initial commit of ebook 16582HEADmain

5 files changed, 6284 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16582-8.txt b/16582-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..a7a3b92
--- /dev/null
+++ b/16582-8.txt
@@ -0,0 +1,6268 @@
+The Project Gutenberg EBook of Korpelan seppä, by Heikki Meriläinen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Korpelan seppä
+
+Author: Heikki Meriläinen
+
+Release Date: August 22, 2005 [EBook #16582]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KORPELAN SEPPÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KORPELAN SEPPÄ
+
+Kirj.
+
+Heikki Meriläinen
+
+
+Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo, 1909.
+
+
+
+
+I LUKU.
+
+
+Harmaana, raskaannäköisesti pulppuilevana patsaana nousi kesäillan
+tyyneen korkeuteen savu Erkkilän karjatarhaan tehdystä suitsusta. Talon
+lehmät siinä hyvässä sovussa kiertelivät suitsua, mutta Marian lehmää,
+joka oli muualta ostettu, vihasivat kaikki eikä se uskaltanut tulla
+lähellekään, vaan täytyi värjötellä ulompana. Toisista lehmistä
+eronneet hyönteiset keräytyivät hänen ympärilleen, niin että yhtenä
+pilvenä pörisi ja surisi paarmat, tuppipaarmat, tökkijäiset, kärpäset
+ja monenmoiset hyönteiset. Eikä ne vähääkään hälvenneet, vaikka lehmä
+hoikalla hännällään myötäänsä huiski, kopisteli jalkojaan maahan ja
+puisteli päätään niin että suuret korvat löpisivät kasvopäihin.
+
+Mutta Maria tuli nyt tarhaan, aholta kerättyjä kannonpalasia kainalossa
+ja kuiva tuohikäppyrä kädessä. Lehmä kun arvasi Marian nyt olevan
+suitsuntekohommissa, niin se ystävällisesti myristen lähti juoksemaan
+Marian luokse.
+
+Maria, nähtyään lehmänsä pilvenä häärivän hyönteisparven hätyyttämänä,
+ryöpsähti maahan polvilleen ja edessään olevan pienen kannon juureen
+teki tuomistaan kannon palasista ja tuohikäppyrästä tulen ja kattoi sen
+maasta kynsimillään sammalilla ja turpeilla, joten se rupesi
+tupruttamaan sakeaa, harmaata savua. Tätä savua nyt Maria esiliinallaan
+huiskautti vieressään seisovan lehmänsä yli, että siitä hyönteiset
+eroaisivat, ja silloinpa ne pöristen lähtivätkin korkeuteen ja
+hävisivät sille tielle, ettei näkynyt eikä kuulunut yhtään.
+
+Nyt lehmä koetti osottaa kiitollisuuttaan Marialle nuoleskelemalla
+tämän käsiä, kyynäspäitä ja lanteita ja mitä vaan kerkisi. Mariakin
+kynsien lehmänsä korvallisia ja taputellen sen kasvoja puheli: "Sinä
+Maatikki, minun oma Maatikkini! sinä olet yhtä orpo ja turvaton kuin
+minäkin. Sinun täytyy pelätä kaikkia muita ja olla allakynsin kuten
+minunkin. Ei ole sinullakaan edes sarvia, joilla puolustaisit itseäsi.
+Ja mitäpä etua olisi sinulle enempi kuin minullekaan itseni
+puolustuksesta; saisit vaan ylivoiman ärsytetyksi itseäsi vastaan.
+Niin... Me olemme huonemiehiä, toisten armoilla eläjiä, meidän on aina
+toteltava. No, no, elä nyt niin kovasti nuole sillä karkealla, suurella
+kielelläsi, ihan hajalle kaahnutat minun vaatteeni... Voi, voi, kun
+sinulla nyt on lysti, kun pääsit syöpäläisistä vapaaksi. Oikein
+silmäsikin panet melkein umpeen, nuo suuret paksuluomaiset silmäsi, ja
+nuokin suuret korvasi lupsahtelevat hermotonna siinä minua nuollessasi.
+Voi, voi, kun sinä kuhnutat niin kovasti! Vaan enhän voi sinua kieltää,
+kun sinä muuten et voi minulle hyvyyttäsi osottaa."
+
+Nyt kuitenkin suitsun päällä olevat sammalet ja turpeet paloivat
+tuhkaksi ja tuli pääsi vapaasti liekehtimään, joten savu muuttui
+kuumuutta henkiväksi siniseksi kitkuksi. Nyt Maria kokosi liekehtivät
+kannon palaset koommaksi, peitti ne uusilla turpeilla ja vielä kerran
+taputeltuaan Maatikkia kasvoille lähti taloon, tullakseen sieltä vähän
+ajan perästä lypsämään.
+
+Mutta nyt kun Maatikin suitsu rupesi tupruttamaan paksua savuaan ja
+talon lehmien suitsusta oli jo savu väsähtänyt, niin yksi talon
+lehmistä lähti tulla lurjottamaan Maatikin luokse ja tullessaan jo
+mulisteli verestäviä silmiään, näyttääkseen Maatikille että suitsu on
+jätettävä hänelle. Tämän mulistelemisesta ei Maatikki kuitenkaan ollut
+tietääkseenkään, märehti vaan rauhallisena ja olisi antanut sen tulijan
+tulla toiselle puolen suitsua. Mutta se tulija tapansa mukaan töyttäsi
+Maatikkiin käsiksi, osottaen suuret sarvensa Maatikin kylkeä vasten.
+Maatikki ei nyt väistynyt, pyörähti vaan päin ja rupesi vastustamaan ja
+vihasta möristen puski vastustajaansa. Vastustaja, kun aina oli nähnyt
+Maatikin pakenevan, ei kuitenkaan antanut perää, vaan rynnisti yhä vaan
+uhemmin. Tässä temmellyksessä joutuivat Maatikin etujalat suitsuun.
+Suuttuneena vastustajalleen ei se tullutkaan tarpeellisessa
+silmänräpäyksessä hypänneeksi pois, vaan sitten vasta kun tunsi
+polttavan, sydäntyi enemmän ja teki vielä hurjemman rynnistyksen, millä
+voittikin vastustajansa. Vihasta älisten meni viimeksimainittu monta
+kymmentä askelta yhtenä jakkarana ja jalat kyntivät syviä vakoja ahon
+kamaraan.
+
+Voitettuaan vastustajansa Maatikki tunsi tuskan jaloissaan ja puhalti
+raskaan henkäyksen, tullen levottomaksi. Sitten rupesi juoksentelemaan
+ympäri ahoa ja tuskan yltyessä lähti laukkailemaan. Pani kielensäkin
+pitkälle ja kummallisesti möristen laukkaili, kiihtyen yhä enemmän kun
+tunsi tuskan jaloissaan suurenevan.
+
+Tämän näkivät talon lapset tullessaan talon lehmien suitsua korjaamaan
+ja juoksivat Marian huoneeseen. Maria oli juuri lähtemässä lypsämään,
+kun lapset, pyörein silmin, melkein huutaen, sanoivat: "Meidän Sunteri
+puski Maatikkia että se poltti jalkansa ja laukkailee tuolla aholla."
+
+Sen kuultuaan Maria meni kuin ukkosen lyömä. Hehkuvan punakat kasvot
+menivät melkein mustiksi, lypsinkiulu putosi käsistä ja tuskainen
+huudahdus kuului: "Herra Jumala sentään!" Tämän sanottuaan lähti
+ikäänkuin mieletön juoksemaan sinne lehmitarha-aholle ja nähdessään
+Maatikin kieli pitkällä ja ölisten laukkailevan sinne tänne, huusi:
+"Maatikki, Maatikki! Minun rakas Maatikkini, mikä sinulle on tullut!"
+
+Tätä ei Maatikki kuitenkaan näyttänyt kuulevan, laukkasi vain kuin
+järjetön. Mutta viimein hän syöksyi pitkäkseen aholle, missä
+tuskaisesti öhkien kimputti etujalkojaan, niin että koko ruumis liikkui
+sen mukaan, ja kielensä työnsi yhä pitemmälle ja väliin mörähteli
+entistä kamalammasti.
+
+Nyt Maria riensi Maatikin luokse. Mutta nähtyään, että kumpasestakin
+etujalasta olivat kaviot lähteneet ja että veri roiski kyntyräisistä,
+löi käsiään toisiinsa ja hampaat kirahtivat yhteen.
+
+Maria tunsi nyt koko ruumiinsa vapisevan niin että luuli luhistuvansa
+maahan. Pieksi vaan käsiään yhteen kuni mieletön eikä ymmärtänyt mitä
+tehdä; ei edes voinut mennä puhuttelemaan Maatikkia, se kun ihan
+mielettömän näköisenä kiemurteli, pieksäen ja kimpsuttaen jalkojaan,
+joista veri yhä roiski kauvas ympärille. Maria väänteli ja väliin
+pieksi käsiään yhteen ja vapisemisen pakosta hoiperteli sinne ja tänne,
+ja yhteen kiristyneitten hampaitten raosta ikäänkuin väkisten tunkeutui
+katkeamattomat voivotukset.
+
+Tuokion kuluttua hän kuitenkin melkein itse tajuamattaan lähti
+juoksemaan peltojen perillä kyntämässä olevan talon isännän luokse,
+joka nähdessään Marian ihan mielettömän näköisesti juoksevan sinnepäin
+ja kuultuaan hänen tuskaiset katkeamattomat voivotuksensa seisotti
+hevosensa ja Marian vielä ollessa kaukana huusi: "Mikä on tullut? Onko
+joku kaivoon pudonnut? Vai mikä? Onko tuli irti?"
+
+"Maatikilta on kaviot lähteneet", kuului Marian suusta hätäisesti
+melkein huutavat sanat, jonka sanottua pääsi parahtava itku.
+
+Isäntä painoi auransa syvään, nakkasi suitset aitaan kiinni, jota
+tehdessään sanoi: "No Jumala nähköön, mikä kumma siltä nyt on kaviot
+vienyt!" Sen sanottuaan lähti juoksujalassa katsomaan sitä tapausta.
+Silmät renkaisillaan, että valkeaiset näkyivät ympäri ruskeitten
+silmäterästen, läheni hän Maatikkia, joka tällä välillä oli noussut ja
+laukannut toiseen paikkaan ja kaatunut uudestaan samalla tavalla
+pieksämään itseään.
+
+Maatikin luokse tultuaan isäntä punalti suurta takkutukkaista päätään
+ja sanoi: "Siitä on lehmä mennyt. Täytyy lopettaa sen tuskat." Sen
+sanottuaan juoksi suuren kirveensä, jonka hamaralla voimainsa takaa
+iski Maatikin otsaan, jolloin kaikki jäsenet lavahtivat
+liikkumattomiksi. Nyt isäntä tempasi tupestaan terävän veitsensä ja
+kahdella vihlauksella aukasi Maatikin rinnan, josta kohisevana koskena
+lähti tulemaan mustanruskea veri.
+
+Tämän tehtyään isäntä rupesi kiireimmän kautta toimittamaan Maatikkia
+lihaksi, eikäpä siinä ollutkaan pitkä aika ennenkun Maatikista oli
+nahka tangolla ja lihat suolassa.
+
+Maria ei tätä voinut nähdä, meni vaan yövuoteelleen ja siinä
+kiemuroiden ja käsiään väännellen itki ja hoki: "Voi, voi Maatikki
+parkaa! Voi, voi Maatikki parkaa!"
+
+Hän ei nukkunut koko yönä ja silmät olivat turvoksissa itkusta. Kun
+muutakaan ei osannut tehdä, niin talon emännän mentyä aamulypsylle meni
+hän karjatarhaan hyvittelemään lehmiä. Kynsistellessään emännän
+lypsettävän lehmän korvain tauksia vaikeroi: "Voi, voi että ei ole
+minulla lehmää! Ei usko kukaan miten katkera on mieleni, kun piti
+lehmän mennä sitä tietä ja joutua lehmättömäksi ja nähdä se surkeus."
+
+Talon emäntä kun tässä Marian vaikeroimisessa luuli kuulevansa sitä
+että Maria toivoisi saavansa talosta lehmän, jossa kaupassa
+korvattaisiin hänen vahinkoaan, niin tekeytyi tavallista kylmemmäksi ja
+lehmän alta maitokiulun kanssa noustuaan, keikauttaen pitkäkaulaista
+päätään ja häntäänsä ylpeästi heilauttaen, sanoi: "Oma syysi! Mitä
+laitoit sille eri suitsua juuri kuin pyydykseksi; olisihan se tullut
+ilmankin hyvin aikaan. Sen siitä sitten sait. Kiitos keikaus ettei
+meidän lehmistä sattunut siihen viemään sorkkiaan. Eikähän tuo ole suon
+silmään mennyt, syöt suuhusi, niin tiedät saaneesi. Kiitä että sattui
+miehiä kotiin, jotka korjasivat lihat. Siitä osaat vasta olla
+viisaampi. Oppia ikä kaikki. Sen minä sanon semmoisesta vahingosta,
+joka ei ole vahinko, vaan tollistus."
+
+Tähän ei Maria voinut virkkaa sanaakaan, kun kuuli että hän sillä vaan
+lisäisi emännän sättimishalua. Lähti vaan kävelemään taloon ja
+kävellessään pyyhki kasvojaan vaaleankirjavaan esiliinaansa ja kiirehti
+huoneeseensa, ikäänkuin kaikkea pakoon.
+
+Huoneeseen tultuaan istui hän pöytänsä taakse ja painoi otsansa pöydän
+laidalla oleviin käsiinsä, siinä itkeäkseen niin paljon kuin sydän
+vaatii ja kyyneliä riittää. Mutta samassa muisti olevansa piakkoin
+tulemassa äidiksi ja muisti erään kokeneen ihmisen sanoneen, että siinä
+tilassa ollessa itkeminen vaikuttaa pahaa. Hän hyppäsi sentähden ylös
+ja puisti päätään. Sitten meni hän pesukaapilleen, pesi kasvonsa ja
+kätensä ja ne pyyhittyään otti pöytälaatikosta kuvastimen. Katsoen
+siihen kampasi hän ruskeankellahtavan tukkansa yli otsasta kaatumaan
+taaksepäin. Tukkansa palmikoituaan hän kuvastimeen katsoen
+korvallisiltaan yhä kammalla hiljalleen ohjaili sinne irtaalleen
+jääneitä lyhyitä tukan haimenia niskassa riippuvan vahvan palmikon
+juurelle ja sovitteli muotoaan niin iloisen näköiseksi kuin
+mahdollista. Viimein hän pisti kamman ja kuvastimen pöytälaatikkoonsa
+ja istuutui kankaansa taakse, otti sukkulan käteensä ja asetti jalkansa
+poikimiin. Mutta kangas tuntui tavattoman raskaalta polkea ja sukkula
+rupesi tärisemään käsissä eikä osunut kankaan rakoon, vaikka kolmeen
+kertaan tarjosi. Nyt Maria laski sukkulan kankaan päälle, vapautti
+jalkansa poikimia polkemasta ja rupesi katkennutta loimilankaa niisien
+takana liittämään kiinni, mutta sormet tuntuivat kankeilta ja silmät
+hämärtyivät väkisten tunkeutuvista kyynelistä. Maria koetti viihdyttää
+itseään katsomalla talon lasten kiikkumista kun ne iloisina kuni
+perhoset paisteella kiikkuivat, istuen molemmissa päissä keskeä
+telineelle asetettua pitkää lankkua. Mutta ei tämäkään tuntunut
+huvittavan.
+
+Hän meni nyt sänkynsä päälle pitkäkseen ja peitti kasvonsa lakanalla.
+Mutta jokainen jäsen näkyi tutisevan ja tuokion perästä kuului
+väräjävät sanat: "Voi että Tapani ei tiedä tuskaani että kiirehtisi
+kotiin... Voi voi... Eikö hän edes näkisi unta minusta... Kunpa
+tietäisin missä hän on, niin lähtisin sinne vaikka tielle kaatuisin.
+Mutta seitsemässä viikossa on hän voinut kulkeutua alle ilman
+aidattoman... Hyvä Jumalani, jos nyt joutuu vaikea aikani... Jumala
+yksin tietää kohtaloni."
+
+Mutta ulkona kuului heikko jyrähdys, ja heti sen jälkeen vihlaseva
+kirkaisu, joka jatkui sydäntä särkevinä parkumisina.
+
+Nyt Maria ihan kimpoamalla hyppäsi ylös. Päästyään akkunan luokse, näki
+hän talon neljännellä vuodella olevan Liisin kiemuroivan maassa
+pitkänään, jalka raskaan kuutta syltä pitkän lankun nenän alla, ja
+Kalle ja Katri parkuivat hätääntyneinä.
+
+"Hyvä Jumala sentään!" huudahti Maria, syöksyen ulos mennäkseen Liisiä
+auttamaan. Mutta emäntä oli pirtissä taikinaa alustaessaan kuullut sen
+hätä-äänen ja juoksi nyt taikinaisine käsineen ulos ja joutui ennen
+paikalle. Viskattuaan lankun nenän Liisin jalan päältä pois, näki hän
+jalan olevan säärivarresta poikki. Emäntä tempasi pyörtymäisillään
+olevan tytön syliinsä. Pienokaisen kasvot olivat vaalenneina kuin
+haavan lastu ja pää retkahti äidin käsivarrelta riippumaan varatonna.
+Tämän nähtyään emäntä puristi Liisin rintaansa vasten ja kauhusta ihan
+mustuneena huusi: "Rakas Jumala! Kuollut Liisi! Liisi kultani, Liisi
+kultani, Liisi kultani!"
+
+Maria kun näki emännän olevan melkein järjeltään, tarttui häntä
+olkapäähän ja sanoi: "Ei Liisi ole kuollut, vain pyörtynyt. Laitetaan
+vain makaamaan ja pannaan kylmä kääre pään ympäri, kyllä hän selviää."
+
+Tätä totteli emäntä ja Marian kanssa kantaa retuuttivat Liisin emännän
+kamarin sängyn päälle, jossa hän alkoikin virota. Mutta mitä
+selvemmäksi Liisi virkosi tajulleen, sitä tuskaisemmin rupesi hän
+kiemuroimaan ja parkumaan, niin että kahden hengen täytyi pidellä,
+ettei sitä katkennutta jalkaansa rempsuttaisi aivan säpäleiksi.
+
+Tuli nyt isäntäkin paikalle ja haki suuren villalankaisen vyönsä, kääri
+Liisin jalat sillä lujaan kiini ja hampaat yhteen puristettuina, sanaa
+puhumatta toimittautui Liisiä viemään kaupunkiin saamaan lääkärin apua.
+
+Äiti ei kuitenkaan uskonut Liisiänsä miesten kuljetettavaksi, vaan
+toimittautui hänkin matkaan. Ja kun venhe oli rannassa lähtöön
+valmiina, niin emäntä kantaen käsivarsillaan vaatteisiin käärittyä,
+kipeästi vaikeroivaa Liisiä juosta hynttyytti venheeseen, jossa
+piitalle istuttuaan polviensa päällä heilutteli ja hyvitteli Liisiä,
+hokien: "Liisi kultani, Liisi kultaseni! Voi, voi sinua Liisi
+kultaseni!" Ei kuitenkaan Liisin valitus tauonnut, vaan niin kaukaa kun
+kolmivuotiaan lapsen ääni voi kuulua, kuului Liisin katkeramielinen
+valitus Luopajärven selällä etenevästä venheestä, mikä kahdella
+airoparilla soutaen ja huopariparilla huovaten kiirehti kaupunkia
+kohti.
+
+Kotiin jäänyt talonväki oli kuni ukkosen lyömä, puhumattomina vaan
+tölläkehtivät sinne ja tänne. Mariakin tunsi elävänsä kuin unissaan. Ei
+tuntenut surua eikä iloa. Helteinen taivaskin näytti sulkeutuvan
+itseensä ja Luopajärven takaa näkyvät vuoretkin näyttivät tahtovan
+kätkeytyä synkkään yöhön. Ilmassa lentelevät pääskysetkään eivät
+näyttäneet tietävän mihin mennä, luikoilivat vaan sinne ja tänne.
+
+Maria istui kamarinsa akkunan pielessä ja katseli sen tapahtuman syytä
+ja näki että jos emäntä ei tänä aamuna karjatarhassa olisi lisännyt
+hänen suruaan, niin tuota tapausta ei olisi tullut. Hän näki että
+lapset olivat kiikkulautansa laittaneet kiikkumaan entistään
+korkeammalle, joten se kiikkuessa oli luistanut päätään myöten, jossa
+lankun ympärille käpertynyt Liisin jalka oli joutunut lankun nenän
+alle. Ilman emännän lisäämää surua hän olisi ollut kankaansa takana ja
+nähtyään lapset siinä vaarallisessa kiikkuhommassaan joutunut estämään
+sitä. Tätä hän siinä akkunansa pielessä istuessaan mietti ja aina
+väliin tunsi ruumiinsa läpi käyvän sähkövirran tapaisen väristyksen,
+joka samalla sammui tietämättömäksi.
+
+Viimein kuitenkin hän melkein itse ajattelemattaan istui kankaansa
+taakse ja rupesi kutoa nelistämään entisen tapansa mukaan eikä
+muistanut väsymystään, vaikka kädet vapisivat. -- --
+
+Nyt oli lauvantai-ilta. Maria oli kylpemästä tultuaan pukeutunut
+puhtaisiin pyhäpukineisiinsa ja mitään erityistä ajattelematta istui
+taas huoneensa akkunan eteen ja katseli kesantopellolla kisailevia
+lampaankaritsoita, jotka emiensä rauhallisina maatessa ja märehtiä
+vippastessa pukkailivat toisiaan ja väliin aina kapusivat
+kiviraunioitten korkeimmille huipuille, sieltä alas ja samassa
+toiselle, ja se kun kyllästytti, niin varsinkin oinaskaritsat rupesivat
+taas pukkailemaan toisiaan että rusaus kuului huoneeseen aina silloin
+kun niiden otsat joutuivat vastakkain.
+
+Tätä katsellessa Marian oma yksinäisyys rupesi tuntumaan ihan
+puristavalta. Tuntui kuin huoneen seinät ympärillä likeneisivät
+kaikilta puolilta toisiaan, joitten puristavaan rakoon hän tunsi
+olevansa joutumaisillaan. Täytyi ihan katsoa ympärilleen että onko se
+totta. Seinät kuitenkin seisoivat mykkinä entisellä sijallaan,
+ainoastaan pieni lyömätön seinäkello yhdellä seinällä kävellä
+naksutteli tasaisia askeliaan ja oli lopettamassa yhdettätoista tuntia.
+Sen nähdessään kävi kuuma huumaus Marian läpi ja kyynelten esiin
+tullessa tunsi hän povessaan tuttua liikettä ja painoi päänsä pöydän
+laitaan käsiään vasten ja huokasi. "Voi, voi että ei tänäkään iltana
+tule Tapani. Ehkä jo ennen tulevaa lauvantaita tapaa minut vaikea aika,
+niin mikä on kohtaloni silloin! Eloko, kuoloko? Jumala sen tietää."
+
+Samassa rupesi ovesta kuulumaan hiljaista koputusta. Silloin Marian
+sydän hytkähti ja ihan leimahtamalla hän kiirehti ovelle, jota
+auastessa häneltä pääsi iloinen huudahdus: "No Tapani! Siinä hyvä missä
+hyvää mainitaan; olin juuri ihan odottamassa."
+
+"Niinhän sitä sanotaan että siinä paha missä pahaa mainitaan", sanoi
+Tapani ja iloisesti hymyillen työntyi sisään, missä heitettyään
+takkinsa ja hattunsa naulaan, kierti kätensä Marian ympäri ja veti
+mukanaan sängyn laidalle istumaan.
+
+"En voinut sanoa paha sinua nähdessäni, olit niin hyvä kun tulit. En
+tietäisikään minkä makuista ikävä on, jos en olisi elänyt viimeisiä
+päiviä", kuuluivat Marian iloiset, mutta valituksen sekaiset sanat.
+
+"Mutta todellakin, olethan ihan itkenyt, kun silmäsi on aivan
+turvoksissa."
+
+"En minä ole ikävää sanottavasti itkenyt, muuta minulle on tapahtunut."
+
+Tämän kuultuaan Tapani kalpeni ja näkyi etsivän sanaa ennenkun kysyi:
+"Mikä sinulle sitten on tapahtunut?" ja ääni värisi tätä sanoessa.
+
+"Minulla ei ole enää lehmää", sanoi Maria vapisevalla äänellä ja kierti
+kätensä lujempaan Tapanin kaulaan.
+
+Sen kuullessa Tapanin silmät leimahtivat iloisiksi kun kuuli että puhe
+ei ole pahemmasta kuin lehmän vahingosta, ja rauhallisesti kysyi: "Mikä
+sinulta lehmän vei?"
+
+"Talon lehmän kanssa puskiessaan poltti suitsussa jalkansa niin pahoin
+että täytyi lopettaa."
+
+"No sitäkö sinä sitten rupeat itkemään silmäsi puhki. Lapsethan
+semmoisia itkevät."
+
+"Se raukka kärsi niin hirmuisia tuskia ennenkuin isäntä joutui
+lopettamaan, että tuskin voinen koskaan unohtaa sitä kamalaa näkyä, kun
+se tuskissaan pieksäytyi maassa makkarana tuossa aholla ja veri roiski
+jaloista, joista tuskissaan laukkaillessa tuossa louhikolla olivat
+kaviot lähteneet."
+
+"No mutta mitäs vahingolle tekee. Ja katsohan tänne, eikö täällä ole
+toinen lehmä", sanoi Tapani, povitaskustaan vetäessään paperiin
+käärittyä paksua rahavihkoa.
+
+"Eipä se ole lehmänä. Enkä usko että Maatikin laista saisin enää
+koskaan, se oli niin hyvä. Voi, voi, kun se oli soma. En unohda sitä
+hetkeä ihan sen tapauksen edellä, kun se nuoli minua ja koetti minulle
+olla parempi kuin osasikaan. Voi, voi sentään, miten se oli soma!"
+
+"No ei se Maatikki kuitenkaan ollut ainoa hyvä ja soma auringon alla",
+sanoi Tapani iloisesti hymyillen ja taputti Mariaa kasvoille.
+
+"Minkäs minä sille teen kun muuten en voi uskoa."
+
+"Voi, voi, minkälainen lapsi sinä todellakin olet, kun et voi uskoa
+auringon alla löytyvän kuin yhden ainoan hyvän ja soman lehmän", sanoi
+Tapani leikillisesti ja kallisti Marian rintaansa vasten. Siinä hän
+taputteli Marian kasvoja ja kysyi: "Johan nyt voit unohtaa surusi
+lehmän vahingosta?"
+
+"En tiedä sitä. Nyt vaan iloitsen siitä kun sinä tulit minua näkemään.
+Ja iloitsisin vielä enemmän, jos lupaisit minulle tehdä pikkuisen oman
+mökin tuonne järven rannalle. Siellä ei minulla tulisi koskaan niin
+ikävä sinua odottaissa kuin näinä päivinä."
+
+"En lupaa sinulle tehdä mökkiä, vaan ostan talon ja laitan sinut talon
+emännäksi, ihan tulen palavaksi emännäksi", sanoi Tapani iloisesti.
+
+"Ethän todellakaan, Tapani, pidä leikkinä; et usko miten tuskallista on
+olla ylpeitten ihmisten huonemiehenä."
+
+"Siitä on leikki kaukana. Jos vaan tahdot, niin ennen huomeniltaa saat
+tässä huoneessa olla kotonasi. Isäntä on monestikin puhunut että hän
+velkoja vähentääkseen möisi tästä puolen ja kauppaan pääsemme ottamalla
+isännän velkoja niskaamme. Siis sana rahaksi, viimeinen velaksi."
+
+"No aivanko totta!" huudahti Maria iloisesti.
+
+"Se on totta kuin vettä. Jos sinulla vaan tekee mieli talon emännäksi,
+niin se virka on tarjonasi aivan huomisesta päivästä."
+
+"Totta tosiaan rupean iloitsemaan, jos saan toivoa lähestyvän vaikean
+aikani saavani viettää omassa katoksessani. Voithan arvata miten vaikea
+olisi minun pahana päivänäni turvautua vanhusteni turviin, kun ne niin
+katkerasti kieltivät ja estivät minua sinun matkaasi lähtemästä ja
+parjasivat sinuakin."
+
+"Sitä et saa tehdä. Et kahden kaulasi edestä! Usko se", sanoi Tapani
+päätään punaltaen.
+
+"Siihen olisi ollut pakko, jos et olisi tullut kotiin, ja sehän pelko
+juuri lisäsi suruani, kun kuitenkaan tämän talon ylpeään emäntään en
+olisi voinut turvautua. Verihän se kuitenkin on vettä sakeampi,
+sanotaan."
+
+"Voi, voi, kultanen Mariani... Kyllä nyt tiedän syyt minkätähden
+silmäsi ovat turvoksissa." Sen sanottuaan Tapani otti Marian syliinsä
+polviensa päälle ja puristaen rintaansa vasten piteli kuin pientä
+lasta.
+
+Maria oli nyt ilosta niin täysi ettei voinut puhua mitään, koetti vaan
+pysyä mykkänä siinä Tapanin sylissä ja puristi vaan hänkin käsillään
+itseään Tapanin rintaa vasten. Tuntui siltä että ne vastakkain sykkivät
+rinnat parhaiten kykenevät toisilleen tulkitsemaan tunteensa.
+
+
+
+
+II LUKU.
+
+
+Seuraavana päivänä rupesikin Tapani isännän kanssa tuumimaan kaupasta.
+Isännästä ja emännästäkin oli tämä mieluista senkin tähden kun Liisi
+piti kymmeneksi viikoksi jättää kaupunkiin jalkansa parannukselle,
+johon tarvittiin rahaa, eikä ollut tietoa mistä saataisiin muuten kuin
+olisi pitänyt ruveta lehmiä myömään. Aivan iloisina leimusivat nyt
+talon emännän joukeat, tummaveriset kasvot Marian kamarissa istuessaan
+ja kaupantekokahvia juodessaan, kun Tapani pieninä paperirahoina luki
+isännän eteen viisisataa markkaa. Lauhkeasti hymyillen emäntä työnti
+kätensä Marian käteen ja sanoi: "Nyt me olemme talon emäntiä. Sinä et
+saa enää minua teititellä, vaan sinun täytyy minua sanoa sinuksi; minä
+olen Santra." Mieluisesti hymyillen Mariakin puristi Santran kättä,
+sanoen: "No minä olen sitten Maria."
+
+Nyt Santra istui Marian viereen ja vieläkin enemmän näyttääkseen
+yhdenvertaisuuttaan rupesi kertomaan niiden Marialle maan kaupassa
+tulleiden kahden lehmän tapoja ja sukuperää, miten Helakukka on sitä
+maan mainiota Ilkan hovin rotua, joita nyt juuri etsimällä etsitään
+siitoseläimiksi ja miten he juuri karjan aluksi tahtoivat antaa parasta
+mitä heillä oli. Kertoi vielä miten sekin toinen lehmä, Hopitenka on
+isuksen puolelta sen mainion Kaikkolan siitossonnin alaa, joka
+kaksivuotisena vasikkana maksoi neljättäsataa markkaa, silloin kun se
+Littoisten hovista tuotiin Kaikkolaan.
+
+Maria tunsi Santran puheen vaan tavalliseksi markkinapuheeksi eikä
+siitä välittänyt lainkaan. Elämänhalulla täytettynä vaan istui siinä
+Santran luona ainoastaan sentähden ettei viitsinyt näyttää Santralle
+epäkohteliaisuuttaan lähtemällä siitä pois, ja muutenkin tuntui somalta
+ja mukavalta istua omassa katoksessa, jossa yhdessä käden käänteessä
+oli kaikki mikä näkyi, yksin harmaat seinän saumatkin muuttuneet
+puhumaan kodin lämmintä kieltä, kun ne aina tähän asti olivat pysyneet
+kylminä ja selkänsä kääntäneinä hänen tunteilleen.
+
+Kun nyt Maria ikäänkuin lumoutuneena istui siinä melkein äänetönnä,
+niin Santrakin lopetti puheensa ja toivottaen onnea lähti omalle
+puolelleen ja ovessa mennessään päätään nyökyttäen sanoi: "Muistahan
+nyt käydä meidänkin puolella."
+
+"Kylläpähän, kylläpähän sitä tästä tilaa", sanoi Maria hymyillen, ja
+korvat jäivät kuulemaan kun Santra juosten mennä jytyytti yli kartanon
+omalle puolelleen.
+
+Isäntäkin poistui emännän jälkeen, joten Tapani ja Maria jäivät
+kahdelleen sinne kamariin. Tapani kiepsahti Marian eteen ja kahden
+puolen taputellen Marian kasvoja iloisesti sanoi: "No nythän minä jo
+täytin lupaukseni. Nythän sinä et ole enää vuokralaismuija, kuten
+kaupungissa näet sanotaan, vaan möllötät ison talon emäntänä."
+
+"Mutta kunpa lupaisit vielä ettet koskaan lähtisi mihinkään kotoa, vaan
+asettuisit tekemään työtä tässä kotona. Sitten vasta hyvä olisi. Eikös
+niin, Tapani?"
+
+"Ei, ei! Ei pala kauan tuli tässä talossamme, jos minä jään kotiin",
+sanoi Tapani päätään punaltaen ja sanoissa kuului lujuus.
+
+"Leikilläni toki sanoinkin. Mutta yhtä minä sinulta vaadin, että
+opettelet kirjottamaan, jotta voit ilmottaa missä kulloinkin olet ja
+miten voit. Nämä viimeiset seitsemän viikkoa eivät olisi olleet
+puolenkaan pituiset jos olisit voinut minulle ilmottaa olostasi ja
+terveydestäsi."
+
+"Olisin jo aikoja ennen sen tehnyt, mutta uskon sen sananlaskun että
+vanhasta ei tule pappia, eikä tuohesta lakkia. Ja kuka Jumalan luoma
+sen mahdin minulle antaisi että alkuun pääsisin ja mistä se aika
+minulle tulisi että lähteä oppiin. Ja nähtävä se olisikin, kun minä
+poikanulikkain kanssa koulupenkissä aakkosia piirtelisin. Tulisithan
+sinäkin katsomaan kun minä koulupenkillä könöttäisin kynä kädessä,
+tolkussa kuni porsaan keritsijä."
+
+"No elähän tee pilaa hyvästä asiasta. Sinä voit opetella ihan itse.
+Meillä oli kerran renki, joka minulle kirjotti aa-pee-kirjaimet, ja
+tässä tuonoin löytönäni löysin sen paperin vanhan käsityökopperoni
+pohjalta erään pienen laulukirjani sisästä, johon olin sen pienenä
+tyttönä pannut. Annas kun minä näytän sitä."
+
+Sen sanottuaan Maria liemahti ylös ja kankaansa takaa
+konttikirjaisesta, päreistä tehdystä vakastaan kaivoi esille pienen
+kirjan, jonka välistä otti kortin kokoisille laskuille taitellun,
+harmaaksi tummuneen paperin ja hellävaraisesti purki sen laskuista,
+ettei mutkista murtuisi. Sitten hän sitä paperia kaksin käsin pidellen
+meni Tapanin viereen ja hymyillen sanoi: "Tässähän se on se koulupöytä,
+jonka takana voit könöttää kenenkään näkemättä, minä koulumestarina."
+
+"Sinä koulumestarina! Miten sokea sokeata taluttaa?"
+
+"En ole niin sokea kuin luulet. Kyllä sinua kykenen opettamaan, ja
+sehän onkin pääasia. Eikös niin?"
+
+"Niin, niin. Mutta mitenpä sinä opetat, joka et itse osaa?"
+
+"Hm, mistäs sinä minun osaamiseni tiedät! Kenellepä olisin mahtiani
+näyttänyt, kun sinä et ole osannut lukea?"
+
+Tapani otti nyt sen paperin kahteen käteensä ja alkoi katsella sitä
+että silmät menivät soikeiksi. Kauan aikaa sitä Tapani katseli silmät
+rävähtämättä ja huulet liikkuivat. Mutta nyt hän punalti päätään ja
+sanoi: "Tästä ei tule hullua viisaammaksi. Kyllä karjalaispojan sana
+käypi toteen, että: ennen nurmie kyntäis ennenkuin lukis."
+
+"No mutta etkö todellakaan usko, että voisit oppia kynällä piirtämään
+nämä kirjaimet?"
+
+"Tokihan minä nyt sen opin jos en vähemmässä niin ainakin
+puuronkeitto-ajassa. Mutta eihän tässäkään paperissa siltä ole
+varsinaisesti mitään, vaikka tässä ovat nämä kirjaimet."
+
+"Mutta siinähän ovat juuri ne kirjaimet mitä sanoihin tarvitaan. Ja kun
+sinä opit ne kirjaimet tekemään, niin niistä voit luoda sanoja niin
+paljo kuin ikänä tarvitset ja niin paljon kuin ajatus kehiä luopi."
+
+"Todellakin... Mutta miksi et tätä ole jo ennen ottanut puheeksi?"
+
+"Sentähden että olen sen pitänyt tarpeettomana ja olisin aina tullut
+pitämään tarpeettomana, jos nämä viimeiset seitsemän viikkoa eivät
+olisi olleet niin ijankaikkisuuden pituiset. Mutta elämä on oppia
+kaikki. Vastaiset viikkomme voimme saada lyhennetyiksi siten että
+opettelemme kirjottamaan."
+
+"No tokihan me nyt sen teemme että opettelemme joitakin koukeroita
+tekemään siksi että itse tunnemme. Suuren mieron kanssa meillä ei ole
+asioitakaan."
+
+Kun Maria näissä Tapanin viimeisissä sanoissa kuuli olevan varman
+päätöksen että Tapani rupeaa opettelemaan kirjottamaan, niin lähti ulos
+ja kävi Kerälän Santerilta hakemassa arkin paperia ja lyijykynän
+palasen. Suoraltaan retalehtava paperi kädessään ja toisessa kolmisen
+tuuman pituinen, musta lyijykynän palanen tuli hän nyt loistavin ja
+matkan kulkemisesta hieman tulehtunein kasvoin kamariin, ja
+ojentaessaan paperia ja kynää Tapanin eteen pöydälle, sanoi: "Nyt se
+alkaa, sanoi valokuvan ottaja. Alappashan tehdä jytältää kirjaimia,
+tässä on työmaa auki."
+
+Tapani istui nyt pöydän ääreen kuten ainakin työhön ja alkoi sommitella
+näppiinsä sitä lyijykynän palasta, mutta ei se ruvennut pysymään
+oikeassa asennossa, vaikka Maria sitä kolmeen kertaan asetti. Viimein
+kuitenkin Tapani rupesi puristamaan ihan hammasta purren ja alkoi
+piirtää A:ta. Mutta kynän puristuksen takia vapisi käsi että tuskin
+kynän kärki asettui paperille ensinkään. Jännitti hän sen kuitenkin
+siihen ja pitkän tuokion perästä sanoi: "No tuli se yksi, mutta nuo
+sakarat tulivat räntsöttämään kuin sammakon takaset."
+
+"No, ei se ole muillakaan ollut ensimäinen aa höylällä höylätty. Teehän
+toinen, niin siitä tulee jo parempi. Tästä mallistahan sinä näet,
+missä suhteessa se on korjattava."
+
+Taas rupesi Tapani A:ta tehdä jytältämään että paperi rikkautui kynän
+jälellä, mutta tuokion perästä punalti päätään ja taas virkkoi: "Mutta
+siitähän tuli vieläkin huonompi. Tuli pitkä kuin Nahkalan kissa."
+
+"No, kyllä sen sivut kestävät, vaikka olisivat vieläkin pitemmät.
+Teehän vielä", kehotti Maria tosissaan, vaikka sydämessään nauroi, kun
+näki Tapanin olevan niin tolkussa.
+
+Nyt Tapani jämiysi oikein uhasta. Painoi rintansa pöydän laitaan,
+kierti kynällään sen malli-A:n, siten nähdäkseen miten siinä pitää
+kynän kulkea tullakseen noin soma, ja sitten jännitti jokahisen
+jäsenensä, että paitsi kynä-kättä oli koko olento jäykkänä kuin aitaa
+vasten kallelleen väännetty tervasjuurikka. Nyt hän silmät rävähtämättä
+piirti A:ta niin sydämen pohjasta että kieli työntyi hampaitten välistä
+ulos sitä myöten kuin kynän jälki jatkui paperilla.
+
+Tämän nähdessään Marialta purskahti väkisten ponnahtava nauru, niin
+että täytyi mennä sängyn päälle pitkänään nauramaan.
+
+Siitä huolimatta Tapani kuitenkin piirti A:nsa loppuun. Mutta sen
+tehtyään nujautti hartioitaan ja ihmeissään sanoi: "No, todellakin.
+Onko tämä nyt sitten näin vaikeaa, että viitsii yksi A syntyessään noin
+paljon juonitella, vaikka häntä miehinen mies tekee ihan hiki päässä...
+Minä kun lähden kirvestä tekemään, niin se syntyy kuin loitsimalla,
+niin annas tuo yksi A:n ilvattu tuommoisen työn osottaa eikä sittenkään
+ota sukeutuakseen."
+
+"No mutta sanoithan sinä ensimäisen kirveen teoksesikin pajan loukkoon
+joutuneen, vaikka olit tynnyrin hiiliä polttanut. Kunhan teet niin
+monta A:ta kuin kirvestä olet tehnyt, niin kyllä se sitten tulee yhtä
+hyvä kuin kirveskin nyt."
+
+Näissä Marian sanoissa kuului salaista arkuutta, josko Tapani kuitenkin
+kyllästyisi ja lopettaisi siihen, joten sitä sitten ei saisi koskaan
+alkamaan. Tämän arkuuden huomasi Tapanikin ja nujautti voimakkaita
+hartioitaan ja sanoi: "Sen minäkin sanon, että jos teen yhtä monta A:ta
+kun olen tehnyt kirvestä, niin uskon että ei enää A kaipaa kätilöä
+syntyessään. Mutta alkuhan se on aina hankala, sanoi entinen juurivakan
+tekijä."
+
+Sen sanottuaan Tapani painui taas pöydän laitaa vasten ryntäilleen
+piirtämään A:ta ja kielen kärki taas ilmestyi hampaitten välistä
+näkyviin.
+
+Nyt Maria ei viitsinyt enää nauraa, tuntui pahalta äskeinenkin
+naurunsa; pelkäsi sillä pahottaneensa Tapanin mieltä, mutta ei osannut
+sitä kuitenkaan anteeksi pyytää, jäi vaan ajattelemaan Tapanin
+uhraavaisuutta, kun se hänen tähtensä voi antautua noin lapselliseen
+ponnistukseen.
+
+Kauvan aikaa olivat nyt kumpikin toisilleen virkkamatta. Mutta viimein
+Maria hiipi Tapanin olan yli katsomaan ja varsin miellyttääkseen
+Tapania iloisesti huudahti: "No johan ne rupesivat paranemaan. Ei muuta
+kuin alku on matkassa. Hiljaa se härkäkin kyntää."
+
+"Kyllä tästä kalu tulee kunhan verrytellään, sanoi taulan tekijä",
+virkkoi Tapani hymyillen ja piirti vaan A:ta että posket pullistuivat
+jännityksen painosta ja otsassa oli ihan kikaraisillaan pieniä
+hikihelmiä.
+
+Maria rupesi nyt pelkäämään että taitaa Tapanille ruveta ponnistus
+menemään yli voimien. Hän laski sentähden kätensä Tapanin olkapäälle ja
+kehotti:
+
+"Mutta jospa rupeisit nyt tekemään niitä pieniä kirjaimia mitä siinä
+mallin alimaisessa osassa on. Ne ovat saman nimisiä kuin siinäkin
+ylä-osassa. Niiden nimet saat kiinni kun muistat Aapisen tapulan.
+Muistathan sen?"
+
+"No, jo toki. Kyllä tuota penikkana sai siksi monta kertaa juntata
+päähänsä, ja jos huomenna et sattunut muistamaan, niin tuli korvalle
+läimäys, että kotvasen pyöri maailma mustana silmissä ja korvat
+maukuivat, että luuli hautauskellojen soitannan kuuluvan. Luulisi
+niitten toki yhden miehen ijän pysyvän kallossa."
+
+Sen sanottuaan rupesi Tapani tekemään pieniä kirjaimia. Mutta mitä
+kummia! Kynästä ei lähtenytkään mitään. Tapanin silmät menivät
+tavattoman pyöreiksi ja melkein hätäisesti huudahti hän: "Loppuiko
+tästä aine?"
+
+Maria naurahti ja suu aukesi sanomaan: "Voi kun sinä olet lapsellinen!"
+mutta tapasi huuliltaan kiinni sen sanan ja muutti sanaksi: "Ei siitä
+ole aine loppunut, vaan sydän on kulunut puun tasaan. Katsohan kun minä
+vuolen, niin saat nähdä että lähtee."
+
+Marialta saatuaan kynän Tapani katseli sen ihmeellisyyttä, kun siinä on
+puun sisässä se aine, joka paperille jälen tekee. Mutta hetkisen sitä
+katseltuaan jämistäytyi taas entiseen asemaansa ja suusta kuului
+hiljakseen: "aa", ja tuokion perästä: "pee" ja taasen tuokion perästä:
+"see". Nyt pysähtyi muistelemaan aapisen tapulata, -- vaan kohta
+kuului: "tee".
+
+Tuosta d:stä tuli kaikkein luonnollisin ikäänkuin vahingon kaupassa.
+Sen nähdessään Maria ihastuneena sanoi: "Mutta niitähän lähti tulemaan
+kuin turkin hihasta! Nyt näkyy olevan pahin salmi soudettu."
+
+"Kyllähän näitä penikoita näkyisi rupeavan tulemaan, kun vaan nuo
+emakot opittaisiin tekemään", sanoi Tapani e:tä piirtäessään, ja kieli
+jäi hammasten väliin lipottamaan.
+
+"No, mutta sitähän paremman puutteessa voi kirjottaa sanoja vaikka
+kilometriä pitkältä ilman yhdettäkään alkukirjaimetta. Katsohan
+esimerkiksi tässä testamentissa. Alkukirjaimia on ainoastaan lauseen
+alussa ja nimisanan alussa, joten koko tällä aukeamalla ei ole kovin
+monta kymmentä alkukirjainta."
+
+Silmät renkaisillaan katseli Tapani Marian kädessä auki olevaa uutta
+testamenttia, mutta ei näkynyt pääsevän järkeensä.
+
+Nyt Maria Tapanin olan yli kurotti sormensa Tapanin eteen paperille ja,
+ikäänkuin hellävaraisesti jääden syliksi Tapanin kaulaan, sanoi:
+"Piirräppäs tuohon tuo tee. Piirrähän sen viereen yy -- tee nyt kaksi
+teetä -- -- no, tee nyt öö. -- Heitähän nyt tuon verran väliä ja tee
+taas tee -- tee nyt uu, tuosta mallikirjasta katso. -- No, tee nyt
+ällä, tuo naisen sauva. No, tee nyt ii. -- -- Jätä nyt taas tuon verran
+väliä ja tee koo. -- No, tee nyt yy -- etsihän tuolta mallikirjasta.
+Tee nyt ällä, tuo sama naisen sauva. Tee ää -- no, tee nyt ässä. -- --
+Tee nyt taas tee, tuo tienviitta. No, tee nyt ää."
+
+Nyt Maria taputti Tapania kasvoille ja sanoi: "No, sanoppa, mitä siihen
+paperille nyt tuli?"
+
+"Enintään hui hai."
+
+"Elähän, mies! Siinä on kokonainen lause. Siinä on: 'Tyttö tuli
+kylästä'."
+
+Nyt Tapani rupesi tolkussa ottamaan selvää että todellako sen
+kokonaisen lauseen saa niin vähällä vaivalla, ja hetken perästä
+iloisesti huudahti: "No pahus! Nyt ollaan jo veräjällä. Tässähän ei ole
+muuta kuin tavata jammistaa sanaa sitä myöten kuin sanaa kirjottaa,
+niin siinähän se selviää mikä kirjain minkin perään on kirjotettava."
+
+"Siinähän se, hyvä Tapani, on koko mahti. Ja sinä kun olet niin selvä
+lukemaan, niin se rupeaa menemään ihan vettä valaen, kun kirjaimien
+teon saat vaan opituksi", sanoi Maria ja puristi Tapania kaulasta,
+siten antaakseen tietää mielihyvänsä siitä että Tapani oli ruvennut
+kirjotusta opettelemaan.
+
+Maria lähti nyt ulkokausteelle toimittelemaan ulkotehtäviään. Keveästi
+hän nyt hulmakehti asiasta toiseen, ikäänkuin olisi unohtanut
+raskautensa, ja hyräili erään uskonnollisen laulukirjan lauluja, kun ei
+ilonsa tähden voinut aivankaan vaiti olla eikä viitsinyt nuoruutensa
+ajan lauluja laulaa. Viivyttyään siellä ulkona parisen tuntia palasi
+hän kamariin ja yli Tapanin olan katsottuaan huudahti: "No, sitähän
+tulee kuin köyttä, johan siinä on kolme ihan kokonaista lausetta: 'Isä
+kyntää kaivopeltoa. Äiti pesee rannasa vaatteita. Kerttu ajaa lehmiä
+metsään'. Ainoastaan yhtä kirjainta puuttuu. Tuossa pitää olla kaksi
+ässää. Tuommoisenaan tuo sana kuuluu 'rannasa', vaikka sen pitää kuulua
+'rannassa', siis tuosta puuttuu toinen ässä."
+
+"Kyllähän sitä muuten alkaisi tulla, mutta niinhän tuo tulee mutkaista
+juuri kuin sika juoksisi riihitietä ja juostessaan vintturoisi sinne ja
+tänne."
+
+"Hm, se vika on heti korjattu. Tässähän on valmis tie käveltävänä.
+Katsohan näitä paperissa himmeästi näkyviä viivoja. Tämän viivan
+selkään istutetaan kaikki kirjaimet juuri kuin varikset aidan selkään,
+ainoastaan g:n, y:n ja j:n hännät vetästään viivan alapuolelle
+ikäänkuin tasapainoksi muille kirjaimille, etteivät siitä viivan päältä
+tuuskahteleisi siimalleen kuni variksen poikaset aidan selästä."
+
+Sen sanottuaan Maria otti Tapanilta kynän, istui Tapanin viereen tuolin
+nurkalle ja sanoi: "Tässä se juuri tulee näkyviin alkukirjainten puute.
+Se kirjotus ilman alkukirjaimia lauseitten alussa tulee tuommoista
+köyden näköistä, vaikkapa sanat ovatkin täydet. Katsohan, miten toisen
+näköiseksi muuttuu tämä sinun mutkainen kirjotuksesi, kun lauseitten
+alkuun tehdään alkukirjaimet, vaikka niitä tulee vain kolme... Katsohan
+nyt!"
+
+"No, onhan tuo niinkuin sillä olisi siivet ja sarvet. Mutta niinhän nuo
+ovat kuin tylsällä aseella tehtyjä sinunkin kirjaimesi", sanoi Tapani
+ajattelematta ja kierti kätensä Marian kaulaan.
+
+"Elähän sentään jaloin hyppää Jumalan viljaan. Olen ollut yli kymmenen
+vuotta ottamatta kynää käteeni, eipä siis kumma jos ne nyt tulisivatkin
+hieman hiilikoukulla tehdyn näköisiä. Vaan katsohan, kun minä haen
+nutunkaavani, joissa näkyy vielä sen aikuisia kirjotuksiani, niin saat
+nähdä että niissä kirjaimissa ei ole teon vikoja."
+
+Sen sanottuaan Maria kiirehti huoneensa laipiolle ja kauan aikaa siellä
+rumuttuaan palasi mustan tymperäksi tummunut paperikäärö kädessään ja
+levitti sen Tapanin eteen pöydälle.
+
+Tapani nyt katseli silmät rävähtämättä niitä kirjotuksia ja huulet
+itsekseen liikkuivat. Viimein hän puistalti päätään ja vakavalla
+tavalla sanoi: "Jos se on hyvää, niin se on niin hyvää, että minä en
+tunne kolmeakaan kirjainta."
+
+"Hm, sitä en minä kummastele", sanoi Maria hymyillen ja istui Tapanin
+viereen tuolin nurkalle. "Käsiala on kaikilla ihmisillä siksi
+omalaisena, että ensinnä nähdessään ennen näkemätöntä käsialaa joutuu
+hieman ymmälle. Mutta alahan tuosta laulaa: 'Minä seisoin korkealla
+vuorella -- -'. Onko se laulu sinulle tuttu?"
+
+"Ei", kuului Tapanin vakava sana ja hieman nujautti päätään.
+
+"No, alappas tuosta Torvelan Liisan laulua. Sehän on tuttu."
+
+"Sitähän tuota lonkuteltiin ennen, mutta en enää tuskin muistaisi
+montakaan värsyä."
+
+"Mitäs värsyjä muistat?"
+
+Nyt näkyi Tapani huomaavan tutun värsyn, suu vetäytyi hymyyn ja
+sormellaan viilettäen rupesi hän kovalla äänellä nuotilleen laulamaan:
+
+    Kuka sitä saattaa sanoa
+    että Torvelan Liisa on hullu?
+    Punasella reslalla, valkealla tammalla
+    Kajaanin linnaan tullu.
+
+    Kajaanin linnan edessä
+    on veden harmaja kivi;
+    siihenpä on kirjotettu
+    Torvelan Liisan nimi.
+
+"Osaatpahan sinä lukea minun kirjotustani", keskeytti Maria melkein
+huudahtaen.
+
+"No, kun kerran matkaan pääsee, niin sittenhän sitä näkyy menevän
+niinkuin viittatietä... Mutta totta tosiaan, kun sinä et ole tästä
+kirjotustaidostasi ennen virkkanut. Olisitpas silloin kun oltiin nuoria
+ja toisistamme kaukana opettanut minua tämän verran kuin tänä aamuna,
+niin olisit kerinnyt saada monta kirjettä ja tietysti minä olisin
+myöskin saanut. Eihän yhdeltä puolen päiväkään paista."
+
+"Silloinko kun olimme nuoria ja kaukana toisistamme? Silloin olin
+puoleton sinulle esittämään, kun et sitä pyytänyt."
+
+"Pyytänyt! Miten sitä osaa pyytää, jota ei tiedä olemassa olevan. Vaan
+olisitpas antanut pienenkään viittauksen sinnepäin, niin olisit nähnyt
+että vähästä terve ymmärtää... Mutta se aikahan on mennyt. On sama kun
+kaipaisimme kolmannen vuotista lunta."
+
+"Niinpä kylläkin. Ja onhan totta että parempi myöhään kuin ei koskaan.
+Tallessa on taito taiturilla. Nytpä löytyi edestä, että sain ohjata
+sinua, joka kuitenkin olisit niin ylpeä, ettet viitsisi kenenkään
+muitten oppiin antautua."
+
+"Sehän nyt on toki totta, että enhän minä tämän ikäisenä isäksi
+tulevana miehenä olisi viitsinyt ajatellakaan muitten oppiin
+antautumista. Mutta sitähän sanonkin että kun et ennen tätä oppiasi
+minulle ilmottanut."
+
+"En ole uskonut että sinä antautuisit todellakin niin täytenä miehenä
+näin lapsellisiin hommiin."
+
+"No, sinun tähtesi, Mariani."
+
+Tässä Tapanin viimeisessä sanassa kuului omituinen lämpö, että Maria ei
+kyennyt enää jatkamaan, vaan nojasi itsensä Tapanin syliin ja käsillään
+puristi Tapanin rintaa omaa rintaansa vasten.
+
+Äänetönnä istui Tapanikin. Mutta pitkän tuokion perästä taputti Mariaa
+kasvoihin ja hymyillen sanoi: "Katsoppas, mihin tuo aurinko jo on
+kiertänyt."
+
+"Hm, eihän se ole kauvempana kuin eilenkään näillä päivin", murahti
+Maria eikä kääntänyt päätäänkään näkemään sitä seinän vierellä
+lojottavaa länneltä päin tullutta, keltasen vaaleaa akkunan kuvaa.
+Piteli vaan itseään Tapanin sylissä, missä Tapanin sydän niin somasti
+sykki hänen kasvopäähänsä.
+
+Siinä hän ei kuitenkaan kauan viipynyt, vaan kohousi ylös ja tukkaansa
+kaksin käsin työntäessään takaraivolleen sanoi: "No, todellakin se on
+päivä kulta siivin lentänyt, kun kello käypi viittä eikä ole
+puolipäivällisestäkään muistettu puhua mitään. Ai ai sentään! Kohta
+tulevat lehmät ja pitää joutua niille suitsua valmistamaan!"
+
+Sen sanottuaan kiirehti ruokakoppanaansa kamarin oven takana ja toi
+sieltä päivällisruoat pöydälle, johon toisiaan vastapäätä istuivat
+syömään. Mutta samassa Marian kasvot kävivät totisiksi ja hieman arkoja
+väreitä liikkui kasvoilla. Tuokion perästä hän tyynesti kysyi: "Mihin
+sinä nyt lähdet?"
+
+"En minä nyt mene kauas. Tässä Kokkolassa, Kekkolassa, Riihelässä,
+Rimpilässä ja Huhtaniemelläkin on töitä, joihin olen lupautunut. Niin
+näissä lähiseuduissa rupean takoa kolkuttelemaan, että pääsen sinua
+näkemään pahana päivänä. Sitten kun sinä tulet jalalta pois, niin
+kahmerehdan tässä kotona. Silloin en heitä sinua päiväksikään
+näkemättä. Eikös se ole oikea suunnitelma?"
+
+"On", sanoi Maria ja hymyili.
+
+Nyt rupesivat kuulumaan lehmien kellot. Maria hyppäsi pala suussa
+pöydästä ja huudahti: "Nyt tulevat lehmät! Oi oi, että minullakin on
+lehmä ja vieläpä kaksi."
+
+Sen sanottuaan tempasi pöydältä leipäkannikan mukaansa, syöttääkseen
+Helakukalle ja Hopitengalle, ja kiirehti karjatarhaan suitsun
+laitantaan.
+
+Sinne tuli Tapanikin näkemään ja kuulemaan tarkemmin miten se Maatikin
+kohtalo johtui.
+
+Maria oli saanut suitsun parhaalleen tupruamaan. Lehmät keräytyivät
+sitä niin likelle kuin mahdollista ja jos ilman henki sattui
+heilauttamaan savua johonkin päin kaatumaan, niin lehmät kilvan
+kiirehtivät savun alle. Nyt Maria teki toisen suitsun vähän loitommaksi
+ja leipäsuupaloilla viekotellen sai sinne tulleeksi Helakukan ja
+Hopitengan, jossa sitten niitä hyvitellen syötti sen leipäkannikan.
+Sitten lähti hän juoksemaan lypsyastiat kotoa, jona aikana Tapani jäi
+puhuttelemaan lehmiä. Nyt Tapani taittoi kahdeksi Marialta saamansa
+viimeisen leipäpalasen ja antoi molemmille lehmille ja alkoi
+kynsöstellä niiden korvain juuria, puhutellen: "Voi, voi sinä
+Helakukka, kun sinulla on kaunis, sievä pää. Niin suuret, lauhkeat
+silmät, ja sarvet niin sievät ja somat. Ja etpä sinäkään Hopitenka ole
+aivan ruma, vaikka onkin pääsi vähän suurempi ja nuokaan sarvesi eivät
+ole aivan niinkuin yhtä paria; mutta kyllä sinä siltä olet hyvä, ethän
+sinä sarvistasi lypsäkkään ja itsehän sinä ne kannat. Viime talvena
+teillä on ollut nälkä niin pahantapainen, että nahkanne sisästä on
+varastanut lihan pois, vaan kyllä sen tuleva talvi tuopi lisästen
+kanssa takaisin. Kukkurina se hyvä mies velkansa maksaa. Mutta kyllä
+todella ihan lapiolla saapi losahutella lihaa lanteillenne, ennenkun
+pääsette lehmän näköisiksi. Voi, voi, kun kylkiluutkin ronottavat kuni
+tuuliajon venheen kaaret ja pistelevät luut tuntuvat selissänne noitten
+soman kirjavain, punakyyttöisten ja pystykarvaisten nahkojenne alta.
+Voi, voi sitä nälkää, kun se on paha jos se pääsee hallitsemaan, kun
+ihan lehmän nahan sisästäkin viepi lihan pois, juuri kuin sitä ei olisi
+ollutkaan. Mutta kuule sinä Helakukka ja sinä Hopitenka, jotka siinä
+nyt niin mielissänne lupotatte, että nälkä se kuitenkin on se
+palvelija, joka nahkainne sisään lihan vielä kokoaa."
+
+Sen sanottuaan Tapani kääntyi korjaamaan suitsua, mutta lehmät
+kiertivät Tapanin luokse ja työntivät päänsä Tapanin eteen vielä
+kynsittäväksi.
+
+Nyt tuli Maria lypsyastioineen ja tullessaan iloisesti hymyillen huusi:
+"Sinä täällä puhuttelet lehmiä kuni paimenpoika ainakin."
+
+"Niinkuin Laabanin paimen, mutta lehmät vaan jo kestyivät minuun, että
+tulevat perässä mihin minä vain menen."
+
+"Kyllähän se toki hullukin hyvän tuntee. Sinä kun osaat niitten kanssa
+mieliksi luperehtaa. Mutta saapas nähdä, oudostelevatko minua, kun minä
+tulen lypsämään", sanoi Maria ja laskeutui Helakukkaa lypsämään.
+Helakukka ei kuitenkaan arkaillut, työnti vaan päänsä Tapanin kainaloon
+ja ummisti silmänsäkin, Tapanin yhä kynsöstellessä leukapieliä. Tämä
+Helakukan turvautuminen tuntui Tapanista tavattoman somalle. Tuntui
+kuin elukka olisi ymmärtänyt hänen äskeisen puheensa tulevan talven
+viljaruuasta.
+
+Mutta Maria nousi nyt kukkuraisillaan vaahtoilevan maitokiulun kanssa
+Helakukan alta ja syvään huokaisten, ikäänkuin Jumalaa kiittäen, sanoi:
+"Oi kuinka tuntuu somalle noustessa oman lehmän alta omalla maalla, kun
+sitä vastoin viisi päivää takaperin samalla tantereella täytti mieleni
+toivoton suru ja sanomaton kauhistus."
+
+"Ihmisen ikä on kirjava, sanotaan", sanoi Tapani hymyillen.
+
+Kun kumpainenkin lehmä oli lypsetty ja Maria lähtenyt kotiin juustoa
+keittämään, niin Tapani poikkesi Mäkiniitylle, missä tuomet jo
+parhaallaan kukkivat. Sieltä hän taitteli suurikukkaisimpia tuomen
+oksia aika vihon ja toi kotiin. Sitten he molemmin laittelivat ne
+kukkaiset oksat vesiastioihin, joissa ne kesäkuun illan ruskon
+kultavalossa näyttivät tavattoman kauniilta ja kukkien tuoksu täytti
+koko huoneen.
+
+Kesäillan hohteisessa ja kukkien tuoksuisessa huoneessaan nyt
+äänettöminä istuivat Tapani ja Maria eivätkä itsekään tienneet
+minkätähden siinä olo tuntui niin omituisen somalle, vaikka ei tuntunut
+halua minkäänlaiseen puheluun.
+
+Maria viimein ikäänkuin sanoja etsien ja nojautuen Tapania vasten
+sanoi: "Tuntuu kuin tämä olisi vasta meidän varsinainen
+kihlaushetkemme, vai onko tämä sitten luonnon siunaava vihkimäjuhla?"
+
+"Kumpikin tavallaan", kuului Tapanin suusta ystävällinen sana, hänen
+nostaessaan kätensä Marian kaulaan.
+
+
+
+
+III LUKU.
+
+
+Niin kului muutamia vuosia. Tapani ei joutanut olemaan alituisesti
+sepän töissä, vaan täytyi aina väliin tehdä rohmuilla kotitöitäkin.
+Mutta keväiseen aikaan oli ihmisillä kiintein sepän tarvis, kun kaikki
+kesätyökalut piti ennen kesää saada kuntoon. Tänä kevännä Tapani aikoi
+keritä enempi kuin koskaan ennen, joten hän taloissa ennen kesätöitä
+laittoi kärryt, aurat, karhit ja kuokat kuntoon ja viikatteitten
+takomisen jätti siksi että kerkeisi ne takoa ennen heinän tekoa. Ja kun
+toukokuun helteiset päivät kuhisten sulattivat lunta että silmissä
+suurenivat pelloilla pälvet, niin ne yhä lisäsivät Tapanin mielessä
+kiirettä.
+
+Niinpä hän nyt tänä päivänä Pehkolan pajassa kuumuudessa höyryten teki
+uutta auraa ja oli se valmistumaisillaan, mutta toisen saaran kärki
+venyi hiukan pitemmäksi toista, joten siitä täytyi leikata liika pois.
+
+Nyt Tapani kuumenti ahjossa sen auran saaran kärjen, minkä tehtyään
+nosti sen alasimelle, otti toiseen käteensä varsiniekan leikkoraudan ja
+tarkasti katsoen asetti sen sille paikalle mistä sen piti katkaista se
+saaran kärki. Pajamies kun näki Tapanilla olevan kiireen, niin ei
+käskyä odottanut, vaan sieppasi moukarinsa ja tuimalla tempauksella
+iski leikkoraudan päähän. Mutta samassa silmänräpäyksessä Tapanilta
+pääsi sydäntäsärkevä kirkaisu; kaikki aseet putosivat käsistä, jotka
+hän nostalti silmiään painamaan ja pyörien yksissä jalkainsa sijoissa
+huusi: "Voi, voi, voi!"
+
+Pajamiehelle tuli hätä ja hän alkoi huutaa: "Mikä teille tuli? Herra
+Jumala! Mikä teille tuli?" Mutta tuokion perästä vasta voivotustensa
+seasta sai Tapani sanotuksi: "Se raudan pala lensi silmään... Miten
+pääsemme taloon -- en taida nähdä mitään."
+
+Tapanin viimeisissä sanoissa kuului katkera epätoivo ja ne loppuivat
+nyyhkyttävään itkuun.
+
+Nyt pajamies otti Tapania kädestä ja lähti taluttamaan taloon ja
+voivotteli ja tuskitteli hänkin: "Voi, voi, mikä piti tulla! No jotakin
+pitää nähdä! Voi tokiinsa että tuommoinen tapaus -- Herra Jumala --
+että silmänräpäyksessä piti tuommoinen tapaus tulla!"
+
+Talossakin syntyi hälinä ja jokainen tahtoi tietää, miten se tapahtui
+ja miten se oli mahdollista. Mutta kun Tapani sanoi: "Täytyy päästä
+kaupunkiin saamaan lääkärin apua niin pian kuin mahdollista, tuska on
+suuri", niin jokainen rupesi valmistamaan lähtöä ja kohta sai Tapani,
+lakanaan käärittyine päineen ruveta rekeen pehmeälle vuoteelle
+selkäkenoon pitkäkseen.
+
+Silloin Pehkolan reipas isäntä hyppäsi ajajan istuimelle ja nykäsi
+oriinsa suitsia niin että humahdus vaan kuului, kun mentiin portista
+tielle ja reki rupesi soutelemaan irtonaisena alla.
+
+Illan aurinko paistoi vielä korkealla kun tultiin kaupunkiin. Pehkolan
+isäntä ajoi suoraa päätä lääkärin kartanoon, ja sitaistuaan hevosensa
+kiinni katon räystästä vasten pystytettyyn tikapuuhun, juoksi sisälle
+ilmottamaan asiaa. Mutta lääkäri sanoi: "Huomenaamuna yhdeksän ja
+kymmenen välillä on vastaanottotuntini, tuokaa silloin tänne."
+
+Tähän ei isäntä tyytynyt, vaan kertoi että asia on kiireellisempi.
+"Minäkin olen hevoseni ajanut puolikuolluksiin. Jos lähdette katsomaan
+miten vaahti juoksee sen lanteita alas vieläkin." Mutta isännän puhe
+suututti tohtoria, joka alkoi rönkyä että kuului kartanolle saakka:
+"Minäkö sinun hevostasi katsomaan! Johan sanoin että huomenaamuna kello
+9 ja 10 välillä on vastaanottoaikani, tuokaa silloin tänne."
+
+Tämän jälkeen isäntä ilmestyi tohtorin korkeille portaille ja kovalla
+äänellä porisi: "Luulisi että tohtori on ihminen, joka säälii kärsivää,
+vaan perkele näkyy olevan, perkele, vaikka porossa keittäisi. Jos
+olisit käden tilassa, niin heiluttaisin koiran piiskaa lanteillesi
+siksi paljon, että tulisit ymmärtämään mikä kipeä on, sen tuhannen
+tulinen tojohka!"
+
+Tapanin, kun kuuli tohtorin kieltäytymisen, rupesi jokahinen jäsen
+värisemään kuin ankarassa vilussa ja yhä synkempi epätoivo täytti
+mielen. Mutta täytyihän siihen tyytyä.
+
+Majapaikassaan Tapani koetti kylmässä vedessä kastetulla kääreellä
+hautoa sitä jo melkein umpeen ajettunutta silmäänsä. Se kylmä kääre
+vaikutti toiseen silmään hyvää, että sillä alkoi yön hämärässä saattaa
+katsella. Tapanin mielen täytti nyt ihastus, että toinen silmä
+kuitenkin on terve, vaikka tuska toisesta vaikutti ensin niin kovin,
+että ei voinut nähdä aivan mitään ja luuli tulleensa sokeaksi.
+
+Huomenaamuna oli tohtorin vastaanottotunti tullut ja Tapani meni nyt
+tohtorin vastaanotto-huoneeseen. Eikä tarvinnutkaan kauan odottaa,
+ennenkun viereisestä ovesta työntyi sisälle oven täyteinen olento,
+jonka leveät työkirveellä tehdyt risaiset kasvot olivat tavattoman
+turvotuksissa illallisesta humalasta.
+
+Nyt se seisattui Tapanin eteen paremmin sotaherran kuin minkään
+tohtorin tapaan ja kysyi: "Mikä on silmässä?"
+
+"Pajassa lensi tulen palava raudanpalanen", kuului Tapanin vapiseva
+ääni sen suun eteen asti riippuvan kääreen takaa, mitä hän käsillään
+painoi kipeää silmäänsä vasten.
+
+Nyt tohtori tarttui kaksin käsin Tapanin päähän ja viskattuaan kääreen
+lattialle väänti pään niskoille että kasvot tulivat melkein ylöspäin.
+Sitten se kaksilla näpillään veti ne ajettuneet luomet auki, että näki
+silmän sisään. Siinä se sitten pitkän tuokion tähysteli ja kallisteli
+tavattoman suurta päätään puoleen ja toiseen, vaan kun silmästä rupesi
+pursumaan vettä, niin heitti pois ja vetäytyen selkäkenossa seisomaan
+sanoi: "Siinä on tehtävä leikkaus, jota ei täällä voida tehdä, vaan on
+mentävä merikaupunkiin."
+
+"Leikkaus!" kuului Tapanin suusta tuskaisen surullinen huudahdus.
+
+"Niin. Raudan polttama palanut osa täytyy leikata", kuului tohtorin
+jäykkä sana.
+
+"Mutta miten on silmän laita, onko toivoa saada parannetuksi?"
+
+"Riippuu leikkauksen onnistumisesta. Tervettä siitä ei koskaan tule."
+
+Tohtorin viimeisissä sanoissa kuului sellainen kylmyys, että selvään
+huomasi hänen tahtovan lopettaa keskustelun, jonka tähden Tapanikin
+lopetti kyselynsä, otti lattialta kääreen, jota painoi käsillään
+silmäänsä vasten, ja rupesi lähtemään pois. Mutta samassa kuuli
+takanaan vihaisen ärjähdyksen: "Maksettava on kaksi markkaa!" Tämän
+sanan jälestä tohtorin hengitys kuului aivan röhisevältä.
+
+Tohtorin repostelemisen takia Tapanin silmää karttoi aivan vihlomalla
+ja pani vapisemaan ihan jokahisen jäsenen. Nyt hänen vapisevasta
+kädestään tohtorille ojentaessa kahta markkaa putosi toinen lattialle
+ja pyöri tohtorin jalan sivulle. Tohtori potkasi sitä rahaa jalallaan
+Tapaniin päin ja piti kätensä ojennettuna saadakseen Tapanilta sen
+pudonneen sijaan. Tapani antoikin tohtorin käteen toisen markan ja
+kiirehti kaksin käsin painamaan silmäänsä, jota vihloi ja poltti kuni
+tulessa.
+
+Veden vuotamisesta sokeana Tapani ei kyennyt pudonnutta markkaansa
+etsimään, vaan lähti haparoimaan ulos päästäkseen matkalle
+merikaupunkiin.
+
+Merikaupungissa asui Tapanin serkku, jonka luokse hän ensiksi kiirehti.
+Tämä nähdessään ja kuullessaan Tapanin kohtalon, sanoi varmasti:
+"Täällä on kyllä yksi mainio silmälääkäri, mutta se on kallis."
+
+"Kallis! Se on mitätön asia", huudahti Tapani.
+
+"Sitä kun et säikähdä, niin kaikki on hyvin. Tohtori Lisitzin asuu yksi
+risti tuonne rantaan päin juuri tuossa valkeassa rakennuksessa, minkä
+nurkka tuosta näkyy. Ovi on tältä kadulta suoraan, jossa sinisellä
+maalilla kirjotettuna näkyy hänen nimensä. Nyt onkin juuri hänen
+vastaanottotuntinsa."
+
+"Hänen vastaanottotuntinsa ", sanoi Tapani hieman säpsähtäen.
+
+Nyt hän ei viivytellyt, vaan kiirehti lähtemään ja pelätessään vielä
+jäävänsä huomeneen meni hän tohtorin asunnolle ihan juosten.
+Odotushuoneeseen tultuaan näki hän lähes satakunta henkeä, melkein
+kaikki herrasväkeä, istuvan ympäri huonetta asetetuilla penkeillä.
+Tästä hän huomasi kerinneensä oikeaan aikaan ja rauhallisena istui oven
+pieleen ja kyynäspäänsä polviinsa varaten käsillään painoi silmänsä
+päällä olevaa käärettä. Siinä hän käsillään käärettä painaen toisella
+silmällään tirkisteli joukkoa, joka enimmäkseen näytti tulleen aikansa
+kuluksi vaan rupattelemaan toistensa kanssa eikä missään tohtorin
+tarpeessa. Mutta Tapanin vierellä istuva mies kysyi: "Mistä kaukaa
+olette?"
+
+"Olenpahan tuolta Tuhertajan kaupungin takaa", kuului Tapanin suusta
+hiljainen sana.
+
+"Tuhertajan kaupungin takaa! Sinnehän on matkaa! Mutta Tuhertajassahan
+on lääkäri, miksi ette sinne jääneet?"
+
+"On siellä lääkäri, vaan ei se voinut tälle kipeälleni mitään."
+
+"Mikä se sitten on sellainen kipeä?"
+
+"Kuuma raudanpalanen lensi pajassa silmään."
+
+"Kuuma raudanpalanen silmään!" kuului perältä huonetta naisten
+joukosta, ja melkein kaikkien naisten kasvot vetäytyivät kärsivän
+näköiseen puristukseen ja kaikki heiluttivat päätään kauhistuksensa
+merkiksi ja pitkän tuokion perästä kuului kysymys: "No, onko se yhäkin
+siellä silmässä se raudan palanen?"
+
+"Ei se kokonaan ole, vaan joku kuona siellä kuitenkin lienee, kun siinä
+on tuska niin kova."
+
+Tapanin viimeisessä sanassa kuului jotakin tuskaisen äänen värähdystä
+ja muutenkin Tapanin kasvoissa oli kolmen yön ja päivän valvomisen
+takia silmään pistävä kurjuuden leima. Nyt erään huoneen perällä
+istuvan leveän rouvan suusta kuului ystävälliset sanat: "Mutta sinun,
+Siiri, täytyy antaa vuorosi tuolle miesparalle, että hän pääsee saamaan
+lääkärin apua; sinulla on ensiksi vuoro."
+
+"Mutta minä jään sitten viimeiseksi ja näin paljon ihmisiä. Tuskin koko
+päivänä kerkiää ottaa vastaan kaikkia."
+
+Samassa aukeni tohtorin vastaanottohuoneen ovi, josta työntyi nainen
+paksu, valkea kääre kaulassa ja kädessä kaitanen paperiliuska. Naisen
+jälessä ihan kantapäitä hippoen tuli ovelle keski-ikäinen ja
+keskikokoinen, tummaviiksinen mies. Lennätettyään palavan silmäyksensä
+yli huoneen ja hieman nyökäyttäen itseään naisjoukkoa kohti sanoi hän:
+"Olkaa hyvä."
+
+Silloin se Siiriksi mainittu hieno rouva hieman punastunein kasvoin
+hyppäsi ylös ja kiirehti tohtorin huoneeseen. Samassa lupsahti ovi
+kiinni niin kiireesti että koko rakennus jumahti vastaan, jolloin
+kaikki jäivät äänettöminä istumaan.
+
+Tapanin mielessä tuntui kuuma väristys kun kuuli sen tohtorin
+huoneeseen menneen rouvan sanovan: "tuskin kerkiää ottaa vastaan koko
+päivänä" -- vieläkö sittenkin täytyy jäädä huomeneen! -- Viimein hän
+vapisevalla äänellä kysyi: "Luuletteko todellakin ettei tohtori tänä
+päivänä kaikkia näitä ottaisi vastaan?"
+
+"Riippuu siitä miten vaikeita tutkimuksia on tehtävä", kuului leveän
+rouvan sanat. "Usein kyllä, varsinkin näin lauvantai-päivänä kuuluu
+jäävän, ettei ehdi kaikkia. Vaan kyllä te pääsette. Minä annan vuoroni
+teille, kun voin jättää käyntini huomiseksi. On yksi tässä välissä
+enää, niin sitten pääsette."
+
+"Kiitos, kiitos!" virkkoi Tapani ja sydän hytkähti ilosta.
+
+Nyt oli tullut leveän rouvan vuoro. Mutta samassa kun tohtorin huoneen
+ovi aukeni, kiirehti hän sanomaan: "Olen antanut vuoroni tälle
+miehelle." Silloin tohtorinkin suusta kuuluivat sanat: "Olkaa hyvä."
+
+Tapani hyppäsi seisaalleen kiirehtiäkseen sisään ja samassa kuulikin
+oven tulevan jälkeensä kiinni sellaisella painolla, että se ilmaisi
+kiirettä. Samassa tarttui tohtori Tapania kyynäspäähän ja talutti
+suuren akkunan edessä olevan korkeataustaisen tuolin luokse ja istutti
+siihen. Samassa hän sievästi repelehti Tapanin silmän päältä kääreet
+irti ja sitten vasta ystävällisesti kysyi: "Mikä silmään on tullut?"
+
+"Kuuma raudanpalanen siihen lensi pajassa."
+
+"Kuuma rauta! Ai, ai", sanoi tohtori ja punalti päätään, mutta samalla
+asetti suurennuslasinsa silmäänsä ja varovasti aukaisten aivan yhteen
+ajettuneita luomia, katsoi silmään ja kohta sanoi: "Juuri silmäteräsen
+laidassa on pienen pieni raudan siru, joka on saatava pois. Mutta
+voittekohan pysyä niin vakavana että saisimme pois ilman kutsumatta
+toista lääkäriä, joka tulisi teille kalliiksi."
+
+"Koetan parastani", sanoi Tapani, ja sanoissa kuului itseensä
+luottamus.
+
+Nyt tohtori asetti Tapanin pään sen istuimen taustan päälle niin
+takaraivolleen, että suuresta akkunasta vapaasti tuleva toukokuun
+keskipäivän valo sopi parhaiten näyttämään tehtävään. Sitten tohtori
+asetti suurennuslasinsa silmäänsä vieläkin tarkemmasti, otti sitten
+oikeaan käteensä pienet kirkkaat pihtinsä ja vasemman kätensä sormilla
+aukasi ja piti auki ajettuneita luomia. Nyt hän nähtävästi jämistäytyi
+oikein vakavaan asemaan ja sanoi: "Katsokaa vaan minua silmiin niin
+vakavasti, ettei vähintäkään liiku silmänne puoleen eikä toiseen."
+Tapani pani nyt itsensä määrättyyn jännitykseen ja pidättäytyi
+hengittämästä. Mutta samassa tuokiossa tuntui silmässä kipeä vihlaus ja
+kumpasestakin silmästä rupesi vettä pursumaan, joten silmäkuopat
+täyttyivät aivan tulvilleen.
+
+Nyt tohtori pani pihtinsä pöydälleen ja rauhallisesti sanoi: "Kyllä
+siitä lähti, mutta lähtikö kaikki, täytyy tarkastaa vielä." Sitten
+tohtori pyyhki Tapanin silmäluomet kuiviksi, asetti taas Tapanin pään
+entiseen asentoon ja suurennuslasinsa avulla tarkasteli. Mutta tuokion
+tarkasteltuaan hän hieman punalti päätään ja sanoi: "Rauta siitä on
+lähtenyt, vaan siinä on jotakin, josta emme saa selvää ennenkuin
+sulatamme ajetuksen ja tuon verhon mikä on syntynyt kivun johdosta."
+Sen sanottuaan teki pieneen pulloon lääkettä, jolla kostutti käärettä
+ja asetti sen kostutetun kohdan Tapanin kipeän silmän kohdalle ja sitoi
+kääreen nenät pään ympäri. Nyt hän ojenti pullon Tapanille ja sanoi:
+"Kastelkaa tällä aina väliin käärettä ja huomenna yhdeksän aikana
+tulette tänne." Sen sanottua tohtori kiirehti aukaisemaan oveaan, josta
+liikkeestä Tapani huomasi taas olevan kiireen ja koetti joutua ja
+pujahti jo ulos kun tohtori sai oven siksi auki että sopi syrjittäin
+tulemaan ja sitä tietään lähti kiirehtimään majapaikkaansa. Mutta
+kadulle tultuaan Tapani töllähti seisomaan kuni ukkosen lyömä ja
+itsekseen hätäili: "Voi, voi, että jätin kysymättä tohtorin palkan! Voi
+minua hölmöä! Voi, voi, jos se luulee minua joksikin petturiksi! Voi,
+voi!"
+
+Tapani palasi monet askelet takasin, mennäkseen tohtorilta kysymään,
+mutta seisatti siihen taas ja punalteli päätään ja sipitti: "Voi, voi!
+No kaikkia sitä!"
+
+Viimein hän kuitenkin lähti kiirehtimään majapaikkaansa, jossa
+serkulleen rupesi kertomaan tyhmyyttään.
+
+Mutta serkku hymähti ylenkatseellisen naurun ja sanoi: "Kerkiättehen
+sen moneenkin kertaan kysyä, mutta kysymättäkin se määrää sitten kun se
+päästää lähtemään kotiinne. Jos nyt olisitte kysyneet, niin tohtori
+olisi pitänyt pahana. Se olisi luullut teidän pelkäävän häntä liian
+ahneeksi, mutta nyt se tietää että te luotatte häneen kaikessa
+suhteessa, ja siitä riippuu verrattoman paljon, tunteeko tohtori että
+sairas häneen luottaa täydellisesti. Aivan toisenlaisella innolla hän
+silloin hoitaa sairasta."
+
+"Siis se erehdykseni oli paljas hyvä", sanoi Tapani ilostuneena.
+
+"Niin kyllä tässä tapauksessa. Minä kyllä neuvoisin teitä ettette
+puhuisi mitään palkasta ennenkun tunnette olevanne tarpeeksi terve
+lähtemään pois."
+
+"Mitäpäs minä kiirehdin, kun vaan pääsen tajuuni, että minua ei tohtori
+epäile petturiksi", sanoi Tapani tyytyväisenä. Sen sanottuaan otti
+laukkunsa päänsä alle ja rupesi majahuoneensa lattialle makaamaan.
+Samassa menikin tiedottomaan uneen, jotta kuorsaukset ja puhkailut
+rupesivat tulemaan niin voimakkaina että koko ruumis nytjähteli mukana,
+kirkkaitten hikihelmien kohotessa punottaville kasvoille.
+
+Huomenaamun päivä oli jo valkeimmillaan kun Tapani vasta heräsi tästä
+unesta. Hänestä tuntui kuin koko olentonsa olisi kappaleina kukin eri
+paikassaan ja sen köyhän lesken ahtaan asunnon likaiseen lattiaan
+kiinni tarttuneet. Mutta hiljalleen hän kuitenkin sai kuontumaan ja
+yhden ja toisen kätensä ja jalkansa tuntumaan omakseen. Hän ei nyt enää
+tuntenut suurta kipua kipeässäkään silmässään ja terve silmä oli
+nukkuessa saanut entisen kirkkautensa.
+
+Maria, Tapanin kohtalosta tiedon saatuansa, oli alituisessa hädässä.
+Viikkokauteen ei hän saanut unta ja oli puolipyörryksissä Tapanin
+kohtalosta, josta aina uudet kulkupuheet tiesivät pahempaa ja pahempaa.
+Sekin seikka ettei Tapanilta tullut kirjettä, vakuutti hänen luuloaan
+että tuskinpa hän lienee hengissäkään.
+
+Eräänä aamuna kuitenkin kirjeenkantaja toi Marialle kirjeen, minkä
+kuoressa hän nukkumattomuudesta ja itkemisestä hämärtyneillä silmillään
+näki Tapanin käsialan. Sen nähtyään Maria moneen kertaan suuteli
+kirjettä. Sitten vasta hän sen aukaisi ja rupesi kovalla äänellä
+lukemaan:
+
+"Rakas Mariani.
+
+Hyvin tiedän että nämä viisi päivää ovat olleet sinulle tuskallisin
+aika mitä elämä tähän asti on sinulle antanut. Mutta sille en minä ole
+voinut mitään, sillä tähän asti sitten silmäni särkymisen on elämäni
+ollut kuin unennäköä, tuskaista hourailua, josta ei ole ollut mitään
+tietoa mihin se päättyy. Mutta nyt sanoi lääkäri että silmäni paranee,
+mutta kestää kaksi viikkoa ennenkun pääsen lähtemään pois.
+
+Arvaan että tämä tieto tekee sinutkin enemmän kuin iloiseksi. Sillä
+minulle se tieto oli enemmän kuin koko elämä, kun luulin kerrassaan
+menettäneeni toisen silmäni. Ja muutenkin on täällä hyvä olla. Olen
+täällä iloisen serkkuni luona, joka kyllä osaa pitää minut hyvällä
+tuulella. Jään tyytyväiseksi kohtalooni.
+
+                                  Oma rakas Tapanisi."
+
+Kirjeen viimeistä sanaa Maria suuteli moneen kertaan ja tuli
+mielihyvästä levottomaksi, että käveli sinne ja tänne huoneessaan, ja
+kasvoissa näkyi mieluinen hymy. Yhä uudelleen luki hän kirjeen alusta
+loppuun ja päästyään loppuun suuteli aina viimeistä sanaa.
+
+Tapanin silmässä oli jo ensi viikolla kaikki ajetus sulanut pois ja
+karttaminen kadonnut, jotta saattoi aivan vapaasti katsella, mutta se
+särkynyt silmä oli aivan pimeä. Nyt tohtori määräsi Tapanin kaksi
+kertaa päivässä käymään luonansa ja rupesi käyttämään siinä silmässä
+valkeita pulveria, joita se joka kerran kaasi sinne pienen lusikallisen
+ja piteli Tapanin päätä takaraivolle kallistettuna, ettei ne pulverit
+päässeet silmästä pursuvan veden kanssa menemään pois. Ne karkeat
+pulverit vihloivat silmässä niin tavattomasti että Tapanin koko olento
+vapisi. Mutta kun ne olivat ystävällisen tohtorin panemat, niin tuntui
+se kestäminen vaan mieluiselta. Sitä hauskemmalta rupesi se kärsiminen
+tuntumaan, kun parin päivän perästä jo rupesi sillä silmällään sen
+verran näkemään, että ummistettuaan toisen silmänsä näki huoneessa
+akkunan reijän; ja taas muutamien päivien perästä erotti kädessään
+sormet ja yli huoneen ihmisen. Mutta sittekään ei ruvennut näkö
+selviämään, vaikka muuten tuli silmä niin puhtaan ja terveen näköiseksi
+ja kuvastimeen katsoenkin se oli aivan terve, mutta teräsessä näkyi yhä
+tuskin näkyvä harmaa pilkka. Tänä päivänä tohtori asetti Tapanin
+tuoliinsa vakavaan asentoon ja asetti kymmenen kertaa suurentavan
+suurennuslasinsa silmäänsä ja rupesi tarkastamaan Tapanin silmää, jota
+tehdessään käski Tapanin katsoa akkunan pielessä riippuvaan suureen
+kultakelloonsa niin vakavasti ettei vähintäkään liikahda. Nyt tohtori
+katseli syrjistäkin päin Tapanin silmää joka puolelta niin vakavasti
+että tuskin hengittikään. Mutta viimein hän heitti pois, huokasi syvään
+ja sanoi: "Tällä kerralla emme voi enempi tehdä kuin mitä olemme
+tehneet. Se kuuma rauta on teräseen tehnyt vian, jota ei saa muuten
+pois kuin leikkaamalla. Mutta kestää vähintään kaksitoista tai
+neljätoista vuotta ennenkun sen leikkauksen voi tehdä, eikä tällä
+ajalla olisi sepän työn tekeminen sille terveellistä, ja kirkkaalla
+ilmalla ainakin ensimältä on pidettävä sinisiä silmälasia, jottei
+auringon loiste pääse silmään."
+
+Tohtorin ystävällisistä sanoista kuului sellainen varmuus, ettei siinä
+tuntunut olevan tinkimisen varaa: Tapanin pää painui alas ja äänetönnä,
+huuliansa puristaen hän sitä hieman nyökytti. Viimein hän pyyhkäsi
+nenäliinallaan silmiään, nosti päätään ja kääntyi kysymään: "Mitä minä
+olisin maksava?"
+
+Tapanin sanoissa kuului surullinen värähdys, joka ei jäänyt tohtorilta
+huomaamatta. Kotvasen mietittyään hän ystävällisesti sanoi: "Otan
+ainoastaan kaksikymmentä markkaa, kun en voinut saada terveeksi. Sen
+kuitenkin vakuutan että kukaan ihminen ei olisi nyt sille enempi
+voinut... Tämän lisäksi sanon ja pyydän että muistaisitte tohtorin
+sanoneen että kun se kaksi- tai paremmin neljätoista vuotta on kulunut,
+on mentävä täysin kykenevän lääkärin luokse, jonka annatte sen vian
+leikata, muutoin koko silmä on vaarassa... Arvaan että tämä odotusaika
+on ikävä; vaan te olette nuori mies, jolla on vielä sittenkin paljon
+ikää jälellä täysin kirkkailla silmillä katsellaksenne elämää. Pysykää
+vaan iloisena. Iloisuus on terveellisin lääke kaikissa vaivoissa."
+
+Sen sanottuaan ja saatuaan Tapanilta kaksikymmenmarkkasen tohtori
+ojensi kätensä Tapanille ja pehmeällä kädellään puristaen puisti
+Tapanin kättä kolmeen kertaan ennenkun heitti irti.
+
+
+
+
+IV LUKU.
+
+
+Tapani oli ollut jo viikon kotona. Tämä aika oli mennyt miettiessä
+mille työlle tässä on parhain ruveta.
+
+Vähän väliin hän kävi pajassa koettamassa josko siitä tulisi
+takomisesta mitään, ja tukalalta entiseen verraten tuntui kun toinen
+silmä oli hämärä ja siniset lasit vähentivät toisenkin näköä. Mutta
+aivankaan mahdottomalta se ei näyttänyt, kunhan silmistä häviää se
+heikkous mikä oli jälellä sen särkymisen johdosta. Ja kun Maria oli jo
+ennen Tapanin kotiin tuloa toimittanut kevätkylvöt maahan, ettei ollut
+niitten kanssa hätiköimistä, niin Tapani tahtoi parannella silmiään ja
+oleskeli kotona. Teki vaan viroikseen Marialle sukkulapuolia sen mukaan
+kun Maria sai niitä kudotuksi, ja väliin harjotteli kirjotusta.
+
+Mariasta tuntui Tapanin kotona olo tavattoman hauskalta, kun tiesi sen
+olevan vaan sentähden että silmät vahvistuvat, jotka muuten hänen
+mielestään näyttivät terveiltä ja kirkkailta.
+
+Oli niin kaunis päivä kun kesäkuun alkupuoliskolla voi olla.
+Täysilehtinen metsä humisi helteisen päivän lenseässa tuulessa. Järven
+aallot väsyneen näköisinä vaan tavan vuoksi ajelivat toisiaan ja
+pehmeillä syleilyillä loiskivat rantaa. Kalamiehet paitahihasillaan
+kokivat verkkojaan salmien ja saarien rantavesillä. Poutahaukat
+siipiään räpäyttämättä loikailivat siintävässä korkeudessa ja
+pääskysemot kilvan kantoivat tarveaineita pesiensä rakenteiksi.
+
+Maria oli kolmivuotiaan pikku Hilmansa kanssa mennyt rantaan vaatteita
+huuhtomaan, missä pikku Hilmakin kykötti rannan kivellä ja pientä
+rievun palasta huiskutti vedessä samaan tapaan kuin näki äidinkin
+tekevän, ja kun sattui rievun nurkasta pirskahtamaan vettä vasten
+kasvoja, niin rupesi siitä vaan nauraa rähisemään ja pyöreillä
+silmillään katsoi äitiin nähdäkseen mitä hänen nauramisensa tähän
+vaikuttaa. Tapanikin tahtoi nyt nauttia luonnosta. Pestyään kasvonsa ja
+kammattuaan tukkansa suoraan otsalta taakse hän aukaisi akkunan
+puoliskon aivan selki selälleen. Vilpoinen tuuli hengähteli siitä
+sisään ja tuntui se vasta pestyihin kasvoihin ja kaulaan tavattoman
+somalta. Tapani siirsi nyt istuimensa aivan akkunan eteen, otti
+merikaupungista ostetut siniset silmälasinsa ja katseli niillä ulos.
+Mutta hetken perästä pudisti päätään ja sanoi: "Hyi, kuinka rumaksi
+menee kaunis päivä näillä katsellen, juuri kuin syksyhämärä tai jos
+aurinko olisi puoleksi pimennyksissä. Hyi, kuinka kaamean väriseksi
+menee koko ilma ... ja tämä huonekin. Hyi todellakin! miten pelottavan
+kaameaksi muuttuu näillä katsellen."
+
+Hän heitti silmälasinsa akkunalle ja katseli vapailla silmillään ulos
+tunteakseen tuntuuko silmiin pahalta. Mutta samassa rupesi pellon aidan
+yli vilkkamaan naisen leveäreunainen, kellahtava hattu, joka oli
+asetettu tavallista enemmän otsalle, joten se kiireesti kulkiessa kun
+ruumis oli etunojassa näytti olevan aivan syrjällään.
+
+Veräjästä sisäpuolelle tultua Tapani tunsi tulijan kievarin
+Gunilla-neidiksi ja arvasi olevan toisen puolen emännälle jotakin asiaa
+eikä siis välittänyt tulijasta mitään, istui vaan akkunan edessä yhä
+tunteakseen tekeekö ulkoilmaan katseleminen silmille pahaa. Mutta ei
+kauan kulunut kun huoneen lukossa avain pyörähti ja oven auetessa
+ilmestyi Gunilla-neidin hikiset kasvot ovelle ja tuskin ehti painaa
+ovea kiinni ja istua keskellä huonetta olevalle tuolille, kun jo
+sanojaan sievistellen sanoi: "Meillä on yksi matkustavainen herra, joka
+pyysi teitä tulemaan sinne hänen puheilleen."
+
+"Herra minua puheilleen... Mitä se merkitsee?" sanoi Tapani ja silmät
+suurenivat että melkein valkeiset näkyivät ympäri terästen.
+
+"Minä en muuta tiedä kuin sen että se pyysi teitä tulemaan mitä
+pikimmin puheilleen", sanoi neiti ja kumartui katsomaan kenkiään,
+jolloin heilautti hartioitaan siksi että selässä riippuva
+pellavan-keltainen, paksu hiuspalmikko vierähti etupuolelle. Näkyi
+tietävän että se on siinä vaaleapohjaisen, suurikirjaisen leningin
+monirynkkyisellä pinnalla soman näköinen ja arvokas riippumassa, vaikka
+nyt ei ollut ketään näkemässä, joka olisi siitä mitään piitannut.
+
+Maria palasi Hilman kanssa rannasta, ja Tapani, sanottuaan Marialle
+vieraan asian, rupesi panemaan kiireesti vaatteita päälleen, jota
+tehdessään sanoi: "Pitääpä käydä kuulemassa mitä sillä herralla minulle
+on asiaa. Ihmeellistä että herrallakin on minulle sanomista, vaikka
+luulin että herrasmiehet eivät tiedä minunlaistani maailmassakaan
+olevan."
+
+Mutta Gunilla-neiti ei näkynyt tahtovan lähteä Tapanin kanssa
+yhtämatkaa, vaan nousi kiireesti istuimeltaan ja samassa heilautti
+vartaloaan että palmikko huiskahti hartioille ja tuskin kuuluvasti
+sanoi: "Hyvästi". Samassa tuokiossa kun oli oven painanut jälkeensä
+kiinni, näkyi hän jo tiellä, missä hän hameensa takapuolta enemmän
+tavan kuin tarpeen tähden kantoi toisella kädellään ja toisella veti
+hattuaan otsalleen, ettei vasten paistava puolipäivän aurinko
+päivetyttäisi kasvoja, kun ei ollut harsoa. Nyt hän keveästi ja
+lyhyillä askelilla juosta lipsutti hieman alas viettävää tietä ja
+lanteilla löyhällä riippuva hameen osa lökkäsi jokaisen askeleen mukaan
+ja samoin palmikkokin hartioilla.
+
+Tätä jäivät Tapani ja Maria katsomaan akkunasta ja Maria sanoi
+hymyillen: "Tulihan siitä kun tulikin Gunillasta aimo ryökkinä, kun sai
+käydä kansakoulun ja kaksi luokkaa tyttökoulua. Sai kun saikin hatun
+päähänsä."
+
+"Hm", myhähti Tapani, "on sentään samanlaista kuin Saarelankin tytöt
+kerran tuumasivat, että kaksi sitä meidänkin sisaruksista on ehtinyt
+sinne asti että saavat panna hatun päähänsä, vaikka ansioita ei ollut
+enempi kuin toinen oli käynyt kansakoulun ja yhden vaivaisen lukukauden
+seminaaria ja toinen kaksi kesää kasvitarhakoulua erään lesken kotona.
+Sama arvo hatun saantiin on Gunillallakin. Vaan saanuthan se saappaat
+pitävi, saamaton rajaiset kengät. Saahan se rikas vaikka sarvet
+päähänsä."
+
+"Kohta näkyy kievarin ukon otsaan kynttilä paistavan", sanoi Maria yhä
+hymyillen. Luulen että Gunilla on jo kahdeksallatoista, siis joutumassa
+ihan korvaan."
+
+"Näkyy jo tietävän itsekin että hän on sievä ja kaunis ... ja sievä se
+olisikin jos ei itse tietäisi siitä mitään. Katselisi vaan vapaasti
+niillä suurilla tummansinisillä silmillään kauniista päästään, eikä
+teeskentelisi", sanoi Tapani vakavasti ja lähti.
+
+Kestikievarin kartanon perimmäisessä huoneessa, keinutuolissaan
+nojautuneena selkäkenoon, istui vallan levollisena ikäpuoli herra,
+vedellen puolta syltä pitkästä piipustaan savurenkaita, jotka
+hiljalleen suureten hajosivat huoneessa näkyväksi, siniseksi kitkuksi.
+Mutta kun Tapani aukasi oven ja astui reippaasti sisään, hyppäsi herra
+pystyyn ja tuikeasti silmiin katsoen ojenti laihan, pitkäsormisen
+kätensä tervehtimään, sanoen: "Minä olen insinööri Dampbell. Tekö
+olette Tapani Korpela?"
+
+"Kyllä", sanoi Tapani ja katsoi herraa silmiin yhtä kysyvästi kuin
+herrakin ja kävikin se hyvin laatuun kun oli hänen silmänsä hieman
+korkeammalla kuin herran.
+
+Kun herra oli kehottanut Tapania istumaan, niin käänsi hän Tapaniin
+päin keinutuolinsa, johon istuttuaan silmäsi vielä Tapania päästä
+jalkoihin ja veteli savuja, jota tehdessään näkyi hieman valitsevan
+sanojaan, että ne kuuluisivat arvokkailta, yhtä arvokkailta kuin sekin
+rinnalle riippuva, tumman ruskea, vasta kammattu parta, jonka yläosa
+peitti suurimman osan muotoa. Nyt hän puhtaanvalkoisilla, melkein
+kuihtuneen laihoilla näpillään käänti ylähuuli-partaansa kahtaalle päin
+huuliensa edestä ja sanoi: "Minulla on tämän pitäjän Sarajärven kylässä
+maanjakotyö, jossa tarvitsisin apulaista. Sattumalta tuli tässä talon
+isännän kanssa siitä puhe ja hän esitti teidät, jonkatähden kutsuin
+teidät tänne."
+
+"Kun tuota osaisi", sanoi Tapani, voimatta kasvoissaan salata sitä
+mieltymystä minkä hän tästä esityksestä tunsi.
+
+Tämän huomasi herrakin vaikka ei ollut sitä huomaavinaan, sanoi vaan
+että: "Isäntä kehui teitä nerokkaaksi mieheksi ja kun kerran nerokas
+olette ja minä olen neuvomassa, niin kyllä sitä opitaan."
+
+Sen sanan 'ja minä olen neuvomassa' sanoi herra sellaisella painolla
+että Tapani kuuli siinä vetoa uskottamaan että se on ainoastaan hän
+joka kykenee siinä suhteessa toista opettamaan. Tapanikin sai niistä
+sanoista ikäänkuin syytä sanoa: "No, ei tuo vielä minullakaan ole käsi
+päähän mennyt siinä mihin kerran olen ryhtynyt. Vasta on viides vuosi
+kulumassa kun alotin varsinaisen sepän ammatin ja kuitenkin olen
+voittanut jo korkeimman sepän maineen tällä paikkakunnalla. Ja onpa
+vielä höylälläkin lastu lähtenyt puusta siitä kohti josta sen on
+pitänyt lähteä. Nyt kuitenkin tuli onnettomuus että loukkautui silmäni,
+jonka kanssa piti kulkea merikaupungissa ja menettää aikaa ja rahaa
+eikä vieläkään tullut terveeksi."
+
+"Mutta ovathan silmänne terveen näköiset", sanoi herra ja tuijotti
+rävähtämättä Tapanin silmiin.
+
+"Ei niissä ole kipua, vaan toinen on hieman hämärä ja heikko."
+
+"No silloin se on mainio asia että tulette ulkoilmaan, sitä vastoin
+kuin pajassa oleminen olisi sille aivan turmiollinen."
+
+"Sitähän tohtorikin sanoi että pajatyötä olisi vältettävä."
+
+"No niin, enkös minä arvannut", kuului taas herran itserakkaat sanat.
+Sitten hän pani piippuunsa uusia venyviä, kellahtavan ruskeita,
+pehmeitä rouheita ja jäi odottamaan, onko Tapani niin tyhmä ja
+epäkäytännöllinen, ettei osaa antaa tulta piippuun.
+
+Tapani huomasi nyt herran partaisissa kasvoissa salaisen värähdyksen ja
+tuikeissa silmissä oudon vilahduksen. Silloin hän hieman säpsähtäen
+koppasi pöydältä tulitikkulaatikon ja oikein seisaalleen nousten
+tarjosi tulen herran piippuun, josta herra kiitokseksi nyökäytti
+päätään ja kasvot palasivat rauhallisiksi.
+
+Nyt herra nojasi itsensä keinutuolissa niin selkänojaan kuin tuoli
+antoi. Monisolmuiseksi sorvatun kiiltomustan piippunsa varren asetti
+keskeä sormiensa väliin niin että varsi oli kaikista muista sormista
+käsiselän puolella mutta ainoastaan nimetön sormi kierti ympäri varren
+ja puristi pysymään kädessä. Siten hän nyt veteli piippuaan ja väliin
+aina partaisten huuliensa välistä pihautteli sievän näköisesti pyöriviä
+savurenkaita, joitten tekemisellä näkyi olevan tarkotus näyttää taitoa,
+johon Tapani ei kyennyt.
+
+Tuokion kuluttua herra kuitenkin ikäänkuin heräsi ja kohoutuen istumaan
+sanoi: "No niin, se lienee sitten päätetty että tulette minulle
+apulaiseksi."
+
+"Saahan tuota koettaa; yrittänyttä ei laiteta, sanotaan. Parempi
+koettaa kuin miettiä", sanoi Tapani ja hymyili.
+
+"Minulla on huomenna Sarajärven kievaritalossa sen lohkokunnan miesten
+kanssa kokous, joten vasta ylihuomenna joudutaan metsään. Siis tulette
+huomenna Sarajärven kievaritaloon. Terve siksi!"
+
+"Sepä onkin hyvä että tänään voin laittaa metsäsaappaani parempaan
+kuntoon", sanoi Tapani ojentaessaan kätensä herran käteen.
+
+Herrakin nousi nyt seisaalleen ikäänkuin näyttämään sitä rinnalla
+leveänä vihkona riippuvaa partaansa, joka puheen mukaan siinä hieman
+tutisi ja puristi Tapanin kättä ystävällisesti. Vieläpä näyttääkseen
+ystävyyttään saattoi Tapania portaille, missä talon isäntäkin oli
+kuistin penkillä istumassa.
+
+Tapani ei ollut sitä näkevinään, vaan reippaasti astuen lähti
+kiirehtimään kotiinsa.
+
+Herra katsoi nyt Tapanin jälkeen, mutta silmäsi isäntään ja
+arvostelevalla tavalla sanoi: "Olisi tavallisen komea mies, jos
+olisivat nuo jalat suoremmat, mutta polvet ovat rumasti sisäänpäin...
+No... Ne nuo talonpojat... Niillä on yhdellä yksi, toisella toinen
+vika. Siinäpä se, sivistyksestä ei olisi mitään etua jos ulkokuori on
+sopimaton. Hänestäkään ei tulisi näin suorana seisovaa miestä vaikka
+saisi kuinkakin paljon sivistystä... No niin, tavaran mukaanhan aina
+astia laitetaan... Miltäpä näyttäisi jos kallista viiniä pantaisiin
+tervatynnyreihin. Tässä on sama suhde."
+
+Talon isäntä istuessaan kattopäällisen kuistinsa penkillä oikasi
+itseään kuistin kaidetta vasten, työntäen saviset jalkansa suoriksi
+lattialle päin, tekeytyi kylmännäköiseksi eikä virkkanut mitään.
+
+Herra huomasi, ettei puheensa ollut isännän mieleen, eikä siihen enää
+jatkanut, vaan rupesi kaivamaan piipustaan poroja ja panemaan siihen
+täytettä.
+
+Saatuaan piippunsa täytetyksi, ojenti kukkaronsa isännälle, saadakseen
+tämän mielen toiselle tolalle. Isäntä täytti kukkarosta suuren
+visakoppa-piippunsa, ja herra alkoi puhua ilmoista, kesän hyvyydestä,
+hyvän vuodentulon toiveista ja muista sellaisista. Mutta isäntä ei
+virkkanut mitään, veteli vaan savuja ja pullautteli niitä ihan suun
+täydeltä, joten sekä herra että isäntä melkein näkymättömäksi
+peittyivät yhteiseen savupilveen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tapani palatessaan kotiinsa ei tiennyt oliko hyvällä vaiko pahalla
+mielellä. Jalkansa hän tunsi vaan tavattoman keveiksi astuessaan
+kotiinsa johtavaa jalkapolkua. Eikä koko matkalla hänen silmänsä
+keksineet mitään, vaikka ne tavallista virkeämmän näköisinä katselivat
+kaikille suunnille. Loppumatkalla Tapani kävellessään kumartui
+katsomaan eteensä maahan juuri kuin kaitaisia portaita kävellessä
+hyllyvän pehmeällä suolla. Koko matkan kulki hän kuin unissaan, että
+vasta kotiin tultuaan kun hän pani nuttunsa ja hattunsa naulaan, tunsi
+itsensä hikiseksi ja hieman huohottavan. Tapani kun näki että Marialla
+on suu auki kysymään matkan uutisia, niin jo istuessaan sängyn päälle
+sanoi: "Siellä oli yksi insinööri, joka tahtoi minua ei vähemmän kuin
+apulaisekseen."
+
+"Apulaisekseen!" huudahti Maria ja seisautti kankaansa kutomisen niin
+äkkiä että viskattu sukkula jäi toisella laidalla kankaan suuhun.
+
+"Niin. Ei vähemmän kuin apulaisekseen koko kesäksi."
+
+"No, Jumalan kiitos. Sehän on ihan kuin laitettu taas meidän onneksemme
+että siellä saat silmäsi oikein parannella. -- Mikä insinööri se sitten
+oli ja kuka sille sen kukkui suuhun, että sinä nyt tulisit sen
+palvelukseen?"
+
+"Niin, ei tuo tosin mikään insinööri ole, vaikka ne insinööreiksi
+antavat itseään kutsua, sillä maanmittaus-alalla en ole kuullut
+insinööriä olevan. Se oli vaan maanmittari ja nimensä kuului olevan
+Dampbell. Työt kuuluivat olevan tuolla Sarajärven kylässä... Kievarin
+isäntä oli minut sille esittänyt."
+
+"Kievarin isäntä esittänyt! -- No nauraa völlöttäessäänkö hän tuon
+teki, vaiko tosissaan?"
+
+"Sitä en tiennyt, ei ollut isäntä siinä puheessa; herra oli yksin",
+sanoi Tapani hiljaisella äänellä ja näkyi ajattelevan jotakin syvempää.
+
+"Samapa se, esittipä todella tai leikillä, kunhan siitä vain tosi
+tulisi", sanoi Maria Tapania silmiin katsoen ja äänessä tuntui hienoa
+epäilyksen synnyttämää väristystä.
+
+"Tosiko tulisi?" sanoi Tapani. "Minä lähden jo huomenna ja ylihuomenna
+olen työssä. Se puoli asiasta on valmista, vaan toinen puoli on
+tietämätön, nimittäin se että tuleeko tämä palvelus olemaan hupainen
+vaiko ikävä."
+
+"No, sinähän aina sanot työssä olevan huvan itsessään", sanoi Maria ja
+nauroi tekonaurua.
+
+"Niinhän minä aina sanon, että siinä on lipu itsessään kuin
+Tulirantalaisen kalakukossa; vaan kun olin jo tottunut käskijäksi, niin
+käskettäväksi alistuminen tuntuu pahalta."
+
+"Köyhän täytyy olla nöyrän. Herroja palvella on toki kuin voita leivän
+päällä... Oliko palkasta mitään puhetta?"
+
+"Ei ollut", sanoi Tapani ja lupisti silmänsä melkein kiinni,
+näyttääkseen siten ettei hän tahdo enempää siitä puhua. Sitten nojasi
+hartiansa sängyn päätä vasten ja nosti jalkansakin sängyn laidalle ja
+heilutteli siinä jalkoteriään puoleen ja toiseen, josta näkyi että
+mieli oli hieman levoton, vaikka hän sen muuten saattoi salata.
+
+Maria, nähdessään Tapanin olevan niin mykällä tuulella, rupesi
+tavallista kiivaammin kutomaan kangasta, jotta yhtenä tärinänä oli koko
+huone aina niin kauvan kun puola kesti, jolloin se uuden puolan
+sukkulaan panoaikana silmänräpäykseksi seisattui. Mutta viimein Marian
+käsi ei löytänytkään kopasta puolaa. Hän heitti kätensä hermottomaksi
+kankaan päälle ja näkyi ajattelevan. Sitten hän kääntyi kehtoon päin
+missä pikku Hilma nukkui. Nykäsi hiljaa kehtoa likemmäksi itseään ja
+hymyillen sanoi: "Voi, kun loppuivat taas puolat ja pieni on vielä tämä
+minun puolarini, joka täällä kehdossa nukkua pyysköttää. Se äsken
+tuolla rannalla kyykkelehti ja suritti kuin pieni lintunen, vaan sepä
+vaikuttikin raukaisevasti... Nyt se siinä punaverissään nukkua
+sihottaa, luulee ihan herneissä tippuvan veren noista poskista. Tulehan
+sinäkin, Tapani, katsomaan tätä kultakyyhkystämme... Tuntuu mieli niin
+rikkaalta kun meillä on tämmöinen. Eikös niin, Tapani?"
+
+"No jo", sanoi Tapani ja kasvot levisivät lystiin nauruun.
+
+Sen enempää ei Tapani välittänyt Marian puheesta eikä kehdossa
+nukkujasta, jäi vaan paikoilleen, jalkoteriään heilutellen entiseen
+tapaansa.
+
+Tapanin levottomuutta ei Maria nyt joutanut seuraamaan, kun auki
+olevasta akkunasta lenti kärpänen, joka häristen sinne ja tänne vainosi
+Hilman kasvoja, joten Marialla oli työtä sitä pyytäessä. Viimein
+kuitenkin sai huivinsa nurkalla lyödyksi kärpästä ja pani akkunan
+kiinni, ettei muita unen häiritsijöitä tulisi. Sitten hän istui Tapanin
+viereen, silitti kädellään hänen otsaansa ja sanoi: "Siitäkö sinä
+todellakin olet niin alakuloinen, kun pitää lähteä herroja palvelemaan.
+Minusta olisi vaan lystiä palvella itseään parempaa. Herrathan meidän
+käskijöitämme ja haltioitamme kaikessa ovat, niin miksi emme palkan
+edestä voisi mielellämme palvella, kun sitä täytyy tehdä palkattakin."
+
+"Tuntuu todellakin kuin menisi pääni hajalle ajatellessa miten sinä
+tulet täällä näiden kotitöiden kanssa toimeen, kun minulla ei ole
+vapautta päästä sinua näkemään ja auttamaan kiinteimpänäkään aikana. Se
+herra näytti niin itsevaltiaalta että se ei palvelijansa kohtalosta
+piittaa enempi kuin Turkin sulttaani. Ensi näkemässä näin, että se
+herra osaa käskettävänsä suitset pitää lujalla."
+
+"Suuri mies ja niin lapsellinen että pelkäät sellaista", sanoi Maria,
+hymyillen tekonaurua ja taputtaen Tapania kasvoille. "Minä olen isäntä
+ja emäntä, otan työaikana työmiehiä niin monta kuin tarvitsen ja
+silloin kun en tarvitse ketään, olen Hilmani kanssa kahden ja koti
+tuntuu silloin kodilta, usko pois."
+
+Näitä sanoja sanoessaan Maria nyökytti päätään vakuudeksi ja koetti
+muutenkin sanoa niin uskottavan tapaisesti kuin vaan taisi. Mutta nyt
+hän jäi odottamaan Tapanilta vastausta ja silmät maahan luotuina
+nypästeli Tapanin paidan hihaa.
+
+"No hyvähän tuo olisi kun niin olisi", sanoi Tapani lievästi hymyillen.
+"Mutta sittekin tuntuu kuin olisin nahkani myönyt nahkapeitturille,
+joka huomenna jo panisi sen kalkkiammeeseen ja tavan takaa kävisi sitä
+aina pitkällä taikollaan hämmentämässä siksi kunnes karva on irti,
+jonka lykättyä se panee toiseen lystiin parkkiammeeseen."
+
+"Hyi... Mikä sinun nyt pani semmoista ajattelemaan... Olethan sinä
+mies, joka tähän asti et ole ollut kenenkään hämmenneltävänä
+pienemmälläkään aseella kuin taikolla."
+
+"Niin... Sepä juuri tulee siitä että tähän asti en ole valtaani antanut
+kenellekään, olen ollut oma herrani. Vaan nyt kun valtani annan
+toiselle, niin se valtani saaja muuttuu herrakseni, ja kun tämä on
+ensimäinen kerta elämässäni, niin tuntuu se kauppa ihan
+pahanmakuiselta. Enkä tiedä mikä aavistus se on, kun rupeaa tuntumaan
+niin pelottavalta se lähtö. Niistä herran käärmeellisen tuikeista
+silmistäkö minuun se arkuus jäi."
+
+"Mutta olethan sinä nyt ihan pikkulapsi, kun pelkäät mörköä, jonka
+sanotaan olevan tuolla pimeässä loukossa... Eihän sinua siihen vihitä.
+Pääsethän sinä siitä erillesi silloin kun parhaaksi näet erota."
+
+"Se ajatus on vielä lapsellisempi... Tiedätkö että minä olen jo
+lupautunut koko kesäksi. Siinä on takana minun oma lupaukseni, joten
+tuo herra saa minua tämän kesän pitää vaikka aidan vitsaksena, sillä
+'ennen rauta katkeaa ennenkun miehen sana', on vanha sananlasku."
+
+"No, en minä kuitenkaan pääse siitä ajatuksesta, että sinä olet liiaksi
+lapsellinen ruvetessasi sitä nyt niin syvältä punnitsemaan, kun
+kuitenkin on mentävä. Parashan on ottaa päivä vastaan semmoisena kuin
+se tulee."
+
+"No, sinä todellakin puhut kuin keitetystä lampaan päästä... Muistatko
+kuinka monta kertaa itkit lehmän vahinkoa, joka ei sillä parannut ja
+kuinka monta kertaa itkit minun kohtaloani merikaupungissa ollessani,
+joka sekään ei sillä sen paremmaksi tullut. Otitko sinä päivän vastaan
+semmoisena kuin se tuli?"
+
+"Minäpä olenkin nainen", sanoi Maria ja nojasi itsensä Tapanin
+olkapäätä vasten.
+
+Kun Marian viimeisissä sanoissa kuului alakuloinen värähdys, niin
+Tapani ei enää jatkanut puhettaan, nosti vaan kätensä Marian kaulaan,
+merkiksi ettei Maria luulisi mitään mielen kylmyyttä syntyneen siinä
+keskustelussa.
+
+
+
+
+V LUKU.
+
+
+Sarajärven kievaritalon salissa oli ympäriinsä vieri vieressään
+istumassa kokousmiehiä, ja muutamia viimeksi tulleita oli oven suussa
+seisomassa, joiden joukkoon aina yksi ja toinen lisäytyi, joten ennen
+tulleet yhä joutuivat keskemmälle lattiaa.
+
+Mitään varsinaista kokousta ei kuitenkaan vielä ollut, vaikka
+alotusaika oli jo monta tuntia jälellä. Ainoastaan Dampbell oli
+keskilattialla oikein haltioissaan puhumassa omasta maanviljelyksestään
+ja väliin aina siinä melkein suksisauvan pituisessa varressa olevan
+piippunsa pohjalla piirtäen näytti milloin uuden, oman keksimänsä
+navettarakennuksen, milloin sika- tai kanahuoneensa pohjapiirustusta,
+jonka perästä aina kuului huudahdus: "Tämäkin on minun keksimäni!"
+
+Tapani seisoi tuokion siellä ovenpielessä, edessään olevien miesten
+suojassa, joten hän heidän välistään saattoi hieman nähdä, miten
+Dampbell oli sielultaan ja ruumiiltaan kiintynyt kotinsa kiittämiseen.
+Viimein Dampbell oli kotinsa kiittämisessä kerinnyt siihen miten heidän
+silakkansa ovat paljon parempia kuin muitten ja miten niiden päistäkin
+heidän perunainsa kanssa sekasin keittämällä tulee työväelle mainio
+moska. Tämän kuullessa kuului joukosta yhteinen iloinen myhähdys, juuri
+kun teaatteriyleisöltä silloin kun näytös tekee katsojiin mieluisen
+vaikutuksen.
+
+Dampbell, tämän myhähdyksen kuultuaan ja nähtyään miesten kasvot
+mieluisessa hymyssä, kiihtyi yhä innokkaammin kehumaan kotiaan aina
+saunan kiukaasta navettalapioon asti. Mutta Tapanista rupesi maistumaan
+puulle, joten hän hiljaa aukaisten ovea hiipi ulos ja meni perheen
+pirttiin, missä ei muuta väkeä liikkeellä ollut kuin kaksi talon
+täysikasvuista tytärtä, jotka kutoivat kilvan kangasta. Tapani meni nyt
+toisen kankaan korvassa olevalle puolan tekijän tuolille istumaan ja
+puoleksi syrjittäin nojasi hartiansa tuolin taustaa vasten. Tytöt eivät
+kumpanenkaan olleet tietävinään mitään Tapanin siinä olemisesta. Vaan
+kuitenkin se näkyi sen vaikuttavan, että tytöt rupesivat kutomaan
+sellaisella vauhdilla, jotta aivan kuin tuskassa surisivat puolat
+sukkuloissa ja kutojain jalat käpsähtelivät poikimissa sukkelammin kuin
+kärppä halkopinon risteyksessä.
+
+Mutta viimein loppuivat puolat Tapanin likimmäiseltä kutojalta, joten
+hän nousi istuimeltaan ja hieman pois käskevällä tavalla silmäsi
+Tapania, päästäkseen puolarukkinsa lähelle.
+
+Tapani tekeytyi leikilliseksi ja naurusuussa kysyi: "Enkö minä saisi
+tehdä puolia, kun tässä talossa ei näytä muutakaan työtä annettavan."
+
+"No, kissa vieköön! Sitä työtä annetaan", vastasi tytär iloisesti, ja
+kirkkaasti säteilevin silmin pani kasteruuni-värisen kudelanka-viihden
+kerinlautoihin ja salaperäisesti hymyillen ojenti langan nenän
+Tapanille. Sen saatuaan käteensä, Tapani nyökäytti päätään ja kasvoissa
+näkyi mieluinen hymy, minkä tytöt luulivat merkitsevän sitä että vieras
+tahtoo tehdä pilaa, kuten tavallisesti pojat tyttöjä kiusaavat.
+Senpätähden viihden laittaja asettuikin likelle puolan tekijää
+seisomaan, ettei vieras saisi sotkea koko viihteä. Keskeyttipä
+toinenkin kankuri kutomisensa ja asettui hänkin katsomaan uutta
+puolaria ja silmät paloivat enemmän puolan tekijään kuin työhön.
+
+Mutta kun Tapani sai käärästyksi langan nenän puolan alaseen ja
+pistetyksi sen puolarukin piikkiin, rupesi hän polkemaan puolarukkia
+niin vimmatusti, että tyttö ei kerinnyt tehdä muuta kuin katsoa. Pian
+Tapani seisauttikin rukin ja nykästyään langan poikki, pisti puolan
+odottavan tytön käteen, iloisesti sanoen: "Tuli yksi, sanoi suutari
+lauvantaina". Sen sanottuaan koppasi kopasta toisen alasen ja rupesi
+toista tekemään samalla kiireellä eikä ollut perustavinaan mitään kun
+tytöt puolaa katsellen ihailivat: "Ai ihme, kuinka sievä puola! Nythän
+ei ollakkaan oppipojan kanssa tekemisissä, vaan itsensä päämestarin.
+Ai, ai! niitähän tulee ihan kuin turkin hihasta. Kyllä se poika eukkoja
+saa!"
+
+"Aivanko todella?" kysyi Tapani naurahtaen ja puolaa päästäessään
+puolapiikistä vilkasi iloisen silmäyksen tyttöjen palaviin silmiin.
+
+"No aivan! Ihan parhaan parvesta, julkeimman joukosta."
+
+"Olkoon sanaanne! Ei kiistetä", sanoi Tapani ja jatkoi työtään.
+
+Nyt tytötkin rupesivat kutomaan kankaitaan, mutta ei kauvan ennenkun
+toinen tytöistä seisautti kutomisensa ja leikillisesti sanoi: "Niin
+sinulla... Olisipas minullakin sellainen kuin sinulla."
+
+"On kun annetaan... Eikös niin, vieras?" sanoi Tapaniin vilkaisten se
+tyttö jolle Tapani puolasi.
+
+"Kunhan tämä viihti loppuu, niin saaman pitää", sanoi Tapani totisesti
+ja nyökäytti päätään vakuudeksi.
+
+Sen kuultuaan tyttö otti seinältä naulasta keltasen ja valkean
+pumpulilanka-viihden ja laittoi ne omaan kerimeensä ja iloisesti
+leikillisen näköisenä siirti sen kerinpuunsa Tapanin luokse ja sanoi:
+"Entäs kun näistä kumpaisestakin viihdestä pitäisi yhdellä kertaa
+puolata."
+
+"Eri puolalleko kumpikin?"
+
+"Ei kuin yhdelle puolalle", sanoi tyttö ja nauroi makeammasti kuin
+asiakaan olisi sietänyt.
+
+"No koetetaan", sanoi Tapani päätään nyökäyttäen ja muutti toisen
+niistä vahdista toiseen kerinpuuhun ja selviteltyään viihdet selviksi
+otti langan nenät näppiinsä ja alkoi äänetönnä tehdä puolia. Tytötkin
+rupesivat aivan parhaansa mukaan kutomaan kankaitaan, ja tehtaan
+jyrinältä kuului syrjästä kuulijan korviin, kun kutomisen tärinään
+sekautui puolarukin omituinen räminä, mikä pakotti kerinpuut totiseen
+ja uskollisen näköiseen pyörintään.
+
+Emäntäänkin, tyttöjen äitiin, teki tämän näkeminen ja kuuleminen
+mieluisen vaikutuksen. Hän tuli juuri alakeittiöstä maitoastiain
+pesusta ja huudahti pirtin ovesta sisään astuessaan: "No nythän se
+vasta on oikein äänellään! Minkä Herran lahjan te nyt puolariksenne
+saitte? Ja aivanko ne sitten tulee oikeita puolia?"
+
+"No, parempia kuin puolia", sanoivat tytöt yhdestä suusta ja samalla
+vilkasivat Tapaniin.
+
+"Tuoltako ne kokouspaikasta viskasivat teille puolarin? -- Ja mikä
+tuhannen kokous siellä tuolla sisällä on, kun se insinööri, huitoen
+piipullaan, saarnaa keskellä salin lattiaa kuin paras pappi ja
+sanankuulijat istuvat ristissä käsin kuni Tervajärven kirkkomiehet
+kuunnellen ja tutkistellen ja painaen sydämiinsä, vaikka puhe kuului
+olevan vaan nuotan vedosta. Ikäänkuin sitä ei osaisi tehdä kuka
+tahansa... Mikähän leuhkan kyytimies hänkin lienee! Illallakin ne
+isännän kanssa sivu puolesta yöstä saarnasivat ja porisivat kuin
+suolavenäläiset, että kahden seinän taakse kyökkikamariin kuului kuin
+porokattilan kiehunta."
+
+"Siis siellä ei vieläkään ollut kokousta", keskeytti Tapani.
+
+"Enhän minä sen paremmin tiedä mitä se on. Minä vaan, kun alakeittiöstä
+tullessani kuulin porinaa, raotin salin ovea ja toisella silmälläni
+katsoin sisään, mutta kuultuani että puhe oli nuotan vetämisestä ja
+tarpomisesta, painoin oven kiinni. Sielläpä he vetäkööt ja tarpokoot
+moiset nuottansa vaikka tappuroiksi", sanoi emäntä hieman
+kyllästyneellä tavalla.
+
+Sen sanottuaan emäntä kopperehti pirtistä pestäviä astioita syliinsä ja
+lähti jälleen alakeittiöön.
+
+Emännän mentyä tuntui Tapanista pahalle emännän vastenmielisyys, kun
+tiesi olevansa insinöörin palvelija; ikävähän on viipyä talossa, jossa
+ei voittaisi talonväen myötätuntoa. Kuitenkin hän toivoi puolan
+tekemisellään jonkun verran parantavan asemaansa. Senpätähden Tapani,
+kun sai viihtensä puolatuksi, lystikkäästi hymyillen sanoi: "Pian on
+lyhyt virsi veisattu, käsi on tyhjä, toisessa ei mitään."
+
+"On virrelle jatkoa, jos sitä haluttaa, tuolla naulassa seinällä",
+virkkoi iloisesti toinen tyttö. "Se ei lopu, vaikka vähenee, kuten
+viisussa lauletaan, että
+
+    Raha ei lopu, vaikka vähenee,
+    sano' Rannanjärven Jukka;
+    vaan jos ei isäni irti pääse,
+    niin pojanki perii hukka."
+
+Sen sanottua rupesivat kumpanenkin tyttö yhteen ääneen laulamaan sitä
+laulua ja laulaessaan tarkastelivat kankaitaan, olisiko loimia
+katkeillut tai niisissä mitään joutunut epäkuntoon. Huomattuaan kaikki
+olevan hyvässä kunnossa rupesivat he taas uudestaan kutoa ravistamaan,
+Tapanin tehdessä puolia.
+
+Mutta nyt alkoi kuulua liikettä, josta saattoi kuulla että kokousmiehet
+tulevat kokoushuoneesta ulos. Nyt Tapani seisatti puolansa teon ja
+lähti sisälle. Dampbell, nähtyään Tapanin, huudahti iloisesti: "Johan
+olette täällä juuri kuin varis tullut puheilleen Maarian aikana."
+
+"Olen ollut jo kotvasen tuolla pirtissä", sanoi Tapani tyynesti ja
+odotti käsketäänkö häntä istumaan, vai esitetäänkö mitä tehdä.
+
+Dampbell oli nyt tavattoman virkeällä tuulella vielä sentähden kun oli
+kylän miesten kanssa saanut niin paljon puhua ja luuli niiden jääneen
+hänestä ikimuistoisesti pitämään. Oikein ihastuksen leimu näkyi
+kasvoissa, kun hän alkoi Tapanille melkein hätiköiden puhella: "Meillä
+on tässä kylässä tilusten rajottaminen ja päätettiin huomenna alottaa
+työ tämän talon ja tuon Sivolan välirajalta. Mutta nyt pitäisi saada
+tehdyiksi taulun jalat jo tänä iltana valmiiksi. Osaisittekohan niitä
+tehdä? No, ehkä, kun minä neuvon."
+
+"Luulen osaavani neuvomattakin", sanoi Tapani tyynesti.
+
+"Oletteko koskaan nähnyt maanmittarin taulua?"
+
+"Olen käyttänytkin."
+
+"Käyttänyt! Missä?"
+
+"Tuolla Raudusjoen kylässä, silloin kun siellä oli suurijako, olin
+maanmittarilla kättä pitempänä ja löin linjoja ulos että hurisi. Kun
+pahasta penikasta olen ollut tarkka ampuja, niin opin heti tarkaksi
+kepittäjäksi, tarkemmaksi ketään muita. Sitä tietä pääsin
+harjottelemaan taulunkin käyttöä ja hyvin se veteli, vaikka olin vasta
+kuusitoistavuotias poika-vökäle."
+
+"Te sanoitte kepittäjäksi. Meillä ei saa linjan staakottamista sanoa
+kepittämiseksi. Se on keppi millä lyödään kylän koiraa tai vierasta
+sikaa, ja linjastaaka on staaka", sanoi Dampbell päätään nyökyttäen
+sanainsa mukaan ja kasvoissa näkyi pahan ilman merkkejä. Siitä
+kuitenkaan, mitä hänen mielessään oli, ei hän nyt virkkanut mitään,
+osotti vaan perikamarin sopesta säkistä ottamaan taulun kannan ja
+tekemään siihen jalat.
+
+Tapani oli ulkokausteelta löytänyt kolme kuivaa aidan seivästä,
+leikannut ne tarpeellisen pitkiksi ja toi ne pirttiin höyläilläkseen,
+aikoen tehdä niistä sukeat ja hyvät jalat. Ne olivatkin jo
+valmistumaisillaan, kun Dampbell pitkästä piipustaan oikein kiivaasti
+vedellen savuja tuli sinne ja silmissä näkyi outo kiilto. Nyt hän
+pitkästä nenästään puhalti sakean savun pitkin partaansa, jotta koko
+parta oli hetken savupilveen peittyneenä. Sitten otti yhden ja toisen
+jalan teoksen, katseli niitä pitkin ja hieman vihelteli. Sitten punalti
+päätään ja sanoi: "Ihme olisi ollutkin, jos taulun jalat olisivat
+syntyneet minun neuvomattani, ainoastaan sillä mahdilla että on nähty
+Raudusjärven maanmittarilla."
+
+Tapani tunsi tyrmistyvänsä eikä tiennyt mitä tehdä, mutta kysyi
+kuitenkin: "Mikä näissä on vikana? Minkälaiset ne sitten pitää olla?"
+
+Dampbell vetäsi nyt taas piipustaan aikasen savun, minkä vetäsi
+henkeensä ja ylpeän näköisenä puhalti sen ylöspäin ja sanoi: "Kun te
+pyydätte neuvoa, niin minä neuvon ja niin on aina tehtävä; minä sanon
+vastaisen varalta... Katsokaa nyt, onko nämä suorat? Ne pitää olla
+aivan suorat. Nämä kyllä voisivat välttää Raudusjärven maanmittarille
+ja monelle muulle, vaan minulle ei vältä se joka Raudusjärven
+maanmittarille ja monelle muulle."
+
+"Onko näissä liikaa paksuutta?" kysyi Tapani alakuloisesti ja katseli
+pitkin niitä jalkoja.
+
+Nyt Dampbell otti Tapanin kädestä taulun jalkapuun ja puristeli sitä ja
+viimein ajatusalta sanoi: "On vähän. Se pitää olla noin kouran
+täyteinen, että sormien nenät yltävät ympäriinsä." Sen sanottuaan lähti
+sisälle ja veteli savuja mennessään.
+
+Tuskin oli Dampbell pannut pirtin oven kiinni, kun tytöt keskeyttivät
+kankaittensa kudonnan ja kääntyen Tapaniin kysyivät: "Mistä sillä
+tuolla vökäleellä on sellainen äkä sitä Raudusjärven maanmittaria
+vastaan, että on ihan purra, pistää... Kuulostaa ettei soisi ei
+syödyille mailleen."
+
+"En tiedä", sanoi Tapani.
+
+"Kun te ette sanoneet, että hulluille ja herroille ei keskitekoista
+kalua saa näyttää."
+
+"Mahdoitte te sanoa."
+
+"Oli ihan jo suuni aukeamassa, vaan ei tullut kuitenkaan sanotuksi. Kun
+vaan olisi irti päässyt, niin olisi kyllä mennyt kuin itsestään."
+
+"Minä olin sanomassa, että 'mistä sika satulan tietää?' Moinen
+karvaturri, on kuin minkähän hapsen-katti", sanoi toinen tyttö ja
+kääntyi kankaaseensa päin.
+
+Tapanista tuntui somalle että tytöt myötätuntoisuudellaan maksoivat
+hänelle puolan tekopaikan.
+
+Tapani höyläsi nyt ne taulun jalat aivan suoriksi joka puolilta ja
+veitsensä hamaralla lykkäsi ne kiiltävän sileiksi. Sitten otti yhden ja
+lähti sen kanssa Dampbellilta kysymään, mitä se vielä olisi vailla ja
+miten pitkät ne pitää olla.
+
+Dampbell mitteli ja koetteli sitä moneen kertaan, laittaen niin
+kalttoon asemaan kuin taulun jalka tulee olemaan, mutta ei näkynyt
+kuitenkaan tietävän sen varmaa pituutta. Sitten hän kuitenkin määräsi
+pituuden ja katseli sitä jalkaa pitkin kaikilta puolilta ja
+tyytyväisenä sanoi: "No kyllä niistä nyt tulee hyvät, kunhan kaikki
+kolme tulevat tämmöiset."
+
+Taulun jalat tehtyään Tapani meni kysymään, mitä vielä on tehtävä,
+mutta Dampbell oli ystävällinen ja käski istumaan siksi kunnes hän
+kerkiää opettamaan miten paperi on pantava tauluun.
+
+Tapani tiesi, että kyllä hän osaa senkin panna, mutta nyt hän ei sitä
+sanonut; oli sen opin saanut taulun jalkoja tehdessään, että tässä
+palveluksessa ei saa sanoa mitään osaavansa, vaan aina on käytävä
+avossa suin kysymässä neuvoa, vaikkapa neuvokin veisi päin mäntyä.
+
+"Se Raudusjärvellä toimiva insinööri minusta piti ja pyysi oppiinsa,
+vaan kun en osannut kirjottaa ja vanhempani eivät päästäneet, niin jäi
+sikseen."
+
+"Mikä sen insinöörin nimi oli, joka Raudusjärvellä jakoi?"
+
+"Se oli Kastreeni."
+
+"Kastreeni!" huudahti Dampbell, "mikä insinööri se Kastreeni on.
+Ainoastaan maanmittarin sisäänkirjotettu apulainen. Insinööriä ei ole
+kuin kaksi koko läänissä, minä ja yksi Tegström."
+
+Dampbellin sanoissa kuului jotakin sellaista, että Tapani ei tuntenut
+osaavansa puhua ja jäi siis äänetönnä istumaan.
+
+Nyt Dampbell tahtoi Tapanille antaa tietää, mitä hän ajattelee Tapanin
+suhteen ja kautta rantain ensin puheli, miten hän, juuri hän on ihan
+pelkistä talonpojan pojista opettanut maanmittarin apulaisia ja
+toimittanut ihan sisäänkirjotetuiksi oppilaiksi, joista kaksi on tullut
+aivan maanmittareiksi. Muut maanmittarit eivät ole kukaan saaneet
+talonpojista opetetuksi minkäänlaista apulaista.
+
+Sitten pani taas vereksiä tupakkia piippuunsa, johon Tapani antoi
+tulen. Vedeltyään muutamia henkisavuja Dampbell alkoi: "Kyllähän minä
+sen sanon, että jos varsinkin olisitte naimaton, niin kyllähän minä
+teistä miehen tekisin... No, se on tehty mikä on tehty. Jälelle
+mennyttä kiveä ei saa ruveta katsomaan. Kyllähän niitä vielä keinoja
+löytyy teidänkin suhteenne, kunhan tässä koteudutaan. Se on pääasia
+että opista otatte vaarin. Se on pääasia se."
+
+Viimeisen lauseensa Dampbell lausui erinomaisella painolla ja katsoi
+Tapanin silmiin, mitä se siihen vaikutti.
+
+"Mitenkäpäs muuten", kuului Tapanin suusta hieman katkonainen murahdus,
+josta kuitenkin kuului salainen vastenmielisyys, sillä koko Dampbellin
+puhe tuntui hänestä olevan vaan kunnioitusta tavottelevaa laatua.
+Senpätahden hän jäikin mykäksi istumaan tuolillaan ja hieman tympein
+kasvoin katseli vainion perillä työskentelevää ojankaivajaa.
+
+Siihen Dampbellkin terotti silmänsä ja hymähti halveksivan hymähdyksen
+ja sanoi: "Katsokaahan tuota työmiestä, miten se päivään katsoen tekee
+työtä. Olen lystikseni päiväkauden seurannut sen liikkeitä. Katsokaahan
+miten se jämpii kuin itikka ravassa ja siitä mojahtaa seisomaan.
+Katsokaahan kun se taas katsoo aurinkoa, että tuohonko se karahkaan
+tarttui, kun se ei siitä pakene mailleen päin... Nyt se taas kumartui
+ja sai kun saikin multaa lapiolleen. Katsotaanhan montako kertaa se
+heittää ennenkun taas seisoo. Se oli kolmas lapiollinen. Se oli neljäs
+... viides, kuudes ... seitsemäs ... kahdeksas ... yhdeksäs ...
+kymmenes... Mutta paljohan sitä nyt tuleekin... Ahaa, jopa tuli pää
+vetävälle. Nyt kai se sietääkin huokasta pitempään, kun kerrassaan
+yksitoista kertaa viskasi multaa. Eihöhän tuo jo istukin... Kas niin!
+Enkös arvannut. Hahaa! nyt se istuu ja ihmettelee kun tuo aurinko ei
+tänäpäivänä muista laskeutuakkaan."
+
+Dampbell oli nyt unohtanut piippunsa imemisen, joten se oli sammunut,
+ja nousi nyt kävelemään lattialle ja kävellessään kaiveli piipustaan
+periä kaataakseen ne uunin edessä olevaan sylkilaatikkoon. Tätä
+tehdessään hän päätään punoen oikein uhkaavasti puheli:' "Joshan
+olisit, ukko, minun työmiehenäni, niin muuttuisivat sinulla tavat, kun
+minä kerran kävisin tuolla työmaalla. Lähtisi kyllä miehestä tauti, kun
+minä ärjäsisin. Mutta talonpoika on talonpoika vaikka missä. Ne
+työmiehetkin pitävät isäntiä vaan vertaisenaan, naureskelevat vaan kun
+menee isäntä kiirehtimään. Vaan herrasmies ja vielä sitten minunlaiseni
+herrasmies kun on käskemässä, niin silloin on leikki kaukana. Ei muuta
+kun tukka suorana ne menevät kun minun ääneni kuulevat."
+
+Nyt Dampbell oli taas saanut piippunsa palamaan ja veteli siitä
+äänettömänä henkisavuja, joiden välissä piippunsa varrella kirjotteli
+ilmaan, josta ei Tapani tiennyt mitä se merkitsi ja mitä hän kirjotti,
+muuta kuin S-kirjaimen näkyi aina ensiksi tekevän. Tätä tehdessään
+Dampbell salaisesti vilkuili Tapaniin, nähdäkseen mitä hänen viimeinen
+puheensa vaikutti.
+
+Tapani, joka selvään huomasi että häntä ja yleensä tulevia työmiehiä
+varten oli se koko puhe, oli kuin kynsille lyödyn näköinen ja
+alakuloisesti sanoi: "Sehän se taululle paperin pano oli puheena, kun
+minä sen osaisin panna."
+
+"Kyllä se osataan", sanoi Dampbell kohteliaasti. "Ottakaahan tuolta
+säkistä taulu ja instrumenttilooda käsille."
+
+Kun Tapani toi määrätyt kapineet, niin Dampbell otti sen kapinelaatikon
+käteensä ja oikein huomattavalla painolla sanoi: "Tämä on
+instrumenttilooda tämä ja tämän sisällä olevat aseet ovat
+instrumentteja." Sitten hän aukasi laatikon, otti sieltä liimapalasen
+ja rupesi neuvomaan, miten sitä kastellaan suussa ja sitten hivutetaan
+taulun laitoihin, kun paperi on ensin kasteltu ja miten sitten sen
+paperin laidat vedetään siihen kiinni ja viimeksi käännetään nurkat.
+
+Tapani nyökäytti päätään jokaiselle sanalle, merkiksi että kyllä hän
+ymmärtää. Sitten hän otti taulun ja siihen pantavan paperin ja
+liimapalasen ja lähti pirttiin panemaan sitä paperia taululle ja
+itsekseen hymyillen ajatteli: "Mitähän vikaa nyt tästä tehtävästä
+löytynee."
+
+Tapani kun oli Raudusjärven maanmittarilla jo satoja kertoja pannut
+paperin taululle, oli sen oppinut jo hyväksikin, ja nyt hän aikoi
+parhaansa mukaan tehdäkin. Hän kasteli paperin toiselta puolen aivan
+likomäräksi ja pingotti sitte taulun kaikille kulmille, painaen niin
+kiinteälle kuin paperin vaan tiesi kestävän ja laidat liimattuaan
+kiinni meni keittiöön, jossa hellassa palavan tulen paisteessa kuivasi,
+joten paperi veti itsensä ihan helisevän kiinteälle. Sitten hän varsin
+tahallaan otti hieman aran näköisen muodon ja vei taulun insinöörin
+nähtäväksi.
+
+Dampbell, nähdessään Tapanin taulun kanssa tulevan, muuttui asiallisen
+näköiseksi ja laihat kädet jo itsestään ojentuivat ottamaan vastaan
+taulua. Käsiinsä saatuaan hän katseli sitä kaikilta puolilta. Mutta
+pitkän hetken sitä pyöriteltyään nyökäytti päätään ja sanoi: "Kyllä
+tämä kelpaa", ja kasvot menivät salaperäiseen hymyyn. Sitten hän
+ystävällisesti sanoi: "Tapani olisi hyvä ja ottaisi sieltä säkistä
+minun metsäsaappaani ja voitelisi ne. Ne ovat aivan menneen kesäiseltä
+jäleltään hoitamatta."
+
+Tapani kaivoi nyt säkistä käppyrään ja ihan kyrsäksi kuivaneet
+pieksusaappaat, joiden kannatkin olivat poljetut länttään, että melkein
+varren tyvi oli joutumassa kantapään alle. Nämät nähdessään Tapani
+itsekseen hymähti, mutta salasi ivansa ja meni pirttiin, johon jo talon
+työväkikin oli tullut. Tapanissa syntyi iva, ja kostoksi äskeisestä
+taulun jalkojen moittimisesta näytti niitä kengän kantoja penkillä
+istuville miehille ja ivallisesti hymyillen sanoi: "Tässä ovat
+herrasmiehen kengät, tässä."
+
+"No on tottaperään."
+
+"Ovat tottaperään pojan kengän kannat leiponeet rieskaa oikein
+emälailla."
+
+"Vasikan jaloissa kai nämä ovat viimeksi olleetkin."
+
+"No, ne ovat olleet korjuulla jos pidollakin."
+
+"Ja vielä viitsitään kylään tuoda, vieläpä toiseen ja kolmanteen
+pitäjääseenkin, tuollaisia, joita täällä ei raunioltakaan korjattaisi."
+
+"No, elkäähän sentään. Saatte nähdä että humu kuuluu eikä köyhyyttä,
+kun näillä lähdetään huomenna metsään", sanoi Tapani ja lähti
+hankkimaan lämmintä vettä, jossa ne liottaisi. Tapanista tuntuikin
+hyvälle että sai niissä kengissä työtä koko illaksi, eikä siis
+tarvinnut enää mennä sisälle kuulemaan niitä niin ikävälle maistuvia
+Dampbellin tarinoita ja esityksiä.
+
+
+
+
+VI LUKU.
+
+
+Huomenaamuna pirtin oviseinällä omituisessa kaapissaan oleva
+suuritauluinen ja harvaan kävellä lonksautteleva seinäkello näytti jo
+puolen tuntia yli yhdeksän, kun pirtin ovelle ilmestyivät emännän
+kiireiset kasvot ja sanat kuuluivat: "Herra kutsuu kenkiään!"
+
+Tapani ei odottanut toista käskyä, vaan hyppäsi pystyyn, koppasi
+orrelta ihan tekokuosilleen oijotut ja voidellut kengät, joita hän
+varsien suista kantaen lähti viemään sisälle, missä Dampbellin kiiluvat
+silmät näkyivät sängystä. Nyt hän kuitenkin, nähtyään kenkänsä niin
+pulskan näköisinä, kohosi istualleen, otti käteensä ja hymyillen sanoi:
+"No nythän ne ovat aivan kuin uudet. Kiitos, kiitos... Mutta jokos
+siellä on miehiä metsään lähtemään?"
+
+"Jo aikoja sitten. Jo kuutta käydessä tulivat."
+
+"Hm ... vai jo kuutta käydessä. Mitä ne ovat tehneet?"
+
+"Laania laskeneet, mikä parasta olisi osannut, ja mittatikkuja ovat
+viroikseen vuoleskelleet, että niitä vissiin on kolmille vitjoille."
+
+"Ja tuskin yhtään oikeaa kalua, niinkuin meillä pruukataan."
+
+"Sitä en tiedä, vaan paljon niitä kyllä on, varmaan kuusikymmentä, jos
+ei enempikin."
+
+"Vai kuutta käydessä jo tulivat. Taitavat luulla että minä talonpoikien
+tavalla hämärästä hämärään nuhjustelen. Vaan kohta näkevät että meiltä
+kun lähdetään, niin siinä ei ähketä", sanoi Dampbell, punalteli päätään
+ja nousi pukeutumaan.
+
+Kului kuitenkin vielä kaksi pitkää tuntia ennenkun Dampbell nähtiin
+talon pihalla, laajareunaisine hattuineen, antamassa määräyksiä, mitä
+aseita minkin on otettava mukaan, ja lähtemässä miesjoukon edelle,
+missä vitjojen kilinä, mittatikkujen kalina ja kapinelaatikon kolina
+sekaantui miesten askelten sekavaan jytinään.
+
+Viimein oli tultu paikalle, mistä piti Saralan ja Sivolan raja lyödä.
+Jo taulua pystyttämään ruvetessa Dampbell vihaisesti viittasi kädellään
+ja ärähti: "Tuosta metsä auki ja muutamat tekevät staakoja."
+
+"Mitä tankoja?" kuului ääni joukosta.
+
+"Keppejä", virkkoi Tapani, mutta samassa huomasi Dampbellin tulisesta
+silmäyksestä tehneensä väärin sanoessaan kepiksi.
+
+Dampbell ei kuitenkaan mitään virkkanut, laittoi vaan tauluaan kuntoon.
+Kun vihdoin sai tähtäinlaitoksen taululle, niin Tapani otti kolme
+keppiä käteensä, lyödäkseen ne siihen mihin Dampbell tähtäinten läpi
+katsoen ne käskee lyödä.
+
+Talon isäntä, joka oli taulun kantajana, oli nyt kapinelaatikkoa
+pitelemässä taulun luona. Mutta kun oli alkukepit lyöty, niin isäntä
+katsoi pitkin keppien osottamaa suuntaa ja päättävästi sanoi: "Ei mene
+nyt siihen niityn kujaan, siihen kaahlattimeen, johon se pöytäjaossa
+määrättiin ja johon rajan täytyy tulla."
+
+"Se on minun asiani mihin se menee ja mihin sen pitää mennä!" ärjäsi
+Dampbell ja huusi: "Lyökää vaan leveäksi. Meillä tiedetään mitä meillä
+tehdään."
+
+Tämän kuultuaan Tapani, kun joutui linjaa kepittämään, kehotti miehiä
+lyömään oikein leveäksi, varsinkin sentähden kun isännältä kuuli että
+se menee väärään, saadakseen siten nähdä minkänäköiseksi Dampbell
+sitten muuttuu kun joutuu jälkiään korjaamaan.
+
+Mitä likemmäksi Saralan niittyä tultiin, sitä selvemmäksi kävi
+kaikille, että linja menee väärään. Mutta ylimielisille poikasille se
+vaan antoi intoa lyödä leveämmäksi ja leveämmäksi, ja yksi lotina
+kuului vaan metsän syvyyteen tunkeutuvan aukon perältä, mistä tulisina
+salamoina välkkyivät kirkkaat kirveitten terät ja rytisten kaatuivat
+komeat puut.
+
+Saralan isännän mieli meni oikein katkeraksi, nähdessään parhaan
+säästömetsänsä kaatuvan tällä tavalla. Hän ei kuitenkaan puhunut
+mitään, kuljetteli vaan taulua ja taulun kapineita mukanaan, kun
+Dampbell tarkasteli Tapanin lyömiä keppejä ja oli niitä hieman
+liikauttavinaan, muka korjatakseen.
+
+Tultiin viimein niitylle, jossa linja katkasi melkein puolen latoalaa
+Sivolan puolelle. Silloin Dampbell oikein hartiain voimasta kävellen
+tuli niitylle ja käski mittarien ottaa "tuolta puron äyräältä kujan
+aidasta mitta tähän linjaan."
+
+Tätä mittausta ei Dampbell uskonut mittarien varaan, vaan meni itse
+näkemään ja seurasi mukana nähdäkseen omilla silmillään kuinka paljon
+sitä on. Sen tehtyä käski kaikkia sinne, mistä tämä linja lyötiin ulos,
+ja itse lähti osaksi juosten ja osaksi kävellen ja hyppien puulta
+puulle, näyttääkseen miten asialla on kiire, ja kovinpa huohotti mies
+parka päästyään linjan päähän.
+
+Nyt Dampbell istui hakatun puun tyvelle, otti taskustaan paperin
+palasen ja kynän, jolla rupesi polvensa päällä laskemaan ja sanoi:
+"Tässä ei tarvita taulua, saadaan laskemalla."
+
+Mutta siinä kiireissään hän laski väärin, joten toinenkaan linja ei
+tavannut määrättyä paikkaa, ainoastaan puolen verran läheni sitä kujaa,
+mihin sen piti tulla. Nyt Dampbell repäsi korvallistaan ja
+epätoivoisesti kiljahti: "No p----le... Missä nyt on vika! Varmaan on
+mitassa vika, mitassa se on vika! P----leen p----le! Mitassa se on
+vika." Sen sanottuaan lähti taas painaltamaan sinne lähtökohtaan. Mutta
+ylimieliset poikaset alkoivat porista:
+
+"Tämäpä lystiä!"
+
+"Hirveän lystiä, sanoi kaupungin tyttö."
+
+"Ei, -- mutta riena nyt on asiassa! Sietäisi olla Luttusen Mari
+paikoilla, joka yhdeksän puun vuosikuntaisilla vesoilla kylvettäisi."
+
+"Ketä?"
+
+"Meitä kaikkia eksyneitä, jotka emme osaa luvattuun maahan."
+
+"Onpa itse Faarao elossa; hän vie meidät takaisin Egyptin lihapatojen
+ääreen."
+
+"Mutta meidän suuripartaisella Faaraollamme on yhtä tyhjä pata, luulen
+minä, kuin meillä kaikilla muillakin onnettomilla erämaan
+matkalaisilla."
+
+"Jospa se onkin itse Mooses, joka tuolla savua suitsuvalla
+taikasauvallaan saa meille kalliosta irti ihan rautakylmän ja
+hopeankirkkaan vesivirran juodaksemme ja kylpeäksemme täällä
+helteisessä korvessa."
+
+"Ei janota vähääkään. Nälkä kurisee suolissani kuin parvi sammakoita."
+
+"Sama on täälläkin."
+
+Näin porisivat ylimieliset pojat, palaillessaan takaisin samaan
+paikkaan vielä kolmannen kerran. Mutta vaikka miehet yksitellen sieltä
+vetäytyivät paikoilleen, ei Dampbell ollut sitä näkevinänsäkään, laski
+ja laski vaan sitä äskeistä laskuaan, väliin ravistaen päätään että
+parta tärisi. Viimein hän kuitenkin huomasi että oli äsken ottanut
+sen matkan niitylle puolta pitemmäksi kuin se oli, joten se
+syrjäänmenemis-mitassa laskettuna vei vaan puolimatkaan.
+
+Dampbell asetti nyt kolmannen linjan ja meni se nyt siihen mihin sen
+pitikin. Vaan kovin oli isäntä nyrpeissään ja puhumatonna koko päivän
+eikä kotiin tultuaankaan vienyt taulua eikä taulun neuvoja sisälle,
+vaan jätti portaille, ja mennen heti makuukamariinsa köllähti sänkynsä
+päälle, missä katseli lakeen ikäänkuin tahtoisi lukea niitä nauloja,
+millä laipiolaudat olivat altapäin lyödyt niskoihin kiinni.
+
+Dampbell huomattuaan isännän nyrpeyden tekeytyi emännälle tavattoman
+ystävälliseksi ja pyysi hänet istumaan toiselle puolen pöytäänsä
+puhetoverikseen ja olivatkin jo iloisessa, leikinsekaisessa puhelussa,
+kun Tapani toi taulua ja taulun neuvoja sisälle, etteivät jäisi ulos
+yöksi.
+
+Tapanin nähtyään emännän suuret silmät leimahtivat häneen iloisesti ja
+hän sanoi: "Vai te sitä olette se Korpelan seppä, Harjulan Marian mies,
+kuten tää insinööri kertoo. Olette niin poikamiehen näköinen, partaakin
+ilman, haimenia vasta..."
+
+"Tuskinpa sitä niin suurta lahjaa kuin partaa saanenkaan."
+
+"Mutta muutenkin olette niin vihanta kuin heinä... Meidän tyttäret tänä
+päivänä jo eilisestä puolaristaan löivät arpaa. Tietysti leikillään,
+vaan se on tosikin toisena puolena."
+
+"Sepä lystiä että minusta vielä tyttäret arpaa lyövät. Kumpika heistä
+joutui voitolle?"
+
+"Tietysti vanhempi, ettei kivikontti jäisi selkään."
+
+"Panisi konttiin silkkiset viilekkeet ja suun alaspäin, niin ei olisi
+raskas."
+
+"Mutta teistä nähden, kuulemma, on kumpaisenkin kontti yhtä raskas...
+Vai niin, että te sitä olette se Korpelan seppä, joka Harjulan Marian
+tähden lähti kotoaan ihan tyhjänä pois. Olen teistä niin paljon
+kuullut", sanoi emäntä katsellen Tapania ylhäältä alas ja alhaalta
+ylös. Sitten hän kääntyi Dampbelliin ja sanoi: "Sanasta sana tulee,
+kypenestä maa kytee. Mikäs se teidän nimenne on? En sitäkään tiedä,
+vaikka monta päivää ja yötä jo olette talossa ollut."
+
+"Minun nimeni on Dampbell ja arvoni on maanmittaus-insinööri eli toisin
+sanoen komisioni-maanmittari."
+
+Emäntä hymähti ja sanoi: "Vai Tomppelli... Mistä te sellaisen nimen
+olette kaivaneet; en ikänä ole ennen kuullut."
+
+"Ei minun nimeni ole Tomppelli, vaan Dampbell", kuuluivat insinöörin
+suusta sanat ja nyt hän oikein pitkäveteisesti sanoi, että sen emäntä
+oikein saisi päähänsä.
+
+Emäntä ei enää parsinut, vaan lähti pirttiin kuulemaan jos häntä siellä
+kaivataan, ja pirtin lattiaa kävellessään hymyillen sanoi: "Vai
+Tomppelli se on tuon suuripartaisen herran nimi!"
+
+"Tomppeli onkin ... kele aivan täydessä sanan merkityksessä, kun kolme
+linjaa pieksätti meillä yhden rinnan ja yhdellä vaivaisella
+ojelmuksella menetti kauniin kesäisen päivän", kuuluivat penkillä
+loikovan talon rengin vihaiset sanat.
+
+"Nimensä väärti on, sen sanon minäkin", lisäsi siihen toinen penkillä
+loikova mies.
+
+"Siitäköhän se isäntäkin on aivan kipeänä tuolla sängyn päällä. Kunhan
+ei vaan pappia jouduttaisi tässä hakemaan", sanoi emäntä nauraen.
+
+"Vähemmästäkin olisi joku kipeänä, kun parhaan säästömetsän hakkuutti
+aivan yksiksi siekaleiksi", kuului miesten joukosta vakava ääni.
+
+Sitä ei emäntä kuitenkaan ollut kuulevinaan, meni vaan taikinapyttynsä
+luokse ja siihen happanemaan laitettua taikinaa rupesi paksulla
+hierimellään hämmentämään ihan hartian voimasta, että leveällä
+riippuvat hameen helmat tutisivat.
+
+Siitä päästyään hän kääntyi kankaittensa takana oleviin tyttöihinsä ja
+sanoi: "Kuulkaapas, se teidän päivällinen arpaesineenne on se Korpelan
+seppä, se Harjulan Marian mies, josta olette kuulleet, kuinka se
+Mariansa tähden lähti kotoaan pois... Eikös lieteen katso silmänne kun
+ukkomiehestä löitte arpaa."
+
+"Vähätpä katsoisi lieteen. Löimmehän arpaa vaan puolarista, ja kunpa se
+taas tulisi puolan tekoon, niin ystävänämme katselisimme. Mutta missä
+hän viipyy, kun häntä ei näy?" sanoi vanhempi tyttö.
+
+Toinenkin tyttö oli suutaan aukasemassa puolustamaan itseään, mutta
+samassa aukesi pirtin ovi ja Tapani pistäysi sisään, kantaen kädessään
+Dampbellin kenkiä, laittaakseen niitä kuivamaan. Tapanin nähdessään
+tytöt yhteen ääneen huudahtivat: "Siinähän se on jossa sitä mainitaan.
+Tässä olimme kaipaamassa hyvää puolariamme ja nythän se jo tulee. Eikös
+niin?"
+
+"Niinpä niin", sanoi Tapani kenkiä pujottaessaan orteen ja siitä
+päästyään meni puolarukin ääreen kuten ainakin tehtäväänsä ja rupesi
+alakuloisen näköisenä tekemään puolia, juuri kuin toisten pakottamana.
+Mutta tytöistä Tapanin alakuloisuus tuntui tavattoman pahalta, kun
+olivat mananneet häntä puolan tekoon eivätkä löytäneet syytä mistä
+olisivat nyt paremmin kuin eilenkään päässeet puheluun. Mutta emäntä
+teki nyt tekosyyn. Hän tuli nyt aivan Tapanin luokse seisomaan; seisoi
+siinä hetken oikein leveänä ja hymyili.
+
+"Korpelan seppä", sanoi hän viimein, "-- mutta eipä kätenne ole
+niinkuin sepän kädet, ovat puhtaat ja valkoiset kuin kankurin kädet.
+Tuskinpa meidän kankurienkaan kädet ovat niin valkoiset. Ojennappas,
+Riikka, kätesi rinnalle." Riikka keskeytti nyt kutomisensa ja ojensi
+hymyillen kätensä Tapanin käden rinnalle. Toinenkin tyttö seisautti
+kutomisensa ja valeli suurilla silmillään Tapania ja sanoi: "Ne ovat
+vaan sepän kellon juotteita mitä äiti puhuu, että vieras olisi seppä.
+Eihän tää ole mistään päin katsellen sepän näköinen. Sepäthän ovat
+sellaisia kumarahartiaisia köniä... Vai oletteko seppä? Sanokaapa
+itse!"
+
+"Kyllä... Mutta nyt en ole toiseen kuukauteen tehnyt sitä työtä, niin
+ovat käteni puhdistuneet", sanoi Tapani tyynesti ja pysyi vaan
+alakuloisena ja lyhytsanaisena.
+
+Tyttärien mielestä oli paha kun näkivät Tapanin alakuloisena, ja he
+koettivat saada häntä iloisemmaksi kyselemällä hänen elämän
+tarinoitaan. Mutta kun Tapani vastasi vaan lyhyesti, ainoastaan sen
+mitä kysyttiin, niin tyttöinkin täytyi lopettaa kyselynsä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli nyt viikon päivät kuljettu jo metsässä ja muutamina päivinä oli
+Tapani ollut rajoja lyömässä omin päinsäkin. Dampbell oli vaan käynyt
+omia aikojaan katsomassa, tuleeko linjat tarpeeksi suuria ja muuta
+sellaista, jonka tehtyään oli aina tullut talon väen kanssa pakisemaan
+mitä milloinkin.
+
+Sellaisessa paikassa ja lähtökohdassa, jossa ei ollut aivan varma
+sattuminen määrättyyn paikkaan, Tapani kepitti ensin kaitaisen
+koetuslinjan siksi että saattoi kepittää, ja sitten kun näki minkä
+verran se meni syrjään määrätystä paikasta, laskemalla osotti siihen ja
+hakkautti leveäksi kun tiesi sen jäävän rajaksi. Tämä oli talon
+isäntäin mielestä niin mieluinen keksintö että rupesivat itse
+Dampbellille kehumaan Tapania mainioksi rajain hakkauttajaksi.
+
+Sitä ei kuitenkaan Dampbell sietänyt vaan lähti eräänä päivänä itse
+metsään ja oli tavattomaan virallinen. Tänä päivänä kuitenkin linjat
+menivät ensikerralla oikeaan, ettei tarvinnut parsia. Mutta iltasella,
+kun oli jo lähellä tavallinen kotiin lähtöaika, Dampbell löi vielä
+lähes kahden kilometrin pituisen linjan, joka päättyi Sorajärven
+rantaan. Tämän alkuun pantua hän määräävällä äänellä huusi: "Se pitää
+lyödä leveäksi ja viedä järveen asti." Sen sanottuaan hän lähti taulun
+kantajan kanssa kotiin.
+
+"Eivät kerkiä tänä iltana Sorajärveen, sinne on siksi pitkältä ja
+vankkoja metsiä", sanoi taulun kantaja lähtiessään Dampbellin jälkeen
+kävelemään.
+
+"Se on pakosta keritä, kun minä olen määrännyt."
+
+Taulun kantaja ei vastannut mitään, hymyili vaan ja käveli jälkeen.
+
+Dampbellin kotiintulosta ei ollut pitkäkään aika kulunut kun jo
+miehetkin tulivat kotiin ja viskelivät kirveitään mikä mihinkin
+loukkoon, että yksi kolina kuului, jonka jälkeen kiivas porina rupesi
+kuulumaan pirtistä.
+
+Tämän kuultuaan Dampbell heti arvasi, että linja oli heitetty kesken ja
+kiivastuneena hän käveli edestakasin salin permannolla. Samassa
+ilmestyikin sinne Tapani, jolta hän heti kysyi: "Minkälaiseen paikkaan
+se meni rannassa, menikö se lahden pohjaan vaiko syrjään?"
+
+"Se jäi kesken ja miehet sanoivat menevän väärään", sanoi Tapani
+varovasti.
+
+"Kesken!" ärjähti Dampbell, "enkö minä sanonut että se pitää viedä
+järveen!"
+
+"Sanoitte kyllä, mutta miehet lähtivät pois. Sanoivat menevän väärään."
+
+"Väärään... Väärään linja!" kertasi Dampbell kiukusta kähisten. Sitten
+hän tömäytti kantapäätään lattiaan ja kirkui: "Enkö minä sinulle
+sanonut, että se pitää viedä järveen, ja sinä kehtaat tulla sanomaan
+että miehet lähtivät kesken... Minä näytän sinulle huomenna, että eivät
+lähde miehet kesken, eikä ennenkun minä lupaan."
+
+Tapani ei tähän virkkanut mitään, istui vaan kuin tuomittu ja katseli
+maahan. Tunsi että on paras pysyä äänettömänä.
+
+Tapanin äänettömyys ei kuitenkaan Dampbellia lepyttänyt, hän vaan yhä
+puhki katsellen syvillä kiiluvilla silmillään kuin mato mättäästä ja
+matki Tapanin sanoja: "Väärään sanoivat menevän... Lähtivät kesken
+pois... Ne ovat päällikön sanoja ne!"
+
+Tapani nousi viimein ja salin loukosta otti ne Dampbellin
+länttäkantaiset kengät ja nöyrästi sanoi: "Nämä kai minä saan viedä
+hoitaakseni?"
+
+Nämä sanat olivat kuin tulta olisi tervaan pannut. Dampbell huusi että
+parta tärisi: "Kysyäkö sinun vielä sitäkin pitää, mokoma vääräpolvi!"
+
+Tämä vihlasi Tapanin sydäntä niin, että piti lähteä kiireesti ulos,
+ettei Dampbell näkisi hänen kyyneliään.
+
+Etuhuoneessa oli emäntä odottamassa milloinka hän saisi sille herralle
+laittaa iltasta ja sattui juuri Tapania vastaan silloin kun tältä
+puhkesi huokaus ja kasvoille tulvahtivat kyyneleet. Hän otti Tapania
+kädestä kiinni, veti kyökkikamariinsa ja kysyi: "Mitä se teille puhui,
+kun se niin koski... Sanokaa nyt minulle."
+
+"Se osasi sanoa niin pahasti että ikäni muistan."
+
+"Mitä se sanoi? Sanokaa nyt minullekin."
+
+"Se soimasi näitä jalkojani, kun ne ovat näin polvista sisäänpäin, joka
+on äitini vika... Ne ovat olleet syntyessäni ulospäin väärät, ja äitini
+on kapalovyöllä kiristänyt niitä oikaistakseen, ja siten kasvatti
+polvijäsenet sisäänpäin vääriksi... Olen niistä kärsinyt ja hävennyt
+ikäni ja sitten kun vielä soimataan, niin ennen antaisin lihaani
+leikata, ennenkuin sellaista kuulisin."
+
+"Ja tuo järjetön rupee tuollaisia vikoja soimaamaan... Vihellä sinä,
+minä pyöritän", sanoi emäntä ja pyöritti kättään, minkä etusormi oli
+ojennettu suoraksi ja toiset olivat nyrkkiin puristetut. "Mutta minä en
+tuota mokomaa teidän sijassanne olisi jättänyt sanattoman saaren
+päähän. Minä olisin antanut sanan sanasta, kaksi parhaasta. Olisin minä
+sanonut, että kävele itse ensin terät kengistäsi, ennenkun varsilla
+rupeat kävelemään, ja soimaa sitten vasta toista", porisi emäntä ja
+leveät kasvot olivat vihasta hohtavan punaiset.
+
+Emännän puhe tuntui Tapanista hyvälle, mutta ei mielestä sentään
+katkeruus poistunut. Koko yönä ei Tapani saanut unta, joten kesäinen yö
+tuntui joulun aikuistakin yötä pitemmältä.
+
+Kun vihdoinkin aamu tuli, niin Tapani ennen muiden nousua meni
+kaivolle, jossa hän virkistääkseen nukkumattomia silmiään pesi kasvonsa
+kylmällä vedellä.
+
+Kun ei ketään näkynyt liikkeellä, niin hän meni vielä vuoteelleen ja
+samassa kun kallistui maata, menivät silmät uneen ja ajatuksetkin
+sammuivat samassa.
+
+Herättyään Tapani ajatteli, että tänä päivänä ei hän tee mitään muuta
+kuin mitä käsketään. Mutta kun kello jo oli lähes kymmenen eikä sisältä
+päin vieläkään kuulunut kenkäin kaipuuta, arvasi hän että niitä
+odotetaan häneltä. Nyt hän laittoi itsensä vasiten kylmäverisen
+näköiseksi, puristi hampaansakin yhteen ja lähti viemään kenkiä.
+
+Dampbell oli jo ylhäällä ja asetti kartalta taululle niitä rajoja,
+mitkä sinä päivänä tulisivat avattaviksi, ja merkitsi taululle niitä
+merkkipaikkoja, mistä lyötäväin rajain lähtökohdat otetaan kiinni.
+
+Tapani kun ei huoneeseen tullessaan sanonut hyvää huomenta, niin
+Dampbell arvasi Tapanin päässä olevan vielä illallista eikä ollut
+näkevinäänkään, roppelehti vaan tulisella kiireellä tekemisensä kanssa.
+
+Vaikka Dampbell ei mitään virkkanut, niin Tapani seisattui kuitenkin
+pöydän luokse näkemään mille rajoille lähdetään ja odottamaan mitä
+käsketään. Nyt Dampbell kesken työtänsä koppasi piippunsa, pani siihen
+tupakkia, sytytti itse ja rupesi vihasen näköisesti harmimaan siitä
+savuja eikä vieläkään ollut tietävinään Tapanista.
+
+Tapani nähdessään olevansa liikaa, niinkuin Piikin Kalle Pietarissa,
+lähti pirttiin, missä miehet kirveet kourissaan jo odottivat lähtöä.
+Pirttiin tullessa menivät Tapanin kasvot hymyyn, kun oli huomannut
+Dampbellin hötelöivän linjoja taululle asettaessaan. Tapanin kasvoissa
+näkyvä mielihyvä veti kaikkien huomion puoleensa ja kaikki odottivat
+avossa suin mitä hän sanoisi. Tämän huomattuaan Tapani vakavasti sanoi:
+"Nyt näytään lähtevän Kytölän ja Kotilan välistä rajaa lyömään. Tästä
+Kytölän ja Kotilan lähitse näkyy kulkevan ylimitan oikunen ruutulinja,
+siitä näytään lyövän näin vitaan kahtaalle päin."
+
+Kytölän renki löi kinttaitaan yhteen ja iloisesti huudahti: "Ahaa
+pojat! Nyt päästäänkin vileikköön, jossa taretaan ennenkun
+Kytökankaalle on kolme maantien levyistä linjaa leivottu. Jo maar
+taretaankin!"
+
+"Mutta Kotilan ukolle pitää saada tieto että se tulee näkemään, mitenkä
+hänen säästömetsällään on tänä päivänä viimeinen tuomio. Ukko riepu on
+vartioinut kuin piru piispaa sitä Kytökankaan petäjikköä, ettei
+suksisauvaa ole miespolveen saanut ottaa. Minä lähden sanomaan ukolle",
+sanoi Kotilan renki ja lähti hattu kourassa juoksemaan Kotilaan.
+
+"Kyllähän siihen männikköön ei hakata monta linjaa", jurautti
+Kantolainen ja punalti päätään.
+
+"Onkin tuo hulluutta tuolla tavalla mäskätä kuin tuossa meidänkin
+rajalla", sanoi emäntä vihasena. "Tuo meidän ukko on sellainen
+vasikanhäntä että sille saa tehdä mitä kukin tahtoo. Jos minä olisin
+ollut isäntä, niin tulen olisin takonut moiselle metsän kaatajalle.
+Illalla minun pisteli kuullessani kun se säksenteli tälle Tapanille.
+Sen sanon että jos minulle olisi sen tehnyt, niin korennon olisin
+siepannut ja näyttänyt mistä on viisi hirttä poikki..."
+
+"Mitä se Tapanille säksenti?" kysyi Soralan isäntä ja pyöreät silmät
+tuijottivat emäntään.
+
+"Siitä kun tämä muka ei ollut teidän ja Lampelan välistä linjaa vienyt
+päähän asti, Sorajärveen. Siitä se säksenti ja vielä pahempaakin, ihan
+hävytöntä..."
+
+"Vai sitä linjaa perille asti... Sitä ei koskaan viedä sen pitemmälle
+kuin se on viety. Siellä on kyllä äksä edessä. Meidän metsiä ei kyllä
+raiskata niin kurjasti kuin tämän talon", sanoi Soralan isäntä
+vihasella äänellä.
+
+Mutta nyt kuului ulkoa Dampbellin ärjähdys:
+
+"Missä miehet?" Yhdessä humahduksessa hyppäsivät miehet pystyyn kuin
+pulmusparvi pälvestä ja lähtivät sukittamaan ulos.
+
+Sanaakaan puhumatta, ihan kuin ruumissaattoväki astua jölkkästiin
+Dampbellin jälessä, joka pitkästä piipustaan pölyytti vankkaa savua
+edellä, juuri kuin höyryhepo junan edessä. Ja niin äänettöminä tultiin
+sille ruutulinjalle, mistä piti lähteä. Nyt Dampbell katseli puoleen ja
+toiseen, näkyisikö missään mittapaalua, josta näkisi missä päin on
+lähtökohta. Jopa huomasikin kolmisen sadan askeleen päässä paalun
+tököttävän. Hän lähti sinne ja silmättyään paaluun komenti: "Vitjat
+suoraksi! Ja mitataan sata kolmekymmentä kyynärää tännepäin!"
+
+"Viisi tikkua, viisi kyynärää", kuului mittarien suista yhteen ääneen
+ja rupesivat helistämään vitjojaan suoraksi.
+
+Tapani vilkasi paaluun silloin kun Dampbell sitä tarkasti, ja luuli
+näkevänsä 10-merkin yläpuolella pykälän tapaista. Mutta kun hän ei
+ollut siitä varma, niin hän Dampbellin mentyä tarkemmin katsoi siihen
+ja näki että se pykälä oli vaan lastuperä, joten paalu olikin kymmenes,
+vaikka sen piti olla yhdeksäs.
+
+Tämä Kotilan ja Kytölän rajalinja oli jo pöytäjaon aikana vedetty
+kartalle paikalleen ja sanottu silloin sen tulevan ruutulinjasta
+menemään yhdeksännestä paalusta satakolmekymmentä kyynärää länteen.
+Kotilan ukko oli tämän matkan jo pöytäjakopäivänä mitannut kyynärällä
+ja pannut siihen neljältä sivulta veistetyn paalun. Nyt ukko renkineen
+oli paalunsa luona odottamassa, ja kun sieltä toisesta paikasta rupesi
+näkymään liikettä ja kuulumaan ärjymisiä, niin ukko lähti sinne. Avossa
+suin huohottaen hän saapui taulun luokse ja puoleksi huutaen sanoi: "Ei
+se siitä tule raja, täältä se tulee..."
+
+Dampbell ei siitä välittänyt, vaan ärjähti voimainsa takaa: "Tuosta
+auki!" ojentaen samalla pitkän, laihan kätensä siihen määrättyyn
+suuntaan ja piti sitä tuokion ylhäällä, että oikein näkisivät sen
+suunnan. Mutta kukaan ei totellut ja melkein yhteen ääneen miehet
+huusivat: "Ei tästä tule raja, se menee ihan Kotilan pelloille."
+
+"Minä sanoin että lyökää auki!" kirkui Dampbell että parta tärisi.
+
+"Ei lyödä, ei lyödä!" huusivat miehet yhteen ääneen Dampbellin
+polkiessa jalkaa ja kirkuessa sekaan: "Minä sanoin että lyökää auki!
+Tiedättekö että minä olen komisioni-insinööri!"
+
+"Mutta järjestys olla pitää, sanoi Lemin lukkari kun kanoja pieksi. Oo
+te tomppelit ja hitaat sydämestä kaikkia niitä ymmärtämään mitä
+partasuut puhuneet ovat!" huusi sekaan Kytölän iloinen renki ja äänen
+lisäksi pieksi rukkasiaan yhteen.
+
+Silloin Dampbell tempasi Tapanin kädestä linjakepin ja hurjana kirkuen:
+"Sinäkö minua sanoit tomppeliksi!" lensi Kytölän rengin luokse, ja
+ennenkun viimeksi mainittu kerkisi aavistaakkaan, löi häntä hartioille
+ja rupesi lyömään toisen kerran, vaan silmänräpäyksessä renki viskasi
+kintaansa metsään, tarttui Dampbellin rintaan ja viskasi hänet
+jalkoihinsa, hampaittensa välistä sanoen: "P----leen tomppeli."
+Dampbell kimposi kuitenkin samassa ylös ja kaulaansa pidellen huusi:
+"Puukottivat, puukottivat, puukotti p----le!"
+
+Sitä huutaen ja kaulaansa yhä puristaen Dampbell lähti taloon ja
+unhotti piippunsakin siihen taulun luokse.
+
+Nähtiin, että Dampbellin kaulasta juoksi veri, ja ruvettiin
+tarkastelemaan mikä sen synnytti. Huomattiin, että maassa, aivan
+marjanvarsikon sisässä piikotti linjan hakkuun aikuinen, kuiva, terävä
+näreen kanto. Siihen oli Dampbellin kaula sattunut rengin maahan
+nykästessä; se nähtiin siitä että kannossa näkyi verta.
+
+Kun siitä oli selvitty, niin Tahvolan isäntä iloisesti huudahti:
+"Nythän siitä pahasta on päästy! Mitäpäs muuta kun lähdetään oikealle
+paikalle ja lyödään linjaa että humisee. Osaammehan sitä kylläkin ilman
+Dampbelliä. Eikös niin, Tapani?"
+
+"Osaamme kyllä", sanoi Tapani, "mutta en huoli nyt tehdä mitään, siitä
+hyvästä että illalla oli niin hävitön. On parasta että jätätte minun
+haltuuni tämän jutun niin saatte nähdä että se oikiaa eikä siitä tule
+muuta kuin pitkä nenä tuolle herralle", sanoi Tapani vakavasti. Sitten
+hän kokosi taulun neuvot kokoon, otti Dampbellin piipun käteensä ja
+lähti kotiin, ja toiset lähtivät hänen perässään.
+
+Tällä välin oli Dampbell kerinnyt emännällä pesettää ja voiteluttaa
+kaulansa. Tapanin tultua pirttiin alkoi emäntä naurusuin puhella:
+"Johan se koira sai kylässä kolauksen korvalleen. Mutta jo se ähki ja
+hammasta puri, kun minä vuodatin siihen haavaan pikiöljyä ja
+kanvärttiä. Ja käärin minä kyllä ryökköjä sen kaulaan niin että kyllä
+pää pysyy pystyssä, kun vähänkään lienee selkärangassa kiinni."
+
+"Onko siinä suurikin haava?" kysyi Tapani.
+
+"On siinä tarpeeksi yhdeksi kerraksi haavaa. Tässä korvan alla näin
+vitaan on noin sormenpituinen haava. Sanoo puukotetun, vaan ei se ole
+puukon eikä minkään teräaseen tekemän haavan näköinen; on kuin joku puu
+olisi töksähtänyt ja palkeenkieli on jäänyt repottamaan."
+
+Nyt alkoi tulla toisiakin miehiä pirttiin. Mutta Tapani ei niitten
+kuullen tahtonut emännän kanssa puhua mitään, vaan lähti sisälle
+viemään Dampbellin piippua.
+
+Dampbell käveli salin lattialla edestakasin ja kasvoissa aaltoilivat
+levottomat väreet. Mutta Tapanin nähtyään hän ihastuen sanoi: "Toitte
+toki piippuni... No en elämässäni ole tuohon kummaan yhtynyt että
+miehet tekevät tuollaisen tenän ja päälliseksi puukottavat...
+Maanmittaus-insinööri virkatoimessaan puukotetaan... Keisarin ja
+Kuvernöörin määräämässä virkatehtävässä. Se on jo sitä jota ei ole
+ennen kuultu... Vaan kyllä minä näytän niille... Minä en lähde enää
+nimismiehen avutta metsään. Huomeneksi täytyy saada nimismies
+poliiseineen matkaan, koetetaan tekevätkö sitten tuollaisen tenän ja
+puukottavatko vielä lisää."
+
+Kun Tapani pysyi kylmän näköisenä eikä virkkanut mitään, niin Dampbell
+saatuaan piippunsa tuleen ja vedeltyään siitä muutamia henkisavuja,
+saadakseen Tapanin sanomaan jotakin, sanoi tavallisen kohteliaasti:
+"Lähtisittekö viemään nimismiehelle kirjeen, kun minä sen tässä saan
+kirjotetuksi."
+
+"Samahan minulle on mitä minä teen ja mitä teetetään", sanoi Tapani
+jäykästi, vaikka mieltään salaa kutkutti, kun kuuli vielä nimismiehen
+saatavan siihen himphamppuun.
+
+Nyt Dampbell kaivoi matkalaukustaan kirjekuoren ja paperi-arkin ja
+rupesi kirjottamaan. Tapani, kirjettä odottaessaan, lähti pirttiin
+tytöille puolan tekoon.
+
+
+
+
+VII LUKU.
+
+
+Nimismies oli määrännyt huomenaamuna kello kymmenen aikana ollakseen
+paikalla poliisitutkintoa tai muuta avun antoa varten. Eilis-aamuisen
+tapahtuman paikalle oli kokoontunut paljon muutakin väkeä, kuin
+ainoastaan työmiehiä, joten metsä silmän kantamalta oli täynnä miehiä
+ja naisia, kuin paremmassakin kesäjuhlassa. Naurusuin kuuntelivat
+kaikki kun Kytömäen renki lauleli tavallista rekilauluaan:
+
+      Rannanjärvi se vieterillä
+    ajeli letkuvilla.
+    Toisen muija vierellä
+    se poskilla hehkuvilla.
+
+      "Isola vaan", sano' Rannanjärvi
+    kun kirjotti herroja vastaan.
+    "Talo on oma, vaan akka on toisen,
+    ja kolme on poikalasta."
+
+      "Raha ei lopu, vaikka vähenee",
+    sano' Rannanjärven Jukka.
+    "Vaan jos ei isäni irti pääse,
+    niin pojankin perii hukka."
+
+Tätä laulua kuulemaan seisattui nimismieskin ja kun laulaja oli
+viimeisen värsynsä ensimäisen lauseen oikein hartioitaan mukauttaen ja
+erityisellä voimalla laulanut, niin nimismieskin nauroi niin
+sydämellisesti että silmistä vesi tihisi.
+
+Nyt olisi nimismies ollut valmis pitämään poliisitutkintoa, mutta
+Dampbell ei sitä vaatinutkaan. Tahtoi vaan, että jos nyt joku
+kieltäytyy hänen käskyään tottelemasta, niin laitettaisiin sen talon
+kustannuksella hänelle mies sijaan.
+
+Tämän sanoi Dampbell jyrisevän virallisella tavalla ja rupesi
+pystyttämään tauluaan. Mutta Tapani punalti tuimasti päätään sanoen:
+"Kyllä miehet hakkaavat kun viedään sille paikalle mistä on hakattava.
+Ei kukaan tällaisia hirsimetsiään rupea mistä tahansa loukuttamaan
+maahan."
+
+"Mitä sinä puhut? Tiedätkö sinä kuka minä olen?" ärjäsi Dampbell ja
+kohona hyppäsi Tapanin eteen.
+
+"Tiedän kumpasenkin, sen kuka te olette, ja tiedän senkin että tämä ei
+ole se paikka mistä se raja on tuleva, mitä tällä tarkotetaan. Sen
+rajan täytyy leikata tämä linja yhdeksännen paalun tuolta puolen, joten
+tämä yritys on ei vähemmän kuin viisisataa kyynärää kaukana oikeasta
+paikasta."
+
+"Eikö tuo ole yhdeksäs paalu? Sanotko että ei ole?" ärähti Dampbell,
+mutta kasvoissa näkyi hätäisiä väreitä.
+
+"Se on kymmenes paalu."
+
+"No p----le", sanoi Dampbell vihaisesti ja lähti tarkastamaan paalua.
+Tapanikin lähti sinne, ja oli Dampbell jo Tapanin paalun luokse
+tullessa kynnellään ruopostelemassa sitä ristin vieressä olevaa
+lastuperää ja ylpeästi huudahti: "Mikä se tämä pykälä on? Osaatko sinä
+tämän lukea?"
+
+"Se on lastuperä ei mikään muu."
+
+Nimismies, nähdessään että asiasta tulee kova intos, tempasi sen paalun
+maasta irti ja ruoposteli hänkin sitä lastuperää. Mutta kohta hän
+näytti Dampbellille paalua, rauhallisesti sanoen: "Kyllä tämä on
+lastuperä tämä pykälä. Roomalainen kymppi tässä on oikeaa lukua."
+
+Nyt Dampbell repäsi vihaisesti korvallistaan ja olisi punonut
+päätäänkin, vaan kaula oli kipeä. Viimein hän tuskaisella tavalla
+sanoi: "Tuo kanalja, minkä petoksen teki tuo valepykälä." Sitten hän
+sanoi Tapanille: "Menkää nyt ja lyökää se raja, minulla on nimismiehen
+kanssa asioita."
+
+Tapani ei toista käskyä tarvinnutkaan, vaan lähti heti pitkin linjaa
+kävellä vihmomaan. Miehet lähtivät kynttä kantta perässä ja ylimielet
+huutelivat ilosta mikä mitäkin. Mutta Kytölän renki päästi taas oikein
+kaikuvan laulun:
+
+      Pojan hevonen se kävelee ja juoksee
+    ja väliin se pystyyn hyppää;
+    tytöstä, josta en pitänyt,
+    en pidä vielä nytkään.
+
+      Talo oli pulska ja tyttö oli komea,
+    ja molemmat olisin saanut;
+    sitä hommas isä ja sitä hommas äiti,
+    vaan tyttö ei rakastanut.
+
+Tätä laulaessa tultiin Kotilan ukon paalun luokse, johon Tapani nosti
+taulun pystyyn ja viittasi suunnan. Samassa rupesi kirveitten lätinä
+kuulumaan ja jokaisen kasvoissa näkyi mieluinen hymy. Taulun kantajakin
+ihan käsiään nykerteli, sanoen: "Sai se nyt tarpeeksi pitkän nenän...
+Vaan eipä ilennyt seurata enää, kiitti kun pääsi lehvän taakse
+häpeämään... Näkyy pahan luontonsa kanssa tottuneen peppuroimaan, menee
+ihan silmittömäksi kun vaan nimeksikin saa jotakin aihetta. Nostaa
+tuollaisen mötäkän, nimismiehet kuljettaa paikalle, ja asiata ei ole
+kuin sihaus vaan..."
+
+Tapani ei puhunut mitään, koperehti vaan kiireimmän kautta saadakseen
+linjan alkuun ja rupesi sitten sitä kepittämään. Mutta mieluinen hymy
+näkyi hänenkin kasvoillaan.
+
+Dampbell ei tänä iltana, miesten metsästä tultua, kysellyt ollenkaan
+mihin ja mitenkä linjat menivät. Oli vaan entistä lihmakampi ja puheli
+miten hän tänä päivänä kirjotti eräälle vanhalle apulaiselleen ja pyysi
+tulemaan tänne jo ensi viikolla, että päästään kahdella joukolla
+tekemään työtä. "Minä opetan", sanoi hän Tapanille, "kunnes
+harjaannutte, niin että minä tässä heinäaikana pääsisin joksikin
+viikoksi kotiin." Sitten hän puhui siitä tulevasta apulaisestaan, miten
+oppinut ja sivistynyt, ja miten hupainen ja iloinen toveri se on.
+Kertoipa vielä sen syntyperästä aina neljännestä polvesta asti, miten
+se on arvokasta sukua.
+
+Tässä puheessa Tapani luuli tuntevansa jotakin semmoista sivuajatusta,
+että hänen on opittava sitä kunnioittamaan niinkuin Dampbelliä
+itseäkin, eikä viitsinyt puhua mitään. Hän päätti vastedeskin olla
+sekautumatta tavallisiin ajanviete-tarinoihin, sillä se eilisiltainen
+soimaus tuntui yhä niin pahalta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nyt oli muutettu toiseen osaan Sarajärven kylässä ja oltiin majalla
+Sarajärven Niemelässä. Tänä päivänä oli Dampbellille tullut uusi
+apulainen, joten iltasella Tapanin kotiin tullessa hän vieraineen nousi
+pöytänsä luota Tapania vastaan, kiirehtien sanomaan: "Minun
+apulaiskokelaani Korpela ja herra Gall." Viimeksimainittu puristi
+Tapanin kättä ja katsoen terävästi silmiin, ikäänkuin tunteakseen,
+kysyi: "Mitäs sinne metsään kuuluu?"
+
+"Eipä tuonne muuta kuin sitä tavallista kirveitten lätinää ja puiden
+runkojen jymähdyksiä maan tunkaiselle kamaralle", sanoi Tapani tyynesti
+ja kääntyi kainalossaan olevaa taulua laskemaan huoneen tyhjälle
+seinustalle seinää vasten syrjälleen.
+
+Tällä aikaa Dampbell siirsi kolmannen tuolin pöytänsä luokse, missä
+seisoi kirkas pullo ja valkoinen kannu täynnä kuumaa vettä ja täytti
+kolmannen juomalasin saman näköisellä keltasenruskealla nesteellä kuin
+toisetkin kaksi lasia olivat täytetyt. Nyt Dampbell kädellään osottaen
+kohteliaalla tavalla sanoi: "Tapani on hyvä ja tulee tekemään meille
+seuraa."
+
+Tapani, nähtyään lasin, luuli siinä olevan teetä, ja koska hän lämpymän
+takia tunsi suunsa kuivaksi, otti hän sen mielihyvällä ja kolautti
+toisten laseihin, niiden sanoessa: "Terve!" vaikkei hän tiennyt mitä se
+merkitsi. Nyt hän, katsoen toisten esimerkkiä ojenti lasia suuhunsa,
+luullen siinä olevan teetä. Mutta nenään tuoksahti väkevä haju,
+jonkatähden hän kaasi suuhunsa vaan niin paljon että maun tunsi ja
+laski lasinsa pöydälle.
+
+Dampbell ja Gall palasivat nyt jatkamaan äskeistä keskenjäänyttä
+puhettaan eräästä Gallin kotipaikalla olevasta suuresta
+maanviljelijästä, sen tiilisestä navetasta, sen kolmesta jalkavaimosta,
+joilla on oma koti, ja oikean emännän häijyydestä isännälle. Tätä
+puhuessaan herrat eivät olleet näkevinään, että Tapanin lasi jäi
+täyteläisemmäksi kuin heidän. Sitten viimein ikäänkuin havahtuneena
+Dampbell kohotti lasinsa toisten siihen kolautettavaksi ja nyökäytti
+päätään Tapanille. Tapani punalti hieman päätään ja sanoi: "En huoli."
+
+"Noo, morsiannakos Tapani aikoo olla?" sanoi Dampbell ja työnti lasiaan
+likemmäksi. Mutta Tapani pysyi jäykkänä.
+
+Tämä nähtyään Gall katsoi Tapaniin läpitunkevasti ja sanoi ivallisen
+halveksivasti: "Teeskentelyä..."
+
+Siitä kun ei ollut mitään apua, niin kääntyivät toistensa laseja
+kalistelemaan ja jatkamaan äskeistä puhettaan sen suuren maanviljelijän
+jalkavaimojen pienimmistäkin yksityisseikoista, joka keskustelu
+ikäänkuin kuljetti heidät puhumaan huonomaineisista naisista ja miesten
+menettelystä niiden kanssa. Näistä puhuessaan he aina makeasti
+nauroivat ja Gall aina kääntyen Tapaniin kysyi: "Tiedättekö te niistä
+mitään?"
+
+Tapani aikoi pysyä niittenkin kysymysten suhteen jäykkänä, vaan jo
+kerran punalti päätään ja sanoi: "En tarvitsekkaan tietää", ja nousi
+lähteäkseen pois.
+
+Dampbell tämän nähtyään sanoi kohteliaasti: "Istukaahan nyt siksi
+kunnes saatte meidän kumpaisenkin kengät hoitaaksenne." Tähän jatkoksi
+Gall, tekeytymällä niin asialliseksi kuin taisi ja sanojaan asetellen
+sanoi: "Tuota mi-minä va-vanhempa-pana mi-mie-he-henä o-otan
+va-vapaude-den a-anta-taa te-teil-le se-sen ne-neuvon e-että e-ei
+sa-saa va-van-he-hemmi-mille to-toksa-sautella se-senla-laisia
+sa-sanoja." Viimeisen sanansa sanoi oikein hartioitaan mukaan
+nujauttaen.
+
+Tapaniin se ei mitään vaikuttanut, istui vaan pöydän sivulla hieman
+allapäin, nojaten oikean kätensä kyynäspään pöydän laitaan ja
+korvallisen kämmeneensä, joten kätensä suojasta katsoi Gallin korvan
+takana olevaa, kuolleen veren näköiseltä pohottavaan kohtaan
+huolellisesti liitettyä paperipaikkaa ja sen alta valuvaa märkäpurosta,
+mikä näitä viimeisiä sanoja puhuessa puhkesi sen paperipaikan alta
+valumaan kaulalle.
+
+Sen näkeminen rupesi Tapania inhottamaan ja hän nousi aikansa kuluksi
+käymään ulkona. Pitkän hetken perästä hän palasi taas katsomaan,
+milloin saisi ne kengät.
+
+Tapanin tullessa huoneeseen olivat kumpasetkin herrat lattialla
+kävelemässä, kasvot makeassa hymyssä, ja hänet huomattuaan sanoi
+Dampbell polviaan väännellen: "Koetappas sinä, Gall, osaatko panna
+polvesi kuten tuo Tapani ja kävellä sillä tavalla. Koetahan osaatko...
+Kävelehän sinä Tapani tässä lattialla, että me näemme."
+
+Gall rupesi nyt vääntelemään sääriään ja matkimaan Tapanin kävelyä,
+vaikka oli niin päissään että tuskin jaloillaan pysyi.
+
+Tapani punalti päätään tulisesti ja syöksähti kahdella harppauksella
+ovesta ulos, lyöden oven raskaasti kiinni ja meni suoraa päätä
+pirttiin, purren hampaitaan mennessään.
+
+Pirtissä ei ollut enää ketään, vaan olivat kaikki jo menneet
+yötiloilleen, mikä minnekin. Ainoastaan russakoita ja luteita
+juoksenteli sekaisin pirtin kaikilla suunnilla, josta Tapani arvasi
+kaikkien ihmisasukasten menneen niitä pakoon. Niistä huolimatta Tapani
+kuitenkin istui pöydän päähän, nojaten päänsä käteensä, ja ajatteli
+kotiin lähtöä. Vaan kun ei ollut ottanut palkkaansa lainkaan niin
+tuumasi jäädä odottamaan erottamista, jonka syyn hankkimiselta
+Dampbellin menettely hänestä näyttikin. Hän kuvitteli jo mielessään
+sitä hetkeä, kun hän huomenillalla tapaa kotona Mariansa ja pienen,
+kirkassilmäisen Hilmansa.
+
+Talon tytär oli kyökkikamarissa odottamassa, mitä herrat milloinkin
+häneltä pyytävät ja milloin hän pääsee vuoteita laittamaan. Nyt hän
+ilmestyi pirtin ovelle, kädessään kaksi paria saappaita, ja hymyillen
+sanoi: "Nämä käskettiin Tapanin hoitaa hyväksi."
+
+"Käskettiin! -- Kuka se käski!?" sanoi Tapani ja tulta säihkyivät
+ruskeanharmaat silmät.
+
+"Ne herrat", sanoi tyttö, heittäen kengät lattialle.
+
+Tapani tempasi kengät varsien suista käteensä ja meni niin tuimasti
+kävellen sisälle että etuhuoneesta kuuluivat herroille Tapanin
+vihaisesti lähestyvät askeleet, ja he olivat nyt ihan hölmistyksissään,
+niin että valkeaiset näkyivät silmissä ympäri terästen heidän
+katsoessaan vastaan, kun Tapani aukasi ovea. Tapani ei ovella viipynyt
+enempi kuin räväytti kengät huoneen lattialle, jotta ne pyörien menivät
+yli huoneen seinään asti. Sitten hän taas meni pirttiin ja laittoi
+päällysvaatteitaan päänalusekseen pirtin pöydänpään penkille, jossa
+aikoi russakoista huolimatta viettää yönsä, kun ei tiennyt muutakaan
+sen parempaa paikkaa. Mutta ei aikaakaan kun pirtin ovi aukesi ja Gall
+hoippuen ja kumarrellen työntyi sisään, kantaen niitä kahta kenkäparia
+ja yhä myötäänsä kumarrellen tolitti: "Tota no, tota no, elkää
+mi-minu-nulle o-olko vi-vihassa-sa. Tota no me-mehä-hän o-ollaan
+vi-virkave-velje-jet. E-em-me ri-riite-le... Mi-minä nöyrärasti
+py-pyydä-dän te-teitä ho-hoita-maan nä-näitä sa-saappa-paita."
+
+Tapani oli päättänyt olla mitään sanomatta ja antaa käytöksen ilmottaa
+mielensä, mutta nyt hän kuitenkin jäi ajattelemaan mitä hän tekee. Hän
+ravisteli päätään ja katseli vihaisesti Gallia. Vaan tämä kun oli
+melkein tolkutonna päissään, ei näkynyt katseesta ymmärtävän mitään.
+Nyt Tapani tempasi penkiltä päänalukseen käärityn nuttunsa, vihaisesti
+puistalti sen suoraksi, suki päälleen ja lähti ulos mennäkseen johonkin
+kontuhuoneeseen yöksi ja mennessään murisi: "Sitte lienee kumma, että
+minä en tänä yönä pääse tuosta itsekseen märkänevästä lurjuksesta
+erilleni."
+
+Gall hoippuroi jälkeen, hokien: "Tota no-noin, tota noin, ku-kuul-kaa,
+mi-minä sa-sano-non..." Tätä tököttäen Gall tapasi lähellä ovea Tapanin
+olkapäästä kiinni, vaan Tapani ovea aukastessaan heilautti hartioitaan,
+jotta Gall romahti lattiaan pitkäkseen, että romahdus kuului sisälle.
+Mutta silloin Tapani oli jo ulkona ja ovi lupsahti kiinni.
+
+Pahaa aavistaen sieltä tulla koppasi Dampbell katsomaan ja hätäisesti
+aukasi pirtin oven, jossa Gall kompuroi seisaalleen kuin vasta syntynyt
+hevosen varsa ja hoki: "Tota noin, tota no-noin."
+
+Talon tyttökin kuultuaan romahduksen kiirehti paikalle, mutta kun ei
+sen pahempaa näkynyt, kuin että juopunut oli horjahtanut, niin hän
+kiirehti ulos ja juoksi kartanolle Tapanin jälkeen ja hätiköiden sanoi:
+"Äiti käski minun tehdä teille vuoteen tänne kyökkikamariin, vaan en
+saata ennen tehdä ennenkun nuo herrat asettuvat."
+
+"Missäs se talonväki nukkuu?" kysyi Tapani ja seisattui.
+
+"Tuolla vanhalla puolen ne nukkuvat kaikki. Sinne menen minäkin, kunhan
+saan tämän perheeni asetetuksi."
+
+"Onkos kyökkikamarin lukoissa salvat?" kysyi Tapani, terävästi katsoen
+tyttöä silmiin.
+
+"On. On jokaisessa lukossa salvat. Kyllä niitten takana säilytte, kun
+vaan pyöräytätte kiinni", sanoi tyttö, samalla nauraen lystin
+näköisesti.
+
+Tytöllä näkyi olevan sanomista enemmänkin, vaan ei tiennyt mitä ensiksi
+sanoisi, seisoi vaan ja katseli päivettyneitä käsiään, jotka ulkotöissä
+ollessa aurinko oli paahtanut ruskeiksi. Viimein hän punalti päätään ja
+sanoi: "Pahokkaat tähän laittautuivat pataroimaan ja kursuamaan, ettei
+ihmiset pääse yökautena nukkumaan... Mikä sen tuon tänä päivänä tulleen
+herran nimi on? Tomppeliko se tämä eilen tullut kuului olevan?"
+
+"Sen isopartaisen herran nimi on Tomppeli ja sen paikkapään nimi Kallo;
+saatte muillekin sanoa", sanoi Tapani nauramattomalla suulla.
+
+"Kallo ja Tomppeli... Tomppeli ja Kallo ... ne ovat herrasväkeä ne!"
+kummitteli itsekseen tyttö. Vaan portailta kuului Dampbellin
+herttaiseksi sommiteltu ääni: "Hildaa!" Silloin tyttö kätensä puristaen
+rintansa alle lähti juosta hynttyyttämään sisälle. Tapanikaan ei siinä
+kauvan seisonut, vaan aikansa kuluksi lähti kiertelemään talon
+ruispeltoa, jossa täysipitkä, helmimäisillään oleva sankka ruis
+huojahteli sinne tänne hengähdellessä yön hiljaisen tuulen.
+
+Sieltä palatessaan Tapani tapasi Hiltan portaitten penkiltä istumasta
+ja odottelemasta, sanoakseen että siellä on nyt vuode. Mutta kun Hilta
+sen sanottuaan ei noussut lähtemään pois, niin Tapanikin istui toiselle
+penkille, kun ei tuntunut nukuttavankaan.
+
+"Te olitte viisas", sanoi Hilta, "te olitte oikein viisas, sanon minä,
+kun näytitte noille herroille sen mitä olivat vailla... Minä näin ja
+kuulin ovenraosta, mitenkä varsin kostoksi siitä kun te ette ruvenneet
+juomaan, että olisivat saaneet teidät oikein ilvehtimisensä esineeksi,
+tekivät sen että rupesivat teidän polvianne matkimaan. Tuo tänäpäivänä
+tullut herra sanoi, kun te oikein lujasti löitte oven kiinni: 'Onpa se
+lysti kun se siitä niin pahastuu, siitä on meille hupia. Kyllä siihen
+aina suolaa löytyy'. Ja tuo suuripartainen herra nauroi makeasti sille
+puheelle. Kuului siltä että teistä aijotaan tehdä leikkikalu koko
+kesäksi ja tiesi kuinka kauvaksi. Vaan elkää toki kertoko minun
+sanoneen ... Minun kävi vaan niin ilkeäkseni se niitten ilveily, etten
+malta olla sanomatta."
+
+"Saatte olla huoletta etten kerro, jos heidän parissaan lienenkään;
+vaan luulen että pois ne toki minun laittavat."
+
+"Elkää peljätkö. Kiittävän kuului teitä töilleen tuo suuripartainen.
+Vaan sentähden kun olette talonpoika, aikoivat teidän kanssanne
+leikitellä. Vaan elkää todellakaan sanoko että minä olen kertonut",
+sanoi Hilta ja nousi lähtemään.
+
+Tapanikin nousi ja puristaen Hiltan kättä sanoi: "Kiitos, kiitos
+kaikesta ja hyvää yötä."
+
+"Hyvää yötä, hyvää yötä", sanoi Hilta ja puristaen kätensä rintansa
+alle, lähti hiljalleen juosta lepsuttelemaan lyhytnurmista kartanoa
+vanhalle puolelle, mikä ränsistyneine räystäineen ja kallistuneine
+seinineen seisoi kartanon toisella sivulla, missä varsinainen
+asuinkartano oli.
+
+Tapani seisahtui katsomaan Hiltan menoa, kun sen keltasenruskean hameen
+helmat heiluivat ja sievät hartiat notkuivat juoksevain askelien
+mukaan. Kun Hilta oli kadonnut vanhan kartanon eteisen auki ammottavaan
+aukkoon, lähti Tapani kyökin kautta kyökkikamariin, päästäkseen
+vuoteelleen. Mutta sinne tullessaan näki hän huoneen ainoalla vuoteella
+Gallin rötköttävän, toinen jalka riippumassa lattialla ja toinen
+suorana vuoteella, toisen käden ollessa sivulla ja toisen pään taakse
+heitettynä. Tämän nähtyään Tapani palasi ulos ja painoi oven hiljaa
+kiinni; mutta lukko kirahti, josta Gall heräsi ja alkoi melkein
+kuiskimalla hoihkia: "Hilda, Hilda... Oliko se Hilda?... Hildaa!...
+Oliko se Hilda?"
+
+Kyökin loukossa oli korento, ja Tapani pönkitsi sillä nyt oven
+panemalla korennon toisen nenän vastaamaan uuniin ja toisen oven
+peililaudan lomaan ja sanoi: "Pannaan koira pönkän taakse että säilyvät
+kylän karitsat."
+
+Sen sanottuaan Tapani lähti tavottamaan, saisiko vielä Hiltan käsiinsä,
+ja mentyään vanhan kartanon porstuaan, kuulikin porstuan perässä
+olevasta pöksästä Hiltan laulun hyräilyä ja kahmerehtamista, kun hän
+laittoi sen huoneen yhdelle seinämälle vuodettaan vanhoista, pirtistä
+viedyistä työvaatteistaan.
+
+Tapani koputti nyt ovelle, vaikka näki että ei siinä mitään lukkoa ole.
+Sen kuultuaan Hilta varovasti raotti ovea ja nähtyään Tapanin arasti
+sanoi: "No mitä nyt?"
+
+"Se elävältä märkänevä on rötkähtänyt siihen kyökkikamarin vuoteelle...
+Eihän kuitenkaan ollut tarkotuksena asettaa minua sen kanssa samalle
+vuoteelle", sanoi Tapani ja nojasi olkapäänsä oven pieleen, missä Hilta
+seisoi toisella puolen.
+
+"Herra-inen..." sanoi Hilta. "Minähän tein sille Tomppelille
+perikamariin vuoteen ja Kallolle tein saliin ja teille kyökkikamariin,
+niinkuin äiti oli käskenyt, ja minähän sanoin heille kenelle mikin
+vuode on tarkotettu... No niitten luhjaksien kanssapa nyt on
+pääsemättömissä tänä yönä!"
+
+"No, elkää sentään minusta huoliko", sanoi Tapani rauhottavasti,
+"voittehan neuvoa jonkun kontuhuoneen, johon minä menen. Näin lämminnä
+kesäyönä tulee aikaan vaikka missä."
+
+"Olisi kyllä tallin ylisellä heiniä", sanoi Hilta vaikeroivasti, "vaan
+siellä tallissa on ori, joka aina silloin tällöin kopistelee jalkojaan
+ja lystikseen kaaputtaa lattiaa, joten se taitaisi häiritä untanne
+siellä." Sen sanottuaan näkyi Hilta vielä miettivän parempaa paikkaa,
+mutta Tapani ei enempi kuunnellut, vaan sanoi: "Sinne minä lähden.
+Kunhan pääsen kylkeni päälle paitani sisään, muusta ei ole kysymystä."
+Sen sanottuaan nyökäytti päätään Hiltalle ja lähti.
+
+Huomenaamuna olivat jo kaikki miehet kotona ja metsään lähtöä
+odotellessaan kovasti ja iloisesti jutellen tahkosivat kirveitään
+tallin etehisessä olevalla talon isolla tahkolla, jonka kuiva akseli
+vinkui kipeästi. Niitten pölinästä ja tahkon vinkumisesta ja
+omituisesta kahinasta heräsi Tapani ja heiniin rypeytyneenä laskeutui
+tallin yliseltä alas ja tultuaan kartanolle näki että päivä oli
+menemässä puoleen rintaan.
+
+Tapani tunsi nyt itsensä tavallista virkeämmäksi, kun oli saanut nukkua
+niin kauan. Hän pudisti vaatteensa heinistä, meni kaivolle ja kylmällä
+kaivovedellä pesi kasvonsa, kostutti tukkansakin ja kampasi ne tapansa
+mukaan otsalta suoraan taakse ja oli juuri saanut päänsä kammatuksi ja
+tullut pirttiin, kun Hilta ilmestyi pirtin kyökin puoleiselle ovelle ja
+iloisesti sanoi: "Tapania kutsuttiin."
+
+"Tässä se on", sanoi Tapani ja lähti pystypäisenä sisälle. Siellä
+olivat herrat iloisina kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja Dampbell
+jouduttautui näyttämään kartasta miten "se viikolla kesken jäänyt linja
+pitää mennä juuri tuon niityn päitse aivan aitaa hippoen suoraan
+järveen. Se on ajettava ensin ja sitten on tässä taululla tämä Sutelan
+raja. Se on lähdettävä kiertämään tämän ruutulinjan kolmannesta
+paalusta viisitoista kyynärää itään päin; se on tähän merkitty, mutta
+sitäpaitsi saatte tämän kartan mukaanne, josta näette miten rajat
+menevät missäkin paikassa."
+
+Sanaakaan puhumatta otti Tapani kartan, kääri sen kokoon ja sitoi
+ympärille öljyvaatteen. Sitten koppasi tauluneuvonsa ja meni ulos,
+missä kaikuvasti huusi: "Kaikki mun mieheni matkaan!"
+
+Silloin ponnahti pirtin ovi auki ja pilvenään rupesi sumppuutumaan
+iloisia miehiä ulos. Kartanolle tultuaan Kytölän iloinen renki
+remahutti raikuvan laulun:
+
+    Järven rannalla punanen talo
+    ja valkonen akkunalauta,
+    siellä on pojan oma henttu,
+    ja ämmäin kiukku ei auta.
+
+    Järven rannalla punanen talo
+    ja siellä on sisarukset;
+    nai sinä toinen ja minä nain toisen,
+    niin ollaan suoverukset.
+
+    Voi kuinka sievällä paikalla
+    on tään pojan kullan koti;
+    ei se ole maantien varrella,
+    vaan poiketa sinne sopii.
+
+    Sinilaita paatilla purjetuulella
+    pojan kulta kulkee;
+    vaikka on köyhä, kun muuten on sievä,
+    niin halata sitä julkee.
+
+    Jokitöyräällä vinkkeli-talo
+    ja tiilistä ristipääty.
+    Viidestä, kuudesta vissimmästäki
+    heilast' on poika jäänyt.
+
+Tähän lauluun yhtyivät kaikki nuoret miehet ja kaikui se kesän
+räikeässä ilmassa somemmalta kuin itse laulu olikaan. Syrjästä
+kuulijasta kuului se kadehdittavan miellyttävältä. Rakennuksen
+portaalle tulivat Dampbell ja Gallikin kuulemaan laulua ja kuuntelivat
+siksi kunnes se kokonaan vaipui kaukaisuuteen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tapani oli koko viikon saanut kulkea metsässä oman joukkonsa johtajana
+ja saanut kartalta ottaa taululle lyötävänsä rajat, jotka hän aina joka
+ilta metsästä tultuaan näytti Dampbellille, kysyen mitä rajoja hän
+huomenna avaisi. Muuta ei Tapani puhunut mitään, vaikka ne kumpaisetkin
+herrat koettivat kaikenlaisella kohteliaisuudella taivuttaa
+keskusteluun kanssansa.
+
+Tänä iltana oli lauvantai-iltapäivä, ja molemmat herrat olivat metsästä
+tultuaan harmistuneena puhumassa siitä kuinka tämän seudun ihmiset ovat
+niin tyhmiä, etteivät tahdo opetella sanomaan ihmisten nimiä, niinkuin
+ne ovat sanottavat ja vihasta kiiluivat Dampbellin pikkuiset silmät
+hänen ottaessaan kahvikuppia Hiltan tarjoamalta tarjottimelta. Mutta
+kun Hilta siirtyi Gallille tarjoomaan, niin tämä rupesi lystisti
+hymyilemään ja rasvaisen näköisillä silmillään katseli Hiltaa päästä
+jalkoihin ja jaloista päähän. Sitten hyvin ystävällisesti ja samalla
+leikin makuisesti sanoi: "Mutta ettehän te, Hilda, sano tuota
+insinööriä Tomppeliksi ja minua Kalloksi, kuten nuo muut tämän
+kyläläiset."
+
+"Mitenkäpäs minä muuten sanoisin kuin muutkaan", sanoi Hilta hymyillen.
+
+"Eihän toki! Niin sievä ja soma tyttö kuin sinä meidän herttainen
+Hildamme."
+
+"Mikäpäs sievä ja soma minä olen. Samallaisella työkirveellä tehty kuin
+muutkin... Joka lantiksi lyödään, se lanttina pysyy."
+
+"Ei. Kyllä meidän sievä Hiltamme osaa sanoa oikeinkin. Koetappas sanoa
+minun jälessäni: Dampbell... Koetahan sanoa, elä kainostele, sanohan
+vaan minun perässäni: Dampbell... Sano, sano, elä naura, ethän sinä
+nauramalla opi... No, sanoppas sitten minun nimeni, Gall... Sanohan
+vaan niinkuin minäkin... Näytäppäs kielesi että minä asetan, miten sen
+pitää olla minun nimeäni sanoessa vähän toisella laidalla suuta.
+Näytähän! Vai onko Hildalta kissa vienyt kielen, kun se ei osaa kuin
+pikkuisen nauraa hykätellä vaan."
+
+Sen sanottuaan vasta otti kuppinsa tarjottimelta ja kääntyessään
+silmäsi ivaa puhuvan silmäyksen Dampbelliin, joka hänkin salaisesti
+hymyili sitä että Gall seisotti Hiltaa edessään, tutkiakseen miten
+herkkiä taipumuksen merkkiä hän Hiltasta löytäisi.
+
+Heidän kahvia juodessaan ja puhellessaan tuli Tapani metsästä ja istui
+tuolille odottamaan. Samassa rupesi tulemaan talon isäntiä panettamaan
+miestensä päiviä päiväkirjaan ja kuulemaan, mistä taloista ensi
+viikolla määrätään miehiä tulevaksi. Tähän keskeytyi herrain puhe, ja
+Gall otti päivälistan käsilleen, alkaen kirjottaa siihen tämän viikon
+miehet ja sitten merkitä, mistä taloista tulee tulevaksi viikoksi.
+
+Kun se oli tehty, erosivat miehet kotiinsa mennäkseen. Tapani yksinään
+tuli pirttiin, missä emäntä parhaallaan pauhasi suutuksissaan, kun oli
+kuullut herrojen vielä viikon viipyvän talossa vastuksina ja
+mieliharmina.
+
+Siinä emännän poristessa avautui ovi ja kuului Gallin ystävällinen
+ääni: "Onko Hilda täällä?"
+
+"Eipä ole. Sielläpäin kai se on, missä lienee", sanoi emäntä,
+päätäänkään kääntämättä sinnepäin; rupesi vaan pykäläpohjaisella
+kaulauslaudallaan pöydän sivulavitsalla kaulata jytyyttämään miesten
+pyhäpaitoja ja oli olevinaan kiireemmässä puuhassa kuin itse asiassa
+olikaan, näyttääkseen ettei hän jouda puheluun. Samassapa kuuluikin
+oven takaa Gallin perihuoneisiin päin pakenevat askeleet.
+
+Sen kuultuaan emäntä keskeytti kaulauksensa, purki kaulaustukilta
+paidan ja laskulle taitellessaan huokaisten sanoi: "Siellä tuolla hyvän
+Isän aituuksessa on vaikka minkälaista matosta, minkä tuokin kurja!"
+
+
+
+
+VIII LUKU.
+
+
+Oli päästy elokuuhun. Tämä aika oli ollut Tapanin mielestä kuin
+ijankaikkisuus. Hän ei koskaan ennen ollut sellaisessa seurassa ollut
+kuin nyt. Vanhemmiltaan ja muiltakin vakavilta ihmisiltä hän aina oli
+kuullut kammon herrojen seuraan joutumisesta, joten aina siitä
+puhuessakin sanottiin: "Parempi kuningas kuulumassa kuin näkymässä!"
+Sen sananlaskun totuuden Tapani nyt vasta oikein ymmärsi.
+
+Nyt kuitenkin Dampbell aikoi lähteä matkustamaan kotiinsa, maatilallaan
+järjestämään toukojen leikkuuta ja muita tärkeitä kesätöitä, ja Tapanin
+toimitti hän Kytösalon erämaalle rajottamaan Saralan kylän talojen
+ulkopalstoja ja niittypalstoja. Tapanin sydän hytkähti nyt ilosta, kun
+kuuli pääsevänsä kauvas näkemästä herroja ja sen lisäksi oli juuri
+metsästysaika käsissä.
+
+Tapani varustikin nyt matkaan ampumaneuvot ja koiran. Ensi viikolla
+saatiinkin lintuja niin paljon kuin vaan tuli keitetyksi ja syödyksi.
+Mutta nyt oli pyhäaamu ja niin kaunis ja tyyni kuin elokuun aamu voipi
+olla. Tapani otti kaksi poikaa mukaansa ja lähti enemmän huvikseen kuin
+lintukeiton halusta metsälle. Oli jo kymmenen lintua, enimmäkseen
+vanhoja metsoja, ammuttu, kun sattumalta tultiin lammin rannalle, missä
+oli vedessä vitsalla pajuun sidottuna kuivista kuusista vitsoilla
+yhteen nidottu lautta, millä jonkun mökin asukkaat olivat lammin
+ulapalla kulkeneet ongella. Lautan kohdalla rannalla, suuren kuusen
+juurella oli kiviriippa köysineen ja kaksi airon tapaista lapiaa ja
+kolme onkivapaa onkineen kuusta vasten pystyssä, ja lierakiulun korva
+näkyi kuusen lehväin alta sammalmättään sisästä. Se oli haudattu
+sammaliin, sitävarten ettei lierat kuolisi.
+
+Nämä nähtyään pojat yhteen ääneen riemuissaan huudahtivat: "Jopa
+päästäänkin ongelle. Vielä ihan kuin meitä vasten laitettu kolme
+onkeakin. Ei muuta kuin venhe vesille! Lähtö vaikeinta."
+
+"Se kieltoa mikä minusta", sanoi Tapani. "Mutta koettakaapas tuota
+lauttaa, kantaako se meitä kaikkia; näyttää niin vettyneen näköiseltä."
+
+Pojat hyppäsivät lautalle ja huusivat: "Kyllä tämä kantaa vaikka
+seitsemän miestä. On sama kuin sirkkunen hyppisi kun me hypimme."
+
+Tapani, nähdessään että se ei poikain alla paljon painunut, laittoi
+poikain lintutakat riippumaan kuusen oksaan ja pyssynsä pani kuusta
+vasten pystyyn, jonka luona koira häntäänsä leputtaen ja käpälöitään
+levottomasti nostellen luimussa korvin vikisi, kun näki laittauduttavan
+järvelle. Nähtyään koiran levottomuuden, Tapani silitti sen päätä ja
+viitaten oksassa kiikkuvia lintutakkoja ja kuusta vasten olevaa pyssyä
+sanoi: "Sinä minun kaunis Sepeli koirani, vahtaa sinä nyt näitä tässä,
+elä anna niitä kenellekään."
+
+Koira näkyi sen ymmärtävän ja laskeutui vaan käpäläinsä päälle
+vatsalleen, pää järvelle päin näkemään mitä sitä hommataan.
+
+Nyt Tapani ojenti lautan päällä oleville pojille kiviriipan, airot,
+onget ja lierakiulun. Kuusen takana hän huomasi tyhjän kalanelikon,
+jota nähtävästi oli lautalla pidetty kala-astiana, etteivät harvalta
+lautalta menisi takaisin järveen. Tapani otti nelikon käteensä ja
+hyppäsi sen kanssa lautalle. Mutta silloinpa lautan pää hurahti niin
+syvään että vesi kohosi puoli-sääriin ja toinen pää nousta töllähti
+pystyyn. Tapani kiirehti nyt keskelle lauttaa että lautta saisi
+tasapainon. Sitten hän punalti päätään ja sanoi: "Eipä tottaperään ole
+liikoja kantamisessa, eihän tähän jää kuivaa paikkaa."
+
+"Kyllä tämä kantaa!" huusivat pojat, "tämä onkin amerikkalainen
+vedenalainen sotalaiva, istukaahan te vaan siinä torpeedon nenässä,
+niin me melomme tuonne missä näkyy noita yksinäisiä kaihloja, siellä ne
+suuret ahvenet körilästävät."
+
+Sen sanottuaan pojat lähtivät toinen toiselta puolen lauttaa melomaan
+ja lautta lähti hiljalleen, raskaanlaisesti mennä töllöttämään ulappaa
+kohti. Tapanista tämä tuntui tavattoman hauskalta huviretkeltä ja
+muistutti hupaisimpia lapsuuden hetkiä. Sentähden hän nauroi ihan
+ääneen koko matkan, kunnes lautta pääsi sinne kaihlikon rintamalle,
+missä pojat sen seisottivat ja laskivat kiviriipan pohjaan. Mutta sillä
+aikaa kun toinen poika sitoi köyttä korvakkoon, toinen poika kopperehti
+onkeensa täyn ja huudahtaen:
+
+    "Anna Ahti ahvenia,
+    Vellamo ve'en kaloja!"
+
+viskasi onkensa veteen niin kauas kuin siima ylti, mutta samassa
+kiljahti: "Nyt on jo yksi kiinni ja aikanen jukuripää. Katsokaa, miten
+se huitelee tuota siimaa, hyvä ettei minua veisi perässään."
+
+"Me pidämme säärestä kiinni", sanoi toinen poika tosissaan, koettaen
+hänkin jouduttaa onkeaan veteen.
+
+Ensimäisen pojan ahven oli siksi väsynyt että sai nostetuksi lautalle,
+jossa se lautan päällä olevaa vettä rupesi päristämään vasten silmiä.
+Tapanin täytyi nyt ryhtyä avuksi, jos mieli saada se kolmen korttelin
+pituinen ahven asettumaan siksi että saisi ongen suusta pois. Mutta
+samassa kun hän oli ahvenen pudottanut tynnyriin, huudahti toinen
+poika: "On se minullakin kiinni, eikä olekaan poikia pahempi!
+Katsokaapa miten lanka sirisee vedessä kun poika siellä kyntelee...
+Kyntele, kyntele vaan, mutta 'perässäni tulet viel' pikemmin kuis
+luulet', kuten virsikirjasta lauletaan... Niin vaan, paras on että
+mielikaupassa tulet tänne, ei muuta kuin loiskisi", kiljahti poika
+tempastessaan ahvenenkämpäleen lautalle.
+
+Samassa tarttui Tapani taas ahvenen niskaan ja päästellessään onkea
+ahvenen suusta sanoi: "Mutta minullahan tässä ei ole muuta tehtävää
+kuin päästellä valmista."
+
+"Sehän on yhtä ja samaa Herran viinamäen työtä. Päästelkäähän te vaan,
+kyllä me nostannasta huolen pidämme", sanoi ensimäisen ahvenen saanut
+poika, viskatessaan onkeaan veteen.
+
+Tapani kuitenkin kerkisi nyt panna täyn onkeensa ja viskata veteen.
+Mutta samassa häneltäkin pääsi iloinen huudahdus: "Mutta on se minunkin
+ongessani! No, tämähän vasta paikka taitaa olla, kun tässä ei ahvenilta
+saa silmiään auki... Katsokaa tätä känttyrää, tämä se vasta isäntä on!"
+
+"Miestä myöten, miestä myöten", sanoi poika. Mutta samassa entistä
+riemuisemmin huudahti: "Mutta nyt se itse jepeuna tarttui! Nyt on
+leikki kaukana, kyllä ei kestä neuvot nyt."
+
+"Antelehan vähän perään minkä voit", sanoi Tapani ja naurusuin katseli
+kun pojan onkisiima sirisi vedessä, kun ahven sitä sinne tänne
+huiruutteli. Ahven kuitenkin rupesi väsymään, joten poika sai vedetyksi
+lautan sivulle ja tempastessaan lautalle kaikista suurimman ahvenen
+kiljahti: "Vieläkö parempia!"
+
+"Parhaassahan se on vievän mieli!" huudahti toinen poika. "Mutta nyt se
+kuitenkin on itse vetehinen kiinni... Katsokaa, miten lauttakin menee
+mukaan, kun se jumuaa! Se olisi koko juupeli, jos sen saisi käsiinsä."
+
+Tapani, kun kuuli pojan hieman hätäilevän, vaihtoi pojan kädestä vavan
+omaansa ja kohta tempasi ahvenen lautalle ja sanoi: "Loiskis
+todellakin! Siinä on semmoinen äijä että en tähän elettyyn ole
+tämmöistä nähnyt, on juuri kuin neljän kuukauden vanha sian porsas."
+
+"No, se on koko elävä!"
+
+"Se on jo ikänsä elänyt ja pyhäpäivät päälle", ihailivat pojat Tapanin
+päästellessä onkea irti.
+
+Mutta eivät pojat joutaneet Tapanin ahventa kauan ihailemaan, kun
+heidän onkiinsa yhtä aikaa jämähti kumpaseenkin.
+
+Siten he nostelivat ahvenia, että nelikko oli jo kohta täynnä siinä
+myllerehtäviä kaloja, kun Tapani hyvämielisenä sanoi: "Mikähän meidät
+tämän saaliin runsauden kanssa perii! Mitenkähän me nämä saatamme
+Paukkoseen, kun on lintujakin?"
+
+"Ei ole hätää", sanoi toinen poika, "me pujotamme ahvenet kiduksistaan
+vitsoihin, sidomme ahvenkimput ja lintutakat samaan tankoon, millä
+kannamme Paukkoseen ja sen tangon heittäessämme sanomme todellakin
+kuten Männistön muori kerran, että: Tässä ovat viimeiset sekakalat,
+teeret ja mateet."
+
+"No, vaan näistä jo tulee tankoon painoa", toisti yhä Tapani.
+
+"Tuli mitä tuli. Mieluinen tavara on puolta keveämpi. Otetaanhan vaan
+ahvenia, silloin kun ovat antajat kotona."
+
+Kun pojista oli onkiminen niin mieluista, niin Tapanikin antoi heidän
+vielä onkia siksi kunnes nelikko täytyy. Eikä Tapani paremmin kuin
+pojatkaan seisoessaan lautalla siinä onkimisen touhussaan huomanneet,
+että lautta hiljalleen vajosi syvempään, eivätkä huomanneet sitäkään,
+että airot olivat jo menneet lautalta vesiajolle ja oli jo vähäinen
+tuulen henki viennyt ne enemmän kuin sadan askeleen päähän. Nyt lautta
+rupesi vajoomaan kiireemmästi, minkä huomattuaan Tapani huudahti:
+"Herra Jumala! Mehän hukumme kohta. Katsokaa! Nelikko on
+puolikyljistään vedessä."
+
+Sen kuultuaan pojat rupesivat hätiköimään ja tapailemaan airoja, mutta
+samassa kaatui lautta ja kääntyi pohjapuoli päällepäin, joten kaikki
+joutuivat vesivaraan. Pojat, ollen uimareita, hyökkäsivät uimaan ja
+yks'kaks' uivat likimpään rantaan, missä nousivat maalle katsomaan
+miten Tapanin käypi. Mutta Tapani kun ei ollut oppinut uimaan, ei
+uskaltanut erota lautasta, vaan koetti siitä pitää kiinni ja pysytellä
+edes päätään kuivalla. Nähdessään poikain päässeen rannalle, hän huusi:
+"Kiirehtikää saamaan talosta apua; minä tuskin pääsen kunnialla maalle,
+kun tuuli kuljettaa minua selälle päin!"
+
+Sen kuultuaan pojat lähtivät niin kiireesti kuin märissä vaatteissaan
+voivat mennä. Mutta ennenkun lähes peninkulman päästä olivat miehet
+kerinneet paikalle, niin päivä oli melkein illalla, vaikka nekin
+koettivat parastaan, kun koiran hätäinen haukunta ja surkeaääninen
+ulvominen alkoi jo kuulua puolimatkaan, joka todisti Tapanin hätää.
+
+Tällä aikana oli se vähäinen päivän tuulenhenki kuljettanut Tapanin
+lauttoineen lammin toiseen päähän, matalikon rintaan, jossa oli rantana
+vaan veden päällä olevaa ohutta sammalta ja ruohotuppaita, jonka alla
+oli pohjaton, vetelä lieju, monta sataa askelta pitkältä kovaan
+rantaan.
+
+Nyt miesten täytyi tehdä puista uusi lautta, jolla pääsivät hakemaan
+Tapanin pois. Mutta lautta kun yhä vettyi veden sisässä umpipäässä
+ollessaan, että kantoi siksi vaan että Tapani oli seisoessaan lautalla
+vaan olkapäitään myöten kuivalla, niin ollessaan liikkumattomana siinä
+asemassa, meni aivan tönköksi, jotta miesten ottaessa lautalleen kaatui
+lautan päälle kuni ranka. Tapani ei itse tiennyt itseään niin tönköksi,
+tunsi vaan ruumiissaan syvää väristystä ja hengitys tuntui
+puristavalta; mutta väristyskään ei ollut vedessä ollessa niin ankara
+kuin sitten, kun koko ruumis tuli kuivalle. Ihan rupesivat hampaat
+lotisemaan yhteen ja koko ruumis tärisi.
+
+Rannalle tultuaan hän kuitenkin voimistui jaloilleen, jossa askel
+askeleelta rupesi vertymään, että saattoi kävellä taloon missä
+miehetkin olivat. Pojatkin olivat tulleet lintutakkojaan hakemaan ja
+Paukkosen mökkiin päästyä laittoivat niistä linnuista kaikille miehille
+yhteisen aterian, jota syödessä pojat kilvan iloisesti kertoivat
+kalastuksestaan. Eikä Tapanikaan ollut pahoillaan, nauroi vaan poikain
+mukaan ja väliin ravisteli päätään, kun muisti, miten oli likellä
+länget olkapäitä; yksi ainoa horjahtaminen lautalta olisi ollut ijän
+loppu. Mitään hän ei kuitenkaan valittanut, kun oli koko tapahtumaan
+oma syy.
+
+Tästä tapahtumasta kuitenkin jäi Tapanin jalkoihin sellainen jäykkyys
+ja raskaus, että saattoi vaan jalkojaan siirtelemällä kävellä, että
+metsässä kun oli vähänkin korkeammalle mättäälle eli puun rungon yli
+astuttava, niin täytyi kaksin käsin tarttua polviinsa ja nostaa jalka
+määrättyyn paikkaan. Tapani koetti niitä hieroa ja hierottaa muillakin.
+Vaan siitä ei ollut vähääkään apua. Niissä ei ollut mitään kipua, mutta
+ne vaan olivat raskaat, ettei jalkojen omilla voimilla voinut niitä
+nostella.
+
+Tämän nähtyään ihmiset alkoivat aivan kuni yhdestä suusta: "Huomaan
+että niissä ei ole oikea tauti, niissä on vesikalma tai pahemmassa
+tapauksessa vesihiisi."
+
+Tapani sitä kuitenkaan ei uskonut, luuli vaan kylmyyden syyksi, kun
+tuli niin kauan siinä lammin vedessä seisomaan, ilman että olisi voinut
+hituistakaan liikuttaa jäseniään. Mutta kaksi viikkoa oli nyt kulunut,
+kun hän metsästä kotiin tullessaan ei saanut jalkojaan pirtin
+kynnyksestä yli, muuten kuin käsillään nostamalla. Tämän nähtyään talon
+isäntä säälien huudahti: "Voi mies parka!... Sen minä sanon että
+ijäksesi on kurikkata jaloissasi, jos et ajoissa turvaudu Runsikon ukon
+apuun."
+
+"Saaneehan todellakin koettaa jotakin", sanoi Tapani. "Olen uskonut
+kylmän syyksi, mutta sen syy se ei liene, koskapa olen varsin uhalla
+pitänyt joka päivä kolmet sukat jaloissani, ja ne ovat pysyneet vaan
+kylminä, raskaina ja voimattomina."
+
+"Niin, vaikka on ollut tämmöiset helteet", mukautti isäntä.
+
+"Niin, vaikka tämmöiset helteet ovat olleet, että muussa ruumiissa on
+ollut liiaksikin lämmintä. Mutta jalat vaan ovat pysyneet ihan
+palelevan kylminä ja kankeina. Muuta kipua niissä ei ole."
+
+"Ei ole se kylmä oikeaa, sanon minä", sanoi isäntä päätään punoen.
+"Mutta Runsikon Mouses-ukko se kyllä siitä selvittää. Se on monta
+kummaa tehnyt ja monen saattanut uskomaan. Ei tuokaan tämän Kolistimen
+piirin metsävahti Kolehmainen sanonut uskovansa taikureita siihen asti,
+kun tässä pari vuotta sitten eräs metsänrosvo pilasi hänet
+mielivikaiseksi, siitä syystä kun hän ilmotti sen metsävarkauden. Mutta
+nyt se Kolehmainenkin jo uskoo Runsikon ukkoon, kun se päästi hänet
+mielivikaisuudesta. Viluna se tuli Kolehmaiseenkin. Vilustunut se oli
+ensin, ettei ollut tarennut missään, vaan sitten se oli muuttunut
+polttavaksi kuumuudeksi ja vei mieheltä järjen, että miehissä
+hallittiin. Mutta kun Mouses lämmitti saunan sitä varten, niin mies
+pääsi kuin vedellä pesten."
+
+"Ja nytkö on mies Runsikon ukon uskossa?" sanoi Tapani naurahtaen.
+
+"Niin on, ja siihen uskoon on teidänkin tultava, jos mieli päästä
+jaloillenne."
+
+"Kun tuosta sillä pääsisi, niin ei tuo olisi vaikeakaan", sanoi Tapani
+ja viittasi talon poikaa vetämään kenkiä jaloistaan.
+
+Poika kun sai kengät vedetyksi Tapanin jaloista, niin isäntäkin
+kiirehti niitä tunnustelemaan ja ihmetteli niiden kylmyyttä ja sitä kun
+ovat valkeat kuin haavan lastu, "ettei suinkaan verta lähtisi, jos
+puukolla viiltäisi." Kaikki muukin talon väki keräytyi tunnustelemaan
+jalkoja ja ihmettelemään isännän mukaan.
+
+Huomena Tapani antoi hakea Runsikon ukon luokseen, ja hän oli juuri
+majatalonsa kartanolla auringon paisteessa lykkäilemässä jalkojaan, kun
+Runsikon ukko suurine, kammattuine partoineen väsymyksestä huohottaen
+tuli luokse ja keppinsä varaan rintaansa nojaten seisattui Tapanin
+eteen. Ukon kokkanenäisissä, partaisissa kasvoissa loistivat tutkivan
+näköisinä pahasti kieroon katsovat, suuret silmät, ja toisen silmän
+päällä näkyi valkoinen jää. Muutenkin oli ukko omituisen näköinen,
+seisoessaan siinä elokuun helteisen auringon paisteessa, vanha
+repalelaitainen huopahattu päässään, työnnettynä takaraivolle melkein
+riipuksiin, ja paksusta sarasta tehty, vanhuuttaan ruskehtunut nuttu
+päällään ja samallaiset housut jaloissaan, niin jäykän näköisinä että
+näyttivät niiden lahkeet pitävän koko ukkoa pystyssä, se kun huohotti
+väsymyksestä ja lämpymästä.
+
+Tapani ei kuitenkaan kauan katsellut ukkoa, vaan yhä jalkojaan
+lykkäillen sanoi: "Minulla on jaloissa kiviset kengät. Olen ihan
+onneton, jos en löydä riisujaa."
+
+"Onhan tuota jo tehty kummempiakin", arveli ukko varmalla painolla. "On
+sulettu suuremmatkin, jalommatkin jaksettuna... Luulin pahemmaksikin ja
+sentähden kiirehdin päästäkseni ennen puolta päivää paikalle."
+
+"Minkätähden ennen puolta päivää?"
+
+"Sentähden että tämä päivä kuuluu puoleen päivään asti tässä suhteessa
+lauvantai-vuorokauteen."
+
+"Mutta sepä kumma! Lauvantai-vuorokausihan loppuu puoleen yöhön
+iltasella ja sitten alkaa pyhä."
+
+"Hm ... niin se vuoden päiviä lukiessa, mutta näillä asioilla ovat omat
+lukunsa. Sanonpahan sen nyt sinulle, että tällaisiin asioihin, kuin
+kuulemma sinullakin on, ei voida käydä käsiksi muina viikon päivinä
+kuin tiistaina, torstaina ja lauvantaina aina puolenpäivän jälkeen,
+joten eilisestä puolesta päivästä nyt vasta täytyy vuorokausi."
+
+"Niin siinä tapauksessa. Mutta miksi ei muina viikon päivinä kuin
+tiistaina, torstaina ja lauvantaina, eikä silloinkaan aamupäivästä,
+voida käydä käsiksi?"
+
+"Ne ovat asioita, joita ei poikasten tarvitse tietää... Mutta jos
+sinulla olisi lasillinen viinaa, niin saisimme tietää miten asiat ovat.
+Jos uneeni on taikaa, niin olet poikaseni pahoissa päivissä, siksi
+monenlaisia ja näköisiä olivat ne, mitä he sitten lienevät olleetkin,
+joiden kanssa olin viime yönä tekemisissä."
+
+"Luulen että saamme sitäkin viinaa; kuulin että talon muorilla on siksi
+kätkössään", sanoi Tapani noustessaan seisaalleen ja alkoi siirrellä
+jalkojaan pirttiin päin.
+
+Tapanin jälkeen lähti ukkokin ja virkkoi: "Taitaapa todellakin olla
+jaloissasi kiviset kengät." Sen sanottuaan veti paksut, risaisen
+näköiset huulensa visuun ja heitettyään sauvansa porstuan loukkoon,
+arvokkaalla tavalla käveli pirttiin, missä talonväki tervehti kuni
+ainakin aivan vierasta.
+
+Talonväki alkoi ystävällisesti kysellä kaikenmoisia kotiseikkoja, vaan
+ukko pysyi hyvin lyhytsanaisena ja totisena, näytti mieli olevan vaan
+siinä asiassa, mitä varten oli kutsuttu. Tämän nähtyään Tapani toimitti
+isännän kamarin pöydälle viinapullon ja sen viereen lasipikarin. Sitten
+hän meni pirtin ovelle ja sen aukaistuaan viittasi Runsikon ukkoa
+tulemaan.
+
+Kamariin tultuaan ukko sanoi Tapanille: "Tuoppas se lakkisi tänne, joka
+on silloin ollut päässäsi, jolloin tiedät tartunnan tapahtuneen."
+
+"Se jäi sinne lampiin ja hukkui sinne."
+
+"Hukkui sinne!" huudahti ukko. "Sepä oli vahinko!... Sille ei
+kuitenkaan mitään mahda. Tuo sitten se lakkisi mitä viimeksi olet
+pitänyt."
+
+Kun Tapani toi hattunsa, niin ukko painoi sen tasalleen pöytään, että
+päälaki tuli pöytään kiinni. Sitten kaivoi taskustaan vanhan,
+ruostuneen tuliraudan. Sen päälle asetti pikarin ja kaasi viinaa
+melkein täyteen. Sitten otti tupestaan veitsen, mikä oli jo kulunut
+melkein purasimen näköiseksi, ja sen hamaralla piirsi hatun ympäri
+kaksi kertaa myötäpäivin ja yhden kerran vastapäivin. Sitten otti hatun
+päästään, laski sen penkille ja kaksin käsin käänti pitkiä, aivan
+kaulalle asti riippuvia, suortuvaisia hiuksiaan taakse päin. Sitten hän
+vakavan näköisenä kuin tuomari oikeusistuimelleen istui pöydän taakse,
+jossa loitsulukuja höpisten rupesi sillä veitsensä kärjellä
+hämmentelemään sitä viinapikaria. Sitä tuokion hämmenneltyään hän
+punalti päätään ja sanoi: "Jopahan arvasin että ei olla vähäväkisten
+kanssa painisilla. Vaan meidän on kuitenkin voitto. Tuonne takalaitaan
+pakenevat ja pyrkivät yli laidasta ja minä annan heille tietä." Sen
+sanottuaan kaasi viinapikarin suuhunsa, laski toisen ja taas hetken
+sillä veitsensä kärellä hämmenneltyään punalti päätään ja sanoi:
+"Niinpä se näkyy olevan, että siitä lammista on tarttunut vesihiisi
+aivan pahinta lajia. Sitä paitsi on tarttunut hevoskalma ja hirvikalma.
+On kerran siihen lampiin hukkunut hevonen ja hirvikin."
+
+"Hm, tietääpähän mies", sanoi muori. Minun isältänihän tuohon hukkui
+hevonen, orit, ihan kirkkokunnan kuulu, valtakunnan valio. Hirvestä en
+tiedä milloin se lienee hukkunut, mutta liepä sekin tapahtunut, kenpä
+heitä on paimenessa."
+
+"Niin, uroshirvi on hukkunut siihen lampiin ja sitä tietä on metsän
+haltialla tekemistä", sanoi ukko, oikein vakavasti katsellen
+viinapikariin ja hieman kallistellen pitkätukkaista, suurta päätään
+puoleen ja toiseen. Viimein hän sanoi: "Se on niin että tiistaina
+iltapäivällä käymme asiaan käsiksi. Meillä näkyy olevan voitto.
+Keveämmät ovat jalkasi tulevana pyhänä. Minun nimeni ei tarvitse olla
+Mouses, jos ei niin käy."
+
+Sen sanottuaan kaasi sen viinapikarillisen suuhunsa, otti sitten sen
+viinapullon, katsoi siihen akkunaa vasten, sanoen: "Säästäisit tämän
+siksi kunnes tiistaina lähdemme saunaan. Silloin täytyy henki haista
+yhdeksälle eri lajille!" Viimeisen lauseensa sanoi ukko niin uhkaavalla
+tavalla ja silmiään mulkoillen että näytti olevan jo ukon edessä ne
+poisajettavat henget.
+
+Maanantaipäivänä Runsikon Mouses-äijä jo haki Saarijärven rannalta
+veden kuljettamia puita saunapuiksi ja kolme yksikantaista vesipajua,
+kolme yksikantaista pihlajaa ja kolme yksikantaista katajaa huomeisen
+tarpeen varalle.
+
+Tiistaiaamuna hän nyt haki metsästä lastuja semmoisilta tanterilta,
+missä tiesi venheen lautoja veistetyn, ja sellaisen kurikan, jolla oli
+venheen lautapuita halkaistu, ja kattilallisen vettä siitä lammista,
+jossa Tapani oli ollut hukkumaisillaan. Nyt hän niillä vesiajolla
+olleilla puilla ja niillä lastuilla, joita oli venheen laudoista
+veistetty, lämmitti Komulan vanhan saunan. Sitten hän vielä metsästä
+haki yhdeksänlaisten puitten kolmivuotisia vesoja, joista teki
+punasella langalla sidotun vastan. Sitten ne pihlajat, pajut ja katajat
+halkoi keskeä, niin että tyvistä ja latvoista jäivät kiinni. Ne hän
+laittoi saunan kynnykselle renkaiksi, joitten läpi piti pujottautua
+saunaan.
+
+Nyt oli päivä mennyt yli puolen. Ukko ryyppäsi kolme ryyppyä viinaa ja
+pakotti Tapaninkin ryyppäämään edes niin paljon että henki haisisi
+sille. Sitten ukko punalti päätään, puri hampaitaan, mulkoili suuria,
+kieroja silmiään ja äänettömänä lähti saunaan. Tapanin piti mennä
+edellä, ja ukko tultuaan perässä veti oven kiinni, joten kumpikin
+jäivät pimeään saunaan, johon ei tullut valoa muuta kuin haristuneen
+oven raoista siksi että tuskin näki toisensa lattialla, mutta
+kylpylauteilla ei nähnyt mitään. Nyt ukko asetti Tapanin lauteille
+lumpeista ja kaihloista tehdylle vuoteelle pitkäkseen, löi löylyä
+kiukaalle että tuli hyvin kuuma kylpylöyly. Sitten otti sen
+yhdeksänlaisista vesoista tehdyn vastan, jolla kylvettämään ruvetessaan
+ävähti:
+
+      "Ruvennenko, rohtinenko,
+    tarttunenko, tohtinenko
+    käsin ruttohon ruveta,
+    käsin käydä perkelehen,
+    sylin hiittä sysimähän?
+
+      Kun ei lie minussa miestä,
+    urosta ukon pojassa,
+    niin panen parempiani:
+    puhun torven taivosehen,
+    pillin pilvien lomahan,
+    panen äänen pakkohisen
+    läpi maan, läpi manuen,
+    läpi taivahan tasaisen;
+    sieltä armot auki käyvät,
+    rikki vierivät veräjät,
+    tuhat tuttua tulevi,
+    sata Herran sankaria
+    väeksi vähän urohon,
+    miehen pienen miehueksi."
+
+Ukolla rupesi nyt viina nousemaan päähän, ja hän yltyi yhä enemmän
+lukemaan loitsuja, joita lukiessaan aina väliin ävähti niin uhkaavalla
+tavalla kuin vaan taisi. Aina väliin hän löi uutta löylyä ja kylvetti
+Tapania kaikilta puolilta. Tapanin piti jalkansa nostaa pystyyn, että
+ukko saattoi kylvettää niitäkin joka puolelta. Kun vastassa oli
+havupuun vesoja ja muitakin melkein lehdettömiä suvikuntaisia ja kun
+ukko innostuksissaan pieksi tavallista lujemmin, niin koski se Tapanin
+ruumiiseen ja jalkoihin melkein tuskaisen kipeästi, mutta hän puri vaan
+hampaansa yhteen ja ähki.
+
+Viimein kuitenkin silmänräpäykseksi taukosi kylvetys, vaan samassa
+hulmahti jääkylmä vesi yli ruumiin, niin että Tapani oli häkeltyä
+siihen paikkaan. Samassa kun ukko kaasi Tapanin päälle sen lauteelle
+asetetun, kylmän vesisaavin, niin hän vihan vimmoissaan ävähti:
+
+      "Tuonne ma kipuja käsken,
+    tuonne vaivoja vajotan
+    korvalle tulisen kosken,
+    johon puut tyvin menevi,
+    hongat latvoin lankeavi,
+    kukin kaatuvi kanervat.
+
+      Mene tuonne, kunne käsken:
+    keskelle tulisen kosken,
+    Vuoksen koskenen kovahan,
+    Imatrahan ilkeähän,
+    kahen kallion lomahan,
+    kinahmehen kauheahan,
+    josta et pääse päivinäsi,
+    selviä sinä ikänä
+    ilman luojan päästämättä,
+    kaikkivallan katsomatta!
+
+      Jos sä kyytiä kysynet,
+    anonet ajohevosta,
+    laitan sulle kylmän kyyin,
+    valmistan kivisen kelkan,
+    reen rautaisen rakennan,
+    otan hevon helvetistä,
+    poropetran Pohjolasta,
+    konkarin kovilta mailta;
+    pää sen on kivestä pantu,
+    varsi vaskesta valettu,
+    teräksestä selkä tehty,
+    jalat rauasta valettu,
+    turpa tulta tuiskuavi,
+    säkeniä säärivaarret;
+    sen ei kynnet jäällä nulju,
+    jalat järky kalliolla,
+    ilmankana iljanella,
+    kalmankana kaljamalla."
+
+Tätä lukiessaan ukko löi yhä kuumempaa löylyä ja kylvetti yhtämittaa.
+Mutta viimein kuitenkin, kun itseäänkin rupesi pyörryttämään se tavaton
+kuumuus ja viinan vaikutus, heitti kylvetyksen, joten Tapanikin sai
+laskeutua lauteilta alas.
+
+Sitten ukko asetti Tapanin vesikattilan päälle ja valeli sillä lammista
+tuodulla vedellä ja valellessaan luki:
+
+      Pois minä kivut kiristän
+    tämän ihmisen ihosta.
+    Sinne kivut kiihtyköhöt,
+    vaivat tuonne vaipukohot:
+    Kivuttaren kippasehen,
+    Vaivattaren vakkasehen.
+
+      Jos sä lienet veestä tullut,
+    niin sä vieriös vetehen
+    selville meren selille,
+    lakeille lainehille;
+    siellä on onni ollaksesi,
+    lempi liekahellaksesi.
+
+Valeltuaan ukko pyyhki Tapanin koko ruumiin aivan kuivaksi vanhasta
+purjeesta revästyllä vaatteen kaistaleella, ja sitä tehdessään luki:
+
+      Mitä tähän tuotanehen
+    ja kuta kutsuttanehen
+    kipehille voitehiksi,
+    vammoille valantehiksi?
+
+Sitten hän ryyppäsi viinaa suuhunsa ja puhalti sen viinan Tapanin
+päälle. Ryyppäsi toisen ja kolmannen kerran ja aina puhalti Tapanin
+päälle, ja sitten jatkoi lukuaan:
+
+      Ukko kaukoa tulevi,
+    haaraparta harppoavi,
+    kontti kuin salo selässä,
+    saoin sarvia sisässä,
+    sarvet täynnä voitehia,
+    sulka joka sarven suussa,
+    siipi on sivulla sarven.
+
+      Anna, ukko, sarviasi,
+    sarviasi, sulkiasi,
+    joilla voian voipunutta,
+    katson maahan kaatunutta
+    avulla hyvän Jumalan,
+    sanan kautta kaikkivallan.
+
+Tätä lukiessaan ukko kaksin käsin suki Tapanin ruumista kaikilta
+puolilta, niin että se kastui kokonaan, ihan jalkapohjatkin, sillä ukon
+suustaan puhaltamalla viinalla.
+
+Sitten sai Tapani tulla ulos saunasta niitten samojen rengasten läpi,
+mistä oli mennytkin. Mutta ukko kokoili siihen kattilaan sen lumpeista
+tehdyn vuoteen, vastan ja pyyhevaatteen, ja ovesta tullessaan murti ne
+halotut renkaat ja pani nekin kattilaan. Sitten heitti kattilan
+kädestään nurmelle ja pani saunan oven selkäpiilleen auki. Otti sitten
+kurikan ja lyöden sillä saunan perinurkkaan ävähti:
+
+      Siirrä jo sijasi,
+    konna, muuta murhakartanosi!
+    Lähe kumma kulkemahan,
+    maan paha pakenemahan,
+    uimahan tuliset kosket,
+    vastavirrat vatvomahan.
+
+Sitä lukien hän löi kurikallaan nurkkaan toisen ja kolmannen kerran ja
+muutti sitten toisen perinurkan luokse. Siihen hän oikein voimainsa
+takaa jyrähytti, mutta kurikka kimmotessaan nurkasta hoiperrutti
+väsyneen ukon mukanaan kumoon. Siitä ukko tulistuneena kimposi ylös ja
+irvellä ikenin kiljahtaen:
+
+      Lähe lempo lentämähän,
+    saatana samoamahan
+    verisillä kynsilläsi,
+    rautaisilla varpaillasi
+    pölkyn pyörivän nenähän,
+    suuhun vankuvan variksen!
+
+löi taas nurkkaan. Mutta kurikka taas teki äskeisen tempun. Mitä
+useammin ukko siten meni kumoon, sitä hurjemmin hän kiihtyi lukemaan
+loitsujaan ja luki niitä ihan kirkuen vihasta kähisevällä äänellä,
+kurikallaan jyrähytellen nurkkia.
+
+Viimein kuitenkin ukko väsyi, niin että väsymyksen ja viinan
+vaikutuksesta rupesi ilmassa näkemään sinne tänne lenteleviä säkeniä.
+Silloin hän väsymyksestä huohottaen, silmät renkaisillaan seisattui
+saunan eteen ja sanoi: "Mutta nyt ne kuitenkin menevät. Katsohan, miten
+puitten latvat heiluvat ja säkeniä jälkeensä heittävät. Tietävätpä
+minne on mentävä. Ihan kuin linjalla menevät tuonne Sorsalammille.
+Näetkö miten oikein puitten latvat huiskuvat."
+
+"Näen, näen", sanoi Tapani ukolle mieliksi, vaikka hän ei mitään
+nähnyt; ainoastaan helteisen päivän tuuli heilutteli puiden latvoja,
+että ne verkalleen liikkuivat.
+
+"Sinne ne nyt menevät. Kyllä niistä nyt on päästy. Täytyy lähteä
+saattamaan nuo pesuvedet itselleen." Sen sanottuaan ukko koppasi
+kattilan sangasta käteensä ja toiseen käteensä otti kurikan ja lähti
+hajalla jaloin, väsyneen näköisesti astua toippuroimaan lammille päin.
+
+Tapani jäi puhtaisiin vaatteisiin pukeutuneena istumaan helteisen
+elokuun auringon paisteiselle nurmelle ja miettimään kohtaloaan.
+Omituista kutisemista ja väliin kipeätä vihlomista tuntui jaloissa,
+jommoista ei ollut koskaan tuntenut. Hän nousi kävelemäänkin ja tunsi
+jokaisella askeleella jaloistaan vähenevän sen entisen kankeuden ja
+raskauden.
+
+Hetkisen käveltyään hän tuli pirttiin, missä talon muori liekutti
+emännän pienintä lasta. Muorin nähtyään Tapani huudahti: "Oi, Jumalan
+kiitos! Nyt siitä pahasta on päästy. Ette usko kuin jalat tuntuvat
+somalle."
+
+"Joko nyt uskot, mihin Runsikon Mouses kykenee", sanoi muori leveästi
+hymyillen.
+
+"Jo uskon... Mutta jo sillä riittää niitä lukuja, kun koko kylvetysajan
+pani kuin porokattila."
+
+"Hm, yhden kylvetysajan ja yhdenlaisista rikkeistä päästäessä...
+Mitähän sanoisit, jos sen kuulisit useampia sairaita kylvettävän ja
+pesevän. Rikkeitä on tuhannenkin erilaisia ja ukolla on omat lukunsa
+kullekin taudille, eivätkä lopu sanat."
+
+"Mutta mitähän se merkitsi, kun se lopuksi kurikoi tuota saunaa?"
+
+"Sehän ajoi saunasta pois ne sinun pirusi. Ukko ei heitä niitä
+kenenkään saunaa hallitsemaan, vaan antaa niille kyydin sinne josta
+ovat kotoisinkin."
+
+"Sanoihan se näkevänsä kun ne menevät ja osotteli minullekin, mutta en
+minä nähnyt mitään."
+
+"Ei sitä kaikki näe mitä ukko näkee, se on sellainen ukko se ukko."
+
+"Mihin asti se kantaa niitä pesuveden tähteitä ja niitä muita kompitta
+sillä kattilalla?"
+
+"Sinnepä Sorsalammille tietenkin. Juuri aivan lampiin ne täytyy viedä
+ja vielä kattilan laidasta vuolta vasken siruja siihen paikkaan, mihin
+veden kaataa. Ja silloin se taas lukee:
+
+    Kaunotar valittu vaimo,
+    Kärehetär kultavaimo,
+    tule kullan keitännästä,
+    hopean sulatannasta,
+    annan kullat kuppihisi,
+    hopeat pikarihisi.
+    Nämä on kullat kuun ikuiset,
+    päivän polviset hopeat,
+    isäni soasta saamat,
+    tavottamat tappelosta."
+
+"Käypi ihan säälikseni ukko parka, kun sinne asti piti lähteä", sanoi
+Tapani. "Eikö olisi muut voineet sitä tehdä?"
+
+"Ei usko ukko muita sille asialle. Vaan iltahan se on kuitenkin käsissä
+ennenkun ukko on sieltä takaisin."
+
+"Kunhan ei ihan uupuisi ja jäisi sille retkelle, rupeanpa sitä
+pelkäämään."
+
+"Ei se sentään aniksi uuvu", sanoi muori. "Se askeleen tekee ja toista
+rupeaa tekemään, niin siinä se matka kuluu. Ei se ukko ole ensi kertaa
+väsyneenä taipaleella. Ikänsä erämaan sisässä ollessaan ja takkasillaan
+kaiken elämisensä monien peninkulmien päästä kuljettaessaan on saanut
+tuhansiakin kertoja tulla väsyneenä kotiin ja lähteä vieläkin
+uudestaan. Kodista ei ole paljon muuta turvaa kuin katos sateella ja
+suoja pakkasella. Leipä on petäjässä ja muu ruoka järvessä ja metsässä,
+ja 'liha ei tule linnun pyytämättä, kala jalan kastumatta', on vanha
+sananlasku."
+
+Tässä muorin puheessa luuli Tapani kuulevansa jotakin sellaista, että
+Tapanin pitäisi hyvästi palkita ukon vaivat, jonkatähden hän kysyi:
+"Mutta paljonkohan minä osaisin maksaa sille tästä vaivasta?"
+
+"Ei se ota rahaa. Annat vielä ryypyn ja iltasen, niin siinä kaikki",
+sanoi muori varmasti.
+
+"Annan kaksikin ryyppyä, kun vaan teidän kassassanne siksikään lienee,
+mutta eihän sillä hänen vaivansa tule maksetuksi."
+
+"Ei se kuitenkaan enempää kaipaa", sanoi muori vakavasti. "Kerran
+Konkkarin isäntä tuli mielivikaiseksi että ihan jo raudoissa pidettiin,
+ja sen parantamisessa meni ukolta monta viikkoa, eikä siitäkään ottanut
+mitään palkkaa, mutta isäntä kuitenkin vaivoin sai sen ottamaan nuo
+sarkavaatteet, mitkä sillä nyt ovat ainoina harviais-päällysvaatteina
+kesällä ja talvella."
+
+"Vai niin", sanoi Tapani, jääden miettimään mitä hänkin voisi sille
+antaa, kun sille raha ei kelpaa. Samassa hän muisti että ukon kengät
+olivat niin paikkaset että kantojen päällyksetkin olivat paikatut,
+jonkatähden hän päätti antaa ukolle toiset saappaansa että kerrankin
+Runsikon isäntä pääsee kävelemään oikein pitkävartisilla saappailla,
+joiden varsien suut ovat punasella nahalla kantatut.
+
+Oli jo iltamyöhä, kun Runsikon ukko horjuvin askelin palasi lammilta.
+Tapanin kävi sääliksi nähdessään ukon horjahtamalla istuvan penkille,
+missä hän kumpasenkin kätensä laski penkin laitaan ja vakuutti itseään
+pysymään istuallaan, ja leukakin jäi melkein riippumaan hetkeksi,
+kunnes tuokion huoahdettuaan sanoi: "No, päästiin niistä kun
+päästiinkin. Mutta ei olisi hyvä perinyt, jos en olisi itse voinut
+mennä sinne lammille. Tulisena tuiskuna pyörivät lammin pinnalla ne
+voimat, jotka saunasta evästettiin ja jotka puiden latvoja huiskuttivat
+mennessään."
+
+"Vai tuiskuna pyörivät lammin pinnalla?" kysyi Tapani totisesti.
+
+"Ihan tuiskuna monessa eri paikassa pyörivät ja pärhyyttivät vettä
+ilmaan, kuni kaikkein äkein tuuliaispää, vaan heti asettuivat, kun minä
+sain ne kaneet ja pesuveden tähteen lampiin ja sain sanotuksi muutamia
+sanoja. Sen jälkeen ei kuin muutaman kerran sillä lammin takarannalla
+muutaman koivupensaan latvassa kohahti ja pelmuutti pensaan latvoja ja
+siihen hävisi."
+
+"Mutta eiköhän kuitenkin ne pyörijät liene olleet tuulispäitä, jotka
+poutaa ennustaakseen pyörivät kynnöspelloillakin ja pyörittävät multaa
+ilmaan."
+
+"Ei, ei, ei, kyllä minä ne tunnen", sanoi ukko päätään punoen ja
+harmaat silmät tulistuivat. Tapani näki että ukko on luja uskossaan
+eikä ruvennut enempiä huomautuksia tekemään, kiirehti vaan sanomaan:
+"Mutta minun jalkani ovat paremmat ja uskon jo että ne kaikeksi
+ilokseni paranevat aivankin terveiksi... Mutta en tiedä millä saisin
+teidän vaivanne hyvitetyksi?"
+
+"Palkoista ei puhuta, mutta näin väsyneelle tekisi hyvää, jos poikaseni
+saisit tilkkasen kieleni kasteeksi."
+
+"Se kuuluu asiaan. Mutta palkkanne?"
+
+"Ei, poikaseni, puhuta palkoista. Pahoja henkiä ei voiteta rahalla. Ne
+voitetaan voimalla, jumalallisella voimalla", sanoi ukko ihan sydämensä
+pohjasta.
+
+"Mutta minun täytyy saada teille antaa edes nämä kengät. Näen että
+kenkänne ovat kovin vanhat ja paikkaiset."
+
+"Kuluuhan se pidettävä. Viisi vuotta ovat olleet ainoina kenkinäni ja
+vanhenevanpa ne näkyvät."
+
+"Viisi vuotta yhdet kengät ainoina kenkinä! Kuinka se on mahdollista?
+Minulta menee kahdet yhtenäkin kesänä."
+
+"On se mahdollista, kun kesällä kaikissa kotioloissa ja vieläpä
+kirkkomatkatkin kävelemme tuohivirsuilla, perillä vaan pidämme kenkiä."
+
+"Mutta tässä on kuitenkin teille kengät, joita saatatte pitää perillä
+ja taipaleella", sanoi Tapani, ojentaessaan ukolle kenkiä.
+
+Ukko katseli kauvan niitä kenkiä kaikilta puolilta ja näpin kanssa
+tunnusteli niitä punasella nahalla kantatuita varsien suitakin. Viimein
+hän hymyillen sanoi: "Otan minä teiltä lahjana enkä palkkana."
+
+"No, sitten lähdetään harjakaisryypylle", sanoi Tapani iloisesti ja
+lähti muorin kamariin.
+
+Kaksin käsin itseään auttaen nousi ukko ja lähti etukumarana, raskaan
+näköisillä jaloillaan astua työntelemään Tapanin jälkeen.
+
+
+
+
+IX LUKU.
+
+
+Tapanin jalat paranivat päivä päivältä. Mielikin tuli iloiseksi,
+etenkin kuultuaan että Gallin piti mennä Vinkuvan sairaalaan,
+viipyäkseen siellä koko kesän, ja Dampbellikin kirjotti tulevansa vasta
+syksyllä, sitten kun kaikki talon kesätyöt ovat tehdyt.
+
+Dampbell ei kuitenkaan kerinnyt lähtemään, ennenkun Sarajärven kylän
+talojen rajat olivat kaikki avatut. Täten joutui Tapani menemään
+Dampbellin kotiin viemään karttoja ja kuulemaan mitä hänelle maksetaan
+palkkaa.
+
+Tapanin tullessa perille tuli Dampbell oikein sydämellisen iloiseksi ja
+näyttääkseen ystävyyttään osotti keinutuoliinsa istumaan. Sitten
+piippuhyllystään otti komeimman piippunsa, täytti sen tupakilla,
+toiseen käteensä otti tulitikkulaatikon ja kumartaen tarjosi piippua
+Tapanille, saadakseen sitten tulenkin antaa piippuun.
+
+Tapani kuin huomasi Dampbellin käytöksessä olevan tahallista
+teeskentelyä, niin tekeytyi juroksi ja vakavasti sanoi: "En minä huoli
+tupakista."
+
+"Ette huoli!" huudahti Dampbell.
+
+"En... Tiedättehän ennestään etten minä tupakoi."
+
+"No, mutta nämä nyt ovat kaikkein hienointa tupakkaa auringon alla,
+eikä tällä piipullakaan ole sitten poltettu kun kuvernööri revisuunilla
+kulkiessaan, tässä minun luonani yötä ollessaan, poltti."
+
+"Mutta minä kun en tupakoi, niin minä en tupakoi en kuvernöörinkään
+piipulla."
+
+"Ei tupakoiminen kuitenkaan ihmistä pilaa. Esimerkiksi Lapissa
+polttavat tupakkaa kaikki naiset ja nuoret neitosetkin. Polttavat että
+pölisee", sanoi Dampbell ja pani piipun täysineen piippuhyllyyn.
+
+Tapani ei vastannut mitään, mutta Dampbell ei ollut siitä tietävinään,
+otti vaan oman pitkävartisen piippunsa, ja saatuaan sen palamaan, istui
+vastapäätä Tapania ja vakavalla tavalla alkoi puhella: "Tällä viikolla
+oli täällä luonani eräs niitä Sarajärven kylän isäntiä, joka kertoi
+että työt siellä ovat vähinä, ja olin tästä juuri huomenna tai
+ylihuomenna viimeistään aikeessa lähteä pitämään loppukokousta, mutta
+nyt se jäi. Sen voin käydä pitämässä milloin satun joutamaan."
+
+Tämän sanottuaan Dampbell jäi hieman miettimään ja tapansa mukaan teki
+savurenkaita. Tuokion perästä hän sanoi: "Ensi kesänä minulla on työt
+Lapissa. Me kai lähdemme sinne yhdessä, vai miten?"
+
+"Sinne on vielä monen miehen ikä; siihen asti kerkiää monastikin
+aikoa."
+
+Tässä Tapanin sanassa luuli Dampbell kuulevansa jotakin epäilystä
+palkan suhteen, kun ei oltu vielä puhuttu mitään tämänkään kesän
+palkasta. Hän teki taas muutamia savurenkaita ja väliin piippunsa
+varrella kirjotteli ilmaan, mutta viimein sanoi: "Kun meillä työt
+menevät hyvästi, niin minä maksan palkan hyvästi. Minä en ole
+Nauku-Maijan poikia. Minulla ei ole käsi koukussa työmiehelle palkkaa
+maksaessa." Tätä sanoessaan hän katsoi kiinteästi Tapanin silmiin,
+nähdäkseen mitä tämä puheensa vaikuttaa.
+
+Tapani pysyi vaan alakuloisena ja hieman arasti sanoi: "Tuleeko ensi
+kesänä Gall mukaan?"
+
+"Gall parka", huoahti Dampbell, "Gall on yhä Vinkuvan sairaalassa.
+Liekö miehessä enää henkeä. Viikko sitten sain häneltä kurjasti
+vapisevalla kädellä kirjotetun kirjeen, jossa hän sanoo tautinsa olevan
+auttamattoman, monet tohtorit ovat sen vakuuttaneet... Ei tule enää
+Gall... Niin hauska toveri ja iloinen sielu ... kyyneleet tulivat
+silmiini lukiessani hänen kirjettään, kun hän sanoi puhuvansa viimeiset
+sanansa tässä elossa... En unohda hänen muistoaan."
+
+Tätä kuullessaan Tapani ei voinut salata ihastustaan, ettei hänen
+kasvoissaan olisi näkynyt siitä merkkiä. Mutta ei hän kuitenkaan
+puhunut mitään, hiljalleen vaan keinutteli itseään siinä lyhyeen
+soutavassa keinutuolissa ja näkyi miettivän.
+
+Dampbellikin oli miettivän näköinen ja teki taas savurenkaita, mutta
+kohta hän sanoi: "Niin, Gall ei tule enää, ja sentähden minun täytyy
+aikanaan pitää huolta apulaisista ja siinä tapauksessa kai päätämme
+taas lähteä."
+
+"No, kunpahan selvitään tämän kesän töistä, niin päätetään sitten
+uusista."
+
+"Tämän kesän töistä minulla on jo päätetty. Minä maksan sata markkaa
+kuulta, ja jos Sarajärven kylässä ei synny teidän tekemienne töitten
+suhteen mitään valituksia, että revisuuni menee hyvästi, kuten
+luulenkin, niin maksan vielä sata markkaa, joten tältä kesältä tulette
+saamaan viisisataa. Sen sanon, että ne eivät olisi tulleet sepän työllä
+tienatuiksi."
+
+"Ei olisikaan", sanoi Tapani ja kasvot levisivät mieluiseen hymyyn.
+
+Tapani tahtoi vielä näyttäytyä miettivän näköiseltä, vaan tuokion
+perästä sanoi: "No, lähdetään vaan Lappiin näkemään sitä yösydämen
+aurinkoa, jota niin monen olen kuullut ihmettelevän."
+
+"No siellä se nähdään. Muonionniskan pitäjässä, johon mennään, paistaa
+kuusi viikkoa aurinko ilman laskeutumatta."
+
+"Kummallista!"
+
+"On se kummaa, mutta niin se on", sanoi Dampbell ja aukasi kaappinsa,
+mistä veti esiin neljä aivan uutta, suoraa satamarkkasta, jotka
+nurkista näpisti näppiensä väliin ja levitti ne eri haaralle kunkin.
+Sitten loistavasti hymyillen toi Tapanille ja sanoi: "Luulen, että on
+ensikertaa kädessänne tämmöiset rahat kerralla... Nämä eivät ole
+homehtuneita, ovat vasta toisissa käsissä... Ymmärtää varmaan
+kotiväkikin tulla hyvilleen nämät nähdessään."
+
+"Kyllä kai", sanoi Tapani, kääriessään rahoja ruotsalaisen sanomalehden
+palaseen ja pannessaan nuttunsa povitaskuun.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuleva kevät oli tullut. Maa oli jo melkein sulana, ainoastaan
+pohjarinnoilla mailla näkyi lumenpeittoisia siekaleita. Dampbell oli
+kutsunut Tapanin luokseen Lappiin lähtöä varten, mutta Tapanin
+saavuttua rupesi hän vakavalla tavalla kertoilemaan, miten hänelle
+tässä on ilmestynyt voittamattomia esteitä, ettei hän pääse lähtemään
+kun vasta kahden viikon päästä; vaan eipä sillä väliä, kun hänellä on
+työtä antaa Tapanille.
+
+Tapani ei virkkanut mitään, mutta kasvot punastuivat korvia myöten.
+Tämän huomattuaan Dampbell keskeytti hieman kertoilemistaan ja
+puhalteli muutamia voimakkaita henkisavuja, tehden muutamia
+savurenkaitakin. Sen jälkeen hän taas jatkoi: "Minulla on meidän uuteen
+navettaan tehtävä vesikouru, jossa on sepän työtäkin, jos rupeatte sitä
+tekemään tässä lähtöä odotellessa. Eikös niin?"
+
+"Minulta jäi monta luvattua työtä siellä kotipuolessa tekemättä; lähden
+niitä tekemään", sanoa jurautti Tapani hiljaisella äänellä.
+
+Dampbell kun kuuli Tapanin päättäväisyyden, niin kiirehti sanomaan:
+"No, päätetään sitten niin, että tulette kahden viikon perästä
+takaisin."
+
+"En luule, että tulen", sanoi Tapani. "Mitäs lystiä minulle olisi tämän
+kuuden peninkulman edestakaisin kulkemisesta."
+
+Tämän kuultuaan Dampbell tuli pitkäksi aikaa puhumattomaksi ja veteli
+piipustaan savuja entistä kiivaammin. Nousi kävelemäänkin
+kirjavamattoisella lattialla, kirjavista villalangoista kudotuilla
+yökengillään, ollen levottoman näköinen. Viimein punalti päätään,
+sanoen: "Se lienee sitte parasta että lähdette yksin sinne alottelemaan
+töitä; tulen sinne koska kerkiän. Se on pahinta, että minulta menee
+teidän matkarahanne aivan kuin kaivoon, kun yhdessä pääsisimme samalla
+kyydillä. Mutta senkin voitte korvata ahkeruudellanne."
+
+Sen sanottuaan hän levitti pöydälleen kartan ja sirkkelillä mittasi
+matkan Muonionniskan kirkolle ja sanoi: "Se tavallisen kyytipalkan
+mukaan tekee sata kuusi markkaa, vaan minä annan sata kymmenen, niin
+jää neljä markkaa sattuman varalle."
+
+Nyt Dampbell viskasi sirkkelin pöydälle, aukasi kaappinsa, otti sieltä
+sata- ja kymmenmarkkasen, joita ojentaessaan Tapanille sanoi: "No, nyt
+ei muuta kuin pillit pussiin ja soittelemaan soilla mennessään." Sen
+sanottuaan hän rupesi kaivelemaan piippuaan, ja kasvoissa näkyi
+salaperäinen hymy, josta Tapani ei tiennyt, mitä se merkitsi.
+
+Tapanin sydän jylähti kylmästi, kun ei ollut itsellään rahaa eikä
+saanut muuta kuin matkarahat. Kasvot totisina ja hampaat yhteen
+puristettuina hän jäi miettimään, mutta viimein hän ajatuksissaan
+sanoi: "Sääressä on sudella murkina", punalti päätään ja rupesi
+jouduttautumaan tielle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tapani oli kestikievareitten hevosilla matkustanut Kainulan taloon
+asti, mihin loppui maantie. Mutta nyt oli vielä matkaa kolmekymmentä
+kaksi peninkulmaa, millä matkalla ainoana kulkutienä oli Lapista
+laskeva suuri valtajoki. Ikäänkuin jähmettyneenä istui Tapani Kainulan
+kartanolle pysähtyneen hiirakkokarvaisen hevosen kärryissä ja katseli
+noin sata askelta kaukana juoksevaa jokea, jonka koskien jyrinä täytti
+ilman ja maa alla tuntui täräjävän niiden hurjina syöksyvien aaltojen
+salaperäisestä voimasta.
+
+Talon isännän tullessa näkyville Tapani ikäänkuin heräsi ja hypättyään
+kärryistä alas kiirehti tervehtimään ja sanoi: "Tähän asti sitä on
+päästy, vaan mitenkäs sitä tästä päästään eteenpäin aina Tirrajärvelle
+asti?"
+
+"Tirrajarvelle? Aina viisi penikulmaa edemmäksi Muonionniskan kirkkoa!
+Ei mitenkään", sanoi isäntä päätään pudistaen.
+
+"Eikö mitenkään?"
+
+"Ei mitenkään. Ei kerrassaan mitenkään, sillä joki on niin
+pahimmoiltaan tulvassa, että venheellä ei voida kulkea, ja joen tulva
+on levinnyt penikulmia laajoille alangoille, ettei voi edes jalkasin
+päästä mihinkään."
+
+"Eikö jalkasinkaan?"
+
+"Ei kun ei. Kerrassa se nyt on tie poikki."
+
+"Mutta nythän sitä todellakin ollaan kummissa käsinä... Jouduttiin
+joutavan jälille, aina käyvän askelille", sanoi Tapani alakuloisena.
+
+Nyt hän ymmärsi, mitä merkitsi Dampbellin kasvoissa se salainen hymy
+hänen lähtiessään, sillä Dampbell tiesi tämän joen tavat. Tämän
+muistaessaan Tapani seisoi hetken kuin kivettynyt, puristi hampaansa
+yhteen ja silmät rävähtämättä katsoi jyrkästi viettävän törmän alla
+kohisevaan uomaan, jossa kuohupäiset aallot hurjassa vimmassa ajoivat
+toisiaan ja ikäänkuin tuskaisina tehtäväänsä roiskivat vaahtoisia
+hyrskyjään rannan kallioisille törmille. Silmissä rupesi näyttämään,
+että maa hänen jalkainsa alla ja koko se kosken ranta tasaisesti mutta
+kiireesti kulki vastavirtaan. Kun Tapani huomasi silmänsä valehtelevan,
+hän pyörähti isäntään päin, sanoen: "Kuinka kauan luulette kestävän,
+ennenkuin päästään tuota jokea kulkemaan?"
+
+"Kyllä se kestää lähemmäs kuukauden, ennenkuin jokea kuljetaan, mutta
+siihen ei oiki-suunnassa ole monta päivää, ennenkun vesi siksi
+laskeutuu että pääsee jalkapatikassa joen rantoja kulkemaan", sanoi
+isäntä. Sitten siirtyi hän kymmenisen askelta rannalle päin ja
+sormellaan osottaen ylösviteeseen jokeen sanoi: "Tuolta tuon rannalla
+olevan huoneröksän nurkatse näkyy joen keskeltä luodon puurto, jossa
+näyttää aallot taittuvan. Siinä kun alkaa kivien nokat näkyä, niin
+silloin on vuomilta ja jänkiltä vesi laskeunut, että pääsee jalan."
+
+"Lienee vielä joku kyynärä tuossa luodon päässä vettä", sanoi Tapani.
+
+"On siinä enempi syltäkin, vaan ei sen laskeminen sentään ole
+monipäiväinen, jos ei suuria sateita tule... Hyvässä lykyssä kolmessa
+vuorokaudessa siinä ensimäinen kiven nokka paljastuu, ja silloin on
+jalkatie auki."
+
+"Kolmessa vuorokaudessa!... Miten se on mahdollista", huudahti Tapani
+ja kasvoissa näkyi ihastus.
+
+"On se mahdollista", sanoi isäntä. "Se tuo korkein tulva kulkee kuin
+matkamies. Se nousee muutamissa vuorokausissa ja laskee myöskin samassa
+ajassa. Mutta niin alas että venheellä kuljettaisiin ei laske niin
+kauvan kun lunta ylimaan mailla kestää... Jos kevätkesä tulisi olemaan
+lämmin, että tunturitulva joutuisi laskemaan yhtämittaa, niin ei ennen
+kesäkuun loppua olisi venheellä-kulusta toivoa."
+
+"Ei ennen kesäkuun loppua!... Mikä se tunturitulva sitten on?"
+
+"Katsokaas tuonne", sanoi isäntä kädellään osottaen pohjoista taivaan
+rantaa kohti, "tuolta näkyy esimerkiksi tunturi, joka on päivän
+puoleltakin vielä valkea kuin talvinen jänes, vaikka täällä alhaalla on
+lunta ainoastaan pohjarinnoilla ja rotkoissa. Tuntureissa on vielä
+aivan liikkumaton lumi, ja jos Juhannuksen edellä tulee kylmät, kuten
+usein tapaa olla, niin tuntureissa keskeytyy lumen sulaminen ja sulaa
+se vasta heinäkuussa, jolloin sitten vasta syntyy niinsanottu
+tunturitulva. Vaan nyt jos tätä lämmintä riittäisi Juhannukseen, niin
+tunturitulva laskisi yhtämittaa."
+
+"Minä en muuta toivoisi kuin että pääsisin jalkasessa eteenpäin", sanoi
+Tapani rauhallisesti.
+
+"No, siihen ei ole pitkä aika", sanoi isäntä. "Tänä päivänä ei ole enää
+noussut -- kyllä kai se nyt rupeaa laskemaan. Se on juuri tämä koski,
+joka imee sieltä ylhäältä. Tämä näin tulvan korkeimmillaan ollessa on
+niskalta tavattoman avara ottamaan vettä sisäänsä ja senpä tähden se
+tässä kaitaisimmassa kohdassa synnyttääkin sellaisen jymyn, että ihan
+maan panee vapisemaan... On sitä vedelläkin voimaa, kun sitä paljon on
+yhdessä matkassa."
+
+"On sitä vedellä voimaa, kun sitä tuonlaiseen koskeen ahdistetaan
+paljon yhtä aikaa", sanoi Tapanikin ja lähti kävelemään taloon.
+
+Tuntui somalta jäädä levähtämään päivä-kolmiseksi, kun viisi
+vuorokautta oli yhtämittaa matkustanut, että pää tuntui jo läikkyvän
+liian pitkästä valvomisesta ja kärrien tärinän vaikutuksesta. Tuntui
+kuin Luoja olisi matkalle laittanut sen seisauksen, sillä muuten hän
+olisi matkustanut matkansa perille ilman levähtämättä, kuten oli
+itselleen määrännytkin. Nyt oli mielessä niinkuin matkan pää, ja hän
+kiirehti nukkumaan. Mutta vasta yövuoteelleen laskeutuessaan hän oikein
+tunsi miten tarpeellista oli jo lepo, sillä koko olentonsa tuntui
+olevan hajallaan yksinä siekaleina, ajatus jähmettynyt ja sekava, että
+tuskin kykeni muistamaan missä hän on, ja kaikki ympärillä olevat
+esineet, huoneen seinätkin näyttivät liikkuvan ja heiluvan kuni vedessä
+ja vajoavan alaspäin, ja koko oleminen oli kuin hämärää uninäköä.
+
+Huomenna olikin päivä jo puolen rinnassa kun hän heräsi. Säikähdyksestä
+punastunein kasvoin alkoi hän toinnutella tajuttomiksi kuoleentuneita
+käsiään ja jalkojaan. Samassa aukeni ovi hiljaa raolleen ja emännän
+ihastunut ääni kuului: "No, johan se viimein on valveella! Olen monet
+kerrat käynyt katsomassa onko siinä henkeäkään, kun yhdessä sijassa
+aina reuvotitte."
+
+"Mutta emäntä rakas, minä en ymmärrä, olenko saanut halvauskohtauksen
+vai mitä tämä on, kun kaikki jäseneni ovat kuni pihkalla liisteroidut
+vuoteeseen kiinni", sanoi Tapani hätäisesti ja nujerteli hartijoitaan
+puoleen ja toiseen.
+
+"Eikös mitä!" sanoi emäntä ja meni hieromaan Tapanin käsiä ja jalkoja.
+"Ei ole mitään muuta kuin ovat kuoleutuneet liiaksi kauvan yhdessä
+kohden olemisesta. Kunhan veri pääsee kiertämään tavallisia teitään,
+niin kyllä niistä hyvä tulee."
+
+"Mutta minä en kuitenkaan ole tähän kummaan ennen yhtynyt, kun nuokin
+sormet ovat jäykät ja voimattomat kuni puusta tehdyt."
+
+"Olen minä jo sen kumman tuntenut satojakin kertoja", toisti emäntä.
+"Minun käteni jos parisen tuntia retkottavat hermotonna yhdessä
+paikassa, niin silloin jo menevät ihan tajuttomiksi, ettei tiedä omaksi
+ihokseen."
+
+"No, kun tuosta ei sen pahempaa olisi kuin että pääsisin
+säikähdyksellä. Mutta koko ruumiini jokahinen jäsen tuntuu menettäneen
+kaiken voimansa."
+
+"Hyvä tästä tulee", sanoi emäntä. "Jopa alkavat kädet punastua, vaikka
+ensin olivat valkeat kuin haavan lastut." Sitten emäntä kämmenillään
+räpsytti Tapanin käsiä ja jalkoja ja pitkin selkääkin, hokien: "Tämä se
+hyvää tekee, tämä se hyvää tekee." Tätä tehdessään emäntä nauroi niin
+herttaisesti ja sydämensä pohjasta että Tapaninkin täytyi ruveta
+nauramaan, ja hän nauraa kutuutti että koko ruumis tutisi, vaikka se
+emännän räpsyttäminen tuntui pahalta. Mutta kun emäntä hänen
+nauramisestaan yltyi vaan yhä lujemmasti pieksämään, niin hän hyppäsi
+ylös että peitteet pölähtivät ympäri huoneen lattiaa. Emäntä ei ollut
+sitä näkevinäänkään, vesissä silmin vaan nauroi ja kähenteli yhä
+rapsimaan Tapanin selkään ja puheli: "Sepähän se hyvää teki, johan
+sanoin että se kuiva kylpy se hyvää tekee. Eikös tehnytkin?"
+
+"Todellakin", sanoi Tapani ja tekeytyi totiseksi. "Ensin se tuntui
+ilkeältä, että yritin suuttumaan, mutta sitten alkoi todellakin tuntua
+hyvältä."
+
+"Miksi ette suuttuneet?"
+
+"Kun te nauroitte. Kukas toki nauravalle suuttuisi."
+
+"Niin, ja sille joka hyvää tekee."
+
+"Niinpä niinkin."
+
+Siihen ei emäntä enää jatkanut. Lystikkäästi vaan nauraa hekotteli ja
+meni noutamaan kahvia. Vieläpä tullessaankin, tarjotinta silmäinsä
+tasalla kantaen, lepposesti nauroi mustain, tuuheitten kulmainsa alta
+suurilla läpikuultavilla silmillään valellen Tapanin hymyileviä
+kasvoja. Mutta ei hän kuitenkaan puhunut sanaakaan, vaan Tapanin
+otettua tarjottimelta kahvikuppinsa, pyörähti ja lähti astua
+hytkyttelemään keittiöönsä.
+
+Kahvia juodessaan Tapanille tuli mieleen kysymys: miksikähän emäntä on
+noin iloinen ja hauskamielinen, vaikka isäntä on niin vakava jumikka
+kuin kaksikesäinen härkämulli, ettei näytä osaavankaan nauraa?
+
+Emännän tuodessa toisen kerran kahvia, kysyi Tapani: "Onko isäntä
+kotona?"
+
+"Tuolla hän on pirtissä. Hänkin parhaillaan särpää kahvia."
+
+"Oikeinko se särpää?" sanoi Tapani ja nauroi.
+
+"Mitäpäs se tekisi kuin särpäisi, kun on edessä. Kun käteen, niin
+kärsään", sanoi emäntä taas tutkivasti silmäillen Tapania ja nauraen
+että pulleat rinnat hytisivät mukaan.
+
+Emännän mentyä Tapani pesi kasvonsa ja jouduttautui pirttiin näkemään
+talon elämää ja jotakin ehkä huomaamaan siitä mikä se emännän pitää
+niin iloisen ja hehkuvamielisen näköisenä.
+
+Pirtissä kaikki rahvas istui pöydän ympärillä, jossa kirkas kahvipannu
+sokeri- ja kerma-astioineen oli keskellä. Siitä pannusta jokainen oman
+mielensä mukaan kaasi kahvia kuppiinsa ja iloisesti leikkiä laskien he
+niitä sitten tyhjentelivät. Emäntä nähdessään Tapanin tulevan, huusi:
+"No, vieraskin! Tulkaapas tekin tänne joukon jatkoksi ottamaan kuppi
+kuumaa. Juotteko minun kupistani?"
+
+"Kyllä, kyllä, mutta minähän jo join."
+
+"Niin, kaksi kuppia... Tässä on kolmas. Istukaapas tähän minun
+viereeni."
+
+"Tulenpa kyllä hauskuuden vuoksi niin iloiseen joukkoon, vaikka ei
+kyllä kahvia haluttaisi."
+
+"Kahvia haluttaisi!" sanoi emäntä lystikkäästi.
+
+"Tämä meidän isä ei sano kahdesta kupista kerkiävänsä tuntea makuakaan;
+vasta kun viisi tai kuusi kuppia yhdellä istuimella tyhjentää, niin
+sanoo saaneensa kahvia."
+
+Nyt nousi isäntä pöydästä ja noustessaan vakavasti sanoi: "Ei se hiukka
+piisaa raatavalle miehelle." Sen sanottuaan kaivoi taskustaan pienen
+piippunysänsä ja saatuaan sen palamaan istui kynkkämäksilleen penkille
+ja toista silmäänsä tapansa mukaan kiinni pitäen rupesi vetelemään
+savuja.
+
+Kaikki muutkin hajosivat pöydän ympäriltä. Emäntä meni nyt isännän
+viereen istumaan ja alkoi ystävällisesti puhella: "Kuuleppas sinä
+Antti, kun Hannes sanoo jo Suolammissa jäitten rupeavan liikkumaan,
+niin laita sinä nyt tänä iltana rouvukset valmiiksi, että aamulla
+noustuasi saat värjätä rysät ja verkot, jotta huomeniltana saatte panna
+veteen, mihin jäiltä saattaa. Jäitten liikkuessahan aina Suolammesta
+suurimmat hauet saadaan."
+
+"No, lähteköön Hannes toiseksi ja ottakoon kontin, johon kerää kuusen
+käpyjä; minä otan säkin, jolla tuon lepän kuoria ja sianmarjan varsia",
+sanoi isäntä tyynesti ja nousi lähtemään.
+
+"Menköön vaan Hannes hakemaan käpyjä. Me laitamme muurin tyhjäksi, että
+saatte jo tänä iltana laittaa ajoissa rokan kiehumaan."
+
+Tapanin silmät kiintyivät isäntään, kun se niin nöyrästi kuni asialle
+laitettu poikanen lähti säkki kainalossa ja kolorauta oikeassa kädessä
+astua kyömistämään metsään.
+
+Isännän mentyä Tapani tekeytyi leikilliselle tuulelle ja kääntyen
+emäntään, sanoi: "Te käskitte isäntää työhön kuin renkiä."
+
+"Niin. Kunpa minä hänen syötän ja juotan, niin tottahan minä käsken
+työhönkin."
+
+"Entäs sitten, jos se ei tottelisi?"
+
+"Sepä tottelee."
+
+"Vaan jos ei tottelisi?"
+
+"Sepä tottelee... Minä en olisi ottanut sellaista miestä, joka ei
+tottelisi", sanoi emäntä ja nauroi että koko lihava ruumis hytisi.
+
+"Hm... Sitä ottaessaan näkee vaan hampaisiin asti."
+
+"Ei, ei... Kyllä sitä näkee syvemmällekin kun vaan malttaa katsoa."
+
+"Vähänpä näkee."
+
+"Kyllä sen näkee... Varmaan jos tekin olisitte minun mieheni, niin te
+tottelisitte. Minä osaisin olla teille niin hyvä ettette voisi olla
+tottelematta minua."
+
+"Tottelisittekos te minua?"
+
+"Tietysti, kuinkas muuten?"
+
+"Silloin me toinen niinkuin toinenkin olisimme toistemme käskijät."
+
+"Niinpä niin, kuten asiat kulloinkin vaativat."
+
+Tämän sanottuaan emäntä iloisesti hymyillen lähti ulkoaskareihinsa.
+Mutta Tapani jäi pirttiin ja rupesi aikansa kuluksi silittelemään
+penkillä unisen näköisenä maata motkottavaa harmaata, suurta talon
+kissaa, ja tuntui somalta jäädä viipymään sen iloisen emännän kotiin.
+
+
+
+
+X LUKU.
+
+
+Joessa oli jo vesi laskeutunut siksi että isäntä vakuutti olevan joen
+rantain jo kuivilla. Tapani rupesi toimittautumaan matkalle. Kaikki
+liiemmät matkatamineensa hän jätti talon talteen, ainoastaan
+maanmittauskapineet pani säkkiin, jonka sitoi selkäänsä, ja ottaen
+pienen takkinsa käsivarrelleen, lähti jokivartta pitkin kulkevaa,
+isännän neuvomaa tietä astua vihmomaan. Mieli oli keveä, ja viisi
+päivää levänneet jalat tuntuivat vieläkin keveämmiltä, joten metsäiset
+kankaat ja joen virtaiset niemet toinen toisensa perästä jäivät
+jälelle. Mielessä oli vaan kolmen peninkulman taival ja emännän
+hyvästellessä sanotut leikilliset sanat: "Hukuttakaahan siellä vaan
+itsenne ja tulkaa sitten huoletta kotiin."
+
+Ei ollut päivä vielä puolessa, kun Tapani isännän neuvomien merkkien
+mukaan tiesi olevansa jo puolimatkassa. Tässä kulki tie aivan joen
+äyrästä ja virran vesi oli aivan maan äyrään tasassa, että vedet
+lakkaamatta huuhtelivat tien laitaa ja lipsuttivat tielle pieniä
+aaltojaan. Tapanista ensin tuntui tämä virran pinnan tasalla
+käveleminen tavattoman somalta, mutta ei kauvan ennenkuin tuon aivan
+tien sivussa vinhaa vauhtia kiirehtivän virran näkeminen alkoi tuntua
+pahalta, rupesi melkein päätä pyörryttämään, jotta täytyi lähteä metsän
+laitaa vesakkoa kulkemaan. Mutta nyt tuli kohta, jossa jyrkkä mäen
+rinta ahdisti tien aivan joen partaalle, missä virran samea syvyys oli
+ainoastaan puolen askelta syrjässä tieltä. Tämä matka ei ollut pitkä,
+vaan noin sata askelta. Tapani jännitti itsensä, että hampaansa yhteen
+puristaen ja ainoastaan jalkoihinsa katsoen ja ruumistaan mäkeen päin
+kallelleen vääntäen lähti puoleksi juosten menemään sitä taivalta.
+Mutta samassa tie alta humahti syvyyteen ja Tapani ennätti vaan
+parkaista sanattoman parahduksen, kun tunsi jo olevansa
+läkähdyttävässä, multasekaisessa syvyydessä, jota kiivas virta kuljetti
+mukanaan. Mutta silmänräpäyksen perästä virran pyörre kohotti Tapanin
+veden pinnalle, jossa hän kerkisi huokaista ilmaa ja huutaa pari
+hätäistä huutoa. Samassa pyörre painoi hänet taas syvyyteen, mutta
+kohta taas sama virran voima työnsi siihen suuntaan että Tapani
+tietämättään joutui veden pinnalle ja sai ilmaa keuhkoihinsa ja
+huudetuksi muutaman hätä-äänen.
+
+Tässä kohti joen virta puski toisella puolen jokea olevaa nientä
+vasten, joten se kantoi Tapania rantaa kohti. Rannalla oli myrskyn
+kaatama suuri petäjä, jonka latva ulottui virtaan. Tapani näki sen
+petäjän latvan pelastajakseen ja huutaen: "Auta Jumala! Pelasta rakas
+Jeesus henkeni!" koetti voimiensa takaa uida maalle päin, saadakseen
+sitten petäjän latvasta kiinni kun virta vie sen kohdalle. Hän saikin
+puun latvasta kiinni, mutta samassa silmänräpäyksessä kiskasi virta
+hänen jalkansa petäjän latvan alle. Selässä oleva säkki, joka tähän
+asti oli häntä kannattanut, tuntui nyt painavan syvyyteen, ja mitä
+syvempään latva painui veteen, sitä hurjemmin sitä virta rupesi
+puistamaan. Vain silloin tällöin rungon joustavan voiman vaikutuksesta
+latva silmänräpäykseksi nousi ylös, niin että hän sai huokasta. Yhä
+voimakkaammin tuntui virta vetävän, ja hän töin tuskin jaksoi pitää
+itseään kiinni. Toivottomana hän uskoi itsensä Jumalan haltuun.
+
+Mutta silloin kuului rannalta ääni: "Pitäkää nyt lujasti kiinni!" ja
+samassa tärähti kirveen isku petäjän runkoon, joka siitä vikuutui
+siksi, että virran paino sai murretuksi sen poikki ja käännetyksi
+pitkin rantaa. Sen mukana Tapanikin kivissä kolisten hurahti virran
+louhiselle rannalle ja tunsi samassa kahden voimakkaan miehen käsien
+riuhtasevan hänet törmälle. Törmälle päästyään tunsi hän itsensä aivan
+kangistuneeksi ja sydämensä värisi ihan kuolettavasti vilusta.
+Sentähden hänen rintansa hytkähteli hätäisesti ja suusta kuului
+kankeita, sekavia sanoja.
+
+Miehet nähdessään hänen hätänsä ottivat metsästä suuret vitsat ja
+sitten toisella vitsalla hartiain ja toisella reisien kohdalta sitoivat
+hänet tankoon riippumaan ja kantoivat kolmisen tuhatta askelta kaukana
+olevalle tulelleen. Siellä he ensi työkseen riistivät häneltä kengät ja
+päällimmäiset vaatteet ja päiväpaisteen ja tulen lämpymässä alkoivat
+hieroa jäykistynyttä ruumista kaikilta puolilta.
+
+Hieromisesta sekä tulen ja päiväpaisteen vaikutuksesta Tapanin ruumis
+rupesi lämpiämään ja kuontumaan, niin että miehet saattoivat nostaa
+hänet istualleen. Mutta silloin koko hänen ruumiinsa rupesi värisemään,
+että hampaatkin lokattivat yhteen, ja jokainen jäsen tarrasi kuin
+virrassa.
+
+Miehillä oli päivälliseksi metson lihat kiehumassa nuotion päälle
+laitetussa kattilassa. Toinen miehistä otti nyt kattilasta kiehuvaa
+lientä pieneen kupposeen, ja puhalleltuaan siitä polttavan kuumuuden
+pois, kaatoi sitä lusikalla Tapanin suuhun. Mutta leuka tärisi vilusta,
+niin että miehen täytyi puristaa leukapielet toiseen käteensä ja
+toisella kädellään kaataa lientä suuhun. Suurella ponnistuksella sai
+Tapani nielaistuksi ensimäisen nielauksensa ja kipeästi kärsien meni se
+alas, että pääsi tuskallinen voivahdus. Mutta sen perästä saattoi
+ruveta oikein ahmimalla nielemään ja kerta kerralta väristys väheni ja
+jäsenissä rupesi tuntumaan tarmoa. Tapani saattoi jo vetää kätensä
+rintaansa ja kankeasti sanoa: "Voi ihme, kun se tuntuu hyvälle. Pitkin
+ruumista rupesi kulkemaan niin sanomattoman somalle tuntuva, kuuma
+virta. Nyt tuokin tulen paiste tuntuu lämmittävän, tähän asti se on
+vaan ikäänkuin kuiviltaan polttanut."
+
+"Mutta nyt riisutaan mies alasti", sanoi se liemen juottaja iloisesti,
+"riisutaan kaikki märät vaatteet päältä tulen paisteeseen kuivamaan."
+
+Sen sanottuaan tempasi nuotion takaa kuusen juurelta omansa ja toisen
+miehen päällysnutut; niistä levitti toisen nuotion sivulle maahan ja
+toisen heitti kokoon nähtävästi peitteeksi, sanoen: "Tuossa voitte
+keturoida siksi kunnes vaatteet kuivavat."
+
+Kun Tapanilta oli kaikki vaatteet riisuttu, niin silmänräpäyksessä
+syntyi ruumiissa sellainen jokaista jäsentä täryyttävä vilun väristys,
+että koko ruumis tärisi kuin elukan ruumis, kun se nousee uimasta
+rannalle ja pudistaa itsestään märkyyttä pois.
+
+Tämän nähtyään mies punalti päätään ja sanoi: "Ei ole vilu vielä
+lähtenyt ruumiista." Sitten tempasi kuppinsa taas ja ammenti siihen
+kattilasta lientä, toi sen Tapanille ja sanoi: "Ryyppikäähän tuota niin
+kuumana kuin kärsitte, niin kyllä vilu pakenee, vaikka olisi
+ijankaikkinen routa povessa."
+
+Tapani istui nyt petäjän juurelle, kääri miehen päällystakin
+ympärilleen, ja nojaten hartiansa petäjän tyveä vasten rupesi likasen
+näköisellä puulusikalla lippimään kuumaa lientä sitä mukaa kuin vaan
+kärsi. Mutta kun oli lipiskoinut kuppinsa tyhjäksi, niin tunsi niin
+voittamattoman väsymyksen, että täytyi painautua pitkäkseen, ja
+ennenkun kerkisi mitään ajatella, nukkui hän sikeään uneen. Miehetkään
+eivät tahtoneet sitä häiritä, vaan liikkuivat niin hiljaa kuin vaan
+saattoivat, ettei muuta ääntä koko tienoossa kuulunut kuin nuotiotulen
+heikosti rupsahtelevia paukkuja ja noin puolen sadan askeleen päässä
+seisovan kuusen latvasta laulurastaan laverrukset sekä alempaa oksilta
+peipposen sadetta ennustava, yksitoikkoinen valitus.
+
+Miehet olivat saaneet keittonsa keitetyksi ja antaneet kattilansa olla
+mättäällä siksi kunnes keitto oli jäähtynyt parhaalleen syötäväksi.
+Olipa toinen miehistä tehnyt puun oksista kolme kerppua ja asettanut ne
+keittokattilan ympärille istuimiksi, sillä aikaa kuin toinen mies vuoli
+lepän mutkasta itselleen lusikan, jotta Tapanillekin olisi lusikka.
+
+Kun kaikki oli valmista, niin toinen miehistä meni Tapanin luokse ja
+alkoi olkapäästä nykiä herätelläkseen häntä. Vaan kun tämä ei vähästä
+herännyt, niin mies heilutteli kovemmin ja kovemmin ja puheli: "Onko
+päivä laulanut miehen? Kylläpä on uni makeaa kylmän kylvyn päälle. No,
+katkaskaahan nyt kuitenkin unen köysi ja nouskaa syömään."
+
+Tapani ei tointunut, vaikka mies heilutti olkapäästä niin että koko
+ruumis liikkui mukaan. Tämä sikeä nukkuminen rupesi miestä huolettamaan
+ja hän rupesi aina kovemmasti retuuttamaan, hokien: "No, no, nouse nyt
+pois. Eihän se nyt ole oikeaa unta."
+
+Viimein kuitenkin Tapanin koko ruumis tärähti ja suusta tuli kipeästi
+parahtava hätä-ääni: "Oi-oi!" Samassa remahtivat silmät aivan
+ympyriäisiksi ja silmävalkeaiset olivat ihan veripunaiset kun hän
+hätäisesti ympärilleen katsoen kimposi istualleen.
+
+Mieskin säikähti, että kohona hyppäsi toiseen kohti, mutta samassa
+tarttui kaksin käsin Tapanin olkapäihin, sanoen: "Hyvä Isä! Mikä teillä
+on?"
+
+"Tuntui kuin kosken aallot heiluttaisivat ja puskisivat ruumistani
+sinne tänne. Mutta oli toki vaan hourausta", sanoi Tapani ja kasvot
+elpyivät. Sitten hän alkoi verkalleen lykkäillä käsivarsiaan ja
+kopristella ruumistaan ja sanoi: "Tuntuu joka kohdassa nahka niin
+paksulta ja kankealta kuin parkittu vuota."
+
+"Senlaisessa paitossapa se olikin äsken tuolla joessa", sanoi mies.
+"Mutta nyt on metsokeitto syötävä. Rupesin juuri syömään herättelemään.
+Tässä vaatteenne, pujottakaa päällenne, että joudutte syömään."
+
+"Metsokeitto... Se ei käy vihaksi... Metsokeitto ja keitetty metso on
+melkein sama asia. Mutta ihme ja kumma, että tämä mies elävin jaloin
+polkee maata", sanoi Tapani ja alkoi kankeasti kömpiä noustakseen ylös,
+pannakseen vaatteet päälleen ja päästäkseen sinne kattilan luokse.
+
+Vaatteet saatuaan päälleen hän ensin kuonnutteli itseään kävelemällä
+sinne tänne. Tuokion perästä hän likeni kattilaa ja istuessaan
+havukerpulle naurahtaen sanoi: "Metsokeitto! Ai sentään! Aivan makea
+vesi lorahtelee kielelle nähdessä metsokeittoa, minun ilmoisen ikuista
+ihanne-atriaani."
+
+"Vai on se metsokeitto tuttu ruoka. Mutta päälle tuulen näkyy kokki
+sattuneen tätä keittoa suurustaessaan", sanoi Pentti -- se oli toisen
+miehen nimi -- hymyillen ja kallisteli kattilaa, missä rasvainen velli
+oli jäähtyessään sakonut melkein puuroksi.
+
+"Suolainen ja sakea on köyhän mielestä makea, on vanha sananlasku",
+sanoi Tapani kiitokseksi kokille ja alkoi puisella lusikalla pistellä
+velliä, joka todellakin oli niin sakeaa, että kololle jäi sija mistä
+oli ottanut.
+
+Nyt Pentti tonkasi uudella, lepän mutkasta tehdyllä lusikalla metson
+raajoja kattilan pohjalta pinnalle ja kehotti Tapania ottamaan lihaa.
+Itse Pentti otti metson kaulan näppiinsä, sanoen: "Pää pyytäjälle,
+kaula kantajalle." Sen sanottuaan imeksi siitä metson kaulasta vellin
+ja rupesi järjestään luineen purra ruskuttelemaan, että rutisivat vaan
+metson kaulaluut Pentin hampaissa ja paksuiksi makkaroiksi kohosivat
+suonet hänen kaulassaan aina nielaistessaan palaansa. Kun oli saanut
+metson kaulan syöneeksi, koposteli hän metson päästä lihaa ja makeasti
+imeskellen metson pääkoppaa ja väliin sormiaan, sanoi: "Kyllä siinä
+tuossa metsokeitossa todellakin on lipu itsessään kuin Tulirantalaisen
+kalakukossa. Mutta mieleen pantava tämä metsokeitto kuitenkin on... Ei
+usko outo, miten kylmät kädet sillä kuolemalla on. Ei olisi verta
+lähtenyt minusta, vaikka olisi puukolla pistetty, silloin kun kuulin
+teidän ensimäisen hätä-äänenne. Enkä tiedä koskiko minulla jalat maahan
+kun lähdin tuonne rantaan. -- Mutta mikä seikka se oikeastaan saattoi
+teidät tuonne jokeen.
+
+"Maa lohkesi jalkain alta ja silloin yksi humahdus ja olin
+umpisokkelossa mullansekaisessa virrassa."
+
+"No, että sitten?"
+
+"Sitten tuolla puoli-joessa olin menossa, kun selässä oleva säkkini
+alkoi kiskoa veden pinnalle, ja silloinhan minä sain äännetyksi."
+
+"No, entä sitten?"
+
+"Yksi tupsahdus vaan ja taas olin mennyt pyörien kuten pieni rikka
+pohjaan, josta taas uusi mänkä nosti pinnalle. Silloin minä huomasin
+sen petäjän latvan rannalla ja pelastuksen toivo välähti povessani, kun
+virran näin kantavan sitä kohti. Jokaisen jäseneni tunsin silloin
+kuumaksi."
+
+"Mutta ette voineet päästä sen petäjän latvan päälle."
+
+"Pääsin ryntäilleni, vaan samassa silmänräpäyksessä virta tempasi
+jalkani petäjän latvan alle ja minä jouduin selälleni, niin että virta
+vastasi tarakkaani ja painoi syvyyteen, jossa virran voima reutuutti
+petäjän latvaa ylös ja alas niin paljon kuin vaan kerkisi."
+
+"No, ihmeitten ihme, että siinä pysyitte niin kauan kiinni."
+
+"Sattui toinen kainaloni joutumaan petäjän runkoon ja toisella
+kädelläni pitelin oksasta. Mutta kädestäni katosi voima, että oli
+pääsemässä irti, ja kainalokin rupesi lipumaan erilleen petäjän
+rungosta, niin että viimeinen toivoton silmänräpäys oli kulumassa
+silloin kun kuului äänenne: pitäkää kiinni!... Ei kukaan, joka ei liene
+ollut putoamaisillaan kuoleman kitaan, voi arvata miten hyvältä äänenne
+tuntui." Tätä sanoessa Tapanin silmät vettyivät ja pala rupesi
+pyörimään suussa.
+
+"No, oma kuljettajansa siinä piti olla tuossa retkessä", sanoi Sipo --
+se oli toisen miehen nimi ja ravisteli pitkätukkaista päätään.
+
+Kun ei Tapani tähän jatkanut, niin miehetkin jäivät äänettömiksi, ja
+salainen alakuloisuus näkyi heidänkin kasvoissaan. Oli jo noustu
+syömästä, kun Tapani huokasi ja lähestyen Penttiä surullisen
+voittoisesti sanoi: "Mutta mikä hyvä se kuitenkin minut täällä
+hyvittää? Melkein alastonna, ilman lakkia, ilman takkia olen nyt täällä
+erämaan uumenessa, kuten emänsä menettänyt hirven vasikka."
+
+"Mihin se on oikeastaan matka?" kysyi Pentti.
+
+"Tuonne Tirrojärvelle se mieli pitäisi."
+
+"Tirrojärvelle... Ei, ei... No, en sentään tiedä tarkalleen tuosta
+ensimäisesta kylästä eteenpäin. Vaan tästä ette pääse ensimaiseen
+kylään, sillä tuossa kappaleen matkan päässä yhtyy Osmojoki tähän
+jokeen, josta ei pääse yli eikä ympäri. Kun jouduitte tälle puolelle
+jokea, niin ainoa keino päästä ihmisten ilmoihin on palata takasin
+samaan kylään, josta läksitte."
+
+"Osmojoesta pääsee lautalla yli", sanoi Sipo, lusikallaan kaavitessaan
+kattilan pohjasta pohjautunutta keitosta.
+
+"Todellakin, tuolta Sirkkaharjun suvannolta taitaa päästä lautalla.
+Siitä saa honkia lautaksi", sanoi Pentti, suurin silmin katsoen
+sinnepäin.
+
+"Eteenpäin sitä mieluummin menisi kuin taaksepäin", sanoi Tapani.
+"Lähtisitte saattamaan siitä joesta poikki, kun teillä on kirves."
+
+Kumpainenkin mies rupesi nyt katselemaan aurinkoa ja kasvot kävivät
+kumpaisellakin tympeän näköisiksi. Tuokion katseltuaan aurinkoa sanoi
+Pentti hieman kylmästi: "No, tosin siellä nyt ennen metson laulantoa
+kerkiää käydä, kun lähtee siekailematta." Sen sanottuaan hän koppasi
+taskustaan piippunsa, pani sen kiireesti täyteen, tempasi nuotiosta
+kekäleen, puhalti siihen että se hiiltyi kirkkaaksi, sitten laski sen
+piippunsa päähän ja yhdellä imasulla otti siitä tulen. Kekäleen
+nakattuaan tempasi kirveensä ja sanoi: "Lienee parasta että sinäkin
+Sipo lähdet sinne." Samassa hän lähti jo pitkillä jaloillaan mennä
+hatmimaan Sirkkaharjua kohti ja piipun harmaansinertävä savu pölisi
+männikön vileikössä. Pentin perään lähti kiirehtimään Tapani ja
+Sipokin, mutta Tapani ei tahtonut pysyä menijöissä, vaikka koetti
+juostakin. Jalat olivat kankeat ja raskaat kuin puujalat, jotta
+mättäältä mättäälle hyppiessä jalka ei tavannutkaan sitä paikkaa mihin
+tarkotti, vaan tupsahti likemmäksi ja usein syrjäänkin. Koko kulkeminen
+oli kuin ensikertaisen opettelemista. Tässä kulkemisessa tuli hän
+kuitenkin ponnistelemaan ihan voimainsa takaa ja kaikki jäsenet saivat
+liikettä, joten ennenkun Osmojoelle tultiin, oli ruumiista kaikki
+kankeus ja vilun tunne kokonaan hävinnyt. Mutta elämä tuntui vaan kuin
+unelta eikä todelliselta elämältä, sillä ajatukset risteilivät niin
+levottomina ja väliin tupsahti mieleen ikäänkuin pimeys, ettei osannut
+ajatella mitään.
+
+
+
+
+XI LUKU.
+
+
+Tapani pääsi kuitenkin matkansa perille ja oli jo saanut majansa
+Niemelän talossa, mikä punaseksi maalattuine seinineen ja
+valkeapuitteisine akkunoineen seisoi kaitaisen Tirrojärven pohjoisella
+rantatöyräällä. Järven toisella puolella seisoi mahtava, pyöreälakinen
+Jyngästunturi, joka jokaisena talvena Niemelän asukkailta kahdeksaksi
+viikoksi kätki taakseen talvisen auringon. Tunturi seisoi nyt tänä
+kesäkuun kauniina iltana täydellisessä talvipuvussaan, puhtaana kuni
+morsian hääiltanaan. Kesäyön ruusuhohteinen aurinko kultasi nyt sen
+jättiläispatsaan puhtaimmalle kullalle hohtavaksi, ja kuvastui tämä nyt
+Tirrojärven peilikirkkaaseen pintaan, että koko järvi kauttaaltaan
+näytti kaikkine syvyyksineen kultavaippaan käärityltä.
+
+Järven rannalla seisoi iso, ympäri mitaten noin kaksi miehen syltä
+täyttävä, monihaarainen, rosotyvinen petäjä. Tapani meni, vaikka tunsi
+uuvuttavaa väsymystä, ikäänkuin vaistomaisesti sen petäjän juurelle
+istumaan. Ja vaikka hän ei tuntenut kykenevänsä siitä luonnon
+ihanuudesta nauttimaan, eikä oikeastaan tiennyt minkätähden hän siinä
+istui, kun kaikki ajatukset olivat hajanaiset, niin istui siinä
+kuitenkin kauan. Vihdoin hän heräsi kuin unesta, kuumien kyynelten
+tulvahtaessa kasvoille. Niitä kyyneliäkään hän ei tiennyt minkätähden
+ne oikeastaan tulivat. Tunsi vaan, että mieli oli avonainen ja herkkä
+kuin pienellä lapsella.
+
+Myöhään yöhön hän siinä istui, hajanaisesti ajatellen ihmeellistä
+pelastumistaan ja sitä, minkätähden hänen niin usein täytyy joutua
+hukkumishätään, että oli jo kolmas kerta. Miksikä juuri nytkin hänen
+täytyi astua se askel, jonka alla maa lohkesi ja minkätähden ne metson
+ampujat sattuivat siihen tilaan, että joutuivat apuun. Tätä ajatellessa
+pysyi mieli yhä herkkänä: väliin kuivivat kyyneleet, mutta väliin taas
+tulvahtivat esiin ja elämä oli kuin unta.
+
+Viimein rupesi yöilma tuntumaan kostealta ja kylmältä, ja hän lähti
+sisälle. Mutta kauan hän vielä vuoteellaankin valvoi ja tunsi ruumiinsa
+värähtävän pienimmällekin ajatuksen vaihteelle.
+
+Viimein hän kuitenkin nukkui aivan itse tietämättään, ja heti kun oli
+nukkunut, näki unissaan idän taivaan yhtä kauniina kuin Jyngästunturin
+kuvan Tirrojärven pinnasta. Nyt hän näki kuinka sinne idän taivaan
+kanteen yksitellen rupesi ilmestymään miehen korkuisia, kultaisia
+kirjaimia, joista Tapani luki sanat: JEESUS NATSAREENUS. Sitten sylen
+levyisen välin perästä ilmestyi taas yhtä suurista kirjaimista sanat:
+JUUTALAISTEN KUNINGAS. Siihen sanojen välillä olevaan aukkoon ilmestyi
+ihmisen kasvot ja yläosa ruumista. Ne kasvot ja koko olento hohtivat
+yhtä kirkkaasta puhtaudesta kuin yöllä se Jyngästunturin laki
+kuvastuneena järven pintaan, ja ne kasvot katsoivat ystävällisinä
+kohtisuoraan Tapaniin, ja ne hopeaiset huulet rupesivat puhumaan
+hänelle, vaan hän hyrskähti ilosta että koko ruumis hytkähti, ja siitä
+heräsi.
+
+Hän ei nyt enää nukkunut, iloitsi vaan siitä unestaan ja itse
+tietämättään aina väliin pani kätensä ristiin, painaen niillä
+rintaansa, ikäänkuin se olisi hänellä tavallinen tapa. Niinpä hän
+nytkin, emännän tuodessa aamukahvia, makasi seljällään, kädet ristissä
+ja kasvot mieluisessa hymyssä.
+
+Emäntä, tämän nähdessään, katsoi häntä tutkivasti silmiin kumartuessaan
+tarjoamaan kahvia ja kysyi: "Onko teillä tapana uneksia?"
+
+"Miksikä sitä kysytte?"
+
+"Ilman vaan, kun luulin tässä äsken tuonne toiseen huoneeseen kuulevani
+uneksuvan tapaisia sanoja."
+
+"Mikä ero niissä on uneksivan sanoissa?" kysyi Tapani kahvikuppia
+tarjottimelta ottaessaan.
+
+"On niissä sentään eroa; ne ovat epämääräisiä ja äänikin niissä on
+omituinen, se kuuluu kuin kuopasta."
+
+"Kuulitteko mitä sanoin?"
+
+"Jotakin se oli sen tapaista että: Jeesus, Jeesus -- ja oli siinä
+muutakin, vaan minä tuonne seinän toiselle puolen en saanut selvää. Nuo
+kertomani sanat te sanoitte melkein huutamalla ja kuului se iloiselta
+ihastuksen huudolta... Oliko sitä sellaista?"
+
+"Kyllä sitä oli."
+
+"Oletteko uskovainen?" kysyi emäntä, katsoen yhä terävämmin Tapania
+silmiin.
+
+"Ainakin tulemassa olen", sanoi Tapani ja hymyili.
+
+Emäntä lähti nyt noutamaan kahvia toista kuppia, ja sitä tuodessaan
+hymyillen ja loistavin silmin sanoi: "Vai uskovaiseksi tulemassa...
+Minäpä olen ollut jo lähes kolmekymmentä vuotta."
+
+"Mutta oletteko uskon pääruhtinasta nähneet koskaan kasvoista
+kasvoihin?"
+
+"En luonnon silmillä, vaan uskon silmillä näen hänet aina. Ja niinhän
+on kirjotettu, että: Autuaat ovat ne jotka eivät näe ja kuitenkin
+uskovat."
+
+"Niin", murahti Tapani ja mieli nyrvähti alakuloiseksi.
+
+Emäntä huomasi, että Tapani tahtoo lopettaa puhelun, ja saatuaan tyhjät
+kahvikupit mukaansa lähti astua löntöstelemään pois. Samassa nousi
+Tapanikin vuoteeltaan ja kiirehti akkunaan katsomaan sitä toisella
+puolen järveä seisovaa tunturia, ja silmättyään sitä käänti silmänsä
+idän taivaalle päin, sille kohdalle mihin unissa oli se kummallinen
+näky ilmestynyt. Mutta sillä kohdalla näkyi vaan kesän hiljaisen tuulen
+mukana pohjoiseen päin hitaasti kulkeva, harmaa pilven reutale, jonka
+mentyä jäi jälelle hopean vaalea taivaan kansi, ilman mitään merkkiä.
+Tunturikin seisoi nyt jäykkänä, kylmää mahtavuutta herättävänä muurina,
+ylpeänä siitä että oli yllään eheä lumihanki, jonka kiiltävä pinta
+kimalteli vielä kesäkuun auringon paisteessa.
+
+Hetken tätä katseltuaan Tapanin toimittautui toimiinsa saamaan kylän
+miehiä kokoon ja päättämään työhön rupeamisesta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tapani oli Tirrojärven kylässä ollut tasan kuukauden, kun Dampbell
+eräänä päivänä oli saapunut Niemelän taloon, jossa Tapani oli vielä
+majalla.
+
+Tapani iltasella työstä tullessaan kuuli Dampbellin tulleen ja tekeytyi
+tavallista reippaammaksi, mennessään taulu kainalossa huoneeseensa,
+mistä jo oven taakse kuuluivat Dampbellin virallisen raskaat askeleet.
+Mutta huoneeseen astuttuaan ja huomattuaan Dampbellin kasvoissa
+ilkeämielisen ilmeen Tapani tunsi kuin lamautuvansa, joten
+tervehtiminenkin kävi kankeammasti kuin itse olisi tahtonutkaan.
+Dampbell oli kuullut Tapanin vedenhädästä ja näytti aikovan jo ensi
+näkemässä ruveta sillä pilkkaamaan, mutta Tapanin mukana kun ei tullut
+huoneeseen muita, niin jätti semmoisekseen, puheli vaan yhtä ja toista
+vähäpätöistä.
+
+Tapania ei huvittanut kuulla Dampbellin matkasatuja; hän otti vaan
+kaapin laatikosta ne tauluarkit, jotka oli saanut kartotetuiksi, ja
+ojenti ne Dampbellille.
+
+Dampbell nähdessään ison vihkon tauluarkkeja tekeytyi vakavaksi, mutta
+silmät kiiluivat hyvästä mielestä. Hän levitti ne pöydälle, silmäillen
+niitä itsekutakin erikseen, mutta viimein osotti sormellaan muutamaan
+paikkaan ja sanoi: "Mihin päin tuo puro juoksee?"
+
+Tapani kuuli sanoissa moittimisen halua ja sanot hieman arasti: "Se
+juoksee tähän järveen. Tuolla tuon kankaan laidassa on suuri hete,
+siitä se ottaa alkunsa ja sitten näitä korpia myöten juosta luikertelee
+tähän Kulpakkojärveen."
+
+"Niin, mutta sitä ei ole tähän merkitty", sanoi Dampbell.
+
+"No, mutta onhan merkitty järvestä lähtevän puron veden juoksu: onhan
+itsestään selvä, etteivät suinkaan ne vastakkain juokse", sanoi Tapani
+tyynesti, osottaen sormellaan järvestä lähtevään puroon.
+
+Dampbell ei nyt jatkanut, vaan osotti toiseen paikkaan ja entistä
+kylmemmin sanoi: "Mikäs se tämä on?"
+
+"Se on pieni mökki kaukana erämaan sisässä. Sen nimi on Putkola", sanoi
+Tapani.
+
+"Mutta se on mitattu metsäskaalaan, vaikka se olisi pitänyt ja pitää
+mitata peltoskaalaan", sanoi Dampbell karkealla tavalla, ja erittäinkin
+sanan 'pitää' sanoi erityisellä painolla, että emännän kasvot
+punastuivat korvia myöten, kun sattui olemaan juuri kahvia tuomassa
+Tapanille.
+
+Emäntä kun oli päivällä kerinnyt Dampbellille kertoa, miten työmiehet
+ja heidän isäntäkin pitävät Tapanista, niin nyt Dampbell varsin emännän
+kuullen tahtoi sanoa, että: "Se pitää huomenna mennä mittaamaan
+peltoskaalaan ja linjoilla kiertää se ala mikä peltoskaalaan mitataan.
+Meillä ei saa mitään tehdä miten tahansa, vaan pitää tehdä hyvästi."
+
+Sitten Dampbell kääri tauluarkit käärölle ja kasvoissa näkyi mieluinen
+tyytymys. Näkyi selvään ettei hän olisi puhunut mitään niistä
+löytämistään vioista, jos emäntä ei olisi sattunut kiittävästi
+muistelemaan Tapania.
+
+Tapani oli tänä iltana alakuloinen. Vaikka hän ei ollut valittavinaan
+mitään siitä määräyksestä, että huomenaamuna oli lähdettävä jälkiä
+parsimaan, niin kuitenkin tuntui mieli raskaalta ja kuivalta. Sen
+lisäksi vielä Dampbell valvoi myöhään yöhön ja vaati Tapaniakin
+viipymään ja olemaan mukanaan, kuulemassa keskusteluja, jotka häntä
+eivät ollenkaan huvittaneet.
+
+Mutta viimein, kun salin suuritauluinen seinäkello oli lyönyt kaksi,
+lopetti Dampbell juttelunsa, jolloin Tapani pääsi poistumaan
+vuoteelleen. Hän nukkui kuin hako, ettei tiennyt mitään ennenkuin
+emäntä toi kahvia. Silloin hän heräsi säpsähtäen.
+
+Emäntä nähdessään Tapanin säikähtävän sanoi iloisesti hymyillen: "Mitä
+te minusta säikytte, enhän minä mikään mörkö ole; vai teidän
+isäntännekö se mörkönä kummittelee?"
+
+"En minä mörköjä säiky ... mikä lienee ollut se säpsäyttäjä", sanoi
+Tapani kahvikuppia tarjottimelta ottaessaan, silmät vielä renkaisillaan
+säikähdyksestä.
+
+"Eipä todellakaan luulisi enää teidän kokoisenne miehen mörköjä
+säikkyvän", sanoi emäntä nauraen ja ajatteli sitä illallista Dampbellin
+äksyämistä, ettei sitä kannata pelätä. Siitä hän ei kuitenkaan
+virkkanut mitään, kääntyi vaan, saatuaan kahvin annetuksi, hymyillen
+astua löpsyttelemään pois.
+
+Tapani näki kellosta että miehet ovat jo valmiit lähtemään metsään. Hän
+laski kuppinsa tuolille jäähtymään siksi aikaa kun suki vaatteet
+päälleen, jonka tehtyään ryyppi kahvinsa ja joutui pirttiin ennenkuin
+emäntä kerkisikään tuoda lisää kahvia.
+
+Emäntä oli jo kerinnyt miehille kertoa illallisen Dampbellin määräyksen
+Putkolaan menosta. Tapanin pirttiin astuessa oli jokaisen miehen suu
+naurussa ja melkein yhteen ääneen he kiirehtivät sanomaan: "No,
+Putkolan äidin suolaiselle kahvilleko sitä nyt kuulutaan pääsevän!"
+
+"Niinhän sitä tässä maailmassa ihmisiä heilutetaan", sanoi Tapani
+umpikuljuisesti.
+
+"Silmätköhän sille Putkolalle nyt lähdetään tekemään vaiko toinen
+akkuna siihen turvekattoiseen pirttiin, vai käydäänkö se lakeistorvi
+työntämässä kohdalleen, kun se on ihan kaatumassa kallellaan", sanoi
+nauraen Rantalan nuori isäntä ja kaikki muutkin nauroivat.
+
+"Ei akkunoita eikä lakeistorvia, vaan se parin kapan alainen pelto- ja
+kapanalainen kartanomaa lähdetään mittaamaan peltoskaalaan, kun minä
+sen vähäpätöisyyden takia tulin mitanneeksi metsäskaalaan", sanoi
+Tapani vain.
+
+Siitä sen pitempiin puheisiin rupeamatta hän toimittautui lähtemään, ja
+kohta näkyikin hänen laajapartainen, harmaa hattunsa miesjoukon edellä,
+Putkolaan vievällä tiellä. Talon isäntä yksin jäi istumaan pirttinsä
+penkille, allapäin, äänetönnä hieroskelemaan kintaitaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Täksi illaksi oli Dampbell kutsunut Tirrojärven kylän miehiä Niemelään,
+pitääkseen kokouksen tapaista ja siten tullakseen tunnetuksi kylän
+miehille. Tapanin kotiin tullessa oli Niemelän salissa ympäriinsä
+istumassa miehiä, joille Dampbell oli kehumassa kotiaan, ja oli juuri
+piippunsa varrella lattiaan piirtämässä navettarakennuksensa
+pohjapiirustusta, kun Tapani astui sisään. Mutta Dampbell ei siitä
+välittänyt, vaan totuttuun tapaansa meni läpi läksyjensä.
+
+Sitten Dampbell rupesi täyttämään kertomuksensa aikana sammunutta
+piippuaan ja rupesi hymyilemään uudesta asiasta ja kääntyi sitten
+Tapaniin, sanoen: "Eikös sillä matkalla ollutkaan jokea, kun Tapani on
+kuivana. Tämä Tapani se on mies, joka koiran venheellä kulkee joesta
+yli silloin kun vaan mieleen juolahtaa. Olihan tämä Kullejoestakin
+tänne tullessaan mennyt koiran venheellä yli. Mutta olipa yrittänyt
+olla pitkä yö Raatajan talon kohdalla, kun olivat talossa kerinneet
+ruveta nukkumaan; vaan onneksi oli lapsi sattunut emännän herättämään,
+joka sitten kuuli äänen ja herätti miehet venhettä viemään. Tämä ei
+kuitenkaan yöllä kulje koiran venheellä. Viime kesänä tämä matkusti
+ahvenien valtakunnassa. Vaan siitä retkestä ei selvinnyt saunassa
+käymättä. Poppamies kylvetti miestä kesäisen päivän ja mies pääsi kun
+pääsikin vesihiiden rikkeistä."
+
+Tapani kun kuuli taas joutuvansa pilkattavaksi, pyörähti ja lähti ulos.
+
+Miehet, nähdessään että Tapani loukkaantui Dampbellin puheesta, eivät
+yhtyneet puheeseen, istuivat vaan äänettöminä. Torvelan isäntä
+kuitenkin viimein vakavasti sanoi: "Ei liene lystinpäällistä ollut
+Tapanilla Kullejokeen syöstyminen; maahan se oli lohennut jalkojen
+alla. Vahinko saattaa tulla viisaallekin, tyhmällähän se onkin toisessa
+kädessä."
+
+"Maa lohennut", sanoi Dampbell. "Mikä sen maan pani juuri silloin
+lohkeamaan. Hyh!"
+
+"Se kun sattuu", kuului joukosta vakava sana.
+
+Kun Dampbell näki miesten haluttomuuden, niin tekeytyi lystillisen
+näköiseksi ja antaen tupakkikukkaronsa Torvelan isännälle käski antaa
+sen kiertää miehestä mieheen. Sillä aikaa kun miehet täyttelivät
+piippujaan, hän keinutuolissa istuessaan heittäytyi melkein
+hermottomaksi, nojautuen hieman oikeanpuoleisen kaiteen puolelle, jossa
+hän veteli savuja ja väliin piippunsa varrella kirjotteli ilmaan.
+Sitten hän sanoi: "Tämä Tapani on niin itsepäinen, se pitää aina 'oman
+päänsä kuin Könnilän Jyrki', niinkuin sanotaan. Minä lähtiessä
+houkuttelin tätä viipymään kunnes olisi tänne yhdessä lähdetty, vaan ei
+kun ei, tämä ei taipunut. Vaan siitähän sitä oppii. Oppia se on ikä
+kaikki. Sittenhän se koirakin tietää uineensa kun häntä kastuu."
+
+Tähänkään eivät miehet tahtoneet jatkaa, polttelivat vaan piippujaan ja
+rupesivat keskenään puhelemaan naapurien välisistä asioistaan.
+
+Tällä aikaa oli Tapani oleskellut pirtissä, jossa hän viipyikin niin
+kauan että salista olivat kerinneet kaikki vieraat mennä pois ja
+Dampbell yksinään kävellä törkkäili lattialla edes takasin.
+Dampbellista tuntui kuin olisi itseltään kaivannut jotakin, jota ei
+oikein itsekään tiennyt. Hän kyllä tiesi osaavansa esiintyä todellisena
+virkamiehenä, mutta sittenkin tuntui mielessä vaistomainen kaipuu ja
+jonkunmoinen tyhjyys. Sentähden Tapanin nyt tullessaan huoneesen hänen
+kasvoissaan ja silmissään vilahti salainen iloisuus, ja hän sanoi
+tavallisen ystävällisesti: "Näyttää että tässä kylässä on kansa tuiki
+jäykkäluontoista... Tulin ajatelleeksi, että mitenkähän te näiden
+kanssa täällä olette tullut toimeen."
+
+"Tullut toimeen... Minäkö ihmisten kanssa?" sanoi Tapani kylmästi.
+
+"Niin, kun ne näyttävät niin jäykkäniskaisen näköisiltä."
+
+"Se on juuri näitten jaloin puoli."
+
+"Miksi niin?"
+
+"Siksi että nämä eivät ole kenenkään ajeltavia kuni jänikset hakaan,
+vaan näistä löytyy mies asian kohdalla."
+
+"Mistäs te sen tietäisitte?"
+
+"Olenhan jo kuukauden ajan ollut joka päivä näitten kanssa asiassa."
+
+"Esimerkiksi, mihinkä erinomaiseen nämä sitten teidän mielestänne
+pystyvät?" sanoi Dampbell, ivahymy kasvoissaan.
+
+"Nämä pystyvät työhön raikkaammin kuin monen muun paikkakunnan miehet,
+ja esimerkiksi koko näinä viikkoina en nuorilta enkä vanhoilta ole
+kirosanaa kuullut."
+
+"Kirosanaa!... Sekö se sitten asian pilaa, jos kiroaa silloin kun asia
+sen sietää?"
+
+"No, opettakaa te nämä sitten kiroilemaan", sanoi Tapani ja suu
+vetäytyi hymyyn.
+
+"Kyllä minä ne opetan. Saatte uskoa että kyllä minä opetan. Kyllähän ne
+niskasuonet notkistuvat kun ovat minun parissani. Minun parissani on
+toista kuin teidän parissanne!"
+
+Tapanin kasvot olivat hienossa hymyssä, eikä hän pitkään aikaan
+virkkanut mitään. Eikä puhunut Dampbellkaan mitään, veteli vaan savuja
+piipustaan, ja suustaan ulos puhaltaessaan työnti alahuulensa ylähuulen
+taakse, että savu tulla tuhisi ylähuulessa olevan parran läpi. Tätä
+tehdessään näkyi hän ajattelevan.
+
+Tapani katsoi kelloa, ja nähdessään sen olevan yhdeksän, kääntyi
+Dampbelliin, sanoen: "Sitä kai minun on lähteminen aamulla metsään."
+
+"Minäkin lähden aamulla mukaan", sanoi Dampbell ja Tapani kuuli äänestä
+että hänen ei ole ennen lähtemistä kuin Dampbellin kanssa.
+
+Nyt Tapani nousi istualtaan, ja sanottuaan hyvää yötä lähti verkalleen
+kävelemään ulos. Hänestä tuntui hyvälle ettei Dampbell pyytänyt häntä
+viipymään, vaan hän sai vapaasti lähteä.
+
+Ei hän kuitenkaan tästä vapaudesta ilostunut eikä liioin tuntenut halua
+mennä nukkumaan. Hän istui pirtin penkillä, kasvot jäykkinä ja silmät
+tuijottavan näköisinä katsellen ulos akkunasta, eikä virkkanut mitään,
+kun emäntä tuli sanomaan, että vuode on valmis.
+
+Emäntä istui nyt hänen eteensä toisen akkunan pieleen ja hymyillen
+sanoi: "Mistä se meidän Tapani nyt on niin pahoillaan?"
+
+Tapani oli kauvan ääneti. Mutta kun tunsi että emäntä odottaa
+vastausta, niin sanoi: "Tuntuu niin ikävältä ajatella koko tätä pitkää
+kesää. Näyttää siltä kuin Dampbell olisi aivan tehtäväkseen määrännyt
+minun halventamiseni. Se ehkä kostoksi siitä kun minä tänne lähtiessäni
+en ruvennut hänen navettaansa vesikourua tekemään, kun hän viekkaudella
+kutsui minut ennen aikojaan luokseen, muka tänne lähtemään."
+
+"Jotakin sillä vissiin on hampaan kolossa, kun se niin koettamalla
+koettaa ilvehtiä."
+
+"Minulla on ollut pahat vanhemmat. Mutta jos en Dampbellia olisi tullut
+tuntemaan, niin en tietäisi, miten suuri ero on pahalla ja häijyllä
+ihmisellä. Neljänkolmatta vanhaksi olin vanhempaini kotona, enkä
+kuullut heidän yhtään sanaa sanovan eikä kukaan saanut sanaa sanoa,
+jolla tahallaan tahdottaisiin toista ihmistä häväistä tai pilkata."
+
+"Sanoitte vanhempianne pahoiksi, mutta miten ne olivat pahat, kun
+olivat niin suoraluontoiset?"
+
+"Olivat niin sokeasti vakaumustensa orjat, etteivät voineet mitään
+muuta uskoa oikeaksi kuin yksinomaan omat käsitteensä asioista. Niitten
+lakien rikkomisesta sitten kuritettiin niin tavattomasti, että se oli
+petomaista rääkkäystä eikä ihmisellistä opetusta."
+
+"Ne olivat sitten vaan vakaumuksen ihmisiä ja uskolliset omille
+vakaumuksilleen. Heidän erehdyksensä ovat annettavat anteeksi, eikä
+muisteltava heidän vikojaan. Eikös niin, Tapani?"
+
+"Aivan mielelläni voin antaa anteeksi tällaisena hetkenä, kun juuri
+olen kärsimässä häijyn ihmisen tahallisesta pilkasta. Mutta ne haavat
+eivät kuitenkaan sillä parane, jos teot antaisinkin anteeksi."
+
+"Olen teitä tullut ymmärtämään, että omistatte liiaksi herkän ja aivan
+liekehtivä-tunteisen sielun. Eräs kokenut ihminen sanoikin, että mitä
+tunteikkaampi sielu on, sitä useammin saa kärsiä. Teidän sijassanne
+pitäisi olla sellainen härkä, joka osaisi aina puskea vastustajaansa,
+antaisi sanan sanasta, kaksi parhaasta. Mutta teissä ei näy olevan
+siihen miestä."
+
+"En ole oppinut sitä nuorena ja Luojani on luonutkin minut ihmiseksi
+eikä ihmisten pilkkaajaksi."
+
+"Kiittäkää siitä Luojaanne ja lähtekää nukkumaan. Uni se on sellainen
+ystävä, joka huolet ja murheet haihduttaa", sanoi emäntä leppyisesti
+hymyillen ja lähti makuuhuoneeseensa.
+
+Makuuhuoneeseensa lähti Tapanikin, ja tuntui somalta kun emäntä oli
+häntä niin hyvin ymmärtänyt.
+
+Huomenaamuna miehet kokoontuivat tapansa mukaan lähtemään jo viiden
+aikana, ja silloin oli Tapanikin valmiina. Vaan emäntä sanoi, että:
+"Insinööri käski vasta yhdeksän aikana tuoda aamukahvia."
+
+"Yhdeksän aikana!" huudahtivat miehet. "Ei tullut mitään, ei kerrassa
+tullut siitä hommasta mitään... Menkää emäntä viemään kahvia ja
+kiskokaa säärestä, niin että herää", sanoi joukosta joku.
+
+"En minä lähde niin tuikeasilmäistä herraa herättämään ennenkuin aika
+tulee", sanoi emäntä hieman nauraen.
+
+"No, mutta Tapani menee", sanoi isäntä.
+
+"En minä lähde, kun minä olen hänen palvelijansa; vaan teille Ylitalon
+isännälle se sopii kaikkein parhaiten."
+
+"Todellakin! Ylitalon isännälle se sopii", kuului joukosta kehotus.
+
+Isäntä kuuli että kyllä sitä hänen täytyy lähteä, ja pannen niskansa
+jäykän näköiseksi ja selkä hieman kumarassa lähti varmoilla askelilla
+mennä könöttämään sisälle. Kun housut olivat laskeutuneet tavallista
+alemmaksi, niin oli selkä tavattoman pitkän näköinen ja koko olento
+niin pelkäämättömän näköinen, että Tapanin suu vetäytyi makeaan hymyyn.
+
+Kuin isäntä tavallisen kiireesti aukasi Dampbellin makuuhuoneen oven,
+niin Dampbell nosti silmänräpäyksessä päänsä pystyyn ja silmät
+renkaisillaan kysyi: "Onko tuli irti, vai mikä?"
+
+"Ei ole tuli irti, vaan työhön sitä ollaan menossa", jorautti isäntä
+jäykästi.
+
+"Työhön! Sinäkö sitä sitten minua tulet työhön käskemään?" ävähti
+Dampbell vihaisesti, että kieli sammalti.
+
+"Niin. Meitä on monta jotka olemme odottamassa työhön lähtöä."
+
+"Etkö sinä p----leen sika tiedä että minä olen komisioni-insinööri,
+että sinä tulet minua käskemään kuten ruotilaistasi!" ävelti yhä
+Dampbell, tömistäen sängyn perää kummallakin jalallaan, että tärisi
+koko huone.
+
+"Minun ei tarvitse muuta tietää kuin sen, että Tapani ei sanonut ennen
+lähtevänsä työhön ennenkun te nousette ja siksi tulin herättämään",
+sanoi isäntä vakavasti ja samassa lähti pois.
+
+"Mene, mene sinne Tapanin luokse odottamaan... Vai sinä aijot minua
+ruveta kuskaamaan niinkuin ajattelet, p----leen vetelys! Kaikkea pitää
+nähdä", porisi Dampbell isännän mennessä. Mutta kun tämä oli oven
+painanut kiinni, niin Dampbell kääntyi kyljelleen, vetäsi peitteen
+ylleen ja asettui nukkumaan.
+
+Kun pirttiin kuului Dampbellin ävellys, niin Ylitalon isännän tullessa
+pirttiin oli jokaisen kasvot iloisessa naurussa ja joku sanoi:
+"Ampiaisen pesällepä taisit sattua."
+
+"Niinpä yritin", sanoi Ylitalon isäntäkin nauraen.
+
+"No miten sitten kävi? Saitko pystyyn?"
+
+"Ei tuo vielä, vaan ehkä se sieltä toimiaa; ei sillä ainakaan uni ole
+enää ristinä, hyvin näkyivät valkeaiset silmistä ympäri terästen.
+Taitaa se olla sentään vihasta miestä... Arvelin minä sanoa kuin
+entinen mies papille, että: pidä koiras kiinni", jaaritti Ylitalon
+isäntä ja katseli kintaitaan kuten ainakin lähtöön valmistautuja.
+
+Kaikkien muittenkin silmät olivat sinnepäin ja korvat terällään
+kuulemaan oven aukeamista ja Dampbellin askelia, mutta niitä ei
+kuulunut. Viimein Tapani riisui kengät jaloistaan ja varpaisillaan
+hiipi Dampbellin huoneen oven raosta kuulemaan, kuuluisiko liikettä.
+Mutta tuokion perästä palasi ja sanoi:
+
+"Nukkuvan kuului ja unissaan kirskutti hampaitaan. Kyllä se ei ennen
+kymmentä ole pystyssä."
+
+Sen kuultuaan Ylitalon isäntä hyppäsi ylös ja ulos työntyessään sanoi:
+"Odotelkoon kerran herra kerjäläistä".
+
+Silloin lähtivät kaikki muutkin ulos ja menivät koteihinsa. Talon
+miehetkin lähtivät töihinsä. Tapani yksin jäi vaan venyskelemään pirtin
+penkille. Aina vähän väliin hän nousi akkunoista katselemaan ulos, ja
+taas heittäytyi penkille pitkäkseen ja puristi silmänsä kiini, mutta
+kasvot liekehtivät virkeästi ja aina väliin silmätkin remahtivat auki.
+
+Viimein kuitenkin kiertyi kello yhdeksään ja emäntä vei kahvia
+Dampbellille. Emännän tullessa Dampbell hymyili lauhkeasti ja kysyi:
+"Jokos siellä nyt ovat miehet lähtöön valmiina?"
+
+"Ne ovat olleet ja menneet niinkuin nukkuneen rukous", sanoi emäntä
+nauraen.
+
+"Menneet! Mihinkä?" huudahti Dampbell ja silmät kilistyivät.
+
+"Kotiinsa tietenkin, kun Tapani ei lähtenyt viemään metsään", sanoi
+emäntä ja katsoi terävästi Dampbellia silmiin.
+
+"Nyt on helvetti!" sanoi Dampbell päätään punaltaen ja kynsästen
+korvallistaan.
+
+"Voi, kun puhutte pahasti. Ei täällä meidän puolessa niin rumia sanoja
+sanota", sanoi emäntä ja näytti kärsimättömältä.
+
+"No p----le kaikkiaan!... Kieltikö niitä Tapani lähtemästä?" lisäsi
+Dampbell.
+
+"Kielti monastikin, vaan minkäs se yksi monelle tekee", sanoi emäntä
+mennessään ulos.
+
+Samassa tuli Dampbellkin pirttiin ja kuivasti kysyi Tapanilta: "No
+kotiinsako miehet ovat menneet?"
+
+"Niin", murahti Tapani.
+
+"Sinun on mentävä ne käskemään tänne ja heti."
+
+"Minä en lähde", sanoi Tapani jäykästi.
+
+"Sinäkö et lähde?"
+
+"En."
+
+"Miksi et?"
+
+"Siksi että siitä ei ole mitään etua; ne eivät ole tänä päivänä tässä,
+hainpa niitä minä tahi minun takaseni."
+
+"No nyt on helvetti!... No, juonitelkaahan minun kanssani!" sanoi
+Dampbell uhkaavana ja meni kamariinsa.
+
+Tapani jäi nyt odottamaan kuin toisesta kädestään Dampbellin julmana
+näyttäytymistä ja mielessään määritteli, minkälaisena se nyt tulee.
+Varmaan se tulee lakkiaan pieksäen noitumaan hänelle. Tai jos se tulisi
+tavattoman hyvänä häntä houkuttelemaan lähtemään, että siten saisi
+tahtonsa täytetyksi.
+
+Dampbell ei tullut kumpasenakaan, jäi vaan sydäntään sulailemaan
+sisälle. Siellä hän kävellä taahkaili sinne tänne, ravisteli päätään,
+repäsi aina väliin korvallistaan ja sipitti: "Jos olisi nimismies
+likempänä, niin näyttäisin! vaan mikäpä sen kymmenen peninkulman päästä
+tänne lauloi. Ääh... Tuli ja leimaus!... Mutta kun Tapanikin äkäytyi...
+Se varmaan illalla loukkautui minun ivastani, mutta kyllä se siitä
+kestyy." Hän pani piippuunsa aina verestä tupakkaa ja poltti ja poltti,
+kävellen edestakasin levottomana. -- Viimein hän istui keinutuoliin,
+nojasi ohimonsa vasempaan käteensä, jonka kyynäspää oli varattu
+keinutuolin kaiteeseen, ja oikean kätensä sormien välissä härvelinä
+pyöritti pitkää piippuaan. Istui siinä sitten silmät tulisina kiehuen.
+
+Mutta vähitellen hän siitä rauhoittui. Hän rupesi hiljalleen
+viheltelemään, nousi ja otti Tapanin kartottamat tauluarkit, vertaili
+niitä toisiinsa ja etsi vikoja. Niitä katsellessa hänelle kuitenkin
+juohtui jotakin mieleen. Hän heitti tauluarkit käsistään pöydälle, meni
+kiirein askelin pirtin ovelle ja tyynesti sanoi: "Tapani tulisi tänne."
+
+Tapani pyörähti menemään. Kamariin tultua seisattui aivan kynnyksen
+eteen.
+
+Dampbell meni pöytänsä luokse, katseli vielä hetken niitä karttoja,
+mutta viimein kääntyi Tapaniin ja sanoi: "Tulin ajatelleeksi ja
+päättäneeksi, kun tässä on näin hyvä huone, että minä rupeaisin tässä
+tekemään sisätöitä ja te tekisitte ulkotöitä sen mukaan kuin minä
+ohjaan... Te hankkisitte miehet kokoon ja rupeaisitte tätä itäpuolista
+osaa mittaamaan. Nyt miehet kokoon ja menette!"
+
+"En luule että tänä päivänä ovat ne kenenkään käsissä, vaan huomiseksi
+voin ne hankkia", sanoi Tapani.
+
+"No, vaikkapa huomiseksi", sanoi Dampbell istuessaan keinutuoliin, ja
+rupesi rauhallisena täyttämään piippuaan.
+
+Tapanin mentyä Dampbell kutsui talon emännän huoneeseensa ja pyysi
+istumaan tuolille. Kun hän näki emännän kasvoissa aran punastuksen ja
+salaisen kylmyyden, niin palavilla silmillään valellen emäntää,
+tekeytyi niin herttaiseksi kuin vaan taisi ja sanoi:
+
+"Te, emäntä hyvä, mitäs sanotte kun minä olen aikonut teillä tulla
+viipymään?"
+
+"Kuinka kauan?"
+
+"Muutamia kuukausia."
+
+"Muutamia kuukausia... En luule että se käy laatuun", sanoi emäntä
+tyynesti.
+
+"No, mutta onhan tässä huoneita vielä talon väellekin, jos minä tässä
+yhdessä asun, maksua vastaan tietysti", sanoi Dampbell, nyökäyttäen
+päätään viimeisille sanoille.
+
+"Kyllä huoneitten vuoksi, vaan muuten --."
+
+"Mitenkä muuten?"
+
+"Muuten vaan luulen, ettette tulisi menestymään."
+
+"Minkä lemmon tähden?"
+
+"Juuri sentähden. Meillä ei siedetä kiroilemista, lastenkaan tähden;
+eikä tuon kuuleminen ole hupia aikuisillekaan... Isäntäkin on siitä
+niin vihanen, että jos olisi tänä aamuna sattunut metelinne kuulemaan,
+niin uskon ettette olisi paljon painaneet portille viedessä, ja
+takaisin tulemisesta ei olisi ollut puhettakaan."
+
+"Aivanko totta?"
+
+"Kyllä se on juuri totta."
+
+"Minulla pisti vihaksi kun se pöljä tuli minua käskemään. Minua,
+komisioni-insinööriä, tuli herättämään kuin ruotilaista."
+
+"Ei se mies ole pöljä. Se on viisaimpia miesten joukossa ja täsmällinen
+kaikessa", sanoi emäntä vakavasti.
+
+"Olkoon mikä tahaan miesten joukossa, vaan ei se nyt kuitenkaan ollut
+oikein, että hän hattu päässä tulla torjotti... Toisin olisi ollut
+laita, jos esimerkiksi te olisitte tulleet kahvin kanssa ja kertoneet
+asian."
+
+"Minähän lupasin tulla vasta yhdeksän aikana tuomaan kahvia, niin eihän
+se ollut minun asiani ennen tulla."
+
+Dampbell näytti hetkeksi sulkeutuvan itseensä; veteli piipustaan
+savuja, ylähuulen partansa läpi puhaltaen niitä ulos. Viimein hän
+hieman nureksien sanoi: "Minulla on luonto pikainen. Se joskus syttyy
+kuin tuli tappuroihin... Kyllä minä ymmärrän, että olisi se tänä aamuna
+vähemmälläkin välttänyt. Mutta se on ollut joka on ollut, emme saa
+syötyä takasin. Emme huoli ruveta jälelle mennyttä kiveä katsomaan.
+Mennään vaan eteenpäin ja ruvetaan tässä yhdeksi taloksi. Eikös niin,
+emäntä?"
+
+"No, saahan tuota koettaa", sanoi emäntä hymyillen.
+
+
+
+
+XII LUKU.
+
+
+Tänä aamuna oli Dampbell tavallista iloisemmalla tuulella ja emännän
+aamukahvia viedessä oli jo vaatepäällä. Olipa jo pessyt kasvonsa,
+kammannut partansa ja tukkansa parhaimman mukaan. Tämän nähtyään emäntä
+hieman säpsähti ja vilkasi tuvan seinällä harvakseen käydä
+loksuttelevaan, isotauluiseen seinäkelloon. Mutta kello oli kun olikin
+yhdeksän, kuten pitikin olla aamukahvia tuodessa. Emännän kasvoihin
+palasi tavallinen hymy ja hän kääntyi tarjoamaan kahvia.
+
+Dampbell tahtoi nyt olla lystikkäällä tuulella ja ilosta loistavin
+silmin sanoi: "Arvatkaapa emäntä mitä minä nyt olen miettinyt ja
+päättänyt?"
+
+"Mitenpä minä sen toki arvaisin mitä se insinööri milloinkin miettii.
+Insinöörienhän juuri sanotaan olevan oikein sitä väkeä, jotka miettivät
+ja kykenevät miettimään sitäkin johon tavallinen ihmisjärki ei
+riitäkään."
+
+"Sen te sanoitte oikein. Mutta nyt minä en sentään ole miettinyt mitään
+erinomaista, mietin vaan kotiin lähtöä ja päätinkin lähteä ihan tänä
+päivänä."
+
+"Vai jo ihan tänä päivänä! Sepä on äkäistä hommaa."
+
+"Niin se on. Mitä minä mietin, minä myöskin päätän."
+
+"Miten se kotiin lähtö nyt näin heti tapahtuu? Sanoittehan viipyvänne
+muutamia kuukausia ja nyt olette vasta ollut kolme viikkoa?"
+
+"Sen sanoin siltä varalta etten joutuisi valehtelijaksi, jos asiat
+vaatisivat viipymään kauemmin, vaan nyt olen saanut täällä työt
+järjestetyiksi oikealle tolalle ja kun työt ovat näin yksinkertaista
+laatua, mittausta ja mittausta ja aina vaan mittausta, jonka Tapani
+kykenee hyvin tekemään, kun olen sen hänelle opettanut, niin minä olen
+täällä joutilas kuin Piikin Kalle Pietarissa."
+
+"Onhan se mukavaa päästä kotiin. Näkee ihan päältäpäin insinöörinkin
+mielen, että somalle ja mukavalle se, entisen miehen sanaan, tuntuu
+päästä kotiin, varsinkin näin pahalta perältä. Insinöörillä lienee
+siellä nuori rouvakin ikävöimässä, kuinka nuori lieneekään."
+
+"Minä olen neljänkymmenen kahden ja rouvani on kuuttatoista vuotta
+nuorempi minua. Sanokaapa nyt kuinka vanha hän on."
+
+Emännän suuret silmät seisattuivat ja kääntyivät rävähtämättä katsomaan
+laipion rajassa riippuvaan isännän haukiuistimeen ja kasvotkin tulivat
+vakaviksi. Mutta pienen tuokion perästä hän sanoi: "Kylläpä se on
+nuori, se kai on vasta kahdenkymmenen kuuden. Melkein tyttäreksi sopisi
+ikänsä puolesta."
+
+"Melkein. Mutta sopii se silti rouvaksikin."
+
+"Eipä oikein... Miten semmoinen suuripartainen, ikänsä elänyt mies kuin
+tekin voitte olla yhdenvertainen kuudenkolmatta vanhan naishuplakkeen
+kanssa?"
+
+"Mitäs yhdenvertaisuutta minulla hänen kanssaan pitäisi olla?" sanoi
+Dampbell.
+
+"No, kuinkas muuten? Tokihan nyt saman avioparin täytyy olla
+yhdenvertaisia ja ymmärtää toisiaan, mutta täydellisesti toistensa
+ymmärtäminen ei liene mahdollista muilla kuin samanikäisillä."
+
+"Ymmärtää toisiaan? Niinkö?"
+
+"Niinpä niin. Kuinkas muuten?" sanoi emäntä katsoen Dampbellin silmiin
+ja hymyillen tehtyä hymyä.
+
+"Tehän luette, että vaimo on luotu miehen tähden eikä miestä vaimon
+tähden. Ja juuri sen laskun mukaan vaimolla ei ole mitään ymmärtämistä
+miehestään, mutta miehen, joka on vahvemmalla luonnolla varustettu,
+täytyy ymmärtää vaimonsa heikommaksi astiaksi ja se sen kyllä
+ymmärtääkin. Ja sen se kun ymmärtää, niin muuta ei tarvita."
+
+"Niin nainenko teidän kirjoissanne on vaan käsissä kanneltava nukke?
+Minä en kuitenkaan sellaiseksi rupea."
+
+"Niin, kun olette onnistunut miehenne saamaan tohvelinne alle ja olette
+nyt miehenne pää eikä mies vaimon pää. Olette kääntänyt nurin Jumalan
+luomisjärjestelmän, mutta minun kanssani se ei kävisi päinsä."
+
+"Mutta minäpä en teidänlaisestanne miehestä huolisi, vaikka leskeksikin
+joutuisin, sitä vähemmän olisin huolinut ollessani vielä tyttönä",
+sanoi emäntä, lähtien helmojaan heilauttaen kyökkiinsä.
+
+Tämän nähdessään Dampbellin kasvopäihin kihahti punasia pilperoita, ja
+ylenkatseellisesti syrjäsilmin katsoen hän heitti kahvikupit pöydälle,
+josta rämähdyksestä emäntäkin kuuli, että hänen viimeinen sanansa ja
+käytöksensä ei miellyttänyt Dampbellia.
+
+Siitä ei emäntä kuitenkaan ollut milläänkään, vaan entistä loistavammin
+silmin ja leveästi hymyilevin kasvoin toi lisää kahvia. Dampbellkaan ei
+ollut äskeisistä tietävinään, vaan kahvikuppia ottaessaan emännän
+hopeanväriseltä, laajalta tarjottimelta alkoi kysellä, kuka tämän kylän
+miehistä olisi osaavin tämän joen kulkija, kuka esimerkiksi osaisi
+Narkauskosken parhaiten laskea, ettei tarvitsisi rantaa myöten kävellä,
+ja että laskenevatko ne Kallioköngästä ja Patoköngästä ollenkaan
+venheellä?
+
+Emäntä ei sanonut tietävänsä eikä tahtonutkaan tietää mitään, sanoi
+vaan että miehet ne sellaisista asioista tietävät, ja kääntyi
+lähteäkseen huoneesta, mutta pyörähti takaisin ja sanoi: "Luulisin että
+Harjun äijä, se mustapartainen, juutalaisen näköinen äijä niistä
+parhaiten tietäisi. Hän niissä koskissa tietää jokahisen kiven
+kolonkin, ei ainoastaan venheväylät, sillä hän on kaiken ikänsä joka
+syksy puurajastanut siellä lohia tuohustaen."
+
+"Vai niin. No sepä hyvä! Minun täytyy Harjun äijä kutsua tänne", sanoi
+Dampbell ihastuneena ja rupesi kiireen vilkkaan ryyppimään kahvia,
+josta päästyään hyppäsi seisaalleen ja itsekseen tuumien: "Tupakka
+päälle, sanoi Vänni kun vihiltä pääsi", pani piippuunsa tupakkia ja
+ulos kävellessään sytytti sen ja veteli suun täyteisiä savuja ikäänkuin
+äkäpäissään.
+
+Illalla Tapanin metsästä tultua ja hänelle annettuaan viimeiset
+ohjeensa, Dampbell lähti kotimatkalleen, joten Tapani jäi yksinään
+toimittelemaan mittaustöitä.
+
+Tämä aika kului Tapanilta ilman mitään erityisiä tapauksia. Työnsä hän
+sai vasta marraskuun alussa niin loppuun että pääsi niistä irti. Nyt
+hän juuri oli kotimatkalle lähtemässä. Viime yönä oli satanut lunta,
+että maalla oli jalkaisku ja metsä oli huurteesta sujuksissa. Joessakin
+kulki virran mukana hyydelauttoja melkein kantenaan, ettei venheellä
+kulkemisesta voinut olla puhettakaan. Tapanin täytyi siis ottaa
+matkakapineensa selkäänsä ja lähteä jalkapatikassa tallustelemaan
+kotiin päin. Yli kaksikymmentä peninkulmaa hän siten sai kulkea
+ennenkuin pääsi sellaisille teille, joilla voi ajaa hevosella.
+Marraskuu olikin jo puolivälissä, kun kauniina kuutamoiltana, reen
+jalasten kovasti kitistessä pakkastuneessa lumessa Tapani pääsi
+Dampbellin kotiin.
+
+Nähtyään Tapanin reen pysähtyvän kartanolleen Dampbell kiirehti
+pitkävartisine piippuineen avopäin ulos ja mataloilta portailtaan
+iloisesti huusi: "Ainahan elävän silmät näkee. Olen jo luullut
+kuolleheksi, kalmahan kaonneheksi, kun en moneen monituiseen viikkoon
+ole saanut mitään tietoja."
+
+Tapani, joka oli vilusta kontetuksissa, ettei kieli tahtonut suussa
+kääntyä, kun lähes kolmen peninkulman taipaleen yhteen mittaan oli
+kesävaatteisillaan talvipakkasella kyyröttänyt reen perässä, ei
+vastannut mitään. Vasta Dampbellin luokse päästyään hän tervehtiessään
+sanoi: "Nyt on tosi kylmä", ja kiirehti huoneeseen.
+
+Dampbell nyt ihan juosten kiirehti kyökkiin piikoja potuuttelemaan että
+tuotaisiin Tapanille teetä, ja heti sitä tulikin oikein monenlaisten
+leivosten kanssa.
+
+Sen juotuaan Tapani puistalti hartioitaan ja ilostuneesti sanoi: "Sepä
+tuntui paremmalle kuin hyvälle. Aivan rupesikin kylmä hätää näyttämään
+loppumatkalla. Sitä kun päiväkaudet tulee näin keveillä vaatteilla
+reessä olemaan, niin kerkiää talven ilma tunkeutua ihan ytimiin asti."
+
+"Aivanko noilla pikkutakkisillanne koko matkan olette tehnyt?"
+
+"Aivan. Mistäpäs minulla lienee muuta ollut."
+
+"Olisitte ostanut oikein lappalaiset turkit, niin olisitte tarennut."
+
+"Ei ollut rahaa. Jos en olisi Merikaupungissa saanut velaksi
+kahtakymmentä markkaa, niin olisin saanut apostolin kyydillä tulla koko
+matkankin, nälkä toisena toverina. Yli kaksikymmentä peninkulmaa sieltä
+alkumatkasta aina tänne Jormakan kylään asti tulinkin jalkapatikassa;
+vaikka lunta oli maassa puolisääreen."
+
+"Mitä tuhannen täytistä te siellä niin myöhään rupesitte olemaan,
+olisitte tullut jo venhekelin aikaan."
+
+"En heittänyt kesken sitä mittausta."
+
+"Kesken? No joko ne sitten tulivat koko jakokunnan maat mitatuiksi?"
+kysyi Dampbell silmät suurina.
+
+"Kartalla ovat."
+
+"Aivanko niittypalstoineen, kaikkineen?"
+
+"Aivan on... Sehän se Lainiojoen perukka veikin pari viikkoa... Mutta
+se oli kuitenkin hauska retki. Siellä elimme oikein muinaissuomalaisten
+elämää. Meillä oli muutoin pyssyn tapainen, uistin ja onki matkassa,
+jotka meitä kuuttatoista miestä elättivät. Metsä rymisi lintuja täynnä
+ja niitä sillä pyssyräikällä saatiin niin paljon kuin vaan jaksettiin
+syödä, ja kun ruuan muutosta tahdottiin niin uistimella temmottiin
+joesta lohia ja taimenia ja perho-ongella harreja ja rautuja niin
+paljon kuin halutti. Niitä syötiin miten osattiin, ja osattiinkin sitä,
+sillä leivät siellä eivät paljon kuluneet."
+
+"Taisi se pyytö sentään viedä aikaakin, että joudettiinko sitä muuta
+paljon tekemäänkään kuin metsästämään ja kalastamaan", sanoi Dampbell
+hymyillen.
+
+"Kumpaisenkin tekivät ne kaksi miestä, jotka ruokavaroja kuljettivat
+työn mukana... Katsotaanpas niitä tauluarkkeja, niin kyllä näette että
+on siellä tehty muutakin eikä vaan metsästetty ja kalastettu."
+
+Sen sanottuaan Tapani purki karttakäärönsä ja äänetönnä erotteli niistä
+ne tauluarkit, mihin oli Lainiojoen niityt mitattu. Sitten hän levitti
+yhdeksän tauluarkkia Dampbellin suurelle työpöydälle ja ylpeillen
+sanoi: "Eikös rupea näyttämään, että on siellä tehty muutakin kuin
+metsästystä ja kalastusta?"
+
+"Ovatko nämä nyt kaikki niitä niittypalstoja?" sanoi Dampbell silmät
+renkaisillaan.
+
+"Tämä on, näette, yhtä palstaa, yhtä Lainiojoen palstaa. Näette, tässä
+halki näitten kaikkien tauluarkkien juoksee tämä sama Lainiojoki, ja on
+tätä yhtä palstaa vähän yli kuuden kilometrin."
+
+"Yli kuuden kilometrin!" huudahti Dampbell ihastunein kasvoin.
+
+"Kuusi tuhatta kaksikymmentä viisi metriä pitkältä sitä on, mutta siinä
+ovatkin koko sen kylän ulkoniityt. Yksikantaisia rääsyniittyjä ei
+olekaan ollenkaan."
+
+"No on tuota tuossakin, kun kohta puolet koko lohkokunnan
+maa-alueista."
+
+"Ei toki sentään kolmatta osaakaan. Kaksikymmentä kahdeksan täyttä
+tauluarkkia on muuta maata, mutta näissä arkeissahan on monessakin
+sentään enempi puoli tyhjää."
+
+"Mutta paljonhan siitä lohosta sentään karttui. Kaksikymmentä kahdeksan
+tauluarkkia... Ja sekö on sitten koko lohko mitattu?"
+
+"Aivan on laidasta laitaan, ja siinä ne nyt ovat koko sen jakokunnan
+maat", sanoi Tapani itsetietoisesti, painaessaan kädellään Dampbellin
+työpöydälle asettamaansa tauluarkki-pinkkaa, ja tuntui kuin siinä
+piilisi jonkunmoinen muistojen aarre. Vielä istuttuaan tuolille,
+toiselle puolen huonetta, menivät hänen silmänsä siihen
+tauluarkki-pinkkaan. Tuntui siltä kuin se puhuisi jotakin mieluista
+satua, johon olisi liitetty nekin hauskat syksyillat, mitkä Lainiojoen
+erämaassa nuotiotulen paisteessa metsokeittoa ja paistettua lohta
+syöden vietettiin, revontulten hulmutessa metsässä.
+
+Dampbell oli nyt tavattomasti mielissään, mutta ei hän kuitenkaan
+Tapanin töistä enempää puhellut, rupesi vaan kertoilemaan kesän
+toimistaan kotona.
+
+Tapanista tuntuivat ne mitättömiltä ja mauttomilta. Saadakseen
+sentähden puhetta toisaalle hän kääntyi katsomaan akkunasta ulos, missä
+täyden kuun valaisema lumen pinta kimalteli, jättäen siihen harmahtavia
+kasvattipuitten suojaamia levyjä. Tuokion niitä katseltuaan Tapani
+hymähti ja sanoi: "Olen aina kuullut puhuttavan revontulista ja
+nähnytkin niitä taivaalla, mutta viime tiistai-iltana sain nähdä ihan
+käsistäni ja olla niitten sisässäkin."
+
+"Miten niin?"
+
+"Kuljin metsätaivalta Miekojärven ja Meltosjärven kylien välillä, niin
+ihan niiltään nimiään alkoi metsässä hulmahdella ja syttyi se aivan
+tyhjästä synnyttämättä mitään ääntä, ja aina väliin hulmahti metsä niin
+täyteen sitä vaaleaa ja vaalean sinertävää kaasua tai usvaa, ettei
+tahtonut eteensä nähdä... Olisi ollut hieman kaameaakin, jos olisin
+ollut yksinäni, vaan kun oli kumppalinani Kuikkalan Jörkki, joka oli
+monasti ennen olut samallaisessa kylvyssä, niin tuntui se vaan
+hauskalta."
+
+"Ja metsä humisi täynnä revontulta", sanoi Dampbell hymy kasvoissa.
+
+"Niin. Kyllä sitä aina välistä oli aivan metsän täydeltä. Ja se kumma,
+että vaikka se ihan silmänräpäyksessä hulmahti, niin ei synnyttänyt
+pienintäkään ääntä eikä puitten hienoimmatkaan oksat vähääkään
+värähtäneet, ei enempi sen tullessa kuin lähtiessäkään. Tuli tyhjästä
+ja katosi tyhjäksi aina siksi kunnes taas hulmahti uudestaan."
+
+"Mutta olikohan se revontulta? Eiköhän se ollut jotakin metsäkalman
+savua. Hyvähän olisi ettei olisi teihin taas joku kalma tarttunut",
+sanoi Dampbell ja sanoista selvään kuului ettei hän uskonut koko
+kertomusta.
+
+Tapani kääntyi katsomaan ulos, jääden mykäksi. Ja kun Dampbellikaan ei
+siinä hetkessä jatkanut, niin Tapani saadakseen puhetta alkuun sanoi:
+"On sitä sentään muistella aikaa siitä kun kotoa lähdin, mutta huomen
+iltana siellä taas lienen."
+
+Silloin Dampbell tosissaan sanoi: "Ei puhuta nyt mitään kotiin
+lähdöstä. Minä tahdon teitä nyt pitää vieraanani, ainakin yhden viikon.
+Meillä on teille aivan omituinen huonekin tuossa pihan toisella puolen,
+tuo nuoren herran tupa, kun se ei ole nyt kotona. Levähtelette ja
+virkistelette itseänne tässä matkanne vaivoista. Eikä meiltä pannakaan
+lähtemään jalkasin, meillä on hevosiakin saattamaan ainakin ensi
+taipaleen päähän."
+
+Dampbellin puheessa tuntui jotakin salattua, jonkatähden Tapanin mieli
+värähti, ja hän pyydellen sanoi: "Kyllä minä kuitenkin tahtoisin
+huomenna päästä kotiin."
+
+"Mikäs sinne nyt sellainen kiire? Olkaahan vaan nyt täällä vieraanani
+edes yksikään viikko. Sitten ette tarvitse kurjana väsyneenä mennä
+kotiin, vaan heti tultuanne kykenette pajassa paukkamaan, kuten ainakin
+levähtänyt mies", sanoi Dampbell, piippunsa varren nenällä ylähuulensa
+partaa käännellen puoleen, ja toiseen.
+
+Tapanista tuntui hirmuiselta jäädä viikkokaudeksi Dampbellin kotiin,
+jossa tuskin saisi rauhaa pilaamiseltakaan, ja Dampbellia ei käynyt
+laatuun suututtaminen, kun oli kesän palkka saamatta. Nyt tunsi Tapani
+olevansa sellaisissa kahleissa, joihin ei uskonut eläessään joutuvansa.
+Puhumattomana hän vaan istui ja akkunasta katseli kuutamo-yöhön.
+
+Seuraava päivä oli kaunis päivä, niin kaunis kun marraskuun
+puolivälissä voi olla. Auringonpaiste sulatti seinämillä lunta ja
+puitten oksista tippui kuura ja satanut lumi auringonpaisteen
+vaikutuksesta. Tapanissa syntyi ihan polttava halu päästä lähtemään
+kotiin. Hän meni Dampbellin luokse, ja tekeytyen niin nöyrän näköiseksi
+kuin vaan taisi, sanoi: "Kyllä minä kuitenkin tahtoisin päästä kotiin
+näkemään kotilaisiani. Jos insinööri olisi hyvä ja maksaisi minulle sen
+palkka-vähäseni; en voisi rahatta mennä kotiin, kun koko kesänä en ole
+lähettänyt penniäkään."
+
+"Hm... Mikä se sellainen hätä. Kyllä minä maksan sitten kun minun
+aikani tulee. Ollaanhan nyt tässä tämä viikko. Olenhan minä sanonut
+että pidän teitä vieraanani nyt tämän viikon", sanoi Dampbell
+ystävällisellä tavalla, vaan ei kuitenkaan voinut salata salaista
+iloansa, josta Tapani ymmärsi että nyt sitä kostetaan sitä, kun hän ei
+keväällä ruvennut navettaan vesikourua tekemään.
+
+Tapani kulutteli nyt aikaansa miten osasi. Viikon kuluttua hän uudisti
+pyyntönsä päästä kotiin. Dampbell tekeytyi asialliseksi ja tolkussaan
+sanoi: "No, nythän sitä jo onkin toisenlainen lähteä kotiin kuin
+Lapista tultua. Mutta tänä päivänä eivät jouda hevoset kyytiin, vaan
+huomeneksi järjestetään asiat niin että pääsette lähtemään. No,
+huomenna sitten!"
+
+Tämän viimeisen lauseensa Dampbell sanoi reippaasti huudahtamalla ja
+katsoi Tapania silmiin, nähdäkseen mitä tämä ilmotus vaikuttaa.
+
+Tapani ei siitä ollut millänsäkään, umpimielisenä vaan ajatteli:
+pitäneehän kortteli kestää kun kyynärä on kestetty -- ja lähti
+ulkokausteelle aikansa kuluksi kävelemään. Mutta sielläkään hän ei
+tahtonut mitään nähdä eikä kuulla, koetti puristaa itsensä ettei
+ajattelisikaan mitään.
+
+Tulevana yönä Tapani nukkui tavallista sikeämmin ja oli päivä jo
+harmaan hevosen kokoinen, kun seiniä täristävästä tuiskun jyrinästä
+heräsi. Säikähtyen hän hyppäsi vuoteeltaan akkunasta näkemään ulos.
+Mutta ulkona satoi lunta taivaan täydeltä ja ankara tuuli pelmuutti
+pehmyttä vitiä, ettei nähnyt yli kartanon. Sen nähdessään Tapani
+huokasi syvään, purasi hampaansa yhteen ja itsekseen sanoi: "Nyt se
+veitikka tekee tuosta tuiskusta tekosyyn, ettei päästä tänäkään
+päivänä." Se pelko kuitenkin oli turha, sillä tuskin oli hän ehtinyt
+pestä kasvonsa ja pukeutua, kun piika huppukorvin juoksi yli kartanon
+ja tempastuaan oven auki kiljahti: "Insinööri kutsuu teitä sisälle!"
+
+Tapani ei odottanut toista käskyä, vaan lähti samassa avauksessa ulos
+ja piian jälessä kynttä kantta juoksi kartanon yli, ettei tuisku
+kerkiäisi lumittaa vaatteita.
+
+Astuessaan Dampbellin huoneeseen hän jäi lattialle seisomaan hieman
+hämmästyneenä nähdessään Dampbellin olevan juuri kuin matkaan
+valmistautumassa. Kasvot pestyinä, tukka ja parta kammattuina hän
+seisovillaan kiireen kautta tunki tupakkia piippuunsa. Mutta Tapanin
+huomattuaan hän heti sanoi: "Minä kävin renki Aatelle sanomassa että
+toimittautuu teitä kyytiin, mutta tämäkös siitä noituilemaan, ettei hän
+tämmöisellä ilmalla lähde, juuri kuin se nyt sää tarttuisi sääreen.
+Mutta kyllä minä sille sanoin, että meillä lähdetään silloin kun
+aiotaan, eikä rengit ole meidän lähtöjen määrääjiä."
+
+Sitten hän viittasi pöydälle viisi- ja kymmenmarkkasista ladottuun
+rahaläjään, ystävällisesti sanoen: "Siinä on nyt teille kaksisataa
+eturahoiksi. Sitten revisionin jälkeen, kun teidän töistänne olen
+saanut, annan lisää. Ja nyt lähtekää kotiin!" Tämän viimeisen lauseensa
+hän sanoi iloisesti huudahtaen ja ilosta palavin silmin ojenti
+pitkäsormisen, laihan kätensä hyvästelläkseen, ja toivottaen terveyttä
+vastakin kykenemään lähtemään puristi lämpimästi Tapanin kättä. Samassa
+renki Aatekin alakartanosta ajaa hurahutti ja seisautti rekensä juuri
+porrasten eteen, jolloin Dampbell viimeiseksi sanakseen iloisesti
+huudahti: "Nyt ei muuta kuin suti puti tielle!"
+
+Tapani juoksi nyt huoneestaan pienen laukkunsa kintasresut käsiinsä ja
+juosten hyppäsi rekeen, jolloin reki pääsi irti ja Dampbellin iso musta
+täyttä kyytiä juosta röhkäsi kylälle viepää kujaa, jonka öinen tuisku
+oli täyttänyt lumella ihan aitojen tasalle. Reki nyt vuoroin sinne,
+vuoroin tänne nujerrellen kulki aivan lumen sisässä, jota vielä
+tuiskukin pölisti, jotta ei tahtonut saattaa hengittääkään sakeassa
+tuprussa.
+
+Pitkän tuokion perästä kuitenkin tie johti korkean ja tuuhean petäjikön
+suojaan, jossa tuisku jyrisi vain puiden latvoissa.
+
+Tapanista oli kaikki tähän asti ollut kuin hajanaista houreunta, jota
+voi nähdä silloin kun pää on jonkinlaisen aivokuumeen tapailemana. Nyt
+hän vähitellen tointui näkemään itseään ja kohtaloaan ja huomasi
+olevansa kaulaa myöten lumeen haudattuna. Hän pyysi Aatea pysäyttämään
+hevosen ja tyhjentämään lunta vähemmäksi reestä. Nyt kallistettiin reki
+ja tyhjennettiin lumi, jota tehdessä Aate hammasta purren kiroili ja
+sadatteli, että: "Tässä talossa sitä ei koskaan eikä mihinkään osata
+lähteä muulloin kuin jumalattomalla ilmalla! Oli se kesällä tai
+talvella, kun milloin vaan syntyy paha ilma, niin kyllä tietää että nyt
+se on taas lähtöpäivä."
+
+"Kyllä kai viime viikolla olisi ollut kauniitakin ilmoja tehdä tämäkin
+matka, ja tällaisilla matkatamineilla olisi minullekin ollut toista kun
+nyt", sanoi Tapani hieman harmissaan.
+
+"Piruusissaanpa se teitäkin kiusasi, kun tiesi teillä olevan ikävän
+kotiinne. Oli sille meidän timperille, joka uuteen talliin sillan
+niskoja laittaa, kertonut että hän nyt kostaa sen, kun te ette olleet
+keväällä ruvenneet siihen uuteen navettaan vesikourun tekoon. Sillä
+p----llä pitääkin aina olla yksi kiusattava. Silloin kun ei saa muita
+niin kiusaa omaa rouvaansa."
+
+"Se rouva näyttää niin kelpo ihmiseltä."
+
+"Se on ihan ihmisten parhaita. Sillä saa rauhan, se ei ole kynsin
+hampain piikojensakaan kimpussa, kuten tuo ukko, joka kiertää jokaista
+kuin piru pappia ja hakee nokkansa tietä kuin sika päästäkseen riihen
+eteen."
+
+"No, miten ja mistä syystä se rouvaansa on kiusaavinaan?"
+
+"Syytäkö se piru tarvitsee! Ihan ihto aikojaan kun juohtuu mieleen,
+niin yökaudet passauttaa itseään ja valvottaa rinnallaan siksi kun on
+nousun aika, jolloin rouvan täytyy tulla talousaskareihin. Silloin se
+paholainen itse rupeaa nukkua hahottamaan; sen ajan sitä sitten kaikki
+saa olla rauhassa."
+
+Nyt oli reki saatu tyhjäksi. Tapani kääriytyi hevosen loimeen, jonka
+Aate sattumalta oli pannut rekeen, ja kun ilo kotiin pääsemisestä ja
+siitä, että vihdoinkin oli päässyt kiusaajasta, lämmitti mieltä, niin
+tuisku ei tuntunut miltään. Tuntui vaan somalta, kun tunsi reen olevan
+kiireessä kulussa ja jouduttavan kotiin pääsöä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli jo ilta pimenemässä melkein pimeimmälleen ja tuisku jyrisi ensistä
+ankarammin, että nurkat vinkuivat ja viiri rämisi tangossaan ihan kuin
+tuskassa. Maria oli ilta-askareiltaan tultuaan riisunut kenkänsä ja
+lämmitteli jalkojaan iloisesti palavan takkavalkean ääressä, hymyillen
+katsellen valkean toisella sivulla olevaa Hilmaa, joka kapaloi
+posliinipäistä nukkeaan ja laulaa lirkitteli:
+
+    Elä itke ilman syyttä,
+    elä vaivatta valita...
+
+Mutta tähänpä katkesikin Hilman laulu, kun lumisena ja vilusta
+kontettuneena mies työntyi huoneeseen. Hilman ja Marian silmät
+terottuivat kiinteästi tulijaan, mutta samassa Maria hyppäsi pystyyn ja
+huudahti: "Isä!... No, tuiskuko sinut nyt lennätti siihen! En yrittänyt
+tuntea, kun on niin parrottunut ja luminen kuin koira!... Ja niillä
+ketineilläkö sinä olet henkesi pitänyt tuommoisessa ilmassa?"
+
+"Näillä kai sitä on tarettu", sanoi Tapani hieman väristen, ja ensin
+tervehdittyään Mariata kiirehti tervehtimään Hilmaa. Mutta tämä
+nähdessään hänen lähenevän koppoi nukkensa syliinsä, juostakseen
+piiloon. Kyyristyneenä loukkoon, naulassa riippuvain vaatteiden taakse,
+hän Tapanin lähestyessä rupesi hätäisesti parkumaan: "Elä, elä, elä
+tule!" ja sylin veti vaatteita itseensä niin lujaan kuin vaan taisi.
+
+"Hilma rukka ei tunne enää isää", sanoi äiti ja kiirehti hyvittelemään:
+"Isähän se on! Katsohan, enhän minäkään pelkää, tämähän on isä, tullut
+nyt sieltä Lapista, josta on odotettu."
+
+"Ei ole, ei ole", väitti yhä Hilma, mutta äänessä kuului kuitenkin,
+että kyllä hän silloin jo tunsi, vaan ei viitsinyt sanoa.
+
+Tapani jätti nyt Hilman rauhaan ja istui keinutuoliinsa, missä hän,
+Marian keittäessä kahvia, kertoili kaikista matkansa tapahtumista. Tätä
+kuullessaan Hilma sormi suussa ja kainoudesta punastuksissaan hiipi
+Tapanin selän taakse, saadakseen tilaisuutta päästä kättä antamaan
+isälle. Sen huomattuaan Tapani huudahti: "No Hilma! Sinähän sitä olet
+kuitenkin se minun entinen Hilmani. Tuleppas syliini!... No mutta
+oletpa sinä kasvanut ja lihonut, olet raskas kuin mikäkin jysky... No,
+joko sinä nyt tunnet minut?"
+
+"Jo."
+
+"Mutta minkätähden sinä et äsken tuntenut?"
+
+"Kun oli tuo parta", sanoi Hilma, sormeaan suussaan yhä pyöritellen, ja
+kirkkailla silmillään vilkasi isänsä partaan.
+
+"Pitäisikö se ottaa pois tämä parta?"
+
+"Pitäisi."
+
+"Minkätähden?"
+
+"Kun on niin ruma."
+
+"Ovatko ne kaikki partamiehet rumia?"
+
+"Ovat."
+
+"Mutta mitenkäs se sinun lehmäsi, Muutikkisi, jaksaa? Onko sillä häntä
+alaspäin?"
+
+"On."
+
+"Onkos sulla monta lammasta?"
+
+"Minulla on yksi ja äitillä kolme."
+
+"Pässikö se on sinun lampaasi?"
+
+"Ei ole. Se minua pelottaa kun se aina uhkaa pukata, kun minä
+karsina-aidan raosta pitäen omalle piitilleni leipää antaisin."
+
+"Se uhkaa sentähden pukata kun sinä et hänelle anna leipää."
+
+"Hänelle antaa äiti", sanoi Hilma ja painoi päätään isän rintaa vasten
+lujempaan, ikäänkuin lopettaakseen isän kyselyn. Maria sen nähtyään
+sanoi: "Taitaa se nyt sentään tuntua Hilmasta somalle oleminen isän
+sylissä. On sillä ollutkin jo monta ikävää. Syksykesällä jo usein ihan
+itsestään mällähti itkemään, kun ei tule se isä... Mutta ei nyt isä
+enää lähtenekään eikä jättäne meitä niin kauvaksi yksinämme."
+
+"En lähdekään enää."
+
+"Aivanko totta?"
+
+"Kyllä se on juuri totta."
+
+Tapanin sanoissa kuului luja päättäväisyys. Sen kuullessaan Hilma
+nyhjäytti ruumistaan yhäkin lujempaan isänsä rintaa vasten, ja ilosta
+hytkähti Mariankin sydän ja kirkkaat kyyneleet vierähtivät poskipäille.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Korpelan seppä, by Heikki Meriläinen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KORPELAN SEPPÄ ***
+
+***** This file should be named 16582-8.txt or 16582-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/5/8/16582/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16582-8.zip b/16582-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..85d56be
--- /dev/null
+++ b/16582-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3e2bb23
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16582 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16582)