diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 17313-8.txt | 5315 | ||||
| -rw-r--r-- | 17313-8.zip | bin | 0 -> 108910 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 5331 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/17313-8.txt b/17313-8.txt new file mode 100644 index 0000000..58402e3 --- /dev/null +++ b/17313-8.txt @@ -0,0 +1,5315 @@ +The Project Gutenberg EBook of Pikku kettuja, by Harriet Beecher Stowe + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Pikku kettuja + +Author: Harriet Beecher Stowe + +Release Date: December 15, 2005 [EBook #17313] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU KETTUJA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +PIKKU KETTUJA + +Kirj. + +Harriet Beecher-Stowe + + +"Little Foxes" teoksesta suomentanut Sohvi Reijonen + + +Werner Söderström, Porvoo, 1899. + + + +SISÄLLYS: + +Johdanto +1. Moittiminen +2. Ärtyisyys +3. Tukahuttaminen +4. Itsepäisyys +5. Suvaitsemattomuus +6. Epäkohteliaisuus +7. Vaativaisuus + + + + +JOHDANTO. + + +-- Isä, mitä sinä aijot lukea meille nyt talvipuhteina? kysäisi Jenny. + +-- Olen aikonut lukea sarjan saarnoja, -- vastasin -- jokseenkin +kummallisesta tekstistä, jota käsittelee muuan vanha kirjoitus, jonka +tässä joku päivä sitten löysin lentokirjasten joukosta vinniltä. + +-- Elä sano _saarnoja_, isä -- se tuntuu niin hirveän vakavalta ja +talvipuhteina kaipaa jotain oikein hauskaa. + +-- No, luentoja sitten, -- minä oikaisin, -- tai kirjoituksia tai +esitelmiä; sanoipa niitä nyt miksi tahansa. + +-- Mutta minkäs ihmeellisen tekstin sinä sitten löysit sieltä? + +-- Onpahan muuan, josta äitisi isoisän isoisä, hyvin jumalinen ja +suuressa arvossa pidetty Simo Shuttleworth, kerran saarnasi niiden +surkuteltavain luopumisten ja eripuraisuuksien johdosta hurskasten +keskuudessa West Dofieldin kaupungissa, ja se kuuluu: "_ottakaa kiinni +ketut, ne pikku ketut, jotka turmelevat viinimäet; sillä meidän +viinimäkemme ovat nupussa_." [Sal. Korkea veisu 2:15.] + +-- Onpa se todellakin kummallinen teksti. Mutta en minä ymmärrä, mitä +sinä sillä tarkoitat. + +-- Ihan yksinkertaisesti tutkistelemusta _pikku ketuista_, toimitin +minä. Ja "pikku ketuilla" minä tarkoitan niitä näkymättömiä, +huomaamattomia ja vähäpätöisiä _pikku_ seikkoja, jotka turmelevat kodin +onnen eivätkä anna kodin säilyä niin hyvänä kuin sen pitäisi ja se +voisi olla. + +Rakennettakoon vain komeita, mukavia ja hauskoja asuntoja, +koristeltakoon seinät ihanimmilla tauluilla ja huoneet jaloimmilla +taideteoksilla, asukoon siellä ihmisiä, joita sukulaisuus ja yhteiset +harrastukset yhdistävät, olkoon heistä jokainen itsessään hyvä- ja +jaloluonteinen, olkoot he toisilleen uskolliset, olkoot jalomielisiä, +periaatteellisia ja Jumalaa pelkääviä -- ja sittenkin näiden ilkeiden, +jäytäväin, vähäpätöisten kettujen hävitykset turmelevat puolet kodin +viinimäen onnentertuista ennen niiden tuleutumista. Ihmiset, jotka +mielellään antaisivat henkensä toistensa edestä, eivät mitenkään voi +elää onnellisesti yhdessä; toisin sanoen: he ovat paljoa vähemmän +onnelliset kuin he olosuhteihinsa ja hyviin ominaisuuksiinsa nähden +voisivat olla. + +Syynä siihen on tavallisesti se, että koti ei ole ainoastaan +molemminpuolisten harrastusten, vaan myöskin molemminpuolisen +avomielisyyden asuinsija. Siellä on elämä peittelemätöntä; siellä on +sen arkihuone, sen pukuhuone, josta me lähdemme ihmisten joukkoon, +häikäilevämpään, varovaisempaan seuraelämään riisuttuamme arkipuvun +mukana arkitapammekin. Siksipä vanha sananlasku sanookin: "kukaan ei +ole suuri kammaripalvelijansa silmissä" ja tuttu varotus: "elä asu +ystäväsi kanssa, muuten hänet menetät." + +-- Sehän vain merkitsee, -- vaimoni keskeytti -- että me ihmiset emme +ole täydellisiä ja että mitä paremmin me opimme lähimmäisiämme +tuntemaan, sitä enemmän me heissä puutteita huomaamme. Ne luonteet, +jotka kestävät jokapäiväisen yhteiselämän koetukset, ovat miltei yhtä +lukuisat kuin neliapilaat niityllä. Yleensä tuntuu siltä kuin ne, +jotka eivät kiusaa meitä erityisillä virheillään, sen sijaan +tuskastuttaisivat meitä saamattomuudellaan. Täydellisesti hilliytynyt, +tasainen ja luja luonne on niin harvinainen ilmiö, että sitä ei +milloinkaan voi toivoakkaan tapaavansa elämää tutkiessaan. + +-- Arvelin juuri sanoa, -- minä jatkoin -- jotta -- koska perhe-elämä +luonnostaan on niin peittelemätöntä, että siltä puuttuu varsinaisia +sulkuja ja verhoja, jotka sen ulkopuolella, maailmassa, estävät ihmisiä +näkemästä toistensa virheitä ja joutumasta riitaan -- jotta on +todellakin hyvin omituista, että kotia ja perhettä perustettaessa +kuitenkin tavallisesti paljoa vähemmin mietitään, huolletaan ja +tulevaisuutta silmällä pidetään kuin useimpiin muihin yrityksiin +ryhdyttäessä. Eihän kukaan mielellään esimerkiksi pane konetta käymään, +ennenkuin on perehtynyt sen toiminnan laatuun ja käyttötapaan ja +varmasti tiedä todellakin osaavansa, tietävänsä ja taitavansa sitä +oikein hoitaa ja käyttää. Eikähän kukaan mielellään koetakkaan soittaa +viulua, ennenkuin on vakuutunut, että sormet ovat tarpeeksi pitkät ja +notkeat tarvittaviin näppäyksiin, jotta syntyisi sointuja eikä +epäsointuja. Mitähän me ajattelisimmekaan miehestä, joka antaisi +kokonaisen orkesterin soittaa huolimatta vähintäkään eri soittokoneiden +keskinäisestä sointuisuudesta ja korvia särkevässä melussa vain +voivottelisi ja tukkaansa repisi? Epäsointu ei ole silloin +soittokoneiden syy; niistä voi jokainen erikseen helähyttää suloisia, +ihania säveliä, mutta kun niitä vasten sointuisuuden lakia pakotetaan +yhdessä soittamaan, niin niistä jokainen puolestaan lisää räikeää +epäsointua. Vielä mielettömämpää olisi vaatia soittokoneesta sellaista +ääntä, joka on kerrassaan vasten sen soitannollista luonnetta -- vaatia +esimerkiksi huilusta bassosooloa tai suuttua pasuunaan, ettei se voi +täyttää moniäänisen viulun tehtävää. + +Mutta niinhän käy usein perhettä perustettaessa. Mies ja nainen +tuntevat jonkunmoista heimolaisuutta, jonkunlaista samantapaisuutta +luonteissaan ja siihen perustuu molemminpuolinen mieltymys. +Tavallisesti he vähän välittävät tarkemmin tutkia toistensa luonteen +ominaisuuksia ja mitä ne yhteiselämässä tulevat toisiinsa vaikuttamaan. +Ja mielellään he jättävät ennakolta sovittamatta ja virittämättä ne +soittokoneet, jotka toisiansa auttavat soimaan koko elämän ijän +sointuisasti tai koko elämän ijän epäsointuisasti. Vähän aikaa +kihloissa oltuaan, jolloin molempain kihlattujen suhde toisiinsa varta +vasten on niin päinvastainen kuin suinkin, mitä avioliitossa seuraa, +nuori pariskunta muuttaa kotiinsa ja yhteiselämä alkaa. + +Mutta molempain sukulaiset ja ystävät pitävät ehkä liiankin usein uutta +kotia erittäin sopivana tyyssijana. Luonnollisesti joutuvat hekin siten +perhe-elämän keskuuteen huomaamatta, mitä seurauksia on toisen luonteen +vaikutuksesta toiseen -- eri soittokoneiden yhteissoitosta. Sitten +tulevat lapset, joista jokainen itsessään on oma maailmansa omine eri +tahtoineen ja erityisine mahdollisuuksineen ja kehityksineen. Ja kun +siihen lisäämme palvelijat ja apulaiset vähemmänarvoisine äänineen +soittajaisissa, on perhe valmis ja täysilukuinen. + +Eipä totta tosiaan olekkaan ihmeellistä, jos kaikista näistä sattuman +-- vai kohtalonko? -- yhdistämistä ja yhdessä soittavista +soittokoneista joskus kuuluu yhtä paljon epäsointuja kuin sointujakin. +Sillä vaikka kohta mies ja vaimo sopeutuisivatkin, niin kenties käly +tai anoppi sointuisuutta häiritsee, ja sitä paitsi jokainen lapsi +erilaisine luonteenaiheineen aina helposti selkkauksia synnyttää. + +Ihmisluonnon varjelusvoimat ovat kuitenkin niin lujat ja monellaiset, +että perhe-elämä sittenkin, kaikista näistä poikenluomaisuuksista +huolimatta, on suurinta ja puhtainta onnea, mitä ihmiselle maan päällä +suodaan. Huolellisesti hoidettuna se voisi olla vielä sitäkin +onnellisempaa. Hyvin hyviä omenoita on kasvanut puissa, jotka on +istutettu viljavaan maahan ja jätetty oman onnensa nojaan; mutta +parempia ja maukkaampia omenoita saadaan niistä puista, joita +puutarhuri hoitaa ja karsii. Niinpä kodinkin taimitarhassa. Jos kaikki +turmiolliset pikku ketut sieltä paikalla karkoitettaisiin, niin vuodet +läpeensä me saisimme nauttia entistään kauniimmista kukista ja +mehuisammista hedelmistä. + +-- Mutta, isä -- virkkoi silloin Jenny -- mitä ne ketut sitten ovat? + +-- Niin, kuten tekstimme sanoo, ovat ne _pieniä_ kettuja, monen hyvän +ihmisen lemmikkieläimiä ja heidän mielestään useinkin oikein sieviä +pikku elukoita, joista voi olla hyötyäkin eikä missään tapauksessa +suurta vahinkoa. Ne saattaa jakaa seitsemään luokkaan niinkuin Noak +jakoi eläimet arkissa. Nämä seitsemän pikku kettua ovat: + + 1. Moittiminen. + 2. Ärtyisyys. + 3. Tukahuttaminen. + 4. Itsepäisyys. + 5. Suvaitsemattomuus. + 6. Epäkohteliaisuus. + 7. Vaativaisuus. + +Ja tässä, esitelmääni palaten, on nyt minun sanottavani ensimmäisestä +pikku ketusta. + + + + +I. + +Moittiminen. + + +Tämä on erittäin arvossa pidetty pikku eläin, jonka moni ihminen antaa +mielin määrin juoksennella kodin viinipuissa, kuvitellen sen edistävän +rypäleiden kasvamista ja olevan paraimman järjestyksen valvojan +viinitarhassa. + +Voimme epäilemättä yleiskelpoisena sääntönä määritellä, ettei kukaan +pidä siitä, jotta hänessä virheitä huomataan, vaan jokainen sitä +vastoin on valmis keksimään virheitä toisissa, niin pian kun ei vain +mene hänen mieltänsä myöten. + +Vai eikö niin, kunnioitettu lukija, että on hupaista ja oikein +helpottaa moittia sitä, joka sinua ei miellytä? + +Tämä seikka näyttää ensi silmäyksellä poikkeukselta luonnon +järjestyksestä. Tavallisestihan me olemme luontuneet sellaisiksi, että +se, joka meistä on mieluista tehdä, on lähimmäisestäkin mieluista antaa +meidän tehdä. Hauska on antaa ja hauska ottaa vastaan. Hauskaa on +rakastaa ja hauska olla toisen rakastettu, hauskaa on ihailla, hauskaa +olla toisen ihailema. Hauskaa on moittiakkin, vaan hauskaa _ei_ ole, +kuin toiset meitä moittivat. Sitä paitsi juuri ne ihmiset, joita +arkaluontoisuus helpoimmin viettelee moittimaan, kaikkein vähimmin itse +moitetta sietävät. He nostavat raskaita ja kiusallisia taakkoja toisten +hartioille, vaan itse eivät siedä pienimmänkään moitteen sanan +hipaisua. + +Vaikeata tässä kohden on se, että meidän elämässämme on paljo muutosta +kaipaavia seikkoja; ja tarvittavain muutosten aikaansaamiseksi on +välttämätöntä puhua niistä ihmisille, joiden on se toimeen pantava. Se +avaa moitteen oven seppo selälleen muutoin hyväntahtoisille ihmisille +ja vapauttaa heidän omantuntonsa sälyttämällä lähimmäisten niskoille +kaikki koetut ikävyydet. Perheen isä ja äiti ovat moittijoita "viran +puolesta". Ja jokaisen yksityisen valitukset kodin piirissä virtaavat +takaisin heihin, kunnes usein lakkaamattomain valitusten usva muuttaa +kodin koko ilman kylmäksi ja rasittavaksi. Sellainen sumu on hyvin +vahingollista viinirypäleille ja turmelee monta kaunista terttusta. + +Entusius rakastuu Hermioneen, koska hänen olennossaan on jotain +haaveellista ja raikasta -- _henkevää_. Runollisissa haaveiluissaan hän +vertaa häntä kuutamon vienoon valoon, kesäisen pilven hattaraan, ja hän +rupeaa heti häntä miltei jumaloimaan, joka on niin tavallista ennen +avioliittoa. Hän vakuuttaa Hermionen olevan liian hyvän tähän +maailmaan, liian hennon ja sievän tavallisiin maallisiin askareihin; +hänen pitäisi kulkea vaan ruusuisia polkuja, nukkua pilviuntuvilla; ei +milloinkaan vuodattaa ainoatakaan kyyneltä, ei rasittua eikä huolehtia, +vaan elää aina erillään jossain kirkkaassa, raikkaassa avaruudessa, +hänen suloisuutensa arvoisessa. Sellaista ja monta muuta yhtä +mieletöntä Entusius peruuttamatta kuiskaa hänen korvaansa hurmaavina +kuutamoiltoina kävellessä tai ihanilla veneretkillä ja suotakoon +anteeksi, jos ymmärtäväinenkin tyttö lopuksi kuvittelee jotain siitä +todeksi. + +Seuraa sitten avioliitto -- ja silloin Entusius osotaikse hyvin +vaativaksi kahvistansa, tulee hyvin tyytymättömäksi, jollei ruoka ole +valmista kellon lyönnilleen eikä siedä muunlaista pöydän kattamista +kuin äskettäin kuolleen, erinomaisen oivallisen äitinsä tapaista, jonka +kuvan hänen muistinsa on ympäröinyt pyhimyksen loisteella. Samoin hän +vaatii, että talon pitää jokikinen hetki olla mallikelpoisessa +järjestyksessä. Kuitenkaan ei hänelle mieleenkään vilahda hankkia +tottunut taloudenhoitaja. Parin tottumattoman palvelijan täytyy +toimittaa kaikki saman enkelin johdolla, jonka pitäisi kulkea vain +ruusuista polkua, nukkua pilviuntuvilla ja jota ei mikään maallinen +huoltaminen saisi rasittaa. Ei ole Entusiuksen mieleen milloinkaan +juolahtanut sekään, että aviomiehen velvollisuuksiin kuuluu kaikessa +hiljaisuudessa painaa pahkaansa pienet persoonalliset ikävyydet. +Auliisti hän henkensä antaisi Hermionen puolesta -- onpa hän usein +kihlausajan huumauksessa ehdottamalla sen tapaista ehdottanutkin, +vaikkei sitä tietysti kukaan vaatinut eikä se mitään olisi hyödyttänyt. +Sen aikuiset hehkuvat keskustelut ovat väistyneet seuraavantapaisten +tieltä: + +-- Rakas Hermione, tämä tee on savulle. Etkö sinä voi saada Hannaa +keittämään sitä kunnollisesti? + +-- Voi hyvänen aika, olen minä koettanut, vaan hän ei tee niinkuin +käsken. + +-- Vai niin. Mutta minä tiedän _muiden_ ihmisten voivan saada hyvää +teetä ja silloin totta tosiaan minun mielestäni meidänkin pitäisi +saada. + +Ja taas päivällispöydässä: + +-- Hyvä ystävä, nyt on liha taas paistettu liian kovaksi. Se on _aina_ +liian kovaa. + +-- Ei aina, hyvä Entusius. Maanantainahan se oli sinusta ihan paraiksi +paistettua. + +-- No, _melkein_ aina sitten. + +-- Kuulehan, rakas Entusius, tänään oli minulla vieraita enkä voinut +mennä itse keittiöön katsomaan Riittaa niinkuin muuten aina teen. On +niin vaikea saada häntä tekemään edes jotain kunnollisesti. + +-- Äiti sai aina kaikki tehtävänsä kunnolliseksi, olivatpa +palvelijatkin minkälaisia tahansa. + +Ja taas: + +-- Hyvä ystävä, sinun täytyy katsoa, etteivät palvelijat tuhlaa niin +paljon halkoja. En ole ikipäivinäni nähnyt menevän niin paljon puita +näin pienessä taloudessa kuin meidän. + +Tai: + +-- Hyvä ystävä, mitenkä sinä voit antaa Marjetan repiä päivän +sanomalehden? + +Tai: + +--- Hyvä ystävä, minun täytyy todellakin syödä päivälliseni muualla, +jollen saa ruokaa määräaikana. + +Tai: + +-- Hyvä ystävä, toivoisin sinun vähän paremmin pitävän silmällä, +mitenkä paitani silitetään -- tämähän on ilmeistä häväistystä! + +Tai: + +-- Hyvä ystävä, sinä et saa antaa Jussin liikuttaa vierashuoneen +kuvastinta. + +Tai: + +-- Hyvä ystävä, sinun pitää katsoa, etteivät lapset leiki vinnillä. + +Tai: + +-- Hyvä ystävä, sinun täytyy tarkemmin pitää silmällä, ettei Marjetta +salin lakaisuajaksi pane mattoja kuistin portaille. + +Ja niin edespäin ihan äärettömiin. Kurkihirrestä kellariin asti pitää +"hyvän ystävän" katsoa, että kaikki on säntillään, muuten siitä häntä +moititaan. + +Mutta kun Entusius silloin tällöin näkee entisen enkelinsä kyynelsilmin +nuhtelevan häntä, ettei hän enää rakasta häntä, niin hän kaikesta +sydämmestään torjuu sellaisen syytöksen ja vakuuttamalla vakuuttaa +rakastavansa häntä enemmän kuin konsanaan ennen. Mahdollistahan se +onkin. Erotus on vain siinä, että Hermione on sattunut kuutamon ja +runouden maailmasta siirtymään jokapäiväiseen todellisuuteen. Niin +kauvan kuin hän Entusiuksen mielestä oli enkeli, tähtönen, lintunen, +illan rusopilvi, ei hänessä tietysti ollut mitään moittimista. Mutta +kun enkeli nyt oli tullut maallisen toimen yhtiökumppaniksi, oli se +aivan toista. Entisenlaisissa oloissa Entusius toistaisi samat sanat +kuin silloinkin. Ikävä kyllä eivät ne enää palaa. Entusius on ihan +yksinkertaisesti mies, jolla on tapana sanoa kaikki, mitä milloinkin +mieleen vilahtaa. Ennen avioliittoa hän ihaili ja jumaloi tulevaa +vaimoansa runouden ja haaveilujen maan ihanteena, ja paraansa mukaan +hän hemmotteli häntä, tehden hänet kelpaamattomaksi siihen käytölliseen +elämään, johon avioliitto hänet saattoi. Avioliiton jälkeenkin hän +niinikään punnitsematta seuraa hetken mielijohteita, ei kuitenkaan enää +kiittäen ja kehuen, vaan moittien ja soimaten. Yksin sulouden tunne ja +kauneuden rakkaus, joita hän ennen avioliittoa Hermionessansa ihaili, +saavat hänet nyt, kodin järjestelyä tarkastaessa, joka päivä huomaamaan +sadottain puutteita ja aiheuttavat ne satoja moitteita. + +Olemme tähän asti ajatelleet suloista, kuuliaista vaimoa, joka tulee +pahoilleen, vaan ei suutu, joka ei vielä vääryyttä tunne, vaan nöyrästi +koettaa kohtalon kovia ehtoja täyttää. Sellaisia vaimo-raukkoja, +kalpeita ja kuihtuneita olemme nähneet monta, vaimoja, jotka ovat ihan +kuin ansarikasvia, jotka arkihuoneen kuivassa, pölyisessä ilmassa +nuutuvat, kuoleutuvat ja menettävät toisen toisensa perästä kerran niin +kauniista lehdistään. + +Mutta kuvassa on toinenkin puoli -- kun näet vaimo, suuttuneena ja +harmissaan, vuorostaan rupeaa maksamaan samalla mitalla ja naisen +kekseliäisyyden terävillä nuolilla lävistää jokaisen liitoksen miehensä +varustuksissa, osottautuen siinä ihan yhtä vääräksi, mutta miestä +paljoa taitavammaksi. + +Surullisinta kuitenkin on nähdä kahden henkilön, jotka kerran ovat +toisiaan sydämmellisesti rakastaneet, käyttävän rakkauden kautta +saavuttamaansa toistensa tarkkaa tuntemista ainoastaan toisiansa +kiusatakseen ja ärsyttääkseen. Vuosikausia yhdessä elettyään ja kaikki +toisillensa uskottuaan he tuntevat toistensa luonteet ja osaavat sitä +varmemmin tähdätä ja ampua myrkylliset nuolensa -- ja niin peräti +turhan turhista pikku seikoista saa moitteen murhenäytelmä tavallisesti +alkunsa. + +Miten kerrassaan mitättömistä syistä todellakin alkavat useimmittain ne +riidat, jotka horjuttavat ihan rakkauden perustuksia ja musertavat sen +hennon ja arkaluontoisen rakennuksen! Myöhästynyt tai hieman +onnistumaton päivällinen, revitty sanomalehti, halkojen tai saippuan +tuhlaus, säretty lautanen! Sellaisista mitättömän pienistä syistä +voivat usein oikein hyvät, jalomieliset, jumaliset ihmiset sylen +täydeltä tuhlata ja hävittää juuri sitä kallista aarretta, jonka tähden +taloja rakennetaan, halkoja käytetään ja koko talous perustetaan -- +_omaa onneaan_. Ennemmin kylmää kahvia, savuista teetä, pohjautunutta +ruokaa; ennemmin vaikka mitä harmia, vaikka mitä ikävyyttä kuin +_rakkauden_ menettäminen. Mutta mikään ei rakkautta niin varmasti +kuluta kuin lakkaamaton moittiminen. + +Kun moittiminen kerran on tullut kahden toisiansa rakastavan henkilön +tavaksi, niin se aikaa myöten leikkaa parantumattoman haavan, joka ei +siedä hellävaraisintakaan, oikeutetuintakaan huomautusta. Jos niin +sairaaloinen arkuus on saanut jalan sijan, on rakkauden ennalleen +palauttaminen miltei ilmeinen ihmetyö. + +Entusius on esimerkiksi tänään noussut ylös mitä paraimmalla tuulella. +Aamiaispöydässä hän leikillisesti huomauttaa, miten omituisesti +Hermione kirjoittaa _g:n_. Hermione kiivastuu paikalla ja vastaa +pisteliäästi: + +-- Vai en minä enää osaa edes kirjoittaakkaan sinun mieliksesi? Mistä +muusta sinulla on muistuttamista? Ehkäpä hyväntahtoisesti kirjoittaisit +luettelon kaikista, mitä minussa on korjattavaa. + +-- Rakas Hermione, nyt sinä olet ajattelematon. + +-- En ollenkaan. Minä vain kerran tahtoisin saada loppuun herrani ja +mieheni vaatimukset. + +-- No, rakas Hermione, elä nyt ole lapsellinen. + +-- Etköhän alkaisi jo keksiä jotain uutta, rakas Entusius. Sitä olen jo +kuullut niin usein, että siitä on kaikki uutuuden viehätys hävinnyt. + +-- Kas niin, Hermione, elkäämme nyt toki riidelkö. + +-- Hyvänen aika! Kukas tässä riitelee? En ainakaan minä. Minähän vain +pyysin sinua minua oikaisemaan. Toivoisin edes kerran -- mene, tiedä, +elän yhdeksänkymmenvuotiaaksi -- voivani tyydyttää sinun ylen +hienostunutta mieltäsi. Toivon, että kahvi on hyvää tänään _ja_ tee +_ja_ leipä _ja_ paisti _ja_ palvelijat _ja_ eteisen matto _ja_ vinnin +ovi _ja_ kellari. Ja nyt minä luullakseni saan oppia hiukan +yleissivistystä. Minä tartun paikalla siihen. Mutta toivottavasti sinä +hyväntahtoisesti laadit luettelon kaikista muista pikku asioista, +joissa minun on korjauttava. + +Entusius sysää kahvikupin edestään ja naputtelee pöytään. + +-- Jos minun sallitaan hieman huomauttaa, hyvä ystävä, niin pöytään +naputtelemista ei pidetä sopivana, -- virkkaa hänen kaunis +vastustajansa. + +-- Sinähän voit tehdä ihmisen hulluksi, Hermione! huudahtaa Entusius, +nousee pöydästä ja lähtee kotoaan katkerana, varmasti päättäen syödä +päivällistä muualla. + +Entusius on loukkautunut sydänjuuriaan myöten eikä ole mielestään +eläessään nähnyt niin ajattelematonta ja ärtyisää naista. Mutta ei +hänelle mieleenkään vilahda, että juuri hänen oma häikäilemätön, +alituinen moittimisensa on Hermionen joka hermon niin herkistänyt ja +aristanut, että pieninkin vihjaus, ystävällisinkin neuvo häntä kiusaten +kiusaa. Tosin ei tämänaamuinen kiista ollut hänen syynsä. Hän sanoi +vain sen, joka oli oikeaa ja totta, ja Hermione oli itsepäinen ja +taipumaton. Mutta alkusyy oli kieltämättä kuitenkin hänen. + +Kun Entusius naimisiin mentyänsä unelmistansa heräsi ja huomasi, että +hänen Hermionensa käytännöllisessä elämässä todellakin oli vain +"lintunen, tähtönen, kukkanen" eikä emäntä -- miksi hän ei silloin +rehellisenä miehenä katsonut todellisuutta silmästä silmään? Miksi hän +ei muistutellut kaikkia niitä ihania asioita, joita hän parin vuoden +kuluessa oli hänen korvaansa kuiskaillut? Ja miksi hän häneltä vaatii +rehellisyyttä, vaatii enemmän kuin mistä oli puhe ollut -- enemmän siis +kuin mihin hänellä oli oikeutta? Voiko lintunen johtaa taloutta? Voiko +kukkanen pitää silmällä Riittaa ja Mariaa ja perehdyttää heidät hienon +talouden kaikkiin yksityisseikkoihin? + +Jos hänen vaimonsa, niinkuin useimmat muutkin tytöt, kodin +velvollisuuksia opetellessaan monta monituista kertaa tuskastuu ja +erehtyy, niin totta kai hänen oikeastaan pitäisi voimiansa myöten häntä +siinä vaikeassa tehtävässä auttaa eikä lisätä kiviä kuormaan. +Muistelkoonpas, miten ihaillen ja hymyhuulin hän ennen häitä kuunteli +hänen rehellistä tunnustustansa, että hän on kerrassaan kykenemätön +taloustoimiin ja miten hänestä silloin oli vain runollista ja suloista +juuri se, josta avioliitossa oli niin paljo ikävyyksiä kummunnut. + +Jos mies huomaa, ettei vaimo voi kodin velvollisuuksia täyttää -- eikö +hän sitten voi muuten kuin haikailematta ja armottomasti viskata +muistutuksiaan ja vaatimuksiaan, joihin moni kohta kodissa +aiheuttaa? Ei hän uskaltaisi sanoa niin suoraan ja epäkohteliaasti +puotilaiselleen, räätälilleen tai suutarilleen. Poikamiehenä Entusius +ei milloinkaan moittinut ruokaa ruokapaikassaan ensin tarkoin asiaa +ajattelematta ja huomauttamatta siitä niin kohteliaasti kuin suinkin. +Huomautukset ja muistutukset ovat seuraelämässä ilmaistavat +kohteliaasti ja soveliaalla tavalla, muuten niiden kärki ponnahtaa +takaisin lausujaan. Mutta omaa vaimoaan ja omassa kodissaan hän +muistuttaa sanojaan punnitsematta. Niin, sen hän tekee; mutta vuosien +kuluttua on vaimo muuttunut ja koti sietämätön. Ja vähitellen hänelle +selviää, mihin arkailematon moittiminen vie, ja että nainen osaa ampua +moitteen myrkyllisiä nuolia paljoa taitavammin ja varmemmin kuin mies. + +Mutta syy ei aina ole miehen. Liiankin usein hellää, tyyniluontoista ja +kärsivällistä aviomiestä kiusaa ja vaivaa moittelias vaimo, jonka +lahjakkuus näyttää ilmenevän pitkälle kehittyneenä taitona keksiä ja +paljastaa kipeitä kohtia kaikessa ja kaikissa. + +Olemme nähneet jalointen ja lämminsydämmisinten mielten muuttuvan +juroiksi jörreiksi sellaisen vaimon vaikutuksesta. Varmana saavansa +aina osakseen moitetta, olivatpa miten hyvänsä, eivät he viimein +mistään välitäkkään. + +Tunsimme kerran miehen, joka meni naimisiin hemmotellun kaunottaren +kanssa, jonka nurinalle, vaatimuksille ja oikuille ei ollut ääriä, ei +vieriä. Saadakseen kuitenkin lepoa väsyneille hermoilleen täytyi hänen +viimein heretä kuulemattomaksi hänen toiveilleen ja ruikutuksilleen. +Hän eli mikäli mahdollista niinkuin ei vaimoa olisi ollut olemassakaan, +mutta piti kuitenkin huolta, ettei häneltä mitään puuttunut. Vaimo +sairastui, mutta miehen sydän pysyi kylmänä ja heltymätönnä. Hän kuoli +ja mies oli kuin vapautettu vanki. Hän meni uusiin naimisiin -- naisen +kanssa, joka ei ollut kaunis, vaan hyvä ja lempeä, -- naisen kanssa, +joka vaati vähän ja moitti harvoin ja silloin aina mitä +hienotunteisimmin ja varovimmin. Ennen niin välinpitämättömästä ja +huolimattomasta puolisosta tuli mallikelpoinen aviomies -- aina hyvä ja +aulis ja valmis täyttämään kaikki vaimonsa toiveet -- hän oli kuin savi +valajan kädessä. Vaimon lievinkin huomautus, joka niin harvoin ja +silloinkin niin varovasti lausuttiin, oli hänelle suuremman arvoinen +kuin monet pitkät puheet. Niin erilainen voi sama ihminen olla, +riippuen siitä kädestä, joka hänen sydämmensä kieliä koskettelee! + + * * * * * + +Olemme tähän asti puhuneet moittimisesta yksinomaan miehen ja vaimon +kesken. Miltei sitäkin pahempi on lasten moittiminen. Lapsia ei mikään +niin vahingoita kuin alituinen, ajattelematon nariseminen ja +kiuskaminen. Lapset ovat usein virheineenkin yhtä tunteellisia ja +arkoja kuin aikuiset. Lapsessa on kaikki kehittymätöntä, kypsymätöntä +ja puutteellista. Ja melkeinpä jokainen häntä vanhempi luulee olevansa +oikeutettu ja velvollinenkin häntä torumaan, kunnes hänestä tulee +tunteettoman kova ja tuittupäinen jurri. + +Vilkas, vallaton poika hyökkää koulusta kotiin innoissaan kertoakseen +äitillensä sanottavansa. Paikalla kuuluu: + +-- Kas niin, nyt on taas ovi auki! Enkö minä ole kivenkovaan ja monta +monituista kertaa kieltänyt jättämästä ovea auki? + +-- Katsoppas jalkojasi, minkä näköiset ne ovat! Mitenkä usein minun +pitää muistuttaa sinua pyyhkimään jalkasi huoneeseen tullessasi? + +-- No, siinä on taas hattu sohvalla! Milloinka sinä opit sen panemaan +paikoilleen? + +-- Elä jätä tauluasi siihen! Eihän sen paikka siinä ole. + +-- Ui, miten likaiset kädet sinulla on! Missä ihmeessä sinä olet itsesi +tuommoiseksi töhrännyt? + +-- Et saa istua sillä tuolilla; paikallahan sinä sen säret. + +-- Lapsiparka, minkä näköinen sinun tukkasi on! Mene paikalla sukimaan! + +-- Etkös näet taas ole repinyt vaatteitasi! Hyvä ihme, minkälainen tuo +poika on! + +-- Elä huuda niin hirveästi! Aivanhan tässä kuuroksi tulee. + +-- Tahtoisinpa mielelläni tietää sinäkö, Jaakko, tämän tynnyrin olet +palasiksi ruhjonut? + +-- Sinä sitä varmaan, Jaakko, olet särkenyt partaveitseni terän? + +-- Jaakko, sinä olet ollut kirjoittamassa kirjoituspöydälläni ja +tärvellyt kolme arkkia parasta paperiani! + +Ihmettelemmepä, olisikko kukaan perheen aikuisista jäsenistä tyynenä +jaksanut kuunnella tällaista muistutusten tulvaa, vaikkakin se olisi +ollut aivan yhtä oikeutettu. + +Ei suinkaan; aikuisilla on oikeuksia, joita toisten täytyy kunnioittaa. +Kuka hyvänsä ei vain voikkaan heidän toimiansa arvostella. Jos jokainen +voisi ja sen tekisi -- mitä kauheita riitoja siitä seuraisikkaan! + +Palvelijat ovat yleensä vain aikuisia lapsia ja äsken mainitun saattaa +siitä syystä heihinkin sovelluttaa. Taitamaton, yksinkertainen +maalaistyttö, joka on saanut palveluspaikan hienossa talossa, menee +aivan sekaisin uudessa oudossa ympäristössä, johon hän yhtäkkiä on +joutunut. Kaasujohto, vesijohto ja monet muut perheen mukavuudet ovat +hänelle tuntemattomia ihmeitä. Hänen pitää oppia ja pitää mielessään +tuhansia pikku seikkoja ja varokeinoja, joista ennen ei ole +uneksinutkaan. Ja jos hän laiminlyö ainoankaan, saattaa siitä helposti +seurata vedenpaisumus tai kaasumyrkytys tai joku muu ikävyys ja haitta. +Jo pöydästä korjatessa ja tarjotessa hienossa pöydässä saattaa monta +kymmentä kertaa erehtyä ja jokainen erehdys yhtä paljon hermostuttaa +perheen kaikkia jäseniä. Eipä ihmettäkään, jos emäntä ja palvelija +silloin silmäilevät toisiaan samoin kuin karhu ja mies, jotka yhdessä +pudota romahtivat puusta, viisitoista syltä korkealta, ja avuttomina ja +vihaisina puun juurella toisiansa katselivat. Emäntä on harmistunut, +kiukkuinen ja toivoton; tyttörukka samalla tavalla ja yhtä hyvästä +syystä. Annappas jos emäntä yhtä yhtäkkiä joutuisi kirjapainoon ja +niukkoja ohjeita saatuaan määrättäisiin latomaan sanomalehden palstaa, +niin hän tosiaan olisi yhtä taitamaton ja hämmennyksissään kuin +konsanaan Riitta hänen järjestetyssä kodissaan. + +Moni hieno koti on tällaisista syistä lakkaamattomassa kapinassa, +tyyntymätön kuin myötäänsä aaltoileva meri. "Heidän pöytänsä on tullut +heille ansaksi" todellakin ja loukkauskiveksi se, joka heidän +hyväksensä oli aiottu. Kaasut, vesijohdot, kalut ja koristeet -- kaikki +ne ovat tottumattomissa käsissä muuttuneet pahan hengen aseiksi, joilla +hän yöt päivät heidän kristillisiä avujansa koettelee. Ja vaikka koti +kunnollisessa järjestyksessä pysyisikkin, niin ani harvoin lienee laita +sama hyvän tuulen ja kristillismielisyyden. Minä vetoon tuhansien +naisten kokemukseen, naisten, jotka toden perästä ovat uskonnollisia. +He rukoilevat ja käyvät kirkossa ja heidän sielunsa kohoo rakkauden, +puhtauden ja rauhan ikuiselle lähteelle. Mutta kotiin palattua heitä +kohtaa aivan toisellainen kokemus; he joutuvat epätoivoon ja +halveksivat itseänsä kovasydämmisyytensä, pikaisuutensa, vihaisten +silmäystensä ja ärtyisyytensä tähden, jota herättää alituinen epäsointu +hyvästi viritetyistä kielistä, joita taitamaton käsi koskettelee. + +Puhu jouhipaidasta, ruoskimisesta ja muusta lihansa kurittamisesta +pyhityksen välikappaleena! Sitä ei sivistyneessä maassa tarvita. +Pitäköön nainen kodin koettelemuksia jouhipaitanansa ja ruoskanansa. +Kärsiköön niitä tyynesti, iloitkoon niistä, hymyilköön ja olkoon +hiljainen, äänetön ja lempeä -- silloin ei enää luostari voi hänelle +mitään opettaa, hän on voiton saavuttanut pyhimys. + +Kun Anni alituisista muistutuksista huolimatta unohtaa pellin +aukaisematta lämmittäessään huoneita aamuisin, kun Riitta _puhaltaa_ +kaasun sammuksiin lastenkammarissa ja koko perhe on tukehtua savuun, +vaikka sellaisen sammuttamistavan vaarallisuutta on hänelle +lukemattomia kertoja selitetty, kun lasit päivällispöydässä ovat +himmeät ja viiruiset, vaikka viikkokausia on neuvottu niitä +kunnollisesti pesemään ja pyyhkimään, kun norsunluupäisiä veitsiä ja +haarukoita liotetaan kiehuvassa vedessä, aivan kuin ei siitä olisi +kertaakaan varoitettu, kun palvelijat yhäti ja joka asiassa unohtavat +kaikkein tärkeimmät tehtävät -- silloin ei ole toivon ujettakaan +levosta eikä rauhasta, jollei emännän uskonnollinen mieli jaksa +niitä kestää ja voittaa. Sillä eivät ainoastaan apostolit iloitse +heikkoudessa, hädissä ja ahdistuksissa, vaan myöskin äidit ja +emännät, jos tahtovat, voivat oppia apostoleista, mitenkä he oikein +voisivat sanoa: "koska minä heikko olen, niin minä väkeväkin olen." +[2 Kor. 12:10.] + +Kärsimys ei meitä kiusaa opittuamme sitä oikein kantamaan. Me voimme +tyynesti kärsiä huomatessamme kärsimyksen kantavan hyviä hedelmiä. +Koettelemuksen kohdatessa voimme silloin sanoa: "jos _sinä_, Herra, +olet sen lähettänyt, niin se on hyväksemme." + +Jos mieli kotielämän levottomassa, vaihtelevassa yhteiskuntaelämässämme +pysyä tyynenä ja rauhaisana, on välttämätöntä kristillisessä +seurakunnassa uudestaan päästää arvoonsa se kristillinen avu, jota +mystikot niin tärkeänä pitävät. Tarkoitan -- _vaikenemisen avua_. Tätä +avua ei voi liian suureksi arvata. Tosi ja mieleen painettava on vanha +sananlasku: "puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa." -- Mutta -- +kuulen monen inttävän -- mitähän meistä sitten tulee, jollemme saa +puhua? Emmekö enää saisi nuhdella lapsiamme, palvelijoitamme, +toisiamme? Pitääkö meidän antaa ihmisten mielin määrin tehdä väärin +suutammekaan avaamatta? + +Ei suinkaan. Virheet täytyy huomata ja niistä muistuttaa; erehdykset +oikaista. Kehottaminen ja nuhteleminen on vanhempain ja isäntäväen +velvollisuus ja sama on myöskin oikean ystävän. + +Mutta, hyvä lukija, tarkastakaammepas omaamme ja toisten elämää ja +kysykäämme: paljokohan kaikesta moitteesta lausuttanee parantamisen +jalossa tarkoituksessa? Paljokohan siitä on tarkoin mietittyä, +kiihkotonta, ystävällistä, oikeutettua ja niin lausuttua, että se +vaikuttaa hyvästi? "Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, asuu +viisasten joukossa", sanoo Salomo. Mutta ne ovat harvinaisia -- kenties +harvinaisempia kuin mikään muu. Kuinkahan moni tosikristitty +muistaneekaan elämässään toteuttaa tätä velvollisuuksista vaikeinta? Me +moitimme uunia, joka lämmittäessä ei lämpene heijastaakseen sitten +lämpöä huoneeseen. Me sanomme sen _nielevän_ halkoja. Samallaisia +olemme usein itsekkin. Raamatunselityksissä ja jumalanpalveluksissa +herää meissä lempeitä, rakkautta uhkuvia, pyhiä tunteita -- mutta jos +ne pian haihtuvat hyödyttämättä laisinkaan arkielämää, puhdistamatta, +lämmittämättä kotiemme ilmaa, niin on se uskontomme, tunteidemme +tuhlaamista: me kulutamme hyödyttömästi, äskeistä vertausta +käyttääksemme, uskonnollisia polttoaineita levittämättä uskonnon lämpöä +ympärillemme. + +Me olemme polvillamme nöyrästi tunnustaneet, ettemme ole armoa +ansainneet ja kelpaamme yhtä vähän taivaalliseen Jerusalemiin kuin +Riitta ja Mari tai ovensuussa pysytteleivä kerjäläistyttö hienoihin +saleihimme. Nöyrtyen ja katuen olemme tunnustaneet ajatuksilla, +sanoilla ja töillä tehneemme syntiä Jumalaa ja hänen pyhiä käskyjänsä +vastaan ja joka päivä ja joka hetki monella tavalla rikkoneemme +taivaallisen Isämme tahtoa. Mutta kirkosta tultuamme me ankarasti ja +rakkaudettomasti rankaisemme lapsiamme ja palvelijoitamme, koska he +maallisissa asioissa ovat yhtä taitamattomat ja huolimattomat kuin itse +juuri äsken tunnustimme olevamme taivaallisissa. Tokkohan muisto +Kristuksen äärettömästä kärsivällisyydestä edes jossakin määrin lientää +omaa kärsimättömyyttämme toistettuamme seitsemänkymmentä kertaa +seitsemän saman asian kuuroille korville? Uskonnollisten tunteidemme +vakavuutta emme epäile, mutta meiltä puuttuu vielä niiden +_sovelluttaminen_ jokapäiväiseen elämäämme, etteivät ne huonossa +uunissa lämminneen ilman lailla pääsisi hyödyttämättä häviämään +äärettömään avaruuteen. + +Pyhässä raamatussa on monta ihanaa esimerkkiä, miten nuhde ja moite on +lausuttava. Kun apostoli Paavalin täytyy horjahtaneita kristityitä +nuhdella -- miten huolellisesti hän sanansa valitsee, miten lempeästi +nuhteensa lausuu! Hän tunnustaa sen hyvän, joka rikollisissa on. Hän +vakuuttaa heitä esirukouksistaan ja rakkaudestaan. Ja kun nuoli viimein +laukiaa -- miten varmasti se oikeaan osuu juuri hänen rakkautensa +tähden. + +Mutta onhan Paavalia suurempi, puhtaampi, rakastavampi -- Hän, joka +maan päällä asuessaan valitsi kaksitoista alhaista, oppimatonta, +ennakkoluuloista miestä, jotka hidasoppisina, vielä Mestarinsa +kuolinpäivänä häiritsivät hänen maallisen elämänsä viimeisiä hetkiä, +kiistellen "kuka oli suurin", jota Hän niin usein oli heille +selittänyt. Kun muu ei auttanut, polvistui hän rakkaudesta orjan työtä +tekemään, sanoen: "te kutsutte minua Mestariksi ja Herraksi, ja te +sanotte oikein, sillä se minä olen. Jos nyt minä, teidän Herranne ja +Mestarinne, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää teidänkin toinen +toisenne jalat pesemän." [Joh. 13:13, 14.] + +Kun vanhemmat, työnantajat ja isännät oppivat siinä hengessä neuvomaan, +silloin neuvo entistä enemmän tehoo. Sen hengen voimallahan Fénelon +muutti ylpeän, oikullisen, itsekkään Burgundin herttuan nöyräksi, +lempeäksi, suvaitsevaiseksi toisille ja ankaraksi ainoastaan itselleen. +Hänenhän mielilauseensa oli: "täydellisyys ainoastaan jaksaa suvaita +epätäydellistä". + +Mutta paitsi moitetta, jolla on määrätty tarkoituksensa -- miten paljo +moitetta vain pahantuulen ilmauksena! Viholainen polttaa meitä, ja me +viskaamme sen naapurillemme; tuli polttaa meitä ja me viskaamme hiiliä +ja kuumaa tuhkaa jokaisen päälle ympäristössämme. + +On _kiukkuisuutta_, joka lakkaamattomana ikäväin muistutusten +tihusateena tunkeutuu kaikkialle; on mielen _katkeruutta_, joka +koillismyrskynä seestymättömältä taivaalta puhaltaa; on _riidanhalua_, +joka ukkospilvenä salamoi ja raehtii. Kaikki nämä ovat hyödytöntä +pahemmat. Ne ovat _syntejä_, ihan yhtä suuria ja rumia kuin nekin, +joita sivistynyt seura kauhistuu. + +Nämä kaikki ovat suurimmaksi osaksi huonon ruuansulatuksen, +kiihtyneiden hermojen tai yleisen kivuloisuuden synnyttämiä sairaloisia +tunteita, jotka me syydämme lähimmäisillemme. + +Pappi syö liian paljon mieliruokaansa, menee kirkkoon ja nähdessään +siellä vähän ihmisiä nuhtelee heitä poissaolevain laiminlyömisen +synneistä. "Seurakunta on kylmä, se ei välitä uskonnosta" j.n.e. -- +kaikki ainoastaan liiallisen syönnin seurauksia. + +Teemmepä joskus viikossa kuuden viikon työn. Hermomme ja aivomme +rasittuvat liiaksi ja jonkun aikaa näyttää meistä kaikki synkän +synkältä ja kotikin kulkevan perikatoansa kohti. Palvelijat eivät ole +milloinkaan olleet niin huolimattomat, lapset niin meluisat, koti ei +kuuna kullan valkeana niin kauheassa epäjärjestyksessä, valtion +hallitus niin huono, ja kirkko joutumassa Antikristuksen valtaan. Mutta +ainoa erotus entisen ja nykyisen välillä onkin ainoastaan siinä, että +olemme voimamme tyyten tuhlanneet ja näemme koko maailman synkässä +valossa. Silloin pitäisi meidän pysyttää moitteen raivotarta etäällä ja +sen sijaan harjoittaa vaikenemisen avua, kunnes hermot tyyntyvät. On +aikoja, jolloin ei kenenkään pitäisi uskaltautua arvostelemaan +lähimmäistänsä, torumaan lapsiaan tai palvelijoitaan tai moittimaan +ystäviään -- aikoja niin ärtyisiä, ettei voi sitä liioittelematta +tehdä. Silloin pitäisi päinvastoin harjoittaa vaikenemisen avua ja +vielä enemmän -- koettaa rukouksen voimaa. + +Mutta vaikkemme milloinkaan olisikkaan kiukkuisia, katkeria tai +riitaisia ja kuitenkin on velvollisuutemme huomauttaa ja oikaista +toisten virheitä, herää kysymys: millä tavalla sopivimmin? Vastaukseksi +pikku vertaus kahdesta naisesta. + + * * * * * + +Rouva Varmanen on jalomielinen, voimakas- ja lujaluonteinen, +vaikutusvaltainen nainen. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä on +selvä, varma ja tuikitarkka. Hän auttaa köyhiä, höyntelee sairaita ja +kärsiviä. Hän on vilpittömästi uskonnollinen. Naisen velvollisuudet hän +toimittaa miltei saavuttamattoman täydellisesti. Lupauksensa hän +täyttää säntilleen ja on täsmällinen kuin rautatien kello. + +Mutta kaikista oivallisista avuistaan huolimatta ei rouva Varmanen voi +kotiansa onnelliseksi saada. Hän on näet mitä toivottomin moittija -- +periaatteellinen moittija. Hänellä on pettämätön mittakaava kaikelle +maailmassa, ajatustensa järjestämisestä aina hurstin levittämiseen tai +pyyhkeen päärmämiseen ja kieltämättömänä velvollisuutenaan hän pitää +saattaa kaikki talossaan sen mittakaavansa mukaiseksi. Ei hän usein +toru eikä ole juuri kiukkuinenkaan; mutta hän on tyyni, taipumattoman +ankara eikä pieninkään virhe pääse huomaamatta livahtamaan. Hän ei +jätä mitään nuhtelematta; hän ei salli puolustelemista; hän ei hyväksy +mitään muuta kuin oman mittakaavansa mukaisen täydellisyyden. Hänen +nuhteensa ovat niin selvät ja terävät, että ne tepsivät +paatuneimpaankin. + +Siksipä hän, vaikka harvoin menettääkin malttinsa ja tuskin milloinkaan +kiivastuu, kuitenkin saattaa koko ympäristönsä epätoivoon puhuessaan +niin tyynesti ja hillitysti. Palvelijat häntä pelkäävät, vaan eivät +rakasta. Hänen miehensä, hyvä ja jalomielinen, vaikka tavoiltaan hieman +ajattelematon ja huolimaton, toisinaan on ihan nääntyä hänen alituisiin +moitteihinsa. Hänen lapsensa kuvittelevat hänet seisomassa etäisellä, +muiden ihmisten saavuttamattomalla kukkulalla, josta hän nuhtelevin +silmin hellittämättä katselee tottelemattomia poikia ja tyttöjä. He +ihmettelevät, mitenkä niin kelpo äitillä on lapsia, jotka, vaikka miten +siivoja koettaisivat olla, kuitenkin joka päivä varmasti tekevät jotain +nurinniskaista. + +Rouva Varmasen virhe ei ole korkea päämäärä, jonne hän koettaa +ympäristöään kohottaa, vaan väärä tapa, joten hän sinne pyrkii. Hän on +saanut päähänsä, että moittiminen on ainoa keino oikaista erehtynyttä. +Hänelle ei ole mieleenkään juolahtanut, että hänellä olisi yhtä suuri +velvollisuus kiittää kuin moittia ja että ihmisiä pikemmin saa tekemään +oikein kiittämällä sitä, mitä he ovat tehneet hyvästi, kuin virheitä ja +erehdyksiä moittien. + +Vastapäätä rouva Varmasta asuu rouva Tyytyväinen, hiljainen, vaatimaton +nainen, joka ei ole läheskään niin lujaluonteinen ja oivallinen kuin +hänen naapurinsa. Hän on iloinen ja vilkas eivätkä hänen periaatteensa +ole niin järkähtämättömät; hänen elämänsä suurena päämaalina on välttää +ikävyyksiä ja saada sen miellyttävät puolet pysyviksi. + +Rouva Tyytyväistä rakastavat hänen miehensä, lapsensa ja palvelijansa, +sillä hän jo luonnostaan on jokaiselle ystävällinen. Hän on +tietämättänsä miellyttävä. + +Rouva Varmanen tarkastaa komeasti katettua päivällispöytäänsä, tutkien +joka esinettä erikseen ja virkkaa viimein: "katsoppas, Johanna, +tuota mustaa pilkkua suola-astiassa! Oikein hämmästyn sinun +huolimattomuuttasi!" -- Rouva Tyytyväinen sanoo: "sanoppas, Johanna, +missä olet oppinut näin sievästi pöytää kattamaan? Kaikki on niin +siroa ja siistiä, paitsi -- katsoppas! -- pyyhkäiseppäs hiukan tuota +suola-astiaa; -- kas niin, kaikki on nyt vallan mainiosti." + +Rouva Varmasen lapset ja palvelijat eivät kuule muusta puhuttavankaan +kuin virheistään; rouva Tyytyväisen palvelijat hyvistä puolistaan. Hän +kiittää heidän onnistumistaan ja kehoittaa heitä edistymään samaan +suuntaan. Hänen miehensä tuntee pysyvänsä ylevänä vaimonsa silmissä ja +lapset tuntevat olevansa äitinsä rakastamia hyviä lapsia, vaikkakin +rouva Tyytyväinen joskus saattaa olla aika vihainen ja torua väki +lailla, kun jotakin menee ihan nurinpäin. + +Nämä kaksi perhettä selvästi osottavat, miten paljoa enemmän ihan +tavallinen nainen luontaisella miellyttäväisyydellään saa aikaan kuin +lujaluonteisempi, hurskaampi ja periaatteellisempi nainen, joka koettaa +ihmisluontoa kangella kohottaa, jolla sitä ei ole tarkoitettu +kohotettavaksi. + +Ihmisten virheet ja erehdykset saavat yhtä usein alkunsa +toivottomuudesta kuin muistakin syistä. Eiköhän meitäkin liene joskus +painanut virheiden taakka, joita pelkästä rohkeuden puutteesta emme ole +kyenneet oikaisemaan? Ja eiköhän meitä toiselta puolen todellakin ole +auttanut ystävä, joka uskoi meistä hyvää, luotti meihin, näki hyvät +puolemme valoisimmassa valossa ja peitti virheemme? + +Muistakaamme olevamme samaa lihaa ja verta, -- puutteet, heikkoudet +ovat samat lähimmäisessämme kuin meissäkin, samat jokaisessa +äkkinäisessä palvelijassa ja ajattelemattomassa lapsessa. + + * * * * * + +Tarkastakaamme vielä muutamin sanoin luettua. + +Ensiksi: päättäkäämme uurastaa _vaikenemisen avun_ harjoittamista. + +Toiseksi: pitäkäämme kaikkea ajattelematonta _moittimista syntinä_ +elkäämmekä myrkyttäkö lähimmäisemme elämää ikävillä ja turhanaikaisilla +muistutuksilla. + +Kolmanneksi: harjoittakaamme _kiitoksen avua_. Kaikkia meitä on +opetettu, että meidän velvollisuutemme on kiittää Jumalaa, mutta harvat +meistä ovat ajatelleet velvollisuuttamme kiittää ihmisiäkin. Samasta +syystä, josta kiitämme jumalallista hyvyyttä, tulee meidän kiittää +inhimillistäkin kuntoa. + +Meidän pitää kiittää ystäviämme -- läheisiä rakkaita ystäviämme. Meidän +pitää katsella ja ajatella heidän hyviä töitään, kunnes virheet +unohduksiin jäävät. Ja vasta sitten kuin me rakastamme heitä hellimmin +ja enimmän näemme heidän hyviä puoliaan, vasta sitten on aika viisaasti +huomauttaa heitä parannettavista puolista. + +Vanhempain pitää oppia kiittämään lapsiaan joka kerta, kun he sitä +ansaitsevat ja ihan yhtä huolellisesti kuin he heitä virheistäkin +huomauttavat, ja isäntäin yhtä tunnollisesti ilmaista mielihyvänsä +palvelijain hyvästi tekemästä työstä kuin moittia heidän +huolimattomuuttaan. Se, joka tätä parannuskeinoa käyttää, huomaa heti +kiitoksen moitetta tepsivämmäksi. Kiitäppäs kerran huolimatonta +palvelijaa, joka joskus on tehtävässään onnistunut ja huomaa, miten +hänen silmänsä välähtävät. Varmasti hän hyväksymisesi muistaa ja tekee +saman työnsä vastakin yhtä hyvästi, jollei paremmin. + +Kun moitit -- tee se harvoin ja aina kahden kesken -- niin sano +tyynesti ja ystävällisesti ja niin hienotunteisesti kuin voit. Lasten +ja palvelijain moittiminen toisten kuullen on kerrassaan sopimatonta. +Ylpeyttä, uhkaa ja itsepäisyyttä sillä tavalla herätetään, mutta kahden +kesken annettu neuvo kiitollisena huomioon otetaan. + +Yleisenä sääntönä tahtoisin muistiin teroittaa, että lapsia on aina +silloin kohdeltava samoin kuin aikuisiakin; he ovat yhtä arkatunteisia +ja tarvitsevat yhtä paljon hienotunteisuutta kuin aikaihmisetkin. + +Kun me viimein olemme päässeet niin pitkälle, että huomaamme ja +tunnustamme sen hyvän, joka on ystävissämme, lapsissamme, +palvelijoissamme ja sitä kaikissa olosuhteissamme silmällä pidämme, +joko meidän sitten on kiitettävä tai moitittava -- silloin olemme +ottaneet kiinni ja surmanneet yhden _pikku ketun_, joka on turmellut +monta nuppua viinimäessämme. + + + + +II. + +Ärtyisyys. + + +Joulukiireestä se alkunsa sai, siitä olen varma. Kerron koko tapauksen. + +Meillä on aina pidetty kaikellaisia juhlia suuressa kunniassa; mutta +vuoden kaikista juhlista on kuitenkin iloinen joulu aina vienyt voiton. + +Monet viisaat ja oppineet ovat tosin paljon vaivaa nähneet koettaessaan +todistaa, ettei se suuri tapaus, jota me jouluna vietämme, ole +tapahtunutkaan joulukuun 25 päivänä. Mutta jos niin olisikin, niin mitä +se meitä liikuttaa? Jos kerran niin suuri, niin riemuisa tapaus on +tämän maan päällä tapahtunut, niin on se varmasti muistojuhlan +viettämisen arvoinen. Mehän vietämme juhlaa Vapahtajan _syntymisen_ +muistoksi, emme sen _ajan_ muistoksi, jolloin hän syntyi. Ja jos kaikki +kristityt, vaikka ovatkin tuhansista asioista kiistelleet ja +väitelleet, sittenkin ovat jo yhdeksättätoista vuosisataa viettäneet +joulukuun 25 päivää rauhan juhlana, kuka rohkenee juurtuneen tavan +hävittää ja historiallisten arvelujen takia hylätä joulun +rauhantervehdykset? + +Meillä on joulua aina suurena juhlana vietetty ja varsinkin lapset, +niin kauvan kuin he pesässämme viihtyvät, ovat odottamalla joulua +odottaneet ja kilvan koettaneet, kuka ensiksi saa hauskaa joulua +toivottaa. + +Koko suku, pojat ja tyttäret olivat perheineen ja pienokaisineen täksi +jouluksi kokoutuneet komealle ja ihmeelliselle joulukuusellemme, jonka +hommaamiseen ja koristamiseen oli vaimoltani, Jennyltä ja minulta +mennyt viikkokauden päivät. Jos pikku ipanat kuvittelevat joulupuun +yhdessä yössä itsestänsä kasvaneen, niin tietävät he siitä ihan yhtä +paljon kuin useimmista muistakin siunauksista, joita heille pikku +sirpeloille satamalla sataa. Onpa siinä puuhaa ja hyörinää, nousta ja +laskeutua, kiivetä ja kurotella, sitoa ja purkaa, muuttaa ja vaihtaa +lukemattomia kertoja kyntteliä ja kultapallosia ja kaikellaisia +kiiltäviä koristuksia, kohotella ja taivutella kankeahkoja oksia ja +saada kynttelit kestämään suorassa! + +Ja kaikki kaikessa olin minä. En minä muistanut leiniäni enkä arvoani +isäntänä, siellä vain hyppäsin, niin että kuu päälaellani paistoi +milloin mistäkin kohti kuusen oksain lomitse sovitellessani +harsopukuista nukkea joulupuun oksalle istumaan tai asetellessani pikku +Tuomaan luistimia alimmille oksille, sitoessani namustöttösiä ja aina +väliin taistellen itsepäisten vahakynttelien kanssa, jotka +kallistelivat milloin oikealle, milloin vasemmalle, pyörähtivätpä +toisinaan ylösalasinkin ja kääntelivät milloin millekkin mukalalle. +Vaimoni ystävälliset huomautukset ja kehoitukset, etten uuten itseäni +uuvuttaisi, menivät kuuroille korville. Valvoin hyvin myöhään ja +keskellä yötäkin saatoin yhtäkkiä hypätä vuoteeltani muuttelemaan ja +korjailemaan joulukuusta. Ja jo aamuhämärissä puuhasin kuusen +ympärillä. Jos olisi ollut valloitettava linnoitus tai suunniteltava +taistelu, niin enpä totta tosiaan olisi tarmokkammin toiminut kuin +joulukuusta laittaessani. Jennynkään into ei minun rinnallani riittänyt +ja siksipä hän kerran sivumennen arvelikin isänsä uudestaan lapseksi +muuttuneen. + +Mutta sittenpä se olikin komea, meidän joulupuumme! Nuorin +pojanpoikani, pikku Tuomas, ja minä, päässä paperiset sotilashatut, +puhaltaen tinatorviin ja rumpua lyöden astelimme juhlakulkueen +etunenässä ja niin sitä marssittiin ympäri komean joulukuusemme. +Punaiset ja siniset ja vihreät vahakynttelit häikäisevästi valostivat +ja enkelin kultaiset siivet kuusen latvasta kauniisti välkähtelivät, +mutta sepä se ei ollutkaan minulle yökausiin silmäntäyttä unta suonut. +Ette voi kuvitellakkaan, miten paljo vaivaa minulla siitä enkelistä +oli. Kovaksi onneksi ilmestyi sen vasempaan siipeen pikku halkeama. +Sitäkös sieti huolellisesti hoitaa ja myötäänsä korjailla! Ja sittenkin +elin lakkaamattomassa pelossa, että se vielä sieltä tärkeinnä hetkenä +pudota hurahtaa. Ei toki; kohtalon tyttäret minua suosivat. Enkeli +pysyi paikoillaan sievästi siivet levällään, kynttelit paloivat +kirkkaasti ja lapset olivat ihan hurmauksissaan. Niin paljoa olin +tuskin uskaltanut toivoakkaan. Me hypimme, juoksimme, leikimme ja +melusimme niin kauvan kuin pienokaisten silmät auki kestivät ja +kauvemminkin ja niin päättyi joulunviettomme. + +Olinpa unohtaa kertomatta joulupäivällisistä ja kaikista sen herkuista. +Vaimoni oli pannut liikkeelle kaiken emännyystaitonsa: kalkkuna- ja +kananpoikapaistit, hyytelöt ja kastit, kakkuset ja vanukkaat -- voi, +kaikki ne vieläkin niin elävästi muistan! + +Juhlapäivät olivat mitä hupaisimmat. Uuden vuoden päivänä minä vanhan +tavan mukaan menin tervehtimään naistuttujani, mutta vaimoni ja +tyttäreni jäivät kotiin vastuuttamaan ja kestitsemään miestuttaviansa. +Kaikki oli niin hauskaa ja iloista emmekä me mielestämme olleet +milloinkaan niin hupaisia pyhiä viettäneet. + +Mutta miten olikaan en minä seuraavalla viikolla ollut oikein +roveissani. Minun olisi ollut valmistettava kirjoitus muutamaan +aikakauskirjaan, mutta tunnuin niin tylsältä, etten kyennyt +kirjoittamaan. Päivällinenkään ei maistunut niinkuin aina ennen ja +alkoi tuntua ikäänkuin kaikki asiat eivät olisi ihan oikeallaan. Samaan +aikaan sain halkolaskun ja mielestäni olimme alkaneet tuhlaamalla +tuhlata kalliita pilkkeitä. Poikani pojat ja tyttäret olivat minusta +meillä käydessään hirveän kovaäänisiä ja hyökkäsivät huoneeseen +jalkojaan pyyhkimättä. Sirki selvää oli, että heitä oli huonosti +kasvatettu -- ilmankos he olisivat niin epäsiistejä ja meluisia! +Huomasin muutamain lasien ja lautasten laidasta halkeilleen ja +harmittelin ihmeesti palvelijain huolimattomuutta -- siinä oli nyt +sukainen astiasto miltei yhettömiin turmeltu. Kun kerran aukaisin +kirjoituspöytäni laatikon, älysin, ettei Jennyn langoille enää yksi +laatikko riittänytkään, vaan tarvitsi hän niitä nyt yksin lukien pari +kolmekin. Jenny näkyi heittäytyvän huolimattomaksi. Mutta lanka on +kallista ja tytöt tuntuvat voivan hävittää sievosen omaisuuden +tekeleihinsä, joista ei kuitenkaan ole vähintäkään hyötyä. Entäs +Marjetta sitten! Kolme kertaa on hän pannut tohvelini vaatekaappiin, +vaikka minä tahdon ne pitää kirjoituspöytäni alla. Vaimoni täytyy +ruveta paremmin pitämään palvelijoita silmällä. Ihmeellistä, ettei hän +näe, vaikka koko talo on nurin närin. + +Tulin päivä päivältä tyytymättömämmäksi, lausuin huomautukseni +terävästi, jopa äreästikkin, aivan kuin en juuri äskettäin olisi +kirjoittanut "pikku ketuista". Mutta viimein toki silmäni aukenivat ja +huomasin, missä syy oli. + +Oli ilta. Olin juuri kohentanut tulta uunissa, pannut tohvelit jalkaani +ja istuuduin kärttyisenä aukomaan muutaman aikakauskirjan lehtiä, joka +oli kuuluisa ivallisista kirjoituksistaan. + +Vaimoni otti hiilihangon ja siirrälsi muuatta halkoa. + +-- Hyvä ystävä, sanoin, olisit koskematta koko tuleen -- sammutathan +sinä sen kuitenkin aina. + +-- Minä vain vähän kohautin tuota halkoa, että se paremmin palaisi, +vastasi vaimoni. + +-- Se on juuri sinun tapaistasi: hämmennellä ja sammuttaa. Ihan kuin +ilkkuakseen leimahti samainen halko tuleen ja puut alkoivat paukkua ja +räiskyä aivan kuin minua pilkatakseen. Jos totta tosiaan pyhimyskin +suuttuu, niin kyllä varmaankin sellaisesta ivasta ja pilkasta. Se on +sietämätöntä julkeutta. Ojensin kärsimättömästi jalkaani ja satuin +nykäisemään Hallia, joka ulahti ilkeästi. Kärsivällisyyteni oli +lopussa. Potkaisin koiraa, niin että sillä edes olisi syytä ulvoa ja +samassa kierähti Jennyn ompelurasia lattialle. + +-- Isä! + +-- Juokse suolle rasioinesi ja kerinesi! Ne ovat tiellä joka paikassa, +ettei pääse enää liikahtamaankaan. Hyödyttömiä, tarpeettomia kapineita +sitä paitsi. + +-- Tarpeettomiako? virkkoi Jenny, harmista punastuen, sillä hän oli +olevinaan säästäväinen. + +-- Niin juuri, tarpeettomia -- vievät aikaa ja varoja. Sadottain on +vilusta väriseviä köyhiä eivätkä kristityt naiset tee muuta kuin +koukkuilevat kaikki langat hyödyttömiksi koristeiksi. Jos ne sitten +edes köyhäin hyväksi tulisivat, niin olisihan siinä jotain tarkoitusta, +mutta kaikki ne ovat toistensa laiset, oikeaa kristillisyyttä ei ole +koko maailmassa -- ei muuta kuin itsekkäisyyttä ja omanvoitonpyyntiä. + +-- Hyvä ystävä, sanoi vaimoni, sinä et ole terve tänä iltana. Eihän +toki kaikki ole niin hullusti, miltä näyttää. Sinä et ole vielä +reipastunut joulupuuhain perästä. + +-- Minä _olen_ terve. En ole ollut terveempi muulloinkaan. Mutta +toivottavasti minä kuitenkin näen, mitä silmäini edessä tapahtuu. Mutta +tällä tavalla eivät, hyvä rouva, asiat saa jatkua. Meidän täytyy +paremmin pitää silmällä ja huoltaa muka pikkuseikkojakin. Esimerkiksi +tuo Marjetta, -- tekeekö se tyttö milloinkaan mitä käskee? Sinä olet +liian leväperäinen hänen suhteensa. Uusimmalla sanomalehdellä hän uunit +sytyttää eikä milloinkaan pane tohvelejani oikealle paikalleen. Enkähän +minä voi sallia työhuonettani pidettävän Hallin näyttelypaikkana enkä +Jennyn keräin ja rasiain kokoelmana ja perheen romusäiliönä. + +Juuri silloin kuulin Jennyn hiljakseen lausuvan huomautuksensa +koettaessaan hillitä itseään, vaikka häntä äskeinen soimaukseni +langanmenekistä harmittikin. Hän istui selin minuun, neuloa ahersi +uutterasti ja sanoi hiljaa, mutta silti selvästi: + +-- Jos _minä_ tuolla lailla puhuisin, niin ihmiset sanoisivat minua +_häjyksi_ -- ja eiköhän syystä. + +Katsoin tuleen, ollen olevinani välinpitämätön; mutta Jennyn sanat +panivat minut ajattelemaan. _Niinkö_ todellakin oli? Siinäkö koko syy? +Oliko sitten todenperään koti, palvelijat, Jenny lankoineen, Halli, +vaimoni -- kaikki ennallaan ja erotus vain siinä, että minä olin +_häjy_? Miten monasti olen kutsunut Hallia juuri siihen paikkaan, jossa +se oli silloin, kun sitä potkaisin! Miten monasti hyvällä tuulella +ollessani olen kehunut Jennyn siroja korutöitä ja selittänyt naisten +ompelurasian ja omain paperieni niin hyvästi sopivan yhteen. Niin, se +oli selvää. Kaikki oli ennallaan, minä vain olin häjy. + +_Häjy_! Sovitin itseeni tuon vanhan, sattuvan sanan koristelematta sitä +alakuloisuudeksi tai haluttomuudeksi tai hermostumiseksi, joilla +nimityksillä me kristityt mielellämme peittelemme luonteemme pikku +syntejä. + +-- Tässä istut nyt, sanoin itselleni, -- sinä, kirjailija, jolla on +taipumusta hermostumaan ja jonka ruuansulatus on huonossa kunnossa, ja +kuitenkin olet syönyt kuin merimies tai maanraataja. Sinä olet +rasittunut hyöriessäsi ja pyöriessäsi parin viikon aikana kuin +poikanulikka. Olet nukkunut säännöttömästi ja seurauksena on ollut, +että kymmenessä päivässä olet tuhlannut kymmenen viikon voimat aivan +kuin nuori, ajattelematon hurjastelija. Et mitenkään voi olla iloinen +ja tyytyväinen niin paljon tuhlattuasi eikä mikään näytä sinusta +samallaiselta kuin terveenä ja voimissasi ollessasi. Luoteen aikana +emme näe muuta kuin inhottavan pahanhajuisen liejukon eikä sitä enää +voi muuksi muuttaa. Mutta sinä _voit_ hillitä itsesi -- sinä _voit_ +saada selville, mikä sinua vaivaa -- sinä voit olla sälyttämättä +vaimosi, Jennyn ja Hallin niskoille joulunaikuisen kohtuuttomuutesi +seurauksia, joita juuri kärttyisinä nuhteina, pisteliäänä arvosteluna +ja vihaisina sysäyksinä olet heille purkanut. + +-- Tule tänne, Halli, tule! sanoin minä ojentaen käteni Hallille, joka +makasi huoneen etäisimmässä nurkassa, tarkkaavasti minua katsellen. -- +Tule tänne, Halli-parka, ja sovitaan pois! Kas niin, kas niin! Olikos +isäntäsi paha? Olipa kyllä, hyvin häjy olikin. Mutta nyt se on kaikki +sovittu, eikö niin, poikaseni? + +Ja Halli oli aivan katkaista selkänsä ja repiä minut palasiksi iloansa +osottaessaan. + +-- Entäpäs sinä, pikku käpyseni, sanoin Jennylle, olen suuresti +kiitollinen avomielisyydestäsi. Elä ole milläsikään tyhmistä +nuhteistani ja pane niin paljon lankojasi laatikoihini kuin ikinä +haluat. + +Niin minä sovin kaikki -- pyysin anteeksi oivalliselta vaimoltanikin, +joka minut niin tarkoin tuntee, ettei ollut tietävinäänkään +ärtyisyydestäni eikä huonosta tuulestani, vaan kohteli minua tyynesti +ja tasaisesti kuin pientä lasta, jolle on puhkeamassa uusi hammas. + +-- Tietysti minä tiesin, miten asian laita on; elä nyt enää siitä puhu, +hän keskeytti, kun pyytelin anteeksi. Kyllä me toisemme hyvin +ymmärrämme. Mutta jostain minä sinua muistuttaisin: sinun kirjoituksesi +pitäisi olla kohta valmis. + +-- Se on totta, minä vastasin. Ja niinkuin muutkin suuret kirjailijat +minäkin muutan rahaksi omat syntini ja kirjoitan toisesta pikku +ketusta, jonka nimi on: + + +Ärtyisyys. + +Ärtyisyys on vieläkin suuremmassa määrässä kuin moni muu mielentila +lihan synti. Se ei ole syntynyt sielussa niinkuin kateus, viha, kosto +ja monet muut samallaiset, vaan on se aiheutunut ihan ruumiillisista +syistä. On ihmisiä, joilla on sellainen ruumiinrakenne, sellainen +hermosto, ettei enkelikään sellaisissa olosuhteissa jaksaisi muuta kuin +korkeintaan kärsivällisesti sitä kestää. Se on hermostunutta kidutusta; +ja ne kärsimykset, joita sen onneton uhri toisille tuottaa, ovat yhtä +hyvin sairauden seurauksia kuin vesikauhuisen raivo ja pureksimishalu. + +Toiselta puolen taas on ihmisiä, jotka aina ovat miellyttäviä ja +tervetulleita joka paikkaan, ihmisiä, joita pidetään esikuvina ja +oikein kristillismielisyyden esimerkkeinä, mutta jotka oikeastaan eivät +kuitenkaan niin suurta kiitosta ansaitsekkaan. Sillä heidän sielunsa on +yhtynyt niin onnelliseen ja ruumiillisesti terveeseen elimistöön, että +kaikki heitä kohtaavat vaikutukset ovat niin virkeät, voimakkaat ja +miellyttävät, etteivät he voi nähdä maailmaa ja ihmisiä muuten kuin +ihanassa valossa. Toisten huono tuuli ei heitä haittaa, tukalat +olosuhteet eivät heitä kiusaa ja läpi koko elämänsä he saavat nauttia +pettämättömän ruumiillisen terveyden kirkasta päivänpaistetta. + +Katsokaahan tuota Hallia! Se ei ole milloinkaan hermostunut, ei +milloinkaan häjy, ei se milloinkaan murise, ei milloinkaan pure ja mitä +suurimman loukkauksen perästä se jo heti häntäänsä heiluttaa +anteeksiannon merkiksi -- ja sen se voi, koska hellä luonto on sen +koiranruumiin varustanut aina sopusointuisasti toimimaan. Jos kaikilla +maailman ihmisillä olisi sellainen vatsa ja sellaiset hermot, niin +olisi maailma epäilemättä muuta parempi ja onnellisempi kuin nyt. Totta +puhui se mies, joka sanoi henkisen ja siveellisen arvon perustuksena +olevan terveen ruumiin. + +Luulenpa todellakin kodin onnen ja rauhan hyvinkin usein saavan kärsiä +jäsentensä ruumiillisesta ärtyisyydestä. Jokaisen, joka sitä asiaa +vähänkään ajattelee, täytyy huomata oman elämänsä ehtojen, ystäväinsä +luonteen, oman arvostelunsa heidän ansioistaan ja virheistään, +tovereidensa ja mielihalujensa hyvinkin paljon riippuvan hermojensa +tilasta. Eiköhän vain jokainen meistäkin muista menneensä nukkumaan, +luulotellen vääryyttä kärsineensä tai ainakin toisten häntä väärin +käsittäneen, pitäen ystäviään armottomina ja itseään kaikellaisten +koettelemusten ja vastusten uhrina, mutta aamusella heränneensä +lintujen lauluun ja huomanneensa kaikkien luulottelujen haihtuneen +öisten usvain tavoin? Ystävämme ovat kelpo ihmisiä niinkuin ennenkin; +ne pikku seikat, jotka mieltämme kaivelivat, näyttävät kirkkaassa +päivän paisteessa ihan naurettavilta, ja me olemme taas onnelliset. + +Tästä on siis opittava kaksi seikkaa: ensiksi on meidän koetettava +varjeleutua ruumiillisesta ärtyisyyden tilasta ja toiseksi ymmärrettävä +sitä hillitä, kun emme sitä voi estää. + +Tärkein näistä on tietysti ensimäinen eikä sitä sittenkään oivalleta +eikä siitä välitetä. Liiaksi tarkasti määrätään puheemme ja +käytöksemme, mutta mitenkä me pysytämme ja säilytämme aivot, vatsan ja +hermoston terveinä, niin etteivät ne ole huonon tuulen ja vihan aiheina +-- siinä aine, johon kajotaan harvoin tai ei milloinkaan. + +Selki selvää on, että on olemassa voima, joka saa meidät ihmiset +elämään, liikkumaan ja joka on meidän olemuksemme perustuksena -- joka +saa aivot ajattelemaan ja tahtomaan, vatsan toimensa suorittamaan, +veren kiertämään ja kaikki eri elimistöt pienessä ihmismaailmassa +tehtävänsä toimittamaan. Se -- sanokaa sitä hermoaineeksi, elolliseksi +tarmokkaisuudeksi, elinvoimaksi tai miksi hyvänsä -- se on +tunnustetusti olemassa, vaikkakaan ei tarkoin määrätysti. Selvää on +myöskin, että sitä voimaa on eri ihmisissä eri määrässä. Muutamissa +sitä näyttää olevan ehtymätön varasto ja he näkyvät voivan sitä +loppumattomasti käyttää näennäisesti siitä vahingoittumatta; toisissa +vain vähän ja sekin kuluu pian. Tavallisesti sanotaan sen ja sen +henkilön pian kuluneen. Useimmissa tapauksissa on kuitenkin hermostunut +ärtyisyys ainoastaan sellaisen ruumiillisen kulumisen seurauksena. +Hermojen kestävyyttä on tuhlattu -- sama, jos maanantaina olisi syönyt +viikon ruuat ja muina päivinä nälissään nurisisi. Tahi myöskin on +ruumiin koko elimistölle riittävä hermovoiman määrä annettu yhden +ainoan hyväksi ja se on sitä käyttänyt toisten haitaksi ja vahingoksi. +Niinpä esimerkiksi oppineiden ja kirjailijain aivot kuluttavat +muidenkin ruumiinosain hyväksi aiotut varat. Vatsa ei saa, mitä se +ruuansulattamiseen tarvitsee, nesteet erittyvät säännöttömästi, +jokaisen pienen hermokudoksen ravinnonmäärä on tuiki vähänen ja siitä +seuraa yleistä levottomuutta ja ärtyisyyttä synnyttävä tunne. Siten +nuori mies ja nainen kituu kuusi-, seitsemänkymmentä vuotta -- koko +ikänsä -- ja tuskin yksi tuhannesta saa kokea, millaista on läpi koko +elämänsä tuntea koko elimistönsä olevan tasapainossa, kaikkien eri +voimain sopusoinnussa, joka kuitenkin on terveen ja voimakkaan ruumiin +elin ehto ja joka pitää mielen virkeänä, pirteänä ja hyvänsuopana. + +Selväähän sellaisissa oloissa on, että, jolleivät miehet ja naiset pidä +uskonnon vaatimana omantunnon asiana elinvoimainsa hoitamista ja +säästämistä kodin hyväksi ja kodin onneksi, koti jää pelkäksi +pakopaikaksi, jonne uupuneena ja ärtyisenä ollessa vetäytyy. + +Isä on noussut aikaiseen, syödä hotaissut aamiaisen ja työskentelee +koko päivän ammatissaan tai virastossaan, johon hän kiinnittää +mielensä, uhraa voimansa, kuluttaen siihen aivojansa ja hermojansa, +ruumistaan ja sieluaan. Kotiin viimein palattuaan on hän niin +rasittunut ja uuten uuvuksissa, ettei hän siedä pienimmän lapsensa +itkua eikä suurimpain leikkiä ja melua. Pikku ipanat tuumivat +suoruudessaan: "isä on nyt vihainen". + +Äiti menee kestiin, jossa hän valvoo aamupuoleen yötä, yhteen ja +kahteen, hengittää turmeltunutta ilmaa, syö vaikeasti sulavia herkkuja +ja on seuraavana päivänä niin hermostunut, että pieninkin korsi +kotoisella polulla näyttää voittamattomalta esteeltä. + +Isät, jotka päivä päivältä niin työhönsä orjautuvat, äidit, jotka ilta +illalta niin kiintyvät seuraelämään -- joksi sitä nimitetään -- mitenkä +he voivat kuvitellakkaan ennättävänsä kotiansa hoitaa, lapsiansa vaalia +ja kasvattaa? + +Isä tosin sanoo, ettei muu auta -- hänen toimensa vaatii hänet +kokonaan. Mutta mitä hyödyttää koota rahaa ja menettää se, jonka vuoksi +sitä kokoo? Miks'ei tyydy vähempään ja käytä osaa ajasta nauttiakseen +kotielämästä, ilahuttaakseen vaimoaan ja kehittääksensä lastensa +henkisiä kykyjä. Minkä tähden viimeiseen pisaraan uhraudutaan +maailmalle ja omaisilleen annetaan vain kismerimmät tähteet? + +Moni puhe ja moni saarna, joka on maallisia iloja ja huvituksia +vastustanut, on kärkensä katkaissut, koska se on ainettansa väärällä +tavalla käsitellyt. + +Niinpä on oikein sotaan noustu esimerkiksi tanssia vastustamaan ja +syillä, jotka eivät tarkastusta siedä. Kovin yksinkertaista on tuomita +tanssi synniksi sen vuoksi, että sitä harjoitetaan katoovaisessa +maailmassa, josta sielut kohta ijankaikkisuuteen siirtyvät. Jos tanssi +siitä syystä on syntiä, niin syntiä on sitte pallosilla-olo, lastensa +kanssa leikkiminen, herkullinen päivällinen ja tuhannet muut, joita ei +mieleenkään ole vilahtanut synniksi lukea. + +Jos pappi sen sijaan todistaisi synniksi niiden voimain tuhlaamisen, +joita tarvitsemme jokapäiväisiä velvollisuuksiamme täyttäessämme, +väsyessämme ja ärtyessämme juuri silloin, kun paraiten tarvitsisimme +reippautta, iloisuutta ja mielenmalttia -- silloin tuskin yksikään +hänen kuulijoistaan voisi sitä vastustaa. Jos hän lisäisi, että +tanssijaiset, jotka alotetaan kello kymmenen iltasella ja lopetetaan +kello neljä aamusella, kuluttavat voimia, heikontavat hermoja ja +tekevät ihmisen kerrassaan kelvottomaksi kodin velvollisuuksia +täyttämään -- silloinkin ani harva hänen kuulijoistaan sen +todenperäisyyttä kieltäisi. Ja jos hän osottaisi vääräksi että +huviksensa hengitetään turmeltunutta ilmaa, sullotaan herkkuja vatsansa +täyteen, niin ettei saa unta, voi pahoin ja on ärtyinen päiväkausia +perästäkin päin -- silloinkaan ei häntä moni voisi vastustaa ja hänen +saarnoistansa olisi käytännöllistä hyötyä. + +Oikea tapa tutkia huvin arvoa on tarkastaa sen vaikutusta hermoihin ja +mielentilaan seuraavana päivänä. Oikea huvi on _virkistystä_ -- se +elvyttää ja vahvistaa meitä. Vaihtelu on ruumiin ja sielun lepoa, ja +reippaasti ja iloisesti me palaamme työhömme jälleen. + +Kaikki kiihottimet kuluttavat voimia ja se, joka niiden valtaan +antautuu, menettää lyhyessä ajassa sen voimainsa varaston, jonka +luonnonjärjestys oli muuta pitemmäksi ajaksi määrännyt. + +Mies kuluttaa elinvoimansa kaiken laillisen koron liiallisessa työssä, +liiallisissa huolissa tai liiallisissa huvituksissa. Mutta hänellähän +on toimensa hoidettavana. Hänen on päätettävä sekavia laskuja, +kirjoitettava saarna tai muu kirjoitus ja virkistyksekseen hän polttaa +sikaria, juo kupin väkevää kahvia tai lasin väkijuomia. Ja silloin hän +menettelee samoin kuin se, joka rahainsa korot käytettyään tuhlaa +pääomaansa. Hän on etukäteen käyttänyt elinvoimaansa ja saa sen +kalliisti aikanansa maksaa. + +Kiihotuskeinojen käyttämisestä seurannut velttous on hyvin usein kodin +onnea kalvavan ärtyisyyden alkusyynä. Muutamat yhä vain juovat väkevää +kahvia, vaikka myöntävätkin sen hermostuttavan. Toiset käyttävät +tupakka- ja alkohoolimyrkkyjä, vaikka hyvin tietävät siten saamaansa +muutamain tuntien vilkkautta seuraavan monituntisen haluttomuuden ja +turtumuksen, jolloin he ovat kiusaksi itselleen ja rasitukseksi muille. +On ihmisiä, jotka sanovat itseään kristityiksi ja kuitenkin elävät +surkeassa orjuudessa. He ovat aina velkaa luonnolle, he kuluttavat +lakkaamatta elinvoimaansa ja hävittävät perintöään, koska he eivät ole +kyllin siveellisesti rohkeat irtautumaan alhaisista himoistaan. + +Samaa saattaa sanoa suun nautinnoista, joiden tyydyttäminen liiaksi +kysyy vatsan toimintakykyä, ja joita huonon ruuansulatuksen kaikki +kiusat ja vaivat seuraavat. Onpa miltei mahdotonta toimia hyvän +kristityn tavalla sen ihmisen, jonka ruuansulatus ei ole kunnossa. +Mutta hyvä kristitty ei saisi ainakaan käyttää sellaisia +nautintoaineita, joista ruuansulatus häiriytyy. Järkevä +hillitseytyminen ja pidättäytyminen kaikista liiallisista nautinnoista +ehkäisee, jopa lopettaakin sen pahan. Mutta moni ihminen kärsii, +antaapa ystäväinsäkin kärsiä, ainoastaan sen vuoksi, ettei tahdo jättää +syömättä sitä, jonka kuitenkin tietää itselleen vahingolliseksi. + +Vaan ei ainoastaan maallisissa toimissa tai huvituksissa tai himojen +tyydyttämisessä ihminen joudu kiusaukseen ennenaikaisesti kuluttaa +elinvoimiaan. Se tapahtuu huomaamattomastikin, tavalla semmoisella, +joka on sopusoinnussa hänen uskontonsa kanssa. Uskonnollinen +intoileminen, raivoisa tunteiden kuohu vetää mielen ihan yhtä varmasti +kuin muukin liiallisuus ärtyisyyden liejukkoon. + +Siihen kiusaukseen joutuvat sellaiset luonteet, joiden uskonnolliset +tunteet johtavat heidät sokeasti antautumaan uskonnollisuuden +ulkonaisiin muotoihin ja tekoihin, kunnes he ovat lopen kuluneet ja +ärtyisät eikä heillä ole enää voimia olla kotonansa hyvänä esimerkkinä +kristillisten avujen harjoittamisessa. + +Kunnianarvoisa pastori X. puhuu tänään kuin enkeli saarnastuolista. Hän +kohotaikse innostuksen ja ihailun maailmoihin, jonne hänen kuulijansa +vain aavistaen voivat häntä seurata. Hän puhuu heille voitosta, joka +maailman voittaa, horjumattomasta uskosta, joka ei mitään pahaa pelkää, +jalosta rakkaudesta, jota eivät mitkään ulkonaiset tapahtumat voi +järkähyttää -- ja kaikki katsovat häneen hartaina ja ihaillen ja +toivovat olevansa hänen laisensa. + +Mutta voi! tuota ylevien ajatusten innostusta, noita ihastuksen lyhyitä +hetkiä velkoo luonto kaksin-, kolminkerroin -- ja kuullessaan hänen +innostuttavaa saarnaansa rouva X. raukka kyllä tietää surullisten +päiväin olevan tulossa. Parin viikon ajan on hänen mielensä purjehtinut +valtavan innostuksen myötätuulessa, riehkinyt sinä aikana ainakin pari +kolme kertaa niin paljon kuin tavallisesti ja kiihottimeksi juonut +väkevää kahvia. Hän on saarnannut, varoittanut ja neuvonut jok'ikinen +ilta, hän on keskustellut uskonnollisista asioista ja tuntenut siitä +kaikesta vain voimistuvansa, koska hän päivä päivältä on kiihtymistänsä +kiihtynyt ja innostumistansa innostunut. + +Ja sinä aikana on pastori X. kuihtuneine, kiihkon rusottamine poskineen +ja omituisesti kiiltävine silmineen ihailevista kuulijoista tuntunut +henkiseltä olennolta, joka tuossa paikassa on pyrähtämäisillään +yläilmoihin. Mutta toisellaiselta, kerrassaan toisellaiselta on hän +näyttänyt rouva X. raukasta, jonka puoliso hän on. Hänen naisellinen ja +äidillinen vaistonsa on hänelle ilmaissut, että hänen miehensä on +täysin kourin ammentanut elämänsä pääomaa, että sitä pakostakin seuraa +toivottoman alakuloisuuden julmat hetket ja koittaa synkät päivät. Hän, +joka puhui niin kauniisti vanhurskautetun sielun rauhasta, ei +kuitenkaan jaksa sietää oman pienokaisensa itkua eikä vanhempain lasten +jyryämistä. Hän, joka puhui niin liikuttavasti Jumalaan luottamisesta, +hermostuu teurastajan laskusta ja luulottelee olevansa häviön +partaalla, kun tulot eivät riitä menoihin. Ja hän, joka puhui niin +ihaillen Jeesuksen vaikenemisesta häntä soimatessa, hän liiankin usein +huuliltaan päästää ajattelemattomia sanoja.. Sanalla sanoen: pastori X. +parka on viikkokausiksi vaipunut hirvittävään siveelliseen velttouteen +eikä lainkaan kykene saarnaamaan Kristuksesta ainoalla tehokkaalla +tavalla -- omalla jokapäiväisellä esimerkillään. + +Olkoonpa niinkin; vaan eikö meidän sitten pidä työskennellä Herran +palveluksessa? + +Tietysti pitää. Mutta tärkein työmme siinä suhteessa, se, jota meidän +etupäässä on ahkeroitava, on jokapäiväisessä elämässämme osottautua +oikeiksi kristityiksi. Parempi on vuosikausia tehdä työtä tasaisesti ja +ahkerasti ja joka päivä vain sen verran, että yön lepo käytetyt +voimamme korvaa, parempi välttää pettäviä kiihottimia, jotka ylenmäärin +voimia kuluttavat, ja jokapäiväisessä elämässä _toteuttaa_ uskonnon +totuuksia -- parempi menetellä siten kuin heittelehtiä innostuksesta +alakuloisuuteen ja tunteiden kuohusta voimattomuuteen. + +Tämä koskee sekä kuulijoita että saarnamiehiä. Hartaudenharjoitukset +ovat arvosteltavat samoin kuin huvituksetkin -- niiden vaikutuksesta +elämään. Jos ylenmääräiset rukoukset, kiitosvirret ja saarnat +väsyttävät, hermostuttavat ja ärsyttävät meitä, niin on se ihan yhtä +paha kuin liialliset turhamaiset huvituksetkin. + +Hyvä olisi, jos naapurukset kerran tai kahdesti päivässä kokoutuisivat +vaatimattomiin, hiljaisiin perhehartaushetkiin, jotka yhdistäisivät +kaikkien sydämmet ja kaikessa hiljaisuudessa säilyttäisivät öljyn +vähentymättömänä uskon ja rakkauden lampussa. Kaikki, joka yhdistää +kristinuskon elämään, joka tekee sen elämän oleelliseksi osaksi, +ennustaa paremman päivän koittoa. Eikä mikään niin virkistä +ruumiillistakaan terveyttä kuin jokapäiväinen hartaushetki. Se +rauhoittaa ja tyynnyttää, se on huolten ja surujen tehokkain +vastamyrkky. Me rohkenemme toivoa kaikkien kristittyjen sen heti +oivaltavan ja silloin kokoutuvat naapurukset joka päivä yhdessä +rukoilemaan ei ainoastaan itsensä, vaan toistensakin puolesta. + +Siitä, mitä olemme sanoneet, vielä sananen. + +Säästä jotakin varastostasi onnellistuttaaksesi sillä _kotisi_ ja +vartioi sitä varastoasi yhtä uskollisesti kuin Israelin papit temppelin +näkyleipiä! Vaikka sinun yhteiskunnallinen asemasi olisi miten ylhäinen +hyvänsä ja toiminta-alasi kuinkakin hyvä ja laaja, niin sinä sittenkin +paljon menetät laiminlyödessäsi velvollisuutesi kotiasi kohtaan. Sinun +täytyy säästää voimiasi kodin hyväksi niin paljon, että sinä et +ainoastaan ole kärsivällinen ja suvaitsevainen, auttava ja anteeksi +antava, vaan päivänsäteenä ilahutat ja valaiset kotisi joka kolkan. + +Tässä kylliksi sairaloisen, ärtyisän mielen karttamiseksi. + +Mutta paljo on kuitenkin ihmisiä, jotka omatta syyttään ovat siihen +joutuneet seuraavista syistä: + +Ensiksikin on tupakan, väkijuomain ja muiden kiihotuskeinojen +käyttäminen monen monessa sukupolvessa vaikuttanut turmiollisesti +sivistyneiden kansojen aivoihin ja hermostoon, niin etteivät ne enää +ole entisenlaiset. + +Sen lisäksi on olemassa eräs taudinlaji, synkkämielisyys, jonka monet +ihmiset, usein nerokkaimmat ja kyvykkäimmät, ovat jo syntymästään +perineet. Tasapainossa ei kestä niiden onnettomain hermosto, vaan +kiihottaa se heitä alituiseen toiminnasta toiseen, jota seuraa syvä +alakuloisuus -- onneton perintö poloiselle, vaikka sitä usein seuraakin +mitä suurimmat lahjat. Kohtaapa sellainen kova osa joskus vähemmänkin +kyvykkäitä henkilöitä, jotka saavat tuskansa ja vaivansa kestää +tuntematta erityisten lahjain korvausta. Monasti saavat ne ihmiset +kärsiä alakuloisuutta ja toivottomuutta, hermostunutta ärtyisyyttä ja +tuskaa, jotka synkistyttävät koko maailman ja väärässä valossa +esittävät heidän ystävänsä, heidät itsensä, heidän olosuhteensa -- +sanalla sanoen kaikki, joiden kanssa he vain joutuvat tekemisiin. + +Viisainta, mitä sellainen ihminen voi tehdä, on _ymmärtää itsensä_ ja +taipumuksensa, käsittää synkkämielisyys ja alakuloisuus taudiksi +samallaiseksi kuin kuume ja hammastauti, älytä sen taudin varmimmaksi +tunnusmerkiksi mielen synkät ja väärät kuvittelut, jotka aiheuttavat +sairaan pitämään itseään surkuteltavana ja vastenmielisenä olentona, +paraimpia ystäviään kylminä ja epäystävällisinä ja kaikki tapahtumat +pelkkinä onnettomuuksina. + +Sellaisen luonteen tuskat ja kärsimykset ovat jo miltei voitetut niin +pian kuin hän todellakin on huomannut olevansa sairas ja sitä +sairautena pitää ja on päättänyt olla synkkinä hetkinään puhumatta ja +toimimatta niinkuin hänen kuvittelunsa ja luulottelunsa todellakin +olisivat todenperäiset. Se, joka ei ole sitä oivaltanut eikä päätöstä +tehnyt, syytää lakkaamatta ystävilleen ja perheelleen katkeruutta, +loukkaa heitä myötäänsä väärillä syytöksillään ja myrkyttää kotinsa ja +elämänsä kuvitteluillaan, jotka, vaikka tosin hänen mielestään +oikeutettuja, kuitenkin oikeastaan ovat yhtä vääriä ja petollisia kuin +kuumeisen houreet. Ymmärtäväinen ihminen, joka sairastaa +synkkämielisyyttä ja on käsittänyt taudin laadun ja viitteet, pitää +päättävästi suunsa kiinni, ettei sieltä vain luiskahtaisi synkkiä +tuumia kuuluville. + +Erittäin lahjakas ja hieno nainen, jota silloin tällöin +synkkämielisyyden puuskat vaivasivat, sanoi minulle kerran: + +-- Hyvä herra, on aikoja, jolloin paha henki minua kiusaa, ja silloin +minä vaikenen. + +Ja niin hän äänetönnä kantoi taakkansa, vieläpä niin iloisen ja +ystävällisen näköisenä kuin suinkin. Rasittamatta ystäviänsä +alituisilla valituksillaan, tuntien itsensä ja jaksaen itsensä voittaa, +kulki hän kuin päivänsäde kaikkialla tuttaviensa joukossa. Sellainen +itsensä voittaminen olisi pyhimyksellekin kunniaksi. + +Mennyttä kalua on sitä vastoin se, joka synkkyytensä raskasta +kantamusta koettaa kiihotuskeinoilla lieventää, _olkootpa ne lajia mitä +hyvänsä_. Tämän surullisen taudin uhreja ovat juoppojen ja +opiuminnauttijain suuret joukot. Tunnettu englantilainen kirjailija +tohtori Samuel Johnson, itsekkin synkkämielinen, on synkkämielisten +huomattavimmaksi tunnusmerkiksi sanonut, että he voivat olla +_ehdottomia_, vaan eivät _kohtuullisia_. Kiihotuskeinoihin turvautujat +huomaavat miltei poikkeuksetta tämän todeksi. He eivät voi, eivät tahdo +olla kohtuullisia. Käyttäköötpä he mitä kiihotinta hyvänsä, huomaavat +he heti sen herättävän heissä vastustamattoman halun, sammumattoman +janon saada yhä enemmän. + +Lapsiansa kasvattaessaan pitäisi vanhempain varsin tarkasti oppia +ymmärtämään ja ottaa varteen tällaisen luonteen oireet. Aikaiseen sen +näet jo huomaa. Synkkämielisyyteen taipuvaa lasta on herkeämättä +hoidettava mitä huolellisimmin sekä ruumiillisesti että henkisesti. +Mitä tarkimmin on vältettävä kaikkea kiihottavaa ja kaikkea +liiallisuutta sekä opinnoissa, huveissa että ruuassa. Älykäs kasvatus +voi hyvin paljon vaimentaa onnettoman perinnön surullisia ilmauksia. + +Vielä on sellaisiakin ihmisiä, jotka onnettomissa olosuhteissaan eivät +voi välttää liiallista rasittumista, vaan täytyy heidän lakkaamatta +uurtaa elinvoimiaan ja ovatkin siitä syystä aina uuvuksissa ja +kuluneet. Ne raukat nääntyvät kantaessaan taakkaansa, joka on heille +liian raskas, eikä laupeuden enkeli voi heidän kärsimättömyyttään ja +tuittupäisyyttään nuhdellen katsella, vaan ainoastaan säälien ja +surren. Sellaisia ovat äitiraukat, lukuisa lapsiparvi ympärillä, joista +nuorin ja pienin tuskin milloinkaan hänelle yön rauhaa suo, raskasta +työtä tekevät miehet, jotka ainoastaan viimeiset voimansa pannen ja +yötä päivää työtä tehden hädin tuskin voivat nälän ja puutteen +pirttinsä ovelta karkoittaa. Sellaisia ovat sanalla sanoen kaikki ne, +joiden hartioita painaa niin raskaan työn kuorma, etteivät voimat riitä +sitä kantamaan. + +Näiden kovaosaisten rasittamisesta syntyneelle ärtyisyydelle tiedämme +vain kaksi parannuskeinoa: _vaieta ihmisten saapuvilla ollessa ja puhua +Jumalalle_. Kun sydän on kukkurillaan, täytyy sen tyhjentyä tai muuten +se murtuu; mutta avautukoon se silloin hänelle, ainoalle, joka on läsnä +aina ja alati valmis auttamaan niitä, jotka häneen turvautuvat. Se on +ainoa, pettämätön ja varma keino vastustaa tyytymättömyyttä ja +nurisemista. Siten ja ainoastaan siten rauha voittaa levottomuuden ja +huolen, ja rasittuneen luonnon tuskasta väräjävät kielet virittäytyvät +taivaalliseksi sopusoinnuksi. + + + + +III. + +Tukehuttaminen. + + +Vielä yksi onnettoman perhe-elämän syy -- semmoinen, joka on +ennenmainittuja vieläkin vaarallisempi. + +Synnintunnustuksessamme kirkossa me kurjat kuolevaiset tunnustamme +jättäneemme tekemättä, mitä meidän olisi pitänyt, ja tehneemme, mikä +olisi ollut jätettävä. Tähän tunnustukseen sisältyy ihmisen koko +puutteellisuus. + +Siihen, jota nyt aion käsitellä, sisältyy se, mitä olemme tekemättä +jättäneet ja sanomatta salanneet. + +Juontuu tässä mieleeni, mitenkä kouluaikanani mietiskelin erästä kohtaa +vanhassa kemian oppikirjassa. Siinä puhuttiin lämmöstä, jota on +kaikissa esineissä, vaikka se toisissa on piilossa, niin ettei sitä +tunne eikä sitä näytä lämpömittarikaan. Kun se siitä erityisellä +tavalla irtautetaan, nousee lämpömittari ja se käteenkin tuntuu. +Muistan vieläkin, miten jo silloin ihmetellen ajattelin sitä ääretöntä +määrää sokeita, kuuroja ja mykkiä siunauksia, joita luonto sillä +tavalla piilottaa. Kummalliselta minusta tuntui, että köyhäin perheiden +täytyi joka talvi vilusta väristä, jopa sairastuakkin pakkasen +kynsissä, ja luonto sillä välin säästi lämpöä säiliöihinsä -- lämpöä, +joka ympäröi heitä kaikkialla, jota oli kaikessa, mitä ikinä he +liikuttivat ja käyttivät! + +Ihmisen sieluelämässä on sillä varma vastineensa. Ihmissydämmessä on +suuri, voimakas, lämmittävä voima, jota sanotaan _rakkaudeksi_, voima, +joka äänetönnä ja näkymätönnä siellä piilee todellista elämää elämättä +ja kykenemättä lämmittämään, ennenkuin se sanoihin ja toimintaan sieltä +irtautetaan. + +Oletko milloinkaan koleana, kosteana päivänä, ihan lumimyrskyn edellä +istunut työssäsi huoneessasi, jonka lämmön lämpömittari kohtalaiseksi +osottaa? Ei sinua juuri palele, mutta värisyttää. Sormesi eivät +kylmyydestä jäykisty, vaan sittenkin sinä lämpöä kaipaat. Katsot tyhjää +uunia, lähestyt sitä vaistomaisesti ja mielelläsi siihen tulen +sytyttäisit. Tahtoisit vaipan tai peiton kääriytyäksesi siihen. +Tarkastat lämpömittaria ja huomaat harmiksesi, ettei ole lainkaan syytä +valittaa, sillä se osottaa juuri sitä lämpöä, jonka kaikki hyvät kirjat +ja hyvät lääkärit terveydelle paraimmaksi huoneen lämmöksi selittävät. +Ja kuitenkin vilu selkääsi karmii ja tuli uunissa olisi sinusta yhtä +suloista kuin enkelin hymyily. + +Sellainen kylmyys, sellainen ikävä tunne on monen alituisena osana +täällä maailmassa, vaikka heidän kaikesta päättäen luulisi tuntevan +lämpöä ja olevan tyytyväiset. Elämä on heidän mielestänsä kylmää, +kuivaa ja auhtoa; kaihoten he kaipaavat leimuavaa tulta, vaan eivät +sitä milloinkaan näe. + +Selitän nyt tarkemmin tarkoitukseni, kertoen kokemuksistani. + +Olin yhdenkolmatta vanha, kun olin sulhaspoikana nuorimman ja +rakkaimman sisareni Emilian häissä. Muistan vieläkin, miten hän seisoi +alttarin vieressä -- kalpeana, lempeänä, herttaisena, hymyillen +kyynelsilmin kiharoiden ja keveiden harsohattaroiden välitse komeassa, +unohtumattoman ihanassa morsiuspuvussaan. + +Kaikkien mielestä oli hänen avioliittonsa mitä onnellisimpia, sillä +sulhanen oli niin kaunis ja miehevä, ja hänen periaatteensa niin +puhtaat kuin kulta ja vakavat ja varmat kuin timantti. Emmi oli aina +ollut semmoinen pieni vallaton ja hemmoteltu pyryharakka, niin arka ja +tunteellinen ja sentähden meistä hänen oivallinen, tarmokas, tyyni, +pulska miehensä oli kuin varta vasten hänelle luotu. + +-- Sehän on ihan Jumalan sallima, huokailivat vanhat naiset, totuttuun +tapaansa hieman nyyhkien ja pyyhiskellen silmiänsä vihittäessä. + +Muistan niin hyvästi sen päivän puuhat ja touhut, valkeat sormikkaat, +suudelmat, morsiustytöt, häämakeiset, äidin kyynelet -- Jumala häntä +siunatkoon! -- ja pahanilkisen Kristoferin pilapuheet, joka ei +kuolemakseenkaan älynnyt mitään surullista koko tapauksessa, +päinvastoin toivoili itseäänkin samaan asemaan. + +Ja pikku Emmi lähti häämatkalleen, josta melkein joka päivä meille +kirjoitti. Kirjeet olivat niin hänen tapaisiansa -- reippaita, +leikillisiä lippusia, läpi läpeensä viatonta pilaa ja päättyivät kaikki +_hänen_ ylistykseensä, miten erinomainen hän oli, miten hyvä, miten +hellä hänelle ja huolekas ja miten onnellinen hän itse oli ja samaan +suuntaan ihan loppumattomiin. + +Sitten seurasi kirjeitä hänen uudesta kodistaan. Heidän talonsa ei +ollut vielä valmis ja sitä rakennettaessa he asuivat Juhon, hänen +miehensä, äidin luona, joka oli "niin kelpo nainen", ja hänen +sisartensa luona, jotka myöskin olivat "niin herttaisia naisia". + +Mutta miten olikaan, muuttuivat vähitellen Emmin kirjeet. Ne lyhenivät, +sanat tuntuivat etsityiltä, lapsellinen vilkkaus ja vallaton +leikillisyys vaihtui tuskallisesti sommiteltuihin hänen asemansa ja +ympäristönsä ylistelyihin, joilla hän nähtävästi koki vakuuttautua +olevansa erittäin onnellinen. + +Juho ei tietysti enää ollut niin paljoa hänen seurassaan, hänellä oli +toimensa hoidettavana, jotka veivät koko päivän, ja iltaisin hän oli +hyvin väsyksissä. Mutta kuitenkin oli hän aina niin hyvä, huolekas ja +miten kiitollinen hänen, Emmin pitäisi olla! Ja hänen äitinsä oli +todellakin oikein hyvä ja teki hänen hyväkseen kaikki, mitä suinkin voi +vaatia -- mutta tietystikkään hän ei ollut oman äidin veroinen. Maria +ja Hanna olivat hyvin ystävälliset -- "omalla tavallaan", kirjoitti +Emmi, mutta oli sitten pyyhkäissyt pois ne sanat ja kirjoittanut +sijaan: "todellakin, hyvin ystävälliset". He olivat paraat ihmiset +maailmassa -- paljoa paremmat häntä ja hän toivoi paljon heistä +oppivansa. + +-- Pikku Emmi-rukka! virkoin itsekseni. Pelkäänpä todellakin noiden +kerrassaan oivallisten ihmisten vähitellen palelluttavan hänet ja +näännyttävän nälkään. + +Ja kun minä muutenkin kesän aikana olin aikonut käväistä vuoristossa, +päätin noudattaa Juhon hartaita pyyntöjä ja pistäytyä heille pariksi +päiväksi omin silmin nähdäkseni, miten asian laita oikeastaan oli. + +Juhon me hänen koulutoverinsa olimme oppineet tuntemaan hiljaiseksi +nuorukaiseksi ja peräti hyväksi. Minä olin hänen ystävyytensä voittanut +niin sanoakseni säännöllisesti valloittamalla varustuksen toisensa +perästä ja päästyäni linnoitukseen huomasin todellakin sen aarteet +voittamisen arvoisiksi. + +Helposti löysin tuomari Evansin talon. Se oli kylän ainoa herrastalo -- +sattuva kuva Uuden Englannin taloista -- neliskulmainen, tilava, +vanhanaikuinen rakennus vuorenrinteellä suurten, tuuheiden jalavain +ympäröimänä, joiden lehtevät oksat tuulessa huojuen taloa varjostivat. +Ja lehtimajassa komea, valkeaksi maalattu talo, moitteettomasti +hoidetun nurmikon ympäröimänä, jota kaunis, valkea aita suojeli, kaikki +kaihtimet alhaalla, joka kohta täsmällisesti paikoillaan, oikea talojen +fariseus. Kaikesta komeudesta ja erinomaisesta säntillisyydestä +päättäen kuin juuri valmistettu näytteille pantavaksi. Mutta +asumattomalta se näytti. Joka ovi ja joka ikkuna oli lujasti kiini, ei +ainoatakaan elonmerkkiä, paitsi keittiön piipusta kohoavia +vaaleansinerviä savuhattaroita. + +Tarkastakaamme talon asukkaita! + +Oletko milloinkaan talvisaikaan käynyt kylässä Uuden Englannin +maalaisherrastaloissa? Jos olet, niin tiedät, ettei siellä +vierashuoneissa tavallisesti asuta ja ani harvoin niitä +lämmitetäänkään; auringonvalokaan ei niihin hevillä pääse, sillä +kaihtimia tuskin vuosikausiin ikkunoista kohautetaan. Kun vieras on +saapunut, viedään hänet semmoiseen kylmään, ikävään huoneeseen, joka +lämmittää hurautetaan hiukkasta ennen maatapanoa ja jossa siis aina +henki höyryää. Muistat varmaankin, miten vaikea sinun oli lämmitä +muuten kaikin puolin oivallisella vuoteella, jonka häikäisevän valkeat +hurstit ja pieluksenpäälliset olivat liukkaat kuin jää ja jääkylmätkin. +Vihon viimeinkin lämpisit, mutta vuodettasi lämmittäessäsi menetit +melkein kaiken ruumiinlämpösi. + +Samoin on laita monen perheenkin, jonka luokse tulet. Ne ovat parhaita, +mitä olla voi, niinkuin äskeisen vierashuoneen hurstit, mutta niin +kylmiä, että saat panna kaiken voimasi liikkeelle sulattaaksesi ne +puhelutuulelle. Ensi hetkinä heidän luonaan ollessasi melkein jo luulet +heidän kuulleen itsestäsi jotain pahaa tai käsittäneesi väärin +kutsumuksen tai tulleesi sopimattomana päivänä. Vieläkös mitä. +Vähitellen kuitenkin huomaat, että sinut todellakin _oli_ kutsuttu ja +sinua odotettiinkin ja että he koettavat parastaan kohdellaksensa sinua +niinkuin konsanaankin vierasta heidän mielestään on kohdeltava. + +Jos olet lämminsydämminen, luonteeltasi iloinen ja menettelet +varovasti, niin vähitellenpä sulatat ympärillesi pienosen pälven +keskelle; karuluontoista kotia ja hyvästellessäsi tunnet jo viihtyväsi +alussa niin jäykkäin ja kylmäin ystäväisi joukossa ja päätät sinne +toistekkin pistäytyä. Hyviä ja kelpo ihmisiä ne lopultakin ovat; +näyttävät pitävän sinusta ja sinäkin jo heihin perehdyit. + +Kolmen kuukauden perästä tulet taas heitä tervehtimään. Mutta voi +surkeutta! Taas on kaikki alotettava alusta. Sulattamasi pikku pälvi on +jälettömiin hävinnyt. Ja ennenkuin se on uudelleen sulanut ja +isäntäväkesi jäykkyys lientynyt, on jo lähdönaikasi käsissä. + +Vietettyäni ensimäisen illan tuomari Evansin suuressa, tilavassa +vierashuoneessa hänen vaimonsa ja tytärtensä seurassa olin paikalla +selvillä, miksi Emmin kirjeet olivat muuttuneet. Olen varma, että +asukasten niin sanoakseni henkinen ilma täyttää huoneet ja on huoneita +niin jäykkiä, niin säännöllisiä, ettei vikkelinkään kissanpoikanen tai +itsepäisinkään rakkikoira siellä omin lupinsa uskaltaisi liikahtaa. Jo +ensi silmäyksellä huomaat, että ainoastaan mitä säännöllisin käytös, +jäykkä ryhti ja tarkasti määritelty keskustelu on siellä sallittua. + +Koko Evansin perhe oli todellakin erinomaisen säännöllinen ja +mallikelpoinen sekä käytöksessään että puheissaan ja ihan erityisesti +he harrastivat kaikellaisia parannuksia ja hyödyllisiä toimia. Kylässä +ei ryhdytty mihinkään hyviin yrityksiin eikä perustettu mitään +armeliaisuuslaitoksia, joita ei Evansin perhe olisi ollut johtamassa. +Tuomari Evans oli kylän tuki ja turva ja hänen vaimoansa ylistettiin +ominaisuuksista ja avuista, joista Salomokin naista kehuu. + +Mutta kun minä sinä iltana näin heidän jokaisen suorana ja jäykkänä +istuvan paikoillaan suuren, komean uunin ympärillä, -- jonka vaskiset +hiilipihdit välkkyivät ja jonka laidalla kummassakin päässä komeili +hopeinen kynttelijalka ja kynttelisaksilautanen täsmällisesti niiden +keskellä -- ja kuuntelin rouva Evansin tyyntä, tarkoin punnittua +puhetta kaikkine kuluneine korulauseineen ja huomasin tyttärien +mallikelpoisimmalla tavalla ja sopivimmalla ajalla yhtyvän +keskusteluun, osottautuen siten todellakin valistuneiksi, taitaviksi, +sivistyneiksi ja älykkäiksi naisiksi -- niin jopa alkoi ajatteluttaa, +miksi niin kummallisen painostava jäykkyys hyyti koko olentoni. + +Sellaisen keskustelun kuluessa unohtuu helposti omia ajatuksiansa +seuraamaan. Koneellisesti siihen osallistuen tarkastelin tuomari +Evansia, joka siinä istui niin tyynenä, juhlallisena ja kylmänä, ja +aloin itsekseni ihmetellä, oliko hän kuuna kullan valkeana ollutkaan +lapsi tai nuorukainen ja oliko rouva Evans ollut nuori tyttönen ja +oliko tuomari häntä rakastanut ja minkähänlainen hän silloin oli. + +Ajattelin vielä Emmin hiussuortuvaa, jonka olin nähnyt Juhon +kirjoituspöydän laatikossa heidän kihloissa ollessaan. Ja samalla +muistui mieleeni, miten joskus olin tavannut vakavan ja hiljaisen +ystäväni morsiamensa kanssa kävelemässä kuutamossa ja nähnyt heidän +rakkauden tunnustuksiansa ja totta tosiaan minä ihmettelin, tokko nuo +edessäni istuvat säntilliset ja mallikelpoiset ihmiset milloinkaan ovat +sellaisiin hairahtuneet. Yhtä hyvinhän olisin voinut kuvitella komeain +hiilipihtien astelevan suutelemaan uuninvarjoa kuin ajatella noiden +jäykkien, arvokasten henkilöiden sellaisiin hellyyksiin alentuvan. +Mutta mitenkä he tutustuivat? Mitenkä ihmeellä he joutuivat naimisiin? + +Tarkastin Juhoakin ja minusta hän vähitellen hyytyi ja kutistui ihan +isänsä tapaiseksi. Mikäli nuori viisikolmatta-vuotias mies voi olla +kahdenseitsemättä-vuotisen vanhuksen näköinen, sikäli oli Juhokin +isäänsä -- yhtä jäykkä ryhti, yhtä hiljainen ja arvokas. Sitten +tarkastelin Emmiä. Hänkin oli muuttunut -- tuo vallaton, pikku +ilolintunen, joka kaikkine somine ominaisuuksineen oli meille niin +rakas, tuo palanen elämän runollisuutta, täynnä pieniä poikkeuksia, +joihin ei ole sääntöä, vaan jotka kuuluvat runollisuuden vapauksiin. +Istuessaan natojensa välissä näytti hän minusta omituisen levottomalta +ja vaistomaisen tuskallisesti hän tarkasteli itseään, ikäänkuin olisi +koettanut muovautua aivan uuteen kaavaan. Hän säpsähti muutamista +leikillisistä sanoistani, jotka olin rohennut lausua, ja arasti hän +pälyi nurkkaan, jossa anoppi istui. Hän naurahti väkinäisesti +tehdäkseen minulle mieliksi ja katsahti milloin talonväkeen, ikäänkuin +anteeksi pyytäen minun puolestani, milloin minuun, säälien heitä. + +Minä puolestani tunsin vastustus- ja ärsytyshaluni heräävän, niinkuin +joskus käy ihmisille semmoisissa tilaisuuksissa. Minun teki oikein +mieleni siepata Emmi syliini ja telmää hänen kanssaan niinkuin ennen +kotona, tyrkätä Juhoa jäykkään selkään ja pyytää toista neideistä +soittamaan valssia -- panna kaikki huoneessa hujan hajan ja ihan tuon +nurkassa jurottavan personoidun säntillisyyden nenän edessä. Mutta +"henget" olivat minua voimakkaammat ja tekemättä se jäi. + +Juohtui mieleeni, miten viattoman ja vallattoman vapaasti Emmi +kihloissa ollessaan kohteli Juhoa -- milloin hellästi, milloin +veitikkamaisesti, vuoroin hyväillen, vuoroin vaatien. _Nyt_ hän sanoi +aina "Evans" ja koki kaikin tavoin esiytyä emännän arvon mukaisesti. +Olivatkohan he häntä siihen koulunneet? Tuskin vain. Yhden ainoan illan +kokemuksistani jo varmistuin, että jos minun vain viikkokaan pitäisi +siinä perheessä asua, niin kyllä minustakin varisisi kaikki, mikä +poikkeaa tunnustetusta sopivaisuuden kaavasta, niinkuin puiden lehdet +ensimäisessä kovassa pakkasessa. + +Minuakin tuntui jo kangistavan ja vastustukseni vaimeni vähitellen. +Koettelin kertoa erästä juttua, mutta minun täytyi sitä melkoisesti +lyhennellä, koska jo ilmassa tunsin, että se muutamin paikoin oli liian +jokapäiväinen ja paikottain liian jyrkkäsanainenkin. Samoin kuin +paleltumaisillaan oleva ihminen epätoivoissaan koettaa hengissä +pysytellä tuntiessaan, etteivät aivot enää jaksa toimia, niin alkoivat +minunkin ajatukseni mennä sekaisin ja minua ihmeesti halutti sanoa +jotain hirveän pahaa ja sopimatonta, niin että he kaikki olisivat ylös +kuhahtaneet. Vaikken tavallisesti käytäkkään raakoja sanoja, olisin +minä silloin mielelläni sanonut jotain oikein törkeää herättääkseni nuo +kangistuneet. Peläten todellakin tekeväni jotain mieletöntä, pyysin jo +aikaiseen päästä huoneeseeni. Emmi hypähti ylös tyytyväisenä ja +tarjoutui saattamaan minua. + +Tultuamme tuohon muhkeaan, kylmään vierashuoneeseen oli hän kuin +lumouksesta irtautunut. Hän pani kynttelin pöydälle, juoksi luokseni, +teivi minua, painoi kiharaisen päänsä rintaani vasten, nimitti minua +rakkaaksi poikakullaksi, nauroi ja itki yhtaikaa. Hän veti minua +viiksistä, nipisti korvaani, tutki taskuni, pyöritti minua huimaavaa +vauhtia ympäri huonetta ja kyseli kyselemistään vastausta odottamatta. +Entinen pikku ilolintunen oli yhtäkkiä luokseni pyrähtänyt ja iloista +iloisempana siinä istuuduin ja vedin hänet syliini. + +-- Aivan kuin olisin taas kotona, kun näen sinut, Kris! Rakas armas +kotini! Entäpä armaat vanhukset! Ei koko maailmassa ole meidän kotimme +vertaista! Jokaisella siellä oli oma vapautensa, teki, mitä teki. +Olihan, Kris? Ja me rakastimme toisiamme, rakastimmehan? + +-- Emmi, sanoin kiivaanlaisesti ja suoraan, sinä et ole onnellinen +täällä! + +-- Enkö onnellinen? hän toisti vähän hämmästyen. Minkätähden sanot +niin? Voi, sinä erehdyt. Minulla on kaikki, mikä onnelliseksi tekee. +Olisinhan hyvin ymmärtämätön ja pahankurinen, jollen olisi onnellinen. +Minä olen hyvin, hyvin onnellinen, sen vakuutan. Tietystihän eivät +kaikki ole rakkaiden kotolaisten laiset. _Sitähän_ en voinut +ajatellakkaan, sehän on selvää. Ihmiset ovat niin erilaisia. Mutta kun +tietää heidän kuitenkin olevan hyviä ja hyväntahtoisia, niin täytyyhän +olla kiitollinen ja onnellinen. Parempi kaiketi on minulle oppia +hillitsemään tunteitani kuin päästää hetken mielipiteet valloilleen. +Kaikki täällä ovat niin hyviä, he jaksavat aina hillitä itsensä -- he +tekevät aina oikein. Ihan he ovat ihmeteltäviä! + +-- Ja hauskojakin? virkoin minä. + +-- Voi, Kris, sitä me emme saa liian paljoa ajatella. Tosinhan he eivät +ole niin iloisia ja hauskoja kuin rakkaat kotolaisemme, mutta he eivät +milloinkaan vihastu, eivät milloinkaan toru, he ovat aina hyviä. Eihän +meidän toki niin paljoa pidä ajatella onneamme. Enemmänhän meidän +pitäisi ajatella sitä, että menettelisimme aina oikein ja täyttäisimme +velvollisuutemme. Eikös niin? + +-- Se on kyllä totta, Emmi, mutta sittenkin on Juho jäykkä kuin +rautakanki ja heidän vierashuoneensa kuin hauta. Sinä et saa antaa +heidän kiveyttää häntä. + +Emmin katse hieman synkistyi. + +-- Juho on toisellainen täällä kuin hän oli meidän kotona, hän jatkoi. +Hänet on kasvatettu toisella tavalla kuin meidät, voi, niin peräti +toisella tavalla; ja kun hän palasi tänne vanhempainsa ja sisartensa +luo, niin menee taas entistä latuaan. Hän rakastaa minua yhtä paljon +kuin ennenkin, mutta hän ei sitä entisellä tavalla osota. Hänellä on +_hyvin paljo_ työtä. Hän työskentelee uutterasti päivät päästään ja +kenenkä hyväksi, jollei minun? Anoppi sanoo, että vaimo on +ymmärtämätön, jos hän vaatii miestänsä osottamaan rakkauttaan muulla +tavalla kuin alituisessa työssä hänen hyväkseen. Ei anoppi milloinkaan +pidä minulle pitkiä luentoja, mutta minä kyllä tiedän hänen pitävän +minua ajattelemattomana, hemmoteltuna tyttösenä, ja eräänä päivänä hän +kertoi minulle, miten hän on Juhoa kasvattanut. Hän ei milloinkaan +häntä hemmotellut; kuuden kuukauden vanhana hän jo sai totutella +nukkumaan yksinään. Ei hän milloinkaan antanut hänelle ruokaa muuten +kuin määrätunnilleen, vaikka hän kuinkakin olisi huutanut. Milloinkaan +hän ei antanut hänen puhua lätystämällä eikä sallinut kenenkään +puhutella häntä lapsenkielellä, vaan vaati jo alusta alkaen, että hän +lausui kaikki sanat selvästi. Hän ei milloinkaan kehoittanut häntä +suuteluilla ja hyväilyillä tunteitaan ilmaisemaan, vaan teroitti hänen +mieleensä, että selvin rakkauden osote oli ehdoton kuuliaisuus ja +totteleminen. Juho itse kertoi, kuinka hän kerran lapsena juoksi hänen +luoksensa ja teivi häntä eikä ensin huoneeseen tultuaan pyyhkinyt +jalkojaan. Hän työnsi hänet silloin luotaan, virkkaen: hyvä lapsi, tämä +ei ole oikea tapa osottaa rakkauttasi. Minusta olisi paljoa +mieluisempaa, että jalkasi pyyhittyäsi tulisit hiljaa huoneeseen kuin +juokset minua suutelemaan ja unohdat neuvoni. + +-- Tuo vanha hylky! virkoin halveksivasti -- mutta minähän olin vain +kolmenkolmatta vanha. + +-- No, Kris, jos sinä käytät sellaisia sanoja, niin en virka enää +mitään, sanoi Emmi närkästyneenä, mutta selvästi huomasin hänen +veitikkamaisen katseensa. Kaikessa tapauksessa hän meni liian pitkälle, +niin hyvä kuin hän onkin. Kerroin tämän sinulle vain Juhoa +puolustaakseni ja osotteeksi hänen kasvatuksestaan. + +-- Poika-parka! säälin häntä. Jopa käsitän, minkä vuoksi hän on niin +kankea kuin kahleissa. Lämpimämpi sydän kuin hänen ei ole milloinkaan +miehen rinnassa sykkinyt, mutta se on kuin linnoitus, jonka nostosilta +on poissa ja jota syvä hauta ympäröi. + +-- Kaikki he ovat läpeensä lämminsydämmisiä, selitti Emilia. Etkö luule +hänen rakastavan Juhoa? Kun hän kerran sairasti, valvoi äiti hänen +vuoteensa vieressä seitsemäntoista yötä perättäin vaatteitaankaan +riisumatta -- tuskinpa leivänmurua sinä aikana maistoi, kertoi Hanna. +Hän rakastaa häntä enemmän kuin itseään. Oikein on kiusallista +toisinaan, kun huomaa miten kaikki, mikä vähänkin Juhoa koskee, syvästi +häntä liikuttaa. _Periaatteesta_ hän on niin tyyni ja tylyn näköinen. + +-- Mutta se on pirullinen periaate! huudahdin kiivaasti. + +-- Kris, nyt sinä olet oikein häjy! + +-- Sitä minä tarkoitan, mitä sanonkin, minä vastasin, ja pysyn +sanassani. Kukas muu kuin valheen isä on keksinyt ruveta vihaamaan +hyvää ja pitämään lukkojen ja telkien takana luontomme taivaallisinta +osaa, niin ettemme suurimpana osana elämästämme tiedä sitä edes +olevankaan? Mitä hyödyttää kokonainen kaivos palavaa rakkautta, kun se +ei ketään lämmitä, vaan omistajankin sielu tukehtuu teljettyyn +kuumuuteen? Tukahutettu rakkaus muuttuu sairaloiseksi ja vaikuttaa +tuhannella väärällä tavalla. Minä uskallan väittää, että nämä kolme +naista elävät tässä perheessä kuin kolme jäätynyttä saarta, he eivät +tunne toistensa sieluelämää enemmän kuin jos ikuiset jäämuurit heidät +toisistaan erottaisivat -- ja ainoastaan sentähden, että inhottava +periaate on vienyt äidin väärälle polulle, tekemään väkivaltaa +luonnolle. + +-- Niin, myönsi Emmi, toisinaan minua Hanna oikein säälittää. Hän on +minun ikäiseni ja luullakseni jokseenkin minun tapaisenikin, ainakin +hänellä on siihen taipumusta. Tässä muutamana päivänä tuli hän niin +surkean ja raihnaisen näköisenä huoneeseen, että ehdottomasti kysäisin, +oliko hän sairas. Kyynelet kohosivat hänelle silmiin, mutta hänen +äitinsä katsahti häneen vain yhtä kylmästi ja tyynesti kuin muulloinkin +ja tavallisella tylyllä tavallaan sanoi: + +-- Mikä sinua vaivaa, Hanna? + +-- Voi, minun päätäni kivistää niin hirveästi ja koko ruumista +pakottaa, vastasi Hanna. + +-- Olisin niin mielelläni rientänyt hänen luoksensa -- kotonahan me +aina sairaita höyntelimme -- mutta hänen äitinsä virkkoi kuivasti: + +-- Sinä olet vilustunut, Hanna. Mene keittiöön laittamaan itsellesi +seljateetä ja kuumaa jalkavettä ja rupea sitten paikalla maata. + +Hanna poistui alakuloisena. + +-- Olisin taas niin sanomattoman mielelläni mennyt häntä hoitamaan, +mutta ihmeellistä kyllä en minä tässä talossa uskalla tarjoutua ketään +auttamaan. Hannan mentyä katsoi anoppi minuun ja huomautti +merkitsevästi päätänsä nyökäyttäen: + +-- Tämmöinen on aina _minun_ tapani. Kun lapset sairastuvat, en minä +heitä koskaan mairittele; viisainta on, ettei ole sitä tiedä +pannakseenkaan. + +-- Sehän on kauheata! huudahdin minä. + +-- Niin on, kauheata se on, toisti Emmi, henkeä vetäen helpottuneena, +kun viimeinkin sai sydäntänsä keventää. Kauheata on nähdä näiden +ihmisten, joiden tiedän toisiansa rakastavan, elävän yhdessä kertaakaan +lausumatta hellää tai myötätuntoista sanaa tai pienimmälläkään tavalla +rakkauttansa osottavan. Sairaana he vetäytyvät nurkkaansa kuin kipeä +eläin ja yksin siellä kipunsa kärsivät. Mutta sitä en salli. Minä +sittenkin heitä sairashuoneeseen seuraan. Niin menin Hannankin luo, +istuuduin hänen vuoteensa viereen, hyväilin häntä, pidin hänen kättänsä +kädessäni ja panin kylmän kääreen hänen päähänsä. Tietysti +hyväilemiseni tuntui hänestä alussa hirveän pahalta, mutta minun +mielestäni hänen pitää totutella sietämään kristillistä hoitamista +sairaana ollessaan. Joskus minä suutelenkin häntä, vaikka hän silloin +pyörähtelee kuin hyväilyyn tottumaton kissanpoikanen, mutta minusta +kuitenkin näyttää kuin hän jo alkaisi tottua siihen. Mitä hyötyä siitä +on, että ihmiset pitävät toisistaan niin kauhean kylmällä, niukalla ja +äänettömällä tavalla? Jos joku heistä sairastuisi vaarallisesti tai +hänelle joku muu onnettomuus tapahtuisi, olisivat toiset ihan pyörällä +ja tekisivät kaiken voitavansa häntä auttaaksensa, ja jos joku heistä +kuolisi, olisivat toiset kerrassaan lohduttomat. Mutta kaiken sen he +kätkisivät itseensä, ja hiljaa ja näkymättä se tipahtelisi heidän +sydäntensä synkkään ja jääkylmään kaivoon. He eivät voisi sitä +toisilleen uskoa, he eivät voisi toisiaan lohduttaa -- he eivät sitä +_voi_, sillä he ovat menettäneet kykynsä ilmaista sellaisia tunteita. + +-- He ovat, sanoin minä, intialaisten fakiirien kaltaisia, jotka ovat +pitäneet käsiänsä ylöspäin kohotettuina, kunnes ne ovat jäykistyneet ja +kangistuneet eivätkä saa niitä enää luonnolliseen asentoon. He ovat +kuin kuuromykkä-raukat, jotka kuuroutensa takia ovat menettäneet +puhekykynsä puhe-elimien harjoituksen puutteessa. Heidän kasvatuksensa +muistuttaa keskiajan rautahaarniskaa, johon pienet pojat puettiin; se +oli kova ja taipumaton ja kun se lapsena pantiin päälle ja joka vuosi +suurennettiin, niin kasvoi taipuisa ruumis viimein niin sen mukaiseksi +kuin se olisi ollut haarniskaan valettua savea. Heidän tavallaan +kasvatettu ihminen jää parantumattomaksi raajarikoksi, josta ei +milloinkaan tule sitä, joksi se olisi voinut varttua. + +-- Voi, Kris, elä sano niin! Ajatteleppas Juhoa; muistahan, miten hyvä +hän on! + +-- Minä todellakin ajattelen, miten hyvä hän on, ja minua harmittaa, +että niin harvat sen tietävät. Hänellä on mitä paras, hellin ja +uskollisin sydän, joka täysin tajuaa ystävyyden arvon, ja sittenkin +ihmiset pitävät häntä kylmänä, ylpeänä ja itsekkäänä. Jollei sinun +teeskentelemättömyytesi ja luonteva reippautesi olisi hänen sydämmensä +ovia aukaissut, ei hän ikinä olisi aavistanutkaan, mitä naisen rakkaus +on; mutta hän on vasta osaksi lumouksesta irtautunut ja jos tätä +jatkuu, hän kivettyy kivettymistään. + +-- Se ei saa tapahtua, ei, ei! Minä tiedän vaaran ja koetan sitä estää. +Minä vaikutan heihin kaikkiin. Minä tiedän, että he jo alkavat pitää +minusta, ensiksi, koska minä olen Juhon vaimo ja kaikki, mikä on hänen, +on täydellistä, toiseksi... + +-- Toiseksi, minä keskeytin, koska he päivä päivältä luulevat voivansa +kietoa sinut kylmän tukahuttamisen verkkoon, kunnes sinä olet yhtä tyly +ja jäykkä kuin konsanaankin he itse. Muistathan pienen sorsanpoika +raukkamme -- muistathan sen? + +-- Muistan kyllä. Sorsaparka! Hän ei tahtonut lähteä lammikosta, vaan +uiskenteli siellä; jää laajeni, uintipaikka pieneni; mutta se oli +sentään niin rohkea pikku sorsanpoika, että... + +-- Että muutamana aamuna löysimme sen jään laitaan jäätyneenä ja siitä +lähtein se on ontunut. + +-- Mutta minä en aio jäätyä! selitti Emmi nauraen. + +-- Ole varoillasi, Emmi! Sinä olet tunteellinen ja hellä ja sinuun voi +helposti vaikuttaa. Sinun luonteesi on niin taipuisa, että sinä yks +kaks muodostut ympäristösi mukaiseksi. Sinunlaisesi yksinäinen pieni +sorsanpoika -- olitpa sinä miten lämminsydämminen ja reipas hyvänsä -- +ei voi estää lammikkoa jäätymästä. Mutta niin kauvan kun sinulla vielä +on jotain vaikutusta Juhoon, pitää sinun koettaa saada hänet sellaiseen +paikkaan, jossa saatte olla omassa vallassanne. + +-- Tiedäthän sinä, että meille paraillaan taloa rakennetaan. Kohta me +muutammekin sinne. + +-- Entä minne? Ihan tänne lähelle, juuri tämän linnoituksen kanunain +suuhun, jossa koko sinun taloasi ja kaikkia toimiasi ja laitoksiasi +joka päivä tyystin tarkastellaan. + +-- Mutta anoppi ei milloinkaan sekaudu minun asioihini, ei edes +neuvokkaan -- paitsi silloin kun neuvoa pyydän. + +-- Olkoonpa niinkin. Mutta vaikuttaa hän silti. Hän elää likettyelläsi, +käy luonasi, näkee kaikki. Niin kauvan kuin sinun kotisi on vain +kivenheiton päässä hänen talostaan, pysyy miehesi entisessä +lumouksessaan ja siitä se siirtyy lapsiisikin, jos sinulla niitä on. +Ilmassa sen jo tunnet. Se sitoo, se kahlehtii sinut; se hallitsee +talosi ja kasvattaa lapsesi. + +-- Oi, ei! Ei koskaan! Ei koskaan! Sitä en ikinä salli! Jos Jumala +minulle pienokaisen lahjoittaa, niin minä en anna häntä kasvattaa näin +kauhealla tavalla! + +-- Silloin, Emmi, saat ajoissa varustautua siihen, että tunteesi ja +toiveesi kilpistyvät kuin kiviseinästä heidän kylmiä ja murtumattomia +mielipiteitään vasten ja elinvoimiasi se jäytää lakkaamatta, vaikka +tosin hiljaa ja huomaamattomasti, vaan silti ei säästäen. Koko +elinikäsi saat taistella näkymätöntä, kaikkialle tunkeutuvaa henkeä +vastaan, joka ei milloinkaan ilmitaisteluun antau, vaan joka täyttää +hengittämäsi ilman ja ympäröi päänalusesikin sekä noustessasi että +maata pannessasi. Näissä ystävissäsi on niin paljo jaloa, älykästä ja +todellista hyvää -- heidän päämääränsä on niin korkea, heidän +työkykynsä niin suuri ja heidän avunsa niin monet -- että he jo +omantuntosi kautta sinuun vaikuttavat, voittavat sinut, vievät sinut +mukaansa ja vähitellen huomaamattasi pakottavat sinut omiin +kaavoihinsa. He ovat lujempitahtoisia ja lujempiluontoisia kuin sinä. +Ja sinä tulet horjumaan niiden molempain välillä -- oman luontosi ja +heidän. Et milloinkaan voi näyttää, mihin oikeastaan kykenet -- et +tehdä mitään omalla tavallasi etkä heidän: elämäsi on mennyttä kalua. + +-- Voi, Kris, minkätähden näin minua masennat? + +-- Minähän koetan tukea sinua, Emilia. Minä auon silmäsi vaaraa +näkemään voidaksesi sitä karttaa. Juho ansaitsee riittävästi; hänen ei +ole pakko iäksensä tälle paikkakunnalle hautautua. Käytä +vaikutusvaltaasi heidän tavallaan -- joka päivä, joka hetki +hellittämättä -- saadaksesi hänet muuttamaan muuanne. Elä aina väisty +ja myönny. Elä kuvittele olevasi tyytyväinen oleviin oloihin; elä salli +hänen päivä päivältä ja hetki hetkeltä vajota vanhaan elottomaan, +kylmään tapaansa eläkä tukahuta omaa iloista, suoraa, reipasta +mieltäsi! Kunnioita omaa luontoasi ja anna sen vaikuttaa! Puhu Juholle; +voita hänet puolellesi; käytä kaikkia naisen aseita estääksesi häntä +uudestaan sulkeutumasta tukahuttamisen linnoitukseen, jonne nääntymästä +sinä hänet päästit. Vastusta anoppisi inhottavaa oppia, etteivät +puolisot tarvitse mitään ulkonaisia rakkauden osotuksia. Selitä salattu +lämpö arvottomaksi. Todista, ettei ole kylliksi olla vaimo -- että +vuosikausia sitten sanotut sanat eivät riitä läpi elämän, että rakkaus +samoin kuin teidän jalavannekkin tarvitsee uusia lehtiä joka elämän +kesäksi, uusia oksia yhä laajemmalle levitäksensä ja uusia kukkasia +elonmerkiksi. + +-- Voi, Kris! Minä olen kuullut, ettei ole sen varmempaa keinoa +menettää rakkautta kuin vaativaisuus ja etteivät naisen nuhteet sitä +milloinkaan voita eivätkä pysytä. + +-- Totta kuin evankeliumi, Emmi. Enhän minä puhukkaan nuhteista, en +liiallisista, itsekkäistä vaatimuksista enkä pahasta tuulesta -- eihän +sinusta olisi siihen, vaikka tahtoisitkin, siskokulta! Ei, minä puhun +nyt suurimmasta velvollisuudestamme ystäviämme kohtaan, jaloimmasta, +pyhimmästä velvollisuudestamme -- koettaa säilyttää heidän oma +jaloutensa ja hyvyytensä puhtaana ja kirkkaana. Ajattelematon, +vaistomainen, ymmärtämätön rakkaus ja kieltäytyminen, jota moni vaimo +miehellensä ja lapsillensa osottaa, ei häntä ainakaan ylennä eikä +kohota. _Sinusta_ voi ehkä tulla pyhimys kieltäytymisesi takia, mutta +luuletko sitä tulevan miehestäsi ja lapsistasi sen tautta, että he +korvaamatta käyttävät uhrautumisesi hyväkseen? Jos sallimme ystävämme +muuttua kylmiksi ja itsekkäiksi ja vaativiksi, niin rakkautemme ei ole +aitorakkautta eikä ystävyytemme todellista. Jokainen kunnon mies oppii +pian erottamaan hellän nuhteen, -- jonka vaimo lausuu rakkaudesta +häneen, ollen arka hänen kunniastaan tai huolehtien hänen siveellistä +kehitystään -- siitä jonnijoutavasta nurkumisesta ja marinasta, joka on +aiheutunut hänen omista itsekkäistä toiveistaan. Sinun on syysi, jos +miehesi sinun huolimattomuutesi tähden -- ellet tee voitavaasi -- +taantuu entiseen kylmyyteensä, joka jo on häneltä niin paljon kaunista +ja jaloa riistänyt. Sellainen kuollut, kuiva elämä on yhtä vähän +kristillistä kuin se on miellyttävääkin; ja hyvänä kristittynä, joka on +urhoollisesti luvannut taistella Kristuksen lippua seuraten, täytyy +sinun uskaliaasti ryhtyä taisteluun sellaista perheen antikristusta +vastaan, vaikka se esiytyykin erinomaisen pyhyyden ja kieltäytymisen +naamariin puettuna. Muistahan, siskoseni, että Mestarin perhepiirissä +oli ulkonaisestikin rakkaudenosotteensa yhtä hyvin kuin sisällinen +elämänsä. Rakkain opetuslapsi nojasi hänen rintaansa vasten eikä +pettäjä olisi voinut häntä suudella, jollei sellainen tervehtimistapa +olisi heidän keskensä ollut tavallista. + +-- Olen oikein iloinen, sanoi Emilia, että olet minulle näin puhunut, +sillä tunnen itseni ikäänkuin voimakkaammaksi. Nyt ei tunnu minusta +enää ollenkaan itsekkäältä pyytää Juholta sitä, joka on hyvää ja +hyödyllistä hänelle itselleenkin. Päivän selvää on, että minun pitää +tehdä, mikä on parasta hänelle. + +Kun Emmille siten oikea kieltäymistapa selvisi, oli hänestä tiekin +tarkemmin viitoitettu, ja niinhän se on monelle muullekkin vaimolle +käynyt. Antaapa heidän vain pitää marttyyriutena oman tahtonsa +kuuluville saamista kaikissa oikeissa ja hyvissä asioissa, kyllä he +eivät jätä sitä silloin käyttämättä. + +Mutta huolimatta sen iltaisesta kaunopuheliaisuudestani rakennettiin +talo ennen katsotulle paikalle ja tuomari Evansin jalavain varjossa +jatkettiin elämää entiseen tapaan ikäänkuin en olisikkaan sitä +vastustanut. Emmillä oli kaksi sievää, reipasta poikaa, mutta itse hän +heikkoni heikkonemistaan. Ja mitä tehen voimat vähenivät, sitä tehen +täytyi anopin ja natojen talouteen tarttua eivätkä he jättäneetkään +vaikutustaan käyttämättä, vaan hallitsivat taloa ja kasvattivat lapsia. + +Viimeinkin sanoin Juholle suoraan, että ilma oli liian tukahuttava +hänen vaimolleen, joka sekä hänelle että toisillekkin oli kaikki +kaikissa. Ja silloin päätettiin viedä päätä päälle tuuma, jota jo +kauvan oli puhuttu ja aiottu, vaan jota vanhukset aina olivat +vastustaneet. + +Juho osti kauniin huvilan meidän läheisyydestä ja muutti sinne +vaimoineen ja poikineen. Ilman ja ympäristön muutos virkisti +ihmeellisesti ja niin toteutuivat ennustukseni. Vuoden kuluttua oli +Emilia yhtä terve, reipas ja iloinen kuin ennenkin. Huolellisena +emäntänä hän itse hoiti taloutensa, oli poikainsa iloisin leikkitoveri +ja miehensä hellä valtijas niinkuin muinoin kihloissa ollessaankin. +Tunteiden tukahuttamisen painajainen loittoni ja Juho oli vapautuneena +miltei yhtä vilkas kuin kuka hyvänsä meistä. Hän oli, arveli Emmi, +kääntänyt oikean puolen näkyviin ja kaikki me sen kaunista kuosia +ihailimme. -- Sen pituinen se. + +Jos nyt puheena olleen sovitamme käytäntöön, niin mielestämme elämän +velvollisuudet voi jakaa kahteen pääosaan: _avomielisyyden_ +velvollisuuteen ja _tukahuttaniisen_ velvollisuuteen. Rakkaus, ilo, +toivo, usko ja myötätuntoisuus kuuluvat _avomielisyyden_ +velvollisuuteen; viha, kateus, panettelu, ilkeys, kosto ja muut +rakkaudettomat mielen ilmaukset kuuluvat _tukahuttamisen_ +velvollisuuteen. + +Moni hyvin jumalinen ja siveellisesti oivallinen ihminen rikkoo +tukahuttaessaan yhtä paljon kumpaakin puolta. Hän estää yhtä paljon +rakkauden kuin vihankin ilmauksia, myötätuntoisuuden samoin kuin +vastenmielisyydenkin. Hän unohtaa sen suuren luonnonlain, joka sopii +yhtä hyvin siveelliseen maailmaan kuin luonnolliseenkin, että elin +harjoituksen puutteesta veltostuu ja kuihtuu. Itsepintaisinkin +rikkaruoho häviää, jos sitä muutamia kertoja leikataan; sen juuret +kuoleutuvat, kun sen elintoiminta tukahutetaan. Liian kireä side estää +jäsenten kasvamista; ja lääkäri käyttää sitä tietoa hyväkseen ajosta +tutkiessaan. Mutta mitenkähän käy, jos sydäntä ja keuhkoja puristetaan +niinkuin muutamat tuttavani naiset tekevät? Taikka jos jalkoja +litistetään kuten Kiinassa? Entäpä sitten, jos sisin, jaloin osa, +_rakkaus_, kuristetaan ja puetaan käärinliinoihin? + +On toisia ja niiden luku on legio -- ehkäpä sinä, lukija, ja minä +olemme joskus samallaista tunteneet -- jotka vaistomaisesti +tukahuttavat ylevimmän, jaloimman tunteensa, ikäänkuin häpeisivät sitä +ilmaista, vaikkeivät suinkaan päinvastaisia tunteita pidätä. + +Paljoa helpompi näyttääkin olevan vihaisena torua ystäväämme kuin +hyvällä tuulella ollessa sanoa hänelle, miten paljon häntä rakastamme +ja kunnioitamme. Viha ja katkeruus ovat suulaat, ja sanat tunkeutuvat +omasta voimastaan; rakkaus on kaino, katselee ujosti ikkunasta ja +viivyttelee ovensuussa, ennenkun rohkenee peremmäksi mennä. + +Miten paljoa häikäilemättömämmin moni oikea kristitty lausuu vihansa, +halveksimisensa ja ankaran arvostelunsa kuin hellyytensä ja +rakkautensa! _Minä vihaan_ sanotaan äänekkäästi ja rohkeasti; _minä +rakastan_ tulee empien ja punastuen. + +Vihaisina me siekailematta ja haikailematta loukkaamme hellää sydäntä; +mutta emmimme ja tapailemme, kun jalompi luontomme kehottaa meitä +virheitämme tunnustamaan ja niitä anteeksi pyytämään. Vieläpä +silloinkin kun sydämmemme on katumuksesta haleta, me seisottelemme ja +mietimme. + +Miten monet ovat todellakin oikeita saitureja, kun on heidän sydämmensä +aarteista puhe! He elävät niiden kanssa, joita syvästi rakastavat, ja +jotka he voisivat tehdä paljoa onnellisemmiksi, rikkaammiksi ja +paremmiksi, jos edes muutamin sanoin ja rakkaudenosotuksin sen +ilmaisisivat; mutta he eivät voi, eivät tahdo, kääntävät vain +aarreaittansa avainta eivätkä anna sieltä ropoakaan. Ihmiset, jotka +todellakin rakastavat, kunnioittavat, melkeinpä jumaloivat toisiaan, +saattavat siten koko ikänsä elää kylmää ja kolkkoa elämää, jokainen +niin omissa mietteissään ja toimissaan, että rakkaus hautautuu +sydämmeen kuin korjattu sato, jonka kukoistusaika on ollut ja mennyt. + +Onhan poikia ja tyttäriä, joiden vanhemmat ovat heille vierasta +vieraammat -- miehiä ja vaimoja, veljiä ja sisaria, joiden elämässä on +kaikki edellytykset viettää se onnellisesti, mutta jotka ovat syvään +äänettömyyteen piiloutuneet -- poikia, tyttäriä ja vanhempia, joilla on +aikaa kaikkeen muuhun, vaan ei harrastamaan ja ilmaisemaan +molemminpuolista rakkauttaan. + +Vastaisuudessa he luulevat, etäisessä tulevaisuudessa, saavansa enemmän +toistensa seurasta nauttia ja peittelemättä toisillensa näyttää ne +arvokkaat aarteet, jotka nyt käyttämättöminä ja hyödyttöminä piilossaan +uinailevat. + +Mutta voi! Aika rientää ja kuolema hiipien lähestyy ja me uudistamme +Raamatun valituksen: palvelijasi kulkiessa sinne ja tänne oli mies +kadonnut. + +Katkerimmat kyyneleet vuotavat haudalla niiden sanojen tähden joita +emme lausuneet, niiden tekojen takia, jotka jätimme tekemättä. "Hän ei +milloinkaan saanut tietää, miten paljon häntä rakastin!" -- "Hän ei +koskaan tiennyt, minkä arvoinen hän minulle oli!" -- "Minä ajattelin +aina saavani hänelle sydämmellisimmin ystävyyttäni osottaa". -- "Vasta +kadotettuani tiesin, mitä todellakin menetin". Myrkkynuolia ovat nuo +sanat, joilla julma kuolema meitä haudan ovelta ampuu. Miten paljoa +rikkaammaksi ja onnellisemmaksi tulisikkaan perhe-elämämme ja +ystävyytemme, jos jokainen ilmaisematon rakkaudentunne saisi kukaksi +puhjeta ja teossa osottautua! Emme puhu ulkonaisesta hyväilemisestä -- +se sekä on että ei ole myötätuntoisuuden paras ilmaisija. Moni on jo +luonnostaan niin arka, että sellaista kammoo. Mutta katse ja +myötätuntoinen osallistuminen, sopiva, huomaava kohteliaisuus puhuu +rakkauden kieltä ja monella tavalla sen ilmaisee; eikä ole ainoatakaan +perhettä, jonka sydämmen aarteita ei sellainen myötätuntoisuuden +ilmaiseminen suuressa määrin rikastuttaisi. + +On väärin olettaa, että sukulaisten välttämättömästi täytyy rakastaa +toisiaan sukulaisuuden tähden. Rakkautta on kasvatettava ja se +vaurastuu huolellisesti vaaliessa samoin kuin metsässä kasvavan +hedelmän tuottavaisuus puutarhurin hoitaessa; ja rakkaus kuihtuu ja +kuolee hoidon puutteesta niinkuin auhtoon maahan kylvetty harvinainen +kukansiemen. + +-- Minua niin ihmeesti tässä muutamana päivänä halutti sanoa rouva +sille ja sille, miten paljon häntä ihailen, virkkaa neiti X. + +-- Mutta minkä ihmeen tähden ette sitä hänelle sanonut? + +-- Hyvänen aika! Sehän olisi näyttänyt imartelemiselta. + +Mitä sitten imarteleminen on? + +Imarteleminen on itsekkäässä tarkoituksessa lausuttu _teeskennelty_ +kiitos eikä ystävän rehellinen kiittäminen siitä, mikä meistä on hyvä +ja kiitosta ansaitseva. + +Peläten imartelevansa, nuo hirveän tunnolliset ihmiset koettavat olla +niin välinpitämättömiä kuin suinkin niitä kohtaan, joita rakastavat ja +ihailevat. Muutamat vanhemmat pelkäävät lastensa ylpistyvän ja tulevan +turhamaisiksi, jos ilmaisisivat rakkautensa ja hyväksymisensä; ovatpa +niinkin varovaisia, että lapset luulevat vanhempain olevan heihin +kerrassaan tyytymättömät, ennenkun hämmästyksekseen satunnaisesti +huomaavat vanhempainsa todellakin heistä pitävän, jopa ylpeilevänkin. +Isän suoranaisesti osottama rakkaus voi poikaan monesti vaikuttaa +enemmän kuin mitkään nuhdesaarnat maailmassa; mutta isä ei voi, ei +tahdo sitä näyttää. + +Sitä tapaa on vastustettava ja koetettava voittaa. Meidän on siihen +itseämme kasvatettava, kun sen puutteen kerran tunnemme. Meidän pitää +kristillisenä velvollisuutenamme pitää ei ainoastaan rakastaa, vaan +myös _näyttää rakastavamme_ -- ei ainoastaan _olla_ uskollisia ystäviä, +vaan sellaisiksi _osottautuakkin_. Meidän pitää päättää lausuakkin +sydämmessämme syntyvät ja huulillemme pyrkivät ystävälliset tunteet, +todellakin toimia huomaavasti ja avittaen niinkuin hartaasti haluamme +eikä vetäytyä ja väistyä. Kun alku on tehty ja jää murtunut, niin se +vähitellen lankeaa luonnosta -- ilmaistu rakkaus palautuu rakkauden +vastakaikuna, ystävällinen teko herättää toisia samallaisia eloon, ja +perheen jäsenten sydämmet eivät ole toisistaan erillään niinkuin jään +peittämät saaret, vaan lähenevät, liittyvät iloisina, onnellisina, ja +ilma kajahtelee rakkauden ihanista sävelistä. + + + + +IV. Itsepäisyys. + + +Minun pienet kettuni ovat hauskoja pikku eläimiä. Toivon vain, etteivät +lukijani väsyisi viehättävään eläinnäyttelyyni, ennenkun olen päässyt +näytöksen loppuun. Muistakaahan, että pieniä kettujani on seitsemän +kappaletta ja ainoastaan kolme olen vasta kerinnyt näyttää; siksipä +riittäköön kärsivällisyytenne. + +Niinkuin olemme jo huomauttaneet, ovat nämä pienet ketut muutoin +totisten ja hyväin kristittyjen helmasyntejä. Sellaiset ihmiset ovat +vapautuneet törkeistä synneistä, jommoisia ovat varkaus, valhe ja +murha. Mainittuja pieniä helmasyntejä pidetään tavallisesti liian +vähäpätöisinä saarnastuolista käsiteltäviksi. Mutta ne ovat pienoisten, +punaisten hämähäkkien laisia, joita paljaalla silmällä on vaikea +kasvista erottaa. Mutta ne ilmaisevat olemassa-olonsa siten, että +terveeltä ja vihreältä näyttävä lehti toisensa perästä kuihtuu ja +varisee. + +Minulla on taas mielessäni eräs uusi pikku kettu, joka on hyvin +toimelias hävittämään kotoisen onnen viinitarhaa ja joka siinä +toimittaa enemmän kuin luulisikkaan. + +Vaikea on ollut keksiä sille sopivaa nimeä; lopuksi valitsin +_itsepäisyyden_, vaikka sitä yhtä hyvin voisi sanoa omavaltaisuudeksi. + +Tämä virhe, niinkuin moni muukin, on ainoastaan hyvin tarpeellisen ja +kiitettävän ominaisuuden liioittelua. Luonteenlujuus on annettu +ihmiselämän perustaksi. Ilman sitä ei koskaan voisi mitään toimittaa; +kaikki inhimilliset aikeet olisivat häilyviä kuin vesi viettävällä +pinnalla. Jokaisessa suhteellisesti muodostuneessa luonteessa täytyy +olla kestävyyttä, tahdonlujuutta, ja että ihminen voisi kehittää niin +välttämätöntä ominaisuutta, on se hänellä vaistona luonteessaan. + +Tämä vaisto on ihmisellä siis yhteinen eläinten kanssa. Eläinten +päättäväisyys on luontainen voima, joka ilmautuu eri tavalla eri +eläimissä. Verikoiran itsepäisyys, kun se pitää kiinni vastustajaansa, +muulin uppiniskaisuus, kun se lyönneistä ja uhkauksista välittämättä +seisattuu, ovat suoranaisen eläimellisen ominaisuuden sattuvia +esimerkkejä. Samaa ominaisuutta on ihmisessäkin ja se muodostaa sen +sankarillisen lujuuden ja kestävyyden perustuksen, joka yksin voi +toteuttaa elämän suuria ja jaloja aikeita. + +Se virhe, josta puhumme, saa alkunsa mainittujen ominaisuuksien +vapaasta ja hillitsemättömästä kehityksestä, siitä vaistomaisesta +kestävyydestä, jota ei järki eikä omatunto ohjaa. Sanalla sanoen, se on +itsepäisyys, joka huolimatta kaikesta noudattaa omaa tahtoaan. Tätä +eläimellistä vaistoa tarkoitammekin itsepäisyydellä, ja juuri sen +tähden, että se on vaisto, on se niin paljon ikävyyttä saanut aikaan +kotielämässä. + +Kauniissa, uudessa rakennuksessa kummulla on nuorella pariskunnalla +paljo hauskaa touhua, joka muutoin ulkonaisesti onnellisissa oloissa +seuraa kodin perustamista. Puuseppä, verhoilija ja muut käsityöläiset +ovat ahkerassa toimessa, täyttäen heidän käskyjään. Itse he +tyytyväisinä vain määräilevät ja järjestelevät, mihin mikin heidän +kauniista ja mukavista huonekaluistansa asetetaan. + +Hero ja Leander ovat oikein kelpo ihmisiä, jotka asianmukaisessa +järjestyksessä ovat käyneet kaikki ne kehitysasteet, jotka nykyisessä +yhteiskunnassa muodostavat avioliiton johdannon. He ovat kahden vuoden +ajalla melkein joka päivä kirjoitelleet toisilleen ja alkaneet +kirjeensä sanalla: "Rakkaani" ja lopettaneet sanalla: "Omasi" j.n.e. He +ovat lähettäneet toisilleen kukkasia, sormuksia ja hiuskiehkuroita, he +ovat povellaan säilyttäneet toistensa valokuvia, he ovat kuluttaneet +tunnin toisensa perästä puhelemalla kaikesta maan ja taivaan välillä. +He ovat järkähtämättömästi vakuutettuja, ettei kellään ole ollut +sellaista sielujen sopusointua, sellaista mielipiteiden yhtäläisyyttä, +sellaista oikeaa, järkevää ja vankkaa perustusta molemminpuoliselle +rakkaudelle ja kunnioitukselle kuin heillä. + +Mutta asian laita on kumminkin sellainen, että ihmiset voivat olla ihan +yksimielisiä, myötätuntoisia kaikessa, jotka koskee heidän henkisä +harrastuksiaan. He saattavat pitää samoista kirjoista, samoista +kirjailijoista, heillä on samat periaatteet ja sama uskonnollinen +katsantokanta. Mutta siitä huolimatta voi hyvin helposti tapahtua, että +he jokapäiväisessä yhteiselämässä alinomaa huomaavat toisissaan +poikkitelaista ja aina olevansa eri mieltä, niin pian kun on puheena +arkielämän pikku harrastukset ja toimet. Se johtuu aivan +yksinkertaisesti siitä, että jokaisella henkilöllä on omat tapansa ja +omituisuutensa, omat persoonalliset mieltymyksensä, joilla ei ole +mitään tekemistä järjen kanssa ja joita harvoin kristinuskon valossa +tarkastetaan -- mutta jotka kuitenkin ovat olemassa, riippuen kunkin +yksilöllisestä mielenlaadusta ja luonteen ominaisuuksista. + +Oletetaanpa, että tikka kosii rastasta, saa myöntävän vastauksen ja +menee naimisiin. Kihlausaikana he kenties useinkin ovat keskustelleet +onnesta saada vapaasti, kevein linnunsiivin leijailla sinertävässä +kesäilmassa. Herra Tikka on ollut itse nöyryys ja hurmautuneena +kuunnellut neiti Rastaan ihastuttavia liverryksiä, jotka ovat niin +paljoa ihanammat hänen omaa vähäpätöistä ääntänsä. + +Mutta naimisiin mentyä alkoi uusi aika ja uudet velvollisuudet. Ensiksi +oli pesä rakennettava. Herra Tikka on vahvasti vakuutettu, että puun +kolo on ainoa mahdollinen asuinpaikka. Hänen vaimonsa puolestaan +selittää päättäväisesti, että hän siellä vallan varmasti sairastuisi +ikävästä ja kuukauden kuluttua kuolisi. Hän ei ole ikinä kuullut +puhuttavankaan muusta asuinpaikasta kuin pienestä pesäsestä, joka +keveästi kiikkuu lehtevän puun oksalla. Herra Tikka sanoo saavansa +vettä aivoihinsa ennen syksyä, jos hänen pitäisi asua niin epävarmassa +ja heiluvassa pesässä, aivanhan hän tulisi merikipeäksi kuivalla +maalla, -- ei, pesänteko sinne ei tule kysymykseenkään. + +Vaimon mielestä ei mies enää rakasta häntä, sillä muuten hän ei +mitenkään voisi sulkea häntä pimeään ja lahoon puunkoloon. + +Mies puolestaan on yhtä varma, että vaimo ei häntä rakasta, sillä +muuten hän ei katkeroittaisi hänen elämäänsä vaatiessaan häntä ilmassa +heilumaan ja huojumaan. + +Kumpikin pysyy itsepäisesti mielipiteessään. Ja mitenkäpä toinen +kykenisi toiselle vakuuttamaan, että juuri hän on oikeassa? Luonto +tietää sen ja kotirauhan säilyttämiseksi siivekkäiden maailmassa se ei +sallikkaan tikkain mennä naimisiin rastasten kanssa. + +Mutta ihmisten keskuudessa sitä vastoin tapahtuu varsin usein, että +miehet ja naiset, jotka mielipiteidensä ja tapojensa puolesta ovat yhtä +erilaisia kuin tikat ja rastaat, kihlautuvat ja menevät naimisiin ja +alkavat laatia pesää. Heidän ennakkoluulonsa ja mielipiteensä ovat yhtä +piintyneet ja yhtä mahdottomat järkiperäisesti puolustaa kuin tikan +rakkaus pesään puunkolossa tai rastaan mieltymys keinuvaan kotiin. + +Hero ja Leander, jotka parhaillaan järjestävät uutta kotiaan, ovat +siitä tuoreena esimerkkinä. He ovat molemmat olleet vanhempainsa ainoat +lapset; kumpaakin on ympäristössään ihailtu mitä erinomaisimman +kauneudenaistin esikuvana. Molemmilla on siis hyvin jyrkät mielipiteet, +joita he ovat tottuneet luulemaan erehtymättömiksi ja kaikessa +ratkaiseviksi. He kunnioittavat ja rakastavat toisiaan todellisesti ja +syvästi, ja siihen onkin heillä syytä, sillä he ovat erittäin +yksimieliset elämän vakavissa kysymyksissä. Molemmat ovat jalomieliset +ja lämminsydämmiset; molemmilla on kehittynyt ymmärrys ja kehittynyt +kauneuden aisti; molemmat ovat läpeensä uskonnollisia. + +Mutta kumminkin, siitä huolimatta, saatan kertoa teille, että he +avioliittonsa ensi vuotena elivät säännöllisesti sotakannalla. + +Niin, nämä molemmat nuoret, hyväntahtoiset ihmiset, jotka todella +rakastivat toisiaan niin lämpimästi ja rehellisesti, eivät kuitenkaan +voineet alkaa ystävällistä yhteiselämää joutumatta käymistilaan, +samallaiseen, joka syntyy hapon ja suutalipeän sekotuksesta. Eikä ole +helppo ratkaista, kummassako -- hapossako vai suutalipeässä -- on +suurempi syy, koska molemmat alallaan ovat parasta laatua. + +Mitä Heroon ja Leanderiin tulee, on käymisen syy päivänselvä. Molemmat +ovat nimittäin varmasti vakuutettuja oman kauneudenaistinsa +pätevyydestä ja pitävät kodin hauskuudelle ja menestykselle +välttämättömänä, että siellä kaikki järjestetään juuri sillä tavalla +kuin hänen mielestään on sopivinta. Yksinkertaisimmassakin asiassa on +heillä kummallakin oma määrätty mielipiteensä ja sitkeästi he koettavat +saada sitä voitolle, ikäänkuin se olisi heidän elinkysymyksensä. +Vähäpätöisimmissäkin pikku seikoissa tietävät he säntilleen, kuinka he +tahtovat eivätkä voi mielipiteestään luopua hiuskarvan vertaakaan. + +Tänä aamuna esimerkiksi aurinko säteilee ystävällisesti heidän uuteen +kotiinsa. Nuori rouva liikkuu miellyttävässä aamupuvussaan ja helmillä +ommelluissa jalkineissaan monien matkalaukkujen ja kirstujen keskellä +verannalla. Nuori aviomies taas iloissaan saavuttamastansa onnesta +tuskin sallii hänen käyttää siroja jalkojaan, vaan käyttää kaikenmoisia +pikku esteitä hyväkseen saadakseen nostaa häntä ja kantaa riemuiten +uuteen asuntoon. + +Matot ovat paikoillaan ja huonekaluja tuodaan sisään. Työmiehet +kantavat pianoa. + +-- Asettakaa piano tuonne ikkunakomeroon, sanoo rouva. + +-- Ei, eihän toki ikkunakomeroon, virkkaa herra. + +-- Sinne, rakas ystävä. Mihinkä se sitten pantaisiin? Rumahan se olisi +muualla! Minä olen aina nähnyt pianon ikkunakomerossa. + +-- Mutta, Hero rakkaani, et suinkaan aikone täydellä todella turmella +kaunista näköalaa sulkemalla ikkunakomeron pianolla? Sopivin paikka on +sille luonnollisesti täällä nurkassa. Koetetaanhan! + +-- Hyvä Leander, minusta se on siellä kauhea; se rumentaa koko huoneen! + +-- Minun mielestäni huone vasta oikein rumentuisikin, jos piano +tungettaisiin ikkunakomeroon. Ajattelehan, miten hauska siellä olisi +istua! -- Ikäänkuin emme kaikessa tapauksessa voisi istua pianon +takana, jos tahdomme, väittää Hero. + +-- Mutta miten paljoa väljemmältä ja iloisemmalta huone näyttääkään, +kun ovi avataan ja ikkunakomerosta saa katsella laaksoon, jossa +maiseman taustana on kylän kirkko! + +-- Vaan minä en ikinäni voisi tottua siihen, että piano kyyköttäisi +tuossa nurkassa, selittää Hero pontevasti. Minä _pysyn päätöksessäni_ +ja se asetetaan ikkunakomeroon. Niin on äidillä, Hanna-tädillä, rouva +Antikaisella ja kaikilla ihmisillä. + +-- Mutta jos sinä _pysyt päätöksessäsi_, vastaa Leander, niin minäkin +pysyn omassani ja silloin me jäämme aina erimielisiksi siinä asiassa. + +-- Mutta, hyvä ystävä, täytyyhän sinun myöntää, että naisen vierashuone +on hänen oma huoneensa. + +-- Ei naimisissa olevan naisen, luullakseni. Oletan sen yhtä paljon +kuuluvan hänen miehelleenkin, varsinkin koska hän aikoo siellä viettää +suuren osan joutoajastaan. + +-- Minusta sinun ei todellakaan pitäisi niin itsepäisesti sitä vaatia, +kun tiedät, etten minä voi sitä kärsiä, kiistää Hero. + +-- Etkä sinäkään tarvitsisi olla niin myöntymätön, kun tiedät, etten +minä todellakaan voi sitä sietää, vastustaa Leander. + +Hehkuvin poskin ja mieli kuohuksissa huudahtaa Hero: + +-- Samantekevä! Kun sinä ehdottomasti vaadit, niin tottapa sen täytyy +jäädä niinkuin sinä tahdot. Mutta siinä tapauksessa minä vain en sillä +soita. + +Niskojansa viskaten Hero poistuu kiireesti huoneesta, ja voittaja on +varsin onneton. + +Leander rientää paikalla vaimoaan etsimään ja löytää hänet +matkakirstulla toivottomasti itkemässä. + +-- Hero-kulta, elä ole niin lapsellinen! Tee kuten itse tahdot. Minä +myönnyn. + +-- Ei, -- jääköön vain sinun tahdollesi. Minä aivan unohdin, että +vaimon velvollisuus on olla kuuliainen. + +-- Joutavia, Hero! Puhu nyt järkevän naisen tavalla. Elkäämme kiuskako +lasten lailla. + +-- Mutta onhan päivän selvää, että minä olin oikeassa. + +-- Rakas Hero, en voi myöntää olleesi oikeassa, mutta silti kumminkin +mukaudun tahtoosi. + +-- Ihmettelen todellakin, Leander, ettet huomaa, kuinka tyhmää olisi +asettaa piano siihen paikkaan, johon sinä ehdottelit. Se hermostuttaisi +minua joka kerta huoneeseen tullessani, ja siinä nurkassa on niin +pimeäkin, etten siellä näkisi nuottejakaan. + +-- Minäkin ihmettelen, Hero, että nainen, jolla on sinun +kauneudenaistisi, ei voi käsittää, miten piano ikkunakomerossa +turmelisi koko huoneen. Sehän on juuri paras paikka huoneessa! + +Siten jatkuu kiista loppumattomassa kiertokulussa, alituiseen +uudistuen samoista syistä. Kumpikin ärtyy ärtymistään ja kiivastuu +kiivastumistaan, kumpikin selittää antavansa perää -- koska toinen sitä +tahtoo -- mutta siitä huolimatta he eivät lakkaa puolustamasta +mielipidettään niinkuin se olisi ainoa oikea ja järellinen. Sillä välin +kasvaa itsepäisyyden eläimellinen vaisto yhä voimakkaammaksi molemmin +puolin. Taistelun kuumuudessa vaihdetaan vähitellen syrjäiskuja ja +epäkohteliaita persoonallisia huomautuksia. + +Leander huomauttaa Heron ajatuskannan riippuvan siitä, mikä milloinkin +on tavanmukaista, ja ett'ei hän voi mukautua olosuhteihin. + +Ja Leander on Heron mielestä vallanhimoinen ja itsevaltias, joka aina +tahtoo päästä voitolle. + +Ja sillä tavoin jatkuu taistelua päivät päästään, kunnes aselepo +vahvistetaan hyväilyillä ja suuteloilla. Mutta rauha rikkoutuu +paikalla, kun vain toinen tai toinen sanoo: + +-- Kyllä sinun sentään täytyy myöntää, ystävä, että sittenkin _minä_ +olin oikeassa. + +Hetken perästä on toraileminen täydessä vauhdissa. + +Sellainen jatkuva kina antaa aihetta moneen kahakkaan. Ottelussa +saatuja iskuja ja persoonallisia huomautuksia ei voida unohtaa aivan +heti. Ne jättävät mieleen katkeruutta ja ärryttävät viattomammastakin +sanasta. + +Jos rakkaus kuitenkin on syvä ja voimallinen, voittaa sovinnon tuottama +nautinto taistelussa saatujen haavain kirvelemisen eivätkä +sovinnontekijät ymmärrä, miten todellinen rakkaus -- kuten heidän -- +voisi kärsiä jotain haittaa mitättömästä sananvaihdosta. + +Mutta varsinainen kinailemisen aihe, nimittäin molempain itsepäisyys, +joka on niin lujaan piintynyt pikku seikkoja myöten, saattaa heille +vähän väliä selkkauksia. Niinpä on Hero -- rajuilman välisenä +päivänpaisteen hetkenä -- valmistanut Leanderilleen oivan päivällisen +ja laittanut salatin taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti, mutta +maistettuaan sitä työntää Leander sen ääneti luotaan. + +-- Mutta, kultaseni, etkö pidäkkään salatista? kysyy Hero kummissaan. + +-- En, hyvä ystävä; en syö mitään sellaista, jossa on ruokaöljyä. + +-- Et syö ruokaöljyä! Kummallista! En ole milloinkaan kuullutkaan +salattia laitettavan ruokaöljyttä. + +Rouva näyttää varsin tyytymättömältä. + +-- Asian laita on sellainen, etten pane suuhuni ruokaöljyä. Minusta on +salatti sokerin ja etikan kanssa paljoa parempaa. + +-- Sokerin ja etikan! Hyvänen aika, Leander, kylläpä sinulla on +makuaisti! + +Ja hyväilevällä äänellä hän jatkaa: + +-- Kas niin, kultaseni, koeta nyt sentään tottua minun salattiini! + +-- Hyvä ystävä, en _ikipäivänä_ koeta tottua mihinkään uutuuksiin. Olen +aivan tyytyväinen vanhaan makuuni. + +-- Mutta kuulehan, Leander, minun täytyy sanoa, että olet jotenkin +epäkohtelias ja kiittämätön. + +-- Etkö sinä ole yhtä epäkohtelias pakottaessasi minua syömään +semmoista, josta en välitä. + +-- Mutta sinä et ainoastaan välittäisi, vaan pitäisitkin siitä, jos +vain maistaisit. Ihmiset eivät tavallisesti pidä öljymarjoista, +ennenkun syövät niitä muutamia kertoja, mutta sitten ihan ihastuvat +niihin. + +-- Minusta on mieletöntä nähdä sellaista vaivaa, kun kumminkin on niin +paljon semmoista -- ja yllin kyllin -- josta voi pitää. + +-- Mutta, Leander, sinä et ole nyt hyvä etkä ystävällinen. Luullakseni +meidän pitäisi koettaa totuttautua siihen, mikä toisesta hyvälle +maistaa. + +-- Siispä arvelen minäkin, rakas Hero, että sinä koetat pitää +salatista, joka on laitettu sokerin ja etikan kanssa. + +-- Mutta sehän on niin jokapäiväistä ja tavallista! Tuskinpa missään +hienossa seurassa syödään sellaista salattia! + +-- Luullakseni oli äitini ruokapöydässä kyllin hienoa seuraa ja siellä +minä opin pitämään sokerilla ja etikalla maustetusta salatista. Asia on +semmoinen, Hero, että sinä, järkeväksi naiseksi, arvostelet kaikkea +liiaksi sen mukaan, miten se on hienoa ja tavanmukaista. + +-- Niin, senhän sinä sanoit minulle jo viime viikolla ja minusta se oli +hyvin väärin -- niin, todellakin _hyvin väärin_. + +Viimeiset sanansa Hero lausui oikein painokkaasti. + +-- Ei se minusta ollut sen suurempi vääryys kuin sekään, että sinä +minua sanoit vallanhimoiseksi ja itsevaltiaaksi. + +-- Mutta, Leander hyvä, täytyyhän sinun myöntää todellakin olevasi +hyvin vallanhimoinen ja itsepäinen. + +-- Siinä en ole samaa mieltä. + +-- Sinähän pidät niin kiinni omista mielipiteistäsi ja omista +mielijohteistasi, ettei taivas eikä maa saa sinua niistä +hievahtamaankaan. + +-- Tokkohan minä pitänen niistä kiinni enemmän kuin sinäkään omistasi? + +-- Varmasti pidät. + +-- Enpä sitä luulisi. + +Hero katsahtaa häneen ja lausuu pontevasti: + + "Niin tarkkaan itseni nähdä soisin + kuin muut mun näkevi -- sen jos voisin!" + +-- Juuri niin, vakuuttaa Leander. Se sopii mainiosti sinuun, kultaseni. +Tulkoon rukouksesi kuulluksi! + +-- Sinä taidat mielihyviksesi ärsytellä minua, virkkaa Hero. + +-- Mutta, hyvä ystävä, kyllä tämä sentään on jonnijoutavaa ja +lapsellista! Emmeköhän voisi olla kiuskamatta? + +-- Kernaasti minun puolestani, mutta itsehän sinä alotit. + +-- Suo anteeksi, Hero minä en alottanut. + +-- Aivan varmasti, Leander, sinun oli alkusi. + +Sen laatuista keskustelua saattaa kestää tuntikausia, niin kauvan kuin +molemmat kiistelijät -- jotka sillä välin käyvät yhä itsepäisemmiksi ja +jyrkemmiksi -- jaksavat jatkaa. Ja kumminkin tietää kumpainenkin yhtä +hyvästi, että pieninkin myönnytys tekisi siitä lopun. + +Jospa vaimo esimerkiksi sanoisi: + +-- No hyvä, kultaseni, salatin saat aina sellaista kuin tahdot. + +Mies varmaankin vastaisi: + +-- Rakas Hero, kyllä minä koetan tottua sinun makuusi, koska olet +nähnyt niin paljon vaivaa sitä valmistaessasi. + +Jos vain toinen myöntyisi, niin toinenkin kyllä heti antaisi perää. +Ensi kerralla kumpikin kilpailisi toisensa toiveita täyttämään. + +Mutta kun heidän välinsä ei ole semmoinen, ovat he lehmäparin laiset, +jotka ovat sarvistaan tarttuneet toisiinsa eivätkä pääse eteen- eikä +taaksepäin. Heidän itsepäisyytensä on ainoastaan eläimellinen vaisto; +järki, omatunto ja uskonto eivät ole siihen mitään vaikuttaneet. + +Ne seikat, joista tämäkin nuori pariskunta tällä tavoin joutui +kiistelemään, olivat hämmästyttävän lukuisat. He väittelivät, missä +huoneessa heidän suurin öljymaalauksensa olisi paras, vierashuoneessako +vai kirjastossa; ripustettaisiinko pieni maisemataulu seinälle vai +pantaisiinko se telineelle; asetettaisiinko miilolainen Venus saliin +marmoripöydälle vai jalustalle kirjastoon. Näistä ja monista muista +samallaisista kysymyksistä keskusteltiin laveasti, kiihkeästi ja +innokkaasti, joka ihmetyttäisi jokaista, joka ei tiedä, miten paljon +kahdella itsepäisellä ja myöntymättömällä ihmisellä on sanomista +jokikisestä asiasta maailmassa. Klassillinen muinaisuus, taidehistoria, +kuuluisain taiteilijain arvostelut ja samoin kaikellaiset +yhteiskunnalliset, siveelliset ja uskonnolliset kysymykset vedettiin +todisteiksi puolustamaan tai vastustamaan toista ja toista +mielipidettä, koska koko maailmassa ei ole mitään, joka ei tavalla tahi +toisella olisi yhteydessä toisen kanssa. + +Tohtori Johnson sanoo muutamassa paikassa: + +"Perhe-elämässä ilmenee tuhansia erimielisyyksiä, joita ei milloinkaan +järki voi ratkaista, kysymyksiä, joita ei voi tutkia, ja jotka eivät +ajatusopin selitettäviksi alistu; jolloin jotakin on tehtävä, vaan +vähän puhuttava." + +Suuresti kunnioittaen suurta siveydenopettajaa, täytyy meidän kuitenkin +sanoa, että lausunnostaan päättäen ei hän liioin tunne kahden +sivistyneen ja peräti itsepäisen henkilön puhetulvaa, jotka väittelevät +käytännöllisistä kysymyksistä. Nämä kysymykset eivät tosin näy olevan +jären avulla selitettävissä; mutta Heron ja Leanderin laisille +ihmisille ei semmoista tapahdu, jolloin on jotain tehtävä, vaan vähän +puhuttava. + +Sellainen joutava kinastelu ja alituiset kiistat jäytävät ja hävittävät +rakkauden ja totuuden ylevän ihanteen, jota heidän oikean ja syvän +myötätuntoisuutensa ja jalojen luonteen ominaisuuksiensa vuoksi olisi +ollut mahdollinen jossain määrin toteuttaa. Heidän avioliittonsa ei +täytä heidän toiveitaan. Toisinaan he oikein kauhistuvat ajatellessaan, +etteivät pidä toisistaan niinkuin ennen. Ja sittenkin -- kun Leander on +viikon poissa ja ajattelee vaimoansa, niin ei hänestä yksikään nainen +ole hänen Heronsa vertainen. Ja päivät ovat Herosta pitkiä ja koti +autio Leanderin poissa ollessa. Kumpainenkin hämmästyy ja kauhistuu +pikkumaisia kiistojansa ajatellessaan, vaan ei kumpikaan ymmärrä ottaa +kiinni sitä pikku kettua, joka heidän viinitarhansa hävittää. +Ihmeellisen paljon me itseämme ajattelemme ja kuitenkin se niin tuiki +vähän meitä hyödyttää -- ihmiset puhuvat paljon ja ihmettelevät itseään +ja muita, mutta antavat vuoden toisensa perästä palauttamattomiin +siirtyä oppimatta ymmärtämään itseään taikka toisiaan -- omaansa taikka +ystäväinsä luonnetta edes sen verran kuin minkä tarvitsevat hoitaessaan +kaasu- ja vesijohtojaan. + +-- Mutta _minulla_ ei tule olemaan sellaisia kinasteluja vaimoni +kanssa, vakuuttaa herra Jyrkkä. Minä en otakkaan vaimokseni sellaista +nerokasta naista; he ovat aina niin itsenäisiä ja vastenmielisiä. +_Minun_ vaimoni on lempeä ja nöyrä, joka mielipiteensä saa minulta ja +alistuu minun tahtooni. + +Ja herra Jyrkkä ottaa vaimokseen pienen punaposkisen kaunottaren, niin +hennon ja hintelän, lempeän ja lepseän, ettei hänellä ole oman tahdon +ujettakaan, siitä hän on varma. Vaimo on hänen taivaansa kuu, jolle hän +loistonsa lainaa. + +Niitä miesystäviämme, jotka haluavat nauttia itsevaltiuden onnea, +neuvoisimme jättämään koettelematta avioliiton kauniin nuken kanssa, +sillä älykkään ja lahjakkaan naisen myöntymättömyys häviää mittömiin +ahdasmielisen ja pintapuolisen naisen itsepäisyyteen verraten. + +Annappas, kun miehen pöytätoverina on suloinen hempunen, joka itkee +kuuta ja väittää, ettei mies enää rakasta häntä, koskei täytä hänen +pyyntöään. Turhaan siinä mies käyttää tähtitieteellisiä tietojaan +todistaessaan hänelle, ettei kuuta voi ihmiskäsin saada. Keijukainen +kuuntelee pää kallellaan ja kun mies on väsyksiin asti selittänyt, +uudistaa hän muuttamatta tai lisäämättä sanasta sanaan saman pyyntönsä. + +Jos hän tahtoo ottaa pois koulusta pikku Juhon, lemmikkinsä, koska +ankarat opettajat eivät hänen tähtensä sano voivansa poiketa koulun +säännöistä, niin tuiki turhaan herra Jyrkkä hänelle mitä +kaunopuheliaimmin esittää syitä vakuuttaaksensa pojan jo ajoissa +tarvitsevan tottua järjestykseen ja itseänsä hillitsemään ja mitenkä +mahdotonta opettajan on heidän poikansa tautta poiketa koulun tavoista. +Turhaan hän selittää, miten välttämätöntä pojan on oppia jotain +tekemään. + +Vaimo kuuntelee hiljaa ja sanoo sitten: + +-- En minä siitä mitään ymmärrä. Sen minä vain tiedän, että tahdon +Juhon pois koulusta. + +Ja sitten hän itkee, on tyly, pyytää, rukoilee, valvoo yöt, hermostuu, +saa päänsäryn -- sanalla sanoen osottaa, että kaunis nainen, jolta +puuttuu ymmärrystä ja sivistystä, on tavallaan aivan yhtä pelättävä, +jopa pelättävämpikin vastustaja kuin sukupuolensa lahjakkain. + +Joskus voi Leander vastustamattomilla jären aseilla ilmitaistelussa +voittaa Heronsa, sillä hän ymmärtää arvostella syitä ja käsittää +miehensä esittämät väitteet; ja silloin on Leander mielestänsä aika +sankari, sillä hän tietää voittaneensa vastustajan, jota ei ole +halveksittava. Vaikka Hero on hyvin itsepäinen nainen, on hän +selväjärkinen; ja vaikka Leander saa monet kovat kokea hänen +itsepintaisuutensa takia, niin turvautuu hän aina hänen oikeaan +arvosteluunsa. + +Onneton se mies, jonka vaimon itsepäisyys on eläimellistä vaistoa ilman +ymmärryksen ja arvostelukyvyn kehityksen mahdollisuutta! Erimielisyydet +vaimon kanssa, jota mies kunnioittaa ja ihailee, ovat useinkin kovia +koettelemuksia, mutta kina vaimon kanssa, jota hän ei jaksa +kunnioittaa, on viimein sietämätöntä. + +Kun Jumalan ilmoittamassa sanassa sanotaan: "mies on vaimon pää +niinkuin Kristus on seurakunnan pää" [Efes. 5:23], niin siinä on +kuitenkin muistettava näiden välinen suuri erotus. Tietysti tällä +ei tarkoiteta, että miehelle on annettu kaikkivaltiuden ja +kaikkitietäväisyyden oikeudet, vaan ainoastaan ja yksinomaan, että hän +on perheen pää, ja suojelija niinkuin Vapahtaja on seurakunnan. Nämä +sanat ilmoittavat vain yhteiskunnallisen luonnonlain, jota ihmiskunnan +kaikki rodut ja kansakunnat ovat noudattaneet -- selvän tosiasian +ihmiskunnan elämästä. + +Lapsellisesti ja ymmärtämättömästi ovat jotkut muuten järkevät naiset +sitä mielipidettä vastustaneet, mutta he ovat luultavasti käsittäneet +asian äsken mainittuna liioteltuna vaatimuksena. Yhtä mahdotonta kuin +upseerin on olla alistumatta sotalakia noudattamaan, yhtä mahdotonta on +vastustaa vihkimäkaavan _kuuliaisuus-sanaa_. + +Naurettavaahan olisi, jos kaksi nuorukaista, joilla on sama +yhteiskunnallinen asema, ovat saaneet yhtä huolellisen kasvatuksen ja +joista toinen on översti, toinen kapteeni, joutuisi kinaan siitä, ettei +viimeksi mainittu tottele edellistä, koska hän ainoastaan virkansa +puolesta on häntä arvokkaampi tai ensiksi mainittu asettuisi +jälkimäisen holhojaksi muissa kuin virka-asioissa. + +Vaikka miehellä asemansa puolesta onkin jonkunmoinen valta perheessä, +mikäli koskee hänen velvollisuuttaan sen huoltajana ja edustajana, ei +hän toiselta puolen ole oikeutettu tahtomaankaan, että kaikki +yksityisseikat pienimmästä suurimpaan järjestettäisiin hänen +mielitekojensa ja halunsa mukaisesti toisten jäsenten mielipidettä +ottamatta kuuleviin korviinkaan. Hänellä ei ole oikeutta vaatia, että +kaikki hänen mielikseen toimitetaan ja hänen vaimonsa toiveet ja tahto +kerrassaan syrjäytetään. Tuhansissa pikku seikoissa on joskus yhtä +paljon miehen velvollisuus alistua vaimonsa tahtoon kuin vaimonkin +toisinaan mukautua miehen toiveihin. Mies ja vaimo ovat Jumalan edessä +samanarvoiset ihmisinä, ja se, joka itsepäisesti ja haikailematta +koettaa omaa tahtoaan toteuttaa, se tekee syntiä. + +Miten nämä jokapäiväisessä elämässä syntyvät pienet erimielisyydet +paraiten ratkaistaneekin molemminpuoliseksi tyydytykseksi, virmasti +huonoin keino on kuitenkin mahtisanan ratkaisu. Kaikki romanttisuus, +kaikki runous, kaikki kauneus ikipäiviksi katoo siitä kodista, jossa +vallasta taistellaan. Muuta tietä ei ole tällaisten vaikeuksien +välttämiseksi kuin molemmin puolin viisaasti myöntyä ja kutsua järki ja +uskonto avuksi. + +Hiukan ajateltuaan huomaa jokainen itsensä _itsepäiseksi pikku +asioissa_, joka on vain itsepäisyyden varomaton vaisto, ja kun sen on +huomannut, koettakoon siitä vakavasti varjeleutua. + +Jokaisen miehen ja jokaisen naisen pitäisi itseänsä kasvattaessaan ja +jalostuttaessaan tutkia keinoa oppia sävyisästi _myöntymään pikku +seikoissa_. Sivistyneessä seuraelämässä miellyttää juuri se luontevuus, +jota kaikki sen jäsenet osottavat toistensa mieliteoille ja +mielipiteille ja heidän huomaavaisuutensa ja kohteliaisuutensa +seurustelussa. + +Hienosti sivistyneissä piireissä ei ole suoran suoria +rautatienraiteita, joita oikealle tai vasemmalle poikkeamatta saa ajaa +jyristää, vaan tyynet, mutkittelevat virrat siellä hiljaa luikertelevat +pitkin kukkaisten rantain lahdelmia. Se, mikä sivistyneessä +seuraelämässä miellyttää, se miellyttää kodissakin, mutta sen +saavuttamiseksi pitää perheen jokaisen jäsenen tarkasti itseänsä valvoa +ja hillitä. + +Toisten ihmisten on siinäkin paljoa enemmän taisteltava kuin toisten. +He ovat luonnostaan huolellisia ja säntillisiä. He ovat täsmällisiä +ajastaan ja tavoistaan ja jokainen poikkeus heitä kiusaa. + +Näyttää siltä kuin luonto huvikseen satuttaisi sellaiset miehet ja +naiset vastakohtiinsa ihastumaan. Säntillisen ja säännöllisen miehen +sydämmen valloittaa iloinen, huoleton keijukainen, joka ei milloinkaan +tiedä päivänmäärää, repii samanpäiväisen sanomalehden, hävittää oven +avaimen ja kähertää hiuksensa äsken tulleella laskulla. Ja päinvastoin +taas täsmällinen ja huolellinen nainen, jonka kapineet ovat +järjestyksessä kuin mehiläispesän kammiot, lahjoittaa sydämmensä +huolimattomalle miehelle, joka pyyhkimättömine jalkoineen tulee hänen +pyhäkköönsä ja metsästys- tai kalastusretkelle lähtiessään hämmentää +hujan hajan koko hänen sievästi järjestetyn kotinsa eikä laisinkaan +käsitä, miksi toinen on tyytymätön. + +Minkähänlaiseksi muuttuu sellaisten puolisoiden väli, jollei järki ja +tunne saa heitä molemminpuolin myöntymään, -- jos kumpikin vain piintyy +omituisuuksiinsa ja jyrkkään itsepäisyyteensä, koettaen tahtoaan +toteuttaa toisen alalla? + +Semmoiseen asemaan joutunut mies tai nainen voi, elinkautiseen +taisteluun antautumatta, paljonkin mielitekojaan ja vaatimuksiaan +miedonnella, itseään hillitä eikä olla ikävyyksiä huomaavinaankaan, +jopa hän saattaa ennemmin myöntyäkkin kuin menettää kotirauhan. + +Eräs itsepäisyyden laji on varsin kiusallista: tarkoitan näet sitä +itsepintaisuutta, joka ei koskaan myönnä erehtyneensä, vaan keksii +puolustuksekseen kaikenmoisia syitä ja verukkeita lievimmänkin +huomautuksen johdosta. + +Juho sanoo vaimolleen aamiaisen myöhästyneen puolen tunnin verran +tavallisesta. + +Vaimo torjuu syytöksen päättävästi. + +-- Mutta katsohan kelloani! + +-- Sinun kellosi ei käy oikein. + +-- Panin sen ihan asemakellon mukaan. + +-- Niin, viikko sitten ja kellosi aina edistää. + +-- Ei, hyvä ystävä, kyllä sinä nyt erehdyt. + +-- Enpä erehdykkään. Kuulinhan sinun itsesi sanovan sen herra +Vuoriselle. + +-- Vuosi sitten, Anna hyvä, -- ennenkun kelloseppä sen puhdisti. + +-- Miten sinä voit sanoa niin, Juho? Eihän siitä ole kuin kuukaus. + +-- Kyllä sinä nyt suuresti erehdyt, Anna. + +Ja kiista jatkuu, sillä kumpikin tahtoo viimeisen sanan. + +Viimeisen sanan sanomishalu on tuonut paljon katkeruutta perheihin ja +rikkonut monen kristityn kotirauhan. Lukemattomat sellaiset kinastelut +loppuisivat siihen, jollei toinen niitä jatkaisi. Vaikkapa Juho +todellakin olisi erehtynyt sanoessaan aamiaisen myöhästyneen -- +olkootpa nuo toisillemme antamamme huomautukset oikeutettuja tai ei -- +kannattaako niistä väitellä? Kannattaako niistä kiivastua, joka aina +sellaisesta väittelystä seuraa? Kannattaako niiden tähden panna +alttiiksi rauhansa? Kannattaako niiden tähden hävittää ainoa ihanne, +jonka maailmassa voimme toteuttaa, -- rauhaisa onnellinen koti? Parempi +hiljaa kärsiä kohtuuttomimpiakin syytöksiä kuin katkeroittaa mielensä +hyödyttömässä sanasodassa. + +Kiivaaksi kiistaksi muuttunut väittely on aina ikävä kotoisessa +elämässä, vahingoittaa aina ystävyyttä. Se on vain jonkunlaista +itsepäisyyden purkautumishalua, ja harvoinpa siitä koituu muuta kuin +että kiistelijät yhä lujemmin piintyvät entisiin mielipiteihinsä. + +Tyyni ja sävyisä väittely, jossa kummankin puolen syyt puolueettomasti +esitetään, voi hyödyksikin olla; mutta kun kiivaus ja kiihko ja omain +mielipiteiden voitto tulee päämääräksi, silloin on hyvä tuuli ja +sävyisyys tipotiessään. + +Nyt on puheena oleva aine lopussa ja mietin vain sopivia +lopettajaissanoja. Juontuu mieleeni muuan runo, jossa niin kauniisti +tämä asia sanotaan. Sallinette minun sillä lopettaa: + + Oi, usein seikka pienoinen + saa kylmäks' välit sydänten, + vaikk' ovat paljon kärsineet + ja murheen myrskyt kestäneet; + ne sortuu onnen aikana + kuin laiva tyynen tultua, + kun merenpintaan rauhaisaan + luo päiväpaiste kultiaan. + + Vain katse, ilme kasvojen + ja sana kylmä, vihainen -- + oi lempi, kestit myrskysäät, + vaan nyt sä voimattomaks' jäät. + Kun sana tyly synnyttää + taas toisen -- juopa leviää. + On katse kylmä silmän sen, + mi ennen suli lempehen, + ja ääni kolkko, soinnuton + kuin ruostunehen kantelon. + Oi, kuinka toisin onkaan nyt, + on jääksi rinta kylmennyt, + nyt lemmen ruusut raukeaa + ja halla henkii kuolemaa. + Näin särkyi välit sydänten, + mi lempi liitti yhtehen, + ne ovat asti kuolemaan + taakkana toisillensa vaan. + + + + +V. + +Suvaitsemattomuus. + + +-- Mistä sinä nyt tällä kertaa aiot puhua, isä? + +-- Aion pitää esitelmän _suvaitsemattomuudesta_. + +-- Uskonnollisestako? + +-- En; kotoisesta suvaitsemattomuudesta, perhe-elämän ja kasvatuksen +suvaitsemattomuudesta, muutamasta niistä pikku synneistä, joista +paraillaan luennoitsen -- eräästä "pikku ketusta". + +Ihmiset yleensä pitävät uskonnollista suvaitsemattomuutta ainoana +suvaitsemattomuutena inhimillisessä elämässä. Mutta uskonnollinen +suvaitsemattomuus on vain ihmisluonnon synnynnäisen, voimakkaan, +jäytävän suvaitsemattomuuden pikkunen oksa. + +Lääkärit ovat ihan yhtä suvaitsemattomia kuin jumaluusoppineet. Heillä +tosin ei ole milloinkaan ollut valtaa polttaa ihmisiä roviolla +lääketieteellisten erehdysten takia, mutta totta tosiaan heiltä ei ole +halua siihen puuttunut. Valtiomiehet ovat suvaitsemattomia. +Viisaustieteilijät ovat suvaitsemattomia, varsinkin ne, jotka +mielipiteiltään ovat olevinaan vapaamielisiä. Maalaajat ja +kuvanveistäjät ovat suvaitsemattomia. Ja emännät ovat suvaitsemattomia; +katkerasti ja pisteliäästi he muistuttavat jokaisesta seikasta, mikä +heidän mielestään poikkeaa ainoasta oikeasta kodin järjestyksestä. + +Rouva Säntillinen istuu kotoisella alttarillaan ja veisaa +valitusvirsiään uudenaikaisen taloudenhoidon huonontumisesta -- aivan +samoin kuin tohtori Pysyvä päivittelee vanhasta uskosta luopumista. + +-- Elkää puhukokkaan tyynynpäällisistä, joita ei ole katettu, sanoo +rouva Säntillinen. Se ei ole siistiä, vaan on huolimatonta. En minä +tahdo talooni syöpäläisiä enkä semmoisisia tyynynpäällisiä. + +-- Mutta, uskaltaa huomauttaa nuori perheenäiti, jolla on semmoiset +"huolimattomasti" ommellut tyynynpäälliset, emmeköhän kuitenkin voisi +vähääkään luopua muutamista vanhoista, perityistä tavoistamme? Onko +sitten niin ihan vältämätöntä laittaa kaikki niin täydellisesti ja +säntillisesti -- ommella hihansuut kahteen kertaan, kattaa joka ommel, +laskea rihmat joka poimussa ja määrätystä kohti neulalla pistää? +Tietysti ommel siten tulee kaunis; mutta jos nainen, jolla on pienet +lapset ja pienet tulot, ompelisi kaikki niin mallikelpoisesti, niin +viimein hän ompeluksensa ääreen nääntyisi. Eiköhän sittenkin ole +parempi hänelle liikkua hiukan ulkoilmassa eikä olla niin turhan tarkka +ompeleissaan? + +-- Elkää puhuko minulle liikkeestä ja raittiista ilmasta! Mitä luulette +isoäitini tehneen? Hän hoiti talonsa, ompeli itselleen ja lapsille, +vieläpä isoisän hienopoimuiset paidatkin ja paljon muuta sen lisäksi, +ja tarpeeksi hänellä oli liikettä kaikessa tapauksessa, se on varma. +Mutta meidän aikamme naiset ovat kurjia, oikukkaita raukkoja. + +-- Mutta, hyvä rouva, virkkaa taas nuori emäntä, katsokaahan vain tuota +Evansin rouva-raukkaa tässä vastapäätä, -- niin kuihtunut ja kahdeksan +lasta. + +-- Huono perheenäiti, vastaa rouva Säntillinen. Jos hän nousisi kello +viideltä vuodet läpeensä niinkuin minä, niin ennättäisi hän tehdä +kaikki aikanansa ja olisi toista verta terveempi kuin nyt, + +-- Mutta, hyvä rouva, rouva Evans on niin kivuloinen ja hermostunut. + +-- Hermostunut! Elkää sitä sanaa tämän koommin mainitko! Joka nainen on +nyt muka hermostunut. Hän ei tietystikään voi nousta aikaisemmin +aamusilla, koska hän on hermostunut. Hän ei voi ommella säntillisesti, +koska hän on hermostunut. Minäkin olisin yhtä hermostunut, jos hänen +tavallaan itseäni hemmottelisin. Mutta minä nousen aikaiseen aamusilla, +kävelen ennen aamiaista tunnin raittiissa ilmassa ja palaan kotiin +reippaana ja pirteänä. Minä ompelen kaikki itse säntillisesti ja siksi +onkin ommel semmoinen kuin sen olla pitää. Minä ompelen aina itse +mieheni ja poikaini paidat ja luulenpa niiden olevan paitain tavalla +ommellut -- ja silti on minulla hyvää aikaa käydä kylässä, ostoksilla, +hoitaa taloutta ja vastuuttaa vieraita. Järjestystä ja ymmärrystä sitä +tarvitaan. + +-- Minun täytyy todellakin tunnustaa teidän ennättävän ihmeteltävän +paljon. Mutta sanokaapas, ettekö toisinaan ole hyvin väsynyt? + +-- En juuri usein. Joulun edellä viime vuonna olin sentään uuten +uupunut, mutta silloin olinkin leiponut kahdeksantoista piirakkaa ja +kymmenen lajia kahvileipiä ja kaikki samana päivänä. Vaan en minä silti +kesken jättänyt. Sanoin miehelleni, että taitaisippa tehdä hyvää +pistäytyä pääkaupungissa, ja niin teimmekin. Rouva Evans olisi kai +minun sijassani kuvitellut olevansa sairas ja kuukauden tilassa +virunut. + +-- Mutta, hyvä rouva Säntillinen, kun äiti saa yökaudet valvoa lasten +itkulta... + +-- Tarpeetontahan on lasten kirkua. Minun lapseni eivät itkeneet +milloinkaan, sillä minä hoidin niitä oikealla tavalla alusta alkaen. +Niinhän sitä olisi minunkin pitänyt yöt lapsia kanneksia kuin rouva +Evansinkin, jos en olisi varaani pitänyt. Minä herätin heidät kymmenen +aikaan, syötin, hoidin ja vaalin eikä minulla ollut niistä sen enempää +vaivaa, ennenkun seuraavana aamuna. En ole ainoatakaan yötä pienteni +tähden valvonut. + +-- Ettekö edes hammasten saantiaikana? + +-- En ikinä; siihenkin neuvon tiesin. Itse minä niiden ikenet auoin ja +sillä oli siitä pahasta päästy. Kaikki riippuu siitä, miten osaa +tehtäviään hoitaa. Itse minä ne vieroitinkin jokainoan eikä siinä sen +kummempaa ollut. + +-- Te olette todellakin ihmeteltävä perheenäiti; mutta kaikkia lapsia +ei voisi sillä tavalla hoitaa. + +-- Sitä en usko kuuna kullan valkeana. Työ on vain aina oikealla +tavalla tehtävä. Tokihan sen minä tietänen, jolla on ollut kahdeksan +lasta hoidettavana ja kasvatettavana. + +-- Mutta varsinkin yksi Evansin lapsista on vaikea hoidettava, +vaikeampi kuin yhteensä teidän kaikki kahdeksan. Hän huutaa joka +yö ja aina täytyy jonkun häntä kantaa. Kaikki hoitajat väsyvät ja +rouva-raukka on sen vuoksi myötäänsä kipeänä. + +-- Pakkokos on olla. Käyttäköön vähän ymmärrystään ja toimikoon +viisaasti. Jos minäkin olisin sillä lailla lapsiani kanneskellut, niin +kovin olisi elämä tuskalliseksi tullut; mutta minä aloitin oikealla +tavalla. Minä päätin, että heidän _täytyy_ maata hiljaa, ja hiljaa he +makasivat. Jos he joskus huusivat, niin en milloinkaan sytyttänyt +kynttilää enkä nostanut heitä vuoteelta, en ollut tietävinänikään, ja +siihen he hetkisen kuluttua nukkuivat. Lapset huomaavat hyvin pian, +saavatko ne huutamalla tahtonsa täytetyksi vai eivät. Jos saavat, ei +huudosta milloinkaan loppua tule, jolleivät, niin oppivat olemaan +hiljaa. Juonissaan he vain huutavat. Jollen heitä muuten saanut +vaikenemaan, niin annoin heidän maistaa koivurieskaa, ja se auttoi. + +-- Mutta, hyvä rouva Säntillinen, te olette terve ja reipas, ja niin +ovat lapsennekkin. + +-- Hauskapa olisi tietää, eikö Evansinkin lapsi ole terve? Tietysti se +on suuri lapsi, joka kasvaa ja varttuu ja lihoo niinkuin kaikki muutkin +lapset. Ette tarvitse väittääkkään syyksi muuta kuin että lapsi on +juonikko ja äiti häntä hemmottelee. + +Asian laita on semmoinen, että rouva Säntillistä pidetään +paikkakunnallaan ihmeteltävänä naisena ja perheenäidin esikuvana. Hänen +leipänsä on aina hyvästi paistettu; hänen turkiksiaan ei milloinkaan +koi turmele; hänen mattonsa eivät milloinkaan vaalistu; hänen hillansa +eivät milloinkaan rupee käymään; hänen palvelijansa eivät milloinkaan +laiminlyö töitään; hänen lapsensa eivät milloinkaan huuda eivätkä +melua; pienimmät eivät ketään öisin valvota; eikä hänen miehensä ole +tarvinnut milloinkaan sanoa: "hyvä ystävä, paidassani ei ole nappia." +Kärpäsiä ei ole milloinkaan hänen keittiössään; muurahaisia eikä rottia +milloinkaan hänen ruokasäiliössään eikä hämähäkki ole milloinkaan +ennättänyt verkkoaan kutoa hänen talonsa nurkkiin. Kaikki hänen +kotonaan on kiiltävän puhdasta ja mallikelpoisen siistiä -- ja hän, +uuras, puuhakas, tarkkasilmäinen, väsymätön rouva Säntillinen saa sen +kaiken aikaan. + +Vaikka hän pitää talonsa mallikelpoisessa kunnossa, on hän jäsenenä +kaikissa hyväntekeväisyysyhdistyksissä ja ennättää vielä valmistaa +kaikellaisia käsitöitäkin hyväntekeväisyysmyöjäisiin. Ja kaikki hän +toimittaa erinomaisesti. Hän on sanalla sanoen erittäin kelpo nainen, +avulias ja hyväntahtoinen ja yhteiskunnalla on syytä iloita hänestä. + +Niin kelpo nainen kuin rouva Säntillinen onkin, on hän kuitenkin +suvaitsematon kuin Torquemada [espanjalainen dominikaanimunkki +1400-luvulla, kuuluisa suurinkvisiittori, kohteli mitä julmimmin +"kerettiläisiä"] tai junanveturi. Viitoittamaansa tietä hän kulkee +suoraan ja syrjäytymättä. Hänen arvostelunsa ja mielipiteensä ovat +järkähtämättömät ja kaikkea hän arvostelee oman esimerkkinsä ja oman +uupumattoman toimintakykynsä mukaan -- vanhoja ja nuoria, sairaita ja +terveitä, voimakkaita ja heikkoja. Hän ei voi eikä tahdokkaan käsittää, +että on luonteita toisellaisiakin kuin hänen ja että niilläkin on +oikeus elää ja toimia. + +Niin hyvä kuin hän onkin, pelkää häntä kuitenkin kuin kokonaista +sotajoukkoa hänen kiusautunut, väsynyt naapurinsa. Päätä ja selkää +pakottaa, unta ei tule levottomina öinä, puuhaa ja huolta päivin, ja +painajaisena häntä ahdistaa tieto, että rouva Säntillinen pitää hänen +vaikeuksiaan ja huoliaan ainoastaan huolimattomuuden ja +epäkäytännöllisyyden seurauksina, ja että hänellä voisi kaikki olla +yhtä hyvästi kuin ikinä itse rouva Säntillisellä, jos hän vain +tahtoisi. Hänessä on niin vähän itseluottamusta, ja se ajatus se hänet +ihan masentaa. _Onko_ sitten hänen syynsä, ettei hänen pienokaisensa +nuku öisin? _Onko_ se todellakin hänen syynsä, ettei hän ole voinut +kasvattaa lapsiansa kaikkien niiden sääntöjen mukaisesti, joilla rouva +Säntillinen on ihmeitä tehnyt? Rouva Säntillinen on kuin hänen +vanginvartijansa ja hänen moitteensa kaikkia muita kärsimyksiä +raskaampi. + +Rouva Säntillinen polveutuu pitkäikäisestä suvusta, hänellä on +erinomainen selkäydin ja mainio vatsa, "tammiset jäsenet ja teräksiset +hermot." Monta sukupolvea läpeensä ei hänen suvussaan ole ollut +tietoakaan hermo- eikä muista taudeista, ja hänen arvostelunsa rouva +Evansista ovat melkein yhtä viisaita kuin suuren ja vahvan Shanghain +kanan mesilinnusta, -- hyvin komeita ja hyödyllisiähän ne ovat nuo +Shanghain kanat ja sieviähän ne ovat tavallaan mesilinnutkin -- mutta +elä suinkaan pane niitä toistensa ruokajärjestystä laatimaan tai +suunnittelemaan toistensa taloutta! Eiköhän toisella ole yhtä suuri +oikeus elää kuin toisellakin. + +Suvaitsemattomuus toisia kohtaan on kodin onnettomuuden suurimpia +syitä. Paraimmat emännät ovat ne, jotka ymmärtävät suoda vapautta +kodissaan eri luonteille kasvaakseen ja kehittyäkseen toisten +oikeutetuille aloille tunkeutumatta. + +Muutamat naiset osaavat hienotunteisesti ja varmasti ohjata erilaisia +ihmisluonteita. Sellaiset naiset levittävät rauhan ja vapaudentunnetta +ympärilleen; he ymmärtävät panna jokaisen oikealle paikalleen ja +huomaavat heti jokaisen luonteen. He ovat jo luonnostaan sellaisia, +etteivät toivo eivätkä vaadi sen enempää kuin mihin kukin kykenee. +Oikealla ajalla he käsittävät, mikä millekkin parhaiten soveltuu: +koiralle luu, kissalle maito, linnulle liinansiemenet. Kaino, +kirjallisuutta harrastava vieras tyytyy kirjaan tai aikakauslehteen, +ajattelematon neiti Seitsemäntoista iloiseen lörpötykseen, isoäiti +sukanneuleeseen ja nuorta herra Vilkasta, jonka ylähuuleen jo alkaa +ilmestyä hienoja haituvia, huvittaa enin onkivapa ja vene. Kaikki he +ovat tyytyväisiä, sillä kanarialintu ei pidä koiran luusta eikä koira +liinansiemenistä, nuori neiti Seitsemäntoista ei välitä vanhan herra +Kuudenkymmenen aikakauslehdestä eikä nuori herra Vilkas sukanneuleesta +enemmän kuin vanha iso-äitikään onkivavasta ja veneestä. + +Mutta toiset taas määräävät perhe-elämän rajat niin ahtaiksi, suoriksi +ja säännöllisiksi, että ainoastaan he itse ja aivan samanmieliset +niihin mahtuvat. Siitä koituu paljon harmia ja ikävyyttä. + +Mies ja vaimo, jotka ovat erilaisista perheistä, solmivat avioliiton +muutamain yhteisten harrastusten perustalle, mutta pohjaltaan ovat +toistensa selvät vastakohdat. Järkevästi menetellen he ennen kaikkea +opettelisivat tuntemaan toistensa luonteita ja koettelisivat mukautua; +mutta sen sijaan monikin hukkaa aikansa ja rauhansa turhaan taisteluun +erilaista luonnetta vastaan, joka on yhtä hyvä kuin toinenkin, mutta +kykenemätön myöntymään toisen vaatimuksiin! + +Jos esim. nainen on sellaisesta käytännöllisestä ja toimekkaasta +perheestä, jonka miehiset jäsenet ovat neuvokkaita ja tarmokkaita, +mutta joutuu sitten naimisiin kirjailijan kanssa, joka ei ymmärrä +hituistakaan asiatoimia ja jonka koko maailma on kirjoissa ja kynässä, +saako hän tuskailla ja kiusata itseään ja miestään sen tähden, ettei +hän ole asioitsija? Sopiiko hänen alinomaa vertailla isäänsä ja +veljiään seurattavaksi esimerkiksi miehelleen sekä puhua, kuinka he +olisivat menetelleet siinä tai siinä tapauksessa? Vai pitäisikö hänen +reippaasti sanoa itselleen ja muille: + +-- Minun miehelläni ei ole taipumusta käytännöllisiin toimiin, mutta +hänellä on tietoja ja kykyä, jotka ovat hyvinkin arvokkaita. Eihän +kukaan ole täydellinen; siksipä sallittakoon hänen häiritsemättä +täyttää velvollisuuksiaan ja toimittaa se hyvästi, jota hän voi; minä +koetan korjata, mitä häneltä puuttuu. Ja jos sellaisiakin vastuksia +sattuisi, joita emme kumpikaan kykene poistamaan, niin ilomielin ne +yhdessä kestämme. + +Samoin mies saattaa ottaa vaimokseen kodin hemmoitellun lemmikin, aran, +armaan laululintusen, jommoiset ovat aiotut elämänsulostajiksi. +Olisikko oikein, että hän sitten rupeisi vertailemaan vaimonsa +käytännöllistä kykyä ja taitoa äitiinsä ja sisariinsa, jotka ovat +voimakkaita, tarmokkaita ja käytännöllisiä naisia ja jotka +lapsuudestaan saakka eivät ole ajatelleetkaan muuta kuin taloustoimia? +Saako hän yhtenään katkeroittaa itseään ja vaimoaan muistuttamalla, +miten hänen äitillään oli tapana nousta aamusin kello viideltä ja +järjestää päivän työt -- kuinka hän kaikkea itse valvoi, hoiti ja +huolehti -- kuinka hänen oivallisesti järjestetyssä kodissaan kaikki +kävi kuin koneessa? + +Se olisi kohtuutonta. Jos mies toivoo vaimokseen toimeliasta +talonemäntää, niin valitkoonkin sitä mukaa! Tokihan on paljonkin +naisia, jotka paremmin osaavat pestä, silittää, ruokaa laittaa ja +toimittaa mitä talouteen kuuluu kuin pikku laululintunen. Hän mieltyi +siihen sen kauniiden höyhenten ja suloisten sävelten, sen hilpeän +veitikkamaisuuden, sen kirkkaiden silmien ja herttaisen olennon vuoksi. +Senpä tähden hän laululintunsa saatuaan rakastakoon ja hoitakoon sitä, +kuten ainakin arkaluontoista ja kallisarvoista, jota täytyy arvostella +sen oman herkän ja hienotunteisen luonteen mukaan. Jos hän siten +laululintustansa kohtelee, saa hän monta vuotta iloita samasta +suloudesta, joka oli hänen sydämmensä ensiksi voittanut. Ehkäpä hän +silloin myöskin oppii huomaamaan, että mesilintu omalla tavalla +rakentaa yhtä hyvän pesän kuin kalkkunakin ja hautoo munat ja hoitaa +poikaset laululintujen lailla. Mutta voidakseen sen suorittaa sitä ei +saa häiritä. + +Suvaitsemattomuus on vielä vaarallisempi lasten ilmestyttyä. Samoin +kuin vanhemmilla, eri perheistä kotoisin, on omat erityiset +omituisuutensa, niin eroavat lastenkin taipumukset sekä vanhemmista +että toisistaankin. + +Esikoinen on vanhemmista useinkin lahja, jota mielin määrin saa +huvikseen ja hyödykseen käyttää. Mutta tuossa ajan rannalle +viskautuneessa lastusessa voi kuitenkin piillä aivan yhtä itsenäisen +luonteen siemen kuin ikinä vanhemmissa. Siitä ei kumminkaan välitetä, +vaan sen tulevaisuus määrätään ja päätetään jo ennakolta. + +Juho ihailee rajattomasti kirjailijalahjoja. Hänen oma kasvatuksensa on +ollut jokseenkin puutteellista, mutta sen sijaan pitää hänen lapsistaan +tulla ihmeellisen oppineita. Hänen esikoisensa on tyttö ja hänestä +pitää tulla yhtä kuuluisa kirjailija kuin rouva de Staëlista -- oppinut +ja nerokas nainen. Pienestä pitäen puhutaan hänelle kirjallisuudesta ja +opetetaan kappaleita Miltonin teoksista jo kahdeksanvuotisena, jolloin +hän kaikkein mieluummin elostelisi nukkensa kanssa. Juho ei säästä +mitään, hän hankkii tyttärelleen koko joukon opettajia, ja kun hänestä +sittenkin tulee vain aika näppärä, ymmärtäväinen ja kotitoimiin +perehtynyt tyttönen, joka enemmän harrastaa naisten käsitöitä ja +talouspuuhia kuin runoutta ja kirjailijatointa, on hän tyytymätön ja +kohtelee häntä kylmästi. Tytär puolestaan on aivan onneton, kun ei ole +voinut toteuttaa vanhempainsa toiveita -- eikä muuttua muuksi kuin +miksi luonto on hänet aikonut. Toisin olisi ollut, jos Juho nöyränä ja +kiitollisena olisi ottanut äiti Luonnon lahjan sellaisena, jonkalainen +se oli, kehittänyt ja vanuttanut sitä luonnon viittaamaan suuntaan. +Vuosikausia hän silloin olisi saanut iloita kainon, herttaisen ja +kotoisen tyttärensä onnesta ja onnellistuttamisesta. + +Toiselta puolen taas monasti puuhakkaan, keittävän, paistavan, +neulovan, taloudessa touhuavan äitin tytär tekee työtänsä haaveksien, +joskus kirja piilossa ompeleen alla, unelmissaan harhaillen Kreikat, +Roomat, Saksat -- ja lukee, tutkii, ajattelee, kirjoittaa tietämättä +itsekkään minkä tähden. Ja äiti panee päämääräkseen vastustaa sellaista +ja koettaa saada haaveksivasta tyttärestään kelvollisen, tottuneen ja +tarkan emännän. Miten moni kyynel tipahtaa, miten monasti hyvä tuuli +väistyy, miten paljo aikaa hukkautuu turhaan taisteluun! + +Huolellinen kasvatus voi jommoisestikkin kehittää puuttuvaa puolta. +Käytännölliseksi syntyneestä ei tietysti koskaan neroa tule, mutta +mikään ei häntä siltä estä hankkimasta tietoja ja valistusta. Se, jolla +on suuret henkiset lahjat, laskeutukoon pilvistä ja tutustukoon maahan +sen verran, että kompastelematta voi sen käytännöllisiä teitä kulkea. +Mutta se saavutetaan ainoastaan suvaitsemalla heidän luontojaan, +käsittäen ne ja tunnustaen ne oikeutetuiksi, kehittäen niitä omaan +suuntaansa ja lisäten, mitä puuttuu. + +Käytännöllinen ja kekseliäs emäntä tulee toimeen hyvinkin vähillä +kapineilla, toisinaanpa ilmankin niitä. Jollei hohtimia ole saatavissa, +irroittaa hän mattonaulaset vanhalla veitsenterällä ja takoo ne +paikoilleen silitysraudanluodilla, jos vasaraa puuttuu. Eikä hän +ollenkaan kiukuttele, vaikka työ sujuukin hitaammin, sillä muuta +vartenhan ne ovatkin valmistetut. Yhtä kärsivällinen hänen pitäisi olla +tyttärelleenkin, joka ei ole käytännöllinen, vaan valppaasti harrastaa +henkisiä rientoja, ja niin kai hän onkin, jos vain huomaa suhteen +samaksi molemmissa. + +Kunnianhimoisella miehellä on poika, jonka hän on määrännyt +tiedemieheksi. Hänestä on tuleva maansa kuuluisin. Poika on vankka ja +tanakka, voimakas ja yritteliäs ja kaikki käytännölliset asiat ja +laitokset huvittavat häntä ihmeesti, mutta paikalla kun hänelle kirja +käteen pannaan, on hän haluton, ajattelematon ja hajamielinen. Hän +tuntee jokaisen laivan satamassa --- niiden rakennuksen, kantavuudet ja +muut ominaisuudet. Hän tuntee jokikisen veturin -- niiden voiman ja +nopeuden, tulo- ja lähtöajat. Hän kahmerehtaa myötäänsä työssä -- +sahaa, takoo, nävertää, kaivaa, vaihtaa, kaupittelee ja pää on aina +täynnä käytännöllisiä suunnitelmia. Kaikkia semmoisia asioita hän +ajattelee selvästi ja hänellä on tarkka huomiokyky; hänen +huomautuksensa ovat sattuvat ja varteen otettavat. + +Mutta kun on erotettava esinesana laatusanasta, alus maineesta, +takakohtainen asemosana osottavasta, entiskestämä päättymästä, silloin +on toimi toisaalla. Ajatellut käsitteet ovat hänestä kuin henkiä ja +varjoja. Vaikka tämä tiedetään, sullotaan häneen tietoja, joita hän ei +lainkaan ymmärrä ja siten hänen nuoruutensa jää hedelmättömän erämaan +kaltaiseksi. Turhat ponnistukset, nuhteet ja rangaistukset, alituinen +onnistumattomuuden tunne ja siitä seuraava alakuloisuus ja häpeä +synkistyttävät hänen elämänsä ainoastaan sen vuoksi, että ymmärtämätön +ja turhamainen isä koettaa tehdä tiedemiestä pojasta, jonka luonto +selki selvästi on käytännölliselle alalle aikonut. Hänestä voisi tulla +oivallinen maanviljelijä, koneenkäyttäjä, merimies, sotilas tai +kauppias, mutta kasvaa siinä luulossa, että hänen synnynnäinen +taipumuksensa on rikos ja ettei hänestä ole miksikään, koskei hän +kelpaa siksi, joksi isän sokea turhamaisuus oli hänet ennen syntymistä +määrännyt. + +Toinen poika on syntynyt koneniekaksi. Ensi silmäyksellä hän jo +ymmärtää koneiston. Aina hän miettii, tutkii ja kokeilee. Mutta hänen +rattaansa, akselinsa ja hiihnansa viskataan pois jonnijoutavina +ramuina. Hänet tuomitaan latinakoulussa kuluttamaan vuosikausia +oppiakseen sitä, jota hän ei milloinkaan opi hyvästi. Raskaalta hänestä +tuntuu olla aina viimeisenä luokallaan ja nähdä monen muun oikeastaan +häntä lahjattomamman paremmin edistyvän ainoastaan sen vuoksi, että +jaksaa muistaa nuo sekavat ja erehyttävät kreikankielen laajuudet ja +korot, jotka hän aina unohtaa -- esim. miten properispomena sanat +tulevat paroxytonaksi, kun ultima pitenee, ja proparoxytona sanat +tulevat paroxytonaksi, kun ultima pitenee, mutta paroxytona sanat, +joissa on lyhyt penultima, pysyvät paroxytonana. Jokaisesta säännöstä +on kuitenkin noin kuusitoista poikkeusta, jotka pitävät paikkansa +paitsi kolmessa, neljässä muussa poikkeustapauksessa. Siten se +sokkeloituu sokkeloitumistaan. Ja kun hölmeytynyt poikaparka viimein on +niellyt kaikki -- pyrstön, suomut, evät ja ruodot -- sallitaan hänen +rauhassa lukea kreikkalaisten kirjailijain teoksia, joihin hän +yliopistossa ei tarvitse kajotakkaan. + +Huomattava kreikan- ja latinankielen lukemisessa on, että ne soveltuvat +ainoastaan muutamille, joiden luontaisia lahjoja ne kehittävät ja +joista niiden lukeminen tuskin on vaikeaakaan, jota vastoin se toisille +tuottaa niin suuria vaikeuksia, että he ovat siihen nääntymäisillään. +Kymmenestä pojasta, sen uskallamme sanoa, ei neljä -- eikä suinkaan +haluttominta ja lahjattominta -- jaksa latinakoulua suorittaa niin +rasittamatta aivojansa ja hermojansa, että muuhun kykenisivät. + +Tunnemme erään vilkkaan ja viitterän pojan, jolla oli huomattava +taipumus luonnontieteihin ja koneoppiin ja joka erinomaisella +menestyksellä kävi Bostonin englantilaisen koulun. Sieltä hän tuli +latinakouluun jatkamaan lukujaan yliopistoon päästäkseen. Hänellä oli +erinomainen taipumus viisaustieteeseen ja ajattelemiseen, mutta huono +muisti, ja pojat, jotka ennen olivat häntä etevimpänänsa pitäneet, +eivät olleet häntä enää juuri huomaavinaankaan. He muistivat räplättää +kokonaisia nimi- ja vuosilukuluetteloita ja tietysti sitäkin helpommin, +kun eivät paljoa ajatelleet, mitä lukivat. He jaksoivat muistaa koko +latinan kieliopin ja kaikki kreikankielen lukemattomat korot ja +taivutukset. Mutta ajatteleva ja ymmärtäväinen nuorukainen oli aina +viimeisenä ja muuttui yhä alakuloisemmaksi. Vaikka hän miten uuraasti +olisi ahertanut, ei hän kuitenkaan päässyt toveriensa tasalle. Hän +menetti terveytensä ja erosi koulusta. Moni toivorikas nuorukainen on +siten murtunut virheellisen järjestelmän takia vahingoksi itselleen ja +tieteelle. Sellainen opetusjärjestelmä on suuren hiiliseulan lainen: +hiili, joka ei ole määrätyn suuruinen, putoaa siitä. Hiiliä seuloessa +se kyllä on paikallaan, mutta mitenkähän kävisi yhtä erotuksettomasti +seuloessa hiiliä ja timanttia sekaisin? + +-- Poika parka! sanoi Ole Bull kerran säälivästi, kun joku yritti +sysätä koulupojan raitiovaunun portailta, jonne hän oli hiipinyt. Poika +parka! Antakaa hänen olla! Kuka hänen koettelemuksensa tietää? Ehkä hän +lukee latinaa. + +Nerokas Heinrich Heine virkkoi entisiä katkeria kokemuksiaan +muistellessaan: + +-- Roomalaiset eivät olisi milloinkaan maailmaa valloittaneet, jos +heidän olisi täytynyt opetella omaa kieltään. Mutta siihen heillä oli +aikaa, koska he jo lapsuudesta tiesivät, mitkä esinesanat muodostavat +kohdantonsa _im_-päätteellä. + +Emme suinkaan kuulu kreikan- ja latinankielisten kirjailijoiden +tutkimisen moittijoihin. Mielestämme on päinvastoin erinomainen etu +osata noita kuuluisia kieliä lukea. Ja älykäs, sivistynyt mies, joka ei +kykene seurustelemaan vanhan ajan loistavien nerojen kanssa, on siten +menettänyt osan perintöoikeudestaan. Senpä tähden juuri onkin niin +surullista, että ainoastaan yhtä ainoaa kuivaa, kovaa, ammattimaista +polkua -- yhtä ainoaa suoran suoraa, ahdasta, koleikkoa tietä sallitaan +kulkea niin ihanaan tietojen maahan. Emme luule tarpeelliseksi +ympäröidä kreikan- ja latinankielen tutkimista niin hirveillä +varustuksilla kuin nykyjään. On monta miestä, jotka, vaikkeivät +olekkaan hyvämuistisia, vaikkeivät osaakkaan järjestyksessä luetella +kreikankielen teonsanain päätaivutusmuotoja eivätkä niitä esinesanoja, +joiden kohdannon pääte on se tai se, kuitenkin, käyttäen ymmärrystänsä, +voisivat oppia lukemaan kreikkalaisten ja latinalaisten kirjailijain +teoksia, käsittämään niiden sisällystä ja nauttimaan niistä. Ja sitä +vartenhan kieltä on opittavakin! + +Tunsimme nuoren miehen, jonka oli mahdotonta oppia ulkoa luettelemaan +latinan kieliopin sääntöjen kaikkia poikkeuksia, matta joka kuitenkin +ihastuneena täytti muistikirjansa kreikkalaisen lukukirjan ihanilla +helmillä ja otteilla Aeneidista opettajan joka päivä moittiessa häntä +kieliopillisen puolen puutteellisista tiedoista. + +Onhan monta esim. suomenkielen taituria, monta kirjailijaa ja puhujaa, +jotka eivät yhtäkkiä muista kaikkia esinesanoja, joilla on typistynyt +vartalo. Monikohan meistä ne muistaisi? Mitähän se auttaisi nerokasta +kirjailijaa tai etevää puhujaa, vaikka hän osaisikkin ulkoa Jänneksen +kieliopin? Tokkohan oikea kielitaito sillä lailla saavutetaan. + +Klassillisten kielten opetuksessa käytetty suvaitsemattomuus on niille +varsin omituista. Moni tyttö ja poika oppii lukemaan ja puhumaan +saksaa, ranskaa ja englantia ja on siten tilaisuudessa tutustua ja +syventyä uusien kielten kirjallisuuden aarteihin -- ja saavuttaa sen +nautinnon paljoa yksinkertaisemmalla, luonnollisemmalla ja vähemmän +saivartavalla opetustavalla. + +Paljo surua tuottaa sellaisen turhan tarkasti määritellyn +opetuksen suvaitsemattomuus perheihin. Jokaisen jommoisessakin +yhteiskunnallisessa asemassa olevan perheen ylpeys vaatii joka pojan, +kykenipä hän tai ei, läpäisemään koulunsa, ellei tahdo menettää +asemaansa ja arvoansa. + +-- Et yliopistoon! huudahtaa herra Tietonen esikoiselleen. Mitä +tyhmyyksiä se on! Siellä olen ollut minä ja minun isäni ja hänen isänsä +ja ennen häntä hänen isänsä. Tarkastelehan yliopiston vuosiluetteloja, +niin löydät sieltä meidän nimisiämme ihan sen perustamisesta asti. + +-- Vaan minä en opi latinaa ja kreikkaa, huomauttaa nuori herra +Tietonen. Minun on mahdotonta muistaa kaikkia niitä sääntöjä ja +poikkeuksia. Minä olen todenteolla koettanut, vaan en mitenkään opi. +Jospa tietäisit, miltä tuntuu niitä päähän päntätessä! Enkä minä aina +tahdo olla viimeisenä, vaikka pitäisikkin ojurina henkeni elättää. + +Oletappa nyt, että nuorukaiseen siitä huolimatta pakotetaan tietoja, +joita hän ei lainkaan harrasta, ja tavalla, joka vaatii lahjoja, joita +luonto ei ole hänelle antanut -- mikä on seurauksena? + +Joko hän suorittaa opintonsa _hutiloimalla_ ja siten tahraa luonteensa +ja maineensa, tai rasittuu, ikipäiviksi menettäen terveytensä ja +elämänhalunsa saavuttamatta muuta kuin ihan keskinkertaiset tiedot. + +Jos suvaitsevaisuuden periaatetta klassillisissa opinnoissa +noudatettaisiin, jos kerrankaan tunnustettaisiin kieliopetuksen +suureksi päämaaliksi oppia kieltä lukemaan ja siitä nauttimaan ja jos +opetuksessa otettaisiin varteen ainoastaan välttämättömimmät seikat sen +saavuttamiseksi -- jos kilpikonnan annettaisiin mataa, linnun lentää ja +kalan uida kohti Helikonin hurmaavia, jumalallisia lähteitä -- niin +jokainen pääsisi sinne omalla tavallaan iloitsemaan ihanasta +maisemasta, sen suloisista kukkasista ja virvoittavasta siimeksestä. + +-- Mutta, sanovat nykyisen järjestelmän puoltajat, se on erinomainen +henkisten kykyjen kehittäjä. + +Sitä epäilen. Nykyajan opetusjärjestelmä on mielestäni ajan hukkaamista +-- tulokset eivät oikein vastaa siihen käytettyä aikaa. + +Kun nuorukainen on oppinut, että kreikankielen ensimäisen +taivutusluokan esinesanain viimeisellä tavulla on monikon omannossa +pitennysmerkki, vaan että siitä ovat poikkeuksena: + +Femininiset _-os, -ae, -on_ päätteiset laatusanat ja laatutavat, joiden +korko on sama kuin maskulinin omannossa, mutta muut feminiset +laatusanat ja -tavat ovat monikon omannossa perispomena; esinesanat +_chraestaes, aphyae, etaesaia_ ja _chlounaes_ pysyvät monikon omannossa +paroxytona-sanoina [Kühnerin kreikan kieliopin mukaan] -- kun +nuorukainen on tämän kaiken oppinut ja monta muuta samallaista tietoa +lisäksi, niin ei hänen ymmärryksensä ole siitä enemmän kehittynyt kuin +jos hän olisi ulkoa opetellut valtakuntain nimet, niiden +perustamisvuoden, asukasluvun, kauppaa, teollisuutta ja elinkeinoja +koskevia tietoja y.m. Ei tämäkään ole muuta kuin muistinharjoitusta, +mutta kuitenkin sellaista, joka herättää mielenkiintoa ja josta on +hyötyäkin. + +Ylempänä mainitut seikat niin vähän edistävät Kreikan kirjallisuuden +tuntemista, että uskallan väittää monen älykkään ihmisen, joka ei kuuna +kullan valkeana ole sitä lukenut muuten kuin käännöksinä, paremmin +tuntevan sitä sekä sisällykseltään että hengeltään, vieläpä +kreikankielen omituisuudetkin ja enemmän siihen innostuneen kuin monen +poika-raukan, joka opettajansa pakottamana sokeasti on alkuperäiset +teokset vaivalla tavaillut ja jonka silmät ja korvat ovat täynnä +kieliopin sääntöjä ja poikkeuksia. + +Entäpä sitten? Eikö meidän pidä laisinkaan opetella näitä vanhoja +kieliä? Tietysti pitää. + +"Joka kerran kun opin uuden kielen, uudistun uudeksi ihmiseksi," sanoi +Kaarlo V ja hän oli oikeassa. + +Latina ja kreikka ovat joutuneet huonoon huutoon erikoisen ja +turhanpäisen opetustavan tautta, joka kielen kaikki kuivat +yksityiskohdat kovaksi ja okaiseksi kimpuksi kerää eikä sano oppilaan +saavan vilaukseltakaan nähdä kielen kauneutta ja sen aarteita, ennenkun +hän on koko kimpun niellyt ja sulattanut. Moni on kenkänsä kuluttanut +ja kuollutkin kieliopin korpeen, ennenkun on saapunut Platon ja +murhenäytelmäinkirjoittajain luvattuun maahan. + +Nykyajan käytännöllinen elämä, käytännöllisen tieteen silminnähtävät +tosiasiat vaativat, että me lyhimmässä ajassa ja yksinkertaisimmalla +tavalla tutustumme vanhan ajan aatteihin ja että kielen omituisuuksien +tutkimisen jätämme niille, jotka luonto varta vasten on siihen +antimillaan varustanut. + +Mikään ei ole suvaitsemattomuutta ja siitä seuraavia kärsimyksiä +tuottanut enemmän kuin paljon seulottu kysymys lastenkasvatuksesta. +Kasvatusta käsittelevät kirjoitukset vaativat tavallisesti liian paljon +vanhemmilta ja aroille luonteille laskeutuu siten vastuunalaisuuden +taakka niin raskas, että se vie niiltä sekä tarmon että rohkeuden. +Vanhemmille puhutaan aivan kuin joka lapsi olisi vahapala, jota voi +muovailla ja painella ja litistellä mille mukalalle hyvänsä. Ja kun +vanhemmille kerran on oiva kaava annettu, niin ei muuta kuin käy +käsiksi työhön ja muodostele siitä kelpo ihminen. + +Omituista on, että nekin, jotka uskovat Raamatun jumalalliseen +johdatukseen, voivat sitä ajatella eivätkä muista taivaallisen Isän +liikuttavaa valitusta, että _hänkin_ on hoitanut ja kasvattanut lapsia, +jotka ovat häntä vastaan kapinaan nousseet. Hän valittaa aina: "mitä +olisikaan voinut viinimäessäni enemmän tehdä kuin olen siellä tehnyt? +Miksi se on kasvanut metsäviinimarjoja ja minä toivoin hyviä hedelmiä?" +Kun Jumala -- ihmistä äärettömästi paljoa viisaampi, puhtaampi, +rakastavampi -- on estynyt suuressa työssään, voiko silloin sanoa +inhimilliselle olennolle, että lapsen luonteen muodostamiskyky, sen +kehittämisvoima on hänen kädessään? + +Monen heikon vaimoraukan terveyden on murtanut ja hänen elämänsä +synkistänyt vastuunalaisuuden paino, jota ei milloinkaan olisi hänen +hartioilleen pitänyt sälyttää, eikä moni äiti ole vapaasti saanut +käyttääkkään Jumalan antamaa kykyä, koska on ennakolta määrätty hänen +toimintatapansa, joka hänelle on sopinut yhtä vähän kuin Saulin +sotisopa Taavetille. + +Aulis, lempeä, taipuisa nainen on mennyt naimisiin lujatahtoisen ja +toimintakykyisen miehen kanssa ja hänelle on syntynyt poika, jolla on +tahtoa ja tarmoa toista mointa enemmän kuin äidillä itsellään. +Taistelussa äidin vallan ja lapsen tahdon välillä on hän yhtä avuton +kuin olisi painiskellessaan aikuisen miehen kanssa. + +Miten käy? Onko luonto jättänyt hänet ihan avuttomaksi, silloin kun +hänen on täytettävä äidin velvollisuudet? Ei, jos hän ymmärtää +luontonsa ja sen mukaan toimintansa määrää. Hänellä ei ole voimaa +käskeä, mutta hänellä on voima voittaa. Pojan rautaista tahtoa hän et +voi taivuttaa eikä murtaa, vaan hän voi sen sulattaa. Hän voi karttaa +taistelua, jossa tietää joutuvansa tappiolle. Hän voi viehättää, +miellyttää, voittaa tottelemaan. Hänen hieno, huomaamaton vaikutuksensa +kietoo pojan päivä päivältä yhä tiukemmin ja tiukemmin. Jätä hänet +omiin hoteihinsa ja hän taivuttaa poikansa tahdon. + +Mutta toimekas anoppi tai joku muu etuoikeutettu neuvonantaja sanoo +hänelle: + +-- Hyvä ystävä, sinun on välttämättömästi saatava poikasi +taipuvammaksi. Se on sinun velvollisuutesi. Sama on minunkin tehtäväni. +Anna hänelle vitsaa, kun hän on hiukankaan tottelematon. Elä anna hänen +milloinkaan saada tahtoaan täytetyksi. Siten sinä hänen tahtonsa +pehmität. + +Sellainen neuvo on hyvin vaarallinen, koska tämän äidin luonteen on +yhtä mahdoton sitä seurata kuin lehmän raaputtaa matoja vasikalleen ja +kanan poikastaan imettää. + +On kyllä päättäviä, lujatahtoisia miehiä ja naisia, jotka osaavat +toisten tahtoja vallita ja johtaa. He voivat hallita äsken mainitulla +tavalla --- ja kun se heille on luontaista, niin se vaikuttaakin +voimakkaasti, luonnollisesti, sopusointuisasti. Tyytykööt he +menestykseensä elköötkä tyrkyttäkö sitä sopivaksi käyttää joka +tapauksessa. + +On taas aivan toisellaisia ihmisiä -- ja niitä puhtaimmat ja +miellyttävimmät luonteet -- jotka eivät laisinkaan osaa hallita eivätkä +käskeä. Heillä on kyllä tahdon lujuutta päättää itsestään, vaan ei +toisista. Monet sellaiset naiset ovat kuitenkin olleet mitä +oivallisimpia äitejä, kun ovat omaa luontoaan ja omaa mieltään +noudattaneet eivätkä voimiaan tuhlanneet siihen, johon eivät kuitenkaan +olisi pystyneet. + +_Vaikutusvalta_ on voima, joka tosin tehotsee hitaammin kuin +mahtikäsky, ja sen vuoksi näyttää laimeammalta, mutta ajan pitkään ovat +sen tulokset useinkin sitä tuntuvammat. Aina se kuitenkin on paljoa +vaikuttavampi kuin mahtivallan pakko. + +Äiti, joka lapsiansa ohjaa niin, että he paikalla ja ehdottomasti +tottelevat, saa tosin näennäisesti suuremmat tulokset. Hänen kotinsa on +hyvässä järjestyksessä ja lapsistansa on hänellä heidän kasvinaikanaan +enemmän kunniaa. + +Mutta se äiti, joka ei sillä lailla jaksa komentoa pitää, jonka lapset +useinkin ovat rajuja ja vallattomia, ei silti saa masentua, jos vain +tuntee _vaikutusvaltansa_ lapsiin ja osaa hellästi ja oikealla tavalla +vedota heidän kunniantuntoonsa, järkeensä ja omaantuntoonsa. Jollei hän +voi poikaansa hallita, menettelee hän viisaammin opettaessaan häntä +_hallitsemaan itseään_; sillä itseänsä hallitsevasta pojasta kasvaa +parempi ihminen kuin siitä, jota ainoastaan toiset hallitsevat. + +Jos äidin periaatteet ovat jalot, jos hän on jumalinen ja rakastava, ei +milloinkaan viekastele eikä petä, jos hän hillitsee luontonsa ja +esiytyy hyvänä esimerkkinä -- eläköön silloin hyvässä toivossa, vaikkei +voikkaan sotalaivan tapaista järjestystä pitää touhuisassa +lapsilaumassaan eikä kotiaan kaikinpuolin mallikelpoisena niinkuin +muutamat naiset, joille Jumala on toisellaiset lahjat antanut. Elköönkä +hän rohkeuttansa menettäkö, vaikkei näytä voivan suuria aikaan saada +vaikeassa tehtävässänsä, ihmisluonteita muodostaessaan. + +Suvaitsevaisuutta tarvitaan kodissa erittäinkin lasten kasvin- ja +kehitysaikana. + +Ihmisen siirtymisestä toisesta kehityskaudesta toiseen seuraa hyvin +usein, samoin kuin auringon kulkua päiväntasaajan yli, myrskyjä ja +rajuilmoja. Nuorukaisen kehittyminen mieheksi ja tytön naiseksi aikaan +saa usein epäjärjestyksiä aivoissa, hermoissa, ruumiissa ja sielussa; +lapsi on joskus sekä itsestään että vanhemmistaan kuin toinen olento -- +luontokin muuttuu. Sinä arkana aikana ilmautuu levottomia haluja, +mahdottomia toiveita, epämääräisiä pyrkimyksiä. Ja onneton halu käyttää +tuhoavia kiihottimia, jotka ainaiseksi elämän turmelevat, saa usein +alkunsa juuri ikäkausien vaihdeaikana. + +Kristillisen kärsivällisyyden ja suvaitsevaisuuden harjoittaminen on +silloin välttämätön. Levottomuus on tyynnytettävä; vanhempain täytyy +olla kyllin suvaitsevia pidättääksensä poikaansa, jonka paha henki on +valmis huostaansa ottamaan, jollei äiti häntä suojele. + +Miehuus virtaa joskus nuorukaiseen yhtä rajusti ja voimaakkaasti kuin +vuoksi meren rannalla. Hän on meluisa, kiivas, vastustushaluinen ja +näyttää tahtovan saada aikaan kaikellaista häiriötä. Hän halveksii +seurustelutapoja, kammoo seuraelämää ja mieli palaa metsään ja +järvelle; hän viihtyy paraiten säännöttömäin ihmisten seurassa ja +vastustaa kaikkea sopivaisuutta. Mutta jos hän tuleekin huoneeseen +pyyhkimättömin jaloin, viskaa hattunsa lattialle, repii vaatteensa, +paukkaa, jyskää ja ryskää ja panee kaikki nurin närin, elä ole +toivoton, vaan kärsi, sillä vähäarvoiset ovat hatut ja vaatteet ja +pyyhkimättömät jalat ja huuto ja melu, jos poikasi säilytät. +Suvaitsevaisuus, joka tekee kodin pojalle miellyttäväksi hänen +kehityskautenaan, on hyvästi käytetty aarre, joka aikanansa hedelmän +kantaa. + +Seikka, johon ei tarpeeksi huomiota panna, on se, että koulutyö juuri +lapsuuden ja miehuuden vaihdeaikana vaatii mitä suurimpia ponnistuksia. +Poika valmistaikse yliopistoon ja tyttö käy koulua viimeistä vuotta. +Elimistöä, joka tarvitsee miltei kaiken voimansa ruumiillisiin +muutoksiin, rasittaa sen lisäksi liiallinen koulutyö. + +Tyttö kasvaa huiskahtaa kehittyneeksi naiseksi, ja rasittunut +elimistö-parka saa valmistaa kaikki muhkeaan rakennukseen tarvittavat +aineet. Velkomuksia ilmestyy tuhka tiheään ja hänen täytyy ne +käteisellä suorittaa. Jos rakennettavana olisikin vain nainen, +selviytyisi hän siitä aika hyvästi, mutta kun algebra, mittausoppi, +soitto ja kielet osansa velkovat, täytyy elimistön lakata maksamasta. +Osa työstä tulee huonoa, ja vino selkä tai heikontuneet keuhkot ovat +seurauksena. Suuri osa poika- ja tyttökoulujen oppilaista elää juuri +tätä arkaluontoista ja pulmallista vaihdeaikaa sekä ruumillisessa ja +henkisessä että siveellisessä suhteessa, ja opettajat tunkevat heihin +niitä tietoja, joita heidän ikäisiltään vaaditaan välittämättä heidän +ruumiillisesta kehityksestään. Kummako sitten, että heitä on niin +vaikea johtaa, ja että niin moni koulusta päästyään on ruumiillisesti, +henkisesti ja siveellisesti rampa ja raajarikko. + +Opettajain syy se ei ole; he vain noudattavat vanhempain toiveita, +jotka lapsiansa säästämättä ja säälimättä tuomitsevat heidät määrätyt +oppijaksot suorittamaan -- koska muutkin lapset ovat sen suorittaneet. + +Lopuksi, koska esitelmäni jo on liiaksikin virahtanut, vain yksi ainoa +miete. + +Jokaista ihmistä varten on vipu, jolla häntä on kohotettava, ura, jota +hänen on tarkoitus kulkea; ja meidän suuri elintehtävämme +perhepiirissämme on koettaa jokaista kohottaa hänen omalla vivullaan ja +taluttaa jokainen omalle polulleen. + + + + +VI. + +Epäkohteliaisuus. + + +-- Minä puolestani luulen, sanoi vaimoni, epäkohteliaisuuden kotirauhan +vaarallisimmiksi hävittäjiksi. Ihmiset eivät osota läheisimmilleen +samaa huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta, jota he tuhlaavat vieraille. + +-- Hyvä rouva, sanoi Robert Stephens, minä olen toista mieltä. +Seurustelutavan pakosta ja seuraelämän muodollisuudesta saa kypi +kyllänsä jo kodin ulkopuolella. Kotiin tultuaan mies käyttää +vapauttaan, riisuu ahtaat saappaansa ja sormikkaansa, pukeutuu +aamunuttuunsa ja panee tohvelit jalkaansa, puhelee vapaasti, mitä +ajattelee, joka sanaansa niin tarkoin punnitsematta. Kotolaiset toki +tuntenevat ja ymmärtänevät toisensa perinpohjin ja suovat siis +toisilleen molemminpuolisen vapauden ja vapaisuuden. Ihminen tarvitsee +sellaisen paikan, jossa hän saa olla väsynyt, haluton ja äänetön +menettämättä siltä sivistyneen nimeä. Koti on se paikka, jossa johonkin +määrin voi elää siihen luottamukseen nojaten, jonka on saanut +oppiessaan molemminpuolin tuntemaan toistensa hyvät puolet ja arvokkaat +ominaisuudet. Eikä ystävysten kesken ole ollenkaan välttämätöntä joka +päivä osottaa toisilleen kaikkia niitä kohteliaisuuksia ja +huomaavaisuuksia, joita vieraille on osotettava. + +-- Niin, virkkoi Jenny, kun nuori mies mielistelee nuorta neitosta, +niin auttaa hän hänet vaunuista huolellisesti ja estää hänen pukunsa +hipaisemastakaan likaisia pyöriä. Mutta kun sopimus on tehty ja rakkaus +huipussaan ja hän on hänen vaimonsa, mies istua nököttää hiljaa, pitäen +ohjaksista ja antaa vaimonsa laskeutua vaunuista omin neuvoinsa, pääsi +miten pääsi. Vaan kylläpä hän osaa olla kohteliaskin. Kas vain, kuinka +hän lentää vaunujen luo, kun kaunis neiti Helmikana tulee heille +vieraaksi, ja kuinka hän huolehtii _hänen_ puvustaan ja miten +kohteliaasti hän auttaa hänet vaunuista! + +Luullakseni se riippuu siitä, ettei hän rakasta neitosta eikä neitonen +häntä -- _etteivät_ he ole mieltyneet toisiinsa. Jos herra on vain +sulhanen tai ystävä, niin kiittää hän mitä kohteliaimmin, kun nainen on +päärmänyt hänen kaulahuivinsa tai korjannut hänen sormikkaansa. Mutta +kussa ikään nainen vain lienee varma miehen rakkaudesta ja +mieltymyksestä, niin sanoo mies hänelle ainoastaan: + +"Hyvä on; tarkastappas nyt paitojani ja korjaa tuo ratkeama nutussani +-- elä vain unohda niinkuin eilen." + +-- Kaiken sen tähden, jatkoi Jenny neiti keikauttaen kaunista päätään, +aion olla naimisiin menemättä niin kauvan kuin mahdollista, sillä +minusta on paljoa hauskempaa, kun miehet ystävänä ovat huomaavaisia ja +kohteliaita, kuin että he aviomiehenä elävät rakkautensa jäännöksillä. +Minä en näet ollenkaan halua miehekseni sellaista, joka haukottelee +vasten silmiä, lukee sanomalehtiä koko syöntiajan, kun minua haluttaisi +keskustella, polttaa sikaria iltakaudet tai lukee itsekseen, kun minä +tahtoisin hänestä seuraa, ja katsoo rakkautensa oikeuttavan olemaan +kuinka vastenmielinen ja huolimaton tahansa. Jos hän on kaunis, jos hän +on hauska, miellyttävä ja kohtelias, niin olen minä mieluummin niiden +naisten joukossa, jotka saavat nauttia siitä. + +-- Aivan niin, Jenny neiti, virkkoi Robert, vaan eipä se ole ainoastaan +meidän sukupuolemme, joka avioliitossa näyttää vähemmän miellyttäviä +puoliansa. Sirot keijukaiset, jotka meitä niin ihmeesti viehättävät +kauniissa, aistikkaissa puvuissaan, ja jotka ovat niin suloiset ja +sievät ja vilkkaat ja hurmaavat -- minne ne joutuvat avioliiton +jälkeen? Jos _mies_ ruokapöydässä lukee sanomalehtiä, niin ehkäpä juuri +sen tähden, että häntä vastapäätä istuu uninen ja huolimattomasti +pukeutunut nainen, päällä muuttunut aamupuku, joka hänen mielestään +kyllä kelpaa vaatimattomassa kotielämässä. Kenties hän on unohtanut +kaikki hauskat, pirteät, leikilliset sukkeluutensakin ja pikku +kepposensa, jotka muinoin ihastunutta sulhasta niin viehättivät, ettei +hän hänen läheisyydessään kuullut eikä nähnyt ketään muita. +Sellaistakin _voi_ luullakseni joskus jumalattarille tapahtua. Marianna +ja minä emme tietysti omasta kokemuksestamme sellaisista ikävyyksistä +mitään tiedä; me olemme mallikelpoinen pariskunta, joka vain pilvistä +maailman menoa katselee. + +-- No, siinä sen nyt näet, mihin periaatteesi vie jokapäiväiseen +elämään sitä sovitettaessa, jatkoi Jenny. Jos koti on ainoastaan +sellainen paikka, jossa mielensä mukaan saa olla väsynyt ja haluton ja +niin vastenmielinen kuin suinkin menettämättä siltä arvoansa, niin +luulenpa naisilla olevan paljoa suuremman oikeuden kuin miehillä +käyttää sitä vapautta, sillä kotielämän yksinäisyys ja ikävällinen +puoli tulee etupäässä heidän osakseen. Vaimohan se on, jonka täytyy +valvoa levottoman lapsen kanssa. Ja jollei hän olekkaan halukas +pukeutumaan aamuisin niin viehättävästi tai jollei häntä haluta puhella +leikillisesti ja sukkeluuksia sanella niinkuin tyttönä ollessaan, niin +ei sitä juuri voi hänelle viaksi lukea. Eihän voi odottaakkaan, että +perheenäiti ja lapsenhoitaja olisi yhtä hienosti pukeutunut ja yhtä +hauska seuratoveri kuin vanhempainsa kotona kaikesta huoletonna elelevä +nuori tyttö. Mutta siltä ei ole mielestäni puolustettavissa, että mies +laiminlyö ne pienet kohteliaisuudet ja huomaavaisuudet, joita hän +osotti ennen naimisiin menoa. Hän on vahva ja terve ja reipas; hän +seuraa maailman menoa ja näkee ja kuulee paljon, joka pitää mielen +hereillä ja virkeänä; ja todellakin olisi hänen velvollisuutensa +naimisissa ollessakin miellyttää ja huvittaa vaimoaan samoin kuin +ennenkin avioliittoa. + +Sellainen pitää minun mieheni olla, lopetti Jenny neiti, taikka en +huoli ketään -- ja hyvin onkin se vahinko helppo kestää. + +-- Vai niin, ilkkui Robert, pitääpä koettaa ajoissa Kaarlo Sedleytä +siihen valmistaa. + +-- Kaarlo Sedleytä -- Robert! huudahti Jenny tulipunaisena harmista. +Minua ihmetyttää todellakin, että sinä yhä tarraut tuohon vanhaan +juttuun, vaikka ainakin sata kertaa olen sanonut sinulle, etten kärsi +kuulla puhuttavan siitä! Kaarlo ja minä olemme kyllä hyvät ystävät, +vaan... + +-- No niin, no niin, keskeytti Robert, jo riittää. Et tarvitse sanoa +sanaakaan enää. + +-- Tuolla lailla sinä puhut, kun et voi todisteitani kumota, sanoi +Jenny. + +-- Hyvä on, Jenny, vastasi Robert. Tiedäthän, että joka asiassa on +kaksi puolta ja myönnän mielelläni sinun erinomaisella tavalla +puolustaneen mielipidettäsi. Olen kuitenkin yhä edelleen varma, että +ellei se, mitä sanoin, ole totinen totuus, niin kyllä se ainakin sitä +niehentyy. Ja vieläkin uudistan, mitä taanoin sanoin, että todellisesta +rakkaudesta kasvaa sellainen vapaus, jota eivät sido kursailemiset +eivätkä muodollisuudet ja että läheisten ystävysten kesken sekä pitää +että voi sietää paljon sellaistakin, jota vieraat katsoisivat +epäkohteliaisuudeksi. Siitä minä olen ihan yhtä varma kuin mistä muusta +hyvänsä tässä maailmassa. + +-- Ja kuitenkin, huomautti vaimoni, on hyvin paljon totta usein +toistetussa Cowperin runossa, jossa hän puhuu ystävyydestä ja sanoo: + + "Kuin sukulaisuus sielujen + -- mi liekkään mahti salainen -- + saa alkuun ystävyyden; + niin käytös kaunis yhä vaan + sen tunteen saapi kasvamaan, + luo sille kestävyyden." + +-- Olkoonpa niinkin, vastasi Robert, mutta minä olen nähnyt kylläkseni +ranskalaisten aviopuolisoiden kohteliaisuutta. Pariisissa ollessani +asui eräs rouva de Villiers samassa paikassa kuin minäkin. Mies oli +antanut hänelle nimensä, johon kuului myöskin ranskalainen _de_ ja +vaihdoskaupassa saanut sievoset vuotuiset tulot vaimonsa myötäjäisinä. +Hänen käytöksensä vaimoaan kohtaan oli todellakin hienon ja sivistyneen +miehen, kerrassaan mallikelpoista. Tosin hän eli vaimonsa rahoilla ja +tuhlasi niitä ajeluihin, teaattereihin, oopperoihin ja muihin +huvipaikkoihin seurustellessaan kaikellaisten maineeltaan epäiltäväin +ystäväin kanssa; mutta hän järjesti ne kaikki vaimolleen niin +kohteliaalla, ystävällisellä ja perin viisaalla tavalla, että +kannattipa vain jäädä niin syrjäytetyksi ja tulla petetyksi saadakseen +nauttia hänen erinomaisesta kohteliaisuudestaan ja mainion hienosta +tavastaan. Herra de Villiers oli näet hyyräävinään vaimolleen pienen, +sievän ja hauskan huoneen meidän majalastamme, koska hänen asiansa +eivät muka olleet oikein hyvällä kannalla ja hän ihan epätoivoon +joutuisi, jos saattaisi niin syvästi rakastamansa vaimon huoliin ja +vaikeuksiin. Hän kuvasi ne kauheiksi, mutta oli päättänyt kestää ne +urhoollisesti yksin. Ei, niin kauvan kun hänellä oli ropokaan jälellä, +ei hänen jumaloidulta Julieltaan saanut puuttua mitään elämän +mukavuuksia. Hänelle itselleen olisi kurjin yliskammari kylliksi. + +Ei hän koskaan käynyt vaimonsa luona suutelematta hänen kättään niin +kunnioittavasti kuin hän olisi ollut kuninkaan tytär, lausumatta +hänelle kohteliaisuuksia hänen ulkomuodostaan, tuomatta +hänelle makeisia ja kertomatta hänelle hauskoja kaskuja suuren +maailmankaupungin päivän tapahtumista. Mitä lähemmäksi tuli aika, +jolloin hänen vaimonsa suoritti vuosineljännesmaksut, sitä tiheämmin +hän hänen luonaan pistelehti. + +Ja rouvakin ihaili ritarillista miestään, ei voinut koskaan kieltää +häneltä mitään, uskoi kaikki hänen juttunsa ja tyytyi nurkumatta vain +neljänteen osaan omista tuloistaan, ollen onnellinen rakastaessaan niin +miellyttävää miestä. + +-- No niin, jatkoi Jenny, minä en oikein ymmärrä kertomuksesi +tarkoitusta. Mutta minusta siitä voi tulla vain tämmöiseen +johtopäätökseen: jos sydämmetön heittiö, jolta puuttuu periaatteita ja +hyviä ominaisuuksia, voi voittaa ja säilyttää naisen sydämmen +yksinomaan kohteliaalla ja luontevalla käytöksellään, niin mitenkä +paljoa enemmän sitten sivistynyt, periaatteellinen ja todellakin +rakastunut mies saa aikaan samoilla keinoilla! + +Se on minun vahva vakuutukseni, että jos mies, joka pettää vaimoaan ja +tuhlaa hänen rahansa, sittenkin voi vaimonsa rakkauden säilyttää +ainoastaan huomaavaisuudellaan ja kohteliaisuudellaan, niin totta +tosiaan on kohteliaisuudella merkityksensä rakkaudessa. + +-- Kyllä kai turhamaisten naisten rakkaudessa, huomautti Robert +Stephens. + +-- Niinpä niin, mutta sama on laita järkevänkin, virkkoi vaimoni. Herra +de Villiers käyttäytyi kunnottomasti ranskalaisella tavalla; minä +tunnen vaimoparan, jonka mies teki samoin englantilaiseen tapaan -- +ilman suuteloita ja kohteliaisuuksia. Imartelun sijasta häh kiroili +häntä ja vei hänen rahansa makeisia tarjoomatta. + +Jos minä olisin niin onneton, että minun täytyisi mennä naimisiin +semmoisen miehen kanssa, niin kyllä minä vain paljoa mieluummin +ottaisin ranskalaisen kuin englantilaisen. Kohteliaisuus on hyvä asia +ja paljoa parempi kuin ei mitään -- vaikka sen ohessa tietysti tahtoo +todellistakin hyvää. Mutta jos kerran täytyy menettää rahansa sillä +lailla, niin mieluumminhan antaa houkutella ne miellyttävällä tavalla, +suuteloilla ja makeisilla, kuin sysittynä ja polettuna. + +-- Tässä tehdään usein se erehdys, puutuin minä puheeseen, että ihmiset +tavallisesti vertaavat toisiinsa ulkomuodoltaan silittäytyneen roiston +ja raa'an kunnon miehen, mutta sivistynyt roisto olisi verrattava +sivistyneeseen kunnon mieheen ja sivistymätön roisto sivistymättömään +kunnon mieheen. Ainoastaan sillä lailla voi saada oikean käsityksen +heidän oikeasta arvostaan. + +Yleensä on sääntönä, että ne kansallisuudet, jotka ulkonaisesti ovat +sivistyneimpiä ja kohteliaimpia, ovat vähimmän tunnetut +rehellisyydestään ja suoruudestaan; siitäpä alkusoinnut "kaunis ja +kavala", "viehkeä ja viekas". Kaunis ja kavala kreikkalainen, viehkeä +ja viekas italialainen, kohtelias ja petollinen ranskalainen ovat +yhdistyksiä, jotka saattavat voimakkaan, suoran ja päättävän +anglosaksilaisen luulemaan raakuutta ja epäkohteliaisuutta suoruuden ja +rehellisyyden tunnusmerkeiksi. + +Ei kukaan voi lukea ranskalaista kirjallisuutta huomaamatta, miten +kohteliaisuus aivan kuin tunkee läpi koko elämän, miten huolellisesti +Ranskassa vältetään epämiellyttävää seurustelua. Yksinpä kotoisista +kiistoistakin -- jos ranskalaisiin näytelmiin on luottamista -- +selviytään hienosti ja sievästi ja loukkauksetkin lausutaan erinomaisen +kohteliaasti. Tuntuu olevan vaikea ranskaksi kääntääkkään suoria ja +julkeita raakuuksia, joita on esim. englanninkielessä. Koko +yhteiskuntaelämä näyttää siellä olevan järjestetty keskinäisesti +luontevaksi ja muodollisesti sievistellyksi, persoonallisia +väärinkäsityksiä ja erimielisyyksiä välttäen. + +Jos ranskalainen ottaa palvelukseensa kirjanpitäjän tai jonkun muun +apulaisen ja sittemmin kuulee hänestä jotain edutonta, niin viimeksi +hänen mieleensä juohtuisi sanoa hänelle suora totuus. Hän kirjoittaa +hänelle kohteliaan kirjeen, jossa ilmoittaa ennen aavistamattoman +muutoksen asioissa aiheuttavan, ettei hän enää tarvitse apulaista siinä +toimessa, valittaen olevia oloja, jotka pakottavat hänet eroamaan +apulaisensa miellyttävästä seurasta j.n.e. + +Tuskinpa voinee sattuvammin kuvata ranskalaisen seurustelun luonnetta +kuin George Sandin elämäkerrassa hänen isänsä ja isoäitinsä suhde on +kerrottu. Äiti ja poika ovat mitä ihailtavimmin toisiinsa kiintyneet. +Poika kirjoittaa äidilleen mitä hellimpiä kirjeitä; kirjeensä joka +sivulla hän suutelee äidin kättä; hän on huomaavaisen, ritarillisen ja +rakastavan pojan ihanne. + +Mutta siitä huolimatta hän kaikessa hiljaisuudessa puuhaa avioliittoa +alhaissäätyisen ja maineeltaan epäiltävän naisen kanssa -- avioliittoa, +jonka hän tietää äidilleen tuottavan mitä syvintä tuskaa. Hän menee +naimisiin, asuu vaimonsa kanssa, heillä on jo pari lastakin, mutta ei +hän vain voi pahoittaa jumaloimansa äidin sydäntä, ilmoittamalla +hänelle suoran totuuden. + +Jumaloitu äiti epäilee kuitenkin poikaansa, vaan epäilyksen hiventäkään +ei ilmene hänen kirjeissään. Tiedustelut, joita englantilainen isä ja +äiti ei kainostelisi kysyä pojaltaan, jäävät hienotunteisuudesta +rakasta Mauricea kohtaan kysymättä. Sen sijaan hän tiedustaa +poliisipäälliköltä ja saa laillista tietä avioliitosta tiedon, mutta +sittenkään ei pieninkään hiven himmennä hänen kirjeittensä lämpöä ja +yhtä hellästi hän vastaanottaa poikansa, joka äitinsä luona +perhehuolistansa vapaat hetket viettää. Englantilaisessa tai +ameriikkalaisessa perheessä olisi siitä noussut aika kahakka, jopa +suora erokin; mutta ranskalainen äiti ja poika vuosikausia näyttelevät +kohteliasta näytelmäänsä -- äiti, ollen olevinaan asiasta tietämätön, +ja poika, hyvitellen mieltään siten, pettämällä, muka säästävänsä +äitinsä tunteita. + +Minusta tuntuu kuin sellaisen viekkauden vastustaminen elämässä +saattaisi rehellisen anglosaksilaisen kansanluonteen halveksimaan +kohteliaisuutta, ikäänkuin se välttämättömästi olisi suoruuden +vastakohta. Mutta vaikkakaan ei kaikki, joka kiiltää, ole kultaa, niin +ei siitä suinkaan seuraa, että kaikki, joka kiiltää, ei ole kultaa. Ja +vaikka kohteliaisuus ja hienotunteisuus keskinäisessä seurustelussa +usein on petosta, ovat ne silti totuuden arvokkaita liittolaisia. Ei +yksikään nainen pitäisi luikertelevaa, kohteliasta roistoa parempana +kuin raakaa, epäkohteliasta kunnon miestä. Mutta kahdesta yhtä suorasta +ja miellyttävästä hän pitää enemmän siitä, joka on myös huomaavainen ja +kohtelias. + +-- Aivan oikein, myönsi Robert, mutta kaikessa tapauksessa ranskalainen +kohteliaisuus levittää ympärilleen pelkuruuden ja epäluulon inhottavaa +lemua, joka rehellisimmänkin miehen vie päinvastaiseen liiallisuuteen. +Oikean rakkauden pitää olla tukeva ja karaistunut kasvi, joka +kestää poudat, tuulet ja sateet. Ihmiset, jotka liiallisesta +hienotunteisuudesta ja kohteliaisuudesta eivät koskaan voi ajatustaan +toisilleen suoraan ilmaista, myrkyttävät sielunsa katkerilla ja +vihamielisillä tunteilla. + +Minun sääntöni on tällainen: puhu suusi puhtaaksi; ole väliin pahalla +tuulella ja älyä lopettaa; kiukuttele joskus hiukan ja riitelekkin +vähäsen toisinaan, mutta opi tyytyväisesti kärsimään nuhteet ja +kestämään suuttumukset. + +Jollen minä Mariannaa muistuttaessani liiaksi paahdetusta kahvista niin +tarkoin mieti enkä ole niin kohteliaskaan kuin huomauttaessani entistä +emäntääni vanhaa rouva Polluxia samasta seikasta, niin on syynä se, +että Marianna on kuin osa itsestäni, vaan niin ei vanha rouva Pollux +-- meidän välimme, Mariannan ja minun, on niin läheinen ja avomielinen, +että se oikeuttaa meitä niin sanoakseni käyttämään elämän +pikakirjoitusta -- eikä hän siitä suutu eikä hermostu, vaan kaikessa +rauhassa sanoo ensi kerralla palvelijalle ajoissa. Ja ellen häntä +sormikasten korjaamisesta kiitä sulhasmiehen tavalla, niin jätän sen +tekemättä sen vuoksi, että hän nykyjään niin usein minua sellaisissa +pikku seikoissa auttaa, jottei hän sietäisikkään minun myötäänsä +polvillani edessänsä ryhöttävän. Kaikki, mitä suinkin voi sanoa hänen +kätevyydestään ja sievistä ompeluksistaan, olen sanonut niin usein, +että se jo uusimatta luonnosta lankeaa. Se on jo menettänyt uutuuden +viehätyksen. + +Onhan niitä meilläkin ollut kaikellaisia pikku kiistoja, joissa voitto +on kallistunut milloin toiselle, milloin toiselle puolelle ja kumpikin +me olemme vain yhä lujemmin toisiimme kiintyneet huomatessamme, miten +tarmokkaasti ja innokkaasti olemme mielipidettämme puolustaneet. Me +puhumme aina avomielisesti ja totuudenmukaisesti asiat toisillemme ja +se tapa on minusta paljoa parempi kuin ranskalaisen hienouden kaikki +ansarissa kasvatetut kohteliaisuudet. + +-- Totta, totta, lisäsin minä. Joka sanasi on paikallaan. Totuus +etusijassa; suoruus ennen kaikkea: puhdas, selvä totuus, kirkas kuin +timantti, on suuremmanarvoinen kuin kaikki Ofirin kulta -- se on kaiken +rakkauden perustus. Mitenkä ihmiset voivat elää mitä likeisimmässä ja +ystävällisimmässä suhteessa niiden kanssa, joiden kuitenkin luulevat +voivan pettää, vaikkapa arkaluontoisistakin syistä -- se on minulle +syvin salaisuus. Jos minulle kerran selviäisi, että vaimoni tai +ystäväni puhuisivat minulle vain sellaista, jonka luulisivat minua +miellyttävän, niin olisin kuin poluttomaan erämaahan eksynyt. + +Tämän huomautettuani pysyn sittenkin mielipiteessäni, että +kotielämäämme voisimme paljonkin parantaa ja saada miellyttävämmäksi, +jos suoruuden terveeseen ja vankkaan runkoon istuttaisimme ranskalaisen +luonteen hienon kohteliaisuuden. + +Tarkemmat tiedot siitä, mitä nyt olen sanonut, saa De Tocquevillen +muistiinpanoista. Hän on minusta aitoranskalaisen perikuva. Ja totta +tosiaan on siinä perhe-elämässä, jota hän kirjeissään kuvaa, hienoutta +ja siroutta, joka paljonkin sen oikeaa arvoa korottaa. + +Vielä minä tästä samasta asiasta huomautan, että yksityisille on aivan +yhtä varallista kuin kansoillekkin lakkaamatta kehua niitä avuja, +joihin jo on luontaista taipumusta, ja aina olla valmiit tuomitsemaan +niitä virheitä, joihin itsellään ei ole mitään kiusausta. + +Luullakseni me anglosaksilaiset emme olisi vaarassa joutua +teeskentelijöiksi kotielämässämme, vaikka vähin tapojamme +hienontaisimmekin; mutta siinä on vaara tarjona, että jäämme raaoiksi +ja moukkamaisiksi sokeasti seuratessamme vaistomaista suoruutta. Mutta +sovittaakseni puheena olevan aineen käytännölliseen elämään, mainitsen +muutamia yksityistapauksia, jolloin vieraille osotetun kohteliaisuuden +voisi edullisesti kotielämäänkin sovittaa. + +Tarkastakaammepa siis ensiksi, miten käyttäydymme vieraita henkilöitä +kohtaan, joiden suosiota toivomme. Me pukeudumme huolellisesti; +koetamme puhua vain miellyttävistä asioista; emme luontaisen +hitaisuutemmekaan anna estää osottamasta pieniä kohteliaisuuksia; +riennämme huoneen toisesta päästä mukavampaa tuolia hakemaan; +kumarrumme nostamaan pudonnutta viuhkaa; etsimme hävinnyttä +sanomalehteä -- vaivaudumme henkilöiden takia, jotka vain satunnaisesti +ja tilapäisesti meitä miellyttävät. Mutta mikäli koskee ystäviämme, +joita olemme oppineet rakastamaan ja kunnioittamaan, esiydymme liiankin +usein vanhassa vaalistuneessa puvussamme, haetamme heillä itsellään +tuolin, etsitämme sanomalehden ja selvittäytykööt muutenkin, miten +paraiten voivat, emme heistä suurin välitä. + +Moni ihminen on aivan välinpitämätön omasta somuudestaan läheisinten +ystäväinsä seurassa. Heillä on komeat juhlapukuvarastot, mutta +huolimattomat ja siistittömät kotipuvut. Moni nainen tuhlaa kaikki +tulonsa pyhäpukuihin ja luulee kotona voivansa käyttää melkein mitä +tahansa. Kaikki vanhat hylätyt koristukset, kuluneet, nuhrautuneet +puvut ja muuttuneet nauhat pannaan omaisten ja likeisinten tuttavain +nähtäväksi. Muutamat näkyvät oikein periaatteesta karttavan sievää ja +tavanmukaista pukua arkioloissa; heillä ei kuulu "olevan varaa" +pukeutua siististi kotonaan. Oikaistakseni niin kieroa käsitystä +neuvoisin pariin juhlapukuun tarvittavat rahat käyttämään yhteen +arkipukuun, sopivaan ja aistikkaaseen, ja pitämään pyhänä +velvollisuutena pukeutua siististi ja sievästi kotioloissakin. + +Me miehet olemme monessa kohti tuhmia ja sokeita; tiedämme kyllä, +milloin olemme tyytyväiset, mutta syytä siihen emme tajua. Me emme sano +pitävämme kukkasista; mutta jos ikkunamme alla on kukkatarha, niin sen +hämärästi tavalla tai toisella tunnemme ja siitä nautimme. Ja samoin +kuin vaimomme ja tyttäremme ovat sievästi ja aistikkaasti pukeutuneet, +tunnemme sen ja nautimme siitä kenties enemmän kuin aavistammekaan. + +-- Entäpä miesten, isä, virkkoi Jenny, luullakseni pitäisi heidänkin +yhtä hyvin kuin naisten koettaa huoltaa ulkonaisesta olennostaan +avioliitossakin. Eiköhän nuhrautuneita paidankauluksia, ajamattomia +partoja ja likaisia jalkineita kodin pyhäkössä nähtäne yhtä usein kuin +kuluneita pukuja ja muuttuneita nauhoja? + +-- Tietysti, minä vastasin, mutta kuten tiedät, olemme me luonnostamme +hottentotteja ja te lähetyssaarnaajia, joiden on estettävä meitä +taantumasta. Me olemme kömpelöitä, vanhoja Vulkanuksia ja te ihania +taikavöisiä Cythereoja, ja sen vuoksi tämä asia koskeekin etupäässä +teitä. + +Vielä minä puolustan sitäkin, että kotielämässä pitää esiytyä ei +ainoastaan sievästi ja aistikkaasti, vaan hiukan keikaillakkin eli +selittääkseni sitä tarkemmin: koettaa näyttää niin miellyttävältä kuin +suinkin ystäväimme silmissä. + +Moni arvoisa nainen, joka ei mistään nimestä sallisi itseään +moitittavan siisteyden puutteesta, näkyy kuitenkin kuvittelevan, ettei +naimisissa olevan naisen tarvitse kotonaan olla siisti eikä sievä. +Vaatetta ostaessaan hän on hyvin tarkka ja pukua ommellessa panee +tuskin ollenkaan arvoa, onko se tehty sievästi vai ei. Siitäpä syystä +viehättävä, aistikkaasti ja somasti pukeunut nuori nainen avioliittonsa +jälkeen muuttuu kaikkea muuta kuin miellyttäväksi -- hänen arkipukunsa +on kuin untuva-alunen, joka on nuoralla sitaistu keskeltä. + +Minun luullakseni ei kodin onni siitä vähintäkään lisäydy, että +lemmettäret sieltä karkoitetaan heti ensimäisen pienokaisen maailmaan +tultua. Enkä minä sitä käsitä tarpeelliseksikaan. Sellaiset vaimot ovat +samassa vaarassa kuin muutkin pyhimykset -- liian paljon ajatellessaan +toisia ja liian vähän itseään he laiminlyövät itsensä hoitamisen. Jos +luonto kerran on naiselle lahjoittanut miellyttäväisyyden, niin +pitäköön ja säilyttäköön sen kodin kaunistuksena. + +Mitä vihdoin tulee niihin velipoloisiini, jotka kodin pyhyyttä +saastuttavat ajamattomilla parroillaan, nuhrautuneilla paidoillaan ja +likaisilla jalkineillaan, niin jätän heidät säälimättä Jenny neidin +kuritettavaksi. + +Perhe-elämässä on sitä paitsi kartettava vastenmielisiä +keskusteluaineita yhtä tunnollisesti kuin sivistyneessä seurassa +vierasten kesken. + +Minusta ei näet perhe-elämä ole sen suorempaa eikä rehellisempää, +vaikka perheen jäsenet haikailematta ja ajattelematta sanovatkin +toisilleen kaikki, mitä vastenmielistä milloinkin mieleen juontuu. + +Esimerkiksi näin: + +-- Miten kauhean näköinen sinä olet tänään! Mikä sinua vaivaa? + +-- Sinulle taitaa tulla nippula nenään vai mikä ruma pilkku siinä on? + +-- Mistä ihmeestä sinä olet tuon ruman puvun kaivanut? Sehän on kuin +variksenpelätti. Kuka sen on ommellut? + +-- Vieläkö sinä käytät noita kenkirajoja? + +-- Kas vain, Liisa, tuoko se nyt on sinun kyläpukusi? Minä luulin sinun +aikovan kulkea jonkun kukkaskaupan kilpenä. + +Miehen ja vaimon, veljien ja sisarten tai ystävysten tämällaiset +huomautukset eivät ole suoruutta, vaan tyhmyyttä; ja se, joka nauraa +nenässäsi olevalle nippulalle, saattaa monasti yhtä hyvin pettää sinut +kuin kohteliain ranskalainen, joka seurassasi karttaa ikäviä +keskusteluaineita. + +Moni perhe tuntuu pitävän yksimielisyyden ja sävyisyyden todistuksena, +että sen jäsenet loukkaamatta ja närkästystä herättämättä voivat +toisiansa pilkata, ivata toistensa tunteita ja heikkouksia ja kohdella +toisiaan sopimattomasti. + +Jos perheessä esim. on ontuva sisar, niin tehdään siitä pilaa +lakkaamatta ja samoin muistakin käytöksen ja luonteen puutteista ja +omituisuuksista. Hyväntahtoisuus ja molemminpuolinen luottamus, joka +sellaisia vapaisuuksia sallii, on todellakin ihmeteltävä; mutta +sellainen vapaisuus ei suinkaan itsestään tee kotielämää miellyttäväksi +ja hupaisaksi. + +Se, joka ivaa ruumiin- ja sielunvikoja ja leikillään puhuu sellaista, +joka, jos sen tosissaan sanoisi, olisi suurinta epäkohteliaisuutta ja +raakuutta, se väärin käyttää vapautta ja perhe-elämältä riistää sen +suloisuuden. + +Raaka teräaseella leikkiminen haavoittaa monta, joka pelkää tai häpeää +ilmaista sen koskeneen. Mitä ihmeen etua tai hyvää siitä on? Rohkeus +sanoa epämiellyttäviä seikkoja jollekkin hänen itsensä tähden on jalo +ominaisuus; mutta tapa haikailematta puhua kaikki päähänpistonsa +perhevapauden nimessä on kotoisen viinimäen vaarallisimpia pikku +kettuja. + +Tämän yhteydessä on mainittava vielä yksi seikka, josta puhun vähän +tarkemmin huomauttaakseni ja hyödyttääkseni omaa sukupuoltani. +Tarkoitan _arvosteluja ruokapöydässä_. + +Talouden hoitaminen palvelijain nykyisellä kannalla ollessa ansaitsee +todellakin kaikkea tunnustusta. Siitä huolimatta on kuitenkin +muutamilla aviomiehillä tapana ujostelematta ruokapöydässä huomauttaa +ruuanlaitosta ja muista laitoksista, ja se on minusta anteeksi +antamatonta häikäilemättömyyttä. Jos vaimo ei ole tietävinäänkään +sellaisista pahan tuulen purkauksista, pahentaa hän vain asiaa, sillä +siten mies piintyy sopimattomaan tapaansa, joka on hyvin kiusallista +vieraille ja lapsille huono esimerkki. Jollei hänen mielestään olekkaan +tarpeellista välittää vaimon tunteista, niin pitäisi hänen kuitenkin +sen verran katsoa, ettei vierasten ja lasten saapuvilla ollessa rupeisi +kodin koneistoa tarkastelemaan, vaan säästäisi ne kahdenkeskisiksi. + +Sama hienotunteisuus, jota osotetaan vieraalta kysellessä ja hänelle +neuvoja antaessa on kotielämäänkin sovitettava. + +Suuressa, monihenkisessä perheessä on monta eri mieltä, taipumusta, +ajatus- ja toimintatapaa ja yhteiseksi hyväksi olisi viisasta sallia +jokaiselle perheenjäsenelle siinä suhteessa sama vapaus, mikäli sen +yleisen sopivaisuuden laki myöntää. + +Veljet ja sisaret voivat sydämmellisesti toisiansa rakastaa silti +kuitenkaan uskomatta toisilleen mietteitään, suunnitelmiaan, toiveitaan +ja ystävyysliittojaan. Jokaisessa perheessä on aina joku, joka +synnynnäisestä tunteellisuudesta vetäytyy hiljaisuuteen ja +yksinäisyyteen; mutta monessa hyväntahtoisessa ja kunnon perheessä on +se ihan mahdotonta. Ketään ei jätetä yksikseen, kellään ei saa olla +mitään salaisuutta, kukaan ei saa vapaasti hievahtaakkaan, kun jo +kysymyksiä tulvehtii. + +-- Kelta sait kirjeen? Näytäppäs! + +-- Sain siltä ja siltä. + +-- Kirjoittaako _hän_ sinulle? Sitä en tiennytkään. Mitäpä hän sitten +kirjoittaa? + +-- Missäs sinä olit eilen? Mitä sinä ostit? Paljonko se maksoi? Mitäs +sinä aiot tehdä? + +-- Jopa menettelit kummallisesti. Niin en minä ikinä. + +-- Kuules, Mari, Saara kuuluu aikovan hankkia itselleen silkkipuvun +kevääksi. Minusta se on liian kallista -- vai mitä sinä arvelet? + +Muistelen lukeneeni eräästä herrasmiehestä, jonka erikoisuuksina muun +muassa mainittiin, että hän kysyi niin vähän kuin suinkin. Toivottava +olisi, että sellaista hienotunteisuutta harjoitettaisiin entistä +enemmän kotielämässäkin; kotoinen seurustelu tulisi muuta +miellyttävämmäksi. + +Jos täydellinen avomielisyys ja keskinäinen luottamus perheen kesken +vallitsee, niin ilmautukoon se vapaasti ja itsestään. Melkeinpä varmaa +on, että ystävämme kyllä meille uskovat, mitä tahtovat meidän tietää -- +ja jos he eivät jotain asiaa kerro, niin heillä on syynsä siihen. +Hienotunteisuus, joka panee arvoa ystävän vaikenemiseen, on elämän +ihanimpia suloisuuksia. + +Mutta ei ainoastaan kysellessä ja udellessa, vaan myöskin neuvoessa on +meneteltävä viisaasti ja varovaisesti. + +Muutamissa perheissä ei saa askeltakaan ottaa, ennenkun toiset jo +utelemaan: + +-- Minkä tähden sinulla on tuo puku tänään? Mikset tätä pannut? + +-- Minkä tautta teit noin? Mikset näin? + +-- Minä kehoittaisin sinua tekemään niin ja niin. + +Ja nämä huomautukset, tarkastukset ja neuvot sanotaan niin varmasti, +että on vaikea jättää niitä huomioon ottamatta. + +Mutta olkootpa ystävämme miten hyviä ja oivallisia tahansa, niin tuntuu +meistä paremmalta heidän poissa- kuin läsnäolonsa, jos he siten +rajoittavat vapauttamme ja koettavat estää meitä itsenäisesti tietämme +kulkemasta. Syy, miksi veljet ja sisaret ja lapset niin usein +valitsevat uskottunsa perheen ulkopuolelta, on juuri siinä, että +ystävät luontaisesta hienotuntoisuudesta välttävät tunkeilevia +kysymyksiä, huomautuksia ja neuvoja. + +Vanhemmat menettelisivät hienosti, jos he ajoissa huomaisivat, että he +lasten aikuistuttua ainoastaan varovasti ja viisaasti neuvojansa ja +kehoituksiansa lausuisivat. Suokaamme jokaiselle oikeus niin paljon +kuin suinkin elää omaa elämäänsä, elkäämmekä omia yksityisiä +mielipiteitämme ja halujamme toisiin tyrkyttäkö. + +Jos minä koettaisin kuvata mallikelpoisen perheen, niin minusta se +olisi yhdistys, jossa jokaisella ihmisellä on oma omituinen ja +selväpiirteinen luonteensa, jonka jäsenet rakastavat toisiansa ja +pitävät toisiansa arvossa, ja jotka niin hyvin ymmärtävät itseään ja +toisiaan, että jokainen saa vapaasti ja mielensä mukaan liikkua ja +toimia kinastelematta tai kiuskamatta -- se olisi perhe, jossa +myötätuntoisuus aina ilmenisi miellyttävänä ja toisia ymmärtävänä; +josta uteliaisuus olisi karkoitettu; jossa kunkin tunteita ja haluja +arvostettaisiin; jossa häiritsemättä ja vakoilematta saa tietänsä +kulkea, samalla tuntien yhteishengen voimaa ja tukea ja tietäen +ympäristön aina pitävän toisen parasta silmällä ja selittävän hänen +tekonsa paraimmalla tavalla. + +Puhuessani epäkohteliaisuudesta perhe-elämässä en ole kosketellut +pahasta tuulesta ja hillitsemättömästä itsekkäisyydestä johtuvaa +epäkohteliaisuutta, sillä se on pikemmin synti kuin virhe. Pahasisuinen +ihminen on tavallisesti epäkohteliaskin; ja missä riita ja tora +vallitsee, siellä kohteliaisuus ei saa jalansijaa. + +Se, mitä nyt olen esittänyt, koskee siis hyvien, jopa erinomaistenkin +ihmisten puutteita. Jospa he vain hiukan huomaisivat virheitään ja +koettaisivat perhe-elämään saada sellaisia tapoja ja sellaista +yhteishenkeä, joka kotoisen onnen kohentaisi. Sellaiset ihmiset +pitäkööt velvollisuutenaan siihen pyrkiä -- sillä jos he mielensä +kiinnittävät elämän aineellisuuteen, he silloin polkevat niitä +kukkasia, joita kuitenkin elämän polulla kasvaa. Painukoon tämä syvälle +heidän mieleensä. + + + + +VII. + +Vaativaisuus. + + +Vihdoinkin olen joutunut seitsemänteen kettuuni -- viimeiseen +kotoisista nelijalkaisista, joita vastaan olen luvannut tehdä +sotaretken -- ja tässä alkaa taistelu. Minä nimitän sitä +_vaativaisuudeksi_. + +Tähän lopetan vertauksellisen puhetapani pelosta, että muuten ehkä +luiskahtaisin miellyttävän esittämistaidon rajain ulkopuolelle, ja +siirryn koristelemattomasti kuvaamaan puheena olevaa virhettä. + +Kaikki se, mitä kotoisista virheistä olen puhunut, on tarkoittanut +niiden poistamista elämän onnen toteuttamiseksi, mutta vaativaisuus +käsittää väärin ja sairaloisesti sekä nämä pyrkimykset että itse +elämän. + +Jos piano viritetään niin korkealle kuin sen oikeastaan olla pitäisi, +jaksavat harvat äänet sinne kohota. Sen tähden antavat useimmat +virittää pianonsa hiukan alemma. Jos henkilöt, joiden äänivarat ovat +aivan jokapäiväiset, vaatisivat pianonsa viritetyksi täydelliseen +äänikorkeuteen, pidettäisiin heitä mielettöminä, koska he silloin eivät +voisi olla laulamatta väärin. + +On kuitenkin ihmisiä, jotka vaatimuksensa elämässä ovat asettaneet niin +suuriksi, että he lakkaamatta tuntevat itsensä onnettomiksi ja +epäsointuisiksi, koska todellisuus ei vastaa eikä voi vastata sellaisia +liioiteltuja toiveita. + +Ihmisluonnossa on ominaisuus jota frenologit nimittävät +_ihanteellisuudeksi_ ja se on juuri se ominaisuus, josta vaativaisuus +saa alkunsa. + +Ihanteellisuuden ansioksi on luettava, että me käsitämme ja kaihoamme +täydellisyyttä. Tarkemmin ajatellen huomaamme, ettei ihanteellisuus ole +ihmisluonteen huono puoli, vaan päinvastoin se edistyksen ja +jalostumisen aines, joka erottaa ihmisluonnon eläimestä. + +Eläimet jatkuvat suvusta sukuun mitään oppimatta ja mitään unohtamatta, +ne täyttävät toimensa ja käyttävät luontaisia kykyjään samalla tavalla, +ei paremmin eikä pahemmin kuin edelliset. Ihmistä sitä vastoin +kehoittaa hänen sisäinen ihanteellisuutensa yhtämittaisiin keksintöihin +ja parannuksiin, josta tiede ja taide kehittyy, ja koko yhteiskunta +pyrkii pysähtymättä eteenpäin. + +Ihanteellisuus herättää tyytymättömyyttä oleviin oloihin; se vaikuttaa, +että ihminen ei tyydy niihin tietoihin, jotka hän jo on saavuttanut, +tai siihen kehitysasteeseen, johon hän on päässyt, voittoihin, jotka jo +on saatu. Se kiihottaa häntä lisäämään ja laajentamaan voittojaan yhä +enemmän ja kohottamaan yhteiskunnan oloja yhä paremmiksi. Samoin +myöskin ihmisen siveellisessä elämässä. Ihanteellisuus kiihottaa häntä +tavoittelemaan yhä korkeampaa ja jalompaa ihannetta elämälleen ja +ajatuksilleen ja juuri tätä ihmisluonnon ominaisuutta teroittaa +kristinuskon suuri Mestari jaloissa ja ylevissä opetuksissaan. Ei +nykyisiin oloihin tyytyminen -- maallisiin ja näkyväisiin -- vaan +ijäisesti kauniin ja täydellisen toivo ja kaipuu kaivata ijäisesti +kaunista ja täydellistä, joka kumminkin alinomaa väistyy -- se on +kristinuskon oppi ja kristityn tehtävä. + +Mutta jokaisella ihmisluonteen ominaisuudella on oma vaistomainen, +itsestään kehittyvä kasvamiskykynsä, joka rappiolla olevan pellon +tavalla muuttuu rikkaruohoksi, jollei sitä viljellä ja hoideta. + +"Kosto", sanoo lordi Bacon, "on jonkunlaista hurjaa +oikeudenharjoittamista; uppiniskaisuus on kesyttämätöntä luonteen +lujuutta." + +Niinpä vaativaisuuskin on hillitsemätöntä, itsestään kehittyvää +ihanteellisuutta. Paljon kotoista ja yhteiskunnallista kurjuutta johtuu +ei ihmisten ominaisuuksista, vaan niiden hillitsemättömästä +kehityksestä. Alituiseen täydellisyyteen pyrkivän ihanteellisuuden +toimia täytyy hyvän arvostelukyvyn, kärsivällisyyden ja omantunnon olla +ohjaamassa: muuten se synnyttää sairaaloisen, tyytymättömän mielialan, +joka salaisen myrkyn tavalla leviää yksityisen ja perhe-elämän suoniin. + +Eräällä paikkakunnalla asuu kaksi naapuriperhettä, joiden ajatus- ja +elintavat kuvaavat ihanteellisuuden ja sen puutteen erotusta. + +Daytonin perhe on hyväntahtoista, luonnollista, iloluontoista, +vieraanvaraista, ystävällistä ja miellyttävää. + +Kaikki on heillä jotensakkin tavallista. Tilukset ovat tavallisen +kunnollisesti hoidetut, ruoka on kohtalaisen hyvää, palvelijat +jommoisiakin ja perhe luonteeltaan ja lahjoillaan niinikään +keskinkertainen. + +Rouva Dayton on vaatimaton emäntä, ja jollei leipä ole liian hapanta +eikä voi härskiytynyttä, ruokaa on tarpeeksi ja pöytäliinat ja astiat +puhtaat, niin ei hän muulla suuresti päätänsä vaivaa. + +Lapset ovat hänestä hyvät semmoisina, jommoisiksi luonto on heidät +luonut; hän tahtoisi vain saada selville, mitä he _ovat_ -- ei hän +milloinkaan aprikoi, minkälaisiksi hän olisi heidät tahtonut eikä +heistä liikoja toivoskele; hän tyytyy heihin semmoisina. + +Perheessä kävijä huomaa helposti tuhansia puutteita järjestyksessä, +lasten kasvatuksessa, vieläpä koko talouden hoidossakin; mutta samalla +hän näkee ja tuntee siellä vallitsevan rauhan ja kodikkuuden, joka +melkein kokonaan puutteet poistaa. Hän ei tietysti voi olla +huomaamatta, että tämä onnellinen koti voisi monessa suhteessa olla +paremminkin järjestetty, jolleivät sen jäsenet olisi siihen niin +tyytyväisiä sellaisena, ja että jokainen yksityinen jäsen monellakin +tavalla voisi edistyä, jollei hän kaikin puolin tyytyisi siihen, mitä +jo on saavuttanut. + +Kun jokainen itseään ja toisia vaatimattomasti arvostelee, ei +keskinäinen sopu siitä milloinkaan häiriydy. + +Vanhin poika ei saanut koulussa palkintoa eikä erinomaista +todistustakaan -- vaan eiväthän sitä vanhemmat eivätkä veljet ja +sisaretkaan milloinkaan olleet odottaneetkaan. Mutta hän oli kuitenkin +kunnostanut itseään ja sen tähden omaiset hänestä iloitsivat ja +riemuitsivat ikäänkuin hän olisi ollut koulun etevin oppilas. Tytöt +taas, mikäli tunnemme, tietävät kyllä, etteivät he piirusta +taiteilijain tavalla, mutta heidän pienet piirustuksensa ovat monasti +toisia ilahuttaneet. He osaavat soittaa muutamia helppoja kappaleita ja +koko perhe sitä hyvillä mielin kuuntelee. Kaikki he yhdessä illan +kuluksi laulavat virsiä ja lauluja, ja vaikka äänet ovatkin +harjautumattomat eikä laulu aina moitteettoman puhdasta, nauttivat he +siitä kuitenkin enemmän kuin moni laulunharrastaja mallikelpoisesta +esityksestään. + +Niin eletään Daytonissa. Ja vaikka sinusta siellä käydessäsi usein +tuntuukin kuin moni kohta voisi olla toisin ja paremmin, niin nautit +sinä kuitenkin heidän tyytyväisyydestään, joka on kaikkialle leimansa +painanut. + +Vastapäätä Daytonin perhettä asuu Moren perhe, ja jälkimäinen on +edellisen suora vastakohta. + +Kaikki on Moressa mitä hienointa ja täydellisintä. Ajotiellä ei ole +ainoatakaan heinänkortta; nurmikko on kuin samettia; kukkaspenkit ovat +aina kukassa; hedelmäpuut ja viiniköynnökset kasvavat parainten +pomoloogisten teosten mukaisesti. Huoneissa on kaikki mitä +oivallisimmassa järjestyksessä; kaikki käy kuin koneessa; ruoka on +mainiota, kerrassaan erinomaista; jokainen kappale on mallikelpoisinta +lajia. Lapsia näytään kasvattavan erehtymättömästi -- niin +huolellisesti heitä tunnutaan opetettavan ja nuhdeltavan. Mitään ei +jätetä sattumuksen varaan, mihinkään ei ryhdytä tarkoin punnitsematta, +millä tavalla olisi parasta, ja siksipä saavutetut tuloksetkin tuntuvat +heidän vaatimattomista, luonnollisista naapureistaan kummallisilta. + +Mutta sittenkään eivät morelaiset ole onnellisia. Huolimatta kaikista +täydellisyyksistään eivät he ole edes kymmenenneksi osaksikaan niin +tyytyväisiä kuin Daytonin perhe vähäpätöisiin toimiinsa. + +Molemmilla tyttärillä Hannalla ja Manalla on luonnostaan hyvin kaunis +ääni ja lapsina he lauloivat sievästi ja miellyttävästi kuin +livertelevät pikku lintuset. Mutta kun paraimmat opettajat olivat heitä +opettaneet ja he olivat etevimpiä taiteilijoita kuulleet, eivät he enää +milloinkaan laula eivätkä soita -- piano on sulettu ja heidän äänensä +vaienneet. Jos pyydät heitä laulamaan, vastaavat he etteivät he enää +milloinkaan laula; isä on niin erinomaisen soitannollinen, ettei hän +siedä tavallista laulua eikä soittoa. + +Kuultuansa Jenny Lindiä, Grisiä, Albonia, Mariota ja muita +sävelmaailman kuuluisuuksia on koko perhe päättänyt olla laulamatta. +_Heidän_ laulunsa ei ole enää minkäänarvoista. + +Samasta syystä tyttäret, joita kuuluisa maalari puolen vuoden ajan oli +opettanut, inhoten viskasivat siveltimensä ja repivät aika sievät ja +miellyttävät harjoitelmansa, joita heidän rehelliset naapurinsa +ihaillen ihailivat. Jospa he voisivat piirustaa niinkuin Scratchalini, +jos he voisivat toivoa tulevansa oikeiksi taiteilijoiksi -- he +selittävät -- niin kyllähän he sitten jatkaisivat; mutta nyt he ovat +oppineet kylliksi nähdäkseen, että taide on elämäntyö. Ja kun he eivät +voi siihen elämäänsä uhrata, niin ovat he päättäneet olla sitä +laisinkaan harjoittamatta. + +Samasta syystä he ovat lakanneet kirjeitäkin kirjoittamasta. Jos heidän +käsialansa olisi mallikelpoinen, jos he kerrassaan moitteettomasti +osaisivat äitinkieltänsä, jos he olisivat nerokkaita ja sukkelia ja +heidän mielikuvituksensa rikas kuin etevinten kirjailijain -- silloin +he mielellään ja uutterasti kirjeitä kirjoittaisivat. Vähempään he +eivät tyydy. Eivätkä he kirjoita riviäkään, jollei ole henki +kysymyksessä tahi joku muu erinomainen seikka. Ja he osaavat kirjoittaa +hauskoja, miellyttäviä, naisellisia kirjeitä ja luonnollisesti +osaisivat vieläkin paremmin, jos vähänkin harjoittaisivat. + +Surut ja huolet painavat rouva Moren mieltä. Synkkänä hän istuu +komeassa, hyvästi järjestetyssä kodissaan ja puhellessasi hänen +kanssaan hämmästykseksesi kuulet kaiken hänen talossaan olevan mitä +kauheimmassa epäjärjestyksessä. Kysyt tietysti syytä ja hänen +vastauksistaan huomaat, että hän on hankkinut tietoja elämästä Euroopan +sivistyneimmissä valtioissa ja tahtoisi kaikki työnsä ja tehtävänsä +niiden mallin mukaisesti toimittaa eikä ole jaksanut siihen päästä. +Sinä kehut hänen keittäjäänsä ja hän vastaa valittaen: + +-- Kyllähän hän aina jotain osaa, mutta kunnon keittäjäksi hänestä ei +ole. + +Sinä ihmettelet hänen leipäänsä, kahviansa, leivoksiansa y.m. ja hän +kuuntelee huokaillen. + +-- Niin, hän myöntää, syötäviähän ne ovat, eivät toki huonompia; mutta +olisittepas nähnyt leivoksia muutamassa Pariisin kahvilassa ja leipää +erään englantilaisen aatelismiehen linnassa, jossa oli oma leipomo ja +ranskalainen leipuri, joka ei muuta tehnytkään kuin paranteli leivän +valmistustapoja. + +Ja niitä ajatellessa ovat kaikki muut leivät ja leivokset huonoja ja +mitättömiä. + +-- Mutta siihen on minun täytynyt mukautua, hän huoaten lisää. + +Koko taloudenhoito näyttää tuosta säntillisestä ja vaativaisesta +naisesta olevan kuin kukkula kukkulan vieressä ja tunturi tunturin +takana; mitään hänen laajassa, oivallisesti hoidetussa talossaan ei ole +kylliksi hyvää, siksi vain että hädin tuskin jaksaa sietää. + +-- Tottapa se täytyy niin jättää, sanoi hän raukeasti, kun kaikki hänen +ympärillään häärivät, koettaen tehdä hänelle mieliksi. + +-- Anna olla Hanna, enhän minä milloinkaan voi toivoa saavani teitä +tekemään mitään kunnollisesti. + +Keskellä rikkauksia ja lahjoja, joita hänen naapurinsa kadehtivat, on +hän kuitenkin sanomattoman levoton ja onneton. Vaativaisen luonteensa +takia on hän tyytymätön sekä itseensä että muihin. Tyytyväisyydestä, +joka on syntynyt molemminpuolisesta hyväksymisestä ja toistensa +pyrkimysten kunnioittamisesta, on tuskin tietoakaan koko perheessä. +Jokainen vaatii itseltään ja toisilta niin paljon, etteivät he +milloinkaan voi toisiansa tyydyttää ja siksi he pelkäävät toisiansa. He +eivät voi laulaa toisilleen, eivät kirjoittaa, eivät edes vapaasti +puhellakkaan toistensa kanssa, sillä kukin tietää toiset niin kauhean +vaativiksi ja ankarasti arvosteleviksi. + +Vaikka kaikki salaisesti halveksivat toisella puolen tien asuvia +vaatimattomia naapurejaan, jotka ovat hautautuneet tietämättömän +tyytyväisyyden syvimpään pakanuuteen, niin sittenkin komea Juho herra +useasti salakkali pistäytyy Daytoniin viettääkseen hupaisan illan +vaatimattoman, hauskan perheen seurassa. Hän laulaa heidän kanssansa +iloisia lauluja vanhalla rämisevällä pianolla säestettäessä. Ja hän +vertaa siellä viettämiänsä mieluisia hetkiä kotinsa kolkkoon +yksitoikkoisuuteen. + +Kate Daytonin ääni on tosin harjautumaton, ja monasti hän laulaa +väärinkin, mutta hän on niin herttaisen iloluontoinen, että se +muihinkin tarttuu ja tuskin hän on istuutunut soittamaan ja toiset +yhtyneet reippaaseen lauluun, kun nuoren Juho herran mielestä on +maailmassa sittenkin jotain taiteellisesti kaunista laulua parempaa. Ja +kun he tanssivat, ovat arvoituksilla ja leikkivät huolimatta mistään +muusta kuin omasta hauskuudestaan, silloin alkaa Juho miettiä, eikö +viisaus todellakin ole hulluutta, jos tietämättömyys tuo sellaista +siunausta. + +Hanna ja Maria nauravat veljensä mieltymykselle, mutta sama on laita +heidän itsensäkin. Daytonissa käydessään ovat he aimo sankaria; heidän +piirustuksiaan niin ihaillaan, heidän laulunsa niin huimaa, ja siten he +halveksimillaan lahjoilla ilahuttavat kiitollisia naapurejaan. Ja miten +onkaan, on Hanna More varsin suosiollinen Wille Daytonille, joka häntä +huomattavasti ihailee. Eikä hän pidä hänestä vähemmän sen vuoksi, että +hän, iloinen ja rehellinen poika, vaatimattomuudessaan ja kainoudessaan +pitää häntä ihmeellisen taitavana ja täydellisenä. + +Wille ei tietysti vastaa sitä ihannetta, jonka rouva More ja nuoret +naiset itse sekä ajatuksissaan että puheissaan ovat tulevan aviomiehen +esikuvaksi asettaneet. Wille ei ole lahjakas eikä etevä, mutta hänellä +on hyvä luontainen ymmärrys ja hän on tarmokas ja on helposti voittanut +monet elämän vaikeudet, johon oivallinen ja mahtava Juho herra ei ole +pystynyt. Willen tavallinen ymmärrys on usein viidessä minuutissa +selvittänyt sekavan vyyhden, johon kelpo Moren perhe oli sotkeutunut, +sillä Wille näki asiat selvästi, kuten ainakin käytännöllinen ihminen. + +Sen puutteen, joka näissä molemmissa perheissä on, poistaa ja täydentää +ainoastaan toinen perhe. Onnen ja tyytyväisyyden on Daytonin perhe +päämaaliksensa asettanut ja saavuttanut sen suuremmassa määrässä kuin +morelaiset, jotka taas ovat täydellisyyden lipuksensa kohottaneet ja +siinä ennättäneet ensiksi mainittujen edelle. Osa Moren perheen +tyydyttämättömästä ihanteellisuudesta voisi kiihottaa Daytonin perhettä +edistymään ja helposti he kehittyisivätkin, jos vain sitä itse +harrastaisivat. Toiselta puolen hiukkanen daytonilaisten tyytyväisyyttä +käytännöllisentäisi Moren perheen kyvykkäisyyttä ja hienostumista, +siten edistäen heidän omaa onneaan. + +Mutta näiden luonteiden välillä on vielä kolmas laji, jonka +ihanteellisuus on yhtä suuri kuin morelaisten ja joka yhtä kiihkeästi +täydellisyyteen pyrkii, mutta joka käytännöllisen järkensä avulla pysyy +tasapainossa niinkuin koneen käymäratas. + +Minkähän tähden oikeat ihannoitsijat eivät milloinkaan sure sitä, +etteivät voi lentää linnun lailla eivätkä uida kalan tavalla? + +Sen tähden, että heidän järkensä sanoo sen kerrassaan mahdottomaksi +eivätkä he sen tähden milloinkaan sitä toiveittensa pyrintöperäksi +aseta. Sellaisten tasaluontoisten käytännöllinen järki selvästi +viittaa, missä kulkee saavutettavan ja saavuttamattoman raja, ja sen +mukaan he toiveensa asettavat. + +Selvä järkihän jo opettaa, ettei ole yhtään ainoata inhimillisen +taiteen eikä tieteen haaraa, jossa milloinkaan täydellisyyden +saavuttaa. Eräs kasvitieteilijä vakuutti, että koko elämänikänsä saa +vakavasti ja uuraasti työtä tehdä täydellisesti perehtyäkseen yhteen +ainoaan levälajiin. Samoin ei ole mitään rajaa laulussa, soitossa eikä +muissa taiteissa. Ei puutarhuri milloinkaan voi työtään jättää ja sanoa +puutarhansa olevan täydellisen. Taloudenhoitoa, ruuanlaittoa, +ompelemista, neulomista, kaikkea, mikäli ymmärrämme, voi parantamistaan +parantaa ja täydentämistään täydentää. + +Mutta vaikka siis on mahdollista täydentää kaikkea äärettömiin, niin +olosuhteet kuitenkin estävät useimpia ihmisiä, olkoonpa suunta mikä +hyvänsä, saavuttamasta puoltakaan siitä, jonka he katsovat pyrkimisen +arvoiseksi. Ja onnettoman idealistin ja tyytyväisen realistin välinen +erotus usein on -- ei siinä, etteivät he kumpikin huomaisi, miten +paljon täydellisyyden pyrkiminen heiltä vaatii, vaan siinä, että sen +huomattuaan realisti tyytyy saavutettavaan, mutta idealisti lakkaamatta +kiusautuu ja väsyttäytyy turhaan koettaessaan saavuttamatonta +saavuttaa. + +Muutaman suuren ja monimutkaisen yleisen laitoksen johtajaa onniteltiin +hänen iloisesta luonteestaan, jonka hän voi niin tasaisena säilyttää +niin erilaisissa toimissa ja huolissa. Hän vastasi: + +-- Olen päättänyt tyytyä, kun saan kaikki _puoleksikaan_ niinkuin olen +toivonut. + +Hyvä olisi, jos sama elämänohje voitaisiin kodinkin piiriin +sovelluttaa. + +Kuulee usein ihmisten sanovan, ettei se tai se ole tyytyväinen, jollei +hän saa kaikkea tehdyksi "_juuri niin_" -- se on, hänen korkeimman +mittakaavansa mukaisesti. + +Jos sellainen vaativa henkilö on nainen ja hänestä tulee perheenäiti, +niin hän varmasti tulee onnettomaksi ja tekee onnettomaksi toisetkin; +sillä koti on sellainen paikka, jossa ei yhdenkään naisen taikavoima +saa mitään tehdyksi "juuri niin." + +Lukea me kyllä voimme kasvatusta käsitteleviä teoksia -- ja niitähän on +paljon oivallisiakin -- voimme lukea kotioloista hauskoja kuvauksia, +joissa lapset ja palvelijat liikuttavan yksimielisesti toteuttavat +kirjailijan suunnitelmia, mutta todelliset lapset ja todelliset +palvelijat ehkäisevät sen elämänihanteen toteuttamista, jonka olemme +itsellemme kuvitelleet. Yhtä vähän voi aviomiestä sovittaa ennakolta +suunniteltuihin ihanteihin. Usein siis henkilö, jolla on oivallisimmat +tiedot kasvatuksesta ja mitä korkein elämänihanne, on kuin käsistään ja +jaloistaan sidottu ja hänen täytyy nähdä ikäväin olosuhteiden +musertavan voiman ne kaikki tomuksi ruhjovan. + +Ei mikään ole helpompaa kuin puutarhan suunnitteleminen. Me rajoitamme +alan, ojitamme, istutamme, istutamme uudestaankin ja väitämme. Me +luemme kukkaluetteloja, kunnes niiden väririkkaat kuvaukset päämme +pyörälle panevat. Me istutamme luumuja, päärynöitä ja persikoita ja +palkaksi kaikista rettämisistämme odotamme paratiisia. Mutta +todellisessa puutarhassa ilmestyy matoja kaaliin, kovakuoriaisia +meloneihin, etanoita ja kultaseppiä ruusuihin ja kaikellaisia muita +hyönteisiä luumuihin, päärynöihin, ja viinirypäleihin, ja halla, pouta, +tuulet ja rakeet hävittävät koko istutuksen. + +Puutarha ja perhe ovat toistensa laiset. Kummankin voi paperille +kauniisti kuvata ja kauneuden ja täydellisyyden säännöt voi niin +selviksi ja varmoiksi esittää, että kuka hyvänsä ne ymmärtää, ja +näennäisesti niin helpoiksi toteuttaa, ettei hullukaan siinä erehdy. +Mutta molemmissa tapauksissa eroavat kuitenkin tulokset uskomattomiksi +siitä, mitä on toivonut ja odottanut. + +Paljon voittaisi kotoinen onni, jos ihmiset elämänsä yhteissoittoa +alkaessa virittäisivät soittokoneensa matalaäänisiksi. + +Ihanteellisuus muuttuu usein petolliseksi henkiseksi ja siveelliseksi +sairaaloisuudeksi, joka vahingoittaa sitäkin enemmän, koska sillä on +liittolaisenaan korkein ja jaloin puoli ihmisessä. Eikö meidän pidä +pyrkiä täydellisiksi? Pitääkö meidän sitten tyytyä alhaisiin ihanteihin +ja alhaiseen mittakaavaan? + +Näihin kysymyksiin näyttää olevan vain yksi vastaus. Mutta jos sokea, +järetön kaiho valtaa ihmisen, niin hän uupuu, hämmentyy, tulee +tyytymättömäksi, levottomaksi, alakuloiseksi ja onnettomaksi. + +Onneton ihminen ei milloinkaan voi toisia onnellisentaa. Rauha ja +sopusointu karkkoavat kodista, jonka jäsenet ovat levottomia ja +epäsointuisia. Siinäpä salainen syy, että moni hyvä, puhdas ja +tunnollinen ihminen on kodin ikävyyden aiheena. Hän on vaativa, +tyytymätön, onneton; siksipä hän tuottaakin ympäristöönsä ainoastaan +tyytymättömyyttä ja onnettomuutta. Hän on hyvin tyytymätön itseensä; +hän ei kärsi itseään. Hän on tyytymätön olentoonsa, käytökseensä, +kasvatukseensa, tietoihinsa ja luonnonlahjoihinsa. + +Kaikissa näissä hän vertaa itseään ihanteihin eikä tietysti sitä +vertausta kestä. Siveellisessä ja uskonnollisessakin suhteessa hän +tarkastaa itseänsä, yhtä katkerasti ja ankarasti arvostellen. Hän näkee +vain virheitä ja puutteita ja huomaa itsensä niin kurjaksi hylyksi, +että koko elämä viimein tuntuu surkealta ja toivottomalta, ja hän +toivoo, ettei olisi syntynytkään. Hän suuttuu ja kyllästyy itseensä; +hän ei suvaitse eikä kärsi itseänsä. Ja itseensä tyytymättömät ihmiset +joutuvat helposti selkkauksiin toistenkin kanssa. Vaativa luonne, joka +ei omia virheitään ja puutteitaan kärsi, ei siedä niitä toisissakaan. +On todellakin semmoisia ihmisiä, jotka siinä suhteessa säästävät yhtä +vähän itseään kuin toisia, suuttuvat molempiin ja inhoavat kumpaakin. + +Varsin välttämätöntä on, että sellaiset korkealle tavoittelevat, +äärimmäisen ihanteelliset luonteet uskonnon avulla rajoittavat ja +jalostavat ihanteellisuuttaan. Usein kuitenkin uskonto vain enentää +vaikeuksia, jos sen vakava vaatimus katkeroittamistaan yhä katkeroittaa +ennestäänkin vaativaa ja kiduttautuvaa mieltä. + +Oikein ymmärretty ja sovitettu uskonto on kuitenkin väärän ja +sairaaloisen ihanteellisuuden ainoa parannuskeino. Kristinusko yksin +antaa ihmisluonteelle, olkoonpa se miten monivivahduksinen hyvänsä, +_rauhan_ suuren ja lohduttavan lahjan. Voimakkaasti ja varmasti lupaa +suuri Mestari _rauhan_ kaikille ihmisille -- kaikissa oloissa, kaikille +luonteille, kaikissa tarpeissa ja kaikissa puutteissa. Hän kutsuu koko +ihmiskunnan: Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette +raskautetut ja minä annan teillä _rauhan!_ + +Tämä lupaus on sitä huomattavampi, kun sen lausui juuri hän, joka +meille on täydellisyyden mittakaavan asettanut, ihanteellisemman ja +vaativamman kuin mikään muu, joka ihmiskunnalle on esitetty -- +mittakaavan; joka asettaa ehdottoman täydellisyyden ihmisen ainoaksi +pyrintöperäksi. + +Tehtävä, jonka Jeesus antaa ihmisten ratkaistavaksi, on lakkaamaton +pyrkiminen rajattoman rauhan perustuksella -- rauhaisa, loppumaton +pyrkiminen saavuttamaan hyvää, joka käsitetään vasta tätä elämää +korkeammassa ja täydellisemmässä elämässä. Koska ihmisviisaus ei voi +tätä tehtävää ratkaista, niin hän sanoo, että niiden, jotka ottavat +hänen ikeensä kannettavakseen, täytyy oppia hänestä, sillä hän yksin +voi täydellisyyden ikeen sulostuttaa ja sen kuorman keventää. + +Tämä siunausta tuottava koulu opettaa ensiksi, että ihmisluonteen +ihanteellisuus ei milloinkaan tule täysin tyydytetyksi tässä +katoovaisuuden maailmassa ja nykyisessä kehitysjaksossa, vaan vasta +tulevassa elämässä. Inhimillinen viisaustiede, vanhemmalla puolen +ikäänsä ja suuttuneena pettymyksistä, estää ihanteellisuuden +lakkaamatonta, uupumatonta kaipuuta ja pyrkimystä; -- sitä pidetään +pettäjänä ja valehtelijana, käsketään vaikenemaan ja menemään +matkaansa. Mutta uskonto kehoittaa sitä pysymään rohkeana, +kaipaamistaan kaipaamaan, toivomistaan toivomaan ja ennustamistaan +ennustamaan ja viittaa tulevaiseen, jolloin todellisuus voittaa kaikki +sen unelmat. + +Luja usko tulevaan elämään, jossa kaikki on täydellistä -- vahva +vakuutus, että Jumala ei ole ihmiseen istuttanut kaihoa, joka ei täyttä +tyydytystä silloin saavuttaisi -- se se antaa sielulle rauhan tyynesti +täydellisyyttä odottamaan. + +Sellainen usko on parempi kuin synnynnäinen viisaustieteellinen järki, +joka muutamissa ihmisissä sortaa ihanteellisia toiveita; sillä +sellaisen uskon näköpiiri on avarampi ja sen voima suurempi. + + * * * * * + +Tunsimme kerran naisen, jolla oli kaikki ne kyvyt ja ominaisuudet, +jotka menestyvät ja kehittyvät hienossa seurassa. Hänellä oli uomi ja +rikas koti, jossa hän erityisen miellyttävästi osoitti suurta +vieraanvaraisuutta, mutta yhtäkkiä onnen pyörä kääntyi ja kaikki oli +mennyttä. Rikkaus, jolle koti oli rakennettu, suli kuin lumi +päivänpaisteessa. + +Me olemme nähneet tämän naisen pienen perheensä kanssa alottavan uutta +elämää uutistalossa etäisessä lännessä. + +Olemme nähneet hänen istuvan talon ainoan huoneen ovella, huoneen, joka +samalla oli vierashuone, makuuhuone ja lastenhuone. Iloisesti hän puki +lapsiansa aamuisin ja pesi heitä ainoasta tinaisesta pesuvadista, joka +nyt sai kylpyhuoneen virkaa toimittaa. Ja kuitenkin hän naureskeli ja +puheli iloisesti lasten kanssa sormellansa kiharoittaen heidän +kutriansa. Muutamat kiertokasvit, jotka hän oli istuttanut molemmin +puolin kömpelöä eteisen ovea, näyttivät häntä ilahuttavan yhtä paljon +kuin muinoin ansarit ja puutarhat. Ja jäännöksen kirjastostaan, +puolenkymmentä kirjaa, ja miehensä paperit ja omansa ja lasten +yksinkertaisen puvuston järjesti hän joka päivä yhtä innokkaasti kuin +jos hän ei olisi sen avarimmissa oloissa milloinkaan elänyt. Ainoastaan +iloisen ja toivorikkaan luonteen luullaan niin helposti mukautuvan +elämän vastoinkäymisiin ja onnenvaiheihin. Mutta tässä tapauksessa se +oli yksinomaan uskonnon vaikutusta. + +Aikaisemmin oli hän ollut ihanteellisuuden tyytymättömiä orjia. Hän oli +huokaillut ja valittanut elämän ylellisyydessä; ja jokainen pikku +seikka, joka ei ollut hänen ihanteensa mukainen, oli häneen +tuskallisesti koskenut. Nyt hän oli oppinut alistumaan, työ ja +vastoinkäymiset olivat häntä opettaneet niinkuin sotilaselämän +velvollisuudet sotilasta. Tyytyväisenä hän täytti tehtävänsä ja kesti +sen ikävyydet, täysin siemauksin nauttien jokapäiväisen elämän pikku +iloista, jotka metsäkukkien lailla vaivojen ja vaikeuksien lomista +pilkistivät, ja silmäillen sotaretken loputtua saavutettavaa rauhaa. + +Hänessä on taiteilijalahjoja ja muinoin hän menestyksellä käytti +piirustinta ja sivellintä, mutta päättävästi on hän pannut värit ja +siveltimet syrjään ja viettää hetken toisensa perästä parsien lastensa +sukkia ja kääntäen ja paikaten niukkaa puvustoa, jota ei kekseliäisyys +eikä kätevyys enää komeaksi saa. + +Hän oli hyvin soitannollinenkin, mutta soittokoneen aika on ollutta ja +mennyttä ja nuorimman lapsensa hän nukuttaa lauluihin, joita vieraat +muinoin hänen komeassa salissaan ihaillen kuuntelivat. Hän tietää ja +tuntee lahjojen ja kykyjen uinuvan käyttämättöminä hänen hoitaessaan +jokapäiväisiä tehtäviään lapsenhoitajana, keittäjänä ja ompelijana; +mutta hän muistaa _häntä_, joka otti orjan muodon hänenkin tähtensä. Ja +hän on varma, että hänen runsaat lahjansa samoin kuin maahan kätketty +hyasinttisipuli kerran kukkaan puhkeaa ihanassa tulevaisuudessa, jonka +hänelle Mestari on luvannut. + +Sen vuoksi hän ei huokaillen sure tulevaisuutta eikä nykyisyyttä -- ei +elämäänsä eikä kohtaloansa; hän on sopusoinnussa itsensä ja +ympäristönsä kanssa. Hänen miehensä pitää häntä ihanana jokapäivä +uudistuvana ihmeenä ja hänen lapsensa kasvavat ja varttuvat ja +siunaavat häntä. + +Mutta kun usko parempaan ja täydellisempään elämään on perustuksena, +jolle yksin rakennamme nykyisen elämän pysyvän onnen, niin täytyy +meidän ihanteellisten viisaasti rakennustyöhömme ryhtyä. + +Etusijassa on meidän harjoitettava kärsivällisyyden ja +suvaitsevaisuuden velvollisuutta itseämme kohtaan. Kaikista +uskonnollisista ja siveellisistä ajattelijoista on Fénelon ainoa, joka +selvästi on esittänyt itsekasvatuksen velvollisuudet. + +_Ole kärsivällinen itseäsi kohtaan_ -- kehoittaa hän usein +kirjoituksissaan. Nämä sanat sisältävät tärkeän opetuksen, koska on +välttämättömän tarpeellista, että me olemme kärsivälliset itseämme +kohtaan voidaksemme kärsiä toisia. + +Tarkastelkaamme maailmaa ympärillämme! Kenen mieltä helpoimmin +noudatetaan? Ketkä ovat iloisimmat, miellyttävimmät, suvaitsevimmat -- +eivätkö ne ihmiset, jotka jo synnynnäisen luonteensa takia ovat +rauhassa ja sopusoinnussa itsensä kanssa -- ihmiset, jotka eivät +itseltään liikoja vaadi, eivät tuomitse itseään liian ankarasti ja +jotka sen vuoksi hyväntahtoisesti sietävät toisiakin? Mutta mitenkä +ihminen, joka joka päivä tarkkaa omia virheitään ja puutteitaan, voi +olla kärsivällinen itseänsä kohtaan? + +Kysymykseen vastatkoon toinen kysymys: + +Mitä sanoisit lapselle, joka vihastuisi, meluaisi, viskaisi taulunsa +lattialle ja kirjansa seinään, koskei hän saa laskuesimerkkiään oikein? + +Sinä tietysti sanoisit: + +Sinähän olet vielä vasta-alkaja; eihän ole kumma, että erehdyt; kaikki +lapset alussa joskus erehtyvät. Ole kärsivällinen! Juuri niinkuin sinä +puhuisit lapselle, puhu itsellesikin. Alistu välttämättömään +kohtaloosi, alota uudestaan ja uudestaan eläkä nuru, vaikket usein +onnistukkaan. Se on kai ihmisen olemassaolon välttämätön ehto ja +sellaisena se on kestettävä. Nöyryytyksien ja tappioiden kärsiminen +elämämme työssä edistää usein siveellistä kehitystämme enemmän kuin +suurimmatkaan voittomme. + +Elkäämme katkerina ja kärsimättöminä katselko oivallisuuden esikuvia +elämän eri aloilla, kun olosuhteet silminnähtävästi estävät meitä sinne +saapumasta. + +Virheeksi on tietysti luettava sameat ikkunat, siistimättömät huoneet +ja huolimattomasti järjestetty ruokapöytä naiselle, jolla on kylliksi +varoja ja kyllin monta kunnon palvelijaa. Mutta nainen, jonka terveys +on heikko, lapset vallattomat, ja joka voi pitää ainoastaan yhden +palvelijan, osoittaa tavallaan siveellistä sankariutta ummistaessaan +silmänsä semmoisille ja koettaessaan pitää huolta elämän ja terveyden +välttämättömimmistä vaatimuksista. Avu se silloin lienee, ettei +siisteys ja sievyys tule niin pääasiaksi, että hän ylenmäärin väsyttää +itseänsä ja rasittaa ainoata palvelijaansa. + +Henkilöt, joilla on erinomainen halu järjestää ja täydentää, eivät +mistään kiirastulesta kärsi enemmän kuin olosuhteista, joissa he vain +puoleksi voivat tehtävänsä toimittaa, mutta se kova kohtalo on +kuitenkin monen, monen osana. Elämä ajaa heitä eteenpäin antamatta +heille mihinkään tarpeeksi aikaa; kaikki on hätiköimistä virheineen ja +puutteineen ja kiihkeä mieli kärsii yhä enemmän hutiloimisesta ja +kiireestä. Jos edes yksi ainoa asia tulisi kunnolleen tehdyksi, niin +olisi siitä sielulle lepoa ja virvoitusta, vaan sitä ei sille suoda. + +Paljon voisit säästää hermojen väsymistä ja kulumista, jos päättävästi +ratkaisisit, mitkä seikat missäkin oloissa ovat kerrassaan +syrjäytettävät. Ota varteen olevat olot, tarkasta ja järjestä +työainekset, pidä silmällä päämäärääsi ja katso, eikö siellä täällä ole +seikkoja, jotka voit suunnitelmistasi poistaa, toimittaaksesi paremmin +muut tehtäväsi. + +Entäpä jos ruokapöydästämme poistaisimme kaikki herkut, säilykkeet, +viinit ja oluet, jotka vain menoja lisäävät, ja sen sijaan käyttäisimme +ravitsevampaa ja paremmin valmistettua ruokaa. Ja eiköhän koristuksia +ja kalliita kauneita voisi emännän laskuista poistaa hankkiessa +vaatteita perheelle? Moni heikko nainen on henkensä heittänyt +rettäessään ja ommellessaan yökaudet komeita pukuja, joista ei hän itse +eivätkä hänen lapsensa hyödy eivätkä jalostu. + +Ihanteellisuus lisää työtä ja vaivoja, lakkaamatta laajentaa ja avartaa +puvun ja neulan alaa, jossa huolestuneet naiset sinne tänne taivaltavat +konsanaan rajaa löytämättä. Ompelukoneen luultiin työtä huojentavan; +mutta niinkö todellakin on käynyt? Sitä epäilemme. Sen se on saanut +aikaan, että seitsemänkymmentäkaksi poimua on pikku hamoseen tullut +entisen viidentoista sijaan ja toista mointa enemmän pukuja +valmistetaan ja pidetään välttämätönnä. Yhä edelleenkin naiset +rasittautuvat ja liiaksi riehkivät ompeleittensa ääressä, ja kuitenkin +pitää paikkansa vanha sananparsi, ettei naisen työ milloinkaan +valmistu. Sielu ja hermot eivät puoleksikaan niin vaivautuisi ja +kuluisi, jos pukuasioissa vältettäisiin suuntia, jotka välttämättömästi +vaativat aikaa, voimia ja varoja enemmän kuin useimmilla ihmisillä on +käytettävänään. + +Aikamme naisten sanakirjassa on pelättävä sana -- _reunustaminen_. +Ennen aikaan riitti hyvä puku; nykyjään ei puku kelpaa reunustamatta. +Kaikki, pienokaisen ensimäisistä pukimista komeaan morsiuspukuun asti +koristetaan reunuksilla, jotka usein ovat pukuakin kalliimmat. Päivässä +voi puvun valmistaa, vaan reunusta sitä ei vähemmässä kuin parissa +kolmessa. + +Tunnollinen nainen tarkoin harkitkoon, paljonko hän noita tarpeettomia +taakkoja ottaa kantaakseen; hän muistakoon ihanteellisuuden +rajattomaksi ja ymmärtäköön väistyä sitä, mikä ei ole toteutettavissa. + +Hauskassa kuvauksessaan elämästään ja kokemuksistaan uutisasunnossaan +kertoo rouva Kirkland päänvaivastaan koettaessaan ahtaaseen asuntoonsa +sovittaa mukavaa, mutta liian suurta vaatekaappia. Kotveroisen turhaan +koetettuaan pyysi hän erästä metsän jäntevää tytärtä sitä sijoittamaan. +Muitta mutkitta nainen nosti kaapin ulos, huomauttaen, että: "kun se ei +sovi huoneeseen, niin se ei sovi." + +Terve järki, joka ilmeni maalaistytön huomautuksessa, olisi voinut +monen emännän hengen pelastaa, joka on turhaan koettanut saada kotiansa +hauskaksi ja mukavaksi kapineilla, joita ei olisi tarvinnut huoneeseen +tuodakkaan. + +Jonkun verran arvostelukykyä tosin tarvitaan ymmärtääksemme, mitä on +hylättävä elämän eri aloilla halutuista erilaisista esineistä, ja +itsenäisyyttä ja lujuutta voidaksemme sanoa: + +-- Enpä huolikkaan tehdä sitä ja sitä, jota toiset tekevät ja kenties +toivovat minunkin tekevän. + +Kun sen on päättänyt, on taakka pudonnut ja mielen tyyneys ja rauha +sijaan tullut -- kun liian suuri kaappi kerran on viety pois, niin +kaikki muut kapineet hyvästi huoneeseen sopivat. + +Äiti, joka huolestuneena koettaa yhdistää lastensa huolellista +hoitamista ja kasvattamista ja tavanmukaisia kyläilyjä ja seurustelua, +saattaa kaiken aikansa sitä ahertaa onnistumatta kummassakaan ja +nauttimatta milloinkaan hetkenkään lepoa ja rauhaa. Ainoa keino, joka +hänet siitä pulmasta pelastaa, on vankka päätös: + +-- Lapsiani _voin_ hyvästi kasvattaa, ja tästä lähin se onkin _ainoa_ +tehtäväni. + +Ja se päätös tuo pyhärauhan hänen levottomaan, touhuisaan elämäänsä. +Tosin vieläkin täydellisyyden päämäärä vain etäältä häämöttää, mutta +hän voi tehtävänsä entistä paremmin toimittaa ja hän lähestyy +päämääräänsä. + +Ihanteellisuudesta puhuessamme päättäkäämme _olla tyytyväiset entisiin +tekoihimme, tietäessämme käyttäneemme kaiken Jumalan antaman +ymmärryksen ja tehneemme, mitä olemme voineet_. + +Turha on ihmisen kiusautua tehtyä tekoa miettien ja toivotonna +tulevaisia aprikoiden. Luulisi terveen järjen voivan heittää +tapahtuneen teon kuin kiven valtamereen, mutta sairaaloinen idealisti +ei voi entisyydestä irtautua. + +-- Oliko toimintatapani _oikea_? Eikö olisi ollut parempi niin tai +niin? + +Ja kiduttautuen hän valvoo yökausia, käännellen ja väännellen tuhansia +mahdollisuuksia, tuhansia epävarmoja "ehkä" ja "kenties." + +-- Jos olisin _niin_ tehnyt, niin ehkäpä olisi siten käynyt tai ehkei +olisi sitä tapahtunut. + +Ja koska on mahdoton tietää, miten milloinkin olisi käynyt, niin +hämmentyvät ajatukset ja hän saattaa miettimästä päästyäänkin sitä +miettiä. + +Totta puhuu apostoli sanoessaan: "minä unohdan ne kuin takaperin ovat +ja kokotan niiden perään kuin edessä ovat". [Fil. 3:14] + +Idealisti pyhästi päättäköön pitää tapahtunutta peruuttamattomana ja +itseään koetellakseen ainoastaan kysyköön: + +-- Teinkö todellakin parastani, mitä _silloin_ ymmärsin? + +Kvietistien [_Kvietismi_ on salaperäinen uskonnollinen suunta, jonka +alkuunpanija, espanjalainen _Miguel de Molitios_, eli 17:lla +vuosisadalla. Kvietismin mukaan oikea uskonnollinen elämä on sielun +täydellinen lepo Jumalassa, jolloin ihmisen oma ajatteleminen, +tahtominen ja toiminta on lakannut.] periaate on, että me toimittuamme +paraan ymmärryksemme mukaan olemme silloin Jumalan tahdon täyttäneet, +koska meille muuten olisi annettu suurempi ja toisellainen ymmärrys, ja +meidän velvollisuutemme on tyytyä Jumalan tahtoon, täyttipä sen ihminen +tai Jumala itse. + + * * * * * + +Kirjoitettuani tähän asti ja kun en mitään siihen lisättävää keksinyt, +luin esitelmäni vaimolleni ja Jennylle. Jenny päärmi paraillaan +kuuttakymmentä metriä kaularöyhelöä -- siksi muistelen hänen sitä +nimittäneen -- jota hän välttämättömästi tarvitsi pukuunsa ja vaimoni +kirjaili muuatta niistä seitsemästä pikku hamosesta, jotka hän oli +Mariannalta ottanut pelätessään tuon oivallisen äidin turmelevan +terveytensä ja silmänsä ahertaessaan niitä valmiiksi ennen lokakuuta. + +Kumpikin hyväksyi esitelmäni ja kehui sitä, ja minä ajattelin pyhän +Antoniuksen saarnaa kalastajille: + + Kun saarna päättyi, jokainen + taas tavan otti entisen: + taas ankerias luikersi, + ja hauki ahnas varasti. + Sai saarna mielet intoihin, + vaan joutui unhoon kuitenkin. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Pikku kettuja, by Harriet Beecher Stowe + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU KETTUJA *** + +***** This file should be named 17313-8.txt or 17313-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/7/3/1/17313/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/17313-8.zip b/17313-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..6e2a669 --- /dev/null +++ b/17313-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..490943a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #17313 (https://www.gutenberg.org/ebooks/17313) |