initial commit of ebook 19727HEADmain

5 files changed, 3967 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/19727-8.txt b/19727-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..01b9171
--- /dev/null
+++ b/19727-8.txt
@@ -0,0 +1,3951 @@
+Project Gutenberg's Merimiehen matkamuistelmia I, by Aukusti Högman
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Merimiehen matkamuistelmia I
+       Ja haaksirikko
+
+Author: Aukusti Högman
+
+Release Date: November 6, 2006 [EBook #19727]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIMIEHEN MATKAMUISTELMIA I ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+MERIMIEHEN MATKAMUISTELMIA I
+
+Ja haaksirikko
+
+
+Tositapausten mukaan kertoi
+
+AUKUSTI H. [HÖGMAN]
+
+
+Tampereen Kirjapaino, Tampere, 1889.
+
+
+
+
+Elokuun ilta v. 1876.
+
+Sakea sumu peitti vaipallaan luonnon-ihanan seudun Glascowin kaupungin
+ympäristöllä.
+
+Jokainen noilla Brittein viheriöitsevillä saarilla käynyt tuntee hyvin
+tuon ikuisen sumun, joka ei hetkeksikään vallan näkymättömiin poistu,
+etenkään sellaisista seuduista, joissa suurempaa liikettä harjoitetaan,
+nimittäin laiva- ja tehdasliikettä. Sillä semmoisissa satamapaikoissa
+muun muassa ovat kivihiili-lastauspaikat, jotka lakkaamatta täyttävät
+ilman kivihiilen tomulla, koska niissä korkeista torneista rautatien
+lastivaunuista pitkin sitä varten valmistettuja rännejä myöten syöstään
+kivihiiliä suorastaan laivan ruumaan, joten suurikin laiva muutamassa
+tunnissa tulee täyteen lastiin.
+
+Tuohon ainaiseen pilvivaippaansa onkin kunnon Glascowilainen
+tottumuksesta niin mieltynyt, että hän ei oikein viihdykään muualla,
+missä tämä hänen synnyinmaansa pilvinen taivas puuttuu.
+
+Päivä oli ollut paahtavan kuuma ja ilma tyyni koko päivän. Mutta tyyni
+ei ollut minun mieleni. Rauhaton oli sydämeni, myrsky raivosi
+rinnassani; omaatuntoani kalvoi katumus mennyttä hurjaa, hyödytöntä
+elämää muistellessani ja tutkiessani, kuinka himojeni orjaksi
+antautuneena juoppouden jumalan palveluksessa olin riehunut.
+
+Yksinäisyyttä haluten, raitista ilmaa kaivaten, lähdin
+Boarding-hausista (merimies-majasta) ulos kävelemään. Jonkun ajan
+kuljeksittuani katua ylös, toista alas, ohjasi sallimus askeleeni
+satamaan ja sieltä taasen eteenpäin meren rantaan. Vihdoin tuntiessani
+pientä väsymystä, huomasin mielestäni mukavan levähdyspaikan, johon
+istahdin, nauttiakseni raitista meri-ilmaa täydellä halulla.
+
+Vähitellen vaivuin ajatuksiini, ihaellen avaraa näkyalaa ja meren
+aaltojen majesteetillista kohoelemista ja laskemista. Nousuvesi oli
+juuri ruvennut laskeutumaan, se kun aina säännöllisesti laskeutuu kuusi
+tuntia ja taasen samanverran aikaa nousee, -- niin, nousuvesi oli juuri
+ruvennut laskeutumaan, ja laivatokkain sulut olivat suljetut; sillä jos
+ei niitä laskettaisi tiviisti kiinni, niin juoksisi vesi kuiville
+laivatokista, ja laivat jäisivät kuivalle maalle.
+
+Ilta-aurinkokin ikään kuin väkivallalla tunkeusi sumun lävitse,
+hälventäen hetkeksi savupilvi-vaipan, osoittaakseen kirkkautensa voimaa
+ja viehättäen lumoavalla kauneudellaan ja harvinaisella värityksellään,
+minua kumminkin, joka en ennen ollut semmoista tullut huomanneeksi.
+
+Tätä ihaellessani tunsin itseni sanomattoman vähäpätöiseksi, kurjaksi
+olennoksi, hyödyttömäksi, yksinäiseksi, onnettomaksi kuljeksijaksi,
+niinkuin tosin olinkin. Vähitellen näin vaivuin haaveiluun,
+aatemaailman lentäväksi linnuksi. Eteeni selveni kurja tilani,
+hulivilielämäni hedelmä.
+
+Olin jo ollut kaksi vuotta, melkein puoli kolmattakin, poissa
+kotimaastani, josta olin lähtenyt muka rikkautta ja rauhaa etsimään,
+kunniaa ja viisautta kokoomaan.
+
+Kuinka olin käyttänyt tuon ajan? Olinko edistynyt toiveissani? Missä
+olivat nuo haaveksitut rikkaudet, joita olin niin toivorikkaana
+kokoomaan lähtenyt?
+
+Tuonlaisia ynnä muita semmoisia kysymyksiä soi omassatunnossani. Mitä
+noihin voin vastata, mitenkä itseäni puolustaa?
+
+Niin, ensinnäkin täytyi huomata, että lompakkoni oli typi tyhjä; eikä
+ollut mitään säästöön muuallakaan joutunut.
+
+Mihin olivat nuo jotenkin runsaat ansaitsemani varat joutuneet; mihin
+ne olivat uponneet?
+
+Tunnustaa täytyi, että nuo lukuisat, kirotut merimiesten ystävät olivat
+ne ystävällisesti huostaansa korjanneet, kun ei merimies raukka itse
+niitä voinut säilyttää; ja siellä ne olivatkin niin hyvässä tallessa,
+ettei ikinä niitä enään nähdäkään tarvinnut.
+
+Keitä nuo ystävät sitten ovat, jotka niin hyvää huolta pitävät tuhmista
+meripojista, jotka eivät itse kykene rahojaan säilyttämään?
+
+Niin, noita ystäviä on merimiehellä sangen paljo. Ensinnäkin laivan
+saapuessa ulkomaiseen satamaan, tulee heti laivaan joukko ystävällisiä
+niinsanottuja "runareita" (merimies-majojen isäntien kätyreitä). Niissä
+on aina joku, joka osaa kieltäsi puhua, joka on maanmiehesi. Hän tarjoo
+sinulle tupakkaa, viinaa, ja jos et noin väkevää rakasta, niin on
+hänellä viiniäkin, tuota oikein "puhdasta viinimarjan mehua," jota hän
+tervetulijaisiksi tarjoo, kehoittaen ottamaan "aika siemauksia." Ei se
+mitään maksa, hauskaahan on, kun saa tavata kansalaisensa. Tarjoopa
+vielä rahaakin, jos haluttaa tulla ehtoolla maihin, jossa sitten tuo
+herttainen runari vie paikasta toiseen ja näyttelee kaikenlaisia
+huvipaikkoja ja kauniita "restarationeja."
+
+Niihin mennään sisään ja juodaan lasia pari kolme, taasen
+tervetulijaisiksi; eikä sekään mitään maksa. Täytyyhän
+ensikertalaiselle tuonverran tervehdykseksi tarjota. Ei kestä kiittää,
+tervetuloa vastakin!
+
+Runari iskee vaan silmää isännälle heti huoneesen tultua, ja sen
+masteri (isäntä) hyvin ymmärtää; mutta outo merimies ei sitä huomaa.
+
+Näin käydään sitten "kestissä" parissa, välistä kolmessakin paikassa,
+ja sitten mennään "runarin Boarding-hausiin," jossa mistres (rouva),
+missis (talon neiti) ja master (isäntä) ottavat mitä herttaisimmalla
+tavalla tulijaa vastaan ja jossa häntä sitten vielä kestitään ruoalla
+ja juomalla.
+
+Viimein masteri ja runari sulasta ystävyydestä rupeavat tarjoomaan
+hänelle parempia palkkoja vähemmästä työstä ja parempaa ruokaa, jos
+vain jättää nykyisen laivansa ja tulee heidän luoksensa asumaan.
+
+Mitäs muuta kuin suostutaan ystävällisen, helläsydämisen, isällistä
+huolta pitävän masterin neuvon mukaan jättämään vanha huono laiva ja
+niukkaa palkkaa maksava kapteeni.
+
+Seuraavana iltana on runari taasen laivassa. Hän on tullut kenenkään
+huomaamatta. Mutta eipä haittaa, jos ken tahansa huomaakin. Hän on
+merimiehen puvussa ja tulee tapaamaan tovereitaan. Hänen neuvostaan
+merimies pyytää kapteenilta rahaa ostaaksensa niitä ja näitä,
+välttämättömän tarpeellisia vaatteita y.m. Kapteeni sattuu olemaan
+hyvänluontoinen, luulee miehen todellakin tarvitsevan, koska hän niin
+hartaasti pyytää, ja antaa hänelle välistä enemmänkin kuin tulevaa
+olisi. Välin toki sattuu niinkin, ettei kapteeni olekaan niin herkkä
+antamaan, joten merimiehellä on monen kuukauden palkka säästössä.
+
+Mutta ei se esteeksi ole, karataanpa sittenkin; pianhan semmoiset
+summat takaisin tienataan.
+
+Runari auttaa yön hiljaisuudessa ja pimeydessä tavarat, kistun, säkin
+ynnä muut veneellä maihin. Rannalla odottaa suljettu cabi (vaunu)
+tulijaa, ja tulisella vauhdilla mennään Boarding-hausiin, josta "ei
+vaadita merimieheltä maksua."
+
+Sitten eletään iloisesti masterin luona; siellä on ravintola; sieltä
+saa, mitä haluttaa; maksuista _sitten_ sovitaan.
+
+Jos on itselläsi rahoja, vie runari sinun tanssisalonkiin, jossa on
+juomalat kaikissa neljässä nurkassa. Siellä istuu viehättäviä
+naikkosia, jotka hymyhuulin heti tulevat vastaan. Luulisi noita
+hienoimmiksi herrasnaisiksi, niin hienoja ja kauniita ne ovat.
+
+Hetken niitä näitä juteltuanne, kysäisee kaunottaresi, mitä tahdot
+juoda. Vastattuasi neitonen samassa tuo pyydetyn lasisi, taputtaen
+sinua poskelle, eikä jätä lasillista samaa ainetta itsensäkin varalle
+tuomatta.
+
+Tuossa äkki pikaa tutustutte. Samassa musiikki salongin lehteriltä
+kajahtaa, pakottaen sinut kaunottaresi kanssa tahdin mukaan pyörimään
+ympäri salongin, vaikka et tanssissa muutoin mestari olisikaan.
+
+Sen jälkeen tuntee sulottaresi itsensä niin pahoinvoivaksi, että et voi
+etkä henno olla menemättä häntä saattamaan salongin käytävän toisella
+puolella olevaan pieneen kammioon, jossa hän tilapäisesti asuu. Siellä
+taasen tarjotaan jotakin vaivoistasi, kohteliaisuudestasi juotavaksi.
+Ja niin sitten jatketaan hurjia huvituksia, joista kaikista et tietysti
+selviä vähemmällä, kuin että lähtiessäsi on lompakkosi kelpolailla
+keventynyt.
+
+Sillä tavoin sitten eletään, niin kauvan kuin masterisi hyväksi näkee.
+Koko ajan runari sinua uskollisesti seuraa, mihin menetkin. Lopuksi
+laittaakin isällinen Boardingmasterisi sinut tuohon luvattuun uuteen ja
+parempaan laivaan, jossa tulet nauttimaan luvattua suurta palkkaa, eikä
+tarvitse sinun itse tuosta ollenkaan huolehtia.
+
+Kun sitten tulet tuohon ulkomaiseen muhkeaan laivaan, seuraa sinua
+runarisi uskollisesti, kunnes laiva on jättänyt sataman. Kaikki tämä
+ystävällinen apu ei maksa mitään; mutta perästä kuuluu, sanoo
+torventekijä.
+
+Runari jätti viime laivasta saadun päästötodistuksesi kapteenille, sai
+ennakkokuitin, jolla hän kolmen päivän kuluttua laivan lähdöstä nostaa
+kuukauden palkkasi, joskus kahdenkin, aina sen mukaan, kuinka pitkälle
+matkalle laiva menee.
+
+Siten saat nauttimasi vierasvaraisuuden ja ilon maksaa kahden kuukauden
+työlläsi, josta muutoin olisit saanut sata tahi kaksi sataa markkaa
+omaan taskuusi. Näin menevät rahasi, jotka hielläsi ja väelläsi, usein
+hengen vaarallakin olet ansainnut, kapakoitsijain tiskin laatikoihin ja
+pohjattomiin taskuihin, noitten samaisten, jotka näillä kerrotuilla
+ynnä monilla muilla keinoin koettavat vetää puoleensa kokemattomia
+merimiehiä, samoin kuin kaikkia muitakin, jotka heidän viehättävän
+näköisiin pauloihinsa antauvat.
+
+Oi kuinka monta tuhatta nuorukaista ovat nämä perikatoon vietelleet.
+Lukemattoman paljo olisi niitä merimiehiä, samoinkuin muitakin
+nuorukaisia, jotka eläisivät onnellisina, rikastuisivat sekä henkisesti
+että aineellisesti ja säilyttäisivät niin hyvin ruumiinsa kuin
+sielunsakin voimat turmeltumattomina, jos ei näitä juomatemppeleitä
+olisi. Mihin kaikkiin saastaisiin synteihin ja hurjuuksiin juuri nämä
+ovat syypäinä! Kuinka monet tuhannet katkerat kyyneleet ovat vuotaneet
+onnettomain vaimojen kalpeille, kuihtuneille kasvoille ja poskipäille,
+kunnes he ovat kadonnutta onneaan surren, pakahtunein sydämin ja
+murtunein mielin, kolkkoon hautaan sortuneet! Kuinka moni isä, äiti,
+sisar ja morsian ovat saaneet nähdä rakastettunsa näitten uskollisina
+palvelijoina loassa ja kaikenlaisessa saastaisuudessa matelevan, kunnes
+vihdoin ovat joutuneet ennenaikaiseen juomarin hautaan.
+
+Olenpa itse tässä rannalla istuja, yksi näitä tälle tielle joutuneita?
+En liene rahtuakaan parempi; semmoiselta kumminkin ulkoasuni näyttää.
+
+Purjekankaiset omatekoiset housut, pluusi samaa hienoa ainetta, suuret,
+raskaat merisaappaat, vanha, haalistunut merimiehen takki ja hattu,
+jonka ikää olisi vaikea määrätä.
+
+"No," kysynette, lukijani, "kuinka noin huonoissa vaatteissa olit?
+Missä olivat paremmat?" -- Mutta sitähän nyt juuri olen selittänyt.
+
+Näitä ajatellessani havahduin vihdoin ja keksin, etten ollutkaan enään
+yksin rannalla. Tähän matkan päähän, muutaman purjeveneen luokse oli
+ilmaantunut pieni seurue, joka näkyi hankkivan vesille. Parhaallaan
+näkyi pari merimiehen pukuun hienosti vaatetettua nuorta miestä
+lykkäävän venettä vesille. Seuralaisina näkyi olevan kaksi naista,
+toinen vallan nuori neitonen, toinen näytti jo ikänsä jälkipuoliskolle
+joutuneen.
+
+Pojat olivat saaneet veneen vesille ja soutaneet sen laiturin
+portaitten viereen, avanneet purjeet ja asettaneet kaikki kuntoon.
+
+Mutta mitä lienevät naiset odotelleet, kun eivät astuneet veneesen?
+Kentiesi lisäseuraa, arvelin itsekseni. Pian kuitenkin näyttivät
+odotteluun kyllästyneen, ja hiljakseen he astuivat veneesen.
+
+Minusta tuntui, kuin joku surullinen aavistus olisi sydäntäni painanut
+ja kuin olisin tuon seurueen jo entuudesta tuntenut, niin että minua
+halutti tarjoutua heidän apumieheksensä. Olipa juuri kuin joku olisi
+sanonut, etteivät nuo pojat ole täysin kykeneviä venettä purjeineen
+hoitamaan, heitä varmaan kohtaa onnettomuus.
+
+Olin juuri lähestymäisilläni heitä, kun huomasin ulkoasuni, joka ei
+suinkaan ollut luottamusta herättävä. Häpeissäni käännyin takaisin,
+alakuloisena luopuen aikeestani, ja istahdin jälleen takaisin samalle
+paikallani, josta voin nähdä kauvas merelle päin. Päätin seurata
+katseillani noita outoja suosikkejani, sillä semmoisiksi olivat nämä
+henkilöt muutamissa silmänräpäyksissä muuttuneet.
+
+Istuin siinä ja seurasin silmilläni purjehtijoita, jotka nyt
+myötätuulen tasaisesti puhaltaessa kiitivät eteenpäin hyvää vauhtia.
+Alku näytti siis varsin lupaavalta ja huvittavalta.
+
+Mutta nyt huomasi tottunut merimies-silmäni kaukana taivaan rannalla
+jotakin, joka näytti toteuttavan kummallisen pelkoni ja aavistukseni.
+Se oli pieni musta pilkku taivaan äärimmäisellä rannalla, taivaanreunan
+ja merenpinnan välillä.
+
+Pilkku suureni sanomattoman nopeasti, läheni lähenemistään; kummallinen
+suhina kuului kaukaa sieltä päin, mistä tuo musta hirviö läheni.
+
+Mikä tuo hirviö oli? -- Jokainen valtamerillä kulkenut merimies tuntee
+sen. Se on hirmumyrsky, joka usein menee yhtä joutuin kuin tuleekin.
+Mutta onneton on se pursi, niin pieni kuin suurikin, joka silloin ei
+tiedä eikä ymmärrä olla varoillaan.
+
+Semmoinen näytti minunkin purjehtijaini kohtalo olevan; sillä
+huolettomina, uhkaavaa vaaraa tietämättä kiitivät he eteenpäin täysin
+purjein noin englannin penikulman päässä rannasta.
+
+Minä juoksin kuin mieletön laiturilla huutaen heille, huitoen
+nenäliinaani heille varoitukseksi ja vielä ampuen pari laukausta
+mukanani olevasta revolverista. Mutta kaikki turhaan. He eivät
+kuulleet; syöksyivät vaan suoraan vihurin suuhun.
+
+Viimeinkin, Jumalan kiitos, huomaavat vaaran, hyppäävät purjeita
+laskemaan. Mutta se oli liian myöhäistä; vihuri kerkisi jo saavuttaa
+heidät sitä ennen.
+
+En voinut olla silmiäni ummistamatta. Kuulin sydäntä vihlovan
+hätähuudon, toisen ja kolmannenkin. Jännitin silmiäni nähdäkseni
+purjehtijoita; mutta mitään ei näkynyt.
+
+Tuolla huomasin veneen, pohja ylöspäin, ja veden pinnalla muutamia
+ihmisen päitä, jotka pyrkivät venettä kohden. Tuontuostakin kaikui
+korviini haikeita hätähuutoja.
+
+En tiennyt, miten sain nuttuni ja saappaani riisutuksi. Huimaavaa
+vauhtia riensin rantaan, ja loiskis olin vedessä, halkaisten kuohuvia
+laineita tulisella innolla. Myötävirta auttoi minua eteenpäin
+onnettomuuden paikkaa kohden.
+
+Lähenin yhä onnettomia tuulen ja meren pauhatessa. Usein peittivät
+risteilevät aallot minun, että olin läkähtyä. Mutta vihdoin sain
+aalloissa riisutuksi taas osan vaatteitani, jotka tietysti jäivät
+mereen. Sain ikään kuin uusia voimia, ja silmäni olivat luodut
+ainoastaan yhteen kohtaan, nuoreen naiseen, joka näkyi viimeisiä
+voimiaan ponnistaen koettavan pysytellä aaltojen päällä.
+
+Mutta oi kauhua! Nyt hän upposi, enkä ollut kuitenkaan hänestä etempänä
+kuin noin viiden sylen päässä. Ainoastaan muutamia voimakkaita vetoja
+ja potkauksia vielä, ja pian olin samalla paikalla, missä hän upposi.
+Aioin juuri sukeltaa hänen jälkeensä, kun oikealla sivullani kohosi
+vedestä kätönen ja pitkät mustat hiukset.
+
+Salaman nopeudella tartuin hukkuvan käteen ja hiuksiin molemmin käsin,
+joka temppu itsenikin saattoi upoksiin. Mutta muutaman silmänräpäyksen
+kuluttua olin taasen pinnalla taakkoineni. Heti pyörähdin selälleni,
+vedin tiedottoman neidon samoin selälleen vasemmalle puolelle
+rinnalleni, pidin hänestä vasemmalla kädelläni, koettaen kohottaa hänen
+kuolon kalpeita kasvojaan vedenpinnan yläpuolelle.
+
+Sillä tavoin sitten pyrin voimieni takaa rantaa kohden. Mutta nyt
+tarvittiinkin monta vertaa suurempia ja kestävämpiä voimia, sillä nyt
+oli kuljettava vasten virtaa. Se ei tosin enään ollut kovin väkevä;
+mutta nyt olikin vaan toinen käsi ja jalat vapaat, toinen käsi kun
+piteli tuota uinailevaa impeä rintaani vastaan likistettynä.
+
+Hitaasti kului matka. Lienen ollut noin puolimatkassa, kun rupesin
+tuntemaan voimaini loppuvan. Hurjasti koittaen ponnistaa viimeisetkin
+voimani, tunsin kuitenkin, miten liikkeeni heikontuivat, miten jäseneni
+rupesivat kangistumaan. Tuhansia tulitähtiä säihkyi silmissäni.
+Yhtäkkiä musteni kaikki; minä kuulin veden kohisevan korvissani pääni
+yläpuolella.
+
+Suonenvedon-tapaisesti kiersin molemmat käteni neidon vyötäisille, enkä
+sitten tiennyt mitään. Tuntui vaan siltä, kuin joku olisi tarttunut
+niskaani ja aikonut minua kuristaa. Tunsin, että minut äkkiä vedettiin
+ylös, ja kuulin ääniä; mutta en eroittanut sanoja, vaikka kuuluivat
+aivan läheisyydestäni. Tuntui ikään kuin olisi minua kuljetettu
+jossakin loiskuvassa vesiastiassa läpi ilman ylös, ylös korkeuteen; ja
+kuta korkeammalle tulin, sitä selvemmin rupesi ruumiissani tuntumaan
+ikäänkuin se olisi ollut pantuna jäihin.
+
+Vihdoin heräsin, sain silmäni auki ja näin olevani makaamassa rannalla
+suuren väkijoukon keskellä. Pari poliisia koitti irroittaa käsiäni ja
+eroittaa jotakin naisolentoa sylistäni.
+
+Käteni aukesivat kuolon puristuksesta, ja nainen vietiin lähellä
+odottavaan vaunuun. Minä kummastelin ja katselin ympärilleni. En
+ymmärtänyt, mitä kaikki tämä merkitsi. Kysyin lähellä seisovilta, missä
+olin ja mitä pahaa olin tehnyt, koska poliisit herätessäni käsirautoja
+olivat pois ottamassa.
+
+En kerinnyt saada mitään selvää vastausta. Joukosta kuului vaan joku
+sanovan: "älä pelkää Jack (merimies); sinä olet oman henkesi uhalla
+pelastanut merihädästä kaupungin rikkaimman laivan-omistajan ainoan
+tyttären".
+
+Nyt selkeni muistini. Muistin tuon pienen seurueen rannalla; muistin,
+kuinka hyppäsin korkealta laiturilta mereen; muistin hurjan uintini
+onnettomuuden paikalle; muistin, kuinka viimeisessä silmänräpäyksessä
+sain hukkuvan nuoren naisen kiinni; muistin taistelun myrskyissä
+hyökylaineita vastaan uidessani rantaan päin takaisin. Ymmärsin nyt,
+että olin itsekin ollut hukkumaisillani, mutta jollakin tuntemattomalla
+tavalla tullut pelastetuksi.
+
+Kaikki nuo ajatukset ja muistot lensivät mieleeni muutamassa
+silmänräpäyksessä, ja minä tajusin kaikki, nähdessäni veden vielä
+valuvan vaatteistani.
+
+Puoli alastonna aioin rynnätä hakemaan vaatteitani ja kenenkään
+huomaamatta poistua koko paikasta. Mutta kummakseni huomasin, etteivät
+jäseneni tehneetkään tehtäväänsä. Kaaduin kuin pölkky maahan, eikä
+minussa ollut miestä jälleen pystyyn nousemaan. Tämän muutkin
+huomasivat; muutamat sitä nauroivat, toiset järkevämmät surkuttelivat
+minua, kun ymmärsivät tilani.
+
+Vihdoin väkijoukon mentyä rantaan jotakin katsomaan, rupesin
+nelinryömin raastamaan itseäni tapaustantereelta. Onnistuinkin niin
+paljon, että pääsin saman kiven luo, jolla olin istunut ennen
+onnettomuuden tapausta ja joka ei ollut monen kyynärän päässä minusta.
+
+Siinä näkyivätkin olevan pluusi, nuttu, hattu ja saappaat. Olisin
+kernaasti pukenut nuo ylleni, mutta en voinut jäsenteni kankeuden
+tähden.
+
+Mutta palatkaamme kertomaan, miten oli muiden purjehtijain käynyt,
+sillä heidän osaksensa ei minun apuni riittänyt, koska koko huomioni
+oli kiinnitetty neitoseen, jota riensin pelastamaan.
+
+Kun olin huomannut purjehtijain onnettomuuden ja hädissäni huutanut
+sekä revolverini laukaissut, olivat nämä herättäneet muutamien
+herrasmiesten huomion. He olivat myös nähneet minun mereen hyppäävän.
+Ensin luullen minun olevan itsemurhan aikeissa, aikoivat he rientää
+minun aikomustani estämään. Mutta samassa havaitsivat he asian
+todellisen laidan nähdessään minun uivan ulospäin, ja kuultuaan
+hätähuudot, huomasivat he, missä apua tarvittiin.
+
+He olivat rientäneet rannasta irroittamaan venettä, jolla sitten
+tulivat apuun ja ehtivät paikalle juuri silloin, kun minä
+pelastettavani kanssa olin uppoamaisillani. He saivat minua kauluksesta
+kiinni ja niin vetivät meidät veneesen.
+
+Toisia veneitä oli myös rientänyt lähellä olevista laivoista
+onnettomuuden paikalle ja saivat pelastetuiksi vanhemman pojan ja
+toisen naisen, joka oli sekä poikain että tytön äiti. Poika oli saanut
+äitinsä hinatuksi veneen kölille, jossa he töintuskin olivat voineet
+pysytellä siksi, kun apu saapui. Nuorin poika oli saanut hautansa
+aalloissa, ja hänen ruumiinsa saatiin ylös ahkeran hakemisen jälkeen
+vasta toisena päivänä. Vanhempaa poikaa ja äitiä tuotiin rantaan juuri
+silloin, kun minä virkosin, ja ihmiset juoksivat katsomaan tulijoita,
+samassa kun minä koin pyrkiä pois heidän joukostaan.
+
+En ollut vielä kauvan maannut piilopaikassani, kun kuulin, miten minua
+etsittiin. Kuulin jonkun sanovan: "minä tahdon nähdä tyttöni
+pelastajan; hakekaa hän esille; kaksi puntaa sille, joka hänet löytää."
+
+Samassa saapui muutamia kiven luo huutaen: "Täällä on! Täällä on!" Ja
+ennen kuin kerkisin mitään vastusta tehdä, tarttuivat muutamat miehet
+minuun ja veivät kantaen sen luokse, joka oli vaatinut minua etsimään.
+
+Nähtyään minut ja huomattuaan tilani, käski hän viedä minut
+vaunuihinsa, johon jo rouva ja poika olivat juuri astuneet. Itse istui
+hän ajajan viereen, ja sanaa lausumatta lähdettiin tulista vauhtia
+kauppaneuvoksen kotia.
+
+Tyttö jo kuului olleen kotona turvassa, ja pikaisen lääkärin-avun
+saatua oli hän jotenkin vironnut.
+
+En rupea tässä kuvaamaan isän, äidin ja pojan tunteita. Kukin ne
+arvannee ilmankin. Sen tunsin vain, että heidän silmänsä olivat
+erinomaisen kiitollisina ja lempeinä luodut minuun. Ei kukaan puhunut
+sanaakaan; oli ikään kuin olisi jokainen peljännyt aloittaa
+keskustelua. Lienee syynä ollut sekin, että kukin kiitti sydämessään
+Jumalaa ihmeellisestä pelastuksessaan. Tuntui todellakin niin
+mahdottoman oudolta mielessäni, että Jumala oli käyttänyt minua
+välikappaleenaan ihmishengen pelastamisessa; että olin itse ollut niin
+lähellä kuolon kitaa ja sentään tullut temmatuksi pois ikään kuin pedon
+suusta. Kun ajattelin, kuinka lähellä ijankaikkisuutta olin ollut, niin
+en voinut muuta kuin kiittää Herraa hänen sanomattomasta armostaan,
+joka ei tahdo syntisen kuolemaa. Armonaikaa oli minullekin pitennetty
+vielä, ja kun tuota ajattelin, rupesivat kyyneleet virtana vuotamaan
+poskiani pitkin. Minä painoin pääni vaunun tyynyjä vastaan, etteivät
+muut huomaisi liikutustani.
+
+Samalla tunsin kiitollisuutta kumppaleitani kohtaan, kun eivät minua
+kysymyksillään vaivanneet, vaan antoivat minun olla omilla oloillani,
+joka tuntui väsyneelle hermostolleni suloiselta.
+
+Nyt ajaa karautettiin kauppiaan taloon, johon rouva ja poika vietiin
+yhdestä ovesta, minä toisesta. Huoneeseen tultuani laskettiin minut
+sohvalle, riisuttiin märät vaatteet yltäni ja puetettiin puhtaat,
+hienon hienot villavaatteet niitten sijaan. Samassa lähestyi minua
+hieno herra, jonka heti huomasin lääkäriksi. Hän kysyi vointiani.
+Vastattuani: "Auttavasti kyllä, herra tohtori; mutta olen ylen väsynyt,
+viluinen ja kangistunut," koitti hän suonenlyöntiä, sydämen tykytystä
+y.m. ja sanoi minun pian olevan täysissä voimissa jälleen. Minä sain
+mennä levolle huoneessa olevaan valmiiksi tehtyyn vuoteesen ja sain
+lasillisen jotakin ainetta, jonka tunsin ruumiissani vaikuttavan
+erinomaisen suloisesti.
+
+Monta hetkeä ei viipynyt, ennen kuin vaivuin syvään uneen, josta
+heräsin vasta toisen päivän illalla. Silloin tunsin olevani aivan
+täysissä voimissa ja iloisella mielellä. Kova ruokahalu tuntui olevan,
+ja olisin syönyt vaikka laivan huonointakin ruokaa.
+
+Nousin vuoteeltani, ensin oudostuen paikkaa, missä olin. En ollut uskoa
+silmiänikään enkä muistaa, miten olin tähän kaikinpuolin hienoon
+huoneesen joutunut.
+
+Mieleeni välähti ikään kuin olisin taivaassa ollut ja kuullut enkelein
+laulua. Sillä viereisestä huoneesta kuului korviini soiton säveleitä.
+Tarkemmin kuunneltuani veisasi siellä joku naishenkilö jotakuta
+harrasta kiitosvirttä, pianolla tai muulla soittokoneella säestäen. En
+ole milloinkaan kuullut niin suloisia säveleitä, sillä ne tuntuivat
+lähtevän veisaavan syvimmästä sydänsopesta ja ilmaisevan hartainta
+kiitollisuutta, eikä kuitenkaan olevan vailla surumielisiä väreitä.
+
+Eikä tuo mikään ihme ollutkaan, sillä veisaaja oli äiti, joka iloitsi
+poikansa, tyttärensä ja itsensä pelastuksesta, mutta suri toisen
+poikansa odottamatonta kuolemaa.
+
+Laulun vaiettua selveni minulle, missä olin ja miten olin tänne
+joutunut.
+
+Hypähdin lattialle ja näin tuolin, johon oli kasa vaatteita pantuna.
+Siinä näin myös lipun, johon oli kirjoitettu; "Pue yllesi, Jack; nämä
+ovat sinun!" Tämähän hauskalta tuntuu, ajattelin, sopiihan tehdä työtä
+käskettyä; näitähän juuri tarvitsenkin."
+
+Lähellä oli pesukaappi, hienointa laatua, ja siinä kaikki, mitä mies
+tarvitsi siistiäkseen itsensä. Peseydyin, ajoin partani, ja rupesin
+sitten vaatettamaan itseäni.
+
+Muutaman hetken kuluttua olin niin siististi ja hienosti vaatetettu
+meripoika, etten vielä niin hienoa, aistikasta merimiehen pukua ollut
+maailmassa sinä ilmoisna ikinä nähnyt. Asetuin suuren seinäpeilin eteen,
+joka ulottui lattiasta kattoon saakka, ja tarkastin itseäni siitä, ja
+tuskin tunsin omaa itseäni.
+
+Pistin käteni taskuihini ja aloin kävellä edestakaisin vartoen uteliaana,
+mitä nyt piti tapahtuman, ja odottelin ruo'alle kutsua.
+
+Mutta kuinka ihastukseni ja kummastukseni kasvoi, löydettyäni hienon
+rahakukkaron housujeni taskusta. Avattuani sen näin ensimäiseksi
+samanlaisen kirjoitetun lipun, kuin vaatteidenkin ohessa. Siinä oli:
+"Käytä hyväksesi, merimies; nämä ovat sinun!" Katsoin rahoja ihmetellen
+ja laskin niitä olevan yhteensä säntilleen kymmenen puntaa (250 Suomen
+markkaa).
+
+Tämähän hauskaksi tulee; olen kumminkin satumaailmaan joutunut, arvelin
+itsekseni.
+
+Samassa huomasin huoneen nurkassa pöydän, jolla näytti olevan jotakin,
+koska se oli hienolla liinalla peitetty.
+
+Siinä oli taasen salaperäinen kirjoitus: "Heitä pois liina, Jack; istu
+ja ravitse itseäsi!" -- No, tämähän huvittavaiseksi käy, ajattelin. En
+liene hereilläni, tai hourin. Nipistin itseäni nenästä ja käsivarresta.
+Kyllä se sentään koski. Ainakin olen jossakin lumotussa linnassa, tuumin
+itsekseni.
+
+Mutta oli miten olikaan, syömään nyt täytyy ruveta, sillä ruokia oli
+jos jonkinlaisia. Vieläpä näkyi ruokaryyppyä varten olevan pieni pullo,
+jossa lienee ollut pari naukkua. En ollut juuri usein käyttänyt
+ruokaryyppyä; mutta nyt otin pienestä kultapikarista siemauksen. Ja
+hienon hienoa oli sen mukaan kaikki muukin, mitä ateriaan kuului.
+
+Syötyäni ja juotuani heittäydyin pitkään sohvalle; otin pöydältä
+sikarin ja vetelin haikuja.
+
+Tämän suloisempaa paratiisia en ikinä toivo, arvelin taas. Olisin
+kernaasti mennyt ulos, mutta en uskaltanut; pelkäsin, ett'en pääsisi
+jälleen takaisin tähän suloiseen asuntoon. Päätin siis kärsivällisesti
+odottaa, kunnes jonkun ihmisen näkisin; tottahan joku tulisi, jos ei
+muut, niin kumminkin lääkäri. Katsoin seinäkelloa; se näkyi käyvän
+viittä.
+
+Vidoinkin joku tuli käytävässä. Nyt tarttui hän lukon kahvaan. Hypähdin
+istualleni. Ovi aukeni, ja sisään astui lääkäri. Tunsin hänet samaksi
+mieheksi, joka oli minulle tuon lasillisen lääkejuomaa antanut, mikä
+minulle niin syvän ja vahvistavan unen oli tuonut.
+
+"Hyvää iltaa, nuori sankari; kuinka voitte?" oli hänen ensimäinen
+lauseensa. Oven suljettuansa tarttui hän käteeni ja pudisti sitä
+sydämellisesti.
+
+"Hyvin," vastasin minä. "Olen kuin lumotussa linnassa. Täällä on
+kaikkia, mitä mieli halajaa. Mutta sanokaapas, hyvä tohtori, olenko
+minä hereilläni, vai onko tämä kaikki unennäköä; ja jos tämä on
+todellisuutta, niin voitteko sanoa, kuinka kauvan tätä kestää."
+
+Lääkäri naurahti, ja vähän aikaa katseltuaan silmiini, virkkoi:
+
+"En usko juuri samanlaista monta tuntia enää kestävän. Mutta onnen
+lintu sinä, Jack kulta, olet. Moni toivoisi kernaasti olevansa sinun
+kengissäsi. Mitä olen kuullut, niin aikoo kauppaneuvos sinun
+tulevaisuudestasi pitää hyvän huolen. Hän ei pidä mitään palkintoa
+liian suurena sinulle, sillä hän rakastaa äärettömästi tytärtään, jonka
+pelastit. Minun on käsketty viedä sinut, poikaseni, jos olet täysin
+toipunut, hänen luoksensa tänä iltana. Hän tahtoo sinua silloin kiittää
+sankarityöstäsi ja muutoin puhutella sinua sekä samassa varmaankin
+palkita sinua."
+
+"Hyvä herra tohtori," keskeytin häntä; "minä olen jo moneen kertaan
+palkittu, sillä enhän minä mitään erinomaista sankarityötä ole tehnyt.
+Saman olisi kuka hyvänsä minun sijassani tehnyt. Olen vaan
+velvollisuuteni täyttänyt, joskin vähän varomattomasti käyttäydyin,
+niin että omakin henkeni joutui vaaraan. Jos eivät muut olisi meitä
+veneesen saaneet, niin siellä olisimme nyt molemmat meren pohjassa."
+
+"Kyllä niin," vastasi lääkäri, "mutta sinä pelastit hänet uppoamasta ja
+herätit muiden huomion. -- Mutta nyt tahdon tietää nimesi ja
+kotipaikkasi, että saan esittää sinut kauppaneuvokselle ynnä muille.
+Minun nimeni on Wily Mackvicker," lausui hän seisoalleen nousten, johon
+minäkin heti vastasin ilmoittaen nimeni ja kumartaen lisäsin olevani
+Suomesta O:n kaupungista.
+
+Mutta semmoista paikkaa ei hän sanonut muistavansa, jonka tähden minä
+parhaan kykyni mukaan koin sitä hänelle selittää karttakirjan avulla,
+jonka muiden kirjain joukosta satuin löytämään. Vähän näkyi hän
+Suomesta tietävän, niin kuin yleensä hänen maassansa. Toiset sitä
+pitävät ruotsalaisena, toiset venäläisenä maakuntana, ja "Ruchin Finn"
+on täällä suomalaisten yleisenä nimenä.
+
+Tohtori Mackvicker aikoi lähteä ja vaati minua seuraansa. Mutta minä
+pyysin häntä hetken vielä viipymään ja selittämään, mitä tässä edellä
+olen kertonut. Kerroin hänelle nuo salaperäiset kirjoitukset ja näytin
+hänelle ne ynnä rahakukkaron ja kysyin, olivatko nämä rahat todellakin
+minulle aiotut.
+
+Mr. Mackvicker nauroi ja sanoi ne tietysti minulle kuuluvan. Hän kertoi
+sitten, että hän kauppaneuvoksen vanhemman pojan Charlyn kanssa yksissä
+neuvoin oli keksinyt kaikki nuo minua huvittaaksensa, ja senkin tähden,
+ettei kenelläkään ollut aikaa minusta muutoin huolta pitää asiain tällä
+kannalla ollessa onnettomuuden jälkeen. Oli siis tahdottu näin minulle
+pitää varalla kaikki tarpeet, heräisin sitten koska tahansa.
+
+Ilmoitin lääkärille, että minun piti lähteä niin pian kuin mahdollista,
+sillä minun täytyi seuraavana aamuna olla laivakonttoorissa. Meillä
+laivan miehillä oli siellä suorituksia, koska olimme tulleet juuri
+Brasiliasta yhdeksän kuukauden matkalta eräällä Liverpoolilaisella
+laivalla.
+
+Mr. Mackvicker otti vihdoin kädestäni kiinni ja koetti rohkaista minua,
+luullen, että ujostelin tulla hänen mukanaan kauppaneuvoksen luokse.
+Minä painoin hienon merimiehen huopahatun päähäni, ja sitten mentiin.
+Kysyttyäni sain tietää, että kaikki pelastetut voivat hyvin, paitsi
+neiti Mary, joka oli vielä heikko.
+
+Sain kuulla hänen tiedustelleen, kuka hänet pelasti, ja kuultuansa sen
+olleen jonkun merimiehen, joka oli itsekin ollut hukkua, oli hän itkien
+pyytänyt nähdä minua heti, koska oli kuullut minun talossa olevan. Kun
+oli luvattu minut tuoda hänen luokseen, niin pian kuin heräisin, oli
+hän rauhoittunut ja luvannut vartoa.
+
+Näitä puhellessamme olimme jo joutuneet kauppaneuvoksen ovelle. Mutta
+tuo Maryn kaipailu ja helläsydämisyys oli minuun tehnyt kummallisen
+vaikutuksen. Mackvicker avasi oven ja työnsi minut edellänsä huoneesen,
+jossa istui keski-ikäinen hieno herrasmies, kädellään tukien päätänsä.
+
+Seisoimme hetkisen hänen edessään, ennen kuin hän huomasi meidät. Minä
+tunsin hänet samaksi, joka kuskin viereen istahti onnettomasta rannasta
+kotiin ajettaessa. Hänen silmänsä näyttivät punertavan, murhe näkyi
+painavan hänen mieltänsä; poikansa tapaturmainen kuolema näkyi häntä
+kovasti masentavan. Hän näytti aivan murtuneelta. Lääkäri vihdoin
+huomautti häntä läsnäolostamme, esittäen minut hänelle.
+
+Nähtyänsä minut, nousi kauppaneuvos seisoalleen, levitti kätensä ja
+lausui murtuneella äänellä: "tule tänne, poikaseni, ja anna minun
+painaa sinua rintaani vastaan; tule!"
+
+Lääkäri työnsi minua häntä kohden. Minä astuin vaistomaisesti muutaman
+askeleen, ja, nyt olin hänen sylissään. Hän itki eikä voinut saada
+sanaa suustansa. Vahvan miehen rinnassa sykki sydän tuntuvasti, ja
+hänen povensa työskenteli tavattomasti.
+
+Vihdoin hän puhkesi sanoihin: "Jumala siunatkoon sinua, vieras! Jumala
+siunatkoon sinua, nuorukainen, siitä, että olet onnettomalle isälle
+antanut takaisin hänen rakkaan tyttärensä! Jumala siunatkoon ja
+palkitkoon sinua, jalo meripoika Pohjolasta, että olet poistanut
+perheen isältä kuolon iskun; sillä en olisi voinut kestää niin kovaa
+iskua yhtaikaa; ilman sinua makaisi nyt koko perheeni meren pohjassa."
+
+Hänen äänensä sortui, niin ettei hän pitkään aikaan voinut sanaakaan
+puhua. Hän hellitti minut ja viittasi istumaan. Tulin itsekin niin
+liikutetuksi hänen syvästä surustaan ja hellästä kohtelustaan, että
+kyyneleet valuivat silmistäni.
+
+Hetken aikaa istuttuamme nousi kauppaneuvos, otti minua kädestä kiinni
+ja sanoi:
+
+"Seuraa minua, poikani; meitä odotetaan jo salissa."
+
+Ennen kuin kerkisin mitään lausua, aukeni ovi, ja me tulimme
+suurenlaiseen saliin, jossa oli parikymmentä henkeä kokoontuneena
+suuren pyöreän pöydän ympärille.
+
+Kun me kolme astuimme sisään, nousi koko seurue. Jokaisen kasvoista
+näkyi syvä juhlallisuus. Salissa vallitsi kuoleman hiljaisuus, kun
+kauppaneuvos lausui juhlallisella, vähän epävakaisella äänellä:
+
+"Tässä, rakkaat ystävät, esitän teille perheeni pelastajan. Jumala
+häntä siunatkoon!"
+
+Hän vaipui istumaan, voimatta mielenliikutukselta jatkaa puhettansa.
+
+Minä jäin keskelle laattiata yksin seisomaan. Kumarsin kohteliaasti
+joka suunnalle, ja muistaakseni mutisin jotain sinnepäin, että tämä
+kaikki oli minulle ansaitsematonta kunniata tahi muuta semmoista. Mutta
+nyt alkoi joka suunnalta tulla kädenpuristuksia, siunauksia,
+onnentoivotuksia, ylistyksiä ja kaikenlaisia kiitollisuuden ja kunnian
+osoituksia. Viimein lähestyi minua talon rouva, joka oli
+onnettomuudessa ollut osallisena, samoin nuori Charly. He syleilivät
+minua kumpainenkin ja taluttivat minut sohvalle välillensä istumaan.
+Kauppaneuvoskin läheni meitä, ja sitten kaikki yhdestä suusta,
+kauppaneuvosta seuraten, vaativat minua kertomaan onnettomuudentapausta
+kaikkine kohtineen alusta loppuun saakka.
+
+Kahta kertaa en antanut itseäni käskeä. Alotin siitä, miten huomasin
+heidät ensin, lopettaen siihen, miten lääkäri tuli minua katsomaan.
+
+Ei kukaan keskeyttänyt kertomustani, paitsi Charly, joka välin lisäsi
+jotain, mitä en itse tarkoin maininnut. Muutoin vallitsi huoneessa syvä
+hiljaisuus. Muuta ei kertomuksen ohessa kuulunut, kuin syviä huokauksia
+ja nyyhkytyksiä yhden ja toisen naisen puolelta. Kauppaneuvos itse ja
+hänen rouvansa olivat kovimmin liikutettuja.
+
+Kun vihdoin kertomukseni loppui, vallitsi huoneessa vieläkin syvä ja
+pitkällinen hiljaisuus, jonka Charly viimein keskeytti, pyytäen minua
+kertomaan, mistä olin, kodostani ja kuinka sieltä olin tänne tullut,
+eli lyhyesti sanoen koko elämäkertani.
+
+Tähän pyyntöön muutkin liittyivät, ja lyhyesti sitten kerroin heille
+pääpiirteet elämästäni.
+
+Kertomukseni näytti heitä ihmeellisesti huvittavan, samassa kuin heidän
+kunnioituksensa kasvoi minua kohtaan, kun kuulivat, että olin syntyisin
+herrasperheestä.
+
+Illallisella, johon sitten mentiin, tyhjennettiin useita maljoja sekä
+minun että kotini ja vielä isänmaanikin kunniaksi. Aterian lopulla
+lähestyi kauppaneuvos minua, otti taskustaan kalliin kultakellon
+vitjoineen ja ojensi minulle sen sanoen:
+
+"Suvaitkaa, poikani, ottaa tämä kello muistoksi näistä päivistä;
+avatkaa kuori ja lukekaa kirjoitus!"
+
+Minä tietysti en voinut muuta kuin ottaa sen ynnä paksun
+kantasormuksen, sekin kullasta, joihin molempiin oli piirretty vuosi,
+päivä ja paikka sekä sanat: "tyttäreni Maryn pelastamisesta."
+
+Olin niin liikutettu, etten ilosta voinut puhua muuta kuin sanat:
+"Jumala siunatkoon teitä, kalliit ystäväni!"
+
+Illallisen jälkeen, ennen vieraitten lähtöä, nousi kauppaneuvos
+seisomaan ja lausui:
+
+"Hyvät ystävät! Minä olen puolisoni kanssa päättänyt tarjota tälle
+nuorukaiselle kodin kattoni alla; sillä en tiedä, mitenkä hänet muutoin
+palkitsisin. Olen mielistynyt häneen kuin omaan poikaani näinä
+muutamina hetkinä, mitkä meillä on ollut ilo nähdä häntä tässä
+seurassamme. Hänen elämänsä ura vieköön hänet sitten maalle tai
+merelle; siitä huolimatta katsokoon minuun kuin ainakin ystävään, joka
+ei mitään uhrausta hänen tähtensä pidä liian suurena. Ja nyt hyvää
+yötä!"
+
+Charlysta ja minusta oli tullut hartaat ystävät, ja yhdessä menimme
+levolle hänen huoneesensa. Paljon puhelimme yhtä ja toista myöhään
+yöhön, kunnes vihdoin unen helmoihin vaivuimme väsyneinä.
+
+Seuraavana päivänä menin hänen seurassaan laivakonttooriin, jossa sain
+palkkani. Sitten menimme Boardinghausiin, jossa Charly maksoi laskuni,
+otimme kistuni ja tavarani ja sitten palasimme takaisin kauppaneuvoksen
+taloon, joka nyt oli tuleva kodikseni.
+
+Boardinghausissa olivat olleet oikein levottomia, kun olin niin
+kadonnut yht'äkkiä. Olivat luulleet minulle jotakin erinomaista
+tapahtuneen, eivätkä millään muotoa tahtoneet uskoa, kun Charly kertoi
+heille, missä seikkailussa olin ollut. Mutta kun näkivät minun, niin
+alkoivat ihmetellä sitä muutosta, mikä oli ulkoasussanikin tapahtunut,
+ja tulivatkin pian sitten vakuutetuiksi asian todellisuudesta.
+
+Tultuamme kotiin ja saatuamme vähän virvoitusta vatsaimme hyväksi,
+tultiin pyytämään, että Tony, joksi minua talossa ruvettiin
+nimittämään, tulisi saliin.
+
+Minä heti noudatin käskyä, pyysin Charlyn mutkaani ja menimme.
+
+Saliin tultuamme huomasin heti saman immen, jota olin rintaani vastaan
+niin hurjasti puristanut aalloista pelastaessani; näin hänet, jonka
+tähden olin menettää halvan elämäni. Tuossa hän nyt istui ihka elävänä
+liljana. Oi, miksi palasin tänne! Parempi olisi ollut sekä hänelle että
+minulle, jos olisin poissa pysynyt.
+
+Mutta nyt se oli myöhäistä. Olin kuin naulattu lattiaan, enkä voinut
+liikahtaa paikaltani, katsellessani häntä ihastellen.
+
+Huomattuansa hämmästykseni, nousi hän, tuli minua vastaan, ojensi
+kätensä ja kysyi suloisella sointuvalla äänellään:
+
+"Oletteko pelastajani?"
+
+"Hän on pelastajasi, Mary, ja nyt minun paras ystäväni auringon alla,"
+kuului samassa ääni takaani.
+
+Se oli Charly, jonka läsnäolon ihastuksissani kokonaan olin unhottanut,
+koska hän ei mitenkään hiljaisuutta häirinnyt.
+
+"Niin, suloinen neiti," sain sanotuksi vihdoin mielenliikutukseltani.
+"Minä, minä se olen, joka koitin teitä pelastaa, mutta en ollut
+tarpeeksi voimakas viemään teitä rantaan saakka. Tähän samaan kätöseen
+tartuin silloin kiinni, kun tiedotonna sen minulle ojensitte. Kiitos
+Jumalan, ettei jalon isänne tarvinnut teitä menettää ja kuolleena
+surra."
+
+Olin tulla mielettömäksi katsellessani tuota kuusitoista vuotiasta
+kalpeata liljaa ja hänen hurmaaviin silmiinsä.
+
+Nyt hän puhui, hänen huulensa liikkuivat; mutta alussa ääntä en
+kuullut.
+
+"Minä kiitän teitä! Jumala teitä siunatkoon! Mitenkä voin teitä
+palkita?"
+
+"Istukaamme tähän," jatkoi hän hetken kuluttua, irroitti kaulastaan
+kultaisen sydämenmuotoisen medaljongin, tarjosi sitä minulle ja
+pitkitti:
+
+"Ottakaa tämä muistoksi minulta; se sisältää muotokuvani. Pitäkää se
+muistona, -- älkää palkintona," lisäsi hän, kun huomasi aikovani
+tarjota sitä takaisin. "Muistakaa myös," jatkoi hän vielä, "jos mitä
+tahansa tarvitsette, niin ilmoittakaa vain, niin minä täytän pyyntönne,
+jos vain se mahdollista on. Hyvästi," päätti hän, "me näemme pian
+toisemme jälleen."
+
+Kävisi liian laveaksi kertoa kaikki, mitä tuli osakseni niinä neljänä
+kuukautena, mitkä viivyin kauppaneuvoksen perheessä. Lyhyesti mainitsen
+vaan seuraavat kohdat.
+
+Kauppaneuvos tarjosi minulle poika vainajansa paikan
+kauppakonttoorissa, kuultuansa minun täällä Suomessa kotikaupungissani
+kauppakoulun käyneen.
+
+Mutta minä tahdoin mieluummin jatkaa iloista merimiehen elämää, jonka
+tähden hän ehdotti, että hänen kustannuksellaan lukisin itseni
+perämieheksi.
+
+Sen teinkin ja suoritin tutkintoni neljän kuukauden kuluttua. Kyllä
+ahkera sain ollakin; mutta minulla oli opettaja kotona, joka lukujani
+johti järjellisellä tavalla.
+
+Onnellisia kuukausia olivat ne, jotka vietin kauppaneuvoksen perheessä.
+Minä sain, mitä suinkin tarvitsin ja toivoin. Olin kaikellaisissa
+hienoissa huveissa ja seurusteluissa aina Charlyn ja Maryn seurassa.
+Minua pidettiin ja kohdeltiin kuin olisin ollut Charlyn ja Maryn veli.
+Eikä olisi voinutkaan minua enään millään tavalla otaksua samaksi
+henkilöksi, joka ennen onnettomuuden tapausta omantunnontuskissa ja
+murheellisena rantakivellä istui. Nyt olin mitä hienoin kavaljeeri.
+Tervanruskeat kädet olivat hienoiksi ja valkeiksi muuttuneet, kynsien
+ruskeat viivat olivat kadonneet, eikä merkkiäkään näkynyt entisestä
+hurjasta merimiehestä. Ja saman aseman olisin voinut aina pitää, jos
+olisin ymmärtänyt tuota hyväkseni käyttää.
+
+Lyhyesti olkoon tässä vielä kerrottuna eräs seikka.
+
+Helposti voi ymmärtää seurauksen tällaisesta jokapäiväisestä
+seurustelusta Maryn kanssa. Myöskin tapa, miten ensin tutustuimme
+toisiimme, vaikutti luonnollisesti, että rakastuin häneen. Samoin
+huomasin Marystä, että en ollut hänelle vastenmielinen. Oma rakkauteni
+rupesi päivä päivältä kiihtymään, ja minä rupesin sitä kiivaammin
+jouduttamaan lukujani, päästäkseni taas merelle ja, jos mahdollista
+olisi, siellä unhottaa taipumukseni, sillä mahdotonhan oli minun saada
+rikkaan kauppaneuvoksen tytär omakseni, vaikka kymmenesti olisin
+pelastanut hänet hengenvaarasta; olinhan ainoastaan köyhä merimies.
+Mitä se auttoi, vaikka olikin isäni kapteeni arvoltaan; en sieltä päin
+mitään voinut toivoa kuitenkaan.
+
+Minä muutuin vähitellen alakuloiseksi ja harvapuheiseksi; iloisuuteni
+oli kadonnut. Rupesin karttamaan seurustelua niin paljon kuin
+mahdollista oli, olletikin suloisen Maryn seuraa. Tein syyksi, että
+lukeminen vaati kaiken aikani.
+
+Tiesin ja tunsin kauppaneuvoksen, että vaikka hän oli jalomielinen ja
+kaikinpuolin kunnon mies, niin oli hän kuitenkin toiseltapuolen
+semmoinen luonteeltaan, että olisi antanut Maryn vaikka kuolla, ennen
+kuin suostunut meidän liittoomme. Siitä syystä en tahtonut ilmaista
+tunteitani Marylle enkä antaa hänen aavistaakaan niitä myrskyjä, mitkä
+rinnassani riehuivat.
+
+Saman päivän iltana, jona olin perämiehen tutkinnon suorittanut, istuin
+huoneessani, mietiskellen niitä näitä, kun Charly astui luokseni ja
+toivottaen onnea, että olin niin hyvin suorittanut tutkinnon, sanoi
+tuovansa isältään kaksi ehdotusta. Ensimmäinen oli semmoinen, että
+jäisin hänen konttooriinsa, rupeisin siellä työhön ja jäisin siten
+taloon ainaiseksi. Toinen taas, johon hän, Charly, ei toivonut minun
+suostuvan, oli semmoinen, että rupeisin perämieheksi hänen isänsä
+uusimpaan Martha Broker nimiseen rekattilaivaan, joka pian lähtisi St.
+Franciskoon Californiaan. Jos tulisin pysymään merellä, niin saisin
+sitten, tarpeeksi harjoiteltuani, tulla lukemaan kapteeniksi hänen
+isänsä kustannuksella. Kauppaneuvos oli kyllä pitävä huolta siitä, että
+pääsisin päälliköksi johonkin hänen omaan laivaansa, niin pian kuin
+mahdollista olisi. Itse hän vielä lisäsi puolestaan, että hän oli myös
+pitävä huolta siitä, ettei hänen paras ystävänsä unhotetuksi tulisi. Ja
+hetken vaiti oltuaan, sanoi hän, viekas hymy huulillaan, talossa
+löytyvän vielä jonkun, joka kumminkaan ei unhota minua, joka soisi niin
+kuin hänkin, ehkä vielä hartaammin, etten menisi merelle, vaan jäisin
+hänen luokseen. "Hän" oli muka pyytänyt sanomaan, etten saisi mennä
+Martha Brokerilla pois, vaan olisin sama iloinen velikulta kuin
+ennenkin, enkä häntä karttaisi eroittaen itseäni kaikista
+seurusteluista, niin kuin oli tapahtunut näinä viime viikoilla.
+
+Minä hypähdin ylös, tartuin Charlyn käteen kiinni, pusersin sitä niin,
+että hän huudahti, ja paremmin huusin kuin puhuin:
+
+"Charly, sinä pidät minua pilkkanasi, taikka jos et puhu pilaa, niin
+puhut liiaksi selvää kieltä! Oi Charly! Minä tulen mielettömäksi
+täällä. Auta minua, rakas Charly, että jo tänäpäivänä pääsen Martha
+Brokerilla pois. Oi Charly, minä en voi jäädä tänne; sydämeni
+ikävöitsee meren myrskyjä, ikävöitsen pauhaavia hyökylaineita; tahdon
+päästä myrskyn vinkunaan ja meren vaaroihin. Ainoastaan siellä voin
+polttavan otsani jähdyttää, ainoastaan siellä on rintani myrsky
+taukoova ja levoton vereni oleva sopusoinnussa levottoman meren kanssa.
+Parempi olisi ollut, etten tänne olisi koskaan joutunut. Johda minut
+heti täältä laivaan! -- Tule, niin menemme isäsi ja suloisen äitisi
+luokse; minä tahdon heidät hyvästi jättää nyt, nyt heti, ja kiittää
+heitä kaikesta hyvästä, mitä ovat minua kohtaan tehneet, kiittää heitä
+rakkaudestaan, suurista lahjoista ja opetuksesta, mitä olen saanut,
+etten tarvitse paljaana merimiehenä enään kulkea. Tuossa on kistu,
+jonka eilen ostin, siihen pannaan tavarat; loput valmistukset teen
+laivassa. Tule, Charly, tule!" Kuumeentapaisesti tartuin häntä
+käsivarteen, vetääkseni häntä mukaani.
+
+"Pysähdy! Tyynny, rakas Tony!" rauhoitteli hän. "Olet noin kiihkoisa,
+etkä Maryä muistakaan? Etkö menisi häntä hyvästijättämään? Mitä pahaa
+hän on tehnyt sinulle, että niin kylmästi kohtelisit häntä, joka
+sinua...?"
+
+"Charly!" huusin minä, "älä puhu enempää! Säästä minua, jos minua
+rakastat; minä en voi häntä nähdä; en voi katsoa hänen hurmaaviin
+silmiinsä enkä koskettaa hänen kättään, joka panee koko olentoni
+värisemään, vereni kuohumaan ja ikään kuin sähkövirta menisi suonieni
+lävitse. Ei, rakas Charly, anna minun kiiruhtaa täältä pois, se on
+parempi meille kaikille; minä rakastan sisartasi Maryä!" sanoin
+langeten hänen kaulaansa, ja kyyneleet tulivat silmiini.
+
+"Rakas Tony, älä suotta noin itseäsi vaivaa," kuulin Charlyn minua
+lohduttavan. "Minä olen jo kauvan teidän molempain tilanne huomannut ja
+sen äidillenikin ilmoittanut ja taivuttanut hänet asiallenne
+suosiolliseksi. Olenpa ottanut vielä isänikin siihen taivuttaakseni.
+Tiedän kyllä hänen ankaruutensa. Mutta kolmen yksimielisen voimat
+varmaankin kykenevät hänet kukistamaan. Ja mitä sinä olet meille ja
+Marylle tehnyt, se oikeuttaa sinun saamaan hänet paremmin kuin
+kenenkään muun. Huomenna annat varman vastauksen ehdotuksiini. Isä
+tulee aamujunassa, ja hän sitä vaatii. Mary on vierashuoneessa, ja
+luulen hänen odottavan nähdäksensä sinua. Mene, minä tulen puolen
+tunnin kuluttua jäljessäsi. Sitten menemme kaikin kolmisin teaatteriin.
+Jää hyvästi nyt niin kauvaksi. Mene ja ole mies!"
+
+"Rakas Charly!" huudahdin, "kuinka sinä olet jalosydäminen ja hyvä
+minua kohtaan; miten voinen ystävyytesi palkita ja sinun sekä äitisi
+rakkauden maksaa?"
+
+"Sillä, että olet hyvä Maryä kohtaan etkä kiusaa häntä, karttamalla
+häntä," kuiskasi hän korvaani.
+
+Sen sanottuaan hän meni, jalo ystäväni. Minä jäin huoneeseni, pesin
+kasvoni ja menin Maryn luokse; mutta toisenlaisilla tunteilla kuin
+ennen.
+
+Tultuani vierashuoneesen, näin hänen istuvan sohvalla yksinään. Hän
+näytti nukahtaneen, kosk'ei huomannut tuloani. Tuumin itsekseni,
+kääntyisinkö takaisin yhtä huomaamatta kuin olin tullutkin, vai
+odottaisinko, kunnes hän heräisi. Rohkasin kuitenkin itseni, lähenin
+muutaman askeleen ja pysähdyin häntä ihailemaan. Oi, miten hän oli
+suloinen tuossa uinuessaan! Enpä rohkene yritelläkään häntä kuvailla,
+sillä en siinä kuitenkaan onnistuisi; vajanaisilla piirteilläni vaan
+koko kuvan turmelisin.
+
+Kauvan aikaa seisoin siinä silmiäni hänestä luomatta, tuosta
+lumoavasta, suloisesta tytöstä. Vihdoin ojensin molemmat käteni häntä
+kohden ja melkein kuiskasin:
+
+"Mary! Mary! Herää; minä tulin jäähyväisiä lausumaan; huomena lähden
+täältä!"
+
+Viimeiset sanat lausuin niin kuuluvasti, että Mary säpsähtäen heräsi ja
+hiljaisesti huudahtaen hypähti ylös.
+
+"Tekö se olettekin?" kuulin hänen herttaisen äänensä lausuvan? "Miksi
+seisotte siinä niin kummallisen näköisenä, Tony?"
+
+Pääni painui alas, katseeni kiintyi laattiaan, ja lausuin niin
+vakavalla, rauhallisella äänellä kuin voin:
+
+"Mary! Tulin lausumaan jäähyväiseni, sillä huomenna lähden meren
+myrskyisiä laineita kyntämään. Ei vesilintu kuivalla menesty, eikä
+Pohjolan lumi auringon paisteessa koossa pysy, se sulaa, se katoo
+olemattomiin. Mary! Kiitos suloisesta seurastanne, kiitos niistä
+hauskoista hetkistä, jotka olen teidän seurassanne viettänyt; kiitos
+ystävyydestänne vierasta merimiestä kohtaan! Kiitos, armas Mary,
+kaikesta hyvästä, mitä olen nauttinut täällä! Ja nyt hyvästi, Mary!
+Jumala teitä siunatkoon ja tehköön teidät onnelliseksi, onnellisemmaksi
+kuin minä olen!"
+
+Olin lähteä hänen kättään puristamatta, sanaakaan häneltä vastaukseksi
+saamatta. Luulin hänen toivovan pääsevänsä minusta, sillä en ollut
+puhuessani katsonut häneen enkä siis huomannut, minkä vaikutuksen
+sanani häneen tekivät. En rohjennut nytkään katsoa hänen silmiinsä,
+astuin vaan askeleen takaperin, hiljakseen ovea lähestyäkseni. Mutta
+silloin kuulin äänen, joka sai sydämeni kiivaammin sykkimään.
+
+"Tony! Tony! Miksi olette noin kovasydäminen minulle?' Istukaa tähän ja
+puhukaamme järkevästi keskenämme!"
+
+Minä lähestyin häntä hitain askelin. Seisoin hänen vieressään; näin,
+miten hänen povensa kohoili mielenliikutuksesta ja miten hänen oli
+vaikea salata tunteitaan.
+
+"Minä rakastan sinua, suloinen impi," pääsi vastoin tahtoanikin
+huuliltani, ja minä tartuin hänen pieneen kätöseensä. "Nyt tiedät
+kaikki, kallis Mary; tiedät, miksi olen onneton. Sinun rakkauttasi en
+pyydä, sillä sitä en rohkene. Muistele minua veljenäsi, kun meren
+myrskyaalloilla kiidän tuntematonta tulevaisuuttani kohden. Ja nyt,
+anna minun mennä, Mary! Nyt olen rauhoitettu tietäessäni, ettet minua
+halveksi."
+
+"Tony!" kuiskasi hän, "sinä et saa mennä; et saa jättää minua, sillä
+sinutta en ole onnellinen!"
+
+"Oi!" huudahdin, kavahtaen seisaalleni; "onko se mahdollista, onko se
+totta?"
+
+"On," vastasi hän vakavasti. "Se on totta, rakas Tony. Kuka muu voisi
+minut onnelliseksi tehdä kuin juuri sinä; ketä muuta voisin rakastaa?
+Minua ei sinusta eroita muu kuin kuolema, sillä oman henkesi uhallapa
+sinä olet minut kuolemasta pelastanut; siksi tahdon elääkin sinulle."
+
+"Mutta _isäsi_, armas Mary?" muistutin minä.
+
+"Isäni? Kyllä äitini sekä veljeni ja minä itse sen asian selvitämme,
+sillä me olemme samaa mieltä."
+
+Siinä istuimme sitten kotvasen aikaa, puhellen yhtä ja toista sekä
+nauttien rakastuneitten suloista onnea.
+
+Emme huomanneetkaan, että Charly äitinensä seisoi edessämme.
+
+"Äiti, siunaa meitä!" huudahti Mary, nähdessään äitinsä. "Me olemme
+toisemme omat ainaisesti."
+
+Minä säikähdin ensin. Mutta vielä suuremmaksi kävi hämmästykseni, kun
+äiti sanaakaan lausumatta syleili meitä molempia sangen liikutettuna ja
+onnitteli meitä, rakkaita lapsiansa.
+
+Charly näytti olevan onnellisin ja iloisin meistä kaikista. Hän suuteli
+ja syleili vuoroon äitiään, sisartaan ja minua.
+
+Vielä samana iltana pidettiin äidin ja Charlyn toimesta salaiset
+kihlaajaiset papin läsnäollessa. Asia päätettiin pitääkin tärkeänä
+salaisuutena toistaiseksi, kunnes saataisiin asiat selvitetyiksi
+kauppaneuvoksen kanssa ja hänen suostumuksensa.
+
+Pitkän keskustelun jälkeen sovimme myös siitä, että menisin Martha
+Brokerilla purjehtimaan. Tätä Mary kyllä vastusteli kiven kovaan; mutta
+huomattuaan, että meri-uralla pikemmin pääsisin itsenäiseksi mieheksi,
+suostui hänkin vihdoin siihen.
+
+Matkalta, jonka arveltiin kestävän toista vuotta, palattuani rupeisin
+lukemaan kapteenin tutkintoa varten. Poissa ollessani lupasivat Charly
+ja kauppaneuvoksen rouva taivuttaa isän liittoomme suostumaan.
+
+Seuraavana aamuna menin Clarlyn kanssa kauppaneuvoksen luokse hänen
+työhuoneesensa. Hän oli juuri tullut kotiin ja luki parhaallaan
+kirjeitä, jotka olivat postissa saapuneet. Meidät nähtyään jätti hän
+heti lukemisen, tuli herttaisen ystävällisenä tervehtimään minua
+kädestä ja käski istumaan. Charly heittäytyi huolettomasti sohvan
+nurkkaan, otti päivän sanomalehden ja näkyi kiintyneen johonkin
+uutiseen.
+
+Kauppaneuvos istahti, katsoi tutkivasti meitä kumpaakin hetken aikaa ja
+sanoi:
+
+"Hyvä; miten ovat asiat, Charly?"
+
+Charly rykäsi ensin ja vastasi ikään kuin lehdestä lukien: "Isä kulta!
+Asiat ovat sillä kannalla, ettei Tony lupaa jäädä tänne. Olen kokenut
+saada häntä luopumaan päätöksestään, mutta hän ei myönnä tuumaakaan.
+Kun tulin maininneeksi Martha Brokeria, joutui hän aivan haltioihinsa,
+sillä hän ei näy viihtyvän maalla; merelle palaa hänen mielensä. Turhaa
+on yrittääkään häntä saada jäämään. Hän on rakastunut Martha Brokeriin,
+niin että on luvannut siihen mennä vaikka kokkipojaksi."
+
+"Onko niin?" lausui kauppaneuvos hetkisen vaiti oltuaan. Hän näkyi
+ajattelevan jotakin tärkeätä tai tekevän jotakin päätöstä.
+
+"No, jos niin on, Tony," lausui hän, minuun kääntyen; "niin tapahtukoon
+tahtosi. Kernaammin kuitenkin olisin suonut sinun jäävän tänne, sillä
+sinä olet mieleiseni ja sopiva siihen toimeen, minkä olen sinulle
+aikonut. Mutta ehkä vasta mielesi muuttuu. Koska ei Martha Brokerissa
+vielä ole perämiestä, niin mene sinä siksi, poikani! Tosin olet vielä
+liian nuori. Kokemustasi en tahdo epäillä; mutta kun otan sinut omalla
+ehdollani, niin ei ole kenelläkään mitään sanomista. Kapteeni Dawyson
+on kunnon mies, johon voit täydellisesti luottaa. Jos taitoa huomaisit
+puuttuvasi, niin luota huoleti häneen kuin isääsi. Olet tutustunut
+häneen täällä; hän suostuu puolestaan tekemään, mitä voi, hyväksesi.
+Jos niin haluat, niin saat jo huomenna ryhtyä toimeesi."
+
+Minä olin jännitetyin mielin kuunellut kauppaneuvoksen puhetta enkä
+ollut mitenkään pysyä niin kauvan paikoillani, kunnes tuo kunnon mies
+lopetti. Nyt hypähdin ylös ja tartuin hänen käteensä.
+
+En tiennyt, miten osottaa kiitollisuuttani hänelle. Kauppaneuvosta
+näkyi minun innostukseni huvittavan.
+
+"Istu," jatkoi hän taasen. "En tahdo, että tuosta minua noin kiittelet.
+Minä olen velkaa sinulle enemmän kuin milloinkaan voin maksaa, sillä
+sinäpä annoit minulle rakkaan Maryni, joka sinutta nyt olisi tuolla
+ylhäällä."
+
+Nyt, ajattelin, olisi aika lausua pyyntönsä; mutta samassa Charly, joka
+näytti ymmärtäneen aikomukseni, loi minuun silmäyksen, joka minut sai
+luopumaan aikeestani. Luulin ymmärtäneeni hänen ajattelevan: "ei ole
+vielä aika; kyllä minä sen asian hoidan."
+
+Kauppaneuvos näkyi tulevan murheelliseksi, muistaissaan tuota kauheata
+päivää. Hän ei lausunut sanaakaan pitkään aikaan, vaan istui
+mietteihinsä vaipuneena.
+
+Charly viittasi minulle, että lähtisimme. Mutta samassa kavahti
+kauppaneuvos seisomaan.
+
+"Tony!" sanoi hän; "olin unohtaa vielä tämän." Hän otti taskustaan
+jotakin ja antoi minulle, sanoen sen olevan minulle muistona Elokuun
+viidennestä päivästä.
+
+Avasin paperin ja näin kotelon, joka sisälsi kultarahan. Siinä oli
+kuningatar Viktorian kuva keskellä toisella puolen ja reunan ympäri
+kirjoitus: "Ihmishengen pelastuksesta merihädästä 5/8 1876." Toisella
+puolen oli taiteellisesti piirretty kuohuva meri, kaatunut vene ja
+merimies uppoamaisillaan olevan naisen kanssa. Reunaan oli leikattu
+sanat: "Rohkeutta! Luota Jumalaan!"
+
+Kun aioin häntä mennä kiittämään muistorahasta, joka ei ollut mikään
+halpa kappale, oli hän jo hiipinyt pois huomaamattani. Hän ei huolinut
+kiitollisuuteni osoituksista, jalo vanhus. Sitä hartaammin ilmaisin
+tunteeni Charlylle. Minä kiersin käteni hänen kaulaansa ja olin
+iloinen. Oi, kuinka herttaisia ihmisiä he kaikki olivat; sillä
+Charlynkin kanssa olimme tulleet semmoisiksi ystäviksi, että olisimme
+antaneet vaikka sydänveremme toistemme puolesta.
+
+Mutta lopettakaamme tämä ja jättäkäämme sikseen seuraavan kahdeksan
+päivän tapaukset, hyvästijätöt ja valmistukset, lähtöpidot, Maryn ja
+minun viimeinen kohtaukseni.
+
+Oi, se oli onnellinen hetki, mutta katkera samassa! Jos olisin tiennyt
+tämän jäävän viimeiseksi kerraksi, minkä suljin tuon itkevän immen
+sykkivää sydäntäni vastaan, niin olisin tuhat kertaa mieluummin
+jättänyt sikseen kunnianhimoisen loistavan tulevaisuuden toiveeni
+merellä. Mutta ihminen ei näy voivan kohtaloansa välttää eikä olevan
+oman onnensa seppä.
+
+Marraskuun 13 päivä valkeni ihanana ja kirkkaana. Laivamme keinui
+peilikirkkaalla vedenpinnalla ulkosatamassa täydessä lastissa ja
+valmiina levittämään siipensä lentääkseen valtamerta mahtavaa kohti
+maita kaukaisia. Kapteeni itse oli vielä maissa.
+
+Kello 11 päivällä oli määrä lähteä. Häntä vaan vielä odotimme. On siis
+vielä aikaa odotellessa luoda pieni tarkastava silmäys laivaan.
+
+Astukaamme ensin keulassa olevaan merimiesten asuntoon kannen alle.
+Miehet ovat juuri aamiaisella. Heitä on siinä 15 miestä paapuurin
+(vasemman kyljen) puolella, toiset 15 styyrpuurin (oikean kyljen)
+puolella; kaikki nuoria, terveitä miehiä, nuoruuden parhaassa
+kukoistuksessa. Ainoastaaan tuolla ja täällä näkyy joukossa joku
+vanhempi kurttunaamainen merikarhu. Ilo loistaa joka miehen kasvoista.
+Keskustelu on hyvin meluavata; et voi seurata sitä, sillä toinen
+toistaan iloisemmin kertoo kukin toverilleen yhtä ja toista.
+
+Menemme sitten laivan keskimäisiin suojuksiin. Niissä asuvat
+merimiesten vanhin, purjemestari, puuseppä, pääkokki ja koneenkäyttäjä,
+sillä laivassa oli myös pieni höyrykone, jonka avulla voi pumputa veden
+laivasta, nostaa ankkurin, lastata tahi purkaa raskaampia tavaroita,
+jonka tähden viimeksimainittukin laivassa tarvittiin. Siellä asui myös
+neljä meri-oppilasta, jotka puolestansa maksoivat ja seurasivat mukana
+oppiakseen laivan päälliköiksi, ensin perämiehiksi ja sitten eteenpäin.
+Hekin olivat aamiaisella, mutta näyttivät olevan vakavammalla tuulella.
+Koko väki oli skandinaavialaista, paitsi pojat, jotka olivat
+englantilaisia.
+
+Jos mihin katsoi, vallitsi kaikkialla mallikelpoinen järjestys ja
+puhtaus. En missään huomannut mitään moitittavaa. Mutta alaperämies
+Stephens olikin kunnon mies, joka kykeni kaikinpuolin pitämään
+järjestystä ja puhtautta yllä ja joka olisi ensimäiseksi perämieheksi
+monta vertaa paremmin sopinut kuin minä; mutta nyt oli sallimus
+määrännyt toisin. Sen vuoksi olinkin jättänyt kaikki hänen huostaansa
+ja valtaansa, että hän sai toimia, miten parhaaksi näki. Siitä luulikin
+miehistö aina siihen saakka, kun ankkuria käytiin nostamaan, että hän
+oli ensimäinen ja minä toinen perämies, sillä silloin vasta esiinnyin
+oikeassa toimessani.
+
+Mutta tuolta jo lähenikin kauppaneuvoksen pieni höyrypursi. Tunsin sen
+jo etäämpää vallan hyvin, sillä monta kertaa olimme Maryn ja Charlyn
+kanssa olleet sillä huviretkillä. Juoksin ottamaan kiikarini. Oi,
+siellä oli minun Marynikin! Charly, kauppaneuvos, kapteeni Dawyson
+olivat siinä, ja vielä neljä naista, joita en tuntenut.
+
+Mary ja Charly huomasivat minut takakannen sillalla. He häilyttivät
+nenäliinojaan, ja minä vastasin samoin.
+
+Pian olivat he laivan sivulla ja nousivat ylös portaita myöten,
+kapteeni edellä. Hän esitti minulle vaimonsa, vanhemman tyttärensä Lisi
+Megyn ja nuoremman Nellyn. He lähtivät seurassamme St. Pransiskoon.
+Kumarsin kohteliaasti toivottaen heitä tervetulleiksi, onnellista
+matkaa y.m.s. sekä autoin heitä alas kannelle. Viimein hyppäsivät
+Charly ja Marykin kannelle. Oi, kuinka vaikeata oli hillitä itseäni
+kohtelemasta Maryä kuin kihlattua morsiantani ainakin! Mutta Charlyn
+varoittava katse hillitsi meitä molempia. Mary oli ratketa itkuun. "Oi,
+armas liljani, koska olen saava sinut julkisesti omistaa?" huokailin
+itsekseni.
+
+Viimein tuli kauppaneuvoskin laivaan ja tervehti minua kuin isä
+poikaansa: "Miten voit poikani? Oletko nyt tyytyväinen ja onnellinen?"
+Minä vastasin myöntäen.
+
+Kapteeni kutsui kiireesti minua luoksensa ja antoi määräykset lähtöämme
+varten. Hän käski mahdollisimman pian nostattaa ankkuri, irroittaa
+purjeet, pingoittaa niitä tarpeellinen määrä, sillä luotsi oli jo
+paikalleen asettunut.
+
+Nyt alkoi vilkas liike laivassa. Minä komensin kaikki miehet esiin ja
+annoin kullekin määräyksensä. Alaperämies hoiti tehtäviä keulassa, minä
+peräpuolella. Puolen tunnin kuluessa oli ankkuri nostettu, tarpeellinen
+määrä purjeita auki ja -- kauppaneuvos Maryn ja Charlyn kanssa
+höyrypurressaan.
+
+Jäähyväisiä lausuessansa oli Mary heittäytyä syliini; mutta Charly
+ennätti kauppaneuvoksen huomaamatta estää sen. "Älkää, Herran tähden,
+antako asianne joutua hukkaan! Malttia, Tony!" kuiskasi hän korvaani.
+
+Alaperämies ja muutamat lähelläseisovat merimiehet huomasivat kyllä
+meidän kolmen käytöksen, mutta onneksi ei Maryn isä.
+
+Höyrypurteen päästyänsä näkyi Mary malttinsa kuitenkin menettäneen,
+sillä hän peitti kasvonsa nenäliinallansa ja näkyi itkevän sangen
+katkerasti.
+
+Nyt käännyimme erään niemekkeen ympäri, ja höyrypursi aarteeni kera oli
+näkymättömissä. En voinut itsekään enään tunteitani hillitä, jonka
+tähden riensin suojaani ja annoin niille täyden vapauden.
+
+Taasen kannelle tultuani olimme ja kaukana Glascowista. Hieman
+siinsivät vaan sen valkeat rakennukset ja korkeat tornit siellä täällä.
+Olin ajatuksiini vaipuneena hetken aikaa surumielin katsellut katoavaa
+onnelaani, kun äkkiä tunsin käden laskeuvan hartioilleni ja kuulin
+nimeäni mainittavan.
+
+Minä pyörähdin ympäri ja näin laivan kapteenin.
+
+"Kaikki hyvin, herra," lausuin; "mitä suvaitsette käskeä? Nyt olen
+valmis toimeeni, kun olen lumouspiirin ulkopuolella."
+
+"Hyvä on," vastasi hän. "Kyllä niissä toimeen tullaan. Mutta minä
+huomasin sinun ja Mary neidin olevan tavallista hellemmät ystävykset.
+Huhuissa näkyy siis perää olevan. Onnittelen! Eipä siis ihme, että sain
+noin nuoren perämiehen," jatkoi hän, viekas hymy huulillaan. "Mutta
+tulehan nyt tänne," lisäsi hän, huomattuaan minun aikovan jotain
+puolustuksekseni lausua. "Saat lähemmin tutustua naisväkeemme. Ei ollut
+aikomukseni heitä mukaan ottaa, mutta en voinut heidän yhdistettyjä
+rukouksiaan vastustella, ja koska ei kauppaneuvos vastustanut, niin
+annoin tulla; sittenpä tietävät, miltä merillä kulkeminen tuntuu."
+
+Menimme kapteenin suojukseen, jossa tapasimme heidät hedelmiä syömässä
+ja muuten kovin hilpeällä tuulella.
+
+Kapteenin rouva, jota hän itse Mollyksi nimitti, oli noin 36 ikävuoden
+vaiheella, vielä sangen viehättävän ja ikäänsä nähden nuoren näköinen,
+keskinkertainen pituudeltaan, solakkavartaloinen ja mustasilmäinen;
+paksut mustat hiuksensa oli hän sykyräksi päälaelleen koonnut. Hänen
+kasvonsa näyttivät lempeiltä ja aina hymyilevän. Niin perin
+onnelliselta hän näytti, ettei olisi luullut hänen koskaan
+murheenpäiviä nähneenkään. Vanhin tytär, Lisi Megy, oli 17 vuotias,
+iloinen kuin itse iloisuus ja ihan äitinsä kuva, ainoastaan
+nuorennetussa muodossa.
+
+Nuorempi tytär oli 16 vuotias Nelly. Hän oli taasen perinyt isänsä
+kasvonpiirteet, vieläpä luonnettakin siihen määrään, että hän oli
+paljoa vakavampi kuin vanhempi sisarensa, ja usein hän paheksuikin
+Liisi Megyn välin liiallista iloisuutta.
+
+Vielä mainittakoon, että kapteeni Dawyson itse oli 40 vuoden ikäinen,
+mies parhaassa ijässään, kolmea kyynärää pitkä ja leveähartiainen.
+Säännölliset kasvojensa piirteet todistivat päättäväisyyttä ja
+rohkeutta, ja suuri ruskea täysiparta teki hänen kasvonsa vielä
+juhlallisemmiksi.
+
+Minä pääsin muutamassa päivässä heidän erinomaiseen suosioonsa ja
+ystävyyteensä. Tietysti vaativat he minua tarkkaan kertomaan alusta
+aikain olostani kauppaneuvoksen perheessä. Siitä heille kerroinkin,
+paitsi meidän kihlauksestamme Maryn kanssa, jonka huolellisesti
+salasin.
+
+Minä saavutin hyvin pian miehistönikin suosion ja kunnioituksen, vaikka
+olinkin niin nuori, ainoastaan 19 vuotias. Alaperämies Stephensin
+kanssa olimme erittäin hyvässä sovussa, enkä koskaan huomannut hänen
+puoleltaan mitään kateutta eli suvaitsemattomuutta; päinvastoin oli hän
+aina valmis kenenkään huomaamatta antamaan neuvoja minulle, missä niitä
+tarvitsin. Jäljestäpäin sainkin tietää, että sana "laivanomistajan
+vävy," joten he minua keskuudessaan olivat nimittäneet, oli
+luonnollisesti paljon vaikuttanut tuota yleistä suosiota ja
+kunnioitusta, jota jokaiselta sain osakseni.
+
+Niin kului päivä päivältä, viikko viikolta mitään erityistä
+tapahtumatta, jota kannattaisi mainita. Hyvä hankapurje kiidätti meitä
+milloin 8, milloin 10, välistä, 12:kin solmunväliä tunnissa. Ilmat
+olivat kauniit ja tasaiset. Kaikki näytti erittäin suotuisalta meille,
+ja kaikki olimme, sekä päällystö että miehistö, rattoisalla tuulella.
+Merimiesten iloiset, elonvoimaa uhkuvat laulut ilahuttivat naisiakin
+erinomaisesti.
+
+Eräänä iltana, oltuamme jo 6 viikkoa merellä, istuin kajutan katolla
+sohvalla. Maryä ikävöidessäni otin povestani kultamedaljongin, jonka
+häneltä olin saanut, nähdessäni hänet ensikerran onnettomuuden
+tapauksen jälkeen.
+
+Katselin siitä hänen suloisia, viattomia lapsenkasvojaan, muistellen
+liikutettuna niitä suloisia hetkiä, joita olin hänen seurassaan
+viettänyt.
+
+Olin juuri ottanut pienen hiushapsen, joka oli Maryn kiharoista
+leikattu, kun kuulin kimeän äänen takanani lausuvan: "Ah, nyt tiedän
+sydämenne salaisuuden: te olette laivanomistajan Maryn kanssa
+kihloissa. Tuossapa on kihlasormuskin, koska siinä ovat hänen
+nimimerkkinsä: M. S."
+
+Se oli Lisi Megy. Hän oli huomannut sormuksen, jonka olin medaljonkiin
+pienellä renkaalla liittänyt, ja tuo teräväsilmäinen neito oli vielä
+huomannut nimimerkitkin. Ei käynyt enää kieltäminen asiata. Pyysin siis
+häntä istumaan ja sanoin, että jos hän lupaisi pitää salaisuuteni
+yksin, niin sen hänelle ilmoittaisin, koska hän jo osaksi oli tullut
+sen perille. Hän kävi totisemmaksi kuin koskaan ennen olin häntä nähnyt
+ja lupasi, vaikka väitti siitä jo ennenkin kuulleensa paljon
+kulkupuheita, vaikka ei niitä uskoneensa. Minä kerroin hänelle koko
+asian alusta loppuun asti. Lopetettuani luulin huomanneeni, miten hän
+siitä tuli liikutetuksi, niin että näytti siltä, kuin kyyneleet
+olisivat hänen silmiinsä kiertyneet.
+
+Samassa tuli kapteeni Dawyson kannelle laivan peräaukosta. Minä
+hämmästyin nähdessäni hänet hikisenä ja vaatteensa sahanpurun
+pölyttäminä. Hänellä näytti olevan työkaluja nuttunsa alla. Mutta
+nähdessään minut, säpsähti hän ja meni joutuin suojukseensa.
+
+Minä kävelin peräkannella edestakaisin miettien, mitä tämä kapteenin
+käytös mahtoi merkitä.
+
+Samassa kuulin hiljaa nimeäni mainittavan. Katsoin taakseni ja huomasin
+sen olevan ruorimiehen.
+
+"Mitä tahdot, Dick?" kysäsin häneltä.
+
+"Hyvä herra!" vastasi hän, "minä uskon varmaan, että laivamme on
+tuomittu perikadon omaksi. Ettekö ole kuulleet, kuinka täällä
+peräpuolessa kummittelee. Ei kukaan enään uskalla tulla ruoriin puolen
+yön aikana, sillä täältä kajutan alta kuuluu niin kummallista suhinaa
+ja kolinaa, juuri kuin siellä sahattaisiin, porattaisiin ja hakattaisin
+pohjaa puhki, ja nyt sitä kuuluu jo päivälläkin, sillä äsken kuulin sen
+selvään. Minä olen vanha mies, herra, ja olen tottunut ottamaan vaaria
+tuommoisista merkeistä. Ne eivät merkitse hyvää, olkaa varma siitä,
+herra. Vielä on minulla toinenkin merkki, eikä se kumminkaan petä.
+Kahdesti ennen olen saman näyn nähnyt, ja molemmilla kerroilla on se
+ollut haaksirikoksi. Niillä kerroilla jäin kuitenkin henkiin, mutta nyt
+kuolen, sillä hän kutsui minua luoksensa."
+
+"Kuka kutsui?" kysäsin häneltä kummeksuen.
+
+"Kuollut morsiameni, ettekö ymmärrä, herra! Jos suvaitsette, niin
+kerron koko asian."
+
+"Kerro!" vastasin.
+
+"Hyvä on, herra," alkoi hän. "Olin 18 vuotias, joutuessani kihloihin
+erään kauniin amerikalaisen neitosen kanssa. Onneni oli lyhyt.
+Kihlaukseni jälkeen menin lyhyelle merimatkalle, ja sieltä häitä varten
+palatessani makasi morsiameni kuolleena paareilla. Hän oli kuollut
+verensylkyyn, joka muutamassa tunnissa hänet lopetti. Olin tulla
+hulluksi murheesta, ja etten milloinkaan toista naista rakastaisi enkä
+menisi naimisiin. Olen tähän asti sanani pitänyt; nyt olen 55 vuoden
+vanha enkä enään kumminkaan syö sanaani. Kahdesti olen hänen nähnyt
+tulevan luokseni. Ensikerran se tapahtui New Foundlandin luona, jossa
+jouduimme haaksirikkoon Cheeftain nimisellä parkkilaivalla. 5 miestä
+siinä hukkui, 15 pelastui. Toisen kerran, 10 vuotta jälkeenpäin,
+ilmaantui hän Pohjanmerellä. Siitä haaksirikosta pelastuimme kaikki.
+Nyt taas 10 vuoden kuluttua hän näyttäytyi. Hän puhutteli minua, jota
+hän ei ennen ole tehnyt, ja hänellä oli myrttiseppele päässään. Hänen
+silmänsä loistivat kuin kaksi kirkasta tähteä, ja vettä valui tulvanaan
+hänen pitkistä keltaisista hiuksistaan ja valkeasta morsiushameestaan.
+Minä näin hänen siinä aalloissa makaavan, ja minusta tuntui, kuin
+olisin ollut siinä hänen vieressään, ja pukuni vettä valunut. Siitä hän
+katosi, viitattuaan minulle kolme kertaa, ja selvästi kuulin hänen
+äänensä: 'Dick, ole valmis; pian tulen sinua noutamaan!' Tämä tapahtui
+viime yönä, ja minä olin vallan hereilläni. Minä tiedän siis, että
+lokikirjani [kirja, johon merkitään laivan suunta ja nopeus
+kuljettaessa] on loppuun saakka kirjoitettu, ja nyt se on vietävä
+tuonne ylös ylimmäiselle Kapteenille. Kyllä tiedän, että siihen on
+merkittynä monta, monta väärää matkasuuntaa ja väärää mittausta; mutta
+Kapteenin ikuiseen armoon uskaltaen toivon kuitenkin voivani ohjata
+tämän vanhan vuotavan laivahylkyni oikeaan satamaan, ja sehän onkin
+pääasia. -- Nyt tulee nuori Wily minua levolle laskemaan. Hyvää yötä,
+herra! Kyllä tästä pian toista kuuluu! Jumala meitä armahtakoon!"
+jupisi hän mennessään.
+
+Vanhan Dickin ennustus oli vaikuttanut minuun hyvin masentavasti. Hänen
+kertomuksensa kajutanalaisesta kummittelusta vahvisti minua siinä
+uskossa, että kapteenilla oli mielessä jonkunmoisia luvattomia tuumia.
+Olisin mennyt katsomaan sinne, oliko siellä mitään epäiltävää, mutta
+hänellä oli aina itsellään avain, eikä muilla ollut sinne mitään asiaa.
+
+Miesten mielet rupesivat käymään synkiksi ja alakuloisiksi. Oli kuin
+joku onnettomuus olisi väijynyt heitä; sillä varmaan oli Dickin
+ennustus heihin vaikuttanut. Kapteenikin oli käynyt harvapuheiseksi ja
+vältti minua sekä alaperämiestä, niin paljon kuin voi.
+
+Eräänä päivänä, kun olimme jo olleet matkalla 60 vuorokautta ja juuri
+edellisenä päivänä kiertäneet Cap Hornin ja laskimme luodetta kohden,
+näin laivan keulapuoleen kävellessäni taasen vanhan Dickin. Hän oli
+niin muuttunut, ettei häntä enään olisi luullut samaksi mieheksi kuin
+2 kuukautta takaperin hänen laivaan tullessaan. Hänen partansa ja
+hiuksensa olivat muuttuneet lumivalkeiksi, eikä hän enään juuri mitään
+syönytkään. Työnsä hän kuitenkin teki kunnollisesti. Puhuvan ei hänen
+myöskään enään juuri milloinkaan kuultu, ja jos hän jotakin puhui, oli
+se niin kummallista, epäselvää ääntä, ettei sitä kukaan ymmärtänyt.
+Minut kohdattuaan hän kiireesti sanoi: "Herra, joko on lokikirjanne
+selvä? Aika lähenee, laivamme päivät ovat luetut." Sen sanottuaan
+poistui hän vastausta odottamatta, mutisten jotain käsittämätöntä.
+
+Jumala varjelkoon meitä tuon vanhan merikarhun ennustuksista, etteivät
+olisi tosia, arvelin itsekseni, ja mieleni kävi levottomaksi.
+
+Olin juuri, näitä miettien lähtemäisilläni laivan peräpuoleen, kun eräs
+merimiehistä, Mathew Wilson, suomalainen, Porista kotoisin, vaikka
+hänen nimensä näin oli laivan kirjoihin merkitty, pysähdytti minut
+lausuen:
+
+"Herra, suokaa puhutellani teitä! Tahtoisin tietää, mitä meillä on
+lastina ruumassa?"
+
+"Miksi sitä kysyt? Kirjat näyttävät siellä olevan kivihiiliä, rautaa,
+tulenkestäviä tiiliä ja sekatavaroita kaikenlaisia."
+
+"Herra," vastasi hän; "tämä on perikatoon tuomittu alus. Ainakin osa
+lastiamme, nuo suuret laatikot tuolla ruumassa, ovat pelkkiä kiviä ja
+hiekkaa. Tiedättekö, kenen on lasti paraastapäästä ja kuinka korkeasta
+on laiva ja tavarat vakuutetut?" kysyi hän taas.
+
+"Sinun kysymyksesi kummastuttaa minua, samoin kuin ilmoituksesi,"
+vastasin. "Ottakaamme huomenna asiasta selko."
+
+Seuraavana yönä puolenyön aikaan herätti alaperämies kiireesti minut.
+"Tule, Jumalan nimessä, kannelle; nyt on niin kauhea myrsky, että en
+milloinkaan ennen ole semmoista nähnyt," huusi hän.
+
+Sitä ei tarvinnutkaan enempää vakuutella, sillä laiva heilui niin, että
+menimme suojuksessa seinästä seinään, ennenkuin ulos ennätimme.
+
+Me kiirehdimme kannelle. Huh, miten oli kauhea ilma! Niin pimeä, ett'ei
+nähnyt kättä silmäinsä edessä; meri vaahtosi ja kohisi kuin koski.
+Myrsky vinkui mastoissa, raakapuissa ja köysissä, niin että luulin
+laivan viimeisen hetken jo tulleeksi. Kapteeni seisoi komentosillalla,
+antaen uuden määräyksen toisensa jälkeen.
+
+Minä hyppäsin kapteenin viereen. "Mikä, Jumalan nimessä, meitä nyt
+auttaa?" huusin hänen korvaansa.
+
+"Sinäkö se olet, Tony?" vastasi hän. "Auta minua käskyjen antamisessa;
+minä olen jo huutanut ääneni vallan käheäksi."
+
+Minä ryhdyin toimeen ja komensin, niin kovalla äänellä kuin voin,
+miehet käärimään pois purjeita sekä käymään muihin tarpeellisiin
+tehtäviin käsiksi.
+
+"Ohoi, ohoi!" kuuluivat miesten tahtilaulut myrskyn vinkuessa. Toiset
+kapusivat kuin kissat ylös purjeita kiinnittämään. Sillä aikaa, kun
+toiset olivat yläällä, panimme me kuntoon taakipurjeet voidaksemme
+alusta pitää tuulessa. Laiva vääntelihe vihaisissa kuohulaineissa kuin
+haavoitettu käärme. Välin kohosi se melkein pystysuoraan ylös laineen
+syrjää myöden, niin että olisi luullut kölin ylöspäin kääntyvän.
+Toisinaan laskeusi se yhtä tulisella vauhdilla laineen harjalta
+alaspäin, siksi kunnes sieltä toinen sen ylöspäin kääntymään pakotti.
+Mastot rutisivat, jokainen liitos ja jatkos natisi ja liikkui, niin
+että koko laiva näytti kappaleiksi irtautuvan. Milloin oli laivamme
+ylhäällä ikään kuin ilmassa, niin että vesi kohisi alhaalla kuin
+kaivossa, milloin se taasen hautautui kuohuun ja kaikkialle roiskuvaan
+vaahtoiseen aaltoon, niin että täytyi kaikin voimin pitää kiinni
+jostakin tukevasta esineestä, ettei joutunut suoraapäätä hyökylaineiden
+saaliiksi. Kaikki tavarat, mitkä eivät olleet kovin lujasti laivan
+kanteen kiinnitetyt, ne tässä kauheassa mellakassa aallot mereen
+lakasivat ja rikki mursivat. Vielä kohoili aluksemme kuitenkin
+oivallisesti laineille ja kesti myrskyn valtaa vastaan, sillä se oli
+hyvin rakennettu ja vasta kolmen vuoden vanha.
+
+Vihdoin rupesi päivä tätä kamalata yötämme valaisemaan. Samassa myös
+rupesi myrsky vähän asettumaan. Kapteenin käskystä huudettiin koko
+miehistö peräkannelle. Merimiehet tulivat. "Joko kaikki ovat täällä?"
+huusin. "Kaikki elossa olevat," kuului vastaus. Kolme puuttui.
+Etsittiin tarkoin, mutta heitä ei löytynyt. Vanha Dick oli poissa. Hän
+oli mennyt nuoruuden morsiamensa luokse. Ei kukaan ollut huomannut,
+milloin hän oli kadonnut. Varmaankin hyökylaineet laivan yli mennessä
+vanhuksen mukanaan veivät. Kokkipoika ja nuorin meri-oppiiaista olivat
+joutuneet myös ensimäisiksi meren uhreiksi. Eikä niin ihmeellistä
+ollutkaan, ettei kukaan heidän katoamistaan ollut huomannut, sillä yö
+oli niin pimeä ja kullakin täysi tehtävä itsensä puolesta tässä
+kauheassa myrskyssä.
+
+Vähitellen ruvettiin purjeita lisäämään, miehille annettiin lämmityksiä
+ja virvokkeita, toinen puoli vartijoita pääsi levolle, aamiaiselle
+j.n.e.
+
+Naisseuralaisiamme emme olleet koko yönä joutuneet katsomaan. Sitä
+paitsi oli se muutenkin mahdotonta, sillä jos olisimme kajutan oven
+milloin tahansa avanneet, olisi siitä saattanut hyökyaalto sisään
+loiskahtaa ja täyttää koko kajutan vedellä. Vihdoinkin sinne päästyämme
+oli siellä surkea näky edessämme. Naiset olivat kyyristyneinä yhdessä
+nurkassa, kuolon kalpeina meritaudin kauheita tuskia kärsittyään. He
+olivat luulleet viimeiset hetkensä tulleen. Kannelta kuuluneet huudot
+ja myrskyn kauheus olivat heille tuntuneet vielä kauhistavammilta kuin
+meille, jotka vaaraa avoimin silmin katselimme. Herättyään olivat he
+hädissään huutaneet apua, mutta viimein huomanneet sen turhaksi, samoin
+kuin ulospyrkimisenkin, koska ovet olivat ulkoapäin suljetut. He olivat
+joka kerta, kuullessaan hyökylaineen laivan yli kohisevan,
+kauhistuneina odottaneet kajutan tulevan vettä täyteen taikka sen
+ohukaisten seinäin murtuvan, ja itse joutuvansa kuohuviin laineisin.
+Mutta, merkillistä kyllä, olivat he kestäneet koko tuon hirmuisen yön
+kauheat hetket harvinaisen lujamielisinä ja urhoollisina.
+
+Meidän astuessamme kajuttaan päästivät he riemuhuudon ja syöksyivät
+meitä vastaan sanomattoman onnellisina, ilosta ja liikutuksesta itkuun
+ratketen, nähdessään meidän vielä elossa ja terveinä olevan. Olinpa
+minäkin hetkeksi unhottaa Maryni suloisen kuvan, nähdessäni kapteenin
+tytärten avuttoman ja samassa liikuttavan tilan. Vallankin luulin
+huomanneeni taas Lisi Megyn silmissä jotain outoa, joka minua
+hämmästytti, enkä voinut estää häntä nojaamasta päätään rintaani
+vastaan, kun hän näytti nääntymyksestä ja mielenliikutuksesta olevan
+kaatumaisillaan.
+
+Luulimme vaaran olevan jo ohitse ja toivoimme enemmittä vastuksitta
+pääsevämme matkamme perille. Puolenpäivän aikoina oli taivas jo
+selvinnyt niin paljon, että kapteeni ja minä voimme tarkastaa
+taivaanrantaa ja ottaa puolipäivä-tarkastukset, josta huomasimme
+olevamme noin 100 englannin peninkulmaa Juan Fernandes saaristosta
+etelään päin. Yön kauhea myrsky oli siis syrjähdyttänyt meidät
+suunnastamme useampia kymmeniä penikulmia. Kapteenin selityksen mukaan
+oli meille parasta muuttaa suunta vähän paremmin luodetta kohden muka
+löytääksemme tyynempää vettä ja samassa voidaksemme lähettää muutamia
+veneitä etsimään juomavettä, joka oli loppumaisillaan, niin ettei se
+riittäisi perille saakka. Hän kertoi myös itselläänkin olevan joitakin
+tärkeitä asioita siellä toimitettavina.
+
+Suunnan muutos meitä jo hyvin kummastutti, samoin mainitut syyt. Mutta
+myöhemmin illalla kajutassa käydessäni huomasin vielä jotakin, mikä
+enemmän lisäsi epäluulojani kapteenin rehellisyydestä. Siellä näet
+tapasin kaikki tavarat, mitä suinkin voi talteen panna, huolellisesti
+ladotuiksi kistuihin ja matkalaukkuihin; kartat, havaintokoneet, kaikki
+pikkutavarat, mitä ei aina käsillä tarvita, oli korjattu
+hylkeennahkaiseen pitkään matkakistuun.
+
+Kummastellen kysyttyäni, mitä tämä kaikki oli merkitsevä, sain
+kapteenilta vastaukseksi, että hän oli viime yönä tullut huomaamaan
+suuremman varovaisuuden tarpeelliseksi.
+
+Mutta hänen välttävä katseensa, hätäinen, epävarma puheensa ja
+samanmoiset liikkeensä saattoivat minun vielä enemmän häntä epäilemään.
+
+Porilaisen merimiehen kysymys ja hänen ilmoituksensa lastistamme
+johtuivat taas mieleeni. Päätin sitä kuulustaa kapteenilta itseltä;
+mutta hän näkyi kaikin mokomin välttävän minua, niin paljon kuin
+mahdollista oli, joten en saanut häntä puhutella. Sitä paitsi antoi hän
+niin paljon kaikenmoisia käskyjä, että minulla oli täysi työ niiden
+toimittamisessa. Päätin siis sitä tarkemmin tästedes pitää häntä
+silmällä ja seurata kenenkään huomaamatta kaikkia hänen toimiaan.
+
+Kapteenin käskyä seuraten annoin muun muassa katsoa, että kaikki kuusi
+pelastusvenettä oli kunnossa ja täysillä tarvekaluilla varustetut.
+Juomavesi-leilit täytettiin, kuppeihin varustettiin purjeet, ja muita
+kaikenmoisia varustuksia annoin kuumeentapaisella kiireellä tehdä,
+semmoisiakin, joita ei oltu käskettykään. Näissä kaikenmoisissa
+puuhissa en ollut huomannutkaan, miten taivas taasen oli muuttunut
+uhkaavan näköiseksi; kaikki näytti taas ennustavan kauheampaa yötä,
+kuin viimeinen oli lähimainkaan ollut.
+
+Menin toisen perämiehen suojaan häntä herättämään ja ilmoitin hänelle
+huoleni, lausumatta kuitenkaan mitään epäluuloistani. Hän oli
+herättyään kovin alakuloinen ja kertoi nähneensä niin kauheita unia,
+että aavisti ikäviä tapauksia, lisäten kuitenkin, ettei hän ollut mies,
+joka unia uskoisi. Kumminkin oli hän niin kummallisen levoton ia lausui
+aavistavansa piankin purjehdusretkensä päättyvän ja saavansa hänkin
+ylimmäiselle Kapteenille antaa lokikirjansa.
+
+Kaikkia muitakin, kapteenia lukuun ottamatta, näkyi vaivaavan salainen
+kauhistus ja toivottomuus. Heidän vakaiset kasvonsakin osoittivat
+heidän vartoovan jotakin hirmuista kohtausta.
+
+Minäkin menin suojukseeni, ja kapteenin esimerkkiä seuraten valmistin
+kaikki pikaista lähtöä varten. Kaikki kalleudet, paperini ja
+todistukseni, pienimmästä suurimpaan saakka, kaikki, mitä olin Maryltä
+ja kauppaneuvokselta saanut, rahat ja muut semmoiset pistin pieneen
+vedenpitävään koteloon, jonka kätkin makuukojuuni, voidakseni tarpeen
+tullessa siitä ottaa, jos en muutakaan pelastetuksi saisi.
+
+Noustuani virkatoverini Stephensin kanssa kannelle, oli ilma tyyntynyt
+melkein rasvatyyneksi; viime-öiset hyökylaineet vielä kävivät jotenkin
+korkeina maininkeina, mutta ei enää tuulen vaikutuksesta. Taivas oli
+vetäytynyt mustaan pilveen, ja ilma tuntui raskaalta ja kammottavalta.
+Tuontuostakin välähti salaman leimaus kaukana taivaan rannalla,
+valaisten silloin koko ympäristön ja tehden näkyalan vieläkin
+kamalammaksi. Kapteeni käveli kajutan katolla synkän näköisenä, tuon
+tuostakin antaen jonkun uuden määräyksen varokeinojen valmistamisesta.
+Kaikki mahdolliset valmistukset olivat tehdyt, kaikkiin varotoimiin
+ryhdytty tulevaa myrskyä varten. Purjeet olivat kaikki saman mukaan
+järjestetyt, niin että niidenkin puolesta olimme myrskyn varalle
+valmistauneet.
+
+Miehet olivat kaikki peräkannelle kutsutut, joten pian olisi voitu
+panna toimeen mahdollisesti vaadittavat käskyt. Kaksinkertainen
+märssyvahti oli lähetetty ylös, pumput tarkastetut ja huomatut kaikki
+olevan täydessä kunnossa. Höyrykone oli täydessä höyryssä mahdollista
+tarvetta varten. Lyhyesti sanoen: kaikki oli parahimmassa kunnossa ja
+järjestyksessä, kuin mitä koskaan voi olla kunnollisimmassa laivassa,
+mikä merta kyntää.
+
+Mutta raju-ilma olikin jo lähestymässä. Ikään kuin kauhean suuri musta
+vuori läheni meitä paapuurin puolelta. Se kuului kuin kaukainen ankara
+kosken kohina. Samalla kuului kauhea ukkosen jylinä, ilman vinkuminen
+ja sihinä. Pian saavutti tuo kauhea vihuri onnettoman laivamme.
+
+Kapteeni seisoi ruorimiehen kanssa peräsimessä. Naiset olivat
+perämaston vieressä sitä varten valmistetun pelastusrenkaan sisällä,
+sillä he eivät olleet antaneet itseään toista kertaa sulkea kajuttaan.
+He väittivät vaaran silmillä nähden olevan monta vertaa huokeamman
+kärsiä kuin jos sitä ei näkisi, vaan kuulemain mukaan täytyisi sitä
+kuvitella, joten pienempikin sattuma voi luulottelun kautta kasvaneena
+synnyttää epätoivoa ja saattaa mielettömäksi.
+
+Kapteeni oli apulaisensa kanssa hyvään aikaan saanut laivan käännetyksi
+vastatuuleen, juuri kun hirmumyrsky ensikerran kouristi laivaamme.
+Juuri kuin raivostunut jättiläishevoinen, ryntäsi laivamme pystyyn
+hyökkäävää hirmumyrskyä ja sen jättiläislainetta vastaan. Koko laiva
+natisi, tärisi ja vapisi kuin kuolonkamppauksessa oleva tiikeri
+raivostuneen jalopeuran kynsissä. Rautakovilla kourillaan piteli
+kapteeni rotevan merimiehen avulla peräsintä, ohjaten laivaa suoraan
+eteenpäin, päästämättä sitä luovaantumaan kummallekaan puolen. Mastot
+rutisivat, köydet pinnistyivät piukalle kuin viulunkielet. Myrsky
+vinkui niin kauheasti joka köydessä ja ylhäällä mastoissa ja
+märssyissä, että joka hetki vartosimme, koska mastot alas
+rusahtaisivat. Miehet olivat kirveet käsissä valmiina viipymättä
+irroittamaan kaikki katkenneet hylyt erilleen. En voi sanoilla kuvata
+sitä kauheata pauhinaa ja myrskyä, mikä meitä ahdisti. Aalto aallon
+jälkeen syöksyi aluksemme ylitse keulasta perään saakka. Miehistön
+täytyi turvautua kiinteihin esineihin pysyäkseen kannella, sillä
+välistä ei laivamme kerinnyt kylliksi kiireesti aaltojen notkosta
+seuraavalle laineelle, vaan se syöksyi sen lävitse, niin että usein
+emme luulleet sen enään voivan sieltä nousta. Mutta kerta toisensa
+jäljestä nousi se kuin merihepo, aina pudistaen virtanaan valuvan veden
+itsestään. "Ei mitenkään laiva voi kestää tätä kauheata taistelua
+luonnon voimia vastaan," kuulin äänen vieressäni lausuvan.
+
+Katsahdin sivulleni ja näin alaperämies Stephensin vakavan katseen.
+"Niin, Jumala meitä auttakoon!" vastasin minä; "ihmisten apu näyttää
+tässä turha olevan."
+
+Tuskin olin sen saanut sanoneeksi, kun kauhea aalto taas sysäsi
+laivaamme, niin että luulimme sen nurin menevän. Kauhea tärähdys
+vavahdutti laivaa. Sitä seurasi keulasta päin kuuluva kova rysähdys.
+Luulimme ensin laivan törmänneen karille, ja kuolon kauhistuksella
+tartuimme kiinni kuka mihinkin voi, odottaen koska kuohuva laine
+syöksyisi ylitsemme. Ilma oli myös pimennyt, niin ettemme ensi
+hämmästyksessä huomanneet asian todellista laitaa. Mutta kun salama
+samassa valaisi vahtoavan meren ja laivamme, huomasimme heti, että
+etumasto oli rautaisen juurensa yläpuolelta katkennut ja
+kaatunut styyrpuurin puolelle keulaa kohden, ja uhkasi nyt joka
+silmänräpäyksessä syöstä laivamme perikatoon. Nuolen nopeudella riensin
+Stephensin kanssa sinne kirveinemme irroittamaan maston hylkyä
+laivasta. Käskyt olisivat turhia olleet, sillä ne eivät olisi kuuluneet
+myrskyn pauhussa ja vinkunassa. Eikä niitä tarvittukaan, sillä joka
+mies, kenellä vielä voimia oli ja hyökylaineilta perille pääsi, seurasi
+meitä vedessä kahlaten. Ei sanaakaan kuulunut, ainoastaan kirveitten
+surmaavaa kalsketta ja rasauksia, kun taasen joku köysi katkesi
+raivosista iskuistamme. Vesi kuohui kuin koski ympärillämme; välistä
+seisoimme kaulaa myöten vedessä.
+
+Jumalan kiitos! Jopa katkesi viimeinenkin pidike, ja laiva pääsi
+vapaaksi tuosta vaarallisesta mastohylystä. Mutta vähintäänkin kaksi
+ihmishenkeä sen mukana meni, nimittäin ne miehet, jotka olivat
+märssykorissa vartijoina olleet. Luultavasti vielä kolme muutakin tässä
+tapauksessa sai hautansa meren syvyydessä.
+
+Mutta pikemmin luimme sen heille onneksi ja Jumalan armoksi, sillä
+siten pelastuivat he kärsimästä niitä kauheuksia, jotka vielä olivat
+meidän jälkeenjääneiden kestettävinä.
+
+Saimme laivan pystyyn jälleen. Mutta pian huomasimme, ettei se enää
+voinut oikein pysyä tasapainossa, kun etumasto varustuksineen oli
+menetetty. Sain kapteenilta käskyn katkasta isokin masto rautaista
+juurta myöten pois. Myrsky yltyi myös yltymistään, jonka tähden
+päätimme Stephensin kanssa, hetken mietittyämme ja nähtyämme, ettei
+laiva enää kauvan voinut kantaa mastojaan, ryhtyä toimiin. Muutamia
+miehiä nousi märssykoriin. Toiset ottivat köysiä ja muita pidikkeitä
+katkoaksensa. Lähes kolmekymmentä kirvestä ryhtyi hävitystyöhön. Isku
+seurasi iskua ja köysi köyden jäljestä katkesi, ja viimein taipui
+myrskyssä korkea kolmijatkoinen masto kuin luokka. Kerran se vielä
+oikeni, ja sitten se kauhealla rytinällä rojahti alas viistoon laivan
+ylitse, musertaen kannella seisovista miehistä hengettömäksi kaksi.
+Muutamassa silmänräpäyksessä oli se saatu mereen syöstyksi, ja nyt
+näytti laiva paljoa helpommin voivan taistella riehuvaa myrskyä ja
+pilvenkorkuisia laineita vastaan.
+
+Onnettomat toverit saivat seurata mastonhylkyä. Eipä keritty edes
+siunausta heidän levottoman hautansa ääressä lukea.
+
+Kauhea oli tuo hetki. Kaksi parasta, rotevinta merimiestä muserretuin,
+verisin päin, toisella vielä suuri ammottava haava vasemmalla puolen
+rinnassa, josta veri virtana pursui ja punasi vettä!
+
+"Jumala Kaikkivaltias," huokasin itsekseni, "ota ne haltuusi! He
+uhrasivat henkensä velvollisuutensa täyttämisessä."
+
+Mutta tämä näin surkealla uhrauksella saatu huojennus ei meitä
+kauvaakaan auttanut. Myrsky kesti yhä raivoten yöt ja päivät, ja
+voimiamme ylenmäärin ponnistellen taistelemme sitä vastaan tuskin
+öitten ja päivien vaihtumista huomaten. Jo oli kolmas vuorokausi, ja
+aina vaan samaa kauheata ilmaa. Kolmaskin masto oli saanut sen ajan
+kuluessa seurata veljiänsä. Koko tämän ajan kuluessa emme olleet
+maistaneetkaan lämmintä ruokaa tai juomaa, sillä mahdotonta oli
+keittiössä sytyttää tulta ja saada sitä palamaan. Mitä parhaita kylmiä
+ruokia oli varastossa, niitä kapteenin käskystä jaettiin miehille,
+samoin grogia, mutta sitä vaan hyvin pieniä annoksia.
+
+Neljännen vuorokauden illalla, Tammikuun 6 päivänä, ryhdyin itse
+tarkastamaan, oliko laiva vuotanut, sillä meri oli jo vienyt
+saaliikseen sen miehen, jonka varsinaisena tehtävänä tarkastaminen oli.
+Minun mielestäni oli laiva viimeisinä hetkinä ruvennut käymään
+syvemmässä kuin ennen; eikä se niin vallan suotta tehnytkään, sillä
+tarkastukseni osoitti vettä olevan laivassamme niin kosolta, ettei sitä
+mitenkään ollut sinne voinut niin paljoa tavallisen vuotamisen kautta
+karttua, vaan oli joku suurempi vamma sen syynä.
+
+"Oi Herra, laupias Jumala!" huudahdin kauhistuneena; "vieläkö, tämä
+lisäksi?" Melkein voimatonna vaivuin siihen polvilleni, käsiäni
+väännellen. Mutta samassa lennätti hyökylaine minut kauvaksi keulaa
+kohden. Siellä sattumalta sain köydestä kiinni, niin etten meren
+saaliiksi joutunut enkä pelastunut kärsimästä niitä tuskia ja vaivoja,
+mitkä meitä jäljellejääviä vielä odottivat. Jumala itse kuitenkin
+parhaiten tiesi kohtaloni ratkaista.
+
+Alaperämies Stephens oli huomannut kauhistukseni. Hän riensi heti
+pumpuille. Seuraten esimerkkiäni mittasi hänkin, mutta ei uskonut
+silmiään, vaan luuli erehtyneensä. Hätäisesti mittasi hän toisen ja
+vielä kolmannenkin kerran, mutta tulos oli aina sama.
+
+Hän oli kuitenkin maltillisempi minua ja komensi miehet pumppuihin,
+sanaakaan lausumatta ruumaan karttuneen veden paljoudesta.
+
+Samassa minäkin, ensi hämmästyksestäni tointuneena, riensin puoleksi
+uiden kapteenin luo. Hän oli juuri pistäynyt kajuttaan lohduttamaan
+naisia, jotka märkinä ja vilusta melkein kangistuneina olivat
+lopultakin antaneet saattaa itsensä sinne.
+
+Ovea hiukan avaten kutsuin häntä teeskennellyllä levollisella äänellä
+ulos. Sitten ilmoitin hänelle uuden onnettomuutemme, samassa luoden
+häneen tutkivan katseen, mitä tämä sanoma häneen vaikuttaisi; sillä en
+voinut päästäni poistaa sitä ajatusta, että hän jollakin tavalla oli
+syypää tämän odottamattoman uuden onnettomuuden ilmestymiseen. Muistin
+vanhaa Dick vainajata ja kapteenin käytöstä silloin, kun näin hänen
+likaisena ja tomuisena, työkaluja nuttunsa alla, tulevan laivan
+perä-aukosta. Minusta tuntui kuin olisi juuri hän ollut
+syyllinen noitten kahdeksan toverin kuolemaan ja kaikkeen muuhun
+onnettomuuteemme.
+
+"Herra kapteeni! Laiva on ruvennut kovin vuotamaan. Ruumassa oli
+äskeisen tarkastuksen mukaan vettä 7 jalkaa." Minä näin hänen
+ensikerran kalpenevan. "Onko se mahdollista? Puhutko totta? Sitten
+olemme hukassa!" huusi hän käheällä äänellä. Ja epätoivoon joutuneen
+tavalla tarttui hän vasempaan käsivarteeni niin rajusti, että luulin
+sen sijaltaan irtautuvan.
+
+"Tony!" sanoi hän. "Jos sinä jäät eloon, ja minä hukun, niin pelasta
+kaikin mokomin paperisalkkuni. Siellä on kaikki rahanikin; siellä on
+myös selityksiä, jotka voivat olla sinulle hyödyksi. Pidä huolta
+vaimostani ja lapsistani! Siellä on ohjeita sinulle. Ja Tony," jatkoi
+hän, melkein värisevällä äänellä, "jos olet käytöksessäni huomannut
+jotakin erinomaista, niin suo anteeksi! Salkussa on selitys."
+
+En tiennyt mitä ajatella tahi vastata. En voinut muuta kuin puristaa
+hänen kättään sanoen: "Olen kentiesi väärin käytöksenne ymmärtänyt,
+kapteeni Dawyson; mutta luulen, että teidän on tästä ankara tili
+Jumalalle tehtävänä. Mutta vaimonne ja lastenne tähden olen pitävä
+tietoni salaisuutena, jos elävänä tästä vielä selkenen. Mutta nyt
+tarvitsee Martha Broker jokaisen poikansa neron ja voimat. Mitä teemme
+nyt?"
+
+"Ovatko molemmat pumput käynnissä?" kysyi hän. "Ei, herra; toinen
+vaan," vastasin. "Viipymättä toinenkin käyntiin!" käski hän, ja lupasi
+itsekin tulla toimeen, käytyään vaan naisia vähän lohduttamassa ja
+valmistamassa heitä vaikeinta, ikävintä hetkeä vastaanottamaan.
+
+Pian oli höyryllä käyvä toinenkin pumppu niin kiivaassa toimessa, kuin
+vaan luulimme pumppu-imurien kestävän. Se syöksi vettä noin 120 kannua
+minuutissa laivasta.
+
+Kun pumput olivat tuntikauden olleet herkeämättä liikkeessä, koettelin
+taasen veden korkeutta. Se oli alentunut viiteen jalkaan.
+
+"Jumalalle olkoon kiitos!" kuului joukosta ääni, johon minäkin yhdyin.
+
+Ponnistimme voimiamme vieläkin enemmän, aina vaihettaen miehiä
+pumppuihin. Lepoa ei ollut tänäkään yönä toivomistakaan.
+
+Kello kymmeneen saakka illalla olimme taukoomatta pumpunneet. Juuri kun
+olin taas tarkastamassa, olisiko vesi nyt vähentynyt, sai laiva ankaran
+sysäyksen, ja sitä seurasi semmoinen aalto, että me joka mies jouduimme
+veden valtaan ja olisimme kaikki mereen menneet, jos emme olisi
+pumppuköydestä kiinni pidelleet. Sitä seurasi toinen vielä ankarampi,
+niin että tuskin voimme enää köydessä kiinni riippua.
+
+Samassa kuului Stephensin kaikuva ääni: "Tänne peräsimeeen kaksi
+vahvinta miestä, joutuen! Ruorimies meni mereen."
+
+Käsipumppu jäi seisomaan siksi aikaa, kun mentiin katsomaan, miten
+asian laita oli. Pari miestä oli päässyt peräsimen herroiksi, ennen
+kuin se ehti laivan peräkylkeä vastaan pirstaleiksi särkyä, sillä se
+oli käynyt puolelta toiselle, niin että ruoriratas oli edestakaisin
+pyörinyt kuin hyrrä voimakkaiden aaltojen vaikutuksesta.
+
+Luultavasti oli käynyt niin, että varahenkselit, joilla ruorimies
+peräsintä parhaiten hallitsi, olivat ankarasta nykäyksestä katkenneet,
+ja ruoripyörä sillä tavoin valloilleen jääneenä viskannut miehen ilmaan
+tai kentiesi laivan reilinkiin, koska siinä näkyi jonkunlaisia
+verijälkiä. Siitä lienee mies sitten tunnotonna mereen horjahtanut.
+
+Mutta mieshukka oli vielä tuntuvampi pumpunkäyttäjissä, joista meri
+neljä kitaansa nuolasi.
+
+Nyt kun jo viidettä päivää oli myrsky riehunut ja taukoomattomia
+ponnistuksia jatkettu, alkoivat miehet julkisesti nurista. He eivät
+luvanneet enään ryhtyä vettä pumppuamaan, jos eivät saisi grogia ynnä
+muuta parasta, mitä laivassa jäljellä oli. Jopa muutamat lähenivät
+kajutan ovea, väkivallalla anastaaksensa väkijuomia ynnä muuta,
+huutaen: "Kaikki olemme kumminkin kuoleman omat. Tahdomme syödä ja
+juoda, niin paljon kuin voimme. Päihtyneinä ollaan rohkeammat kuolemaa
+silmästä silmään katsomaan ja täysinäisinä petokaloille soveliaammat,"
+lasketteli joku vielä raakaa pilaansa.
+
+"Oikein puhuttu!" kuului useamman suusta yht'aikaa.
+
+He aikoivat juuri rynnätä kajutan ovelle, johon Stephens ja minä olimme
+asettuneet, huomatessamme vaaran; sillä jos he raivossaan olisivat
+saaneet tahtonsa täytetyksi, niin olisi laivan hoitaminen ollut
+mahdotonta ja jokainen sielu kuoleman oma. Olimme vaaran oivaltaneet ja
+päättäneet viimeiseen saakka estää tätä.
+
+Nyt seisoimme molemmat siinä, ja huomattuamme heidän ryntäysaikeensa,
+vedimme esiin kuusipiippuiset revolverimme, uhaten ampua ensimmäisen,
+joka kajutan käytävää lähestyisi. Stephens laukasi ilmaan yhden
+laukauksen, näyttääkseen ett'eivät aseemme lataamattomat olleet. Se toi
+meille apua. Ensiksi kapteeni, kuultuaan laukauksen kajuttaan, jossa
+hän avuttomia naisia lohdutteli, aavistaen taasen uutta onnettomuutta
+ryntäsi kannelle kuusipiippuinen revolveri hänelläkin kädessään, toinen
+vyössään. Naiset, hiukset hajallaan, ryntäsivät hänen jäljessään. Sillä
+aikaa kun Stephens selitti tapausta kapteenille, käytin minä miestemme
+hämmästystä hyväkseni, puhuen heille ystävällisesti, muistaakseni
+seuraavaan tapaan:
+
+"Toverit! Veljet! Onko paha henki teidät niin valtaansa saanut, että
+vaaran suurimmilleen jouduttua unhotatte velvollisuutenne kirottua
+viinahimoanne täyttääksenne? Seuratkaa selvää järkeänne ja ajatelkaa,
+miten voitte juopuneina astua korkeimman Tuomarin eteen tekemään tiliä
+töistänne. Totta kaiketi pidätte parempana hänen eteensä astua
+puhtailla omallatunnoilla, kuin vielä viimeisellä hetkellännekin niitä
+tahrattuanne. Toverit! Teillä on monella kotonanne rakastava vaimo,
+äiti, sisaria, morsian tahi lapset, jotka ikävöiden teitä odottelevat
+ja muistelevat. Miettikää, mitä nämä rakkaat omaisenne ajattelisivat,
+jos nyt teidän hurjat tuumanne tietäisivät tahi ne jäljestäpäin kuulla
+saisivat!"
+
+Huomattuani säikähtyneet naiset takanani, vetäysin sivulle ja
+huudahdin, heihin viitaten: "Miehet, katsokaa tänne; tässä näette
+elävät kuvat siitä, miten he teitä katsoisivat!"
+
+Hetken äänettömyys seurasi puhettani. Minä näin, että olin puheellani
+tarkoitukseni saavuttanut, ja estin sentähden kiivastuneen kapteenin
+kentiesi raivoisan sanatulvan; sillä kun hän huomasi puheeni
+vaikutuksen, pysyi hän äänetönnä.
+
+Useiden silmissä loistivat kyyneleet, jopa niitä vuoti muutamien
+ahavoittuneille poskipäillekin.
+
+"Perämies Tony puhuu kuin mies!" kuului vihdoin joukosta karkea ääni.
+"Me pyydämme kapteenilta ja naisilta anteeksi sopimatonta, hurjaa
+käytöstämme ja kiitämme molempia perämiehiä itsemme ja perheittemme
+puolesta. Eläköön Tony perämies, eläköön!" jatkoi sama karkea ääni. "Ja
+nyt, miehet, rientäkäämme kiireesti pumpulle!"
+
+Höyrykoneen avulla käyvä pumppu oli ollut täydessä toimessa koko ajan,
+eikä sen käyttäjä mr. Kane siis ollut kapinassa osallisena.
+
+Uudestaan työhön ryhtyessämme osoitti mittanuora taas ruumassa olevan
+8 jalkaa vettä, joka huomio ei suinkaan mieliämme eikä väsyneitä
+voimiamme virkistyttänyt. Aloimme kuitenkin taistelun yhä lisääntyvää
+vedenvuotoa vastaan, toivoen, että myrsky tyyntyisi ja silloin kentiesi
+voisimme tutkia, mikä näin äkkinäisen vuotamisen oli vaikuttanut ja
+sitten mahdollisesti tukkia vuotoreiän. Nyt näyttivätkin oivalliset
+merimiehemme, mihin kelpasivat. Kilvan höyrypumpun kanssa vesi tulvasi
+ulos pumpun nielusta.
+
+Mutta nyt huomasimme kuitenkin, ettei vesi ruumassa enää sanottavasti
+vähentynyt.
+
+Sillä aikaa, kun toinen puoli miehistöä oli pumppuamassa, annettiin
+toisille ruoka-tavaroita taskuihin, että saivat työtä tehdessään
+lievittää nälkäänsä ja virkistää edes vähäsen uupuneita voimiaan.
+Samoin annettiin joka miehelle grogia, mutta tietysti hyvin tarkasti
+silmällä pitäen, ettei kukaan saanut enempää kuin kesti sitä nauttia;
+sen verran vaan, että voimat virkeinä pysyivät.
+
+Huomattuamme, ettemme enää mitenkään voisi laivassa pelastua, latasimme
+tavan vuoksi molemmat kanuunamme ja ammuimme hätälaukauksia toisen
+toisensa jälkeen ja laskemme ilmaan parikymmentä hätärakettia. Kaikki
+se kuitenkin oli turhaa vaivaa, jonka kyllä tiesimme ennakoltakin;
+sillä mahdotonta olisi ollut kenenkään niitä nähdä tai kuullakaan, ja
+jos jossakin laivassa olisi huomattukin hätämme, niin tuskin olisi apua
+heidän puoleltaan ollut toivomista; sillä tämmöisessä myrskyssä oli
+arvatenkin jokaisella omasta puolestaan kyllin tekemistä.
+
+Sillä aikaa, kun minä olin hätämerkkejä antamassa ja pumppuamista
+johtamassa, oli kapteeni Dawyson käskenyt toisen perämiehen yrittää
+pelastusveneitä laskea vesille; sillä laiva alkoi yhä raskaammin ja
+hitaammin liikkua, niin että selvästi näimme, mikä kentiesi jo muutaman
+tunnin kuluessa seuraukseksi tulisi. Stephens luuli sen keinon
+mahdottomaksi; sillä jos olisi voitukin saada veneet ulos, niin tuskin
+ne kauvankaan olisivat semmoisissa aalloissa pystyssä pysyneet. Mutta
+kun ei muuta keinoa pelastumiseksemme enää ollut, niin täytyi sitä
+kuitenkin koetella.
+
+Ryhdyttiin siis tuohon viimeiseen pelastuskokeesen epätoivon vimmalla.
+Vene irroitettiin, kaikki pantiin kuntoon, ja henkensä kaupalla yksi
+rohkeimmista miehistä laskeusi siihen, pidelläkseen sitä ulkona
+laivansivusta, sen vesille ennätettyä, ja samassa ollakseen valmis
+ohjaamaan sitä ulommaksi laivasta, ettei se aaltoja piestessään vetäisi
+sitä alleen.
+
+Tämä ei suinkaan ollut mikään helppo tehtävä semmoisessa vinkuvassa
+myrskyssä, kauheassa meren hulminassa, sillä niin pian kuin vene
+vesille joutuisi, voisi se samassa tulla vettä täyteen.
+
+Niin kävikin. Ennen kuin mies oli kerinnyt keulasta irroittaa
+laskuplokin, oli laine syössyt sen ensin vettä täyteen, siteen
+säpäleiksi laivan sivua vastaan ja viimein muutamassa silmänräpäyksessä
+lennättänyt loput rauskat kalustoineen kuohuvain laineitten joukkoon
+näkymättömiin. Mies parka töin tuskin kerkisi pelastaa itsensä tarttuen
+heiluvaan laskuköyteen, jota myöten hän ketterästi kuin orava kiipesi
+ylös laivaan.
+
+Koe oli siis tehty. Mutta seuraukset eivät suinkaan olleet lohduttavaa
+laatua. Olimmeko siis tuomitut pian uppoavan aluksemme kera samaan
+pohjattomaan syvyyteen vaipumaan? Tuntui todellakin kauhealta parhaassa
+nuoruuden ijässä joutua kuohuvien laineiden kautta kolkkoon tuonelaan.
+
+Mutta nyt olivat hetket kalliit. Ei ollut aikaa muihin ajatuksiin.
+Kapteeni antoi käskyn kiireesti kokea toista venettä vesille saada,
+lausuen silmäkulmiaan rypistäen: "Jos meni yksi vene, onpa vielä viisi
+jäljellä; uusi koetus siis!"
+
+Toista käskyä ei varrottu. Äsken saadun surkean kokemuksen mukaan
+ryhdyttiin vielä varmempiin varotoimiin. Nyt meni kaksi miestä tällä
+kertaa, sama Jony Jollybel, joka edellisessäkin veneessä oli ollut, ja
+norjalainen Thorvald Thorsen.
+
+Nyt näytti käyvän paremmin. Vene kosketti kuohuvan laineen harjua;
+laskuplokit irtautuivat kuin itsellään, ja taitava Thorsen tarttui
+peräsimen tankoon, ohjaten varovaisesti venettä aaltojen mukaan
+ulommaksi laivan sivusta. Jollybel iski rajusti kuin kotka aironsa
+aaltoihin ja piti voimallisilla vedoillaan sitä liikkeellä laivan
+mukana.
+
+Nyt läheni se kuin joutsen laivan kylkeä. Riemuhuutoja laskien lennätti
+kolme jälellä olevaa merioppilasta itsensä pelastus-innossaan kenenkään
+aavistamatta laivasta kohti venettä, joka vielä leijaili parin sylen
+päässä siitä. Kaksi heistä kohtasi veneen, kolmas putosi lähellä sen
+laitaa mereen.
+
+Häiriö, joka tästä veneessä syntyi, kun toverit kokivat veneesen
+pyrkivää reipasta Sam Kilygania pelastaa, toi mukanaan kauhean, sydäntä
+särkevän onnettomuuden, joka melkein vei meiltä viimeisenkin toivon
+kipinän.
+
+Vene jäi silmänräpäykseksi omiin valtoihinsa, jolla aikaa se jo ennätti
+syöksyä hirmuisen hyökylaineen kukkuralta sivuttaisin toisen aallon
+pohjaan ja sieltä yhtä lyhyessä ajassa ylös ja alas survovan laivamme
+kylkeä vastaan säpäleiksi, samoin kuin ensimmäinenkin veneemme. Nuo
+kaksi oivallisinta, uskaliainta miestämme katosivat samalla sinne,
+mistä ei ikänä saalista hellitetä. Toisella heistä, Thorsenillä, oli
+kotonansa nuori vaimo, joka jäi kelpo miestään suremaan. Jony Jollybel
+oli kihlannut itselleen morsiamen kahta päivää ennen Glascowista
+lähtöämme.
+
+Näytti siltä, kuin kapteini Dawysonin rohkeus olisi kasvanut, kuta
+kovemmiksi vastukset nousivat; näytti kuin olisi hänen intonsa ja
+voimansa saaneet uutta virkeyttä, kuta mahdottomammiksi pelastuksen
+toiveet kävivät. Hänen muotonsa ja liikkeensä näyttivät saaneen
+takaisin entisen eloisuutensa. Ihmetellen silmäilin nyt tuota kookasta,
+rohkeata miestä. Näytti siltä, kuin olisi hän ollut pikemmin jossakin
+iloisessa seurassa tahi lähdössä rattoisalle huviretkelle, kuin
+kuolemaa vastaan taistelemassa. Hänen rohkeutensa näytti tarttuvan
+muihinkin, ja uusin voimin ja elpynein toivein ryhdyttiin koettamaan
+kolmatta venettä vesille. Mutta onni ei tällä kerralla ollut parempi
+kuin edellisilläkään; se vaan oli eroituksena, ettei ihmishenkiä
+hukkaan mennyt.
+
+Pahin seuraus oli se, että toivomme ja kestäväisyytemme, melkeinpä jo
+voimammekin olivat loppuneet ylenmääräisissä ponnistuksissa.
+
+Pumppumiehet olivat lakanneet työstään; höyrypumppu ainoastaan vielä
+liikkui. Karttuneen veden paljoutta emme enää koettaneetkaan tarkastaa.
+
+Muutamat kiirehtivät hätääntyneinä isoon märssykoriin, joka oli korkein
+paikka, mikä vielä jäljellä oli. Muutamat seisoivat, käsivarret
+rinnalla ristiin puristettuina, tuijottaen toivottomina eteensä ja
+mieli mustana odotellen, koska laiva uppoisi. Näkipä myöskin jonkun
+polvilleen laskeutuneena jossakin nurkassa laineita piillen notkistavan
+polvensa ja huutavan avuksensa häntä, jolta kaikki apu tulee. Naiset
+olivat jälleen tulleet kajutan katolle, jossa he kauheassa epätoivon
+tuskassa itkivät ja huusivat käsiänsä väännellen. Kapteeni näkyi heitä
+hellästi syleilevän, koettaen vieläkin heidän rohkeuttansa vahvistaa,
+vakuutellen, ettei kaikki toivo muka vielä ollut mennyttä.
+
+Toivottomuus ja toimettomuus näkyi vallanneen koko väestön. Jokainen
+luuli tehneensä, minkä oli voinut, jo nyt kaikki näyttivät, kukin
+tavallaan, vaan odottavan viimeistä silmänräpäystä.
+
+Laiva vaipuikin yhä syvemmälle. Sitä ei ollut enää enempää kuin pari
+kyynärää vedenpinnan yläpuolella. Selvästi kuului, miten vesi loiskui
+ruumassa. Se saattoi joko hajota tai vajota, millä hetkellä tahansa.
+
+Stephens näkyi puhuttelevan kapteenia ja naisia. Huomasin heidän
+tuumivan jotakin naisia koskevaa. Kapteeni lähestyi vaimoansa, puhui
+hänelle jotakin. Sen jäljestä Stephens tarttui nuorimman tyttären
+Nellyn käteen ja suuteli sitä. Ja mitä ihmettä todellakin näin! Hän
+otti taskustansa sormuksen ja pani sen hänen sormeensa. Tuskin voin
+uskoa silmiäni. Totisesti, nuo ihmiset on hulluja, ajattelin itsekseni.
+Kihlaus raivoavassa myrskyssä, kuolemaa odotellessa kuohuvan haudan
+partaalla, laivan juuri uppoamaisillaan ollessa! Mutta sitä se
+kuitenkin oli, sillä kapteeni puolisonsa kanssa näkyi vielä "siunaavan"
+noita kahta onnellista onnettomuuden keskellä. Mutta kentiesi se olikin
+kahden rakastavan julkinen liitto yhdessä kuollakseen. Mutta yht'äkkiä
+kiintyi katseeni ainoaan vielä kunnossa olevaan luuppiin, joka meillä
+vielä eheänä jäljellä oli, sillä toinen oli maston murtuessa
+kelpaamattomaksi ruhjoutunut.
+
+"Olemmeko hulluja", huudahdin, "kun antaumme toivottomuuteen ennen kuin
+kaikki keinot ovat käytetyt! Seuraa esimerkkiäni!" huusin lähellä
+seisovalle merimiehelle. Samassa otin luuppia kannattavasta
+käyräkangesta plokin, sain irtaimen lenkin, jolla ripustin sen
+hartioilleni, sidoin pitkän köyden vasempaan käsivarteeni, kehoittaen
+häntä tekemään samoin, ja riensin ylös rikiä ja sieltä ison raa'an
+päähän, jonka ympärille monen vaikeuden jälkeen sain lenkin ja
+plokikoukun siihen koukatuksi. Tässä juuri olin menettämäisilläni
+tasapainoni ja pudota mereen; mutta köysi, jonka olin varokseni
+kiinnittänyt käsivarteni ympäri, oli jollakin tavoin sekaantunut raa'an
+ympäri, niin että sen avulla sain uudestaan kiinni ja laskeusin
+plokiköyttä myöten laivan kannelle. Toiset seisoivat siinä ja
+katselivat ihmetellen, mitä aioin tehdä.
+
+Kannelle ennätettyäni näytti mainitsemani mies huomaavan tarkotukseni.
+Hän katsahti minuun halveksivaisesti, kun olin varokseni köyden
+käsivarteeni sitonut, ja jupisi: "Minä en ole pelkuri, niin kuin Ruchin
+Finn; köyttä en tarvitse tuollaiseen työhön."
+
+Hän nousi mesaaniraa'alle, teki tehtävänsä kuin kunnon mies ainakin ja
+paljoa helpommin, kuin minä. Mutta, Herra armahtakoon, miten kävikään!
+Yht'äkkiä syöksyi hän päätään myöten kuohuvaan syvyyteen. Kerran hän
+nousi laineelle; kyllä heiteltiin hänelle köysiä, ja juuri oli hän
+ulottumaisillaan pelastuspojiin kiini, jonka joku oli hänelle
+viskannut, mutta samassa tuli kauhea ristilaine, joka kiidätti hänet
+näkymättömiin. Vielä nousi hän tuolla korkean laineen harjulla; mutta
+sitten ei häntä enää nähty. Ylpeys ja käskyn halveksiminen olivat
+hänelle kuoleman tuottaneet.
+
+Nyt oli ainoastaan 21 miestä ja 3 naista jälellä laivan väestöstä, jota
+oli, naisetkin lukuun otettuina, ollut 45 henkeä.
+
+Kun näin plokien molemmilla raa'oilla olevan kiinni, en tietysti
+joutanut monta silmänräpäystä hukkunutta suremaan. Se oli jo tullut
+niin jokapäiväiseksi tapaukseksi, ettei se tässä mielen ja ruumiin
+ylenmääräisessä jännityksessä enää oudolta tuntunut; olimme vaan kuin
+sotamiehet, jotka joka puoleltansa näkevät tovereitansa kaatuvan, sitä
+tarkemmin miettimään joutumatta. Tuntui, kuin olisi joku sisällinen
+ääni minua kehoittanut yritystäni jatkamaan, siihen luottaen, ettemme
+kaikki vielä olleet perikatoon tuomitut. Melkein käskemättä
+keräyntyivät jäljellä olevat miehet ympärilleni, ja nyt ryhdyttiin
+kiihkeästi työhön, vielä kerran koettaaksemme viimeistä pelastusvenettä
+vesille.
+
+Alussa näytti siltä, kuin voimat eivät enää olisi riittäneet, sillä
+tämä oli suurin ja painavin veneemme. Ei ollut muuta keinoa kuin
+käyttää avuksi höyrykonetta, joka vielä täyttä vauhtiaan kävi pumppua
+liikuttaen. Nostoköydet johdettiin siihen, ja pian oli painava luuppi
+teloiltaan ylhäällä ja heilui ilmassa. Helposti saimme sen sieltä alas
+laskeumaan, niin että voimme käsillämme sitä kannatella. Käskin
+kiireesti viisi miestä veneesen. Keulaan kiinnitettiin monen sylen
+pituinen köysi, ja ennen kuin nuo viisi miestä veneessä tiesivät, mitä
+heidän siellä oli tekeminen, oli luuppi koneen avulla, johon plokien
+köydet kiinnitettiin, saatu laivanreunan ylitse pyörähtämään. Minä
+tartuin merimies-puukkooni, viittaisin Stephensiä, joka nyt oli tullut
+apuun huomattuaan aikomuksemme, tekemään samoin. Ja huomattuani sopivan
+aallonharjan lähenevän, annoin hänelle merkin, että heti leikkaisimme
+laskuköydet poikki. Se tapahtuikin niin äkkiä, ettei kukaan huomannut,
+ennen kuin raskas luuppi oli irrallaan laineilla.
+
+Kolme paria airoja pistäytyi tuota pikaa ulos. Yksi miehistä tarttui
+peräsimeen, ja viides ajoi vettä pois, minkä kerkesi.
+
+"Vuotaako se?" huusin.
+
+"Ei vuoda; mereen pudotessa lienee vettä tullut," vastattiin.
+
+Ilon ja kiitollisuuden huudahduksia kuului laivan takakannelta. Sieltä
+läheni kapteeni puoleksi tainnuksissa olevia naisia holhoten. Stephens
+riensi kantamaan Nellyä, sillä tämän voimat näyttivät jo loppuun
+kuluneen. Mutta eipä hän niitä näyttänyt tarvinneenkaan, sillä hän oli
+sulhonsa sylissä, nojaten vaaleita kasvojaan hänen sydäntään vastaan;
+Stephens kyllä hänet pelastaa oman henkensäkin uhallakin. Minä muistin
+hänen kauheat unensa. Saavatkohan vaan morsiusvuoteekseen riehuvat
+aallot hekin?
+
+Jo ohjasivat kunnon toverimme luuppia lähemmäksi laivaa. Keveänä kuin
+albatrossi keinui se milloin laineitten huipuilla, milloin taas niiden
+pohjaan lentäen, ja aina se vaan vahingoittumatonna sieltä uudelleen
+esiin sukelsi.
+
+Jo läheni se taitavasti ohjattuna laivan sivua.
+
+"Varovasti, uljaat pojat; ei liian lähelle! Vartokaa tilaisuutta,
+milloin parhaiten soveltuu! Hei, sinä siellä peräsimessä, sinun
+taidostasi ja rohkeudestasi nyt riippuu, voimmeko pelastua ja pysyykö
+luuppi eheänä!" huuteli kapteeni myrskyn lävitse kaikuvalla äänellään.
+
+Nyt se oli vaan noin kolmen tahi neljän kyynärän päässä laivan sivusta,
+lähimpänä kuin koskaan ennen. Silloin syöksähti kymmenkunta miestä
+laivan reunan yli luuppia tavoitellen. Mutta sen sijaan, että he, yksi
+kerrallaan hypäten, olisivat kentiesi kaikki pelastuneet, niin pääsi
+heistä nyt vaan kuusi luuppiin, ja toiset, jotka eivät olleet jaksaneet
+odottaa sopivata hetkeä hypätäkseen, joutuivat mereen luupin ja laivan
+välille ja joutuivat veden kuohussa laivan alle, jossa saivat
+kuolemansa. He katosivat näkyvistämme yht'äkkiä kuin höyhen tuuleen.
+
+Nyt eteni taas luuppi laivasta kymmenen onnellisen keralla. Useampia
+airoparia pistäysi ulos, ja luuppi leijaili vaahtoavien laineitten
+heittelemänä, välin läheten, välin taasen poistuen laivasta. Olimmeko
+me jäljellä olevat seitsemän henkeä pelastuvat luuppiin vaiko meren
+saaliiksi jäävät, se näytti tietämättömältä.
+
+Taas näytti siltä, kuin luuppi pääsisi lähenemään vajoavaa laivaamme.
+Olimme lyhyen keskustelun jälkeen sopineet niin, että ottaisimme naisen
+kukin pelastaaksemme. Kapteeni sulki puolisonsa syliinsä, Stephens
+Nellynsä, ja minä tarjouduin Lisy Megyä pelastamaan tahi yhdessä
+kuolemaan, josta hän kiitti minua niin selvää kieltä puhuvalla
+silmäyksellään, etten saattanut erehtyä sen tarkotuksesta; ja nyt
+luulin ymmärtäneeni, miksi hän tuli niin surulliseksi, kuultuansa
+kertomukseni Maryn ja minun kihlauksestani. Siinä hengen hädässä ja
+toivon ja epätoivon vaiheella ollessani tuskin kykenin näitä
+ajattelemaan; mutta sitten jäljestäpäin muistin selvään tuon onnettoman
+immen hellät, luottavaiset silmäykset, jotka hän siinä minuun loi;
+muistin, miten turvallisesti ja salaamatonta rakkautta osottavalla
+mielihalulla hän antautui syliini, -- enkä minä kuitenkaan häntä voinut
+tästä kauheasta kohtalosta mukanani pelastaa!
+
+Kaikin kolmisin varustauduimme me, naiset sylissämme, sopivan
+silmänräpäyksen tultua joko taakkoinemme hyppäämään veneesen tahi
+heittämään ne siellä oleville, jotka kurottivat käsiänsä heitä vastaan
+ottaakseen ja vartosivat vaan kapteenin käskysanaa. Hän antoi meille
+sovitun merkin, ja me olimme juuri heittämäisillämme heille onnettomat
+naiset, jotka tuon tärkeän silmänräpäyksen lähestyessä olivat melkein
+tiedottomiksi uupuneet.
+
+Kapteenin käskysana jo kajahti veneessä olijoille. Mutta samassa
+ennätti myös surmaava, kaikki peittävä aalto meidät ja syöksi kaikki
+kolme paria laivan reunan yli kauvas kuohuvaan mereen, kun emme sillä
+hetkellä voineet mihinkään kiinni tarttua.
+
+Minä uskoin varmasti viimeisen hetkeni tulleen, ja jättäysin Luojani
+haltuun, avukseni huutaen sen siunatun nimeä, joka on minunkin
+syntivelkani Golgatalla sovittanut.
+
+Minä tunsin jotakin kuumaa virtaavan kasvoilleni, ja jotakin punaista
+kuvastui silmiini. Molemmin käsin puristin tuota melkein tainnuksissa
+olevaa onnetonta impeä syliini. Pidin uimisen vallan tarpeettomana
+yrityksenä ja annoin laineitten heitellä meitä molempia mihin
+tahtoivat. Tunsin yht'äkkiä kovan tempauksen käsivarteeni ja sen
+jälkeen kovin karvastelevata tunnetta kyynärpääni yläpuolella. Samalla
+tunsin käteeni jotakin kovaa ja niljakasta.
+
+Minä avasin silmäni ja näin Lisi Megyn veriset kasvot omiani vastassa.
+Hänen huultensa liikkeestä ja heikosta kuiskeestaan luulin ymmärtäneeni
+hänen sanovan: "Tony, jätä minut! -- Pelasta itsesi! -- Minä kuolen! En
+jaksa enää! -- Hyvästi, Tony, rakas Tony! -- Hyvästi!"
+
+Kauhu valtasi minut. Uusi veren tulvaus seurasi, enkä minä enää
+huomannut hänessä mitään elon merkkiä.
+
+Minä irroitin käteni, ja Lisi Megyn ruumis vaipui meren syvyyteen.
+Mutta minä tiesin hänen sielunsa joutuneen sen luokse, joka omansa
+meren aalloistakin korjaa.
+
+Minä katsoin ympärilleni ja näin tuonnempana kapteeni Dawysonin
+puolisoansa pidellen taistelevan aaltojen valtaa vastaan ja yrittävän
+kiertää laivan ta'itse saavuttaakseen luupin. Mutta hänenkään
+jättiläisvoimansa eivät näkyneet enää siihen riittävän. Näin, miten
+aalto viskasi Stephensin Nellynsä kera heidän lähellensä, ja miten
+kaikkia neljää, heidän toisiaan syleillessään, hyökylaineet taas
+viskelivät yhä etemmäksi, kunnes he kaukaisena mustana pilkkuna vihdoin
+näkyvistäni sinne hävisivät, mistä ei enää hengissä palata.
+
+Näin oli muutamissa minuuteissa meri niellyt levottomaan hautaan koko
+perheen, viisi juuri äsken elänyttä ihmisolentoa.
+
+Laupias Jumala! huokasin. Oliko tuo Sinun kauheata kostoasi, joka isän
+tähden syyttömiä lapsia ja hänen rakasta puolisoansakin kohtasi? Oi
+sinä kaikkinäkevä ja tietävä vanhurskas tuomari; sinun tuomiosi ja
+tiesi ovat tutkimattomat! Herra Jesus, ole armollinen heidän
+sieluilleen!
+
+Mutta miten kävi minun? kysynee lukija. Ihmettelenpä itsekin, että joku
+vielä tuosta kuohuvasta haudasta ihmisten ilmoille nousi.
+
+Niin kuin jo olen kertonut, tunsin kovan tempauksen käsivarressani jo
+silloin, kun Lisi Megy vielä sylissäni oli. Samanlaisia tempauksia
+seurasi sitten muitakin, ja minä muistin sitoneeni köyden käsivarteeni
+silloin, kun kiipesin luupin plokia raa'an päähän kiinnittämään.
+Tartuin tietysti nyt siihen epätoivon innolla ja aloin vetää itseäni
+sitä myöten laivaa kohden, koska köysi tuntui siellä kiinni pysyvän.
+Lähenin yhä onnetonta alustamme, jota enää vaan muutama kyynärä näkyi
+veden yläpuolella heilumassa. Kerta toisensa jäljestä viskasi
+hyökylaine minut uudelleen etäämmäksi. Nahka irtautui kämmenistäni.
+Mutta tuskin huomasinkaan tuota, enempää kuin suolaisen veden
+vaikuttamaa kirvelyäkään. Taukoomatta ponnistelin vaan voimiani
+päästäkseni vihdoinkin laivaan.
+
+Viimeinkin se onnistui. Mutta käteni olivat vallan tunnottomat
+tuskallisista puserruksista ja ylenmääräisistä ponnistuksistani.
+Katsoin pikaisesti ympärilleni ja huomasin olevani laivassa yksinäni.
+Koneenkäyttäjäkin, joka vielä silloin oli jälellä, kun aalto meidät
+laivasta mereen pyyhkäsi, oli onnellisesti hypännyt veneesen, jossa nyt
+oli kaksitoista sielua. He näkyivät yhä vartoovan, vieläkö ketään
+laivan kannelle ilmestyisi.
+
+Luuppi läheni taasen alusta, kun ko'in huutaa ja viittoa heille. Se oli
+enää vaan parin sylen päässä. Samassa heilahti laiva sinne päin. Minä
+ponnistin kaikki voimani, hyppäsin ja putosin kuin kivi luupin toiselle
+puolelle mereen, josta toverini köyden avulla minut ylös kiskoivat;
+sillä en ollut hellittänyt vieläkään käsivarrestani tuota köyttä, jota
+myöten äsken olin merestä laivaan itseni kiskonut. Selvään näin tässä
+armollisen Jumalan huolenpidon, ett'en tuota köyttä jo silloin
+käsivarrestani irroittanut, kun olin raa'an nokalta onnellisesti
+kannelle palannut, vaikka se vallan luonnollistakin olisi ollut; sillä
+onhan selvää, että tuollainen pitkä köysi, jonka toinen pää vielä
+laivan reunassa kiini on, paljon hidastuttaa toimia semmoisessa
+kiireessä. Lieneekö Jumala minua rakastanut enemmän kuin muita
+onnettomuuden tovereitani, koska olin jo niin monta kertaa pelastunut
+samasta kauheasta haudasta, johon niin moni minua vankempi ja
+voimallisempi kelpo mies oli vaipunut? Sen Herra yksin tietää. Minä
+vaan olin todistuksena siitä, että Herra antaa väkeväin sortua ja
+heikoista heikoimman säilyä, ilmoittamaan Hänen voimaansa ja
+ihmeitänsä. Kiitetty olkoon Hänen nimensä ijankaikkisesti!
+
+Toverieni avulla veneesen päästyäni sain, kumma kyllä, ikään kuin uusia
+voimia, vaikka ne muutama hetki takaperin olin luullut jo perin
+loppuneen. En kyennyt ensin saamaan sanaa suustani enkä voinut muuta
+kuin viitata kädelläni, että laskettaisiin ulommaksi laivasta ja
+katkaistaisiin köysi, jolla vene vielä oli laivaan kiinnitettynä, sekä
+että olin viimeinen laivasta lähtenyt.
+
+Sitten kiirehdin heitä pystyttämään molemmat mastot. Purjeet olivat
+tuota pikaa viimeisessä reivissä ja ylhäällä. Vinhasti etenimme
+laivasta.
+
+Mutta aikaa ei ollutkaan enään liiaksi. Olimme juuri yhdennellätoista
+hetkellä pääsneet laivasta erillemme. Sillä tuskin olimme saaneet
+purjeet levitetyiksi, kun näimme, miten se rupesi viimeisiä liikkeitään
+tekemään. Ensin syöksyi sen keula suuren jättiläislaineen alle.
+Peräpuoli kohosi ilmaan. Samassa kuului hämmästyksen huudahdus
+muutamien miesten suusta ynnä kirouksia ja sadatuksia, että joku
+tahallansa oli vehkeillyt laivan upottamiseksi.
+
+Käänsin kiireesti pääni viitattuun suuntaan, ja kauhukseni huomasin
+semmoisen todistuksen edellisten epäluulojeni vahvistukseksi, että en
+tiedä, mitä lienen ensi hämmästyksessäni lausunut.
+
+Laivan peräpuolessa, noin kolmen kyynärän päässä peräsimen sarannoista,
+kahdennentoista jalan mittamerkin kohdalla olevassa pohjapalkissa näkyi
+aukko, josta tulvasi mutaista vettä ulos. Noin kymmentä tuumaa pitkä
+pala oli ikään kuin sahattu poikki peränpuolisesta päästä;
+keulanpuolimainen pää näytti epätasaiselta, ikään kuin puoleksi itse
+katkenneelta, niin että päättelimme sen olleen alkuun poratun ja
+katkenneen kauhean myrskyn raivotessa ja aaltojen laivaa hakatessa
+noina viitenä kauheana myrskypäivänä. Mutta siitä tarkemmin
+tuonnempana. Sillä, miten käsitettävää on, emme tuota ennättäneet kuin
+hyvin hätäisesti tarkastaa, koska samassa tuokiossa laivan perä taas
+painui alas, niin että alus hetken aikaa kauheasti vääntelehti.
+Muutaman silmänräpäyksen näytti se sitten olevan aivan alallaan. Mutta
+yhtäkkiä upposi se kuin kivi paiskattuna valtameren syvyyteen. Siinä
+synnytti se jälkeensä niin kauhean pyörteen, että vaikka veneemme jo
+oli ennättänyt arviolta noin kahdensadan sylen päähän siitä ja vaikka
+vaaran huomattuamme syöksimme ulos kuusi paria airoja ja soudimme
+poispäin voimaimme mukaan, veti se kuitenkin meitä melkoisen matkan
+takaisin päin. Jos emme olisi ennättäneet saada ylös purjeita, jotka
+meitä auttoivat etenemään, niin varmaankaan eivät olisi voimamme
+riittäneet vastustamaan laivan synnyttämän pyörteen vetoa, vaan olisi
+meidän auttamattomasti täytynyt seurata sitä samaan kuolon kuljuun. Se
+ei kuitenkaan ollut meidän haudaksemme määrätty.
+
+Meitä oli nyt jäljellä kolmetoista 45 hengestä. Muut olivat saaneet
+hautansa meressä, ja kauhuksemme olimme vielä huomanneet, ettei
+ainoastaan myrsky ollut kauhean onnettomuutemme syynä, vaan ilkeä ja
+kauhea voitonhimo ja rikkauksien halu. Ja sama kauhea himo oli nyt
+onnettoman kapteenin syyttömän perheensä kera vienyt ennenaikaiseen
+kolkkoon hautaan.
+
+Kun vaara oli ohitse, eikä meidän tarvinnut enää laivan puolesta mitään
+pelätä, niin vasta sitten huomasimme, ettei kohtalomme suinkaan
+kadehdittava nytkään ollut.
+
+Ylellisistä voimiemme ponnistuksista olimme niin uupuneet, että tuskin
+miehet enää kykenivät pyörteen vaikutuksen tauottua airoja veneesen
+vetämään. Onneksi rupesi toki myrsky laantumaan, suoden meille vähän
+huojennusta. En voi arvata, miten muuten olisimme voineet pitää
+venettämme vedestä tyhjänä, sillä monta kertaa olimme vallan
+uppoamaisillamme, kun aalto täytti sen; ainoastaan laivan sangoilla
+myötäänsä vettä ajaen voimme veden pinnalla pysyä.
+
+Vihdoin saimme presenningin (tervavaatteen) kiinnitetyksi veneen
+laitojen ylitse. Siihen teimme veitsellä niin monelle miehelle aukot
+kuin tarpeelliseksi katsottiin, ja nämä sitten elävillä tulpilla
+suljettiin, -- istuimme nimittäin itse niissä, ja niin ohjasimme
+venettämme tuntematonta tulevaisuutta kohden.
+
+Myrsky laantui vähitellen tuntuvasti. Toivon kipinä kyti jokaisen
+rinnassa mahdollisesta pelastuksesta. Pian otimme purjeet alas, ja
+sitten paneuduttiin ylön uupuneina hetkeksi lepäämään. Minä ainoastaan
+jäin peräsintä hoitamaan ja toinen mies pitämään tarkasti silmällä,
+sattuisiko ketään purjehtijaa näkymään. Pian saavutti meidät myös yön
+pimeys; mutta ei tällä kertaa kauheana, riehuvana, uhkaavana, vaan
+hiljaisena, melkein tyvenenä, rauhaa tuottavana, lepoa suovana. Pian
+tuikkivat tähtöset taivaalla; etelämerien suloinen yö peitti vaipallaan
+vähän aikaa sitten riehuneen ja kuohuneen valtameren, joka vielä nytkin
+lainehti jotenkin raskaasti, mutta tasaisesti, tuudittaen meitä
+onnettomia haaksirikkoisia sikeään uneen. Sitä me jokainen olimmekin
+vailla.
+
+Kun kaikki toverimme olivat vaipuneet unen helmoihin, kävi meidän
+kahden valveille jääneen vaikeaksi pitää silmiämme auki. Pian näkyikin
+toverini pää vaipuvan; raskas, tasainen hengitys ilmoitti hänenkin
+unelle antautuneen. Enkä minäkään voinut kauvaa taistella uupumusta
+vastaan. Velvollisuudentunto veneen peräsimen hoitajana ollessani piti
+minua hereillä jotenkin kauvan, sillä tiesinpä, että jos nukahtaisin,
+voisin toverieni kanssa herätä vetisessä haudassa, ja niin kaikki
+pelastuksemme kokeet olisivat sillä tavoin turhiksi rauenneet.
+
+Näistä mietteistäni huolimatta tunsin itseni kuitenkin niin uupuneeksi,
+että tuskin voin hoitaa peräsintä. Otin siis hihnan vyöltäni, sidoin
+peräsimen tangon sillä kiinni ja asetuin mukavaan asentoon, voidakseni
+nähdä pohjantähden, jonka mukaan ohjasin hiljalleen eteenpäin luikuvaa
+alustamme; sillä valveille jääneen toverini kanssa olin uudestaan
+levittänyt lisää purjeita, joten vene kulki pari solmunväliä tunnissa.
+
+Vihdoin vaivuin minäkin tiedottomaan tilaan, aina luullen pohjantähden
+oppaanani olevan. Se laskeusi jo veneesemme saakka, ja sitten niitä
+ilmaantui useampiakin, ja sillä tavalla minun ajatukseni vähitellen
+himmentyivät ja kävivät yhä kummallisemmiksi. Olin pohjantähtien mukana
+kulkevinani aina lumiseen pohjolaan saakka rakkaiden omaiseni luoksi.
+Sitten taas kaikki himmentyi, ja minusta tuntui kuin olisin vallan
+olemattomiin kadonnut.
+
+Kuinka kauvan olisin näin maannut ja uneksinut, en tiedä, jos ei
+aamu-aurinko kirkkailla säteillään olisi ruvennut pistelemään silmiäni.
+Minä heräsin ja huomasin oivallisesti hoitaneeni minulle uskotun
+tehtävän unessakin ollessani, koska ei mitään onnettomuutta ollut
+tapahtunut. Pohjantähti oli sittenkin oivallisesti meitä onnettomia
+ohjannut läpi pimeän, pitkän yön.
+
+Hereille päästyäni oudoksuin tukalaa tilaani. Puoleksi houreissa ollen
+en muistanut enkä ymmärtänyt, miten olin joutunut tähän veneesen ja
+missä oli laivamme. En voinut käsittää, mitä se oli, kun paljas taivas
+oli päälläni ja meri silmieni edessä. Olinkohan yksinäni, ajattelin,
+tässä pienessä veneessä. Mutta pian huomasin muitakin onnettomuuteni
+osaveljiä, joiden yläruumiit vaan tervavaatteella näkyivät. Mitenkä nuo
+miehet ovat tuommoisiksi katkotut, ihmettelin, ja luulin näkyjä
+näkeväni. Hieroin silmiäni ja tutkin, olinko hereillä vai unissaniko?
+Huudahdin: "halloo!" Kyllä se oli oma ääneni. Luulin järkeni seonneen.
+Huusin uudestaan: "Halloo, te ihmisolennot, vastatkaa, jos eläviä
+olette." Ei kuulunut vastausta.
+
+Vielä meni hetkinen aikaa, ennen kuin ajatukseni oikein selvisivät, ja
+minä muistin edellisten päiväin onnettomat tapaukset, jotka minua niin
+kauhistuttivat, että olin säikähdyksestä mereen horjahtua.
+
+Ensi työkseni herättelin toverini, eikä kauvaa kestänyt, ennenkuin
+kaikki miehet olivat pystyssä. Pian syntyi liikettä valtameren
+tuudittamassa pienessä aluksessamme.
+
+Kun vihdoin kaikki olivat unestaan selvinneet sekä varattoman tilamme
+oivaltaneet, komensin minä, saadakseni miehiä edes vähäsen hilpeämmälle
+mielelle, oikein vakavana ja käskevällä äänellä: "Kaikki ylös ja
+peräkannelle kapteenin luokse!"
+
+"Kaikki hyvin!" kuului vastaus, ja vanhan totutun tavan mukaan
+kokoontuivat kaikki kaksitoista miestä yhteen ryhmään ympärilleni
+kuulemaan, mitä kapteenilla olisi sanomista.
+
+"Miehet, toverit!" huudahdin vihdoin, nähdessäni heidän alakuloisina
+istuvan ympärilläni vartoomassa, mitä sanoisin heille. "Onnettomuuteni
+toverit, kuulkaa minua! Ennen kuin rupeamme tässä alakuloisina
+antautumaan epätoivon valtaan, niin pitäkäämme lyhyt kiitosrukous ja
+veisatkaamme ylistysvirsi korkeuden Herralle kiitokseksi siitä, että
+hän on meidät niin monen seasta tahtonut eloon pelastaa siitä kauheasta
+haaksirikosta, joka on toverimme niin säälimättömällä tavalla
+ijankaikkisuuteen temmannut. Olette omin silminne nähneet alusta
+loppuun asti, miten kaikki kävi, siihen saakka, kun tämä vene saatiin
+vesille. Minä yksinäni näin, miten kävi heille, jotka viimeisinä
+kanssani laivassa olivat."
+
+"Miten kävi? Kertokaa!" kuului useammasta suusta yht'aikaa. Tein heille
+mieliksi ja kerroin näkemäni, niin kuin jo tässä edellä olen kuvaillut.
+
+Lopetettuani kuulin joukosta muutamien lausuvan: "Jumalan tuomio ja
+kosto kohtasi heitä ankarasti yhden tähden."
+
+Veisasimme sitten kiitosvirreksi saman virren, joka suomalaisena on
+numerona 300 vanhassa virsikirjassamme: "Kiitos olkoon sull', Isä maan
+ja taivaan!" Sen jälkeen luin lyhyen rukouksen, kiittäen siinä
+toverieni ja itseni puolesta taivaan Herraa pelastuksestamme ja pyytäen
+Häntä meitä pian saattamaan pois tästä onnettomasta tilasta ihmisten
+seuraan.
+
+Lyhyen jumalanpalveluksen lopetettuamme otimme tarkastellaksemme, mitä
+ruokavaroja olimme mukaamme saaneet. Paljoa ei niitä ollut. Keksimme
+säkillisen homehtuneita, madonsyömiä ja suolaisen meriveden lioittamia
+laivakorppuja, noin 20 naulaa vanhaa toukansyömää, homehtunutta
+Hollannin juustoa, saman verran suolaisia kuivia kaloja, 40 kannua
+juomavettä ja 2 pulloa hyvää konjakkia; siinä olivat ruokavarat 13
+miehelle, ja jos ne eivät olisi pilaantuneita olleet, niin ei olisi
+meillä niitäkään ollut. Kokki oli nimittäin muutama päivä takaperin
+vienyt ne veneesen kuivumaan ja tuulettumaan. Konjakkipullot oli taas
+eräs tovereistamme "puhaltanut" ensimmäisenä myrsky-yönä ja kätkenyt
+sinne eikä sitten enään tuossa hämmingissä muistanut hyväkseen niitä
+käyttää. Kummallista kyllä oli, ettemme olleet laisinkaan muistaneet
+ruokavaroilla venettämme varustaa, joka ei olisi juuri mahdotonta
+ollut; mutta jokainen oli niin kauhuissaan, ettei muuta kerinnyt
+muistamaan kuin vaan henki siitä onnettomuudesta pelastuisi, mikä
+silloin lähinnä oli. Vaatteita ei ollut edes tarpeellisimpiakaan,
+ainoastaan ne vettyneet, mitkä olivat yllämme ja mitkä semmoisessa
+kovassa työssä merimies voi yllään pitää.
+
+Minua itseäni katkerasti häviöni harmitti. Kaikki kalleuteni, mitä olin
+kauppaneuvokselta saanut, pelastusmitalli, sormukset, kellot,
+medaljonki ja kallis Maryn kuva, yhteensä noin kahdentuhannen markan
+arvoiset rahassa laskien, kaikki jäivät meren saaliiksi. Sitä paitsi
+jäi sinne puhdasta rahaa 240 Suomen markkaa ja muut tavarani, noin 500
+markan arvosta, kaikki todistukseni ja paperini. Melkein yhtä paljon
+harmitti minua se, etten kerinnyt enkä muistanut kapteeni vainajan
+salaperäisiä asiapapereita pelastaa, sillä siinäpä kentiesi olisi saatu
+korvaus kaikista kärsimisistämme. Kova oli kohtaloni siis tälläkin
+kerralla, niin kuin aina lapsuudestani saakka oli onni minua emintimän
+kovuudella kohdellut.
+
+Oli välttämättömän tarpeellista niin säästäväisesti, kuin mahdollista
+oli, käyttää niukkaa ruokavarastoamme. Minä panin ne veneen perässä
+olevaan komeroon, ja kaikki suostuimme, että rupesimme elämään vaan
+puolilla annoksilla, jotta voisimme mahdollisimman kauvan tulla näillä
+varoillamme toimeen, kunnes joku purjehtija meidät mereltä keksisi ja
+pelastaisi. Konjakkia sekoitimme muutamia tippoja veteen, jota täytyi
+noin kolmen korttelin verta päivässä jokaiselle antaa,
+
+Ensimmäiset päivät menivät jotenkin hyvin toivoessamme purjehtijoita
+tahi maata tapaavamme. Olin varma siitä, että määräämääni suuntaa
+kulkien joutuisimme St. Juan Fernandes saaristoon. Kompassia ei meillä
+tosin ollut muuta, kuin kuu, aurinko ja tähdet; mutta nehän
+merimiehellä usein paremmissakin oloissa ohjaajina ovat.
+
+Minä olin kuitenkin laskuissani erehtynyt matkan ja ajan pituuden
+suhteen niin paljon, ett'emme saavuttaneetkaan maita niin pian kuin
+olin luullut. Päivät ja yöt vaihtuivat toinen toisensa jälkeen, ja
+samalla aina toivommekin masentui, kunnes se vihdoin rupesi kokonaan
+loppumaan.
+
+Epätoivon silmäyksillä tarkastimme taivaan rantaa kahdeksannen
+vuorokauden valjetessa veneessä ollessamme. Mutta ei muuta näkynyt kuin
+sininen taivas päällämme ja ääretön meri, minne ikään katsoimmekin.
+Tämän lisäksi täytyi minun ilmoittaa, että vaikka olinkin kenenkään
+huomaamatta aina vähentänyt ruoka- ja vesi-annoksia, niin ei niistä
+kuitenkaan nyt enää mitään huomiseksi säästynyt. Se oli kauhea tieto
+monelle jo ennestään nälkiintyneelle onnettomuuteni toverille. Mutta
+mitä tehdä! Ei ollut muuta odotettavana, kuin kauhea janon ja nälän
+vaiva sekä viimein niiden tuottama kuolema.
+
+Yhdeksäs päivä koitti, eikä pienintäkään toivonkipinää ilmestynyt.
+Nälkä ja jano alkoivat kauheasti vaivata ja kiduttaa meitä, ja
+epätoivon tuska rupesi samassa määrässä rintaamme ahdistamaan.
+
+Kaksi seuraavaa vuorokautta olivat aina surkeammat. Janon ja nälän
+tuska rupesi jo muutamissa muuttumaan kauheaksi kuumeentapaiseksi
+houreeksi. Omien tuskien lisäksi oli nyt tullut niille, jotka vielä
+olivat täydellä järjellä, kamala pelko ja vartioiminen, etteivät
+hourailevat toverit surmaisi itseänsä tahi toisiansa.
+
+Kahdestoista vuorokausi valkeni, aina yhtä kurjana ja toivottomana kuin
+edellisetkin. Janon ja nälän tuskat alkoivat vaan yhä kauheampia
+seurauksia tuottaa. Päivä oli paahtavan kuuma ja ilma tyyni. Tuntui
+kuin sammumaton tuli olisi sisuksia kärvennellyt. Kieli rupesi suussa
+kuivuudesta kangistumaan. Tuskin sain enää sanaa suustani. Ja
+tovereillani näkyivät olevan vielä kauheammat tuskat. Muutamat
+makasivat veneen pohjalla melkein tiedottomina, houreissaan huutaen:
+"vettä, vettä!" Vieläpä tapahtui muutamasti niinkin, että kuumeen
+houreissa miehet iskivät veitsillä milloin itseänsä, milloin
+tovereitaan ja imivät kuin petoeläimet haavasta juoksevaa verta, joka
+näkyi heille antavan tuskien lievitystä. Sen jälkeen he vaipuivat unen
+horroksiin. Silloin kokivat ne, jotka sattuivat olemaan paremmissa
+voimissa, tukkia onnettomain haavoja ja sitoa heidän käsiänsä ja
+jalkojaan, etteivät hourupäissään pääsneet mereen syöksymään tahi
+toisiansa vallan surmaamaan.
+
+Noin puoleen päivään asti olin minäkin näin hoidellut onnettomia
+tovereitani. Mutta silloin nälän ja janon tuskat voittivat uupuneet
+voimani, niin että jouduin itsekin houreisin, ja tietämättäni käytin
+samaa keinoa, josta juuri olin muita kokenut estellä. Minä tunsin,
+miten toverini veri virkistävänä nesteenä kostutti tulikuumaa suutani
+ja valui kuin lievittävä voide kurkkuuni. Mutta siihen se loppui, sillä
+samassa sain iskun päähäni; minä vaivuin kykenemätönnä veneen pohjalle,
+ja entinen polttava kuivuus tuntui taas suussani. Mutta tuolla, tuolla
+juuri edessämme, vallan lähellä, niin kaukana vaan, etten sinne
+mitenkään päässyt, väikkyi ihanasti viheriöivä saari ja siellä paljaan
+taivaan alla mitä ylellisimmin katetuita pöytiä toinen toisensa
+vieressä monenlaisine virkistystä tarjoavine juomineen. Minä huusin ja
+komensin miehiä henkensä takaa soutamaan saareen ja syömään; mutta he
+eivät minua totelleet. Tahdoin hypätä mereen ja uida yksinäni noita
+herkkuja ja juomia ahmimaan, koska toiset olivat muka niin tuhmia,
+etteivät ymmärtäneet osallisiksi tulla.
+
+Toverini kykenivät vielä kuitenki käsittämään, että tuo kaikki oli vaan
+nälän ja janon tuskia kärsivän tavallisia harhanäkyjä. He ottivat minut
+kiini, ja muutamissa silmänräpäyksissä olin kuin veneen pohjaan
+naulattu, niin ett'en voinut jäsentäni järkähdyttää. Kuta hurjemmin
+riehuin ja soimasin tovereitani jumalattomiksi, kun varmaan luulin
+heidän aikovan minua surmata, sitä tuimemmin koski ranteisiini ja
+nilkkoihini, juuri kuin niitä olisi tulikuumalla raudalla katkaistu.
+
+Minä virkosin raivoamistani seuranneesta horrostilastani vasta yöllä
+neljännentoista vuorokauden alkaessa eli Tammikuun 31 päivänä. Tunsin
+itseni perin voimattomaksi; ajatusjuoksuni oli sangen hidas; tuskin
+kykenin mitään käsittämään. Pääni tuntui vallan ontolta ja koko
+ruumiini voimattomalta, niin tyhjältä ja kevyeltä, että ihmettelin,
+miksi ei tuuli minua mukanansa ilmaan vienyt.
+
+Hitaat ajatukseni pysähtyivät alinomaa siihen, että nyt olisi parasta
+päästä tästä surkeasta elämästä. Mutta mereen en kyennyt pääsemään eikä
+käsi veistä semmoiseen tekoon käyttämään, eikä tovereistakaan siihen
+apua ollut.
+
+Minä tarkastelin tovereitani. He näyttivät olevan yhtä auttamattomassa
+tilassa, hekin, useimmat loikoen veneen pohjalla silmät veripunaisina
+tuijottaen syvissä kuopissaan, suut ammollaan, ja kasvot tumman
+vehreinä, kalman leimalla merkittyinä. Huh, vielä oli sen verran voimaa
+ruumiissani, että siinä kauhun värähdyksiä tunsin!
+
+Mutta päivän valjetessa rupesi, Jumalalle kiitos, hienosti vettä
+tihkuilemaan. Tosiaankin, se oli vettä! Oi, miten suloiselta nuo hienot
+vesipisarat tuntuivat. Ne suurenivat ja tihenivät ja muuttuivat viimein
+rankkasateeksi. Oli kuin aavistamaton elonhengähdys olisi veneesemme
+puhaltanut. Yksi toisensa jälkeen kohotti kasvonsa taivasta kohden ja
+koki mahdollisimman leveälle avata leukojansa, ikään kuin joka ainoata
+putoavaa vesipisaraa suuhunsa odottaen. Ja tämäpä se olikin tällä
+kerralla meidän pelastuksemme; sillä jos tämä päivä olisi yhtä kuiva ja
+kuuma tullut kuin edellisetkin, niin olisi se meidätkin mennessänsä
+ikuiseen matkaan vienyt.
+
+Mutta nyt me olimme kuin vallan virkeät miehet edelliseen tilaamme
+nähden. Eikä siinä ollut kylliksi, että olimme tulikuumat suumme
+saaneet jäähdytetyiksi; vaan me kokosimme hatuillamme, purjeilla ja
+laivaämpäreillä tuota alas valuvaa elonnestettä vastaisuudenkin
+varaksi, niin että meillä sitä muutamassa tunnissa oli jo useita
+kannuja, ei tosin aivan puhdasta eikä suolatonta, sillä merivesi oli
+koko veneemme ja kalustomme niin läpeensä liotellut, että siitä
+suolanmakua sadeveteenkin tuli; mutta arvaamattoman kallista oli tämä
+meille sittenkin.
+
+Sade rupesi pian taukoamaan. Mutta meidät oli jo kumminkin sadevesi
+niin virkistänyt, että jaksoimme puhua, liikkua ja ajatella, vaikka
+tosin paljoa hitaammin kuin ennen.
+
+Luulimme jo kaukaa silmiimme häämöittävän maata. Ilon ja riemun
+huudahdus pääsi jokaiselta mieheltä. Purjeet levitettiin kiireesti ja
+airot lykättiin ulos. Minä irroitin peräsimen, ja uusin voimin, joita
+ei olisi voinut aavistaakaan enää olevan niin nälkiintyneillä miehillä,
+kiidimme eteenpäin huomattua maata kohden. Iloisia naurun
+äännähdyksiäkin kuului joukossamme. Kaikki olimme virkeitä ja
+elokkaita; sillä toivo vielä kerta tavata omaisiamme liehtoi
+ihmeteltävällä tavalla meihin uutta elämänhalua.
+
+Me sousimme ja pyrimme eteenpäin. Mutta kauhuksemme keksimme, että koko
+maa oli yht'äkkiä hävinnyt nähtävistämme. Se oli vaan kangastusta,
+jommoista merellä välistä näkee, vaikka on satoja penikulmia maihin.
+Helposti voi käsittää, minkälaista katkeruutta tuo meissä synnytti;
+jopa kuului julkisia vihanpurkauksiakin kärsimyksiin nääntymäisillään
+olevain merimiesten suusta. Me vaivuimme jälleen synkkään
+toivottomuuteen, ja entistä varmemmin taas uskoimme, että me olimme
+kaikki tuomitut sittenkin nälkään nääntymään.
+
+Näitä alakuloisina miettiessämme soutamatta istuskellen, keksimme
+taasen purjelaivan täyttä vauhtia kulkevan edellämme. Taasen
+innostuimme ja toivo heräsi uudelleen sydämissämme. Mutta pian
+huomasimme senkin vaan kangastukseksi, meidän haaksirikkoisten
+härnääjäksi.
+
+Kun nälän vaivat yhä ankarammin alkoivat meitä kouristella, eikä
+sadevesikään enää voinut meitä virkistää, vaan yhä kamalammat päivät
+näyttivät edessämme olevan, katosivat meistä niin ihmiselliset
+tunteemme, että jouduimme vallan petoeläinten kannalle. Oli mielestämme
+tärkeätä, että ainakin joidenkuiden piti säilyä maailmalle kohtaloamme
+ilmoittamaan, jos ei muuten, niin toverinsa syöden. Teimme semmoisen
+kauhistuttavan, petomaisen sopimuksen, että arvan oli määrääminen,
+kenen vuoronsa mukaan oli toisten ruoaksi käyminen.
+
+Ei ollut malttia eikä aikaa pitkältä tuumia sopimuksemme
+kohtuullisuutta, sillä nälän kouristukset ja sen tuottama raakuus
+tuskin tapaavat vertaisiansa.
+
+Arpa heitettiin. Se tuli minun osakseni.
+
+Veri tuntui seisahtuvan suonissani. Minä olin ehdotuksen ilmilausujana
+tarttunut omaan paulaani. Ei siis muuta kuin rohkeutta muutama
+silmänräpäys, ja kaikki olisi lopussa. Kentiesi olin sittenkin parhaan
+osan saanut!
+
+Pyysin vähäsen aikaa valmistautuakseni kauheaan kuolemaani. Minä
+vaivuin melkein tunnotonna veneen pohjalle. Tuskin tiesin, mitä
+ympärilläni tapahtui. Ajatukseni työskentelivät ainoastaan
+kuolemanvalmistuksissa. Koko edellinen elämäni levisi eteeni uhkaavana
+kuvana; sieluni pelastuskin näytti mahdottomalta. Oi, miten on
+kauheata, kun täytyy näin nuorena kuolla, ja vielä tällä tavalla!
+huokasin itsekseni. Huh! Koko ruumiini vapisi; en hirvennyt
+ajatellakaan, mitä tapahtuva oli! Mutta ajatellessani kauheata
+tilaamme, tuntui minusta helpommalta itse käydä uhriksi, kuin ryhtyä
+tuohon kauhistavaan hätäkeinoon.
+
+Hartaasti rukoiltuani sain vihdoin lohdutusta sielulleni ja luulin
+voivani tyytyä kohtalooni. Minä otin povestani tikarin ja annoin sen
+lähinnä istuvalle; sillä minä olin eräänä yönä toverieni nukkuessa
+salaa viskonut heidän veitsensä mereen, ett'eivät olisi voineet
+toisiansa tahi itseänsä niillä vahingoittaa. Neuvoin myös häntä
+tähtäämään iskunsa niin, että se heti hengen veisi. Mutta ei kukaan
+näkynyt rohkenevan työhön ryhtyä. Odotin, mutta turhaan. Silloin
+ehdotin arvalla määrättäväksi, kenen oli se tehtävä.
+
+Suomalainen toverini Wilson sai työn. Vakuutin olevani valmis ja
+mieluinen eroamaan kurjasta elämästäni. Koin vieläkin rukoilla ja
+rauhoittua, sillä kohtaloni minua kumminkin kauhistutti. Mutta kuinka
+iskua varrotessani kohosi kauhistukseni niin, etten lopulta enää
+maailmasta mitään tiennyt, sillä heikot voimani eivät semmoista
+mielenjännitystä sietäneet. Olin tuntevinani piston ruumiissani,
+korvani humisivat, ja sitten tuntui kuin olisin kuollut eli
+olemattomiin kadonnut.
+
+En tiedä, kauvanko vallan tunnotonna olin; mutta sitten aloin
+vähitellen hyvin hämärästi tuntea elämää ympärilläni. Uskoin varmaan
+olevani kuollut, ja tuntiessani soudun jyskytystä ruumiissani, luulin
+sen ruumiskirstun naulaamista tahi jotakin muuta semmoista olevan.
+Tunsin myös, että liikuimme eteenpäin ja että liikkeemme päättyi
+äkkinäiseen sysäykseen. Epäselviä ääniä kuului myös, mutta puhujien
+lauseita en selvälleen käsittänyt; sen verran vaan ymmärsin, että
+minusta itsestäni puhuttiin, että olin katala pelosta kuollut ja että
+minua mereen aiottiin viskata. Joku kosketteli käsirannettani, ja
+taasen luulin kuulleeni vakuutuksia, että olin kuollut. Puhuttiin myös
+jotakin maasta ja hautaamisesta, mutta minulla vaan ei ollut voimaa
+eikä tarmoa jäsentäni järkähdyttää, ei ääntä suustani saada eikä
+myöskään kuulemistani sanoista minkäänlaista selvää ajatusta kokoon
+tuoda.
+
+Sysäyksen jäljestä oli hetken aikaa kaikki hiljaista. Sitten kuulin
+taas ääniä. Yht'äkkiä temmattiin minut ylös. Tunsin itseäni kannettavan
+ja viimein maahan pudotettavan. Minä kuulin puhuttavan kuopasta ja
+vainajasta.
+
+Herra, armahda minua! ajattelin itsekseni ja koin ponnistella
+ajatusvoimiani käsittääkseni, olinko kuollut vai eläväkö; sillä siitä
+en selvillä vieläkään ollut, vaikka ymmärrykseni alkoi jo vähin
+valjeta. Aloin jo siksi selvitä, että ymmärsin pelätä elävänä
+haudatuksi tulevani. Wilson oli juuri ollut ryhtymäisillään työhön,
+johon arpa hänet oli määrännyt. Mutta silloin olivat toverit todellakin
+selvään huomanneet maata edessämme. He jättivät tuon kauhean hätäkeinon
+sikseen ja alkoivat kaikin voimin soutaa maata kohden, ja luulivat
+minun kuolleen pelosta ja kauhistuksesta. Ruumiini aikoivat he venettä
+keventääksensä heti mereen viskata, mutta koska Wilson epäili minun
+vaan valekuolleen tilaan menehtyneen, antoivat he minun jäädä veneesen
+ja päättivät maalle haudata.
+
+Ensimmäiset virvoituksensa maalla saatuansa palasivat toverini minua
+hautaamaan. Mutta maahan pudotessani tunsin minä ruumiissani
+äkkinäisen, kylmän värähdyksen, juuri kuin sähkökipinä olisi jääkylmänä
+kiireestä kantapäähäni valahtanut, ja minä olin kuin unesta herännyt.
+
+Toverieni hämmästykseksi yritin nousta istualleni ja ilmaisin
+viittauksillani ankaraa janontuskaa suussani, sillä kieleni tuntui
+olevan kuin kiinnikasvaneena ja kuivaneena kitalakeeni, niin etten
+voinut ääntä suustani saada. Wilson toi kokospähkinän, jonka maitoa hän
+hiljalleen valutti polttavaan suuhuni. Toinen toverini toi raikasta
+lähdevettä, jota join, niin että luulin halkeavani.
+
+Tämä virkisti minua niin paljon, että voin seurata tovereitani; sillä
+nyt olimme todellakin päässeet maalle, vaikka emme vielä tarkoin
+tienneet, mikä maa tämä oli. Sen kuitenkin pian huomasimme, että tämä
+oli saari ja laskujemme mukaan arvatenkin St. Juan Fernandes
+saariryhmään kuuluva.
+
+Vähän levähdettyämme ja saaren runsailla hedelmillä itseämme
+virkistettyämme lähdimme joukossa kulkemaan pitkin rantoja nähdäksemme,
+olisiko saari asuttu ja sattuisiko purjehtijaa näkyviin tulemaan.
+
+Olimme kulkeneet noin tunnin ajan minkäänlaisia ihmisasumuksen merkkiä
+huomaamatta. Saari näytti olevan vallan asumaton.
+
+Me palasimme aluksemme luokse, vedimme sen suurella vaivalla kuivalle
+maalle, ja virkistettyämme taas itseämme hedelmillä, kokospähkinän
+maidolla ja raittiilla lähdevedellä, jota vallan läheltämme löydettiin,
+paneuduimme kaikin levolle veneesemme, jonka ylitse purjeet levitimme
+suojaksemme aurinkoa ja kentiesi sattuvaa sadetta vastaan.
+
+Herättyämme paistoi aamuaurinko kirkkaasti, ja me tunsimme olevamme
+jotenkin virkistyneitä. Taas ravitsimme itsemme hedelmillä ja lähdimme
+uudelleen tarkastelemaan maata, johon kohtalomme meidät oli saattanut.
+
+Tutkimuksemme osoitti, että saari oli, kuten olimme jo arvelleet,
+ainakin nyt vallan asumaton. Eläimiä täällä näkyi olevan. Arviomme
+mukaan oli se noin Suomen peninkulman pituinen ja 8 virstan levyinen.
+Se oli enimmäkseen metsäistä ja hedelmällistä maata, jossa kasvoi
+kokospalmuja, bananapuita ja erästä puulajia nimeltä Johanneksen
+leipäpuu, taadelipuita, ja ihmeeksemme näimme siellä täällä muutamia
+perunoitakin villeinä kasvavan. Löysimme myös muutamia omenapuita,
+joissa suuret, mehukkaat omenat killuivat ja ikäänkuin tervehtivät
+meitä nauttijoiksensa.
+
+Purjehtijoita emme missään huomanneet, vaikka miten olisimme merta
+tarkastelleet.
+
+Väsyneinä palasimme illalla taas aluksemme luokse neuvottelemaan, mitä
+tekisimme. Muutamat tovereista ehdoittivat, että täyttäisimme
+vesileilit ja sangot vedellä, kokoisimme hedelmiä kaikenmoisia, mitä
+saaresta löytäisimme, ja lähtisimme taas purjehtimaan eteen päin,
+kentiesi päästäksemme mannermaalle tahi tavataksemme jonkun
+purjehtijan, joka meidät pelastaisi. Muutamat rohkeimmat tähän
+suostuivatkin; mutta minä puolestani olin jo saanut tarpeeksi
+vene-elämästä valtamerellä. Lupasin siis jäädä vaikka yksinäni saareen
+ja elää täällä kuin Robinpoika Krusoe. En kieltänyt ketään lähtemästä
+onneaan koettamaan, mutta lausuin toivovani, etteivät hekään niin
+tekisi, vaan että kaikki jäisimme saareen. Tähän vihdoin kaikki
+suostuivat.
+
+Wilsonin ehdotuksen mukaan rakennettiin asunto suuren palmupuun alle.
+Me kaivoimme sen juurelle syvänteen, käyttäen kuokkinamme liuskakiviä,
+joita saaressa näkyi runsaasti olevan ja jotka olivat niin kovia, että
+ne soveltuivat hyvin meille työaseiksi. Vedimme sitten aluksemme sinne,
+kumosimme sen kuopan päälle ja tukimme sen molemmilta puolin kivillä ja
+mullalla. Ainoastaan rannan puolelle jätimme niin suuren aukon, että
+mies helposti voi siitä ryömiä ulos ja sisään. Siihen toimme oveksi
+suuren kiven, jolla sisäpuolelta aukon suljimme, ettei nukkuessamme
+mitään vastenmielisiä vieraita seuraamme saapuisi. Viimein peitimme
+koko aluksemme mullalla, kivillä ja hiekalla, saadaksemme huoneemme
+vähän lämmintä pitäväksi ja myös estääksemme alustamme ravistumasta.
+Sitten asetuimme levollisina ja tyytyväisinä asumaan uuteen kotiimme,
+toivoen piakkoin jonkun purjehtijan ohitse kulkeissaan huomaavan meidät
+ja pelastavan ihmisten seuraan.
+
+Vähitellen pystytimme saaren joka kulmalle hätämerkiksi monijatkoisia,
+lujilla juurilla yhteen sidottuja riukuja, joiden päihin panimme
+paitojamme liehumaan, niin että ne keksityiksi tulisivat, miltä
+puolelta purjehtijat kulkisivatkin. Sen lisäksi osasi eräs meistä, Jim
+Darkley niminen merimies, joka oli joskus öljytehtaassa työskennellyt,
+valmistaa kokospähkinöistä öljyä, jota sitten panimme koviin
+pähkinänkuoriin palamaan, ja vaatteidemme repaleet saivat olla sydäminä
+näissä lampuissamme.
+
+Asetimme yön ajoiksi tämmöisiä lamppuja korkeiden puiden latvoihin
+lähelle rantoja ja kävimme vuoromme mukaan niitä sytyttelemässä ja
+täyttämässä. Koimme myös aina yöt ja päivät pitää palamassa suuren
+nuotion, johon aina kokoilimme kaatuneita puita, koska tulitikkuja ei
+ollut; sillä ne tikut, mitä meillä mukanamme sattuivat olemaan, olivat
+niin lävitse lionneet, että suurella vaivalla niillä ensin saimme
+tulen. Kerta sattui kuitenkin sitten myöhemmin niin kurjasti, että
+ankara sade oli yöllä kaikki tulemme sammuttanut.
+
+Ei ollut muuta keinoa kuin ryhtyä kihnaamaan kahta puukalikkaa
+toistansa vastaan. Kalikat kulkivat mieheltä miehelle, ja kukin koitti
+voimiansa, kunnes ne vihdoin tulivat Wilsonin käsiin, ja hetken
+kiivaasti niitä käytellen, sai hän tulen kytemään. Kuivien lehtien ja
+risujen avulla leimusi sitten kirkas nuotio taas, emmekä sitä enää
+päästäneet sammumaan.
+
+Ensimmäinen viikkokausi saarella ollessamme kului hyvinkin hupaisesti.
+Mutta seitsemän jälkimmäistä alkoi käydä jo sangen ikäväksi, vaikka
+kyllä koimme parhaimman mukaan oloamme rattoisaksi tehdä.
+
+James Bullard, vanhin koko joukosta, ehdoitti eräänä päivänä
+määrättäväksi jokaiselle erityinen tehtävänsä, sillä hän luuli sillä
+tavalla paremmin pelastuvamme vaipumasta tylsämielisyyteen ja pysyvämme
+paremmin virkeinä ja voimissamme.
+
+Ehdotukseen suostuttiin ja arvalla määrättiin, mikä tehtävä kullekin
+oli tuleva. Päälliköksi määräsi arpa Bullardin, joka oli englantilainen
+ja laivassa merimiesten vanhuksena palvellut. Jim Darkley, samoin
+englantilainen, valittiin ilman arpaa öljyn valmistajaksi, ja hänen
+apulaisikseen joutuivat englantilainen koneenkäyttäjä Lowy Kane ja
+skotlantilainen Camell. Minä jouduin rantatulien virittäjäksi, ja
+hätämerkkein kunnossapidon saivat toimekseen ruotsalainen Pehrson,
+skotlantilaiset Wily Galecher ja Dawy Ross, laivan purjemestari.
+Hedelmien kokoojiksi tulivat skotlantilaiset John Higgins ja Tom
+Convey, englantilainen Bill Dalton ja irlantilainen Sam Pordy.
+
+Myöhemmin ehdotti sama Bullard, että valittaisiin vielä hartaushetkien
+johtaja; "sillä," lausui hän, "olemme saaneet tällä matkalla kokea niin
+armollista Jumalan johtoa, ja tulemme vieläkin ken tiesi kokemaan, että
+on tarpeellista asettaa joku vakinainen henkilö toimittamaan aamu- ja
+iltarukouksia ynnä muita toimia, mitä saarnamiehen tehtäviin kuuluu.
+Minä en kykene siihen toimeen," lisäsi hän; "mutta jos jollakulla on
+halua ja taipumusta siihen ryhtyä, ilmoittakoon itsensä!"
+
+Ei kukaan näkynyt olevan halukas, vaikka asian tarpeellisuudesta olimme
+kaikki yksimieliset. Kukin luuli vaan siihen olevansa kykenemätön. Arpa
+tuli taas kysymykseen, ja se määräsi vastoin tahtoani minut
+"saarnamieheksi." Wilson tuli minun apulaisekseni.
+
+Nyt oli kullakin oma tehtävänsä. Tätä paitsi oli tulensytyttäjillä
+velvollisuutena pitää hirsinuotiot päivillä kytemässä. Yöt oli pari
+miestä aina tulia vartioimassa ja pitämässä silmällä, sattuisiko
+purjehtijoita kulkemaan saaren ohitse. Päivillä oli vielä
+tulensytyttäjäin velvollisuutena hedelmäin kokoojain kanssa vuoroa,
+neljän miehen kerrallaan, pitää samaa tointa.
+
+Hedelmien kerääjien oli myös varustaminen asuntomme tarpeen mukaan
+tuoreilla lehdillä, joita käytimme makuuvaatteinamme. Ateriamme söimme
+aina kauniilla säällä luolamme takana olevan tuuhean kokospähkinäpuun
+alla; ainoastaan sateisina päivinä "salissa", joksi välin leikillämme
+luolaamme nimitimme.
+
+Ensimmäiset viikot kävi kaikki toimet säännöllisesti. Päivän valjetessa
+tarkastimme aina ikävöiden taivaanrantaa pelastajia odotellen; mutta
+tuloksena oli aina sama epätoivo ja masentuva mieli.
+
+Aamu- ja iltahartauksia pidimme joka päivä. Bill Daltonilla sattui
+olemaan pieni virsikirja, johon myös oli uusi testamentti yhdistetty.
+Tämän kirjan hän aina piti mukanansa, sillä hän oli sen saanut
+kuolevalta äidiltään, joka oli varoittanut, ettei hän sitä koskaan
+hyljäisi. "Tämä on ainoa perintö rakkaalta ja hurskaalta äidiltäni,"
+sanoi hän aina, kun kirja tuli puheeksi, ja silloin näkyi myös usein
+kyynel kimaltelevan hänen silmissään.
+
+Rukouksia lukiessani sain häneltä sen aina lainaksi; mutta lopetettuani
+täytyi hänen se saada takaisin, sillä hän piti sitä ikään kuin
+varjeluksena kaikkea pahaa ja onnettomuutta vastaan.
+
+Eräänä päivänä, ensimmäisen viikon 6:tena, saarella ollessamme kävelin
+metsässä ikävissäni. Kun juuri olin poimimassa hedelmiä vasuuni, jonka
+olin pehmeistä juurista palmikoinut, kuulin risahduksen takanani.
+Luullen sen toveriksi kehoitin häntä kanssani hedelmiä poimimaan
+taakseni katsomatta. Mutta ajatelkaas hämmästystäni, kun vastaukseksi
+tunsin hengityksen ja samassa jotain kosteata ja lämmintä niskaani!
+Säikähtyneenä hypähdin pystyyn, käännyin päin ja näin karvaisen eläimen
+edessäni. Heti tartuin vyölläni riippuvaan kivikirveeseni ja iskin
+eläintä päähän ennen kuin se kerkisi pakenemaan. Siitä se pyörtyneenä
+alkoi pyöriä ympärinsä, ikään kuin etsien sopivaa pakotietä. Minä
+huusin tovereitani, joita muutamia hengästyneinä pian saapuikin
+paikalle. Huomattuaan taistelevani eläintä vastaan, ryhtyivät he heti
+avukseni, ja pian oli vastustajamme kaadettu kivikirveillämme, sillä
+Wily Galecher oli tehnyt meille jokaiselle kovasta kivestä kirveen
+tapaisia aseita, jotka olivat varustetut kyynärän pituisilla varsilla,
+mihin terät olivat juurisiteellä kiinnitetyt. Näitä aseita pidimme aina
+mukanamme, koska olimme heti huomanneet metsässä eläimiä olevan.
+
+Pordy, joka oli eräästä putki-kasvista edellisenä päivänä tehnyt
+itselleen torven, koitteli nyt sen käytännöllisyyttä, törähyttäen sillä
+muutamia kertoja, niin että metsä kajahti, kutsuakseen muitakin
+tovereitamme saalista asunnollemme kantamaan.
+
+Pian tulivatkin kaikki toverit yksi toisensa jäljestä juoksujalkaa
+taistelutantereelle ihmetellen, mitä merkillistä meillä oli edessämme.
+
+Lyhyesti asian selitettyämme lähdettiin yhdessä iloisten
+merimieslaulujen kaikuessa juhlakulussa saalista kantaen asuntoamme
+kohden kulkemaan.
+
+Viivyttelemättä raastoimme nahan ja sisälmykset pois. Sitten kaivoimme
+matalan kuopan, jonka pohjan peitimme lehdillä ja panimme suolaisella
+merivedellä täytetyn eläimen niille. Sitten seurasi taas kerros lehtiä
+ja viimein multaa ja pieniä kiviä. Päällimmäiseksi sytytettiin siihen
+aimo nuotio.
+
+Vähän ajan kuluttua alkoi nuotiosta nousta niin herkullinen haju, että
+tuskin voimme vartoa, kunnes juhlapaisti olisi kypsynyt.
+
+Kun se sitten syötäväksi otettiin, niin voinpa vakuuttaa, etten
+milloinkaan, en ennen enkä jälkeenpäin ole niin maukasta paistia
+nauttinut, ja luulen tovereini olleen samaa mieltä. Huomista päivää ei
+sitä ateriata syödessä jouduttu muistamaan, ja tuskin neljännestäkään
+siitä jäi seuraavaksi kerraksi. Omituista oli, ettemme sen erän
+jäljestä onnistuneet muuta otusta saamaan; elukat näyttivät meitä kovin
+sen jälkeen kammovan.
+
+Eläin, jonka saimme, oli kooltaan ja ruumiinrakennukseltaan pienen
+peuran kaltainen, mutta sarviton. Sillä olivat suuret, punertavan
+ruskeat silmät, muhevan ruskeat korvat ja saman karvainen pää ja lyhyt
+kaula, jota se piti hyvin pystyssä; muu osa ruumista oli ruskean ja
+mustan täplikäs. Kaviot olivat samannäköiset kuin pienen varsan; jalat
+muuten peuran jalkojen kaltaiset, mutta mustan ruskeat ja yksiväriset.
+Häntä oli jotenkin pitkä, ruunin ja mustan täplikäs ja tupsupäinen.
+Otuksen nimestä ja lajista emme selvää saaneet.
+
+Tämän jälkeen ei taas moneen aikaan tapahtunut mitään mainittavaa.
+Päivä päivän jälkeen koitti; mutta jokainen näytti meille, että olimme
+tuomitut saareen jäämään, kentiesi ainaiseksi. Saari oli kait niin
+kovin kaukana purjehdusväylästä, että aniharvoin, tuskin milloinkaan
+lienee purjehtija liikkunut sen ohitse, paitsi semmoisilla retkillä
+kuin mekin.
+
+Olimme olleet saaressa jo viisi viikkoa, kun seuraava surullinen tapaus
+kohtasi meitä. Yksi tovereistamme, skotlantilainen John Higgins,
+poikkesi lamppujamme tarkastamasta tullessaan metsään hedelmiä syömään.
+Siellä kävellessään sattui hän astumaan pensastossa jonkun pehmeän,
+liukkaan esineen päälle, josta hän livahti nurin. Kauhukseen huomasi
+hän herättäneensä unesta suuren käärmeen, joka sihisten näytti hänelle
+terävillä hampailla varustettua veripunaista kitaansa.
+
+Mutta Higgins ei ollut mies, joka vaaran uhatessa olisi pakoon pötkinyt
+Hän sivalsi ilkiötä kirveellään päähän silmäin väliin ja tähtäsi niin
+mainiosti, että hän sillä olisi vaarasta eheänä päässyt. Hirviö
+vääntelehti tuskissaan ja kiskaisi maasta irralleen muutaman kyynärän
+korkean puun, jonka ympärille se oli pyrstönsä kiertänyt.
+
+Huomattuaan käärmeen kauhean voiman, törähytti Higgins Pordytorveansa,
+joiksi edellä mainittuja torvia keksijänsä mukaan nimitimme. Se oli
+meillä sovittuna merkkinä, että jokaisen oli sen äänen kuultuansa
+paikalle rientäminen. Kaikki kiirehdimme ääntä kohden. Siellä kohtasi
+meitä kauhea näky. Suuri kuusikyynäräinen käärme riehui hurjistuneena,
+kokoillen ruumistaan kiemuroille hyökätäkseen ahdistajaansa
+musertamaan. Mutta Higgins oli varoillaan. Vikkelästi kuin kärppä
+hypähti hän aina syrjään, samassa iskien kivikirveellään hirviötä, niin
+että veri ulos purskahti. Siitä käärme vaan näytti hurjistuvan
+kauheammin, kuta useampia iskuja se sai.
+
+Saavuttuamme voimme tuskin paikalta liikahtaa, sillä niin meitä tuo
+näky kauhistutti. Mutta nähtyämme toverimme vaaran, rohkasimme itsemme,
+ja pian sai hirviö kahdestatoista kirveestä yhä uudistettuja iskuja,
+jotka panivat sen värisemään. Kauheasti suhisten kohosi se puoleksi
+pystyyn, jännitti ruumiinsa ja iski keskellemme kuin ilmasta lennätetty
+nuoli. Siinä sai se äkkiä kierrokseensa Tom Conveyn, ja
+silmänräpäyksessä oli onneton toverimme rutistunut hengettömäksi
+käärmeen kauheassa kuolonsyleilyssä. Samassa osasin minä hirviötä
+oikeaan silmään, joka iskuni sen taasen herätti uuteen raivoon. Se
+kyllä hellitti Conveyn, mutta hän raukka oli jo hengetön; rinta ja
+kylkiluut olivat musertuneet, ja veri purskui onnettoman suusta ja
+sieramista, eikä ollut pienintäkään toivoa hänen toipumisestaan. Mutta
+käärme oli nyt kumminkin kostoksi tapettava.
+
+Se kait tunsi verenvuodosta liiaksi heikontuneensa, ja nyt se vetäytyi
+kokoon oikein äkäisesti suhisten, aikoen paeta pensastoon. Mutta
+silloin onnistui Higgins iskemään sitä sivulta päin vasempaan silmään,
+joten se tuli vallan sokeaksi.
+
+Nyt ei ollut meillä enään mitään vaaraa, kun ei vastustajamme meitä
+nähnyt. Pian oli sen pää hakattu murskaksi ja sen koko ruumis haavoja
+täynnä. Mutta kauvan aikaa sen ruumis vielä sittenkin vääntelehti.
+
+Saatuamme käärmeen täydellisesti voitetuksi, nostimme onnettoman
+Conveyn ruumiin risuista tehdyille paareille ja kannoimme asunnollemme.
+Puhdistettuamme itsemme taisteluverestä ja tultuamme vakuutetuiksi,
+että onneton toverimme oli todellakin kuollut, kaivoimme haudan
+pienelle aukealle paikalle metsän keskelle, laskimme vainajan siihen,
+ja minä virkani puolesta siunasin ruumiin hautaansa niin kuin
+kristillinen tapa vaatii. Aluksi ja lopuksi veisasimme muutaman värsyn
+Daltonin virsikirjasta, ja niin oli surullinen toimituksemme päätetty.
+Lopuksi pystytimme kiven hänen haudalleen, ja hakkasimme siihen hänen
+nimensä ynnä muutamia sanoja hänen sukuperästään ja kohtalostaan.
+
+Taasen kului viikkokausi ilman mitään erinomaista; samaa toivotonta
+tilaa kesti vaan yhäti. Muutamat oli ikävyys ja heikko ravinto niin
+laihduttanut, että he tuskin enää liikkua jaksoivat tahi viitsivät;
+makasivat vaan syömättä, ainoastaan raikasta vettä juoden.
+
+Kuudennen viikon keskipalkoilla oli Bill Dalton eräänä päivänä metsässä
+hedelmiä etsimässä. Siellä löysi hän Mac Camellin makaavan kuin
+kuolleen, vieressään suuri kasa juurikasvia, joita emme olleet vielä
+ennen nähneet. Ne olivat valkoisia kelta- ja sinijuovaisia, sormen
+paksuisia ja hyvänhajuisia. Ne olivat Daltonille maistuneet erinomaisen
+hienoilta ja hyvänmakuisilta, mutta hetken kuluttua oli häntä ruvennut
+raskaasti unettamaan.
+
+Saatuaan Mac Camellin luolallemme, nukkui Daltonkin ja heräsi vasta
+muutaman tunnin kuluttua hyvin heikkona. Hänen selityksensä mukaan
+huomasimme siis juurissa olevan sangen väkevää unettavaa myrkkyä, jonka
+tähden ne heitettiin tuleen, ettei niitä kukaan enää nauttisi.
+
+Mutta Mac Camell ei enää herännyt. Seuraavana päivänä veti hän
+viimeiset henkäyksensä ja kuoli 23 vuoden vanhana. Ennen kuin ennätimme
+hänen ruumiinsa hautaan saada, oli meillä toinenkin haudattava. Sam
+Pordy kuoli pian hänen jälkeensä heikkouteensa, ikävyyteen ja ehkä
+nälkäänkin 38 vuoden ikäisenä. Hän oli kuivettunut kuin luuranko
+kuollessaan.
+
+Hautasimme heidät molemmat samana päivänä ja pystytimme heidänkin
+haudoillensa kivet, joihin hakkasimme heidän nimensä, ikänsä,
+kotipaikkansa ja kuolemapäivänsä.
+
+Nämä tapaukset alkoivat yhä enemmän masentaa mieliämme, ja kaikki elon
+virkeys näytti kadonneen meistä hilpeämielisen Pordyn kuoltua.
+Alakuloisuus ja epätoivo olivat vallanneet meidät niin, ett'emme enään
+muuta varronneetkaan kuin kuolemaa pelastajaksemme.
+
+Seitsemännellä viikolla muuttivat taas Bill Dalton ja Mich. Pehrson
+seurastamme ja tämän maailman myrskyiseltä mereltä rauhan satamaan,
+jossa eivät rajuilmat enää ahdista. Paria tuntia ennen viimeistä
+hengenvetoansa tahtoi Dalton, että me kaikki kahdeksan jälkeen jäävää
+kokoontuisimme heidän ympärilleen, saadakseen meidät hyvästijättää ja
+puhua jotakin, mikä meidän jokaisen oli kuultava. Bill Dalton oli myös
+kehoittanut minua antamaan heille Herran ehtoollista. Kalkkina käski
+hän käyttää kokospähkinä-maitoa ja leipänä Johanneksen leipäpuun
+hedelmiä. Se oli juhlallinen hetki, hetki, joka liikutti meidän
+kaikkien sydämiämme. Minä en voinut jättää hänen pyyntöänsä
+täyttämättä. Hänen virsikirjastansa luin sanat ja vielä muutamia
+kohtia uudesta testamentista.
+
+Sitten kehotti Dalton meitä kaikkia lankeemaan polvillemme ja
+rukoilemaan hänen kanssaan vielä viimeisen kerran. Me tottelimme, ja
+Dalton aloitti heikolla, vapisevalla äänellä hartaan rukouksen, jossa
+hän kiitti Jumalaa, joka hänen niin ihmeellisesti oli äkkinäisestä
+haaksirikko-kuolemasta pelastanut ja suonut levossa sulkea silmänsä
+onnellisena siinä uskossa, että oli pääsevä rauhan majoihin
+Vapahtajansa luokse, joka häntä oli niin äärettömästi rakastanut, että
+oli kuolemallaan pyyhkinyt pois hänen ja koko maailman syntivelan.
+Paljon muutakin rukoili hän ja puhui elämänsä merkillisistä vaiheista.
+
+Hetken äänetönnä levättyään, jatkoi hän taas: "Vielä tahdon teille
+ilmoittaa salaisuuden, jonka todistajana tässä pian kuoleva Mich.
+Pehrson on. Luvatkaa kuitenkin, ett'ette ilmaisemani salaisuuden
+johdosta kuolleen nimeä ja mainetta tahraa, sillä Jumala on hänen
+tekonsa kostanut." Kääntyen Pehrsonin puoleen, lausui hän hänelle:
+"Rakas Pehrson, kerro sinä salaisuutemme. Minä tunnen voimaini
+loppuvan, loppuni lähenevän. Mitä hän haaksirikosta ja kapteenista
+kertoo, on totta," vakuutteli hän vielä meille tuskin kuultavalla
+äänellä.
+
+Luulimme hänen jo kuolleen, ja olimme juuri kehoittamaisillamme
+Pehrsonia kertomaan salaisuutta, peläten että hänenkin voimansa
+uupuisivat ennen kuin saisimme kovin kiihtyneen uteliaisuutemme
+tyydytetyksi. Mutta kerran hän vielä avasi silmänsä, jätteli uudestaan
+meidät armollisen Jumalan haltuun ja nukkui autuaalliseen kuolon uneen,
+jättäen sielunsa Vapahtajan armolliseen huomaan.
+
+Me kokoilimme vehreitä lehtiä ja peitimme niillä kuolleen toverin
+kelmeät, mutta onnellisuutta kuvastavat kasvot ja istahdimme Pehrsonin
+ympärille, kuullaksemme hänen salaisuutensa.
+
+"Viime Tammikuun 16 päivän iltana," alkoi hän, "eli päivää ennen kuin
+jätimme laivan, hiivin minä kenenkään huomaamatta pääkokin luokse
+ruokavarastoon ja pyysin häneltä ryyppyä tahi paria, virkistääkseni
+itseäni. Hän antoikin kieltämättä ja vielä lisäksi kaksi pulloa
+konjakkia, että saisin toisillekin salaa tarjota. Hetken siellä oltuani
+syöden, mitä edessäni näin, aioin lähteä; mutta oven avattuani tuli
+kapteeni kajuttaan, jonka tähden pelosta, että hän ehkä huomaisi minut,
+lymyin siihen, jotta kapteenin poistuttua hänen huomaamattansa olisin
+päässyt pois. Pian hän poistuikin, ja minä kiiruhdin ulos. Mutta
+tullessani huomasin kajutan permannolla kirjeen. Otin sen ja näin sen
+osoitetuksi perämies Tonylle. Käsiala oli kapteenin. Aioin laskea sen
+pöydälle; mutta samassa kuulin jonkun koskevan oven ripaa, jonka tähden
+minä kiiruhdin vastaisesta ovesta kirjeineni. Se jäi siis minulle. Sen
+antaminen viipyi viipymistään, ja mitä kauvemmin se viipyi, sitä
+vaikeammaksi alkoi minusta tuntua sen antaminen, kun ei olisi ollut
+mitään syytä mainittavana, miksi sitä olin salaillut. Se oli myöskin
+niin pilautunut paitani povitaskussa, etten sitä enää luullut voivani
+omistajalleen antaakaan. Mutta täällä saarella ollessamme tulin siitä
+maininneeksi Daltonille, joka kehoitti minua kirjettä sittenkin
+omistajalleen antamaan. Kun tuota tuhrautunutta ja kulunutta kirjettä
+sitten yhdessä katselimme ja levittelimme, kiihdytti se meidän
+uteliaisuuttamme, niin että yhdessä sitä luimme, koska se jo oli
+avonaiseksi kihnautunut. Suurella vaivalla voimme sen palaset niin
+kokoon asetella, että siitä osan selväksi saimme; mutta siinä se olikin
+koko kirjeen loppu, sillä sen repaleisista palasista ei enää ollut
+kenellekään annettavaa."
+
+Pehrsonin kertomuksen mukaan oli kirjeen pääsisällys semmoinen, että
+kapteeni Dawyson siinä, aavistaen loppunsa tuossa kauheassa
+haaksirikossa saavansa, ilmoitti minulle, että hän juuri oli vehkeillyt
+laivamme upottamiseksi, niin kuin olin häntä epäillytkin.
+Tunnonvaivoissa hän siinä tunnusti tehneensä laivan pohjaan tuon aukon,
+josta jo olen kertonut, ja aikoneensa sitten Juan Fernandes saaristossa
+tahi muualla sopivalla hetkellä sen lopullisesti aukaista, kuitenkin
+sillä tavalla, ettei ihmishenkiä hukkuisi. Hänellä oli joku osa laivaa
+omanaan ja lastia myös; mutta viimeksi mainittu oli arvotonta tavaraa,
+vaikka petollisesti ilmoitettu, ja laiva lastineen kaikkineen hyvin
+korkeasta summasta vakuutettu. Vielä hän pyysi, että jos hän, niin kuin
+itse varmaan uskoi, saisi surmansa kostoksi kauheista hankkeistaan,
+minä sitten pitäisin huolta hänen perheestänsä enkä ilmoittaisi hänen
+rikostansa hänen perheensä kunnian tähden. Lopuksi hän vakuutti yksin
+olevansa syyllinen kamalaan tekoonsa; ei kukaan muu, ei
+kauppaneuvoskaan siitä mitään ollut tiennyt. Tarkempia selvityksiä
+viittasi hän vielä löydettävän tuossa jo ennen mainitussa salkussa,
+jossa myös olivat hänen rahansa ja asiapaperinsa.
+
+Tämmöinen oli kuolevan Pehrsonin kertomus, jonka totuutta ei meillä
+ollut syytä epäillä. Selvää on sanomattakin, että se synnytti meissä
+katkeruutta sitä vastaan, jonka tähden niin suuri osa tovereitamme oli
+saanut ennenaikaisen hautansa ja me jäljelle jääneet viettäneet niin
+kauheita päiviä, ja tuskin kukaan meistä enää ihmisten seuraan
+pelastuisi.
+
+Yksi asia minua kumminkin ihastutti, se nimittäin, ett'ei kauppaneuvos
+ollut osallinen tuohon vehkeesen. Kovin katkeroitti sitä vastaan
+mieltäni se, etten tuota kapteenin salaperäistä salkkua kerinnyt
+pelastamaan.
+
+Pehrsonin kertomuksen kuultuamme erosimme kukin toimillemme tuota
+kapteenin kauheata tekoa ja sen seurauksia miettien. Seuraavana aamuna
+menin Pehrsonin lehtivuoteen ääreen. Siinä hän virui kurjana ja
+kuivettuneena, ja minä näin, ettei hänellä ollut enää monta hetkeä
+jäljellä. Huomattuaan minut, viittasi hän minua lähestymään.
+Kallistettuani korvani lähelle, kertoi hän kuiskien, että hänen kotonsa
+on Ruotsissa Hudiksvallin kaupungissa. New-Yorkin pankissa kertoi hän
+itsellään olevan säästössä 950 dollaria. Vastakirja oli Ruotsin
+konsulin hallussa. Hän pyysi minua, jos saaresta hengissä pääsisin,
+toimittamaan rahat hänen äidillensä. Vastakirjan mukana oli hänen
+testamenttinsa, jonka hän oli tehnyt jo toista vuotta takaperin eräälle
+merimatkalle lähtiessään. Vielä pyysi hän, että, jos kotimaahani
+palaisin, poikkeisin myös viemään hänen viimeiset terveisensä hänen
+äidillensä. Sitä paitsi uskoi hän minulle, että hänellä
+kotikaupungissaan oli kihlattu morsian, lapsuuden toveri, jolle hän
+toivoi minun niin ikään hänen terveisensä vieväni ja ilmoittavani, että
+hän uskollisena sulhona oli kihlasormuksensa hautaansa vienyt.
+"Todista, että olet itse nähnyt sen!" lisäsi hän ja näytti minulle
+laihtunutta vasenta kättänsä, jonka nimettömässä sormessa sormus
+huljui, sillä niin oli hänkin nälkiintyneenä laihtunut. Ja pian tämän
+jälkeen oli kunnon Pehrsonkin meidän joukostamme eronnut.
+
+Vielä saman päivän iltana, auringon luodessa viimeisiä säteitään
+välkkyvälle meren pinnalle, teimme heille, nimittäin Daltonille ja
+Pehrsonille, viimeisen palveluksemme, haudaten heidät toveriensa
+viereen ja pystyttäen yhteisen kiven heidän haudalleen. Siihenkin
+hakkasimme heidän muistoksensa kirjoituksen samaan tapaan kuin
+edellistenkin vainajain.
+
+Näitä kunnon tovereitamme surimme syvästi; sillä he olivat
+molemmat kaikin puolin kunnon miehiä ja vielä päälliseksi niin
+kristillismielisiä, että heiltä, erittäinkin Daltonilta, saimme tämän
+erakko-elämämme aikana kuulla monta lohduttavaa ja mieltä ylentävää
+puhetta ja kehoitusta luottamaan kaikissa vaiheissamme taivaalliseen
+Isäämme, joka on aina valmis vastaan ottamaan tuhlaajapoikina palaavia
+lapsiansa, kun he vaan nöyrin ja katuvaisin sydämin häntä lähestyvät.
+
+Päivä päivältä tuli tilamme yhä kurjemmaksi. Me makasimme
+multavuoteillamme melkein alasti; sillä vaatteemme olivat jo melkein
+kaikki kuluneet hätämerkeiksi ja lamppujemme sydämiksi, emmekä enää
+viitsineet koota lehtiäkään asuntoomme, vielä vähemmin puhdistaa
+itseämme. Kuka loikoili nuotion ääressä, porossa ja noessa, mikä
+missäkin. Viimeisetkin pelastuksen toiveet olivat kadonneet. Kukin
+oleskeli missä halusi, toisistaan välittämättä. Vartosimme vaan
+jonkunlaista loppua.
+
+Huhtikuun 27 päivänä tuli Bullard luokseni, lykkäsi minua kylkeen ja
+sanoi keksineensä pelastuskeinon. Minä nousin ja seurasin häntä
+horjuvin askelin ymmärtämättä, mitä hän tarkoitti.
+
+Kun hän oli vihdoin vaivalla saanut kaikki toverit kokoon, vei hän
+meidät asuntoomme.
+
+"Ystävät ja onnettomuuteni toverit!" alkoi hän. "Ehdotukseni on tällä
+kertaa lyhyt. Niin kuin näette, kasvaa kurjuus päivä päivältä, eikä
+pelastuksen toivetta näytä meillä enää olevan. Viisi parasta toveriamme
+on säälimätön kuolema seurastamme temmannut. Sama kohtalo odottaa
+meitäkin, kentiesi vielä julmempi. Katsokaa, ystäväni, toisianne,
+olemmeko enää ihmisten näköisiäkään!"
+
+Ja tottapa hän puhuikin. Sillä meitä oli siinä kahdeksan
+nälkiintynyttä, monissa kärsimisissä vaivaantunutta miespoloista
+multaisessa lehtikasassa melkein alastomina istumassa. Ihoamme ei
+voinut sanoa valkoiseksi eikä mustaksi. Se oli vetäytynyt ryppyihin
+lihattomien jäsenten päällä, ja melkein koko ruumiimme oli kuivana
+rupena, yltä yleensä ilettäviä halkeamahaavoja täynnä. Silmämme olivat
+painuneet niin syviin kuoppiinsa, että ainoastaan niiden tuijottava
+terä sieltä kiilui. Lyhyesti sanoen olimme kaikki kuin kauhistavia
+luurankoja, se vaan eroa, että vielä vähän liikuimme ja puhuimme.
+Kummalliset päähineemme, jotka olivat bananas- ja pähkinäpuun lehdistä
+palmikoidut, niin että paljaat lehtien varret törröttivät ylöspäin,
+eivät suinkaan meitä kaunistaneet. Joillakuilla oli samoja lehtiä
+ruumiinsakin verhoiksi sideltyinä.
+
+Kun olimme hetken aikaa äänettöminä toisiamme tarkastelleet, jatkoi
+Bullard: "Toverit! Tässä on samallaisia juuria, joita syötyään Mac
+Camell viimeiseen uneensa levollisesti nukkui. Ehdotukseni on
+semmoinen, että syömme näitä maukkaita juuria viimeiseksi ateriaksemme
+ja sitten laskeumme rauhassa levolle viimeisen kerran. Rukoilkaamme
+Luojaa antamaan tämä tekomme anteeksi. Monta päivää ei meillä
+kuitenkaan enää jäljellä ole. Mitä sanotte toverit?"
+
+"Hyvä on, hyvä on," kuului joka miehen suusta yht'aikaa, ja yksi
+joukosta vielä lisäsi: "Mitäpä olisi elämästämme täällä; pelkkää
+tuskaa, vaivaa, nälkää, ja lopuksi välttämätön kuolema kumminkin!"
+
+Bullardin kehoituksesta vieritimme kiven aukon eteen. Sitte kehoitti
+hän minua Dalton vainajalta peritystä kirjasta lukemaan
+hautaussiunauksen itsellemme, ett'emme siunaamattomina muuttuisi
+muumioiksi.
+
+Minä tein niinkuin kehoitettu oli. Mutta viimeisiä sanoja lukiessani
+sortui ääneni mielenliikutuksesta, ja yhtä liikutettuja näkyivät
+toisetkin olevan. Hetken kuluttua nousi Wilson ja sanoi: "Tätä en voi
+enää kestää. Lopettakaamme nyt pian tämä viimeinen surullinen näytelmä!
+Suokaa minun nyt sanoa viimeinen siunaus, ja sitten ryhtykäämme
+ateriaan!"
+
+Hän ojensi kätensä meidän puoleemme ja kehoitti meitä kaikkia
+seuraamaan häntä. Laskeusimme kaikki polvillemme ja rukoilimme sana
+sanalta hänen jäljessään, kyynelvirrat valuen jokaisen kuivuneita
+poskipäitä alas. Isä meidän ja Herran siunauksen luettuamme nousimme
+ylös ja kättelimme toisiamme, toivoen vielä tuolla Tuonelan satamassa
+tapaavamme toisemme.
+
+"Oletteko valmiit nyt, toverit? Istautukaa tähän!" kuului Bullardin
+syvä ääni joukosta.
+
+Istahdimme kehoitusta totellen, ja nyt jaettiin melkoinen määrä
+nukuttavia juuria kullekin. Yht'aikaa haukkasimme niitä suun täydeltä.
+
+"Mutta mikäs se oli?" huudahdin minä, ja kavahdin pystyyn, sylkäisten
+suuni tyhjäksi. "Kuulkaa, taas! Totisesti, jos ei kuuloni petä, jos en
+houri, niin ovat paukaukset pyssyn laukauksia!"
+
+"Totta totisesti!" huudahti nyt Wilsonkin, "on Jumala kuullut
+rukouksemme. Korkeimmalle olkoon kiitos! Mitä seisotte, toverit, siinä
+ja töllistelette; sylkäiskää kadotuksen palat suustanne! Ettekö
+ymmärrä, että pelastus on tullut, meitä etsitään! Joutuin, miehet, ulos
+täältä haudastamme!"
+
+Kuin raivohenget ryntäsimme luolastamme ulvoen ja huutaen ilosta, sillä
+todellakin kuului pyssyn laukauksia ja ihmisääniäkin, kun pääsimme
+ulos. Juoksimme ääniä ja laukauksia kohti. Entiset voimamme näkyivät
+palanneen; ei heikkoutta eikä väsymystä nyt tunnettu.
+
+"Tuolla!" huusin minä, "ovat pelastajamme," ja osoitin kädelläni
+miesjoukkoa, joka näkyi nostavan jotain otusta maasta pois kantaakseen.
+Verrattomalla ilon ja riemun kiljunalla kiiruhdimme askeleitamme
+pelastajiamme lähestyen.
+
+Jo huomasivat he meidät. Mutta he pakenivat, ikään kuin joukko
+villipetoja olisi heidän kintereillään, huutaen täyttä kurkkua:
+"Jumala, auta ja pelasta meitä; saari on täynnä kummituksia ja pahoja
+henkiä!" Vieläpä muutamat houkkiot laukasivat pyssynsä meitä onnettomia
+kohden. Mutta onneksi olivat he niin pelon ja kauhistuksen valtaamat,
+ett'eivät osanneet tähdätä. Muutamia kuulia meni vinkuen korviemme
+ohitse, muuta vahinkoa vaikuttamatta, kuin että kolme miestä kaatui
+peljästyksestä, luullen itsensä haavoitetuksi.
+
+Huomattuani, että oli mahdoton heitä pysähdyttää ja rauhoittaa, pyysin
+tovereitani istumaan ruohostoon, kunnes menisin yksin heille
+vakuuttamaan olevamme haaksirikkoon joutuneita, joita pelastamaan he
+varmaankin olivat tulleet. Käveltyäni vähän matkaa sinne päin, missä
+heidän veneensä oli, tapasin heidän johtajansa, laivan perämiehen, joka
+juoksi metsästä, kuultuaan väkensä huudot kummituksista. Huomattuaan
+minut, pysähtyi hän kuin kiinni naulattu, hämmästynyt katseensa
+kiinnitettynä minuun. Ennen kuin kerkisin hänelle mitään sanoa,
+huudahti hän: "Pyhän Jumalan nimessä, kuka olet?"
+
+"Kukako olen?" vastasin. "Minä olen haaksirikkoon joutuneen Martha
+Brokerin perämies, nälkiintynyt, haudan reunalla horjuva merimies
+raukka. Tulitteko meitä tänne surmaamaan, koska miehesi laukasivat
+pyssynsä meitä vastaan, vai pelastamaanko? Ettekö näe, että olemme
+ihmisiä niin kuin te itsekin, vaikka olemme kurjuuteen ja epätoivoon
+vaipuneina tämmöiseen tilaan joutuneet."
+
+Kerroin sitten lyhyesti onnettomuutemme pääpiirteet ja kuinka lähellä
+olimme olleet tästä maailmasta erota.
+
+Hän seisoi aina edelleen kuin patsas, tarkasti seuraten kertomustani.
+Lopetettuani lausui hän silmiään hetkeksikään minusta kääntämättä: "Jos
+se on totta, mitä kerrot, niin sano, vieläkö Mathew Wilson, joka oli
+Martha Brokerissa, elää, vai onko hänkin muuttunut kaltaiseksesi?
+
+"Tunnetko Mathew Wilsonin?" huudahdin. "Hänet olet pian kohtaava.
+Saanko siis kutsua tänne toverini, jotka vähän matkan päässä täältä
+odottavat apuanne?"
+
+Hän näytti vieläkin epäilevän, tarttui käsivarteeni, koettaakseen
+olinko henki vai maallinen olento. Vihdoin näkyi hän tulleen
+vakuutetuksi erhetyksestään, ja käytöstään häveten pyysi hän
+kohteluansa anteeksi, vieläkin ihmetellen, kuinka kurjan näköiseksi
+elävä ihminen voi tulla.
+
+Menimme sitten toveriemme luo, ja perämies kutsui miehensä kokoon
+vihellyspillillään. Pian olivat asiat meidän kesken selvillä, ja mikä
+vielä oli kummallisempaa tässä pelastuskohtauksessa, oli se, että M.
+Wilsom ja tämä höyrylaivan perämies olivat veljekset. Sanomattakin on
+selvää, että heidän aavistamaton kohtauksensa oli liikuttava.
+
+Tunnin kuluttua olimme matkalla höyrylaivaan, josta pelastusmiehistö
+oli lähetetty. Se oli St. Franciskosta Philadelphiaan menevä
+matkustajahöyrylaiva "White Eagle," johon me pelastuimme. Kapteeni oli
+aamupäivällä laivan kulkiessa jotenkin etäällä saarestamme huomannut,
+näköputkella merta tarkastellessaan, oudonlaisia hätämerkkiämme pitkien
+tankojen huipuissa. Hän oli heti kääntänyt kulun saareen päin, tullen
+sitä niin lähelle kuin uskalsi. Hän oli luullut saaressa asuvan
+villejä, ja joitakuita sivistyneitä joutuneen heidän valtaansa ja
+olevan nyt jonkun avun tarpeessa. Siksi varusti hän 15 miestä aseilla
+mahdollista tarvetta varten ja lähetti heidät perämies Wilsonin
+johtamina pelastamaan, jos joitakuita vielä olisi pelastettavina.
+
+Saareen päästyänsä alkoivat miehet sitä varovasti tutkia, peläten minkä
+pensaan takaa hyvänsä villiparven heidän kimppuunsa ryntäävän. Kun he
+olivat siten siellä ja täällä kierrelleet, olivat he huomanneet kivet
+toveriemme hautakummuilla ja saaneet niistä tietää, mistä laivasta
+haaksirikkoon joutuneet olivat. He eivät, merkillistä kyllä, olleet
+huomanneet meidän asuntoamme; sillä sen yli oli ruohoa kasvanut
+niinkuin muuallekin. Hautakivet tarkoin tutkittuansa rupesivat he yhä
+tarkemmin etsimään jälkeenjääneitä, joita heidän mielestään täytyi
+olla, koska olivat toverinsa haudanneet. Mutta kun etsimiset olivat
+turhia, me kun olimme melkein maanalaisessa kuopassamme, ryhtyivät he
+metsästykseen, edes jotakin laivaan viedäkseen. Siksi olikin heidän
+hämmästyksensä sitä suurempi, kun me niin äkkiarvaamatta syöksyimme
+heidän näkyviinsä, melkein alastomina, kummastuttavan näköisinä
+omituisissa lehtipuvuissamme.
+
+En voi kuvata iloamme ja rajatonta onnellisuuttamme, jota tunsimme, kun
+niin monen vaaran, tuskan ja kärsimyksen jälkeen, kun kaiken toivon jo
+luulimme turhan olevan, näin pelastetuiksi tulimme. Tuskin voimme
+todeksi uskoa, että nyt todellakin kiidimme kohti höyrylaivaa, joka
+tuloamme vartoi. Kolmen sadan ihmisen silmät katsoa töllistelivät
+tuloamme, ihmetellen mitä olentoja olimmekaan, kuin niin kummallisilta
+ja kurjilta näytimme.
+
+Nyt olisivatkin vihdoin kaikki vaivamme olleet lopussa, ja me kaikki
+muutamissa päivissä virkistyneet, jos ei tietämättömyys tai
+ajattelemattomuus olisi saattanut White Eaglen perämiehen
+hyväntahtoisuudessaan syöksemään meitä uusiin kärsimisiin ja vaivoihin.
+
+Hän oli, nimittäin, saatuansa meidät veneesensä ja huomattuaan, miten
+heikkoja ja viheliäisiä olimme, tarjonnut meille mukanaan olevasta
+pullostaan virkistykseksi konjakkiryypyt. Kukin otti sitä makunsa ja
+halunsa mukaan, niin suuren kulauksen kuin halutti. Mutta tästä oli se
+selvä seuraus, ett'ei nälästä heikontunut veremme sitä kestänyt, vaan
+me jouduimme kovin humalaan.
+
+Saavuttuamme White Eaglen sivulle, nousimme rohkeasti huimapäisinä kuin
+villit laivaan, ilman mitään kainostelua.
+
+Kun matkustajat, jotka olivat kokoontuneet kannelle tulokkaita
+katsomaan, näkivät meidän tulevan köysiportaita ylös, kuului joukosta
+hämmästyksen huuto toisensa jäljestä. Mutta kun ennätimme kannelle ja
+minä seitsemän toverini kera lähestyin takakannella seisovaa kapteenia,
+väistyi joukko tieltämme, ikään kuin ruttotautisia paeten. Kun laivan
+lääkäri, joka seisoi kapteenin vieressä, näki meidät lähempää, huusi
+hän perämies Wilsonille: "Mitä, Jumalan nimessä, olette ajatelleet, kun
+tuollaisille olennoille olette väkeviä juomia antaneet? Kuka voi sanoa,
+vieläkö nuo onnettomat tuosta eloon selvenevät!"
+
+Laiva alkoi jälleen liikkua, ja meidät vietiin istumaan takakannelle,
+jossa meille ensin annettiin lusikallinen säilytettyä karmaa ja
+lasillisen vettä, joka oli jollakin muulla aineella maustettua. Sitten
+kehoitti kapteeni meitä kertomaan onnettomuutemme tapaukset. Saatuansa
+tietää, että olin uponneen laivan perämies, käski hän minua kertomaan
+surullisen historiamme. Siitä annoinkin niin tarkan selityksen, kuin
+mielenliikutukselta voin tehdä. Kertomukseni ajalla olivat kaikki
+takakannen matkustajat tunkeuneet ympärillemme ja suurimmalla
+tarkkuudella seuranneet kertoelmaani. Ei yhdenkään silmä kuivalta
+kuultanut; sääliväisyyden kyynel kostutti jokaisen poskipäitä.
+
+Me saimme haalean merivesi-kylvyn, ja kuivettuneet, rohtuneet ihomme
+huolellisesti hierottiin öljyllä. Sitten saimme taasen lasillisen
+maidon sekaista juomaa, ja sen jälkeen meidät toimitettiin laivan
+lasareettiin levolle.
+
+Toisen päivän iltapuolella herättyämme olimme kaikin niin voimattomat,
+ettemme kyenneet päätämme kohottamaan, ja tuon kaiken oli yksi
+konjakkiryyppy vaikuttanut. Ja jos emme olisi saaneet niin erinomaista
+hoitoa, josta kiitos tulee White Eaglen kapteenille James Lewisille ja
+laivan lääkärille W. Rogerhillille, niin olisimme kentiesi kaikin
+kuolleet. Nyt olimme kahden viikon kuluttua niin voimissamme, että
+jaksoimme liikkua laivan kannella raitista ilmaa nauttimassa, paitse
+Dawy Ross ja John Higgins, jotka jo toisena päivänä laivaan tultuamme
+heittivät henkensä, lääkärin ilmoituksen mukaan "alkohoolin
+vaikutuksesta."
+
+Meitä oli siis neljästäkymmenestä viidestä jäljellä ainoastaan kuusi
+miestä, jotka olimme kestäneet kaikki vaivat ja kärsimiset.
+
+Nämä uroot olivat, paitsi minua: James Bullard, kotoisin Liverpoolista
+Englannista, 48 v. vanha; Wily Galecher Grenokista Skotlannista, 30 v.
+vanha; Jim Darkley Dublinista Irlannista, 25 v. vanha; Lowy Kane
+Glascowista Skotlannista, 23 v. vanha, ja Mathew Wilson Porista
+Suomesta, 22 v. vanha.
+
+Neljä viikkoa oltuamme White Eaglessa, saavuimme terveinä ja jotenkin
+voimistuneina Philadelphiaan, suureen merikaupunkiin Amerikan
+Yhdysvaltain itärannikolla. Laivassa kaikki kohtelivat meitä
+hellimmällä lempeydellä, erittäinkin naiset. Olimme kaikinpuolin kuin
+maksavat matkustajat. Me saimme matkustajilta kaikenlaisia vaatteita,
+ja vähää ennen kuin saavuimme Philadelphiaan, annettiin minulle
+matkustavaisten kesken kootut 200 dollaria; toiset miehet saivat
+jaettavakseen 250 dollaria. Sitäpaitse oli minulle kokoontunut
+tavallisen suuri merimiehen kirstu hyviä vaatteita, joita voi
+minkälainen herrasmies tahansa käyttää. Muutamat nuoret naiset olivat
+osallisina meidän hoitamisessamme niin kauvan, kun sairaina makasimme.
+He myös panivat toimeen rahankeräyksen, josta oli yllämainittu mainio
+tulos ja josta pääasiallisesti saimme kiittää Miss Fany Ward'ia, Nelly
+Burckea ja Mary Cromvellia. Jumala heidän hyväsydämisyytensä
+palkitkoon!
+
+Philadelphiaan tultuamme menin Englannin konsulin luo, jossa ilmoitin
+Martha Brokerin haaksirikon ja annoin sähkösanomalla siitä Glascowiin
+laivan omistajalle tiedon, luetellen eloonjääneitten miesten nimet ja
+luvaten heti lähettää täydellisen merivahingon selityksen.
+
+Yksi tovereistani, Mathew Wilson, oli löytänyt itselleen oman armaan
+White Eaglessa, erään farmarin tyttären, jonka kanssa hän vietti häänsä
+5 engl. penik. päässä Philadelphian kaupungista. Niissä viimeisen
+kerran me kuusi olimme koossa, eroten sieltä kukin omille teilleen.
+Wilson puolestaan oli päättänyt, ettei enään milloinkaan menisi
+merelle. Hänen tulevaisuutensa olikin varmaksi turvattu, sillä hän sai
+vaimokseen varakkaan farmarin ainoan perillisen. Bullard sanoi myös
+saaneensa tarpeensa merielämästä. Hänellä oli säästössä rahoja, joilla
+hän lupasi ostaa Chicagon läheisyydessä teurastuslaitoksen, kutsua
+perheensä Liverpoolista ja elää siellä lopun ikäänsä. Kolme muuta
+toveriamme, Galecher, Kane ja Darkley, aikoivat jatkaa vieläkin
+merielämän vaihtelevaisuuksia.
+
+New-Yorkiin tultuani toimitin ensimmäiseksi Pehrsonin rahat ja
+testamentin Hudiksvalliin hänen vanhemmilleen sekä kirjoitin hänen
+morsiamelleen, lähettäen hänelle uskollisen sulhonsa viimeiset
+terveiset ja lyhyesti kertoen hänen kohtalonsa.
+
+Viikon päivät kaupungissa viivyttyäni päätin lähteä yli Atlannin
+Glascowiin eräässä tähtilinjan höyrylaivassa. Lähdin siis astelemaan
+laivakonttooria kohden ostaakseni lipun, sitten seuraavana päivänä
+alkaakseni matkan. Ohitse mennessäni pistäydyin Suomen ja Venäjän
+konsulin luokse kuulustelemaan, olisiko minulle kirjeitä tullut. Ja
+kuvatkaapas ihastustani, kun sain paksun kirjeen, jossa oli Englannin,
+St. Franciskon, Philadelphian ja New-Yorkin postileimat!
+Päällekirjoituksen tunsin oman armaan Maryni käsialaksi.
+
+Lensin kuin nuolena konsulin luota ja juoksin kuin vainottava
+ensimmäiseen ravintolaan, jossa tilasin pullon viiniä ja eri huoneen.
+Siellä revin kirjeen auki. Tuskin voin lukea ja ymmärtää, mitä se
+sisälsi. Eikä se ihme ollutkaan, sillä oma armas Maryni kertoi siinä,
+että hänen isänsä oli suostunut liittoomme ja että häät vietettäisiin
+niin pian, kuin Martha Broker saapuisi Glascowiin.
+
+Enempää en voinut lukea. Minä join viinin, heitin dollarin pöydälle ja
+ryntäsin ulos kuin mielipuoli, odottamatta takaisin tulevaa rahaani.
+
+Sitten ajoin hevosella asuntooni, suljin huoneeni ja aloin nyt vähän
+tyyntyneenä uudestaan lukea Maryn kirjettä.
+
+Charlylta oli myös kirje, joka huokui lämmintä veljellistä rakkautta.
+Hän ilmoitti, että ei isä ollut voinut Maryn rakkautta moittia ja oli
+heti, nähtyään estelyt turhiksi, suostunut liittoomme. Saatuansa kuulla
+meidän kihloissa olevan, oli musta pilvi laskeutunut hänen otsalleen;
+mutta kun äiti puolusti meitä ja sanoi suostuneensa siihen, oli hän
+rauhoittunut ja nähtävästi kovin liikutettuna sanonut: "Siunatkoon
+teitä sitten Jumala! Koska tuo jalo nuorukainen sinut, rakas tyttäreni,
+minulle lahjoitti, pelastaen sinut oman henkensä uhalla, niin on kait
+minun velvollisuuteni nyt sinut hänelle takaisin lahjoittaa."
+
+Vielä oli siinä kauppaneuvoksen rouvaltakin kirje. "Rakas poikani!"
+alkoi se. "Avaran valtameren ylitse lähetämme siunauksemme sinulle,
+armas poikamme, rakkaan Marymme tulevalle miehelle. Kaikki esteet ovat
+nyt poistetut. Riennä vaan kiireesti kotiin. Kaikin vartoomme täällä
+sinua. Jumala poistakoon kaikki vaarat tieltäsi ja johdattakoon sinut
+onnellisesti tänne!"
+
+Hetken kuluttua lähdin jälleen ulos varustautuakseni huomiselle
+matkalleni. Mutta ylen onnelliseksi itseni tuntiessani en voinut olla
+pistäymättä erääsen hienoon ravintolaan, jossa onneni harjakaisiksi
+tilaisin hienon illallisen sampanjoineen.
+
+Siinä onneani nauttien istuessani kuulin läheisestä huoneesta tuttavan
+äänen. Siellä oli vanha laivatoverini Teodor Kruse. Me tunsimme heti
+toisemme, ja minä pyysin häntä illallistoverikseni.
+
+Syötyämme ja juotuamme rupesimme sitten kertoelemaan retkiämme sen
+jälkeen, kun olimme eronneet. Siinä heti aluksi kuultuani hänen juuri
+Glascowista tulevan, en malttanut olla urkkimatta häneltä kuulumisia
+sieltä. Hän kysyi minulta, olinko kuullut mitään kauppaneuvos S:stä,
+Ardmoare-laivan omistajasta, ja hänen perheestänsä.
+
+Olin hypähtää ylös, kuultuani nimen, mutta sain mieleni maltetuksi.
+"Minä tunnen hänet!" huudahdin; mutta samassa johtui mieleeni, että
+paras olisi olla varovainen, ehken saisikaan tietää kaikkia, jos
+ilmaisen asian oikean laidan. "Mitä hänestä tiedät?" kysyin sitten
+tyynemmin. "Onpa hauskaa kuulla, mitä vanhassa maailmassa on
+tapahtunut."
+
+"No," alkoi hän, "sanopas, Harryson [minä, niin kuin usein muutkin
+merimiehet, olin kulkenut toisella nimellä; olin nimittänyt itseäni
+Harrysoniksi ollessani hänen kanssansa samassa laivassa], tunnetko
+erästä suomalaista H. nimistä merimiestä, vai olitko itse viime vuonna
+Glascowissa?"
+
+Minä kielsin, saadakseni kuulla enemmän, ja sydämeni alkoi rajusti
+sykkiä, kuultuani että minusta oli kysymys. "Vai niin," jatkoi hän. "No
+sitten saat kuulla oikein merkillisen kertomuksen samasta miehestä."
+
+Sitten kertoi hän oman historiani, vaikka vähän toisenlaisena, ja
+viimein seurasi tieto, jota en ollut vielä kuullut ja joka oli tehdä
+minut mielipuoleksi. Hän kertoi nimittäin paria päivää ennen Ardmoaren
+lähtöä Glascowiin saapuneen sähkösanoman, että saman kauppaneuvoksen
+toinen laiva Martha Broker oli joutunut surkeaan haaksirikkoon ja siinä
+oli sama suomalainenkin, laivan ensimmäinen perämies, hukkunut.
+
+"Hukkunutko?" huudahdin kavahtaen seisoalleni, sillä en voinut enää
+hillitä itseäni. "Sinä valhettelet, katala!" huusin, tartuin häneen
+rintapielistä ja pudistin häntä raivostuneena. "Tässä olen elävänä
+edessäsi; onko Martha Brokerin perämies merenpohjassa silloin, kun hän
+tässä seisoo edessäsi sinua ravistellen?" Ensi hämmästyksessään ei
+Kruse voinut sanaakaan suustaan saada, sitä vähemmin tehdä vastarintaa.
+Mutta pian oli hän siitä selvinnyt, irroittanut itsensä minusta ja
+painanut minut tuolilleni, jossa hän piteli minua kuin pientä poika
+nalikkaa.
+
+"Tyynnyhän nyt, veliseni!" puhuskeli hän. "Jos olisin tiennyt sinun
+samaksi mieheksi, olisin toki varovammin asiasta puhunut. Oma syysi se
+oli, itse olet valhetellut; minä puhuin totta, sillä minä olen sen omin
+silmini sanomalehdistä nähnyt. Glascowissa vielä ollessani luin, näet,
+ilmoituksen Martha Brokerin haaksirikosta, ja siinä oli myös lueteltuna
+kaikki ne, jotka siitä pelastuivat, eikä siinä ollut mainitun H:n
+nimeä. Se oli, lehden omia sanoja myöten, kauppaneuvokselle
+Philadelphiasta lähetetyn sähkösanoman mukaan kerrottu. Ja vieläpä
+tiedän senkin, että kauppaneuvoksen tytär, joka tuon omituisen
+perämiehen kanssa kihloissa oli, ei nyt enää milloinkaan elävin silmin
+sulhoansa katsele; sillä miten lienee ollutkaan, lieneekö tuo onneton
+sanoma häneen niin koskenut vai muutenko lienee hänen aikansa tullut,
+mutta kuoli hän kuitenkin ennen kuin minä kaupungista lähdin. Kukapa
+sitä niin tietää, miten ja minkä tähden tuollaiset ylhäiset ja hienot
+ihmiset milloinkin kuolevat"
+
+Maailma musteni minun silmissäni; huone alkoi pyöriä kuin tuulimylly,
+ja samassa minä kaaduin laattialle.
+
+Pitkän ajan kuluttua jälleen virottuani tuntui kuin olisi sydän ollut
+pakahtumaisillaan rinnassani. Ajatukseni olivat pysähtyneet, niin että
+tuskin voin ajatella muuta kuin kuolon kalpeata morsiantani. Minä
+kirosin sananlennättäjiä, jotka varmaan olivat sähkösanomassani nimeni
+väärin kirjoittaneet, sillä muuten ei olisi ollut mahdollinen
+tuollainen erehdys, jota täydellä syyllä pidin Maryni surmaajana.
+Olisin muuten miten monta kertaa tahansa uudestaan kärsinyt haaksirikon
+kaikki tuskat ja kauhut, kuin tämän, mikä nyt sydäntäni ahdisti ja mikä
+oli minut tehdä mielipuoleksi.
+
+Epätoivon vimmassa käskin Krusen tilaamaan itselleni grogia ja muita
+väkijuomia katkeran tuskani lieventämiseksi. Ja siitä hetkestä alkaen
+join, join yöt ja päivät taukoomata kaksi viikkoa, kunnes viimeinenkin
+centi oli mennyt, kunnes liiat vaatteenikin olivat samaa tietä menneet.
+
+Tuosta kamalasta ajasta en juuri mitään muista. Täydelle järjelle
+selvitessäni löysin itseni samasta Ardmoare laivasta, jolla Kruse oli
+New-Yorkiin tullut. Luultavasti oli hän minut siihen toimittanut, sillä
+mitenpä muuten olisin siihen päässyt.
+
+Laiva oli matkalla Liverpooliin Englantiin, niin minulle sanottiin.
+Mutta tuosta matkasta en minä paljoa mitään tietänyt. Sillä selvittyäni
+olivat minun voimain kokonaan lopussa. Levolle kerran päästyäni en enää
+koko matkan ajalla voinut ylös nousta enkä nauttia muuta kuin vähän
+kahvia ja teetä.
+
+Liverpooliin päästyämme vietiin minut Royal hospitaaliin, jossa makasin
+kaksi kuukautta, ensimmäiset kaksi viikkoa alinomaisessa kuolon
+taistelussa. Jokaisen uuden päivän koittaessa luulin varmaan sen olevan
+viimeiseni, sillä eloon palajaminen tuntui itsestänikin vallan
+mahdottomalta, ja toivottomilta näyttivät lääkärien ja hoitajienikin
+katseet. "Parantumaton," oli kirjoitus lipussa vuoteeni yläpuolella.
+Suurella vaivalla voin kuulla niitä viimeisiä lohdutuksen sanoja, joita
+sairashuoneen saarnaaja korvaani huusi, ja viimeisen kerran luulin
+nauttineeni Herran pyhää ehtoollista varmaa loppua odotellessani.
+
+Vihdoin nukuin syvään uneen, mutta en kuoleman, vaan virkistävään, eloa
+tuottavaan uneen. Siitä herättyäni tunsin itseni paljoa virkeämmäksi,
+ja siitä hetkestä alkaen rupesin hitaasti, mutta varmasti parantumaan,
+kunnes vihdoin kahdeksan viikon kuluttua näin vuoteeni yläpuolella
+lipun: "Terve; vapaa lähtemään."
+
+Tähän loppukoon surullinen kertomukseni, sillä minulla ei ole siihen
+enään mitään tärkeätä lisättävänä. Jos olisin tällä voinut saada
+jonkunkaan nuorukaisen, joka kevytmielisesti jättää isänmaansa,
+ajelehtaaksensa sinne ja tänne avarassa maailmassa muka mainetta ja
+rikkautta tahi vaan pelkkää huvia etsien, ja sitten eksyy turmion
+poluille, joilta harva takaisin palajaa, -- jos voisin jonkunkaan
+nuorukaisen saada ajattelemaan ja punnitsemaan asiata todelliselta
+kannalta, niin olisin tarkoitukseni saavuttanut. Muuten olkoon tämä
+totuuden mukaisena todistuksenani siitä, miten armollinen Jumalani ei
+minua ole suurimmassakaan hädässäni hyljännyt eikä ole tässäkään
+jumalattoman kuolemaa tahtonut, vaan uskollisesti käynyt jäljessäni ja
+lukemattomat kerrat vetänyt minut kuin kekäleen tulesta, vaikka minä
+aina jälleen silmittömänä syöksyin milloin yhteen, milloin toiseen
+synnin lokaan ja kadotuksen kuiluun. Tästä hänen uskollisuudestaan ja
+armahtavaisesta rakkaudestaan olkoon hänelle ikuinen kiitos!
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Merimiehen matkamuistelmia I, by Aukusti Högman
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIMIEHEN MATKAMUISTELMIA I ***
+
+***** This file should be named 19727-8.txt or 19727-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/9/7/2/19727/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/19727-8.zip b/19727-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..efb0a53
--- /dev/null
+++ b/19727-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..460a10b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #19727 (https://www.gutenberg.org/ebooks/19727)