diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 21100-8.txt | 4568 | ||||
| -rw-r--r-- | 21100-8.zip | bin | 0 -> 53070 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4584 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/21100-8.txt b/21100-8.txt new file mode 100644 index 0000000..f9e97b3 --- /dev/null +++ b/21100-8.txt @@ -0,0 +1,4568 @@ +The Project Gutenberg EBook of Titus Andronicus, by William Shakespeare + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Titus Andronicus + +Author: William Shakespeare + +Translator: Paavo Cajander + +Release Date: April 16, 2007 [EBook #21100] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TITUS ANDRONICUS *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +TITUS ANDRONICUS + +Kirj. + +William Shakespeare + + +Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1912. + + + +Näytelmän henkilöt: + +SATURNINUS, viimeisen Rooman keisarin poika, sittemmin keisari. +BASSIANUS, hänen veljensä, Lavinian kanssa kihloissa. +TITUS ANDRONICUS, roomalainen ylimys, päällikkö sodassa + gootteja vastaan. +MARCUS ANDRONICUS, kansantribuuni, Tituksen veli. +LUCIUS, | +QVINTUS, | Titus Andronicuksen poikia. +MARTIUS, | +MUCIUS, | +Nuori LUCIUS, Luciuksen poika. +PUBLIUS, Marcus Andronicuksen poika. +AEMILIUS, roomalainen ylimys. +ALARBUS, | +DEMETRIUS, | Tamoran pojat +CHIRON, | +AARON, maurilainen, Tamoran rakastaja. +Sotapäällikkö. +Tribuuni. +Sanansaattaja. +Talonpoika. +Goottilaisia ja roomalaisia. +TAMORA, goottein kuningatar. +LAVINIA, Titus Andronicuksen tytär. +Lapsenhoitaja, ja musta lapsi. + +Senaattoreja, tribuuneja, oikeudenpalvelijoita, sotureita +ja seuralaisia. + +Tapahtumapaikkana Rooma ja sen lähiseudut. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Rooma. Kapitolin edusta. + + (Andronicus-suvun hauta näkyvissä. Ylempänä esiintyvät + tribuunit ja senaattorit, alempana toisella sivulla + Saturninus seuralaisineen, toisella Bassianus seuralaisineen.) + +SATURNINUS. +Patriisit jalot, oikeuteni tukeet, +Aseilla asiaani ajakaa; +Te, kansalaiset, rakkaat toverini, +Perintöäni miekoin puolustakaa. +Sen vanhin poika olen, jota viimeks +Somisti Rooman valtadiadeema. +Isäni arvon tahdon omistaa; +Ei sortaa esikoisuuttani saa. + +BASSIANUS. +Toverit, suosijani, Rooman miehet, +Caesarin poikaan, Bassianukseen, +Jos mieltynyt on Rooman valtasilmä, +Tie Kapitoliin sulkekaa ja älkää +Häpeän lähestyä salliko +Sit' istuinta, jok' oikeuden, hyveen, +Jalouden, kohtuuden on pyhäkkö, +Vaan vaali suokoon voiton ansiolle; +Ajakaa vaalin vapautta, miehet. + + (Marcus Andronicus astuu esiin, kruunu kädessä.) + +MARCUS. +Te, prinssit, jotka ystävin ja lahkoin +Tapaatte kruunua ja valtaa, tietkää, +Ett' yksimielisesti Rooman kansa, +Jot' edustamme me, nyt vaalin kautta +On Rooman keisariksi määrännyt +Andronicuksen, joka Pius-nimen +Sai suurist' ansioistaan Roomaa kohtaan. +Niin kelpo miestä, oivaa sotilasta +Ei ole toista tässä kaupungissa. +Senaatti hänet kutsunut on kotiin +Sodista ankarista goottein maalta. +Hän, vihollisten kauhu, poikineen +Tuon sotaisan ja vahvan kansan voitti. +On asiaamme vuotta kymmenen +Hän puoltanut ja miekoin lannistanut +Vihollis-uhkaa. Viidesti hän Roomaan +Palasi haavoissaan ja poikans' uljaat +Toi tantereelta kotiin kirstuissa. +Nyt vihdoin voitonmerkein ahdattuna +Palajaa Roomaan taas Andronicus, +Kehuttu Titus, aseloistossaan. +Siis pyydämme -- sen miehen kunniaksi, +Jonk' aimo jälkeläisen saavan suotte, +Ja senaatin ja Kapitolin nimeen, +Joit' arvon kunnioittaa tahdotte -- +Eritkää, hajoittakaa seurueenne! +Pois väkivalta! Nöyrää rauhan tietä +Siivosti esiintuokaa ansionne. + +SATURNINUS. +Tribuunin kaunis puhe suostuttaa. + +BASSIANUS. +Marcus Andronicus, niin suoruuteesi +Ja totuuteesi luotan, niin sua hellin +Ja omaisias, niin on mulle rakas +Sun jalo veljes Titus poikineen +Ja hän, joss' aatokseni kaikki elää, +Lavinia armas, Rooman kaunistus, +Ett' ystäväni kaikki kotiin päästän +Ja onneni kansansuosin vaakaan +Ma punnittavaks asiani heitän. + + (Bassianuksen seuralaiset menevät.) + +SATURNINUS. +Te ystävät, te oikeuteni tukeet, +Nyt kiittäin teidät kotiin lasken kaikki, +Ja maani suopeuteen ja suosioon +Ma itseni ja asiani heitän. + (Saturninuksen seuralaiset menevät.) +Niin ole, Rooma, hyvänsuopa sinä, +Kuin sinuun luottava ja harras minä. +Avatkaa portit minun sisään mennä. + +BASSIANUS. +Niinikään minun, halvan kilpaajan. + + (Menevät ylös Kapituliin.) + + +Toinen kohtaus. + + Sama paikka. + + (Eräs päällikkö tulee.) + +PÄÄLLIKKÖ. +Tie auki! Sankari Andronicus, +Hyveiden turva, Rooman uljain urho, +Sodissa kaikiss' aina voittoisa, +Palannut onnell' on ja kunnialla +Seuduilta, missä miekoin ahdisti +Ja alleen voitti Rooman viholliset. + + (Torvien ja rumpujen soidessa tulevat Martius ja Mucius; + heidän jäljessään kaksi miestä, jotka kantavat mustalla + vaatteella peitettyä ruumiinarkkua; sitten Qvintus ja Lucius. + Heidän jälkeensä Titus Andronicus; sitten Tamora, Alarbus, + Demetrius, Chiron, Aaron ja muita gootteja vankeina; sotureita + ja kansaa. Kantajat laskevat arkun maahan ja Titus puhuu.) + +TITUS. +Sua tervehdin, +Surupuvussasi voittorikas Rooma! +Kuin laiva, purettuaan tavaransa, +Taas kalleuksineen palaa satamaan, +Miss' ensin nosti ankkurin, niin tulee +Andronicuskin laakeroituna +Ja maataan tervehtelee kyynelin, +Ilokyynelin, taas Rooman nähdessään. +Zeus, Kapitolin suojelija suuri, +Luo pyhiin menoihimme armon katse! +Viidestäkolmatt' urho-pojasta -- +Puolt' enempää ei Priamuksell' ollut -- +On tässä jäännös, elävä ja kuollut. +Palkitkoon Rooma lemmell' eloon jääneet, +Ja niille, jotka nyt vien viimelepoon, +Se haudan suokoon esi-isäin viereen. +Täss' suovat gootit levon miekalleni. +Omistas huoletonna, julma Titus, +Viel' annatko sa poikas hautaamatta +Kamalaa Styxin rantaa harhailla? -- +Nuo veljein viereen viekää! -- (Hautaholvi avataan.) Toisianne +Nyt vaiti tervehtikää kuolleen tapaan! +Levossa maatkaa, isänmaanne uhrit! -- +Oi, sinä, ilojeni pyhä piilo, +Avujen, aateluuden kallis säily, +Kuin monta poikaa multa kätketkään, +Joit' isä ei näe enää ikänään! + +LUCIUS. +Suo meille uljain goottilainen vanki, +Sen että silvomme ja roviolla +Ad manes fratrum lihat uhraamme +Tään tyrmän eessä, miss' on veljein luut, +Niin että haamut leppymättömät +Maan pääll' ei kummittelis hirmuksemme. + +TITUS. +Ylevin näistä viekää: vanhin poika +Tuon onnettoman kuningattaren. + +TAMORA. +Seis, roomalaiset veljet! -- Armon herra, +Voittoisa Titus, sääli kyyneleitä, +Emon kyyneleitä pojan puolesta! +Jos sinun poikas oli kalliit sulle, +Mun poikani on yhtä kallis mulle. +Siin' eikö kyllä, että vankeina +Toit meidät Roomaan ikeen-alaisina +Paluutas, voittomatkaas ylentämään? +Kadulla vielä poikaniko tapat, +Siks että sankarina maataan puolsi? +Sun poikasi jos oikeus oli maataan +Ja kuningastaan puoltaa, niin myös minun. +Oi, Titus, hautaas älä verin tahraa! +Jumalten luonnett' omistaa jos tahdot, +Sit' armon antajana omista: +On armo tosi-aateluuden merkki. +Suur' Titus, säästä esikoistani! + +TITUS. +Anteeksi, rouva hyvä; mieles malta. +Nuo niiden veljiä on, jotka kansas +Näk' elossa ja kuolleina; nyt hurskaast' +Anovat veljein veren sovitusta. +On uhri poikas; hänen kuolla täytyy, +Jott' uikuttavat haamut tyyntyisi. + +LUCIUS. +Pois hänet viekää! Heti tulen tekoon! +Ja miekoillamme ruumis roviolla +Niin silpokaamme, ettei palaa jää. + + (Lucius, Qvintus, Martius ja Mucius menevät, mukanaan Alarbus.) + +TAMORA. +Jumalatonta, julmaa hurskautta! + +CHIRON. +Noin raaka puoliksiko Scythiakaan? + +DEMETRIUS. +Äl' ylvään Roomaan vertaa Scythiaa. +Alarbus lepoon käy; me eloon jäämme +Tituksen katseen uhkaa vapisemaan. +Kokoa mieles, äiti; toivo vielä: +Ne jumalat, joilt' aseet alkeat +Sai Troian kuningatar[1] verin kostaa +Trakian tyrannille teltassaan, +Myös suovat, että goottein kuningatar -- +Niin, kuningatar, gootteja kuin gootit -- +Saa verin kostaa vihollisilleen. + + (Lucius, Qvintus, Martius ja Mucius palaavat, miekat vyöllä.) + +LUCIUS. +Isä ja herra, roomalainen tapa +On suoritettu: silvottu Alarbus; +Sisukset vireill' uhritulta pitää, +Jok' ilmaa höystää niinkuin suitsutus. +Nyt jäljell' on vain veljet haudata +Ja riemuin heitä tervehtiä Roomaan. + +TITUS. +Se tehkää! Heidän sieluilleen nyt lausuu +Hyvästit viimeiset Andronicus: + (Torvien soidessa arkku lasketaan hautaan.) +Levätkää kunniassa, poikani! +Rauhassa maatkaa, Rooman parhaat urhot, +Maailman muutteista ja murheist' erin! +Ei täällä vilppi vaani, kateus paisu, +Ei kiron myrkyt kasva, ei käy myrsky, +Ei melu, kaikk' on tyyntä iki-unta. +Levätkää kunniassa, poikani! + + (Lavinia tulee.) + +LAVINIA. +Eläköön kunniassa kauan Titus! +Ylevä isä, elä maineessa! +Tään haudan partaalla ma kyynelveron +Nyt maksan veljieni peijaisiksi, +Ja polvill' edessäsi maata kastan +Paluusi johdost' ilokyynelin. +Mua siunaa voitokkaalla kädelläsi, +Jonk' onnest' iloitsevat Rooman parhaat. + +TITUS. +Oi, hyvä Rooma, tämän lievikkeen +Sydämmen iloks säästit vanhukselle! -- +Lavinia, elä iäkkäämmäks isää, +Hyveides mainett' ikuisesti lisää! + + (Marcus Andronicus, Saturninus, Bassianus ja muita tulee.) + +MARCUS. +Eläköön kauan Titus, veli rakas! +Triumphis Roomalle on ilonäky. + +TITUS. +Suur' kiitos, tribuuni ja jalo veljyt! + +MARCUS. +Ja tervetulleet sodast' onnekkaasta, +Te langot elävät ja kaatuneet. +On sama onnen osa teillä, nuoret, +Jotk' isänmaanne eestä taistelitte; +Mut sen on peijaisjuhla taattavin, +Ken Solonin on onnen saavuttanut[2] +Ja maineen vuoteell' uhmaa sattumaa. +Titus Andronicus, tää Rooman kansa, +Jonk' aina olit tosi ystävä, +Mun, tribuuninsa, kautta lähettää +Tään valkean ja tahrattoman vaipan[3] +Ja kuolleen keisarimme poikain kanssa +Sun keisar'ehdokkaaksi asettaa. +Se ylles pue, ole _candidatus_, +Ja Roomaa päätönt' auta saamaan pää. + +TITUS. +Parempaa päätä jalo ruumis kaipaa +Kuin vanhan heikkoudesta vaappuvaa. +Tähänkö pukeuisin vaivaks teille? +Mun tänään julkisesti valitsette +Ja huomenn' elämän ja kruunun heitän +Ja uutta vaivaa teille tuotan vain. -- +Ma vuotta neljäkymment' olen ollut +Soturis, Rooma, onnell' ohjannut +Maan sotavoimaa, hautaan kätkenyt +Ykskolmatt' urhopoikaa, jotka saivat +Ritarilyönnin kentällä ja aseiss' +Uroina maansa eteen kaatuivat. +Kunniasauva vanhukselle sopii, +Ei maita vallitseva valtikka; +Sen viime pitäjässä lujuutt' oli. + +MARCUS. +Sa kruunun, Titus, saat, jos sitä pyydät. + +SATURNINUS. +Tribuuni julkea, vai tiedät sen? + +TITUS. +Oi, tyynny, Saturninus! + +SATURNINUS. + Roomalaiset, +Minulle oikeutta! -- Miekka maalle, +Patriisit! Älkää kätkekö sit' ennen +Kuin Saturninus Rooman keisar' on. -- +Pois hornan kattilaan, Andronicus, +Jos multa kansan sydämmet sa ryöstät! + +LUCIUS. +Mies ylpeä, jok' onnes ehkäiset, +Kun jalo Titus hyvää sulle aikoo! + +TITUS. +Oi, tyynny, prinssi! Kansan sydämmet +Ma sulle hankin, puolees taivutan ne. + +BASSIANUS. +Andronicus, min' en sua imartele. +Vaan kunnioitan kuolinhetkeen asti. +Jos lahkoani ystävilläs lisäät, +Niin suuresti sua kiitän; kiitoshan +On jalomielisille parhain palkka. + +TITUS. +Te, jalot tribuunit, ja Rooman kansa, +Äänenne pyydän, vaali-oikeutenne: +Ne uskokaa Andronicukselle. + +TRIBUUNIT. +Andronicusta kunnioittaakseen +Ja urhon kotiin paluust' iloitakseen, +Sen kansa ottaa, kenen määrää hän. + +TITUS. +Tribuunit, kiitos suur'! Siis Saturninus +Valitkaa, keisarinne vanhin poika, +Jonk' avut varmaan Roomaa kirkastavat, +Niin kuin Titaanin säteet maailmaa, +Ja oikeuden kypsyttävät maassa. +Jos neuvoani kuulette, niin hänet +Siis kruunatkaa, -- ja keisar' eläköön! + +MARCUS. +Patriisit ja plebeijit, yhteis-äänin +Ja hurraa-huudoin Saturninuksen +Siis valitsemme Rooman keisariksi: +Eläköön keisarimme Saturninus! + + (Pitkällistä torventoitausta.) + +SATURNINUS. +Titus Andronicus, sua suosiostas +Mua kohtaan tämän päivän vaalissa +Täss' ansiosi-mukaisesti kiitän +Ja töillä hyvyytesi palkitsen. +Aluksi, Titus, korottaakseni +Sun mainettas ja perhees arvoa, +Ma teen Laviniasta keisarinnan, +Sydämmeni ja Rooman haltijan, +Ja Pantheoniss' otan avioksi. +Tää onko mieleesi, Andronicus? + +TITUS. +On, arvon herra; tämä liitto mulle +On varsin kunniaksi. Rooman nähden +Täss' omistan nyt Saturninukselle, +Kuninkaalle ja valtakunnan päälle, +Maanpiirin valtiaalle, miekkani, +Triumphi-vaununi ja vankini, -- +Arvoisa lahja Rooman keisarille! +Nää ota vastaan kunniani merkit, +Jotk' alamaisen veroks etees lasken. + +SATURNINUS. +Suur' kiitos, jalo Titus, elon tuoja! +Kuink' annistas ja sinust' ylpeilen, +On Rooma muisteleva. Vähääkään jos +Unohdan äärettömist' ansioistas, +Uskollisuutens' unohtakoon Rooma! + +TITUS (Tamoralle). +Olette, rouva, keisarin nyt vanki; +Hän arvonne ja säädyn mukaan teitä +Ja seuraannekin hyvin kohtelee. + +SATURNINUS. +Ihana nainen! Moist' ei pintaa tapaa: +Tuon naisin, jos viel' oisin naimaan vapaa. -- +Pois otsan pilvet, kaunis kuningatar! +Vaikk' ilon tappanut on tappiosi, +Et silti Roomaan tullut pilkaksi: +Sua ruhtinaallisest' on kohdeltava. +Sanaani luota; katkeruus ei kaataa +Saa toivoa; voi lohduttajas nostaa +Sun goottein kuningatart' ylemmäksi. -- +Lavinia, ethän tätä paheksu? + +LAVINIA. +En suinkaan: aateluutennehan takaa, +Ett' tarkoituksenne on siivo, vakaa. + +SATURNINUS. +Lavinia, kiitos! -- Tulkaa, roomalaiset! +Vapaiksi vangit pääskööt lunnaitta. +Nyt rummuin, torvin vaali julistakaa! + +BASSIANUS. +Anteeksi, Titus, mun on tämä neiti. + + (Tarttuu Laviniaan.) + +TITUS. +Mitä, herra? Tosiko on tarkoitus? + +BASSIANUS. +On, jalo Titus, luja myöskin päätös +Pysyä kiinni oikeudessani. + +MARCUS. +_Suum cuique_, sanoo roomalainen laki; +On oikeus hällä ottaa omansa. + +LUCIUS. +Se hänen tuleekin, jos minä elän. + +TITUS. +Pois, konnat! Missä keisarin on vahti? +Petosta! Viety on Lavinia. + +SATURNINUS. + Viety? +Ken hänet vei? + +BASSIANUS. + Se, joka vaikka konsa +Pois keltä tahans' ottaa morsionsa. + + (Bassianus ja Marcus vievät pois Lavinian.) + +MUCIUS. +Avuksi, veljet! Minä ovea +Sill'aikaa miekallani vartioitsen. + + (Lucius, Qvintus ja Marcius menevät.) + +TITUS. +Mukaani, prinssi! Tytön palautan. + +MUCIUS. +Täst' ette pääse. + +TITUS. + Mitä, nulkki? Kuka +Mua Roomass' estää? + + (Pistää Muciuksen kuoliaaksi.) + +MUCIUS. +Auta, Lucius, auta! + + (Lucius palaa.) + +LUCIUS. +Isä, väärin teitte, enemmän kuin väärin: +Tapoitte turmariidass' oman pojan. + +TITUS. +Et sinä eikä hän mun poikiani: +Mun poikani ei noin mua häväisis. +Lavinia keisarille tuo, sa konna! + +LUCIUS. +Kuolleena kyllä, vaan en vaimoks hälle; +Hän kihloilla on toiseen sidottu. + + (Menee.) + +SATURNINUS. +Ei, Titus; keisarin ei tarvis häntä, +Ei hänt', ei sua, ei heimostasi ketään. +Sit' uskon, jok' on pilkannut mua kerran, +Mut sua ja pettopoikias en koskaan, +Jotk' ootte yhtyneet mua häväisemään. +Toist' eikö Roomass' ollut pilkattavaa +Kuin Saturninus? Niin, Andronicus, +Tää teko hyvin soveltuu sun kerskaas, +Ett' olen sulta kruunun kerjännyt. + +TITUS. +Kamalaa! Mitä tietää moinen moite? + +SATURNINUS. +Pois matkaasi, ja anna avus sille, +Jok' äsken miekka kädessä häntä liehi! +Saat uljaan vävyn, miehen, joka sopii +Pojilles hurjapäille kumppaniksi, +Kun Rooman yhteiskuntaa ryöstävät. + +TITUS. +Tuo sydämmen on haavaan puukonpisto. + +SATURNINUS. +Tamora rakas, kuningatar goottein, +Jok' olet ihanimpiin roomattariin +Kuin impiins' uljas Phoebe verrattuna, +Jos suostut moiseen äkkivalintaan, +Niin, Tamora, sun otan morsioksi +Ja Rooman kuningattareksi teen. +Sa, goottein kuningatar, suostutko? +Niin, kautta kaikkein Rooman jumalain +Käsill' on pappi jo ja vihkivesi, +Heleät loistaa tuohukset, ja kaikki +Hymenin juhlaa varten valmist' on -- +Sen vannon, Rooman katuja en astu, +En palatsiini nouse ennen kuin +Vien täältä mukanani vihkivaimon. + +TAMORA. +Ja tässä, taivaan kuullen, sulle, Rooma, +Ma vannon: goottein kuningattaren +Jos Saturninus nostaa näin, niin lupaa +Hän olla hänen toiveittensa orja +Ja nuoruutensa vaalija ja äiti. + +SATURNINUS. +Siis Pantheoniin, kaunis kuningatar! +Jaloa ruhtinastanne nyt, herrat, +Ja sulo morsiantaan seuratkaa, +Jonk' antoi taivas Saturninukselle, +Näin kääntäin toisin hänen kohtalonsa. +Häämenot täydet siellä toimitamme. + + (Saturninus seuralaisineen, Tamora poikineen, Aaron + ja gootit poistuvat.) + +TITUS. +Hääsaattoon minua ei kutsuttu! +Sa milloin, Titus, yksin käydä sait +Ja solvattuna näin ja häväistynä? + + (Marcus, Lucius, Qvintus ja Martius palaavat.) + +MARCUS. +Oi, Titus, katso! Kas, mit' olet tehnyt! +Sa kiivaudessa oivan poikas tapoit. + +TITUS. +Ei, hupsu tribuuni, hän mun ei ollut, +Et sinä, eikä nuokaan, joista lähti +Tää heimoamme häväisevä työ, +Epatto veli, epatot myös pojat! + +LUCIUS. +Mut haudatkaamme hänet niinkuin tulee: +Suo hälle sija veljiensä viereen. + +TITUS. +Pois, petturit! Ei tähän kammioon! +Viissataa vuott' on tämä hauta ollut; +Sen uljaaks uudistin; se arvopaikka +On urhojen ja Rooman uskottujen, +Ei kurjan, kapinassa kaatuneen. +Haudatkaa mihin mieli, vaan ei tähän. + +MARCUS. +Veli, armoton sa olet. Maine kertoo +Nepaani Muciuksen urhotöistä; +Hän haudattava veljeinsä on viereen. + +QVINTUS & MARTIUS. +On pakosta, tai meistä saa hän seuraa. + +TITUS. +Pakosta? Kuka konna sanoi sen? + +QVINTUS. +Se, joka siitä vastaa, vaikk' ei tässä. + +TITUS. +Mua uhmatenko hänet hautaatte? + +MARCUS. +Ei, jalo Titus; sua pyydämme, +Ett' anteeks hälle suot ja hautaat hänet. + +TITUS. +Sinäkin, Marcus, iskit arvooni: +Söit noiden poikain kanssa kunniaani. +Olette vihamiehiäni kaikin; +Pois! Kyllänsä jo teistä vanhus saikin. + +MARCUS. +Hän houreissaan on aivan; tulkaa pois! + +QVINTUS. +En minä, kunnes Mucius haudataan. + + (Marcus ja Tituksen pojat polvistuvat.) + +MARCUS. +Veli, sen nimen kautta luonto pyytää, -- + +QVINTUS. +Isä, sen nimen kautta luonto puhuu, -- + +TITUS. +Vait sinä, muut jos tahtoo mitään voittaa! + +MARCUS. +Suur' Titus, sinä puoli sieluani, -- + +LUCIUS. +Isä, meidän kaikkein olemus ja sielu, -- + +MARCUS. +Oi, salli Marcus-veljes haudata +Nepaansa kallis tähän hyveen kätköön: +Hän kuoli kunnian ja Lavinian tähden. +Äl' ole barbaari, vaan roomalainen: +Helleenit hautasivat Ajaxinkin, +Tuon henkipaton; häntä hautaamaan +Laerteen viisas poika[4] heitä neuvoi. +Ilosi, nuori Muciuskin, siis tässä +Sijansa saakoon. + +TITUS. + Nouse, Marcus, nouse! -- +Näin surullist' en päivää ole nähnyt: +Mua Roomass' omat pojat häväisevät! -- +No, hautaa hänet; sitten hautaa minut. + + (Mucius lasketaan hautaan.) + +LUCIUS. +Tuoss' ystäväisi luona luusi maatkoot, +Siks kunnes kumpus voittomerkit peittää! + +KAIKKI (polvillaan). +Jaloa Muciust' ei saa itkein surra: +Ken hyveen eestä kuoli, maineess' elää. + +MARCUS. +Mut -- jättääksemme nämä synkät mietteet -- +Kuink' on tuo viekas goottein kuningatar +Niin äkist' ylentynyt Roomassa? + +TITUS. +En tiedä; tiedän vain, ett' on niin laita; +Mut onko siinä juonta, tietää taivas. +Hän velass' eikö suuress' ole sille, +Jok' onneen moiseen hänet toi niin kaukaa? +Hän varmaan jalosti sen palkitsee. + + (Torventoitauksia. Toisesta ovesta tulevat Saturninus + seurueineen, Tamora, Demetrius, Chiron ja Aaron; toisesta + Bassianus, Lavinia ja muita.) + +SATURNINUS. +No, Bassianus, sinä voiton sait: +Iloksi olkoon sulle morsiosi! + +BASSIANUS. +Ja sulle sun: en sano enempää, +Ja vähempää en toivo; hyvästi! + +SATURNINUS. +Jos laki Roomass' on ja mulla valta, +Niin sinä, petturi, ja puolueesi +Kadutte vielä tätä ryöstöä. + +BASSIANUS. +Se ryöstöäkö, omani jos otan, +Oman kihlattuni, oman vaimoni? +Mut Rooman laki tässä päättäköön; +Sill'aikaa pidän mikä mulle kuuluu. + +SATURNINUS. +Hyv' on; mua hylysti sa kohtelet, +Mut tylysti sua pitelen, jos elän. + +BASSIANUS. +Mun teostani tulee vastata +Paraimman mukaan, vaikka hengelläni. +Nyt sen vain sanon teidän armollenne -- +Sen olen Roomalle ma velkapää -- +Tään jalon miehen, Titus-sankarin, +On kunnia ja maine häväistynä; +Hän pelastaaksensa Lavinian +Nuorimman poikans' omin käsin tappoi +Sun tähtesi ja vihastuen siitä, +Ett' antiaan ei vapaast' antaa saanut. +Siis armoon ota hänet, Saturninus: +Hän töissään sinua ja Roomaa kohtaan +On ollut niinkuin ystävä ja isä. + +TITUS. +Bassianus, sinä työni jätä rauhaan; +Sinä ja nuo, te minut häväisitte. +Vanhurskas taivas tietää sen ja Rooma, +Kuink' olen Saturninust' ihaillut. + +TAMORA. +Suur' ruhtinas, jos valtasilmäs koskaan +Tamoraan armossa on katsonut, +Niin kuule, mitä puoltamaton puhuu: +Ma pyydän, armas, anteeks anna kaikki. + +SATURNINUS. +Mitä, rouva? Tulin julki häväistyksi, +Ja senkö kostamatta nielisin? + +TAMORA. +Ei, Rooman jumalat mua varjelkoot, +Ett' oisin syypää sinun häpeääsi! +Mut kautta kunniani taata tohdin, +Ett' ylvä Titus syytön kaikess' on: +Tuo raivo on vain suora tuskan ilme. +Ma pyydän, ota hänet armoihin; +Älä hylkää turhast' oivaa ystävää; +Äl' yrmein katsein riko hellää mieltä. -- + (Syrjään Saturninukselle.) +Neuvooni suostu, anna perään; salaa +Kaikk' äkeys ja harmi: uusi olet +Sa valtaistuimella istukas; +Vähällä voivat patriisit ja kansa +Tituksen käydä puolelle ja sinut +Pois syöstä kiittämättömyyden vuoksi, +Jok' on, näet, julma synti Roomassa. +Pyyntööni suostu, jätä huoli mulle. +Kun aika tulee, tapan heidät kaikki, +Hävitän perheensä ja puolueensa, +Tuon julman isän pettosikiöineen, +Joit' armahtamaan poiuttani pyysin. +Näkevät, mit' on antaa kadulla +Kuningattaren turhaan polvistua. -- + (Ääneen.) +Tule, rakas; -- tulkaa pois, Andronicus; -- +Vanhusta auta, mieltään virkistä, +Sen muuten katsees hirmumyrsky murtaa. + +SATURNINUS. +Oi, nouse, Titus! Keisarinna voitti. + +TITUS. +Suur' kiitos teille, valtias, ja hälle! +Uutt' antaa voimaa sanat nuo ja katseet. + +TAMORA. +Nyt, Titus, liittynyt kun olen Roomaan +Ja tunnustettu roomattareksi, +Mun tulee keisaria hyvään johtaa. +Niin, tänään, Titus, kaikki viha sammuu, +Ja mulle kunniaks se olkoon, että +Sovitin teidät ystäväinne kanssa. -- +Ma teidän puolestanne, Bassianus, +Tein pyhän lupauksen keisarille, +Ett' alistutte sekä mukaannutte. -- +Lavinia, -- ja te, nuoret, -- rohkeutta! +Mun neuvostani polvillanne nöyräst' +Anokaa majesteetilt' anteeksi. + +LUCIUS. +Sen vannon keisarin ja taivaan nähden, +Ett' aie oli sopuisimmin puoltaa +Vain sisaren ja omaa kunniaa. + +MARCUS. +Sen minäi kunniani kautta vannon. + +SATURNINUS. +Pois vain, ja vait! Meit' älkää vaivatko. + +TAMORA. +Ei, rakkaani, nyt ollaan ystäviä. +Tribuuni lankoinensa polvistuvat; +En kieltoon tyydy; rakas, katso taakses. + +SATURNINUS. +Sun tähtes, Marcus, ja sun veljes tähden +Ja armaan Tamorani pyynnöstä +Suon anteeks noiden nuorten ilkityöt. +Nouskaatte! Näet, Lavinia, vaikka minut +Tylysti jätit, sain tok' ystävän, +Ja varmana kuin kuolo vannoin, etten +Papista poikamiesnä eriäisi. +Pois tulkaa! Keisarin jos hoviin mahtuu +Kaks morsianta, niin, Lavinia, sinä +Ja ystäväsi olkaa vieraani. -- +Tää, Tamora, on rakkauden päivä. + +TITUS. +Jos majesteetin halu huomenna +On tulla pantterin ja hirven ajoon, +Niin aamull' ääness' ovat koirat, torvet. + +SATURNINUS. +Ma tulen, Titus; siitä kiitokset! + + (Torventoitauksia. Menevät.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus + + Rooma. Hovilinnan edusta. + + (Aaron tulee.) + +AARON. +Olympon huippuun Tamora nyt nousee +Fortunan nuolten saavuttamatonna; +Siell' istuu korkealla, hänt' ei häiri +Salaman leimu, pauhu pauanteen, +Ei kateuden kalvaan uhka yllä. +Kuin koitart' aurinkoinen tervehtii +Ja, meren huilattuaan säteillänsä, +Tulisin vaunuin tähtirataa kiitää, +Niin Tamorakin: hänen älyään +Kumartaa mainen korkeus, ja hyve +Vavisten kierii hänen vihans' eessä. +Terästä sydämmes ja älys, Aaron, +Ja sinäi nouse yhtä korkealle +Kuin keisarinnas, jota voittoriemuin +Jo kauan pidit lemmenkahleissa +Ja silmäis lumopiiriin sidottuna +Lujemmin kuin Prometheus Kaukasoon! +Pois mieli matala ja orjanpuku! +Kilisten kullassa ja helmiss' aion +Ma uutta keisarinnaa palvella. +Sanoinko: palvella? Ei, kiemailla +Lumoojaa tuota, jumalatarta, +Semiramista, nymphaa, sireeniä, +Mi lumoo Rooman Saturninuksen +Ja tuhoon hänet vie ja valtakunnan. +Haa! Mikä riita? + + (Demetrius ja Chiron tulevat sisään riidellen.) + +DEMETRIUS. + Nuoruutesi, Chiron, +Älyä puuttuu, älys terää puuttuu, +Tapoja myöskin, noin kun väliin tunget, +Vaikk' ehdoton on mulla suosio. + +CHIRON. +Demetrius, aina sinä pöyhkeilet, +Masentaa nytkin kerskallas mua aiot. +Ei parin vuoden ikäero sua +Tee suosikiks ja mua suosittomaks; +Min' olen yhtä hyvä palvelemaan +Ja kaunoistani palvomaan kuin sinä; +Ja miekkani sen näyttää ilmeisemmin, +Kuink innolla Laviniaa ma lemmin. + +AARON. +Hoi, karttuja![5] Täss' yljät tappelevat. + +DEMETRIUS. +Nulikka, senkö vuoks, ett' äiti laittoi +Kupeelles vahingossa tanssisäilän, +Noin uljaasti nyt ystäviäs uhkaat? +Sa lastas anna liimaantua tuppeen, +Siks kunnes paremmin sit' osaat käyttää! + +CHIRON. +Mut siksi täysin tuntea sa saat, +Mit' uskallan, vaikk' onkin taito pieni: + +DEMETRIUS. +Kopeilet, poika! + + (Paljastavat miekkansa.) + +AARON. + Mitä teette, herrat? +Lähellä linnaa miekan paljastatte +Ja kadull' ääntä moista pidätte? +Tuon salavihan syyn ma hyvin tunnen, +Mut kultamiljoonistakaan en sois, +Ett' asialliset sen tietäisivät; +Ja mistään hinnast' äitinne ei tahtois +Noin tulla häväistyksi hovissa. +Hävetkää! Miekka pois! + +DEMETRIUS. + En minä, kunnes +Sen pistän hänen rintaansa ja työnnän +Takaisin hänen kurkkuunsa sen herjan, +Jot' on mua häväistäkseen huokunut. + +CHIRON. +Min' olen siihen varalla ja valmis, +Suupaltti konna, joka sanoin pauhaat, +Mut miekkatyöss' et mitään uskalla. + +AARON. +Pois, sanon minä! Kautta jumalien. +Joit' urhoolliset gootit palvovat, +Tää turha riita tuhoo meidät kaikki! +Oi, aatelkaahan, herrat, mik' on vaara +Näin prinssin ilmeist' oikeutta sortaa. +Niin kevytmielinen Laviniako +Ja Bassianusko niin turmeltunut, +Noin että hänen vaimostaan sais kiistää +Ja sit' ei seurais rangaistus ja kosto? +Pois, herrat, pois! Jos keisarinna tietäis +Tään epäsoinnun syyn, niin suuttuis soittoon. + +CHIRON. +Sen tietköön hän ja koko mailma: mulle +Lavinia rakkaamp' on kuin koko mailma. + +DEMETRIUS. +Kakara, nöyremp' ole valinnassasi +Lavinia vanhimman on veljes oma. + +AARON. +Olette hullut. Ettekö te tiedä +Kuink' ollaan Roomass' äkäiset ja kateet +Ja kilpaylkiä ei siedetä? +Niin, tietkää, herrat, tästä juonest' oma +Sikiää surmanne. + +CHIRON. + Haa, tuhat surmaa +Ma kärsisin, jos hänet voittaisin! + +AARON. +Vai voittaisitte? + +DEMETRIUS. + Mitä kummaa siinä? +Hän nainen on, ja siksi kosittava; +Hän nainen on, ja siksi voitettava; +Lavinia on hän, siksi lemmittävä. +Enemmän vettä myllyn kautta kulkee, +Kuin mitä tietää mylläri; ja helppo +On leikatusta leiväst' ottaa viilu. +Vaikk' keisarin on veli Bassianus, +Niin Vulcanuksen koristetta muutkin +Ja paremmat on kantaneet kuin hän. + +AARON (syrjään). +Niin kyllä, vaikka itse Saturninus! + +DEMETRIUS. +Miks olla toivoton, kun voittaa voi +Sanoilla, lahjoilla ja silmäyksillä? +Mitä? Etkö kaurist' usein kaatanut +Ja vienyt kotiin vahdin nokan ohi? + +AARON. +Siis näyttää siltä niinkuin pieni keikka +Ois mielessä? + +CHIRON. + Niin oikein: kuperkeikka! + +DEMETRIUS. +Osasit pilkkaan, Aaron. + +AARON. + Jospa tekin! +Niin päästäis koko tästä jupakasta. +Mut kuulkaa: hupsujako olette, +Kun tuosta kiistelette? Suututtaisko, +Jos onnistuisi kummankin? + +CHIRON. + Ei mua. + +DEMETRIUS. +Ei muakaan, kun vain saan muass' olla. + +AARON. +Hävetkää, sopikaa, ja riita pois! +Vain oveluus ja juoni teitä auttaa +Halunne perille; siis päättäkää +Se, mitä hyväll' ette saavuta, +Väkisin ottaa, niinkuin parhain sopii. +Sen sanon: ei Lucretia puhtaamp' ollut +Kuin Bassianuksen Lavinia tuo. +Joudumpi tie, kuin vitkain huokausten, +On valittava; minä keksin keinon. +Tuloss' on, herrat, juhlametsästys, +Siell' yhtyy kaikki Rooman kaunottaret. +Avara metsä on ja laaja, monta +On syrjäpaikkaa siellä, jotka ovat +Kuin luodut ryöstölle ja ilkitöille. +Tuo sievä hirvi sopii ajaa sinne +Ja vä'in kaataa, jos ei sanoin voi. +Tää ainut tie on tarjona. No, tulkaa; +Nyt keisarinna, joka pyhän älyns' +Omistaa kostolle ja konnuudelle, +On saapa tiedon tästä hankkeesta. +Hän juoniamme hioo neuvoillaan +Ja eripuran väliltänne estää +Ja kummankin vie määrään toivottuun. +Kuin Faman huone keisarin on linna, +Täpöisen täynnä kieltä, korvaa, silmää; +Mut metsä julm' on, turta, kuuro, mykkä: +Kävellä siellä voitte, haastaa, ryöstää, +Himonne täyttää taivaan näkemättä +Ja ahmia Lavinian aarteita. + +CHIRON. +Ei neuvos ole arkalasta, poika. + +DEMETRIUS. +_Sit fas aut nefas_, kunnes virran löydän +Ja taian, joka tämän poltteen poistaa; +_Per Styga, per manes vehor_. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Metsä lähellä Roomaa. Torvien toitotusta ja koirien + haukuntaa kuuluu. + + (Titus Andronicus, Marcus, Lucius, Qvintus, Martius ja + metsästäjiä tulee.) + +TITUS. +Jo ajo käy; on aamu sinikirkas +Ja keto tuoksuu, metsä vihannoi. +Täss' irti koirat! Haukkuun havahtukoot +Nyt keisari ja armas nuorikko, +Ja prinssi myöskin; torvet raikukoot, +Niin että koko hovi vastaan kaikuu. +Te, pojat, teidän niinkuin minun tulee +Visusti pitää huolta keisarista: +Mua viime yönä pahat unet häiri, +Mut huomenkoitto taas mun virkisti. + + (Jahtitorvien toitotusta.) + + (Saturninus, Tamora, Bassianus, Lavinia, Demetrius, + Chiron seuralaisineen tulevat.) + +TITUS. +Teen keisarille hyvät huomenet, +Ja yhtä hyvät teille, keisarinna! -- +Lupasin torvill' ajomerkin antaa. + +SATURNINUS. +Se hauska oli toitaus, hyvät herrat, +Mut nuorikoille liian aikaista. + +BASSIANUS. +Lavinia, mitä sanot? + +LAVINIA. + Mulle ei: +Kaks tuntia jo valveill' olen ollut. + +SATURNINUS. +No, joutuin tänne hevoset ja vaunut! +Sitt' erän pyyntiin! (Tamoralle.) Roomalaisen ajon +Nyt saatte nähdä, rouva. + +MARCUS. + Mull' on koirat, +Jotk' ylös saavat karjaan pantterinkin +Ja korkeint' äkkijyrkkää nousevat. + +TITUS. +Hevoset mulla, jotka saaliin jälkeen +Kuin pääskyt kedon yli kiitävät. + +DEMETRIUS. +Veli, meill' ei hevost' eikä koiraakaan, +Mut kauniin kauriin kaadammepa vaan. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Yksinäinen paikka metsässä. + + (Aaron tulee, kukkaro kultaa kädessä.) + +AARON. +Mua viisaat arvelevat hupsuksi, +Kun alle puun näin paljon kultaa kätken. +Jost' itse en saa mitään milloinkaan. +Ken minusta niin halpaa luulee, tietköön, +Ett' tästä kullasta ma valan juonen, +Jost', ovelasti muokaten, voi siitä +Mit' uhka-uhallisin konnantyö. +Tuoss' uinu, kulta! + (Kätkee kullan.) + Rauhan kadottakoon, +Kera keisarinnan ken käy almun jakoon! + + (Tamora tulee.) + +TAMORA. +Oi, rakas Aaron, miks on katsees synkkä, +Kun kaikkialla riemu vallitsee? +Joka pensahassa visertelee linnut, +Käy päivänlekkoon käärme kiemuraan, +Vihanta lehvä tuulelmassa värjyy +Ja varjollansa kedon kirjailee. +Sen sulokatveen istukaamme, Aaron, +Ja -- koiria kun kaiku lörppä matkii, +Kimeesti torvensointiin vastaten, +Ikäänkuin kahdet ajot käymäss' oisi -- +Leväten kuunnelkaamme haukuntaa; +Ja -- niinkuin painin jälkeen, jota muinoin +Tuo prinssi-karkuri[6] ja Dido leikki, +Kun onneks myrsky heidät yllätti +Ja luola hiljaa kätki uudukkoonsa -- +Niin mekin, käsi toisen kaulassa, +Nukumme leikin jälkeen vienoon uneen, +Ja koirat, torvet, linnunviserrys +On meille niinkuin imettäjän laulu, +Jok' uneen pienokaista viihdyttää. + +AARON. +Vaikk' ohjaa Venus teidän halujanne, +Mun poveni on valtias Saturnus.[7] +Mitä sanoo kuolonjäykkä silmäni, +Vait-oloni ja tämä musta mieli, +Nää villakippurat, jotk' oijistuvat +Kuin käärme, joka kiemurastaan kirpoo +Ja tuhoovaiseen työhön suoriutuu? +Ei, rouva, nää ei lemmen merkkejä! +Sydäntä ohjaa viha, kättä surma, +Ja päässä veri takoo, kostonhimo. +Tamora, valtiatar sieluni, +Joll' ei oo muuta taivasta kuin sinä: +Tää Bassianuksen on tuomiopäivä, +Pois kieli viedään Philomelaltaan, +Jolt' impeyden sun poikas tänään ryöstää, +Kätensä pesten yljän veressä. +Kas, tässä kirje; ota se, ma pyydän; +Tää surman käärö anna kuninkaalle. -- +Muut' älä kysy; täällä vakoillaan. +Tuoss' osa onnen saaliistamme saapuu, +Se tuhoaan ei vielä aavista. + +TAMORA. +Ah, armas mauri, armaamp' elämääni! + +AARON. +Vait, keisarinna! Bassianus tulee; +Hänt' ärsytä; ma noudan poikasi +Sua puoltamaan, vaikk' olkoon mistä riita. + + (Menee.) + + (Bassianus ja Lavinia tulevat.) + +BASSIANUS. +Ken täällä? Rooman suuri keisarinna, +Erillään sopivasta seurastaan? +Tai ehkä valepukuinen Diana, +Mi pyhät puistonsa on jättänyt +Suurt' ajoamme täällä nähdäkseen? + +TAMORA. +Hävytön salateiden nuuskija, +Jos mull' ois kehuttu Dianan voima, +Niin oiti otsaasi Actaeonin +Ma sarvet istuttaisin, jotta koirat +Sun uutis-ruumiiseesi hyökkäisivät, +Sa röyhkä moukka, päälletunkija! + +LAVINIA. +Anteeksi, arvon rouva, mutta luullaan, +Ett' oiva teill' on sarvenpano-taito, +Ja varmaan kahdenkesken maurin kanssa +Nyt teette kokeita. Zeus varjelkoon +Sen miehen koirist' isäntäänne tänään! +Ois sääli, hirveksi jos luultais häntä. + +BASSIANUS. +Tuo musta kimriläinen,[8] tietkää, rouva, +Ihonsa-laiseks laittaa kunnianne, +Häjyksi, inhaksi ja likaiseksi. +Miks seurastanne erottauduitte, +Astuitte alas valkoratsultanne +Ja tähän kolkkoon paikkaan hiivitte, +Ei muita mukana kuin villi mauri, +Jos teit' ei ruma himo johtanut? + +LAVINIA. +Kun leikissänne teitä häiritsimme, +Niin tietystikin jalo mieheni +Saa röyhkän nimen! -- Tule, mennään pois! +Hyväilköön korpinmustaa lemmikkiään, +Tää alho sopiva on sellaiseen! + +BASSIANUS. +Tään veljeni ma, keisarin, teen tiedoks. + +LAVINIA. +Nää vehkeet tiettyjä on kauan olleet. +Oi, ruhtinas, kuink' on sua petetty! + +TAMORA. +Miks malttamust' on mulla tuota kestää? + + (Demetrius ja Chiron tulevat.) + +DEMETRIUS. +Mitä, äiti hyvä, kallis keisarinna, +Miks katseenne on ontto noin ja kalvas? + +TAMORA. +Mull' eikö syytä ole kalpeuteen? +Nuo kaks mun tähän paikkaan viettelivät. +Se, näette, autio on, synkkä laakso: +Puut, vaikk' on kesä, vaivaiset ja kuivat +Ja mistelin ja naavan peittämät. +Tääll' aurinko ei koskaan paista, täällä +Yöpöllöt pesii vain ja kolkot korpit. +Tään jylhän rotkon mulle näyttivät, +Sanoivat, että täällä sydänyöllä +Tuhannet aaveet, sihisevät kyyt, +Tuhannet rupikonnat, piikkisiat +Niin julmaa vihloääntä pitävät, +Ett' tämän kun vain kuulee kuolevainen, +Niin hullaantuu tai kuolee siihen paikkaan. +Tään helvetillisen kun tarinan +He päättivät, mun heti uhkasivat +Tuhoisen tammen runkoon sitoa +Ja siihen jättää kurjaan kuolemaan. +Sanoivat viel', ett olen rietas portto +Ja irstas gootitar ja mitä pahint' +On korva koskaan tämänlaista kuullut. +Ja jos ei teit' ois onni tänne tuonut, +He kostons' olisivat täyttäneet. +Se kostakaa, jos äiti teille rakas, +Tai teit' en enää lapsikseni sano. + +DEMETRIUS. +Täll' osoitan, ett' olen poikasi. + + (Pistää Bassianuksen kuoliaaksi.) + +CHIRON. +Ja minä tällä: siinä miehen isku! + + (Pistää hänkin miekkansa Bassianukseen.) + +LAVINIA. +Semiramis, -- ei, julma Tamora! +Paraiten sulle sopii oma nimi. + +TAMORA. +Tikari tänne! Saatte nähdä, pojat, +Ett' äidin käsi äidin herjan kostaa. + +DEMETRIUS. +Seis, äiti! Hänet muuhun varataan: +Pui ensin vilja, sitten oljet polta. +Tuo nukke kehuskeli siveyttään, +Aviovalaans', uskollisuuttansa, +Ja tuolla ruseell' uhmas valtaanne; +Hän tuonko saisi mukaans' ottaa hautaan? + +CHIRON. +Jos niin käy, olen minä eunukki. +Johonkin syrjärotkoon ruumis viedään, +Ja tehdään siitä himollemme patja. + +TAMORA. +Mut halaamanne hunajan kun saitte, +Niin vaapsain tappakaa, se muuten pistää. + +CHIRON. +Me siitä vastaamme; ei vaaraa, äiti. +Nyt, käpyseni, viemme väkisin +Tuon tarkkaan talletetun siveytesi. + +LAVINIA. +Oi, Tamora, on naisen kasvot sulla, + +TAMORA. +En tahdo enää kuulla; viekää pois! + +LAVINIA. +Rukoilkaa, herrat, että hän mua kuulee! + +DEMETRIUS. +Hänt', äiti, kuule; hänen kyynelistään +Sa riemuitse, mut sydämmesi olkoon +Kova kuin sateenpisaroille kivi. + +LAVINIA. +Emoa tiikerinkö pentu neuvoo? +Hänt' älä neuvo: hän sun opetti. +Imemäsi maito muuttui marmoriksi, +Jo nisästä sa julmuutesi joit. +Mut äidin pojat ain' ei yhtä maata: + (Chironille.) +Sinä häntä pyydä naista säälimään. + +CHIRON. +Äpäräks itsenikö tekisin? + +LAVINIA. +Niin oikein: leivosta ei korppi siitä. +Mut olen kuullut -- oi, jos ois se totta! -- +Ett' antaa leijonakin säälistä +Kuninkaan-kynnet vuolla kämmenestään, +Ja että korppi ruokkii löytölasta, +Vaikk' omat poikaset on nälissään. +Oi, ole mulle, vaikk' on poves jäätä, +Jos et noin hyvä, sentään hiukan hellä! + +TAMORA. +En tuota minä ymmärrä; pois, pois! + +LAVINIA. +Selitän sulle: taattoseni tähden, +Jok' armahti, vaikk' ois sun voinut tappaa, +Oi, kuurot korvas avaa, älä paadu! + +TAMORA. +Vaikk' itse et mua oiskaan loukannut, +Niin hänen tähtens' olen säälimätön. +Te, pojat, muistatte, kuink' itkin turhaan, +Ett' uhriks eivät veisi veljeänne, +Mut tyly Titus oli armoton. +Pois viekää, tehkää hälle mitä mieli, +Jot' inhempaa, sen mieluisempaa mulle. + +LAVINIA. +Tamora, laupiaaks sua mainitaan, +Jos omin käsin tässä minut surmaat. +En elämää näin kauan kerjännyt: +Jo kuolin, raukka, kun Bassianus kaatui. + +TAMORA. +No mitä sitten kerjäsit, sa houkka? + +LAVINIA. +Pikaista kuolemaa, ja vielä yhtä, +Jot' epää naiseus mua mainimasta: +Mua himost' auta, murhaa pahemmasta; +Johonkin inhaan kuoppaan minut viskaa, +Miss' ei näe ruumistani miehen silmä; +Se tee, se laupiasta murhaa on! + +TAMORA. +Näin kultapojiltani palkan veisin. +Sinussa tyydyttäkööt himoaan. + +LAVINIA. +Ei armoa? Ei sääliä? Oo, peto, +Naissuvun häväistys ja vihollinen! +Tuhotkoon tuho -- + +CHIRON (riistää Lavinian mukaansa). + Ei, nyt tukin suusi. -- +Tuo sinä miehen ruumis! Tuoss' on rotko, +Johonka Aaron käski hänet heittää. + + (Menevät.) + +TAMORA. +Hyvästi, pojat! Älkää päästäkö! +Sydämmen iloa en ennen tunne, +Kuin kaikk' Andronicukset poiss' on tieltä. +Nyt menen saamaan mauriltani muiskun, +Ja pojat hurjat raiskaamaan tuon luiskun. + + (Menee.) + + +Neljäs kohtaus. + + Sama paikka. + + (Aaron, Qvintus ja Martius tulevat.) + +AARON. +No, tulkaa, hyvät herrat; jalat alle! +Sen inhan rotkon heti teille näytän, +Miss' äsken pantterin näin nukkumassa. + +QVINTUS. +Himentää silmää; mitä tietänee? + +MARTIUS. +Niin minunkin; jos ei mua hävettäis, +Niin ajon heittäisin ja nukahtaisin. + + (Putoaa rotkoon.) + +QVINTUS. +Mitä? Putositko? Mikä viekas rotko! +On suulla villit orjantappurat, +Ja näiden lehdill' uutta verta päilyy +Niin heleää kuin kukill' aamukaste. +Kamala paikka tämä minust' on. +Veli, sano, loukkaannuitko pudotessas? + +MARTIUS. +Mua loukkas kauhein näky, mik' on koskaan +Sydämmeen silmän kautta tuskaa tuonut. + +AARON (syrjään). +Nyt kuninkaan tuon tätä katsomaan, +Niin näkemästään uskoo, että nämä +Ne hänen veljensä on surmanneet. + + (Menee.) + +MARTIUS. +Miks et mua lohduta ja pois mua auta +Täst' oneasta verikuopasta? + +QVINTUS. +Mun vallannut on omituinen kauhu; +Vapisee ruumis, kylmä hiki valuu; +Sydän varoo pahempaa kuin silmä näkee. + +MARTIUS. +Sydämmes totta aavisti, se varma: +Sinä ja Aaron tänne katsokaa, +Niin kuolon julman verikuvan näette. + +QVINTUS. +On poissa Aaron; hellä sydämmeni +El salli silmieni sitä nähdä, +Jot' aavistellenkin jo kammoksun. +Mik' on se, sano! Pelännyt en koskaan +Niin ole niinkuin laps, en tiedä, mitä. + +MARTIUS. +Bassianus makaa tässä verissään +Kuin teurastettu lammas mätettynä +Pimeään, veriseen ja kolkkoon kuoppaan. + +QVINTUS. +Kuin tiedät pimeässä, ett' on hän se? + +MARTIUS. +On verisessä sormessansa sormus, +Sen kiiltokivi kuopan kirkastaa +Ja niinkuin tuohus hautakammiossa +Valaisee vainaan tuhkanharmaat posket +Ja kuopan inhan poven paljastaa. +Näin paistoi Pyramukseen kalvas kuu, +Kun yöllä immen verissä hän virui. +Oi, veli, auta mua raukein käsin -- +Jos kauhu sun on raukaissut kuin minun -- +Täst' ilkeästä kuolon tyrmästä: +Kokyton sumusuu[9] ei kauheampi. + +QVINTUS. +Ojenna kätes, että sua autan; +Tai, jos ei voimaa mulla sitä tehdä, +Minutkin tämän ahnaan kuilun kitaan +Sa vedä, Bassianus-raukan hautaan. +En jaksa vetää sua reunaan asti. + +MARTIUS. +En minäkään sun avuttasi nousta. + +QVINTUS. +Kätesi vielä kerran; sit' en päästä, +Ennenkuin vedän sun, tai sinä mun; +Jos sin' et tule, tulen minä luokses. + + (Putoaa kuoppaan.) + + (Saturninus ja Aaron tulevat.) + +SATURNINUS. +No, tule pois; sen luolan tahdon nähdä +Ja tuon, ken juur' vastikään siihen juoksi. +Ken olet sinä, sano, joka tuohon +Maan ammottavaan nieluun juuri astuit? + +MARTIUS. +Titus Andronicuksen polo poika, +Jok' onnettomaan aikaan tänne saapui +Sun veljes tavatakseen kuolleena. + +SATURNINUS. +Kuolleena veljeni? Sa puhut pilaa: +Hän puolisoineen jahtimajass' on +Tään hauskan ajopaikan pohjoispäässä; +Ei siitä tuntia, kun hänet näin. + +MARTIUS. +En tiedä, missä nähtiin elossa, +Mut voi! Hän täältä löyttiin kuollehena. + + (Tamora seurueineen, Titus Andronicus ja Lucius tulevat.) + +TAMORA. +Miss' on mun valtiaani, keisari? + +SATURNINUS. +Täss', armas, mielimurteen murtamana. + +TAMORA. +Ja miss' on Bassianus, veljesi? + +SATURNINUS. +Nyt haavaani sa tutkit pohjaa myöten: +Bassianusraukka täss' on murhattuna. + +TAMORA. +Siis myöhään tulee tämä turmakirja, + (Antaa kirjeen.) +Tään äkkinäisen tragedian luonnos. +Vain kummeksin, ett' ihmismuoto hienoon +Voi hymyyn peittää moista murhavimmaa. + +SATURNINUS (lukee). +"Jos emme sievosesti tapaa häntä -- +Bassianusta ma tarkoitan -- niin sinä, +Hyvä metsästäjä, kaiva hälle hauta. +Nyt meidät ymmärtänet. Palkkas löydät +Sa nokkosista luota seljapuun, +Mik' oksillansa peittää kuopan suun, +Johon on haudattava Bassianus. +Se tee, niin iki-ystävät saat meistä." +Oi, Tamora, moist' onko koskaan kuultu? +Täss' on se kuoppa, tässä seljapuu; +Hakekaa löytääksenne metsästäjä, +Jolt' on Bassianus saanut surmansa. + +AARON. +Ja, majesteetti, täss' on rahapussi. + +SATURNINUS (Titukselle). +Kaks verikoiraa, sinun sikiöitäs, +On tässä vieneet veljeltäni hengen. +Pois kuopasta, ja tyrmään heidät viekää! +Siell' olkoot, kunnes heille kidutukset +Ma keksin ennen kuulumattomat. + +TAMORA. +He kuopassako ovat? Kummallista! +Kuink' äkkiä ne murhat tulee ilmi! + +TITUS. +Suur' majesteetti, heikko polvi maassa +Rukoilen puserretuin kyynelin, +Ett' tämä poikieni konnantyö, +Niin, konnantyö, jos näytetään se toteen, -- + +SATURNINUS. +Vai vielä toteen? Ilmeistähän on se. -- +Ken löysi kirjeen? Sinä, Tamora? + +TAMORA. +Andronicus sen itse otti maasta. + +TITUS. +Sen tein; mut suokaa minun taata heitä: +Isäni pyhän haudan kautta vannon, +Ett' ovat teidän käskystänne valmiit +Verellään luullun työnsä maksamaan. + +SATURNINUS. +En takuustasi huoli; mua seuraa. +Te viekää ruumis, murhaajat te viekää. +Puhua älkööt saako; syy on selvä; +Jos pahempaa ois loppua kuin surma, +Sen, jumalauta, heihin sovittaisin. + +TAMORA (Titukselle). +Rukoilen keisaria; poikais tähden +Siis älä pelkää, kaikki hyvin käy. + +TITUS. +Tule, Lucius, heitä et saa puhutella. + + (Menevät eri tahoille.) + + +Viides kohtaus. + + Sama paikka. + + (Demetrius ja Chiron tulevat, raastaen muassaan raiskattua + Laviniaa, jonka kädet ovat silvotut ja kieli leikattu + pois suutta.) + +DEMETRIUS. +Nyt mene, kerro -- haastaa jos voi kieles -- +Ken pois sen leikkasi ja raiskas sun. + +CHIRON. +Tai kirjoita ja niin tuo tietos ilmi; +Rupea kirjuriks, jos tyngät sallii. + +DEMETRIUS. +Kas, katseilla ja merkeillä hän uhmaa! + +CHIRON. +Mene, raikast' ano vettä, pese kätes! + +DEMETRIUS. +Ei kieltä hällä eikä käsiä; +Siis menköön äänetönnä menojaan. + +CHIRON. +Menisin hirteen, hänenä jos oisin. + +DEMETRIUS. +Jos sull' ois kättä, millä tehdä silmu! + + (Demetrius ja Chiron menevät.) + + (Marcus tulee metsältä.) + +MARCUS. +Mitä? Veljenikö tytär, joka kiirein +Noin pakenee? Hoi, serkku! Miss' on miehes? -- +Jos unta näen, niin valvetakseni +Pois annan kaikkeni; jos valveill' olen, +Niin lentotähti minuun iskeköön, +Ikuiseen että uneen nukahtaisin! -- +Sano, armas serkku, mikä tyly käsi +Pois leikkasi ja silpoi ruumiistasi +Sen kalliit koristeet, sen kaksi oksaa, +Nuo, joiden varjoss' oisi kuninkaat +Halanneet levätä, mut eivät koskaan +Niin suurta saavuttaneet onnea, +Ett' oisi lempes saaneet? Miks et vastaa? -- +Ah' lämmin purppurainen verivirta; +Kuin tuulen liikuttama lähteen huoko, +Sun rusohuulillasi nousee, laskee +Ja tulee, menee henkäyksesi kanssa! +Sun joku Tereus varmaan raiskasi, +Ja kieles silpoi, jottei tulis ilmi. +Ah, kasvos häpeästä käännät pois! +Ja vaikka vuotanut on vähiin veres +Kuin kolmen putken kautta, vesisuihku, +Niin poskes hehkuu kuin Titaanin muoto, +Kun punoittain se pilven kanssa kamppaa. +Sanonko puolestasi: niin se on? +Jos tietäis vaan! Jos tuntisin sen pedon, +Kiroilla sydäntäni keventäisin! +Salainen suru on kuin umpi-uuni: +Sydettää sydämmen, miss' asustaa. +Vain kieli Philomelalt' otettiin, +Ja vaivoin tuskans' ompeli hän liinaan; +Sult', armas serkku, tääkin apu vietiin. +Sun kohtas ovelampi Tereus: +Hän katkoi kauniit sormet nuo, jotk' oli +Somempaa ommelleet kuin Philomela. +Josp' ois tuo peto nähnyt liljakättes +Lipovan luutulla, kuin haavanlehden +Ja sulkkukielienkin suutelevan +Ihaillen niitä, eipä hengen uhall' +Ois rohjennut hän niihin koskea; +Tai sulokieles taivaallisen soinnun +Jos oisi kuullut hän, niin veitsen oisi +Kädestään päästänyt ja nukahtanut +Kuin Orpheuksen lauluun Kerberus. +Pois tule, isäs sokeaksi tee: +Näköä moist' ei isänsilmä kestä. +Lemuvat niitut hetken rajuilma +Voi upottaa; ja kuink' ei isän silmää +Sois pitkäin kuukausien kyyneleet? +Pois tule; jaamme sinun kanssas surun; +Saat siitä, raukka, pienen lohdun murun. + + (Menevät.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Katu Roomassa. + + (Senaattoreja, tribuuneja ja oikeudenpalvelijoita tulee, + heidän mukanaan Martius ja Qvintus, jotka sidottuina + viedään teloitettaviksi. Titus kulkee edellä, rukoillen + poikainsa puolesta.) + +TITUS. +Tribuunit, kuulkaa, arvon isät, kuulkaa! +Oi, vanhust' armahtakaa, jonka nuoruus +Sodissa kului vaaran-alaisissa, +Te rauhan turvissa kun nukuitte! +Aatelkaa vertani, jok' eestä Rooman +On juossut, valvotuita pakkas-öitä, +Karvaita näitä kyyneleitä, joita +On poskieni vanhat rypyt täynnä! +Oi, poikiani säälikää: ei heillä +Niin sielu ole paatunut kuin luullaan. +En poikaa kahtakolmatt' itkenyt, +Kun kaatuivat he maineen tanterelle, +Mut näiden puolesta ma tomuun piirrän + (Heittäytyy maahan; senaattorit y.m. kulkevat ohi.) +Sydämmen tuskan, sielun vetreet veet. +Maan janon kyyneleeni sammuttakoot; +Poikaini veri sitä häpein punaa. +Oi, maa, sua runsahammin pisaroillaan +Nää kaksi vanhaa rauniota kastaa +Kuin kuuroillansa nuori toukokuu. +Sua kesäpoudilla ma kostutan, +Ma kuumin vesin talvilumes sulaan +Ja muodollesi iki-kevään luon, +Jos kultapoikaini et verta juo. + (Lucius tulee, miekka paljastettuna.) +Tribuunit lempeät, te harmaapäät, +Kumotkaa tuomio, oi, vapauttakaa +Mun poikani, ja sanoa mun suokaa, +Mun, jok' en ole koskaan itkenyt, +Ett' teidät hellytti mun kyyneleeni! + +LUCIUS. +Oi, kallis isä, turhaan valitat: +Sua tribuunit ei kuule, kaikk' on menneet; +Kiville suruasi haastelet. + +TITUS. +Ah, Lucius, veljeis puolesta ma puhun. +Tribuunit hyvät, pyydän vielä kerran, -- + +LUCIUS. +Tribuunit ei sua kuule, isä kulta. + +TITUS. +Se ei tee mitään; jos mua kuulisivat, +Mua eivät huomaisi; jos huomaisivat, +Mua eivät säälisi; mut minun täytyy +Puhua, vaikka turhaan, poikain eestä. +Siks suruni haastan kiville; +Vaikk' eivät vastaakaan ne tuskilleni, +Paremmat ovat toki tribuuneja: +Ne eivät puhettani keskeytä; +Kun itken, nöyrästi ne ottavat +Mun kyyneleni vastaan, itkein nekin; +Ja arvokas jos heillä vain ois puku, +Ei tribuunia heidän vertaistaan. +Kivi pehmyt on kuin vaha, tribuuni +Kovempi kiveä; on vaiti kivi, +Ei ketään loukkaa, mutta tribuunit +Kielellään ihmisiltä hengen vievät. + (Nousee.) +Mut miksi tässä seisot, miekka maalla? + +LUCIUS. +Vapautan kuolemasta veljeni; +Siit' yrityksest' ovat tuomarit jo +Ikuiseen maanpakoon mun tuominneet. + +TITUS. +Oi, onnellinen! Sehän ystävyyttä! +Hupero, etkö huomaa, että Rooma +Vain erämaa on, täynnä tiikereitä? +Eräänsä tiiker' etsii; Rooma minut +Ja omaiseni ottaa. Onni sulle, +Näist' ahmoista kun pääset maanpakoon! +Mut ketä Marcus-veli tuossa tuo! + + (Marcus ja Lavinia tulevat.) + +MARCUS. +Varusta vanhat silmäs itkemään, +Sydämmes muuten särkyy, jalo Titus: +Ma vanhuudelles kuolon tuskaa tuon. + +TITUS. +Se syökö minut? Anna mun se nähdä! + +MARCUS. +Tää oli tyttäres. + +TITUS. + On vieläkin. + +LUCIUS. +Voi mua! Tämä näkö minut tappaa. + +TITUS. +Pelokas poika! Nouse, katso häneen. -- +Lavinia, sano, mikä kiron käsi +Sun saattoi kädetönnä isäs eteen? +Ken houkkapää se mereen vettä loi +Ja varvun heitti Troian suureen paloon? +Suruni täys ol' ennen tuloasi, +Nyt, niinkuin Niili, rajoissaan ei pysy. -- +Hae miekka! Minäi katkon käteni: +Ne Roomaa ovat puoltaneet, mut turhaan; +Mua ruokkiessaan tuskaa ruokkineet; +Rukoiluun olen nostanut ne suotta; +Ja apu niist' on ollut hyödytön. +Nyt muut' en palvelusta niiltä pyydä, +Kuin että toinen hakkaa toisen pois. +Laps, hyvä ettei sulla käsiä: +On turhaa käsin Roomaa palvella. + +LUCIUS. +Sano, rakas sisko, kuka sinut rääkkäs? + +MARCUS. +Ah! Voi! Tuo ajatusten armas elin, +Jonk oli jokellus niin hurmaavaa, +Nyt pikku-kupuhäkistään on viety, +Miss' sointujaan kuin lintu liverteli +Ja korvat lumos sulosävelin. + +LUCIUS. +Ah, sano sitten sinä, ken sen teki. + +MARCUS. +Tuommoisna hänen löysin; puistossa +Hän harhas, piileskellen niinkuin kauris, +Jok' auttamattoman on haavan saanut. + +TITUS. +Hän oli kauriini; ken hänet silpoi, +Löi minuun pahemman kuin kuolinhaavan. +Nyt luodolla ma seison niinkuin mies, +Jok', ympärillään ärjy meri, näkee +Kuink' aalto aallolt' yhä paisuu kuohu, +Odottain vain, ett' ärjäs hyökylaine +Kitaansa hänet nielee suolaiseen. +Tuost' armaat poikaseni kuoloon kulki; +Maanpakolaisna tuossa toinen seisoo, +Ja veli tässä tuskiani itkee. +Mut elämälleni on haikein isku +Lavinia kallis, kalliimp' elämääni. -- +Jos tuossa asuss' oisin kuvas nähnyt, +Olisin tullut hulluksi; nyt mitä, +Kun tuommoisena näen sun elävältä? +Ei kättä sulla kuiveeks kyynelten, +Ei kieltä ilmi tuomaan, ken sun silpoi. +On miehes kuollut; hänen kuolemastaan +Sun veljes syytettyinä myöskin kuolleet. +Ah, katso, Marcus! Katso häntä, Lucius! +Kun veljet mainitsin, niin kyyneltulva +Taas posken kostutti, kuin mesikaste +Maast' otetun ja surkastuneen liljan. + +MARCUS. +Sit' itkee kenties, että tappoivat +He hänen miehensä; tai kenties sitä, +Ett' tietää syyttömiksi veljensä. + +TITUS. +Iloitse: he jos miehes tappoivat, +Niin oikeus sen kostanut on heille. -- +Ei, ei, niin rumaa työtä eivät tehneet, +Sen siskon suru selväst' osoittaa. -- +Laps rakas, suo mun suulles suukko painaa, +Tai anna merkki, miten tuskaas liennän. +Kaikk' istummeko, setäs, Lucius-veljes, +Sinä ja minä lähteen ympärille, +Vedestä poskiamme katsellen, +Kuink' ovat likaiset, kuin niityt, joihin +On inhan liman tulva jättänyt? +Ja lähteeseenkö tuijotamme, kunnes +Tuon kirkkaan veden raikas maku muuttuu +Karvaista kyynelistä suolaiseksi? +Vai kätemmekö katkomme? Tai poikki +Puremme kielemme, ja mykin ilmein +Elämme inhat loppupäivämme? +Mitä? Me, joill' on kieli, tuumikaamme +Jotakin kurjaa vielä kurjempaa, +Ett' ällistyvät sitä jälkipolvet. + +LUCIUS. +Äl' itke, rakas isä! Tuskillesi, +Näet, sisko-parka ääneen nyyhkyttää. + +MARCUS. +Rauhoitu, serkku! -- Kuivaa silmäs, Titus! + +TITUS. +Oi, Marcus, Marcus! Hyvin tiedän, veli, +Ett' ei sun liinaas kyyneleeni mahdu: +Mies-parka, omillas sen kastelit. + +LUCIUS. +Lavinia rakas, poskesi ma kuivaan. + +TITUS. +Kas, Marcus, kas! Ma merkkins' ymmärrän. +Jos kieltä hällä, sanoisi hän nyt +Sen veljellensä, minkä minä sulle: +Tuo liina, märkä veljen kyynelistä, +Ei avuks ole siskon poskille. +Oo, tätä surun yksimielisyyttä! +Mut yhtä kaukana on lohdutus +Kuin manalan on mailta siunaus. + + (Aaron tulee.) + +AARON. +Titus Andronicus, tään sanan sulle +Tuon keisarilta: poikias jos hellit, +Niin Luciuksen, Marcuksen tai sinun +Kätensä tulee jonkun katkaista +Ja lähettää se hälle; palkaks siitä +Hän tänne poikas elävinä laittaa +Ja heidän rikoksensa anteeks suo. + +TITUS. +Oi, keisar' armias! Oi, rakas Aaron! +Noin leivon kielelläkö korppi laulaa +Ja päivän nousust' ilotiedon tuo? +Käteni kernaast' annan keisarille; +Mua auta katkomaan se, hyvä Aaron. + +LUCIUS. +Seis, isä! Ylvää kättäs ei saa viedä, +Jok' on niin monta vihollista lyönyt. +Tää käsi riittää. Minun nuoren veri +On halvempaa kuin sun; mun käteni +On pelastava veljieni hengen. + +MARCUS. +Molempain teidän käsi Rooman eestä +Veristä tapparaa on heilutellut, +Tuhoa tuoden vihollisen päille: +Teill' ansiot on kummallakin suuret. +Mun käteni ei mitään tehnyt; kelpaa +Tok' ehkä lankojeni lunnaiksi: +Se silloin säästynyt on jaloon työhön. + +AARON. +Sopikaa pian, kenen käden saan: +He voivat kuolla ennen armahdusta. + +MARCUS. +Mun käteni sa vie. + +LUCIUS. + Ei, kautta taivaan! + +TITUS. +Ei riitaa! Tämänlainen kuiva ruoho +On kitkettävä pois; siis minun saat. + +LUCIUS. +Oi, rakas isä, pojastas jos käyn, +Mun pelastaa suo veljieni henki! + +MARCUS. +Isämme nimess', äitimmekin tähden, +Mun anna veljen rakkautt' osottaa! + +TITUS. +Sopikaa siis; ma säästän käteni. + +LUCIUS. +Käyn heti kirveen. + +MARCUS. + Minä sitä käytän. + + (Lucius ja Marcus menevät.) + +TITUS. +Käy tänne, Aaron, -- aion heidät pettää. +Kätesi mulle lainaa, niin saat minun. + +AARON (syrjään). +Jos petosta on tuo, niin rehellinen +Min' olla tahdon enkä koskaan ketään +Noin pettää: -- vaan sun toisin tavoin petän, +Sen vähän ajan päästä nähdä saat. + + (Lyö poikki Tituksen käden.) + + (Lucius ja Marcus palaavat.) + +TITUS. +Nyt kiista pois! Nyt tehtävä on tehty. -- +Käteni, Aaron, keisarille vie; +Tää käsi, sano, suojannut on häntä +Sadoista vaaroista; hän haudatkoon sen, +Sit' on se vähintäänkin ansainnut. +Ja poikani, se sano, ovat mulle +Kuin jalokivet, joista halvan maksoin, +Mut sentään kalliin, omani kun ostin. + +AARON. +Andronicus, nyt menen. Kädestäsi +Saat kohta poikasi, -- (Syrjään.) niin, heidän päänsä. +Oo, kuinka tästä konnantyöstä nautin +Jo aatoksissa! Valkoiset ja narrit +Vain hyvää tehkööt, suokoot armahdusta; +Mull' olkoon sielu, niinkuin pinta, musta! + + (Menee.) + +TITUS. +Täss' yhden käden nostan taivaaseen, +Maan puoleen lasken tämän heikon tyngän. +Jos valtoja on, jotka kyyneleitä +Katalan säälii, niitä rukoilen. + (Lavinialle.) +Mukana polvistutko? Tee se, lapsi! +Oi, taivas, kuule meitä, muuten ilman +Sokaamme huokauksilla, pimitämme +Sumulla auringonkin, niinkuin pilvi, +Kun märkään syliinsä se sulkee sen. + +MARCUS. +Oi, veli, puhu mahdollisia, +Äläkä syvään epätoivoon syöksy! + +TITUS. +Suruni syvä on, ei sillä pohjaa, +Siis on sen purkauskin pohjaton. + +MARCUS. +Tok' anna järjen johtaa voivotustas. + +TITUS. +Jos tässä kurjuudess' ois järkeä. +Niin voisin voihkinalle rajan panna. +Kun taivas itkee, eikö maakin tulvi? +Kun myrsky riehuu, eikö meri ärjy +Ja pöhöposkin uhmaa taivaita? +Kysytkö järkisyytä tähän meluun? +Min' olen meri; kuules, kuin se huokaa! +Hän itkevä on taivas, minä maa; +Mereni hänen huokauksistaan paisuu, +Ja maani hänen vuolaast' itkustaan +Kuin vedenpaisumuksen tulviin hukkuu. +Sen vuoks ei sisässäni pysy tuska, +Kuin juopon pois mun oksentaa se täytyy. +Siis sallikaa -- ken hukkaa, sill' on lupa +Karvaasta suustaan purkaa sappea. + + (Sanansaattaja tulee, tuoden kaksi päätä ja yhden käden.) + +SANANSAATTAJA. +Sa, kunnon Titus, huonon palkan sait, +Kun hyvän kätes laitoit keisarille. +Täss' yleväin on poikiesi päät; +Kätesi tässä, pilkoin palautettu. +Suruas ilkutaan ja uljuuttas. +On tuskemp' ajatella tuskiasi +Kuin muistaa oman isän kuolemaa. + + (Menee.) + +MARCUS. +Jääks muuttukoon Sicilian kuuma Etna, +Ja hornan iki-lieskaks poveni! +Ei moista kurjuutt' ihminen voi kestää! +Tuo hoivaa ilku itkevien kanssa, +Mut tuskan pilkka kaksin kerroin surmaa. + +LUCIUS. +Tää näky noinko syvän haavan lyö, +Ja sentään inhottu ei elo väisty! +Elolle elon nimen kuolo jättää, +Kun muut' ei jäljell' elosta kuin henki! + + (Lavinia suutelee Titusta.) + +MARCUS. +Ah, syddn-parka, lohduton on muiskus: +Jäävettä ryytyneelle madolle! + +TITUS. +Oi, milloin päättyykään tää kauhun uni! + +MARCUS. +Hyvästi, mairittelu! Kuole, Titus! +Et nuku nyt; näet poikiesi päät, +Soturinkätes, tyttös silvottuna; +Maanpakolaisen poikas kauhusta +Kalvaana, veretönnä; minut, veljes, +Kuin kivipatsaan kylmän turtana. +Ah, nyt en enää tuskiasi soimaa. +Hopeahiukses revi, hampain kalva +Toinenkin kätes: tämä kauhu olkoon +Poloisten silmiemme viime näky! +Nyt myrskyn aika on; miks et sa riehu? + +TITUS. +Ha, ha, ha! + +MARCUS. +Mut miksi naurat? Se ei sovi nyt. + +TITUS. +Siks, ettei kyynelt' ole mulla enää. +Tää suru lisäksi on vihamies: +Vetisen silmän anastaa se tahtois +Ja kyynel verolla sen soentaa; +Ja kuinka silloin koston luolan löydän? +On kuin nuo kaksi päätä haastaisi +Ja uhkais, etten tule autuaaksi, +Ennenkuin maksan nämä ilkityöt +Suun sisään niille, jotk' on niihin syypäät. -- +Te, murheen murtamat, mua ympäröitkää; +Jokaisen puoleen käännyn nyt, ja vannon +Tuskanne kostaa, kautta sieluni! +Nyt valan tein. -- (Marcukselle) Sin' ota toinen pää; +Kädellä tällä minä toista kannan. -- +Lavinia, tehtävän saat sinäkin: +Hampaissas, tyttö, kanna kättäni. -- +Pois, sinä, poika, silmistäni pois! +Maanpaoss' olet, tänne et saa jäädä. +Pois goottein luo, ja haali väkeä; +Ja jos mua rakastat -- ja sen sa teet -- +Mua suutele ja mene; työt' on paljon. + + (Titus, Marcus ja Lavinia menevät.) + +LUCIUS. +Hyvästi, Titus, jalo isäni, +Mies onnettomin, mink' on Rooma nähnyt! +Hyvästi, ylvä Rooma! Paluustani +Ma pantit jätän kalliimmat kuin henki. +Lavinia, jalo sisko, hyvästi: +Josp' oisit vielä, mikä olit ennen! +Nyt Lucius ja Lavinia elävät +Vain unheessa ja kauhun tuskissa. +Jos Lucius elää, kohtunne hän kostaa: +Tuo ylvä keisar-pari vielä kerjää +Kuin porteilla Tarqvinius vaimoineen. +Nyt goottein luo! Tuon väkeä, ja koston +Tuon Roomalle ja Saturninukselle. + + (Menee.) + + +Toinen kohtaus. + + Huone Tituksen talossa. Ruokapöytä katettuna. + + (Titus, Marcus, Lavinia ja nuori poikanen Lucius tulevat.) + +TITUS. +Nyt istukaa; mut enemp' älkää syökö, +Kuin että juur' niin paljon voimaa saamme, +Kuin julmain tuskaimme on kostoon tarvis. +Sa, Marcus, päästä tämä surun solmu: +Me kädettömät raukat, hän ja minä. +Me kymmenkertaist' emme tuskaamme +Voi ristikäsin ilmi tuoda. Mulle +Tää oikea on käsi-parka jäänyt, +Mill' ikeessä voin pitää poveni; +Ja tuskien kun riehaamana sydän +Komossa ruumiin tyrmäss' elämöi, +Niin noin sen alas survon! -- + (Lavinialle.) +Sa, murheen kuva, joka merkein haastat, +Kun valtavasti sydän parkas sykkii, +Sa lyömäll' et voi sitä vaientaa. +Sit' ohkuill' iske, huokauksilla tapa, +Tai hampaisiisi ota pieni veitsi +Ja kaiva reikä kohti sydämmeen, +Niin että kaikki kyyneleet, mit' itket, +Valuisi aukkoon, imeytyisi siihen +Ja suolavirtaans' upottais sen narrin. + +MARCUS. +Hyi, veli, hyi! Noin lastas älä neuvo +Käsiksi käymään nuoreen elämäänsä. + +TITUS. +Mitä? Onko suru sun jo vimmannut? +Mull' yksin oikeus on hulluks tulla. +Hän voiko käsiks käydä elämäänsä? +Ah, miksi tuota käsi-sanaa hoet? +Aeneaan kahdestiko haastaa käsket +Sa Troian palosta ja kurjuudestaan? +Puheessas älä käsittele kättä, +Näin meille muistuttain sen puutetta! +Hyi, hassujahan puhun! Unhottaako +Me voimme, ettei meillä käsiä, +Vaikk' onkin Marcus niistä puhumatta? +Nyt ruokaillaan! Syö, rakas tyttö, tuo. -- +Ei juomaa täällä. (Marcukselle.) Kuules, mitä sanoo; +Jo tunnen tytön kaikki tuskan merkit: +Hän sanoo, ettei muuta juomaa juo +Kuin kyyneleitä, surun keittämiä +Ja hänen poskillansa kuurnituita. +Valitus mykkä, ymmärtää sua tahdon +Ja sanattoman kieles oppia +Kuin kerjuumunkki pyhät rukouksensa. +Jos huokaat, tynkäs nostat taivaaseen, +Jos nyökkäät, viittaat, polvistut, jos minkä +Teet merkin, niistä kirjaimiston laitan, +Jost' aatoksias ahkerasti tutkin. + +POIKA. +Oi, jätä, vaari, julmat voivotukses; +Tädille taru kerro ratoksi. + +MARCUS. +Ah, hento poika liikutuksesi itkee, +Kun vaarinsa hän näkee synkkyyden. + +TITUS. +Vait, hento taimi, kyynelien lapsi! +Pian kyyneliin sun elos sulaa pois + (Marcus iskee veitsellään lautaseensa.) +Mit' isket sinä, Marcus, veitselläsi? + +MARCUS. +Kas noin, sen tapoin! Kärpänen se oli. + +TITUS. +Hyi, murhamies! Sydämmeni tapoit; +Jo hirmuun silmäni on kyllästynyt. +Ei murha-isku, lyöty syyttömään, +Tituksen sovi veljelle. Pois joutuin! +Ei sinust' ole, näämmä, seuraks mulle. + +MARCUS. +Ah, veli, kärpäsenhän tapoin vain! + +TITUS. +Mut mitä, jos sill' isä ois ja äiti, +Sen hennot kultasiivet kuinka lerppais +Ja ilmass' uikuis surun surina! +Viaton kärpäs-parka, joka tuli +Sirolla, sointuvalla surinallaan +Meit' ilahuttamaan, -- ja sen sa tapoit! + +MARCUS. +Se ruma oli kärpänen ja musta +Kuin keisarinnan mauri; siks sen tapoin. + +TITUS. +Oo, oo, oo! +Suo anteeks, että sua soimasin, +Sin' olet tehnyt armeliaan työn. +Minulle veitses anna: survon sen, +Ja kuvittelen, että on se mauri, +Jok' on mua tullut myrkyttämään tänne. -- +Tuoss' sinä saat, ja tuossa Tamora! +Haa, sinä konna! Emme ole sentään +Niin masenneet, ett' emme kahden tappaa +Vois kärpästä, jok' ilmestynyt tänne +On sysimustan maurin haahmossa! + +MARCUS. +Mies-raukka, niin on surun lannistanut, +Ett' oleviksi luulee varjoja! + +TITUS. +Pois ruoat! Tule kanssani, Lavinia; +Kamariis käymme; suruisia sulle +Ma luen menneen ajan tarinoita. -- +Käy mukaan, poika; sull' on nuoret silmät: +Lukea saat, kun minun hämärtää. + + (Menevät.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Tituksen talon edusta. + + (Titus ja Marcus tulevat; sitten nuori Lucius, ja Lavinia, + juosten hänen jälkeensä.) + +POIKA. +Oi, auta, vaari! Mua kaikkialla +Lavinia-täti vainoo, miks, en tiedä. -- +Kas, setä Marcus, kuinka rientää hän! -- +En tiedä, rakas täti, mitä tahdot. + +MARCUS. +Tule, Lucius, älä tätiäsi pelkää. + +TITUS. +Hän ei tee pahaa; hän sua rakastaa. + +POIKA. +Niin rakasti, kun isä Roomass' oli. + +MARCUS. +Lavinian merkit mitä tarkoittavat? + +TITUS. +Laps, älä pelkää. -- Jotain tarkoittavat. -- +Kas, Lucius, kuinka sinusta hän pitää; +Johonkin tahtoo sua kanssaan viedä. +Niin uskost' ei Cornelia pojilleen +Lukenut, kuin hän sulle, runoutta +Ja Tulliuksen Oratoria. + +MARCUS. +Sin' etkö arvaa, mitä hän sun tahtoo? + +POIKA. +En tiedä, enkä osaa arvata; +Jos ei vain hulluuden se liene puuskaa. +Ma kuulin usein vaarin sanovan, +Ett' ylellinen suru vikaa mielen, +Ja luin, että Troian Hecuba +Surusta hullaantui; siit' aristuin, +Mua täti hyvä rakastaa, sen tiedän, +Yht' armaasti kuin oma äiti, eikä +Mua muuten säikäyttäis kuin raivopäissään; +Siks heitin kirjat pois ja pakenin, -- +Mut suotta ehkä. Anteeks, hyvä täti; +Mut jos vain setä Marcus mukaan käy, +Niin mielelläni, täti, teitä seuraan. + +MARCUS. +Teen tahtos, Lucius. + + (Lavinia kääntää ylösalaisin kirjat, jotka Lucius on pudottanut.) + +TITUS. + Mitä nyt, Lavinia? -- +Hän mitä, Marcus, tuolla tarkoittaa? +Haluaa varmaan jotain kirjaa nähdä. -- +Mik' on se näistä? -- Aukaise ne, poika. -- +Ei, sinä viisaamp' olet, lukeneempi, +Valitse joku kirjastostani; +Näin ilku suruasi, kunnes taivas +Tuo ilmi tämän pillan tekijän. -- +Sano, mikä kirja? +Miks vuorottain noin käsiään hän nostaa? + +MARCUS. +Hän varmaan tarkoittaa, ett' oli monta +Rikokseen yhtynyttä, -- monta varmaan; -- +Ja ehkä huutaa taivaan kostoa. + +TITUS (Luciukselle). +Hän mitä kirjaa tuossa koperoi? + +LUCIUS. +Ovidiuksen Metamorfooseja; +Se lahja äidilt' on. + +MARCUS. + Sen joukost' ehkä +Valitsi rakkaudesta vainajaan. + +TITUS. +Kas, kuinka kiirein lehtiä hän kääntää! +Hänt' auttakaa! Mit' etsii hän? -- Lavinia, +Luenko minä? Tuo se synkkä taru +On Philomelasta, ja Tereuksesta, +Jok' yllätti ja hänet raiskasi. +Niin, raiskaus, varon ma, on tuskas syy. + +MARCUS. +Kas, veli, kuinka lehtiä hän näyttää! + +TITUS. +Laps armas, näinkö sinut yllätettiin, +Häväistiin, raiskattiin kuin Philomela +Mykässä, autiossa metsässä? -- +Kas, kas! -- Niin, tuommoinen se oli seutu, +Miss' oltiin riistan ajossa, -- oo, ettei +Siin' ajoss' oisi oltu koskaan, koskaan! -- +Sellainen, miks sen runo tässä kuvaa, +Juur' raiskaukseen ja murhaan luontainen. + +MARCUS. +Miks luonto moisen luolan loi, jos mieleen +Ei jumalille murhenäytelmät? + +TITUS. +Laps, merkki tee, -- täss' on vain ystäviä: -- +Tuon Rooman mieskö teki? Hiipikö +Nyt Saturninus, kuin Tarqvinius muinoin +Sodasta suorastaan Lucretian viereen? + +MARCUS. +Laps rakas, istu; -- istu tähän, veli! -- +Apollo, Pallas, Zeus, Mercurius, +Mua valaiskaa, ett' ilkimyksen löydän! +Kas tänne, veli; -- katsohan, Lavinia: + (Kirjoittaa nimensä sauvallaan, jota ohjaa jalallaan ja suullaan.) +Täss' silko hiekka on; mua jäljittele, +Jos voit. Näet, käden avutta ma tuohon +Nimeni piirsin. Kirottu se sydän, +Jok' ajaa meitä moiseen kiusaukseen! +Laps hyvä, kirjoita, tuo vihdoin ilmi +Mit' aikoo kostettavaks jumalat. +He kättäs ohjatkoot, kun tuskas piirrät, +Jott' ilmi tulis pettäjät ja totuus! + + (Lavinia ottaa sauvan suuhunsa, ohjaa sitä kädentyngällään + ja kirjoittaa.) + +TITUS. +Oi, katso, veli, mit' on kirjoittanut: +Stuprum, -- Chiron, -- Demetrius. + +MARCUS. +Mitä? Mitä? -- Tamoranko irstaat pojat +Tuon kauhean on tehneet verityön? + +TITUS. +_Magni dominator poli +Tam lentus audis scelera? tam lentus vides?_ + +MARCUS. +Mies hyvä, tyynny; vaikka tiedän, että +Se, mik' on tuohon hiekkaan kirjoitettu, +Kapinaan nostais itse hyvyyden +Ja imulapsen kostoon yllyttäisi. +Polvistu, veli, polvistu, Lavinia, +Polvistu, poika, Hectorimme toivo, +Ja vannokaatte -- niinkuin Junius Brutus +Siveän, häväistyn Lucretian +Isälle sekä puolisolle vannoi, -- +Ett' taiten noille gootti-pettureille +Lupaamme surmakoston valmistaa, +Verensä nähdä, taikka häpein kuolla. + +TITUS. +Tuo hyvä on, jos tietäisit vain, kuinka. +Mut varo: karhunpentuja jos ajat, +Vois emo herätä ja sinut haistaa. +Se leijonaan on liki liittynyt, +Selällään maaten tuota hyväilee se +Ja, kun se nukkuu, tekee mitä tahtoo. +Nuor' olet metsämieheks; jätä tuo! +Käy mukaan, minä vaskilehden hankin; +Nuo sanat siihen teräspiikill' uurran, +Ja kätken sen. Vois ärjy pohjainen +Hajoittaa hiekan kuin Sibyllan lehdet; +Siit' ota sitten selvä! -- Mitä, poika? + +POIKA. +Ma sanon että, jos min' oisin mies, +Niin äitinsä ei makuuhuoneessakaan +Nuo Roomaan ikeelliset turvass' ois. + +MARCUS. +Niin, uljas poika! Samoin isäs usein +On tehnyt maalleen kiittämättömälle. + +POIKA. +Teen samoin minä, setä, jos saan elää. + +TITUS. +Mukaani tule asehuoneeseeni, +Siell' asestan sun, Lucius; sinä, poika, +Saat viedä keisarinnan pojille +Minulta lahjan heille varatun. +Ajathan asiani, teethän sen? + +POIKA. +Tikarin ajan heidän sydämmeensä. + +TITUS. +Ei, poika, ei, ma neuvon toisen keinon. -- +Tule, tyttö! -- Katso, Marcus, taloa. +Minä ja Lucius hoviss' uhkeilemme; +Niin totta, meitä vielä palvellaan. + + (Titus ja Lavinia ja poika menevät.) + +MARCUS. +Oi, taivas, hyvän miehen voihkinanko +Sa kuulet, etkä helly, etkä sääli? +Tuot' auta houkkaa, Marcus; useammat +Löi hälle haavat suru sydämeen +Kuin kilpeen naarmut vihamies; on silti +Niin hurskas, ettei kostaa tahdo. -- Kosta, +Taivas, kohlut vanhan Tituksen! + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Huone hovilinnassa. + + (Aaron, Demetrius ja Chiron tulevat toisista ovista, + toisista nuori Lucius ja saattaja, kädessä kimppu aseita, + joiden ympärillä on kirjoitettuja värssyjä.) + +CHIRON. +Demetrius, täss' on Luciuksen poika; +Hänell' on meille jotain asiaa. + +AARON. +Niin, houkan vaarin houkkaa asiaa. + +POIKA. +Arvoisat herrat, alamaiset teille +Tuon terveiset Andronicukselta, -- +(Syrjään.) Tuhotkoon teidät Rooman jumalat! + +DEMETRIUS. +Suur' kiitos, rakas Lucius! Mitä uutta? + +POIKA (syrjään). +Sit' uutta, että ilki-raiskaajiksi +On teidät paljastettu. -- (Ääneen). Luvallanne, +Mun kauttan' isoisä teille laittaa +Upeimmat aseet asehuoneestaan +Ylevän nuoruutenne palkinnoksi, +Tuon Rooman toivon: nämä sanat käski +Mun teille sanoa ja teille antaa +Tään lahjan, jotta, jos ois tarvis joskus, +Teill' oisi hyvät varusteet ja aseet. +Näin jätän minä teidät, (Syrjään) verikonnat! + + (Poika ja saattaja menevät.) + +DEMETRIUS. +Mitä? Käärö, ympärillä kirjoitus! +No, annahan kun katson: +_Integer vitae, scelerisque purus, +Non eget Mauri jaculis, nec arcu_. + +CHIRON. +Horatiuksesta värssy, tunnen sen: +Sen luin koulukirjasta jo aikaa. + +AARON. +Niin, värssy Horatiuksest', -- aivan oikein! +(Syrjään.) Niin, siinä nähdään, mit' on olla aasi! +Ei pilaa tää; syyn nuuskinut on vanhus, +Ja aseet laittaa kirjoituksineen, +Jok' iskee ytimiin, vaikk eivät huomaa. +Jos viisas keisarinna jalkeill' ois, +Hän ukon sukkeluuden hyväksyisi; +Mut rauhan saakoon, rauhaton kun on. -- +Niin, eikös onnen tähti meitä tuonut +Vieraina, jopa vankeinakin, Roomaan, +Näin korkealle meidät nostaakseen? +Tek' oikein hyvää mulle linnan portill' +Uhata tribuunia veljen kuullen. + +DEMETRIUS. +Enemmän mulle nähdä moisen herran +Madellen meitä lahjoin' imartavan. + +AARON. +Demetrius, eikö ollut hällä syytä? +Hyvinhän kohtelitte tytärtään. + +DEMETRIUS. +Oi, jospa tuhat olis roomatarta +Noin pinteessä ja himon saaliina! + +CHIRON. +Mik' armias ja ihmisrakas toivo! + +AARON. +Vain äidin puuttuu aamen. + +CHIRON. + Sit' ei puutu, +Vaikk' olis niitä tuhansia lisää. + +DEMETRIUS. +Pois tulkaa: rukoilkaamme jumalia +Tukemaan äitiämme tuskissaan. + +AARON (syrjään). +Niin, perkeleitä; meill' ei jumalia! + + (Torventoitauksia kuuluu.) + +DEMETRIUS. +Miks soivat linnassa nyt torvet noin? + +CHIRON. +Kai ilost', ett' on keisarilla poika. + +DEMETRIUS. +Vait, kuka tuossa? + + (Hoitaja tulee, musta lapsi sylissä.) + +HOITAJA. + Huoment', arvon herrat! +Ken teist' on nähnyt Aaronin, sen maurin? + +AARON. +Maurin tai kauriin, se on yhtä kaikki; +Täss' Aaron on; mit' Aaronista tahdot? + +HOITAJA. +Oi, rakas Aaron, hukass' olemme! +Nyt auta, tai sun ikipiina perii! + +AARON. +Haa! Mitä kissan naukunaa on tää? +Mitä tulloa sa tuossa povees kätket? + +HOITAJA. +Mit' ei sais taivas nähdä: keisarinnan +Ja koko ylvän Rooman häpeää. -- +Hän päästetty on, herrat, päästetty. + +AARON. +No, mistä? + +HOITAJA. + Sikiöstä, tiedän mä. + +AARON. +Jumala hälle suokoon rauhansa! +Minlaisen lahjan sai hän? + +HOITAJA. + Perkeleen. + +AARON. +Siis perkeleen on äiti! Hauska vesa! + +HOITAJA. +Kuvaton, ruma, musta, inha vesa! +Tuoss' on se, ilkeä kuin rupikonna +Tään seudun kauniin rodun keskellä. +Tuon äiti sulle laittaa, oman kuvas, +Ja käskee sun sen kastaa tikarilla. + +AARON. +Kirottu alju! Niinkö musta halpaa? -- +Ei, pullosuu, sin' olet kaunis kukka! + +DEMETRIUS. +Mit' olet sinä tehnyt, konna? + +AARON. + Sen, +Mit' et saa sinä tekemättömäksi. + +CHIRON. +Teit äidillemme, konna, tuhotyön. + +AARON. +Tein äidillesi, konna, uho pojan. + +DEMETRIUS. +Teit siinä, hornan koira, tuhotyön. +Voi, kurjuutta! Voi, inhaa makua! +Kirottu moisen ruman pirun pentu! + +CHIRON. +Se ei saa elää. + +AARON. + Se ei kuolla saa. + +HOITAJA. +Sen täytyy, Aaron: äiti tahtoo niin. + +AARON. +Vai täytyy? Silloin ei saa muut kuin minä +Tuhota lihaani ja vertani. + +DEMETRIUS. +Sen rumpin pistän miekankärjelläni; +Tuo tänne se, teen pian siitä lopun. + +AARON. +Pikemmin miekka tää sun vatsaas kyntää! + (Ottaa lapsen hoitajalta ja paljastaa miekkansa.) +Murhaajat, tapatteko veljenne? +Kautt' taivaan tuikkivien kynttiläin, +Joist' iski leimu, kun tuo poika tehtiin, +Ken koskee tähän esikoiseeni, +Se tämän miekan tuimaan terään kaatuu! +Se kuulkaa, pojat: ei Encelodus +Ja Typhonin[10] kaikk' uhkailevat laumat, +Ei suur' Alcides, ei Mars-jumalakaan +Vie tätä saalist' isän käsistä! +Te, pojat punakat, te pölkkypäät! +Valkaistut seinät, kailot krouvikilvet! +On sysimusta väri paras väri, +Se kaikki toiset värit luotaan lykkää; +Ei valtameren kaikki vedet pestä +Voi valkeaksi luikon mustaa jalkaa, +Vaikk yhtenään se kylpee kuohuissa. +Sanokaa Tamoralle: mull' on ikää +Omaani puoltaa, siihen tyytyköön. + +DEMETRIUS. +Noin jalon emäntäskö aiot pettää? + +AARON. +Hän emäntäni on, tää minä itse, +Mun oman nuoruuteni voiman leima; +Tää mulle kalliimp' on kuin koko mailma, +Ja tätä koko mailmaa vastaan suojaan, +Tai Rooma saa sen vielä verin maksaa. + +DEMETRIUS. +Tää ikihäpeäks on äidillemme. + +CHIRON. +Tuost' äpärästä häntä ilkkuu Rooma. + +HOITAJA. +Vihoissaan hänet surmaa keisari. + +CHIRON. +Punastun, herjaansa kun aattelenkin. + +AARON. +Se etuus valkoisuudestanne, hyi! +Kavala väri, joka punastuksin +Sydämmen salahankkeet paljastaa! +Tää poika täss' on toista karvaa. Nähkääs, +Kuink' isälleen se musta suka nauraa, +Ikäänkuin sanois: "Omas olen, ukko". +Se veljenne on, herrat, saman veren +On ruokkima, jok' elon antoi teille, +Samasta kohdust' ilmoille on tullut, +Min vankeudessa tekin olitte; +Hän veljenne on suoraa polvea, +Mun leimaani vaikk' otsallaan hän kantaa. + +HOITAJA. +Mit', Aaron, vastaan keisarinnalle? + +DEMETRIUS. +Niin, mieti, Aaron, mitä tulee tehdä. +Me kaikki sinun neuvoos suostumme. +Laps pelasta, mut pelasta myös meidät. + +AARON. +No, istukaamme tuumaa pitämään. +Minä poikineni pidän tässä silmää. +Seis, siinä! Puhukaa nyt turvastanne. + + (Istuvat.) + +DEMETRIUS. +Kuink' usea on nainen lapsen nähnyt? + +AARON. +Kas noin! Kun sovitaan, min' olen lammas; +Mut jos te tiuskaisette maurille, +Ei vuorten leijona, ei ärjäs kauris, +Ei meri riehu niin, kuin Aaron raivoo. +No, sano, kuink' on moni lapsen nähnyt? + +HOITAJA. +Cornelia, kätilö, ja minä itse, +Ei muuten kukaan muu kuin keisarinna. + +AARON. +Kätilö, keisarinna ja sa itse: +Kaks kyll' on vaiti, kun on kolmas poissa. +Mene, kerro tämä keisarinnalle! + (Pistää hänet.) +Pii, pii! Noin porsas vinkuu pistettäissä. + +DEMETRIUS. +Miks noin teet, Aaron? Mitä tarkoitat? + +AARON. +Hei, herraseni, politiikkaa vain! +Tuo pitkäkieli lörppä saisko elää +Ja rikoksemme ilmaista? Ei, herrat! +Nyt kerron teille koko tuumani. +Maamieheni on täällä, eräs Muley, +Jonk' eukko eilen pojan synnytti +Juur' näköisensä, valkoisen kuin tekin. +Hyväilkää isää, äiti lahjokaa, +Sanokaa heille, kuink' on asiat +Ja kuinka heidän lapsens arvoon pääsee +Ja itse keisarinkin perijäksi, +Kun poikaani se vaihdetaan, ja saadaan +Hovissa noussut myrsky hillityksi. +Hyväilköön keisari sit' omanaan. +Niin, herrat: tuolle minä lääkkeen annoin, + (Osoittaen hoitajaa.) +Te saatte pitää huolta peijaisista; +Täss' aho on, ja teiss' on reippautta. +Kun työ on tehty, vitkastelematta +Kätilö heti lähettäkää mulle. +Kun kätilö ja hoitaja on pois, +Niin naiset mielin määrin juoruilkoot. + +CHIRON. +Näen, Aaron, ettet ilmallekaan usko +Sa salaisuuttas. + +DEMETRIUS. + Tamoraa näin säästät, +Ja siitä hän sua kiittää poikineen. + + (Demetrius ja Chiron menevät, kantaen pois hoitajan ruumiin.) + +AARON. +Nyt pääskyn lentimillä goottein luo! +Tään kalleuteni sinne talletan +Ja keisarinnan ystäville laitan +Salaiset terveiseni. -- Tule, tule, +Sa paksuhuuli, täältä vien sun pois; +Sinä se tähän pulaan meidät saatoit. +Sua ruokin marjoilla ja juurilla, +Heralla, voilla; imeä saat vohlaa +Ja luolass' asua; ma soturiksi +Sun kasvatan ja laumain johtajaksi. + + (Menee.) + + +Kolmas kohtaus. + + Julkinen paikka lähellä keisarin linnaa. + + (Titus tulee, kädessä nuolia, joiden kärkeen on kiinnitetty + kirjeitä. Hänen kanssaan Marcus, nuori Lucius ja muita + sukulaisia.) + +TITUS. +Tule, tule, Marcus; -- tässä paikka, langot -- +No, poika, näytä amputaitoasi: +Vain tarkkaan tähtää, niin käy määrään nuoli. +_Terras Astraea reliquit_: +Muistathan, Marcus: pakeni ja meni! +Työaseet esiin! Teidän, langot, tulee +Hapaanne heittää, meret pohjustaa; +Vedestä ehkä hänet löydätte; +Ei, -- siell' ei oikeutt' enempää kuin maalla! -- +Te, Publius ja Sempronius, toimeen käykää: +Kuokalla kaivakaa ja lapiolla, +Maan sisus-uumenihin tunkekaa +Ja, tultuanne Pluton valtakuntaan, +Tää pyyntökirja hälle antakaa +Ja sanokaa, ett' oikeutt', apua +Andronicus hält' anoo, vanhus, jolta +Sydämmen särki kiittämätön Rooma. -- +Ah, Rooma! Niin, tein onnettomaks sun, +Kun kansan äänet siirsin tuohon mieheen, +Jok' ilkeästi nyt mua kiduttaa. -- +No, menkää, kaikki huolell' urkkikaa, +Hakekaa tarkkaan kaikki sotalaivat; +On keisar' ehkä hänet laivaan vienyt; +Mene ja mangu sitten oikeutta! + +MARCUS. +Oi, Publius, eikö surullista nähdä +Jaloa setääs häiriössä noin? + +PUBLIUS. +Siks onkin meidän pyhä tehtävämme +Hänt' öin ja päivin tarkkaan vaalia +Ja lempeästi oikkujansa noutaa. +Siks kunnes aika hellän avun tuo. + +MARCUS. +Ei, tuohon suruun apua ei ole. +Sotaiseen kostoliittoon goottein kanssa! +Ja koston saakoon kiittämätön Rooma, +Ja palkan Saturninus-petturi! + +TITUS. +No, Publius? No, hyvät herrat? Mitä, +Te joko hänet tapasitte? + +PUBLIUS. + Emme; +Mut Pluto teille lupaa, että Koston +Te saatte tuonesta, jos tahdotte. +Niin paljon tehtävää on Oikeudella +Zeun luona taivaassa ja muuallakin, +Ett' teidän täytyy hetki odottaa. + +TITUS. +On väärin noin mua viivykkeillä syöttää. +Palavaan järveen itse sukellan +Ja kantapäistä hänet sieltä nostan. +Olemme pensait', eikä setripuita, +Ei suuriluisia kuin kyklopit, +Mut rautaa, Marcus, selkäranka rautaa; -- +Vaikk' eihän tätä tuskaa selkä kestä! +Ja kosk' ei maasta eikä manalasta +Saa oikeutta, niin taivaan jumalia +Me pyydämme, ett' alas Oikeuden +He lähettävät kostoks tuskillemme. +Nyt toimeen! Sinä, Marcus, ammut hyvin. + (Jakaa heille nuolia.) +_Ad Jovem_, sulle tuo; -- tää _ad Apollinem_; -- +_Ad Martem_, se on itseäni varten; -- +Tuo Pallaan on; -- tuo Hermeen; -- tuo on, Cajus, +Saturnuksen, ei Saturninuksen: +Sehän ois suoraan tuuleen ampumista. -- +Nyt, poika! -- Ammu, Marcus, kun ma käsken. +Se totta tepsii, minkä kirjoitin; +Ei jäänyt ykskään jumal' anomatta. + +MARCUS. +Te kaikki nuolet hoviin ampukaa: +Näin korskaa keisaria kidutamme. + +TITUS. +Nyt jouset jänteen! (Ampuvat.) Bravo, Lucius-poika! +Juur' Neitseen kohtuun: Pallaalle se anna! + +MARCUS. +Min' ammuin penikulman ohi kuun: +Zeun kädess' on sun kirjeesi nyt varmaan. + +TITUS. +Haa, Publius! Mit' olet tehnyt? Kas, +Sa ammuit toisen sarven Taurukselta! + +MARCUS. +Sep oli somaa! Publius kun ampui, +Niin suuttui Härkä, tuustas Ariesta, +Ja Kauriin sarvet putosivat hoviin. +Ja ken ne löysi? Keisarinna konna. +Ja rouva nauroi, käski maurin viedä +Ne heti isännälleen lahjaksi. + +TITUS. +Niin oikein! Onneks olkoon armolle! + (Talonpoika tulee, kädessä koppa, jossa on kaksi kyyhkystä.) +Taivaasta sana! Posti tuli, Marcus! +Mit' uutta, mies? Sull' onko kirjeitä? +Oikeutta saanko? Mitä sanoo Jupiter? + +TALONPOIKA. +Niin, Jupi-Piiteri, se hirttomieskö? Hän sanoo, että on ottanut alas +piitan; sillä miestä ei hirtetä ennen kuin ensi viikolla. + +TITUS. +Ma kysyn: mitä sanoo Jupiter? + +TALONPOIKA. +Ah, herra hyvä, minä en tunne Juu-Piitertä: en ole ikänäni hänen +kanssaan ryypännyt. + +TITUS. +Mitä, konna, etkö sinä kuljeta --? + +TALONPOIKA. +Kyllä, herra, kyyhkyjäni; en mitään muuta. + +TITUS. +Mut etkö ole tullut taivaasta? + +TALONPOIKA. +Taivaastako? Ah, herra, siellä en ole koskaan ollut. Jumala minua +varjelkoon siitä röyhkeydestä, että tunkeutuisin nuorella iälläni +taivaaseen! Olin vain kyyhkyineni menossa tripuuni-lepsun puheille +jupakan vuoksi, joka on käymässä setäni ja erään keisarin miehen +välillä. + +MARCUS. +Mutta tämähän tulee aivan niinkuin tilattuna viemään perille +anomuskirjasi. Anna hänen jättää kyyhkyset keisarille sinun puolestasi. + +TITUS. +Sano minulle, voitko sinä jättää anomuskirjan keisarille oikein +säädyllisesti? + +TALONPOIKA. +En, totisesti, en ole koskaan eläissäni ollut säätymies. + +TITUS. +Mies, tule tänne, jätä turhat lorut; +Vain anna keisarille kyyhkysi, +Ma hänelt' oikeutta sulle hankin. +Seis, varro, -- tuossa kultaa vaivastasi! +Minulle tuokaa mustetta ja kynä. -- +Jätäthän säädykkäästi anomuksen? + +TALONPOIKA. +Kyllä, herra. + +TITUS. +Siis tässä sulle anomuskirja omasta puolestasi. Ja kun tulet hänen +luokseen, niin muista heti lähestyessäsi polvistua; sitten suudella +hänen jalkaansa; sitten antaa kyyhkysi; ja sitten odottaa palkkaasi. +Minä olen siinä käsillä; katso, että toimitat asiasi hyvin. + +TALONPOIKA. +Sen lupaan, herra, minuun luottakaa. + +TITUS. +Mies, onko sulla veistä? Näytä tänne! -- +Tuo veitsi, Marcus, kääri pyyntökirjaan -- +Olethan laatinut sen oikein nöyrän. -- +Ja kun sen olet keisarille vienyt, +Koputa oveeni ja vastaus tuo. + +TALONPOIKA. +Jumalan haltuun, herra; sen ma teen. + +TITUS. +No, Marcus, lähtekäämme. -- Tule, Publius! + + (Menevät.) + + +Neljäs kohtaus. + + Keisarinlinnan edusta. + + (Saturninus, Tamora, Demetrius, Chiron seuralaisineen tulevat, + Saturninuksen kädessä nuolet, jotka Titus on ampunut.) + +SATURNINUS. +Mit' arvelette tästä herjauksesta? +Näin onko koskaan Rooman keisaria +Ivailtu, kiusattu ja uhmailtu, +Siks' että tasan jakaa oikeutta? +Te tiedätte sen, niinkuin jumalatkin, -- +Mit' ikään rahvaan korvaan kuiskikoot +Nuo rauhanhäiritsijät -- ettei mitään +Lainvastaist' ole tehty röyhkeille +Tituksen pojille. Vaikk' onkin suru +Hält' älyn pimittänyt, saako silti +Hän meihin puuskiaan ja oikkujaan +Ja kostoaan ja katkeruuttaan purkaa? +Nyt kirjoittaa hän taivaalt' apua: +Kas, tuo on Zeulle, tuo Apollolle, +Hermeelle tuo, tuo sodan jumalalle! +Nuo somat lehdet, pitkin Roomaa lentäin, +Sen senaattia parjaavat ja meitä +Lain polkijaksi julki huutavat. +Ihanaa pilaa! Eikö totta, herrat? +Ikäänkuin Roomass' oikeutt' ei oisi! +Mut jos ma elän, tekohulluudella +Hän ei saa ivaans' enää kaunistaa, +Vaan tietköön, että Saturninuksessa +Viel' elää oikeus; ja jos nukkuukin se, +Hän herättää sen niin, ett' ylpeimmänkin +Kapinamiehen raivossaan se murskaa. + +TAMORA. +Suur' isäntäni, rakas Saturninus, +Eloni turva, aatosteni herra, +Oi, tyynny, kärsi ukon heikkoutta: +Hän poikans' uljaat kadotti, ja suru +Sydämmeen syvän leikannut on haavan. +Surussa häntä ennen lohduta, +Kuin että pientä rankaiset ja suurta +Tuon ivan vuoks. (Syrjään.) Näin tulee Tamoran, +Ovelan vaimon, kaikkein mieliks olla. +Mut, Titus, iskun sait sa, joka tuntuu +Sydämmen juuriin! Jos on Aaron viisas, +Käy kaikki hyvin: tyyneen ankkuroidaan. -- + (Talonpoika tulee.) +No, poika hyvä, meitäkö sä etsit? + +TALONPOIKA. +Niin, tietystikin, jos teidän vapaasukuisuutenne on keisarillinen. + +TAMORA. +Olen keisarinna; tuoss' on keisari. + +TALONPOIKA. +Vai tuo se on! -- Jumala ja pyhä Tapani antakoon teille hyvää iltaa! +Tuon tässä teille kirjeen ja pari kyyhkystä tässä. + + (Saturninus lukee kirjeen.) + +SATURNINUS. +Pois viekää, palkaks oiti hirttäkää! + +TALONPOIKA. +Kuinka paljon rahaa saan? + +TAMORA. +Saat mennä hirteen, poika, kuuletko. + +TALONPOIKA. +Vai hirteen! Silloin maarinkin olen hankkinut kaulalleni autuaallisen +lopun. + + (Poistuu vartijain saattamana.) + +SATURNINUS. +Kavala, kuulumaton häväistys! +Moist' ilkikonnuuttako pitää sietää? +Kyll' arvaan, mistä tämä juoni johtuu. +Tuon kärsisinkö? Petturit nuo pojat, +Jotk' oikeus näki syypäiks veljen murhaan, +Minäkö laittomasti teurastin? -- +Tukasta tänne laahatkaa se konna +Ei ikä häntä eikä arvo suojaa. -- +Tuon korskan ivan tähden sinut silvon. +Ovela houkka, minut valtaan autoit +Vain hallitakses minua ja Roomaa. + (Aemilius tulee.) +Aemilius, mit' uutta? + +AEMILIUS. + Miekkaan, miehet! +Parempaa syyt' ei Roomall' ollut koskaan. +Ko'onneet ovat gootit sotajoukon +Lujia, saaliin-ahneit' urhoja; +Jo tänne marssivat, ja heitä johtaa +Lucius, vanhan Titus-ukon poika, +Jok' uhkaa tehdä kostonretkellään +Tuhompaa vielä kuin Coriolanus. + +SATURNINUS. +Kuin? Lucius-urho goottein päällikkönä? +Se sana koski; pääni painuu, niinkuin +Vilussa kukka, myrskyn suussa heinä. +Niin, niin, nyt alkaa surut lähetä. +Se alhaiso, se, nähkääs, häntä suosii: +He sanovat -- sen olen usein kuullut, +Kun salapuvuss' olen liikkunut -- +Luciuksen karkoituksen laittomaksi, +Ja toivoisivat häntä keisariksi. + +TAMORA. +Pois pelko! Onhan kaupunkimme luja! + +SATURNINUS. +Niin, mutta kansa suosii Luciusta +Ja luopuu minusta ja auttaa häntä. + +TAMORA. +Kun keisar' olet, keisarina toimi! +Pimittää voiko sääskiparvi päivän? +Suvaitsee kotka lintusien laulaa, +Ei kysy, mikä laulun tarkoitus; +Se tietää että siipeins' siimeksellä +Mykistää, milloin tahtoo, laulajan. +Niin sinäi Rooman huimapäiden tee. +Hyvitä mieles; tiedä, keisari: +Andronicuksen sanoilla ma hurmaan +Makeemmilla ja tuhokkaammilla +Kuin lampaan apila, tai täky kalan; +Tuo toiseen taudin herkullinen ruoka, +Ja toisen täkykoukku haavoittaa. + +SATURNINUS. +Pojaltaan armoa ei meille pyydä. + +TAMORA. +Sen tekee, Tamora jos häntä pyytää. +Min' imartelen, täytän vanhan korvat +Makeimmin sanoin; vaikk' ois korva kuuro +Ja sydän voittaa mahdoton, niin täytyy +Mun kieltäin kuulla sydämmen ja korvan. -- +(Aemiliukselle.) Edellä mene sinä airuena; +Sano, että keisar' urho Luciusta +Tavata tahtoo; kohtauspaikaks määrää +Andronicuksen, vanhan isän, talo. + +SATURNIUS. +Aemilius, täytä toimes arvokkaasti. +Jos panttivangin vaatii vakuudekseen, +Niin määrätköön mink' itse haluaa. + +AEMILIUS. +Teen taattavasti niinkuin käskette. + +TAMORA. +Nyt Titus-vanhuksen ma menen luo +Ja taidollani häntä houkuttelen +Gooteista vieroittamaan Luciuksen. +Nyt taaskin, rakas keisar, ilostu +Ja pelkos minun juonihini hautaa. + +SATURNIUS. +Sun onni suokoon hänet taivuttaa. + + (Menevät.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Tasanko Rooman lähellä. + + (Lucius tulee goottilaisen sotajoukon etupäässä + liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.) + +LUCIUS. +Soturit uljaat, taatut ystäväni, +Suuresta Roomast' olen saanut kirjeen, +Joss' ilmi hehkuu viha keisariin +Ja meidän tuloamme ikävöidään. +Siis, ylvät urhot, arvo vaatii teitä +Vain käskemään, ei herjaa sietämään; +Ja mit' on Rooma tehnyt teille pillaa, +Siit' olkoon kosto kolminkertainen. + +1 GOOTTI. +Sa uljas verso suuren Tituksen, +Jok' ennen kauhun toi, vaan nyt tuo lohdun, +Ja jonka urhotyöt ja kunnon toimet +Ivalla maksoi kiittämätön Rooma, +Sa meihin uskalla; sua seuraamme -- +Kuin kesäpaahteess' äijät mehiläiset, +Joit' emo kukkamaille kuljettaa -- +Tamora-julmurille kostamaan. + +GOOTIT. +Sanomme kaikki samaa mitä hän. + +LUCIUS. +Hänelle kiitos, kiitos teille kaikin! +Ken tuossa reippaan gootin saatossa? + + (Eräs goottilainen tulee, taluttaen Aaronia, + joka kantaa lastaan käsivarrellaan.) + +2 GOOTTI. +Suur' Lucius, leiristä kun katsomaan +Ma menin hävinnyttä luostaria, +Ja rakennuksen raunioita siinä +Kun tarkoin tarkastin, niin muurin alta +Äkisti kuulin lapsen porua. +Ma ääntä seurasin, ja silloin kuulin +Näin nuhdeltavan pikku-parkujaa: +"Vait, sinä tumma vesa, joka tulet +Puoliksi minuun, puoliks äitiisi! +Jos isän veri ei ihos ilmaisisi, +Ja luonnolt' oisit saanut äitis värin, +Niin voisit tulla keisariksi, lurjus: +Kun maidonkarvat lehmä on ja härkä +Ei sysimustaa synny vasikkaa. +Vait, vesa, vait!" -- näin kakaraa hän torui -- +"Ma jonkun hyvän gootin luo sun vien; +Kun kuulee hän, ett' olet keisarinnan, +Niin äitis vuoks sua hellästi hän vaalii." +Nyt, miekka maalla, esiin ryntäsin +Ja hänet yllätin ja tänne saatoin; +Te tehkää hälle mitä mielitte. + +LUCIUS. +Mies hyvä, piru ihmishahmoss' on hän: +Hän Titukselta kelpo käden vei; +Tuo helmi keisarinnan silmät käänsi, +Ja tuossa kiimansa on halpa tulos. -- +Sano, valkosilmä konna, mihin aiot +Tuon pirunnaamas jäljennöksen viedä? +Et vastaa? Kuuro oletko? Ei sanaa? +Köys tänne! Puuhun hänet hirttäkää, +Ja viereen äpäräkin vetäkää! + +AARON. +Älä koske: se on verta kuninkaan! + +LUCIUS. +Isäänsä tulee: viekää hirteen vaan! +Laps ensin: isä nähköön nytkäyksen +Ja saakoon sydämmeensä hylkäyksen! +Hoi, tikkaat tänne! + + (Tikapuut tuodaan, joita Aaronin tulee nousta.) + +AARON. + Lucius, lapsi säästä, +Ja vie se multa keisarinnalle. +Jos sen sa teet, niin kerron ihmeitä, +Joit' on sun sangen hyödyllistä tietää. +Mut jos et tahdo, tulkoon mikä uho, +Vait olen vain; mut teidät vieköön tuho! + +LUCIUS. +No, puhu; jos sa mieleisiä haastat, +Niin. lspses eloon jää ja hoidon saa. + +AARON. +Vai mieleisiä? Totta totisesti, +Sydäntäs vihloo kuulla mitä puhun: +Ma kerron murhaa, verta, raiskausta, +Pimeyden töitä, kauhun tekoja, +Petosta, konnuutt', ilkeyttä, jota +On sääli kuulla, vaikk' ei sääli tehdä; +Sen kaiken kanssani ma hautaan vien, +Jos sin' et vanno että laps saa elää. + +LUCIUS. +Sun lapses elää saa. Siis puhu pois! + +AARON. +Se ensin vanno, sitten minä alan. + +LUCIUS. +Kehenkä vannon? Jumalaa et usko, +Kuink' uskoa sa sitten valaa voit? + +AARON. +Vaikk' en ma uskoisi, -- enk' uskokaan, +Niin, koska tiedän, että olet hurskas +Ja omaat mitä tunnoks sanotaan, +Ja pappismetkuihin ja -mutkiin luotat, +Joit' olen nähnyt sinun noudattavan, +Niin vaadin valaa; tiedän, että narrin +On jumalana tiukusauvansa, +Ja mitä siihen vannoo, sen hän pitää; +Siks sitä penään. Vanno siis sen saman +Jumalan kautta, -- olkoon vaikka mikä, -- +Jot' ylistät ja jota palvelet, +Ett' autat poikaa, ruokit, kasvatatkin, +En muuten rahtuakaan ilmaise. + +LUCIUS. +Sen vannon sulle jumalani kautta. + +AARON. +Siis ensin: keisarinnalle sen tein. + +LUCIUS. +Mik' irstainen ja kylläymätön nainen! + +AARON. +Oo, tuo vain sulaa oli hurskautta +Sen suhteen, mitä kohta kuulla saat. +Bassianus hänen pojiltaan sai surman, +He siskos raiskasivat, kädet hältä +Ja kielen leikkasivat pois ja hänet +Niin sievistivät kuin sa itse näit. + +LUCIUS. +Hyi, konna! Tuoko sievistämist' on? + +AARON. +Kerivät, huuhtoivat ja sievistivät; +Niin, sievän kepposen ne herrat teki. + +LUCIUS. +Oo, konnat, petomaiset niinkuin sinä! + +AARON. +Niin oikein, minult' oppivat he taidon. +Tuon kiiman perivät he äidiltään, +Niin totta pelissä kuin valtti voittaa; +Mut verenhimons' oppivat kai multa, +Niin, totta vie, kuin kurkkuun iskee hurtta. +Nyt työni todistakoot, mihin kelpaan. +Minä se veljes saatoin tuohon kuoppaan, +Miss' oli Bassianus ruumiina; +Ma kirjeen kirjoitin, jonk' isäs löysi, +Ja, liitoss' äidin sekä poikain kanssa, +Ma kullan kätkin, josta kirje puhui; +Jos mitä tehtiin, mikä mieltäs vihloo, +Ma kaikess' aina turmaa edistin. +Ma juonittelin isältäsi käden, +Ja kun sen sain, niin syrjään vetäydyin +Ja naurust' olin ihan pakahtua. +Ma seinän raost' utelin, kun isäs +Sai kädestänsä poikiensa päät; +Näin hänen itkevän ja nauroin niin, +Ett' tulvi vesi munkin silmistäni. +Kun juonen kerroin keisarinnalle, +Hän tuosta ilosanomasta pyörtyi +Ja suuteli mua senkin seitsemästi. + +1 GOOTTI. +Ja tuonko kerrot, etkä punastu? + +AARON. +Kuin musta koira, -- niinkuin sanotaan. + +LUCIUS. +Noit' ilkitöitä etkö kadu? + +AARON. + Kyllä +Sit', etten tehnyt tuhansia lisää. +Kiroan vielä nytkin sitä päivää -- +Niit' ei juur' monta liene kirottavaa -- +Jona en tehnyt jotain julki-julmaa: +Murhannut miestä taikka murhauttanut, +Pilannut naista tai sit' aikonut, +Syytöntä syönyt, väärää valaa tehnyt, +Verivihollisiks ystäviä saanut, +Katkaissut kaulaa köyhän elukalta, +Tulehen sytyttänyt öiseen aikaan +Ladot ja pielekset ja omaajalle +Sanonut: "Sammuta ne kyynelilläs." +Ma kaivoin ruumiit haudoista ja panin +Ne pystyyn ystävien oven eteen, +Kun unohtua juuri oli suru, +Ja niiden nahkaan, niinkuin puuhun, uursin +Ma roomalaiseen tyyliin nämä sanat: +"Ei suru kuole, vaikka minä kuolin." +Hoo, tuhatt' olen kauhun työtä tehnyt +Niin sukkelaan kuin tapan kärpäsen; +Ja mikään ei mua karmi niin kuin se, +Ett' en voi tehdä tuhansia lisää. + +LUCIUS. +Alas se perkele! Noin ihanaa +Hän ei saa kuolla hirttokuolemaa. + +AARON. +Jos perkeleit' on, perkel olla mielin +Ja palavassa ikituless' elää, +Jos sun vain seuraks saisin helvettiin +Ja myrkkykielin kiduttaa sua saisin. + +LUCIUS. +Jo riittää tuo; suu hältä tukkikaa! + + (Eräs goottilainen tulee.) + +GOOTTI. +Suur' Lucius, viesti Roomasta on tuolla +Ja pyytää päästä teidän pateillenne. + +LUCIUS. +Sisähän tulkoon! + (Aemilius tulee.) +Aemilius, terve! Mitä Roomast' uutta? + +AEMILIUS. +Suur' Lucius ja te, goottein ruhtinaat, +Tuon tervehdyksen Rooman keisarilta: +Hän tuntee asevoimanne ja pyytää +Isänne luona teitä puhutella; +Jos panttimuksia te vaaditte, +Niin ne hän teille viipymättä laittaa. + +1 GOOTTI. +Mitä sanoo päällikkömme? + +LUCIUS. +Aemilius, keisari jos isälleni +Ja Marcus-sedälleni takuun suo, +Niin heti valmis olen. -- Eespäin, mars! + + +Toinen kohtaus. + + Rooma. Tituksen talon edusta. + + (Tamora, Demetrius ja Chiron tulevat valepuvussa.) + +TAMORA. +Täss' oudossa ja kolkoss' asussa +Andronicusta vastaan käyn ja sanon +Ett' olen Kosto, manalasta tullut +Kamalain tuskiensa sovittajaks. -- +Koputa huoneen oveen, missä kuuluu +Hän julmaa koston tuumaa hautovan, +Ja sano, että Kosto häneen yhtyy +Tuhoomaan tuiki hänen sortajansa. + + (Koputtavat.) + + (Titus avaa huoneensa ikkunan.) + +TITUS. +Ken häiritsee mua miettelyssäni? +Ovenko avaamaan mua viettelette, +Jott' ilmaan lentäis synkät tuumani +Ja näin ois kaikki miettelyni turhaa? +Mut petytte. Mit' aion tehdä, nähkääs. +Se täss' on verin kirjoitettuna; +Ja minkä kirjoitin, sen täytän myös. + +TAMORA. +Ma tulin, Titus, kanssas puhumaan. + +TITUS. +Ei sanaa! Suloll' en voi haastaa minä: +Kädetön olen, eleit' olen vailla. +Sin' olet voiton puolla; vaiti siis! + +TAMORA. +Jos tuntisit mun, kyllä puhuisit. + +TITUS. +En hullu ole; kyllin sinut tunnen: +Tää käs' sen todistaa, tää punapräntti, +Nää vaot, tuskain, huolten kyntämät, +Yöt raskaat, vaivan päivät, surut kaikki +Sen todistavat, että sinut tunnen: +Tamora olet, korska keisarinna. +Nyt vaaditko mun toista kättäni? + +TAMORA. +Ei, tuskain mies, en ole Tamora: +Hän pahaa sulle suo, mut minä hyvää. +Min' olen Kosto, manan lähettämä: +Povestas korppikotkat karkoitan, +Verisen palkan tuoden sortajilles. +Mua päivän valoon tervehytä; tule, +Taposta puhelkaamme, surmasta. +Ei sitä loukkoa, ei piilopaikkaa, +Ei umpi-pimeytt' eikä usvaist' uomaa, +Miss' inha valtaus tai veri-murha +Niin piillä voivat, etten niitä keksi. +Kun korvaan kuiskaan julman nimen: kosto, +Niin pahin syntinenkin vapisee. + +TITUS. +Sinäkö Kosto? Tänne lähetetty +Kiduttamaanko vihamiehiäni? + +TAMORA. +Se olen; tule siis mua tervehtimään. + +TITUS. +Tee mulle ensin palvelus, niin tulen. +Sivullas, näetkös, Valtaus on ja Murha; +Nyt näytä mulle, että olet Kosto: +Nuo pistä tai ne vaununpyöriis sido, +Ma silloin tulen ajomieheks sulle +Ja kiidän kanssas halki ilmojen; +Kaks sälköä sä hanki pikimustaa +Vetämään kiirein koston-vaunujasi, +Ja murhamiehet etsi luolistaan; +Ja kun on vaunus niiden päitä täynnä, +Min' astun pois ja pyörän rinnalla +Kuin orja jalan talsin päivän pitkän, +Siit' alkaen kuin Hyperion nousee +Ja siihen asti kuin se mereen laskee; +Näin päivästä mä päivään laahustan, +Jos Valtauksen ja Murhan pois sa juurit. + +TAMORA. +Nää mua käskyläinä seuraavat. + +TITUS. +Vai käskyläinä? Mikä nimi heillä? + +TAMORA. +Valtaus ja Murha; tämä nimi siksi, +Kun näitä paheita he kostavat. + +TITUS. +Oi, kuinka ovat keisarinnan poikain +Ja sinä keisarinnan näköinen! +Mut meillähän, maan matosilla, silmät +On hullunkuriset ja eksyttävät. +Suloinen Kosto! Nyt sun luokses tulen. +Ykskätisen jos tyydyt syleilyyn, +Niin heti sinut syliini ma suljen. + + (Poistuu ikkunasta.) + +TAMORA. +Näin tulee noutaa hourun oikkuja. +Jos millä hänen hulluuttaan ma syötän, +Se teidän tulee myöntäin vahvistaa. +Nyt lujast' uskoo hän, ett' olen Kosto, +Ja tämän luulon pettämänä tänne +Hän Luciuksen tuottaa, poikansa. +Kun pidoissani sitten turvass' istuu, +Niin viekkaan juonen keksin, millä voin +Nuo horjuvaiset gootit hajoittaa +Tai tehdä hälle vihamielisiksi. +Tuoss' on hän; osaani mun näyttää täytyy. + + (Titus tulee.) + +TITUS. +Oo, kauan olen hourinut sun tähtes! +No, terve murheen majaan, Raivotar! +Niinikään tekin, Valtaus ja Murha! -- +Ilmetty keisarinna poikineen! +Hyvin on kalkki: mauri puuttuu vain. +Pirua moista manass' eikö ollut? +Ei keisarinna, nähkääs, askelt' astu, +Jos mauria ei hällä seurassaan; +Ja ollaksenne oikein keisarinna, +Mukana pitäis moinen piru olla. +Mut näinkin tervetulleet! -- Mitä nyt? + +TAMORA. +Sa mitä tahdot vain, Andronicus. + +DEMETRIUS. +Tuo tänne murhaaja, niin hälle näytän. + +CHIRON. +Tuo tänne konna, jok' on raiskuun tehnyt, +Min' olen pantu hälle kostamaan. + +TAMORA. +Tuo tänne tuhannen sa sortajaasi, +Ma kostaa tahdon heille kaikille. + +TITUS. +Kirotut Rooman kadut kaikki etsi, +Ja jos näet jonkun sinun näköisesi, +Se tapa, Murha: se on murhamies. -- +Käy mukaan sinä, ja jos sattumalta +Sa jonkun tapaat sinun näköisesi, +Se tapa, Valtaus: se on raiskaaja. -- +Käy mukaan sinä; keisarimme hoviss' +On kuningatar, maurin palveloima; +Sa hänet omast' asustasi tunnet: +Hän päästä jalkaan sun on näköisesi. +Oi, väkivalloin surmaa nuo: he ovat +Mun väkivallanneet ja omani. + +TAMORA. +Hyvinpä neuvot meitä; tahtos teemme. +Suvainnet, hyvä Titus, tänne tuottaa +Nyt poikas, Lucius-urhon, joka johtaa +Sotaista gootti-laumaa Roomaa vastaan; +Pitoihin kutsu hänet luoksesi. +Kun tääll' on hän, niin juhlajuominkeihin +Tuon tänne keisarinnan poikineen +Ja keisarin ja kaikki sortajasi: +He saavat polvillaan sua rukoilla +Ja sinä heihin poves tuskat purkaa. < +Mit' arvelee mun tuumastani Titus? + +TITUS. +Hoi, veli Marcus! Synkkä Titus kutsuu. + (Marcus tulee.) +Mene veljenpoikas Luciuksen luo; +Kysele häntä goottein leiristä; +Tuo hänet tänne, muutamia goottein +Pääruhtinaita hänen mukanaan. +Alalleen jättäköön hän soturinsa. +Sano, että keisari ja keisarinna +Tääll' ovat pidoissa; hän tulkoon mukaan. +Se tee mun tähteni, ja hänkin samoin, +Jos isänsä on henki hälle rakas. + +MARCUS. +Sen kyllä teen, ja heti palajan. + + (Menee.) + +TAMORA. +Nyt menen toimittamaan asiasi +Ja käskylääni otan mukaani. + +TITUS. +Ei, Valtaus ja Murha jätä tänne, +Takaisin muuten kutsun veljeni, +Ja Lucius saa yksin koston täyttää. + +TAMORA (syrjään pojilleen). +Mit' arvelette? Tänne jäättekö, +Siks kuin käyn keisarille kertomaan, +Kuink' aikomamme juonen suoritin? +Puhukaa hyvää, mieltään noutakaa, +Ja hänen luokseen jääkää kunnes palaan. + +TITUS (syrjään). +Nuo tunnen, vaikka luulevat mun hulluks, +Ja kiedon heidät omaan satimeensa, +Kirotut tuonen koirat emoineen. + +DEMETRIUS (Tamoralle). +Te menkää milloin tahdotte; me jäämme. + +TAMORA. +Hyvästi, Titus! Kosto erkanee +Ja vihamiehes ansaan viettelee. + +TITUS. +Sen hyvin uskon; hyväst', armas Kosto! + + (Tamora menee.) + +CHIRON. +No, vanhus, mitä tointa annat meille? + +TITUS. +Oo, kyllin teill' on täällä tehtävää. -- +Hoi, Cajus, Publius ja Valentin! + + (Publius ja muita tulee.) + +PUBLIUS. +Te kutsuitte? + +TITUS. + Nuo kaksi tunnetteko? + +PUBLIUS. +He varmaan ovat keisarinnan pojat, +Demetrius ja Chiron. + +TITUS. +Hyi, Publius, hyi! Sa suurest' erehdyt. +Tää täss' on Murha, Valtaus on tuo toinen, +Ja siksi sido heidät, hyvä Publius; +Käsiksi heihin, Valentin ja Cajus! +Ma tätä hetkeä jo kauan toivoin, +Ja nyt sen sain. Siis lujiin pankaa köysiin; +Suu tukkikaa, jos huutaa alkavat. + + (Titus menee. Publius y.m. sitovat Chironin ja Demetriuksen.) + +CHIRON. +Seis, konnat! Täss' on keisarinnan pojat! + +PUBLIUS. +Ja siksi teemme niinkuin käsketään. -- +Suu tukkoon heiltä; sanaakaan ei enää! +No, onko vahvaa? Lujaa tehkää vain! + + (Titus Andronicus palaa, mukanaan Lavinia, edellisellä + veitsi kädessä, jälkimmäinen kantaen maljakkoa.) + +TITUS. +Lavinia, tule, tule! Tuossa kahleiss' +On vihamiehesi! -- Suu tukkoon heiltä: +Puhua älkää heidän salliko! +He kuulkoot vain mun julmat sanani. -- +Te konnat, Chiron ja Demetrius, +Tuoss' on se lähde, jonka sokaisitte, +Se kaunis kesä, johon talven toitte. +Tapoitte hältä miehen; siitä työstä +Kaks hänen veljistään on surman saanut; +Minulta käsi vietiin pilkaten; +Ja käsikullat, kielen, senkin, mik' on +Kalliimpi näitä -- puhtaan kainouden -- +Te, ihmispedot, hältä ryöstitte. +Mitä sanoisitte nyt, jos sallisin? +Te häpeisitte pyytää armoa. +Nyt kuulkaa, kurjat, kuinka teitä rääkkään: +Kädellä tällä kurkun leikkaan teiltä; +Lavinia tyngillänsä pitää maljaa, +Johonka kootaan syntiverenne. +Pitoihin tänne tulee äitinne, +Nimenään Kosto; hän mun hulluks luulee. +Haa, kuulkaa! Luunne jauhan tomuksi, +Vereenne siitä vastaan taikinan, +Ja taikinasta laitan piirakoita, +Ja niihin teidän riettaat päänne leivon; +Ja sitten äitinne, se irstas portto, +Kuin maa, saa niellä omat sikiönsä. +Nää on ne pidot, joihin hänet kutsuin; +Täss' äidin herkkupalat. Lastani +Pideltiin julmemmin kuin Philomelaa, +Ja julmemmin kuin Prokne minä kostan. +Nyt tänne kurkkunne! -- Lavinia, tule, + (Leikkaa heiltä kurkut.) +Ja ota veri; ja kun ovat kuolleet, +Niin hienon hienoksi ma jauhan luut +Ja tuohon inhaan nesteeseen ne hierrän. +Ja siihen sotkuun leivon sitten päät. -- +Pois tulkaa! Kukin tehköön parastaan, +Niin että pidot tulee julmemmat +Ja verisemmät kuin Kentaurin juhla. +Noin! Pois ne viekää! Kokiks itse rupeen, +Niin ett' on valmista, kun äiti saapuu. + + (Menevät, vieden ruumiit mukanaan.) + + +Kolmas kohtaus. + + Teltta Tituksen talon edustalla. Pöytä katettuna. + + (Lucius, Marcus, gootteja, ja Aaron, vangittuna, tulevat.) + +LUCIUS. +Kosk' isä tahtoo että palaan Roomaan, +Niin, setä hyvä, olen tyytyväinen. + +1 GOOTTI. +Niinikään mekin, käyköön kuinka käy. + +LUCIUS. +Tuo mauri-peto pane talteen, setä, +Tuo julma tiikeri, tuo perkele. +Hän ravintoa vailla, kahleiss' olkoon, +Siks kuin hän keisarinnan itsen nähden +Todeksi näyttää tämän irstaat työt. +Ja vahvass' olkoot väijyss' ystävämme: +Lie keisarilla pahat mielessä. + +AARON. +Kiroja horna kuiskatkoon nyt korvaan +Ja kieltän' auttakohon purkamaan +Pakoovan sydämmeni vihan mujut! + +LUCIUS. +Pois, verikoira, jumalaton peto! -- +Setääni auttakaa; pois hänet viekää! + (Gootit vievät pois Aaronin. Torventoitauksia kuuluu.) +Tuloss' on keisari: jo torvet soivat. + + (Saturninus, Tamora, tribuuneja, senaattoreja y.m. tulee.) + +SATURNINUS. +Yht' enempääkö taivaall' auringoita? + +LUCIUS. +Miks itseäsi auringoksi sanot? + +MARCUS. +Seis, Rooman keisari, ja sinä, lanko! +Sovussa riitanne on ratkaistava. +On pidot valmiit, jotka Titus huolell' +On valmistanut hyvään tarkoitukseen: +Sopua, rauhaa, Rooman hyvää varten. +Lähemmä tulkaa siis, ja istukaa. + +SATURNINUS. +Sen teemme, Marcus. + + (Hoboijat soivat. Titus kokiksi puettuna, Lavinia hunnutettuna, + nuori Lucius ja muita tulee. Titus asettaa ruoat pöydälle.) + +TITUS. +Terveeksi, keisari ja keisarinna! +Terveeksi, Lucius, ja uljaat gootit! +Terveeksi kaikki! Atria on halpa, +Mut tyydyttänee toki. Pyydän, syökää! + +SATURNINUS. +Miks tuossa puvussa, Andronicus? + +TITUS. +Siks, että itse tahdoin kaikki laittaa +Näin ylhäisille pöytävieraille. + +TAMORA. +Olemme kiitolliset, hyvä Titus. + +TITUS. +Niin varmaan, mieleni jos tuntisitte. +Mut, majesteetti, mulle sanokaa: +Tekikö oikein tuittupää Virginius, +Kun omin käsin tyttärensä tappoi, +Jok' oli raiskattu ja häväisty? + +SATURNINUS. +No, tietysti. + +TITUS. + Ja syynne? + +SATURNINUS. + Jottei tyttö +Eläisi häpeäänsä kauemmin +Eik' isää murheest' aina muistuttaisi. + +TITUS. +Tehokas, mahtava ja vahva syy, +Elävä esikuva, ohje, käsky +Minulle, katalalle, tehdä samoin. -- +Lavinia, kuole, kanssas häpeäsi, +Ja häpeäsi kanssa isän suru! + + (Pistää Lavinian kuoliaaksi.) + +SATURNINUS. +Mit' olet tehnyt, julmus? + +TITUS. + Tappanut +Sen, joka sokeaks mun itketti. +Yht' onneton ma olen kuin Virginius, +Tuhansin enemmänkin syytä mulla +On tähän julmuuteen; -- nyt on se tehty. + +SATURNINUS. +Hän raiskattuko? Kenen se on työtä? + +TITUS. +Täss', armo hyvä: suvaitkaahan syödä! + +TAMORA. +Miks tyttäresi tapoit? + +TITUS. + Minä en; +Demetrius ja Chiron teki sen: +He hänet raiskasivat, kielen veivät; +He yksin syypäät ovat, toiset eivät. + +SATURNINUS. +Te menkää heti heitä noutamaan. + +TITUS. +Täss' ovat, leivottuina piirakkaan! +Nyt äiti ahminut on herkkupalaa +Ja lihaa syönyt oman kohtuns' alaa. +Se totta: veitsi tää sen todistaa. + + (Pistää Tamoran kuoliaaksi.) + +SATURNINUS. +Haa, kuole, hullu! Työsi palkkans saa. + + (Surmaa Tituksen.) + +LUCIUS. +Isänsä surman-iskuun poika vastaa: +Verestä veri, kuolo kuolemasta! + + (Surmaa Saturninuksen. Suuri hälinä syntyy. Kansa joutuu + hämmennyksiin ja hajaantuu. Marcus, Lucius ja heidän + pnoluelaisensa nousevat Tituksen asunnon portaille.) + +MARCUS. +Apeat miehet, Rooman kansalaiset, +Revityt melskeessä kuin lintuparvi, +Jonk' ärjysäät ja myrskyt hajoittaa, +Opastaa minun suokaa, miten koota +Tuo hajavilja yhdeks sitomeksi, +Rikotut luut taas liittää yhdeks rungoks, +Jott' itseään ei Rooma tuhoisi, +Tuo, jota mahtivallat kumartavat, +Häpeäll' itseään ei lopettaisi +Kuin mikä toivoton ja halpa orja. +Mut jos nää rypyt, ajan hallan merkit, +Nää kypsän älyn taatut todisteet, +Teit' ei saa sanojani tarkkaamaan, + (Luciukselle.) +Puhu sinä, Rooman kallis ystävä, +Kuin ennen esi-isämme,[11] kun kertoi +Hän juhla-äänell' lemmensairaan Didon +Surevaan korvaan julmaa tarinaa +Tulipalo-yöstä, jolloin kreikkalaiset +Priamukselta Troian viekastivat. +Sano, kuka Sinon lumos korvamme, +Ken toi sen turmakoneen, joka iski +Sisäisen sodan haavan meidän Troiaan. -- +Ei teräst' ole, piitä sydämmeni; +Suurt' en voi suruani ilmi tuoda: +Sanani kyyneltulva upottaisi +Ja särkis äänen silloin, kun sen pitäis +Enimmin teitä liikuttaa ja saada +Teiss' ystävyyden sääli heräämään. +Täss' sodanpäämies on, hän puhukoon, +Niin sydämmenne sykähtää ja itkee. + +LUCIUS. +Siis, jalot kuulijani, tietäkää: +Nuo konnat, Chiron ja Demetrius, +He keisarimme veljen murhasivat, +He raiskasivat sisaremme, heidän +Teostaan veljemmekin mestattiin, +Isämme kyyneleitä ilkasteltiin +Ja halvoin juonin hältä vietiin käsi, +Jok' oli Rooman taistot taistellut +Ja hautaan laittanut sen vihamiehet. +Minutkin tylyst' ajettihin maasta, +Sulettiin portit, itkein mieroon syöstiin +Apua viholliselt' etsimään; +Nuo vihans' upottaen kyyneliini, +Mun syliins' ystävänä sulkivat. +Minä, se hyljeksitty, verelläni +Kotini onnen suojasin, pois työnsin +Sen sydämmestä vihamiehen miekan +Ja omaan poveeni sen kärjen käänsin. +En ole kerskuri, sen tiedätte, +Mut mykät arpani ne todistavat +Ett' oikea on puheeni ja tosi. +Mut vait! Ma liiaks siirryn aineesta +Katalaan omaan kehuun. Anteeks suokaa; +Kell' ystävää ei ole, kehuu itse. + +MARCUS. +Nyt mull' on puheen vuoro. Tämä lapsi +Se Tamoran on kohdun hedelmä, +Isänä jumalaton maurilainen, +Tuo kaikkein näiden tuskain alkusyy. +Tituksen taloss' on se konna; hän voi +Sanani todistaa. Nyt päättäkää, +Oliko Tituksella syytä kostaa +Noin mahdoton ja sietämätön loukkaus, +Suurempi kuin mit' ihmisluonto kestää. +Totuuden kuulitte; mit' arvelette? +Väärinkö teimme? Sen jos näytätte, +Niin me, Andronicusten kurja jäännös, +Sijalta tältä, missä seisomme, +Käsikkäin alas suin päin syöksymme +Ja murskaks lyömme päämme kallioon, +Näin tehden äkkilopun suvustamme. +Puhukaa, roomalaiset! Tahdotteko, +Niin heti tapahtuva on se teko. + +AEMILIUS. +Ei, tule alas kunnon roomalainen, +Kädestä tuoden meidän keisaria, +Lucius-keisaria; koko kansa, +Sen tiedän, siihen antaa suostuntansa. + +MARCUS. +Terveeksi, Lucius, Rooman keisari! + (Palvelijalle.) +Tituksen surutaloon mene sinä +Ja tänne tuo se mauri-pakana: +Hän hirvittävään verikuolemaan +On tuomittava häijyst' elämästään. -- + (Lucius ynnä muut astuvat alaa.) +Eläköön Lucius, Rooman suuri valtias! + +LUCIUS. +Suur' kiitos teille! Hallita niin soisin, +Ett' onnen rikot ehjäks tehdä voisin. +Mut, ystävät, nyt hetken loma vain: +Minulle luonto määrää raskaan toimen. -- +Pois syrjään kaikki! -- Sinä, setä, tule, +Tomulle tälle murheen kyynel suo. -- +Tuoss' sulle lämmin suukko kylmiin huuliin, + (Suutelee Titusta.) +Tuoss' surun pisar otsaan veriseen, -- +Se poikas viimeinen on lemmenlahja! + +MARCUS. +Suukosta suukko, kyynel kyyneleestä +Tuoss' ota muistoks Marcus-veljeltäsi! +Vaikk' oisi ääretön ja määrätön +Tää kyynelvelka, kaikki suorittaisin. + +LUCIUS. +Tule, poika, tule; opi meistä, mitä +On sulaa kyyneliin. Sua vaaris lempi, +Sua usein hypitti hän polvellaan, +Povellaan nukutti ja uneen lauloi, +Ja monta kertoi sulle tarinaa +Sun lapsen mielellesi otollista. +Siis lapsen hellyydellä pieni tilkka +Hänelle pikku-lähteestäsi suo; +Niin säästää hellä luonto: ystäväin +Surussa tulee käydä käsikkäin. +Nyt hyvästele häntä haudan poveen; +Tee tehtäväsi: sano jäähyväiset! + +POIKA. +Oi, vaari, vaari! Oi, jos minä oisin +Nyt kuolleena, ja sinä eläisit! -- +Hyvä jumala! En puhua ma voi: +Tukahdun itkuuni, jos suuni avaan. + + (Roomalaisia tulee, tuoden mukanaan Aaronin.) + +1 ROOMALAINEN. +Surunne heittäkää, Andronicukset, +Ja tämä kehno konna tuomitkaa, +Jok' aiheutti kaikki nämä hirmut. + +LUCIUS. +Hän rintaa myöten maahan kaivettakoon; +Rajutkoon siinä, ruokaa huutakoon; +Se joka häntä auttaa taikka säälii, +On kuolon oma. Tää on tuomiomme. +Lujasti hänet maahan kaivakaa! + +AARON. +Miks vait on viha, kiukku kieletön? +En ole laps, ett' turhin rukouksin +Katuisin mitä olen pahaa tehnyt; +Tekisin tuhat kertaa pahempaakin +Kuin mitä tein, jos mulla vain ois valta. +Jos mitä hyvää eläissäni tein, +Sydämmen pohjasta ma sitä kadun. + +LUCIUS. +Hyvät ystävät, pois viekää keisari, +Isänsä hautaan hänet haudatkaa. +Lavinian ja isäni me sitten +Panemme meidän perheen hautaholviin. +Mut Tamora, tuo julma tiikeri, +Hän ruumissaattoa ja hautavirttä +Ja sielukellojakin olkoon vailla: +Pedon ja korpin ruoaks heitettäköön! +Hän eli niinkuin peto armotonna, +Siis armottoman saakoon kohtelun. +Kirotun maurin tuomio täyttäkää; +Hän oli alkusyynä turmioomme. +Niin sitten hallitsemme, että moista +Verinäytelmää ei tapahtuisi toista. + + (Menevät.) + + + + +SELITYKSIÄ: + + +[1] _Troian kuningatar_. Hecuba, tarun mukaan, repi silmät Trakian +kuninkaan Polymestorin päästä, kun tämä oli ahneudesta surmannut hänen +poikansa, joka on kuninkaan turviin jätetty. + +[2] _Ken Solonin on onnen saavuttanut_. Tarkoittaa Solonin tunnettua +lausetta: "ei kukaan ole onnellinen ennen kuolemaansa." + +[3] _Tään valkean ja tahrattoman vaipan_. Tällaiseen -- toga candidaan +-- tuli, tasavallan tavan mukaan, viranhakijan pukeutua; siitä nimi +candidatus. + +[4] _Laerteen viisas poika_. S.o. Odysseus. + +[5] _Hoi, karttuja!_ Lontoon oppipoikain huuto katumellakoissa. + +[6] _Prinssi-karkuri_. S.o. Aeneas. + +[7] _Mun poveni on valtias Saturnus_. Astrologien mukaan +Saturnus-planeetan vaikutus oli paha ja turmiollinen sen alla +syntyneihin, kun sitä vastoin Venuksen vaikutus on kiihoittava. + +[8] _Kimriläinen_. Kimria oli tarumainen maa, missä synkeys ja +pimeys vallitsi. + +[9] _Kokyton sumusuu_. Kokytos oli manalan jokia. + +[10] _Encelodus ja Typhon_ olivat jättien, titaanien, johtajia +sodassa jumalia vastaan. + +[11] _Kuin ennen esi-isämme_. S.o. Aeneas. + +[12] _Ken toi sen turmakoneen_. Viittaus puuhevoseen, jonka avulla +Troia valloitettiin. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Titus Andronicus, by William Shakespeare + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TITUS ANDRONICUS *** + +***** This file should be named 21100-8.txt or 21100-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/1/1/0/21100/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/21100-8.zip b/21100-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..5a16550 --- /dev/null +++ b/21100-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..889d9bd --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #21100 (https://www.gutenberg.org/ebooks/21100) |