initial commit of ebook 20166HEADmain

5 files changed, 2285 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/20166-8.txt b/20166-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..e19f2c2
--- /dev/null
+++ b/20166-8.txt
@@ -0,0 +1,2269 @@
+The Project Gutenberg EBook of Lyyra ja paimenhuilu, by Various
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Lyyra ja paimenhuilu
+       Runosuomennoksia
+
+Author: Various
+
+Translator: V. A. Koskenniemi
+
+Release Date: December 23, 2006 [EBook #20166]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYYRA JA PAIMENHUILU ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+LYYRA JA PAIMENHUILU
+
+Runosuomennoksia
+
+
+V. A. Koskenniemi
+
+
+WSOY, Porvoo, 1917.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Kauneus (_Charles Baudelaire_)
+Ihminen ja meri (_Charles Baudelaire_)
+Haamu (_Charles Baudelaire_)
+Kissa (_Charles Baudelaire_)
+Pöllöt (_Charles Baudelaire_)
+Sokeat (_Charles Baudelaire_)
+Valo (_F. W. Bourdillon_)
+Monte Mariolla (_Giosuè Carducci_)
+Lumisade (_Giosuè Carducci_)
+Kysymys (_Fredrik Cygnaeus_)
+Yhdeksänvuotinen rauha (_Werner von Heidenstam_)
+Lapsuusystävät (_Werner von Heidenstam_)
+Ihme (_Werner von Heidenstam_)
+Sodanjumala (_Werner von Heidenstam_)
+He kaksi (_Hugo von Hofmannsthal_)
+Ruusulle (_Friedrich Hölderlin_)
+Vuorimies (_Henrik Ibsen_)
+Rukous (_Johannes Jörgensen_)
+Tanssiaisten jälkeen (_Detlev von Liliencron_)
+Siinäkö kaikki? (_Detlev von Liliencron_)
+Lapsuuden ajoilta (_Detlev von Liliencron_)
+Syvä kaipaus (_Detlev von Liliencron_)
+Illan tullen (_Alice Meynell_)
+Rolla (_Alfred de Musset_)
+Peikon kosto (_J. J. Wecksell_)
+Kevään valveutuminen (_Émile Verhaeren_)
+Kaksi kuninkaanlasta (_Émile Verhaeren_)
+Kaksinpuhelu (_Paul Verlaine_)
+Spleen (_Paul Verlaine_)
+Suden kuolema (_Alfred de Vigny_)
+Loppuballaadi (_Francois Villon_)
+
+
+
+
+    KAUNEUS
+
+    _Charles Baudelaire_
+
+
+    Olen kaunis ma kuin uni kivinen vain
+    ja mun rintaani vastaan on riutunut monta.
+    Mut lempeä mykkää ja loppumatonta
+    olen ruokkinut rinnassa runoilijain.
+
+    Kuin sfinksi oon ikuinen arvoitus,
+    mull' on jääsydän, joutsenen valkeus.
+    Vihaan liikettä, leikkiä linjojen
+    ja koskaan ma itkenyt, nauranut en.
+
+    Ja mun muotoain ylpeää runoilijat
+    öin päivin niin hartaina tutkivat
+    ja mun ongelmaani he tulkita halaa.
+
+    Sillä vastaan hiljaista rakastajaa
+    iki-ihmeitä silmäni kuvastaa,
+    minun silmäni, joiss' ikikirkkaus palaa.
+
+
+
+
+    IHMINEN JA MERI
+
+    _Charles Baudelaire_
+
+
+    Meri, vapaa mies, on parahin ystäväs.
+    Kun katsot aaltoin ikuista vyörinätä,
+    sa katsothan kuin itseäs, elämätä
+    ja omaa mittaamatonta syvyyttäs.
+
+    Niin mielelläs sa itsehes syvennyt
+    ja kuvaas käsin ja silmin tapailet sa
+    ja usein hurjaa huutoa kuuntelet sa,
+    jok' on sun poves pohjasta vyörynyt.
+
+    Niin ihmeelliset ootte te kumpikin.
+    Sa ihminen, sun syvyyttäs tunne emme.
+    Meri, turhaan rikkauttasi tapailemme.
+    Te salaatte omanne mielin kateisin.
+
+    Niin ootte käyneet vuodet tuhannet
+    te sotaa ilman sääliä, armontöitä.
+    Niin rakastatte kuoloa, kauhun öitä,
+    te veriviholliset, te veljekset!
+
+
+
+
+    HAAMU
+
+    _Charles Baudelaire_
+
+
+    Kuin enkeli kepein siivin
+    sun vuoteellesi hiivin,
+    yön tullen hämärän
+    sun uness' yllätän.
+
+    Sua suutelen, armahin, hienoin
+    ma suudelmin kuudan-vienoin
+    ja kuin käärme kostehin
+    ja kylmin, petollisin.
+
+    Taas koitteessa kalpean aamun
+    näät väistyvän valkean haamun
+    tulen illalla jällehen.
+
+    Saa toiset lemmellä koittaa
+    sun nuoren olentos voittaa,
+    minä valtaan kauhulla sen!
+
+
+
+
+    KISSA
+
+    _Charles Baudelaire_
+
+
+    Lepää, kaunis kissani, rinnallain
+      ja käpäliis kyntesi salaa.
+    Suo mun katsoa, silmiis sukeltain,
+      missä malmi ja agaatti palaa.
+
+    Kun sormeni päätäsi sivelee
+      ja selkääs pehmeätä
+    ja kun väristen käteni koskettelee
+      sinun ruumistas sähköisätä,
+
+    näen hengessä naiseni. Hänelläkin
+      sama katse on, peto suloinen,
+    syvä, kylmä kuin säilä viiltävin,
+
+    ja päästä aina jalkoihin
+      sama tuoksu niin hieno ja vaarallinen
+    ylt'ympäri ruskean ruumihin.
+
+
+
+
+    PÖLLÖT
+
+    _Charles Baudelaire_
+
+
+    Kuin kummat jumalankuvat
+    he istuvat rinnakkain
+    ali' oksien tuuheain
+    tulisilmin, he uneksuvat.
+
+    He istuvat paikoillaan,
+    kunis saapuu ilta ankee
+    ja vinosti säteet lankee
+    ja hämärä käy yli maan.
+
+    He viisaalle opettelee:
+    hyvä syrjään istahtaa,
+    miss' ei meluten hälyä kansa.
+
+    Ken varjoa tavoittelee,
+    hän kiinni tyhjän saa.
+    Paras pysyä paikoillansa.
+
+
+
+
+    SOKEAT
+
+    _Charles Baudelaire_
+
+
+    Oi sieluni, sa katso, hirveät
+    he ovat nähdä, melkein naurettavat,
+    he käy kuin unissansa-kävijät
+    ja silmin tyhjin ilmaan tuijottavat.
+
+    On heiltä viety valo korkeuden,
+    mut ylös kuitenkin he katsoo aina,
+    ei katuhun he katsettansa paina,
+    he tähyy korkeutehen taivaiden.
+
+    He taivaltaa kuin maassa kuoleman,
+    miss' ainainen on yö. Ja ympärillä
+    öin päivin laulut, kirot kaikuvat
+
+    ja iloihin on kiire ihmisillä.
+    Mut mielin järkkynein ma huudahdan:
+    Mit' etsii taivahasta sokeat?
+
+
+
+
+    VALO
+
+    _F. W. Bourdillon_
+
+
+    On yöllä silmiä tuhansin,
+    yksi päivällä ainoastaan.
+    Valo maailman sammuu kuitenkin,
+    kun on aurinko jättänyt maan.
+
+    Tuhat valoa tuntee ajatus,
+    sydän yhden, muuta ei.
+    Mutta koska on lähtenyt rakkaus,
+    koko elämän valon se vei.
+
+
+
+
+    MONTE MARIOLLA
+
+    _Giosuè Carducci_
+
+
+    Harjalla Marion, loistossa ylhäin ilmain
+    kypressit hartaina seisoo, katsoen laaksoon,
+    miss' ohi usvaisten rantain vaieten kulkee
+               mahtava Tiber,
+
+    nähden allansa Rooman äänetönnä
+    aamua vuottain ja niinkuin laumansa suuren
+    keskellä jättiläispaimenen, nousevan eessään
+               Pietarin kirkon.
+
+    Juokaatte harjalla aurinkoisen vuoren,
+    ystävät, viininne, jonneka säteet aamun
+    kirkkaina taittuu! Hymyilkää: me kaikki
+               kuolemme kohta.
+
+    Antaos minulle vaan, kun lauluni lentää,
+    kuohuva malja, Lalage, ja hento kukka,
+    antaos ruusu, min hehku ja tuoksu ja loisto
+               tuulehen haihtuu.
+
+    Huomenna kuolemme, niinkuin eilen kuoli
+    joita me lemmimme, ystävistä kauas,
+    lemmestä kauas kalpeina varjoina käymme
+               kuoleman maille.
+
+    Kuolemme, mut ikiaikojen taakse kiertää
+    auringon ympäri Maa, yhä helmastansa
+    uudet elämät nostain, uudet syttäin
+               kipunat yöhön,
+
+    elämät uusin lemmenliekkeinensä,
+    elämät uusin taisteluin ja haluin, --
+    uutten jumalten kunniaksi kaikaa
+               laulunsa uudet.
+
+    Syntymättömät, te käsihin joiden
+    soihtu se joutuu, jonka me hukkasimme,
+    teidänkin vuoro on, lastenne, lastennelasten
+               kadota kerta.
+
+    Oi sinä Maa, minun aatosteni äiti,
+    haihtuvan henkeni äiti! Kuinka paljon
+    tuskaa ja iloa lennätätkään vielä
+               ympäri päivän,
+
+    kunnes paeten pakkasta ja yötä
+    päiväntasaajan seutuvilla kerta
+    yksinäinen vaimo ja mies ypöyksin
+               elävät enää,
+
+    näkevät keskellä kuollehitten metsäin,
+    kuinka sa taakse jylhäin vuortenharjain
+    hiljallensa painuin, ihana päivä,
+               iäksi sammut!
+
+
+
+
+    LUMISADE
+
+    _Giosuè Carducci_
+
+
+    Ääriltä harmajan taivaan pehmeät hiutalet lentää.
+      Kaupunki ääneti on, tauonnut taisto ja työ.
+    Ulkoa kuulu nyt ei torisaksain kutsuvat huudot,
+      kaiut nyt laulujen ei kiirien katuja käy.
+    Tornista laskevat vaan tylyt lyönnit raukeat tunnit
+      kaukaa kuin ääriltä yön, missä ei eloa oo.
+    Linnut ikkunalautahan lyö: tutut rakkahat henget
+      kuolleiden ystäväin nyt luoksensa kutsuvat mun.
+    Kohta te ystävät armaat, oi kohta te lempivät syömet
+      luoksenne saapuva oon, rauhaanne varjojen luo.
+
+
+
+
+    KYSYMYS
+
+    _Fredrik Cygnaeus_
+
+
+    Sen kansan, joka ymmärtänyt oisi
+    mun tunteheni, osan omastaan,
+    sen kansan, joka kunnioittaa voisi
+    ei lainaa muukalaisen milloinkaan,
+    sen kansan, jonka laulajalle suotu
+    ois runon lento ylväs, vapahin,
+    sen kansan, jonka sydämehen luotu
+    on kautta aikain aarre rikkahin, --
+
+    sen kansan sydämestä eroittaa mun
+    se kieli, jolla laulan, kaiullaan
+    ja ykskään kuiskauksistani saa mun
+    ei synnyinmaani syömeen oikeaan.
+    Ah! niinkuin huulet sen ken näkee unta
+    vain liikkuu, sanoja ei kuule ken,
+    niin on mun tunteheni valtakunta,
+    mun, muukalaisen maalla isien.
+
+    Täst' eikö nousemusta horroksesta?
+    Tää eikö lumo lakkaa konsanaan?
+    Jo eikö koita päivä, katvehesta
+    kun lauluni saa poveen synnyinmaan,
+    kun tuntehesi tulkituksi näät sä,
+    mun oma kansani, sa kallehin?
+    Vai viimeisnäkö tiedottomaks jäät sä,
+    siit' että itseäs ma tulkitsin?
+
+    Se hetki vihdoin koittava on milloin,
+    kun, lauluni, sa yöstä ylenet?
+    Ois sulla, vaikeneva kansa, silloin,
+    mi vaietessas tuskin kuuntelet,
+    ois kerran korvaa kuulla laulajoita,
+    he kuinka eri äänin laulaakin.
+    Sa ymmärtäisit, kuunnellessa noita,
+    myös mitä sielustas ma tulkitsin.
+
+
+
+
+    YHDEKSÄN VUOTINEN RAUHA
+
+    _Verner von Heidenstam_
+
+
+    Vanha Damon jurotellen
+    pieness' asui majassansa,
+    peukaloaan kostutellen
+    kehräeli villojansa.
+    Kynnyksellä nukkui lapset,
+    vaimo, hajallansa hapset,
+    torkkui käsikiven luona.
+    Antoi luonto antimensa,
+    villan antoi lammas, vuona.
+    Dryaditkin oksillensa
+    nukahteli hiljallensa.
+    Niiden hiuksista ja suista
+    oksat, vesat versosivat.
+    Ammoin jo ne unohtivat
+    puistaa pähkinöitä puista.
+    Linnut tuskin näki vaivan
+    kohotella helttojansa.
+    Mettiäiset koloissansa
+    hunajassa virui aivan.
+    Vuonat iloansa lauhaa
+    piti kesken kesän rauhaa.
+
+    Virkkoi vaimo haukotellen,
+    venytellen unissansa:
+    »Damon, kuule! Karjahdellen
+    härkäs mylvii vimmoissansa.»
+
+    Vanhus sääskiä vain hääsi,
+    alkoi taasen askarrella.
+    Selkään valahtamaan pääsi
+    harmaa tukka vanhuksella:
+    »Kaadettuina sudet makaa,
+    mies ei aja miestä takaa,
+    viha, kosto, sota sammui.
+    Ikäväänsä härjät ammui.
+    Täys on rauha maailmalla!
+    Seppelpäin kun puiden alla
+    nuoret kokoontuvat illoin,
+    tarttuin jalon lyyran kieleen,
+    mitään heill' ei tule mieleen.
+    Nauraa taitaa vain he silloin.
+    Tyytyväisnä suunsa matkii,
+    kuinka toraan kieltä käyttää,
+    kuinka sianporsas latkii.
+    Sen he tietää, miltä näyttää:
+    miltä kaivo vinttoinensa,
+    kehruuäijät rukkinensa
+    kesken maalaisarjen lauhan;
+    nainen hän on kukan lainen,
+    kukka hän on niinkuin nainen.
+    Kirota ma tahdon rauhan,
+    joka kaupin pussiin kultaa
+    kasaa, mutta tuhkaa, multaa
+    kylvää miesten sydämihin.
+    Riemun unohdin ja vihan,
+    silmä, mieli kuivui ihan.
+    Pitkän rauhan ikävihin
+    unohdin ma aikain mennen
+    kuinka isä lempii lastaan,
+    rakkaat nimet, jotka ennen
+    kuiskin korvahasi illoin --
+    kirkas tapparani silloin
+    kiilsi katsettani vastaan.
+    Halvaks arvioin ma sylin,
+    jost' en maksa vaaran hintaa.
+    Vasten riistäjänsä rintaa
+    naisen rakkaus on ylin.
+    Nähdä toisten pälyilevän
+    naistani, mun mielein halaa,
+    nähdä, kuinka koti palaa!»
+
+    Näin hän puhui. Kalpenevan
+    näytti hällä poski, huuli,
+    kuin Hymettos syksyssänsä,
+    kun käy ensi pohjatuuli.
+    Pudotteli käsistänsä
+    vanhus maahan käämiänsä.
+    Kuule! Koko tanner kaikui,
+    torvet, huilut, käyrät raikui,
+    kutsuin miehet aseihinsa.
+    Miekat, kilvet välkehtivät.
+    Vaunut raskaat akselinsa
+    liittehissä kitisivät,
+    kantain kuormin kukkurisin
+    touveja ja puita laivan
+    pedonkidoin kuparisin.
+    Miehiä kuin metsää aivan
+    nousi, täyttäin asehillaan
+    koko seudun, loistehellaan.
+    Eellä valko-hevosillaan
+    ratsastivat urhot Hellaan.
+
+    Katsoi Damon ihmetyksin,
+    valui viitta vyötäillensä,
+    katsoi kotkan silmäyksin,
+    veti vaimon vierellensä,
+    hänen päätään sivelteli
+    kumartuin, ja tarkasteli
+    hiljaa hänen kasvojansa.
+    Ja hän kuiski: »Kyyhkyläinen!»
+    Heräsi taas muistissansa
+    lemmennimi väikkyväinen.
+    Sydämensä näkeväinen
+    oli taasen, vaimoansa
+    katsoi miehen silmin nyt hän,
+    koskaan ennen lapsiansa
+    niinkuin nyt ei lempinyt hän.
+    Nurmet vuorten kaltehilla,
+    karjalaumat laitumilla,
+    majat pienet paimenien,
+    kiilto meren lainehien --
+    kaiken yli nuoruutensa
+    päivä valoi hohtehensa.
+    Vanhus, joka liikutella
+    tuskin kättään jaksoi hyvin,
+    miekkaa, peistä kiilloitella
+    alkoi silmin kyyneltyvin.
+
+    Kaikki taasen kotoisaksi
+    kävi hälle, armahaksi,
+    vaimon sirppi, isän hauta,
+    kodin vanha kynnyslauta,
+    entistänsä rakkaammaksi.
+    Ja hän jätti tuvan loukot,
+    miehuus loisti katsannastaan.
+    Pauhu kasvoi, lauloi joukot:
+    »Hellaan miehet, Troiaa vastaan!»
+
+
+
+
+    LAPSUUSYSTÄVÄT
+
+    _Verner von Heidenstam_
+
+
+    Oli ilta ja talossa pelattiin,
+    oli kortteina haaltuneet albumikuvat
+    ja makeisissa maksettiin.
+    Kaikk' kartanon uunit kuumentuvat
+    ne hehkui, pellit raollaan.
+    Lumi pyörteissä lenteli ikkunaan,
+    ja kuulunut ykskään kulkunen
+    ei keskeltä syväin nietosten.
+    Kolme vanhaa sisarta perinyt
+    oli kartanon. Näin oli leikkinyt
+    isoäidin he aikaan jo harmajaan
+    ja naittaneet korteilla tuttaviaan.
+    Joka kuvalta, mikä käteen tuli,
+    he hiljaa toisiaan tuuppaeli,
+    nimen mainitsi, hymyyn huulet suli,
+    kädet myssynnauhoja hypisteli.
+    Oli Platen, luutnantti, voitollisin,
+    ruma neiti von Duben huvittavin.
+
+    Vain vanhin soi vaipua korttiensa
+    ja kuunteli yössä hiljaksensa,
+    miten kylmästi sisaret kertoivat
+    ja menneitä aikoja muistelivat.
+    Sylikoira hänen polveltaan
+    alas hyppäs ja vainusi arastain,
+    ja tyhjään tuoliin tuijottain
+    se katsoi -- niinhän sanotaan
+    että eläin nähdä vainajan
+    voi tyhjällä tuolilla istuvan.
+
+    Hän mietteihin vaipui, kalveten.
+    Hänen mielensä liikkui muistojen mailla,
+    hän muisti ystävän petollisen.
+    He olivat leikkineet leivojen lailla.
+    Oli vuotta nuorempi poikanen
+    ja yhtä huimia kumpikin.
+    He juoksivat ketoja käsikkäin.
+    Mut hän huomasi pojan miettivän näin:
+    -- Kun aina noin hento sa olisitkin
+    ja arka ja pieni, sun kantaisin
+    yli ojien, aitojen käsilläin,
+    pakoon käärmeitä risuissa kanervatarhain.
+    Vuoskymmenen synnyit sa liian varhain! --
+    Näin mietti poikanen mielessään.
+    Ja nopeasti kuin liitetään
+    kivi kiveen suureksi palatsiksi,
+    tuli tunnit vuosiksi, kuukausiksi.
+    Sai suveensa hän, poika keväimeen.
+    Hän hoiteli kotoisen askareen,
+    pani puuroon pavun ja kanelin
+    hän survoi käsin toimellisin.
+    Mut poika syrjästä katsoi vaan:
+    -- Miten ruusut puhkeaa nopeaan!
+    Jos tyttönen pieni sa olisit vain,
+    sinä vieläkin istuisit polvellain
+    mit' oon lukenut, sulle ma kertoisin! --
+    He salassa kärsivät kumpikin,
+    ja he kulkivat rantaan kotoisen lahden
+    ja yhdessä siellä he itkivät kahden
+    ja sormuksensa he vaihtoivat,
+    sillä hyvin he tiesivät molemmat,
+    he ettei toiselle kenellekään
+    vois antaa sormusta ikänään.
+
+    Ja poika lähti maailmaan,
+    meni sotaan voittamaan kannuksiaan.
+    Kun hän joukkoansa tuleen johti,
+    hän ratsasti suorana, pystypäin,
+    mutta öisin, kun leirivalkeat hohti,
+    ja miehet maljoja tyhjentäin
+    ne painoi tyttöä rintaansa kohti,
+    hän syrjässä viipyi, allapäin,
+    kuin miettien ja murehtien,
+    ylös äkkiä ruohosta karaten
+    kuin ois saanut iskun, hurjimmin
+    joka hullua Circeä suudellen,
+    joka rypäleestä maistaen.
+    Miten tiimalasissa valuikin
+    ajan hiekka, yhä kuumemmaksi
+    kävi verensä vain, yhä nuoremmaksi,
+    ja vielä seitsemänkymmentään
+    hän ois vuottanut nuorena mieleltään
+    ja uhmannut vaaraa taistelujen.
+    Hänen päivänsä huviin ja meluun hukkui,
+    mut sydämensä luona sen ainoan nukkui.
+    Kapus kerran hän aikaan öisehen
+    alas huoneesta nuoren kreivittären --
+    sade ryöppynä katuja huuhtoeli,
+    kun hän seutua katsoi ja ajatteli:
+
+    -- Kun tytär äidille valehtelee,
+    niin rakkauden kiitetty huomen koittaa.
+    Kun hän vihitylleen valehtelee,
+    jo toinen rakkaus rinnassa soittaa.
+    Kuin tiirikalla varas julkein
+    valat murtaa rakkaus työssään kulkein.
+    Ei tunne se miestä kunnian.
+    Jos roskaväen pahimman
+    sa nähdä tahdot, sa löydät sen
+    rivin taajoin katuja kulkemassa
+    ja supattamassa ja parjaamassa
+    juur siellä, missä kaks rakastavaa
+    ne kahleitansa raahustaa.
+    Jo pelkkä näkemys rakkauden
+    saa eloon kaiken alhaisen.
+    Mutta viisas hän ikkunansa sulkee
+    ja hymyy, kun saattue katua kulkee.
+    Naistohtorin jälkeen ja viinurin
+    on rakastaja naurettavin.
+    Jos olet sa viisas aviomies,
+    veres jäähdytä, ota niskaas ies,
+    täys vapaus rakastajalle suo.
+    Hän salaa sinulle sarvet antaa,
+    mutta tuskin itse huomaa tuo,
+    että aasinkorvat hän itse kantaa,
+    kun haltioissaan hän maljastas juo,
+    jost' itsesi joit sa kylläiseksi.
+    Kuka koskaan rakkaudessa keksi
+    sitä suurta, josta runoillaan?
+    Lyö oveen vaan, ja rakastajat
+    ovest', ikkunoista pakenevat.
+    Jos koko rakkaus kaikkiaan
+    ois köyhän riimin arvoinen,
+    Don Juan ei ollut ois ainoinen,
+    jok' on seisonut kylmänä paikoillaan
+    ja katsonut ivaten kostajaan.
+    Mies juo, kun hän on janoissansa.
+    Vale suurin on lemmenlaulajain:
+    kun he saavat nuken laulamansa,
+    jo toiselle helistintään he puistaa.
+    Heitä innostanut ei rakkaus lain,
+    he omaa himoaan rakasti vain.
+    Hyvä rakkauden sisin olemus muistaa!
+    Se on pieni hiipivä rottanen,
+    joka yöllä juoksi sun tiesi poikki,
+    joka jokaisen portin alle loikki,
+    niin arkana, että jälkeen sen
+    kiven heittää joka poikanen.
+    Ei rakkaus kehdoista unta nää
+    ja hyveille se hymähtää.
+    Salajuomarin lailla se säikkyilee:
+    joku käytävän ovea liikuttelee,
+    lasi pohjahan ja nopeaan!
+    Eläinystävä parhain ken konsanaan
+    on onkimatoa suojellut
+    ja kanarialintua ruokkinut,
+    hän katsoo karsaasti haikaraan.
+    Syvät urkuäänet tunteiden
+    vain kuulla voit haudalla rakkauden.
+    Ens laps, jota äiti suutelee,
+    jo rakkauden ruumis on.
+    Jumal'-vuorella, missä hallitsee
+    Zeus, vanhuuttaan jo voimaton,
+    ja Bacchus harmaa vaikenee,
+    siell' istuu aina muuttumaton
+    Venus tyhmänä, maalaiskoreana
+    ja nauhalla tukkaansa koristavana.
+    Venus-rouvalle aatoksissani ain
+    ma annan tukan vaalean.
+    Hän ei koskaan hehku, hän hikoo vain.
+    Sulo kaunotarten vaaleain
+    on niinkuin leipä suolaton.
+    ja he sanovat tyhmyyden suurimman.
+    Taas mustahiuksisten tukkahan
+    miel' uskoton, kiihkeä kätketty on.
+    Hevon jouhista myrttikruunun alla
+    en uneksinut ole milloinkaan.
+    Mut tukalla pehmeän-ruskealla,
+    Correggion käden ikuistamalla,
+    on mieheen lumous väkevin.
+    Kuten sanottu: upeilla harteillaan
+    Venus-rouvall' on tukka vaalehin,
+    jot' on pihdeillä kierretty konsanaan.
+    Hän renkiä taputtaa ja kantaa
+    hajun tallista keisarin vuoteesen.
+    Hän ajatuksista vähät antaa!
+    Ota hansikas pois, ja Cyprolaista
+    lyö lanteille, polkaise varpaalle naista --
+    sen leikin tuo tuntee naikkonen.
+    Mut jos häijyys hänet yllättää,
+    hän aamorinnuolen myrkyttää.
+    Vain lapsensielut suitsuttelee
+    hänen kunniakseen ja kuvittelee,
+    että lemmen tuskaiset suudelmat
+    niin on kuin rypäleet vilpoisat.
+    Niin ei kasva tammea kuninkaallista,
+    jot' ei pirstota voisi rakeet sen.
+    Kuin minun, niin suista tuhansista
+    on soinut kirous rakkauden.
+    Suurtyön voi suorittaa se vaan,
+    joka lemmen ohi kylmänä kulkee.
+    Miten ehtyen lamppu sen palaakaan!
+    Työnriemus yksin syliinsä sulkee
+    käsivarsin tulisin taivaan ja maan.
+
+    Näin mietti hän sateessa samoten,
+    likomärkänä, vaatteet valuen.
+    Mutta päästyään telttansa oljille, hän
+    halun paeta tunsi väkevän
+    läpi yön, läpi metsän ja viidakon.
+    Mut niin synkkää ei metsää, niin syvää ei merta,
+    että suojella voisi ne häntä ken kerta
+    oman itsensä jo tuominnut on.
+
+    Kodin portaiden eessä vihdoinkin
+    nous reestä hän kannuksin helähtävin.
+    Täyskasvuisten sisarten keskellä hän
+    näki seisovan lapsuusystävän.
+    Ja hän huomasi ajan piirtäneen
+    omat uurteensa hänen kasvoilleen.
+    Hän katsoi synkkänä vaieten,
+    kuten katsoo, ken aamuna lokakuun
+    näkee ikkunaa vastaan harvenneen
+    jo lehtiverkon syreenipuun,
+    vaikka päivä paistaa edelleen.
+    He tuskassa syleili toisiaan
+    kuin laivankannella hukkuvat,
+    sillä toisilleen oli he ainoat.
+    Kuin kuilun partaalla seisoessaan
+    he muinoin lapsina kuulivat
+    maanalaisten vesien vyörynän,
+    niin nyt tunsivat äänin uhkaavin
+    he kohtalonsa lähenevän.
+    Hääpäivä pyhäinen vihdoinkin
+    nyt likeni askarein kiireisin.
+    Jo olut kannuissa kuohueli
+    ja kunniavahtina odotteli
+    jo koivut edessä rappujen.
+    Kanat lihavimmat kirvehen
+    ja pölkyn välissä henkensä heitti,
+    Jo lehvät permantoja peitti
+    ja ruusunlehdet, sisaret
+    he kirkkomatkalle pukenehet
+    oli rattaat harsoilla, joita ennen
+    oli käyttäneet kartanon morsiamet
+    aina puolen vuosisadan mennen.
+
+    Mutta morsian yksinään istuen
+    vain antoi toimia sisarten.
+    Hän laski pitkiä tuntejaan,
+    hääpukunsa musta polvellaan,
+    sillä valkea kuului nuorille vain.
+    Omaan kohtaloonsa tuijottain
+    hän katsoi, myrsky rinnassaan:
+    hän oli kuin syksy varhainen,
+    kun jäljellä kaikk' on kukkaset,
+    mutta panemina pakkasen.
+    Vaan kun astui ovelle sulhanen,
+    hänen kätensä otti hän kuumeiset
+    ja kertoi kaikki, mit' yksinään
+    vuoskaudet hän salaa kärsien kantoi.
+    Yli kaiken kävi kuin henkäys jään.
+    Ja morsian käsin vapisevin
+    hän sormuksensa takaisin antoi
+    ja niin puhui äänin hiljaisin,
+    että ikkunalaudalla varpunenkin
+    se rauhassa nokki siipiään:
+
+    -- Mun lempeni elää, se on maailma mulle,
+    mut vain kotiliettä se tietää sulle,
+    joka jäähtyy, sun viluun jättäen.
+    Jos oisinkin kukassa keväimen!
+    Emme kahleissa käydä saa rinnakkain,
+    emme kituen, toistamme kammottain.
+    Minut unohda, sulta ma sylini suljen,
+    vain rauhaa kaipaan, kuoleman yötä.
+    Sen tiedän ma kuitenkin: kussa ma kuljen,
+    mun lähelläni sa kuljet myötä,
+    sillä muistot sun minuun yhdistää,
+    kevätmuistot, jotka kimmeltää
+    jalokivinä, kirkkaammin loistaen
+    kuin helvetinkivi rakkauden.
+    Jos toiselle sormusta yrität antaa,
+    jonka kuumana riistin ma sormestain,
+    sinä kätesi pidätät vavahtain --
+    et voi, sitä täytyy sun itsesi kantaa.
+    Kaks yhtyi iäisyyttä, kun
+    me kohtasimme -- nyt menetän sun?
+    Se on harhaa vain, se on unta vain.
+    Täss' istuu kulkuri rinnallain
+    ja mittaa ja kiertää mietteitänsä
+    kuin sudet kiertää häkkiänsä,
+    ja päivänsuuruuksia itää,
+    jotka katujen kulmissa puheita pitää,
+    lyö uudet ystävät sydämen oveen
+    ja vieraat portaissa tömistää --
+    ei syövy se silmään, ei painu se poveen,
+    vain varjojen saattueeks se jää.
+    Yhä ihmisten kesken me kahden oomme,
+    me olemme sidotut kohtaloomme.
+    Se ainoa, joka yksinään
+    sinun koko sydämes omistaa,
+    hän on vanha, et häntä sa ikänään
+    voi, kuin rakkaus vaatii, rakastaa.
+    Saat kotia vailla sa vaeltaa,
+    mut minne sun tiesi johtakoot,
+    sinä aina kaipuun tunteva oot
+    vain häntä, vain häntä rakastaa
+    kuin lintuset, jotka lentäissänsä
+    suvi-ilmaa leikkaa siivillänsä,
+    ja sun kaipuusi sydämes riuduttaa.
+
+    Näin oli hän silloin puhunut
+    ja pyörtyen maahan vaipunut,
+    kun vaunut lähti. Nyt paikaltaan
+    hän nousi ja joulu-torttujaan
+    hän kaapista haki, ne jakaakseen
+    talon väille, jotka ihmeekseen
+    sisään tullen pöydällä löysivät
+    niin monet herkut ja kynttilät.
+    Sanat kuiskatut kuuli sisaret vaan:
+    -- On suurin muistoni vieraanani,
+    ja maiden ja merten takaa nyt
+    ma tunnen, että viipynyt
+    kaks kättä on siunaten hiuksillani.
+
+    Koko kartano yössä nukkuvainen
+    jo pimeni, yksin valvoen
+    vain edessä ongelman ikuisen
+    yhä istui kuihtunut, vanha nainen.
+
+
+
+
+    IHME
+
+    _Verner von Heidenstam_
+
+
+    Ihme ihmehistä suurin,
+    tutkimattomin ja korkein!
+    Suden luola ei sun kodiksesi
+    tullut eikä meren syvyys.
+    Synnyit ihmiskarkelossa
+    kultaisessa kulkemahan.
+
+    Veli, sisar, joka vielä
+    maamme tähtösellä taivallat,
+    lyhyt elon tie on, ilta joutuu,
+    leppeä ja kiitollinen sentään oo.
+    Taistele, kun taisto käy, kun lepo on, niin leiki.
+    Etsi taiten rauhas hyväin luota,
+    huima nuorna ole, viisas vanhuudessa.
+    ja kun pääsi kallistuupi,
+    ylistele ihmettä, mi loi sun
+    ihmishahmoon jumalaiseen.
+    Ihme ihmehistä suurin!
+
+
+
+
+    SODANJUMALA
+
+    _Verner von Heidenstam_
+
+
+    Tuli peikon tyttären tyköä Tjalve,
+    palas loikaten kotiin ja laumaansa etsi,
+    mutta säikkyi ja putosi polvillensa.
+    Tor itse, hänen herransa,
+    leveänä rinnaltaan, istui kalliolla
+    ja vuoli paimensauvaa
+    ja hymyili punaiseen partaansa.
+    »Orja», sanoi hän, »älä pelkää!
+    Unohdettu on vasarani,
+    sillä kevättä kukkivat kankaat.
+    Jotta kaikki kävis vihreän maan päällä
+    kuin tulee, ja kukin sais osansa
+    ja nuoret sydämet lyödä vastakkain,
+    me, ankarat urhot, mielellämme
+    joskus paimennamme vuohia.»
+
+
+
+
+    HE KAKSI
+
+    _Hugo von Hofmannsthal_
+
+
+    Hän, tyttö, kantoi maljaa kädessään
+    -- kuin puna viinin, hohde poskipään --,
+    niin oli tyynen kevyt kulkeissaan:
+    ei vuoda maljakosta pisarkaan.
+
+    Myös poika oli varma voimastansa,
+    hän saapui orhillansa ratsastain
+    ja kädenliikkein tyynen arvokkain
+    hän seisomahan sai sen paikoillansa.
+
+    Mut tytön kädestä kun tavoittaa
+    hän tahtoi maljaa, siitä juodakseen,
+    se oli heille liian vaikeaa:
+    niin kohta kumpikin he vapisivat,
+    ett' turhaan kädet toistaan tapailivat
+    ja viini vuosi hiekkaan hiljalleen.
+
+
+
+
+    RUUSULLE
+
+    _Friedrich Hölderlin_
+
+
+    Iki-ajat meitä kantoi
+    luontoäiti helmassaan,
+    kaiken elämämme antoi,
+    kuningatar kukkamaan.
+
+    Ruusu! joskin elämämme
+    sortuu syksyn tuulihin,
+    iki-itu elämämme
+    uusin kukkii keväimin.
+
+
+
+
+    VUORIMIES
+
+    _Henrik Ibsen_
+
+
+    Vuorenseinäin, kallioin
+    halki tieni vasaroin.
+    Siihen asti iskut raikuu,
+    kunnes malmi vastaan kaikuu.
+
+    Syvyydestä kutsuvat
+    kaikki aarteet ihanat,
+    jotka yöhön vuori sulkee.
+    Siellä kultasuonet kulkee.
+
+    Syvyydessä loputon
+    ikuisuuden rauha on.
+    Vasarani, maaliin suureen,
+    salaisuuden sydänjuureen!
+
+    Poikasena miettien
+    istuin alla tähtien,
+    kuljin kevät-teitä illoin.
+    Lapsenmieli mulla silloin.
+
+    Auringon ma unhoitin
+    sydänöiden pimeihin,
+    unhoitin ma keväimeni
+    ulkopuolle kaivokseni.
+
+    Syyttömässä mielessäni
+    ajattelin kerran näin:
+    syvyyksien henget selon
+    antaa ongelmasta elon.
+
+    Kului vuodet vuottaen,
+    vastausta saanut en.
+    Tummat ääret ainoastaan
+    katsoi vuoren yöstä vastaan.
+
+    Erehdyinkö? Eikö vie
+    totuutehen tämä tie?
+    Tiedän, silmät sokaistuvat,
+    ylhäälle jos suuntautuvat.
+
+    Ei, mun täytyy syvyyteen,
+    rauhan yöhön ikuiseen!
+    Vasarani, maaliin suureen,
+    salaisuuden sydänjuureen!
+
+    Vasarani, iske, lyö,
+    kunnes koittaa pitkä yö.
+    Aurinko ei nouse mikään,
+    koita toivon aamu ikään.
+
+
+
+
+    RUKOUS
+
+    _Johannes Jörgensen_
+
+
+    Sun luoksesi käyn ikiäiti, mun sieluni on väsynyt,
+    mun unteni pursi on pirstoina rannalla nyt
+    ja haahden hylyllä mainingit leikkivät vielä.
+    Ilon turhain juhlain ma tunnen sammunehen,
+    sun kirkkos holvien alle ma nöyränä käyn, anoen --
+    on urkuina tuulien kuoro ja kattona taivas on siellä.
+
+    Mun aatokseni yli aavain eksyen käy.
+    Ne turhaan merkkiä etsivät, mitään ei näy,
+    ei majakan välkettä mistään pimeytehen.
+    Mun laskinluotini pohjaa tapailee.
+    Mihin käy se? Ylt'ympäri ulapat vaikenee.
+    On vastaus haudattu mykkään syvyytehen.
+
+    En jaksa ma enää katsoa itseäin,
+    en kuulla kaipuun vuota mun sisässäin,
+    joka lakkaamatta mun sieluni yössä pauhaa.
+    Ma toivon, mun kaipuuni lähteet kuivuis pois,
+    ja sieluni unille kuuroksi käydä vois
+    ja kaiken ylle syksyn sadetta, rauhaa.
+
+    Pois tahdon ma, vapaaks tahdon kahleistain
+    ja kuulla tummain kuusten soittoa vain,
+    pois, kauemmas kuin väijyvät silmät kantaa,
+    ja painaa pääni lehvien kosteuteen
+    ja tuntea kaiken valheen rauenneen
+    ja kesän ja talven ylläni humista antaa.
+
+
+
+
+    TANSSIAISTEN JÄLKEEN
+
+    _Detlev von Liliencron_
+
+
+    Käy, atlaskenkä, luottaen
+    sa vaunun hämärään!
+    Jo vaahtoo suista hevosten --
+    hei, Johann, lähdetään!
+        Mun olkapäätäin vastahan
+        hän nojaa päänsä raukean
+        nyt pieni kreivitär.
+
+    Yö katoo korpiin, rämeihin
+    jo verkkaan valkenee.
+    Suoss' untuvistaan hyyppäkin
+    yön härmän puistelee.
+        Kuin uness' eespäin matka saa.
+        kun sinisilmät avajaa
+        taas pieni kreivitär.
+
+    Soi korviin sirpin kalkutus
+    ja ääntää kyyhkynen,
+    ja kylän koirain raksutus
+    jo kuuluu aamuinen.
+        Loi päivä kankaat kultihin,
+        ma Gretna Greeniin matkasin
+        ja pieni kreivitär.
+
+
+
+
+    SIINÄKÖ KAIKKI?
+
+    _Detlev von Liliencron_
+
+
+    Yks kevään päivä paisteinen
+    ja toinen tähkäseppelen.
+
+    Kuin uni katos vuodet pois
+    kuin myrskyn siivin menneet ois,
+
+    kuin myrskyn siivin. Kamartuu
+    jo ihmishauta, unhottuu.
+
+    Kaikk', kaikki vetää verkkoonsa
+    tuo vanha lukki, kuolema
+
+
+
+
+    LAPSUUDEN AJOILTA
+
+    _Detlev von Liliencron_
+
+
+    Ma tänään kirjeitäni selaelin,
+    kun äkkiä sain yhden käteeni,
+    min vuosiluku säikähdytti aivan --
+    niin kauan siitä oli, kauan jo.
+    Siin' oli horjuvaiset kirjaimet
+    ja suuret musteläikät pitkin matkaa:
+    »Fritz hyvä, puut jo ovat paljaina,
+    me emme enää leiki ryöväriä,
+    Türck katkaissut on toisen etujalan
+    ja Hännchen-tädillä on hammastauti
+    ja isä lähtenyt on lintujahtiin.
+    Ei muuta nyt. Ma hyvin voin.
+    Sa pian kirjoita ja voios hyvin.
+    Sun ystäväs ja serkkus Siegesmund.»
+
+    »Puut ovat paljaina» -- nuo karut sanat
+    mun saivat kirjeen kokoon taittamaan,
+    ne antoi mulle hatun, takin, kepin
+    ja ajoivat mun ulos nummelleni.
+
+
+
+
+    SYVÄ KAIPAUS
+
+    _Detlev von Liliencron_
+
+
+    Kevätvuokko, ensi kukka,
+    nyt taitan sun ja pistän sun
+    mun vanhaan hattuhun.
+
+    Kevätvuokko, ensi kukka,
+    sun kerran taitoin, pistin sun,
+    ah, armaan hattuhun.
+
+
+
+
+    ILLAN TULLEN
+
+    _Alice Meynell_
+
+
+    Ne lentäen kotia kiiruhtaa,
+    tulee parvin siivekkäin:
+    kaikki päivän muistot palajaa
+    unen kyyhkylakkaa päin.
+
+    Ken teistä, te linnut, suorimman
+    vanan kyntää kotihin,
+    läpi illan ruskon kirkkaimman?
+    Sun sanasi, armahin!
+
+
+
+
+    ROLLA
+
+
+    _Alfred de Musset_
+
+
+    Oli kaupungissa, jok' ylitse muiden
+    on tunnettu kaupungiks elosteluiden,
+    missä pahe on halvin ja hedelmällisin,
+    millä synnin tiellä on kokemus pisin,
+    se on Pariisissa -- hurjin mies
+    oli Jacques Rolla. Joka paikan ties
+    hän missä juotiin ja pelattiin
+    ja lamppujen valossa valvottiin.
+    Ei itse hän ohjannut kulkuaan,
+    vaan himot; kuin paimen, jok' unissaan
+    näkee veen ohi rantojen vierivän,
+    näin näki hän päivien kierivän.
+    Oli ruumiinsa himojen asunto vain
+    ne hänessä raastoi, repivät
+    kuin pedot tai miekkain mittelijät,
+    taas joskus ne laulahti riehahtain
+    kuin lintuset, lempeä tulvillansa.
+    Rollan isä kasvatti aikoinansa
+    pojan suureksi herraks ja perijäks,
+    mut ennenkuin itse hän täältä läks,
+    oli kuluttanut hän varansa niin,
+    että poika sai tyytyä rippeisiin.
+    Niin yhdeksäntoista täytettyään
+    ja omaksi herraksi tultuansa
+    ei tiennyt, ei tainnut hän mitäkään.
+    Ja kaiken lisäksi, korskeuttansa
+    ylenkatsoi hän toimia käskettävän.
+    Niin oleili päivästä päivään hän.
+    Hymy korskea karehti huulillaan
+    ja hän herraks jäi kaikilta tavoiltaan.
+
+    Tiehaarassa Herkules seisoen
+    hän muinoin retkensä suuntaa pohti.
+    Pahe ojensi kätensä häntäkin kohti.
+    Hyveen kauniimmaks keksi ja valitsi sen.
+
+    Mut aikamme ehdi ei arkailemahan,
+    sille kaunis ei hyve, ei pahekaan.
+    On vuossadat valtavat kulkeissaan
+    tiet johtanut yhteen hyvän ja pahan.
+    Rolla teki samoin kuin isänsäkin.
+
+    Jos tulet sa suureen kaupunkihin,
+    lokaviemärit, muurit ja hautuumaan
+    näet ensin. Ken seuraan astunut on,
+    hän tehdä saa saman havainnon,
+    Siellä neitsyys kulkee hunnussaan,
+    mutta rappio loistaa kaikkia vastaan
+    ja synti on siellä julkinen.
+    Mies mieheks sen arvaa ainoastaan
+    ken puhtaan miekkansa teräksen,
+    min sai hän jaloon taistohon,
+    lokavirroissa ryvettänyt on.
+
+    Jacques Rolla oli henkevä, loistava, vapaa
+    ja hän halveksi syvästi joukon tapaa,
+    joka kaikki lyö samalla leimallaan.
+    Oli onnekas hän tai onneton,
+    hän ylpeyttä palveli jumalanaan.
+
+    Pani rahansa kolmeen hän kukkarohon
+    ja kolme vuotta vaiheikasta
+    kuin ei kukaan Aadamin perillinen
+    kävi tietoisna tietään hän kulkien,
+    ylenkatsoen kansaa ja kuningasta.
+
+    Niin naamiohuveissa elämän
+    ypöyksin ja ylväänä vaelsi hän.
+    Ja kuin Alkibiades mantteliaan,
+    niin laahasi velttoa korskeuttaan
+    hän linnasta katu-ojihin.
+
+    Pian tiesivät sen jo kaikkikin:
+    oli mentyä vuoden kolmannen
+    myös mennyt kolikko viimeinen.
+    Ja sen jälkeen, niin kuultiin sanottavan,
+    oli kypsä hän toiseen maailmahan.
+
+    Rolla oli vilpitön mieleltään
+    ja hyvä kuin hymyily onnetarten.
+    Hän ei tahtonut uskoa köyhyyttään,
+    ei ollut hän luotu arkea varten.
+    Ja elämänpäivänsä mitatuinkin
+    niin lyhyeksi kuin yö kesäisin.
+
+    Aron villi juoksija janoinen
+    se jälkeen päivien kuivuuden
+    sadevettä vuottaa, juodakseen
+    sitä lehviltä paahteen polttamilta.
+    Mutta kaikki silmänkantamilta
+    on kuihtunut, nääntynyt hiljalleen.
+    Vain luolassansa karjahtaa
+    joku uninen leijona. Vavahtaa
+    aron hevonen, hiekkaan painuvat
+    sen sieraimet verta vuotavat
+    ja erämaan santa janoinen
+    sen vaalenneen juo hurmehen.
+    Se suistuu, sen silmät raukeaa,
+    ja erämaan lapsen erämaa
+    se hautaa hiekkaan pehmeähän.
+    Aron villi juoksija tiennyt ei,
+    että missä karavaanitiet ne vei,
+    aron halki, niin niitä seuraten hän
+    olis päässyt Bagdadin talleihin,
+    missä heinää on kasoin tuoksuvin
+    ja kaivoja syviä, missä
+    ei pohjaa näkyvissä.
+
+    Jos Jumala meidät luodessaan
+    teki kaikki samasta savesta maan:
+    niin toisille jotain antanehet
+    lie lisäks auringon sätehet,
+    lie niille, joill' ainoa omistus,
+    sana ainoa on vain: vapaus!
+
+    Tuo luntako on vai marmoria,
+    johon säteitä sinen hohtavia
+    yölamppu himmeä heittelee?
+    Lumi valkeamp' on, kivi tummempaa.
+    Se on nukkuva lapsi. Hän hymyilee,
+    hänen rintansa hiljaa huo'ahtaa
+    niin lempeästi kuin huokailee
+    veden kalvo, kun leyhkäissä läntisen,
+    se paljailla käsivarsillaan
+    vesikukkia tuutii helmassaan
+    ja vastaa suuteloon kukkien.
+
+    Se on nukkuva lapsi vuoteessaan,
+    nelitoistavuotias, melkein nainen.
+    Häness' on vielä kaikki umpussaan.
+    Pien' enkeli, lähellä valvovainen,
+    ei tiedä, veljekskö tytön hän luotu
+    vai lemmityn osako hänelle suotu.
+    Tytön pitkät hiukset on valtoinansa
+    ja ristiä kaulanauhassansa
+    hän puristaa kuin todistaen,
+    hän että on nukkunut rukoillen.
+
+    Hän nukkuu. Oi nähkää! Mi puhtaus
+    hänen otsallansa, mi kauneus!
+    Hänen viattomuutensa alaston
+    sekin taivahisen kainoa on.
+    Hänen suloaan yö vain korottaa.
+    Niin on kuin vavahtais pimeyskin,
+    kun nukkujan ruumista koskettaa
+    se mustan viittansa liepehin.
+
+    Niin pyhäks ei kirkon hartaus,
+    oi neitsyt, mieltä voi virittää
+    kuin huulies pienin huokaus.
+    Ylt'ympäri huonetta silmäilkää:
+    kuvaa ristiinnaulitun, kirjoja, kukkia,
+    ja pyhätössä neitsyen
+    te puoleen ja toiseen katsoen
+    vain etsitte Margareetan rukkia.
+
+    Ei mitään niin puhdasta päällä maan
+    kuin viaton lapsi on nukkuissaan.
+    Ja rakkaus nuoren tyttösen
+    niin on kuin hartaus taivainen.
+    Hänen vierellänsä varmaankin
+    voit kuulla sa siipiä seraafin.
+
+    Ken on nainen, oi tyttö, jos äitis ei hän,
+    jonka näämme sun vierelläs viipyvän?
+    Hän kellon kulkua seurailee.
+    Ketä keskellä yön hän vuottelee?
+    Jos hän äitis on, varmaan hän isälles
+    avaa oves ja uutimet vuotehes.
+    Mut isäs jo ammoin kuolema vei,
+    ketä siis nuo pullot tarkoittavat
+    ja kynttilät pöydällä palavat?
+    Ken tuleekin, rakastajas hän ei.
+    Se uni, jok' kulmillas värehtii
+    kuin päivä on puhtaan hohtavainen.
+    Mut tuo viitta vettä valuvainen
+    kenen on se? Ah, varmaan sun, Marie.
+    Ovat kosteat hiukses, merkkejä on
+    sun kasvoillas tuulen polttelon.
+    Yön myrskyssä miss, olet ollutkaan?
+    Tuo nainen ei äitisi, varmaankaan.
+
+    Mut hiljaa! Ovea raotetaan.
+    Ne on naisia, hiukset hajallaan.
+    On toiset vain puoleks pukimissa,
+    he kuumina hiipivät käytävissä.
+    Joku kantaa lamppua -- näkyy vain
+    oven raosta jäljet orgiain.
+    Joku kaatunut pullo valossa kiiltää.
+    Yön halki karkea nauru viiltää.
+
+    Lie harhanäky tuo hirmuinen,
+    lie hullua petosta silmien.
+    Kaikk' on hiljaa, on vaipunut lepohon.
+    Tuo nainen hän sentään äitisi on,
+    sinä neitsytvuoteessa uinailet
+    ja tän' yönä kadulla ollut et.
+    Mut ken siellä? Ken lyö ovehen?
+    Kenen askeleet yöss' ovat kajahtaneet?
+    Joku tulee kynttilää kantaen.
+    Sinä, laiha Rolla? Mitä täällä sa teet?
+    -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+    Jacques katseli tyttöä nukkuvata,
+    joka lepäsi suuressa vuoteessaan.
+    Jotain pelottavaa, kauheata
+    hän tunsi vasten tahtoaan.
+    Marie oli kallis. Maksanut
+    oli hänestä viime kolikkonsa,
+    sen tiesivät ystävät. Langennut
+    jo oli arpa kohtalonsa:
+    oli luvannut, että huominen
+    hänt' ei näkisi joukossa elävien.
+    Niin olivat vuotensa kierineet,
+    oli kolme vuotta nautinnoissa.
+    Kuin uni ne olivat vierineet,
+    kuin lentävät linnut ne poiss' oli, pois'.
+    Ja kuoleman-yönsä, yön viimeisen,
+    jonka rikoksentekijä katumuksessa
+    mykin huulin, hartaassa rukouksessa
+    liki Jumalaansa viettää -- sen
+    Rolla oli tullut viettämään
+    tytön luo, joka myönyt häpeään
+    oli itsensä, ja nukkuissaan
+    häntä vuotti kuin ruumis arkussaan.
+
+    Oi ikuinen Kaos tunnoton!
+    Voi häntä ken lapsuuden häpäissyt on!
+    Tuhatkerroin eikö parempaa
+    ois kuoleman kourin kuristaa
+    tuo valkea kaula ja kaunoiset
+    nuo runnella kasvojen piirtehet,
+    jotka kantaa kauneutta pinnallaan
+    ja helvetin myrkkyä pohjassaan?
+
+    Hänet taivaan ihme luoda taisi!
+    Tuo kukka min hedelmän kantaiskaan,
+    jos kypsyä saisi se suvessaan!
+    Mikä liekki taivaalle loimuaisi,
+    tuo tuli jos puhtaana säilyä saisi!
+
+    Oi köyhyys, sull' osa on parittajan.
+    Olet häpeähän heittänyt
+    sinä lapsen, jonka vihkinyt
+    ois Kreikka templihin Dianan.
+    Oi katso häntä, hän lukenut
+    on ennen untaan rukouksen.
+    Sinä köyhyys, sinä kuiskannut
+    olet äidille tämän lapsosen:
+    »Sinun lapsesi kauneuttaan tuhlaa,
+    sinä ansaita voit hänen viehkeydestään.»
+    Hänet pesit sa varten synnin juhlaa
+    kuin hautaa varten vainaja pestään.
+    Kun synnin hän tiellä on kulkenut,
+    hänen vierellään olet vaeltanut.
+
+    Ken tietää miks olis ollut hän luotu,
+    jos leipää hälle ois kylliksi suotu?
+    Tuo otsa on jalo syntymästä,
+    tuo iho ei tiedä häpeästä.
+    Hänen vaistonsa viel' ovat unessaan,
+    hän on pieni kaima Neitsyen,
+    himo kullan ei tielle kurjuuden
+    ole häntä vietellyt, puute vaan.
+    Rahan kaiken, min häpeä antoi,
+    sen äidillensä hän kantoi.
+
+    Te maailmannaiset, te sääli ette
+    tätä lasta, te leikitte, iloitsette,
+    te näette vain oman maailmanne
+    ja tyttäriänne vartioitte
+    ja kätkette oman rakastajanne.
+    Te lemmitte kauniisti, unelmoitte.
+    Niin ainakin sanotte. Milloinkaan
+    hätä teille ei valjuja kasvojaan
+    ole näyttänyt, hän, joka suudelman
+    voi vaihtaa leipäpalahan.
+
+    Oi vuossata! tottako lienee tuo,
+    ajat entiset ettei parempia.
+    Meren aavaa kohti vain aikojen vuo
+    siis on kantanut ruumiita lahoavia.
+    Ne on liukuneet syliin iäisyyden.
+    Mut vanha maa, joka pinnallaan
+    on nähnyt häpeän ihmisyyden
+    on tyynnä jatkanut kulkuaan
+    ylt'ympäri isämme, auringon,
+    jota kiertämään se luotu on. --
+    Siis herää jo kaunis tyttönen
+    ja viini lasissa kuohukoon!
+
+    On aika jo väistyä uudinten!
+    Tämän kauniin yön ma ostanut oon.
+    Ei koskaan kärsimys Kristuksen
+    ole ollut tään iloni vertainen.
+    Niin eläköön liekkuma rakastavain
+    ja polttelo kuumain suudelmain,
+    ilon enkeli olkoon seuranamme,
+    kun yössä me maljamme kohotamme.
+    Me juomme viinille, liekkumalle
+    ja elämälle ja kuolemalle,
+    me juomme, me laulamme vapautta
+    ja yötä ja viiniä, kauneutta!
+
+    Kun Rolla näki päivän nousevan
+    takaa kattojen, luokse ikkunan
+    hän astui ja katsoi miettien
+    yli katujen aamuun herääväin.
+    Työvankkurit kulkivat rämistäin.
+    Mutta takana pilvien uudinten
+    nous aamu niin hehkuvan punainen.
+
+    Ohi kulki joukko laulavia,
+    he lauloivat vanhaa romanssia.
+    Miten koskea laulu lapsuuden
+    surun aikana voikaan sydämehen!
+    Saa mielen se kummasti kaipaamaan,
+    pään riutuen rinnalle painumaan.
+    Sinä tyhjyyden henki, huokasitko?
+    Sinä muiston enkeli, valititko?
+    Oi vanha laulu, kuin nostatkaan
+    kevätlempemme päivät haudastaan!
+    Kukat entismuistojen tekevät terää,
+    koko lapsuutemme sinussa herää.
+
+    Rolla loi Mariehin katsellen,
+    oli nukahtanut jo tyttönen.
+    Niin pakeni kumpikin kohtaloaan,
+    unen helmaan laps, mies kuolemaan.
+
+           *     *     *
+
+    Te lentävät pääskyset ylhäällä tuolla,
+    miks täytyy, ah miksi mun täytyy kuolla:
+    Maan murheista nousisin kauas pois,
+    jos lintujen siivet minulla ois.
+
+    Maan, taivaan mahdit, sanokaa,
+    mitä uusi päivä tarkoittaa.
+    Kedot vihreät, ulapat merien,
+    mitä tunnette, aamujen nousevan
+    kun näette aina uusien?
+
+    Oi maa, sinä auringon morsian,
+    mitä tuolla sun lintusi laulavat,
+    miks rakkaudesta ne kertovat,
+    ah, mulle, joll' eessä on kuolema vain!
+
+    Oi, rakkaus tuo sana kohtalokkain
+    Rollan tuli alati mielehen.
+    Mikä mahti hänelle kuiskasi sen,
+    kun kuolema vuotti jo vierellänsä?
+
+    Mikä kuiskas sen hälle, ken päiviänsä
+    oli tuhlannut halvimpahan hintaan,
+    niin hälle, ken uhmaten kunniansa
+    oli pannut rakkauden halveksimaan,
+    ja kuin soturi vanhoja arpiansa,
+    oli uhalla näyttänyt sydäntään,
+    jost' ei versonut kukkanen yksikään?
+    Mikä kuiskas sen hälle, ken vieraan lailla
+    oli kotia, rakastettua vailla
+    ja kuin tuulessa kuivien lehtien
+    soi lentää päivien, vuosien?
+
+           *     *     *
+
+    Oi Rolla, olet omilla raunioillasi
+    ja verille jalkasi haavoitat
+    ja viime hekkuman juodessasi
+    sinä tyhjyyttä syliisi puristat.
+    Yö mustan siipensä levittää
+    ja peittää hehkut auringon,
+    ja kun iäisyys sinut yllättää,
+    on rakkaus sulle tuntematon.
+
+           *     *     *
+
+    Jacques katseli tyttöä nukkuvata.
+    Jotain ihmeen tuttua, suruisata
+    tytön piirteistä vavisten luki hän.
+    Tuo nainen leimaama häpeän,
+    niin oli kuin sisar läheinen
+    samaan suruun luotu ja kuolemaan.
+    Hän eikö huokaissut nukkuissaan
+    saman painon alla yhteisen?
+
+           *     *     *
+
+    Ja aivan hiljaa vuoteeseen
+    hän vaipui tyttösen vierehen.
+    Niin liki he toistaan lepäsivät
+    että hengityksensä yhtyivät.
+    Marie avas silmänsä sävähtäin:
+    »Miten kummallista ma unta näin!
+    Kuin hautuumaa oli huoneheni
+    ja kolme miestä ohitseni
+    kuin ruumisarkkua kantaen
+    kävi lumessa keskellä hautojen.
+    Ja kun arkku äkkiä avautui,
+    niin teidän ma arkusta nousevan näin,
+    mua kohti kätenne ojentui
+    ja te lausuitte, kääntyen minuun päin:
+    'Mitä teet sinä siinä, mun paikallain?'
+    Ja ma näin että olinkin haudassain.»
+
+    »Ah», vastas Rolla, »unes, rakkahin,
+    jos kaunis ei, tosi kuitenkin.
+    Tämä päivä ei viel' ole laskenut,
+    kun itseni olen ma surmannut.»
+
+    Loi tyttö katseen peilihin,
+    Rollan näki kalpean takanaan.
+    Lumivalkeaks kävi hän itsekin:
+    »Mitä tänään te mielessä kannattekaan?»
+    »Mikä on mun? Sitten eilisen
+    minä kolikkoakaan omista en.
+    Tulin sinulle hyvästit sanomaan
+    ja nyt olen valmis ma kuolohon.»
+    »Te pelannut ootte?» »En, varani vaan
+    on lopussa.» -- Niinkuin liikkumaton
+    kivipatsas tyttö jäi makaamaan.
+
+    »Kaikk' on mennyt? Teill' eikö vanhempia
+    ja ystäviä ja tuttavia?
+    Miks kuolla, miks kuolla te aiottekin?»
+    Ja suruisna vuoteen laitaa kohti
+    hän kääntyi, ja lausua jotakin
+    hän tahtoi ja tahtoi, mut vaivoin tohti.
+    Pojan päähän tarttui hän suudellen:
+    »Jotain pyytäisin sulta ma mielelläin.
+    Minä rahaa itse omista en,
+    sen äitini vie. Mut itselläin
+    tämä kaulakoru on kultainen.
+    Ota se, myö, lähde pelaamaan.»
+
+    Rolla hän vastasi hymyllä vaan.
+    Ja hän tyhjensi pienen pullosen.
+    Tytön kaulakorun hän suudelmin peitti.
+    Ja kun havahtui tyttö jällehen,
+    Rollan oli elämä jättänyt.
+    Pyhäss' suudelmassa hän henkensä heitti.
+    Oli kumpikin hetkisen lempinyt.
+
+
+
+
+    PEIKON KOSTO
+
+    _J. J. Wecksell_
+
+
+    Hän vuoren kätkössä kalkuttaa.
+    Hän kultaharkkoja valmistaa.
+    Ne ahjossa hehkuu, valkenee.
+    Ja hän äänin vihlovin laulelee:
+
+    Suku ylpeä valosta auringon
+    alas vuoriin meidät syössyt on.
+    Vihat peikkoin se kauheat kantaa saa:
+    sen myrkyin me tahdomme kukistaa.
+
+    Me kätkemme kullan kallioon.
+    Se ihmiset vievä on turmioon!
+    Se kätkössä vuorten valtavain
+    lepää, pohjassa kuilujen kuumottain.
+
+    Sen annamme kiehtoen kimmeltää.
+    Sen orjaks suku inehmon jää.
+    Sitä tavoitellen saaliikseen,
+    se valosta syöksyy pimeyteen.
+
+    Lyö kalvan se kädestä sankarin
+    ja töitä se suosii petturin,
+    se valaa lempehen myrkkyään,
+    ja sen vuoksi alttari häväistään.
+
+    Se viattomuuden viedä voi
+    ja uskon, joka suuria loi,
+    se mielen uljaan murtaen
+    veret hyytää nuoren sydämen.
+
+    Siis säihky sa kiiluvin kipunoin!
+    Lyö vasara kaikuissa kallioin!
+    Käy surmaan suku inehmon
+    ja meidän, oi, maa taas kerran on!
+
+
+
+
+    KEVÄÄN VALVEUTUMINEN
+
+    _Émile Verhaeren_
+
+
+    Jo kiekuu kukko kaula ojonaan
+    ja häärii kanatarha herääväinen,
+    ja auringossa harhaa mettiäinen
+    ja etsii, ennen aikaa, kukkiaan.
+
+    Pois maille Pohjan korppi hankkien
+    nyt huutaa jäähyväiset käheästi.
+    Mut Flander toukotöihin kiihkeästi,
+    käy kylväin alla ilmain sinisten.
+
+    Ja apila ja heinä vakoihin,
+    kuin kultahiekka, vierii verkallensa,
+    ja kiuru, toivon lintu, lauluinensa
+    se vastaa toukoväen toiveihin.
+
+    Ens kerran jälkeen kolkon talvisään
+    taas karjat laitumille samoilevat.
+    Kuin hullut vasikat ne kisailevat
+    päin kenttiä ja puita töytäissään.
+
+    On nousseet kyyhkylinnut lentohon.
+    Kuin ovat niiden siivet välkkyväiset!
+    Maan pinta, ilma elon-täyteläiset
+    on sateesta ja armost' auringon.
+
+
+
+
+    KAKSI KUNINKAANLASTA
+
+    _Émile Verhaeren_
+
+
+    Oli kaksi lasta kuninkaan.
+    Vesi eroitti heidät toisistaan,
+    vesi syvä, ja silta ainoinen
+    niin oli hämärän kaukainen.
+
+    He lempivät. Miksi? Siksi vaan,
+    vesi ett' oli syvänä uomassaan
+    ja että he sillan ainoan
+    ties olevan äärillä maailman.
+
+
+
+
+    KAKSINPUHELU
+
+    _Paul Verlaine_
+
+
+    Syyskylmässä vanhan puistikon
+    kaks varjoa esiin astunut on.
+
+    On kuollut ja sammunut katsehensa.
+    He hiljaa kuiskivat toisillensa.
+
+    Syyskylmässä tuuli suhisee,
+    kaks varjoa menneitä muistelee.
+
+    -- Viel' lempemme vanhan muistatkos, sa?
+    -- Mitä hyvää entisen muistelossa?
+
+    -- Sinä lausuit nimeni punastuen!
+    Mun vieläkin unessa näätkö? -- En.
+
+    -- Ah aikaa ihanaa, onnellista,
+    kun yhtyi huulemme! -- Mahdollista.
+
+    -- Oli seesteinen taivas ja toivova syön.
+    -- On toivo jo sammunut helmaan yön!
+
+    He kulkevat vanhan puiston teitä
+    ja yö vain on kuunnellut heitä.
+
+
+
+
+    SPLEEN
+
+    _Paul Verlaine_
+
+
+    Niin hehkuen ruusut palaa
+    ja muratti on tumma kuin yö.
+
+    Suru vanha mun valtaa salaa
+    ja sydän kaivaten lyö.
+
+    Oli liian kirkasta silloin
+    yli maan, meren aaltoilun.
+
+    Minä peljäten odotan, milloin
+    olet julmasti jättävä mun.
+
+    Olen väsynyt loisteesehen
+    ma metsäin, merien
+
+    ja tyhjään lakeutehen
+    ja kaikkeen -- vain sinuun, ah en!
+
+
+
+
+    SUDEN KUOLEMA
+
+    _Alfred de Vigny_
+
+
+    I.
+
+    Kuun palavaisen ohi hattarat
+    kuin tulipalon sauhu kulkivat,
+    mut metsäin ääret peittyi pimeyteen.
+    Me samosimme yössä hiljalleen
+    päin kankaita, jotk' kasvoi kanervaa
+    ja nuorta kuusta kasteen-kosteaa,
+    kun vihdoin näimme kätköss' sammalten
+    me jäljet saarrettujen susien.
+    Ja hengitystämmekin pidättäin
+    me kuuntelimme, hiipein eteenpäin.
+    Kaikk' oli hiljaa, metsät, lakeus,
+    vain viiritangon kuului vingahdus,
+    kun tuuli korkealla yli maan
+    se torneihin vain koski jaloillaan.
+    Mut laaksoss' yksin vanhat tammetkin
+    ne tuntui kietoutuneen unihin.
+    Kaikk' kulki sanatonna, metsämies
+    kun joukostamme vanhin meille ties
+    sen kertoa -- hän tarkoin seurannut
+    kun oli jälkiä ja tutkinut --
+    ett' äsken susiparin poikineen
+    hän siitä saattoi nähdä kulkeneen.
+    Ja käsin puukonkahvaa tapaillen
+    ja pyssyt liian kirkkaat kätkien
+    me samosimme yössä eteenpäin,
+    kun toisien jo seisahtuvan näin,
+    ja heidän katsettansa seuraten
+    näin yössä silmäparin tulisen
+    ja kuutamossa kesken kanervan
+    näin niinkuin haamujen ma tanssivan.
+    Kuin kotiin palatessa isännän,
+    voi nähdä vinttikoiran leikkivän,
+    niin leikitteli pennut susien,
+    sen hyvin leikissäänkin muistaen,
+    ett' oli vihamiehen kylihin
+    vain lyhyt matka. Uros seisoikin
+    kuin vartioiden, naaras, leväten,
+    toi suden marmorisen mielehen,
+    jok' oli kerran Rooman kaunistus
+    ja jota imi Remus, Romulus.
+    Jo uros havahtui, ja pitkänään
+    se painoi syvään hiekkaan kynsiään,
+    ja toivottomaks paon huomaten
+    se pihtiin rautaisien leukojen
+    vaan kurkust' otti koiran rohkeimman
+    ja kesken kuuliemme viuhinan
+    ja puukon iskuin yhteen leukojaan
+    se puristeli, koira hampaissaan,
+    sen vasta päästäen, kun verissään
+    se maksoi rohkeutensa hengellään
+    ja vieri kuollehena nurmehen.
+    Loi susi sitten meihin katsehen.
+    Sen turkki vuosi verta kauttaaltaan,
+    kun veitsenterät kamarahan maan
+    sen seivästivät, pyssyt loistivat
+    yöss' ympärillä sen kuin salamat.
+    Se katsoi taas ja maahan painuen
+    se puhtaaks nuoli kuonon verisen,
+    ja silmät, kuin jos kylliks nähnyt ois,
+    se sulki, äänetönnä kuollen pois.
+
+
+    II.
+
+    Mut pääni pyssyhyni painaen
+    jäin miettimään ma toisten jälkehen.
+    En enää lähtenyt ma seuraamaan
+    kuin toiset emää, joka varmaankaan
+    ei uroksestaan luopunut ois pois
+    jos ilman pentuja se ollut ois.
+    Sen tehtävä ne oli pelastaa
+    ja nälkää kärsimähän opettaa
+    ja välttelemään teitä kylien,
+    miss' asuu koirinensa ihminen,
+    jok' ajaa häntä orja-eläimin
+    ken metsäin herraks kerran luotihin.
+
+
+    III.
+
+    Ah, ajattelin, kuinka häveten
+    sun eessäs lausun nimen Ihminen.
+    Kuin jättää elo ja sen kurjuudet,
+    te tiedätte sen, jalot eläimet.
+    On sille joka tuntee kohtalon,
+    suur hiljaisuus -- muu heikkoutta on.
+    Sa villi kulkija, sun ymmärsin,
+    jäi sieluuni sun katsees viimeisin.
+    Se sanoi: jos sen voinet, sydämes
+    tee kovaks voimalla sa aatokses,
+    se ylpeyteen nosta, minne vain
+    oon noussut minä, metsäin asujain.
+    On halpaa itku, pyyntö, nyyhkytys,
+    tee tehtäväs, tee mik' on täytymys,
+    ja kärsi, kun oot luotu kärsimään
+    ja kuole päästämättä ääntäkään.
+
+
+
+
+    LOPPUBALLAADI
+
+    _Francois Villon_
+
+
+    Nyt piste testamenttihin
+    ja Villon maille manan!
+    Te tulkaa hautajaisihin,
+    kun tuovat kellot sanan,
+    mut tulkaa viitoin punaisin:
+    hän lemmen tähden kuopataan.
+    Tää sanans' oli viimeisin,
+    kun jätti tämän maan.
+
+    Kuin metsäriistaa, lempi niin
+    hänt' ajoi lännest' itään.
+    Maan rajoilt' aina Pariisiin
+    ei viidakkoa mitään,
+    ei pensasta, min okaisiin
+    ei repeytynyt viitastaan
+    ois riekaletta riipuksiin,
+    kun jätti tämän maan.
+
+    Näin riistettiin, näin raastettiin
+    jo loppuansa ennen.
+    Mut vielä lemmen tutkaimiin
+    hän kuolemaansa mennen,
+    kuin olkahihnan neulasiin
+    vuos verensä -- ol' lopussaan
+    hän kaiken tuskan tuttu niin,
+    kun jätti tämän maan.
+
+    Omistus:
+    Sa Prinssi, maine vielä toi
+    tään tiedon lopustaan:
+    hän sakkaan saakka sarkan joi
+    ja jätti tämän maan.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Lyyra ja paimenhuilu, by Various
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYYRA JA PAIMENHUILU ***
+
+***** This file should be named 20166-8.txt or 20166-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/0/1/6/20166/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/20166-8.zip b/20166-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..679781f
--- /dev/null
+++ b/20166-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..a81e3cc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #20166 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20166)