diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 18624-8.txt | 6618 | ||||
| -rw-r--r-- | 18624-8.zip | bin | 0 -> 142418 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 6634 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/18624-8.txt b/18624-8.txt new file mode 100644 index 0000000..dab3636 --- /dev/null +++ b/18624-8.txt @@ -0,0 +1,6618 @@ +The Project Gutenberg EBook of Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä, by +Frederika Runeberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä + Kertomus ison vihan ajoilta + +Author: Frederika Runeberg + +Translator: Arvo Lempiranta + +Release Date: June 19, 2006 [EBook #18624] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROUVA KATARIINA BOIJE JA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ROUVA KATARIINA BOIJE JA HÄNEN TYTTÄRENSÄ + +Kertomus ison vihan ajoilta + + +Kirj. + +--a --g. [FREDERIKA RUNEBERG] + + +G. L. Söderström, Porvoo, 1881. + + + + +LUKIJALLE. + + +Ei ole vielä erin pitkää aikaa kulunut siitä kuin tämän kertomuksen +tekijä, Rouva _Fredriikka Charlotta Runeberg_ veti viimeisen +hengähdyksensä. Suomalaiset tiedämme kaikki, mitä hänen puolisonsa +runokuninkaamme Juhana Ludviikki Runeberg on meidän kansallemme +vaikuttanut, me tiedämme millainen henki hänessä asui. Sen hengen +läheisyydessä ei varmaankaan mikään heikko henki voinut tulla toimeen. +Tämä kertomuskin todistaa sen. Rivien välissä saatamme lukea Juhana +Runeberg'in sielua, vaikka en sillä tahdo sanoa, että hän olisi, muka, +tätä teosta tehnyt. Sanon sen vaan sentähden, ett'en parempaa kiitosta +tälle kirjalle taida antaa, ja tuskin se parempaa kaivanneekaan. + +Mitä sen suomalaiseen pukuun tulee, on se heikko, niinkuin alottelijan +ainakin, mutta minä olen varma siitä, että hyvä tarkoitukseni peittää +heikkouteni viat. + +Suomentaja. + + + + +Vihdoin oli kauvan säilyttämäni toivo käynyt toteen: minä olin nähnyt +Kyrön kohisevan putouksen ja Nokian jylhän kosken, tämän, valkealla +paltetun mustan murhevaatteen, keskellä luonnon iloista kesäpukua. +Kangasalan, Imolan ja Hattelmalan harjut olivat minulle levittäneet +ihmeen ihania kuviansa. Kuka on se Suomalainen, jonka sydän ei tyki +taajempaan ajatellessaankin näitä maamme kauniin puvun helmiä? Ja nyt, +vietettyäni kesän tällä luonnon-ihanuuksista rikkaalla seudulla, joista +harvojen nimikään lie yleisemmin tunnettu, voisiko olla innostumatta +kaikkea tätä kauneutta muistellessaan. + +Minä olin viettänyt päivän Tampereella. Sittekuin olimme nähneet tämän +pienen kaupungin tehtaat ja laitokset, kutsuttiin minua ottamaan osaa +huvi-retkeen kaupungin lähellä olevaan Hatanpään kartanoon. Minä +suostuin mielelläni ehdoitukseen, sillä minä olin kuullut kiitettävän +sen kaunista puistoa Pyhäjärven rannalla. Jopa ehdimme matkamme päähän. +Vanhan tapaisessa rakennuksessa pienine akkunaruutuineen ja korkeine, +taitettuine kattoineen oli minusta jotakin muinaisaikuista, +aristokraatillista muotoa, ja muinaisuuden kunnioituksesta entiselleen +jätetyt kummalliset koristeet puutarhassa miellyttivät minua suuresti. +[Niin oli kumminkin v. 1830 alussa; tekijä ei tiedä josko kaikesta +tästä muinaisuudesta enään on mitään jäljellä.] Kävely avaraa järven +rannalle laitettua puistoa pitkin oli tarpeeksi pitkä, että kutsumus +tulla taloon levähtämään tuntuisi tervetulleelle, vaikka näytti siltä +kuin tulisi ehtoo minulle, oudolle ja tuntemattomalle pitkäksi, kun +talon emäntä vieraanvaraisesti pyysi meitä jäämään ehtoolliselle. +Seuralaiseni, jotka usein olivat olleet tilaisuudessa käydä +Hatanpäällä, pysähtyivät vierashuoneesen, jossa eräällä pöydällä oli +korillinen herkkuisia mansikoita, mutta minä lähdin, erään vanhan tutun +naisen kanssa, joka nyt asui täällä, katsomaan muita huoneita, ja +pakinoimaan hetken hänen kanssansa kahden kesken. + +Minun huomioni kiintyi muutamaan ovilautaan, jolle oli maalattu +kilvellä ja kypärillä varustettu nuori neito, jonka päällä keijui iso +hämmähäkki seikissänsä. Kysymykseeni vastasi seuralaiseni, että löytyi +taru miksi tämä taulu oli maalattu, joka aina oli syvästi vaikuttanut +häneen; ja salaisella pöyristyksellä asui hän samassa huoneessa, jonne +tämä ovi vei, ja jossa nuori Sesilia Boije, taulun alkukuva, muinoin +oli asunut. Juuri sentähden oli tässä huoneessa hänestä jotakin +viehättävää. + +Minä pyysin häntä kertomaan minulle tämän tarun. "Hm," vastasi hän +hymyillen, "se on liian pitkä. Se on minua niin miellyttänyt, että minä +olen koonnut ja järjestänyt sen vähän, mitä siitä olen saanut tietää, +ja pelkäänpä, etten taida sitä sinulle muutamin sanoin kertoa, juuri +sen tähden, että minä olen sitä niin paljon mietiskellyt. + +"Jota pitempi, sitä parempi," vastasin minä. "Ilta tulee kyllä +pitkäksi, jos ei meillä muuta tehtävää ole, kuin turhia juoruella. +Astukaamme tämän avoimen akkunan eteen, juuri tässä huoneessa, ja kerro +sinä minulle kerrottavasi, siitä saamme hauskuutta kumpikin." + +"No, jos sinulla on kärsimystä kuunnella, niin kerron sen +mielellänikin; oikeinpa halusta päästän ilmoihin sen kuvan, jonka olen +itselleni koonnut. Mutta korkea-selkäinen nojatuoli minun välttämättä +pitää tuoda itselleni, muuten en millään muotoa löydä sen ajan +puhe-tapaa, josta kertomukseni on kotoisin. Kas niin, kuvittele nyt +minua joksikin isäsi isän äidiksi 12:nnen Kaarlen ajoilta, +'arranfiseraa' itseäsi 'attangdeeraamaan' sitä 'fransyskaa', joka +niinkuin yks' 'fleuve des mots' sinun korviasi 'angbrasseeraamaan' +tulee." + +"Uh, herkeä, noinhan sinä tulet tuskallisen juhlalliseksi. Suomenna +kaikin mokomin uroittesi ja urotartesi kieli nykyiseen puhe- ja +ajatus-tapaamme, muuten minä pian luulen olevani puettuna +pönkkä-hameesen ja 'robrougiin'!" + +"No niin, käyhän se laatuun, mutta kaikki kirjoitukset, joihin sinun +täytyy tyytyä alkuperäisinä, tekevät silloin murroksen, ja saavat pian +sinun tuntemaan, etteivät ne olekaan samojen henkilöjen kirjoittamia, +joita sillä välin olet oppinut tuntemaan vähän nykyisennettyinä." + +"Ei voi auttaa, kärsikäämme sitten se epäkohta." + +Istuen korkeaselkäisessä nojatuolissansa, alkoi hän kertomuksensa. +Vaikka pelkäänkin, että Boijen ja Lejonankarin perheet saavat kiittää +kertojaa useasta perheen-jäsenestä, joita niillä ei ennen ollut, annan +kuitenkin kertomuksen lukijalle semmoisena kuin sen kuulin. + +"Vielä tahdon muistuttaa," sanoi kertojani, "ettei tämän talon nimi +ollut Hatanpää vielä silloin, kuin minun kertomukseni on tapahtunut; +sen nimen sai se vasta myöhemmin 'hattu-puolueen' pääpesänä Suomessa." + + + + +1. + + +Oli pilvinen ja kolkko ilta keväällä v. 1712. Kello naksutti viittä +minuuttia vailla kuusi sen komean herrastalon salissa, jonka herrana +oli ollut pöyhkeä Parooni Yrjö Boije, ja jota nyt omisti hänen +leskensä, rouva Katariina Boije. Samassa kuului kellon-soiminen +kutsuvan talonväkeä kokoon ilta-rukoukseen. Salin alapäähän kokoontui +hiljaisilla askeleilla koko väki ääneti odottamaan. Nyt löi seinäkello +kuusi, ja samassa astui huoneesen juhlallisin askelin Katariina rouva, +jota seurasi vanhempi tyttärensä Margareetta ja kamari-neitsyensä +Maiju, joka tyynysellä kantoi raamatun. Hän laski sen pöydälle, jonka +taakse, kultaisilla koristeilla ja purpura-sametilla peitetylle +nojatuolille Katariina rouva istuitse. Pikainen katse, jonka hän +lähetti pitkin huonetta, huomautti häntä, ettei hänen nuorempi +tyttärensä vielä ollut saapunut. + +Ihmetellen ja vähän levottomana viittasi Katariina rouva Maijulle, joka +hiljaisin askelin salin poikki hiipi muutamalle ovelle, joka samassa +aukeni, ja josta kaivattu astui häntä vastaan. Nuoren tytön posket +olivat vaaleat ja hänen kätensä vapisi, kun hänen, äitiänsä nöyrästi +tervehdittyä ja istuttuansa hänen sivullensa, piti kääntelemän +virsi-kirjansa lehtiä löytääksensä veisattavaa virttä. + +Äiti käänsi häneen huolestuneen katseen; mutta kun nuori tyttö selvällä +vaikka värisevällä äänellä vanhemman sisarensa kanssa alkoi kauniin +virren: "Meidän linnam' on Jumal' taivaast'," yhtyi Katariina rouva +veisuun ja lauloi korkealla ja lujalla äänellä, hartaasti virren +loppuun. Mutta veisattaissa sanoja: "he meilt' pois tempaavat Hengen ja +tavarat," värisivät neitojen äänet tuntuvammin, ja nais-joukosta, joka +seisoi yhdessä salin toisella puolella, kuului joku tukehutettu +nyyhkytys. + +Kun virsi oli veisattu, luki Katariina rouva ääneen luvun raamatusta. +Lopuksi laskeuivat nuoret tytöt polvilleen äitinsä tuolin viereen; +samaten notkistivat kaikki palkollisetkin polvensa, ja Katariina rouva +luki korkealla äänellä "Isä meidän" rukouksen ja Herran siunauksen. +Sitten lähtivät kaikki läsnäolijat hiljaa pois ensin illalliselle ja +sitten levolle. Katariina rouva palasi huoneesensa, ja häntä seurasivat +molemmat tyttärensä ja Maiju neitsy. + +"Tyttäreni," sanoi nyt Katariina rouva istuttuansa korkeaselkäiseen +noja-tuoliin huoneen yläpäässä, kääntyen nuoremman tyttärensä Sesilian +puoleen, "kasvosi ovat kelmeät ja tullessasi äsken myöhään rukoukseen, +osoitti näkösi peljästystä. Mitä se on? mitä on tapahtunut? Oletko +kuullut rakkaista poissaolevista, taikka vihollisista jotain, joka ei +vielä ole minun korviini ehtinyt?" + +"En, Jumalan kiitos!" vastasi Sesilia matalalla, nöyrällä äänellä, +luoden silmänsä maahan, "en, äitini! sittekuin Matti toi meille +tuskallisen tiedon, että vihollinen marssii tännepäin, en ole mitään +uutta kuullut." + +"Mikä sitten sai kasvosi vaalenemaan ja kätesi vapisemaan?" + +"Äitini, minä häpeän sitä sanoa." + +"Ei Sesilia Boijen pidä milloinkaan päästämän senlaista tunnetta +sydämeensä, jota hän ei kehtaa äidillensä tunnustaa. Mutta jos hän on +tehnyt jotakin väärin, täytyy hänen, vaikka häveten, äidillensä +tunnustaa pahantekonsa." + +"Älkää luulko, äitini, että se on tärkeätä, se on ehkä pelkkä +lapsellisuus, mutta lapsellisuus, jota en minä voita; ja kun toden +totta on kyllin surun ja pelvon syytä, sitä etsimättäkin, niin minä +juuri sentähden häpeän sitä sanoa. No niin, äiti hyväni, koko +levottomuuteni tuli siitä, että minä, kun minun piti ottaman +virsikirjani, huoneessani näin hämmähäkin. Hädässäni kiirehdin minä +huutamaan jonkun sitä viemään pois, mutta kaikki olivat jo menneet +rukoukseen. Taasen juoksin minä huoneeseni katsomaan tuota hirviötä, +mutta nyt se oli kadonnut, enkä minä tiedä missä paikassa se piilee. +Ah, äitini, kamalaa on ajatella, että tuo hirviö on kätkössä minun +pienessä, rakkaassa huoneessani, ja kuka tietää koska se pistäyy esiin. +Minä, joka niin tarkoin olen koettanut estää sitä, olen nyt kuitenkin +saanut tuommoisen kammottavan huoneeseni. Äiti hyvä, sallikaa minun +vielä maata keltaisessa kamarissa Margareetan kanssa, minä en uskalla +maata samassa huoneessa, jossa hämmähäkki on, minä luulisin yhä, että +se kutoisi verkkoansa minun sydämeni ympäri." + +"Sesilia, sinä olet kuudentoista vuotias, sinä olet kasvanut aikana, +jolloin sota on levittänyt tuhoansa ja tuskaansa koko tähän maahan. +Suomi on hävitettynä, on vähällä vuodattaa kaiken verensä. Sen +kaupungit ovat hävitetyt, porvarit kerjäläisinä; sen talot autiot +taikka ainoasti vaimojen ja lapsien asumina. Kurjuutta on kaikkialla ja +pian ehkä annetaan tämä maa viholliselle, joka jo kaikkialla vallitsee. +Ehkä jo muutamien päivien perästä on kotitalostasi pelkkä tuhkaläjä +jäljellä, ja omaisesi ovat haudatut sen raunioihin, taikka ehkä +säästetyt vielä kovempia tuskia kärsimään. Sesilia, ja sinä vaalenet +hämmähäkin nähdessäsi! Onko nyt aika vaimonkaan mietoutta osoittaa. +Voimaa on hänellä oleva yhtä hyvin kuin miehellä." + +Sesilia kätki päänsä käsiinsä ikäänkuin kauhistuen Katariina rouvan +kertomuksesta, mutta hän nosti sen taasen pian ja sanoi: "oi, äitini, +kukapa hetkeksikään unhottaisi näitä hirmu-aikoja! Mutta ah, minähän +olen vaan nuori tyttö, mitäpä minä voin? Minun mielestäni on oma +kohtaloni aina hämmähäkin kuvainen, joka unessani kutoi verkkoansa +sydämeni ympärille. Minä olen koettanut voittaa tätä vastenmielisyyttä, +mutta turhaan. Antakaa minulle anteeksi, äitini, ja sallikaa minun ensi +yö maata keltaisessa kamarissa; niinhän minä olen lähempänä omaisiani, +ja minua peloittaa olla niistä kaukana tulevana yönä." + +"Sesilia," sanoi Katariina rouva kovasti, "minua ihmetyttää, että +vielä uudistat pyyntösi. Minkä tähden sinä huonetta vaihtaisit -- +hämmähäkinkö tähden? Sinä et enään ole lapsi, sinun pitää opetella +itseäsi ettet ole niinkuin horjuva ruoko, jonka mikä tuulen puuska +hyvänsä taivuttaa asemastansa. Joka pysyvästä järjestyksestä antaa +jokaisen sattuman itsensä siirtää, sillä ei pian ole mitään +järjestystä. Katso, maan useimmat aateliset, lähes kaikki sen +virkamiehet, vähimmätkin, jotka vaan voivat, ovat paenneet tuhoa +Ruotsiin; mutta sinun äitisi ei ole tahtonut jättää lastensa +perintö-osaa turmion-alaiseksi vihollisen pelvosta; ja sinä, sinä +tahdot muuttaa sentähden, että pelkäät hämmähäkkiä." + +Samassa kuului hevosen juoksua pihalla. "Mene kuulemaan, Maiju," sanoi +Katariina rouva, "onko se talonvouti, joka on palannut takaisin. Jos se +on hän, niin käske hänen tulla tekemään matkastansa tili, jahka hän on +siinä tilassa." + +Hetki kului äänettömyydessä, mutta pian astui talonvouti huoneesen ja +pysähtyi nöyrästi ovelle. + +"Puheena oleva partio-joukko kulkee tännepäin," alkoi hän Katariina +rouvan kehoituksesta puhumaan, "tänä yönä he pitävät lepoa ainoasti +penikulman päässä täältä. Jos teidän armonne tahtoisi sallia meidän +koettaa, emmekö taasen, niinkuin kolme vuotta sitten, saisi heitä +pysymään loitommalla täältä, niin me olisimme valmiit sitä tekemään; +mutta minä luulen että siitä tuskin nyt on apua." + +"Ei," sanoi Katariina rouva vakaasti, "ajat ovat muuttuneet, nyt ei +voida mitään tehdä." + +"Sanotaan," jatkoi vouti puheitansa, "että Galitsin ruhtinas pitää +sotamiehiä kovassa kurissa, siksi, että hän jo pitää maamme Venäjän +vallan alaisena ja sentähden kohtelee sitä ihmisemmästi. Kuitenkin on +hän määrännyt, että kukin, joka suojelee ja kätkee luonansa +ruotsalaista sotamiestä taikka ketään maasta paennutta aatelista, hänen +omaisuutensa hävitetään ja hän itse viedään vaimoinensa lapsinensa +Siperiaan. Paenneitten aatelisten kartanot jätetään turmion omiksi. +Onpa ollut ikäänkuin taivaan lahja, että tämä talo on säästynyt tähän +saakka, mutta nyt puhutaan peloittavia kertomuksia siitä joukosta, joka +nyt marssii tännepäin, ja vastarinta näyttää turhalta, sittekuin koko +maa on vihollisen vallassa. Mutta ehkä olisi parasta, että armollinen +rouva ja neidet lähtisivät täältä, siksi kuin ne ovat kulkeneet tästä +ohitse." + +"Me jäämme tänne Jumalan huomaan," sanoi Katariina rouva päättävästi. +"Meidän täytyy tehdä se itsemme tähden, me olimme sen velkaa +alammaisilleni. Ja todellakin, pako olisi meille nyt vaarallisempaa +kuin jääminen. Mikä meitä kohtaakin, meille ei tapahdu pahempaa, kuin +Herra hyväksi näkee. Vouti! kutsukaa huomenna aikaisin koko talon väki +ja alustalaiset kokoon ja painakaa heidän mieleensä jo ennenkin +antamani käsky, etteivät he saa ruveta mihinkään vastarintaan, eivät he +kuitenkaan mitään ylivoimalle voi. Minä tiedän, ettei heitä hillitse +muu kuin kova kielto, mutta itsekin mahtavat ymmärtää, ettei +vastarinnasta nyt ole muuta kuin turha mieshukka ja villin vihollisen +yllytetty kiukku seurauksena." + +Sittenkuin illallinen oli äänettömyyden vallitessa syöty, palasi +Katariina rouva huoneesensa, jonne molemmat tyttärensä seurasivat +häntä. "Ja nyt, lapseni, hyvää yötä. Se päivä, joka huomenna valkenee +on ehkä koetuksen päivä." + +Nuoret tytöt suutelivat äitinsä kättä, jonka hän siunaten laski heidän +päänsä päälle ja lähtivät kumpikin pois, Margareetta lepäämään +keltaiseen kamariin, joka oli Katariina rouvan huoneen vieressä ja +jossa hänen oli tapana maata saattaaksensa olla lähellä jos äitinsä +häntä yöllä kutsuisi luoksensa, ja Sesilia omaan huoneesensa. + +Tärkeämpi vaara oli nyt hetkeksi poistanut hämmähäkki-ajatukset, ja +Sesilia, vielä hetkisen Jumalalta rukoiltuansa varjelusta itsellensä ja +omaisillensa, etsi nyt unta, jota ei hänen nuoret silmänsä vielä olleet +turhaan odottaneet. Mutta nyt, nyt sitä ei kuitenkaan tullut. Niin pian +kuin hän silmänsä sulki, luuli hän milloin kuulevansa etäisiä +laukauksia, milloin luuli hän hämmähäkin pitkine koipinensa liikkuvan +hänen kasvoillansa, milloin näki hän partasuun kasakan irvistävän +hänelle, ja kauhistuen avasi hän aina silmänsä, siten karkoittaaksensa +noita kammottavia hirmukuvia. Vihdoin nousi hän ylös, puki vähän +vaatteita päällensä, istui akkunan eteen ja, pyyhäisten kädellänsä hien +ajan tavan mukaan korttelin suuruisista akkunaruuduista, koki hän +katsella pimeään yöhön. Kaikki oli hiljaista ja pimeätä. + +Ainoasti puutarhurin huoneuksesta loisti yksinäinen valo. Nyt sekin +sammui, ja saman huoneuksen takana luuli hän metsää vastaan näkevänsä +jonkun varjon liikkuvan pois päin; mutta pimeä esti hänen eroittamasta +mitä se oli. + +Kuitenkin nuot öiset varjot tulivat nuorelle Sesilialle tärkeämmiksi, +kuin hän taisi aavistaakaan. + +Metsän rinnettä myöten kulki kolme pyssyllä varustettua miestä. Ne +olivat puutarhuri ja kaksi kartanon torpparia. Rivakkain askelin +lähenivät he muuanta kartanon alle kuuluvaa taloa, jossa heitä tuli +vastaan talon isäntä Jaakko, joka ihmetellen sanoi heille: "noo, mitä +nyt ajattelette kun tähän aikaan vuorokaudesta kuljette pyssyt mukana? +Mitä varpusia te nyt aivotte ampua?" + +"Äh," vastasi toinen miehistä, "me menemme susia ampumaan ja otamme +sinun mukaan, etpä sinäkään makaa tänä yönä." + +"No, kenellepä nyt uni maittaisi, kun kasakat liikkuvat seudulla?" + +"Ne ovat lähempänä kuin luuletkaan," sanoi puutarhuri. "Minä olin +vakoilemassa heitä ja sain tietää, että yhden osan pitäisi tuleman +tännepäin partio-kululle. Ne me nuijaamme." + +"Mutta," sanoi Jaakko, raappien korvansa taustaa, "ettekö muista, että +rouva on kieltänyt meitä tarttumasta aseihin?" + +"Hm," tuumi puutarhuri ravistaen päätänsä, "akkaväen tuumia. Pitäisikö +meidän päästävän ryssät aloillemme, tappamatta edes muutamia heistä, +sitä en milloinkaan kärsi. Jos emme niitä viime kerralla olisi +kurittaneet, olisivat he jo aika päiviä olleet täällä, niinkuin he +kotomaassa jo kiertelevät; mutta nyt he ovat jo unhottaneet sen +läksytyksen ja kaipaavat uutta. Tosin meitä silloin oli pari sataa, +niin että voimme pysyttää heitä koko näiltä seuduilta, joissa heillä ei +ollut juuri mitään tekemistä." + +"Niin, mutta," sanoi Jaakko tuumailevasti, "olemmehan mekin yhtä kaikki +saaneet maksaa heille maksoja." + +"Tosi," vastasi puutarhuri, "sepä juuri onkin akkaväen toimia, maksaa +sotaveroa ja vieläpä laittaa viholliselle hevosiakin muutamien miesten +käskystä, joita olisi käynyt nuijata niinkuin korsia. Eikä useampia ole +yht'aikaa täällä päin käynytkään. Mutta sitä en nyt kauvempaa kärsi. +Etkö muista kuinka kuningas on kehoittanut suomalaisia tarttumaan +aseihin ja asettua vihollista vastaan? Kyllä kuningas tietää, kuinka +hän tekee, eikä hän olekaan mikään kaljahousu, eipä niinkään. Nyt on +meitä neljä, ja jos vielä saamme Antin ja Tuhka-Jaakon lisäksemme, niin +totta kumminkin parikymmentä heistä kääntävät töppösensä taivasta +kohden, ennenkuin meidän tarvitsee hyökätä käpälämäkeen. Sitten ei +heillä mahda olla niin erinomaista halua toista kertaa kääntää nenäänsä +tänne. Kuulkaapas nyt, mitä olen ajatellut. Juuri siellä, jossa tie +poikkee tännepäin, muistatteko kuinka se käy järven ja harjun harjalla +olevan santakuopan välitse, josta ei kukaan ihminen taida kavuta ylös, +sillä santa vie hänen aina mukanansa alas. Siellä ylhäällä asetumme +tuon korkean aidan suojaan ja saatamme sieltä ampua kaikki, jotka +kääntyvät meille vievälle tielle, niiden voimatta meille tehdä mitään. +Mutta kaikki, jotka menevät ohitse toiselle puolelle päin, olkoot +rauhassa. Ja," lisäsi hän naurahtaen, "minä luulen että he kadottavat +halun toisten tulla tännepäin." + +Jaakko raappi oikealla kädellänsä oikean korvansa taustaa ja tuuppasi +lakkiansa vasemmalle. Sitten teki hän saman tempun vasemmalla +kädellänsä vasemman korvansa takana ja tuumi taasen, mutta ei hän +mihinkään päätökseen joutunut. + +Tämän tapahtuessa istui kuitenkin Sesilia yhä akkunansa vieressä, siksi +kun hän äkkiä hypähti siitä, että joku koski oveen. Hän rauhoittui +kuitenkin heti, kun hän ystävällisestä äänestä tunsi sisarensa, joka +sisälle tullessansa sanoi: "kas, olethan ylhäällä Sesilia, minä en +voinut nukkua, kun ajattelin sinua. Nyt hiivin hiljaa pikku-ovesta ulos +keltaisesta kamarista katsomaan, jos sinä makaisit, että itsekin saisin +rauhallisesti nukkua; mutta nyt minun on mahdotonta heti palata, koska +olet ylhäällä. Tule Sesiliaseni, tule makaamaan; minä istun vuoteellasi +siksi kuin nukut." + +"Hyvä Margareetta, aina sinä olet hyvä ja kiltti minua kohtaan; mutta +minä pelkään, etten kuitenkaan voi nukkua. Ja sinä itse, saatatko sinä +tänä yönä maata? Uskaltaisitko istua hetkisen minun kanssani! yö +tuntuisi paljoa helppoisemmalle, jos sitä saisin sinun kanssasi +viettää." + +"Äitimme makaa, taikka jos ei hän makaakaan, niin ei hän kuitenkaan +tahdo osoittaa, että mikään levottomuus häiritsee hänen untansa; mutta +minä luulen kuitenkin, että hän makaa, sillä ihmeteltävää on, miten hän +itseänsä vallitsee. Sentähden hän meiltä raukoiltakin niin paljon +vaatii. No," jatkoi hän heikosti hymyillen, "kyllä sinä minunkin +mielestäni teet itsellesi turhia huolia; mutta kun emme milloinkaan +kuule muusta puhuttavan kun pelkästä kurjuudesta, niin totta viimein +tulemme niin peljästyneiksi, että kaikessa näemme kauheuksia. Ah, +kuinka rauha mahtaa alla hauskaa!" + +"Niin, kyllä nuoruuden ilosta puhutaan, mutta sitä emme ainakaan me ole +saaneet nauttia. Ah, jos jo tulisi rauha! Mutta onhan nyt jo aika ollut +paljon parempi, kuin silloin, kun minä olin lapsena ja sotaväki oli +maassa sotimassa ryssiä vastaan. Ei semmoisista hirmu-asioista nyt +enään kuulu mitään." + +"Ah, Sesilia," vastasi Margareetta, "se on surullista rauhaa: kuolon +rauhaa, sanoo äiti, sentähden, että maa on lannistunut ylivoiman alle." + +"Kuolon rauha! luuletko sitä niin vaikeaksi, Margareetta? Ehkä se +maalle on niin, mutta tiedätkö, sisar, minä luulen kuoleman olevan +ihanaa." + +"Päästäksesi hämmähäkkiä näkemästä, esimerkiksi," sanoi Margareetta +hymyillen. + +"Niinpä niinkin. Näetkö Margareetta, sinä olet ruotsalainen. Äitimme on +todellinen ruotsalainen, vaikka hän, niinkuin tiedät, heti Suomeen +tultuansa, hartaasti opetteli alustalaistensa kieltä. Isämmekin oli +puoleksi ruotsalainen, niinkuin melkein kaikki herrasmiehet maassa. +Mutta minä olen todellinen suomalainen. Näetkö, vanha Vappu, joka +oli minun imettäjäni, hän oli perin juurin suomalainen vaimo. Sinä +tunnet ainoasti hänen kylmän ja tylseän ulkomuotonsa, hänen +vähä-puheliaisuutensa, hänen inhonsa sopertaa ruotsin sanan; mutta minä +tunnen hänen lämpeän uskollisuutensa, hänen sielunsa tummasti palavan, +satumaisen syvyyden, hänen laulujensa melkein kauhistavan lumousvoiman. +Usein tuntuu minusta kuin hän tuntisi ja tietäisi enemmän kuin muut +ihmiset. Niin, minä pelkään joskus itseänikin; minusta on, kuin olisin +häneltä saanut itselleni käsittämättömän lahjan aavistaa nykyisyyden +ulkopuolella olevia asioita." + +"Huh, kuinka sinä puhut, älä nyt taasen haaveksi, Sesilia." + +"En tiedä jos se on haaveksimista; mutta, Margareetta, minä pelkään, +että meitä kohtaa onnettomuus. Tosin ovat venäläiset ennen kulkeneet +lähelläkin tästä ohitse, onpa jokunen partiomies käynyt talossakin; +mutta ei meillä minun muistaakseni ole ollut mitään valitettavaa, +etenkin jos muistetaan, että yhä olemme olleet innokkaita ruotsalaisia. +Alammaistemmekin mielet ovat olleet sangen vihollisia venäläisiä +kohtaan, niin että vaivoin on heitä voitu hillitä tarpeettomista +sotatoimista, jotka ainoasti saavat onnettomuutta matkaan." + +"No, ja nyt sinä siis luulet aikojen käyvän pahemmiksi?" + +"Niin, sitä minä pelkään. Muistathan unen, jonka näin yöllä ennen +elämäni merkillisintä päivää. Sentähden oli unikin sitä merkillisempi. +Minä näin hämmähäkin, joka sydämeni ympärille kutoi verkkoansa yhä +kireempään, siksi ettei se enään selittämättömissä tuskissaan voinut +tykkiä, siksi kun se vihdoin tukehtui. Margareetta, minä pelkään, että +se hämmähäkki, joka tänään on tunkeutunut huoneeseni, ennustaa että +onnettomuuden verkkoa kudotaan sydämeni ympäri. Se sykkiikin tänään +niin oudon raskaasti. Sisar, rakas sisar, suojele minua hämmähäkiltä; +mutta sitä et voi, ah, sinä et sitä voi." + +Tavallista kalpeampana seisoi Sesilia keskellä laattiaa. Kuu oli jo +noussut ja heitti valoansa haaveksivaan tyttöön. Margareetta sulki +hänen syliinsä sanoen: "Sesilia, sisar, Jumalan tähden, älä minua niin +peloita. Mitkä pimeät voimat sinua niin vallitsevat? Rukoilkaamme, +Sesilia!" + +Hervotonna vaipui nuori tyttö Margareetan syliin, joka varovasti kantoi +hänen vuoteellensa. Vuoteen viereen vaipui vanhempi sisar polvillensa +hartaasti rukoilemaan ja Sesiliakin laski kätensä ristiin ja hänen +vaaleat huulensa liikkuivat ottamaan osaa sisaren rukoukseen. Vihdoin +nukkui hän; huulillensa palaava puna ja tasainen hengenveto osoitti, +että hän nyt nukkui nuoren levollista, suloista unta. + +Nyt hiipi Margareetta hiljaa takaisin huoneesensa saman pienen oven +kautta, josta hän oli tullutkin. + + + + +2. + + +Aamu jo rupesi valkenemaan, kun Margareetta, juuri astuessaan eräästä +ruoka-komerosta leipä-kori kädessänsä, luuli kuulevansa laukauksen. Hän +vaaleni vähäisen ja kiirehti viemään koria pöydälle siihen huoneesen, +jossa palkolliset söivät suurusta. Ja nyt ehti hänen korviinsa vielä +toisen laukauksen ääni, ja siivellisin askelin riensi hän Sesilian luo, +joka kauhistuneena tuli huoneensa ovella häntä vastaan. Mutta nyt +paukkui useampi laukaus yht'aikaa, ja molemmat tytöt liittyivät yhä +lähemmäksi toisiansa. + +Pian tuli taasen hiljaisuus. "Sesilia, menkäämme äidin luo?" + +"Kello ei vielä ole 7: tokkohan uskallamme?" + +Mutta samassa tulikin Katariina rouva ulos. Juhlallisesti viitaten +tyttärillensä seuraamaan itseänsä, vetäyi hän takaisin ja sanoi: +"niiden kovien koetus-vuosien kuluessa, jotka tätä maata ovat +kohdanneet, on Herra armollisesti nähnyt hyväksi varjella meidän +huonettamme ja koko tätä seutua kaikista vaikeimmista rangaistuksista. +Rukoilkaamme, lapseni, että hänen mahtava suojeluksensa yhä vieläkin +lepäisi meidän päällämme, niin ei meidän tarvitse vihollista pelätä. +Kaikki vastusteleminen, jokainen pelvon näköinenkin seikka, taikka +kaikki ponnistukset kohtalomme välttämiseksi, tekisi sen vaan +pahemmaksi. Muuta emme saata, kuin uskoa itsemme Herran huomaan." + +Äidin ja tyttärien rukouksia keskeytti hevosten juoksu, laukaukset ja +hurjat äänet. Sitten syleilivät molemmat tytöt äitiänsä, joka siunaten +laski kätensä heidän päänsä päälle, sanoen: "Herra, armahda näitä. +Pysytä heitä puhtaudessa. Herra, jos niin on sinun tahtosi, niin ota +heidät pois. Jos sinä olet päättänyt, että heidän maallinen ilonsa +katoisi, niin tapahtukoon, Herra, sinun tahtosi; säästä heille vaan +heidän taivaallinen perintöosansa. Amen." + +Sittekuin hän oli saattanut tyttärensä erääsen huoneesen, johon saattoi +päästä ainoasti salaoven kautta muutamasta sivuhuoneesta ja jonka +vähäpätöisen ulkonäön hän toivoi olevan kylläksi siitä sivutse +ohjaamaan itsekutsutut vieraat, lähti hän itse ulos heidän luoksensa, +vaan tapasikin tuon hurjan lauman jo portailla. + +"Mitä tahdotte, mikä teidän aikomuksenne on?" kysyi hän levollisesti ja +lujalla äänellä suomen kielellä sisään tunkevilta sotamiehiltä. + +Silmänräpäyksen ajan näytti siltä kuin olisi hänen levollinen ja suora +käytöksensä vaikuttanut sotamiehiin ja hälventänyt heidän meluansa. +Yksi heistä vastasikin jotenkin sävysesti murtevalla suomen kielellä: +"laittakaa tänne ruokaa ja olutta." Mutta tämä hetkellinen +kunnioituksen tunne katosi taasen heti, ja kiroten ja meluten +karkasivat kasakat uhkeisin huoneisin. Talonväelle laitetun suuruksen +kimppuun töytäsivät he hulmivan nälkäisinä; enemmän ruokaa ja juomaa +vaadittiin, ja enemmän tuotiinkin Katariina rouvan käskystä. Hän toivoi +vielä suopeisuudellansa hillitsevän rajuja soturia, vaikka he +raivostuneiltakin näyttivät, mutta kauhistuen alkoi hän nyt heidän +murtoisista sanoistansa, uhkauksistansa ja liikkeistänsä huomata, että +heitä oli ahdistettu ja että he luulivat peljätyn partiomiehen +Löfvingin oleskelevan täällä. Sittekuin he olivat ensimmäisestä +nälästänsä päässeet, kävivät he yhtä suurella kiireellä, kuin +halullisuudella käsiksi kaikkiin semmoisiin kaluihin, joilla oli +jotakin arvoa ja jota helposti saattoi mukanansa viedä, hävittäen sitä +tehdessänsä kaikkea mitä tiellä oli. Vihdoin, kun ei enään löytynyt +mitään, jota sopi viedä pois, alkoi kauhistuksen ja häviön kohtaus, +jota lauhensi ainoasti Katariina rouvan kernaus antaa esiin useita +arvollisia esineitä kätköistä, joista eivät kasakat itsekään olisi +niitä löytäneet. + +Ihmeellistä kyllä. Keskellä rosvoamisen hurjaa melua, vaikutti hänen +korkea levollisuutensa hurjiin sotureihin, ja mitä hän oli arvannut +tapahtuikin, että nimittäin kasakat, haluten sitä arvollista saalista, +jota heille tarjottiin, unohtivat tarkkaan tutkia niitä huoneita, jotka +näyttivät vähemmän saalista lupaavilta; tämän kautta jäi tyttöjen +kätköpaikka keksimättä. + +"Hei, miehet, ei meillä nyt ole aikaa kauvemmin viipyä," huusi +päällikkö venäjän kielellä, "sytyttäkää nyt tämä pesä, jossa tuo +kirottu Löfving on ollut suojassa. Mutta olkaa varoillanne. Ehkä se +p----le itsekin ryömii esille, kun tuli rupeaa hänen mekkoansa +kärventämään. Kyllähän minä näin että osa niistä kanaljoista, jotka +ampuivat meitä, katosi jonnekin tännepäin; mutta en minä kuitenkaan +tiedä oliko hän niiden joukossa." + +Katariina rouva kauhistui, nähdessänsä kuinka kasakat nauraen kantoivat +särettyjä huonekaluja keskelle laattiaa ja kuinka he niitä sytyttivät +palamaan, mutta hänen ylpeä sielunsa ei tahtonut tuhlata ainoatakaan +rukousta siihen missä hän sen tiesi olevan turhan. Ainoasti kuolon +tapainen kalpeus hänen kasvoillansa, ja hänen käsiensä suonenvedon +tapainen väriseminen osoitti hänen sielunsa taistelua, kun hän nyt, +käyttäen hetkeä, jolloin kaikki viholliset olivat sytyttämisen +puuhassa, hiljan hiipi huoneesen, jossa molemmat tytöt olivat kätkössä. +Jo kaukaa tunsivat he äitinsä askeleet ja rientäen häntä vaataan, +kiersivät he käsivartensa hänen kaulaansa niinpian kuin hän oli +huoneesen ehtinyt. Nyt murtui Katariina rouvankin ylpeä rohkeus, ja +valuvin kyynelin antoi hän äkkiä tyttärillensä kauhistuttavan tiedon +murhapoltosta. + +Kalpeamainen puna levisi Sesilian vaaleille kasvoille. "Rukoilkaamme, +äitini, menkäämme rukoillen tulen liekeissä yhtymään Jumalan kanssa." + +Mutta nyt oli Katariina rouva jo voittanut sen heikkouden, joka +hetkeksi oli saanut hänen valtaansa ja hän sanoi nyt vakavalla äänellä: +"älkäämme vielä uskoko, että Herra on meidät unhottanut, vaikka emme me +näe hänen teitänsä. Nyt on minusta kuin olisi ollut parempi olla teitä +kätkemättä; silloin ei kuitenkaan ollut syytä ajatella tämmöistä menoa. +Mutta kokekaamme odottaa hetki vielä, eivätpä suinkaan liekit niin pian +leviä tännepäin, ja ehkä he poistuvat kun huomaavat että heidän työnsä +on täytetty." + +Margareetta oli lähestynyt akkunaa ja katseli tarkkaavaisesti +ympärillensä. Äkkiä sanoi hän nyt: "äitini, täällä päin ei näy ketään. +Vielä he saattavat olla niin hirmutöihinsä kiintyneinä, ettei kukaan +huomaa meitä. Hiipikäämme ulos tämän pienen salatien kautta puistoon +päin, sillä välin kuin äitimme kokee heidän ahneutensa kautta nukuttaa +heidän varovaisuuttansa. Kas tässä, äitini," hän avasi kaulavitjansa +lukosta ja otti muutamia sormuksia sormistansa, "tässä on vielä +jotakin." + +Katariina rouva hyväksyi ehdoituksen tehdä tämä koe ja otti kalleudet +vastaan. Nyt otti hän hameensa taskusta muutamia tukaatti-rullia, joita +hän jakoi tyttärillensä sanoen: "nämät rahat olen säästänyt +hätävaraksi. Ne ovat jo kauvan olleet erillänsä tämän kaltaista +tilaisuutta varten. Kätkekää ne, ettei Katariina Boijen tyttärien +ainakaan tarvitse kerjätä." Siunaten pusersi hän tyttärensä rintaansa +vasten, ja kyynel vieri hänen silmästänsä. Kun hän lähti huoneesta, +sulkivat sisarukset toinen toisensa syliinsä, sitten sanoi Margareetta: +"Sesilia, nyt menemme tämän pikku someron kautta. Minä astun edellä ja +sinä jäät silmänräpäykseksi jälkeen. Jos huomaat ettei kukaan ole +havainnut minua, niin hiivit sinä perässä, mutta jos kukaan rupeaa +minua ajamaan takaa, niin lähden minä juoksemaan toista suuntaa ja +toivon siten vetäväni huomion täältä. Jos silloin huomaat mahdolliseksi +päästä täältä pois kenenkään sinua näkemättä, niin hiivi sitten +puutarhurin työkaluhuoneesen ja kätkey sinne niin hyvin kuin voit. +Tiedäthän, että minä juoksen nopeasti, ja pääsen siis kyllä pakoon." + +Sesilia tahtoi estää häntä, mutta Margareetta oli jo mennyt ovesta +ulos. Hiipien kumartui hän muutamien pensaitten taakse ja aikoi kiertää +puutarhurin asunnon takaa; mutta kun hän lähestyi sitä, leimahti tuli +sen akkunoista ja katosta, ja kiljuen ja huutaen hyökkäsi häntä vastaan +kaksi kasakkaa vieden välissänsä verta vuotavaa puutarhuria. + +"Ah, malinki djevushka," huusi toinen kasakka ja jättäen puutarhurin +toisen haltuun, lähti hän juoksemaan linnun tavalla pakenevan tytön +jäljessä. + +Toivoen siten paraiten pääsevänsä vainoojastansa kääntyi Margareetta +metsään päin. Kasakan asu esti häntä juoksemasta erin nopeasti; hätä +siivitti Margareetan askeleita. + +Kivien ja ojien ylitse kiiti hän tuulen puuskana ja kasakka tuli +vohtuen hänen perässänsä. Mutta pian nuot pienet jalat väsyivät, ja hän +päästi huudahduksen, sillä hän tunsi että joku tarttui hänen +hameesensa. Se oli kuitenkin vaan tarttunut kiinni erääsen +katajapensaasen ja heltyi samassa jättäen ainoasti pienen vaate +kaistaleen jälkeensä. Kahden kiven väliin jäi hänen toinen kenkänsä. +Pelkkä sukka jalassansa jatkoi hän pakoansa osaksi vielä lumen +peittämällä maalla. Hän haavoitti jalkansa, siitä vuoti verta, mutta +vielä hän pakeni. Mutta yhä lähemmäksi ehti hänen vainoojansa. Nyt, nyt +ojentaa hän kätensä tarttuaksensa häneen, mutta tuskissaan vääntyi +tyttö hänen käsistänsä. Samassa lankee isku kasakan ojennetulle +kädelle, vielä yksi, vainooja sortuu maahan, ja paon ja vainon innon +kestäessä huomaamatta jäänyt pelastaja nostaa nuoren tytön keveästi +kuin lapsen käsivarrellensa ja menee nopein askelin metsään. + +Ahnaasti tarttuivat hävittävät liekit ympärillensä, tanssien kiertyivät +he akkunoista ja räystäitä pitkin ja heittäyivät paikasta toiseen. +Hurjasti kiljuen sitoivat kasakat puutarhurin paulalla erääsen heidän +hevoseensa, sillä välin kun talon hevoset talutettiin ulos mukaan +vietäviksi. Nyt ei ollut armoa toivomistakaan sittekuin kasakat olivat +puutarhurin tunteneet yhdeksi niistä, jotka tienhaarassa tekivät +päällekarkauksen. Jussi ja Tuhka-Jaakkokin saatiin kiinni; mutta liian +haavoitettuina muulla tavalla kuljettaa, heitettiin he muutamaan +rekeen. Toisen re'en ajoi eräs kasakka esille. Kuolon tuska +sydämessänsä seisoi Katariina rouva etäällä ja loi tutkivia katseita +ympärillensä nähdäksensä edes vilahdukselta tyttäriänsä. Hän unohti, +että hänen edessä paloi hänen kotonsa ja tavaransa. Hän rupesi jo +toivomaan että neidot olivat välttäneet vaaran, ja kasakoistakin +istuivat jo muutamat hevostensa seljässä. Nyt astui yksi päällikön luo +ja ilmoitti, että hän oli seurannut kaivatun kumppanin jälkiä ja +löytänyt hänen ruumiinsa metsässä. Hurjia kirouksia kuului siinä +melussa, joka nousi kasakka-parvessa. + +Päällikkö meni Katariina rouvan luo ja lausui: "minä olen säästänyt +teitä niin kauvan kuin mahdollista, mutta tämä on todellakin liikaa. +Nyt ei teille muuta neuvona, kuin että istutte tuohon rekeen yhtä +sävyisästi kuin muutenkin olette käyttäytyneet." Taasen vaaleni +Katariina rouvan poski, mutta hänen äänensä ei selittänyt hänen +tuskaansa, kun hän lausui ainoan sanan: "minne?" Enempää hän ei voinut +virkata. "Ensin Turkuun sitten minne ruhtinas hyväksi näkee." + +Samassa havaittiin Sesilia. Hän ei ennen ollut nähnyt mahdolliseksi +päästä pakoon; mutta nyt kun liekit rupesivat saavuttamaan häntä, ei +hänkään saattanut viipyä kauvemmin ja hän toivoi mahdolliseksi +kenenkään huomaamatta pääsevänsä puutarhaan. Eräs kasakkain päästämä +huuto ilmoitti että hän oli keksitty. Vaaleten vaipui tuo hentoinen +maahan. Katariina rouva riensi tuskaisena häneen päin; mutta päällikön +viittauksesta heitti eräs kasakka hänen kovakouraisesti rekeen. Itse +nosti hän tainnottoman tytön äidin viereen, ja niin, lyhyen +komentosanan lausuttuansa nousi hän hevosensa selkään, ja koko parvi +lähti liikkeelle. + +Huikean kylmä tuuli herätti Sesilian tunnoilleen. Kun hän oli ohueissa +vaatteissa, tarttui pakkanen hänen hienoihin hermoihinsa, vaikka äiti +niillä vaatteilla, joita hän saattoi olla paitsi, koki suojella häntä. +Nuori tyttö vapisi yhtä paljon tuskasta kuin vilustakin. Katariina +rouva likisti hänet syliinsä ja koki lämmittää häntä rintaansa vasten. + +"Missä on Margareetta," kysyi Sesilia avaten silmänsä, "onko hän +pelastunut?" + +"Minä toivon sen, lapseni," vastasi Katariina rouva, vaikkei hänellä +itsellänsä ollut mitään toivoa. Jos Margareetan olisi onnistunutkin +päästä kasakoista oli hän kuitenkin turvaton, koditon pakolainen. Äiti +kätki varovasti Sesilialta tuskansa ja koki antaa hänelle rohkeutta. + +"Ah, äitini, kuinka hyvä te olette minulle," kuiskasi Sesilia, "jotain +hyvää kuitenkin onnettomuudestakin saa; näin hyvästi en milloinkaan +ennen ole saanut teidän sylissänne levätä." + + + + +3. + + +Näiden seikkojen tapahtuessa oli Margareetan pelastaja vienyt häntä +pois, eikä hän -- Margareetta -- ensinkään tietänyt mitä hänelle +tapahtui, ja vasta ison ajan perästä alkoi hän herätä hermottomuudesta, +jossa hän oli. Hän tunsi nyt että joku kantoi häntä. Kauhistuen teki +hän äkkinäisen liikkeen ja avasi silmänsä, mutta hän näkikin kasvot, +joita ei hän ensinkään osannut edes aavistaakaan näkevänsä, jonka +tähden hän myös ensimmäisessä hämmästyksessänsä tirkisteli niihin siksi +kun hän luonnollisen kainouden tunteella koki eroittua kantajastansa. + +"Älkää minua peljätkö, armollinen neiti, ja antakaa minulle anteeksi +että olen rohjennut pidellä teitä niinkuin pientä lasta, mutta äsken ei +ollut kursastelemisen aikaa. Minä en uskaltanut seisahtaa, edes +hankkiakseni teille virvoitusta." + +"Hyvä kersantti Malm, laskekaa minua nyt kaikella muotoa omille +jaloilleni," sanoi Margareetta hämistä tulipunaisena, "minun on jo +varsin hyvä olla." + +Sittekuin Margareetan pelastaja oli varovasti laskenut hänen maahan, +tahdomme me, paremmin tutustuaksemme hänen kanssansa, luoda katseen +muutamiin lehtiin hänen omista päiväkirja-muistelmistansa, joista +myöskin löydämme kertomuksen Margareetan kohtaloista hänen pakonsa +ajalla. + + +MAUNO MALMIN MUISTELMISTA. + +[Näissä muistelmissa on alkuteoksessa säilytetty Malmin omaa +vanhanaikaista kirjoitustapaa, jonka tähden niiden suomalainen pukukin +on koetettu muodostaa alkuteoksen mukaan. Suom. muist.] + +Sittenkuin Pähkinälinna oli Wenäläisiltä otetuksi tullut ja Keisarin +sanottiin varuistavan itseänsä suurella voimalla maahan sisään +karkaamaan, ilman huolimatta, että hän kasakoilla ja kalmukkeilla +sotaväkeä lisäsi, sillä lailla jo alusta antaen maan näille villeille +laumoille alttiiksi, niin ei minun isä vainaani pitänyt olemustansa +rajan viereisessä kappalaisen puustellissa varmana, erinomattain sen +vuoksi, että hän erinomaisella innolla venäjän uskoisissa oli tehnyt +siihen aikaan päälle seisovaa kääntymys-työtä puhtaaseen Lutherin +oppiin; ja koska tätä tehtäissä monta kertaa käytettiin ei suinkaan +armiaampia keinoja, josta nämät, totista oppia vastaan-seisovaiset +olivat vihaisina, niin pelkäsi hän, että rupeisivat yhtä pitämään +vihollisen kanssa, ja haki sentähden, sekä sai myöskin, avonaisen +linnan papin viran Nyenskansissa, koska hän luuli linnan voivan +vihollista vastaan seisoa. + +Mutta tuli silloin Sotamarski Sjeremetiev 20,000 miehen kanssa sanottua +linnaa vastaan ja sen ympäri piiritti, ja että kaikki apu ja yhteys +Ruotsin kanssa estetyksi tulisi, purjehti Keisari, joka silloin +pommittajakapteenina omassa väessänsä palveli, seitsemän pataljoonan +kanssa omista kaartistansa 60 venheellä ja meni kaupungin ohitse virran +suuta valtaansa ottamaan. Ja sittekuin hän melkein puolet väestänsä +sinne jättänyt oli, palasi hän takaisin jälleen. + +Sillä ajalla jatkoi vihollinen 20 kanuunasta ja 12 mörsäristä kaupunkia +ampua ja viimeisenä päivänä Aprili kuuta ehtoolla alkoi kauhistavainen +ampuminen ja bombardeeraaminen, jonga minä vielä hyvin muistan, ja sitä +kesti koko se yö, niin että sen heikon väestön toisena aamuna itsensä +antaa täytyi. + +Komentantti sekä upseerit ja sotamiehet saivat lupauksen vapaasta +poia-menosta, mutta täytyi heidän pisättää Nevan rannalle paaluituksien +viereen. Ehtoota vastaan samana päivänä tuli kaksi ruotsalaista +sotalaivaa haminan suulle ja heittivät siihen ankkurin, ja tulivat +tunnus-ampumisen kautta linnasta petetyiksi uskomaan että se +ruotsalaisten hallussa vielä oli, ja otettiin ne sitte surkeasti +toisena päivänä Keisarilta ja hänen kaartiltansa, jotka venheillä +laivoille tulivat. + +Vasta sen jälkeen sai väestö luvan lähteä Wiipuriin menemään, ja +seurasi sitä minun isäni ja minä sillä surkealla matkalla. Ja +sallei itseänsä Keisari venäjäläisellä Andreean tähdistöllä +pommittajakapteenina palkita, kuin myös pommittajaluutnantin, ruhtinas +Mensjikovin. Kaksi vuotta sen jälkeen tuli Keisari Wiipurin edustalle, +mutta pääsimme me sillä kertaa paljaalla peljästyksellä. Mutta neljä +vuotta myöhemmin alkoivat venäjäläiset uudestansa Wiipuria piirittää; +mutta nyt oli linnaa paremmasti edesautettu kuin ensimmäisellä +kerralla, niin suuremmalla miesluvulla, kuin myös moninaisilla +tarpeilla piirityksen taikaisin-lyömiseksi, ja olivat asukkaat nyt, +edellisen piirityksen hyvästä lopusta mielissänsä, yksimieliset ja +lupaavaiset vihollista vastaan seisomaan. Ja vaikka kaupunki kovan +pommittamisen tähden kolme kertaa syttyi palamaan, onnesti aina valkean +enempää ulosleviämistä estetyksi saada; ja kärseivät ryssät, jotka +jäästä ja lumesta tehdyissä kojuissa asuivat, suurta vilua ja sairautta +sillä ajalla, ja niin oli meillä aina vielä hyvä toivo, vaikka +viholliset 20 kanuunasta ja 26 mörsäristä, kovalla ampumisella joka +päivä, heittivät pommia ja tulikuulia, jotka paljon pelkoa kansassa ja +paljon vahinkoa huoneissa matkaan saattoivat. Ja seisoimme me +lukiolaiset rivissä sotamiehien kanssa, ensimmäisinä vallilla, ja ei +ole lukiota sen perintä vielä käymään pannuksi tullut. + +Tapahtui sitten eräänä päivänä piirityksen alla että minä ja yksi +kumppani olimme kiivenneet linnantornin katolle, että paremmin olisimme +vihollisen leirin ja sen piirityslaitokset nähneet. Tuli sitten pommi, +joka otti mukaansa tornin koko huipun kuin myöskin hengen minun +toveriltani, mutta minä tulin onnellisesti pihaan alas tornin katolta, +ja menin, vaikka minä siitä nopeasta ratsastamisesta olin vähän +hämmästynyt komentantin tykö, joka oli eversti Stjernstråle, ja joka +seisoi vähän matkaa siitä, raporttia antamaan kaikesta siitä jota minä +olin näkemään tullut. + +"Malm," sanoi eversti minulle, "sepä oli nopea kulku ilmassa." + +"Niin," vastasin minä, "ei suinkaan sen raportin niin kiirutta olla +mahtanut, kuin venäjäläiset näyttivät tykönänsä luulevan, koska he +minulle niin hyvän kyydin antoivat." + +"Sinä olet aina raski poika," sanoi silloin nauraen eversti. + +Sittenkuin kaupunki kolmetoista viikkoa oli vihollista vastaan +seisonut, täytyi sen kuitenkin viimeinkin ylösantaa itsensä +tyydyttävillä ehdoilla; mutta niinpiankuin linnoitus heidän valtaansa +tullut oli, rikkoivat he lupauksensa, ja tulivat niin sekä linnan väki +että myös iso osa kaupungin asukkaista vankeuteen Wenäjän maalle +viedyksi, ja ainoasti pieni luku vallan vanhoja ja sairaita saivat +maahan jäljelle jäädä, missä myöskin minun isäni, joka vuoteen omana +oli ja tuli hävitetty kaupunki venäjäläisillä talonpojilla asutetuksi. + +Sen muun väen kanssa täytyi minun siis Pietariin kävellä, ja vaikka +minä saavuin sinne ulos-väsyneenä marssista ja vaivaloisuuksista kuin +myöskin surusta, niin en minä muuta taitanut kuin suurella +ihmettelemisellä katsella, kuinka täällä nyt suuri kaupunki seisoi, +jossa seitsemän vuotta sitten suo oli ollut. + +Oli sunnuntai, päivällisten aikana, kuin me tulimme Pietariin, ja +yhdellä vallilla liehui iso keltainen lippu, jossa Wenäjän kotka +sisälle neulottu oli, vieden siivissänsä ja kynsissänsä neljä merta. Me +menimme yhden pitkän puusillan ylitse, jossa kaksi vipusiltaa oli, +linnanportille, joka myöskin puusta tehty oli, ja sen päällä oli puuta +veistetty kuva kaksi isoa avainta kädessänsä, joka sanottiin +merkitsevän apostoli Pietaria, ja yhdellä pläkkiplootulla hänen +jalvoissansa oli kirjoitettu vuosiluku koska kaupunki perustetuksi +tullut oli. Sillan vasemmalla puolen seisoi iso juoma-tupa, jossa +kaksitoista musikanttia torvilla ja rummuilla iloa tekivät ja jossa +minä sitten sain kuulla, että Keisarin oli tapana juhlapäivinä seuransa +kanssa sinne tulla, ja toisien läsnä-olevien kanssa sillä kerralla +korkeasta arvostansa huolimatta, lasin tyhjentää. + +Täällä tulin minä nyt ja suuri osa muistakin vangeista rakennustyöhön +käytetyksi, ja tulin minä, tässä työssä vallan taitamatonna, +hantlangariksi kuin kreivi Golovkinin linnaa tehtiin. Pakoitettiin +minua siis, kuin myös monta muuta, Nyenskansista pois-tuoda kiviä, +joita tähän rakennukseen, kuin myös moneen muuhun käytettiin, +sittenkuin Keisari tämän linnan tykkönään hävittää oli antanut. + +Vaikeita ja raskaita minulle neet kuukaudet olit, joita minä täällä +vietin, ja jos ei Herra olisi minulle armoa suonut ja antanut minulle +vapautta erinomaisien teittensä kautta, niin että yksi talonpojan vaimo +totomaastani osasi Keisarin mieltä pehmittää, niin en minä kauvaa +siellä olisi olla jaksanut; vaikka ei täällä nyt enään niin vaikeata +olla ollut kuin niinä ensimmäisinä vuosina, kuin tuhansia itse +ryssistä, ja niin paljon enemmän sitten neet vaivaiset vangit eivät +saaneet kattoa päällensä, vaan viskasivat sillä soisella maalla +samoissa vaatteissa, joidenka liepeissä he monta kertaa päivässä, kuin +ei heillä ollut sopivia aseita, kantaa saivat santaa ja multaa sen suon +täyttämiseksi, jollekka kaupunki rakennettaman piti. Mutta nyt oli +täällä kirkkokin, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset jumalan-palvelusta +pitivät ja siellä saarnasi kaksi myöskin vangeudessa olevaa sotapappia; +mutta justiin kirkon vieressä oli tatarien kauppapuoti jossa turkit, +kalmukit ja muut senkaltaiset niinkuin pedot suurta melua pidit ja +jossa he kahdessa rivissä puotia traasumarkkinoitansa toimittivat ja +niin emme sitä iloa puhtaana nauttia saaneet. + +Tulin minä sitten tuttavuuteen yhden talonpojan vaimon kanssa +kotomaastani, joka erinomaisilla teillä metsien ja erämaitten halki +itsensä Pietariin saanut oli, että hän siellä miehensä näkisi, joka +myös fangeuteen sinne tuotu oli. Ja onnistui hänen erinomaisen +rohkeuden ja röyhkeyden kautta Keisaria vastaan, kuin hän ylitse +katsomaan fangen töitä tuli, tämän konstikkaan herran niin pehmeäksi +tehdä, että hän, sen sijaan että hän häntä ja miestänsä kovasti +rangaitsisi, ei ainoasti miestä irti päästänyt, vaan myöskin heille +tulevaisuuden tähden rauhapassin antoi, ja myöskin minun päästi +vapaaksi koska vaimo minua hänelle kiittänyt oli sanoden, että minä +hänelle tässä vieraassa kaupungissa suurena apuna ja lohdutuksena ollut +olin. + +Sain minä siis Suomeen takaisin tulla ja elin lopun vuotta isäni +tykönä, joka tällä aikaa taudistansa parantunut oli. Ja koska hän leski +oli, oli hän taasen yhden kappalaisen viran saanut, koska hän oli +luvannut edelläkävijänsä lesken konserveerata (naida). Mutta koska +pappien puustelleista kaikki työaseet kruunun puolesta olivat myydyiksi +tulleet, ei kukaan pappi taitanut maatansa hoitaa, ja koska ei +talonpojilla ollut mitään, jolla papin palkan maksaa taitaisivat, niin +ei hänellä minulle juuri muuta annettavaa ollut kuin katon pääni +päälle. + +Mielelläni olisin minä tämän joutilaisuuden sillä tavalla +käyttänyt, että olisin mennyt Turkuun koettamaan jos olisin voinut +studentti-eksaamin läpitse-käydä; siellä ei nyt ollut ei huoneita eikä +kirjoja, sillä kaupunki oli juuri hävitetty ja kaikki kirjat +biblioteekista Pietariin viety; ja koska ei kaupungissa juuri ollenkaan +enään väkeä ollut, jotka sitä puolustaneet olivat, ei myöskään +selkäänsä muut olleet saaneet kuin muutamat vanhat akat. Tieteistä ei +siis tullut mitään. + +Lähetettiin sitte kreivi Nieroth, joka oli suomalainen ja kunnon mies +ottamaan korkeinta päällikkyyttä maassa. Mutta kuin ei hänellä rahaa, +väkeä eikä provianttia ollut, niin säädettiin että joka miehen maassa, +ei kukaan saanut itseänsä vetää pois, täytyi itsensä pyssyllä ja kahden +kuukauden proviantilla varustaa. Minä olin tosin vielä nuori poika, +mutta suuri ja voimakas, ja sentähden tulin minäkin asevelvolliseksi; +mutta tällä kertaa en minä vielä kuitenkaan sodan eteen tullut. + +Kun sitten Kunink. Majesteetin armollinen käsky tuli, jossa uudestansa +kehoitettiin pappia, virkamiehiä ja muita säätyhenkilöitä Ruotsiin +ylitse muuttamaan, jota käskyä sillä tavalla noudatettiin että +semmoisista ei montaa maahan jäljelle jäänyt, silloin muutti myös minun +isäni Ruotsiin. Mutta kuin minun mieleni aina oli sotamiehen virkaan +päin seisonut, ja minä siihen aikaan olin tullut tuntemaan sen reiman +Löfvingin, joka minua myös päätöksessäni vahvisti, niin menin minä +vapaehtoisena sotapalvelukseen, ja marssimme me sitten ylös +Pälkäneelle, mutta siellä olivat meikäläiset jo hävinneet tappelun. + +Pohjanmaalla vielä väkeä oli ja tykö-tarjosivat he itseänsä kaikin +miehin sotapalvelusta tekemään. Mutta kuin päällysmiehet pelkäsivät +etteivät he näillä tottumattomilla joukoilla mitään tehdä taitaisi, ja +sentähden eivät heistä huolia tahtoneet, sanoivat Pohjalaiset vastaten +heille: "ei teillä ennenkään aatelismiehiä Suomen puolustukseksi ollut +ole, vaan kyllä ne maan omia lapsia olleet ovat, ja ei pohjalaisia +koskaan maan roskajoukkona pidetty ole, ja emme me sen enemmin kuin +ennenkään uskollisuuttamme kuningasta kohtaan unohtaneet ole. Niin +kauvan kuin meillä ruumiissa verta on, tahdomme me seisoa maan edestä, +kodon ja vaimon ja lapsien edestä. Jos ei kruunulla meille ruokaa antaa +ole, niin kyllä me sitä itse meillemme hankkia mahdamme. Jos emme +hyödyksi olla taida, kuin emme äkseerata osaa, no, antakaa upseerien +sitä meille opettaa; me lupaamme, että niin pian kuin suinkin sitä +oppia koetamme." + +Kenraali Armfelt tarvitsi mielellänsä väkeä, ja sen tähden ylös-otti +näin pohjalaisten tykö-tarjomuksen ja moniin pitäjiin hän upseeria +lähetti, heille välttämättömimpiä sotatemppuja opettamaan, ja niin +tulin minä Maalahteen lähetetyksi ynnä Luutnantti Grönstrand. Ja +rupesin minä siellä paljon hyvää pitämään kappalaisen tyttärestä, Liisa +Kreetasta, ja luulin minä, etten ketään koskaan ennen niin rakastanut +ollut. Tulin kuitenkin yhtäkkiä pois-komennetuksi, ja itkimme me +molemmin erostamme kelpolailla. + +Sain kuitenkin pian muutakin ajattelemista, sillä koska minä, ynnä +yhden joukon kanssa talonpojista, jonka kanssa minä marssin, +Isoonkyröön tullut olin, jossa meidän armeija silloin seisoi, hain minä +ylös yhden nuoren pojan, joka Kenraali Armfeltin palveluksessa oli ja +häneltä käytettiin kaikenlaisiin, vaikkei hän minua paljon vanhempi +ollut ja jonka kanssa minä jo lukiossa ystäväksi tullut olin, ja joka, +vaikka siellä armeijassa paljon nuorukaisia ja pilttiä oli, kuitenkaan +ei niistä lukua pitänyt, niitä vaan lapsina pitäen, joita ne totisesti +myös olivat, vaikka näinä aikoina nuorien poikien rivissä seistä täytyi +niinkuin vanhojen miesten. Kaatui myöskin tämä sama Meurlingen sitten +täällä Isossa Kyrössä, mutta sitä en minä tietää saanut, ennenkuin +monta vuotta sen jälkeen. + +Tämä nuori Meurlingen sanoi nyt minulle: "no, Mauno, jos osaat pitää +suus' kiinni kuin ennenkin, annan minä sinun uusia tietää." + +"No mitä?" sanoin minä. + +"Juu, että me saamme tapella ryssän kanssa jos kenraalin tahto käy +edes. He ovat kirjoittaneet Ruotsista tänne, että kenraalit täällä +nahkaansa säästää tahtovat, että niiden nyt itseänsä vihollista vastaan +pitämän pitäisi, koska heillä nyt väkiä oli, sittekuin koko maa oli +ylöskutsuttu menemään 'mies miehestä miekoilla, keihäillä ja +pyssyillä', Niinkuin sanotaan, itseänsä ja perhettänsä puolustamaan, ja +nyt on kenraali kiukuissaan." + +"Hyvä," sanoin minä, "parempaa uutista et olisi minulle antaa voinut." +"Mutta," sanoi hän edespäin, "pahaakin minä sinulle ilmoitan. Kenraali +lähetti eilen väkeä hevosella ja suksilla vakoilemaan, mutta he tulivat +kaikin vihollisilta otetuiksi." + +"No, ja kenraali ei saanut mitään tietää?" kysyin minä. + +"Ei, sen sinä ymmärtää mahdat." + +En ollut siitä sitte tietävänäni; mutta ehtoolla sanoin minä muutamille +Maalahtilaisille ja Isokyröläisille, joita minä olin tullut tuntemaan: +"pojat, mennään partiolle, että saamme tuoda uutisia kenraalille +vihollisesta." Otin sitten oitis talonpojan takin ylleni, ja lähdimme +sitten muiden tietämättä matkalle. Tämä tapahtui yöllä Helmekuun 15:sta +päivää vastaan ja pakkainen puri kovasti. Mutta minun mieheni tiesivät +kaikki tiet, ja niin tulimme me ryssien hengen päälle, ennenkuin he +meistä mitään tietää taisivat. Mutta kuin me yhden pienen niityn ylitse +hiipiä koitimme, juuri heidän etuvahtinsa takitse, tuli yksi vahtimies +meitä huomanneeksi, huusi meille ja antoi meille tulta. Me annoimme +tulta takaisin, mutta nyt ryssän leirissä rymäkkä nousi. He mahtoivat +luulla että koko meidän armeija heidän niskaansa tullut oli, semmoista +melua ja rymäkkää joka puolelta nousi; mutta me tehimme jälkiä niin +pian kuin pääsimme, ja tulimme sitten kahden miehen häviöllä takaisin +kotiin jälleen. + +Nyt en minä itse Ylikenraalille mennä uskaltanut, koska minä +rangaistusta pelkäsin kuin minä ilman käskyä tointa tehnyt olin, vaan +lähetin yhden talonpojan raporttia viemään; mutta sai kenraali pian +tietää mitä minä tehnyt olin ja antoi hän minua luoksensa kutsua +sanoden sitten minulle: "etkö paremmin tiedä mitä sinulla lupaa tehdä +on, vai mikä sinä olla mahdat?" + +Vastasin minä: "Teidän Ylhäisyytenne, hyvin tiedän minä itseni +tarvitsevan herrani ja kuninkaani edestä henkeni ylös-uhrata. Jos minä +nyt henkeni menettämisellä rangaista mahdetaan, niin ei kukaan sitä +kiitosta minulta ottaa mahda, että minä minun kuninkaani edestä kuollut +olen." + +Kenraali hymyili sanoden: "no, sitten sinä rangaistaan sillä tavalla, +että sinä et tällä kertaa sitä kiitosta itsestäsi saa. Mutta varo +itseäsi toisen kerran, tapahtua mahtaa että et niin hyvällä kaupalla +pääse." + +Minä kiitin nöyrästi kenraalia, ja lupasin toisten itseäni +varovaisemmasti käyttää. "Niin," sanoi kenraali, "semmoisia Suomalaiset +ovat; kukin oman päänsä jälkeen tehdä tahtoo, ja jokainen tahtoo +lakkinsa puolesta mies olla, vaikka se sitten kutun karvoista vanutettu +olisi." + +Kuitenkin vahvistui meidän raporttimme kautta kenraalin itse tykönänsä +se päätös että ruveta vihollisen kanssa tappelemaan, ja antoi hän +kutsua upseerit pappilaan, sotaneuvottelua pitämään. + +Ilma oli erinomaisen kylmä, ja väki vaivattiin kovasti pakkaiselta; +mutta kuin he kuulla saivat, että nyt tappelusta kysymys oli, silloin +tuli ilo yleiseksi ja heittivät monet hattunsa ilmaan ja ne taasen +vastaan pajunetillansa ottivat. + +Ylikenraali vaati tappelua, ja vaikka ne toiset vastaan olivat, täytyi +heidän kumminkin perää antaa; mutta niillä jotka alusta vastaan olleet +olivat, ei ollut sitä hyvää tahtoa taistelun puolesta, kuin jos he itse +sen puolta pitäneet olisivat, eivätkä sentähden sen onnistumisesta +mitään lukua pitää tahtoneet. Tämä riitaisuus tuli sitten koko maalle +kalliiksi. + +Ylös-asetettiin nyt jalkaväki kahteen riviin kummallekin puolelle +Kyminjokea, joka jäähän mennyt oli, ja puolet hevois-väestä myös +molemmin puolin jokea, mutta takana oli koski, jota se kova pakkainen +ei jäähän saada jaksanut, vaan se oli auki. Kolme vuorokautta me sillä +tavalla seisoimme, odottaen venäjäläisiä, täydessä sota-järjestyksessä. +Että me emme siinä kovassa pakkaisessa itsiämme kelvottomiksi +paleltaneet, oli yksi Jumalan ihme, mutta kaikki paloivat innosta +tapella saada ja niin ei kukaan ajatellut kuinka pakkainen nipisteli. + +Vihdoinkin näimme vihollisen täydessä marssissa jäällä meitä vastaan +tulevan. Ylikenraali ajoi joukkojen tykö ja ylöskehoitti väkeä +tykö-luottamaan Jumalan avun päälle ja isänmaan edestä miehuullisesti +taistelemaan. + +Kaksi laukausta taistelun aluksi merkin antoi. Minun sydämeni löi +kovasti kuin kanuunat peliänsä alkoivat sillä hyvällä menestyksellä, +että ryssien kaksi kertaa käpälämäkeen lähteä täytyi niin kiiruusti, +etteivät edes kanuuniansa pelastaa ehtineet. Pian taisimme näillä +heidän kanuunillansa omiamme säestää, ja kaikki täydellistä voittoa +lupaavan näytti. Nyt lensi Meurlingen niinkuin tuulen puuska ratsuväkeä +kohden Kenraali-Majuri de la Barren tykö, vieden uusia käskyjä eteen +päin hyökätä. Mutta nämät kirotut hevois-huijarit istuivat kuin pölkyt +kaakkiensa seljässä, ja ainoasti puolet Turun läänin hevoisväestä +hyökkäsivät muutaman kerran edes takaisin; kaikki sill'aikaa kuin oikea +ja loput vasemmasta siivestä liikkumattomana seisoivat taistelua päältä +katsellen. + +Tätä etua ei ruhtinas Galitsin itsellensä kahta kertaa näyttää antanut, +vaan käski hän neljä rykmenttiä rakuunia astua alas, ja meidän +selkäämme hyökätä, juuri kuin me jo voitosta riemuitsemaan rupesimme. +Samassa silmänräpäyksessä komensi Armfelt oikeahan, ja ojennetuilla +pajuneteillamme me niitä eteenpäin tunkevia rakuunia iloisesti vastaan +otimme. Mutta nyt kokoontui hajoitettu vihollinen jalkaväki meidän +taaksemme ja me seisoimme vihollisilta ympäröittynä niinkuin mato +muurahais-pesässä, niin monta heitä meitä vastaan oli. Voittoa ei enään +sopinut ajatellakaan, melkein kaikki meidän upseerimme kaatuivat +kuolleina maahan; mutta de la Barre oli hyvässä ajassa itsensä pois +laittanut. + +Vihdoin täytyi myös kenraali Armfeltin sotatanner jättää, mutta silloin +olivat jo kaikki tiet vihollisilta suljetuiksi tulleet, että hän +ainoasti suurella vaikeudella taisi pois päästä. Kuitenkin olin minä +niin harhatielle tullut, etten minä omaa väkeä enään kiinni saada +taitanut. Kosken takana oli kuitenkin avaroita soita, ja kuin ne olivat +jäätyneet, taisin minä niiden ylitse käydä. Ja olin minä kolme päivää +ilman ruokaa ja kärsein paljon niistä haavoista, joita minä saanut +olin; sillä vaikka ne suuria eivät olleet, niin ne kuitenkin pakkasen +tähden särkivät. Tulin minä myöskin monta kertaa paikoille, jotka ennen +asutuita olivat olleet, mutta jotka nyt autioina seisoivat; löysin +kuitenkin lopuksi yhdessä talossa yhden vanhan ämmän, joka minun +kanssani siitä vähästä tavarasta jakoi, jota hänellä jäljellä oli, ja +viivyin minä sitten hänen tykönänsä ja autoin häntä sillä lailla että +minä hänelle puita hakkasin, vettä kannoin ja muuta sen kaltaista +tehin, jonka edestä hän minulle ruokaa antoi, siksi kuin minä niin +paljon paranin, että luulin itseni voivan eteenpäin kävelemään ruveta. +Se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska vihollinen oli maata hirmuisesti +hävittänyt, ja kaiken väen pois-vienyt niistä pitäjistä, jossa miehet +heitä vastaan olivat aseihin tarttuneet, ja en minä tietänyt minnekä +paras kääntyä olisi, vaan umpimähkään minä pohjoiseen päin kävelemään +rupesin. Jumala kuitenkin armollisesti minun askeliani niin johti, että +minä vihdoin pienen joukon meidän väestä tapasin, joka Kajaaniin +marssilla oli. Ja yhdyin minä heidän kanssansa, ja ei se seutu vielä +ollut niin kovasti hävitetty kuin piirityksen jälkeen, jolloin koko +läänissä ainoasti viisi huonetta jäljellä oli. + +-39 + +Tulin sitten garnisuunissa seisomaan, joka ei juuri minun mieleni +mukaan ollut. Mutta kuin sota kaikissa paikoissa veltosti kävi, sain +minä tämän laiskan elämän kanssa tyytyväinen olla. + +Olin minä niin Kajaanin linnassa, joka oli viimeinen linnoitettu +paikka, joka meillä koko maassa oli. Koko väestö oli 100 miestä. Mutta +juuri kuin me emme koko seudulla mitään vihollista olleen tietäneet, ja +50 miestä parasta väkeä pois oli lähetetty, niin että ainoasti 50 +miestä, paraasta päästä invaliidia, seisoivat fästningissä jäljellä, +tuli ryssä meitä piirittämään. Viisi kokonaista viikkoa seisoimme me +vastaan, mutta nyt oli kaikki proviantti loppunut, ja sanoi +komentantti, Majuri Fieant minulle: "Malm," sanoi hän, "Mitä meillä nyt +muuta neuvoa on, kuin lyödä valkeeta siihen kruutiin, kuin meillä vielä +jäljellä oli, ja itsemme pamauksen kanssa poisantaa?" + +"Niin, herra komentantti," sanoin minä, "niin hyvä ennen kuin +jälkeenpäin, sillä apua ei meidän enään odottaa tarvitse, ja ei meillä +enään ainoata haavoittumatonta miestä ole." Ja oli komentantti jo +kaikki valmiiksi laittanut, että linna ilmaan pamautetuksi tulisi, +mutta meni hän niin vaimonsa tykö, joka istui pieni tytär sylissänsä, +jonka hän piirityksen aikana synnyttänyt oli, ja oli hänellä jo tämän +sodan aikana paljon surua ollut, kuin hänen ensimmäinen herransa +kaatunut oli. Nyt sanoi Majuri Fieant: "rukoile vielä rukous meidän ja +tuon lapsen edestä, sillä kaikki on lopussa nyt." + +Mutta nyt rupesi hän niin rukoilemaan sen pikkuisen lapsen ja kaikkien +niiden ihmisparkojen edestä, jotka linnaan suojelusta saamaan tulleet +olivat; ja niin pehmeni hänen sydämensä lopuksi, että hän rupesi +pakko-sovinnosta vihollisen kanssa keskustelemaan ja ylös-tehtiin se +vielä samana päivänä sillä tavalla, että me liehuvilla lipuilla ja +kaikuvalla soitolla koko väestön kanssa ulosmarssia saisimme ja että +kaupungin väestölle vapaus annettiin, että kunne tahansa mennä saivat. +Siitä kaikuvasta soitosta ei kuitenkaan mitään tullut, ja olisi hän +mielellänsä, jos ei sotatapa sitä vaatinut olisi, semmoista saanut +antaa tinkimättä olla, kuin ei meillä musikanttia ollut, niin, ei edes +kissaakaan, joka rivin edessä olisi naukua taitanut. + +Kello 10 edellä puolen päivän lähdimme me linnasta. Ensin piti +linnan-väen ulosmarssiman. Edellä kulki ylpeillä askeleilla linnan +päällikkö, lähinnä hänen perässänsä tuli hänen rouvansa, sylissänsä +pientä lastansa kantaen, joka huusi ja parkui täyttä kurkkua, ollen +sillä tavalla meidän kaikuva soittomme, ja viimeksi tulin minä meidän +lippuamme kantaen. Sitten tuli trossi meidän haavoitetun väkemme +kanssa, pahimmin haavoitetut rattailla, muut itseänsä niin hyvin kuin +taisivat jalvoillansa eteenpäin kuljettaen. + +Kuin venäjäläinen päällikkö, kenraali Tchekin, tämän meidän retkemme +näki, tuli hän niin vihaiseksi kuin hän huomasi millä pienellä joukolla +me häntä vastaan seisoneet olimme, että hän antoi käskyn meitä kaikkia +oitis alashakkaamaan. Mutta silloin edesastui eversti Mannstein hänen +tykönsä, heitti miekkansa hänen jalkojensa eteen ja sanoi, että ei hän +konsanaan palvelisi yhdessä semmoisen miehen kanssa, joka sillä lailla +valat ja lupaukset rikkois. Malttoi sitten kenraali niin paljon +mieltänsä, että me kaikki vastoin sopimusta Venäjälle fangeuteen +vietiin, jonneka minä tällä tavalla, niin myös komentantti itse, toisen +kerran vietiin. Tällä kertaa vietiin meitä kuitenkin pitkälle Wenäjän +sisälle, 30 penikulmaa Moskovan toiselle puolen, ja oli meillä siellä +suurta kurjuutta, ettei meillä mitään muuta ollut, josta elää +tulisimme, kuin mitä me meidän kättemme työllä ansaitsimme, ja opimme +me Majurin rouvalta sukkia ja tumppuja kutomaan, josta meillä suurin +hyöty oli. Tuli meille kuitenkin aika sillä tavalla kovin pitkäksi, ja +vaikka me kuulleet olimme, kuinka monet meidän väistä kiinni otetuiksi +ja raudoilla ja kauhealla fangeudella rangaistuksi tulleet olivat kuin +he paolla olivat koettaneet poijes päästä, niin emme me kuitenkaan +voineet sitä houkutusta vastaan seisoa, että onneamme koittaa +mahtaisimme, pitäen toivomme Herrassa kiinni, että hän meitä +armollisesti tästä kurjuudesta ja fangeudesta pelastaa tahtoisi. + +Laitoimme me asiamme nyt niin, että me kaikkia vähitellen talonpoikien +kanssa vaihetimme, jotka kaupunkiin tulivat, ja saimme tumppujamme +vastaan, jotka me kauniilla väreillä uloskoristimme, milloin kappaleen +kankasta, milloin hameen, milloin tröijyn ja niin edespäin, vaikka +tämän varovaisesti ja vähitellen tapahtuvan piti; ettei se huomiota +herättää mahtaisi. Sitten sovitti ja laittoi Majurin rouva, että kaikki +meille sopimaan tuli, ja saimme me vähitellen täyden puvun, Majuri +niinkuin venäjäläinen talonpoika, rouva niinkuin sen vaimo ja minä +niinkuin yksi pitkällainen moukka-piika, jonka lasta kantaman ja +hoitaman piti. + +Sittekuin me myös eväspussilla itsemme ulos-varustaneet olimme, +onnistui meidän karkuun päästä yhtenä päivänä, kuin sen seudun kansa +prasnikkaa [prasnikka, oik. prasnik on venäjän kieltä ja merkitsee +juhla. Suom. muist.] piti, ja puhuimme me jo kaikin venäjän kieltä +niin, että me itsemme monesta pulasta edesautoimme, ja kävi kaikki +hyvin niin kauvan kuin me pikku teillä edes-kulkea taisimme. Mutta nyt +piti meidän yhden joen ylitsenkulkea, ja siellä oli monen penikulman +päässä ainoasti yksi silta, ja sen sillan päällä seisoi yksi vahti. +Toivoimme me kuitenkin tämän vahtimiehen ohitse päästä, ja astuimme +rohkeasti päälle, meinaten itseämme nyt kuin myös ennenkin asiasta +selvittää. Huusi hän kuitenkin meitä hänen tygönsä tulemaan, kysyen +kusta me tulemme ja kuhunka me menemme, ja näytti hän epäilystä meidän +päällemme vetävän. Aivoin minä sitten itseäni koukistella, ja itseäni +niin asettaa kuin tahtoisin minä hänen huomionsa minun puoleeni vetää, +ja kuin minä huomasin että hän rupesi leikkiä minulle puhumaan luullen +minun koreen neidon olevan, niin vedin minä itseäni vähitellen aina +likemmäksi Fieanttia, kuin olisin minä tahtonut tehdä itseäni tykö, ja +pitää itseäni hänestänsä pois; ja kuin hän seurasi minun perässäni ja +ojensi ulos kätensä että hän minua kiinni ottanut olisi, kumarsin minä +itseäni alas niinkuin minä hänestä päästä olisin tahtonut, mutta +tartuinkin hänen sääriinsä kuin minä huusin: "Majuri, auttakaa minua +tästä armastelijasta!" Ja niin nappasimme me hänen molemmin ennenkuin +hän mitään huomannut oli, ja yhdessä heitossa työnsimme hänen käsipuun +ylitse virtaan, ja ruveten sitten juoksemaan kuin olisi "ryssä +takanamme ollut", pääsimme me sillä tavalla siitä vaarasta. Pääsimme me +myöskin lopuksi kotio jälleen. Ja menimme me niin Ruotsiin kuin ei +meillä mitään rauhaa kotona ollut, sittenkuin nyt ryssä koko maassa +turmiota levitti, ja tahtoi Majuri saada vanhan virkansa, mutta se oli +poisannettu, ja sanoi Kuninkaallinen Majesteetti ja meidän armollinen +herramme silloin, että kyllä sopi kaksikin majuria samaan rykmenttiin +palvelemaan panna, ja sillä lailla tultiin tehtyä sen kunnollisen +Fieantin tähden. + +Päälle-seuraavana keväänä tapasin minä Löfvingin. "No, Mauno," sanoi +hän, "minä menen kotio Suomeen katsomaan mitä ryssillä edes-on, +tahdotkos mukaan tulla?" + +"Niin," sanoin minä vastaten hänelle, "paljoa ei taida tehtävänä olla, +kuin maa kokonansa vihollisen vallassa on, mutta minä tahdon kuitenkin +mukana olla!" + +Seurasin minä niin Löfvingiä, joka kaikki tiet ja polut maassa tunsi, +niin että kuin kerran meren ylitse tulleet olimme, hän kyllä meidän +edes vei. Oli nyt kuitenkin kaikki kansa niin pelvoissansa kutakaan +ruotsalaista vakoojaa huoneesensa ottamaan, sittenkuin ryssä niin kovia +kieltoja sitä vastaan oli ulos-mennä antanut, että usein oli +erinomaisen vaikeata saada majaa, mutta Löfvingi oli kaikenlaisia +ylös-löytämyksiä niin täynnänsä, että me kuitenkin itsemme hyvin +edes-auttaa taisimme. Ja olin minä niin hänen kanssansa monessa +hassussa tempauksessa, jossa ryssät aina saivat välissä istua, mutta +pääsimme me aina eheillä nahoilla pois. Tulimme me myös sen kerran +Tukholmiin onnellisesti takaisin jälleen, tuoden myös mukanamme +kaikenlaisia tärkeitä tietämyksiä oloista ja venäjäläisten voimasta +maassa. + +Olin minä sitten lopun tästä talvesta Tukholmissa ja olisi siellä ollut +hyvä olla. Tanssata ja itseänsä huvitella sai siellä. Näin minä siellä +myös monta kaunista frouvas-ihmistä, mutta ei kukaan minun mavulleni +niin langennut kuin Maija Stiina Hermolin, ja olin minä yhden ajan +häneen myös rakastunut; mutta kuin en minä mitään tietämyksiä Suomesta +saanut, ei minulla mitään rauhaa ollut, vaan paloi minun haluni siihen +rakkaasen maahan. + +Keväällä, sittenkuin Löfvingi, kuin tavallista oli, taaskin omin +neuvoin itsensä ulosvarustanut oli, hankein minä itselleni venheen ja +palkkasin myös kolme miestä, ja kuljin ylitse Suomeen partioita ryssien +keskellä tekemään, mutta pidin itseni enemmästänsä saaristossa Turun +edessä ja nappasin kiinni, kuin tilaisuutta oli, yhden ja toisen +venäjäläisen aluksen, jonka minä miehinensä, lastinensa päivinensä +Tukholmiin vein. Myöskin onnistui minun poikkileikata ankkuri-touvin +yhdestä kaleerista, niin että tuuli sen karille vei, ja se suureen +tuskaan tuli, ja oli se minulle erinomaisen mieluista, kuin minä sillä +tavalla sain kostoa ottaa yhdestä niistä kaleerista, jotka niin kovasti +Ehrensköldiä ahdistit, ja tahdoin minä mielelläni tämän maanmiehen ja +urhoollisen soturin puolesta nostaa. Sitä oli nyt noin pari vuotta +sittenkuin hän otetuksi tullut oli, kuin hän oli Schoutbynacktina ja +komensi kanuunaproomia Elephanttia, joka kuuden kaleerin kanssa seisoi +isoa ryssäläistä kaleerilaivastoa vastaan, jolla myös keisari itse oli. +Sittenkuin melkein kaikki väki Elephantista kaatunut oli, panivat +venäjäläiset laivansa siihen kiinni ja ryntäsivät siihen. Tapahtui +sitten että Ehrensköld, joka vielä palaneilla vaatteilla ja monella +haavalla itseänsä puolusti, vihdoin kaatui kahdesta uudesta haavasta ja +kaatuen laivan partaan ylitse köysiin kiinni otti, josta hän hervotonna +ryssiltä poijes otettiin. + +Itse keisarikin suuteli hänen veristä otsaansa ja sitä urhoollista +miestä kiitti, mutta vangina Wenäjällä on hän yhä vielä, joka +semmoiseen reimaan merimieheen ja Kunink. Majesteetin uskolliseen +palvelijaan kustantaa mahtaa. Nyt sain minä siis antaa muiston yhdelle +niistä kaleijoista, jotka häntä pahimmin ahdistanut oli. + +Toin minä myös Ruotsin kaikenlaisia tietoja maasta ja vihollisesta, ja +oli minulle Herra Jumala niin armollinen että hän minun kaikista +vaaroista varjeli, että minä aina onnellisesti itseni pelastin ja +kaikellaista vahinkoa viholliselle matkaansaattaa taisin. Tulin minä +kuitenkin pian taasen takaisin Suomeen ja aivoin vanhaa virkaani tehdä. + +Menin vihdoin myös pois meren rannoilta ja sisämaahan, jossa minä +yhdessä pienessä kahakassa myös yhden haavan sain, ja täytyi minun +jäädä Kangasalan pappilaan, jossa papin rouva minua niinkuin omaa +lastansa hoiti, ja ulos-antoi minun sisarensa pojaksi. Ja oli se +minulle, sittenkin kuin minä parantunut olin, mahdotointa poijes-tulla, +vaan täytyi minun siellä koko talven viipyä, ja autoin minä pastoria +semmoisissa hänen virkansa toimissa, joita minun tehdä sopi. Oli myös +tarpeellista että hän jonkun avun sai, sillä koko pitäjässä ei muuta +pappia ollut, kuin hän. Mutta sittenkuin provasti Rietz, joka Turussa +pispan virkaa hoiti, ruhtinas Galitsinilta oli ylös-kehoituksen saanut, +että, niin paljon kuin mahdollista on, maaseuduille pappia laittaa, oli +hän niihin ammatteihin monta teiniä määrännyt, sillä muita ei ollut, +sitten kuin kaikki lukemiset ja studeeraamiset maassa niin kauvan +lakanneina olleet olivat, ja niin tuli yksi poika tännekin apupapiksi. + +Tällä välin olin minä pastorin nuorempaan tyttäreen, Leena Liisaan, +rakastunut, mutta kuin se nuori pappi tuli, tahtoi hän minulta +etu-oikeuden pois-riistää, ja oli tästä rupeemaisillansa paha riita +ylösnousta. Tapahtui sitten, että yhtenä päivänä pappilaan venäjäläistä +majoitusväkeä tuli, ja että minä kaikenlaisia kysymyksiä minun +persoonastani välttää mahtaisin, päätettiin että minä joksikin ajaksi +pois-lähtisin, ja olin minä jo ennenkin ajatellut matkaa kauvemmaksi +ylöspäin tehdä, että minä saisin tietää minkälaista mieltä kansalla +siellä päin oli. Ja löysin minä heidän siellä kuin myös muuallakin +sydämessänsä Ruotsille uskolliset olevan, vaikka niiden itsensä +vihollisille alammaisiksi näyttää täytyi, sillä mitä he muuta tehdä +voivat. Sitä paitsi oli nyt, niinkuin myös kaikkina aikoina semmoisia, +jotka möivät kunnian ja isänmaan, kuin vaan itse etuja saivat. + +Tulin sitten yhtenä ehtoona myöhäiseen Mikko Käskisen tykö, ja istui +siellä monta miestä pöydän ympärillä. Sanoi yksi: "tule tänne, niin +saat oltta;" sillä minä olin talonpojan vaatteisiin puettuna ja +ulos-annoin itseni Kangasalan pappilan rengiksi. Sanoin minä vastaten +heille: "ohoh, onko teillä tässä pitäjässä oltta, eikö ryssä sitä +löytänyt ole?" Vastasi hän sanoden: "paremmin olvi nyt tynnyrissä +pysyy, kuin ryssä on meidän herramme, kuin koska hän meidän +vihollisemme oli ja ei kukaan meidän ystävämme." Tästä herjauksesta +kiehui minun mieleni niin ylitse, että minä hänen päähänsä olvihaarikan +heitin. Lensi hän siitä sitten ylös ja tuli minua puulla lyömään, mutta +otin minä sitten häneen kiinni ja häntä seinää vastaan likistin +sanoden: "totisesti minulla kaksi pistoolia takkini alla on, mutta en +minä sinulle mitään pahaa tehdä tahdo; mutta ne teistä, jotka täällä +sisällä olette, joka liikkuu että hän minun likelleni tulisi, sen ammun +minä, ja tämän miehen ensin." Ei minulla mitään pistoolia ollut, mutta +jotakin minun sanoman piti, että miehet hiljaisina pysyä mahtaisivat. +Sitten aivoin minä nuhdella häntä hänen sopimattomista puheistansa ja +edespitää hänelle sitä uskollisuutta, jonga hän kruunatulle herrallensa +ja kuningaallensa velkaa oli, ja sanoin minä myös hänelle, että jahka +meidän urhoollinen kuninkaamme vaan saisi aikaa Suomea takaisin +valloittaa, silloin ne, jotka kapinallista puhetta pitäneet olivat, +toista nähdä saisivat; ja tuli hän lopuksi niin pehmeäksi että hän +minulta anteeksi pyysi, ja jäin minä sitten siksi yöksi sinne. + +Mutta tuli sitten seuraavana aamuna muutamia kasakoita ja kerroin minä +heille jutun, että he tukasta yhteen tulivat, sillä minä en nyt millään +muulla lailla heidän kimppuunsa tulla taitanut. Mutta vihdoin he +huomasivat että minä heidän pettänyt olin ja rupesivat epäilemään minua +herrasmieheksi, ja sitten piti heidän minua kiinni ottaman. Pääsin minä +kuitenkin, Jumalan kiitos, yhdellä heidän omilla hevoisillansa pakoon, +vaikka minä kylkeeni haavan saanut olin, niin että minun, kuin minä +pari penikulmaa ehtinyt olin, yhteen torppaan pisättää täytyi. Tämä +torppa oli Hatanpään talon alle kuuluva, ja kuin herrasväki siellä, +siitä haavoitetusta matkamiehestä kuulla sai, joka heidän torpparinsa +tykönä sairaana makasi lähettivät he minulle ruokaa ja lääkkeitä, ja +tuli sitten rouva itse ynnä vanhemman tyttärensä kanssa minua +katsomaan. Kysyi minulta rouva, kuinka minä haavoitetuksi tullut olin +ja sanoin minä vastaten hänelle: "kahakassa ryssien kanssa." Sanoi hän: +"mitä auttaa ponnistaa vastaan, siitä vaan paha pahemmaksi tulee." +Vastasin minä hänelle sanoden: "mutta kerran sen loppuman pitää; ja jos +ei kukaan Ruotsin puolta maassa ylös-pidä, niin se häviöön tulee. +Huokasi hän ja meni pois, mutta tuli sitten joka päivä yksi tyttäristä, +ynnä yhden piian kanssa, minua katsomaan kuin myös minulle ruokaa +tuomaan." + +Minä en ollut sanonut kuka minä olin, mutta kuitenkaan ei minun vahva +sarkatakkini minua suojella voinut siltä rakkaudelta, jonka se vanhempi +tytär, Margareetta, minun tykönäni ylös-herättänyt oli. Vaikka minä +joka päivä itselleni sanoin kuinka turhaa oli, että minä häntä +rakastin, niin en minä sille tunteelleni mitään tehdä voinut, vaan otti +tämä rakkaus aina vaan syvemmän juuren. En minä myöskään itseäni +vallan salata taitanut, vaan huomasi hän, etten minä mikään talonpojan +renki ollut, ja kysyi kuka minä olla mahdoin, ja täytyi minun se +lopuksi sanoa, vaikka sitten kävi, niinkuin minä myös pelkäsin, ettei +hän enään torppaan tullut. + +Täytyi minun myös pian sen jälkeen itseni poijes laittaa. Terve olin +minä jo kauvan ollut, vaikka minä itseni sairaaksi tein, että minä +häntä nähdä saanut olisin; mutta nyt kuin hän ei enään tullut, heitin +minä sen pakon poijes, ja etten minä alttiiksi antaisi niitä, jotka +minua suojanneet olivat, menin minä pois, mutta huomasin etten minä +vallan varmana ollut, vaan menin minä oikoiseen maan läpitse Waasaan, +sain pienen venheen itselleni, jolla minä muutamia päiviä kalastamassa +kävin, myin kalat toisille kaupungissa, laitoin itselleni sitten pienen +purjeen venheeseeni, vartosin hyvää tuulta, ja menin Merenkurkun ylitse +Ruotsiin, kunne minä myös Jumalan avulla onnellisesti saavuin. Pyysin +sitten siellä myös virkaa; aivoin palvella itseni ylös kuninkaan +silmien edessä että sitten Margareettaa kosia taitaisin; mutta eivät he +minulle muuta antaa tahtoneet kuin alaupseerin arvon yhdessä +linnaväessä, ja minä sanoin "ei", ja pujahdin taasen Suomeen, sillä +minun sydämessäni paloi halu saada nähdä sitä, jota minä rakastin. + +Olen minä nyt kauvan tässä seudussa edestakaisin kuljeksinut, enkä ole +häntä nähdä saanut. Tosin minulla on jotenkin varma asumapaikka saman +minun pelastajani tykönä minun ensimmäisestä fangeudestani, mutta siitä +ei paljoa ole, kuin en minä Margareettaa nähdä saanut ole. Minä hänen +kotiansa vartioitsen niinkuin lintu pesäänsä, sillä minä olen +kaikenlaista kuullut, joka minun levottomaksi tehnyt on, kuin minä +tässä seudussa kuljeskellut olen. + +Olin minä niin Pietarin aikuisien ystävieni Pekan ja Ellin luona +itseäni ylöspitänyt, ilman minkäänlaisiin partioihin rupeematta, kuin +he sitä minulta välttämättömästi vaatineet olivat, jos minä heidän +luonansa asua saisin ja levollisena siellä oleskella heidän paperinsa +nojassa, jonka he keisarilta saaneet olivat, aikaani viettäen +ajattelemisella Margareetan päälle, ynnä kuinka minä häntä nähdä ja +tavata saisin. Käydä hänen luonansa minä en kuitenkaan tahtonut, koska +minä, joka en aatelia ollut, siltä ylhäiseltä suvulta happamalla +mielellä vastaanotetuksi tullut olisin, enkä myöskään tahtonut minä +hänen huoneensa päälle mitään vaaraa vetää, koska helposti olisi tietää +saatu, että minä siellä käynyt olin, jolloin ryssät, jos he sitä +olisivat kuulla saaneet, helposti olisivat sillä tekosyyllä heiltä, +jotka rikasta herrasväkeä olivat, kumminkin rahoja kiristäneet, jos ei +vielä pahempaakin. Kuitenkaan ei minun onnistunut häntä nähdä eikä +tavata. + +Alkoi nyt huhuja kuulua, kuinka ryssiä tännepäin marssi, ja kuinka he +kaikellaista hurjuutta harjoittivat, ja sanottiin että he tämän kerran +itsensä Hatanpäälle aikoivat, koska he kuulleet olivat että Löfving +sielläpäin oleskeli, joka mahtoi sekoitus minun kanssani olla. Niin en +minä kaikkea tahtonut hunningolle mennä antaa, vaan pidin itseni niin +paljon kuin mahdollista niillä seuduilla. Olin minä nyt itseni metsään +kätkenyt, ei kaukana talosta, kuin minä näin saavun ylösnousevan ja, +rientäen sinnepäin, huomasin sen Hatanpään talosta tulevan. Samassa +nähden minun rakkaan Margareettani yhden kasakan edellä pakenemassa, +joka kättänsä ojensi häneen tarttuaksensa, otin minä häneltä muutamalla +iskulla halun sen korean saaliin perään. Oli Margareetta jo kuitenkin +peljästyksestä pyörtynyt, jonka jälkeen minä hänen syliini otin ja +metsän läpitse hänen pois kannoin, enkä minä uskaltanut seisahtua, että +minä hänelle edes virvoitusta hankkinut olisin. Heräsi hän pian +itsestänsä ja tirkisteli peljästyneenä minuun, ei tietäen mitä +tapahtunut oli. Mutta äkkiä punastuen ja ihanaisesti kainona, koitti +hän itseänsä irti tempaista eikä hän my itsellensä mitään rauhaa +antanut ennenkuin hän omille jalvoillensa tullut oli. Täytyi minun niin +häntä maahan laskea päälle-kiiruhtaen meidän kävelemistämme, koska ne +toiset kasakat, kuin he sen kuolleen kumppaninsa löytäisivät, tietysti +sitä takaa ajamaan rupeisivat, joka hänen tappanut oli, että he hänen +kostetuksi saisivat. + +Äänettöminä kävelimme me sitten toistemme rinnalla, ainoasti eteenpäin +kiiruhtaen, siksi kuin me yhdelle autiolle talolle ehdeimme, johonka +minä hevoseni jättänyt olin. Täällä ei meidän viipyä sopinut, kuin +siellä suvella ruohoa kasvanut oli tupaan, jossa ei kattoa ollut, ja +nokkoset muurin päällä kasvupaikan ottaneet olivat lapsien sijasta, +jotka jo kait kurjuuteen hukkuneet olivat. Tämäkin paikka oli ennen +varakas talo ollut, mutta täällä oli käynyt niinkuin useimmissa +muissakin paikoissa, että sittenkuin kaikki miehet, jotka ruton +perästä jäljelle jääneet olivat, olivat sotajoukon lisäksi +uloskirjoitetuiksi tulleet, niin oli vaimojen ja lapsien täytynyt +jättää talo, kuin eivät he millään tavalla taitaneet yhteen-koota +rahoja kruununveron maksamiseksi, jota kireesti yliskannettiin, vaikka +Hänen Majesteettinsa, meidän armollinen herramme, Benderistä saakka +kirjoittanut oli, että kansaa säästettämän piti niin paljon kuin +mahdollista oli. + +Nyt rupesi vähän pyryttämään, jo iloiten siitä että meidän jälkemme +tämän kautta takaa-ajajiltamme paremmin peitetyiksi tulivat, pyysin +minä Margareettaa rekeen istumaan, luvaten hänelle varman suojapaikan +hankkia, siksi kuin minä tietoja hänelle ehtisin saada, koska hän kotio +mennä taitaisi, kuin ei hän sinne oitis mennä tahtonut, koska hän ei +äitinsä ja sisarensa kohtalosta mitäkään tietänyt. Lupasin minä hänelle +niin heistä tietoja hankkia, kun hän ei itse sen asian edestä mitään +tehdä taitanut, vaan ainoasti itsensä suurelle vaaralle alttiiksi +antaa. Tahdoin minä nyt häntä yhteen paikkaan viedä, jossa hänellä +varma suojapaikka oli, ja jossa myös minäkin nyt oleskelin, sitä +lupausta vastaan, etten minä ryssille mitään pahaa tehdäkseni +ehdottaisi, jonga suostumuksen minä kuitenkin tänä päivänä rikkonut +olin, jota en kuitenkaan auttaa voinut, että niin käydä täytyi. + +Tulimme sitten Piijalaan, jossa Pekka ja Elli itsellensä talon ostaneet +olivat, ja seisoi Elli rapulla meitä vastaan ottamassa sanoden: "ohhoh, +kauniinpa reissu-kumppanin on kersantti rumaan rekeensä saanut. Missä +kersantti nyt partiolla on käynyt, kuin niin korean saaliin saanut on?" +Sanoin minä vastaten hänelle, "niin, näettekös, Ellimuori, kyllä saalis +korea on, mutta niinpä teidän pitääkin sitä sen mukaan hoitaman. +Ottakaa nyt paraalla tavalla tämä nuori fröökinä vastaan; Ryssät ovat +tänäpäivänä hänen kotonsa polttaneet." sanoi hän vastaten hänelle: +"nuori fröökynä parka, jos hän tahtoo meidän tupaamme tyytyä, totisesti +minä koitan kaikkia hänen hyväksensä laittaa." + +Sillä aikaa kuin Elli nyt kaikella lailla tätä harvinaista vierasta +ylös-lämmittää ja kestittää koitti, lähetin minä miehen Hatanpäälle, ja +sai Elli viimeinkin Margareetan levolle menemään siihen toiseen +kamariin. Kuin hän nyt toisena aamuna ylösnousi eikä itsellensä mitään +rauhaa antanut, ennenkuin hän kotionsa mennä saisi, täytyi minun +hänelle ilmoittamaan ruveta, ettei hänellä mitään kotoa ollut, vaan +että paras olisi, että hän tänne jäisi, jossa hän hyvässä turvassa +olisi, koska isäntäväellä Keisarilta turvakirja oli, jolloin hän näytti +semmoiselta, kuin ei hän juuri parasta tahtoisi niistä uskoa, joilla +papereita ja kirjoja Keisarilta oli. Sanoin minä hänelle sitten, että +meidän emäntämme semmoinen urotar oli, joka vapauttanut oli kaksi +vankia itse ison-ryssän käsistä, ja päälliseksi päätteeksi häneltä +itseltänsä vielä turvapassin saanut oli; mutta näytti Margareetta sitä +ei paljon kuulevan, vaan kysyi hän yhä enemmän omaisistansa, niin että +hänen lopuksi tietää täytyi saada, että hänen äitinsä ja sisarensa +pois-viedyiksi tulleet olivat, ja oli minun surkiata nähdä kuinka hän +tämän onnettomuuden kovasti sydämellensä laski. Koitin minä, niin +paljon kuin minä taisin, lohduttaa häntä ja hänelle tietää antaa, että +ruhtinas Galitsinia kunnon herraksi sanottiin, että hän omaisensa +taasen pian takaisin saisi. Vihdoin täytyi hänen ymmärtää, ettei hän +mitään muuta tehdä taitanut, kuin niinkuin minä sanoin, tänne jäädä, +johonka myös Pekka ja Elli suostuivat. + +Meni sitten Pekka taasen tietoja hankkimaan ja tuli nyt iloisemmalla +uutisella takaisin, sanoden, että yksi ylhäinen herra oli tiellä niitä +poisvietyjä naisia vastaan tullut, antanut heidän hänen omaan rekeensä +istua ja suurella kohteliaisuudella heitä kohdellut; ja tuli +Margareetta nyt vähän levollisemmaksi, ja näytti nyt vähän paremmin +kohtaloonsa tyytyvän, ollen Elli niinkuin tavallisesti iloinen ja +sydämestänsä hyväätarkoittava emäntä. Ja neuloi nyt itsellensä +Margareetta vaatteita kankaasta, jota hän Ellin hienoista kutomista +itsellensä ostanut oli, ja oli hän aina välillä Elliä hänen +askareissansa auttamassa, ja tehin minä sillä aikaa Pekan kanssa yhtä +ja toista puusepän työtä. Ja oli tämä aika erinomaisen suloinen ja myös +herttainen. Ja näytti myös Margareetta tyytyväiseltä, ja itsekin hän +sitä ihmetteli kuinka se tykö-tulla mahtoi. Mutta iloitsi minun +sydämeni monta kertaa suurella toivomisella. + +Oli pyhä, ja Elli ynnä Pekka olivat kirkkoon menneet, jossa nyt +ensimmäisen kerran kuuden vuoden perästä jumalan palvelusta pidettiin. +Me toiset pidimme puolipäivä-saarnamme kotona, lukien Margareetta +evankeliumia minulle ja isäntäväen kahdelle vanhemmalle lapselle ynnä +niille kahdelle piijalle, ja sitten veisasimme Margareetta ja minä +yhdessä virren virsikirjasta. Mutta piijat, joilla ei kirjaa ollut, +veisasivat muistostansa, ja kiitin minä Jumalaa, että me niin +ihanaisesti tämän Jumalan palveluksen pitää, saimme. Tulivat sitten +Pekka ja Elli kotio ja veisasivat myös, siksi kuin virsi loppui, ja +kysyi sitten Margareetta kuinka kirkkomatka kävi. + +Vastasi Elli sanoen: "hyvin, tosin on pappi nuori, mutta jospa hän kuka +hyvänsä ollut olisi, niin olisi hänen luullut herran engeliksi, niin +toivottiin täällä pappia. Vaikka kyllä tarvittaisiin semmoista, joka +mies olisi, sillä se on oikein hirmullista, kuinka kansa näinä pahoina +aikoina on unhottanut kaiken kauniin ja hyvän, niin itse meidän +Herramme ja Jumalamme he vihottaneet ovat." + +Ja nuori tämä pappi myös oli, sillä hän oli ainoasti teini, mutta +sittenkuin melkeen kaikki papit Ruotsiin paenneet olivat, täytyi +semmoisillekin niitä virkoja antaa. Mutta Elli rupesi nyt puhumaan että +Flinki jotakin puhunut oli, jolla ei hyvää merkitsemistä ollut. Sanoin +minä: "liikkuuko se Flinki nyt taas?" sanoi hän vastaten: "niin hänestä +on tehty vallesmanni kuin se entinen pantiin voudiksi. Kyllä nyt tähän +aikaan näyttää helppoa olevan kenenkä hyvänsä virkoja saada." Oli hän +Ellille kirkonmäellä sanonut: "Älä sinä Piijalan muori liian paljon +plakaatiisi luota. Ei se kaikille katoksi ulotu, jotka meidän +armollisimpaa keisariamme vastaan konnan-juonia seppivät." Sanoin minä: +"kyllä minä sen Flinki-lurjuksen tunnen. Onni kumminkin, että hän +semmoinen kulkunen on ettei hän suutansa soukemmalla pitää taida. Nyt +täytyy minun pois itseni laittaa, sillä muutoin te kaikki ikävyyksiin +minun tähteni tulette." + +Viittasi nyt Elli minua itseänsä seuraamaan, jota minä myös +tehin. Ja kuin me arkitupaan tulimme, sanoi hän, ettei hän sitä +Margareetta-parkaa niin suurella pahalla peloittaa tahtonut, mutta että +Flinki myös jotakin mumissut oli "fiinistä fröökynöistä, joiden ei +tarvitse itseänsä niin raariksi tehdä". Kävi tämä hänen pahanelkeinen +puheensa niin minun sapelleni, että minä vihasta kirosin niin, että +Elli peljästyksissään takaisin päin otti. Kaduin käytöstäni kuitenkin +oitis ja käskin Ellin kaikkia kuntoon laittamaan, että minä +äkkipikaisesti Margareetan pois-viedä taitaisin, ja piti Pekan +määrätylle paikalle meitille lisää uutisia ja tietoja Flinkin +tykö-tekemisistä laittaman. + +Pitkää aikaa ajattelemisiin ei ollut, ja Margareetta pienien +tavaroittensa kanssa rekeen pian sisälle-pakattu oli, ja hän sillä +tavalla taas yksin minun hoitamukseeni jätetyksi tuli. + +Keli oli jo huonoa, mutta vaikka pellot melkeen paljaina makasivat, ei +näinä aikoina mitään vihervää orasta lumen välistä esiin itseänsä +pistänyt, vaan kasvoi kussakin paikassa orjantappuroita ja ohdakkeita, +jossa ennen viljavainioita ollut oli. Näimme me kuitenkin yhdessä +paikassa kolme lammasta, jotka seisoivat päät lerpallaan, niinkuin he +oisivat tietää mahtaneet, että kasakkain hevoset heidän heinänsä +ylös-syöneet olivat. Mutta sitten ei näkynyt ihmisiä eikä myös +elukoitakaan, vaan oli kaikki autiota ja hävitettyä, siksi kuin me +Mäkylään ehdimme, jonne me Pekan tulemaan käskeneet olimme; ja olimme +me molemmin talonpojan tavalla itsemme pukeneet, ja pyysin minä että +minä täällä sisareni tuvassa levätä saisin ja myös hevoistamme syöttää. + +"Miksei," sanoi yks vaimo, jolla oli lapsi sylissänsä, kuin hän istui +ja kehräsi. "Kyllä täällä on tilaa tuvassa, ja tallissa myös hevoselle, +niin, vaikka kolmelle." Tämän sanoi hän koska ei talossa enään hevoista +ollut, ei myöskään heiniä, vaan söivät hänen lehmänsä pelkkiä peluja ja +sammalia. Oli meillä kuitenkin heiniä muassamme, mutta oli Margareetta +pahoilla mielin, ja rupesi hän vaimon kanssa puhumaan ja kysyi kuinka +hän niin yksin oli. Vastasi vaimo hänelle sanoden: "en minä muuten näin +yksin ole, mutta ovat lapset menneet polttopuita kokoomaan ja kaksi +etsimään vähän koivun oksia lampaille." Ja oli yksi mennyt muutaman +penikulman päähän, koittamaan, jos mahdollista olisi, saada ostaa +muutaman lusikallisen suolaa yhden pikkuisen hopearahan edestä, jonga +he yhdeltä upseerilta saaneet olivat. Hänen miehensä oli muutamia +vuosia sitten kaatunut ryssiä vastaan, sittenkuin talon kaikki miehet +ruttoon ja Puolan sotaan kuolleet olivat, ja se pikkuinen lapsi oli +puolen vuotta isän kuoleman jälkeen syntynyt. + +Sanoi Margareetta vastaten hänelle: "mutta kuinkastas te maatanne +viljellä taidatte?" Vastasi vaimo, "ettei se muulla lailla ole +viljellyksi tullut kuin että hän ja lapset olivat hakanneet vähän maata +pehmeäksi ja siihen viskanneet muutaman jyvän, josta aina joku jyvä +tullut oli, että sitä pettuun sekoittaa taisi, ja oli hänellä myös +lehmä ollut, joka viimeisestä ulos-laittauksesta jäljelle jäänyt oli, +kuin ei ketään ollut, joka maata viljelisi ja ulosteot maksaisi. +Mutta," sanoi hän lopuksi, "kyllä kaikki Jumalan avulla paremmaksi +tulee, kuin vaan lapset saavat kasvaa ylös eikä sota enään syty". +Sanoin minä: "totta sodan tulla täytyy, muutoin ei tämä kurjuus koskaan +lopu." + +Margareetta tuli aina levottomammaksi, peljäten, että hänen täällä +täytyisi yönsä viettää. Tulipa Pekka viimeinkin. "En minä ole ennen +päässyt," sanoi hän, "Flinki on siellä teitä vahtaamassa. Me olemme +kuitenkin ketun pettänyt niin että minä itseni tänne salaa kuljetetuksi +saada taisin. Hänellä oli tuuma myös fröökynänkin vangita, ja hänen +sitten Turkuun lähettää, sen hän minulle kaikessa salaisuudessa uskoi." + +Minun sydäntäni särki, kuin minä näin Margareetan surun ja murheen +siitä mitä ne pedot olivat mahtaneet hänen äidillensä ja sisarellensa +tehdä, koska itsellensä tekivät vaivaa myös häntäkin etsiä. Vaikeroitsi +hän myös siitäkin, ettei hänellä mitään suojelusta ollut. + +"Ei," sanoin minä, "ette te vallan turvaton ole. Varmaa turvaa en minä +teille tosin tarjota taida, mutta ei teitä mikään paha niinkään +helposti kohtaa, niinkauvan kuin te sallitte minun teitänne suojella. +Jo kauvan on minun sydämeni palanut saadakseni osoittaa teille, kuinka +kallis te minulle olette, mutta liian ylpeä minä ollut olen, että minä +tahtoisin teille rakkautta näyttää, jonka te mahdatte ylönkatsoa. Mutta +nyt, Margareetta, kuin te tuskallisena ympärillenne katsotte, että te +jonkun löytäisitte, jolle te itsenne uskoa taitaisitte, nyt rukoilen +minä, luottakaa minuun, sallikaa minun teitä koittaa suojella. Herran +Jumalan ja minun rakkauteni pyhyyden nimessä, rukoilen minä teitä, +ettette te minun tykötarjomustani poishylkääsi. Te ehkä pidätte minua +vähemmän sopivana olemaan teidän ainoa suojelijanne, juuri nyt kuin +minä olen sanonut sen kuin minä sanonut olen, mutta älkää niin luulko, +Margareetta. Minun rakkauteni teihin tekee teidän pyhäksi minun +edessäni. Margareetta, antakaa minulle ainoa sana vastaukseksi, +ruvetkaa minun morsiammekseni, antakaa minulle oikeus, että minä teitä +varjella saan. Älkää sentään, ei nyt. Nyt luvatkaa vaan itsenne minulle +uskoa, ja toivomuksella tahdon minä tulevaisuutta odottaa." + +Vielä hetken seisoi Margareetta vaiti, ja näytti hän nyt sellaiselta +kuin ei hän koskaan olisi ajatella taitanut, että minä häntä totisella +rakkaudella rakastaisin; mutta viimein laski hän kätensä minun käteeni +sanoden, "en minä tiedä jos minä nyt oikein tehen, mutta koska minä +tällä tavalla itseni suojelluksi luulen, niin minä itseni teidän +turvaanne jätän." + +Kiittäen Margareettaa suurella ilolla hänen luottamuksestansa minuun, +sanoin minä hänelle nyt, kuinka minä olin kulkuehdoituksen meille +molemmille tehnyt. Siis minä nyt aluksi Pekkaa suostuttaa koitin meille +hevostansa myymään, jota ainoastansa hänen hyvältä sydämeltänsä toivoa +sopi, koska hän ei toista hevoista sen sijaan saada taitanut, kuin ei +enään koko maassa monta hevoista ollut. Tosin tämä tuntuvasti meidän +reisukassaamme vähentäisi, mutta se ei nyt kysymykseen tulla saanut. +Helpompi on myös näin meidän jäljillemme päästä; mutta matka oli liian +pitkä Margareetalle jalkaisin itsensä edesauttaa, ja että jostakin +talosta tien vieressä edes penikulman matkaksi hevoista saisi lainata, +ei ollut ajattelemistakaan, koska talonpojilla hevosia ei ollut. Sitten +meidän saaristoon kulkeman piti, jonne minä kolme vuotta sitten +purjeveneeni jättänyt olin, ja piti meidän siellä lymyttää itsemme +siksi kuin jäät auki menisivät, joka ei kauvan kestää voinut ja piti +minun itselleni yhden miehen purjeita hoitamaan hankkia ja sitten +iloisesti pienellä laivallani Ruotsiin ylitse purjehtiman, jättäen +ryssät jälkeemme katsella tollottamaan. Saisin minä sitten Margareetan +hänen ylpeälle suvullensa jättää siksi kuin minä itselleni varman viran +olisin hankkia ehtinyt, ja sitten häntä vaimokseni pyytää, jos hän +silloin voisi arvonsa ja rikkautensa jättää; jos niin tapahtua +taitaisi, en minä kohtaloa meidän armollisen kuninkaamme kanssa hänen +autiolla valtaistuimellansa vaihettaa tahtoisi. Oli kuitenkin kaukana +minusta että minä häntä tahtoisin hänen onnettomuudeksensa annetulla +lupauksella sitoa, jonka hän sitten onnessansa ehkä katuen täyttää +tahtoisi. + +Otti sitten Pekka ja tuli koittaaksensa, jos mahdollista olisi, +Katariina rouvalle hänen alustalaistensa kautta tietoa antaa, että +Margareetta oli pakoon päässyt ja toivoi kaikki vaarat välttää +voivansa. + +Lähdimme niin matkaan ja näytti Margareetta hyvällä mielellä olevan. +Mutta emme me tänä ehtoona edemmäksi ennättää voineet, kuin yhteen +huonoon taloon, jossa jo muutamat kasakat olivat kortteerinsa ottaneet. +Eteenpäin lähteä oli kuitenkin mahdotonta, koska ei kahden penikulman +matkalla mitään asuttua paikkaa ollut. Vein minä sitten Margareetan, +joka turkkiinsa hyvin peitetty oli, yhteen saunaan, joka sivullapäin +pihaa oli, ja tein ylös valkeen lieteen ja kokosin kaikenlaisia risuja +ja roskia, että minä niillä valkeata ylläpitää taisin, ja menin sitten +ryssiä silmällä pitämään. Koska minä en ennen tupaan tullut, kuin he jo +kysyivät kuka se vaimo oli, jonka minä muassani tuonut olin, vastasin +minä hänen olevan minun vanhan, sairaan äitini ja että hän oli +erinomaisen taitava noita ja tahtoi vähän viinaa, josta hän lääkettä +itsellensä keittäisi. Nauroivat sitten ryssät ja sanoivat: "ei, durak +(lurjus), ei minun putellistani mikään ämmä juoda saa, toista sitten, +jos hän nuori olisi." + +Menin minä sitten sisälle pöydän viereen istumaan, kuitenkin niin että +minä luukusta saunan oven nähdä taisin, ja rupesin minä äitini +noitumisista kertomaan juttuja, toinen toistansa hassumman, ja +kuultelivat kasakat päälle, kuin he ehtoollistansa söivät, niin hyvin +kuin he suomea ymmärtää taisivat. Juuri kuin minä parhaimmillani +juttelin, sattui Margareetta katajia tuleen heittämään esiin että +säkenet siitä huonosta korsteinista niinkuin lunta ulos-seisoivat, ja +huusin minä sitten: "kas, kas kuinka hän sylkäisee; hän on varmaan +kiukuissansa kuin minä niin kauan viivyn." + +Akat tuvassa siunasivat itseänsä, ja kasakat kirosivat, mutta sitten +pyysin minä emännän minulle muutamia munia antamaan, koska minä kanoja +tuvassa näin, ja sitten vähän maitoa ja leipää, luvaten pyytää hänen +lukemaan hyvän luvun kanojen ja lehmien ylitse. Toi myös emäntä pian +sen kuin minä pyytänyt olin. Totisesti oli paljon pettua leivässä, +mutta kuin ei parempaa ollut, täytyi siihen tyytyä. Vein minä kaiken +tämän Margareetalle, joka saunassa istui vilusta ja pelvosta yhtä +paljon vapisten. Rupesin sitten kokoomaan mitä käsiini sain, että minä +sijan lavalle tehdyksi sain. Mutta kuin minun päähäni keino pisti, +menin minä takaisin tupaan, sanoden "kas niin, akka jo rauhoittumaan +rupeaa ja lupaa yöllä kanoille hyvää onnen lukua lukea. Mutta valkoisen +raidin ja kelta-ruusuisen ryyjyn hän tarvitsee, jonka päällä hän lukee, +jos onnistua taitaa." Sanoi emäntä vastaten minulle: "minä ihmettelen +kellä nyt tähän aikaan raitia ja ryyjyjä on?" + +Sanoi sitten hänen äitinsä, joka vanhana ja kituliaana sängyssä makasi: +"anna hänelle kumminkin ryyjy ja se raiti, joka ylhäällä luhtin +kistussa on, ja pyydä hänen lukemaan luku että tämä leini minun +vanhasta ruumiistani poijes-menisi." Huomaten että emäntä vielä +kahdella päällä oli, tulin minä iloiseksi kuin taasen yksi luuta +säkeniä saunan korsteinista ulos-tuli, ja kiiruusti meni hän nyt +minulle pyydetyitä kaluja tuomaan. Laitoin minä niin Margareetalle +jotenkin hyvän sijan, Olkia yhdestä nurkasta alle ja meidän turkkimme +päälle, ja itse minä tuvassa hänen turvaksensa valvoa päätin. Ja tuli +Margareetan minua sääli kuin minun hänen tähtensä valvoa täytyi, jota +minä hänelle kuitenkin sydämestäni tehdä tahdoin. + +Sanoin minä nyt kuin minä tupaan takaisin tulin, "piru akan tykönä +olkoon, kuin hän noitumisissansa häärii, se helposti saattaisi niskani +maksaa". Olin minä myös pian nukkuvanani, mutta katsoin kuitenkin +tarkasti perään, ettei kukaan huoneesta poijes mennyt, ja nousin minä +seuraavana aamuna ylös, ennenkuin kukaan vielä herännyt oli, ja hiljaa +Margareetan ovelle naputtaen käskin minä hänen itseänsä valmiiksi +laittamaan, että oitis lähteä saisimme. Valjastin sitten hevosen reen +eteen ja olimme me pian tästä vaarallisesta paikasta poissa. + +Samana päivänä ehtoolla tulimme yhteen taloon, jonne ei mitään tietä +käynyt; mutta kuin meidän hevosemme siitä huonosta kelistä oli vallan +ulos-väsytetyksi tullut, täytyi meidän tässä hetki levätä. Täällä oli +kaikki hävitettyä ja autiota, ja ainoasti kahdella huoneella katto +joinkin jäljellä oli. Muutamia puoleksi alas-mädänneitä huonekaluja +huoneissa oli, ja laudoista, jotka minä ulkoseinästä revein, helposti +valkea toimeen saatiin. Ruokaa meillä Ellin eväspussissa oli, ja +päätimme me että täällä turvallisin ja paras paikka oli, jossa meidän +toiseksi päiväksi levätä sopi. + +Istuimme me täällä yhdessä tässä autiossa huoneessa, enemmän iloiset +ja tyytyväiset sydämissämme kuin monet, joilla kaikkea rauhassa ja +levossa oli, ja ihmetteli Margareetta, että hän niin levollinen olla +taisi, kuin ei hän äidin ja sisaren kohtaloista mitään tietänyt ja itse +suurelle vaaralle altisna oli, ja sanoi hän luulevansa, että +onnettomuus oli hänen sydämensä koventanut. Sanoin minä hänelle, että +hänen pikemmin piti sanoman, että ihminen onnettomuudessa oppii +rohkeudella Herran päälle luottamaan, joka vaarassa auttaa. Sanoi hän, +että minä hänen parempana pidin kuin hän ansaitsi, sillä ei se pelkkää +luottamusta ollut, vaan oli hän usein ja erinomattain tänä iltana +oikeen iloinen. + +Tulin minä sydämessäni erinomaisen iloiseksi, ja sanoin minä hänelle, +etten minä nyt surusta ja vaarasta tietänyt, kuin hän minulla täällä +oli ja kuin minä niin hänen puhuvan kuulin. + +Sittenkuin Margareetta sisähuoneesen maata pannut oli, tehin minä +sammalista itselleni sijan joita minä yhdestä nurkasta löytänyt olin, +niin ettei kukaan voinut hänen kamarinsa ovelle tulla minuun +koskematta; ja makasin minä nyt tämän yön hyvin, ja seuraavana aamuna +me matkaamme jatkoimme. + +Otimme me eteemme tien saaristoon päin, ja tiesin minä hyvin missä +ryssiä oli, ja vältin niin paljon kuin mahdollista oli senkaltaisia +seutuja. Siis me usein ylitse niittyjen ja järvien kuljimme, joissa +vahva jää oli, vaikka ei siinä tietä käynyt ja kuljimme me halukkaimmin +siellä, jossa autioita taloja teiden vieressä oli, koska me sillä +tavalla helpommin löytämyksiltä turvassa olimme. Mutta monet olivat +varsin poltetut, ettei niissä seinää eikä kattoa jäljellä ollut, niin +ettemme me siinä majaa saada taitaneet. + +Nyt oli meillä ainoasti kolme penikulmaa saaristoon ja siihen taloon, +jossa minun venheeni oli, mutta oli myös tämä osa matkasta kaikista +vaarallisin, kuin täällä ryssiä joka taholla liikkui. + +Tulimme me sitten pappilaan, jossa minä väen tunsin. Edellinen viran +haltija oli ryssiltä fangituksi ja pois-viedyksi tullut, ja sitten sai +yksi nuori mies sen haltuunsa, koska hän lupasi lesken vaimoksensa +ottaa, jota muuten ei kukaan tehdäksensä ottaa tahtonut niiden monien +lapsipuolien tähden. Katuen sitten olisi hän tahtonut koko viran +jättää, päästäksensä vaimosta; mutta tämä piti hänestä kiinni, ja +siellä hän istuu nyt. Hänen tykönänsä piti meidän nyt vuorokausi +lepäämän ja tarkempia tietoja hankkiman. + +Seisoi pastori rapuilla, kuin me pihaan ajoimme, ja menin minä hänen +tykönsä pyytäen, että minä ynnä minun morsiammeni saisimme erikseen +hänen kanssansa puhua. + +Ihmetellen katsoi hän minuun kysyen kuka minä olin. Olin minä sitten +erinomaisesti ihmeissäni olevinani, kuin ei hän minua tuntenut, +sanoden: "totisesti olen minä se, joka menneenä vuonna vanhemman +pappilan tyttären kanssa tanssasin naapuritalon häissä, mutta kun +pastorilla on kait niin monia ajatuksia päässänsä, ettei hän minua +muistaa mahda. Mutta minne me nyt puheille pääsemme?" + +Pastori vei meitin pieneen huoneesensa porstuvan vieressä, ja kuin me +sinne tulleet olimme, silitin minä pitkän tukkani silmiltäni ja otin +oikean ääneni ja sanoi sitten pastori: "kas, sinähän se oletkin, sen +huimapää," liittäen kuitenkin äkkiä hämmästyen: "Mitä Herran nimeä Eini +ajatella mahdat, joka sekä sinun itsesi että muutkin panet vaaralle +alttiiksi, kuin sinä näinä aikoina täällä matkustat." + +Sanoin minä: "totisesti minä ajattelen kumminkin pelastaa tämän nuoren +tytön, jonka minä olen luvannut Ruotsiin viedä suojaan ryssien +vainoomisista, ja pitää sinun nyt meitä hyysäämän ja edespäin +auttaman." Ja kuin hän erinomaisen hämmästyneeltä ja pilvistä +pudonneelta näytti, sanoin minä hänelle, että hänen ei muuta sanoa +tarvinnut kuin että me häneltä kuulutuskirjaa ulos-ottamaan tulleet +olimme, mutta että hän itseänsä velvollisena piti meille ensin +uskonopin pääkappaleissa vähän neuvomusta antaa, koska hän meillä +niissä asioissa vaillinaista tietoa havainnut oli. + +Sanoi hän: "kukin hyvin tietää, ettei meidän aikoinamme niin tarkkaan +sen uskonopin taitamukseen katsoa." Sanoin minä vastaten hänelle: "no +syytä sitten mitä tahdot, vaikkapa itse pirua; mutta tämä nuori tyttö +pitää sinun vainoomisista varjeleman; minusta ei sinun lukua pitää +tarvitse, koska minä kuitenkin oitis aivon pois-lähteä, parasta tietä +meillemme ulostutkimaan." + +Astui myös Margareetta eteenpäin ja pyysi että hän muutamaksi tunniksi +tänne jäädä saisi, ja pastori, jolla kaiketi vähän epäilemyksiä oli +ollut siitä mikä persoona se oikeastaan oli, joka minua tällä tavalla +seurasi, tuli nähtävästi leppeämmäksi, kun hän hänen itse puhuvan +kuuli, ja sanoi viimeinkin: "no niin, älköön meidän Herramme tätä minun +perään-antamustani minun ja minun omaisieni päälle langettaa mahtako. +Jääkää tänne, nuori tyttöparka, minä koetan teille suojaa antaa." + +Pastori käski nyt sisälle Maijan, vanhemman tytärpuolensa, ja käski +hänen olla Margareetalle avullisna, ja hankin minä sitten itselleni +pussin, edes-antaen sitten, jossa minulta vaan sitä kysyttiin, että +minä kaupunkiin mennä aivoin suolaa lapsien ja perheen tarpeeksi +ostamaan. + +Tuli kuitenkin ilo Margareetalle lyhyeksi, sillä sittenkuin minä hyvin +olin pois-lähteä ehtinyt, tuli pastorin rouva kotiin ja sanoi, ettei +Margareetta saanut sinne jäädä; "sillä," sanoi hän, "yhden miehen olen +minä kadottanut sentähden että hän Ruotsalaisten kanssa yhteyttä piti, +mutta kas eipä se, kuolemaksenikaan, toista kertaa tapahdu." Ja +kuin Maija pyysi, ettei hän fröökynää poijes-ajaisi, sanoi hän: +"fröökynä taikka prinsessa, niin en minä hänen tähtensä huonettani +onnettomuudelle alttiiksi antaa tahdo;" ja sitte sanoi hän että Maijan +sopi viedä hänet yhteen autioon torppaan metsässä minua odottamaan! + +Sanoi tyttö, että siellä oli niin autiota ja kylmää, mutta sätti taasen +äiti, että ryssät tekisivät heidän kotonsa kuumaksi, jos he meitä +suojaisivat. Vaan nähdessään kuinka Margareetta hiljalleen ovelle päin +horjumaan rupesi, tuli hän äkkiä liikutetuksi ja sanoi: "menkää Jumalan +kanssa, fröökynä, hän teitä suojelkoon. Kyllä te minua kovana pidätte, +mutta muistakaa, että minulla yksitoista lasta ympärilläni on." + +Maija saattoi Margareetan metsätorppaan, ja kuin hän suurella vaivalla +muutamia risuja hävinneessä takassa palamaan saanut oli, täytyi hänen +takaisin jälleen lähteä. Margareetta jäi yksin autioon metsään ilman +mitään muuta seuraa kuin sudet, jotka suurissa parvissa tähän aikaan +kaikissa paikoissa ympäri-kulkivat. Mutta ei pitkääkään aikaa kulunut +ennenkuin Maija takaisin tuli, vaaleana ja peljästyneenä, sanoden, että +yksi upseeri ja kaksi kasakkaa pappilaan Margareettaa hakemaan tullut +oli. Maija oli salaa tänne pujahtamaan päässyt, ja kaksi hänen +sisaristansa oli vahdissa minua varoittaaksensa, jos minä lähelle +tulisin, ja tahtoi hän Margareetalle kaikki tiedoksi antaa, ettei hän +pelvosta lähtisi torpasta pois pappilaan ihmisiä ylös-hakemaan. + +Suuresti surullisna ja murheellisna ajatteli Margareetta kuitenkin +minua, ja käski Maijan kotiin mennä paremmin minusta vaaria pitämään, +kuin hänen nuorempiin sisariinsa taisi luottaa, ja jäi hän niin taasen +yksin. Kuitenkin vahvisti häntä nöyrä ja luottavainen rukous Herralle +Jumalalle, joka hänelle taasen lepoa ja rauhallisuutta antoi tässä +suuressa kurjuudessa ja vastuksessa. + + +Tulin minä sitten pappilaan mennäkseni, mutta sanoi Maija jo kaukana +tiellä, mitä vaarallisia vieraita siellä oli, ja minulle tien torppaan +näytti, jo tuntui minussa niinkuin olisi Margareetta suuresta vaarasta +pelastetuksi tullut, kuin minä taas hänen näin. En minä nyt itseäni +kauvemmin hillitä taitanut, vaan suljin minä hänen syliini ja puhuin +rakkaasti hänelle ja käskin hänen tänä katkerana ja myös tänä +autuaallisena hetkenä sanoa minulle jos hän minua rakasti. Ja +hiljaisella, mutta selvällä äänellä, vastasi hän minulle: "rakastan, +Mauno, minä rakastan sinua." Ja olisin minä riemusta raivota ja +myrskytä tahtonut, mutta siihen ei nyt aikaa ollut, vaan täytyi meidän +kiiruhtaa pois, enkä minä edes hevoistani pappilasta saada taitanut, +vaan olisin minä sylissäni häntä kantaa tahtonut, mutta ei hän sitä +sallinut, ja alvoimme me niin sen vaivalloisen kävelemisen. + +Yö oli erinomaisen pimeä, mutta tulimme me pian polulta leveämmälle +tielle, joka nyt jäätymäisillänsä oli, sittenkuin se koko päivän oli +niinkuin pohjattomana ollut. Margareetta tahtoi niin kiireesti astua, +että minun häntä hillitsemän piti, sillä kyllä voimia vielä +tarvittaisiin. Kuin päivä nousi olimme me jo ison matkaa ehtineet. + +Hyvin näin minä että Margareetta väsymään rupesi, mutta ei hän sitä +tunnustaa tahtonut, ja kuin me hevosen juoksua etäältä kuulla saimme +otin minä hänen äkkiä syliini ja kannoin häntä metsään päin, laskien +hänen siellä heiniin yhdessä ladossa, ja käskien häntä täällä +lepäämään, sillä koska heinät olivat jäljellä, niin ei kukaan +vihollinen tänne löytänyt ollut. Lupasin minä sillä välin alas laaksoon +yhteen taloon mennä, sieltä meille ruokaa hankkimaan. + +Ja pelkäsi Margareetta enemmän minun kuin omasta puolestansa, koska hän +tuumi, että minä saattaisin ryssiä tavata. Itse en minä niitä +peljännyt, koska minä kyllä heidän kanssansa livertelemään tottunut +olin, vaikka minä nyt, aina siitä kuin minä tähän matkaan Margareetan +kanssa tullut olin, niin hiljaiseksi ja leppeäksi tullut olin, etten +minä enään mitään hullutuksia keksinyt, ja saivat myös ryssät minun +kiusauksiltani rauhassa olla, kuin he vaan myös minun rauhaan jättivät. + +Vähäisen tamppu-leipää ja voita minä ainoasti voin tällä kertaa +Margareetalle hankkia syötäväksi, mutta hän otti ne ystävällisesti +vastaan ja arveli että niitä kyllä syödä saattoi, oli myös oitis valmis +taas meidän matkaamme alkamaan, kuin minun nyt suurella surulla +sydämessäni hänelle sanoa täytyi että meidän vielä kävelemän samana +päivänä täytyi saarelle, joka meidän matkamme määränä oli, koska jää +oli niin heikko, ettei siihen enään seuraavana päivänä luottamista +ollut. + +Me emme olleet kauvaksi astuneet, kun me meren rantaan ehdimme, ja minä +Margareetalle sen mustan pisteen näytin, joka muutamalla taholla pitkän +matkan päässä näkyi. Se oli sinne, kuin meidän pyrkimän piti, ja tunsin +minä että vereni minun kasvoistani tätä ajatellessani poijes meni; +mutta siinä samassa, ja niinkuin me siitä suostuneet olisimme, painoi +Margareetta kätensä ristiin ja minä pääni paljastin, ja seisoimme me +niin hetken rukoillen, ja sen äärettömän jäälakeuden ylitse haudan +hiljaisuus vallitsi. Sitten minä Margareetan käteen tartuin ja +sanaakaan sanomatta me astumaan rupesimme. + +Niinkuin kirkas peili oli edessämme meri. Vesi, joka jään päälle oli +kokoontunut, oli nyt sen alle vaipunut. Päivä oli kylmä, eikä aurinko +ollut jaksanut yöllä tykötullutta jäätikköä ylössulattaa, joka meidän +onnemme oli, vaikka sangen vaivalloista tällä iljanteella kulkea oli, +ja kylmä merituuli meidän ohkaisien vaatettemme läpitse tunki, koska +meidän turkkimme pappilaan jääneet olivat. + +Puolen penikulman paikoilla me niin kulkeneet olimme, kuin me kaukana +jäällä väkeä näimme, jotka saarelta tulivat; eikä se pikkuinen +mielihyvä ollut kuin me näimme että jää tuolla kaukana vielä kesti, +sillä sen oli sanottu siellä heikomman olevan, mutta siinä jossa me nyt +kävelleet olimme, oli minun neuvojani arvellut, hevosillakin ajaa +voitavan. Näytti myös Margareettakin iloiseksi tulevan, kuin hän väkeä +näki; ei hän kuitenkaan ennenkään ollut ollenkaan vaikeroinut, vaikka +minä hyvin nähnyt olin kuinka hänen silmänsä yhtä mittaa matkaa saareen +mitannut oli. + +Astuimme me niin toisiamme vastaan, ja tunsin minä pian että yksi +niistä, joita me tällä tavalla vastaan tulimme, yksi pitäjän papeista +oli. Tulin minä tästä iloiseksi, koska se hopeanvalko-hivuksinen ukko +oli kunnon mies, uskollinen paimen, joka ei, niinkuin useimmat muut, +hädän tullessa, ainoasti omaa turvaansa ajatellen, karjaansa +ylönantanut. Uskollisesti oli hän seurakuntansa kanssa iloa ja murhetta +jakanut. Näin minä nyt myös että hän sairaan-ripitykseltä saarelta tuli +lukkarin kanssa, joka kalkkia kantoi, ynnä myös yksi vaimo seurassa, +joka tien-näyttäjänä oli. Tervehdin minä häntä sitten: "Jumalan rauha, +herra pastori." Sanoi hän ystävällisesti: "niin Jumala rauhan antakoon, +ja kiitos tervehtämyksestä." Sanoin minä: "onko tie varmaa, herra +pastori?" Vastasi hän sanoen: "on kyllä, ehkä se hevosenkin +kannattaisi. Mutta minne aivot sinä, nuori mies ja myös tämä nuori +vaimo? Mitä teillä tuolla saarella tekemistä olla mahtaa?" Sanoin minä: +"eikö herra pastori minua tunne?" Sanoi hän vastaten: "en, nuori mies, +mahdollista olla taitaa, että minun vanhat silmäni sinun nähneet ovat, +mutta muisto on heikko; kukasta sinä sitten olet?" + +Asetin minä itseni niin, että minä ukkoon päin seisomaan tulin, selkä +niihin molempiin muihin päin, ja tuuppasin pitkän tukkani kasvoiltani +pois, ottaen niin minun oikean muotoni jälleen, jonka jälkeen minä +taasen kysyin: "eikö pastori minua nytkään tuntea mahda?" + +Astuen hämmästyneenä askeleen takaisin päin, sanoi vanhus, sittenkuin +hän vähän tointunut oli: "ai, ai, minkätähden te tänne kotomaahan +tulette? Niinkuin asiat nyt ovat, ei se muuta kuin pahaa matkaan saada +taida, sillä jos he teistä tiedon saavat, niin ne jotka teitä +suojelleet ovat, sen maksaa saavat. Kaikki käy nyt joinkin tasaista +kulkuansa, kuin ei vaan mikään ärsytä. Ja mitä te ulostoimittaa +taidatte? Paras on Herran tahtoa totella, hän odottaa aikaansa, kuin +hän omiansa pelastamaan tulee." + +Sanoin minä: "ylitse minä meinaankin mennä, jahka sula vesi tulee, ja +tämän nuoren naisen myös mukanani viedä." Sanoi hän: "kuinka sinne +päästä mahdollista olla taitaa?" Sanoin minä: "me olemme ajatelleet +saarelle jäädä siksi kuin jäät merestä menevät. Eihän siellä, tiedämmä, +ryssiä ole, eikä tullakaan mahda kuin jäät niin heikkoja ovat. Väet +siellä minä hyvin tunnen. Vierasvaraisia he ovat, ja oikealle +esivallallensa myös uskolliset, ja mahtavat he meitä auttaa niin paljon +kuin mahdollista on." Sanoi hän: "te ette suinkaan isoon aikaan heistä +mitään kuullut ole?" Sanoin minä: "tulee pian kolme vuotta, siitäkuin +minä täällä olin." Sanoi hän: "oh, ei nyt ole niinkuin silloin. Kovia +kohtaloita on Herra hyväksi nähnyt antaa niiden ylitse-mennä. Nyt +talvesta kolmatta vuotta sitten meni ryssiä sinne hevosia etsimään. +Viimeisestä uloskirjoituksesta oli vielä muutamissa taloissa mies +jäljellä, niin että kaikkiaan kuusi miestä saarella löytyi. He yhtyivät +ja tappoivat kaikki ryssät niin että ainoasti yksi pakoon pääsi. Tuli +sitten uusi joukko kostamaan, poltti kaikki tuvat ja löi ja kiusasi +kuoliaaksi kaikki mitä elävää oli, paitsi vanhan torppa-Kaisan ja hänen +sisarensa. Ja eivät nyt nämät vanhat vaimot isiensä kotoa jättää +tahtoneet ole, vaan yksinänsä hävitetyllä saarella asuneet ovat. +Näyttää nyt myös Herra heidän rukoustansa kuulevan ja molempia +yhtä-aikaa tykönsä kutsuvan, molemmat kun nyt makaavat vapauttamistansa +odottaen, sittenkuin minä heille viimeisen lohdutuksen antanut olen. Te +ette siis siellä ketään teidän avuksenne löydä, mitä te muuta tehdä +taidatte kuin palata takaisin?" + +Mutta takaisin palajaminen ei meille nyt mahdollista ollut. Saarelle +meidän tulla täytyi, mitä meille siellä sitten kohdata mahtaisikin. +Puhuin minä sitten tästä asiasta Margareetalle, ja oli hänellä myös +sama toivo kuin minullakin, että hän minun lailliseksi vaimokseni +tulisi, kuin meidän nyt kaikista ihmisistä eroaman piti, täällä ehkä +yhdessä kuolemaan menemään. Ja pyysin minä sitten pastorin meitä tässä +yhteen-vihkimään, ettemme me synnin kiusaukseen johdatetuiksi tulisi. + +Ei hän sitä kuitenkaan millään muotoa tehdä tahtonut, sanoden että +tainkaltainen vihkimys, ilman kuulutusta ja naimamiehen suostumusta +sekä luvaton, laiton ja myös pysymätön olisi. + +Sanoin minä: "emme me tätä ihmisten tähden pyydä; vaan on se Jumalan ja +meidän omantuntomme tähden, ja jos se niin on, että teille tämän kautta +joku haitta taikka vastus tulla mahtaa, niin älkää meille mitään +todistusta antako ja älkää meistä mitään teidän kirkonkirjoihinne +kirjoittako." + +Vastasi hän sanoen: "kirkonkirjoja ei meidän seurakunnassa ole +ollenkaan, sittenkuin ne kolme vuotta sitten meidän kirkkomme kanssa +poltetuiksi tulivat, ja olen minä ainoasti muutamia yksityisiä muistoja +ylös-pannut. Auta Jumala, laillinen järjestys on totisesti tässä maassa +hävitetty ja sivulle pantu, kuitenkaan en minä tahdo olla se joka lakia +rikon. Jos ei olisi aatelista neitoa aatelittoman miehen kanssa +yhteen-vihittävänä, niin taitaisi se helpommin laatuun käydä, mutta nyt +se, joka semmoista tehnyt on, epäilemättä kappansa kadottaisi. Eihän +ole pitkä aika kulunut siitäkuin tämmöinen asia hengen asia oli." + +Nähden suurella murheella, ettemme me mitenkään hänen suostumustaan +saada taitaneet, rupesimme me siihen autioon saareen päin kävelemään, +mutta tuli hän kuitenkin niin liikutetuksi, kuin hän meidän menevän +näki, että hän sanoi: "antakoon Herra minulle anteeksi, jos minä väärin +tehen. Tehen minä kuitenkin niin kun minun mielestäni yksinkertaisesti +Jumalan edessä oikein olevan näyttää, vaikka laki ja asetukset sen +vääräksi sanovat. Jos joku minua päällekantaa tahtoo, niin minä Herran +viran kadotan; mutta minä tahdon toivoa että minun vanha pääni on +lepoon ehtinyt, ennenkuin se tapahtua ehtii. Laki on nyt heikko side +tässä maassa." + +Viitaten niin lukkarille, joka jäälle kankaan levitti, jossa hän +kalkkia kantanut oli, otti hän kirjan lukkarin kädestä, ja me itsemme +hänen eteensä asetimme. Ja oli ukon kasvot niinkuin enkelin, kuin hän +seisoi ja juhlallisesti ylösluki ne ihanat vihkimys-sanan, ja hänen +valkoiset hiuksensa niinkuin siivet tuulessa liikkuivat; ja ei +kuulunut, paitsi hänen ääntänsä, muuta kuin meren aaltojen hiljainen +kuohu jäätä vastaan kaukana poissa. Otin minä sormestani äitini +sormuksen, jonka minä aina kantanut olin; mutta nyt alkoi jäällä +ajamista kaukaa kuulua, ja tuli se yhä lähemmäksi. Sittenkuin siunaus +luettu oli, ylös-otettiin yksi virren värsy ja veisasimme me kaikin +myös. Ja näkyivät nyt tulevaiset aina likempänä, yksi reki, jossa yksi +upseeri oli ja kaksi kasakkaa hevosen seljässä. Margareetta vaaleni +enemmän ja enemmän mutta veisasi kumminkin vaaleilla huulilla. Näin +minä myös hyvin keitä tuli, mutta tiesin minä myös ettei tässä mitään +pakoon pääsemystä ollut. + +Siis olin minä nyt tämän sydämellisen toivomukseni täytetyksi saanut, +että Margareetta minun vaimokseni tullut oli, jossa taas Herran Jumalan +suuri, minulle aina niin erinomaisesti osoitettu armo selvästi näkyi. +Oli myös reki ja hevosmiehet meidän tykömme ehtineet, ennenkuin virsi +loppunut oli, ja nousi upseeri reestä, ja nostaen ensin kätensä +lakkiinsa, teki hän rintaansa ristin merkin ja seisoi sitten +liikkumatonna siksi kuin virsi loppuun lauletuksi tuli. Astui hän +sitten Margareetan tykö, antaen hänelle kirjeen ja sanoden murretulla +ruotsin kielellä että hän luuli kirjeen oikealle persoonalle +antaneensa. + +Katsoi Margareetta kirjeen päälle ja huusi lujaa pelkästä ilosta, kuin +hän äitinsä sinetin ja kirjoituksen tunsi. Ja oli se kirjoitettu +seuraavaisella tavalla. + +Margareetta, minun korkeasti rakastettu tyttäreni! + +Sittenkuin meidän Herramme viisaudessansa niin on hyväksi nähnyt, että +minä niin onnettomasti sinun, minun rakas tyttäreni, poiskadottanut +olen, ilman tietoa missä sinä, siinä suuressa hädässä ja kurjuudessa, +joka meidän ylitsemme käynyt on, itseäsi kätkenyt olet, ja minä +sinun r. sisaresi Sesilian kanssa kaikesta vaarasta erinomaisesti +pelastetuksi tullut olen, niin että me itsemme kaikessa turvassa +löydämme; niin minä kaikkein tärkeimpänä huolenpitona pitää annan, että +myös sinä, r. t., kaikesta lisästä levottomuudesta meidän suhteemme +pelastetuksi tulisit. Mutta kuin sinun nuori sisaresi, jolla, niinkuin +sinä hyvin tietää mahdat, heikko ruumiin rakennus on, nyt kaiken +läpitsekäydyn peljästyksen tähden niin liikutetuksi tullut on, ettei +hänen terveytensä hyvällä kannalla ole; siis hän ei nyt jaksaa taida +täältä poijes lähteä, enkä myös minä häntä yksin jättää, vaan on +ruhtinas Galitsin, joka rehellinen ja kunnioitettava herra on, luvannut +luotettavia henkilöitä lähettää, joiden kaikella tavalla ylöshakeman +pitää, missä sinä mahdollisesti olla taidat, ja sinulle tämä kirje +antaa, että siitä sitten taitaa mahtaisit tarpeellisia toimia eteesi +ottaa, oitis tänne tullaksesi. Niinkuin minä arvaan, taidat sinä ehkä +Maiju-neidon mukaasi palvelukseksesi ottaa, ja taidat sinä voudin +käskeä sinuasi kyyditsemään, että minä sitten tilaisuutta saada +taitaisin hänelle minun käskyjäni antaa: ja tulee hänen niistä hiljan +ylöskannetuista rahoista, joista ei vielä tiliä ole tehty, kuin hänen +hallussansa on, sinun tännetulosi tarpeeksi käytettäväksi antaa. + +Jos, jota minä en kuitenkaan ajatella taida, sinä kauvemmaksi meidän +autioksi tehdystä kodostamme tullut olet, kuin että sinä helposti +mainittuja henkilöitä sinun palvelukseesi ottaa taidat, niin jätän minä +sinun omaan arveluusi ja mieleesi, sopivalla tavalla tännetulemustasi +järjestää, kuin en minä täällä määrätä voi mikä sinulle sopivinta olla +taitaisi. Mahda sinä ainoasti suurimmalla kiiruulla kaikkea toimeen +laittaa, että minun sydämeni levottomuus lievennetyksi ja lohdutetuksi +tulisi. Kuitenkin pitää sinun mieleesi paneman, että niiden persoonien, +jotka sinä turvaksesi ja palvelijaksesi otat, pitää semmoisia oleman, +kuin yhden fröökynä Boijen arvolle sopii. Vaikka se ehkä sinun mielesi +majaan vähemmän miellyttävältä tuntua mahtaa, pitää sinun kuitenkin +sallia niiden sotapersoonien, jotka ruhtinas lähettänyt on, sinuasi +matkalla seuraamaan, sillä se kuitenkin turvallisinta on. + +Toivolla että minä sinun pian täällä syliini sulkea saan, minä sinulle +nyt ainoasti siunaukseni annan, ja lähemmät ynnä tarkemmat kertomiset +jätän, siksi kuin me Jumalan avulla pian taasen toisemme tavata saamme. +Minun hellästi rakastettu tyttäreni, + + Sinun armias ja hyväsuosiollinen äitisi + Katariina Boije. + +Kuin Margareetta monenkaltaisia mielenliikutuksia kestää oli saanut ja +hyvin tarvitsi lepoon päästä, nostin minä hänen rekeen, hänen tarkasti +vällyillä peitin ja alvoin ajaa pappilaan päin, kunne kaikki muut +kävellen perässä seurasivat. Mutta kuin me niin yhden matkan kulkeneet +olimme, puhui se venäjäläinen upseeri äkkiä hiljaisuudessa minulle, +sanoden, ettei hän niin tarkoin minua täällä ulkona jäällä katsellut +ollut, ei myöskään ollut hänen väkensä mitään epäilemystä minun +päälleni vetänyt. Kuitenkin hän minua neuvoi ettei minun huolia +tarvitsisi heidän lähempää tuttavuuttansa tehdä, vaan ensimmäisessä +sopivassa tilassa poijes pötkiä. Ja kuin pastori minulle kädellä ja +suulla lupasi minun rakasta Margareettaani suojella, ja ehkä vielä +Turkuunkin saattaa, kunne hänen seurakunnan asioiden tähden pian +matkustaa täytyi, niin koska minä hänelle ainoasti pahaa, enkä hyvää +tehdä taitanut, otimme me pian jäähyväiset toisiltamme, sittenkuin me +pappilaan ehtineet olimme, ja lupasin minä häntä ennen pitkää Turussa +taasen nähdä; ja hiivin minä sitten toisen kautta takaovesta ulos, +jättäen kasakat, ilman että minä heitä kyydistä kiittää huolin. + +Kului kuitenkin aikaa paljon ennenkuin minä kaikenlaisilla +koukku-teillä Turkuun ehdin, erinomattain kuin en minä Pekan hevosta +tähän hämmennykseen jättää tahtonut, vaan noudin minä sen ja sen kotio +vein, tällä pienellä palveluksella saaden heitä mielellänsä minua +toisten takaisin-auttamaan. + + + + +4. + + +Hartaasti haastellen Sota-Ylikaitsija Kronomakus Stefanus +Brzybytovitsin ja parin ylhäisen upseerin kanssa käveli Ruhtinas +Galitsin vilkkaasti edes takaisin eräässä huoneessa Turun linnassa, +jossa ruhtinas silloin pääpaikkaansa piti, kun muuan hänen +ajutanteistansa ilmoitti, että parooni Juho Bruce pyysi päästä hänen +puheillensa. + +"Ah, onko hän tullut kotiin," sanoi ruhtinas vilkkaasti, "käskekää +hänen tulla sisälle. No, Juho Petrovits," lausui ruhtinas huoneesen +tulleelle, "tervetuloa takaisin! Mitä tiedät kertoa? Älä vaan liian +paljon valitus-virsiä tuo! Minä en enään tahtoisi semmoisia kuulla, +sittekuin taidamme sanoa, että meillä tavallansa on rauha. Mutta +sinähän näytät varsin murheelliselta. Sinä vaadit liikoja, ei tämä niin +helposti käy. Sinun rakkaat kansalaisesi ovatkin yksipäistä kansaa, +jotka eivät tahdo totella heidän omaksi hyväksensä tehtyjä säätöksia, +ja ainoasti sentähden että me niitä säädämme, eikä muutamat +ruotsalaiset aatelismiehet, jotka eivät kuitenkaan heistä huoli enempää +kuin vasikoistansa." + +"Teidän Jaloutenne," vastasi Juho, "semmoisia haavoja, jommoisista +Suomen verta nyt vuotaa, ei niin helposti paranneta." + +"No, rakas pahaa-uskojani, mitä sinä olet toimittanut? Koska meillä nyt +on kunnian-arvoinen ylikaitsijamme täällä, niin anna meidän ensin +tietää, kuinka opetustoimen laita on, jota hän niin innokkaasti koettaa +edistää. Kuinka Hämeenlinnan koulun käy?" + +"Vielä ei sitä ole saatu toimeen. Totuuden-mukainen on kirkkoherran +selitys, että se ei ole mahdollista. Kansa ei jaksa vähintäkään ottaa +osaa sen kustannuksiin, ja jospa vielä kaikki annettaisiin vapaastikin, +ei ole ketään, joka sitä taitaisi hyväksensä käyttää. Lapsien täytyy +auttaa vaimoja pellon hoidossa ettei kaikki nälkään kuolisi. Papisto +koettaa tehdä mitä se ikänäkin voi; kas tässä aapinen joka on leikattu +puuhun ja sillä tavalla painettu! Ah, vähän on voitu tehdä, ettei +Suomen kansa ole aivan raakalais-tilaan joutunut. Tässä on +kirjoituksia, jotka sitä asiaa koskevat." + +"Ja sotamiehistön käytös?" + +"On semmoista, kuin teidän Jaloutenne pelkäsi sen olevan; erinomaisesti +tuskallista tälle maa-raukalle. Minulla on ollut kunnia viedä teidän +Jaloutenne tätä asiaa koskevat käskyt näillä paikoilla oleville +upseereille. Nämä kirjoitukset olen niistä asioista tehnyt. Mutta, +ennenkuin minä tarkemmin lähetyksestäni rupean tiliä tekemään, sallinee +teidän Jaloutenne minun kertoa ikävän-laatuisen asian. Minulla on +nimittäin ilmoitettavana luuleteltu kapinan koetus, josta kaksi jaloa +naista ja muutamia heidän palkollisistansa on vangittu." + +"No, rutto ja kuolema, eikö teidän suomalaisenne ole kummallista +kansaa, jotka eivät taida rauhaa kärsiä, jos sen sitten vaikka omien +kurkkujensa uhalla rikkovat. Eikö teillä ole siinä kyllä että teidän +pappinne ovat kapinallisia, vieläkö naisienkin pitää siihen puuttuman? +Ketkä nämät urottaret nyt sitten ovat?" + +"Teidän Jaloutenne, toinen on leski erään, maan aatelis-miehen jälkeen, +rouva Katariina Boije, nainen, tosin syntyänsä ja sydäntänsä +ruotsalainen, mutta liian ylevä mielinen osoittamaan ruotsalaisuuttansa +antamalla muutamien renkien käydä joittenkuitten kasakoitten kimppuun +aikana, jolloin semmoinen käytös on ainoasti naurettavaa mielen +osoittamista. Toinen on hänen tyttärensä, nuori tyttö, kasvanut sodan +ajalla, niinkuin joku niitä lempeitä, pieniä sinikukkia, joita te +mielihyvällä katselitte kivien vieressä Halliksen kuohuvassa koskessa, +lempeä ja viaton niinkuin nekin, ja yhtä paljon kuin nekin ottamatta +osaa heidän ympärillänsä raivoavaan taisteluun." + +Hymyillen vastasi ruhtinas: "Jaha, minä luulen, että tuo kukka +kuitenkin on taitanut sinun kietoa pauloihinsa, kuinka kauvan sinä olet +ollut tuttu näiden henkilöiden kanssa, jotka sinä niin hyvin tunnet?" + +Juho punehtui vähäisen ja sanoi: "ainoasti sitten tämän matkailun, +jossa olin niin onnellinen, että edes taisin vapauttaa heidät niiden +kasakoiden rääkkäämisestä, jotka jo olivat rosvonneet ja polttaneet +heidän talonsa, lyöneet pari heidän alustalaisistansa kuoliaaksi ja nyt +kuljettivat näitä naisia mukanansa, varsin ohueihin vaatteihin +puettuina talvipakkasessa." + +Vielä muutamien kysymysten perästä jatkoi ruhtinas: "minä tahdon heti +nähdä näitä naisia. Jos heitä on vääryydellä kohdeltu, pitää heiltä +niin pian kuin suinkin levottomuus poistettaman. Ehket sinä, Juho, pidä +vaivana saattaa heitä siniseen huoneesen, jossa minä tahdon ottaa +heidät vastaan:" + +Tullaksensa siniseen huoneesen kulki ruhtinas erään käytävän lävitse, +jossa kaksi naista oli odottamassa, jotka vahdilta olivat saaneet luvan +siinä olla vartoomassa siitä ohi kulkevaa ruhtinasta saadaksensa +puhutella häntä. + +He astuivat nyt molemmat esiin pyytäen, että "he uudestansa +kastettaisiin ja otettaisiin Venäjän uskoon." + +"Hm, tämä on arvoisan Stefanuksen asia," sanoi ruhtinas kääntyen häntä +seuraavan sota-ylikaitsijan puoleen. "Parasta on, että teidän +arvoisuutenne ottaa tämän asian tutkiaksensa." + +"No," kysyi ylikaitsija, "oletteko oikein asiata tuumineet; minkätähden +tahdotte uskontonne toiseksi muuttaa?" + +"Niin," vastasi toinen nainen, "kyllähän sekin hyvä saattaa olla; +mutta, näettekö, korkean arvoinen herra, asian laita on niin, että +meillä molemmilla on sotamiehiä kosijoina, ja nyt ovat meidän +tuttavamme sanoneet, että olisi parempi jos rupeaisimme Venäjän +uskoon." + +Vaimojen nimittämiä sotamiehiä lähetettiin noutamaan; vaimot saivat +käskyn odottaa. + +Katariina rouva ja hänen tyttärensä vietiin siniseen huoneesen. +Katariina rouva kumarsi juhlallisesti, Sesilia hiipi puoleksi hänen +taaksensa. Ruhtinas viittasi naisia istumaan, mutta Katariina rouva +kumarsi noudattamatta tarjousta. + +"Hyvä rouva, erinomaisen harmilliset seikat ovat että teiltä on +riistetty teidän henkilöllinen vapautennekin. On henkilöitä, jotka +tahtovat teidän parastanne, he väittävät teidän vääryyttä kärsineen. +Olkaa hyvä, rouvani, ja sallikaa minun tehdä teille muutamia +kysymyksiä. Olettehan parooni Yrjö Boijen leski?" + +"Olen." + +"Onko teillä muita lapsia, kuin tämä nuori nainen?" + +"Poika ja tytär." + +"Missä he oleskelevat?" + +Ponnistaen itseänsä levolliselta näyttämään vastasi Katariina rouva: +"tyttäreni pakeni turvattomana niistä väkivaltaisuuksista, jotka +uhkasivat häntä, eikä hänellä enään ole kotoa, jonne hän taitaisi +palata. Jos, ja missä hän on suojaa saanut, en minä tiedä. Poikani +palvelee kuningastansa." + +"Minä miehenä?" + +"Luutnanttina yhdessä niistä rykmenteistä, jotka turhaan kokivat Suomea +puolustaa." + +"Milloin hänen viimeiseksi näitte?" + +"Kolme vuotta sitten, viidentoista vuotisena poikana." + +"Oletteko kirjevaihdossa hänen kanssansa?" + +"Kirjevaihto Ruotsin kanssa on kielletty." + +"Te olette siis totellut sitä säätöstä." + +"Kaikkea ihmisellistä järjestystä pitää toteltaman; esivalta on +Jumalalta. Hän on sallinut vieraan vallan hallita Suomessa; yksityisen +ei sovi muuta kuin nöyrästi seurata hänen tahtoansa, joka kyllä määrää +päivän, jolloin hän omansa vapauttaa." + +"Onko teillä hiljan ollut yhteyttä tuon mainion partiomiehen Löfvingin +kanssa?" + +"Minun tietääkseni ei koskaan." + +"Väitetään, että hän teidän väkeänne johti sen hyökätessä niiden +kasakoitten päälle, jotka sitten teidän talollenne kostivat." + +"Luulenpa uskaltavani vakuuttaa varsin mahdottomaksi, että asian laita +olisi semmoinen. Talon alustalaisia on monta kertaa kehoitettu +vallitsevaan aikaan tyytymään, muistutuksella että tyhmänrohkeudella ja +urhoollisuudella on erinomaisen suuri ero. Vielä tuon onnettoman päivän +aamuna annettiin uusi samanlainen varoitus, mutta silloin ei enään +mistäkään löydetty niitä viittä miestä jotka olivat syypäät +onnettomuuteen, juuri sentähden, että he jo olivat lähteneet järjetöntä +tekoansa tekemään. Neljää heistä minä luulen viidennen houkuttelemiksi, +joka on mies, jonka omituisuudet ovat vaikuttaneet, että hän on +tottunut melkein nuhteetta omaa tietänsä kulkemaan." + +"Ja kuka se mies on?" + +"Kartanon vanha puutarhuri. Ennen oli hän sotamiehenä minun +herra-vainajallani palvellut ja usean osoittamansa palveluksen kautta +ansainnut hänen hyväntahtoisuutensa, jota hän velvoitti omaisiensakin +ukolle hänen jäljellä olevalla elonsa ajalla osoittamaan. Hänen +yksipäisyytensä kerran saaduissa tuumissa on totuttanut hänen +kumppaninsa ennemmin heti seuraamaan hänen tahtoansa kuin alussakaan +sotimaan sitä vastaan, sillä hänen yksipäisyytensä sai heidän kuitenkin +aina lopuksi ukon mieleen kääntymään." + +"Juho, käske tuomaan puutarhuri ja molemmat miehet tänne ylös, yksi +erällänsä. Rouvani, olkaa hyvä ja istukaa tyttärenne kanssa tänne, +sillä aikaa kuin minä hetkeksi jätän teidät." + +Käytävässä odottivat molemmat sinne kutsutut sotamiehet ja molemmat +vaimot. "Tunnetteko näitä naisia?" kysyi ruhtinas. + +"Tunnemme, teidän Jaloutenne." + +"Tahdotteko ottaa heitä vaimoiksenne?" + +"Emme, teidän Jaloutenne." + +"Menkää!" Sotamiehet menivät. + +Ruhtinas kääntyi sotamiehen puoleen, joka oli tuonut naiset sisälle ja +sanoi: "anna heille selkään ja päästä heidät menemään." + +Nyt kääntyi hän puutarhuriin päin, joka tämän tapahtuessa oli tuotu +sisälle, ja nyt seisoi erinomaisen levollisena eikä näyttänyt huolivan +koko maailmasta. + +"Kuka johti hyökkäystä minun sotamiesteni päälle?" sanoi hänelle +ruhtinas kovalla äänellä. + +"Joutava kysymys! Kukapa niistä nahjuksista olisi rohjennut ryhtyä koko +asiaan, jos en minä olisi pannut heidän jalkansa liikkeelle ja +ajatellut kaikkea heidän puolestansa." + +"Tämä tapahtui kai teidän emäntänne käskystä?" + +"Piruja kanss', akat semmoisia ymmärtävät. Toista olisi ollut jos +Herrassa edesmennyt kenraali olisi elänyt, niin ei meidän olisi +tarvinnut salakyttinä akkojen liepeiden takana kontata, luvalla sanoen. +Vaikka kyllä armollinen rouva on hyvä monessa suhteessa, ja tyttäretkin +ovat, Jumala sen tietää, oikein oivia; mutta parempi on kuitenkin +miesvalta kuin akkavalta, niin on kaikkina aikoina ollut." + +"Entäs Löfving? Hän pääsi pakoon?" + +"Mitä saakelia, Löfvingi. Onko hän taas tullut tälle puolelle? No +sitten on taasen kumminkin yksi kunnon sielu maassa, jolla on sydän +oikealla paikalla." + +"No, olihan Löfving teidän kanssanne?" + +"Eipä hän saakeli soikoon niin olisi laittanutkaan asiaa, että meitä +olisi vangittu; mutta minä olin tyhmä pöllö, olinpa niinkin." + +"No, huomaatko nyt että olet saattanut onnettomuuden herrasväellesi?" + +"Mitä? Minäkö sen tein? Kasakka-piruthan ne olivat, enkä minä." + +"Ja nyt saat tehdä huvimatkan Siperiaan." + +"Paremmatkin miehet ovat ennen tehneet saman. Piru nielköön kun en minä +saanut henkeä useammasta kirotusta partasuu-p----leestä, niin minä +olisin taitanut lähteä keveämmällä omallatunnolla." + +"Vieläkö päälliseksi tahdot ansaita selkääsi sopimattomasta +puheestasi?" + +"Antakaa anteeksi, teidän armonne, niin, kas kun tulin kironneeksi, se +ei sovi kun korkeiden herrojen kanssa puhutaan." + +Miehen muoto oli koko puheen aikana ollut sydämellisen ystävällinen, +hän ei näyttänyt aavistavankaan, että hänen sanoissansa olisi mitään +sopimatonta ollut, niin että se ruhtinaan enemmän kuin yhden kerran oli +hymyilemään saanut. Hän vietiin pois ja molemmat toiset miehet tuotiin +sisälle. Heidän kuulustelemisensa oli pian loppunut, ja heidän +selityksensä olivat ihan samankaltaiset kuin puutarhurinkin. Ruhtinas +meni takaisin molempain odottavien naisien luo. + +"Kunnioitettavat naiset," sanoi hän ystävällisellä kohteliaisuudella, +"sodalla on monta surullista seurausta, loukkaavimpia on, että jalojen +naisienkin pitää sentähden kärsimän. Minä en taida tarjota teille +minkäänlaista korvausta siitä mitä te syyttömästi olette kärsineet. +Kuitenkin pyydän minä teitä, ollaksenne ainakin tulevaisuudeksi +semmoisilta onnettomuuksilta turvatut, suostumaan minun ehdoitukseeni, +että toistaiseksi jäätte Turkuun asumaan. Pitkällisestä sodasta +villiintynyttä sotaväkeä on joskus varsin mahdoton etenkin kaukaa, +hillitä. Jos teillä muuten on jotakin toivoa, jonka täyttämistä minä +taidan auttaa, niin se olisi minulle mieluista." + +"Huhu on aina ylistänyt ruhtinas Galitsinin jaloa nimeä, silloinkin kun +hänessä nähtiin vihollinen; minä olen nyt oppinut, että huhukin taitaa +totta puhua. Mutta sallikaa minun, sen jalon oikeuden lisäksi, jota +minä olen saanut nauttia, vielä pyytää teiltä yhtä armon osoitusta, +minun palvelijoitteni henkeä ja vapautta." + +"Rouvani, te rukoilette niiden puolesta, jotka tottelemattomuudellansa +teitä kohtaan ovat koko tämän onnettomuuden saaneet aikaan?" sanoi +ruhtinas, jonka sielussa silmänräpäyksen ajaksi nousi epäluulon ajatus. + +"Niin, jos heidän tekonsa olisi minun käskystäni tapahtunut, niin minä +tuskin olisin taitanut, velvollisuuteni mukaan, heidän asiatansa ajaa." + +"Sen kuvan mukaan, jonka te olette yhdestä heistä tehnyt, pelkään minä +että te itse tulette kärsimään, jos minä suostun teidän pyyntöönne." + +"Minä rukoilen vieläkin yhtä armoa, pyytäessäni että teidän Jaloutenne +sallii lähettää hänen Ruotsiin. Poikani saisi siellä ottaa hänet +hoitoonsa, ja saisinhan minä samassa tilaisuuden lähettää tietoja +rakkailleni siellä. Minä toivon, että teidän Jaloutenne pitää minun +sanani tarpeellisena vakuutena, etten minä käyttäisi teidän hyvyyttänne +kiellettyjen tietojen lähettämiseen." + +"No, rouvani, te pyydätte paljon. Nämät miehet ovat tehneet kavalluksen +minun keisariani vastaan; mutta teillä on oikeus vaatia paljon, +kärsimisienne korvaukseksi. He päästetään irti, ja puutarhuri saa +passin. Ja nyt, kunnioitettavat naiset, sallikaa minun pyytää teitä +vieraina jäämään minun talooni, sillä aikaa kuin teille sopivampaa +asuntoa hankitaan. Lisäksi pyydän minä saada olla teidän rahanne +hoitaja, siksi kun olette ehtineet asianne järjestää." + +"Ei minun kiitollisuuteni sitä hyvyyttä kohtaan, jonka teidän +Jaloutenne on osoittanut meille, vähene siitä, ett'en minä taida sitä +käyttää. Jo tämä rappioinen pukikin" (hän tarttui keveästi mustaan +hameesensa) "olisi sopimaton vieras ruhtinaan huoneessa. Ennen kaikkia +vaatii sydämeni minua etsimään tytärtäni." + +"Rouva paroonitar, kartanossanne ei teillä ole asuntoa, ja monta +hankaluutta saattaa sitä paitsi kohdata teitä siellä. Te itse ja ehkä +vielä enemmän teidän nuori tyttärenne, olette mielen-liikutuksista ja +ponnistuksista paljon kärsineet. Epäilemättä on neiti Boije löytänyt +turvapaikan jonkun teidän alustalaisenne, taikka ehkä teidän pappinne +luona. Minä annan ryhtyä toimeen että häntä etsitään ja uskotaan jonkun +henkilön huostaan, jonka te hyväntahtoisesti valitsette häntä tänne +seuraamaan. Juho Petrovits, sinun huolenasi olkoon hankkia näille +naisille, mitä he käskevät. Sinulla on nyt kunnia olla ritarina heidän +palveluksessansa. Minä pyydän että naiset käyttävät näitä huoneita +niinkauvan kuin haluatte." + +Ruhtinas kumarsi kohteliaasti, hymyili ystävällisesti Juholle ja +vetäytyi sitte toisella puolen käytävää oleviin huoneihin. + +Katariina rouva kääntyi Juhon puoleen: "te meille sanoitte, ettei +meidän vähempää tarvinnut odottaa siltä mieheltä, jonka käsiin Jumala +on tämän maan kohtalon pannut. Mutta minä en taida käyttää hyväkseni +hänen kehoitustansa jäädä tänne. Mahdotonta, mahdotonta! Jokainen +hetki, jota en käytä tyttäreni etsimiseen on minulle sanomattoman +raskas. Mutta Sesilia, lapseni, sinä vaalenet, mikä sinua vaivaa?" + +Sesilia oli ruhtinaan lähteissä vaipunut sohvalle. Hänen heikko +ruumiinsa ei jaksanut kauvemmin taistella niitä mielenliikutuksia ja +ponnistuksia vastaan, jotka viimeisinä päivinä olivat vaihdelleet. +Katariina rouvan täytyi lopuksi tehdä päätös edes muutamiksi tunniksi +jäädä sinne, antaaksensa hänelle toipumisen aikaa; mutta kylmettyminen +ja mielen liikutus olivat vaikuttaneet liian kovasti, jättääksensä +uhrinsa niin pian. Sesilia sairastui kovasti. + +Vapaaksi pääsemisensä ilossa läksi puutarhuri Jaakon ja Jussin kanssa +ryypylle, sittekuin Juho oli heille antanut rahoja matkansa varaksi. +Eipä kuitenkaan kestänyt kauvan, ennenkuin hän, joka ei taitanut olla +sanoilla ja liikkeillä hemmottelematta ja näykkimättä kaikkia +venäläisiä, joita hän tapasi, tuli uuteen tappeluun, joka päättyi +siten, että hän, tuntia myöhemmin, usean onnettomuudentoverin kanssa, +oli matkalla Venäjään. + + + + +5. + + +Levottomuudella oli Katariina-rouva lukenut päivät siltä ajalta, +jolloin hän luuli taitavansa Margareettaa odottaa. Mutta Sesilian +sairaus oli vielä niin arveluttavalla kannalla, ettei matkaa ollut +ajattelemistakaan. Hän oli nyt kuitenkin jo niin paljon parantunut, +että Katariina rouva toivoi piankin saavansa lähteä kadonnutta +tytärtänsä etsimään, kun tämä eräänä päivänä äkkiä astui huoneesen +äitinsä luo, riensi esiin ja oli syöksyä hänen syliinsä. + +Katariina rouva nousi hämmästyen ylös, mutta arvollisuudella, joka heti +muistutti Margareettaa hillitsemään intoansa, syleili häntä sitten +juhlallisesti ja sanoi: "tervetuloa, tyttäreni, kiitetty olkoon Herra, +että minä olen sinun jälleen saanut. Sinä olet viipynyt kauvan." Mutta +jo riippui Sesilia, käsivarret sisaren kaulassa, ääneensä itkien hänen +rinnallansa; hän oli läheisestä huoneesta kuullut Margareetan äänen ja +juossut sinne, puolivaatteissaan niinkuin hän vuoteeltansa oli noussut. + +"Sesiliani," sanoi Katariina rouva, "unohdathan sopimattoman pukusi. +Vaateta itsesi, me tulemme sinun luoksesi." + +Sesilia lähti huonesta ja Katariina rouva jatkoi Margareettaan päin +kääntyen: "murheella on sydämeni surrut sinua. Mikä on ollut syynä +siihen, että sinä olet viipynyt niin kauvan ja missä sinä olet +oleskellut?" + +"Ihmeelliset seikat ja erehdykset ovat vaikuttaneet, etten minä ennen +saanut äitini kirjettä, ja missä minä, paeten yhdestä paikasta toiseen +olen saanut turvapaikkaa, pyydän minä saada kertoa. Tämä aika on ollut +tärkeä minulle, äitini, sallikaa minun selittää..." + +"Margareetta, sinä olet väsyksissä ja tarvitset lepoa. Muotosi on +kuumeen tapainen ja se osoittaa outoa mielen jännitystä. Vaikka +hartaasti toivonkin saavani kuulla, mitä sinulla on sanomista, niin... +Ah, mitkä ajat, kun ei äiti ennestään tiedä tyttärensä tekemisiä, vaan +jälkeen päin kertomuksien kautta täytyy saada niistä tiedon. Mutta en +minä kuitenkaan nyt tahdo että sinä vielä enemmän itseäsi kiusaat ja +ponnistat. Lepää nyt, lapseni, hyvää yötä. Huomenna pitää sinun kertoa +minulle kaikki." + +"Ah ei, äitini," sanoi Margareetta innolla ja rukoilevalla liikkeellä, +"sallikaa minun puhua nyt. Minusta on kuin tekesin syntiä äitiäni +vastaan joka hetki kuin olen hänelle kertomatta, mitä minä hänen +neuvottansa ja suostumuksettansa olen tehnyt. Mikä tästä seuranneekin, +en minä ainakaan tahdo salata mitään." + +"Margareetta, sinä vapiset, olethan kovin liikutettu, mitä tämä +merkitsee?" + +Margareetta painoi ristissä olevat kätensä sydäntänsä vastaan ja loi +katseen korkeuteen, ja syvä huokaus pääsi hänen huuliltansa. Sitten +alkoi hän jotenkin vakavalla äänellä kertomuksen seikallisesta +retkestänsä. + +Katariina rouva istui tarkasti kuunnellen. Alussa keskeytti hän joskus +puhetta kysymällä jotakin, ja istui viimein varsin äänettömänä; mutta +yhä enemmän pimenevä katse osoitti vuorottain levottomuutta, +tyytymättömyyttä, vihastumusta ja surua. Kun Margareetta kertoi +lupauksensa olla Maunon omana, salamoi taasen vihastumisen liekki +Katariina rouvan silmissä, ja kädellänsä mursi hän raskaasti pienen, +hänen edessänsä pöydällä olevan silkillä päällystetyn paperisen korin, +jonka Sesilia parantumisensa ajalla oli tehnyt. Pian katsoi hän +kuitenkin levollisena ja ylevänä ylöspäin, niinkuin hän jo +todellisuudessa olisi murtanut tehdyn lupauksen samalla lailla kuin hän +oli korinkin murtanut. + +Margareetta vaaleni vaalenemistaan, jota enemmän hän läheni +kertomuksensa loppua, kuinka he jäällä tapasivat vanhan papin ja +häneltä saivat tietoja saaresta. "Nyt," jatkoi hän, "ei meillä ollut +mitäkään turvapaikkaa enään. Palata oli mahdotonta. Mitä minä muuta +taisin aavistaa, kuin sen mikä oli luonnollisinta, joutua vainoojieni +käsiin, saaliiksi villille vihollisille? Ennen täytyi minun valita +hänen kanssansa, joka tähän asti niin jalosti oli minua suojellut, +jakaa vieläpä nälänkin kauhut, joihin hän ainoasti minun tähteni oli +antautunut, sillä helposti hän itse olisi taitanut pelastua, jos ei +hänen olisi tarvinnut minusta huolta pitää. Mutta jätettynä yksin hänen +kanssansa ehkäpä kuukausia viettämään, ehkä siksi asti kun jää +uudestaan tekisi järven ylitse sillan, ja hirmuisimman puutteen +vallassa, kuinka taisin minä ymmärtää, jos en minä siten antaunut +vaaroihin, joita en tietänyt välttää? Tummina ja epäselvinä liikkuivat +tämän kaltaiset ajatukset mielessäni, kun Mauno nojauten minun puoleeni +sanoi: 'Margareetta, anna tämän Jumalan miehen siunata yhdistyksemme, +rupee minun vaimokseni. Kun tämä heikko jääkuori, joka nyt peittää +järven meidän jalkaimme alla, ehkä jo päivän perästä sulaa pois, olemme +me maailman edessä kuolleet; eläkäämme kuitenkin puhtaina Jumalan +edessä, ja kuolkaamme yhdessä, jos hän sen vaatii." + +Margareetan kasvoilla paistoi nyt heloittava puna, mutta +Katariina rouva sitä vastoin istui vaaleana, melkein hengetönnä. +Suonenvedon-tapaisesti piti hän kiinni tuolin selkäpielestä, jolla hän +istui; hän näytti olevan nousemaisillansa, mutta vielä ei hänen +kielensä sanaakaan virkannut, katseensa vaan loi hän erinomaisen +tarkasti Margareettaan, joka jatkoi: "oi, äitini, mitäpä en olisi +tahtonut antaa, jos tässä tilassa olisin teiltä neuvoa saanut. Aikaa ei +ollut pitkään epäileväisyyteen. Kuitenkin Jumala oli minun lähelläni, +sen tunsin nyt enemmän kuin milloinkaan ennen, lyhyt rukous antoi +minulle taasen rohkeutta ja päättäväisyyttä, ja äitini, minä tulin +pelastajani vaimoksi, samalla tunnilla hänestä eroitakseni: sillä nyt +vasta sain minä teidän lähettiläänne tulon kautta tietää, että minua +oli etsitty ja seurattu ainoasti sentähden että minä teidän kirjeenne +saisin. Ja nyt, äitini, oi äitini, antakaa minulle anteeksi ja +siunatkaa minua." + +Viimeisiä sanoja sanoessaan oli Margareetta vaipunut polvillensa +Katariina rouvan eteen, joka vielä hetkisen istui varsin +liikkumattomana, mutta sitten nousi hän ylös ylevällä ja ylpeällä +ryhdillä. "Heikko, horjuva olento," ratkesi hän puhumaan, "niinkö +Margareetta Boijen pitää äitinsä edessä langeta polvillensa, vaikka hän +tietää, että hän heikkoudellansa on häväissyt korkean sukunsa. Pitikö +sinun alusta kohteleman nimetöntä ja suvutonta nuorukaista +vertaisenasi, sitten askel askeleelta hänen pauloihinsa joutuaksesi? +Pitäisikö semmoisen miehen, jota neiti Boijen ei sopinut muuna pitää +kuin palvelijana, pitäisikö hänen saada olla sinun vertaisenasi; sillä +niin syvään langenneeksi en taida sinua luulla, että palvelijasi +milloinkaan olisi taitanut tulla sinulle vaaralliseksi? Eikö rinnassasi +ollut mitään ääntä, joka olisi sinulle varoitusta huutanut jokaisella +askeleella, jota astuit eteenpäin onnettomalla häväistyksen polulla? +Kuitenkin mikä on tapahtunut, sitä ei enään tapahtumattomaksi saa; +mutta ei halpasukuinen milloinkaan Margareetta Boijen puolisoksi tule. +Tuska ja peljästys olivat tuntosi sekoittaneet; mutta sillä tavalla +tehty yhdistys taidetaan rikkoa. Korkean arvoinen pispamme järjestää +tämän asian vanhasta hyväntahtoisuudesta meidän perhettämme kohtaan, +vaikka tosin arvokas vanhus, ehkä nyt paenneena hiippakunnastansa +muutenkin aina koettaa sen paraaksi vaikuttaa mitä mahdollisesti vaan +vaikuttaa taidetaan. Nouse ylös, Margareetta. Vasta sitte kun tämä +häpäisevä vihkimys on tyhjäksi tehty, taidan minä taasen tyttärenäni +sinua syleillä, mutta en nyt, kun tuo häpeän pilkku sinun jaloa nimeäsi +tahraa." + +"Ei, ei, äitini, Jumalan tähden," huudahti Margareetta, "ei, ei! Jumala +on hänen minulle antanut puolisoksi; hänen omansa minä olen, siksi kuin +Jumala itse meidän eroittaa. Hänen omansa minä olen, hänen omanansa +minä pysyn, meitä eivät mitkään maailman voimat taida eroittaa. +Kentiesi en enään milloinkaan saa häntä nähdä, sitä en tiedä; mutta +hänen omanansa minä olen elämässä ja kuolemassa, lähellä taikka +kaukana, ilossa ja murheessa." + +"Margareetta, sinä et enään tiedä mitä puhut, mene lepäämään, että +järkesi selvenisi." + +Äkkiä nousi Margareetta nyt ja sanoi rukoillen: "äitini, ajatelkaa mitä +te'ette ennenkuin semmoisen askeleen otatte. Muistakaa, että, jos +onnistutte, te samalla olette murtanut tyttärenne sydämen." + +"Margareetta mene," sanoi Katariina rouva kovasti, ja vitkallisesti +poistui hänen tyttärensä. + +Kun Margareetta seuraavana aamuna tuli sisälle, tervehti häntä +Katariina rouva niin, ettei kukaan vieras siinä mitään outoa olisi +huomannut, mutta Margareetta siinä selvästi huomasi vieraantumista. +"Maiju neitsy, nosta tuoli neiti Margareetalle;" virkkoi Katariina +rouva pannen, Margareetalle helposti huomattavan, koron neiti-sanalle. +Sitte sanoi hän: "Margareetta, sinun pitää kiireimmin laittaa itsellesi +sopiva puku äitisi luona käyttääksesi. Katso tuossa on kaksi +hamekangasta. Sesilia ja etenkin Maiju-neitsy saavat sinua auttaa." + +Margareetta kiitti nöyrästi äitiänsä hänen huolenpidostansa ja rupesi +heti toista kangasta leikkaamaan. Molemmat olivat harmaan väriset. Työ +vaikutti, ettei niin helposti huomattu ettei äiti ja tytär mitään +keskenänsä puhuneet. + +Hetken perästä tuli Juho, jonka Katariina rouva oli kutsuttanut ja +jonka hän esitti Margareetalle rakkaana sukulaisena. Sydämellisesti +tervehti Margareetta häntä, sillä Sesilia oli jo kertonut hänelle +kuinka hän oli ollut hänen ja Katariina rouvan suojelijana, ja että +Katariina rouva, lähemmin tutkiessaan Juhon äidin sukua, oli ilolla +huomannut, että he olivat sukulaisia. Sukulaisuus oli tosin kaukainen, +mutta vielä siihen aikaan pidettiin heimolaisuutta, jota vaan saattoi +lukea, paljoa enemmän yhdistävänä, kuin nykyaikana lähimpääkään +verisidettä. Juhon palvelus venäläisen päällikön luona oli tosin +Katariina rouvan silmissä anteeksi antamaton vika; mutta ei hän +tykkänään taitanut olla tunnustamatta, että juuri tämä virka oli tehnyt +mahdolliseksi, että hän taisi hänen ja hänen tyttärensä pelastaa. Hänen +lujat perus-ajatuksensa saivat siis vähän helpontua nuoren miehen +hyväksi, joka, hänen ainoana miehisenä sukulaisenansa koko maassa, nyt +jo pidemmän ajan oli ollut hänelle kaikin puolin sopivana turvana +useissa seikoissa. Hän oli myös tottunut pitämään häntä suvun miehisenä +edustajana. Nyt kutsui hän hänen toiseen huoneesen, sulki oven ja alkoi +vakaasti: + +"Tällä kerralla käännyn minä Juho veljen puoleen erinomaisen tukalassa +ja huolettavassa asiassa. Juho veli taitaa siitä nähdä kuinka paljon +minä häneen luotan. Meidän sukumme ainoana, tässä maassa asuvana +heimolaisena on hänellä, minun ajatukseni mukaan, sekä oikeus saada +tietää perheen asiat, että velvollisuus sen kunniaa hoitaa. Onneton +tyttäreni Margareetta (surulla kerron minä siitä häpeästä) on, +tuskallisen paon vainojen hurjistamana, lopuksi joutuneena +jonkinlaiseen epätoivoon, antanut vihitä itsensä erään aatelittoman +henkilön kanssa, semmoisen, jolla ei ole nimeä, ei arvoa ja jota ei +milloinkaan milläkään ehdoilla taideta neiti Boijen puolisoksi omistaa. +Tämä vihkiminen, joka on tapahtunut ilman hänen äitinsä taikka +sukulaistensa suostumuksetta on ja täytyy olla laiton ja siis helppo +kumota. Mutta älköön yksi laittomuus palkitko toista. Arvokas pispamme +itse, taikka, jos asian niin pitkälle pitää menemän meidän armollinen +kuninkaamme päättäköön tämän asian. Ei vieras valtaaja eikä myöskään +konsistorio, joka nyt paremman puutteessa on määrätty, ettei yleisön +hengellistä hoitoa laiminlyötäisi, taida tämän kaltaista asiaa tuomita. +Kirjevaihtoon rupeemiseksi tässä asiassa vaaditaan ruhtinaan lupaa, +eikä hän sitä luullakseni Juho veljen pyytäessä taida kieltää. Itse +toivoisin saavani olla sanelematta tästä asiasta." + +Hetken mietittyänsä vastasi Juho: "uskallanko pyytää että sanoisitte +sen miehen nimen, jolle Margareetta on kätensä antanut?" + +"Mauno Malm." + +"Tuo rohkea partiomies! Hän on siis todellakin vielä uskaltanut tulla +Suomeen, ja missä aikeessa? Vielä pyydän yhtä asiaa kysyä: haluaako +Margareetta itse tämän avioliiton kumoomista?" + +"Tyttärellä ei saa olla muuta toivoa kuin hänen äidillänsä, siksi kun +hänen äitinsä vapaehtoisesti luovuttaa oikeutensa sille puolisolle, +jonka hän hänelle valitsee." + +"Siis suostuu hän tähän eroon ainoasti kuuliaisuudesta?" + +"Tänä päivänä en ole hänen kanssansa siitä puhunut ja illalla oli hän +niin liikutettu, etten minä taida pitää hänen kiivasta kieltoansa muuna +kuin mielen kiihosta tulleena mielen maltin puutteena." + +Juho nousi ylös ja käveli hetkisen edes takaisin laattialla. Vihdoin +pysähtyi hän Katariina rouvan eteen ja sanoi: "Salliiko armollinen +tätini minun sanoa ajatukseni tästä asiasta?" + +"Minä toivon saavani kuulla sen." + +"On ruvettu luulemaan, että tuo Malm on taasen rohjennut Suomeen tulla, +ja häntä vainotaan nyt. Kun hän on järkevä ja tarkka, en minä +epäilekään, että hän välttää kiinni-ottamisen vaarat; mutta Suomi hänen +täytyy jättää nyt ja vaikea on hänen pitkään aikaan takaisin palata. +Aika tuo mukanansa monta lääkettä. Parempihan on että Margareetta +vapaehtoisesti suostuu tähän eroon, kuin jos se tapahtuu väkisin. Sitä +paitsi on tämä Malm semmoinen huimapää, ettei ole ensinkään varmaa, +että hän milloinkaan tulee takaisin Margareettaa vaatimaan, jos sotaa +kestää. Ja jos taasen tulee rauha, jota nyt näyttää olevan syytä +toivoa, niin taitetaan tämä asia toimittaa paljoa vähemmällä huomiolla +ja moninaisuudella kuin nyt. Ne harvat henkilöt, jotka tuntevat tämän +asian, taidetaan helposti saada pitämään se takanansa, ja koko toimitus +taitaa sillä tavalla muuttua arvottomaksi, ja sen voima itsestänsä +kadota, korkeintaan pispan ja konsistorion helposti saadulla +suostumuksella, jahka he rauhan päätettyä ovat ehtineet muuttaa kotiin. +Tätä ikävää asiaa ei sillä tavalla tarvitse saattaa koko maailman +tiedoksi." + +Katariina rouva istui hetkisen miettien. Vihdoin sanoi hän: "Juho veli +saattaa olla oikeassa. Minä uskon että niin taitaa tapahtua. +Levottomuudesta saattaa ikävää asiaa loppuun älköön pikaistuttako." + +Katariina rouva pyysi Juhoa nyt jättämään hänen kahden Margareetan +kanssa, jonka hän kutsui sisälle. "Margareetta," sanoi hän, "sinun +ajattelemattoman ja rikoksellisen yhdistyksesi, on äitisi tahdon valta +murtanut, ehkä seikat vaativat, että minun vielä pitää joku aika asiaa +viivyttämän ennenkuin minä sille painan lain sinetin. Mutta murrettu ja +kumottu on ikuiseksi ajaksi tämä side, jota et sinä milläkään tavalla +saa pitää sitovana; äläkä sinä minun kovimman vihani uhalla, pidä +minkäänlaista yhteyttä tämän miehen kanssa, vaan pidä häntä aina +vieraimpana vieraana. Tämä on tahtoni, noudata sitä. Syvä salaisuus +peittäköön, että niin häpeällistä yhteyttä milloinkaan on tehtykään. +Eikä nyt enään sanaakaan tästä, ennenkuin on välttämätöntä taasen +koskea tähän iljettävään asiaan, että tämä laittomasti sidottu yhdistys +lain mukaisesti tulisi rikotuksi." + +Käden viittaus antoi Margareetalle merkin poistumaan. Hän meni horjuen +toiseen huoneesen ja heittäyi itkien Sesilian syliin, huomaamatta Juhon +läsnäoloa. Hän läheni impeä ja sanoi matalalla äänellä: "anna ajan +kulua ja toivo. Odotus-aikakin on jo suuri voitto. Näetkö kuinka minä, +vaikka olen näin vieras, tunkeen sinun luottamukseesi, mutta Sesilia on +oikeuttanut minun olla teidän veljenänne. Jää hyvästi nyt ja rauhoitu +niin paljon kuin mahdollista, hyvä Margareetta." + +Juho meni ja molemmat sisaret itkivät hetken yhdessä, siksi kuin heitä +kutsuttiin ajan tavan mukaan kello 12 laitetulle päivälliselle. +Margareetan, joka ei uskaltanut jäädä pöydästä pois, täytyi ponnistaa +voimiansa että hän näyttäisi levolliselta, ettei hän palvelijoille +näyttäisi olevansa liikutettu. Katariina rouva tuli sisälle levollisena +ja ylevänä niinkuin tavallisesti, eikä hänessä voitu huomata minkään +mielen liikutuksen jälkiäkään. + + + + +6. + + +Muutamia päiviä myöhemmin, kun Sesilia jo oli ollut ulkona raikasta +ilmaa nauttimassa, tuli Juho eräänä iltana ja ehdoitti, että hän saisi +saattaa neitoja eräälle kaupungin läheisyydessä olevalle vuorelle +sieltä, vaikka kaukaakin, katselemaan venäläistä laivastoa, jonka piti +purjehtiman pois. Katariina rouva piti tosin asian niin surullisena, +että hän tuskin olisi siihen suostunut, jos ei hän olisi tietänyt +virvoituksen molemmille tyttärillensä terveelliseksi, ja sitä paitsi +Juhon olevan hyvän turvan vihollisista vilisevässä kaupungissa. Päivä +oli erinomaisen kaunis ja lämmin. Eräälle vuoren huipulle, josta oli +paras näköala joen suulle ja sen ulkopuolella olevalle linnan seljälle, +istuivat kolme kävelijää, samassa kuin yksi laiva toisensa perästä +täysin purjein, heikon tuulen vieminä, vitkaan kulkivat linnan niemen +ohitse. Näytelmä oli kaunis, mutta ei kolmen nuoren katseet kuitenkaan +sitä seuranneet. Kukin ajatteli tärkeempiä asioita kuin hetken, vaikka +jokainen erilaisia. + +"Katsokaa," sanoi vihdoin Sesilia, "kuinka kaunista tuo on, katsokaa +kuinka aallot kaunistuvat laskeuvan auringon kullan säteistä, ja +kuitenkin ovat ne aaltoja, jotka huuhtovat Suomen rantoja, jotka käyvät +Suomen järvissä, ja jotka nyt kaunisteleivat Suomen vihollisen +laivoille. Mitäpä minä kumminkin sitä sinulle kerron, Juho? Sinä olet +kummallinen ihminen, usein tahtoisin luulla sinua hyväksi ja lujaksi +niinkuin kulta, ja sentähden puhun sinulle sydämeni pohjasta; mutta +sitten muistan taasen mitä en millään muotoa taida hyväksyä, ja silloin +olen vähältä ruveta itkemään kuin et sinä ole semmoinen, jommoiseksi +minä tahtoisin voivani ajatella sinua." + +"Sesilia, ja minä tahtoisin kuitenkin niin mielelläni, että sinä +hyväksyisit minua. Minä olen heittänyt pois kalliimman mitä miehen +sopii toivoa, toivon kerran saavuttaa isänmaan rakkauden! Mutta, +Sesilia, en minä sittenkään tahtoisi ettet sinä minua hyväksyisi." + +"Taidanko muuta? Sinä, ruotsalainen, olet Venäjän palveluksessa!" + +"Minä olen suomalainen, en ruotsalainen ja vielä vähemmin venäläinen," +vastasi Juho lämpimästi. "Suomi on syntymämaani, Suomi, joka on melkein +erämaaksi muuttunut. Miksi suomalainen olisi ruotsalainen? Milloin olet +kuullut ruotsalaisten lukevan itseänsä samaksi kansaksi kuin me? +Pilkkaa ja halveksimista ovat he meille antaneet; sana suomalainen on +heillä ollut melkein haukunta nimenä." + +"Minä olen vaan tyttö," alkoi taasen Sesilia, "enkä minä miesten tekoja +paljon ymmärrä; mutta, näetkös; tytölläkin on joskus tuumansa, ja minä +ajattelen että, jos sinulla onkin oikein puheessasi, niin olet sinä +kuitenkin rikkonut uskollisuutesi kuningastasi ja maatasi vastaan. +Mutta kuinka sinulla siinä on oikein? Jo pienoisesta lapsuudestani olen +kuullut että Suomi, raakana Ruotsin voittomaana, otettiin veljelliseen +yhteyteen ruotsalaisten kanssa, ja että Ruotsi jalomielisesti antoi +Suomelle lain, sivistyksen, ja ennen kaikkia Jumalan tuntemisen." + +"Sesilia, ei minun tarkoitukseni ollut Ruotsin ja Suomen keskinäisestä +välistä, minkälainen se sitten on ollutkin, etsiä puolustus-syitä +palvelukseeni sen hallitsijan luona, joka nyt ainoasti voittajana +vallitsee tätä maata. Mutta ehkä pitäisit minua vähemmi syyllisenä, jos +tietäisit minun syyni. Joskus kerron sinulle elämäni vaihtelevaisuudet, +ehkä silloin on paljon mielestäsi toisenlaista, kuin nyt." + +"Nyt, oi nyt, Juho hyvä," sanoi Sesilia vilkkaasti. "Me olemme täällä +hyvässä rauhassa. Ilta on niin kaunis." + +"No, olkoon niin; ei minun elämäni satu ole pitkä. Minä muistan sinulle +kertoneeni, että äitini, jouduttuansa köyhyyteen, muutti maalle ja +tottui pian, välttämällä kaikkia tarpeettomia kulunkia tekemään pienen +omaisuutemme riittäväksi välttämättömimpiin menoihin. Minä olin vielä +varsin pieni ja olin onnellinen, sillä kun minulla oli hyvä äitini ja +tarpeeksi ruokaa, ei minulta puuttunut mitään. Mutta sitten puhkesi tuo +hirveä kulkutauti, joka autioitti meidän maamme menneen vuosisadan +lopulla, sittenkuin katovuodet ja nälkä olivat raivonneet siihen +määrään, ettei rutolla enään mitään ottamista näyttänyt olevan. Äitini +joutui ruton uhriksi. Itkien lähdin minä matalasta majastamme joltakin +naapurilta anomaan apua. Minä kävelin talosta taloon. Kuolleita taikka +kuoleman kanssa kamppaavaisia oli vastassani joka talossa, epätoivon, +jäykkyys oli tarttunut harvoihin jäljellä eläviin, kurjuus oli liian +suuri, että kukaan olisi muista huolinut. Minä palasin vihdoin yksin, +neuvotonna, ilman lohdutusta ja apua, ja makasin kaksi päivää itkien +äitini ruumiin ääressä. Vihdoin rupesi nälkä minua vaivaamaan. Vähäisen +leipää, jota oli ollut jäljellä, olin näinä päivinä vähitellen syönyt; +lapsi ei unohda nälkää surun tähden. Taasen menin ulos. Vähän matkaa +kodistani tuli vastaani vaalea, laihtunut olento, se oli lähimmän +naapuritalon isäntä. Hänelle minä valitin hätääni. 'Poika,' vastasi hän +minulle, 'Jumala on sinun minun tyköni lähettänyt. Taloni on autio, +kaikki ovat kuolleet, minä olen yksin jäljellä, tule minun kanssani!'" + +"Hän hoiti minua niinkuin isä, ja niin tulin minä, aatelisen suvun +jälkeläinen, joka on maamme vanhimpia, todelliseksi suomalaiseksi, +kansan mieheksi, enkä ruotsalaiseksi niinkuin meidän aatelimme yhä +enemmän ja enemmän on tahtonut olla. Mutta tämä suruton aika loppui +pian. Tosin olimme kauvan kuulleet kuinka sota raivosi maan toisissa +osissa, mutta meidän seuduillamme tuntui raskaimmasti se sota, jota +käytiin kaukaisissa maissa. Joku tuhat-luku miehiä sai mennä Suomea +puolustamaan, samalla kuin ainoasti siitä seudusta maatamme muutamien +vuosien kuluessa nostettiin puoli sataa tuhatta, ja lähetettiin +vieraille maille. Heti sen jälkeen kuin rutto oli tuhojansa tehnyt, +määrättiin uusi sotaväen-otto. Nyt eivät edes talonisännät päässeet +vapaaksi. Kasvatus-isäni otettiin monen sadan talonomistajan kanssa +sotamieheksi, ja niin jäi autioksi sekin talo, jossa minä olin +kasvanut, niinkuin ainakin puolet koko maan taloista. Minä olin silloin +kolmentoista vuotias, ravakka ja miehekäs poika. Minä olin kauvan +toivonut saada opintoja harjoittaa, mutta minä taisin olla apuna +maanviljelyksessä, jossa puuttui käsiä. Nyt olin päässyt siitä +vapaaksi, mutta minulla ei ollut toimeen-tulon neuvoa. Luottamusta ja +rohkeaa sydäntä minulla oli, ja niin lähdin astumaan Turkuun +ilmoittamaan itseäni koulunkäymiseen halulliseksi. Asunnon sain +helposti. Paljon taloja oli autioina, myytäviksi kirjoitetut maksamatta +jääneistä kruunun ulosteoista, mutta ostajia ei ollut. Tosin puhuttiin, +että eräässä kuninkaan kirjeessä oli luvattu vähentää suomalaisten +veroa; mutta rahoja tarvittiin, ja niin kiskottiin jokainen ropo, +lupauksella että sodan loputtua erinomaisesti auttaa Suomen +vaurastumista." + +"Asunto minulla oli, niinkuin jo sanoin, ruokaa kerjäsin itselleni ja +näin nälkää vähän väliltä, ja minun hyvää sarkatakkiani kesti kuluttaa +kelpo ajan. Mutta sota kävi yhä uhkaavammaksi. Sotaan kelpaava miehistö +oli osaksi kuollut ruttoon, osaksi viety maasta pois. Rahoja ei ollut; +kaikki mitä oli maan rahastoissa yleisiä kalleuksia, ja mitä pyynnöillä +oli saatu kokoon, vietiin Ruotsiin. Maa oli enimmäkseen viljelemätöntä +eikä siitä siis saatu mitään. Mutta Ruotsin senaatista tuli kehoitus +Suomen kansalle 'yksimielisyydellä ja kootuin voimin osoittaa vanhaa +uskollisuuttansa ja tehdä vihollisille urhoollista vastarintaa'." + +"Tosin antoi kuningas käskyn, että sotaväkeä piti tänne laitettaman ja +että jyviä ja ruokavaroja niiden ylläpidoksi piti hankittaman, 'koska +rutto oli heidän omat miehensä hukuttanut', niinkuin sanat kuuluivat, +ja että talonpojille hankittaisiin aseita, joilla taitaisivat 'vainota +ryssiä ja heitä häiritä ja ahdistaa joka tilaisuudessa, kun tahtoivat +rosvota ja muita ilkitöitä tehdä'; mutta eipä kuulunut että käskyn ensi +osaa paljon olisi noudatettu. Mitä jälkimmäiseen osaan tuli, niin +toteltiin sitä täsmälleen, ja suomalaiset nousivat voimalla, jota ei +niin hävitetyssä maassa olisi taitanut odottaa. Vanhat ukotkin ja +lapset menivät miehissä vihollista vastaan. Tuli käsky, että +ylioppilaita ja koululaisia piti sotatoimiin harjoitettaman ja +yliopiston varoilla niille hankittaman aseita; mutta yliopistolla ei +ollutkaan varoja ja harvat maahan jääneet professorit nurisivat: 'että +jos opintoja harjoittava nuoriso hävitetään, loppuu pian maan +sivistys'. Melkein kaikki säätyhenkilöt, ruotsalaisia säätynsä ja +sydämensä puolesta, olivat jättäneet isiensä maan onnensa nojaan ja +pelastaneet itsensä Ruotsiin, ja nyt piti kasvavan sivistyksen oraatkin +hävitettämän, ja maa sillä tavalla taasen raakalais-tilaan lankeeman. +Heidän valituksiansa ei kuultu, käskyä piti toteltaman." + +"Minä olin yksi niistä, jotka marssivat sotaan. Sarkatakkini oli jo +jotenkin kulunut, eikä minulla kuitenkaan muuta suojaa ollut pakkasta +ja rajuilmaa vastaan. Mutta sydämeni sykki sitä lämpeämmin sen alla, ja +kukapa ajattelee huonoa varustustansa, kun hän innostuneena käy +sotimaan kuninkaansa ja maansa edestä? Ja minun neljäntoista vuotinen +intoni oli suuri, eikä ollut ylpeytenikään sitä pienempi. Mutta ei +minun ylpeä rohkeuteni pitkälliseksi käynyt; minä jouduin vangiksi ja +minua piti monen muun kansalaisen kanssa vietämän Venäjän maalle." + +"Silloin oli taasen Jumalan käsi minun kanssani, niinkuin usein +ennenkin, ja ruhtinas Galitsin kiinnitti huomionsa minuun, kun hän näki +vangit. Hän puhui ystävällisesti minulle, mutta minä olin vihoissani ja +vastasin hänelle, niinkuin luulin, erinomaisen ylpeästi, vaikka minulla +oli täysi tekeminen, etteivät kyynelet syöksyisi esiin. Ruhtinas +hymyili minulle, ja lapsia hellivänä, niinkuin venäläiset usein ovat, +silitti hän hyvitellen leukaani. Tämä taasen loukkasi sotaista +ylpeyttäni niin, että minä ojensin vartaloani ja koin näyttäytyä +erinomaisen miehevältä. Ruhtinasta miellytti minun ankaruuteni, hän +kysyi nimeäni ja näytti vielä säälivän minua enemmän sittenkuin hän oli +kuullut, että syntyni salli minulle toisenlaisen kohtalon, kuin tähän +saakka olin saanut kokea. Hän käski viedä minun erään upseerin huomaan. +Minä olin jotenkin kauvan suostumaton, mutta minun täytyi vähitellen +oppia myöntyväisemmäksi. Ruhtinas toimitti myös, että minä sain oppia, +ja rupesi pian käyttämään minua toimiin, jossa minä suomalaisena taisin +olla hänelle suuremmaksi hyödyksi kuin ulkomaalainen, mutta jossa minä +myöskin taisin rakasta syntymämaatani paraiten hyödyttää. Sodan +raivotessa onnistui minun usein pelastaa ainakin yksityisiä henkilöitä. +Ne olivat tosin ainoasti helpoituksen pisaroita tässä kurjuuden +valtameressä, mutta kuitenkin ne olivat lohdullisia minulle. Ja +myöhemmin, kun koko maa jo oli valloitettu ja vuoti verta tuhansista +haavoista, silloin sain tilaisuutta niin paljon kuin mahdollista +vaikuttaa, niiden parantamiseksi taikka ainakin niiden lieventämiseksi." + +"Paperit ja valtuuskirjat, jotka minulle useassa tilaisuudessa +annettiin, olivat sitä laatua, että minä olisin helposti taitanut niitä +käyttää väärin, mutta epäluuloa ei ruhtinas ole milloinkaan minua +kohtaan osoittanut." + +"No niin, minä olen Venäjän palveluksessa, ja jos onnistuu sitä rauhaa +saada, jota nyt niin halullisesti odotamme, niin olen minä halveksittu +hylkyri isieni maassa, enkä minä milloinkaan vieraasta maasta itselleni +koton etsi. Mutta sinä, Sesilia, älä sinä minua kuitenkaan halveksi! +Minä tarvitsen jonkun, joka minua ymmärtää, jonkun jonka sydän sykkii +niinkuin minunkin maamme edestä. Katso, Sesilia, tämän vieraan +valloittajan vallan alla on kuitenkin jonkinlainen rauha ruvennut +leviämään. Kansa on ruvennut tyytymään siihen, jota ei enään taida +muuttaa, maahan kylvetään kumminkin vähän viljaa taasen. Jäljelle +jääneet miehet ovat taasen etsineet kotonsa ja ruvennet viljelemään +ruohoittuneita sarkoja, jumalan palvelusta pidetään taasen kirkoissa, +joissa hiljan vielä metsän linnut tekivät pesänsä, vieläpä joku +koulukin on alkanut vaikutuksensa; mutta ah, isänmaa-parka, milloin +sinuun tavat ja sivistys taasen juurtuvat? Sinun jalot ja sivistyneet +poikasi ovat paenneet ja jättäneet sinun oman onnesi nojaan. +Talonpoikia ja kirjureita, usein rehellisiä, mutta aina taitamattomia, +pitää otettaman virkamiehiksi. Teinit ovat seurakuntien sielunpaimenia. +Pitkällinen sota on hävittänyt kansan tavat. Suomen kansan sydämessä +asuu kuitenkin vielä voima, kun vaan rauha saadaan, kohoaa se kyllä. +Mutta mikä rauha taitaa Suomelle tulla, Ruotsin etuvarustukselle, joksi +sitä niin sopivasti sanotaan? Tosin ei Ruotsi tahdo tätä etuvarustusta +kadottaa, eikä myöskään päästää sitä niin rappiolle, ettei se enään +suojaksi kelpaa." + +"Mutta veljiä? Jopa vielä! Katso jos hieno ruotsalainen, kun hän sattuu +tulemaan tälle puolelle, katso, jos hän tahtoo tunnustaa meitä +veljiksensä, kun hän kävelee ja ylhäisesti katsoo alas meidän +köyhyyttämme, meidän huonosti hoidettua maatamme, meidän sivistyksemme +puutetta, sittenkuin kansan paraat, sen suurimmat soturit, sen nerot, +sen mehu ja rahat ovat vedetyt Ruotsiin rauhan aikoinakin, jolloin aina +kaikki etevämmät miehet ovat kiinnitetyt sinne. Ja sittenkuin kaikki +näin oli meiltä otettu, sitten sanotaan: puolustakaa itseänne ja meitä, +lähettäkää maanne jaloimmat, lähettäkää ne nuorukaiset, jotka ovat +teidän toivonne, teidän mahdollisuutenne vielä kerran nousta +sivistyneiden kansojen joukkoon, lähettäkää he vielä teurastettaviksi. +Mitäpä siitä jos vihollinen polttaa kotonne, kiusaa lapsenne +kuoliaaksi, kostaen siten tuota itsepintaista vastarintaa jota hän +kohtaa kaikkialla, jossa vielä vaan on käsi nostaa häntä vastaan? Jos +sitten suomalaiset taasen saavat etuvarustuksensa autetuksi ja +parempaan kuntoon, silloin rupee Ruotsi taasen valmistamaan sotaa. +Saatammehan jotakin voittaa tuumivat he, ja jos jotain kadotamme niin +on se korkeintaan joku kappale Suomesta. Ruotsi on meillä kuitenkin +aina eheänä. Jaa, tulenhan katkeraksi, mutta semmoiseksi halveksittu +pian tulee, ja ehkä tekee hän joskus väärinkin katkeruudessansa." + +Juho herkesi puhumasta ja Sesiliakin oli vielä vaiti. Silloin alkoi +Juho taasen miettivästi, melkein uneksien: "milloinkahan se päivä +valkenee, kun Suomi levossa saa parannella syviä haavojansa ja sitten +vihdoinkin elää poikiensa vaurastumiseksi, rauhan toimissa, +sivistyäksensä. Kuka rohkenee toivoa sitä aikaa, jolloin Suomi, jalon +Ruotsin arvollisena veljenä, saa käydä sen rinnalla veljellisessä +yhteydessä totuuteen ja valoon? Ollessansa kahden mahtavan naapurin +välissä, on se riitaomena ja vanhastaan määrätty tanner heidän +taisteluillensa. Anna joku aika vapautta ja rauhaa Suomelle, ja jos ei +Suomen lapset silloin heräjä, makaavat he huolettomuuden unta. Mutta +älkäämme siksi nimittäkö tuota raskasta tainnoksissa oloa, joka joskus +sattuu kansaan, joka vuosisatoja on kamppaillut raukenemistansa +vastaan. Kansat ovat yksityisen henkilön kaltaiset, epätoivoista +ponnistusta seuraa aina velttoutuminen. Mutta anna levon aikaa, ja +voimalla hervoton nousee näyttämään mitä hän voi!" Nyt lopetti Juho +äkkiä ja hymyili. "Sesilia," lisäsi hän sitten, "näetkö kuinka intoni +on minua vietellyt kahdelle nuorelle tytölle lavealta kertomaan +asioita, joita te rukkinne ääressä luulette vaan kummallisiksi mielen +kuviksi." + +Sesilia pyyhkäsi silmistänsä kyynelen ja sanoi: "Juho, älä kadehdi jos +me tyttö-parat, joskus saamme kuulla joitakuita lämpimiä ja yleviä +sanoja. Kas, semmoisia naisen sydän haluaa. Me istumme rukkimme, +kankaamme taikka neulomuksemme ääressä, himmeitä ajatuksia ja tunteita +seuraavat toisiansa mielessämme, ja sydänparka kuultelee ja taasen +kuultelee, mutta ei se milloinkaan saa kuulla sanoja jotka +selvittäisivät sen arvoitukset, sillä ei mies milloinkaan luule meidän +ylevämmästä huolivan, sentähden ettemme milloinkaan uskalla paljastaa +mitä sisällämme on. Ja niin me kuultelemme ja odotamme niin kauvan, +että kaikki nuo lämpeät ajatukset nukkuvat, ja me istumme vaan ahkerina +kehrääjinä, kutojina, neulojina, joiden virkaa kyllä tekisivät +vastaavat metalliset ja puiset kalut. Niin, luulenpa varmaan, että +vielä joskus keksitään puusta taikka raudasta tehdä koneita, jotka +neulovat, kehräävät ja kutovat yhtä hyvin ja paremminkin kuin me, ja +mitä meillä sitten on tekemistä, sitä en minä tiedä. Mutta jos joskus +saamme kuulla sydämellisen sanan... Yhden olen kuitenkin ennen kuullut +puhuvan yhtä lämpeästi kuin sinäkin, vaikkei hän kuitenkaan kaikkia +asioita samalla tavalla ajatellut..." + +Juho katsoi äkkiä ylös: "Sesilia, ja kuka tämä ainoa oli?" + +Sesilia punastui kovin ja loi silmänsä alas, vastatessaan: "minä olin +lapsi silloin." + +"Oletko häntä sittemmin nähnyt?" + +"Yhden ainoan kerran. Mutta katso Juho, nyt ei laivoja näy enään, me +olemme viipyneet kauvan. Lähtekäämme kotiin." + +Margareetta oli istunut syvissä mietteissä, hän loi katseensa kauvas, +näytti siltä kuin olisi hän etäältä etsinyt jotakin esinettä. Nyt nousi +hänkin äkkiä ylös sanoen: "niin, sinä olet oikeassa, lähtekäämme +menemään." + +Mutta nyt läheni nopeammilla askeleilla kuin olisi hänen +kainalo-sauvastansa päättäen taitanut odottaakaan ukko, jonka toinen +silmä näytti olevan poissa kiinni rypistetyn silmä-luomen takaa. Hän +asettui Margareetan eteen niin, että hän käänsi selkänsä toisiin päin, +ja kuroitti hänelle käärityn, tavallisen anomuskirjan tapaisen paperin. +Margareetta ojensi kätensä sitä ottamaan ja katsoi samassa ukkoon, ja +nyt seisoikin hän katsellen häntä kahdella, uskollisen iloisella +silmällä; kaikki rypyt olivat hänen kasvoistansa kadonneet, ja niiden +sijassa loisti rattoinen rohkeamielisyys jokaisessa kasvopiirteessä. + +Ainoa sana "Mauno" kuului iloisimmalla hämmästyksellä hänen +huuliltansa. Hän jäi liikkumattomana seisomaan ojennetuin käsin, ja +vapisi. + +"Anna anteeksi, rakkaani, että sinua peloitin, mutta nyt ei ole +verukkeihin aikaa. Jo rupesin epäilemään, jos ollenkaan saisin rivini +sinulle jättää, kun tuolla alhaalla kaupungissa huomasin sinun olevan +täällä ja kiiruhdin tänne." Sitten sanoi hän kääntyen Juhon ja Sesilian +puoleen: "minä pyydän anteeksi että rohkenen pitää herrasväkeä +molempia ystävinä; sen täytyy nyt Margareetan tähden tapahtua. Tule, +Margareetta," jatkoi hän, "astukaamme vähäisen alemmaksi, ettemme seiso +tässä kaikkien katseltavina, jotka vaan tahtovat luoda silmänsä tänne +ylös. Minua vainotaan ja minun täytyy olla vilkas liikkeissäni. Ei, älä +ojenna minulle kättäsi, joku saattaisi sen nähdä ja se herättäisi +huomiota." + +"Oi Jumalani, Mauno, enhän vielä ole ehtinyt sinua nähdäkään." + +"Nyt on hätä käsissä, nyt ei kelpaa sinun kanssasi iloita, vaikka +mielelläni olisin käynyt tulen lävitse, saadakseni edes vilahdukselta +nähdä silmiäsi. Nyt jää hyvästi, hyvästi pitkäksi aikaa, Jumalan avulla +ei kuitenkaan ainaiseksi. Tuo paperi on kirje minulta, jossa minä olen +selittänyt minne minä nyt aivon, ja kuinka minä nyt ajattelen. +Margareetta, rukoile meidän puolestamme, että pian saamme toisemme +ilossa tavata." + +"Mauno, surullinen sana vielä! Äitiäni inhoittaa meidän yhteytemme ja +hän aikoo toimittaa sen rikkomista. Hän on, velvollisuutena, käskenyt +minun salata naimistamme, mutta senhän itsekin olimme toistaiseksi +aikoneet tehdä." + +"Älä murehdi, rakkaani, jos sinä vaan uskollisesti rakastat minua, ei +kukaan kuolevainen taida meitä eroittaa. Rukoile Jumalalta rauhaa +maalle ja onnea minun aikomuksilleni, niin tulen minä sinua omaisiltasi +vaatimaan, ja haluaisinpa nähdä sen, joka sinun silloin minulta +ottaisi, sinä minun oma vaimoni. Mutta nyt täytyy minun mennä Ruotsiin, +ja ennenkuin saadaan rauha, en taida ajatellakaan palajamistani. Ja nyt, +vielä kerran jää hyvästi! Tässä ei meitä nähdä enään, annahan +minulle toki suutelo jäähyväiseksi, Margareetta, ethän pelkää +kerjäläispukuani?" + +Ääneen itkien syöksyi Margareetta hänen syliinsä, mutta eroitti itsensä +äkkiä ja sanoi: "Jumalani, minä pidätän sinua, jo jokainen minuutti +lisää ehkä vaaraasi. Mene, Mauno, mene!" + +Nyt antoi Juho Maunolle paperin, jolle hän äkkiä oli esille +ottamallansa kynällä kirjoittanut muutaman sanan ja sanoi: "tämä +matkapassi sattui olla mukanani. Ruhtinas on tänäpäivänä +allekirjoittanut sen erästä nuorta miestä varten, joka on saanut luvan +mennä Ruotsiin opintoja harjoittamaan. Minun piti vaan paneman nimen ja +osoituksen henkilöstä ja olen nyt tehnyt sen teitä varten. Te näette +nyt passista mikä teidän nimenne on ja muuta, ja minä luotan ettette te +sitä käytä väärin, vaan lähdette heti Ruotsiin. Ruhtinas saa sitä +paitsi tunnin päästä tietää mitä minä olen tehnyt, ja minä toivon +saavani häneltä anteeksi." + +"Kas sepä on kunnon työ," vastasi Mauno, "toden totta kunnollista. +Eihän tästä vaan teille mitään haittaa taikka vastusta mahda tulla? +Tässä on käteni vakuutukseksi, että minä suurimmalla tunnollisuudella +käytän sitä, niin että, jos muuten muutama koiranjuoni olisikin +jäähyväiseksi tullut tehtyä, minä nyt todellakin käyttäyn niin +hiljaisesti ja siivosti, kuin nuoren ylioppilaan sopii." + +"Mauno, Mauno, passi ei suojele sinua niin kauvan kuin tuota pukua +käytät. Kiiruhda! Mistä saat toisia vaatteita muuttaaksesi?" + +"Vaatteita minä saan eräältä ystävältä kaupungissa, tunnin kuluttua +olen matkalla, tilaisuus pääsemään on minulla myöskin." + +Vielä kerran sulki hän Margareetan syliinsä, vei hänen sitten Sesilian +luo ja kiiruhti pois nilkuttaen kainalo-sauvallansa tultuansa tielle +ihmisten näkyviin, ja katosi pian nähtävistä. + +"Margareetta, toinnu jos on mahdollista, meidän pitää nyt rientämän +kotio," sanoi Juho ystävällisesti Margareetalle, joka ymmärtäen tämän +välttämättömäksi voimalla hillitsi mielensä. "Juho," sanoi hän, "kuinka +taidan sinua kylliksi kiittää siitä mitä minun tähteni olet tehnyt? +Mutta ruhtinas?" + +"On hyvä kuin kulta ja antaa minulle anteeksi, kun heti kerron hänelle +kaikki, ainakin sinun tähtesi; sillä nyt täytyy sinunkin suoda minulle +anteeksi, että minun täytyy jutella sinun historiasi, joka tekeekin +miehesi oleskelemisen Suomessa ymmärrettäväksi, sillä eihän hänellä +tällä kertaa ole tarvinnut mitään vaarallisempia sivutuumia olla." + +Nopein askelin jatkoivat kävelijämme matkaansa kotia ja molemmat tytöt +saivat nyt harvoin myönnetyn vapauden olla poissa illallispöydästä, sen +väsymyksen tähden, jonka sanoivat itseensä tulleen vaivalloisen +vuorella kapuamisen jälkeen. + +Eräänä aamuna vähän sen jälkeen kutsuttiin Juho ruhtinaan luo. "Juho +Petrovits," sanoi tämä, "sinun pitää taasen lähtemän matkalle. +Saattaahan tapahtua," jatkoi hän hymyillen, "ettet nyt ole varsin +tyytyväinen, mutta en sitä taida auttaa. Huhu pian tulevasta rauhasta +on, niinkuin tavallisesti, aavistuksena käynyt todellisuuden edellä, ja +nyt näyttää itse Rautapääkin [Rautapääksi sanottiin kuningas Kaarle +XII:ta. Suom. muist.] suostuvaiselta. Valtuutettuja Venäjältä ja +Ruotsista yhtyvät Ahvenanmaalla; mutta pahaksi onneksi ei niillä +saarilla kuulu olevan ainoatakaan taloa eikä asukasta, sittenkuin +meidän joukkomme neljä vuotta sitten olivat siellä hävittämässä. Olkoon +se seikka rauhan-tekijöille kummallakin puolen muistutuksena olla +sopuisia, että sodan kauhut loppuisivat. Sinun toimenasi on, +tarpeellisella määrällä työväkeä ja aineita, teettää väliaikaisia +huoneuksia ja sitä paitsi koota muitakin, välttämättömiä tarpeita. Koe +laittaa kaikki niin hyvin kuin mahdollista on, etteivät nuo hyvät +herrat joutuisi huonolle tuulelle. Hyvä ateria tekee mielen hyväksi ja +niin käyvät keskustelut paremmin. Parooni Görts pitää paljon hyvästä +ruoasta ja hyvistä päivistä. Mutta, leikki sikseen, tiedän hyvin, ettei +minun tarvitse sinua kehoittaa, jos tilaisuutta saat, vaikuttaa rauhan +hyväksi. Tämä maaraukka joutukoon kenelle hyvänsä pian tapahtuvassa +isossa-jaossa, niin on kuitenkin rauha sen ensimmäinen pelastumisen +ehto; sillä nykyisessä tilassa on kaikki, mitä taidetaan tehdä, +ainoasti helpoitus- vaan ei parannuslääkkeitä. Syvimmän salaperäisyyden +pitää peittämän koko tämän asian, eikä tämä suinkaan ole varsin +helppoa." + +Matkan kiireiden valmistuksien välillä sai Juho kuitenkin pienen +joutohetken, jolla hän ehti käydä Katariina rouvan ja hänen tyttäriensä +luona ilmoittamassa heille, että hänen täytyi matkustaa pois. Katariina +rouvakin aikoi parin päivän perästä omaisinensa palata kotio, +sittenkuin hän nyt oli saanut tiedon että ne huoneet olivat valmiit, +jotka hän oli käskenyt sisustaa eräässä pienessä rakennuksessa, joka +vielä oli pihalla jäljellä. Molemmat tytöt kuulivat ilolla, että saivat +päästä kotio Turusta, joka paikka nyt, Juhon lähdettyä, olisi tullut +heille vieläkin ikävämmäksi. + + + + +7. + + +Oli ihana ja vieno kevät-ilta, kun Katariina rouva molempien +tyttäriensä kanssa palasi hävitettyyn kotoonsa: talon harvat +alustalaiset seisoivat juhlapuvuissa portilla ja seurasivat sitten +hiljaisilla askeleilla herrasväkeänsä pienelle, vähä-arvoisen +näköiselle huoneukselle, jossa heidän piti asuman. Kulkeissaan entisen +uhkean herrasrakennuksen raunioiden ohitse, hillitsi Katariina rouva +vaivalla liikutustansa, mutta molempain nuorten kyynelet valuivat +virtana, ja Margareetta näytti vielä alasastuessaan ajoneuvoista sangen +liikutetulta. Sesilia tervehti iloisemmin ympärillä olevia ja hänellä +oli niin paljon sanomista ja kysymistä, että hän vasta vähäistä +myöhemmin tuli sisälle. Hän tapasi jo Katariina rouvan istumassa +eräässä vanhanaikuisessa nojatuolissa, joka, niinkuin muutkin +huonekalut, joilla nämät pienet huoneet olivat sisustetut, oli tuotu +saman rakennuksen vinniltä, jossa ne olivat halveksittuina olleet, +siksi kuin ne nyt taasen, parempien puutteessa, otettiin armoille +virkaa toimittamaan. + +"Katsokaat, lapseni," sanoi Katariina rouva, "näin vähäarvoinen ja +halpa on asunto, jossa minun ja teidän nyt pitää viihtymän. +Pienellä raha-summalla, jonka jo vuosia sitten olin kätkenyt tämän +kaltaista onnettomuutta varten, luulen saattavani hankkia meille +välttämättömimmän tarpeemme, mutta paljon mukavuutta saamme vielä +pitkän ajan olla ilman, sillä vaikka meillä varoja olisikin niin ei ole +mitäkään ostettavaa. Kaikki kauppaliike on laannut, ja jos joku vieras +laiva joskus on koettanutkin tuoda tavaraa tänne, niin ei ole ostajia +ollut, kuinka tarpeellista tavara olikin. Ei kenelläkään ole ollut +varoja, joilla ostaisi. Meidänkin täytyy puute rohkeasti kestää." +Sydämellisesti hiipi Sesilia äitinsä sivulle, ja tarttuen Margareetan +käteen sanoi hän: "katsokaa, äitini, olemmehan taasen kaikin tässä." Ja +Margareetta liitti hiljaa: "puutekin saa aikaan iloa, kuin rakkaudessa +yhdessä eletään." + +"Niin," sanoi Katariina rouva, "kiittäkäämme Jumalaa, joka on meille +osoittanut suuren armeliaisuuden, kun hän tämän koetus-ajan perästä +taasen sallii meidän olla yhdessä täällä." + +Hetkisen äänettömyyden perästä jatkoi hän: "minä tiedän hyvien +kellarien kestäneen tulta vastaan; tyttäreni, toimittakaat vähäisen +kestitystä väelle." + +Nuoret tytöt riensivät tätä käskyä noudattamaan. Raunioista +kaivetuissa avaimissa oli kellarin avainkin, ja pian kuohui olut +uusissa puu-haarikoissa, jotka kiersivät miehestä mieheen, sittekuin +Katariina rouva ensin itse oli yhdestä juonut väen maljan sanoen: +"hopeamaljaa minulla ei ole, josta saattaisin juoda teidän maljanne, +niinkuin talon tapa ennen on ollut; mutta niinkuin ennenkin tervehdin +teitä nyt teidän suosiollinen rouvanne ja emäntänne, joka myötä- ja +vastoin-käymisissä, niin pitkälle kuin Herra sallii, on oleva teidän +turvanne ja tukenne, toivoen teille ja meille kaikille rauhaa ja +Jumalan siunausta." + +Nyt hajoui kansa, ja nuoret riensivät puutarhaan, jossa vanhan +puutarhurin kättä jo kaivattiin mutta joka kuitenkin kesäksi oli +vähäisen siivottu. Margareetta asteli unelmiinsa vaipuneena, mutta +Sesilia juoksenteli vilkkaasti tervehtimässä kaikkia mielipaikkojansa, +etenkin kiiruhti hän rattoisasti lempipaikallensa, lehtimajaan ihan +Pyhäjärven rannalla, jossa tumman sinisen järven aallot levollisesti +lainehtivat rannalle. Siellä istui jo Margareetta vaipuneena +ajatuksiinsa. + +"Margareetta, älä ole niin surullinen, nythän olemme taasen tulleet +kotiin. Ah, minä olen niin iloinen, niin iloinen." + +"Sinä olet kaltaisesi, Sesilia, sekä murheessa että ilossa. Sinun +mielesi on niinkuin tuo lavea järvi tuossa; pieninkin säde, joka sen +pinnalle lankee, saa sen valosta välkkymään, mutta pieninkin tuulen +hengähdys rikkoo ja hämmentää sen lepoa." + +"Niin, mutta minun täyty olla senlaisen; minä en taida olla muulla +tavalla. Ja miksi en nyt olisi iloinen. Sinulla on tapana pilkata minun +kuvituksiani, joksi niitä sanot, mutta näetkö Margareetta, niillä on +kuitenkin se hyvä mukanansa, että minä vähemmin kaipaan sitä, jota +minulla olisi syytä kaivata. Vaikka tuhannet penikulmat eroittaisivat +meitä, sieluni elää kuitenkin hänen luonansa, hänen kanssansa. No, +Margareetta, ethän nyt enään sano niinkuin ennen, ettei tytön sovi +semmoista puhua, taikka että minä haaveksin, taikka että minä olen +lapsellinen, sentähden täytyy minun sanoa sinulle enemmän. Tiedäpäs, +kun Juho puhuu oikein hyvin ja kauniisti, kuuntelen minä häntä ilolla +ja ajattelen: noin, ihan noin Kaarlekin sanoisi, -- jos hän olisi +täällä, niin hän varmaankin ajattelee, ja silloin se on minusta +tervehdys, onpa melkein niinkuin hän itse olisi täällä. Näetkö, +sentähden minä pidän niin paljon Juhosta, sillä varsin semmoinen on +Kaarle nyt varmaankin miehenä, sen saatan niin helposti kuvitella. +Kahtena päivänä, kuu hän täällä viimeisen kerran oli, tuntui minusta +kuin en olisi oikein taitanut tutustua hänen kanssansa, niin uhkealta +ja miehevältä hän silloin näytti; ja kuitenkin oli hän minulle sama, +jota niin sydämestäni rakastan, aina siitä kuin minä olin tosin vaan +lapsi, ja hän poika ja nuorukainen." + +"Sesilia, Sesilia, varo, ettet vaan liiaksi pidä Juhosta, kukapa tietää +kuinka Kaarle siihen olisi tyytyväinen." + +Sesilia nauroi, "Juho, nythän olet oikein hupsunlainen, Juhohan on +juuri kuin veljemme. Semmoistahan kyllä saatan pitää hyvänä ja +kunnollisena; kuin ei hän vaan olisi Venäjän palveluksessa. Mitäpä +Kaarle siitä huolisi? Enhän minä ketään taida rakastaa niinkuin +Kaarlea. Vaikka hän olisi rikoksellinenkin, häntä täytyy minun +rakastaa, jos en sitä tahtoisikaan, häntä, jota olen rakastanut aikoja +ennen kuin siitä itsekään tiesin, ja rakastanut niin syvästi, sydämeni +pohjasta, että hän on ollut ikäänkuin se peruste, jolla ajatuksieni +kaikki kuvat ovat esiintyneet, ja samalla se päivä, joka kaikkia näitä +kuvia on valaissut. Mutta jos hän on veljeni, opettajani, hän avaa +eteeni kokonaisen maailman uusia ajatuksia ja mielipiteitä, joita en +omin voimini milloinkaan olisi keksinyt. Nythän puhutaan rauhasta, ja +silloin tulee Kaarle, ja silloin tulee Jumalan avulla kaikki hyväksi, +sinullekin Margareetta, ja nythän olemme kotona! Olipa erinomaisen +hauskaa päästä pois ikävästä Turusta, sen sotamiehistä ja melusta. +Huh?" + +Nyt kutsuttiin Margareetta sisään, ja Katariina rouva lähti ainoasti +hänen kansansa, jolle oli annettu sytytetty lyhty, alas sisimpään +niistä kellareista, jotka, valkealta säilyneinä olivat palaneen +rakennuksen raunioiden alla. Eräässä kulmassa tässä kellarissa oli +rauta, niinkuin näytti ainoasti tavallinen siderauta seinässä varsin +samanlainen kuin muissakin kulmissa; mutta kun Katariina rouva +omituisella tavalla väänsi sitä, erkani se kivi-seinästä ja toi +mukanansa pienen kiven. Tällä tavalla muodostettuun reikään pisti +Katariina rouva kätensä ja otti sieltä pienen rautarasian. "Kas tässä," +sanoi hän sovittaessaan kiven taasen paikallensa, "tämä on yksi varmoja +kätköpaikkoja, joita ei saaliinhimoinen vihollinen löytänyt. Äärettömän +monet ovat kätkeneet tavaransa, mutta ovat taasen pakoitetut niitä +tuomaan esille. Kerran tuli tänne eräs vanhoista tutuistani, joka oli +elänyt hyvissä varoissa, mutta nyt rosvoamisen kautta oli kaikkea +vailla ja jonka täytyi kerjätä itsellensä ropoa niiltä harvoilta, +joilla vielä jaettavaa oli. Silloin, hänen kohtalostansa varoitettuna, +kätkin minä tämän lippaan kultarahoja ja kalleuksia, että minulla +kaikissa tapauksissa olisi edes jotakin. Helmiä ja kultaisia +koristuksia ei nyt kuitenkaan moneen vuoteen ole käytetty. Nyt käytämme +näitä ensimmäisiksi tarpeiksemme." + +Seuraavan päivän käytti Katariina rouva tehdäksensä olojärjestyksen +joka päivälle, niin vanhan kaltaisen, kuin mahdollista, mutta +muutettuna niissä kohdin, joita pienemmän asumuksen ja muidenkin +seikkojen tähden ei nyt saatettu pitää entisellänsä, ja antaaksensa +jokaiselle hänen tehtävänsä. + +Hiljaisuudessa kului näiden kolmen naisen kesä ja syksy. Yhä suuremmalla +varmuudella tiedettiin huhuta pian tulevasta rauhasta, ja suloisilla +toiveilla antauivat kaikki iloisesti sitä odottamaan. Niin oli joulu +ehtinyt. Tosin oli joulua suurella juhlallisuudella aina Hatanpäällä +vietetty, murheisista ajoista huolimatta, "sillä," sanoi Katariina +rouva, "ei maallinen koetus, kuinka vaikea se sitten olleekin, saa +estää meitä tätä juhlaa viettämästä;" mutta ainoasti syvin vakavuus oli +silloin saanut vallita. Nyt olivat kuitenkin molemmat tytöt saaneet +aikaan, että talon alustalaisten nuoriso saisi ehtoorukouksen jälkeen +luvan pahnoilla leikitä joululeikkejä, ja ystävällisesti katselivat +molemmat sisaret iloisia temppuja, pitäen huolta siitä ettei palavia +kynttilöitä eikä kestitystä puuttunut. Sittenkuin he hetkisen olivat +iloinneet iloa katsellessansa, menivät he sisälle Katariina rouvan luo, +joka istui yksin, ainoasti Maiju neitsy huoneessansa, joka taasen +levottomuudella odotti hetkeä jolloin hänkin pääsisi alas tupaan. Sinne +lähtikin hän heti neitien tultua sisälle, mutta jäi ovelle seisomaan, +kasvoillansa jo ulkona otettu ylpeän halveksimisen näkö. + +Sittenkuin Katariina rouva oli jäänyt yksin tyttäriensä kanssa, +ehdoitti hän että vieläkin viettäisivät juhlan aatto-iltaa veisaamalla +virren ja lukemalla luvun raamatusta. Sittenkuin tämä oli hartaudella +tehty, menivät tytöt kattamaan ehtoollis-pöytää. Joululahjoista +piloineen ja hassutuksineen ei tiedettykään; mutta livekala, puuro ja +tuo iso joulu-torttu olivat pöydällä, valmistetut niinkuin näytti +kolmeakymmentä eikä kolmea henkeä varten. Sesilian piti juuri rupeaman +lukemaan ruoka-rukousta, kuin kaikki hämmästyivät nähdessänsä Juhon +astuvan sisälle. + +Sesilia oli ilosta huudahtamaisillansa, mutta huomasi samassa että +pilvi peitti Juhon silmän. "Juho veli," sanoi Katariina rouva, "meitä +iloittaa suuresti että veli tänä pyhänä iltana kunnioittaa meitä +tänne-tulollansa." Sittenkuin tervehdykset ja muutamia harvoja sanoja +oli vaihdettu, jatkoi hän: "olipa hyvä, että me tänä iltana, poiketen +tavallisesta säännöstä, syömme ateriamme myöhempään, niin saamme nähdä +Juho veljen kanssamme pöydän ääressä. Alkakaamme nyt ateriamme; lämmin +ruoka sopii kylmän matkan perästä." + +Sesilia luki nyt ruoka-rukouksen. Sittenkuin kukin oli istunut pöydän +viereen, sanoi Juho: "tosin on epäkohteliasta tulla näin myöhäiseen, +mutta arvaamattomat tiedot saivat aikaan etten päässyt lähtemään niin +aikaisin kuin aivoin, enkä kuitenkaan tahtonut jättää nauttimatta sitä +iloa, jonka juhlan-vietto täällä tarjoi minulle. Minä toivon kuitenkin +saavani anteeksi sekä myöhäisestä tulostani että siitäkin kun tulen +kutsumatta." + +Katariina rouva vastasi ystävällisesti: "rakas vieras on tervetullut +vuorokauden kaikkina aikoina ja on aina kutsuttu. Jos hän tuo mukanansa +hyviä tietoja on hän kaksin kerroin tervetullut." + +Juhon katse synkistyi niin, että toisetkin naiset näkivät sen kolkon +näön, jota Sesilia yksin tähän saakka oli huomannut. + +"Juho veli, sinun katseesi ei ennusta riemullisia tietoja, niinkuin +joulun aatto-iltana pitäisi. Mitä se onkaan, anna sen levätä, ettei +ainakaan ruokapöydän pyhyyttä sen kautta rikota." + +Molempien nuorten tyttöjen sydämet sykkivät levottomina ja täydet +astiat vietiin melkein koskematta pois. Ainoasti Katariina rouva näytti +levolliselta ja pitkitti puhetta, joka muuten olisi helposti loppunut. + +"Ja nyt, Juho veli," sanoi Katariina rouva, sitten kuin kaikki ruoalta +päästyänsä olivat istuutuneet, "tosin olisi sopivinta ettei joulurauhaa +uusilla murheilla rikottaisi, mutta koska kuitenkin aina on paras +katsoa jokaista seikkaa suoraan silmiin, niin ala. Mitä tietoja sinä +tuot?" + +"Valitettavasti surullisia maaraukallemme, suuria ja tärkeitä. +Kuningas Kaarle XII on kuollut, on ammuttu Fredrikshall'in luona, ja +rauhan-keskustelut ovat katkaistut. Rauhan toivo on kadonnut." + +Syvä ja pitkä äänettömyys seurasi näitä sanoja, niin että ainoasti +silloin tällöin nuorien tyttöjen hiljainen itku kuului. Viimein alkoi +Katariina rouva juhlallisesti: "niin muodoin ei ole vielä se päivä +koittanut, jonka Herra on määrännyt vapahtamaan kovasti rasitetun maan +vihollisen käsistä. Toivokaamme kuitenkin ettei hän ole hyljännyt tämän +maan asukkaita?" + +"Ei, ei," huudahti Juho vilkkaasti, "ei Jumala ole kättänsä ottanut +Suomen kansasta. Se on kylvänyt kärsiväisyyttä, puutetta ja hurskautta, +ja semmoisesta kylvöstä korjataan kerran siunausta, jos elo kypsyykin +vitkalleen." + +"Ja kuka nyt kantaa sitä kruunua, jonka kaatunut leijona on jättänyt?" +kysyi Katariina rouva. + +"Hänen sisarensa." + +"Hänen sisarensa; No, Ulriikka Eleonora on nyt siis meidän kaikkein +armollisin Kuningattaremme. Antakoon Herra hänelle siunauksensa. Hän ei +tosin ole niitä naisia, jotka ovat vahan kaltaisia, mutta näyttäköön +hän nyt että teräs on sekä norjaa että lujaa. On ylevätä nyt ruveta +Ruotsin Kuningattareksi, rohkeudella ja aikomuksella pelastaa sitä." + +"Jos hänen ajatuksensa ovat niin ylevät, en tiedä; tuskin se siltä +näyttää," vastasi Juho. + +Nyt löi seinäkello yksitoista, ja Katariina rouva nousi ylös sanoen: +"Juho veljen huone on valmis, halpa, semmoinen, kuin nyt taidetaan +saada aikaan. Palvelija odottaa jo, joka saattaa veljen sinne." + +Kun Juho avasi oven, seisoi palvelija kynttilä kädessä odottaen häntä +käskyn mukaan kello yhdentoista lyömällä. Hän saattoi nyt Juhon +entiseen maito-huoneesen. + +Samalla kuin Juho meni pois tuli Maiju neitsy sisälle ja avasi oven +siihen alkoviin, jossa Katariina rouvan vuode oli, eri makuu-huoneen +puutteessa. Saatuansa äitinsä siunauksen menivät molemmat tytöt +pieneen, viereiseen huoneesensa, ja nyt kun ovi suljettiin, lankesivat +he itkien toinen toisensa syliin. Margareetta tointui kuitenkin äkkiä +ja sanoi hiljaa ja nopeasti: "Sesilia, äitimme suuttuu, jos hän kuulee, +että me olemme kauvan ylhäällä, rientäkäämme sentähden levolle" ja +ketterästi mutta äänettä riisuivat nuoret tytöt vaatteensa, sammuttivat +kynttilän ja laskeuivat vuoteelle. Mutta nyt vasta löysivät he sanoja +selittääksensä mitä heidän sydämellänsä oli, ja kellon ääni, joka +soitti joulun aamu-saarnaan kartanossa, kun ei sitä nyt taidettu +viettää kirkossa, löysi heidät siellä nojaten päänsä yhteen hiljaa +puhelemassa. + +Toisena joulupäivänä päivällisten jälkeen, ennenkuin aikainen hämy +vielä oli ehtinyt, lähtivät nuoret kävelemään Pyhäjärven lavealle, +jäätyneelle pinnalle. Ilma oli jotenkin raikas ja kylmä, lumi narisi +kävelijöiden jalkojen alla, talviaurinko sai valkoisen lumen +säkenöimään, ja matka elähytti nuoria kävelijöitä. "Kas," sanoi +Sesilia, "tuolla pienessä tuvassa, tuon korkean harjun juurella, asuu +vanha Vappuni. Kuinkahan eukko nyt pyhinä on jaksanut. Menkäämme sen +kautta, niin minä poikkean katsomaan häntä." + +Ehdoitukseen suostuttiin. Sesilia meni ensin yksin sisälle. Eukko istui +takkavalkean edessä, joka heleästi paistoi hänen päällensä. Muuten oli +tuvassa jo melkein pimeä. Hän luki niin hartaasti virsikirjaansa, ettei +hän huomannut Sesilian tuloa ennenkuin hänen tyttärensä tytär, pieni +tyttö, joka eukon kanssa kahden asui tuvassa, huusi: "mummo, eikö mummo +fröökkynää näe?" + +Eukko katsoi ylös, ja kun hän huomasi Sesilian, näyttivät hänen +rypistyneet kasvonsa vilahdukselta ihanille ja hän sanoi: "Jumala +siunatkoon sinua, neiti, joka annat joulu-ilon vanhalle! Kiitos +kaikesta siitäkin hyvästä, jonka sain pyhiksi." + +Sesilia istui penkille ja kysyi ystävällisesti: "Kuinka Vappu nyt +pyhinä on voinut? Onko teillä mitä tarvitsette, ettei mitään puutu +teiltä? Onko teillä maitoa? Mutta ruoka riittää lehmällenne?" + +Eukon viittauksesta avasi tyttö oven erääsen nurkkakaappiin, jossa oli +kaksi astiaa maitoa. Nyt tuli Juho ja Margareetta pieneen eteiseen ja +Juho virkkoi samassa muutaman joutavan sanan. Mutta kun Vappu kuuli +vieraan ääneen, kuulteli hän ja sanoi puoliääneen "kuka se oli? Mitä +hän sanoi? Onko kuningas kuollut?" + +Sesilia hämmästyi, sillä Juho ei nyt ollut sanaakaan sanonut siitä; +mutta kun hän oli tottunut Vapun tämän kaltaisiin aavistuksiin, vastasi +hän pian levollisesti: "niin, kuninkaan sanotaan kuolleen." + +"Olkoon Jumala hänen sielullensa armollinen," sanoi eukko, "ja älköön +panko rangaistukseksi hänen päällensä kaikkea sitä kurjuutta, jota hän +on maille ja kansoille saattanut. Hän oli kuitenkin nöyrä, ja etsi +turvaansa Jumalalta, ja sentähden oli hän suuri uros; häntä +rakastettiin elämässä ja häntä kaivataan kuolemassa. Mutta paljon verta +vuoti ja paljon kurjuutta tuli hänen kauttansa maailmaan. Monet lesket +ja isättömät ovat hänen tähtensä kyyneliä vuodattaneet; niinpä itkivät +muinoin minunkin silmäni mutta ne ovat nyt itkeneet itkunsa, ja minun +sydämeni on ainoasti rukoileva, ettei minun omaisieni verta lueta hänen +syyksensä. Katso, minulla oli neljä ravakasta poikaa, he vietiin kaikki +vieraille maille kaatumaan; lopuksi otettiin miehenikin ja minä jäin +suruineni yksin taloon kahden nuorimman lapseni kanssa. Sitten tulivat +venäläiset, polttivat talon ja löivät pienemmän lapseni kuoliaaksi. +Isompi tyttö oli kätkeynyt metsään, minä etsin ja löysin hänen sieltä +ja pakenin hänen kanssansa. Kerjäten talosta taloon kuljimme me yhä +edemmäksi kotoa; mutta maassa oli katovuosi ja nälän-hätä; se jolla +jotakin oli, antoi, mutta harvoilla oli mitään annettavaa, ja me +kärsimme nälkää. Lopuksi tulimme tänne, ja täällä annettiin suojaa +kerjäläisparalle elättämään suru-lastansa, jonka Herra oitis otti +luoksensa. Silloin armahti kartanon mahtava rouva minua ja otti minun +hoitamaan omaa pientä lastansa. Ja tämä lapsi tulikin minulle kaikkea +rakkaammaksi, mutta syvällä sydämessä kalvoi kuitenkin suru. Jumalalle +olkoon ylistys ja kiitos, eiköhän vanhan ja heikon loppu jo lähene, +koska nuori ja mahtavakin on taitanut kuolla:" Nyt huomasi hän +Margareetan ja Juhon, jotka olivat tulleet sisälle, herkesi heti +puhumasta ja tervehti heitä nyökäyttäen päätänsä. + +Margareetan ystävälliseen kysymykseen kuinka hän jaksoi, vastasi hän +ystävällisesti mutta lyhyesti: "vanha ei saa raittiutta anoa." Juhokin +sanoi muutaman sanan eukolle, mutta ne eivät sisältäneet mitään +erityistä kysymystä, eikä hän vastannutkaan mitään. + +Nuorien piti nyt kääntymän kotiin ja lähtivät ovelle samassa +järjestyksessä kuin olivat tulleetkin, sillä liikoihin kääntelemisiin +ei ollut tilaa. Kun Sesilian niin piti viimeiseksi menemän ja kurotti +vanhukselle kätensä jäähyväisiksi, tarttui tämä rypistyneellä +kädellänsä Sesilian hienoon, pieneen käteen, ja sanoi: "neiti, kuulkaa +minun sanojani. Älä kiinnity häneen tuolla, vaikka hänen silmänsä +palavat sinua kohden. Se tähkä kaatuu vihantana, ennenkuin elon-aika +tulee, ja surua se saa, joka häntä rakastaa." + +"Huh, kuinka sinä puhut," sanoi Sesilia. + +"Jumala suojelkoon sinua, neiti, etteivät mitkään surut sinun kirkkaita +silmiäsi himmentäisi!" + +Sesiliakin meni nyt tuvasta, mutta jonkinlainen tummuus oli levinnyt +hänen sieluunsa. Kuu paistoi heleästi ja kirkkaasti maiseman ylitse, +ennenkuin nuoret ehtivät kotiin. Katariina rouva istui odottamassa +heitä, ja huoneissa olivat jo kynttilät sytytetyt. + +"Juho veli," sanoi Katariina rouva, sittenkuin kaikki olivat +istuutuneet kanssa-puhetta varten, "me olimme toivoneet taasen saada +nähdä ja syleillä kaikkia rakkaitamme tuolla isänmaassamme, mutta sinun +kertomuksiesi mukaan, täytyy meidän vielä olla sitä iloa paitsi. Vuosia +on kulunut ja kuluu ehkä vieläkin, ennenkuin saan heitä kuulla. Muutama +vuosi sitten tuli tänne eräs heimolaisemme, Kaarle Lejonankar, nuori +mies, joka on kasvanut meidän perheessämme, mutta sitten on muuttanut +Ruotsiin. Nyt oli hän palausmatkalla sinne, pohjoista tietä, käytyänsä +Pietarissa toimittamassa muutamien korkeampien vankien vaihtamista. +Kulkeissansa ohitse poikkesi hän meille. Hän ei taitanut viipyä kuin +pari päivää, mutta minä sain silloin tietoja, vaikkei varsin tuoreita, +pojastani ja muista sukulaisistani; siitä pitäin en ole kuullut heistä +mitään. Minua vaivaa tietämättömyyteni heidän kohtaloistansa, jotka +tämänkaltaisina aikoina epäilemättäkin ovat suurien muutoksien +alaisina: Minä sentähden kirjoittaisin heille ja pyydän nyt Juho veljen +Ruhtinaalta anomaan lupaa kirjeiden lähettämiseen sekä hänen +lupaustansa sallia minulle lähettää vastaukset, millä tavalla hän +sopivimmaksi näkee." + +Juho lupasi toimittaa tämän asian, eikä hän luullut Katariina rouvan +toivon täyttämisen kohtaavan mitään vaikeutta, mutta sanoi olevan +välttämätöntä, että hän seuraavana aamuna aikaisin lähtisi joutuaksensa +määrätyllä tunnilla takaisin Turkuun. + +"No niin," sanoi Katariina rouva, "jos Juho veli suo tämän +epäkohteliaisuuteni anteeksi, niin minä jätän teidät hetkiseksi ja +menen kirjoittamaan. En taida enkä tahdokaan nyt jättää sitä +tekemättä." Hän nousi ylös ja meni huoneesta. Margareettakin meni +äkkiä pois kätkeäksensä sitä kyyneltä joka nousi hänen silmäänsä +ajatellessansa ettei saanut kirjoittaa, eikä myöskään taitanut saada +mitään tietoa hänestä, joka oli hänelle rakkahin. + +"Sesilia," sanoi Juho, "etkö sinäkin kirjoita?" + +"Ehtoolla kirjoitan Yrjö veljelleni." + +"Entäs Kaarle Lejonankar'ille? Eikös hän ollut tuo ainoa joka on +puhunut Sesilian sydämelle?" + +Sesilia punastui ja oli ison aikaa vaiti. Juhon sydän sykki melkein +kuultavasti, mutta hänkin oli vaiti. Vihdoin sanoi Sesilia: "niin, +Juho, hän se oli, sinulta en tahdo mitään salata." + +"Ja nyt rakastaa Sesilia häntä ja on hänen morsimmensa?" sanoi Juho, +tukehduttaen tunteensa ilmestymisen. + +"No, ei juuri morsian, ei sitä vielä ole julkisesti päätetty. Enhän +minä ollut edes kuudentoista vuotias kun hän oli täällä; mutta kyllä +asia sille kannalle kuitenkin jo on äidin kanssa puhuttu." Juho nousi +äkkiä ylös. "Mene sinä kirjoittamaan Sesilia, minä tahdon vielä kävellä +vähäisen." + +Ja hän riensi ulos kylmään iltaan, jossa kuu loi valoansa kirkkaasti ja +loistavasti kuolinpukuun puetun luonnon ylitse. Juho meni taajaan +kuusimetsään, jonka pimeään sisuuteen ei tuo kirkas valo jaksanut +tunkeutua. Hän käveli kauvan kapealla polulla ajattelematta minne päin. +Vihdoin herätti hänen ajatuksistansa kova ääni, joka laulaa hyräeli +runoa. Hän katsoi ympärillensä ja huomasi olevansa lähellä vanhan Vapun +tupaa. Vaikka oli jotenkin kova pakkanen, oli hänen polttavan kuuma, ja +hän aikoi juuri mennä sisälle pyytämään vettä juodaksensa, mutta kun +hän astui lähemmäksi ja jo tarttui oven salpaan, kuuli hän, kuinka +vanhus lakkasi laulamasta ja lyhyen äänettömyyden perästä sanoi +tytölle: "luulinpa kuulleeni askelia tuolla ulkona?" + +"Kuinka te mummo, joka kuulette niin huonosti, taisitte niitä kuulla," +vastasi tyttö. + +"Taidan kyllä, ne olivat raskaita askelia, mutta eivät ne suden askelia +olleet. Eivät ne tuntuneet raskailta murhasta, mutta ne tuntuivat +raskailta surusta. Ah, kenenkäpä askelet nyt taitaisivat olla keveät, +kun Suomen kansa taistelee kuolemaa vastaan. Kuinka paljon se aikojen +kuluessa onkin kärsinyt, näin lähellä olemattomuuttansa ei se ole +milloinkaan ollut, sillä nyt sammuvat jumalanpelko ja hartaus, ja +katso, se oli elämä. Mutta ei se vielä kuole! Katso, hän kaatui, ne +neljä kaatuivat, ne eivät saaneet kaatua oman maan puolustukseksi. +Minä, eksynyt vieras isäini turpeesta, elän vieraan armoilla, mutta +kuitenkin minä tahdon laulaa ylistyslaulua, sillä vielä on Suomen kansa +elävä." Ja nyt alkoi hän laulaa: + + "Oi ukko, ylijumala, + Auttajani ainoiseni;" + +mutta keskeyttäen äkkiä sanoi hän: "Herra, ijankaikkinen Jumala, +säilytä järkeni. Kas, kuinka nämät vanhat, rakkaat laulut tulevat +kielelleni, ja papit sanovat kuitenkin niiden olevan pakanallisia. Minä +tulen uudestaan lapseksi, joka ei tiedä mitä hän tekee. Kas, näin se +oli!" Ja nyt alkoi hän laulaa: + + "Mun sielun, kiitä Herra." + +Käymättä sisällä lähti Juho taasen kotio päin astumaan. "Kiitos +sinulle, vanha tietäjä," sanoi hän itseksensä, "sinä herätit minun +taasen siitä hurmauksesta, johon tuska oli sydämeni saattanut. Haa! Ja +mitä minä toivoin, mitä minä pyysin. Hänen rakkauttansa, että minä +hänen päällensä saattaisin saman kohtalon, joka ennen pitkää murtaa +minut. Minä olen pyhittänyt itseni kuolemalle, sillä minä olen itseni +pyhittänyt sille, jota ei ole, Suomelle, syntymämaalleni, ja se on ja +pysyy ehkä aina unelmana, ja ainoasti todellisuus voi pystyssä pitää +puoltajansa, unelmien puoltajat kadotetaan. Ja kuitenkin on unelma +usein niin kaunis, että ilolla saattaisi henkensä sen edestä antaa. +Mutta hän, oliko minulla oikeutta toivoakaan, että häneen koskisi sama +kohtalo, joka uhaten odottaa minua? Miehen pitää poikkeamatta kulkeman +sitä tietä, jolle hän kerran on astunut, horjumatta, vaikka se onkin +vaikea, vaikkapa hän sillä pakoitettaisiin murtamaan oman sydämensäkin, +ja minähän valitsin vapaalla aikomuksella sen tien, jossa tiesin +saavani korjata pelkkiä ohdakkeita! Sesilia, ihana kukka, kukoista +suojassa, jonne ei myrsky niin helposti ehdi: älköön kurjan erakon +tuska ja suru katkeroittako sinun onnellisuuttasi. Onpa hyvä että minun +jo huomenna täytyy lähteä, niin taidan helpommin kamppailla ensimmäisen +taistelun. Ehkä sitten käy paremmin, ja kun seuraavan kerran palajan, +olen jo oppinut rakastamaan pyytämättä vastarakkautta. Ah, sehän onkin +koko elämäni pimeyden nimi: rakastaa, vaikkei minua rakasta. Kuinka +olisikaan mahdollista, ettei minun tuomioni toteutuisi sydämeni +ihanimmassa, rikkaimmassa tunteessa?" + +Kun Juho taasen tuli yhteis-huoneesen, oli hänen jotenkin onnistunut +kasvoistansa haihduttaa tunteittensa liikutuksen, kuitenkin olisi +Sesilia luultavasti sen huomannut, mutta nuori tyttö ei tänä päivänä +katsonut häntä silmiin yhtä suoraan kuin ennen; hän oli vähän kaino +tunnustuksensa tähden. + +Sittenkuin Juho oli poissa, kului kolmen naisen aika taasen tavallista +hiljaista kulkuansa. Herrasväki ja palkolliset kutoivat ja kehräsivät +kahden vertaisella kiireellä, että saataisiin jotain uutta niiden +suurien varojen sijaan, jotka olivat palaneet. Iloinen tapaus oli se +kuin iso joukko kirjeitä tuli Ruotsista ystäviltä ja tuttavilta. Oli +niissä yksi Kaarleltakin Sesilialle. Hänen ilonsa siitä oli niin +sydämellinen, hän oli niin onnellinen, että Margareetan täytyi kääntää +silmänsä pois, ettei Sesilia näkisi niissä kiiluvia kyyneleitä. Nyt oli +Sesilialla jotakin häneltä, hän taisi nähdä hänen sanansa, nähdä ne +rivit, jotka hänen kätensä oli kirjoittanut. + +Sesilia oli kuluneella vuodella paljon muuttunut. Ennen vaalea, riutuva +tyttö oli varttunut tosin hoikaksi, mutta kukoistavaksi ja terveeksi +immeksi. Hän oli tällä vuodella ensimmäisen kerran nähnyt toisen +maailman kuin kodin, ensimmäisen kerran, siitä kuin hän oli oikein +oppinut puhetta käsittämään, kuullut virkattavan ajatuksia ja +mielipiteitä, varsin toisenlaisia kuin hän oli kodossansa kuullut, +ensimmäisen kerran, siitä kuin hän oli lapsuuden ijän jättänyt, oli hän +tilaisuudessa seurustella muidenkin kanssa, kuin äitinsä ja sisarensa, +ja oli oppinut tuntemaan avaramman maailman kuin kotonsa, tätä kaikkia +paraastaan Juhon kautta, joka heti ensi kohtaamisessa tuli hänen +luoksensa semmoisessa tilassa, että hänen hento sielunsa kiinnittyi +häneen niinkuin johonkin turvaan, niinkuin siihen, joka hänen +ajatuksillensa voisi antaa varmempaa tolaa. Juho olikin tullut hänelle +johdattajaksi moneen, hänelle itsellekin tuntemattomaan, syvyyteen +hänen sydämessänsä. Mutta kuitenkin oli hän vieläkin sievä, haaveileva +lapsonen, ja kasvaneena Kaarlen kuva sydämessänsä, oli hän itse +kasvanut melkein pelkäksi asunnoksi sille, ja hän kaunisti sitä kuvaa +kaikilla omaisuuksilla, joita hän rakkaudessaan luuli hänellä olevan. +Hän oli nähnyt hänen jälleen kasvaneena nuoreksi mieheksi, joka +miehevään kauneuteen yhdisti miellyttävän ja uhkean käytöksen sekä, sen +ajan vaatimuksien mukaan, hienon olotavan. Hänen lapsuutensa kodon, +hänen ystäviensä ja monien muinoin rakkaiden esineiden jälleen +näkeminen oli lisäksi saanut aikaan sydämellisyyden, joka vaikutti että +Sesilia heti tunsi itsensä niin tutuksi hänen kanssansa, ikäänkuin he +eivät milloinkaan olisi olleet eroitetut, ja ilolla lupasi hän tulla +Kaarlen omaksi, vaikka Sesilia itse, ja vielä enemmän Katariina rouva, +huomasi hänen liian nuoreksi semmoisen siteen tekemiseen. Mutta vuosia +saattoi kulua, ennenkuin saattoi jälleen tapaamista toivoakaan; ja +koska Kaarle Lejonankar oli se puoliso, jonka Katariina rouva ennen +kaikkia olisi tyttärellensä suonut, suostui hän asiaan, kuitenkin sillä +ehdolla, että se vastaiseksi pidettäisiin salassa. Sesilia huomasi +pian, että Katariina rouva niin vähän kuin suinkin tahtoi puhua +sovitusta liitosta, ja ettei hän pitänyt sitä sopivana ajatuksienkaan +esineenä, vielä vähemmin puheen aineena, niin nuorelle tytölle. +Margareettakin näytti ainoasti varovaisuudella nuoren sisarensa kanssa +tahtovan koskea niin vaaralliseen puheen-aineesen, kuin rakkaus, jonka +nimeäkään hän, kahdeksantoista vuotias, ei uskaltanut mainita. + +Mutta tässäkin kohden oli paljon muuttunut. Sittenkuin Margareetta +itsekin tunsi tarvetta puhella Sesilian kanssa, olivat molemmat tytöt +taasen tykönään löytäneet toinentoisensa, ja tuntuipa siltä, kuin +Sesilia nyt vasta olisi oikein ruvennut omaa sydäntänsä ymmärtämään, +sittenkuin hän oli saanut ruveta sitä Margareetalle selittämään. + + + + +8. + + +Eräänä päivänä tuli voudin muori ylös ja sanoi Margareetalle, että eräs +talonpojan vaimo, joka sanoi olevansa Piijalan Elli, pyysi päästä +neiden puheille. Margareetta tuli niin iloiseksi, että hän jo astui +muutaman askelen juostaksensa alas voudin huoneesen, sydämellisesti +syleilemään Elliä; mutta samassa hän malttoi mielensä ja käski voudin +muorin käskemään vaimoa ylös. + +Sydämellisellä ilolla ja ystävyydellä tervehdittyään häntä, käski +Margareetta hänen pieneen huoneesensa, saattaaksensa oikein puhua hänen +kanssansa. + +Sittenkuin Elli, vähän kursailtuansa, oli istuutunut ja hänen +kertoessaan kuinka Pekka ja lapset jaksoivat, ja kuinka hänen +kodossansa toimeen tultiin, otti hän taskustansa kirjeen, teki +Margareetalle salaisuutta merkitsevän liikkeen ja pani sitten kirjeen +uutimien taakse vuoteelle, jonka vieressä hän istui. Tämän tapahtuessa +puhui hän sekä pitkiä että leveitä puheita, huolimatta Margareetan +mielenliikutuksesta, vaikka hänen kasvojensa väri oli muuttunut +tulipunaiseksi ja vaikka hänen katseensa näytti niin omissansa olevan, +että hän tuskin kuuli mitä Elli sanoi. + +"Antakaa anteeksi, armollinen neiti," sanoi Elli vihdoin, "että minä +rohkenin tulla, mutta minä tahdoin, niin halusta nähdä, että neiti +todellakin terveenä ja raittiina oli kotona, ja sitten otin minä tämän +juuston mukaani, koska minä tiedän neiden mielellänsä sitä syövän, ja +sitten minä aivoin pyytää, ettei neiti sitä kieltäisi ottaa, ja että +neiti vielä lisäksi _sanoisi_ jos se on oikeata laatua". Sana +"sanoisi," lausuttuna omituisella pienellä korolla, muistutti +Margareettaa toipumaan ja sanomaan jotakin, sekä sentähden ettei hän +Ellille osoittaisi liian suurta mielenliikutusta, että senkin tähden +ettei hänen äänettömyytensä nostaisi Katariina rouvan epäluuloa, joka +viereiseen huoneesen taisi kuulla ainakin äänet, jos ei sanoja. Mutta +samassa tuli Maiju neitsy sisälle. Omituisella, vähän tutkivalla +katseella käski hän Margareetan astumaan sisälle Katariina rouvan luo, +ja jäi itse Ellin luo. + +"Kuka tuo vaimo on tuolla sisällä?" kysyi Katariina rouva. "Se on se +talonpojan vaimo, joka niin suurella hyvyydellä antoi minulle kodon, +kun minä pakolaisena tulin hänen taloonsa." + +Katariina rouva rypisti vähän silmäkulmiansa, mutta huolimatta näyttää, +että vastenmielisiä muistoja heräsi hänen mielessänsä, sanoi hän: "sinä +et ole ilmoittanut minulle hänen tännetuloansa" + +Margareetta vastasi suoraan: "minä tulin niin iloiseksi kun hänet näin, +etten huomannut, että se ehkä olisi ollut tarpeellista." + +"Talonpoikais-akan tänne-tulo on Margareetta Boijelle niin suuri ilo, +että hän sen tähden unohtaa sen huomion, joka hänen pitäisi äidillensä +osoittaa! Todellakin, Margareetta, sinun vastauksesi oli kummallinen! +Mitä tämä vaimo tahtoo? Tuleeko hän saamaan palkkiota siitä ajasta, +kuin sinä hänen luonansa olit? Sepä huolimattomuus, kun on laiminlyöty +sitä hänelle antaa. Mutta minä en ole mielelläni hetkeksikään kääntänyt +ajatuksiani sinnepäin. Kuitenkaan ei olisi saanut laiminlyödä hänen +palkitsemistansa." + +"Hänen asianansa oli tulla minua näkemään ja tuoda minulle maukkaan +juuston, jonka hän osaa laittaa ja jota hän tietää minua mielelläni +syövän." + +"Margareetta," sanoi Katariina rouva, "anna vaimolle rahaa sekä sinun +olostasi hänen luonansa, että juustosta. Minun tyttärelleni ei sovi +olla kiitollisuuden velassa talonpoikais-akalle." + +"Antakaa anteeksi, äitini, mutta minä luulen että tämmöinen tarjous +loukkaisi häntä." + +Taasen pimeni Katariina rouvan katse, mutta hän ei taitanut unohtaa, +että Elli oli syytön siihen keskinäiseen kohtaan, joka Margareetan ja +Maunon välillä oli, ja että hän ainoasti hyväntahtoisuudesta oli +molemmille antanut suojaa. Hän hillitsi sentähden vastenmielisyyttänsä +niin paljon kuin mahdollista ja sanoi: "jos sinä käytökselläsi olet +hänen suhteensa joutunut semmoiseen tilaan, ettet sinä taida hänelle +tarjota rahaa, niin se on suuri vika, mutta jota ei nyt enään taida +auttaa. Ei sinun kuitenkaan sovi ottaa vastaan palvelusta ilman +vasta-lahjaa. Kas tässä," hän otti erään vääräjalkaisen, messingillä +heloitetun, saksan pähkinä-puusta tehdyn piirongin laatikosta erään +rintaneulan, "anna tämä hänelle, hän taitaa käyttää sitä kirkkohuivinsa +kiinnittämiseksi." + +Margareetta kiitti kumartaen, mutta ei taitanut sanaakaan virkata. +Hänen sydämensä oli niin täynnä, häntä vaivasi se, että hän petti +äitiänsä, kuin hän nyt vapaalla aikomuksella oli tottelematon häntä +kohtaan, ottaen vastaan kirjeen ja nyt hänen vielä piti lahjalla +palkitseman kirjeentuoja. Hän ei kuitenkaan taitanut hetkeäkään +arvella, ottaisiko hän kirjeen, vai ei. + +Hän palasi nyt huoneesensa, jossa ei Elli milläkään ehdolla tahtonut +neulaa ottaa. "Ei, ei, hyvä neitini, kyllä minä tiedän tuommoisilla +koruilla olevan arvoa, mutta ei minulle." + +Maiju jätti oven auki, kun hän meni takaisin Katariina rouvan +huoneesen. Margareetan täytyi siis, tarkasti varoten itseänsä, jatkaa +puhetta, ja Elli heitti pian jäähyväiset, vieden mukanansa kakkuja ja +kaikenlaista hyvää lapsille. + +Pian hänen mentyänsä onnistui Margareetan salaa saada kirje hameensa +taskuun. Hänen oli kovin vaikea hillitä levottomuuttansa saada sitä +lukea, mutta hänen täytyi väkisin pakoittaa itseänsä, ettei hänen +mielensä liikutusta huomattaisi. Hän ei myöskään uskaltanut etsiä +mitään tekosyytä, päästäksensä kirjettänsä lukemaan. Tuli ilta, eikä +vieläkään tilaisuutta. Sesilialtakin hän tahtoi salata kirjeen. Hän ei +tahtonut panna hänen omalletunnollensa tottelemattomuuttansa. "Mutta +ah, enhän taida tehdä toisin. Olenhan minä Jumalan edessä hänen, +eroittamatta hänen; hän on kalliisti minun ansainnut. Ja minun, +sittenkuin hän pelastaaksensa minua on antaunut sanomattomille +vaaroille alttiiksi, pitäisikö minun, kun en enään hänen apuansa +tarvitse, häpeällisesti kieltää häntä. En koskaan, jos sen +taitaisinkin, jos en tuntisikaan että se on minulle mahdotonta! +Velvollisuuteni häntä kohtaan on yhtä kallis, kuin velvollisuuteni +äitiänikin kohtaan." + +Seuraavana aamuna, kun Margareetan levottomuus ja kiihko oli noussut +melkein kärsimättömäksi, meni hän ulos, tehden syyksi kävely-matkan. +Sesilia, jonka viikko oli tehdä talouden-hoito askareet, ei päässyt +hänen mukaansa, ja niin oli hän viimeinkin yksin. Hän riensi pitkin +rantaa puiston äärimmäiseen osaan, ja istuutui siellä muutamien kuusien +taakse eräälle penkille, ja hänen kätensä, innosta vavisten, jo mursivat +kirjeen sinetin. Hän luki seuraavan: + +[Tämäkin kirje on Mauno Malmin omaa kirjoitustapaa. Suom. muist.] + +"Minun rakas Margareettani! + +Vihdoinkin näen itseni tilaisuudessa, niinkuin toivon, taitaa muutamia +riviä sinulle, sydämeni rakastettu lähettää. Mahtakoot ne sinun +iloisena ja onnellisena löytää, kuitenkaan ei liian iloisena ja +onnellisena, sillä sitä et sinä olla taida, jos sinä minua rakkaudella +muistelet. Mutta älköön mikään muu sinua haitata mahtako. Sinuun on +minun sydämeni koko halu, ja tahtoo minun entinen iloni ja +rattoisuuteni usein minut jättää, koska minä ainoasti sinua ajatella +taidan. Mutta on minulla kuitenkin muutamia kohtaloita ja seikkoja +ollut, sitten kuin minä sydämeni suruksi ja murheeksi sinusta erosin, +ja koska minä hyvin tiedän että sinä ne tuta tahdot, niin tahdon minä +kaikki sinulle kertoa. + +Onnistui minun hyvin ja mukavasti Ruotsiin ylitse tulla; mutta koska en +minä enään tyytyväinen ollut sinne tänne ilman mitään määrää heilua, +vaan tahdoin itselleni oikean viran hankkia, että minä itseni +ylös-palvella taitaisin, niin päätin minä asian nopsasti toimittaa ja +mennä kuninkaan, meidän sittemmin autuaasti edesmenneen kaikkein +armollisimman herramme luo, joka silloin Lundissa oli. Onnistui tämä +minulle niin hyvin, että, sittenkuin minä kahtena aamupäivänä katsellut +olin, kuinka kuningas uusia kranatööriänsä tarkasti, Hänen +Majesteetinsa minun huomasi, ja yhdeltä herraltansa kysyi, mikä mies +minä olla mahdoin. Vastasi se, että hän minun yhdeksi niistä monista +suomalaisista luuli, joita nyt ilman tointa ja leipää Ruotsissa +oleskeli, mutta että minä mahdoin olla yksi niistä, jotka +kauvimmin vihollista vastaan sotineet olivat. Antoi sitten Hänen +Majesteetinsa minun tykönsä kutsua ja kysyi mikä minun nimeni oli, ja +sanoin minä sen, ja sanoi hän sitten: "vai niin. Me olemme teitä +mainittavan kuulleet. No, minkä tähden nyt olette joutilas, ettekä +palvelukseen mene?" Sanoin minä vastaten hänelle: "Teidän +Majesteetinne, minun suurin haluni olisi saada palvella, mutta siellä, +jossa itselleni tointa kuulustelin, vastattiin minulle, että paljon +parempia miehiä oli kuin minä, jotka parempia virkoja tarvitsivat, niin +että minä ainoasti vänrikin paikan jossakin linnueessa olisin saada +taitanut, ja vastasin minä: 'onko täällä niin paljon niitä, jotka +parempia ovat, niin täytyy minun itseni muualle hakeman, jossa myös +huonompiakin on, ja menin matkoihini'." + +"Mikä arvo teillä on ennen ollut?" kysyi kuningas. "Minä olen ainoasti +vapaehtoisena palvellut, ja viimeisinä vuosina omin neuvoin partioilla +käynyt ja tehnyt venäläisille vahinkoa, missä vaan olen taitanut, ja +aina välillä Tukholmaan tietoja vihollisista tuonut." + +"No, mitä teillä on palkkana ja asustuksena ollut?" kysyi kuningas +edelleen. + +"Kerran sain 10 riksiä kruutiin ja luoteihin, muuten minä itse itseni +kustantanut olen." + +"No, sinä olet sotaa käynyt omalla kustillasi, minä huomaan, mutta jos +minä nyt teen sinun luutnantiksi ja sinun Armfeltin tykö kansalaisiesi +kanssa palvelemaan lähetän?" + +"Niin ei Teidän Majesteetinne Jumalan avulla kukakaan alttiimpaa +palvelijaa löytää taida." + +"Tunnin kuluttua saatte valtuuskirjanne; olkaa silloin valmisna +matkaan." + +Kun minä sen määrätyn tunnin perästä itseni paikalle löydytin, valmisna +matkalle, sain minä tietää, että minä Kenraali-Ajutantti Kreivi Dohuaa, +jonka kuninkaan käskyjä Kenraali Armfeltille viemän piti, seuraamaan +käsketty oli. + +Tulimme me sitten, monien vastuksien perästä, onnellisesti sotajoukon +luo, ja iloitsi minun sydämeni suuresti, kuin kerran jälleen +suomalaisia sotureita nähdä sain, erinomattain, kuin he nyt sekä +paremmin puetuilta että ruokituilta näyttivät. Mutta olivat Norjalaiset +nyt niin yleisesti paenneet ja talot ja kartanot jättäneet, että +armeija vaikeasti puutteen tähden taisi edespäin tulla, vaikka, +niinkuin minä kuulin, kuningas oli lähettänyt sanoja ja käskyjä, että +meidän piti eteenpäin mennä, maksakoon mitä tahansa. + +Minä olin Katteini Långström'in komppaniaan asetetuksi tullut, ja +tulimme me ulos-lähetetyiksi tekemään tietä vapaaksi Steene'n ja +Skognäs'in varustuksiin asti. Tulimme me niin sisälle vuoriin. +Häiritsivät meitä norjalaiset talonpojat yhtämittaa suurella +miehuudella, ja toimme me itsemme monta kertaa läpitse, mutta olivat he +lopuksi meidän niin yhteen vuoren solaan piirittäneet, josta meiden +kulkeman piti, että meidän Katteinimme ja koko hänen komppaniansa +kaatui niin että ainoasti minä ja yksi toinen hengissä, vaikka vähän +runneltuina, pois pääsimme kenraalille tätä surullista tapausta +ilmoittamaan. + +Mutta täällä kohtasi meitä vielä surullisempia tietoja. Tosin olin minä +katteini Långström'iä urheana soturina surrut, mutta nyt sain tietoja +kuulla, jotka saivat miehen kaikkea muuta unhottamaan. Kuningas oli +ammuttu ja piti meidän tyhjin toimin takaisin palajaman. + +Sittenkuin etuväet olivat lähteneet liikkeelle, rupesimme me matkaan. +Kaikenlaisista hankaluuksista huolimatta, olimme me jotenkin eheinä +Ty-laaksoon tulleet. Nyt oli meillä seitsemän penikulman matka +tunturien ylitse, ennenkuin ensimmäiseen kylään Ruotsin puolella päästä +taisimme. Se oli joulupäivän aamulla, kuin me alvoimme tämän +kauhistavaisen retken, sittenkuin me ensin olimme aamurukouksemme +tehneet, joka monelle viimeinen oli. Alussa oli ilma tosin kylmää mutta +kuitenkin joksikin selvää. Me nousimme korkeuteen lumituntureita myöten +ja avarasta ympärillämme näkyi ainoasti lunta ja jäätä. Ei ihmisen +asuntoa, ei edes yksinäistä puuta näkynyt. Ainoasti kaukana, mustana ja +autiona kohisi meri, ja sen päällä taivas yhtä mustana ja kolkkona +näkyi. Mutta nyt nousi musta pilviseinä korkeammalle, kiitäen lensivät +lumihöyteet ympärillämme, ja ennen pitkää pauhasi myrsky, niinkuin +ukkonen ympärillämme, tuoden mukanansa lumipyryn, joka jokaisen +lähimmäistä naapuriansakaan näkemästä esti. Minä en tiedä mitä meidän +oppaistamme tulla mahtoi, kukin pyrki niin paljon kuin hän taisi, eikä +miehiltä melkein yhtään ääntä kuulunut, vaan olivat kaikki vaiti ja +ponnistivat eteen-päin. Joka väsyi, hän auttamattomasti lumeen ja +pakkaseen kadotetuksi tuli. Viimein tuli yö, kauhistuksen vielä +suuremmaksi tehden. Mutta aamulla hiljeni rajuilma, ja ne, jotka eivät +edellisen päivän vaikeuksista menehtyneet, koittivat huutojen kautta +toisiansa löytää. Pakkanen oli äärettömän kova, ja niin pitkälle kuin +silmä tuntureilla ja niiden jyrkänneillä eroitta taisi, ei ainoatakaan +puuta näkynyt; mutta vielä oli muutamilla aseensa jäljellä, myöskin +muutama reki löytyi, joka ei niin lumen sisässä ollut, ettei sitä nähdä +olisi taitanut, ja jonka ajaja joko oli kuollut, taikka, sittenkuin +hevonen ei enään jaksanut, oli koittanut jalkaisin edespäin tulla. +Kiväärien tukeista ja näistä reistä tehtiin valkeita, missä niitä +palamaan saada taidettiin, rotkoissa taikka kinoksien takana. Vähäisen +lämmintä sillä tavalla saimme, mutta enemmän kuitenkin kuin ei mitään. +Meidän täytyi taasen liikkeelle lähteä, vihdoin saimme alaspäin +astumaan ruveta. Ainoasti muutama sata meitä jäljellä oli, kuin +huomasimme että yhdelle joelle olimme tulleet; mutta missä me olimme, +taikka minnekä meidän menemän piti, sitä ei helppoa tietää ollut. + +Nyt rupesivat muutamat väittämään, että ylöspäin virtaa kuljimme ja +niin muodoin ainoasti vuoriin yhä enemmän jouduimme. Otin minä äkkiä +miekkani, joka sivullani vielä oli ja alvoin sillä hakkaamaan jäätä, ja +auttoi minua kaksi muuta miestä sanaakaan sanomatta. Saimme sitten pian +nähdä kuta kohden vesi juoksi, ja tulimme niin vihdoinkin ihmisiin +taasen. Mutta monet tuhannet meidän urhoistamme makaavat kuolleina +vuorilla. Minulle ei ollut pahempaa tapahtunut, kuin että kädet ja +jalat valkoisiksi paleltuivat, kuin myös kasvot, jotka myöskin, Jumalan +kiitos, nyt varsin terveet jälleen ovat. + +Kun me ensimmäiseen taloon tulimme, tahdoin minä, joka olin varsin +voipunut ja pyörryksissä, oitis sisälle lämpöiseen rientää; mutta otti +sitten vanha sotamies, joka koko marssin ajan minun vieressäni ollut +oli, äkkiä minuun kiinni ja sanoi: "ei, Luutnantti, ei askeltakaan. +Saappaat pois, ja sitten pian tänne kinokseen." Minä suutuin ja tahdoin +hänen pois työntää, sillä minä olin niin tyrmistynyt, etten minä +tietänyt mitä minä tein; mutta hän, joka oli oikein aika mies, ei ollut +siitä tietävänään, ja sanaakaan sanomatta pani hän minun pitkäkseni +hangelle, joka erinomaisen mukavasti kävi, sillä minulla ei yhtään +voimaa enään jäljellä ollut, vaan pyörryin samassa. Ja sitten oli hän +minun saappaani riisunut ja jalkani lumella hautonut ja hieronut, ja +heräsin minä kerran siitä kuin jalkani ja käteni kovasti kirvelivät, +mutta pian jälleen hyvästi nukuin. Ja kuin minä monen tunnin unen +perästä heräsin, löysin minä itseni tuvassa ja olin jotenkin terve. + +Pahemmin yhden nuoren upseerin oli, jonka minä tielläni +kuolemaisillansa tapasin, kuin minä joulupäivänä ajellen tulin. Minä en +silloin vielä ollut niin paljoa kurjuutta nähnyt, ja niin monen +kuolevan, vaan nousin minä reestäni ja nostin hänen siihen, ja ajoin +minä häntä sitten, vuoroon sen saman sotamiehen kanssa, sillä tavalla, +että me talutimme hevoista ja autoimme sen kuin taisimme. Monta kertaa +oli hevonen jo väsymyksestä kaatunut, ja lopuksi täytyi meidän +kuitenkin kavaljeerin joelle jättää, yhden korkean ranta-äyrään +suojaan. Mutta meidän pyyntömme päälle, oitis kuin taloon ehtineet +olimme, oli yksi talonväestä häntä noutamaan mennyt, ja oli hän sitten +myös täällä, mutta edeskinpäin tainnoksissa. Sittenkuin me kauvan hänen +kanssansa niin menetellä koetimme kuin paraiten taisimme, rupesi hän +vähän tointumaan, vaikka hän houruili ja oli kuumeessa; mutta nyt olen +minä kuullut väeltä, joka sieltä myöhemmin tullut on, että hän jo +parantunut on ja on talosta lähtenyt. + +Täällä me olemme nyt, se pieni jäännös Suomen sotaväestä, muutamassa +kylässä. Mitä meistä edespäin tulee, en minä tietää taida. Mutta olen +minä kaikissa vaaroissa ja vaivoissa, Jumalan rukoilemisen jälkeen, +aina minun Margareettaani mielessäni pitänyt, ja jos kuningas olisi +elää saanut niin kyllä kaikki hyvin käynyt olisi. Kerran kumminkin +rauha on tuleva, että minä jälleen Suomeen saan tulla; mutta jos siihen +rupee aika kovin pitkäksi tulemaan, niin en minä taida vastaan seisoa, +vaan tulen minä sitten ylitse sinne, että minä nähdä saan sinun, minun +sydämeni rakastetun, vaikka vieläkin pahemmin kävisi. + +Yksi meidän miehistämme, niistä jotka ovat eronsa saaneet, koska he +tunturien ylitse-menon kautta sotapalvelukseen kelvottomiksi tulleet +ovat, ja jolla ei täällä mitään ole, josta hän elää taitaisi, ja joka +ilman sitä haluaa kotiin päästä, aikoo koettaa pohjan-lahden ympäri +vaeltaa; ja koska hyvin näkyy että hän raajarikkoinen on, vaikka ei +luodeilta ja miekoilta huonoksi tehty, niin luulen minä että hän pääsee +edes, niin hyvin kuin hän jaksaa. Hänen tiensä käy läheltä Piijalan +ohitse, ja on hän luvannut Pekalle tämän kirjeen jättää. Elli on kyllä +niin kekseliäs, että hän tämän kirjeen taitaa sinun käsiisi laittaa. +Kirjeen päälle en minä päällekirjoitusta kirjoita, en myöskään nimeä +alle, ja jos minä toisen kerran kirjoittaa saan, niin en minä tästä +kirjeestä mitään puhu, ettei sinua mikään haitta kohdata mahtaisi, jos +se vääriin käsiin tulla mahtaisi. + +Pahoin minä viihdyn täällä yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa jossa ei +mitään tekemistä ole; mutta tässä joutilaisuudessa minä aina koko +päivät sinua ajattelen. Jos minä edes taitaisin saada tervehdyksen +sinulta, mutta sitä ei ajatellakaan tarvitse, enkä minä mitään tiedä +tulevaisuudeksi ajatella ja ylös-panna, mutta toivon vaan parasta. + +Elä hyvin, sinä minun sydämeni rakastettu, mahtakoon Jumala sinulle +kaikkea iloa ja onnea siunata ja ennen kaikkia mahtakoon hän meille sen +onnellisuuden suoda että me pian yhteen-tulla saisimme, ettemme enään +erillämme elää mahtaisi, niinkuin kaksi, joilla ei toisillensa mitäkään +rakkautta ole. + + Sinua hamaan kuolemaan asti + rakastavainen puolisosi." + +Melkein hengetönnä tuskallisesta säälistä oli Margareetta lukenut tämän +kirjeen. Mutta -- hänen täytyi toipua, hän ei uskaltanut viipyä liian +kauvan, ja hänen täytyi taasen näyttäytyä levollisella katsannolla. +Tuntuipa kuin se valta, jota hän koki saada ulkonaisen olonsa ylitse, +olisi vaikuttanut häneen hyvää sisällisessäkin suhteessa. Ilo siitä, +että Mauno, terveenä ja raittiina, vaaroista pelastuneena, oli taitanut +kirjoittaa hänelle, rupesi nyt voittamaan sitä levottomuutta, jota hän +tunsi kirjettä lukeissaan, ja hän palasi kotiin levon ja toivon tunne +rinnassansa. + +Muutamaa päivää myöhemmin, kun Maiju neitsy neitien huoneessa +Margareetan johdolla silitti Katariina rouvan päähineitten rimssuja, +varoi hän tilaisuutta, kun ei Sesilia ollut huoneessa ja otti niin +murheellisen katsannon, että Margareetta kysyi jos hän oli sairas. + +"Ei, en minä sairas ole, mutta semmoiset uutiset, joita nyt kuullaan, +saattaa kyllä ihmisen murheelliseksi." + +Margareetta vähän hämmästyi, kuin hän oli tottunut useinkin kuulemaan +surusanomia; mutta samassa muistaen Maijun tapaa tekeytyä mahtavaksi, +rauhoittui hän ja kysyi ainoaasi: "no, mitä nyt sitten kuuluu?" + +Maiju neitsy rupesi taasen puhumaan: "niin, eilen, kun olin kirkossa, +tapasin kirkonmäellä nimismies Flinkin, ja hän oli niin kohtelias, että +hän tarjosi minulle pieniä rinkeliä ja vohvelia. Ja sitten jäin minä +sinne hetkeksi istumaan ja puhelin Örnvikin mamsellien kanssa, ja olipa +huomattavaa, että vaikka he ovat hienoa herrasväkeä muka olevanansa, +niin oli Flink paljoa kohteliaampi minulle kuin heille. Mutta mitä piti +kertomanikaan? Niin, nimismies Flink oli tavannut vanhan sotamiehen, +joka hiljan oli Ruotsista tullut, ja hän oli kertonut, kuinka kaikki +sotaväki oli paleltunut kuoliaaksi, ja sitten nimitti hän monta +tuttuakin ja niissä oli sitten tuo Luutnantti Malm, joka on ollut +näilläkin seuduilla." + +Margareetta huomasi että Maijun silmät seurasivat häntä. Hän teki +sentähden sangen levollisesti muutamia kysymyksiä, mutta sanoi samalla, +että tämä puhe tavallisuuden mukaan olisi liioitettua, ehkä osa siitä +saattoi olla totta, ja todellisuus surullista kyllä. + +Maijulla olisi kyllä ollut halua vieläkin puhella tästä, mutta hän ei +tajunnut, kuinka hänen uudestaan piti alkaman puhetta. Sentähden, kuin +hän pian oli työnsä lopettanut, nousi hän ylös ja vei päähineet +Katariina rouvan huoneesen, jossa hän huolellisesti järjesti ne erääsen +kaappiin, miettien miten hänen sopisi emäntänsä kanssa ruveta puhumaan. +Tosin oli hän jo monta vuotta ollut suosittu palvelija, joka +toimensakin puolesta oli lähemmässä suhteessa emäntänsä kanssa, kuin +muut palvelijat, ja oli sekä sen puolesta, että myös ruotsalaisen +syntynsä tähden aina pitänyt itsensä muita palkollisia parempana, mutta +oikein likeiseksi kamari-neitsyeeksi, salaneuvokseksi taikka uskotuksi +ei hänen milloinkaan onnistunut ylpeälle rouvallensa päästä, vaikka hän +talon väkeä koki luulotella, että asia oli niin. + +Hyvä arvaamis-kyky ja hyvät korvat olivat auttaneet häntä jotenkin +saada tietää Margareetan salaisuuden, vaikkei hän sitä kuitenkaan +täydelleen tuntenut, ja nyt halusi hän erinomaisesti saada Katariina +rouvalle kertoa niitä huomioita, jotka hän oli tehnyt, osaksi sillä +tavalla päästäksensä lähempään tuttavallisuuteen rouvansa kanssa, +osaksi myös tehdäksensä itseänsä vähän mahtavaksi. Mutta kuinka piti +hänen tuoman sanottavaansa esiin, ettei hänen rohkeutensa näyttäisi +liian suurelta? + +Katariina rouva istui erään pulpetin edessä, jonka loivaava kansi oli +avattu, järjestäen ja tarkastaen useita papereita. Nyt antoi hän +Maijulle muutaman tyhjän kotelon, vietäväksi roskapaperien säiliöön, ja +iloisena käyttäen tilaisuutta kysyi Maiju nöyrästi, jos hänen armonsa +oli saanut kirjettä Ruotsista. + +"En," vastasi Katariina rouva huoaten, "ei sitä iloa meille niin usein +suoda." + +"Minä luulin vaan niin," jatkoi Maiju, ikäänkuin syyksi kysymykseensä, +"kun näin teidän armonne lukevan kirjettä, ja kun huomasin Margareetta +neiden tietävän uutisia Ruotsista." + +"Margareetanko?" kysyi Katariina rouva kiivaammin, kuin hän ehkä olisi +tahtonut. + +"Niin, minä kuulin kirkolla puhuttavan, että eräs sotamies oli sieltä +tullut, ja hänen sanottiin sanoneen, että armeija, joka oli Norjasta +tullut, oli varsin hävitetty, ja että moni tuttu täältäkin päin oli +kaatunut, Katteini Ström ja moni muu, ja jotakin puhuttiin Luutnantti +Malmistakin. Minä luulin hänenkin kuolleeksi, ja puhuin niin neidelle, +mutta ei niin taitanut ollakaan, sillä hän oli, kuulemma, yksi niistä, +jotka paraiten pääsivät vaarasta. Minä luulin herrasväen saaneen +kirjeen ja kuulleen siitä ennen, koska ei se neiteen sen enempää +koskenut." + +Mutta jos Maiju hämmästyttämisellä luuli voittavansa rouvansa +salaisuuden, niin hän pettyi. Katariina rouvaa ei käynyt helposti +hämmästyttää. Ei hänen katseensa nytkään osoittanut mitään tutkivalle +kamari-neitseelle, ja ajatuksiinsa vaipuneena jäi hän äänetönnä +istumaan pulpetin eteen. Kun ei hän enempää Maijulle puhunut, ei sillä +ollut muuta tekemistä kuin vetäytyä takaisin. + +Mutta eivätpä hänen sanansa olleet tykkönään Katariina rouvaan +vaikuttamatta. Huhusta armeijan häviöstä ei hän ollut paljon +millänsäkään, huhujahan kulki niin monia ristiin rastiin. Mutta Maijun +viittauksen Margareetasta hän selvästi huomasi oikeaksi. Saattoiko olla +mahdollista, että Margareetta niin tykkönään oli eroittanut ajatuksensa +Maunosta, ettei edes huhu hänen kuolemastansa hänessä herättäisi +mitäkään mielen liikutusta, taikka oliko Maiju oikeassa, kuin hän luuli +hänen kirjeen taikka aikaisemmin saamien tietojen mukaan tietävän hänen +kertomuksensa vääräksi. Katariina rouva ei milläkään muotoa tahtonut +näyttää Margareetalle, että hän piti tottelemattomuutta kovalle +käskyllensä edes mahdollisena, mutta vielä vähemmin tahtoi hän käyttää +Maijun vakoilevia silmiä, saadaksensa tietoa asian oikeasta laadusta. +Semmoista ei ollut ajatteleminenkaan. Hän päätti sentähden jättää +ajalle ja omalle vaarillisuudellensa näiden epäillyksien poistamisen. + +Mutta Maiju neitsy oli toista mieltä. Osaksi oli hän itse äärettömän +utelias, osaksi toivoi hän salaa, keksimällänsä tämän asian perää, +pääsevänsä parempaan tuttavuuteen rouvansa kanssa. Hän rupesi sentähden +niin paljon kuin mahdollista vakoilemaan kaikkia Margareetan toimia. +Usein tapahtui että hän joutavilla tekosyillä etsi häntä kävelyillänsä, +taikka jossakin lehtimajassa puistossa, ja vähitellen rupesivat nämät +seikat Margareettaa vaivaamaan, kun hän huomasi, että häntä vakoiltiin. +Kun tämä ajatus hänessä kerran oli herännyt, rupesi hän tuntemaan, että +Katariina rouvakin omituisella tavalla piti hänestä vaaria. +Margareettaa loukkasi suuresti se ajatus, että hänen äitinsä käytti +palkollista häntä urkkimaan. Tosin hänen omatuntonsa moitti häntä +siitä, ettei hän todellakaan ansainnut luottamusta, kuin hän +salaisuudessa oli ottanut vastaan puolisonsa kirjeen, mutta nyt tuntui +hänestä siltä kuin olisi hän tuntenut paljon suurempaa halua puhdistaa +itsensä. Hän tiesi itse, että jos Katariina rouva olisi häneltä +kysynyt, ei hän olisi kieltänyt kirjeen saamista. Mutta tämä +vakoileminen, jonka hän tunsi ja huomasi saamatta siitä kuitenkaan +oikeata tolkkua, kiusasi ja katkeroitti häntä, ja hänen käytöksensä, +joka tähän saakka, tottelemattomuutensa tiedosta, oli ollut nöyrää +ja alituisen anteeksi-pyynnön kaltaista, muuttui nyt, hänen +tyytymättömyytensä tähden, pakolliseksi ja kylmäksi, niin että äidin +ja tyttären väli tuli yhä töykeämmäksi. + +Ei Margareetta näitä uusiakaan huoliansa tahtonut Sesilialle ilmaista, +sillä ei hän tahtonut hänen sieluunsa kylvää tyytymättömyyden siementä +äitiänsä kohtaan. Mutta Sesilia itse, hento ja tunnokas heikommallekin +liikutukselle ja kosketukselle, tunsi pian levottomuuden tunteen, jota +hän ei taitanut selittää. Hän huomasi, että jotakin oli tapahtunut, +mutta hän ei tietänyt mitä se oli; ja kahta hellemmästi ja +suloisemmasti keijuen äitinsä ja sisarensa ympärillä, koki hän poistaa +sitä kylmyyttä, jota hän tunsi ympärillänsä. + +Kaikesta pahasta ei mikään ole niin vaikeata, kuin puolinainen, +epämääräinen, se paha, jota ei oikein tiedä kuinka siihen pitäisi +tarttua, saadaksensa sitä kiinni. Ei myöskään löydy mitään, joka niin +kuolettaisi perheen hyvän olon, kuin epämääräinen tyytymättömyys, +toistensa huomaaminen, kursasteleminen, jossa jokainen koettaa välttää +loukata toista, juuri sentähden ettei ole tuota sydämen lämpeyttä ja +hyväntahtoisuutta, joka vaikuttaa, ettei milloinkaan muistetakaan +loukkaamista peljätä. + +Niin oli nyt Katariina rouvan ja hänen vanhemman tyttärensä välillä +vähitellen syntynyt kursastelevainen, kohtelias ja kylmä suhta, tosin +määräkkään olon sijaan, joka ennen heidän välillänsä oli ollut, mutta +se oli ollut määräkäs sentähden, ett'ei kumpikaan tahtonut sisällistä +sydämellisyyttänsä ja lempeyttänsä osoittaa. Nyt taasen oli suhta +kylmää sentähden, että tahdottiin sisällistä tyytymättömyyttä salata. +Tuskin ulkopuolinen tarkastaja kuitenkaan olisi mitään eroitusta +huomannut. + + + + +9. + + +Oli sunnuntai ilta Elokuussa v. 1721. Hieno tuulen viuhka ainoasti +karehti uhkean Nevan pintaa, jolla kiiti loistava rivi veneitä, niin +kutsuttuja bojia, joissa Pietarin ylpeät ylimykset, toiset neljän, +useat kahdenkintoista soutajan soutamina, ottivat osaa Nevan laivaston +liikkeisin. Ensimmäisenä rivissä loisti amiraalin pursi, jonka maston +huipusta päällys-lippu uhkeasti liehui. Äänekäs soitto kaikui useasta +lähinnä seuraavasta purresta, ja Nevan vasenpuolisen rannan +rakennuksista tervehtivät laivastoa monen monet laukaukset pienistä +kanuunista ja nikhakoista. Yksi pursi kiiti, kuuden miehen soutamana, +milloin edellä milloin muitten keskellä, eikä näyttänyt ottavan osaa +toisten liikkeisin, vaan ainoasti tarkasti seuraavan niitä, ja milloin +moittien yhtä taikaa kiittäen toista, kiitävän pitkin kaikkien tointa +tarkastamassa. Tämä keveä, avoin alus kuljetti itse keisari Pietaria, +vaikka hänen ylhäiset ylimyksensä, joita keisarillinen tahto esti +vaunuilla kulkemasta hovissa, kuitenkin saivat käyttää katetuita +pursia. + +Harvat aavistivat, että kaikkiavallitseva ruhtinas tarvitsi suuren +osan lannistumattoman tahtonsa voimaa, voittaaksensa oman +vastenmielisyytensä vettä kohtaan, kun hän, vaatien alammaisiltansa, +että heidän piti tutustuman meren kanssa, itse niin paljon vesillä +oleskeli. + +Nyt ehti laivasto vastapäätä linnoitusta, päällyslippu laskettiin alas, +eri soittokunnat puhalsivat muutamia metelikkäitä toitotuksia, ja koko +loistava rivi hajosi ja soutivat kukin, toisistansa huolimatta, +kotiinpäin. + +Rantojen viereen kokoontuneet väkijoukot, jotka tähän saakka +innokkaasti ja tarkasti olivat katselleet loistavaa näytelmää, +hajosivat, ja nopeilla airon-vedoilla kiiti Keisarin pursi Fontankaan, +keisarilliseen huvilinnaan. Mutta samassa kuin Keisari nopein askelin +riensi linnalle huomasi hän tomuttuneen ratsastajan, joka hyppäsi +hevosensa seljästä ja vilkkaasti virkkoi muutaman sanan tallirengeille, +jotka seisoivat nopeasta ratsastamisesta menehtymäisillänsä olevan +hevosen ympärillä. Pietarin terävä katse oli jo ennenkin huomannut +hänen etäällä ratsastavan, nähtävästi huolimatta loistavasta +näytelmästä Nevalla, ainoasti ponnistaen hevosen viimeisiä voimia +pyrkivän eteenpäin. Itsekin näytti tullut niin ponnistauneelta, +että hän melkein horjui, kun hän kääntyi, tallirengin neuvosta, +rientääksensä rantaan, kun Keisari samassa puhutteli häntä ja sanoi: +"mistä sinä tulet, ja mitä sinulla on sanomista?" + +"Tärkeitä valta-kirjeitä, Teidän Majesteetinne, ja suullisiakin +ilmoituksia Galitsin ruhtinaalta, jos Teidän Majesteetinne sallii minun +tuoda niitä esille parin minuutin perästä, joita tarvitsisin +järjestääkseni tätä turmeltunutta pukuani." + +"Joutavia, mies on aina paraasti puettuna virkapuvussansa, ja tämä on +nyt sinun. Ratsastamisestasi päättäen, näyttää asian olevan kiire. +Seuraa minua." + +Äsken saapunut oli Juho Bruce. Hän seurasi Keisaria, vaikka hänen oli +vaikea päästä portaita ylös niin nopeasti kuin hän. Hurja ratsastus yöt +päivät oli hänen niin heikontanut, että häntä pyörrytti, mutta +ajatellessaan sen puheen tärkeyttä, joka nyt oli alkamassa lannisti hän +sielunsa koko voimalla sen heikkouden, joka oli hänen ruumistansa +valtaamaisillansa, ja seisoi, kun Keisari sisälle tultuansa kääntyi +häneen päin, lujana ja vakaana. + +Keisari istui erään, paperilla ja piirustuksilla peitetyn pöydän +viereen ja silmäili pikaisesti Juhon tuomia paperia. Hänen katseensa +synkistyi, ja äkkiä kääntyen Juhoon päin kysyi hän vihaisella äänellä: +"no teillä on suullisiakin tietoja, antakaa kuullani." + +Peljästymättä tästä katseesta, joka niin usein ennusti kuolemaa ja +kauhistusta sille, johon se koski kertoi Juho nyt lyhyin mutta lujin +sanoin Suomen tilaa, jos nyt taasen käsillä olevat rauhan keskustelut +päättyisivät niillä ehdoilla, joihin nyt vähitellen kummallakin puolen +näyttiin suostuvan, ja kuinka tärkeätä hävitetylle Suomelle olisi, että +papereissa ehdoitetut muutokset tehtäisiin. + +"Ja antaakseni etuja viholliselta jo valloitetulle maalle, mutta joka +nyt menee hänelle takaisin, pitäisi minun suostuman niiden etujen +jättämiseen, joita minä rauhanteossa olen päättänyt vaatia?" puhkesi +Pietari sanomaan. "Ehkä olisin taitanut suostua yhteen ja toiseen jos +Kaarlo veli olisi elänyt, mutta Ruotsin nykyinen kurjuus inhoittaa +minua. Heillä ei ole ollut sydäntä uskoutua minulle -- he tahtoivat +keskustella -- he ovat saaneet asian käymään mieltänsä myöten -- -- +minun ministerini ovat älykkäitä, ne tuntevat kullan voiman." -- +Pietari vaikeni taasen hetkiseksi, ikäänkuin hän hiljaa itseksensä +olisi jatkanut näitä katkonaisia lauseita, jotka näyttivät sanotuiksi +melkein tietämättä. Yht-äkkiä kääntyi hän taasen Juhoon päin. "Sinä +olet ollut rohkea, mutta koska sinua sanotaan kelpomieheksi ja tunnet +nämät asiat, niin en minä sinulle mitään pahaa tahdo." + +"Teidän Majesteetinne," sanoi Juho rukoilevalla ja kysyvällä äänellä. + +"Mitä Suomi minulle on?" keskeytti Pietari, "pitäköön Ruotsi sen +eduista huolta." + +"Pitääkö tämän, melkein viimeisen veripisaransa vuotaneen maan, näin +kurjana, silvottuna, niin, melkein kuolemaisillansa, joutuman takaisin +entisiin oloihinsa, saamatta tuolta mahtavalta jäähyväisiksi edes +jotakin, joka auttaisi sitä parantamaan niitä haavoja..." + +"Joita hän on lyönyt, aivoit sanoa. Sano vaan, Juho Petrovits! Sinä +olet rohkea, mutta minä pidän sinusta. Sinä näyt tietävän, että suurien +aikeiden täyttämiseksi kaikki pienet arvelut pitää poistettaman; niin, +ei ainoasti omaa henkeä, miljoonienkaan henkiä ei silloin saa säästää." +Taasen äkkinäisellä liikkeellä kääntyi hän pöytään päin, kirjoitti +muutaman sanan eräälle paperille, sulki sen sinetillä ja antoi Juholle +sanoen: "kas tässä, ota tämä, ja jos sinä ehdit sen antaa Kreivi +Osterman'ille, ennenkuin rauhan-sopimus on allekirjoitettu, niin luulen +minä, että osa sinun toiveistasi täytetään; mutta jos kaikki jo on +valmiina, nimet kirjojen alla, niin ei saa lisää koukuitella. Jää +hyvästi, Juho Petrovits!" + +Kolme päivää myöhemmin kirjoitettiin Uudenkaupungin rauhansopimuksen +alle. Kun nimet olivat kirjoitetut, nousivat kummankin valtakunnan +valtuutetut, Kreivit Liljenstedt ja Osterman, ylös ja ojensivat +toisillensa kätensä. Samassa silmänräpäyksessä ilmoitettiin Paroni Juho +Brucen tuloa, joka toi kirjeitä Keisarilta. Ovi avattiin ja nuori mies +lähestyi horjuvin ja heikoin askelin Kreivi Osterman'ia ja antoi +hänelle Keisarin kirjeen. Samassa töytäsi veri-virta hänen huuliltansa +ja hän horjui, mutta samassa tukesi häntä Kreivi Liljenstedt, jonka +kasvoille levisi heikko puna, kun hän tunsi nuoren tuttunsa +rauhankokouksesta Ahvenanmaalla. Äkkiä hänen sielussansa tänä hetkenä +heräsi ajatus, kuinka tämä nuori, innokas mies, vertaisi häntä nuorena +ja "_Suomen kunnian_" kirjoittajana, itseensä, sellaisena kuin hän nyt, +nousneena valtion korkeimpiin arvoihin, kirjoitti sen paperin alle, +joka paloitti saman Suomen. Jotakin tämän kaltaista lienee yhä +liikkunut hänen mielessänsä, sillä surullisen katkeruuden mikä kuvautui +hänen hienosti muodostuneen suunsa ympärille, hänen laskiessaan +taintuneen eräälle sohvalle ja jättäessään hänen parille herralle +seurastansa hoidettavaksi. Taasen lähestyi Kreivi Osterman, joka tämän +tapahtuessa oli lukenut Keisarin kirjeen ja nyt ojensi sitä hänelle, +vaivalla valtio-viisaalla näöllänsä salaten vahingon-iloansa, vieläpä +ivaansa, kuin hän virkkoi: "teille, herra Kreivi en epäile ilmoittaa +tätä keisarini kirjeen sisältöä, vaikka varmaankin mielipahalla +huomaatte, että viivytys tällä kertaa olisi ollut teille edullisempi. +Teiltä en pelkää mitäkään varomattomuutta tämän kirjeen suhteen, eikä +tästä nyt enään mitään varsinasta vahinkoa taidakaan tulla, sittenkuin +määrä-aika nyt jo on mennyt ohitse." + +Peloittava puna hohti Liljenstedt'in kasvoilla hänen lukiessansa; +suonenvedon-tapaisesti eteni kätensä nyrkkiin ja mursi kirjeen, mutta +ei sanaakaan tullut hänen huuliltansa, jotka samassa silmän räpäyksessä +muuttuivat lumivalkoisiksi. Äkkiä kääntyi hän pois, Kreivi Osterman'in +riemuitsevalta katseelta salataksensa liikutusta, jolle hän ei +tahtonut, "että hän tulisi todistajaksi," sekä laittoi yhtä ja toista +Juhon mukaavuudeksi ja käski, että Ruhtinas Galitsin'ille piti +laitettaman tieto hänen takaisin tulostansa ja sairastumisestansa. +Turussa ei ollut lääkäriä, eikä apteekkia, mutta ruhtinaan oma lääkäri +hoiti Juhoa erinomaisella huolella. Itse vietti ruhtinas usein aikaansa +hänen vuoteensa vieressä, ja kuulteli huolella lääkärin toivottomia +vastauksia hänen parantumisestansa. + +Hiljaisella ilolla tunsi Juho, ettei hänen enään tarvinnut peljätä +täytyvänsä jättää rakkaan syntymämaansa eikä myöskään että häntä siellä +enään halveksittaisiin ja sieltä karkoitettaisiin nyt muuttuneiden +suhteitten tähden. "Saanhan minä kuitenkin kuolla syntymämaani edestä," +kirjoitti hän Sesilialle; "jos ei kuolemani, enempää kuin elämänikään, +ole sille miksikään hyödyksi. Valkeneekohan milloinkaan se päivä, +jolloin Suomen lapsilla on syntymämaa, vapaa, oma maa, jonka edestä +taitavat elää ja taitavat kuolla? Unet, unet, milloinka te tosiksi +muututte?" + + + + +10. + + +"Rauha, rauha" kuului koko maassa, ja "rauha" kaikui yli meren +toiseltakin puolelta. Uudestaan heränneillä toivoilla valmistivat +palusmatkaa kotomaahan pakolaiset, jotka vielä olivat jäljellä niistä +laumoista, jotka olivat lähteneet talosta ja kodosta pelastuaksensa +vihollisten hävityksestä ja jotka olivat etsineet itsellensä uuden +kodon meren toisella puolella, sittenkuin heidän omansa oli hävitetty, +ja jotka suurimmaksi osaksi, kerjäten talosta taloon, olivat +kuljettaneet kurjuuttansa ja kertomuksia kärsimisistä ja turmioista +kodissansa. Mutta useimmat harhailevista pakolaisista olivat löytäneet +haudan ja muutamat, etenkin virkamiehistä kodinkin Ruotsissa. Monet, +jotka pitkän poissa-olonsa tähden olivat kadottaneet kaikki vanhat +ystävänsä kotomaassa, jäivätkin nyt niiden uusien luo, joita olivat +ehtineet itsellensä hankkia. + +Useimmat kuitenkin, vaikka hädän ja kurjuuden alaisina, riensivät +kotio, niinkuin "luvattuun maahan," ja kuvittelivat mielessänsä kaikkia +kärsimisiänsä loppuneiksi ja kaikkia vanhoja oloja entisellensä, kuin +vaan pääsisivät rakkaasen kotoonsa. Huonoihin aluksiin tunki väkeä täpö +täyteen. Heitä kohtasivat syysmyrskyt, ja suuri osa niistä, jotka +vihdoinkin pääsivät kaivattuun kotomaahan, tulivat sinne kurjina +haaksirikkoisina, ja löysivät entiset asuntonsa hävitettyinä. +Kaupunkilaiset näkivät raunioisissa kaupungeissa, ainoastaan ani-harvat +entisistä asukkaista, jotka viimeisinä vähän levollisempina vuosina +olivat koettaneet ruveta jotakin liikettä ja tointa harjoittamaan, +maalaiset eivät enään löytäneet talojansa. Pellot olivat muuttuneet +erämaiksi, ja tuvista oli tuskin jäljellä palaneita kiviläjiäkään, +jotka osoittivat missä tulisijat ennen olivat olleet. Jossa ei hävitys +ollut niin suuri, oli toisia talollisia asettunut, ja he pitivät +paikoistansa niin kiinni, ettei heitä ollut helppo karkoittaa siitä. + +Mutta toisenkinlaisia matkustavia tuli Ruotsista Suomeen. Kymmenen ja +viidentoistakin vuoden seisattumisen perästä olivat maan kaikki +julkiset virastot, yliopistosta ruveten pienimpään oikeustoon saakka, +lakkautetut. Kaikkea piti järjestettämän, kaikkea luotaman, ja hallitus +lähetti uskottuja miehiänsä, tekemään ensimmäisiä, tärkeimpiä toimia. +Niiden joukossa myös oli Kaarle Lejonankar. Kun hän oli innokas +hattu-puoluelainen, oli hän sentähden lähetetty Suomeen, koska +toivottiin tästä muodottomasta, melkeinpä elottomasta avaruudesta, +saatavan kelvollista maata sille siemenelle, jota tahdottiin kylvää, +että saataisiin maasta puolueen tahdon mukainen elo. + +Hatanpäällä rakennettiin kiivaasti uutta huoneusta vanhalle +perustukselle. Suurella ihmeellä ja mielihyvällä näkivät työmiehet +eräänä päivänä vanhan puutarhurin tulevan kävellen tietä pitkin. Yhtä +kankeana ja yhtä tanakkaana muodoltansa kuin ennenkin, näytti hän +siltä, kuin ei aika ensinkään saisi häntä valtaansa. Tervehtien ja +kysellen kokoontuivat nyt kaikki hänen ympärillensä, mutta ukko teki +kysymyksistä äkkinäisen lopun sanoen ainoasti: "no, ne sakramenskatun +pirut veivät minun Venäjälle, ja tässä olen nyt, mitä siinä on +töllöteltävää." Sitten suori ukko suoraa päätä puutarhaan, jossa hän +pian rupesi järjestämään ja sovittamaan, vähä väliltä pudistaen +päätänsä epäjärjestykselle, jota hän siellä oli näkevinänsä. Eikä hän +varsin väärässä ollutkaan, kuin hän piti itseänsä kaivattuna +puutarhassa, sillä väen-puutteen tähden jäivät usein tärkeämmätkin työt +tekemättä, saatikka sitten ne, jotka tarkoittivat ainoasti kaunistusta. +Ei aikaakaan niin ukko oli mielityössänsä kiinni. Suorina, niinkuin +muurit, olivat pensas-aidat pian kunnossa penkereitten ympärillä, +portit ja tornit tekivät puiston viheriöitseväksi linnoitukseksi, ja +aukeille paikoille niiden välissä, huomattiin ukon luovin käsin +muodostavan kaikenlaisia kuvioita, joiden merkityksiä ei kukaan +tajunnut, ja joista ei ukko mitään selvitystä antanut. + +Neljä uhkeata kuusta, jotka kasvoivat uuden rakennuksen edessä, sai +myöskin tuntea ukon saksia. Sesilia, joka aina oli paremmin kuin muut +saanut ukkoa taipumaan, koki saada häntä jättämään niitä rauhaan, mutta +ylevämmän tiedon katseella arveli ukko, että kaikki oli hänen ja hänen +tulevan puolisonsa kunniaksi; hänen piti vaan vähän hillitsemän +levottomuuttansa. + +Jotenkin umpeen kasvaneet käytävät pitkin Pyhäjärven kaunista rantaa +raivattiin, vanhat turve-istuimet korjattiin, uusia tehtiin puuryhmien +väliin. Yöt päivät oli ukko työssä ja näytti tuskin joutavan antaa +pistävää sanaa, kuin joku kertoi hänelle jotakin sotajoukosta, joka oli +pitäjän lävitse marssinut taikka jostakin muusta, joka toi hänen +mieleensä itäisiä tuttujansa. + +Nyt oli tullut kirje, joka edeltäpäin kertoi Kaarle Lejonankar'in tuloa +seuraavana päivänä. Katariina rouva kiitti Jumalaa, "että vihdoinkin se +päivä oli tullut, kuin ei vihollisen voima ja valta enään estänyt +jälleen näkemästä sydämelle rakkaita henkilöitä, ja kuin rauha nyt +salli hänen saada hartaimman toivonsa täytetyksi, sen nimittäin, että +hän sai sanoa Kaarle Lejonankar'ia pojaksensa." + +Margareetta itki salaa kohtaloansa, joka esti hänen vastaan ottamasta, +puolisoansa nyt, kun niin monta muuta seikkaa järjestettiin, ja +Sesilia, niin, hän ei tietänyt itsekään mitä hän ajatteli. Hänen +sydämensä sykki nopeammin ajatellessansa, että hän nyt sai kiinnittyä +häneen, joka niin kauvan oli ollut hänen ajatuksiensa pää-määrä, jonka +muisto oli ollut se peruste, josta kaikki hänen tunteensa ja tekonsa +olivat lähteneet, ja kuitenkin oli hän hänelle niin vieras. +Margareetalle ei hän taitanut oikein ilmoittaa iloansa eikä pelkoansa. +Hän tunsi, että hänen ilonsa tuntuisi Margareetalle kipeältä, ja kuinka +suuresti hän häntä rakastikin, ei hän kuitenkaan rohjennut näyttää +hänelle, että hänen rinnassansa asui muuta kuin riemua. + +Illalla, kun molemmat sisaret jo olivat vetäytyneet pieneen huoneesensa, +ja Sesilian juuri ojentaessaan kättänsä sydämelliseksi hyvän yön +toivotukseksi Margareetalle, piti laskeman päänsä pään-alaiselle, +huudahti hän kimakasti ja heittäyi vavisten Margareetan syliin. Iso +hämmähäkki asteli hänen valkeata pään-alastansa pitkin. Margareetta, +joka oli seurannut hänen katseensa suuntaa, huomasi heti tuon +kutsumattoman vieraan, ja huolimatta omasta vastenmielisyydestänsä +hämmähäkkiä kohtaan, tarttui hän äkkiä siihen, juoksi heittämään sen +ulos, ja tuli iloisena ja ystävällisenä takaisin Sesilian luo. +"Sesilia," sanoi hän puoleksi nuhdellen, "vieläkin niin lapsekas! Etkö +nähnyt kuinka helposti sitä surua kävi lieventää. Älköön sinua +milloinkaan kohdatko tätä vaikeampi." + +Sesilia kätkeyi itkein Margareetan syliin sanoessaan: "Margareetta, +tänä iltana, miksi sen juuri tänä iltana piti tuleman? Mitä se ennustaa +minulle? Tunnetko kuinka hiljaa se sykkii, se on tuskaa, tuntuu +samalta, kuin silloin kun hämmähäkki sen unessa kutoi verkkoansa. Ah, +enkä minä kuitenkaan nyt tahtoisi kuolla! Ja kuitenkin löytyy kuoloakin +kauheampaa. Margareetta, hän ei ole nähnyt minua pitkään aikaan, kuka +tietää, kun hän nyt tulee, jos enään minua lempiikään. Hän, kaikesta +niin rikas, ja minä, niin yksinkertainen, niin köyhä, metsän kukkainen +kasvanut sodan ja hautojen keskellä." + +"Entäs sinä, Sesilia, oletko sinä varma siitä, että se kuva, jota +muistosi on säilyttänyt, on sama Kaarle, jonka sinä huomenna saat +nähdä?" + +"Huh, Margareetta, älä puhu niin, sehän kuitenkin olisi kaikista pahin. +Minkälainen hän onkin, niin täytyy minun häntä rakastaa taikka kuolla; +eihän sitten taida elää, kun sydän on laannut elämästä." + +Nyt tuli kamaripiika, terveisillä rouvaltansa, kysymään miksi Sesilia +neiti äsken oli huudahtanut, jos hän oli peljästynyt taikka loukannut +itseänsä? Sittenkuin hän oli vienyt rouvalle vastauksen, tuli hän +taasen sanomaan, että Katariina rouva toivoi neidin oitis menevän +levolle, eikä enempää huolia tästä joutavasta seikasta. Sesilia +kiiruhti siis käskyä noudattamaan, ensin kuitenkin tarkkaan +tutkittuansa pään-aluksen ja kaikki makuu-vaatteet. + +Katariina rouva olisi tosin halunnut jonkinlaisella juhlallisuudella +ottaa tulevaista vävyänsä vastaan, mutta hän älysi että hänen +kokeensa siinä suhteessa olisi enemmän näyttänyt naurettavalta kuin +juhlalliselta, hänen pienissä arvottomissa huoneissansa. Odotetulle +vieraalle oli eräs huone laitettu kuntoon, seinät olivat taidokkaasti +tehdyllä pärepalmikolla peitetyt ja akkunalautojen väliin pani Sesilia +nyt lehtiä ja kukkaisia, joita syksy oli säästänyt, niin että kaikki +näytti iloiselta ja ystävälliseltä. + +Ilta tuli, kynttilät paloivat korkeissa jaloissansa, kun jonkun +kuultiin ajavan pihalle. Sesilian sydän sykki melkein kuultavasti, ja +heloittava puna levisi hänen kasvoillensa. Samassa avattiin ovet ja +huoneesen astui solakkavartaloinen, kaunis, nuori mies, ylhäisien +vapaalla käytöksellä. Vilkkaasti, mutta hienolla maltilla riensi hän +Katariina rouvaa tervehtämään. Sitten kääntyi vieras heti Sesilian +puoleen ja syleili häntä, sanoen: "ja nyt, kaunis morsiameni saan +vihdoinkin nähdä ja tervehtiä sinua." Hänen äänensä soi puhtaasti ja +kauniisti, tuolla tukholmilaisen puheen soinnulla, jota me pidämme niin +miellyttävänä. + +Ilta kului pian. Katariina rouvan sydän tykki äidillisestä ylpeydestä +ja riemusta tulevaisesta vävystänsä. Ei hän kuitenkaan sallinut, että +tavallista lepo-aikaa kauemmin valvottiin, joka ehkä muuten +poikkeuksena näin rakkaan ja harvinaisen vieraan tähden olisi saanut +tapahtua: mutta hän kuuli Kaarlen olevan väsyneen matkastansa, jota +tämä kuitenkin kohteliaalla hymyllä ilmoitti erehdykseksi. + +Seuraavana aamupäivänä ehdoitettiin kävely. Suurimmalla mielihyvällä +seurasi Kaarle kaikkia Sesilian liikkeitä. Hän näytti yhtä-mittaa +hänessä keksivän uusia suloisuuksia. Sesilia oli vielä niin nuori kun +hän viimeksi hänen näki, että hänessä vasta myöhemmin oli kehittynyt +tuo hempeä hentoisuus, joka ehkä olisi näyttänyt liiankin hennolta, +liian kasteiselta, ellei sitä olisi peittänyt leikillinen iloisuus. +Sesilia uskalsi vielä tuskin katsoakaan sulhoansa, mutta tuntui siltä, +kuin hän ylpeästi olisi tahtonut sanoa tutuille puille, järville ja +koko seudulle: "katsokaa, katsokaa, semmoinen hän on, niin herttainen +ja niin jalo!" Ja taasen hän vapisi, hän ei tietänyt miksi, mutta hänen +nöyryytensä kuiskasi hänelle, että tuo oli sentähden kuin hän oli niin +vähäarvoinen hänen rinnallansa. + +Kaarle oli kyllä huomannut mitä hän oli nuoreen morsiameensa +vaikuttanut, ja vaikka ei hänelle ollut outoa, että häntä etsittiin ja +ihailtiin, mielistytti se kuitenkin häntä. Sitä suurempaa mielihyvää +osoittivat sentähden hänen silmänsä, kun hän katseli häntä, ja sitä +sydämellisemmästi ja luottavammasti puheli Sesilia, jota tehdessä +useinkin maailman oppineen miehen huulille tuli hieno hymy, semmoinen, +jolla kuullaan miellyttävän lapsen sievää papatusta, ja lapsellisia +tuumia. + +Sesilia mainitsi Juhon nimen, ja hänen silmänsä kyyneltyivät, kun hän +liitti: "ah, Kaarle, vahinko, ettet saanut häntä tuntea. Hänestä sinä +oikein olisit pitänyt." + +"Hm," vastasi Kaarle, "vähän ihmetellen olen kuullut, että tulevaisen +anoppini perheessä on oleskellut mitä tuttavimpana ystävänä mies, joka +oli Venäjän palveluksessa. Mutta vielä enemmän minua ihmetyttää että +pikku Sesiliaseni puhuu hänestä noin lämpeästi." + +Sesilia puolusti nyt innokkaasti poismennyttä ystäväänsä, siksi kunnes +Kaarle hymyillen keskeytti häntä sanoen: "kaunis morsiameni puhuu +erinomaisen lämpeällä innolla tästä nuoresta miehestä." + +"Miksi en sitä tekisi? Hän oli meille veljenä nyt jo loppuneina +aikoina; ja minusta tuntui usein, kuin sinä olisit hänen kauttansa +minulle puhunut. Kun en itse taitanut ajatuksiani selittää, ja hän ne +puheillansa kirkkaasti valaisi, taikka kun hän opetti minua näkemään +elämän totuuden ja ihanuuden, silloin ajattelin usein, että oli ihan +kuin sinä olisit hänen minulle lähettänyt." + +Nämät sanat ja kirkas viaton katse, jolla Sesilia ne virkkoi, sai +taasen Kaarlen huulille tuon pikaisen hymyn, ja hän sanoi: "mutta eikö +hempeä morsiameni huomaa, että minulla olisi taitanut olla syytä +mustasukkaisuuteen?" + +"Sinä puhut kummallisesti, Kaarle. Enkö minä ollut sinun kauvan ennen +kuin tiesin Juhon maailmassa olevankaan ja eikö hän ollut mitä hän +minulle oli, juuri sentähden että hän sielussansa oli sinun kaltaisesi, +semmoinen kuin minä muistin sinun jo poikana olleen? Sama palava +jalouden ja totuuden into, sama rakkaus syntymämaahan, jonka edestä +veri ja henki ja vieläkin kalliimmat edut ilolla uhrattaisiin. Mutta +nyt olit _sinä_ poissa, me olimme täällä pelkkiä naisia, ja me +tarvitsimme isää taikka veljeä. Sitten vasta, kun minä hänen opin +tuntemaan, tuntui kuin olisi sinun kuvasi sydämessäni selventynyt." + +Kaarle aikoi vastata, mutta samassa tuli poika juosten täyttä nelistä, +että oli mahdotonta olla häntä huomaamatta, etenkin kun hän tulla +räiskytti keskellä muutamia vesilätäköitä, joita oli kokoontunut +keskelle tietä, reunojen ollessa kuivat. Kun hän huomasi häntä vastaan +tulevan herrasväen, hiljensi hän vauhtinsa ja seisoi katsellen heitä +pitkästi tukkansa alta, molemmin käsin nostaen ylös valkoisia +palttina-housujansa, joiden yläpuoli oli lumen kaltaista, mutta joiden +alapuolella oli märkä, santainen reunus. + +Margareetta oli tahallansa vähitellen jäänyt Kaarlesta ja Sesiliasta, +hän tiesi että Kaarlen täälläolo nytkin jäisi lyhyeksi, ja harvoiksi ne +hetket, joilla kihlatut saivat rauhassa puhella: hän tahtoi sentähden +nyt antaa heille tilaisuutta siihen. Kun poika tuli häntä vastaan +hymyili hän häpeillään ja kynsi korvallistansa, toisella jalallansa +raappaisten santaa, jonka tempun piti kumarrusta merkitsevän. Sitten +kääntyi hän katsomaan Kaarlea ja Sesiliaa, jotka jatkoivat matkaansa +eteenpäin taaksensa katsomatta, ja sitten otti hän, tärkeän näköisenä, +kirjeen taskustansa ja antoi sen Margareetalle, joka jo oli tuntenut ja +tervehtinyt häntä. + +Äkkiä punastuen ja ilosta vavisten otti Margareetta kirjeen; mutta +ajatellen, että tuon rakkaan sanoman tuoja tarvitsisi palkkiota, sanoi +hän: "tule kartanolle lepäämään, Pekkaseni, olethan sinä väsyksissä. +Mutta ethän kotoa saakka ole juossut tänne tätä tuomaan." + +Pekka kurkisti tukkansa alta oikealle ja vasemmalle, ennenkuin hän +vastasi; mutta rohkeni kuitenkin vihdoin sanoa: "en, minä pääsin +enemmän kuin puoli matkaa isän rattailla, joka meni Myllymäkeen. Äiti +käski minun rientää takaisin, niin pääsen hevosella takaisin taas, kun +isä palajaa tyhjillä kärryillä, jos vaan ensin sain tavata neidin +yksin." + +Pieni sanansaattaja ei milläkään muotoa suostunut tulemaan taloon, ja +Margareetan kysyttyä kuinka isä, äiti ja sisaret jaksoivat, joihin +poika sievästi ja nyt jo ujoilematta vastasi, otti Margareetta +taskustansa pienen valkoisen rahan, jonka hän antoi pojalle, joka +onnellisena rikkaudestansa täyttä karkua lähti rientämään takaisin +maantietä pitkin, huolimatta siitä kuinka hän lensi vieraan herrasväen +ohitse, jotka jo olivat ehtineet melkoisen matkan päähän. + +Kun Margareetta näin oli jäänyt yksin avasi hän kirjeen ja silmäili, +astuessaan tietä pitkin, muutamia riviä siellä täällä, mutta pisti sen +pian taas taskuunsa ja rupesi astumaan vilkkaammin, saavuttaaksensa +toiset ja samalla muistuttaaksensa heitä kääntymään takaisin, että +ehtisivät kotiin päivällis-tunniksi. Pian sen jälkeen kuin he olivat +tulleet kotiin sai Margareetta tilaisuuden lukea kirjeensä, toisen +kahden vuoden kuluessa! + +"Margareetta, minun sydämeni valittu ja elämäni vaimo! + +Onko sinun rakkautesi vielä luja ja oletko vielä sydämessäsi minun +omani? Niin, en minä milloinkaan, edes minun sisimmäisessä sielussani +sinua petollisuudesta epäillä taitanut ole, sillä luottamus sinuun on +se valo ollut, joka minun tässä pimeydessä valaissut, ja tässä +murheellisessa erossa lohduttanut on. Tuhannet kerrat olen minä itseni +äkkiä valmistanut, itseäni taasen Suomeen laittaakseni, sinun ihanaa +katsantoasi nähdä saadakseni, mutta on aina silloin mieleeni sinun +varoituksesi tullut ja sinun sanasi kuinka suureksi sinun surusi +tulisi, jos minä sinun tähtesi kuhunkaan onnettomuuteen tulla +mahtaisin, ja olen minä sitten jälleen jäädä päättänyt, vaikka +Jumala sen tietää millisellä sydämellä. Ainoa lohdutus on sinua +ajatella ollut, ja koettaa parempaan tilaan päästä, että minä itseni +sinun sukulaisillesi ilmoittaa taitaisin. Mutta kaikki on minulle +vastoin-käynyt. On nyt kuitenkin taasen parempaa toivoa. Kuuluu +Suomessa uutta sotaväkeä ylös-pantavan, ja on minulle katteinin virka +luvattu. Se paisti on totisesti laiha tarjottavaksi, mutta parempaa +ei taida isoon aikaan tulla, ja olen minä nähnyt, että sinä +huonommallakin iloinen ja tyytyväinen olla olet taitanut. Ajattelen +minä sentähden: jossa rakkaus asuu, laihakin ruoka kelpaa. Tahtoisin +kuitenkin sinulle parempaa tarjota taitaa, kuitenkin on nyt, Jumalan +kiitos, se kallis rauha, ja minä taidan sinua näkemään tulla, ja +halajaa minun sydämeni niin, ett'en minä pelkästä halusta minun +toimiani oikein tehdä taida. Jos sinä, minun sydämeni valo ja elo, edes +muutaman rivin sinun kädestäsi minulle tulla taitaisit antaa, tulisi +minun haluni vähän hiljennetyksi. Tosin tiedän minä sinusta että sinä +elät, mutta paljoa muuta en minä sinusta ole tiedokseni saanut. + +Peljäten jotakin harmia sinulle tulevan, en minä tätäkään kirjettä +uskalla sinulle suoraan laittaa, vaan saa Elli sen jälleenkin +toimittaa. Mahtakoon se sinun terveenä tavata. + +Hyvin tiedän minä, että minulla sinun sukusi kanssa kova kamppaus +edes-seisoo, mutta pahempia kuin kasakat ja kalmukit eivät he olla +mahda, ja olen minä enemmän kuin yhden kerran, kaikesta +vastustelemisesta huolimatta, lopuksi kuitenkin Jumalan armosta +voittanut. En minä kuitenkaan enään sama hurjapää ole, kuin ennen, +joka, paitsi Jumalasta, ei mistäkään huolinut, sillä tulin minä niin +kuin toiseksi ihmiseksi siitä ajasta, kuin minä sen suuren +edesvastauksen ja onnen sain, että sinua, minun sydämeni rakastettu, +suojella ja puolustaa. Kuitenkin minä sen nähdä tahdon, jota minun +vaimoni minulta kieltää, ja vastoin minun tahtoani minulta estää +tahtoisi, jos se vielä kuningas taikka ruhtinas olla mahtaisi, ja pitää +minun sinun, Jumalan avulla suorasti, ilman vilppiä ja kavaluutta +voittaman, toivoen, että Jumala minulle tässä asiassa voiton antaa +mahtaa, ilman että sinun siitä mitään kärsiä tarvitsee." + +Loppuosa kirjettä sisälsi lähempiä selityksiä hänen +ylenemistoiveistansa ja arveluja tulevaisuudestansa, kertomuksia +kaikenlaisista tapauksista kuluneella vuodella, ja lupauksen parin +kuukauden päästä tulla Suomeen. + +Päivän viipyi Kaarle vielä ja lähti sitten luvaten tulla takaisin +jouluksi. Sesilialle oli ero nyt vaikeampaa, kuin hän oli luullutkaan, +hän, joka aina ennenkin oli elänyt eroitettuna ajatuksiensa esineestä; +mutta nyt oli, kuin hän nyt vasta olisi tuntenut tarpeen tuntea +lemmittyänsä ja omistaa hänet. Hän ei nyt enään tyytynyt sydämensä +pelkkään uni-kuvaan. + +Mutta joulu lähestyi ja sen kanssa jälleen näkemisen toivo. +Margareettakin luki viikkoja ja päiviä. Hän toivoi Maunonkin joulun +aikana tulevan, ja että hänenkin kohtalonsa silloin määrättäisiin. +Häntä vaivasi tämä epätietoisuuden tila, jossa hän eli, ja se +vaiti-olevaisuus, jota hänen äitiänsä kohtaan piti osoittaman. Jotakin +nyt kuitenkin päätettäisiin, hän saisi ainakin käyttäidä rehellisesti +ja suorasti, kuinka sitten asia kehittyisikin. Alituinen salattu +levottomuus, jota joskus vähän uuvuttivat kirkkaammat toiveet, joskus +taasen eri muotoisena kalvoi hänen sydäntänsä, mutta jota aina piti +salattaman, oli vähitellen häntä sortanut. Hänen kasvonsa olivat +vaalistuneet, eivätkä hänen askeleensa enään olleet niin keveitä kuin +ennen. Usein istui hän uneksien, pää käden nojassa ja katseli ulos +akkunasta, ikäänkuin hän sangen tarkasti olisi katsellut mitä siellä +tapahtui, ja kuitenkaan ei hän semmoisina hetkinä tietänyt, jos ulkona +oli kesä kauneudessansa, vai josko hän katseli talven yksitoikkoista +lumi-pukua. Mutta sittenkuin hän oli saanut puolisonsa kirjeen ja +sieltä ammentanut jälleennäkemisen toivon ja toivon, että se +kiusallinen tila loppuisi, jossa hän oli elänyt, tuli hänen mielensä +taasen keveämmäksi, ja toiminnon halu ja reipas mielentila alkoi +karkoittaa sitä uupumusta, joka oli hänen vallannut. + + + + +11. + + +Oli joulu-aatto, iltapäivällä, kello ei vielä ollut neljä, mutta pimeys +peitti jo seudun. Pieni lumisadekin puolestansa esti ulkona olevan +näkemästä eteensä, mutta lumen valkeus valaisi kuitenkin vähän muuten +syvää pimeyttä. + +Eräässä talonpoikaistalossa Hämeessä oli nuori mies äsken tullut +tupaan. Hänen ryhdistänsä saattoi nähdä, että hän oli soturi. Hän oli +juuri pudistanut lumen vaatteistansa ja avannut pienen matka-lippaan, +kun toinen matkustaja ajoi pihaan ja sitten tuli tupaan. Viimeksi +tullut heitti hartioiltansa takkukarvaiset turkkinsa, itseksensä +mumisten: "kas tämäpä pyry-ilma!" + +Ensin-tullut meni, kuultuansa toisen puheen, pari askelta lähemmäksi; +ja sittenkuin hän hetkisen oli toista katsellut, sanoi hän: "niin +todellakin, te olette varmaankin pelastajani Norjan tuntureilla, +Katteini Malm? Ettekö tunne minua, joka ilman teitä nyt tuskin olisin +matkalla kotiin?" + +"Ah te, nuori herra! Onpa hupaista nähdä teitä niin terveenä ja +raittiina nyt. Ja todellakin, ilmakin tänä iltana muistuttaa +tunturi-pyryä." + +"Ei auta minkälainen ilma on, kun vihdoinkin on toivoa monen vuoden +perästä saada nähdä omaisiansa, ja lisäksi vielä jouluaattona." + +"Hm," sanoi Mauno, "tosin minäkin aivon tinkiä itselleni hevoista +täältä, mutta kun ei keskievaria ole, käy matka vitkalleen. Kuitenkin +yritän minäkin eteenpäin, vaikk'ei minulla jouluaatoksi ole niin +iloisia toiveita, kuin teillä. Rakastettuni luo, jota en kolmeen +vuoteen ole nähnyt, saattaisin kyllä ehtiä, mutta minä en kuitenkaan +saa häntä nähdä, vaan minä aion erääsen taloon, jossa tapaan ihmisiä, +joista minä pidän, vaikk'en ole missäkään heimolaisuudessa heidän +kanssansa." + +"No, mutta nytpä pistää päähäni verraton ehdoitus," sanoi nuori mies +kaataessaan matkalippaastansa otetusta pullosta viiniä lasin Maunolle +ja itsellensä. "Minun kotooni on tästä vaan kolme penikulmaa. Tehkää +minulle ilo, että tulette minun kanssani ja vietätte joulun meillä. +Minä en ole tahtonut omaisilleni ilmoittaa, kuinka pahasti minun olisi +käynyt, jos ette te olisi minua pelastanut, minä en tahtonut peloittaa +heitä, vielä ollessani poissa. Ajatelkaas mikä ilo nyt minulle ja +heille kun samassa, kun kerron teidän uljasta tekoanne, pelastaa minun +henkeäni, vaikka omannekin helposti olisitte taitanut siinä menettää, +kun samalla saan heille esittää sen miehen, jota saamme kiittää siitä +että vielä saamme nähdä toisemme! Kas sepä hyvä, ett'en ole tahtonut +saada hevoista, ja että niin myöhäiseen tulin tänne, muuten en olisi +saanut teitä tavata. Eikö niin, myönnyttehän rukoukseeni, tulettehan?" + +Mauno hymyili nuoren miehen innokkaalle puheelle ja sanoi: "enhän minä +edes tiedä kuka ystävällinen kutsujani onkaan, teidän pitää olla hyvä +ja sanoa minulle nimenne, koska tekin tiedätte minun nimeni." + +"Vai niin, te ette edes tiedä kuka minä olen? Erinomaisen vähän te +todellakin olette utelias, sittenkuin henkenne vaaralla pelastitte +minut! Jos mahdollista oli myös, että harvat pelastuneista minun +tunsivat. Tuskin minun tarvitsee sanoakaan, että ensimmäinen +kysymykseni, sittenkuin taisin kysyä, ja kuultuani, että te olitte +lähtenyt pois, koski teidän nimeänne. Teidän äänenne oli kuitenkin, +selvempinä hetkinäni, niin varmasti juurtunut mieleeni, että minä heti +sen tunsin, ja teidän muotonne oli minulle niin tarkasti kerrottu, +ett'en minä peljännyt erehtyväni, jos saisin teidät nähdä. Mutta nyt, +koska ette tiedä minun nimeäni, niin enpä sitä sanokaan. Kas, siitäpä +hauskaa tulee. Teidän pitää tuleman mukaani, älkää kieltäkökään. +Sanottehan, ettei morsiamenne odotakaan teitä. Minä rosvoan teidät +pimeässä ja vien teidän omaisieni luo. Paras kestitys on olla +tervetullut, ja minä tiedän siksi tulevan." + +Mauno antoi hymyillen suostumuksensa seurata nuorta miestä. Iloinen +seikkailu sai harvoin hänestä hitaan osanottajan. Matkustajat istuivat +nyt molemmin samaan rekeen, tavarat muutettiin toiseen, ja kuljettiin, +mentiin iloisesti puhellen tietä pitkin eteenpäin, tarvitsematta enään +tehdä poikkeusta, sillä hevoset olivat tilatut viemään matkailijoita +perille saakka. + +Matka joutui ilman mitään seikkailusta, vaikka vähän vitkaankin syvässä +lumessa. Nyt ajettiin reki erääsen taloon, josta lumisateenkin lävitse +näkyi tulta. + +"Tämä on minun kotoni," sanoi Malmin matkakumppani hänelle. "Tämänkin +ovat venäläiset hävittäneet ja polttaneet. Täällä nousemme ylös, josta +kynttilät loistavat. Kas niin, turkit pian pois, ja sitten sisälle. +Tule, tule, nyt sinun pitää tuleman oitis minun kanssani. Ei, ei, ei +kursastelemista vaatetuksen puolesta, olethan siisti ja hyvä, +sittenkuin sudesta konttasit. Tule nyt, minä odotan levottomasti heidän +tapaamistansa." + +Ovi avattiin ja heijastava valo tuli heitä vastaan monista +joulu-kynttilöistä. Katariina rouva, joka istui sisimpänä huoneessa, +nousi ylös ja astui askelen nuorta miestä vastaan, joka rientäen häntä +vastaan sulki hänet syliinsä. Sesiliakin syleili samassa ilosta +huudahtaen odotettua, rakasta vierasta. Margareetta vaan, joka oli, +nähnyt oven vieressä seisovan Maunon, seisoi liikkumattomana +paikallansa, vavisten ja voimatta ottaa askeltakaan, taikka sanaakaan +virkata. Äkkiä irtaantui nuori Yrjö omaisiensa syleilystä sanoen: +"katsokaa, äitini, iloissani en saa laimin-lyödä tehdä teitä tutuksi +sen rakkaan vieraan kanssa, jonka minä olen tuonut mukanani, se on +henkeni jalomielinen pelastaja, Katteini Mauno Malm, jonka oikeutta +ystävyyteemme ja kiitollisuuteemme minä selitän, niinpiankuin olen +ehtinyt tervehtiä Margareettaa. Kas, vieraassa paikassa olisin tuskin +sinua tuntenut." Samassa kuin hänen piti tervehtivän sisartansa, +huomasi hän riehuvan mielen-kiihotuksen, jota koko hänen muotonsa +osoitti. Hän sulki hänen sydämellisesti syliinsä sanoen: "Margareetta, +olethan kovin liikutettu, toinnu, sisareni!" + +Yrjö ei ollut iloisessa innossansa huomannut syvää vaaleutta, joka oli +levinnyt Katariina rouvan kasvoille, kun hän mainitsi Malm'in nimeä. +Hänen arvaamaton tulonsa teki Katariina rouvaan ensin vastenmielisen +vaikutuksen. Kuitenkin, sittenkuin hän hetkisen oli saanut rauhoittua, +huomasi hän, että hänen pitäisi sanoa jotakin, mutta vasten +tavallisuutta, hänen henkilönsä määrääväisyyteen katsoen, ei hän +parainkaan tahdoin löytänyt sopivaa alkusanaa. + +Hänen mielestänsä oli tämä käynti verratonta rohkeutta, sittenkin jos +tuo uskalias olisi tullut luopumaan kaikista vaatimuksista Margareetan +suhteen. Mutta täydellisenä julkeutena piti hän sitä, jos hän vielä +tahtoi mitään vaatimuksia tehdä. + +Mauno ensin tointui hämmästyksestään. "Armollinen rouva," sanoi hän, +"en minä näin olisi tunkeunut teidän huoneesenne, ja vielä lisäksi näin +pyhänä iltana, mutta puolustus-syyksi täytyy minun ilmoittaa, etten +minä tietänyt minne se minua vei, jonka nyt vasta huomaan olevan nuoren +herra Yrjö Boijen. Mutta koska minä nyt kerran olen tullut, ehkä tosin +vähemmin sopivalla tavalla, en taida jäädä, mutta en myöskään lähteä, +ennenkuin olen ilmoittanut sen asian, jota kuitenkin muutaman päivän +perästä olisin tullut tänne ajamaan. Minä olen nimittäin tullut tälle +seudulle, Margareettani sukulaisilta anomaan heidän suostumustansa, +viedä kotiini häntä, joka jo monta vuotta Herran siunauksen kautta, on +ollut minun puolisoni." + +Katariina rouvan kasvoilla muuttui syvin kalveus heloittavimmaksi +punaksi kun hän vastasi: "mitä suurimmalla hämmästyksellä kuulen tätä +puhetta mieheltä, jonka jo aikoja sitten olisi pitänyt älytä, ett'ei +ensinkään sovi pitää lukua tämmöisestä laittomasta seremoniasta, jonka +nuori tyttö salli tapahtua, sittenkuin peljästys ja hämmästys niin oli +hänen mieltänsä häirinnyt niin, ettei hän tietänyt mitä hän teki; +että, sanon minä, semmoinen seremonia vanhempain ja sukulaisten +suostumuksetta, on niin laiton, ett'ei se sitoisi halvintakaan, vielä +sitten neiti Boijea, henkilöön, jolle hänen arvonsakaan puolesta ei +sovi vaimoksi mennä. Ainoasti tämän seremonian täysi laittomuus ja +vähäpätöisyys on vaikuttanut, että sen kumoamista on pidetty +tarpeettomana, vielä enemmän kun ei tiedetä, jos se ollenkaan on +tapahtunutkaan, kun pappi, jonka sanotaan sen toimittaneen, on kuollut, +eikä, sen mukaan kuin minä tiedän, mitään asiapaperia löydy, joka sen +todistaisi. Kaikissa tapauksissa saatte olla varma siitä, että, jos +tämän näin ilmoitetun vihkimisen nojassa mitään vaatimuksia teette, +taikka niinpiankuin joku vieras saa tiedon teidän väitöksestänne että +semmoinen on tapahtunut, niin se myös laillisesti kumotaan. Niin +tehdään myöskin, jos minun tyttäreni luulee omantuntonsa sitä vaativan, +ennenkuin hän rupee sen miehen vaimoksi, jonka minä hänelle määrään." + +Katariina rouva vaikeni, vaikka hän mielellänsä olisi muistuttanut +Maunoa lähtemään. Mutta hänen poikansa oli tuonut hänen vieraaksi, eikä +hän tahtonut vieras-varaisuuden pyhyyttä loukata. Hän toivoi kuitenkin, +että hän nyt jo itse huomaisi viipymisen sopimattomaksi. + +Mauno loi Katariina rouvaan vihaisen katseen, mutta sanoi äkkiä: "minä +huomaan, ett'ei nyt ole jatkamisesta. Nyt on pyhä ilta. Jahka minä olen +saanut kotini kuntoon, on minulla kunnia vielä kerran kirjallisesti +pyytää vaimoani, sitten tullakseni noutamaan häntä. Vielä minä rukoilen +nöyrästi, niinkuin rukoilevan sopii; minä pyydän paljon, pyytäessäni +tätä helmeä; en kuitenkaan syntyarvon tähden, sillä todellakaan ei +hänen ylhäisyytensä ole minulle mistäkään arvosta." + +Sitten kääntyen Margareettaan, otti hän hänen äkkiä syliinsä, suuteli +häntä ja sanoi: "elä onnellisena, vaimoni! Sinun sydämeesi minä +paraiten luotan, että tästä asiasta hyvällä sovitaan." Sitten pani hän +Margareetan Katariina rouvan syliin, joka oli rientänyt heidän tykönsä, +kumarsi läsnä-oleville, meni nopeilla askeleilla istumaan portaitten +edellä vielä olevaan rekeen ja oli silmänräpäyksessä kadonnut +lumipyryyn. + +Yrjö Boije seisoi vielä hetken pihalla, jonne hän oli saattanut Maunoa, +koettaen saada häntä jäämään; sitten palasi hän hnoneisin, meni +Katariina rouvan eteen ja sanoi: "äitini, ette ota poikaanne +ystävällisesti vastaan monen vuoden eron perästä, kun te ajatte +talostanne sen miehen, joka on tehnyt mahdolliseksi teille saada tätä +poikaanne takaisin. Jos ei hän, saattaen omaa henkeänsä mitä suurimpaan +vaaraan, olisi pelastanut minua semmoisena aikana, kun jokainen vaan +ajatteli itseänsä, niin minun luuni nyt olisivat Norjan tuntureilla +valjentumassa, niinkuin monen muunkin. Ja Margareetankin on hän +pelastanut kuolemaakin kauheammista vaaroista, ja kauvan ikäänkuin +kaupitellut henkeänsä hänen pelastukseksensa. Mitä tahansa +ajattelettekin hänen vaatimuksistansa, kohteliaisuutta ja +hyväntahtoisuutta olisi hänen kuitenkin pitänyt saada meidän +perheessämme nauttia." + +Katariina rouvan katse synkistyi, ja ylpeällä ylevyydellä vastasi hän: +"eipä pojan sopisi tuommoista puhetta äitiänsä kohtaan käyttää, mutta +vielä vähemmin sopii Yrjö Boijen pitää tuommoisen nimettömän, +halpasukuisen miehen puolta. Minä vastaan teoistani; laita niin, että +sinä taidat vastata omistasi." + +Kaarle, josta tämä kohtaus oli varsin käsittämätöntä, astui nyt myöskin +esille saamaan jonkinlaista selvitystä tästä kummallisesta asiasta. + +Katariina rouva kertoi muutamilla sanoilla Kaarlelle, mitä hänen +tarvitsi tietää, ja liitti sitten: "Kaarle, tulevainen rakas +vävykultani, sinä jolta ei sotaelämän raa'at tavat ja monenlaiset +seurat ole hävittäneet oikeuden ja jalouden tunnetta, niinkuin minä +valitettavasti huomaan olevan poikani Yrjön laidan, sano, mitä sinä +arvelet että minun tulee tehdä tässä asiassa? Ei sentähden, että minä +hetkeäkään olisin kahden vaiheella taikka neuvon puutteessa, mutta +sentähden että tämä taitamaton nuorukainen oppisi, kuinka jalosukuisen +nuorukaisen tulee ajatella." + +"Luonnollisesti minulla tässä taitaa olla vaan yksi ajatus," sanoi +Kaarle kiivaasti. "Moukkia kärsittäköön, olkoot he meidän aseneinamme, +olkoon heillä leipänsä. Kohdeltakoon heitä, jos niin tahdotaan, +ystävällisestikin; mutta jos he tahtovat meidän joukkoomme tunkeutua, +jos he tahtovat tehdä itseänsä meidän vertaisiksemme, jos uhalla +tahtovat pyrkiä ylös meihin, silloin saakoot kokea toista. En minä ole +Sesilia Boijen puolisokseni valinnut saadakseni tuommoista langokseni. +Enpä usealle jalosukuisellekaan antaisi semmoisia vaatimuksia anteeksi, +ja tämä junkkari ei ensinkään tarvitse sääliväisyyttä." + +Sesilian sydäntä särki, kun Kaarle sanoi nämät sanat äänellä ja +katseella, jota hän ei ennen ollut nähnyt. Väkisin johtui unensa hänen +mieleensä. Samassa nousi Margareetta ylös eräästä huoneen loukosta, +jossa hän oli istunut nojaantuneena erästä tuolin selkäpieltä vasten. +Nyt oikaisi hän melkein ylpeästi vartaloansa, sanoen: "Jumala itse on +laittanut niin, että minä olen hänen vihitty vaimonsa, eikä kukaan +ihminen, olkoonpa kuka tahansa, voi eroittaa minun sydäntäni hänestä. +Jos Herra Jumala on antanut minun syntyä säädyssä, joka maailman +silmissä nostaa minun häntä korkeammalle, niin on sama Jumala +vihkimisessä pannut minun olemaan hänelle nöyrä ja kuuliainen, ja +noudatan minä sitä käskyä kuolemaani saakka; ja siinä minua siunatkoon +ja varjelkoon taivaan Herra suuresta armostansa tästälähin, niinkuin +tähänkin asti; minä en mitään voi." Sitten meni hän huoneesta omaan +kamariinsa, jossa hän yksinäisyydessä, melkein yhtämittaa rukoillen, +vietti illan kenenkään kutsumatta häntä toisten luo. + +Kun Margareetta oli mennyt pois, sanoi Katariina rouva: "nyt on pyhä +joulu-aaton ilta, me olemme sen unohtamaisillamme omien, pienien +asioittemme tähden, ja, poikani, minä olen vielä tuskin tervehtinytkään +sinua tervetulleeksi kotia. Olkoon tänne-tulosi siunattu ja onnellinen! +Minä olen käskenyt talonväen kokoontua etu-huoneesen, että saavat sinua +tervehtiä. Minä kuulen liikettä sieltä, käskyäni on siis noudatettu. +Tule, poikani." Samassa avattiin ovi, ja molemmat astuivat odottavan +väen luo, jolle Katariina rouva juhlallisesti esitteli poikansa, +väkevän joulu-oluen kiertäessä väen seassa. Jykeämmät työrengit +raappivat permantoa jaloillansa, piiat seisoivat hämillänsä, +eivätkä kehdanneet edes yrittääkään tervehtiä; ja pari sievempää +"sisä-neitsyttä" niiasivat leveästi. Ei kukaan sanonut sanaakaan, +paitsi puutarhuri, joka astui esiin ja tirkisti nuorta herraa rohkeasti +silmiin, virkkaessaan: "niin, tosin olette sama Yrjö herra, kuin +ennenkin, mutta parempi olisi ollut, jos olisitte pysynyt kotona rypsiä +nuijaamassa ja estämässä heitä taloa polttamasta. No, no, tervetuloa +kotiin! Hyvä herra te aina olette ollut, ja isävainajanne näköinen +niinkuin lantti, Jumala teitä siunatkoon!" + +Yrjö kiitti ukkoa ja tervehti kaikkia ystävällisesti. "Ja nyt," sanoi +Katariina rouva, "on teille laitettu kestitystä tuvassa. Huvitelkaa nyt +itseänne vielä pari tuntia leikeillä ja hauskuuksilla ja valmistakaat +sitten itsenne Jumalan huoneessa viettämään joulupäivän aamusaarnaa." + +Ovi avattiin ja joukko riensi ulos, miehet raskailla, tömisevillä +askeleilla, ja naiset pistäen sivun edellä ovesta, kaikin iloissansa +siitä, että pääsivät koko juhlallisuudesta. + +Katariina rouva ei sallinut pyhinä ensinkään puhuttavan jouluaaton +tapauksesta. Mutta heti niiden loputtua, kutsui hän Kaarlen ja Yrjön +huoneesensa erityiseen keskusteluun, sulki oven ja puhui heille +seuraavasti: "sinulle, tulevainen vävyni, ei minun tarvitse sitä sanoa, +ja sinustakin, poikani Yrjö, toivon minä, että, nyt kun sinulla on +ollut arvelemisen aikaa, sinäkin huomaat, niinkuin mekin, että tämä +onneton liitto, johon Margareetta on mennyt, on yhtä häpeällinen kuin +laitonkin. Minun hartain toivoni olisi siis, ettei kukaan saisi tietää +sitä olleen olemassakaan. Minä olen sentähden, Margareetan +sopimattomasta ja niskoittelevasta käytöksestä huolimatta, pannut hänen +valittavaksensa joko juhlallisesti luvata, ett'ei hän minkäänlaista +yhteyttä enään tämän miehen kanssa pidä, taikka joutua maailman +häväistäväksi sen kautta, että tämä laiton avioliitto julkisesti +rikotaan. Murheellisella sydämellä täytyy minun ilmoittaa että hän +yksipäisesti kieltää semmoista lupausta antavansa. Kuitenkin minä pidän +paraana, että vieläkin viivytetään sitä tapausta, joka sukuamme +häpäisisi. Odottakaamme ensin, jos tuo halpa-sukuinen vielä rohkenee +vaatimuksiansa tehdä, sittenkuin hän on nähnyt, kuinka vähäisen voiton +toivoa hänellä on. Jos hän niitä kuitenkin tekee, koettakaamme tarjota +hänelle rahoja ja ylennystä virassansa, jota sinä, Kaarle poikani, +varmaankin saatat hänelle helposti hankkia, että saisimme hänen +peruuttamaan vaatimuksia, joilla hän ei kuitenkaan muuta voita, kuin +sen häpeän, jonka hän meille saattaa. Mitään muuta eroa ei silloin +kaivattaisikaan, sillä Margareetta vakuuttaa, ett'ei hän missäkään +tapauksessa rupea uuteen avioliittoon, ja seuratkoon hän siinä kohden +tahtoansa. Hänen nimensä ei sillä tavalla tule suvulle häpeän-pilkuksi. +Niin, ystäväni, minä luulen ett'ei teillä ole mitään muistutettavaa +puhettani vastaan." + +"Minäkin," vastasi Kaarle, "olen asiaa tuuminut, ja olen tullut siihen +päätökseen, että ehkä olisi parasta kokea vaikuttaa mieheen Margareetan +kautta. Tottahan hänen mielettömyytensä lannistuu. Yleistä huomiota +pitää ennen kaikkia vältettämän." + +Tässä keskeytti Kaarlea nais-ihmisen äänekäs itku etu-hnoneesta. +"Katsohan, poikani," sanoi Katariina rouva, "mitä se merkitsee." + +Yrjö avasi oven: "kas, vanha Maiju," sanoi hän ihmetellen, "no, mitä +ihmettä nyt on tapahtunut?" + +"Vai niin, Flinkin vaimo," sanoi Katariina rouva. "Jos hänellä on +mitään puhuttavaa, niin istukoon siellä ulkona niin kauvan. Minä +kutsutan hänen pian sisälle." + +Keskustelua äidin ja poikien kesken jatkettiin vielä hetkinen, +toisinaan Yrjön puolesta kiivaastikin. Hän tuumi, että tosin oli sangen +ikävää, että Margareetta oli mennyt niin sopimattomaan naimiseen, mutta +koska se nyt kerran oli tapahtunut, oli hänen mielestänsä paras, ett'ei +lisää riideltäisi, koska Malm oli kelpo mies eikä Margareettakaan +mistäkään tottelemattomuudesta taikka uppiniskaisuudestaan, omaistensa +luvatta, tähän suostunut. + +Katariina rouva ei sallinut pitkää sanelemista tästä, vaan piti +keskustelun loppuneena. Vähän sen jälkeen kutsuttiin sisälle +"Flinkiska," entinen Maiju neitsy, joka syvään niiaten ja kovasti +nyyhkyttäen pysähtyi ovelle. + +"No, Flinkin matammi, mikä onnettomuus teitä on kohdannut?" kysyi +Katariina rouva säälivästi. + +Kyynelvirta oli ensimmäinen vastaus, mutta sitten tuli yhtä kova +sanavirta, jolla Maiju kertoi onnettomuuttansa. Flinki oli ottanut +itsellensä rusthollin, sittenkuin semmoinen määräys oli tullut, että +jokainen, joka ottaisi varustaaksensa ratsumiehen talosta, saisi ottaa +omaksensa hyljättyjä rusthollia. Niin hän oli valinnut yhden ja ottanut +sen haltuunsa. "Mutta," jatkoi hän kertomustansa, "juuri kun me +keskiviikkoaamuna syömme suurustamme, sanoi Flinki: tiedätkö tästä +rusthollista tulee hyvä, ja nauroi kuinka mukavasti hän oli sen saanut. +Niin, niin kyllä se saattaisi hyvä olla, jos ei se olisi tämmöisessä +suomalaisessa pitäjässä, sanoin minä. Yhtä kaikki, sanoi Flinki, kyllä +silläkin saattaa hyvät puolensa olla, ja hän näytti niin salaiselta, +että minä juuri aivoin kysyä mitä hän tarkoitti. Mutta samassa avattiin +ovi ja kukas tuli sisälle? juuri Majuri Fieant, hän joka ennen oli +Kajaanin päällikkö ja hänenpä tuo rustholli ennen oli ollutkin. Ja +hänellä oli kädessänsä suuri piiska, jolla hän oli ajanut, ja hän huusi +kuin kaleija, että meidän oitis piti korjaaman luumme hänen talostansa. +Mutta Flinki, joka tiesi oikeuden olevan hänen puolellansa, hän kumarsi +vaan ja nauroi ja käski herra Majurin istumaan alas, mutta arveli, että +rustholli nyt oli hänen. Mutta herra Jumala, silloin toista tuli. +Fieanti tuli niin valkoiseksi kuin riepu naamastansa, ja eipäs +aikaakaan niin tarttui hän Flinkiin yhdellä kädellänsä ja renkiin +toisella ja heitti ne pihalle, ja minä juoksin pakoon niin pian kuin +ikänäkin pääsin, hän meidän perässämme piiska ilmassa, siksi kuin me +pääsimme tiluksilta pois. Mutta renki-tolvana jäi seisomaan pihalle, +eikä tullut isäntäänsä auttamaan. -- Nyt ne ovat ottaneet nimismiehen +viran Flinkiltä, eikä hän nyt tiedä mitä hänen pitää tekemän, kuin +Fieanti vastoin kaikkia lakia ja oikeutta otti meiltä rusthollimme. Me +olemme nyt olleet täällä lähellä Flinkin sisaren luona, ja Flinki lähti +äsken katsomaan itsellensä toista paikkaa, mutta minä en tiedä, minne +minä sillä aikaa pääsisin katon alle." + +"Aluksi taitaa Flinkiska jäädä tänne," sanoi Katariina rouva, "ehkä +teidän miehellenne onnistuu saada koto. Täällä on paljon työtä, +kehräämistä, kutomista ja neulomista tyttäreni häiksi, ja jos te +tahdotte auttaa, niin sopiihan kaikki hyvin." + +Maiju niiasi ja suuteli Katariina rouvan hameen lievettä ja astui ulos +mielistyneenä, sillä kyllä hän tiesi, että Flinki oli puolensa pitänyt +ja ett'ei häntä mikään hätä uhannut, mutta hänen mielestänsä oli hauska +saada olla häitten valmistuksissa ja häissä, sillä aikaa kuin hänen +miehensä oli toimi-matkoillansa, ja nyt oli hän tyytyväinen, kuin hänen +temppunsa oli onnistunut. + + + + +12. + + +Sesilian iloista onnea pimensi joskus pieni varjo. Hän ei itsekään +oikein tietänyt mitä se oli, mutta hän tunsi epämääräisen +levottomuuden, ja hän moitti sitä itse, luullen sitä myötäkäymisestä +pahantapaiseksi tulleen lapsen tyytymättömyydeksi. Olihan hänellä +kaikki mitä sydämensä taisi toivoa, ei hän edes unissansakaan taitanut +kuvitella Kaarlea miellyttävämmäksi ja hempeämmäksi, kuin hän oli; ja +kuitenkin, miksi toisinaan oli, niinkuin hän olisi vetäynyt takaisin, +ettei hänen olisi tarvinnut jäähän koskea, kun hän kuuli muutamia hänen +sanojansa. Valtiollisissa asioissa näytti hän joskus olevan toista +mieltä kuin Katariina rouva, mutta hän vältti kuitenkin aina pienellä +kohteliaisuudella jokaista vastustamista, ja muutti puheen sievästi +toiseen aineesen, niin ettei Katariina rouva sitä huomannut, eikä +Sesiliakaan oikein tietänyt mitä Kaarle tarkoitti, vaikka hän aina +silloin tunsi jotakin mielipahaa. Usein oli niinkuin hän olisi tahtonut +tutkia Kaarlen sielun syvintä pohjaa, mutta hän sanoi sitten taasen +itsellensä, että jos hänen täytyikin olla sulhollensa ihan avoin ja +selvä, ei hän kuitenkaan morsiamena saanut häneltä samaa vaatia. Ja +kuitenkin se kiusasi häntä, hän luuli joskus tuntevansa häntä vähemmin +kuin milloinkaan, eikä hän tahtonut itsellensä tunnustaa, että hän +pelkäsi hänen sielunsa tuntemattomissa seuduissa löytävänsä pahoja +pilkkuja, joita hän nyt ei nähnyt. Mutta harjaantunut maailman mies +peitti ajatuksensa, ja ainoasti hienoa hempeyttä ja kevyttä pilaa +huomattiin hänen puheissansa, semmoista, jota silloin pidettiin +hienouden ja somuuden kukkaisena. Meidän aikoinamme semmoista tapaa +pidettäisiin vanhan aikuisena, ehkäpä turhamaisena ja naurettavanakin. +Eräästä Kaarlen kirjoittamasta kirjeestä saatamme vähän nähdä, mitä +eivät puheensa osoittaneet. Se oli samaan aikaan kirjoitettu eräälle +Tukholmassa olevalle tuttavalle. + +"Ei, veikkoni, niin eivät naima-ajatukseni ole minua valloittaneet, +ettei minulla olisi aikaa asioiden menestymistä hoitaa, mutta tässä +kurjassa tuvassa on kaikki vielä niin huonolla kannalla, ettei vielä +ole mahdollista tästä mitään erityistä sanoa ja kertoa. Mitä minä +hallitushoidon suhteen olen taitanut ehdoittaa, sen olen hiljan +asianomaiseen paikkaan lähettänyt, ja minä luulen, että herra siellä ne +hyväksyy suuriakaan muutoksia tekemättä. Ehdoituksissani on paljon +semmoistakin, joka niin järjestettynä saattaa olla heille hyödyksi. +Minä arvaan tärkeämmäksikin sen voiton, joka tästä menetyksestä saattaa +tulla kuin ensi silmällä näyttäisi. + +Pitäkäätte vaan siellä kotona varalla, ettette päästä tärkeimpiä +asioita huonontumaan sillä välin kuin me korjaamme ulkovarustuksia. +Olkaat tarkat ja varovaiset; minusta näyttäisi kuin muutamat +korkeudessa tahtoisivat rauhasta vetää omaa hyötyä, mutta teidän +pitää varovasti laukauksianne tähtäämän, muistaen että kohtuus on +aina parasta. Idästä kotoisin oleva ja eteläinen näyttivät vähän +erimielisiltä ennenkuin minä lähdin tänne, mutta se erimielisyys ei nyt +taitaisi olla varsin sopivaa, vaan taitaisi olla parasta hoitaa asiaa +varovasti, olla levollisen näköinen ja antaa heidän pitää toinen +toistansa tasapainossa, niin kauvan kuin tämä käytöstapa kelpaa, mutta +varovasti, sillä ei ole juoksemista kahden jäniksen perässä, eikä ole +pitämistä suutansa niin ammollansa, että sinne tulee pelkkää tuulta, +vaikka tosin asian hoitamiseksi pitäisi kaikkia tilaisuuksia käyttää. + +Pitäkäät myöskin huolta ukosta siellä kulmassa, sillä hänellä on väliin +tuumansa, eikä siitä mitään vahinkoa olisi, jos häntä huomautettaisiin +pitämään silmänsä auki, mutta tämän pitää tapahtua erinomaisella +taidolla ja kohteliaisuudella, ettei ukko rupeisi epäilemään, että +koitetaan häneen vaikuttaa, sillä sitä hän ei suvaitse. Minä en nyt +tahdo erityisiä asian haaroja selittää; vaan toivon ettei siitä mitään +vahinkoa tule jos minä tapaamaan saakka annan sinun kirjoituksistani +urkkia tietoja. + +Herttuan sanotaan vieläkin olevan vihoissansa. Eiköhän tästä seikasta +asian voittamiseksi yhdeltä puolen hyödyttäisi? Eihän olisi niin suuri +häviö, jos sodan sattuessa, joka ei kävisi meidän eduksemme, täytyisi +luovuttaa tämä maa; erämaanhan me vaan siten kadotamme; tosin tämä +tilus vielä on hyödyllinen, etenkin asemansa suhteen, sillä ei +heidän pidä saaman lujaa jalan alusta liian lähellä Ruotsia. Mutta +ennen siitäkin luovuttakoon, kuin ... mutta tästä ehdimme kyllä +suullisestikin keskustella. Jahka jäät vaan lähtevät, tulen minä +kotiin, eikä sitä ennen kuitenkaan mitään taideta tehdä. Tulevaisella +anopillani on palava halu päästä hoviin. Hän ei rauhoitu ennenkuin hän +on laskenut hartaan nöyryytensä mahtavuuden jalkojen juureen. No niin, +minä seuraan häntä ja morsiantani, pitämään huolta, ettei tapahdu +mitään, joka sitten saisi minun pulaan. Erään morsiameni sisaren +pitäisi myöskin tuleman mukaan. Ei hän juuri mikään loistava kaunotar +ole, mutta kaikissa tapauksissa jotenkin välttävä, eikä minua +ihmetyttäisi jos hän herättäisi huomiota. Ja minulla onkin jo tuumia +hänen suhteensa, jotka, jos ne kävisivät toteen, taitaisivat olla +meille sangen tärkeitä. + +Minulla on syytä kaikin tavoin olla naimiseeni tyytyväinen. Kun minä +ensin rupesin häntä ajattelemaan, oli hän vähemmän lupaavan näköinen +lapsi, mutta oli niin monta suhdetta, jotka puolustivat tätä liittoa, +että minä, toivoen saattavani antaa hänelle edes jonkinlaista +käytöstaitoa, jos sitä häneltä tykkönäänkin puuttuisi, kuitenkin päätin +tyytyä häneen. Tuskin tarvitsee sanoanikaan, ettei hänellä eikä hänen +sukulaisillansakaan mitään estettä ollut. Mutta nyt olenkin voittanut +enemmän kuin odotinkaan. Hän on nyt muodostunut mitä ihanimmaksi +keijuiseksi, joka varmaankin hovissa saa ihastusta aikaan, jahka hän +vaan ehtii päästä eräästä pienestä sotaisuuden näöstä; ja usko pois, +veikkoni, ettei sinulla tule olemaan halua, niinkuin lupasit, alkaa +puhettasi hänen kanssansa sanoen: "Börja Vrun brata venska ren." En +olisi voinut löytää hempeämpää naista, jos rakkaudestakin olisin +naimisiin mennyt. Lisäksi tulee vielä, että hän jo lapsuudessansa oli +valinnut minun pienien, romantisien tunteittensa ritariksi "sans peur +et sans reproche" [ilman pelotta ja ilman moitetta]. Se hänelle antaa +lapsellisen hentouden, joka on erinomaisen sievää, ja luultavaa on, +että hän pääsee mielisuosioon sekä sen, että jumalanpelkonsa kautta, +joka nyt on niin muotikasta; tämä kaikki saattaa olla hyvää, sillä ei +ole paha, että jalat ovat molemmin puolin kynnystä." + +Helppoa on huomata, ettei Kaarlen "tuumat" Margareetan suhteen +ensinkään puoltaneet hänen liittoansa Maunon kanssa. Kun hän kuitenkin +huomasi, ettei ollut paras mennä rinnoittelemaan, vaan ennemmin +koukkuteillä koettaa päästä määrän päähän, niin oli hänen harjaantunut +katseensa pian Maijussa huomannut sopivan aseen. Hänen saikin hän pian +suostumaan lupaamalla virkaa hänen miehellensä, jota lupausta ei ollut +ensinkään vaikea täyttää tänä aikana, jolloinka tärkeimpiäkin virkoja +välinpitämättömästi asetettiin. + +Tekemättä häntä entistä viisaammaksi, ymmärsi Kaarle häneltä onkia mitä +hän tiesi ja neuvoa hänelle mitä hänen piti huomaaman. Katariina +rouvalle ei hän tästä ilmoittanut mitään, hän ei tahtonut antaa hänen +ajatuksiensa ja hänen tahtonsa häiritä itseänsä, ja oli nyt vapaa oman +tahtonsa mukaan toimimaan. Ehkä hän aavistikin, ettei Katariina rouva +olisi tahtonut mitään salateitä käyttää. + +Eräänä päivänä, kun Maiju, Katariina rouvan kamari-piian kanssa, teki +jotakin käsityötä etuhuoneessa, tuli Sesilia fröökinöitten kamarista, +mutta jäi vielä kynnykselle seisomaan; avoimesta ovesta sanomaan +muutaman sanan Margareetalle. Maiju näki silloin, että Margareetta +istui lähellä ovea nojaten päätänsä erästä korkeaselkäistä tuolia +vastaan ja näytti kärsiväiseltä. Niinpian kuin Sesilia oli mennyt +huoneesta, alkoi Maiju, jatkaen puhetta kumppaninsa kanssa ja +koroittaen ääntänsä niin, että Margareetta kuuli joka sanan. + +"Niin, ystävä kulta, mutta mitäs miehiin on luottamista? Muistanpa +juuri erään kersantin, taikka mikä hän oli, joka makasi sairaana +torppari Antin luona sodan aikana. Armollinen rouva lähetti usein +hänelle ruokaa ja piti hänestä huolta, niin että minäkin usein hänen +näin! No, entäs nyt? Nyt tapasin minä hänen juuri ennenkuin minä tulin +tänne, ja, eihän nyt kummempaa, hän ei hävennyt ruveta vanhaan +leperrykseensä, ja kun minä tiuskasin hänelle sanoi hän: no, no, armas +ystävä-kulta, älähän niin arvoiseksi itseäsi tee, hienommillekin +impyeille minä kelpaan. Ja sitten sanoi hän, että hänen piti menemän +naimisiin erään ylhäisen ja rikkaan röökynän kanssa, ja kun en minä +tahtonut häntä uskoa sanoi hän: tosin minulla on ollut paljon vaivaa ja +monta temppua häntä saadakseni, mutta nyt on hän niin minun perääni, +että minä otan hänen vaikka hänen sukunsa meluisi kuinka hyvänsä. Ja +näetkö, sanoi hän, hän on rikas ja ylhäinen, ja heidän pitää hänen +tähtensä auttaman minua ylöspäin, ja sentähden en minä tahdo häntä +jättää, vaikka he tarjovat minulle paljon rahaa; mutta enemmän heidän +täytyy antaa, ennenkuin minä hänestä luovun, sillä minä saan kuitenkin +enemmän jos minä otan hänen." + +Kun Margareetta kuuli, että Maiju sanoi hiljan tavanneensa Maunon +heräsi hänen huomionsa, ja toivoen saavansa jotain tietoa hänestä +kuulteli hän tarkasti puhetta etuhuoneesta. Heleä puna nousi hänen +vaaleille kasvoillensa, kun hän kuuli mitä Maiju sanoi, eikä hän +ehtinyt rauhoittua ennenkuin hän oli kuunnellut häntä kerrottuun +saakka. Mutta nyt nousi hän ylös harmista ja vihasta palavin kasvoin +sanoen itseksensä: "mikä kataluus! Semmoisellako tavalla minua +koetetaan hänestä eroittaa? Jos minun uskoani häneen niin helposti +saataisiin horjumaan, eihän siitä sitten tarvitsisi mitään lukua +pitää." + +Kevein askelin meni hän toiseen päähän huonetta, jossa hän vuoteensa +uutimien kätkössä ei enään taitanut kuulla mitä Maiju sanoi, vaikka +etuhuoneessa vielä kauvan puhuttiin Maunosta. + +Pian huomasi Margareetta olevansa vakoilemisen ja juonivehkeitten +esineenä, ja jos Kaarle olikin pelin hienosti ja älykkäästi laskenut, +niin oli hän kuitenkin siinä kohden erehtynyt Maijun suhteen, että +Maiju usein suurisuisuutensa kautta kömpelösti käyttäytyi ja toimitti +pöllömäisesti hienosti ajatellun tehtävän. Mutta Margareetassa nousi +halvan kohtelun tähden hänen jalon mielensä harmi, ja sitä +päättäväisempänä kulki hän polkuansa. + +Nyt olisi jo aikoja sitten Maunolta pitänyt tulla tietoja ja +säännöllinen pyyntö, jonka hän oli luvannut lähettää; mutta mistäkään +senkaltaisesta ei Margareetta kuullut. Oliko hän myynyt hänen rahasta +taikka virasta? Kaarle oli kiertäen ilmoittanut, että hän oli tehnyt +niin, mutta suoraan ei koko asiasta milloinkaan puhuttu. Maunoa ja +hänen vaatimuksiansa ei koskaan mainittu, oli ikäänkuin niitä ei olisi +ollutkaan. Hänen uskonsa Maunoon pysyi kuitenkin lujana. Hän aavisti, +että Maunon kirjeitä salattiin häneltä, että häntä vartioittiin niin, +ettei Mauno saattanut hänelle mitään tietoja antaa, ja salaa itki hän +katkeria kyyneleitä mielipahasta ja surusta, mutta toisten nähden hän +väkisinkin tekeyi levolliseksi. + +Molempien sisarten välillä oli varovaisuus, joka oli sangen kiusallinen +molemmille, ja joka yhä vaan lisäsi heidän salaisia huoliansa. Sesilia +ei tahtonut eikä taitanut ilmoittaa epämääräistä pelkoansa +Margareetalle, ja Margareetta taasen ei tahtonut katkeroittaa Sesilian +mieltä Katariina rouvaa, ja vielä vähemmin Kaarlea kohtaan. + +Yrjön täytyi lähteä heti joulun jälkeen. Kaarle oli myöskin useimmiten +poissa, mutta tuli kuitenkin joskus muutamaksi päiväksi nuorta +morsiantansa tervehtimään. Joku raskaus näytti painavan koko perhettä, +Kaarle vaan oli kaltaisensa, miellyttävä, kohtelias, hienoin, +kauno-puheliain, jaloimman näköinen mies. Aina kun hän oli Hatanpäällä, +kokoontuivat sinne lavealta ympäri naapurit, jotka palanneina +Ruotsista, jonne sodan vaaroista olivat paenneet, nyt kotona sitoivat +uusia ystävyyden liittoja. Kaarle oli aina näiden seurojen henki, ja +kaikki ylistivät Sesilian onnea, monet kadehtivat häntä, ja häntä itseä +kalvoi salainen levottomuus, jota hän ei taitanut eikä tahtonut +koettaakaan selittää, vaan usein itseänsä moittien luki oman +tyytymättömyytensä syyksi. + +Nuorien tyttöjen kävelyt eivät olleet ulottuneet puistoa kauvemmaksi, +lumen sulaamisen ja kevätlian tähden, joka teki kaikki pitemmät matkat +hankaloiksi. Kaarlen ei myöskään näyttänyt olevan mieleen, että Sesilia +saloja ja mantereita käveli. "Se on niin maalaista, ei Tukholman +naisten tarvitse osata kävellä niinkuin maalais-mamsellin," sanoi hän +kerran niin miellyttävästi ja hienon leikillisesti hymyillen, ettei +kukaan taitanut arvata, että hänen sanoissansa oli rahtuakaan +vakavuutta. Mutta Sesilia tunsi sydämessänsä, että ne olivat +aikomuksella sanotut, ja hän luopui näistä kävelyistänsä. Ei Kaarle +niistä milloinkaan enään muistuttanutkaan. Margareettakin harvoin +tahtoi mennä puistoa edemmäksi, sillä hän huomasi ettei sitä hyväksytty +ja että häntä pidettiin silmällä ja sentähden hänkin ennemmin jätti +pitemmät kävelyt tekemättä. + +Eräänä päivänä houkutteli kuitenkin aurinko lämpeästi, tytöt lähtivät +käsitysten menemään vanhaa Vappua katsomaan. + +Vappu oli istunut pienen tupansa eteen ja istui katsellen laveata +vedenpintaa, kun molemmat tytöt tulivat. Hän ei huomannut heitä. Hän +laulaa hyrytteli hiljaa itseksensä, liikuttaen itseänsä laulun tahdin +mukaan. Sesilia lähestyi ystävällisesti ja koski eukon olkapäähän. +Vanhuksen katse kirkastui. "No, hyvää iltaa, neiti! Ja Kreeta neiti +myöskin! Jumala siunatkoon tämän illan kaunista aurinkoa! Sitten on +monta vuotta, kuin minä olen kevät-aurinkoa nähnyt, ehkä tämä nyt on +minulle vanhalle viimeinen. Huh, neiti," sanoi hän kuin Sesilia pani +kätensä hänen kädellensä, "ei sinun kätesi saa kylmetä, ennenkuin sen, +joka jo kaksikymmentä vuotta jähmettymistänsä on odottanut. Nuoret +kukat, älkäät antako minkään madon sydäntänne kalvaa, ottakaat se pois +vaikkapa sitä seuraisi kappale sydämestänne, sillä jos se jää sinne +niin se kalvaa koko sydämenne. Syvällä, syvällä sydämessä, täällä +sydämen pohjassa puhuu ääni, hiljaa ja salaa. Kuunnelkaa mitä se sanoo, +niin te saatte tietää paljon mitä teillä on tehtävää, ja te taidatte +välttää paljon pahaa tieltänne, jos teillä vaan on uskallusta." + +Aurinko vaipui kunnaitten taakse järven toisella puolella; saaret ja +niemet loivat synkkiä varjoja sen peilipinnalle. Vappu katseli vaieten +vettä, hänen silmänsä seurasivat vaipuvaa aurinkoa. Raskas, kovin +raskas huokaus kävi eukon huulilta, ja hän sanoi: "surulliset muistot +auringon iloisessa valossa saivat mieleni kummallisen raskaaksi. Minä +unohdin, että neidit ehkä tahtovat juoda hyvästä lähteestäni. Mutta +näempä tytön menneen vettä noutamaan." + +Äänettöminä ja mietteissänsä lähtivät tytöt kotio. Kummallisina ja +kammottavina olivat eukon sanat soineet Sesilian korvissa, ikäänkuin +vaikeana enteenä; Margareetasta ne olivat kirkkaita ja onnea +ennustavin. + + + + +13. + + +Muutamaa viikkoa myöhemmin lähti Katariina rouva tulevaisen vävynsä ja +molempien tyttäriensä kanssa suurella, perinpohjaisella prameudella +matkalle Tukholmaan, ja ensin Turkuun, jossa piti viivyttämän siksi +kunnes se laiva tulisi valmiiksi lähtemään, jolla oli tilattu sijaa. +Margareetta oli alakuloinen, hän ei ollut Maunosta mitäkään kuullut. +Tosin ei hän epäillyt häntä, mutta päivä päivältä tulivat hänen +huolensa yhä suuremmiksi, kuin ei hän saanut kuulla hänestä mitään, +eikä myöskään taitanut itsestänsä hänelle mitään tietoa antaa. + +Matkustajat asuivat eräässä talossa, jota hävityksen jälkeen oli +ruvettu kunnostamaan. Kolkkous vallitsi vielä kaupungissa, ja takaisin +tulleet asukkaat hiipivät hiljaa ja huolehtien surullisien raunioitten +keskellä. Nyt ruvettiin kuitenkin jo rakentamaan ja parantelemaan. + +Kaarle ali osaksi jo tuottanut Turkuun osaksi tilannut Tukholmassa +valmiina olemaan rikkaasti varustetun vaattehiston morsiamellensa, ja +samassa suhteessa myöskin pitänyt huolta hänen äidistänsä ja +sisarestansa. Katariina rouva ei ollut hyvillänsä näistä kalliista +vaatteuksista. Kun tullaan maasta, jossa kansa vielä harvoja vuosia +sitten piti onnena, jos se sai syödä muutaman jyvän, jonka vihollisen +hevoset olivat pudottaneet maahan, ja jolla ei ollut edes suolan +rippusta ripottaaksensa tympeälle ruoalle, jolla se koetti itseänsä +elättää, ja jossa vielä tänä päivänä ateria oikeata ruokaa, johon ei +hädän ruoka-aineita ole sekoitettu, on juhlaherkku suurimmalle osalle +sen kansasta, silloin ei aatelin sovi pöyhkeillä kauniissa puvuissa, +olkoonpa sitten vaikka kuninkaankin hovissa. Katariina rouva suostui +kuitenkin vihdoin neitojen suhteen. "Mutta," sanoi hän, "mitä minuun +itseeni tulee, en minä milloinkaan käytä muuta vaatetusta kuin +yksinkertaista mustaa hametta, jota olen kantanut herrani ja +miesvainajani kuolemasta saakka." + +Tytöt tahtoivat ostaa yhtä ja toista pientä tavaraa Turusta, ja +lähtivät sentähden Kaarlen kanssa kaupungille. Pian olivat käyneet +harvoissa, siihen aikaan niin kutsutuissa "katu-puodeissa," joita +Turussa oli, mutta niissä ei ollut mitään, jota he olisivat ostaneet. +Ei kukaan ollut ajatellutkaan tuottaa minkäänlaista liiallis-tavaraa, +kun ei kaikista tärkeimmillekään tarpeille löytynyt ostajia. +Matkustajat rupesivat menemään kotiopäin, kun Margareetta taasen +muutamassa käänteessä huomasi erään henkilön, jonka jo monta kertaa oli +etäämmällä nähnyt. Iloinen aavistus sydämessä, katsoi hän vielä kerran +taaksensa, mutta vieras oli kadonnut. Nyt alkoi näkyä paljon kansaa, +kaikki rientäen samalle taholle. Kaarle kysyi eräältä ohitsemenevältä +syytä tähän, ja sai vastaukseksi, että eräs laiva oli tullut, jolla oli +muutama niistä professoreista jotka 10 vuotta sitten pakenivat Ruotsiin +sekä että heidän muassansa tuotiin takaisin useita yliopiston jäljellä +olevista tavaroista. Syksyksi piti yliopisto uudestansa vihittämän, ja +nyt kokoontui kansaa sillalle näkemään ja toivottamaan tervetulleiksi +uuden päivän ennustajia pimeyteen vaipuneelle maalle. + +Kun Kaarlen ja molempien naisien piti menemän kapean sillan ylitse, oli +samalla joukko kruunun kuljetuskuormia ruvennut menemään siitä ylitse, +ja muutamat miehet, jotka, hevosien puutteessa, käsirattailla +kuljettivat santaa ja kiviä rakennus-aineiksi, jäivät kurkistelemaan +muun tänne kokoontuneen kansan kanssa, kuinka yliopiston kaluja +ruvettiin laivasta purkamaan. Tästä kaikesta nousi ahdinko ja häiriö, +joka sulki tien, niin että meidänkin kulkijaimme täytyi pysähtyä, +vaikka Kaarle kyllä koetti tietä raivata. Kovin suuttuneena nähdessänsä +itsensä, ja etenkin morsiamensa, tällä tavalla joutuneen kansan väliin, +rupesi hän korkealla ja vaativalla äänellä jakelemaan käskyjä joka +taholle, kuinka pitäisi tehtämän, että saataisiin tietä. Mutta +suomalaiset eivät mielellänsä hätäile, ja kaikki tehtiin asianomaisella +hitaisuudella, Kaarlen suureksi harmiksi. + +Nyt kuuli Margareetta takanansa äänen hiljaa lausuvan hänen nimensä. +Hän katsoi taaksensa, eikä paljon puuttunut, ettei hän huudahtanut, kun +hän lähellä takanansa huomasi Maunon, mutta hänen huulillansa oleva +sormensa muistutti häntä aikoinansa olemaan varoillansa. "Älä ole +mitään huomaavinasi, käänny pois, että minä saan puhutella sinua +kenenkään huomaamatta," kuiskasi Mauno kerkeästi. Margareetta teki +niin, ja tungoksen avulla, saattoi Mauno nyt hiljaa sanoa lähellä hänen +korvaansa: "Margareetta, meidän kanssamme pidetään ilkeätä peliä. +Minulle on tarjottu paljon, että luopuisin sinusta. Minulle on sanottu +sen tapahtuvan sinun omasta tahdostasi, minulle on niiden puheiden +vahvikkeeksi annettu monta todistusta, jotka näyttävät luotettavilta, +mutta minä en sittenkään taida niitä uskoa. Minä olen kirjoittanut +monta kirjettä, eräs henkilö omista palkollisistanne on ottanut vastaan +monta ja luvannut viedä ne sinulle, mutta osaksi tuonut niitä +avaamattomina takaisin, niinkuin hän sanoi, sinun käskystäsi, osaksi on +hän vastannut minulle, että sinä avaamatta olet heittänyt toiset +tuleen. Minä en kuitenkaan usko mitään ennenkuin olen sen omasta +suustasi kuullut. Minulla on ollut monta kujetta liikkeellä saadakseni +nähdä sinua mutta ei minun ole kertaakaan onnistunut. Sano minulle, +Margareetta, ainoalla sanalla, että vielä olet minun, sinun tahtosi +yksin voi meidän eroittaa." + +"Sinun ijankaikkisesti," vastasi Margareetta, peljäten että häntä +kuultaisiin. "No, Jumala sinua aina siunatkoon tuosta herttaisesta +sanasta," sanoi Mauno niin korkealla ja iloisella äänellä, että +Margareetta pelkäsi ympärillä olevien melussakin sen kuulevan. Nyt +harveni tungos vähäisen, Kaarle kääntyi naisiin päin viedäksensä heitä +pois, ja huomasi heti oudon miehen puhuttelevan Margareettaa. Aavistaen +kuka hän oli, ehkei hän taitanut tuntea häntä leveätöyhtöisen hatun ja +ison päällystakin takaa, joita hän kantoi, tempasi Kaarle äkkiä +Margareetan luoksensa ja vei hänen pois. + +Useiden seikkailujen perästä viikon purjehtimisen aikana, se oli +tavallinen aika, joka silloin kului Tukholman ja Turun välisellä +matkalla, saapuivat matkustajat ensin mainittuun paikkaan. Katariina +rouva vaati, että mitä pikemmiten anottaisiin; että he saisivat käydä +heidän Kuninkaallisien Majesteettiensa luona kunniuksilla, mutta Kaarle +ymmärsi vielä viivyttää sitä muutaman päivän, että hänen morsiamensa +ehtisi vähäisen tottua Tukholman elämän käytös-somuuteen, ettei hän +näyttäisi varsin hämmästyneeltä. Hänelle olisi kärsimätöntä jos joku +hymyilisi hänen morsiamellensa, ja varsin helppohan olisi kovin +loistavuuteen tottumattoman erehtyä. Mutta jahka hän jonkun kerran +tottuisi näkemään suurempia seuroja, niin hän kyllä pian taitaisi +näyttäytyä vapaalla ja rohkealla ryhdillä. + +Tukholmaan tulon jälkeisenä päivänä tuli meidän matkustajiemme luo +hieno, soma ja vilkas-liikkeinen nainen; se oli Ranskan lähettilään +rouva. Hän jakoi Sesilialle ylenmäärin kohteliaisuuksia ja ystävyyden +todisteita, ja hän oli tullut tekemään itseänsä tutuksi sen kanssa, +joka oli tekevä onnelliseksi hänen puolisonsa paraan ystävän "monsieur" +Lejonankar'in. Hän oli ihastunut siitä, että hän huomasi toiveittensa +niin käyneen toteen, että hän Sesiliasta sai semmoisen, jolle hän +tässä vieraassa maassa taisi ruveta todelliseksi ja puhtaaksi ystäväksi +y.m., y.m. + +Sesilia, varsin hämmästyneenä tämän hienon rouvan lipeästä kielestä ja +niin erinomaisen pian syttyneestä ystävyydestä, tuli enemmän +hämmästyneeksi kuin hyvillensä. Illalla toivoi lähettilään rouva +saavansa nähdä armaan Sesiliansa äitinsä ja sisarensa kanssa luonansa +tanssiaisissa. "Minä ylpeilen siitä," liitti hän, "että saan olla +ensimmäinen, jonka luona tämä äsken noussut aurinko loistaa." + +Sesilian juuri pukeissaan itseänsä tanssiaisia varten, pyysi joku +päästä hänen puheillensa. Hän meni saliin, jossa nuori, hienopukuinen +mies antoi hänelle kirjeen ja pienen lippaan, jonka jälkeen hän meni +pois. Ihmetellen ja uteliaana avasi hän kirjeen, ja näki yhä +suuremmaksi ihmeeksensä sen alla kreivi Osterman'in nimen, joka silloin +oli Venäjän lähettiläänä Ruotsissa. Se sisälsi pyynnön, että hän +kaunistaisi myötäseuraavaa koristusta, jonkun kerran antamalla sen +säkenöitä hiuksissansa. Häntä suretti, että se perhe, joka oli ollut +niin onnellinen, että se sai hänen luoksensa täksi illaksi, oli ehtinyt +ennen häntä. Kuitenkin uskalsi kreivi sulkeutua hänen suosiolliseen +muistoonsa. + +Sesilian ihmetteleminen oli sanomattoman suuri. Kun Kaarle tuli +noutamaan naisia tanssiaisiin, meni Sesilia häntä vastaan koristus +kädessänsä, kysymään, mitä hänen sen kanssa piti tekemän. Hän ei +milläkään muotoa tahtonut sitä pitää, mutta ei hän myöskään tahtonut +lähettää sitä takaisin Kaarlea kuulematta. Katsellen säkenöivää +koristusta, sanoi Kaarle: "ryssä on kuitenkin aina älykäs mies: hän +tuntee asioiden hyödyn. No, no, kyllä toinenkin vielä saa oppia +ajattelemaan muutakin kuin lumihuttu-kohteliaisuuksia, jos hän edespäin +tahtoo säilyttää puhevaltaansa." Nämät sanat oli hän sanonut +puoliääneen itseksensä, Sesilian mennessä pöydältä ottamaan koristuksen +mukana tullutta kirjettä. Nyt kääntyi hän mitä herttaisimmalla +kohteliaisuudella Sesilian puoleen sanoen: "katsopas kuinka kaikki jo +tietävät kuka täst'edes on Kaarle Lejonankar'in käskijänä." + +Sesilia vastasi huolellisena: "minä tulen varsin pyöröpäälle tästä. +Minkätähden minulle tämmöisiä lahjoja annetaan, miksi minulle kaikkia +tätä kohteliaisuutta osoitetaan, mitä se merkitsee?" + +"Oh, älä siitä huoli, armas pikku-morsioni, ajattele vaan kuinka tämä +koristus tänä iltana koroittaa ihanuuttasi. Suuret asiat, jotka +koskevat valtioiden keskinäistä suhtaa mitä nuoret, kauniit naiset +niistä huolivat. Jos tämän ohella joku kukkanen kukoistaa edessäsi, +niin poimi se vaan, äläkä ensinkään huoli missä maanlaadussa se on +kasvanut." + +"Ei, Kaarle, nyt puhut niin, kuin en minä rakasta kuulla sinun puhuvan. +Olkoon suuressa taikka pienessä, niin tahdon minä koettaa, paraan +ymmärrykseni mukaan, etsiä oikeata, ja katso;" hän irroitti koristuksen +hiuksistansa, jonne Kaarle oli sen sovittanut, ja pani sen lippaasen, +"minä en tiedä, minä en ymmärrä, mutta minä aavistan, ettei tämän pidä +kuuluman minulle, eikä se minun päässäni milloinkaan ole, niin kauvan +kuin minä sitä luulen," + +"Niin ylpeä, niin korskea," sanoi Kaarle leikillisellä +kohteliaisuudella vastaukseksi Sesilian puhtaalle vakavuudelle, joka +taasen suretti häntä. Mutta hän jatkoi vielä samalla vakavuudella; +Kaarle, vastaa minulle oikein ja todenmukaisesti, onko oikein, onko +rehellistä ottaa vastaan tätä lahjaa? Enkö minä saa antaa sitä +takaisin?" + +"Hempeä morsiameni, ei sinun niin kaino tarvitse olla, että sinä luulet +näiden kalliiden kivien himmentävän silmiesi loistoa. Minä toivon ettet +tee itseäsi naurun ja moitteen esineeksi, tekemällä sen +epäkohteliaisuuden, että lähetät koristuksen takaisin." + +Sesilia oli vaiti ja meni huoneesta ikäänkuin jatkaaksensa +pukeutumistansa: mutta kuluipa hetki ennenkuin hän taasen taisi sitä +ruveta tekemään. Hänen täytyi kuitenkin ryhtyä siihen ja olikin pian +valmis, tämän uuden säteilevän ja hänelle, joka melkein sanan täydessä +merkityksessä oli erämaasta tullut, oudon olon haihduttaessa hänen +levottomia, kahdenvaiheisia ajatuksiansa. + +Pelkissä huveissa vietetyn kolmen päivän perästä, kutsuttiin +Margareetta aamulla Katariina rouvan luo. Hän istui korkeana ja ylevänä +ikäänkuin tuomiolla, ja Margareetta tunsi salaisen pelon, kun hän +lähestyi häntä. "Margareetta," sanoi äiti äänellä, jossa kuului vähän +kovuutta, "vuosikausia olen osoittanut malttavaisuutta sinua kohtaan, +ja pitänyt suopeita keinoja kovia parempana, saadakseni sinua taasen +järjelliseksi, ja säästääkseni sinua maailman moitteelta, ehket sinä +ole tätä hyvyyttä ansainnut. No niin, nyt on ilmaantunut tilaisuus +tehdä kaikkea unohdetuksi ja anteeksi annetuksi. Onni, joka sinulle +tarjotaan, on tosin paljoa suurempi kuin nyt enään ansaitset, mutta +sitä enemmän riennä sitä ottamaan. Nuori kreivi H., ehkä uhkein +sulhomies, joka meidän maassamme tätä nykyä on, tarjoo sinulle kätensä. +Sinä olet nähnyt hänen, sinä olet itse mielihyvällä puhunut hänen +innokkaista puheistansa, jaloudesta, jota hänen ryhtinsä osoittaa; +hänen arvonsa ja rikkautensa ovat niin yleisesti tunnetut, ettei minun +tarvitse niitä mainitakaan. No, mitä ajattelet?" + +"Ajattelen saada jäädä miehelleni ja herralleni uskolliseksi. Onko +minulla enempää kuin yksi käsi annettavaksi pois, jos tahtoisinkin?" + +"Ennen neljäntoista päivän kuluttua olet eroitettu siitä kurjasta +halpasukuisesta miehestä." + +"Ei milloinkaan, äitini! miksi kiusaatte minua? Enkö minä monena +vuotena aina ole pysynyt sanassani?" + +"Mutta sinun pitää, sinun täytyy totella, sillä nyt minä olen ollut +malttavainen ja kärsiväinen jo liian kauvan. Nyt on sävyisyyden aika +loppunut, ja nyt -- mene ja muista että minun sanani on sanottu." +Korkeana seisoi Katariina rouva tyttärensä edessä, nostaen kättänsä; +Margareetta kumarsi nöyrästi ja meni huoneesensa. + +Seuraava päivä oli se, jolloin Katariina rouva ja hänen tyttärensä piti +esitettämän kuningattarelle. Illalla oli hovissa naamiot, jota huvia +siihen aikaan paljon harrastettiin. Matkustajamme olivat myöskin +kutsutut ja heidän piti tuleman sinne Arkaadian paimentyttöinä +kukkasilla kiedotuilla sauvoilla varustettuina. Niin aikaisin aamulla, +ettei nykyajan muotikkaat naiset vielä ole vuoteiltansakaan ehtineet, +ajoivat äiti ja tyttäret hoviin ja vietiin erääsen saliin, siellä +odottamaan Jumalan-palveluksen loppua, jota sinä päivänä sattuneista +syistä pidettiin kuningattaren kapinetissa aamupäivällä, jokaisena +ehtoopäivänä tavallisen asemesta. Läsnäolevista naisista olivat useat +jo tunnetuita, toiset tarkastivat peittelemättä ja jollakin pienellä +ilvekkäällä katseella "suomettaria." Katariina rouva oli vieläkin +ylpeämmän näköinen, kuin tavallisesti. Tytöt näyttivät olevan vähän +kainoja ja hämillänsä. + +Kapinetin ovet avattiin, ja Ulriikka Eleonora, pieni, hoikka, mutta +nerokkaan ja uskaliaan näköinen nainen, astui saliin, seurassansa pari +naista. Hän astui heti, mutta toki jollakin ylhäisellä näöllä Katariina +rouvan luo ja sanoi: "Vapaaherratar Boije, luulen? Meidän on mieluista +saada tervehtiä teitä täällä Tukholmassa." Hän puhui sitten hetken +sodasta ja sen onnettomuuksista, etenkin Katariina rouvan suhteen, ja +kääntyi sitten äkkiä neitojen puoleen. "Neidet Boije? todellakin kaksi +liian kaunista ruusua kukoistamaan kukoistuksensa Suomessa. Me saamme +kiittää teitä, Katariina rouva, ettette niitä kätkenyt sinne. Helppoa +on ennustaa teille, että nämät kukkaset pian istutetaan uudestaan +kasvamaan hovin maahan, johon ei teillä, luulen, ole mitään vastaan +sanottavaa." + +Nöyrällä kunnioituksella vastasi Katariina rouva: "Teidän +Majesteettinne, minun tyttäreni ovat jo molemmat luvatut pois." + +"Ah, molemmat? Ehkei se ole mikään salaisuus. Onko huhu oikeassa?" Näin +sanoen kääntyi kuningatar Sesiliaan päin, ja sittenkuin hän oli +vastannut kysymykseen sanoi kuningatar taasen: "vai niin, me saamme +siis pitää teitä hovissamme. Minä toivotan teille onnea. Lemmittävä +sulhanen! Entäs te, neitini, tahdotteko tekin yhtä vilpittömästi sanoa +kihlattunne nimen?" sanoi hän ystävällisesti kääntyen Margareetan +puoleen. + +Katariina rouva astui esille ja oli vastaamaisillansa; mutta vakaalla +äänellä sanoi Margareetta: "Katteini Mauno Malm." + +Katariina rouva kalveni; mutta kuningatarkin astui askeleen takaisin, +ja heikko ivan hymy näkyi hänen edempänä olevalla alahuulellansa, kun +hän sanoi: "hän, partioretkeläinen, kuinka? Ei ylpeyttä ainakaan." + +Hennon hiljaisesti ja nöyrällä kunnioituksella vastasi Margareetta: +"sanotaan, että korkea ja jalo nainen antaa mielellänsä kruununkin +pois, rakastettunsa edestä." + +Kuningatar katseli ystävällisesti nuorta tyttöä. Tämä viittaus häneen +itseensä näytti miellyttävän häntä. Katariina rouva, joka nyt oli +ehtinyt toipua hämmästyksestänsä, avasi jo suunsa ruvetaksensa +puhumaan, kun Margareetta äkkiä laskeui polvillensa kuningattaren eteen +ja sanoi: "Kaikkein armollisin kuningatar, suojelkaa armossa minua +raukkaa. Minä olen sanotulle miehelle enemmän kuin morsian, minä olen +hänen vihitty vaimonsa. Paetessani villiä kasakoita, suojeli hän yksin +minua, eikä minun ollut mahdollista saada tietää äitini tahtoa, kun +minä, tapauksien pakoittamana, joiden lavea kertominen vaan väsyttäisi +teidän Majesteettinne, pidin oikeimpana antaa vihitä itseäni +avioliittoon hänen kanssansa. Nyt tahdotaan minua eroittaa hänestä +ja pakoittaa menemään kaksin-naimiseen toisen kanssa. Teidän +Majesteettinne, ottakaa minua teidän armolliseen suojelukseenne, ettei +minua pakoitettaisi tekemään syntiä Jumalaa vastaan." + +Kummastuneena oli kuningatar kuunnellut Margareetan sanoja. Vaikka +vähän pahoillansa siitä, että häntä otettiin välittäjäksi näin +tukalassa asiassa, kysyi hän kuitenkin Margareetalta lähemmin useita +asian seikkoja. Silloin astui Katariina rouva esille ja sanoi: +"sallikaa, Teidän Majesteettinne, minun viedä pois tämä eksynyt +tyttö, joka niin ajattelemattomasti on ilmoittanut häpeällisen +alentumisensa Teidän Majesteetillenne, ja teidän Majesteettinne jalolle +seuralle." + +"Hiljaa, rouvani, olkaa hyvä, viipykää vielä hetkinen. Koska tämä nuori +nainen on minulle uskonut asiansa, niin sallikaa minun sanoa muutama +puolustava sana tyttärenne hyväksi. Ei naisen ainakaan pidä rikkoman +avioliiton pyhyyttä, jos ei mies meidän aikoinamme niin tarkkaa lukua +siitä pidäkään." Häneltä pääsi huokaus, joka todisti, ettei miehen +vaihtelevaisuutta enemmän sido kruunu, kuin halpa sydänkään yksin. +"Suokaa anteeksi että minä tungen teidän asioihinne, mutta ainakin +tyttäreltänne olen saanut luvan sitä tehdä. Minä käsitän kyllä, että +tämä ehkä loukkaa teitä, mutta minä rohkenen kuitenkin toivoa, etten +saa kieltoa, kun minä rukoilen tyttärenne puolesta." + +Nämät viimeiset sanat, sanottuina kuningattaren ryhdillä ja Ulriikka +Eleonoran lujuudella, näyttivät semmoisilta, ettei niitä vastaan +taitanut sanoa. Katariina rouvassa asui vielä vanha kunnioitus +kuningasta kohtaan niin syvässä, että hän katseli nykyistä voimatonta +kuningasparia samoilla tunteilla, kuin Kaarle leijonaakin, jonka +rinnalla ei kenenkään muun tahtoa ollut olemassakaan. Mutta kuitenkin +ponnisti hänen ylpeytensä suuresti vastaan antaumista, ja pari kertaa +oli jo hänen huulillansa ylpeä vastaus. Mutta syvä, alammainen +nöyryytensä sitoi kuitenkin hänen kielensä. Silloin sanoi kuningatar, +tänä hetkenä yhä enemmän veljensä kaltaisena: "no, rouvani, te näette +arvelevan, taikka mitä teidän äänettömyytenne merkitsee?" + +Hänen katseensa näytti niin uhkaavalta, että se vietteli Katariina +rouvaa toisteluun, kuitenkin sai kunnioitus vieläkin voiton, ja +jotenkin nöyrästi, vaikka hillityllä vihalla, vastasi hän: "Teidän +Majesteettinne, sallikaa minun ja tyttärieni vetäytyä pois niistä +monista ivallisista katseista, joita minä näen meihin kiinnitettävän. +Kuinka minä nyt, tänä hämmennyksen hetkenä, taitaisin käyttäytyä, +niinkuin minun pitäisi kuningattareni edessä. Sitä minä ainoasti +rukoilen, että teidän Majesteettinne olisi vakuutettu siitä, että minä +aina käyttäyn syvimmällä alammaisen kunnioituksella ja nöyryydellä." + +Lisää vastausta odottamatta, kumartui Katariina rouva syvään, ja eteni +pois, vieden tyttärensä mukanaan. Avaroitten pukujen tähden ajettiin +kaksissa vaunuissa. Margareetta pääsi sentähden ajamasta äitinsä +kanssa. + +Kotiin tultaessa oli Kaarle odottamassa kuullaksensa kuinka käynti oli +käynyt. Kun hänelle kerrottiin mitä siellä oli tapahtunut, kalveni hän +vihasta ja sanoi: "ettehän vaan taipuneet hänen edessänsä, rakas +anoppini? Nyt on kirottu kuninkaisuus kuollut, ja me olemme vapaita. +Mutta odottakaat, te siellä! Te ette vielä ole kadottaneet toivoa saada +valtaa takaisin, sitä osoittavat tämmöiset itsevaltaisuuden yritykset. +No, onpa hyvä, että nähdään, minne päin te aivotte; tulevatpa +valtiopäivät ensi vuonna." Tämän lopun sanoi hän uhkaavalla äänellä, ja +ikäänkuin itseksensä. + +Katariina rouva meni nyt huoneesta, ja Sesilia kääntyi nyt rukoillen +Kaarlen puoleen ja sanoi: "oh, Kaarle, älä nyt enään Margareetta +raukkaa kiusaa. Olethan nähnyt hänen lujuutensa. Kuinka minä ihmettelen +sitä uskallusta, joka hänellä tänään oli, kun hän äitiäni vastaan +käytti samoja aseita, joilla tämä ehkä luuli tekevänsä Margareetan +vastustelemiset ihan mahdottomiksi. Ja kuitenkin hänellä tuskin muuta +neuvoa oli. Älkäät nyt enään kauvempaa myöntymättömiä olko. Mitä siinä +sen enempää on? Kristiina Oxenstjerna oli ylhäistä kreivillistä sukua, +ja valtio-neuvoksen tytär, ja eikö hän onnelliseksi pappinsa kanssa +tullut! Mitä haittaa siitä perheelle oli?" + +"Hm," minun sievä välittäjäni, kas vaan, kuinka olet kaunis, tuolla +näölläsi "en ange priant" [niinkuin "rukoilevat enkelit"], sanoi +Kaarle, tavallisella kohteliaalla äänellänsä, joka oli ruvennut yhä +enemmän Sesiliaa kiusaamaan, sentähden, että siinä oli jotakin kylmää, +ja semmoista, jota lapsia kohtaan käytetään, taikka melkein +halveksimista. "Mutta tiedätkö, ketkä omaisistasi pian istuvat +neuvostossa, ja tiedätkö sinä, mitkä tärkeät asiat usein saattavat +riippua tuommoisien pienien, sievien impien naimisesta, vaikkeivät +heidän pienet henkilönsä ole asioiden tärkein osa? Mitä sinä _sinäkin_ +kuitenkin taidat huomata, on että naiminen kreivi H:n kanssa olisi +vähän loistavampi liitto, kuin tuon junkkarin kanssa, johon hän +ykspäisyydessänsä on hulluuntunut. Mutta ehkei," jatkoi hän mitä +vilkkaimmalla, hienoimman leikkisellä äänellä, "oma kaunis morsiameni +tahtoisi nähdä sisartansa arvossa ja rikkaudessa häntä etevämpänä. Se +oli kuitenkin tarjoumus, jota ajattelin, ennenkuin edes-uskalsin +_toivoa_ sitä; ja nyt tämä yksipäisyys, tämä julkinen uhka!" + +Nyt tuli eräs palvelija sanomaan, että päivällinen oli valmis. Sesilia +ei uskaltanut muuta kuin mennä aterialle. Niinpiankuin oli ruoalta +päästy, meni hän kuitenkin Margareetan luo, joka heti kotiin tultuansa +oli mennyt hnoneesensa. Kaarle seurasi häntä sinne ja puhui +Margareetalle niin, että Sesiliasta oli kuin hämmähäkki taasen olisi +koskenut hänen sydämeensä, innokkaasti kutoen verkkoansa sen ympärille. +Vihdoin tarttui hän Sesilian käteen ja sanoi kylmästi: "tämän luona ei +sinulla ole enempää tekemistä." Pitemmittä mutkitta, vei hän hänen +mukanansa; mutta sydämellisen rakkauden ja huolen katse, jonka hän loi +Margareettaan, osoitti että hän _totteli_. + +Etuhuoneessa sanoi Kaarle sellaisella äänellä, kuin ei mitään +erinomaista olisi tapahtunut: "ja nyt, Sesiliaseni, täytyy sinun +kiiruhtaa, että ehdit saada päällesi kauniin, kukkasilla koristetun +pukusi, ettei toisten paimen-tyttöjen seurassamme tarvitse sinua +odottaa." + +"Nyt -- naamioihin? -- Huh, mitä minä siellä tekisin? Ei Kaarle, ei +tänä iltana." + +"Että irvihampaat saisivat syytä ruveta uskomaan, sinun häpeevän +itseäsi näyttää? Ei, kauniimpana, loistavampana kuin milloinkaan." + +"Kaarle, min'en voi, sydämeni kärsii." + +"Sydän! oh, kaunis morsiameni, suuressa maailmassa ei sydäntä +käytetäkään. Usko minua, sen pienen kalun saatat kernaasti jättää +Suomeen. Sillä ei ole mitään täällä tekemistä. Kas niin," jatkoi hän +ripeästi ja teki hät'hätää valmistelematta pienen runon ajan maun +mukaan: + + "Allons ma Zephise an jeu. + Vos moutons vous regardent en bêlant, + Dans vos yeux ils cherchent le feu, + Mais n'y trouvent qve de l'ean à ce temps." + + [No nyt, paimettareni, leikkiin. + Lampaamme katselevat teitä määkyen, + Silmistänne etsivät he tulta, + Mutta löytävät sieltä vaan vettä.] + +"Ah, Kaarle, et sinä ennen pitänyt sydäntä tuommoisena +liiallis-kaluna." + +"Ah, kaunis Sesiliani, haaveksia ja olla rokossa, kumpaakin pitää +kerran koettaman, sanotaan. Minä olin lapsi silloin, ja teidän järvenne +ja saarenne, ja teidän harjunne, siunattuine loppumattomine +näköaloineen, josta pyritään lukea aina kolmeenkymmeneen järveen, ja +teidän kohisevat koskenne, joiden vieressä saattaa tulla varsin +pyörälle, semmoiset menevät pojan päähän niinkuin viini, mutta vuodet +kuluvat, ja miehen pitää ajatella vähän vankemmin. Kun valtiot seisovat +toisiansa vastaan, kun yksi mahtava valtioliitto kilpailee toisen +kanssa ja tahtoo värvätä meidän valtio-miehiämme omaksi hyödyksensä, +silloin, näetkö, kaunis morsiameni, silloin ei sovi leikkiä unien +kanssa, taikka kauniitten piikivien kanssa joen rannalla, vaan silloin +pitää oppiman mieheksi, ja katsoman asiallista, jos kauniimmalle +sukupuolelle tuntuukin vähän raskaalta, kun heidän ritarinsa uskaltavat +muutakin ajatella kuin heidän sulojansa." + +"Mutta eikö sydäntä tarvita, että rakkaudella maatansa kohtaan ja +rehellisyydellä taidetaan puoltaa sen totista hyötyä, muista eduista +huolimatta?" kysyi Sesilia lämpimästi. + +"Ah, mikä sievä valtio-nero, joka koko rauhan-kokouksessa saisi +hämmennyksen aikaan!" leikitsi Kaarle taasen, "mutta meidän tässä +maailman kohtaloita keskustellessamme kuluukin aika. Nyt tuskin enään +ennätät panna tuon sievän paimen-hatun tarpeeksi vinoon." + +Sesilia ei tahtonut suostua pukeutumaan naamioita varten, mutta silloin +näki hän Kaarlen silmässä niin synkän katseen, että hän hetken perästä +oli valmis, luottaen siihen, että naamio peittäisi hänen murheellisen +näkönsä. + + + + +14. + + +Pian lähtivät matkustajat kotomatkalle. Katariina rouva piti +Margareettaa niin paljon kuin mahdollista itsestänsä ja Sesiliasta +eroitettuna, ja kotiin tultua annettiin uppiniskaiselle tyttärelle +asunnoksi erillänsä oleva huone, jossa hän, melkein vankina, sai +oleskella eroitettuna muusta perheestä. Ainoa mitä hän oli voittanut +oli lyhyt viivytys, sillä Katariina rouva ei pitänyt sopivana, niin +pian sen jälkeen kuin kuningatar oli Margareetan puolesta puhunut, +julkisesti vastustaa hänen tahtoansa. Mutta hiljaisuudessa tehtiin +tarpeellisia valmistuksia, että ratkaiseva isku vihdoinkin lankeisi, +jota nyt koetettiin kaikin tavoin kiiruhtaa, sittenkuin ei enään ollut +mahdollista estää Margareetan avioliiton tietoa leviämästä. + +Sesiliankin sydämen ympärillä kutoi hänen harmaa kohtalonsa yhä +tiukempaan verkkoansa, ja yhä vaaleten, niinkuin lakastuva ruusu, kävi +hän nyt jo ilotta läheneviä häitänsä vastaan. Tukholman matka oli +saanut hänelle sen selväksi, jota hän ennen vaan peljäten oli +aavistanut; hän ei taitanut kunnioittaa sitä miestä, jonka kanssa hänen +sydämensä rakkaudessa oli kasvanut yhteen. Vielä hän uneksui usein +kuinka kaikki muuttui toiseksi, kuinka hän itse rakkaudellansa vetäisi +Kaarlen siitä juonien pyörteestä, johon hän oli sekaantunut; mutta ah, +hän tunsi aina silloin, ettei hänellä muuta voimaa ollut, kuin se mikä +hänellä hänen kauttansa oli. Kuinka hän sitten olisi se, joka häntä +ohjaisi! + +Hän oli nähnyt kuinka ylhäiset joka päivä pitivät jumalan-palvelusta +kodissansa, ja hän rupesi toivomaan uskonnon välitystä. Mutta kun hän +huomasi kuinka monet, juuri hartaimmista jumalan-palvelijoista, +verenhimoisella kiihkolla vainosivat vihollisiansa, sammui sekin toivo. +Hän tunsi ettei hänen rakkauttansa vastattu, ei ymmärretty, sillä tämä +kohteliaisuus, tämä mielihyvä hänen kauneudestansa, tämä, olkoonpa +niin, tämä rakkaus, jota Kaarle tunsi häntä kohtaan, oli niin paljon +kuin mahdollista eroava siitä syvästä, sydämellisestä tunteesta, jonka +nimeä se lainasi. Tämän tunsi hän selvästi sydämessänsä, ja nyt seisoi +todellisuus hänen edessänsä paljaana ja kolkkona; kaikki haavekuvat ja +harhaluulot olivat siltä riistetyt. Hän ei valittanut, kenelle hän +olisikaan valittanut, mutta hän kuihtui. + +Katariina rouva näki levottomuudella kuinka hänen tyttärensä vaaleni ja +surkastui. Häntä lohdutettiin vanhalla jutulla "morsius-surusta." +Kaarle pelkäsi joskus jotakin salaista pahoin-vointia, mutta kun hän +huomasi, kuinka hän vielä sydämensä koko hellyydellä oli kiintynyt +häneen, joskus äkkiä säpsähti kuullessaan jonkun sanan taikka +huomatessaan jonkun katseen häneltä, vieläpä rupesi itkemäänkin, +silloin piti hän kaikki oikkuina, eikä tosin ollut niistä hyvillään, +mutta ei niitä sanottavasti peljännytkään. + +Aamulla häitten edellisenä päivänä meni Sesilia Vapun luo. Hän ei ollut +pitkään aikaan siellä käynyt, hän oli luullut huomaavansa ettei Kaarle +hyväksynyt hänen käyntiänsä siellä, mutta nyt oli Vappu sairas, ja hän +meni. Sesilia tapasi Vapun iloisempana ja levollisempana kuin +milloinkaan ennen. "Näetkö, neiti, Jumala on armollinen ja ottaa minun +pian täältä pois. Mutta, Herra katso armollisesti vanhaan, sinunhan +sydämesi, neiti, haluaa enemmän lepoon kuin minun, ja sinun kätesi on +kylmempi." + +"Älköön Herra enään päiviäni pidentäkö, mutta minkätähden asuu suru +sydämessä, jossa vaan häitten ja ilon nyt pitäisi asuman. Katso, neiti, +sinusta tulee ylhäinen ja rikas rouva, ajattele kurjia, ajattele niitä +monia, jotka kärsivät puutetta ja hätää. Minä olen nähnyt kauheita +näköjä, minä olen nähnyt vaimojen syövän lapsiensa ruumiita nälässänsä, +minä olen nähnyt ruton kaatavan ihmisiä, niinkuin viikate kaataa ruohon +niityllä. Semmoisia aikoja ei ole nyt, mutta jossa sinä näet köyhän +vaimon, jolla ei ole vaatteita verhotaksensa niitä raukkoja, joita hän +on synnyttänyt, taikka jolla ei ole leivän palasta sammuttaaksensa +nälkäänsä, jossa hän makaa vuoteetta, silloin, rikas rouva, jaa silloin +varoistasi vanhan Vapun tähden, sen rakkauden tähden, jota hän on sinua +kohtaan tuntenut, ja sinä saat iloa siitä. Sinä tarvitset paljon iloa, +sinulla ei ole sitä ollenkaan, minä tunnen sen. Mutta vielä kerran on +Vappu sinun näkevä, se tapahtuu sinun hääpäivänäsi, neiti. Mutta mikä +niin kummallisen pimeätä on. Totta minä sinun sinä päivänä nähdä saan, +mutta kuinka nyt niin pimeä on? Jos se päivä olisi viimeiseni, kuinka +se niin pimeä olisi? Senhän pitäisi silloin oleman kirkkaan. Niin, +neiti, silloin minä vielä sinun näen, sitten jää hyvästi." + +Saman päivän iltana piti oleman suuret huvit nuorisolla, "naamioilla ja +kaikenlaisilla hauskuuksilla," niinkuin sanottiin. Kaarle tahtoi +Sesilian ruveta Minervaksi. Vaikka Sesilia mielestänsä oli niin ylen +määrin hoikan ja kurjan näköinen, ei hän tahtonut Kaarlea vastustaa, +kun hän niin vähällä taisi tyydyttää häntä. Itse piti hänen kantaman +sota-jumalan pukua. Ajan lempi-aatteita oli osoittaa ruhtinaallisia +morsiusparia Mars'in ja Pallaan kuvina, joka luultavasti oli syynä +Kaarlen pukujen valitsemiseen. + +Sitten kuin Sesilia oli tullut kotiin Vapun luota, meni hän ylös +suureen uuteen rakennukseen, jossa hän nyt asui pienessä kapinetissa, +vaikka vasta illan juhlassa uusi huoneus, komeasti taitettuine +kattoineen, ja lukemattomine pienine akkunaruutuineen, piti vihittämän. +Nyt istui hän pienessä huoneessaan työ käsissä, mutta neula lepäsi, ja +hänen katseensa osoitti, etteivät hänen ajatuksensa nyt olleet +työssänsä. Silloin tuli Kaarle sisälle ja hänen kätensä alkoi +koneellisesti silloin tällöin ompelemaan tikin. + +"Kas tämäpä ahkeruutta, vielä tänäkin päivänä neulot," sanoi Kaarle +tavallisella hienolla kohteliaisuudellansa. Sesilia hymyili heikosti. +"Ne ovat sinun sulhais-raunikkaasi," sanoi hän. Kaarle katsoi niitä, +ihmetteli ja ihaili hienoa, pitsin tapaista työtä ja kiitti häntä +edeltäpäin siitä ilosta, jonka morsiamensa hänelle teki j.n.e. Mutta +ennenkuin hän ehti lauseensa lopettaa, hypähti Sesilia ylös ja +huudahti. Mahdottoman suuri hämmähäkki kurotti pitkiä koipiansa +avonaisesta akkunasta ja rupesi marssimaan sisälle. + +"No, mikä nyt on hätänä?" kysyi Kaarle laskien käsivartensa Sesilian +vyötäisille pidättääksensä häntä. + +"Hämmähäkki, hämmähäkki, älä, Jumalan tähden, päästä sitä minun +huoneeseni, minun ei sitten enään ole täällä hyvä olla." + +"Älähän nyt," leikki Kaarle vanhalla somalla tavallansa, joka nyt oli +Sesiliasta varsin onteloa, "niin hempeätä vankia en laskekaan +hämmähäkin tähden." Sesilia pyrki oikein tuskalla päästä irti, +mutta Kaarle, joka ei ymmärtänyt hänen pelkoansa, piti sen +teeskenteleväisyytenä eikä laskenut häntä. Vihdoin päästi hän hänen +vapaaksi, mutta otti kutsumattoman vieraan peukalonsa ja etusormensa +väliin ja sanoi: "mutta katsohan kerran vihollistasi Sesilia. Eihän se +niin ruma ole. Näetkö kuinka se on kaunis ja pilkullinen?" Sitten pani +hän sen niin korkealle seinään, kuin hän ulottui. Sesilia oli +silmänräpäyksessä tuolilla, karkoittaaksensa vihollistansa, mutta se +oli nyt peljästynyt ja rientänyt kätkeytymään. Hän ei löytänyt sitä +enään. + +"Kaarle, sinä olet julma," sanoi Sesilia, tuskalla pidättäen +kyyneleitänsä. + +"Anna anteeksi, minä en taitanut kieltää itseltäni huvia vähän +ärsytellä sinua, minä tahdoin nähdä miltä kaunis morsiameni suuttuneena +näyttäisi. Mutta tule nyt ja anna suuttumuksesi tuulille. Käykäämme +puistoon katsomaan mitä ukko siellä on aikaan saanut. Kaikki näyttää +nyt olevan valmiina." + +Hiljaisesti ja tottuneena seuraamaan Kaarlen mieliä, vaikkeivät ne +useinkaan häntä huvittaneet, lähti hän hänen kanssansa puistoon. Nyt +oli puutarhuri ottanut pois kaikki näköä estävät olki peitteet ja +puutelineet, ja vastapäätä rakennusta irvisti kaksi ruohopenkereistä +tehtyä jättiläisleijonaa kahden samasta aineesta muodostetun ankkurin +rinnalla, ja ikäänkuin vahtina seisoivat niiden ympärillä neljä uhkeata +kuusta, saksittuina hattujen muotoon, kuvaamaan sitä valtiollista +puoluetta, johon Kaarlekin tärkeänä jäsenenä kuului. Sillä vaikkei +hänen jalkansa ollut neuvostossa, oli siellä kuitenkin hänen äänensä, +jonka vaikutin oli yksi neuvoston mahtavimpia miehiä. + +Tyytyneenä suur-työhönsä, joka oli elävä onnentoivotus, astui vanha +puutarhuri esille hattu kädessä ja mielihyvästä hymyillen. Sittenkuin +Sesilia ystävällisesti oli vanhusta kiittänyt, ja Kaarle oli antanut +hänelle pienen rahalahjan, ja molemmat hetken perästä olivat lähteneet +puistosta, vannoi hän ettei herttaisempaa lasta löytyisi koko +maailmassa, kuin nuori morsian. + +Kaarle saattoi Sesilian sisälle ja sanoi; "ja nyt, ihana jumalatar, +toivon minä pian saavani tervehtää Minervaani täydessä asussa. Jo +aseetonnakin niin vaarallisena, kukapa häntä aseellisena taitaisikaan +vastustaa?" + +Sesilia jäi yksin; hän rupesi hitaasti ja vastenmielisesti ottamaan +pukuansa esille, ja laski sen vuoteellensa. + +"Miksi tätä narrin peliä," sanoi hän itseksensä, "tätä hovin ja +ylhäisten seurojen leikkien apinoimista. Onpa juuri niin, kuin meitä +puettaisiin kulkusilla varustettuun narrin kaapuun." + +"Sesilia kulta," sanoi Margareetta, joka nyt tuli sisälle, "sinä et +vielä ole pukenut, ja vieraat alkavat jo kokoontua. Nythän sinun +pitäisi viimeisen illan tyttönä leikitä; mutta huomenna, kun vihkimys +on aamupäivällä toimitettu, täytyy sinun jo ehtoopäivällä käyttäytyä +vakaasti niinkuin rouvan pitää. Mutta, Sesiliani, älä niin +murheelliselta näytä. Ah, kyllä minä tiedän, ettei minun pilani taida +huvittaa, iloisen pilapuheen pitää iloisesta sydämestä lähtemän." + +Margareetta tunsi Sesilian liian hyvin, ettei hän arvaisi mikä hänen +silmiänsä tummisti, mutta hän oli välttänyt loukata häntä antamalla +hänen huomata että hän ymmärsi häntä. Sesilia nousi nyt ylös ja sanoi +ystävällisesti: "tiedätkö, Margareetta, minä olen ajatellut +suunnitelman. Jumala antakoon sen onnistua. Minä en ole sinulle tähän +asti paljoa puhunut, kukapa olisi huolinut minua, ymmärtämätöntä +raukkaa kuunnella? Mutta huomenna, huomenna puhun sinun edestäsi, +silloin saavat sanani jonkinlaista tärkeyttä, niin, minä luulen +onnistuvani. Ah, mutta nyt pitää minun kumminkin tuohon hulluun pukuun +pukeutuman. Tiedätkö kuinka se minun mielestäni on hassua. Mutta miksi +en tekisi Kaarlen tahdon mukaan tässä tyhjässä asiassa. Eipä olisi +hullumpaa jos minä tuon asun mukana saisin vähän enemmän voimaa ja +rohkeutta. Parasta on, että niinpian kuin olen ottanut vieraat vastaan, +saan riisua nämät renkun rankut yltäni, ja sitten on sininen +silkkihameeni kyllä hyvä." + +"Kas niin, kypäri päähän nyt vaan ja sitten vieraitten luo," sanoi +Margareetta kiiruhtaen. Heti kun molemmat sisaret olivat lähteneet +huoneesta, tuli Mauno sinne avaraan viittaan puettuna. Hän pysähtyi +sanoen: "eikä täälläkään? Aika kuluu turhaan, enkä minä tänä päivänä +täältä tyhjin toimin lähde, vaikka koko maailman sukulaiset olisivat +minulle vastarintaa tekemässä." Hän katsoi ympärillensä ja jatkoi: +"mutta hän tulee varmaankin tänne takaisin. Täällä on kaluja, jotka +selvästi kiireessä ovat jääneet esille, kyllä kumminkin toinen tänne +pian mahtaa tulla. Mutta, ahaa, kas tuopas pitkäsäärinen juutas, joka +tuolla katossa kiipee. Tämähän on Sesilian huone, ja hänpä kuuluu +kovasti hämmähäkkiä pelkäävän! No, palvelus pikku-kälylleni, tässä +odottaessani, ei ole liiaksi." + +Hän heitti viitan hartioiltansa ja tarttui heikkoon, sievästi tehtyyn +keihääsen, jonka Sesilia oli unohtanut ottaa mukaansa. Mutta juuri kuin +hän nosti sitä kattoon päin, ottaaksensa hämmähäkkiä alas, tuli +Katariina rouva sisälle ja pysähtyi hämmästyneenä. Mauno laski keihään +alas, ikäänkuin sotilaskunnioitukseen, ja tervehti nöyrästi kumartaen. +Nyt puhkesi Katariina rouva sanomaan: "te uskallatte vieläkin tulla +minun huoneeseni! Mitä teillä on täällä tekemistä? Mitä te tahdotte?" + +"Minä olen tullut vaimoani noutamaan." + +Viha kiehui Katariina rouvan suonissa, mutta hän sanoi mieltänsä +malttaen: "herra, te olette upseeri, jos tahdotte solvausta välttää, +niin menkää!" + +"Margareetan äidin käskyjä olen minä aina valmis mahdollisuuden mukaan +noudattamaan, vaimoani hän vaan älköön minulta kieltäkö, ja häntä minä +nyt olen noutamassa." + +Niin sanoen pani Mauno keihään kädestänsä, kumarsi nöyrästi Katariina +rouvalle ja lähti pois. Kun hän meni huoneesta piti Katariina rouva +tarkasti silmällä että hän meni talostakin pois; kuitenkin tuli hän +valepuvussa heti takaisin toisten naamioittujen kanssa. + +Kun vieraat olivat kokoontuneet, hiipi Sesilia huoneesensa, jättäen +Kaarlen huoleksi, joka, niinkuin muutkin talonväet oli ilman naamiota +vaikka hän oli sotajumalan puvussa, kohteliaisuudellansa ja nerokkailla +ilveillänsä hauskuttaa seuraa. Tultuansa huoneesensa, istui hän erään +pöydän viereen nojaten kasvojansa kättä vasten. "Ah," sanoi hän, hiljaa +itseksensä, "Vappu, tällä kerralla et arvannut oikein. Eihän sitä +matoa, joka sydäntäni kalvaa, taidakaan ottaa pois, vaikka antaisin +palasen sydäntänikin sitä seurata. Minä näin kerran köynnöskasvin, se +oli kierrellen kasvanut erään nuoren, kauniin ja suoran vesan +ympärille. Minä kävin niin mielelläni sitä paria katsomassa. Mutta +köynnös kuoli, ja se oli loppu. Vuosia oli sitten kulunut ja minä näin +saman puun madonsyömänä, vääristyneenä ja sen sydän oli ruvennut +mätänemään; silloin minä iloitsin, että köynnös kuoli puun vielä +ollessa kauniina. Sehän oli kaikin puolin kiintynyt puuhun ja olisi +sitten vaan elänyt mädänneen ja vääristyneen kanssa. Ah, minun _täytyy_ +häntä rakastaa, eikä kuitenkaan ole oikein, että minä tulen hänen +vaimoksensa. Ah, minä en taida elää hänelle, niinkuin minä tahtoisin +hänen edestänsä kuolla, sillä minun puuni sydän on ruvennut mätänemään, +ja kuinka minä taidan sen vaimona olla, jota en taida nöyryydellä +kunnioittaa? Oi Jumala, vahvista minua, valaise minua, sillä minä +kuljen pimeässä!" + +Sesilia pani kätensä ristiin ja loi katseen ylöspäin, silloin riippui +seikissä iso, harmaa hämmähäkki juuri hänen päällänsä ja laski +laskemistansa alaspäin, ja tirkistäen ylöspäin jäi Sesilia istumaan +voimatta liikkua taikka koettaa paeta. Ja nyt putosi hämmähäkki alas ja +tarttui kiinni juuri hänen sydämensä kohdalla. Kimakasti huutaen +hypähti Sesilia ylös ja vaipui tainnotonna maahan. + +Eri haaroilta riensivät Katariina rouva ja Margareetta Sesilian +huudosta huoneesen. Kauvan koetettiin kaikkia keinoja turhaan. +Vihdoinkin onnistui saada pyörtyneen tunnoillensa; hän avasi silmänsä +ja rupesi puhumaan, mutta epäselvään ja houraillen. "Semmoisenko +vastauksen rukoukseeni sain? Kohtaloni, harmaa, välttämätön kohtaloni +vaan! Sydän parka, sinä olet nyt verkkoon kudottuna, ole hiljaa, siipiä +kasvaa, madon pesähän se vaan on, pian saat lentää ulos. Se on ihanaa, +se on kaunista!" + +Katariina rouva koki ystävällisellä puheella rauhoittaa häntä; mutta +hänen mielihaaveensa siitä vaan yltyivät. Hän tahtoi nousta ylös, mutta +vienolla väkinäisyydellä painoi Katariina rouva hänen alas vuoteelle, +ja kun Margareetta hyväilevällä äänellä pyysi hänen levätä hiljaa, +laskeui hän alas ja näytti pian nukkuvan, mutta hypähti taasen ylös, ja +yhä raivoisemmaksi tuli hänen hourauksensa. + +Margareetta meni Kaarlea etsimään. Mennessänsä eräästä ovesta, läheni +häntä eräs naamioitettu ja sanoi matalalla äänellä: "Margareetta, minä +olen täällä noutamassa sinua. Ole varoillasi, kun vieraat rupeevat +poistumaan." Margareetta vapisi iloisesta hämmästyksestä kuullessansa +tuota rakasta ääntä, mutta vastasi ainoasti: "Sesilia on kovin kipeä." +Vaikka hän puhui matalalla äänellä oli joku läsnäolevista kuullut +sanat. Äkkiä levisi tieto Sesilian sairaudesta. Leikit ja ilot +lakkasivat, kaikki iloiset puheet loppuivat, ja, sittenkuin oli saatu +tietää, että Sesilia todellakin oli kovasti sairastunut, rupesivat +useimmat vieraat lähtemään pois, etteivät olisi haitaksi. + +Taasen oli aamu, pimeettömän yön perästä niinkuin kesäyö on, Sesilian +aivotun hääpäivän aamu. Hiljaa avattiin ovi sairaan huoneesen, ja +sisälle astui kartanossa harvinainen vieras, vanha Vappu. Katariina +rouva, joka istui vuoteen vieressä, viittasi eukolle tervehdyksen, ja +hänen katseensa osoitti, että hän nyt tunsi jotakin heimollisuutta +halpaa vaimoa kohtaan, jonka hän tiesi tuntevan samaa kuin hän itse. +Vakain askelin astui Vappu Sesilian vuoteen viereen ja katseli häntä +hetkisen vaijeten. Sitten sanoi hän: "nuori kukkanen, sinäkö, ennenkuin +lakastunut ruoho? Montaa surua on, jotka sydämen murtavat, mutta +kaikesta surusta unohdetaan viimeksi äidin suru, kun viimeinen, rakas +lapsi jättää hänen yksin kuolemaan." + +Katariina rouva oli syvästi liikutettu. "Vappu," sanoi hän, "monta yötä +ja monta päivää valvoit hänen tähtensä, joka silloin oli niin pieni ja +heikko, ja nyt menee hän pois kauniimmassa kukoistuksessansa." + +"Minä en taida istua nyt, sisällinen ääni kehoittaa minua puhumaan, +sanomaan mitä hän ei enään jaksa sanoa. Katso, nyt ei eroita arvo eikä +rikkaus ylhäistä alhaisesta, sillä katsokaa, ylhäinen rouva, ilolla nyt +tervehtäisitte pojaksenne kerjäläistä, joka taitaisi pelastaa lapsenne. +Ei, mitä, -- ettekö tahtoisi? Minun sieluni näkee kummallisia kuvia +kylmästä ja hädästä ja hävittävistä ryöväristä, mutta silmäni näkevät +vaan höyhenvuoteen ja lämpeyden ja äidin silmän. Kuka kantoi lapsen +jää-haudasta ja toisen verisistä, häpäisevistä käsistä? Olisiko hän +taitanut kantaa pois Luojan lähettämän kivunkin, jos hänen olisi +sallittu? Kuitenkin, hyvä on ruumiin kuolla, vaikkapa nuorena ja +kauniinakin, kun sydän jo ennen on kuollut. Rouva, hänen sydämensä +kuoli vähitellen, älä anna sisaren sydämen kuolla. Eikö polttaisi +vieläkin kovemmin, jos tämä olisi viimeinen lapsesi? Maksa +ruhtinaallisesti velkasi, jalo rouva, se sopii sinulle!" + +Seisoen silmät puoleksi kiinni, oli Vappu puhunut. Nyt vaikeni hän ja, +haperoiden kädellänsä sai hän kiinni eräästä vuoteen jalkopäässä +olevasta tuolista, jolle hän vaipui istumaan. Sanat, jotka hän oli +puhunut, himmeät ja hänelle itsellensä käsittämättömät, olivat +kuitenkin Katariina rouvan sielussa herättäneet eloon muistoja ja +kuvia. Selvimpänä näkyi hänelle sen miehen muisto, jolta hän oli +kieltänyt tyttärensä. Hän oli kuitenkin, niinkuin Vappu sanoi, kantanut +yhden hänen lapsistansa jäähaudasta, ja toisen verisistä, häpäisevistä +käsistä. Jos ei häntä olisi ollut, istuisi hän nyt viimeisen lapsensa +kuolinvuoteen vieressä. Niin, jos hän olisi sallinut hänen ottaa pois +hämmähäkki Sesilian huoneesta, olisi hän ehkä sen kautta taitanut +"kantaa pois Luojan lähettämän sairaudenkin". Kuinka hän oli hänen +palkinnut? Olikohan tahtonut häntä poikana tervehtää? Nämät ajatukset +nöyryyttivät syvään hänen ylpeätä sieluansa, jota suru jo oli murtanut. +Nyt avasi Sesilia silmänsä, katseli ympärillensä ja sanoi heikolla +äänellä: "tämänhän päivän piti minun riemupäiväkseni tuleman, ja niin +se tuleekin, vaikka toisella tavalla. Jumalalle kiitos, minä olen selvä +nyt, minä tiedän että minä hourailin." Hän ojensi kätensä Katariina +rouvalle ja Margareetalle, jotka seisoivat kummallakin puolen hänen +vuodettansa, ja kun he nyt tarttuivat niihin, yhdisti hän ne rintansa +ylitse ja sanoi: "äitini, toinen lapsesi menee pois, ota toinen taas +rakkauteesi. Oi äitini, kuule viimeistä rukousta, jota lapsesi pyytää +sinulta, älä eroita Margareettaa hänestä, josta hän ei taida erota." +Margareetta vaipui polvillensa äitinsä eteen. Hänen katseensa, hänen +ristissä olevat kätensä rukoilivat, mutta hän ei taitanut sanaakaan +virkata. + +Katariina rouva oli syvästi liikutettu. Ylpeä pää oli vaipunut alas. +Nyt ojensi hän kätensä Margareetalle: "minä annan sinulle anteeksi, tee +niinkuin toivot. Tulkoon hän puolisoksesi, jota paitsi minulla piankaan +ei taitaisi ainoatakaan lasta olla." + +Sesilia pani kätensä ristiin rukoukseksi, ja rukouksessa näyttivät +hänen kasvonsa kirkastuneilta. + + + + +15. + + +Katariina rouvan ja hänen toisen tyttärensä myöhemmistä kohtaloista ei +paljoa tunneta. Pieniä tietoja saadaan kuitenkin eräästä kirjeestä +Mauno Malmilta Margareetalle, joka on kirjoitettu pari kuukautta +Sesilian kuoleman jälkeen. Otamme sen sentähden tähän: + +"Minun hellästi rakastettu Margareettani! + +Enkö ole täällä nyt, niinkuin sinusta murheellisesti eroitettu olisin, +ja on minulla kuitenkin toivoa sinua muutaman viikon perästä kotio +jälleen saada. Mutta sen kaltainen ihminen on, ei se Jumalaa kylläksi +siitä suuresta ilosta ja autuudesta kiitä, joka sillä on, se luulee +vaan, että hänellä enemmänkin vaatimista on, eikä se vähintäkään tahdo +poisantaa. Ja kuitenkin olen minä toisinaan jälleen, niinkuin se, jolla +ei tervettä järkeänsä ole, lentäen ympäri, niinkuin en minä tietää +mahtaisi, millä tavalla minä sen erinomaisen suuren iloni, joka minun +sydämessäni asuu ja hallitsee, ilmoittaa taitaisin. Erinomaisesti on +kuitenkin Herra Jumala meidän teitämme ohjannut, kun minä ajattelen, +kuinka ei ole sen pitempää aikaa kulunut, kuin että minun korkeasti +kunnioitettu, rakas anoppini, sinun armollinen äiti rouvasi, sen +muistaa mahtaa, kuin se laki tehtiin, että kuoleman rangaistus sille +aatelittomalle tulee, joka aatelisnaisen vaimoksensa vie. Ja nyt on +hänen kuitenkin lopuksi sinun minulle antaa täytynyt. En minä hänen +vastenmielisyyttänsä itse minuani kohtaan pahakseni pane, vaan olen nyt +niin ylönpalttisen onnellinen siitä kuinka Herra meidän teitämme on +ohjannut ja johtanut, että minä vaan sinua minun käsilläni kantaa +tahtoisin, ja lentää ja ilmaan heittää sekä hatun kuin myös pään; ja +olen minä niin vallaton, etten minä jalvoillani seisoa osata tahdo, ja +pian tahtoisin ryssät tänne, että minä heidän päällensä minun kuohuvaa +ja paisuvaa ylpeyttäni ja kopeuttani ajaa ja päällepanna taitaisin. + +En minä kuitenkaan muuna kuin oikeana pitää taida, että sinä korkeasti +kunnioitetun äitisi tykönä tämän surullisen ajan viettää mahdat, siksi +kuin hän asiansa järjestää on ehtinyt Ruotsiin muuttamistansa varten, +sittenkuin minulle sallittiin sinua, minun rakas Margareettani, ensin +noutaa ja minun vaimonani kotio-viedä, ja sillä tavalla meidän tehtyä +ja suostuttua liittoamme vahvistaa. Kuitenkaan en minä, minun korkeasti +kunnioitettua, rakasta anoppi rouvaani, minun läsnä-olemuksellani +enempää vaivata tahdo, koska hän ei minua mielellänsä nähdä tahtoa +mahda. + +Minun suuresti kunnioittavaisen ja nöyrän kiitokseni mahdat sinä sinun +korkeasti kunnioitetulle, rakkaalle äiti rouvallesi ilmoittaa hänen +lupauksestansa, Ruotsissa sanaansa minun hyväkseni käyttää, sanoden +hänelle samalla, että minun nöyrä toivoni olisi, ettei hän armollisesti +itseänsä sillä asialla vaivaisi, ajatellen minä niin, että mitä minulla +on kelvollisuutta ja taitoa hoitaa, ei minulta virallisesti kieltää +mahdettaisi; ja mitä sen ylitse käy, en minä siihen itseäni tunkea +tahdo. Kiittäen häntä tästä hänen armostansa ja hyväntahtoisuudestansa, +toivon minä, ettet sinä, minun Margareettani, joka minun kanssani +hädässä monta kovaa kokenut olet, mitään siitä halvasta osasta, joka +meille tulla taitaa, kärsiä mahda. + +Se kaunis Kauniaisten kartano, jota minä nyt katsellut olen, näyttää +minun mielestäni, sangen sopivalta, jos sinä luulet siihen tahtovasi +panna sen perinnön, joka sinulla on. Kaikki siellä kaikista +tarpeellisimpaan saakka, on hävitetty ja sitten rappiolle joutunut; +mutta kun minä olen sinun uskollinen ja toimekas talonvoutisi, niin +minä toivoa tahdon, että minä muutaman vuoden perästä moninkertaisesti +suurentanut olen sen halvan arvon, joka talolla nyt on ja jonka tähden +se niin vähällä rahalla myydään, kuin semmoista autioksi tullutta maata +maassa niin paljon on. Ja lupaan minä, suurella toimella ja huolella +sen sinulle, minun rakas ja armias Margareettani, tulevaksi +leskentilaksi laittaa. Toivoen minä kuitenkin, että me yhdessä monta +vuotta, lapsiemme kanssa, tässä kauniissa talossa elää ja toimia +saamme, kuin ei palvelus minua kutsu pois, joka, niinkuin nyt +näyttäisi, ei pitkäksi ajaksi eikä myöskään pitkälle matkalle tulla +mahda. + +Että sinun, Herrassa edesmenneen, rakkaan sisaresi eläessä, aivottu +lankosi, Lejonankar, joka Suomeen jää, sinun äiti rouvasi asioita +täällä hoitaaksensa ottaa, näyttää minusta hyvältä, ja taitaa hän siis +mukavasti kotomaahansa muuttaa, jossa myös hänen armas poikansa, sinun +korkeasti rakastettu veljesi, herra Yrjö Boije oleskelee. + +Hän ei myöskään taitaisi ilman mielen harmia sitä alhaista säätyä +nähdä, jossa minä, Jumalan avulla, toivon että sinä onnesi löydät, +mutta jota hän ei semmoisena pitää taitaisi, kuin sen hedelmä niin +halvalla puulla kasvaa, kuin sinun liittosi minun kanssani on. On +kuitenkin Herran armo ja siunaus yhtä usein alhaisen osa kuin +ylhäisenkin. Siinä toivossa, että sinä myös minun tyköni halajat, +niinkuin minun sydämeni joka hetki sinun perääsi sykkii, olen minä, +niin myötä-, kuin vastoin-käymisessä sinua aina yhtä hellästi +rakastavainen puolisosi." + +Pian tämän jälkeen muutti Katariina rouva Ruotsiin. Kun lähes +kaksikymmentä vuotta myöhemmin sota taasen puhkesi Venäjää vastaan, +luettiin jo ensimmäisissä raporteissa, että urhea Eversti-luutnantti +Malm oli haavoittunut, niin ettei hän luultavasti enään kelvannut +sotapalvelukseen. + +Samaan aikaan omisti Hatanpään kartanoa eräs Lejonankar. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Rouva Katariina Boije ja hänen +tyttärensä, by Frederika Runeberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROUVA KATARIINA BOIJE JA *** + +***** This file should be named 18624-8.txt or 18624-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/8/6/2/18624/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + diff --git a/18624-8.zip b/18624-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..ef06ca7 --- /dev/null +++ b/18624-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5189fdc --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #18624 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18624) |