initial commit of ebook 18512HEADmain

5 files changed, 5163 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/18512-8.txt b/18512-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..764521f
--- /dev/null
+++ b/18512-8.txt
@@ -0,0 +1,5147 @@
+The Project Gutenberg EBook of Julius Caesar, by William Shakespeare
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Julius Caesar
+
+Author: William Shakespeare
+
+Translator: Paavo Cajander
+
+Release Date: June 5, 2006 [EBook #18512]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JULIUS CAESAR ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+JULIUS CAESAR
+
+Kirj.
+
+William Shakespeare
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1884.
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+JULIUS CAESAR.
+OCTAVIUS CAESAR,   |
+MARCUS ANTONIUS,   |  triumvireja Caesarin kuoltua.
+M. AEMIL. LEPIDUS, |
+CICERO,        |
+PUBLIUS,       |  senaattoreja.
+POPILIUS LENA, |
+MARCUS BRUTUS,   |
+CASSIUS.         |
+CASCA,           |
+TREBONIUS,       |  salaliittolaisia Julius Caesaria vastaan.
+LIGARIUS,        |
+DECIUS BRUTUS,   |
+METELLUS CIMBER, |
+CINNA,           |
+MARULLUS,  |  tribuuneja.
+FLAVIUS,   |
+ARTEMIDORUS, sophisti Cnidoosta.
+Tietäjä.
+CINNA, runoilija.
+Toinen runoilija.
+LUCILIUS,   |
+TITINIUS,   |
+MESSALA,    |  Bruton ja Cassion ystäviä.
+CATO nuori, |
+VOLUMNIUS,  |
+VARRO.     |
+CLITUS,    |
+CLAUDIUS,  |  Bruton palvelijoita.
+STRATO,    |
+LUCIUS,    |
+DARDANIUS, |
+PINDARUS, Cassion palvelija.
+CALPURNIA, Caesarin puoliso.
+PORTIA, Bruton puoliso.
+Senaattoreja, kansalaisia, vartijoita, seuralaisia, y.m.
+
+Tapahtumapaikka: alussa Rooma, sitten Sardes ja Philippi.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus
+
+    Rooma. Katu.
+
+    (Flavius, Marullus ja joukko porvareita tulee.)
+
+FLAVIUS.
+Pois, kotihinne, laiskat juhdat! Pois!
+Pyhäkö nyt on? Ettekö te tiedä.
+Ett' ilman ammattinsa merkkiä
+Käs'työläiset ei ulkon' arkipäivin
+Saa liikkua? Mik' elinkeino sulla?
+
+1 PORVARI.
+Ma, hyvä herra, olen salvumies.
+
+MARULLUS.
+Miss' etunahkasi ja kulmapuusi?
+Miks sulla pyhävaattehet on ylläs? --
+Te, ystävä, mit' ammattia te?
+
+2 PORVARI.
+Totta puhuen, herra hyvä, hienoon taitotekoon verrattuna on minun
+työni, niin sanoakseni, vaan paikkurin työtä.
+
+MARULLUS.
+Mit' olet ammattia? Suoraan vastaa.
+
+2 PORVARI.
+Semmoista ammattia, jota, toivoakseni, saatan hyvällä omallatunnolla
+tehdä; sillä minä, totta puhuen, korjaan huonoa saattoa.
+
+MARULLUS.
+Ammattis, konna? Vastaa, kurja konna!
+
+2 PORVARI.
+Älkää, hyvä herra, älkää, herran tähden, minun tähteni revetkö!
+Kuitenkin, jos repeäisitte, niin kyllä minä teitä korjata saatan.
+
+MARULLUS.
+Mitä sillä tarkoitat? Korjatako minua, sinä röyhkeä lurjus?
+
+2 PORVARI.
+Niin, herra, paikata teitä.
+
+FLAVIUS.
+Olet siis kengänpaikkuri, niinkö?
+
+2 PORVARI.
+Niin, herra, naskali yksin se minua elättää. Minä en kamasaksain
+asioihin ryhdy, enkä saksattarien liioin, muulla kuin naskalillani.
+Niin, toden totta, minä olen vanhain kenkien haavalääkäri; kun ne
+hengenvaarassa ovat, autan minä niitä. Ei ole sitä sievää lehmännahkan
+polkijata, joka ei olisi liikkunut kätteni töillä.
+
+FLAVIUS.
+Mut miks et ole verstaassas, vaan täällä
+Katuja laahaat tämän joukon kanssa?
+
+2 PORVARI.
+Niin, herra hyvä, nähkääs, kuluttaakseni heidän kenkiänsä ja saadakseni
+näin enemmän työtä itselleni. Mutta, totta puhuen, pidämme nyt
+joutopäivää, nähdäksemme Caesaria ja iloitaksemme hänen
+voittoretkestänsä.
+
+MARULLUS.
+Iloita? Miks? Hän mitä meille voitti?
+Mit' alamaisia hän Roomaan tuopi,
+Koristeiks vaunun pyöriin kahlittuina?
+Te kivet, pölkyt, tunnottomat kurjat!
+Pii-sydämet te, julmat Rooman miehet!
+Pompejon tunsitten. Kuink' useasti
+Muureille kapusitte, ikkunoihin,
+Torneihin, jopa savutorvihinkin,
+Kakarat helmoissa, ja päivän pitkän
+Niin kiltist' odotitte nähdäksenne
+Pompejon suuren käyvän Rooman halki.
+Kun hänen vaunuistaan vaan haameen näitte,
+Yleinen eikö soinut riemuhuuto,
+Niin että Tiber laidoiltansa säikkyi,
+Kun kirkunanne kajahtavan kuuli
+Kaaloisiin rantoihinsa?
+Ja nytkö teillä juhlapuku yllä?
+Ja nytkö vietätten te joutopäivää?
+Nyt senkö tietä kukitatte, joka
+Pompejon verta voittoriemuin sotkee?
+Pois!
+Kotiinne pois, rukoilkaa polvillanne,
+Ett' torjuis meiltä jumalat sen turman,
+Jok' ompi moisen kiittämättömyyden
+Ehdoton palkka!
+
+FLAVIUS.
+                Menkää, kansalaiset,
+Kokoilkaa rikoksenne sovinnoksi
+Kaikk' ammattinne köyhät, käykää sitten
+Luo Tiberin, sen juottiin kyyneleenne
+Vuodattakaatte, siks ett' alin virta
+Ylintä äyrään reunaa suutelee.
+    (Porvarit lähtevät.)
+Kas, kuinka taipuu melto mieli! Pois he
+Nyt hiipivät, syyn salpa kielillänsä.
+Käy sinä Capitoliin tuota tietä,
+Min' astun tätä. Paljaiks riisu patsaat,
+Jos peitetyt ne juhlakoristeill' on.
+
+MARULLUS.
+Tuo käykö päinsä?
+Nyt, tiedäthän, on Lupercali-juhla.
+
+FLAVIUS.
+Viis siitä! Patsait' älä peittää salli
+Caesarin voittomerkeillä. Nyt lähden
+Ja kaduilt' ajan roistokansan pois;
+Tee samoin sinä, missä parven huomaat.
+Siivistä Caesarin nuo höyhenekset
+Kun pois vaan noukitaan, hält' estyy lento.
+Hän muuten yli silmänkannon kiitää
+Ja saattaa orjanpelkoon meidät kaikki.
+
+    (Lähtevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Rooma. Julkinen paikka.
+
+    (Juhlasaatossa ja soitannolla tulevat Caesar, Antonius,
+    kilpajuoksuun varustettuna, Calpurnia, Portia, Decius,
+    Cicero, Brutus, Cassius ja Casca; heidän jäljissänsä suuri
+    ihmisjoukko, muun muassa eräs tietäjä.)
+
+CAESAR.
+Calpurnia!
+
+CASCA.
+           Caesar puhuu! vait!
+
+    (Soitanto lakkaa.)
+
+CAESAR.
+                               Calpurnia!
+
+CALPURNIA.
+Täss' olen, puolisoni.
+
+CAESAR.
+Asetu suoraan Antonion tielle,
+Kun kilpaan ryntää hän. -- Antonius!
+
+ANTONIUS.
+Ylevä Caesar, mitä?
+
+CAESAR.
+Äl' unhota, Antonius, vauhdissas
+Calpurniaa koskettaa; näet, luullaan että,
+Pyhässä kilvassa kun mahoon koskee,
+Hän kirouksestaan pääsee.
+
+ANTONIUS.
+                          Kyllä muistan.
+Kun Caesar sanoo: "tee se", on se tehty.
+
+CAESAR.
+Siis toimeen! Menot kaikki muistakaatte.
+
+    (Soitantoa.)
+
+TIETÄJÄ.
+Caesar!
+
+CAESAR.
+Ken siellä huutaa?
+
+CASCA.
+Vait, kaikki vaiti! Hiljaa vielä kerran!
+
+    (Soitanto lakkaa.)
+
+CAESAR.
+Ken siellä tungoksessa mua huutaa?
+Lävitse soiton räikkä ääni kaikuu
+Ja huutaa: "Caesar!" Puhu! Caesar kuulee.
+
+TIETÄJÄ.
+Viidettätoista Mars-kuun päivää varo!
+
+CAESAR.
+Ken on hän?
+
+BRUTUS.
+            Tietäjä; hän pyytää ettäs
+Viidettätoista Mars-kuun päivää varot.
+
+CAESAR.
+Hän tuokaa tänne: tahdon nähdä kasvot.
+
+CASCA.
+Mies, esiin sieltä! Caesarihin katso!
+
+CAESAR.
+No, mitä sanot nyt? Se kerro vielä.
+
+TIETÄJÄ.
+Viidettätoista Mars-kuun päivää varo!
+
+CAESAR.
+Uneksija! Pois tiekseen! -- Tulkaa nyt.
+
+    (Torvimarssi. Kaikki lähtevät, paitsi Brutus ja Cassius.)
+
+CASSIUS.
+No, etkö tule kilpaa katsomaan?
+
+BRUTUS.
+Minäkö? En.
+
+CASSIUS.
+            Ma pyydän, tule pois.
+
+BRUTUS.
+Ei mulle sovi leikit: mull' ei ole
+Tuot' Antonion hilpeätä mieltä.
+Mut huvias en estää tahdo, Cassius;
+Sun jätän nyt.
+
+CASSIUS.
+Jo aikoj' olen tarkannut sua, Brutus:
+Ma silmissäs en näe sit' ystävyyttä
+Ja suoruutta, jot' ennen niissä näin.
+Sa liian kylmäks olet, vieraaks tullut
+Rakastavalle ystävälles.
+
+BRUTUS.
+                         Cassius,
+Sin' älä pety. Muotoni jos peitän,
+Niin katseheni sekasorron käännän
+Vaan omaan itseeni. Mua jonkun aikaa
+Riitaiset intohimot vaivanneet on,
+Aatokset, jotka mulle yksin sopii;
+Ne ehkä käytökseeni varjon luovat.
+Mut tuota älkööt surko ystäväni,
+(Joit' olet sinä Cassius yks), ja älkööt
+Sanoko kylmyyttäni muuks, kuin että,
+Sielussaan sotaa käyden, Brutus parka
+Unohtaa muille ystävyyttä näyttää.
+
+CASSIUS.
+Siis ymmärsin sun, Brutus, aivan väärin,
+Poveeni tuohon sen vuoks peitin monta
+Suur'arvoist' aatetta ja oivaa tuumaa.
+Sano, Brutus hyvä, voitko nähdä kasvos?
+
+BRUTUS.
+En, Cassius; itseään ei näe silmä,
+Jos muist' ei esineistä heijastu se.
+
+CASSIUS.
+Niin kyllä!
+Ja paljon surkutellaan sitä, Brutus,
+Ett'ei sull' ole kuvastinta, joka
+Salatun arvos silmiis tois, niin että
+Näkisit kuvajaises. Tiedän kuinka
+Monikin kelpo Rooman mies, -- pait Caesar,
+Tuo jumala, -- puhuissaan Brutosta
+Ja huokaillessaan ajan ikeen alla,
+Sois että Brutoll' olis heidän silmät.
+
+BRUTUS.
+Mua mihin vaaraan vietteletkään, Cassius,
+Kun tahdot saada minun etsimään
+Sit' itsestäni, mit' ei minuss' ole?
+
+CASSIUS.
+Siis, Brutus hyvä, kuule mitä lausun:
+Ja koska tiedät, että parhain itses
+Kuvastimessa näet, niin minä, peilis,
+Sinulle kainost' ilmaisen sen puolen
+Sinusta, jot'et itse vielä tunne.
+Mua, Brutus, älä epäile. Jos oisin
+Ma ilmi narri, taikka tapa mulla
+Tarita julkivalall' ystävyyttä
+Kaikille vastatulleille; jos tiedät
+Ett' ihmist' imartelen, syleilen
+Ja sitten häntä parjaan; tai jos tiedät
+Ett' ilmi-tunnustuksen juomingeissa
+Teen koko seuralle, mua silloin varo.
+
+    (Torventoitauksia ja ilohuutoa kuuluu.)
+
+BRUTUS.
+Mik' ilo tuo? Mä pelkään että kansa
+Kuninkaaks valikoipi Caesarin.
+
+CASSIUS.
+Vai pelkäät sitä? Siis mun täytyy luulla,
+Ett'et sa sitä sois.
+
+BRUTUS.
+En soiskaan, Cassius;
+Rakastan häntä paljon kuitenkin. --
+Vaan miks mua täällä viivytät niin kauan?
+Mit' aiot mulle ilmoittaa? Jos koskee
+Se yhteishyvää, toisen silmän eteen
+Aseta kunnia ja toisen surma,
+Ma tyynnä katson kumpaakin. Niin totta
+Kuin jumal' auttakoon, ma kunniaa
+Rakastan enemmän kuin vaaraa pelkään.
+
+CASSIUS.
+Sen kunnon sinussa ma tunnen, Brutus,
+Niin totta kuin ma ulkomuotos tunnen.
+No niin, nyt onkin kunniasta puhe. --
+En tietää voi mit' arvelette sinä
+Ja muut täst' elämästä, mutta minust'
+Olematonna paremp' ois kuin elää
+Ja kaltaistani peljätä. Kuin Caesar
+Vapaana minä synnyin, samoin sinä;
+Sam' oli meillä ravinto kuin hällä,
+Ja kestämme kuin hänkin talven kylmät.
+Kerranpa -- oli kolkko, raju ilma,
+Ärjyillen Tiber rantojansa pieksi --
+Huus mulle Caesar: "tuohon raivoon virtaan
+Hypätä kanssan' uskallatko, Cassius,
+Ja niemeen tuonne uida?" Virtaan oiti
+Ma, vaatteet yllä, syöksin, pyytäin häntä
+Mua seuraamaan; ja sen hän, totta, teki.
+Rajuna tyrsky kuohui, suonin vahvoin
+Sysimme sitä, työntäen sen syrjään
+Tai rinnoill' uljailla sen salvaten.
+Mut ennen kuin me määrän saavutimme,
+Huus Caesar: "Cassius, auta, minä hukun!"
+Kuin suuri kanta-isämme Aeneas
+Harteillaan kantoi Trojan liekeistä
+Anchises-ukon, Caesarin ma samoin
+Tiberin laineist' uupuneena kannoin.
+Ja se mies on nyt jumala, ja Cassius
+Saa, kurja raukka, selkä köyryss' olla,
+Kun Caesar penseästi päätään nyökkää.
+Espanjass' oli horkka hällä; silloin
+Kun kohtas tauti, värisi hän, näin sen;
+Värisi tottakin se jumala!
+Huulilta pelkureilta katos puna,
+Ja silmä tuo, jonk' uhkaa mailma säikkyy,
+Kadotti loistonsa; ja voi! hän voihki;
+Tuo ääni, joka käskee roomalaisten
+Puheitaan kuulla ja ne kirjaan panna,
+Kuin sairas impi huusi: "juomist' anna,
+Titinius!" Taivaan vallat! Ihme että
+Mies, luonnoltaan niin heikko, kaiken suuren
+Edelle pääsee näin ja voitonpalmun
+Saa yksinään.
+
+    (Ilohuutoja ja torventoitauksia kuuluu.)
+
+BRUTUS.
+Taas yleist' ihastusta!
+Nuo riemuhuudot tarkoittavat, luulen,
+Uutt' arvon kertymistä Caesarille.
+
+CASSIUS.
+Tän ahtaan mailman ylitse hän astuu
+Kuin jätti, ja me kääpiöt me käymme
+Kolossin jalkain väliss' urkkien
+Ja tirkistellen inhaa hautapaikkaa.
+On ihmisellä onnens' ohjat joskus.
+Syy, rakas Brutus, kurjaan pienuuteemme
+On itsessämme eikä tähdissämme.
+Brutus ja Caesar! Mit' on siis se Caesar?
+Miks on se nimi kuulumpi kuin sun?
+Ne piirrä rinnan: sun on yhtä kaunis;
+Niit' äännä: yhtä soipa sun; ne vaakaa,
+Ja sun on yhtä raskas; loihdi niillä,
+Ja Brutus nostaa henkiä kuin Caesar.
+No, kaikkien jumalien nimessä!
+Hän mitä syö, tuo Caesar, kun hän kasvaa
+Noin suureksi? Häväisty olet, aika!
+Sun jalot sukuveres kuivui, Rooma!
+Isonko tulvan jälkeen aikakautta,
+Jonk' yksi mies vaan olis kuuluks tehnyt?
+Ken väittänyt on Roomast' ennen koskaan,
+Ett' yks mies vaan sen laajaan piiriin mahtuu?
+Se totta Rooma on, ja kyllin ruumaa,
+Jos siinä vaan on ainoakin mies.
+Oi, kuulimmehan kuinka isät lausui:
+Tääll' oli muinoin Brutus, joka ennen
+Suvainnut Roomass' olis pirun hovin
+Kuin kuninkaan.
+
+BRUTUS.
+En lainkaan epäile ma ystävyyttäs,
+Ja arvaan mihin työntää mua tahdot;
+Mietteeni siitä sekä ajastamme
+Ma lausun vasta; tällä haavaa soisin --
+Sydämest' anon sitä -- vapaaks päästä
+Kehoituksistas. Lausunut mit' olet,
+Ma sitä tuumin; lausua mit' aiot,
+Ma tyynnä kuulen, kun vaan aikaan sopii
+Niin suurist' asioista neuvotella.
+Siks, jalo ystäväni, harki tuota:
+Maamoukka tahtois Brutus ennen olla,
+Kuin Rooman pojaks itseänsä kiittää
+Oloissa näissä vaikeissa, joilla
+Rasittaa meitä tämä aika uhkaa.
+
+CASSIUS.
+Iloitsen että heikot sanani
+Saa Brutost' irti senkin verran tulta.
+
+BRUTUS.
+Jo loppui ilve; Caesar palajaa.
+
+CASSIUS.
+Kun ohi käyvät, tartu Cascan hihaan;
+Tylyllä tavallaan hän sulle kertoo
+Mit' ompi tähdellistä tapahtunna.
+
+    (Caesar seuralaisineen palajaa.)
+
+BRUTUS.
+Sen kyllä teen. -- Mut, huomaitsetko, Cassius,
+Caesarin otsaa punaa vihan hehka,
+Ja seura on, kuin nuhteit' olis saanut.
+Calpurnian poski kalvas on, ja silmät
+Niin punaiset ja tuimat Cicerolla,
+Kuin Capitolin neuvostossa joskus,
+Kun senaattorit häntä vastaan väittää.
+
+CASSIUS.
+Asian laidan kyllä Casca kertoo.
+
+CAESAR.
+Antonius!
+
+ANTONIUS.
+Caesar!
+
+CAESAR.
+Ma seurahani lihavia tahdon,
+Sileäpäitä, jotka yönsä nukkuu.
+Nälkäinen, ontto Cassion on katse:
+Hän liiaks miettii: moiset ovat vaaraks.
+
+ANTONIUS.
+Hänest' ei vaaraa, älkää peljätkö:
+Sävyisä hän on, jalo roomalainen.
+
+CAESAR.
+Lihavamp' olla sais! Vaan hänt' en pelkää.
+Mut jos mun nimelleni pelko sopis,
+En tiedä ketä niin ma karttaisin
+Kuin tuota laihaa Cassiota. Hän lukee
+Ja huomaa paljon; ihmisien toimet
+Hän halki katsoo; leikist' ei hän huoli,
+Kuin sä, Antonius; soitannost' ei piittaa;
+Hymyilee harvoin, silloinkin on niinkuin
+Hän soimais itseään ja mieltään ilkkuis
+Siit' että nauruun heltyä se saattaa.
+Semmoiset henget ei saa koskaan rauhaa,
+Niin kauan kuin heit' etevämp' on ykskin.
+Ja sen vuoks ovat he niin vaaralliset.
+Ma sanon, mik' on peljättävää, enkä
+Mit' itse pelkään; Caesar olen aina!
+Käy oikealle, korva tää on kuuro,
+Ja suoraan hänest' ajatukses lausu.
+
+    (Caesar seuralaisineen lähtee. Casca jääpi.)
+
+CASCA.
+Takista mua ny'it: mitä tahdot?
+
+BRUTUS.
+Niin, Casca, kerro mit' on tapahtunna,
+Kosk' on niin synkkä muodoltansa Caesar.
+
+CASCA.
+Kuin? Etkö muass' ollut? Etkö? Mitä?
+
+BRUTUS.
+En kysyis silloin mit' on tapahtunna.
+
+CASCA.
+No niin, hänelle tarjottiin kruunu; ja kun se hänelle tarjottiin,
+työnsi hän sen luotaan kätensä selkäpuolella, näin; ja silloin kansa
+nosti riemuhuudon.
+
+BRUTUS.
+Mik' oli syynä toiseen riekkunaan?
+
+CASCA.
+He, sama asia.
+
+CASSIUS.
+Meluttiin kolmasti; mit' oli kolmas?
+
+CASCA.
+He, aina sama asia.
+
+BRUTUS.
+Kolmasti tarjottiinko kruunu hälle?
+
+CASCA.
+No, kuinkas muuten; ja kolmasti hän sen luotaan työnsi, mutta joka
+kerta aina hiljemmin; ja joka työntämiseltä kunnon naapurini
+kajahuttivat riemuhuudon.
+
+CASSIUS.
+Ken hälle tarjos kruunun?
+
+CASCA.
+He, Antonius.
+
+BRUTUS.
+Miten se kävi? Kerro, hyvä Casca.
+
+CASCA.
+Yhtä hyvin voisin mennä hirteen kuin kertoa miten se kävi; pelkkää
+hullutusta kaikki, en pannut sitä merkille. Marcus Antonius, sen näin,
+tarjosi hänelle kruunun; -- ei se oikeastaan kruunukaan ollut, se oli
+tuollainen virve vaan; -- ja, niinkuin sanoin, työnsi hän sen luotaan
+kerran; mutta, kaikesta huolimatta, olisi hän, luullakseni, mielellään
+ottanut sen. Sitten hän sen tarjosi hänelle toistamiseen; sitten hän
+sen toistamiseen luotaan työnsi; mutta, luullakseni, hän sangen
+vastenmielisesti siitä sormensa hellitti. Ja sitten hän sen tarjosi
+kolmannesti; hän sen kolmannesti työnsi luotaan; ja aina kun hän sen
+hylkäsi, kiljui roistoväki ja paukutti yhteen karkeita käsiänsä ja
+nakkasi hikisiä yömyssyjänsä ilmaan ja purki semmoisen määrän haisevata
+henkeä, kun Caesar kruunun hylkäsi, että se oli Caesarin tukehuttaa;
+hän, näet, pyörtyi ja kaatui maahan. Ja mitä minuun tulee, en
+uskaltanut nauraa; pelkäsin, näet sen, suutani avata ja hengittää
+itseeni tuota pahaa ilmaa.
+
+CASSIUS.
+Vait! minä pyydän. Mitä? Caesar pyörtyi?
+
+CASCA.
+Niin, kaatui torille, valutti vaahtoa suustaan ja oli äänetön.
+
+BRUTUS.
+Se luultavaa on: häll' on kaatuvainen.
+
+CASSIUS.
+Ei, Caesarilla ei; vaan sulla, mulla
+Ja kelpo Cascalla on kaatuvainen.
+
+CASCA.
+En tiedä mitä sillä tarkoitat; mutta Caesar kaatui, se on varma. Jos ei
+roskakansa hänelle käsiään taputtanut tai viheltänyt hänelle aina sitä
+myöden miten hän heitä miellytti tai ei, niinkuin näyttelijöille
+teatterissa tekevät, niin en ole minä kunniallinen mies.
+
+BRUTUS.
+Mitä hän sanoi, kun hän siitä tointui?
+
+CASCA.
+Niin, nähkääs, ennen kaatumistaan, kun hän huomasi roskaväen ihastuvan
+siitä, että hän kruunun hylkäsi, niin riisti hän auki nuttunsa ja
+tarjosi heille kurkkunsa poikki leikattavaksi. -- Jos minä en olisi
+miestä sanasta ottanut, jos vaan olisin ammattimies ollut, niin menisin
+vaikka elävään helvettiin noiden konnain kanssa. -- Ja sitten hän
+kaatui. Kun hän siitä tointui, sanoi hän toivovansa, että
+kunnioitettava seura lukisi sen hänen tautinsa syyksi, jos hän muka oli
+tehnyt tai sanonut jotakin sopimatonta. Kolme tai neljä luuskaa, jotka
+vieressäni seisoivat, huusivat: "voi, hyvä ihminen!" -- ja antoivat
+hänelle anteeksi sydämensä pohjasta. Vaan se ei paljoa maksa; vaikka
+Caesar olisi heidän äitinsä kuoliaaksi pistänyt, eivät he olisi toisin
+tehneet.
+
+BRUTUS.
+Ja sittenkö noin synkkänä hän läksi?
+
+CASCA.
+Niin.
+
+CASSIUS.
+Sanoiko Cicero mitään?
+
+CASCA.
+Kyllä; hän puhui kreikankieltä.
+
+CASSIUS.
+Missä tarkoituksessa?
+
+CASCA.
+Niin, jospa minä sen voisin sanoa, niin en enää koskaan kehtaisi
+silmiisi katsoa. Mutta ne, jotka häntä ymmärsivät, hymyilivät
+toisillensa ja pudistivat päätään. Mitä minuun tulee, oli se mulle
+kreikankieltä. Saattaisin teille kertoa vielä muita uutisia: Marullon
+ja Flavion on suu tukittu, kun riistivät pois virveet Caesarin
+kuvapatsailta. Hyvästi nyt! Oli siellä vielä muutakin hullutusta, jos
+sitä vaan jaksaisin muistaa.
+
+CASSIUS.
+Tuletko luokseni illalliselle, Casca?
+
+CASCA.
+En, olen luvannut muualle mennä.
+
+CASSIUS.
+Tuletko huomenna päivälliselle luokseni?
+
+CASCA.
+Tulen, jos elän ja sanassasi pysyt ja ruokasi kelpaa syötäväksi.
+
+CASSIUS.
+Hyvä, odotan sua siis.
+
+CASCA.
+Tee se. Hyvästi jääkää kumpikin.
+
+    (Lähtee.)
+
+BRUTUS.
+Voi, mikä jörö hänestä on tullut!
+Hän koulupoikan' oli tulta täynnä.
+
+CASSIUS.
+Niin on hän vieläkin, kun joku jalo
+Ja uljas yritys on hankkehessa,
+Vaikk' innottomaks teeskelee hän. Höystett'
+On vaan tuo raakuus hänen älyllensä,
+Se mielihalua vaan kiihoittaapi
+Sulattamahan hänen lauseitaan.
+
+BRUTUS.
+Niin onkin. Nyt sun jätän täksi kertaa.
+Huomenna jos mua puhutella tahdot,
+Käyn luonasi, tai, jos sua haluttaa
+Mun kotihini tulla, niin sua varron.
+
+CASSIUS.
+Sen teen. -- Siks ajattele maailmaa. --
+    (Brutus lähtee.)
+Niin, jalo olet, Brutus; mutta huomaan
+Ett' oiva luontos vieraantua saattaa
+Pois tarkoituksestaan. On senvuoks tarpeen
+Ett' etsii jalo henki vertaistansa.
+Niin luja ken, jot' ei vois vietellä?
+Mua Caesar kammoo, Brutoa hän lempii;
+Jos hän ois Cassius nyt, ja minä Brutus,
+Mun mielt' ei hän muuttaa vois. Tän' yönä
+Sisähän Bruton ikkunasta viskaan
+Ma kirjeit', eri käsi-alaa kaikki,
+Kuin eri kansalaisilt' ois ne tulleet,
+Jotk' osoittavat kuinka suuri Roomall'
+On luulo hänen nimestään, ja joiss' on
+Caesarin vallanhimoon hieno viittaus.
+Ja sitten, Caesar, varo sitten vaan:
+Sun survomme, tai meidät survotaan.
+
+                          (Lähtee.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Katu.
+
+    (Ukkosta ja leimausta. Casca, paljastettu miekka kädessä,
+    ja Cicero tulevat eri haaroilta.)
+
+CICERO.
+Hyv' iltaa. Caesarinko kotiin saatoit?
+Miks huohotat ja tuijottelet noin?
+
+CASCA.
+Sua eikö hirvitä, kun vankka maakin
+Kuin heikko ruoko horjuu? Cicero!
+Säit' olen nähnyt, joissa pahkatammen
+Toraiset tuulet silponeet on; nähnyt
+Kuink' ylväs meri paisuu, vaahtoo
+Halusta nousta uhkaavihin pilviin.
+Mut tätä ennen, ennen tätä yötä
+En ole liekkisateen halki käynyt.
+Sisäinen joko sota taivahass' on
+Tai mailma, ynseänä jumalille,
+Heit' yllyttännä turmaa tuomaan meille.
+
+CICERO.
+No, näitkö vielä muuta ihmeellistä?
+
+CASCA.
+Näin: orja (miehen tunnet) ilmaan nosti
+Vasenta kättään: liekiten se leimus,
+Kuin kymmenittäin soihtuja, ja sentään
+Tulelle tunnotonna ehjäks jäi.
+Lisäks, (siit' asti miekkani on maalla,)
+Näin Capitolin luona jalopeuran,
+Mua mulkoili se, ärjyin ohi kulki,
+Vaan vahingoittamatta. Ryhmäss' aivan
+Siin' oli satakunta jylhää naista,
+Pelosta muuttunutta, jotka vannoi
+Nähneensä tuli-ihmisiä aivan
+Katuja pitkin liikkuvan. Yön lintu
+Torilla eilen keskipäivän' istui
+Huhuillen, huutaen. Kun nämä ihmeet
+Näin yhteen sattuvat, on turhaa väittää:
+"Se ja se syyn' on: kaikk' on luonnollista."
+Min' uskon, että turmaa ennustaa ne
+Juur niille maille, missä ilmestyvät.
+
+CICERO.
+Niin, kumma kyll' on aika; oinaan tapaans'
+Selittää ihminen tok' esineitä
+Päin vastoin esineiden omaa mieltä.
+Huomenna Capitoliin käykö Caesar?
+
+CASCA.
+Käy: Antonion hän käski laittaa sanan
+Sinulle, että huomenn' on hän siellä.
+
+CICERO.
+Hyv' yötä, Casca, siis! Täss' ilmain melskees'
+Ei ole hauska olla.
+
+CASCA.
+                    Hyvästi!
+
+    (Cicero lähtee)
+    (Cassius tulee.)
+
+CASSIUS.
+Ken siellä?
+
+CASCA.
+            Rooman mies.
+
+CASSIUS.
+                         Haa! Cascan ääni.
+
+CASCA.
+On tarkka korvas. Cassius, mikä yö!
+
+CASSIUS.
+Yö sangen hauska kunnon ihmisille.
+
+CASCA.
+Ken taivast' on näin uhkaavana nähnyt?
+
+CASSIUS.
+Se, jok' on maan näin syyllisenä nähnyt.
+Katuja pitkin minä olen käynyt,
+Yön hirmuloille itsen' alttiiks pannen.
+Näin vyöttämättä, kuin mun näet, Casca,
+Poveni ukon vaajalle ma riisuin!
+Kun käärmeilevä sinileimaus näytti
+Avaavan taivaan rinnan, asetuin ma
+Sen tielle ja sen nuolen pilkaks aivan.
+
+CASCA.
+Mut noin miks taivasta sa kiusasit?
+Vavista tulee ihmisen ja peljätä,
+Kun suuret jumalat noin jylhät airuut
+Lähettää varoituksen merkiks meille.
+
+CASSIUS.
+Sin' olet tylsä, Casca; hengen hehku,
+Tuo roomalainen ele, sulta puuttuu,
+Tai sit' et käytä. Kalvas olet, pelkäät,
+Ja tuijottelet, ihmetyksiin vaivut,
+Kun näät näin oudon kiihkeänä taivaan.
+Vaan tosisyytä mietipäs, mit' ovat
+Nuo tulet, harhaavat nuo haamut kaikki,
+Miks poikkee pedot, linnut luonnostaan,
+Miks ennustaapi vanhus, laps ja narri;
+Nuo kaikki miksi tavastaan ne muuttuu,
+Päämäärästään ja alku-olennostaan
+Noin luonnottomiks, -- mieti vaan, niin huomaa!
+Ett' on tuon hengen heihin taivas pannut
+Varoitukseks ja pelvoks heitä käyttäin,
+Kun luonnoton on jokin olokanta.
+Nimittää sulle miehen voisin, Casca,
+Kuin tämä yö niin jylhän, miehen, joka
+Tult' iskee, pauhaa, hautoj' aukoo, karjuu
+Kuin Capitolin jalopeura; miehen,
+Ei ruumiilt' etevämmän meitä kumpaa,
+Mut kauhistavaan määrään paisuneen
+Ja hirmuisen kuin nämä kummat ilmeet.
+
+CASCA.
+Tarkoitat Caesaria? Niinkö, Cassius?
+
+CASSIUS.
+Niin, ketä hyvänänsä: roomalaisill'
+On suonet niinkuin isillään ja raajat;
+Mut kuollut on, voi meitä! isäin henki,
+Ja äitiemme mieli meitä johtaa;
+Ikeemme sietämys on akkamaista.
+
+CASCA.
+Senaatti huomenn' aikoo, niin maar kuuluu.
+Julistaa kuninkaaks Caesarin;
+Merillä, mailla, kaikkialla saa hän,
+Pait Italiassa, kruunuansa käyttää.
+
+CASSIUS.
+Ma tiedän miss' on silloin puukon paikka:
+Cassion päästää orjuudesta Cassius.
+Jumalat, näin te heikon vahvaks teette!
+Jumalat, näin tyrannit kukistatte!
+Ei kivilinnat, takovaski-tornit,
+Ei tunkat tyrmät, vahvat rautakahleet
+Voi hengen valtaa estää; elämällä,
+Kun tähän mailman ikeesen se suuttuu,
+On aina voima päästä valloillensa.
+Kun tiedän sen, niin tietköön kaikki mailma,
+Ett' itse, milloin tahdon, pois voin heittää
+Sen sorron, jota kärsin.
+
+    (Ukkosen jylinätä kestää.)
+
+CASCA.
+                         Samoin minä.
+Omassa kädessänsä joka orjall'
+On voima murtaa rikki kahlehensa.
+
+CASSIUS.
+Miks Caesar siis on tyranni? Mies-parka!
+Ei hukka ois hän, jos ei Rooman miestä
+Hän lampaaks huomais, eikä jalopeura,
+Jos peuroj' eivät olis roomalaiset.
+Ken äkist' aikoo suuren liekin saada,
+Hän heikost' oljest' alkaa. Mitä roskaa
+Ja romua on Rooma, että sitä
+Voi halvaks viriks käyttää, joka loiston
+Lois tuohon Caesar-riepuun. Mutta voi!
+Mihinkä minut saatoit? Kenties puhun
+Nyt nöyrän orjan kuullen; silloin varmaan
+Tilille käydä saan. Vaan, mull' on miekka,
+Ja vaarat ne on joutavia mulle.
+
+CASCA.
+Nyt puhut Cascalle: se miesi suotta
+Ei suutaan soita. Tuossa käteni!
+Käy toimeen vaan ja näistä tuskist' auta,
+Niin tämä mies se rohkeimmankin rinnall'
+Esillen astuu.
+
+CASSIUS.
+               Kauppa siis on tehty.
+Nyt tiedäs, Casca: taivuttanut olen
+Jo jotkut Rooman jalomielisimmät
+Mun kanssan' uskallettuun yritykseen,
+Joss' ompi maine tarjona ja vaara.
+Pompejon pylvästössä nyt he varmaan
+Mua vartovat; näät, tässä hirmu-yössä
+Ei kadull' ykskään ihmissielu liiku;
+Ja luonnonkin on katsanto ja muoto
+Sen työn näköinen, jota toimitamme,
+Verinen, tulinen ja julman julma.
+
+CASCA.
+Vait hetki! Tänne joku kiireell' astuu.
+
+CASSIUS.
+Niin, Cinna; hänen tunnen käynnistään.
+Hän ystäv' on.
+    (Cinna tulee.)
+               No, Cinna, minne kiire?
+
+CINNA.
+Sua etsin. Kuka tuo? Metellus Cimber?
+
+CASSIUS.
+Ei, se on Casca, yrityksessämme
+Yks osakas. Mua varrotaanko, Cinna?
+
+CINNA.
+No, sepä hauskaa! Mikä julma yö!
+On pari kolme meistä nähnyt kummaa.
+
+CASSIUS.
+Mua varrotaanko? sano.
+
+CINNA.
+                       Varrotaan.
+Oi, Cassius, jos jalon Bruton voisit
+Vaan voittaa puolellemme!
+
+CASSIUS.
+                          Huolett' ollos!
+Tuoss' ota, Cinna, kirje tuo, se kätke
+Praetorin istuimeen, niin että Brutus
+Sen yksin löytää; hänen ikkunastaan
+Sisähän viskaa tuo; tuo vanhan Bruton
+Kuvahan kiinnitä; ja riennä sitten
+Pompejon pylvästöön, niin meidät kohtaat.
+Siell' onko Decius Brutus ja Trebonius?
+
+CINNA.
+On kaikki, pait Metellus Cimber, joka
+On mennyt sua etsimään. Nyt riennän
+Ja käytän nämä kirjeet niin kuin käskit.
+
+CASSIUS.
+Pompejon pylvästöhön tule sitten.
+    (Cinna lähtee.)
+Nyt, Casca, ennen päivää tavattav' on
+Kodissaan Brutus. Kolme osaa miehest'
+On meidän jo; ja ensi hyökkäyksessä
+Hän kokonansa meille antautuu.
+
+CASCA.
+Niin, kansan silmiss' arvo häll' on suuri,
+Ja mikä meissä näyttäis rikokselta,
+Kuin kullantekijä sen maineellaan hän
+Hyveeksi kääntävi ja ansioksi.
+
+CASSIUS.
+Hänt' oikein kuvaat, hänen arvoansa
+Ja hyötyänsä meille. Lähtekäämme,
+Jo puoliyö on mennyt; ennen päivää
+Hän herätettäv' on ja meidän oma.
+
+                      (Lähtevät.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Rooma. Bruton puutarha.
+
+    (Brutus tulee.)
+
+BRUTUS.
+Hoi, Lucius, hoi! --
+Kulusta tähtien en päättää saata
+Kuin pitkält' on. -- Hoi, Lucius, kuule! --
+Jos mull' ois vika nukkua noin hyvin! --
+Hoi, Lucius! Heräjä jo! Lucius, hoi!
+
+    (Lucius tulee.)
+
+LUCIUS.
+Mua kutsuittenko, herra?
+
+BRUTUS.
+Vie tuohus lukuhuoneeseni, Lucius,
+Ja kun se palaa, anna tieto mulle.
+
+LUCIUS.
+Kyll', oiti, hyvä herra.
+
+    (Lähtee.)
+
+BRUTUS.
+Sen miehen kuolla täytyy. Syyt' ei mulla
+Omasta puolest' ole häntä sortaa,
+Vaan yhteishyvän vuoks. Hän tahtoo kruunun. --
+Ei tiedä, miks tuo miehen luonteen muuttaa.
+Heleä päivä kyyn tuo piilost' ilmi,
+Ja silloin varull' ole. Kruunun! -- niin!
+Ja silloin varmaan hälle suomme okaan,
+Joll' ehdon tahdon voi hän turmaa tehdä.
+Suuruuden väärinkäytöst' on, jos tunto
+Eroittuu vallasta; ja Caesarista
+En, totta puhuin, juuri tiedä että
+Hänessä himo suuremp' ois kuin järki.
+Mut kokemus se näyttää, että nöyryys
+On nuoren vallanhimon tikapuina:
+Päin niitä kapuajan kasvot kääntyy,
+Mut korkeimman kun huipun saavuttaa hän,
+Hän selän niille kääntää, pilviin tähtää,
+Ja halvaks aliportaat katsoo, jotka
+Hänt' ylös johti. Niin myös Caesar saattaa --
+Ei, estää täytyy tuo! Ja kosk' ei riita
+Saa siitä tarpeeks muotoa, mit' on hän,
+Niin sano näin: mit' on hän, saavuttaa voi,
+Eneten, vaikka minkä ylimäärän.
+Siis kyyksi kuoress' ajattele häntä,
+Jok' ilmi hautuneena sukuun tulee
+Ja pureksii; ja kuoressaan se surmaa.
+
+    (Lucius palajaa.)
+
+LUCIUS.
+Jo palaa tuohus huoneessanne, herra.
+Kun ikkunalta piitä etsin, löysin
+Näin sinetöityn kirjeen siinä. Varmaan
+Se siin' ei ollut, kun ma maata läksin.
+
+BRUTUS.
+Käy maata jälleen, viel' ei ole päivä,
+Huomennako se Mars-kuun viidestoist' on?
+
+LUCIUS.
+En tiedä, herra.
+
+BRUTUS.
+                 Kalenterist' etsi
+Ja anna mulle tieto.
+
+LUCIUS.
+                     Kyllä, herra.
+
+    (Lähtee.)
+
+BRUTUS.
+Nuo ilman virvat viuhuvat ne loistaa
+Juur siksi että näen lukea.
+    (Avaa kirjeen ja lukee.)
+"Brutus, sa nukut: herää! Tunne itses!
+Pitääkö Rooman --? -- Puhu, isku anna,
+Pelasta! Brutus, sinä makaat; herää!" --
+Kehoituksia moisia mun tiellen'
+On usein viskelty. "Pitääkö Rooman --?"
+Näin ehk on ajatus: Pitääkö Rooman
+Pelätä yhtä miestä? Mitä? Rooman?
+Es'isänipä Rooman kaduilt' ajoi
+Tarqvinion, tuo kun kuninkaaksi pyrki.
+"Puhu, isku anna, pelasta!" -- Minunko
+Puhua pitäisi ja isku antaa?
+Oi, Rooma! jos siit' apua on, vannon,
+Ett' toivees täyttyy Bruton käden kautta.
+
+    (Lucius palajaa.)
+
+LUCIUS.
+Mars-kuuta viidestoist' on kulumassa.
+
+    (Ovea kolkutetaan.)
+
+BRUTUS.
+Vai niin. Ovea kolkutetaan; katso.
+    (Lucius lähtee.)
+Siit' asti kuin mua Caesaria vastaan
+Cassius yllytti, en ole maannut.
+Hirmuisen teon ensi aiheest' alkain
+Sen täytäntöön on koko väliaika
+Kuin hourimista taikka julmaa unta.
+Jäsenten kuolevaisten kanssa neuvoiss'
+On silloin hengetär, ja ihmissielu,
+Kuin pieni valtakunta, tuntee silloin
+Kapinan oireita.
+
+    (Lucius palajaa.)
+
+LUCIUS.
+Veljenne Cassius[1] ovell' on, hän teitä
+Haluais nähdä.
+
+BRUTUS.
+               Yksinkö hän on?
+
+LUCIUS
+Ei, paljon muita.
+
+BRUTUS.
+                  Tunnetko sa heitä?
+
+LUCIUS.
+En; hatut heill' on päähän painettuina,
+Ja silmät puoliks vaippaan peittyneet,
+Ett' tuiki mahdoton on tuta heitä.
+
+BRUTUS.
+Tuo heidät sisään.
+    (Lucius lähtee.)
+                   Ne ovat liittolaiset.
+Oi, salaliitto! Häpeätkö näyttää
+Sa turmiollist' otsaas yölle, jolloin
+On pahuus rohkeimmallaan? Missä sitten
+Sa päivin löydät tarpeeks synkän luolan
+Koteloks hirmumuodolles? Äl' etsi!
+Hymyhyn peitä se ja ystävyyteen;
+Jos tuot, näet, luonnollisen muotos ilmi,
+Ei ole itse horna kyllin musta
+Sua peittämähän epäluulosta.
+
+    (Cassius, Casca, Decius, Cinna, Metellus Cimber
+    ja Trebonius tulevat.)
+
+CASSIUS.
+Huomenta, Brutus! Liian rohkeit' ollaan;
+Yörauhaas kenties häiritsemme?
+
+BRUTUS.
+                               Tunnin
+Jo ylhääll' olen ollut, valveill' yön.
+Nuo miehet tunnenko, jotk' ovat kanssas?
+
+CASSIUS.
+Kyll', ihan kaikki; heiss' ei ole yhtä,
+Jok' ei sua kunnioittais; kaikki toivoo
+Ett' itsestäsi sull' ois sama luulo,
+Mi joka kunnon roomalaisell' on.
+Täss' on Trebonius.
+
+BRUTUS.
+                    Tervetullut tänne.
+
+CASSIUS.
+Ja Decius Brutus.
+
+BRUTUS.
+                  Hänkin tervetullut.
+
+CASSIUS.
+Ja Casca, Cinna ja Metellus Cimber.
+
+BRUTUS.
+Olette kaikki tervetullehet.
+No, mitkä valvottavat huolet nyt on
+Karanneet yön ja silmienne väliin?
+
+CASSIUS.
+Sananen, kuulehan.
+
+    (Kuiskuttelevat.)
+
+DECIUS.
+                   Tuoss' itä on;
+Tuoll' eikö päivä koita?
+
+CASCA.
+                         Ei.
+
+CINNA.
+                             Suo anteeks,
+Koittaapa: harmaat juovat, jotka tuolla
+Jakavat pilvet, päivän airuit' ovat.
+
+CASCA.
+Petytten kumpikin, se myöntäkää.
+Tuolt' alkaa päivä, mihin miekkan' näyttää;
+Se hyvän matkan etelämpän' on,
+Jos aattelette nuorta vuoden aikaa.
+Kuukauden parin päästä pohjemmassa
+Sen liekki leimuaa; ja selvä itä
+On tuolla, Capitolin yli suoraan.
+
+BRUTUS.
+Kätenne mulle, yksi kerrassaan.
+
+CASSIUS.
+Ja vala päätöksemme vahvikkeeksi.
+
+BRUTUS.
+Ei valaa laisin! Jos ei miehen muoto,
+Sielumme tuska, ajan väärinkäytös --
+Ne syyt jos heikot on, niin matkaan silloin
+Ja inhaan vuoteeseensa joka mies.
+Vallitkoon sitten pöyhkä hirmuvalta,
+Siks että kaikki arvan jälkeen kaatuu.
+Mut jos, mink' uskon, näiss' on kyllin tulta
+Pelokkait' innostuttamaan ja uljaaks
+Terästämähän naisen hellän mielen,
+Miks silloin tarvis muut' on yllytintä
+Kuin asiamme, pelastukseen meitä
+Kehoittamaan? Miks muuta lupausta
+Kuin: vaitelias Rooman mies ei petä,
+Kun sanans' antaa? Miksi muuta valaa
+Kuin suoran miehen liitto suoran kanssa:
+Ett' olla täytyy niin, tai kaikkein kuolla?
+Vannokoot papit, pelkurit ja konnat,
+Märänneet vanhukset ja kehnot sielut,
+Joit' onnistuttaa herjaus; vannokohot
+Olennot epäiltävät kurjiin syihin.
+Vaan älkää liatko suurta hankettamme
+Ja hengen voittamatont' uljautta
+Aatoksell' että työmme, asiamme
+Kaipaisi valaa; joka veren tippa,
+Mi Rooman miehen suoniss' on ja josta
+Hän ylpeilee, on äpäryyteen syypää,
+Jos osan pienimmänkin vaan hän rikkoo
+Sanasta, jonka antanut hän on.
+
+CASSIUS.
+Mut Cicero? Hänt' eikö tiedustella?
+Hän, minä luulen, innoll' yhtyis meihin.
+
+CASCA.
+Hänt' ei saa unhoittaa.
+
+CINNA.
+                        Ei millään lailla.
+
+METELLUS.
+Hänt' ei saa jättää: maineen meille hankkii
+Hän hopeahapsillaan ja ääniä
+Niill' ostaa kiittämähän tekojamme.
+Niin sanotaan: meit' älyllään hän johtaa,
+Ei nuoruutemme hurjuutt' enää nähdä,
+Hän peittää kaikki arvoisuudellaan.
+
+BRUTUS.
+Hänestä vait! Ei hiiskausta hälle;
+Hän, näet, ei koskaan suostu mihinkään,
+Mit' aloittavat toiset.
+
+CASSIUS.
+                        Jääköön sitten.
+
+CASCA.
+Niin tottakin, ei sovi hän.
+
+DECIUS.
+                            Mut eikö
+Kajota muihin, paitse Caesariin?
+
+CASSIUS.
+Sep' oiva aatos! Minust' ei Antonius,
+Caesarin ystävä, sais Caesarista
+Elohon jäädä. Häijyn juoniniekan
+Hänestä saamme; tiedättehän, että,
+Jos keinojaan hän käyttää, meidät kaikki
+Tuhota saattaa hän. Sit' estääksemme
+Yht'aikaa kuolkoot Caesar ja Antonius.
+
+BRUTUS.
+Näin liian veriseltä näyttäis työmme:
+Pää poikki, sitten raajat murskaks! Vihaa
+Se kuoloss' olis, vimmaa kuolon jälkeen.
+Antonius hän vaan jäsen Caesarist' on.
+Tehkäämme uhri, Cajus, eikä teurasta!
+Vihollisemme Caesarin on henki,
+Ja ihmishengessä ei ole verta.
+Voi, jospa Caesaria silpomatta
+Sais hengen Caesarilta! Mut, voi! siitä
+Saa Caesar vertaan vuotaa! Ystäväiset,
+Hän surman saakoon uljaan, vaan ei häijyn;
+Jumalten uhriks hänet leikelkäämme,
+Ei silpoen kuin koiran eteen haaskaa.
+Sydämemme kuin viekkaat herrat olkoot,
+Jotk' orjans' yllyttävät julmaan tekoon
+Ja näöks sitten soimaavat; näin työmme
+Saa pakon muodon eikä ilkeyden.
+Ja kansa kun sen katsoo siks, ei meitä
+Sanota murhaajiks, vaan perkaajiksi.
+Antonius jääköön rauhaan; muut' ei voi hän
+Kuin käsi Caesarin, kun Caesarilta
+Pää poikki on.
+
+CASSIUS.
+               Mut minä pelkään häntä:
+Hän helma-ystävä on Caesarille --
+
+BRUTUS.
+Pois moiset mietteet, Cassius! Caesaria
+Jos lempii hän, sill' ei hän muita haittaa
+Kuin itseään -- hän surra voi ja kuolla.
+Mut sit' ei hevin tee hän, sillä mieless'
+On huvit, irstaus vaan ja kemut hällä.
+
+TREBONIUS.
+Ei vaaraa hänestä; hän ei saa kuolla.
+Kyll' elää hän ja tätä vielä nauraa.
+
+    (Kello lyö.)
+
+BRUTUS.
+Vait! lyönnit lukekaa.
+
+CASSIUS.
+                       Löi kolme kello.
+
+TREBONIUS.
+Siis aika erota.
+
+CASSIUS.
+                 Mut epäilenpä,
+Meneekö tänään Caesar ulos lainkaan.
+Hän viime-aikaan taikaiseks on tullut,
+Päinvastoin aivan mitä ennen uskoi
+Näöistä, unista ja merkeistä.
+Kenties nää ilmeiset ja kummat ihmeet,
+Nuo tämän yönkin omituiset kauhut
+Ja tietäjien houkutukset häntä
+Pidättää tänään Capitolista.
+
+DECIUS.
+Ei vaaraa: niin jos on hän päättynytkin,
+Ma hänet muutan. Mielellään hän kuulee
+Ett' yksisarvisen voi puilla pyytää,[2]
+Hapaalla jalopeuran, peilill' otson,
+Kuopalla norsun, maireill' ihmisen.
+Mut jos ma sanon: mairetta hän vihaa,
+Niin mieltyy hän ja perin maireissaan on.
+Mun suokaa toimia:
+Min' osaan kyllä miehen mielen kääntää,
+Ja Capitoliin minä hänet tuon.
+
+CASSIUS.
+Ei, mennään kaikin häntä noutamaan.
+
+BRUTUS.
+Siis kahdeksalta viimeistäänkin, niinkö?
+
+CINNA.
+Niin, viimeistäänkin; muistakaa se kaikki.
+
+METELLUS.
+Ligarius vihaa Caesaria, joka
+Pompejon kiitoksista häntä sätti.
+Sep' ihme, ettei häntä kenkään muista.
+
+BRUTUS.
+Metellus hyvä, lähde hänen luokseen;
+Mua lempii hän ja syystäkin; sa hänet
+Vaan tänne laita, kyllä häntä höylään.
+
+CASSIUS.
+Meit' aamu yllättää; hyvästi, Brutus!
+Pois, veikot; muistakaatte sananne,
+Ja kelpo roomalaisin' ilmaantukaa.
+
+BRUTUS.
+Iloiset, ripsaat olkaa, hyvät herrat,
+Ja hankett' älköön katse ilmi tuoko;
+Vaan olkoon, niinkuin meidän näyttäjöillä,
+Vakainen muotonne ja mieli vilkas.
+Niin, hyvää huomenta nyt, hyvät herrat!
+    (Kaikki lähtevät, paitsi Brutus.)
+Hoi, Lucius! -- Uness' aivan? -- Yhtä kaikki.
+Sa nauti mesikastett' unen armaan;
+Ei näköij' eikä houreit' ole sulla,
+Joit' aivoon ahkerasti huoli kuvaa.
+Siks unes on niin raskas.
+
+    (Portia tulee.)
+
+PORTIA.
+                          Brutus kulta!
+
+BRUTUS.
+No, Portia, mitä nyt? Miks olet noussut?
+Ei ole sinun terveellistä panna
+Jääkylmän aamun alttiiks hento ruumiis.
+
+PORTIA.
+Ei liioin sinun. Vuoteestani hiivit
+Tylysti pois; ja eilen, iltaselta
+Äkisti nousit, pitkin huonett' astuit
+Käs'varret ristissä ja huokailit.
+Ja kun ma kysyin, kuinka oli laitas,
+Vihaisin katsein tuijottelit minuun.
+Sua ahdistin: sa silloin otsaas hieroit,
+Ja sangen nurpeana poljit jalkaa;
+En helpoittanut: vastaust' en vaan saanut;
+Kädelläs vaan teit närkän viittauksen
+Merkiksi että lähtisin. Sen teinkin,
+Peläten lisääväni tuskaisuuttas,
+Jok' ilmankin jo kiihkeältä näytti,
+Ja luullen siihen syyks vaan huonon tuulen,
+Jok' aika ajoin jokahista vaivaa.
+Ei syödä, haastaa, maata se sun anna,
+Ja jos se ulkomuotoos vaikuttaisi
+Sen verran kuin se vallannut on mieles,
+En sua tuntis, Brutus. Miehen' armas,
+Oi, kerro mulle tuskiesi syy.
+
+BRUTUS.
+En ole oikein terve, siinä kaikki.
+
+PORTIA.
+On viisas Brutus: jos ei terve ois hän,
+Hän keksis keinon siksi tullakseen.
+
+BRUTUS.
+Sen teenkin. -- Hyvä Portia, mene maata.
+
+PORTIA.
+Sairasko Brutus on? Ja lääkkeekseenkö
+Alasti pitkin käy ja aamun kylmää
+Sumua henkii? Onko Brutus sairas,
+Ja hiipii raittihista vuoteestansa,
+Yön inhaa saastaa vastaan urhostellen
+Ja houkutellen märkää rutto-ilmaa
+Lisäämään tautia? Ei, Brutoni,
+Sun sielussas on tuskan kipu, jota
+Tilani oikeudella tietää tahdon.
+Rukoilen polvillani, kautta muinoin
+Kehutun kauneuteni, kautta kaikkein
+Sun lemmenvalais, ja tuon valan suuren,
+Jok' yhdeks meidät liitti, ettäs kerrot
+Minulle, itsellesi, puolisolles,
+Miks olet murheinen, ja keiden kanssa
+Tän' yönä pidit seuraa; sillä täällä
+Kuus, seitsemän on miestä ollut, jotka
+Pimeydeltäkin kasvons' salanneet on.
+
+BRUTUS.
+Hyvä Portia, älä polvistu.
+
+PORTIA.
+                           Ei tarpeen
+Se oiskaan, jos sin' oisit hyvä Brutus.
+Avioliitossamme, sano, Brutus,
+Oliko ehto, ett'en minä osaa
+Sais salaisuuksistasi? Tavallaanko
+Ja poikkeuksilla vaan min' olen sinun,
+Vaan ruokatoveris ja vierellises
+Ja joskus puhekumppanis? Asunko
+Sun lempes esikaupungissa[3] vainen?
+Jos siinä kaikki, silloin Portia vaan
+On Bruton portto, eikä Bruton vaimo.
+
+BRUTUS.
+Sin' olet puhdas vihkivaimoni,
+Niin kallis kuin nuo puna-pisaraiset,
+Jotk' ahtavat mun sydäntäni synkkää.
+
+PORTIA.
+Jos niin on, saisin salaisuutes tietää.
+Min' olen vaimo, myönnän sen, mut vaimo,
+Jonk' otti jalo Brutus puolisokseen;
+Min' olen vaimo, myönnän sen, mut vaimo,
+Joll' ompi hyvä maine -- Caton tytär!
+Mun muiden naisten kaltaiseksko luulet,
+Kun moinen mull' on mies ja isä moinen?
+Minulle tuumas kerro; vaiti olen.
+Lujuudestani oivan annoin näytteen,
+Kun ehdoll' iskin reiteen tuohon haavan.
+Sen tyynnä kestää voin, ja miehenikö
+salaisuutta siis?
+
+BRUTUS.
+                  Oi, suokoon taivas
+Mun ansainneeksi moisen jalon vaimon! --
+    (Kolkutusta ulkoa.)
+Vait! joku kolkuttaa! Pois, Portia, hetkeks;
+Ja viipymättä poves osan saapi
+Mun sydämeni salaisuuksista.
+Selitän tehtäväni kaikki sulle
+Ja synkän otsanikin piirteet kaikki.
+Pois, joutuun! -- (Portialle.)
+    (Lucius ja Ligarius tulevat.)
+Lucius, ken se kolkuttaa?
+
+LUCIUS.
+Mies sairas, joll' on puhumista teille.
+
+BRUTUS.
+Ligarius, jota mainitsi Metellus! --
+Käy syrjään, poika. -- No, Ligarius, mitä?
+
+LIGARIUS.
+Suo heikon äänen tehdä hyvä huomen;
+
+BRUTUS.
+Voi, mihin aikaan, uljas Cajus, liinaan
+Sa kääriyt! Oi, ett'et olis sairas!
+
+LIGARIUS.
+En ole sairas, jos vaan Brutoll' ompi
+Käsillä teko kunniallinen.
+
+BRUTUS.
+Käsillä teko moinen mull' on, Cajus,
+Jos sull' on terve korva sitä kuulla.
+
+LIGARIUS.
+No, kautta kaikkein Rooman jumalitten!
+Pois tautini nyt riisun. Rooman sielu!
+Sa kunnon esi-isäin uljas poika!
+Lumojan lailla henkeni sa kuolleist'
+Esihin loihdit. Käske vaan mun juosta,
+Niin mahdottomiakin vastaan ryntään,
+Ja voitan ne. Mik' ompi tehtävä?
+
+BRUTUS.
+Tekonen, joka sairaan terveeks saapi.
+
+LIGARIUS.
+Mut tervett' eikö sairahaksi myös?
+
+BRUTUS.
+Sitäkin myös. Mit' on se, rakas Cajus,
+Sen kerron tiellä hänen luokseen, jota
+Asia koskee.
+
+LIGARIUS.
+             Siis vaan liikkehelle;
+Sua seuraan, sydämessä uusi into,
+Mihinkä, sit' en tiedä. Kyllin mulle
+Ett' ohjaajan' on Brutus.
+
+BRUTUS.
+                          Seuraa sitten.
+
+                             (Lähtevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Huone Caesarin hovilinnassa.
+
+   (Ukkosta ja leimausta. Caesar, yönuttu yllä.)
+
+CAESAR.
+Tän' yön' ei taivas eikä maa saa rauhaa;
+Calpurnia kolmast' unissansa huusi:
+"Avuksi! Caesar murhataan!" -- Ken siellä?
+
+    (Palvelija tulee.)
+
+PALVELIJA.
+Mun herrani!
+
+CAESAR.
+Sa käske pappein oiti uhrata,
+Ja tieto tuo, kuink' onnistuupi taika.
+
+PALVELIJA.
+Ma teen sen, herra.
+
+    (Lähtee.)
+    (Calpurnia tulee.)
+
+CALPURNIA.
+Mit'aiot, Caesar? Lähdetkö sä ulos?
+Et huoneestas saa tänään liikahtaa.
+
+CAESAR.
+Caesarin täytyy mennä. Vaara ain' on
+Mua seljän takan' uhannut; kun näkee
+Se kasvot Caesarin, se raukee tyhjään.
+
+CALPURNIA.
+En enteit' ole uskonut ma koskaan,
+Nyt niitä pelkään. Miesi tuolla kertoo,
+Pait mit' on itse huomattu ja kuultu,
+Kauheita vallan, joit' on nähnyt vahti.
+Kadulla poikinut on jalopeura,
+Kuolleensa haudat maalle haukotelleet;
+Palavat miehet pilviss' otelleet on
+Riveissä, joukoissa, kuin sodass' aivan,
+Niin että Capitoliin pärskyi verta.
+Ilmassa miekan kalsketta on kuultu,
+Hevon hirnuntaa ja kuolon korahdusta;
+Ja kaduill' aaveet parkuin vaikeroivat.
+Oi, Caesar! tämä kaikk' on tavatonta,
+Mua säikyttää se.
+
+CAESAR.
+                  Voiko sitä välttää,
+Mit' isot jumalat on määräks panneet?
+Ei, Caesar lähtee; merkit nuo ne koskee
+Niin hyvin mailmaa kuin Caesaria.
+
+CALPURNIA.
+Komeettoja ei näy, kun loiset kuolee,
+Mut ruhtinasten surmaks taivaat hehkuu.
+
+CAESAR.
+Monesti eläissänsä arka kuolee,
+Mies uljas maistaa kalmaa kerran vaan.
+Kaikista kummista, mit' olen kuullut,
+On suurin kumma ihmisien pelko,
+Vaikk' älyävät kuolon täytymykseks,
+Mi tulee, kun se tullaksensa on.
+    (Palvelija palajaa.)
+No, mitä ennustajat tietävät?
+
+PALVELIJA.
+Sanovat: älkää tänään ulos menkö;
+Kun uhrist' otettihin totkut maalle,
+Sydäntä laisin elukast' ei löytty.
+
+CAESAR.
+Sen jumalat tek' ivaks pelkureille.
+Elukka ilman sydänt' olis Caesar,
+Pelosta jos hän tänään kotiin jäisi.
+Ei, Caesar lähtee; turma kyllä tietää
+Ett' turmaa turmiollisemp' on Caesar.
+Kaks leijonaa yks'aikaist' olemme,
+Ja minä vanhempi ja hirmuisempi.
+Niin, Caesar lähtee.
+
+CALPURNIA.
+                     Puolisoni armas,
+Tuo itse-uskallukses vie sult' älyn.
+Oi, tänään älä lähde; sano syyksi,
+Miks kotiin jäät, mun pelkon', eikä sun.
+Senaattiin Antonion lähetämme
+Sanalla, ett'et tänään jaksa hyvin;
+Oi, myönny siihen, polvillani pyydän!
+
+CAESAR.
+No, sanan vieköön hän, ett'en voi hyvin.
+Ja oikkus vuoksi kotihin ma jään.
+    (Decius tulee.)
+Kah, Decius Brutus! Hän sen saattaa tehdä.
+
+DECIUS.
+Oi, terve, Caesar! Huoment', oiva Caesar!
+Senaattiin tulen sua noutamaan.
+
+CAESAR.
+Ja sangen sopivahan aikaan tulit
+Senaattoreille viemään terveiseni
+Ja sanan, ett'en tänään tulla tahdo;
+En voi, on väärin, väärint', ett'en tohdi;
+En tahdo tulla, -- sano niin.
+
+CALPURNIA.
+                              Niin, sano,
+Ett' on hän sairas.
+
+CAESAR.
+                    Valheit' ei luo Caesar.
+Maat, kansat valloitin, ja pelkäisinkö
+Nyt harmaapäille totuutt' ilmoittaa?
+Ei; sano, ett'ei Caesar tahdo tulla.
+
+DECIUS.
+Syyn suo mun tietää, suuri Caesar; muuten
+Minua nauravat, kun tuota kerron.
+
+CAESAR.
+Syy on mun tahtoni: en tahdo tulla;
+Senaatin muut' ei ole tarvis tietää.
+Mut mitä sinuun tulee, niin ma sulle,
+Syyst' että sua rakastan, sen sanon:
+Calpurnia, tuo mun vaimon', ei mua päästä.
+Kuvani yöllä unissaan hän näki,
+Sadasta aukosta, kuin suihkurista,
+Siit' ihka verta vuos, ja roomalaiset
+Iloiten, naurain tuli pesemähän
+Kätensä siinä. Tämän selittää hän
+Pahaksi merkiksi ja turman enteeks,
+Ja pyytää polvillaan mun kotiin jäämään.
+
+DECIUS.
+Tuo unen selitys on aivan väärä.
+Se oli kaunis, onnellinen näky.
+Kun kuvas monest' aukost' uhkui verta,
+Joss' ilotellen roomalaiset kylpi,
+Se tietää että suuri Rooma sinust'
+Uutt' imee elinverta, josta kilvan
+Jaloimmat miehet pyytää juomun saada
+Tai pilkun pyhänjäännöksenä muistoks.
+Se on Calpurnian unen merkitys.
+
+CAESAR.
+Ja tuolla lailla selitit sen oikein.
+
+DECIUS.
+Niin, jahka kuulet mitä vielä kerron:
+Senaatti, tiedäs, päättänyt on tänään
+Suurelle Caesarille kruunun antaa.
+Jos nyt sa sanot, ett'et tahdo tulla,
+He voivat mieltä muuttaa. Lisäks syntyis
+Siit' ivajuttuja, jos joku sanois:
+"Lykätään istunto siks kunnes muuttuu
+Caesarin vaimon unet paremmiksi."
+Jos Caesar piilee, kuiskaillaanpa varmaan:
+"Kas, Caesar pelkää!"
+Suo anteeks, Caesar: hellä, hellä rakkaus
+Näin lausumaan mua vaatii käytöksestäs,
+Ja rakkauteni voittaa kylmän järjen.
+
+CAESAR.
+Calpurnia, tuhmalta nyt näyttää pelko.
+Häpeän oikein että myöden annoin. --
+Toogani tänne! Lähteä ma tahdon.
+
+    (Publius, Brutus, Ligarius, Metellus, Casca,
+    Trebonius ja Cinna tulevat.)
+
+Kas, tuossa Publius noutamaan mua tulee.
+
+PUBLIUS.
+Huomenta, Caesar!
+
+CAESAR.
+                  Tervetullut, Publius!
+Kuin? Brutus, sinäkin näin varhain nousnut?
+Huomenta, Casca! -- Cajus Ligarius,
+Noin milloinkaan ei vihannut sua Caesar,
+Kuin horkka tuo, jok' on sun laihaks tehnyt,
+Mit' on nyt kello?
+
+BRUTUS.
+                   Lyönyt kahdeksan.
+
+CAESAR.
+Kiitokset kohteliaasta vaivastanne!
+    (Antonius tulee.)
+Antonius, kah, jok' yöhön myöhään mässää,
+Jo valveill' on! -- Antonius, huomenta!
+
+ANTONIUS.
+Huomenta, jalo Caesar!
+
+CAESAR.
+                       Käsky viekää
+Sisähän tuonne, että ovat valmiit.
+On väärin itseään näin vartouttaa. --
+Oh, Cinna! -- Oh, Metellus! -- Kah, Trebonius!
+Ma tahdon hetken kanssas pakinoida;
+Sa muista tänään käydä luonani;
+Lähellän' ole, että sua muistan.
+
+TREBONIUS.
+Kyll' olen, Caesar, -- (syrjään) ja niin lähell', että
+Etemmäks parhaat ystäväs mun soisi.
+
+CAESAR.
+Nyt lasi viiniä, ja sitten matkaan
+Yhdessä niinkuin ystäväin on tapa.
+
+BRUTUS.
+Ei ole kaikki tavat yhtä, Caesar:
+Sydäntä Bruton kirveltää se aatos!
+
+                       (Lähtevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Katu Capitolin lähellä.
+
+   (Artemidorus tulee, lukien erästä paperia.)
+
+ARTEMIDORUS.
+"Caesar, varo Brutoa; Cassiota karta; älä Cascaa lähesty; pidä Cinnaa
+silmällä; tarkkaa tarkoin Metellus Cimberiä; Decius Brutus ei sua
+rakasta; Cajus Ligariota olet loukannut. Kaikissa näissä miehissä on
+vaan yksi mieli, ja se on Caesaria vastaan kääntynyt. Jos et ole
+kuolematon, niin katso eteesi. Huolettomuus raivaa kapinalle tietä.
+Suuret jumalat sua varjelkoot!
+
+                               Ystäväsi
+                             Artemidorus."
+
+Täss' seison, kunnes Caesar ohi kulkee,
+Ja anojana annan tämän hälle.
+Sydäntä kirveltää ett'ei saa kunto
+Vapaana kateuden hampaist' olla.
+Jos luet, Caesar, tän, jäät elohon,
+Tai petos onnen kanssa juoniss' on.
+
+                          (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Toinen paikka samaa katua, Bruton asunnon edustalla.
+
+   (Portia ja Lucius tulevat.)
+
+PORTIA.
+Senaatin kartanohon juokse oiti!
+Äl' aikaa tuhlaa vastimiin, vaan riennä!
+Mitä odotat?
+
+LUCIUS.
+             Mik' asianne, rouva?
+
+PORTIA.
+Jos oisit siellä jo ja jälleen täällä,
+Ennenkuin sanoa sen sulle taidan. --
+Oi, lujuus, apu vahva mulle suo!
+Luo sydämen ja kielen väliin vuori!
+On mieli miehen, mutta voima vaimon;
+Voi, kuink' on työläs naisen vaiti olla! --
+No, miks et lähde?
+
+LUCIUS.
+                   Mitä tehdä, rouva?
+Capitoliinko juosta, eikä muuta?
+Ja sieltä jälleen tänne, eikä muuta?
+
+PORTIA.
+Niin, tieto hanki, miltä herras näyttää.
+Hän sairahana läksi. Tarkkaa, mitä
+Tekeepi Caesar, ketkä hakijat
+Hänt' ympäröivät. Vaiti! mikä melu?
+
+LUCIUS.
+En mitään kuule.
+
+PORTIA.
+                 Kuultelehan tarkkaan.
+Sekavan niinkuin taiston hälyn kuulin,
+Ja tuuli Capitolista sen toi.
+
+LUCIUS.
+En, rouva, toden totta, mitään kuule.
+    (Tietäjä tulee.)
+Mies, tule tänne! Mistä matka?
+
+TIETÄJÄ.
+Kotoa, rouva hyvä.
+
+PORTIA.
+                   Mit' on kello?
+
+TIETÄJÄ.
+Yhdeksän seutuvilla.
+
+PORTIA.
+                     Onko Caesar
+Capitoliin jo lähtenyt?
+
+TIETÄJÄ.
+                        Ei vielä;
+Juur etsin paikkaa, josta näkisin mä,
+Kun Capitoliin käy hän.
+
+PORTIA.
+                        Pyyntö sulla
+Onko Caesarille, eikö niin?
+
+TIETÄJÄ.
+                            On, rouva.
+Jos suvaitsisi Caesar Caesarille
+Niin hyvä olla että mua kuulis,
+Niin pyydän että itseään hän muistais.
+
+PORTIA.
+Pahaako tiedät hankittavan hälle?
+
+TIETÄJÄ.
+En varmaan tiedä, mutta paljon pelkään.
+Hyvästi! Katu täss' on ahdas: joukko,
+Mi Caesaria kantapäillä seuraa, --
+Anojat, praetorit ja senaattorit --
+Rutistaa kuoliaaks voi heikon miehen.
+Vapaampaan paikkaan käyn, ja siellä puhun
+Suurelle Caesarille, kun hän saapuu.
+
+    (Lähtee.)
+
+PORTIA.
+Mun täytyy sisään mennä. -- Vaimon sydän,
+Voi! kuink' on heikko kappale! -- Oi, Brutus!
+Sua hankkeessasi taivaat auttakoot! --
+Haa! poik' on kuullut! -- Brutolla on pyyntö,
+Jonk' epää Caesar. -- Pahoin voin ma! -- Lucius,
+Oi, riennä, herraas tervehdi, ja sano,
+Ett' olen iloinen, ja palaa tänne
+Ja kerro mitä sanoopi hän sulle.
+
+                     (Lähtevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus
+
+    Rooma. Capitoli. Senaatin istunto.
+
+    (Väkijoukko Capitoliin johtavalla kadulla; niiden joukossa
+    Artemidorus ja tietäjä. Caesar, Brutus, Cassius, Casca,
+    Decius, Metellus, Trebonius, Cinna, Antonius, Lepidus,
+    Popilius, Publius, y.m. tulee.)
+
+CAESAR.
+No, Mars-kuun viidestoist' on tullut.
+
+TIETÄJÄ.
+On, Caesar, mut ei vielä mennyt.
+
+ARTEMIDORUS.
+O, terve, Caesar! Lue tämä lippu.
+
+DECIUS.
+Trebonius anoo että joutuessas
+Lukisit tämän alamaisen pyynnön.
+
+ARTEMIDORUS.
+Mun ensin, Caesar! Caesaria minun
+Likemmin koskee; lue, suuri Caesar!
+
+CAESAR.
+Mik' itseämme koskee, jääköön viimeks.
+
+ARTEMIDORUS.
+Äl' aikaele, Caesar; lue se oiti!
+
+CAESAR.
+Mit'? onko miesi hullu?
+
+DECIUS.
+                        Tieltä, lurjus!
+
+CASSIUS.
+Vai kadull' armokirjaas tyrkytät!
+Käy Capitoliin!
+
+    (Caesar menee Capitoliin, muut seuraavat häntä.
+    Kaikki senaattorit nousevat.)
+
+POPILIUS.
+Menestyköhön tänään hankkehenne!
+
+CASSIUS.
+Popilius, mikä hanke?
+
+POPILIUS.
+                      Hyvästi!
+
+    (Lähestyy Caesaria.)
+
+BRUTUS.
+Mitä se Popilius Lena sanoi?
+
+CASSIUS.
+Hän toivoi menestystä hankkeellemme.
+On ilmi tullut juonemme, ma pelkään.
+
+BRUTUS.
+Hän Caesaria luotuu. Tarkkaa häntä!
+
+CASSIUS.
+Pian joudu, Casca! Estymistä pelkään. --
+Kuin käypi, Brutus? Jos se ilmi tulee,
+Ei lähde täältä Cassius eikä Caesar,
+Sill' itseni ma tapan.
+
+BRUTUS.
+                       Malta, Cassius;
+Ei haastele Popilius hankkeistamme:
+Hän, näetkös, naurahtaa, ja tyyn' on Caesar.
+
+CASSIUS.
+Trebonius tietää aikansa; kas, Brutus,
+Hän korjaa Antonion tieltä pois.
+
+    (Antonius ja Trebonius lähtevät. Caesar ja senaattorit
+    istuutuvat.)
+
+DECIUS.
+Miss' on Metellus Cimber? Caesarille
+Hän armokirjans' oiti antakoon.
+
+BRUTUS.
+Hän valmis on; käy luo ja auta häntä.
+
+CINNA.
+Sun, Casca, tulee ensin kättäs nostaa.
+
+CAESAR.
+Kaikk' onko valmiit? -- Mitä puutteit' auttaa
+Tuleepi Caesarin ja neuvoskunnan?
+
+METELLUS.
+Ylevä, mahtava ja suuri Caesar,
+Metellus istuimesi juureen laskee
+Sydämen nöyrän --
+
+CAESAR.
+                   Se ei kelpaa, Cimber!
+Tuo liehakoiminen ja kurja nöyryys
+Voi halvan rahvaan verta kuohuun nostaa
+Ja lapsen leikiks tehdä valmiin säännön
+Ja sanan vankan. Älä ole hupsu
+Ja verta Caesarin niin herkäks usko,
+Ett' tosiluonnostaan sen pehmittäisi
+Se, josta heltyy narrit: lipokieli
+Ja hännänlierutus ja köyryselkä!
+Lain kautta veljes maanpakoon on syösty;
+Jos hänen puolestaan sa pokkuroitset
+Ja liehakoit ja kerjäät, niin sun potkaan
+Kuin koiran ulos. Caesar ei tee väärin,
+Se tiedä, eikä lepy ilman syytä.
+
+METELLUS.
+Tääll' eikö arvokkaampaa kieltä, joka
+Caesarin korviss' ihanammin kaikuis,
+Palauttain pakolaisen veljeni?
+
+BRUTUS.
+En liehakoi, mut kättäs suutelen,
+Ja pyydän, Caesar, että Publius Cimber
+Sais luvan viipymättä palata.
+
+CAESAR.
+Kuin? Brutus?
+
+CASSIUS.
+              Armoa, Caesar! Armoa!
+Näin maahan jalkais juureen Cassius lankee
+Ja armoitusta Cimberille kerjää.
+
+CAESAR.
+Ma heltyisin, jos oisin teidän-moinen;
+Rukous mua taivuttais, jos itse
+Rukouksiin taipuisin; mut vankka olen
+Kuin pohjantähti, jota kiinteämpää
+Ja lujempaa ei taivaall' ole toista.
+Tuhannet säihkyt ilman kannen kirjaa,
+Jokainen tult' on ja ne loistaa kaikki,
+Mut paikkansa vaan pitää yksi niistä.
+Niin mailmakin, se ihmisiä täynn' on,
+He lihaa, verta ovat, aistit heill' on;
+Mut tiedän heissä yhden vaan, jok' aina
+Vakaana, järkähtämätönnä seisoo.
+Ja tuo ett' olen minä, siitä näytän
+Es'merkin nyt, kun lujasti ma vaadin
+Maanpakoon Cimberin, ja vaateessani
+Lujana pysyn myös.
+
+CINNA.
+                   Oi, Caesar --
+
+CAESAR.
+                                  Pois!
+Olympiako siirtää tahdot?
+
+DECIUS.
+                          Suuri Caesar, --
+
+CAESAR.
+Haa! Eikö turhaan polvistunut Brutus?
+
+CASCA.
+Siis, puhukaa te, kädet, puolestani.
+
+    (Casca lyö tikarinsa Caesarin niskaan. Caesar tarttuu hänen
+    käsivarteensa. Silloin häneen iskevät tikarinsa muut liittolaiset
+    ja viimeiseksi Marcus Brutus.)
+
+CAESAR.
+Sinäkin, Brutus? -- Kaadu sitten, Caesar!
+
+    (Kuolee. Senaattorit ja kansa peräytyvät säikäyksestä.)
+
+CINNA.
+Pelastus! Vapaus! Tyrannius on kuollut!
+Kaduilla joutuun huutakaa se julki.
+
+CASSIUS.
+Ja toiset puhe-istuimille huutain:
+"Pelastus, vapaus ja vapahdus!"
+
+BRUTUS.
+Senaattorit ja kansa! Älkää juosko!
+Ei vaaraa; seis! Sai koston vallanhimo.
+
+CASCA.
+Puhe-istuimelle, Brutus!
+
+DECIUS.
+                         Niin, ja Cassius!
+
+BRUTUS.
+Mut miss' on Publius?
+
+CINNA.
+                      Täällä, sekapäissään
+Kapinast' aivan.
+
+METELLUS.
+                 Seiskaa tiheässä,
+Caesarin ystävät ne kenties muuten --
+
+BRUTUS.
+Vait! nytkö seistä! -- Malta mieltäs, Publius!
+Ei pahaa sulle suoda eikä kelleen,
+Ken roomalainen on. Se heille kerro.
+
+CASSIUS.
+Ja lähde, Publius, täältä, ett'ei kansa,
+Kun meihin karkaa, vanhuuttasi loukkais.
+
+BRUTUS.
+Niin, tee se; tästä työst' ei vastaa muut
+Kuin me, sen tekijät.
+
+    (Trebonius palajaa.)
+
+CASSIUS.
+                      Miss' on Antonius?
+
+TREBONIUS.
+Juoks' säikkyin kotiin. Miehet, vaimot, lapset
+Tuijottain juoksevat ja huutavat,
+Kuin päivä olis viimeinen.
+
+BRUTUS.
+                           Nyt tahtos
+Tee, sallimus! Ett' täytyy meidän kuolla,
+Se tietty on; mut saada viivytystä
+Ja aikaa voittaa, siinä kaikki.
+
+CASSIUS.
+                                Leikkaa
+Kakskymment' elinvuotta pois, niin leikkaat
+Pois yhtä monen vuoden kuolonpelvon.
+
+BRUTUS.
+Jos niin on, kuolo voitto on, ja me siis
+Caesarin ystävät, kun kuolonpelvon
+Hält' ehkäisimme. -- Maahan, roomalaiset!
+Veressä Caesarin nyt kyynärpäihin
+Peskäämme kädet! Miekat voidelkaamme!
+Torille sitten, ruskeit' aseitamme
+Pään yli heilutellen, kaikki huutain:
+"Pelastus, vapaus, rauha!"
+
+CASSIUS.
+                            Maahan! Kylpyyn!
+Viel' aikain pitkäin päästä näytellähän
+Uusissa kansoissa ja uusin kielin
+Tää jalo näytelmä!
+
+BRUTUS.
+                   Viel' usein huviks
+Saa vertaan vuotaa Caesar, joka tuossa
+Pompejon patsaan juuressa nyt makaa
+Kuin tomu halpana!
+
+CASSIUS.
+                   Yht' usein kuin
+Se tapahtuu, yht' usein meistä kuuluu:
+"Nuo miehet vapauden maalleen hankki."
+
+DECIUS.
+Nyt matkaan!
+
+CASSIUS.
+             Matkaan kaikki; Brutus eellä;
+Jälessä kaunisteena Rooman parhaat
+Ja rohkeimmat henget.
+
+    (Palvelija tulee.)
+
+BRUTUS.
+                      Vait! Ken saapuu?
+Yks Antonion ystäviä.
+
+PALVELIJA.
+                      Brutus,
+Näin herrani mun polvistua käski,
+Näin tomuun langeta mun käsk' Antonius,
+Ja maasta haastaa näin: Brutus on viisas,
+Jalo, urhoollinen, suora. Caesar oli
+Suur', uljas, kuninkaallinen ja armias.
+Sano: Brutus multa lemmen saa ja arvon;
+Sano: pelvon Caesar, arvon sai ja lemmen.
+Jos Brutus sallii Antonion luokseen
+Turvissa tulla, selvitystä saamaan
+Miks surman Caesar sai, niin Antoniolle
+Ei kuolleena niin rakas ole Caesar
+Kuin Brutus elävänä; ei, hän seuraa
+Uskollisesti onnessa ja työssä
+Tän horjuvaisen vallan vaarain kautta
+Jaloa Brutoa. Näin sanoi herrani.
+
+BRUTUS.
+On uljas, viisas roomalainen herras;
+Pahemmaks hänt' en koskaan luullut. Sano,
+Jos tänne tahtoo tulla hän, saa täyden
+Hän selvikkeen; ja, kunniani kautta,
+Palata vaaratta.
+
+PALVELIJA.
+                 Hänt' oiti noudan.
+
+    (Lähtee.)
+
+BRUTUS.
+Saas nähdä, hänest' ystävän me saamme.
+
+CASSIUS.
+Hyv' olis tuo. Mut mielessäni häntä
+Ma kammon suuresti, ja totehen
+Mun pahat aavistuksen' aina käyvät.
+
+    (Antonius tulee.)
+
+BRUTUS.
+Tuoss' on hän jo. -- Antonius, tervetullut!
+
+ANTONIUS.
+Oi, suuri Caesar! Noinko halpa vuotees?
+Noin pieneen tilaan kutistuiko kaikki
+Sun voittos, saaliis, mainees, loistos? -- Hyvästi! --
+En tunne, jalot herrat, aikeitanne,
+Ken vielä iskun saa ja päästään pääsee.
+Minäkö? Mik' on hetki sopivampi
+Kuin kuolinhetki Caesarin? Mik' ase
+On puolikskaan niin kallis kuin nuo miekat,
+Joit' uljain veri mailmassa kultaa?
+Jos vihaatten mua, pyydän, tehkää työnne,
+Kätenne verestä kun vielä suitsee.
+Vaikk' eläisin ma tuhat vuott', en oisi
+Näin valmis kuolemaan; näin mieleistäni
+Ei paikkaa, kuolintapaa ois, kuin tässä
+Caesarin kanssa kuolla, teidän kautta,
+Te ajan valitut ja suuret henget.
+
+BRUTUS.
+Antonius, älä meiltä surmaas kerjää.
+Verisiks, julmiks meidät kyllä luulis,
+Niinkuin sen kätemme ja työmme tuossa
+Jo osoittaa; mut kätemme sa näet vaan
+Ja tämän verityön, jonk' on ne tehneet.
+Sydäntä sin' et näe; siin' asuu sääli.
+Niin, sääli Rooman kurjan kurjaa tilaa --
+Kuin tuli tuleen, sammuu sääli sääliin --
+Tuon teki Caesarille. -- Sua kohtaan.
+Miekkamme kärjet tylsät on, Antonius.
+Kätemme, vaikk' on inhan työn ne tehneet,
+Ja sydämemme, hellät niinkuin veljen,
+Sun luottamuksella ja kunnioittain
+Ja kaikell' ystävyydell' ottaa vastaan.
+
+CASSIUS.
+Sun mieltäs kysytään, jos kenenkään,
+Kun määrättävät ovat uudet arvot.
+
+BRUTUS.
+Mut malta, kunnes rauhoitamme kansan,
+Jonk' aivan järjiltään on pelko vienyt.
+Syyn sitten selvitämme, miksi minä,
+Jok' iskeissäni Caesaria lemmin,
+Tuon teon tein.
+
+ANTONIUS.
+                Sun viisautees ma luotan.
+Veriset kätenne nyt tuokaa kaikki
+Sun kättäs, Marcus Brutus, puistan ensin;
+Sun kätees sitten, Cajus Cassius, tartun;
+Ja, Decius Brutus, sun; ja sun, Metellus;
+Sun, Cinna; uljas Casca, sun; ja viimeks --
+En viimeks ystävänä -- sun, Trebonius.
+Ah, jalot herrat! Mitä sanoisinkaan
+Nimeni teist' on nyt niin halpa, että
+Kahdesta häijyst' olen jompikumpi:
+Joko imartelija tai pelkuri.
+Oi, Caesar, totta on, sua rakastin!
+Jos alas meihin henkesi nyt katsoo,
+Sua eikö koske tuimemmin kuin kuolo,
+Kun näet, ett' Antoniosi rauhaa hieroo
+Ja vainolaises verikättä puistaa,
+Mies suurin, ruumis vieressä? Jos mulla
+Niin monta silmää ois kuin haavaa sulla,
+Joist' itku purskuis niinkuin veri noista,
+Paremmin sopis tuo, kuin ystävänä
+Sun vihamiestes kanssa kättä lyödä.
+Oi, anteeks, Julius! -- Tässä, jalo hirvi,
+Sa kierrettiin; sä tässä kaaduit; tässä
+Ajajas seisoi, murhan merkki yllä,
+Verelläs purppuroittuna. Oi, mailma!
+Sin' olit tämän ruunuhirven puisto;
+Hän, toden totta, mailma, oli ruunus. --
+Kuin hirvi, monen prinssin kaatamana,
+Nyt tuossa makaat!
+
+CASSIUS.
+Antonius!
+
+ANTONIUS.
+          Oi, anteeks, Cajus Cassius,
+Sen sanoo vihamieskin Caesarista;
+Siis kylmää kohtuutt' on se ystävältä.
+
+CASSIUS.
+En soimaa, ettäs Caesaria kiität,
+Vaan meillä mitä yhteist' on sun kanssas?
+Tahdotko ystäviämme sa olla,
+Vai tietämmekö käymme ilman sua?
+
+ANTONIUS.
+No, kättähän jo löin; mut horjahdin,
+Kun Caesariin ma katsoin. Ystäv' olen
+Ma teille kaikille ja lemmin teitä
+Toivossa että syyn saan tietää, miksi.
+Ja missä oli vaarallinen Caesar.
+
+BRUTUS.
+Tää hurjaa näytelmätä olis muutta.
+Niin täysin painavat on syymme, että,
+Vaikk' oisit Caesarinkin oma poika,
+Sa tyytyisit.
+
+ANTONIUS.
+              En muuta vaadikaan;
+Ja pyydän nyt vaan että ruumiin viedä
+Torille saan, ja puhe-istuimelta
+Saan ystävänä hautapuheen pitää.
+
+BRUTUS.
+Sen saat, Antonius.
+
+CASSIUS.
+                    Brutus, sana kuule!
+    (Syrjään Brutolle,)
+Et tiedä mitä teet: oi, älä salli
+Antonion pitää hautapuhetta.
+Arvaatko minkä kiihkon puheellansa
+Hän saattaa nostaa kansassa?
+
+BRUTUS.
+                             Suo anteeks:
+Käyn itse ensin puhe-istuimelle
+Ja Caesarimme surmaan näytän syyt.
+Mit' Antonius puhuu, sen -- ma sanon
+Hän tekee meidän suostumuksella;
+Ja että Caesarille suomme kaikki
+Tapojen pyhittämät juhlamenot.
+Se hyödyttää meit' enemmän kuin haittaa.
+
+CASSIUS.
+Kuin käy, en tiedä; tuo ei mieleen mulle.
+
+BRUTUS.
+Tuoss', Antonius, Caesarin on ruumis.
+Meit' älä hautapuheessasi soimaa,
+Vaan kiitä Caesaria miten tahdot
+Ja sano, että luvallamme teet sen.
+Et muuten hautajaisiin osaa ottaa
+Saa laisin. Samalt' istuimelta, johon
+Nyt minä astun, puhua sun pitää,
+Kun minä olen päättänyt.
+
+ANTONIUS.
+                         Niin olkoon;
+En muuta minä toivo.
+
+BRUTUS.
+Siis ruumis valmiiks laita vaan ja seuraa.
+
+    (Kaikki lähtevät, paitsi Antonius.)
+
+ANTONIUS.
+Verinen tomu, anteeks suo, ett' olen
+Leppyisä, nöyrä noille pyöveleillesi
+Jaloimman miehen raunio sa olet,
+Mik' aikakausiss' elänyt on koskaan.
+Voi kättä, joka kalliin veres kaasi!
+Täss' ennustan nyt haavoillasi, jotka
+Kuin mykät suut, punaiset huulens' aukoo
+Ja puhett', ääntä kieleltäni kerjää:
+Kirous tätä sukukuntaa painaa;
+Kotoinen raivo, tuimat kansanriidat
+Tuskauttaa kaikki Italian maat;
+Niin tavaks tulee hävitys ja veri
+Ja kauhun näyt niin yleisiks, ett' äiti
+Hymyilee vaan, kun hänen lapsukaistaan
+Palaiseks neljäks sodan koura silpoo.
+Hirmuihin tottuminen surmaa säälin,
+Ja Caesarinkin kostonahnas henki,
+Sivullaan Ate,[4] joka hehkuvana
+On helvetistä tullut, mailla kulkee
+Ja valta-äänellänsä huutaa: "murhaa!"
+Ja sodan koirat irroittaa, niin että
+Tää konnanteko pilviin asti leyhkää
+Raadoista, jotka voihkaa hautaan päästä.
+    (Palvelija tulee.)
+Octavius Caesaria palvelethan?
+
+PALVELIJA.
+Niin palvelen, Antonius.
+
+ANTONIUS.
+                         Caesar hänen
+Kirjeessä käski tänne Roomaan tulla.
+
+PALVELIJA.
+Hän kirjeen saanut on ja matkall' ompi,
+Ja suullisesti sanomaan mun käski --
+    (Huomaa ruumiin.)
+O, Caesar!
+
+ANTONIUS.
+Sydämes täys' on; syrjään käy ja itke.
+On, huomaan, suru tarttuvaa: mun silmän'
+Se kostui, kun sun silmissäs se näki
+Nuo murheen helmet. Tuloss' onko herras?
+
+PALVELIJA.
+Hän yöt' on viisi peninkulmaa täältä.
+
+ANTONIUS.
+Palaja, kerro mit' on tapahtunna.
+Suruinen tääll' on, vaarallinen Rooma,
+Octaviolle epävarma Rooma.
+Pois! joutuun! Kerro hälle se. -- Ei, varro!
+Sin' et saa mennä, ennen kuin tän ruumiin
+Torille vien. Ma siellä tunnustelen
+Puheellani, mitenkä kansa noiden
+Veristen miesten julmaa työtä katsoo.
+Sen mukaan sitten kertoa sa saat
+Octaviolle, miten tääll' on laita.
+Avuksi tule mulle.
+
+    (Lähtevät, kantaen Caesarin ruumista.)
+
+
+Toinen kohtaus
+
+    Forum.
+
+    (Brutus ja Cassius tulevat; kansanjoukko seuraa heitä.)
+
+1 KANSALAINEN.
+Tiliä tahdomme; tee tili meille.
+
+BRUTUS.
+No, seuratkaa mua, ystävät, ja kuulkaa;
+Käy sinä, Cassius, toisen kadun suuhun
+Ja ja'a joukot. --
+Ken mua kuulla tahtoo, jääköön tänne;
+Ken Cassiota, menköön hänen kanssaan.
+Ja julki tuodaan valtasyyt, miks surman
+Sai Caesar.
+
+1 KANSALAINEN.
+            Minä kuulen Brutoa.
+
+2 KANSALAINEN.
+Ja minä Cassiota; sitten rinnan
+Syyt pannaan, mit' on kumpainenkin kuullut.
+
+    (Cassius lähtee, joukko kansalaisia hänen kanssansa.
+    Brutus astuu puhe-istuimelle.)
+
+3 KANSALAINEN.
+Vait! Brutus nousee puhe-istuimelle.
+
+BRUTUS.
+Mua tyvenesti loppuun kuulkaa.
+
+Rooman miehet, kansalaiset ja ystävät! Kuulkaa nyt minun puolustustani,
+ja kuullaksenne, olkaa hiljaa. Uskokaa minua kunniani tähden, ja
+uskoaksenne, pitäkää kunniani arvossa. Tuomitkaa minua viisaudessanne,
+ja teroittakaa aistinne, voidaksenne paremmin tuomita. Jos joku on
+tässä seurassa, joku Caesarin rakas ystävä, hänelle sanon, että Bruton
+rakkaus Caesariin ei ollut hänen rakkauttaan vähempi. Jos sitten kysyy
+tämä ystävä, miksi Brutus Caesaria vastaan nousi, niin vastaan näin: en
+senvuoksi että Caesaria vähemmän rakastin, vaan senvuoksi että enemmän
+rakastin Roomaa. Olisitteko mieluummin nähneet Caesarin elossa ja
+teidän kaikkien orjina kuolevan, Caesarin kuolleena ja teidän kaikkien
+elävän vapaina miehinä. Kun Caesar mua rakasti, itkin minä häntä; kun
+hän onnellinen oli, iloitsin siitä; kun hän oli urhokas, kunnioitin
+häntä, vaan kun hän vallanahnas oli, surmasin hänet. Siis kyyneleitä
+hänen rakkaudestaan, iloa hänen onnestaan, kunnia hänen urhoudelleen,
+ja surma hänen vallanhimollensa! Ken tässä niin halpa on, että tahtoisi
+orjana olla? Onko ken, hän puhukoon; sillä häntä olen loukannut. Ken
+tässä niin raaka on, ett'ei tahtoisi roomalainen olla? Onko ken, hän
+puhukoon; sillä häntä olen loukannut. Ken tässä niin katala on, ettei
+tahtoisi maataan rakastaa? Onko ken, hän puhukoon; sillä häntä
+olen loukannut. -- Jään odottamaan vastausta.
+
+KAIKKI.
+Ei kenkään, Brutus, ei kenkään.
+
+BRUTUS.
+Siis en ketäkään ole loukannut. Muuta en ole Caesarille tehnyt, kuin
+mitä te Brutolle tekisitte. Hänen kuolemansa tutkimus on Capitolissa
+kirjoitettuna; hänen mainettaan ei ole halvennettu, mikäli se
+kiitettävää oli; eikä hänen rikostansa liioiteltu, josta hän surmansa
+sai.
+
+    (Antonius ja muita tulee, tuoden Caesarin ruumista.)
+
+Tuossa hänen ruumiinsa tuodaan, Antonion saattamana, joka, vaikk'ei
+hänen surmaansa osallisena, kuitenkin saa hyödyn hänen kuolemastaan:
+aseman yhteiskunnassa. Ja ken teistä ei sitä saisi? Jätän tämän paikan,
+vakuuttaen: että niin kuin Rooman hyväksi parhaan ystäväni surmasin,
+niin on mulla itsellenikin sama tikari varalla, kun isänmaani katsoo
+hyväksi vaatia minun kuolemaani.
+
+KAIKKI.
+Eläköön Brutus! Eläköön! Eläköön!
+
+1 KANSALAINEN.
+Kotihin juhlasaatossa hän viekää!
+
+2 KANSALAINEN.
+Es'isän viereen patsas hälle nouskoon!
+
+3 KANSALAINEN.
+Hän Caesariksi tulkoon!
+
+4 KANSALAINEN.
+                        Brutossa
+Caesarin hyvät puolet kruunattakoon!
+
+1 KANSALAINEN.
+Kotihin riemuhuudoin hänet viemme.
+
+BRUTUS.
+Maanmiehet, --
+
+2 KANSALAINEN.
+               Vaiti! hiljaa! Brutus puhuu.
+
+1 KANSALAINEN.
+Vait siellä!
+
+BRUTUS.
+             Hyvät kansalaiset, yksin
+Mun mennä antakaa, ja pyydän, jääkää
+Antonion luo ja kunnioitus suokaa
+Caesarin ruumiille ja puheelle,
+Jonk' Antonius meidän luvallamme
+Pitääpi ylistykseks Caesarille.
+Rukoilen ett'ei muut kuin minä lähtis,
+Ennenkuin Antonius on puhunut.
+
+    (Lähtee.)
+
+1 KANSALAINEN.
+Seis! jääkää! Antoniota kuulkaamme.
+
+2 KANSALAINEN.
+Hän puhe-istuimelle astukoon;
+Me kuullaan. -- Ylös, jalo Antonius!
+
+ANTONIUS.
+Olen kiitollinen teille Bruton tähden.
+
+4 KANSALAINEN.
+Hän mitä sanoo Brutosta?
+
+3 KANSALAINEN.
+                         Hän sanoo,
+Ett' on hän Bruton tähden kiitollinen
+Kaikille meille.
+
+4 KANSALAINEN.
+                 Parast' olis ett'ei
+Puhuisi Brutosta hän pahaa täällä.
+
+1 KANSALAINEN.
+Tyranni oli Caesar.
+
+3 KANSALAINEN.
+                    Niinpä kyllä;
+Ja onni että Rooma siitä pääsi.
+
+2 KANSALAINEN.
+Vait! hiljaa! kuullaan mit' Antonius puhuu.
+
+ANTONIUS.
+Te jalot Rooman miehet --
+
+KANSA.
+                           Hiljaa! kuullaan.
+
+ANTONIUS.
+Ystävät, Rooman kansalaiset, kuulkaa!
+En Caesaria kiitä, mutta hautaan.
+Pahatpa työmme usein eloon jäävät,
+Mut hyvät haudatahan luumme kanssa.
+Niin käyköön Caesarinkin. Jalo Brutus
+Hän sanoi vallanahnaaks Caesarin;
+Jos oli niin, se oli julma rikos,
+Ja julmast' on sen sovittanut Caesar.
+Ma Bruton suostumuksella ja muiden --
+On Marcus Brutus, nähkääs, kunnon mies,
+Niin, kunnon miehiä he kaikk' on, kaikki --
+Nyt pidän hautapuheen Caesarille.
+Hän ystäv' oli, hyvä, hellä mulle,
+Mut Brutus vallanahnaaks sanoo häntä,
+Ja Marcus Brutus hän on kunnon mies.
+Toi kotiin Roomaan vankeja hän paljon,
+Rahastot niiden lunnahilla täyttäin;
+Oliko siinä Caesar vallanahnas?
+Kun kurjuus vaikeroi, niin itki Caesar;
+Kovempi luonnoltaan on vallanahnas:
+Mut Brutus vallanahnaaks sanoo häntä,
+Ja Marcus Brutus hän on kunnon mies.
+Kolmasti Lupercalioissa hälle
+Taritsin kruunun, kolmasti hän kiels sen,
+Sen näittehän; tuo vallanahneutt' onko?
+Mut Brutus vallanahnaaks sanoo häntä,
+Ja, totisesti, hän on kunnon mies.
+En Bruton puhetta ma vääräks väitä,
+Mut haastan tässä siitä, minkä tiedän.
+Ol' ennen teille rakas hän, ja syystä,
+Siis mistä syystä ette suris häntä?
+Oi äly! villipetoon pakenit sa,
+Ja ihmisist' on järki mennyt! -- Anteeksi
+Tuoll' arkuss' Caesarin on luona sydän,
+Vait olla täytyy, kunnes palajaa se.
+
+1 KANSALAINEN.
+Hän puhuu mielestäni järkevästi.
+
+2 KANSALAINEN.
+Jos oikein mietit asiaa, niin Caesar,
+Kärs suurta vääryyttä.
+
+3 KANSALAINEN.
+                       Niin kyllä, miehet,
+Pahemman sijaan saamme, minä pelkään.
+
+4 KANSALAINEN.
+Sanansa kuulitten: hän kruunun kielsi;
+Hän varmaankaan ei ollut vallanahnas.
+
+1 KANSALAINEN.
+Jos niin on, käy se muutamille kalliiks.
+
+2 KANSALAINEN.
+Mies-parka! Tulipunaiset sen silmät
+On itkust' aivan.
+
+3 KANSALAINEN.
+                  Miestä jalompaa
+Kuin Antonius ei Roomass' ole toista.
+
+4 KANSALAINEN.
+Vait! Kuulkaa! Puhua hän taasen alkaa.
+
+ANTONIUS.
+Viel' eilen olis sana Caesarin
+Kumonnut mailman; nyt hän tuossa makaa,
+Ja ei niin halpaa, joka hälle nöyrtyis.
+Jos mieltänne ja sydäntänne, miehet,
+Kokisin kapinaan ja raivoon nostaa,
+Loukkaisin Brutoa ja Cassiota,
+Jotk' ovat kunnon miehiä, kuten tietty.
+En, heit' en loukkaa; tuota kuollutt' ennen.
+Ja itseäni loukkaisin ja teitä,
+Kuin loukkaisin noin kunnon miehiä.
+Tää pärmä, Caesarin sinetti alla,
+Vainaalta löytyi: se on jälkisäännös.
+Jos kansa vaan tän testamentin kuulis --
+Jot' -- anteeks suokaa -- lukea en aio --
+Caesarin haavoj' oiti suutelis se,
+Verehen pyhään liinojansa kastais,
+Ja hiuksen hänen päästään muistoks kerjäis,
+Ja kuollessaankin vielä säätäis siitä,
+Sen jättäin jälkeisilleen kallihina
+Perintönä.
+
+4 KANSALAINEN.
+           Me tahdomme sen kuulla. --
+Antonius, lue säännös!
+
+KAIKKI.
+                       Säännös! säännös!
+Caesarin säännös!
+
+ANTONIUS.
+                  Anteeks, ystäväni:
+En tohdi. Hyv' ei olis teidän tietää
+Kuin Caesar teitä lempi. Ettehän te
+Puut' ole, kiveä, vaan ihmisiä.
+Caesarin säännöksen jos kuulla saatte,
+Tulette kiihkohon ja raivoon aivan.
+Hyv' on, kun ette tiedä että hänet
+Periä saatte; jos sen tietäisitte,
+Oi, kuinka silloin käviskään!
+
+4 KANSALAINEN.
+                              Lue säännös!
+Sen tahdomme me kuulla. Lue säännös!
+Caesarin säännös lukea sun täytyy.
+
+ANTONIUS.
+No, malttukaa ja hiukan varrotkaa!
+Erehdyin, kun sen kerroin. Pelkään että
+Ma loukkaan noita kunnon miehiä,
+Jotk' iski puukkons' Caesariin; niin, pelkään.
+
+4 KANSALAINEN.
+Kunnonko miehiä! -- He pettureit' on.
+
+USEAT.
+Lue säännös! lue testamentti!
+
+2 KANSALAINEN.
+He konnia ja pettureit' on. Säännös!
+Lue säännös!
+
+ANTONIUS.
+Siis sitä lukemaan mua pakoitatte.
+No, piirittäkää ruumis siis, niin näytän
+Ma teille ken sen säännöksen on tehnyt.
+Astunko alas? Saanko luvan siihen?
+
+USEAT.
+Käy alas!
+
+2 KANSALAINEN.
+          Alas astu!
+
+    (Antonius astuu alas puhe-istuimelta.)
+
+3 KANSALAINEN.
+                     Luvan saat.
+
+4 KANSALAINEN.
+Kehäksi! piiriin!
+
+1 KANSALAINEN.
+                  Paarin luota syrjään!
+Pois ruumiin luota!
+
+2 KANSALAINEN.
+                    Tilaa Antoniolle!
+Jalolle Antoniolle tilaa!
+
+ANTONIUS.
+Pois kauemmas! Noin älkää tungeskelko!
+
+USEAT.
+Pois tieltä! Tilaa! Syrjään!
+
+ANTONIUS.
+                             Kyyneleitä
+Jos teill' on, itkemään nyt olkaa valmiit.
+Tuon vaipan kaikki tunnetten. Ma muistan
+Ens kerran kun sit' yllään kantoi Caesar.
+Suv'ilta hänen teltassaan se oli,
+Samana päivänä, kun nervit löi hän.
+Kas, tuosta meni puukko Cassion!
+Kas, minkä teki reiän kade Casca!
+Tuost' iski Brutus, hänen lemmikkinsä,
+Ja kun murharaudan kiskoi maalle,
+Niin, nähkääs, veri Caesarin se seuras
+Ja ovest' ulos ryntäs, nähdäksensä
+Noin tylystikö Brutus kolkutti;
+Caesarin enkel' oli, nähkääs, Brutus.
+Jumalat, tuomitkaa, kuink' oli rakas
+Hän Caesarille! Isku tuo se kaikist'
+Ol' armottomin: hänen jalo Caesar
+Kun lyövän näki, kiittämättömyys hänt'
+Enemmän musersi kuin murha-ase.
+Nyt murtui suuri sydän tuo, ja vaippaan
+Kasvonsa peittäen, Pompejon patsaan
+Jalustan luona aivan, jossa verta
+Vuos virtanansa, kaatui suuri Caesar.
+Se vasta kaatumus, te Rooman miehet!
+Te, minä, kaikki kaaduimme me siinä,
+Verisen kavalluksen riemutessa.
+O, nyt te itkette, ja säälin voimaa
+Te tunnette, ma huomaan: kallihia
+Ne pisaroit' on! Hyvät ihmiset!
+Kuin? Itkettenkö nyt, kun Caesarin
+Vaan vaipan haavat näätte? Tässä, täss' on
+Hän itse, raatamana ilkimysten!
+
+1 KANSALAINEN.
+Voi, surkeata näkyä!
+
+2 KANSALAINEN.
+Oi, jalo Caesar!
+
+3 KANSALAINEN.
+Voi, tuskan päivää!
+
+4 KANSALAINEN.
+Voi, konnia ja pettureita!
+
+1 KANSALAINEN.
+Veristä näytelmätä, voi!
+
+2 KANSALAINEN.
+Kostoa tahdomme, kostoa! Ulos kaupungille!
+Etsikää -- polttakaa -- paahtakaa -- tappakaa -- lyökää!
+Ei ykskään petturi saa eloon jäädä.
+
+ANTONIUS.
+Seis, kansalaiset!
+
+1 KANSALAINEN.
+Vait siellä! Jalo Antonius puhuu.
+
+2 KANSALAINEN.
+Kuulemme häntä, seuraamme häntä, kuolemme hänen kanssaan.
+
+ANTONIUS.
+Mut hyvät, armaat ystävät, en teitä
+Noin hurjaan kapinaan ma kiihtää tahdo.
+Tuon työn on, nähkääs, tehneet kunnon miehet.
+Mit' yksityist' on vihan syytä ollut
+Tekoonsa heill', en tiedä; viisait' on he
+Ja kunnon miehiä, ja työstään varmaan
+Vastaavat itse. Ystävät, en minä
+Sydämiänne teiltä ryöstää tahdo.
+En puhuja ma ole niinkuin Brutus;
+Vaan, kuten tietty, halpa, suora mies,
+Jok' ystävästään pitää; sen he tiesit,
+Kun puhevallan tässä mulle soivat.
+Ei äänt', ei liikenteitä ole mulla,
+Ei päät', ei kielt', ei sananvoimaa, jolla
+Vois kansaa kiihoittaa. Vaan suoraan haastan
+Ja kerron mitä tiedätten jo itse.
+Ja Caesar-kullan haavat teille näytän,
+Nuo mykät, raukat suut, ja niiden haastaa
+Edestän' annan. Mut jos Brutus oisin,
+Ja Brutus Antonius, sep' Antonius
+Sytyttää mielet vois ja kielen panna
+Caesarin joka haavaan, jotta nousis
+Kivetkin Roomass' ilmi kapinaan.
+
+KAIKKI.
+Kapinaan!
+
+1 KANSALAINEN.
+          Bruton huoneen sytytämme.
+
+3 KANSALAINEN.
+Pois! Salaliittolaiset etsikäämme.
+
+ANTONIUS.
+Mut kuulkaa, hyvät miehet, kuulkaa!
+
+KAIKKI.
+                                    Hiljaa!
+Antonius puhuu, jalo Antonius.
+
+ANTONIUS.
+Te ette tiedä mitä teette, miehet.
+Mill' ansainnut on Caesar rakkauttanne?
+Ah! ette tiedä: -- kerron siis sen teille.
+Säännöksen unhotitte, josta puhuin.
+
+KAIKKI.
+Niin oikein! säännös! Seis, ja kuullaan säännös!
+
+ANTONIUS.
+Se täss' on, Caesarin sinetti alla.
+Jokainen Rooman miesi hältä saapi,
+Jok'ainoa, viis-kahdeksatta drakmaa.
+
+2 KANSALAINEN.
+Oi, jalo Caesar! -- Kosto surmaajille!
+
+3 KANSALAINEN.
+Kuninkaallinen Caesar!
+
+ANTONIUS.
+Mua kuulkaa loppuun asti.
+
+KAIKKI.
+                          Hiljaa! vaiti!
+
+ANTONIUS.
+Hän lisäks teille kaikki puistons' antaa
+Ja lehtonsa ja uudet kasvikkonsa
+Tiberin tällä puolla; ne hän teille
+Ja lapsillenne ikipäiviks antaa
+Yleisiks lystäily- ja käymäpaikoiks.
+Sep' oli Caesar! Milloin saadaan moinen?
+
+1 KANSALAINEN.
+Ei koskaan, koskaan! -- Tulkaa miehet! Ruumis
+Pyhällä paikalla me polttakaamme
+Ja kekäleillä pettureitten huoneet
+Sytyttäkäämme. Ruumis nostakaa.
+
+2 KANSALAINEN.
+Käy, nouda tulta!
+
+3 KANSALAINEN.
+                  Revi penkit rikki!
+
+4 KANSALAINEN.
+Istuimet, ikkunat ja kaikki rikki!
+
+    (Kansa lähtee, vieden Caesarin ruumiin.)
+
+ANTONIUS.
+Nyt nouskoon melske. Vauhdiss' olet, turma;
+Ties suuntaa, minne mielit, nyt.
+    (Palvelija tulee.)
+                                 No, mies?
+
+PALVELIJA.
+Octavius on jo Roomaan tullut, herra.
+
+ANTONIUS.
+Miss' on hän?
+
+PALVELIJA.
+              Hän ja Lepidus he ovat
+Caesarin huonehessa.
+
+ANTONIUS.
+                     Sinne riennän
+Hänt' oiti kohtaamahan. Niin hän tulee
+Kuin käsketty. Nyt hilpeä on onni:
+Se tuolla päällä meilt' ei mitään kiellä.
+
+PALVELIJA.
+Hän kertoi, että Cassius ja Brutus
+Kuin hullut portist' ulos ratsastivat.
+
+ANTONIUS.
+He varmaan tiedon saivat, kuinka kansaa
+Min' yllytin. Octavion luo mua saata.
+
+                          (Lähtevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    (Runoilija Cinna tulee.)
+
+CINNA.
+Unessa Caesarin kanss' atrioin ma,
+Ja mieltän' ahdistavat pahat enteet.
+Haluton kodist' olen lähtemään,
+Mut jotakin on, joka houkuttaa mua.
+
+    (Kansanjoukko tulee.)
+
+1 KANSALAINEN.
+Nimenne?
+
+2 KANSALAINEN.
+Minne matka?
+
+3 KANSALAINEN.
+Missä asutte?
+
+4 KANSALAINEN.
+Nainutko olette vai poikamieskö?
+
+1 KANSALAINEN.
+Vastatkaa jokaiselle suoraan.
+
+2 KANSALAINEN.
+Niin, ja lyhyesti.
+
+3 KANSALAINEN.
+Niin, ja järkevästi.
+
+4 KANSALAINEN.
+Niin, ja rehellisesti; se sulle parasta.
+
+CINNA.
+Nimeni? Minne matka? Missä asun? Poikamieskö olen vai nainut? Siis,
+vastatakseni jokaiselle suoraan, lyhyesti, järkevästi ja rehellisesti,
+sanon järkevästi: olen poikamies.
+
+2 KANSALAINEN.
+Ne siis hulluja, jotka naivat; niinkö?
+Varo vaan ett'et saa könttiis. -- Jatka; suoraan!
+
+CINNA.
+Suoraan, menen Caesarin hautajaisiin.
+
+1 KANSALAINEN.
+Ystävänäkö vai vihamiehenä?
+
+CINNA.
+Ystävänä.
+
+2 KANSALAINEN.
+Sepä suora vastaus.
+
+4 KANSALAINEN.
+Asuntosi? -- Lyhyesti!
+
+CINNA.
+Lyhyesti, asun Capitolissa.
+
+1 KANSALAINEN.
+Nimesi, ystävä? Rehellisesti!
+
+CINNA.
+Rehellisesti on nimeni Cinna.
+
+1 KANSALAINEN.
+Palasiksi hänet repikää! Hän on salaliittolainen.
+
+CINNA.
+Olen runoilija Cinna. Olen runoilija Cinna.
+
+4 KANSALAINEN.
+Palasiksi, palasiksi huonoista runoista!
+
+CINNA.
+En ole salaliittolainen Cinna.
+
+2 KANSALAINEN.
+Se ei auta: hänen nimensä on Cinna; nyäistään vaan nimi pois hänen
+sydämestään, sitten saa hän mennä.
+
+3 KANSALAINEN.
+Paloiksi hänet repikää, paloiksi! Kas niin, kekäleitä! Hei vaan,
+tulikekäleitä! Bruton luo! Cassion luo! Kaikki ilmituleen! Toiset
+Decion asunnolle, toiset Cascan, toiset Ligarion! Kas niin, joutuun!
+
+    (Lähtevät.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Huone Antonion asunnossa.
+
+    (Antonius, Octavius ja Lepidus istuvat pöydän ympärillä.)
+
+ANTONIUS.
+Nuo kaikki listaan merkityt siis kuolkoot.
+
+OCTAVIUS.
+Lepidus, veljes myöskin; suostutko sa?
+
+LEPIDUS.
+Ma suostun.
+
+OCTAVIUS.
+            Listaan merkitse, Antonius.
+
+LEPIDUS.
+Sill' ehdoll', Antonius, että kuolee
+Sisares poika, Publiuskin.
+
+ANTONIUS.
+                           Kuolkoon!
+Kas noin vaan: piirre hänet kuoloon määrää.
+Lepidus, Caesarin käy asuntoon,
+Tuo sieltä jälkisäännös: katsotaanpa,
+Tuot' eikö voisi hiukan karsia.
+
+LEPIDUS.
+Tapaanko teitä täällä sitten?
+
+OCTAVIUS.
+                              Täällä
+Tai Capitolissa.
+
+    (Lepidus lähtee.)
+
+ANTONIUS.
+                 Hän arvoton
+Ja halpa mies on, jok' ei muuhun kelpaa
+Kuin asioille. Onko kohtuus, että
+Kun mailman kolmikertaisen me jaamme,
+Hän kolmantena osan saa?
+
+OCTAVIUS.
+                         Sen luulit,
+Kun listast' annoit hänen ääntää tässä
+Mustassa valtapannan neuvostossa.
+
+ANTONIUS.
+Enemmän mull' on vuosia kuin sulla.
+Vaikk' arvoj' ahdammekin hänen päälleen,
+Keventäin omaa parjauksen taakkaa,
+Hän niitä kantaa vaan kuin aasi kultaa,
+Hikoilee, huokaa taakan alla, mennen
+Mihin sit' ajamme tai talutamme.
+Kun aarteet se on määräpaikkaan vienyt,
+Pois taakka riisutaan, ja joutilaana
+Saa aasi mennä, korviansa puistaa,
+Ja käyttää yhteislaidunta.
+
+OCTAVIUS.
+                           Tee tahtos;
+Kokenut, reipas sotur' on hän vaan.
+
+ANTONIUS.
+Octavius, niin on heponikin; senvuoks'
+Apetta saa se paljon. Sep' on eläin,
+Jok' oppimalla osaa taistella,
+Ja kääntää, seistä, täyttä laukkaa kiitää,
+Kun henkeni sen ruumiin liikkeit' ohjaa.
+Ja muut' ei Lepiduskaan laillaan; häntä
+Opettaa, ohjata ja ajaa täytyy.
+Mies tylsäpäinen, jonka ravintona
+Hylätyt tähteet on ja matkimiset.
+Se mik' on muille vanhaa, kulunutta,
+Se hälle uutta on; työkaluun häntä
+Vaan sopii verrata. -- Ja nyt, Octavius,
+Saat suuria sa asioita kuulla:
+Väkeä Cassius ja Brutus pestaa,
+Ja oiti täytyy pysty tehdä heille.
+Siis liitto kokoon, ystävämme turvaan,
+Ja kaikki parhaat voimat käytäntöön!
+Ja neuvoa nyt oiti pitäkäämme,
+Mitenkä salajuonet saatais ilmi
+Ja julkivaarat parhain vältettäisi.
+
+OCTAVIUS.
+Se tehdään: paaluss' olemme nyt kiinni,
+Ja ympärillä haukkuu vihamiehet.
+Ja monellapa hymysuulla, pelkään,
+Tuhansin juonia on sydämessä.
+
+                  (Lähtevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Bruton teltan edusta, leirissä Sardeen luona.
+
+    (Rummun pärrytystä. Brutus, Lucilius, Lucius ja sotamiehiä
+    tulee. Pindarus ja Titinius kohtaavat heitä.)
+
+BRUTUS.
+Seis!
+
+LUCILIUS.
+      Tunnussana! Seis!
+
+BRUTUS.
+Kuink' on, Lucilius? Onko herras täällä?
+
+LUCILIUS.
+Lähellä aivan; tässä Pindarus
+Tuo terveisiä sulle herraltansa.
+
+BRUTUS.
+Terveiset hyvät. -- Herras, Pindarus, --
+Tahallaan taikka vieteltynä -- mulle
+Suurt' antanut on syytä toivomaan
+Työn tehdyn tekemättömäks; mut tyydyn,
+Jos lähell' on hän.
+
+PINDARUS.
+                    Jalo herrani
+Esiintyy -- muut' en luule -- kaltaisenaan:
+Rehellisenä sekä arvokkaana.
+
+BRUTUS.
+En häntä epäile. -- Lucilius, kuules:
+Sanopa, kuinka hän sun otti vastaan.
+
+LUCILIUS.
+Sävyisästi ja kohteliaasti aivan,
+Mut ei niin helläll' ystävyydellä,
+Niin suoralla ja tuttavalla lailla
+Kuin ennen muinoin.
+
+BRUTUS.
+                    Ystävän sa kuvaat,
+Jonk' ompi lämpö jähtynyt. Lucilius,
+Kun rakkaus alkaa sairastaa ja kuolla,
+Se käyttää pakkotapoja; mut suora
+Ja puhdas ystävyys ei juonta tunne.
+Kavala mies, kuin hepo pohdikas,
+Rehentelee ja näyttää uljahalta,
+Mut verisen kun kannus-iskun tuntee,
+Niin kaatuu harja ja, kuin luihu luuska,
+Se uupuu. -- Miss' on miehen sotajoukko?
+
+LUCILIUS.
+Yöks oli määrä Sardeesen sen jäädä;
+Mut suurin osa, koko ratsasväki,
+On hällä myötänä.
+
+    (Marssi kuuluu.)
+
+BRUTUS.
+                  Vait! Hän jo saapuu.
+Marssissa hiljaisessa häntä vastaan!
+
+    (Cassius ja sotamiehiä tulee.)
+
+CASSIUS.
+Seis!
+
+BRUTUS.
+Seis! Anna käskyn käydä,
+
+1 SOTAMIES.
+Seis!
+
+2 SOTAMIES.
+Seis!
+
+3 SOTAMIES.
+Seis!
+
+CASSIUS.
+Minulle väärin teit sä, jalo veikko.
+
+BRUTUS.
+Jumalat, tuomitkaatte! Teenkö väärin
+Viholliselle? Kuin siis ystävälle?
+
+CASSIUS.
+Sun tyynen muotos alla piilee vääryys;
+Ja kun sa sitä teet --
+
+BRUTUS.
+Oi, tyynny, Cassius;
+Tuo kantees ilmi hiljaa. -- Sinut tunnen. --
+Täss' sotajoukkojemme kuullen, joiden
+Pitäisi meitä ystävinä nähdä,
+Älkäämme kiistelkö. Pois heidät käske;
+Tuo sitten teltassani kantees julki,
+Niin kuulla sua tahdon.
+
+CASSIUS.
+                        Pindarus,
+Sa käske päälliköitä viemään joukot
+Vähäisen matkan päähän.
+
+BRUTUS.
+                        Samoin sinä,
+Lucilius; telttaan älä ketään päästä,
+Ennenkuin päättynyt on haastelumme.
+Ovelle vahdiks Lucius ja Titiniua.
+
+                       (Lähtevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Bruton teltassa.
+
+   (Brutus ja Cassius tulevat.)
+
+CASSIUS.
+Minulle väärin teit, se näkyy tästä:
+Sa Lucius Pellaa herjasit ja haukuit,
+Kun Sardeelaisilta hän lahjoj' otti.
+Se kirje, jossa häntä puolustin ma,
+Kun tunsin miehen, halvaks katsottiin.
+
+BRUTUS.
+Teit itse väärin, moista puolustaissas.
+
+CASSIUS.
+Ei tähän aikaan ole sopivaista
+Jokaista pientä vikaa saivarrella.
+
+BRUTUS.
+Suo anteeks: itselläs on huono maine.
+Siit' ett' on sulla pitkät sormet, Cassius;
+Rahasta virkoja sa myyt ja kaupit
+Kelvottomille.
+
+CASSIUS.
+               Mulla pitkät sormet?
+Sen tiedät Bruton sanovan; ne muuten
+Viimeiset sanas oisi, jumal'auta!
+
+BRUTUS.
+On lahjain kaunisteena Cassion nimi,
+Ja senvuoks kurituskin peittää päänsä.
+
+CASSIUS.
+Kuritus!
+
+BRUTUS.
+Mars-kuuta muista, muista Mars-kuun päivää
+Viidettätoista! Eikö suuri Julius
+Oikeuden vuoksi vuodattanut vertaan?
+Ken konna häneen koski, puukkons' iski
+Muun vuoks kuin oikeuden? Nyt ykskö meistä,
+Joilt' uljain mies maan pääll' on surmans' saanut,
+Kun rosvoj' auttoi, -- mekö tahraisimme
+Kätemme katalilla lahjoilla,
+Pois myyden kunniamme uran laajan
+Niin turhasta, kuin kouran täys' on kultaa.
+Parempi koira, joka kuuta haukkuu,
+Kuin moinen Rooman mies.
+
+CASSIUS.
+                         Mua älä hauku!
+En sitä kärsi. Itses unhotat sa,
+Kun näin mua härnäät. Sotur' olen minä
+Vanhempi, kokeneempi, taitavampi
+Kuin sinä käskyj' antamaan.
+
+BRUTUS.
+                            No, no!
+Sit' et sin' ole, Cassius.
+
+CASSIUS.
+                           Mut kas olen.
+
+BRUTUS.
+Et, sanon minä.
+
+CASSIUS.
+                Älä mua härnää;
+Ma hairahtua voisin. Omaa turvaas
+Sa katso; älä kauemmin mua kiusaa.
+
+BRUTUS.
+Pois, halpa mies!
+
+CASSIUS.
+                  Se onko mahdollista?
+
+BRUTUS.
+Mua kuule; puhua nyt tahdon minä.
+Pitääkö mun sun hurjaa vimmaas väistää,
+Ja hullun tuijotusta säikähtää?
+
+CASSIUS.
+Jumalat! Tuoko minun kestää täytyy?
+
+BRUTUS.
+Niin se ja vielä muuta! Suutu, suutu,
+Siks että korska sydämesi halkee!
+Käy, orjillesi näytä kiukkus; pane
+Vapisemahan orjas. Munko väistää?
+Sua kursailla? ja nöyräst' imarrella
+Sun oikkupäisyyttäs? Ei, jumal'auta!
+Saat itse sappes myrkyn niellä, vaikka
+Repeisit siitä. Tästä päiväst' alkain
+Sua huvikseni käytän vaan, ja nauran,
+Kun sappes paisuu.
+
+CASSIUS.
+                   Näikskö siis on tullut?
+
+BRUTUS.
+Paremmaks soturiksi sanot itses:
+Osoita se ja toteen näytä kerskas;
+Mua huvittais se. Minä mielelläni
+Hyväksi käytän jalon miehen opit.
+
+CASSIUS.
+Mua yhä loukkaat, Brutus, yhä; sanoin:
+Vanhempi sotur', enkä parempi.
+Sanoinko: parempi?
+
+BRUTUS.
+                   Se mulle yhtä.
+
+CASSIUS.
+Näin solvata ei tohtinut mua Caesar.
+
+BRUTUS.
+Vait! Hänt' et kiusata näin tohtinut.
+
+CASSIUS.
+En tohtinut?
+
+BRUTUS.
+             Et.
+
+CASSIUS.
+                 Enkö tohtinut?
+
+BRUTUS.
+Et tohtinut, vaikk' olis henkes mennyt.
+
+CASSIUS.
+Äl' ystävyyteheni liiaks luota:
+Voin tehdä työn, jot' ehkä katuisin ma.
+
+BRUTUS.
+Sen teit, jot' olis katua sun tullut.
+Mua ei sun uhkas, Cassius, säikytä.
+Niin vahva mull' on varus kunnossani,
+Ett' ohi käy ne niin kuin tuulen henki,
+Jost' en ma huoli. Rahasumman sulta
+Ma pyysin; kielsit sen. En kultaa minä
+Voi halvoin keinoin laittaa. Kautta taivaan!
+Sydämen' ennen rahoiks lyön ja valan
+Vereni drakmoiksi, kuin petoksella
+Maanmiehen känsäisestä kourast' äyrin
+Katalan kiskon. Sanan sulle laitoin
+Ja kultaa pyysin joukoilleni palkaks';
+Sen kielsit. Tuoko Cassion kaltaist' on?
+Mult' oisko saman vastuun Cassius saanut?
+Niin saidaksi jos Brutus tulee, että
+Noin halvan rovon ystävältään kätkee,
+Varusta silloin nuoles, taivaan taatto,
+Ja hänet murskaks lyö!
+
+CASSIUS.
+                       En kieltänyt ma.
+
+BRUTUS.
+Sen teit.
+
+CASSIUS.
+          En tehnyt: vastuuntuoja viisas
+Ei ollut. -- Sydämeni murtaa Brutus.
+Suo ystäv' anteeks ystävänsä puutteet,
+Mut mun vaan Brutus tekee suuremmiksi.
+
+BRUTUS.
+En sitä tee, jos niill' et mua vaivaa.
+
+CASSIUS.
+Et rakasta mua.
+
+BRUTUS.
+                Vikojasi en.
+
+CASSIUS.
+Ei silmä ystävän näe vikaa moista.
+
+BRUTUS.
+Imartelijan ei, vaikk' oliskin se
+Niin suuren suuri kuin Olympin huippu.
+
+CASSIUS.
+Antonius, nuor' Octavius, tulkaa, tulkaa.
+Ja kostakaa nyt Cassiolle yksin!
+Väsynyt Cassius on mailmaan:
+Hänt' ystäv' ivaa, veli vainoo; häntä
+Kuin orjaa haukutahan; viat kaikki
+Vakoillaan, kirjaan pannaan, muistin avuks,
+Ja vasten naamaa viskataan. Oi, hengen
+Pois silmäin kautta voisin itkeä! --
+Tikari tuoss' on, tässä paljas rinta,
+Ja siinä sydän, kultaa kallihimpi
+Ja rikkahampi Pluton aarnioita;
+Jos olet roomalainen, pois se riistä!
+Ken kullan kielsi, antaa sydämensä.
+Nyt iske, niinkuin Caesariin; ma tiedän:
+Kun vihas suurin oli, silloin lemmit
+Hänt' enemmän kuin koskaan Cassiota.
+
+BRUTUS.
+Tikaris tuppeen! Suutu mielin määrin;
+Tee, mitä mielit, herjan otan leikiks.
+Ikeessä, Cassius, olet lampaan kanssa:
+Se harmin kätkee niinkuin tulen pii;
+Jos kovaa lyöt, yht'äkkiä se säihkää,
+Mut koht' on kylmä taas.
+
+CASSIUS.
+                         Elääkö Cassius
+Huviksi vaan ja nauruks Brutollensa,
+Kun synkeys ja huoli häntä vaivaa?
+
+BRUTUS.
+Niin, synkkä olinkin, kun lausuin tuon.
+
+CASSIUS.
+Sen verran tunnustat siis? Kätes mulle!
+
+BRUTUS.
+Vie sydänkin!
+
+CASSIUS.
+              Oi Brutus!
+
+BRUTUS.
+                         Mitä tahdot?
+
+CASSIUS.
+Sull' eikö ystävyyttä suomaan anteeks,
+Kun kiukku tuo, jonk' äidiltäni perin,
+Mun saattaa muistamattomaks?
+
+BRUTUS.
+                             On, Cassius!
+Kun vasta Brutoos vihastut, hän äitis
+Toruvan luulee, ja sun rauhaan jättää.
+
+    (Melua ulkona.)
+
+RUNOILIJA (ulkona).
+Mua oiti päästä päälliköiden luo!
+Toraavat keskenään he; eikä hyvä,
+Ett' ovat yksin.
+
+LUCILIUS (ulkona).
+                 Heidän luo et pääse.
+
+RUNOILIJA (ulkona).
+Ei muu kuin surma voi mua estää.
+
+    (Runoilija tulee sisään. Lucilius, Titinius ja Lucius jäljissä.)
+
+CASSIUS.
+Mik' ompi? Mitä tahdot?
+
+RUNOILIJA.
+Hävetkää, päälliköt! Mit' aiotten?
+Sopikaa: riidellä ei kelpaa moisten meillä;
+Mull' enemmän on, tietkääs, vuosia kuin teillä.
+
+CASSIUS.
+Ha, ha! Kuin kehnot on sen rentun riimit!
+
+BRUTUS.
+Pois, lurjus! Mene tiehes, hävytön!
+
+CASSIUS.
+Suvaitse häntä: tapa häll' on moinen.
+
+BRUTUS.
+Sen tiedän, jos hän tietää aikansa.
+Mit' ilviöillä sodassa on virkaa?
+Pois täältä, mies!
+
+CASSIUS.
+                   Pois! Tiehes!
+
+    (Runoilija lähtee.)
+
+BRUTUS.
+                                 Käskekäätte,
+Lucilius ja Titinius, päälliköitä
+Yösijaa miehillensä hankkimaan.
+
+CASSIUS.
+Palatkaa sitten sekä tuokaa joutuun
+Messala tänne.
+
+    (Lucilius ja Titinius lähtevät.)
+
+BRUTUS.
+               Lucius, viinimalja!
+
+    (Lucius lähtee.)
+
+CASSIUS.
+En olis noin sun luullut suuttuvan.
+
+BRUTUS.
+Oi, Cassius, monet murheet mua painaa.
+
+CASSIUS.
+Et käytä tietoviisauttas, jos voittaa
+Noin satunnainen haitta sun.
+
+BRUTUS.
+                             Ei ykskään
+Näin kestä huoltaan: Portia on kuollut.
+
+CASSIUS.
+Kuin? Portia?
+
+BRUTUS.
+              Hän on kuollut.
+
+CASSIUS.
+                              Kuinka minä,
+Kun noin sua vastustin, voin surman välttää? --
+Oi, tappiota suurta, haikeaa! --
+Mihinkä tautiin?
+
+BRUTUS.
+                 Suruun, pois kun läksin,
+Ja harmiin, ett' Antonius ja Octavius
+On vallan saaneet -- kuolonsanan kanssa
+Se tieto tuli: -- se vei järjen hältä,
+Ja yksin jäätyään hän tulen nieli.
+
+CASSIUS.
+Ja kuoli?
+
+BRUTUS.
+          Niin.
+
+CASSIUS.
+                Ikuiset jumalat!
+
+    (Lucius palajaa, tuoden viiniä ja tuohuksia.)
+
+BRUTUS.
+Hänestä vait nyt! -- Viinimalja tänne! --
+Näin hautaan tuohon, Cassius, vihat kaikki.
+
+    (Juo.)
+
+CASSIUS.
+Suloinen malja sydämeni janoon!
+Niin, Lucius, lasi kukkuralleen täytä;
+En Bruton lemmestä voi kyllin juoda.
+
+    (Juo.)
+
+BRUTUS.
+Titinius, sisään!
+    (Lucius lähtee.)
+    (Titinius ja Messala tulevat.)
+                  Terve, Messala!
+Nyt valon ääreen tähän istukaamme
+Ja tuumailkaamme, mitä vaatii tarve.
+
+CASSIUS.
+Vai Portia kuollut!
+
+BRUTUS.
+                    Pyydän, vaiti siitä! --
+Messala, tuoss' on kirje, joka kertoo,
+Ett' Antonius ja nuor' Octavius
+Lukuisin määrin meitä vastaan ryntää,
+Philippiin kulkuansa ohjaten.
+
+MESSALA.
+Mull' ompi kirje samaa sisällystä.
+
+BRUTUS.
+No, mit' on siinä muuta?
+
+MESSALA.
+                         Että panna-
+Ja henkipatto-julistusten kautta
+Antonius, Octavius ja Lepidus
+Senaattoreita sataan surmanneet on.
+
+BRUTUS.
+Siis yht' ei pidä kirjeet: seitsenkymment'
+On tämän mukaan heitä, jotka käskyst'
+On surman saaneet; Cicerokin niitä.
+
+CASSIUS.
+Kuin? Cicero?
+
+MESSALA.
+              Niin, Cicero on kuollut
+Ja saman pannajulistuksen kautta. --
+Kirjeenne saitteko te vaimoltanne?
+
+BRUTUS.
+En, Messala.
+
+MESSALA.
+Ja kirjeess' eikö mitään hänest' ole?
+
+BRUTUS.
+Ei, Messala, ei mitään.
+
+MESSALA.
+                        Kummallista!
+
+BRUTUS.
+Kuin niin? No, onko teidän kirjeessänne?
+
+MESSALA.
+Ei, herra hyvä.
+
+BRUTUS.
+                Totuus sanokaa,
+Niin totta kuin olette roomalainen!
+
+MESSALA.
+Siis, totuus kestäkää kuin roomalainen.
+Hän kuollut on ja kummaisella lailla.
+
+BRUTUS.
+Hyvästi, Portia! -- Kuolla meidän täytyy.
+Se aatos, että kuolisi hän kerran,
+Nyt mulle voimaa kestämään sit' antaa.
+
+MESSALA.
+Noin kestää suuret suuren tappion.
+
+CASSIUS.
+Ma keinon niinkuin tekin kyllä tunnen,
+Mut tuota luontoni ei kestäis sentään.
+
+BRUTUS.
+Nyt toimiin eläviin! -- Mit' aattelette!
+Philippiinkö nyt marssitaan?
+
+CASSIUS.
+                             Se minust'
+Ei ole hyvä.
+
+BRUTUS.
+             Perustus?
+
+CASSIUS.
+                       On tämä:
+Parast' ett' etsii vihollinen meitä;
+Näin vahinkota saa hän, varat kuihtuu
+Ja väki uupuu, me kun paikoillamme
+Lepäämme, kooten miehuutta ja voimaa.
+
+BRUTUS.
+Hyväkin syy saa parempaansa väistää
+Täält' alkain on Philippiin asti kansa
+Pakosta vaan ja muodoks ystävämme;
+Napisten suorittaa se verojansa.
+Vihollinen jos siitä kautta marssii,
+Lukunsa heistä täydentäin, hän meihin
+Rohkeena, uusin, tuorein voimin karkaa.
+Sen edun hältä estämme, jos teemme
+Philippin luona hälle vastarintaa,
+Tää kansa takanamme.
+
+CASSIUS.
+                     Kuule, veikko!
+
+BRUTUS.
+Suvaitse hiukan! -- Muista lisäks, että
+Meist' ystävämme kärsineet on paljon.
+Asia kyps' on, joukot täpötäydet;
+Vihollinen se kasvaa joka päivä;
+Me huipull' olemme, nyt alkaa lasku.
+Vuoks' on ja luode ihmiskohtaloissa:
+Jos vaarin otat nousun, vie se onneen,
+Jos laiminlyöt sen, koko elinjuoksus st
+Kareihin takeltuu ja kurjuuteen.
+Semmoinen täysi luode nyt on meillä;
+Jos emme virtaa tarkkaa nyt ja seuraa,
+Niin hukkuu laivamme ja tavaramme.
+
+CASSIUS.
+No, tehdään niinkuin tahdot; matkaan siis!
+Philippin luona heitä kohdatkaamme.
+
+BRUTUS.
+Yö synkkä kesken puhett' yltää meidät;
+Veronsa luonto vaatii; suodaan sille
+Lepoa hiukan nyt, mut niukast' aivan.
+Viel' onko puhumista?
+
+CASSIUS.
+                      Ei; hyv' yötä!
+Varahin pystyyn siis ja matkaan.
+
+BRUTUS.
+                                 Lucius!
+    (Lucius tulee.)
+Yönuttuni! --
+    (Lucius lähtee.)
+              Hyvästi, Messala! --
+Titinius, hyvää yötä! -- Jalo, jalo Cassius,
+Hyv' yötä! suloist' unta!
+
+CASSIUS.
+                          Armas veikko!
+Tää yö se huonost' alkoi; älköön koskaan
+Väliimme tulko moinen epäsointu,
+Niin, älköön, Brutus!
+
+BRUTUS.
+                      Kaikk' on hyvin taas.
+
+CASSIUS.
+Hyv' yötä siis!
+
+BRUTUS.
+                Hyv' yötä, rakas veikko!
+
+TITINIUS ja MESSALA.
+Hyv' yötä, herrani!
+
+BRUTUS.
+                    Hyvästi, kaikki!
+    (Cassius, Titinius ja Messala lähtevät.)
+    (Lucius palajaa, tuoden yönutun.)
+Tuo tänne nuttu! Miss' on soittimesi?
+
+LUCIUS.
+Teltassa tässä.
+
+BRUTUS.
+                Uninenko noin?
+Mies parka, en sua moiti: liiaks valvoit.
+Tuo tänne Claudius ja joku toinen
+Makaamaan patjoilla mun teltassani.
+
+LUCIUS.
+Varro ja Claudius!
+
+    (Varro ja Claudius tulevat.)
+
+VARRO.
+                   Kutsuitteko, herra?
+
+BRUTUS.
+Ma pyydän, maatkaa teltassani täällä;
+Teit' ehkä kohta herätän mä viemään
+Sanoman veljelleni Cassiolle.
+
+VARRO.
+Jos suvaitsette, jäämme vartomaan.
+
+BRUTUS.
+Ei, sit' en tahdo; maatkaa, ystäväni;
+    (Varro ja Claudius laskeuvat maata.)
+Kentiesi vielä päätökseni muutan. --
+Kas täss' on, Lucius, kirja, jota etsin,
+Yönutun taskuhun sen olin pannut.
+
+LUCIUS.
+Niin, tiesin ett'en minä sitä saanut.
+
+BRUTUS.
+Unohdan paljon: ole kärsiväinen.
+Viel' auki voitko pitää raskaat silmäs
+Ja soittaa soittimellas jonkun laulun.
+
+LUCIUS.
+Jos tahdotte, niin kyllä.
+
+BRUTUS.
+                          Tahdon, poika.
+Sua paljon vaivaan, mutta nöyrä olet.
+
+LUCIUS.
+Velvollisuuten' on se.
+
+BRUTUS.
+                       Ei mun pitäis
+Velvoilisuuttas käyttää yli voimais:
+Lepoa, tiedän, vaatii veri nuori.
+
+LUCIUS.
+Min' olen nukkunut jo, hyvä herra.
+
+BRUTUS.
+No, sepä hyvä; untas saat sa jatkaa;
+En kauan sua vaivaa; jos ma elän,
+Sua palkitsen. --
+    (Laulua ja soittoa.)
+Uninen sävel! -- Murhallinen uni!
+Noin lyijysauvallasko poikaa painat,
+Kun sulle soittaa hän? -- Hyv' yötä, lapsi!
+Ei sydänt' ole mulla herättää sua.
+Mut jos sa nuokut, särjet soittimes;
+Sen otan pois. Nyt, poikani, hyv' yötä! --
+Mut, annas olla, lehden kai ma taitoin,
+Kun päätin lukuni? -- Täss' on se, luulen.
+    (Istuutuu.)
+    (Caesarin haamu ilmestyy.)
+Kuink' on tuo valo himmi! -- Haa! ken tuossa?
+Se, luulen, on vaan silmissäni heikkous,
+Jok' ilmiön tuon hirvittävän luopi.
+Se käypi päälle. -- Oletko sa ken?
+Jumala, enkeli vai perkelekö,
+Kun hiukset pöyristät ja veren jäädät?
+Mik' olet, sano?
+
+HAAMU.
+                 Paha henkes, Brutus.
+
+BRUTUS.
+Ja miksi tulet?
+
+HAAMU.
+                Kertomahan, että
+Philippin luona näät mun jälleen.
+
+BRUTUS.
+                                  Hyvä!
+Siis nään sun jälleen?
+
+HAAMU.
+Niin, Philippin luona.
+
+BRUTUS.
+No niin, Philippin luona siis. --
+    (Haamu katoaa.)
+                                  Juur mieltän'
+Kun rohkaisin, sa katoot; enemmänkin
+Puhunut oisin kanssas, paha henki. --
+Hoi! Lucius! -- Varro! Claudius! Nouskaa, miehet! --
+Claudius!
+
+LUCIUS.
+          Kielet, herra, eivät soinnu.
+
+BRUTUS.
+Hän luulee yhä vielä soittavansa. --
+Heräjä, Lucius!
+
+LUCIUS.
+                Herra hyvä, mitä?
+
+BRUTUS.
+Unissas huusit, Lucius; näitkö unta?
+
+LUCIUS.
+En, herra, min' en huutaneeni tiedä.
+
+BRUTUS.
+Ei, kyllä huusit. Näitkö sinä mitä?
+
+LUCIUS.
+En mitään, herra.
+
+BRUTUS.
+No, nuku jälleen, Lucius. -- Claudius, hoi!
+    (Varrolle.)
+Mies sinä, nouse!
+
+VARRO.
+                  Mitä, herra?
+
+CLAUDIUS.
+                               Mitä, herra?
+
+BRUTUS.
+Miks huusitten te unissanne, pojat?
+
+VARRO & CLAUDIUS.
+Me? Mekö?
+
+BRUTUS.
+          Niin, te; näittekö te mitä?
+
+VARRO.
+En, min' en mitään nähnyt.
+
+CLAUDIUS.
+                           Enkä minä.
+
+BRUTUS.
+Terveiset viekää veli Cassiolle,
+Ett' ennalta hän varhain matkaan lähtee.
+Me tulemme jäljestä.
+
+VARRO & CLAUDIUS.
+                     Kyllä, herra.
+
+                        (Menevät.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Philippin kenttä.
+
+   (Antonius ja Octavius sotajoukkoineen tulevat.)
+
+OCTAVIUS.
+Nyt toiveemme on täyttynyt, Antonius:
+Vihollinen ei tule alas, sanoit,
+Vaan pysyy vuorill' ylähällä tuolla.
+Ei käynyt niin; sen joukot saapuu, vaatein
+Philippin luona meitä taisteluun;
+He ennen vastaavat kuin kysytäänkään.
+
+ANTONIUS.
+Pah! minä heidän aatoksensa tunnen
+Ja tiedän tuohon syyn: he mielellään nyt
+Toisaanne marssis; pelvon pöyhkeydellä
+Tuolt' alas astuvat he, luullen, että
+Meit' uskomaan saa muoto heidät uljaiks.
+Mut eipäs niin.
+
+    (Sanansaattaja tulee.)
+
+SANANSAATTAJA.
+                Aseihin, päälliköt!
+Vihollinen jo uhkeana saapuu,
+Veristä sotalippuansa nostain.
+Jotakin tehtävä on viipymättä.
+
+ANTONIUS.
+Octavius, vie vastaan joukkos vitkaan.
+Vasenta sotakentän puolta kulje.
+
+OCTAVIUS.
+Ei, oikeata; vasent' astu itse.
+
+ANTONIUS.
+Miks riitaa haastat nyt, kun hätä pääll' on?
+
+OCTAVIUS.
+En riitaa haasta, mutta niin sen tahdon.
+
+    (Marssi.)
+
+    (Rummun pärrytystä. Brutus ja Cassius sotajoukkoineen tulevat;
+    Lucius, Titinius, Messala ja muita.)
+
+BRUTUS.
+He seisattuvat: heill' on puhumista.
+
+CASSIUS.
+Titinius, seis! Nyt esiin haasteluun.
+
+OCTAVIUS.
+Antonius, merkin rynnäkköönkö annan?
+
+ANTONIUS.
+Ei, Caesar, hyökätkööt he ensin päälle.
+Esille; päälliköill' on puhumista.
+
+OCTAVIUS.
+Seis, kunnes saatte merkin.
+
+BRUTUS.
+                            Kansalaiset,
+Sana ensin, isku sitten, eikö niin?
+
+OCTAVIUS.
+Ei sanat meille rakkaampaa kuin teille.
+
+BRUTUS.
+Octavius, parempi kuin häijy isku
+On kaunis sana.
+
+ANTONIUS.
+                Kauniin sanan alla
+On iskus häijyt, Brutus: muista haavaa,
+Min Caesarin sydämeen löitte, huutain:
+"Eläköön Caesar, eläköön!"
+
+CASSIUS.
+                           Antonius,
+Sun iskus suunta tuntematon viel' on;
+Mut Hyblan mehiläisilt' ovat meden
+Sun sanas ryöstäneet.[5]
+
+ANTONIUS.
+                       Mut pistint' ei.
+
+BRUTUS.
+O, vieläp' äänenkin ja horinankin
+Varastit heilt', Antonius; viisast' ompi,
+Ett' uhkaat ennen kuin sa pistät.
+
+ANTONIUS.
+                                  Konnat,
+Sit' ette tehneet te, kun tikarinne
+Caesarin sydämessä toisiins' iski.
+Te irjuitte kuin apinat, kuin tiistit
+Te ryömitte, kuin orjat matelitte,
+Suudellen hänen jalkojaan, sill' aikaa
+Kun Casca piru niinkuin koira takaa
+Hänt' iski niskaan. Imartelijat te!
+
+CASSIUS.
+Imartelijat! -- Syytä itsees, Brutus.
+Tuo kieli noin ei tänään meitä herjais,
+Jos Cassiot' olis kuultu.
+
+OCTAVIUS.
+                          Asiaan!
+Jos väite hien tuo, niin todistus se
+Punaisempia pisaroita kysyy.
+Näin, katsos, miekan vedän
+Nyt pettureita vastaan! Milloin luulet
+Mun pistävän sen tuppeen taas? En ennen,
+Kuin täysin kostetut nuo kolmekolmatt'
+On haavaa Caesarin, tai toinen Caesar
+Saa petturien miekan kautta surman.
+
+BRUTUS.
+Sa, Caesar, et saa surmaas pettureilta,
+Jos niit' ei ole seurassas.
+
+OCTAVIUS.
+                            Sen toivon.
+En Bruton miekan uhriks syntynytkään.
+
+BRUTUS.
+Vaikk' oisit sukus suurin mies, et voisi
+Jalompaa surmaa saada, nuorukainen.
+
+CASSIUS.
+Kurikas vesa, tuot' ei ansaitse hän,
+Se juomarin ja rentun seuralainen.
+
+ANTONIUS.
+Se vanha Cassius!
+
+OCTAVIUS.
+                  Tule pois, Antonius!
+Teit' ilkumme, te konnat, vasten naamaa!
+Kentälle otteluun, jos uskallatte!
+Jos ette nyt, niin toiste, milloin maittaa.
+
+    (Antonius ja Octavius sotajoukkoineen lähtevät.)
+
+CASSIUS.
+Soi, tuuli! Paisu, aalto! Keinu, venhe!
+Nyt myrsky vallall' on, ja kaikki kaupan!
+
+BRUTUS.
+Lucilius, hoi! Mua kuule!
+
+LUCILIUS.
+                          Mitä, herra?
+
+    (Brutus ja Lucilius haastelevat keskenänsä syrjässä.)
+
+CASSIUS.
+Messala!
+
+MESSALA.
+         Mitä, herrani?
+
+CASSIUS.
+                        Messala,
+Tää synnyinpäivän' on; juur tällä päiväll'
+On Cassius syntynyt. Messala, kätes!
+Todista sinä, että pakost' aivan,
+Niin kuin Pompejus, kaiken vapautemme
+Nyt yhden tappeluksen nojaan heitän
+Sa tiedät että kiivaast' Epicuron
+Opissa riipuin; nyt on mieli toinen,
+Ja puoliks merkkejä ja enteit' uskon.
+Matkalla Sardeest' etulippuhumme
+Kaks suurta kotkaa laski, siihen jääden,
+Soturin kädest' ahmien ja syöden.
+Philippiin tänne seuras kotkat meitä;
+Tän' aamuna ne katosi. Sen sijaan
+Varikset, korpit, sääsket päämme päällä
+Nyt leijuu, alas meihin katsoin niinkuin
+Saaliisen sairaalloiseen. Niiden varjot
+Kuin pahan enteen taivas on, jonk' alla
+Väkemme makaa hengen hieverissä.
+
+MESSALA.
+Tuot' älkää uskoko.
+
+CASSIUS.
+                    Vaan puoliks uskon.
+Nyt mieli mulla raitis on ja valmis
+Lujana kestämähän kaikki vaarat.
+
+BRUTUS.
+Juur niin, Lucilius.
+
+LUCILIUS.
+                     Meitä, jalo Brutus,
+Jumalat tänään suosikoot, ett' elää
+Ikämme saamme rauhass' ystävyksin.
+Mut kosk' on epävarma ihmis-onni,
+Niin varokaamme mitä pahinta.
+Jos menetämme tämän tappelun,
+Niin tämä viimeinen on haastelumme.
+Mit' olet päättänyt sa silloin tehdä?
+
+BRUTUS.
+Sen viisausopin mukaan, joka käski
+Mun moittimahan Caton itsemurhaa, --
+En tiedä miks, mut minust' akkamaist' on
+Ja halpaa, lyhentää noin elämäänsä,
+Pelosta mitä tapahtua voisi, --
+Ma kärsimähän valmistaun ja varron,
+Mit' ylivoimat suovat, joiden vallass'
+On kohtalomme.
+
+CASSIUS.
+               Siis, jos menetämme,
+Niin voittosaatoss' annat itses Rooman
+Katuja pitkin viedä?
+
+BRUTUS.
+                     En, en, Cassius!
+Äl' usko, jalo Rooman mies, ett' astuu
+Kahleissa koskaan Brutus Roomaan. Siks on
+Hän liian ylpeä. Tää päivä päättäv'
+On työn, jonk' alkoi Mars-kuun viidestoista.
+Ja vieläkö me tavataan, en tiedä!
+Siis iki-jäähyväiset ottakaamme:
+Hyvästi, Cassius, ijäks, ijäksi!
+Jos vielä tavataan, niin hymyillään;
+Jos ei, -- no, onhan jäähyväiset tehty.
+
+CASSIUS.
+Hyvästi, Brutus, ijäks, ijäksi!
+Jos tavataan, niin totta hymyillään;
+Jos ei -- no niin, on jäähyväiset tehty.
+
+BRUTUS.
+Eteenpäin mars! -- Oi, ennalta jos tietäis,
+Mitenkä tänkin päivän toimi päättyy!
+Mut onhan siinä, että päättyy päivä,
+On silloin päätös tietty. -- Mars ja matkaan!
+
+                                  (Lähtevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Tappelutanner.
+
+    (Sotahuutoja. Brutus ja Messala tulevat.)
+
+BRUTUS.
+Messala, ratsahille joutuun! Laita
+Tuon puolen legioille nämä käskyt.
+    (Ankarata melua.)
+Yht'aikaa rynnätkööt he: huomaan että
+Octavion sivustall' on toimet veltot;
+Pikainen ryntäys heidät kukistaa.
+Messala, joudu! Vuorilt' alas kaikki.
+
+                          (Lähtevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Toinen kohta tappelutannerta.
+
+   (Miekankalsketta. Cassius ja Titinius tulevat.)
+
+CASSIUS.
+Titinius, katsos, kuin ne konnat karkaa!
+Ma omiani vastaan sodin itse:
+Tuo lippumiesi tuossa pakoon kääntyi,
+Ma tapoin pelkurin ja otin lipun.
+
+TITINIUS.
+Oi! Brutus liian varhain merkin antoi;
+Hän liian kiivaast' Octaviota vastaan
+Etuaan käytti; väki ryöstöön läksi;
+Sill' aikaa piiritti Antonius meidät.
+
+    (Pindarus tulee.)
+
+PINDARUS.
+Kauemmaks paetkaatte, kauemmaksi!
+Antonius on jo teltoissanne, herra.
+Siis pakoon, jalo Cassius, kauas pakoon!
+
+CASSIUS.
+Tää kunnas kyllin kaukan' on. Kas, kas!
+Titinius, telttaniko tuolla palaa?
+
+TITINIUS.
+Niin, herrani.
+
+CASSIUS.
+               Titinius, jos mua lemmit,
+Heponi selkään käy ja kannust' anna,
+Siks että sun se vie tuon joukon luokse
+Ja tänne jälleen: tiedon tahdon, onko
+Vihollisia nuo vai ystäviä.
+
+TITINIUS.
+Kuin aatos olen joutuun täällä jälleen.
+
+    (Lähtee.)
+
+CASSIUS.
+Käy, Pindarus, ja kunnaan huippuun nouse.
+Näköni ain' on heikko ollut; tarkkaa
+Ja kerro, mitä näät sä tanterella.
+    (Pindarus lähtee.)
+Enskerran tänä päivänä ma hengin;
+Nyt aika umpeen mennyt on: nyt päätän
+Miss' aloin; kiertons' elämä on tehnyt. --
+No, mitä näet?
+
+PINDARUS (ylhäällä.)
+               Oi, herra!
+
+CASSIUS.
+                          Mitä näet sä?
+
+PINDARUS.
+Titinion piirittävät ratsasmiehet;
+He täyttä laukkaa päälle käyvät; -- hänkin
+Hevostaan kannustaa: -- nyt kannoill' ovat; --
+Titinius, nyt! -- he käyvät maahan; -- hän myös: --
+Vangittu on hän;
+    (Riemuhuutoja.)
+                 Kuulkaa riemastusta!
+
+CASSIUS.
+Pois! Älä katso enää! -- Voi, mua kurjaa,
+Kun elän siks ett' ystäväni parhaan
+Näen silmieni eessä vangituksi! --
+    (Pindarus palajaa.)
+Käy tänne, poika!
+Kun Parthiassa vangiks sinut tein,
+Niin, henkes säästäin, valan otin sulta,
+Ett' tekisit sa kaikki mitä käsken.
+Valasi muista! Vapaa mies nyt ollos,
+Ja miekka tuo, mi Caesarin on ruumiin
+Lävistänyt, nyt tähän rintaan työnnä.
+Ei, älä vastaa! -- Tuossa, kahvaan tartu;
+Kun kasvon' olen peittänyt -- kas näin --
+Nyt iske miekkas! -- Koston sait nyt, Caesar,
+Samalla miekalla, jok' itses surmas.
+
+    (Kuolee.)
+
+PINDARUS.
+Siis olen vapaa; sit' en toki tahtois
+Ma tällä hinnall' olla. Cassius, oi!
+Pois Pindarus nyt täältä rientää maille,
+Miss' ei hänt' ykskään roomalainen näe.
+
+    (Lähtee.)
+    (Titinius ja Messala tulevat.)
+
+MESSALA.
+Titinius, niin, se vaihtokauppaa vaan on:
+Octavion voitti uljaan Bruton joukot,
+Ja Cassion väen taas Antonius.
+
+TITINIUS.
+Se tieto Cassiot' ilahuttaa varmaan.
+
+MESSALA.
+Mihinkä jäi hän?
+
+TITINIUS.
+                 Toivotonna aivan
+Orjansa kanssa kunnahalle tälle.
+
+MESSALA.
+Tuoll' eikö maassa makaa hän?
+
+TITINIUS.
+                              Hän makaa
+Kuin olis hengetön. Voi!
+
+MESSALA.
+                         Hänkö on se?
+
+TITINIUS.
+Ei, Messala, se oli hän, mut enää
+Ei Cassiot' ole. -- Ilta-aurinkoinen,
+Kuin sinä säderuskoss' yöhön vaivut,
+Niin laski veriruskoon Cassion päivä!
+Nyt Rooman aurinko on laskenut.
+Nyt päivämme on päässä; pilvet, usmat
+Ja vaarat uhkaa; työmme nyt on tehty!
+Epäilys voitostani tuon sai aikaan.
+
+MESSALA.
+Epäilys kaikesta sen aikaan sai.
+Kirottu hairaus, raskaan mielen lapsi!
+Miks olemattomia kuvaat herkkäin
+Ihmisten mieliin? Hairaus, valeen siitty!
+Ei onnellinen ole koskaan syntys:
+Sa surmaat äidin, joka sua kantoi.
+
+TITINIUS.
+Hoi, Pindarus! Miss' olet, Pindarus?
+
+MESSALA.
+Titinius, etsi häntä; ma sill' aikaa
+Käyn jalon Bruton luona, jonka korvaan
+Sanoman tuon ma työnnän; sanon: työnnän;
+Myrkkyiset nuolet, näet, ja tuima teräs
+On Bruton korvaan yhtä tervetulleet
+Kuin kuolonsana tää.
+
+TITINIUS.
+                     Messala, joudu!
+Sill' aikaa minä Pindarota etsin.
+    (Messala lähtee.)
+Miks, uljas Cassius, lähetit mun pois?
+Satuinhan ystäviisi; nehän painoi
+Tän voitonmerkin otsaani ja käski
+Sen sulle tuomaan; soihan riemuhuudot!
+Ah, väärin olet käsittänyt kaikki!
+Vaan varro, ota otsaas tämä seppel,
+Sen Brutosi mun käski sulle antaa:
+Ma käskyn täytän. -- Tule, Brutus, joutuun,
+Niin näet kuin Cassiota kunnioitan! --
+Jumalat, anteeksi -- Rooman tapaa tää:
+Titinion Cassion miekka lävistää!
+
+                        (Kuolee.)
+
+    (Miekankalsketta. Messala palajaa ja hänen seurassaan
+    Brutus, nuori Cato, Strato, Volumnius ja Lucilius.)
+
+BRUTUS.
+Messala, missä, miss' on ruumis?
+
+MESSALA.
+                                 Tuossa:
+Titinius sen vieress' itkee.
+
+BRUTUS.
+                             Ilmaan
+Titinion kasvot katsoo.
+
+CATO.
+                        Kuollut on hän!
+
+BRUTUS.
+Oi, Julius Caesar, voimaa sull' on vielä.
+Sun henkes mailla käy ja miekkamme
+Omihin meidän rintoihimme kääntää.
+
+    (Helisevää miekankalsketta.)
+
+CATO.
+Titinius urhokas! Oi, katsokaa,
+Kuink' on hän seppelöinyt Cassion ruumiin!
+
+BRUTUS.
+Kaht' onko mointa roomalaista nähty?
+Hyvästi, viimeinen sa roomalainen!
+Ei koskaan Rooma synnytä sun laistas. --
+On tuolle kuollehelle kyynelvelka
+Isompi mulla, kuin nyt maksaa saatan.
+Mut tulee sekin aika, tulee, Cassius!
+Pois siis, ja Thassoon ruumis laittakaa
+Leirissä ei saa peijaisia viettää,
+Se meitä lannistais. -- Lucilius, tule,
+Ja sinä, nuori Cato! Taisteluun nyt'
+Flavius ja Labeo, liikkehelle joukot!
+On kolme kello; päivää vielä on;
+Nyt onnen uhall' uuteen taistohon!
+
+                       (Lähtevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Toinen kohta tappelutannerta.
+
+    (Miekankalsketta. Kummankin puolueen sotureita tulee
+    taistellen sisään; sitten Brutus, Lucilius, Cato ja muita.)
+
+BRUTUS.
+Pää pystyyn yhä vaan, te kansalaiset!
+
+CATO.
+Äpärä, ken ei niin tee! Ken mua seuraa?
+Nimeni julki huudan kautta kentän.
+Min' olen, kuulkaa, Marcus Caton poika!
+Maan ystävä ja tyrannien hirmu!
+Min' olen Marcus Caton poika, kuulkaa!
+
+    (Ryntää vihollisia vastaan.)
+
+BRUTUS.
+Ja minä Brutus, Marcus Brutus mini!
+Brutus, maan ystävä! min' olen Brutus!
+
+    (Lähtee, hyökäten vihollisiin. Cato voitetaan ja kaatuu.)
+
+LUCILIUS.
+Oi, nuori, jalo Cato! joko kaaduit?
+Niin kuin Titinius urhokkaasti kuolit,
+Ja Caton poikana sua kunnioitaan.
+
+1 SOTAMIES.
+Nyt antau, taikka kuole!
+
+LUCILIUS.
+                         Kuollakseni
+Vaan antaun. Tuon saat, jos mun tapat oiti.
+    (Tarjoo rahaa.)
+Nyt tapa Brutus, niin saat kunnian
+Sa hänen surmastaan.
+
+1 SOTAMIES.
+                     Sit' ei saa tehdä.
+Mik' oiva vanki!
+
+2 SOTAMIES.
+                 Syrjään! Tiedon saakoon
+Antonius, että vangittu on Brutus.
+
+1 SOTAMIES.
+Sen hälle sanon. -- Tuoss' on päällikkömme.
+    (Antonius tulee.)
+Vangittu, herra, vangittu on Brutus.
+
+ANTONIUS.
+Miss' on hän?
+
+LUCILIUS.
+              Turvassa, Antonius.
+Brutolla turvaa kyll' on. Usko pois:
+Ei elävältä jalo Brutus koskaan
+Viholliselleen antau. Taivaan vallat
+Häpeän moisen hältä torjukoot!
+Miss' onkaan, elossa tai kuollehena,
+Hän ain' on kaltaisensa, aina Brutus.
+
+ANTONIUS.
+Ei Brutus tuo; mut kallis saanti hänkin.
+Mies säilyyn pankaa; olkaa hälle hellät.
+Paremmat moiset miehet ystävinä
+Kuin vihollisina. -- Nyt tiedustelkaa,
+Elossako vai kuolleena on Brutus.
+Octavion telttaan sana mulle tuokaa,
+Mitenkä kaikk' on käynyt.
+
+               (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Toinen kohta tappelutannerta.
+
+    (Brutus, Dardanius. Clitus, Strato ja Volumnius tulevat.)
+
+BRUTUS.
+Poloiset ystaväini jätteet! Tuossa
+Levätkää kalliolla.
+
+CLITUS.
+                    Tulimerkin
+Statilius[6] antoi, mut ei palannut;
+Hän vankin' on tai surman saanut.
+
+BRUTUS.
+                                  Clitus,
+Istuudu! Surma nyt on tunnussana,
+Se nyt on muodiks tullut. -- Kuules Clitus!
+
+    (Kuiskuttaa hänen korvaama.)
+
+CLITUS.
+Minäkö? En, en koko mailmasta.
+
+BRUTUS.
+Hss! ole vaiti!
+
+CLITUS.
+                Itsen' ennen surmaan.
+
+BRUTUS.
+Dardanius, kuules!
+
+    (Kuiskuttaa hänen korvaansa.)
+
+DARDANIUS.
+                   Moisen työnkö minä?
+
+CLITUS.
+O, Dardanius!
+
+DARDANIUS.
+O, Clitus!
+
+CLITUS.
+Mit' inhaa käski Brutus sinun tehdä?
+
+DARDANIUS.
+Oi, Clitus, tappaa hänet! Kas, hän miettii.
+
+CLITUS.
+Se jalo astia nyt täynn' on tuskaa,
+Niin että silmistä se yli vuotaa.
+
+BRUTUS.
+Volumnius hyvä, tule! Sana kuule!
+
+VOLUMNIUS.
+Mik' on se, herra hyvä?
+
+BRUTUS.
+                        Tää, Volumnius!
+Caesarin henk' on öisin ilmestynnä
+Kaks eri kertaa mulle: Sardeess' ensin,
+Ja nyt Philippin luona viime-yönä,
+Nyt aika täys' on, tunnen sen.
+
+VOLUMNIUS.
+                               Ei, herra!
+
+BRUTUS.
+On, varmaan, usko pois, Volumnius!
+Sä näet, Volumnius, mik' on mailman meno:
+Meit' ajaa vihollinen haudan suulle:
+    (Äänekästä melua.)
+On arvokkaampaa siihen itse juosta
+Kuin survaust' odottaa. Volumnius hyvä,
+Olimme koulukumppanit, sen tiedät:
+Sa pidä, vanhan ystävyyden vuoksi,
+Nyt miekkaa, että syöstä siiheen saan.
+
+VOLUMNIUS.
+Se ystävän ei ole työtä, Brutus.
+
+    (Melua yhä.)
+
+CLITUS.
+Pakohon, joutuun! Tääll' ei viipymistä.
+
+BRUTUS.
+Hyvästi sinä, -- sinä, -- sinä, Volumnius! --
+Sin' olet kaiken aikaa maannut, Strato;
+Hyvästi sinäkin! -- Nyt, kansalaiset,
+Iloinen mielen' on, ett' elämässän'
+En yhtä löynnyt uskotonta mulle.
+Saan kunniaa ma tästä tappiosta
+Enemmän, kuin Antonius ja Octavius
+Halvalla voitollansa saavuttavat.
+Hyvästi vielä kerran! Bruton kieli
+Elonsa tarinan jo päättää kohta.
+Yö näön kaihtaa, rauhaa kaipaa luuni:
+Tää hetki niill' on ollut määränpäänä.
+
+    (Miekankalsketta. Ulkona huudetaan: "pakoon, pakoon, pakoon!")
+
+CLITUS.
+Pakohon, herra, pakoon!
+
+BRUTUS.
+                        Pois! Ma tulen.
+    (Clitus, Dardanius ja Volumnius lähtevät.)
+Sua pyydän, Strato, herras luokse jää;
+Mies olet hyvämaineinen, ja rahtu
+Rehellisyytt' on elämässäs ollut.
+Siis pidä miekkaani ja pois luo silmäs,
+Kun syöksen siihen. Teetkö, Strato, sen?
+
+STRATO.
+Kätenne ensin! Hyvää yötä, herra!
+
+BRUTUS.
+Hyvästi, Strato! -- Lepy, Caesar, nyt:
+Sun surmaas puoleks näin en etsinyt.
+
+    (Syöksyy miekkaansa ja kuolee.)
+
+    (Miekankalsketta. Pako. Octavius, Antonius sotajoukkoineen,
+    Messala ja Lucilius tulevat.)
+
+OCTAVIUS.
+Ken tuo mies on?
+
+MESSALA.
+                 Se herrani on orja.
+Miss' on sun herras, Strato?
+
+STRATO.
+                             Messala,
+Vapaana kahleista, joiss' itse huokaat.
+Nyt voitonsaaja hänet voi vaan polttaa;
+Näet, Bruton voitti Brutus vaan, ei kenkään
+Saa kunniata hänen surmastansa.
+
+LUCILIUS.
+Niin Bruton tuli tehdä! -- Kiitos, Brutus!
+Todeksi teit Lucilion ennustuksen.
+
+OCTAVIUS.
+Kaikk' otan seurahani Bruton miehet;
+Mua tahdotko sa, poika, palvella?
+
+STRATO.
+Sen teen, jos Messala mun jättää teille.
+
+OCTAVIUS.
+Messala hyvä, jätä hänet.
+
+MESSALA.
+Kuin kuoli, Strato, herrani?
+
+STRATO.
+Ma pidin miekkaa, ja hän siihen syöksi.
+
+MESSALA.
+Octavius, seurahas siis ota mies,
+Jok' avun viimeisen soi herralleni.
+
+ANTONIUS.
+Hän kaikist' oli jaloin roomalainen.
+Muut salaliittolaiset teki työnsä
+Kateudesta suureen Caesariin.
+Hän yksin vilpittömäll' aikehella
+Ja yhteishyvän tähden heihin liittyi.
+Sävykäs oli hänen elämänsä,
+Ja alku-aineet hänessä niin sa'atut,
+Ett' esiin luonto nousta voi ja tehdä
+Mailman tiedoks: "hän se oli mies!"
+
+OCTAVIUS.
+Avuinsa mukaisen hän kohtelun
+Ja juhlalliset hautajaiset saakoon.
+Mun teltassani tän yön maatkoon ruumis,
+Niin kunnioittuna kuin tulee urhon.
+Levolle joukot viekää. Joutuun vaan
+Tän uljaan päivän voitot jakamaan!
+
+                       (Lähtevät.)
+
+
+
+
+SELITYKSIÄ:
+
+
+[1] _Veljenne Cassius_. Cassius oli nainut Bruton sisaren.
+
+[2] _Ett' yksisarvisen voi puilla pyytää_. Kertomusten mukaan saattoi
+yksisarvista pyytää siten, että houkutteli sitä hyökkäämään puuta
+vastaan ja työntämään siihen sarvensa. -- Karhuupyynnissä oli tapa
+semmoinen, että toinen metsästäjä näytti karhulle peiliä, ja toinen
+sill'aikaa tähtäsi ja ampui.
+
+[3]                       _Asunko
+    Sun lempes esikaupungissa vainen_.
+
+Lontoon esikaupungit olivat tavallisesti porttojen asutuspaikkoina.
+
+[4] _Sivullaan Ate_. Ate. yksi raivottaria, oli koston jumala.
+
+[5] _Mut Hyblan mehiläisilt' ovat meden
+    Sun sanas ryöstäneet_.
+
+Katkera viittaus Antonion puhujataitoon, jolla hän äskettäin oli kansan
+voittanut puolelleen.
+
+[6]      Tulimerkin
+    Statilius antoi.
+
+Statilion oli määrä hiipiä vihollisen puolelle vakoomaan. Retkensä
+onnistumisesta tuli hänen antaa merkki tulisoihdulla. Sen hän antoikin,
+mutta sai paluumatkalla surmansa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Julius Caesar, by William Shakespeare
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JULIUS CAESAR ***
+
+***** This file should be named 18512-8.txt or 18512-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/5/1/18512/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/18512-8.zip b/18512-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..4a0873a
--- /dev/null
+++ b/18512-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..4c28743
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #18512 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18512)