initial commit of ebook 20692HEADmain

5 files changed, 3310 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/20692-8.txt b/20692-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..27369f3
--- /dev/null
+++ b/20692-8.txt
@@ -0,0 +1,3294 @@
+The Project Gutenberg EBook of Paavo Nissinen, by Gustaf Henrik Mellin
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Paavo Nissinen
+       Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta
+
+Author: Gustaf Henrik Mellin
+
+Translator: Antti Jalava
+
+Release Date: February 26, 2007 [EBook #20692]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAAVO NISSINEN ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+PAAVO NISSINEN
+
+Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta
+
+
+Kirj.
+
+GUSTAF HENRIK MELLIN
+
+
+Suomentanut Antti Jalava
+
+
+G. L. Söderström, Porvoo, 1879.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+     Alkulause
+  I. Tappelu Lapualla
+ II. Liuhtarin palo
+III. Maatalo Kurussa
+ IV. Tampere
+  V. Paavon kotitalo
+ VI. Erämaa
+VII. Iinsalmen tappelu
+
+
+
+
+Alkulause.
+
+
+Kaksi Suomen urhoollisen armeijan loistavimmista tappeluista ynnä
+muutamat kohtaukset Tampereella ovat antaneet aihetta tähän pieneen
+kertomukseen. Se perustuu siis todenperäisiin tapauksiin, jotka ehkä
+monelle ovat tutut. Vaanjunkkari Roth'in ja vältvääpeli Spof'in, niiden
+rohkeain sissein, yritys katkaista kenraali Rajevskin koko sotajoukko
+on vähän tunnettu, vaikka toinen heistä vielä lienee elossa
+kotipaikassansa. [Kirjoitettu viidettäkymmentä vuotta takaperin.
+Suoment. muist.] Ulkomaan sanomalehdet siltä ajalta sisälsivät tosin
+Pietarista sen tiedon, että "kenraali Rutt ja amiraali Spuff", joka
+muka oli laivaston päällikkönä Suomen sisävesillä, olivat piirittäneet
+Rajevskin, mutta asian todenmukainen laita on tässä kerrottu. Evesti
+Gek, joka itse on kirjoittanut elämäkertansa, on siinä perheensä
+onnettomista kohtaloista sodan aikana ilmoittanut muutamia seikkoja,
+joita myöskin on käytetty.
+
+
+        Somap' on sotahan kuolla,
+        Kaunis miekan kalskehesen.
+
+                  Kalevala xxxvi: 31, 32.
+
+
+
+
+I.
+
+Tappelu Lapualla.
+
+
+Lapuan kylän edustalla oli kenraali Rajevski asettanut sotajoukkonsa
+edulliseen asentoon. Hevosen selässä, upsieriensa keskellä, katseli hän
+muutamalta kylän vieressä olevalta mäeltä asemataan; hänen sydämensä
+sykki levottomasti, sillä syvät huolet raskauttivat hänen mieltänsä.
+Silmäillessään sotilaitansa ei häntä enää kohdannut heidän raikkaat
+hurranhuutonsa, osoitukset voiton ilosta ja miehuudesta. Kääriytyneinä
+ryysyihin lepäsivät he, kivärit vieressänsä, laihoina ja nääntyneinä
+tanterella.
+
+Kääntäessään silmänsä muutamaa loivaa mäkeä kohti, jota pitkin tie
+metsäkunnailta päin johdatti alas kylään, katseli kenraali, syvästi
+miettien, synkkää metsää, jonka etäisessä sisässä kahakka, ankara kuin
+ainakin tällä sotaretkellä, riehui. Eräs ajutantti oli ilmoittanut
+hänelle, että etujoukko pakoitettiin takaisin päin. Hän päätti
+sentähden pitää tappelua Lapuan viljavassa laaksossa, jossa hänellä oli
+tilaisuus paraimmalla tavalla käyttää suurta joukkoansa.
+
+Oli Heinäkuun 14 päivä 1808, ja viljapellot, joita ratsuväki osaksi oli
+tallannut, seisoivat leikkaamatta. Rajevski oli asettanut vasemman
+sivujoukkonsa niihin avaroihin ruispeltoihin, jotka olivat läheisen
+Isokylän edessä, jonka lävitse tie hänen asemansa takapuolelta meni
+Uuden Kaarlepyyn kautta Vaasaan. Yksi patteri puolusti tätä sivujoukkoa
+ja suojeli tietä. Oikea sivujoukko seisoi Liuhtarin kylässä Salmin tien
+vieressä. Tässä kylässä lepäsivät Venäläisten haavoitetut ja sairaat,
+ja takapuolelle kylää, joka oli likinnä niitä kunnaita, joilta
+Suomalaisia odotettiin, oli kiireimmittäin tehty tie muutamien
+suopeltojen ylitse. Pääjoukkonsa oli Rajevski koonnut Lapuan kylän
+edustalle, jossa tykistö monilukuisen ratsuväen suojassa puolusti
+Kauhavan mäkilöiltä tulevaa tietä.
+
+Kaksi kasakkia toi nyt Venäläisten päällikölle nuoren suomalaisen
+talonpojan, jonka he olivat ottaneet vangiksi metsässä. Tämä oli
+kookas, solakka ja hyvin vaatetettu mies oikeassa Suomen
+kansallispuvussa. Hänen päässänsä oli pikkuinen lakki, tehty kuudesta
+kolmikulmaisesta verkapalasta. Sininen takki ja sen yli mekko olivat
+keltaisella vyöllä kiinnitetyt hänen vartalonsa ympäri, niin että hänen
+kaulansa ja leveä rintansa olivat paljastettuna. Jalassa oli hänellä
+pieksut. Vaikka hänen kätensä olivat sidotut kiinni selän taa, säihkyi
+hänen sinisissä silmissänsä tuima ynseys, kun hän seisoi kenraalin
+edessä.
+
+Muuan ajutantti rupesi Suomen kielellä tutkimaan vankia; toinen
+kasakeista otti hänen jahtilaukkunsa ja antoi sen kenraalille. Laukussa
+löytyi yksi kirje ja vähän ruoka-aineita. Eräs toinen ajutantti aukaisi
+kirjeen ja ilmoitti kenraalille, että sen oli kirjoittanut eräs
+upsierin rouva miehellensä, majuri Gek'ille Porin rykmentissä, ja että
+kirje sisälsi ainoastaan tietoja perheellisista seikoista.
+
+Tutkittaessaan vastasi talonpoika lyhyesti ja jäykästi:
+
+"Nimeni on Paavo Nissinen".
+
+"Kotoisin Kurun kappelista".
+
+"Vien kirjettä upsieri Gek'ille hänen vaimoltansa".
+
+"Läksin toispäivänä aamulla Kurusta".
+
+"Suomalaista sotaväkeä ei ole niillä paikkakunnilla".
+
+"Venäläisten päällikön nimi Tampereella on von Möller".
+
+"Rouva Gek asuu miehensä virkatalossa Kurussa".
+
+"Hänellä on kolme lasta, tyttäriä: nuorin kymmenen vuoden vanha".
+
+"Tahdoin tiedustella, kuinka hänen miehensä jaksaa".
+
+"Hän piti tavattaman Uuden-Kaarlepyyn seuduilla".
+
+Ajutantti selitti talonpojan vastaukset, mutta sanoi myöskin
+pelkäävänsä hänen olevan vakojan. Ainakin saattoi hän viedä Suomen
+armeijalle tietoja Venäläisten asemasta. Hän oli ollut aseisin puettu,
+mutta kätkenyt pyssynsä kasakkien päälle-karatessa. Puukkonsa olivat
+hänellä vielä jälellä tupessa, joka riippui hänen vyöstänsä.
+
+Kenraali mietti hetken aikaa; sen perästä käski hän viedä talonpojan
+Liuhtarin kylään vartioittavaksi, Kasakit veivät vangin paikalla pois.
+Vietäessään lausui hän:
+
+    "Ei itku hädästä päästä,
+    Parku pitkistä pahoista".
+
+Ajutantti käänsi sananlaskun kenraalille, joka sen jälkeen taas rupesi
+asematansa tarkastelemaan. Kaksi kasakkia tuli täydessä laukassa
+metsäkunnaalta. He viipyivät ainoastaan silmänräpäyksen etuvartijain
+luona; sen perästä lensivät he kummulle, jossa kenraali istui. Toinen
+otti lakin päästänsä ja veti siitä esiin paperilipun, jonka ajutantti
+antoi kenraalille. Rajevski luki sen tarkkuudella. "Käske Kullneff'in
+kiiruusti oikean sivujoukon kanssa vetäytyä Liuhtariin päin", sanoi hän
+ajutantille. Tämä viittasi kasakeille, jotka nyt seurasivat häntä
+kunnaita kohden.
+
+"Demidoff'in rykmentti lähtee vasemmalle sivulle vuorottamaan
+Kullneff'in jääkäreitä", pitkitti kenraali kahdelle toiselle
+ajutantille; "toinen pataljona Grodnon rykmenttiä ja ensimmäinen
+Volhynian pataljona oikean sivun vuorottamiseksi! Kosatschkofski
+molempain pataljonain päälliköksi"!
+
+Ajutantit nelistivät pois ja hetken kuluttua kuului rummun pärinä
+molemmissa sivujoukoissa. Väsyneet sotamiehet nousivat ylös
+tottelevaisesti, asettuivat komentosanain mukaan ja pian marssi kaksi
+parvea, ylös kummaltakin sivulta, ylös kunnaita kohti, jossa katosivat
+honkain joukkoon.
+
+Nyt havaittiin liikunto oikeassa sivujoukossa, Salmin tiellä. Kenraali
+käänsi silmänsä sinnepäin. Se oli venäläinen kurieri. "Vihdoin
+viimeinkin!" huusi Rajevski nähdessänsä hänet. "Keisari muistaa meitä!
+saamme apua!" ja tätä sanoessaan syttyi kipinä toivoa ja iloa hänen
+kolkossa silmässänsä.
+
+Kurieri tuli kenraalin luokse ja antoi hänelle kirjeensä. Vaihtelevia
+mielenliikuntoja havaittiin korkean soturin kasvoilla, kun hän luki
+papereja. Viimein lausui hän: "Hyvät herrat! Hänen Majesteettinsa
+Keisari lähettää tervehdyksensä uskollisilleen. Hän muistaa meitä ja on
+lähettänyt meille sekä apuväkeä että ruokavaroja. Paitse sitä tulee
+ruhtinas Dolgoruki, Keisarin nuoruuden ystävä, ottamaan osaa
+tappeluihimme ja kunniaamme. Ilmoittakaa tämä sotamiehillemme ja
+sanokaa myöskin heille toivoni olevan, että Keisarin ystävä on löytävä
+meidät sankareina voitettuin vihollisten ja voitonmerkkien keskellä".
+
+Yleinen ihastus oli upsieriston vastaus kenraalin sanoille ja
+keisarillinen tervehdys levisi pitkin rivejä, joissa se otettiin
+vastaan hurranhuudoilla. Uusi elo heräsi sotureissa ja ilon tunne
+pujahti ikäänkuin outo ja tottumaton vieras heidän villien rintainsa
+lävitse. Puutteet ja tappiot unhotettiin hetkeksi ja odotetut vaarat
+näkyivät heistä iloisilta leikeiltä. He toivoivat yltäkylläisyyttä ja
+hyviä päiviä, joita heidän jo kauan oli täytynyt kaivata, ja tämä
+innostutti heitä kaikkia.
+
+Mutta ainoastaan hetkeksi saivat Venäläiset antautua näille iloisille
+toiveille. Kivärinlaukauksia kuului metsästä, eikä kauan viipynyt,
+ennenkuin sekava joukko venäläistä jalkaväkeä tuli näkyviin ylimpänä
+mäellä metsän rinteessä. Molemmin puolin tietä rupesi äkkiä levenemään
+vaalean sinisiä savupilviä honkatyvien välissä. Niissä havaittiin tulen
+leimauksia. Venäläisiä jääkäreitä näkyi vähäisissä parvissa pitkin
+metsän rinnettä. Kivärinlaukausten seassa kuului hurranhuutoja.
+
+Ja alas mäeltä pakenivat Venäläisten joukot yhä enemmin harveten.
+Maantieltä kuului tykkien järeät pamaukset. Silloin tulivat hätärummut
+liikkeelle pitkin Venäläisten rivejä. Sotamiehet asettuivat joukkoihin.
+Sytyttimet viritettiin pattereissa. Metsän rinteessä, jonka Venäläiset
+olivat jättäneet, näkyi samassa pitkä jono jääkäreitä, jotka
+viheriöistä takeistaan tunnettiin olevan nuot peljätyt ja peljättävät
+Savolaiset. He seisahtivat, ikäänkuin silmäilläksensä tappelutannerta
+ja hengähtääksensä.
+
+Rajevski, joka vielä kerran oli tarkannut asemaansa ja vihollisen
+rivejä, huomasi samassa erään ratsastajan, joka, peitettynä tomulla ja
+mustununna ruudinsavusta, vaahtavalla hevosellaan riensi alas mäeltä ja
+läheni kenraalia. Tämä kohotti kätensä ystävällisesti häntä vastaan.
+"Kullneff"! huusi hän, "teillä on taas ollut kuuma päivä. Kello oli jo
+neljä ja te olette ollut tulessa kello seitsemästä aamulla. Terve
+tultuanne, terveenä ja eheänä"!
+
+Kullneff koski kädellänsä lakkiaan ja vastasi: "Niin, mutta jano
+minulla on, niin että kieleni on kuuma kuin ryykkirauta. Saakelin
+Savolaiset! Se on majuri Tujulin, joka johdattaa heidän
+tarkk'ampujiansa. Ja heidän jälissään tulee koko Suomen armeija.
+Adlercreutz on tullut Kauhavan joen yli ja hänen prikaatinsa astuvat
+pitkin isoa maantietä".
+
+Rajevski viittasi ajutanteille ja yksi heistä antoi Kullneff'ille
+pullon. "Ah"! huusi hän, hajusta tunnettuansa, että se oli rommia. Hän
+nosti pullon huulillensa ja nielaisi muutamia aika lotkauksia
+virkistysjuomasta. "Saakelin Savolaiset"! pitkitti hän, eroitettuaan
+huulensa pullosta.
+
+"Jos Adlercreutz on lähellä, niin on hyvä", sanoi kenraali. "Hän on
+urhoollinen sotija, sitä ei kukaan voi kieltää, mutta kun vaan kerran
+saamme hänet tuleen, niin että hän oikein innostuu, unhottaa hän kaikki
+määräyksensä ja antaa väkensä mennä mihinkä se tahtoo ja tehdä mitä se
+taitaa. Mitkä prikaatit hänellä ovat myötänsä?"
+
+"Kaikki neljä!" vastasi Kullneff. "Minä luulen että hänellä tällä
+kertaa on enemmän kuin puoli siitä luvusta, mikä meillä on. Sekä Döbeln
+että Gripenberg ovat kanssa."
+
+"Döbeln myös! Ja meillä ei ole täyttä kahta sen vertaa väkeä kuin
+heillä! Voi vaivaisia, nääntyneitä sotureitani! Suomalaiset tappelevat
+kuin hurjat. Montako tykkiä heillä on?"
+
+"Kumminkin kaksitoista, kentiesi kuusitoistakin. Tavallisuutta myöten
+on tykistö knljetettu maantiellä, jalkaväen marssiessa molemmilla
+puolilla. Ratsuväkeä heillä on aivan vähän. Aamulla kohtasin yhden
+tiraljöri-jonon Karjalan jääkäreitä, joita pakoitin takaisin, kunnes
+Savon molemmat pataljonat tulivat heille avuksi. Nuot riivatun
+Savolaiset karkasivat hurraa huutaen päällemme ja varsin mahdotonta oli
+saada meidän vaivaisia raukkojamme seisomaan heidän pitkiä
+pajunettejansa vastaan. Minulta meni paljon väkeä hukkaan".
+
+"Te olette urhoollisin ja valppain meistä kaikista, Kullneff! Kun te
+pakenette, tiedämme olleen mahdottoman kenellekään muulle tehdä
+vastarintaa. Ehkä nyt tahdotte vähäisen levähtää tuolla kylässä,
+tappelun alkaessa. Kun kutsun teitä, pitäkää itsenne valmiina parin
+ratsasjoukon kanssa ryntäämään vihollisen sivuun".
+
+Kullneff nosti lakkiansa ja käänsi hevosensa, ratsastaakseen
+Liuhtariin. Hänen piti antaman pullo ajutantille, mutta hän nosti sen
+vielä kerran huulillensa ja näkyi vaan vastahakoisesti siitä eriävän.
+Vihdoin, kun pullo jo melkein tyhjänä oli omistajansa kädessä, kannusti
+hän ratsuansa ja katosi kylään.
+
+Sill'aikaa oli Suomalaisten tykistö tullut kunnaalle ja rupesi
+varovasti liikkumaan siitä alas. Jääkäri-jonot metsän rinteessä
+tihenivät ja lähestyivät myöskin laaksoa. Molempain rivien välissä
+liikkui vähäisiä kasakkiparvia. Niin pian kuin he tulivat liian likelle
+Suomalaisten jääkärejä, lähettivät nämät muutamia laukauksia, jotka
+aina vähensivät kasakkien lukua.
+
+Viimein oli Suomalaisten tykistö ehtinyt alas kunnaalta. Se rupesi
+kohta lähettämään laukauksia, joihin vastattiin Venäläisten patterista
+Lapuan edustalla. Venäläisten etujoukot vetäytyivät riviinsä ja
+kivärituli taukosi. Molemmat sotajoukot seisoivat vastatuksin,
+katsellen tykistön ampumista.
+
+"Tämä ei ikänä kestä kauan", sanoi Rajevski eräälle ajutantille.
+"Adlercreutz valloittaa pian Liuhtarin, joka on häntä likinnä.
+Ratsastakaa sinne ja käskekää Kullneff'in valmistautua ankaraan
+ryntäykseen. Käskekää myöskin Petrov'in rykmenttiä varajoukosta
+lähtemään hänen avuksensa".
+
+"Kenraalini", sanoi muuan toinen ajutantti, tarjotessansa Rajevskille
+pitkäsilmän ja osoittaen kädellänsä kunnasta, "te olette toivonut nähdä
+Adlercreutz'ia. Se on hän, tuo lyhyenjäntterä mies, ympyräisillä ja
+iloisilla kasvoilla, joka istuu kailovan ratsun selässä oikealla
+puolella savupilviä".
+
+Rajevskin katsanto ilahtui ja suurella uteliaisuudella nosti hän
+kiikarin silmällensä. Hetken kuluttua lausui hän: "minä luulen, että se
+on Döbeln, tuo mies, jolla on musta vanne otsan ympäri, hän on
+peloittavin kaikista vihollisistamme. Hän ja Adlercreutz puhuvat
+keskenänsä. Siitä syntyy varmaan joku rohkea liikunto. Jos Adlercreutz
+olisi ollut yksinänsä, olisimme jo aikaa sitten olleet täydessä
+tappelussa. Ah! katsos tuota! Döbeln järjestää väkensä umpijoukkoon.
+Lempo vieköön! Hän tekee rynnäkön patteriamme vastaan. Käskekää
+rakuunarykmentin asettua riviin ja rynnätä hänen päällensä sivulta,
+niin pian kuin hän tulee niin liki patteria, että sen tykit ulottuvat
+häneen".
+
+"Porilaisilla on sotainen ryhti, sitä ei kukaan voi kieltää", virkkoi
+eräs ajutantti, joka myöskin pitkäsilmällä oli katsellut umpijoukkoa.
+"Majuri Gek on päällikkönä ensimmäisessä eli Ruoveden komppaniassa".
+
+"Hän, jonka piti saaman kirje vaimoltansa tuon suomalaisen talonpojan
+kautta?"
+
+"Juuri hän".
+
+"Kuinka hänet tunnette, hyvä Nefnef?"
+
+"Kulkeissamme Tampereen lävitse näin siellä hänen vaimonsa ja
+tyttärensä. Silloin kuulin myöskin niin paljon hänestä puhuttavan, että
+olen kysynyt jääkäreiltämme, kuka hän on. Te hyvin tiedätte, että
+olletikin jalkaväki tuntee toinen toisensa".
+
+Döbeln'in prikaati tuli nyt alas kunnaalta ja seisahtui Suomalaisten
+tykistön eteen, joka samassa vaikeni. Neljäs prikaati Cronstedt'in
+komennolla liittyi myöskin joukkoon ja tuli alas tielle. Mutta siitä
+oli tällä erällä poissa Savon jääkärit, jotka nyt seisoivat
+varajoukkona metsän rinnassa, vaikka heidän toivonsa oli vielä päästä
+tappeluun ennen sen loppua.
+
+Cronstedt'in priikaati rupesi liikkumaan. Ensiksi marssivat Karjalan
+jääkärit jonossa molemmin puolin tietä. He lähenivät juoksujalassa
+Venäläisten kartessi-tulen lävitse. Tappelu tuli ankaraksi ja jok'ainoa
+Karjalan luoti harvensi vihollisen tykkiväkeä. Sev'in jalkarykmentti
+läheni nyt vaihettaaksensa laukauksia jääkärien kanssa, ja joukko
+rakuunia karkasi täydessä laukassa Savolaisia vastaan, jotka, kuten jo
+sanottiin, varaväkenä seisoivat metsän rinnassa ja nyt ojennetuilla
+pajuneteilla ottivat ryntääjiä vastaan. Mutta turhaan rakuunat
+liikuttivat raskaita sapeleitaan. Yksi laukaus Karjalan jääkärien
+kiväreistä kohtasi heidän sivuansa ja pellon sarka, jossa Tuoni tällä
+kertaa teki runsaan niitoksen, peittyi kaatuneilla ja haavoitetuilla,
+hevosilla ja miehillä. Tiheä savupilvi peitti tämän osan
+tappelutannerta.
+
+Rajevski lähetti 24:nen jääkärirykmentin Vlastoff'in johdatuksella
+auttamaan rakuunia. "Tuo on juuri Suomalaisten tapaista!" huusi hän.
+"He ahdistavat keskijoukkoamme niin suurella rajuudella, että sen
+kautta itse joutuvat turmioon. Nefnef, riennä vasemmalle sivulle! Anna
+sen liikkua eteenpäin, niin joutuvat he kahden tulen keskelle!"
+
+Ajutantti kiiruhti pois, mutta kohta sen perästä huomasi Rajevski
+liikunnon, joka hämmästytti häntä. Kivärinlaukauksia kuului näet juuri
+siltä taholta. Nyt havaittiin, ettei Döbeln, niinkuin ensin luultiin,
+seurannutkaan Cronstedt'in prikaatia, vaan että hän oli eronnut sivulle
+ja riento-askelin karannut Rajevskin vasemman sivujoukon päälle
+Isokylän edessä. Täydessä laukassa riensivät urhoolliset Porilaiset
+ruispellon lävitse. Heitä seurasi tykistönsä. Yksi komppania jääkäreitä
+samosi edellä ja Venäläisten patteri ei ehtinyt laukaista enemmän kuin
+kolme latinkia tykkiä kohden, kun jo jääkärit kaatoivat tykkimiehet
+kumoon. Demidoff'in ja Azov'in rykmentit asettuivat järjestykseen itse
+kylässä. Kenraali Demidoff ja Turtschaninoff ottivat komennon niiden
+yli. Demidoff kiiruhti ojennetuilla pajuneteilla ryntääjiä vastaan;
+Turtschaninoff asetti väkensä huoneisin molemmin puolin tietä. Mutta
+Döbeln'iä ei mikään voinut hillitä. Majuri Gek Ruoveden komppanian
+kanssa hyökkäsi ensiksi Demidoff'ia vastaan. Ainoastaan hetkeksi
+pidätettiin he. Venäläisten rivit notkistuivat ja kun jälkimmäiset
+Suomen komppaniat tulivat ensimmäisen avuksi, heitettiin Venäläiset
+kumoon, yksi osa lävistettiin pajuneteilla, toinen taas pakeni täydessä
+laukassa huoneisin, jossa heidän kumppaninsa, Azov'in sotamiehet,
+ottivat heidät vastaan. Nyt alkoi vilkas ampuminen kaikista akkunoista
+ja ovista, mutta Döbeln'in prikaatilla oli tärkeämpi määrä. Viipymättä
+he heittäytyivät Demidoff'in rivien päälle, pitkin tietä, vaikka siellä
+täällä mies kaatui heidän joukostansa ja kuolleena jäi lepäämään heidän
+jalkainsa alle, taikka puolikuolleena vetäytyi ojaan.
+
+Rajevski lähetti useampia ajutantteja käskyllä Perm'in rykmentille
+kiiruhtamaan sinne varajoukosta. Mutta he tulivat myöhään. Ainoastaan
+Nefnef, joka oli myötänsä temmannut osakunnan keisarin henkikasakkeja,
+ennätti perille, kun prikaati jo lähestyi kylän loppupuolta. Hän
+karkasi Porilaisten päälle, mutta nämät paikalla heittivät kasakit
+kumoon. Kivärin laukaus toiselta komppanialta, joka kohta oli
+heittäytynyt ensimmäiseen riviin, täydensi kasakkien häviötä. Yksi
+luoti lävisti kaulan Nefnef'in hevoselta, niin että se kavahti pystyyn.
+Väkevä käsi tarttui samassa Nefnef'in jalkaan ja heitti hänet ojaan.
+Kaatuessaan kohtasi häntä voittajansa hymyilevä silmäys. Se oli Gek
+itse. Kun Nefnef nousi ylös, käänsi eräs kapraali kivärinsä suun häntä
+vastaan, mutta Gek puhutteli kapraalia, kivärin suu kohosi ja luoti
+siitä lensi erään pakenevan kasakin pään läpi. Prikaati lähti kohta
+eteenpäin.
+
+Vasta silloin pysähtyi Döbeln, kun hän oli ehtinyt sillalle, joka oli
+virran ylitse. Siihen asetettiin tykit ja pataljonat levisivät
+molemmille puolille niiden suojelukseksi. Vilkas tykistöntuli alkoi
+kohta sinnepäin rientävien joukkojen päälle.
+
+Koska Rajevski nyt näki vasemman sivujoukkonsa voitetuksi ja myöskin
+itsensä estetyksi Vaasaan menemästä, ei hänellä ollut muuta
+pakopaikkaa, kuin Salmiin. Hänen synkkä silmänsä katsahti vielä kerran
+savulta peitettyä tannerta, joka oli ikäänkuin kuolleilla kylvetty.
+Kolkolla äänellä antoi hän käskynsä ajutanteille, sekaantuneet joukot
+järjestyivät taas ja paluumatka alkoi. "Sano Kullneff'ille", lausui
+hän, "että hän puolustaa Liuhtaria, niin kauan kuin mahdollista. Meidän
+on tunkeminen lävitse, vaikka Adlercreutz oikeallakin sivulla olisi
+estänyt meitä. Käske Kullneff'in sytyttää kylä tuleen. Se on ainoa
+neuvo pelastuksekseemme".
+
+Venäläisten tykistö kuormaston kanssa vetäytyi sillä tiellä, joka oli
+tehty suopeltojen ylitse, Liuhtarin taakse. Jalkaväki seurasi perässä
+tiheissä joukoissa. Cronstedt'in prikaati valloitti Lapuan kylän, niin
+pian kuin Venäläisten tykistö oli siitä marssinut pois. Karjalan
+jääkärit hyökkäsivät sen perään, mutta Grodnon ja Volhynian pataljonat,
+jotka olivat Rajevskin jälkijoukkona, ottivat heitä urhoollisesti
+vastaan. Vaikka jääkärit herkeämättä häiritsivät ja haavoittivat heitä,
+marssivat he kuitenkin hyvässä järjestyksessä ja seisahtuivat
+ainoastansa laukaistakseen kiväriänsä, joita marssiessaan olivat
+ladanneet. Tie palavan Liuhtarin taakse oli pakenevien turvapaikka.
+Siinä heitä vaan työläästi voitiin hätyyttää.
+
+Onnellisesti päästyänsä suopellon taa sanoi Rajevski kenraali
+Demidoff'ille: "Kiittäkäämme onneamme, että Adlercreutz tuli niin
+innokkaaksi, että unhotti estää meitä tältäkin tieltä. -- Mutta
+Tiistenjoen vuorensolassa tahdon häntä pidättää".
+
+
+
+
+II.
+
+Liuhtarin palo.
+
+
+Liuhtarin kylä oli täynnä Venäläisten haavoitettuja. Tappelun riehuessa
+Lapualla eneni heidän lukunsa runsaasti. He lepäsivät olkien päällä
+kylän pirteissä, jotka asukkaat olivat jättäneet tyhjiksi. Epätoivo ja
+tuska kuvautui nääntyneitten sotamiesten kasvoilla, sillä he kärsivät
+kipua ei ainoastaan haavoistansa, vaan myöskin puutteesta ja näljästä.
+
+Kylän etevin pirtti oli määrätty upsiereille. Suomalaisten pirtit ovat
+varsin avarat ja puhtaat. Takka, jossa valkea palaa päreissä, on oven
+sivulla. Uunin piipun siasta on seinissä reppäniä, noin neljä kyynärää
+lattiasta. Katto ja seinien yläpuoli ovat savusta pikimustat, mutta
+alapuoli on pesty valkoiseksi. Tämmöiset pirtit eivät siis suinkaan ole
+niin huonoja, kuin luulisi. Mutta siinä huoneessa, jossa nyt
+Venäläisten haavoitetut upsierit lepäsivät, oli suuri lohkare takasta
+revitty alas; muuten niin valkoiset seinät olivat verellä tahratut.
+
+Tähän pirttiin toi kaksi kasakkia vangitun Paavo Nissisen. Hän
+seisahtui oven ääreen, sidotuin käsin, ja katseli sitä viheliäisyyttä,
+joka oli hänen edessänsä. Vihan tunto vankeudestansa ja kansallisvaino
+isänmaansa sortajia vastaan eivät vielä olleet sammuneet hänen
+sydämessänsä, mutta yhtä suurella uteliaisuudella, kuin ylpeydellä
+silmäili hän vaikeroitsevia vihollisia.
+
+Eräs saksalainen jäsenlääkäri sitoi par'aikaa haavoitettuja. Hän oli
+punaposkinen, lihava ukko rehellisellä katsannolla. Sidottuansa
+muutaman kasakki-upsierin haavan, meni hän Paavon luokse ja kysyi,
+oliko hän haavoitettu. Paavo ei ymmärtänyt sanaakaan hänen
+kysymyksestänsä, mutta toinen kasakeista, jotka olivat vartijoina,
+ilmoitti, että hän oli vanki. Tohtori viittasi Paavoa istumaan rahin
+päähän oven sivulla. Äänettä vanki teki lääkärin käskyn jälkeen.
+
+Kauan ei viipynyt, ennenkuin ovi taas aukeni ja eräs sotilas astui
+sisään. Se oli Kullneff. Hän tervehti ystävällisellä nyykäyksellä
+lääkäriä ja katseli ympärillensä. Ne, joilla vielä oli tajua tuntea
+häntä, kohtasivat hänen silmäystänsä hyväntahtoisella hymyllä, mutta
+toiset myrisivät kamalilla hourauksilla raakoja sanoja hampaittensa
+välissä. Kullneff ei ollut tottumaton tämmöiseen näkyyn, vaan kääriytyi
+huolettomasti takkiinsa ja rupesi levolle haavoitettujen viereen.
+"Tohtori", sanoi hän samassa, "antakaa minullekin rohtoja! Mutta jos
+eivät ne ole hyvän makuisia, heitän ne takaisin vasten kasvojanne".
+
+"Oletteko haavoitettu" kysyi tohtori ihmetellen.
+
+"Noh, sepä on hauska nähdä. Eihän se vaan liene pajunetin pistämä
+haava, sillä nuot riivatun Suomalaiset käyttävät pajunettiansa niin
+kelvottomasti, että harvoin päästävät vaivaisia sotamiehiämme hengissä
+pois. Suomalaiset ovat raakaa kansaa, joille ei ole siitä kyllä, että
+haavoittavat vihollisiansa ja ottavat heiltä aseet pois. He käyvät aina
+hengenkin perään. Sentähden saammekin alituisesti enemmän kuolleita,
+kuin haavoitettuja".
+
+"Mitä pakisette, tohtori?" huusi Kullneff. "Minä käyn kyllä vapaana,
+aina siitä asti kuin Adlercreutz Siikajoella kielsi väkeänsä minua
+ampumasta. Suomalaiset tuntevat minut hyvin ja minä tiedän aivan
+varmaan, ett'ei yksikään heistä lähetä laukausta päälleni. Minä en
+tarvitse mitään Riian palsamia, tohtori! Mutta vähän karvasta
+sisällisesti, ymmärrättekö?"
+
+"Vai niin, evesti Kullneff!" sanoi tohtori. "Tässä saatte pulloni.
+Mutta jos jätätte vähän jälelle, kiitän teitä."
+
+Kullneff otti vastaan tarjotun pullon, joi siitä aika ryypyn ja
+viittasi eräälle kasakille, joka heitti viitan hänen päällensä. Sen
+perästä nukkui hän aivan levollisesti kärsiväin ja kuolevain
+kumppaniensa keskelle.
+
+Paavo oli hiljaisella tarkkuudella katsellut tätä kohtausta, joka
+hänestä oli niin eriskummainen. Hän vetäytyi nurkkaan, johon tohtori
+oli käskenyt häntä, ja salasi sidotut kätensä selkänsä taa. Vaikka hän
+istui liikkumatonna, ilmoittivat kuitenkin hänen vilkkaat silmäyksensä,
+että hänessä liikkui levottomia mietteitä ja rohkeita tuumia. Molemmat
+kasakit, jotka niinkuin kaksi uskollista koiraa seisoivat oven
+pielessä, eivät jättäneet häntä silmänräpäystäkään näkyvistä.
+
+Pari tuntia kului, joll'aikaa tappelu riehui ulkopuolella kylää.
+Kivärien ja tykkien jyrinä ei kuitenkaan mitään vaikuttanut sotaan
+tottuneisin upsiereihin ja heidän lääkäriinsä. Mutta jokaiselta uudelta
+haavoitetulta, joka verisenä kannettiin pirttiin ja jätettiin
+tohtorille, kysyttiin, mitenkä tappelu muodostui. Kaikki kuului alussa
+hyvältä. Mutta viimein kannettiin ajutantti Nefnef sisään. Hän toi sen
+sanoman, että Venäläisten vasen sivujoukko oli ympäri piiritetty ja
+voitto sentähden vihollisilla.
+
+Tämän kuultuansa hyppäsi Kullneff ylös, pudisti ja ojenteli itseänsä,
+kirosi muutamat kerrat ja kysyi sitte Nefnef'iltä, oliko totta, mitä
+hän puhui. Tämä kertoi nyt juurta jaksain Döbeln'in liikkeestä.
+Kertoessansa veti hän takin päältänsä ja antoi lääkärin tutkia niitä
+loukkaamia, jotka hän oli saanut hevosen selästä pudotessaan.
+Kuultuansa tämän kertomuksen syöksi Kullneff ulos ja käski kasakkeja
+seuraamaan itseänsä.
+
+Paavo liikahti väkevästi, nähdessään vartijain menevän pois, mutta hän
+pidättyi kohta ja loi silmänsä Nefnef'iin. Tämän sisässä näkyi vielä
+kiehuvan harmi ja viha turhasta rynnäköstänsä Porilaisia vastaan. Hänen
+loukkaamansa eivät olleet vaarallisia, jonka vuoksi hän heittäytyi alas
+Kullneff'in sialle vähän levähtääksensä, ennenkuin seurasi pakenevaa
+sotajoukkoa, jonka hän tiesi tulevan noutamaan haavoitettuja, ennenkuin
+se lähti tappelutanterelta.
+
+Mutta samassa huomasi Nefnef Paavon. Hän katseli häntä tarkkuudella,
+hyökkäsi sitte ylös ja tarttui hänen kaulukseensa. "Mitäs täällä
+tahdot?" kysyi hän suomen kielellä.
+
+Äänettä näytti Paavo sidotut kätensä.
+
+"Tämä on erhetys", huusi Nefnef. "Hän pitää vietämän toiseen pirttiin,
+siihen, jossa vangit ovat. Kuka on hänet tänne tuonut? Mutta odota,
+luulen tuntevani miehen. Kuule, talonpoika, etkös ole Tampereelta
+kotoisin?"
+
+"Kurun kappelista", vastasi talonpoika.
+
+"Minä näin sinut rouva Gek'in luona", pitkitti Nefnef. "Sinä palvelet
+häntä!"
+
+"En, herra", sanoi Paavo. "Minä en palvele ketään muuta, kuin Jumalaa
+ja kuningasta".
+
+"Oletko talon omistaja?"
+
+"Olen".
+
+"Sinä tulit rouvan hevosten kanssa, kun hän ja hänen tyttärensä
+pakenivat Kuruun?"
+
+"Omien hevosteni kanssa".
+
+"Vai niin! Olet siis varakas talonpoika. Missä talosi on?"
+
+"Kurussa".
+
+"Sen olen kuullut. Mutta onko se järven rannalla, vai liki Gek'in
+virkataloa?"
+
+"Vankaveden rannalla, majuri Gek'in ja vältvääpeli Roth'in virkatalojen
+välillä".
+
+"Mitä tietä veit naisväen, kun he Tampereelta pakenivat?"
+
+"Erästä metsätietä".
+
+"Sinä tiedät siis semmoisen. Hyvä! Yksinänsäkö naiset ovat talossa?"
+
+"Majuri Gek'in veli on siellä myös".
+
+"Hyvä! Sinä jäät tähän, siksi kuin tarvitsen sinua. Sinä tulet
+oppaakseni, ja ensimmäinen niskoitteleminen tai petollisuus, jota
+osoitat minua vastaan, saattaa luodin kallosi lävitse."
+
+Tämän sanottuaan veti Nefnef taskustansa terserolin ja piti sitä Paavon
+otsaa vastaan; mutta tämä katseli huolettomasti uhkaavaa Venäläistä.
+Nefnef pisti aseen takaisin taskuun ja käski Paavon taas istua
+nurkkaan. Hän totteli sanaakaan hiiskumatta, ja Nefnef heittäytyi
+jälleen olkivuoteelle. Mutta tarkempi katselija olisi helposti
+huomannut, että talonpoika, vaikka hän näkyi istuvan alallansa, oli
+täydessä toimessa sidottujen käsiensä kanssa selän takana.
+
+Kauan ei viipynyt, ennenkuin tappelun etäisempään meteliin pirtin
+ulkopuolella rupesi sekautumaan erinomainen humina ja rätinä,
+joka kuului likemmältä. Paavo kuunteli sitä tarkkuudella. Muut
+läsnä-olevaiset eivät näkyneet huomaavan sitä. Viimein nousi Nefnef
+ylös ja katseli ympärillensä. Myöskin tohtoria häiritsi se hänen
+toimissaan haavoitettujen kanssa. "Mikä eriskummainen melske tämä on,
+herra majuri?" sanoi hän lopuksi. "Kuuluu ikäänkuin valkea olisi
+valloillaan".
+
+"Niin", vastasi Nefnef nauraen. "Kenraali on varmaankin käskenyt
+sytyttää kylä tuleen, suojellakseen paluumatkaansa".
+
+"Mutta, hyvä Jumala", huusi lääkäri, "kuka korjaa haavoitetut?"
+
+"Katsokaamme perään", sanoi Nefnef ja aukasi oven. Punainen valkean
+loisto välähti samassa pirtin sisään ja useampia huoneita nähtiin
+ilmiliekissä. "Istu alallasi, talonpoika!" jatkoi Nefnef,
+silmäillessään levotonta Paavoa. "Jos liikahdat paikaltasi, ennenkuin
+annan sinulle luvan, saat luodin otsasi läpi. Sinun pitää auttaman
+meitä haavoitettuja pois viemään".
+
+Nefnef meni ulos ja sulki oven perästänsä, mutta haavoitettujen
+Venäläisten seassa nousi hurja liikunto. Ne, jotka jaksoivat, nousivat
+ylös ja raappivat kokoon kapineitansa. Enemmin haavoitetut
+vaikeroitsivat kovin ja tunnottomat sairaat pitkittivät hourauksiansa.
+Tohtori otti takin yllensä ja valmistautui sairaitansa seuraamaan. Hän
+näytti niille, jotka voivat käydä, mitenkä heidän piti käyttämän
+kiväriänsä sauvojen asemesta ja nojautumaan kasakkikeihäitä vastaan.
+Kaksi kuolevaa nostettiin paarille, jotka pikimmittäin oli tehty
+aseista ja vaatekappaleista.
+
+Lopuksi tuli Nefnef takaisin suurella kiiruulla. "Joutukaa!" huusi hän,
+"meillä ei ole mitään miehiä avuksemme. Meidän täytyy itse pelastaa
+itsemme, miten parhaiten taidamme. Talonpoika, ota tuo upsieri selkääsi
+ja seuraa meitä nopeasti!"
+
+Paavo totteli kohta ja nosti Venäläisen selkäänsä. "Mitä!" sanoi
+Nefnef, "kuka on aukaissut siteesi? Onko tohtori sen tehnyt?" Mutta hän
+ei saanut mitään vastausta, vaan viheliäinen joukko raajarikkoja,
+haavoitettuja ja kuolevia tunki ulos ovesta. Kurjimmat jätettiin,
+heidän parkunastaan huolimatta.
+
+Koko kylä seisoi jo ilmitulessa. Tiellä, leimuavien huoneitten välillä,
+juoksi, ryömi ja makasi haavoitettuja Venäläisiä, jotka tuskallisesti
+parkuivat apua. Moni sitomus aukeni onnettomien ponnistuksista, moni
+väsynyt raukka vaipui alas ja tukehtui savusta, mutta vielä useammat,
+joitten valitukset osoittivat heidän kipuansa, jäivät huoneisin ja
+paloivat sinne.
+
+Nefnef tuli haavoitettujen upsierien ja lääkärin kanssa ulos tielle,
+mutta täällä piiritti heitä liekki joka haaralta. "Talonpoika! näytä
+meille paras ja lyhyin tie täältä", huusi hän ja veti esiin
+terserolinsa.
+
+Paavo katseli hetken ympärillensä; sen perästä näytti hän kahden
+palavan pirtin välissä jokseenkin leveän tien. "Tuossa käy tie metsää
+kohti", sanoi hän. Kohta riensi kurja joukko sinnepäin. Nefnef viipyi
+talonpojan kanssa viimeiseksi.
+
+Mutta juuri kun nämät molemmat olivat ehtineet pirttien väliin, heitti
+Paavo yhtäkkiä kuormansa maahan. Ennenkuin Nefnef tiesikään, lensi
+terseroli liekkien sisään ja Paavon voimakkaat kädet tarttuivat häneen
+kiinni.
+
+"Herra, nyt olen minä käskijä!" sanoi Paavo. "Jos et nyt tottele minua,
+heitän sinut tuleen. Missä ovat vangit, joista äsken puhuit? Seuraa
+minua heti paikalla heidän pirttiinsä!"
+
+"Se on jo ilmitulessa. Heitä ei enää voi pelastaa".
+
+"Joudu sinne heti paikalla! Ja jos eivät he tule pelastetuiksi, niin
+tiedä, herra, että sinunkin viimeinen hetkesi on läsnä".
+
+Siitä rajuudesta, jolla Paavo piti hänestä kiinni, huomasi Nefnef,
+ettei uhkaus ollut leikkiä. "He ovat tuossa tuvassa, jonka katto äsken
+syttyi tuleen".
+
+Paavo päästi vankinsa hetkeksi, ottaaksensa häneltä pois muut aseet,
+jotka hän kaikki viskasi palamaan. Käsivoimassa tiesi hän olevansa
+Venäläistä niin paljon vahvemman, ett'ei mitään vastustusta voinut edes
+kysymykseenkään tulla. Molemmat kiirehtivät nyt mainittuun pirttiin.
+
+Ovi havaittiin olevan ulkopuolelta niin suljettu, että melkein
+mahdottomalta näytti sitä aukaista. Mutta Paavo käski Nefnef'in seisoa
+alallansa ja siitä vakuutetuksi tullaksensa, sitoi hän vyöllään hänen
+kätensä kiinni. Sen perästä riensi hän eräältä kaatuneelta Venäläiseltä
+muutaman askelen päässä noutamaan sapelia. Tällä aseella kiskoi hän
+oven auki. Paavo syöksi sisään. Siellä lepäsi useampia Suomen
+talonpoikia, jotka Venäläisten tavan mukaan tällä sotaretkellä olivat
+sidotut yhteen parittain, selät vastatuksin ja jalat kiinni köytetyt
+suuriin, raskaisin puupölkkyihin. Iloinen hälinä keskeytti sen kolkon
+hiljaisuuden, jolla talonpojat olivat odottaneet hirmuista loppuansa.
+Köydet katkaistiin Venäläisen sapelilla. Ja sittekuin ensiksi
+vapautetut olivat auttaneet muita, kiirehtivät kaikki ulos palavasta
+pirtistä.
+
+Valkea oli kuitenkin enentynyt kaikilla puolin kylää, niin että tulen
+kekäleitä katoista lensi ympäri ja koko tie oli peitetty kipinöillä ja
+kiehtovalla savulla. Niin pian kuin ensiksi ulos rientävät talonpojat
+huomasivat Nefnef'in ulkopuolella, tarttuivat he häneen kiinni ja
+tahtoivat vihoissansa heittää hänet tuleen. Mutta nuori Paavo tuli
+samassa ja irtautti myöskin hänen sidotut kätensä. Paavon käskystä
+ottivat talonpojat hänet väliinsä ja koska he paremmin kuin kukaan muu
+tunsivat tiet kylässänsä, kiirehtivät he nyt siitä pakenemaan.
+
+He juoksivat nopeasti palavien nurkkien välitse, jossa kurjain,
+huoneisin suljettujen huudot kuoleman kamppauksissaan sekautuivat
+liekkien rätinään. Mutta tässä ei ollut aikaa auttaa, jos rääkätyillä
+talonpojilla olisikin ollut mieli tukahuttaa luonnollista
+kostonhimoansa. Sydämeen juurtuneella mielikarvaudella seurasi vangittu
+Nefnef voittajiansa. Ehdittyänsä ulkopuolelle kylää, seisahtuivat
+talonpojat ja katsoivat takaisin palavia asuinpaikkojansa. Heidän
+terävillä kasvoillansa havaittiin enemmän vihaa, kuin surua. He eivät
+mielellään olisi ottaneet osaa siihen tuimaan taisteluun, joka riehui
+heidän kotoseutunsa ympärillä, mutta Venäläisten väkivaltaisuus
+pakoitti heitä siihen. He olivat lähettäneet vaimot, lapset ja
+vanhukset sekä hevoset ja karjan metsän kaukaisimpiin lymypaikkoihin.
+Venäläiset olivat kiduttamalla tahtoneet pakoittaa heitä tunnustamaan,
+mihin olivat tavaransa kätkeneet, ja sentähden vangitsivat he heidät.
+Mutta nyt, kun Paavo oli heidät pelastanut, ei heillä ollut halua
+kauemmin viipyä, ja jos eivät mielineet tulla Venäläisten
+piinattaviksi, eivät he myöskään kovin halukkaasti tahtoneet lähteä
+Suomen armeijaa seuraamaan ja sen kuormastoa kuljettamaan koko
+viisikymmentä peninkulmaa kodista, niinkuin usein tapahtui.
+
+Talonpojat antoivat Paavolle kättä ja katosivat sen jälkeen nopeasti
+metsään. Mutta Paavo päätti viedä Nefnef'in Suomen sotajoukkoon.
+Molemmat menivät sentähden toiselle haaralle.
+
+Liuhtarin kylän ja suopeltojen välillä kulki polku, jota myöten Paavo
+tahtoi kiiruhtaa Lapualle, jossa Suomalaiset nyt olivat. Nefnef astui
+äänetönnä hänen vieressänsä. Sillä tiellä, jonka Venäläiset olivat
+tehneet suon ylitse, oli vilkas liike. Tiheissä parvissa, mutta
+nopeilla askelilla kiiruhtivat Venäläisten joukot metsään päin.
+Volhynian rykmentti, joka oli jälkijoukkona, oli kahakassa Porilaisten
+kanssa, jotka nyt ajoivat takaa pakenevia. Nefnef katseli levottomin
+silmin milloin maanmiehiänsä, milloin voimakasta kuljettajaansa.
+Eräässä männikössä, jonka lävitse polku kulki, näkyi äkisti
+vilahukselta muutamia Venäjän jääkäreitä. Paavo seisahtui heti, mutta
+Nefnef huudahti kovin. Tämän kuulivat jääkärit. Paavo otti häntä
+niskasta kiinni ja sanoi: "Herra, käänny kohta takaisin kanssani. Jos
+kerran vielä äänen päästät, on henkesi loppunut!"
+
+Mutta Nefnef teki vastustusta pidättääksensä Paavoa, kunnes jääkärit
+ehtisivät perille. Koska Paavo huomasi, ettei hän niin pian voinut
+vetää perässään vastahakoista vihollista, nosti hän väkevällä kädellä
+hänet ylös maasta, katsoi häntä terävästi silmiin ja sanoi: "Kentiesi
+vielä kerran satumme yhteen, herra! Silloin et ole kouristani pääsevä".
+Niin sanoen heitti hän hänet polulta erääsen kuoppaan muutamien
+pensasten väliin ja kiirehti pois. Mutta samassa viuhahti luoti ihan
+hänen päänsä sivutse. Hän juoksi pois polulta ja läheni palavaa kylää.
+
+Niin pian kuin hän luuli olevansa piilossa savun ja muutamien suurten
+kivien takana, seisahtui hän, heittäytyi alas maahan ja katsoi taakse
+päin. Jääkärit auttoivat Nefnef'iä kuopasta ja taluttivat häntä alas
+tielle Venäläisten armeijaan, mutta kaksi heistä rupesi ajamaan Paavoa
+takaa.
+
+Että nämät olivat hänet huomanneet, näkyi siitä, että uusi luoti
+kimmahti erästä kiveä vastaan aivan hänen kasvojensa vieressä. Kohta
+sen jälkeen seisoi myöskin toinen jääkäreistä, joka oli juossut esiin
+toisen seisahtaessa ja ampuessa, hänen vieressään ja käänsi kivärin
+suun hänen rintaansa vasten. Paavo tiesi, ett'ei armoa ollut
+odottamistakaan ja päätti sentähden myydä henkensä niin kalliista, kuin
+taisi. Nopeasti tarttui hän pajunettiin ja väänsi kivärin sivulle, niin
+että laukaus lensi ohitse. Sitte hyökkäsi hän vihollisensa päälle, otti
+häntä kiinni kainaloista ja heitti hänet voimakkaalla kädellä kumoon.
+Ladattuaan kivärinsä kiirehti nyt toinen jääkäri esiin, mutta kun
+Paavo näädän vikkelyydellä vieri maassa kumppani käsissään, ei hän
+uskaltanut ampua. Hän päätti käyttää pajunettiansa. Mutta juuri hänen
+kohottaessaan kiväriä pistääksensä Paavoa, päästi hän sen ja keikahti
+maahan. Luoti oli mennyt hänen päänsä läpi.
+
+Paavolla ei enään ollut mitään hätää jälelle jääneen vihollisensa
+kanssa, vaan hän nousi ylös, laski toinen polvensa hänen rintansa
+päälle ja otti häneltä pois kaikki aseet. Hänet näin voitettuansa tuli
+vähäinen vakojajoukko Porilaisia.
+
+"Sinäkö se olet, Roth?" sanoi Paavo, lähestyen päällikköä ja antaen
+hänelle kättä, sill'aikaa kuin sotamiehet ottivat kiinni Venäläisen.
+
+"Minä, rakas Paavoni! Olemme tänäpänä aika lailla pieksäneet
+vihollisia", vastasi päällikkö. "Mitä toimituksia sinulla nyt on
+ollut?"
+
+"Minun piti viemän kirjettä majuri Gek'ille hänen rouvaltansa", kertoi
+Paavo, "mutta Kauhavan joen yli mennessäni otti minut kaksi kasakkia
+kiinni ja vei Venäläisten kenraalin luokse. Siellä otettiin kirje
+minulta pois. Sitte minua vartioittiin yhdessä useampien Venäläisten
+upsierien kanssa Liuhtarin kylässä. Niitten joukossa oli majuri Nefnef,
+joka, niinkuin ehkä tiedät, oli majoitettu rouva Gek'in luona
+Tampereella. Kylän syttyessä tuleen ja meidän pirtistä ulos
+käydessämme, sain Nefnef'in kiinni, otin häneltä aseensa ja pakoitin
+häntä näyttämään minulle, missä talonpojat olivat vankina. Mutta tiellä
+tapasimme vihollisen jääkäreitä, jotka vapahtivat hänet ja varmaankin
+olisivat lopettaneet päiväni, ell'et sinä juuri vaaran hetkenä olisi
+minut pelastanut. Mutta missä on majuri Gek?"
+
+"Hän on Lapuan kylässä kenraali Adlercreutz'in tykönä", vastasi
+vaanjunkkari Roth. "Jos käyt polkua eteenpäin, niin tapaat miehiämme,
+jotka näyttävät sinulle, missä hän on".
+
+Vaanjunkkari pudisti vielä kerran talonpojan kättä ja marssi eteen päin
+pitkin palavaa kylää. Paavo seurasi polkua, siksi kuin kohtasi yhä
+suurempia joukkoja ja neuvottiin toisesta toiseen. Näin tuli hän
+erääsen hyvin rakettuun taloon, joka oli pappila ja johon Suomalaisten
+kenraalit olivat kokountuneet. Yksi vartijoista, joka seisoi
+ulkopuolella, ilmoitti talonpojan pyynnön, että Paavo Nissinen pyysi
+puhutella majuri Gek'iä.
+
+Hetken kuluttua aukeni sen salin ovi, jossa kenraalit istuivat. Majuri
+Gek itse kurkisti ulos ja sanoi: "Terve tultuasi, rakas Paavoni! Tulet
+ihan kuin kutsuttuna, antamaan meille koko joukon tietoja. Astu sisään,
+astu sisään!"
+
+
+
+
+III.
+
+Maatalo Kurussa.
+
+
+Eräällä ihanalla lehtiniemellä Vankavedessä oli vähäinen talo niin
+yksinänsä, että olisi sopinut eräkkään lymypaikaksi. Ainoastaan polku,
+jota myöten vaan käyden taikka ratsastaen saattoi kulkea, meni sinne
+Kurun kappelista. Mutta niillä leveillä vesillä, jotka levenevät
+sisä-Suomessa, taisivat tämän vähäisen talon veneet kulkea mihin ikään
+tahtoivat.
+
+Muutamana kauniina kesä-iltana istui mainitun niemen päässä mies
+ongella. Hän oli pitkä ja laiha varreltansa, hyvässä asussa, joka
+osoitti, ett'ei hän ollut talonpoika. Hänen silmänsä olivat terävät ja
+katselivat kolkolla levottomuudella ympärilleen. Muuten näkyi hänen
+kasvoillansa se kamala muoto, joka on omituinen vanhoille kuuromykille.
+
+Takapuolella häntä helähteli, hänen toki kuulemattansa, suloinen nuori
+ääni, joka lauloi yhtä Franzén'in runoelmaa. Nuori tyttö astui esiin
+lehtipuiden välistä ja läheni vanhaa kalastajaa. Hän taputti häntä
+hiljaan olkapäälle ja teki muutamia merkkejä, joihin toinen vastasi.
+Hän kokosi kalanpyydyksensä ja saaliinsa seuratakseen tyttöä. Mutta
+samassa seisahti hän äkisti ja viittasi salmea kohden, joka yhdistää
+Vankaveden Paloveden kanssa. Siellä näkyi vene. Levottomana sota-aikana
+antoi jokainen uusi esine pelon ja huolen ainetta. Vaihetettuansa
+muutamia merkkejä kuuromykän kanssa juoksi tyttö pois.
+
+Kauan ei kuuromykkä ollut katsellut pientä venettä, ennenkuin tyttö
+kolmen muun naisihmisen seurassa tuli takaisin. Vanhin niistä, toisten
+äiti, oli kookas ja voimakas varreltaan ja näkyi olevan luotu soturin
+vaimoksi. Rohkeus ja uljaus säihkyi hänen silmistänsä. Hänen tyttärensä
+olivat kaikki kauniit ja jokaisella oli omituisuuksia, joista on vaikea
+sanoa, mikä oli parahin. Vanhin, Amalia, oli solakka, sinisilmäinen,
+kahdeksantoista vuotinen neito, jonka koko olennossa havaittiin viehkeä
+lempeys. Keskimmäinen, Rosina, oli vuotta nuorempi ja ensi katsannossa
+hyvin vanhemman sisarensa muotoinen; mutta tarkemmin katsottua
+huomaittiin pian, että hän oli vartevampi sekä luonnoltansa hilpeämpi
+ja vilkkaampi. Nuorin, Fredrika, oli kymmenvuotinen lehakka, joka
+päiväkaudet vaan lauloi ja telmi, sillä kelläkään ei ollut sydäntä
+nuhdella tätä suloista lasta.
+
+Tämä vähäinen joukko katseli levottomalla tarkkuudella veneen
+lähenemistä ja vetäytyi sill'aikaa takaisin päin niin paljon, että tuli
+piiloon puiden taakse. Kuuromykkä, jolla oli erinomaisen tarkka näkö,
+teki äkisti meriin, joka osoitti iloa. Naisväki, joka tuli hänen
+ympärillensä, näytti hilpeillä liikkeillä uteliaisuuttansa. Fredrika,
+joka paraimmin ymmärsi hänen merkkipuhettansa, lausui: "Setä sanoo sen
+olevan Paavon, joka tulee veneessä".
+
+"Paavo"! huusivat kaikki ihastuksella.
+
+Äidin katsanto oli myöskin ensin ilahtunut, mutta hän rauhoittui pian.
+"Se on tuskin luultavaa", sanoi hän. "Mutta jos lankoni näkee oikein,
+tulee Paavo takaisin asiaansa toimittamatta. Kuinka olisi hän Vaasasta
+tai Uudesta-Kaarlepyystä ehtinyt tänne niin pian?"
+
+"Oh!" virkkoi Rosina, "Paavo kiirehtii kyllä. Hän on niin rohkea ja
+nerokas, että sitä, joka viivyttää häntä, kun hänellä on asia
+toimitettavana Amalialle, sitä olisi hauska nähdä".
+
+"Ottipa Paavo pyssynkin myötänsä", sanoi Fredrika; "ett'ei hän vaan
+ryhtyisi sotaan, hän, joka niin vihaa Venäläisiä, varsinkin häijyä
+Nefnef'iä, ett'ei hän suinkaan malta olla heihin kajoomatta".
+
+Amalia katsahti levottomin silmin nuoreen sisareensa. Sitte sanoi hän
+huolettomalla äänellä: "minulla on sama ajatus, kuin Rosinallakin.
+Paavo kyllä varoo itsensä. Muuten en ollenkaan ymmärrä, mitä Fredrika
+tarkoittaa Nefnef'illänsä. Eihän Paavo ole häntä edes nähnytkään,
+taikka, jos hän sen on tehnyt, tapahtui se vaan yhden ainoan kerran
+pikimmältään".
+
+"Paavo raukka!" sanoi Fredrika. "Hän on varmaan haavoitettu. Minä
+mielestäni näen jotakin punaista hänen päällänsä. Hänen mekkonsa on
+varmaan verinen".
+
+"Mitä sanot?" huusi tulisesti Amalia, unhottaen huolettoman äänensä.
+"Mutta mitenkä voit sen nähdä niin kaukaa?"
+
+Fredrika purskahti nauruun.
+
+"Ole vaiti!" sanoi äiti, pidättäen kujeellista hymyä, joka varsin hyvin
+kaunisti hänen muuten vakaisia kasvojansa.
+
+Kuuromykkä oli sill'aikaa suurimmalla tarkkuudella katsellut puhuvia.
+Omituinen ja eriskummainen surkuttelevaisuuden muoto kuvautui äkisti
+hänen kasvoillensa ja hän taputti ystävällisesti Amalian kättä. Mutta
+tämä punastui ujosti.
+
+"Mutta, äiti, kuinka oikeastaan on sodan laita?" kysyi Fredrika.
+
+"Sen saamme varmaan tietää, saatuamme tietoja isältä", vastasi äiti.
+"Jumala suojelkoon häntä! Kentiesi vaikka sill'aikaa, kuin te tässä
+seisotte ja laskette leikkiä, luoti jo on kohdannut hänet. Lapset,
+lapset! minä tulen niin surulliseksi ja levottomaksi".
+
+"Äiti, äiti! älä vihastu minuun!" huusi Fredrika ja kääri pienoiset
+kätensä äidin ympäri. "Minä en ollenkaan mitään pahaa tarkoittanut.
+Rukoilemmehan me Jumalaa joka päivä isämme edestä, miks'ei Jumala häntä
+suojelisi? Häijy sota! Tiedättekö äiti, minä rukoilen Nefnef'inkin
+edestä. Tuleehan vihollistensakin edestä rukoilla. Ja kyllä minä
+tiedän, että Nefnef on vihollisemme, vaikka hän antaa minulle
+sokerileipää ja venäläistä mesikakkua".
+
+"Fredrika parka!" sanoi äiti ja suuteli häntä. "Sinä et kuitenkaan voi
+ilahuttaa minua. Suokoon Jumala, ett'ei tämä olisi mikään paha
+aavistus, joka nyt hämmästyttää minua!"
+
+"Ei, ei! rakas äitini", lausui Amalia. "Minun luuloni on peräti toinen.
+Paavo tuo meille iloisen sanoman, sen saatte nähdä".
+
+Kuuromykkä teki pian useampia merkkejä, jotka Fredrika selitti: "Paavo
+soutaa kaikin voimin. Hän ei ole haavoitettu, se näkyy hänen väkevästä
+soudustansa. Hänellä ei ole laukkuansa. Se ehkä on veneen pohjalla".
+
+Nyt rupesi naisväki selittelemään arveluitansa laukusta, niistä
+kirjeistä, jotka siinä olivat ja kirjeiden sisällyksestä. Heidän
+levoton odotuksensa tuli ilmi tällä tavoin, kunnes Paavo tuli niin
+liki, että hän käänsi itsensä, katsoakseen paikkaa, missä nousisi
+maalle. Hän huomasi silloin levottoman joukon rannalla, ja teki merkin,
+johonka naiset ilohuudolla vastasivat.
+
+Paavon tultua rantaan, rupesi naisväki kyselemään kirjettä. Mutta hän
+ei ollut heitä kuulevinaan, vaan otti airot sisään veneesen ja valitsi
+sauvoin kädessä paraimman valkaman. Äiti koetti saada tyttöjänsä
+vaikenemaan, mutta se ei tahtonut luonnistua. Paavon kasvoilla loisti
+tyytyväisyys, sill'aikaa kuin hän suurimmalla tarkkuudella ja
+vähimmättäkään kiiruutta pani veneessä kaikki paikallensa ja viimein
+hyppäsi maalle. Sen perästä kiinnitti hän veneen ja vasta sitte kuin
+kaikki, jota hänen merimiehenä tuli tehdä, oli toimitettu, otti hän
+lakin päästänsä ja tervehti ensin kuuromykkää, sitte naisia. Lopuksi
+otti hän esiin kirjeen, jonka hän antoi äidille.
+
+Ottaessaan vastaan tämän todistuksen siitä, että miehensä eli ja oli
+kohdannut hänen sanansaattajaansa, ei hän voinut hillitä kyyneliänsä.
+Myöskin tyttärihin tarttui tämä hänen liikutuksensa ja heidän silmänsä
+kyyneltyivät. Paavo katseli tätä kohtausta melkein ihmetellen, mutta
+hänen rintansa kohosi väkevästi ja todisti, että hänenkin sydäntänsä
+liikutti väkevät tunteet.
+
+Niin pian kuin äiti vähän oli rauhoittunut, aukasi hän kirjeen ja
+kaikkein silmät kääntyivät häneen. Kirjettä lukeissansa vaihtelehti
+monet erilaiset mielenliikunnot hänen vakailla kasvoillansa. Hän näkyi
+hämmästyneeltä, iloiselta, murheelliselta, vuoroitellen.
+
+Viimein lausui hän: "Vihollinen on jälleen tullut voitetuksi Lapualla.
+Nefnef oli vähällä tulla ammutuksi. Isä ei ole aivan kaukana. Hän
+lähetetään Ruoveden kirkolle. Venäläisten armeija vetäytyy takaisin
+Tampereen kautta".
+
+Amalian katsanto muuttui, tämän sanoman kuultuansa. "Me olemme siis,
+Jumalan kiitos, turvassa", sanoi hän. "Jos hätä rupeisi ahdistamaan,
+voimmehan silloin päästä Ruovedelle".
+
+"Se on mahdotonta, että Venäläiset etsivät meitä täällä", virkkoi äiti.
+"Tänne ei mene yhtäkään tietä ja heillä kyllä on tärkeämpiä asioita
+ajatella, kuin meitä häiritseminen".
+
+"Niin", sanoi Fredrika, "heillä ei suinkaan ole paljon aikaa, kun
+tulevat ajetuiksi jälleen kotiin Venäjälle".
+
+"Hm", virkkoi Paavo:
+
+    "Alku työn kaunistaa,
+    Lopussa kiitos seisoo".
+
+Äiti katsoi terävästi häneen. "Mitä tarkoitat, Paavo?" kysyi hän.
+"Etkös luule, että Suomalaiset voittavat, niin että pääsemme julmasta
+vihollisesta?"
+
+"Minä luulisin paremmin käyvän", vastasi Paavo, "jos saisimme tehdä
+oman tahtomme mukaan. Minä en ymmärrä herrojen konstillisia ajatuksia,
+mutta sen tiedän, että jos me talonpojat saisimme kivärejä ja luotia ja
+ruutia ja jokainen tekisi, mitä voisi, niin ei suinkaan ainoakaan
+Venäläinen tulisi takaisin maahansa.
+
+    Tulee mies meren takainen,
+    Ei tule turpehen alainen".
+
+"Sinä toivot liian paljon, rakas Paavo", sanoi äiti. "Etkös usko, että
+herrat, joilla komento on, semmoisia paraimmin ymmärtävät? He tietävät
+kyllä, mitenkä kaikki pitää järjestettämän. Mutta eihän käyne niin
+helpoksi ajaa pois näin mahtavaa ja väkevää vihollista".
+
+"Saamme nyt kerran nähdä, mitä voidaan tehdä", lausui Paavo. "Tällä
+kerralla onnistui saada kenraali Adlercreutz'in myönnytys meille
+talonpojille, toimittaaksemme myös jotakin".
+
+"Mitäs sanot, Paavo?" kysyivät naiset yhtä haavaa.
+
+"Aikovatko talonpojat ottaa osaa sotaan?" kysyi äiti.
+
+Paavo ei vastannut mitään, mutta hänen silmissänsä näkyi rohkeutta ja
+ynseyttä.
+
+"Jumala varjelkoon meitä!" jatkoi äiti. "Venäläiset varmaan polttavat
+vihoissaan kaikki, mitä kohtaavat. Minua aavistaa, että koko maa tulee
+ryöstetyksi ja hävitetyksi. He eivät suinkaan säästä ketään. Me
+tunnemme heidät kyllä vanhastansa. Mihinkä olen ottava turvani lasteni
+kanssa? Jumala taivaassa, auta meitä!"
+
+    "Suusta Jumalan korvaan,
+    Armon kanssa ulos tulkoon!"
+
+vastasi Paavo. "Mutta sinä voit olla huoleti, rouva, kunnes minä sanon.
+Vaanjunkkari Roth on saanut käskyn johtaa meitä ja vältvääpeli Spof
+tulee myöskin oleskelemaan näillä seuduin vähäisen komennon kanssa.
+Niin kauan kuin yksikin meistä on hengissä puolustamme teitä. On
+kuitenkin paras olla valppaana. Sitä ei voi tietää, mitenkä käynee, kun
+Venäläiset näkevät itsensä piiritetyiksi. Sinä kentiesi olet oikeassa,
+aavistaessasi ryöstöä ja murhapolttoa. Mutta sodan aikana täytyy
+kärsiä, mitä ei voi välttää.
+
+    Kirjava keto kesällä
+    Ihmisen ikä kirjavampi!"
+
+Kaikki vaikenivat hetkeksi. Viimein huusi Fredrika: "Mutta Paavon pitää
+kertoman meille, kuinka hän kohtasi isän. Emmekö saa kuulla sitä, hyvä
+äiti?"
+
+"Käykäämme sisään kaikki", sanoi äiti. "Paavo tarvitsee vähän
+virkistystä. Me emme voi häntä kyllin kiittää. Hän on uskaltanut mennä
+hengen vaaraan edestämme".
+
+Paavo silmäili pikaisesti Amaliaa, mutta tämä ei katsonut ylös.
+Fredrika juoksi esiin tarttuakseen Paavon käteen ja siinä kiinni
+riippuaksensa, ja koko seura läksi ylös taloon.
+
+Tämä vähäinen virkatalo, jonka majuri Gek oli vourannut kruunulta, oli
+rakennettu paikkakunnan tavan mukaan. Vähäisessä pytingissä, joka oli
+salvattu honka hirsistä ilman mitäkään laudoittamista tahi muuta
+ulkonaista kaunistusta, oli kaksi pientä huonetta ja kyökki. Pytingin
+ympärillä oli kaikilla puolin suuria koivuja ja leppiä, jonka vuoksi ei
+mitään varsinaista pihaa löytynyt. Kohta vieressä oli tavallinen
+pirtti, jossa palvelusväki asui. Mutta etevin rakennus oli suuri,
+oivallinen navetta vähän matkan päässä eräällä mäellä, jonka ympärillä
+kasvoi aika honkametsä. Koko talo oli niin piilossa, että ainoastaan
+savu, joka nousi sen piipuista metsän ylitse, saattoi ilmoittaa vedellä
+kulkeville, että ihmisiä asui paikalla.
+
+Tuskin oli seura astunut sisään ja ehtinyt istuutua, kuullaksensa
+Paavon kertomusta, kuin Fredrika huusi, että joku outo läheni puiden
+välissä. Kaikki kiiruhtivat akkunaan.
+
+"Se on oiva kappalaisemme, pastori Cygneus", sanoi Fredrika. "Rosina on
+tänäpänä näyttänyt niin miettiväiseltä ja ollut niin harvapuheinen,
+ikään kuin olisi muuttunut nieriäiseksi. Saas nähdä, tuleeko hän nyt
+iloisemmaksi".
+
+Rosina lyödä näpsähytti hilpeää sisartansa, joka nauraen juoksi äitinsä
+selän taa. Muuten niin vakaisen Amaliankin suu myhähti.
+
+Pastori, joka oli nuori, sivistynyt mies, tuli sisään suurella
+kiiruulla. Tervehdettyään naisväkeä ja Paavolle kättä annettuansa,
+sanoi hän: "Antakaa anteeksi, että tuon ikävän sanoman. Mutta
+Venäläiset lähenevät. Minä tuskin luulen, että täällä enään on hyvä
+kauemmin viipyä. Venäläiset ovat voitetut Lapualla ja vetäytyvät nyt
+takaisin Tampereelle. Yksi osakunta seuraa vesijaksoja ja on jo tullut
+Kuruun. Jumala tietää, eivätkö kasakit löydä tietä tännekin, vaikka
+talo on etäällä. Minä olen kiiruhtanut tänne, keskustellakseni
+herrasväen turvallisuudesta".
+
+"Ah, hyvä pastori", vastasi rouva, "äsken juuri sain iloisia sanomia
+mieheltäni. Hän on komppaniansa kanssa Ruovedellä. Me aiomme lähteä
+sinne".
+
+"Se ei ole mahdollista maisin", lausui pappi. "Kasakit ovat
+valloittaneet koko tien, tunkeissansa aina Kurun kappelinkirkolle. Ehkä
+Paavo tietänee jotakin neuvoa?"
+
+Jokaisen silmät kääntyivät nuoreen talonpoikaan.
+
+Hän mietti hetken aikaa, sitte sanoi hän: "Minä mielestäni pidän
+paraimpana kohta lähteä vesille. Minä tiedän, että vaanjunkkari Roth ja
+vältvääpeli Spof ovat muutamien veneiden kanssa Muroleen salmessa. Jos
+kerran vaan pääsemme sen lävitse, on tie avoinna aina Ruovedelle".
+
+"Neuvo on hyvä. Se on parasta", sanoi pappi. "Minä seuraan herrasväkeä.
+Paavo ja minä soudamme, niin käypi matka joutuisammin. Mutta meillä ei
+totisesti ole aikaa liiaksi. Minä en tiedä, kuinka likellä kasakit
+olivat jälissäni".
+
+"Joutukaa, tytöt!" huusi äiti. "Pankaa vähän vaatteita myttyyn, niin
+laitan minä jonkunlaisen eväskontin. Mutta missä rengit ovat?"
+
+Tytöt kiiruhtivat aukaisemaan kaappeja ja kistuja; äiti toi ison vakan
+ruokahuoneesta. Samassa tuli palvelusväki, muutamia renkejä ja pari
+piikaa. Viimeiseksi mainitut kiiruhtivat auttamaan naisia, sill'aikaa
+kuin rengit hakivat aseita. Kirveitä ja karhunkeihäitä, paitse puukkoja
+ja muita teräkaluja, joita Suomalaisilla aina on vyöllä, oli otettu
+esiin. Paavo otti yhden majurin jahtipyssyistä. Mutta hän ei löytänyt
+ruutia, jonka vuoksi hänkin otti kirveen.
+
+"Kasakit, kasakit!" huusivat rengit. Laukaus kuului samassa
+karjapihalta. Kohta lensivät kaikki talon asukkaat rannalle, paitse
+kuuromykkä. Rengit ottivat hänen käsiinsä kiinni, vetääksensä häntä
+myötään, mutta hän irtautui väkisin, päästi kamalan parun ja kiirehti
+takaisin taloon. Rengit eivät uskaltaneet kauemmin viipyä, vaan
+jättivät hänet ja kiirehtivät rantaan.
+
+Mutta siellä kohtasi pakenevia yhtä odottamaton, kuin hämmästyttävä
+näky. Kymmenen suurta kirkkovenettä, täynnä venäläisiä jääkärejä, laski
+juuri nyt rannalle. Venäläisten päällikkö jäi vähän kauemmaksi,
+sill'aikaa kuin väki toisista veneistä nousi maalle tiedustelemaan.
+Ihmisiä rannalta havaittuansa päästivät Venäläiset laukauksen. Naisväki
+huudahti ja vetäytyi palkollisten kanssa puiden suojaan.
+
+Paavo yksinänsä pysyi pelästymättömänä. Hän käski renkein kohta heittää
+pois kaikki aseet ja kielsi heitä millään tavalla vastustusta
+tekemästä. Pappi oli samaa mieltä kuin Paavokin ja tarjoutui
+puhuttelemaan Venäläisten päällikköä. Vaaleina ja tuskasta vapisevina
+odottivat naiset kohtaloansa nöyryydellä ja kärsivällisyydellä. Äiti
+kielsi tyttöjä erkanemasta hänestä.
+
+Sill'aikaa kuin pappi meni rantaan, kohdataksensa vihollisia, ja
+merkiksi rauhallisesta aikeestaan viittasi valkoisella nenäliinallansa,
+palasivat muut seurasta takaisin asuinhuoneesen.
+
+Kuuromykkä seisoi ihmetteleväisenä ovessa ja hänen kasvoistansa näkyi,
+että jotakin merkillistä liikkui hänen sydämessään. Hän ei enää,
+niinkuin ennen, kohdannut tulijoita ystävällisellä katsannolla. Hän
+meni vaan niin paljon sivulle, että pääsivät käymään sisään.
+
+Vähän ajan kuluttua tunki muutamia ryysyisiä kasakkeja laihojen
+hevosten selässä oven eteen. He kurkistivat levottomin silmin ympäri ja
+uhkasivat keihäillään molempia miehiä. Paavo otti lakin päästänsä ja
+kumarsi. Kuuromykkä tirkisti heihin julmasti. Yksi kasakeista ratsasti
+akkunan alle ja katsahti sisään. Mitä hän raaoilla sanoillansa virkkoi
+ymmärsivät ainoastaan hänen kumppaninsa, mutta siitä tuli se, että
+kaksi astui alas hevostensa selästä ja läheni ovea, pamput kädessä.
+Paavo meni syrjälle, mutta kuuromykkä rupesi vilkkaasti vastarintaan.
+Toinen jännitti kohta pistoolin. Paavo veti kuuromykän väkisin pois
+ovesta. Talonpojan nöyryys näkyi lepyttävän heitä ja pistooli
+pistettiin takaisin vyöhön.
+
+Nyt astui yksi kasakki sisään. Rengit kumarsivat Paavon käskystä,
+vaikka vastahakoisesti. Toinen piioista tuli samassa ulos huoneesta,
+kantaen kädessänsä viinapulloa, jonka tarjosi kasakille. Pullo teki
+kasakissa ihmeellisen vaikutuksen. Silmät rupesivat vilkistelemään ja
+huulet maiskuttelivat halukkaasti. Hän otti pullon, suuteli sitä ja
+kätki sen poveensa. Sitte pisti hän päänsä oven lävitse ja katsoi
+ympärillensä. Huomaittuaan, ettei siellä ollut ketään muita, kuin
+naiset, jotka istuivat sohvassa, astui hän sisään keskelle lattiaa.
+Sukkelin silmin katseli hän naisia ja otti sen jälkeen esiin
+viinapullonsa, josta nielasi muutamia aika lotkauksia.
+
+Naisväen joksikin toinnuttua ensi hämmästyksestään, nousi äiti ylös ja
+antoi kasakille pari hopearahaa. Kiivaasti tarttui hän niihin ja
+katseli niitä säihkyvin silmin, sillä välin näyttäen hammasriviä, joka
+melkeen ulottui toisesta korvasta toiseen.
+
+Pahaksi onneksi havaitsi muuan toinen kasakki, joka oli seisonut
+akkunan takana, koko tämän kohtauksen. Pampun lyömällä särki hän yhden
+akkunan ruudun, niin että lasin palaset lentelivät pitkin lattiaa.
+Sitte pisti hän päänsä sisään ja huusi jotain toverillensa
+sisäpuolella.
+
+Mutta tämä ei tahtonut jakaa saalistansa. Nauraen nosti hän viinapullon
+jälleen huulillensa. Siitä seurasi, että kasakit ulkopuolla vähän aikaa
+pakisivat julmaa kieltänsä ja sitte astuivat alas hevosiltaan, jotka
+sidottiin kiinni puihin. Koko tuo ilkeä parvi, kumminkin kymmenen tai
+kaksitoista kappaletta, tunki huoneesen. Mutta nyt he käyttivät
+väkivaltaa. Rengit porstuassa lykättiin sinne tänne ja pari heistä,
+jotka eivät kasakeista näyttäneet kyllä nöyriltä, saivat maistaa pampun
+huimauksia.
+
+Kuuromykkä uhkasi vihollisia nyrkillänsä. He vastasivat häntä lyöden ja
+pieksäen. Rengit näyttivät toki sääliänsä ja jalomielisyyttänsä,
+tullessaan väliin ja vapaehtoisesti ottaessaan vastaan useimmat niistä
+lyönneistä, jotka olivat aiotut onnettomalle.
+
+Paavo yksinänsä pysyi nöyränä, vaikka alituisesti vaihtelehtava
+kasvojensa murre näytti vihan vimman raivoovan hänen sisässään.
+
+Tällä tavoin kohdeltuansa renkejä tunkivat kasakit sisälle huoneisin.
+Täällä partasuiset viltit suoraan hyväilivät ja suutelivat piikoja.
+
+Sisähnoneessa seisoi vielä ensimmäinen kasakki, katsellen erinomaisella
+uteliaisuudella kaikkia kapineita. Kuultuaan toveriensa hälinän
+ulkopuolella tempasi hän kursailematta seinällä riippuvan kellon ja
+muutamia koristimia, jotka olivat piirongilla.
+
+Mutta kauan ei hän saanut yksinänsä ryöstää. Kumppanit tulivat pian
+hänen avuksensa. Vähääkään huolimatta tuskastuneista naisista, jotka
+pysyivät alallansa, mursivat he sapelilla piirongin auki ja kaikki sen
+sisällys: naisten vaatteita, kaulaliinoja, koristimia y.m. katosi
+heidän avaroihin housuntaskuihinsa. Mitä he enimmin, vaikka turhaan
+hakivat, oli rahaa. Yksi kasakki kääntyi rouvaa kohden, tehden muutamia
+merkkiä, ikäänkuin lukeaksensa rahaa. Mutta tämä pudisti päätänsä,
+selittääkseen, ett'ei häntä ymmärtänyt. Kasakki uudisti merkkiänsä ja
+lausui muutamia inhoittavia sanoja, joiden merkitystä naiset yhtä vähän
+ymmärsivät, kuin hänen viittauksiansa. Lopuksi heilutti hän pamppuansa
+pään ylitse. Neuvottomasti huudahtaen peitti Amalia käsillään silmänsä.
+Kasakit nauroivat.
+
+Juuri silloin näkyi Paavo ovessa. Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset
+harmista ja koko hänen ruumiinsa vapisi. Mutta hän kumarsi nöyrästi,
+niinkuin ennenkin, ja astui sisään.
+
+Ensimmäinen kasakki otti sill'aikaa esiin viinapullonsa ja tarjosi sitä
+Amalialle. Arvattavasti oli se hyväntahtoisuutta raakalaiselta, mutta
+tämä poisti hänet inholla. Kasakki tarjosi hänelle vielä kerran pullon,
+mutta Amalia kielsi jälleen. Nyt vihastui kasakkikin ja heilutti
+pamppuansa. Rosina kääri tuskallisesti kätensä sisaren ympäri ja katsoi
+rukoilevaisena kasakkiin. Mutta uhkaava lyömä lankesi. Se ei kuitenkaan
+kohdannut tyttöjä, vaan Paavoa, joka nopeasti oli hypähtänyt väliin.
+Kasakki, arvattavasti pitäen mukavampana lyödä talonpoikaa, kuin
+heikkoa tyttöä, antoi hänelle vieläkin pari huimausta. Paavo puri
+hampaitaan, mitäkään sanomatta, mutta hän likisti nyrkkejänsä niin
+kovin yhteen, että veri tuli kämmeneen.
+
+Pian olivat kasakit repineet esiin kaikki, mitä huoneessa oli
+irtanaista. Peili kullatuilla raameilla, joka riippui seinällä,
+temmattiin alas ja särjettiin lattiaa vastaan, jonka tehtyä raamit
+tutkittiin. Havaittuansa niiden olevan ainoastaan puusta, löivät he ne
+pirstaleiksi. Sohva, jossa naiset olivat istuneet, vedettiin
+paikaltansa. Kate tutkittiin ja väännettiin vyöksi, jonka yksi
+retkaleista kohta kääri ympärillensä. Matrassi hakattiin sapelilla
+poikki. Pari sänkyä revittiin auki, patjat ratkottiin rikki ja höyheniä
+lenteli, niinkuin ryöppyävä lumisade, ympäri huonetta. Mitä enemmin
+hävitettiin, sitä enemmin kasvoi hävityksenhimo. Ruokahuone oli pian
+murrettu auki. Juomatavaroilla oli hyvä menekki, mutta ruoka heitettiin
+huolettomasti ympäri, sittekuin ensi nälkä oli suurella ahnaudella
+sammutettu.
+
+Koko tämän kohtauksen kuluessa seisoi Paavo naisten vieressä, jotka
+huomasivat hänen olevan ainoan suojelijansa. Amalia katseli häntä
+kiitollisilla silmäyksillä ja koki kaikin voimin näyttäytyä
+huolettomalta. Nuorella Fredrikalla oli kaikista naisista suurin
+rohkeus. Ynseällä ylenkatseella katsoi hän kasakkien raivoomista eikä
+näkynyt huolivan edes silmäykselläkään pyytää armoa. Rosina katseli
+taukoomatta levottomin silmin oveen päin.
+
+Kun kaikki irtanaiset kalut huoneessa olivat hävitetyt, kuului laukaus
+ulkopuolelta. Ikäänkuin parvi jahtikoiria kuuntelee metsästäjän
+vihellystä, samoin nostivat kaikki kasakit korvansa pystyyn,
+kuuntelivat hetken aikaa ja syöksivät sitte ulos.
+
+Kauan ei naisilla ollut aikaa miettiä kasakkien äkillistä katoamista,
+ennenkuin pastori Cygneus Venäläisen jääkäri-upsierin seurassa astui
+sisään. Papin kasvojen murteessa näkyi syvä murhe. Upsierin katsanto
+oli tyly. "Kapteini Suhanoff antaa naisten lähteä Tampereelle", sanoi
+pappi. "Talo tulee hävitettäväksi. Minä puolestani tahdon vaan
+muistuttaa jokaisen kristityn velvollisuudesta nöyryydellä kärsiä, mitä
+Luoja laskee päällemme".
+
+Rouva teki syvän kunnian-osoituksen, johon ei upsieri kuitenkaan
+vastannut. Katsottuansa ympärilleen kysyi hän ranskan kielellä, oliko
+kaikki ryöstetty.
+
+"On, armollinen herra!" vastasi vavisten rouva. "Ei", sanoi Fredrika
+ynseästi ja ylenkatsovalla silmäyksellä. "Minulla on vielä jälellä
+kultaketjuni!" Hän tempasi ne kaulastaan ja tarjosi upsierille. Tämä
+punastui ja kääntyi pois, mutta yksi jääkäreistä, jotka seurasivat
+häntä, kohotti kätensä ja kaappasi ketjut.
+
+"Viekää naiset rantaan!" käski upsieri. "Renki tuossa" -- hän viittasi
+Paavoa -- "ja joku toinen saavat soutaa. Pappi seuratkoon myötä.
+Rannalla oli vene, joka luultavasti on talon. Sen saatte ottaa".
+
+Naiset huomasivat, ettei tässä käynyt laatuun sanaakaan vastaan sanoa.
+Nopeasti kävivät he ulos; Paavo ja pappi seurasivat heitä.
+
+Pihalla oli aika vilinä kasakkeja ja jääkärejä. Jääkärit olivat
+kasakkeja kohtaan aivan ynseitä, vaikka nämät pitivät itsiänsä heitä
+paljon parempina. Siinä oli riita ja melske, hälinä ja ryminä, jota ei
+suinkaan olisi tavattu paremmin järjestetyssä ja kuriin totutetussa
+joukossa.
+
+Nopeilla askelilla kiiruhtivat naiset näiden villein soturein ohitse.
+Tuskin uskalsivat he nostaa silmiänsä ylös, astuessaan vihollisten
+vartijain sivutse; Fredrika yksinänsä katseli heitä rohkeasti.
+Katsoessaan takaisin ei hän voinut pidättää ylenkatsovaa hymyä, joka
+näkyi hänen ynseillä huulillansa. Hän näki, näet, särjetyn akkunan
+lävitse, kuinka upsieri otti hänen kultaketjunsa pois jääkäriltä.
+
+Ehdittyänsä rantaan katsahti seura vielä kerran takaisin päin. He
+huomasivat nyt sakean savun nousevan karjapihasta. Samassa ajettiin
+useampia eläimiä rantaan. Kelvollisin omaisuus näillä seuduilla on
+karja. Rouvan oli katkera nähdä lehmänsä villiytyneinä metelistä ja
+tuon kirjavan sotamies-lauman näkemisestä, turhaan koettavan paeta
+metsään. Kasakit ymmärsivät omituisella taidolla pitää niitä koossa.
+
+Kapteini Suhanoff oli antanut sytyttää kaikki rakennukset tuleen. Sitte
+käski hän kasakkien tappaa eläimet. Se tapahtui keihäänpistoilla ja
+naisten täytyi kauhistuksella kääntää silmänsä pois tästä hirvittävästä
+kohtauksesta.
+
+Tapetut lehmät vietiin veneisin. Sen tehtyä saivat kasakit käskyn
+pitkittää ryöstöretkeänsä rantaa myöten. Suhanoff käski naisten
+seuransa kanssa astua veneesen, johon myös tuli pari jääkäriä
+ladatuilla kiväreillä. Veneet laskivat sen jälkeen ulos vesille.
+
+Kun tämä pieni laivasto oli päässyt kappaleen matkaa rannasta, nähtiin
+kuinka tulen valo palavista huoneista liemusi, ikäänkuin auringon lasku
+puiden välissä, ja kuinka sakea savupyörre uhkaavan ukkosen pilven
+kaltaisena kierteli puiden latvoissa. Tämä oli näky, joka tuotti
+kyyneliä naisten silmiin.
+
+Ilta oli jo kuitenkin tullut ja se lyhykäinen hämärä, joka on pohjan
+suviyö, rupesi ikäskuin hieno peite levenemään ympäri vesiä ja rantoja.
+Suhanoff käski väkensä soutaa erästä vähäistä luotoa kohden, jossa hän
+näki muutamia lampaita kävelevän laitumella.
+
+Äkisti kuiskasi Paavo pastori Cygneus'elle: "Käskekää naisia
+laskeutumaan veneen pohjaan ja vetämään päällensä kaulaliinoja ja mitä
+muuta he voivat löytää".
+
+Pappi katsoi kummastuneena ympärillensä. Häntä aavisti, että Paavo
+mietti jotakin heidän pelastukseksensa ja siinä uskossa, ett'ei
+kenelläkään ollut rehellisempiä tarkoituksia, kuin tällä rivakalla
+talonpojalla, eikä myöskään kukaan paremmin ymmärtänyt tämän asian
+toimeen panemista, teki hän hänen käskynsä jälkeen; naiset tottelivat
+kohta, paitse Fredrika, joka sanoi, ett'ei hän ollut väsynyt, eikä
+pelkuri, eikä vilustunut. Paavo ei uskaltanut virkkaa sanaakaan, vaan
+katsoi painavalla silmäyksellä äitiin, joka sitte käski tytön totella.
+
+Juuri kuin yksi Venäläisten veneistä oli laskemaisillaan luodolle,
+paukahti laukaus sen pensaista. Yksi jääkäri, joka oli noussut pystyyn,
+keikahti nurinniskoin veteen. Hänen kumppaninsa koettivat auttaa häntä,
+mutta uusi laukaus teki niin suuren häviön heidän seassansa, että ne,
+jotka jäivät henkiin, suurimmalla kiiruulla käänsivät veneet takaisin
+päin ja yrittivät pakenemaan.
+
+Suhanoff käski kohta veneiden asettua riviin ja väkisin astua maalle.
+
+Tämän huomattuansa katsahti Paavo taaksensa molempiin jääkäreihin,
+jotka istuivat veneen etukeulassa. Mutta nämät pitivät kivärinsä
+valmiina ja olivat vielä jännittäneet hanankin. Tässä ei siis
+aseettomilla ollut ajattelemistakaan mitään vastustusta tehdä. Heidän
+täytyi olla ainoastaan katsojina, vaikka vävähdys Paavon kasvoissa joka
+kerta, kuin joku Venäläinen kaatui, näytti kuinka mielellään hän olisi
+tahtonut kostaa sitä herjausta, jonka hän oli kärsinyt kasakkien
+pampuista.
+
+Kun kaikki veneet, paitse se, jossa naiset istuivat, olivat asettuneet
+riviin ja ruvenneet lähestymään luotoa, alkoi sieltä vilkas ampuminen.
+Venäläiset sousivat kuitenkin eteenpäin ja pian hyppäsivät jääkärit
+niistä veneistä, jotka veden mataluuden vuoksi eivät päässeet rantaan,
+veteen ja ryntäsivät luodolle.
+
+"Hakatkaa maahan nuot kirotut talonpojat!" ärjyi Suhanoff. "Älkää
+säästäkö niitä kapinallisia roistoja! Ne ovat pelkkiä hylkiöitä, jotka
+ynseilevät keisariamme vastaan".
+
+Noin viisikymmentä jääkäriä oli ehtinyt rantaan ja astunut maalle, kun
+yht'äkkiä pensaista ja savusta rivi sotamiehiä kaikuvilla
+hurranhuudoilla ja ojennetuilla pajuneteillä heittäytyi heidän
+ylitsensä, viskasi heidät kumoon ja ajoi heidät takaisin veteen.
+
+"Ampukaa!" huusi Suhanoff. "Ne ovat nuot h----tin Porilaiset. Veneet
+takaisin!"
+
+Niistä jääkäreistä, jotka olivat astuneet maalle, ei yksikään päässyt
+pakenemaan. Kaksi venettä oli miehistöttä. Muut toiset läksivät
+pikaisesti takaisin veriseltä rannalta. Harmista hurjistuneena katseli
+Suhanoff tappiota.
+
+Porilaiset vetäytyivät kohta takaisin luodolle. Mutta kauan ei
+viipynyt, ennenkuin suuri vene pisti niemen sivutse. Siinä oli
+vähintäänkin kolmekymmentä soutajaa, kaikilla hihnat olkapäiden ylitse
+ja kalunat hattujen ympäri, ja päälliseksi puoli tusinaa Porilaisia,
+jotka seisoivat kivärit kädessä, valmiina ampumaan. Peloittavin oli
+toki vähäinen tykki, joka ojensi mustaa kitaansa etukeulan ylitse.
+
+"Takaisin!" käski Suhanoff. "Veneet takaisin!"
+
+Mutta mainittu suuri vene käänsi majesteetillisesti etukeulansa
+Venäläisiä vastaan. Sytytin välähti erään sotamiehen kädessä, hän laski
+sen tukin sankkireiälle, aika pamaus järähti ja melkeen samassa
+hetkessä kaatui yhdessä vihollisen veneistä koko rivi soutajia toiselta
+puolelta.
+
+Suhanoff kehoitti väkeänsä joutumaan. Sen veneen, jossa naiset olivat,
+käski hän kiirehtiä edelle, sill'aikaa kuin muut vetäytyivät likemmin
+yhteen, suojellaksensa ja auttaaksensa toisiaan.
+
+Muutamia useampia, vaikka vähempiä veneitä tuli vielä Venäläisiä takaa
+ajamaan. Mutta ainoastaan ensimmäisellä oli tykki.
+
+Näsijärven tyvenellä vedenpinnalla leveni siis suviyön rauhallisuudessa
+kaksi vihollista venehistöä. Ne näyttivät olevan melkein yhtä suuret,
+mutta Suomalaisilla oli kuitenkin voittopuoli, niin hyvin tykkinsä
+tähden, kuin senkin vuoksi, että Porilaiset olivat tottuneita
+pyssymiehiä.
+
+Paavon silmät loistivat tyytyväisyydestä koko tappelun aikana, mutta
+hänen täytyi salata ilonsa. Naiset vapisivat tuskasta, paitse Fredrika,
+jonka utelias pää alituisesti kurkisti yli veneen partaan.
+
+"Joutukaa, te siellä naisten veneessä!" huusi Suhanoff. "Jos eivät nuot
+riivatun rengit tahdo soutaa, niin kutittakaa heitä pajuneteillänne.
+Viekää naiset Tampereelle. Siellä ovat he annettavat komendantille,
+majuri Nefnef'ille. Mutta pian, pian!"
+
+Kuultuansa tämän käskyn, jonka naisetkin ymmärsivät, päästi Amalia
+heikon valitushuudon. Mutta jääkärit ojensivat kivärinsä, löivät niillä
+renkejä selkään ja pakoittivat heitä panemaan kaikki voimansa
+liikkeelle.
+
+Vähän ajan perästä oli jo vene ehtinyt melkoisen matkan
+tappelupaikalta, sillä venäläiset vetäytyivät vaan hitaasti takaisin.
+Silloin nousivat naiset jälleen pystyyn. Surullisesti katsoivat he
+taaksensa tuota vähää ennen niin rauhallista ja iloista kotia, joka nyt
+oli hirveäin liekkien vallassa. Tappelun melske kuului yhä kauempaa,
+kunnes se viimein peräti taukosi.
+
+Parin tunnin ahkeran soudon perästä näkyi vihdoin Tampereen torni ja se
+pitkä silta, joka kaupungin kohdalla oli kosken ylitse Näsijärven ja
+Pyhäjärven välillä. Silloin näkyi poltettu maatalo Kurussa ainoastaan
+punertavana savupilvenä taivaan rannalla.
+
+"Soutakaa tuonne värjärin laiturille!" sanoi toinen jääkäreistä.
+"Siellä asuu herra majuri Nefnef".
+
+
+
+
+IV.
+
+Tampere.
+
+
+Nefnef'in herätti hänen ajutanttinsa, nuori Laptjeff III. Tämä
+ilmoitti, että kaksi Suhanoff'in jääkäreistä oli tullut tiedoilla
+eräästä tappelusta vesillä ja että Gek'in perheen naiset olivat heidän
+seurassansa.
+
+"Laita niin, että naiset saavat yhden huoneen pihalla", sanoi Nefnef.
+"Sano heille, että minä kohta tulen heidän tykönsä ja lähetä sill'aikaa
+toinen jääkäri tänne".
+
+Laptjeff vei vapisevat naiset erääsen tupaan pihan toisella puolella,
+jossa tavallisesti ne talonpojat saivat yösiaa, jotka talvi-aikana
+tekivät kauppaa talon isännän kanssa. Herra Laptjeff itse ei näyttänyt
+paljon ystävällisemmältä, kuin se huone, jonka oven hän aukaisi.
+Naisten siihen sisälle tultua sanoi Laptjeff, että palvelusväki sai
+mennä, mihinkä tahtoi. "Yhden piian saa naisväki kuitenkin pitää",
+sanoi hän.
+
+Ilon leimaus välähti Paavon silmässä, koska hän teeskennellyllä
+kylmyydellä jupisi muutamia sanoja piialle, joka seurasi herrasväkeä:
+
+    "Hätä neuvon keksii".
+
+Tämän sanottuaan läksi hän pois pihalta. Ja hyvissä ajoin se olikin,
+sillä vähän ajan perästä tuli Nefnef itse ulos huoneestansa ja kävi
+pihalle. Hänen silmänsä säihkyivät ja huulensa vapisivat harmista
+kohdatessaan Laptjeff'in. "Käske Petrov'in rykmentin, jolla on
+vartijavuoro, asettaa joka paikkaan kahta vertaa enemmän vartijoita,
+kuin ennen", sanoi hän, "ja ilmoita heti minulle, jos jotakin
+tapahtuu".
+
+Kun tämä tyly soturi astui sisään, juoksivat tuskastuneet tytöt äitinsä
+viereen, joka väsyneenä oli istuutunut rahille. Vaikka Nefnef oli
+vihastunut, ei hän ensin näyttänyt tietävän, millä puheensa alkaisi.
+Hänen harmistunut katsantonsa muuttui myöskin pian pilkalliseksi, kun
+hän sillä omituisella murteella, josta Viron ja Inkerinmaassa vanhoista
+ajoista asuvat ruotsalaiset perhekunnat kohta tunnetaan, virkkoi:
+"Hyvää huomenta, rouvani! Hyvää huomenta, kauniit neitoseni! Saanko
+kysyä, minkätähden minua niin pelkäätte? Minkätähden pakenitte, minulle
+jäähyväiset sanomatta, kun viimein Tampereella olin? Saattaako Amalia
+mamseli olla niin kovasydäminen, ett'ei hänellä ole ainoatakaan
+ystävällistä sanaa minulle antaa?"
+
+Naiset eivät vastanneet tähän mitäkään. He tunsivat seisovansa
+loukatun voittajan edessä ja olevansa hänen vallassaan. Fredrika
+yksinään uskalsi nostaa silmänsä ja katseli Nefnef'iä omituisella
+nenitteleväisyydellä, jota tämän uhkaavat silmäykset eivät voineet
+kukistaa. "Kah, majuri Nefnef", lausui hän viimein, "minä luulen, että
+te olette kiukkuisen näköinen. Oletteko meihin vihastunut?"
+
+"Kohteliaisuuteeni olisi sopinut vastata kohteliaisuudella", sanoi
+Nefnef. "Mutta näettekö, hyvät naiset, minä löysin teidät kuitenkin.
+Koettakaa nyt tälläkin kertaa päästä pakoon!"
+
+Amalian vaaleat kasvot muuttuivat yht'äkkiä rohkeiksi ja ynseiksi. Hän
+astui askelen eteenpäin ja sanoi: "Te vihaatte meitä, majuri Nefnef, te
+vainootte meitä, te teette meidät vangiksenne. Olemmekohan me, heikot
+naiset, ottaneet osaa sotaan? Jalo vihollinen osoittaisi kumminkin
+kunniaa sukupuolellemme".
+
+Nefnef näkyi vähän hämmästyvän näistä sanoista. Hän malttoi toki
+mielensä ja päästyänsä hämmästyksestään sanoi hän: "Mitään
+onnettomuutta täällä ei ole tapahtunut. Teidän omassa vallassanne on,
+mitenkä teitä tästälähtien kohdellaan".
+
+"Vai niin", lausui Fredrika, "jos laulan majurille jonkun laulun, saan
+siis taas sokerileipää ja jos Amalia antaa majurin noukkia kukkia
+akkunastaan, suutelee majuri hänen käsiänsä. Mutta nyt voin jutella,
+että kaikki Amalian kukkaruukut lyötiin rikki, kun majurin väki poltti
+kotimme. Hyvä majuri Nefnef, minkätähden ette itse ollut kanssa
+sytyttämässä?"
+
+"Ole vaiti, sinä nenittelijä", keskeytti häntä Nefnef. "Ja te, Amalia,
+muistakaa meidän molempien tilaa. Minä olen teille ilmoittanut tunteen,
+jota te olette pilkannut ja halveksinut. Minä en ole tottunut
+vastahakoisuuteen. Paitse sitä on isänne herjannut minua ja sitä en
+ikänä voi unhottaa. Hän on tätä nykyä yksi vaarallisimpia
+vihollisiamme. Jos tahtoisinkin, en kuitenkaan voisi osoittaa teille
+suurempaa armeliaisuutta. Minulla on käsky pitää teitä kiinni ja teidän
+kauttanne vaikuttaa häneen. Olkaa toki huoletta! Täällä voitte olla
+turvassa. Vast'edes tahdomme keskustella, olisiko tarpeellista
+kirjoittaa Majuri Gek'ille vai muulla tavalla käydä yhteyteen hänen
+kanssansa. Siksi jääkää hyvästi!" Näin sanoen läksi hän kiiruusti pois
+ja jätti naiset heidän levottomuuteensa ja huoliinsa.
+
+Pihalla tuli Nefnef'in ajutantti taas häntä vastaan. "Herra
+komendantti!" sanoi Laptjeff, "eräs kasakki on ilmoittanut kenraalin
+tulon. Hän on täällä heti kohta ja tahtoo kohdata koko päällikkökunnan
+torilla".
+
+"Minulla ei ole hänelle mitään iloisia sanomia ilmoitettavana", pakisi
+Nefnef. "Suhanoff'in ei olisi tarvinnut tehdä tuota tyhmää rynnäkkää
+luodolle. Mutta kuule, Laptjeff! Kutsu kaikki upsierit kokoon,
+niinkuin kenraali on käskenyt. Anna varustaa se vene, joka toi naiset
+tänne, ja lähetä se, jonkun luotettavan upsierin johdolla, ulos vesille
+Suhanoff'ia hakemaan. Sanokaa luutnantti Rodseänkolle, että hän ottaa
+tätä vähäistä lähetystöä komentaaksensa".
+
+Nefnef meni sen jälkeen torille. Siellä kohtasi hän kaksi kasakkia,
+jotka kuljettivat kuuromykkää, majuri Gek'in veljeä, sidottuna
+hevostensa väliin. Toinen kasakki ilmoitti, ett'ei vanki tahtonut
+vastata mihinkään kysymykseen.
+
+"Viekää hänet korttieriini Laptjeff'in tykö!" sanoi Nefnef. "Käskekää
+hänen pieksää sitä uppiniskaista konnaa, kunnes hän saa ääntä
+suuhunsa!"
+
+Tämän käskyn annettuaan pitkitti Nefnef vaellustansa torille. Sinne
+tuli pian kaikki ylhäisemmät upsierit, jotka olivat kaupungissa. He
+näyttivät kaikki murheellisilta ja keskustelivat kiivaasti, siksi kuin,
+neljänneksen tunnin kuluttua, kenraali Rajevskin vaunut tulivat
+paikalle ja niiden seurassa iso joukko upsiereja.
+
+Vaaleana sekä vaivoista ja murheista raskautettuna istui kenraali
+vaunuissaan. Hänen tervehdyksensä oli kolkko ja upsieristo vastasi
+siihen äänettömällä kumarruksella. Katseltuaan vähäisen läsnä-olevia
+astui hän ulos vaunuista ja meni Nefnef'in kanssa erääsen huoneesen
+torin varrella. Ylhäisimmät päälliköistä kutsuttiin hänen luoksensa.
+
+Rajevski käski kenraalien istua ja rupesi sen jälkeen keskustelun
+aineeksi selittämään heidän tilaansa. "Vihollistemme voiton tähden
+Lapualla", puhui hän, "olemme takaisin ajetut rantamaasta.
+Yhdistyksemme ylipäällikön kanssa Turussa on estetty. Sieltä emme enää
+saa mitään tietoja, mitään käskyjä ja olisimme varsin sisään suljetut
+näiden laveain vesien keskelle, ell'ei meillä olisi avoinna tie
+Tampereen kautta saadaksemme apua. Te tiedätte varmaan, hyvät herrat,
+että ruhtinas Dolgoruki suurella joukolla ja riittävillä varoilla
+lähenee meitä. Terveyteni olen peräti kadottanut tällä onnettomalla
+takaisin-lähdöllä, jonka vuoksi olenkin pyytänyt keisaria määräämään
+toista päällikköä. Mutta ennenkuin saamme Hänen Keisarillisen
+Majesteettinsa käskyjä tässä kohdin, haluaisin kuulla ajatustanne
+nykyisestä tilastamme. Kokoommeko voimamme yhteen Tampereen edustalle,
+voi lähdemmekö takaisin kaupungin lävitse kohdataksemme ruhtinas
+Dolgorukia?"
+
+Kullneff ja Rosatschkofski esittivät edellistä keinoa. He sanoivat,
+että ruokavaroja vielä oli jälellä muutamiksi päiviksi ja että
+viimeinen keino, Tampereen kautta takaisin vetäytyminen, aina oli
+avoinna. Tätä juuri keskusteltaessa astui ajutantti Laptjeff III sisään
+ja antoi komendantille erään ilmoituksen.
+
+Tuskin oli Nefnef kuullut sen, ennenkuin kenraali käski hänen antaa
+tietoa siitä.
+
+"Kapteini Suhanoff", vastasi Nefnef, "jonka lähetin yhden
+jääkärikomppanian kanssa kymmenellä suurella kirkkoveneellä ylös
+Näsijärvelle muonaa hakemaan, on siellä kohdannut vihollisen laivaston.
+Hän koetti nousta maalle eräälle luodolle, mutta osakunta Porilaisia
+ajoi hänet takaisin. Hän kadotti kuudettakymmentä miestä. Sitte
+vihollisten laivasto ajoi häntä takaa aina Paavolan ja Uskalin
+luodoille asti, jotka ovat tästä peninkulman päässä. Siinä seisahtui
+vihollinen ja kolmella veneellä ja neljälläkymmenellä miehellä pääsi
+hän tänne".
+
+Kenraalit katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. Lopuksi virkkoi Rajevski:
+"niin kauan kuin Tampere on hallussamme, eivät he kuitenkaan mitään
+erinomaisempaa voi toimittaa. Minä lähden takaisin pääkorttieriini
+Alavudelle. Sieltä lähetän yhden rykmentin teille lisäykseksi, majuri
+Nefnef. Antakaa tehdä patteri salmen rannalle, tuohon sillan päähän!
+Vihollisen voima vesillä ei voi olla suuri. Tiedättekö, kuka siellä on
+päällikkönä?"
+
+"Minä en sitä tiedä sanoa", vastasi Nefnef. "Mutta pari kasakkia on
+äskettäin tuonut tänne Gek'in, tuon rohkean Porilais-majurin veljen.
+Suhanoff on saanut hänet vangiksi muutamassa talossa metsässä, juuri
+vähää ennen kuin hän joutui Porilaisten kynsiin".
+
+"Tutkikaa häntä!" käski Rajevski. "Ilmoittakaa minulle, mitä tulee
+ilmi! Lähettäkää vahvoja kulkuvartijoita sillan yli ruhtinasta vastaan!
+Kootkaa kaikki veneet ja alukset, jotka vaan löydätte, ja olkaa
+valppaina! Jos mahdollista, koettakaa saada edes jotakin tietoa
+Turusta!"
+
+Kenraalin juuri aikoessa sanoa jäähyväiset upsiereille, tuli muutamia
+vaunuja ratsujoukon kanssa torille. "He ovat tulleet sillan yli", sanoi
+Nefnef. "Lieneeköhän se ruhtinas?"
+
+Nyt nousi yleinen ilon hälinä. Rajevski meni kohta akkunan tykö. Mutta
+hänen ennen vaaleat kasvonsa menivät vielä vaaleammiksi, silmäillessään
+ulos. "Hyvät herrat", sanoi hän, "se on kreivi Kamenski".
+
+Upsierit katsoivat kummastuneina toisiinsa. Rajevskin viittauksesta
+kiiruhti Nefnef torille kreiviä vastaan ottamaan. Sill'aikaa seurassa
+arveltiin sinne ja tänne. "Lieneekö etelä-armeija voitettu?" sanoi
+evesti Demidoff. "Luultavasti ovat Ruotsalaiset nousseet maalle liki
+Turkua ja kreivi Burhövden on pakomatkalla. Mutta hän saattaa seisahtua
+Viaporiin. Sitä eivät Suomalaiset niin helposti ota takaisin".
+
+Rajevski oli ääneti. Kun kreivi Kamenski Nefnef'in ja useampien muiden
+upsierien seurassa astui sisään, meni Rajevski kunnioittavalla
+kohteliaisuudella häntä vastaan. Sittekuin molemmat kenraalit olivat
+tervehtäneet toisiaan, sanoi Kamenski: "Keisari on myöntynyt
+pyyntöönne. Hän sallii teidän Pietarissa terveyttänne hoitaa. Minä olen
+saanut käskyn ottaa päällikkyyden teidän jälkeenne".
+
+"Minä toivotan teille onnea, herra kreivi", sanoi Rajevski kolkolla
+äänellä, "ja minä pidän Hänen Majesteettiansa Keisaria onnellisna, että
+hän teissä on löytänyt päällikön suuremmalla nerolla ja paremmalla
+onnella, kuin minä. Vilpittömässä ahkeroitsemisessa velvollisuuksiani
+täyttääkseni toivon kuitenkin voivani teidän kanssanne kilpailla.
+Sallitteko, herra kreivi, että ajutanttini kautta sanon jäähyväiseni
+niille uskollisille, jotka eivät minun päällikkönä ollessani koskaan
+ole epäilleet vertansa vuodattaa, vaikk'ei onni ole vastannut heidän
+miehuuteensa ja vaivoihinsa?"
+
+"Kuten tahdotte, herra kenraali!" sanoi Kamenski. "Te voitte vielä
+käskeä, kunnes olette lukenut nämät minun käsky- ja virkakirjani". Hän
+otti esiin muutamia papereja.
+
+Nämät pikaisesti luettuansa antoi Rajevski ne takaisin ja sanoi:
+"asemamme oli vaarallisempi, kuin luulisittekaan, herra kreivi. Meitä
+sulkee toisella puolella voimakas vihollinen ja toisella ne laveat
+vedet, jotka kaikin paikoin levenevät täällä keski-Suomessa. Vedet ovat
+täynnä sissejä ja asukkaiden mielenlaatu on mitä vihollisinta olla
+saattaa. Jos ei teillä ole suuria apujoukkoja, pelkään, että teidän on
+peräytyminen Tampereen kautta, josta juuri äsken keskustelimme".
+
+"Ei mitäkään peräytymistä!" vastasi Kamenski. "Ell'emme muulla tavalla
+pääse eteenpäin, niin käytämme kavaluutta. Eteenpäin pitää
+sotajoukkojen menemän, muuten olen minä heidät opettava", -- hän
+heilutti kättänsä -- "eteenpäin, muuten putsikkaa! Paitse sitä on
+ruhtinas Dolgoruki 10,000 miehen ja riittäväin varojen kanssa tulossa.
+Hän on täällä parin tunnin perästä".
+
+"Oi, se on hyvä", virkkoi Rajevski. "Jos hän olisi tullut päivää ennen,
+herra kreivi, olisi hän löytänyt minut päälle käymässä tämän
+peräysmatkan siasta".
+
+"Tahdotteko esittää läsnä-olevat upsierit, herra kenraali?" keskeytti
+kreivi Kamenski.
+
+Kenraali noudatti kreivin käskyä suurella mielenmaltilla. Upsierit
+näyttivät erinkaltaisia mielenliikuntoja, mutta useimmat eivät voineet
+salata kaipaustaan ja suruaan.
+
+Kiitettyänsä kaikki läsnä-olevaiset sanoi Rajevski Nefnef'ille: "viekää
+minut korttieriinne ja antakaa minun levähtää pari tuntia. Minä lähden
+sitte kohta Pietariin".
+
+Kyynel välkkyi kenraalin silmässä, kun hän kumartaen otti jäähyväiset
+upsiereiltaan ja meni huoneesta.
+
+Sill'aikaa oli joukko kaupungin asujamia sekä useampia talonpoikia
+likiseuduilta kokountunut torille katselemaan Venäläisten koreita
+kenraaleja. Pian tuli yleisesti tutuksi, että uusi kenraali oli tullut
+päälliköksi ja että paljo apujoukkoja oli tulossa.
+
+Kaupungin viskaali, joka oli kutsuttu uuden kenraalin luokse, tuli pian
+ulos ja käski kaupunkilaisten ja talonpoikain kohta jättää Venäläisten
+upsiereille kaikki veneet ja alukset. Talonpojat olivat tuskin kuulleet
+hänen sanansa, kun jo kiiruhtivat rantaan, jossa heidän veneensä
+olivat, ja ennenkuin mitään vielä oli ehditty ruveta tekemään heitä
+estääkseen, olivat he lykänneet veneet ulos. Nopeasti soutaen
+kiiruhtivat talonpojat pitkän sillan alitse koskelle, ja vaikka se
+tottumattomista katsojista näytti vaaralliselta, lensivät tottuneet
+koskenlaskijat pian pois vaahtoavain pyörteiden sekaan ja olivat nyt
+Pyhäjärven lavealla vedenpinnalla, jossa heitä ei enään ollut
+mahdollista kiinni saada.
+
+Ainoastaan yksi talonpoika vähäisessä veneessä koki päästä pakoon
+vastaiseen suuntaan, Näsijärvelle. Hän sousi kiivaimmalla ahkeruudella.
+
+Talonpoikain paetessa kiiruhti useampia Venäläisten jääkärejä rannalle
+ja sillalle. Myöhäistä oli enään ampua muiden perään, mutta tuo
+yksinäinen soutaja ei vielä ollut pyssyn kantaman ulkopuolla. "Ampukaa
+häntä!" huusi eräs jääkäri toiselle. "Se on rouva Gek'in renki".
+Laukaus pamahti silloin, mutta ei kohdannut.
+
+Majuri Nefnef itse tuli ratsastaen sillalle, saatuansa tiedon tästä
+kohtauksesta. "Se on vakoja!" huusi hän. "Se heittiö oli ottaa minut
+vangiksi Lapualla. Käskekää katteini Judenieff'in tuossa paikkaa
+lähettää kuusinaulainen tykki tuonne värjärin laiturille! Katsokaa,
+että sitä tähdätään hyvin ja ampukaa häntä, ennenkuin hän pääsee
+pakenemaan!"
+
+Useampia jääkärejä riensi pois toimittamaan käskyn täytäntöä. Nefnef
+itse ratsasti sinne, heitä kiirehtiäksensä.
+
+Tykki tuotiin nopeasti laiturille ja joukko sotamiehiä kokountui sen
+ympäri. Sitä tähdättiin suurella huolella.
+
+Mutta Paavo huomasi vaaran ja rupesi soutamaan epätasaisesti, niin että
+vene alituisesti muutti suuntaa, jonka vuoksi ei sitä ollut helppo
+tavata.
+
+Viimein laukaistiin tykki ja luoti lensi hyppien pitkin vedenpintaa.
+
+Kun savu muutaman hetken perästä oli hajounut, niin että laiturilta
+voitiin nähdä yli vesien, havaittiin talonpojan hattu uivan veneen
+vieressä, joka näytti tyhjältä. Airot riippuivat irtanaisina, veneen
+vielä kulkiessa eteenpäin siitä vahvasta vauhdista, joka sillä oli.
+
+Nefnef käski muutamia jääkärejä menemään erääsen suurempaan veneesen,
+joka oli lähellä laituria; tykki vedettiin takaisin. Mutta samassa
+kohosi talonpojan varsi veneen pohjasta ja airot rupesivat taas
+vilkkaasti liikkumaan. Venäläiset päästivät yleisen huudon. Tykki
+tuotiin taas pikaisesti laiturille, mutta ennenkuin ehdittiin uudesti
+laukaista, ei Paavo enään ollut ammuttavissa.
+
+"Tuolla raskaalla veneellä on mahdotonta häntä enää saada kiinni!"
+sanoi eräs upsieri.
+
+"Nyt saavat he tietoja koko asemastamme!" huusi Nefnef vihastuneena.
+"Antakaa sille riivatun viskaalille, jok'ei ymmärtänyt estää tätä
+harmia, sataviisikymmentä! Vartijat pitää vieläkin enennettämän
+kahdenkertaisesti. Seuratkaa minua, katteini Judenieff! Tutkikaamme
+vankianne".
+
+Upsierit menivät sen perästä pois.
+
+Kun Nefnef astui pihalle, jossa hän oli ottanut pääkorttierinsa,
+kohtasi hänet Rajevski. "Herra komendantti", sanoi tämä, "minä en voi
+täällä enää kauemmin olla. Minä en aavistanutkaan kaikkia, mitä nyt
+olen saanut kuulla. Teillä on naisia vangittuina, te annatte kiduttaa
+vankia. Päällikkyyteni on loppunut, niin ett'en enää voi teitä käskeä,
+mutta muistakaa, ett'en ikänä ole antanut teille lupaa semmoisiin.
+Ennenkuin lähden, tahdon ilmoittaa asian Kamenskille".
+
+"Hän sen jo tietää", vastasi Nefnef; "hänen käskynsä on kovuudella
+kohdella vakojia".
+
+"Jääkää hyvästi, majuri Nefnef!" pitkitti kenraali. "Minun on
+alammaisistani vastaaminen, sen tiedän, mutta raaka käytöksenne on
+minulle ollut peräti tuntematon ja odottamaton, niin että tässä
+kohdassa olen syytön".
+
+Nefnef'iä enää silmäykselläkään kunnioittamatta astui Rajevski
+vaunuihinsa ja matkusti pois.
+
+Nefnef katsahti hänen jälkeensä pilkallisella silmäyksellä. "Onnesi
+tähti", jupisi hän, "on laskenut! Sinä et voi minua vahingoittaa ja
+Kamenski, sen tiedän, ei ole niin tarkka". Hän meni sisään talliin,
+joka oli likinnä naisille määrättyä tupaa.
+
+Sen ovi aukesi ja Amalia astui ulos. Kauhistus ja tuska kuvautui hänen
+muuten niin kauniissa kasvoissansa. Hän kysyi muutamilta sotamiehiltä,
+jotka seisoivat ulkopuolla, missä komendantti oli. Mutta nämät
+pudistivat päätänsä ja viittasivat talliin päin, josta kuultiin
+muutamia kamalia ääniä, ikäänkuin kuolevan eläimen porina. Amalia
+tahtoi rientää sinne, mutta Venäläiset pidättivät häntä. Turhat olivat
+hänen rukouksensa ja kyynelensä: he eivät häntä ymmärtäneet.
+
+"Komendantti" oli ainoa sana, jotka he olivat ymmärtäneet ja kertoivat.
+
+Näiden turhain koetusten jälkeen juoksi Amalia kutsumaan ulos muita
+naisia. Nefnef tuli samassa tallista ja kaikki yhteisesti kiiruhtivat
+häntä vastaan.
+
+"Armahtakaa setääni!" huusi Amalia. "Mitä on se onneton tehnyt, että
+häntä niin kidutatte, majuri Nefnef?"
+
+"Vakoja, vakoja!" vastasi Nefnef harmistuneena. "Minä tulen teidän
+luoksenne toisella kertaa; nyt minun täytyy mennä kenraalin luokse".
+
+Tämän sanottuaan tahtoi hän mennä pois. Mutta rouva Gek heittäytyi
+polvilleen hänen eteensä. "Kuinka saatatte niin piinata mielipuolta ja
+kuuromykkää?" huusi hän.
+
+"Te vaan tahdotte minut pettää", vastasi Nefnef, "mutta minä vannon,
+että hänen täytyy puhua, vaikk'ei hänellä olisi enemmän kieltä, kuin
+sammakolla".
+
+Kylmyydellä kääntyi hän pois naisista ja meni porttiin päin. Siellä
+antoi hän muutamia käskyjä ja kävi pois. Hänen käskystään viittasivat
+muutamat sotamiehet naisia menemään takaisin huoneesensa. Ainoastaan
+vaivalla saatiin heitä tottelemaan, kun näkivät kyökistä kannettavan
+talliin muutamia tulisia rautoja.
+
+Koko puolen tunnin, täynnä tuskaa, täytyi poloisten naisten kuulla
+hirmuisinta parkua, jonka syyn he aivan hyvin tunsivat.
+
+Silloin ratsasti pihalle loistava joukko ratsuväkeä. Nuori mies
+kalliissa puvussa, rinta täynnä välähteleviä tähtiä, ajoi sen
+etupäässä. Nefnef seurasi häntä, pää paljastettuna.
+
+Nuori ruhtinas, sillä se oli ruhtinas Dolgoruki, hyppäsi keveästi
+vaahtoavan ratsunsa selästä. "Minä kohtasin kenraali Rajevskin",
+virkkoi hän. "Onko se totta, mitä hän sanoi, majuri Nefnef, että te
+täällä harjoitatte hirmuisimpia töitä? Tietäkää, että keisari vaatii
+urhoollisuutta, mutta myöskin ihmisyyttä sotamiehiltänsä".
+
+Hän meni samassa pytinkiin, johonka Nefnef seurasi häntä.
+
+Naiset olivat akkunan lävitse nähneet tämän kohtauksen. "Se on keisari
+itse", sanoi rouva Gek. "Se ei voi olla kukaan muu".
+
+"Nefnef oli niin nöyrä häntä kohtaan", sanoi Fredrika. "Hän olisi
+kernaasti voinut hutkaista Nefnef'iä ratsuvitsallaan".
+
+"Hän ei ollenkaan näyttänyt julmalta", lausui Rosina. "Äiti,
+pyytäkäämme häneltä armoa!"
+
+"Niin", huusi Fredrika. "Osaahan Amalia ranskan kieltä".
+
+Äiti mietti muutaman hetken. "Meillä ei ole muuta neuvoa", sanoi hän.
+"Meidän on sitä koettaminen. Rohkaise mielesi, Amalia; mene Jumalan
+nimeen, Hän sinua vahvistakoon!" Näin sanoen syleili hän vapisevaa
+tyttöä.
+
+Amalian kasvoille kuvautui hyvän aikomuksen jalo muoto ja tunne
+rohkeudesta ja arvollisuudesta tuotti hienon punastuksen hänen
+poskillensa.
+
+Ovi avattiin ja hän astui ulos. Mutta vartijat pihalla tahtoivat viedä
+häntä takaisin. Hän koetti merkeillä selittää, mitä mieli puhua, ja
+viittasi kiivaasti pytinkiin päin, johon ruhtinas oli mennyt sisään.
+
+"Takaisin!" ärjäsi muuan jääkäri ja kolisti kiväriänsä.
+
+Samassa aukesi akkuna pytingissä. Heleä ääni puhui muutamia sanoja ja
+jääkäri astui kunnioittavasti syrjään. Amalia kiiruhti eteenpäin.
+
+Ovessa tuli Nefnef häntä vastaan ja pidätti häntä. "Mamseli Amalia",
+sanoi hän innolla, tarttuen hänen käteensä, "mitä tahdotte ruhtinaalta?
+Älkää kannelko päälleni, sitä neuvon teille ja sitä teiltä pyydän. Mitä
+ikänänsä hän sanoneekin, olette ja jäätte minun valtaani. Muistakaa se
+ja puhukaa sen jälkeen!"
+
+Muuten niin heikko tyttö tempasi väkevästi kätensä irti, katsoi häneen
+vaan _yhdellä_ silmäyksellä, mutta täynnä ynseyttä ja arvoisuutta, ja
+kiiruhti ruhtinaan huoneesen.
+
+Hänen sydämensä sykki kovasti; uskaliaisuus ja tuska, sekä vaaleus ja
+punastus vaihtelehtivat hänen kasvoillansa. Hän laski kätensä
+sydämelleen, hetkeksi miettiäksensä niitä sanoja, joita aikoi puhua.
+
+Ruhtinas meni häntä vastaan lempeällä ja jalolla katsannolla.
+Ystävällisesti käski hän häntä mieltänsä rohkaisemaan.
+
+Amalia heittäytyi nyt polvillensa ja kertoi, kyynelten useasti
+keskeyttäessä hänen puhettaan, mitenkä vanhempainsa koti oli ryöstetty
+ja kuinka kuuromykkää setäänsä kidutettiin.
+
+Kuultuaan tämän kertomuksen, joka saatti punan nousemaan hänen
+otsallensa, nosti ruhtinas ystävällisesti rukoilevaa tyttöä ylös ja
+tarjosi hänelle kätensä, taluttaaksensa häntä alas pihalle.
+
+Tällä kohtasi heitä Nefnef, joka tuli ulos tallista. Hän kumarsi
+syvästi ja sanoi vapisevalla äänellä: "Armollinen ruhtinas, minä tulin
+myöhään. Hän on kuollut".
+
+"Te olette murhannut kuuromykän ja mielettömän", virkkoi ruhtinas ja
+katsoi häneen kauhealla silmäyksellä. "Minulla ei ole täällä
+päällikkyyttä, mutta minä tahdon puhua kreivi Kamenskin kanssa ja
+herramme ja keisarimme kanssa. Hän ei tahdo, että upsierinsa ovat
+pyöveliä. Missä ovat muut naiset?"
+
+Amalia viittasi tupaan ja nämät, jotka akkunasta olivat nähneet koko
+kohtauksen, kiiruhtivat ulos. Ruhtinas tervehti heitä ystävällisellä
+kohteliaisuudella ja sanoi: "Tahdotteko jäädä tänne? Minä vakuutan,
+että olette turvassa. Vai mihinkä tahdotte mennä? Ei kukaan uskalla
+tehdä teille mitään pahaa, sen voin luvata keisarini nimessä".
+
+Naiset katselivat toinen toisiinsa; äiti puhui muutamia sanoja
+Amalialle ja tämä selitti nyt ruhtinaalle äitinsä halun päästä erään
+sukulaisen tykö Karjalaan, niin kauaksi kuin sotaa kesti.
+
+"Onko teillä hevosta?" vastasi ruhtinas, "niin tahdon toimittaa teille
+kenraali Kamenskin luvan ja passin. Missä on kenraali, majuri Nefnef?"
+
+Samassa hetkessä järähti tykin laukaus. Hätärummut pärisivät ja kaikki
+Venäläiset tulivat liikkeelle. Ruhtinas pudisti Amalian kättä ja
+hyppäsi taas ratsunsa selkään. Kaikki Venäläiset seurasivat häntä.
+
+Näsijärven rannalle riensivät Venäläisten joukot. Nefnef kiiruhti heitä
+johtamaan. Värjärin laiturille tuotiin taas tykki. Järvellä liikkui
+joukko aluksia, kaikki täynnä sotamiehiä. -- Kohta huomaittiin, että
+suuri joukko aikoi nousta maalle vähän matkaa kaupungista.
+
+Kreivi Kamenski riensi torilta rantaan, jossa ruhtinas Dolgoruki
+kohtasi hänet. Nämät korkeat päälliköt tervehtivät toisiaan
+kohteliaasti ja ruhtinaan korkea arvo näytti voittavan itse
+ylikenraalin vallan.
+
+"Voimamme täällä on liian heikko", sanoi Kamenski.
+
+"Tunnin päästä on koko sotajoukkoni täällä", vastasi ruhtinas; "minä
+olen kiiruhtanut edelle. Nyt tahdon rientää heitä vastaan ja jouduttaa
+marssia. Jos oikein näen, saanette kyllä tekemistä siksi, kuin tulen
+takaisin, niin että vielä voin toivoa päästä tappeluun osaa ottamaan".
+
+"Terve tultuanne, jalo ruhtinas!" vastasi Kamenski. "Kuinka suuri on
+joukkonne?"
+
+"Noin 6,000 miestä", vastasi Dolgoruki.
+
+"Jättäkää siis tykistönne sillalle", sanoi kenraali, "ja antakaa
+ratsuväen kiiruhtaa tuonne tappeluun. Minä huomaan, että vihollinen
+siellä kokoo voimansa maalle noustaksensa".
+
+"Kuka on Suomalaisten päällikkönä?" kysyi ruhtinas, jo kääntäen
+hevostansa.
+
+"Minä en tiedä oikein varmaan", oli Kamenskin vastaus, "mutta laivaston
+päällikkönä lienee amiraali Spuff, vaikka on koetettu luuletella, että
+hän on ainoastaan vältvääpeli, ja kenraali Rutt johdattaa jalkaväkeä.
+Että he ovat enemmän, kuin alaupsieria voi kohta nähdä toimituksen
+voimakkuutta. Tarkk'-ampujat, joita näette seisovan muutamia joka
+veneessä, ovat noita urhoollisia Porilaisia. Soutajat-sotamiehet
+lienevät Ruotsista äsken tulleita. Jääkärimme eivät vielä tunne sitä
+univormua".
+
+Ruhtinas kannusti ratsuaan ja kiiruhti ajutantteinsa seurassa kaupungin
+lävitse ja pitkän sillan yli. Sieltä saattoi hän nähdä, kuinka
+vihollisen laivasto rupesi ampumaan Venäläisten joukkojen päälle. Mutta
+Suomalaisten tuli oli varsin tiukka. Ainoastaan yksi tykki oli heillä
+työssä. Muuten eivät he näyttäneet tahtovan tulla aivan likelle
+Venäläisten kiväritulta. Kamenski kuljetti sentähden tykistönsä pitkin
+rantaa, sillä tavalla tavataksensa vihollisia. Tappelupaikka peittyi
+pian ruudinsavulla, jonka tuuli ajoi kaupungin ylitse.
+
+Tuskin oli ruhtinas ehtinyt sillan yli, kun pari venettä ruudinsavun
+suojassa läheni sitä. Muutamia Suomen sotamiehiä hyppäsi siitä ylös
+sillalle, jonka alla hirvittävä työ nyt alkoi.
+
+Nefnef'in korttieri oli liki siltaa. Puoli tusinaa Suomalaisia riensi
+sinne Paavon johdatuksella. Hän löysi naiset vartijaitta, sillä
+Kamenski oli koonnut kaikki väkensä rannalle. Paavo ja kumppaninsa
+olivat eriskummaisesti vaatetetut. Heillä oli hattujensa ympäri leveitä
+höylänlastuja, jotenka ne kaukaa katsoen olivat sotamiesten kypärien
+muotoisia. Olkapäiden ylitse kantoivat he, hihnojen siasta kaistaleita
+männyn kuoresta, valkoinen määhäpuoli ulospäin. Aseina oli heillä
+keihäitä ja seipäitä.
+
+Paavon silmäys lensi sivumennessä talliin päin, sill'aikaa kuin hän
+käski naisia kiiruusti seuraamaan itseään. "Tie on meille nyt avoinna",
+sanoi hän, "vaikka Ruovedelle asti. Sill'aikaa kuin vaanjunkkari Roth
+muiden talonpoikien kanssa antaa Venäläisille tekemistä, pääsemme
+ruudinsavun suojassa melkoisen matkan ennalle".
+
+Ilonhuudolla myöntyi rouva Gek tähän ehdoitukseen. Toivo päästä
+miehensä tykö voitti kaikki muut arvelut. Hän käski tyttäriensä kohta
+totella ja seurasi sen jälkeen pelastajiansa. Fredrika tarttui
+tavallisuuden mukaan Paavon käteen ja molemmat vanhemmat tytöt
+taluttivat äitiä.
+
+Sillalla kohtasi heitä pastori Cygneus. Hän oli sill'aikaa käynyt
+rovastin luona kaupungissa. Nyt yhtyi hän pakenevain naisten seuraan ja
+rehellinen Paavo otti hänet vastaan sydämellisellä kädenpudistuksella.
+
+Tuskin olivat naiset astuneet veneesen, joka kiiruhti ylös Näsijärvelle
+päin, kun tulenliekkiä leimusi useammassa kohdassa pitkää siltaa.
+Samana hetkenä tulivat ruhtinas Dolgorukin etujoukot, jotka innolla
+olivat kiiruhtaneet päällikkönsä jälissä, rannalle.
+
+Ruhtinas itse ratsasti ensinnä palavalle sillalle. Mutta hänen
+edessänsä räjähti samassa hirmuisella pamahuksella sillankaari ilmaan,
+palavia ansaita lensi kauas ympäriin ja ruhtinaan täytyi kääntyä
+takaisin. Hämmästyksellä katseli hän palavaa sillanrakennusta. Hetken
+mietittyänsä sanoi hän: "Tästä emme voi päästä eteenpäin. Koettakaamme
+pohjoisempaan, saatammeko päästä vesien ympäritse!"
+
+"Me voimme silloin Karjalan kautta tulla Barclay de Tolly'n armeijaan!"
+vastasi eräs ajutantti. "Mutta sinne on pitkä matka, kumminkin viikon
+marssi".
+
+"Olkoon menneeksi!" huusi ruhtinas. "Kernaammin kuljen sen matkan, kuin
+jään tähän joutilaana katsojana, pääsemättä ylitse".
+
+Sillä välin eneni valkea yhä enemmän. Kaikki sillankaaret seisoivat
+ilmitulessa ja koko rakennus oli ainoana tulisena tukkuna. Viimein
+riehahti kauhealla jyrinällä koko tämä tukku alas veteen. Hetkeksi
+näytti se pysäyttävän veden vauhdin, mutta pian pääsivät aallot
+voitolle ja heittivät palavat puut ja ansaat alas koskeen, jossa
+vedenpyörteet sekautuivat savun ja rätiseväin kipinäin joukkoon.
+
+
+
+
+V.
+
+Paavon kotitalo.
+
+
+Iltapuolella nousi ankara etelätuuli, joka pian kasvoi hirmuiseksi
+myrskyksi. Pyhäjärven, Näsijärven, Vankaveden ja Visuveden laveilla
+vesillä aina pohjaisempaan Suomeen asti raivosi myrsky, ja kuohuvia
+aaltoja loiskui niemiä ja kareja vastaan. Vaahdon seassa Vankavedellä
+pyrki eräs vene tullaksensa muutaman niemen suojaan. Soutajina oli
+siinä muutamia suomalaisia talonpoikia ja perää piti rohkea Paavo, joka
+taitavasti ymmärsi estää venettä kaatumasta. Muut veneet, jotka
+vaanjunkkari Roth'in johdolla hätyyttivät Tamperetta, olivat eronneet
+ja nousseet maalle useammille saarille. Valppaat, väsymättömät ja
+tapaamattomat, pitivät he nämät vedet puhtaina kaikista Venäläisistä ja
+kuleksivat pitkin rantoja, jossa kaappasivat pois jokaisen venäläisen
+kurierin, ryöstivät kuormastoja ja löivät vähäisempiä sotamiesjoukkoja.
+Koottuansa kaikki täällä löytyvät veneet ja alukset ja hävitettyänsä
+Tampereen sillan, pitivät he tällä tavoin Venäläisten armeijaa
+piiritettynä. Ainoastaan tekemällä ison kierron saattoivat Venäläiset
+Iinsalmen kautta auttaa Kamenskia. Mutta Iinsalmelle oli Sandels
+prikaatinsa kanssa asettunut.
+
+Tampereelta pakenevien naisten oli koettaminen päästä metsiä myöten
+niin kauas pohjaiseen, ett'ei heidän enää tarvinnut pelätä Venäläisten
+armeijaa vasemmalla rannalla. Mutta myrsky pakoitti heitä juuri sillä
+rannalla pelastustansa etsimään. Paavo oli kuitenkin valinnut
+turvallisen paikan, jossa ei yhtään vihollista ollut. Kurussa,
+kappaleen matkaa siitä poltetusta maatalosta, jossa majuri Gek'in perhe
+oli asunut, oli Paavon oma talo. Kun vene, jossa pakolaiset olivat, oli
+ehtinyt erään niemen sivutse, laski se rantaan muutamien suurten
+leppäpuiden suojassa. Paavo nousi naisten ja papin kanssa maalle ja
+muut talonpojat lähtivät taas vesille.
+
+"Viekää vaanjunkkarille terveisiä", virkkoi Paavo, "ja sanokaa hänelle,
+että huomenna aamulla olen Kurun kirkolla. Jos hän nousee maalle
+muutamien miesten kanssa ja tulee sinne, saamme vieläkin keskustella.
+Minä viivyn ainoastaan tämän yön vanhempieni ja siskojeni tykönä".
+
+Tämän hyvästijätön perästä vei Paavo naisensa metsään. Taivasta
+tavottavien honkain välitse, jossa ei yhtään tietä ollut, ja
+pensastojen läpi, joita Paavo taitteli tietä raivataksensa, tuli seura
+muutamaan taloon, jonka ympärillä oli pari pellonaitausta. Tänne ei
+vielä yksikään vihollinen ollut osannut tulla, sillä älykäs Paavo oli
+sulkenut ainoan tien, joka vei taloon parin kallion välitse, sillä
+tavoin, että oli kaatanut joukon honkia ja tehnyt sysihaudan keskelle
+tietä, niin että Venäläiset, jos tulisivat sinne, luulisivat tien
+vievän ainoastaan haudalle. Muuten oli talon ympärillä kaikilla puolin
+äkkijyrkkiä vuoria.
+
+Paavo astui ensinnä sisään avaraan pirttiin. Siellä istui takan edessä
+vanha akka ja korjasi valkeaa. Kaksi nuorempaa naista oli ruuan
+valmistamisen toimessa. Korkeassa sängyssä tuvan peräseinällä lepäsi
+vanha ukko, jonka harmaa parta välkkyi valkean paistetta vastaan.
+
+Ääneti katseli Paavo ympärillensä ja meni sen jälkeen rahille istumaan.
+Ei yksikään läsnä-olevista osoittanut ilon tai kummastuksen merkkiä.
+Mutta toinen naisista, vaihetettuansa silmäyksen Paavon kanssa, meni
+vieraita vastaan ja talutti heitä rahille.
+
+Ukko käänsi päätään ja katseli tulijoita, akan sytyttäessä pari
+pärettä, paremmin pirttiä valaistaksensa. Vasta pitkän, jnhlallisen
+äänettömyyden perästä nousi Paavo ylös ja läheni vanhusta, ottaen
+käteensä lakin, jota tähän asti oli pitänyt päässään. Vanhus teki nyt
+muutamia kysymyksiä, joihin Paavo kunnioituksella vastasi. Hän kertoi,
+näet, viimeisten päivien tapauksista. Vaimot kuuntelivat tarkasti tätä
+puhetta, vaikk'eivät olleet siitä vaarin ottavinaan.
+
+Kun Paavo jälleen oli istunut rahille, nousi vanha akka ylös; meni
+rouva Gek'in luo ja antoi hänelle kättä, toivottaen hänelle "Jumalan
+rauhaa". Rouva Gek vastasi ystävällisesti tervehdykseen, jonka jälkeen
+akka kätteli muita naisia ja sanoi heitä tervetulleiksi. Nyt astui
+pappi, hyvin tottunut maan tapoihin, ukon luokse ja puuttui puheisin
+hänen kanssansa.
+
+Paavo meni sill'aikaa ulos. Hänen sisarensa levittivät pöydälle ison
+liinan, jonka valkoiselle pohjalle oli neulottu monenvärisiä ruusuja.
+Suuri kistu avattiin, josta muutamia hopeapikareita ja pari suurta
+tinavatia otettiin esiin. Vähän aikaa puhuttuaan naisvierastensa kanssa
+antoi akka muutamia avaimia tyttärillensä, jotka sen jälkeen aitasta ja
+ruokahuoneesta toivat mitä parasta talossa oli.
+
+Paavo tuli takaisin aterialle, joka oli oikeita Suomen ruokalajia:
+lihaa ja kalaa sekä ääretön ruiskakku. Myös otettiin esiin iso,
+ympyriäinen tinapullo, jossa oli viiniä. Ruualta päästyään meni Paavo
+ulos ja veti vähän ajan perästä sisään suuren ja pitkän reen. Hänen
+sisarensa toivat pari samankaltaista ja näihin tehtiin vieraille sijoja
+peuran- ja karhunnahoista.
+
+Pappi ja Paavo menivät heinälatoon makaamaan.
+
+Suomen talonpojalla on erinomainen voima valvoa. Heinä-aikana, etäisiä
+suoniittujansa korjatessaan, hän tuskin ollenkaan nautitsee lepoa.
+Paavo ei ollut kauan nukahtanut, ennenkuin levoton tunne ajoi hänet
+ylös ja saattoi häntä vaeltamaan metsän lävitse kotinsa ympäri
+tutkiaksensa, oliko kaikki rauhallista ja luotettavaa. Nuori talonpoika
+vaelsi perityllä maallaan, joka hetki peläten siinä näkevänsä
+vihollisia. Tämä maa oli nyt hänen rehelliselle sydämellensä sitä
+pyhempi, kuin hänen asunnossaan oli vieras, joka hänelle oli kalliimpi
+kaikkea muuta maan päällä, vaikka tämä tunne hänessä vielä oli himeä ja
+epäselvä. Paavo oli varustautunut luotipyssyllään, talon kalliimmalla
+omaisuudella, jonka hänen vanha isänsä itse oli tehnyt ja joka tämän,
+niinkuin pojankin kädessä, jo oli ollut monen karhun surma. Keveillä
+askelilla hiipi Paavo kallioin ja honkain välitse ja tuli viimein
+siihen vuorensolaan, jossa hän niin kavalasti oli sulkenut tien.
+Tässä laski hän korvansa maata vastaan kuunnellaksensa. Myrsky oli
+tau'onnut, kaikki oli hiljaista, ainoastaan muutamat oravat karruttivat
+mäntyjen latvoissa ja yksinäinen rastas viserteli suloista lauluaan.
+Taivaan-kannen puna ilmoitti lyhykäisen yön loppua. Paavo kiipesi
+suureen mäntyyn, päivän valetessa nähdäksensä niin kauas ympärille,
+kuin suinkin.
+
+Hänen tottunut silmänsä ei jättänyt yhtäkään esinettä tarkastelematta.
+Jokaisen pienimmänkin muutoksen sumussa ja hänelle niin tutuissa
+puunlatvoissa olisi hän huomannut; ei vähinkään ääni jäänyt häneltä
+kuulematta. Vankavedellä näki hän veneen, joka laski Kuruun päin, jonka
+kellotapuli näkyi etäältä puiden välissä. Maanpuolella ei hän huomannut
+yhtäkään liikuntoa. Hän astui sentähden alas ja läksi kirkolle.
+
+Vaanjunkkari Roth jätti veneensä ja kumppaninsa rantaan ja läksi
+astumaan määrätylle kohtauspaikalle. Polku vei hänet maantielle, joka
+tiheän metsän lävitse kulki kirkolle. Yht'äkkiä huomasi hän puiden
+välissä esineen, joka tarkistutti koko hänen huomionsa. Se oli kasakki.
+Kohta oli Roth tehnyt päätöksensä. Kasakki oli yksinään, siis oli hän
+vangiksi otettava. Roth meni suuren puun suojaan, joka seisoi tien
+varrella ja jonka sivutse kasakin oli ratsastaminen. Hiljaan laski hän
+kivärinsä pois, jonka latinkia hän ahnehti, sillä Suomalaiset olivat
+yleisesti ampumavarojen puutteessa. Sitä vastoin veti hän miekkansa.
+
+Kun kasakki tuli likelle puuta, huomasi hän samassa vihollisensa, mutta
+ennenkuin hän oli ehtinyt käyttää keihästä taikka kääntää hevosensa,
+karkasi Roth esiin ja pisti miekkansa hevosen rintaan. Sen perästä
+tarttui hän kiinni kasakin rintaan. Hämmästynyt villi tavotti pitkää
+pistoolia, joka oli hänen vyössänsä, mutta Roth tarttui hänen käteensä
+hirmuisella voimalla. Hän ei voinut käyttää aseitaan: tässä kysyttiin
+siis käsivoimaa. Mutta harteva vaanjunkkari voitti hänet helposti,
+lannisti häntä parilla nyrkin lyömällä, tempasi hänet irti kaatuneesta
+hevosesta ja veti häntä perässään vankina.
+
+Varovasti läheni vaanjunkkari kirkkoa. Hän tiesi, että kasakilla,
+tavallisuuden mukaan, oli kumppani lähellä. Aivan oikein istuikin
+kirkkotarhan muurin vieressä vakoileva kasakki. Tämä oli jo luultavasti
+huomainnut jonkun saaliin, sillä äkisti ojensi hän keihäänsä, kannusti
+hevostaan ja riensi eteenpäin. Hänen vauhtinsa pysäytettiin kuitenkin
+yht'äkkiä ja hänen keikahtaessaan maahan hevosen selästä kuului kova
+pyssynlaukaus.
+
+"Hm!" sanoi vaanjunkkari itsekseen, "se oli kaiketi Paavo. Ell'ei vaan
+näillä molemmilla variksilla oisi useampia seurassansa. Ottakaamme
+selko siitä".
+
+Roth teki sen jälkeen vangille muutamia kysymyksiä kielellä, jonka itse
+luuli olevan venäjää, mutta josta vanki ei paljon ymmärtänyt. Mutta
+missä kieli ei riittänyt, siinä tulivat merkit ja liikunnot avuksi.
+Vaanjnnkkarin lujat nyrkit kehittivät oivallisesti Venäläisen
+käsitystä. Tämän eriskummaisen tutkinnon kestäessä tuli myöskin Paavo
+saapuville. Ainoastaan vähäisellä nyykähdyksellä tervehti vaanjunkkari
+häntä ja pitkitti sen jälkeen temppujaan kasakin kanssa. Pääkohta
+siitä, mitä hän luuli saaneensa tietää, oli se, että Nefnef vähäisen
+lähetyksen kanssa oli likitienoossa ja että eräs maanmittari, jonka
+nimen Roth tunsi, oli Venäläisten oppaana.
+
+Kun vaanjunkkari oli ilmoittanut arvelunsa Paavolle, pitivät he yhdessä
+keskustelua, josta tuli se päätös, että maanmittari oli petturi. Paavo
+tuli levottomaksi kodistaan ja käski Roth'in seurata itseään. Hetken
+mietittyänsä suostui tämä siihen. Mutta ennenkuin jätti paikan, oli hän
+niin varova, että sitoi kasakin kiinni kirkkotarhan porttiin. Molemmat
+ystävät läksivät sen jälkeen Paavon taloon päin.
+
+Heidän arvelunsa eivät olleet väärät: petollinen maanmittari oli
+näyttänyt Nefnef'ille tien. Tuo niin viisaasti rakettu sysihauta oli
+hävitetty. Tämän nähdessään Paavo päästi kolkon huudahduksen. Roth
+laski kätensä hänen olallensa hiljaisuutta osoittavalla silmäyksellä.
+Paavo malttoi mielensä ja molemmat lähenivät, hiljaa hiipien,
+yksinäistä kotia. Noin kaksikymmentä Venäläistä näkyi pihalla. Puoleksi
+vaatetetut naiset pitivät syleillen toisistaan kiinni. Yksi kasakki
+piti hivuksista kiinni vanhaa ukkoa, joka oli vedetty esiin sängystään.
+Nähdessään näin rääkätyn vanhuksen, kävi puistuttava vävähdys Paavon
+ruumiin lävitse. Silmänräpäyksessä oli pyssy hänen poskellansa ja sen
+luoti lensi Venäläisen pään lävitse.
+
+"Sinä aloitit liian varhain, Paavo", sanoi Roth, "mutta minä tahdon
+auttaa sinua". Hän pani kivärinsä silmälle ja kaksi Venäläistä kaatui.
+Kohta nousi meteli Venäläisten seassa. Puoli tusinaa kasakkia syöksi
+sinne päin, jossa rohkeat pyssymiehet seisoivat korkealla kalliolla.
+
+"Kuule, Paavo", sanoi Roth, "minä menen tuomaan tänne mieheni veneestä,
+niin otamme heidät pian. Asetu sinä sysihaudalle, josta he vaan voivat
+tulla edespäin yksi kerrallansa, äläkä päästä yhtäkään ulos. Älä vaan
+kiivastu kovin, sillä kiivaudella vahingoitat sekä itseäsi että heitä".
+
+"Kas tuolla petturia", keskeytti häntä Paavo, "tuolla hän tulee ulos
+pirtistä".
+
+"Odota", sanoi Roth, "ennenkuin menen, tahdon heittää hänelle
+sinimarjan silmään. Se on vähintä, jota voin tehdä semmoiselle
+konnalle".
+
+Hän oli jälleen ladannut pyssynsä ja tähtäsi suurella kylmyydellä ja
+verkkaisuudella. Luoti lävisti maanmittarin, ja Roth ja Paavo jättivät
+samassa kallion, jonne kasakit eivät voineet kiivetä ylös.
+
+Paavo meni sille paikalle, johon Roth oli hänet määrännyt. Polku siinä
+kävi kahden kallion välitse ja solan edessä, jonka sysihauta ennen oli
+sulkenut, löytyi vielä joukko tukkia. Paavo veti muutamia niistä
+kallioin väliin, niin että tie sillä tavoin jälleen suljettiin. Itse
+asettui hän ison kiven viereen, josta helposti huomasi jokaisen, joka
+tahtoi tunkea eteenpäin.
+
+Kauan ei hän siinä ollut seisonut, ennenkuin muutamia kasakkeja
+lähestyi. Ensimmäinen kaatui kohta hänen luodistaan, muut toiset
+ratsastivat takaisin taloon. Pian tulivat he toki takaisin suuremmalla
+miesjoukolla ja tekivät uuden koetuksen, joka ei kuitenkaan onnistunut.
+Sill'aikaa oli Roth kymmenen miehen kanssa ehtinyt tulla. Urhoollinen
+vaanjunkkari, joka yhtä hyvin kuin hänen muutkin sotamiehensä tunsi
+paikan, oli jo tiellä sinne tehnyt määräyksensä.
+
+Sotamiehet kiipesivät ylös kallioille, josta muutamat heistä saivat
+tilaisuuden ampua. Mutta sisäänsuljetut Venäläiset tekivät hurjan
+koetuksen väkisin tunkea ulos. He tulivat kuitenkin ammutuiksi, yksi
+toisensa perästä. Keskellänsä veivät he naisväen ja papin, joiden kädet
+olivat sidotut. Tämä näky suututti Suomalaisia niin, että he hyppäsivät
+alas kukkuloilta ja heittäytyivät vihollistensa yli pajunetilla. Ankara
+taistelu nousi, mutta Suomalaisten käsivoima ja ruumiinväkevyys sai
+pian voiton, varsinkin kuin hevoset tungossa olivat Venäläisille
+ainoastaan esteeksi.
+
+Paavo taisteli ensimmäisenä. Hän oli heittänyt pyssyn olallensa ja
+käytti nyt molemmilla käsillä kirvestä. Terävillä iskuilla raivasi hän
+itselleen tietä, siksi kuin oli päässyt naisten luokse. "Missä Amalia
+on?" kysyi hän kiivaasti.
+
+"Nefnef on vienyt hänet pois", valitti äiti, väännellen sidottuja
+käsiään.
+
+"Pelasta sinä naiset", sanoi Paavo Roth'ille, joka oli seurannut häntä.
+
+"Minä vien heidät veneeseni", vastasi Roth. "Siellä on sijaa teillekin,
+pastori Cygneus".
+
+"Missä on isäni?" kysyi taas Paavo. Hän katsahti äitiin, mutta tämä ei
+vastannut. Hänen sisarensa olivat yhtä mykät.
+
+"Hän ei enään elä", sanoi pappi. "He ovat murhanneet vanhuksen".
+
+Paavo ei vastannut mitään, mutta hänen katsantonsa oli hirmuinen. Roth
+otti häntä käteen ja sanoi: "hillitse itseäsi, Paavo. Me kostamme sen
+sinulle".
+
+"Kuka?" kysyi Paavo kolkolla äänellä.
+
+Vanha äiti osoitti erästä Venäjän ala-upsieria, sanoen: "tuo halkaisi
+isäsi pään".
+
+Ennenkuin kukaan kerkesi sanaakaan sanomaan, ennenkuin Roth oli ehtinyt
+tarttua Paavon nostettuun käteen, oli tämä viskannut kirveensä
+murhaajan päälle, joka vaipui vereensä.
+
+"Mutta missä on hän?" kysyi Paavo vieläkin ja vastausta odottamatta
+riensi hän taistelupaikalta taloon, joka jo oli ilmitulessa.
+Tuskastuneena katsahti hän sisään avatun oven lävitse. Siellä oli vaan
+hävitystä ja verta. Laattialla näki hän isänsä ruumiin. Mutta liekit
+pakoittivat häntä pakenemaan. Katsahtaen metsään päin näki hän puiden
+välissä upsieria, joka tahtoi vetää myötänsä naista rantaan päin. Hän
+tunsi kohta Nefnef'in ja Amalian. Nopeasti kuin salama oli hän siellä
+ja tarttui vihollisensa rintaan.
+
+"Nyt et pääse niinkuin viimein", sanoi Paavo ja veti häntä myötänsä
+erääsen pieneen raivattuun paikkaan liki palavaa navettaa. Keskellä
+tätä paikkaa oli vähäinen paalu, ja sen ympärillä kuusenhakoja. Paavo
+nosti vihollisensa maasta ja heitti hänet yhdellä otteella hakojen
+päälle. Mutta nämät välttyivät, niin että Nefnef putosi alas. Siinä
+oli, näet, karhunkuoppa. Että kosto täällä kohtasi Nefnef'iä, kuultiin
+ärjyvästä mörinästä, joka ilmoitti, ken siellä häntä ennen oli.
+
+Paavo lähti nyt kohta Amalian tykö, joka tainnuksissa oli vaipunut
+maahan. Rehellinen talonpoika katseli hänen lempeitä, vaalistuneita
+kasvojansa. Hän oli jo lapsuudestansa asti nähnyt ja rakastanut tätä
+nuorta tyttöä. He olivat leikinneet yhdessä lapsina ja vaikka Amalian
+sievempi kasvatus, pian pani väliseinän hänen ja yksinkertaisen
+talonpojan välillä, oli kuitenkin Paavossa, ikäänkuin näkymättömästä
+vaikutuksesta, syttynyt tunne, syvempi ja jalompi kuin tavallisesti
+hänen säädyssänsä. Hänellä ei kuitenkaan nyt ollut paljon aikaa antaa
+tunteillensa valtaa Amaliaa nähdessään. Useampia laukauksia
+päästettiin, hurranhuutoja kaikui ja ankara taistelu kuului jälleen
+sysihaudalta. Venäläiset olivat niinmuodoin saaneet apua.
+
+Paavon ensimmäinen ajatus oli rientää sinne, mutta hän malttoi
+mielensä, silmäillessään Amaliaa. Tämän kanssa uuteen vaaraan syöksyä
+oli hänelle mahdotonta. Amalia oli ensin pelastettava. Katsottuaan
+vähän ympärillensä ja päätöksensä tehtyään nosti Paavo taintuneen
+tytön ylös maasta.
+
+Hän anoi silmänsä. "Hyvä Jumala!" huusi hän; "Paavo, missä olen minä,
+missä ovat äiti ja sisaret?"
+
+"Minä olen sinua suojeleva", vastasi Paavo. "Minä tahdon viedä sinut
+heidän luoksensa, jos mahdollista on".
+
+Hän otti tytön syliinsä niin sievällä ja kauniilla tavalla, kuin
+ainoastaan luonnosta jalo tunne voipi määrätä. Hänen päänsä lepäsi
+Paavon hartiota vasten ja hän ummisti silmänsä kannettaessaan pois
+kallioin väliin, jossa Paavo yksinään tunsi joka rotkon, joka pensaan,
+joka puun.
+
+Sysihaudalla, jossa vaanjunkkari Roth kumppaniensa kanssa oli ottanut
+tämän vähäisen venäläisen lähetyksen vangiksi, tapahtui sillä välin
+julmiakin kohtauksia. Roth käski pari sotamiestä seuraamaan naisia ja
+pappia veneesen, ja jäi itse toisten kanssa vartioitsemaan vankeja sekä
+odottamaan Paavon takaisintuloa.
+
+Mutta suurempi joukko Venäläisiä läheni tietä myöten. Urhoollinen
+vaanjunkkari otti nopeasti vangeilta pois aseet ja ajoi heidät yhteen
+laumaan kallioin välissä olevalle tielle, jossa hän antoi pari miestä
+heitä vartioita. Jälelle jääneiden kuuden kanssa asettui hän jyrkälle
+vuorenhuipulle, jossa häntä käsivoimalla ei voitu hätyyttää. Niin pian
+kuin tämä uusi osakunta oli tullut ammuttaviin, harvenivat sen rivit
+Suomalaisten luodista. Venäläisten päällikkö vastasi laukauksilla ja
+peittäytyi sillä tavoin tiheään ruudinsavuun. Roth huomasi, ettei hän
+paljon voinut vahingoittaa kumminkin viidenkymmenen kertaista
+väkivoimaa, joka tunki solaan. Hän matkaansaattoi tosin suuren
+mieshäviön, mutta menetti myöskin omia ampumavarojansa, jotka olivat
+hänelle ylen kalliita. Keskusteltuaan kumppaniensa kanssa, ja kaikkein
+sovittua siihen päätökseen, että Paavo kyllä tietäisi, mitä polkuja oli
+menevä, käski hän niiden kahden sotamiehen, jotka olivat vartioinneet
+vankeja, jättää heidät, ja koko vähäinen joukko vetäytyi veneesen,
+johonka naiset jo ennen olivat tulleet. Mutta viholliset ajoivat heitä
+takaa, niin että heidän kohta oli laskeminen ulos rannasta.
+
+Paavo kiipesi kalliin taakkansa kanssa eräälle kalliolle liki rantaa,
+jossa hän tiesi olevan vähäisen luolan. Hän vei Amalian sinne sisään ja
+asettui itse luolan suuhun, joka oli peitetty korkeilla angervoilla,
+pyssyänsä lataamaan.
+
+Amalia painoi kätensä kasvojansa vastaan ja puhkesi kovaan itkuun, joka
+viimein antoi lievitystä hänen tuskastuneelle sydämellensä. Paavo
+katsahti häneen ja sanoi: "Sinun ei pidä itkeä, mamseli Amalia, sillä
+täällä olemme turvassa. Viholliset eivät meitä täällä etsi, mutta jos
+he tulevat, niin ei yksikään elävänä tunge tänne sisään, muutoin kuin
+ruumiini ylitse."
+
+"Äitini, sisareni!" huokasi tyttö.
+
+"Ja minun äitini ja sisareni!" vastasi Paavo. "Ja murhattu isäni! mutta
+meidän on muistaminen, että mitä ihmiset jättävät rankaisematta,
+rankaisee ijankaikkinen kostaja".
+
+Amalia ei vastannut mitään, vaan pitkitti itkuaan. Paavo katseli häntä
+silmiänsä pois kääntämättä, kuunnellessaan ulospäin taistelua.
+Kivärinlaukaukset olivat tauonneet ja ainoastaan kaukainen hälinä
+ilmoitti, että Venäläisten joukko oli vetäytynyt rantaan päin.
+
+"Meidän täytyy tarkastaa asematamme", virkkoi Paavo. "Ole huoletonna,
+mamseli Amalia, minä tulen kohta takaisin".
+
+Kahdenkertainen tuska kuvautui Amalian kasvoilla, mutta hän koetti
+silminnähtävästi tukahduttaa pelkoansa. "Ole varoisa, Paavo!" sanoi
+hän. "Älä luovu minusta!"
+
+Kuullessaan nämät sanat, jotka tunkivat hänen sydämensä sisimpään
+pohjaan, vapisi Paavo. Kirkas kyynel välkkyi hänen silmässään ja hän
+vastasi: "en ikänä!" Samassa käänsi hän kasvonsa, miehevällä
+mielenmaltilla, ulos järvelle päin. Hän hiipi hiljaa muutamaan luolan
+likellä kasvavaan leppään, josta hän lehtien piilossa saattoi katsella
+ympärillensä.
+
+Hän näki muutamia kasakkeja kuleksivan ympäri siinä pienessä laaksossa,
+jossa nyt hänen kotinsa savusi tuhastaan. Niitä ei hänen tarvinnut
+pelätä. Toiselle puolelle oli hänellä näkyala järvenrantaan, jossa hän
+pian havaitsi Roth'in veneen. Siinä keksi hänen tarkka silmänsä kohta
+ne henget, jotka häntä huolestuttivat. Hän näki sitte Roth'in ja
+urhoollisten sotamiesten myös astuvan veneesen ja laskevan ulos. He
+olivat tuskin ehtineet pyssynkantamuksen päähän rannasta, kun siihen
+tuli useampia kasakkeja, joista muutamat ratsastivat veteen,
+laukaistaksensa pistooliaan pakenevien päälle. Mutta ne, jotka tulivat
+liian liki, ammuttiin kohta kuolijaksi ja pian oli vene vaaratta ulkona
+järvellä. Se laski Muroleen salmea kohti, niinmuodoin Ruovedelle päin.
+
+Paavolla ei siis ollut muuta kuin täällä vartominen, siksi kuin seutu
+tuli Venäläisistä puhtaaksi, ja sen jälkeen koettaminen käyttää kaikkia
+niitä sattumia, jotka voivat olla sopivia hänen ja Amalian
+pelastukseksi. Hän astui alas puusta ja kertoi Amalialle mitä oli
+nähnyt.
+
+
+
+
+VI.
+
+Erämaa.
+
+
+Seutu Kurun ympärillä oli hävitetty; kaikki ihmisasunnot olivat sorana
+ja tuhkana; ainoastansa Jumalan huone, pieni kirkko, seisoi vielä,
+vaikka ryöstettynä, ja kohotti kullattua ristiään metsän ylitse.
+Raivoovat viholliset olivat vetäytyneet toiselle haaralle, niin että
+ainoastaan siellä täällä joku asukkaista, joka oli piileskellyt
+vuorenrotkoissa ja suosaareksilla, uskalsi hiipiä esiin hävitystä
+katsellaksensa.
+
+Siitä luolasta, johon Paavo oli ottanut turvansa sen onnettoman tytön
+kanssa, jonka pelastaja hän oli, hiipivät he molemmat ulos, paetaksensa
+näistä kauhistuksen paikoista. Pyssy jännitettynä kädessään ja tarkasti
+katsellen ympärillensä, kulki Paavo ensinnä; hänen jälkiänsä seurasi
+vavisten Amalia.
+
+Ilta rupesi jo lähenemään, sillä ennen eivät he uskaltaneet alkaa
+vaellustansa. Paavo tahtoi kuitenkin kiiruhtaa, sillä hänen
+matkakumppaninsa, vaikk'ei hän mitään lausunut, kärsi, niinkuin hän
+itsekin, nälkää. Hän sanoi Amalialle aikomuksensa olevan ennen yötä
+päästä Muroleen salmen ylitse, järven toiselle puolelle, jossa
+viholliset eivät olleet niin hajalla. Tyttö seurasi häntä ääneti
+tiheän, jylhän metsän lävitse. Yön lähetessä olivat he jo ehtineet
+hyvän matkan Kurun kirkosta salmelle. Amaliaa kauhistutti, kun hän näki
+täällä olevan kosken ja katseli sen hirmuisia pyörteitä.
+
+"Juuri tämä koski", virkkoi Paavo, "on ainoa keino pelastukseksemme.
+Minä olen lukemattomat kerrat kulkenut siitä alas ja tunnen jokaisen
+kiven pyörteiden välissä. Jos tahdot luottaa minuun, mamseli Amalia,
+niin kannan sinut ylitse".
+
+Amalia vastasi ainoastaan nyykähdyksellä.
+
+"Niin anna minun siis tehdä", pitkitti Paavo, "mitä on tarpeellista.
+Minun täytyy sitoa sinut kiinni hartioilleni".
+
+Hän otti vyönsä ja kiinnitti hänet sillä, melkein niinkuin
+Lappalaisvaimo kantaa lastansa. Amalia laski tuskallisena,
+punastuneena, kätensä hänen kaulansa ympäri.
+
+Pitkä seiväs kädessä lähti Paavo koskenpartaalle, juuri siihen
+paikkaan, jossa pyörteet näyttivät rajuimmilta. Hän tiesi, että tässä
+löytyi vanha lohipato, eräänlainen kosken poikki rakettu kivimuuri,
+jota käytettiin lohenpyyntiin ja joka nyt oli veden alla. Vakavilla
+askelilla kaalasi Paavo sauvansa nojassa pitkin tätä vaarallista tietä,
+jossa vaahto roiskui ylös aina Amalian jalkoihin asti. Yksi ainoa
+harha-askel, ainoakin liukastus noilla märillä kivillä olisi heittänyt
+hänet raskaan taakkansa kanssa syvyyteen. Niin tuli hän valtaväylälle
+kosken keskellä. Siinä oli veden juoksu rajuin. Mutta Paavo, rohkeana
+keskellä kohisevaa koskea, katseli tarkalla silmäyksellä muutamaa
+kiveä, jonka määräsi seuraavaksi jalansijaksensa. Hän tunnusteli sitä
+seipäällänsä, pisti sitte seipäänpään kahden kiven väliin vähän
+alempana ja -- hyppäsi.
+
+Se onnistui. Nyt oli vaarallisin paikka kuljettu ja vakavin askelin,
+toiselta kiveltä toiselle, astui Paavo eteenpäin, kunnes oli päässyt
+toiseen rantaan. Siinä laski hän maahan pelastetun tytön.
+
+Kumpikaan ei puhunut mitään. Heidän tunteensa olivat liian syvät
+sanoihin puhjetaksensa. Mutta kauan ei Paavo levännyt. Hän tarjoutui
+jälleen kantamaan tyttöä. Amalia lupasi kuitenkin käydä, kumminkin
+siksi että tulisi enemmän väsyneeksi. He pitkittivät sentähden
+vaellustansa. Paavo tunsi erään talonpojan, joka asui Orihveden
+pitäjässä syvällä metsässä, noin peninkulman paikoilla Muroleen
+salmesta. Se oli likin asuttu paikka sillä puolella vesiä, jossa he nyt
+olivat. Kallioin ja korkeain honkain välitse, läpi jylhän, pimeän
+metsän, jossa tuskin ennen mikään mun elävä olento, kuin susi ja karhu
+oli kulkenut, tunki nuori talonpoika. Väliin täytyi hänen kiertää
+jonkun tiheän pensaston ympäri, väliin jonkun järven tai suon; harvoin
+seurasivat he mitään raivattua polkua. Lopuksi tapasivat yhden, mutta
+se vei heidät muutamaa puroa myöten mahdottoman suurelle rämeelle.
+
+Amalia joutui varsin epätoivoon, nähdessään niitä lukemattomia hyllyviä
+mättäitä, joidenka välissä kiilsi vettä ja ainoastaan siellä täällä
+muutamia matalia, puolikuivettuneita mäntyjä kasvoi. Kaihoittavaa oli
+nähdä näiden yksinäisten puiden kuivuutta keskellä vetistä suota. Mutta
+niin pian kuin puut semmoisessa suossa kasvavat niin suuriksi, että
+juuret ulottuivat vedenpinnan alla olevaan jäähän, kuivuvat ne pois.
+
+"Meidän täytyy tästä ylitse!" sanoi Paavo. "Takanamme on kuolemaa ja
+hävitystä; mitä edessämme tapaamme ei kuitenkaan voi olla vaikeampaa,
+vaikka Heikinkin talo olisi ryöstetty ja poltettu. Mutta sinä tarvitset
+lepoa, mamseli Amalia. Istu sentähden tähän; minä en sinusta kauas
+erkane ja sinä voit olla huoletta, sillä valppauteni ei hetkeksikään
+ole taukoova".
+
+Paavo vaelsi vähän matkaa pitkin suon rantaa, kuitenkin niin, että hän
+alinomaa näki Amalian. Muutamasta koivusta repi hän irti palasen tuohta
+ja pian oli hän täyttänyt siitä tehdyn ropeen suon oivallisilla
+hedelmillä: muuramilla.
+
+Ottaessaan vastaan hänen lahjansa näkyi ystävällinen hymy Amalian
+huulilla. "Kuinka monta marjarovetta olet minulle lahjoittanut, Paavo?"
+kysyi hän.
+
+"Monta on marjaa metsässä, useammat ovat uskollisen sydämen ajatukset",
+vastasi Paavo.
+
+Amalia loi silmänsä maahan ja Paavokin pysyi äänetönnä, siksi kuin hän
+oli lopettanut pienen aterian.
+
+"Uskallatko levätä tässä yli yön, luottaen valppauteeni?" kysyi Paavo.
+
+"Mielelläni, jos sen pidät tarpeellisena", oli tytön vastaus.
+
+Joutuisasti oli Paavo valmistanut lehtivuoteen ja vähäisen hakomajan
+sen ylitse.
+
+Äänettä hiipi Amalia tähän majaan, kentiesi ei niin paljon
+nauttiaksensa unta ja lepoa, kuin pikemmin näkymätönnä voidaksensa
+lievittää rintaansa kyynelillä.
+
+Yöllä istui Paavo majan vieressä, puron rannalla. Kapineiden seassa,
+joita hän kantoi tupessa vyöllään, oli hänellä myöskin ongenkoukkuja ja
+siimoja. Niillä sai hän joukon nieriäisiä, jotka hän, taitavana
+kalastajana, aamupuolella valkeaa tehtyänsä, paistoi.
+
+Kun aamu-aurinko oli noussut ja lähetti säteitänsä rämeen ylitse,
+lähestyi Paavo pientä majaa. Vavisten uskalsi hän tuskin luoda
+silmäystäkään sen sisään. Mutta tämä silmäys kohtasi Amalian, joka jo
+istui ylhäällä kädet ristissä. Hän nousi kohta seisoalle ja meni Paavon
+tykö. Tämä vei hänet valkean ääreen, sanoen: "Mamseli Amalia, vaatteesi
+ovat kasteesta märät, kuivaa ne tässä, ennenkuin lähdemme edemmäksi, ja
+vahvista voimiasi vähäisellä aterialla".
+
+Amalia totteli ja se oli hänelle huvitukseksi surussansa, kun näki
+Paavon ystävällistä huolenpitoa ja hoitoa hänestä. Hän luotti häneen
+täydellisesti ja vaellus Paavon seurassa ja suojeluksen alaisena olisi
+ehkä tuntunut hupaiseltakin, ell'ei hänen äitinsä ja sisarensa kohtalo
+olisi häntä huolettanut. Erittäin murehti hän siitä, että he luulisivat
+häntä kuolleeksi.
+
+Toimekas Paavo käski hänen ottaa muutamia kaloja myötänsä. Hän teki
+niin, tallettaen niitä ropeessa.
+
+Molemmat lähtivät sen jälkeen astumaan pitkin rämeen rantaa, kunnes
+tulivat erääsen paikkaan, jossa Paavo tiesi löytyvän suksia. Semmoisiin
+paikkoihin, jossa polku kulkee rämeiden ylitse, jotka eivät muuten
+kannata ihmistä, on Suomalaisilla tapana suvi-aikoina panna useampia
+paria suksia, joita käytetään ylitse mennessä ja sitte jätetään
+toiselle rannalle. Suurella varovaisuudella kiinnitti Paavo yhden parin
+Amalian jalkojen alle, ottaen sen jälkeen itse toisen parin. Hän
+talutti heikkoa tyttöä. Mutta pian huomasi hän, että Amalian
+tottumattomuus ja heikot voimat tekivät hänelle mahdottomaksi ehtiä
+kauas. Paavo vei hänet sentähden muutamalle saarekselle, jossa joukko
+leppä- ja pajupensaita osoitti maan olevan kiinteämmän. Siellä irroitti
+hän sukset tytön jaloista.
+
+Amalia puhkesi kyyneliin. "Minä olen liian heikko, Paavo", valitti hän.
+"Olen sinulle vaan vaivoiksi. Jos olisit yksin, niin jo aikaa sitten
+olisit päässyt kaikista vaaroista".
+
+Paavo katsoi häneen hartaalla silmäyksellä ja vastasi:
+
+    "Kaksin oli aina kaunihimpi,
+    Kaksin kaiketi parempi:
+    Kaksin on kalat vedessä,
+    Kaksin ilman lintusetki,
+    Kaksin aidan seipähätki".
+
+"Anna minun levätä vähäisen, niin tahdon jälleen koettaa", pitkitti
+Amalia.
+
+"Ei, sinä et jaksa enää", sanoi Paavo, "mutta minä tahdon kantaa sinua
+samate kuin Muroleen kosken ylitse".
+
+Amalia vastusteli tätä hänen päätöstänsä, mutta hän sanoi sen olevan
+välttämättömän.
+
+Rakkaan ja kalliin taakkansa kanssa pitkitti Paavo urheasti matkaansa.
+Väliin lepäsi hän niillä pienillä, siellä täällä löytyvillä
+saareksilla. Hän sai silloin ikäänkuin uusia voimia yhdestä Amalian
+silmäyksestä, yhdestä ystävällisestä sanasta hänen suustansa.
+Merkeistä, joita ei yksikään muukalainen olisi huomannut, ymmärsi hän
+arvata tien suunnan ja niin onnistui hänen päästä rämeen toiselle
+rannalle.
+
+Ikään kuin tuntien kaipausta antoi hän Amalian taas laskea jalkansa
+maahan. Hän melkein olisi toivonut rämeen olevan vieläkin suuremman,
+saadaksensa kauemmin kantaa rakasta taakkaansa. Amalia pitkitti nyt,
+vaikka horjuvin askelin, vaellusta hänen sivullansa.
+
+Syvä metsä tuli taas eteen ja he astuivat pelkäämättä sen sisään.
+Muutamat kaskimaat osoittivat heidän lähestyvän ihmisasuntoa. Paavon
+katsanto vilkastui ilosta, nähdessänsä muutamalla vuorenkummulla pienen
+talon. "Se ei ole hävitetty! Venäläiset eivät ole sinne löytäneet!"
+huusi hän.
+
+Molempain pakolaisten tulon ilmaisi pian talolla pari valpasta koiraa.
+Talonpoika, varustettuna pyssyllänsä, näkyi puiden välissä. Nähdessään,
+ett'eivät tulijat olleet vihollisia, meni hän heitä vastaan. Hän tunsi
+kohta Paavon ja molemmat talonpojat tervehtivät toisiaan kättä
+antamalla.
+
+"Sinulla on herrastyttö kanssasi?" sanoi Heikki, ihmetellen
+katsellessaan Amaliaa.
+
+"Hän on sotaherran tytär Kurusta, majuri Gek'in", vastasi Paavo.
+"Viholliset ovat polttaneet heidän talonsa, niinkuin minunkin. He ovat
+murhanneet isäni. Äitini ja sisareni on ystävämme Roth pelastanut
+kuolemasta. Minä tahdon viedä tämän tytön isänsä luokse, joka on
+sotajoukossamme. Hän tarvitsee kuitenkin ensin lepoa, sillä hän on
+väsynyt ja kipeä".
+
+"Minäkin", vastasi Heikki, "aion matkustaa sotaväen luokse aina
+Iinsalmelle. Vaimoni on nyt leiponut ne jauhot, jotka hän sitä varten
+sai majuri Malm'ilta, sittekuin tämä oli ottanut Venäläisten
+jauhokuormaston Kuhmossa. -- Minä tiedän, että sotamiehemme tarvitsevat
+leipää. Jos sinä, Paavo, tahdot seurata muassa ja ajaa toista hevosta,
+niin viemme vaalean herrastyttären myötämme".
+
+"Mielelläni", vastasi Paavo, joka Amalian katsannosta näki, että hän
+tähän myöntyi.
+
+"Astukaa siis tupaan!" sanoi Heikki. "Huomisaamuna alotamme matkamme".
+
+
+
+
+VII.
+
+Iinsalmen tappelu.
+
+
+Iinsalmen kirkko seisoo eräässä laaksossa Saimaan pohjaisimmilla
+haaranneilla. Suomen etevin vuorijakso, Maanselkä, menee
+pohjaispuolella kirkkoa. Vesijaksojen ylitse on tässä rakettu iso
+silta, kahdensadan kyynärän pituinen. Molemmin puolin levenee
+raivaamattomia erämaita, jylhiä, suuria kallioita ja monimutkaisia
+vesiä, toinen toisensa kanssa yhdistetyt koskilla ja salmilla. Itse
+Iinsalmen kirkko oli rauhan temppelinä molempain vihollisten
+sotajoukkojen välissä, joidenka päälliköt, Lohtajassa tehdyn sotilakon
+mukaan, olivat julistaneet kirkon ynnä vähäisen alueen sen ympärillä
+rauhan-alaisiksi.
+
+Kaksi talonpoikaa läheni kirkkoa erään naisen kanssa. Tämä oli nuori,
+sielunvaivoista ja taudista riutunut tyttö. Hellyydellä ja
+varovaisuudella, ikäänkuin hän olisi ollut joku taivaallinen olento,
+kantoivat talonpojat sairasta tyttöä paarilla, jotka he olivat tehneet
+pitkistä seipäistä. Kirkon vieressä seisoi ensimmäinen etuvartija, yksi
+Karjalan rakuuna. Hän huusi tulijoille, ja toinen kantajista vastasi,
+että he olivat kaksi talonpoikaa, jotka veivät leipää Suomen armeijaan
+ja erään majuri Gek'in tyttären isänsä luokse.
+
+Rakuuna käski heidän odottaa ja antoi ilmoituksen asiasta likimmäiselle
+miehellensä, joka taas lähetti sen edemmäksi.
+
+Talonpojat puhuttelivat sill'aikaa rakuunaa ja saivat häneltä lupauksen
+kantaa sairaan sisälle kirkkoon. Täällä he laskivat taakkansa alas
+alttarin eteen. Tyttö viittasi kädellään ja toinen talonpoika nojautui
+hänen ylitsensä, kuullaksensa niitä sanoja, joita hän heikolla äänellä
+kuiskasi.
+
+Nuori talonpoika ei voinut estää suuria kyyneliä vierimästä alas
+poskiansa myöten, pidättäessään hengitystänsä, jotta paremmin kuulisi
+tytön sanoja. "Meidän ei tarvitse kiirehtiä", virkkoi hän, "niin kauan
+kuin sotilakko kestää. Mutta lähde sinä, Heikki, sotaväen luokse ja
+koeta saada tieto siitä, missä majuri on".
+
+Heikin mentyä ei kauan viipynyt, ennenkuin eräs upsieri astui sisään.
+"Onko mamseli Gek täällä?" kysyi hän.
+
+Talonpoika viittasi ääneti tyttöön. Upsieri astui likemmäksi, katseli
+häntä muutamia silmänräpäyksiä ja sanoi: "hänellä oli sotatautia, näen
+mä. Mutta meillä on lääkäri prikaatissamme. Mamseli Gek", pitkitti hän,
+"minua ilahduttaa ja omaisianne on se vielä enemmän ilahduttava, että
+olette tullut pelastetuksi. Rykmentinpastori Holm, joka Savon prikaatin
+kanssa äskettäin tuli tänne, on kertonut meille äitinne ja sisarenne
+pelastuksesta Tampereelta. Minä voin ilahduttaa teitä sillä tiedolla,
+että he onnellisesti ovat tulleet isänne tykö ja että hän on lähettänyt
+heidät turvaan Uuteenkarlepyyhyn. Niin pian kuin terveytenne ja
+voimanne sen myöten antavat, tahdomme hankkia teille tilaisuutta jonkun
+kuormastomme kanssa päästä sinne. Ensinlähtevällä kurierilla lähetän
+heille teidän terveisenne".
+
+Amalian kasvot valkenivat vähäisen. Hän avasi silmänsä ja niistä loisti
+syvä kiitollisuuden tunne. Rehellisen Paavon kasvoilla kuvautui myöskin
+hetkeksi tyytyväisyys, mutta hän käänsi taas kohta huolettavan
+huomionsa tyttöön.
+
+Samassa hetkessä kuului torven räminä. "Kapteini Burman!" huusi yksi
+rakuuna. "Meidän sananlähettimme tulee takaisin, vihollinen rikkoo
+sotilakon".
+
+"Se on mahdotonta", vastasi upsieri. "Kello ei vielä ole kaksitoista ja
+sotilakko loppuu vasta kello yksi. Mutta me emme voi jättää tätä
+sairasta naista avutonna vihollisen valtaan. Tule sinä ja auta
+talonpoikaa häntä kantamaan".
+
+Rakuuna totteli kohta upsieriansa ja tarttui paariin. Paavo kehoitti
+häntä surullisella äänellä kantamaan hiljaa ja varovasti.
+
+"Voi, ett'en saa kuolla Jumalan huoneessa!" huokasi tyttö puoliääneen,
+vietäessään pois kirkosta, joka vihollisen tullessa ei saanut olla
+turvapaikkana edes kuolevallekaan.
+
+Tiellä oli kapteini Burman koonnut etuvartijansa. Hän käski paarten
+kiiruhtaa edelle sillan ylitse. Silloin näkyi tiellä vastaiselta
+puolelta joukko ratsastajia, jotka lähenivät täyttä ravia ajaen.
+
+"Se on kapteini Brusin", lausui hän. "Mitähän tämä on? Eikö he pidä
+häntä arvossa sananlähettinä? Vetäytykää yhteen, pojat! Me viivytämme
+vihollista kumminkin niin kauan, että sairas pääsee pakoon. Hän on
+urhoollisen soturin tytär".
+
+Brusin tuli samassa. "Ne heittiöt!" huusi hän Burman'ille. "Minä sanoin
+ajutantille kellon olevan ainoastaan kaksitoista, mutta hän vastasi,
+että hänen päällikkönsä kello näytti oikean ajan. He ovat ampuneet
+minua. Silta on pikaisesti revittävä".
+
+"Jos tahdot pidättää heitä vähän", sanoi Burman, "niin otan minä Savon
+jääkärit, jotka seisovat sillan vieressä, avuksi ja revin sen.
+
+"Hyvä", vastasi Brusin ja asetti pienet joukkonsa riviin. Aika oli
+täpärällä, sillä ensimmäinen kasakkiparvi läheni jo. He hiljensivät
+vähän vauhtiansa, nähdessään nämät kaksitoista (sillä useammat eivät he
+olleet) Karjalan rakuunaa odottavassa asennossa. Mutta he lähestyivät
+kuitenkin, kunnes tulivat pyssynkantamuksen päähän. Silloin laukasivat
+rakuunat karpiininsa ja kasakit vetäytyivät nopeasti muutamia askeleita
+takaisin. Mutta rakuunain oli myöskin peräytyminen. He tekivät sen
+kuitenkin niin verkalleen, ett'ei vihollisen etujoukko uskaltanut tulla
+aivan likelle. Vaan tätä seurasi suurempia joukkoja. Kokonainen
+ratsaskunta keisarillisen kaartin ulaaneja valmistautui rynnäkköön.
+Rakuunat kiiruhtivat pois.
+
+Sillalla olivat Savon jääkärit täydessä toimessa, repiessään irti
+ansaita ja hävittäessään tukkeja ja salvaimia. Mutta viholliset
+tunkivat eteenpäin. Karjalan rakuunat laukkasivat viimeisillä ansailla
+sillan yli, vihollisten luotien vinkuessa heidän ympärillänsä. Savon
+jääkärit, jotka tähän asti olivat käyttäneet kirvestä, tempasivat nyt
+tussarin olalta ja surmaava, vaikka epätasainen laukaisema heitti
+joukon ulaaneja maahan.
+
+Keskellä kähäkkää tunkeutuivat nopeilla askelilla ansaiden yli ne
+molemmat, jotka kantoivat paaria. Vihollinen luoti lensi yht'äkkiä
+avuliaan rakuunan käsivarren lävitse. Hän päästi käsistään paaret.
+Mutta Paavo otti joutuisasti Amalian uumiin kiinni, nosti hänet
+syliinsä ja pakeni kiiruulta. Kuolevan tytön pää nojasi hänen rintaansa
+vastaan ja voipunut kätensä lepäsi hänen olkapäällään.
+
+Hän pääsi onnellisesti sillan ylitse. Sen vasemmalla puolella oli pari
+taloa. Oikealle, jonneka tie meni, näkyi patteri useammilla siltaan
+päin käännetyillä tykeillä, jotka olisi luullut voivan estää kenenkään
+siitä ylitse pääsemästä. Paavo kiiruhti taakkansa kanssa likimpään
+tupaan, jossa luuli olevansa turvassa.
+
+Asukkaat olivat kaikki lähteneet pois huoneistansa. Paavo laski Amalian
+alas rahille ja otti vienosti kiinni hänen kädestänsä. Silloin
+liikkuivat tytön huulet. Hän kumartui alas, kuullaksensa hänen heikkoa
+ääntänsä. "Paavo!" kuiskasi hän, "nyt et enää kauemmin voi pelastaa
+lapsuuden ystävääsi. Vie terveiseni isälleni, äidilleni, sisarilleni!
+Sinun äidillesi myöskin, Paavo! Nyt ovat vaivani loppuneet. Paavo,
+ystäväni, rukoile Jumalaa -- --"
+
+Paavon silmät himmentyivät kyynelistä. Hän piti vielä kiinni tytön
+kädestä ja pyyhki toisella kädellään kyynelet pois silmistänsä.
+Katsoessaan nyt Amaliaan oli henki paennut tämän huulilta. Paavo seisoi
+aivan kuin kivestyneenä ja katseli tytön vaalenneita kasvoja; sanomaton
+tuska painoi hänen rintaansa ja hän ei kuullut, kuinka tappelun meteli
+kasvoi ulkopuolla, kuinka tykkien jyrinä lopuksi sekautui
+kivärinlaukauksiin.
+
+Kenraali Tutschkoff oli saanut käskyn valloittaa sillan, maksakoon mitä
+hyvänsä. Ääretön joukko jalkaväkeä täytti seudun aina kirkolta asti.
+Monilukuinen tykistö leveni rannalle, oikealla puolen siltaa.
+Hävitettyänsä noin puolen siltaa olivat Savon jääkärit pakoitetut
+vetäytymään takaisin, antaaksensa Suomen tykistölle tilaa ampua. He
+kiirehtivät vasemmalle, järjestyäksensä kylän takana. Silloin rupesivat
+Suomalaisten tykit jyrisemään. Kenraali Sandels seisoi muutamalla
+kalliolla ja katseli asemata. Hän näki keisarillisen kaartin
+kranatöörit, valmiina ensiksi astumaan puoleksihävitetylle sillalle,
+jota Venäläiset keskellä luotien vinkunaa korjasivat irtaimilla
+laudoilla ja ansailla. Mutta Sandels oli asettanut patterinsa niin
+hyvin, että hänen tykistönsä saattoi pyyhkäistä koko sillan.
+
+Rohkeasti rupesivat nyt kranatöörit liikkumaan sillan yli. Vaan kauas
+eivät olleet ehtineet, ennenkuin heidän ruumiinsa peittivät tätä
+hirvittävää tietä ja ainoastaan muutamia ylijääneitä vetäytyi takaisin.
+Mutta se varma kuolema, joka täällä kohtasi sotilaita, ei kuitenkaan
+voinut hillitä jälelle jääneiden intoa. Uusi rykmentti astui esiin,
+Veliki-Luk'in, jonka päällikkönä oli evesti Tschoglokoff.
+Hurranhuudoilla ryntäsi se eteenpäin. Keskellä siltaa saavutti sitä
+tappio. Mutta sen jälessä tuli Räävelin rykmentti, jota nuori ruhtinas
+Dolgoruki itse komensi. Valkoisen ratsunsa selässä riensi hän
+kiihoittamaan soturien horjuvia rivejä. Hilpeillä liikennöillä
+puhutteli hän sotamiehiä ja tiheä joukko hyökkäsi eteenpäin.
+
+Uusi laukaus Sandels'in pattereista löi tukulta Venäläisiä maahan.
+Nuori ruhtinas, jonka keskellä meteliä voi tuntea valkoisesta
+hevosestaan, riensi ylijääneiden etupäässä ja onnistui pääsemään sillan
+ylitse. Mutta juuri siinä hetkessä, kuin hän astui toiselle rannalle,
+nähtiin hänen hellittävän ohjakset ja horjuvan. Hän kaatui takaperin
+hevosensa selälle ja veri purskui hänen lävistetystä sydämestänsä.
+Hetken aikaa epäilivät hänen seuraajansa, mutta vaikka heidän rivinsä
+olivat harvettuneet, tunkivat he kuitenkin esiin ja heittäytyivät
+vasemmalle, hakeaksensa suojaa Kauppilan asuinhuoneiden takana. Mutta
+siellä kohtasi heitä Savon jääkärit. Sill'aikaa tulvaili yhä Venäläisiä
+sillan yli, vaikka ainoastaan vähin osa pääsi toiselle rannalle. Kaikki
+ylitulleet heittäytyivät Kauppilan taakse ja siellä nousi ankara
+taistelu Suomen jääkärien kanssa, joidenka vähitellen täytyi peräytyä.
+
+Likimmäisen huoneen ovessa näkyi nuori Suomen talonpoika, kirves
+nostetussa kädessä. Venäläisten sinne rynnätessä kaatuivat ensimmäiset
+hänen raivokkaista iskuistaan, kunnes hän viimein, ylivoimalta
+voitettuna, vaipui alas veriselle kynnykselle. Samassa lensi rätisevä
+raketti Venäläisten patterista salmen ylitse ja putosi tuvan kattoon.
+Tiheä savupilvi peitti tämän kauhistavan kohtauksen ja kaikki talot
+seisoivat pian ilmitulessa.
+
+Palavien rakennusten takana olivat Venäläiset vähittäin koonneet
+melkeän voiman, vaikka jokainen eri joukko sillalla oli kärsinyt suurta
+tappiota. Sandels'in tarkka silmä huomasi heidän pian aikovan tehdä
+rynnäkön itse patteria vastaan. Hän odotti että kaksi pataljonaa
+Valkiaisista ehtisi tulla hänen avuksensa. Kaikissa tapauksissa seisoi
+kuitenkin varajoukkona varustusten takana kaksi komppaniaa Savolaisia,
+joidenka päällikköinä olivat mainiot majurit Duncker ja Malm. Sandels
+katsahti heihin luottavalla silmäyksellä ja antoi vaan käskyn pitää
+tykintulta siltaa vastaan hyvässä voimassa.
+
+Nyt rupesivat ulaanit tunkemaan sillalle. Silloin hyökkäsivät
+Venäläiset palavasta Kauppilasta ja tekivät rynnäkön patteria vastaan.
+Kauhealla vimmalla kiipesivät urhoolliset Veliki-Luk'in jääkärit
+juoksuhaudan ylitse ylös vallille. Jokaisen tykin välissä nähtiin
+venäläisiä päitä. Keisarillisen kaartin kranatöörit pääsivät ensiksi
+vallin ylitse. Suomen tykkimiehet patterin toisessa päässä lyödä
+sivalsivat ympäriinsä laastukeilla ja sapeleilla, mutta kranatöörein
+pajunetit viskasivat heidät maahan.
+
+Nyt oli oikea hetki käsissä. Sandels katsahti evestluutnantti
+Fahlander'iin, joka seisoi hänen vieressänsä: "anna Malm'in ja
+Duncker'in komppaniat astua esiin ja poistaa rynnäkkö!"
+
+Kuin salama lensi Fahlander odottavien soturien luokse. He olivat jo
+järjestyneet, kivärit valmiina, joka silmä isketty päällikköön.
+"Pojat", huusi Fahlander, "ojentakaa pajunetti! Edespäin! Kuolema
+noille koirille!"
+
+Ääretön hurranhuuto kaikui soturien huulilta, heidän rivinsä rupesi
+liikkumaan, joka askel enensi heidän vauhtiaan ja kotkan nopeudella
+syöksivät he kranatöörien päälle, jotka kohta viskattiin takaisin
+juoksuhautaan, nyt täynnä vihollisia.
+
+Mutta Suomalaiset eivät seisahtaneet vallille. Nähdessään vihollisten
+joukkoja kiihtyi vaan yhä enemmän heidän sotahimonsa.
+
+"Eteenpäin! päälle!" kuului upsierien ääni. Silloin kaikui uusi
+hurranhuuto ja vallin ylitse hyökkäsivät he alas vihollistensa päälle.
+Joukottain kaatui Venäjän sotamiehiä. Joka Savon pajunetti tuli
+veriseksi. Mitään armoa ei pyydetty, mitään ei annettu. Jossa pajunetti
+murtui, lyötiin tukilla; jossa kiväri meni rikki, lyötiin puristetuilla
+nyrkeillä ja sijaa saivat Savolaiset. Pian oli juoksuhauta puhdistettu
+ja ne Venäläiset, jotka vielä olivat jälellä, pakenivat täyttä laukkaa
+sillalle. Mutta Savolaiset karkasivat heidän jälkeensä, ajoivat heidät
+pajunetilla veteen, ja kahdesta tuhannesta, jotka olivat astuneet
+rannalle, ei neljäsosakaan tullut takaisin sillan ylitse.
+
+Kun Venäläisten rynnäkkö tällä tavoin oli takaisin lyöty, vietiin
+kiiruusti tykistö alas vastuksitta ja järjestettiin sillan vieressä.
+
+Ulaanit, jotka olivat tulleet pakenevia kumppanejansa vastaan,
+pakoitettiin juuri näiltä takaisin. Silloin rupesi taas Suomen tykistö
+ampumaan lähemmältä ja kaikki Venäläisten yritykset päästä sillan yli
+raukesivat tyhjään.
+
+Tappelua kesti vielä, vaikka etäällä, siksi kuin ilta rupesi
+lähenemään. Silloin kuului Venäläisten puolelta torven kajahdus.
+
+"Se oli sananlähetti", sanoi Sandels. "Lakatkaa ampumasta ja antakaa
+hänen tulla. Menkää häntä vastaan, kapteini Burman, ja kysykää, mitä
+hänellä on sanomista!"
+
+Upsieri lähti sillalle. Yleinen hiljaisuus syntyi salmen molemmilla
+puolilla keskustelijain puhellessa.
+
+Burman'in ääni kuului lopulta: "kenraali Tutschkoff ehdoittaa
+neljänkolmatta tunnin sotilakkoa".
+
+"Sano hänelle", vastasi Sandels, "kuudenneljättä tunnin! Muuten
+pitkitämme tappelua".
+
+Taas pitkä äänettömyys.
+
+"Kuusineljättä tuntia!" kuului Burman'in ääni.
+
+"Hyvä!" vastasi Sandels. "Kenraali saa tuottaa haavoitettunsa ja
+kuolleensa, kohta, jos tahtoo".
+
+Samassa tuli myöskin kurieri Suomen ylipäälliköltä ja antoi kirjeensä
+Sandels'ille, joka ääneti otti ne vastaan. Hänen muotonsa synkistyi,
+lukeissaan niiden sisältöä. Kaikki lähellä seisovat upsierit katsoivat
+häneen suurella uteliaisuudella.
+
+Viimein lausui Sandels: "Hyvät herrat, meillä on käsky kohta peräytyä".
+
+"Peräytyä!" kertoivat hämmästyen läsnä-olevat. "Peräytyä!" kuului
+kolkosti soturein rivistä. Kaikki kasvot synkistyivät, kaikki silmät
+tirkistivät maahan.
+
+"Mutta olemmehan voittaneet!" huusi eräs nuori upsieri.
+
+"Meidän on kuitenkin peräytyminen!" sanoi Sandels. "Se on ylipäällikön
+käsky".
+
+Kun tämä käsky ilmoitettiin voittaville sotamiehille, nousi yleinen
+valitus. Monen kivikovan sotijan silmä, joka ei ollut vuodattanut
+kyyneltäkään sodan kauhistavimmissa kohtauksissa, vettyi nyt, kun hänen
+täytyi voittamatonna jättää isänmaansa voitetuille vihollisille.
+
+"Hyvät herrat", sanoi Sandels, katsoessaan viimeisen kerran
+mainehikasta tappelutannerta, "tämä on kuitenkin pieni Austerlitz!"
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Paavo Nissinen, by Gustaf Henrik Mellin
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAAVO NISSINEN ***
+
+***** This file should be named 20692-8.txt or 20692-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/0/6/9/20692/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/20692-8.zip b/20692-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..ccf50d3
--- /dev/null
+++ b/20692-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..e111d2c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #20692 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20692)