initial commit of ebook 20760HEADmain

5 files changed, 3964 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/20760-8.txt b/20760-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..05e1c9a
--- /dev/null
+++ b/20760-8.txt
@@ -0,0 +1,3948 @@
+The Project Gutenberg EBook of Iloisia juttuja II, by Kaapro Jääskeläinen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Iloisia juttuja II
+
+Author: Kaapro Jääskeläinen
+
+Release Date: March 7, 2007 [EBook #20760]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA II ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ILOISIA JUTTUJA II
+
+Kirj.
+
+Kaapro Jääskeläinen
+
+
+Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Satu henkiherrasta ja Härkämäen Jepestä
+Käynti Mahdin luona Sudanissa
+Liena Jääskeläinen, syntyisin Tuppurainen
+Kasvatus tosi vaimon kaltaiseksi
+Lienan palaaminen
+Matti Juntusen matikan pyynti
+Kieroja kohtia elämässä
+Kaksi kovaa "protestia"
+Kun kaikki rehelliset ihmiset kuolevat pois
+Viinajuttu
+Pikkukaupunki-kuvauksia:
+  1. Kuopion satama ennen aikaan
+  2. Kuopion kadut
+  3. Kuopion runollisuus
+  4. Kuopion uusin kirkko
+"Lainkuuliaista kansaa"
+Yljän tulo
+Nälkävirkoja
+Totuuden tynkä
+Vaatteita pakanaraukoille
+Kuinka Matti Mönkkönen erosi sielunpaimenestaan
+Kansakoulun perustaminen Savossa
+"Siunaa valtakunnan sotajoukkoa!"
+"Maailman lopun" kirja
+Mikä on oikea erotus herran ja työmiehen välillä.
+Nykyaikainen "hyvä paimen"
+
+
+
+
+SATU HENKIHERRASTA JA HÄRKÄMÄEN JEPESTÄ.
+
+
+Oli kerran mies maan päällä, kaukana vuorten, laaksojen ja järvien
+takana. Hänellä oli tapana kirjoittaa kerran vuodessa suureen kirjaan
+kaikkien niiden nimet, jotka sillä seudulla asuivat.
+
+Kun kuningas tämän kuuli, arveli hän, että miehen kirjoista voi olla
+valtakunnalle hyötyä, ja alkoi maksaa hänelle palkkaa. Silloin
+sanottiin, että hänellä oli virka. Ja koska hän ennestään oli mies,
+tuli hänestä "virkamies."
+
+Palkan maksamisesta oli se seuraus, että hänestä muutamien vuosien
+kuluessa tuli herra. Ja koska hänessä ennestään oli henki, sanottiin
+häntä nyt "henkiherraksi."
+
+Mutta palkan maksamisesta oli toinenkin seuraus. Kaikissa muissakin
+paikoissa rupesi aina joku mies samalla tavalla panemaan ihmisten nimiä
+kirjaan, ja kuninkaalta meni paljo rahaa heidän palkoikseen. Sentähden
+täytyi kuninkaan ruveta alamaisiltaan kantamaan rahaa sijaan, ettei
+tulisi konkurssia, ja että hän ja hänen virkamiehensä pysyisivät
+hengissä. Siitä syystä sanottiin sitä rahaa "henkirahaksi." Sitä
+kannettiin miehiltä 2 markkaa ja naisilta 1 markka. Yhteen aikaan, kun
+ihmisillä yleensä oli huono käsitys toisistaan ja korkea ajatus
+koirista, säädettiin kaupungin koirista maksettavaksi henkirahaa 6
+markkaa ja maalla asuvista 2 markkaa, yhtä paljon molemmilta
+sukupuolilta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli Härkämäen kylässä talo, jossa asui isäntä Aapeli, hänen kaksi
+täysikasvuista poikaansa, Joel ja Jojakim sekä iso musta kartanokoira
+nimeltä Jeppe, ynnä tarpeellinen määrä naisväkeä talouden toimissa.
+Mutta pojilla ei ollut emäntiä. Sensijaan oli Jeppe heidän
+lemmikkinään, sillä se ei laskenut syrjäisiä taloon päivällä eikä
+yöllä, ja piti varsinkin kesäaikana talon aittaa silmällä. Eikä ollut
+vielä yhdessäkään tappelussa jäänyt "miestä huonommaksi." Kun
+koiraverosta alkoi huhuja liikkua, uhkasi ukko Aapeli ottaa Jepeltä
+hengen, sillä hän ei ollut sen hurskaan Aapelin luontoa, sen joka sai
+surmansa Kainin kädestä.
+
+"Tapettavahan se on!" vastasivat pojat yhdestä suusta. Mutta kuitenkin
+päättivät molemmat veljet itsekseen tehdä kaikki, mitä suinkin voivat,
+Jepen pelastamiseksi.
+
+Eräänä päivänä katosi talosta Joel. Hän tuli kotiin iltasella, oli
+vihainen ja ähki kuin olisi saanut selkäänsä, mutta ei kuitenkaan
+virkkanut kenellekään mitään. Se ei ollutkaan harvinaista, että Joel
+sai takkiinsa, sillä hän oli hintelä mies, vaan pahasisuinen. Ei
+lähtenyt koskaan pakoon eikä pyytänyt armoa, mutta kun hän ei kyennyt
+pitämään puoliaan, oli seuraus semmoisesta käytöksestä hyvin arvattava.
+
+Nyt oli hän käynyt henkiherran luona. Se oli rotevanlainen mies ja
+hyvin pikainen.
+
+"Miste sine on?"
+
+"Olenpahan vaan tuolta selän takaa."
+
+"Mike selen taka?"
+
+"Härkämäestähän minä olen."
+
+"Numero?"
+
+"Viistoista on numero."
+
+"Asia?"
+
+"Olisi se meidän Jeppe pantava verolle."
+
+"Mike Jeppe?"
+
+"Se musta, jos henkipuukhollari on sattunut näkemään."
+
+"Ei mine on sattunu neke. Trenki Jeppe? -- Sukunime?"
+
+"Renkikö -- ei se ole renki."
+
+"No, piikako se pärkkele olla? -- Sukunime?"
+
+"Eihän sillä tietenkään ole sukunimeä."
+
+"Isen nime sitte?"
+
+"Sen pappilan Niilo-vainaan pentujahan se on."
+
+"Penttuja? -- Kuinka sine haastele sinu esimeehe kans?"
+
+Henkiherran seinällä oli aina ase, notkeanlainen piiska jolla hän usein
+opetti lainkuuliaisuutta ja sopivia tapoja kihlakunnan talonpojille.
+Nyt sai hän yhden niitä nautintorikkaita hetkiä, että tämä ase pääsi
+viralliseen käyntiin. Pari kertaa se huiskahti läpi ilman ja lankesi
+Joelin uppiniskaiseen selkään. Mutta henkiherra tahtoi nauttia enemmän,
+tahtoi vielä kiduttaa uhriansa kysymyksillä ja sitte sopivassa
+tilaisuudessa jatkaa miehen pehmittämistä. Joel ei tapansa mukaan
+ryhtynyt mihinkään varokeinoihin, ei mennyt pakoon eikä koettanut tehdä
+vastarintaa.
+
+"Mite sine nyt sano?"
+
+"Kiitos kysymästä! Enpähän mitään."
+
+"Vai ei mitten? Sine teke jekku sinu esimeehe kans!"
+
+Taas pari huimausta.
+
+"Enhän minä mitä jekkua tee. Jos herra henkipuukhollari vaan panisi
+kirjaan sen meidän Jepen, niin tässä olisi 2 markkaa."
+
+"2 marka! No kuittengin se ole trenki, ja sine sanno se olla piika."
+
+"Enhän minä ole sanonut."
+
+"Sine valehtele veelä."
+
+Taas vonkui piiska.
+
+"Koirahan se on, meidän musta Jeppe", huusi Joel vihdoinkin hädissään.
+
+"Sine koira, iso koira! Paneko mine sinut kirjan vai kirjottako mine
+sinu selkä peel?"
+
+Sitte soitteli henkiherra vielä hetken Joelin selkää ja ajoi hänet sitä
+tehden ulos. Koska henkiherra näin osoitti olevansa haluton jatkamaan
+keskustelua, päätti Joelkin jättää asian tällä kertaa sikseen.
+
+"Minä menen huomenna kyntämään", ajatteli hän. "Silloin otan ajaakseni
+vanhan Ruskon, jota ei kolmeen vuoteen ole tallista liikutettu. Se on
+äärettömän laiska, mutta tunnen että käsivarteni vaatii harjoitusta."
+
+Hän leikkasi metsästä soveliaan vesan ja alkoi sillä hutkia pensaita
+tiepuolissa.
+
+"Noin, noin se henkiherra minua löi -- ja noin lyön minä huomenna
+ruunaa. Noin, noin..."
+
+Hän puri hammasta, löi kiukkuisesti ja silpoi pahanpäiväisesti nuoria
+puun taimia. Mutta hänen lyödessään tuntui selässä omituinen jomotus,
+ja kun hän takakäteen sitä koetteli, oli siellä alankoja ja
+harjanteita, joita siellä ei aina ollut, vaan joita hän oli ennenkin
+poikkeustapauksissa huomannut.
+
+"Semmoinen se on huomenna ruunankin selkä!" -- Tämä ainoa ajatus toi
+edes hiukan lohdutusta Joelin synkkään mieleen. Jos hän olisi edes
+voinut voittaa Jojakimin, ja kostaa pahan mielensä hänelle! Mutta siinä
+oli poika, joka säilytti ihonsa. Ihan syntyiltään tappelija, vahva ja
+roteva, ja luonto tulinen kuin mustalaisen. Jojakim oli tullut isäänsä,
+mutta Joel äitiinsä.
+
+Näissä mietteissään tuli Joel kotiin. Siellä ei hän syönyt eikä juonut
+eikä puhunut yhtään sanaa, vaan meni maata. Koetti niin paljon kuin
+mahdollista maata kylellään.
+
+Aamulla ei hän enää ollut niin tyytymätön kohtaloonsa kuin eilen. Ruuna
+jäi sittekin talliin, ja päivällisaikana Jojakim jo sai veljensä
+puhelemaan.
+
+"Missä sinä eilen kävit?"
+
+"Kävinpähän vaan."
+
+Jojakimin veri kuohahti. Aina kun Joel sanoi "kävinpähän vaan", oli hän
+käynyt Lehmäniemessä. Siellä oli kaksi tytärtä, joista Härkämäen pojat
+katsoivat velvollisuudekseen valita emännän itselleen. Se sopi kaikin
+puolin äärettömän hyvin. Vanhukset olivat myöten, eikä kukaan ollut
+vastaan. Mutta yksi kohta vähän kangerti tässä asiassa. Tyttöjä kyllä
+oli kaksi -- vaan kysymys oli siitä, tokko kumpanenkaan olisi huolinut
+siitä toisesta. Ainakin Jojakimin mielestä oli se huonotekoinen, se
+vanhempi, ja kaikkein mielestä se oli toissilmä. Tämä on ymmärrettävä
+niin, että hänellä kyllä oli kaksi silmää, mutta ainoastaan vasen oli
+käytettävässä kunnossa. Oikeassa ei näkynyt keskellä mitään semmoista
+mustempaa kuin muiden ihmisten silmissä, vaan kaikki oli yhdennäköistä
+vaalahtavaa, kuin jos olisi pannut munankuoren sinne silmäkulman alle.
+Sentähden istui hän aina niin, että oikea silmä oli nurkkaan päin, ja
+yleensä piti huivia päässään enemmän kuin ilmanlaadun vuoksi oli
+tarpeellista.
+
+Nuoremmasta taas ei riittänyt molemmille. Tosin ei tästä asiasta ollut
+veljesten kesken koskaan pidetty tarkkaa neuvottelua. Mutta Jojakim
+pahoin pelkäsi, että Joelin maku, eli toisin sanoen sydän, oli valinnut
+saman kuin hänkin. Jojakim oli monasti ajatellut asiaa puhtaan oikeuden
+kannalta: vanhempi veli ja vanhempi sisar olivat luodut toisiansa
+varten, ja taas nuorempi nuoremmalle. Rippikoulussa oli hän kuullut
+kerrottavan hurskaasta Jaakopista, joka joutui pahaan pulaan, kun
+hänelle työnnettiin kaksi sisarusta. Ennen olisi Jojakim kuitenkin
+ollut hänen sijassaan, sillä Jaakopille ei tullut muuta vahinkoa, kuin
+että menetti aikaa, sillä lopulta sai hän periä molempain tyttärien
+osan. Mutta tässä oli vaikeampi tapaus ratkaistavana.
+
+Itse asiassa se ei Jojakimia suuresti surettanut, vaikka Joel oli
+tuolla käynytkin, sillä hän tunsi etevyytensä tarpeeksi hyvin. Hänestä
+oli aina tuntunut siltä kuin olisivat tyttö-ihmiset olleet halukkaita
+hiukan tekemään pilkkaa Joelista. Ja siinä he Jojakimin mielestä eivät
+suuresti erehtyneetkään. Mutta se pisti hänen vihakseen, että Joel
+siellä, niinkuin hän luuli, kyönitti yksinään arkipäivinäkin ja tahtoi
+häneltä aina salata nuo retkensä.
+
+Sitäpaitsi oli toiselta puolen vähän syytä pelkoonkin. Joel oli
+vanhempi, hänestä tulisi siis Härkämäen isäntä, kun isä kuolee. Vielä
+pidettiin häntä tyynemmän ja tasaisemman luontoisena kuin Jojakimia.
+Jos ne tytöt hyvinkin ottavat tuommoisia asioita lukuun?...
+
+Jojakim mietti tätä ja katsoi velvollisuudekseen syötyä lähteä
+vuorostaan hänkin Lehmäniemeen -- jos ei muun vuoksi, niin Joelin
+kiusaksi.
+
+Hän teki juuri niin, kuin oli ajatellutkin: meni Lehmäniemeen, istui
+penkille siellä ja katseli, piippua poltellen, talon tyttäriä. Nuorempi
+puuhaili tuvassa, keitti kahvia, ja Jojakim oli näkevinään, että hän
+katseli häntä jokseenkin hellillä silmäyksillä. Vanhempi kävi myös
+tuvassa ehtimiseen, kulki huivi päässä läpi tuvan ja koetti aina
+asettaa matkansa niin, että vasen silmä selvästi näkyi Jojakimille.
+Mutta näin keskellä päivää kiireellisten kesätöiden aikana ei
+puheleminen eikä muu leikinlyönti oikein tahtonut sujua.
+
+Jojakimia alkoi haukottaa. Hän täytteli ja tyhjenteli myötäänsä
+piippuaan, mutta pohjatupakat jäivät useimmiten polttamatta.
+
+Lopulta hän kuitenkin kyllästyi tähän turhaan haaveksimiseen eli
+"noljotukseen", jota sanaa hän itse olisi käyttänyt. Kun tuli semmoinen
+loma, ettei tuvassa ollut asiaankuulumattomia henkilöitä, vaan
+ainoastaan hän ja talon nuorempi tytär kahden kesken, otti hän lakin
+kouraansa ja kysyi:
+
+"Mitä sinä Anna oikein minusta arvelet?"
+
+"Pitäisikö sinusta mitä arvella?"
+
+"Elä viisastele, sano vaan minkälainen mies minä olen?"
+
+"Etkö tuota itse paraiten tienne."
+
+"Elä sinä mahtaile, kuule! Luuletko sinä, ettei muualla ole tyttöjä?"
+
+"Mitä sinä sitte täällä teet?"
+
+"Ei nyt kiistellä, Anna! Mutta etköhän saisi minusta semmoista miestä
+itsellesi kuin jostakusta toisestakin?"
+
+"Kestä toisesta?"
+
+"Vaikkapa Joelista!"
+
+"Saisi niitä kotivävyjä muitakin."
+
+"Eipä minunlaistani!"
+
+"Mokomatakin viholaispensasta!"
+
+"Vai viholaispensasta! Eläpäs mitään. Mikäs sinä sitte ole? --
+Ampiaispesä!"
+
+"Sinä sitä olet ampiaispesä, ja mustalainen, päätappelija oikein!"
+
+"Kyllä minä sinut vielä kengitän!"
+
+Mutta kosinta jäi kesken, sillä samassa pistäytyi äiti tupaan. Ennen
+lähtöään ennätti Jojakim kuitenkin vaihtaa Annan kanssa vielä muutamia
+haukkumasanoja, joka vaan todisti heidän likeistä väliään. Sillä
+samalla vaihdettiin myös silmäniskuja, jotka puhuivat aivan toista
+kieltä.
+
+Tultuaan eteiseen huomasi Jojakim konttorin oven olevan raollaan, ja
+raosta jotakin mustaa. Tarkemmin katsottuaan huomasi hän sen olevan
+makkaran. Ja makkaran toisessa päässä hän arvasi olevan Marin, talon
+vanhemman tyttären. Makkara oli luonnollisesti aijottu hänelle
+lahjaksi. Mutta Jojakimin rehellinen sydän ei suostunut sitä
+vastaanottamaan ihan kahden kesken. Samalla tarjoutui hänelle hyvä
+tilaisuus tehdä kiusaa molemmille tyttärille. Hän painoi konttorin oven
+kiini, että makkara litistyi rakoon, väänsi pyörän oven taakse ja
+vilkutti sitte Annaa tuvasta eteiseen. Hänen nähtensä leikkasi Jojakim
+tyytyväisenä mukaansa sen osan makkaraa, joka oli oven ulkopuolella,
+pani sen taskuunsa ja meni mitään sanomatta pois.
+
+Mutta kun Anna avasi konttorin oven ja näki siellä sekä jäännöksen
+makkarasta että Marin, oli hän vähällä syttyä elävältä palamaan. Syytä
+hänellä olikin ryhtyä Marin kanssa kiivaaseen keskusteluun, sillä Mari
+oli salaa kuunnellut hänen ja Jojakimin puheita; konttori oli näet
+tuvan seinää vasten. Sitäpaitsi oli Mari koettanut lahjoilla viekotella
+puoleensa Jojakimin sydäntä. Turhaan selitti Mari, ettei hän ollut
+ikipäivinä ajatellutkaan Jojakimia, vaan oli aikonut hänen mukanaan
+lähettää lahjan Joelille. Anna ei sitä uskonut, sillä vihastuneet
+naiset eivät usko koskaan mitään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jojakim asteli hyvillä mielin tietään sangen reippaasti. Päästyään
+maantielle, juohtui hänelle mieleen, että nyt sopisi hyvin käydä yksin
+tein henkikirjurin luona tuumaamassa siitä Jepen verottamisesta. Matka
+sinne ei ollut pitkä, ja nyt olivat kerran semmoiset vaatteet yllä.
+
+Hän meni siis sinne.
+
+Ulko-ovi oli kiini, mutta Jojakim näki siinä riippuvan nauhan ja alkoi
+siitä vetää. Sisäpuolella helisi kello. Piika tuli aukasemaan.
+
+"Onko henkiherra kotona?"
+
+"On, mutta se makaa."
+
+"Menkää herättämään, taikka minä menen."
+
+"Elkää Jumalan tähden! Herra on ruokalevollaan."
+
+"Olkoon vaikka millä, mutta noustava sen nyt on."
+
+Jojakim alkoi kiskoa nauhasta, niin että kello oli vähällä haleta.
+Piika kyllä voivotteli ja siunaili mokomaa "mustalaista", mutta huoliko
+tämä siitä.
+
+Viimein tuli henkiherra kamaristaan unisena ja pörröisenä, väljä
+yönuttu yllä.
+
+"Mike jeeveli se olla?"
+
+"Jojakim minä olen. Päivää vaan, vaikka yötäpä se on tainnut henkiherra
+pitää."
+
+"Vaitti lurjus! Miks sine tulla, kun mine maka?"
+
+"Milloinkas Te ette maka? Onko nyt mikä makuun aika?"
+
+"Tules tenne!"
+
+"Kuulen minä tännekin asti."
+
+Henkiherra oli jo hakenut notkean piiskansa. Mutta tarkemmin
+katsottuaan Jojakimin rotevaa vartaloa ja pelkäämätöntä ryhtiä, jäi hän
+hetkeksi arvelemaan. Se hetki tosin oli hyvin lyhyt, vaan Jojakim
+ennätti kuitenkin sillä välin kysyä:
+
+"Kärpäsiäkö se henkiherra nyt rupee ajelemaan?"
+
+Samassa halkesi ilma, ja piiskan siima vilahti. Jojakim vältti
+kuitenkin iskun, tarttui sukkelasti piiskan siimaan ja kääri sen
+kätensä ympärille. Henkiherra ei kuitenkaan hevillä heittänyt piiskan
+vartta kädestään, vaan otti toiseen käteensä eteisessä olevan kalossin
+ja alkoi sillä takoa Jojakimia. Tämä taas ei kiireessä löytänyt sen
+mukavampaa asetta kuin makkaran pätkän taskustaan, ja sillä hän
+puolestaan suki henkiherran suupuolta.
+
+"Syöpikö henkiherra Lehmäniemen makkaraa?" kysyi hän aina lomaan.
+
+Jonkun aikaa siinä ponnisteltua alkoi henkiherra väsyä, ja hänen täytyi
+ruveta kyselemään Jojakimin asiaa. Taistelu silloin taukosi hetkeksi.
+Mutta kumpikaan ei uskaltanut luopua aseestaan.
+
+Siinä asennossa he sitten juttelivat.
+
+Mutta kuultuaan, että Jojakim oli Härkämäestä numerolta viistoista ja
+alkoi puhua Jeppe-nimisestä mustasta koirasta, ponnisteli henkiherra
+viimeisetkin voimansa ja sai äkillisellä tempauksella piiskan varren
+heltiämään siimasta, joka jäi Jojakimin käteen. Tulisella nopeudella
+käytti hän hyväkseen vastustajansa hämmästystä, sillä Jojakim ei
+osannut aavistaakaan niin raivoisaa hyökkäystä. Henkiherra sai hänet
+oven taakse, lukitsi oven eikä sitä enää avannut, vaikka Jojakim kuinka
+olisi kelloa helistänyt.
+
+Ei auttanut muu kuin lähteä pois, saamatta asiaa toimeen.
+
+Painoi se miehen mieltä näin lähteä, kuin kulkukoiran, joka ajetaan
+talosta ulos. Mitä sanoisi isä, joka oli hänestä niin paljon toivonut,
+ja mitä laulaisi Joel, jos saisi tämän tietää? Kun ei hän edes
+muistanut sitä lyödä korvalle!
+
+Piiskan siima oli hänellä vielä kätensä ympäri käärittynä. Voiton
+merkkihän se oli tavallaan, mutta huononlaisen voiton. Ulos ovesta oli
+joutunut mies... Ja se kirveli sydäntä kuin suolavesi haavaa.
+
+Kotiin tullessa oli Jojakim melkein yhtä harvapuheinen kuin Joel kerran
+ennen. Kysymykseen: "Missä sinä kävit?" vastasi hän: "Kävinpähän vaan."
+
+Ja siitä Joel heti päätti hänen käyneen Lehmäniemessä.
+
+Vierekkäin maatessaan huomasi Joel Jojakimin pureksivan jotain.
+
+"Mitä sinä syöt?"
+
+"Maista!"
+
+Se oli makkaraa.
+
+"Sieltäkö se on?"
+
+"Sieltä."
+
+"Vähäpä oli!"
+
+"Minä sitä jo ennätin muillakin syöttää."
+
+Joel olisi mielellään ottanut asiasta tarkempia tietoja, mutta ei
+viitsinyt ruveta kyselemään. Sitte he nukkuivat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun he aamulla päivän vaietessa heräsivät, ei isää näkynyt missään.
+Pojat häntä haikailivat, mutta hän oli kadonnut, ja pyhävaatteet hänen
+mukanaan. Varmaankin oli isäntä mennyt kirkolle.
+
+Niin olikin. Ukko oli ruvennut arvelemaan sitä Jepen kohtaa, että se
+oli kuitenkin tarpeellinen kappale talossa. Luultavasti olisi hän sen
+tappanut, jos pojat olisivat hyvin ruvenneet sen puolta pitämään, mutta
+kun pojat eivät näyttäneet vähintäkään hätäilemisen merkkiä, arveli
+ukko parhaaksi jättää Jeppe henkiin ja panna se verolle.
+
+Joka ei edes näöltään tunne Härkämäen isäntää, ei ehkä oikein ymmärrä
+tätä kertomusta. Hän oli niitä miehiä, joita ennen vanhaan kasvoi
+louhuisilla salomailla. Niitä, jotka ovat luomisen tilaisuudesta
+kiiruhtaneet pois ennen aikojaan, ja siitä syystä jääneet ilman
+viimeistä sievistelyä. Sensijaan jäi heihin ainetta sitä runsaammin.
+Mutta yleensä voi heidän sanoa vahingosta viisastuneen, sillä he eivät
+ole sittemmin koskaan pitäneet kiirettä.
+
+Ne miehet eivät ole kirjoittaneet ansioluetteloaan korkean kruunun
+"lanketeille", vaan ovat piirtäneet sen kuokalla ja auralla
+kivikkomäkiin ja kylmään korpeen. Ovat ehkä arvelleet sen siten
+säilyvän kauemmin kuin paperilla. Jos itsepäisyys on pahe, niin he ovat
+maailman pahimpia ihmisiä. Jos se taas on hyve, niin he ovat
+parhaimpia.
+
+Henkiherran mielestä se oli pahe. Kun hän näki Härkämäen isännän
+tulevan luoksensa, kiroili hän sydämessään maamme kulkuneuvoja, joiden
+huonouden tähden hän ei ollut vielä ehtinyt saada uutta piiskaa
+Kurkijoelta.
+
+"Terveisiä Härkämäestä!"
+
+"Onko sine taas nummero viistoista?"
+
+"Juu, kyllä minä olen siltä numerolta."
+
+"Taas se Jeppe?"
+
+"Enhän minä ole Jeppe. -- Mutta mistäs henkiherra sen Jepen tuntee?"
+
+"Tuntteko mine? Ei mine tuntte."
+
+"Niinpähän siitä puhuitte kuin tuntisitte."
+
+"Mine ei puhu, mine ei tuntte! Kuuleko sine?"
+
+"Kuulenhan minä, ja kuulin senkin, että Te Jeppeä kysyitte ensi
+sanoiksenne."
+
+"Mine ei kysy! Uskoko sine?"
+
+"Kyllä vähemmälläkin. Ei minulle tarvitse ärjyä."
+
+"Erjykö mine? Mars ulos!"
+
+"Kunhan asia toimitetaan."
+
+"Ei teelle toimitta sinu asia."
+
+"Lähtään sitte meille ja toimitetaan asia siellä."
+
+Henkiherra aikoi työntää Härkämäen isäntää pihalle, mutta ukko otti
+hänet mukaansa. Vei portille asti ja puristeli pahanpäiväisesti. Ei
+auttanut potkimiset eikä rimpuilemiset, ei kiroukset eikä sadatukset.
+Täytyi kulkea mukana vaan.
+
+Portille tultua henkiherra jo rupesi armoille. Pyysi kauniisti isäntää
+hellittämään.
+
+"Jokos henkiherra nyt panee Jepen verolle?" kysyi Härkämäen isäntä,
+ennenkuin irrotti kouriaan.
+
+"Kuulka, hyve isente, se ei on minun asja. On komunaal-lauttakunnan
+asja. Mine vaan ihmisen henkiherra, ei koiran."
+
+"_Lautakunnanko asia_?" kysyi Härkämäen mies epäluuloisesti ja
+puristeli vähän kovemmin, saadakseen totuutta ilmi.
+
+"Ai, ai, rakas isente! Kyll' on lauttakunnan asja. Mine saakos lupa
+följa ysteve sinn' esimeehen tygön?"
+
+"Vaikkapa!"
+
+Sitte sitä lähdettiin ja kulettiin rinnakkain. Härkämäen isäntä oli
+koko matkan varuillaan, ettei henkiherra vaan pääsisi karkuun hänen
+käsistään. Sillä hän ei vielä oikein osannut uskoa, että hengillepano
+olisi "lauttakunnan asja".
+
+Sitte hän vasta uskoi, kun näki lautakunnan esimiehen pitemmittä
+mutkitta kirjoittavan kirjoihinsa Jepen nimen, kotipaikan y.m. asiaan
+kuuluvat seikat. Kaksi markkaa se maksoi, mutta sen päivän perästä oli
+Jeppe yhtä kunniallinen valtakunnan jäsen kuin muutkin Härkämäen
+miehet. Sai vielä kaulukseenkin kiiltävän levyn, joka kaikille ilmaisi
+hänen laillisen asemansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Härkämäen pojat sillä välin olivat päättäneet käyttää hyväkseen isän
+poissaoloa ja lähteneet vihkasemaan Lehmäniemeen. Mutta juuri kun he
+aikoivat poiketa kirkkotieltä, näkyi isä tulevan vastaan.
+
+Halu olisi ollut paeta, vaan eihän sitä ilennyt eikä oikein
+uskaltanutkaan. Istuivat tiehaaraan ja odottivat isän tuloa.
+
+Härkämäen Aapeli oli harvoin ollut niin hyvällä tuulella kuin nyt. Hän
+oli koko tulomatkan aprikoinut, että mistähän se henkiherra oli
+tuntenut Jepen. Ja lopulta hän sen sai selville. Pojat olivat ihan
+varmaan jo ennen käyneet samalla asialla kuin hänkin. Mutta niiltä oli
+jäänyt asia kesken, vaan ei häneltä -- ei vielä vanhoillaankaan...
+
+"Jepen panetin verolle", sanoi hän poikain luokse tultuaan, vähän
+niinkuin kehumalla. Ja pojat menivät sanattomiksi hämmästyksestä, ei
+sentähden että isä oli saanut asian toimeen, vaan että _isä_ oli
+ollenkaan lähtenyt sille asialle. Tappaahan se oli uhannut Jepen.
+
+"Mutta minnekäs te olette matkalla?" kysyi isä.
+
+"Ei kuin vaan -- tuota -- niinkuin olisi ollut käyntiä vähä tuolla
+Lehmäniemessä..."
+
+"Käydäänpä miehissä!"
+
+Ja sitte sitä lähdettiin kolmesta miehin Lehmäniemeen.
+
+Siellä olivat isäntä ja emäntä niin lempeitä ja herttaisen ystävällisiä,
+että olivat vähällä sulaa kuin voiharkko päivänpaisteessa. Tyttäret taas
+juoksivat ja läähättivät, hommasivat ja puuhasivat, minkä suinkin
+ennättivät. Marin yksivärinen silmä loisti ja säteili kuin lahopuu
+pimeässä, vaikka huivi sitä vähän varjosti.
+
+Kun sitte saatiin asia oikeaan käyntiinsä -- kahvit naisväelle ja samaa
+ainetta "kahvilisien" kanssa miesväelle -- huomattiin, että kaikki meni
+ihan niinkuin kukin oli ajatellut.
+
+Joel ei koskaan ollut ketään muita aikonut saada kuin Marin, ja Jojakim
+sen sydämensä pohjasta soi hänelle, kun itse sai Annan pitää.
+
+Vanhemmat siunasivat nuorten "aiottua edesottamista."
+
+Ja ne silloiset nuoret siunaavat sitä vielä nytkin toisinaan, ja
+toisinaan eivät siunaa.
+
+Henkiherra kuuluu saaneen uuden piiskan Kurkijoelta, mutta eikö
+käyttäne sitä ehkä harvemmin kuin entistä. Ja Härkämäen isäntä
+Aapelille hän aina nostaa lakkiaan.
+
+
+
+
+KÄYNTI MAHDIN LUONA SUDANISSA.
+
+
+Vapisematta olen katsellut aatelis- ja porvarissäädyn viikinkejä,
+perustuslaillisia poliiseja ja ryssän santarmeja. Mutta kuitenkin
+karmasi luontoani, kun astuin Sudanin "väärän profeetan" huoneesen.
+
+"Hyvää huomenta, herra profeetta -- vaikka ilta tuo jo taitaa ollakin."
+
+"Iltaa, iltaa! -- Myöhäänpä olet liikkeellä, valkeanaamainen mies.
+Aurinko jo laskee Saharan aavikoille. Mutta ryyppy ei tee pahaa
+väsyneille kintuillesi."
+
+"Milloinkapas se ryyppy pahaa tekee!" sanoin minä, ja haukkasin sokeria
+päälle.
+
+Mahdi kallisti myöskin pari ryyppyä naamaansa.
+
+"Oikein sanot, muukalainen. Ei tee ryyppy koskaan pahaa. Kippis vaan!
+-- Mutta kuka sinä olet miehiäsi?"
+
+"Tuoltapa olen Pohjan puolelta, Kaapro Jääskeläinen."
+
+"Kautta Muhametin kolmannen poskihampaan, vai Kaapro Jääskeläinen! --
+Terve tulemasta, veikkonen! Mutta minnekäs Lienan jätit?"
+
+"Kuinka te, herra profeetta, minut tunnette ja Lienan?"
+
+"Ilmankos minä olisinkaan profeetta! -- Sano pois vaan, oletko karannut
+muijasi luota?"
+
+"Enkä ole. Liena olisi lähtenyt mukaan, vaan minä pelottelin sillä,
+että te, herra profeetta, kuulutte olevan hyvin -- elkää pahastuko --
+vaarallinen vaimoväelle."
+
+Mahdi nauraa hohotti.
+
+"Eipä täällä semmoista naisväen puutetta ole, että toisten muijia
+vietäisiin. Täällä meilläpäin niitä on riittämään asti."
+
+Iltaruokaa odotellessa siinä maailman asioita haasteltiin, ja lupasi
+Mahdi minullekin sievoisen valtakunnan antaa, kunhan ensin itse saa
+käsiinsä hyvästi aluetta.
+
+Sellaisista toiveista iloisia unia nähden nukuin ensimäisen yöni Mahdin
+teltassa.
+
+
+
+
+LIENA JÄÄSKELÄINEN, SYNTYISIN TUPPURAINEN.
+
+
+Olen usein puhunut Lienastani, niinkuin kaikki tuntisivat häntä yhtä
+hyvin kuin minä tunnen. En ole koskaan häntä oikein perusteellisesti ja
+luonnontieteellisesti teille esitellyt. Syy siihen on ollut se, että
+Liena tavallisesti on kotosalla, ja kaikkien hyväin vaimojen tavalla
+estää minun perhesalaisuuksia ilmaisemasta.
+
+Mutta nyt olen pettänyt Lienan.
+
+Halutti näet minua kerran vapaasti viettää Vapunpäivää. Siitä ei
+tietysti olisi tullut mitään Lienan kotona ollessa. Sentähden jo
+edeltäpäin katosin pois kotoa, Esa Huttusen luokse. Ja hänen kanssansa
+keksimme keinon. Minä kirjoitin ihan toimessani, että olin mennyt
+Mahdin luo Sudaniin, ja Liena sen tietysti uskoi yhtä vakaasti kuin
+muutkin lukijat. Hävettää se vähän tunnustaa, että olen käyttänyt
+julkista sanaa yksityisiin tarkoituksiin. Mutta empä minä ole
+ensimäinen enkä viimeinen siihen syntiin vikapää. Sitäpaitsi se ajatus
+alkujaan syntyi Esa Huttusen päässä eikä minun.
+
+Esa Huttusen kanssa makailimme ja harjoittelimme Vapunpäivää varten
+isänmaallisia lauluja, niinkuin
+
+    "Ii-ii-illalla,
+    Ison kirkon sillalla
+    Ruikuttaa, ruikuttaa,
+    Ruikuttakoon vaan.
+    Ii-ii!"
+
+Vihdoin kertoi Esa Huttusen eukko kuulleensa, että Jääskeläisen Liena
+oli aikonut lähteä Sudaniin Kaaproa etsimään, eikä ollut Huttuskakaan
+virkkanut mitään siitä, että voisi sen löytää likempääkin. Sitte jonkun
+päivän perästä oli Esa Huttunen torilla kuullut, että Liena varmasti
+oli lähtenyt matkalle.
+
+Vapunpäivän saimme rauhassa viettää. Eikä iloamme mikään muu olisi
+häirinnyt kuin pelko siitä, että Liena kenties katuisi kauppaansa ja
+kääntyisi takaisin. Mutta koska hän ei vieläkään ole palannut, uskallan
+toivoa, että sille matkalle se Lienakulta jäi. Ja sentähden on minusta
+paikallaan kirjoittaa hänestä muutama muistosana.
+
+Hän ei ollut mikään Lotta Edgren eikä Minna Canth, vaan hän oli nainen,
+luotu toisen ihmisen akaksi. Ei hän kirjoittanut yhtään
+näytelmäkappaletta eikä hakenut "erivapautusta sukupuolestaan",
+päästäkseen miesten virkoihin, vaan hän teki käsityötä 37 tuntia
+viikossa ilman eri palkkiota. Voimistelun opetusta antoi hän ilmaiseksi
+minulle useampia kertoja päivässä, etupäässä tukkavoimistelua.
+
+Voin vakuuttaa etten koko avioliittomme aikana muuta pään kipua
+tuntenut.
+
+Hänen ulkonäkönsä voi viehättää haudankaivajaa, sillä hänestä se
+näyttää tutulta. Mutta kuitenkin -- ja siinä on luonnontieteellinen
+salaisuus -- olivat hänen luiset kätensä sitä laatua, että minun vasten
+tahtoanikin täytyy iloita siitä, että ne nyt ovat Sudanissa.
+
+Hänen äänestään ja puhelahjastaan on tarpeeton mitään virkkaa, sillä ne
+tuntee jokainen nainut mies omasta kohdastaan.
+
+Hänen mielipiteensä päivän kysymyksissä olivat semmoiset, että
+aamiainen on ostettava torilta, ja että aamiaisen jälkeen syödään
+päivällinen ja sitte iltaruoka. Naiskysymyksessä ei hän suvainnut
+mitään periaatteita. Edustuslaitoksemme muutoksesta kun kerran puhuin
+hänelle, oli lyhykäinen ajatuksensa: "Ole vaiti ja mene hakkaamaan
+puita!"
+
+Mutta nyt olet Lienani poissa! Anna anteeksi iloni sen johdosta! Sillä
+kumminkin itseäni lohdutan, etten ole sinua koskaan lyönyt.
+Päinvastoin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun tämä jo oli valmiiksi kirjotettu, sain Mahdilta sähkösanoman, että
+Liena oli onnellisesti tullut Sudaniin. Mahdi oli niin mielistynyt
+Lienaan, että hän nyt pyysi minun suostumustani saadakseen korottaa
+hänet aviopuolisokseen. Harvoin on Suomesta lähetetty niin iloista
+sähkösanomaa Afrikkaan kuin minä Mahdille lähetin.
+
+
+
+
+KASVATUS TOSI VAIMON KALTAISEKSI.
+
+Kirjoitettu Lienan poissa ollessa.
+
+
+Harvoilta miehiltä on niin vaikea saada hivuksia häviämään päästä kuin
+Esa Huttuselta. Hänellä on vaimo ja kahdeksan alaikäistä lasta --
+poikia kaikki -- ja kuitenkin on hänellä vielä muutamia hivuksia
+niskapuolella päätä. Minulla ei ole yhtään lasta eikä yhtään hivusta,
+vaan minulla on ollut Liena -- hän, joka minulta otettiin pois keväällä
+ennen Vapunpäivää.
+
+Esa Huttusella on erinomainen kyky hallita vaimoansa ja kasvattaa
+lapsiansa. Viime perjantaina kun lähenin Esa Huttusen asuntoa, kuului
+sieltä semmoinen meteli, etten ole sen vertaista kuullut sitte Lienan
+lähdettyä. Aloin jo arvella, että Esa on tainnut ruveta näyttelijäksi
+ja harjottelee kotonaan "Kovanonnen lapsia" tahi jotakin muuta
+korkealentoista kappaletta. Mutta tokkohan huolisivat teatteriin niin
+ahnasta tupakanpurijaa...
+
+Minun sisälle tullessani seisoi Esa Huttunen selin oveen, ja perällä
+häntä vastapäätä Huttusen vaimo. Heidän välillänsä seisoivat suorassa
+rivissä kaikki 8 pientä Huttusta. Molemmat vanhemmat alkoivat kulkea
+pitkin poikajonoa ja iskivät itsekutakin otsaan, niin että ne älähtivät
+ja jäivät selälleen lattialle.
+
+"Mitä sinä nyt hurjastelet?" kysyin Esalta. Pojat nousivat ylös ja
+niiasivat minulle.
+
+"Lepo!" komensi Esa Huttunen. Poika Huttuset ottivat irtotukan päästään
+ja karistivat suustaan joukon tekohampaita kouraansa.
+
+"Minä opetin pojilleni _pyörtymistaidon_ alkeita", sanoi Esa Huttunen
+ja hengitti syvään.
+
+"Pyörtyy sitä pakkopelissä oppimatonkin."
+
+"Mutta _tosi vaimon_ tavalla... Kuulepas Kaapro, sinä et taida tuntea
+uusinta suuntaa lastenkasvatuksessa. Eräs kuuluisa kirjailija sen
+ensiksi hoksasi ja sitte sitä ovat ylistelleet Suomettaressa muutkin."
+
+"Mitä suuntaa?"
+
+"Kasvattaa sekä miehet että naiset tosi vaimon kaltaiseksi. Lönnrotkin
+kuuluu olleen tosi vaimo. Nyt olen minä päättänyt kasvattaa kaikki
+Huttuset tosi vaimon kaltaisiksi. Pyörtyä ne jo alkavat osata ja
+_rapakossa kävellä_. Tulkaapas tänne, pojat!"
+
+Esa Huttunen teki hiilellä piirin lattialle.
+
+"Tämä nyt on olevinaan rapakko", sanoi hän. "Käykääpä sen yli -- ras
+dva, ras dva!"
+
+Pojat tarttuivat toisella kädellä takkinsa takahelmaan, toisella
+saapasvarsiinsa ja kulkivat puolentuuman pituisilla askelilla
+hiilipiirin läpi, ääntäen tuontuostakin: "fyi!"
+
+Että Esa Huttunen oli etevä lastenkasvattaja, sitä en ollut koskaan
+epäillyt. Mutta tämä uusi kasvatustapa minua vähän arvelutti.
+
+"Aiotko sinä itsekin kehittyä tosi vaimoksi?"
+
+"Tietysti. Minä en enää pure tupakkaa, vaan konvehtia, enkä ryyppää
+muuta kuin kahvia, ootekolonia ja morfiinia. Lönnrotkin oli tosi
+vaimo."
+
+"Joko poikasi osaavat _kiivetä yli aidan_?"
+
+"Kyllä. Kuulepas Antti, tule tänne ja sano sedälle, kuinka sivistyneen
+ihmisen pitää kiivetä yli aidan!"
+
+Pikku Antti laski kuin rullalta:
+
+"Tivittyneen ihmiten pitää tiivetä yli aian, niin että entin noutee
+aialle ittumaan, titte pulittaa täälentä ytteen, jottei taapatvallet
+näy, ja titte vatta tiiltää jalat aian toitelle puolelle."
+
+"Osaavatko ne _hymyillä_?"
+
+"Jo toki. Eihän siinä ole muuta konstia kuin avata suunsa raolleen ja
+näyttää yläleuan hampaita. Koettakaapas pojat!"
+
+Huttusen pojat hymyilivät, eikä siinä näyttänyt sen suurempaa konstia
+olevankaan.
+
+Mutta minuun katsoessaan muuan poika käytti tuota hampaitten
+näyttämistä syrjätarkoituksiin. Senjohdosta lausuin Huttuselle melkein
+näin:
+
+"Paljon olet sinä saanut aikaan, Esaias Huttunen, ja kaiketi vielä
+paljon toimitat, ennenkuin hautaan pääset, eivätkä sinun harrastuksesi
+tavallisesti ole järkeä vailla. Tosi on, että poikalapset sekä syntyvät
+että syntyissään huutavat aivan niinkuin nekin, joista maailma tähän
+asti on saanut kaikki tosi vaimonsa. Mutta kun poikasi vähän vanhenevat
+ja alkavat kiroilla, täytyy jokaisen tunnustaa, että he ovat tulleet
+isäänsä. En tällä tahdo sanoa sitä, ettei tosi vaimokin voisi
+kiroilemisen taitoa tuntea ja käyttääkin tilaisuuksissa semmoisissa
+kuin kahvipannun kaatuessa tahi tavatessaan piian suussa luvattomalla
+ajalla sokeripalasen. Kuitenkin minä vähän epäilen, tokko sinä tulet
+onnistumaan kasvatuspuuhissasi. Jos sinä voisitkin estää poikasi
+irvistämästä kunniallisille ihmisille, naurishalmeita ryöstämästä ja
+totia juomasta, on luullakseni sitä vaikeampi saada heidän kieltänsä
+siihen kuntoon, että se voisi täyttää kaikki ne velvollisuudet, mitä
+tosi vaimolta siinä suhteessa vaaditaan."
+
+"Aina sinä olet semmoinen vätys. Kaikkia sinä epäiletkin! -- Tiedätkö,
+mitä varten armollinen keisarimme on käskenyt sotaväessä komentaa:
+_rinta ulos ja vatsa sisään_! Ei minkään muun vuoksi kuin
+kasvattaakseen sotilaita tosi vaimon kaltaisiksi."
+
+"Mutta onko hän saanut niitä semmoisiksi?"
+
+"No, eihän niistä nyt ihan täysiä akkoja ole tullut, kun ovat päässeet
+hyvään ikään ilman kunnollista kasvatusta. Mutta ruokansa ne keittävät
+itse, itse pesevät lusikkansa ja housunsa, eivätkä missään ole niin
+uutterat kuin puhdistuksessa."
+
+"Saatat sittekin olla oikeassa. Jos Liena vaan ei kohta tule kotiin,
+täytyy tässä minunkin ruveta pyrkimään tosi vaimon kaltaiseksi. Kolmeen
+viikkoon en ole saanut ylleni puhdasta paitaa enkä keittoruokaa
+maistanut."
+
+Huttunen kutsui taas perheensä riviin. Minä läksin pois, vakaasti
+ajatellen tulevaisuutta. Kotimatkalla juohtui mieleeni _kahvipannu_,
+joka aina Lienan lähdöstä saakka oli ollut kylmänä, vanhat sumpit
+pohjalla. Henkeni riemastui, että juuri se juohtui mieleeni, sillä
+tunsin olevani hyvällä alulla kehittymään tosi vaimon kaltaiseksi.
+
+
+
+
+LIENAN PALAAMINEN.
+
+
+Eräänä elokuun iltana tuli Esa Huttunen luokseni ja pyysi minua
+mukaansa Peräniemelle "musiikkia kuulemaan." Vaikka en ole mikään
+taiteen tuntija, huomasin Esan puheesta heti, että hän "musiikilla"
+tarkoitti lasien kilinää Peräniemen ravintolassa. Minulla tietysti ei
+ollut mitään _semmoista_ musiikkia vastaan. Olimme siis yksimieliset
+siitä, että meidän sopi lähteä sinnepäin.
+
+Mennessä tuli meitä vastaan mies, jolla olivat sotilaan vaatteet yllä.
+Hän näytti olevan hurnakalla tuulella, koska vaan lauleli että:
+
+    "Otetaan me pojat se sotaväen pesti
+    ja juodaan veremme hinta.
+    Se harmaja takki selkähän
+    ja ritarin nauhat rintaan."
+
+Tunsin heti, että mies oli vanha ystäväni Taskis-Ville.
+
+"No mikäs se on Villen tänne kulettanut?"
+
+"Otin tässä joulun rinnassa vähä lomaa ja pistime katsomaan ukko Tahvoa
+-- isämiestä näet -- kuinka se jaksaa."
+
+"Vanhoja henttujasi et tainnut katsoakaan?"
+
+"Vähänpä ne katsoin paranevat. Tuntuvat saaneen uusia heiloja ja minä
+myös:
+
+    "Ennen mä suutelin paimentyttöä
+    kontti hartioilla;
+    vaan nyt minä suutelen hienohelmoja
+    Linnan markkinoilla."
+
+Oli hyvä ääni tuolla Taskis-Villellä laulaa. Sentähden pyysimme häntä
+mukaamme "musiikkia kuulemaan." Eikä sitä tarvinnut kahdesti sanoa.
+
+Kun sitte saavuimme matkamme päähän, istuimme pöytään ja hankimme
+siihen tavaroita. Sitte kuuntelimme "musiikkia", Esa Huttusen
+"musiikkia." Ja Taskis-Ville laulaa hujautteli väliin.
+
+Toisinaan kävi talonväki kieltelemässä, mutta Ville selitti jokaiselle,
+että hän oli yhtä hyvä mies kuin muutkin, jotka siellä olivat. "Ja
+miksei sitte tämmöisessä kapakassa saisi laulaa?"
+
+Vastausta odottamatta vetäsi hän aina vaan uusia virsiä.
+
+Myöhemmällä aloimme haaveksia. Minä ainakin kallistin pääni pöytään ja
+kuuntelin, kuinka Esa Huttunen kuorsasi. Sitte olin kulkevinani
+punaisissa pilvissä, joissa kuuntelin musiikkia -- oikeata torvisoittoa
+-- ja katselin enkeleitä. Eräs enkeleistä oli hyvin pitkä ja laiha ja
+päivettynyt. Se kietoi kätensä kaulaani ja suuteli minua.
+
+Mutta se olikin _Lienan_ muisku, hänen tavallinen muiskunsa. Heräsin
+näet siihen, että Liena iski kämmenellään suutani vasten.
+
+Jos muuten olisinkin kyennyt häneltä matkoistaan jotakin tiedustamaan,
+en sitä ennättänyt tehdä, sillä nyt alkoi kotimatka. En tarvinnut
+vossikkata tällä kertaa, menin aivan kuin ilmassa lentäen. Niin kovaa
+vauhtia ei Liena ollut koskaan ennen minua kulettanut kotiin. Kaiketi
+oli hän tottunut antamaan Mahdille tämmöisen liehkan kapakasta kotiin,
+sillä Mahdi lienee ollut kovempiluinen mies kuin minä.
+
+Kotiin tultuamme oli meillä seuraava keskustelu:
+
+"Meidän avioliittomme ei ole ollut siveellinen, Kaapro hoi!"
+
+"Eipä oikein, sillä tuntuu siltä kuin en olisi ihan terve nyt tämän
+kotimatkan jälkeen."
+
+"Se on ollut vaan lihallinen yhteys eri sukupuolten välillä --"
+
+"Niin on ollut, tahi oikeammin luullinen. Sinulla ovat kovin luiset
+nyrkit."
+
+"Mutta tästä päivästä lähtien se muuttuu --"
+
+"Sitä minäkin toivon."
+
+"Me emme saa riippua toisistamme."
+
+"Emmekä toistemme tukasta."
+
+"Mutta Kaapro -- minä puhun tosissani!" Liena otti tuolin ja ojensi sen
+suoraan kalloani vastaan. "_Kuule_ sinä vaan, kun minä puhun."
+
+"Kyllä minä kuulen."
+
+"Asianlaita on semmoinen, että sinä olet pettänyt minut, ja minä sinut.
+Sinä viekottelit minut Mahdin luo. Minä rupesin hänen vaimokseen. Mutta
+nyt on Mahdi kuollut --"
+
+"Olisin suonut hänen vielä elävän."
+
+"Nyt saat vapaasti päättää, tahdotko minua vielä vaimoksesi, vai et.
+Miehiä kyllä saisin muitakin. Mutta aina annan sinulle tilaisuuden
+vapaasti valvoa oikeuksiasi --"
+
+"Niin teit Niemeltä tullessakin!"
+
+"Vai en tehnyt?" Ja taas vinkui tuoli ilmassa.
+
+"Antaapa olla -- jos minä sitte kerran valvoisin oikeuksiani. Onko
+sulla Mahdi vainaan jälkeen mitään perintöä?"
+
+"On rahaa neljäkymmentä markkaa ja kolmeviikkoinen poika."
+
+"Missä se poika on?"
+
+"Sängyssä."
+
+Siellä se todellakin oli, musta-ihoinen kuin itse peeveli, ja Lienan
+silmät päässä.
+
+"Tämän olisit saanut jättää tuomatta."
+
+"Siitä tulee hyvä mies, jos vaan tulee isäänsä. Mutta mitä sanot,
+tahdotko minut vaimoksesi vielä, vai et?"
+
+"En suinkaan minä tuota murjaanipoikaa rupea elättämään."
+
+"Ketä sinä sitte olet elättänyt koskaan? Minuako? -- Ohoh! -- Poika on
+minun ja minä siitä pidän huolen. Tehdään nyt semmoinen sopimus, että
+ne neljäkymmentä markkaa jäävät minun hoitooni, ja poika myös. Sitte on
+avioliittomme siveellisellä pohjalla. Suostutko Kaapro?"
+
+"Pidätkö harjakaiset?"
+
+"Vaikkapa!"
+
+"No, annahan sitte olla! Minä käyn kutsumassa Esa Huttusen ja
+Taskis-Villen tänne."
+
+Näin perustettiin uudestaan Kaapro Jääskeläisen perhe-elämä ja sitte
+sitä myöhemmällä Esan ja Villen kanssa yhä mahtavammaksi rakennettiin.
+
+
+
+
+MATTI JUNTUSEN MATIKAN PYYNTI.
+
+
+Kertomus koskee nuorenlaista miestä, jonka elämän tehtävä oli saavuttaa
+parrallensa pituutta siihen määrään, ettei likitienoilla kukaan
+kykenisi hänen kanssaan siinä suhteessa kilpailemaan. Varovaisella ja
+huolellisella hoidolla oli hän tässä harrastuksessaan päässyt jotenkin
+pitkälle -- eli toisin sanoen, parta oli päässyt jotenkin pitkäksi.
+Mustanruskeana ja ylpeän tuuheana ulottui se aina liivien alareunaan.
+
+Sanomattakin arvaa, mitä semmoinen parta vaikutti seudun tyttöjen
+keskuudessa. Pikimusta kissannahka säkenöi, kun sitä pimeässä sivelee,
+mutta Matti Juntusen parta synnytti sähköä tyttöväen povissa, iski
+salamoita heidän sydämiinsä. Miten suloista olisi morsiamena kätkeä
+nenänipukkansa ja mehevät "huulosensa" tuon parran pehmoisiin
+laineihin! Kuinka ihanaa sitte vaimona haudata kätensä ja kyntensä sen
+parran tuuheuteen ja tehdä siinä hävitystyötä, joka oikein murtaisi
+miehen sydäntä!
+
+Niin ajattelivat tytöt, mutta Matti ajatteli vaan sitä, kuinka saisi
+partansa vielä pitemmäksi.
+
+Oli pakkas-aamu syystalvella, kierän jään aikana. Matti oli aikonut
+ravita itseänsä matikoilla, ja päästäkseen sen aikomuksensa perille,
+oli hän pannut rysän rantaselle. Viisaammin hän olisi tehnyt, jos olisi
+pannut niitä useamman, mutta hänellä ei ollut muuta kuin yksi. Eikä se
+asianhaara vaikuta mitään tämän kertomuksen juoksuun. Toista olisi, jos
+hän olisi itse mennyt rysään, sillä siinä tapauksessa ei hän olisi
+voinut tulla kokemaan rysäänsä.
+
+Nyt hän tuli sitä tarkastamaan. Vaikka matikka ei ole mikään ihana kala
+nähdä, on se kuitenkin hyvä syödä ja vielä parempi antamaan lientä.
+Siitä syystä olisi Matti mielellään halunnut löytää rysästään jonkun
+mustan vorrukan tai useampiakin. Mutta jään läpi ei ollut oikein hyvä
+nähdä, oliko siellä mitään, vai ei. Vähän häämötti siltä kuin olisi
+siellä jotain ollut.
+
+Paremmin nähdäkseen löi Matti reiän jäähän rysänsä etupuolelle. Sitte
+hän laskeusi vatsalleen ja koetti tästä reiästä katsoa, oliko rysässä
+mitään longertelevaa esinettä. Hänen himonsa esinettä. Kauan hän siinä
+katsoi ja tarkasteli, eikä sittekään tahtonut oikein selville päästä.
+Välistä näytti siltä kuin olisi siellä joku matikan votkale ollut,
+mutta tarkemmin katsottua muuttui se mustaksi puuksi tai veden
+liottamaksi havuksi.
+
+Mutta paha henki, joka ei koskaan lepää, tahtoi häiritä tätä matikan
+pyyntiä. Hänellä olikin siihen hyvä tilaisuus. Jää oli siksi ohutta,
+että se Matin alla hiukan painui, ja reiästä valui vettä hiljakseen
+jäälle. Matti palavassa pyynti-innossaan ei huomannut sitä, ennenkuin
+alapuoli ruumiista tuntui kostealta. Matti katsoi sentähden olevan
+syytä nousta ylös ja keksiä joku toinen keino rysän tarkastamiseksi.
+Mutta ylös nouseminen ei ottanutkaan oikein sujuakseen. Oli näet siksi
+pakkanen, että Matin uljas parta oli jäätynyt reiästä pulppuavaan
+veteen. Sen Matti tunsi leuassaan, kun yritti nousta. Nähdä hän ei sitä
+voinut, sillä hän ei saanut päätänsä muuhun suuntaan kuin rysään päin,
+johonka asemaan se oli jäätynyt.
+
+Epätoivon vihlaus kävi Matin sydämen lävitse. Pitikö hänen näin
+nuorella ijällään kuoleman, ja näin kunniattomalla tavalla? Jos hän
+edes olisi lähtenyt Turkin sotaan ja siellä kaatunut, niin semmoinen
+kuolema olisi tuottanut kunniaa. Tahi jos hän olisi hukkunut huonoon
+jäähän, pelaistaissaan kaunista neitoa, niin häntä olisi moni sydän
+surkutellut. Mutta kuolla tähän rysänsä ääreen, antaa henkensä muutaman
+matikan edestä -- se ei ollut kunniakasta.
+
+Jos tuossa rysässä olisi ollut matikoita ja jos ne olisivat nähneet
+Matin tuskan, niin nauramatta ne eivät olisi olleet -- nauramatta sille
+vahingolle, joka uhkasi niellä heidän vainoojansa.
+
+Mutta harvoin joutuu ihminen semmoiseen pulaan, ettei häh siitä jollain
+keinolla pääse. Ja vielä harvemmin kohtaa kuolema ihmistä siinä
+muodossa kuin Matti sen nyt luuli lähestyvän.
+
+Äkkiä juohtui ajatus Matin mieleen. Hän otti puukkonsa, jolla hän
+ennenkin oli pienistä vaaroista selviytynyt, ja surumielin, epäillen
+teki hän poikkileikkauksen parrastaan. Jään pintaa myöten hän sen
+viilsi poikki. Siihen jäi Matin uhkea parta, jäähän kiini, odottamaan
+tulevaa kevättä.
+
+"Henki on kuitenkin kalliimpi kuin parta", tuumaili Matti noustessaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Mikä Matilta on parran vienyt?" kysyivät kotona.
+
+"Leikkasin pois vastuksista."
+
+Itseään lohdutti hän sillä ajatuksella, että "kasvaahan se uudestaan,
+vaikka ei sen kasvaminen ole ihmisen omassa vallassa."
+
+
+
+
+KIEROJA KOHTIA ELÄMÄSSÄ.
+
+
+Oikeastaan minun ei tässä kirjassa ensinkään pitäisi puhua niistä
+asioista, jotka tekevät maallisen vaelluksemme ikäväksi ja
+synkistyttävät elämämme päivän paistetta. Mutta kuitenkaan en nyt malta
+olla kertomatta, kuinka maailma asettui kieroksi Esa Huttusta vastaan.
+
+Hänen asunnossaan ei ollut muuta kuin yksi ainoa tuoli, mutta milloin
+hän vaan iltasella pimeässä tuli kotiin, ei hän mitenkään päässyt sen
+sivu kolhasematta siihen säärtään. Se valvotti Huttusta aina puoleen
+yöhön. Siinä muisteli hän kaikkia niitä vastoinkäymisiä, mitä hänelle
+oli päivän kuluessa sattunut.
+
+Hän oli ollut kalassa ja olisi saanut paljonkin kaloja, jos tämä
+maailma ei olisi ollut niin nurinpuolisesti järjestetty kuin se oli.
+Kun kala putosi hänen ongestaan, niin se aina putosi takaisin järveen
+eikä koskaan veneeseen. Sitte koetteli hän jatkaa pyyntiä verkolla.
+Mutta verkko oli sattunut vähän repeämään, ja tuo rikkinäinen kohta se
+sitte asettui jokaisen kalan eteen, niin että kaikki pääsivät sitä
+tietä pois.
+
+Vielä muisteli hän koko mennyttä elämäänsä ja aprikoi, miksi pilkkaan
+ampuessa harvemmin sattuu pilkkaan kuin sen viereen, vaikka kuinka
+tähtäisi keskelle pilkkaa. Mutta jos ihmiseen päinkään vahingossa
+ampuu, niin se tavallisesti käy hengen paikalle. Kiviä jos heittää,
+niin ne eivät juuri käy muuhun pilkkaan kuin ikkunoihin, vaikka ei
+sinnepäinkään tarkoita. Silmänkantaman laajuisella selällä ei tarvitse
+olla muuta kuin yksi salakari -- ja jok'ikinen laiva kolahtaa siihen,
+niinkauan kuin karia ei ole viitoitettu ja kartalle merkitty.
+
+Miksi sateenvarjo jää kotiin aina silloin, kun sade on tulossa, mutta
+polttavalla poudalla se hyvin mielellään lähtee ulos? Eikä sitä
+kuitenkaan käytetä ilman ennustajana!
+
+Miksi pimeällä luistellessaan tavallisesti osuu avantoon, silloinkin
+kun jäätä on paljoa enemmän kuin avannoita?
+
+Jos yksi miehen kahdeksastatoista taskusta on rikki, niin miksi
+rahakukkaro ja avaimet aina pistäkset juuri siihen taskuun ja putoavat?
+
+Miksi väkijuomat aina menevät ihmisen päähän ja pakoittavat hänen
+tekemään tuhmuuksia, vaikka niillä olisi paljoa väljempi tila vatsassa?
+
+Miksikä papit ja koulunopettajat kysyvät tutkittaviltaan juuri sitä
+paikkaa, jota nämä eivät osaa?
+
+Kun varkaus tapahtuu, niin miksi kruununpalvelijat tavallisesti ottavat
+kiini juuri sen, joka pahimmin tätä kiinijoutumista pelkää, vaikka
+muita ihmisiä on paljoa enemmän?
+
+Näihin mietteihin Esa Huttunen nukkui.
+
+Kun hän aamulla yritti nousta ylös, kosketti hän sängyn laitaan kipeän
+säärensä, eikä mitään muuta jäsentään. Sitte hän aikoi panna takin
+ylleen, mutta sen hihasta oli vuori rikki, ja hän työnsikin kätensä
+vuorin ja päällisen väliin, vaikka sen olisi -- Huttusen mielestä --
+ollut aivan yhtä helppo mennä tavallista tietä.
+
+Kaulusta kiini pannessa katosi hänen näpistään yht'äkkiä teräksinen
+rintanappi, eikä hän voinut ymmärtää, mihin se joutui. Ennen minun
+tuloani oli hän jo kääntänyt nurin pöydät ja kaapit ja piirongit,
+penkonut sängyt ja piessyt kaikki 8 poikaansa. Mutta ei sitä löytynyt
+sittekään.
+
+Minun tullessani hän oli paraiksi ehtinyt ajaa vaimonsa uunille,
+nähtävästi kesken kahvinkeiton, koska Huttuskalla oli kahvipannu
+muassaan. Esa seisoi halko kädessä lattialla, estääkseen vaimoaan
+tulemasta alas uunilta. Huttuska taas uhkasi kaataa Esan silmille
+kiehuvaa kahvia, jos tämä yrittäisi nousta uunille häntä ahdistamaan.
+
+"Päivää taloon! Mitä temppuja sinä nyt opetat joukollesi, Esa?"
+
+"Päivää, päivää! -- Tulehan sieltä alas, akka!" Esa heitti halkonsa
+nurkkaan. "Tämä maailma on kuin noiduttu minua vastaan tänä päivänä.
+Hyvä oli, kun tulit, että saan sinulle oikein selvittää ihmiselämän
+kieroja kohtia; sinähän aina otat ja käsket muidenkin ottaa elämää
+iloiselta puolelta."
+
+"Mikä sinulla nyt on hätänä?"
+
+"Minulta putosi nappi ja sitä olen hakenut tämän aamua..."
+
+"Olisit malttanut olla hakematta, niin se kyllä olisi itsestään
+ilmaantunut."
+
+"Mitä vielä! Kuulehan toinenkin seikka... Miksikä minun tänä aamuna
+noustessani piti kolauttaa sängyn laitaan juuri kipeä sääreni?"
+
+"Et olisi noussut ylös!"
+
+Sitte alkoi Esa Huttunen oikein pahasti ontua, ihmetellen, miksi saapas
+juuri tänään rupesi hänen jalkaansa vaivaamaan.
+
+"Katsopas, Kaapro, tuota saapasta! Siinä on vähintään sata puunaulaa,
+mutta kun suutari on jättänyt yhden ainoan niistä liian pitkäksi, niin
+se nyt paraiksi osasi asettua vaivaamaan minun jalkaani."
+
+"Riisupas saapas jalastasi ja tunnustele sitä pitkää naulaa!"
+
+Esa teki niin, pisti kätensä saappaaseen ja alkoi kopeloida.
+
+Sitte näytti häntä vähä niinkuin hävettävän.
+
+"Eläpäs nyt mitään! Täällähän se nappi onkin!"
+
+"Mitä sinä sitte tyhjää aina hätäilet ja tuskittelet? -- Enkö minä ole
+monasti sanonut, että _tämä maailma kuitenkin on paras, mitä nykyjään
+on olemassa_!"
+
+
+
+
+KAKSI KOVAA "PROTESTIA".
+
+Runoilija Leimun ja minun.
+
+
+V. 1888 ilmestyi eräs harvinainen kirja, nimeltä: "_Kevät-Unelmia_.
+Koelmoi _Leimu_."
+
+"Esipuheeksi" sanoo tekijä "tietävänsä varsin hyvin, ettei nykyaika ole
+lyyrilliselle runoudelle suotuisa. Tämä runous on aina suuremmassa tai
+vähemmässä määrässä unelmia. Vaan meidän aikamme on käytännöllisyyden
+aika, se ei huoli unelmista eikä turhista tunteen ilmauksista. Jos
+lyyrillinen runoilija tahtoisi tässä suhteessa muutosta aikaansaada,
+pitäisi hänellä olla aivan tavatonta runokykyä, jota ei minulla ole."
+Niin sanoo Leimu. "Ja kuitenkin ovat juuri nykyiset olot syynä tämän
+runovihkosen painattamiseen. Se on, parhaiten sanottuna, minun
+protestini sitä aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei
+innostua."
+
+Leimun protesti maksaa 1 m. 25 p. --
+
+Oikeastaan on turhaa nyt enää kirjoittaa ainoatakaan riviä
+suomenkielellä, sillä nykyään voimme me suomalaiset 1 markalla 25
+pennillä oppia toivomaan ja rakastamaan ja innostumaan. Ja mitäpä
+meillä muuta on tarvis? Suomalainen kirjallisuus hamasta Agrikolan
+ajasta tähän päivään asti ei ole nähnyt toista semmoista protestia. Nyt
+tämä katala aikakausi kerrankin saa, mitä se on ollut saapa, tämä
+toivoton, lemmetön ja innoton aikakausi.
+
+Melkein sopimattoman liialliseksi kainoudeksi täytyy sanoa sitä tekijän
+arvelua, ettei hänellä muka olisi "aivan tavatonta runokykyä..."
+Hänellä on! On kerrankin Suomeen syntynyt mies, jolla on ihan tavaton
+runokyky.
+
+Tavalliset runoilijat kykenevät laulamaan ainoastaan kolmesta asiasta:
+rakkaudesta, isänmaasta ja omasta itsestään. Mutta Leimu laulaa
+kaikista näistä ja sitäpaitsi vielä "koelmoi" viisi eri protestia
+_sinivuokoille_ ja yhden _kielolle_, sommelmoi kokonaista 13
+"_ajatelmaa_" ja käännelmöi 10 Heinen "_lauleloa_" sekä 7 muuta
+vieraskielistä. Eikö hän siis ole tavaton?
+
+Mahdoton on minun heikon, köyhän, kurjan syntisen luoda mitään
+kokonaiskuvaa tekijän valtaavasta nerosta. Henkeni on ryömyillään tuon
+voimakkaan protestin edessä. Ja töintuskin saatan polvillani kirjoittaa
+nämä muutamat rivit.
+
+Leimu on sotainen, taistelua vailla, ja aina näyttää hänellä olevan
+puukko hihassa:
+
+    "-- ja käten' jos onkin voimaton,
+    tok' ainian valmis taistohon --."
+
+"Aina valmis, kuin lukkari sotaan." Eikä hän pelkää mitään, ei
+kuolematakaan:
+
+    "-- ket' elo tenhois kurja tää,
+    kuin Tuonen tytär hymyää."
+
+Onneksi on hänellä semmoinen ruumiinrakennus, ettei hänen tarvitse
+pelätä vangiksi joutumistakaan:
+
+    "-- ja jos mä kahleihin lyötänehen,
+    niin vapaasti sykkivi sydämmen'
+    ja vapaa on aattehen'."
+
+Tavallisten ihmisten sydän luultavasti halvautuu heti, kun he joutuvat
+kiinni. Mutta vapaa-aatteisten miesten sydän ei kahleissakaan pysähdy
+sykkimästä, niiden aate on vapaa ja -- jos saavat vähänkään viilan
+tynkää -- on pian koko mieskin vapaana.
+
+Toinen näiden runojen johtava aate on se, että runoilija Leimun käsissä
+kaikki "_versoo_", mikä suinkin versoa voi.
+
+    "Mut silloin sinut näin --
+    ja päivä paistoi taas,
+    nous puuhut vihertäin
+    ja kukka _versoi_ maass'."
+
+    "-- ja metsolankin tielläi
+    kukkainen _versoaa_."
+
+Kukat siis versovat. Mutta ei ainoastaan kukat, vaan myös neitoset:
+
+    "Kaino kielo lehtosen,[1]
+    valko kukka hieno,
+    missä kasvat _versoen_,
+    väilyy tuokse vieno.
+
+    Ylhäällä myrskyt vaan
+    tietämättäs ärjyy,
+    sinä _versot,_ nuovut vaan,
+    vartes hieno värjyy.
+
+    Niinkuin kielo valkoinen,
+    neito, _versoit_ mailla,
+    eloa joit lähtehen
+    rannoill' varjokkailla."
+
+[1] Tuntien koko vähäpätöisyyteni, uskallan alamaisimmasti
+    huomauttaa, että tässä kukaties on painovirhe. Sen ei
+    ehkä pitäisi olla lehtosen kielo, vaan lehmosen, sillä
+    "Lehmän kieleksi" kansa yleisimmin sanoo tätä kukkasta.
+
+Ah, kuinka ihanaa, kuinka hienoa, kuinka ihanteellista!
+
+Mitä runojen ulkomuotoon ja sointuun tulee, osoittavat edellä olevat
+otteet, ettei, suurempaa täydellisyyttä enää voi keltään kuolevaiselta
+vaatia. Joskus runotar tämän leimuavan, "riehäkkään" neron kynsissä
+vinkuu: "oi", "voi!" ja ähkää: "ah" ja "ooh!" Se ei muuta kuin kuvastaa
+hengen kiihkeyttä.
+
+Vanhoja runouden kulta-aikoja muistuttaa sanasovitus semmoinen, kuin
+
+    "-- mailla Pohjan kaukaisilla,
+    joit' iki- vaivuttaapi jää."
+
+Sama runohenki elää vielä siellä täällä kansan keskuudessa. Niinpä
+kerrankin saunamuija kysyi minulta: "_Kaarko-herra_ tahtoo _paatia_,
+vai lauteilleko herra männöö?"
+
+Nero tarttuu, sanotaan. Minuunkin on Leimun runohenkeä tarttunut pieni
+osa, tosin niin äärettömän pieni, että ujostuttaa. Eikä minulla vielä
+suinkaan voi sanoa olevan "_aivan_ tavatonta runokykyä." Mutta minäkin
+innostuin heittämään hansikkaani tätä materialistista aikakautta
+vastaan. Välttääkseni kirjallista lapsenmurhaa, täytyy minun julaista
+runokokeeni, vaikka sitä voidaankin moittia itsenäisyyden puutteesta,
+se kun on syntynyt minun ollessani Leimun "Kevät-Unelmain" vaikutuksen
+alaisena. Se on tämmöinen:
+
+        Kaapro Jääskeläisen _Protesti_
+sitä aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei innostua.
+
+        Oi, kielo vieno
+        nuokkuu, hymyy;
+        hui, liero hieno
+        maassa lymyy.
+    Versoo kielo kukaties...
+    Vaikka usein kalamies
+    lieroja turpeesta suinailee,
+    ah, liero värjyen uinailee,
+    nahkasiima, rusohuul'...
+    Hynttäntyy ja purjetuul'.
+
+
+
+
+KUN KAIKKI REHELLISET IHMISET KUOLEVAT POIS.
+
+
+Eräässä hauskassa iltamassa viime sunnuntaina tunkeutui puheilleni
+muuan mieshenkilö, jonka nimeä en saanut tietää, koska hän ei katsonut
+tarpeelliseksi esitellä itseään. Näöstään päättäen -- sen mukaan kuin
+tunnen itäsuomalaisia kasvonmuotoja -- oli kysymyksessä oleva mies
+Mönkkösiä, ja saappaista päättäen venemies. Minut hän näkyi tuntevan,
+koska heti kysyi:
+
+"Otettaisiinko lehteen pientä ilmoitusta?"
+
+"Kyllä! Mistä asiasta se olisi?"
+
+"Se on vähän erikoisempaa. Ei se ole oikein ilmoitus, vaan jos toimitus
+muuten ottaisi siitä kirjottaakseen."
+
+"Mitä asiaa se koskee?"
+
+"Se on semmoista juttua, että minä en oikein luota näihin nykyisiin
+lehtiin --"
+
+"So, so! Jos teillä on mitä meidän lehteä vastaan, niin kirjoittakaa
+siitä paikkakunnan toiseen lehteen. Koetetaan häneen sitte vastata.
+Mutta tässä minua ei nyt haluta ruveta riitelemään."
+
+Olin aikeessa kääntyä pois, mutta mies ei hellittänyt.
+
+"Ei tuota nyt pidä olla noin arka nahkastaan", tuumaili hän. "En minä
+tarkoittanut erittäin teidän lehteä, vaan kaikkia muita sanomalehtiä
+myös. Katsokaahan nyt, ja kuunnelkaa rauhassa! -- Jos te otatte käsille
+minkä miehen tahansa, hyvän taikka huonon, niin ei siihen jää paljon
+ehyttä paikkaa. Mustaatte sen niin mustaksi kuin vähänkään osaatte --"
+
+"Niin, no, ei sitä sentään ketään ole moitittu ilman syyttä."
+
+"En minä sitä sanokaan. Mutta mustaksi te vaan panette miehen, kun
+sattuu sille kohdalle. Ettekä te monta miestä kiitä; pian ne ovat
+luetut, joista olette sanonut hyvän sanan. Elävistä miehistä nimittäin.
+-- Näyttää siltä kuin ei olisi näillä seuduin monta kunnon miestä,
+tuskin kymmentä, koko läänissä, yksin lukein. Mutta kun kuolee joku,
+niin sitte teiltä kyllä lähtee koreat puheet. Kehua leikataan kuin
+urakalla: uutteran ja rehellisen työmiehen on isänmaa taas menettänyt
+-- rehellisenä ja kunnon miehenä oli hän saavuttanut paikkakuntansa
+luottamuksen j.n.e. Jos milloin kuolleesta miehestä puhutaan, niin aina
+se oli rehellinen, suora, vilpitön ja jos kuinka hyvä. Mutta sen
+eläissä ette olisi siitä sanonut yhtään hyvää sanaa."
+
+"Nähkääs, ei ole hyvä mennä sanomaan. Kuka tietää, minä päivänä se
+katoaa ja ottaa jonkun kassan mukaansa, tai kuinka monta väärennettyä
+vekseliä sillä on paraillaan pankissa."
+
+"Jaa, jaa. Kyllähän Teillä on oikein, kun sitä niin puolin ajattelee.
+Mutta minä olen sitä ajatellut vähä toiselta kannalta. -- Jos minä en
+muusta mistään tuntisi ihmisiä kuin sanomalehdistä, niin luulisin, että
+kaikki rehelliset ihmiset vähitellen kuolevat pois, ja jälelle jää vaan
+hylkyväkeä. Joka kerran kun lehdistä näen jonkun kuolleen, olen
+ajatellut että _vieläpähän löytyi yksi rehellinen_. Mikä tästä
+maailmasta lopuksi tulee, jos se sitä menoaan menee?"
+
+"Eihän sanomalehti voi sitä auttaa. Jos maailma on aijottu sillä
+tavalla hukutettavaksi kurjuuteensa, että aina vaan paraimmat kuolevat
+ja huonot jäävät tänne, niin ei sille ihmisvoimat voi mitään."
+
+"Mutta", jatkoi mies. "Papitkin pitävät tässä asiassa teidän puolta,
+joshan ei missään muussa. Joka pyhä ne pauhaavat seurakuntansa
+pahuutta. Ei ole melkein yhtään oikeata kristittyä. Mutta annas olla,
+kun kuolevat, niin ihan järestään ne ovat autuaita. Jokaisella haudalla
+ne toivottavat, että me muutkin tämän kanssa nousisimme ijankaikkiseen
+elämään... Mikä niistä kuoltuaan tekee niin täydellisiä?"
+
+"Sitä minä en tiedä."
+
+"Eiköhän asia kuitenkin ole niin, että yhtä rintaa niitä kuolee oikeita
+ihmisiä ja heittiöitä, vaikka kaikkia kuoltuaan kiitetään, jos ei
+muuten, niin tavan vuoksi?"
+
+"Saattaa olla niin. Kun kerran pääsevät niistä erilleen, niin iloissaan
+niitä kehuvat."
+
+"Alun pitäin minä arvelin pyytää Teitä lehdessä esittämään
+parannuslaitoksen perustamista rehellisille ihmisille, etteivät ne
+kuolisi ihan sukupuuttoon... Ja samalla olisi huomautettava
+henkivakuutusyhtiöille, etteivät ottaisi vakuutukseen ketään uutteraksi
+ja rehelliseksi tunnettua kunnon miestä, sillä niitä kuolee niin paljo.
+Sentähden jääpi yhtiöiltä niin vähä voittorahoja jaettavaksi
+vakuutetuille. Panetteko sillä lailla lehteen?"
+
+"Voipihan tuota panna!"
+
+Sitte me läksimme eri haaroille, ja minä puolestani välttelin koko
+illan sitä seutua, missä tuo mies istui. Sillä semmoisessa
+kevytluontoisessa tilaisuudessa kuin tämä iltama oli, on minusta
+rasittavaa kuulla järkeviä ajatuksia lausuttavan.
+
+
+
+
+VIINAJUTTU.
+
+
+Viime lokakuun alkupäivinä palasi pari Nilsiän miestä "Kaino"-nimisessä
+höyryvenheessä Kuopiosta Muuruvedelle. "Kaino" oli matkustajia täynnä,
+mutta kukaan muu ei ollut niin humalassa kuin nämä kaksi miestä.
+
+Paitsi sitä, että heillä oli viinaa ruumiissaan, oli toisella vielä
+eväänä täysinäinen viinapullo. Selvyyden vuoksi sanon Sarkkaseksi sitä,
+jolla pullo oli, ja toista sanon Markkaseksi.
+
+Jos kaikki ihmiset suostuisivat tavaran tasajakoon, olisi tarpeetonta
+mainita, kumpasenko oma tämä viinapullo oikeastaan oli. Mutta niin ei
+aina ole laita. Markkanen olisi kyllä tällä kertaa hyväksynyt
+omaisuuden yhteiseksi tekemisen aatteen, vaan Sarkkanen ei ollut siihen
+kovinkaan taipuvainen. Alussa he tosin olivat kiitettävästi
+yksimieliset, halailivat ja kehuivat toisiaan suloisimmassa sovinnossa.
+Ja ottivat pari ryyppyä puheen lomassa.
+
+Mutta sitte kuiskasi itsekkäisyyden ja omanvoitonpyynnön paha henki
+Sarkkasen korvaan, että hänen olisi parempi pitää koko pullo yksinään
+kuin antaa siitä Markkaselle. Sillä tavalla siitä siistin pitäin jäisi
+vielä kotiinkin viedä hänen laskujensa mukaan noin puolen humalan arvo.
+Eikä hän voinut muistaa koskaan saaneensa Markkaselta yhtään ryyppyä,
+vaikka oli hänelle antanut monta. Onko se sitä, että "hullun eväät
+ensin syödään;" narrinaanko Markkanen häntä pitää?
+
+Tämä ajatus herasi Sarkkasessa jo ennenkuin tultiin Karhon salmeen.
+Mutta päätökseksi se kypsyi vasta Jännevirralle tullessa. Kuitenkin oli
+Sarkkanen vielä yhtä humalaisen ja tyhmän näköinen ja yhtä ystävällinen
+Markkaselle kuin ennenkin. Se vaan oli, ettei hänellä enää näyttänyt
+olevan kiirettä ryypyn ottoon. Sentähden Markkanen viimein huomautti:
+
+"Eiköhän oteta ryyppyä Jännevirran muistoksi?"
+
+"Jospa tuon ottaisi."
+
+Sarkkanen otti ryypyn. Mutta vaikka Markkasen huomautus oli tehty
+selvästi ymmärrettävässä tarkoituksessa, pani hän kuitenkin pullonsa
+pois eikä antanutkaan sitä Markkasen käytettäväksi.
+
+"Kuule, etkö sinä muista minulle antaakaan?" kysyi Markkanen.
+
+"En minä rupea sinua koko päivää ilmaiseksi juottamaan."
+
+Tämän sanoi Sarkkanen vakavasti ja jokseenkin sujuvasti, sillä hän oli
+sen jo edeltäpäin miettinyt valmiiksi. Markkaselle se oli aivan
+odottamatonta; sentähden hän ensin hämmästyi niin, ettei saanut sanaa
+suustaan. Sitte kun hän olisi saanut useampiakin sanoja suustaan,
+katsoi hän parhaaksi pitää ne siellä. Hän oli saanut ilkeän ajatuksen
+päähänsä, hänkin. Hän tahtoi kostaa.
+
+Selvänä ollessa on nilsiäläisen ajatusjuoksu sangen hidas, mutta hieno
+humala on heidän aivoillensa kuin rasva rattaille.
+
+Markkasen mieleen välähti hyvin pian erittäin kavala tuuma. Hän kaivoi
+taskustaan 25-pennisen, ojensi sen Sarkkaselle ja sanoi loukatun
+ystävän äänellä:
+
+"Tuossa on! Annathan nyt ryypyn?"
+
+Sarkkanen oli mielestään jo tarpeeksi nöyryyttänyt toveriaan ja antoi
+hänelle ryypyn. Mutta piti rahan. Markkanen kun sai pullon huulilleen,
+otti siitä rahansa edestä kelpo siemauksen.
+
+Senjälkeen ystävykset taas jonkun aikaa juttelivat kaikessa sovinnossa
+ja ylistivät viinan hyviä ominaisuuksia. Mutta Markkasen suuta alkoi
+uudestaan kuivaa, ja silloin hän muisti keskenjääneen kostonaikeensa.
+Hän nousi ja hoiperteli laivan toiselle puolelle, jossa heitä
+vastapäätä istui muuan kihlakunnan lautamies.
+
+"Kuulepas, lautamies! Minä olen se Mäntyniemen Markkanen ja käsken
+sinun haastamaan tämän Sänkiniemen Sarkkasen ensi käräjiin luvattomasta
+viinanmyynnistä. Vieraiksimiehiksi nämä kaksi meidän kylän miestä."
+
+"Onko sulla haasteraha?"
+
+Markkanen alkoi kaivella taskujaan, joista tuskin olisi löytynyt niin
+paljoa. Ei hän ainakaan ennättänyt löytää rahoja, ennenkuin Sarkkanen
+äärettömästi hämmästyneenä kysyi:
+
+"Mi -- mi -- milloinka minä olen viinaa myynyt? Ja kellenkä, häh?
+Vastaatko puheesi mies?"
+
+"Minullekin möit ihan äsken 25 pennin edestä. Kyllä nämä miehet tässä
+näkivät. Vai ettekö nähneet?"
+
+"Nähtiin, kyllä nähtiin raha liikkuvan."
+
+Sarkkanen oli kuin ukkosen iskemä. Tuo ei ollut hänelle ollenkaan
+juohtunut mieleen. Hän tunsi olevansa voitettu ja Markkasen vallassa.
+
+"Kuule, heitä pois, Markkanen!" pyysi hän. "Ystäviähän tuota on oltu
+tännekin asti."
+
+"En minä heitä."
+
+"Saat rahasi takaisin, kuule!"
+
+"En tarvitse."
+
+"Saat ryypyn vielä!"
+
+"En huoli."
+
+"No, mutta kuulehan nyt --"
+
+"Kymmenen markkaa kun maksat, niin minä saatan heittää."
+
+"Tuumataanhan."
+
+Siinä sitä sitte tuumattiin, seisaallaan huojuen milloin keskellä
+laivaa, milloin laivan parrasta vasten. Aallot huojuttivat laivaa ja
+laiva huojutti matkustajia, mutta ei se ketään niin pahasti huojuttanut
+kuin näitä kahta miestä, joilla lisäksi vielä oli oma huojuttajansa.
+
+Vähitellen aleni Markkasen vaatimus viiteen markkaan. Mutta Sarkkanen
+jatkoi väsymättä tinkimistään. Lopuksi suostui Markkanen siihen, että
+sai rahansa takaisin ja Sarkkasen viinapullon. Haikealla mielellä
+katseli Sarkkanen kirkasta pulloaan, joka nyt keikkui Markkasen
+huulilla. Entinen omistaja ei saanut sille antaa edes lähtömuiskuakaan,
+sillä Markkanen ei siihen suostunut. Yksin vaan ryypiskeli ja riemuitsi
+kostostaan.
+
+Markkanen oli tosin sovinnonteollaan sitonut itsensä, ettei hän enää
+voi syyttää Sarkkasta tuosta 25 pennin viinakaupasta. Mutta jos minä
+Markkasta oikein tunnen, vetää hän ensi tilaisuudessa Sarkkasta siitä,
+että tämä maksoi sovintonsa _viinalla_. Ellei hän sitä jo ole tehnyt,
+tekee hän sen ensi käräjissä. Ja siitä tulee tuomarille sotkuinen asia
+ratkaista.
+
+Sellaisia poikia ne ovat ne nilsiäläiset.
+
+
+
+
+PIKKUKAUPUNKI-KUVAUKSIA.
+
+
+1. Kuopion satama ennen aikaan.
+
+En ole koskaan moittinut sitä, mikä on hyvä. enkä pilkannut kaunista.
+Sentähden aina ja kaikissa tilaisuuksissa olen ylistänyt sitä hyvää ja
+kaunista kaupunkia, jonka nimi on Kuopio ja jonka sataman suulla on
+Vasikkasaari saunoineen ja myllyineen.
+
+Mutta kaikki eivät ajattele minun tavallani. Erään Saimaan vesistöä
+kulkevan höyrylaivan kapteeni esimerkiksi oli niin sydämetön, että
+tässä äskettäin otti ankarasti arvostellakseen Kuopion satamaoloja --
+minun kuulteni. Enkä voi kieltää hänen puhuneen jokseenkin sujuvasti,
+vaikka ei niin sileästi kuin julkisuutta varten puhuessa on tavallista.
+Vaan ehkäpä hän ei aikonutkaan puhettaan julkisuuteen.
+
+"Kahdeksan kertaa minä olen purjehtinut tämän maapallon ympäri, mutta
+sen minä sanon, etten ole missään nähnyt semmoisia satamaoloja kuin
+Kuopiossa ja Savonlinnassa", se oli hänen loppulausuntonsa.
+
+Mitä hän Savonlinnasta lausui, se ei kaikki kuulu tähän, eikä kuuluisi
+ollenkaan, ellei osa samalla olisi tähdännyt Kuopiotakin. Satamalyhty
+oli semmoinen, että "kun meni hyvin lähelle ja tulitikun valossa sitä
+katsoi, näki että on siinä tuli." -- Virrassa olevaa lyhtyä ei hänen
+tullessaan kerran ollut sytytetty; hän hiljensi vauhtia ja vihellytti.
+Mutta ei se syttynyt sittenkään. Kun laiva viimein oli joutunut
+lyhdyn kohdalle, kuului kiihkeää kahmitusta. Mies siellä häämötti
+lyhtytynnyrin selässä, ja käsi kävi kiivaasti. Ilmaistakseen
+olemassaoloaan, äänti mies ikäänkuin itsekseen: "Hittoko ne lie nuo
+tikut kastellut, kun ei syty!" Ja syttymättä se jäi.
+
+Kun hän ensi kertaa tuli Kuopioon, oli ilta pimeä. Satama oli täpösen
+täynnä höyrylaivoja, lotjia ja halkoveneitä. Ei ollut laivan pituutta
+tyhjänä. Hän huudatti huudattamistaan ja pysähtyi viimein erään
+halkoveneen taakse. Rannassa näytti olevan joku satamavirkamies.
+
+"Laittakaa tilaa!" huusi kapteeni. "Minulla on laiva täynnä
+matkustavaisia."
+
+Rannalla päivitteli virkamies, että, "sanoinhan minä niille jo
+päivällä, että pitäisi siirtyä, vaan eihän nuo näy siirtyneen."
+
+"Sitte minun täytyy ruveta yöksi selälle ankkuriin ja pitää matkustajat
+täällä yötä."
+
+"Ei toki selälle ... tuumataanhan ... tuota..."
+
+"Käskekää halkoveneen siirtyä!"
+
+Virkamies astui halkoveneesen ja alkoi koputtaa kajuutan ovelle. Ei
+kuulu mitään.
+
+"Taitavat jo maata..." arveli virkamies.
+
+"Ajakaa ylös!"
+
+Viimeinkin alkoi kajuutasta kuulua äreitä vastauksia:
+
+"Kuka sitä yöllä ... kengätkin on jo kuivamassa ... ei me siirrytä."
+
+"Eivät kuulu siirtyvän", huusi virkamies.
+
+"No, minun täytyy sitte kääntää selälle."
+
+"Vuottakaahan -- jos täältä hyvinkin löytyisi lankonkia. Eikö teillä
+ole?"
+
+"Ei minulla ole niin pitkää, että ylettäisi selältä asti rantaan."
+
+"Selältäkö? -- Eihän sitä selältä -- kunhan ylettäisi tästä halkoveneen
+takaa."
+
+"Ei ole minulla niinkään pitkää."
+
+Virkamies viipyi jonkun aikaa pimeässä. Kuului rusketta, ja sieltä tuli
+kuin tulikin "lankonki", joka yletti halkoveneen yli. Sitä myöten
+pääsivät matkustajat maalle. Mutta sieti siinä olla "kieli keskellä
+suuta", ettei pimeässä pudonnut halkoveneen pohjalle.
+
+Vielä sanoi kapteeni kiittävänsä onneaan, ettei hänelle käynyt
+pahemmin. Moni ensikertalainen kuului särkeneen laivansa potkurin
+keskellä kaupungin komeata satamaa. Paraalla paikalla satamakaarroksen
+pohjassa on näet vanhan pumppulaitoksen hirret pystyssä. Kun tämä seutu
+muutenkin on kovin matala, on se tavallisesti tyhjänä, ja äkkinäinen
+ajaa hurauttaa siihen kuin hyväänkin suojapaikkaan. Mutta oman puolen
+miehet tietävät välttää sitä.
+
+Koetin puolestani kapteenille selittää, mistä arvosta tämmöinen
+satamajärjestys on strateegisessa suhteessa: kuinka vaikea vihollisen
+laivaston on laskea Kuopion laituriin, kuinka vietteleväiset ja tuhoa
+tuottavat ovat nuo esi-isiltä jääneet pumpun pohjahirret j.n.e. Mutta
+hän ei näyttänyt tyytyvän näihin selityksiin. Sillä mitäpä Saimaan
+rauhallisilla vesillä kulkevan matkustajalaivan kapteeni ymmärtäisi
+sotatieteestä?
+
+
+2. Kuopion kadut.
+
+Ne eivät ainoastaan ole suorat ja säännölliset, vaan myös sovitetut
+ihmisten erilaisen paksuuden mukaan: valtakadut raatimiehiä ja
+lähiseudun rovasteja varten, sekä rännikadut uuden elinkeinolain
+alaisille käsityöläisille.
+
+Eräänä tautisena keväänä, kun kirjailijoista oli suuri puute,
+nostettiin minut vähäksi aikaa muutaman kuopiolaisen sanomalehden
+toimittajaksi. Silloin lumen lähdettyä päätin kerran -- yleisöä
+palvellakseni -- koetella, joko voisi liikkua kaupungilla ilman
+kalossia. Mikäpäs siinä oli; voihan sitä, ja täytyi voida, kun ei
+ottanut kalossia mukaansa. Olihan siinä hyppimistä, jos ei tahtonut
+oikein pahaan rapakkoon astua, jo senkintähden että luonto on pitänyt
+kohtuutta lahjoittaissaan sääriä minun ruumiilliselle olemukselleni.
+
+Sentähden oli oikein iloista nähdä Pekka Pehkosen levittävän hienoa
+keltaista hiekkaa katuosalleen. Siinä oli pehmeä ja verraten kuiva
+kävellä. Kaikki kolot olivat tasoitetut ja sitte oli yltäänsä pantu
+paksu hiekkakerros. Pekka katseli teostaan ylen tyytyväisenä ja olisi
+luultavasti hymyillyt, jos hänen paksut poskensa olisivat siihen
+taipuneet.
+
+"Työpä tätä nyt saitta uuvistoo, toimittaja. Jokohan tuo nyt kelepoo?"
+
+"Mikäs sitte, jos ei tämä! Niin paljon kun panette joka vuosi
+korotusta, niin on katu kohta räystään tasalla."
+
+Ikkunain tasalla se jo oli.
+
+"Kuulkeepas!" sanoi Pekka ja alkoi puhua hiljemmin. "Eiköhän ne nuo
+polliisit to'enkaan ou' vähän erreyksissä?"
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Ettäkö joutas' sissään, niin minä selevitän."
+
+Jousihan toki sanomalehden toimittaja, kun oli tarjona semmoinen
+makupala, että poliisit ovat erehtyneet. Siitähän syntyy kumma
+kirjoitus lehteen.
+
+Pekka ajoi hevosen pihaan ja sitte mentiin huoneesen. Pekka aukasi
+kaappinsa ja otti siitä esiin tyhjiä rohtoputelia, kirjan kansia ja
+lopuksi aika nivakan papereita; siinä oli talonkirjoja, vanhoja
+sanomalehtiä, palotoimen luetteloita, viisuja ja jos mitä. Vihdoin
+löysi hän sen, mitä haki. Se oli Kuopion kaupungin poliisijärjestys,
+"vahvistettu läänin kuvernööriltä" elokuun 18 p:nä 1876. Sitä hän
+selaili ja sitte osoitti 20 §:ää. Siinä oli luettavana:
+
+   "Talonomistaja tahi hoitaja pitäköön osansa kadusta,
+   katuränneistä ja käytävästä puhtaana."
+
+"Niin, mitäpäs siinä on?"
+
+"Sitäpä sitä viimmestä sannoo. Mitenkäs siinä lukkoo? _Pee-uu, pu, hoo
+... puhassa_, eikös se sitä meinoo?"
+
+"Niin, että puhtaana on pidettävä katu ja..."
+
+"Sitäpä minä justiin!"
+
+Sitte hän kertoi, mitenkä hän oli ollut herrasväellä ennen renkinä,
+"ennenkuin yhtyi tähän Liisaan", jolla hänen nykyinen talonsa oli
+alkujaan ollut. Siitä kertomuksesta ei kuulu asiaan muu kuin se osa,
+jossa hän kuvaili, kuinka herra ja rouva häntä aina varoittivat
+pitämään puhtaana eteistä ja salia ja kaikkia huoneita.
+
+"Ja veätinkös minä silloin hiekkakuormia huoneihin!"
+
+"No, se on eri asia!"
+
+Mutta Pekka intti vastaan lujasti, että se ei ole eri asiaa -- "puhas
+kuin puhas!" -- ja vakuutti, ettei katu mitenkään voi olla puhdas eikä
+koskaan tulla puhtaaksi, jos siihen aina vaan lisätään hiekkaa.
+
+Sitte hän oikein toimessaan rupesi tätä asiaa perustamaan kysymysten ja
+vastausten kautta. Mistä se on tuo kura tullut? Sehän on alkujaan ollut
+yhtä puhdasta hiekkaa kuin tämäkin viimeksi tuotu, mutta sitte ajan
+oloon jauhautunut hienoksi. Sama hiekka se sitte kesällä pöläjää
+ihmisten silmiin ja korviin ja suuhun.
+
+"Joka kuorma se on tältä'i ka'ulta syksyyn männessä immeisten
+sisalmuksissa. Ilemankos niitä ryvittää!"
+
+Sitte hän pahasti nauraen osoitti toista kohtaa samassa pykälässä. Se
+oli näin kuuluva:
+
+   "Käytävälle tahi yleisen toripaikan kivitykseen sekä kadulle
+   taikka katuränniin kasvava nurmi on kitkettävä ja vietävä pois."
+
+Tämä määräys viehätti tavattomasti Pekan pahansuopaa sydäntä. Nurmihan
+olisi erinomaisen hyvä estämään pöläjämistä; mutta se oli sakon uhalla
+kitkettävä pois. -- Pekka nauroi niin ilkeästi, että minua jo melkein
+alkoi pistää vihaksi.
+
+"Missä kohti ne poliisit sitte ovat erehtyneet?"
+
+Hänen käsityksensä mukaan oli erehdys siinä, että poliisit vedättävät
+hiekkaa, vaikka pykälä käskee pitää kadut _puhtaana_. Jos _hän_ olisi
+poliisina, niin käskisi yhden kymmenen vuotta tasoittaa katuja sillä
+tavalla, että niistä aina liika otettaisiin pois. Sileä se tulisi
+silläkin tavalla.
+
+Ja jos hänen turmeluksensa hiukankaan antaisi valtaa paremmille
+tunteille, niin säälisi hän sentään ihmisiä senverran, ettei vaatisi
+nyhtämään nurmea pois katuvieriltä. Mutta jos hän oikein hyvä olisi,
+niin kastelisi hän sitä vielä.
+
+
+3. Kuopion runollisuus.
+
+Samana sanomalehtimies-keväänä, josta edellä puhuin, istui eräs
+tuttavani, kuopiolainen nuori herrasmies, partaansa ajelemassa. Peilin
+oli hän nostanut akkunan edessä olevalle pöydälle ja itse asettunut
+tuolille sen eteen. Varomattomuudesta, johon luullakseni hänen
+nuoruutensa oli syynä, oli hän jättänyt akkunansa verhoamatta niin
+tarkasti kuin olisi pitänyt. Uutimien väliin oli jäänyt rakoa.
+
+Siitä raosta näki hänet muuan kadulla kulkeva eukko, tavallinen
+vaimoihminen, -- ei ollenkaan niitä kuuluja "Kuopion naisia." Häneen
+teki syvän vaikutuksen tuon nuoren herran vaaranalainen asema:
+paljastettu kaula ja sitä kohden ojennettu välkkyvä partaveitsi, terävä
+kuin käärmeen kieli. Mahdoton sitä oli saada pois mielestään. Ja vielä
+mahdottomampi jättää sitä kertomatta tuttavilleen.
+
+Mutta kuta useammin hän tätä juttua kertoi, sitä enemmän se poikkesi
+alkuperäisestä yksinkertaisuudestaan. Eukko alkoi vähitellen itsekin
+luulla oikein todenteolla nähneensä verta vuotavan pitkin kaulaa. Ja
+lopuksi hän muisteli, että partaveitsen terä oli ihan päätä myöten
+kaulassa. Hirmuista! Että hänen vanhoilla päivillään piti nähdä
+semmoista kauheutta... Nuori, kaunis herrasmies, ja sormetkin niin
+puhtaan valkoiset, tuossa kun pitelivät partaveitsen mustaa päätä. Mikä
+piti juohtua miehen mieleen? Eikö ollut hyvä elää?
+
+"Mikä piti juohtua mieleen?" kyseltiin muuallakin, missä tätä juttua
+kerrottiin. Velatko painoivat, vai oliko hänellä muita pahoja asioita?
+Vai olisiko joku nuori ylpeäpovinen impi saanut hänet valtaansa ja
+sitte armottomasti hyljännyt? Monta vaiherikasta kertomusta syntyi
+itsekuhunkin suuntaan, ja liikuttavia ne olivat kaikki.
+
+Mutta silloin oli itse pääasia jo saanut ihan toisen muodon.
+Partaveitseen oli väsytty ja vereen ja valkoisiin sormiin. Nyt
+kerrottiin, että hänet oli nähty hyvin oudon näköisenä ja vähissä
+vaatteissa kävelevän jäälautoilla, juuri kun jäät olivat
+lähtemäisillään. Kaikeksi onnettomuudeksi oli kaukana selällä sattunut
+kaatumaan eräs talvitien viitta, ja sen kaatumisen olivat nähneet
+jotkut jäiden lähdön odottajat rannalta. Se tosiasia edisti kertomusta
+siinä määrässä, että nyt ei enää ollut yksi, vaan kolme kaupungin
+etevintä ja toivorikkainta nuorta herraa hukkumassa ihan keskellä
+päivää ja koko tuon sydämettömän kaupungin silmäin edessä.
+
+"Sydämetön" ei Kuopio kuitenkaan ollut. Sanan saatuaan oli puoli
+kaupunkia jalkeilla vähemmässä kuin viidessä minutissa. Kaikki
+kiiruhtivat rantaan. Ne jotka eivät ehtineet kuulla sinne lähdön oikeaa
+syytä, luulivat ensimäisen höyrylaivan olevan tulossa. Uskalsivatpa
+sanoa senkin, mikä höyrylaiva jo oli tullut. Toiset taas varoivat, että
+joku keisarillinen alus olisi saapumaisillaan Kuopioon, sillä semmoisia
+arveluita oli kuulunut kaupungin korkeammista piireistä.
+
+Rantaan tultua haihtuivat laivahaaveet, kun nähtiin jäätä vielä
+kaikkialla. Siellä ei kukaan enää myöntänyt koskaan ajatelleensakaan,
+että laivat näin aikaseen tulisivat. Keisarin odottajatkin olivat
+hävinneet ihan kuulumattomiin; ainoastaan joku myöhästynyt vielä puhui
+siitä uudesta jäänsärkijästä, joka leikkaa jäätä kuin juustoa vaan.
+Eikä keisarin edessä tämmöiset jäät paljoa paina, jos hän vaan on
+nähnyt hyväksi tulla Suomen sisämaan pääkaupunkiin.
+
+Rohkeita miehiä läksi veneiden varassa tiedustusretkelle. Naiset heitä
+surkuttelivat ja itkivät, että "nyt ne taas vilustuttavat itsensä."
+Heidän hukkumistaan ei tarvinnut pelätä, kun heillä oli veneet mukana.
+Kauas he etenivät, melkein selän toiselle rannalle, ja sitte hävisivät
+illan hämärään ja usmaan. Aikansa siellä harhailtuaan palasi venekunta
+toisensa perästä, palasi tyhjin toimin. Jo ennenkuin viimeiset veneet
+olivat tulleet, olivat melkein kaikki katsojat lähteneet takaisin
+kaupunkiin.
+
+Hyvä juttu näytti luistavan ihan käsistä. Ja synkkä epätoivo varjosti
+kuopiolaisten rauhallisia kasvoja, kun he verkalleen astuivat
+majoillensa. Mutta vielä kerran heidän kasvonsa kirkastuivat ja toivon
+tuli säteili silmistä. Kaupungilta päin lensi kuin siivillä heitä
+vastaan riemullinen sanoma:
+
+"Se on jo leikkuuhuoneessa!"
+
+Armahtakoon! Sääli sentään niin nuorta ja kaunista miestä! Puijon
+rinteeltä metsästä hänet oli löydetty hirttäytyneenä petäjän oksaan.
+Vyöhönsä oli hirttäytynyt, vanhemmille menevä kirje oli ollut käteen
+puristettuna. Poliisit olivat ruumiin löytäneet.
+
+Moneen päivään ei kaupungin seuraelämässä ollut muuta niin jännittävää
+keskusteluainetta kuin tämä.
+
+Minä, joka tätä kirjoitan, sain ehkä kaikkein monipuolisimmat ja
+tarkimmat tiedot, pannakseni ne "lehteen". Ja kun en pitänyt kiirettä,
+kiroili useampi kuin yksi kuopiolainen sekä minua, saamatonta nahjusta,
+että kaikkia lehtemme toimittajia ja koko sitä lehteä, "kurjaa
+matelijaa", joka itsekkäistä syistä jättää kertomatta näin tärkeän
+asian varoitukseksi kaikelle kansalle.
+
+"Ehkä arvoisa vainaja oli ollut herrain toimittajain hyvä tuttava ja
+henkiheimolainen", huomauttivat ilkeimmät. "Ne jotka ovat toimituksen
+suosiossa, ne saavat rauhassa tehdä vaikka mitä, vaikka hirttää
+itsensä. Mutta jos se olisi ollut toimittajain vihoissa, kyllä sitte
+osaisivat." -- Loppupäätös oli, että joutaisivat itsekin menemään samaa
+tietä, kun eivät sen paremmin osaa yleisöä palvella.
+
+Kun sitte noin viikkokauden kuluttua elävin silmin näin keskellä
+Kuopion katua sen nuoren herrasmiehen, joka ennen mainitulla tavalla
+oli partaansa ajellut ja josta nuo mieliä jännittävät huhut olivat
+liikkeellä, kysyin häneltä, miksikä hän ei pysynyt leikkuuhuoneessa ja
+kenenkä luvalla hän oli lähtenyt siunaamattomasta haudastaan.
+
+Silloin tulin huomaamaan, ettei hän vielä tiennyt mitään niistä
+jutuista, jotka viime aikoina olivat pitäneet kaupunkilaisten mieliä
+vireillä.
+
+Hän selitti jääneensä ajastaan jälelle, kun oli antanut kääntää
+kesäpalttoonsa, ja siitä syystä vähemmän liikkunut kaupungilla.
+
+
+4. Kuopion uusin kirkko.
+
+"Baptistein kirkoksi" sanottiin Kuopiossa ennen erästä vanhaa puutaloa
+satamatorin laidassa. Ristiä siinä ei ollut katolla eikä
+kynttiläkruunuja riippunut katosta. Ainoana autuuden välikappaleena oli
+suuri vesisammio, johon portaita myöten noustiin. Mutta "pyhän hengen"
+sanottiin siellä viihtyvän sangen hyvin ja tekevän tuontuostakin pieniä
+ihmeitä sekä suuria herätyksiä.
+
+Se talo, jota baptistit käyttivät kirkkonaan, oli ollut Kuopiossa
+paljoa ennen kuin mainitut lahkolaiset. Kerrotaan talon syntyneen
+kahteen erään, niin että ensin syntyi toinen pää ja vasta vuosien
+kuluttua toinen. Sillä välin oli talon omistajan perhe lisääntynyt, ja
+koska oli syytä toivoa vielä enempää lisääntymistä, rakennettiin
+jälkimäinen talon puolisko leveämmäksi kuin ensimäinen. Jos talon
+alkuperäinen omistaja olisi voinut arvata siitä maailman ikinä tulevan
+kirkon, olisi hän luultavasti tehnyt toisen pään vielä monta vertaa
+leveämmäksi, sillä siihen aikaan sai kunniallinen ihminen Kuopion
+kaupungissa rakentaa kuinka tahtoi. Sai lyödä taloja täyteen vaikka
+koko tontin. Muutamat vielä työnsivät talonsa jonkun kyynärän
+kadullekin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Kerran siihenkin kirkkoon kelloilla soitetaan", sanoivat kuopiolaiset,
+kun tässä talossa eräänä pyhäaamuna syttyi tulipalo ja palokellot
+soivat.
+
+Talon nykyinen omistaja oli nikkari ja samalla nuoren
+baptistiseurakunnan ylimmäinen pappi. Tuli oli päässyt irti hänen
+mailmallisessa työhuoneessaan, joka oli kapeammassa päässä, juuri
+kirkon viereisessä huoneessa. Ja kovasydämiset valtiokirkon ystävät
+siitä melkein iloitsivat, sillä kuka käski tehdä nikkarintyötä kirkon
+sakaristossa ja jättää lastut lattialle pyhäpäiväksi? Ilkeimmät
+sanoivat, että siellä pyhänäkin tehtiin työtä, vaikka siinä tiettävästi
+ei ollut perää.
+
+Tässä tulipalossa kapeampi pää meni pilalle. Kastesammionkin
+sanoivat palaneen. Mutta leveämpi pää säilyi ihmeellisen varjeluksen
+kautta, vaikka siinä asui kauppias, jolla m.m. oli oikeus myydä
+väkijuomia. Minkätähden hän ja hänen väkijuomansa pelastuivat, kun
+kirkko vierestä paloi, on minun vielä tänäkin päivänä mahdoton käsittää
+ja samalla järkähtämättä uskoa ylenluonnollista kaitselmusta. Jos tämä
+kaitselmus olisi ollut raittiuden harrastajain puolella, olisi
+vesisammio säilynyt ja viinatynnyrit palaneet, ja jos se olisi ollut
+uskovaisten puolella, ei kumpanenkaan olisi palanut -- ei ainakaan
+sammio. Eikö siis kaitselmus olekaan heidän puolellaan? Onko se
+viinanjuojain ja maailmanlasten puolella, palkinnoksi siitä, etteivät
+he edes usko mitään semmoista kaitselmusta olevan?
+
+Palon jälkeen ei tässä talossa enää käynyt kirkkoa pitäminen eikä juuri
+asuminenkaan. Mutta tonttiala oli niin pieni, ettei siihen ollut
+luvallista rakentaa puutaloa, vaan rakennussäännön mukaan olisi koko
+vahingoittunut rakennus ollut purettava ja sijaan tehtävä kivikartano,
+taikka sitte ei mitään.
+
+Mutta Kuopion kaupungin maistraatti oli näinä aikoina ollut sillä
+päällä, että se rikkoi rakennussääntöä puoleen ja toiseen. Eräät eivät
+saaneet rakentaa semmoisillekaan paikoille, joihin rakennussääntö olisi
+myöntänyt; toisille taas annettiin rakennuslupia semmoisiin paikkoihin,
+joihin rakennussääntö kielsi puutaloa tekemästä. Siitä syystä uskalsi
+nyt puheena olevan talon omistajakin viedä piirustukset maistraattiin
+ja pyytää lupaa rakentaakseen palaneen sijalle entistä uhkeamman
+puutalon. Ja hänellä oli syytä olla vahvassa toivossa, että tämä hänen
+vilpitön pyyntönsä hyväksyttäisiin. Sillä pitihän maallisen vallan
+osoittaa kunnioitusta kirkollisille hankkeille.
+
+Mutta maistraatti katsoi siinä jo olevan tarpeeksi paljon lain rikettä,
+kun se antoi hänelle luvan _korjata_ palaneen talonsa siihen kuntoon,
+missä se oli ollut ennen paloa. Vasten rakennussääntöä tietysti.
+
+Sitä ei meidän rakennushaluinen nikkarimme ollut ensinkään pyytänyt,
+eikä hän aikonut tyytyä tähän lupaan. Koska maistraatti kerran rikkoi
+rakennussääntöä, päätti hän puolestaan rikkoa maistraatin päätöstä ja
+ottaa oikeuden omaan käteensä.
+
+Hän "korjasi" talonsa, mutta korjasi sen niin, että kaikki vanhat
+hirret jäivät pois, kapeampi pää levisi yhtä leveäksi kuin toinenkin,
+ja korkeutta kasvoi taloon lähes puoli lisää entisestään. Nikkari luuli
+näillä muutoksilla parantavansa kaupungin ulkonäköä, eikä mielestään
+tullut kenenkään naapurin tielle, vaikka nostikin talonsa ylemmäksi
+maasta.
+
+Mutta maistraatti ei ottanut asiaa samalta kannalta, vaan luuli hänen
+niskoittelevan lakia ja järjestystä vastaan. Sillä tällä hetkellä ei
+maistraatti enää ollut leikkisällä tuulella. Sen toimia oli
+sanomalehdissä arvosteltu, ja sentähden se oli ruvennut hirmuisen
+tarkaksi. Rakennussääntöä noudatettiin nyt kaikessa ankaruudessaan,
+mentiinpä siitä vielä hiukan ylikin.
+
+Maistraatti velvotti nikkarin sakon uhalla keskeyttämään rakennuksensa
+ja purkamaan, mitä jo oli saatu valmiiksi. Nikkari maksoi sakon, lisäsi
+työväkeä ja joudutti talonsa katto päälle, ennenkuin valitusaika meni
+umpeen. Sitte hän valitti kuvernöörin virastoon. Se puolestaan katsoi
+edullisemmaksi rikkoa rakennussääntöä sillä tavalla kuin maistraatti
+alkujaan oli tehnyt, eikä nikkarin tavalla, ja vahvisti maistraatin
+päätöksen.
+
+Mutta hänellä oli vielä jälellä valitusaika.
+
+Nyt hän vasta havaitsi olevansa _nikkari_ ja alkoi puhua kirkostaan
+aivan uudella tavalla.
+
+"Minulla on tässä tekeillä isonlainen kaappi", sanoi hän kerran, kun
+näytteli rakennustaan minulle.
+
+"Kuinkahan sille kaapille vielä käy? Kun eivät purattaisi..."
+
+"Minkätähden? Olenhan minä nikkari ja saan harjoittaa ammattiani tässä
+kaupungissa."
+
+"Tietysti. Mutta ette rakentaa taloja vasten maistraatin kieltoa."
+
+"Minä saan tehdä puuteoksia, suurempia ja pienempiä, joko piirustusten
+mukaan taikka ilman. Tilauksesta minä teen vaikka mitä, ja jos milloin
+ei tilauksia riitä, niin minä teen myytäväksi. Tämä kaappi tässä ei ole
+tilattu, vaan sen saa ostaa kuka tahansa. Se täytyi tehdä pihalle, kun
+on niin iso, ettei sovi huoneesen."
+
+"Mutta Te voitte panna sille semmoisen hinnan ettei sitä rupea kukaan
+ostamaan."
+
+"Oma vahinkonipa se on, jos se jää tuohon mätänemään."
+
+"Sittehän täällä ei kenenkään tarvitsisi huolia mitään
+rakennussäännöstä. Ottaisi vaan nikkarin luoksensa työhön."
+
+"Se ei koske minuun... Ja kukapa täällä sitte toisekseen
+rakennussäännöstä mitään huolii?"
+
+Nyt nikkari on käynyt Helsingissä. Valitusajan kuluessa hän lähti jalan
+syten senaattiin puolustamaan kaappiansa.
+
+Asian päättymisen voi itsekukin nähdä siitä, että baptistien uusi
+kirkko tänäkin päivänä seisoo purkamattomana paikallaan. Uusi
+kastesammio on myös hankittu palaneen sijaan.
+
+
+
+
+"LAINKUULIAISTA KANSAA"
+
+
+Lainkuuliaista kansaa on Suomen kansa. Sen todistaa, paitsi kansamme
+koko kunniarikas historia, myös seuraava muutaman vuoden vanha tapaus,
+joka ansaitsee tulla historiamme lehtiä kaunistamaan, yhtä hyvin kuin
+moni kertomus vanhain spartalaisten tai roomalaisten pettämättömästä
+kuuliaisuudesta isänmaansa laeille.
+
+Erään Joroisten lautamiehen luokse sattui muutaman sydänmaan mökin
+poika. Lautamies kysäsi muun puheen lomassa:
+
+"Kuinka vanha se teidän isäukko jo on?"
+
+"Jopa se on kuusissa kymmenissä."
+
+"Vai niin, johan se sitte kohta tulee pois hengiltä."
+
+Nuori mies pörhisti korviaan ja kysyi varmuuden vuoksi:
+
+"Niin ... tuota ... milloinka se otetaan hengiltä pois?"
+
+"Kun täyttää kuusikymmentä vuotta. Niin on laki."
+
+Kotiin tultua ilmoitti poika asian heti isälleen, veljelleen sekä
+muulle mökin väelle. Ja se otettiin monipuolisen harkinnan alaiseksi.
+
+"Ei niitä minun nuoruudessani ollut semmoisia asetuksia", huokaili
+ukko. "Mutta eipähän tästä elämästäkään minulle enää herkkua herune.
+Saattaa tuosta eritä, kun kerran on tullut laki semmoinen."
+
+Kuta lähemmäksi läheni ukon 60:nnen vuoden pää, sitä varmemmaksi
+hänessä ja hänen hyvästi kasvatetuissa pojissaan kypsyi päätös osoittaa
+kuuliaisuuttaan armolliselle esivallalle, ihan vapaasti. He päättivät
+itse kaikessa sovinnossa toimittaa tämän "hengiltä ottamisen", ettei
+esivallan tarvitseisi heidän tähtensä nähdä mitään vaivaa.
+
+Ukon viimeisenä syntymäpäivänä pidettiin mökissä pyhää -- hiljaista
+rauhan juhlaa. Ei tartuttu muihin ruumiillisiin töihin, paitsi sauna
+pantiin lämmitä, sillä pitihän ukon toki viimeisenä iltanaan saada
+kylpeä. Kun hänellä aina oli ollut tapana sunnuntakia vasten kylpeä,
+niin kuinka hän sitte nyt olisi kylpemättä lähtenyt viettämään
+ijankaikkista sapattia?
+
+Saunassa ukko pestiin puhtaaksi kaikesta maallisesta liasta. Oma armas
+eukkonsa hänet pesi. Vanhempi poika hijoi sillä välin kirvestä ja
+varusti hakkuupölkyn tupaan, nuorempi kävi hakemassa naapurimökin
+emännän veisaamaan.
+
+"Kuka teillä on kuollut?" kysyi tämä hätäissään.
+
+"Ei siellä vielä ole kuollut kukaan, vaan isä nyt tulee hengiltä pois.
+Ja ensi vuonna tulee äiti."
+
+Eukko ei tätä oikein tajunnut. Lähti kumminkin mukaan, saadakseen
+asiasta selon.
+
+Tuvassa vallitsi heidän tullessaan kuolon hiljaisuus. Ukko istui
+kalpeana, mutta tyynenä saunapuvussaan, eukko vanha hiljaista itkua
+tihersi. Virren värsy oli valmiiksi etsitty, ja sitä nyt piti vieraan
+eukon ruveta veisaamaan. Olisi hän jotain kysynyt, vaan kun kaikki
+olivat niin mykkiä ja juhlissaan, ei hän muuta kuin alkoi vetää: "Pois
+makia maailma jää." Mökin väki yhtyi siihen hartaasti, ukko itsekin,
+värisevin äänin.
+
+Mutta kun ukko veisuun lopulla rupesi asettamaan päätään pölkylle, ja
+vanhin poika tarttui kirveesen, keskeytyi vieraalta veisuu.
+
+"Herra isä, mitä tämä nyt oikein on?"
+
+"Se tulee hengiltä, kun on täyttänyt 60 vuotta. Ukko on nyt tänä
+päivänä sen tehnyt."
+
+"Se uusi lakihan se käskee ottamaan hengiltä pois, siinä ijässä, ja kun
+esivallalla ei ole ollut ennenkään vaivaa meistä, niin..."
+
+"Ei semmoista lakia ole! Kuka teille sitä on sanonut?"
+
+"Lautamies sanoi -- ja enemmän me häntä uskomme kuin sinua."
+
+Eukko kuitenkin väitti niin lujasti vastaan, että toimitus jätettiin
+kesken, siksi kunnes käytäisiin tarkemmin tiedustamassa asiaa
+lautamieheltä.
+
+Siellä selvisi, ettei ukkoa ollut otettava hengiltä pois, vaan hänet
+vapautetaan henkirahan maksusta.
+
+Tapaus on tullut ilmi senkautta, että pojat ovat myöhemmin nostaneet
+kunnianloukkausjutun, kun ymmärtämättömät ihmiset ovat heitä
+lainkuuliaisuudestaan pilkanneet kovin tavattomasti.
+
+
+
+
+YLJÄN TULO.
+
+
+Meidän ruununvouti otti terveytensä hoitamista varten kolmen kuukauden
+virkavapauden keskellä kesää. Sen tietää, että terveys siitä pahasti
+kärsii, kun on talven pitkän kirjoitellut ryöstökäskyjen alle ja tehnyt
+tiliä, ja sitten keväällä ollut alituisessa sielun jännityksessä,
+odotellessaan jäiden lähtöä. Siinä melkein tulee tuskailemaan taivasta
+vastaan, kun iltasella on ihan varma, että yön seutuna selkä sulaa.
+Mutta yöksi tulee kylmä, ja aamulla saa nähdä jäät paikoillaan. Kenenkä
+hermosto sitä kestää?
+
+Muuten ruununvouti kyllä oli terve mies, pulska ja punakka, paraassa
+sekä ijässä että lihassa.
+
+"Kuulehan Kaisa!" sanoi hän eräänä aamuna emännöitsijälleen. "Minä saan
+nyt virkavapautta ja menen maatilalleni Särkelään kesäksi, niinkuin
+ennenkin. Sinun pitäisi lähteä edeltäpäin, että kaikki olisi kunnossa
+silloin kuin minä tulen. Tavallisesti siellä on elämä niin hujan hajan,
+ettei ensimäisellä viikolla saa edes kunnon ruokaa, ja sänkyvaatteet
+ovat likaiset kuin huonossa kievarissa. Tällä kertaa siinä täytyy
+tapahtua muutos, sillä --"
+
+"Kyllä minä tiedän, kyllä!" keskeytti Kaisa ja räpytteli silmiään. "On
+niitä siksi juttuja kuultu."
+
+"Ole vaiti ja ala valmistautua lähtöön!"
+
+Ruununvoudilla oli se heikko puoli, ettei hän ollut naimisissa. Ja mikä
+pahinta, näytti siltä, ettei hän pääsekään siihen asemaan. Hänen vanha
+juoppo sihteerinsä, joka oikeastaan kaikki hänen virkatoimensa hoiti,
+selitti syyn siksi, että "ruununvouti ampuu liian ylös, pitää alentaa,
+alentaa..." Mutta ruununvouti ei alentanut. Hän kulki järestään seudun
+naimakuntoiset tytöt, ja kun oli saanut rukkaset kaikilta, alkoi alusta
+taas. Hän ei _voinut_ alentaa. Siihen ei ollut mahdollisuutta.
+
+Naisten makua naimisasioissa on vaikea ymmärtää. Jokainen mies olisi
+varmaan ottanut ruununvoudin, jos olisi ollut naisena. Sillä niin
+hyväluontoista miestä kuin ruununvouti oli, sitä sai kauan hakea. Mutta
+naisilta hän oli saanut enemmän rukkasia kuin koko kihlakunnan muu
+miesväki yhteensä. Luultavasti siihen ei ollut muuta syytä kuin että
+oli tullut tavaksi antaa niitä hänelle. Yksi kun kerran oli tehnyt
+alun, niin eivät hänestä huolineet muutkaan. Olisivat ehkä muuten
+mielellään ottaneet, vaan eivät ilenneet toisiltaan.
+
+Tänä keväänä hän oli päässyt pitemmälle kuin koskaan sitte sen ihan
+ensimäisen yrityksen jälestä. Hän olikin menetellyt viisaasti ja
+taitavasti. Ei antautunut keskustelemaan muista kuin puhtaasti
+ruununvoudillisista asioista, paitsi yhden ainoan kerran pappilassa
+päivällisillä, kun rovasti nosti kysymyksen hänen toisesta
+mieliaineestaan, matikan pyynnistä. Silloin hän kertoi avannosta
+nähneensä, että matikat jo hankailivat mahojaan järven pohjaa vasten.
+
+"Mitästä ne sillä tarkoittavat?" kysäsi rovasti.
+
+"Nähkääs, määhnä pakoittaa siellä mahassa ja luultavasti kutkuttaa.
+Naaraspuoli sentähden koettaa puristaa määhnän ulos, ja siihen sitte,
+niinkuin tiedätte, koiraspuoli..."
+
+Selitys keskeytyi, sillä koko seura kävi kummallisen äänettömäksi.
+Muutamat iskivät silmää toisilleen, naiset alkoivat yskiä nenäliinoihin
+ja herrat katsella pöytään tai pöydän alle. Siitä huomasi ruununvouti
+taas hairahtuneensa, kun oli antautunut näin pitkiin puheihin asioista,
+jotka eivät kuuluneet hänen varsinaisen virkatoimensa alalle. Asian
+korjaamiseksi hän päätti turvautua sievään ja leikilliseen anteeksi
+pyyntiin. Ihanasti hymyillen hän katsahti naisiin ja sanoi: "Niin,
+kyllähän ne naiset tämän asian ymmärtävät!"
+
+Mutta se pikemmin pahensi kuin paranti seuran umpimielisyyttä. Vasta
+kun rovasti käänsi puheen muihin asioihin, hävisi painajainen. Ja
+iloisesti naurettiin niinkin pienille sukkeluuksille, ettei semmoisille
+tavallisissa oloissa juuri hymähdetäkään.
+
+Ruununvoudin nykyisenä toivon esineenä oli pappilan kotiopettajatar,
+hiukan tosin ijällä pilattu, mutta muuten kaikin puolin kaluksi käypä.
+Hän oli vasta tullut tälle paikkakunnalle, ja kun hän sen ohessa oli
+jonkun verran vähäkuuloinen, ei hänellä ollut ruununvoutia vastaan
+semmoisia ennakkoluuloja kuin paikkakunnan muilla tytöillä. Sillä
+mahdollisuutta myöten oli ruununvouti hänen seurassaan koetellut
+pysytellä virallisten lauseparsien piirissä. Niitä alkoikin neiti
+Adolfina tuntea enemmän kuin yksikään muu Suomen nainen, joka ei ole
+työskennellyt virastojen puhtaaksikirjoittajana.
+
+Jäiden lähtöä oli ruununvouti niin hartaasti odottanut siitä syystä,
+kun hän aikoi esittää neiti Adolfinalle, että tämä tulisi kesää
+viettämään hänen maatilalleen Särkelään, lähelle Viipuria. Hän melkein
+luuli asiansa olevan jo sillä asteella, että neiti Adolfina taipuisi
+tähän esitykseen. Ja siltä varalta hän lähetti Kaisan edeltäkäsin
+laittamaan kuntoon Särkelän ruoka- ja sänkyvaatepuolta. Itse hän lupasi
+tulla viikon perästä; oli näet vielä järjestettävä virkapapereita.
+
+Kaisa kun saapui Särkelään, oli vähällä kääntää nurin koko talon ja
+kaiken sen aluskunnan sillä uutisella, että muutaman päivän perästä
+"ruununvouti tulee ja tuo rouvan mukanaan -- tai morsiamen kumminkin,
+ja se nyt on melkein sama kuin rouva." Tuommoinen odottamaton suuri
+tapaus tavallaan ihastutti kaikkia, vaikka yleensä oltiin jotenkin
+yksimieliset siitä, että tästä puoleen ei ole rauhaa Särkelässä kesällä
+eikä ruununvoudilla yhtenäkään vuodenaikana.
+
+Mutta ruununvouti ei saanutkaan neiti Adolfinaa lähtemään Särkelään nyt
+vielä. Savonlinnaan asti he tulivat yhtä matkaa, vaan siinä nousi neiti
+Adolfina laivasta pois. Sillä hän tahtoi ensin tavata vanhempiansa,
+jotka asuivat Savonlinnassa, ja neuvotella asiasta heidän kanssaan.
+Sitäpaitsi oli hänellä yhtä ja toista valmistamista. Itse puolestaan
+hän kyllä oli halukas tulemaan, eikä luullut vanhempainsakaan olevan
+vasten.
+
+Sovittiin siitä, että ruununvouti menee edellä ja neiti Adolfina seuraa
+sitte viikon kuluttua. Ruununvoudin piti tulla takaisin Lappeenrantaan
+häntä vastaanottamaan, ja sieltä he sitte yhdessä matkustaisivat
+Särkelään.
+
+Koko itäiselle puolelle Suomea on tunnettu asia, että laivamatka
+Savonlinnasta Lappeenrantaan niinä aikoina kävi yötä myöten. Illan
+hämärässä kun lähdettiin Savonlinnasta, oltiin aamupäivällä
+Lappeenrannassa. Ja koko Suomi, sekä itä- että länsipuoli, tuntee
+kuinka ihanalta toti maistaa "vetten päällä", varsinkin kun sydämellä
+asuu hauskoja muistoja, jotka ponnistelevat päästäkseen ilmoille. Sydän
+riepu on kuin kuristuksissa, sitä ahdistaa ja kutkuttaa, kunnes se saa
+purkautua joko luotettavan ystävän poveen taikka sen puutteessa
+vanhoihin lauluihin kesäisen illan raittiissa ilmassa. Ruununvoudilla
+oli Savonlinnasta lähtein ystävä, jota hän luuli luotettavaksi. Hän oli
+aikoinaan ollut ruununvoudin koulukumppalina, samanlainen vanha
+poikamies kuin hänkin, ja mikä oli vielä parempi, hän oli myös neiti
+Adolfinan lapsuuden ystävä.
+
+Yhdessä sitte ihailtiin neiti Adolfinan hyveitä.
+
+"Se on niin vietävän sievä ihmisekseen..."
+
+"Ja tasainen luonnoltaan, helvetin tasainen."
+
+Toisin vuoroin taas laulettiin:
+
+    "Minun kultani kaunis on,
+    sen suu kuin auran kukka --
+    hei, rintava ja reitevä,
+    ja tumman pruuni tukka --"
+
+Yhtä väsymätön kuin ystävä oli kehumaan tyttöä, yhtä uuttera oli
+ruununvouti täyttämään laseja. Sitä kesti aina Lappeenrannan laituriin
+asti. Eikä terveydenhoito juontunut mieleenkään. Yleensä ruununvouti
+kyllä oli säästäväinen mies, mutta tämmöisissä asioissa hän ei
+kitkutellut. Eihän sitä aina olla naimapuuhissa.
+
+Junan lähtöä odotellessaan katselivat ystävykset Lappeenrannan
+kaupunkia. Heidän silmissään se oli kaunis ja runollisen näköinen;
+vanha tuuhea puisto vilvoitti kuumaa päätä ja laajat näköalat Saimaalle
+päin selvittivät sameaa silmää.
+
+Maalaiset kaupitsivat kaloja rannassa, ja torilla oli myös
+maalaistavaraa kaikenlaista. Ruununvoudin huomio kiintyi
+pulskannäköiseen lehmään, jota eräs maalainen talutteli torin laidassa.
+Sillä, paitsi hyvää taipumusta matikan pyyntiin, oli hänessä myös sekä
+maanviljelijän että karjanhoitajan vikaa, ja aina oli hän luullut
+itsellään olevan erityisen lahjan arvostella lypsylehmiä. Sentähden hän
+ei malttanut olla menemättä lähemmäksi, vaikka ei hänellä oikeastaan
+ollut muuta mielessä kuin katsoa ja osoittaa ystävälleen, kuinka hyvä
+lehmäntuntija hän oli. Jos tuo ystävä sattuisi kirjoittamaan matkastaan
+neiti Adolfinalle, niinkuin heillä vähä oli ollut puhetta, ja siinä
+sivumennen mainitsemaan hänestä, niin sopisihan hänen huomauttaa
+tästäkin taloudellisesta kyvystä. Se tekisi hyvän vaikutuksen, kun se
+tulisi noin syrjästä.
+
+Lehmä miellytti ruununvoutia, poikimisaika myös, eikä hinta ollut
+kovinkaan paha. Silloin yht'äkkiä lensi hänen epäselvään päähänsä selvä
+ajatus; se iski kuin salama läpi aivojen, ja päätös oli valmis.
+
+Sehän sopisi kihlakaluksi Särkelän tulevalle emännälle, tuo lehmä. Vähä
+omituinen se tosin oli laatuaan, mutta alkuperäinen. Ihan hänessä
+itsessään oli syntynyt tuo ajatus. Mainio aate! Kuinka hyvästi,
+lyhyesti ja selvästi se kuvaa neiti Adolfinan vastaista vaikutusalaa!
+Totisesti ovat ne oikeassa, jotka sanovat, että nero silloin leimahtaa
+kirkkaimmin, kun mies on vähä viinoissa.
+
+Kauppa tehtiin, myyjä talutti lehmän rautatieasemalle, ja ystävykset
+seurasivat jälessä juomaan harjakaisia. Varsinaisen tarkoituksensa
+ruununvouti kuitenkin salasi ystävältään; sitä ei kenenkään muun
+pitänyt saaman tietää kuin neiti Adolfinan.
+
+Mutta lehmää junaan pantaessa syntyi vaikeuksia. Sitä ei otettu vastaan
+matkustaja- eikä tavaravaunuihin, vaan ruununvoutia neuvottiin
+jättämään se toisen päiväiseen tavarajunaan, johon oli muitakin eläimiä
+tulevia. Siihen ruununvouti ei suostunut, vaan vaati sen nyt mukaansa,
+maksoi mitä maksoi. Ja hän sai tahtonsa toteutetuksi. Hänen
+kustannuksellaan lisättiin junaan eläinvaunu, ja lehmä vietiin siihen.
+Maksamaan se tuli, mutta tällä kertaa ei ruununvouti siitä välittänyt.
+
+Sitte hän meni ostamaan itselleen matkustajalippua. Vaan niiden myyjä
+-- aika virnake muuten näköjään -- huomautti sen olevan ilmeistä
+tuhlausta, kun hänellä kerran oli omituinen vaunu nimessään.
+
+"Jaa, perhana!" ajatteli ruununvouti. "Vielä tässä joutavasta
+maksamaan!"
+
+Hänen tuntoaan helpotti, että edes sillä voi säästää.
+
+Ruununvouti sanoi jäähyväiset ystävällensä, jonka oli jäätävä
+Lappeenrantaan, ja nousi sitte "omaan" eläinvaunuunsa. Sill'aikaa kun
+ruununvouti kulki valtion höyryvoimalla Särkelää kohti, kyhäsi ystävä
+kirjettä neiti Adolfinalle.
+
+Kaisa oli määräpäivänä pannut liikkeelle kaiken väen: rengit, piiat ja
+torpparit, vaimoineen ja lapsineen, yksin ruotuvaivaisetkin. Kuumana
+kesäpäivänä he juhlapuvussa marssivat kaksi pitkää virstaa
+rautatieasemalle, ottamaan soveliaalla tavalla vastaan isäntäänsä ja
+rouvaa tai "morsianta kumminkin", niinkuin Kaisan tapana oli ollut
+sanoa. Toista tuntia olivat he jo seisseet hyvässä järjestyksessä
+asemasillalla, kun juna vihdoin saapui. Sen pysähtyessä kuuluu yhdestä
+vaunusta iloinen "am-muuh!" Kaikki kääntyvät sinne päin: ovi aukiaa ja
+alas astuu heidän rakastettu isäntänsä, koko laajan aluskunnan toivo ja
+turva. Miehet paljastivat päänsä ja naiset notkauttivat syvään
+polviaan.
+
+Isäntä vastasi tervehdykseen arvokkaasti, iloinen hymy huulillaan.
+Kääntyi sitte takaisin vaunuun päin ja sanoi ystävällisesti:
+
+"Tule pois sinäkin!"
+
+Kaikki pidättivät henkeään. Kaisan silmäys vaan esti heitä hyökkäämästä
+vaunun ovelle. Oltiin valmiina uuteen tervehdykseen.
+
+Mutta ei se tullutkaan ulos. Silloin ruununvouti taas kääntyi kansansa
+puoleen ja viittasi luokseen pari hartiakasta miestä:
+
+"Ota sarvista, Pekka, ja työnnä sinä, Jussi peräpuolista!"
+
+"_Sarvista_!" kuului hiljainen kuiskaus kautta koko Särkelän väen.
+Kaisankin kasvot värähtelivät oudosti.
+
+Ja sitte se tuli vaunusta ulos, hypähti kuin tanssiin lähtevä neitonen,
+ja katseli isoilla, kirkkailla silmillään uusia ystäviä.
+
+Kaisa oli äkeissään koko maailmalle ja varsinkin tuolle "kirotulle
+luontokappaleelle", joka puolueettomalta kannalta katsottuna kuitenkin
+oli koko talon karjan kaunistus.
+
+Kun ruununvouti viikon päästä lähti Lappeenrantaan ilman erityistä
+aihetta, korjautui Kaisan tuuli taas vähäksi aikaa. Nyt hän ei
+kumminkaan enää saanut asemalle lähtemään muita kuin Pekan ja Jussin,
+jotka arvelivat heitä ehkä tarvittavan.
+
+Mutta silloin sieltä tuli isäntä yksin, synkkänä kuin ukkospilvi.
+Sanaakaan virkkamatta hän istui rattaille, ajoi Särkelään ja hoiti
+loppukesän terveyttään, joka ei ollut oikein kunnossa yhtään päivää.
+
+Pahinta oli kumminkin, että ruununvouti tämän kesän kuluessa menetti
+paljon entistä hyvänluontoisuuttaan. Vanha ystäväpiiri tuskin häntä
+tunsi. Ei tarvinnut muuta kuin kaukaa viitata ruununvoudin
+"kihlausmatkaan", ennenkuin hän sanaakaan sanomatta ryntäsi päälle. Ja
+aivan yhtä vaarallista oli kysyä häneltä, miltä tuntui olla "kahden
+kesken".
+
+Ruununvoudin maallisten vihollisten -- ryöstökäskyjen ja tilien --
+lisäksi oli tullut kaksi uutta, nim. kotiopettajattaret, joilla on
+lapsuuden ystäviä, ja lypsylehmät.
+
+Sillä vaikka ruununvouti ei ollut nähnyt sitä kirjettä, minkä ystävä
+lähetti neiti Adolfinalle, voi hän sentään aavistaa sen sisältöä siitä,
+että nuo kaksi viettivät häitään syksympänä.
+
+
+
+
+NÄLKÄVIRKOJA.
+
+
+Minä olen tottunut enemmän harvoin saamaan kirjeitä naisilta; sentähden
+ne, joita saan, tekevät sitä suuremman vaikutuksen. Nyt on minulla taas
+monesta ajasta ollut se onni, että olen saanut naiselta kirjeen. Ei
+mikään estä minua siitä riemuitsemasta, sillä onhan sen kirjoittaja
+_nainen_, joka ei ole kirjoittaissaan ajatellut muita kuin minua.
+
+Jos se kirje olisi yksityistä laatua, en siitä kertoisi kellekään.
+Mutta se onkin aiottu julkisuuteen. Sentähden ei naisten tarvitse
+heretä minulle kirjoittamasta siinä pelossa, että minä antaisin heidän
+kirjeensä yleisön luettavaksi. Ei, en minä sitä tee miestenkään
+yksityisille kirjeille, vielä vähemmän naisten. Kirjoittakoot siis vaan
+naiset vastakin yksityisistä asioistaan minulle; salaisuudet säilyvät
+hyvin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun meidän Sipi Europaeus-vainaja runojen keräysmatkoillaan painautui
+syvälle Venäjän Karjalaan, vaaleni hänen kirjoitusmusteensa sitä mukaa,
+kuinka kauan hän oli ollut kotoa poissa. Hän näet aina jatkoi vedellä
+mustevarojaan. Tästä on myöhemmille käsikirjoitusten tutkijoille ollut
+se etu, että voivat suunnilleen päättää, mistä ja milloin Europaeus on
+minkin runon saanut, vaikka hän ei ole sitä pannut muistiin.
+
+Mutta kirjoitusmusteesta voi tehdä muitakin havainnoita. Jos esim.
+kauppiaan muste alkaa vaaleta, niin silloin eivät asiat enää ole hyvin.
+Nyt puheena oleva naisen kirje on kirjoitettu niin vetisellä musteella,
+että jokainen käytännöllinen nuori mies sen nähtyään välttäisi
+naimisiin joutumista tämän naisen kanssa.
+
+Kirje on eräältä lähikunnan _kätilöltä_. Se on kyhätty siinä luulossa,
+että olisin "kohtelias heikommalle sukupuolelle". Olenhan minä, se on
+yleisesti tunnettu. Asia hänellä on se, että minä, joka "yleisölle
+lörpöttelen milloin mitäkin, välistä tarpeettomiakin väitöksiä",
+ottaisin selittääkseni, kuinka mitättömän alhaiset palkat kätilöillä on
+maalaiskunnissa, ja esittääkseni rokottajatoimen sekä sitä seuraavan
+palkan antamista kätilöille.
+
+Pääsisin hyvin vähällä vaivalla, jos painattaisin hänen kirjeensä
+semmoisenaan tähän. Mutta pääasia siinä kirjeessä on tuo vetinen muste.
+Sen jos voisin saada lukijain nähtäväksi, niin ei muuta tarvittaisi:
+kaikki myöntäisivät kätilön palkat korotettaviksi. Sillä kuka tahtoisi,
+että kätilön vaatimaton lasku -- ensimäinen, jonka isä saa poikansa
+puolesta suorittaa -- olisi niin vetisen näköinen? Mutta valitettavasti
+en mitenkään voi saada semmoista mustetta tähän näkyviin, niin
+täydellisiä kuin nykyajan kirjapainot muuten ovatkin. Sentähden täytyy
+minun ryhtyä esittämään asiaa omalla tavallani.
+
+Kyllä niillä on tuloja, jotka meitä auttavat _pois_ tästä maailmasta:
+sotilailla, lääkäreillä, apteekkareilla y.m. Mutta ne ainoat olennot,
+joiden avulla me olemme päässeet tähän kauniiseen maailmaan, kätilöt --
+ne saavat valtiolta palkkaa ainoastaan 2-300 markkaa vuodessa ja
+toimituksistaan säätyhenkilöiltä 5 mk, talollisilta 1-2 mk päivältä,
+vaan köyhille heidän on annettava apu ilmaiseksi, useinpa lääkkeetkin.
+Ja kuitenkin sitä ollaan pitävinään iloisena tapauksena, että ihminen
+syntyy tähän maailmaan, ja kuolemata taas surullisena tapauksena.
+
+Kuinka sitte hennotaan kiduttaa näin niukalla palkalla kätilöä, häntä,
+joka auttaa päivän valoon vastaiset valtiopäivämiehet, kreivit,
+paroonit ja korkeat sekä hengelliset että maalliset virkamiehet? Ja nuo
+virkamiehet, jotka joskus ihmeeksi tekevät jotain kelvollista, vaan
+enimmän aikansa kalastavat ja metsästävät eli oikeammin peloittelevat
+rauhallisia jäniksiä ja ampuvat ihmisten viattomia lampaita taikka
+kiertävät kieliasetuksia, -- ne saavat virkamatkoillaan valtiolta 2-4
+tai 6-8 hevosen kyydin ja kymmenet markat päivärahaa. Ne pojat kun
+ajelevat kuomireessään ja karhuntaljoissaan, niin saapi heidän edestään
+kunniallinen kuorman vedättäjä väistää hevosensa korvia myöten hankeen.
+Mutta kätilö parka saa virkamatkoillaan kulkea jalan, jollei joku
+armeliaisuudesta ota häntä rekensä kuskilaudalle tai kannoille.
+
+Eivät mitkään muut miehet tee tointaan niin huonosti kuin lääkärit ja
+apteekkarit. Jos minun on korjattava rikkonainen uuni, niin siitä tulee
+entistään parempi moneksi vuodeksi, taikka jos otan tehdäkseni
+kunnollisen saapasrasvan, niin sillä pitää pehmetä nahka, vaikka se
+olisi sarvikova.
+
+Lääkärin tehtävä olisi sairaan ihmisen parantaminen. Mutta tavallisesti
+antaa hän pahemmin sairaan kuolla käsiinsä, lääkepullojen ja
+voidetölkkien keskelle. Vähemmän sairaat taas paranevat ilman lääkärin
+apua ja apteekkivoiteita, jos vaan malttavat odottaa. Lääkäreillä
+kuitenkin on tuhansien markkain vuosipalkat ja sitäpaitsi on heille
+sairaan "hoitamisesta" ennen kuolemaa maksettava kymmeniä tai satoja
+markkoja aina sen mukaan, kuinka sitkeässä potilaan henki on ollut.
+
+Mutta kenties kävisi koko lääkärin toimi tarpeettomaksi, ellei olisi
+_rokottajia_. Rokottajahan istuttaa ensimäisen ruton ihmiseen, silloin
+kun ihmisalku ei vielä kykene omin neuvoin mitään tautia itseensä
+hankkimaan. Kun hän kerran on taudin makuun päässyt on sitte
+vastaisuudessa helppo saada häneen muitakin tauteja tarttumaan. Ja
+hänestä tulee sovelias tulolähde lääkärille ja apteekkarille.
+
+Rokotustoimi on siis lääkäritoimen sukua. Sentähden lieneekin
+rokottajilla yleensä enemmän valtion palkkaa kuin kätilöillä. Useat
+kunnat katsovat sen riittäväksi, eivätkä maksa puolestaan mitään. Siitä
+syystä on rokottajan virka nykyjään yhtä laiha kuin kätilönkin.
+Molemmat kituvat, sekä kätilö että rokottaja. Mutta jos nämä ammatit
+yhdistettäisiin, niin voisivat ne ehkä elättää yhden naisihmisen. Sitte
+ei tarvitseisi pelätä, että rokottaja nälissään pistäisi rokko-aineen
+suuhunsa, eikä lapsen käsivarteen, taikka että kätilö lasta
+kanneksiessaan laihoilla käsillään painaisi sen pehmeät luut vialle.
+
+
+
+
+TOTUUDEN TYNKÄ.
+
+
+Matti Mönkkönen oli maksanut papin palkan ja saanut siitä kuitin, mutta
+rovastilta oli unehtunut panematta kantokirjaan kuittausta hänen
+nimensä kohdalle. Siitä syystä tuli Matti Mönkkösen nimi ja maksu
+rästiluetteloon. Rästiluettelo tuli nimismiehen perittäväksi, ja
+nimismies tuli Mönkkösen kotiin.
+
+Mönkkönen vakuutti, että hän jo on maksanut papin saatavat, ja näytti
+kuittia. Mutta nimismies ei ollut siitä millänsäkään. Hän oli niitä
+vanhan aikaisia itsepintaisia virkamiehiä, jotka täyttävät
+velvollisuutensa kirjaimelleen, huolimatta mistään syrjävaikuttimista.
+
+"Jos et tällä viikolla hanki rovastilta epuuta", sanoi hän, "niin minä
+ensi sunnuntaina kuulutan huutokaupan."
+
+Matti Mönkkönen oli esivallan kuuliainen alamainen eikä sentähden
+ottanut ajatellakseen, että nimismies kenties ei tehnyt laillisesti.
+Semmoinen ajatus ei olisi mahtunut hänen rehelliseen päähänsä.
+
+Ei hän sentään ollut oikein hyvällä tuulella, kun sai ajaa viidettä
+penikulmaa, päästäkseen rovastin isoon pappilaan. Hän seisoi pappilan
+eteisessä, hattu kourassa, ja ryki kunnes rovasti raotti virkahuoneen
+ovea. Siinä luulossa, että Mönkköseltä kenties olisi emäntä kuollut, ja
+että häneltä senjohdosta olisi lehmä tulossa, kehoitti rovasti "isäntä
+Mönkkösen" käymään sisälle. Hän melkein katui tätä kohteliaisuuttaan,
+kun sai kuulla, mille asialle Mönkkönen oli tullut.
+
+"Minulta kun uudestaan peritään maksettuja saatavia... Minä kolmantena
+kantopäivänä olin maksamassa, niinkuin rovasti ehkä muistaa."
+
+"En minä muista. Niitä on niin paljo maksajoita, etteihän niitä voi
+muistaa kukaan."
+
+"Kyllä minä kumminkin maksoin, pulskalla mitalla vielä. Ja nyt minun
+pitäisi saada rovastilta kirja semmoinen ... taikka epuu; muuten
+vallesmanni uhkasi kuuluttaa avisuonin. Sen jos pääsee tekemään, niin
+minä käännyn syyttömästi vahingolle."
+
+Rovasti otti kirjat esille, selaili niitä ja sanoi päättävästi:
+
+"En minä voi antaa sinulle kuittia, sillä --"
+
+"Enhän minä mitä kuittia tahdokaan -- semmoista epuukirjaahan se
+vallesmanni vaan tuntui kaipaavan."
+
+"Mutta sinä et näy maksaneen. Täällä ei löydy kuittausta kantokirjassa,
+siis sinun maksusi on rästinä."
+
+"Sanoinhan minä jo, että minä kolmantena kantopäivänä maksoin, hyvällä
+mitalla vielä. Olihan siinä Pynnönmäen Heikki ja Sälevän Sakari, ja
+Pekka Takkusen eukkokin oli -- enkä minä heitä kaikkia maksajoita
+muista, minäkään. Sanoivat vielä minulle, että ota liika pois, vaan
+enhän tuota viitsinyt."
+
+"Asia on niinkuin minä sanoin, että kuittausta täällä ei löydy. Ja
+siitä syystä en voi antaa kuittia enkä muuta epuuta. Eikä isäntä
+Mönkkösen pidä luulla, että täällä tehdään vääryyttä kellekään, yhdelle
+enemmän kuin toiselle. Vääryyttä minä vihaan enkä soisi sitä kenenkään
+harjoittavan, vielä vähemmän teen itseäni siihen syylliseksi."
+
+Matti Mönkkösessä alkoi vähitellen luonto nousta, kun näki sanojansa
+epäiltävän. Hän oli aina tottunut pitämään itseään rehellisenä miehenä,
+hänkin. Sentähden hän alkoi jotenkin kiivaasti kaivella liivintaskuaan
+ja sanoi päättävästi:
+
+"On täällä nyt vähä _totuuden tynkää_, täälläkin."
+
+Ja näytti rovastin antamaa kuittia.
+
+Silloin rovasti huomasi ja tunnusti erehdyksensä ja kirjoitti epuun.
+Mutta moitti Mönkköstä siitä, ettei tämä heti tuonut kuittia esille.
+
+"Paremminkos se rovasti uskoo tuommoista paperilappua kuin minua?
+Sanoihan rovasti mennä pyhänä viimeksi, että autuaat ovat, jotka eivät
+näe ja kuitenkin uskovat --"
+
+"Kyllä minä muistan sinut, Mönkkönen", ärjäsi rovasti ja aukasi oven
+eteiseen.
+
+Mutta vyötä kiinnittäissään Mönkkönen vielä jupisi, melkein kuin
+itsekseen:
+
+"Kissallasiko potkitat? Saatavat kun maksan, niin saarnaat minulle yhtä
+hyvin kuin muillekin. -- Ja hyvästi nyt!"
+
+
+
+
+VAATTEITA PAKANARAUKOILLE!
+
+
+Kun täällä meidän jäisessä maassamme pakkanen nurkissa paukkuu; kun
+köyhät, puolialastomat lapset vilusta värisevät -- silloin on lähin
+velvollisuutemme muistaa pakanoita, etupäässä Suomen lähetystoimen
+alalla Afrikassa.
+
+Ne onnettomat loikovat päiväkaudet polttavassa auringon paisteessa,
+ilman vaatteita, joihin hiki saisi imeytyä. Sehän voi olla
+vaarallista heidän terveydelleen. Ja kuinka onnettomia ovat pienet,
+reippaat neekeripojat, kun eivät koskaan saa heittää rehellistä
+housunkauluspainia, sentähden että heillä ei ole housuja. Heidän
+täytyisi iskeä kyntensä toistensa alastomaan ihoon. -- Ja voipi
+aavistaa, mitä heidän suloinen, kähärä, kiiltävän musta ja tuuhea
+tukkansa saa kärsiä tästä vaatteiden puutteesta. Jos poikaan tahtoo
+tarttua, täytyy aina ottaa tukasta. Ja vielä, mikä kurjuus, he eivät
+ole eläissään saaneet pyyhkiä nenäänsä nutun hihalla!
+
+Entäs tytöt? Heillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka ohueksi,
+hoikaksi ja hienoksi kureuuma tekee valkoihoisen naisen. Millä ihmeen
+tavalla he voivat viehättää itseensä neekerinuorukaisen sydämen, kun
+eivät voi näytellä suloisuuksiaan vähitellen? Ja mitä työtä heillä voi
+olla, kun he eivät koskaan laittele pukuaan? Ja mistä he voivat puhella
+keskenään, kun he eivät puhu toistensa puvuista?
+
+Kurjaa, kurjan kurjaa on pakanaraukkain elämä, kun heillä ei ole
+vaatteita.
+
+Ajatelkaapa, hyvät lukijat, heidän onnettomuuttaan vielä yhdeltä
+kannalta. Heillä on yltäkyllin etelän hedelmiä, heillä on kultaa,
+elehvantin luuta ja kalliita kiviä, eivätkä he tarvitse muuta kuin
+kättä ojentaa, saadakseen mainion päivällisen...
+
+Ei sentään ihan niin. Olettehan nähneet palmupuun kuvan? Sen pähkinöitä
+neekerit käyttävät yleisimpänä ruokanaan. Mutta pahaksi onneksi ovat
+nuo pähkinät puun latvassa, ja niiden saavuttamiseksi on kavuttava
+pitkää, oksatonta, ryhmyistä vartta. Ehkä olette kuvassa nähneet
+pakanaraukan nousevan palmupuun runkoa. Eikö teidän ole silloin käynyt
+sääliksi hänen paljaita, mustia, pakanallisia sääriään? Aivanhan ne
+kuluvat nahkattomiksi, kun täytyy kolmasti päivässä nousta puuhun.
+Voipi sentähden aavistaa, kuinka iloisen kiitollisuuden tunteet
+syttyisivät mustan pojan povessa, kuinka hänen silmänsä säteilisivät
+herttaisesta, lapsellisesta ilosta, ja kuinka hän luonnollisessa
+viattomuudessaan lipoisi kieltään, jos hänellä kavutessaan olisi
+säärten suojana hyvät Suomen sarkahousut ja pitkävartiset, tervatut
+lapikkaat. Sitte hän puusta alas tultuaan ehkä pistäisi lapikas jalassa
+pienen polkan näiden vaatteiden antajain kunniaksi, saattaisipa vielä
+lähettää heille vastalahjaksi jonkun pähkinän tai elehvantin hampaan.
+
+Pääasia on kuitenkin se, että nämä päiväntasaajan helteisten seutujen
+herkkusuut tarvitsevat vaatteita paljoa kipeämmin, kuin me
+kovakorvaiset, uppiniskaiset ja paatuneet suomalaiset. Neekereillä
+kyllä olisi, millä ostaa vaatteita, mutta nyt he tarvitsevat kultansa,
+elehvantin luunsa y.m. _viinaan_, kun heillä ei ole vaatteita, joita
+kävisi paneminen viinan panttiin.
+
+Mitä me täällä Suomessa vaatteilla teemme? Meillä on suurin osa vuotta
+niin pimeä, ettei kukaan sitä näe, jos olemme alastikin. Eikä sekään
+ketään liikuta, jos vähä värisemme. Onhan meillä saunoja! Ja onhan
+meillä metsiä, joissa kasvaa vahvasti polttopuuta. Lämmittäkäämme
+saunojamme ja asukaamme niissä! Mutta vaatteet tulee meidän lähettää
+pakanaraukoille kuumaan Ovambomaahan.
+
+
+
+
+KUINKA MATTI MÖNKKÖNEN EROSI SIELUNPAIMENESTAAN.
+
+
+Se ei tapahtunut tänä vuonna, vaan jonakin edellisenä. Semmoisena
+vuotena, kun kykeni peltoja kyntämään huhtikuun lopulla. Silloin se
+tapahtui eräässä pitäjässä, jonka nimeä on vaarallinen mainita näinä
+ahtaina aikoina, kun ihmiset ovat kauhean riitaisia, ja asianajajia on
+yhtä paljon kuin voimassa olevia asetuksiakin. Papin nimeä on myös
+vaarallinen mainita, mutta Matti Mönkkönen ei kaihdi rehellistä
+nimeään, jonka siis saatan huoleti ilmaista.
+
+Matti Mönkkösen pelto ulottui maantiehen asti. Vähän matkan päässä
+siitä oli kappalaisen pappila. Kappalainen oli päässyt toiseen pitäjään
+kirkkoherraksi ja oli ajellut jättämässä hyvästiä entisille
+uskollisille sanankuulijoilleen. Nyt hän ajoi kotiinsa maantietä
+myöten. Mönkkönenkin joutui samassa vakonsa päähän, ja pappi pysähtyi
+häntä puhuttelemaan.
+
+"Jumalan rauha, isäntä Mönkkönen!"
+
+"Antakoon!"
+
+"Meillä on nyt kaunis ilma, jumalalta."
+
+"On!"
+
+"Kun maamieskin ottaa ajasta vaarin, niin jumala maan kasvulle
+siunauksen antaa."
+
+"Sietäähän tässä leivän jatkoa puuhata, että haju housuissa pysyisi."
+
+"Jokahisella on omat toimensa ja puuhansa. Minäkin, niinkuin isäntä
+Mönkkönen tietää, olen saanut oman seurakunnan ja tulen täältä nyt
+muuttamaan poijes, jumalan avulla."
+
+"Hyvin se ilahuttaa minua ja monta muuta täällä, että pastori olette
+saanut oman pitäjän. -- Onnea vaan!"
+
+"Mutta kuulkaattenpas, isäntä Mönkkönen! Yhtä minä Teiltä pyydän: ei
+mitään läksiäisiä eikä kalaasia, ei mitään lahjotuksia! Se on vaan
+kulutusta köyhälle seurakunnalle, enkä minä ole niitäkään ansainnut,
+kaikki tulee ylhäältä. Jos minun sanani täällä ovat mitämaks jollekulle
+olleet rakennukseksi, niin se on minulle suurin kunnia ja kiitos, mutta
+se ei ole ollut minun omassa voimassani."
+
+"Olkaa huoletta, pastori! Ei suinkaan taida tulla mitään läksiäisiä
+eikä kunnialahjoja, ei ainakaan minun toimestani. -- No, ruuna, jopa
+tässä on levätty! Täytyy kunkin pitää huoli työstään. -- Hyvästi vaan,
+pastori! Varsin hauskaa, että pääsette toiseen pitäjään!"
+
+Matti Mönkkönen käänsi hevosensa ja alotti uuden vaon; pastori jatkoi
+matkaansa pappilaan päin. Edellinen myhäili partaansa ja maiskutteli
+suutaan hevoselle. Pastori ajatteli uskollista laumaansa, joka hänen
+nyt täytyi jättää, jumalan tahdosta.
+
+
+
+
+KANSAKOULUN PERUSTAMINEN SAVOSSA.
+
+Sivistyshistoriallinen kuvaus.
+
+
+Eräänä kuumana lauantaina, vähä ennen heinäntekoa, vääjäilee
+porttikäytävässäni pari kolme maamiestä. Käyvät välistä eteisen ovella
+katsomassa, mutta aina vetäytyvät takaisin. Kuluu puoli tuntia, kuluu
+tunti. Minua alkoi vaivata uteliaisuus, että mikähän niillä on asiana.
+
+Viimeinkin pujahtivat he eteisen ovesta, hiljaa ja varovasti kuin
+varkaat. Tiedustivat piialta, "onko herra kotona." Tarpeeton kysymys,
+sillä olivathan he nähneet minut ikkunasta kymmeniä kertoja.
+
+Astuvat huoneeseeni ja tarkastelevat ensin, onko missään nurkassa
+mitään vaarallista. Rykästelevät sitte aikansa.
+
+"Työkö sitä outta --?"
+
+"Kyllä minä olen. -- Käykää istumaan."
+
+"Lämminpä nyt on seä."
+
+Mennään sitte vähitellen läpi viimeisten vuosien ilmat ja nykyiset
+vuodentulon toiveet, kunnes lopulta laukiaa asia, jota varten olivat
+tulleet.
+
+"Myö on koulua tuumattu sinne meijännii kylälle, kun on nuitai lapsia
+siunautunna..."
+
+"Mistä kylästä te olette?"
+
+"Korpsalamesta."
+
+"Vai jo Korpisalmeenkin kansakoulua!" Kylä, jolla joitakuita vuosia
+takaperin ei vielä ollut muuta yhteyttä "sivistyneen maailman" kanssa
+kuin että nuoret miehet juhannusaattoisin kävivät kaupungissa ja
+jahtailivat katupoikia, kun ne heitä haukkuivat "piimäpunniksi." Mutta
+sitte oli kylän rantaan rakennettu laituri, jossa aina pyhän seutuna
+pistiin höyryvenhe, tuo jumalisten vaimojen kauhistus, ennenkuin he
+siihen tottuivat. Vanha kirkkovene poltettiin muutamana juhannusaattona
+suuren kokon keskessä, sillä sitä ei oltu tarvittu moneen aikaan. Siitä
+päivin vietettiin juhannusaatot omassa kylässä.
+
+Kohta oli Korpisalmeen myös alkanut ilmestyä kerman-erottajia, sekä
+separaattoreja että sentrifuugia. Vaimot kyllä siinäkin koettivat vetää
+vastaköyttä, sillä nyt kokoontui isäntäin taskuun mikä ennen oli mennyt
+emäntäin lihavuudeksi. Mutta ei auttanut. Maailma ja sen turmelus
+kulkivat vaan eteenpäin. Ja nyt oli kansakoulu hankkeissa.
+
+Muutamain mielessä se ajatus oli kytenyt jo puolikymmentä vuotta.
+Ristiäispaikoissa ja häissä siitä oli miehissä juteltu. Joku oli
+innoissaan jo lahjoittanut koulun sijaksi maata, toinen hirsiä, kolmas
+tiiliä ja muita rakennustarpeita. Mutta sikseen oli asia aina jäänyt.
+
+"On tuumattuna kokkousta pittee siellä kylän kesken. Neuvoivat
+pyytämään Teitä pitämään. Kyllä myö matka maksettas."
+
+"Milloinka se pidettäisiin?"
+
+"No, tässä jonakuna pyhänä. Mitenkäs Työ joutasia?"
+
+"Vaikka viikko huomisesta."
+
+"Passoohan se."
+
+"Sitte pitää huomiseksi laittaa kuulutus kirkkoon ja ensi viikolla
+lehteen."
+
+"Jos pitänöö... Tullookko siitä mitä maksoo?"
+
+"Maksaa se sanomalehdessä muutamia markkoja, -- pari kolme!"
+
+Kirjoitin sitte kuulutuksen, että "Korpisalmen kylään perustettavan
+kansakoulun harrastajat kokoontukoot" j.n.e.
+
+"Oisko siihen vielä panna, että poikessa olijat soap tyytyvä läsnä
+olleihen peätöksiin?"
+
+"Turha se on; ei niihin kuitenkaan tarvitse tyytyä kenenkään, joka ei
+tahdo. -- Teidänkö nimet tähän pannaan alle?"
+
+"Kun nuo ei tuosta --? Pannoo voan!"
+
+Ukot lähtivät viemään kuulutusta kirkkoon ja sanomalehden konttoriin.
+Näyttivät olevan vähän niinkuin jotain vailla, kun eivät saaneet
+asiasta enemmän "tuumata", vaan piti niin äkkiä ryhtyä toimeen.
+Lähtiväthän kumminkin.
+
+Sitte viikon päästä sunnuntai-iltapuolella tulin höyryveneellä
+Korpisalmeen. Laituri ja sen läheinen ranta kiehui kirjavana väkeä.
+Kokoustalon pihamaa ja sitä ympäröivät aidat olivat puolillaan.
+Seurakunnan kirkkoherrakin oli saapunut paikalle. Sanoi hyvän ilman
+viehättäneen lähtemään. Oli sitäpaitsi aina erityisesti huolehtinut
+tästä puolikunnasta, joka oli muita jälempänä lasten lukutaidon ja
+kaiken sivistyksen suhteen. Minua hänen läsnäolonsa ei erityisesti
+ilahuttanut, sillä kansakouluasioissa en ole tottunut odottamaan mitään
+vilpitöntä harrastusta siltä taholta. Minusta hän ei nytkään näyttänyt
+tyytyväiseltä, vaikka oli huoleton olevinaan.
+
+Juotiin kahvit aluksi, isäntäväen ja etevimpäin naapurein seurassa, ja
+"tuumattiin". Kirkkoherra oli jo saanut selville, että tällä kertaa ei
+tainnut tulla koulun perustamisesta mitään; olivat niin erimielisiä
+_paikasta_. Toiset tahtoivat koulun sijoitettavaksi rantapuolelle
+kylää, toiset taas manteren puoleiseen laitaan. Molemmissa oli vankkoja
+taloja ja muita hyviä etuisuuksia, eikä kumpanenkaan puoli aikonut
+antaa perään. Kirkkoherran mielestä oli aivan mahdoton keksiä keinoa
+tämän eripuraisuuden sovittamiseksi. Ja hänen olennostaan tuntui kuin
+olisi se ollut hänelle mieleinen vahinko.
+
+Sitte kokoonnuttiin pirttiin. Joukossa oli miehiä ja vaimoja, vanhempia
+ja nuorempia, talollisia ja talottomia; juuri kouluijän yli päässeitä,
+aikamieheksi saapia poikia sekä vinkuvia sylilapsia, joita viimeksi
+mainituita välttämättä pitää kulettaa kaunistamaan kaikkia
+tilaisuuksia.
+
+Aluksi puhuin kansakoulun tarkoituksesta, opin ja taidon arvosta y.m.
+vanhaan tavalliseen suuntaan. Ja kansakoulun vastustajat maalasin niin
+mustiksi, ettei luullakseni kenenkään olisi haluttanut näyttäytyä
+semmoiseksi, vaikka olisi siinä mielessä tullutkin kokoukseen.
+
+"Nyt on ensiksi päätettävä, ryhdytäänkö kansakoulun perustamiseen, vai
+eikö. Lausukaa ajatuksenne!"
+
+Vasten ei ollut kukaan, kun se vaan jaksettaisiin saada toimeen.
+
+"Päätetäänkö se sitte perustaa?"
+
+"No peä -- peätetään voan."
+
+Toistaiseksi oli koulu sijoitettava vuokrahuoneihin ja siihen oli
+otettava naisopettaja, koska se tulisi ehkä huokeammaksi kannattajille
+kuin mies.
+
+Tuli sitte kysymykseen koulupiirin puolesta maksettava palkkalisä
+opettajalle. Päätettiin vuokrata kouluhuoneen yhteydestä asetuksen
+määräämä asunto ja potaattimaa, antaa hänelle polttopuut ja öljyvalo
+sekä hänen lehmälleen kesälaidun kylän yhteisellä laitumella ja
+talvirehuksi tarpeellinen määrä heiniä.
+
+Mutta nyt tuli tiukka ottelu siitä, kuinka paljo lehmä talvessa
+tarvitsee heiniä. Joku arvioi sen vaativan 250 leiviskää.
+
+"Eiköön piisois 200?"
+
+"Jo tok -- taikka 180."
+
+"Pannaan ies 240."
+
+"Ei panna liikoo!"
+
+Tästä kiisteltiin enemmän kuin mistään muusta seikasta koko kansakoulun
+perustamisasiassa. Muuan kielevä emäntä sai siitä aiheen kertoa
+karjataloutensa edistymisestä viime aikoina, kuinka he "Iivo-vainoon
+kanssa alottivat viiellä lypsävällä, mutta nyt on viijettä kymmentä
+peätä." Paljo heille oli karttunut lapsiakin näiden kahdenkymmenen
+vuoden kuluessa, mutta enemmän sentään karjaa. Ja vaikka
+naapurikateuden vuoksi heille oli pantu suuret verot, ei häntä eikä
+lapsia kuitenkaan saatu maantielle...
+
+Kiistojen lopettamiseksi koetin selittää, kuinka vähäpätöistä oli näin
+kauan neuvotella yhden lehmän talvirehusta -- tämmöisen kylän, jossa on
+kymmenittäin vankkoja taloja ja niissä satoja lehmiä. Viimein
+suostuttiin määräämään 200 leiviskää.
+
+Sitte kirjoitettiin sitoumus kaikkein nyt tehtyjen päätösten
+täyttämisestä, huoneiden ja koulukapineiden hankkimisesta ja
+palkkalisän suorittamisesta. Sitoumuksen alle pantiin nimiä, vaikka se
+tahtoi käydä hitaasti. Kukaan ei olisi kirjoittanut nimeään
+ensimäiseksi, kun ei tiennyt, kuinka monta siihen karttuisi, Useat
+koettivat hiljakseen puikkia pois tästä vaarallisesta tilaisuudesta.
+Saatiin kuitenkin kokoon kymmenkunta nimeä. Loput arveltiin kyllä
+saatavan, kun kirjaa käytetään heidän luonaan.
+
+Nyt vasta uskalsin ottaa puheeksi, missä taloissa olisi sopivia
+huoneita. Mainittiin kolme, neljä taloa ja tehtiin selkoa niistä.
+Kiistojen välttämiseksi jätettiin johtokunnan huoleksi vuokrata sopivat
+huoneet sopivalta paikalta. Johtokunta valtuutettiin myös pyytämään
+apuvaroja kunnalta sekä valtioapua, niinkuin asetukset säätävät.
+
+Lopuksi lausui kirkkoherra muutamia sanoja kokoontuneille
+korpisalmelaisille. Hän tahtoi vastustaa sitä ajatusta, jota "eräältä
+taholta" levitettiin, että muka papisto vastustaa kansakoulua. "Ei
+papisto vastusta kansakoulua, vaan hartaasti puolustaa sitä ja iloitsee
+niiden perustamisesta." Sen hän vaan tahtoi sanoa. -- Parasta onkin,
+ajattelin minä, tulla mukaan vaan, kun ei muuta taida. Puhe kävi
+häneltä väkinäisesti, ja kasvot olivat happaman näköiset.
+
+Meni useita viikkoja, ennenkuin valtioavun hakemus joutui matkalle.
+Samoin viipyi kuntakokouksen kuulutus kovasti. Kirkkoherra, joka oli
+kunnan esimiehenä, odotteli kunnes asioita karttuisi enemmän.
+
+"Eihän koulu kumminkaan voi vielä tänä syksynä alkaa", oli hän
+arvellut. Ja ukot rupesivat itsekin luulemaan, ettei siitä vielä tule
+mitään.
+
+Eräänä kauniina päivänä tulivat entiset korpisalmelaisten lähettiläät
+luokseni kertomaan, minkä uuden aatteen he nyt olivat keksineet.
+Aikoivat erota kunnasta omaksi koulupiirikseen ja perustaa --
+_kiertokoulun_. Kirkkoherra oli sanonut heidän toistaiseksi tulevan
+toimeen kiertokoululla, joka olisi senkintähden mukavampi, kun kylä oli
+niin laaja ja hajallinen. Jos he pääsisivät kunnan yhteisistä
+kansakoulumaksuista, saisivat he kiertokoulun ilman uusia uhrauksia.
+
+Vai sieltä se tuulee!
+
+"Mutta te ette pääse kunnan kansakoulumaksuista, jos ette perusta
+kansakoulua, -- ettekä saa valtioapua."
+
+Se oli ikävä uutinen ukoille. Ei muuta kuin ruveta vaan kiireimmiten
+hankkimaan koulukapineita, siinä toivossa että kunta ja valtio antavat
+apunsa.
+
+Pian tiesivätkin sanomalehdet kouluylihallituksen puoltaneen valtioavun
+antamista Korpisalmen koululle. Vähä myöhemmin tuli asia
+kuntakokoukseen. Kirkkoherra valitteli kansakoulukassan suurista
+menoista viime aikoina, mutta kuntalaiset eivät kuitenkaan tahtoneet
+kieltää tältä koululta samanlaista apua kuin mikä muillekin oli
+annettu.
+
+Ennen koulun alkua ilmoittivat sanomalehdet senaatin myöntäneen
+pyydetyn valtioavun. Mutta itse päätös ei vielä ollut joutunut, ja
+kirkkoherra oli uskotellut, ettei koulua saa alottaa, ennenkuin
+senaatin päätös on käsissä. Pelastettuani ukot tästä harhaluulosta,
+alkoi koulu kuin alkoikin ennen määrättynä aikana. Oppilaita tuli
+paljoa enemmän kuin tilan puutteessa voitiin vastaanottaa.
+
+Ensimäisinä vuosina yksi ja toinen juonitteli päästäkseen koulumaksuja
+suorittamasta. Mutta nykyään ei siitä enää ole mitään kuulunut.
+Päinvastoin sanotaan korpisalmelaisten olevan hyvin ihastuneet
+kouluunsa.
+
+
+
+
+"SIUNAA VALTAKUNNAN SOTAJOUKKOA!"
+
+
+Vuosisatojen kuluessa on kristittyjen maiden kaikissa kirkoissa
+jokaisena pyhäpäivänä rukoiltu: "Siunaa valtakunnan sotajoukkoa maalla
+ja merellä!"
+
+Satoja ja tuhansia kertoja on itsekukin pappi sitä rukoillut elämänsä
+pitkään. Ja melkein yhtä monta kertaa ovat hartaat kirkossakävijät
+maallikot sitä rukoilleet. Suurinta hartautta siinä luultavasti ovat
+osottaneet sotilaat itse ja myös valtiomiehet, jotka muullakin tavalla,
+ei vaan rukouksella, työskentelevät sotajoukkojen lisäämiseksi.
+Hartaasti lienevät sitä myös rukoilleet kaikki valtakunnan suutarit,
+räätälit ja satulasepät, sillä sotajoukkojen lisääntyminen tuottaa
+heidän liikkeelleen suurta etua. Mutta saman rukouksen on lähettänyt
+korkeuden herralle moni aseeton maamies ja moni hampaaton hurskas
+vaimo, jolle ei sotajoukkojen lisäämisestä suinkaan luulisi olevan
+mitään aineellista etua.
+
+Nyt herra on vihdoinkin kuullut tuon rukouksen. Kuullut sen ja
+täyttänyt rukoilijain toivon niin täydellisesti, ettei kukaan voi
+epäillä sen kuulemista. Nyt on Europan suurvalloilla sotavoimaa pari
+kolme miljoonaa aina jalkeilla itsekullakin, ja tarpeen tullessa ne
+voivat panna liikkeelle monta miljoonaa lisää.
+
+Kuitenkin on tätä rukousta pitkin aikoja rukoiltu aivan väärin. Ei ole
+ollenkaan pidetty väliä niistä ohjeista, joita meille on annettu sekä
+rukouksen ulkomuodosta että hengestä. Valtakunnan sotavoiman
+siunaaminen tietenkin on "ajallista hyvää" -- ja sellaistahan meidän
+käsketään katkismuksessamme "ehdolla pyytämän, nimittäin, jos se on
+jumalalle otollinen ja meille hyödyllinen." Mutta nyt ei tähän
+rukoukseen ole liitetty mitään semmoista ehtoa. Se on luultavasti
+unohtunut lisäämättä siihen silloin kun tuo rukous tekastiin. Ehkä
+kiireessä. Ja nyt on aikain kuluessa monen oppineen ja hurskaan papin
+senvuoksi täytynyt lähettää muodoltaan virheellisiä rukouksia
+taivaaseen.
+
+Mutta se ei ole tämän rukouksen suurin vika. Se on sisällöltäänkin
+väärä. Sotajoukon "siunaamisella" ei suinkaan tarkoiteta ainoastaan sen
+lisäämistä, vaan myös menestystä sotajoukon aseille. Meidän
+rauhallisten salojemme kirkoissa siis rukoillaan, että jumala antaisi
+sotaväen tappaa niin monta ihmistä kuin mahdollista, hävittää niin
+monta kaupunkia ja polttaa niin paljon kyliä kuin suinkin voivat.
+Varsinkin sodan aikana on tällä rukouksella se tarkoitus. Rauhan aikana
+taas rukoillaan, että tuo tappajain ja murhapolttajain joukko yhä
+lisääntyisi, että se hyvästi edistyisi harjoituksissaan ja helposti
+oppisi viehättävän ammattinsa salaisuudet.
+
+Ei suinkaan "rauhan jumala" siis ole tätä rukousta kuullut _sentähden_,
+että se olisi hänelle mieleen. Ei suinkaan hän tahtone lisätä
+veritöiden tekijäin lukua, eikä vahvistaa heidän kättään verta
+vuodattamaan. Sitäpaitsi on vallan turhaa rukoilla sotaonnea yhdessä
+maassa, sillä liehän tuo jumala rajan toisellakin puolella, on
+sielläkin kirkkoja, ja rukoillaan sitä sielläkin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Minkätähden sitte jumala on tämän rukouksen kuullut ja lisännyt
+valtakunnan sotavoimaa niin suunnattomasti?
+
+Eiköpä hän vaan lie tahtonut juuri tämän rukouksen kuulemisella
+rangaista väärinrukoilijoita. Sotajoukkoja on siunattu niin liian
+paljo, että ne ovat käyneet kansoille raskaimmaksi taakaksi, mitä
+niillä tätä nykyä on kannettavana. Kaikki Europan kansat huokailevat
+sotilasvallan ja sen ylläpitämiseksi tarvittavain verojen alla. Kansat
+saavat itse tuntea ja niiden täytyy joskus tunnustaakin, että
+tämänlaatuinen "ajallinen hyvä" ei ole niille hyödyllinen. Vielä
+vähemmän se voipi olla jumalalle otollinen. Sillä onhan hän opettanut
+meitä rukoilemaan: "anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen
+leipämme", eikä niin, että "_ota_ meiltä meidän jokapäiväinen
+leipämme!"
+
+Tuskin mitkään miehet niin usein vetoavat ja niin suurellisesti kehuvat
+luottavansa omantuntonsa ääneen kuin hengenmiehet. He näkyvät pitävän
+tarpeellisena huomauttaa hyvin usein, että heillä sellainen on. Mitä
+ääniä me muut seurannemmekaan, mutta omituinen kappale se omatunto
+ainakin näyttää olevan. Kuulin äskettäin puhuttavan papista, joka ei
+omaltatunnoltaan saattanut kuuluttaa kuntakokousta, sentähden että
+siinä oli aikomus ottaa käsiteltäväksi kysymys siitos-oriin
+hankkimisesta kuntaan. Mutta hänen omatuntonsa antoi hänen kuitenkin
+joka pyhä rukoilla valtakunnan sotajoukon lisäämistä. Ja hän tiesi
+aivan hyvin, kuinka siveellisesti valtakunnan sotajoukko elää, sekä
+maasotaväki että meriväki maalla käydessään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kansat ovat saaneet raskaan verokuorman kantaakseen, rangaistukseksi
+tästä sopimattomasta rukouksesta. Kirkko joka sitä on kansalle
+tyrkyttänyt ja jonka rukoiltavaksi se rukous kaikkein vähimmän sopii,
+on sekin saanut rangaistuksen. Se rangaistus on niin asianmukainen,
+niin selvästi juuri tätä asiaa koskeva, ettei sen tarkoituksesta voi
+erehtyä. Kirkon omasta helmasta on noussut sotaväkeä, oikein
+säännöllistä -- pataljooniin, komppanioihin ja plutooniin jaettua --
+upseereineen, lippuineen ja rumpuineen. Se on "Pelastusarmeija", ja se
+tekee kiivaita rynnäköitä kirkkoa vastaan sen omilla aseilla:
+raamatulla, rukouksella ja lauluilla.
+
+Niin että -- eikö kaikkeen tähän nähden nyt jo alkaisi olla aika ruveta
+rukoilemaan: "Herra, _vähennä_ valtakunnan sotajoukkoa maalla ja
+merellä!"
+
+Mutta varmuudeksi olisi tähän rukoukseen nyt muistettava liittää tuo
+ehto: "nimittäin, jos se on j.n.e."
+
+
+
+
+"MAAILMAN LOPUN" KIRJA.
+
+
+Lehtemme päätoimittaja lähetti kesäkuumalla minulle luettavaksi ja
+arvosteltavaksi Werner Söderströmin kustannuksella ilmestyneen Aatto
+S:n suomentaman kirjan nimeltä: "_Kristuksen tulemisesta_ eli viimeiset
+tapaukset, jotka ovat ihmisille ja maailmalle tulossa, Raamatullisia
+tutkimuksia, tehnyt Ernst Mühe."
+
+Nuorempana ollessani minä tosin yrittelin yhtä ja toista ja koetin
+onneani monella eri alalla, mutta koskaan ei juontunut mieleeni ruveta
+arvostelemaan hengellisiä kirjoja. Sentähden on minulle vielä tänäkin
+päivänä käsittämätöntä, kuinka se toimittaja lähetti tämän kirjan juuri
+minulle. Jos saisin otaksua hänen lukeneen kirjan, ennenkuin sen
+minulle lähetti, en sanoisi mitään. Sillä siinä tapauksessa pitäisin
+hänen tekonsa aivan luonnollisena. Mutta jos hän sen olisi lukenut,
+olisi hän kaiketi sen sitte yksintein itse arvostellutkin.
+
+Olipa miten tahansa, kirja kuuluu kaikissa tapauksissa minun
+arvostelualaani. Minun arvosteltavikseni kuuluvat nimittäin kaikki
+_hyvät_ kirjat, varsinkin jos ovat vielä tavallista erinomaisemmat.
+
+Kun näinä nykyisinä vuosina tehdään raamatullisia tutkimuksia, niin ne
+tietysti ovat tavallista etevämpiä, sillä raamattu on jo ollut
+tutkittavana niin kauan, ettei mitään keskenkertaista, mitään
+tavallista tutkimusta enää kannata yleisölle tarjota. Ja kun kerran
+Aatto S. ottaa suomentaakseen ja Werner Söderström kustantaakseen
+raamatullisia tutkimuksia, voipi olla varma siitä, että ne ovat paraita
+mitä aikakaudellamme on saatavana.
+
+Minä ainakaan en ole nähnyt mitään tämän Mühen tutkimuksen vertaista.
+Paljoa en kyllä ole tältä alalta ennen nähnytkään, sillä olen yleensä
+kokenut välttää viimeisiä tapauksia koskevaa kirjallisuutta, koska olen
+luullut, etteivät ne kumminkaan ehdi tapahtua minun eläissäni.
+
+Tämän kirjan luettuani olen tullut toisiin ajatuksiin. Näkyy saavan
+olla varuillaan tästäpuoleen itsekukin. Nyt ei maailmanlopun aika enää
+ole mikään salaisuus, jota eivät taivaan enkelitkään tietäisi. Ernst
+Mühe tietää sen aivan tarkalleen, vaikka hän luultavasti ei ole edes
+enkeli. Vielä vähemmän minä olen enkeli, mutta nyt tiedän sen ajan
+hänen kirjastaan. Ja kuka tahansa saa sen nyt tietää 1 markalla 60
+pennillä.
+
+On tässä kirjassa tietoa sen rahan edestä, on totisesti. Ei tarvitse
+lukea monta sivua, ennenkuin jo on saanut niin paljon viisautta kuin
+kerralla päähän mahtuukin. Näytteeksi panen tähän muutamia palasia:
+
+"Ennen meidän maatamme on jo ollut maa olemassa, jossa hyvin
+luultavasti on asunut enkeliolentoja ja joka on ollut valtakuntana
+sillä ylienkelillä, joka sitte lankesi pois Jumalasta ja jonka nimi nyt
+on saatana. Näiden enkelien syntiinlankeemuksen kautta joutui se maa
+kuolemaan ja turmioon sekä suuressa tulvassa (jossakin toisessa kuin
+tunnettu vedenpaisumus) täydelliseen häviöön. Mooses näki pyhän Hengen
+ilmoituksen kautta sen maan autiona ja tyhjänä. Tämän ensimäisen maan
+olemassaoloa ja sen onnetonta kuolemaa todistaa vielä tänäkin päivänä
+suuri joukko kivettyneitä muinaismaailman eläinluita, puita, ja
+kasveja, joiden kaltaisia nykyisessä luonnossa ei ole, samoin myös
+maakerrosten ja kivihiilikerrosten ihmeelliset muodostukset, jotka
+näyttävät olevan äärettömän vanhat, sekä eräät merkit jotka osottavat
+kuoleman taistelua olleen."
+
+Kuopion pitäjän Räimän kylällä kertovat ennen olleen "patahurjain
+valtakunnan" -- mutta mitä se on tämän perkeleitten valtakunnan
+rinnalla! Pöyristyttää ajatellessa sitä ilvettä, mikä silloin on ollut
+tämän matoisen maan kuorella. Ja nyt me astumme samoilla tanhuvilla,
+joilla ennen saatana enkeleineen kävellä jylkytteli; ja kun me
+kuolemme, joutuvat luumme saatanen karjanluiden joukkoon.
+
+Ennen luultiin niitä mammutin, luolakarhun y.m. sukupuuttoon
+hävinneiden eläinten sekä entisajan ihmisten luiksi. Mutta nyt kun
+"tiede on alistunut uskon palvelukseen", kuulemme niiden olevan
+pimeyden enkelien ja hiiden karjan luita. Toista tämä toki on kuin
+kaikki ne muka tieteelliset arvelut, jotka kulkevat maansynty- ja
+kehitysopin (geologian) nimellä. Tämä nyt on tieteellistä varmuutta,
+_sitä_ luonnontiedettä, joka ei tunnusta kehitysoppia.
+
+Tämän luonnontieteen mukaan on pimeyden enkeleillä ollut pelottavan
+vankka hammasrakennus, voimakkaat sääret ja särmikäs kallo. Heidän
+juhtansa ovat olleet yhä lujempaa tekoa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Luultavasti moni lukija ei oikein tarkkaan tiedä, missä ja minkälainen
+helvetti on. Ernst Mühe tietää sen. Kuulkaapas:
+
+"Kukaan vilpitön kristitty ei voi olla pulassa vastauksesta
+kysymykseen: onko helvettiä olemassa? Hän tietää myöskin, missä se on.
+P. raamattu sanoo hänelle, että niin kauan kuin tämä vanha maa seisoo,
+on se (alkukielen mukaan) sen syvyydessä, sen sydämessä.
+
+"Millaisiksi on meidän ajateltava helvetin vaivat? Onko siellä
+todellista tulta? On tosin. Ei tavallista tulta, sellaista kuin meidän
+liedessämme palaa. Se ei vahingoittaisi ruumiitonta sielua. Mutta onhan
+muitakin tulia täällä maan päälläkin sellaisia, että vesi ei voi niitä
+sammuttaa."
+
+Suoraan sanoen, luulin minä ennenaikaan helvetin olevan jossakin paljoa
+kauempana. Mutta ethän sinä, hyvä lukija, ole käynyt maan sydämessä? Ja
+kun en minäkään ole käynyt siellä, ei meillä ole puolta ruveta
+väittämään kirjantekijätä vastaan. Tottapa hän itse asiansa parhaiten
+tiennee. Sen vaan voisi huomauttaa, että täällä pohjoisnavan puolella
+helvetti ei oikein taida pysyä lämpimänä, koska sen katto tältä
+kohdalta ei ole sen kuumempi. Mutta eipä meitä varten helvetin
+tarvitsekaan olla erittäin kuuman, sillä me säikähdämme paljoa vähempää
+kuin päiväntasaajan seutujen asukkaat, jotka ovat tottuneet kovaan
+kuumuuteen jo täällä maan (oikeammin: helvetin) "päällä" ollessaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ennen en ole uskonut kummituksia olevan. Ehkä ette tekään. Mutta nyt
+minä jo alan uskoa, kun olen lukenut tämän kirjan. Siinä sanotaan:
+
+"Vainajat, ollen yhteydessä pyhäin enkelein kanssa, jotka toimittavat
+Jumalan käskyjä maankin päällä, sekä joka päivä maallisesta elämästä
+sinne kotiin tuotujen ihmisten kautta saavat kylliksi tietoja,
+niinhyvin siitä, miten heidän jälkeenjääneille omaisillensa käy, kuin
+muistakin tärkeimmistä tapahtumista maan päällä. -- Niinpä ei myöskään
+ole paheksuttava, että uskossaan vahvat ihmiset, kuten usein tapahtuu,
+lähettävät autuaallisesti kuolevaisten kanssa tervehdyksiä
+henkimaailmassa oleville vainajille, ja saavat myöskin vilkkaina
+aavistuksina ja selvinä merkkeinä heiltä vastaukset. -- On keksitty
+koneitakin, joilla tehdään kysymyksiä vainajille ja hirvittävimmällä
+tavalla saadaan heiltä omakätisiä vastakirjoituksia. -- Eihän itse
+raamattukaan missään paikassa kiellä uskomasta kummituksia, jos
+niillä tarkoitamme ihmisvainajain tai pahojen enkelein henkiä.
+Viimemainittujen sanoo Paavali oleskelevan alemmalla pilvitaivaalla ja
+sieltä harjoittavan vihollista vehkeilyänsä maan päällä asuvia ihmisiä
+vastaan."
+
+Joko riittää? Vai vieläkö uskallatte kulkea pimeällä hautausmaan ohi?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuka on Anttikristus? -- Mühe vastaa: "Hänen esikuviansa ovat Antiokus,
+Nero, Attila, Napoleon I y.m. -- Sitte Mühe olettaa tuonelasta palaavan
+Napoleon I:sen tulevan Anttikristukseksi, ja kaikkein silmät kiintyvät
+tähän Ranskan kaikkein kristillisimpään hallitsijaan, joka jälleen
+Napoleon VIII:na on ilmestyvä Anttikristuksena. Tämä on tapahtuva
+v. 1992 j.Kr. Anttikristillisten hallitsijain aika ulottuu vuodesta 673
+vuoteen 1897. -- Silloin (v. 1897) on myöskin pakanain aika täytetty.
+Jumalaton maailma on hillittömästä riemusta iloitseva uuden vuosisadan
+alkaessa. Mutta äkisti keskellä vuotta 1900 tapahtuu ihme, että
+Jumalan kansan jäännös tulee Jumalan Hengen kautta herätetyksi ja
+kristilliseksi."
+
+Hämeenlinnasta v. 1889 karanneen juutalaisen teurastaja Rosenbergin
+saarnamiesten ei kuitenkaan pidä iloita hänen palaamisestaan. Jos
+Rosenberg keskellä vuotta 1900 palaa Amerikasta, ovat hänen velkansa
+paraiksi ehtineet päästä kymmenvuotisiksi ja siis vanhentuneet.
+Luultavasti hän arvasi tämän, koska ei lykännyt lähtöään myöhemmäksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Anttikristuksen hirmuvaltaa kestää ainoastaan 34 vuotta. "Silloin"
+(siis _vuonna 1995_) "tulee Herra Kristus, ihmisen poika, taivaan
+pilvissä tuomiolle. Anttikristus ja kaikki maailman valtakunnat
+hävitetään, mutta Herran kuningaskunta annetaan Israelin kansalle ja
+kaikille Herran uskovaisille."
+
+Sitte alkaa tuhatvuotinen valtakunta, joka ei tarkoita muuta kuin
+_kirkon valtaa_.
+
+"Silloin ainoastaan hyvin harvinaiset kiroilemisen, sabatin rikkomisen
+y.m. synnit rangaistaan heti ja hillitään hyvin järjestetyllä
+kirkkokurilla. -- Suurimmassa määrässä kehittyneet liikeneuvot
+yhdistävät suorinta tietä kansat ja maat. -- Lukemattomat joukot
+Jerusalemiin vaeltavia pyhissä-matkustajia karavaaneissa, höyry- ja
+ilmalaivoissa ja rautateillä. -- Petojen villeys ja surmaaminen toinen
+toistansa sekä vihollisuus ihmistä kohtaan lakkaavat. -- Aurinko ja kuu
+loistavat seitsemän kertaa kirkkaammasti. -- Ihmiset silloin taas
+niinkuin alussa elävät vanhoiksi, niin että satavuotista vielä sanotaan
+nuorukaiseksi."
+
+Viimeinen tuomio tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan lopulla.
+Luultavasti siis v. 2995.
+
+Esimerkkinä siitä, kuinka pitkälle tekijä syventyy yksityiskohtiin,
+mainitsen että "autuasten ijankaikkisesta elämästä" on neljä eri lukua,
+nimittäin: a) Avioliitto, b) Autuasten perhe-elämä, c) Autuasten
+kutsumus eli työelämä, d) Autuasten kirkollinen elämä.
+
+Omasta puolestani pyydän lopuksi, ettei toimittaja hyvin usein
+lähettäisi minulle tämän laatuisia hartauskirjoja luettavakseni. Ne
+vaikuttavat minuun melkein liian syvästi. Nytkään en uskalla lähteä
+ulos huoneestani, kun on niin kovin pilvinen ilma, ja pahojen enkelein
+henkiä luultavasti on hyvin paljo vehkeilemässä alemmalla
+pilvitaivaalla.
+
+
+
+
+MIKÄ ON OIKEA EROTUS HERRAN JA TYÖMIEHEN VÄLILLÄ?
+
+
+Kun lehtemme päätoimittaja minulle vastattavaksi asetti ylläolevan
+kysymyksen, niin tuskinpa hän lienee itsekään aavistanut, kuinka
+pulmallinen hänen kysymyksensä oikeastaan oli. Sillä en uskoisi hänen
+tahallansa minulle laatineen mokomata ongelmaa, josta minulla on ollut
+päänvaivaa moneksi viikoksi. Ainoastaan näitä syystalven viileitä
+ilmoja saan kiittää, jos ihmiskunta tämän tutkimukseni luettuaan vielä
+pitää minua täysjärkisenä henkilönä eikä "päättömänä hurjastelijana"
+tai muuna yleiselle turvallisuudelle vaarallisena otuksena.
+
+Näöltään yksinkertaisimmat kysymykset ovat usein mitä vaikeimmat
+ratkaista. Ilmankos sanotaankin, että "yksi hullu voi kysyä enemmän
+kuin yhdeksän viisasta-vastata." Tuota lausetta en kuitenkaan tahdo
+sovittaa juuri tähän tapaukseen, koska minä lopultakin toivon päässeeni
+asiasta selville, vaikka olen yksin enkä näihin asti ole tiennyt lukea
+itseäni noitten yhdeksän viisaan joukkoon.
+
+Ensin minulla oli aikomus muitta mutkitta vastata että erotus on vain
+pinnalla, s.o. vaatteissa ja hajussa -- anteeksi! -- lemussa,
+tuoksussa, tai miksi häntä pitänee oikein hienolla kielellä sanoa. Ne
+ovat kuin kuusi ja koivu, ajattelin miltei runollisesti. Koivulla on
+sileä, puhdas kuori, ja sisällä on milloin terve puu, visainenkin kun
+sattuu, milloin ontto ja laho. Eikä sitä arvaa kuoren päältä. Kuusella
+on kuori karkea, rosoinen, mutta puuaine sisällä on yhtä puhtaan
+valkoinen kuin koivussakin -- jos sattuu terve. Ja kun sen panee
+palamaan, niin se paukkuu.
+
+Hyvä on! Mutta sittenkään kuusi ei ole koivu eikä koivu ole kuusi.
+Ovathan ne aivan eri sukua.
+
+Arvelin sentähden viisaammaksi rakentaa uuden vertailun: koivusta ja
+vaivaiskoivusta. Niissä on erilaisuuden vaikuttanut kasvupaikka,
+maaperä, siis olosuhteet. Vaivaiskoivu pohjan soilla -- ainahan sillä
+on vilu ja nälkä, paitsi sydänkesällä. Ihan kuin kaupunkien
+rantajätkillä. Mikäpä paremmin soveltuisi köyhälistön vertauskuvaksi
+kuin tuo pensaaksi näivettynyt puu? Ja sen vastakohtana muhkea
+piennarkoivu pappilan veräjän pielessä. Imee mehuttomaksi puolen
+peltosarkaa, senkin kapitalisti. Annas, että yhtenä keväänä päästään
+sun kimppuusi, sun kyljestäsi mahalaa laskemaan, kun pastorin silmä
+välttää!
+
+Eikös tämä olisi ollut sattuva vertaus? Luultavasti olisin sen
+hyväksynyt, jos olisin ollut varma siitä, että herra ja työmies todella
+ovat samaa alkujuurta niinkuin koivu ja vaivaiskoivu. Mutta sitä lienee
+vaikea sanoa, tieteen ollessa nykyisellä asteellaan.
+
+Ne lukuisat työmiehet, joilta olen tätä asiaa tiedustellut, uskovat
+esi-isäksensä erästä Aatamia, joka luotiin maan tomusta ja jonka
+sieramiin jumala puhalsi elävän hengen. Mikäli minun on onnistunut
+hankkia tarkempia tietoja tästä toverista Aatamista, oli hän
+seikkailijaluonne, jonkatähden hänet kasvatuksellisista syistä pantiin
+tekemään kovaa työtä leipäpalkoilla. Särpimestä ei ollut minkäänlaista
+välipuhetta. Tiedon puusta hän oli saanut maistaa varsin vähän,
+suupalan tai kaksi, arviolta noin puolen omenaa. Ja senkin varkain,
+vasten selvää kieltoa. Kaiken tämän nojalla en näe olevan syytä
+väittää, ettei hän sopisi työmiesrodun kantaisäksi.
+
+Herrat taas sekä suullisten että kirjallisten ilmoitustensa mukaan
+polveutuvat mikä "solusta", mikä "itiöstä", mutta joka tapauksessa
+viimeksi apinasta. Missä määrin apinaluonteen kaikki ominaisuudet
+tukevat sitä käsitystä, että herrasrodun esi-isä olisi siltä taholta
+etsittävä, sen kysymyksen ratkaisua en ota tunnolleni. Yhden piirteen
+tahdon kuitenkin mainita. Neekerit niillä seuduin, missä apinoita
+enemmältä oleskelee, valittavat yhdestä suusta, että "maamies kylvää
+siemenen, mutta apinat korjaavat sadon." Minä en väitä, että tämä
+seikka mitään todistaa. En myöskään tahdo sanoa, että se ei todistaisi
+mitään. Jätän asian avonaiseksi, itsekunkin vapaasti harkittavaksi.
+
+Ainoa minkä minä otan vastuulleni, on se että herrasrotu ja työmiesrotu
+kaikista eroavaisuuksistansa huolimatta sentään ovat siksi läheisiä,
+että niitä voi risteyttää toisen jalostuttamiseksi ja toisen
+moukistuttamiseksi.
+
+Niin erilainen kuin onkin työmieslapsen ja herraslapsen myöhempi
+kehitys, ovat he varhaisemmilla asteillaan hyvin toistensa kaltaiset.
+Yhteinen on molemmilla taipumus itkulla, ja vaikeroimisella hankkimaan
+itsellensä aineellista etua, joka taipumus sittemmin työmiehessä
+ilmestyy valituksena sorronalaisesta asemasta ja varallisuuteen
+perustuvasta ääniasteikosta, mutta herrassa pukeutuu yhä uudistuviksi
+palkankorotusanomuksiksi.
+
+Henkiset harrastukset ovat myös alussa samat, rajottuen pääasiallisesti
+kieliopinnoihin. Kuinka lehmä sanoo? "Am-muuh". Kuinka koira sanoo?
+"Hau-hau". Kuinka naski sanoo? "Öh-öh". Siihen työmieslapsilla
+vieraitten kielien taito tavallisesti supistuukin. Sillä sitte tulee
+äidinkielen aika, s.o. suomenkielen, koska tarkoitukseni on puhua vain
+meikäläisistä oloista. Mutta herrasvesa jatkaa kielellistä urheiluansa
+sangen pitkälle. On ensinnäkin opittava naimattomain tätien rakas
+ruotsinkieli, ettei jäisi perinnöttömäksi, ja sitte se kolmas kieli,
+joka tuottaa etuoikeuden virkoihin, kun muut ansiot ovat tasaväkiset.
+Koulussa sitä vasta opitaankin kieliä, eläviä ja kuolleita. Äidinkielen
+taito siinä menossa tosin voi jäädä vaillinaiseksi ja kömpelöksi, mutta
+siitä painajaisesta voi päästä "erivapautuksella." Voipihan herrasväki
+erivapautuksella päästä sukupuolestaankin. Työmies kyllä saattaa
+kehittyä mestariksi äidinkielensä käyttämisessä, hänellä voivat olla
+vallassaan kaikki sen hienoudet, mutta sittenkin on hänen kielitaitonsa
+herrasmiehen monikielisyyteen verraten rastaan taito satakielen
+rinnalla.
+
+Vai kuinka? -- Löytyy niitäkin, jotka väittävät, että parempi on taitaa
+äidinkielensä kelvollisesti kuin osata vähä kutakin ja vierailla
+aineksilla turmella kieliaistiansa. Parempi yksi ainainen armas kuin
+monta hetkellistä lemmittyä. Mutta vaikka tämä ajatustapa muualla
+pitäisikin paikkansa, ei suinkaan suomenkielellä saa olla niin suuria
+vaatimuksia. Mitä suomenkielellä on muuta kuin omat kansalliset
+sanavaransa? Se ei ollenkaan auta asiaa, että se niillä tulee hyvästi
+toimeen. Toista on jo ruotsinkieli, jonka sanoista suurin osa on
+Europan sivistyskielistä saatuja. Tullaanhan sitä aikaan kotikutoisella
+sarallakin, mutta ei talonpoikainen sarka siltä ole saman veroista kuin
+herrasväeltä kerjätyt vanhat vaatteet, koreat ja kuosikkaat, vaikka
+vähin kuluneet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mitä ruumiinrakennukseen tulee, on jo luurangossa eroavaisuuksia.
+Herralla selkä on rakenteeltaan suora, vieläpä julkisilla paikoilla
+esiintyessä hieman ketkä, mutta voi tarpeen vaatiessa käyristyä aina
+359 asteen kaareksi, josta päättäen selkänikamat pääsevät vapaasti
+liikkumaan. Työmiehen selkä on luonnonväärä, eteenpäin kumartunut,
+mutta sittepä se onkin hidas sen enempää taipumaan, selkänikamat kun
+ovat melkein yhteenkasvettuneet.
+
+Toinen eroavaisuus on hammasrakennuksessa. Työmiehen hampaat, olipa
+niitä paljo taikka vähän, ovat suussa vuorokauden umpeen, mutta herra
+pistää enimmät niistä yöksi vesilasiin.
+
+Aistimien eroavaisuuksista mainittakoon, että herra enemmän kuin
+työmies tarvitsee kaikenlaisia näönjatkoja. Mutta makuaistin on
+herralla epäilemättä tuntuvasti edistyneempi kuin työmiehellä; samoin
+on herralla hajuaistin valppaampi, johonka mahdollisesti vaikuttavat
+kehittyneemmät turpakarvat. Ihon tärkein erilaisuus on kämmenissä,
+jotka työmiehellä ovat karheat ja känsäiset, herralla sametinpehmoiset.
+
+Sisuksissa myös on perinpohjainen erotus, koska ravintoaineet
+työmiehelle tuottavat voimaa, terveyttä ja hyvinvointia, mutta samat ja
+vielä paljoa paremmat aineet herroissa vaikuttavat ainoastaan
+suolistohäiriöitä.
+
+Henki -- se on herralla kymmenien tuhansien markkojen arvoinen, ellei
+hänelle itselleen, niin oikeudenomistajille. Tapaturmavakuutuksessa on
+osa työmiehiä aivan samoilla perusteilla kuin hevoset, joita
+vakuutetaan sekä arvonalenemisen että kuolemantapauksen varalta.
+
+Mutta onko työmiehellä sielua? En tiedä. Harvoin ainakin hänelle
+"sielukelloja" soitetaan. Vaikka eihän se taida olla ratkaiseva
+todistus myötä eikä vastaan, koska sielukellojen tarkoitus kansan
+käsityksen mukaan on "vain antaa jumalalle tietää, että saatana tappaa
+ihmisiä." Ja mitäpä jumala työmiehestä...
+
+Intelligenssia, s.o. korkeampaa älyä, työmiehellä ei ole, sillä
+valtiollinen vaikutusvalta meidän maassa kuuluu olevan intelligenssin
+käsissä, ja sellaista vaikutusvaltaa ei työmiehellä ole. Sentähden
+eivät sanomalehdetkään välitä työmiehen syntymisestä maailmaan enemmän
+kuin hänen kuolemastansakaan -- ellei hänen onnistu kuolla viinaan tai
+joutua junan alle. Herrastaimen syntymä ilmoitetaan lehdissä etusivulla
+ja paksuilla kirjaimilla: "Terve poika." Ja kun herra kuolee, saadaan
+lukea muistosanoja vainajasta. Ainoastaan "Oikeus- ja poliisiasiain"
+osastossa on työmiehen helppo saada nimensä aikakauden tiedoksi.
+Juopumuksesta y.m. pienemmistä rikoksista sakotetaan säännöllisesti
+"eräs herrasmies", mutta jos sama hauskuus sattuu Matti Mönkkösen
+kohdalle, niin hänet mainitaan surkeilematta nimeltään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta mikä on _oikea_ erotus herran ja työmiehen välillä? -- Minä
+pelkään, ettei se kysymys ole sanottavasti selvinnyt kaikista näistä
+vertailuista. Eroavaisuudet, niin todenperäisiä ja asiallisia kuin
+ovatkin, eivät kuitenkaan ole riittävän selviä, sattuvia. Alkuperäiset,
+ruumiilliset, henkiset ja sielulliset omituisuudet ovat vielä niin
+monenlaisten arvelujen alaiset, ettei niitten nojalla voi kysymystä
+täydellä varmuudella ratkaista. Tulee sitäpaitsi ottaa lukuun, että
+herraksi syntyneitten joukossa on niitä, jotka mielenlaadultaan,
+elintavoiltaan ja harrastuksiltaan ovat aito työmiehiä, kun taas
+työmieheksi syntyneissä on paljo herruuden pyrintöä, joka joskus
+onnistuukin.
+
+Ihmisarvon mittana, samoinkuin ihmistä alempien ja ylempien olentojen
+arvon määrääjänä näytään käyttävän hengen ja aineen keskinäistä
+suhdetta. Kuta suurempi on hengen valta aineen rinnalla, sitä
+ylhäisempi olento, ja kuta suurempi aineen valta, sitä alhaisempi
+olento. Mutta tämä mittauslaitos ei kelpaa nyt esillä olevaan asiaan.
+Sekalainen on näet seurakunta niin herroissa kuin työmiehissä.
+
+Toinen mittapuu, jota myös näkee käytettävän, on elämän tarkoitusperä
+-- tässä tapauksessa vain ajallisen elämän, sillä tulevaisessa elämässä
+ei enää myönnetä olevan mitään erotusta herran ja työmiehen välillä.
+Mikä on herrasmiehen elämän päämaali ja tarkoitus? Virkaero täydellä
+eläkkeellä. Entä työmiehen? Vaivaishoito. -- Mutta onhan se _sama_
+asia, vaikka nimessä on eroa; kumpikin pyrkii elämään yhteiskunnan
+niskoilla. Ei siis saada pätevää vastausta tältäkään mittapuulta.
+
+Turhaan olen etsinyt lopullista vastausta näillä teillä, mutta
+huomattava on, että kenties tärkein näkökohta onkin vielä tarkemmin
+koskettelematta.
+
+Koska tutkimukseni supistuu ainoastaan maanpäällisen elämän aikaan, on
+sielu vähemmästä arvosta kuin _vaatteet_. Ei sielu ja ruumis, vaan
+vaatteet ja ruumis maailman silmissä muodostavat niin herran kuin
+työmiehen. Hyvät vaatteet ja heikko ruumis, se on useimmassa
+tapauksessa herra; huonot vaatteet ja vankka ruumis, mikäs se on muu
+kuin työmies?... Ei kuitenkaan aina, sillä poikkeuksia löytyy molemmin
+puolin. Herralla on monasti ruumis terve ja voimakas, ja työmiehellä
+voi pyhäpäivänä olla hyvät vaatteet. Asia ei siis nytkään ole niin
+yksinkertainen kuin ensi katsannolla luulisi. On vielä otettava
+huomioon ruumiin ja vaatetuksen keskinäinen suhde.
+
+Kaikki tuskin tiennevät, millä armottomilla kidutuskeinoilla
+herraskansa kiristää keskiruumiinsa hoikaksi eli, niinkuin sanotaan,
+"vartalonsa solakaksi". Tietysti tarkoitan etupäässä herrasnaisia, niin
+naimattomia kuin naimisissa olevia, jotka viimemainitut osottavat
+heräävätä äidinrakkauttansa sillä, että jo ajoissa totuttavat
+syntymättömän sikiönsä kärsimään vaatteen valtaa. Eikä tämä ole
+suinkaan ainoa. Mitä ponnistuksia vaatineekaan heikolta naisniskalta
+muodinmukaisten kukka- tai sammalmätästen taidokas kantaminen
+päälaellaan. Eikä sillä hyvä. Se paino koituu perheen kukkaroonkin,
+koituu ylen kipeästi. Ja muutenkin saa herrasmies tarpeeksi asti tuntea
+vaatetuksen ylivaltaa. Keikari ajaa jalkoihinsa kengät kuin pässin
+sarvet. Hän onkin narri, vastataan. Mutta mikäs saattaa vakaisen
+arvonmiehen panemaan päähänsä liitosvälin nokista tehtaan savutorvea
+-- niin sanotun "tyhjän jatkon" -- taikka kunnioitettavan herra
+senaattorin juuri juhlallisimmissa tilaisuuksissa kävelemään ihmisten
+kummana, alushousuillaan ja kalavene kumollaan päässä? Eiköstä tämä ole
+vaattehen valtaa? -- Ihmekö sitte, jos jalat ovat täynnä patteja ja
+ruumis lyöttymissä kuin pahimmalla markkinakonilla.
+
+Mutta työmiehellä orjallisimmissakaan oloissa ei ruumis ole vaatteen
+orja. Jos kenkä ahdistaa, niin varvas empimättä tunkeutuu ulos
+vapaaseen luontoon, jossa on yltäkyllin väljää, valoa ja ilmaa. Samoin
+tekee polvi ja kyynärpää, milloin vaate tuntuu olevan tiellä.
+Hatussakin on tavallisesti sen verran reikiä, että ilmanvaihto käy
+mahdolliseksi. Ruumis siis kohtelee vaatetta mitä suurimmalla
+ylenkatseella.
+
+Emmeköhän nyt vihdoin ala olla perillä, sillä tämä erotusperuste pitää
+itse asiassa paikkansa niittenkin suhteen, jotka edellisissä
+yrityksissä jäivät poikkeusasemaan, eli työmiesluontoisten herrojen ja
+herruushaluisten työmiesten. Siis -- ympäri käydään, yhteen tullaan.
+Tulimme siihen, mistä läksimme. Se "oikea erotus" on kuin onkin
+vaatteissa, nimittäin siinä seikassa, että herralla ruumis on vaatteen
+orja, työmiehellä vaate ruumiin palvelija. Eli: herralla on ruumis
+vaatetta varten, työmiehellä vaate ruumista varten. Mutta yhtä älkäämme
+unhottako: "keppiä vaille herra -- ja kärsää vaille sika". Herra ei ole
+valmis ilman kävelykeppiä, joka myös on ulkoasusta puhuessa mainittava.
+Noista kiveräpäistä ja notkeista, ryhmysauvoista ja sileistä
+luupäisistä aina tuohon elinkeinovapautta vastaan ojennettuun
+perintöporvarin hopeanuppiseen asti -- niistä voisi saada kokoelman,
+joka verrattomalla selvyydellä kuvaisi nykyistä yhteiskuntalaitostamme.
+Ja työmiestä siinä kokoelmassa edustaisi raskain kaikista --
+kerjuusauva... Mutta ehkä on parasta, ettei tarpeettomasti oteta esille
+koko kävelykeppiä.
+
+
+
+
+NYKYAIKAINEN "HYVÄ PAIMEN".
+
+
+Olemme usein nähneet, kuinka tässä maailmassa asiat hairahtuvat pois
+alkuperäisestä tarkoituksestaan. Viina on luotu ihmisten iloksi, vaan
+paljoa useammin se tuottaa suurta surkeutta. Moni, jota on aiottu
+senaattoriksi tai kenraalikuvernöörin apulaiseksi, on lopettanut
+ratansa käräjäkirjurin vaatimattomalla paikalla. Toiselta puolen on
+moni etevä suutarin aines kiivennyt professorin istuimelle, kun taas
+monessa huonossa suutarissa piilevät ihanat papinlahjat.
+
+Minä puolestani en ryhdy arvailemaan, _kuka_ tällä tavalla on sotkenut
+vakaisen maailmanjärjestyksen. Sotkettu se vaan on, niin että sitä
+tuskin enää mitenkään voipi saada kohdalleen...
+
+Viimeisten nälkävuosien aikana satuin kerran maalaiskirkkoon. Siellä
+saarnasi rovasti itse. Evankeliumin johdolla hän voimakkaasti kehotti
+seurakuntaa kavahtamaan, "ettei teidän sydämenne koskaan raskauteta
+ylönsyömisestä ja juopumisesta ja elatuksen murheesta." Köyhäin piti
+olla kiitolliset siitä, etteivät olleet jumalalta mitään saaneet. Sillä
+sitä selvempi tie heillä oli taivaaseen. Mutta ylen hankala pääsy
+autuuden majoihin tuntui olevan niillä, jotka ovat kovasti vetäneet
+puoleensa tämän maailman hyvyyttä ja henkensä uuvuttaneet elatuksen
+murheessa. Kuta enemmän ovat tavaraa koonneet, sitä ankarampi tili on
+heidän kerran tehtävä.
+
+Tätä saarnaa kuullessani minä johduin omituisiin mietelmiin, joista en
+tarkoin tiedä, olivatko ne kristinopin vai järjen mukaisia. Minusta
+vaan tuntuivat rovastin sanat enemmän tähtäävän häntä itseään kuin
+seurakuntaa. Sillä hän oli rasvaisin olento ja rikkain mies kymmenen
+neliöpeninkulman alalla, eikä hänen ruumiillinen painonsa nyt
+nälkävuonnakaan ollut halveksittava. Vähä se vaihteli vuodenaikojen
+mukaan: keväällä oli ollut seitsemäntoista vanhaa leiviskää ja syksyllä
+alennut kuuteentoista. Sitäpaitsi hän luonnoltaan oli yksi niitä
+ahneimpia.
+
+Seurakunta sensijaan oli laihaa, viheliäistä, nälkiintynyttä joukkoa,
+silmät syvällä pään sisässä, niskaan päin painumassa. Nuohan ovat
+kaikki valmiita taivaasen menijöitä, ajattelin. Mutta kuinkahan
+rovastin käy?
+
+Mikä tehtävä sielunpaimenella oikeastaan on tämmöisessä asemassa? --
+Näytti tosiaan siltä kuin olisi ainakin tämä paimen katsonut asiakseen
+imeä _itseensä_ koko pahan mammonan ja siten keventää sanankuulijainsa
+tilivelvollisuutta. Valmistaakseen laumalleen hyvän tulevaisen elämän,
+näytti paimen varustautuvan menemään aivan toiselle taholle. Uhraavan
+itsensä...
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Iloisia juttuja II, by Kaapro Jääskeläinen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA II ***
+
+***** This file should be named 20760-8.txt or 20760-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/0/7/6/20760/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/20760-8.zip b/20760-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..52ad48b
--- /dev/null
+++ b/20760-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3492c43
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #20760 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20760)