsiä ja katua kyllikseni? -- Mutta ei siinä +myöhemmät katumiset enää auta!... ajoissa ne tiet ovat varottavat. Mutta +nuorena ei ymmärrä katsoa omaa parastaan ... lapsellinen on ja järjetön. + +KREETA + +_(huoaten)_. + +Ei ihminen vielä nuorena ymmärrä varoa ja välttää maailman kiusauksia ja +viettelyksiä. + +MAILIISA. + +Sentähden pitääkin vanhempien jo ajoissa varoa, etteivät nuoret pääse +sekaantumaan sellaiseen, mitä sitte myöhemmin saavat katua. + +KREETA. + +Minkä sitä vanhemmatkaan voivat ... jos nuoria kerran oma luonto ja halu +siihen vetää. + +MAILIISA. + +Kyllä aina voi, kun vaan tahtoo!... Ja pitää voida! -- Olisivat minunkin +vanhempani vaan tiukemmin pitäneet minua silmällä tuossa ijässä, etten +olisi päässyt muitten kylän nuorten seuraan ... ei olisi minunkaan +käynyt niinkuin kävi ... eikä olisi ollut pakko ottaa heti ensimäistä, +joka tielle sattui. + +KREETA. + +Olivathan ne teidänkin vanhempanne naimistanne vastaan, mutta minkä +sille sitte enää voivat! Eihän voitu tällaisen talon ainoata tytärtä +jättää niineen ... ihmisten puheille alttiiksi. + +MAILIISA. + +Niin, ei voitu ... ei häpeänkään vuoksi!... Ja niin täytyi minun vaan +ottaa tuo mies, vaikk'en sitte enää olisi tahtonutkaan ... ja elää +yhdessä hänen kanssaan päivästä päivään, vuodesta vuoteen... Oli sekin +elämää! -- _(Huoahtaa.)_ Hyvä, että sekin joskus päättyi!... Saa nyt +tässä edes vapaana hengähtää. + +KREETA + +_(huojuttelee itseään, huokaa)_. + +Niin, niin!... niin, niin! + +MAILIISA. + +Muistakaa te, Kreeta, minun sanani: Kokenut kaikki tietää, mutta... + +KREETA + +_(jatkaa)_. + +...vaivainen kaikki kokee... Niin, niin! + +MAILIISA. + +Ja sentähden on parasta, ettei Johanna astele samoja jälkiä. Ei siitä +mitään hyvää kuitenkaan lähde. + +* KREETA. + +Mitenkä minä sen osaan hänelle selittääkään? + +* MAILIISA. + +Selittämisiä se nyt vielä kaipaa! Kun kerran jyrkästi kiellän ... saa se +riittää hänelle! Ei siinä auta muu kuin totella. + +KREETA. + +Käy niin sääliksi lapsi parkaa. Mitähän pahaa siinä olisi, vaikka nyt +joskus kävisikin Anttilassa? Ne ovat sentään kunnon ihmisiä. + +MAILIISA. + +Ei askeltakaan enää! sanon minä. Kerran jos käy, käy toistenkin... Ja +samaa seuraa ne ovat kaikki tyyni! Parasta kun ei pääse sinne käsin +ajattelemaankaan. + +* KREETA. + +Älkää olko niin tyly, emäntä!... Se koskee Johannaan, hänellä on hellä +luonto. + +* MAILIISA. + +Te, Kreeta, häntä aina lellittelette! On jo aika hänenkin tottua vähän +karskempaan komentoon ... tulee muuten samanlainen kuin isänsä... + +KREETA + +_(vakuuttaen)_. + +Mutta kovuudella ei Johannan mieltä taivuteta!... Vaikk'en minä muita +maailman asioita niin ymmärräkään, niin Johannan minä tunnen ja tiedän +paremmin kuin te, emäntä!... niin äiti kuin olettekin... Minä olen +Johannan pienestä pitäen katsonut ... ja tiedän sanoa... + +MAILIISA + +_(lepytellen)_. + +No, no, no, Kreeta!... antakaa nyt olla! Tehän hänelle olisittekin +paremmin sopinut äidiksi kuin minä. + +KREETA + +_(pyyhkii silmiään)_. + +Voi, voi minuakin!... mitä te, emäntä, sellaista ... enhän toki minä!... +Johannan parasta minä vaan... -- _(Empien)_ Olisi sitä taas ... olisi +tuota... + +MAILIISA. + +Siinä sitä ollaan!... no, mitä teillä taas on sydämellä? + +KREETA. + +Enhän minä muuta... Olisi vaan jo aika alkaa ajatella sitä pukuakin +Johannalle ... hän kun nyt pääsee edeskin jo juhannuksena... + +MAILIISA. + +Mikä kiire sillä? ehtiihän tässä vielä! -- Olisi tuossa muuten vaikka +minun vanhempi musta silkkipukunikin... + +KREETA. + +...ettäkö Johannalle?... _(Lyö käsiään yhteen.)_ + +MAILIISA. + +Sopisihan sitäkin koettaa ... ei menisi sekään haaskioon, eikä pitämättä +jäisi. + +KREETA. + +No, kyllä saa Johanna olla mielissään! + +MAILIISA + +_(sitoo huivia päähänsä)_. + +Voi, voi sentään! miten ihmeessä aika joutuu... Pitäisi tästä vielä +ennen päivällistä ehtiä tuolla rajaniitylläkin käydä katsomassa, joko +joutikarja sinne voidaan laskea. -- _(Ovella.)_ Pitäkää nyt kahvi +kuumilla, että saan lämpimän tilkan vielä palatessani. _(Menee.)_ + +KREETA + +_(katsoo hänen jälkeensä, huokaa)_. + +Kyllä tulee tässä Johanna paralle vielä ahtaat olot... * Täytyy koettaa +peitellä niin paljon kuin suinkin ... muuten hän vielä alkaa tässä surra +ja murehtia * ... + +JOHANNA + +_(livahtaa sisälle)_. + +Näin emännän menevän... Kreeta! puhuitteko siitä puvusta? mitä emäntä +sanoi? + +KREETA. + +Älähän nyt hätäile! + +JOHANNA. + +Taasko te sen unohditte?... niinkö!... vai kysyittekö, mitä? + +KREETA. + +Kysyinhän minä. + +JOHANNA. + +Ja mitä emäntä sanoi? + +KREETA. + +Ajattele, Johanna! nyt sinun kelpaa!... saat emännän mustan +silkkipuvun!... sen sinä saat! + +JOHANNA + +_(hypähtää ilosta)_. + +Senkö saan!... voi, voi sentään!... Sepä vasta hauskaa! + +KREETA. + +Niin, näetkö nyt itsekin!... antaahan emäntä, kun vaan kysyy. + +* JOHANNA. + +Ajatelkaa, Kreeta! kun puen sen ylleni! Mahdan näyttää oikein hienolta +siinä ... ja niin suurelta ja vakavalta... On niin ihmeellistä tulla +oikein aikaihmiseksi! -- Kreeta! tiedättekö, missä se puku nyt on?... +vinnilläkö? Juoksenpa ottamaan sen alas ja koetan ylleni heti paikalla. + +KREETA. + +* Odotahan!... lapsi, odotahan! Älä nyt hätäile! Kuule nyt, Johanna! * +Olisi sinun itsesikin sopinut kysyä emännältä tuota pukua. Mitä +tuollainen kartteleminen on! + +JOHANNA. + +Mutta Kreeta, kun minä en voi!... en voi, vaikka kuinka koettaisin... * +Minä en saa sanaa suustani ... kieli on kuin kiinnijuotettu. Minä ihan +alan vavista, jos minun pitäisi pyytää emännältä jotakin, vaikka kuinka +pientä tahansa. * _(Istuutuu keinutuoliin.)_ + +KREETA. + +Niin ... sinä tulet isääsi ... sama arka luonto sinulla kuin +isälläsikin. Ei ole sinussa äitisi verta! + +JOHANNA. + +Kukapa sen tietää, mitä minussa on?... ei ole sitä vielä oikein toden +teolla kysyttykään! -- Mutta emäntää minä pelkään. Kaikki hän osaa ... +kaikki hän tietää ja taitaa paremmin kuin muut ... ja kaiken täytyy +käydä juuri niin kuin hän tahtoo. Ei siitä mennä puoleen, eikä toiseen; +niin se on ja pysyy kuin laissa kirjoitettuna. + +KREETA. + +Ja ellei niin olisi, ei tämä talokaan olisi sitä, mitä se nyt on. Niin +on emäntä tätä vaalinut kuin silmäteräänsä. + +JOHANNA. + +Mutta täällä on ahdistavaa elää ... muitten, tarkoitan. Mahtoi isänkin +elämä täällä olla tuskallista kitumista emännän rinnalla! + +KREETA. + +Siunatkoon sinua, Johanna! Mistä sinä tuollaisia tiedät puhella...? kuka +sinulle on kertonut? + +JOHANNA. + +Olen sitä itse vaan välistä ajatellut. -- Muistan isän niin hyvin... +Olinhan minä jo iso tyttö, kun hän kuoli ... tuollainen hiljainen, +lempeä hän oli... Ja minä sain olla mukana tuolla renkituvassa, kun isä +siellä veisteli töitään ... sain juosta hänen mukanaan Anttilaankin ... +ja hän puheli kanssani paljon. En ollenkaan ymmärtänyt pelätä häntä +niinkuin emäntää... Oli jotain niin surullista hänessä... -- Kreeta!... +hänkin karttoi emäntää! sen huomasin... Mahtoi hänkin pelätä ... niin +kuin minä. + +KREETA. + +Et sinä niitä asioita ymmärrä! Jätä sinä tuollaiset puheet!... Lapsi +sinä vielä olet. + +JOHANNA + +_(hypähtää ylös, asettuu Kreetan eteen, kiihtyen)_. + +Minä en enää ole mikään lapsi!... en ole. Täällä kotona minua on aina +tahdottu pitää kuin mitäkin lasta ikään erillä muista ikäisistäni +täys-ihmiseen asti. Ja se on emännän syy kaikki tyyni! Emäntä tahtoo +itse vielä käydä nuoresta. Sentähden ei hän kehtaa näyttää, että hänellä +jo on täysikasvuinen tytär -- tuntuisi itse niin vanhalta siinä rinnalla +-- ja sentähden on minut pidetty lapsen kirjoissa niin kauan kuin +suinkin! sentähden ei minua aiemmin ole päästetty rippikouluunkaan! +Siinä syy!... sanon sen kerrankin, että kuulette. + +* KREETA. + +Sinun omaa parastasi emäntä vaan onkin tarkoittanut. + +* JONANNA. + +Pyh! mitä vielä!... vai minun parastani! + +KREETA. + +Sitä et sinä ymmärrä vielä ennenkuin tulet suureksi ja olet itse vähän +elämää kokenut. Sitte vasta sinä ymmärrät, mikä tarkoitus sillä kaikella +on ollut. -- Saat olla kiitollinen ja iloinen, että sinulla on kaikki +niin kuin on. + +* JOHANNA. + +Vai iloinen?... kaikkea vielä! En voi enää olla iloinen niin kuin +ennen... _(Keinuu.)_ Ennen oli minulla aina hauskaa: juoksin pitkin +mäkiä, navetasta talliin, tallista navettaan... Elin täällä lehmien ja +hevosten, kanojen ja lampaitten parissa. Ja hauskaa minulla oli! Aika +kului ... eikä koskaan tullut ikävä! -- Nyt kun olen tullut suureksi, on +kaikki toisin kuin ennen... En olisi ehkä sitä itse niin huomannutkaan, +elleivät tytöt rippikoulussa olisi kaikenlaista puhelleet... Silloin +vasta näin, miten tietämätön ja lapsellinen minä itse olin... Oikein +minua alkoi hävettää. + +* KREETA. + +Sieltäkö tuo siis on alkuaan...? Kuuntele sinä heitä! Kaiken maailman +asioita rupattelevat niin kuin niistä jotain ymmärtäisivät. + +* JOHANNA + +_(jatkaa)_. + +Ja sitte minä aloin ajatella oloani täällä kotona ... ja minun tuli +väliin niin vaikea olla, että oikein itketti... + +KREETA. + +Vai tuollaisia asioita sinä olet alkanut mielessäsi hautoa? Puhu sitte, +ettei sinulla enää ole hauskaa täällä ... tällaisten vanhojen kanssa +kuin minä ja Tapani. + +JOHANNA. + +Voi, voi teitänne, Kreeta!... mitä te puhuttekaan? -- Olette te sentään +mainio pari!... te Kreeta ja Tapani!... Ja sen minä sanon: ellei Kreetaa +ja Tapania talossa olisi, ei täällä kissakaan eläisi päivää kauempaa! -- +Hei vaan! _(Tarttuu Kreetaan, pyörittää häntä.)_ Nyt me tanssimme! +tralla, lalla, lei! näin vaan! + +KREETA + +_(torjuen)_. + +Laske irti sinä! Johanna!... ihan minä menen pyörälle päästäni! Vanhaa +ihmistä tuolla tavalla kiepsutat!... niin sinä olet ylötön taas. + +JOHANNA. + +Katsokaa, Kreeta! nyt olen iloinen taas. Taisinkin äsken olla vähän +pahalla tuulella. -- Ja nyt menen vinnille, haen sen silkkipuvun ja +koetan ylleni ... niin teen! -- _(Kolinaa)_ Mitä nyt!... vieraitako +tulee? _(Ikkunassa)_ Kreeta, Kreeta! tulkaa katsomaan! Sulhasmiehiä +siellä taas pihaan ajaa. + +KREETA. + +Kukahan sieltä nyt tulee? _(Kiiruhtaa ikkunaan, lyö käsiään yhteen.)_ +Siunaa ja varjele! Hallan nuori isäntä... Ja emäntä kun lähti +rajaniitylle asti! Johanna! juokse nopeasti sanomaan! Ehkä tavoitat +emännän vielä tiellä! + +JOHANNA. + +Vai minä?... sitä en teekään. + +KREETA. + +Voi, voi sinua, Johanna! älä siinä ala niskoitella, lähde nyt! + +JOHANNA + +_(tiukasti)_. + +E-en!... minä en mene. Juoskoon sulhasia, keitä juoksee! mutta minä en +ala heidän piikanansa olla. -- Ja nyt menen vinnille. Ja tuolle tuolla +en näytä silmiänikään!... en nyt, enkä vast'edeskään! + +* KREETA. + +Sopiiko tuollainen käytös suurelle tytölle? Jo sinun pitäisi oppia +vieraita vastustamaan ... ja sukulaisia erikoisesti. + +* JOHANNA. + +Vai sukulaisia...! Tuollaiset sukulaiset jätän minä teidän haltuunne! -- +Ja nyt sitä mennään! _(Ärsytellen.)_ Ota hiiri hännästä kiinni! +_(Livahtaa ulos, pistää vielä päänsä ovesta sisään.)_ Pitäkää nyt ne +»sukulaiset» oikein hyvänä siellä! _(Menee oikealle.)_ + +KREETA. + +Voi, voi tuota tyttöä!... en minä häntä enää osaa hillitä ... hän kasvaa +minulta jo sivu pään. + +JAAKO + +_(reippaasti sisään)_. + +Hyvää päivää! + +KREETA. + +Jumal'antakoon! -- Käykää istumaan tänne peremmälle, isäntä! + +* JAAKO. + +Kreeta vaan täällä hääräilee, kuten ennenkin. -- Mitä sitä muuta taloon +kuuluu? + +* KREETA. + +Hyvinhän täällä on voitu ... terveyttäkin on Jumala suonut kaikille. -- +Emäntäkin tästä sattui äsken lähtemään rajaniitylle asti... Panen heti +jonkun hakemaan! Kai te, isäntä, joudatte sen verran odottamaankin. + +* JAAKO. + +Kyllä minulla asiaa taloon riittää... + +* KREETA + +_(ymmärtävästi)_. + +Sitä minäkin arvelin. _(Ovessa)_ Tuolla emäntä sentään jo tuleekin. +_(Menee.)_ + +JAAKO + +_(nousee, hieroo käsiään hyvillään)_. + +No, pian tästä sitte valmista tehdään! + +MAILIISA + +_(sisään, maireasti)_. + +Kas vaan!... Jaako! + +JAAKO. + +Hyvää päivää! + +MAILIISA. + +Päivää päivää! _(Kättelevät.)_ + +JAAKO. + +Terveiset Hallasta! + +MAILIISA. + +Kiitokset vaan! Terve tulemaan taloon! -- Yksinkö sinä tulit? + +JAAKO. + +Yksinpä vaan! -- Oli tässä muutakin asiaa pitäjään ... ja kuinka sattui, +pisti päähäni ajatus, että sopiihan sitä samalla poiketa +Sillankorvaankin sukuloimaan... + +MAILIISA. + +No, olipa hyvä, että edes matkalla sattui sellainen päähänpisto... +Muuten et olisi muistanutkaan... + +JAAKO. + +Enköhän sentään? + +MAILIISA. + +Kukapa tietää... _(Siirtää keinutuolia.)_ Istuhan nyt tuohon +kiikkumaankin! -- Parhaaseen aikaan sinä muuten osuitkin! Sillä ellen +olisi sattunut huomaamaan orittasi tallin luona, olisin lähtenyt +rajaniitylle asti ... ja ehkä et olisi malttanutkaan odottaa siksi +kunnes olisin palannut ... vai kuinka? Koska oli tämä tulokin niin nukan +päällä ollut... + +JAAKO. + +Eihän sitä heti takaisin pyörähdetä, vaikka joku mutka tielle sattuukin! +Nolo mies niin vähästä säikähtyy. + +* MAILIISA. + +Vai et ole sinä niitä miehiä? No, etpä juuri siltä näytäkään! Et +ainakaan nykyään enää. + +* JAAKO. + +Näytinkö ennen sitte?... niinhän sinä tarkoitit? + +* MAILIISA. + +Kaikkihan sitä potevat penikkatautia aikansa. -- Ja suoraan sanoen: +sinuakin se vaivasi vielä joku vuosi sitten... Mutta nyt on toisin... + +* JAAKO + +_(itsetietoisesti)_. + +Se kai johtuu siitä, että nyt on oma jalka pöydän alla... Eikä olisi +niin kovin ihmeellistä, vaikka siitä jotain päältäkin päin näkyisi... + +MAILIISA. + +Niinkö...? No, miltä isäntänä olo muuten tuntuu? + +JAAKO. + +Sellaista puolinaistahan ... ja puutteellista se tietysti näin +yksinäisenä on. + +MAILIISA. + +Vai puolinaista ... ja puutteellista...? Eikä kuulu auttajaa? Vai eikö +ole käyty kuulemassakaan...? + +JAAKO. + +Ei vielä toistaiseksi!... Täytyi oikein kesken kiireitä kevättöitä +lähteä kuulemaan, että olisi edes joku tae vastaisen varalle... + +MAILIISA. + +Kukapa sen sittenkään niin varmaan tietää taata? + +JAAKO. + +Eiköhän sentään joku mahtaisi tietää?... joku sellainen kuin sinä, +Mailiisa. + +* MAILIISA. + +Minäkö...? Pitäisikö minun tuntea ja tietää kaikki sinun talosi puutteet +ja vajavaisuudet? + +* JAAKO. + +Etköhän sinä sentään?... jos tarkemmin ajattelisit. + +MAILIISA. + +Ei sovi huomata raiskaa toisen silmässä!... Pitää vaan nähdä malka +omassaan. + +JAAKO + +_(pitkään)_. + +Vai niin!... Kiusaako sinunkin taloasi sitte joku puute?... + +MAILIISA. + +Ehkä!... Ei kuitenkaan sama!... mutta ehkä vastakkainen... + +JAAKO. + +No, silloinhan ne kaksi täydentävät toisensa!... sillä kahdesta +vastakkaisesta puolikkaastahan tulee kokonainen ... eikö totta? + +MAILIISA. + +Niinpä niin!... mutta ainoastaan yksi!... ja kummanko taloon? + +JAAKO. + +Minun talooni tietysti! + +MAILIISA. + +Sinunko taloosi...? Entä kuinka käy minun taloni silloin? + +JAAKO. + +Ei siitä suremista!... Onhan Sillankorvalla vastainen auttajansa ja +ottajansa. + +MAILIISA + +_(puoliksi tosissaan)_. + +Sillankorvallako ottajansa...? E-ei! Minä olen Sillankorvan emäntä!... +eikä Sillankorvaa näistä käsistä hellitetä niin kauan kuin minä elän... +Sillä mikä tänne kerran on juurtunut, sitä ei täältä enää irroiteta ja +siirretä vieraaseen. + +JAAKO. + +Voisihan kerran koettaa ... ehkä hyvinkin luontuisi?... Verevä, tuore +puu lykkää kyllä uusia vesoja uudessa, hyvässä maaperässä... Niin uskon +minä. + +MAILIISA + +_(nauraa)_. + +Vai uusia vesoja...! sen se voi tehdä vanhassa, tutussa +maaperässäkin!... _(Verkkaan, tarkoittavasti)_ Kunpa vaan sitä uudesti +muokataan ja höystetään ... _(Iloisesti)_ niin versoo ja rehevöittyy puu +entistä ehompana omalla tutulla, kotoisella turpeellaan... _(Kreeta +sisään, lastuja esiliinassa.)_ Siitä olen minä varmasti vakuutettu! -- +_(Kääntyy Kreetan puoleen.)_ Kreeta! keittäkää nyt uutta kahvia!... ja +hyvää. + +KREETA. + +Kyllä minä keitän!... ja oikein kuumaa sittenkin! Kävin jo lastujakin +hakemassa. -- _(Mailiisalle salavihkaa)_ No nyt tuli se odotettu! + +JAAKO + +_(ajatuksiinsa vaipuneena)_. + +Hän ei siis tule jättämään Sillankorvaa... + +MAILIISA. + +Minäkin tässä hyörin ja pauhaan ... en huomaa edes vierasta sisään +kutsua. -- No, Jaako! mitä sinä siinä istut niin syvämietteisen +näköisenä? + +JAAKO. + +Muuten minä vaan... + +MAILIISA. + +Käyhän toki tuonne salin puoleen istumaan! -- On tässä vieraskin pidetty +aivan kuivin suin. _(Jaako menee oikealle, Mailiisa seuraa.)_ + +* KREETA. + +Kylläpä näytti emäntä olevan mielissään. _(Palaa askareihinsa.)_ + +* MAILIISA + +_(takaisin, sitoen esiliinansa nauhoja, säteillen sisäistä riemua)_. + +Pistän sentään puhtaan esiliinan. Ei tuollaisessa likaisessa kehtaa +vieraitten nähtävillä olla. + +* KREETA. + +Ei tuollaisen vieraan silmä jouda sellaisia tarkastelemaan, kun kerran +parempaakin on katsottavana... + +* MAILIISA + +_(nauraa)_. + +Vai parempaa... -- Ei mutta!... Olisiko sentään tarvinnut vielä pukukin +muuttaa?... tämä kun on jo hiukan kulunutkin. Kreeta, katsokaa nyt +oikein tarkkaan! miltä tämä näyttää?... Olisiko sittenkin ollut +muutettava? + +* KREETA + +_(tarkastelee)_. + +Ei minun silmäni ainakaan siinä vikaa löydä ... antakaa, kun hiukan +pudistelen! _(Pudistaa.)_ Olettepa te, emäntä, yht'äkkiä tullut kovin +araksi puvustanne! ** No, pitäisi sen nyt kelvata!... Jokohan nyt +viedään meidänkin emäntä kodonkatsojaisille ... vai mitä tämä kaikki +mahtaa tietää? ** + +** MAILIISA. + +Vai kodonkatsojaisille!... niitä tässä nyt vielä tarvitaan!... Tunnen +kai minä Hallan entisestäänkin!... Ja siksi toiseksi ... onhan tämä +Sillankorva tässä valmiina, ett'ei muuta kuin ... isäntä taloon vaan! + +** KREETA. + +Arvelin vaan ... että vanhan tavan mukaan... No, sitte kai lähdetäänkin +heti suoraa päätä pappilaan, niin ehditään vielä helluntaiksi +kuuluttaakin... Ja helluntaipyhinä sitä sitte Sillankorvassakin +tanssitaan kuuliaisia! + +** MAILIISA + +_(nauraen)_. + +Mitä vielä!... kun ei ole vielä kihlojakaan annettu, ei saatu! + +* KREETA. + +** Kaikkea minäkin hupakoin! Onhan asia päivän selvä ** ... Tänään sitä +lähdetään kaupunkiin kihlojen ostoon! Ei suinkaan Hallankaan nuori +isäntä turhan takia olisi kevättöiltään kyläilemään joutanut! + +* MAILIISA. + +Kaikkea te kuvittelettekin, Kreeta! Ei saa nuolasta ennen kuin tipahtaa! +-- Tänne minä taas jäin suustani kiinni ja annan vieraan odottaa. Vien +tuosta ensin lasin viiniä suun avaukseksi. Toimittakaa te, Kreeta, sillä +aikaa kahvi valmiiksi! _(Menee.)_ + +KREETA. + +Jumalan kiitos! Nyt tämä elämä taas alkaa luistaa... Koittaa tästä +Johannallekin vielä valoisemmat päivät... + +JOHANNA + +_(pistää päänsä ovesta, kuiskaten)_. + +Kreeta, Kreeta hoi!... Joko ne menivät?... Uskallanko tulla? + +KREETA. + +Tuolla ovat salin puolella. Tule vaan! Ei pelkoa, että ne hetkeen aikaan +tänne ennättävät. + +JOHANNA + +_(sisään, mustassa silkkipuvussa, pidätetyllä riemulla)_. + +Kreeta!... Katsokaa tänne vähän tarkemmin! Kreeta. + +KREETA + +_(lyö käsiään yhteen)_. + +Siunaa ja varjele!... mitä sinä Johanna nyt!... ihanko sinun heti täytyi +ottaa tuo puku yllesi? + +JOHANNA. + +Tiedättekö, Kreeta!... Kun otin tämän puvun alas naulasta, en voinut +olla koettamatta sitä ylleni ... ja kun se kerran oli ylläni ... niin en +voinut olla näyttämättä sitä teille. Tässä nyt olen... + +KREETA. + +Siunatkoon sinua, Johanna!... Ihanhan sinä olet täysi-ihminen! + +JOHANNA. + +Niinhän pitäisikin! -- Oikeinko tämä sopii minulle?... mitä, Kreeta? + +KREETA. + +No niin se istuu kuin valettu... Kelpaisit vaikka morsiameksi. + +JOHANNA + +_(riemuiten)_. + +Niinkö!... sepä vasta olisi hauskaa!... ja silloin saisin tanssia...! + +* KREETA + +_(varoittavasti)_. + +Johanna!... Niinkö maailmallisia asioita sinä vaan ajattelet?... Sinun +pitäisi muistaa, että valmistat itseäsi par'aikaa ensimäiselle Herran +ehtoollisellesi. + +_(Jaako tulee tupaan, mutta pysähtyykin ovelle.)_ + +* JOHANNA. + +Siinä nyt näette itsekin!... Olen liian vanha sellaiseen. Paremmin minä +sopisin morsiameksi kuin käymään rippikoulua. + +* KREETA. + +Voi, voi sinua Johanna, kuinka jumalattomia sinä puhelet! Sinun pitäisi +toki ajatella... + +* JOHANNA + +Älkää nyt taas toruko, Kreeta!... muuten pilaatte kaiken iloni. En voi +sille mitään, että minusta tuntuu niin hauskalta tulla suureksi!... ja +nyt juuri ... tuntuu niin oudolta ja ihmeelliseltä... Tämä puku sen +varmaan tekee... Tunnen niin kuin olisin kasvanut ja muuttunut aivan +toiseksi ihmiseksi... Entinen Johanna tuntuu kuin joltakin +pikku-sisarelta, jota säälivästi hymähtäen katselee... Onpa sentään +ihmeellistä olla aika-ihminen!... eikö olekin, Kreeta? + +* KREETA. + +Kaikkeen sitä tottuu... Ja mihin tottuu, sitä ei enää sen tarkemmin +ajattele, eikä huomaa. + +JOHANNA + +_(itseensä syventyneenä, kulkee edestakaisin)_. + +Miten somasti nuo helmat kahisevat... Katsokaa Kreeta!... näin vaan!... +näin!... Ja sitte minä kumarran syvään ... näin... + +KREETA + +_(lähenee, innoissaan)_. + +Sepä vasta somaa! + +JOHANNA + +_(niiaa syvään)_. + +Näin ne kahahtavat lattiaan ... katsokaa! + +KREETA. + +Voi herran terttu sinua, Johanna!... Miten sievältä ja kultaselta sinä +näytät ... saisi nyt joku muukin olla näkemässä! + +JOHANNA + +_(lapsellisen iloisesti)_. + +Olenko minä sievä?... Sepä vasta hauskaa onkin! + +KREETA. + +Kierräpä nyt ympäri vielä, että saan sinua oikein katsella!... noin ... +ja noin!... _(Johanna kääntelee, huomaa Jaakon, kirkaisee ja juoksee +Kreetan taakse piiloon.)_ Siunatkoon! Mikä nyt on hätänä? _(Huomaa +Jaakon.)_ Pelästyi tuo Johanna teitä, isäntä... Hän on niin arka ... ei +ole tottunut outoihin. + +JAAKO + +_(lähenee)_. + +Olenko minä sitte niin peloittava? + +KREETA + +_(työntää Johannaa)_. + +Mene nyt tervehtimään!... äläkä siinä ujostele. + +JAAKO + +_(ojentaa kätensä)_. + +Hyvää päivää, Johanna! + +JOHANNA + +_(sopertaen)_. + +Hyvää päivää... + +JAAKO. + +En olisi tuntenutkaan sinua siitä kuin viimeksi näin... En olisi voinut +aavistaa... + +KREETA. + +Eikö olekin Johanna kasvanut ja tullut suureksi?... melkeinpä +täysi-ihmiseksi. + +JAAKO + +_(katsellen Johannaa, verkkaan)_. + +Kyllä on Johanna muuttunut... + +KREETA + +_(innoissaan)_. + +Niin, eikö olekin...? Eikä ihme, kun kynttelistä jo on +yhdeksännellätoista! On jo aikakin! -- _(Johannalle.)_ Mitä sinä siinä +arkailet, tyttö?... Pitäisi sinun jo tuossa ijässä osata... + +JAAKO + +_(välittäen)_. + +Älkää nyt, Kreeta! -- _(Johannalle)_ Johanna... Muistatko lapsena +Hallassa käydessäsi vielä sellaisen ilkivaltaisen pojanloikareen, joka +teitä pikkutyttöjä aina kiusoitteli ja peloitteli?... + +JOHANNA + +_(katsahtaa Jaakoon, hymyilee)_. + +Muistan... + +JAAKO. + +Ja te juoksitte kirkuen pakoon... Muistatko? + +JOHANNA. + +Muistan ... muistan hyvinkin! + +JAAKO. + +Sinä et enää moneen vuoteen olekaan käynyt Hallassa... Mutta nyt sinun +pitää tulla ... ja pian sittenkin. Tuletko, Johanna? + +JOHANNA + +_(ujona)_. + +Ky- - - kyllä... + +JAAKO. + +Minä odotan sinua... Muista se! Etkä sinä enää saa karttaa minua... + +KREETA. + +Nähkää, isäntä! Sellainen hän on aina ollut, tuo Johanna!... ei ihmisten +näkyville ole uskaltanut tulla. + +JAAKO. + +Mutta nyt sinä et enää tästä lähin vältä minua...? Lupaa se, Johanna! + +JOHANNA. + +Minä lupaan... + +JAAKO + +_(ojentaa kätensä)_. + +Kättä päälle! _(Johanna antaa arkaillen omansa.)_ Minä luotan +lupaukseesi... Johanna! + +KREETA. + +Kyllä Johanna vielä teihin omastuu, isäntä!... Täytyy vain osata oikein +menetellä hänen kanssaan ... niin kuin nyt näette. + +MAILIISA + +_(sisään, tyhjiä kuppeja tarjottimella)_. + +No, minnekä koko vieras hävisi? + +JAAKO + +_(menee lieden ääreen)_. + +Tapasin tuossa Johannan ... ja jäin tervehtimään. -- Kun ei ota tuo +piippukaan syttyäkseen! _(Sytyttelee piippuaan.)_ + +MAILIISA + +_(huomaten Johannan)_. + +Mitä peliä tämä on...! Ketä varten sinäkin olet itsesi noin +hankkinut?... ja keskellä arkipäivää! + +JOHANNA + +_(on vetäytynyt syrjään, säikähtyneenä)_. + +Minä vain koetin... Kreeta sanoi... + +MAILIISA. + +Sinä koetit, Kreeta sanoi!... On se vanhapiika taas höykähtänyt! -- +_(Kreetalle)_ Pyyhkikää edes nuo kupitkin tuosta! + +KREETA + +_(alkaa pyyhkiä kuppeja)_. + +Äskenhän te, emäntä, juuri itse lupasitte Johannalle tuon silkkipuvun... +En suinkaan minä muuten... + +MAILIISA. + +No, entä sitte, vaikka lupasinkin? Oliko sillä nyt niin tulinen kiire, +ettei myöhemminkin vielä olisi ennättänyt! -- _(Selittää kahvia.)_ Onko +tuo kahvikaan edes hyvää? + +KREETA. + +Kyllä minä kahvin takaan ... pitäisi sen kelvata. + +MAILIISA + +_(Jaakolle)_. + +Lähde sinä, Jaako, vaan tuonne salin puolelle... Tuon tästä heti kahvit. + +JAAKO + +_(on syrjästä katsellut, lähenee Johannaa)_. + +Etkö sinäkin, Johanna, tule sinne juttuamaan? + +MAILIISA. + +Mitä vielä! + +JAAKO. + +Saisihan Johannakin olla mukana... _(Johannalle)_ Etkö tule, Johanna?... +kun minä oikein pyydän. + +JOHANNA + +_(arasti, vilkaisten äitiinsä)_. + +E-en minä ... en nyt... + +MAILIISA. + +Pyytämistä tuo nyt vielä kannattaa! Mitä hänestä ... saman tekevää, onko +siellä tai täällä... Ei häneltä kuitenkaan saa sanaa suusta. -- _(Kaataa +kahvia.)_ Mene sinä vaan! Jo minä kaadan kahvit. + +JAAKO + +_(viivytellen)_. + +Etkö sinä Johanna sentään tule? + +JOHANNA + +_(vetäytyy arasti syrjään)_. + +En minä... + +MAILIISA + +_(Jaakolle)_. + +Anna hänen olla!... Ei maksa vaivaa! -- _(Johannalle)_ No, oletko nyt +saanut itseäsi tarpeeksi näytellyksi?... Laita siitä toinen puku +päällesi ja heti paikalla! -- _(Jaakolle)_ Vien tässä kahvit... No, +tuletko Jaako ... vai etkö? _(Menee.)_ + +JAAKO + +_(seuraa)_. + +Saahan sitä tulla... _(Katsahtaa Johannaan, menee oikealle.)_ + +JOHANNA. + +Miksi pitää kaiken ilon aina päättyä näin?... Ja että vieraankin piti +tämä nähdä ja kuulla! Olin niin iloinen äsken ... nyt on kaikki ohi... +Että emännän taas pitikin turmella kaikki... _(Vaipuu itkien penkille.)_ + +KREETA + +_(lohdutellen)_. + +Älähän nyt, Johanna!... mitä sinä turhia itket? Eihän emäntä sillä sen +pahempaa tarkoittanut. Älähän nyt, Johanna!... rypistät pukusikin. + +JOHANNA + +_(kiihtyneenä, pyyhkii silmänsä, nousee)_. + +Minä en anna enää kauemmin jatkua tällä tavalla, minä en salli, että +minua yhä vaan kohdellaan kuin järjetöntä lasta!... Saavat jo minun +puolestani olla lapsenkengät loppuun kulutetut. + +KREETA. + +No, pian sinä jo siitä pääset!... Odotahan nyt, kun ensin olet päässyt +edeskin ... ja pian tuosta emäntäkin menee uusiin naimisiin... Kyllä +sinun vuorosi sitte tulee! + +JOHANNA + +_(kärsimättömästi)_. + +En jaksa enää odottaa!... Kunpa tuo juhannus jo olisi pian!... nyt +heti!... tänään jo! + +KREETA. + +Oletpa sinä malttamaton!... * Vai tänään? -- Tuo pukuko sinut noin saa +pyörälle päästäsi?... Mene nyt heti muuttamaan, ennen kuin emäntä palaa. * + +* JOHANNA + +_(ajatuksissaan)_. + +Tänään on kaikki niin ihmeellistä ... tämä puku ... minä itse ... hän +tuolla ... kaikki! -- Kreeta! mahdoinko minä äsken näyttää kovin +tuhmalta?... mutta minun oli mahdotonta ensimältä keksiä mitään +järjellistä vastausta... Olin kuin huumaantunut ... päässäni suhisi ... +poskiani poltti ... oli vähällä, etten lattiaan vaipunut. + +KREETA. + +No, mitä sanot nyt?... eikö olekin mukava mies, tuo isäntä? + +JOHANNA. + +Niin ... ajatelkaa, Kreeta!... Hän puheli minulle täydellä vakavuudella +kuin aikuiselle ainakin... * Ja hän tarkoitti myös, mitä sanoi... Tunsin +sen. Ajatelkaa!... Hän oli ensimäinen ihminen, joka on antanut +minullekin jotain arvoa!... Minulle?... Miten kummallista!... eikö +olekin? -- Mahdan minä jo sentään näyttää oudosta aivan +täys-ihmiseltä?... Kreeta! * + +KREETA. + +No!... Huomaatko nyt itsekin jo?... Kuka käski sinun aina pelätä +ihmisiä!... niinkuin nyt viimeksi isäntääkin juuri. + +JOHANNA + +_(innoissaan)_. + +Ja nyt en ymmärrä pelätä häntä enää ollenkaan! Ajatelkaa, Kreeta, hän +kutsui minua Hallaan!... Hän lupasi odottaa minua... + +KREETA. + +Kyllä sinun nyt kelpaa, Johanna!... Hänestä kun tulee isäntä taloon, +niin saat, mitä iki maailmassa vaan tahdot... Hän ei sinulta tule +kieltämään mitään ... sen minä takaan! Saat olla iloinen, että näin +sattui! _(Palaa askareihinsa.)_ + +JOHANNA + +_(säteillen onnea)_. + +Niin minä olenkin! -- Ja Kreeta!... minun täytyi luvata hänelle, etten +enää karta häntä!... ja antaa oikein kättä päälle... + +* KREETA. + +Älä nyt enää joutavia jaarittele!... mene nyt jo vaihtamaan pukua! + +* JOHANNA + +_(ajatuksissaan, puoliksi kuiskaten)_. + +Ja hän likisti kättäni ... niin lujasti ... ja katsoi minua niin pitkään +... ja oudosti ... että oikein vavahdin... + +* KREETA. + +Lähde nyt jo siitä! -- _(Johanna seisoo ajatuksissaan.)_ Johanna!... +kuuletko?... + +* JOHANNA + +_(säpsähtää)_. + +Kyllä ... heti... + +KREETA. + +* Niinhän sinä seisot kuin näkisit näkyjä keskellä selvää päivää *. -- +Joudu nyt vilppaasti!... Emäntä voi tulla minä hetkenä hyvänsä ... ja +silloin saat uuden läksytyksen. + +JOHANNA. + +Johan sen sain ... juuri nyt!... teiltä, Kreeta! -- Ja nyt me menemme +... minä ja pukuni! _(Niiaa syvään Kreetalle.)_ Hyvästi!... näkemiin +juhannukseen! _(Menee.)_ + +KREETA. + +Voi, voi tuota tyttöä! + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +_Aurinkoinen kesäpäivä juhannuksena. Avara maalaissali: @takaseinällä@ +kaksi ikkunaa, joiden välissä peili ja laskupöytä, tuoleja molemmin +puolin, kulmissa pienet ympyriäiset pöydät; @vasemmalla@ kaksi ovea, +taaempi salin porstuaan, edempi tupakamariin, niiden välissä iso muuri +suurine uuninpelleineen, edempänä pienempi pöytä oven pielessä, tuoli +kummallakin sivulla; @oikealla@ kaksi ovea salin peräkamareihin, niiden +välissä pitkä puusohva, tuoli kummallakin sivulla, edessä pöytä ja +lattiaryijy, peili seinällä sohvan yläpuolella; @keskellä@ salia +vierekkäin kaksi keinutuolia ryijymattoineen. Kalusto kellahtava; laesta +riippuu kynttiläkruunu; lattialla suuriraitaiset karvamatot. Pitkin +uunin reunaa katajanoksia, edessä hiekalla täytetty sylkylaatikko. -- +Näyttämö tyhjä._ + +* JOHANNA + +_(ääni vasemmalta)_. + +Tulkaa nyt vaan, Kreeta!... tulkaa! _(Sisään, vetäen Kreetaa mukanaan.)_ + +* KREETA + +_(vastustellen)_. + +Päästä irti, tyttö! + +JOHANNA. + +Nyt ei auta vastaan haraaminen ... ei ollenkaan! Tulkaa nyt vaan! + +KREETA. + +Älähän nyt, Johanna! + +JOHANNA. + +Minä en laske teitä, e-en!... Teidän täytyy... _(Vetää Kreetan etualalle +ja painaa keinutuoliin istumaan.)_ Ja tuohon te istutte!... Kas noin. + +KREETA + +_(arastellen)_. + +Mitenkä minä sentään... _(Yrittää nousta.)_ Ajattele, jos nyt emäntä +sattuisi tulemaan... + +JOHANNA + +_(painaa hänet takaisin)_. + +Te istutte!... sanon minä. -- Tänään me emme pelkää emäntiä, emmekä +liioin muitakaan... Tänään me emme tyydykään tuvan nurkassa +kyyköttämään... Sillä tämä päivä ei olekaan mikään tavallinen +juhlapäivä. + +KREETA. + +Mitä sinä nyt... Johanna? + +JOHANNA + +_(jatkaa)_. + +Sillä tänään olen minä vihdoinkin julkisesti ja lopullisesti otettu +aika-ihmisten kirjoihin... Täytyyhän nyt kaiken muuttua! + +KREETA. + +Älä sinä ylöttömiä kuvittele! + +JOHANNA. + +Pidän vaan kiinni oikeuksistani!... Tahdon olla ja elää mukana, minä +kuten muutkin. Ja jo tänään minä alotan ... siirryn tuonne peräkamariin. +Sen minä teen. + +KREETA. + +Siunatkoon sinua, Johanna!... Kaikkea sinulle pistääkin päähän! + +JOHANNA. + +No, en suinkaan minä koko ikääni teidänkään kanssanne tuolla tuvassa +nuku!... On se lapsellista järkeä! -- Kaikilla muillakin talontyttärillä +on oma kamarinsa salin perällä ... miksi ei sitte minulla? + +* KREETA. + +Mutta mitä sanoo emäntä?... Oletko sitä ajatellut?... Emäntä ei tule +sallimaan mitään muutoksia. + +* JOHANNA. + +Emäntä ja emäntä!... Aina vaan pitäisi tehdä niinkuin hän määrää... +Mutta minäpä en aiokaan enää alistua siihen, minä! On minulla jo siksi +paljon ikää ja järkeä, että osaan minä itsekin pitää huolta itsestäni. + +** KREETA. + +Älähän nyt taas hätäile, Johanna!... ehdithän sinä vielä... Odota vielä +jonkun aikaa... + +JOHANNA. + +No, sitte minä myös saan koko ikäni odottaa! -- Luuletteko te, että +tästä muuten mitään lähtee, ellei itse eteensä katso. Tuolla saan minä +kauniisti istua kädet ristissä tuvan nurkassa ... saan kuin saankin. + +** KREETA. + +Mutta kun emäntä ei tule suostumaan, ... niin minkä sinä sitte voit? +Pahoitat vaan mielesi turhan takia. + +** JOHANNA. + +Minä en kysykään lupaa!... Teen vaan kuin teen, hän saa tyytyä siihen... +Sanokoon sitte, mitä sanoo. Ja kun kerran kuitenkin on alotettava, niin +alan jo tänään ... ei se asia viivyttelemisistä viisastu! + +KREETA. + +Kuule nyt, Johanna!... Minä varoitan sinua, älä sinä ärsytä emäntää!... +Hän ei siedä vastustusta. -- Jätä sinä nuo tuollaiset hankkeet siksi +kunnes emäntä on ehtinyt naimisiin. Sitte saat mielin määrin tehdä niin +kuin ikinä tahdot, en minä ainakaan sinua silloin kiellä. + +JOHANNA. + +Pyh!... Ja te luulette, että noista »naimisista» todella tulee jotakin +valmista? Sitä minä en ainakaan usko. + +KREETA. + +Mikä siinä sitte olisi esteenä?... Ei kai Hallan isäntä sitä kauppaa nyt +enää lahota?... Eikö vaan tulle tänäänkin taas tänne? + +JOHANNA + +_(jännittyneenä)_. + +Luuletteko niin? + +KREETA. + +Tulee kuin tuleekin taas tänään ... tuolla kirkollakin äsken näin +isännän puheissa meidän emännän kanssa... Muhkea pari kerrankin!... Eikö +vaan olekin? -- Niin kääntyivät ihmiset kirkollakin katsomaan ... * +huomasitko sinäkin, Johanna? -- _(Johanna hypistelee hermostuneesti +kaulaketjujaan.)_ No, mitä sinä siinä mykkänä seisot kuin puukuva? + +* JOHANNA + +_(yksikantaan, liikahtamatta)_. + +Kuuntelen vaan... + +* KREETA + +_(säikähtyen)_. + +Kuuntelet?... _(Kiiruhtaa ikkunaan.)_ Joko ne nyt tulevat? _(Avaa +ikkunan.)_ Ja minä kun en tähtää mitään, vaikka kuinka korviani +heristän... Mahdoit sinä sentään erehtyä?... aivan varmaan erehdyit. -- +Tuossa syreenitkin ikkunan alla lemahtavat... Mikä ihana Jumalan päivä +tänään!... On kuin koko luomakunta yhtyisi hartaaseen rukoukseen ja +ylistäisi Luojansa kiitosta. -- ** _(Sulkee ikkunan, palaa etualalle.)_ +Oli niin juhlallista kirkossakin ... ja rovasti puhui niin kauniisti +rippilapsille: »Muista Herraa sinun nuoruudessasi...» _(Pyyhkii +silmiään.)_ Ja minä ajattelin sinua, Johanna... Muistin miten olen sinua +katsonut pienestä pitäen, kantanut sylissäni, leikkinyt kanssasi... Voi, +voi niitäkin aikoja!... Ja että sinäkin nyt olet täysi-ihminen, +Johanna!... _(Huokaa.)_ niin ne vuodet vierivät!... Nyt on sinullekin +tämä elämä alkanut! _(Johanna purskahtaa itkuun.)_ Lapsikulta!... mikä +sinun on?... Sanohan toki!... Johanna? ** + +** JOHANNA. + +Minun on niin vaikeata olla ... niin vaikeata... Olen niin yksin... Ei +kukaan välitä minusta ... ei kukaan... + +** KREETA + +_(lohdutellen)_. + +Mitä sinä turhia itket, Johanna?... enkö minäkin sinusta välitä? +Johanna, lapseni!... älähän nyt!... Välitänhän minä ... niinhän sinä +olet kuin oma lapseni. + +** JOHANNA. + +Niin te, Kreeta ... mutta te olettekin ainoa. + +** KREETA. + +Voi sinua!... Välittäähän Tapanikin ... ja kyllä emäntäkin välittää +omalla tavallaan. + +** JOHANNA. + +Ei välitä ... eikä ole koskaan välittänyt! Olin hänelle kiusaksi, kun +olin pieni... Nyt olen taas tiellä tultuani suureksi. Se tuntuu +katkeralta! + +** KREETA + +_(innokkaasti)_. + +Mitä sinä sellaisia puhelet!... Saithan juuri vanhan emäntä-vainaan +kultakäädyt ja sormuksen sait ... että eikö vaan emäntäkin välitä? + +** JOHANNA. + +Antoihan emäntä ... kun tapa niin vaatii... + +** KREETA. + +Sinun parastasi emäntä aina tarkoittaa, vaikk'et sinä sitä ymmärrä... +Olet siksi vielä liian nuori ja kokematon. -- Muuten ... on sinullakin +omat oikkusi. Aina sinä vastustat emäntää. Olisit nytkin saanut ajaa +yhdessä emännän kanssa kirkolle tänään... Onko tuokin nyt soveliasta, +että sinä yhä vielä kuljet yhdessä tällaisten vanhain kanssa kuin minä +ja Tapani?... Saisit jo viimeinkin tottua siihen, ettet enää ole mikään +lapsi. + +** JOHANNA. + +Sitähän samaa minä tässä olen koettanut teille selvitellä... Mutta siitä +te, Kreeta, ette ole ollut tietävinänne. + +KREETA. + +** Älä siinä viisastele! ** -- Mutta ihme ja kumma, ettei emäntää jo +kuulu kotiin... _(Tähystelee ikkunassa.)_ On varmaan pistäytynyt +kirkkokahville jonnekin. * -- Se minua vaan ihmetyttää, ettei aiemmin +ole pistetty kuulutuksiin -- nyt juhannukseksi jo viimeistäänkin -- ei +ole kihloja käyty ostamassa, eikä muutakaan... Mitä siinä nyt enää +pitkittämistä? Talo kummallakin valmiina odottamassa ... ja ikäihmisiä +molemmat. + +JOHANNA + +_(tiukasti)_. + +Ei Jaako vielä mikään vanha ole. + +KREETA. + +Emäntää minä tarkoitinkin... Mutta saadaanpa nähdä, kumpi talo tästä +kylmille jätetään..? Sillä ei suinkaan meidän emäntä Sillankorvasta +luovu!.. _(Kolinaa ulkoa)_ Herra jesta!... nyt ne tulevat! _(Kiiruhtaa +ikkunaan.)_ + +* JOHANNA + +_(juoksee katsomaan, jännittyneenä)_. + +Tuleeko hän?... + +* KREETA + +_(ikkunassa)_. + +Siunaa ja varjele! Se se vasta on ajoa!... Täyttä kyytiä tallin oven +eteen ja hevonen aivan yltänään vaahdossa... Yksinkö emäntä tulikin?... +Vaan eipä!... _(Kolinaa)_ Siinä Hallan nuori isäntä jälessä. + +JOHANNA + +_(tarttuen Kreetaa käsivarteen)_. + +Kreeta!... hän tuli sittenkin! + +KREETA. + +* Ja hevonen likomärkänä!... Kunpa ei vaan olisi kilpaa ajettu?... +Pahalta näyttää. * -- Tule nyt Johanna nopeasti ennen kuin ehtivät +sisään!... Ettei vaan olisi kahvikin jäähtynyt! + +JOHANNA + +_(päättävästi)_. + +Minä jään tänne. + +KREETA. + +Mitä tekoa sinulla täällä?... Et ole muuta kuin haitaksi vaan! +_(Hätäillen)_ Jo tulevat!... Älä siinä enää viivyttele! _(Ääniä ulkoa)_ +Täytyy mennä, että edes kirkkokahvit saavat. _(Menee.)_ + +* JOHANNA + +_(kuuntelee jännittyneenä)_. + +Nyt tulevat!... Minua niin peloittaa... _(Juoksee oikealle kamarin +ovelle.)_ Ei!... minähän lupasin hänelle ... parempi sentään odottaa +täällä salin puolella... En rohkenisi sitte enää tulla sisään _(Asettuu +muurin varjoon.)_ Kuinka sydämeni lyö ... minua niin peloittaa... +_(Äkkiä päättävästi.)_ Mutta nyt minun on alettava! nyt tai ei koskaan. + +MAILIISA + +_(silkkipuvussa, suuri silkkihuivi hartioilla, pienempi päässä; +sormuksia molemmissa käsissä, rannerengas ja riippuvat korvarenkaat, +suuri kultainen rintasolki, paksut pitkät kultakäädyt kolmeen kertaan +kaulan ympäri sekä ohuemmat pitkät kultaiset kellonperät. Ääni +porstuasta, sitte sisään Jaakon kanssa)_. + +Sen minä jo edeltä arvasin, ettei sinun oriisi meidän Punille vertoja +vedä. Jälelle jäi kuin jäikin! + +JAAKO. + +Kylläpä sinä hevosen kulkemaan saat. + +MAILIISA + +_(pysyttelee taustalla, ei huomaa Johannaa, riisuu huivejaan)_. + +Kyllä hevonen aina tuntee, kuka ohjaksissa istuu... + +JAAKO + +_(hajamielisesti)_. + +Niin, siinä sitä miestä kysytään. + +MAILIISA + +_(nauraen)_. + +Eipä taida aina mies riittääkään, ... koska akkaväki voiton vie. + +JAAKO. + +Ei, jumaliste, mies saa laskea ohjaksia käsistään!... Hukka hänet +silloin perii. + +MAILIISA. + +Se perii, joka voittaa. -- Kyllä tuollainen ajo sentään tekee hyvää! -- +_(Jaakolle.)_ Sainpa vaan sinut tulemaan mukana tänne ... sain kuin +sainkin!... vaikka niin yritit vastaan pistää. + +JAAKO + +_(on huomannut Johannan)_. + +Ei olisi tänään oikein sopinut... + +MAILIISA. + +Ei asia nyt enää kaunistelemisista parane!... Ei maksa vaivaa +koettaakaan. -- Istu nyt tuonne keinumaan, menen katsomaan jotain suun +avaukseksi. _(Menee.)_ + +JAAKO + +_(lähenee Johannaa, ojentaa kätensä)_. + +Johanna!... hyvää päivää. + +JOHANNA + +_(arasti)_. + +Hyvää päivää... + +JAAKO. + +En saanut sinulle edes hyvää päivää sanotuksi kirkolla... Näin sinut +kyllä vilaukselta, mutta sitte katositkin ihmisvilinään. Jäin sinua +odottamaan ... arvelin, että olisit tullut äitisi kanssa yhdessä. + +JOHANNA + +_(hymyilee ujosti)_. + +Minä tulinkin Kreetan ja Tapanin kanssa. + +JAAKO. + +Niin äitisikin sitte minulle kertoi, kun ihmettelin, ettei sinua +kuulunut. + +JOHANNA. + +Minä käynkin aina kirkossa heidän kanssaan. + +JAAKO + +_(hymyillen)_. + +He taitavatkin käydä siellä useammin? + +JOHANNA + +_(hymyilee)_. + +Niinpä käyvät. + +JAAKO + +_(keventyneenä)_. + +Sitä minäkin arvelin! -- Kuule Johanna, ethän ole suuttunut minulle +siitä, että tulin tänään tänne? + +JOHANNA. + +En ... kuinka minä siitä...? + +JAAKO. + +En olisi tahtonut tulla tänään tänne... En olisi tahtonut häiritä sinua +millään... Sinun mielesi kun tänään on kääntynyt niin kokonaan toisiin +asioihin. -- Olin toivonut tapaavani sinut kirkolla ... ja sitte kun en +tavannutkaan ja kun äitisikin vaatimalla vaati minua tulemaan tänne ... +niin lähdin sentään... Tahdoin taas nähdä sinut ... tahdoin puhua +kanssasi... + +MAILIISA + +_(ääni vasemmalta)_. + +Tehkää vaan! -- Saa ... saa kyllä. + +JOHANNA + +_(sävähtää)_. + +Emäntä tulee! _(Painaa käsillä poskiaan.)_ + +JAAKO + +_(pyytäen)_. + +Johanna!... älä mene!... muista lupaustasi! + +JOHANNA + +_(hätääntyneenä)_. + +Ei!... ei nyt... _(Kiireesti oikealle.)_ + +MAILIISA + +_(sisään, tarjottimella kaksi viinilasia, tarjoo Jaakolle)_. + +Kilistetäänpä tässä nyt tervetuliaisiksi. + +JAAKO + +_(reippaasti)_. + +Johannan kanssahan tänään oikeastaan pitäisi kilistää ... ja toivottaa +onnea. + +MAILIISA. + +Mitä turhia!... Ties', missä koko tyttö onkaan! Luuletko sinä, että +saisit hänet tänne tulemaan näkyville?... Ei kannata koettaa!... Niin on +ujo ja ihmisiä karttava tuo tyttö. + +JAAKO. + +Ei hän minusta niin kovin ujo ole ... hiukan arka vain. -- Äsken minä +juuri tervehdin häntä täällä. + +MAILIISA. + +Johannaako...? Ja sitte hän juoksi kiiruimman kaupalla matkoihinsa! +_(Nauraa.)_ Arvasinhan tuon. + +JAAKO. + +Ei niinkään! Tuonne hän meni kamariin... Menen kutsumaan hänet tänne. +_(Menee ovelle.)_ + +MAILIISA. + +Älä turhia!... ei hän kuitenkaan tule! + +JAAKO + +_(Johannalle)_. + +Johanna ... etkö tule tänne ... tänne saliin? _(Johanna tulee +päättäväisesti.)_ + +MAILIISA. + +No, mihinkä minä nyt ristin vedän! + +JAAKO + +_(tarttuu lasiinsa)_. + +Johanna ... tämän juon minä sinun onneksesi... Olkoon elämäsi kirkas ja +valoisa ... niin kuin tämä suvinen päivä... Onnea sinulle, Johanna! + +JOHANNA + +_(liikutettuna)_. + +Kiitos... _(Ojentaa kätensä.)_ + +MAILIISA. + +Lapsellisuuksia!... Eihän tuosta nyt kannata niin suurta kohua pitää. -- +Tähän minä nyt jäin yksin laseineni... _(Johannalle)_ Mene, Johanna, ja +täytä Jaakon lasi! + +JAAKO. + +Riittäähän tämä. _(Johanna epäröi.)_ + +MAILIISA + +_(Johannalle)_. + +Tee kuin käskin! Tuo Jaakolle toinen lasi! _(Johanna vasemmalle. -- +Jaakolle)_ Ei nyt mitään kursailua! sanon minä. Sillankorvassa tarjotaan +ja Sillankorvassa maistetaan!... muu ei auta. + +JAAKO + +_(leikillä)_. + +Niinkö on talossa kova kuri? + +MAILIISA. + +Minne sitä ilman kuria pääsisi? Alas mäkeä luisuisivat talon asiat! Se +on kuultu ja nähty maailman sivu: joka kuritta kasvaa, se kunniatta +kuolee. _(Johanna sisään, tarjoo Jaakolle.)_ + +JAAKO. + +Kiitos vaivasta, Johanna! _(Johanna laskee tarjottimen sivupöydälle, jää +saliin.)_ + +MAILIISA. + +Maistetaan nyt!... Terve tuloa taloon!... _(Tarkoittavasti)_ Ja oikein +paljon onnea mukana... + +JAAKO. + +Onnea sinulle samoin! _(Kilistävät.)_ + +MAILIISA + +_(odottaen)_. + +Ja mitä muuta...? + +JAAKO. + +Siinähän sitä jo onkin kaikkea, mitä ihminen saattaa toivoa. + +MAILIISA. + +Tietysti ... kun se toivotus lähtee oikein sydämestä. -- Mutta istuhan +tuohon keinumaan ... siinä sujuu juttukin helpommin. _(Istuutuvat +kumpikin keinutuoliin.)_ Kas niin! -- _(Huomaa Johannan.)_ Mitä sinä +odotat? + +JOHANNA + +_(pelästyen)_. + +En mitään... _(Aikoo mennä, mutta pysähtyykin päättävästi. Syrjään)_ +Minä jään sittenkin vaan! + +MAILIISA + +_(Johannalle)_. + +No!... mitä nyt?.... Vie tuo tarjotinkin pois tuosta. _(Johanna menee +vasemmalle.)_ -- _(Jaakolle maireasti.)_ No niin!... Mitä uutta sinne +Hallaan kuuluu? + +JAAKO + +_(on seurannut silmillään Johannaa, hajamielisesti)_. + +Mitäkö kuuluu?... Eihän sinne mitään erikoista kuulu. + +MAILIISA + +_(tarkoittavasti)_. + +Eikö kuulu?... Vai ei sinne Hallaan mitään kuulu? _(Johanna sisään, +istuutuu syrjään, kuuntelee jännittyneenä.)_ + +JAAKO + +_(kuivasti)_. + +Kaikki on siellä ennallaan. + +MAILIISA + +_(verkkaan)_. + +Vai ennallaan...? Viimeksi sinä ... muistaakseni, valittelit, miten +kaikki siellä vielä oli niin puolinaista ja... + +JAAKO + +_(keskeyttäen)_. + +Eihän kukaan taloaan koskaan valmiiksi saa. + +MAILIISA + +_(tarkoittavasti)_. + +Sinä puhuitkin ... ellen sattunut väärin käsittämään ... jostain aivan +erikoisesta puutteesta... + +JAAKO + +_(lyhyesti)_. + +Mikä ei tuntunut olevan sinun autettavissasi. + +MAILIISA. + +Kukapa tietää...? _(Hymähtäen)_ Mutta sinulla onkin kaikenlaisia +päähänpistoja ... aivan mahdottomia! + +JAAKO + +_(päättävästi)_. + +Ei minun kannaltani. + +MAILIISA + +_(nauraa)_. + +Kovin sinä oletkin nurjalla päällä tänään ... oikea jurottaja! En minä +suotta riitaa haasta! -- No?... mitenkä talonpito oikein sujuu ... noin +poikamieheltä? Osaatko sinä sitä emännän puolta silmällä pitää? + +JAAKO + +_(jurosti)_. + +Eihän mies niistä asioista paljoakaan ymmärrä. + +MAILIISA + +_(nauraen)_. + +No, se on tiettyä!... Ei toden totta ne miehet sellaisesta ymmärrä +yhtään mitään ... ei niin tippaakaan! Kyllä vaan akkaväki paremmin +pystyy miesten töihin. Sen minä sanon. + +JAAKO. + +Mahtaako niinkään? + +MAILIISA. + +Epäiletkö?... No, kyllä minä näytän sen toteen. Katsopa vaan tätä +Sillankorvaa!... Tässä on talo pysynyt pystyssä toistakymmentä vuotta +yksinomaan vaan akkaväen voimalla ja tarmolla ... vaikka sen itse +sanonkin. + +JAAKO. + +Tietäähän tuon sanomattakin! Onhan Sillankorvan Mailiisa tuttu kautta +monen pitäjän. + +MAILIISA + +_(hyvillään)_. + +Jo sinä pistät kehumiseksi... + +JAAKO + +_(jatkaa)_. + +Ja ihmekö tuo ... kun on ollut valta käskeä ja tehdä, kuten on +haluttanut. Toista on isä-ukon käskynalaisena elellä. + +MAILIISA. + +No, onhan sinullakin nyt jo ... oma tupa, oma lupa. + +JAAKO. + +Niin on ... mutta vasta syksystä asti. Ja kyllä oli jo aikakin ... +vihdoin viimeinkin! Sillä kun mies kerta on päässyt tähän ikään, ei +tyydykään enää isäukon selän takana nuhjustelemaan ... ei totta vie +tyydykään! + +MAILIISA. + +Onhan se toisaalta taas vapaata ja vaivatonta elämää ilman huolta ja +vastusta. + +JAAKO + +_(innokkaasti)_. + +Tyhjää olemista se on! tarkoituksetonta vetelehtimistä ja joutavaa +ajankulutusta vaan ... ei mitään muuta. -- _(Suoristautuen)_ Ei!... +jotain omaa ihmisellä olla pitää!... joku työ, jolle voi omistautua ... +oma koti ja perhe, jonka eteen uurastaa ja tekee työtä... Silloin vasta +on elämällä joku tarkoitus ja päämäärä ... _(Verkkaan, puoliksi +itsekseen)_ jos sen sitte joskus saavuttaa... + +MAILIISA + +_(matalaan)_. + +Etkö ole varma asiastasi?... Vieläkö sinä etsit...? + +JAAKO + +_(hillitysti)_. + +En etsi enää ... vaan kaipaan ... ja odotan... + +MAILIISA + +_(kurkottautuu eteenpäin, puoliksi kuiskaten)_. + +Toivon ... ettei sinun enää tarvitsisi kauan odottaa... + +JAAKO + +_(katsoo Johannaan)_. + +Niin minäkin! _(Jännittynyt vaitiolo.)_ + +KREETA + +_(sisään kiirehtien)_. + +Tuolla Savelan isäntä äsken ajoi taloon. + +MAILIISA. + +Joko taas! + +KREETA. + +Menenkö vastaan ... ja sanon, ettei emäntä ole vielä tullut kotiin +kirkosta? + +MAILIISA. + +Ei kannata kieltää! Ei Savelaa niin helposti nenästä vedetä. Sillä on +hyvä vainu. -- _(Kreetalle)_ Antakaa te hänen tulla vaan. + +KREETA. + +Arvelin vaan ... että sattuisi sopimattomaan aikaan... _(Menee.)_ + +MAILIISA. + +On sillä miehellä inttiä ja sisua!... ei ole entisistä milläänkään! +Saadaanpa nähdä, miten tuo itsensä tällä kertaa taas selvittää. + +JAAKO. + +Käykö Savela sitte useinkin talossa? + +MAILIISA. + +Minusta tarpeettoman usein ... ja aivan suotta! Olen sille kerran +toisensa jälkeen sanonut, ettei se kauppa kannata! Mutta ei ota tuo +vähistä välittääkseen ... vaikka viimeksi juuri tuli puolimiten +ulosajetuksi... + +SAVELA + +_(sisään)_. + +Hyvää päivää taloon. + +MAILIISA. + +Päivää, päivää! + +SAVELA + +_(kättelee)_. + +Hyvää juhannusta ja terveiset kirkosta... + +MAILIISA. + +Vai kirkosta?... Oletteko tekin tullut jumaliseksi, Savela?... Sitäpä en +olisi uskonut. + +SAVELA. + +Täytyy seurata aikaansa, emäntä!... _(Tervehtii Johannaa.)_ Täytyy +seurata aikaansa... Aika rientää ohitsemme, emäntä!... Aika rientää... + +MAILIISA. + +Tarttukaa kiinni, Savela!... paljon olette jo ehtinyt ... enemmän voitte +vielä ehtiä! -- _(Johannalle)_ Tuo Savelalle viiniä! _(Johanna menee.)_ + +SAVELA + +_(nyökäyttää päätään merkitsevästi Johannan jälkeen)_. + +Aika rientää ... aika rientää, emäntä!... Ei saa tuhlata hetkeäkään! + +MAILIISA + +_(kärsimättömästi)_. + +Jättäkää jo tuo!... se on sitä vanhaa virttä. + +SAVELA + +_(pitkään)_ + +Vanhaako?... Erehdytte, emäntä!... Uusi on nuotti, vaikka ette vielä +tunne sanoja. _(Johanna sisään, tarjoaa Savelalle.)_ + +MAILIISA. + +Antakaa sitte kuulua! + +SAVELA + +_(tarkastelee Johannaa)_. + +Sinäpä vasta olet tullut soreaksi, Johanna! Niin minä mykistyin, kun +sinut kirkossa näin... Siinä on tyttöä, siinä!... Ihan vesi kielelle +valahtaa... + +MAILIISA + +_(syrjään)_. + +Mitä metkuja sillä taas on mielessä? + +JOHANNA + +_(ujona, nauruaan pidätellen)_. + +Sopii ottaa nyt, Savela!... Ei saa hullutella. + +SAVELA. + +No piru vie, hulluttelenko minä?... Sanokaa! _(Tarttuu Jaakoa +käsivarteen, vetäen lähemmäksi.)_ Sano sinä, Hallan poika, hulluttelenko +minä?... Katso nyt tuota tyttöä ja sano, hulluttelenko!... mitä? + +JAAKO + +_(lyhyesti)_. + +Ei sellainen puhe ole tässä paikallaan. + +JOHANNA + +_(vakavasti)_. + +Savela, ottakaa nyt!... Muuten lasken tuonne pöydälle. + +SAVELA + +_(ottaa lasin)_. + +Suuri kiitos, tyttöseni! _(Maistaa, tunnustelee kielellään, +maiskauttelee.)_ Ohoh!... onpa se juukelin hyvää!... En sano muuta... +Ah! vielä tuo suussa mujottaa! -- Herran enkeleitä meistä varmaankin +tulisi, jos tällaisella iloliemellä joka päivä kurkkunsa viruttaisi... +Ei silloin enää maailmassa pahat kielet palpattelisi! + +MAILIISA. + +Ja te, Savela, olisitte puhdas ja viaton kuin äsken syntynyt lapsi ... +sillä ettehän te vähään tyytyisi! + +SAVELA + +_(kohottaa tyhjää lasiaan)_. + +Kuule Johanna!... tuo minulle lasi lisää ... että pääsen vielä enemmän +siihen puhtauden ja viattomuuden makuun. + +MAILIISA + +_(nauraen)_. + +Sitä te tosiaan kaipaattekin! -- _(Johannalle)_ Tuo Savelalle lisää. + +JOHANNA. + +Kyllä tuon. _(Menee.)_ + +SAVELA + +_(Mailiisalle salavihkaa)_. + +Siinä taisi äsken olla arka paikka...? _(nyökäyttää päätään Jaakoon, +merkitsevästi)_ vai kuinka? + +MAILIISA. + +On teillä teidän elkeenne! -- No, mitä teillä tänään oikeastaan on +korvan takana? + +SAVELA. + +Annan teille hyvän neuvon, joka ei maksa mitään. + +MAILIISA. + +Maksaako edes vaivan kuunnella? + +JOHANNA + +_(sisään, tarjoo Savelalle)_. + +Tässä olisi lisää teille, Savela ... sopii ottaa! + +SAVELA + +_(Johannalle)_. + +Kas, kas vaan! Pianpa sinä jouduitkin!... Näppärä emäntä sinusta tulee +... niin helkkarin näppärä! _(Johanna menee ikkunan luo, katselee +ulos.)_ -- Onneksenne, emäntä!... ja hyvän neuvoni menestykseksi! _(Juo, +laskee lasinsa pöydälle.)_ + +MAILIISA + +_(oikaisten)_. + +Niin ... ja halvan! muistakaa se! Miten kuuluu tuo hyvä ja halpa neuvo? + +SAVELA + +_(varjostaen kädellään, puoliksi kuiskaten)_. + +Menkää naimisiin, emäntä!... mitä pikemmin, sen parempi. + +MAILIISA + +_(nauraen)_. + +Siinäkö kaikki?... No, ei teidän totta tosiaan sitä varten olisi +kannattanut taloon vaivaantua... Pitäisi teidän se jo vanhastaankin +tietää. _(Jaako menee Johannan luo, puhelee silloin tällöin, Johanna +vastailee ujosti.)_ + +SAVELA + +_(hymyilee viekkaasti)_. + +Erehdytte, emäntä!... _(Torjuen)_ En ollenkaan ajatellut itseäni... Olen +vaatimaton, en kurota niin korkealle ... tyydyn vähempään... Tarkoitin +ainoastaan teidän parastanne, emäntä. + +MAILIISA + +_(huvitettuna)_. + +Minunko parastani...? Miten vaatimaton te tänään olettekaan, Savela! Ja +minä kun olen luullut, että te... E-ei! minun täytyy todellakin muuttaa +ajatustani teistä ... ja jo tänä päivänä! + +SAVELA + +_(varoittaen)_. + +Älkää kiirehtikö!... Voisitte vielä katua jälestäpäin... Totelkaa +neuvoani, ennen kuin se on liian myöhäistä!... _(Kohottaa sormensa.)_ +Varokaa, emäntä!... jos nuorempi viedään ennen vanhempaa ... varokaa! + +MAILIISA. + +Johannako!... ja ennen minua...? _(Nauraa.)_ Oletteko hullu! _(Jaako +menee toiseen ikkunaan, katsoo milloin ulos, milloin Johannaan.)_ + +SAVELA. + +Naurakaa te vaan, ... mutta viimeinen nauru on aina makein. + +MAILIISA + +_(yhä nauraen)_. + +Vai Johanna!... ja kuka hänet sitte ottaisi...? tekö ehkä? + +SAVELA + +_(vakavasti)_. + +Niin minä. Ellei joku toinen ehdi väliin. + +MAILIISA + +_(yllätettynä)_. + +Tekö...?! jo te olette pähkähullu!... Tekö?... _(Nauraa rattoisasti +herkeämättä.)_ ja Johanna! -- _(Äkkiä vakavasti.)_ Mitä koiruutta tuo +taas on olevinaan?... Tämä menee jo liian pitkälle! Pilallakin on +rajansa. + +SAVELA. + +Enhän minä pilallani... Tarkoitin täyttä totta. + +MAILIISA. + +Tarkoititteko todellakin...? + +SAVELA. + +No, tietysti!... Tulin tänne pyytämään Johannaa. + +MAILIISA + +_(lyö käsiään yhteen)_. + +Voi tätä matoista maailmaa! -- Jo te olette kadottanut järkenne! + +SAVELA + +_(torjuen)_. + +En, en suinkaan!... Olen vain muuttanut mieltä. + +MAILIISA + +_(puoliksi itsekseen)_. + +Siinä oli sittenkin koira kuopattuna... + +SAVELA. + +Antakaa Johanna minulle, emäntä!... Hän pääsee hyvään oloon ... suuren +talon emännäksi. + +MAILIISA + +_(ivallisesti)_. + +No, sitä vartenko Savelaan nyt uutta asuinripiäkin rakennetaan? + +SAVELA. + +Ei ole sitte moittimisen varaa ... ei tarvitse Savelassa sitte enää +savikopeissa asua...! + +MAILIISA. + +Vai niin?... No, onneksi olkoon! -- Että Johannaa te...! Mutta tehän +sopisitte melkeinpä isoisäksi hänelle!... Ja lapsihan tuo vielä on ... +mitä hänestä naimisiin! + +SAVELA. + +En tahdo kiirehtiä... Voinhan odottaa siksi, että te, emäntä, itse ensin +olette viettänyt häitä. Senpä tähden tulinkin puhumaan asiasta suoraan +teille. + +MAILIISA. + +Parasta on, kun heitätte mielestänne nuo tuollaiset tuumat. Ei niistä +mitään synny! Ei Johanna sellaisia asioita vielä ajattelekaan. + +SAVELA. + +Älkää olko siitä niin varma!... Antakaa, kun ensin saan puhua hänen +kanssaan. + +MAILIISA + +_(nopeasti)_. + +Ei nyt!... _(Korjaten)_ Ei vielä ainakaan. Sitä minä en salli, en +missään tapauksessa! + +SAVELA. + +Niin, niin ... ymmärtäähän tuon!... Mutta sitte myöhemmin? + +MAILIISA. + +Hän vaan tulee nauramaan teille vasten naamaa. + +SAVELA. + +Hän tulee ajattelemaan asiaa ... jos hän on järkevä tyttö. -- +_(Itsetiedolla)_ Ei sellaista oloa joka hetki tarjolla ole! + +MAILIISA. + +Ei, ei!... eipä tietenkään. -- Tehkää muuten kuten tahdotte! mutta ei +sanaakaan Johannalle nyt! Muistakaa se!... sillä silloin _(Pyyhkäisee +kädellään.)_ katkaisen minä heti kaikki tuumat!... ymmärrättekö? + +SAVELA + +_(alistuvasti)_. + +Saahan sitä odottaa ... eihän Johannallakaan vielä ikää liiaksi ole, +että tuo odotuksesta pahenisi. + +MAILIISA + +_(Johannalle)_. + +Johanna! Siellä sinäkin vaan seisot. Olisi sinun pitänyt ymmärtää edes +vieraille kahviakin tuoda. + +SAVELA + +_(Johannalle)_. + +Johanna, odota vähän! Kuule sinä tyttö ... kummanko ennemmin valitset: +_(Osoittaa käsillään.)_ pivon täydeltä ... näin, vai tyhjää kuivalta? +_(Pyyhkäsee kädellään.)_ + +JOHANNA. + +Joko te taas! + +SAVELA. + +Sano, sano suoraani ... kummanko otat? + +JOHANNA. + +No!... pivon täydeltä sitte. + +SAVELA + +_(voitonriemuisena)_. + +Sen minä arvasin!... _(Vilkaisee Mailiisaan.)_ Arvasin kuin arvasinkin! +_(Johannalle)_ Sinä olet järkevä tyttö ... tiesinhän sen. + +JOHANNA. + +Mutta mitä te sillä oikeastaan tarkoitatte? + +MAILIISA. + +Älä siinä turhia kysele! Joudu tuomaan kahvia! + +SAVELA. + +Ei, ei vielä! _(Asettuu Johannan eteen, katselee häntä.)_ Kuule nyt, +Johanna! Sinä olet ... järkevä tyttö! Ajattele nyt asiaa siksi kunnes +taas palaan ... ja koeta arvata... _(Nipistää Johannaa leuasta.)_ Sinä +et ole niinkään tuhma ... koeta arvata! + +JOHANNA + +_(väistää hämillään)_. + +Liian vaikeata ... en minä osaa... + +SAVELA. + +Koeta, koeta!... hyvästi nyt! _(Kättelee Johannaa.)_ ... Kysyn sitte +ensi kerralla. -- _(Mailiisalle, ojentaen kätensä)_ Hyvästi taas täksi +kertaa!... ja muistakaa neuvoni! + +MAILIISA. + +Kovinpa kiireelliseksi te, Savela, olettekin tullut! Hetihän tässä jo +tulee kahvikin, odottakaahan nyt vähäisen! + +SAVELA. + +Minä teidän kahvistanne viis'!... se karaa vatsaan. Juon tuosta lasini +tyhjiin. _(Juo.)_ Ah!... tämä vasta poikaa on! -- _(Jaakolle, kättelee)_ +Hyvästi, Hallan poika! pitää takoa!... niin kauan kuin rauta on kuuma... + +JAAKO. + +Mitä te sillä tarkoitatte? + +SAVELA + +_(vilkauttaa silmää, yskiskelee merkitsevästi, menee ovelle; kääntyy +vielä, Mailiisalle)_. + +Olin vähällä unohtaa sanoa, että minulla nyt onkin sellainen tamma, joka +pystyy vetämään vertoja vaikka teidän Punille. + +MAILIISA. + +Se on valhe, se! + +SAVELA. + +Tulkaa katsomaan, ellette muuten usko! Hevonen on ... ja hyvä! Ostin sen +tuonaan markkinoilta. On sillä näköä, jos on kokoakin... Vie se Punista +voiton. + +MAILIISA. + +Sen minä tahtoisin nähdä!... Vai voiton Punista? sellainen markkinakoni! +Kunpa ei vaan olisi pattia koivessa! + +SAVELA. + +Markkinakoniko?... Ei niinkään! -- Tulkaa katsomaan, tulkaa katsomaan +niin saatte nähdä. + +MAILIISA. + +Mennään vaan! -- _(Ovessa, kääntyy)_ Etkö sinäkin, Jaako, tule mukaan? +_(Savela menee.)_ + +JAAKO. + +En välitä hänen hevosistaan. + +MAILIISA + +_(Johannalle)_. + +Toimita sinä sillä aikaa kahvit! _(Menee.)_ + +JAAKO + +_(Johannalle)_. + +Johanna, älä mene!... En tiedä, saanko enää tänään puhella kanssasi ... +näin kahden. + +JONANNA + +_(arasti)_. + +Mutta kyllä vaan minun täytyy... + +JAAKO. + +Odota, Johanna, vähäsen vaan ... saat sitte mennä. _(Tarttuu Johannan +käteen.)_ Johanna ... sinä tiedät, miksi tänään tulin tänne...? -- Sinä +tiedät sen? + +JOHANNA + +_(ujosti)_. + +Tiedän... + +JAAKO. + +En aikonut vielä tänään puhua sinulle ... mutta minä en voi lähteä +täältä ennen kuin minulla on jokin varmuus sinusta ... siitä, miten sinä +ajattelet ja tunnet... En voi jättää sitä enää tuonnemmaksi! Se tekisi +oloni yhtä puolinaiseksi ja epämääräiseksi kuin mitä se nyt viime +viikkoina on ollut. -- _(Liikutettuna)_ Johanna ... voitko...? tahdotko +tulla minulle?... vaimokseni, Johanna...? + +JOHANNA + +_(katsoo liikutettuna ylös)_. + +Minä tahdon... + +* JAAKO. + +Uskallatko sinä uskoa itsesi minulle ... koko elämäksesi, Johanna...? + +* JOHANNA + +_(ojentaa molemmat kätensä, vakuutuksella)_. + +Uskallan ... sillä minä luotan sinuun, Jaako. + +* JAAKO + +_(sydämellisesti)_. + +Johanna!... Jumala suokoon, että ansaitsisin sinun luottamuksesi. + +* JOHANNA + +_(herkästi)_. + +Jaako... + +JAAKO. + +Johanna!... Tiedätkö mikä riemu valtaa mieleni! Johanna, rakkaani!... +Tahtoisin viedä sinut mukanani nyt heti, kotiini Hallaan! -- Sillä +tulethan sinä sinne?... Hallaan, Johanna? + +JOHANNA. + +Tulenhan minä ... _(Ujosti hymyillen)_ jos sinä vaan tahdot... + +JAAKO. + +Minäkö tahdon?... Tahdonhan minä, sitä juuri tahdonkin, tyttöseni! -- Ja +sinä opit pitämään Hallaa kotinasi...? tulet sinne mukautumaan...? + +JOHANNA. + +Kyllä varmaankin! + +JAAKO + +_(kietoo kätensä suojelevasti Johannan ympärille)_. + +Johanna, ... sinä minun omani ... miten armas sinä olet! -- Tule, +Johanna!... Käykäämme tuonne _(Osoittaa)_ pitkin laineilevaa niityn +viertä ... tuonne koivujen siimekseen! Siellä istumme nuorelle +nurmikolle ja kerromme toinen toisillemme itsestämme ja elämästämme ... +suunnittelemme tulevaa, yhteistä elämäämme omassa kodissa, Hallassa... +Tule, Johanna ... sinne, missä luonto yhtyy oman rintamme riemuun ... +tule! + +JOHANNA + +_(vastustaen)_. + +Ei, ei.. Jaako, ei!... Joku saattaisi nähdä! + +JAAKO. + +Antaa heidän nähdä!... Mitä me muista! Me kaksi, me riitämme +toisillemme. Tule nyt vaan! Täällä sisällä tuntuu liian ahtaalta. + +JOHANNA. + +Jaako ... älä! Laske minut!... Minä en uskalla, en! + +JAAKO. + +Pelkäätkö sinä? Ei sinun tarvitse huolehtia! Kyllä minä ne asiat +selvitän... Jo tänään pyydän minä sinua äidiltäsi. + +JOHANNA + +_(sävähtää)_. + +Ei, ei!... Se ei saa tapahtua, ei saa! Ei millään muotoa. + +JAAKO + +_(rauhoittaen)_. + +Johanna, tyynny! -- _(Vakavasti)_ Kuule nyt, Johanna, mitä sanon: Sinun +täytyy luottaa minuun, Johanna ... täydellisesti!... Ja minä selvitän +kaikki, ettei satu mitään väärinkäsityksiä ja ikävyyksiä ... ymmärrätkö? + +JOHANNA + +_(rukoilevasti)_. + +Jaako ... ei vielä ... ei nyt ... ei tänään vielä... + +JAAKO. + +Minun täytyy, ... Johanna. + +JOHANNA. + +Jaako ... minä rukoilen sinua ... ei tänään vielä. Katso, tämä kaikki +tuli minulle niin äkkiä ... niin odottamatta. Ja nyt minä tahtoisin +saada rauhassa, häiriintymättä muistella tätä päivää... + +JAAKO + +_(hellästi)_. + +Oma, pieni kultani... + +JOHANNA + +_(pyytäen)_. + +Jaako ... odota vielä jonkun aikaa... + +JAAKO + +_(hellästi)_. + +Minä odotan ... koska niin tahdot. -- Mutta kuule, Johanna! Älä anna +minun kauan odottaa...! Minä tulen kaipaamaan sinua paljon... Minä +tarvitsen sinua ... taloni odottaa emäntää ... minä odotan sinua, +Johanna! + +MAILIISA + +_(ääni ulkoa)_. + +Ja sitte ajamme kilpaa!... Olkoon menneeksi!... Ja Puni vie voiton ... +sen saatte nähdä! + +JOHANNA + +_(pelästyen)_. + +Hyvä Jumala!... Hän voisi huomata jotain.. + +JAAKO. + +Älä pelkää ... osaan minä peitellä. + +JOHANNA. + +Jaako... _(Juoksee ulos, Jaako käy edestakaisin.)_ + +MAILIISA + +_(sisään)_. + +Ei se niin hullumpi hevonen ollutkaan!... Oli sitä Savelaa taas +onnestanut noissa kaupoissa. Mutta eipä vaan sanonut, paljonko oli +maksanut ... se vanha kettu!... Sellainen irvihammas koko mies!... +Tekisi mieleni ravistaa sitä oikein aika tavalla ... senkin siunattu +veijari, savisorkka! sanon vieläkin. + +JAAKO + +_(hymähtäen, kevyesti)_. + +Mitenkä Savela sinut noin on vihoittanut? + +MAILIISA + +_(harmistuneena)_. + +Eikö vaan tuo mies iske hampaitaan joka asiaan ... väännä ja käännä! +että lopulta ei tiedä, irvisteleekö tuo, vai puhuuko tosissaan. -- +_(Hyvillään)_ Mutta sainpa sentään sitä taas pistetyksi kerrankin, sain +kuin sainkin! _(Nauraen)_ Haukuin sen tamman pahanpäiväisesti ja kehasin +meidän Punia, ja se sitä näytti harmivan! Enemmän olisi vielä tarvinnut! + +JAAKO + +_(huvitettuna)_. + +Kylläpä sinä osaat! -- _(Kevyesti)_ Voi meitä mies parkoja! Mikä meidät +lopulta perii? + +MAILIISA + +_(keimaillen)_. + +Kiusaus ... ja lankeemus...! + +JAAKO + +Sitte ei auta muu kuin pako. + +MAILIISA + +_(riemuiten)_. + +Liian myöhäistä, liian myöhäistä! -- Annoin jo riisua oriisi valjaista +ja viedä talliin. + +JAAKO. + +Siinäkö kiusaus? + +MAILIISA. + +Niin!... ja lankeemus seuraa: sillä nyt sinä jäät tänne!... + +JAAKO. + +Minä alistun. + +MAILIISA + +_(asettuu Jaakon eteen, aistillisesti)_. + +Ja saat viettää täällä koko päivän ja illan ... ja yön... Tuonne +peräkamariin saat sinä mennä nukkumaan ... sinne, ellet pelkää +tonttuja... Niitä voi sattua näin juhannusöinä ... ja silloin ... +saattaa käydä kuinka tahansa... + +JAAKO + +_(väistää, kiusaantuneena)_. + +Kyllä minun sittenkin vaan on lähdettävä kotiin. + +MAILIISA. + +Pelkäätkö, vai...? -- Sinä pelkäät...! _(Nauraa.)_ -- Mutta äskenhän +sinä juuri lupasit jäädä tänne! Oletpa sinä oikukas! Tuskin olet taloon +päässyt, niin yks' kaks' taas heti matkaan!... ja vielä juhannuspäivänä. +-- E- -ei! Ei sinua nyt täältä päästetä! Et sinä Sillankorvasta niin +vähillä suoriudu, tiedä se! + +JAAKO + +_(puoliksi itsekseen)_. + +Jo tuli mutka matkaan! + +MAILIISA + +_(toimeliaasti)_. + +Ja tänään katselemme kaikki pellot ja niityt, käymme tuonne takamaille +asti. Saatpa nähdä, miten siellä vielä on paljon alaa, minkä voisi ottaa +pelloksi, jos niin mielii. -- Niin, Jaako!... Saat kerrankin nähdä, +miltä Sillankorva keskikesällä näyttää! -- Mutta eikö jo ala tuo +kahvikin kuulua? Missä ne taas kuhnailevat? _(Huutaa ovesta.)_ Hei, +hei!... väki hoi!... Tuokaa nyt jo se kahvi! + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +_Juhannuksen jälkeinen päivä. Vaihteleva sää: milloin kirkas +auringonpaiste, milloin taas pilveilee. Tupa sama kuin ensimäisessä; +koivunoksilla lehditettynä juhannukseksi (lehviä ikkunan- ja +ovenpielissä ja orsista riippumassa sekä hienoksi hakattua katajanhakoa +siroteltuna pitkin lattiaa)_. + +JOHANNA + +_(liikkuu levottomana tuvassa, menee ikkunaan, katsoo ulos)_. + +Ei ketään kuulu... Missä Kreetakin mahtaa oleskella? _(Kääntyy.)_ ** En +saa missään rauhaa ... välistä olen niin levoton ... ja minut valtaa +kauhea pelko... Mutta sitte taas ... voin istua samassa paikassa hetken +toisensa jälkeen ... tunnen itseni niin iloiseksi ... tai en +iloiseksikaan ... mieleni on kuin hartaassa rukouksessa ... toivon, +toivon ... ja tunnen itsessäni kuin täytyisi minun silloin tulla +paremmaksi ihmiseksi. ** + +JAAKO + +_(nopeasti oikealta)_. + +Johanna! Viimeinkin löydän sinut täältä! _(Tarttuu Johannaan, +kiihkeästi.)_ Johanna, tiedätkö sinä, mitä olet tehnyt minulle? + +JOHANNA. + +Jaako ... älä, älä... + +JAAKO + +_(jatkaa)_. + +Sinä olet karttanut minua, paennut minua, Johanna! En koko eiliseen, +pitkään iltapäivään, enkä tänään ole saanut nähdä sinua, saati sitte +puhua kanssasi. Jos olisin voinut aavistaa tämän, en olisi sittenkään +vaan jäänyt tänne. + +* JOHANNA. + +Jaako ... enhän minä voinut... + +* JAAKO + +_(jatkaa)_. + +Olin toivonut, että sentään joskus olisin saanut hetken puhella kanssasi +... tai ainakin saanut katsella sinua... + +JOHANNA. + +Luuletko sinä ... että minä enää sen jälkeen, mitä eilen tapahtui +välillämme, välinpitämättömänä olisin voinut olla mukana siinä ... ilman +että jokainen heti koko olostani olisi päässyt salaisuutemme perille. + +JAAKO. + +En tullut sitä ajatelleeksi. -- _(Kiusaantuneena)_ Mutta minua tämä on +kiusannut!... Monasti olen jo ollut vähällä menettää malttini. En voi +sietää enää kauempaa tätä menoa, en jaksa enää teeskennellä, enkä tahdo +antaa aihetta kiusalliseen väärinymmärrykseen. -- Tuolla olen nyt +juossut pellot ja niityt, aitat ja navetat... Minun on täytynyt koettaa +keksiä jotain vastaukseksi, samalla kuin ajatukseni ovat olleet aivan +toisaalla ... sinun luonasi täällä. -- Näin ei voi jatkua kauemmin, ei +saa! Meidän täytyy ilmaista välimme!... käsitäthän sen? + +JOHANNA. + +Jaako, minä en uskalla ... minua niin peloittaa... + +JAAKO. + +Sinun täytyy koettaa voittaa tuo pelkosi. Johanna!... sinun täytyy! Muu +ei auta. + +JOHANNA. + +Odotetaan vielä! Jaako, minä pyydän sinua: Odotetaan vielä... + +JAAKO. + +Se ei käy laatuun! Minun täytyisi silloin yhä vaan ylläpitää tätä +kiusallista asemaa, kierrellä ja kaarrella. Ei! en voi enää kauempaa!... +se on minulle vasten luontoa. -- Olen aina tottunut käymään asioihin +suoraan käsiksi. Miksi nyt kulkisin kiertoteitä siinä, mikä koskee +lähimmin minua itseäni kuin mikään muu aiemmin? -- * Istu tähän +viereeni, että saan sinulle puhua... Johanna, meidän kahden välillä ei +saa olla mitään salattua ... ymmärrätkö? * + +* JOHANNA. + +Niin ... meidän täytyy luottaa toisiimme. + +JAAKO. + +Luottaa ja uskoa toisiimme... Johanna! -- No, niin! Kuten tiedät jätti +isäukko minulle talon viime syksynä... Eihän emännätön talo pitkälle +riitä!... ja niinpä aloin minäkin katsoa emäntää talooni. Siinä mielessä +satuin tänne Sillankorvaankin ... sinä tiedät? + +* JOHANNA. + +Niin... + +* JAAKO + +_(jatkaa)_. + +No niin! Äitisi antoi minun ymmärtää, ettei hän jätä taloaan, eikä aio +asettua vieraaseen oloon... Niin aloin epäröidä... Silloin satuit sinä +tielleni... Näin koko olentosi armaan sulon... En muistanut enää +ajatella yksinomaan vaan taloa ... minulle selkeni aivan kuin itsestään, +että sinä!... juuri sinä olit se ihminen, jota minä tarvitsin ja +kaipasin itseäni varten. + +* JOHANNA + +_(liikutettuna)_. + +Jaako! sinä... + +* JAAKO. + +Enkä minä nyt enää osaa ajatella oloani ilman sinua, Johanna! Ja jos +minun nyt vielä epämääräisesti täytyisi jättää sinut tänne, nousee koko +luontoni sitä vastaan. + +* JOHANNA. + +Jaako ... meidän täytyy mukautua siihen vielä toistaiseksi... + +JAAKO + +_(keskeyttää)_. + +Johanna, sinun pitäisi toki käsittää... + +* JOHANNA. + +Anna, kun ensin selitän. Näes ... olen siksi vielä nuorikin, etten +senkään vuoksi vielä tahtoisi ilmaista väliämme... Tahtoisin säilyttää +sen vielä toistaiseksi ... meidän kahden yhteisenä salaisuutena. Se +ikäänkuin liittäisi minut lujemmin sinuun... + +* JAAKO + +_(hellästi)_. + +Voi sinua... + +JOHANNA + +_(pyytäen)_. + +Jaako ... anna minun vielä olla näin ... niinkuin ennenkin... -- Minulla +ei nyt ole rohkeutta... Sitte myöhemmin vasta, kun itse olen saanut +tuntea ja kokea, mitä ero sinusta merkitsee... + +JAAKO. + +Johanna, luuletko sitte uskaltavasi...? + +JOHANNA. + +Kyllä varmaankin! Luulen, että kaipaus ja ero piankin antavat minulle +tarvittavan uskalluksen ja rohkeuden kestämään mitkä vastukset +tahansa... Luota siihen! + +KREETA + +_(sisään, Jaako ja Johanna ponnahtavat ylös)_. + +Täälläkö sinä oletkin, Johanna? Tapani kysyi sinua, olisi... +_(Hämmentyen)_ Ja isäntä...? En ymmärrä... + +JOHANNA + +_(rientää Kreetan luo, peittää käsillä hänen silmänsä)_. + +Ei teidän mitään tarvitsekaan ymmärtää ... eikä liioin nähdäkään ... +mutta jotain te sentään saatte kuulla ... jotain hyvin ihmeellistä. + +KREETA + +_(irroittaa itsensä)_. + +Älä siinä tyttö taas vehkeile! -- Mitä sinä tarkoitat...? + +JOHANNA + +_(Jaakolle)_. + +Kreetalle me sen kerromme ... mutta ei muille!... ei kenellekään! + +KREETA. + +Minkä sitte...? sanohan! + +JOHANNA. + +Katsokaa, Kreeta, me ... _(Katsahtaa Jaakoon.)_ ei! en osaa sanoa! + +JAAKO. + +No, autanko minä? + +* KREETA. + +Ihan minä jo alan pelätä... + +JAAKO. + +Eihän tässä toki mitään pelkäämistä ole. -- No, Johanna...? + +JOHANNA. + +Niin, nähkää ... me pidämme toisistamme... Kreeta! + +* KREETA. + +Kutka...? _(Katsoo pelästyneenä toisesta toiseen.)_ Hyvä Jumala!... +Sanokaahan nyt!... Keitä sinä tarkoitat? + +* JOHANNA + +_(kärsimättömästi)_. + +No, me ... tietysti! + +JAAKO + +_(tarttuen Johannan käteen)_. + +Me kaksi ... minä ja Johanna. + +JOHANNA. + +Niin, Jaako ja minä! + +KREETA + +_(säikähtäen)_. + +Jesus siunatkoon! _(Vaipuu penkille istumaan.)_ Ettehän vaan tee pilaa +minusta? + +JOHANNA + +_(nauraa heleästi)_. + +Mutta Kreeta...! Tehän vasta... + +JAAKO + +_(hymyillen)_. + +Uskokaa te vaan! -- Kyllä me pidämme toisistamme. Eikö totta, Johanna? + +JOHANNA + +_(vakuuttaen)_. + +Aivan totta, Kreeta!... ihan totisen totta. + +KREETA + +_(huokaillen)_. + +Että näin piti tapahtuman... Voi taivaan herra! -- Mitä sanoo emäntä...? + +JOHANNA. + +Voi, se on kauheata...! + +TAPANI + +_(sisään)_. + +Siinä sinä oletkin, Johanna! -- Nyt on pyhät ohi, eikä sinua enää estä +rippikoulukaan, eikä muukaan... Lähdemmekö nyt orivarsaa +jalottelemaan?... _(Odottaa.)_ No, tuletko sinä? + +* JOHANNA + +_(neuvottomana)_. + +Enhän minä nyt... + +* TAPANI. + +Tule nyt vaan vähän ulos maailmalle tuulettumaan! Sinä oletkin muuten +ollut vähän nyrpeällä tuulella nyt viime aikoina. Lähde nyt vaan mukana +pois täältä kotinurkista, täällä sitä vaan myrtyy ja happanee. + +JOHANNA + +_(katsahtaa Jaakoon)_. + +Ei minua haluta... + +TAPANI + +_(houkutellen)_. + +Ajetaan oikein aika kyytiä! niin että tomu pilvenä takana sauhuaa. Saat +itse ajaakin, mennen tullen ... sen minä lupaan. No, tuletko, vai? + +KREETA. + +Älä sinä Johannaa siinä kärty! On hänellä parempaakin ajattelemista kuin +kaarestaa hevosilla ympäri lääniä. + +TAPANI + +_(leikillä)_. + +Vai parempaa ajattelemista!... ja Johannalla...? -- Jopa jo! kun ei ole +vielä edes sulhasistakaan tietoa! + +KREETA. + +Kukapa tietää senkään taata ... eivät taida nekään niin kaukana olla. + +JAAKO + +_(katsahtaa Johannaan, joka nyökäyttää myöntäen; reippaasti Tapanille)_. + +Niinkuin ei olekaan! -- Nähkää, Tapani! Johanna on minun morsiameni. + +TAPANI + +_(tapaillen sanoja)_. + +Mi... mitä?... Sinun morsiamesi...? + +JAAKO. + +Niin juuri. + +TAPANI. + +Ja Johanna...! Johannako...? + +JAAKO. + +Juuri Johanna ... eikä kukaan muu!... ymmärrättekö? + +KREETA. + +Usko sinä vaan!... vaikka se uskomattomalta kuuluu. + +TAPANI + +_(matalaan)_. + +En olisi minä tällaista voinut ajatella... + +* KREETA. + +Voi lapsi parat teitänne! Teidän olisi toki aiemmin pitänyt ymmärtää ... +ettei tällaista... + +* JOHANNA. + +Eihän sille itse mitään voi ... eihän sitä tiedä itsekään... + +* JAAKO. + +Eihän sellaista osaa ajatella, ennenkuin vasta jälkeenpäin. + +KREETA + +_(huokaa)_. + +Mitä tästä lopulta tulee? -- Ja emäntä...! Hän oli niin varma asiastaan. +Ja nyt... + +TAPANI + +_(raskaasti)_. + +Niin, Mailiisa ... ja talo... + +JOHANNA + +_(hätääntyen)_. + +Voi, voi!... en ymmärrä mitään enää... + +KREETA + +_(juhlallisesti)_. + +Se on Jumalan sormi: Jumala kurittaa emäntää teidän kauttanne. Ihmisen +täytyy nöyrtyä ... muuten hän saa rangaistuksensa. + +JAAKO + +_(Johannalle)_. + +Kuule Johanna, mene sinä tuonne salin puoleen... Minun täytyy puhua +Tapanin ja Kreetan kanssa. Saattaisi vielä äitisikin tulla ja yllättää +meidät yhdessä. + +JOHANNA + +_(säikähtyen)_. + +Hyvä Jumala...! + +KREETA + +_(pelästyen)_. + +Niin, emäntä saattaa tulla minä hetkenä tahansa! -- Kyllä minä asetun +tuonne ikkunaan tarkkaamaan. _(Istuutuu penkille ikkunan pieleen.)_ + +JOHANNA + +_(Kreetalle)_. + +Tehkää niin. -- _(Jaakolle, levottomana.)_ Ja koska sinä sitte +lähdet...? + +JAAKO. + +En tiedä vielä ... mutta sitä ennen täytyy minun vielä saada puhua +kanssasi, Johanna? + +JOHANNA. + +Kyllä Kreeta sen parhaiten osaa sovittaa! + +JAAKO. + +No hyvä! -- Mene sinä nyt vaan ... ja älä ole huolissasi. Mene nyt! + +JOHANNA + +_(hymyillen, keventyneenä)_. + +Menenhän minä... _(Menee oikealle.)_ + +JAAKO + +_(päättävästi)_. + +Minun täytyy tarkemmin neuvotella kanssanne, Tapani ja Kreeta. -- Te +tunnette parhaiten olosuhteet täällä, ja voitte siis sanoa, mitä meidän +nyt on tehtävä? + +TAPANI + +_(Jaakolle)_. + +Jaa- - -a! Sen minä sanon: Oletpa sinä pistänyt pääsi kiperään paikkaan! +Sillä tiedä!... Mailiisan kanssa ei ole leikkimistä. + +KREETA. + +Niin ... jos emäntä suuttuu... + +TAPANI. + +Ja tämä juttu hänet vasta suututtaa, jos mikään!... Sinusta on hän ollut +varma ja nyt sinä käännytkin tyttäreen...! Se tulee saamaan hänet +raivoihinsa! + +JAAKO. + +Mutta eihän Mailiisa kuitenkaan olisi jättänyt Sillankorvaa!... Ja mitä +minä Hallassa sellaisella emännällä tekisin? + +TAPANI + +_(suuttuneena)_. + +No, se sinun olisi pitänyt jo aiemmin ymmärtää! -- Ei suinkaan Mailiisa +Sillankorvasta lähde!... se on selvä. + +JAAKO. + +Se ei sattunut mieleenikään... + +TAPANI. + +Ei ... ei suinkaan! -- Ja nyt jää Sillankorva isännättä ... jää +perijättä! -- Ajattele sinä, mitä vahinkoa olet saanut aikaan! + +JAAKO. + +Mitä se minuun kuuluu! Tahdon Johannan vaimokseni ... enkä muuta mitään. + +TAPANI + +_(pitkään)_. + +Vai ei muu sinua liikuta...? -- No!... Et tule sitäkään saamaan, mitä +tavoittelet. Se on varma, se! + +JAAKO + +_(yllätettynä)_. + +Voisiko hän kieltää Johannan minulta...? Niin pitkälle hän ei sentään +voi mennä... + +KREETA + +_(huoaten)_. + +Ei sitä tiedä... + +TAPANI. + +Ja mikä hänet estäisi? + +JAAKO + +_(kiivaasti)_. + +Minä estän! Sillä ellen saa Johannaa hyvällä, otan minä hänet kuitenkin +... kaikista vastuksista huolimatta! Vien väkipakolla, ellei muu auta! + +KREETA. + +Siunaa ja varjele! + +TAPANI. + +Johanna on vielä alaikäinen ... muista se! Jos Mailiisa kieltää +suostumuksensa, et sinä mahda siihen mitään. + +JAAKO + +_(kuohuksissa)_. + +Hän voi siis kieltää...? Kuinka meidän silloin käy...? -- Ei, ei! Hän ei +voi, hän ei saa estää meitä! Hänen täytyy myöntyä, hänen täytyy! + +KREETA + +_(lähestyen)_. + +Ette saa noin kiivastua, isäntä! Älkää tehkö mitään ajattelemattomia!... +Älkää ärsyttäkö emäntää!... hän vaan siitä yltyy ja kovenee. -- +_(Huoaten.)_ Ja Johanna parka saa lisää kärsimistä... + +JAAKO + +_(säikähtäen)_. + +Johanna...? Saattaisiko hänelle tapahtua jotain? tohtisiko Mailiisa...? + +TAPANI. + +Jos häntä vastustetaan, joutuu hän suunniltaan ... ja silloin saattaa +hän tehdä mitä tahansa. + +JAAKO. + +Hyvä Jumala! -- Mikä sitte on neuvona?... Sanokaa! + +KREETA. + +Olkaa varovainen!... ja hillitkää mielenne, isäntä. Johannan tähden minä +rukoilen teitä: Olkaa varuillanne! -- Teidän täytyy odottaa... Se on +ainoa keino! uskokaa minua. + +TAPANI + +_(vakuuttaen)_. + +Niin! se on ainoa keino. -- Minä tunnen Mailiisan ... ja voin vakuuttaa +sinulle: Tässä ei ole muuta neuvona kuin odottaa. + +JAAKO + +_(raskaasti)_. + +Hyvä Jumala!... miten me sen voimme kestää...? + +TAPANI. + +Anna sinä Mailiisan ensin pettyä odotuksessaan ja itse alkaa epäillä +asiaansa... Sitte myöhemmin vasta voit sinä päästä toiveittesi perille. + +JAAKO + +_(istuu penkillä, pää käden varassa, raskaasti)_. + +Odottaa ... odottaa ... ties' kuinka kauan... Eikä toivoa mitään... + +KREETA + +_(Jaakolle)_. + +Turvatkaa Jumalaan! Hän voi kääntää kaiken hyväksi. -- _(Kääntyy, +huokaa.)_ Lapsi parat!... Minun sydämeni on niin kipeä heidän +tähtensä... + +TAPANI + +_(raskaasti huoaten)_. + +Ja minun sydämeni talon tähden... + +** KREETA. + +Niinkuin sillä nyt joku hätä olisi?... talolla! + +TAPANI. + +Talo tässä onkin kysymyksessä ... juuri talo! Minne se nyt joutuu?... +minne? Sano se, jos tiedät! + +** KREETA. + +Sinä ... ja sinun talosi...! + +** TAPANI. + +Et sinä sellaisia ymmärrä! Et ole sinä Sillankorvan maalta peräisin. + +** KREETA. + +Kuten sinä...! + +** TAPANI. + +Vieraasta tulit ... vieraaseen voisit vieläkin mennä, jos niiksi tulee. + +** KREETA. + +Jos Johanna lähtee talosta ... seuraan minä häntä. + +TAPANI + +_(ylenkatseella)_. + +** Arvasinhan tuon! -- _(Raskaasti, tuijottaen eteensä.)_ Mutta talo...! +** Ei mene Mailiisa naimisiin tämän erän jälkeen ... ja Johannakin +joutuu vieraaseen... Kaikki on hukassa ... kaikki! _(Menee.)_ + +JAAKO + +Kreeta! minun täytyy vielä saada tavata Johannaa ennen kuin lähden. En +uskalla nyt ... olen liika kuohuksissa ja masentunut ... peloittaisin +hänet vaan tarpeettomasti. Koettakaa sovittaa niin, että saan puhella +hänen kanssaan häiriintymättä. _(Aikoo mennä.)_ + +KREETA + +_(toimeliaasti)_. + +Kyllä!... kyllä minä sovitan! Olkaa te, isäntä, vaan levollinen. + +MAILIISA + +_(sisään)_. + +Kas! täällä sinä, Jaako, oletkin! Käväsin jo tallissakin katsomassa, kun +puhuit siellä pistäytyväsi. + +JAAKO + +_(peitellen mielenliikutustaan)_. + +Jo minä hetki sitten tulin sieltä. + +MAILIISA + +_(innoissaan)_. + +No, eikö ollutkin vaan kaunis ruis tuolla meidän riihivainiossa? + +JAAKO + +_(hajamielisesti)_. + +Kaunis oli... _(Menee ikkunaan.)_ + +MAILIISA + +_(katsoo pitkään Jaakoon)_. + +Eipä tunnu se sinua sen enempää huvittavan. + +JAAKO + +_(väkinäisesti)_. + +Kaunista oli tosiaan ... sopii sitä kehua. Ei Hallassa ainakaan tänä +vuonna sellaista tule. -- _(Katselee ulos.)_ Yhä vaan taivas synkkenee +... taitaa nousta oikein kova ilma. + +KREETA + +_(katsoo ulos, huokaa)_. + +Synkältä näyttää ... ja uhkaavalta... Mutta Jumala antaa taas kirkkaan +päivänsä paistaa, kun me häneen turvaamme. + +MAILIISA. + +Mitä tekin siinä höpisette...! + +JAAKO. + +Täytyy tästä jo kotiin lähtöäkin ajatella... + +MAILIISA. + +Vai kotiin lähtöä?... että viitsit puhellakaan! + +JAAKO. + +Täytyisi ehtiä ennen sadetta ... ettei pahasti kastuisi. + +MAILIISA. + +No, kyllä siihen muukin neuvo keksitään... Jos pelkäät sateesta +pahenevasi, silloin on sinun parasta jäädä tänne pahan ilman pitoon. + +* JAAKO. + +Miten mahtavat työtkin kotona sujua, kun isäntä näin kauan kylässä +viipyy... Olisi jo aika kotiutua. + +* MAILIISA. + +Eivät ne työt enää tältä päivältä isännästä paljoa parane! Kun kerran +olet näin kauan ollut, on samantekevää, tuletko kotiin illalla vai +päivällä. + +JAAKO. + +Ehtisi sitä sentään tänään vielä töihinkin puuttua, jos heti lähtöä +tekisi. + +MAILIISA + +_(harmistuneena)_. + +Mikä tulinen kiire sinulle noin yht'äkkiä on tullut?... Mikä vetovoima +siellä kotona on, kun et enää millään tahdo täällä pysyä? + +JAAKO + +_(vältellen)_. + +Eihän minulla mitään ... arvelin vaan, että on tässä jo tullut +kyläillyksikin aivan kylliksi. + +MAILIISA. + +Vai olet sinä jo niin saanut kylliksesi Sillankorvasta...? + +JAAKO. + +Osaatpa sinä, Mailiisa, kääntää toisen puheet! + +MAILIISA. + +Sydämen kyllyydestä suu puhuu... + +JAAKO + +_(kiusaantuneena)_. + +Ei kinailla suotta. -- Täytyy lähteä sitä orittakin katsomaan: se on +aina niin levoton oudoissa paikoissa. + +MAILIISA. + +Niin hevonen ... kuin isäntäkin! + +JAAKO. + +Se kun yrittelee pilttuun laitaa pureskella ... täytyy mennä +rauhoittamaan... + +MAILIISA. + +Äskenhän sinä juuri siellä käväisit! -- _(Suuttuneena)_ On tuo +liiallista puuhaa!... että sitä oritta nyt joka tunti pitää katsomassa +käydä. En minä vaan yhden elukan takia jaksaisi enkä viitsisi tuollaista +peliä pitää! + +JAAKO + +_(jyrkästi)_. + +Mutta minä viitsin. _(Menee nopeasti ulos, paiskaa oven kiinni.)_ + +MAILIISA + +_(katsoo Jaakon jälkeen)_. + +Kas vaan!... mahtoiko tuo suuttua? -- Mutta jo minua alkoi harmittaa tuo +tuollainen... Ajatelkaa nyt, Kreeta! jo tuo oli neljäs tai viides kerta +tänä aamuna... Niinkuin sillä oriilla nyt joku hätä olisi! -- On se +sentään merkillistä... Mikä häneen on mennyt...? Tuossa vaan kulkee +edestakaisin ... puhelee ja vastailee jotain aivan umpimähkään... + +KREETA + +_(levottomana)_. + +Mitä te, emäntä, turhia... + +MAILIISA + +_(miettien)_. + +Jotain siinä sittenkin täytyy olla takana... Alkaisiko hän jänistää...? +Mitä tuo äkkinäinen lähtöpuuha muuta merkitsisi...? Ihan se muistuttaa +pakoa. -- Ja kun oikein ajattelen ... ei ole hän nyt sanallakaan +maininnut sen enempää koko naimisesta ... vaikk'ei häneltä tilaisuutta +siihen suinkaan ole puuttunut! + +KREETA + +_(pelokkaasti)_. + +Älkää nyt, emäntä... _(Syrjään)_ Hyvä Jumala! ihan minä alan vavista +pelosta... + +MAILIISA + +_(jatkaa)_. + +* Eikä tullut hän yöllä koputtamaan ovellenikaan ... vaikka olisi hänen +toki pitänyt sen verran ymmärtää, täysi miehen! -- Olisi hänen sentään +pitänyt tehdä jotain valmista näinä päivinä... nyt jos koskaan! * +Olisiko hän alkanut katua kauppaansa...? -- Mutta mahdotontahan se +on!... Onhan täällä Sillankorvassa kaikki, mitä suinkin mies saattaa +toivoa. -- Kreeta, eihän hän vaan mahtanut suuttua?... Lähtee vielä sitä +kyytiä kotiin... Täytyy mennä katsomaan. _(Menee ovellepäin.)_ + +SAVELA + +_(sisään)_. + +Hyvää päivää taloon. + +MAILIISA + +_(lyhyesti)_. + +Mikä teidätkin taas tänne lennätti! + +KREETA. + +Jumal'antakoon. + +SAVELA. + +Hyvä hevoseni ja paha aavistukseni... + +MAILIISA. + +Ei minulla ole nyt aikaa teidän kanssanne laverrella. + +SAVELA + +_(siristää silmiään, katselee emäntää)_. + +Eipä taitanut vainuni pettää... + +MAILIISA. + +Pois nyt kaikki koirankurit!... No! mitä te taas tahdotte? + +SAVELA. + +Hän on siis vielä talossa...? + +MAILIISA. + +Kuka hän...? Hallan Jaakoko?... Käykö kateeksi? + +SAVELA + +_(nauraa hihittää)_. + +E- - -ei! Osuin siis oikeaan... + +MAILIISA. + +Ja mitä se teihin kuuluu ... onko hän täällä, vai eikö? -- _(Kreetalle)_ +Kreeta! Missä Johanna on? Siinä hänkin vaan luimii pitkin nurkkia, +aika-ihminen! Saisi istua työnsä ääressä. + +KREETA. + +Tuonne Johanna meni sisäpuolelle ... lähden kutsumaan... _(Menee +ovellepäin.)_ + +MAILIISA + +_(Kreetalle)_. + +Pitäkää te vaan huolta omista askareistanne! + +KREETA + +_(kääntyy takaisin, mutisten itsekseen)_. + +Ei tässä enää ymmärrä, mitä pitää tehdä... _(Menee ulos.)_ + +SAVELA. + +Tulin vaan kotona ajatelleeksi eilistä sopimustamme tarkemmin ... ja +tuumin näin: Mikä estää häntä seuraamasta minun esimerkkiäni...? + +MAILIISA + +_(nauraen)_. + +Teidän esimerkkiänne...? Olette tekin kaunis esimerkki! + +SAVELA + +_(jatkaa)_. + +Mutta tietämättään ... tietysti. Miksi ei hänkin voisi muuttaa +mieltä...? Nuoret ovat huikentelevaisia... + +MAILIISA. + +Mitä...? muuttaa mieltä ... te tarkoitatte...? + +SAVELA + +_(jatkaa)_. + +Ja sentähden on parasta ... että mitä pikemmin menet ja teet asiasta +selvän, sitä parempi sinulle. -- Ja niin tulin jo heti tänään takaisin. + +MAILIISA. + +Turha vaiva! sillä siitä ei puhuta tänään sen pitemmälti kuin eilenkään. + +SAVELA. + +Älkää sanoko ... älkää sanoko! -- Mutta myöntänette sentään, että +minulla on etuoikeus?... Sillä minä olen ensin puhunut asiasta. + +MAILIISA + +_(ylpeästi)_. + +Mitä etuoikeuksia teillä täällä on?... Teidän on kauniisti tyydyttävä +siihen, mitä armosta annetaan ... tai ollaan antamatta ... ja sillä +hyvä! -- Ja nyt olemme kuitit! _(Kääntyy selin Savelaan, aikoo mennä.)_ + +SAVELA + +_(lähenee)_. + +Eipä niinkään! -- Odottakaa emäntä, vielä vähäisen! + +MAILIISA + +_(yli olkansa)_. + +En jaksa kuunnella lorujanne! + +SAVELA + +_(lähestyy, tekeytyen nöyräksi)_. + +Pyydän, ettette pane pahaksenne, emäntä ... sanon vaan kaikessa +ystävyydessä ... sillä luulen, ettei kukaan uskalla sitä suoraan teille +sanoa ... vaikka kaikki sen kyllä huomaavat... + +MAILIISA + +_(kääntyy, jännittyneenä)_. + +No...? mitä sitte? + +SAVELA. + +Alatte vanheta ... emäntä... + +MAILIISA + +_(suoristautuu, kädet lanteilla)_. + +Teidän rinnallanne olen vielä kuin nuori tyttö! Verratkaapa vaan! -- Ja +muutama aika sitte oli teillä sama käsitys minusta ... ellen ole +sattunut erehtymään...? + +SAVELA. + +Aivan oikein!... muutama aika sitte!... niin oikein! Ette ole erehtynyt +vähääkään, emäntä. -- Mutta ... teillä on nyt täysikasvuinen tytär...! + +MAILIISA + +_(ylenkatseella)_. + +Johon te!... vanha mies! olette iskenyt silmänne ... kun minä en teistä +huolinut. + +SAVELA. + +Aivan oikein! -- Mutta se ei olekaan pahinta ... mitä teille saattaa +tapahtua. + +MAILIISA + +_(halveksivasti)_. + +Löytyisikö sitäkin pahempaa? + +SAVELA. + +Aivan oikein!... _(Vahingoniloisena, osoittaa.)_ että hän!... tuo toinen +... ja tyttärenne iskevät silmänsä toisiinsa! + +MAILIISA + +_(äkkiä, jännittyneenä)_. + +Tiedättekö jotain?... + +SAVELA + +_(pitkään)_. + +Minä...? -- Enhän minä ole ollut heitä vahtimassa!... Mutta te, emäntä, +kai itse parhaiten tiedätte, jos heillä jotain väliä olisi? + +MAILIISA + +_(nauraa väkinäisesti)_. + +Kaikkea teidän päähänne pistääkin! -- _(Erikseen)_ Siinäkö siis syy...? +Ei, se on mahdotonta!... Olenhan itse aina ollut mukana... +_(Hampaittensa välistä, puristetuin nyrkein.)_ Mutta auttakoon heitä! +jos uskaltavat... -- _(Kääntyy Savelaan.)_ No, mitä te vielä tahdotte? + +SAVELA + +_(alistuvasti)_. + +Jospa sentään koettaisi puhua Johannalle sitä minunkin asiaani...? + +MAILIISA. + +Minä en puutu teidän puuhiinne!... saatte itse koettaa onneanne. _(Menee +oikealle, huutaa.)_ Johanna! + +SAVELA + +_(lyö polviinsa, nauraa hyvillään)_. + +Se naula veti ... arvasinhan tuon! -- Kas Johanna! Hyvää päivää. + +JOHANNA + +_(on tullut sisään)_. + +Päivää... Onko teillä asiaa minulle? + +SAVELA + +_(lähenee)_. + +Juuri sinulle, tyttöseni!... Mutta aivan sinä olet kuin kasvanut ja +vanhentunut eilisestä!... Ihan sinä olet totinen ja vakavan muotoinen? + +JOHANNA + +_(pelästyen)_. + +Niinkö! -- _(Hymyilee väkinäisesti.)_ Te olette aina niin lystikäs, +ettei teille voi olla nauramatta. + +SAVELA. + +Kas niin!... noin sinä olet sentään somempi... Pidän aina iloisista +ihmisistä. _(Lähenee.)_ No...? oletko jo arvannut arvoitukseni? + +JOHANNA + +_(kysyvästi)_. + +Minkä arvoituksen? -- _(Nauraen)_ En ole muistanutkaan! + +SAVELA. + +Paha juttu! -- _(Tutkivasti)_ Onko sinulla sitte ollut niin paljon muuta +muistettavaa...? + +JOHANNA + +_(hämillään)_. + +Mitäpä minulla... _(Innoissaan)_ Mutta sanokaa nyt uudestaan, Savela! +Kyllä koetan arvailla ensi kerraksi! + +SAVELA. + +Liian myöhäistä arvailla! Sillä nyt saat suoran selityksen. -- +_(Lähennellen)_ Onpa sinusta tullut korea tyttö... Johanna!... niin +saakutin korea! + +JOHANNA + +_(väistää nauraen)_. + +Oli sekin arvoitus! + +SAVELA. + +Älä naura noin! sinä voit saada miesten päät pyörälle... Kunpa vaan et +jo olisi saanutkin? + +JOHANNA + +_(jännittyneenä)_. + +Mitä te tarkoitatte...? + +SAVELA + +_(lähennellen)_. + +Sinulla on solakka vartalo ... olet tuores ja koskematon kuin +ruusunnuppu... Johanna, sinusta saisi sorean emännän...! + +JOHANNA + +_(väistyy arkana)_. + +Mitä...! Mitä te tarkoitatte...? + +SAVELA + +_(intohimoisesti)_. + +Johanna...! tule minulle ... tule minulle emännäksi! + +JOHANNA + +_(säikähtyen)_. + +Teille!... Teillekö...? + +SAVELA + +_(jatkaa)_. + +Niin, minulle!... Siellä on taloni tyhjänä... Tule sinne emännäksi! +Syksyksi valmistuu uusi rakennuskin ... siitä tulee suuri ja komea, +komeampi kuin Sillankorva. Ei sinun silloin tarvitse hävetä omistaa, +että olet Savelan emäntä. + +JOHANNA + +_(kiihkeästi, torjuen)_. + +Ei, ei! älkää puhuko! en koskaan! + +SAVELA + +_(lauhkeasti)_. + +Johanna, älä sano niin...! Olet nuori vielä ... et ymmärrä omaa +parastasi... Ajattele asiaa ... älä päätä vielä! + +JOHANNA + +_(päättävästi)_. + +Ei se parane ajattelemisesta! En voi! enkä tahdo. + +SAVELA. + +Johanna, ole järkevä! Et sinä missään saa sellaista oloa ... niin suuren +talon emännäksi ei päästäkään joka päivä! -- Minä olen pitävä sinut kuin +kultaa kämmenellä ... saat hallita ja vallita, niin kuin haluat... +_(Johanna yrittää lähteä.)_ Ei, älä mene!... Ajattele itse, mitä on +sinulla täällä sen rinnalla...? mitä olet sinä äitisi talossa? Et +mitään, et niin mitään! Minun talossani olet yksin emäntänä... + +JOHANNA + +_(keskeyttäen)_. + +Älkää viitsikö! Ei siitä tule mitään. -- Olen sitäpaitsi vielä liian +nuorikin... + +SAVELA. + +Niinpä ajattele asiaa vielä!... En tahdo sinua kiirehtiä ... enkä +pakoittaa sinua mitenkään... + +MAILIISA + +_(sisään oikealta)_. + +No...? -- _(Johannalle, joka on aikonut lähteä.)_ Minne sinä? + +SAVELA + +_(Mailiisalle)_. + +Johanna arvelee olevansa liian nuori ... ettei hänellä vielä ole niin +halua... + +MAILIISA. + +On sitä nuorempanakin menty! -- Mutta jätetään se sikseen nyt tällä +kertaa ... hän saa ajatella asiaa... Eihän tässä mitään kiirettä ole! -- +_(Johannalle)_ Saat mennä! _(Johanna vasemmalle.)_ -- _(Savelalle)_ Mitä +hän sanoi? + +SAVELA. + +Hän vastusti ensin kiivaasti. -- Ei taida tulla mitään koko puuhasta. + +MAILIISA. + +Ei se vielä niin taattua ole! -- Antaa hänen ensin tottua siihen +ajatukseenkin. + +SAVELA. + +Entä jos siinä sittenkin on tuo toinen tiellä?... Ei se niinkään +mahdotonta olisi... + +MAILIISA + +_(jyrkästi)_. + +Siitä asiasta ei ainakaan tule mitään! Sen minä takaan. + +SAVELA. + +Jos siinä ei kysytäkään teidän mieltänne...? + +MAILIISA. + +On pakko kysyä! -- Mutta kaikkea turhia te uskottelettekin ihmisille!... +Kylläpä te osaatte, senkin vanha veijari! + +SAVELA. + +Taisinpa osua arkaan paikkaan? + +MAILIISA + +_(uhaten nyrkillään)_. + +Ähää!... huomaatte te raiskan toisen silmässä, vaan ette tiedä, mitä +omassanne sattuu olemaan! _(Kreeta tuo puita sisään.)_ Mutta jättäkää jo +nuo hammastelemiset! Ei minulla ole aikaa, eikä halua niitä kaiket +päivää tässä kuunnella!... Ja toimittakaa itsenne nyt jo pois talosta ja +heti! _(Kääntää Savelan ovellepäin.)_ Nyt te menette! kas noin vaan! + +SAVELA. + +Kyllä minä sen yskän ymmärrän!... En tahdo minä olla tiellä. + +MAILIISA + +_(hoputtaen)_. + +Mennään nyt! -- Tuolla on Hallan Jaakokin tallissa ... saatte nyt +näyttää tammaanne hänellekin. _(Ovessa)_ No, no tulkaa! _(Menevät.)_ + +JAAKO + +_(sisään oikealta, nopeasti)_. + +Kreeta, missä Johanna on? Kutsukaa hänet heti tänne! heti, kuuletteko! + +KREETA + +_(kiirehtien)_. + +Kyllä, kyllä! Tuolla hän muuten odottaakin... _(Ovella)_ Menen tuonne +emäntää viivyttämään. -- Mutta olkaa varoillanne! herran tähden ... +olkaa varoillanne, isäntä! Muistakaa se. -- _(Johannalle, joka on +tulossa sisään.)_ Kas, siinä sinä jo oletkin! _(Menee.)_ + +JAAKO + +_(Johannaa vastaan)_. + +Johanna!... sinä Johanna! _(Tarttuu Johannan käsiin, vetää etualalle.)_ + +JOHANNA. + +Jaako... + +JAAKO. + +Mitä...! oletko itkenyt? + +JOHANNA. + +Tiedätkö millä asioilla Savela täällä nykyään liikkuu? + +JAAKO. + +Mitä me hänestä!... eivät ne meitä koske, hänen asiansa! -- Meillä on jo +kylliksi omistamme. + +JOHANNA. + +Koskevat ne enemmän kuin luuletkaan... Hän tavoittelee minua. + +JAAKO + +_(naurahtaa)_. + +Sinua...? Mitä hullua!... eihän siitä tule mitään. + +JOHANNA + +_(korostaen)_. + +Mutta jos minut yritetäänkin naittaa hänelle? + +JAAKO. + +Yritetään naittaa...? sinut? + +JOHANNA + +_(nyökäyttää päätään)_. + +Niin... + +JAAKO. + +Ja hänelle...! _(Tempaa Johannan syliinsä.)_ Ei koskaan!... niin kauan +kuin minussa miestä on. + +JOHANNA + +_(purskahtaa itkuun)_. + +Jaako... Jaako!... voi Jaako... + +JAAKO + +_(silittää hänen hiuksiaan, hellästi.)_ + +Oma, rakas kulta ... älä nyt itke... Johanna, rauhoituhan! -- Nyt me +istumme tähän penkille ja puhumme järkevästi. _(Istuutuvat.)_ -- Kuule +Johanna, ei suinkaan äitisi tarkoittanut, että sinä ottaisit Savelan?... +Siinä sinä olet erehtynyt ... aivan varmaan? + +JOHANNA. + +En tiedä oikein ... hän sanoi, että minä saisin ajatella asiaa ... +vaikka heti olin aivan jyrkästi kieltänyt Savelalle. + +JAAKO. + +Ei suinkaan hän aio pakoittaa sinua? + +JOHANNA + +_(varmasti)_. + +Hän ei voi pakoittaa minua mihinkään ... ellen itse suostu. Ja +suostumaan he eivät minua saa!... eivät millään. + +* JAAKO. + +Uljas tyttöni!... sinä uskallat asettua äitiäsi vastaan? + +* JOHANNA. + +Uskallan!... kun se koskee meitä molempia. + +JAAKO + +_(suojelevasti)_. + +Oma kultani...! -- Mutta, Johanna, oletko sinä ajatellut, kuinka voimme +tästä lähtien tavata toisemme?... Enhän voi enää tulla tännekään ... ja +niin täytyy meidän kohdata toisemme salaa... + +JOHANNA + +_(innokkaana, luottavaisesti)_. + +Kreeta auttaa meitä ... ja Tapanin minä kyllä saan puolelleni. Hänen +kauttaan voit sinä saada ja lähettää tietoja hänen kaupunkimatkoillaan +... ja sitte voimme aina kohdata toisemme jossain täällä lähellä sekä +sunnuntaisin kirkolla. + +JAAKO + +_(hellästi)_. + +Voi sinua!... kuinka selvältä ja luonnolliselta se sinusta näyttää. -- +_(Kiihtyy)_ Mutta oletko sinä ajatellut, Johanna, että näin tulee +jatkumaan viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen ... vuoden, kaksi ja +kauemminkin vielä! että elämme sittenkin ilman toivon kipinää... +Luuletko sinä, että me tätä kestämme näin tyynesti ja levollisesti kuin +mitä nyt tässä puhelemme...? + +* JOHANNA + +_(siirtyen lähemmäksi, tuskallisesti)_. + +Jaako... + +* JAAKO + +_(kiihkeämmin)_. + +Ja joka kerta, kun tapaan sinut, täytyy minun ajatella: Heti, heti taas +on erottava!... ja jätettävä sinut epätietoisena siitä, koska jälleen +taas saan sinut kohdata, puhella kanssasi, pitää näin kättäsi, katsoa +sinua silmiisi... Tiedätkö, Johanna, mitä tuo kaikki merkitsee?... mitä +tuskaa ja epäröintiä se herättää mielessä! + +JOHANNA. + +Jaako!... älä puhu noin! -- _(Rohkaisevasti)_ Katso ... meidän täytyy +uskoa tulevaisuuteen, meidän täytyy!... Muuten olemme hukassa. -- Jaako, +rakas! minä rukoilen sinua: Ole rohkea ja luottavainen!... minun +tähteni, Jaako!... meidän molempien tähden... + +JAAKO + +_(pyyhkäsee kädellä otsaansa)_. + +Johanna ... minä koetan ... minä koetan. _(Nousee, menee ikkunaan.)_ + +JOHANNA + +_(herkästi)_. + +Jaako...! + +JAAKO + +_(kääntyy takaisin)_. + +Ja nyt!... meidän täytyy erota!... Johanna! _(Ojentaa kätensä.)_ + +JOHANNA + +_(tarttuu hänen käsiinsä, tuskallisesti)_. + +Ei! ei vielä!... Jaako, ei vielä... + +JAAKO. + +Johanna!... omani, rakkaani!... Näetkö nyt itsekin, miten vaikeata on +erota! + +* JOHANNA. + +Minä en kestä tätä...! en voi!... en voi... + +* JAAKO. + +Johanna... Johanna... + +JOHANNA + +_(kohottaa päänsä, äkkiä)_. + +Ei!... me emme saa olla heikkoja! Nyt!... meidän täytyy! _(Koettaa +irroittautua.)_ Jaako ... laske minut... + +JAAKO + +_(kiihkeästi)_. + +Minä en voi! en voi erota sinusta... Johanna! + +* JOHANNA + +_(silittää hänen otsaansa)_. + +Rauhoitu, Jaako!... ei niin!... päästä minut nyt ... päästä! + +JAAKO. + +Ei vielä... Johanna! + +JOHANNA. + +Jaako...! minä rukoilen sinua ... älä tee eroa minulle liian +vaikeaksi... Jaako! minun täytyy ... nyt! _(Irroittautuu.)_ + +JAAKO + +_(ojentaa kätensä)_. + +Johanna ... omani... + +JOHANNA + +_(väistyy, torjuen)_. + +Ei! ei, ei, Jaako!... ei enää!... _(Seisovat vastakkain, jonkun matkaa +toisistaan.)_ + +MAILIISA + +_(sisään, tuimasti)_. + +Mitä nyt! _(Johanna kirkasee, aikoen paeta.)_ Seis! ei askeltakaan!... +Mitä tämä tietää? + +JAAKO + +_(Johannalle)_. + +Nyt täytyy ilmaista kaikki, muu ei auta. + +* MAILIISA + +_(Johannalle)_. + +No...? Etkö saa suutasi auki?... vai! Siinä sinä seisot kuin kiinni +naulattuna! + +* JOHANNA + +_(hiljaa)_. + +Hyvä Jumala, mikä nyt on edessä? + +JAAKO + +_(asettuu suojelevasti Johannan eteen)_. + +Älä pelkää, Johanna, kyllä minä tämän selvitän. + +MAILIISA + +_(tiukasti)_. + +Eikö tule vastausta?... vai mitä!... Kuinka kauan pitää minun odottaa? + +KREETA + +_(sisään hengästyneenä)_. + +Siunaa ja varjele! _(Vaipuu penkille, painaen kädellä rintaansa.)_ + +JAAKO + +_(reippaasti)_. + +Asia on niin ... että minä ja Johanna, me pidämme toisistamme ... ja +minä... + +MAILIISA + +_(pitkään)_. + +Vai niin...! vai sinä...? + +JAAKO + +_(jatkaa)_. + +Ja minä pyydän: Anna minulle Johanna, vaimokseni! + +MAILIISA + +_(kuohuksissa)_. + +Vai sinulle...? sinulle! -- En! en ikinä! + +KREETA. + +Hyvä Jumala!... emäntä! + +JOHANNA + +_(tarttuu Jaakoa takaa käsivarteen)_. + +Jaako... + +JAAKO + +_(pidättäen kiihtymystään)_. + +Sinä siis kiellät?... millä oikeudella?... minkä tähden... + +MAILIISA + +_(hampaittensa välistä)_. + +Millä oikeudella...! minkä tähden! Vielä sitä kysyt, sinä mairittelija! +sinä simasuu! senkin vehkeilijä! + +JAAKO. + +Älä anna kiukun soaista itseäsi!... Minä rukoilen sinua: Älä tee meitä +onnettomiksi! Anna meidän mennä yhteen hyvällä! + +KREETA. + +Emäntä ... antakaa suostumuksenne! + +JOHANNA + +_(asettuu Jaakon rinnalle)_. + +Niin, antakaa...! Minä pyydän ja rukoilen. + +MAILIISA + +_(Johannalle, tiukasti)_. + +Sinua siinä vielä tarvitaan! Laita itsesi pois täältä, tuonne +peräkamariin! ja heti!... kuuletko? + +JOHANNA + +_(päättävästi)_. + +Minä en mene! Minun paikkani on tässä. + +MAILIISA. + +Sinä menet nyt!... tai muuten käy sinun huonosti... _(Lähenee +uhkaavasti.)_ + +JAAKO + +_(asettuu eteen, Johannalle)_. + +Mene nyt! _(Tarttuu hänen käsiinsä, katsoen lujasti silmiin.)_ Johanna! +Me emme luovu toisistamme! tapahtukoon mitä tahansa!... Jää hyvästi! + +JOHANNA + +_(alttiisti)_. + +Jaako... + +MAILIISA + +_(polkee jalkaa)_. + +Totteletko siinä! _(Johanna menee oikealle.)_ + +KREETA. + +Älkää noin kovuudella heitä rangaisko! -- Lapsi parka! _(Yrittää +seurata.)_ + +MAILIISA. + +Pysykää alallanne! + +KREETA + +_(kääntyy takaisin)_. + +Siunatkoon!... En minä enää ymmärrä... + +JAAKO + +_(kuohuksissa, hillitysti)_. + +Minä kysyn vielä kerran... Annatko minulle Johannan...? + +MAILIISA. + +Etkö jo kuullut!... _(Polkien jalkaa.)_ En ikinä!... en ikinä! + +JAAKO. + +Sinä saatat meidät epätoivoon... Älä ole noin kova...! Minä rukoilen +sinua: Ajattele hiukan Johannaa ... armahda häntä! ja anna hänet +minulle!... Sääli toki omaa lastasi ... vaikk'et minua säälisikään... + +KREETA. + +Älkää paaduttako sydäntänne omalle lapsellenne, säälikää häntä...! + +MAILIISA. + +Säälikää jo vaivojanne! -- _(Asettuen Jaakon eteen.)_ Ja sinä!... sinä +viekastelija! _(Osoittaen ovea.)_ Ulos minun talostani! ulos heti +paikalla!... Äläkä astu jalallasi enää toisten tämän kynnyksen yli!... +muista se. + +KREETA. + +Armahtakaa heitä...! emäntä. _(Istuutuu sivummalle itkien.)_ + +JAAKO + +_(kiihtyy)_. + +Sinä et siis suostu...? sinä kiellät minulta Johannan?... No hyvä! Tiedä +siis myös: Minä en luovu Johannasta niin kauan kuin minussa pisarakin +elinvoimaa sykähtelee... Me olemme toinen toisellemme koko elämäksemme +lupautuneet ... ja tämän lupauksen me myös pidämme pyhänä kaikista +vastuksista huolimatta. Ja sinä päivänä, jolloin sinun valtasi hänen +ylitsensä loppuu, tulen minä ja otan hänet omakseni. + +MAILIISA. + +Säästä lorusi! -- Sinä menet nyt, äläkä tule enää ikinä minun silmieni +eteen! + +JAAKO + +_(kuohuksissa)_. + +Minä menen ... ja jätän sinut... Iloitse ja nauti työstäsi!... ** Tuossa +on sinulla Johanna joka päivä oleva silmäisi edessä elävänä todisteena +... voitko sinä päivä päivältä katsoa, miten hän nääntymistään +nääntyy?... Rohkenetko sinä paaduttaa mielesi hänen sanattoman tuskansa +ja kärsimyksensä edessä ... ilman että se sinua alati soimaa?... ** -- +_(Tukahtuneella äänellä.)_ Jää hyvästi!... ja elä niin onnellisena kuin +omalta mieleltäsi voit... _(Poistuu kiivaasti.)_ + +MAILIISA + +_(on aikonut keskeyttää, jää hämmästyneenä kuuntelemaan; havahtuu vasta, +kun ovi lyö kiinni; puoliksi Kreetaan kääntyen)_. + +** Hän uskaltaa! hän uskaltaa syytää tuollaista pötyä minulle vasten +kasvoja ... minulle? minun omassa talossani!... Vielä tuo on hävytönkin +kaiken muun lisäksi! -- Onpa sekin mies!... eikö hän itse tullut tänne +minua liehakoimaan?... ja juuri minua!... minäkö hänet tänne kutsuin, +vai?... Käskinkö minä hänen iskeä silmänsä tuollaiseen ruikuttelevaan +raukkaan?... Onko sekin minun syyni muka?... Nyt näkee, mitä siitä +seuraa, ja nähköön! -- Minäkö tässä annan pettää ja pilkata itseäni +mielin määrin? Minäkö tässä rupean ihmisten naurun alaiseksi?... Tässä +minun vaan pitäisi sanoa: Kiitos kaunis ja amen! Mutta ei! siitä +kaupasta ei tulekaan mitään! sen sanon minä... Vielä minä olen +Sillankorvan Mailiisa, sama kuin ennen... Ja tuolle miehelle minä +kostan, kostan samalla mitalla kuin hänkin on minua loukannut ja +nöyryyttänyt... _(Hampaittensa välistä)_ Senkin vehkeilijä! ja +mielistelijä! ** Kyllä minä sinulle näytän! Vielä sinä tunnet, ketä olet +loukannut!... tunnet sen omassa lihassasi... Ei pidä sinulla oleman ilon +päivää siitä, että olet minua pettänyt! minua, Sillankorvan Mailiisaa! + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +_Sama tupa; lehdet poistettu. -- Syksyisen harmaa iltapäivä lokakuussa, +lopulta alkaa heikosti hämärtää. Äänettömyys._ + +JOHANNA + +_(istuu kangastuolissa, pää käsien varassa; huokaa syvään, antaa +käsiensä hervotonna vaipua)_. + +En jaksa enää ... olen väsynyt ... niin väsynyt... Olisi jo edes ilta, +että loppuisi tämäkin päivä! + +KREETA + +_(istuu sukankutimineen ikkunan pielessä, korjaa väliin tulta; vilkaisee +aina tavan takaa Johannaan)_. + +Lapsi raukka! jätä nyt tuo kutominen jo ... sinä väsyt vaan... Ja mitä +tuolla kankaallakaan sen kiireempää on ... päivä sinne tai tänne, saman +tekevää tuo! + +JOHANNA. + +Saa siinä kutoessa edes päivän kulumaan ... se hyvä sillä! -- Tässä minä +nyt olen istunut ja kutonut koko armaan suven ... päivästä päivään, +viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen... _(Huokaa syvään)._ Ooh... +kuinka ne päivät ovat olleet pitkiä ... loppumattoman pitkiä...! -- On +jo syksy ... yhtä ja samaa, yhtä ja samaa päivästä toiseen...! Tulee +talvi ... samaa samaa aina vaan...! ** Eikö tämä sitte koskaan lopu?... +minä en kestä enää... _(Purskahtaa itkuun, painaa päänsä alas.)_ ** + +** KREETA + +_(lohdutellen)_. + +Joko sinä taas itket?... Johanna ... mitä tuo tuollainen on! Et saa +jättää itseäsi noin suremaan ... et saa! + +** JOHANNA. + +Oi, Kreeta!... minun on niin vaikeata olla ... niin vaikeata. + +KREETA. + +** Johanna ... älä nyt ole lapsellinen! _(Pyyhkii silmiään.)_ ** Suotta +sinä suret!... sinun täytyy toivoa! ja olla iloinen ... sinun täytyy! -- +Ajattele, ehkä hän tuleekin nyt tänä yönä taas...? + +JOHANNA + +_(tuskallisesti)_. + +Mitä iloa on siitäkään...? enemmän vaan tuskaa ja kipeyttä... Päivisin +usein toivon ja odotan: tänä yönäkö...? seuraavanako hän tulee?... * +Odotan ja toivon... Sitte hän ei tulekaan... Mikä tuskallinen pettymys +ja levottomuus ... tuskin unta silmääni saan koko yönä... Taas tulee +päivä ... taas sama odotus, sama toivo... * + +KREETA. + +Ja sitte hän tulee... + +JOHANNA. + +Niin ... viimeinkin hän tulee ... pari kevyttä näpäystä ruutuun, avaan +ikkunan ja hän on luonani! Vihdoinkin taas yhdessä monen pitkän päivän +perästä!... Mikä kyyneleinen ilo ... mikä tuskallinen onni!.. Ja sitte +ero ... ero taas epämääräiseen aikaan. -- * Ja näin pitää jatkua yhä +vaan ... loppumattomia päiviä ja tuskallisia öitä... Minä en kestä tätä, +en kestä enää kauempaa... * + +KREETA + +_(lohdutellen)_. + +* Lapsi parka, älä nyt taas! Johanna, mitä sinä nyt... Olet käynyt niin +kalpeaksikin ja heikon näköiseksi. Oletpa sinä toivoton tänään! * -- +Ajattele, ettet ollenkaan saisi häntä tavata... Silloin vasta olisi +sinun syytä itkeä ja surra. Mutta nyt!... mikä hätä sinulla nyt on? +Onhan kaikki käynyt paljoa paremmin kuin mitä alussa olisi voinut toivoa +... eikö olekin vaan? + +JOHANNA + +_(hymyilee heikosti)_. + +Onhan se niinkin. + +KREETA + +_(pahoittaen)_. + +Ja nyt sinä lopetat!... kas noin! ja tulet pois siitä istumasta!... +noin. + +JOHANNA + +_(nousten ylös)_. + +Ihan te, Kreeta, väkisin ajatte minut pois ... täytyyhän minun totella. +-- * _(Suoristautuu.)_ Kyllä tuossa kutomisessa ja ainaisessa +istumisessa kangistuu. Saisin edes käydä navetassa niin kuin ennen, +kuluisi aikakin nopeammin. Mutta emäntä kai epäilee, että minä sieltäkin +voisin varastautua kohtaamaan Jaakoa. * -- Täällä saan minä elää kuin +vanki ... tuvasta salin peräkamariin, siinä minun päiväinen kulkutieni! + +KREETA. + +Onhan sekin parempi kuin jos saisit istua lukittuna tuonne peräkamariin, +etkä saisi vaihtaa sanaa kenenkään kanssa. + +JOHANNA + +_(hymyilee raukeasti)_. + +Osaattepa te, Kreeta, aina löytää valopilkkeen joka paikassa. -- +_(Ikkunassa.)_ Syksy tulee ... lehdet tuolla koivikossa ovat +kellastuneet ja varisevat. _(Kiertää käsivartensa yhteen.)_ Uh, huh! +tuntuu niin kolealta ja autiolta ... ja täällä sisällä ahdistaa ja +painostaa mieltä. -- En jaksa kestää tätä oloa enää kauempaa...! jokin +päätös täytyy tulla ja pian!... muuten menehdyn tähän. -- Tai... +_(Painaa kädet rintaansa vastaan.)_ Hyvä Jumala!... Kunpa se olisi +totta...! Siinä on oleva pelastukseni!... Kreeta! _(Tarttuu Kreetaa +takaa olkapäihin, nojaten päätään häneen.)_ + +KREETA. + +Johanna, mikä sitte?... Sano! + +JOHANNA + +_(liikutettuna)_. + +Jaakosta erotettunakin olen siitä onnellinen... Hyvä Jumala ... salli +sen tapahtuvan! -- Olen sitä usein rukoillut. + +KREETA. + +Johanna ... minkä?... mitä sinä rukoilet? + +JOHANNA + +_(hiljaa, syvästi liikutettuna)_. + +Lasta... + +KREETA + +_(pelästyen)_. + +Herra meitä varjelkoon!... Johanna! + +JOHANNA + +_(jatkaa)_. + +Silloin en pelkäisi odotusta ... en pitkiä päiviä ja öitä... Minulla +olisi ehtymätön ilon ja onnen lähde itsessäni ... lapsessani ... oi +Kreeta! + +KREETA + +_(pyyhkii silmiään)_. + +Lapsi, lapsi! Jumala sinua siunatkoon, Johanna! + +* JOHANNA. + +Oi Kreeta... Kreeta! Te olette ollut minulle äiti ... minun turvani ja +lohduttajani näinä raskaina aikoina. Miten minä muuten kestäisinkään +tätä oloa! -- Ja nyt ... kun minulle tulee lapsi... + +KREETA + +_(sävähtäen)_. + +Johanna! Luuletko sinä...? Oletko varma...? + +* JOHANNA. + +Olen aavistanut sitä jonkun aikaa... + +KREETA. + +* Johanna, lapseni...! * -- Mutta mitä sanoo emäntä? ... Oletko sitä +ajatellut? + +JOHANNA. + +Niin, mitä...? Hän on muutenkin käynyt niin tylyksi ja kovaksi. -- Mutta +täytyyhän hänen nyt lopultakin suostua päästämään meidät yhteen. + +KREETA. + +Niin, täytyyhän emännän suostua ... jo häpeänkin vuoksi! + +JOHANNA. + +Siihen minäkin luotan. -- Nyt tulee Jaako jonakin päivänä tänne ja +silloin yritämme vielä kerran puhua asiasta. Odotin häntä jo tänään, +mutta hän ei tunnu tulevankaan. + +KREETA + +_(varoittaen)_. + +Lapsi, lapsi! ettekö sentään uskalla liiaksi?... + +JOHANNA. + +Tämä on viimeinen mahdollisuutemme! Ja jos se pettää, saamme tyytyä +odottamaan... Pahempaa ei voi kuitenkaan sattua. -- Enkä minä pelkää! En +tunne tehneeni väärin ... en tunne rikkoneeni ketään vastaan. Tunnen +itseni rauhoittuneeksi lapseni kautta... Elämäni tuntuu kuin pyhitetyltä +... on kuin olisin saanut suuren armon, josta minun on oltava syvästi +kiitollinen elämän Herralle. + +KREETA + +_(liikutettuna)_. + +Jumala sinua auttakoon, Johanna! Turvaa häneen! Hän voi vielä muuttaa +kaiken hyväksi... Hän voi taivuttaa kovimmankin sydämen. + +JOHANNA + +_(huokaa)_. + +Kunpa se olisi mahdollista! -- _(Lieden ääressä, lämmittelee käsiään.)_ +Tässä tuntuu niin lämpöiseltä ja hyvältä... Näyttää tulevaisuuskin taas +helpommalta ja valoisammalta. _(Vaitiolo.)_ + +MAILIISA + +_(sisään oikealta, tuimasti)_. + +No...? onko päivä loppunut? vai loppuiko työ kesken, kun täällä jo +puhdetta pidetään? Olisi tuossa, vielä kutoakin nähnyt ... ei se niin +hengen päälle käypää ole, ettei sitä nyt vähän runsaamminkin kynsistä +lähtisi. _(Johanna on siepannut huivinsa, menee ulos.)_ + +KREETA. + +Onhan Johanna kutonut koko armaan päivän ja ahkerasti sittenkin. Juuri +äsken vasta lopetti ... oli raukka niin väsynyt. + +MAILIISA. + +Vai väsynyt...? niin kai! Nuori ihminen ... mitä vielä! + +KREETA. + +Eihän Johannaa nyt enää voida enempään pakoittaa, kun ei ole aiemminkaan +pakoitettu ... liikaa tekee nytkin jo ... tuossa istuu aamusta iltaan +päivän toisensa jälkeen. Liian nuori on vielä noin kovaan työhön! +_(Tapani sisään, pistää avaimia seinäkaappiin, kuuntelee)_. + +MAILIISA. + +Liian nuori työhön!... kylliksi vanha muuhun! -- Siinä te, Kreeta, häntä +taas puolustelette ja silittelette! Ei se muuta kuin yllyttää +vastustukseen, sen minä sanon. Ettekö jo itsekin huomaa, mitä siitä on +ollut seurauksena? On siinä teilläkin osanne! + +* KREETA. + +Syytättekö te, emäntä, minua siitä, mitä on tapahtunut?... minua! ja +oikeinko todella? + +* MAILIISA. + +No, ettekö te aina pidä tuon puolta minua vastaan! + +KREETA. + +Enhän minä muuta kuin mikä on oikeus ja kohtuus. Ja siitä minä en +väistä, en tuumaakaan! + +TAPANI + +_(astuu esiin)_. + +Kuule nyt, Mailiisa! On tässä minullakin vielä sana sanomatta sinulle. + +MAILIISA. + +Te nyt vielä! On sitä harmia ja vastusta muutenkin tarpeeksi. + +TAPANI. + +Niin minä! Olen isäsi kasvinkumppani ... olen ollut talossa jo ennen +sinun syntymääsi, että tiedän ja uskallan sanoa sinulle totuuden vasten +silmiä: Älä sinä syytä muita siinä, missä itse olet syyllinen... Sillä +jos joku tässä asiassa on väärässä ja tekee vääryyttä toisille, niin +olet se juuri sinä, Mailiisa!... sinä itse. + +MAILIISA. + +Vai minä!... minäkö heidät tyrkytin yhteen? Onko se minun syyni ... +sekin? + +TAPANI + +_(merkitsevästi)_. + +Luonto vaatii osansa aikanansa... Mailiisa. Ja varo sinä itsesi, ettet +asetu sen tielle... _(Korostaen.)_ Se kostaa itsensä! -- Muista sinä +omaa nuoruuttasi! äläkä tuomitse muita kovemmin kuin itseäsi! + +* MAILIISA. + +No, sitä nyt ei kannata muistella! Erehdys se oli! ja sen sain karvaasti +kokea. -- Parempi on nytkin katsoa ... kuin katua. Ei silloin ainakaan +sovi ketään syyttää siitä, ettei ole ajoissa varoitettu ja estetty. + +KREETA. + +Tässä ei ankaruus ole paikallaan! + +MAILIISA. + +Ei kai tuollaiselle miehelle kukaan mene, joka vähänkin pystyy +ajattelemaan! Ikuiseen onnettomuuteen joutuisi... Ennen pitkää saisi +nähdä, miten tuo alkaa mielistellä muita ... vaikkapa vaan omia +piikojaan. Olisi se kaunista ... sekin elämä! + +TAPANI. + +Mailiisa! Sinä annat vihan ja kiukun soaista itsesi ja pimittää selvän +järjen. + +KREETA + +_(vakuuttaen)_. + +Te erehdytte, emäntä!... ja aivan perin juurin sittenkin! + +MAILIISA. + +Antakaa te vaan uskotella itseänne! mutta minä en anna. -- Kyllä minä +tuon viettelijän tiedän ja tunnen... Tänne se vaan on tullut, kun tietää +tässä pesässä tavaraa olevan. Siinä sen vetovoima! + +TAPANI. + +Sen sinä voit sovittaa kehen tahansa! -- Ja omaa sukuasi soimaat, kun +häntä moitit. + +MAILIISA. + +Joku mätä muna pesässä aina on... + +KREETA. + +Minä tiedän sanoa ja uskallan ottaa sen vaikka valalleni: Tässä on tosi +kysymyksessä... Katsokaa Johannaa...! Eikö ole hän elävä todistus siitä? + +MAILIISA. + +On antanut tuon veijarin narrata itsensä ja uskoo sitte sen puheita. +Mutta minua ei narratakaan! ja osaan minä varjella taloni ja tavarani, +ettei tuo täältä mitään hyödy. + +TAPANI + +_(katkerasti)_. + +Sinun talosi ... ja tavarasi...! Kuka niitä silloin tarvitsee? Ketä ne +kostuttavat? _(Painokkaasti.)_ Ne sinä saat viedä mukanasi hautaan. -- +_(Raskaasti)_ Ei tule sinulle sukusi jatkajaa, ei talosi perijää... + +MAILIISA. + +Ottakoon minun puolestani kenen muun tahansa! -- _(Kovuudella)_ Mutta +sen sanon minä: Tuolle miehelle hän ei mene niin kauan kuin minä sen +voin estää! _(Koputtaa nyrkillä pöytään.)_ Ja jona päivänä hän sille +sitte uskaltaa mennä ... ei ole hänen enää astumista tuon kynnyksen yli. + +TAPANI + +_(raskaasti)_. + +Kova sinä olet ja säälimätön. Se on sitä vanhaa verta... + +* KREETA + +_(kiihtyneenä)_. + +Voitteko te, emäntä, vastata teoistanne? Rohkenetteko te kerran tehdä +tiliä Johannasta elämän Herralle?... Minä rukoilen teitä, emäntä: +Antakaa nöyryyttää mielenne! säälikää lastanne!... ja antakaa heidän +saada toisensa! + +* TAPANI. + +Mailiisa!... peruuta sanasi!... Muista sukuasi ja taloasi! + +* MAILIISA. + +Säästäkää ruikutuksenne muille! minä en niitä tarvitse. -- Eikö minulla +ole valta talossani? Eikö minulla ole oikeus tehdä ja toimia, miten +parhaaksi näen? -- Pysykää te vaan omissanne, kyllä minä pidän huolen +siitä, mikä minun autuuteeni kuuluu. + +KREETA + +_(järkytettynä)_. + +Sen minä vielä sanon, että jos ette pelkääkään ihmisten tuomiota, niin +pelätkää edes Jumalan ... sillä Jumala ei salli... + +MAILIISA + +_(polkee jalkaa)_. + +Suu kiinni! ja paikalla! -- Jo te olette ihan villissä! + +TAPANI + +_(ponnella)_. + +Mailiisa!... Kunnioita vanhempiesi muistoa! Sillä kerran vielä on sinun +vastattava siitä, miten olet hoitanut sukusi perinnön! -- +_(Tukahtuneella äänellä.)_ Mailiisa! Ajattele ... että talo, jossa olet +syntynyt ja elänyt, tämä Sillankorva!... sinun jälkeesi joutuu +vieraalle! että vieras tallaa näitä maita... + +MAILIISA + +_(hammasta purren)_. + +Tallatkoon...! Ennemmin vieras ... kuin tuo mies! + +TAPANI + +_(järkytettynä)_. + +Ja jos se kerran tapahtuu ... niin syy on sinun! Mailiisa ... yksin +sinun!... muista se. _(Painaa lakin päähänsä, menee ulos.)_ + +MAILIISA + +_(katsoo pitkään Tapanin jälkeen, ajatuksissaan)_. + +Minunko syyni...? -- _(Hermostuneesti)_ On sekin höperö! -- +_(Kreetalle)_ Onko maito tuotu?... mitä? + +KREETA + +_(on istunut ja itkenyt; nousee ylös, pyyhkii silmiään)_. + +Ei... _(Puuhaa astioita kuntoon.)_ + +MAILIISA. + +Ei!... ei suinkaan! No, sen minä arvasinkin. Kaikkeen muuhun sitä aikaa +riittää, mutta katsotaanko töitä, että ne tulevat kunnolla ja ajallaan +tehdyiksi. _(Johanna on tullut sisään; ottaa vyyhdin, hankkii +puolausvehkeitä kuntoon.)_ Olette te kaunista väkeä! Pitäisi joka hetki +olla vieressä manaamassa, että jotain tulisi toimitetuksi... Niinkuin ei +sitä maitoakin jo olisi ehtinyt tuoda sisään moneen kertaan. + +KREETA + +_(maitokannu kädessä, lähdössä ulos)_. + +Ainahan tuo lypsy on venynyt myöhempään nyt, kun ei Johannaakaan ole +päästetty auttamaan. _(Menee.)_ + +MAILIISA. + +Vähät niistä avuista! Tulevat ne ilmankin toimeen. + +SAVELA + +_(sisään)_. + +Hyvää ehtoopuolta! + +MAILIISA. + +Teitä tässä nyt vielä kaivattiin! + +SAVELA. + +Poikkesinpa vaan ohimennessä sisään katsomaan, kuinka talossa voidaan +... kun en ole pitkään aikaan... + +MAILIISA. + +Tietäähän tuon katsomattakin! + +SAVELA + +_(Johannalle)_. + +Hyvää päivää, Johanna! Mitä sinulle kuuluu? _(Ojentaa kätensä.)_ + +JOHANNA + +_(väistää pelokkaana)_. + +Ei mitään... _(Laskee työnsä pois, aikoen poistua.)_ + +SAVELA. + +Mitä nyt...? Johanna, odotahan toki! Minnekä sinulla niin kiire? -- +_(Johanna menee oikealle.)_ Eipä tahtonut kuulla sillä korvalla. + +MAILIISA + +_(lyhyesti)_. + +No ... mitä te taas? Mitä tekoa teillä yhä täällä on? + +SAVELA + +_(salamyhkää)_. + +Olen kuullut kylällä kerrottavan, että... + +MAILIISA + +_(jyrkästi)_. + +Pitäkää kuulemisenne omana tietonanne! + +SAVELA + +_(pitkään)_. + +Vai niin ... arka paikka!... No, ei puhuta, ei puhuta! -- Tulin vaan +lopullisesti kuulemaan, suostuisiko Johanna minulle nyt ... kun tuo +toinenkaan ei enää ... uskalla näyttäytyä... + +MAILIISA + +_(katkaisten)_. + +Kysykää häneltä! + +SAVELA. + +En ole tahtonut kiusata häntä aiemmin ... niin kauan kuin tuo juttu +vielä oli tuore... + +MAILIISA. + +Pitäkää te vaan huoli omasta asiastanne, ettei se kiveen iske. + +SAVELA. + +Puhuen asiat paranevat!... Arvelin vaan ... ei suinkaan Johannalla nyt +enää mahda olla mitään sitä vastaankaan...? + +MAILIISA + +_(Kreetalle, joka on tullut sisään kannuineen)_. + +Kreeta, käskekää Johanna tänne! + +SAVELA. + +Olisi tässä hiukan asiaa ... mutta ei sillä niin kiirettä ole... + +KREETA + +_(vilkaisten mennessään epäillen kumpaankin)_. + +Saahan sitä mennä... _(Oikealle.)_ + +MAILIISA + +_(syrjään)_. + +Jospa hänkin nyt suostuisi ... niin pääsisi tuosta alituisesta kiusasta +ja harmista rauhaan... Pitäisi hänenkin jo ymmärtää, että turhia ne muut +toiveet ovat... + +SAVELA. + +Hän tuntuu viivyttelevän... Ehk'ei hän tulekaan...? + +KREETA + +_(sisään, sopertaen)_. + +Johanna sanoi ... että ... ettei hän... + +MAILIISA + +_(pikaistuen)_. + +Sanoi ja sanoi!... Ettekö saa sanaa suustanne! tuleeko hän, vai eikö? + +KREETA + +_(katkonaisesti)_. + +Johanna sanoi ... ettei Savelan isännällä ... hänen tietääkseen ... ole +mitään asiaa hänelle. + +MAILIISA + +_(suuttuen)_. + +Vai niin...! Hän ei siis tule? Hän ei siis tahdo totella? Kyllä minä +näytän, ketä on toteltava! _(Menee oikealle.)_ + +KREETA + +_(hätääntyen)_. + +Emäntä ... älkää! -- _(Savelalle)_ Jumalan tähden, isäntä! olkaa +varovainen! älkää kiihoittako emäntää! Hän saattaa tehdä Johannalle mitä +tahansa. -- _(Valittaen)_ Voi, voi! mitä tästä taas tulee?... Lähden +hakemaan Tapaniakin tänne. _(Kiireesti ulos.)_ + +MAILIISA + +_(sisään, Johanna edellä; Johannalle)_. + +Tässä on toteltava! sanon minä... Ja sinä vastaat, kun sinulta kysytään +... muista se! _(Istuutuu penkille käsivarret rinnalla, jalat +pitkänään.)_ + +SAVELA + +_(mairitellen)_. + +Ei sinun tarvitse pelätä, Johanna!... ei ensinkään ... enhän minä mitään +pahaa tahdo. -- Jäi se silloinen puhelumme näin vastaisen varaan ... ja +arvelin, että olisi siitä vielä tarkemmin puhuttava nyt, kun sinäkin +olet tyystemmin ehtinyt asiaa ajatella... + +JOHANNA + +_(päättävästi)_. + +Sama vastaus on minulla nyt kuin silloinkin! + +SAVELA. + +Ei saa hätäillä!... eihän sinun tarvitse vielä varmaa vastausta +antaa!... jätetään vaan asia tuonnemmaksi vielä ... niin ennätät +ajatella... + +JOHANNA. + +Ei! sitä ei enää jätetä! minä tahdon, että tästä tulee loppu. + +* SAVELA + +_(hilliten)_. + +No, no, no ... eihän tässä niin kiirettä ole ... ehtiihän sinun ijässäsi +vielä! + +* JOHANNA. + +Tahdon päästä rauhaan. Minä en kärsi, että minua taas ja taas tullaan +kiusaamaan, kun en kuitenkaan tule muuttamaan mieltäni. + +SAVELA + +_(sovittaen)_. + +Ei nyt saa turhista kiivastua! -- Nyt on Savelassa se uusi rakennuskin +valmiina ... niin suuri ja komea, että saa etsiä vertaista näillä +tienoin. Kelpaa siinä emäntänä olla!... ei tarvitse hävetä! + +JOHANNA + +_(on yrittänyt keskeyttää)_. + +Ei ne komeudet minua houkuttele! Hakekaa toinen soveliaampi. _(Yrittää +mennä.)_ + +MAILIISA. + +No...? minne sinä! + +SAVELA. + +Älä nyt vielä, Johanna... Puhutaan nyt järkevästi ... voisit vielä +jälestäpäin katua ajattelematonta kieltoasi... + +JOHANNA + +_(naurahtaa)_. + +Vai vielä katua...? _(Menee kiihtyneenä Savelan eteen.)_ Tiedättekö, +Savela, sitä minä en usko koskaan tekeväni. + +SAVELA. + +Kukapa tietää!... kukapa tietää... + +JOHANNA + +_(kiihtyen)_. + +En koskaan!... Sillä olen jo lupautunut toiselle. + +MAILIISA + +_(pilkallisesti hymähtäen)_. + +No! sitä sinun vielä käskee odottaa! + +JOHANNA + +_(lujasti)_. + +Ja minä myös häntä odotan. + +MAILIISA. + +Se odotus voi käydä pitkäksi... + +SAVELA. + +Niin ... parempi pyy pivossa... -- Johanna, ole järkevä ... ajattele +vielä asiaa... + +JOHANNA + +_(kuohuksissa)_. + +Kun ette kerran ota vähemmästä ymmärtääksenne, niin tietäkää sitte: Olen +Jaakon vaimo Jumalan edessä. + +MAILIISA + +_(ponnahtaa ylös)_. + +Mitä...? Hänen vaimonsa...? Mitä se tietää? + +JOHANNA + +_(rohkeasti)_. + +Olen hänen lapsensa äiti. + +SAVELA. + +No, en minä sitte. _(Vetäytyy poispäin.)_ + +MAILIISA + +_(raivostuen)_. + +Sinä?... sinä uskallat sen sanoa minulle vasten kasvoja! sinä uskallat! +_(Lähenee uhaten.)_ + +JOHANNA + +_(varmasti)_. + +En ole luvannut olla häntä tapaamatta! sen te tiedätte. + +MAILIISA + +_(puristetuin nyrkein)_. + +Vielä sinä uhittelet, sinä hävytön! + +JOHANNA + +_(peräytyen)_. + +Älkää lyökö! Jumalan tähden, älkää... + +MAILIISA. + +Kyllä minä sinut opetan! + +JOHANNA. + +Älkää lyökö! Lapseni tähden minä rukoilen teitä: Älkää lyökö. + +MAILIISA. + +Sinä kehtaat sen omistaa! Vielä sinä kehtaat! + +SAVELA + +_(asettuen väliin)_. + +Emäntä!... Antakaa hänen olla, emäntä! + +MAILIISA + +_(työntää Savelan sivulle)_. + +Pois siitä! älkää sekaantuko tähän! -- _(Johannalle)_ Tämä häpeä!... +Sinä olet uskaltanut!... sinä! _(Yrittää tarttua häneen.)_ + +JOHANNA. + +Auttakaa!... auttakaa! _(Pakenee taustalle.)_ + +* MAILIISA + +_(suunniltaan raivosta)_. + +Minä sinulle näytän! _(Tarttuu Johannaan.)_ + +JOHANNA + +_(valittaen)_. + +Älkää lyökö!... Hyvä Jumala!... _(Vaipuu polvilleen.)_ Auttakaa, +auttakaa! + +MAILIISA + +_(lyö)_. + +Tuosta saat! Suusi kiinni! Sinä kurja elukka! ettet häpeä! + +SAVELA + +_(juoksee hätäytyneenä puolelta toiselle)_. + +Eikö ketään kuulu...! Emäntä, älkää! _(Juoksee ovelle, huutaa.)_ Apuun +... apuun! + +JOHANNA + +_(itkien)_. + +Hän tappaa minut! Auttakaa! _(Vaipuu lattiaan taustalla sängyn luona.)_ + +KREETA + +_(ovessa)_. + +Jesus siunatkoon! Emäntä...! + +TAPANI + +_(sisään, huutaa)_. + +Mailiisa! Sinä uskallat! -- _(Tarttuu Mailiisaa käteen.)_ Mailiisa ... +oletko järjiltäsi...? + +MAILIISA + +_(puristetuin nyrkein)_. + +Maatkoon siinä!... Sinä kelvoton, kyllä minä sinut opetan tottelemaan! +-- _(Palaa etualalle.)_ Voi tätä häpeää!... tätä häpeää!... _(Istuutuu +penkille, selin toisiin.)_ + +KREETA + +_(kumartuneena Johannan yli)_. + +Johanna!... lapseni! Hän ei liikahda!... Herra Jumala!... Johanna!... +Johanna! + +TAPANI. + +Nostetaan hänet sänkyyn! _(Nostavat yhdessä.)_ -- Johanna!... vastaahan +toki! Johanna! + +* MAILIISA + +_(kovana, hampaittensa välistä)_. + +Siinä tuo elkeilee... Sai kerrankin niin, että muistaa... + +KREETA + +_(valitellen)_. + +Hän ei vastaa ... hän ei liikahda vieläkään!... Johanna!... Voi, voi ... +onko hän kuollut? + +MAILIISA. + +Vai kuollut?... mitä vielä! Kyllä tuo siitä nousee! + +TAPANI + +_(vie vettä Kreetalle)_. + +Kostuta hänen päätään!... ehkä hän vielä virkoo. + +KREETA + +_(alkaa hätäytyneenä virvoitella Johannaa)_. + +Kyllä, kyllä...! -- Oi taivaan herra!... Eihän hän vaan kuole...? + +TAPANI + +_(järkytettynä Mailiisalle)_. + +Voi sinua, Mailiisa!... mitä olet sinä tehnyt! -- Mene tuonne ja katso +työtäsi! Hän ei liikahda ... ei hengen, hievahdusta hänessä näy... Voi +sinua onnetonta! Jumala olkoon sinulle armollinen!... olet voinut lyödä +hänet kuoliaaksi. + +MAILIISA + +_(säikähtyen, torjuu)_. + +Se ei ole totta!... Te valehtelette!... te valehtelette...? Se ei voi +olla totta! ei voi! ei, ei, ei! _(Hätääntyen)_ Niin kovasti ei Jumala +voi minua rangaista... -- Kreeta, valelkaa hänen otsaansa!... Kyllä hän +siitä vielä virkoo ... hänen täytyy virvota! + +* SAVELA + +_(on pysytellyt taampana, lähenee)_. + +Siinä nyt näette, emäntä! Enkö minä teitä estänyt ja kieltänyt? + +TAPANI + +_(istuu, pää käden varassa, raskaasti)_. + +Voi tätä taloa ... tätä taloa... + +KREETA + +_(nyyhkien)_. + +Lapseni, lapseni...! oma lapseni... + +MAILIISA. + +Auttakaa! Jumalan laupeuden tähden, auttakaa! Hän ei saa kuolla! hän ei +saa! -- Tapani! menkää katsomaan, ehkä hän vielä toipuu... Menkää +katsomaan! menkää...! + +* TAPANI + +_(nousten)_. + +En minä voi häntä auttaa... + +* MAILIISA + +_(puoliksi itsekseen, tuijottavin silmin)_. + +Minä en uskalla nähdä häntä!... _(Kammoksuen)_ En voi katsella hänen +kasvojaan ... en uskalla!... ne syyttävät minua... Tästä lähtein olen +aina näkevä ne silmieni edessä... + +KREETA + +_(valittaen)_. + +Ei auta mikään!... ei mikään. -- _(Parkaisten)_ Jumalani! hän kuolee...! + +TAPANI + +_(järkytettynä)_. + +Me emme voi enää mitään!... Voi sinua, Mailiisa! _(Katkonaisesti, +tukahtuneella äänellä.)_ Tyttäresi ... hengetönnä ... ainoa lapsesi!... +sinun oman kätesi kautta. + +MAILIISA + +_(peräytyy kauhuissaan, äkkiä parkaisten)_. + +Johanna! lapseni ... anna minulle anteeksi...! + +TAPANI + +_(raskaasti)_. + +Et sinä häntä enää herätä... + +SAVELA + +_(oven luona, erikseen)_. + +Olisiko parasta livistää matkaansa...? Voi tästä muuten joutua oikeuteen +todistajaksi. + +JAAKO + +_(sisään)_. + +Hyvää ehtoopuolta! + +MAILIISA + +_(kiiruhtaa vastaan)_. + +Jumalan kiitos! että tulit. _(Tarttuu Jaakoa käsivarteen)_ Sinä pelastat +hänet! sinä pelastat ... sinun täytyy pelastaa hänet! + +SAVELA + +_(syrjään)_. + +Odotanpa sentään... + +JAAKO + +_(hämmästyen)_. + +Mi- - -mitä...? kenet...? -- Mitä tämä tietää...? + +MAILIISA. + +Älä viivyttele! _(Osoittaa sänkyyn.)_ Tuolla! Hän on tuolla!... Johanna! + +JAAKO + +_(säikähtyen)_. + +Johanna...? Hyvä Jumala! _(Kiiruhtaa sängyn luo, parahtaen)_ Johanna! + +MAILIISA. + +Hän on pelastava hänet!... jos hän vielä on pelastettavissa... +_(Kuuntelee henkeään pidätellen.)_ + +JAAKO + +_(rukoilevasti)_. + +Johanna!... minun omani, rakkaani!... avaa silmäsi! vastaa minulle, +Johanna! -- _(Epätoivossa)_ Ei! sinä et ole kuollut ... sinä et voi olla +kuollut...? Sinä elät vielä ... sinä elät...? Johanna! _(Johanna huokaa +kerran valittaen.)_ + +KREETA. + +Hän voihkasi!... Johanna, lapseni! elätkö sinä? + +JAAKO. + +Johanna, rakkaani!... älä mene pois minulta! + +MAILIISA + +_(rukoillen)_. + +Herra Jumala...! pelasta hänet! Voi taivaan Herra, armahda minua!... älä +tee minua oman lapseni murhaajaksi! Armoa! armoa! + +JAAKO. + +Johanna ... omani! Älä jätä minua yksin!... Minä en voi elää ilman +sinua... Johanna! + +* KREETA. + +Nyt!... hän liikahti! -- Johanna... + +* MAILIISA + +_(rukoillen)_. + +Hyvä Jumala! Älä kosta minulle minun kovuuttani ja leppymättömyyttäni +lastani kohtaan! Älä rankaise minua näin kovasti!... vaikka olen sen +ansainnut... Herra Jumala! älä jätä tunnolleni tätä taakkaa +loppu-ijäkseni! älä salli hänen kuolla...! Herra Jumala! minä rukoilen +sinua: Salli hänen elää ... sinun suuren laupeutesi tähden...! + +* JAAKO + +_(toivon ja epätoivon vaiheilla)_. + +Johanna...! Johanna! + +JOHANNA + +_(heikosti)_. + +Jaako... + +JAAKO. + +Johanna! minun omani! sinä elät...! _(Painaa päänsä alas, nyyhkii.)_ + +KREETA. + +Hän avaa silmänsä ... hän elää! -- Jumalalle olkoon kiitos ja kunnia! + +MAILIISA. + +Jumalani!... minä kiitän sinua! _(Purskahtaa hillittömään itkuun.)_ + +TAPANI. + +Jumalan kiitos!... hän elää. + +SAVELA. + +Asia näyttää valkeentuvan... No, ei hätää sitte! + +JOHANNA + +_(raukeasti)_. + +Jaako ... sinä tulit? -- Jaako ... itketkö sinä...? mutta miksi?... +Jaako? + +KREETA. + +Älä puhu nyt, Johanna!... sinun täytyy olla hiljaa! aivan hiljaa. + +* JOHANNA + +_(tunnustellen päätään)_. + +Pääni tuntuu vaan niin kummallisen raskaalta... _(Yrittää nousta.)_ + +* JAAKO + +_(pidättäen)_. + +Lepää sinä vaan rauhassa ... älä ponnista liikoja, Johanna! + +JOHANNA. + +Ei minua mikään vaivaa... Antakaa minun nousta ylös! _(Nousee istumaan +sängyn laidalle, selvittelee ajatuksiaan.)_ Minusta tuntuu niin oudolta +täällä... Ja sinä, Jaako?... Koska sinä tulit tänne?... en muista... + +KREETA + +_(välttäen)_. + +Älä nyt mitään koetakaan muistella... + +JAAKO. + +Kun tulin, olit sinä jo tajuttomana. + +JOHANNA + +_(koettaa muistella)_. + +Minä olin... _(Parkaisee äkkiä, heittäytyy Jaakon syliin, hätäytyneenä)_ +Jaako! vie minut pois täältä! ota minut mukaasi! nyt heti! heti, +kuuletko! _(Tarrautuu Jaakoon.)_ + +JAAKO + +_(rauhoittaen)_. + +Johanna ... mitä sinä puhelet? -- Rauhoituhan!... Johanna ... ihan sinä +vapiset... + +* JOHANNA + +_(kiihtyen)_. + +Minä en jää enää tänne! en, en, en hetkeksikään! Jaako, sinun täytyy +viedä minut pois täältä! sinun täytyy! täytyy! + +MAILIISA + +_(on havahtunut kuuntelemaan, erikseen)_. + +Hän pelkää minua ... hän kammoo minua kuin ruttoa... + +* JAAKO. + +Johanna ... miksi sinä olet noin kiihtynyt?... mitä on tapahtunut? + +JOHANNA + +_(nojaten Jaakon rintaa vasten, itkee haikeasti)_. + +Oi Jaako... Jaako... + +JAAKO + +_(lohdutellen)_. + +Miksi sinä itket noin...? Johanna, sano!... sanohan toki...! +_(Pelästyen)_ Hyvä Jumala, mikä sinun on? -- _(Tutkivasti)_ Mitä täällä +on oikeastaan tapahtunut?... _(Katsoo kysyvästi toisesta toiseen.)_ Eikö +kukaan vastaa...? + +MAILIISA + +_(erikseen)_. + +Hän tulee vaatimaan minut tilille... + +JAAKO + +_(kiihtyen)_. + +Mitä tämä kaikki tietää...? _(Johannalle)_ Johanna, rauhoituhan nyt! +minä olen luonasi. -- _(Kreetalle)_ Kreeta, koettakaa saada hänet +tyyntymään. + +KREETA + +_(taluttaen Johannaa taustalle)_. + +Lapsi parkani!... älähän nyt enää... _(Istuutuvat, Johanna nojaa Kreetaa +vasten, nyyhkii; rauhoittuu vähitellen.)_ + +JAAKO + +_(Tapanille, vaativasti)_. + +Mitä täällä on tapahtunut?... Vastatkaa minulle, Herran nimessä!... +_(Tapani välttää)_ Mitä...? Te käännytte pois! te vaikenette...? Mitä +pitää minun tästä kaikesta ajatteleman...? -- _(Muistutellen)_ Johanna +tiedottomana... -- Hyvä Jumala!... Älkää enää kiusatko minua tällä +epätietoisuudella! _(Savelalle)_ Savela! te tiedätte? + +SAVELA + +_(puoliksi kuiskaten, kääntyen selin Mailiisaan, osoittaa häntä +peukalollaan)_. + +Emäntä suuttui ... ja löi... + +JAAKO + +_(säikähtyen)_. + +Mitä?... löi...? ketä? Johannaa...? _(Tarttuu Savelaa olkapäihin, +ravistaa häntä.)_ Johannaako?... Ihminen, vastatkaa! + +SAVELA. + +Älä ... älä helkkarissa! -- _(Jaako hellittää.)_ Niin sinä jyskytät, +että hampaat loukkua lyövät... + +* JAAKO + +_(kiihtyneenä)_. + +No, sanokaa sitte!... Emäntä löi...? + +* SAVELA + +_(ojennellen itseään, harmistuneena)_. + +Niin! olisi nyt kieleni mennyt mäsäksi ... kuka sinulle tässä vastaisi! + +JAAKO. + +Löikö hän todellakin...? ja Johannaa?... Onko se totta? + +SAVELA. + +Pääni pantiksi!... jos valehtelen. + +JAAKO + +_(kuohuksissa, itsekseen)_. + +Lyönyt häntä...! Johannaa!... Kauheata ... kauheata! -- _(Astuu +Mailiisan eteen.)_ Voi sinua kurjaa äitiä! Niinkö pitkälle sinä olet +joutunut, että sinä lyöt häntä! Johannaa...? Sinä siis et tietänyt, että +hän on tulemassa äidiksi ... minun lapseni äidiksi. + +TAPANI + +_(pelästyen)_. + +Mailiisa...! Jumala sinua auttakoon! Voi tätä taloa! -- Nyt vasta minä +ymmärrän... + +JAAKO + +_(jatkaa)_. + +Ajattele, mihinkä tilaan sinä hänet olisit voinut saattaa...! -- Kiitä +Jumalaa, ettet sitä tiennyt! että tuntosi ainakin siitä rikoksesta on +vapaa. + +MAILIISA + +_(istuu liikahtamatta, tuijottaa jäykästi eteensä, itseensä +vaipuneena)_. + +Sekin rikos minulla on tunnollani... + +JAAKO + +_(jatkaa)_. + +Ja Johannan, oman lapsesi! sinä olisit voinut lyödä kuoliaaksi sokeassa +vihassasi! Niin ... sen sinä olit vähällä tehdä... Sinusta oli tulla +murhaaja!... kaksinkertainen murhaaja! + +JOHANNA + +_(moittien)_. + +Jaako...! + +MAILIISA + +_(kuten ennen, toistaa koneellisesti)_. + +Kaksinkertainen murhaaja... + +JAAKO + +_(jatkaa)_. + +Kavahdatko jo viimein itseäsi ja tekojasi?... näetkö mitä olet +rikkonut?... * Olet tukahuttanut toisten elämän ympärilläsi ... polkenut +ja sortanut muita. -- Tuolla on Johanna, lapsesi! Häntä olet sinä +vieronut ja hylkinyt pienestä pitäen, olet riistänyt häneltä hänen +vapautensa, hänen oikeutensa elämään... * + +JOHANNA + +_(tarttuu Jaakon käteen, puoliksi kuiskaten)_. + +Jaako...! lopeta jo!... minun tähteni, Jaako! + +MAILIISA + +_(kuten ennen, jäykästi)_. + +Sellainen minä olen... Jatka, jatka vaan! + +JAAKO + +_(Johannalle)_. + +Johanna!... Pyydätkö sinä hänen puolestaan?... sinä? Säälitkö sinä +häntä, joka ei sinua ole säälinyt? + +JOHANNA + +_(liikutettuna)_. + +Jaako!... Hän on äitini... + +JAAKO + +_(harvaan)_. + +Johanna ... sinä olet oikeassa. _(Seisovat vastatusten liikutettuina.)_ + +MAILIISA + +_(kuten ennen)_. + +Hän pyytää minun puolestani ... hän? Hän säälii minua ... minua! + +JAAKO + +_(Mailiisalle)_. + +Ja nyt me lähdemme täältä! Ja Johannan vien minä mukanani kotiini +Hallaan. -- Jää hyvästi. + +MAILIISA + +_(kuten ennen)_. + +Hän lähtee... Minä en ole muuta ansainnut... + +JAAKO + +_(Johannalle)_. + +Lähdemme heti! Hanki itsesi matkalle! _(Puristaa hellästi hänen +kättään.)_ Odotan sinua, Johanna! + +JOHANNA + +_(herkästi.)_ + +Jaako ... minä tulen ... olen heti valmis. _(Menee oikealle.)_ + +KREETA. + +Silloin menen minäkin! _(Alkaa sääliä nyyttejään kokoon.)_ + +MAILIISA + +_(kuten ennen)_. + +Hän sanoi totuuden... Heitä olen minä sortanut ... ensin miestäni ... +sitten lastani... Olen tukahuttanut heiltä elämän ilon ja onnen... + +JAAKO + +_(Tapanille)_. + +Tuon hevoseni valmiiksi tuohon kuistin eteen. Tulkaa te, Tapani, +pitämään siitä kiinni. + +TAPANI. + +Odota, Jaako!... Minulla on sinulle vielä jotain sanottavana. + +JAAKO. + +Sanokaa te vaan, Tapani! + +TAPANI. + +Muista se: Johanna on Sillankorvan ainoa perillinen. Tätä taloa ei +jätetä vieraalle, ei saa jättää! sanon minä. Tässä on tämä sama suku +asunut polvesta polveen... Vieras ei saa näitä maita astella! niin kauan +kuin yksikään jäsen tätä vanhaa kantasukua elossa on. Paina se mieleesi! + +JAAKO. + +Kuulun itsekin samaan sukuun ... tiedän ja tunnen, mihin se minut +velvoittaa... + +TAPANI. + +Sinä et hylkää tätä taloa?... et jätä sitä vieraalle? Lupaa se minulle! + +JAAKO. + +Olkaa te vaan rauhassa, Tapani! -- Minä lupaan: Ellen itse tänne +Sillankorvaan tulisikaan, niin lapsilleni sen perintönä säästän ... jos +se vaan minusta riippuu. Tässä käteni! _(Ojentaa kätensä.)_ + +TAPANI + +_(pudistaa sitä liikutettuna)_. + +Se oli miehen sana. -- Nyt voi Tapanikin jo laskea luunsa levossa +hautaan. _(Menevät ulos.)_ + +** SAVELA + +_(vilkuilee ympärilleen)_. + +Vielä ei ole kaikki menetetty... Nyt tulee minun vuoroni. -- _(Lähestyy +Mailiisaa.)_ Kuulkaapa, emäntä! + +** MAILIISA + +_(havahtuu)_. + +No, oletteko tekin vielä täällä? + +** SAVELA. + +Minä en hylkää teitä!... kuten muut. -- Ajatelkaa, emäntä! Jos nyt me +kaksi hyljättyä löisimme tuumamme yhteen...? Vai mitä arvelette? + +** MAILIISA + +_(katsoo pitkään)_. + +Te...! ja minä...? _(Jännitys laukeaa, hän purskahtaa vapauttavaan +nauruun.)_ Oletteko järjiltänne!... Te... _(Nauraa herkeämättä.)_ ja +minä... + +SAVELA. + +No...! Eikö tämä juuri osoita, miten selkeästi ja kirkkaasti järki +päässäni juoksee...? + +** MAILIISA + +_(vielä naurusta hytkähtäen)_. + +Älkää siinä enää viisastelko! -- Ei siitä mitään lähde! ei nyt! eikä +vast'edeskään. + +** SAVELA + +_(viekkaasti)_. + +Älkää olko siitä niin varma... + +** MAILIISA. + +En jaksa kinailla kanssanne tänään! -- Mutta aina joukkoon -- ei +kuitenkaan liian usein -- voitte käydä talossa juttuamassa. Se virkistää +mieltä. _(Ojentaa kätensä.)_ Hyvästi nyt vaan, Savela. + +** SAVELA + +_(pudistaen kättä)_. + +Hyvästi, hyvästi! Sillankorvan emäntä. -- _(Merkitsevästi.)_ Mutta +vartokaahan!... pieni pisara uurtaa lopulta vuoren ... emäntä! + +** MAILIISA. + +Eipä niinkään! + +** SAVELA. + +Saadaanpa nähdä ... saadaanpa nähdä... _(Menee.)_ + +MAILIISA + +_(huomaa Kreetan)_. + +Kreeta! Mitä te siellä toimitatte? + +KREETA. + +Laitan nyyttejäni kokoon. _(Johanna sisään matkavalmiina, pieni nyytti +kädessä, saali käsivarrella; pysähtyy ovelle.)_ + +MAILIISA. + +Aiotteko tekin mennä...? jätättekö tekin minut? + +KREETA. + +Täällä ei minulla ole enää mitään tekemistä. Mutta Johanna tarvitsee +minua ... ja siellä missä hän on, sinne menen minäkin. + +MAILIISA + +_(puoliksi itsekseen)_. + +Tännekö minä sitte jään ypö yksin? -- Ties' saanko enää koskaan nähdä +Johannaakaan...? Hän vieroo minua ja kammoo minua ... ja sen olen minä +ansainnut. -- Mahtaako hän koskaan voida unohtaa tätä päivää?... +_(Vaivalla)_ Kreeta ... luuletteko ... että hän joskus antaa minulle +anteeksi...? + +KREETA + +_(vakuutuksella)_. + +Antaa kyllä! luottakaa siihen, emäntä! Johannalla on hellä luonto ... +kun hän saa lapsensa, on hän muistava äitiänsäkin. Siitä olen varmasti +vakuutettu. + +MAILIISA + +_(puoliksi itsekseen)_. + +Hänen lapsensa... Se on oleva sovituksena välillämme!... ja juuri tuo +lapsi, jonka syntyminen tuntui niin häpeälliseltä ja katkeralta ... se +on tuleva välittäjäksemme! Jumala suokoon sille elämän! -- Hänen +lapsensa ... siitä on tuleva Sillankorvan perijä!... sukuni jatkaja. + +KREETA. + +Miten ihmeellisesti kaikki muuttuu toisin kuin me ihmiset ajattelemme ja +suunnittelemme... Kiitos olkoon taivaan ja maan Luojan, joka +viisaudessaan kaikki järjestää ... ja sovittaa. _(Jaako sisään, jää oven +suuhun odottamaan.)_ + +JOHANNA + +_(on liikutettuna kuunnellut, Jaakolle)_. + +Nyt olen valmis. -- _(Menee Kreetan luo.)_ Hyvästi, Kreeta...! Te jäätte +tänne ... täällä teitä paremmin tarvitaan. + +KREETA. + +Johanna, lapseni...? etkö sinä sitte huolikaan minusta? _(Itkee.)_ + +JOHANNA + +_(liikutettuna)_. + +Huolin, huolin kai!... mutta sitte ... sitte keväästä vasta ... te +tulette ... tulette katsomaan minun lastani... -- Hyvästi, Kreeta ... ja +kiitos teille kaikesta ... kaikesta! + +KREETA + +_(liikutettuna)_. + +Johanna! lapseni! -- Niin ... sitte minä tulen ... tulen katsomaan sinun +lastasi, Johanna... Jää Jumalan haltuun! + +JOHANNA + +_(jää epäröiden seisomaan, lähestyy sitte äitiänsä, seisahtuu +puoliväliin)_. + +Hyvästi ... ja antakaa minulle anteeksi ... en voi toisin... +_(Liikutettuna, menee äitinsä luo, ojentaen kätensä)_ Hyvästi... + +MAILIISA + +_(kamppailee liikutustaan vastaan)_. + +Hyvästi... _(Hillitysti)_ Muista joskus Sillankorvaa... + +JOHANNA. + +Kyllä ... useinkin... Jääkää Jumalan haltuun! + +JAAKO + +_(Mailiisalle, ojentaen kätensä)_. + +Hyvästi ... ja kiitos sinulle Johannasta. + +MAILIISA. + +En ole sitä ansainnut ... hyvästi! -- Ole hyvä hänelle ... hän ansaitsee +sen! + +JAAKO. + +Minä koetan... _(Ojentaa Johannalle kätensä.)_ Johanna... _(Menevät +käsikädessä ulos, Kreeta seuraa.)_ + +MAILIISA + +_(jää katsomaan heidän jälkeensä)_. + +Eläkää onnellisina... Kreeta! Kreeta, odottakaa! _(Sieppaa peitteen, +Kreeta palaa.)_ Viekää tämä kärryille! ja käärikää se hänen ympärilleen! +ja oikein hyvin. Alkaa jo tuntua iltakylmä ... hän voisi vilustua. + +** KREETA + +_(ottaa peitteen)_. + +Kyllä tuo on matkan varrella tarpeen. _(Menee.)_ + +MAILIISA. + +** Kunpa nyt ehtisivät perille ennen pimeän tuloa! _(Menee ikkunaan.)_ +Nyt hän nousee kärryille ... vielä hän puhuu Kreetalle ... ja ojentaa +kätensä... Tapanille samoin ... hän pyyhkii silmiään... Nyt he +lähtivät... Nyt!... _(Sävähtää.)_ hän kääntyy katsomaan tänne... +Hyvästi, hyvästi!... _(Kääntyy.)_ Hän on antava minulle anteeksi... ** +-- Sinne meni hänkin ... onneansa kohti. Minulta se jo on ohi ... ohi +enää koskaan palaamatta... Nyt on vain jälellä yksinäisyys ... ja +vanhuus... -- ** _(Katsoo ympärilleen.)_ Kuinka täällä on autiota ja +tyhjää ... ja niin hiljaista... Tällaistako on elämäni tästä alkaen +oleva...? -- Siinä jäi Johannaltakin kangas kesken. Kudonpa tuosta +aikani kuluksi ... ja jatkan yön päälle... Ei siitä kuitenkaan unta +silmään tule tänä yönä... _(Istuutuu kangastuoliin, ojentelee käsiään.)_ +Tekeepä työ taas hyvää! _(Kutoo.)_ ** + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Sillankorvan emäntä, by Hilja Kilpi + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SILLANKORVAN EMÄNTÄ *** + +***** This file should be named 15217-8.txt or 15217-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/5/2/1/15217/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed +Proofreaders. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/15217-8.zip b/15217-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..139babd --- /dev/null +++ b/15217-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a336aa4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #15217 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15217) |