diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20145-8.txt | 2118 | ||||
| -rw-r--r-- | 20145-8.zip | bin | 0 -> 27874 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2134 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20145-8.txt b/20145-8.txt new file mode 100644 index 0000000..c321317 --- /dev/null +++ b/20145-8.txt @@ -0,0 +1,2118 @@ +The Project Gutenberg EBook of Elegioja, by V. A. Koskenniemi + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Elegioja + +Author: V. A. Koskenniemi + +Release Date: December 20, 2006 [EBook #20145] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELEGIOJA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ELEGIOJA + +Kirj. + +V. A. Koskenniemi + + +WSOY, Porvoo, 1918. + + + +SISÄLLYS: + +Elegioja +Sydän +Kuutamolla +»Jää hyvästi» ja »Näkemiin» +Kesäyössä +Lehdokki +Kaivatulle +Unohdettu soihtu +Elokuu 1914 +Huomisehtoo +Vanha Markku +Runo vapaalle Puolalle +Tervehdys akateemiseen juhlaan 19/1 1918 +O Herra, siunaa Suomen kansa +Leijonalippu +Runo Suomen vapaudelle +Etruskilainen vaasi +Prometheus +Endymion +Ekho +Pan ja vuohipaimenet +Hippokrene-lähteellä +Paimenen hauta +Polykrates ja hänen ystävänsä +Masinissan hääyö +Ovidius Tomissa +Planeettain laulu +Pääsiäislaulu +Leivonen +Sydänkesällä +Syksyn ylistys +Inspiraatio +Kaakkuri +Onnellisin päivä +Tomu + + + + + ELEGIOJA + + + 1 + + RUNOTTARELLE + + Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa! + Uskoton ollut oon, eksynyt luotasi pois. + Juoda sun huulies mettä ja kuulla sun ääntäsi kaihoon, + tuntea laulujen vuon täyttävän rintani taas. + Maisen pyyteen heikkona orjana kulkenut oon ma, + ah, sinut unhoittain, etsinyt riemuja maan, + löytänyt kiiltävän valheen ja hetkien leikkivän unhon, + mutta en suuruuttas, mutta en riemujas sun. + Ei pisar ainutkaan mun vuotanut kaihoni maljaan, + jonka ma kurkoitin maisia riemuja päin, + en ole kuumain huulteni pyyntöön kaikua kuullut, + niinkuin tyhjyyteen kuiskannut kaihoni oon. + Oi sinun puolees taas, sinä valkea, silmäni nousee + keskeltä turhuuden, kahleista valheen ja yön. + Vain sinun henkäykses minun sieluni kirkkahaks saattaa, + vain sinä taivahinen, vain sinä voimakas oot, + kruunaat onnella pääni ja onnella rintani täytät, + juhlaks arkeni teet, karkeloks kulkuni mun, + annat mun leipääni viinin ja kyyneleihini lohdun, + rauhan öljyä tuot mieleni myrskyihin, + nähdä sa suot runon siintävät kentät ja, ah, sinun kanssas + täysi on tyhjyyskin, laulava hiljaisuus. + Oi, tosi oot sinä ainut keskellä aikojen valheen, + keskellä turhuuden, valkeus keskellä yön. + + Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa! + + + 2 + + KEVÄÄLLE + + Niin olet tullut taas, Kevät, valkein aamuin ja illoin + tuoksuen tullut sa oot, laulaen tullut sa oot. + Oi kevät, ihmehen ihme, sun tullessas maailma nuortuu + nuoreks uudestaan, nuortuu ja voimakas on. + Niin myös lapselle maan suot uskoa, unta ja voimaa, + kirkkaudestasi taas juoda mun silmäni suot. + Mut tänä aamuna miks sädeharppuas soittavan kuulen + sormien vieraiden, kuoleman sormien, nyt: + oi, Kevät, kerran saat käsin täysin taas sinä maille, + mutta, ah, poissa ma oon, poiss' olen mullassa maan, + poikain lauluun lehdossa ei minun ääneni yhdy, + neitojen leikkejä ei silmäni seurata voi, + kun kevätnurmella piirissä valkein harsoin ja hunnuin + vinhaan karkelo käy, taikka kun solmeavat + tyttöset kukkaisseppeltä leikin sankarin päähän, + poikasen päähän ken voiton ja kukkaset vei. + Villin ruusun ja valmun ja orvokin keskellä kasvaa + outoja kukkia maa, outoja tuoksuja tuo + ilmojen rannoilta tuulet ja pilvet kullassa loistaa, + niinkuin nyt, kuin nyt, mutta en niitä ma nää, + Niin tulet kerran taas, Kevät, valkein aamuin ja illoin, + mutta, ah, poissa ma oon, poiss' olen mullassa maan. + + + 3 + + Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, + yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. + Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, + mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, + hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet + ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin! + Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, + kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois. + Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. + Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. + Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. + Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. + Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, + houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt. + Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken, + yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, + yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket. + Ainoa uskollinen on oma varjosi vain. + + + 4 + + Hiljaisuudesta saavuimme, hiljaisuutehen käymme. + Pauhina maailman, ei kodiksemme se voi + muuttua, outoina käymme sen kesken ja ihmisten kesken. + Kuin unikulkija ken vuoteensa jättänyt on, + niin haparoimme me vain käsin, katsein ympäri, niin me + toistamme töytäellen sokkoina kuljemme vain. + Rauhaa vailla on rintamme kesken onnenkin pilkkeen, + kaihomme kiirehtäin kaukana eellämme käy + päin jotakin, jot' emme me tunne, ei silmämme nähdä, + korvamme kuunnella voi, ei käsi voi omistaa. + Maailma verhonsa taakse on kätkenyt matkamme määrän, + maailma pauhinallaan pettänyt korvamme on. + Hiljaisuudesta tullen ja hiljaisuutehen mennen + kuin unikulkijan käy, ihminen, rauhaton ties. + + Hiljaisuuden vuotehell' on hyvä maailman jälkeen, + on hyvä nukkua sun, on, sydän rauhaton, sun. + + + 5 + + Pitkä ja tumma ja kylmä on ilta ja kylmät on tähdet, + kaikkeus kylmyyttään iltahan henkäelee. + Syksyn kuivat lehdet ikkunaruutua vastaan + illassa vain kahisee -- muuten niin äänetönt' on, + että ma voisin kuulla kuin tähdet taivahan kääntyy, + jollei äänehen niin rinnassa lois sydämein. + Kylmän ja hiljaisuuden muurit mun ympäri kasvaa, + ympärilläin tihenee tähtinen autio yö. + Niin minä nään sinut silmästä silmään, Yö lkisyöjä, + valtias maailmain, lemmetön, lämmötön Yö! + Jäästä on valtikkas, joka tähtien kohtalot ohjaa, + kuin uni hourun vain hengetön on lakis sun. + Vaunusi pyörien viuhina kuolleet vuossadat mittaa, + valtias maailmain, kussa sun kulkusi käy. + Noussut ei titaneist' ole valtaas vastahan kenkään, + kautta jo aioonien vailla sa kilpailijaa + hallinnut istuimeltasi jäiseltä oot olevaista. + Ei tuli uhrien voi jääsydäntäs sulattaa, + eikä sun mykkyytees ole huokaus kuulunut koskaan. + Koskaan silmistäs rakkaus loistanut ei. + Julman leikkisi vangiks oot olevaisen sa tehnyt, + luotusi kahleissas kiertelevät ratojaan. + Muuta et tarkoitusta ja toivoa suonut sa heille: + kuoleman toivon sa soit, tyhjyyden toivon sa soit. + Et, avaruuksien valtias, tuumaakaan vapautta + runsaudestasi sun luoduilles luovuttanut. + Voimasi tunnen ja valtasi nään, sinä Yö lkisyöjä, + mutta sun alttarillas en minä uhrata voi, + eikä sun kylmää kunniatas minun huuleni laula. + Kolmin kerroin ma sun, hengetön Yö, kiroan! + Nostatan, uhmaten kylmää valtikkaas, sua vastaan + suurimman titaneist', ihmisen, ah, sydämen, + ainoan lämpimän, hehkuvan, kärsivän keskellä kylmän, + keskellä kuollehien! Sammuta rintani lies, + mut oman hehkuni kautta sun kylmyydessäsi kerta, + enkä sun lainastas, hetkisen oon elänyt! + + Pitkä ja tumma ja kylmä on ilta ja kylmät on tähdet, + kaikkeus kylmyyttään iltahan henkäelee. + + + 6 + + ENTISELLE ITSELLENI + + Muistan sun, entinen itseni, tunnen sun, ah, hyvin vielä, + kentillä lapsuutein poikasna käyvän sun nään, + kulkevan koulun tiellä tai miettien istuvan illoin + ikkunass' yksikses tähtiä seuraellen, + kuinka ne syksyn pitkinä puhteina verkkahan syttyi. + Aikana leikkienkin mietit jo murheita maan. + Kammot tyhjyyden sa jo tunsit ja kuoleman mahdin, + ihmistä tuntenut et. Ah, hyvin muistan ma sun: + laulusta linnut ja tuoksusta kukkaset kaikki sa tunsit, + maan madot tunsit sa myös, tiet jumin kaarnassa puun. + Niin liki suuren luonnon äidinkättä sa kuljit, + että sa seurata voit, kuinka se hoivas ja loi, + niin liki Häntä, jok' on elon kaiken kehto ja hauta. + Luonnon hengityksen tunsit sa kasvoillas. + Poiss' olet, entinen itseni, poiss' olet, toiset on tieni, + mutta mun sielussain viel' osa itseäs on, + viel' usein varjoni lankee yhteen varjosi kanssa, + viel' usein vierellä oot, kussa ma kulkenenkin. + Entinen itseni, olkoon aina sun tiesi mun tieni! + Niin liki luontoa kuin ihminen kulkea voi, + niin liki maata ja kukkia, lintuja, tähtien sarjaa + kuin sinä kulkenut oot, kulkea tahdon ma myös. + Yhdessä käyös sa kanssani tyhjää ja kuoloa kohti, + hautahan asti sa mua saattaos matkalla maan. + Viisaamp' oot sa kuin kirjat ja ihmisten naurava seura, + ken salat kerran sa oot luomisen työn lukenut. + Ihmisten keskeltä, maailman keskeltä, keskeltä harhain + luonnon turvallisen, ah, käden löydämme taas. + Tyhjyyden kellot kun kerran tiellämme vastahan soittaa, + lempeä seurassas on syli kuoleman yön. + + + 7 + + SATAKIELELLE + + Oi, kesän yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli. + Laulujas kuunnellen öitä ma valvonut oon, + kehrännyt onnen kultaista rihmaa aamuhun asti. + Tunteja laskenut en, päiviä laskenut en. + Ah, omain unteni vankina, onnen vankina kulkein, + kutsunut veljiksein oon jumalat Olympon, + antanut pilville kättä ja suudellut kukkia nurmen! + Päässä jok'ainoan tien temppelin nähnyt ma oon. + Ollut ei arkea mulle ja ollut ei päivää ja yötä, + vain oli laulusi sun. + Oi, kesä kaukahinen! + Oi satakieli, sun laulusi muistossa vieläkin väikkyy: + tummaa silmää kaks, vaalea, kutrinen pää. + Oi kesän yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli. + + + 8 + + KAUNEUDELLE + + Kerran lienen sun lasna ma nähnyt tai uness' ehkä. + Ei, en milloinkaan, en sua nähnyt ma lie, + en sua maisin silmin ma nähnyt, en unessain ees, + äänetön, ylhäinen vieras tähdellä Maan. + Oot elämän sovitus sinä ollut ainoa mulle, + vain sinuhun, sinuhun, Kauneus, uskonut oon. + Valtijatar, sinä kylmä ja ylpeä, viilehin otsin, + sormin hienoisin, katsehin yön-vakavin -- + viittasi hulmeen ma nähnyt oon, mut en sua koskaan, + maisin silmin en, Kauneus, valtijatar. + + + 9 + + RUNOLLE + + Siunattu tuskan hetki, mi sun elonkipinäs sytti, + siunatut kaipuun yöt, joiden sa ruokkima oot! + Riemussa synnytin sun ja sun kanssasi riemussa syntyy + sieluni uudelleen, keskellä kirkkautes. + Tuntenut rinnassain olen hetkesi voiman ja onnen, + tuskien unhoitus, sieluni lääke sa oot, + harppuja hiljaisuuteen tuot ja mun yöhöni loiston, + kauaksi ihmiset jää, maan tomut haihtuvat pois. + Kuin valon virrassa uin ma ja kanssasi henkeni nousee, + alleni maailma jää, valhe ja maailma jää. + + Yö mua suuteli suulle ja tähdet mun sieluuni katsoi -- + silloin ma synnytin sun, tähdille synnytin sun. + + + + + SYDÄN + + + -- Nuku taistosta kuumeisesta, + ole hiljaa, sydämein! + Minä maailman viisaudesta + majan hiljaisen sulle tein. + + -- En lepoon jouda ma vielä, + en majaas jäädä ma saa. + Mua taistot maailman tiellä + ja vaarat viekoittaa. + + -- Ole hiljaa vielä sa hetki, + ole rauhassa, rauhaton! + Suruntäysi on elämän retki, + tie ohdakkeinen on. + + -- Mitä surusta, ohdakkeista, + mitä tuhosta taistelun. + Mun on kutsumus vaarassa seista, + mun on kutsumus kärsiä, mun. + + -- Mitä pyydät, se sinulle suodaan, + jos lähdet sa maailmaan. + Siellä veresi kuiviin juodaan, + sinut hampain silvotaan. + + -- Niin hampain ma silpoa annan, + veren vuotaa kuivihin. + Minä kohtaloni kannan, + minä lähden kuitenkin. + + -- Mitä etsit sa maailman teillä? + Sinä löydät vieraita vaan. + On jäätä rinnassa heillä, + tyly pilkka huulillaan. + + -- Vaikk' oon vieras ma keskellä heidän, + en jäädä voi majaas sun: + halu silpoa, surmata heidän -- + halu elää ja kärsiä mun! + + + + + KUUTAMOLLA + + + Oi, armas, mikä ilta kuutamon! + Oi, armas, autuus meitä läsnä on. + + Kuin lumottuina lehdet niinipuun + ne värähtelee hopeassa kuun. + + Kuin lumottuna sydän vaikenee + ja hiljaisuutta pyhää kuuntelee. + + Oi, armas, mikä ilta kuutamon! + On taivas niinkuin meri rannaton. + + On niinkuin ikuisuuden kellot sois. + Kuun venheessä me soutakaamme pois. + + + + + »JÄÄ HYVÄSTI» JA »NÄKEMIIN» + + + »Jää hyvästi» me sanomme ja »näkemiin» + ja askelemme heistä erkanevat, + jotk' ovat meille rakkaat, loittonevat + ja vievät ihmismeluun, hetken suhteisiin. + + Mut kuinka kauas kulkenemme, kuitenkin + sen kalliin muiston aina säilytämme, + ett' osa meitä, osa itseämme + on meitä vuottain maailmalla, jossakin. + + »Jää hyvästi» ja »näkemiin» -- niin sanoen + kuin hädässä me usein erkanemme: + voi joka hetki olla viimeisemme + ja joka jäähyväinen olla ikuinen! + + + + + KESÄYÖSSÄ + + + Minä kuljen tuttua polkuain, + suopursujen tuoksu niin huumaa, -- + sydän, hiljaa hetkinen rinnassain! + Yö henkii kaihoa kuumaa. + + Hämy vihreä verhoo hongikon, + suosilmät niin vietellen läikkyy -- + en tule, en tule, mun kiire on: + mulle toiset silmät väikkyy! + + Vie polkuni järven pohjukkaan + liki nukkuvan kylän laidan, + siellä harmaa veräjä raollaan + on keskellä harmaan aidan. + + Sen veräjän takana odottaa + ilo, onni ja unhon huuma, + sua odottaa, sua odottaa, + sinä sydän rauhaton, kuuma! + + + + + LEHDOKKI + + + En joukoin kulkevalle näy, + mun piiloon lehto sulkee. + Ken ilomiellä yksin käy, + myös ohitseni kulkee. + + Vain joskus aikaan kesäkuun, + kun maat ja metsät nukkuu + ja suviyöhön lumottuun + kun käen kaihot hukkuu, + + voi olla että poikasen + tie metsän peittoon johtaa, + hän miettivä on, murheinen, -- + hän katseheni kohtaa! + + Mun löytää nuori rakkaus, + kun muiden silmät nukkuu, + kun suvi on ja juhannus + ja käen kaihot kukkuu. + + + + + KAIVATULLE + + + Oi kaivattuni, saavuttamaton, + kun tuhat vuotta kerran mennyt on, + vaikk' ehkä kaukanakin toisistaan, + on vuotehemme alla saman maan. + Ja tuhat kertaa tuhat vuotta kun + on mennyt yli tomun sun ja mun, + niin ehkä kaaoksessa kaikkeuden + niist' yhtyy toisehensa hiukkanen. + Sen hetken eessä, saavuttamaton, + vuostuhannet vain harhan unta on. + Niin mitä kosmos yhteen vienyt ei, + sen, kaivattuni, ehkä kaaos vei. + + + + + UNOHDETTU SOIHTU + + + Se loimus vielä yksin yössä, kun + jo kaikki toiset oli sammutettu, + ja juhla leikittynä loppuhun. + Se oli yksin yöhön unohdettu. + + Sen ikkunastani ma nähdä voin, + sen liekki näkyi vielä vuoteeseni. + Kun heräsin ma koittehessa koin, + sen sammuvana kohtas katseheni. + + Niin oli koko yön se loimunnut + ja hiiltyi aamun nousten hiljallensa, + niin oli taistelunsa taistellut + yön helmass' yksinänsä, hehkuinensa. + + -- Sa yksinäinen loimu kesken yön, + sa yksinäinen liekki unohdettu, + ah, sadut suurimman on sankartyön + yön yksinäisyytehen kirjoitettu! + + + + + ELOKUU 1914 + + + Niin nostanut oot sirppis punaisen + sa taivahalle yli kansojen, + niin oletkin sa tullut, Elokuu! + Sun eessäs kesän valhe paljastuu. + Vuossatain elokuussa, korjuumies, + vuossatain viljaan kulkeva on ties. + + Ken uskoi, että siemen keväinen + jo syksyll' antais sadon rautaisen, + ja että viini, äsken kukkinut, + ois rypäleessään verta kantanut + ja että kyntömiesten huutoihin + syys huutais vastaan torvin vaskisin! + + Sa tuntematon Elokuu -- kenties + niin ootkin kylvömiesten kylvömies? + Vuossatain syksyhyn ja talvehen + sa kätket veren kalliin siemenen. + Kun kerran suvi maata tervehtii, + sun laihos ehkä silloin lainehtii! + + Niin oletkin sa tullut, Elokuu. + Nyt kaikki turha turhaks paljastuu. + Niin ankarat on askelees, on ties, + vuossatain korjuumies ja kylvömies. + Niin taivahalle yli kansojen + sa nostanut oot sirppis punaisen. + + + + + HUOMISEHTOO + + + Tuli sammui Marnella hiljallensa, + oli uupunut Ranskan ja Saksan mies. + Moni rekryytti sai tulikastehensa. + Mitä sota oli -- nyt he sen ties. + Mitä silmin ja korvin he kokea saikaan, + se oli toista kuin entisaikaan: + ei miehiä, keihäitä, kannuksia, + vain koneita surmaa suitsuvia, + tulisadetta, sauhua länteen, itään, + mut vihollisesta tuskin mitään. + + Nuor Jacques tuli mailta Touraine'n. + tuli viinipellolta rintamaan. + Oli pyrkinyt alle lippujen + heti sodan sanoman kuultuaan, + pääs vaivalla vapaaehtoiseksi, + kun tuhannet syyt ja keinot keksi -- + iän puolesta viel' ei sotamies, + vaikk' intoa kymmenellekin riitti. + Mit' oli elää, nyt hän ties -- + ja siitä hän kaikkia pyhiä kiitti. + + Niin yö yli Marnen laskeutui + ja laaksossa sakeat usvat ui. + Mutta korkealla yli maan + piti tähdet hiljaista vahtiaan. + Ja verkkaan tykkien sauhu haihtui + ja juoksuhaudoissa vuorot vaihtui. + Tänä yönä Jacques oli vahdista vapaa, + hän syrjään hiipi, ja vanhaa tapaa + hän noudattaen paperin + ja kynän etsi käsihin. + + + Ja kirjaimin suurin ja horjuvaisin + hän piirteli: + »Äitini armahaisin! + Sano vaarille terveiset nää vain: + tänäpäivänä vihdoin ma tapella sain. + Sano siskolle, että kynttelin + vie eteen hän Neitsyen alttarin. + Sano Madeleinelle naapurissa, + ett' on mulla hän aina aatoksissa. + Sinä itse, rakkahin äiti kulta, + ole huoleti -- taas saat kirjeen multa, + kun huominen päivä käy ehtoolleen. + Te kaikki kotona -- huomiseen!» + + Tuli huomisehtoo, ja taivaallaan + taas pitivät tähdet vahtiaan. + Kuka nukkui nurmella kalpeana, + niin hiljaisana, niin valkeana? + Se oli poika Touraine'n. + + Kuka tuntee ehtoon huomisen! + + + + + VANHA MARKKU + + + Synkkä vieras oli maassa käynyt, + tuttu vanhastaan ja aina uusi, + tuskaa, kuolemaa ja tulta kylväin: + sota oli käynyt yli Suomen. + Enemmän kuin tehtiin vuosisataan + poies pyyhki yksi vainon vuosi. + + Musta karsi oli kyläin herra, + piilopirteissänsä eloon jääneet. + Maa ei saanut siementä, vain verta + monen kalliin kylvöajan mittaan. + + Vielä tohtiako elää, elää + ehkä uutta vainon vuotta varten? + + Kevät sentään vielä tohti tulla + kysymättä asehilta lupaa. + Nosti hennon taimen keskeen karren, + silmut koivuhun ja urvut leppään, + nurmetutti hautakummut, jotka + kansan parhaan elinvoiman kätki. + + Kevään kanssa tuli vanha Markku + pakopirtistänsä, missä yksin + perhekunnastansa eloon jäänyt + oli talven tautituhon jälkeen, + niinkuin metsäpalon jälkeen joskus + harmaa honka seisomahan jääpi, + missä kulo kaataa nuoren metsän. + + Kylää etsi -- rauniot vain löysi, + löysi paikan, missä muinoin seisoi + Ison-Markun talo, kylän vankin, + löysi navetan ja aitan sijan, + pihan löysi, missä muinoin leikki + suvun kymmenkunta nuorta vesaa. + + Nokkosia kasvoi saunan kiuas, + kumollansa oli kaivon kehä. + Entisellään yksin humalisto, + upeana, niinkuin uhallakin. + + Seisoi raunioiden kesken Markku, + jalallansa siirsi hiiltä, missä + kerran kodin liesi lämpis. Kaikki + oli hajoitettu tuuleen, tuhkaan. + Eipä liioin surrut vanha Markku, + suri sitä yksin, ettei hänkin + maannut mullan alla muiden kanssa. + + Tuolla pisti esiin sahran kynnet. + Vielä peltohonko kiinni käydä, + kyntää, kylvää -- ketä varten? Vanhus + oli valmis kuolemalle, niinkuin + sirpille on tuleentunut tähkä. + + Siellä täällä raunioilla liikkui + joku rauhatonna haeskellen + niinkuin varjo vainajien mailta. + Väsyneitä vanhuksia taikka + vaimoja ne oli. + + Markku istui + kaivon kannelle ja katsoi peltoon, + joka tallattuna lepäs. Päivä + loisti leppoisasti raunioihin. + Kiurun laulu kuului korkealta + niinkuin kaukahisen toivon ääni. + Vielä menneist' elämäänkö oisi? + mietti Markku. + + Samassapa juoksi + häntä vastaan pieni liinatukka, + poika, huoletonna risoissansa, + kädessänsä rukiin siemeniä, + joita pureskeli. Lapsi niitä + ojenteli myöskin vaarin nähdä. + + Luojan ihme -- puhtahinta viljaa! + Nosti Markku polvellensa pojan. + Tunsi vielä lämmön veressänsä. + Viel' ei ollut kaikki toivo mennyt. + + Oli siemen, oli lapsi vielä. + + Nousi paikaltansa vanha Markku, + kävi kiinni sahraan kaksin käsin, + väänsi raudan raunioiden alta, + seisoi ase kädessänsä hetken + kodin pihamaalla, katsoi peltoon, + joka vanhaa vaalijaansa vuotti. + + Tunsi kotiin tullehensa Markku, + tunsi, että vielä elää tahtoi. + Oli siemen, oli lapsi vielä. + + Korkealla, kaartain kylän yllä, + lauloi kiuru kevään kyntövirttä. + + + + + RUNO VAPAALLE PUOLALLE + + + Verkkaan vapauden oras itää: + vuosisatain roudan sulaa pitää + hurmeen lämmöstä ja kyynelten. + Vuosisadat kesti talven yötä, + vuosisadat salattua työtä + suuren kevään, kansain keväimen. + + Niinkö tulitkin sa ihanaisin! + Mielin janoovin ja isoovaisin, + vapaus, me käymme vastahas. + Nimees elämämme pyhitimme, + nimees vainajamme hautasimme, + odotellen sinun tuloas. + + Kuolema sun kulkee edelläsi, + kansain vereen tahrattuna käsi. + Minne tulet, raunioita näät, + tulet tallattujen kenttäin takaa. + Siunaa maata, missä miehet makaa, + siunaa leskien ja lasten päät! + + Niinkuin silmä vailla valoansa, + niinkuin vuosi vailla suveansa, + elämä sua vaill' on, vapaus. + Niinkuin länsituulet hivelevät, + niinkuin Arkadian armas kevät, + niin on henkäykses kosketus. + + Vapaa Puola, kanssas Suomen kansa + kahleen merkit vielä ranteissansa + vannoo valan, joll' ei rikkojaa: + kautta kärsimyksen-muistojemme, + kautta kallihimpain hautojemme, + vapaa olkoon isiemme maa! + + Kuolo sille, joka nostaa tohti, + vapaus, sun pyhyyttäsi kohti + käden sorron töihin valmihin, + sille, joka kuonaan itsekkyyden, + vaihtoi vapaan, puhtaan ihmisyyden, + vihki voiman aseeks tyrannin! + + Tilaa kotkallesi valkealle, + vapaa Puola, nouse korkealle, + olkoot vuosisatas onnekkaat! + Kautta kärsimyksen-lunnaittemme, + kautta vainajaimme, lapsiemme: + vapaat olkoot isiemme maat! + + (1918.) + + + + + TERVEHDYS AKATEEMISEEN JUHLAAN 19/1 1918 + + + Ei tullut ruusuin hehkuvin, + ei lauluin, tuulin lauhkehin + oo meille vapautemme, + ei myrtinlehvin, kukkaisvöin, + vaan pakkastyynin talviöin + ja halki hankiemme. + + Ei suvi ollut, juhannus, + kun synnyit, Suomen vapaus, + sa lapsi rakkautemme, + vaan tähdet kylmät, ankarat + sun kehtohosi katsoivat, + sa lapsi sydäntemme. + + Mut kun sa silmäs auki loit, + niin vartion sa nähdä voit + sun luonas valvomassa. + Ja kuinka tiemme kulkekoot, + sa veri meidän verta oot, + sa ainut maailmassa. + + Ja alla talven tähtien, + sun syntymäsi soihtujen, + nyt vyötämme me vyömme: + sun nimees missä taistellaan, + myös meidän miekat mainitaan + ja meidän miehet, työmme. + + Ja missä Suomen säilät lyö, + pois, pakoon lyödään sorron yö! + Sun nimes huulillansa + ken ensin ehtii kuolohon, + hän muita onnekkaampi on + ja häntä kiittää kansa. + + Et tullut ruusuin hehkuvin, + et tuoksuin, tuulin lauhkehin + oo meille, vapautemme, + vaan talven tähdet ankarat + sun kehtohosi katsoivat, + sa lapsi rakkautemme. + + Sa Suomen nuori vapaus, + sa nuorten usko, odotus, + et hyljännyt sa meitä. + Yön tähdet kylmät, korkeat + on aseitamme siunaavat + ja vapautemme teitä! + + + + + O HERRA, SIUNAA SUOMEN KANSA + + (Virren 339 mukaan) + + + O Herra, siunaa Suomen kansa, + suo sille armos runsaus, + suo sille lohtu haavoissansa + ja tuskassansa unohdus. + Pois pyyhi vedet silmiemme, + pois veritahrat tannertemme. + + Sun voittos päivän huomenessa + suo että suureks Suomi sais, + suo että kahleen kirvotessa + myös orjan mieli kirpoais, + suo meille voima voimastasi + ja valkeus sun valostasi. + + Sa siunannut oot aseitamme, + kun pakoon lyötiin vainon yö, + myös siunaa rauhanaskartamme, + tee kaunihiksi kansan työ. + Miss' äsken hurme maata kasti, + suo oraan itää runsahasti. + + O Herra, siunaa Suomen kansa, + suo sille voimas runsaus, + se kaikiss' että vaiheissansa + ois oma kansas, valittus. + O Herra, kalliimpana saamme + sun kädestäsi synnyinmaamme. + + Huhtikuussa 1918. + + + + + LEIJONALIPPU + + + Sua, Suomen Leijona, tervehdän: + miten säilässäs aurinko palaa! + Ylös vapauden päivähän + sinun voimas vangitut halaa. + Olet karaistu kentillä taistojen, + olet elänyt vainojen aikaa, + läpi veristen vuosisatojen + sinun säiläs säihkyy ja kaikaa. + + On Reinin rannoilta Tonavaan + nimes kerran pelkoa tuonut, + ja tanner Puolan ja Bööminmaan + on hurmehestasi juonut, + ja syvälle Balkanin metsihin + sinun kunnias jäljet johtaa + ja päivät Narvan ja Lützenin + ne kruunusi kivinä hohtaa. + + Sua, Suomen Leijona, tervehdin! + Taas voimasi valveutuvat, + ja sadoin ja sadointuhansin + rivit takanas taajentuvat. + On vapaudenpäivästäs + sana hiihdetty salosta saloon: + koko kansa sun seuraa jälkiäs, + joka sydän on syttynyt paloon. + + On sinuun kansa katsonut + surun, tuskan päivänänsä: + veri usein on taljasi tahrannut, + ei häpeä ikänänsä. + Nyt takanas kulkevan miljoonain + nään loistos ja kunnias tiellä, + sydän yks, veri yks on heillä vain, + vala yksi veressä heillä. + + Sinä Suomen Leijona, mahtias + ei enää maahan syöstä. + Sinä katso: kunniavahtinas + ovat urhot kumpujen yöstä. + Sun lähelläsi ma Lallin nään, + jok' ei kärsinyt vierasta miestä, + ja Pentti Poutun harmaan pään, + joka uhmas herrojen iestä. + + Ja Ilkka hymyten kaulastaan + pois hirttonuoran heittää. + Stålhandske rintansa haarniskaan + hän haavainsa kunnian peittää, + ja nuoren Schwerinin kulkevan + nään vierellä vanhan Drufvan + ja väärää jalkaa astuvan, + kuten aina, ma nään Sven Dufvan. + + Sinä Suomen Leijona, valtainen + on saattoväkesi luku: + sua seuraa raatajat korpien + ja Paavo ja Paavon suku, + joka vakoonsa hukkaan kylvänyt + jyvän köyhän on monen kerran + ja aapisen puuhun veistänyt + ja vuottanut ihmettä Herran. + + Sua, Suomen Leijona, tervehdän: + miten säilässäs aurinko palaa! + Ylös vapauden päivähän + sinun voimas vangitut halaa. + Oi, Suomen Leijona, nähnyt oon + sinun kunnianpäiväsi koiton. + Sinä johdat ihanaan taisteloon, + sinä annat vaaran ja voiton! + + + + + RUNO SUOMEN VAPAUDELLE + + + Vaikene, arkinen askar ja vaikene, toivo ja kaipuu, + hetkeks hiljetä suo, Aika, sa hyrskyvän vuos, + ett' olis silmämme tyyni ja ett' olis tahtomme suuri + hetkellä täyttymyksen, hetkellä vuossatojen, + ett' olis rintamme kirkas ja mielemme onnelle altis, + aika kun täytetty on, suurin kun hetkemme löi. + Oi Vapaus, sinä kaivattu, korkehin tähtien alla, + niin sinä saapunut oot, luonamme, armahin, oot, + untemme morsian, vuossatain kaivattu, silmäimme soihtu. + Katso, sun hurmastas lyö joka rinnassa syön, + katso, sun askeltes tietä nyt riemun kyynelet kastaa. + Miss' oli orjuus ja yö, valkeus on, vapaus. + Emme sun päätäsi, Korkea, maisin kukkasin kruunaa, + laakerit, ruusustot, meillä ne kasvanut ei: + nostamme kulmilles, Korkea, kansamme kärsimys-kruunun. + Kyynelin, hurmehin sen vuossadat on silanneet, + on mykät vuossadat, on sukupolvet vain sua varten. + Toivomme ollut sa oot, uskomme ollut sa oot. + Oi vapaus, sinä kaivattu, korkehin tähtien alla, + luoksemme tullutko oot, täälläkö luonamme oot? + Vuotettu keskellä pitkien vuossatain, keskellä öiden, + täällä sa luonamme oot, ainoinen, viivy sa myös! + Sormin viilennät sinä, Korkea, otsamme polton, + orjuuden häpeän pois olet pyyhkinyt, pois. + Meitä sa siunaa, Korkea, jotka sun kasvosi näämme, + aika kun täyttynyt on, vuossatojen odotus, + siunaa vainajat, jotka sun uskossas kuolohon nukkui, + vainajat mullassa maan, jotka ei kasvojas nää, + siunaa nouseva polvi ja myös suku syntymätönten, + jotta sun voimastas voimamme kasvava ois, + siunaa kättemme työ, jota äsken kahlehet kytki, + aivoituksemme suo nousta sun korkeutees, + miss' ovat viisaus, voima ja lempeys, oikeus yhtä. + Katso, sun alttarillas uhrimme aina on uus, + katso, sun eessäsi seisten me vannomme kansana tässä: + vain yli rintamme käy luoksesi sortajan tie, + vasta kun viimeinen käsivarsi on kahvassa miekan + uupunut taistellen, vasta kun viimeinen + on pisar hurmetta vuotanut, Korkea, kasvojes eessä. + Sillä sa kallehin oot, orjuuden kaivattu oot, + sillä sun kruunus on ostettu vuossatain kärsimys-lunnain, + ostettu on unelmin, hurmehin, huokauksin. + + Kaunis on elo, kuolema, Korkea, kasvojes eessä, + helppoa nukkua on mullassa maan vapahan. + + Oi Vapaus, sinä kaivattu, korkehin tähtien alla! + + + + + ETRUSKILAINEN VAASI + + + Mies teki minut kerran armaalleen + ja piirsi kolme sanaa kylkeheni. + Pois menivät, ja uneen ikuiseen + myös koko heidän kansansakin meni. + + Ken arvoitukseni nyt lukeekaan? + Uus, outo kieli ympärilläin helää. + Käy sydämet ja suvut kuolemaan + ja yksin mykkä kauneus saa elää. + + + + + PROMETHEUS + + + Raudoissas ovat ranteeni, Zeus, mut ei henkeni koskaan. + En ole heimoas sun, en sinun orjiaskaan. + Kahleides mitan kulkenut maailmaas joka suuntaan + oon minä, nähnyt ma oon kaikki sun luomasi, Zeus: + nähnyt en suuruuttas, vain mahtisi oon minä nähnyt! + Pieni on maailmas, pienet on luotusi sun. + Ei ikinään sinun eessäsi maahan mun polveni taivu, + itseäs tunnustamaan et ikinään mua saa. + Kahleistain olen sulle ma velkaa, muusta en mistään, + en tulest' itsessäin, henkeni voimasta en. + Kauniimman, paremman minä oisin maailman luonut + kuin sinun maailmas, kylmä ja korskea Zeus, + en ois voimastain minä orjien heimoa luonut, + kuin sinä luoduille en kahleita ois takonut, + en ois tuskalla ruokkinut onnenkaihoa niiden, + jotka ma tahdollain tyhjästä toin elämään, + en ois kuin sinä kitsastain jakanut minä heille + köyhiä riemuja maan. Uhria vaatinut en + luoduiltain omilt' oisi ma itsellein, kuten oot sa. + Kylmä ja korskea Zeus, luotujes kerjuri oot! + Kuoleman kammon maailmas ovenvartijaks teit sa, + jott' eivät pakohon pääsisi oikkujas sun + luomasi, sillä he orjuudessakin tuntevat, että + tyhjyyskin enemp' on kuin sinun maailmas. + Suuremman, ihanamman oisin ma maailman luonut + kuin sinun maailmas, kuin sinun luomasi on. + Huokaus ei olis kuulunut valtani äärestä toiseen, + ei surunkyyneltäkään hiekkahan vuotanut ois. + Onnessa, kirkkaudessa ja voimassa auringon alla + luotuni käynehet ois kenttiä kukkivan maan. + Ei sameaa olis silmää, ei kumaraa olis päätä + ollut joukossaan, kirkkaita katseita vain, + pystyjä päitä ja otsia, joiss' olis voima ja lempeys + rinnakkain asuneet onnessa luomisen työn, + vain jumal-tahtoja, vain tulitahtoja kirkkahin mielin -- + kyyryjä orjia ei, ei sinun heimoas, Zeus. + Kerran Moirat, Zeus, sinun korskean valtasi päättää, + kuiluhun tyhjyyden syöksevät luotusi sun, + särkevät luomasi sun, lelun hauraan henkesi pienen. + Maailmastasi, Zeus, ei edes rauniot jää. + Tyhjyys jää sekä yö, joka kerran jälkehes ilkkuu. + Silloin mun aikani on, silloin ma maailman luon. + + + + + ENDYMION + + + Sua koskaan saavuta ei ajan vuo, + sen hyrskyt hiljaisiksi hiljenevät, + sen aallot edestäsi etenevät + ja sulle, nukkuja, ne unes suo. + + Ne sulle uudet unhon yrtit tuo + ja uudet unen hurmat hivelevät. + Ja uudet kukat joka uusi kevät + sun vuotehesi vilpoisaksi luo. + + Vain Panin huilu jostain kalliolta, + vain hunajainen tuoksu Hymettolta + ne sekaantuvat sinun unehes, + + kun ikinuoruuttasi ikävöiden + käy Luna luokses kesken kuumain öiden + ja suudelmansa sataa huulilles. + + + + + EKHO + + + Koko yön minä yksin tanssinut oon + ja kutsunut armasta karkeloon, + satakielen tahtiin ja Panin huilun + olen tanssinut ylitse rotkon ja kuilun, + yli kanervakenttien kukkivain -- + Narkissos, mun armaani, viipyy vain. + + Narkissos, Narkissos -- hu-huu, hu-huu! + Yhä lähteen yli hän kurkoittuu, + ei korvansa kuule, ei silmänsä nää, + yhä omaa hän kuvaansa tähyää. + Hänet polvillansa ja seppelpäin + yöt umpeen ma lähteen reunalla näin. + Hän unissa elää, onneton, + mut hän kaunein pojista Hellaan on. + Hänen kutrinsa sormin ma kiertäisin, + hänen silmänsä peittäisin suudelmin, + hänen surunsa kauas ma karkoittaisin, + hänen huulensa hymyileviks saisin, + hänet veisin ma riemussa karkeloiden + yli rotkojen, kenttien, kukkuloiden, + yli Helikon luolaani salaiseen, + minun viereeni yrttivuoteeseen! + + Koko kesän ma yksin tanssinut oon + ja kutsunut armasta karkeloon. + Ei koskaan, ei koskaan hän luokseni saa, + iät omaan hän kuvaansa tuijottaa. + Narkissos, ma huudan, hu-huu, hu-huu! + Kesä mennyt on, kohta on syksyn kuu. + Vain tuuli mun kaipuuni äänen vei, + Narkissos mun huutoain kuule ei. + + Kesän kukkaset kuihtuu ja riutuu + ja mun toivoni hiutuu ja hiutuu, + mut mun lempeni ääni ei vaieta voi. + Se mun kuoltuanikin soi ja soi. + + Koko yön minä yksin tanssinut oon + ja kutsunut armasta karkeloon... + + + + + PAN JA VUOHIPAIMENET + + + -- Paimenet, paimenet, Pan on hiljan kulkenut tästä! + Tuossa hän kalliohon iskenyt on kavion, + tuosta on pensaikon läpi syöksynyt oksia taittain. + Varmaankin hän taas Ekhoa on ajanut. + Vuorien nymfi hän taipunut ei pukinjalkaisen lempeen, + Narkissostaan tuo vain yhä kaihoelee, + hullua paimenpoikaa, jok' ei lemmestä tiedä. + Niinpä nyt huo'ata saa yhdessä Ekho ja Pan. + Pan, isä Pan, hän varmaan rakkauden hyvin tuntee: + parrassa pörröisess' on käsi hienoinen + ah, usein hellien, leikkien viipynyt -- nymfien parvi + toistapa tuntenut ei lemmessä vertaistaan. + Mutta hän vanha jo on isä Pan, jo on kankea jalka, + kaunoisintaan ei juoksusta kiinni hän saa, + niinkuin hän voimansa päivinä sai, kun hän kaurihin kanssa + kilpaa juoksi ja kun vielä hän viskata voi + ryskyen laaksoon kalliopaasia paisuvin hartein. + Vuohemme tuskin ees hänt' enää säikkyelee, + päänsä kun karvaisen hän kallion kätköstä pistää. + Aikansa mennyt jo on, raihnas ja vanha on Pan! + Vait! Mikä soitto? Mi kaihon ääni! Te paimenet, hiljaa: + Panin huilu se on! Noin satakielet edes + ei vois laululla rintamme hehkua tulkita koskaan! + Suuri hän vielä on Pan, vielä hän herramme on! + Paimenet, paimenet, kuulkaa, kuulkaa vuoret ja laaksot: + Nuori hän vielä on Pan! Laulussa nuori hän on! + Poissa on lemmen onnekas aika ja poissa sen riemut. + Kaihot nuoruuden huiluunsa jäänehet on! + + + + + HIPPOKRENE-LÄHTEELLÄ + + + Kulkija, ken ohi lähteen käyt, älä juo sa sen vettä! + Sammuttaa se ei voi, kuoleva, sun janoas. + Vettä sen kerran juonut ken on, hän on kulkeva aina + outona itselleen, outona muille hän myös. + Riemun hän tunteva on, mut ei ihmisten riemua koskaan, + tuskan hän tunteva on, mutta ei niinkuni muut. + Leikissä nähdä sa voit hänen seisovan kyynele-silmin, + keskellä murheita maan nähdä sa voit hymysuin. + Yöksi hän päivänpaistehen vaihtaa ja päiväksi yönsä, + onnensa murheeseen, murheensa onneksi taas. + Tyttöä suudella voi hän kun Hesperos lempeä loistaa. + Pilvi kun käy yli sen, sielunsa poissa jo on + taivahan teillä ja tuulien teillä -- ei tyttöjen lempi + häntä voi kiinnittää, ei valat suudelmien. + Kutsua ei omaksensa hän voi kuin viitan ja sauvan, + ei kotiliettä häll' oo, vierellä armasta ei. + Yksin hän kulkee ja kulkee ja yksin kuolohon nukkuu. + Juonut, onneton, mies, Muusain hän kaivosta on! + + + + + PAIMENEN HAUTA + + + Paimen, ken ohi kumpuni käyt -- minäkin kävin kerta, + niinkuin nyt sinä käyt, kentillä Arkadian, + mullekin tyttöni mun teki vuoteen laakerilehtoon + illoin ja unhottamaan karjani viekoitti mun. + Mut sun armaas ei ole Cynthia kukkiva-rinta, + ei tulenhehkuva hän, tuoksuvahuulinen ei, + eikä sun rakkautes ole muuta kuin varjojen varjo + rinnalla rakkautein. Siks osas oikeamp' ois + maata mun puolestain Manan vankina multien alla, + mun olis armastas lempimähän opettaa. + + + + + POLYKRATES JA HÄNEN YSTÄVÄNSÄ + + + Polykrates, herra Samoksen, + oli onnekas ylitse kaikkien. + Mihin saapui hän viiskymmen-souduillaan, + siellä vapisi vallat polvillaan. + Ja onnen-mainehellaan + hän täytti Ionian, Hellaan. + + Oli aitoissa runsaat aartehet. + Maat, kaupungit, saaret kaukaiset + veron kantoi hälle kallihin + ja orjia laski hän tuhansin. + Mutta kestituttavistansa + ol' Amasis rakkahimpansa. + + Amasis, Egyptin kuningas, + oli viisas kuin ystäväns' onnekas, + ja kun lähetit Samoksen tullessaan + toi onnenviestejä aina vaan, + niin syvällä sydämessänsä + suri vuoksi hän ystävänsä. + + Ja hän kirjoitti Polykrateelle näin: + »On suoruus hyve ystäväin. + Sinun onnes on minulle suloinen, + mut en tahdo olla ystävä sen, + ken ei tunne murhetta, yötä, + kenen aina on onni myötä. + + »Ovat kateiset katseet jumalain. + Paras ilo ja murhe vuorottain. + Ei kuolevainen ihminen + ole luotu yksin onnehen. + Kun ilo ja murhe vaihtuu, + elonpäivämme turvassa haihtuu. + + »Siis kuule sa neuvoa ystävän: + mitä rakastat kaikista enimmän, + se kiireimmin heitä sa luotasi pois + kuin jos henkesi uhristas riippuva ois. + Ja jos muutu ei kohtalos siitä, + ei vielä sun uhrisi riitä.» + + Hyväks huomas neuvon ystävän + Polykrates ja viiskymmen-soutuun hän + heti astui ja heitti merehen, + mitä enin hän rakasti, sormuksen. + Ja sen hän tehtyänsä + surun tunsi sydämessänsä. + + Mutta kohta rantahan tullessaan + näki sormuksen hiekalla vastassaan. + Mitä rakasti kaikista enimmin, + oli heittänyt meri sen takaisin. + Niin ei päässyt hän kohtalostansa, + ei pakoon onneansa. + + Amasis, kuningas Egyptin maan, + hän tiedon tästä saadessaan, + heti purki liiton läheisen: + ei tahtonut olla ystävä sen, + ken ei tuntenut murhetta, yötä, + kenen ain' oli onni myötä. + + + + + MASINISSAN HÄÄYÖ + + + Tän' yönä, Masinissa, + miks on niin kasvos kalvenneet? + Sun eessäs, Masinissa, + on valtakunnat vavisseet -- + miks viittas purppurissa + on niinkuin kyyneleitä ois? + Karthagon lyöjä heltyäkö vois? + + Tän' yönä, Masinissa, + ken Numidian leijonan + niin kesyksi on saanut? + Kun riemu joukon voittoisan + viel' ympärill' ei laannut, + miks valvoo, katsoo yöhön pois? + Karthagon lyöjä lyötynäkö ois? + + Tän' yönä, Masinissa, + sun täyttyy onnes runsaus, + sun kuohuu maljas yli: + jo vuottes kaihon, kaivattus + sua vastaan aukee syli, + kun Sophonisbe, armahas, + Karthagon lyöjä, astuu telttahas! + + Tän' yönä, Masinissa, + Karthagon päärly hohtavin + sun silmäis eessä hohtaa, + Karthagon valmu hehkuvin + sun kaipaukses kohtaa, + sa Hasdrubalin tyttären, + Karthagon lyöjä, viet häävuoteeseen. + + Tän' yönä, Masinissa, + sa suudelmaisi hekkuman + saat huulillensa painaa. + Hän tämän yön on morsian, + hän huomenna on vainaa. + Kun aamun rusko punertaa, + sun Rooma rakkahastas eroittaa. + + Tän' yönä, Masinissa, + vain vaikenevat Rooman lait, + jo huomenna ne herää. + Vain yhdeks yöksi onnes sait -- + nyt kaikki kaipuus kerää! + On Numidian kuningas + vain hetken häviävän valtias. + + Tän' yönä, Masinissa, + sa kukkuraiseen maljahan, + jonk' annat armaallesi, + kaikk' kätket yrtit kuoleman + ja yrtit rakkautesi: + ken Masinissaa lempinyt, + ei enää toista miestä syleillyt! + + Hän saapuu Sophonisbe, + hän luokses käy, hän luokses saa, + hän vierellesi vaipuu. + Maan vallat, voimat raukeaa, + maat, taivaat haihtuu, haipuu. + Tän' yönä yksin Rooman lait, + Karthagon lyöjä, ovat eessäs vait. + + Yö kuluu, Masinissa. + Jo aamun viiru selkenee. + Mik' olkaas vastaan painaa? + Sun armahasi kylmenee, + on Sophonisbe vainaa. + Sa astut aamuvartioon + ja hymyilet: nyt Rooma puhukoon! + + + + + OVIDIUS TOMISSA + + + Niin olet kaukana nuoruus ja kaukana onneni päivät. + Niinkuin nuoruutein, kaukana, Rooma, sa oot. + Vaihtuvat talvi ja syys, suvi, saapuvat, lähtevät laivat, + kahlehdittu ma oon rantahan barbarien. + Tuska ja kaipuu vain minun hiljaisuuttani mittaa, + ystävä ainoakaan löydä mun ei ovellein. + Kylmät ja autiot Skyyttien rannat on, harmaja taivas, + jäisiä kuuroja vain pilvet ne heittelevät. + Ah, oleanderi tuoksui ja viikunat kukkivat siellä, + missä mun nuoruutein lauloi ja leikkiä löi, + muuria kierteli viini ja tertut päivässä paisui, + parvet perhosien nurmikon kirjavaks loi! + Kun olin nuori ma vielä ja kun olin Roomassa vielä, + viininlehdistä tein seppelen ympäri pään, + juhlien soihdut kun loisti ja kuorossa soittivat huilut: + onnekas, onnekas oot, muusain sa lemmikki oot! + Ystävät päiväni mun sulostuttivat, yöni Corinna + nardustuoksuinen, kuuma kuin yö etelän. + Poissa on nuoruus ja kaukana Rooma, mun onneni Rooma, + kuin uni kaunehin jäi vuorten ja vuosien taa. + Hauraamp' on lukinverkkoakin, oi Onnetar, lankas, + päivinä nuoruuden jonka sa kehräelet. + Valhe ja vilppi ne vain sinun huntusi liepeillä leijaa. + Ken sua uskonut on, ken sua seuraelee, + niinkuin lapsi hän on, joka vaaralta kasvonsa peittää. + Turmalta suojele et, kostolta et jumalain. + Ei rakennettuna missään muuria taivasta kohti, + jonk' yli ei Erinyit, tyttäret yön kapuais, + ei niin vuolasta virtaakaan, jonk' ei yli uisi + airuet Hadeksen. Suojaton, ihminen, oot. + Niinkuin kaarna sa oot, oi ihminen, heittämä tuulten. + Kourissa kohtalon oot, ah, lelu särkyvä vain. + Tuntehes jäähdytä jääksi ja tyynnytä mielesi myrskyt, + laivasi polta ja jää hetkeäs vuottamahan. + + Viisas, ihminen, vasta sa oot, kun seppeles kuihtuu, + vasta kun nuoruutes, onnesi muisto on vain, + vasta kun ystäväs pettävät sun ja sun armahas jättää, + vasta kun lauluton on päiväs ja lemmetön yös, + vasta kun Kuoleman kasvot näät Elon naamarin alta, + vasta kun tyhjyyden silmästä silmähän näät, + vasta kun Kerberos kolmin kuonoin vastahas haukkuu, + vasta kun horjuelet Tuonelan lautturin luo. + + + + + PLANEETTAIN LAULU + + [Tervehdys maisterinvihkiäisiin v. 1914.] + + + _Tähtien kuoro_ + + Kiire on, kiire on, + me kierrämme ympäri auringon. + Yli tyhjyyden ja hämärän + me kudomme kangasta elämän. + Päiväst' on loimet kultaiset, + yöstä on tummat kutehet, + unen silkkiä rihmat on. + Kiire on, kiire on! + + Elämä, ah, on unta vaan, + jumalten lahja lapsille maan. + Kaukana ikuisuuden yössä + unen silkkiperhot on työssä. + Unen hienoiset hahtuvat -- + vuossadat niihin mahtuvat! + + Lapset yön ja auringon, + juoksevaa elämän rihma on! + Sukkula lentää ja pirta lyö, + kiitää päivä ja ehtii yö. + Joka hetki on aina uus, + joka hetkess' on ikuisuus. + Tyhjän yli ja pimeän + kasvaa kangas elämän. + + Ikuisuudessa mitataan + unen lankoja lapsille maan. + Unen silkkiä riittää, riittää: + luotujen onni on tähtiään kiittää. + Lapset yön ja auringon, + kiire on, kiire on! + + _Lasten kuoro_ + + Kevät on, kevät on! + Ylitse nurmien päivä paistaa, + joka puussa dryadit herää, + mettiset kukkien mehua maistaa, + läntinen kenttien tuoksuja kerää. + Tanssivat kullassa auringon + pikku Panit piiriä nopsaa: + pienet pukinjalat kiviin kopsaa. + Kaukokumpuja auer peittää, + purojen pärskeet helmiä heittää, + ilma leikkii ja ilakoi, + ilman harput ja huilut soi. + Piirihin kevään karkelon + kiire on, kiire on! + + _Nuorukaisten ja neitojen kuoro_ + + Suvi on, suvi on! + Lämmin hautoo tähkäpäitä, + rypäle paisuu viinipuussa. + Lehdossa lempeän illan suussa + nymfit ja faunit pitävät häitä. + Purppuramereen auringon + aamut herää ja illat hukkuu. + Uneliaina tuulet nukkuu. + Kulkee valppaana lemmentyössä + Eros, jumala, kesäyössä. + Kaikki hehkuu ja heilimöi. + kaikki kaihoo ja ikävöi. + Suvi ei oo loputon -- + kiire on, kiire on! + + _Vanhojen kuoro_ + + Syksy on, syksy on! + Sadot vuottaa korjuutaan. + Kohta talven tähdet koittaa. + Viidakossa vanha Pan + yksin huiluansa soittaa. + Jäähtyy lieska auringon. + Kylläisyyttään tähkät vaipuu. + Maata kohti otsat taipuu + elon vaiheet kokeneiden, + väsyneiden, valvoneiden. + Sylissäsi, elon syys, + yhtyy aika, iäisyys, + unet yön ja auringon. + Kiire on, kiire on! + + _Tähtien kuoro_ + + Kiire on, kiire on, + me kierrämme ympäri auringon. + Yli tyhjyyden ja pimeän + me kudomme kangasta elämän. + Liittyy kuvio kuvioon, + liittyy kohtalo kohtaloon, + yhtyy liljat ja ohdakkeet, + kunnes päivät on täyttyneet. + + Kerran kaikki auringot hukkuu, + kerran unen silkkiperhot nukkuu, + tyhjän syliin ja pimeän + hajoo kangas elämän. + + Elämä, ah, on unta vaan, + jumalten lahja lapsille maan. + Unikukkia, ulpukoita, + ruusuja, orjantappuroita, + laakereita poimimaan! + + Lapset yön ja auringon, + kiire on, kiire on! + + + + + PÄÄSIÄISLAULU + + + Viel' oli talven valta + ja tunteet turtuneet, + maan alta, mullan alta, + kun kuulin: kevätveet! + Niin elon ensi merkin + sain jälkeen talven yön + ja aavistuksin herkin + jo liikahdit sa, syön! + + Maan voimat maasta halaa + taas valoon auringon, + nyt elo kaikkeen palaa, + mi maasta tullut on, + nyt liikkuu kylmä pinta, + nyt puhuu uumenet. + Niin heräjä jo, rinta, + ja nouskaa kuollehet! + + Kun väliin neljän laudan + käyn kerran nukkumaan, + saa kehdoks kevät haudan, + taas synnyn uudestaan! + Oi luonnon kaikkivalta, + kaikk' katoo kuolo, yö, + maan alta, mullan alta + kun kevään harput lyö! + + + + + LEIVONEN + + + Sua nähnyt en ma, ma kuulin vain + sinä lingottu lentäjä taivahan alla. + Sua silmilläni ma hain ja hain: + suvipilvet purjehti taivahalla. + + Oi runoilija sa runoilijain, + mikä mahti sun säkeesi singonnalla! + Ilon aalto mun läikähti rinnassain + ja mun jalkani kulkivat karkelemalla. + + En vaihtaisi sfäärien soitteluun, + en enkelilauluun tuomion aamuna + sun liverrystäs, leivonen, + + joka ilmoitat maisen kevään kuun, + joka annat mun riemusta juopua, onnesta + ikikirkkaan, kiitävän hetkisen! + + + + + SYDÄNKESÄLLÄ + + + Annan tuntien ma luistaa, + päivien ja öiden tulla, + mitään toivomust' ei mulla, + mitään en ma tahdo muistaa + kukkivien puiden alla. + Päivä hehkuu taivahalla, + poutapilvet kulkeissansa + levittävät purjeitansa. + + Seisoo paikallansa aika. + Lyhyt hetki jumaluutta, + ikuisuutta, ihanuutta! + Kohta, kohta särkyy taika! + Enempää ei kesä anna. + Mik' ei tänään kukkaa kanna, + iäks hedelmättä jää se. + Ylemmäs ei päivä pääse. + + Hetki suloisin ja suurin, + suvi, kanssas sylityksin! + Luonto, sinuun tahdon yksin + juurtua ma syvin juurin. + Muust' en tahdo surra, huolla: + kanssas kukkia ja kuolla, + lakastua, luoda uutta, + tulla liki jumaluutta. + + 8. VII. 1915. + + + + + SYKSYN YLISTYS + + + Niin ole tervetullut, syys! Sun rauhaas rinta halaa. + Sun tähtes vahtivuoroilleen jo taivahalle palaa. + Jo vaiennut on leivonen, jo huutaa kuovi suolla. + Jott' uusi kesä kerran sais, niin täytyy vanhan kuolla. + + Soi iltaan kuulaan korkeaan, soi syksyn kiitos syvä! + On viety vilja korjuuseen, on viety kallis jyvä. + On kevät kasvun antanut ja kesä tähkän antoi, + syys odotettu, peljätty, syys meille sadon kantoi. + + Maan lapset, lapset lakeuden, nyt syksyn kiitos soimaan! + Syys työmme kruunas, nostaen sen kunniaan ja voimaan. + Sa kyntäjä, sa kylväjä, on vakosi vain multaa. + Syys vakosi, syys vaivasi, syys työsi kaiken kultaa. + + Me saimme köyhän, karun maan, me saimme kylmiä taivaan, + me oomme auraan sidotut ja raadantaan ja vaivaan. + Ei korpi anna halvalla, ei anna notkot, kunnaat, + ei anna multa ilmaiseks -- ne vaatii kalliit lunnaat. + + Me saimme kauniin, karun maan ja talven pitkän, jäisen, + me saimme suven valkean ja kevään kiitäväisen. + Kuin pääskyn siipi välkähtää, niin katoo suvi meiltä. + Me kevääss' unen poimimme, mut toden syksyn teiltä. + + Oi syksy, sinun maljastas suo meidän voimaa juoda! + Suo meidän työhön uskoa ja aina uutta luoda. + Ja niinkuin maan sa siunasit, myös siunaa sydämemme, + niin että niinkuin voittajain veis talveen askelemme. + + + + + INSPIRAATIO + + + Kuin meren tuuli suolainen + se ulapoiden viestit tuo. + Sa sielun pyhä kaipuu juo, + juo terveeks tuska sydämen! + + Kuin kevään ihme kulkeissas, + se yllättää sun kesken ties. + Niin keveäksi, matkamies, + käy silloin sauva kantamas, + + niin kirkkahaksi katsantos, + niin ihaniksi askelees. + Juo iki-kaipuu sydämees, + juo korkeaksi kohtalosi + + + + + KAAKKURI + + + Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, + lasna sun pitkinä iltoina kuulin. + Kaakkuri, kaakkuri, viluinen lintu + itsekin valitin viluisin huulin. + + Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, + menivät lapsuuden harmaat päivät. + Kaakkuri, ikuisten aavojen lintu, + ikuiset ikävät jäljelle jäivät. + + Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, + syysyö kaataa ja syysyö hyytää. + Kaakkuri, hallan ja härmän lintu, + turhaa on kesää ja kevättä pyytää! + + Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, + ulapat on jäässä ja jään päällä lunta. + Jäiden lintu, jäämeren lintu, + jäätä ja lunta, jäätä ja unta! + + Kaakkuri, kaakkuri, kohtalon lintu, + jääkentät kasvaa, jääneulat hohtaa. + Kaakkuri, kaakkuri, kuoleman lintu, + kerran ne neulat sydämen kohtaa. + + + + + ONNELLISIN PÄIVÄ + + + Oi valo, mistä toitkaan mieleeni + mun elämäni hetken kirkkaimman, + mun elämäni suuren onnenpäivän? + + Siit' on jo kauan -- koululuvan eellä. + Mun oli mieleni niin onnenkevyt, + niin täynnä valoa ja kevättä + ja loputtoman suven odotusta. + Ja pääsky lensi poikki pihanurmen + ja nousi korkealle koivuin yli, + ja pääskyn lentoon liitin toiveheni + ja kaiken kevään riemun, joka sykki + mun rinnassani pitkän talven jälkeen. + Ja pääsky katos taivaan sinimereen + ja sinne liiti toiveheni myöskin. + + Oo iät siunattu, sa pääsky pieni, + ja elämäni päivä onnellisin! + Sun muistos kukkii tänään mielessäni + kuin joskus syksyn aikaan kevään kukka. + + + + + TOMU + + + Sun ensi kerran lapsina me näimme, + kun päivä paistoi tuvan ikkunahan. + Sun kultakarkeloas katsomahan + me täynnä mykkää ihmetystä jäimme. + + Ja elämämme keskipäivän aikaan + sa leikit ympärillä askartemme + ja kilvoitustemme ja taistojemme, + työn aikaan, tuskan aikaan, toivon aikaan. + + Ja elämämme iltaa kohti mennen + sa rakkaat esineet ja muistot peitit, + sa harsos harmaan yli kaiken heitit, + jok' oli kallist' ollut meille ennen. + + Niin olet liittynyt sa kohtaloomme, + niin olet pitkin elämämme teitä, + sa tomu, seuralainen, liki meitä, + siks kunnes itse tomua me oomme. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Elegioja, by V. A. Koskenniemi + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELEGIOJA *** + +***** This file should be named 20145-8.txt or 20145-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/1/4/20145/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20145-8.zip b/20145-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..1f74337 --- /dev/null +++ b/20145-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0ea78ac --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20145 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20145) |