initial commit of ebook 16490HEADmain

5 files changed, 6578 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16490-8.txt b/16490-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..a65923e
--- /dev/null
+++ b/16490-8.txt
@@ -0,0 +1,6562 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kuningas Lear, by William Shakespeare
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kuningas Lear
+
+Author: William Shakespeare
+
+Translator: Paavo Cajander
+
+Release Date: August 8, 2005 [EBook #16490]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS LEAR ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KUNINGAS LEAR
+
+Kirj.
+
+William Shakespeare
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1883.
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+LEAR, Britannian kuningas.
+RANSKAN KUNINGAS.
+BURGUNDIN HERTTUA.
+CORNWALLIN HERTTUA.
+ALBANIAN HERTTUA.
+KENTIN KREIVI.
+EDGAR, Glosterin poika.
+EDMUND, Glosterin äpäräpoika.
+CURAN, hoviherra.
+OSWALD, Gonerilin hovimestari.
+Eräs vanhus, Glosterin vuokramies.
+Lääkäri.
+Narri.
+Sotaherra, Edmundin palveluksessa.
+Ritari, Cordelian seuruetta.
+Airut.
+Cornwallin palvelijoita.
+GONERIL,   |
+REGAN,     |  Learin tyttäret.
+CORDELIA,  |
+Ritareita Learin palveluksessa, sotaherroja, sanansaattajia,
+  sotamiehiä ja seuralaisia.
+
+Tapahtumapaikka: Britannia.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Juhlasali kuningas Learin hovilinnassa.
+    (Kent, Gloster ja Edmund tulevat.)
+
+KENTIN KREIVI.
+Luulin kuninkaan enemmän suosivan Albanian kuin Cornwallin herttuata.
+
+GLOSTER.
+Siitähän meistä aina näytti; mutta nyt, valtakunnan jakajaisissa, ei
+tule ilmi, kumpaa herttuata hän suuremmassa arvossa pitää, sillä
+osuudet ovat niin tasan mitatut, ett'ei turhan tarkinkaan tietäisi,
+minkä osan valita.
+
+KENTIN KREIVI.
+Eikö tämä ole poikanne, mylord?
+
+GLOSTER.
+Onhan tuon kasvatus ollut minun huolenani; olen niin usein punastunut
+tunnustaakseni häntä, että jo olen siinä kohden häpyni kadottanut.
+
+KENTIN KREIVI.
+En käsitä teitä.
+
+GLOSTER.
+Mutta tuon pojan äiti hän käsitti mun hän; ja siitäkös hän paisui, ja
+sai kuin saikin pojan kehtoonsa ennen kuin vuoteesensa puolison.
+Hoksaatteko virheen?
+
+KENTIN KREIVI.
+En saata toivoa tekemättömäksi virhettä, jonka seuraus on noin muhkea.
+
+GLOSTER.
+On minulla toinenkin poika, laillisella tiellä saatu ja vuotta vanhempi
+tätä, vaan joka ei kuitenkaan ole rakkaampi mulle. Sillä vaikka tämä
+veitikka tuli hiukan röyhkeästi mailmaan, ennen kuin käskettiinkään,
+oli kuitenkin hänen äitinsä kaunis. Hauska huvi oli häntä tehdä, ja
+äpäräpoika on kuin onkin lapseksi omistettava. -- Tunnetko, Edmund,
+tätä ylimystä?
+
+EDMUND.
+En, jalo herra.
+
+GLOSTER.
+Jalo herra Kent: muistele häntä tästä lähin kelpo ystävänäni.
+
+EDMUND.
+Nöyrin palvelijanne, herra kreivi.
+
+KENTIN KREIVI.
+Oikein mun täytyy teitä rakastaa, ja pyydän saada lähemmin tutustua
+teihin.
+
+EDMUND.
+Koetan parastani sitä ansaitakseni.
+
+GLOSTER.
+Hän on yhdeksän vuotta ollut ulkomailla ja lähtee kohta jälleen. --
+Kuningas tulee.
+
+    (Torventoitauksia kuuluu.)
+    (Lear, Cornwall, Albania, Goneril, Regan,
+    Cordelia ja seuralaisia tulee.)
+
+LEAR.
+Burgundian ja Ranskan prinssit, Gloster,
+Sisähän tuokaa.
+
+GLOSTER.
+                Kyllä, kuninkaani.
+
+    (Gloster ja Edmund lähtevät.)
+
+LEAR.
+Salattu aikeemme nyt tulkoon ilmi.
+Tuo kartta tuokaa. -- Tietkää, kolmijakoon
+Panemme valtamme, lujasti päättäin
+Kaikk' ijältämme puistaa työt ja huolet
+Nuorempain harteille, ja taakatoinna
+Madella hautaa kohti. -- Cornwall, poikan',
+Ja te, Albania, poikan' yhtä rakas,
+Vakava tuumamme on tällä hetkell'
+Ilmaista tytärtemme myötäjäiset.
+Näin vastaisia riitoj' estääksemme.
+Burgundian ja Ranskan prinssit suuret,
+Nuorimman tyttäremme kilpa-yljät,
+Tääll' ovat kauan lemmen pyyteill' olleet
+Vaan vastint' odottain. -- No, tyttäreni,
+(Kun pois nyt luovutamme hallituksen,
+Maan-omistuksemme ja valtatoimet) --
+Sanokaa, ken teist' enin meitä lempii?
+Ett' anti runsain tulis osaks sille,
+Joll' ansio on suurin. -- Goneril,
+Esikko, puhu ensin.
+
+GONERIL.
+                    Isä, rakkaamp'
+Olette mulle kuin voin kielin virkkaa,
+Näköä, ilmaa, vapautt' armahampi,
+Kalliimpi kultaa, aarteit', arvokkaampi
+Kuin elo, armo, terveys, soreus, maine,
+Rakkaampi kuin isä koskaan lapselleen on.
+Sanoiksi kiel' on köyhä, henki heikko;
+Niin teitä lemmin, ett'ei rajaa, määrää.
+
+CORDELIA (syrjään).
+Cordelia, entä sä? Vait vaan ja lemmi.
+
+LEAR.
+Maan kaiken tuon, tuost' aikain tuohon viivaan,
+Sen vehmasmetsät, arot, kalavirrat
+Ja laajat niittymaat nyt annan sulle
+Sun ja Albanian heimon iki-omaks.
+No entä toinen tytär, armas Regan,
+Cornwallin vaimo? Puhu.
+
+REGAN.
+                        Yhtä maata
+Ja yhden-arvoinen kuin siskon' olen.
+Mun uskollinen sydämeni tuntee,
+Ett' tyynni lausunut mun lempen' on hän;
+Mut jäljess' on hän sentään: minä vannon
+Vihollisikseni muut ilot kaikki,
+Joit' aistimiston laaja piiri tarjoo,
+Ja kalliin kuninkaani lempi ainoo
+Autuuten' on.
+
+CORDELIA (syrjään).
+              Kuink' on Cordelia köyhä!
+Ei niinkään sentään: lempeni, sen tiedän,
+On rikkahampi kuin mun kieleni.
+
+LEAR.
+Ikuiseks perinnöks jää sun ja lastes
+Tuo kauniin vallan laaja kolmannes,
+Somuudelt', alalt', arvolt' yhtä hyvä
+Kuin minkä Goneril sai. -- No, isäs riemu,
+Et huonoin, vaikka nuorin, jonka lemmest'
+Osuuttaan kiistää Burgundian maito
+Ja Ranskan viinit, mitä sanot, osan
+Runsaamman voittaakses kuin siskos? Puhu.
+
+CORDELIA.
+En mitään, kuninkaani.
+
+LEAR.
+Et mitään?
+
+CORDELIA.
+En mitään.
+
+LEAR.
+Tyhjästä tyhjä tulee; vielä kerran.
+
+CORDELIA.
+Min' onneton en sydäntäni nostaa
+Voi huulilleni; niin ma teitä lemmin
+Kuin tulee mun, en päälle enkä vaille.
+
+LEAR.
+Cordelia! Kuinka? Sanas hiukan muuta,
+Menetät muuten onnes.
+
+CORDELIA.
+                      Isä hyvä,
+Teilt' elon, hoidon, lemmen sain, ja teille,
+Niin kuin mun tulee, hellyytenne maksan:
+Rakastan, kuulen, kunnioitan teitä.
+Miks siskot otti miestä, jos teit' yksin
+He lempivät? Jos minut joskus naidaan,
+Se mies, jok' ottaa valani, saa puoliks
+Vaan sydämen, ja lemmen, uskon puoliks.
+En koskaan, niinkuin siskot, ota miestä,
+Jott' isällen saan kaiken lempen' antaa.
+
+LEAR.
+Sydämen kieltäkö on tuo?
+
+CORDELIA.
+                         On, isä.
+
+LEAR.
+Niin nuori ja niin tunnotonko?
+
+CORDELIA.
+Niin nuori, isä, ja niin suora.
+
+LEAR.
+No, suoruutes siis myötäjäises olkoon.
+Kautt' aurinkoisen pyhän sädeloiston,
+Hekaten salaisuuksien ja yön,
+Ja kaikkein tähtein tenhovoiman kautta,
+Joist' elämämme syttyy sekä sammuu,
+Pois tässä kiellän kaiken isänlemmen,
+Verellisyyden, heimolaisuuden,
+Ja sydämelleni ja mulle vieraaks
+Jäät ijäks päiviks. Raaka skyyttalainen,
+Tai tuo, jok' omat sikiönsä ahmii
+Ahnaasen nälkäänsä, on sydämellen'
+Yht' armas, hellä, läheinen kuin sinä,
+Muinoinen tyttäreni.
+
+KENTIN KREIVI.
+                     Kuninkaani, --
+
+LEAR.
+Vait, Kent! Älä louhikäärmeen ja sen raivon
+Välihin astu. Hän se mulle rakkain,
+Ja vanhuuteni turvaks häntä toivoin. --
+Pois silmistäni, pois! -- Niin totta hauta
+Leponi olkoon, kuin täss' isän helman
+Häneltä kiellän! -- Ranskan prinssi tänne! --
+Ken siellä hiiskuu? -- Burgundia tänne! --
+Albania, Cornwall, kahden myötäjäisiin
+Lisätkää kolmannenkin. Naittakoon
+Hänt' uhka, jota suoruudeks hän sanoo.
+Ma teille yhteisesti valtan' uskon
+Ja herruuden ja kaikki majesteetin
+Etuudet laajat -- Joka toinen kuukaus --
+Pidättäin sata ratsast' itsellemme,
+Joit' elätätte te, -- me asetumme
+Kummankin luokse vuoroin. Meille jääpi
+Kuninkaan nimi vaan ja kaikki arvot,
+Mut valta, tulot, kaikki toimet muuten
+Jää teille, rakkaat pojat. Vakuudeksi
+Tuo kruunu jakakaatte.
+
+KENTIN KREIVI.
+                       Jalo Lear,
+Jot' aina kuninkaana kunnioitan,
+Isänä lemmin, herranani seuraan,
+Ja rukouksiini turvanani suljen, --
+
+LEAR.
+Vireissä jousi on: pois nuolen tieltä!
+
+KENTIN KREIVI.
+Sen anna lentää, vaikka sydämeeni
+Sen väkä tunkis. Törkeä Kent olkoon,
+Kun Lear on hullu -- Mitä teet sa, vanhus?
+Luuletko sinä, että velvollisuus
+Puhua pelkää, vaikka imarruksiin
+Taipuukin mahti? Hupsuks kun käy vallat,
+Suoruuteen kunnia on velkapää.
+Pelasta arvos, malta mieles, hiili
+Tuo julma hoppus. Hengelläni vastaan,
+Vähimmin ett'ei nuorimpas sua lemmi:
+Ei sydän tyhjä sen, jonk' ään' on heikko
+Ontolta soimaan.
+
+LEAR.
+                 Vait, Kent, henkes tähden!
+
+KENTIN KREIVI.
+Vaan laina henken' ain' on ollut, altis
+Vihollisilles; sit' en koskaan pelkäis
+Menettää turvakses.
+
+LEAR.
+                    Pois silmistäni!
+
+KENTIN KREIVI.
+Paremmin katso, Lear; mun aina olla
+Suo silmämääränäs.
+
+LEAR.
+                   No, kautt' Apollon, --
+
+KENTIN KREIVI.
+No, kautt' Apollon, kuningas, sa turhaan
+Jumaliis vannot.
+
+LEAR.
+                 Katala! sa orja!
+
+    (Laskee kätensä miekan kahvaan.)
+
+ALBANIAN HERTTUA JA CORNWALL.
+Kuningas hyvä, heretkäätte!
+
+KENTIN KREIVI.
+                            Mene
+Ja tapa lääkäris ja kuppatautiis
+Sen palkka tuhlaa. Peräytä lahjas;
+Niin kauan muuten kuin saan kurkust' ääntä.
+Ma huudan: väärin teit.
+
+LEAR.
+                        Mua kuule, petturi!
+Vasallivalas nimessä mua kuule!
+Kun koitit meitä sanarikkoon saattaa
+(Mi meist' on kaukana), ja uhkamielin
+Kun tuomion ja vallan väliin tunget
+(Jot' arvomme ja luontomme ei siedä),
+Voimamme näytämme nyt, -- ota palkkas:
+Viis päivää sulle suomme hankkiakses
+Maailman vastuksia vastaan turvaa,
+Ja kuudennella käännä vallallemme
+Vihattu selkäs. Kymmenennellä
+Jos pakolainen ruumiis maassa nähdään,
+Niin surmas saat. Pois! Jupiterin kautta,
+Sanaamme emme pyörrätä.
+
+KENTIN KREIVI.
+Hyvästi, Lear! Jos tuolla olet päällä,
+Vapaus vieraiss' on, maanpako täällä. --
+    (Cordelialle.)
+Sua, tyttö, suojelkoot sua vallat taivaan,
+Mit' oikein mietit, lausuit suoraan aivan.
+    (Reganille ja Gonerilille.)
+Puheenne suuret töissä ilmi tulkoon,
+Ja runsas lemmensanain sato olkoon. --
+Hyväiset Kent suo teille, ruhtinaat;
+Sen vanhaa mielt' ei muuta uudet maat.
+
+    (Lähtee.)
+
+    (Torventoitauksia. Gloster palajaa, seurassaan
+    Ranska ja Burgund ja seuralaisia.)
+
+GLOSTER.
+Tass' ovat, herra, Ranska ja Burgund.
+
+LEAR.
+Burgundin prinssi, käännyn ensin teihin.
+Te kositte tuon kuninkahan kanssa
+Mun tytärtäni. Mitä myötäjäisiks
+Vähintäin vaaditten, vai luovuttenko
+Te pyyteistänne?
+
+BURGUND.
+                 Jalo majesteetti,
+En enempää kuin myönsitten, ja ette
+Vähempää suinkaan anna.
+
+LEAR.
+                        Jalo Burgund,
+Häll' oli kallihina kalliin arvo;
+Nyt laskenut on hinta. Tuossa on hän:
+Tuo pikku koru-olento jos osaks
+Tai kokonaan, ei kapioina muuta
+Kuin isän viha, miellyttää voi teitä,
+Hän tuoss' on, viekää.
+
+BURGUND.
+                       Vastata en taida.
+
+LEAR.
+Puutteineen kaikkineen tuo suvun hyljyn,
+Vihamme lapsen, vieraaks vannomamme,
+Myöt'-antimina kirous, tahdottenko
+Sen ottaa vaiko jättää?
+
+BURGUND.
+                        Anteeks; moisill'
+Ehdoill' on vaali turha.
+
+LEAR.
+                         Jättäkää siis.
+Sen vallan nimeen, joka loi mun, kaikki
+Toin teille ilmi. --
+    (Ranskan kuninkaalle.)
+                     Suuri kuningas.
+Niin lempeänne halvata en tahtois,
+Ett' teille tarjoisin mit' itse vihaan.
+Mielenne kääntäkää siis arvokkaampiin
+Kuin kurjaan tuohon, jota luonto melkein
+Omistaa häpee.
+
+RANSKA.
+               Sangen kummaa tämä:
+Hän, jok' ol' äsken silmäteränne,
+Kehunne helmi, vanhuutenne sulo,
+Parahin, kallein, hän yht'äkkiäkö
+Niin julman teki työn, ett' auki ratkee
+Noin monet lemmen poimut. Rikos varmasti
+Niin luonnotont' on, että hirmuks käy se,
+Tai äsken lausumanne rakkaus
+Epäiltävä on. Tuon jos hänest' uskon,
+Niin uskon mit' ei järkikään sais toteen
+Pait ihmeen kautta.
+
+CORDELIA.
+                    Pyydän toki, isä,
+(Jos syyn' on ett'en liukkain, viekkain kielin
+Voi mieliks puhua: mit' aion, teen ma,
+Ennenkuin puhun) tietyks tehkää ett'ei
+Häpeän pilkku, murha tai muu tahra,
+Ei kunniaton työ, ei rietas teko
+Vihaanne, epäsuosioonne syynä,
+Vaan juur' sen puute, jok' on rikkauteni:
+Mairiva silmä sekä kieli moinen,
+Jot' ilokseni mull' ei ole, vaikk' on
+Sen vajaus multa rakkautenne vienyt.
+
+LEAR.
+Parempi ett'et olis syntynytkään,
+Kuin ett'et paremmin mua miellytä.
+
+RANSKA.
+Vai niin! ei muuta? Luonnon hitaisuutta,
+Jok' usein jättää mainimatta työn,
+Mink' aikoo tehdä. -- Burgund, mikä mieli
+On teillä nyt? Ei rakkautt' ole rakkaus.
+Jos sill' on sivuhankkeita, jotk' etääll'
+On määrästänsä. Tahdotteko hänet?
+Hän jo on morsiuslahja.
+
+BURGUND.
+                        Suuri Lear,
+Se osuus antakaa, mink' ehdotitte,
+Niin tässä Cordelian käteen tartun
+Burgundin herttuattarena.
+
+LEAR.
+En mitään: sen jo vannoin; siinä pysyn.
+
+BURGUND.
+Ma surkuttelen, että isän kato
+Toi miehen kadon teille.
+
+CORDELIA.
+                         Rauhaan jääkää!
+Kosk' on vaan rikkauksihin hän rakas.
+En vaimoks mene hälle.
+
+RANSKA.
+                       Oi, Cordelia,
+Ihanin impi, köyhän' olet rikkain,
+Lasteena kallein, hyljättynä rakkain,
+Sun ja sun avus tässä valloitan;
+Lie laillist' ottaa minkä hylkää muut.
+Oi, taivaan ihme! Ylenkatseen jää
+Minussa lemmen leimun sytyttää. --
+Osaton tyttäres, tuo mulle suotu,
+Nyt kauniin Ranskan haltijaks on luotu.
+Nevainen Burgund kaikin ruhtinoineen
+Mult' armast' aarrettan' ei ostaa voine. --
+Nuo jätä lemmettömät rauha-miellä:
+Min täällä menetät, sen voitat siellä.
+
+LEAR.
+Vie hänet? hän on sun. Me moista emme
+Tytärtä tunne, Älköön etehemme
+Hän koskaan tulko. -- Pois, äl' ole tiellän'!
+Sult' armon, lemmen, siunauksen kiellän. --
+Tulkaatte, jalo Burgund.
+
+    (Torventoitauksia. Lear, Burgund, Cornwall, Albania,
+    Gloster seuralaisineen lähtevät.)
+
+RANSKA.
+                         Hyvästi heitä siskos.
+
+CORDELIA.
+Isämme hemmut, vesisilmin teidät
+Cordelia jättää. Hyvin teidät tunnen,
+Ja siskona ma vikojanne suoraan
+Nimittää kammon. Isää lempikäätte.
+Tunnettuun hellyyteenne hänet suljen.
+Mut ah! jos armon hältä vielä saisin,
+Paremman turvan hälle valmistaisin.
+Hyvästi kumpikin.
+
+REGAN.
+Me tehtävämme tiedämme.
+
+GONERIL.
+                        Sa koita
+Vaan miestäs miellyttää, jok' otti sun
+Kuin onnen almun. Niskuruuteen taivut,
+Siis kuoppaan omaan kaivamaasi vaivut.
+
+CORDELIA.
+Viel' aika vilpin lymyt paljastaapi,
+Ja piillyt rikos pilkan palkaks saapi.
+No, onneks vaan!
+
+RANSKA.
+                 Cordelia armas, tule!
+
+    (Ranskan kuningas ja Cordelia lähtevät.)
+
+GONERIL.
+Sisko, mulla on sulle paljonkin puhuttavaa asiasta, joka likeltä koskee
+meitä kumpaakin. Luulen, että isä aikoo tänä iltana täältä lähteä.
+
+REGAN.
+Niin varmaankin, ja teille; sitten seuraavassa kuussa meille.
+
+GONERIL.
+Sinä näet, kuinka täynnä oikkuja vanhus on; havaintomme ei ole siinä
+kohden vähäinen ollut. Hän suosi aina enimmin sisartamme; ja se
+älyttömyys, jolla hän nyt hänet luotaan sysäsi, on varsin
+hämmästyttävä.
+
+REGAN.
+Se on vanhuuden heikkoutta; vaikk'ei hänellä juuri koskaan ole täyttä
+selkoa itsestään ollut.
+
+GONERIL.
+Parhaan voimansa aikanakin oli hän jo liiaksi tuittupäinen; ja tällä
+ijällä saamme hänessä suvaita, ei noita syvään juurtuneita luonteen
+vikoja yksinään, vaan lisäksi vielä tuota hillitöntä itsepintaisuutta,
+jota heikko ja ärtyisä vanhuus vaikuttaa.
+
+REGAN.
+Tuollaisia oikun puuskia, kuin tuo Kentin maanpakoon ajaminen, saamme
+mekin vielä häneltä odottaa.
+
+GONERIL.
+Jäähyväismenot Ranskan kuninkaan ja hänen välillänsä eivät vielä ole
+lopussa. Sisko hyvä, pitäkäämme yhtä me. Jos isämme tuollaisella
+luonteella säilyttää arvonsa, niin on tämä viimeinen vallan luovutus
+meille vaan pahennukseksi.
+
+REGAN.
+Miettikäämme tarkemmin tuota.
+
+GONERIL.
+Pitää takoa, kun rauta on kuumaa.
+
+                      (Lähtevät.)
+
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Sali Glosterin linnassa.
+    (Edmund tulee, kädessä kirje.)
+
+EDMUND.
+Sa luonto, jumalattareni! Sinun
+Lakias palvelen. Miks olen minä
+Tapojen kiroissa ja sallin että
+Mun kansain pyhä kammo paljaaks riistää,
+Jos veli kaks- tai neljätoist' on kuuta
+Mua vanhempi? Miks äpärä? miks laiton?
+Vaikk' yhtä vankka mull' on ruumiin luonto,
+Miel' yhtä uljas, yhtä jalo muoto
+Kuin siivon rouvan vesoilla? Miks meihin
+Äpärän tahra? äpärän ja hyljyn?
+Me, jotka luonnon hurjan salanautteiss'
+Enemmän väkeä ja tulta saamme
+Kuin vanhass', ikävässä vihkivuoteess',
+Unessa puoleks, puoleks valvehella
+Kuluupi koko narrilauman tekoon. --
+Haa, laillinen sa Edgar! maas vien minä:
+Isämme samoin suosii jalkalasta
+Kuin laillistakin. Laillist': oiva sana!
+Niin, laillinen, jos tämä kirje tepsii
+Ja päin käy tuumat, äpäräinen Edmund
+Pois sysää laillisen. -- Ma kasvan, kostun:
+Jumalat, avuks nouskaa äpärille!
+
+    (Gloster tulee.)
+
+GLOSTER.
+Kent maanpaossa! Vihass' eris Ranska!
+Kuningas tiessään! luovuttanut vallan!
+Ja tullut elätiks! Ja tämä kaikki
+Yht'äkkiä! -- No, Edmund, mitä uutta?
+
+EDMUND (salaten kirjettä).
+Anteeksi, teidän armonne, ei mitään.
+
+GLOSTER.
+Miksi niin kiirein koetit tuota kirjettä salata?
+
+EDMUND.
+En tiedä mitään uutta, mylord.
+
+GLOSTER.
+Mitä paperia sinä luit?
+
+EDMUND.
+En mitään, mylord.
+
+GLOSTER.
+Vai et mitään? Miks sitte niin peloissasi sitä taskuus kätkit? Ei
+tyhjän ole tarvis noin pilleillä. Tuo tänne se; joutuun! Jos se ei
+mitään ole, niin enhän silloin silmälaseja kaipaa.
+
+EDMUND.
+Ma pyydän, suokaa anteeksi; se on kirje veljeltäni, jota en vielä ole
+loppuun lukenut; vaan siitä, minkä lukenut olen, huomaan ett'ei se ole
+aiottu teidän silmäiltäväksenne.
+
+GLOSTER.
+Kirje tänne, kuuletko!
+
+EDMUND.
+Väärin teen, joko sen annan tai pidän. Sisältö on, minun ymmärtääkseni,
+moitittavaa.
+
+GLOSTER.
+Anna tänne se, anna!
+
+EDMUND.
+Veljeni puolustukseksi toivon, että hän on sen kirjoittanut vaan
+tutkiakseen ja koetellakseen minun kuntoani.
+
+GLOSTER (lukee).
+"Tuo valtioviisas keksintö, tuo vanhusten kunnioittaminen tekee meille
+katkeraksi elämämme parhaat hetket; pidättää meiltä omaisuutemme,
+kunnes vanhuutemme tähden sitä emme enää voi nauttia. Minusta alkaa
+kurjalta, tyhmältä orjuudelta tuntua tuo vanhuuden hirmuvaltainen
+sorto, joka ei senvuoksi hallitse, että sillä on voimaa, vaan
+sentähden, että sitä kärsitään. Tule luokseni, niin saamme enemmän
+tästä puhua. Jos isämme suvaitsisi nukkua siks, kunnes minä hänet
+herättäisin, niin saisit sinä puolet hänen tuloistansa iki-omakses,
+ja suuresti sinua rakastaisi veljesi Edgar." -- Hm! -- Kapinata! --
+"Nukkua siks, kunnes minä hänet herättäisin, -- saisit puolet hänen
+tuloistansa iki-omakses!" -- Poikani Edgar! Oliko hänellä kättä tuota
+kirjoittamaan? sydäntä ja päätä sitä hautomaan? -- Milloin sait tämän?
+Ken sen toi?
+
+EDMUND.
+Sitä ei kukaan tuonut; siinäpä se mutka. Sen löysin huoneeseni
+ikkunasta heitettynä.
+
+GLOSTER.
+Tunnetko käsi-alan veljesi omaksi?
+
+EDMUND.
+Jos sisältö olis hyvä, niin tahtoisin vannoa, että se on hänen; mutta
+nyt tahtoisin mieluummin luulla, että niin ei ole laita.
+
+GLOSTER.
+Se on hänen.
+
+EDMUND.
+Se on hänen, mylord; mutta toivon, että sisältö on vieras hänen
+sydämellensä.
+
+GLOSTER.
+Onko hän koskaan ennen mieltäsi tässä asiassa urkkinut?
+
+EDMUND.
+Ei koskaan, mylord; mutta olen kuullut hänen arvelevan, että kun pojat
+tulevat täyteen ikään ja isät vanhoiksi, isän pitäisi olla pojan
+holhottina ja pojan hoitaman hänen omaisuuttaan.
+
+GLOSTER.
+Oi, konnaa, konnaa! -- Aivan sama ajatus kuin kirjeessä! -- Kirottua
+konnaa! Luonnotonta, inhoittavaa, petomaista konnaa! Petomaista
+pahempi! -- Mene, etsi hänet joutuun; vankeuteen hänet panen. --
+Hirmuista konnaa! -- Missä hän on?
+
+EDMUND.
+En tiedä varmaan, mylord. Jos suvaitsette hillitä vihaanne, kunnes
+saatatte veljestäni lypsää parempia todistuksia hänen hankkeistaan,
+niin olisi se tie varmempi; sillä jos väkivaltaisesti menettelette
+häntä kohtaan, väärin ymmärtäen hänen aikeitansa, niin saapi siitä oma
+kunnianne suuren loven, ja murratte perinjuurin hänen lapsenmielensä.
+Uskallan hengelläni vastata siitä, että hän on tuon kirjoittanut ilman
+mitään pahempaa aikomusta, koetellaksensa vaan minun rakkauttani teidän
+ylhäisyyttänne kohtaan.
+
+GLOSTER.
+Niinkö luulet?
+
+EDMUND.
+Jos suvaitsette, teidän ylhäisyytenne, niin vien teidät paikkaan
+semmoiseen, jossa saatatte kuulla meidän keskustelumme asiasta ja
+omilla korvillanne saada vakuuttavan todistuksen, ja kaiken tämän,
+pitemmättä viivytyksettä, jo tänä iltana.
+
+GLOSTER.
+Hän ei saata olla semmoinen hirviö.
+
+EDMUND.
+Eikä toden totta olekaan.
+
+GLOSTER.
+Isäänsä kohtaan, joka niin hellästi ja sydämellisesti häntä rakastaa.
+-- Taivas ja maa! -- Etsi hänet, Edmund; urki minulle hänen sydämensä
+salaisuudet; toimita asia oman ymmärryksesi mukaan. Tekisin itseni
+keppikerjäläiseksi, varman vakuutuksen saadakseni.
+
+EDMUND.
+Etsin hänet heti paikalla, joudutan hanketta kaikin mahdollisin keinoin
+ja ilmoitan teille kaikki.
+
+GLOSTER.
+Nuo viimeiset pimennykset auringossa ja kuussa eivät ennusta meille
+hyvää. Selittäkööt niitä luonnontieteet tavalla tai toisella, luonnolle
+itselleen on kuitenkin vitsaukseksi niiden vaikuttamat seuraukset.
+Rakkaus kylmennyt, ystävyys rauennut, veljekset riidassa; kaupungeissa
+kapinoita; maalla eripuraisuutta; kavaluutta hoveissa; ja side isän ja
+pojan välillä katkennut. Tuossa poika-lurjuksessani toteutuu ennustus:
+siinä on poika isäänsä vastassa. Kuningas poikkee luonnon
+järjestyksestä: siinä isä lastansa vastassa. Me olemme nähneet aikamme
+parhaat puolet: juonet, petokset, kavaluudet ja kaikki hävittävät
+mullistukset seuraavat meitä, rauhaa suomatta, hautaamme asti. -- Ota
+selko siitä konnasta, Edmund; siitä et mitään vahinkoa saa; tee se vaan
+huolella. -- Ja tuo jalo, vilpitön Kent maanpakolaisena! Rehellisyys
+hänen rikoksensa! -- Kummallista!
+
+    (Lähtee.)
+
+EDMUND.
+Niin verrattoman narrimainen on tämä maailma, että, kun tulemme
+sairaiksi onnesta (useinkin oman ahnaan nauttimisemme takia), niin
+syytämme onnettomuuksistamme aurinkoa, kuuta ja tähtiä; ikäänkuin
+olisimme konnia välttämättömyydestä, narreja taivaallisesta
+pakoituksesta, veijareja, varkaita ja kavaltajia tähtien vallitsevasta
+ylivoimasta, juoppoja, valehtelijoita ja avionrikkojia pakollisesta
+alttiudesta taivaankappalten vaikutukselle, ja kaikinpuolin pahoja
+Jumalten toimesta. Ihana tekosyy huorimukselle laskea pukkimaisuutensa
+tähden viaksi. Isäni sekaantui äitiini louhikäärmeen hännän alla, ja
+syntymiseni tapahtui Otavan alla; josta siis seuraa, että olen törkeä
+ja rietas. -- Pois se! Minä olisin siksi tullut mikä olen, vaikka
+neitseellisin tähti taivaalla olisi kaihtien äpäröittämistäni
+katsellut. Edgar --
+
+    (Edgar tulee.)
+
+Hih, siinä hän on käsillä niinkuin loppukiekkaus vanhanaikuisessa
+ilveilyksessä. Minun osani on konnamainen alakuloisuus, ja huokailen
+niinkuin hullu Tom. -- O! tätä äänirikkoa nuo pimennykset tiesivät.
+F, G, A, B.
+
+EDGAR.
+No, veli Edmund, mitä tärkeätä miettimistä sinulla on?
+
+EDMUND.
+Aattelen, veli hyvä, erästä ennustusta, jota näinä päivinä olen lukenut
+siitä, mikä näiden pimennyksien on seurauksena.
+
+EDGAR.
+Välitätkö sinä tuollaisista?
+
+EDMUND.
+Vakuutan, että sen kirjoittajan ennustukset käyvät surkealla tavalla
+toteen: luonnottomuutta lapsen ja vanhemman välillä; surmaa, kallista
+aikaa, vanhan ystävyyden rikkumista; epäsopua yhteiskunnassa, uhkauksia
+ja kirouksia kuningasta ja aatelia kohtaan, perätöntä epäluuloa,
+ystävien maanpakoon syöksemistä, sotajoukkojen hajoamista, avioeroa
+ja tiesi mitä kaikkea.
+
+EDGAR.
+Milloin sinä olet tähtitaikuriksi ruvennut?
+
+EDMUND.
+No, mitä siitä! Milloin näit isäni viimeksi?
+
+EDGAR.
+Eilen illalla.
+
+EDMUND.
+Puhelitko hänen kanssaan?
+
+EDGAR.
+Puhelin, kokonaista kaksi tiimaa.
+
+EDMUND.
+Erositteko sovussa? Etkö huomannut hänessä mitään nurjamielisyyttä,
+sanoissa tai käytöksessä?
+
+EDGAR.
+En vähintäkään.
+
+EDMUND.
+Ajattele, millä olet häntä mahdollisesti loukannut, ja pyydän sinua,
+karta häntä hiukan aikaa, kunnes on jäähtynyt hänen tulinen vihansa,
+joka tällä hetkellä niin hänessä raivoo, että tuskin sitä voisi
+lauhduttaa väkivaltakaan sinua kohtaan.
+
+EDGAR.
+Joku konna on minua panetellut.
+
+EDMUND.
+Sitä minäkin varon. Pyydän sua, käytä yhtämittaista malttia, kunnes
+hänen kiihkeä raivonsa hiltyy, ja niinkuin sanon, piile minun
+huoneessani, jossa toimitan niin, että kuulet kreivin haastelun. Mene
+nyt; tuossa on avain. Jos ulkona liikut, pidä asetta.
+
+EDGAR.
+Mitä, veli? Asettako?
+
+EDMUND.
+Niin, veljeni, omaa parastasi sulle neuvon. Rehellinen mies en tahdo
+olla, jos aikeet heill' on sinua kohtaan hyvät. Mitä olen nähnyt ja
+kuullut, olen kertonut sinulle, mutta lienteästi vaan, en sinnepäinkään
+niin hirveänä, kuin se todella on. Mene, ole hyvä.
+
+EDGAR.
+Saanko piankin sinusta kuulla?
+
+EDMUND.
+Luota minuun tässä asiassa.
+    (Edgar lähtee)
+Isä herkkäuskoinen, ja veli jalo,
+Niin pahuudesta kaukana, ett' tuskin
+Sit' uskookaan; sen tyhmän rehellisyys
+Petostan' auttaa! -- Nään jo, miten käy. --
+Kun synnyll' en saa maata, juonta koitan,
+Ja kaikk' on hyvää, mistä hyödyn voitan.
+
+                              (Lähtee.)
+
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Huone Albanian herttuan linnassa.
+    (Goneril ja hänen hovimestarinsa Oswald tulevat.)
+
+GONERIL.
+Löikö isäni minun palvelijaani siitä syystä, että tämä hänen narriansa
+nuhteli?
+
+OSWALD.
+Löi, rouva.
+
+GONERIL.
+Öin, päivin hän mua loukkaa; joka tiima
+Hän tekee tyhmän töitä, milloin mitä,
+Ja hämmentääpi kaikki: sit' en kärsi.
+Ritarit julkeiks käy, hän itse morkkaa
+Sen joutavista. -- Kun hän tulee jahdist',
+En puheilleen käy; sanokaa mua sairaaks.
+Hänt' entist' enemmän jos laiminlyötte.
+Niin teette hyvin; syyn siit' otan minä.
+
+OSWALD.
+Nyt, rouva, tulee hän: jo hänet kuulen.
+
+    (Torventoitaus kuulun ulkoa.)
+
+GONERIL.
+Vitkailkaa toimissanne mielin määrin,
+Te ja nuo muut; sen seikan puheeks soisin.
+Jos suuttuu hän, niin menköön siskon luokse,
+Jok' yht' on mieltä, tiedän sen, kuin minä,
+Ja silmilleen ei laske. Hupsu ukko,
+Kun yhä tahtoo valtaa käyttää, jonka
+Jo antoi pois! Niin, totta vie, laps jälleen
+On houkko vanhus: sille täytyy käyttää
+Kuritusta, kun hyvyys turhaks näyttää.
+Sanani muistakaatte.
+
+OSWALD.
+                     Kyllä, rouva.
+
+GONERIL.
+Ja ritareihin luokaa valju katse;
+Viis siitä! Muillenkin se tiedoks tehkää.
+Syyt' etsin purkaa sappeni, ja saankin.
+Nyt oiti siskolleni kirjoitan,
+Ett' tekee hän kuin minä. -- Ruoka pöytään.
+
+                                (Lähtevät.)
+
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+    (Kent tulee valepuvussa)
+
+KENTIN KREIVI.
+Jos äänen' yhtä oudoks muuttaa voisin,
+Niin hyvä aikeen' ehkä saavuttaisi
+Sen tarkoituksen, jonka vuoksi näin ma
+Pilasin muotoni. -- Niin, pakolainen Kent,
+Kiroojatasi palvella jos voit sä,
+(Oi, jos niiks tulis!) niin sun rakas herras
+Ei näkis vaivojas sun säästävän.
+
+    (Jahtitorvet soivat. Lear, ritareita ja seuralaisia tulee.)
+
+LEAR.
+En hetkeäkään tässä päivällistä odota; mene ja laita se valmiiksi.
+(Yksi seuralaisista menee.) No, ken olet sinä?
+
+KENTIN KREIVI.
+Muudan mies, herra hyvä.
+
+LEAR.
+Mikä on toimesi? Mitä meistä tahdot?
+
+KENTIN KREIVI.
+Toimenani on olla se miltä näytän; uskollisesti palvella sitä, joka
+minuun luottamuksensa panee; rakastaa sitä, ken on rehellinen; olla sen
+seurassa, joka on älykäs ja puhuu vähän; varoa Jumalan tuomiota;
+tapella, jos on tarvis, ja olla kalaa syömättä.
+
+LEAR.
+Ken olet sinä?
+
+KENTIN KREIVI.
+Peräti kunnon mies ja yhtä köyhä kuin kuningaskin.
+
+LEAR.
+Jos olet yhtä köyhä alamaisena, kuin hän on kuninkaana, niin olet köyhä
+tarpeeksi. Mitä tahdot?
+
+KENTIN KREIVI.
+Palvelusta.
+
+LEAR.
+Ketä tahdot palvella?
+
+KENTIN KREIVI.
+Teitä.
+
+LEAR.
+Tunnetko minua, mies?
+
+KENTIN KREIVI.
+En, herra; mutta teidän on käytöksessänne jotakin, joka vaatii herran
+nimeä.
+
+LEAR.
+Mitä sitte?
+
+KENTIN KREIVI.
+Ylevyyttä.
+
+LEAR.
+Millaista palvelusta osaat tehdä?
+
+KENTIN KREIVI.
+Osaan kätkeä uskotun salaisuuden, ratsastaa, juosta, huonosti jutella
+sukkelan jutun ja tyhmästi toimittaa selvän käskyn: mihin tavalliset
+ihmiset kelpaavat, siihen minäkin olen sopiva, ja parasta minussa on
+ahkeruus.
+
+LEAR.
+Kuinka vanha olet?
+
+KENTIN KREIVI.
+En niin nuori, herra hyvä, että naiseen mieltyisin hänen laulunsa
+vuoksi, enkä niin vanha, että tyhjästä häneen rakastuisin: harteillani
+on vuosia jo kahdeksan viidettä.
+
+LEAR.
+Seuraa minua; sinun pitää minua palvella. Jos syötyämme miellytät minua
+yhtä paljon, niin emme ihan äkkiä eroa. -- Ruokaa, hoi! ruokaa! --
+Missä on poikani? narrini? -- Mene kutsumaan narriani tänne.
+
+    (Yksi seuralaisista menee.)
+    (Oswald tulee)
+
+Te siellä, kuulkaa! Miss' on tyttäreni?
+
+OSWALD.
+Suokaa anteeksi -- (Lähtee.)
+
+LEAR.
+Mitä sanoo se mies? Kutsu takaisin se tolvana.
+    (Yksi ritareista lähtee.)
+Missä on narrini? hoi! -- Luulen että koko maailma nukkuu.
+    (Ritari palajaa.)
+No, mihin se äpärä jäi?
+
+RITARI.
+Hän sanoo, mylord, että tyttärenne ei voi hyvin.
+
+LEAR.
+Miks ei se orja tullut takaisin luokseni, kun häntä kutsuin?
+
+RITARI.
+Hän vastasi mulle törkeästi, ett'ei tahtonut.
+
+LEAR.
+Ei tahtonut!
+
+RITARI.
+En tiedä, mylord, mikä on syynä; mutta minun mielestäni ei teidän
+ylhäisyydellenne osoiteta samaa syvää kunnioitusta kuin ennen;
+ystävällisyys näyttää olevan suuresti vähenemään päin, ei yksin
+palvelusväessä, vaan herttuassa itsessäänkin ja tyttäressänne.
+
+LEAR.
+Haa! niinkö luulet?
+
+RITARI.
+Minä pyydän, suokaa anteeksi, mylord, jos erehdyn; sillä uskollisena
+miehenä en voi olla vaiti, kun luulen teidän ylhäisyytenne vääryyttä
+kärsivän.
+
+LEAR.
+Sinä vaan johdatat mieleeni omat havaintoni. Olen viime aikoina
+huomannut mitä veltointa huolimattomuutta, mutta olen siitä enemmän
+syyttänyt omaa arkaa epäluuloani, kuin luullut sen lähteneeksi
+tosi-aikeesta ja ehdollisesta epäystävällisyydestä. Tahdon siitä
+tarkemman selvän ottaa. -- Vaan missä on narrini? En ole kahteen
+päivään häntä nähnyt.
+
+RITARI.
+Siitä saakka kuin nuori neiti Ranskaan lähti, on narri aivan menehtynyt
+surusta.
+
+LEAR.
+Ei siitä sen enempää; olen kyllä sen huomannut. -- Mene sinä ja sano
+tyttärelleni, että tahdon häntä puhutella. (Yksi seuralaisista menee.)
+-- Ja sinä, kutsu tänne narrini. (Toinen seuralaisista menee.)
+    (Oswald palajaa.)
+Haa! tekö, hyvä herraseni! tulkaa likemmäksi. Ken olen minä, mitä?
+
+OSWALD.
+Myladyn isä.
+
+LEAR.
+Myladyn isä! Mylordin konna! Sinä kirottu äpärä! sinä orja! sinä rakki!
+
+OSWALD.
+En ole yhtäkään niistä, mylord; suokaa anteeksi.
+
+LEAR.
+Isketkö silmää kanssani, sinä lurjus?
+
+    (Lyö häntä.)
+
+OSWALD.
+Lyödä en anna itseäni, mylord.
+
+KENTIN KREIVI.
+Etkä jalkojakaan aitasi, sinä hävytön jalkapallon potkija.
+
+    (Lyö jalat pois hänen aitansa.)
+
+LEAR.
+Kiitos, ystävä: virkasi teet, ja minä sinusta pidän.
+
+KENTIN KREIVI.
+Kas niin, veli pyhä, nouse nyt ja korjaa luusi. Minä opetan sinua
+tietämään eroitusta, minä. Pois, tiehesi! Jos vielä tahdot varttasi
+mitata, senkin roisto, niin jää; muuten pois! pois matkaan! Oletko
+järjilläsi, mies? Kas noin!
+
+    (Ajaa hänet ulos.)
+
+LEAR.
+Kas niin, sinä kunnon poikani, kiitoksia! Tuossa on pestisi.
+
+    (Antaa Kentille rahaa.)
+    (Narri tulee.)
+
+NARRI.
+Annas kun minäkin hänet pestaan: -- tuossa on tiukulakkini.
+
+LEAR.
+Sinäkö, kiltti poikani! Kuinka voit sinä?
+
+NARRI.
+Kas niin, ystäväni, parasta olis, että ottaisit lakkini.
+
+KENTIN KREIVI.
+Miksi niin?
+
+NARRI.
+Miksi? Siksi että pidät semmoisen puolta, joka on epäsuosioon joutunut.
+Jos et osaa hymyillä siihen suuntaan, minne tuuli käy, niin saat pian
+nenäsi tukkoon. Tuoss', ota lakkini. Näetkös, tuo mies on maanpakoon
+ajanut kaksi tyttäristänsä ja antanut kolmannelle siunauksensa vastoin
+tahtoansa: jos häntä seuraat, niin pitää sulla välttämättömästi olla
+minun lakkini. -- No, mitä kuuluu, setä? Jospa olis mulla kaksi lakkia
+ja kaksi tytärtä.
+
+LEAR.
+No, mitä niillä, poikaseni?
+
+NARRI.
+Jos antaisin heille kaikki tavarani, niin jäisihän lakit itselleni.
+Tuossa on minun; kerjää sinä samanlainen tyttäriltäsi.
+
+LEAR.
+Varo sinä -- tuota ruoskaa tuossa!
+
+NARRI.
+Totuus on koira, joka koppiinsa karkoitetaan. Se ajetaan ruoskalla
+ulos, kun rakki-ryökynä saa pesän loisteessa istua ja lemuta.
+
+LEAR.
+Katkera marja minulle tuo!
+
+NARRI.
+Ystävä, kuules, minä opetan sulle pienen runon.
+
+LEAR.
+Tee se.
+
+NARRI.
+Huomaa nyt, setä: --
+
+    Ole muut', älä muotoa vain,
+    Ajatustas' äl' ilmoita ain',
+    Tavaras pane tallentain,
+    Ja kulje ratsastain,
+    Koe, ennenkuin uskot lain:
+    Varovasti noppaa lyö,
+    Tytöt, viinat hiiteen myö,
+    Kotonas ole aina yö,
+    Se leivillen näet lyö
+    Enemmän kuin kaikki työ.
+
+KENTIN KREIVI.
+Tyhjää lorua!
+
+NARRI.
+Niinkuin palkattoman juttuherran puhe; tyhjän siitä saankin. -- Etkö
+voisi tyhjää käyttää hyväksesi, setä?
+
+LEAR.
+He, en, poikaseni: ei tyhjästä tytyä.
+
+NARRI (Kentille).
+Ole hyvä, sano hänelle, että juuri niin suuret ovat tulot hänen
+maastaan; hän ei usko narria.
+
+LEAR.
+Katkera narri!
+
+NARRI.
+Tiedätkö, poikani, mikä on eroitus katkeran ja makean narrin välillä?
+
+LEAR.
+En, poikaseni, sano se mulle.
+
+NARRI.
+
+    Se herra, ken sun sai
+    Maas antamahan pois,
+    Sen täss' on paikka, tai
+    Siell' olla myöskin vois.
+    Nyt narrin katkeran
+    Ja makean sa näät;
+    Min' olen tässä yks,
+    Ja toiseks itse jäät.
+
+LEAR.
+Sanotko mua narriksi, veitikka?
+
+NARRI.
+Kaikki muut nimityksesi olet antanut pois; tämän sait syntymässäsi.
+
+KENTIN KREIVI.
+Tuo, mylord, ei ollut niin perin narrimaista.
+
+NARRI.
+Ei maarin ollutkaan. Lordit ja muut suuret herrat eivät sitä hyvin
+silmin katso. Jos olis mulla yksin-oikeus ammattiini, niin tahtoisivat
+hekin siitä osansa; ja naiset samoin: eivät soisi minun olla yksin
+narrina, vaan kaappaisivat hekin siitä paloja. -- Setä, anna minulle
+muna, niin saat siitä kaksi koppaa.
+
+LEAR.
+Mitä, kaksi koppaa?
+
+NARRI.
+Niin, näet sä, kun olen munan lyönyt keskeltä poikki ja syönyt
+sisuksen, niin sinä saat munan tyhjät kopat. Kun sinä kultakoppaisen
+kruunusi keskeltä halkaisit ja annoit pois molemmat puoliskot, niin
+veit silloin oman aasisi selässäs tunkion yli. Vähän oli sulla älyä
+pääkopassasi, kun noin annoit pois kultakoppasi. Jos nyt puhun narrin
+lailla, niin anna sille ruoskaa, joka sen ensin keksii.
+
+    (Laulaa:)
+
+    Tää huono vuos on narrillen,
+    Kun viisaat hupsakoivat,
+    Ja päästään älyn heittäen,
+    Vaan narrej' apinoivat.
+
+LEAR.
+Mistä olet tuon laulurikkauden saanut?
+
+NARRI.
+Siitä hetkestä, setä, jolloin sinä teit tyttäresi äidikses; sillä kun
+heille vitsan panit käteen ja itse laskit alas housusi, niin
+
+    (Laulaa:)
+
+    He äkki-ilost' itkemään,
+    Ma laulan surumiellä,
+    Kuninkaan sokkona kun nään
+    Ja käyvän narrin tiellä.
+
+Setä hyvä, ota kouluttaja, joka opettaisi narriasi valehtelemaan:
+tahtoisin mielelläni oppia valehtelemaan.
+
+LEAR.
+Jos valehtelet, vesa, niin saat ruoskaa.
+
+NARRI.
+Ihmettelen, miten te olette sukua, sinä ja sun tyttäresi: he tarjoovat
+mulle ruoskaa, jos puhun totta; sinä tarjoat mulle ruoskaa, jos
+valehtelen; ja välistä minua ruoskitaan senvuoksi, että olen vaiti.
+Mikä hyvänsä olisin mieluummin kuin narri, enkä kuitenkaan tahtoisi
+olla sinun sijassasi, setä. Sinä olet älysi pätkinyt molemmista päistä
+etkä mitään jättänyt keskelle. Tuossa tulee yksi liuska.
+
+    (Goneril tulee.)
+
+LEAR.
+No, tytär? miksi otsassas tuo laskos?
+Sa olet taannoisin niin karsaaks käynyt.
+
+NARRI.
+Silloin olit kiltti poika, kun ei sun tarvinnut hänen karsaudestaan
+huolia; nyt sinä olet paljas nolla ilman numerotta; minä olen parempi
+kuin sinä: minä olen narri, sinä et ole mitään. (Gonerilille.) Kyllä,
+kyllä minä suuni pidän; muotonne sitä käskee, vaikk'ette mitään sano.
+
+    Hm, hm,
+    Jok' antaa leivän pois kädestään,
+    Saa nuoleskella kynsiään.
+    Tuossa on tyhjä lisko. (Osoittaen Learia.)
+
+GONERIL.
+Ei yksistään tuo kaikkivoipa narri,
+Vaan muukin rietas joukkionne kiistaa
+Ja toraa täällä yhä, tyrskähtäin
+Irstaasen räyhinään, jot' en voi kestää.
+Ma luulin että, kun sen ilmoittaisin,
+Teilt' avun varman saisin; vaan nyt varon
+Puheistanne ja töistänne, ett' itse
+Sit' yllytätte suostumuksellanne
+Ja puolustatte. Jos niin on, niin kyllä
+Palkkansa rikos saa, ei keinot puutu; --
+Ja tämä, tehtyn' yhteishyvän tähden,
+Vois lopun saada, joka teitä loukkais
+Ja häpeän tois meille, jos ei pakko
+Sanoisi sitä viisaaks menetykseks.
+
+NARRI.
+Sillä, niinkuin tiedät, setä:
+Niin kauan kerttu se käen elättää,
+Kuin päänsä hän pojalleen menettää.
+Ja kynttilä sammui ja pimeään me jäimme.
+
+LEAR.
+Sinäkö tyttäreni?
+
+GONERIL.
+Voisitte käyttää täyttä järkeänne,
+Jot' arvaan teissä löytyvän, ja heittää
+Nuo houreet pois, jotk' ovat viime aikaan
+Tosi-olentonne aivan muuttaneet.
+
+NARRI.
+Niinkö ei aasi huomaisi, milloin rattaat vetävät hevosta! -- Hei Jaana,
+sua lemmin!
+
+LEAR.
+Ken täällä tuntee mun? Tää Lear ei ole.
+Lear näinkö käy? näin puhuu? Missä silmät?
+Sen mieli heikko on, tai horroksissa
+Sen aistit. -- Valveill' olenko? En suinkaan. --
+Ken sanoa voi mulle, ken ma olen?
+
+NARRI.
+Learin kuvajainen.
+
+LEAR.
+Tahtoisin tietää sen; sillä kuninkuudestani, tiedostani ja älystäni
+päättäin voisin tulla siihen petolliseen luuloon, että mulla on
+tyttäriä.
+
+NARRI.
+Jotka tahtovat sinusta tehdä kuuliaisen isän.
+
+LEAR.
+Nimenne, kaunis daami?
+
+GONERIL.
+                       Hyvä herra,
+Tuo ihmetys se liiaks muistuttaapi
+Muist' uusist' ilveistänne. Pyydän teitä,
+Käsittäkää mua oikein: arvokas te
+Ja vanha oletten, myös viisas olkaa.
+Tääll' ompi teillä sata ratsumiestä,
+Rietasta, hurjaa renttukansaa, joka
+Hovimme tahraa tavoillaan ja krouviks
+Sen tekee; haureus sen ja juopumus
+Pikemmin nais- tai viinapaikaks leimaa
+Kuin siivoks linnaks. Häpykin jo huutaa
+Apua joutuun. Tehkää siis sen mieliks,
+Jok' itse muuten ottaa, mitä pyytää:
+Vähentäkäätte hiukan joukkoanne,
+Ja mikä jää, moist' olkoon kansaa, joka
+Ikäänne soveltuu ja teidät tuntee
+Ja itsensä.
+
+LEAR.
+            Pirut ja helvetit! --
+Hevoset valmiiks! Kokoon seurueeni! --
+Äpärä kelvoton, min' en sua häiri;
+Mull' yks on tytär vielä.
+
+GONERIL.
+                          Väkeäni
+Te pieksette, ja irstas joukkionne
+Se paremmiltaan vaatii palvelusta.
+
+    (Albanian herttua tulee.)
+
+LEAR.
+Voi sitä, joka liian myöhään killuu!
+(Albanialle.) Te täällä? Tääkö tahtonne? vai mitä? --
+Hevoset valmiiks! Kiittämättömyys,
+Sa marmor-sydäminen perkele,
+Sa merihirviötä julmemp' olet,
+Kun lapsess' ilmestyt sä!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                          Malttukaatte.
+
+LEAR (Gonerilille.)
+Kirottu korpikotka, valhettelet!
+Väkeni valiot' on, kelpo kansaa,
+Mi pienimmätkin tehtävänsä tuntee,
+Ja huolell' ankaralla säilyttääpi
+Nimensä arvon. -- Vika pienen pieni,
+Kuink' inhalt' oi, Cordeliassa näytit!
+Kuin kipukone luontoni sa väänsit
+Sijoiltaan, rinnast' imit kaiken lemmen
+Ja sijaan sapen toit. Oi, Lear, Lear, Lear!
+    (Lyö otsaansa.)
+Ovea lyö, jok' ulos järkes päästi
+Ja sisään hulluuden! -- Pois, väki menkää!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Viaton olen; mielenliikuntoonne
+En syytä tiedä.
+
+LEAR.
+                Voi niin olla. -- Kuule,
+Oi luonto! kuule, jumalatar kallis!
+Peräytä päätökses, jos oli aikees
+Tuo mato hedelmälliseksi saattaa!
+Tee hänen kohtuns' sikiöttömaksi!
+Pois siitysneuvot kuivaa! Älköön koskaan
+Häväisty ruumiins' synnyttäkö lasta
+Hänelle kunniaks! Vaan siittää hänen
+Jos täytyy, vihan laps luo, suo sen elää
+Inhaksi, luonnottomaks tuskaks hälle!
+Se hänen nuoreen otsaans' uurteet syököön,
+Ja poskiin purkoon itkun virranjuovat,
+Kaikk' äidin työt ja vaivat palkitkoon se
+Ivalla, lasteella, ett' tuta sais hän,
+Kuin katkerampi käärmeenkielen haavaa
+On kiittämätön laps. -- Pois, pois!
+
+    (Lähtee.)
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Ikuiset jumalat! mit' ompi tämä?
+
+GONERIL.
+Ei maksa vaivaa tiedustella syitä,
+Vaan antaa hänen hourehensa mennä
+Löyhyyden viemää tietä.
+
+    (Lear palajaa)
+
+LEAR.
+Kuin? Miestä viisikymment' yhtä haavaa?
+Kahdessa viikossa?
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                   Mit' ompi tämä?
+
+LEAR.
+Saat kuulla. -- Elo ja surma! (Gonerilille.)
+                              Häpeen että
+Noin järkyttää sa miehuuttani saatat,
+Ett' itku kuuma vastoin tahtoani
+Sun tähtes vuotaa. Rutto sinut vieköön!
+Kuolettavaiset isän kiron haavat
+Luus, lihas syökööt! -- Vanha houkko silmä,
+Jos tätä vielä itket, pois sun revin
+Ja heitto-vesines sun kostukkeeksi
+Savehen viskaan. -- Onko näiks siis tullut?
+No, olkoon vaan! Yks tytär mull' on vielä,
+Jok' on, sen takaan, lempeä ja hellä;
+Kun tekos kuulee hän, niin kynsillänsä
+Hän suden-naamas nylkee. Saatpa nähdä,
+Ett' otan jälleen hahmon, jonka luulit
+Mun heittäneen jo ijäks; saat, sen vannon.
+
+    (Lear, Kent ja seuralaiset lähtevät.)
+
+GONERIL.
+Tuon huomasitteko?
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Niin suuresti kuin teitä rakastankin,
+Noin puoltomielinen en olla voi --
+
+GONERIL.
+Rauhoittukaa, ma pyydän.  --  Oswald, hoi! --
+(Narrille.) Sa konna, et vaan narri, herraas seuraa.
+
+NARRI.
+Setä Lear! setä Lear! varro ja ota mukaasi narri.
+
+    Ketun kun sais permehen,
+    Ja tytär tuommoinen,
+    Ne sopis hirtehen,
+    Ja nuoraks päähinen;
+    Ja narri se jälkehen.
+
+    (Lähtee.)
+
+GONERIL.
+Häll' älykkäät on tuumat. -- Sata miestä!
+Varovaa, viisast' antaa hänen pitää
+Aseissa sata miestä! Näin jos saa hän
+Mink' oikun, unen, houreen, kiusan, harmin,
+Hän hulluntöissään noiden voimaan luottaa
+Ja hengestämme määrää. -- Oswald!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                                  Liiaks'
+Sa pelkäät.
+
+GONERIL.
+            Parempi kuin luottaa liiaks.
+Ma ennen estän pelkoa, kuin itse
+Pelosta estyn. Niin, tuon miehen tunnen.
+Mit' on hän lausunut, teen siskon tiedoks.
+Jos häntä ruokkii hän ja sataa miestä,
+Kun älyttömäks näytin sen, -- (Oswald tulee.)
+                              No, Oswald!
+Kirjoititko jo siskolleni kirjeen?
+
+OSWALD.
+Kirjoitin, rouva.
+
+GONERIL.
+Nyt seuraa hanki vaan, ja ratsun selkään.
+Selitä pelon aiheet kaikki hälle
+Ja lisää omastakin päästäs syitä,
+Jotk' oikein tepsii. Lähde nyt, ja joutuun
+Takaisin riennä.
+    (Oswald lähtee.)
+                 Ei, ei, puolisoni,
+Tuot' äitelää ja lauhaa käytöstänne
+En juuri laita, mutta -- suokaa anteeks --
+Teiss' enemmän saa moitett' älyn puute
+Kuin kiitosta tuo haittaavainen hellyys.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Kuin kauas näkös kannattaa, en tiedä, --
+Mut hyvä aina korjaamist' ei siedä.
+
+GONERIL.
+Ei, mutta --
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+             Niin, niin, mutta -- loppu.
+
+                             (Lähtevät.)
+
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+    (Lear, Kent ja narri tulevat.)
+
+LEAR.
+Vie edeltäpäin Glosteriin tämä kirje. Siitä, mitä tiedät, älä
+tyttärelleni kerro rahtuakaan muuta, kuin mitä hän itse kirjeen
+johdosta kysyy. Jos et hyvin riennä, olen minä siellä ennen sinua.
+
+KENTIN KREIVI.
+En silmiäni ummista, ennenkuin olen kirjeenne perille vienyt.
+
+    (Lähtee.)
+
+NARRI.
+Jos olisi aivot kantapäissä, eikö ne silloin piankin voisi paleltua?
+
+LEAR.
+Voisi kyllä.
+
+NARRI.
+No, ole iloinen sitten sinä: sinun järkesi ei kaipaa tallukoita.
+
+LEAR.
+Ha, ha, ha!
+
+NARRI.
+Saatpas nähdä, että toinen tyttäresi kohtelee sinua kauniisti; sillä
+vaikka hän on tämän kaltainen niin kuin raakila omenan kaltainen, niin
+tiedän ma sentään mitä tiedän.
+
+LEAR.
+No, mitä sitten tiedät, poikaseni?
+
+NARRI.
+Hän maistuu tälle niin kuin raakila raakilalle. Tiedäthän, miksi nenä
+on keskellä naamaa?
+
+LEAR.
+En.
+
+NARRI.
+Siksi että on silmä kummallakin puolen nenää, niin että voisi nähdä
+sitä, mitä ei voi haistaa.
+
+LEAR.
+Ma väärin hälle tein. --
+
+NARRI.
+Voitko sanoa, miten simpukka tekee kuortaan?
+
+LEAR.
+En.
+
+NARRI.
+En minäkään; mutta minä voin sanoa, miksi koteloisella on kota.
+
+LEAR.
+Miksi?
+
+NARRI.
+Siksi että saisi päänsä siihen kätkeä eikä antaa sitä pois tyttärilleen
+ja jättää omat sarvensa kotelotta.
+
+LEAR.
+Unohtaa tahdon luontoni. -- Niin hellä isä! -- Ovatko hevoset valmiit?
+
+NARRI.
+Aasisi ovat niitä noutamassa. Syy, minkätähden seitsentähtösiä on
+seitsemän, on kelpo syy.
+
+LEAR.
+Koska niitä ei ole kahdeksan.
+
+NARRI.
+Niin, aivan niin! Sinusta tulisi hyvä narri.
+
+LEAR.
+Takaisin väkivallallako ottaa! -- Riittämättömyys, sa hirviö!
+
+NARRI.
+Jos sinä, setä, olisit minun narrini, niin saisit selkääsi siitä, että
+olet ennen aikojasi tullut vanhaksi.
+
+LEAR.
+Kuinka niin?
+
+NARRI.
+Sinun ei olisi pitänyt vanhentua, ennenkuin olit viisastunut.
+
+LEAR.
+Älä hulluks tee mua, hyvä Jumal', älä!
+Älyän' auta: hulluks en ma tahtoisi --
+    (Ritari tuke.)
+No, ovatko jo hevoseni valmiit?
+
+RITARI.
+Ovat, mylord.
+
+LEAR.
+Tule, poika.
+
+NARRI.
+Se, joka impenä nyt mulle lähteiss' ilkkuu,
+Ei immeks jää, jos vaan viel' osuu nuoli pilkkuun.
+
+                                       (Lähtevät.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Kreivi Glosterin linnan piha.
+    (Edmund ja Curan tulevat eri haaroilta.)
+
+EDMUND.
+Terveeksi, Curan!
+
+CURAN.
+Samaa teille, herra. Olen ollut isänne luona ilmoittamassa hänelle,
+että Cornwallin herttua ja Regan, hänen herttuattarensa, ovat tänne
+tulossa tänä iltana.
+
+EDMUND.
+Mikä nyt on?
+
+CURAN.
+En tiedä minä. Oletten kai kuullut päivän uutisia? Tarkoitan mitä
+huhutaan, sillä vielä se on pelkkää korva-kuiskutusta.
+
+EDMUND.
+Minäkö? En. Sano, mitä se on?
+
+CURAN.
+Ettekö ole kuullut, että sota nähtävästi on tulossa Cornwallin ja
+Albanian herttuain välillä?
+
+EDMUND.
+En sanaakaan.
+
+CURAN.
+No, saatte vielä kuulla. Hyvästi!
+
+    (Lähtee.)
+
+EDMUND.
+Tän' yönä herttua täällä? Hyvä! Oivaa!
+Tuo väkisinkin hankettani auttaa.
+On isä pannut vahdit veljeäni
+Kiinn' ottamaan; yks pulma vielä purkaa
+Mun täytyy. Avuks, rohkeus ja onni! --
+Sananen, veikko! Tule alas, veikko!
+    (Edgar tulee.)
+Sua isä väijyy. -- Pois, pois pakene!
+Hän tiedon lymypaikastas on saanut.
+Hyv' etu sull' on yöstä. -- Pahaa lietkö
+Cornwallin herttuasta lausunut?
+Hän tänne tulee, lentäin, nyt tän' yönä,
+Ja Regan myötä. Puoltanut hänt' olet
+Ehk' Albanian herttuata vastaan?
+Tuumipa vaan.
+
+EDGAR.
+              En, totta, sanallakaan.
+
+EDMUND.
+Jo kuulen isän tulevan. -- Suo anteeks,
+Näöksi miekkailla mun täytyy kanssas.
+Vetäise! Pidä puoltas nyt, mut hyvin. --
+Antaudu! -- Isän luo käy! -- Tulta, hoi! --
+Pakene! -- Tulta! tulta! -- Hyvästi!
+    (Edgar lähtee.)
+Pisara verta uskottaa, ett' ollut
+On leikki tuima:
+    (Viiltää haavan käsivarteensa.)
+                 juopon olen nähnyt
+Ratokseen pahempaakin tehneen. -- Isä!
+Seis! isä, seis! Mua eikö kenkään auta?
+
+    (Gloster tulee ja palvelijoita soihdut kädessä.)
+
+GLOSTER.
+No, Edmund, miss' on konna?
+
+EDMUND.
+                            Tässä seisoi
+Hän pimeässä tuima miekka maalla,
+Kiroja jupisi ja kuuta loihti
+Suotuisaks auttajakseen, --
+
+GLOSTER.
+                            Mut miss' oo, hän?
+
+EDMUND.
+Kah! verta vuodan.
+
+GLOSTER.
+                   Edmund, miss' on konna?
+
+EDMUND.
+Hän tuonne juoksi. Kun ei millään voinut --
+
+GLOSTER.
+Jälessä! -- Joutuun! --
+    (Palvelija lähtee.)
+                        -- Kun ei voinut -- mitä?
+
+EDMUND.
+Mua houkutella teitä murhaamaan; --
+Vaan kun ma kerroin, kuinka koston herra
+Kaikk' iskee nuolens' isänmurhaajaan;
+Kun näytin, kuinka monet vahvat siteet
+Isäänsä lapsen kiinnittää; -- niin vihdoin,
+Kun huomas hän, ett' tuota julmaa hankett'
+Inholla vastustin, niin raivoissansa
+Ja miekka paljaana hän äkkipäätä
+Minuhun karkas ja mua käteen iski.
+Mut nähdessään, kuin rohkealla miellä
+Asiat' yllyin selvää puoltamaan,
+Hän pakoon riensi.
+
+GLOSTER.
+                   Paetkoon hän kauas:
+Pian tässä maassa kiinni siepataan hän,
+Ja silloin -- pää pois! -- Tänään tulee herttua,
+Päämieheni ja jalo suosijani;
+Ma hänen nimessään teen tiedoks, että
+Se kiitokseni saa, ken hänet löytää
+Ja murhaajan sen kurjan kaakkiin saattaa,
+Vaan surman se, ken hänet kätkee.
+
+EDMUND.
+Kun kielsin häntä hankkeestaan ja näin,
+Kuink' oli kiihkoinen hän, sadatellen
+Sen ilmi antaa uhkasin. Hän vastas:
+"Sa maaton lehtolapsi sa luuletkos,
+Jos esiin astun minä, että sulla
+Avuja, kuntoa ja luottamust' on
+Puheesi todeks saamaan? Ei, jos kiellän, --
+Ja teenkin sen, teen, vaikka esiin toisit
+Käs'alanikin, -- kaikki käännän työkses
+Ja vehkeikses ja pirun-juonnikses.
+Ja jos et maailmaa tee pöllöks aivan,
+Niin luulee se, ett' etu surmastani
+Se valtava on kiihoitin ja syy,
+Miks sitä etsit."
+
+GLOSTER.
+                  Konnaa paatunutta!
+Käs'alan kieltää! -- Min' en isä hälle.
+    (Torventoitauksia kuuluu.)
+Haa! herttua! -- Miks tulee hän, en tiedä.
+Satamat suljen, pois ei pääse konna;
+Se täytyy herttuan myöntää. Kuvansakin
+Lähetän kaikkialle valtakuntaan,
+Ett' tulis tunnetuks hän; ja mun maani
+Perilliseks ma sinut tehdä koitan,
+Sa vilpitön ja luonnollinen lapsi.
+
+    (Cornwall ja Regan seuralaisineen tulevat.)
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+No, jalo ystävä! Kun tulin tänne --
+Juur' ihan nyt -- niin kuului kummaa uutta.
+
+REGAN.
+Jos totta on se, syyllist' ei voi kyllin
+Kovasti rangaista. Kuin voitte, kreivi?
+
+GLOSTER.
+Murennut on, murennut vanhan sydän.
+
+REGAN.
+Isäni ristilapsko teitä väijyy?
+Edgarko, jolle isän' antoi nimen?
+
+GLOSTER.
+Oi, häpeä sen peittää tahtois, rouva.
+
+REGAN.
+Oliko hän sen irstaan joukon seuraa,
+Jok' isälläni palvelee?
+
+GLOSTER.
+                        En tiedä.
+Oi, kurjaa, kurjaa liiaks!
+
+EDMUND.
+                           Oli, rouva,
+Hän oli sitä joukkiota.
+
+REGAN.
+Ei ihme siis, jos häll' on häijyt eljet.
+He tuohon murhaan hänt' on vietelleet
+Saadakseen vanhan varat tuhlatakseen.
+Tän' iltana ma juuri siskoltani
+Sain tiedon heistä, varoituksen' että,
+Jos asumaan mun talooni he tulee,
+Min' en jää sinne.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                   Enkä minä, Regan. --
+Isällennepä, Edmund, lapsen työn
+Te, kuulin, teitte.
+
+EDMUND.
+                    Mun se tuli tehdä.
+
+GLOSTER.
+Hän veljen juonet paljasti ja, nähkääs,
+Tuon haavan sai, kun häntä kiinni koitti.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Hänt' ajetaanko takaa?
+
+GLOSTER.
+                       Ajetaan
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Jos kiinni saadaan hän, ei tarvis hältä
+Pelätä pahaa. Hankkeisinne voitte
+Valtaani käyttää mielin määrin. -- Edmund,
+Te, jonka kuntoisuus ja nöyryys täss' on
+Niin oivaks nähty, meidän mieheks tulkaa;
+Noin taatut henkilöt on tarpeen meille;
+Koht' anastamme teidät.
+
+EDMUND.
+                        Taattu olen,
+Jos mikään.
+
+GLOSTER.
+            Hänen puolestaan ma kiitän.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Te ette tiedä, miksi tulimme, --
+
+REGAN.
+Näin pahaan aikaan, pilkkomustass' yössä.
+Asiat tärkit meill' on, jalo Gloster,
+Ja niiss' on tarvis teidän neuvojanne.
+Kirjoittanut on isä, ja myös sisko,
+Riidoista, joihin sopivaks en nähnyt
+Kotona vastata. Tääll' odottaapi
+Kummankin airut. Vanha ystävämme,
+Keventäkäätte mieltänne ja suokaa
+Haluttu neuvo meille asiassa
+Niin kiireess' aivan.
+
+GLOSTER.
+                      Nöyrin palvelijanne.
+Erittäin tervetulleet, hyvät vieraat.
+
+                          (Lähtevät.)
+
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Glosterin linnan edusta.
+    (Kent ja Oswald tulevat eri haaroilta.)
+
+OSWALD.
+Hyvää huomenta, ystävä; oletko tämän talon väkeä?
+
+KENTIN KREIVI.
+Olen.
+
+OSWALD.
+Mihin saamme hevosemme panna?
+
+KENTIN KREIVI.
+Liejuun.
+
+OSWALD.
+Hyvä mies, sano se, jos rakastat minua.
+
+KENTIN KREIVI.
+En rakasta sinua.
+
+OSWALD.
+Se ei minua koske.
+
+KENTIN KREIVI.
+Jos saisin sinut Lipsburgin lammastarhaan, niin kyllä näyttäisin että
+koskee.
+
+OSWALD.
+Miksi mua näin kohtelet? En tunne sua.
+
+KENTIN KREIVI.
+Sinut, mies, tunnen niinä.
+
+OSWALD.
+Ken olen sitten?
+
+KENTIN KREIVI.
+Konna, lurjus, lautasen nuoleskelija, halpa, röyhkeä, tyhmä, ryysyinen,
+ruokoton ryökäle, kolme mekkoa yllä, sata puntaa taskussa ja karkeat
+sukat jalassa; maitomaksainen riitapukari, peiliin mielistynyt
+huorimus, hätähoppuinen, teikaileva narri; raukka, jolla ei ole muuta
+omaa kuin arkku; mies, joka pelkästä palveluksen himosta voisit tulla
+parittajaksi, etkä ole mitään muuta kuin konnan, kerjäläisen, pelkurin
+ja parittajan sekasotkua, halvan tuliporton poika ja perillinen, jota
+pieksen, niin että suu väärässä parut, jos kiellät pienintäkään rahtua
+arvonimistäsi.
+
+OSWALD.
+Mikä hirviö sinä olet, kun noin haukut ihmistä, jota et tunne ja joka
+ei sinua tunne!
+
+KENTIN KREIVI.
+Mikä pölkkypää pukki sinä olet, kun kiellät tuntevasi minut! Vaikka
+kaksi päivää sitten löin kintut altasi ja pieksin sua kuninkaan nähden.
+Vedä miekkasi, lurjus! Sillä vaikka on yö, paistaa kuitenkin kuu; ja
+kyllä minä kuu-kupusi pehmitän. (Paljastaa miekkansa.) Miekkasi maalle,
+sinä halpa, kirottu parturin apuri, no!
+
+OSWALD.
+Pois! minulla ei ole mitään sun kanssasi tekemistä.
+
+KENTIN KREIVI.
+Miekkasi maalle, lurjus! Sinä kuljetat kuningasta solvaavia kirjeitä ja
+pidät turhuuden, tuon ilvenuken, puolta kuninkaallista isää vastaan.
+Miekkasi maalle, konna, muuten survon reitesi liivaksi; -- maalle
+miekkas, lurjus! Asentoon!
+
+OSWALD.
+Apua! hoi! Murhaa! Apua!
+
+KENTIN KREIVI.
+Pidä puoltasi, orja! Seis, lurjus, seis! Pidä puoltasi, sinä siloinen
+orja!
+
+    (Lyö häntä.)
+
+OSWALD.
+Apua! hoi! Murhaa! murhaa!
+
+    (Edmund tulee)
+
+EDMUND.
+No, mitä? Mitä koskee asia?
+
+KENTIN KREIVI.
+Teitä, maitoparta, jos suvaitsette; tulkaa vaan, kyllä minä teitä
+opetan; kas niin, nuori herra!
+
+    (Cornwall, Regan, Gloster ja palvelijoita tulee)
+
+GLOSTER.
+Aseita! Miekkoja! Mist' ompi riita?
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Asettukaa, jos henki teille rakas!
+Ken lyö, on surman oma. Mistä riita?
+
+REGAN.
+Kuninkahan ja siskon airuet.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Mist' ompi teillä riita? Puhukaa!
+
+OSWALD.
+Oi hyvä herra, hengittää voin tuskin.
+
+KENTIN KREIVI.
+Ei ihme, koska olet niin miehuuttasi vaivannut. Sinä raukka pelkuri,
+luonto ei sua luomaksensa myönnä; räätäli sun on tehnyt.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Lystikäs veitikka! Räätälikö ihmisen tekijä?
+
+KENTIN KREIVI.
+Niin kyllä, räätäli; ei kivenhakkaaja eikä maalari olisi saattanut
+tehdä noin huonoa työtä, vaikk' ei olis ollut kauemmin kuin kaksi
+tuntia opissa.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Vaan mistä syntyi riita, sanokaatte?
+
+OSWALD.
+Tuo vanha sissi, jonka hengen säästin
+Partansa harmaan vuoksi --
+
+KENTIN KREIVI.
+Sinä kirottu Z! sinä hyödytön kirjain! -- Jos suvaitsette, herra, niin
+survon tuon karkean konnan muurisaveksi ja tuhrin sillä makin seinät.
+-- Vai säästit harmaan partani, sinä västäräkki!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Suus kiinni, mies!
+Hävytön, tiedä, kelle arvo tulee.
+
+KENTIN KREIVI.
+Sen tiedän, mutta harmilla on etuus.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Mist' olet harmissas?
+
+KENTIN KREIVI.
+                      Ett' orja moinen,
+Mi kunniast' ei pidä, pitää miekkaa.
+Nuo halvat mierut syö kuin hiiret poikki
+Ne pyhät siteet, jotka heltyäkseen
+On liian lujassa; jokaista oikkaa
+Hyväilevät, mi herran mieleen pistää,
+Tulehen rasvaa, lunta jäähän luovat,
+Epäävät, myöntävät, kuin viirikukot
+Herrainsa tuulen mukaan heilahdellen,
+Osaten vaan kuin koirat hännäss' olla. --
+Virnaisen virma-naamas syököön rutto!
+Nauratko mulle, niinkuin narri oisin?
+Sa hanhi, Sarumin jos kedoll' oisit,
+Kaakottain Camelottiin saisit juosta.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Mit', oletko sa hullu, vanhus?
+
+GLOSTER.
+Mist' alkoi riita? sano.
+
+KENTIN KREIVI.
+Ei mitkään vastakohdat toisiansa
+Niin inhoa, kuin minä tuota konnaa.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Miks on hän konna? Mitä on hän tehnyt?
+
+KENTIN KREIVI.
+Näkönsä vastenmielinen on mulle.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Siis minunkin kenties, ja tuon ja tämän?
+
+KENTIN KREIVI.
+Mun virkani on, herra, olla suora:
+Parempia ma kasvoj' olen nähnyt
+Kuin yhdenkään nään hartioilla tässä.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Tuo niit' on, jotka, kun on suoruudesta
+Heit' ylistetty, raakaa julkeutta
+Tavoittelevat, teeskennellen muuksi
+Kuin ovat. Hän, hän ei voi imarrella!
+Hän kunnon mies on, -- totuuden hän lausuu;
+Hyv' on, jos kärsit sen; mut suora on hän.
+Tuon konnan-lajin tunnen: suoruudellaan
+Petosta, luihuutt' enemmän he peittää,
+Kuin sata nöyrää, tyhmää liehakkoa,
+Jotk' ylen tarkoin tehtävänsä täyttää. --
+
+KENTIN KREIVI.
+Totuuden nimessä ja vakaast' aivan,
+Ylevän katsantonne hurmatessa,
+Mi lumoaa kuin kirkas sädekehä,
+Jok' otsaa Phoibon ympäröi. --
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                               Mik' aikees?
+
+KENTIN KREIVI.
+Muuttaa puheenparteni, jota niin kovin paheksitte. Tiedän, hyvä herra,
+ett'en ole imartelija; se, joka teitä suorin sanoin petti, ei ollut
+suora konna; ja semmoinen en minä puolestani tahtoisi olla, vaikkapa
+epäsuosionnekin minua siihen kehoittaisi.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Sa millä häntä loukkaisit?
+
+OSWALD.
+                           En millään.
+Kuningas, hänen herransa, mua tuonoin
+Suvaitsi lyödä erheissään, mut tämä
+Tul' esiin, miellytteli ukon vihaa,
+Mun selin maahan paiskas, pilkkas, herjas,
+Ja työstään pöyhkeili kuin mikä urho;
+Ja saipa kuninkaalta kiitoksenkin,
+Kun päälle torjumattoman näin karkas.
+Ja kiihkeissään tuost' urhotyöstään, taas hän
+Mua tässä miekall' uhkas.
+
+KENTIN KREIVI.
+                          Moisten konnain
+Ja pelkurien rinnall' itse Ajax
+On pelkkä narri.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                 Tänne jalkapuu!
+Opetan sua, vanha juro, kunnon hölppä.
+
+KENTIN KREIVI.
+Lien liian vanha oppimaan. Ei panna
+Mua jalkapuuhun, kuninkahan miestä,
+Jonk' asioissa kuljen. Osoitatte
+Vähäisen kunniaa ja liiaks uhkaa
+Kuninkaan arvolle ja persoonalle,
+Jos airuen te jalkapuuhun lyötte.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Hoi, jalkapuu! Siin' istut puolipäivään,
+Sen vannon kunnian ja hengen kautta.
+
+REGAN.
+Puol'päiväänkö? Ei, iltaan; vielä yönkin.
+
+KENTIN KREIVI.
+Isänne koiralle ei sopis teidän
+Näin tehdä.
+
+REGAN.
+            Hänen konnalleen mun sopii.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Tuo mies on samaa karvaa, jota meille
+Kuvaili siskos. -- Tänne jalkapuu!
+
+    (Jalkapuu tuodaan.)
+
+GLOSTER.
+Sit' älkää tehkö, herttua, ma pyydän.
+Suur' häll' on syy, ja kuningas hänt' ehkä
+Siit' oikaisee. Noin halpaa rangaistusta
+Hylyille, roistoille vaan käytetään
+Näpistelystä ja muust' ilkityöstä.
+Kuningas varmaan pahastuu, jos hälle
+Osoitetaan niin vähän kunniaa,
+Ett' airut vangitaan.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                      Sen vastaan minä.
+
+REGAN.
+Viel' enemmän se siskoani loukkaa,
+Jos hänen miestään haukutaan ja piestään,
+Kun toimensa hän täyttää. -- Jalat kiinni! --
+    (Kent pannaan jalkapuuhun.)
+Pois, puolisoni, tulkaa.
+
+    (Kaikki lähtevät paitse Gloster ja Kent.)
+
+GLOSTER.
+                         Ystävä,
+Sua säälin; mut se herttuan on tahto,
+Ja hänt' ei muuttaa voi, ei hillitä,
+Sen tiedät. Puolestas ma puhun.
+
+KENTIN KREIVI.
+                                Älkää.
+Väsynyt matkast' olen, valvonnasta;
+Ma nukun hetken, sitten vihellän.
+On kelpo miehen onni selin joskus.
+Siis, hyvää huomenta.
+
+GLOSTER.
+Nyt herttua, väärin teit; tää pahaks pannaan.
+
+    (Lähtee.)
+
+KENTIN KREIVI.
+Kuningas hyvä, todeks saat sa näyttää
+Tuon vanhan lauseen: ojast' allikkoon.
+Lähesty sä, tän halvan mailman lamppu,
+Ett' armiaassa valossas tuon kirjeen
+Lukea voin. -- Muut ei kuin kurjat enää
+Näe ihmeitä. -- Cordelialt' on se varmaan;
+Hän halvast' olostani kaikeks onneks
+On tiedon saanut. -- "Kurjuudesta tästä
+Tilaisuutt' etsii" -- "kaikki hyväks kääntää." --
+Väsynyt silmä, valvonut ja raskas,
+Etuas käytä, ett'et näkis tätä
+Häpeän paikkaa. -- Onnetar, hyv' yötä!
+Hymyile vielä kerran, pyöräs käännä!
+
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Nummi.
+   (Edgar tulee)
+
+EDGAR.
+Mua pannaan julistettavan ma kuulin;
+Ajoa pakoon pääsin suotuisaan
+Puun onttoon. Ei niin satamata auki,
+Ei paikkaa, joss' ei ihmeen tarkat vahdit
+Mua väijy. Nyt kun pakoon vielä pääsen,
+Pelastan itseni, ja päätän ottaa
+Halvimman, katalimman muodon, millä
+Ikänä kurjuus, ihmisyyden pilkaks,
+Elukkaa matkii. Likaan tuhrin kasvot,
+Lanteille hurstin kierrän, vanukkeille
+Sykerrän hiukseni, ja alastonna
+Näin pilvien ja myrskyn vainot kohtaan.
+Mull' esimerkkinä ja mallina
+Tän seudun hullut on, jotk' ulisten
+Käs'varsiin paljaisin ja turtiin lyövät
+Okaita, nauloja ja oksanpäitä,
+Ja hirmun nostain käyvät kaikki töllit,
+Kurjimmat kylät, paimenkojut, myllyt.
+Kiroilla kauheilla tai rukouksilla
+Pakoittain sääliin. -- Turlygood parka! Tom parka!
+Se jotakin on, -- Edgar ei niin mitään.
+
+                              (Lähtee.)
+
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Glosterin linnan edusta. Kent jalkapuussa.
+    (Lear, narri ja muuan ritari tulevat.)
+
+LEAR.
+On kummaa kotoa noin mennä eikä
+Takaisin laittaa airuttani.
+
+RITARI.
+                            Kuulin,
+Ett'ei viel' eilen aikeiss' ollut matka.
+
+KENTIN KREIVI.
+O, terve, jalo herra!
+
+LEAR.
+                      Mitä? Ratoks
+Häpäisetkö noin itseäs?
+
+KENTIN KREIVI.
+                        En, herra.
+
+NARRI.
+Ha, ha! Kah, tuolla on paksut sukkanauhat. Hevosia sidotaan kiinni
+päästä, koiria ja karhuja niskasta, marakatteja kupeesta, mutta ihmisiä
+jaloista; jos ihminen on liian kipakka jaloiltaan, niin saa hän puiset
+sukat.
+
+LEAR.
+Ken noin on erehtynyt asemastas,
+Ett' on sun tähän pannut?
+
+KENTIN KREIVI.
+                          Mies ja vaimo:
+Poikanne sekä tyttärenne.
+
+LEAR.
+Ei.
+
+KENTIN KREIVI.
+On.
+
+LEAR.
+Ei, sanon minä.
+
+KENTIN KREIVI.
+On, sanon minä.
+
+LEAR.
+Ei, sitä ei he voineet,
+
+KENTIN KREIVI.
+Mut sen he teit.
+
+LEAR.
+Ei, kautta Jupiterin!
+
+KENTIN KREIVI.
+Teit, kautta Junon!
+
+LEAR.
+                    Sit' ei vois, ei tahtois,
+Sit' ei he tohtis: murhaa pahemp' on
+Noin julki-pilkaks tehdä arvoisuutta.
+Selitä lyhyeen ja tarkoin, miten
+Tuon ansaitsit ja miks sua, airuttamme,
+Noin kohdellaan.
+
+KENTIN KREIVI.
+                 Mylord, kun kotiin heille
+Kirjeenne vein, ja ennen kuin viel' ehdin
+Sijalta nousta, johon nöyryydessä
+Ma polvistuin, tul' airut, puolin hengin,
+Hiestä höyryvänä, läähötellen
+Goneril-emännältään terveisiä,
+Ja lomaa suomatt' antoi kirjeen, joka
+Het' auaistiin. Sen luettua oiti
+Kokoillaan huovit, ratsahille käydään,
+Mua seuraamahan käsketään ja vastint'
+Odottamahan; kylmän saan ma katseen.
+Tääll' airuen nyt näin tuon toisen, joka
+Myrkytti multa tervetuliaiset,
+(Sen saman miehen, joka teitä taannoin
+Niin julkeasti loukkas), minuss' oli
+Miest' enemmän kuin mieltä, miekan vedin,
+Parullaan väen herätti se raukka.
+Tuon synnin poikanne ja tyttärenne
+Katsoivat moista pilkkaa ansainneeksi.
+
+NARRI.
+Ei ole talvi vielä mennyt, koska metsähanhet tuota suuntaa lentävät.
+
+    Jos ryysyt isän yll' on,
+    Hänt' oma laps ei nää;
+    Mut kultia jos kyll' on,
+    Niin kyll' on kiltti tää.
+    On aika portto onni tuo:
+    Ei mitään köyhällen se suo.
+
+Mutta kuitenkin sua tyttäresi sen verran huolittavat, kuin suinkin
+vuodessa siedät.
+
+LEAR.
+Oi, kuinka sydämeen tuo vainos nousee!
+Pois sinä! kapuava vaiva, alas!
+Sun sijas alhaall' on. -- Miss' on se tytär?
+
+KENTIN KREIVI.
+Sisällä kreivin luona.
+
+LEAR.
+                       Tänne jääkää;
+    (Menee.)
+Mua älkää seuratko.
+
+RITARI.
+                    Muut' etkö tehnyt,
+Kuin mitä äsken tässä kerroit?
+
+KENTIN KREIVI.
+                               En. --
+Miks tulee kuningas niin pienin joukoin?
+
+NARRI.
+Jos olisit siitä kysymyksestä jalkapuuhun joutunut, olisi se ollut
+hyvin ansaittua.
+
+KENTIN KREIVI.
+Miksi niin, narri?
+
+NARRI.
+Sinä olisit pantava muurahaisen kouluun oppiaksesi, ett'ei talvella
+tehdä työtä. Ne, jotka nokkaansa seuraavat, kulkevat silmät auki,
+paitsi sokeat; eikä ole yhtä nokkaa kahdessakymmenessä, joka ei
+haisevata haistaisi. Hellitä, kun suuri pyörä alas mäkeä vierii, muuten
+taitat niskasi, jos muassa seuraat; vaan kun suuri pyörä ylös mäkeä
+kulkee, hinkaa silloin perässä. Jos viisas mies sulle paremman neuvon
+antaa, niin anna mulle takaisin omani; en soisi, että muut kuin konnat
+sitä noudattaisivat, kun narri sen antaa.
+
+    Se, ken vaan muodoks palvelee
+    Ja katsoo hyötyhyn,
+    Kun sade kohtaa, pakenee,
+    Sun jättää myrskyhyn.
+    Ma jään, ei lähde narri tää;
+    Te, viisaat, juoskaa pois;
+    Näin narriks, konnat, pyrkikää:
+    Ei konnaks narrist' ois.
+
+KENTIN KREIVI.
+Missä tuon olet oppinut, narri?
+
+NARRI.
+En jalkapuussa, narri.
+
+    (Lear palajaa Glosterin seurassa.)
+
+LEAR.
+Mua puheilleen ei? Sairaat? Väsyneet?
+Yön kaiken matkall' olleet? Pelkkää juonta!
+Parempi vastaus hanki.
+
+GLOSTER.
+                       Armas herra,
+Tiedätten, kuink' on herttuan luonne kiivas,
+Kuin luja häll' on, taipumaton mieli.
+
+LEAR.
+Haa! Kosto, rutto, surma, tuho tulkoon!
+Kiivasko? Kuinka? Gloster, Gloster, tahdon
+Cornwallia vaimoinensa puhutella.
+
+GLOSTER.
+Sanonut sen ma olen heille, herra.
+
+LEAR.
+Sanonut sen! Mua ymmärrätkö, mies?
+
+GLOSTER.
+Kyll' ymmärrän.
+
+LEAR.
+                Kuningas Cornwallia
+Tavata tahtoo; tytärt' isä hellä
+Tavata tahtoo, kuulemista vaatii.
+Sanoitko senkin? Vereni, henkeni! --
+Kiivasko? Herttua kiivas? -- Sano hälle, että --
+Ei, vielä ei: -- kenties hän ei voi hyvin.
+Lyö sairas laimin paljon, mihin terve
+On velkapää. Me emme ole vapaat,
+Kun luonto, sorrettuna, vaatii sielun
+Osakkaaks ruumiin tuskiin. Malttaa tahdon;
+Vihoissan' olen omaan tuimuuteeni,
+Kun raihnaan, oikullisen sairaan luulin
+Terveeksi mieheks. -- Hitto, surma olkoon!
+Miks istuu tämä tässä? Näyttää että
+Tuo herttuan ja tyttäreni muutto
+Vaan kavaluutt' on. Irti mieheni!
+Käy, herttualle vaimoineen tee tiedoks,
+Ett' oiti heitä puhutella tahdon;
+Heit' ulos käske mua kuulemaan,
+Tai muuten heidän oveansa jyskin,
+Siks että kuuluu: "Nuku kuolon unta!"
+
+GLOSTER.
+Välinne kaiken hyväks soisin.
+
+    (Lähtee.)
+
+LEAR.
+                              Voi mua!
+Sydämeni, se kuinka nousee! -- alas!
+
+NARRI.
+Huuda, setä, sille niinkuin kokki ankeriaisille, kun ne elävinä
+piirakkaan pisti. Hän näet noputti niitä tikulla pääkalloon, huutaen:
+"alas, te veitikat, alas!" Hänen veljensä se oli, joka pelkästä
+hyväntahtoisuudesta voiteli voilla hevosensa heinät.
+
+    (Cornwall, Regan, Gloster ja palvelijoita tulee)
+
+LEAR.
+Huomenta teille!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                 Terve, jalo herra!
+
+    (Kent päästetään jalkapuusta.)
+
+REGAN.
+Iloista nähdä teidän korkeuttanne.
+
+LEAR.
+Sen uskon, Regan, sinusta; syyn tiedän,
+Miks uskon sen: iloinen jos et oisi,
+Eroni äitis haudast' ottaisin ma,
+Siks ett' aviorikkojan se kätkee. --
+(Kentille.) Oletko vapaa? Siitä toiste. -- Huono
+Sun siskos, rakas Regan, on. Oi, Regan,
+Hän kiittämättömyyden kalvavan
+Kuin korppikotkan kytkenyt on tuohon. --
+    (Osoittaa sydäntänsä.)
+Puhua tuskin voin ma -- sin' et usko,
+Kuin valtaa hänet turmelus -- oi, Regan!
+
+REGAN.
+Ma pyydän, malttukaatte. Toivon että
+Vähemmän tehtävästänsä hän poikkee,
+Kuin arvostella voitte te.
+
+LEAR.
+                           Haa! Mitä?
+
+REGAN.
+En luule, että velvollisuuttansa
+Vähääkään laiminlyö hän. Jos hän ehkä
+Väkenne hurjuutt' esti, oli hällä
+Niin hyvä syy ja tarkoitus niin oiva,
+Ett' ei hän suinkaan nuhteit' ansaitse.
+
+LEAR.
+Kirottu hän!
+
+REGAN.
+             Olette, herra, vanha;
+Ja valtarajans' äärimmällä partaall'
+On luonto teissä. Johdoks teille tarpeen
+On äly, joka huomaa kohtanne
+Paremmin kuin te itse. Siis, ma pyydän,
+Palatkaa siskon luo ja vääryytenne
+Tunnustakaa.
+
+LEAR.
+             Hält' anteeks pyytäisinkö?
+No katso siis, kuink' isällen se sopii:
+"Ma myönnän, rakas laps, ett' olen vanha;
+On puutteess' ukko; polvillani kerjään. (Polvistuu.)
+Suo mulle ruokaa, vaatetta ja vuode."
+
+REGAN.
+Heretkää, herra; tuo on rumaa pilkkaa.
+Palatkaa siskon luo.
+
+LEAR (nousten).
+                     En koskaan, Regan.
+Vähentänyt hän joukkoni on puoleks;
+Tylysti katsellut mua; kielellänsä
+Sydämeen pistänyt kuin käärme. -- Taivaan
+Kaikk' kostonnuolet iskeköhöt päähän
+Sen kiittämättömän. Sa, rutto-ilma,
+Sen nuoret luut tee rammaks!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                             Hyi, hyi, herra!
+
+LEAR.
+Nopea leimaus, ilkkuiset sen silmät
+Valollas huikaa! Raiskatkaa sen kauneus,
+Te kuuman päivän sikiöt, suon usmat,
+Ja lamatkaa sen korskan ylpeys.
+
+REGAN.
+Hyväinen taivas! Samaa mullenkin
+Kai toivotte, kun paha pää saa vallan.
+
+LEAR.
+En, Regan, sua en sadattele koskaan.
+Kovuuteen ei sun hellä luontos taivu.
+Tulinen häll' on katse; sun vaan lientää,
+Ei lainkaan polta. Sinä multa hauskuutt'
+Et kadehdi, supista seuruuttani,
+Pikaista sanaa suo, vie leipää suusta,
+Ja telje oveas, kun sisään tahdon.
+Paremmin sinä luonnon siteet tunnet
+Ja lapsen tehtävät ja mitä muuten
+Kiitollisuus ja kunnioitus vaatii.
+Et puolta valtakuntaa unhottanna,
+Jonk' annoin sulle.
+
+REGAN.
+                    Asiahan, herra.
+
+LEAR.
+Ken jalkapuuhun löi mun miehen'?
+
+    (Torventoitaus kuulun.)
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                                 Torvi?
+
+REGAN.
+Haa! varmaan siskoni; hän kirjoitti
+Tulevans' oiti. --
+    (Oswald tulee.)
+                   Onko rouvas tullut?
+
+LEAR.
+Tuon orjan pöyhkeys vaivaton on laina
+Ja herrans' armon oikuista se riippuu. --
+Pois silmistäni, konna!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                        Mitä, herra?
+
+LEAR.
+Ken kiinni pani mieheni? Sa, Regan,
+Siit' et kai tiennyt. --
+    (Goneril tulee.)
+                         Mitä! Taivaan vallat,
+Oi, jos te vanhaa miestä rakastatte,
+Jos nöyryytt' armas valtikkanne käskee,
+Jos itse vanhat oletten, niin merkki
+Nyt antakaa ja puolelleni tulkaa! --
+(Gonerilille.) Sä tätä partaa julkenetko nähdä? --
+Oi, Regan, kätellä sa voitko häntä?
+
+GONERIL.
+Miks ei? Mit' olen rikkonut? Ei kaikki
+Rikosta, jota heikkopäät ja hupsut
+Siks sanoo.
+
+LEAR.
+            Sydän, liiaks olet vahva!
+Sa vielä kestät! -- Ken on tehnyt tuon?
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Sen minä tein; hän käytöksestään juur' ei
+Parempaa ansainnut.
+
+LEAR.
+                    Te! Tekö?
+
+REGAN.
+                              Isä,
+Oletten heikko, myöntäkää se suoraan.
+Palatkaa siskon luo ja kuukaus täyteen
+Siell' asukaa ja puolen joukon kanssa,
+Ja tulkaa sitten meille. Poiss' nyt olen,
+Eik' ole tarpeeks varojakaan mulla
+Teit' elättää.
+
+LEAR.
+               Tuon luokse palaisinko?
+Ja puolet seurueestan' eroittaisin?
+Ei, ennen kaikki suojat kiellän pois
+Ja vainoon vaadin kaikki ilmain vallat,
+Toverinani hyypiä ja hukka. --
+On kova vieras puute! -- Tuonko luo?
+Ei, ennen tuittupäisen Ranskan herran,
+Tuon osattoman kuopukseni yljän,
+Jaloissa asemiehen muonaa kerjään
+Katalan hengen piteeks. -- Tuonko luo?
+Mua ennen käske orjaksi ja juhdaks
+Herjalle tuolle.
+
+    (Osoittaa Oswaldia.)
+
+GONERIL.
+                 Niinkuin suvaitsette.
+
+LEAR.
+Ma pyydän, tytär, älä tee mua hulluks.
+En, laps, sua häiri; hyvästi! Me emme
+Näe enää, emme kohtaa toisiamme.
+Mut vertani, lihaani, lapseni
+Tok' olet. Et, vaan lihassani tauti,
+Jok' omakseni tunnustaa mun täytyy;
+Äkämä, kuisma olet, pöhöpaise
+Pahassa veressäin. -- Vaan miks sua parjaan!
+Itsestään kosto tulkoon, min' en käske;
+En pauannetta iskemähän pyydä;
+Zeus-tuomarille en sun päälles kanna.
+Kun aik' on, parannu; jos voit, niin käänny;
+Mä kyllä maltan: Regan luokseen ottaa
+Mun ja mun sata miestäni.
+
+REGAN.
+                          Ei niinkään:
+En teitä varronnut, ja työläs teit' on
+Nyt ottaa vastaan. Siskoani kuulkaa.
+Ken järjin, nähkääs, kiihkoanne katsoo,
+Havaitsee vanhaks teidät, siis, -- mut hän se
+Tekonsa tietää.
+
+LEAR.
+                Tuoko kiltin kieltä?
+
+REGAN.
+On kylläkin. Viiskymment' asemiestä?
+Se eikö riitä? Miksi enempää?
+Miks sitäkään? Te kuluj' ajatelkaa
+Ja vaaraa: kuinka yhteen taloon sopis
+Niin paljon kansaa, kahden johdon alla?
+Se vaikeat' on, milt'ei mahdotonta.
+
+GONERIL.
+Mylord, miks teit' ei hoitamahan kelpais
+Ne, jotka mua tai häntä palvelevat?
+
+REGAN.
+Niin, miks ei? Jos he teitä laiminlyövät,
+Niin rangaistaan. Kun tulette te meille
+(Jo pahaa pelkään), älkää tuoko muuta;
+Kuin viisikolmatta: en useampaa
+Suvaitse enkä meillä nähdä tahdo.
+
+LEAR.
+Kaikk' annoin teille. --
+
+REGAN.
+                          Niin, ja hyvään aikaan.
+
+LEAR.
+Teist' uskottuni, holhojani tein ma,
+Ja seurueeksi vaan tuon määrän vaadin,
+En muuta. Viisikolmattako vaan
+Saan luokses tuoda? Niinkö sanoit, Regan?
+
+REGAN.
+Sen vielä kerron: enempää ei meille.
+
+LEAR.
+Nuo häijyt velhot vielä kauneilevat!
+Kun muit' on häijympiä, kiitost' on jo
+Se, ett'ei ole häijyin. -- (Gonerilille.) Sua seuraan;
+Kaks viittäkolmatta on viisikymmen,
+Sun lempes kahta suuremp' on.
+
+GONERIL.
+                              Miks tarpeen
+Viiskolmatta tai kymmenen tai viisi
+Talossa, jossa teillä käskyläistä
+On kaks sen vertaa?
+
+REGAN.
+                    Niin, miks tarpeen ykskään?
+
+LEAR.
+Oi, sikseen tarve! Kurjin omistuskin
+Jo halvan kerjäläisen tekee rikkaaks.
+Suo luonnollen vaan mit' on luonnon tarvis,
+Niin elukan on arvoss' ihmishenki.
+Sin' olet valta-nainen; koreutta
+Jos lämminkin on puku, no niin, luonto
+Koreutta tuot' ei kaipaa, joka tuskin
+Sua lämmittää. Mut tosi tarve -- Taivas,
+Suo kärsimystä, kärsimyst' on tarvis!
+Jumalat, köyhä täss' on vanhus, jota
+Ikä, huolet painaa, kurja kaksin kerroin!
+Noit' isää vastaan te jos yllytitte,
+Oi, älkää niin mua hurmatko, ett' tyynnä
+Tuon kärsin! Jalo viha vimmatkoon mun!
+Nais-aseet, kyyneltilkat, ei saa ryöttää
+Sasuja miehen! -- Ei, te hirmuluomat,
+Ma teille kostan, että koko mailma --
+Niin moisen työn teen, -- mit', en tiedä vielä,
+Mut kauhistuva siit' on koko maa,
+Luulettenko, ett' itken? En, en itke. --
+Täys syy kyll' itkuun on; mut ennen särkyy
+Tuo sydän sadaks tuhanneksi pirstaks,
+Kuin itken minä. -- Tulen hulluks, narri!
+
+    (Lear, Gloster, Kent ja narri lähtevät.)
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Sisähän mennään: tulossa on myrsky.
+
+    (Myrsky kuuluu kaukaa.)
+
+REGAN.
+Pien' on tää talo: hyvin tääll' ei suojaa
+Saa vanhus väkinensä.
+
+GONERIL.
+                      Oma syynsä;
+Miks' alallaan ei ollut hän? Nyt saa hän
+Omasta tyhmyydestään kärsiä.
+
+REGAN.
+Pitäisin mielelläni hänet yksin,
+Mut' seuralaist' ei yhtä.
+
+GONERIL.
+                         Samaa minä.
+Mut miss' on kreivi Gloster?
+
+    (Gloster palajaa.)
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Hän seuras vanhusta. Hän tulee tuossa.
+
+GLOSTER.
+Kuningas raivoo aivan.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                       Minne lähtee?
+
+GLOSTER.
+Hän tahtoo ratsastaa: en tiedä, minne.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+No, matkaan menköön: oma häll' on valta.
+
+GONERIL.
+Hänt' älkää jäämään käskekö, oi, älkää.
+
+GLOSTER.
+Ah! tuloss' on jo yö, ja tuimat tuulet
+Rajusti pauhaa; peninkulmain mailla
+On tuskin pensasta.
+
+REGAN.
+                    O, ykspäisille
+On heidän oma hankkimansa haitta
+Opetus paras. Portit sulkekaa!
+Häll' ompi irstas palvelijajoukko;
+Se voi hänt' yllyttää: hänt' on niin helppo
+Nenästä vetää; varuillaan on viisas.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Ovenne sulkekaa; yö nyt on julma.
+Pois myrskystä. On neuvos, Regan, hyvä.
+
+                            (Lähtevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Nummi.
+
+    (Myrskyä, ukkosen jyrinää ja leimausta. Kent ja
+    muuan ritari tulevat vastatuksin.)
+
+KENTIN KREIVI.
+Ken täällä, paitse tämä julma myrsky?
+
+RITARI.
+Mies, jonka mieli myrskyn lailla riehuu.
+
+KENTIN KREIVI.
+Ma tunnen teidät! Miss' on kuningas?
+
+RITARI.
+Vihaisten luonnonvoimain kanssa kiistää?
+Tuult' anoo, että maan se mereen lietsois
+Tai meren maalle vyörtäis, jotta muuttuis
+Tai hukkuis kaikki; päästään riistää hapset,
+Joit' ilman ärjy, silmitön ja hurja,
+Raivoissaan tuivertaa kuin halpaa kortta;
+Hän pieness' ihmis-mailmassaan vaan pilkkaa
+Sateen ja tuulen kilpatemmellystä.
+Nyt, pennun-syömä karhukin kun piilee,
+Ja leijona ja ahnas hukka nahkaans'
+Ei kastele, hän avopäin vaan kirmaa,
+Kaikk' alttiiks pannen.
+
+KENTIN KREIVI.
+                        Mut ken häll' on myötä?
+
+RITARI.
+Vaan narri, joka leikiks koittaa kääntää
+Nuo tuskat haikeat.
+
+KENTIN KREIVI.
+                    Ma teidät tunnen
+Ja, luottain tuttavuuteheni, teille
+Asian tarkin uskon. Riitaisuutt' on
+Cornwallin ja Albanian kesken, vaikka
+Sen kasvot peittää kahden puolen vilppi.
+Heill' on (kuin kaikilla, joit' onni valtaan
+On nostanut), näet, silmäin-palvelijoita;
+He Ranskan urkkijoit' on ja he tietää,
+Mitenkä tääll' on asiat; he nähneet
+On herttuoiden jupakat ja juonet,
+Kuin koviss' ohjissa he pitää vanhaa
+Kuningas-parkaa; ja viel' ilkeämpää,
+Johonka tää vaan kenties valmistust' on. --
+Niin, Ranskasta nyt sotajoukko matkall'
+On tähän riidan maahan; hyväksensä
+Hitaisuuttamme käyttäin, on he salaa
+Satamat parhaat vallanneet, ja kohta
+He lippuns' auki levittää. -- Nyt, kuulkaa:
+Jos tohditte niin minuun luottaa, että
+Doveriin oiti riennätte, niin siellä
+Te saatte kiitoksen, kun selvän teette,
+Mi luonnoton ja mielen viepä tuska
+Herättää kuninkaassa vaikerrusta.
+Ylimys synnyltä ja säädylt' olen,
+Ja teidät kun ma luotettavaks tunnen,
+Tän toimen teille uskon.
+
+RITARI.
+                         Tuosta voimme
+
+Puhua toiste.
+
+KENTIN KREIVI.
+              Ei, ei. -- Todisteeksi,
+Ett olen parempi kuin miltä näytän,
+Avatkaa tuo; mit' on siin', ottakaa.
+Jos Cordelian näätte (jot' en lainkaan
+Epäile), näyttäkää tuo sormus hälle;
+Hän teille kertoo, ken se ystäv' on,
+Jot' ette tunne nyt. Huu! mikä myrsky!
+Nyt kuningasta etsimään.
+
+RITARI.
+Kätenne tänne! Eikö mitään muuta?
+
+KENTIN KREIVI.
+Sananen, mutta kaikkein tärkein: kun, näet,
+Kuninkaan löydämme -- tää mun on tieni,
+Tuo teidän, -- se, ken ensin hänet kohtaa,
+Toiselle ilmoittaa sen huutamalla.
+
+                 (Lähtevät eri haaroille.)
+
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Toinen paikka nummella. Myrskyä edelleen.
+    (Lear Ja narri tulevat)
+
+LEAR.
+Soi, myrsky! Poskes halkaise! Soi! Riehu!
+Purskutkaa, tuulispäät ja rankkasateet,
+Siks että uppoo tornit viirillensä!
+Te rikkivalkeat, kuin aatos nopsat,
+Leimauksen enteet, joka tammet pirstaa,
+Kärventäkää mun lumipääni! Sinä,
+Maan-järkyttäjä pauanne, lyö lattuun
+Maailman paksu kohtu; luonnon muotit
+Sä särje, hukkaa kerrassaan kaikk' idut,
+Joist' ihminen, tuo kiittämätön, syntyy!
+
+NARRI.
+Oi, setä, parempi on kuulla imarruksia hovikaton alla satelevan, kuin
+seisoa täällä vesisateessa taivasalla. Mene sisään, setä hyvä; ano
+tyttäriltäsi siunausta! Yö tämmöinen ei sääli viisaita eikä narreja.
+
+LEAR.
+Suin täysin mylvi! Räisky, liekki! Pärsky, sade!
+Mun lapsian' ei myrskyt, sateet, liekit.
+Teit' en ma lemmettömiks syytä; teille
+En lapsen nimeä, en valtaa suonut;
+Nöyryyttä teilt' en velo: julmaa ivaa
+Siis tehkää vaan! Tass' olen orjananne,
+Hylätty, köyhä, heikko, kurja vanhus.
+Oletten toki halpoj' apureita,
+Kun, kahteen tytär-hylkyyn liittyneinä,
+Korkeuden voimat lasketten näin vanhaa
+Ja harmaapäätä vastaan. O! o! kurjaa!
+
+NARRI.
+Kellä pesä on, mihin päänsä pistää, hänellä on hyvä pääkoppa.
+
+    Ken pesän tekoon äityy,
+    Kun pää on koppaa vailla,
+    Sen pää ja pesä täityy, --
+    Käy aivan loisten lailla.
+    Ken varpahansa sijaan
+    Sydämens' asettaa,
+    Valittaa känsää pian,
+    Ja kelpo unt' ei saa.
+
+Sillä ei ole sitä sulotarta, joka ei peilin edessä irmastelisi.
+
+LEAR.
+Ei, kärsivä kuin lammas tahdon olla;
+En sano mitään.
+
+    (Kent tulee.)
+
+KENTIN KREIVI.
+Ken siellä?
+
+NARRI.
+Hänen armonsa ja känsä; se on: viisas mies ja narri.
+
+KENTIN KREIVI.
+Te täällä, herra? Ne, jotk' yöstä pitää,
+Ei pidä moisest' yöstä. Taivaan vihat
+Peloittaa pimeydenkin kulkijat
+Koloihinsa. Siit' asti kun ma muistan,
+En ole nähnyt moista liekkimerta,
+Noin hirmuist' ukkos-ilmaa, enkä moista
+Sateen ja myrskyn tuskan-ulvontaa.
+Moist' ihmisluonto säikähtää ja kammoo.
+
+LEAR.
+Jumalat suuret, jotka päämme päällä
+Noin julmast' elämöitte, etsikää nyt
+Vihollisenne! Vapise sa, konna,
+Jot' yhä painaa rankaisematonna
+Salainen rikos! Verikäsi, piile!
+Ja sinä, valapatto, sinä, rutsa
+Ja ulkopyhä! Tärsky pirstaks, herja,
+Mi hurskaan varjoll' ihmis-surmaa väijyit
+Syvähän piilleet synnit, peittehenne
+Reväiskää pois, ja paittaajilta julmilt'
+Anokaa armoa! Min' olen mies,
+Jot' enemmän on vastaan rikottu,
+Kuin rikkonut on itse.
+
+KENTIN KREIVI.
+                       Oi! päin paljain!
+Lähellä täss' on mökki, herra hyvä;
+Se vähän turvaa ilmaa vastaan tarjoo.
+Levätkää siellä. Tuohon kovaan linnaan --
+Kovempi kiveä, jost' on se tehty,
+Jok' äsken, kun ma teitä kysyin, kielsi
+Minulta pääsön -- palajan ja kiskon
+Saidalta säälin.
+
+LEAR.
+                 Päätän' alkaa pyörtää. --
+Tule, poikani. Kuin voit? Sun onko kylmä?
+Mun kylmä on. -- Miss' on sun olkivuotees?
+Tavaton taito puutteell' on, kun halvan
+Se arvokkaaks voi tehdä. Miss' on mökki?
+Veitikka, narri-parka, vielä mull' on
+Sydäntä palanen, se sua säälii.
+
+NARRI (laulaa.)
+
+    Kell' ymmärrys vähän heikko on
+    Satehessa ja myrskyssä, hei vaan! --
+    Saa tyytyä onnen tarjohon,
+    Kun näet sadett' on joka ainoa päivä.
+
+LEAR.
+Niin oikein, poika. -- Mökkiin meitä viekää.
+
+    (Lear ja Kent lähtevät.)
+
+NARRI.
+Tämä on sopiva yö jäähdyttämään porttoa. -- Lausun pienen ennustuksen,
+ennenkuin lähden:
+
+    Kun pappi ei työssään oppia vastaa,
+    Kun maltaans' olvuri liiaks kastaa,
+    Kun herrat räätälin tointa hoitaa,
+    Kun porttoja poltetaan, ei noitaa,
+    Kun kaikki tuomiot oikein käy,
+    Kun velallist' ylimyst' ei näy,
+    Kun kielill' ei asu parjaus
+    Ja markkinoilla ei varkaus,
+    Kun korkuri kultiaan ei peitä,
+    Kun portot teettävi temppeleitä,
+    Niin silloin mahtava Albion
+    Isossa sekasorross' on:
+    On silloin aika -- ken elää, näkee --
+    Ett' ihminen jaloin käydä käkee.
+
+Tämän ennustuksen on Merlin tekevä, sillä minä elän ennen hänen
+aikaansa.
+
+    (Lähtee.)
+
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Huone Glosterin linnassa.
+    (Gloster ja Edmund tulevat.)
+
+GLOSTER.
+Voi, voi! Edmund, minua ei miellytä tuo luonnoton kohtelu. Kun pyysin
+heiltä lupaa saada osoittaa hänelle sääliäni, niin ottivat he pois
+multa isännyyden omassa talossani ja käskivät, ikuisen epäsuosion
+uhalla, ett'en saisi puhua hänen kanssaan, en rukoilla hänen
+puolestaan, en millään tavalla häntä auttaa.
+
+EDMUND.
+Julman julmaa ja luonnotonta!
+
+GLOSTER.
+Niin, niin, mut vaiti vaan. Eripuraisuutta on herttuain välillä,
+vieläpä pahempaakin. Sain tänä iltana kirjeen, -- vaarallista on siitä
+puhua; -- olen kätkenyt sen työkammiooni lukon taa. Kuninkaan kärsimät
+loukkaukset saavat ankaran koston; sotajoukon osasto on jo maalle
+astunut; meidän pitää olla kuninkaan puolta. Minä käyn häntä etsimään
+ja autan häntä salaa; mene sinä ja jatka haastelua herttuan kanssa,
+ettei hän sääliväisyyttäni huomaa. Jos hän kysyy minua, niin olen
+sairas ja makuulle mennyt. Vaikka siitä surmanikin sukeaisi, -- jota
+kyllä jo on uhattu -- niin täytyy kuninkaan, minun vanhan herrani,
+saada apua. Jotakin ihmeellistä on tekeillä, Edmund; minä pyydän, ole,
+varuillasi.
+
+    (Lähtee.)
+
+EDMUND.
+Het' ilmoitettava on herttualle
+Tuo säälis kielletty ja kirje myöskin.
+Se ansiokas työ on; minä voitan,
+Mit' isä hukkaa: ukon tavarat;
+Kun vanhat kaatuu, nuoret nousevat.
+
+                          (Lähtee.)
+
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Osa nummea. Mökki lähellä.
+    (Lear, Kent ja narri tulevat.)
+
+KENTIN KREIVI.
+Tass' on se paikka; sisään, herra, käykää;
+Yö-ilman raakaa hirmuvaltaa luonto
+Ei kestä.
+
+LEAR.
+         Suo mun olla.
+
+KENTIN KREIVI.
+                       Herra hyvä,
+Sisähän.
+
+LEAR.
+        Sydämenkö murrat multa?
+
+KENTIN KREIVI.
+Omani ennen murran. Sisään käykää.
+
+LEAR.
+Lie liikaa sinust', että raivo myrsky
+Pintaamme karmii näin: niin sinust' ompi;
+Mut missä suuremp' istuu kipu, tuntuu
+Pienempi tuskin. Karhua sa kartat,
+Mut saavut ärjään meren luo, ja juokset
+Takaisin karhun kitaan. Ark' on ruumis,
+Kun miel' on jouten; mielessäni myrsky
+Vie tunnon kaiken aisteilta, pait yhden,
+Jok' elää: lapsen kiittämättömyys.
+On niinkuin repis kättä suu, siit' että
+Se tarjoo ruokaa. -- Mutta tyynni kostan!
+En enää itke. -- Jättää minut yöhön
+Tällaiseen! -- Virtaa, sade! Kyllä kestän. --
+Tällaiseen yöhön! Goneril, Regan! -- Hyvän
+Ja vanhan isänne, jonk' aulis sydän
+Kaikk' antoi pois. -- Oi, tää tie hulluuteen vie!
+Ei, sitä kartan: enempää ei siitä!
+
+KENTIN KREIVI.
+Sisähän, herra hyvä!
+
+LEAR.
+                     Mene itse
+Ja rauhaas etsi. Mun ei salli myrsky
+Sureilla, mikä kipeämmin koskee. --
+Mut menen sentään. (Narrille.) Ensin sinä, poika!
+Koditon köyhyys, oi! -- No, mene, mene!
+Min' ensin rukoilen, ja sitten maata. --
+    (Narri menee mökkiin.)
+Alastomat te kurjat raukat, jotka
+Nyt tylyn myrskyn piestävinä käytte,
+Kuin suojattomin päin ja nälissänne,
+Reikäiset ryysyt yllä, turvaa saatte
+Moist' ilmaa vastaan? Liian vähän olen
+Tuot' aatellut. Tää lääkettäs on, herruus!
+Nyt koita, tunne itse, mit' on kurjuus,
+Ett' antaa sille voisit kyllyydestäs,
+Pelastain uskon taivaan vanhurskauteen.
+
+EDGAR (sisältä). Puolitoista syltä! puolitoista syltä! Tom-raukka!
+
+    (Narri juoksee mökistä ulos.)
+
+NARRI.
+Älä tule, setä, tänne; täällä on peikko. Apua! apua!
+
+KENTIN KREIVI.
+Kätesi tänne! -- Ken se siellä?
+
+NARRI.
+Peikko, peikko! Hän sanoo, että nimensä on Tom-raukka.
+
+KENTIN KREIVI.
+Ken sinä, joka pahnoiss' yrmit siellä?
+Käy esiin!
+
+    (Edgar tulee, tekeytyen hulluksi.)
+
+EDGAR.
+           Pois! mua seuraa paholainen!
+Tuul' orapihlajassa vinkuu kylmä!
+Huu! mene vuoteeses ja lämmint' etsi.
+
+LEAR.
+Kuin? Annoitko sa kaikki tyttärilles?
+Ja noinko olet köyhtynyt?
+
+EDGAR.
+Hiukan apua Tom-raukalle, jota paholainen on tulen ja liekin, tulvan ja
+kurimuksen, soiden ja rapakkojen kautta lennättänyt, pannut veitsiä
+hänen pieluksensa alle ja nuoria hänen kirkonpenkkiinsä, hiirenmyrkkyä
+sekoittanut hänen liemiruokaansa, ja niin hänen sydäntänsä paisuttanut,
+että hän raution ravurin selässä on ratsastanut nelituumaisten siltojen
+yli ja ajanut omaa varjoansa takaa niinkuin petturia. -- Jumal'
+armahtakoon sinun järkeäsi! Tomin on kylmä. (Kalistelee hampaitansa.)
+O, hu, hu, hu, hu, huu! -- Jumala sinua varjelkoon tuuliaispäistä,
+pahan onnen tähdistä ja tartunnaisista! Tom-raukalle vaivaisen apua,
+jota paholainen ahdistaa. -- Kah, tuossa hän on nyt, -- ja tuossa, --
+ja tuossa, -- ja taasen tuossa, -- ja tuossa.
+
+    (Myrsky pauhaa edelleen.)
+
+LEAR.
+Kuin? Tuonko tyttäret on aikaan saaneet? --
+Kaikk' annoitko? Ei mitään jäänyt sulle?
+
+NARRI.
+Jäi maar hälle lakana, muuten saisimme kaikin tässä hävetä.
+
+LEAR.
+No, kaikki turmat siis, jotk' ilmass' uhkaa
+Syntisten päitä, syöskööt tyttäriisi!
+
+KENTIN KREIVI.
+Tytärtä häll' ei ole.
+
+LEAR.
+                      Vaiti, konna!
+Noin halvaks luonto sortuu ainoastaan
+Tytärten kiittämättömien kautta.
+Tapaako tuo, ett' ulos-syöstyt isät
+Noin vähän omaa lihaans' armahtavat?
+Älykäs rangaistus! Ja sama liha
+Nuo pelikaani-nartut toki siitti.
+
+EDGAR.
+Pillicockin vuorella Pillicock istui: -- Heijuu, heijuu, heijuu!
+
+NARRI.
+Tässä kylmässä yössä tulemme kaikki narreiksi ja hupakoiksi.
+
+EDGAR.
+Varo paholaista; ole vanhemmillesi kuuliainen; älä sanaasi syö;
+älä sadattele; älä lähimmäisesi kihlattua morsianta pyydä; äläkä
+sydän-pahaistasi turhaan koreuteen kiinnitä. Tomin on vilu.
+
+LEAR.
+Mikä sinä olet ollut?
+
+EDGAR.
+Veikari, ylpeä ja pöyhkä, joka hiuksiani kähertelin, pidin sormikasta
+lakissa, noudatin armahani mielihimoja ja toimitin hänen kanssaan
+pimeyden töitä; vannoin yhtä monta valaa kuin sanaa lausuin, ja rikoin
+ne armahan taivaan silmäin edessä; nukuin hekumat mielessä ja heräsin
+niitä toimeen panemaan. Rakastin viiniä himokkaasti, noppapeliä
+innokkaasti, ja mitä naisiin tulee, olin siinä suursulttaania etevämpi;
+viekassydäminen, herkkäkorvainen, verissä kädet; laiska kuin sika,
+varastavainen kuin kettu, ahnas kuin susi, hullu kuin koira,
+saaliinhimoinen kuin leijona. Älä anna kenkien narinan äläkä silkkien
+kahinan vietellä sydäntäsi naisväen puoleen. Olkoon jalkasi erillään
+porttoloista, kätesi hameen reijistä, kynäsi velkakirjoista, ja
+niskoittele paholaista vastaan. -- Aina vaan tuo kylmä tuuli
+orapihlajassa vinkuu ja vonkuu. Hih, hei! Dauphin poikani, hei, tiet'
+antakaa ravurille.
+
+    (Myrskyä yhä edelleen.)
+
+LEAR.
+Oi, parempi sun olis haudassa, kuin alastomin ruumiin kohdata tätä
+ilmain raivoa. -- Eikö ihminen ole tuota parempi? Katsokaa tarkoin
+häntä. Sinä et ole velkaa madolle silkkiä, et pedolle taljaa, et
+lampaalle villaa, et moskus-kissalle hajuja. -- Haa! kolme meitä tässä
+on vääristeltyä, sinä olet oikea, sinä. Koristamattomana ihminen on
+vaan tuollainen köyhä, alaston, kaksijalkainen elukka kuin sinä siinä.
+-- Pois, te lainakalut, pois! -- Auttakaa; napit auki!
+
+    (Riistää vaatteet yltänsä.)
+
+NARRI.
+Setä hyvä, malta mieltäsi! Tällaisessa yössä on ilkeä uida. -- Nyt
+pieni tuli jylhällä nummella olisi niinkuin vanhan huorimuksen sydän:
+pieni kipinä vaan, koko muu ruumis kylmä. -- Kah, tuossapa liikkuva
+tuli!
+
+EDGAR.
+Se on paha henki Flibbertigibbet; hän alkaa, kun iltakello soi, ja
+kulkee ensimmäiseen kukon lauluun; hän tuo silmiin jään ja kaihin,
+luo karsot ja ristihuulet, ruostuttaa valkean vehnän ja rääkkää
+elukka-raukkoja maan päällä.
+
+    Käy Swithold kolmasti tantereen
+    Ja painajan kohtaa joukkoineen:
+    Maan sisään käy,
+    Älä täällä näy,
+    Pois tiehesi, noita, tiehes!
+
+KENTIN KREIVI.
+Kuningas, kuinka voitte?
+
+    (Gloster tulee, soihtu kädessä.)
+
+LEAR.
+                         Ken on tuo?
+
+KENTIN KREIVI.
+Ken siellä? Ketä etsitte?
+
+GLOSTER.
+Keit' oletten te? Mikä nimenne?
+
+EDGAR.
+Tom-raukka, jonka ruokana on uivat sammakot, konnat, konnan poikaset,
+sisiliskot ja vesiliuskat; joka sydännyksissään, kun paha henki raivoo,
+syöpi sallatikseen lehmän tunkiota, nielee vanhoja rottia ja koiran
+haaskoja, juopi vihreän kerman seisovista vesilätäköistä; jota
+piiskalla ajetaan kunnasta kuntaan, pannaan jalkapuuhun, vitsotaan ja
+vangitaan; jolla kerran oli kolme takkia selkään pantavaa, kuusi paitaa
+ruumiilleen, hevonen ratsastettavana ja miekka vyöllä, --
+
+    Mut rottaa, hiirtä ja moista ruottaa
+    Tom-raukka jo syönyt on seitsemän vuotta.
+
+Varokaa tuota tuolla takana! -- Vait, Smulkin, vait, sinä paholainen!
+
+GLOSTER.
+Mylord, parempaa eikö seuraa teillä?
+
+EDGAR.
+Pimeyden ruhtinas on ylimys,
+Nimeltänsä hän Modo on ja Mahu.
+
+GLOSTER.
+Veremme, lihamme niin huononnut on,
+Ett' omaa siittäjäänsäkin se vihaa.
+
+EDGAR.
+Tom-raukan on vilu.
+
+GLOSTER.
+Sisälle tulkaa. Rakkaus ei salli
+Mun noutaa tytärtenne jäykkää mieltä, o;
+Vaikk' ovet sulkemaan he käskivät
+Ja jättämään yön julman selkään teidät,
+Teit' etsiä tok' uskalsin, ja paikkaan
+Nyt saatan, miss' on lämmintä ja ruokaa.
+
+LEAR.
+Tuon tietoviisaan kanssa ensin haastan: --
+Mist' ukkosen on alku?
+
+KENTIN KREIVI.
+                       Hyvä herra,
+Tarjoukseen suostukaatte: sisään menkää!
+
+LEAR.
+Sananen tuolle Theben oppineelle!
+Mik' ompi harrastuksenne?
+
+EDGAR.
+Pirua häätää, tappaa syöpäreitä.
+
+LEAR.
+Sananen teille vielä kahden kesken!
+
+KENTIN KREIVI.
+Mylord, rukoilkaa häntä vielä kerran,
+Hält' uupuu järki.
+
+GLOSTER.
+                   Moititko sa tuota?
+Hengiltä tyttäret ne häntä pyytää. --
+Oi, Kent sen arvas, raukka pakolainen! --
+Kuningas, sanot, hullustuu. Oi, tuskin
+Min' olen itse viisas. Poik' oli mulla,
+Lain-hylky nyt hän on: hän surmaan' etsi
+Äskettäin juuri. Häntä lemmin, veikko, --
+Se murhe mult' on hämmentänyt järjen.
+Huu! tätä yötä!
+    (Myrskyä edelleen.)
+                Kuningas, ma pyydän, --
+
+LEAR.
+Ah, anteeks! -- Mukaan, jalo tietoviisas!
+
+EDGAR.
+Tomin on vilu.
+
+GLOSTER.
+Sisähän poika mökkiin: siell' on lämmin.
+
+LEAR.
+Sisähän kaikki.
+
+KENTIN KREIVI.
+                Tätä tietä, herra.
+
+LEAR.
+Tuon kanssa. Tietoviisastan' en heitä.
+
+KENTIN KREIVI.
+Oi, herra, suokaa hälle poika mukaan.
+
+GLOSTER.
+No, menköön.
+
+KENTIN KREIVI.
+             Tule, poika, seuraa meitä.
+
+LEAR. Käy pois, Athenan mies.
+
+GLOSTER.
+                              Vait, vaiti! hiljaa!
+
+EDGAR.
+Ritar' Roland mustahan torniin sai,
+Ja hän lausui vaan: -- hyi! hui! ja hai!
+Tääll' englantilaist' on verta.
+
+                    (Lähtevät.)
+
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Huone Glosterin linnassa.
+    (Cornwall ja Edmund tulevat.)
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Kostaa ma tahdon, ennenkuin hänen talonsa jätän.
+
+EDMUND.
+Kuinka, mylord, mua arvosteltaneen, kun näin panen luonnon alttiiksi
+kuuliaisuudelleni, -- sitä oikein kauhistuksella aattelen.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Nyt huomaan, ett'ei pelkkä pahuus veljeänne ajanut hänen henkeänsä
+pyytämään, vaan pikemmin oman arvon tunto, jota ukon moitittava halpuus
+kiihoitti.
+
+EDMUND.
+Voi, kuinka on hirmuinen kohtaloni, kun täytyy minun katua, että
+oikeutta noudatan! Tässä se kirje on, josta hän puhui ja joka todistaa,
+että hän on Ranskan etujen salainen liittolainen. Voi sentään, voi! Jos
+tätä petosta ei olisi olemassa, tai minä en sen ilmisaattaja!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Käy kanssani herttuattaren luo.
+
+EDMUND.
+Jos tuon kirjeen sisältö on totta, niin on teillä täysi työ käsissä.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Totta tai valhetta, -- sinut on se tehnyt Glosterin kreiviksi.
+Tiedustele missä isäsi on, että heti saamme hänet vangita.
+
+EDMUND (syrjään).
+Jos tapaan hänet kuningasta lohduttamassa, niin tekee se seikka
+epäluulon vielä täydellisemmäksi. -- Yhä tahdon pysyä uskollisuuden
+tiellä, vaikka kuinka haikea olisikin taistelu sen ja vereni välillä.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Sinuun panen luottamukseni, ja lempeämpi isä on sinulle minun
+lempeni oleva.
+
+    (Lähtevät.)
+
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    Talonpoikaistupa lähellä Glosterin linnaa.
+    (Gloster, Lear, Kent, narri ja Edgar tulevat.)
+
+GLOSTER.
+Täällä on parempi kuin taivas-alla; pitäkää hyvänänne. Mukavuudeksenne
+teen kaikki mitä voin. En ole poissa kauan.
+
+KENTIN KREIVI.
+Kaikki hänen sielunsa voimat ovat mielen kiihkeydestä rauenneet. --
+Jumala teidän hyvyytenne palkitkoon!
+
+    (Gloster lähtee.)
+
+EDGAR.
+Frateretto kutsuu minua ja kertoo, että Nero on onkimiehenä pimeyden
+kuljussa. Rukoile, sinä viaton, ja varo paholaista.
+
+NARRI.
+Setä hyvä, sano mulle, onko hullu aatelismies vai aateliton?
+
+LEAR.
+Kuningas, kuningas.
+
+NARRI.
+Ei maarinkaan kuin aateliton, jonka poika on aatelismies; sillä hullu
+on se aateliton, joka näkee poikansa aatelismiehenä ennen itseänsä.
+
+LEAR.
+Jos tuhat moista tulivartainensa
+Kihisten syöksis heihin nyt! --
+
+EDGAR.
+Paholainen puree mua selkään.
+
+NARRI.
+Hullu on se, joka luottaa suden kesyyteen, hevosen terveyteen, pojan
+rakkauteen ja porton valaan.
+
+LEAR.
+Se tehtäv' on; ma oiti heistä kannan. --
+(Edgarille.) Sä, tuomar' oppinut, sa istu tuossa; --
+(Narrille.) Sä viisas, tuossa. -- No, te ketun nartut.
+
+EDGAR.
+Kah, kuinka seisoo hän ja mulkoilee! --
+Tuletko lakiin silmän kirjaks, hemppu?
+
+    Joen poikki nyt, Liisuni, käy mua kohti!
+
+NARRI.
+
+    Rako venehess' on, oi,
+    Hän ei lausua voi,
+    Miks ei hän luoksesi tulla tohdi.
+
+EDGAR.
+Paholainen kiusaa Tom-raukkaa yöpiian kielillä. Mörkö Tomin vatsassa
+mankuu kahta sillinmaitia. Älä raaku, musta enkeli; mulla ei ole ruokaa
+sulle.
+
+KENTIN KREIVI.
+Kuin voitte? Oi, noin älkää tuijotelko!
+Levähtää tahdottenko? Täss' on patja.
+
+LEAR.
+Tutkinto ensin! -- Vieraatmiehet tänne! --
+(Edgarille.) Mies, lakiviitta yllä, ota paikkas; --
+(Narrille.) Ja sinä, hänen virka-apurinsa,
+Käy viereen lautamieheksi.
+(Kentille.) Te, juttuherra, tekin istukaa.
+
+EDGAR.
+Nyt oikein tuomitkaamme.
+
+    Nukutko vai valvotko, paimen, hoi?
+    On lampahat ohrassas;
+    Mut jos sulosuustasi vaan sävel soi,
+    Ei hätää lampaillas.
+
+Prr! kissa on harmaa.
+
+LEAR.
+Tutki ensin tuota: se on Goneril. Minä tässä valallani vannon tämän
+kunnioitetun seuran kuullen, että hän on kuningas-raukalle, isällensä,
+jalkapotkun antanut.
+
+NARRI.
+Esiin, rouvaseni! Onko nimenne Goneril?
+
+LEAR.
+Sit' ei hän kieltää saata.
+
+NARRI.
+Ah, anteeksi! luulin teidät jakkaraksi.
+
+LEAR.
+Ja tässä toinen, jonka luihut katseet
+Sydämen laatuun viittaa. -- Estä häntä!
+Aseita! tulta! -- Lahjottu on oikeus! --
+Kavala tuomari, miks hänet päästit?
+
+EDGAR.
+Jumala varjelkoon sun järkeäs!
+
+KENTIN KREIVI.
+Oi surkeaa! -- Miss' on nyt malttinne,
+Mylord. jost' usein ennen ylpeilitte?
+
+EDGAR (syrjään).
+Niin sääliä hänt' alkaa kyyneleeni,
+Ett' aivan turmelevat teeskelyn.
+
+LEAR.
+Kah, pikku-koirat myöskin: lukki, rakki
+Ja syli-tiisti, kaikki mua haukkuu.
+
+EDGAR.
+Annas kun Tom nakkaa päänsä heidän peräänsä. -- Ulos, te luksuttajat!
+
+    Mustakuonot ja valkeat,
+    Myrkkyiset äkähampahat,
+    Hurtta, villuri, lukki, häkki,
+    Tiisti, narttu, piska, rakki,
+    Luppakorva ja karvahassi,
+    Vingu, vongu ja tiehes tassi!
+    Pääni kun näin minä nakkaan vaan,
+    Pennut ja nartut liesuhun saan.
+
+Hi, hi, hi, hi, hei vaan! Mennäänpäs kirkkojuhliin, torikaupoille ja
+markkinoille. -- Tom-parka, sun sarvesi on kuiva.
+
+LEAR.
+Sitten leikelkööt he Regania ja katsokoot, mitä hän sydämessään
+hautoo. Onkohan luonnossa jotakin syytä tuohon sydämen kovuuteen? --
+(Edgarille.) Teidät, herra, otan minä satamiehistöni jäseneksi; vaan
+tuosta vaatteenne kuosista en pidä; sanotte kai, että se on
+persialainen; mutta laittakaa se muutetuksi.
+
+KENTIN KREIVI.
+Levätkää, herra hyvä!
+
+LEAR.
+Hiljaa siellä, hiljaa! Etehen uutimet! Kas niin, kas niin! Illallisen
+syömme aamulla varhain. Kas niin, kas niin!
+
+    (Gloster palajan.)
+
+GLOSTER.
+Ystävä, missä kuningas?
+
+KENTIN KREIVI.
+                        Täällä.
+Hänt' älkää häiritkö: pois hält' on järki.
+
+GLOSTER.
+Mies hyvä, ota hänet sylihis;
+Ma vihin surmanhankkeist' olen saanut.
+Tuoss' ompi kannin: sillä häntä joutuun
+Doveriin saata; tervetuliaiset
+Siell' odottaa ja turva. Nosta joutuun!
+Jos puolta tiimaa nuhjaat, hänen, sinun
+Ja kaikkein hänen puoltajainsa henk' on
+Hukassa varmaan. Nosta herraas, nosta!
+Mua seuraa; hankitut on ruokavarat
+Ja saatto.
+
+KENTIN KREIVI.
+           Luonto raskautettu nukkuu.
+Tuo lepo virkistää vois sairaat hermos,
+Jotk' ilman mointa lievitystä vaivoin
+Paranevat. -- (Narrille.) Pois, kantamahan herraasi?
+Sin' et saa jälkeen jäädä.
+
+GLOSTER.
+                           Pois, pois, joutuun!
+
+    (Kent, Gloster ja narri lähtevät, kantaen pois kuningasta.)
+
+EDGAR.
+Kun suuremmilla saman tuskan näämme,
+Muistamme tuskin omaa kärsimäämme.
+On huoli haikein yksin huolta kantaa,
+Ja ilot, onnet, kaikki alttiiks antaa;
+Mut kärsimystä paljon huojentaapi,
+Kun surut, murheet osaveljen saapi.
+Kuin kevyt, helppo kantamus on vaankin,
+Kun sama taakka sortaa kuninkaankin!
+Laps hälle, isä mulle tuskan tuo. --
+Tom, aikaas tarkkaa! pois, ja verhos luo,
+Kun huhu, joka nyt sua tahraa, haihtuu
+Ja häväistykses kunniaksi vaihtuu.
+Tapahtukoon tän' yönä, mitä tahtoo,
+Kun kuningas vaan pelastuu. -- Vait! hiljaa!
+
+                                    (Lähtee.)
+
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+    Huone Glosterin linnassa.
+    (Cornwall, Regan, Goneril, Edmund ja palvelijoita tulee.)
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Joutuun herranne ja puolisonne luo! Näyttäkää hänelle tämä kirje:
+Ranskan sotajoukko on maalle noussut. -- Etsikää Gloster-petturia.
+
+    (Muutamia palvelijoita lähtee.)
+
+REGAN.
+Hirttäkää hänet oiti.
+
+GONERIL.
+                      Repikää silmät päästä.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Mun vihani valtaan hänet jättäkää. -- Edmund, käykää sisarellemme
+seuralaiseksi; tapaa, miten mun tulee kostaa petolliselle isällenne, ei
+sovi teidän nähdä. Kehoittakaa herttuaa, jonka luo nyt lähdette,
+varustaimaan mitä kiiruimmin; me teemme samoin. Nopeat viestit
+lennättävät tietoja välillämme. Hyvästi, sisar kallis! -- Hyvästi,
+kreivi Gloster!
+
+    (Oswald tulee.)
+
+No, miss' on kuningas?
+
+OSWALD.
+Pois kreivi Gloster hänet täält' on vienyt.
+Viis- tai kuusneljätt' omaa hänen miestään
+Hänt' etsi juur' ja kohtas portin luona.
+Nuo nyt, ja monta kreivin miestä, matkall'
+On Doveriin, miss' apuvoimistansa
+He pöyhkeilevät.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                 Ratsut rouvallenne!
+
+GONERIL.
+Hyvästi, kreivini, ja sinä sisko!
+
+    (Goneril, Edmund ja Oswald lähtevät.)
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Hyvästi, Edmund! -- Gloster-konnaa hakuun.
+Kuin varas köysissä hän tänne tuokaa. --
+    (Muutamia palvelijoita lähtee.)
+Vaikk'emme häntä ilman tutkimusta
+Voi hengilt' ottaa, kiukun mieliks toki
+Saa valta tehdä työn, jot' ihmiset
+Voi laittaa, vaan ei estää. -- Petturiko?
+
+    (Palvelijat palaavat Glosterin kanssa.)
+
+REGAN.
+Juur' hän se kiittämätön kettu!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                                Köysiin
+Sen kädet ryppyiset!
+
+GLOSTER.
+                     Mik' aikehenne?
+Oletten vieraani, se muistakaa;
+Ei pahuutt', ystäväni.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                       Köysiin, sanon!
+
+    (Palvelijat köyttävät Glosterin.)
+
+REGAN.
+Lujahan, lujaan! -- Petturi sa kurja!
+
+GLOSTER.
+En, säälimätön rouva, se en ole.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Istuimeen tuohon kiinni! -- Näätkös, konna! --
+
+    (Regan nyhtää häntä parrasta.)
+
+GLOSTER.
+Te hyvät Jumalat! Oi, ilkityötä,
+Partaani nyhtää noin!
+
+REGAN.
+                      Noin valkoinenko,
+Ja viekas noin!
+
+GLOSTER.
+                Nuo karvat, halpa vaimo,
+Joit' ihostani temmot, henkiin nousee
+Ja päälles kantaa. Isäntänne olen;
+Noin rosvon käsin kestittäjän kasvoj'
+Ei pitäis raadella. Mik' aikehenne?
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Min kirjeen äsken Ranskasta te saitte?
+
+REGAN.
+Vastatkaa suoraan; tunnemme jo kaikki.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Mit' yhteyttä teill' on konnain kanssa.
+Jotk' äsken astuneet on valtakuntaan?
+
+REGAN.
+Kuningas-hupsun mihin lähetitte?
+Hä?
+
+GLOSTER.
+    Luuloon perustuvan kirjeen sain ma
+Mieheltä, jok' ei vihollinen ole, --
+Vaan puolueeton.
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+                 Juonta!
+
+REGAN.
+                         Valhetta!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Kuninkaan mihin laitoit?
+
+GLOSTER.
+                         Doveriin.
+
+REGAN.
+Miks Doverihin? Henkes uhall' eikö --
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Miks Doveriin? Siit' ensin selvän tehköön.
+
+GLOSTER.
+Saan paaluun köytettynä hämyyn kestää.
+
+REGAN.
+Miks Doveriin?
+
+GLOSTER.
+               Siks ett'en tahtois nähdä
+Kuin julmat kyntes vanhus-raukan päästä
+Repisi silmät pois, tai tyly siskos
+Voidellun lihaan torahampaans' iskis.
+Tuost' ilmasta, jot' avopäin hän kesti
+Ja hornan-mustass' yössä, pystyyn noussut
+Merikin ois ja sammuttanut tähdet.
+Mut vanhus-raukka taivaast' auttoi satamaan.
+Tuoss' yössä portillas jos susi ulvois,
+Sanoisit varmaan: "avaa, portin vahti!"
+Julminkin silloin suopuis. -- Mut näen vielä,
+Kuin kosto lennoss' iskee moisiin lapsiin!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Sit' et näe koskaan. -- Kiinni tuoliin, miehet! --
+Sun silmäs, jalkan' alle survon moiset.
+
+GLOSTER.
+Mua auttakoon, ken vanhaks elää mielii!
+Oi julmaa! -- Jumalani!
+
+REGAN.
+                        Toinen puoli
+Vois toista nauraa; revi toinen myöskin!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Nyt näätkö koston?
+
+1 PALVELIJA.
+                   Heretkäätte, herra!
+Teit' olen lapsest' asti palvellut,
+Mut työtä parempaa en koskaan tehnyt
+Kuin nyt, kun teitä hillitsen.
+
+REGAN.
+                               Hä, koira!
+
+1 PALVELIJA.
+Jos partaa teillä leuass' ois, niin tuosta
+Nykisin sitä nyt. Mit aiotten te?
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Mun orjani!
+
+    (Paljastaa miekkansa ja karkaa hänen päällensä.)
+
+1 PALVELIJA.
+No, tulkaa, koitellaan, mit' auttaa kiukku.
+
+    (Paljastaa miekkansa. Cornwall haavoittuu.)
+
+REGAN.
+Minulle miekkas! Uhkaako se moukka?
+
+1 PALVELIJA.
+Oi, surman sain! -- (Glosterille.) Teill' yks on silmä vielä,
+Se voi nyt koston nähdä. -- O!
+
+    (Kuolee.)
+
+REGAN.
+                               Ei maarin!
+Sen estän. -- Maalle, säsy kehno! Miss' on
+Nyt loistos?
+
+GLOSTER.
+             Synkkää, toivotonta kaikki!
+Miss' Edmund on, mun poikani? Oi, Edmund!
+Puhalla joka luonnon kyven liekiks;
+Tää julmuus kosta!
+
+REGAN.
+                   Ulos, viekas konna!
+Sa häntä kutsut, ken sua vihaa: hän se
+Petokses ilmi antoi; liian hyvä
+Hän on sua säälimään.
+
+GLOSTER.
+                      Oi, mua houkkaa!
+Siis Edgar syytön! -- Armaat jumalat!
+Minulle anteeksi ja siunaus hälle!
+
+REGAN.
+Pihalle hänet syöskää! Doverihin
+Tien haistakoon hän. -- Herrani, kuin voitte!
+
+CORNWALLIN HERTTUA.
+Sain haavan. -- Seuraa mua, vaimo. -- Ulos
+Sokea konna tuo! Ja tunkiolle
+Tuo orja tuossa! -- Veri virtaa, Regan;
+Tää tuli huonoon aikaan. Kätes mulle!
+
+    (Cornwall lähtee Reganin taluttamana. Palvelijat
+    irroittavat Glosterin ja vievät hänet ulos.)
+
+2 PALVELIJA.
+En huoli vaikka minkä synnin teen,
+Jos tuon käy hyvin.
+
+1 PALVELIJA.
+                    Kauan jos hän elää
+Ja luonnollisen lopun vihdoin saapi,
+Niin käyvät kaikki naiset hirviöiksi.
+
+2 PALVELIJA.
+Nyt vanhan kreivin jälkeen! Oppaaks hälle
+Tuo hupsu hankkikaamme: kaikkeen kyllä
+Se kulkuhullu myöntyy.
+
+1 PALVELIJA.
+                       Mene sinä.
+Mä munanvalkoa ja nöhtää hankin
+Verisiin silmiin. Avuks hälle, taivas!
+
+             (Lähtevät eri haaroille.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Nummi.
+    (Edgar tulee.)
+
+EDGAR.
+Parempi olla halveksittu tieten
+Kuin mairitellen salaa halveksittu.
+Pahinkin, katalinkin onnenheitto
+Viel' elää toivoss' eikä yhtään pelkää.
+Parhaimmasta on muutos katkerin,
+Pahinkin kääntyy nauruks. Terve siis,
+Sa tyhjä ilma, jota nyt syleilen!
+Se koito, jonka pahimpaan sä syöksit,
+Ei ole mitään tuulispäilles velkaa.
+Ken tuossa?
+    (Gloster tulee, vanhuksen taluttamana.)
+            Isäni? Kuin kerjäläinen?
+Oi, mailma, mailma, oi suas, mailma!
+Jos meit' ei kummat vaihtos harmistuttais,
+Elämä vanhuuttaan ei koskaan muistais.
+
+VANHUS.
+Oi, hyvä herrani, olen arentimiehenä ollut teillä ja isällänne
+kahdeksankymmentä vuotta umpeen.
+
+GLOSTER.
+Pois! Mene kotiis! Mene, ystäväni!
+Ei apus lain mua hyödytä, sua kenties
+Vaan vahingoittaa.
+
+VANHUS.
+                   Ettehän näe tietä!
+
+GLOSTER.
+Ei tietä mulla, ei siis tarvis nähdä.
+Ma kompastuin, kun näin. Niin usein harhaan
+Meit' apukeinot vie, ja ilmi-puute
+Eduksi usein on. -- Oi, kallis Edgar,
+Sa eksytetyn isäs vihan uhri,
+Jos sais sun tuntemalla vielä nähdä,
+Sanoisin: mull' on silmät taas.
+
+VANHUS.
+                                Ken siellä?
+
+EDGAR (syrjään).
+Kies'auta! Ken voi sanoa: "nyt on pahin!"
+Mun pahemp' on kuin koskaan nyt.
+
+VANHUS.
+                                 Tom hupsu.
+
+EDGAR (syrjään).
+Ja pahempaa voi tulla; viel' ei pahin,
+Kun sanoa me voimme: "tää on pahin."
+
+VANHUS.
+Mies, minne ties?
+
+GLOSTER.
+                  Se onko kerjäläinen?
+
+VANHUS.
+On hullu hän ja lisäks kerjäläinen.
+
+GLOSTER.
+Älyä häll' on, kun voi kerjätä.
+Yön menneen myrskyssä näin moisen miehen
+Ja mietin: mato ihminen on; poikan'
+Nyt mieleen johtui, vaikka tuskin hälle
+Miel' oli hyvä; kuulin sitten muuta.
+Olemme jumalille, mitä sääsket
+On poika-riehakoille: ratoks meitä
+He surmaa.
+
+EDGAR (syrjään).
+           Mitä tuo on? -- Halpaa tointa
+Näin surun narrin' olla, itsellensä
+Ja muille harmiks! -- Herran rauha!
+
+GLOSTER.
+                                    Tuoko
+Se alaston on mies?
+
+VANHUS.
+                    Tuo.
+
+GLOSTER.
+                         Mene sitten.
+Jos tahdot parin peninkulman päässä
+Doverin tiellä meitä kohdata,
+Niin tee se vanhan ystävyyden vuoksi,
+Ja jotain tuolle raukalle tuo verhoks;
+Hän nyt mua ohjaa.
+
+VANHUS.
+                   Hän on hullu!
+
+GLOSTER.
+                                 Ajan
+Se vitsaust' on, kun sokeit' ohjaa hullut.
+Tee niin kuin käskin, taikka niin kuin tahdot,
+Mut mene, ennen kaikkia!
+
+VANHUS.
+                         Ma hälle:
+Pukuni parhaan tuon, käy miten käy.
+
+    (Lähtee.)
+
+GLOSTER.
+Hoi, miesi alaston!
+
+EDGAR.
+                    Tom-raukan kylm' on.
+(Syrjään.) En kauemmin ma jaksa teeskennellä.
+
+GLOSTER.
+Käy tänne, poika.
+
+EDGAR (syrjään).
+                  Kuitenkin mun täytyy. --
+Voi, silmä-kultias, kuin veriss' on ne!
+
+GLOSTER.
+Tien tunnetko sa Doveriin?
+
+EDGAR.
+Kyllä, veräjät ja porraspuut, hevostiet ja jalkapolut. Tom-raukka on
+järjen päästään säikähtänyt. Jumala sua, hyvä ihmislapsi, paholaisesta
+varjelkoon! Viisi on pahaa henkeä ollut Tom-raukassa yht'aikaa:
+Obidicut, hekuman henki, Hopheisan, mykkyyden, Mahu, varkauden, Modo,
+murhan ruhtinas, ja irma-piru Flibbertigibbet, joka sittemmin on
+hovirouvat ja kamarineitsyet riivannut. Jumal' auttakoon sua,
+herraseni!
+
+GLOSTER.
+Tuoss' ota kulta tuo, sä, jota taivaan
+Kaikk' iskut piesseet on: mun kurjuuteni
+On onneks' sulle. -- Oikein, taivas, oikein!
+Sa anna hekkuman ja himon orjan,
+Mi käskys polkee eikä nähdä tahdo,
+Siks ett'ei tunne, oiti tuta voimas!
+Näin jaon kautta liikanaisuus poistuis,
+Ja kaikill' olis kyllin. -- Tunnetko sa
+Doverin seudun?
+
+EDGAR.
+                Tunnen.
+
+GLOSTER.
+                        Vuori siell' on,
+Mi korkeata päätään kurkoittain
+Syvyyteen jyrkkään kauheana katsoo;
+Sen äärimmälle reunalle mua johda,
+Niin yltän' annan kalleuden sulle
+Sun kurjuudelles verhoks. Siitä paikast'
+En opast' enää kaipaa.
+
+EDGAR.
+                       Kätes mulle!
+Tom-raukka kyllä sua opastaa.
+
+                  (Lähtevät.)
+
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Albanian herttuan linnan edustalla.
+    (Goneril ja Edmund tulevat; Oswald toisaalta.)
+
+GONERIL.
+Terveeksi tänne! Kas, kun hurskas miehen'
+Ei meitä vastass' ole. -- Miss' on herras?
+
+OSWALD.
+Sisällä, mutta muuttuneena aivan.
+Kun sanoin sotajoukon maalle nousseen,
+Niin nauroi hän; kun tulonne ma kerroin,
+Hän vastas: "sitä pahempi"; kun Glosterin
+Petoksen ilmoitin ja hänen poikans'
+Uskollisuuden, hupsuks hän mua sätti
+Ja sanoi, että kaikki nurjaks käänsin.
+Min luulis loukkaavan, se mieleen hälle,
+Min mieleiseksi luulis, häntä loukkaa.
+
+GONERIL (Edmundille).
+Etemmäks ette mennä saa. Tuo arka
+Sydämen pelkuruus se hältä kaiken
+Vie miehuuden. Ei mikään vääryys häntä
+Voi intoon nostaa. Toivehenne tiellä
+Voi käydä toteen. Veljeni luo joutuun
+Palatkaa, kiiruhtakaa katselmusta,
+Väkeä johtakaa. Mun täytyy vaihtaa
+Asetta, antaa miehelleni rukki.
+Lähetti tuoss' on taattu; kohta saatte,
+Jos eduksenne jotain uskallatte,
+Armaalta tiedon. Kantakaatte tuota;
+Vait! (Antaa hänelle muiston.)
+Tänne pää! Jos tohtis muisku haastaa,
+Niin tähtihin se miehuutesi nostais. --
+Käsitä mua, elä hyvin!
+
+EDMUND.
+Sun aina kuolemaan!
+
+GONERIL.
+                    Oi, armain Gloster!
+    (Edmund lähtee.)
+Mik' ero miehen välillä ja miehen!
+Sinulla naisen lemmet on; mun ruumiin'
+Anastaa narri.
+
+OSWALD.
+               Kreivi saapuu, rouva!
+
+    (Albanian herttua tulee.)
+
+GONERIL.
+Ansaitsin ennen kuiskeen toki!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                               Goneril,
+Et tolmaa ansaitse, jot' ilman tupru
+Puhaltaa silmiis! -- Sisuasi kammon:
+Olento, joka syntyns' ylenkatsoo,
+Ei itsellensä vankkaa pohjaa saa;
+Se oksa, joka emäpuunsa nesteest'
+Eroittuu pois, se väkisinkin kuivuu
+Ja joutuu surman välikappaleeksi.
+
+GONERIL.
+Jo riittää! Tyhmä on se saarna!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Pahalle pahaa äly on ja hyve;
+Itseensä lika mieltyy vaan. Min teitte?
+Min teitte, tiikerit te, eikä lapset?
+Isänne, vanhan, kunnon miehen, jota
+Pörröinen karhu kunnioittain nuolis,
+Te teitte hulluks! Julmaa, luonnotonta!
+Kuink' oiva veljeni voi sitä sietää,
+Tuo mies, tuo prinssi, jota niin hän suosi?
+Jos taivas koht' ei ilmi-enkeleitä
+Tuon julman teon suistajiksi laita,
+Niin seuraus on:
+Ett' ihmiset ne syövät toisiansa
+Kuin meren pedot.
+
+GONERIL.
+                  Maitomaksa mies, sä!
+Sun otsas herjan sietää, poskes lyönnin.
+Sun silmiä ei päässäs eroittaakses
+Häpeän kunniasta. Näetkös, narri
+Vaan säälii konnaa, jota rangaistaan
+Ennenkuin rikkookaan hän. Miss' on rumpus?
+Jo Ranskan liput säisyn maamme valtaa;
+Ja, päässä töyhtö, murhaajas sua uhkaa;
+Vaan sinä, hurskas narri, istut, huokaat:
+"Voi, miksi tuota?"
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                    Kuvaas, piru, katso!
+Ei tekokaunis häijyys paholaista
+Niin julmaks tee kuin naista.
+
+GONERIL.
+                              Hupsu hölmö!
+Mit' uutta?
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+            Iletys juonikas ja nurja, häpee
+Noin muotoasi julmentaa! Jos käden
+Nyt kävis laatuun verta noudattaa,
+Niin luus ja lihas katkoa ja raataa
+Sen tekis mieli. -- Mut vaikk' olet piru,
+Nais-hahmos sua suojaa.
+
+GONERIL.
+Kas vaan, kuink' olet uljas nyt!
+
+    (Sanansaattaja tulee.)
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                                 Mitä uutta?
+
+SANANSAATTAJA.
+Cornwallin herttua on kuollut, herra.
+Mieheltään surman sai hän, Glosterin
+Kun toista silmää puhkas.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                          Glosterinko?
+
+SANANSAATTAJA.
+Mies, oma kasvattinsa, sääliin heltyi,
+Tekoa esteli, ja veti miekan
+Herraansa vastaan. Tuimistuen häneen
+Nyt karkas tuo, mies kuollehena kaatui,
+Mut itsekin hän haavan sai, mi sitten
+Toi surman.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+            Näkyy, että vielä tuomar'
+On taivahassa, joka joutuin kostaa
+Rikokset maan. -- Mut, Gloster-parka! hälle
+Toist' eikö silmää jäänyt?
+
+SANANSAATTAJA.
+                           Ei, ei yhtä. --
+Tuo kirje, rouva kiireen vastuun vaatii:
+Se siskoltanne on.
+
+GONERIL (syrjään).
+                   Tuo hyvä laillaan;
+Mut lesk' on hän, ja Glosterini luonaan;
+Romahtaa näin voi tuulentuvat kaikki
+Kirottuun päähäni! Mut tieto tuo se
+On hyvä sentään. -- Luen sen ja vastaan.
+
+    (Lähtee.)
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Miss' oli poika, kun he silmät puhkas?
+
+SANANSAATTAJA.
+Hän rouvaa seuras tänne.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                         Tääll' ei häntä.
+
+SANANSAATTAJA.
+Ei herra, hänet kohtasin ma tiellä.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Tietääkö hän tuost' ilkityöstä?
+
+SANANSAATTAJA.
+                                Tietää:
+Hän juur' se isäns' ilmaisi ja jätti
+Tahallaan kodin, että kosto saisi
+Vapaamman vallan.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                  Minä elän, Gloster!
+Sun lempes kuningasta kohtaan maksan
+Ja silmäs kostan. -- Tule, ystävä,
+Ja kerro mulle, mitä muuta tiedät.
+
+                       (Lähtevät.)
+
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Ranskalaisten leiri lähellä Doveria.
+    (Kent ja muuan ritari tulevat.)
+
+KENTIN KREIVI.
+Miks Ranskan kuningas niin äkkipäätä
+Kotihin läksi, tiedättekö syyn?
+
+RITARI.
+Jäi joku valtatoimi kesken, jonka
+Hän vasta täällä muisti ja jok' uhkas
+Niin suurta vaaraa tuottaa valtiolle,
+Ett' oli paluu välttämätön hälle.
+
+KENTIN KREIVI.
+Kenenkä päälliköks hän jätti tänne?
+
+RITARI.
+Ranskanmaan marskin, Monsieur le Fer'in.
+
+KENTIN KREIVI.
+Vaikuttiko kirjeenne kuningattaressa mitään näkyväistä murhetta?
+
+RITARI.
+Oi, kyllä; hän sen luki minun nähden,
+Ja silloin tällöin iso kyynel vieri
+Poskillen alas. Kuningatar oli
+Hän tuskan yli, joka kapinoitsi
+Kuninkaaks hänen ylitsensä päästä.
+
+KENTIN KREIVI.
+Hän heltyi siis!
+
+RITARI.
+                 Ei raivoon; murhe vainen
+Ja kärsimys ne kilpas, kumpi häntä
+Enimmin kaunistais. Oletten nähnyt
+Sadetta päivänpaisteella; niin hänkin,
+Mut kaunihimmin, hymyili ja itki.
+Nuo punahuulten hymyt autuaat
+Ei näytä tienneen silmäin vierahista,
+Jotk' erkani kuin timanteista helmet. --
+Koriste kallis murhe ois, jos kaikki
+Noin kaunistais se.
+
+KENTIN KREIVI.
+                    Eikö haastanut hän?
+
+RITARI.
+Oi, kerran pari raskaast' isän nimen
+Hän huokas niin kuin painaisi se rintaa;
+Huus: "Siskot! Siskot! Naisen tahrat! Siskot:
+Kent! Isä! Siskot! Mitä? Myrskyss'! Yössä!
+Äl' enää sääliin luota!" -- Silmistään nyt
+Taivaallisista pyhä sade virtas
+Upottain valituksen; pois hän riensi
+Murhettaan yksin kantamahan.
+
+KENTIN KREIVI.
+                              Tähdet,
+Niin, tähdet tuolla kohtalomme määrää;
+Samoista vanhemmist' ei muuten lähtis
+Noin erilaiset lapset. -- Ette häntä
+Sen jälkeen puhutellut?
+
+RITARI.
+                        En.
+
+KENTIN KREIVI.
+                            Ja ennen
+Kuninkaan lähtöä vai jälkeen?
+
+RITARI.
+                               Jälkeen.
+
+KENTIN KREIVI.
+Hyv' on! Poloinen Lear nyt kaupungiss' on;
+Hän joskus valohetkinänsä muistaa
+Miks tänne tultiin, mutt' ei tahdo nähdä
+Tytärtään millään lailla.
+
+RITARI.
+                          Miks ei, herra?
+
+KENTIN KREIVI.
+Niin häpy hänet valtaa: oma tylyya,
+Kun kielsi hältä siunauksen ja hänet
+Työns' onnen valtaan, hänen osans' antain
+Siskoille, noille koirille: se mieltä
+Niin kirveltää nyt, että lapsest' estää
+Tulinen häpy häntä.
+
+RITARI.
+                    Herra-parkaa!
+
+KENTIN KREIVI.
+Ei herttuoista ole mitään kuultu?
+
+RITARI.
+On kyllä: matkall' on he joukkoinensa.
+
+KENTIN KREIVI.
+Hyv' on! Nyt kuninkahan luo vien teidät,
+Ja hänet heitän turviinne. Syy tärkki
+Mun käskee salass' olla vielä hetken.
+Kun opitten mun tuntemahan, ette
+Te tätä tuttavuuden lainaa kadu.
+Ma pyydän, mua seuratkaa.
+
+                     (Lähtevät.)
+
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+    (Cordelia, lääkäri ja sotamiehiä tulee.)
+
+CORDELIA.
+Ah! hän se on! Hän raivoss' äsken nähtiin
+Kuin meri ärjyvä ja ääneen laulain;
+Päät' ohdakkeet ja kierrot seppelöivät,
+Maasapet, katkot, lusteet, polttiaiset,
+Ja kaikenlainen turha ruuhka, mikä
+Viljassa versoo. -- Sata miestä etsoon!
+Hakekoot vuoriseudun kaikki rotkot
+Ja tänne hänet tuokoot. --
+    (Sotaherra lähtee.)
+                           Ihmis-taito
+Parantaa voiko särkynehen järjen?
+Ken avun tuo, saa rikkauteni kaikki.
+
+LÄÄKÄRI.
+Kyll' apukeinoja on, rouva hyvä:
+Parahin luonnon holhotar on lepo;
+Se hältä puuttuu, vaan sit' auttaa moni
+Tehoisa yrtti, jonka voima sulkee
+Tuskankin silmät.
+
+CORDELIA.
+                  Siunatut te tenhot,
+Maan sala-mahdit kaikki, kyyneleistän'
+Puhjetkaa ilmi! Apu, hoiva tuokaa
+Tuon vanhus-raukan tuskiin! -- Etsoon joutuun,
+Ennenkuin hurja raivo hengen viepi,
+Jok' itseään ei johtaa taida!
+
+    (Sanansaattaja tulee.)
+
+SANANSAATTAJA.
+                              Rouva,
+Britannian joukot matkall' ovat tänne.
+
+CORDELIA.
+Se tietty ennalt' on; olemme valmiit
+Ja heitä varromme. -- Oi, kallis isä,
+Sun asiaas ma käyn; ja suuren Ranskan
+On senvuoks tullut murhettani sääli
+Ja haikeit' itkujani. Miekkaan meit' ei
+Pukenut turha himo kunniaan;
+Ei, lempi, lempi, isän oikeus vaan.
+Jos pian häntä kuulla sais ja nähdä!
+
+                          (Menevät.)
+
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Huone Glosterin linnassa.
+    (Regan ja Oswald tulevat)
+
+REGAN.
+Albanian sotajoukko liikkeell' on siis?
+
+OSWALD.
+On, rouva.
+
+REGAN.
+           Onko muassa hän itse?
+
+OSWALD.
+Hän vaivoin mukaan saatiin: sisarenne
+Parempi sotamies on.
+
+REGAN.
+                     Ei lord Edmund
+Herraanne puhutellut kai?
+
+OSWALD.
+                          Ei, rouva.
+
+REGAN.
+Mit' oli sisareni kirje hälle?
+
+OSWALD.
+En tiedä, rouva.
+
+REGAN.
+Hänt' ajoi täältä tärkit toimet varmaan.
+Puhaistuin silmin jättää eloon Gloster,
+Suur' oli tyhmyys: mielet meitä vastaan
+Hän kääntää, minne saapuu. -- Edmund varmaan,
+Poloista säälien, on mennyt ukon
+Pimeät päivät päättämään, ja myöskin
+Vihollisemme voimaa urkkimaan.
+
+OSWALD.
+Mun täytyy seurata ja kirje viedä.
+
+REGAN.
+Armeija lähtee huomenna; siks jääkää;
+Tiet epätaatut on.
+
+OSWALD.
+                   En tohdi, rouva:
+Emäntän' antoi käskyn ankaran.
+
+REGAN.
+Miks kirjoitti hän Edmundille? Eikö
+Suusana olis kylläks? Jotain varmaan;
+Se on -- en tiedä mitä. -- Suosin' sua,
+Avata jos saan kirjeen.
+
+OSWALD.
+                        Ennemmin ma --
+
+REGAN.
+Sun rouvas, tiedän sen, ei miestään lemmi,
+Se varma on. Kun viimeks oli täällä,
+Hän lemmen katseit' ihmeen viehkeitä
+Loi Edmundiin. Sin' olet yhtä juonta.
+
+OSWALD.
+Minäkö, rouva?
+
+REGAN.
+Vakaasti haastan: olet, sen ma tiedän.
+Siis ota varteen neuvoni: mun miehen'
+On kuollut; kanssan' yhtä mielt' on Edmund,
+Ja paremmin hän yljäks sopis mulle
+Kuin rouvallesi. -- Itse arvaa loppu.
+Kun hänet kohtaat, anna hälle tuo.
+Vähääkään jos saa rouvas sulta kuulla, --
+Kysyköön järkeään, se neuvo hälle.
+No niin, hyvästi nyt!
+Sokean konnan tuon jos ehkä kohtaat,
+Ken hänet korjaa pois, se arvoon nousee.
+
+OSWALD.
+Jos hänet kohtaisin ma, kyllä nähtäis,
+Kenenkä olen puolta.
+
+REGAN.
+                     Hyvästi!
+
+                  (Lähtevät.)
+
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    Doverin seutu.
+    (Gloster tulee ja Edgar talonpojan puvussa.)
+
+GLOSTER.
+No, vuoren huipulle jo eikö tulla?
+
+EDGAR.
+Juur' ylös noustaan; kas, kuin työläst' on se!
+
+GLOSTER.
+Minusta maa on tasa.
+
+EDGAR.
+                     Julman jyrkkä!
+Vait! Kuulettenko merta?
+
+GLOSTER.
+                         Enkä kuule.
+
+EDGAR.
+Muut aistinne on varmaan tylsiks tehnyt
+Tuo vaiva silmissänne.
+
+GLOSTER.
+                       Niinpä kyllä.
+Minusta muuttunut on äänes: puhut
+Älykkäämmin ja selvemmin kuin äsken.
+
+EDGAR.
+Petytten aivan: muuttunut ma olen
+Puvulta vaan.
+
+GLOSTER.
+              Mut selvempi on haastis.
+
+EDGAR.
+Nyt herra, täss' on paikka. Seis! Kuin julmaa
+Ja huimaavaa noin syvään luoda katse!
+Varikset, naakat, jotka tuolla vuoren
+Kupeilla pyörii, pienet on kuin paarmat;
+Venkoolin etsijä se puolitiessä
+Tuoll' aivan riippuu: hirmuist' ammattia!
+Minusta hän ei suuremp' ole päätäs;
+Ja kalastajat, tuolla rantaa käyvät,
+Kuin hiiret on; tuoll' laiva ankkurissa
+Supistuu venheeksi ja venhe poijuks,
+Min tuskin huomaa silmä. Tyrskyn pauhu,
+Somerta tuhansittain tuolla hiertäin,
+Ei tänne kuulu. -- Kauemmin jos katson,
+Pimentyy näköni ja pyörtyin tuonne
+Päistikkaa syöksen.
+
+GLOSTER.
+                    Paikkaas mua ohjaa.
+
+EDGAR.
+Kätenne mulle. Jyrkän reunaan nyt on
+Vaan askele. Ma kaikest' alla kuun
+En tuosta ilmaan hyppäis.
+
+GLOSTER.
+                          Päästä irti!
+    (Antaa kukkaron.),
+Tuoss' ompi kallis kivi, joka köyhän
+Kyll' ottaa kelpaa; jumalat ja keijot
+Sen sulle siunatkoot! Käy loitommaksi;
+Hyvästele ja anna kuulla lähtös.
+
+EDGAR.
+Hyvästi sitte, herra!
+
+GLOSTER.
+                      Mielist' aivan!
+
+EDGAR.
+Näin pilaa lasken toivottoman kanssa,
+Ett' avun sais hän.
+
+GLOSTER.
+                    Suuret jumalat!
+Maailman heitän nyt ja teidän nähden
+Pois maltill' inhat tuskani ma puistan.
+Jos suurta, kaikkivoipaa tahtoanne
+Nureksimatta kantaa niitä voisin,
+Niin sais tuon kurjan henki-kulun pätkä
+Itsestään sammua. Jos elää Edgar,
+Siunatkaa häntä! -- Hyväst', ystäväni!
+
+EDGAR.
+Jo menin; hyvästi!
+    (Gloster hypähtää ja kaatuu pitkäkseen maahan.)
+                   Ken tiesi, vaikka
+Kuvitus hengen aarteen ryöstää voisi,
+Jos henki itse varkauteen suostuu.
+Jos olis hän miss' aatteli, niin ei hän
+Nyt aattelis. -- Elossako vai kuollut?
+Hoi, herra! -- Kuulettenko? -- Haastakaa!
+Vois kyllä kuolla tuosta! -- Ei, hän virkoo. --
+Ken oletten te?
+
+GLOSTER.
+                Pois! Mun anna kuolla.
+
+EDGAR.
+Jos et ois höyhent', ilmaa, lukinkihaa,
+Noin monta syltä syvähän kun syöksit,
+Kuin muna pirstan' oisit. -- Vaan sa hengit,
+Ja painat; veriss' et, vaan raitis: haastat.
+Mist' alas pystysuoraan laskit, sinne
+Ei kymmenenkään maston mitta yllä.
+On ihme ettäs elät. Puhu taasen!
+
+GLOSTER.
+Putosinko vai enkö minä?
+
+EDGAR.
+                         Aivan
+Tuolt' ypäleeltä julman kalkkivuoren.
+Kah, nosta silmäs! Leivo kimakieli
+Ei kuulu eikä näy niin kaukaa. Katso!
+
+GLOSTER.
+Ah, mull' ei ole silmiä! --
+Näin ryöstetäänkö kurjalt' oikeuskin
+Lopettaa itsensä? Mut hauskaa toki
+Ol' orjan pettää hirmuvaltiastaan
+Ja tehdä tyhjiksi sen korskan oikut.
+
+EDGAR.
+Kätenne! -- Nouskaa! -- Noin! -- Kuink' on nyt teidän?
+Jaloissa tunnett' onko? Seisottenhan!
+
+GLOSTER.
+Kyll', liiaksikin hyvin.
+
+EDGAR.
+                         Kumman kummaa
+Mik' olento se tuolla vuoren huipull'
+Erosi teistä?
+
+GLOSTER.
+              Köyhä kerjäläinen.
+
+EDGAR.
+Täält' oli silmät sen' kuin kaksi kuuta,
+Tuhannen nokkaa päässä sen, ja sarvet
+Kuin meren hyöky laineiset ja kierot;
+Varmaankin hiisi. Kiitä, miekkonen,
+Pelastuksestas valon jumaloita,
+Jotk' ihmeill' itsellensä arvon hankkii.
+
+GLOSTER.
+Sen uskon nyt. Vast'edes tuskan kärsin,
+Siks kun se itse huutaa: "nyt jo riittää!"
+Ja "kuole!" Olennon, jost' äsken puhuit,
+Ma luulin ihmiseks; hän paholaista
+Nimitti usein. Hän mun tuonne johti.
+
+EDGAR.
+Tyyn' ole vaan ja kärsi. -- Mut ken tuossa?
+
+    (Lear tulee metsäkukkasilla kummalliseksi koreiltuna.)
+
+Ei koskaan terve järki haltijaansa
+Noin koristele.
+
+LEAR.
+Ei, he eivät voi mua rahanlyönnistä ahdistaa: minä olen kuningas itse.
+
+EDGAR.
+Oi, näköä sydäntä kalvavaa!
+
+LEAR.
+Luonto voittaa tässä kohden taidon. -- Tuossa on pestirahanne! Tuo mies
+tuossa pitelee joustaan kuin linnunpelätys. Pingoita, pingoita kyynärä
+täyteen! Kas, kas! hiiri! Vait! vait! -- Tuo paistujuuston palanen on
+siihen mainiota. -- Tuossa on rautakintaani; siitä ottelen
+jättiläisenkin kanssa. -- Tapparat tänne! -- O, hyvin lennät,
+lintuseni! -- Pilkkaan, pilkkaan! -- Hih. hei! -- Tunnussana!
+
+EDGAR.
+Makea meirami.
+
+LEAR.
+Eteenpäin mars!
+
+GLOSTER.
+Tuon äänen tunnen.
+
+LEAR.
+Haa! Goneril! -- Valkealla parralla! -- He liehakoivat ympärilläni kuin
+koirat, ja sanoivat parrassani olleen valkeita karvoja, ennenkuin
+siihen mustia tuli. "Niin" ja "ei" kaikkeen mitä sanoin. -- "Niin" ja
+"ei" yhtä haavaa ei ole hyvää raamatun oppia. Kun sade mua kerran
+kasteli ja tuuli kalisutti hampaitani; kun herranvoima ei käskystäni
+vaiennut; silloin sain heistä selvän ja tulin heidän jäljillensä. Ei,
+heidän sanoihinsa ei ole luottamista: he sanoivat minun voivan kaikkea.
+Se on valhe: en voi mitään kuumeelleni.
+
+GLOSTER.
+Tuon äänen laadun hyvin muistan. Onko
+Se kuningas?
+
+LEAR.
+             Kuningas päästä jalkaan:
+Kun katson, kas, niin vapisevat orjat!
+Tuo mies mult' armon saa. Mik' oli tekos?
+Aviorikos? -- Sin' et kuolla saa!
+Aviorikoksesta kuolla? Ei!
+Kas hottiset ja pikku kultasääsket
+Tuoss' aivan edessäni huorii. Kasva,
+Paritus! Glosteria huorilaps
+Enemmän lempii kuin mua tyttäreni,
+Vihityn hurstin alla siitetyt.
+Hei, irstaus, työhön! Sotureit' on tarvis!
+Kas tuossa tuota hempukkaa!
+Näöstä luulis helman lumikylmäks:
+Pyhyyttä teeskelee hän, päätään puistain,
+Hekuman nimen kun vaan kuulee.
+Mut hilleri ja suviin pantu tamma:
+Himoissaan ei niin hillitön.
+Alaspäin lanteista he kentaureit' on,
+Vaikk' yläpuol' on vaimon.
+Jumalat vyötäisiin vaan hallitsevat,
+Kaikk' alapuolla perkeleen on omaa:
+Siell' ompi horna, pimeys, rikki-alhot,
+Mädätys, palo, haisu, kärvennys,
+Hyi, hyi, hyi! Pah, pah! Hyvä rohtoherra,
+Hajua rahtu kuvituksen höysteeksi
+Kas, tuossa raha!
+
+GLOSTER.
+Oi, suudella mun suokaa tuota kättä!
+
+LEAR.
+Annas kun ensin pyyhin sitä: se tulee ruumiille.
+
+GLOSTER.
+Rikottu luonnon taideteos! Noin raukee
+Maailma kaikki tyhjään! -- Lienkö tuttu?
+
+LEAR.
+Hyvin kyllä sinun silmäsi muistan. Vilkutko minuun? Tee pahintasi,
+sokko Cupido; minussa et lempeä nosta. -- Lue tuo vaatimuskirje:
+tarkkaapa käsialaa.
+
+GLOSTER.
+En näkis, vaikk' ois sanat auringoita.
+
+EDGAR.
+En huhuun luottaa tahtonut; nyt näen sen,
+Ja sydän multa murtuu.
+
+LEAR.
+Lue!
+
+GLOSTER.
+Kuin? Näillä silmäkuopillako?
+
+LEAR.
+Ahaa! Onko laita semmoinen? Ei silmiä päässä! eikä rahaa kukkarossa?
+Silmät raskaat ja kukkaro kevyt. Ja kuitenkin näet, miten mailmassa
+käy.
+
+GLOSTER.
+Sen näen tuntemalla.
+
+LEAR.
+Mitä? Oletko hullu? Voi sitä nähdä, miten mailmassa käy, silmittäkin.
+Katso korvillasi: katsos, kuinka tuo tuomari tuossa tuota tyhmää
+varasta sortaa. Korvas auki nyt: paikan muutos ja -- pieni kiekaus!
+Kuka on nyt tuomari, kuka varas? -- Oletko nähnyt lampurin koiran
+kerjäläistä haukkuvan?
+
+GLOSTER.
+Kyll' olen, herra.
+
+LEAR.
+Ja se kurja raukka pakeni rakkia! Siinä saatat nähdä vallan ja voiman
+suuren esikuvan: koiraakin virkatoimissaan totellaan.
+
+Pidätä verikättäs, pyövel' lurjus!
+Miks huoraa vitsot? Suomi omaa selkääs;
+Himoitset häntä käyttää siihen, josta
+Nyt häntä ruoskit. Konna hirttää varkaan.
+Risoista pikkuviat hohtaa; puuhkat
+Ja kaaput kaikki peittää. Kultaa synti,
+Lain vankka peitsi siihen pirstaks särkyy;
+Pue ryysyyn se, sen puhkoo kerin korsi.
+Ei syntiä tee kenkään, ei, ei kenkään:
+Lupani heill' on; usko pois se, veikko!
+Ma kyllä tukin syyttäjältä suun.
+Lasiset silmät osta, ja kuin muutkin
+Katalat valtaviisaat, näkevinäs
+Tok' ole, vaikk'et näe. -- Nyt, nyt, nyt, nyt,
+Pois saappaat! -- Lujaan, lujemmin, -- kas niin!
+
+EDGAR.
+Mielettömyyttä, mieltä sekaisin!
+Älyä hulluudessa!
+
+LEAR.
+                  Itkeä
+Jos mua tahdot, silmät ota multa.
+Sun hyvin tunnen: nimesi on Gloster.
+Rohkaise mieltäs! Itkein tänne tultiin:
+Jo' ensi hengenvedost' ulvoimme
+Ja voivotimme. Saarnan pidän; huomaa!
+
+GLOSTER.
+Voi, tuskan päivää, voi!
+
+LEAR.
+                         Jo syntyissämme
+Pamimme tuloamme tänne narrein
+Isolle näyttämölle. -- Kelpo hattu! --
+Älykäs sotajuoni huopakenkiin
+Pukea hevosjoukko! Täytyy koittaa.
+Vävyihin näin kun sitten varkain karkaan,
+Niin silloin lyö ja tapa, lyö ja tapa!
+
+    (Muuan ritari tulee, palvelijoita mukana.)
+
+RITARI.
+Tääll' on hän. Kiinni hänet pankaa! -- Herra,
+Parahin tyttärenne --
+
+LEAR.
+Pelastust' eikö? Vangiks? Haa! Voi mua!
+Täys onnen narri! -- Kohdelkaa mua hyvin;
+Ma lunnait' annan. Haavureita tuokaa:
+Sain aivoihini iskun.
+
+RITARI.
+                      Kaikki saatte.
+
+LEAR.
+Apua eikö? Yksin aivan?
+Oi, tää voi suolaks ihan miehen muuttaa
+Ja silmät ruiskukannuiks, joilla syksyn
+Pölyä kastellahan.
+
+RITARI.
+                   Hyvä herra, --
+
+LEAR.
+Jalona kuolen, niinkuin kaunis ylkä.
+Mik' on? Iloinen olla tahdon. Pois te!
+Kuningas olen; tietäkää se, herrat.
+
+RITARI.
+Täys kuningas: me teitä palvelemme.
+
+LEAR.
+Onhan sitte vielä elämisen toivoa. Jos mielitte senkin ottaa, niin
+kyllä juosta saatte. Sa, sa, sa, sa!
+
+    (Lähtee juoksemaan, palvelijat perässä.)
+
+RITARI.
+Tuollaisna sääli kurjinta on raukkaa;
+Kuningast' ylenmäärin! -- Tytär sull' on,
+Mi luonnon siitä kirouksesta päästää,
+Johonka toiset kaks sen saattaneet on.
+
+EDGAR.
+Terveeksi, herra!
+
+RITARI.
+                  Kost' jumala! Mitä?
+
+EDGAR.
+Alkaako tappelu jo, tiedättenkö?
+
+RITARI.
+Se tietty on ja varma; sen on kuullut,
+Kell' ompi korvat kuulla.
+
+EDGAR.
+                          Suvaitkaatte:
+Kuin lähellä on toinen sotajoukko?
+
+RITARI.
+Lähellä; lentäin kulkee se; voi kohta
+Jo olla täällä.
+
+EDGAR.
+                Kiitos! Muut' en pyydä.
+
+RITARI.
+Vaikk' eri syistä kuningatar tääll' on,
+On joukkomme jo tiellä.
+
+EDGAR.
+                        Kiitos, herra!
+
+    (Ritari lähtee.)
+
+GLOSTER.
+Mult' ikihyvät luojat, henki viekää,
+Ett'ei taas paha viettelis mua surmaan,
+Ennenkuin te sen suvaitsette!
+
+EDGAR.
+                              Hyvin
+Rukoiltu, isä!
+
+GLOSTER.
+               Mut ken oletten?
+
+EDGAR.
+Mies kurja, kohtalonsa nöyräks lyömä,
+Ja kovain murheen koitoksien kautta
+Säälillen tullut herkäks. Käsi mulle!
+Tyyssijan teille hankin.
+
+GLOSTER.
+                         Hellin kiitos!
+Taivasten siunaus ja armo runsas
+Sen palkitkoon!
+
+    (Oswald tulee.)
+
+OSWALD.
+                Nyt palkan saan! Nyt kelpaa!
+Tuo pääsi silmitön on onnen portaaks
+Minulle luotu. -- Vanha ilki-konna,
+Eroas joutuun mieti! -- Maall' on miekka,
+Jok' etsii surmaas.
+
+GLOSTER.
+                    Kättäs armeliasta --
+Nyt käytä niinkuin mies! --
+
+    (Edgar astuu väliin.)
+
+OSWALD.
+                            Haa! pöyhkä moukka!
+Suojaatko julkipetturia? Pois!
+Tai muuten hänen kohtalonsa rutto
+Sinuunkin tarttuu. Laske hänet irti!
+
+EDGAR.
+En maar laskekkan! kyll täst viäl tule toinen peli.
+
+OSWALD.
+Lasketko, orja, taikka surmas saat!
+
+EDGAR.
+Herra hyvä, korjakka' konttin ja jättäkkä' muit ihmissi raohan! Jos
+levi kita olis saan' minust hengen hakatuks, niin kyll se maar olis
+menn' ennen nelitoist päivä. Älkkä' pistäk itten liian liki vanhha
+äijä! Pysykkä' vaan alallan, sen minä kattoisin teill parhaks, sill
+muuton taatusten tulett koettamahan, kump on vahvemp, teiän kali
+pahaseng vai minun köppin. Minä en surkele suinkkan minä.
+
+OSWALD.
+Pois, ryötys!
+
+EDGAR.
+Kyllä minä teiän hamppaitan kalistelen, pistäkkä' tänn vaan! Minä en
+pelkkä' teiän kommerkonttejan.
+
+    (He taistelevat, ja Edgar paiskaa hänet maahan.)
+
+OSWALD.
+Mun tapoit, orja. -- Kukkaroni ota.
+Jos rauhaa toivot, hautaa minut, lurjus,
+Ja kirjeet, jotka taskussan' on, anna
+Lord Edmund Glosterille; Englannin
+Hän leiriss on. -- Voi, liian varhain kuolen!
+
+    (Kuolee.)
+
+EDGAR.
+Sun hyvin tunnen, nöyräselkä konna;
+Emäntäs paheita niin palvelit sa,
+Kuin häijyys suinkin toivoo.
+
+GLOSTER.
+                             Kuoliko hän?
+
+EDGAR.
+Levätkää, isä: istukaatte tuohon! --
+Nyt taskus näytä: kirje, josta kerroit,
+Voi hyödyks olla. -- Hän on kuollut; sääli,
+Ett' olen minä surmamies! -- Kas tässä!
+Sallitko, vaha? Ethän soimaa, siveys?
+Vihollisemme mielen nähdäksemme
+Avaamme rinnan; kirjett' eikö siis!
+
+(Lukee) "Muistakaa molemminpuoliset valamme. Monta on tilaisuutta
+teillä saada hänet hengiltä; jos vaan ei tahtoa puutu, on aikaa ja
+paikkoja runsaasti tarjona. Jos hän voittajana palajaa, ei auta mikään:
+silloin olen minä vankina ja hänen vuoteensa minun vankityrmäni. Sen
+tympeästä tunkasta pelastakaa minut, ja vaivastanne astukaa hänen
+sijaansa. Teidän (vaimonne, tahtoisin sanoa) uskollinen palvelijanne
+Goneril."
+
+Oi, kuink' on naisen himo määrää vailla!
+Yrittää hengilt' ottaa kunnon miestään
+Saadakseen -- veljeni! -- Ma santaan tuohon
+Sun kuoppaan, murhallisen irstaisuuden
+Pyhyytön viesti! Ja kun aika täyttyy,
+Niin kuolon pauloiss' olleen herttuan eteen
+Tuon kurjan kirjeen vien. Hän mielistyy,
+Kun kuulla saa, mik' oli surmas syy.
+
+    (Edgar raastaa ruumiin ulos.)
+
+GLOSTER.
+Lear hulluna! Kuin jäykkä mull' on mieli,
+Kun pystyss' seison, vaikka selvään tunnen
+Tuskaini painon! Paremp' olla hullu
+Erillään huolist' aatos silloin oisi,
+Ja kuvitusten houreiss' itseänsä!
+Ei tuskat tajuaisi.
+
+    (Edgar palajan. Rummutusta kuuluu etäältä.)
+
+EDGAR.
+                    Käsi mulle!
+On niin kuin kuuluis kaukaa rummunlyönti.
+Pois, isä! Ystävän ma teille hankin.
+
+                         (Lähtevät.)
+
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+    Teltta ranskalaisten leirissä.
+    (Cordelia, Kent, lääkäri ja muuan ritari tulevat.)
+
+CORDELIA.
+Sa kelpo Kent, kuink' elämällä, työllä
+Hyvyytes palkitseisin? Elämäni;
+On liian lyhyt, mitat kaikki pienet.
+
+KENTIN KREIVI.
+Oi, rouva, tunnustus on runsain palkka.
+Se, minkä kerroin, täytt' on totta kaikki,
+Ei päälle eikä vaille.
+
+CORDELIA.
+                       Vaattees muuta;
+Pukusi mieleen tuo nuo synkät ajat;
+Oi, pois se heitä!
+
+KENTIN KREIVI.
+                   Anteeks, hyvä rouva;
+Nyt tunnetuks jos tulen, raukee tuuma.
+Ma soisin ett'etten mua tuntis, kunnes
+Sen hyväks näemme, minä sekä aika.
+
+CORDELIA.
+No, hyvä herra, olkoon sitten niin.
+(Lääkärille.) Kuink' ompi kuninkaan?
+
+LÄÄKÄRI.
+                                     Hän yhä nukkuu.
+
+CORDELIA.
+Oi, hyvät jumalat, te ehjäks tehkää
+Rikotun mielen suuret säröt nuo!
+Soinnuttakaa tuon lapsestuneen isän
+Särisevät ja soinnuttomat aistit!
+
+LÄÄKÄRI.
+Suvaitsetteko, että herätämme
+Kuninkaan nyt? Hän on jo kauan maannut.
+
+CORDELIA.
+Seuratkaa taitoanne vaan ja tehkää
+Min parhaaks näätte. Onko vaatteissaan hän?
+
+    (Palvelijat kantavat Learin sisään nojatuolissa.)
+
+RITARI.
+On, rouva: kun hän sikeimmällään nukkui,
+Puimme uudet vaatteet hänen ylleen.
+
+LÄÄKÄRI.
+Läsn' olkate, kun hänet herätämme;
+Ma kyllin tyyneks hänet luulen.
+
+CORDELIA.
+                                Hyvä!
+
+LÄÄKÄRI.
+Lähemmäks tulkaa, pyydän. -- Soitto soimaan!
+
+CORDELIA.
+Oi, isä kallis! Kostutus, nyt rohtos
+Huuliini kiinnä: lääkitköön tuo muisku
+Ne tuimat haavat, joita siskot löivät
+Sun kunnon päähäs!
+
+KENTIN KREIVI.
+                   Kuinka lämmin, hellä!
+
+CORDELIA.
+Vaikk' et sa heille isä oiskaan, säälin
+Jo lumihapses vaatis. Nuoko kasvot
+Vois myrskysäätä vastustaa, ja kestää
+Pauhaavan ukkos-ilman hirmuisuutta?
+Kun nopeaan ja ristiin rastiin julmaa
+Lyö tulta? vahdiss' olla (surman suussa!)
+Ja päässä kypäri noin hienoinen?
+Vihollis-koirakin, vaikk' ois mua purrut,
+Sais moisna yönä liedelläni paikan.
+Ja sinun, isä-parka, maata täytyi
+Sikojen, ryöväritten keskellä
+Lyhyillä, nihkeill' oljilla? Voi sentään!
+On ihme, ett'ei henkes, järkes, kaikki
+Kerrassaan mennyt! -- Puhukaa, hän herää.
+
+LÄÄKÄRI.
+Se sopivint' on teille, rouva hyvä.
+
+CORDELIA.
+Kuink' on nyt herrani ja kuninkaani?
+Kuin voitte, majesteetti?
+
+LEAR.
+                          Väärin tehty,
+Mua haudast' ottaa maalle. -- Autuas
+Sin' olet sielu; minä, tulipyörään
+Sidottuna, sit' itkullani kalttaan
+Kuin sulaa lyijyä.
+
+CORDELIA.
+                   Mun tunnettenko?
+
+LEAR.
+Kyll': olet henki. Milloin sinä kuolit?
+
+CORDELIA.
+Oi, paljon, paljon puuttuu!
+
+LÄÄKÄRI.
+                            Tuskin on hän
+Hereille päässyt. Hetken lepo vielä.
+
+LEAR.
+Miss' olenkaan? Miss' olen? -- Kirkas päivä? --
+Loukattu olen kovin. -- Jos näin olis toinen,
+Säälistä kuolisin. -- Kuink' ompi laita? --
+Omakseni en tuota kättä vannois --
+Kas niin vaan: neula pistää! Jos vaan saisin
+Tilani selväks!
+
+CORDELIA.
+                Katse minuun luokaa;
+Ja kädet siunaten mun pääni päälle!
+Ei, älkää polvistuko!
+
+LEAR.
+                      Pilkkaattenko?
+Oi, älkää! Hupsu olen, tyhmä vanhus,
+Kahdeksankymment' ainakin, ja yli,
+Niin, aivan silmälleen! Mut suoraan puhuin,
+Niin pelkään ett'en ole oikein viisas.
+Mun pitäis tuo mies tuntea ja teidät;
+Epäilen toki. Perin outo mulle
+Tää paikka on, ja laisin näitä vaatteit'
+En jaksa muistaa, enkä missä olin
+Ma viime yön. Niin totta kuin ma elän --
+Mua älkää naurako! -- niin on tuo nainen
+Cordelia lapseni!
+
+CORDELIA.
+                  Niin, niin, niin olen.
+
+LEAR.
+Märkääkö itkus? Totta maar! Äl' itke!
+Jos myrkkyä sä mulle tuot, niin juon sen.
+Et lemmi mua, sen tiedän; sillä siskos,
+Jos oikein muistan, loukanneet mua ovat.
+Sull' oli hiukan syytä, heill' ei laisin.
+
+CORDELIA.
+Ei, syyt' ei mitään.
+
+LEAR.
+                     Ranskassako olen?
+
+KENTIN KREIVI.
+Omassa valtakunnassanne, herra.
+
+LEAR.
+Mua älä peijaa!
+
+LÄÄKÄRI.
+Tyyn' olkaa, rouva! Pahin raivo, nähkääs,
+Jo antunut on; vaarallist' on sentään
+Hänelle mennytt' aikaa muistiin johtaa.
+Sisähän häntä pyytäkää; ja jääköön
+Hän rauhaan, kunnes enemmän hän tointuu.
+
+CORDELIA.
+Suvaitsetteko tulla, kuningas?
+
+LEAR.
+Mua kärsikää! Unohtakaa, ma pyydän,
+Ja anteeks suokaa! Vanha olen, hupsu.
+
+    (Lear, Cordelia, lääkäri ja seuralaiset poistuvat.)
+
+RITARI.
+Tott' onko, että Cornwall on saanut
+Semmoisen lopun?
+
+KENTIN KREIVI.
+                 Toden totta, herra.
+
+RITARI.
+Ken johtaa hänen joukkoaan?
+
+KENTIN KREIVI.
+Glosterin äpärä, niin olen kuullut.
+
+RITARI.
+Maanpakolainen Edgar, sanotaan,
+On Kentin kreivin kanssa Saksanmaalla.
+
+KENTIN KREIVI.
+On huhu muuttuvaa. Mut aika on
+Silmäillä ympärilleen: kiirehesti
+Etenee valtakunnan sotajoukko.
+
+RITARI.
+Verinen varmaan tulee ratkaisu.
+Hyvästi, herra!
+
+    (Lähtee.)
+
+KENTIN KREIVI.
+Nyt työn' on täytetty, nyt loppu koittaa.
+Hyväkö? Pahako? Siin' on, ken voittaa.
+
+                             (Lähtee.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Englantilaisten leiri Doverin lähellä.
+
+    (Liehuvin lipuin ja soiton kaikuessa astuu sisään Edmund,
+    Regan, sotaherroja, sotamiehiä ja muita.)
+
+EDMUND.
+Tiedusta, aikeessaanko herttua pysyy,
+Vai onko myöhemmin hän jostain syystä
+Mieltänsä muuttanut. Hän epävakaa
+Ja horjuvainen on. Tuo varma tieto.
+
+    (Sotaherra lähtee.)
+
+REGAN.
+Siskomme mies on varmaan hukkatiellä.
+
+EDMUND.
+Pelättävää se on.
+
+REGAN.
+                  No, rakas kreivi.
+Te tiedätten, mink' onnen teille aion;
+Siis -- suoraan -- selvä totuus -- lemmittenkö
+Mun siskoani?
+
+EDMUND.
+              Puhtaudess' aivan.
+
+REGAN.
+Mut lankonihan teitä ette koskaan
+Kiellettyyn paikkaan käynyt?
+
+EDMUND.
+                             Rietas aatos!
+
+REGAN.
+Niin liki liittyneiksi varon teitä,
+Ett' aivan hänen omansa te liette.
+
+EDMUND.
+En, rouva, kunniani nimess': en!
+
+REGAN.
+En koskaan sitä sallis. Rakas kreivi,
+Erillä hänest' olkaa!
+
+EDMUND.
+                      Huoleti! --
+Kah, hän ja herttua, hänen puolisonsa!
+
+    (Albania, Goneril ja sotureita tulee.)
+
+GONERIL (syrjään).
+Ma ennen voiton annan pois, kuin siskon
+Hänestä ennen mua voiton saada.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+No, armain sisko, hauska nähdä teitä! --
+Cordelian luo kuningas kuuluu menneen
+Ja muutkin, joita kova hallintomme
+On loukannut. Jos en voi olla suora,
+En uljas olla voi. Mua tähän sotaan
+Vaan vaatii Ranskan päällekarkaus,
+Eik' apu, min saa kuningas ja muut,
+Joill', arvaan, suurt' on syytä vastustukseen.
+
+EDMUND.
+Jalosti lausuttu!
+
+REGAN.
+                  Haa, lörpötystä!
+
+GONERIL.
+Kaikk' yksin voimin vihollista vastaan!
+Ei yksityisiin perheriitoihin
+Tass' ole paikka.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                  Sota-urhoinemme
+Siis päättäkäämme, mit' on tehtävä.
+
+EDMUND.
+Ma hetken päästä telttahanne saavun.
+
+REGAN.
+Te, sisko, seuraatten kai meitä?
+
+GONERIL.
+                                 En.
+
+REGAN.
+Se sopivinta lienee; pyydän, tulkaa!
+
+GONERIL (syrjään).
+Haa! minä huomaan! -- Seuraan teitä.
+
+    (Edgar tulee valepuvussa.)
+
+EDGAR.
+                                   Koskaan
+Jos olette näin köyhää puhutellut,
+Niin sana kuulkaa.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                   Oiti tulen. -- Puhu!
+
+    (Edmund, Regan, Goneril, sotaherrat, soturit
+    ja seuralaiset lähtevät.)
+
+EDGAR (antaen kirjeen).
+Tuo ennen tappelua lukekaa.
+Jos voiton saatte, kutsukohon torvi
+Sen tuojaa esiin. Kurjalta ma näytän,
+Mut urhon hankin, joka todistaapi
+Tuon kirjeen lausehet. Jos kaadutten,
+Niin päättynyt on työnne maailmassa,
+Ja kaikki juonet taukoo. Onni teille!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Jää, kunnes luen kirjeen.
+
+EDGAR.
+                          Sit' en tohdi.
+Kun aik' on, huutakoon mun esiin airut,
+Ma silloin ilmestyn.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Hyvästi sitten! Kirjettäs ma silmään.
+
+    (Edgar lähtee)
+    (Edmund palajaa.)
+
+EDMUND.
+Asentoon! Näkyviss' on vihollinen.
+Tass' arvattu sen luku on ja voima
+Niin tarkalleen kuin saattaa. Rientäkää!
+Nyt suur' on tarve.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                    Ajast' otan vaarin.
+
+    (Lähtee.)
+
+EDMUND.
+Ma kummallenkin heistä lemmen vannoin.
+He toinen toistaan varovat, kuin kyytä
+Se, jota kyy on purrut. Kumman otan?
+Molemmat? Toisen? Vai en kumpaakaan!
+En toista saa, jos molemmat he elää;
+Jos otan lesken, suuttuu sisko hulluks;
+Ja tuskin minä aikeheni voitan,
+Jos elossa on mies. No, hänen valtaans'
+Sodassa käytän. Siitä kun on päästy,
+Niin tuo, ken hänest' irti pyrkii, tehköön
+Hänestä lopun. Mitä armoon tulee,
+Min kuuluu Lear ja Cordelia saavan, --
+Kun voitamme ja he on vallassamme,
+Ei puhett' armosta. Kun näin on laita,
+Ei auta miettiä, vaan puolustaita.
+
+                         (Lähtee.)
+
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Kenttä kahden leirin välillä.
+
+    (Sotahuutoja ulkopuolella. Lear ja Cordelia sotajoukkoineen
+    kulkevat näyttämön poikitse liehuvin lipuin ja soiton
+    kaikuessa, Gloster ja Edgar tulevat.)
+
+EDGAR.
+Puun vieraanvaraisessa varjoss', isä,
+Tass' olkaa; rukoilkaa, ett' oikeus voittais.
+Jos luoksenne ma koskaan palajan,
+Tuon teille lohdun.
+
+GLOSTER.
+                    Herra teitä kaitkoon!
+
+    (Edgar lähtee.)
+    (Sotahuutoja; sen jälkeen pako. Edgar palajaa.)
+
+EDGAR.
+Pois, vanhus! Käsi tänne! Voitettuna
+On Lear ja tyttärineen vankina.
+Kätenne! Tulkaa!
+
+GLOSTER.
+                 Täst' en liiku: voipi
+Mädätä tässäkin.
+
+EDGAR.
+                 Kuin? Taas tuo synkkyys?
+Pitääpi täältä lähtöänsä kestää
+Kuin tänne tuloaankin. Valmis olla,
+Siin' ompi kaikki. Tulkaa!
+
+GLOSTER.
+                           Aivan oikein.
+
+                             (Lähtevät.)
+
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Englantilaisten leiri Doverin lähellä.
+
+    (Edmund tulee voittajana liehuvin lipuin ja soiton
+    kaikuessa, Lear ja Cordelia vankeina. Päälliköitä,
+    sotaherroja, sotureita y.m.)
+
+EDMUND.
+Pois viekää nuo ja tarkoin vartioitkaa,
+Siks kunnes korkeampi valta heistä
+Päätöksen antaa.
+
+CORDELIA.
+                 Min' en ainoo kai,
+Jonk' aikeet parhaat palkan huonon sai.
+Sun kiusaamistas, isä, murehdin;
+Kyll' onnen kiusat itse kestäisin.
+Näemmekö nuo tyttäret, nuo siskot?
+
+LEAR.
+Ei, ei, ei, ei! Pois tule vankityrmään.
+Siell' laulamme kuin häkkilinnut kahden;
+Jos siunaust' anot sinä, polvillani
+Min' anon anteeksi. Näin elellään me,
+Rukoillaan, laulellaan ja tarinoidaan,
+Hymyillään kultaperhoille, ja kuullaan,
+Kuin köyhät raukat hovist' uutta kertoo;
+Muassa haastellaan, ken voittaa, tappaa,
+Ken nousee, lankee; salaviisait' ollaan
+Kuin Herran enkelit. Näin tyrmässämme
+Vältämme suurten lahkojuonet, jotka
+Kuun mukaan nousee, laskee.
+
+EDMUND.
+                            Pois nuo viekää!
+
+LEAR.
+Cordelia, uhriin moisiin suitsutustaan
+Jumalat itse kylvää. Taasko sain sun?
+Ken meit' eroittaa, taivaan kekäleillä
+Meit' ajaa saa kuin ketun luolastansa.
+Oi, pyyhi silmäs! Rutto heiltä ennen
+Luut, lihat syö, kuin itkun saa he meistä;
+He ennen itse nälkään kuolee. Tule!
+
+    (Lear ja Cordelia lähtevät vartioittuina pois.)
+
+EDMUND.
+Lähemmäks, päämies! Kuule,
+Tuo paper' ota; seuraa heitä tyrmään.
+Kohonnut olet askeleen; jos teet
+Min tuossa näet, niin onnen kukkuloille
+Sa raivaat tiesi. Huomaa: niin kuin aika
+On ihminenkin; herkkätuntoisuus ei
+Sovellu miehellen. Sun suuri toimes
+Ei salli kysymistä, sano, teetkö,
+Vai onneasko muualt' etsiä?
+
+PÄÄMIES.
+                            Teen sen.
+
+EDMUND.
+Siis toimeen! Varma onnes on, jos teet sen.
+Mut oiti, kuuletko! ja aivan niin
+Kuin tuoss' on määrätty.
+
+PÄÄMIES.
+En auraa vetää voi, en syödä kauraa;
+Mut teen mit' ihmisen on mahdollista.
+
+    (Lähtee.)
+
+    (Torventoitauksia. Albania, Goneril, Regan, sotaherroja
+    ja seuralaisia tulee.)
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Osoitittepa tänään miehen mieltä;
+Teit' onni aivan suosi. Vankinanne
+Tänpäiväiset on vastustajamme.
+Ne vaadimme nyt teiltä, tehdäksemme,
+Mit' ansainneet he on ja mitä muuten
+Turvamme vaatii.
+
+EDMUND.
+                 Paras luulen, olis
+Lähettää kuningas, se vanha raukka,
+Johonkin säilyyn tarkan vahdin alle.
+Ijällään tenhoo hän ja enemmän
+Viel' arvollaan, ja kansan mielet voittaa,
+Ja pestaamamme keihäät meihin kääntää,
+Päämiehiinsä. Cordelian laitoin myötä
+Samasta syystä. Huomenna tai toiste
+He valmiit saapumaan on istuntoonne.
+Hiessä, veriss' ollaan tällä haavaa;
+Kadottanut on ystäv' ystävänsä;
+Ja itse tuless' oikeaakin sotaa
+Kiroopi se, jok' äilyn siitä tuntee.
+Cordelian ja Learin kuulustus
+Paremman paikan vaatii.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                        Anteeks, herra;
+Sodassa teitä pidin palkollisna,
+En veljenä.
+
+REGAN.
+            Se mun on vallassani.
+Mua teidän olis tullut kuulla ennen
+Kuin teitte tuon. Hän joukkoani johti,
+Edustain mua ja mun arvoani;
+Ken siinä asemass' on, rohjennee kai
+Sanoa teitä veljeks.
+
+GONERIL.
+                     Hiljaa, hiljaa!
+Enemmän häntä nostaa oma arvo
+Kuin teidän antamat.
+
+REGAN.
+                     Mun oikeuksiini
+Puettuna hän parhaan vertainen on.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Niin silloin korkeintaan, jos nais hän teidät.
+
+REGAN.
+Useinpa iva ennustukseks kääntyy.
+
+GONERIL.
+Hohoo! Se ken sen sanoi, katsoi karsaan.
+
+REGAN.
+Voin pahoin, lady; muuten purkaisin nyt
+Sisuni puhtaaks. -- Kenraali, sun on
+Soturini ja vankini ja maani;
+Mua vallitse ja niitä: sun on linna.
+Maailman nähden miehekseni tässä
+Valitsen sun.
+
+GONERIL.
+              Ja luulet hänet saavas?
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Sun estees täss' ei auta.
+
+EDMUND.
+                          Eikä sun.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Mut auttaa, senkin sekasikiö!
+
+REGAN (Edmundille).
+Nyt rummut soimaan; näytä uusi arvos!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Seis! Kulkaa syy: sun, Edmund, vangitsen ma
+Maanpetturina; ja tuon kultakäärmeen (osoittaen Gonerilia)
+Samassa myös. -- Mun täytyy, kaunis sisko,
+Pyyteenne kieltää puolisoni hyväks;
+Hän sivukihloiss' on tuon herran kanssa,
+Ja miehenään teilt' estän kuulutuksen.
+Mua kosikaa, jos halu teillä naimaan
+Tilattu vaimoni on.
+
+GONERIL.
+                    Huvinäytös!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Aseissa olet, Gloster: -- torvi soimaan!
+Jos täss' ei kenkään muu sua vasten partaa
+Osoita kurjaks julkipetturiksi,
+Niin tuoss' on panttini.
+    (Heittää maahan sormikkaansa.)
+                         En leipää maista,
+Siks kunnes surmallasi näytän että
+Sen nimen siedät.
+
+REGAN.
+                  Sairas olen, sairas!
+
+GONERIL (syrjään).
+Jos et, niin koskaan rohtoihin en luottais.
+
+EDMUND.
+Mun tuoss' on panttini.
+    (Heittää maahan sormikkaansa.)
+                        Ken ikään väittää
+Mua petturiks, valehtelee kuin konna.
+Hoi, soikoon torvi! Ken nyt tulla tohtii,
+Niin häntä, teitä, vaikka ketä vastaan
+Lujasti minä kunniaani puollan. --
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Hoi, airut!
+
+EDMUND.
+            Airut tänne! Airut, hoi!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Nyt omaan tarmoos turvaa; soturis,
+Nimeeni pestatut, mun nimessäni
+Myös eron saivat.
+
+REGAN.
+                  Sairaus vaan yltyy!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Hän ei voi hyvin; telttaan hänet viekää.
+
+    (Regan talutetaan pois.)
+    (Airut tulee.)
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Lähemmäks, airut! -- Toitauta torvees,
+Ja lue julki tuo.
+
+PÄÄMIES.
+                  Mies, torves soimaan!
+
+    (Torventoitaus.)
+
+AIRUT (lukee). Tahtooko kukaan säätymies tai ylimys tässä sotajoukossa
+todistaa Edmundista, luullusta Glosterin kreivistä, että hän on täysi
+petturi, niin astukoon esiin kolmannella torventoitauksella. Hän on
+valmis puolustaimaan.
+
+EDMUND.
+Puhalla!
+
+    (Torventoitaus.)
+
+AIRUT. Kerran vielä!
+
+    (Torventoitaus.)
+
+AIRUT.               Vielä kerran!
+
+    (Torventoitaus.)
+    (Torvi vastaa ulkoa. Edgar tulee sota-aseissa,
+    torvensoittaja edellä.)
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Tiedusta, mitä tahtoo ja miks saapuu
+Hän torven käskystä.
+
+AIRUT.
+                     Ken oletten te?
+Nimenne? Arvonne? Miks vastaatten
+Te tähän haastoon?
+
+EDGAR.
+                   Nimeni on mennyt;
+Sen syönyt, kalvanut on konnan hammas.
+Tok' yhtä jalo lien kuin vastustaja,
+Jonk' esiin kutsun nyt.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                        Ken vastustajas?
+
+EDGAR.
+Ken täss' edustaa Edmund Glosteria?
+
+EDMUND.
+Hän itse; mitä tahdot?
+
+EDGAR.
+                       Maalle miekkas,
+Ett' oikeuttas puoltaa voit, jos loukkaa
+Puheeni jalon mieltä. Täss' on mun;
+Valani, säätyni ja kunniani
+Edustaja se on. Ma julki lausun
+Uhalla ikäs, voimas, arvos, mainees,
+Voittoisan miekkas, upi-uuden onnes
+Ja miehenmieles uhall' -- olet konna,
+Jumalas, isäs, veljes pettäjä,
+Tuon jalon prinssin hengen vainolainen
+Ja viimeisestä kiireen huipust' alkain
+Tomuhun asti jalkopohjais alla
+Myrkkyinen konnanruoka; sen jos kiellät,
+Tää käs', tää miekka, parhaat voiman' alttiit
+Todistamaan on sydänverilläsi
+Sanasi valheeks.
+
+EDMUND.
+                 Hyv' ois nimes tietää,
+Mut kun noin kaunis, sotainen on muotos.
+Ja haastis hiukan sivistystä henkää,
+Kaikk' epääväiset varokeinot, joita
+Ritaritapa sallis, ylenkatson.
+Petokset nuo sun omaan päähäs paiskaan,
+Sydämees survon mustan hornan valheen;
+Se, näät sen, liippas vaan ja koski tuskin,
+Mut miekka tää tien sille raivaa sinne,
+Miss' ijäkseen se levätköön. -- Soi, torvi!
+
+    (He taistelevat; Edmund kaatuu.)
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Pelasta! pelasta!
+
+GONERIL.
+                  Tää juont' on, Gloster.
+Ei aselaki käske oudon kanssa
+Sua miekkasille; voitettu et ole;
+Petetty, kavallettu.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                     Suusi, vaimo!
+Tai kirje tuo sen tukkii. (Edmundille.) Katsos tässä! --
+(Gonerilille.) Sa hornaa mustempi, lue oma syntis!
+Sit' älä revi; tunnet, näen mä, sen.
+
+    (Antaa kirjeen Edmundille.)
+
+GONERIL.
+No jos; lait määrään minä etkä sinä;
+Ken siitä oikeuteen mua haastaa tohtii?
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Sa hirmuluoma! Tunnetko sen kirjeen?
+
+GONERIL.
+Miks kysyt, kun sen tunnen.
+
+    (Lähtee.)
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                            Seuratkaatte;
+Hän raivossaan on; häntä hillitkää.
+
+    (Sotaherra lähtee.)
+
+EDMUND.
+Mist' oletten mua syyttänyt, sen tein ma,
+Ja paljon muuta; aika sen tuo ilmi.
+Nyt loppu sen ja mun. Mut ken sa olet,
+Sa, joka voitit mun? Jos ylimys,
+Sen anteeks suon.
+
+EDGAR.
+                  Molemmin puolin anteeks:
+En verta ole halvempaa kuin sinä;
+Jos suurempaa, sen suurempi on syysi.
+Nimeni Edgar on, sun isäs poika.
+Jumalat vanhurskaat on; himoistamme
+He meille vitsan kiertää: sama musta
+Pahuuden paikka, jossa sun hän siitti,
+Vei näön hältä.
+
+EDMUND.
+                Totta, aivan totta.
+Nyt täys on kierto tehty: tässä olen.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Kuninkaallista verta käyntiskin
+Jo ilmoitti. Sua syleillä mun täytyy.
+Surusta sydämeni murtukoon,
+Jos sua vihasin tai isääs koskaan!
+
+EDGAR.
+Sen tiedän, prinssi.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                     Missä piileilitte?
+Kuink' isän kurjuus tuli tietyks teille?
+
+EDGAR.
+Ma häntä hoidin. Lyhyeen sen kerron,
+Ja kun se kerrottu on -- murru, sydän!
+Veristä tuomiota välttääkseni,
+Mi lähelt' uhkas, (kuink' on elo armas,
+Kun alat' ollaan kuolontuskiss' ennen
+Kuin kuollaan kerrassansa!) keinon keksin:
+Pukeudun hullun ryysyihin ja muotoon,
+Jot' inhoo koiratkin; ja tässä asuss'
+Isäni kohtaan, päässä verirenkaat,
+Joist' oli hiljan helmet viety; oppaaks
+Nyt tulen, johdan häntä, kerjään hälle,
+Pelastan hänet tuskistaan; mut (voi mua!)
+En itseäni ennen ilmaissut
+Kuin puoli tiimaa sitten, asehissa
+Ja kahden vaiheill' ollen voitostamme.
+Häll' anoin siunausta, kaikki kerroin
+Ma retkeni; mut särkynyt tuo sydän,
+Liiaksi heikko kestämähän kahta
+Niin eri tunnett': iloa ja tuskaa,
+Hymyhyn katkes.
+
+EDMUND.
+                Puhees liikuttaapi
+Ja hyvää kenties vaikuttaa; mut jatka:
+On niin kuin viel' ois sanomista sulla.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Yhäkö vielä haikeempaa, niin vaiti;
+Menehtyä jo olen tästäkin.
+
+EDGAR.
+Kyllällen tää voi näyttää sille, jok' ei
+Surua rakasta; mut toinen saattaa
+Lisätä liika-paljoon vielä paljon
+Ja äärimmäisen määrän yli mennä. --
+Kun ääneen itkin, tuli mies, jok' oli,
+Mun kurjimmassa tilassani nähden,
+Paennut inhaa seuraani; mut nyt,
+Kun kuuli, ken se näin oli kärsinyt,
+Hän kaulahani vankat kätens' iski
+Ja huus ikäänkuin taivaan halkaistakseen;
+Isääni heittäysi, ja tarun kertoi
+Surkeimman, mit' on kuultu, Learista
+Ja itsestänsä. Tuota kun hän kertoi,
+Kovaksi tuska paisui; katkeemallaan
+Ol' elon jänteet. Toiste soi nyt torvi;
+Jäi tainnoksiin hän siihen.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                            Ken se oli?
+
+EDGAR.
+Kent, pakolainen Kent, mi valepuvussa
+Kuningastansa, vihamiestään, seuras
+Ja töitä teki, joit' ei tekis orja.
+
+    (Ritari tulee verinen veitsi kädessä.)
+
+RITARI.
+Avuksi, avuks!
+
+EDGAR.
+               Kelle?
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                      Puhu!
+
+EDGAR.
+                            Mitä?
+Verinen veitsi?
+
+RITARI.
+                Kuuma on se, suitsee;
+Juur' rinnast' otettu -- Oi, hän on kuollut!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Ken kuollut! Puhu, mies!
+
+RITARI.
+Rouvanne, herra, rouvanne! Hän siskons'
+On myrkyttännä, sen hän tunnusti.
+
+EDMUND.
+Ma kihloiss' olin kumpaisenkin kanssa,
+Nyt kaikki kolme naittaa kuolo.
+
+EDGAR.
+                                Kent!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Ne tuokaa, olkoot elävät tai kuolleet! --
+Tää taivaan tuomio vaan kauhistuttaa,
+Ei sääliä se nosta. (Ritari lähtee.)
+    (Kent tulee)
+                    Tuoko hän?
+Ei kohtelua tavan vaatimaa
+Nyt aika myönnä.
+
+KENTIN KREIVI.
+                 Tulen sanomaan
+Ijäksi hyvää yötä kuninkaalle.
+Hän eikö täällä?
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                 Paras unhotettu! --
+Miss', Edmund, on kuningas ja Cordelia? --
+Näetkös tuota, Kent?
+
+    (Gonerillin ja Reganin ruumiit kannetaan sisään.)
+
+KENTIN KREIVI.
+                     Oi! mutta miksi?
+
+EDMUND.
+Rakastettu ol' Edmund kuitenkin!
+Mun tähten' toinen toisen myrkytti
+Ja surmas sitten itsensä.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Niin aivan. -- Peite heidän kasvoillensa!
+
+EDMUND.
+Eloa haukon. -- Vastoin luontoani
+Jotakin hyvää teen nyt. Sana joutuun --
+Niin oiti, oiti -- linnaan; käskyn annoin
+Cordelian ja Learin hengilt' ottaa.
+Ajoissa, joutuun!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                  Juoskaa, juoskaa, juoskaa!
+
+EDGAR.
+Mut kenen luo? Kell' ompi toimi? Merkki
+Peruuttamisest' anna.
+
+EDMUND.
+                      Aivan oikein.
+Tuoss', ota miekkani, päämiehellen
+Se näytä.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+          Joudu, jos on henkes kallis.
+
+    (Edgar lähtee.)
+
+EDMUND.
+Mult' on ja vaimoltanne käsky hällä
+Cordelia vankihuonehessa hirttää
+Ja syyttää, että epätoivost' itse
+Hän surmas itsensä.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Jumalat häntä varjelkoot! -- Pois tuo!
+
+    (Edmund kannetaan pois.)
+
+    (Lear palajaa kantaen sylissään kuollutta Cordeliata.
+    Edgar, sotaherroja ja muita tulee.)
+
+LEAR.
+Uliskaa, ulvokaa ja vonkukaa! --
+Oi, kivest' oletten! Jos teidän silmät
+Ja kielet mulla ois, niin taivaan holvit
+Parusta särkyis! -- Ijäks on hän mennyt! --
+Ma tiedän, eloss' onko ken vai kuollut:
+Hän kuollut on kuin maa. -- Hoi, peili tänne;
+Sen pinnan hengellään jos himmentää hän,
+Hän silloin elää.
+
+KENTIN KREIVI.
+                  Tämäkö se on
+Se ennustettu loppu?
+
+EDGAR.
+                     Nääkö kauhut
+Sen enteitä?
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+             Tää häviö ja hukka?
+
+LEAR.
+Hän elää! Höyhen liikkuu! Niin jos on,
+Niin palkitsee se onni kaikki tuskat,
+Joit' ikänäni kärsin.
+
+KENTIN KREIVI (polvistuen).
+                      Hyvä herra!
+
+LEAR.
+Pois, pois!
+
+EDGAR.
+            Se jalo Kent on, ystävänne.
+
+LEAR.
+Kirotut konnat, murhaajat te kaikki!
+Pelastunut hän ois; nyt ijäks mennyt! --
+Cordelia, Cordelia, varro hiukan! --
+Haa! mitä? -- Äänes oli aina vieno,
+Sävykäs, hellä: vaimoss' oiva merkki. --
+Ma orjan tapoin, joka hirtti sun.
+
+SOTAHERRA.
+Niin, sen hän teki.
+
+LEAR.
+                    Niin, mies, enkö tehnyt?
+Ol' aika, jolloin säilän' oiva heitä
+Ois pannut hyppimään. Nyt olen vanha,
+Ja huolet nää mun murtaa. -- Ken sa olet?
+On silmät mulla heikot: -- oiti sanon.
+
+KENTIN KREIVI.
+Jos vihansa ja lempens' esineestä
+Kahdesta onni kerskaa, tuoss' on toinen.
+
+LEAR.
+Näköni tylstynyt on. -- Kent kai olet?
+
+KENTIN KREIVI.
+Niin sama miesi: palvelijanne Kent.
+Mut miss' on teidän palvelijanne Cajus?
+
+LEAR.
+Siin' oli miestä, tiedäs; kyllä tuntui,
+Kun iski hän. -- Hän kuollut on ja mätä.
+
+KENTIN KREIVI.
+Ei, herrani, min' olen sama mies.
+
+LEAR.
+Sen kohta nään.
+
+KENTIN KREIVI.
+                Jok' alennuksessanne
+Teit' alust' alkain murheen tiellä seuras.
+
+LEAR.
+No tervetullut!
+
+KENTIN KREIVI.
+                Sit' ei ole kenkään.
+On synkkää, kuollutt', ilotonta kaikki:
+Vanhemmat tyttärenne itsens' surmas,
+He epätoivoon kuolivat.
+
+LEAR.
+                        Sen luulen.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Ei tiedä mitä lausuu hän. On turhaa
+Nyt hälle ilmoittaita.
+
+EDGAR.
+                       Turhaa, turhaa.
+
+    (Sotaherra tulee.)
+
+SOTAHERRA.
+Edmund on kuollut.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                   Syrjäseikka tässä! --
+Mua kuulkaa, jalot ystävät ja lordit.
+Tän ylt'yleisen turman lievikkeeksi
+Me teemme kaikki: vallan luovutamme
+Tuon vanhan majesteetin elinkaudeks
+Hänelle nyt. -- (Edgarille ja Kentille.)
+Te saatte oikeutenne,
+Ja arvot, antimet, joit' yltä-kyllin
+On työnne ansainneet. -- Kaikk' ystävämme
+Saa palkan kunnostaan ja vihamiehet
+Rikoksen kalkin juoda. -- Oi! kas, kas!
+
+LEAR.
+Laps raukkan' hirtetty! Ei henkeä, ei!
+Miks elää koira, hevonen ja hiiri,
+Ja sin' et hengi laisin? Sin' et palaa,
+Et koskaan, koskaan, koskaan, koskaan, koskaan! --
+Tuost' auki nappi! -- Kiitos, ystäväni! --
+Kah näetkös? Katsos häntä -- katsos -- huulet, --
+Kas tuossa, kas! --
+
+    (Kuolee.)
+
+EDGAR.
+                    Hän pyörtyy! -- Herrani!
+
+KENTIN KREIVI.
+Oi, murru, sydän, murru, minä pyydän!
+
+EDGAR.
+Oi, herra, kuulkaa!
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                    Anna hengen mennä;
+Sit' älä kiusaa! Vihamies hänt' enää
+Tän tylyn mailman piinapenkissä
+Kiduttaa tahtois.
+
+EDGAR.
+                  Totta, hän on kuollut!
+
+KENTIN KREIVI.
+Ihmeellist' että näinkin kauan kesti
+Tuo varjo-elämä.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+                 Nuo täältä viekää! --
+Yleinen suru olkoon ensi työmme.
+    (Kentille ja Edgarille.)
+Te henki-ystävät, te vallan saatte:
+Sairasta valtakuntaa tukekaatte.
+
+KENTIN KREIVI.
+Mun pakko täält' on heti matkustaa:
+Isäntä vartoo, viipyä en saa.
+
+ALBANIAN HERTTUA.
+Tät' ajan synkkää valtaa täytyy kuulla;
+Tunteella nyt on käskemist', ei muulla.
+Pahinta vanhus kärs'; me nuoret emme;
+Niin kauan elä, moista nähdäksemme.
+
+    (Lähtevät, surumarssin soidessa.)
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kuningas Lear, by William Shakespeare
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS LEAR ***
+
+***** This file should be named 16490-8.txt or 16490-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/4/9/16490/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16490-8.zip b/16490-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..81c5ff3
--- /dev/null
+++ b/16490-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f4f1a29
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16490 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16490)