diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 22514-8.txt | 21396 | ||||
| -rw-r--r-- | 22514-8.zip | bin | 0 -> 459583 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 21412 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/22514-8.txt b/22514-8.txt new file mode 100644 index 0000000..5cc98fb --- /dev/null +++ b/22514-8.txt @@ -0,0 +1,21396 @@ +The Project Gutenberg EBook of Perth'in kaupungin kaunotar, by Walter Scott + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Perth'in kaupungin kaunotar + +Author: Walter Scott + +Translator: Julius Krohn + +Release Date: September 5, 2007 [EBook #22514] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PERTH'IN KAUPUNGIN KAUNOTAR *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +PERTH'IN KAUPUNGIN KAUNOTAR + +Kirj. + +Walter Scott + + +Suomentanut Kaarle Krohn [nimimerkillä Suonio] + + +Helsingissä, +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1878. +Uuden Suomettaren kustantama. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + + "Kas Tiber! huusi Roman sotilas, + kun ilmaantui Tay-virran valtias; + Mut vastata ken Skotti siihen vois + Ja Tiber-purolle Tayn nimen sois?" + + Nimetön. + +Jos aistikasta muukalaista pyydettäisiin mainitsemaan vaihtelevaisinta, +ihaninta Skotlannin maakunnista, niin hän luultavasti nimittäisi +Perth'in kreivikunnan. Samoin myös Skotlantilainen, joka on syntynyt +jossain muussa Caledonian[1] seudussa, kenties kodinrakkaudesta kehuisi +omaa syntymäpaikkaansa vielä ihanammaksi, mutta varmaankin myöntäisi +toisen sijan Perth'ille. Näin hänkin antaisi tämän maakunnan asukkaille +täyden oikeuden väittää, että heidän kreivikuntansa -- syrjäisen +silmällä katsoen -- on Britannian saaren pohjoisemman kuningaskunnan +kaunein osa. Pitkä aika takaperin on jo rouva Mari Wortley Montague, +sillä herkällä aistilla, joka kaikissa hänen kirjoituksissansa +ilmautuu, lausunut sen, että jokaisen maan miellyttävin seutu, seutu, +jossa erilaiset luonnonkauneudet täydellisimmästi ovat nähtävänä, on +se, missä vuoristo viettää alas alangolle päin. Skotlannin kauniimmat +vuoret, vaikkei juuri korkeimmat, kohoavatkin Perth'in kreivikunnassa. +Virrat täällä, vuoristosta ulos-lähtiessään, hyppäävät hurjimmat +koski-hyppäyksensä, kuohuen jylhän-jaloimpien solien läpi. Paitsi sitä +yhdistyy täällä vuori-maiseman jaloon kauneuteen viljavamman maan ja +ilman luoma kasvisto. Täällä metsiä, lehtoja ja viidakoita on +runsaasti; ne peittävät vuorien juuret, kiipeevät ylös loiroihin ja +löytävät sijan vielä jyrkän kallioseinänkin keskellä. Tämmöisissä +luonnon suosimissa seuduissa matkustaja voi nähdä, niinkuin runoilija +Gray tai kuka muu se lienee, on laulanut: "Ihanuuden lepäävän Rauhan +sylissä." + +Mainittu edullinen asema tekee, että tällä onnellisella seudulla on +erittäin ihastuttava vaihtelevaisuus. Sen järvet, metsät sekä vuoret +saattavat vetää vertaa kauneimmillekin Skotlannin vuoristossa; ja +näiden jylhästi-kauneitten näkö-alain vieressä, muutamin paikoin ihan +likekkäin, on taas viljavia, asuttavia paikkoja, jotka kestävät +vertaamista vaikka iloisen Englanninkin viljavainioitten rinnalla. Tämä +seutu on myös ollut monen merkillisen teon ja tapahtuman tanterena, +joista moni on historiallisesti tärkeä, moni kumminkin runoilijan sekä +romaaninkirjoittajan huomiota herättävä, vaikka ainoasti kansantaruissa +mainittu. + +Näissä laaksoissa Alangon Saksilainen ja Vuoriston Gaeli ovat keskenään +monen tuiman, verisen taistelun taistelleet, joissa useinkin olis ollut +mahdoton ratkaista, kummalle voiton palmu oli annettava, Alankomaanko +rautapaita ritareille vaiko heidän vastustajilleen, pahartioisille +clan'eille.[2] + +Perth'in kaupunki, niin kuuluisa kauniista asemastaan, on sangen vanha; +muinainen kansantaru kehuu sitä Romalaisten perustamaksi. Mainittu +voittoisa kansa, niin hoetaan, tunnusteli muka Tay-virtaa, vaikka se on +paljoa suurempi ja laivakululle soveliaampi, Tiberinsä näköiseksi, ja +niin myös tuota avaraa lakeutta, joka on North-Inch'in nimellä tuttu, +varsin paljon Mars-kedon kaltaiseksi. Perth'issä sitten Skotlannin +kuninkaat usein pitivät asuntoa, ja oman palatsin puutteessa oli heidän +mielestään Cisterciolais-munkkien luostarissa kumminkin tarpeeksi sijaa +heidän hovilleen. Täällä Jaakko I, vaikka Skotlannin parhaita, +viisaimpia kuninkaita, sai surmansa kostonhimoisten aatelisherrain +vihan kautta. Täällä myös syntyi Gowrien umpisalainen kapinan-yritys, +jonka murheellisen tapauksen tapahtumapaikka, tuo vanha palatsi, vasta +nykyään on tullut hävitetyksi. + +Kaikkein kauneimpia näkö-aloja koko Suuressa Britanniassa, kenties koko +maailmassakin, on, tai, pikemmin sanoen, oli se, jonka paikka, nimeltä +the _Wicks of Baiglie_ tarjosi. Se oli jonkunlainen kalliorotko, minne +matkalainen tuli, kuljettuansa autiota, ikävää maata pitkän matkan, +aina Kinross'ista saakka. Täältä hän vähitellen päästyänsä +vuoriselänteen harjulle, näki laakson, jonka halki suuri, +majesteetillinen Tay-virta käypi. Hän näki Perth'in kaupungin +torneineen, kellojalkoineen, ynnä siihen kuuluvat molemmat suuret +niityt. Hän näki Moncreiffin'in sekä Kinnoul'in vuoret, jotka +hiljalleen kohosivat, huipuissaan törröittäin jylhänkauneina kallioina, +ja joen viljavat varret, täynnä komeita maakartanoita. Kaukana perällä +viimein olivat summattomat Grampian-vuoret tämän ihastuttavan maiseman +pohjoisena rajana. Nykyinen muutettu tie, joka tosin, se täytyy +tunnustaa, paljon helpoittaa ihmisten kulkua, kiertää tämän kauniin +paikan, ja vuorten takainen näkö-ala, vaikka sitä yhä vielä tulee sanoa +erin-omaisen ihanaksi, tulee vaan vähitellen ja vähä kerrassaan silmien +eteen. Taitaa kuitenkin vielä olla jalkapolku tallella, jota myöten +voipi päästä ylös tässä mainittuun paikkaan; ja matkustaja saattaa, jos +hän ratsas-hevosensa tai vaununsa tielle jättää ja muutamia satoja +kyynäriä tahtoo astua, vieläkin verrata todellista näkö-alaa siellä +tähän minun yrittämääni kuvaukseen. Mutta mahdoton meidän hänelle antaa +tai hänen tuntea sitä sanomatonta ihastusta, jonka hämmästys herätti, +koska se jalo maisema muinoin yht'-äkkiä aukesi, missä sitä ei +ollenkaan tiennyt arvata eikä toivoa -- sitä ihastusta, jonka Chrystal +Croftangry tunsi, kun hän ensikertaa tämän verrattoman näön näki. + +Minun ihastukseeni, ensikertaa käydessäni, sekaantui lapsellinen ihme, +sillä minä en ollut vielä viittätoista vuotta vanhempi; ja kun tämä oli +ensimmäinen retki, jolle minun oli sallittu lähteä yksinäni oman +pony-hevoseni selässä, niin tuntui sydämessäni samassa itsenäisyyden +riemu, vaikka sen seassa myös oli pikkuisen pelkoa, jommoista +rohkeinkin poika tuntee, kun hän ensikerran pääsee ilman johdotta +omille valloilleen. Minä muistan että tempaisin hevostani suitsista, +tietämättänikään mitä tein, ja että katselemalla katsoin eteeni, ikään +kuin olisin pelännyt tuon näön muuttuvan toiseksi, teateri-verhon +lailla, ennen kuin olisin kerjinnyt tarkastaa kaikkia sen eri osia ja +vakuuttua siitä, että se oli totta. Tästä hetkestä -- siitä on jo nyt +kulunut enemmän kuin viisikymmentä vuotta -- on tuon verrattoman +maiseman muisto aina säilyttänyt suuren vaikutusvoimansa mieleeni, +pitäen siinä paikan muistettavana seikkana, vaikka moni semmoinenkin +asia on minulta haihtunut, joka minun omaa elämääni koskei. +Luonnollista on siis, että nyt, ajatellessani jotakin yleisön huviksi +esiintuotavaa, olen valinnut tarun, joka on yhteydessä tämän minun +nuorta mieltäni lumonneen paikan kanssa. Kenties se myös voinee tehdä +huomaamattomiksi kyhäykseni vaillinaisuudet, samoin kuin monen emännän +mielestä koreat porsliini-kupit parantavat huonon teen makua. + +Aikakausi, josta nyt olen kertova, on kuitenkin paljonkin aikaisempi +molempiakin noita merkillisiä tapauksia, joita ylempänä mainitsin. +Seikat, jotka tässä otan aineeksi, tapahtuivat ne näet 14:nen +vuosisadan loppuvuosina, silloin kun Skotlannin valtikka oli lempeän, +vaan heikon Juhanan kädessä, sen joka kruunun perittyänsä otti +nimekseen Robert III. + + + + +TOINEN LUKU. + + + Metinen myös maatytön huul' on kai -- + Herruutt' ei kaipaa, ken vaan maistaa sai. + + Dryden. + +Perth'in kaupunki, niinkuin mainittu, niin runsas määrä hengettömän +luonnon kauneutta on tullut osaksi ei ole myös koskaan ollut vailla +toista kauneuden lajia, joka tosin on katoovaisempi, vaan sitä +lumoovaisempi. Nimi "_Perth'in Kaunotar_" olisi kaikkina aikoina ollut +aika suurta ylistystä, ja antanut syytä päättää, että siksi nimitetyllä +oli melkoinen etevyys kauneudessaan, sillä tuosta kadehditusta nimestä +oli kilpailijoita hyvin paljon. Mutta Keski-ajalla, johon nyt tahdon +saattaa lukijani huomion, oli nais-kauneus vielä paljo kalliimpi lahja, +kuin tätä nykyä, sen perästä kun ritarilliset tunteet enimmäksi osaksi +ovat kylmenneet. Muinaisten ritarein rakkaus oli jonkunlaista sallittua +epäjumalanpalvelusta; ainoasti rakkaus Jumalaan piti olla yhtä innokas, +niin kumminkin opetettiin, mutta todentodella taisi se harvoin vetää +tuolle toiselle vertoja. Jumalasta ja vaimoista kuului hyvin usein +puhuttavan yhteen hengenvetoon ja kauniimman sukupuolen kunnioittamista +vaadittiin ritari-arvoon pyrkijältä yhtä ankarasti kuin Jumalan pelkoa. +Tämmöisellä aikakaudella oli kauneuden valta melkein rajaton. Se +saattoi nostaa aivan halpasäätyisen korkeimman ylimyksen tasolle. + +Robert III:tta edellisen kuninkaan aikana oli kauneus yksin kohottanut +alhaissäätyisen, huonotapaisen naisen Skotlannin valta-istuimen +osallisuuteen; ja moni muu neito, vaikka vähemmin taitava tai vähemmin +onnellinen kuin tää, oli noussut korkeaan arvoon jalkavaimon viran +kautta, jota sen ajan tavat eivät liioin kieltäneet eikä paheksuneet. +Tämmöiset toivot olisivat voineet pyörryttää päätä monelta +korkeampisäätyiseltäkin tytöltä kuin Hanskurin Katrilta, jota kaikki +yksimielisesti kehuivat kaikkein kauniimmaksi kaupungin sekä sen +likitienoon neitosista, ja jonka puoleen nimi "Perthin Kaunotar" +suuresti veti nuorten junkkarein huomion, niinä aikoina, milloin +kuningas piti hovia Perth'issä. Monikin nuori aatelisherra, +korkeasukuinen ja ritaritöistään yli muiden kuuluisa, oli hartaampi +osoittamaan ratsumies-taitoansa, jos ajoi Curfew-katua, ukko Simo +Hanskurin kynnyksen sivuitse, kuin juhlallisissa turnauspeleissä, missä +Skotlannin ylhäisimmät rouvas-ihmiset istuivat katselijoina. + +Mutta Hanskurin tytär -- hänen isäänsä Simoa mainittiin sen +ajan tavalla ammattinsa mukaan -- ei näkynyt huolivan mistään +kohteliaisuuden osoitteesta semmoisten miesten puolelta, joiden +sääty-arvo oli niin paljon korkeampi hänen omaansa. Hän luultavasti ei +ollut millään muotoa tietämätön ihastuttavasta näöstänsä; mutta hän +näkyi tahtovan rajoittaa voittonsa oman säätynsä piiriin. Hänen +kauneutensa oli enemmin henkistä kuin yksistään ruumiillista laatua ja +vaikka hän luonteeltaan oli lempeä ja herttainen, näkyi hänessä aina +pikemmin ykstotisuutta kuin iloisuutta. Päättipä moni, kun näki millä +hartaudella Hanskurin Katri kirkossa rukoili, että se tyttö varmaankin +salaa halusi vetäytyä pois maailmasta ja kätkeä itsensä luostariin. +Mutta siihen uhraukseen, jos se lieneekin kenties ollut tytön mielessä, +ei olisi hänen isänsä, varakas mies, jolla vaan tämä ainoa lapsi oli, +suinkaan hyvällä antanut suostumustansa. + +Isä kuitenkin vielä vahvisteli Perth'in Kaunottaren päätöstä, karttaa +koreitten hoviherrain kohteliaisuuksia. "Äläpä huolikaan", sanoi hän, +"äläpä huolikaan, Katri, noista teikkareista, äläkä heidän +tepastelevista ratsuistaan, heidän kilisevistä kannustimistaan, heidän +sulkalakeistaan, heidän pönäkistä viiksistään. He eivät ole meidän +säätyä, emmekä me pyri heidän pariinsa. Huomenna on Pyhän Valentin'in +päivä,[3] jolloin jokainen lintu parinsa valitsee; vaan et koskaan näe +hamppulintusen rupeevan haukalle, tai punarinnan kotkalle pariksi. +Isäni oli rehellinen porvari Perth'issä ja osasi luisuttaa neulaansa +niin hyvin kuin minäkin. Ja jos nousi sotaa meidän kunnon kaupungin +porttien eteen -- hei kuinka lensi maahan neulat, ja langat, ja +säämiskänahat; ja ulos temmattiin kelpo kypäri sekä kilpi pimeästä +nurkastaan, ja pitkä keihäs seinältä, uunin päältä! Todistapas +vaan että hän tahi minä olisimme kertaakaan olleet poissa, jos +kaupunginpäällikkö piti katselmusta! -- Näin me olemme aina eläneet ja +olleet, tyttäreni -- tehneet työtä leipäkannikkamme saamiseksi, ja +taistelleet saadun leivän suojelemiseksi! Enkä huoli vävykseni +mokomata, joka itseänsä paremmaksi minua pöyhisteleikse. Ja mitä noihin +herroihin ja ritareihin tulee, toivon sinun aina pitävän mielessä, että +olet liian halpa heille aviokullaksi, vaan liian hyvää sukua +jalkasiipaksi. Ja nyt jo heitä työsi, tyttö, sillä nyt on pyhäaatto, ja +meidän tulee mennä iltamessuun rukoilemaan, että Jumala sinulle +huomiseksi lähettäisi kelpo Valentini-kumppalin". + +Perth'in Kaunotar laski pois hyppysistään komean haukka-kintaan, jota +hän tikkaeli Drummond'in rouvaa varten, puki päälleen pyhähameensa, +valmistaen itsensä seuraamaan isää Mustain-Veljesten luostariin, joka +oli likellä Curfew-katua, missä he asuivat. Matkalla sinne Simo +Hanskuri, tuo vanha, arvossa pidetty porvari, jolle oli jokseenkin +karttunut niin hyvin ikävuosia että myös varoja, sai nuorilta sekä +vanhoilta niitä kunnian-osoituksia, jotka hänen samettitakilleen sekä +kultaisille kaulavitjoilleen oli tulevat. Samoin myös Katrin maanmainio +kauneus, vaikka peitetty päähineen alle -- samallaisia tätä nykyä vielä +pidetään Flanderissa -- sai niin nuorten kuin vanhainkin niskat +kumartumaan ja lakit päästä lentämään. + +Isän ja tyttären näin kulkiessa käsikkäin, seurasi heitä pitkä, kaunis +nuorukainen, puettu työmiehen vaatteisin karkeinta lajia, jotka +kuitenkin antoivat hyvin nähdä hänen vartalonsa hoikkuutta; samoin myös +tuo pieni ehtapunainen lakki sievästi sopi hänen kauneille kasvoilleen, +jotka tirkistelivät esiin tuuheitten kähäräin keskeltä. Hänellä ei +ollut muuta asetta kuin sauva kädessään, sillä ei katsottu soveliaaksi +hänen säätyisellensä nuorukaiselle (hän oli hanskurin oppipoika) +kävellä kadulla, miekka tai tikari vyöllä; sen oikeuden näet soturit +aateliston palveluksessa katsoivat yksin-omaisekseen. Näin seurasi hän +mestariansa pyhäinpäivinä, osaksi passarina, osaksi vartijana, jos +hänen suojaansa tulisi tarvis; mutta helppo oli siitä hartaasta +huomiosta, jolla hän yhä katseli Katria, nähdä että hän olisi kernaampi +tyttärelle kuin isälle apuansa antamaan. Tavallisesti ei ollut +kuitenkaan hänen palvelushalulleen mitään tilaisuutta; sillä yleinen +kunnioituksen-tunne saattoi vastaantulijat hanskurille sekä hänen +tyttärelleen tilaa antamaan. + +Mutta kansanjoukossa alkoi pian myös näkyä knaappien, huovien sekä +joutsimiesten teräskypäreitä ja sulkalakkeja, ja näiden sotaviran +merkkien omistajat alkoivat olla käytöksessään vähemmin kohteliaat kuin +rauhaisat porvarit. Useampia kertoja, kun tämmöinen vastaantuleva +soturi satunnaisesti tai muka ylemmästä arvostaan ylpeillen poikkesi +seinäpuolelle katuvartta,[4] leimahti hanskurin nuoren seuralaisen +silmistä uhkauksen salama ja selvään näkyi, että hän olisi tahtonut +osoittaa hartauttansa nuorta emäntää palvelemaan. Mutta joka kerta tuli +siitä Conachar'ille, se oli pojan nimi, torut mestarilta, joka hänelle +huomautti, ettei hän tahtonut mitään käskemätöntä apua. "Poika hupsu", +myrisi hän, "etkö ole vielä tarpeeksi elänyt työhuoneessani, kun et +tiedä että yhdestä sivalluksesta meteli voi syntyä -- että tikari +ihmisnahan läpäisee yhtä nopeasti kuin neula säämiskän -- että minä +olen rauhan mies, vaikken suinkaan pelkuri sodassa, ja että siitä vähä +huolin kumpaa katuvarren puolta tyttäreni kanssa astun, kunhan saamme +astua tietämme häiritsemättä ja rauhassa". + +Conachar puolusteli itseään sillä, että piti huolen mestarin kunniasta; +mutta siitä ei vanha porvari paljon leppynyt. + +-- "Mitä meillä on tekemistä kunnian kanssa?" ärjähti Simo +Hanskuri. "Jos minun palveluksessani tahdot olla, niin pidä vaari +rehellisyydestä, vaan heitä kunniat noille suuriluisille, hupsuille, +joilla on terästä kantapäissä, rautaa rinnan ympärillä. Jos sinunkin +semmoisia kalkkareita tekee mieli, niin kuluta ne terveenä; vaan ei se +saa tapahtua minun kattoni alla, eipä minun seurassani". + +Nämät tämmöiset torut näkyivät Conachar'ia pikemmin kiihdyttävän kuin +hillitsevän. Mutta viittaus Katrilta -- jos tuo hänen hoikan sormensa +liikahdus todella oli viittausta -- vaikutti paremmin kuin vihastuneen +isännän kaikki torut. Nuorukainen heitti pois soturimaisen ryhdin, joka +hänessä näkyi olevan luonnollinen, ja muuttui jälleen rauhallisen +porvarin nöyräksi seuralaiseksi. + +Nytpä heidät saavutti pitkä nuori mies leveässä levätissä, joka myös +osan kasvoista peitti -- se oli yleinen tapa sen ajan nuorissa +herroissa, koska he eivät tahtoneet olla kaikkien tunnettavina tai +olivat lystien seikkojen ha'ulla. Hän näytti, sanalla sanoen, niinkuin +olisi tahtonut ympärillä olevalle maailmalle sanoa: "En tahdo tällä +hetkellä olla tunnettu, en tahdo että minua puhuteltaisiin siksi, mikä +olen. Mutta koska en ole kenellekään muulle kuin itselleni velvollinen +teoistani vastaamaan, pidän tätä peittoa silmien edessä ainoasti tavan +vuoksi, enkä juuri välitä, tunnetteko vai ettekö tunne minua". -- Hän +poikkesi isänsä käsivarresta kiinnipitävän Katrin oikealle puolelle ja +rupesi hitaammin astumaan, ikään kuin yhtyen seuraan. + +"Hyvää iltaa, kunnon mestari". + +"Jumal' antakoon, armollinen herra, kiitoksia toivoittamastanne. -- +Mutta saanko pyytää teitä tietänne jatkamaan? -- Meidän astuntamme on +teille liian verkallinen -- meidän seuramme teidän isänne pojalle liian +halpa". + +"Siitä on isäni poika lähin mies päättämään, vanha mies. Mulla olisi +asiaa sinulle ja myös tälle kauniille Pyhälle Katrinalle tässä, joka on +ihastuttavin ja kovimmansydäminen kaikista almanakan pyhimyksistä." + +"Alimmaisella nöyryydellä, korkea herra", virkkoi vanha hanskuri, +"pyytäisin saada huomauttaa teille, että nyt on Valentinin aatto, joka +ei ole mikään asia-aika, ja että minä voin ensi-arkena saada teidän +kunnioittavaiset käskynne jonkun palvelijan kautta, niin varhain kuin +vaan tahdotte ne lähettää". + +"Ei ole koskaan aikaa, joka olisi soveliaampi tätä nykyistä", jatkoi +itsepäinen nuorukainen, jonka sääty-arvo näkyi olevan niin korkea, +ettei hänen tarvinnut kursaella. "Minä tahtoisin tietää, onko +nahkatröijy, jonka joku aika takaperin käskin, jo valmis -- ja sinulta, +kaunoinen Katri" -- (hänen äänensä hiljeni kuiskaukseksi) -- tahtoisin +tietoa, ovatko sinun hienot hyppysesi liikkuneet sitä ommellessa, +niinkuin minulle lupasit? Mutta mitäs ma kysynkään -- onhan minun +sydän-parkani tuntenut jokaisen pistoksen, millä neula sen sydämen +peitteeksi aiotun vaatteen lävisti. Kavaltaja, mikä edesvastaus olisi +sinulle tuleva, siitä että näin kiduttelet sydäntä, joka sinua niin +tulisesti rakastaa?" + +"Olkaa niin hyvä, korkea herra", vastasi Katri, "ja lakatkaa näistä +hulluista puheista -- teidän ei sopisi semmoista puhua, eikä minun sitä +kuulla. Me olemme halvat säädyltämme, vaan kunnialliset käytökseltämme; +ja isän läsnä-olosta toki edes pitäisi olla tyttärelle suojaa +senkaltaisista sanoista, vaikka ne näin korkean herran suusta tulevat". + +"No hyvä, sinä armoton", vastasi luopumaton teikkari, "minä lakkaan +sinua nyt vaivaamasta, jos vaan lupaat näyttää itseäs ikkunassas +huomen-aamulla, kohta kun päivä tirkistäikse itäisten vuorten yli, ja +niin antaa minulle oikeuden olla sinun Valentininas ensi vuonna". + +"En suinkaan, korkea herra. Isäni juuri äsken huomautti minulle, ettei +haukat, saatikka sitten kotka, sovi halvan hamppulintusen pariksi. +Hakekaa itsellenne joku hovineito, jolle teidän kohteliaisuutenne on +oleva kunniaksi. Minulle -- älkää pahaksi panko, korkea herra, jos +suoraan puhun -- se vaan on häväistystä". + +Näin puhuessaan he olivat tulleet kirkon ovelle. + +"Tässä paikassa", virkkoi nyt isä, "te, korkea herra, sallinette meidän +sanoa teille jäähyväiset. Kyllähän minä sen tiedän, ettette te suuresti +huolisi luopua huvituksestanne sen tuskan ja vastuksen tähden, joka +siitä meidän kaltaisillemme tulee. Mutta tästä suuresta +palvelijajoukosta täällä oven edessä voitte te arvata, että on kirkossa +semmoisia, joista teidänkin, armollinen herra, täytynee pitää lukua". + +"Vai lukua -- ja kukapa minusta mitään lukua pitää?" virkkoi ylpeä +nuori herra. "Mokoma halpa käsityöläinen ja hänen tyttärensä, joille +vähin huomionikin jo on liikaa kunniaa, ovat niin hävyttömät ja sanovat +minun puhuttelemiseni häväistykseksi. Ohoh, sinä valkean kauriinnahan +ja sinisen silkin kuningatar, kylläpä mä vielä saan sinut tätä +katumaan". + +Hänen tätä mutistessaan hanskuri tyttärineen astui Dominikolaiskirkon +ovesta sisään, ja heidän palvelijansa Conachar, pyrkiessään kiireesti +heidän jälkeensä, tyrkkäsi, kentiesi hiukan tahallaankin, sitä nuorta +aatelisherraa. Teikkari, heräten harmillisista mietteistänsä ja katsoen +tätä tyrkkäystä tahallaan tehdyksi loukkaukseksi, tarttui poikaa +rintaan, antoi hänelle sivalluksen ja sysäsi sitten poikemmaksi. +Vimmastunut Conachar, jollakin vaivalla toinnuttuaan, tempasi kädellään +vasemmanpuolista kuvettaan, ikään kuin hakien miekkaa tai tikaria siitä +paikasta, mistä se tavallisesti riippuu; mutta kun ei semmoista asetta +löytynyt, ilmoitti hänen näkönsä toivossaan pettynyttä vimmaa, ja hän +astui kirkkoon. Niiden muutamain minuuttien ajan, niin kauan kun poika +vielä viipyi ulkona, seisoi nuori herra paikallaan, kädet ristissä +rinnan päällä, ylpeä hymy suun sopissa, ikään kuin härsyttäen häntä +parastansa koettamaan. Mutta kun Conachar oli kirkkoon astunut, peitti +hänen vastustajansa kasvonsa vielä paremmin levätillään ja antoi +salaviittauksen, kohottaen toista kinnastansa. Kohta lähestyi häntä +kaksi miestä, jotka, peitetyin kasvoin samoin kuin hän, olivat jonkun +matkan päässä katselleet hänen liikuntojaan. Hänellä oli nyt heidän +kanssaan pitkä keskustelu, jonka jälkeen nuori aatelisherra meni +yhtäänpäin, hänen ystävänsä tai palvelijansa toisaalle. + +Simo Hanskuri, ennen kuin kirkkoon astui, katsahti noiden miesten +puoleen, mutta oli jo ennen heidän eroamistaan käynyt sijalleen +keskellä seurakuntaa. Hän laskeutui polvilleen, ja hänen katsannostaan +näkyi, että raskas kuorma hänen sieluansa painoi. Mutta kun messu +päättyi, näkyi tuska hänestä helpoittuneen; hän oli heittänyt itsensä +ja huolensa taivaallisen Isän huostaan. Jumalanpalvelus oli tällä +kertaa hyvin juhlallinen, sillä kirkossa oli suuri joukko +korkeasukuista herras- ja rouvasväkeä. Olipa sijaa valmistettu vanhaa, +hyvää kuningastakin varten; mutta joka niistä kivuista, jotka häntä +vaivasivat, oli estänyt Robert III:n messuun tulemasta, niinkuin +hänellä muulloin oli tapana. Koska kirkkoväki alkoi hajota, viipyivät +hanskuri ja hänen kaunis tyttärensä vielä vähän aikaa; menivät +salaripille rippituoleihin, joihin papit nyt olivat asettaneet itsensä, +toimittaakseen sitäkin virkansa osaa. Täten oli jo pimeä yö joutunut ja +kadut olivat autiot, kun he kääntyivät paluumatkalle omaan kotiinsa. +Melkein kaikki ihmiset olivat jo kotona makuulla. Ne, jotka vielä +kaduilla kulkivat, olivat yöjalkalaisia ja humalaisia, ylpeitten +aatelisherrojen joutilaita, meluavia palvelijoita, jotka olivat hyvin +taipuvaiset rauhallisia kävijöitä häiritsemään, turvaten herrojensa +suosioon hovissa, jolla heitä oltiin kovinkin nopsaat auttamaan. + +Luultavasti pelkäsi Conachar pahaa joltain semmoiselta mieheltä, kun +hän, kiirehtien hanskurin likelle, virkkoi hänelle: "Mestari -- meitä +seurataan". + +"Seurataanko vai? Kutka ja kuinka suuri joukko?" + +"Yksi mies, joka kasvonsa levätillään peittää, seuraa meitä luopumatta +niinkuin kuvajainen". + +"Hänen tähtensä en huoli jouduttaa astuntaani tätä Curfew-katua pitkin, +vaikka hän olisikin paras, joka sitä koskaan on astunut". + +"Mutta hän on aseilla varustettu", muistutti Conachar. + +"Niinpä mekin, ja on meilläkin kädet, ja jalat, ja sääret. Mitä, +Conachar, ethän toki pelänne tuota yhtä miestä?" + +"Pelkäänkö!" vastasi Conachar, tästä luulosta suuttuen; "kohta saatte +nähdä pelkäänkö häntä?" + +"No nyt taas ammut liian paljon syrjälle, toiselle puolelle pilkkaa, +hupsu poika -- et sinä koskaan osaa keskitietä kulkea. Eipä sentään +huoli nostaa meteliä, vaikkemme myös pakoon pötki. Astupas sinä vaan +edeltä Katrin kanssa, niin minä sinun sijastas jään jäljemmäksi. Mikä +hätä meillä voisi olla näin likellä kotoa". + +Hanskuri jätti siis itsensä jäljemmäksi ja huomasikin aivan oikein, +erään miehen seurailevan heitä niin likeltä, että se, aikaan ja +paikkaan nähden, voi antaa syytä epäluuloon. Jos he poikki kadun +menivät, meni hänkin toiselle kadun puolelle; jos he jouduttivat +askeleitansa tai rupesivat taas verkallisemmin astumaan, vieraskin teki +samoin. Siitä ei olisi ollut suurta lukua, jos hanskuri olisi ollut +yksin; mutta hänen kaunista tytärtänsä saattoi joku irstainen roisto +yrittää ryöstää, tässä maassa, missä laista oli varsin vähän turvaa +niille, joilla ei ollut voimaa itseänsä puolustaa. Koska Conachar ja +hänen suojansa alainen kaunotar olivat oman kodin kynnykselle ehtineet, +jossa vanha piika heille oven avasi, asettui porvarin huoli. Yhtähyvin +teki hänen mieli, jos mahdollista, saada tietää, oliko siihen huoleen +ollutkaan mitään syytä; senvuoksi hän huusi tuolle miehelle, jonka +käytös oli pelon nostanut ja joka nyt oli pysähtynyt, ikään kuin ei +olisi tahtonut tulla kynttilän valoon. + +"Hei ystävä, astupas vaan esiin äläkä ole tuossa kuurapeittoisilla! +Etkös tiedä, että niitä vastaan, jotka pimeässä kummituksina kävelevät, +välistä koetellaan tuota keppitaikaa? Astupas esiin nyt, mies, ja näytä +meille silmiäs". + +"No miks'ei, mestari Hanskuri", vastasi ääni, joka oli syvimpiä, mitkä +olivat ikinä johonkuhun kysymykseen vastanneet. Ei minua mikään kiellä +silmiäni näyttämästä, vaikka kyllä soisin että ne paremmin maksaisivat +katselemisen vaivaa kynttilän valossa". + +"Herrainen aika!" huudahti Simo, "pitihän minun tuntea tuo ääni! -- +oletko se sinä itse, omassa ruumiillisessas personassas, Seppä? No, +etpä nyt, koira vieköön, pääsekään ohitse kuivin suin. Kuules, +poikaseni, eihän valkeansammutus-hetki ole vielä soinut, ja jos +olisikin, eipä siinä ole syytä erottaa poikaa isästään. Tule sisään, +poikaseni, Dorothea saa antaa meille jotain suuhun pistettävää, ja me +kilistelemme vielä kannuja, ennen kuin meistä saat erota, tule sisään, +sanon ma; ja nyt tulee Katri-tyttärellenikin ilo, kun sinut näkee". + +Näin puhuen hän oli miehen, jota hän niin ystävällisesti tervehti, +vetänyt jonkinlaiseen kyökkiin, joka tavallisesti myös sai +vieraskammarina olla. Sen koristuksena oli koko joukko tinatalrikeita, +jotka vielä parin hopeakupin kanssa, kaikki aivan kirkkaiksi +kuurattuna, seisoivat hyllyköllä. Kelpo takkavalkea sekä paistava +lamppu loivat yli koko huoneen valoa ja hauskuutta, ja makea haju +Dorothean käsien alla kypsyvistä ruoaksista ti tuntunut suinkaan +vastenmieliseltä näitten miesten nenistä, joita ei liika aistin +hienous vaivannut. + +Tuntematon seuralainen nyt seisoi täydessä valossa talonväen keskellä. +Hänen näkönsä ei ollut millään muotoa hieno eikä kaunis; mutta +yhtähyvin hänen vartalonsa ja kasvonsa eivät ainoasti ansainneet +huomiota, vaan jollakin lailla sitä ehdottomasti vetivät puoleensa. +Hänen vartalonsa oli pikemmin alle tavallisen pituuden; mutta +hartioitten leveys, käsivarsien pituus ja vahvuus sekä koko miehen +jäntevyys näyttivät että hänellä oli hyvin tavaton voima sekä +lakkaamattomalla harjoituksella rivakkaana pidetty ruumis. Sääret +olivat hiukan koukkuiset, ei kuitenkaan niin paljon, että sitä +varsinaiseksi viaksi olisi voinut sanoa. Päinvastoin se vähäinen +koukkuisuus, vaikka se johonkin määrään ruumiinrakennuksen +säännöllisyyden pilasi, näkyi ikään kuin luonnollisesti kuuluvan tämän +ruumiin vahvuuteen. Puku oli härännahasta; vyöltä riippui raskas +kaksiteräinen miekka sekä ikäänkuin kukkaron puolustukseksi, joka +sen-aikuisen porvari-tavan mukaan, roikkui samaan vyöhön kiinnitettynä. +Pää oli säännöllisen-muotoinen, ympyriäinen; tukka musta, lyhyeksi +keritty, tuuheakähäräinen. Mustista silmistä salamoitsi rohkeus ja +neuvokkaisuus, vaan muuten kasvot ilmoittivat ujostelevaa nöyryyttä, +sekaisin leikillisyyden kanssa, ja tällä hetkeä, paitse sitä, nähtävää +iloa tästä yhtymisestä vanhain ystäväin kanssa. Jos emme ota lukuun +siinä tällä hetkellä myös näkyvää liikaa ujoutta, niin oli Heikki Sepän +otsa korkea ja jalonnäköinen; mutta kasvoin alempi puoli ei ollut +saanut yhtä kaunista muotoa. Suu oli suuri, täydesti varustettu +vahvoilla, kauneilla hampailla, joiden näkö oli koko muussakin +ruumiissa näkyvän terveyden ja voiman mukainen. Lisätkäämme siihen +tuuhea, lyhyt parta sekä viikset, jotka nykyään oli jokseenkin +huolellisesti siivottu, niin on miehen koko kuva valmis. Ijältään ei +hän voinut olla yli kahdenkymmenen kahdeksan. + +Koko talonväelle näkyi tämän vanhan ystävän arvaamaton tulo olevan +hyvin mieleen. Simo Hanskuri yhä uudestaan pudisteli hänen kättänsä, +Dorothea niijasi niijaamistaan ja Katrikin ujostelematta ojensi +kätensä, jota Henrik vähän aikaa piti jättiläiskourassansa, aivan kuin +olisi aikonut nostaa sen huulilleen. Mutta sitten oltuansa kahden +vaiheella, hän sen jälleen hellitti, pelosta että se rohkeus pantaisiin +pahaksi. Ei niin että tuo hänen kourassaan liikahtamatta makaava +kätönen olisi tehnyt vastarintaa; vaan tytön kasvoissa ei näkynyt +ainoastaan punastusta, siinä näkyi samassa hymy, joka nuorta miestä yhä +pahemmin hämille saattoi. Mutta isä, nähdessään ystävänsä epäilyksen, +huusi kursailematta: + +"Suihkaa suuta, poikaseni, suihkaa suuta hänelle! Ja se on tavara, jota +en tarjoisikaan kelle hyvänsä minun kynnykseni yli astuvalle. Mutta +hyvä St. Valentin auttakoon! -- jonka pyhä on huomenna -- olenpa niin +iloinen siitä, kun näen sun jälleen täällä tässä hyvässä Perth'in +kaupungissa, että olisi vaikea sanoa mitä sinulta voisin kieltää". + +Seppä -- sehän, niinkuin jo yllä mainittiin, oli sen rotevan +käsityöläisen ammatti -- rohkeni tästä, niin että ujosti suuteli +Perth'in Kaunotarta. Tämä puolestaan salli sen suosion-osoitteen +hymyllä, joka sisarelle sopivaa hellyyttä osoitti, ja virkkoi samassa: +"Toivonpa että se on katuvainen ja parannut mies, jolle sanon: +tervetultua tänne Perth'iin takaiin!" + +Seppä vielä piti tytön kättä kädessään, ikään kuin olisi aikonut +vastata; mutta äkkiä, niinkuin rohkeutta tällä silmänräpäyksellä olisi +puuttunut, hellitti irti. Hän vetäytyi oikemmaksi, aivan kuin olisi +säikähtynyt teostansa ja hänen päivettyneet kasvonsa hehkuivat osaksi +häveliäisyydestä, osaksi mielihyvästä. Näin kävi hän istumaan valkean +äärelle, päinvastaiselle puolelle kuin Katri. + +"No, Dorothea, jouduta nyt vaan syömistä, muija kulta -- ja Conachar -- +miss' on Conachar?" + +"Hän on mennyt levolle, isä, hänen päätään kivistää", vastasi Katri +epävakaisella äänellä. + +"Mene häntä kutsumaan, Dorothea", käski vanha hanskuri. "En kärsi +noita hänen juoniansa. Hän muka on kovin korkeaa Vuorelais-sukua, +levittääkseen pöytäliinaa tai tuodakseen talrikkia, ja hän tahtoisi +muka päästä meidän vanhaan, kunnialliseen ammattiin, ilman +passailematta, ilman mestariansa ja opettajaansa palvelematta +semmoisissa asioissa, joissa kuuliaisuus on velvollisuutta. Mene häntä +kutsumaan, sanon ma; en kärsi tuommoista tehtävien laiminlyömistä". + +Kohta sen jälkeen kuului Dorothean ääni rappusilta tai vielä +luultavammin tikapuilta, joita myöten kiivettiin yliselle, mihin +vastahakoinen oppipoika niin ajattomalla ajalla oli kätkeynyt. Sieltä +tuli puoli-ääneen mutistu vastaus, ja pian sen jälkeen Conachar +ilmautui ruokahuoneesen. Yrmeyden pilvi synkeytti hänen ylpeää, vaan +kaunista muotoansa. Hän rupesi pöytää laittamaan, asetti talrikit +paikoilleen, toi suolat, kryydit ynnä muut ruoanhöystöt -- sanalla +sanoen, toimitti nyky-ajan passarin virkaa, johon sen ajan tapa vaati +kaikkia oppipoikia -- mutta tuo halpa työ, johon hänen oli pakko +ruveta, oli hänelle silminnähtävästi inhoksi ja harmiksi. Perth'in +Kaunotar katsahti häneen jollakin huolella, ikään kuin peläten, että +tuo selvästi näkyvä vastahakoisuus voisi vielä enentää isän mielipahaa. +Mutta vasta kun neidon silmät toistamiseen olivat hänen silmiänsä +kohdanneet, suostui Conachar peittämään yrmeytensä ja toimissansa +suurempaa myöntäväisyyttä ja nöyryyttä näyttämään. + +Tässä meidän tulee antaa lukijalle tiedoksi, että tuo salainen +silmänluontien vaihtelu Hanskurin Katrin sekä nuoren Vuorelaisen +välillä tosin todisti, että edellinen piti jonkunlaista huolta +jälkimmäisen käytöksestä; mutta tyystimmänkin tarkastelijan olisi +ollut vallan vaikea keksiä, oliko siinä huolenpidossa mitään yli sen +tunteen, mikä nuoressa tytössä on luonnollinen samassa talossa asuvaa, +saman-ikäistä poikaa kohtaan, jonka kanssa hän on elänyt likeisessä +tuttavuudessa. + +"Sinä olet käynyt pitkillä matkoilla, Heikki poikaseni", virkkoi +hanskuri, joka aina tätä lempinimeä käytti, vaikkei hän ollut millään +lailla sukua nuorelle käsityöläiselle; "niin, ja olet nähnyt monen +virran, paitsi tätä Taytä, sekä monta koreaa rakennusta, paitsi St. +Johanneksen kirkkoa". + +"Vaan enpä kuitenkaan yhtään, joka olisi ollut puoleksi verraksi niin +rakas ja joka puoleksi verraksi niin ansaitsisikaan minun rakkauttani", +vastasi seppä. "Sen vakuutan teille, isä, että kun taas Baiglien harjun +yli olin päässyt ja näin tämän meidän kaupungin tässä leviävän +edessäni, kauniina kuin tuo keijukaisten kuningatar laulussa, jonka +ritari näkee makaavan keskellä tiheää ruusupensaikkoa, silloin minun +sydämessäni tuntui aivan kuin olisin ollut lintu, joka panee väsyneet +siipensä kokoon, laskeutuen alas omaan pesäänsä". + +"Hei! Vieläkö sinussa on runoniekkaa?" sanoi hanskuri. "Mitä, saammeko +taas nyt nähdä entiset hyppymme ja rinkitanssimme? Ja iloiset +keikahdukset Vapunpäivän kukkas-riu'un ympärillä? Ja kuulia lystit +laulut Joulu-aattona?" + +"Semmoisia loruja kyllä mahtaa vieläkin joskus ilmautua, isä", virkkoi +seppä, "vaikka tosin palkeitten puhina ja alaisimen kalske ovatkin +karkeaa säestystä runoniekan sävelille. Mutta enpä voi parempia saada +toimeen -- täytyy varojeni paranemista katsoa, vaikka tulisivatkin +siinä värssyt huonommiksi". + +"Kas se oli oikein -- oletpa juuri minun oma poikani" vastasi hanskuri; +"ja varmaanpa et ole liioin kuluttanut rahojasi matkalla?" + +"Enkä, vaan matka-rahojani vielä kartutin, isä -- tuon teräksisen +haarniskan, jonka muistanette, möin minä neljästäsadasta markasta sir +Maunu Redman'ille Englannin itäisen rajamaan vartijalle. Hän tuskin +penniäkään tinki hinnasta, sen perästä kun olin antanut hänelle luvan +koettaa sitä miekan sivalluksella. Ja tuo tyhjätasku Vuoriston +varkaittenpäällikkö, joka sen oli alkuaan käskenyt, peräytyi kaupasta +jo puolen sen summan tähden, vaikka työhön minulta oli mennyt puoli +vuotta". + +"Mitäs sinä noin tuijottelet, Conachar?" torui hanskuri, kesken puhetta +kääntyen Vuorelais-oppilaansa puoleen. "Etkös milloinkaan voi oppia, +että sinun vaan tulee pitää huolta omista tehtävistäs, kuultelematta +kaikkea mitä ympärilläs tapahtuu? Mitäs se sinua koskee, että +Englantilaisen mielestä on huokeaa, mitä Skotlantilainen liian +kalliiksi katsoo". + +Conachar kääntyi ikään kuin puhuakseen; mutta, hetkisen aikaa +mietittyänsä, hän loi silmänsä alas ja koki asetuttaa mieltänsä, jota +ylenkatse, millä seppä Vuorelais-ostajastansa puhui, oli kiihdyttänyt. +Heikki jatkoi puhettaan, hänestä huolimatta. + +"Myös möin, Edinburg'issa käydessäni, muutamia miekkoja ja väkipuukkoja +kalliisin hintoihin. He arvelevat siellä sodan olevan tulossa; ja jos +Jumala olisi niin armollinen ja laittaisi sotaa, niin minun tavarastani +maksettaisiin täysi hinta. St. Dunstan tehköön sydämemme kiitolliseksi, +sillä hän oli meidän ammattilaisiamme. Sanalla sanoen, tämä kalu tässä" +-- hän laski käden kukkaronsa päälle -- "joka neljä kuukautta takaperin +lähtiessäni oli jokseenkin laiha ja löttöinen, on nyt niin pyöreä ja +paksu kuin kuuden viikon porsas". + +"Entäs tuo sen toinen, rautakahvainen, nahkatuppinen kumppali?" kysyi +hanskuri, "onko se ollut jouten koko tään ajan? -- Kuule, iloinen +seppä, tunnustapa nyt vaan totinen tosi -- kuinka monessa käsikähmässä +olet ollut sen perästä kun Tay-virran poikki menit?" + +"Voi, älkää toki minulle vääryyttä tehkö tuommoisella kysymyksellä" -- +hän vilkaisi Katriin -- "erittäin tämän neidon läsnä-ollessa", vastasi +aseseppä. "Minä tosin miekkoja taon, vaan niiden käyttämisen, sen jätän +toisille. -- Ei, ei, harvoin on minulla paljas miekka kädessä, paitsi +kun sitä alaisimella tai tahkokiven päällä pitelen; ja ne vallan +soimauksia puhuivat minusta Katri tyttärellenne, jotka ovat +saattaneet hänet luulemaan rauhallisinta Perth'in porvareista +tappelijaksi. Tahtoisinpa kuulla vaikka paraankin heistä päästävän +semmoisen sanan suustansa Kinnoul'in mäellä, niin ettei olisi läsnä +ketään muuta kuin se puhuja ja minä!" + +"Hohhoh", sanoi hanskuri nauraen, "sitten me kai saisimme nähdä +esimerkin maltillisesta kärsivällisyydestäs. -- Hyi häpeää, Heikki, että +näin kuin veijari viekastelet miehelle, joka sinut perinpohjin tuntee. +Ja sitten noin tuijottelet Katriin, ikään kuin hän ei tietäisi, että +tässä maassa jokaisen miehen on kädellään suojeleminen päätänsä, jos +tahtoo ma'ata jonkinlaisesta turvassa. -- Hohhoh, koira vieköön, jos et +vaan liene rikkonut yhtä monta rintahaarniskaa kuin olet takonutkin". + +"No, huonohan se olisi aseseppä, Simo isä, joka ei oman kouransa +sivaltamalla osaisi koettaa omaa käsi-alaansa. Jos en minä joskus +halkaisisi jotain kypäriä tai pistäisi miekankärkeä rintapaidan läpi, +enpä tietäisikään, kuinka vahvoiksi ne tulee takoa. Sittenhän minä vaan +kyhätä kilkuttaisin kokoon tuommoisia paperikaluja, joita Edinburg'in +seppiä ei hävetä laskea käsistään". + +"Ahah, nytpä jo voisin panna vetoon kultaisen kruunukolikon, että +sinulla on ollut riita jonkun Edinburg'in Tuulen-kärventäjän[5] kanssa +siitä syystä?" + +"Riitaako! -- eipä toki, hyvä isä", vastasi perthiläinen aseseppä, +"vaan miekanmittely on mulla tosin ollut semmoisen kanssa St. +Leonard'in vuorella, kunnon kaupunkini kunnian puolustamiseksi, sen +tunnustan. Ettehän toki voine uskoa, että rupeaisin riitaan +ammattiveljen kanssa?" + +"No, no, enhän suinkaan, enkä. Mutta kuinkas sitten se sinun +ammattiveljesi suoriutui siitä?" + +"Suoriutuipa, kun suoriutuikin, niin kuin se, joka menisi peitsenkärkeä +vastaan, paperi-arkki rinnan suojuksena. Pikemmin sanoen, hän ei +suoriutunut ollenkaan, sillä kun hänestä erosin, hän makasi Erakon +mökissä, joka hetki odotellen kuolemaansa, johon hän, Gervasius-erakon +sanojen mukaan, olikin itsensä hyvin jumalisesti valmistanut". + +"No -- tapahtuiko sitten vielä mitään muuta miekanmittelyä?" kysyi taas +hanskuri. + +"Niin, tosiaan, miekastelinhan minä paitsi sitä vielä erään +Englantilaisenkin kanssa Berwick'issä -- syynä oli tuo vanha riita +heidän muka vallastansa meidän ylitsemme -- olenpa varma ettette te +olisi suoneet minun antaneen myöten siinä vai kuinka? -- ja kävi +minulta niin onnellisesti, että sain häntä vasempaan polveen +pistetyksi". + +"Hyvin tehty, Pyhä Anterus auttakoon! -- Vaan palatkaamme asiaan -- +Kenenkä vuoro sitten tuli?" kysyi Simo, naureskellen muka rauhaisan +ystävänsä urhotöitä. + +"Minä taistelin yhtä Skotlantilaista vastaan Torwood'issa", kertoi +Heikki Seppä, "siitä syystä ettei tiedetty, kumpi meistä oli parempi +miekkamies, jota seikkaa, niinkuin hyvin ymmärrätte, ei voitu saada +tietyksi eikä ratkaistuksi ilman koetuksetta. Siltä mies-paralta +kirposi kaksi sormea". + +"Vallan hyvin tehty Perth'in rauhallisimman pojan teoksi, joka ei ole +koskaan pidellyt miekkaa muuten kuin seppä-ammatissaan! No, eikös ole +sitten mitään sen enempää kerrottavaa?" + +"Eipä juuri sanottavaa -- sillä yhden Vuorelaisen löylyttäminen ei +juuri paljon maksa puhumisen vaivaa". + +"Minkätähden sitten häntä löylytit, sinä rauhan mies?" + +"Eipä tainnut olla mitään syytä, sen verran kuin muistan", vastasi +seppä, "paitsi että hän seisoi eteläpuolella Stirling'in siltaa". + +"Kas niin, saas tästä nyt -- terve tultua tänne luokseni kaikkein +noiden sankaritöittes jälkeen. -- Conachar, joudu! kanna kannua ympäri +niin että kilisee, sitten saat siemauksen pähkinänkarvaista olutta +omaankin suuhusi, poikaseni" + +Conachar kaasi mainittua hyvää juomaa mestarilleen sekä Katrille +sopivalla kuuliaisuudella. Mutta, sen tehtyään, hän asetti kannun +takaisin pöydälle ja istahti paikalleen. + +"Hohhoh, mitä se merkitsee! -- Mitä tapoja ne on? -- Kaada myös +vieraalleni, kunnioitettavalle mestari Henrik Sepälle". + +"Mestari Seppä kaatakoon itselleen itse, jos juoda haluttaa", vastasi +nuori Vuorelainen. "Minun isäni poika on jo alentanut itsensä kyllin +täksi illaksi". + +"Sepä oli sievä kiekahdus näin laikkuiselta kananpojalta", virkkoi +Heikki. "Mutta sen verran oletkin aivan oikeassa, poikaseni, että se +mies ansaitsee kuolla janoon, joka ei viitsi juoda ilman +juomanlaskijaa". + +Mutta talon isäntä ei ollut yhtä kärsivällinen sallimaan nuoren +oppipoikansa uppiniskaisuutta. -- "No, niin totta kuin minun sanani +aina on rehellistä puhetta ja minun neulomani kintaat kelvollista +kalua", lausui Simo, "täytyypä sun nyt, kun täytyykin, kaataa +vieraalleni olutta tuosta kannusta, jos tahdot kauemmin olla ja elää +minun kanssani yhden katoksen alla". + +Conachar, sen uhkauksen kuultuaan, nousi yrmeänä. Hän lähestyi seppää, +joka jo oli tarttunut kannuun ja par'-aikaa kohotti sitä huulilleen, +mutta samassa oli nuori passari kompastuvinaan ja tyrkkäsi seppää niin +kömpelösti, että vaahtoova olut ryöpsähti vieraan silmille sekä +vaatteille. Erin-omaisesti hyvänluontoinen oli tosin seppä, vaikka +miekasteluihin kärkäs; mutta tätä tämmöistä häväistystä ei toki +kestänyt hänen kärsivällisyytensä. Hän tarttui poikaa kurkkuun, joka +ruumiin osa ensiksi sattui hänen kourahansa, kun Conachar teeskellystä +kompastuksestaan oli nousemassa, kuristi häntä aika lailla ja sitten +viskasi vastustajansa poikemmaksi, huutaen: "Jos tämä olisi tapahtunut +toisessa paikassa, sinä nuori hirtehinen, olisinpa repäissyt +korvat pois päästäsi, niinkuin ennenkin olen tehnyt muutamalle +heimolaiselles!" + +Nopsaana kuin tiikeri kavahti Conachar jälleen jaloilleen. Hän huusi: +"Sitä kerskausta et saa toista kertaa elävänä päästää suustasi!" -- ja +samassa tempaisi povestaan lyhyen, terävän puukon, jolla hän, päälle +karaten, yritti pistää Heikkiä. Pistos oli tähdätty vähää alemmaksi +olkaluuta ja olisi henkipaikkaan sattunut. Mutta uhattu mies niin +äkkineuvoisesti sai itsensä suojatuksi, päällekarkaajan kättä +ylöspäin lyömällä, että puukko ainoasti raappaisi, eikä sanottavasti +vertäkään iskenyt. Puukon poisvääntäminen kädestä ja itse pojan +kiinnikopristaminen niinkuin rautapihteihin, se oli sepälle vaan +silmänräpäyksen työ. Conachar tunsi nyt olevansa kokonaan sen +peloittavan vastustajan vallassa, jota hän oli vihastuttanut. Hän +vaaleni yht'-äkkiä kalmankalvakaksi, vaikka silmänräpäystä ennen vielä +oli ollut tulipunaisena, ja seisoi siinä mykkänä häpeästä ja pelosta, +siksi kun seppä hänet jälleen hellitti lujasta kourastansa, tyynesti +sanoen: "Kiitä onneas ettei sinun kaltaisesi voi minua suututtaa -- +sinä vaan olet lapsi, ja minun, aikamiehen, ei olisi pitänyt aloittaa +riitaa sun kanssas. Mutta olkoon tämä kuitenkin varoitukseksi." + +Conachar hetkisen aikaa seisoi, ikään kuin olisi aikonut vastata; +sitten hän läksi ulos, ennen kuin Simo oli hämmästyksistään niin +tointunut, että sai sanan suustansa. Dorothea hääri sinne tänne, hakien +rohtoja ja voiteita, Katri, nähtyään ulos tilkahtavat veret, oli +pyörtynyt. + +"Sallikaa mun lähteä tieheni, Simo isä", virkkoi Heikki surullisesti. +"Olisinhan sen voinut ennaltakin arvata, että minua ainainen kohtaloni +tännekin seuraisi, ja että minä toisin sivalluksia sekä verenvuodatusta +kanssani huoneesen, johon en olisi tahtonut tuoda muuta kuin rauhaa ja +onnea. Älkää minusta lukua pitäkö -- katsokaa vaan Katri parkaa -- +pelästys tästä metelistä on hänet tappanut, ja se on kaikki minun +syytäni." + +"Sinunko syytäs, minun poikani! -- tuon Vuorelais-rosvon syytähän se +oli, jonka pitää olla tässä minulla kirouksena ja vastuksena. Mutta +saapa hän nyt, kun saakin, kohta huomispäivänä pötkiä takaisin +kotilaaksoillensa tai maistaa meidän kaupungin vankihuoneen leipää. -- +Yrittihän tuo mokoma tappaa mestarinsa vierasta mestarin omassa +talossa! -- Se purkaa kaikki siteet välillämme. -- Mutta annas kun +katson haavaasi." + +"Katria!" sanoi taas aseseppä; "katsokaa vaan Katria!" + +"Kyllähän Dorothea häntä katsoo", vastasi Simo; "ei hämmästys ja +säikähdys tapa ihmistä -- mutta väkipuukot ja tikarit niin tekevät. +Eikä ole hän, vaikka lihani ja vereni sikiö, minulle rakkaampi +kuin sinä, Henrik kulta, joka olet minun poikani rakkauden kautta. +_Skene-occle_ [tikari] on ilkeä ase Vuorelaisen kädessä." + +"En ole siitä millänikään sen enempää kuin jos metsäkissan kynsi olisi +raappaissut", sanoi aseseppä; "ja nyt kun puna jälleen palautuu Katrin +poskiin, saatte nähdä että minä silmänräpäyksen kuluttua jälleen olen +ihan tuttu ja tuore mies." Hän kääntyi pieneen, nurkassa riippuvaan +peiliin päin ja otti kukkarostaan hiukan liinavaatteen kaappeita, +pienen haavansa päälle pantaviksi, Kun hän niskaltaan ja hartioiltaan +työnsi pois nahkatakkinsa, olisi ollut syytä ihmetellä näiden +ruumiin-osien vahvuutta, jäntevyyttä ja vielä enemmän ihon valkeutta +kaikissa paikoin, missä ei se, niinkuin käsissä ja kasvoissa, olisi +kolkkojen ilmojen ja vaivaloisen sepän-ammatin vaikutuksesta +ruskeentunut. Nopeasti sai hän veren tuketuksi liinakaappeillaan, ja +muutama tilkka vettä pian poisti kaikki muut jäljet kahakasta. Sitten +hän kääntyi jälleen pöytään päin, jonka ääressä Katri istui, yhä vielä +kelmeänä ja vapisevana, vaikka kuitenkin jo pyörtymyksestään +tointuneena. + +"Voitko antaa minulle anteeksi, että olen mieltäsi pahoittanut kohta +ensihetkenä, kun juuri olin tullut takaisin? Tuo poika oli hullu, kun +minua vihaan härsytti, ja minä olin vielä hullumpi, kun tuommoiseen +suutuin. Sinun isäsi ei minua moiti, Katri; etkö siis voi antaa +anteeksi?" + +"Miten minulla", vastasi Katri, "olisi valtaa anteeksi antaa, mistä +minulla ei ole oikeutta vihastua. Jos minun isäni katsoo soveliaaksi +sallia huoneessansa yöllisiä kahakoita, minun täytyy kai niissä olla +läsnä -- en sitä voi auttaa. Kukaties tein väärin siinä, kun pyörryin +ja sen kautta mahdollisesti keskeytin kauniin tappelun. Minun +puolustuksenani olkoon, ettei luontoni siedä veren näkyä." + +"Vai nekö", virkkoi isä, "ovat sinun terveisesi minun ystävälleni, joka +pitkältä matkalta on tullut kotiin? Ystävälleni -- niinkö sanoin? -- ei +-- omalle pojalleni. Hän on juuri pelastunut tuon mokoman konnan +murhakynsistä, jonka huomenna aion potkaista ulos talostani -- ja sinä +kohtelet Heikkiä, ikään kuin hän olisi tehnyt väärin, koska hän viskasi +poikemmaksi käärmeen, joka häntä oli pistämäisillään!" + +"Ei ole minun asiani, isä kulta", vastasi Perth'in Kaunotar, "päättää +kumpi oli oikeassa, kumpi väärässä tässä tääniltaisessa kahakassa; enkä +myös tarpeeksi selvään nähnyt mitä tapahtui, voidakseni sanoa, kumpi +päälle karkasi, kumpi vaan itseänsä puolusti. Mutta varmaankaan ei +meidän ystävämme Heikki voine kieltää, että hänen elämänsä tie käy +alin-omaisten riitojen, tappelujen ja verenvuodatusten kautta. Ei hän +voi kuulla yhdestäkään miekkamiehestä, kadehtimatta sen mainetta, eikä +voi olla koettamatta sen urhoutta. Hän ei voi nähdä mitään tappelua, +itsekin hyökkäämättä keskelle käsikähmää. Jos hän kohtaa ystävää, niin +hän sen kanssa tappelee rakkaudesta tai kunniasta; jos kohtaa +vihollista, niin tappelee vihan ja koston tähden. Ja niiden miesten +kimppuun, jotka eivät ole hänen ystäviään eikä vihollisiaan, hän käypi, +siitä syystä että he ovat tällä tai tuolla puolella jokea. Jokainen +hänen päivänsä on tappelupäivä, ja epäilemättä hän vielä unissaankin +jatkaa tappelujaan." + +"Tyttäreni", moitti Simo, "sinun kielesi liikkuu liian liukkaasti. +Tappelut ja taistelut ovat miesten asia, ei naisten, eikä sovi tytön +niitä pitää mielessään tai kielellään." + +"Vaan jos näin raa'asti tapellaan ja taistellaan meidän +läsnä-ollessamme", sanoi Katri, "on vähän liika vaatimus, että meillä +olisi muuta mielessä ja kielellä. Myönnänhän sen, isä-kulta, että tällä +urhokkaalla Perth'in porvarilla on paras sydän kaikista, jotka meidän +kaupungin muurien sisässä sykkivät -- että hän mieluummin poikkeisi +sata askelta syrjälle tieltänsä, ennen kuin tallaisi matoa -- että +hänen olisi yhtä mahdoton ilkivaltaisuudesta tappaa hämähäkki, kuin +jos olisi sukua Bruce kuninkaalle[6] -- Jumala hänelle suokoon ikuisen +autuuden! -- että hän viimeisessä tappelussaan ennen lähtöänsä taisteli +neljää lihamiestä vastaan, estääkseen heitä surmaamasta koira-parkaa, +joka härkätappelussa oli itseään pelkurimaisesti käyttänyt, ja että hän +töin tuskin vaan pelastui samasta kohtalosta, josta hän tahtoi koiraa +varjella. Myönnän minä myös, että köyhä ei koskaan kulje tämän +varakkaan asesepän talon ohitse, saamatta ruokaa ja rahaa hätänsä +avuksi. Mutta mitäs hyötyä siitä, että hän näin auttaa orpoja ja +leskiä, jos hän taas itse saattaa yhtä monta lasta ja vaimoa nälkään +nääntyviksi orvoiksi ja itkeviksi leskiksi?" + +"No, mutta, Katri, kuules toki sananen, ennenkuin ystävääni vastaan +jatkat noita loppumattomia moitteitas, jotka tosin kuuluvat hiukan +järjellisiltä, vaan todentodella ovat ristinriitaiset kaikelle, mitä me +ympärillämme kuulemme ja näemme. Mitä", jatkoi hanskuri, "meidän +kuningas hoveinensa, meidän ritarit rouvineen, ja niinpä myös meidän +abotit munkkeineen, pappeineen niin hartaalla halulla rientävät +katselemaan? Eiköhän vain ritarillisuutta, eikö urhokasten ritarein +uljaita taisteluja turnauksissa ja keihäspeleissä, eikö kunniaa +ja mainetta ansaitsevia töitä, jotka tehdään aseilla ja +verenvuodatuksilla? Mitähän muuta nuot ylpeät ritarit tekevät, kuin +mitä meidän kunnon Heikki Seppä tekee omassa piirissään? Kuka on ikinä +kuullut, että hän olisi väärinkäyttänyt taitoansa ja voimaansa +ilkitöihin tai tahallaan tehtyyn sortoon -- ja kuka ei tiedä, kuinka +usein hän on käyttänyt sitä meidän kaupungin oikeuksien puolustukseksi? +Ja eikö sinun pitäisi katsoa itseäsi kunnioitetuksi yli kaikkein muiden +neitoin, kun näin uskollinen sydän ja näin väkevä käsi on ilmoittanut +tahtovansa kosia sinua? Mistäs kaikkein ylpeimmät aatelis-neidot +enimmin ylpeilevät, jos ei ritarinsa urhoollisuudesta? Ja onko +uljainkaan mies Skotlannissa tehnyt enemmän urhotöitä kuin minun rakas +poikani Heikki, vaikkapa vaan hän on alhaista säätyä? Eikö hän ole +kuuluisa yli Vuoriston sekä Alankomaitten paraana seppänä kaikista, +jotka ikinä ovat miekkaa takoneet, ja uskollisimpana soturina kaikista, +jotka ikinä ovat miekkaa vetäneet tupesta?" + +"Isä kultaseni", vastasi Katri, "teidän sananne ovat keskenään +ristinriitaiset, jos tahdotte sallia lapsenne sitä sanoa. Kiittäkäämme +Jumalaa sekä hyviä pyhiä miehiä, että me kuulumme rauhalliseen säätyyn +ja että olemme alempana noita ylimyksiä, joita heidän korkea sukunsa ja +vielä korkeammalle lentävä ylpeytensä saattavat kerskailemaan julmista +veritöistään, kehuen niitä ritarillisiksi teoiksi. Teidän viisautenne +myöntänee, että me olisimme hullut, jos rupeaisimme teikkaroimaan +heidän kirjavissa sulkasissaan ja koreissa vaatteissaan -- miksi sitten +meidän tulisi matkia heidän aivan ilmeisesti häijyjä tapojaan? Miksi +tulisi meidän omistaa itsellemme heidän kovasydämistä ylpeyttänsä ja +leppymätöntä julmuuttaan, joille murha on huvitusta, vieläpä +turhamielisen kerskaamisen ainetta? Ylpeilkööt ja iloitkoot siitä ne, +joiden säätyarvo tämmöistä veristä kunnioitusveroa vaatii; me, joilla +ei ole osaa uhrista, voimme sitä paremmin surkutella uhratun piinaa. +Kiittäkäämme Jumalaa alhaisesta säädystämme, koska se meitä +kiusauksesta varjelee. -- Mutta suokaa anteeksi, isä kulta, jos, +vastustaessani mielipiteitänne tästä aineesta, jotka teillä on yhteiset +niin monen muun kanssa, jos olen astunut lapsenvelvollisuuden rajain +yli. + +"Ohoh, liian liukas on kielesi minulle, tyttöseni", virkkoi isä vähän +närkästyneenä. "Minä vaan olen työmies-parka, jonka paras oppi on +siinä, että hän osaa vasemman käden kintaan oikeanpuolisesta erottaa. +Mutta jos tahdot minulta saada anteeksi, niin sano pari lohdutuksen +sanaa Heikki-raukalle. Tuossa hän nyt istuu, masentuneena ja sortuneena +kaikista saarnoista, jotka olet sälyttänyt hänen päällensä. Hänen +rohkeutensa, jolle sotatorven torahdus olisi ikään kuin kutsu +ilopitoihin, nyt on vallan vaipunut maan matalaksi lapsen ruikutuksen +tähden." + +Seppä, kuullessaan siitä suusta, joka hänelle oli rakkain, niin +moittivaisia sanoja luonteestaan, oli laskenut päänsä alaa pöydän +päälle, ristiinpantuin käsivarsiensa nojalle, niinkuin se, jonka mieli +on aivan masennuksissa, epätoivossa. + +"Jumala suokoon, isä kulta", vastasi Katri, "että minun olisi +mahdollista puhua lohdutuksen sanoja, luopumatta pois niistä pyhistä +totuuksista, jotka nykyään lausuin. Mutta kenties -- niin, minulla +pitää olla se tehtävä", jatkoi hän, ja into, jolla hän puhui, sekä +hänen ihmeellinen kauneutensa tekivät, että hän sillä hetkellä näytti +ikään kuin profeetta haltijoissaan. "Koska taivaallinen totuus", lausui +hän juhlallisella äänellä, "on uskottu jollekulle maalliselle kielelle, +vaikka kuinkin heikolle, niin tämä aina saapi vallan julistaa armoa +samassa kuin tuomiota. -- Nosta päätäs, Henrik -- nosta päätäs, sä +ylevä-mielinen, hyväsydäminen, jalo, vaikka aivan väärää tietä astuva +mies -- sinun vikasi ovat tämän armottoman, paatuneen aikakauden viat +-- sinun hyvät avus ovat kaikki sun omasi!" + +Näin puhuessaan hän laski kätensä sepän käsivarrelle, veti sen pois +hänen päänsä alta, voimalla, jota Heikki, vaikka se oli niin heikko, ei +voinut vastustaa, ja pakoitti surullisen miehen ylös hänen puoleensa +kohottamaan miehuulliset kasvonsa sekä silmänsä, jotka kuullut moitteet +yhdessä toisten tunteitten kanssa olivat täyttäneet kyyneleillä. + +"Älä itke", sanoi tyttö, "tai, itke vaan -- mutta itke, niinkuin se, +jolla on toivoa sydämessä. Vanno luopuvasi ylpeyden ja vihastuksen +synneistä, jotka sun kaikkein helpoimmin saavat valtoihinsa -- viskaa +pois nuot kirotut sota-aseet, jotka sinua niin helposti saavat +kiusatuksi turmion ja murhan tekoon." + +"Turhaan puhut minulle, Katri", vastasi seppä. "Voisin minä tosin +ruveta munkiksi ja luopua maailmasta; mutta jos tähän maailmaan jään +elämään, minun täytyy harjoittaa ammattiani. Ja niin kauan kun +haarniskoita sekä sota-aseita muita varten sepittelen, en voi voittaa +kiusausta itsekin niitä käyttämään. Et sinä moittisi minua niin +ankarasti, jos tietäisit kuinka eroamattomassa yhteydessä työ, jolla +leipäni hankin, on tuon sotaisen luonteen kanssa, jonka minulle viaksi +katsot, vaikka se on välttämätön seuraus. Karaistessani kilpiä ja +rautapaitoja, eikö minulle pidä olla aina selvä, minkälaisten ja kuinka +kovain sivallusten alaisiksi ne voivat tulla. Ja takoessani miekkaa +sekä terästäessäni sitä sota-aseeksi, onko minun mahdollista olla +muistamatta mihin sitä käytetään?" + +"Viskaa sitten pois luotas, hyvä Henrik", lausui innokas neito, +molemmilla käsillään tarttuen yhteen sepän jäntevistä, raskaista +käsivarsista, ja vaivalla saaden sen nostetuksi, sillä sen omistaja, +vaikka hän sen salli, ei kuitenkaan paljon ollenkaan antanut oman +tahtonsa voimalla apua, "viskaa sitten pois luotas, sanon minä, tuo +ammatti, joka sinulle on kiusausta. Lakkaa takomasta niitä aseita, +mitkä ovat avuksi ainoasti ihmis-elämän lyhentämisessä -- liian +lyhythän se muutenkin on katumukselle -- lakkaa takomasta niitä aseita, +mitkä tuottamansa turvallisuuden tunteen kautta saattavat ylenrohkeiksi +ihmisiä, joita muuten kenties pelko estäisi surman suuhun hyökkäämästä. +Aseitten sepitys, oli ne suojelus- tai päällekarkaus-aseita, on syntiä +miehelle, jolla on niin väkivaltainen ja tulinen luonne, että niiden +takominenkin jo häntä kiusaukseen saattaa." + +"Entäs millä sitten", mutisi aseseppä, "elätän henkeäni, jos luovun +aseitten takomisen taidosta, josta Henrik Perthiläinen on kuuluisa +Tay-virrasta aina Themse-jokeen asti?" + +"Onhan sinunkin ammatillas", virkkoi Katri, "viattomat, kiitettävät +haaransa. Jos lakkaatkin takomasta kalpoja sekä kilpiä, jääpihän +sittenkin sinun työkses viattoman lapion ja yhtä kunniallisen kuin +hyödyllisenkin auran takominen -- noiden työ-aseitten sepittäminen, +jotka meille tuottavat apua hengen elättämiseksi sekä elämän +hauskuuttamiseksi. Voithan laittaa lukkoja sekä telkeitä suojaksi +vähäväkisten omaisuudelle väkeväin väkivaltaa ja sortoa vastaan. +Ihmiset yhä vielä ovat tulevat sinun luokses ja maksavat sinun +rehellisestä työstäsi -- --" + +Mutta tähän nyt keskeytettiinkin jo Katrin puhe. Niin kauan kun hän +sotia ja keihäspelejä vastaan saarnasi, oli isä kuullellut sillä +tunteella, että tuo oppi, vaikka hänelle outo, ei mahtanut kuitenkaan +olla aivan perää vailla. Hänkin näet olisi suonut, että hänen vastainen +vävynsä ei olisi ollut niin kärkäs noihin vaarallisiin yrityksiin, +joihin uljas sydän sekä suuri ruumiin voima tähän asti olivat +saattaneet liiankin halukkaasti rientämään. Sen verran olisi hän kyllä +mielellään nähnyt Katrin kehoitusten voivan vaikuttaa sepän mieleen, +jonka hän tiesi yhtä helposti taipuvan hänelle rakkaan ihmisen sanojen +mukaan kuin hän oli jäykkä, jos vihollinen toralla tai uhkauksella +kävi hänen kimppuunsa. Mutta Katrin puheet taas rupesivat sotimaan +isän toivoja vastaan, kun tyttö rupesi todistamaan, että Heikin +välttämättömästi pitäisi luopua työstä, joka siihen aikaan tuotti +enemmän kuin mikään muu Skotlannissa harjoitettu, ja vielä enemmän +Perth'in sepälle kuin kellekään muulle koko maassa. Ukko Hanskurissa +liikkui se hämärä tunne, ettei olisi hullua, jos saisi Heikin luopumaan +liian tiheästä miekastelemisesta, vaikka kyllä hän olisi ollut hiukan +ylpeä sukulaisuudesta miehen kanssa, joka erinomaisella taidolla osasi +miekkaa käyttää, sillä aseitten rohkea ja taitava käyttäminen oli +tuolla sotaisella aikakaudella jokaisen miehen ylpeytenä. Mutta +kuullessaan kuinka hänen tyttärensä suorimmaksi tieksi semmoiseen +rauhalliseen mieli-alaan osoitti sitä, että hänen sulhasensa luopuisi +edullisesta ammatistaan, jossa oli verraton ja joka, sen ajan +alin-omaisiin yhteisiin sotiin ja yksityisiin riitoihin nähden, oli +oleva varmana ja runsaana tulon lähteenä, Simo ei enää voinut kauemmin +hillitä vihastustansa. Nyt viimeinkin hän tunsi olevansa aivan varmaan +oikeassa, josta hän väittelyn alussa vielä oli ollut hiukan kahdella +päällä, ja samassa kun Katri oli alkanut kehoittaa sulhastansa +talous-aseitten sepittämiseen, puhkesi isä sanoiksi: + +"Vai lukkoja, ja telkeitä, ja auranrautoja, ja haravan-piitä! -- No +miks'ei yhtähyvin paistinriehtilöitä, ja hiilihankoja, ja +kakkupannuja, ja sitten hänellä myös varmaan pitäis olla aasi noiden +tavarain kuljettamiseksi ympäri maata -- ja sinä saisit ruveta toiseksi +aasiksi, joka juhtaa suitsista taluttaisi! Hui, hai, Katri tyttö, onko +pääsi kokonaan joutunut pyörälle, vai luuletkos että näinä meidän +kovina, rautaisina aikoina ihmiset antaisivat kirkkaita kolikoita +mistään muusta paitsi semmoisesta kalusta, jolla voivat suojella omaa +henkeänsä tai ryöstää vihollisensa hengen? Tätä nykyä me joka hetki +tarvitsemme miekkoja puolustukseksemme, sinä hupsu tytön-lepsakka, +emmekä auroja pellon kyntämiseksi, josta meille kenties ei olekaan enää +suotu nähdä oraan nousevan. Mitä meidän jokapäiväiseen leipäämme +koskee, niin on asia semmoinen, että se, joka on väkevä, sen ottaa ja +pysyy hengissä; vaan voimattomain täytyy hellittää leipä kourastaan ja +nääntyä nälkään. Onnellinen se mies, joka, niinkuin tämä minun kunnon +poikani, voi hankkia leipänsä muulla keinolla kuin takomiensa miekkojen +kärjellä. Saarnaa vaan rauhaa hänelle, niin paljon kuin ikinä tahdot -- +siihen ei minun suustani pidä koskaan kuuluman mitään 'ei'tä. Mutta kun +käsket Skotlannin parasta aseseppää luopumaan miekkojen, ja pertuskain, +ja rautapaitain takomisesta, niin sitä kuullessaanhan siveinkin +silmittömäksi vimmastuisi. Pois täältä minun silmieni edestä! -- Ja +muista huomen-aamuna, jos sinulle sattuisi se onni, että ensiksi saisit +nähdä tään sepän -- vaikka sinä sitä pahalla käytökselläs häntä +vastaan et olisi ansainnut -- niin näet miehen, jolla ei ole vertaa +Skotlannissa miekkamiehissä sekä pertuskan pitäjissä, ja joka saa +työllänsä kokoon viisisataa markkaa vuodessa, yhtenä ainoanakaan pyhänä +sabattia rikkomatta!" + +Kuullessaan isänsä näin jyrkästi puhuvan, niijasi tytär syvään, ja +läksi, ilman muitta jäähyväisittä, pois tavalliseen makuuhuoneesensa. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Sepän sydän oli niin täynnä noita monellaisia, ristinriitaisia +tunteitansa, että näytti ikään kuin se olisi halkaisemaisillaan +peittonaan olevaa nahkatröijyä. Heikki nousi ja ojensi kätensä +hanskurille, kääntäen pois kasvonsa, niinkuin ei olisi tahtonut, että +hänen mielenliikutustaan olisi nähty hänen muodostaan. + +"Ei, koira vie, enpä sinulle vielä sanokaan jäähyväisiä, poikaseni", +virkkoi Simo, lyöden kämmentänsä sepän ojennettua kämmentä vastaan. "En +minä nyt huoli lyödä kättä sinun kanssas, en kumminkaan ennen kuin +vähintänsä yksi tunti vielä on kulunut. Viivy vaan hetkinen veikkonen, +niin selitän sinulle kaiken tään. Eihän toki muutamat veripisarat +pienestä raappauksesta eikä muutamat hupsut sanat tyttö-lepsukan suusta +voi erottaa poikaa ja isää, kun he näin kauan ovat olleet yhtymättä? +Jää tänne, poikaseni, jos koskaan tahdot siunausta isältä sekä Pyhältä +Valentiniltä, jonka juhlan-aatto nyt tänään on!" + +Kohta tämän jälkeen kuultiin hanskurin kaikuvalla äänellä kutsuvan +Dorotheaa; sitten kuului vähän avainten kilinää sekä kenkäin kopinaa +ylös ja alas rappusia ja tuosta Dorothea ilmautui, kantaen kolmea +suurta pikaria vihriäisestä lasista, joita silloin pidettiin varsin +harvinaisina ja kallis-arvoisina kaluina. Hanskuri itse ne täytti, +kaataen jättiläis-pullosta, joka veti vähintään kolme korttelia meidän +nykyisen turmeltuneen ajan mittaa myöten. + +"Kas tässä viiniä, Heikki", lausui hän, "jolla on puolta vertaa +pitemmältä ikää kuin minulla. Isäni sai sen lahjaksi vanhalta, uljaalta +Krabbelta, tuolta 'flanderilaiselta insenöriltä', joka niin +urhoollisesti puolusti Perth'iä Taavetti II:n ala-ikäisyyden aikana. +Meistä hanskureista on aina ollut hiukan apua sodassa, vaikka meidän +ammattimme ei ole sen kanssa niin kiinteässä yhteydessä kuin teidän, te +teräksen ja rauhan kalkuttajat. Minun isäni oli päässyt Krabbe-ukon +suosioon -- kuinka se tapahtui, sen kerron joskus toisten, niinkuin +myös kuinka kauan nämät pullot tässä olivat kätkössä maakuopassa, +etteivät joutuisi ryöstäväin Eteläläisten[7] kynsiin. Juodaan nyt vaan +minun arvoisan isäni malja, ja toivottakaamme hänelle ijankaikkista +autuutta -- suotakoon hänelle hänen syntinsä anteeksi! Dorothea, juo +sinäkin hänen maljansa, ja sitten laita itse pois kana-orrellesi. +Kylläpä tiedän, että korvissasi nyt olisi paha kutkutus, mutta minulla +olisi puhumista semmoisesta, jota ei kukaan voi saada kuulla, paitsi +minun ottopoikani Heikki." + +Dorothea ei tohtinut vastaanpanna; hän joi pikarinsa pohjaan hyvällä +rohkeudella, ja sitten vetäysi pois makuukammariinsa isännän käskyn +mukaan. Molemmat ystävykset siis jäivät kahden kesken. + +"Minun on paha mieli, Heikki veikkonen", virkkoi Simo, täyttäen sekä +ystävänsä lasin että omansa, "minun on -- totta maar! -- paha mieli, +että tyttäreni on tuolla tuommoisella hupsulla tuulella. Mutta sinä, +luulen ma, voisitkin sen asian parantaa. Mitäs sinä tuletkin tänne, +kilistellen, kalistellen miekkaasi ja tikariasi, kun tiedät tytön +olevan niin hupsun, ettei hän voi kärsiä semmoisten aseitten näköä? +Etkös muista, että teillä oli jonkunlainen riita keskenänne, juuri +ennen lähtöäsi Perth'istä, siitä muka ettet sinä huoli astua muiden +rauhallisten porvarein tavalla, vaan että sinulla aina pitää olla ase +vyöllä, niinkuin pahan-ilkisillä huoveilla, jotka ovat aatelisherrain +palveluksessa? Tottahan siveällä porvarilla on silloinkin vielä kyllin +aikaa varustaa itsensä aseilla, koska hätäkello kutsun meidät täysissä +varuksissa ulos tulemaan." + +"Eipä se, isä kulta, ollutkaan nyt minun syyni. Mutta tuskin olin +hevosen selästä alas hypännyt, niin juoksin tänne, teille tuloani +ilmoittamaan, arvellen että jos niin olisi tahtonne, voisin teiltä +saada hyvän neuvon, miten pääsisin neiti Katrin Valentiniksi ensivuoden +ajaksi. Vaan Dorothea neidolta sain kuulla, että te olitte menneet +Mustain Veljesten kirkkoon messua kuulemaan. Siksi arvelin paraaksi +seurata teitä sinne -- osaksi että olisin samassa kirkossa teidän +kanssanne, ja osaksi myös -- Pyhä Neitsyt Maaria ja Pyhä Valentin +suokoot sen synnin anteeksi! -- että saisin vähän katsella häntä, joka +minusta niin vähän huolii. -- Mutta kun te astuitte sisään, näytti +minusta, että pari, kolme vaarallisen-näköistä miestä oli siinä +neuvoittelemassa; ja he katselivat välistä teihin ja Katriin päin. Ja +erittäin oli siellä herra Juhana Ramorny, jonka minä vallan hyvin +tunsin, vaikka hän oli vale-puvussa, palvelijan kaltainen, ja vaikka +hänellä oli tuommoinen samettitilkka laastaroituna silmän yli. -- +Sen vuoksi arvelin, isä, että koska te jo olette vanha, ja tuo +Vuorelais-heitukka taas hiukkaa liian nuori tappeluun, niin minä noin +hiljakseen astuisin teidän jäljissänne. Minä näetten tiesin, että +näillä kaluilla tässä, jotka minulla oli muassa, voisin pitää kurissa +kenen hyvänsä, joka yrittäisi häiritä teidän kotimatkaanne. +Muistattehan te, että itse keksitte minut ja väkisin toitte tänne +sisään, huolimatta siitä, tahdoinko vai en. Muuten, sen vakuutan, en +olisi tullut teidän silmienne eteen, ennen kuin olisin pukenut päälleni +tuon uuden tröijyn, jonka teetin Berwick'issä uusimman kuosin mukaan; +enkä myös olisi tullut Katrin eteen, miekka vyöllä, koska hän näitä +aseita niin inhoo. Vaikka, totta puhuen, on minulla niin paljon +verivihollisia, mikä minkin onnettoman sattumuksen tähden, että minun, +jos jonkun miehen Skotlannissa, on välttämätön asia yöllä käydä aseilla +varustettuna". + +"Tuo tyttö-lepsukka ei ajattele sitä", sanoi Simo Hanskuri. "Hänellä ei +ole älyä huomaamaan, että tässä meidän rakkaassa isänmaassamme +Skotlannissa joka mies katsoo oikeudekseen ja velvollisuudekseen kestää +hänelle tehtyä pahaa. Mutta, Heikki poikaseni, sinuakin minun pitää +torua siitä, että annat sydämesi näin masentua hänen toruistaan. +Olenhan nähnyt sinut kyllin rohkeana toisten tyttöin seurassa -- miksi +olet täällä hänen läsnä-ollessaan niin hiljaa, kieli kammitsassa?" + +"Siksi että hän on aivan toisellainen kuin muut tytöt, isä hanskuri -- +siksi että hän ei ole ainoastaan kauniimpi, mutta samassa myös +viisaampi, jalompimielinen, pyhempi, ja että hän minusta näyttää olevan +ikään kuin paremmasta savesta tehty, kuin me muut, jotka häntä +lähestymme. Käyn minä kyllä, kaula kenossa, kun toisten tyttöin +joukossa liehun Vapunpäivä-riuvun ympärillä. Mutta en tiedä kuinka se +käy -- kun Katria lähestyn, tuntuu sydämessäni, että olen tuommoinen +maallinen, raaka, julma luontokappale, tuskin mahdollinen häneen +silmiäni luomaan, vielä vähemmin panemaan niitä neuvoja vastaan, jotka +hän minulle antaa". + +"Varomaton kauppias olet kuin oletkin", vastasi Simo; "sinä liian kehut +sitä tavaraa, jota mielesi tekee ostaa. Katri on kelpo tyttö, ja minun +tyttäreni; mutta jos sinä liilalla ujoudellas sekä koreilla sanoillas +teet hänestä turhamielisen marakatin, niin emme me kumpikaan saa nähdä +toivojamme täytetyiksi." + +"Sitähän minäkin usein pelkään, isä kulta", virkkoi seppä; "sillä +kyllin sen tunnen, kuinka vähän olen mahdollinen Katrin puolisoksi." + +"Tunne sinä tätä, tunne tuota!" myrähti hanskuri. "Jospa vaan tuntisit +oikein ystävyyttä minuun, seppä veikkoseni, minuun ja Katriin. +Ajattelepas kuinka sitä tyttö-parkaa ahdistetaan aamusta iltaan asti, +ja ajattelepas minkälaiset ihmiset häntä ahdistelevat, silloinkin kun +meidän ovemme ovat lukossa ja luukut ikkunain edessä. Tänäkin päivänä +yhtyi seurahamme yksi, joka on liian mahtava nimeltä mainittavaksi -- +niin, ja vieläpä hän peittämättä näytti mielipahaansa, siitä syystä kun +minä en sallinut hänen leperrellä koreita sanojaan tyttäreni korvaan +itse kirkossa, sill'-aikaa kun pappi luki messua. Ja onpa muitakin, +jotka ovat tuskin hiukkaakaan viisaammat. Soisinpa montakin kertaa, +että Katri olisi vähää vähemmin kaunis, niin ettei tuommoiset kovin +vaaralliset ihailijat tarttuisi häneen; taikkapa myös että hän olisi +vähää vähemmin pyhä, niin että taipuisi istumaan kunnon emäntänä, ja +tyytyisi uljaasen Seppään, jolla olisi voimaa suojella vaimoansa vaikka +ketä vastaan noista junkkari-heitukoista Skotlannin kuninkaan hovissa." + +"Ja jos en niin tekisi", virkkoi Heikki, ojentaen kättä ja +käsivartta, jotka vahvuuden ja jäntevyyden puolesta olisivat vaikka +jättiläisellekin kelvanneet, "sitten älköön käteni koskaan enää +kilahduttako alaisinta vasaralla! Niin, jospa vaan jo olisi päästy niin +pitkälle, kaunis Katrini saisi nähdä, että mies, joka suojelemisen +konstit osaa, ei ole suinkaan haitaksi. Mutta hänenpä mielestään, +melkein luulen, on koko tää matoinen maailma vaan yhtä suurta +tuomiokirkkoa, jonka kaikkien asukkaitten tulisi käyttää itseänsä, +niinkuin olisivat aina yhä messua kuulemassa". + +"Niin, tosiaankin", sanoi isä, "on hänellä ihmeellinen valta kaikkien +yli, jotka häntä lähestyvät. Tuolla Vuorelaispojalla, Conachar'illa, +joka nyt jo pari, kolme vuotta on ollut täällä minulla vastuksena, on +kyllä, niinkuin näit, kansansa omituinen luonne, vaan yhtähyvin hän +myös tottelee Katrin pienintäkin viittausta, ja, totta puhuen, ei +paljon tottelekaan kenenkään muun käskyjä tässä talossa. Katri näkee +paljon vaivaa, saadaksensa tuota poikaa raa'oista Vuorelais-tavoistansa +luopumaan". + +Tämän puheen aikana Heikki Seppä rupesi levottomasti liikkumaan +tuolillansa, kohotti viinipulloa, laski sen jälleen pöydälle, ja +viimein huudahti: "Perhana periköön tuon Vuorelaispennun sukuineen +päivineen! Mitäs Katrin on asia ruveta opettelemaan tuommoista +lurjusta? Hän on juuri kuin se suden-penikka, jota minä hupsu otin +kasvattaakseni koiran virkaan ja jonka kaikki ihmiset luulivat +kesytetyksi, siksi kun minä, muutamana kovan onnen päivänä, satuin +menemään kävelylle sen kanssa Moncreiff'in mäelle -- ja siellä se pahus +ryömistihe kohta talon herran lammaslauman päälle, ja teki aika tavalla +lihaa, josta minulle olisi voinut paljonkin vastusta tulla, jos ei +herra juuri samaan aikaan olisi ollut uuden rautapaidan tarpeessa. Ja +kummastelenpa että te, isä Hanskuri, joka olette niin viisas mies, +pidätte tuota Vuorelais-veijaria -- parasta lajia, sen takaan -- täällä +Katrin kumppalina, ikään kuin ei olisi maailmassa ketään muuta kuin +teidän tyttärenne, joka hänelle kouluttajaksi kelpaisi". + +"Hyi, poikaseni, hyi sinua -- olethan sinä nyt ihan mustasukkainen", +sanoi Simo, "ja kadehdit nuorukais-parkaa, joka, totta puhuen, asuu +täällä, siitä syystä ettei hänen oikein käy laatuun asua tuolla vuorten +takana", + +"Hohhoh, Simo isä", vastasi seppä, joka oli aivan yhtä ahdasmielinen +kuin muutkin hänen aikansa porvarit, "jos en pelkäisi teidän panevanne +sen pahaksi, niin sanoisin että teillä onkin paljon liiaksi hommaa ja +puuhaa noiden lurjusten kanssa, jotka eivät meidän kaupunkihin kuulu". + +"Jostakin minun pitää saada peuranvuotani, vuohennahkani, kilinnahkani +ynnä muut sellaiset, veikkoseni -- ja Vuorelaiset ne myövät huokeaan +hintaan". + +"Kylläpä heidän niin kannattaakin", vastasi Heikki kuivakiskoisesti; +"sillä eihän ne myökään muuta kuin varastettua tavaraa". + +"No, no -- olkoon se miten oli -- vaan ei se ole minun asiani, mistä he +ne elukat saavat, kunhan minä saan heiltä nahat. Mutta, arvelin sanoa, +on muutamia syitä, joiden tähden tahtoisin olla tämän Conachar'in +isälle mieliksi ja pitää pojan täällä. Eikä hän olekaan Vuorelais-sukua +muuten kuin puoleksi, ja hiukan vailla _Glune-amien_[8] jäykkää +luonnetta -- sanalla sanoen -- harvoin olen nähnyt hänet niin +tuittupäisenä kuin hän nyt äsken oli". + +"Tuskinpa, jos ette liene nähneet hänen tappavan sitä, johon +vimmastui", vastasi seppä yhä vaan samalla kuiva-kiskoisella äänellä. + +"Yhtähyvin voin, jos sinä niin tahdot, Heikki, kaikesta muusta +huolimatta käskeä tuota maankuljeksijaa toiseen kortteriin, vaikkapa jo +huomispäivänä". + +"Ei, isä", sanoi seppä, "ettehän toki luulle Heikki Sepän huolivan edes +niin paljon kuin pajakypenestä tuommoisesta vuorikissan pojasta? Enpä, +sen vakuutan, olisi vaikka koko hänen clan'insa (heimokuntansa) olisi +tulossa tuolla Kenkäkatua myöten torisevin torvin ja piipoittavin +pillein -- kylläpä löytäisin viisikymmentä kalpaa ja kilpeä, jotka +antaisivat heille vielä paremman kyydin takaisin kuin millä he tulivat. +Mutta, totta tunnustaakseni -- vaikka se on hupsun hullutusta -- en +juuri mielelläni näe että se poika on niin paljon yhdessä Katrin +kanssa. Muistakaa, isä Hanskuri, että teillä on silmänne ja sormenne +aina täydessä työssä kiinni, ja huolellista peräänkatsomistahan teidän +työnne vaatiikin, vaikka tuo laiska nahjus tekisi jotain, jota, +niinkuin tiedätte, hän harvoin tekee". + +"Niin, se on kyllä totta", sanoi Simo, "hän leikkaa aina kaikki +kintaat, niin että ne oikeaan käteen sopivat, eikä ole vielä ikinä +saanut koko paria valmiiksi". + +"Epäilemättäkin on hänellä omat omituiset ajatuksensa siitä, miten +nahat olisivat leikattavat", virkkoi Heikki. "Mutta, älkää pahaksi +panko, isä, tahtoisinpa vaan sanoa, että tuolta pojalta -- teki hän +työtä tahi istui ilman -- ei ole silmät loistottomiksi käyneet, -- ei +ole hänen kätensä sadassa raamussa kuumasta raudasta ja sadassa rypyssä +raskaan moukkarin heiluttamisesta -- ei ole hänen hiuksensa savusta +tummentuneet eikä ahjon edessä kärventyneet enemmän mäyrän karvain +näköisiksi kuin semmoisen tukan, jota kristityn miehen lakilla ilkeää +peittää. Ja olkoon Katri vaikka paras kaikista tytöistä, jotka ikinä +ovat olleet maailmassa -- paraan koko Perth'in kaupungissa minä +kumminkin takaan hänen olevan -- niin ei hän voi olla näkemättä ja +tuntematta, että näissä asioissa on eroitusta miehillä ja että minä +siinä eroituksessa en ole voittopuolella". + +"Saat tästä, Heikki poikaseni", virkkoi vanha mies, täyttäen +kumppalinsa pikarin niinkuin myös omansa. "Kylläpä minä huomaan, että +sinä, vaikka kelpo seppä kyllä, et tiedä mistä metallista vaimoväki on +valettu. Ole sinä rohkea, Heikkiseni -- älä ole sen näköinen, kuin +vietäisiin sinua paraikaa hirsipuuhun, vaan käytä itseäs niinkuin +iloinen nuori mies, joka tietää oman arvonsa eikä joudu hämille +paraankaan edessä kaikista Eeva muorin lapsenlapsista. Katri on +samanluonteinen vaimo kuin hänen äitinsä; ja sinä olet hupsu, kun +luulet, että he kaikki vaan sitä pyytävät, mikä silmän kaunista on. +Korvan hyvikettä he myös lisäksi tahtovat, veikkoseni. Vaimo-ihminen +tahtoo mielellään kuulla, että se, joka häntä kosii, on rohkea ja +rivakka, ja että kosija saisi vaikka sadankin tytön rakkauden, vaikka +hän ei huoli muusta kuin tästä yhdestä. Usko sinä vanhan miehen sanaa: +tyttöin päätökset riippuvat paljon enemmän muiden ihmisten ajatuksista +kuin heidän omistaan. Ja jos Katri kysyy: kuka se on uljain mies +Perth'in kaupungissa? -- ketäs muuta hän kuulisi mainittavan, ellei +tuulenkärventäjää? -- Entäs parhain aseseppä, joka ikinä on miekkaa +alaisimen päällä kalkuttanut? -- taas se sama Seppä. -- Entäs vikkelin +tyttöin pyörittäjä Vapunpäivä-riuvun ympärillä? -- tietysti se lysti +seppä. -- Entäs iloisin lauluin rallattaja? -- kukas muu, jos ei Heikki +Seppä! -- Entäs parhain mies painissa, paras kilpi- ja kalpa-pelissä -- +ylimmäinen kukko asemönsträyksessä -- hurjain hevosten kesyttäjä -- +hurjain Vuorelaisten kurissapitäjä? -- aina yhä vaan sinä -- ja sinä -- +ei kukaan muu kuin sinä! -- Ja sinä pelkäät Katrin mieltyvän tuohon +tuommoiseen poika-huitukkaan Vuoristosta pikemmin kuin _sinuun_! -- +Hui, hai! -- yhtä pian hän laittaisi teräskintaan kilinnahasta. Kuules +kun sanon sinulle: Conachar'ista ei hän huoli yhtään, muuten kuin että +hän tahtoisi estää pirun saamasta sitä poikaa kynsihinsä niinkuin muut +Vuorelaiset -- Jumala siunatkoon häntä, tyttö rukkaa! Hänpä mielellään +saattaisi kaikki ihmiset paremmille ajatuksille, jos vaan voisi." + +"Vaan se yritys on varmaankin turha", sanoi seppä, joka, niinkuin +lukija on voinut havaita, ei ollut Vuorelaissukuun mieltynyt. +"Tahtoisinpa Katrin kanssa lyödä vetoa, että Musta mies -- josta +minulla pitäisi olla jotain tietoa, koska hän tekee työtä tulessa +niinkuin minäkin -- että, sanon, piru viimein saapi tuon ruututakin[9] +-- se on ihan varma." + +"Mutta Katrilla", vastasi hanskuri, "onkin apulainen, josta sinä vähän +tiedät. -- Klemetti isä on ottanut tämän rosvon-penikan hoitonsa alle, +ja hänpä ei pelkää sataa pirua enempää kuin jos ne olisivat +hanhikarja." + +"Klemetti isäkö!" kertasi seppä. "Teille ilmautuu yhä vähän väliä joku +veres pyhä mies tähän jumaliseen Pyhän Johanneksen kaupunkiin. Mikä +Pirun peloitus, sanokaas, se semmoinen sitten on? -- Joku erakko vai, +valmistettu tehtäväänsä niinkuin painisille aikova taistelija? Mies, +joka paastomisilla ja pieksämisillä on laittanut vartalonsa solakaksi? +-- Niinkö?" + +"Eikä, sepähän siinä ihme onkin", sanoi Simo. "Klemetti isä syöpi, +juopi ja elää melkein kuin muutkin ihmiset -- tietysti kuitenkin +tarkkaan noudattaen kaikkia kirkon sääntöjä." + +"Ohoh, jopa ymmärrän! -- Tuommoinen lysti pappi, jolla hyvä ruoka on +enemmän mielessä kuin hyvät tavat -- joka Laskiaisena juoda kulauttaa +poskeensa hyvän kannullisen, että paremmin kestäisi sitten seuraavan +paaston vaivat -- jolla on hauska _in principio_ -- ja joka on kaikkein +kaupungin kauneimpien vaimojen rippi-isä?" + +"Harhatiellä olet taaskin, seppä. Sen sanon sulle, että kyllä sekä +tyttärelläni että minulla olisi niin hyvä haisti että pääsisimme +ulkokullatun jäljille, oli se sitten paastoovaista tahi mässääväistä +lajia. Mutta ei Klemetti kuulu kumpaankaan." + +"Mutta mitä lajia hän sitten on, Herran nimeen?" + +"Semmoinen, joka taikka on paljon parempi kuin puolet Johanneksen +veljeskunnasta, johon hän kuuluu, yhteensä, taikka niin paljon häijympi +häijyintä niistä, jotta on häpeä ja synti, että hänen sallitaan elää ja +olla tässä maassa." + +"Tottahan, minun mielestäni, pitäisi olla helppo sanoa, onko hän sitä +vai tätä!" ihmetteli seppä. + +"Tyydy siihen, poikaseni", virkkoi Simo, "kun sanon, että, jos päätät +Klemetti isästä sen perusteella mitä näet hänen tekevän ja kuulet hänen +puhuvan, niin sanot hänet paraaksi, lempeimmäksi mieheksi koko +maailmassa -- hänellä on aina varalla lohdutus jokaisen ihmisen +suruihin, neuvo jokaisen ihmisen hätään -- hän on rikkaan luotettavin +opas, köyhän paras ystävä. Mutta, jos kuuntelet mitä Dominikolais-munkit +hänestä sanovat, niin hän on -- -- _Benedicite_ (Herra siunatkoon)" -- +näin sanoen hanskuri risti silmiään ja rintaansa -- "vääräuskolainen, +joka maallisen tulen avulla olisi lähetettävä niiden seuraan, jotka ijät +kaikki palavat." + +Seppä myös risti silmiänsä ja huusi: "St. Maaria auttakoon! Ja te, Simo +isä, joka olette niin hyvä ja älykäs, että teitä mainitaan Perth'in +Viisaaksi Hanskuriksi, te sallitte tyttärenne ottaa papikseen +tuommoisen miehen, joka -- pyhät miehet meitä varjelkoot! -- kenties on +liitossa itse Paholaisen kanssa? Kuulkaas, eikös se ollut pappi, joka +pani pirun liikkeelle Meal-Bennel'issä, silloin kun suuri myrskynvihuri +kaasi kumoon Jackson isännän talon? Ja eikö Paholainen ilmestynyt +keskelle Tay-jokea, papin messupaitaan puettuna, hyppien kuin merisika +laineitten harjalla, sinä aamuna, jona virta vei meidän komean +siltamme?" + +"Enpä tiedä sanoa, tekikö hän niin vai eikö", sanoi hanskuri; "sen vaan +tiedän, etten minä häntä nähnyt. Ja mitä Katriin tulee, ei voi +oikeastaan sanoa, että hän saa Klemetti isältä papillista apua, sillä +hänen rippi-isänsä on vanha Franciscus isä, Dominikolainen, joka häntä +tänäkin päivänä vielä ripitti. Mutta vaimoväellä on aina oikkunsa, ja +totta on, että hän keskustelee Klemetti isän kanssa enemmän kuin mitä +oikein soisin. Vaan joka kerta, kun Klemettiä olen itse puhutellut, +olen kuitenkin arvellut häntä niin hyväksi ja pyhäksi mieheksi, että +olisi tehnyt mieli uskoa omakin sieluni hänen hoitonsa alle. Pahoja +puheita hänestä käy Mustien Veljesten kesken, se on varma. Mutta mitä +meillä maallikoilla on tekemistä semmoisten asiain kanssa, poikaseni? +Kun vaan maksamme maksettavamme Pyhälle Äidille Kirkolle, annamme +almuja köyhille, käymme ripillä ja täytämme meille määrätyt katumustyöt +niinkuin sopii -- kyllähän sitten Pyhät Miehet meitä suojelevat." + +"Se on aivan totta -- ja he myös antavat anteeksi", lisäsi seppä, "jos +mies sattui kahakassa sivaltamaan jonkun ajattelemattoman, turmiollisen +sivalluksen, koska hänen vihamiehensä seisoo häntä vastaan valmiina +taisteluun. Ja se on ainoa usko, jolla mies voi tulla toimeen täällä +Skotlannissa, ajatelkoon teidän tyttärenne siitä mitä tahansa. Totta +maar' miehen pitää osata miekastella, taikka on hänen ikänsä oleva +lyhyt jokaisessa paikassa, missä sivalluksia sataa niin tiheään. Viisi +kultakolikkoa meidän kirkkomme alttarille, sillä olen aina päässyt, kun +paraankin miehen olin tappanut, kaikista, joiden kanssa tapellessa +minulle semmoinen vahinko sattui." + +"Tyhjentäkäämme nyt pullomme", virkkoi ukko hanskuri; "sillä, jos en +erehdy, lyöpi Dominikolais-kirkon kello par'-aikaa kaksitoista. Ja +kuules, poikaseni, ole sinä ikkunan alla, meidän talon itäisen päädyn +puolella, kohta ensimmäisen päivän koiton ajalla, ja huomauta minulle +tuloas, sillä että hiljaa vihellät seppien marssia. Sitten laitan niin, +että Katri siitä ikkunasta katsoo ulos, ja niin tulee sinulle se +etuoikeus osaksi, että saat olla hänen kohteliaana Valentininaan koko +ensi vuoden. Ja jos et sitä tilaisuutta osaa käyttää hyväkses, niin +saatat minut siihen luuloon, että luonto on sinut varustanut aasin +pitkillä korvilla, jos kohta onkin sinulle suonut leijonan taljan +peitteeksi." + +"Amen, isä", sanoi seppä, "ja nyt sydämestäni sanon: jääkää hyvästi -- +Jumalan siunaus teidän katoksellenne ja kaikille sen suojassa oleville! +Kylläpä te saatte kuulla seppien marssin soivan kukon laulanta-aikana, +ja takaanpa, että saan voiton itse herra Kukkokiekultakin." + +Näin sanoen hän sanoi jäähyväiset; ja vaikka ei hänessä pelon kipenää +asunut, astui hän kuitenkin autioita katuja pitkin niinkuin mies, jonka +täytyy olla varoillaan, ja niin ehti viimein omalle asunnolleen, Mill +Wynd'issä, Perth'in kaupungin länsipäässä. + + + + +NELJÄS LUKU. + + + Mitähän lie nyt kaikki pauhu tää? + Se sydän park' on vaan, mi tykyttää. + + Dryden. + +Uljas aseseppä, niinkuin kyllä sopii arvata, ei ollut hidas täyttämään +vastaiselle apelle annettua lupausta. Hän vaatetti itsensä suuremmalla +huolella kuin tavallisesti, peittäen, niin paljon kuin mahdollista, +kaikki, mikä hänen asussaan oli soturimaista. Hän oli kuitenkin liian +tunnettu mies, että olisi tohtinut käydä aivan ilman varuksitta tässä +kaupungissa, missä hänellä tosin oli paljon ystäviä, mutta myös, monen +entisen kahakan tähden, useita verivihollisia, joilta, sen hän tiesi, +häneltä oli vallan vähän armoa toivottavana, jos heillä vaan oli hyvä +tilaisuus. Siksi pani hän takkinsa alle salaisen rautarengas-paidan, +joka oli tehty niin kepeäksi ja notkeaksi, että se ei estänyt hänen +liikuntojaan enempää kuin nyky-ajan liivit, mutta samassa niin vahva, +että hän siihen saattoi täydesti turvata, sillä hän oli omin sormin +takonut ja kokoon liittänyt jok'-ainoan renkaan. Sen yli oli hänellä, +niinkuin muillakin sääty- ja ikäveljellään, flanderilaiset liivihousut, +pyhän kunniaksi paraasta, hienonhienosta Englannin verasta sinistä +väriä. Ne olivat, ajan tavan mukaan, paikatut pitkillä suikaleilla +mustasta atlaskankaasta ja koristetut mustilla silkkitikkauksilla. +Hänen pitkävartiset saappaansa olivat sahviaaninahasta, levätti hyvästä +skotlantilaisesta, harmaasta sarasta; sen alle oli kätketty vyöllä +riippuva metsäpuukko, sepän ainoa ase, sillä kädessä ei hänellä ollut +muuta kuin rautatamminen sauva. Hänen musta samettilakkinsa oli +reunoitettu teräskiskolla, ja teräksen sekä pään välillä oli paksu +toppaus, joten siitäkin oli luotettava turva. + +Ylimalkaan Heikki näytti, niinkuin täydellä syyllä voikin näyttää, +varakkaalta ja arvokkaalta porvarilta; hän oli laittanut pukunsa niin +komeaksi kuin hänen sopi laittaa, poikkeematta oman säätynsä rajan yli +ja itselleen aatelin etuoikeuksia anastamatta. Eikä myös hänen suora, +miehuullinen muotonsa, jos kohta se suurinta huolimattomuutta vaaroista +osoitti, ollut millään lailla sen ajan suurisuisten tappelukukkojen +näön kaltainen. Vääryyttä aivan tekivät hänelle ne, jotka luulivat että +syynä noihin kahakoihin, joihin hän niin usein puuttui, muka oli +riitainen, väkivaltainen mielenlaatu sekä liika ylpeys ruumiin +väkevyydestä ja asetaidosta. Päinvastoin ilmoittivat kaikki kasvoin +juonteet, että tässä oli iloinen, hyvänsävyinen mies, jolla ei suinkaan +ollut mielessä tehdä pahaa kellekään ja joka ei myös pelännyt pahaa +keneltäkään. + +Näin puettuaan päälleen paraat vaatteensa, kunnon aseseppä oli liki +sydäntänsä -- tämä sykähti siitä -- pistänyt poveensa pienen lahjan, +jonka jo aikaa sitten oli hankkinut Hanskurin Katria varten; +Valentinana oli näet nyt hänellä oikeus antaa se ja Katrilla ottaa se +vastaan ilman mitään neidollista ujostelemisetta. Se oli pieni sydämen +muotoiseksi leikattu rubini-kivi, jonka läpi kultanuoli oli pistetty; +se oli kätketty pieneen kukkaroon, joka oli kokoonkudottu niin +hienonhienoista teräsrenkaista kuin olisivat ne olleet aiotut kuninkaan +rautapaitaa varten. Kukkaroon oli kudotut sanat: + + Ei vahvin rauta + Sydäntä auta -- + Kyll' lempi lentää kautta! + +Tästä värsystä oli sepällä ollut paljonkin päävaivaa, ja hän oli +sepustukseensa hyvin tyytyväinen, sillä siitä taidettiin ymmärtää se, +että hänen taitonsa voi laittaa turvaa kaikille sydämille paitsi hänen +omalleen. Hän kääri levätin ympärilleen, ja riensi sitten ulos vielä +hiljaiselle kadulle, sillä hän oli päättänyt joutuakseen määrätyn +ikkunan edustalle juuri vähää ennen päivän valkenemista. + +Näin kulki hän Isoakatua pitkin ja poikkesi siinä, missä nyt St. +Johanneksen kirkko seisoo, raittiin, joka vei Curfew-kadulle. Mutta +silloin hän taivaan näöstä huomasi olevansa vähintään tuntia liian +varhain liikkeelle, ja hänelle johtui mieleen, että olisi parempi, jos +ei hän ehtisi paikalle ennen kuin lähempänä määrä-aikaa. Luultavasti +oli siellä toisiakin kosijoita vahtimassa, samoin kuin hänkin, Perth'in +Kaunottaren asunnon ympärillä; ja hän tunsi heikon luonteensa kovin +hyvin, niin että tiesi kuinka aivan helposti hän voisi joutua kahakkaan +niiden kanssa. "Minulla on se etu", ajatteli hän, "että Simo ukko minun +puoltani pitää; miksi siis tahraisin sormiani noiden raukkojen verillä, +jotka eivät maksa huomaamisen vaivaa, koska heillä on niin paljon +vähemmin onnea kuin minulla? Ei, ei! tällä kertaa kumminkin koetan olla +viisas ja pysyä erilläni kaikesta riidan kiusauksesta. Heillä ei pidä +olla enempää aikaa riidellä minun kanssani kuin juuri sillä +silmänräpäyksellä, jolloin annan merkkini Simo ukolle ja jolloin hän +siihen vastaa. Milläpä ihmeellä vaan se vanha mies saanee +tyttärensä ikkunan luokse? Suuresti pelkään, että jos Katri hänen +tarkoituksensa arvaisi, ukon tulisi vallan vaikeaksi saada se aikaan." + +Nämät rakastajan mietteet mielessänsä, hidastutti seppä kulkuaan, usein +kääntyen itäänpäin taivaanrantaa katselemaan. Vaan ei siinä +häämöittänyt vielä vähintäkään vaalakkaa päivän valon apua, joka olisi +ilmoittanut lähenevän, vaikka vielä kaukaisenkin aamun koittoa. Päivä, +uljaan asesepän kiusaksi, näkyi sinä aamuna olevan tavallista +verkallisempi nousemaan itäiselle vartiotornillensa. Heikki nyt +hitaasti kulki Pyhän Annan kappelin seinän sivuitse -- tätä pyhää +maata astuessaan hän ei laiminlyönyt silmiensä ristimistä ja +_ave_-rukouksen[10] lukemista. Silloinpa virkkoi ääni, joka kuului +tulevan yhden kappelin ulospistävän seinäpielen takaa: "Nyt se +viivyskelee, jonka olis tarvis juosta." + +"Kukas siellä puhuu?" kysyi seppä, katsahtain ympärilleen, jokseenkin +hämmästyneenä puheesta, joka oli niin outo sekä äänen että sanojen +sisällyksen puolesta. + +"Yks kaikki kuka se puhuu", vastasi ääni. "Joudu kiireesti, taikka et +hyvään aikaan joudu. Älä laske loruja, vaan mene matkahasi." + +"Pyhä tai pakana, enkeli tai saatana, mikä lienetkin", virkkoi Heikki, +ristien silmiänsä, "sinun neuvos koskee kovin arkaan paikkaan, että +sitä olisin tottelematta. Pyhä Valentin kulkuani jouduttakoon!" + +Näin sanoen hän kohta muutti verkallisen astuntansa niin joutuisaksi, +että harva mies olisi jaksanut pysyä hänen rinnallansa, eikä aikaakaan, +niin hän oli Curfew-kadulla. Mutta hän ei ollut kerjinnyt astua kolmea +askelettakaan Simo Hanskurin talolle päin, joka oli sen kapean kadun +keskipaikoilla, niin yksi mies ilmautui kummaltakin kadun puolelta +huoneitten pimennosta esiin, ja molemmat astuivat häntä vastaan, ikään +kuin yksin tuumin estääkseen hänen kulkuaan. Hämärässä ei ollut +mahdollista nähdä muuta, kuin että heillä oli Vuorelais-takki yllään. + +"Pois Vuorelais-rosvot", sanoi seppä syvällä, ankaralla äänellään, joka +oli hänen leveän rintansa mukainen. + +He eivät vastanneet, ei kumminkaan kuuluvilla sanoilla; mutta seppä +näki, että he vetivät miekkansa tupesta, aikoen vastustaa häntä +väkivallalla. Heikkiä aavistutti, että tässä oli jokin paha tekeillä, +jos kohta ei hän voinut arvata mitä lajia se oli; hän päätti siis +raivata itselleen tietä vaikka kuinka suuren vihollisjoukon läpi ja +pelastaa rakkaansa taikka kuolla sen jalkain juureen. Hän kääri +levättinsä vasemman käsivartensa ympäri kilveksi, ja alkoi +horjumattomilla askeleilla astua noita kahta miestä kohti. Lähempi +heistä sivalsi miekallaan; mutta Heikki Seppä väisti sivalluksen +levättikääreellään, läimäytti kädellään miestä vasten silmiä ja +kamppasi, niin että vastustajansa raskaasti lompsahti kadun kiville. +Melkein samalla silmänräpäyksellä hän myös metsäpuukollaan iski +oikealla puolella olevaa miestä, niin kovaan että sekin kohta kelletti +maassa kumppalinsa vieressä. Mutta seppä riensi eteenpäin, sydän täynnä +pelkoa, johon se seikka, että outoja miehiä täällä seisoi kadun suuta +väkivaltaisella tavalla vartioimassa, antoikin kyllin syytä. Hän kuuli +nyt hiljaisia kuiskauksia sekä vähäisen kalinan hanskurin ikkunan alta +-- juuri sen ikkunan alta, josta hän oli toivonut kuulevansa Katrin +tervehtivän häntä Valentinikseen. Seppä poikkesi kadun toiselle +puolelle, ottaakseen selvän siellä-olijoitten paljoudesta sekä +aikomuksesta. Mutta yksi niistä, jotka tuolla ikkunan alla seisoivat, +näki tai kuuli hänet, ja kysyi nyt kuiskaamalla, epäilemättä luullen +häntä yhdeksi vartijoista: "Mitä melua tuossa oli, Kenneth? Miksi ette +viheltäneet?" + +"Lurjus!" huusi Heikki. "Teidän ilkityönne on ilmitullut ja sinä sen +saat maksaa hengelläs!" + +Näin sanoen, hän sivalsi tuota outoa miestä puukollaan niin vimmatusti, +että luultavasti olisikin uhkauksensa täyttänyt ellei toinen, kohottaen +käsivarttansa, olisi käteen ottanut vastaan sivallusta, joka päätä +tavoitteli. Hänen haavansa mahtoi olla syvä kyllä, sillä hän horjahti +ja kaatui kovalla parahduksella. + +Sen enempää lukua pitämättä, juoksi nyt Heikki muutamia miehiä +kohti, jotka par'-aikaa asettivat tikapuita huoneen päädyssä olevaa +ristikko-ikkunaa vasten, Heikki ei kuluttanut enää aikaa heidän +lukuansa lukemalla eikä heidän hankettansa tiedustamalla. Hän päästi +suustaan sen hätähuudon, jota kuullessaan porvarein oli tapa juosta +apuun, ja ryntäsi noiden yöjalkalaisten kimppuun, joista yksi +par'-aikaa alkoi kavuta ylös tikapuita myöten. Seppä tempasi tikapuut +kantorenkaista, viskasi ne maahan ja asetti jalkansa kapuajan rinnan +päälle, estäen häntä jaloilleen pääsemästä. Kaatuneen kumppalit kyllä +rupesivat hurjasti hakkaamaan Heikkiä, saadaksensa vankia jälleen irti. +Mutta Heikin rautarengaspaita oli hyvänä turvana, ja hän maksoi heidän +sivalluksiaan kelpo korolla, kovasti huutaen: "Avuksi, avuksi, hyvän +St. Johanneksen nimeen! -- Joutset ja miekat tänne, hyvät naapurit! -- +Joutset ja miekat tänne! -- He pyrkivät sisäänmurtamalla meidän +huoneisimme yön pimeän peitossa!" + +Näitä sanoja, jotka kauas katuja pitkin kaikuivat, säestelivät yhtä +monet ankarat läimäykset, sen saivat sepän vastustajat kyllin kokea. +Pian alkoivat kadun asukkaatkin herätä ja ilmautua kadulle, +paitasillaan, vaan miekalla ja kilvellä varustettuna, muutamat myös +kantaen tulisoihtuja. Rauhanrikkojat nyt pyrkivät pakoon, ja se +onnistuikin kaikille paitsi sille miehelle, joka oli tullut tikapuilta +maahan viskatuksi. Sen kurkun oli urhokas aseseppä kahakassa saanut +kopristetuksi ja piti häntä kiinni niin lujaan kuin metsäkoira jänistä. +Muut haavoitetut olivat heidän kumppalinsa pois kantaneet. + +"Tässä on mokoma ilkimys-joukkio rauhaa rikkomassa meidän +kaupungissamme", selitti Heikki kokoutuville naapureille. "Joutukaa +noiden kolmen jälkeen. Eipä ne kaikki päässekään täältä pakoon, sillä +parilta olen saanut lentimet hiukan kynityksi; veren tipahduksia myöten +pääsette heidän jäljilleen." + +"Ne ovat Vuorelais-rosvoja", sanoivat porvarit. "Hei, naapurit, +perään-ajoon!" + +"Niin, perään-ajoon -- perään-ajoon kaikki", jatkoi seppä. "Jättäkää +vaan tämä konna tässä minun haltuuni." + +Apumiehet hajosivat erihaaroille, niin että heidän tulisoihtuinsa +nähtiin leimahtelevan, heidän huutoinsa kuultiin kajahtelevan ympäri +koko sitä kaupunginosaa. + +Sillä välin vanki koki puhuttelemalla päästä vapaaksi, turvautuen +vuoroin rukouksiin, vuoroin uhkauksiin. "Jos olet oikea aatelismies", +virkkoi hän, "niin päästä minut irti, niin kaikki, mitä nyt on +tapahtunut, annetaan sinullen anteeksi." + +"Minä en ole aatelis-sukua ollenkaan", vastasi seppä. "Olenpa vaan +Heikki Wynd-kadulta, Perth'in kaupungin porvari, enkä ole tehnyt +mitään, mistä olisi anteeksi-antamista tarvis." + +"Konna, sinä olet tehnyt rikoksen, jota et voi tietääkään! Mutta päästä +minut valloilleni, niin täytän lakkisi kultakolikoilla." + +"Ja minä heti paikalla täytän sinun lakkisi halkaistulla päällä", +tiuskasi seppä, "jos et nyt pysy alallas, niinkuin rehellinen vanki." + +"Mikäs tässä on hätänä, Heikki poikaseni?" kysäsi nyt Simo ilmautuen +ikkunaan. "Kuulenpa sinun puhelevan toisellaisella äänellä kuin mitä +olisin luullut. Mistäs kaikki tää melu on noussut, ja miksi naapurit +näin on liikkeellä?" + +"Onpa täällä mokoma koira-joukko yrittänyt kavuta ylös teidän +ikkunoillenne, Simo isä. Mutta minä olen tässä rupeemaisillani kummiksi +yhdelle heistä, jota pitelen niinkuin rautaruuvissa." + +"Kuules minua, Simo Hanskuri", virkkoi vanki, "anna mun vaan saada +kuiskata yksi sana sinun korvahas ja pelasta minut tämän +rautakouraisen, pölkkypäisen tolvanan kynsistä, niin todistan, ettei +ollut mitään pahaa aiottukaan sinulle eikä sun omaisilles; vieläpä +lisäksi annan sinulle tiedoksi jotain, josta sinulle on tuleva paljon +etua." + +"Tuo ääni kuuluu tutulta", sanoi Simo Hanskuri, joka nyt tuli ulos +kynnykselleen, salalyhty kädessä. "Seppä poikaseni, anna tuon nuoren +miehen päästä puheilleni. Ei hän mitään pahaa tee, sen takaan sulle. +Pysy sinä vaan hetkinen tuossa paikallasi, äläkä päästä ketään sisään, +oli se päällekarkaaja tahi suojelija. Minä takaan sitä, ettei tämä +poika-veitikka tässä tarkoittanut mitään muuta kuin Valentinin-päivän +leikkiä." + +Näin sanoen vanha mies veti vangin huoneen sisään ja sulki oven, +jättäen Heikin kummastelemaan, että hänen vastainen appensa tuota +ryntäystä niin arvaamattomalla tavalla selitti. "Vai leikkiä!" virkkoi +hän. "Olisipa siitä mahtanut tulla kummaa leikkiä, jos he olisivat +päässeet tytön makuukammariin! -- Ja sinnepä he olisivat päässeet, jos +en olisi saanut kuulla tuota kunnon ystävän ääntä kappelin pylvään +takaa, joka mahtoi olla itse autuaan Annan ääni -- vaikka kuinka olisin +mahdollinen, että se Pyhä neito minulle puhuisi! -- taikka kumminkaan +ei se voinut siinä paikassa päästä kuuluviin ilman sen pyhän neiden +luvatta ja suostumuksetta -- ja siitä lupaan asettaa hänen alttarilleen +vaksikynttilän, niin pitkän kuin tää minun metsäpuukkoni. -- Ja +soisinpa vaan, että mulla olisi tässä mun kahdenkäden käytettävä +miekkani, niin hyvin Pyhän Johanneksen kunniaksi kuin myös noiden +konnien kuritukseksi -- sillä onhan nämät tämmöiset puukot sieviä +leluja kyllä, vaan sopivammat poikasen kuin aikamiehen kädessä. Voi +kuitenkin, jos sinä kahdenkätinen kalpani olisit ollut tässä +kourassani, niinkuin nyt riiput tuossa vuodeteltassani, niin eivätpä +nuot lurjukset olisikaan kaikki löytäneet jalkojansa, millä näin +kuulumattomiin poispötkiä. -- Vaan kas tuosta tulee palavia +tulisoihtuja ja paljastettuja miekkoja. -- Miehet hoi! Seis! -- +Oletteko te Pyhän Johanneksen puolella? Jos olette meidän kunnon +kaupungin ystäviä, niin olkaa terveet tultuanne!" + +"Me palajamme saaliittomina pyytäjinä", vastasivat lähenevät porvarit. +"Verijäljet veivät meidät Mustain-Veljesten hautausmaalle, ja sieltä +putkahti meidän edestämme kaksi miestä, jotka välissänsä kantoivat +kolmatta -- hänessä mahtoi olla sinun merkkisi, Heikki. He ehtivät +luostarin takaportille, ennen kuin me heidät saavutimme -- he soittivat +kelloa, ovi aukesi -- ja sinne he katosivat. Niin ovat he siis sen +pyhän paikan piirissä ja turvissa, ja me saamme nyt mennä kylmille +vuoteillemme lämmittelemään." + +"Niin", sanoi toinen, "kylläpä noilla kunnon Mustilla-Veljeksillä on +aina joku jumalinen luostarikumppali valvomassa, joka voi avata pyhän +turvapaikan oven jokaiselle hädässä olevalle sielu-raukalle, joka +pyrkii piiloon kirkon huostaan." + +"Niin oikein, jos nimittäin se vainon-alainen sielu-raukka on +semmoinen, joka siitä jaksaa maksaa", lisäsi toinen. "Vaan, jos hän on +yhtä vaivainen kukkaroltaan kuin hengeltään, joutaa hän hyvin seistä +ulkona, siksi kun koirat ovat hänen kintuissansa." + +Kolmas, joka jo hetkisen aikaa oli tutkiskellut maata tulisoihtunsa +avulla, nyt loi silmänsä ylöspäin ja yhtyi puheesen. Se oli iloinen, +vähän hätäinen, lihava miehen tynkkä, nimeltä Olivier Proudfute, +jokseenkin varakas porvari ja etumaisia miehiä lakintekijäin +ammattikunnassa. Sen vuoksi hän nytkin virkkoi tarmokkaalla äänellä: +"Voitkos sanoa meille, iloinen seppä" -- he tunsivat juuri nyt toinen +toisensa kadulle ilmautuvain tulisoihtujen valossa -- "mitä lajia +velikultia ne olivat, jotka tämän kahakan tässä meidän kaupungissamme +panivat alkuun?" + +"Ne kaksi, mitkä ensiksi näin", vastasi seppä, "näyttivät minusta, sen +verran kuin taisin selittää, olevan kääritttynä Vuorelais-vaippoihin.° + +"Se on kyllä luultava -- se on kyllä luultava", virkkoi toinen, +päätänsä pudistellen. "Häpeä onkin, ettei rikkoja meidän vallissamme +ole korjattu ja että niin nuot maankuljeksijat Vuorelaiset voivat +mieltänsä myöten, milloin vaan yö on tarpeeksi pimeä, tulla tänne +ajamaan rehellisiä miehiä ja vaimoja ulos sängystänsä." + +"Mutta katsokaas vaan tänne, naapurit", virkkoi Olivier Proudfute, +näyttäen veristä kättä, jonka hän oli maasta löytänyt. "Milloinka +tämmöinen käsi on sitonut Vuorelaisvirsun pauloja? Se on suuri tosin ja +vahva, vaan hieno kuin neitosen kätönen, ja onpa tuossa sormessa +pyöryläinen, joka paistaa niinkuin palava kynttilä. Simo Hanskuri on +tämän käden varalle työtä tehnyt, jos en aivan pety, sillä hän ompelee +kintaita kaikille kuninkaan hoviherroille." + +Läsnä-olijat nyt rupesivat tarkastelemaan tuota veristä merkkiä, mikä +mitäkin selitystä lisään pannen. + +"Jos niin on", virkkoi yksi, "niin taitaisi Heikki Sepän olla paras +turvata koipihinsa, sillä korkea oikeus tuskin katsonee porvarinhuoneen +suojelemisen kyllin päteväksi puolustus-syyksi sille, joka on +aatelisherran käden poikki pannut. Laissa on paha pykälä ihmisraajan +silpomisesta." + +"Hyi sinua, mitä puhut, Mikko Webster", vastasi lakintekijä. "Emmekö me +ole noiden uljaitten Romalaisten jälkeisiä, jotka rakensivat tämän +Perth'in kaupungin niin paljon Romansa näköiseksi kuin mahdollista? Ja +eikö meillä ole perimäkirjoja kaikilta kuninkaittamme ja +suojelusherroiltamme, joissa meitä sanotaan heidän uskollisiksi +lääniläisikseen? Ja pitäiskö meidän nyt muka hellittää käsistämme nuot +meidän oikeutemme, ja etuutemme, ja vapautemme, meidän tuomio- ja +teloitus-oikeutemme, ja meidän sakoitus-oikeutemme, ja meidän +oikeutemme perillisettä kuolleen muukalaisen perintöön ja meidän muut +etumme, ja sallia sisään-murtamista rehellisen porvarin huoneesen, +mitään rangaistusta vaatimatta? Ei -- kunnon kaupunkilaiset, +ammattilaiset ja porvarit, ennen Tay-virta rupeaa virtaamaan taaksepäin +Dunkild'iin päin, ennen kuin semmoista vääryyttä kärsimme!" + +"Entäs mitä me siihen voimme?" kysyi vakava vanha mies, joka seisoi, +nojaten itseään kahdenkätiseen miekkaan. "Mitäs sinä sitten +kehoittaisit meitä tekemään?" + +"Henk'risti! pormestari Craigdallie, ihmeyttääpä minua, kun juuri te, +kaikista sitä kysytte. Minä kehoittaisin siihen, että me, niinkuin +suorain miesten sopii, menisimme kohta täältä armollisen kuninkaamme +eteen, herättäimme hänet hänen kuninkaallisesta levostansa, +ilmoittaisimme hänelle tämän surkean seikan tässä, kun meidän on +täytynyt näin yön aikana hypätä ulos sängyistämme, ilman paljon muuta +peitettä paitsi näitä paitojamme -- ja minä näyttäisin tätä veristä +muistiaiskalua ja pyytäisin saadakseni tietää majesteetin omasta +armollisesta suusta: onko oikein ja kohtuullista, että hänen +irstastapaisen hovinsa ritarit ja aatelisherrat näin kohtelevat meitä +kuninkaan uskollisia alamaisia. Ja näin menisi meidän asiamme tulista +kyytiä." + +"Vai tulista? Niinkö luulet?" vastasi vanha pormestari. "Kyllä se +tulisuus siinä olisi semmoinen, että kaikki viluun kuolisimme, +veikkoinen, ennen kuin porttivahti liikuttais avaintansa ja +päästäisi meitä sisään kuninkaan armollisten silmien eteen. -- Tulkaa +pois, hyvät naapurit, tämä yö on kipeästi kylmä -- me olemme +vahtineet ja vartioineet kaupunkiamme niinkuin aika-miehet, ja meidän +seppä-veitikkamme on meitä sortamaan halullisille antanut varoituksen, +joka hyvin on kahdenkymmenen kuninkaallisen julistuksen arvoinen. On +huomennakin päivää -- tulkaamme silloin taas tähän paikkaan kokoon +tätä asiaa miettimään, ja keskustelemaan mihin keinoihin olisi +ryhtyminen noiden konnien ilmi- ja kiinnisaamiseksi. Vaan erotkaamme +nyt, ennen kuin meidän sydänveremme jäätyy suonihinsa". + +"Oikein, pormestari Craigdallie. -- Eläköön St. Johannes, Perth'in +suojeluspyhä!" + +Olivier Proudfute olisi vielä tahtonut jatkaa puhettansa, sillä hän +oli noita armottomia puhelijoita, jotka luulevat, että heidän +kaunopuheisuutensa voittaa kaikki ajan, paikan sekä olojen vastukset. +Vaan ei kukaan huolinut kuullella; porvarit menivät kukin kotihinsa, +juuri nyt taivaan äärtä kirjailevan päivän valossa. + +Tuskin olivat he lähteneet, niin hanskurin ovi aukeni, ja vanha mies, +tarttuen seppää käteen, veti hänet sisään. + +"Missä on vanki?" kysäsi seppä. + +"Hän on poissa -- päässyt irti -- pötkinyt pakoon -- mitäs mä hänestä +tiedän?" virkkoi hanskuri. "Hän pujahti ulos taka-ovesta ja sitten +puutarhan läpi. -- Älä hänestä ole milläskään, vaan tule tervehtimään +Valentineäs, jonka kunnian ja hengen tänään olet pelastanut". + +"Antakaa mun vaan ensin pistää miekkani tuppeen", esteli seppä, "ja +pestä käteni -- --" + +"Ei nyt ole aikaa viivytellä silmänräpäystäkään; hän on jo noussut ja +pukenut päällensä. -- Tule vaan veikkonen. Hänen pitää saada nähdä +sinut, kelpo ase kädessäs ja tuon konnan veret sormissas, niin että hän +oppii minkä-arvoinen kunnon miehen apu on. Hän on jo liian kauan aina +tukkiellut suutani ujostelemisillaan ja epäilemisillään. Minä tahdon +että hän nyt saa nähdä minkä-arvoinen on kunnon miehen, ja vielä +päälliseksi urhokkaan porvarin, rakkaus." + + + + +VIIDES LUKU. + + + Imp' ihana, ja havaja, + Ja nauti tuoksu-ilmoja, + Ja vyötä vyö, nyt loppui yö, + Ja naakoill' on täys päivätyö. + + Johanna Baillie. + +Kahakan kautta kesken untansa herättyään, oli Perth'in Kaunotar henkeä +ahdistavalla pelolla kuullellut kadulta tulevia huutoja ja +väkivaltaista melua. Hän oli vaipunut polvilleen Jumalalta apua +rukoilemaan, ja polvillaan yhä hän sitten taas lähetti taivaan puoleen +kiitoksensa, kun hän selitti avuksi rientävien ystävien ja naapurien +äänet. Polvillaan oli hän silloinkin kun Simo ukko melkein väkisin +työnsi hänen suojelijansa, Heikki Sepän, sisään tähän huoneesen. Ujo +rakastaja näet ei tahtonut astua esiin, ensin siitä pelosta että Katri +voisi suuttua, ja sitten kun hän näki tytön olevan polvillaan, sen +vuoksi ettei tahtonut häiritä hänen hartauttansa. + +"Isä", virkkoi seppä: "hän rukoilee -- en minä nyt uskalla puhutella +häntä enempää kuin piispaakaan, joka par'-aikaa messua lukee". + +"No, mene matkoihin sitten, sinä urhokas ja uljas pölkkypää", virkkoi +isä; ja sitten ja sitten hän lisäsi, kääntyen tyttärensä puoleen: +"Jumalalle otollisin kiitos, tyttöseni, on se kun ihmis-veljillemme +kiitollisuutta osoitamme. Tässä on se mies, joka Herran välikappaleena +on pelastanut sinut kuolemasta, tai kenties häväistyksestä, joka on +kuolemaakin pahempi. Tervehdi nyt häntä, Katri, oikeaksi Valentinikses, +ja muista että minä soisin saavani hänet rakkaaksi pojakseni". + +"Älkää isä", vastasi Katri. "Nyt en voi nähdä ketään -- en voi +puhutella ketään. En minä ole kiittämätön -- kenties olen liiankin +kiitollinen hänelle, jonka käden kautta Herra on meidät pelastanut. +Mutta sallikaa mun ensin kiittää suojeluspyhääni, joka minulle tään +ajallaan tulleen avun lähetti, ja suokaa minulle vaan silmänräpäys +aikaa, että kerkiän saada hameen päälleni". + +"No, Jumalan kiitos, tyttöseni -- liika tyly olisinkin, jos en soisi +sinulle aikaa alusvaatteesi ylles vetämään, koska se pyyntö on +ensimmäinen vaimo-ihmisen puheelle kuuluva lause, joka nyt viikon +päiviin on tullut suustasi. -- Totta tosiaan, poikaseni, soisin ettei +tyttäreni olisi niin täysi pyhä, ennen kun tulee se aika, että häntä +toiseksi St. Katarinaksi julistetaan". + +"Älkää näin pilkkaa puhuko, isä; sillä minä voin vannoa, että hänellä +on kumminkin yksi totinen pyhittäjä, joka on itsensä kokonaan antanut +kuuliaiseksi hänen tahtonsa alle, niin paljon kuin syntinen ihminen sen +taitaa. -- Hyvästi siis täksi hetkeä, kaunis neito", lisäsi seppä +kovemmalla äänellä, "ja Herra lähettäköön sinulle unia, yhtä +rauhallisia kuin sinun ajatuksesi ovat valveella ollessas. Minä lähden +vartioimaan sinun lepoas, ja kavahtakoon itseään se, joka sitä tulisi +häiritsemään!" + +"Ei, hyvä, kunnon Heikki, jonka lempeä sydän niin vähän sopii yhteen +tuon liian hätäisen käden kanssa, älä nyt enää tänä yönä ryhdy uusiin +kahakoihin. Mutta ota kuitenkin lempeimmät kiitokseni, ja niiden kanssa +tulkoon sinulle ne rauhalliset ajatukset, joiden sanot minussa asuvan. +Huomenna, kun tapaamme toisiamme, vakuutan sinulle kiitollisuutta +paremmin -- hyvästi!" + +"Hyvästi, sinä sydämeni valtias ja valo!" sanoi seppä, ja oli juuri, +astuttuaan Katrin kammarista vievät portaat alas, lähtemäisillään ulos +kadulle, koska hanskuri häntä tempasi käsivarresta. + +"Minä olen iloitseva tästä tään-yöllisestä kahakasta", sanoi Simo, +"enemmän kuin koskaan olisin luullut voivani iloita teräksen +kalskeesta, jos se saattaa tyttäreni täyteen järkeensä ja näyttää +hänelle minkä-arvoinen mies sinä olet, Heikki. Pyhä Macgirder +auttakoon! Oikeinpa rakastan noita roistoja ja mieleni on paha siitä, +että tuo kosija parka ei enää ikinään saa pitää oikeankäden kinnasta. +Voi, voi, hän on kaipaava sitä kättään kaikki ikäpäivänsä, varsinkin +kun rupeaa kinnasta käteensä vetämään -- niin, hän on vasta maksava +ainoasti puolet maksut minun ammatilleni. -- Vaan, veikkonen, et sinä +pääse askeltakaan liikahtamaan talostani tänä yönä", jatkoi hän. "Et +sinä niin meiltä pois pääse, poikaseni, sen takaan". + +"Sitä en aiokaan. Minä vaan aion, jos sallitte, vartioida tuolla ulkona +kadulla. Saattais tapahtua, että he yrittävät uudestaan". + +"Ja jos niin tapahtuisikin", sanoi Simo, "niin tulee sinun paljoa +helpommin torjua ne pois, seisoen täällä huoneen suojassa. Se +tappelukeino onkin porvarille soveliain puolustustaistelu muurin takaa. +Vahtiessa ja vartioiden me siihen temppuun opimme. Paitsi sitä on nyt +niin paljon ihmisiä valveella ja liikkeellä, että me kyllä saamme olla +tämän aamun hyvässä turvassa ja rauhassa. Tule siis vaan tänne päin". + +Näin sanoen, hän puoliväkisin vei Heikin siihen kammariin, missä he +illallisella olivat olleet ja missä nyt vain palvelija, joka myös oli +jalkeilla, samoin kuin muut herättyään yöllisestä metelistä, nyt pian +sai valkean viritetyksi. + +"Ja nyt, mun uljas poikaseni", kysyi hanskuri, "millä juomalla nyt +tahtoisit juoda isäsi maljaa?" + +Seppä oli koneentapaisesti antanut saattaa itsensä vanhalle lavitsalle +hauskasta tammipuusta, ja nyt istui, katsellen tuleen, joka loi +punertavaa valoa hänen miehuullisille kasvoillensa. Hän mutisi +itseksensä puoli-ääneen: -- -- _Hyvä_ Heikki, _kunnon_ Heikki -- Voi, +jos hän sentään olisi siihen lisäksi sanonut: Heikki _kulta_!" + +"Mitä juomia ne on?" nauroi vanha hanskuri. "Minun kellarissani ei +kumminkaan semmoisia ole. Mutta, jos Kanarian, tai Gascognen tai +Rhein'in viini kelvannee, niin päästäpäs vaan yksi sana suustasi, ja +samassa pullollinen kilahtaa edessäsi -- eipä muuta". + +"_Hartaimmat_ kiitokset", jatkoi seppä, yhä vielä mietteisinsä +vaipuneena; "se on enempi kuin mitä hän koskaan ennen on sanonut +minulle -- _hartaimmat_ kiitokset -- mihin kaikkeen se voinee ylettyä?" + +"Se ylettyy vaikka mihin, venyen kuin kilin nahka, veikkoseni", virkkoi +hanskuri, "jos vaan tahdot totella minua ja virkkaa, mitä nyt käsket +aamuryypykses". + +"Mitä ikinä te itse tahdotte, isä kulta", vastasi seppä +huolimattomasti, ja vaipui jälleen Katrin sanojen punnitsemiseen. "Hän +puhui minun lempeästä sydämestäni, mutta samassa myös minun liian +hätäisestä kädestäni. Mitä kummaa voisin tehdä, päästäkseni tuosta +tappeluhalustani? Taitaispa olla paras hakata poikki oikea käteni ja +naulata se kirkon oveen, ettei se enää saattaisi minua häpeään". + +"Käsiä olet jo kyllin lennättänyt maahan yhden yön osaksi", virkkoi +ukko hanskuri, tuoden viinipullon pöydälle. "Mitä kummaa sinä noin +kiusaat itseäsi, veikkonen? Se tyttö pitäisi sinusta kahta kertaa +enemmän, jos hän ei näkisi kuinka hullusti sinä häntä rakastat. Mutta +asia ei nyt enää siedä leikkiä. Minä en tahdo että taloni olisi vielä +toista kertaa joutumaisillaan aatelisherrain palvelija-hirtehisten +murrettavaksi ja ryöstettäväksi, siitä syystä että tytärtäni sanotaan +Perth'in Kaunottareksi. Ei, hänen pitää saada tietää, että minä olen +hänen isänsä ja että minulla on oikeus vaatia sitä kuuliaisuutta, joka +lakikirjassa sekä Jumalan sanassa on käsketty. Minä tahdon että hän +tulee sinun vaimokses, mun kultasydäminen poikani -- sinun vaimokses, +sä rautakoura, ja se pitää saada aikaan, ennen kuin kovin monta viikkoa +kerkiää kulua. Kas niin, saas tästä, juodaanpa sinun iloisten häittesi +malja, seppä veitikka!" + +Ukko joi suuren pikarin tyhjäksi, ja täytti sen sitten ottopoikaansa +varten, joka hitaasti kohotti sen huulilleen, vaan sitten, ennen kuin +se niihin oli koskenut, asetti äkkiä takaisin pöydälle, ja pudisteli +päätänsä. + +"No, jos et sinä huoli sitä maljaa juoda, enpä tiedä kuka sen sitten +joisi", virkkoi Simo. "Mikä nyt on sulla mielessä, sä hupsu poika? Nyt +on tässä seikka tapahtunut, joka tavallaan on tytön sinun valtahas +saattanut; sillä kaupungin joka nurkassa huudettaisiin 'hyi!' hänelle, +jos hän sinulle nyt rukkaset antaisi. Ja tässä minä, hänen isänsä, +en ole ainoasti suostuvainen tämän avio-tuuman ensi-alkuiseen +troklaukseen, vaan soisinpa vielä että te, niin pian kuin mahdollista, +tulisitte yhteen ommelluiksi, niin lujaan kuin neula vuohennahkaa +kintaaksi ompelee. Kaikki siis on sinun puolellas -- onni, isä ja +kaikki muu -- vaan sinä yhtähyvin näytät siltä että luulisi sinun +olevan tuommoisen onnettoman rakastajan, joista lauluissa lauletaan, +tai että pikemmin olet menossa Tay-jokeen kuin tyttöä kosimaan, jonka +saat, jos vaan otollisella hetkellä häntä pyydät". + +"Niin, mutta tuo otollinen hetki, isä! Sitähän suuresti epäilen, +sattuneeko koskaan sitä silmänräpäystä, jolloin Katri niin paljon +vilkahtaisi alas maan ja sen asukkaitten puoleen, että ottaisi +kuullakseen minun kaltaiseni raa'an, oppimattoman moukan kosimista. En +voi sanoa mistä se tulee, isä -- muualla minä kyllä käyn, kaula +kenossa, niinkuin muutkin miehet, mutta teidän pyhämäisen tyttärenne +seurassa minulta uljuus ja rohkeus kohta raukenee maan matalalle, ja +minusta tuntuisi aivan pyhän alttarin ryöstämiseksi, jos minun +äkkipäätä onnistuisi saada hänet miellytetyksi minuhun. Hänen +ajatuksensa ovat kovin paljon taivaalliset, että niitä kävisi +tuhlaaminen mokomaan kuin minä". + +"Tee niinkuin tahdot", vastasi hanskuri. "Eipä minun tyttäreni kosi +sinua enempää kuin minäkään -- rehellisestä ehdoituksesta ei ole +vihastumista. -- Vaan jos luulet minun suostuvan noihin tytön hupsuihin +luostarituumihin, niin sanon sulle nyt, etten niitä ikinä ota korviini. +Kyllähän minä rakastan ja kunnioitan kirkkoa", jatkoi hän, ristien +silmänsä. "Maksanhan minä kaikki sen saatavat rehellisesti ja +mielelläni. Kymmenekset ja vaivaismaksut, viinirahat ja vaksirahat, +kaikki suoritan papeille niin tarkkaan kuin suinkin joku minun +varaiseni mies Perth'issä. Mutta en henno antaa kirkon omaksi tätä yhtä +ja ainoata karitsaa, joka minulla on maailmassa. Hänen äitinsä oli +minun rakkaimpani maan päällä, ja on nyt enkelinä taivaassa. Katri on +ainoa minulle jäänyt muistiainen siitä, mikä minulta on mennyt; ja jos +hän on menevä luostariin, se tapahtukoon silloin kun nämät vanhat +silmät on umpeen menneet, vaan ei ennen. -- Mutta mitä sinuun tulee, +seppä veikkoseni, saat tietysti tehdä miten sinusta paraimmalle +näyttää. En minä väkisin työnnä vaimoa sun syliisi, sen takaan". + +"No, nyt te taas taotte rautaa kovin kiivaasti", virkkoi Heikki. +"Semmoinenhan aina on loppu puheistanne, te kun äistytte minuun siitä, +etten tee tekoa, joka saattaisi minut onnellisimmaksi koko maailmassa, +jos se olisi mahdollinen tehdä. Lävistäköön terävin väkipuukko +kaikista, jotka ikinä olen takonut nyt tässä silmänräpäyksessä +sydämeni, jos siinä sydämessä on edes pienin palanen enemmän minun +omani kuin teidän tyttärenne oma. Vaan mitäs minä tekisin? En voi +ruveta ajattelemaan häntä vahvemmaksi tai itseäni paremmaksi kuin mitä +me todentodella olemme; ja se teko, joka teistä niin helpolta ja +varmalta näyttää, on minun mielestäni yhtä vaikea, kuin jos minun +tulisi takoa teräshaarniska pellavankuiduista. -- Mutta saakaas tästä +nyt, isä", lisäsi hän iloisemmalla äänellä; "ja juodaan nyt myös minun +ihanan pyhäinneitsyeni ja Valentineni malja, sillä siksihän toki, +toivon ma, hän on rupeeva tämän vuoden ajaksi. Ja nyt en huoli kauemmin +estää teidän vanhaa päätänne pään-alaiselleen vaipumasta, vaan +pujahtakaa te jo tuutuhunne valkeaan päivään saakka. Ja sitten teidän +pitää tulla oppaakseni tyttärenne kammarin-ovelle ja puolustajakseni, +kun sitten astun sisään hänelle tervehtimään hyvää päivää, ja kirkasta +kuin suinkin aurinko koskaan voi suoda tälle kaupungille sekä tälle +maakunnalle monta peninkulmaa ylt'ympäri". + +"Se ei ole hullumpia neuvoja, poikaseni", sanoi kunnon hanskuri. "Mitä +sinä, mitä aiot sinä tehdä? Rupeetko myös minun viereeni, vai tahdotko +mennä Conachar'in vuoteelle?" + +"En huoli kummastakaan", vastasi Heikki Seppä; "minä vaan estäisin +teidän lepoanne. Minulle on tämä kova tuoli tässä yhtä hyvä kuin +untuva-tyyny -- tässä voin nukkua niinkuin vahtimies, aseet +vieressäni." + +Näin puhuen hän laski kätensä jalkansa päälle. + +"Ei, Herra varjelkoon, ettei nyt sen enempää tulisi tarvis +teräs-aseitas. Hyvää yötä tai pikemmin hyvää huomenta nyt vaan, sikskun +päivä kokonaan on noussut -- ja kuka meistä ensiksi herää, se toista +nostattaa." + +Näin erosivat molemmat porvarit. Hanskuri vaipui vuoteelleen ja +luultavasti samassa myös uneen. Rakastuneella sepällä ei ollut yhtä +hyvä onni. Hänen ruumiinsa tosin olisi hyvin kestänyt kaikki yölliset +vaivat; mutta hänen mielensä oli toista, arempaa laatua. Toiselta +puolen hän oli sen ajan uljaitten porvarein kaltainen, yhtä ylpeä +taidostaan aseitten sepittämisessä kuin myös sitten niiden +käyttämisessä; kilvoittelunsa ammattilaisten kanssa niinkuin myös +ruumiinsa väkevyys ja miekastelutaitonsa usein saattoivat hänet +kahakoihin, joiden tähden kaikki häntä pelkäsivät ja muutamat +vihasivat. Mutta tuon ylpeyden ja taistelunhalun rinnalla asui hänen +sydämessään vilpitön, hyvänsävyinen lapsenluonto, ja hänellä oli +haaveksivainen, kuvittelevainen mieli, jonka olisi luullut varsin +vähän sopivan yhteen hänen töittensä kanssa pajassa ja hänen +taisteluinsa kanssa ulkona. Kenties olivat nuot haaveksivaiset, tuliset +tunteet, joista oli puhe vanhoissa kansanlauluissa, hänen ainoassa +oppi-lähteessään, vähäisen tarttuneet häneen ja luoneet hänen +sydämeensä hiukan puoleksisivistynyttä ritarillisuutta. Hänen +rakkautensa Katriin ainakin oli niin hienoa laatua, että se hyvin olisi +sopinut vaikka tuolle halpasyntyiselle knaapillekin, jota, jos laulussa +lienee perää, Unkarin kuninkaan tytär kunnioitti suosiollisella +hymyllään. Hänen rakkautensa Katriin oli tosiaan niin ylevää laatua +kuin jos sen esineenä olisi ollut enkeli taivaasta, josta syystä Simo +ukko sekä muut, jotka sepän käytöksen näkivät, arvelivatkin tätä +rakkautta liian ylevänluontoiseksi ja taivaalliseksi, että se maallista +tyttöä voisi miellyttää. Siinä he kuitenkin vallan pettyivät. Katrilla, +vaikka hän oli ujosteleva ja arka luonteeltaan, oli kuitenkin sydän, +joka tunsi ja käsitti sepän rakkauden jalouden ja syvyyden; ja lieneekö +hän tuntenut mahdolliseksi sitä vastata vai ei, oli hän kuitenkin yhtä +ylpeä tuon yleisesti pelätyn Heikki Sepän suosiosta, kuin suinkin joku +lauluissa kuvattu korkea neito kesystä leijonastaan, joka aina seuraa +häntä, vartioiden ja suojellen. Hartaimmalla kiitollisuudella muisti +hän, aamulla herätessään, avun ohikuluneena vaarallisena yönä; ja +ensimmäinen ajatus hänen mielessään oli sitten, millä keinoin hän voisi +tätä kiitollisuuttansa sepälle osoittaa. + +Hän nousi nopeasti vuoteeltaan, vähän punastuen omasta ajatuksestaan. +"Olen ollut liian kylmä häntä kohtaan, kenties myös olen häntä väärin +tuominnut -- en taho olla kiittämätön" -- näin hän puhui itseksensä, +"vaikken tosin voi hänen kosimiseensa suostua. En huoli odottaa, siksi +kun isäni käskee minua rupeemaan Heikin täänvuotiseksi Valentiniksi; +parempi on että lähden ja itse valitsen hänet siksi. Kyllä olen +mielessäni moittinut toisten tyttöjen rohkeutta liiaksi, kun ne sitä +samaa ovat tehneet. Mutta se on oleva mieleen isälleni, ja +kiitollisuuttani tälle kunnon miehelle osoittaessani olen samassa +noudattava hyvän St. Valentinin kunniaksi säättyjä menoja." + +Hän pujahdutti nopeasti päälleen pukunsa, joka kuitenkin jäi paljon +vähemmin siivotuksi kuin muulloin, astua sipsutti portaita myöten alas +ja avasi ruokakammarin oven, jossa huoneessa, niinkuin hän aivan oikein +arvasi, hänen kosijansa oli viettänyt loput yöstä kahakan perästä. +Katri seisahtui ovelle, vähän pelästyen aikomuksestansa, aloittaa +vuoden ajaksi solmittua Valentine-liittoa suudelmalla, niinkuin tapa ei +ainoasti sallinut, vaan vaati. Sitä katsottiin erittäin suureksi onnen +enteeksi, jos saattoi toisen tavata nukkumasta ja herättää häntä +yllämainitulla hauskalla tempulla. + +Parempaa tilaisuutta tuon umpisalaisen liiton alkamiseen ei olisi +koskaan voinut sattua, kuin se, mikä nyt oli Katrille tarjona. +Monellaisten vaihtelevain ajatusten perästä oli rivakka seppä viimein +vaipunut uneen tuossa karmituolissa, mihin oli itsensä laskenut. Näin +lepääväisenä hän oli lujemman, miehuullisemman näköinen, kuin mitä +Perth'in kaunotar olisi arvellut; sillä kun seppä hanskurin tyttären +silmien edessä tavallisesti oli ollut hämillään osaksi ujoudesta, +osaksi siitä pelosta, että hän jollakin lailla nostaa mielipahaa, niin +Katri oli tottunut hänessä aina jotain typeränsekaista näkemään. + +"Hän on kovasti ykstotisen näköinen", virkkoi Katri itsekseen; -- +"lieneekö suutuksissa? -- ja jos hän nyt heräisi -- me olemme aivan +kahdenkesken -- jos kutsuisin Dorothean -- jos herättäisin isäni -- +vaan en! -- Onhan vaan tavallinen juhlameno, ja tulee toimitetuksi +kaikella neidon ja sisaren lemmellä ja kunniallisuudella. En voi uskoa, +että Heikki sen voi väärin ymmärtää, eikä saa lapsimainen ujous estää +kiitollisuuttani." + +Näin sanoen hän kepeillä, vaikka hiukan epävakaisilla askelilla astui +kammarin permannon poikki, posket punottavana ujoudesta. Hiivittyänsä +hiljaa nukkujan tuolille asti hän suikkasi sepälle suukkosen, niin +kepeän kuin jos vaan ruusunlehti olisi huulille karissut. Mutta kepeäpä +myös mahtoi olla nukkujan uni, koska se semmoisesta voi tulla +keskeytetyksi, ja hänen unennäkönsä mahtoivat olla hyvin likeistä sukua +keskeyttävän syyn kanssa, koska herätessään Heikki heti koppasi tytön +syliinsä ja riemun innolla koetti kostaa samalla lailla, millä hänen +lepoaan oli häiritty. Mutta Katri teki kovaa vastarintaa; ja koska +hänen irti-pyrkimisensä ei vaan osoittaneet tavallista neidon ujoutta, +vaan pikemmin aristunutta häveliäisyyttä, niin kaino rakastaja päästi +hänet pois käsistään, joista kymmenen vertaa suurempikaan voima ei +olisi voinut riistää tyttöä väkisin. + +"Älä pahaksi pane, hyvä Heikki", pyysi Katri hämmästynyttä kosijaansa +lempeimmällä äänellään. "Minä olen täyttänyt Pyhän Valentinin käskyn, +näyttääkseni kuinka suuressa arvossa pidän tätä kumppalia, jonka hän +minulle täksi vuodeksi on lähettänyt. Kunhan olisi isäni läsnä, en +kieltäisikään sinua kostamasta leposi häiritsemistä." + +"Ei siinä suhteessa ole mitään estettä", virkkoi ukko hanskuri, +ihastuneena rientäen sisään. "Tartu pihdeilläs kiinni, seppä, -- tao +rautaa niin kauan kuin se on kuumana, ja näytä hänelle, ette +nukkuvallakin laivalla on hampaat!" + +Näin yllytettynä Heikki, jos kohtakin vähemmin peloittavalla +kiivaudella kuin taannoin, taas sulki punastuvan tytön syliinsä, ja +Katri välttävällä myöntyväisyydellä salli hänen maksaa saatu tervehdys +kymmenkertaisella mitalla ja monenkertaisella innolla. Viimein hän +kuitenkin taas irroitti itsensä rakastajansa sylistä, ja heitti itsensä +tuolille, peittäen kasvonsa käsillään, ikään kuin olisi katunut +tekoansa. + +"Älä ole milläskään, hupsu tyttö", virkkoi isä, "ja jos olet saattanut +kaksi miestä onnellisimmiksi koko Perth'issä, niin älä siitä liioin +häpeile, koska toinen heistä on sinun oma vanha isäsi. Ei ole koskaan +yksikään muisku tullut niin hyvästä ansiosta annetuksi, ja oikeus ja +kohtuus oli että siihen myös tulisi asianmukainen vastaus. Katso vaan +ylös taas, lapsi-kultaseni! Katso ylös ja anna mun nähdä edes yksi +kerta vaan hymysi. Niin totta kuin olen rehellinen mies, nyt juuri +nouseva aurinko ei näe mitään näkyä meidän kauniissa kaupungissa, josta +voisi minulle olla niin paljon iloa kuin tästä äsköisestä. -- Mitä", +jatkoi hän leikillisesti, "luulitko että sulla oli Reddie räätälin +sormus, joka näkymättömäksi saatti? Mutta eipä niin ollutkaan, sä korea +aamu-keijukainen. Juuri kuin olin nousemaisillani, kuulin sinun +kammarisi oven aukeavan, ja seurasin salaa sinun jäljessäsi tänne alas +-- en siksi että olisin aikonut suojella sinua tästä näin uneliaasta +Heikistä, vaan siksi että tahdoin omin ihastunein silmini nähdä rakkaan +tyttäreni tekevän sitä, mitä hänen isänsä kaikesta enimmin halasi. -- +Kas niin, laske nyt alas nää joutavat kätesi, ja jos poskesi +punoittelevatkin hiukan, tulee siten vaan Pyhän Valentinin päivä sitä +paremmin vietetyksi, sillä tänä aamuna tuleekin tyttöjen punastua." + +Näin puhuessaan Simo Hanskuri lempeällä väkivallalla siirsi pois +kädet, joilla Katri oli kasvonsa peittänyt. Neidon posket olivatkin +todella tulipunaiset, mutta hänen katsantonsa osoitti enempää kuin +tavallista tytön ujoutta, ja silmiin alkoi uhkuella kyyneleitä. + +"No, no, itketäänkö kultaseni?" jatkoi isä. "Kas niin, se on jo liikaa. +-- Heikki, autapas minua tätä tyttö-hupsua lohduttaessa." + +Katri väkisin koetti tointua ja hymyillä, mutta hänen hymynsä oli +ykstotinen, surullinen. + +"Tahtoisin vaan sen sanoa, isä", virkkoi Perth'in Kaunotar, vielä +taistellen surullisuuttansa vastaan, "että minulla, valitessani Heikki +Seppää Valentinikseni ja suodessani hänelle tään-aamuista tervehdystä, +sen mukaan kuin vanha tapa vaatii, ei ollut mikään muu tarkoitus, kuin +että näin tahdoin osoittaa kiitollisuuttani hänen miehuullisesta ja +uskollisesta avustansa niinkuin myös kuuliaisuuttani teitä kohtaan. +Mutta älkää saattako häntä siihen luuloon -- älkääkä, hyvä isä kulta, +itsekään olko siinä luulossa -- että minä tarkoitin mitään sen enempää, +kuin mitä lupaus, olla hänelle nyt alkavana vuonna uskollisena, +ystävällisenä Valentini-kumppalina, vaatii". + +"No -- no -- no -- no tottahan me sen kaiken ymmärrämme", virkkoi +Simo samalla äänellä, jolla lapsipiiat hoitilaitansa viihdyttelevät. +"Kyllähän me sinun tarkoituksesi ymmärrämme. Täksi kertaa on tässä +aivan kylläksi. Ei sinua ruveta peloittamaan eikä väkisin +kiirehdyttämään. -- Rakastavaisia, uskollisia Valentini-kumppaliksia te +nyt olette, kun olettekin, ja mitä sitten seuraa, se käyköön niinkuin +Jumala ja tilaisuus sallii. Kas niin, kas niin, jo piisaa -- älä +hienoja kätösiäsi vääntele, äläkä nyt sen enempää pakoitusta pelkää. +Sinä olet käyttänyt itseäs niinkuin rohkea, kelpo tyttö. -- Ja nyt mene +Dorothean luo, tuota vanhaa unikekoa herättämään. Meidän pitää saada +vahva aamiainen tämmöisen sekamelskeisen yön ja iloisen aamun perästä. +Ja sinunkin kättäs tulee tarvis kyökissä, että saisimme muutamia noista +makeista piirakoista, joita ei kukaan muu osaa laittaa, paitsi sinä +itse -- ja täysi oikeuspa sinulla onkin siihen salaisuuteen, siihen +nähden keneltä sen olet perinyt. -- Voi, autuas olkoon sinun +äitikultasi sielu", lisäsi hän huokauksella. "Kuinkapa iloinen hänkin +olisi ollut, jos olisi tään onnellisen Valentinin päivän saanut nähdä!" + +Katri käytti hänelle näin suodun paon-tilaisuuden ja pujahti ulos +huoneesta. Heikistä silloin tuntui kuin olisi aurinko keskipäivällä +kadonnut taivaan kannelta, jättäen koko maan äkilliseen pimeyteen. +Äskeisen tapauksen nostamat, korkealle lentävät toivotkin vaipuivat +taas maahan, kun hän ajatteli tytön muuttunutta käytöstä, kyyneleitä +hänen silmissään, hänen kasvoissaan nähtävää pelkoa, ja sitä että +Katri, niin selvästi kuin vaan arkatuntoisuus salli, oli koettanut +näyttää osoitetun suosion-osoituksen ei olleen mitään muuta kuin päivän +menoihin kuuluvan tempun. Hanskuri katseli sepän masentunutta katsantoa +ihmeellä ja jollain mielipahalla. + +"Pyhän Johanneksen nimeen, veikkonen, mikäs sua vaivaa, että näin +näytät yrmeältä kuin tarhapöllö, vaikka sinun kaltaisesi pojan, jos hän +todella tätä tyttö-rukkaa rakastaa niin paljon, kuin hän sanoo, pitäisi +olla iloisen kuin leivosen!" + +"Voi, isä!" vastasi rohkeutensa kadottanut rakastaja; "hänen +silmistänsä näen, hänen kyllä minusta pitävän sen verran, että hän +tahtoo olla minun Valenti-kumppalinani varsinkin koska se teille on +mieluista -- vaan eipä kuitenkaan niin paljon, että hän tahtoisi ruveta +vaimokseni". + +"No menes nyt hiiteen, sinä kylmä-sydäminen, miehuudeton pöllö!" +vastasi isä. "Osaanpa minäkin lukea vaimopuolen silmistä, vieläpä +paremmin kuin sinä; vaan en minä hänestä tuommoista voi nähdä. Hiisi +vieköön! Tuossa sinä makasit niinkuin suuri herra karmituolissa, +sikeässä unessa niinkuin tuomari, kun sinä, jos sinussa olisi ollut +vähänkin rakastajan tulta, olisit pitänyt silmät auki, lakkaamatta +tirkistellen itäänpäin, eikö jo auringon ensimmäinen säde alkaisi +koittaa. Mutta tässä sinä vaan kellättelit, kuorsaillen varmaankin, +tyttöä sekä koko muutakin maailmata muistelematta. Ja Katri parka +hän heräsi kohta päivän valjetessa, siinä huolessa ettei vaan +kukaan muu ennättäisi viedä häneltä hänen kunnollista, valpasta +Valentini-kumppaliansa, ja hän herätti sun suosion-osoituksella, joka +-- St. Macgrider auttakoon! -- olisi rauta-alaisimenkin eläväksi +saattanut. Mutta sinä herättyäsi tässä vaan irvistelet ja tuskittelet, +ja huokailet, aivan kuin hän olisi pyyhkäissyt huuliasi kuumennetulla +rautakangella! Soisinpa -- Pyhä Johannes auttakoon! -- että hän olisi +lähettänyt vanhan Dorothean sijastaan sille asialle, ja sitonut +sinut Valentini-kumppaliksi tuohon luurankoon, jolla ei ole yhtään +ainoatakaan hammasta suussansa! Kas hän se olisikin kaikista Perth'in +naisista soveliain Valentini-kumppali mokomalle pelkurimaiselle +kosijalle". + +"Mitä pelkurimaisuuteen tulee, isä kulta", vastasi seppä, "löytynee +parikymmentä kunnon tappelukukkoa, joiden harjat olen alas painanut ja +jotka voisivat todistaa, olenko pelkuri vai en. Ja Jumala sen tietäisi +todistaa, että mielelläni antaisin kelpo taloni, jota tämän kaupungin +porvarina omistan, palkeinensa, pihteineen, alaisimineen päivineen, jos +vaan näkisin teidän selityksenne asiasta oikeaksi. Mutta enpä minä +puhukaan hänen ujoudestaan, enkä hänen punastumisestaan; vaan +vaalenemisesta kohta punastumisen jälkeen, joka sen kauniin värin +jälleen poskista pois karkoitti, kyyneleistä, jotka sitten purskahtivat +silmistä. Se oli aivan kuin koska Huhtikuussa sadepilvi hiivii ylös +taivaan kannelle, ja pimentää ihanimman aamun, joka koskaan on +koittanut Tay-joen yllä." + +"Hui hai", vastasi hanskuri; "ei hän ensi-iskulla kaadukaan. Olethan +sinä montakin kertaa lohia pyytänyt, ja siitä olisit voinut jotain +oppia. Jos sinä, kun kala onkeen on tarttunut, kovasti nykäiset siimaa, +niin lohi sen tempaa pois, vaikka se olisi rautalangasta. Helpoita +veikkonen, ja anna kalan vengotella siimalta aikas, ja puolen tunnin +perästä räpyttelee se vieressäs rannalla. -- Tässähän on alku, niin +kaunis kuin suinkin voit toivoa, jos vaan et toivo tyttö-rukan hiipivän +vuotees ääreen niin kuin nyt tuolis luokse; ja se ei ole kainoin +neitoin tapa. Mutta kuules mitä sanon -- aamiaisen jälkeen hankin +sinulle tilaisuutta puhua suusi puhtaaksi; varo vaan silloin, ettet ole +liioin arka, etkä myös ahdista tyttöä liian kovasti. Helpoita siima +hänelle tarpeeksi, äläkä tempaise niin aikaiseen, niin panen pääni +pantiksi, että loppu on sinun mielesi mukaan." + +"Tein minä niin tai näin, isä", virkkoi Heikki, "te aina sanotte syyn +olevan minussa; taikka minä muka liian paljon helpoitan siimaa, +taikkapa liian tiukkaan. Antaisinpa mielelläni paraan rautapaidan, +jonka ikinä olen takonut, jos vastus todellakin olisi minussa; sillä +sittenhän olisi parempi toivo, että sen voisi saada poistetuksi. +Kuitenkin myönnän sen, että vaan olen pässinpää siinä taidossa, jota +olisi tarvis semmoisessa tilaisuudessa sopivan keskustelun +aikaansaamiseksi." + +"Tule nyt vaan puotiini kanssani, mun poikaseni, niin annan sulle +sopivan aineen puheen aluksi. Tiedäthän että tyttö, joka uskalsi +nukkuvaa miestä suudella, sillä on voittanut sormikkoparin häneltä. +Tule nyt puotiini; sieltä saat sormikasparin hienosta kilin-nahasta, +jotka aivan sopivat Katrin käteen ja ranteesen. -- Minä muistelin hänen +äiti-rukkaansa, kun sen parin leikkasin", lisäsi kunnon Simo +huokaisten; "ja paitsi Katria en tiedä yhtään vaimo-ihmistä koko +Skotlannissa kenelle ne sopisivat, vaikka kuitenkin olen ottanut mittaa +melkein kaikista kuninkaan hovin kaunottarista. Tule nyt kanssani, +sanon ma, niin saat aineen, josta voit panna kielen liikkeelle, jos +vaan sinulla lienee rohkeutta ja varovaisuutta kyllin pitää puoltasi +kosimisessa." + + + + +KUUDES LUKU. + + + Ei Katri koskaan lähde miehelään. + + Äkäpussin kukistus. + +Aamiainen tuotiin pöydälle, ja Katrin ohukaisista, hienoista +kakkusista, jotka olivat leivotut äiti-vainaan neuvon mukaan, nisusta +sekä hunajasta, kuului paljon kehumisia kaikella isän sekä kosijan +ihastuksella; vieläpä käytiin niiden kimppuun sillä innolla, joka on +niin kakun kuin vellin kelvollisuuden paras todistus. Molemmat miehet +juttelivat, laskivat leikkiä ja naureskelivat; Katrinkin mieli oli +tyyntynyt siinä paikassa, missä muiden sen ajan rouvien ja neitosten +mielentyyneys tavallisesti rikkoutui -- nimittäin kyökissä, emännän +askareissa, joissa hän oli suuri mestari. Ja epäilenpä suuresti +olisikohan Senecan filosofiallisten kirjain lukemisesta ollut yhtä +voimallinen apu hänen mielensä rauhoittamiseksi. + +Vanha Dorothea kävi myös istumaan pöydän alipäähän sen ajan +patriarkallisen tavan mukaan. Molemmat miehet olivat kiintyneet +keskinäisiin puheisinsa, ja Katrilla oli täysi työ heidän +passailemisestaan sekä omista ajatuksistaan; täten sattui että vanha +akka ensiksi huomasi Conachar pojan poissa-olon. + +"Niin oikein", virkkoi mestari hanskuri; "menepäs kutsumaan häntä +tänne, sitä laiskaa Vuoriston vetelystä. Häntä ei näkynyt yölläkään +kahakan aikana; kumminkaan minä en häntä havainnut. Näkikö joku teistä +häntä?" + +Ei kukaan ollut nähnyt häntä; ja Heikki virkkoi: "Joskus unet +Vuorelaiset pistävät itsensä piiloon aivan kuin heidän vuortensa +metsäkauriit -- niin, ja ovat yhtä nopsaat myös pakoon pötkimään +vaarapaikasta. Niin olen itsekin nähnyt heidän tekevän." + +"Vaan joskus taas", vastasi Simo, "ei kestäisi itse Artur kuningaskaan +ympyriäisen pöytänsä ritarein kanssa heidän rynnäkköään. Soisinpa, että +puhuisit Vuorelaisista suuremmalla kunnioituksella. Heitä usein käypi +täällä Perth'issä sekä yksitellen että myös parvittain; ja sinun +pitäisi antaa heidän olla rauhassa, niin kauan kuin he puolestansa +antavat sinun olla rauhassa." + +Uhkamielinen vastaus jo pyöri Heikin huulilla; mutta hän painoi sen +kuitenkin varovasti alas. + +"Tiedättehän te, isä", virkkoi hän hymyillen, "että me käsityöläiset +kaikkein enimmin rakastamme niitä ihmisiä, joista elatuksemme tulee. Ja +minun ammattini, näetten te, on urhoollisten, jaloin ritarein, +korkeasukuisten knaappein ja hovipoikain, rivakkain soturein sekä +muiden semmoisten nojassa, jotka käyttävät meidän sepittämiämme +miekkoja. Onhan luonnollista että minä Ruthven-, Lindsay-, Ogilvy-, +Oliphant-herroja ynnä monta muuta meidän urhokkaista, korkeasukuisista +naapureistamme, jotka käyvät minun kolkuttamissani teräsvaruksissa, +niinkuin kempit sankarit, rakastan paljon enemmän kuin noita paljaita, +varastelevia Vuorelaisia, jotka aina yhä tekevät meille pahaa. Ja sitä +vähemmin on minun syytä heitä rakastaa, koska tuskin viidellä joka +clan'issa[11] on ruosteinen haarniskansa, vanha kuin heimokunnan lippu, +vieläpä lisäksi jonkun kömpelön kotiseppänsä hutiloima, joka ei ole +meidän kunniallisen, sala-oppisen ammattimme jäsen, vaan +yksinkertaisesti kolkuttelee alaisintansa, niinkuin hänen isänsä ennen +häntä. Mokomia miehiä ei voi kukaan rehellinen suosiolla katsella." + +"No, no", vastasi Simo; "vaan he heitetäänpä jo nyt se asia sikseen, +sillä tuostahan tuo poika-vetelys tuleekin; ja vaikka nyt on pyhä-aamu, +en huoli nähdä mitään uusia verimakkaroita". + +Pojalla, kun hän astui sisään, oli kasvot kelmeät, silmät punaiset; +koko hänen näkönsä osoitti jonkunlaista mielenhäiriötä. Hän istahti +pöydän alipäähän vastapäätä Dorotheaa, ja risti silmiään ikään kuin +vahvistaen itseänsä aamiaisateriaan. Kun ei hän kuitenkaan sitten +ottanut mitään ruokaa, tarjosi hänelle Katri vatia, missä oli muutamia +noista hänen kakuistaan, joita kaikki olivat niin mielellään syöneet. +Ensin Conachar tähän ystävälliseen tarjomukseen vastasi kieltämällä; +mutta kun Katri yhtähyvin toistamiseen ojensi vatinsa lempeällä +hymyllä, niin poika otti yhden kalun käteensä, mursi sen ja rupesi +haukkaamaan. Mutta ensimmäisen palan nieleminen näkyi olleen hänelle +liian vaikeata; hän ei yrittänytkään uudestaan. + +"Huono ruokahalupa sulla onkin, Conachar, vaikka on Valentin'in pyhä", +virkkoi iloinen mestari. "Ja kuitenkin luulisin sinun maanneen aika +sikeää unta menneenä yönä, koska ei kahakan melu sinua näy herättäneen. +Olisinpa tosiaan luullut, että mokoma vilkas poika-heitukka olisi +juossut mestarinsa avuksi, puukko kädessä, niin pian kuin ensimmäinen +vaarallinen ääni olisi kuulunut virstankin päästä!" + +"En minä kuullut muuta kuin epäselvää melua", vastasi poika, jonka +posket äkkiä rupesivat punoittamaan niinkuin hehkuvat kekäleet, "jota +luulin iloisten yöjalkalaisten hälinäksi. Ja olettehan te kieltäneet +minua ovea tai ikkunaa avaamasta ja taloa herättämästä semmoisen +hulluttelemisen tähden". + +"Ohhoh", sanoi Simo, "olisinpa luullut, että Vuorelainen paremmin +eroittaisi miekkain kalskeen harppuin helinästä, ja hurjan sotahuudon +iloisesta rallatuksesta. Mutta olkoonpa menneeksi, poikaseni; se on +minulle mieleen, että alat heittää tappelijantapasi. Vaan syö nyt +aamiaista, sillä minulla olisi työtä sinulle, joka vaatisi kiirutta". + +"Minä jo olen syönyt ja kiirut on mulla itsellänikin. Minä aion lähteä +pois Vuoristoon. -- Onko teillä mitään sanomista isälleni?" + +"Ei ole", vastasi hanskuri kummastuksella. "Mutta onko pääsi pyörällä, +poika? Vai mikä kostotuuma lennättää sinut pois tästä kaupungista +niinkuin tuuliaispään tuiskussa?" + +"Lähtö-ilmoitukseni on vähän äkkinäinen", sanoi Conachar. Hänen oli +vaikea saada sanat suustansa; mutta ei voitu oikein saada selville, +oliko hänen puheensa kankeuteen syynä yksistään tottumattomuus hänelle +vieraasen Englannin kieleen, vai joku muu seikka. "Siellä tulee olemaan +suuri kokous -- suuri metsästysretki" -- -- siihen hänen puheensa +katkesi. + +"Ja milloin aiot palata tuolta siunatulta metsästysretkeltä?" kysyi +taas mestari. "Jos nimittäin saan olla niin rohkea ja kysyä". + +"En voi oikein varmaan sanoa", vastasi oppipoika. "Kenties en +palajakaan koskaan -- jos niin on isäni tahto", jatkoi Conachar, +teeskellen itseänsä väliäpitämättömäksi. + +"Arvelin minä", lausui Simo Hanskuri sangen ykstotisesti, "että kaikki +tämmöiset vehkeet jäisivät pois, silloin kun hartaitten rukousten +tähden suostuin sinut katokseni alle ottamaan. Arvelin minä, että kun +lupasin opettaa sinut rehelliseen käsityöhöni, ei tulisi enää +puhettakaan metsästysretkistä, eikä vieraissakäynneistä, eikä clan'in +kokouksista tai muista mokomista asioista." + +"Eipä minulta kysyttykään, kun minut tänne lähetettiin", tokaisi poika +ylpeästi. "En tiedä mitkä sovinnon ehdot lienee olleet". + +"Mutta minä tiedän, herra Conachar", tiuskasi hanskuri pikastuen, +"ettei se ole rehellisen miehen tekoa, kun sitouduit rehellisen +käsityöläisen oppiin ja pilasit enemmän nahkaa kuin mitä sinun omalla +nahallas saisi maksetuksi; ja kun sitten nyt koska juuri sinusta vähän +apua alkais olla, vaadit saadakses käyttää aikas miten vaan mielesi +tekee, aivan kuin se olisi sinun eikä tämän sun mestarisi oma". + +"Laittakaa siitä minun isälleni rätinki", vastasi Conachar; "häneltä te +saatte maksun runsaalla kädellä -- franskalaisen kultalampaan[12] +jokaiselta minun kauttani pilatulta nahalta, ja lihavan lehmän tai +sonnin jokaiselta joutopäivältäni". + +"Käykää siihen kauppaan, Hanskuri vaari -- käykää siihen kauppaan", +virkkoi seppä kuivakiskoisesti. "Saattepa sitten tosiaan maksunne +runsaalla kädellä, josko ei aivan rehellisellä. Tahtoisinpa tietää +kuinka monen miehen kukkaro on tullut kevennetyksi tuon vuohennahkaisen +pussin lihoittamiseksi, joka nyt teille on niin auliisti pulputtava +kultiansa; ja lysti olisi arvata kenenkä miehen laitumella nuot sonnit +on syntyneet, jotka teille tulee lähetettäviksi Grampian'in vuorisolien +kautta!" + +"Sinä johdatat minulle mieleeni, veikkonen", jatkoi nuori Vuorelainen, +ylpeästi kääntyen sepän puoleen, "että minulla olisi sinullekin velka +suoritettavana". + +"Pysy sitten käsivarren pituisen matkan päässä minusta", sanoi Heikki, +ojentaen suonekasta käsivarttansa. "Minä en huoli toistamiseen saada +sinulta tuommoista likeistä syleilystä -- en huoli saada toistamiseen +neulanpistosta, niinkuin eilen illalla. Suurta lukua en tosin pidä +ampiaisen pistoksesta, mutta enpä kuitenkaan päästä sitä itikkaa +likelleni, kun minulla sen lähestymisestä ennalta on tietoa". + +Conachar hymyili ylenkatseellisesti. "En minä aikonutkaan sinulle +mitään pahaa", virkkoi hän. "Isäni poika jo osoitti sinulle liian +kunnian, sillä että vuodatti tuommoisen lurjuksen verta. Sen nyt +aion maksaa sinulle viimeiseen pisaraan asti, niin että se tulisi +poispyyhityksi eikä olisi tahrana sormissani". + +"Vaiti, sä kerskailevainen apina!" tiuskasi seppä; "kunnon miehen veren +hintaa ei voi kullassa arvioida. Ainoa tosi makso olisi se, että sinä +tulisit virstan päähän Vuoriston rajasta kahden heimokuntasi kaikkein +väkevimmän heikaleen kanssa. Ja sillä aikaa kuin minä niiden kanssa +otteleisin, jättäisin sinut oppipoikani, pikku Jussin hutkittavaksi". + +Nyt Katri kävi väliin. "Pysykää rauhassa", lausui hän, "sinä minun +uskollinen Valentinini, jonka yli minulla on käskyvalta. Ja pysy +rauhassa sinäkin Conachar, jonka tulee totella minua, koska olen sun +mestarisi tytär. Ilkeästi tehty se on, kun aamulla jälleen herättää sen +pahan, mikä illalla jo saatettiin nukuksiin". + +"Hyvästi sitten, mestari", sanoi nyt Conachar, vielä kerran luotuansa +vihaisen katseen seppään, joka siihen ainoasti naurulla vastasi. +"Hyvästi -- ja kiitoksia hyvyydestänne, joka on ollut suurempi kuin +mitä olisin ansainnut. Jos olen joskus näyttänyt vähemmin +kiitolliselta, niin se on ollut olojen syy, ei minun omani. Ja Katri", +-- hän loi tyttöön katseen, josta näkyi syvä liikutus -- ja monellaisia +tunteita sekaisin. Hän viipyi, ikään kuin olisi aikonut sanoa jotakin, +mutta viimein kääntyi pois, saamatta suustansa muuta kuin tuon ainoan +sanan: "Hyvästi!" -- Viisi minuuttia sen perästä hän jo astui Perth'in +pohjoisen portin läpi, Vuorelais-pieksut jalassa, pieni vaatemytty +kädessä, matkaten Vuoristolle päin. + +"Tuossapa on typötyhjyyttä ja uhkaylpeyttä, niin että koko +Vuorelais-heimo siitä voisi saada tarpeensa", virkkoi Heikki. "Puhuupa +hän niin tuttavasti kultakolikoista kuin minä hopea-äyreistä; ja +kuitenkin tahtoisin vannoa, että kaikki hänen heimokuntansa aarteet +mahtuisivat hänen äitinsä villakintaan peukaloon!" + +"Mahdollista kyllä", nauroi hanskuri, kun sen sukkeluuden kuuli; "hänen +äitinsä olikin vahvaraajainen vaimo, varsinkin sormiltaan ja +kalvoimiltaan". + +"Ja mitä karjaan tulee", jatkoi Heikki, "niin luulen hänen isänsä ja +veljensä jo iloitsevan, kun saavat yhdenkin lampaan kerrassaan +varastetuksi". + +"Mitä vähemmin siitä puhumme, sitä parempi", varoitti hanskuri, joka +jälleen yksitotiseksi muuttui. "Veljiä hänellä ei ole; mutta hänen +isänsä se on mahtava mies -- sillä on pitkät kädet, joilla hän lyöpi +niin pitkälle kuin ulottuu, ja hänen korvansa myös kuulee kauempaa kuin +mitä on hyvä puhua hänestä". + +"Ja kuitenkin hän oli antanut ainoan poikansa oppiin yhden Perth'in +kaupungin hanskurin luokse!" ihmetteli Heikki. "Minäpä olisin luullut, +että St. Crispinus'en[13] 'jalo ammatti' -- siksihän sitä nimitetään -- +hänelle olisi ollut paraiten mieltä myöten; ja että jos kun Mac- tai +O-herran[14] pojasta piti käsityöläinen tulla, ei muusta ammatista +voisi olla puhetta kuin siitä, jossa kuninkaitakin on nähty työssä". + +Nämät sanat, vaikka vaan leikillä puhutut, nostivat Simo ukon +ammattiylpeyden, joka tunne sen ajan käsityöläisissä oli suuressa +vallassa. + +"Sinä olet väärässä, Heikki poikaseni", vastasi hän sangen ykstotisesti +"hanskuri on kunniallisempi sitä ammattia; sillä me pidämme huolta +käsien verhoomisesta, kun sitä vastaan suutarein ja korduanin-tekijäin +työ ainoastaan tarkoittaa jalkoja". + +"Molemmat ovat yhtä tarpeellisia jäseniä ammattilaitoksessa", virkkoi +Heikki, jonka isä oli ollut korduanin-tekijä. + +"Olkoon vaikka niin, poikaseni", jatkoi hanskuri; "mutta ei molemmat +kuitenkaan ole yhtä kunnialliset. Huomaa toki, että me käsiämme +käytämme ystävyyden ja uskollisuuden vahvistuksessa, ei jaloilla ole +semmoista oikeutta. Urhokkaat miehet sotivat kädellään -- pelkurit +turvaavat jalkoihinsa ja pötkivät pakoon. Hanikkaa pidetään korkealla +maasta, kenkä rypee mudassa. Mies tervehtii ystäväänsä avatulla +kädellä; mutta koiraa tai semmoista, jota hän koiran arvossa pitää, hän +potkaisee ojennetulla jalallansa. Peitsen kärkeen pistetty kinnas on +sovinnon merkki ja pantti jokapaikassa yli koko maailman, ja maahan +viskattu kinnas on ritarillisen taistelun merkki. Mutta vanhaa kenkää +ei minun tietääkseni käytetä miksikään merkiksi, paitsi että muutamat +vanhat akat viskaavat semmoista jonkun miehen jälkeen, hyvän onnen +saamiseksi, enkä minä, totta puhuen, tuon keinon tehokkaisuuteen oikein +luota". + +"En", vastasi seppä, jota hänen ystävänsä koreat puheet ammattinsa +arvon puolustukseksi suuresti huvittivat, "en minä suinkaan ole se +mies, sen takaan, joka tahtoisin halventaa hanskurin konstityötä. +Olenhan minä itsekin, huomatkaa se, kinnasten, vaikka rautaisten, +tekijä. Mutta, teidän ikivanhan ammattinne arvoa alentamatta, kummeksun +minä kuitenkin suuresti, että tämän Conachar'in isä antoi poikansa +johonkin oppiin jonkun Alankomaan käsityöläisen luokse. Sillä heidän +silmissäänhän me olemme paljon alempana heidän muka komeata säätyänsä, +ainoasti tuommoisia halpoja työmies-rehvanoita, jotka emme ansaitse +parempaa kohtaloa, kuin olla piestävinä ja ryöstettävänä, niin usein +kuin nuot pöksyttömät[15] Vuoren herrat arvelevat itselleen soveliaaksi +ja vaarattomaksi käydä meidän kimppuumme". + +"Niin kyllä", sanoi hanskuri, "mutta olipa hänellä tärkeät syynsä, niin +että -- että --" hän pidätti jonkun huulilta jo luiskahtamaisillaan +olleen sanan ja jatkoi, -- -- "niin että Conachar'in isä teki niinkuin +teki. -- No, minä olen rehellisesti pitänyt sanani hänelle, enkä epäile +että hänkin on kohteleva minua kunniallisen miehen tavalla. -- Mutta +Conachar'in äkillinen lähtö on minulle vähän vastuksellinen. Hänellä +oli yhtä ja toista tavaraa hoitonsa alla. Pitää lähteä varastoa +läpikatsomaan". + +"Saanko auttaa teitä, isä?" kysyi Heikki Seppä, joka tuli petetyksi +siitä, kun ukko niin toimessaan oli puhuvinaan. + +"Sinäkö? -- et", vastasi Simo jyrkkyydellä, josta Heikki älysi kuinka +typerä hänen tarjomuksensa oli ollut. + +Hän punastui aivan kulmaluita myöten älyämättömyydessään, vaikka tässä +asiassa rakkauden olisi pitänyt helposti saattaa hänet oikeille +jäljille. + +"Sinä, Katri", virkkoi hanskuri lähteissään ulos tuvasta, "saat tässä +huvitella Valentini-kumppalias viisi, kuusi minuuttia ja katsoa ettei +hän pois lähde ennen kuin joudun takaisin. Vaan sinä, Dorothea, saat +tulla kanssani ja panna raajasi liikkeelle minulle avuksi". + +Hän läksi ulos vanhan akan kanssa, ja Heikki Seppä nyt, melkein +ensikerta eläissään, oli aivan kahdenkesken Katrin kanssa. Hetkisen +aikaa näki neito olevan vähän hämillänsä ja hänen rakastajaansakin +rasitti kömpelyttävä kainous. Mutta sitten Heikki, rohkaisten +mieltänsä, tempasi taskustaan Simolta ostetut hansikkaat ja pyysi +luvan, että hän, jolle aamulla niin suuri suosion-osoitus oli tullut +osaksi, saisi maksaa tavallisen sakon nukuksissa-olemisestaan +semmoisella hetkellä, jolloin hän olisi suonut olleensa valveella, +vaikka koko vuosikauden unen menettämisen hinnalla. + +"Eikä", sanoi Katri, "minä vaan tein mitä Valentinin kunniaksi olin +velvollinen tekemään. Siitä ei tule sinulle suinkaan mikään semmoisen +sakon maksamisen velvollisuus, kuin sanot, enkä siis sitä voi ottaa +sinulta". + +"Nämät hansikkaat", virkkoi Heikki, viekkaasti samassa työntäen +tuoliaan likemmäksi Katria, "ovat sinulle rakkaimpien käsien ompelemat, +ja katsos -- ne ovatkin aivan sinun käsihisi sopivat". Näin puhuen hän +otti Katrin käsivarteen väkevällä kädellään, ja levitti hansikkaat +tytön käden viereen, näyttääkseen kuinka sopivat ne olivat. "Katsos nyt +tätä hoikkaa kalvointa", jatkoi hän, "ja näitä hienoja sormia tässä -- +ajattele kuka nuot silkki- ja kulta-kirjaukset tuossa on ommellut -- ja +päätä sitten, pitääkö noiden hansikkaitten ja sen kätösen, ainoan, +johon ne sopivat, pysyä erillänsä, siitä syystä yksistään, että +hansikas-parat ovat kovaksi onnekseen sattuneet olemaan lyhyen hetkisen +minun mustassa ja karkeassa kourassani." + +"Ne ovat minulle terveet tultuaan isäni tekeminä", vastasi Katri, "ja +tietysti yhtä paljon myös lahjana _ystävältäni_", hän pani erinäisen +painon siihen sanaan, "joka samassa on minun Valentini-kunmpalini ja +pelastajani vaarasta". + +"Salli minun sitten auttaa ne käteesi", virkkoi seppä, työntäen itsensä +vieläkin likemmäksi; "ne saattavat ensi-alussa tuntua hiukan ahtailta, +ja sinä voit tarvita apua". + +"Semmoisessa avun-annossa sinä olet taitava, hyvä Heikki Seppä", +virkkoi tyttö hymyillen, mutta samassa vetäytyen erimmäksi +rakastajastaan. + +"Ei suinkaan, totta tosiaan"; sanoi Heikki, pudistaen +päätänsä; "minulla on kokemusta teräskintaitten sovittamisessa +rautahaarniskaisten ritarein käsihin enemmän kuin kirjahansikkaitten +auttamisessa nuoren neiden sormiin°. + +"Sitten en tahdokaan vaivata sinua sen enempää, ja Dorothea saa auttaa +minua -- vaikkei apua juuri oliskaan tarvis -- isäni silmät ja sormet +ovat luotettavat ammatissaan -- hänen käsistänsä tullut työ on aina +mitalleen tarkka". + +"Annas kuitenkin minun nähdä se omin silmin", sanoi taas seppä, "annas +minun nähdä, että nämät niin pienet hansikkaat todella sopivat siihen +kätöseen, jota varten ovat tehdyt". + +"Joskus toisten, hyvä Heikki", vastasi tyttö, "panen näät hansikkaat +käteeni Valentinin kunniaksi sekä sen kumppanin muistoksi, jonka hän +minulle ensitulevaksi vuodeksi on suonut. Sydämestäni soisin että +voisin yhtä hyvin olla isälleni mieliksi toisissakin, tärkeämmissä +seikoissa -- vaan tätä nykyä tuon hyvänhajuisen nahan lemu pahentaisi +päänkivistystä, joka minua aina aamusta alkain on vaivannut". + +"Päänkivistys? Tyttö kulta!" kertasi rakastaja. + +"Jos sitä tahdot sydämenkivistykseksi sanoa, ei sekään nimi olisi +sopimaton", jatkoi Katri huoahtain, ja jatkoi sitten puhettansa kovasti +ykstotisella äänellä. "Heikki", virkkoi hän, "minä kenties todella nyt +olen niin ylenrohkea, jommoiseksi tänä aamuna annoin sinulle syytä +luulla minua. Minä itse nyt otan puheeksi erään asian, vaikka minun +kenties paremmin sopisi odottaa, siksi kun sinä siihen ryhdyt. Mutta +tään-aamuisen tapauksen perästä en voi olla selittämättä tunteitani +sinua kohtaan, sillä ne voitaisiin mahdollisesti aivan väärin ymmärtää. +-- Ei, älä vastaa, ennenkuin olet kuullut puheeni loppuun asti. -- Sinä +olet urhoollinen, Henrik, urhoollisempi muita miehiä, rehellinen ja +luotettava niinkuin teräs, joka sinulla on työaineena" -- -- + +"Vaikene -- vaikene jo, Katri, Jumalan tähden! Et ole koskaan puhunut +näin paljon hyvää minusta, ellei sitten ole seurannut joku ankara +moite, josta ylistykset olivat ikään kuin enteenä. Minä olen rehellinen +mies ja niin edespäin, arvelet kai sanoa, mutta tuittupäinen +tappelukukko, tuommoinen tavallinen puukkojunkkari". + +"Häväistystä olisi sekä sinulle että minullekin, jos niin sanoisin. +Henrik, tavalliselle puukkojunkkarille, vaikkakin hänellä olisikin +hänellä ollut sulka lakissaan ja kultakannukset saappaissaan, ei olisi +Hanskurin Katri ikinään suonut sitä pientä suosion-osoitusta, jonka hän +tänäpäivänä vapaehtoisesti antoi sinulle. Kun minä joskus ankarastikin +olen moittinut sinun sydämes liikaa kerkeyttä vihastukseen ja sinun +kätes liikaa kerkeyttä sivalluksiin, niin syynä on se, että tahtoisin +-- jos minun onnistuisi saada sinut minua uskomaan -- taivuttaa sinut +itsekin inhoomaan noita turhamielisyyden ja pikamielisyyden syntejä, +jotka niin helposti saavat vallan sinussa. Minä olen siitä asiasta +puhunut enemmän sinun omantuntosi herättämiseksi kuin minun +mielipiteitteni ilmituomiseksi. Tiedänhän minä, että näinä nykyisinä +turmeluksen ja kadotuksen aikoina voisi vetää koko meidän kansamme, +vieläpä kaikkein muittenkin kristittyin kansain yleisen tavan +puolustukseksi noille verisille taisteluille turhain syitten tähden, +noille leppymättömille, julmille kostoille mitättömäin loukkausten +vuoksi, sekä noille ihmisten keskinäisille teloituksille kilpailevan +kunnianhimon kiihoituksesta usein aivankin leikillä. Mutta sen tiedän +myös, että meidän kaikista noista teoista on vastaaminen tuomiopäivänä; +ja mielelläni tahtoisin taivuttaa sinut, mun kunnollinen, jalomielinen +ystäväni, useammin tottelemaan hyvän sydämesi käskyjä, ja vähemmin +ylpeilemään armottoman kätesi väkevyydestä ja nopsuudesta". + +"Minä olen jo -- minä olen jo taipunut, Katri", huudahti Heikki, "sinun +sanasi olkoot täst'-edes minun lakinani. Minä jo olen tehnyt kyllin -- +liiankin paljon, totta tunnustaakseni -- ruumiinvoimani ja +pelottomuuteni todistamiseksi, mutta ainoasti sinun kauttas, Katri, +voin oppia paremmaksi. Huomaa se, mun ihana Valentini-kumppalini, että +minun kiivauteni aseilla saatavalle kunnialle ja minun tappelunhimoni, +jos sitä siksi tahtoo sanoa, eivät ole tasapuolisessa taistelussa +lempeämpäin tunteitteni kanssa, vaan että edellisillä on kiihoittajansa +ja yllyttelijänsä. Jos jossain nousee kähäkkä -- ja pankaamme, että +minä, sinun neuvojasi mielelläni pitäen, olisin hitaanlainen siihen +sekaantumaan -- luuletko, että minun sallitaan itsekseni päättää +sodasta tai rauhasta? Eipä mar' niinkään! On niitä silloin satoja +ympärilläni minua yllyttelemässä. -- 'Hui, hai, seppä, onko teräsvipu +sinussa nyt ruostunut?' sanoo yksi. -- 'Uljas Heikki ei kuule tänä +aamuna tappelukorvallaan', lisää toinen. -- 'Käy käsiksi Perth'in +kaupungin kunnian puolesta', käskee itse herra ylituomari. 'Heikku ne +voittaa, siitä panen kultakolikon vetoon!' huutaa kenties sinun +isäskin. -- Mitäs sitten minunkaltaiseni mies-parka tekee, Katri, kun +kaikki häntä pirun nimeen ussuttelevat päälle, eikä yksikään sielu puhu +pienintäkään sanaa vastaan?" + +"Kyllähän minä tiedän että paholaisella on apulaisia jotka hänen +asioitansa ajavat", virkkoi Katri; "mutta meidän velvollisuutemme on +hylätä tuommoisia perättömiä syitä, josko niiden puolesta puhujat +olisivatkin ihmisiä, joille me olemme velkapäät paljon rakkautta ja +kunnioitusta osoittamaan." + +"Ja sitten vielä kaikki nuot harppumiehet lauluineen, loiluineen, jotka +panevat miehen kaiken kunnian ankarien miekan-sivallusten saamiseen ja +antamiseen. Surkea on arvella, Katri, kuinka monesta minun synnistäni +sokean Heikki Harppumiehen tulisi vastata. Kun minä joskus aika +läimäyksen lyön, niin en sitä -- St. Johannes sen todistakoon! -- +suinkaan tee siksi, että jollekulle tahtoisin pahaa tehdä, vaan +ainoasti siksi, että tahtoisin sivaltaa miekallani niinkuin William +Wallace sivalteli." + +Tämän sanoi hän äänellä, joka niin totista katumusta ilmoitti, että +Katri vaan töintuskin voi olla hymyilemättä. Mutta yhtähyvin hän +vakuutti Heikille, ettei tuommoiset turhamaiset lorut olisi hetkekskään +missään arvossa pidettävät muiden miesten sekä Heikin oman hengen +verralla, jotka yhä olivat vaarassa. + +"No niin", vastasi Heikki, "mutta minusta näyttää että rauhan asia +menestyisi paljoa paremmin, jos sillä olisi asian-ajajansa. Pankaamme +esimerkiksi, että, koska minua yllytellään ja kiihoitellaan aseisin +käsin käymään, minulla olisi kotona lempeä suojelus-enkeli, jonka kuva +sydämessäni kuiskuttaisi: 'Heikki, älä ryhdy väkivaltaan; _minun_ +kättäni sinä tahraisit verillä -- Heikki, älä syökse itseäs turhaan +vaaraan; _minun_ rintaani sinä saatat vaaran alttiiksi!' -- Tämmöiset +ajatukset paljon paremmin hillitsisivät luontoani, kuin jos Perth'in +munkit kaikkityyni huutaisivat: 'Pidätä kätes, ettei sinua kelloilla, +kirjoilla ja kynttilöillä kirkonkiroukseen julistettais!'" + +"Jos tämmöinen rakastavaisen sisaren varoitus voi olla sinulle +miksikään avuksi sydämesi taisteluissa", virkkoi Katri, "niin ajattele +vaan, että sivaltaissas veristät minun kättäni, ja että haavojasi +saadessas saatat tuskaa minun sydämelleni." + +Sepän rohkeus nousi siitä todellista mielisuosiota osoittavasta +äänestä, jolla nämät sanat puhuttiin. + +"Ja miksi et menisi vähäisen etemmäksikin noiden kylmäin rajain yli! Ja +koska olet niin hyvä ja armollinen, että jollain suosiolla katselet +tätä oppimatonta syntisparkaa tässä sinun edessäsi, miksi et ottaisi +häntä oppilaakses ja samassa puolisokses! Isäsi sitä soisi; koko +kaupunki sitä odottelee; hanskurit ja sepät kaikki jo varustelevat +ilonpitoa -- sinä, sinä yksin, jonka sanat ovat niin kauniit ja +lempeät, et tahdo antaa suostumustas." + +"Henrik", vastasi Katri hiljaa, vapisevalla äänellä, "usko minua, minä +katsoisin velvollisuudekseni tässä asiassa totella isäni käskyä, ellei +hänen ehdoittamallansa avioliitolla olisi ylipääsemättömiä esteitä." + +"Mutta arveles kuitenkin -- arveles toki hetkinen. Minussa ei ole +paljon kehuttavaa sinun verrallasi, joka sekä lukea että kirjoittaa +osaat. Mutta kumminkin minä mielelläni kuulen lukemista, ja +kuulteleisin sinun suloista ääntäsi vaikka ijät kaikki. Sinä taas +rakastat musiikkia, ja minä olen oppinut soittamaan ja laulamaan yhtä +hyvin kuin moni harppumies. Sinä mielelläs annat apua köyhille; +minulla on kyllin pois-annettavia, kyllin tallella pidettäviä; minä en +surisi niinkään suuria jokapäiväisiä almun-antoja kuin mitä joku +vaivaishoitokunnan jäsen jakelee. Sinun isäsi jo käypi liian vanhaksi +jokapäiväiseen työhön; hän saisi elää meidän luonamme, siliä minäkin +pitäisin häntä niinkuin omaa isääni. Minä varoisin kaikkea +sekaantumista tarpeettomiin riitoihin yhtä paljon kuin käteni +pistämistä omaan ahjooni; vaan jos joku meitä vastaan yrittäisi +laitonta väkivaltaa, se saisi kokea ettei huoli mennä saunaan, jos ei +syyhytä." + +"Minä toivotan, että saisit kokea kaikkea tätä koti-onnea, jota näin +kuvailet, Henrik -- vaan jonkun onnellisemman kanssa kuin minä olen!" + +Näin puhui tai, pikemmin sanoen, huoahti Perth'in kaupungin Kaunotar, +jonka ääni tuntui sulkeutuvan, kun hän pyysi hillitä kyyneleitänsä. + +"Sinä vihaat minua sitten?" kysyi kosija hetkisen kuluttua. + +"Siihen olkoon Jumala todistajana -- en!" + +"Taikka rakastat toista miestä?" + +"Arvotonta on kysyä semmoista, jonka tietämisestä ei sinulle olisi +mitään hyötyä. Mutta siinä olet muuten aivan erehdyksissä." + +"Tuota villikissaa Conachar'ia kenties?" kysyi Heikki vielä. "Kyllä +minä hänen silmänluontinsa huomasin." + +"Sinä väärinkäytät tuskallista tilaani, Heikki, saadaksesi minua +häväistä, vaikken suinkaan ole semmoista sinulta ansainnut. +Conachar'ista en minä mitään huoli, paitsi että minä, koettaessani +kesyttää hänen kesytöntä luontoansa opettamisella, kenties voin +jollakin huolella muistella sydäntä, joka ennakkoluuloihinsa ja +intohimoihinsa niin on vaipunut -- ja siinä seikassa, Heikki, hän on +hyvin sinun kaltaisesi." + +"Sitten se mahtaa olla joku noista silkissä sihisevistä, kullassa +kulisevista hoviherroista", jatkoi seppä, jonka luonnoltansa tulinen +sydän nyt harmista ja epätoivosta oli kiihtynyt; "joku noista, jotka +arvelevat jokapaikassa pääsevänsä voitolle sulkalakkiensa korkeudella +ja kannustimiensa kilinällä. Jospa vaan tietäisin kuka heistä se on, +joka hylkää luonnolliset parinsa, punatut, hyvänhajuiset hovineitoset, +ja tulee hakemaan saalista meidän koreilemattomista porvaritytöistä! +Voi jospa vaan tietäisin hänen nimensä ja sukunsa!" + +"Henrik Seppä", lausui nyt Katri, luoden pois heikkouden, joka vielä +hetkisen aikaa näkyi hänen voimaansa masentaneen, "tämä on +kiittämättömän houkan tai pikemmin vielä hurjan hullun puhetta. Johan +minä sanoin sinulle, tään puheemme alkaessa ei kukaan ollut silmissäni +korkeammassa arvossa kuin se minkä arvo nyt alenemistaan alenee +jokaisen sanan kautta, jota hän perättömässä luulokkaisuudessaan ja +mielettömässä vihastuksessaan laskee suustansa. Sinulla ei ollut +vähintäkään oikeutta saada tietää sitäkään, mitä sinulle ilmoitin; ja +tämä ilmoitus -- ole hyvä ja huomaa se -- ei millään muotoa tarkoita +että pitäisin sinusta paremmin kuin muista, vaikka kyllä tunnustin etten +pidä kenestäkään muusta enemmän kuin sinusta. Siinä on kyllin, että +sinä huomaat toivoillasi olevan yhtä ylipääsemättömiä esteitä, kuin jos +joku noita olisi kohtaloni mahtisanoillaan lumonnut." + +"Aika-miehessä kyllä lienee lumousten rikkoja!" sanoi seppä. "Soisinpa +tosiaan, että siinä este olisi. Torbjörn, tanskalainen aseseppä, se +kehui osaavansa loitsia rintahaarniskoita, sillä että muka lauloi +jotain loitsulukua sillaikaa kun rauta oli kuumenemassa. Minä väitin, +ettei runoista ole mitään apua miekkaa vastaan, joka Loncartyssä oli +taistellut -- mikä siitä sitten tuli, on tarpeeton sanoa -- mutta hänen +haarniskansa, ja rinta sen alla, ja lääkäri, joka haavaa laastaroitsi, +ne kyllä tietävät, eikö Heikki Sepässä ole lumousten rikkojaa!" + +Katrin silmistä kyllin näkyi, että näihin sanoihin oli tuleva vastaus, +joka ei suinkaan olisi ollut tuon kehutun teon kiittämistä; sillä +suorasukainen seppä ei ollutkaan muistanut, että se juuri oli sitä +laatua, josta hän niin usein sai kuulla Katrin moitteita. Mutta ennen +kun neidon mietteet vielä olivat puhjenneet sanoiksi, pisti isä päänsä +sisään oven kautta. "Heikki", sanoi hän, "minun täytyy tulla +häiritsemään sinua kesken hauskaa tointa, ja pyytää sinua kiiruusti +tulemaan työhuoneeseni, sillä meillä olisi neuvoittelemista muutamista +kaupunkimme etua likeltä koskevista asioista". + +Heikki, totellen ukon käskyä, kumarsi Katrille ja läksi tuvasta. +Luultavasti olikin vallan hyvä heidän ystävällisen välinsä +pitkittämiseen nähden, että heille nyt tuli ero, juuri kun puhe +nähtävästi oli tämmöiselle uralle poikkeeva. Sillä kosija oli ruvennut +katsomaan tytön kieltäväistä vastausta jokseenkin oikulliseksi ja +selittämättömäksi, sen perästä kun hänelle, hänen mielestään, oli +aamulla niin suuri suosion-osoitus tullut suoduksi. Katrin mielestä +päinvastoin seppä tahtoi väärinkäyttää hänelle suotua suosiolahjaa, +eikä suinkaan ollut hienolla arkatuutoisuudella näyttänyt ansaitsevansa +semmoista. + +Mutta kumpaisenkin sydämessä kuitenkin kyti keskinäinen mielisuosio, +joka, jahka vaan riita asettui jälleen, oli viriävä ja saattava tytön +unohtamaan kainoutensa loukkaamista, ja kosijan puolestaan tulisen +rakkautensa hylkäämistä. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + + Tää riita kerran vertä vuodattaa. + + Henrit IV, ensimm. osa. + +Kokoonkutsuttu porvarikokous oli nyt tullut yhteen yöllisestä +päällekarkauksesta keskustelemaan. Simo Hanskurin työtupa oli nyt +täpötäynnä sangen suurenarvoisia miehiä, joista muutamilla oli musta +samettitakki yllään, kultavitjat kaulassa. Tässä nähtiin näet kaupungin +vanhimmat; olipa vaivaishoitokunnan jäseniä ja pormestareitakin tässä +kunnioitettavassa seurassa. Kaikki otsat olivat harmin ja huolen +rypyissä, ja he puhelivat keskenään pikemmin kuiskuttamalla kuin +ääneensä. Enimmin toimessaan kaikista häärieli keskellä joukkoa sepän +pieni kerskaileva apulainen yöllisessä kahakassa, Olivier Proudfute +nimeltään ja lakintekijä ammatiltaan. Hän oli aivan tiiran kaltainen, +joka kaikkein kiivaimmin lentää liehuttelee, kiljuu ja pitää melua +myrskysään noustessa, vaikka semmoiselle linnulle luulisi olevan +parasta, jos se pakenisi pesähänsä ja pysyisi alallaan siksi kun myrsky +on asettunut. + +Oli se miten oli, mutta Proudfute mestari vaan hääri keskellä joukkoa, +pidellen milloin yhtä, milloin toista kiinni napista -- kallistellen +korvansa likelle milloin yhden, milloin toisen korvaan. Hän sulki +syliinsä ne, jotka olivat lyhyenlännät niinkuin hän itse, siksi että +hän heille sitä likemmällä ja salaisemmalla tavalla saisi kuiskuttaa +mietteitänsä -- hän nousi varpailleen, kannattaen itseänsä puhutellun +nutunkauluksesta kiinnipitämällä, siksi että saisi pitkillekin miehille +antaa yhtä paljon osaa tiedoistaan. Hän oli mielestään ikään kuin yksi +tapauksen sankareista, ylpeillen siitä että hän omin silmin oli kaikki +nähnyt ja siis paremmin kuin muut tiesi asian haarat; ja noihin +todellisiin tietoihinsa kähäkästä hän hyvin mielellään pisteli hiukan +omiakin lisäksi. Eipä juuri kuitenkaan voi sanoa hänen tiedon-antojensa +olleen erinomaisesti huvittavia eikä tärkeitä, sillä pää-asiallisesti +vaan kuului hänen suustansa tämmöisiä vakuutuksia: + +"Se on kaikki totta, Pyhä Johannes auttakoon! Minä itse olin siellä ja +näin sen omin silmin -- minä kaikkein ensiksi juoksin siihen meluun. Ja +jos en olisi minä ollut siellä sekä vielä toinen vankka mies, joka +melkein yhtä kiiruusti joutui sinne, niin he olisivat murtaneet Simo +Hanskurin talon auki, leikanneet häneltä kaulan poikki ja vieneet hänen +tyttärensä pois Vuoristoon. -- Se on kovin ilkeä teko -- semmoista ei +saisi kärsiä, naapuri Crookshank -- semmoista ei pitäisi sallia, +naapuri Glass -- semmoista emme me voi jättää rankaisematta, naapurit +Balneaves, Rollock ja Christeson. Se oli kuitenkin onni, että minä ja +se toinen vankka mies jouduimme sinne -- eikö niin, hyvä naapuri ja +kunnioitettava pormestari Craigdallie?" + +Näitä tässä kerrottuja lauseita hääriväinen lakintekijämme jakoi +useampiin korviin. Pormestari Craigdallie, lihava killa-veli, se sama, +joka yöllä oli ehdoittanut porvari-kokouksen lykkäämistä tähän aikaan +ja paikkaan -- paksu, mahakas, pulskea mies, tempasi nuttunsa irti +tuosta loruelijasta juuri yhtä vähällä kursaamisella kuin suuri hevonen +pudistaa pois hävyttömän kärpäsen, joka jo kymmenen minuutin ajan on +rasittanut. "Hiljaa, hyvät naapurit!" sanoi hän. "Tuossa juuri tulee +Simo Hanskuri, jossa ei kukaan vielä ole koskaan havainnut valhetta. +Kuulkaamme hänen omasta suustansa mitä pahaa hänelle on tehty". + +Simo, kun häntä näin oli kehoitettu seikkansa kertomaan, teki sen +silminnähtävällä hämillisyydellä, selittäen sen siten että muka ei +olisi suonut kaupungille hänen tähtensä nousevan verivihaa kenenkään +kanssa. Koko asia, jos hän voi niin sanoa, oli vaan ollut tuommoista +nuorten hoviherrain maskeraattia ja hulivilin-leikkiä. -- Ja pahin +seuraus, mikä siitä voi tulla, oli se, että hän aikoi panna rautakankia +tyttärensä ikkuna-luukun vahvistukseksi, toisen samallaisen kepposen +estämiseksi. + +"No, mutta jos se vaan oli maskeraattia eli naamusleikkiä", lausui +Craigdallie, "sittenhän meidän naapurimme, Wynd'in Heikki, teki vallan +pahoin, kun tuommoisen viattoman leikin tähden katkasi yhdeltä +herroista käden poikki, kaupungillemme mahtais tulla suuri sakko +maksettavaksi, jos emme sitä käden silpoojaa pane kiinni." + +"Pyhä Maaria varjelkoon!" vastasi hanskuri. "Jos te tietäisitte mitä +minä tiedän, teitä peloittaisi tähän asiaan koskea, yhtä paljon kuin +jos se olisi kuumaa rautaa. Mutta koska te nyt välttämättömästi +tahdotte pistää hyppysenne tuleen, niin minun täytyy puhua totuus ilmi. +Ja tuli siitä, mikä tuli, täytyy minun sanoa, että tässä asiassa olisi +mahtanut käydä vallan pahoin minulle sekä minun omaisilleni, ellei +Heikki Seppä, jonka te kaikki hyvin tunnette, olisi niin onnellisella +hetkellä tullut avuksi." + +"Eipä ollut minunkaan apuni poissa", pisti Olivier Proudfute väliin, +"minä kyllä en voi kehua olevani yhtä hyvä miekkamies kuin naapurimme, +Heikki Seppä. -- Näittehän te minutkin, naapuri Hanskuri, kohta kahakan +alussa?" + +"Sinut näin kahakan loputtua, naapuri", vastasi hanskuri +kuivakiskoisesti. + +"Niin oikein, niin oikein -- enhän muistanut, että te olitte sisässä, +talossanne, sillä aikaa kun ulkona läimäyteltiin, ettekä siis voineet +nähdä, kutka ne sivaltajat oli." + +"Vaiti, naapuri Proudfute, ole niin hyvä, vaikene jo", virkkoi +Craigdallie, jota kunnon oltermannin inkuminen nähtävästi jo väsytti. + +"Siinä näkyy olevan joku salaisuus", sanoi pormestari; "mutta +luullakseni minä sen arvaan. Meidän ystävämme Simo on, niinkuin kaikki +tietävät, rauhan mies, joka mielummin pysyy alallaan ja kärsii +vääryyttä, kuin että joku ystävä taikka naapurikin, hänelle korvausta +vaatiessaan, joutuisi vaaran alttiiksi. Heikki Seppä, sinä, joka aina +olet saapuvilla, milloin kaupunkimme puolustajia tarvitsee, sano nyt +mitä _sinä_ asiasta tiedät." + +Seppä kertoi tapauksen samalla tavalla, jolla se jo on tullut tässä +kerrotuksi, ja kaikkiin aina sekaantuvainen lakintekijä pisti taas +väliin: "Ja näithän minutkin siinä kahakassa, kunnon seppä, tottahan +näit minutkin?" + +"Enpä juuri nähnyt, totta tosiaan, naapuri kulta", vastasi Heikki; +"vaan sinä olet, näet sinä, pikkarainen mies ja saattaa kyllä olla +etten sattunut sinua keksimään." + +Tämä vastaus nosti aika naurun Olivier'istä ja tämä itsekin nauroi +kanssa, mutta lisäsi itsepäisesti: "Olinpa kuitenkin etumaisia miehiä, +kun avuksi riennettiin." + +"No, mutta missäs sinä sitten piilit siellä, naapuri?" kysyi seppä. +"Sillä minä sinua en nähnyt, vaikka olisin mielelläni maksanut +parhaitten minun alaisimeltani lähteneitten rautavarusten hinnan siitä, +jos olisin saanut nähdä sinun kaltaisesi vankan miehen rinnallani." + +"Enpä ollut kovin kaukana kuitenkaan, kunnon seppä veikkoseni; sillä +aikaa kun sinä siinä lyödä kalkahduttelit ikään kuin alaisimes olisi +ollut edessäsi, torjuelin minä päältäsi niitä läimäyksiä, joilla yksi +osa roistoista sinua takaa tavoitteli; ja siksi et sinä voinutkaan +nähdä minua siinä selkäsi takana." + +"Olen ma kuullut puhuttavan yhdestä vanhan ajan sepästä, jolla vaan oli +yksi silmä", virkkoi Heikki. "Minulla niitä tosin on kaksi, mutta ne +molemmat edessä, niin etten tietysti voinut nähdä mitä sinä takanani +toimittelit, naapuri." + +"Totinen tosi on kaikissa tapauksissa," jatkoi mestari Olivier yhä, +"että minä kanssa olin siellä ja minä nyt myös annan kertomukseni +asioista tälle meidän pormestarillemme, sillä seppä ja minä me olimme +siinä etumaisia miehiä." + +"Ei sitä tarvitse tätä nykyä", kielsi pormestari, viitaten mestari +Proudfutea vaiti olemaan. "Simo Hanskurin ja Heikki Sepän sanoissa +olisi riittävä todistus vähemminkin todennäköiselle asialle. -- Ja nyt, +kunnon mestarit, lausukaa ajatuksenne, mitä tulee tehdä! Tässä ovat +kaikki kaupunkimme oikeudet tulleet häväistyiksi ja rikotuiksi, +epäilemättä, niinkuin kyllä arvaatte, jonkun mahtavan miehen kautta, +sillä kukaan muu ei olisi uskaltanut meitä niin suututtaa. Hyvät +miehet, kipeältä tuntuu lihalle ja verelle kärsiä tämmöistä. Laki on +tosin määrännyt meille halvemman arvon kuin kuninkaille ja +aatelismiehille, mutta järjetöntä se olisi, jos he luulisivat saavansa +murtaa auki meidän huoneemme ja häväistä meidän vaimoväkemme kunniaa +ilman kostoa." + +"Sitä emme voi kärsiä!" huusivat kaikki porvarit yhtä suutansa. + +Mutta nyt Simo Hanskuri puuttui puheesen sangen pelollisen ja +huolellisen näköisenä. "Minä toivon yhä vielä, ettei asia ollut niin +pahoin tarkoitettu kuin mitä meistä näytti, kunnon naapurit; ja minä +puolestani vallan mielelläni soisin matalalle majalleni tulleen +säikähdyksen ja häiriön anteeksi, jos vaan sillä voisin estää, että +meidän kaunis kaupunkimme minun tähteni joutuisi vaaraan. Olkaa hyvät +ja ajatelkaa kutka tulisivat tässä asiassa tuomareiksi, keitten tulisi +tutkia tämä asia ja meille suoda tai meiltä kieltää hyvitystä. Minä nyt +puhun tässä naapurein ja ystäväin kesken, ja siksi puhun suoraan. +Kuninkaamme -- Jumala häntä siunatkoon! -- on niin kipeä ruumiinsa ja +sielunsa puolesta, että hän on käskevä meitä kääntymään jonkun hänellä +neuvon-antajana olevan suuren herran puoleen -- kuka sitten par'-aikaa +sattunee olemaan hänen ylimmässä suosiossaan. Kenties hän käskee meitä +kääntymään veljensä Albanyn herttuan puoleen, joka vaan on käyttävä +meidän oikeudenpyyntömme keinoksi, millä meiltä voi rahoja kiskoa." + +"Me emme huoli Albanyn herttuaa tuomariksemme", huusivat kokoutuneet +taas yhtä yksimielisesti. + +"Tai kenties kuningas antaa asian Rothsayn herttuan huostaan", jatkoi +Simo; "ja se iloinen nuori prinssi on vaan katsova meille tehdyn +väkivallan kelpo aineeksi, josta hänen lystit kumppalinsa voivat laskea +pilapuheita ja hänen harppumiehensä sepittää lauluja." + +"Ei puhettakaan Rothsayn herttuasta! Hän on liian suuri ollakseen +meidän tuomarimme", huusivat taas porvarit. + +Simo, jonka sydän rohkaistui, kun hän näki lähenevänsä sitä paikkaa, +mihin hän pyrki, nyt jatkoi, yhtähyvin vaan kuiskaamalla mainiten tuota +pelättyä nimeä: "Tahtoisitteko sitten mielummin olla tekemisissä Mustan +Douglas'in kanssa?" + +Silmänräpäyksen aikaan ei kuulunut mitään vastausta. Kaikki katselivat +toinen toisehensa pelästynein kasvoin, vaalennein huulin. Seppä lausui +rohkeasti ja lujalla äänellä ilmi ne tunteet, jotka kaikissa sydämissä +liikkuivat, vaikkei kukaan muu ollut rohjennut niitä sanoiksi nimetä: + +"Musta Douglasko tuomitsemaan porvarin ja aatelismiehen väliä -- +kukapaties hyvinkin korkean aatelisherran, sen verran kuin voin tietää +ja arvata? -- Suodumpi sitten olis vaikka itse Musta Paholainen +helvetistä! Hullu te olette, Simo isä, kun näin hurjan ehdoituksen edes +esiin tuotte." + +Taas kului hetkinen äänettömyydessä, koska kaikki olivat peloissa ja +kahden vaiheilla. Tästä äänettömyydestä viimein pormestari Craigdallie +luopui luoden paljoa merkitsevän silmäyksen puhujaan. "Sinä turvaat +lujasti vahvaan rintahaarniskaasi, seppä veikkoseni, muuten et puhuisi +näin uhkarohkeasti." + +"Minä turvaan kelpo sydämeeni, joka sykkii tään haarniskan alla, oli +sen vahvuus miten lienee, pormestari", virkkoi peloton Heikki; "ja +vaikken minä ole suuri puhuja, ei kuitenkaan kukaan noista suurista +herroista, kuka hyvänsä se lieneekin, saa minun suutani tukituksi." + +"Käy vahvassa haarniskassa, kunnon Heikki, taikka älä puhu näin +kovaan", kertasi taas pormestari painavalla äänellä. "Täällä on +kaupungissa rajaisia, joilla on Verinen Sydän[16] merkkinä olkapäässä. +-- Mutta kaikesta siitä ei ole meille neuvoa. Mitä meidän nyt tulee +tehdä?" + +"Lyhyt neuvo, paras neuvo", vastasi seppä. "Menkäämme ylituomarimme luo +ja pyytäkäämme häneltä puolustusta ja apua." + +Suostumus-huuto lensi koko joukon ympäri, ja Olivier Proudfute +huudahti: "Tätä samaahan minäkin olen tässä sanellut koko puolen +tuntia, vaikkei kukaan teistä ole huolinut kuullella puhettani. +Menkäämme ylituomarimme luokse, sanoin minä. Hän on aatelisherra itse +ja hänen velvollisuutensa on välittää meidän kaupunkimme sekä aatelin +välillä kaikissa asioissa." + +"Vait, naapurit, vait -- varokaa mitä teette tai puhutte", virkkoi nyt +laiha ronkale, jonka pieni ruumis näytti vielä pienemmältä, vielä +haamunkaltaisemmalta, sen kautta että hän pyysi teeskellä itsensä niin +erinomaisen nöyräksi tai, käyttääksemme hänen omia sanojansa -- laittaa +itsensä vielä halvemmaksi ja mitättömämmäksi kuin miksi luonto hänet jo +oli luonut. + +"Älkää pahaksi panko", sanoi hän, "minä vaan olen halpa apteekkari. +Kuitenkin olen saanut kasvatukseni Pariisissa ja oppinut siellä +_artes humanas_ (yleisinhimilliset tieteet) sekä _cursum medendi_ +(lääkärintaidon) yhtä hyvin kuin moni, joka kehuu itseänsä oppineeksi +lääkäriksi. Luullakseni ymmärrän minä tämänkin haavan luonteen ja olisi +se mielestäni paraiten parannettava pehmittävillä voiteilla. Tässä on +meidän ystävämme Simo Hanskuri, joka, niinkuin te kaikki tiedätte, on +kunnian mies. Luuletteko te ettei hän olisi meistä kaikista kiivain +ankariin keinoihin, koska tää asia niin likeisesti koskee hänen +perheensä kunniaa? Ja koska hän luopuu pois kanteestaan noita samoja +melunnostajoita vastaan, niin arvelkaa, eiköhän hänellä mahda olla joku +hyvä syy, jota ei hän uskalla virkkaa, tämän asian jättämiseen +siksensä. Ei ole minun asiani sormin koskea tähän kipeään paikkaan; +mutta, surkea kyllä, tiedämme kaikki hyvin, että nuoret tytöt ovat, +niinkuin sanoisin, kevykäistä ainetta. Ajatelkaamme nyt, että joku +kelpo tyttö -- kaikessa viattomuudessa tietysti -- on jättänyt +ikkunansa telkeämättä St. Valentinin päivän aamuna, siksi että joku +jalo kavaljeeri -- kaikessa kunniallisuudessa arvattavasti -- voisi +tulla hänen Valentini-kumppalikseen ensivuodeksi. Ja ajatelkaamme että +se kavaljeeri siitä tavattaisiin, eikö ole luultava että tyttönen +silloin kiljahtaa, ikään kuin nuoren herran tulo olisi ollut hänelle +arvaamaton; ja -- ja -- jos sotkemme sen kaiken kokoon yhteen huhmareen +ja punnitsemme asian, niin tokko se lienee semmoinen seikka, että sen +vuoksi tarvitsis meidän kaupungillemme nostaa vihaa?" + +Apteekkari lausui mielipiteensä mielistelevällä tavalla; mutta hän +kukistui vielä tavallistansa pienemmäksi, kun hän näki veren punaavan +vanhan Simo Hanskurin poskia, ja kulmakarvoja myöten tulistuttavan +pelätyn sepän kasvoja. Jälkimmäinen astui likemmäksi, loi ankaran +katseen säikähtyvään apteekkariin, ja puhkesi seuraaviin sanoihin: +"Sinä kävelevä luuranko! Sinä ahdashenkinen apteekkipurkki! Sinä +virallinen myrkyn syöttäjä. Jos arvelisin Hanskurin Katrin hyvän +maineen voivan kymmennes-minuutinkaan ajaksi tahrautua sinun halvan +hengähdykses kautta, niin kyllä minä survoisin sinut mäsäksi, sinä +puoskari, sinun omassa huhmaressas, ja sotkisin sinun kurjan raatosi +kanssa yhteen tulikivenjauhoja, ainoan todellisen lääkkeen, mitä +sinulla on puodissas, ja näin laittaisin voidetta rupisille koirille!" + +"Seis, poikaseni, seis!" huusi hanskuri käskevällä äänellä. "Ei +kelläkään, paitsi minulla, ole sananvaltaa tässä asiassa. -- +Kunnioitettava pormestari Craigdallie, koska minun kärsivällisyyteni on +tällä tavoin tullut selitetyksi, niin olen suostuvainen siihen, että +tätä seikkaa tutkitaan pohjaa myöten. Ja vaikka loppu-päätös mahtanee +näyttää, että me olisimme tehneet viisaammin, jos olisimme pysyneet +alallamme, niin se on samassa myös todistava, ettei minun Katrini +omalla kevytmielisyydellään tai hupsuudellaan ole antanut syytä tähän +suureen häväistykseen." + +Pormestari myöskin kävi väliin. "Heikki naapuri", lausui hän, "me +tulimme tänne neuvoittelemaan, emme riitelemään. Minäkin olen yksi +tämän kauniin kaupungin hallitsijoita, ja semmoisena käsken sinua +luopumaan kaikesta äkämielestä ja vihasta, mitä sinulla voi olla tätä +mestari apteekkari Dwining'iä vastaan." + +"Hän on liian halpa olento, pormestari", sanoi siihen Heikki: "että +minun mielessäni voisi olla pysyväistä vihaa häntä vastaan -- eihän mun +olisi tarvis muuta kuin yksi kerta sivaltaa suurella vasarallani, niin +menisi jo hän puoteineen, päivineen mäsäksi!" + +"Vaiti sitten ja kuule minua", virkkoi pormestari. "Me kaikki uskomme +Perth'in Kaunottaren kunniaan yhtä lujasti kuin autuaan Pyhän Neitsyeen +kunniaan." Näin sanoen hän hartaasti risti silmiään. "Mutta puhuaksemme +taas kääntymisestä ylituomarin puoleen, oletteko te kaikki yksimieliset +siinä, naapurit, että tämä seikka on annettava meidän ylituomarimme +käsiin, koska syypää, niinkuin lienee syytä pelätä, on joku mahtava +aatelisherra?" + +"Koska ylituomari itsekin on aatelissukua", tokaisi itikan-äänellään +apteekkari, joka pormestarin välityksen perästä nyt johonkin määrään +oli tointunut säikähdyksestään -- "vaikken minä suinkaan, sen Jumala +nähköön, tahdo puhua mitään pahaa mainitusta kunnioitettavasta +herrasta, jonka esi-isät monta monituista vuotta ovat olleet samassa +virassa kuin hän tätä nykyä -- --" + +"Perth'in kaupungin vapaan vaalin kautta", lausui seppä, keskeyttäen +häntä syvällä, mahtavalla äänellänsä. + +"Aivan niin, tietysti", myönsi hämille joutunut puhuja, "porvarein +kautta. Kuinkas muuten? -- mutta, seppä veikkoseni, älä minua keskeytä. +Minä nyt puhun arvoisalle pormestarillemme, Craigdallielle, halvan +ymmärrykseni mukaan. Ja minä sanon, että, olkoon asia niin tai näin, +tää ritari Patrik Charteris on aatelis-sukua, ja sananlasku sanoo, +ettei varis varikselta silmää puhkaise. Hän kyllä saattaa hyvin pitää +puoltamme, kun ollaan riidassa Vuorelaisten kanssa, ja hän saattaa +heitä vastaan täyttää tuomarin ja kaupungin-päällikön velvollisuudet. +Mutta tokiko hän, joka itse käy silkissä, ruvenne puolustamaan meitä +yhtä hyvin tikattuja nuttuja ja kullankirjailtua verkaa kuin +ruudullisia tartan-hameita[17] ja Irlannin sarkaa vastaan, se on hiukan +epäiltävä. Totelkaa nyt yksinkertaisen miehen neuvoa. Me olemme saaneet +Kaunottaremme pelastetuksi, josta minä en koskaan aikonut puhua pahaa, +niinkuin en tosiaan tiedäkään hänestä mitään pahaa. He ovat kadottaneet +vähintänsä yhden miehen käden, kiitos olkoon siitä Heikki Sepälle -- -- + +"Ja minulle", lisäsi tuo pieni, suurisuinen lakintekijä. + +"Ja Olivier Proudfutelle niinkuin hän itse sanoo", jatkoi apteekkari, +joka oli valmis myöntämään kunnianloistoa kelle hyvänsä, kunhan vaan ei +hänen tarvinnut itse astua sinne vievää vaarallista polkua. "Koska, +sanon ma, he ovat jättäneet tänne yhden käden pantiksi, he eivät enään +ikinä tule takaisin tälle Curfew-kadulle, niin, minun yksinkertaisen +ymmärrykseni mukaan, olisi paras, jos vaan kiittäisimme tätä meidän +vankkaa naapuriamme tässä ja sitten emme enää hiiskuisi mitään koko +asiasta, jättäen sen unohtumaan. Sillä meidän kaupungillahan siitä nyt +kuitenkin on tullut kunniaa ja noille helvetin tulen korvennettaville +vaan vahinkoa." + +Tämä rauhan-neuvo vaikutti useempiin porvareista, jotka alkoivat +nyykähdytellä päätänsä ja luoda erin-omaisen viisaita silmäyksiä +kärsivällisyyden puolustajaan. Simo Hanskurikin, huolimatta apteekkarin +taannoisista loukkaavista puheista, myös näkyi taipuvan samaan mieleen. +Mutta ei niin Heikki Seppä, joka, kun näki neuvoittelun näin kesken +pysähtyvän, jatkoi puheen suorilla sanoilla niinkuin ainakin. + +"Minä en ole vanhimpia enkä rikkaampia teidän joukossanne, naapurit, +enkä sitä liioin surekaan. Kyllähän vuosia vielä karttuu, jos vaan +jaksaa elää niin että ne saa nähdä. Ja on minussa yhtä hyvä mies kuin +muissakin hankkimaan itselleni rahaa ahjoni hehkulla sekä palkeitteni +lietsomisella, ja samoin myös on minussa mies niitä taas kuluttamaan. +Mutta ei kenenkään miehen silmät ole nähneet minun nurkassa +nuhjaelevan, jos meidän kauniille kaupungillemme vääryyttä on +tapahtunut sanoilla tai teoilla, jos vaan sitä väärää on ollut +mahdollista miehen kielellä tai miehen kädellä jälleen oikaista. Enkä +nyt aio tätä vääryyttä ristissä käsin märehtiä, jos se voin estää. +Kyllä minä yksinkin menen ylituomarin puheille, jos ei kukaan lähde +minun kanssani. Hän on ritari, se on tosi, ja aatelisherra vapaata, +oikeata sukua, niinkuin me kaikki tiedämme, sukua, jonka alkujuuri on +Wallacen ajoista, jolloin hänen isän-isänsä isä Wallacen määräyksestä +tuli meidän alipäälliköksemme. Mutta vaikka hän olisikin paras-sukuinen +aatelisherra koko maassa, niin kuin samassa myös on Perth'in kaupungin +ylituomari, ja hänen täytyy siis oman kunniansa tähden suojella +kaupunkimme etuuksia ja vapauksia. Ja minä tiedänkin että hän niin on +tekevä -- minä kerta tein hänelle teräshaarniskan ja minun mieleni on, +että sydän, jonka suojaksi se oli aiottu, on kelpo laatua." + +"Tietysti", sanoi pormestari Craigdallie, "ei maksaisi vaivaakaan +lähteä hoviin, jos emme saisi ritari Patrik Charteris'iä puolestamme +puhujaksi. Meille olisi kohta se vastaus valmis: 'Menkää ylituomarinne +puheille, te poroporvarit!' Jos te siis, hyvät naapurit, tahdotte +suostua minun ehdoitukseeni, niin minä ja meidän apteekkarimme Dwining +lähdemme kohta Kinfauns'iin, vieden kanssamme Simo Hanskurin, meidän +seppä-veitikkamme sekä uljaan Olivier Proudfuten vieraiksi miehiksi, ja +puhuttelemme herra Patrik Charteris'iä meidän kaupunkimme nimessä." + +"Ei", vastusti rauhallinen lääkkeenkeittäjä, "jättäkää minut kotiin, +olkaa niin hyvät. Ei minussa ole sitä rohkeutta, että voisin avata +suuni miekkavyöllisen ritarin kuullen!" + +"Ei siitä lukua, naapuri, sinun pitää tulla kanssamme", virkkoi +pormestari Craigdallie. "Kaupunkilaiset sanovat minua aika tuittupääksi +kuudenkymmenen vuoden ikäiseksi mieheksi -- Simo Hanskuri on liian +likeinen, koska väkivalta hänelle tehtiin -- seppä, niinkuin kaikki +tiedämme, rikkoo miekallaan useampia haarniskoita kuin mitä hän +vasarallaan kokoontakoo -- ja meidän naapurimme Proudfute, joka, +kuulkaa vaan hänen omaa vakuutustansa, aina on muassa jokaisen +Perth'issä nousevan tappelun alussa sekä lopussa, on tietysti teon +miehiä. Mutta meillä pitää olla kumminkin yksi rauhan ja hiljaisuuden +puolustaja joukossamme; ja sinun, apteekkari, tulee olla se mies. +Matkaan nyt, hyvät ystävät, varustakaa nyt saappaat ja satulat, hatut +ja hevoset, kuulkaa se -- ja tulkaamme yhteen Itäportille -- se on, jos +te, naapurit, suostutte antamaan tämän asian meidän haltuhumme." + +"Ei voi olla parempaa neuvoa, ja me siihen kaikki suostumme", sanoivat +porvarit. "Jos ylituomari, niinkuin meidän kauniilla kaupungillamme on +oikeus vaatia, rupeaa puolellemme, niin me voimme painiskella vaikka +paraankin kanssa heistä kaikista." + +"Hyvä sitten, naapurit", päätti pormestari; "niinkuin sanottu, niin +tulee tehdyksi. Noin tähän aikaan olin muuten kutsunut koko +porvarikokouksen yhteen, enkä liioin epäile että", hän katsahti joukon +ympäri, "koska niin moni teistä, täällä läsnä-ollen, on päättänyt +lähettää meidät ylituomarin puheille, myös muutkin samaan päätökseen +yhtyvät. Ja sentähden, hyvät naapurini ja tämän kauniin Perth'in +kaupungin kunnon porvarit -- nyt saappaat ja satulat, niinkuin jo +taannoin sanoin, ja me yhdymme Itäportin kohdalla." + +Yleinen suostumushuuto lopetti tämän, niin sanoakseni, kaupungin +salaneuvoskunnan kokouksen, ja kaikki hajosivat, kukin haaralleen. +Lähettiläät läksivät itseään matkaan valmistamaan, ja muut kotia, +maltittomasti jo odotteleville vaimoillensa sekä tyttärillensä +kertomaan, mihin neuvoihin oli ryhdytty, siksi että heidän kammarinsa +vasta saataisiin turvatuiksi ajattomalla ajalla sisääntunkevilta +kosijoilta. + +Sill'-aikaa kun hevosia satuloittiin ja porvariskokous oli +keskustelemassa tai, oikeammin sanoen, lailliseen muotoon panemassa, +mitä heidän johtajansa jo olivat päättäneet, täytynee, selitykseksi +muutamille lukijoille, selvemmillä sanoilla kertoa seikkaa, joka jo +edellisessä keskustelussa on tullut sivumennen mainituksi. + +Tapana oli siihen aikaan, jolloin mahtava aatelisto aina vastusteli, +usein rikkoi Skotlannin kuninkaallisten kaupunkien oikeuksia ja +etuuksia, että nämät kaupungit, jos mahdollista, eivät valinneet +tuomariaan kaupungissa asuvain ja tavallisia kaupungin hallintovirkoja +toimittavain kauppiasten, ammattilaisten tai muitten porvarein +joukosta, vaan pyysivät siihen korkeaan paikkaan jonkun lähestön +mahtavista vapaaherroista. Tämän tuli sitten puhua heidän puolestaan +hovissa, jos joku heidän yhteistä etuansa koskeva asia oli ajettava, ja +johtaa porvariväkeä tappeluissa, niin hyvin yleisessä sodassa kuin myös +yksityisissä taisteluissa, tuoden omatkin alustalaisensa heille avuksi. +Tätä suojaa ei kuitenkaan suotu aivan ilmaiseksi. Ylituomarit välistä +moitittavaan määrään käyttivät valtaansa omaksi edukseen ja hankkivat +itselleen kunnan yhteismaihin kuuluvia tiluksia ja taloja lahjaksi, +joten näin saatu turva tuli porvareille sangen kalliiksi. + +Toiset taas tyytyivät siihen, että saivat porvarein voiman avuksensa +omiin yksityisiin taisteluihinsa ynnä sen lisäksi muita kunnioituksen +sekä mielisuosion osoituksia, joita heidän johtonsa alla oleva kaupunki +mielellään antoi, ollakseen varma heidän avustansa hädän tullessa. +Kuninkaallisen kaupungin virallisena suojelijana oleva vapaaherra ilman +mitään tunnonvaivatta otti näitä vapaehtoisia lahjoja, ja palkitsi ne +puolestaan sillä että hän kaupungin oikeuksia puolusti, sanallaan +valtioneuvoskunnassa sekä urhotöillä sotatanterella. + +Porvareilla "kauniissa Perth'in kaupungissa" -- sillä liikanimellä he +kotipaikkaansa mielellään mainitsivat, oli nyt jo useampien miespolvien +ajalla ollut tämmöisiä suojelijoita ja ylituomareita Charteris'in +suvusta, joka asui Kinfauns'issa, kaupungin läheisyydessä. Oli tuskin +vuosisata vielä siitä, kun ensimmäinen tätä mainiota sukua, Robert +III:n aikana, otti asuntonsa mainittuun vahvaan linnaan, joka nyt oli +heidän omansa ynnä ympärillä olevain ihanain ja viljavain seutujen +kanssa. Mutta tämän ensimmäisen tulokkaan historia, ritarillinen ja +romantillinen itsessään, oli semmoinen, että se helpoitti muukalaisen +perehtymisen tähän uuteen maahan, johon hänet kohtalo oli ajanut. Me +kerromme sen tässä vanhain, yhtäpitäväin taruin mukaan, joissa on +varmat todellisuuden merkit, niin että se kenties voisi saada sijansa +tieteellisemmissäkin teoksissa kuin tässä. + +Mainio isänmaan-ystävä William Wallace, kun hän taas oli asevoimalla +karkoittanut englantilaiset valloittajat vähäksi aikaa ulos maasta, +kuuluu kerta lähteneen matkalle Franskaan, vieden kanssansa vähäisen +joukon luotettavia ystäviä. Hänellä oli aikomus koettaa, eikö hän +omassa personassaan -- urhoutensa tähden oli hän kaikissa maissa +kunniassa pidetty -- voisi saada Franskan kuninkaalta jotakuta +sotajoukkoa tai muuta apua, jonka voimalla Skotlantilaiset voisivat +jälleen päästä itsenäisiksi. + +Skotlannin sankari oli purjehtimassa sinne pienellä laivalla, laskien +Dieppen satamaa kohti; silloin ilmautui taivaanrannalle toinen alus, +jota merimiehet kohta rupesivat katselemaan epäilyksellä ja pelolla, +pianpa hämmästyksellä ja epätoivolla. Wallace kysyi heidän +säikähdyksensä syytä. Kapteeni silloin antoi tiedoksi, että tuo heitä +kohti laskeva ja heidän kimppuunsa pyrkivä alus oli merirosvon oma, +joka oli yhtä paljon kuuluisa pelottomuudestaan ja ruumiinvoimastaan +kuin myös onnellisista rosvoretkistänsä. Tuomas de Longueville oli +syntyisin Franskalainen, mutta nyt yksi noista merirosvoista, jotka +sanoivat itseänsä meren ystäviksi, vaan kaikkein merenkulkijain +vihollisiksi. Hän ahdisteli ja ryösteli kaikenkansaisia laivoja +muinaisten Norjan merikuningasten lailla, joita sillä nimellä senvuoksi +mainittiin, koska heidän valtakuntansa oli laineitten harjulla. +Kapteeni vielä lisäsi, rosvolaivan olevan niin nopeakulkuisen, ettei +mikään muu alus voinut siltä päästä pakoon; eikä myös mikään laivaväki, +vaikka kuinka urhokas, voinut toivoa kestävänsä rosvoa vastaan, kun +hän, niinkuin hänellä oli tapana, hyppäsi sisään, joukkonsa etupäässä. +Wallace hymyili uhkamielisesti, kuullessaan kuinka kapteeni, epätoivo +katsannossaan, kyynelet silmissään, valitteli, että heidän nyt ilman +epäilemättä piti joutua Punaisen Rosvon kynsiin; -- sen nimen oli de +Longueville saanut siitä, kun hänen mastossaan tavallisesti, niin kuin +nytkin, punainen lippu liehui. + +"Kyllä minä vapautan Kanaalisalmen siitä rosvosta", vastasi Wallace. + +Hän kutsui sitten luokseen omat kymmenen tai kakstoista seuralaistansa, +Boyd'in, Kerlien, Seton'in ynnä muut, joille tuimimman tappelun nostama +tomu oli ikään kuin elin-ilmaa, käski heidän pukea itsensä +rautavaruksiin ja sitten käydä pitkälleen laivan kannelle, niin +etteivät olisi näkyvissä. Merimiehet hän lähetti kannen alle, paitsi +muutamat harvat, jotka laivan ohjaamiseksi olivat välttämättömän +tarpeelliset. Kapteeni sai käskyn, kuoleman uhalla, niin pitää perää, +että vaikka laiva oli pakenevinaan, kuitenkin sallittaisiin Punaisen +Rosvon tulla heidän kimppuunsa, pahintansa koettamaan. Wallace itsekin +kävi pitkälleen kannelle, ettei näkyisi yhtään mitään, josta voisi +arvata vastustamisen aikomusta. Neljännestunnin kuluttua Longuevillen +laiva saavutti Wallacen, ja Punainen Rosvo, kiinnitettyään +saaliinsa siihen viskatuilla rautakoukuilla, hyppäsi yli täysissä +rautavaruksissaan, ja hänen miehensä seurasivat häntä hirmuisella +riemuhuudolla, ikään kuin voitto jo olisi ollut käsissä. Mutta silloin +Skotlannin soturit äkkiä kavahtivat jaloilleen, ja rosvo näki nyt +joutuneensa käsikahakkaan miesten kanssa, joilla oli tapana olla varmat +voitosta, jos ei ollut useampia vastassa kuin kaksi, kolme miestä +päälle. Wallace karkasi rosvopäällikön kimppuun, ja kauhea kahakka +alkoi heidän välillään semmoisella vimmalla, että muut lakkasivat +tappelustaan ja jäivät vaan katselemaan, ikään kuin yksimielisestä +suostumuksesta jättäen voiton riippuvaksi molempain päällikköin +ottelusta keskenään. Rosvo taisteli niin hyvin kuin vaan mieheltä +voi vaatia; mutta Wallacella oli voimaa enemmän kuin tavallisilla +kuoleman-alaisilla. Hän sivalsi miekan pois rosvon kädestä, joten tämä +joutui niin suureen vaaraan, että hän, välttääkseen surmaläimäystä, +tarttui skotlantilaiseen sankariin rinta rintaa vastaan; hän toivoi +näet että toki painiskelussa saisi hänet voitetuksi. Mutta tämäkin +toivo petti. He kaatuivat kannelle sylikkäin, mutta Franskalainen jäi +alle, ja Wallace, tarttuen sormillaan hänen rautakaulukseensa, pinnisti +sitä niin kokoon, vaikka se oli hienoimmasta teräksestä tehty, että +veret purskahtivat rosvon silmistä, sieraimista sekä suusta, ja että de +Longueville ainoasti kädenviittauksilla voi pyytää armoa. Hänen +miehensäkin nyt viskasivat pois aseensa ja anoivat armoa, nähtyään +kuinka pahaan pulaan heidän päällikkönsä oli joutunut. Voittaja lupasi +armahtaa heidän henkensä, mutta otti heidän laivansa ja piti heidät +kaikki vankeinansa. + +Kun oli Dieppen sataman suulle päästy, nosti Wallace yleisen +pelästyksen, sillä että ensin vedätti mastoonsa rovon lipun, josta +luultiin de Longuevillen olevan tulossa kaupunkia ryöstämään. +Hätäkellot vonkuivat, hätätorvet torahtelivat ja porvarit juoksivat +aseitansa noutamaan -- silloinpa yht'-äkkiä kaikki muuttui. Skotlannin +leijona kultakilvessään lensi ylös maston huippuun, rosvolipun yli, ja +antoi tiedoksi, että Skotlannin sankari oli tullut, niinkuin kotka, +saalis kynsissään. Hän vei nyt vankinsa maalle ja kuljetti hänet +kanssansa Franskan hoviin, missä kuningas Wallacen pyynnöstä antoi +rosvolle kaikki ryöstötyöt anteeksi, vieläpä soi hänelle ritarin-arvon +tarjoten de Longuevillelle paikan omassa sotajoukossansa. Mutta rosvo +oli niin mieltynyt jalomieliseen voittajaansa, että hän pyysi saada +olla osallisna Wallacen kaikissa onnenvaiheissa, seurasi hänen kanssaan +Skotlantiin, taisteli hänen rinnallaan monessa verisessä tappelussa ja +ansaitsi itselleen sen maineen että Tuomas de Longuevillen urhoutta ei +voittanut kenenkään muun, paitsi hänen sankarillisen vangittajansa +urhous. Hänelle oli paljon onnellisempi loppukohtalo suotu kuin hänen +päällikölleen. Longueville oli luonnolta saanut lahjaksi kauneuden, +joka oli hänen suuren ruumiinvoimansa vertainen, ja ihastutti nuorta +aatelisneitoa, vanhan Charteris suvun perillistä niin, että tämä otti +hänet puolisokseen, tuoden hänelle kätensä kanssa omaksi myös kauniin +vapaaherraisen Kinfauns'in linnan tiluksineen. Heidän perillisensä +ottivat itselleen nimen Charteris, täten liittäen itsensä kiinteämmin +äidin sukuun, linnansa ikivanhoihin hallitsijoihin. Yhtähyvin pysyi +Tuomas de Longuevillenkin nimi heissä yhä edelleen suuressa arvossa; ja +suuri kahdenkätinen miekka, jolla hän tappeluissa vihollisrivejä maahan +niitteli, pidettiin ja pidetään tallella suvun kalleuksien seassa. +Toisen tarun mukaan taas oli de Longuevillen oma sukunimi Charteris. + +Nämät Kinfauns'in vapaaherrat olivat sitten, useampien miespolvien +aikana, poika aina isänsä perästä, Perth'in kaupungin ylituomareina; +linnan ja kaupungin läheinen naapurius teki tämän molemminpuolisen +suojelusliiton sangen mukavaksi. Tässä kertomuksessa esiintuleva herra +Patrik Charteris oli jo monta monituista kertaa johtajana vienyt +Perth'in miehet ulos, tappeluihin ja kahakoihin, niin hyvin rosvoilevia +Vuorelaisia, kuin muitakin, ulkomaisia tai omamaisia vihollisia +vastaan. Totta on, että hän joskus ikävystyi mitättömistä, turhista +valituksista, joita kaupunkilaiset välisti tarpeettomasti kantelivat +hänen eteensä, vaatien häneltä niiden oikaisemista. Tästä oli +hänelle joskus se moite tullut, että hän muka oli liian ylpeä +aatelis-arvostansa tai tullut liian laiskaksi rikkautensa kautta -- +että hän oli mies, joka kovin hartaasti harjoitteli metsästystä ja +soi ystävilleen vieraanvaraa, viitsiäksensä lähteä jokaisessa +tilaisuudessa, jolloin kaunis Perth'in kaupunki olisi hänen apuansa +pyytänyt. Mutta vaikka siitä semmoisissa tapauksissa aina pientä +nurinaa nousi, turvasivat kuitenkin porvarit aina, suuremman hädän +tullessa, ylituomariinsa; ja tämä auttoi heitä aina hartaasti sekä +neuvoilla että teoilla. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + + Jalot Johnston'it ain' yhä nähdä saa + Tuon Annandalen tiellä; + Tuhat vuotta jo siellä he ratsastaa, + Tuhat vuotta vastakin vielä. + + Vanha laulu. + +Viime luvun lopussa kuvattuamme ritari Patrik Charteris'in, Perth'in +ylituomarin luonnetta ja arvoa, voimme nyt mennä takaisin lähetyskunnan +luokse, jonka piti tuleman kokoon Itäportille, viedäkseen valituksensa +Kinfauns'iin mainitun virkamiehen eteen. + +Kaikkein ensiksi saapui yhtymäpaikalle Simo Hanskuri tasajuoksuisen +hevosen selässä, joka välistä myös sai kunnian kantaa helpompaa kuormaa +ja kauniimpaa ratsastajaa, nimittäin Katria. Hanskurin kasvojen +alipuoli oli viitalla peitetty, se merkitsi ettei ystävät saisi +kysymyksillä viivyttää hänen kulkuansa katuja pitkin; osaksi kenties +oli myös ilman kolkkous syynä siihen peittämiseen. Synkkä huoli pimensi +hänen otsaansa, ikään kuin tää asia, johon nyt oli ryhdytty, olisi +näyttänyt hänestä yhä vaikeammalta ja vaarallisemmalta, mitä kauemmin +hän sitä mietti. Hän tervehti yhtymäpaikalle tulevia ystäviä ainoasti +äänettömällä kumarruksella. + +Vahva, musta ratsu vanhaa Gallowayn rotua, ei kovin suuri ko'oltaan, +vaan korkearintainen, vankkaraajainen, sievä rumniinrakennukseltaan ja +pyöreänlihava, toi iloisen sepän Itäportille. Hevosten tuntija olisi +kenties silmistä keksinyt säihkeen ritariluonteesta, joka hyvin usein +tavataan näissä elävissä yhteydessä vahvimman, kestävimmän +ruumiinrakennuksen kanssa; mutta tätä nykyä oli sen vallattomuus +hillitty ratsumiehen lujan käden, lujan istumisen sekä raskaan painon +kautta, johon vielä tuli lisäksi lakkaamaton kurinpito äsköisellä +pitkällisellä matkustuksella. Sepän seurassa tuli myös kunnon +lakintekijä, joka, niinkuin lukija muistanee, oli pieni, palleroinen +mies ja vääräsääri; suuren satulansa päällä, jossa hän istui tai, +pikemmin sanoen, rötkötti, näytti hän aivan pieneltä, punaiselta +neulatyynyltä -- hänellä näet oli päällään tulipunainen viitta, jonka +yli hän oli ripustanut haukalla-pyytäjän laukun. Satula ja ratsumies +olivat vyötetyt kiinni suuren, raskasjuoksuisen Flanderin tamman +selkään, jolla oli ylöspäinen turpa kuin kamelilla, tuuhea karvatupsu +jokaisessa jalassa, ja joka kavio aivan yhtä leveä kuin paistinpannu. +Tään suuren hevosen ja pienen ratsumiehen näkö olivat niin erin +omaisesti perinvastaiset, että sivukulkijat kaikki ihmettelivät kuinka +lakintekijä oli niin korkealle päässyt kapuamaan, ja ystävät huolella +ajattelivat kuinka vaaralliseksi voisi tulla hänelle, kun taas täytyisi +pyrkiä alas; sillä korkealla istuvan ratsumiehen pienet jalat eivät +ulottuneet edes satulan alareunaankaan asti. Hän tuli sepän kanssa, +jonka lähtöä hän oli vahtinut, päästäksensä hänen seuraansa. Sillä +Olivier Proudfuten mielestä sankarit näyttivät kaikkein uljaimmalta, +kun olivat rinnatusten; ja hän oli hyvin iloinen, jos joku pilkkakirves +alhaisesta kansasta, heidän sivukulkiessaan, tarpeenmukaisella +ykstotisuudella, julkinauruun purskahtamatta, huusi: "Kas tuossa kulkee +Perth'in parhaat miehet! -- tuossa kulkee meidän läimayttelevät +ammatti-miehemme, iloinen seppä Wynd-kadulta ja uljas lakintekijä!" + +Tosin se veitikka, tämän huudettuaan, pisti ulos kieltänsä, vihjaisten +toisille kaltaisilleen hulivileille; mutta lakintekijä, joka ei tuota +syrjätemppua huomannut, viskasi hänelle hopearahan, kehoitukseksi +sotureille näin osoitetusta kunnian-osoituksesta. Tämä anteliaisuus +vaikutti sen, että heidän jälkeensä rupesi juoksemaan koko lauma +nauravia ja hurraavia poikanulikoita, siksi kun Heikki Seppä, taakseen +katsahtain, uhkasi hutkaista etumaisia piiskallansa; jonka uhkauksen +toimeenpanemista he eivät jääneet odottamaan. + +"Tässä me vieraat miehet tulemme", virkkoi pieni ratsumies suuren +ratsun selässä, kun he Itäportille Simo Hanskurin luokse saapuivat. +"Mutta missäs ovat ne, joiden tulee olla meidän puhemiehinämme? Voi, +Heikki veikkoseni, korkea virka on paremmin aasille kuin tuliselle +hevoselle sopiva; se olisi vaan kammitsana niin nopsaliikkeisille +nuorille veitikoille kuin sinä ja minä". + +"Soisinpa kuitenkin että sinulla olisi hiukkanen enemmän sitä +arvoisuuden painoa, kunnioitettava mestari Proudfute", vastasi Heikki +Seppä, "jos ei muun vuoksi, niin kumminkin siksi, että lujemmassa +istuisit satulassas; sillä keikahtelethan sinä siinä, aivan kuin +tanssisit satulan päällä hypikkää, jalkojasikaan avuksi ottamatta". + +"No, no, kohottelenhan minä vaan itseäni jalustimista hytkytyksen +välttämiseksi. Se on kauheasti kova hytkyttelemään, tää minun tammani; +mutta se on kuitenkin kantanut minua aukeita kuin tiheikköitäkin +myöten, jopa muutamista sangen vaarallisistakin paikoista läpi. +Senvuoksi en luovukaan Jesabel'istäni -- minä olen näet ristinyt sen +tuon Kastilian prinsessan kaimaksi". + +"Isabellaa sinä luultavasti tarkoitat", oikaisi seppä. + +"Niin -- Isabel tai Jesabel -- yhtähän ne on kaikki. Mutta tässähän jo +viimein tuleekin pormestari Craigdalliekin tuon matalana matelevan, +pelkurimaisen ronkkaleen, apteekkarin kanssa. He ovat ottaneet +kanssansa kaksi kaupungin palvelijaa pertuskoineen, kallisten +personainsa turvaksi, arvaan ma. -- Jos vihaan jotain yli kaiken muun, +niin se on tuommoinen kumarteleva, liehakoiva käärme kuin tuo Dwining". + +"Kavahda, ettei hän saa kuulla sitä", varoitti seppä. "Tuo lihaton, +kuivettunut luuranko, huomaa se, veli lakintekijä, on vaarallisempi +kuin pari kymmentä sinun kaltaistas pulskeaa poikaa". + +"Hui hai! Sinä seppä veitikka nyt vaan teet pilaa minusta", vastasi +Olivier, yhtähyvin ruveten hiljemmin puhumaan ja katsahtain apteekkarin +puoleen, keksiäksensä missä tuon näivehtyneen muodon ja vartalon +piirteessä tai jäsenissä voinee olla jotain merkkiä uhatusta vaarasta. +Mutta tämä tarkastus jälleen rohkaisi hänen mielensä, niin että hän +uljaasti lausui: "Kilvet ja kalvat kalskahtakoon, veikkonen -- kylläpä +minussa olisi mies vaikka tusinaa tuommoisia Dwining'ejä vastaan. +Mitäpä hän kykeneisi tekemään miehelle, jolla on vertä suonissansa?" + +"Hän voisi antaa hänelle tipan rohtoja", vastasi seppä +kuivakiskoisesti. + +Pitempään keskusteluun ei heillä ollut aikaa, sillä pormestari +Craigdallie huusi heille, käskien Kinfauns'in tielle poikkeemaan, jolle +hän samassa itsekin käänsi hevosensa. Hiljakseen ratsastellessansa +puhelivat he keskenään siitä, millä tavalla ylituomari oli heitä +kohteleva ja kuinka paljon huoliva siitä väkivaltaisesta työstä josta +he tulivat valittamaan. Hanskuri näkyi olevan erittäin alakuloinen, ja +hänen puheensa monesti ilmoitti sitä toivoa, että he vielä suostuisivat +jättämään asian siksensä. Hän ei puhunut kuitenkaan mieltänsä aivan +selvillä, suorilla sanoilla, kenties peläten, että sitä voisi väärin +ymmärtää, jos hän ei olisi oikein luja tyttärensä hyvän maineen +puolustuksessa. Dwining näkyi myös olevan yksin mielin hänen kanssansa, +mutta puhui varovammin kuin aamulla. + +"Kaikissa tapauksissa", lausui pormestari, "kun muistan mitä kaikkia +juomatavaroita ja kelpo lahjoja herra ylituomari on saanut meidän +hyvältä kaupungiltamme, niin en voi uskoa, että hän olisi liian +hidas meille silmiänsä näyttämään. Monikin kelpo vene, täynnä +Bordeauxviini-tynnyreitä, on lähtenyt meidän satamastamme ja purkanut +kuormansa Kinfauns'in linnan laiturille. Minulla on jonkunlainen oikeus +puhua niistä, koska minä viinikauppiaana ne olin tuottanut". + +"Ja", jatkoi Dwining itikan-äänellään, "minä voisin puhua herkullisista +makeisista, valituista marjahilloista, mesikakkumöykyistä sekä tuon +_sokeriksi:_ nimitetyn, harvinaisen ja hyvänmakuisen höystö-aineen +kappaleista, joita on kuljetettu sinne hää-pitojen tai ristiäisten tai +muitten sellaisten juhlien avuksi. Mutta voi, pormestari Craigdallie, +ne viinit jo on juotuna, makeiset syötynä, ja ne lahjat unohdettuna, +samassa kun niiden maku suusta on haihtunut. Voi, naapuri, viime +jouluiset oluet ne on olleet ja menneet niinkuin menneen vuotiset +lumetkin!" + +"Mutta onhan sinne myös tullut moni kintaallinen kultakolikoita", +lisäsi pormestari. + +"Sen minä kyllä tiedän, joka ne kintaat olin ommellut", virkkoi Simo, +jonka ammatti-muistot aina sekaantuvat kaikkeen mitä milloinkin muuta +hänen mielessänsä liikkui. "Yksi niistä oli haukkamiehen kinnas rouvaa +varten. Minä sen olin laittanut hiukan liika väljäksi, mutta rouva ei +sitä katsonutkaan viaksi, koska aikoi siihen vuorausta panna". + +"Niin aivan", sanoi pormestari Craigdallie, "sitä enemmän todistusta +minun sanoilleni. Ja jos ne kultakolikot ei ole enää tallella, se on +ylituomarin oma vika, eikä kaupungin. Sillä ei hän niitä saattanut +syödä eikä juoda sinänsä, niin kuin ne sai". + +"Ja minäkin voisin puhua kelpo haarniskasta", virkkoi seppä. "Mutta +_'Cogan na shie_ (rauha tai sota, ykskaikki)!' sanoo Jussi Vuorelainen +-- ja minä uskon että Kinfauns'in ritari on täyttävä velvollisuutensa +meidän kaupunkiamme kohtaan niin hyvin sodan kuin rauhankin aikana. Ja +turha on ruveta luettelemaan kaikkia noita kaupunkimme hyväntekijäisiä, +ennen kuin näemme että hän ei niitä muista". + +"Niin juuri on minunkin mieleni", huusi meidän ystävämme Proudfute +alas tammansa selän harjulta. "Me miekkamiehet emme ole niin +halpamieliset, että me rupeaisimme laskemaan lukuja viineistä ja +viljoista ritari Patrik Charteris'in kaltaisen ystävän kanssa. Ei, +uskokaa pois vaan, ritari Patrik'in kaltainen kelpo metsästäjä se pitää +luvan saada ratsastaa ja metsästää kaikkia kaupunkimme yhteismaita +pitkin ja poikin paraana etuutenaan, ja se onkin lupa, jota me emme suo +kelle herralle tai narrille hyvänsä, vaan, paitsi itse majesteetille +meidän armolliselle kuninkaalle, ainoasti tälle meidän kaupungin +ylituomarille". + +Lakintekijän juuri näin puhuessa, kuului vasemmalta puolelta huuto: +"So, so -- voo, voo -- hoo;" jolla metsästäjät ohjaelivat haukkojansa. + +"Tuossa eräs mies näkyy käyttelevän sinun mainitsemaasi etuutta, vaikka +hän, ulkonäöstänsä päättäin, ei ole meidän kuninkaamme eikä meidän +ylituomarimme", virkkoi seppä. + +"Kyllä mar', minäkin hänet näen", sanoi lakintekijä, jonka mielestä +tässä oli tarjona aika hyvä tilaisuus saada urhonmainetta. "Kannukset +hevosen kupeisin, iloinen seppä, ja mennäänpä me, sinä ja minä, tuota +velikultaa vähän tutkimaan ja hutkimaan". + +"Annas mennä vaan sitten", huusi seppä; ja pieni mies samassa, nakaten +kannukset tammansa kupeisin, läksi oikomaan, siinä lujassa uskossa että +hänellä oli seppä kantapäillään. + +Mutta Craigdallie tarttui Heikin hevosen suitsiin kiinni. "Pysy sinä +vaan rivissäs", käski hän. "Antakaamme meidän kepeän ratsuväkemme +koettaa onneansa. Jos hän saapi pienen kolon kalloonsa, niin hän on +pysyvä paremmin alallaan loput tätä päivää". + +"Siitä mitä näen", sanoi seppä, "jo voin arvata, että hän semmoiset +tuomiset sieltä mahtaakin saada. Tuo roisto tuolla, joka nyt on +seisahtunut ja katselee meitä hävyttömästi vasten silmiä, aivan kuin +harjoittaisi hän kaikkein laillisinta huvitusta koko maailmassa, hän on +-- sen päätän hänen lontustelevasta ravaajastaan, hänen ruosteisesta +kypäristään, kukon häntäsulka huipussa, sekä hänen pitkästä +kahdenkätisestä miekastansa -- jonkun eteläisten seutuin paronin +palvelija. Hän on noita miehiä, jotka niin likellä Englantilaisen rajaa +asuvat, ettei heiltä rautapaita koskaan jouda tulla riisutuksi, ja +jotka ovat yhtä nopsat sivalluksia jakelemaan kuin pitkiä sormia +viljelemään". + +Heidän näin tehdessänsä päätelmiään kahakan luultavasta lopusta, rupesi +urhokas lakintekijä jo hillitsemään Jesababel'iään, siksi että seppä, +jonka hän yhä vielä luuli tulevan kohta jäljessä, pääsisi vähän edelle +tai kumminkin hänen rinnalleen. Mutta kun hän huomasi, että kumppalinsa +aivan huoleti seisoi parin sadan askelen päässä, muun parven kanssa, +niin rupesi meidän sankarimme liha, niinkuin muinoisen Espanjan +kenraalin liha, vapisemaan aavistain niitä vaaroja, joihin se oman +uhkarohkean henkensä yllytyksestä oli joutuva. Mutta hän muisti että +hänellä oli niin monta ystävää aivan likellä takanaan; hän toivoi että +niin suuri ylivoima oli peloittava tuota yksinäistä lainrikkojaa; häntä +hävetti, nyt kun niin monet oli näkevät hänen pelkuriuttansa, kääntyä +takaisin yrityksestä, johon hän vapaehtoisesti oli lähtenyt -- kaikki +se teki, että hän hillitsi halunsa pyörähdyttää Jesabel'iä oikealle +ympäri ja, niin kiireesti kuin vaan sen kaviot kerkiäisivät, rientää +takaisin ystäväjoukon turviin. Hän jatkoi siis matkaansa vierasta +kohti, joka vielä enensi hänen pelkoansa, sillä että myös pani +pienen ratsunsa liikkeelle ja rivakkaa ravia ajoi vastaan. Tämä +silminnähtävästi vihollisuutta osoittava liikunto teki, että meidän +sankarimme monta monituista kertaa katsahti taakseen vasemman +olkapäänsä yli, ikään kuin katsellen miten voisi päästä pakoon, ja +viimein se hänet kokonaan seisahdutti. Mutta Philistealainen oli hänen +kimpussaan, ennen kuin hän kerkesi päättää, pitikö hänen paeta vai +taistella, ja aika vaarallisennäköinen Philistealainen se olikin. Hänen +vartalonsa oli laiha ja luinen, kasvoissa pari, kolme ilkeännäköistä +arpea, koko mies juuri semmoisen näköinen, jolla on tapana huutaa +rehelliselle miehelle: "Kukkaro tänne taikka. -- --!" + +Tämä mies itse ensiksi aloitti puheen, äänellä, joka oli yhtä julma +kuin hänen näkönsäkin. "Mikä tulen korvettava hönttö sinä olet, joka +näin ratsastelet kankaan poikki ja häiritset minun huviani?" + +"Arvoisa vieras", virkkoi meidän ystävämme siveästi moitiskelevalla +äänellä, "minä olen Proudfute porvari täällä Perth'issä ja varakas +mies. Ja tuolla noin on kunnioitettava Aatami Craigdallie, meidän +kaupunkimme vanhin pormestari, sekä taistelunhaluinen seppämme +Wynd-kadulta, ynnä vielä kolme, neljä muuta aseellista miestä. Ja he +tahtoisivat tietää teidän nimeänne ja kuinka te satuitte huvittelemaan +tänne Perth'in kaupungin alusmaille vaikka, sen takaan, he eivät +suinkaan huoli nostaa riitaa vieraan herran kanssa satunnaisen +lainrikkomisen tähden. Heillä on vaan se tapa, etteivät salli +metsästystä muuten, kuin jos heiltä siihen on laillisella tavalla lupaa +pyydetty. Ja -- ja -- siksi pyytäisin saada tietää teidän nimenne, +arvoisa herra". + +Ilkeät, julmat silmät, joilla metsästäjä oli tuijotellut Proudfuteen +koko tämän puheen aikana, olivat saattaneet meidän sankarimme pahasti +hämille ja antoivat hänen kysymykselleen ihan toisen muodon kuin mitä +hän luultavasti olisi katsonut tässä tilaisuudessa sopivaksi, jos hänen +olisi ollut Heikki Seppä tukena ja turvana. + +Mutta niin lauhdutettu kuin se olikin, vastasi vieras siihen yht'-hyvin +pahaa ennustavalla irvistelyllä, joka kasvoin poikki käyväin arpien +kautta tuli vielä julmemmannäköiseksi. "Sinä vai tahdot tietää minun +nimeäni? -- Minun nimeni on Pirun Rikard Hellgarth'ista, jonka koko +Annandalen laakso tietää kuuluvaksi jaloon Johnstonien sukuun, sen +uljaan Wamphrayn herran palveluksessa, joka ratsastaa sukulaisensa, +pelättävän Johnstonen lordin lippukunnassa ja se taas on yhdessä +joukossa kuuluisan Douglas'in kreivin kanssa. Ja se kreivi, ja se +lordi, ja se herra, ja minä, viimeksimainitun knaappi, me laskemme +haukkamme lentoon joka paikassa, missä on jotakin saalista, emmekä kysy +keneltäkään kenenkä maalla me ratsastamme". + +"Kylläpä minä lähden viemään tätä vastaustanne, hyvä herra", virkkoi +Olivier Proudfute vallan nöyrästi; sillä hänen jo hyvin paloi mieli +päästä tästä toimituksesta, jolle hän niin arvelematta oli lähtenyt. +Hän oli juuri kääntämäisillään hevostaan ympäri, koska Annandalelainen +lisäsi: + +"Ja ota tämä vielä kaupanpäälliseksi, muistiaisiksi siitä että kävit +Pirun Rikardin puheilla, ja siksi että opit vasta varomaan itseäsi ja +olemaan häiritsemättä semmoisten miesten huvituksia, joilla on Lentävän +Kannuksen vaakuna olkapäässä". + +Näin sanoen hän ratsumies-ruoskallaan sivalsi onnetonta lakintekijää +pari, kolme kertaa sangen kipeästi päähän sekä selkään. Niistä +sivalluksista sattui joku osa myös Jesabel'iin, joka nyt yht'-äkkiä +pyörähti ympäri, lennätti isäntänsä alas kankaalle, ja pakeni täyttä +nelistä takaisin muun porvariparven luokse. + +Proudfute, kun näin kelletti maassa, rupesi huutamaan apua, äänellä, +joka ei ollut liioin urhoollinen, ja melkein yhteen hengenvetoon hän +myös vinkui armoa. Sillä hänen vastustajansa, joka oli hypännyt alas +hevosen selästä melkein samassa silmänräpäyksessä, kun näki +lakintekijän putoovan, ojensi nyt väkisen metsäpuukon hänen kurkkuansa +kohti ja rupesi tyhjentämään onnettoman porvarin taskuja. Samoin myös +hän tutki Proudfuten metsästyslaukun, kolmella törkeällä kirouksella +vakuuttaen, että hänen nyt, rangaistukseksi siitä kun tuo poroporvari +oli hänen huvitustansa häirinnyt, piti saaman kaikki mitä se laukku +sisälsi. Vyöhihnan hän väkisin vetäisi poikki, vielä enemmän peloittaen +maassa makaavaa lakintekijää siinä osoitetulla väkivaltaisuudellaan; +sillä hän ei viitsinytkään vaivata itseänsä soljen aukipäästämisellä, +vaan temmotteli siksi kun hihna meni poikki. Mutta silminnähtävästi ei +siinä ollut mitään haluttavaa, sillä hän viskasi sen huolimattomasti +pois. Samassa hän salli maahan pudonneen ratsumiehen nousta; itse +puolestaan hän hyppäsi hevosensa selkään ja katsoi Olivier'in +kumppanein puoleen, jotka nyt olivat tulossa. + +Nämät olivat ensin, nähdessään lähettiläänsä maahan lentämisen, +ainoasti nauruun purskahtaneet. Lakintekijän alinomaiset kerskailemiset +olivat syynä siihen, että hänen ystäviensä mielestä tuntui varsin +lystiltä, kun nyt, niinkuin seppä piloillaan sanoi, tämäkin Olivier +viimeinkin oli Roland'insa tavannut. Mutta kun vieras rupesi +lakintekijää riistelemään ja ylläkerrotulla tavalla väkivaltaisesti +käsittelemään, seppä ei enään voinut hillitä itseänsä. + +"Älkää pahaksi panko, hyvä herra pormestari", sanoi hän, "vaan en voi +kärsiä sitä että meidän kaupunkilainen tuolla noin tavalla tulee +ryöstellyksi ja runnelluksi, vieläpä kukaties surmatuksi meidän +kaikkein silmien edessä. Se koskee koko meidän kaunista kaupunkiamme; +ja jos vahinko tuleekin yksistään Proudfute naapurille, niin häpeä on +tuleva meille kaikille. Minä en voi olla lähtemättä apuun". + +"Me lähdemme kaikki tyyni", vastasi pormestari. "Mutta ei saa yksikään +mies hakata päälle ilman mun käskyäni. Meillä on jo enemmän riitoja, +pelkään mä, kuin mitä meissä on voimaa saattaa hyvään loppuun. Ja +sentähden kiellän teitä kaikkia, erittäin sinua, Heikki Seppä, miekalla +sivaltamasta, paitsi jos tulisi itseänne puolustaa". + +He läksivät siis nyt miehissä sinnepäin; ja tään suuren ylivoiman +läheneminen karkoitti rosvon pois saaliiltaan. Hän pysyi kuitenkin +paikallansa vähän matkan päässä, tuijotellen tulijoitten puoleen, +niinkuin susi, joka, vaikka koirien tullessa peräytyy pois, ei +kuitenkaan huoli kokonaan pakoon pötkiä. + +Heikki, sen nähdessään, kannusti hevostaan ja saapui koko joukon aikaa +ennen muita sille paikalle, missä Olivier Proudfutelle oli se kova onni +sattunut. Ensityökseen hän sieppasi Jesabel'in kiinni valloillaan +roikkuvista suitsista, ja talutti sitten tamman allapäiselle isännälle +vastaan, joka par'-aikaa läheni liikkaellen. Vaatteensa olivat +putouksesta aivan ryvettyneet; silmät olivat täynnä kyyneleitä, osaksi +ruumiillisen kivun, osaksi hengen tuskan vaikutuksesta; koko mies oli +nyt niin aivan erinäköinen kuin tuo entinen rivakka ja pönäkkä teikkari +Olivier, että kunnon sepälle oikein tuli surku pientä kumppaliansa, +ynnä myös vähän katumusta, siitä kun oli jättänyt hänet tällä lailla +häväistäväksi. Kaikkia ihmisiä, luulen ma, huvittaa joskus tehdä jotain +pientä pahan-ilkistä pilaa. Eroitus on vaan siinä, että pahanluontoinen +ihminen voi nauttia semmoista huvitusta viimeiseen pohjaruuppaan +saakka; hyvänsävyisen mielessä sitä vastaan nauramisen halu sangen pian +jättää sijan surkuttelemiselle pulaan joutuneen veljen tuskasta. + +"Annas kun heilahutan sun ylös satulaasi jälleen, naapuri", virkkoi +seppä, hypäten alas hevosen selästä ja auttaen Olivieriä, joka +par'-aikaa kapueli sotasatulaansa, aivan sillä lailla kuin apina olisi +sen tehnyt. + +"Jumala sen suokoon anteeksi sinulle, seppä naapuri, ettet tullut +puoltani pitämään! Semmoista en olisi sinusta uskonut, vaikka +viisikinkymmentä luotettavaa vierastamiestä olisi ollut sitä minulle +vannotulla valalla vakuuttamassa!" + +Ne olivat ihan ensimmäiset, enemmän surulla kuin vihastuksella puhutut +sanat, joilla masentuneen Olivier'in tunteet puhkesivat ilmi. + +"Pormestari piteli hevostani kiinni suitsista -- ja paitsi sitä", +jatkoi Heikki hymyllä, jota ei surkuttelevaisuuskaan saanut hillityksi, +"pelkäsin että moittisit minua maineesi vähentämisen halusta, jos +olisin mennyt sulle avuksi yhtä yksinäistä miestä vastaan. Mutta äläpäs +ole milläskään! Tuo roisto vaan käytti kavalasti sitä tilaisuutta +hyväkseen, kun sinun hevoses ei tahtonut käskyjäsi totella". + +"Niin juuri se olikin, niin juuri se olikin!" sanoi Olivier, kiivaasti +tarttuen siihen puolustus-syyhyn kiinni. + +"Ja tuossa nyt tuo rosvo seisoo, iloiten pahasta teostansa ja ylpeillen +sinun kaatumisestas, niinkuin se kuningas, josta laulussa lauletaan, +joka soitteli viuluansa sill'aikaa kun kaupunki paloi. Lähdetäänpäs +nyt, niin saat nähdä kuinka me hänet kopristamme. -- Älä nyt pelkää, en +minä nyt tällä kertaa jätä sinua". + +Näin puhuen hän sieppasi kiinni Jesabel'in suitsista, ja nyt lähdettiin +rinnakkain täyttä nelistä ajamaan, ennenkuin Olivier sai aikaa +ilmoittaa vastahakoisuuttansa. He karauttivat näin suoraan Pirun +Rikardia vastaan, joka jonkun matkan päässä seisoi kohoavan maan +harjanteella. Jalosukuisten Johnston'ien sukulainen kuitenkin taisi +katsoa tätä taistelua epätasaiseksi taikka myös oli hän kenties +mielestään jo tapellut kyllin tään päivän tarpeeksi. Hän napsahdutti +siis vaan sormiansa ja ojensi kätensä uhkaavaisesti, vaan sitten +kannusti hevosensa läheiseen suohon menemään, jonka läpi hän +näkyi kaalata räpsyttelevän aivan kuin metsäsorsa, heilutellen +haukansyöttiänsä päänsä yli ja vihellellen haukkaansa koko ajan, vaikka +näin vetelässä paikassa jokainen muu hevonen ja ratsumies olisi olleet +kohta upoksissa satulavyötä myöten. + +"Kas tuopa se on täys-oppinen suorosvo", sanoi seppä. "Se poika osaa +tapella tai paeta, miten hänelle mieleen sattuu, ja turha on häntä +tavoitella, yhtä turha kuin jos rupeaisi juoksentelemaan metsähanhen +perästä. Hän on varmaan vienyt kukkarosi, arvaan ma; sillä nuot mokomat +harvoin luopuvat saaliistaan, ennen kuin on koura täysi". + +"O -- o -- onpa hän sen vienyt", tunnusti Proudfute surullisella +äänellä. "Hän on vienyt kukkaroni -- mutta vähät siitä, koska hän +kuitenkin jätti metsästys-laukkuni". + +"No niin, olishan se laukku ollut ikään kuin personallinen voiton +todistus -- voitonmerkki, käyttääkseni lauluseppien nimitystä". + +"Olipa siinä laukussa enempikin kuin vaan se, veikkonen", virkkoi +Olivier umpimielisesti. + +"Vai niin, sepä on hyvä, naapuri -- hauskapa on taas kuulla sinun +puhuvan omalla oppineella tavallasi. Äläkä ole nyt milläskään! Nythän +olet nähnyt tuon roiston selän ja voittanut takaisin voitonmerkin, +jonka olit kadottanut, koska toinen oli sinulle tapahtunutta pahaa +sattumusta hyväkseen käyttänyt". + +"Voi Heikki Seppä -- Heikki Seppä'" sanoi lakintekijä ja hänen puheensa +loppui syvään huokaukseen, melkein ohkaukseen. + +"No mikäs nyt hätänä?" kysyi hänen ystävänsä. "Mikäs se sinua nyt taas +tuskauttelee? + +"Aavistuttaapa minua melkein, veikko kultaseni, Heikki Seppä, että se +roisto pakeni senvuoksi kun pelkäsi sinua, eikä minua!" + +"Mitä vielä!" vastasi seppä. "Hän näki kaksi miestä tulevan ja pakeni +-- kukapa voipi sanoa, toistako vai toista hän pakeni? -- Ja paitsi +sitä hän omasta kokemuksestaan nyt jo tuntee, kuinka sinä olet väkevä +ja nopsa. Näimmehän me kaikki kuinka sinä, vaikka pitkälläsi, +ponnistelit ja potkielit". + +"Niinkö tein?" sanoi Proudfute parka. "Kas kun en sitä itse muista -- +mutta siinä tempussa olenkin kaikkein väkevin -- minä olen aika härkä +mitä sääriin tulee. Mutta näkivätkö he sen kaikki?" + +"Kaikki tyyni juuri yhtä hyvin kuin minäkin", vakuutti seppä, +ponnistellen naurunhaluansa vastaan. + +"Mutta tahdotkos sinä heille sitä seikkaa muistuttaa?" + +"Se on tietty että tahdon", vastasi Heikki, "ja aion myös samassa puhua +tästä äsköisestä hurjasta päällekarkauksestas. Kuule vaan mitä +pormestari Craigdallielle kerron ja käytä se hyväkses". + +"Enpähän minä juuri tarvitsisikaan toisen miehen todistusta puolestani, +sillä minä olen luonnostani yhtä urhoollinen kuin useimmat muutkin +miehet Perth'issä -- mutta -- vaan --" siihen keskeytyi sankarin puhe. + +"Mutta mitä vaan?" kysyi uljas seppä. + +"Mutta minä näet vaan pelkään, että voisin tulla tapetuksi. Se olisi +surkea asia, näet sä, jos täytyisi luopua sievästä vaimostani ja +pienokaisistani. Sinäkin vasta saat tuntea sen, kun semmoisiin oloihin +joudut, ja siitä on silloin sinun rohkeutes masentuva". + +"Kylläpä mahtanee niin käydä", vastasi seppä miettiväisesti. + +"Vaan olenpa kuitenkin hyvin harjaantunut aseitten käyttämiseen, enkä +juuri pian joudu hengästyksiin; siinä harva on minun vertaiseni. Koko +voima on tässä", virkkoi pikku mies, levittäin rintansa leveäksi, +senkaltaiseksi niinkuin topatuissa linnuissa, ja taputellen sitä +kämmenellään; "tässä on sijaa kyllin koko ilma-koneelle". + +"Kylläpä mar' tiedän ettet sinä pian hengästy -- että sinulla on kelpo +ilmatorvi -- sen kumminkin pitkistä puheistasi näkee". + +"Puheistaniko? Sinua pilkkakirvestä! -- Mutta olenpa totea myöten +Dundeesta saakka tuottanut itselleni _drommond'in_ kokan -- --" + +"Vai Drummond'in[18] kokan!" huudahti seppä. "Henk'risti, mies! sen +kautta sinä joudut verivihoihin koko sen heimon kanssa -- ja se ei ole +vähimmin pitkävihaisia meidän maassa, sen takaan". + +"St. Anterus auttakoon! Älä minua vimmaan saata, mies! Tietysti +tarkoitan _drommond_-laivaa. Tuon kokan olen pistänyt pystyyn pihaani +ja veistättänyt sekä maalauttanut sen johonkin määrään Soldanin eli +Sarasenin muotoiseksi -- ja sitä vastaan taistellen voimistelen, +hakkaellen tai pistellen kahdenkätisellä miekallani joskus koko tunnin +aikaa yhtä mittaa". + +"Sen kautta olet mahtanut hyvinkin harjaantua miekan käyttämiseen", +sanoi seppä. + +"Niin maar' olen, kun olenkin -- ja välistä panen lakin (vanhan lötön +tavallisesti) soldanini päähän ja halkaisen sen semmoisella aika miehen +läimäyksellä, että, usko pois vaan, tuolle uskomattomalle ei jää suurta +kallon palasta, toista kertaa sivallettavaksi". + +"Se on paha, sillä sittenhän sinulta katoaa harjoittelemisen tilaisuus", +arveli Heikki. "Mutta kuulepas, lakintekijä! Annas kun minä joskus +panisin kypärin päähäni, haarniskan rintahani, ja sinä saisit hakkaella +minua, sillä ehdolla tietysti, että minun myös olisi lupa miekallani +torjua pois sinun sivalluksias ja sivaltaa takaisin -- mitäpäs sinä +siitä sanot?" + +"Ei millään muotoa, veikkoseni. Minä tekisin sinulle liian paljon +vahinkoa. Ja paitsi sitä, oikein totta tunnustaakseni, hakkaelen +kypäriä tai lakkia paljon rohkeammalla mielellä, koska se on minun +puisen soldanini päässä -- silloin olen aina varma että sen sivallan +maahan. Mutta jos sen päällä olisi sulkatupsu liehumassa ja sen +silmiraudan alta kaksi silmää vihaisesti säihkymässä, ja jos koko se +värkki hyppelisi milloin sinne, milloin tänne, niin, sen tunnustan, +käteni koko tarkkuus olisi poissa". + +"Vai niin, että jos miehet vaan tahtoisivat seistä pölkkyinä hiljaa +alallaan, niinkuin sinun soldanisi, niin sinä heitä kovalle panisit, +Proudfute veikkonen?" + +"Aikaa myöten ja harjoittamisen avulla kyllä luulen voivani sen tehdä", +vastasi Olivier. -- "Mutta kas tässä jo olemme lähellä toisia. +Pormestari Craigdallie on vihaisen näköinen -- mutta eipä olekaan hänen +vihansa sitä lajia, joka minua voi peloittaa". + +Pormestari seuralaisineen, nähtyänsä että seppä oli saapunut pulaan +joutuneen lakintekijän luo ja että vieras oli pois lähtenyt, ei +vaivannut itseänsä edemmäksi apuun rientämällä; he katsoivat oman +apunsa ihan tarpeettomaksi, koska pelätty Heikki Seppä oli auttamassa. +He olivat jatkaneet matkaansa suorinta tietä Kinfauns'iin, sillä he +eivät tahtoneet millään lailla viivyttää asiansa toimittamista. Vaan +kun semmoinenkin aika kului, ennen kuin lakintekijä ja seppä kerkesivät +takaisin muun joukon yhteyteen, niin pormestari Craigdallie kysyi +heiltä, erittäinkin Heikiltä, mitä he ajattelivat, kun näin kuluttivat +kallista aikaa miehen lennättämiseen vuoristoon päin. + +"Pyhä messu auttakoon! -- se ei ollut suinkaan minun vikani, herra +pormestari", vastasi seppä. "Jos te panette tavallisen Alankomaiden +metäskoiran yhteen Vuoriston susi-hurtan kanssa, älkää sitten moittiko +edellistä, jos se juoksee sinnepäin, minne häntä toinen väkisin vetää +kanssansa. Näin aivan oli nyt minun ja tään naapurini Olivier +Proudfuten laita. Tuskin vaan oli hän päässyt ylös seisaalleen, niin +hän hyppäsi hevosensa selkään niinkuin tuuliainen ja vimmassaan +siitä että tuo roisto niin epäritarillisesti oli hänen hevosensa +horjahtamisen käyttänyt hyväkseen, kiiti perästä niinkuin kameli. Mitäs +minä muuta voin tehdä kuin ajaa karauttaa jäljestä, osaksi toisen +horjahtamisen estämiseksi, osaksi sentähden että suojelisin tätä +rohkeata ystävätämme ja sankariamme joltakin vuoriston juurella kenties +väijyksissä olevalta salajoukolta. Mutta tuo roisto, joka on jonkun +rajaparonin seuralaisia ja jolla on olkapäässään Pistävä Kannustin +tunnusmerkkinä, piti tätä meidän naapuriamme, niinkuin kilpenä +piikiveä". + +Perth'in vanhin pormestari ihmeissään kuulteli tätä juttua, jonka seppä +huvikseen pani liikkeelle. Sillä, vaikka itse asiasta ei juuri suurta +lukua pitänyt, oli hän aina vähän epäillyt lakintekijän ylen koreita +kertomuksia urhotöistänsä; mutta tästälähin hänen täytyi ne kuitenkin +johonkin määrään asti uskoa todeksi. + +Älykkään vanhan hanskurin silmät tunkivat syvemmälle. "Sinä vielä teet +lakintekijä-paran aivan hulluksi", kuiskasi hän Heikin korvaan, "ja +panet hänen kieli-lerkkunsa lakkaamatta liikkumaan, aivan kuin olisi +hän kirkonkello yleisenä Vappujuhla-päivänä, vaikka oikeastaan hyvän +järjestyksen ja siivon tähden olisi parempi, jos hän olisi vaiti". + +"Ohoh, Pyhä Neitsyt auttakoon, isä kulta!" vastasi seppä, "minä näet +kuitenkin hiukan pidän tuosta pikku suupaltista, enkä soisi hänen +istuvan alakuloisena ja ääneti ylituomarin salissa sill'aikaa kun +kaikki muut, ja varsinkin tuo myrkyttäjä, apteekkari, saisivat lausua +ilmi mielensä". + +"Oletpa, kun oletkin, aina hyväsydäminen poika, Heikki", sanoi Simo, +"mutta huomaapas kuinka erilaiset ne miehet ovat. Viaton pikku +lakintekijä suurentelee itseänsä lohikäärmeen kaltaiseksi, peittääkseen +luonnollista pelkuriuttaan. Apteekkari sitä vastaan tahallaan teeskelee +itseänsä pelkuriksi, typeräksi ja nöyräksi, peittääkseen oikeata +vaarallista luonnettansa. Kyykäärme ei ole lähemmin surmaatuottava sen +kautta, että se kiven alla piileskelee. Sen sanon sulle, Heikki +poikaseni: tuo laiha ronkale, vaikka sen silmät ovat kyllä niin +ulkokultaiset ja sen puhe niin pelkurimainen, on halukkaampi pahaa +tekemään kuin vaaraa pelkääväinen. -- Mutta tässähän me jo olemmekin +ylituomarin linnan edustalla. Aika komea rakennus onkin tämä Kinfauns, +ja suuri kunnia on meidän kaupungillemme, että niin uhkean linnan +omistaja on meidän ylimmäisenä virkamiehenämme". + +"Kunnon varustus se on tosiaan", virkkoi seppä, katsellen linnaa, joka +seisoi samassa paikassa kuin sen nykyinen perillinen korkealla +kukkulalla, minkä juuritse leveä Tay-virta polvittelee. Se seisoi siinä +ikään kuin koko laakson hallitsijana, vaikka kyllä joen tuonpuolisella +rannalla kohoava lujamuurinen Elcho näkyi sen kanssa kiistelevän siitä +kunniasta. Mutta todenteolla oli Elcho siihen aikaan vaan rauhallisena +nunnaluostarina, ja muurit sen ympärillä olivat sisäänsuljettuin +puhdas-tapaisten neitsyitten eroittajina maailmasta, ei aseellisen +soturiparven suojana. "Se on kelpo linna", sanoi seppä, vielä kerran +katsahtaen Kinfauns'in tornien puoleen, "ja meidän ihanan Tay-virran +kilpi ja haarniska. Kylläpä hyväkin miekka saisi monta lovea, ennen +kuin se siihen pystyisi". + +Kinfauns'in porttivahti, joka jo kaukaa oli tuntenut tulijain säädyn +sekä personat, oli jo heille avannut ulkoportin ja lähettänyt ritari +Charteris'ille ylös sen sanoman, että Perth'in kaupungin vanhin +pormestari muutamien muitten kunnon porvarein kanssa oli linnaan +tulossa. Arvokas ritari, joka juuri par'aikaa aikoi lähteä haukalla +metsästämään, kuuli sen sanoman melkein samoilla tunteilla, joilla +joku nykyinen valtiopäivämies kuulee ilmoituksen joidenkuiden +kunnioitettavien valitsijainsa tulosta hänelle aivan sopimattomalla +ajalla. Se on, hän salaa sydämessään toivotti noita kutsumattomia +vieraita hiiteen ja hornaan, vaikka kuuluvilla sanoilla käski ottaa +heidät vastaan kaikella kunnioituksella ja kohteliaisuudella. +Ruoka-evestin piti heti kohta toimittaa lämmintä metsäkaurispaistia +sekä kylmiä piirakoita suureen juhlasaliin, ja juomanlaskijan piti +kiskaista tappinsa auki. Sillä jos kauniin Perth'in kaupungin porvarit +joskus olivat apuna linnan-isännän kellarin täyttämisessä, niin +olivatpa myös aina yhtä avuliaat hänen pullojensa tyhjentämisessä. + +Kunnon porvarit kunnioittavaisesti saatettiin saliin, missä +ritari, joka oli ratsastuspuvussa, puoliväliin säärtä ylettyvät +pitkävartiset saappaat jalassa, tervehti heitä puoleksi vieraanvaraisen +isännän kohteliaisuudella, puoleksi suojelijan ylpeänläisellä +ystävällisyydellä; näin tehdessään hän kuitenkin, niinkuin sanottu, +olisi suonut että he kaikki olisivat olleet Tay-virran syvimmässä +syvänteessä, sen vuoksi kun heidän tulonsa esti hänen aiotun +aamuhuvituksensa. Hän tuli heille vastaan keskisaliin, pää +paljastettuna, lakki kädessä, ja lausui nämät tervetuliaiset: "Ohoh +hyvä herra pormestari, ja te Simo Hanskuri, meidän kauniin kaupungin +vanhimpia molemmat -- ja te, hyvä-oppinen apteekkari -- ja sinä, uljas +seppä -- ja meidän miekkamiehemme lakintekijä myös, joka rikkoo enemmän +päitä kuin mitä hän lakeillansa peittää -- mikä minulle saattaa sen +ilon, että näin aikaiseen saan nähdä täällä niin monta ystävistäni? +Olipa mulla juuri aikomus lähteä vähän lennättelemään haukkojani, ja +teidän seuranne on tekevä sen huvituksen minulle vielä hauskemmaksi -- +(itsekseen hän salaa ajatteli: 'Jospa Pyhä Neitsyt niin laittaisi, että +he siinä katkaisisivat niskansa!') -- tietysti, arvelin sanoa, jos ei +kaupungilla liene mitään käskettävää minulle -- Gilbert juomanlaskija, +joudu, sinä tolvana! Mutta toivonpa ettei teillä olekaan sen +tärkeämpää asiaa, kuin että tulitte taas kerran maistelemaan minun +Malvoisier-viinini makua?" + +Kaupungin lähettiläät näihin ylituomarinsa kohteliaisin sanoihin +vastasivat kumarruksilla, jotka olivat enemmän tai vähemmin kunkin +luonnetta ilmoittavaiset -- apteekkari kumarsi kaikkein syvimmille, +seppä puolestaan vähimmin kursailevasti. Luultavasti hän tiesi arvonsa +taisteluun kelpaavana miehenä, milloin tarvis tuli. Kaikille yhteisesti +lausuttuihin tervehdyksiin pormestari vastasi. + +"Ritari Patrik Charteris, meidän jalo herra ylituomarimme", lausui hän +yksivakaisesti; "jos asiana meillä vaan olis ollut saada nauttia +vieraanvaroja, joita meille monta kertaa on suotu tässä kartanossa, +niin olisi meillä ollut sen verran sivistystä, että olisimme odottaneet +teidän kutsujanne, korkea herra, niinkuin ennenkin. Ja mitä haukalla +metsästämiseen tulee, on meillä jo ollut kyllin sitä laatua täksi +aamuksi. Sillä uhkarohkea veitikka, joka lennätteli haukkaansa +aivan vähän matkaa täältä kankaalla, syöksi hevosen selästä maahan tään +meidän kunnioitettavan ystävämme Olivier Lakintekijän eli Proudfuten -- +siksi häntä muutamat nimittelevät -- ja pieksi häntä, ainoasti siitä +syystä kun hän teidän puolestanne, korkea herra, niin kuin myös +Perth'in kaupungin puolesta tiedusteli, kuka ja mitä miehiä tuo rohkea +oli, joka semmoista uskalsi tehdä". + +"Ja mitä hän sitten sanoi itsestään?" virkkoi ylituomari. "Pyhä +Johannes auttakoon! Kylläpä minä opetan häntä minun metsästysmailleni +puuttumaan!" + +"Jos sallitte minun kertoa, korkea herra", virkkoi lakintekijä, "niin +hän käytti yhtä tapaturmaani hyväkseen. Mutta minä hyppäsin sitten +jälleen hevosen selkään ja pistin menemään hänen jälkeensä aika miehen +lailla. Hänen nimensä on Rikard Pirulainen". + +"Mitä, veikkonen? Se samainenko, josta niin monta laulua ja viisua on +tehty?" sanoi ylituomari. "Ainapa minä kuitenkin tähän asti olen +luullut sen veitikan nimen olleen Robert". + +"Ne mahtaa, luulen ma, ollakin eri miehiä, korkeasukuinen herra. Minä +kun vioitinkin nyt sitä roistoa pitennetyllä arvonimellä, sillä +todentodella hän nimitti itsensä vaan Pirun Rikardiksi, ja sanoi +olevansa Johnstonen sukua sekä samannimisen lordin seuralaisen. Mutta +minäpä ajoin hänet suohon ja voitin häneltä takaisin metsälaukkuni, +jonka hän oli anastanut, silloin kun se tapaturmio tapahtui". + +Ritari Charteris oli vähän aikaa ääneti. -- "Olen ma kuullut", sanoi +hän sitten, "lordi Johnstonesta sekä hänen seuralaisistaan. Paljon +hyötyä ei ole siitä, kun niiden kanssa riitaan rupeaa. Seppä, sanoppas, +kuinka sinä kärsit tuota?" + +"Henk'risti, Patrik ritari, sen tein, koska minua parempi mies minua +kielsi apuun menemästä". + +"No niin, ja koska sinä sitä maltoit ristissä käsin katsella", sanoi +ylituomari, "en tiedä, miksi minun senvuoksi pitäisi lähteä liikkeelle, +varsinkin koska mestari Proudfute, vaikka hänelle ensin pieni tapaturma +tapahtui, sitten, niinkuin hän itse tässä kertoi, pelasti kaupungin +kunnian sekä omansa. -- Mutta tässähän vihdoin viimein tuodaankin +viinit! -- Kaada nyt näille hyville ystävilleni ja vierailleni, niin +että viini vuotaa pikarien reunan yli. -- Juokaamme nyt kaupunkimme +suojeluspyhän, St. Johanneksen malja, ja terve teille kaikille, minun +kunnon ystäväni! Ja nyt käykää istumaan ja haukatkaa palanen, sillä +aurinko on jo noussut korkealle, ja siitä jo mahtaa olla pitkä aika, +kun te, ahkerat miehet, söitte einepalanne". + +"Ennen kuin rupeamme ruokaan käsiksi, herra ylituomari", lausui +pormestari, "sallikaa meidän tuoda ilmi kiirutta vaativa syy meidän +tuloomme, sillä sitähän emme vielä ole sanallakaan maininneet". + +"Ei, hyvä pormestari, olkaa niin hyvä", virkkoi ylituomari, "jättäkää +se siksi kun olette syöneet. Se on varmaan taas joku valitus +aatelisherrojen huovi- ja seuralais-hulivileistä, jotka ovat olleet +koppisilla keskellä kaupungin katuja, tai joku muu senkaltainen tärkeä +asia, eikö niin?" + +"Ei, korkeasukuinen herra", lausui Craigdallie rohkeasti ja lujasti. +"Tällä kertaa me valitamme huovien herroista, senvuoksi kun ne +leikkikopiksensa ovat ottaneet meidän perheittemme kunnian, ja yhtä +vähän kursastelleet, väkisin tunkiessaan meidän tyttäriemme +makuukammareihin kuin jos olisivat olleet jonkun Pariisin porttohuoneen +edessä. Joukkio ympärikuljeksivia yöjalkalaisia -- hovilaisiksi ja +korkeasäätyisiksi herroiksi on meillä hyvinkin paljon syytä luulla +heitä -- on viime yönä yrittänyt tikapuitten avulla tunkeuta Simo +Hanskurin ikkunoista sisään. He rupesivat tekemään vastarintaa +paljastetuilla miekoilla, koska Heikki Seppä sattui sinne heitä +häiritsemään, ja tappelivat, siksi kun apuun nousseet porvarit heidät +karkoittivat". + +"Mitä", sanoi ritari Patrik, laskien pöydälle takaisin maljan, jota hän +par'aikaa kohotti huulilleen. "Henk'risti! Saattakaa se asia +todistetuksi, niin -- sen vannon esi-isäni Tuomas de Longuevillen +sielun kautta, -- hankin teille oikeutta kaikella voimallani, vaikka +maksaiskin se minulle maani ja henkeni! -- Kuka tässä on todistajana? +-- Simo Hanskuri, teitä pidetään rehellisenä ja viisaana miehenä, -- +voittekos te puhtaalla omallatunnolla vakuuttaa tätä asiaa todeksi?" + +"Korkeasukuinen herra", vastasi Simo, "uskokaa minua, ett'en mielelläni +nosta kannetta tästä arkaluontoisesta asiasta. Vahinkoa ei ole tullut +muille paitsi itse rauhanrikkojille. Minä pelkään, että ainoasti suuri +mahtavuus on voinut antaa heille rohkeutta tämmöiseen hävyttömään +laittomuuteen. Mutta onpa kuulunut semmoisia selityksiä, että +luopumisella kanteestani muka myönnän, tyttäreni odotelleen noita +vieraita tuleviksi -- ja se on suora valhe. Sentähden, korkeasukuinen +herra, kerron nyt teille mitä siellä tapahtui, sen verran kuin minä +tiedän, ja jätän kaikki siitä seuraavat toimet teidän viisautenne +määrättäväksi". Tämän jälkeen hän kaikkia haaroja myöten kertoi mitä +päällekarkauksesta itse oli nähnyt. + +Ritari Patrik Charteris kuulteli suurella tarkkuudella ja varsinkin +näkyi vangiksi otetun miehen poispääsö herättävän hänen huomiotansa. +"Kummapa on", sanoi hän, "ettette te osanneet pitää häntä kiinni, kun +kerran olitte saaneet. Ettekö edes katsoneet häntä silmiin, että +olisitte tunteneet?" + +"Minulla oli vaan lyhtyni valaistuksena, korkeasukuinen herra +ylituomari; ja mitä poispäästämiseen tulee, niin olin yksin", lisäsi +hanskuri, "ja olen vanha mies. Mutta yhtähyvin olisin jaksanut pitää +hänet kiinni, jos ei samassa olisi kuulunut minun tyttäreni huuto +ylikerrasta. Ja ennen kun sieltä kerkesin tulla takaisin, oli se mies +päässyt karkuun puutarhan kautta". + +"No, seppä", virkkoi nyt Patrik ritari; "kerropas nyt sinä, rehellisenä +miehenä ja kunnon soturina, mitä asiasta tiedät". + +Seppä ainaisella suoralla tavallansa kertoi koko seikan lyhyesti, mutta +selvästi. + +Kunnon Proudfute, jonka nyt tuli vuoro, aloitti kertomuksensa +mahtavammalla näöllä, suuremmilla sanoilla. "Mitä koskee tuota meidän +kaupungissa tapahtunutta kauhistuttavaa ja kummastuttavaa meteliä, en +tosin voi, niinkuin Heikki Seppä, sanoa nähneeni sitä ensimmäisestä +alusta alkain. Mutta ei kukan voi kieltää, että minä näillä silmilläni +näin enimmän osan loppupuolesta, ja varsinkin että minä toin esiin sen +todistuskappaleen, josta on oleva suurin apu niitä roistoja syyhyn +saattaessa". + +"Ja mikä kappale se on, veikkonen?" kysyi ritari Patrik Charteris. "Älä +kuluta aikaa nuhjustelemalla ja siitä loruelemalla! Mikä kappale se +on?" + +"Olen tuonut teille, korkeasukuinen herra nähtäväksi, mitä yksi niistä +roistoista jätti jälkeensä", jatkoi pikku mies. "Kunniani ja +rehellisyyden tähden täytyy minun tosin tunnustaa, etten minä tätä +voitonmerkkiä ole itse saavuttanut miekan terällä; vaan sitä kunniaa +toki kehun omakseni, että minä sen korjasin talteen sillä +neuvokkaisuudella, joka on harvalle miehelle suotu, silloin kun +tulisoihdut liehuu ja miekat kalisee. Minä sen korjasin talteen, +korkeasukuinen herra, ja tässä se nyt on". + +Näin sanoen hän yllämainitusta metsälaukustansa veti esiin koukistuneen +käden, joka oli löytynyt tappelutanterelta. + +"Ohhoh, lakintekijä", virkkoi ylituomari, "kylläpä, sen takaan, on +sinussa miestä kyllin korjaamaan talteen roiston kättä, sen perästä kun +se on rungosta poishakattu. -- Mutta mitäs nyt vielä niin ahkerasti +koperoit metsälaukkuas?" + +"Olisihan siinä pitänyt olla -- olihan siinä -- sormus, korkeasukuinen +herra, sormus sen roiston kädessä. Pelkäänpä unohtaneeni sen kotiin; +minä sen vedin pois sormesta näyttääkseni vaimolleni, koska hän ei +huolinut sitä katsella niin kauan kuin se oli tuossa kuolleessa kädessä +kiinni -- sillä vaimo-ihmisille ei ole tämmöiset näöt mieleen. Mutta +muistinhan minä pistäneeni sen sormeen takaisin. Yhtähyvin se, kun +oikein arvelen, mahtaa olla kotona. Antakaas kun lähden sitä noutamaan +ja Heikki Seppä saa tulla minua saattamaan". + +"Me kaikki tulemme sinua saattamaan", sanoi ritari Charteris, +"sillä minäkin aion Perth'iin. Katsokaa, te kunnon porvarit ja hyvät +naapurit Perth'in kaupungista. Te olette mahtaneet arvella minua +huolimattomaksi, siitä syystä etten ole aina ottanut korviini +mitättömiä valituksia pienistä teidän oikeuksienne rikkomisista, kun +esim. teidän erämaillanne on pikkuisen varkain metsästetty tai kun +paronien palvelijat joskus ovat olleet koppisilla kaduillanne j.n.e. +Mutta -- sen vannon Tuomas de Longuevillen sielun kautta! -- te ette +saa syytä moittia Patrik Charteris'ia huolimattomaksi näin tärkeässä +asiassa. -- Tämä käsi", jatkoi hän, nostaen sen poissilvotun jäsenen, +"ei ole niitä, jotka raskasta työtä ovat tehneet. Me panemme sen +näytteille semmoisella tavalla, että tuon miehen juomaveikot, jos +heissä vaan kipinäkin kunniantuntoa lienee, eivät voi olla sitä +tuntematta ja pois vaatimatta. -- Kuules, Gerhard -- käske että +kymmenkunta miehistäni kohta paikalla nousee hevosen selkään +rautavaruksineen, peitsineen -- Vaan, naapurit, jos tässä sotaa syttyy, +niinkuin luultavasti syttyy, meidän tulee molemmin puolin olla +toisillemme apuna. Jos tätä minun matalaa majaani ruvettaisiin +ahdistamaan, kuinka monta miestä te tuotte minulle avuksi?" + +Porvarit katsahtivat Heikki Seppään, jonka puoleen heidän oli tapa +vaistontapaisesti kääntyä, kun semmoisista asioista tuli puhe. "Minä +takaan", sanoi tämä, "että viisikymmentä kelpo poikaa on koossa, ennen +kuin hätäkello on soinut kymmenen minuuttia, ja täysi tuhat tunnin +kuluttua". + +"Hyvä on", virkkoi ylituomari; "ja hädän tullen tuon minä puolestani +teidän kauniille kaupungillenne avuksi niin monta miestä kuin suinkin +saan kokoon. Ja nyt, hyvät ystävät, hevosen selkään!" + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + + Jos tiedän kuinka suorittaisin näät + Asiat, viskatut mun päällen' näin + Säännöttömästi -- älkää uskoko + Minua koskaan -- -- + Rikard II. + +Illan suussa Valentinin päivänä oli Dominikolais-luostarin abotti +ripittämässä sangen mahtavaa katumuksentekijää. Se oli vanhanpuolinen, +hauskannäköinen mies, jonka verevät, terveydestä rehoittavat kasvot +olivat reunoitetut kunnianarvoisella, valkoisella, rinnalle alas +valuvalla parralla. Suuret, siniset silmät ja korkea, leveä otsa +tekivät hänen näkönsä majesteetilliseksi; mutta niissä myös samassa +ilmoitti itseään luonne, joka oli enemmän tottunut vastaan-ottamaan +vapaehtoisia kunnian-osoituksia, kuin niitä vastahakoisilta väkisin +vaatimaan. Hänen näkönsä osoitti hyvänsävyisyyttä siihen määrään, +että se jo oli likeistä sukua turvattomalle viattomuudelle tai +mielenylpeydelle; hänen ei olisi luullut kykenevän torjumaan pois +luotansa hävytöntä rohkeutta eikä kukistaa vastarintaa. Hänen harmaita +hiuksiansa seppelöitsi siniseen nauhaan kiinnitetty pieni kultakruunu. +Helmet hänen rukousnauhassaan olivat suuret ja komeat, pelkästä +kullasta, kömpelöä sepäntyötä, vaan koristetut tavattoman suurilla ja +kauneilla Skotlannin helmillä. Nämät olivat hänen ainoat koristeensa. +Pukuna oli hänellä pitkä, tulipunainen silkkikauhtana, vyötäisiltä +vyötetty samanvärisellä nauhalla. Lopetettuaan rippinsä, nousi hän +raskaasti kirjaillulta tyynyltä, jolla oli ollut polvillaan, ja astui +ristipäisen ebenpuisen sauvan nojassa, ontuen, köntistellen ja +silminnähtävällä vaivalla, katoksella varustetun karmituolin luokse, +joka oli asetettu hänen varalleen korkean ja avaran salin takan +viereen. + +Tämä mies oli Robert, kolmas sitä nimeä, toinen järjestyksessä +kova-onnisesta Stuart'in suvusta, joka istui Skotlannin +valta-istuimella. Hänellä oli monta hyvää avua ja muutamia +luonnon-lahjojakin; mutta se oli hänen kova onnensa, että hänen +ansiolliset puolensa, samoin kuin muittenkin tuon turmioon määrätyn +suvun jäsenten, eivät olleet sopivat siihen paikkaan, jota hänen +maailmassa tuli täyttää. Koska Skotlantilaiset olivat niin hurjaa +kansaa, olisi heillä pitänyt olla sotaisa, äkkineuvoinen, toimelias +hallitsija, avokätinen hänelle tehtyjä hyviä töitä palkitsemaan, ankara +rikoksia rankaisemaan; mies, jonka käytös olisi ollut sitä laatua, että +häntä olisi yhtä paljon pelätty kuin rakastettu. Mutta Robert III:n +mielenlaatu oli juuri päinvastainen. Nuoruudessaan oli hän kyllä ollut +sodassa mukana; mutta vaikka hän ei juuri häväissyt itseään, ei hän +kuitenkaan koskaan osoittanut sitä ritarillista pyrintöä sotaan ja +vaaroihin, sitä tulista halua saavuttaa mainetta vaarallisten +urhotöitten kautta, jota silloinen aikakausi vaati kaikilta +korkeasukuisilta ja toisten kuuliaisuutta käskeviltä. + +Paitsi sitä tuli hänen sotaretkistänsä sangen pian loppu. Kerta, +keskellä keihäspelin pauhua, potkaisi ritari Jaakko Douglas'in, +Dalkeith'in herran hevonen nuorta Carrick'in kreiviä -- se oli silloin +kruununperillisen arvonimi. Siitä tuli hän ontuvaksi ijäkseen; tästä +lähtein ei hän enää ollenkaan kyennyt sotaan eikä noihin sodan kuvana +oleviin sotaisiin leikkeihin ja keihäspeleihin. Robert ei ollut koskaan +näyttänyt suurta halua koviin ruumiinvoiman ponnistuksiin; hän ei siis +luultavasti liioin surrut vaivaisuuttansa, joka vapautti hänet +tämmöisistä liikkumista vaativista harjoituksista. Mutta vaivaisuutensa +tai pikemmin sen seurausten kautta aleni hän arvossa väkivaltaisen +aateliston sekä sotaisen kansan silmissä. Hänen täytyi pää-asiallisesti +jättää asiansa yhden, milloin toisen sukunsa jäsenen haltuun, jotka +aina saivat sijaiskuninkaan vallan, joskus myös sen nimenkin lisäksi. +Isänrakkaudesta olisi hän mieluimmin käyttänyt apunansa vanhinta +poikaansa, vilkasta, hyvälahjaista nuorukaista, jonka hän oli +koroittanut Rohthsayn herttuaksi, siksi että sillä nyt olisi +kuninkaallista lähin arvo. Mutta nuoren prinssin mieli oli liian +häilyväinen, hänen kätensä liian heikko, että hän olisi sopivalla +arvokkaisuudella voinut pitää hänelle uskottua valtikkaa kädessään. +Vaikka hän myös valtaa halusi, harrasti kuitenkin prinssi kaikkein +enimmin vaan huvitustansa. Yhä nousi häiriöitä hovissa ja suuttumusta +kansassa niiden monilukuisten, vaihtelevaisten rakkaus-seikkojen sekä +hurjain yöjalkalais-metelien kautta, joihin prinssi antautui, vaikka +hänen olisi pitänyt olla siivon ja siveyden esikuvana koko valtakunnan +nuorisolle. + +Rothsayn herttuan irstas ja sopimaton käytös ansaitsi yleisön mielestä +sitä enemmän moitetta, koska hän oli nainut mies. Muutamat ihmiset, +jotka hänen nuoruuteensa, iloisuuteensa, sulavuutensa sekä +hyväsävyisyyteensä olivat mieltyneet, kuitenkin väittivät että se +avioliitto pikemmin oli sanottava puolustavaksi syyksi hänen irstaiseen +elämäänsä. He muistuttivat että se naimiskauppa kokonaan oli ollut +hänen setänsä, Albanyn herttuan tekoa; tämän herran neuvoilla oli +silloin ollut suuri valta vaivaisen, heikon kuninkaan yli, ja yleisesti +arveltiin hänen johtelevan veljeänsä ja hallitsijaansa päätöksiin, +jotka olivat niin suureksi vahingoksi kuin suinkin mahdollista +perintöprinssin eduille sekä toivoille. Albanyn herttuan vehkeitten +kautta tuli perintö-prinssin käsi ikäänkuin julkisen huutokaupan +alaiseksi; sillä yleiseen tiedettiin koko Skotlannissa, että se +skotlantilainen aatelisherra, joka tahtoi antaa tyttärelleen suurimmat +myötäjäiset, saattoi toivoa saavansa lapsensa koroitetuksi Rothsayn +herttuan puolisoksi. + +Nyt alkaneessa kilvoittelussa Yrjö, Dunbar'in ja March'in kreivi, jonka +vallan alle, välittömästi tai vassalliensa välityksellä, koko itäinen +rajamaa kuului, voitti kaikki muut kilpaveljensä. Hänen tyttärensä +siis, molempien nuorten suostumuksella, kihlattiin Rothsayn herttuan +kanssa. + +Mutta eipä ollut siinä kaupassa kolmannen miehen neuvoa kysytty, ja se +mies oli mahtava kreivi Archibald Douglas, peloittava yhtä paljon +tilustensa avaruuteen, moniin tuomarivirkoihinsa ynnä muihin +arvopaikkoihinsa nähden kuin myös oman viisautensa ja urhoutensa sekä +niiden yhteydessä olevan hillitsemättömän ylpeytensä ja silloisellakin +ajalla tavattoman kostonhimoisuutensa tähden. Kreivi oli myös +likeisessä heimolaisuudessa kuningassuvun kanssa, sillä hänellä oli +Robertin vanhin tytär puolisona. + +Sen perästä vasta kun Rothsayn herttuan kihlajaiset March'in kreivin +tyttären kanssa oli vietetty, ilmautui hän kilpatanterelle, tämän +liiton rikkomista vaatien. Näkyi aivankuin olisi hän tahtonut tähän +asti olla asiaan osaa ottamatta, näyttääkseen, ettei semmoista liittoa +saisi solmia kenenkään muun kuin hänen perheensä kanssa. Hän tarjosi +Margareta-tyttärensä suurempain myötäjäisten kanssa kuin mitä March'in +kreivi oli luvannut; ja Albanyn herttua, johon ahneus sekä Douglas'in +pelko vaikuttivat, ahdisteli pelkurimaista kuningasta koko voimallansa, +siksi kun Robert taipui rikkomaan kihlauksen ja naittamaan poikansa +Margareta Douglas'ille, jota Rothsayn herttuan oli mahdoton rakastaa. +March'in kreiville ei annettu mitään tätä menetystä puolustavaa +selitystä, paitsi että kihlaus prinssin ja kreivin tyttären Elisabetin +välillä ei ollut vielä saanut parlamentin vahvistusta, jota ennen +semmoista sovintoa aina oli lupa jälleen purkaa. Kreivin sydämeen koski +tämä hänelle sekä hänen tyttärelleen tehty häväistys kipeästi, ja +yleiseen tietty oli että hän mietiskeli kostoa, johon hänen suuri +voimansa juuri Englannin rajalla saattoikin hänelle antaa hyvää +tilaisuutta. + +Sillä välin rupesi Rothsayn herttua, suuttuneena siitä että hänen +kätensä sekä sydämensä oli uhrattu valtiollisen juonen tähden, +näyttämään vihastustaan omalla tavallansa, sillä että oli huolimatta +puolisostaan, ylenkatseella kohteli mahtavaa, vaarallista appeansa, +sangen vähän totteli itse kuninkaankin käskyjä, eikä vähääkään setänsä +moitteita -- tätä hän näet katsoi ilmivihollisekseen. + +Keskellä näitä sukunsa keskinäisiä riitoja, jotka myös kaikkiin +valtakuntaa koskeviin neuvonpitoihin ja toimiin ulottuivat, tuoden +jokapaikkaan kanssansa häilyväisyyden ja eripuraisuuden turmiolliset +vaikutukset, oli heikolla Robert kuninkaalla joku aika ollut tukea +puolisonsa Annabellan neuvoista. Tällä, joka kuului jaloon Drummond'in +sukuun, oli syvä viisaus sekä luja luonne, jolla hän johonkin määrään +sai poikansa kevytmielisyyden hillityksi -- sillä Rothsayn herttua +kunnioitti äitiänsä -- ja samoin monessa tilaisuudessa kuninkaallisen +puolisonsa häilyväiset päätökset vakautetuiksi. Mutta Annabellan +kuoltua oli tää heikko hallitsija aivan kuin ankkureistaan irtipäässyt +laiva, joka ajelee sinne, tänne, keskellä vastakkaisia virtoja. +Ylimalkaan katsoen voi sanoa, että Robert kuningas hemmitteleväisesti +rakasti poikaansa -- kunnioitti sekä pelkäsi veljeänsä Albanyn +herttuaa, jonka luonne oli niin paljon lujempi hänen omaansa -- melkein +vaistontapaisella vapistuksella katseli kreivi Douglas'ia -- ja epäili +uljaan, vaan häilyväisen March'in kreivin uskollisuutta. Mutta hänen +tunteensa kaikkia näitä henkilöitä vastaan olivat niin sekanaista ja +monimutkaista laatua, että ne aika ajoin näyttivät aivan toisilta kuin +mitä todella olivat. Aina sitä myöten, kuka viimeksi oli hänen pehmeään +mieleensä vaikuttanut, saattoi kuningas joskus liian hellästä isästä +muuttua ankaraksi, jopa tylyksikin -- luottavaisesta veljestä +epäileväiseksi -- hyvänsävyisestä, arvollisesta kuninkaasta ahneeksi ja +väkivaltaiseksi. Kameleonin lailla hänen heikko tahtonsa yhä muutteli +väriänsä sen lujemman tahdon väriä myöten, jolta hän juuri sillä +hetkellä otti neuvoa ja tukea. Ja jos hän tästä neuvon-antajan paikasta +luovutti yhden sukulaisistaan, kääntyen toisen puoleen, niin nähtiin +sangen usein perinjuurinen muutos kaikissa toimissa, joka asia oli yhtä +alentavainen kuninkaan omalle arvolle kuin valtakunnan rauhalle. + +Luonnollinen seuraus oli, että katolisen kirkon papisto suuresti sai +vaikuttaa tähän mieheen, jonka tarkoitukset olivat niin erin-omaisen +hyvät, mutta päätökset niin heiluvaiset. Robertin sydäntä yhä ahdisteli +luonnollinen omantunnon vaiva niiden hairahdusten tähden, joihin hän +todentodella oli syypää, vieläpä lisäksi tuo kalvavainen pelko +kaikellaisten mitättömäin asiain vuoksi, joka on umpi-uskoisen, +pelkurimaisen mielen kiusana. Tuskinpa siis on tarvis mainitakaan, että +kaikellaiset pappismiehet sangen paljon vaikuttivat tähän heikkoon +hallitsijaan, jossa suhteessa kuitenkin myös tulee huomata, että heidän +vaikutuksestansa harva mies, jos kukaan, siihen aikaan saattoi pitää +itsensä vapaana, vaikka olisi muuten maallisissa asioissa ollut kuinka +luja ja vankka. -- Me nyt palajamme takaisin tarinaamme tältä pitkältä +kierrokselta, jota paitsi tässä nyt kerrottavia tapauksia ei saattaisi +selvästi käsittää. + +Kuningas, niinkuin sanottu, oli vaivaloisesti kömpinyt sen polstaroidun +telttatuolin luokse, joka siihen oli asetettu häntä varten. Hän vaipui +siihen suurella tyytyväisyydellä, niinkuin ainakin vetelys, jonka on +täytynyt vähän aikaa olla voimain ponnistusta vaativassa asennossa. +Hänen näin istuessaan, näytti tään vanhan, hyvän ukon lempeä, +kunnian-arvoinen katsanto hyvänsävyisyyttä. Abotti, joka nyt seisoi +kuninkaantuolin edessä, näössään matala nöyryys, joka peitti hänen +luonnollista ylpeyttänsä, oli ijältään viidennellä kymmenellä, mutta +jokainen hius hänen tukassaan oli vielä säilyttänyt alkuperäisen +mustuutensa. Terävät kasvoin piirteet ja terävä silmänluonti todistivat +millä avuilla tämä kirkon-isä oli päässyt korkeaan paikkahansa +hallitsemassansa munkkikunnassa -- lisätkäämme siihen vielä myös +valtakunnan neuvoskunnassa, jonka asioissa näitä hänen avujansa usein +käytettiin. Päämäärä, jota kasvatuksensa sekä totuttu ajatustapansa +saattoivat häntä aina silmällä pitämään, oli kirkon vallan ja rikkauden +laajentaminen sekä väärä-uskoisuuden hävittäminen; näitä molempia +asioita hän koetti edistää niillä keinoilla, jotka hänelle korkeassa +arvopaikassaan olivat tarjolla. Mutta hänen oman uskonsa totisuus sekä +hänen siveellinen käytöksensä kaikissa tavallisissa tilaisuuksissa +tekivät hänet kirkkokuntansa suureksi kunniaksi. Abotti Anselmin pahat +puolet, vaikka kyllä ne hänet joskus turmiollisiin, vääriin tekoihin, +jopa julmuuksiinkin saattoivat, olivat kenties enemmän hänen +aikakautensa ja säätynsä vikoja -- hänen hyvät avunsa sitä vastaan +olivat hänen omansa. + +"Sen perästä mitä nyt olen tehnyt", virkkoi hänelle kuningas, "ja sen +perästä kun puheen-alaiset tilukset lahjoitukseni kautta ovat tulleet +tuolle luostarille osaksi, olen siis, niinhän te arvelette, pyhä isä, +siihen määrään meidän Pyhän Äitimme Kirkon suosiossa, että saatan sanoa +itseni sen kuuliaiseksi pojaksi?" + +"Aivan niin, armollinen kuninkaani", vastasi abotti. "Suokoon Jumala, +että kaikilla sen lapsilla, voimalliselle salaripin sakramentille +tullessaan, olisi yhtä syvä katumus vääristä teoistansa, yhtä harras +halu niitä sovittamaan. Mutta näitä sanoja en, armollinen kuninkaani, +kuitenkaan puhu Robertille Skotlannin kuninkaalle, vaan ainoasti +nöyrälle, jumaliselle, katuvaiselle, Robertille Carrickin kreiville." + +"Te ihmeytätte minua, isä", sanoi kuningas. "Varsin vähän on +omassatunnossani vaivoja siitä mitä olen kuningasvirkani toimituksessa +tehnyt; sillä niissä asioissa noudatan vähemmin omaa mieltäni kuin +kaikkein viisaimpien neuvon-antajain neuvoja." + +"Juuri siinä se vaara onkin, armollinen kuninkaani", vastasi abotti. +"Pyhä Isä paavi kyllä myöntää, että te, armollinen herra, jokaisessa +ajatuksessanne, sanassanne sekä teossanne osoitatte itseänne Pyhän +Kirkon kuuliaiseksi palvelijaksi. Mutta teillä on kavalia +neuvonantajia, jotka ainoasti tottelevat oman häijyn sydämensä himoja +ja jotka, väärinkäyttäen hallitsijansa hyvänsävyisyyttä ja +taipuvaisuutta, ja väittäen että he muka valvovat hänen maallista +etuansa, tekevät tekoja, joista tulee suuri vahinko niille teidän +eduillenne, mitkä ijät kaikki kestävät." + +Robert kuningas ojensi itsensä suoraksi tuolissaan, ja näin sai +majesteetillisen näön, joka, vaikka se häntä hyvin kaunisti, hänessä +ainoasti harvoin oli nähtävä. + +"Abotti Anselm", lausui hän, "jos te käytöksessäni, taikka kuninkaana +taikka yksityisenä miehenä, olette huomanneet jotain, mikä semmoista +moitetta ansaitsee, kuin teidän sananne viittaavat, niin on teidän +velvollisuutenne puhua se suoraan ilmi, ja minä käsken teitä niin +tekemään." + +"Armollinen kuningas, minä tottelen teidän käskyänne", vastasi abotti +kumartaen. Sitten jälleen ojentaen itseään hän lausui kirkollisen +korkean arvonsa koko mahtipontisuudella: "Kuulkaa nyt minun suuni +kautta mitä lausui Pyhä Isämme Paavi, St. Pietarin perillinen, jolle on +sitomisen ja purkamisen avaimet annettuna: Miksi, oi Skotlannin Robert +kuningas, et ole Pyhän Anteruksen arkkihiippakuntaan päästänyt +Wardlaw'in Henrikkiä, jonka Minä olin siihen paikkaan ehdoittanut? +Mitäs sinä suullasi lupaatkaan kuuliaisuutta Kirkolle, vaikka tekosi +näyttävät sydämesi häijyyden ja tottelemattomuuden? Kuuliaisuus on +parempi kuin lahja." + +"Herra abotti", vastasi kuningas tavalla, joka sopi hänen korkealle +arvollensa, "tästä asiasta minä hyvin voin olla vastaamatta teille, +koska se ainoasti on meidän ja valtakuntamme säätyin välinen, eikä +ollenkaan kuulu meidän yksityisen omantuntomme alle." + +"Voi", sanoi abotti, "kenenkä omaatuntoa se sitten on painava +tuomiopäivänä? Kuka teidän miekkavyöllisistä ritareistanne tahi +rikkaista porvareistanne on sitten astuva kuninkaansa ja sen +rangaistuksen väliin, johon kuningas siellä tulee tuomittavaksi, +siitä kun hän hengellisissä asioissa on totellut heidän maallista +valtio-viisauttansa? Muista se, mahtava kuningas, että jos seisoisikin +valtakuntasi koko ritaristo täydessä sotavimmassa edessäs, +suojellakseen sinua punaisesta leimauksesta, niin he häviäisivät +tuhaksi, niinkuin kärventyvä härmä pätsin hehkussa." + +"Hyvä abotti isä", virkkoi kuningas, jonka pelkurimaiseen mieleen +tämmöiset puheet harvoin olivat vaikuttamatta, "te todellakin olette +kovin ankara tässä asiassa. Tuo onneton Wardlaw'in estäminen +arkkipiispanpaikasta tapahtui sillä aikaa kun viimeksi olin kipeänä, +jolloin Douglas'in kreivi sijaiskuninkaana hallitsi Skotlantia. Älkää +siis syyttäkö minua siitä mitä tapahtui ajalla, jolloin olin +kykenemätön valtakunnan asioita itse johtamaan ja jolloin minun oli +täytynyt jättää valtani toiselle." + +"Alamaisellenne, herra kuningas, tämä selitys on riittäväinen", vastasi +abotti. "Mutta jos se este tehtiin kreivi Douglas'in sijaiskuninkuuden +aikana, niin on Pyhän Isämme Paavin lähettiläs kuitenkin kysyvä, miksi +ei sitä kohta paikalla poistettu, niin pian kuin kuningas jälleen oli +ottanut hallitus-ohjat omiin käsiinsä? Mustalla Douglas'illa on suuri +voima, suurempi kenties kuin mitä alamaisella sopisi olla kuninkaansa +valtakunnassa. Mutta ei hänellä kuitenkaan ole voimaa käydä teidän ja +teidän omantuntonne väliin, herra kuningas, eikä vapauttaa teitä niistä +velvollisuuksistanne Pyhää Kirkkoa kohtaan, joihin teidän +kuninkaallinen arvonne teidät sitoo." + +"Isä", sanoi Robert jotenkin närkästyneenä, "te olette liian +jyrkkäpuheinen tässä asiassa; kumminkin pitäisi teidän odottaa +kohtuullista aikaa, siksi kun me olemme kerjinneet keksiä tähän jotain +apukeinoa. Samallaisia selkkauksia on ennenkin useampia kertoja +tapahtunut teidän edeltäjienne aikana. Eipä meidän autuas +kuninkaallinen esi-isämme, Pyhä Taavettikaan, luopunut kuninkaallisesta +oikeudestaan tässä suhteessa, ennen kuin ensin oli koettanut pitää +puoltansa ja suojella sitä, vaikkapa vaan hän sen kautta joutuikin +eripuraisuuteen itse Pyhän Isän Paavin kanssa." + +"Vaan siinäpä asiassa se suuri ja hyvä kuningas ei ollutkaan pyhä eikä +jumalinen", vastasi abotti, "ja senvuoksi hän joutuikin tappiolle sekä +vihollistensa ryöstettäväksi, koska oli paljastanut miekkansa Pyhän +Pietarin, ja Pyhän Paavalin sekä Beverleyn Pyhän Johanneksen lippuja +vastaan, tuossa sodassa, joka siitä sai Lippusodan nimen. Ja hyvä oli +hänelle, että hänen syntinsä sai rangaistuksensa täällä maan päällä, +eikä vaan tullut kirjoitetuksi tilikirjaan, joka tulee luettavaksi +pitkänä, kauhistuttavana tuomiopäivänä." + +"Hyvä on, kunnon abotti, hyvä on -- nyt on kylläksi puhuttu siitä +asiasta. Pyhälle Isälle Paaville Jumalan avulla ei pidä tulla syytä +valittaa minusta. Neitsyt todistakoon sanani todeksi! -- minä mielummin +luopuisin tästä kruunustani kuin tahtoisin raskauttaa omaatuntoani +vääryydellä Äitiämme Kirkkoa vastaan. Kyllähän minä aina olen pelännyt, +että Douglas'in kreivi liian paljon pitää silmällä tämän nykyisen, +aikaisen, katoovaisen elämän turhuutta sekä maallisia asioita, +voidakseen, niin kuin hänen pitäisi, oikein muistaa tulevaa maailmaa +tarkoittavia velvollisuuksia." + +"Aivan nykyisinpä hän", sanoi abotti, "on tuhannen miehen seuran kanssa +väkisin poikennut majaan Aberbrothock'in luostariin ja pakoittanut +abotin hankkimaan koko sen mies- ja hevos-joukon tarpeet. Kreivi näet +sanoi, että muka hänellä on oikeus vaatia vieraanvaraa tässä paikassa, +jonka perustamisessa hänenkin esi-isänsä olivat osalliset. Tosiaankin +olisi parempi antaa siltä suvulta saadut lahjoitusmaat jälleen +takaisin, kuin kärsiä semmoista ryöstöä, joka on enemmin Vuoriston +kerjääjäin ja kärttäjäin hillittömän vallattomuuden kuin kristitylle +vapaaherralle sopivan käytöksen kaltainen." + +"Mustat Douglas'it", huokasi kuningas, "ovat sukua, joka ei salli +'ei'tä. Mutta olenpa, herra abotti, kenties itsekin samallainen +väkinäinen vieras. Sillä minun oloni täällä on ollut pitkällinen, ja +minun seurajoukkoni, vaikka paljoa pienempi kuin Douglas'ien, on +kuitenkin niin lukuisa, että niiden jokapäiväinen elättäminen on teille +rasitukseksi. Olen kyllä käskenyt lähettää ruoan-hankkijoita ulos, +helpoittaakseni teidän rasitustanne niin paljon kuin mahdollista; mutta +jos teille on meistä vastusta, niin olisi soveliasta, että me hyvissä +ajoin siirtyisimme muualle." + +"Pyhä Neitsyt varjelkoon!" vastusti abotti, jolla, vaikka hän oli +vallanhimoinen, ei ollut mitään halpaa saituutta luonteessaan; hän oli +päinvastoin tuhlaavainenkin jalomielisessä vieraanvarain suomisessa. +"Tottahan tää Dominikolais-luostari voi hallitsijalleenkin suoda +vieraanvaraa, samoin kuin se suopi jokaiselle matkalaiselle, mitä +säätyä tahansa, joka semmoista tahtoo ottaa meidän suojeluspyhämme +palvelijain kädestä. Ei, minun armollinen kuninkaani -- tulkaa tänne +vaikka kymmenen vertaa suuremman seurajoukon kanssa, ei niiden +sittenkään tarvitse olla kaura-vakan, olkilyhteen, leipäpalan tai +ruoka-naulan puutteessa, vaan meidän luostarimme on ne hankkiva. Eri +asia on, että kirkon tuloja, jotka ovat niin paljon suuremmat kuin mitä +munkit tarvitsevat tai hallitsevat, käytetään vieraanvarain suomiseen +kuninkaalliselle majesteetille kohtuullisuuden ja velvollisuuden +mukaan; eri asia taas on, kun ne joutuvat ryöstösaaliiksi raakain, +väkivaltaisten miesten käsiin, joiden ryöstönhimon ainoana rajana on +heidän voimansa raja." + +"Hyvä on, kunnon abotti", sanoi kuningas. "Ja nyt kääntääksemme +ajatuksemme hetkiseksi pois valtio-asioista, voitteko te, arvoisa isä, +antaa minulle tietoa kuinka tään Perth'in kaupungin hyvät porvarit ovat +aloittaneet Valentinin-päivänsä? -- Naisia nauratellen, iloa lyöden ja +rauhallisesti, toivon ma." + +"Mitä naisten naurattelemiseen tulee, armollinen kuningas, minä +semmoisista menoista sangen vähän tiedän. Mitä sitten rauhallisuutta +koskee, niin pyrkipä kolme, neljä miestä, joissa kaksi pahasti +haavoitettua, tän'-aamuna ennen päivänkoittoa meidän pyhän paikkamme +ulkomuurien suojaan. Ja heitä takaa-ajamassa oli joukko kiljuvia, +karjuvia porvareita paitasillaan, varustettuna nuijilla, tuurilla, +Lochaber'in kirveillä sekä kahdenkätisillä miekoilla, huutaen: 'Lyö' ja +'Hakkaa päälle!' toinen toistansa kovemmin. Eivätpä he vielä tyyntyneet +silloinkaan, koska meidän porttivahtimme heille ilmoitti, että heidän +vaivansa alaiset olivat saaneet turvapaikan meidän kirkkomme +Galileassa,[19] vaan huusivat sekä kolkuttelivat pientä porttiamme +vielä yhä edelleen vähän aikaa, vaatien rikollisten antamista heidän +käsiinsä. Pelkäsinpä pahoin, että heidän raaka melunsa oli herättänyt +teidätkin unestanne, herra kuningas, ja teitä kummastuttanut." + +"Unestani se melu kyllä olisi voinut herättää minut", virkkoi kuningas, +"vaan mitä kummastusta väkivallanteon melu olisi voinut nostaa? -- Voi, +arvoisa isä, täällä Skotlannissa on vaan yksi ainoa paikka, mihin +sorretun parku ja sortajan uhkaukset eivät voi kuulua -- se paikka, +hyvä isä -- on hauta." + +Abotti seisoi siinä kunnioittavaisessa äänettömyydessä, surkutellen +tätä hallitsijaa, jonka sydämen hellyys niin vähän sopi yhteen hänen +kansansa tilan ja tapain kanssa. + +"Ja mitä tuli sitten noista pakolaisista?" kysyi Robert, hetkisen vaiti +oltuansa. + +"Tietysti, herra kuningas", vastasi abotti, "ne päästettiin, niinkuin +itsekin pyysivät, pois ennen päivän valkenemista. Me olimme +tiedustelleet, ettei kukaan heidän vihollisistaan ollut väijyksissä +likiseuduilla, ja niin he läksivät täydessä turvassa tiehensä." + +"Te ette ollenkaan", kysyi vielä kuningas, "tiedä kutka ne miehet +olivat, ettekä syytä miksi ne teidän turviinne pakenivat?" + +"Syynä", vastasi abotti, "oli ollut kahakka porvarein kanssa; mutta +miten se syntyi, sitä emme tiedä. Meidän luostarimme tapana on suoda +vuorokauden-aikuinen suoja Pyhän Dominikon pyhässä huoneessa, ilman +mitään kysymättä niiltä onnettomilta, jotka sinne ovat turvansa +ottaneet. Jos he meillä tahtovat kauemman aikaa viipyä, silloin on syy, +miksi he tähän pyhään paikkaan ovat paenneet, kirjoitettava luostarimme +päiväkirjaan. Ja -- ylistetty olkoon meidän hurskas suojeluspyhämme! -- +tämän lyhyt-aikuisen suojeluksen kautta pelastuu lain kynsistä moni +semmoinenkin mies, joka, jos hänen rikoksensa olisi ollut meille +tietty, meidän kenties olisi ollut pakko antaa ulos hänen +perään-ajajiensa ja vainoojiensa käsihin." + +Abotin tätä puhuessa, rupesi kuninkaan mielessä se ajatus +häämöittämään, että tämä suojelemisen oikeus, näin ilman mitään ehdotta +harjoitettuna, mahtoi olla pahana kammitsana oikeudenkäynnille hänen +valtakunnassaan. Mutta hän kohta kukisti sen ajatuksen, ikään kuin se +olisi saatanan viekoitusta, ja piti tarkasti vaaria, ettei yksikään +sana hänen suustansa pääsisi, joka olisi voinut kirkkoylimykselle +ilmaista, että semmoinen jumalaton ajatus koskaan oli vilahtanut hänen +mielensä läpi. Siksi hän kohta poikkesi toiseen aineesen. + +"Aurinko edistyy hitaasti tässä päiväkellossa", sanoi hän. "Tämmöisen +sanoman kuultuani, jonka te toitte, olisin luullut herrojen +valtaneuvoskuntani jäsenien aikaisemmin tulevan tänne kokoon, tuon +onnettoman meteli-asian sekavaa vyyhtiä selvittämään. Kovapa tosiaan +oli onneni, joka asetti minut hallitsijaksi kansalle, jossa, niin +luulen, olen ihan ainoa rauhaa ja tyyntä haluava mies!" + +"Kirkko aina haluaa rauhaa ja tyyntä", sanoi abotti, joka ei sallinut +näinkään yleisen lauseen puhjeta ilmi kuningas-paran raskautetusta +sydämestä, ilman lisäämättä poikkeusta, joka puolusti kirkon kunniaa. + +"Mitään muuta en minäkään tarkoittanut", sanoi Robert. "Mutta +myöntänettehän te, isä abotti, kuitenkin, että kirkko, riitoja +asetellessaan, niinkuin tietysti on tarkoituksena, usein on hääriväisen +emännän kaltainen, joka juuri lennättää liikkeelle tomut, joita hän +tahtoo pois lakaista." + +Tähän muistutukseen olisi abotti vastannut; mutta samassa salin ovi +avattiin, ja eräs kammaripalvelija ilmoitti Albanyn herttuan tuloa. + + + + +KYMMENES LUKU. + + + Älä moiti, jos hän nyt riemuinen on! + Viel' eilen itki se onneton, + Kenties taas huomenna itkee. + + Johanna Baillie. + +Albanyn herttuan ristimänimi oli Robert, samoin kuin hänen +kuninkaallisen veljensäkin. Jälkimmäinen oli kyllä alkuaan ollut +ristitty Juhanaksi, jolla nimellä häntä sanottiinkin, siksi kun hän +kruunun peri. Silloin taika-uskoisille ihmisille johtui mieleen, että +sitä nimeä oli kova onni seuraillut, Englannissa Juhana Maattoman, +Franskassa Juhana Pyhän, Skotlannissa Juhana Balliol'in elämässä. Tämän +pahan enteen välttämiseksi oli siis päätetty, että nuori kuningas +ottaisi nimen Robert, jonka Robert Prucen muisto teki Skotlannille +rakkaaksi. Me mainitsemme sen, selitteeksi kuinka näin kahdella +veljellä tässä perheessä oli sama nimi, joka seikka tietysti ei ollut +silloinkaan tavallisempi kuin meidän aikoina. + +Albanyn herttua, myös jo ijäkäs mies, ei juuri tainnut olla paljoa +halukkaampi sotaisiin töihin kuin itse kuningaskaan. Mutta jos hänessä +ei liene ollutkaan liioin urhoutta, niin oli hänessä kuitenkin kyllin +viisautta peittämään ja salaamaan mainitun avun puutetta, joka, jos +kerta vihjauskin siitä pääsi leviämään, olisi tehnyt peräti lopun +kaikista hänen kunnianhimoisista toivoistaan. Hänessä oli paitsi sitä +ylpeyttäkin sen verran, että se hätätilassa saattoi täyttää todellisen +urhouden sijan ja pitää hänen hermonsa niin tiukassa kurissa, ettei +niiden väriseminen päässyt näkyviin. Muuten oli hän kokenut hovimies, +hätäilemätön, pikastumaton ja kavala; niitä kohtia, joihin hän pyrki, +piti hän tarkkaan silmällä, vaikka vielä olivatkin kaukana, eikä +koskaan unohtanut jos kohta hänen monimutkaiset polkunsa joskus +näkyivätkin käyvän aivan toiseen suuntaan. Ulkomuodossaan hän oli +kuninkaan kaltainen, ollen hänkin ylevä ja majesteetillinen niin hyvin +vartaloltaan kuin myös kasvoiltaan. Se etu oli hänellä vielä vanhempaan +veljeen verraten, ettei häntä mikään raajarikkoisuus vaivannut, ja että +hän kaikin puolin oli kepeämpi, liikkuvampi. Pukunsa oli kallis, vaan +koreilematon, niinkuin hänen arvolleen ja ijälleen sopi, ja samoin kuin +kuninkaallinen veljensä ei hän pitänyt minkäänlaisia aseita; ainoasti +tuppi, sisältävä pari pikku veistä, riippui hänen vyöltään siinä +paikassa, missä oli miekat, taikka, kun se oli pois riisuttu, +väkipuukon tavallinen sija. + +Herttuan sisään-astuessa, abotti, kumarrettuansa, nöyrästi vetäytyi +syrjäiseen komeroon, poikemmaksi kuninkaan istuimesta, ettei +vieraanmiehen läsnä-olo olisi esteeksi veljesten vapaalle +keskustelulle. Tarpeellista lienee mainita, että tämä komero oli +ikkuna-komero, ja että sen paikka oli luostarin pihanpuolisessa +seinässä, siinä rakennusten osassa, jota nimitettiin _palatsiksi_ siitä +että se niin usein oli Skotlannin kuninkaitten majapaikkana -- muulloin +se oli abotin asuntona, Tämä ikkuna oli juuri kuninkaallisten +huoneitten pää-oven yli, ja sinne näkyi luostarin sisäpiha. Pihan koko +oikean sivun täytti pituudellaan luostarin komea kirkko; vasemmalla oli +rakennus, joka sisälsi kellarit, ruokasalin, kokoushuoneen sekä +ylikerrassaan muita luostarin tarpeihin käytettyjä huoneita; sillä +semmoisia oli vielä paitsi niitäkin, joissa Robert kuningas seuroineen +majaeli. Neljännessä huonerivissä, jonka jalonnäköinen ulkoseinä antoi +nousevaan aurinkoon päin, oli avara _hospitium_ eli vierasmaja +toivioretkeläisiä sekä muita käypiä vieraita varten; siinä samassa oli +myös suuri joukko halvempia kyökki- ja makasiini-huoneita, missä ne +runsaat muona-aineet olivat tallella, joista Dominokolais-isien +kannatti niin tuhlaavaisesti vieraanvaroja suoda. Korkean kaariportin +kautta päästiin tältä itäpäädyltä pihaan, ja se portti oli juuri +vastapäätä ikkunaa, jonka ääressä Anselm isä seisoi. Hän saattoi siis +nähdä vähän matkaa pimeän kaariportin alitse; tuikahtelipa hänen +silmiinsä myös hiukka sitä valoa, joka portin läpi tunki. Mutta hän +seisoi kuitenkin niin korkealla ja portin holvi oli niin pitkä, että +portin ulkopuolinen reuna ainoasti epäselvästi häämöitti hänelle. +Näitä paikkasuhteita on tarpeellista pitää mielessä. Me palajamme +prinssi-veljesten keskusteluun. + +"Veli kultani", virkkoi kuningas, kehottaen Albanyn herttuan, kun tämä +oli laskeutunut toiselle polvelleen, suudellakseen veljensä kättä, +"armas, rakas veljeni, miksi noita turhia temppuja? Eikös se ole yksi +ja sama Skotlannin Stuart meidän isämme, yksi ja sama Elisahet More +meidän äitimme?" + +"Sitä en olekaan unohtanut", virkkoi Albanyn herttua nousten; "mutta en +saa myös veljen likeisen tuttavuuden tähden unohtaa kuninkaalle tulevaa +kunnioitusta." + +"Voi se on totta, aivan totta, Robin", vastasi kuningas. +"Valta-istuin on niinkuin korkea, paljas kalliohuippu, johon ei +kukkanen eikä ruohokaan koskaan pääse juurtumaan, Kaikki lempeät +tunteet, kaikki hellempi rakkaus on kuninkaalta kielletty. Kuningas ei +saa likistää veljeään rintaansa vasten -- ei saa näyttää rakkauttansa +pojalleen!" + +"Semmoinenhan muutamin suhtein on korkeuden kohtalo, herra kuningas", +sanoi Albanyn herttua. "Mutta Jumala, säätäessään teidän oman perheenne +jäsenet vähän poikemmaksi teistä, on sen sijaan antanut teille +kokonaisen kansan lapsiksenne." + +"Voi, Robert!" vastasi kuningas, "sinun sydämes on paremmin kuin minun +luotu kuninkaan velvollisuuksia varten. Minä katselen tältä +korkeudelta, jolle kohtaloni on minut asettanut, tuota joukkoa, jota +sinä nimität lapsikseni -- kyllähän minä heitä rakastan, heille hyvää +suon -- vaan heitä on monta ja he ovat kaukana minusta. Voi! onpa +halvimmallakin heistä toki joku olento, jota hän saattaa likistää +rintaansa vasten ja johon hän voi antaa isällisen hellyytensä ilman +mitään määrää vuotaa. Mutta enin, mitä kuningas voi suoda kansalleen, +on hymy -- semmoinen, kuin koska päivä hymyilee Grampian-vuoriston +lumihuipuille -- yhtä kaukainen, yhtä vähän sulattavainen. Voi, Robin! +meidän isällämme oli tapana meitä hyväellä, ja jos hän jolloinkulloin +toruikin, niin hän torui lempeällä äänellä. Olipa hän kuitenkin +kuningas yhtä paljon kuin minä -- miksi ei siis minun olisi sallittu, +samoin kuin hänen -- koettaa käännyttää kadotettua poikaani lempeydellä +pikemmin kuin kovuudella?" + +"Jos lempeyttä ei vielä olisi koskaan koetettu, armollinen kuningas", +vastasi Albanyn herttua semmoisella äänellä, jolla jotakin +vastenmielistä puhutaan, "niin tietysti kaikkein ensiksi pitäisi +käyttää lempeitä keinoja. Te itse, armollinen kuningas, voitte +parhaiten päättää, eikö niitä nyt jo ole tarpeeksi kauan kohdeltu ja +eivätkö vallattoman mielen masentaminen ja ankara kurinpito olisi +tehollisempia keinoja. Teidän kuninkaallisessa vallassanne on kokonaan +päätös, minkä menetyksen Rothsayn herttuan suhteen te katsotte +edullisimmaksi sekä hänen että valtakunnan lopulliseksi hyödyksi." + +"Se ei ole ystävällisesti tehty", sanoi kuningas. "Sinä vaan viittaat +tuota tuskallista polkua, jolle tahdot saada minut poikkeemaan, mutta +et tarjoo minulle kättäsi tuekseni." + +"Minun kättäni tueksenne te aina voitte käskeä, armollinen kuningas", +vastasi Albanyn herttua. "Mutta minun, kaikista ihmisistä maan päällä, +kaikkein vähimmin sopisi yllyttää teitä kovuuteen teidän poikaanne ja +perillistänne vastaan? Minullehan, siinä tapauksessa että te, +kuninkaallinen majesteetti, ilman perillisittä kuolisitte -- jota +Jumala varjelkoon! -- tämä turmiota tuottava kruunu tulisi osaksi! Eikö +sitten tuittupäinen March'in kreivi sekä ylpeä Douglas'in kreivi +ajattelisi ja julki lausuisikin, että Albanyn herttua on kylvänyt +eripuraisuutta kuninkaallisen veljensä sekä Skotlannin kruunun +perillisen välille, mahdollisesti saadaksensa tien auki oman perheensä +perintö-oikeudelle? -- Ei, mun kuninkaani -- henkeni minä mielelläni +uhraisin teidän palveluksessanne; vaan kunniaani en voi antaa +alttiiksi." + +"Sinä puhut totta, Robin -- sinä puhut aivan totta", virkkoi kuningas, +kärkkäästi selittäen veljensä sanat omalla tavallaan. "Me emme saa +antaa noiden mahtavain, vaarallisten lordien huomata, että on mitään +eripuraisuuteen vivahtavaakaan kuninkaallisessa suvussamme. Se tulee +välttää kaikin mokomin; ja siksi koettakaamme vielä yhä edelleen +lempeitä keinoja, siinä toivossa että niilläkin saamme Rothsayn +hullutuksen parannetuksi. Näenhän minä hänessä aika ajoin toivon +kipunan semmoisen, joka kyllä voisi maksaa hellän virittelemisen +vaivan. Hän on nuori -- hyvin nuori -- kuninkaan poika, ja nuoruuden +veri hänessä nyt hurjimmillaan kuohuu. Olkaamme kärsivälliset häntä +kohtaan, niinkuin taitava ratsumies tulisenluontoiselle oriilleen. +Antakaamme hänen riehua riehunta-aikansa loppuun; sitten saat nähdä, +että sinä itse kaikkein enimmin tulet häneen tyytyväiseksi. Olethan +sinä rakkaudessas moittinut minua siitä, kun olen liika hiljainen, +liika ujo -- Rothsayn herttuassa ei ole niitä vikoja." + +"Siitä panisin vaikka henkenikin pantiksi, ettei ole", vastasi Albanyn +herttua kuivakiskoisesti. + +"Ei hän myös ole älyä eikä käsityksen sukkeluutta vailla", jatkoi +kuningas, puolustellen poikaansa veljeänsä vastaan. "Tänään olen +käskenyt häntä tänne valtioneuvosten kokoukseen tulemaan, ja saatpa +nähdä kuinka hän sen tehtävän suorittaa. Myönnäthän sinä itsekin, +Robin, että perintöprinssiltä ei puutu terävää älyä eikä taitoa +valtio-asioiden käyttämiseen, milloin hän vaan viitsii niitä ajatella." + +"Tietysti, eikä häneltä suinkaan puutu kumpaakaan, armollinen +kuningas", vastasi Albanyn herttua, "kunpa vaan hän _viitsii_ +valtio-asioita ajatella." + +"Niinhän minä sanoin", virkkoi kuningas, "ja sydämestäni olen iloinen, +kun näen sinunkin, Robin, suostuvan siihen, että me vielä kerran +annamme sille onnettomalle nuorukais-paralle yrittämisen tilaisuutta. +Hänellä ei ole enää äitiä, joka voisi lepyttää häneen suuttunutta isää. +Se pitää muistaa, Robin." + +"Minä olen varma", sanoi herttua, "että se menetys, joka teidän +sydämellenne, armollinen kuningas, on mieluisin, samassa tulee olemaan +viisain sekä parhain." + +Albanyn herttua aivan hyvin huomasi tuon yksinkertaisen pienen +viekkauden; hän näki että kuningas koetti luiskahtaa pois veljensä +puheitten johtopäätöksistä, tehdä juuri päinvastoin mitä herttua oli +neuvonut ja kuitenkin olla tekevinänsä sen hänen suostumuksellaan. +Mutta vaikka hän näin huomasi, ettei hän nyt tällä kertaa saanut +kuningasta taipumaan mieltänsä myöten, eipä hän senvuoksi kuitenkaan +hellittänyt ohjaksia kokonaan käsistään, vaan päätti odottaa parempaa +tilaisuutta ilkeitten tuumiensa toimeenpanemiseen, jonka tilaisuuden, +niin hän toivoi, joku uusi riita kuninkaan ja prinssin välillä kylläkin +pian mahtoi tarjota. + +Sillä aikaa kuningas, joka pelkäsi että hänen veljensä uudestaan +ottaisi puheeksi sen tuskauttavan aineen, josta hän nyt juuri oli +päässyt, ääneensä huusi Dominikolais-abotille: "Kuuluu hevoskavioin +kopinaa. Sieltä, missä seisotte, te voitte katsoa alas pihaan, arvoisa +isä. Katsokaa ikkunoista ja sanokaa kuka on tulossa -- Rothsayn herttua +-- eikö niin?" + +"Se on jalosukuinen March'in kreivi seuralaisineen", sanoi abotti. + +"Onko hänellä suuri seuralais-joukko?" kysyi kuningas. "Tuleeko kaikki +hänen väkensä sisäportista sisään?" + +Samassa Albanyn herttua kuiskasi kuninkaan korvaan: "Älkää pelätkö -- +teidän henkivartijanne, Brandanet[20] ovat täysissä aseissa." + +Kuningas kiitti pään-nyökähdyksellä, ja abottikin ikkunan vierestä +vastasi hänen kysymykseensä: "Kreivillä on seurassaan kaksi herraa, +kaksi hovipoikaa ja neljä tallirenkiä. Yksi hovipoika seuraa häntä +suuria rappusia myöten tänne kantaen kreivin miekkaa. Muut ovat +jääneet pihalle, ja -- _Benedicite!_ (Herra siunatkoon!) -- mitäs +se on? -- Tuossa on kuljeksivainen laulutyttö viuluineen, joka +aikoo muka laulamaan kuninkaan ikkunain edustalla, meidän +Dominikolais-luostarissamme, aivan kuin olisi tää jonkun yhteisen +ravintolan piha! Minä lähden käskemään, että hänet paikalla ajetaan +ulos." + +"Älkää, hyvä isä", kielsi kuningas! "Sallikaa minun anoa armoa sille +kulkuri-paralle. Iloisella Tieteellä -- siksihän sitä sanotaan -- jota +hän harjoittelee, on surkeina kumppaleinaan kaikki se kurjuus, jonka +köyhyys ja kova onni ovat noiden maankiertelijäin osaksi määränneet. Ja +siinä suhteessa hän on hyvin kuninkaan kaltainen, jolle kaikki ihmiset +huutavat: 'Eläköön!' -- vaan joka on vailla sitä kunnioitusta sekä +kuuliaista rakkautta, jonka köyhinkin talonpoika saapi perhekunnaltaan. +Älkää ahdistelko tuota kulkijainta, isä; antakaa hänen, jos hän tahtoo, +pihalla laulaa huoveille sekä palvelijoille. Se on estävä riidan +nousemista heidän välillään, josta muuten olis pelkoa, koska he +palvelevat niin omavaltaisia, toisiansa vihaavia herroja." + +Näin puhui tää hyvänsydäminen, pehmeäluontoinen kuningas, ja +abotti kumarsi tottelevaisuuden merkiksi. Hänen puhuessaan, astui +March'in kreivi juhlasaliin, -- puettuna sen ajan tavallisiin +ratsumiehen-vaatteisin, väkipuukko vyöllänsä. Hovipojan, joka hänen +miekkaansa kantoi, oli hän jättänyt etuhuoneesen. March'in kreivi oli +uhkeavartaloinen, kaunis, valkeaverinen mies; hänellä oli jokseenkin +tuuhea, keltainen tukka sekä kirkkaat, siniset silmät, jotka kiiluivat +niinkuin haukan näkimet. Hänen ulkonäössään, vaikka se muuten oli +miellyttävä, saattoi havaita pikaisen, tuittupäisen luonteen merkit, +jonka hillittömään osoittamiseen hänellä korkea-arvoisena, mahtavana +Keski-ajan aatelisherrana oli ollut liiankin paljon tilaisuutta. + +"Terve tultuanne, March'in kreivi", sanoi kuningas, suosiollisesti +kumartain. "Te olette kauan aikaa olleet poissa minun neuvokunnastani." + +"Armollinen kuninkaani", vastasi kreivi syvällä kumarruksella +kuninkaalle ja ylpeällä, jäykällä pään-nyykähdyksellä Albanyn +herttualle, "jos olen ollut poissa teidän neuvoskunnastanne, niin +siihen on ollut syynä, että minun sijassani on ollut täällä suodumpia +ja -- en ollenkaan epäile sitä -- taitavampia neuvon-antajia. Nytkin +vaan tulen ilmoittamaan teille, kuninkaallinen majesteetti, että +Englannin rajalta tulleet sanomat vaativat minun suorakohtaista +palajamistani omille tiluksilleni. Onhan armollinen herra, täällä +monineuvoinen, valtioviisas veljenne, Albanyn herttua, jonka kanssa +voitte neuvoitella, ja mahtava, sotaisa Douglas'in kreivi, joka ne +neuvot sitten voi panna toimeen. Minua ei ole tarvis, paitsi omilla +maillani; ja sinne aion teidän luvallanne, armollinen kuningas, heti +paikalla palata, virkaani rajan vartijana toimittamaan." + +"Ettehän toki osoittane meille semmoista ystävyyden puutetta, +serkku", vastasi lempeä kuningas. "Par'-aikaa kuuluu tänne pahoja. +Nuot kurjat Vuoriston clan'it ovat taas kaikki rauhattomuutta +nostamaisillaan, jopa omankin hovini turvallisuus vaatii, että viisain +neuvon-antajistamme olisi täällä meitä neuvomassa, ja urhokkain +ritareistamme päätöksiä toimeenpanemasta. Eihän toki Tuomas Randolf'in +jälkeläinen jättäne Robert Brucen pojanpoikaa tällä näin vaarallisella +hetkellä?" + +"Jääpi tänne kuitenkin hänen luokseen kauas kuuluisan Jaakko +Douglas'in jälkeläinen", vastasi March'in kreivi. "Kehuuhan se herra +aina, ettei hän koskaan astu jalkaansa jalustimeen, jos ei tuhat +huovia samassa hyppää hevosen selkään hänen jokapäiväisenä +henkivartijaparvenaan, ja luulenpa Aberbrothock'in munkkien voivan sen +valallaan todeksi vakuuttaa. Totta mar' ne huovit, kun vielä lisäksi +panee Douglas'in koko ritarijoukon, jaksanevat pitää kurissa +säännöttömän Vuorelais-talonpoikien lauman, paljoa helpommin kuin minä +jaksan tehdä vastarintaa Englannin joutsimiehille sekä Henrik +Hotspur'in voimalle! Ja onhan sitten paitsi sitä täällä tää armollinen +Albanyn herttua, joka niin valppaasti pitää huolta kuninkaan +turvallisuudesta, että hän käskee Brandanet kaikki aseisin silloinkin, +koska minunkaltaiseni uskollinen alamainen lähestyy hovia mitättömän +huovi-kymmenkunnan kanssa -- semmoinen joukkohan aina seuraa +halvintakin nurkka-paronia, jolla vaan on tornihökkeli ja tuhat +tynnyrin-alaa kanerva-kangasta omanansa. Jos niin varovaisia ollaan, +missä ei vähintäkään vaaran merkkiä ole -- sillä eihän toki, toivon ma, +minun puoleltani semmoista pelätty -- niin teidän kuninkaallinen +personanne, todellisen vaaran sattuessa, varmaankin tulee hyvin +suojelluksi." + +"March'in kreivi", virkkoi Albanyn herttua, "halvinkin noista +paroneista, joita te mainitsitte, aina kutsuu väkensä aseisin, kun +hänen linnahansa vaikka lähinkin, rakkain ystävä saapuu. Ja Pyhän +Neitsyen avulla en tahdo olla vähemmin valpas kuninkaan personaa +suojellessa kuin he omaansa turvatessa. Ovathan Brandanet kuninkaan +yksityisiä alustalaisia ja kotiväkeä, ja satamäärä semmoisia miehiä on +varsin vähäinen henkivartija-joukko itse kuninkaalle, koska te itse, +hyvä herra, samoin kuin Douglas'in kreivi, usein ratsastatte, kymmenen +sen vertaa miehiä perässänne." + +"Herra herttua", vastasi kreivi, "jos kuninkaan etu niin vaatisi, +ratsastaisin ulos huovijoukon kanssa, joka olisi vielä kymmenen vertaa +suurempi sitä, jota te nyt juuri mainitsitte. Mutta en ole koskaan +tehnyt sitä sillä tarkoituksella, että petturin tavalla kaappaisin +kuninkaan käsiini, tai että kerskaavaisesti peloittaisin muita +aatelisherroja." + +"Robert veikkoseni", sanoi kuningas, joka aina oli harras rauhantekijä, +"sinä teet väärin, kun ollenkaan viittaat epäluuloa March'in kreiviä +vastaan mahdolliseksi. Ja te, serkkuni, March'in kreivi, käsitätte +veljeni varovaisuuden väärin. -- Mutta kuulkaa -- jättäkäämme jo tämä +vihainen sanakiista -- minä kuulen jokseenkin miellyttävää laulua ja +soittoa. Te olette Iloisen Tieteen tuntija, March'in kreivi, ja +rakastatte sitä hyvin. Menkäättepäs tuonne ikkunan ääreen, pyhän abotin +viereen, jolta en voi kysyä mitään tuommoista maallista huvitusta +koskevaa. Te voitte sitten tuoda minulle tietoa, maksaako se soitto ja +laulu todella kuultelemisen vaivaa. Tuo sävel on franskalainen, +luullakseni -- minun veljeni Albanyn herttuan päätös ei myös +maksa näkinkengänkään vertaa tämmösissä asioissa -- teidän, hyvä +serkku, tulee siis lausua mielenne siitä, ansaitseeko vai ei se +laulutyttö-parka palkintoa. Poikamme ja Douglas'in kreivi kohta +paikalla tulevat tänne, ja sitten, kun koko neuvoskunta on ko'ossa, +otamme tärkeimmät asiat keskusteltaviksi." + +Jotakin hymyn tapaista vilahti March'in kreivin ylpeitten kasvojen +yli, kun hän siirtyi pois ennenmainittuun ikkunakomeroon ja asetti +itsensä sinne ääneti abotin rinnalle; hänhän ymmärsi että kuningas +näin tavoin koetti estää riitaa hänen sekä Albanyn herttuan välillä, +ja hän halveksi tässä ilmautuvaa pelkurimaista varovaisuutta. Sävel, +jota tyttö viululla soitti, oli iloinen ja hilpeä ensi alussa; +siinä oli vilahdus trubadurien hurjasta musiikista. Mutta sitten +muuttuivat soiton häilyväiset nuotit sekä tytön äänikin surullisiksi, +katkeavaisiksi, ikään kuin laulajan tuskalliset tunteet olisivat niitä +tukahdutelleet. + +Suuttunut kreivi, kuinka suuri hänen aistinsa, jota kuningas kehui, +lienee todella ollutkin näissä asioissa, varsin huolimattomasti, +niinkuin sopii arvata, kuulteli laulutytön musiikkia. Hänen ylpeässä +sydämessään taistelivat par'aikaa toiselta puolelta kuninkaalle tuleva +uskollisuus sekä hänen sydämensä pohjukassa yhä vielä kytevä rakkaus +tähän hyvänsävyiseen hallitsijaan, toiselta puolen kostonhimo, joka +hänessä kiehui sen vuoksi, kun hänen kunnian-haluiset toivonsa oli +tyhjäksi tehty ja vielä lisäksi häntä häväisty Margareta Douglas'in +ottamisella kruununperillisen puolisoksi hänen tyttärensä sijaan. +March'in kreivissä oli pikaisen, epävakaisen luonteen kaikki hyvät ja +pahat puolet. Nytkin hän oli tullut kuninkaalle jäähyväiset sanomaan, +aikoen sanoa uskollisuusvalansa irti, niin pian kun olisi mailleen +palannut; mutta yhtähyvin tuntui hänestä tämä rikollinen ja vaarallinen +päätös samassa vastahakoiselta, miltei mahdottomalta. Tämmöiset +vaaralliset mietteet liikkuivat hänen mielessänsä laulutytön laulun +alkaessa; mutta sen pitkittyessä muuttui hänen ajatustensa suunta +seikkain kautta, jotka väkisenkin vetivät hänen huomionsa puoleensa, +kiinnittäen sen siihen, mitä par'-aikaa luostarin pihalla tapahtui. +Tyttö lauloi Provencen murteella, joka oli täydesti ymmärrettynä +runouden kielellä kaikissa Europan hoveissa, erittäinkin Skotlannissa. +Laulu oli kuitenkin vähemmin mutkikas kuin tavallisesti Provencen +_sirvente't_, enemmin normandilaisen runoniekan sepittämän _lay'n_ +kaltainen. Sen voisi suomentaa tähän tapaan: + + Loviisa paran laulu. + + Loviisa parka, hän käy ja käy + Kylät kaikk' ja linnat, ei loppua näy; + Ja aina hän soittavi, laulavi vain: + Varokaatte, oi neidot, kehtoa ain'. + Oi mua Loviisa parkaa! + + Oli paahtava päiv', oli helteä sää; + Jo kuumeni posket, jo pyörtyi pää; + Läpi lehdon tie kävi vilppainen, + Miss' soi ilolaulut lintusien. + Oi mua Loviisa parkaa! + + Tähän lehtoon karhu ei pesää tee, + Suden polku se myös ohi kiertelee; + Mut jos peto vastaan tullutkin ois, -- + Ah mieluummin sitä tyttö nyt sois! + Voi mua Loviisa parkaa! + + Tuli vastaan poik' ylen kaunoinen, + Vyö vöillänsä paisteli kultainen; + Tuli lehdossa vastaan metsämies, + Mi viettelevää tuhat sanaa ties. + Voi mua Loviisa parkaa! + + Voi tyttönen hupsu, miks miellyit niin + Sima-suuhun ja kultiin kiilteleviin, + Oli aarre kallihimp' itselläs: + Sydän puhdas ja rauha sun mielessäs. + Voi mua Loviisa parkaa! + + Se aarre nyt sulta jo vietiinkin, -- + Väkisinkö kenties vai varkaisin? -- + Osan ryösti hän sult', osan lahjoitit pois -- + Meni kaikki, mi kallista ollut ois. + Voi mua Loviisa parkaa! + + Hyvä herra, oi suo pien' almu nyt vaan; + Sult' enään en kerjäile milloinkaan, + Sua parkuni toisten ei kiusata saa, -- + Pian suo Jumal' armonsa ja haudan maa! + Voi mua Loviisa parkaa! + +Tuskin oli laulu loppunut, niin Robert kuningas huusi March'in +kreiville, siinä pelossa että riita tämän ja Albanyn herttuan välillä +jälleen voisi alkaa: "No mitä te nyt tuosta laulusta sanotte, jalo +herra? -- Minusta tuntui se, lauluakin kuullen, olevan tulinen ja +kaunis sävel." + +"Minun aistini ei ole terävimpiä, mahtava herra kuningas; mutta +mahtaapa se laulutyttö hyvin tullakin toimeen ilman minun +ylistyksettäni, koska sille näkyy tulleen osaksi Rothsayn herttuan +suosio -- joka on paraita tämän asian tuntijoita Skotlannissa." + +"Mitä!" kysyi kuningas huolestuneena; "onko minun poikani tuolla +alhaalla?" + +"Hän istuu hevosensa selässä aivan likellä laulutyttöä", vastasi +March'in kreivi, ilkkuvainen hymy suun sopissa, "ja näkyy nyt yhtä +hartaasti kuultelevan tytön puhetta kuin äsken sen laulua." + +"Kuinka tää asia on, isä abotti?" kysyi taas kuningas. Mutta abotti +vetäytyi pois ikkunan vierestä: "En huoli katsella, armollinen +kuningas, mitä minun olisi tuskallista kertoa." + +"Mitä tää kaikki on?" kysyi kuningas kolmannen kerran, kovasti hehkuvin +poskin. Hän näytti aikovan nousta, mutta luopui taas siitä päätöksestä, +kun hän luultavasti ei tahtonut nähdä hurjan, nuoren prinssin tekevän +jotain sopimatonta hullutusta, jota hän kenties ei sitten kuitenkaan +hennoisi rangaista tarpeellisella ankaruudella. Mutta March'in +kreiville näkyi olevan hauska kertoilla kuninkaalle, mitä tämä +epäilemättä mieluummin olisi ollut tietämättä. + +"Armollinen kuningas", huusi hän, "asia tulee yhä hauskemmaksi ja +hauskemmaksi. Laulutyttönen ei ole ainoastaan lumonnut Skotlannin +perintöprinssin yhtä hyvin kuin kaikkein tuossa pihalla olevain +tallirenkien ja huovien korvia, vaan onpa hän vielä lisäksi osannut +vetää puoleensa Mustan Douglas'inkin huomion, jota me tähän saakka emme +vielä olleet tietäneet niin hartaaksi Iloisen Tieteen ihailijaksi. +Mutta enpä kuitenkaan tosiaan kummeksukaan hänen hämmästystänsä, koska +prinssi par'-aikaa on kunnioittanut tuon kauniin laulu- ja +viulumestarin ylistäväisellä suukkosella." + +"Mitä!" huudahti kuningas, "laskeeko Taavetti Rothsay leikkiä +laulutytön kanssa, vaimonsa isän silmien edessä? -- Menkää, hyvä isä +abotti, ja käskekää prinssiä heti paikalla tänne -- mene, armas +veljeni! --" Ja kun molemmat olivat lähteneet, jatkoi kuningas vielä: +"Menkää, hyvä serkku, March'in kreivi -- siellä tapahtuu turmiota, +siitä olen varma. Olkaa niin hyvä, serkku kulta, viekää abotin +rukoilevaisten sanojen avuksi minun käskyni." + +"Te ette muista, armollinen kuningas", vastasi March'in kreivi äänellä, +joka kipeästi loukattua sydäntä ilmoitti, "että Dunbar'in Elisabetin +isä ei ole liioin sopiva sovittajaksi Douglas'in kreivin sekä hänen +kuninkaallisen vävynsä välillä." + +"Suokaa anteeksi minulle, serkku", virkkoi lempeämielinen vanha mies. +"Kyllähän myönnän että teille johonkin määrään tehtiin vääryyttä -- +mutta minun poikani tulee murhatuksi -- minä lähden itse." + +Mutta kiiruusti noustessaan ylös tuoliltansa kuningas parka horjahti, +kompastui ja lankesi raskaasti maahan, niin että, koska hänen päänsä +tuolin kulmaan sattui, hän hetkisen ajaksi meni tunnottomaksi. Tämän +tapaturmion näkö kohta kokonaan voitti March'in kreivin vihan ja +sulatti hänen sydämensä. Hän riensi maassa makaavan kuninkaan +luokse, nosti hänet takaisin tuolille ja koetti hellimmällä, +kunnioittavaisimmalla tavalla kaikkia keinoja, saadakseen hänet jälleen +tointumaan. Robert vihdoin taas avasi silmänsä ja katsahti +puolipyörryksissään vielä ympärinsä. + +"Mitä on tapahtunut? -- Olemmeko me vielä yksin? -- Kukas on meidän +kanssamme?" + +"Teidän uskollinen alaisenne, March'in kreivi", vastasi kreivi. + +"Kahden keskenkö March'in kreivin kanssa?" kertoi kuningas, joka, kun +hän vielä oli puoleksi selviämättä, säikähtyi tuon mahtavan herran +nimestä, jota hän täydellä syyllä voi luulla saattaneensa +verivihollisekseen. + +"Niin juuri, minun armollinen kuninkaani, kahden kesken tään Dunbar'in +Yrjö-raukan kanssa, josta moni on tahtonut saada teitä pahaa +ajattelemaan, vaikka kyllä vielä saadaan nähdä, että hän on teidän +kuninkaalliselle personallenne uskollisempi kuin he." + +"Tosiaankin, serkkuseni, teille on liian suuri vääryys tullut tehdyksi; +ja, uskokaa minua, kyllä minä koetan parantaa -- --" + +"Jos niin on mielenne, armollinen kuningas, se vielä voidaan saada +parannetuksi", keskeytti häntä kreivi, tarttuen kiinni niihin +toivoihin, joita hänen kunnianhimonsa nyt kuvasi hänen eteensä. +"Prinssi ja Margareta Douglas ovat likeistä sukua keskenään -- Romasta +tulleen naimisluvan annossa ei ole otettu kaikista laillisista menoista +vaaria -- heidän avioliittonsa ei voi olla laillinen -- paavi, joka +teidän kaltaisenne jumalisen kuninkaan mieliksi varmaan on paljon +tekevä, voi edellisen kihlauksen tähden purkaa tään epäkristillisen +avioliiton. Ajatelkaa asiaa tyystin, kuninkaallinen majesteetti", +jatkoi kreivi, jonka mielestä tää arvaamaton tilaisuus, saada omin suin +puhua puolestansa, oli herättänyt vireille uusia, kunnianhimoisia +toivoja, "ajatelkaa asiaa tyystin, ennen kuin päätätte kumman te +valitsette, Douglas'in vaiko minut. Hän on mahtava ja voimallinen, sen +myönnän. Mutta Skotlannin avain riippuu Dunbar'in Yrjön vyöstä, ja hän +voisi tuoda Englantilais-armeijan hamaan Edinburg'in porttien edustalle +asti, ennen kuin Douglas Cairntablen rajoilta kerkiäisi tulla +vastarintaa tekemään. Teidän kuninkaallinen poikanne rakastaa minun +hyljättyä tytär-parkaani, ja ylpeä Margareta Douglas on hänelle +inhoksi. Voittehan te, armollinen herra, nyt itsekin nähdä kuinka +halpana hän sitä puolisoansa pitää, koska hän appensa omien silmien +edessä laskee leikkiä tavallisen laulutytön kanssa." + +Kuningas oli tähän asti, kuullessaan kreivin esiintuomia syitä, ollut +puolipyörryksissä, aivan kuin pelkurimainen ratsumies, kun häntä +tulinen hevosensa tempaa kanssansa, ja kun hän sen vauhtia ei voi +hillitä eikä johtaa. Mutta nämät viimeiset sanat herättivät hänessä +taas muiston siitä vaarasta, joka nyt juuri hänen poikaansa uhkasi. + +"Niin oikein, se on totta -- minun poikani -- ja Douglas. Oi, serkku +kulta, estäkää vaan verenvuodatusta, niin teemme kaikki teidän mielenne +mukaan. -- Kuulkaa tuota melua tuossa! -- Se oli miekkojen kalsketta!" + +"Niin totta kuin minulla on kreivillinen kruunu -- niin totta kuin olen +rehellinen ritari -- te olette aivan oikeassa!" sanoi kreivi, +katsahtain ikkunan kautta ulos luostarin pihaan, joka nyt oli täynnä +aseellisia miehiä sekä paljastettuja aseita, ja josta raudan kalske +kuului. Portin pitkän holvikäytävän alkupäässä oli suuri soturein +tunge, ja kahakka näkyi alkaneen niiden välillä, jotka tahtoivat +porttia kiinnisulkea, ja niiden, jotka sisään tungeksivat. + +"Minä lähden heti paikalla", virkkoi March'in kreivi, "ja saan pian +tämän äkillisen melun asettumaan. -- Mutta kaikessa nöyryydessä +pyytäisin teitä, kuninkaallinen majesteetti, ajattelemaan, mitä olen +ollut niin rohkea ja ehdoittanut." + +"Kyllä, kyllä, serkku kulta", vastasi kuningas, tuskin tietämättään +mitä hän lupasi. "Estäkää vaan kahakka ja verenvuodatus." + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + + Ihan' on tyttö, ihmeen kaunoinen; + Kuin päivä paistaa kaukaa hymynsä; + Lähesty -- pilvi synkkä murehen + Väristen toki päilyy silmässä. + + Lucinda, balladi. + +Meidän tulee nyt tässä vähän likemmältä kuvata nuot tapaukset, jotka +vaan epäselvästi näkyivät kuninkaan kortterin ikkunoista katsoen, ja +joista ikkunoista katsojat olivat antaneet vielä epäselvemmän tiedon. +Yllä jo mainittu laulutyttö oli astunut kaksi leveää rappu-astinta ylös +ja näin päässyt kuninkaan majapaikan pää-oven edustalle; siinä paikassa +oli hänellä se etu, että hän seisoi puoltatoista jalkaa korkeammalla +kuin pihalla olijat, joita hän toivoi saada kuulijoiksensa. Hänen +vaatteuksensa oli hänen virkasisartensa tavallinen puku, enemmän +kirjavankorea kuin kallis, ja ruumiinmuotoa enemmän näyttävä kuin mitä +naisilla ylimalkaan oli tapana. Hän oli laskenut maahan päällysviitan +sekä pikku vasun, joka hänen vähäiset kapineensa sisälsi, ja pieni +franskalainen villakoira istui niiden vieressä vartijana. Hänen +taivaansininen, hopealla kirjattu, tiukka tröijynsä oli auki leikattu +rinnasta, niin että sen alta näkyi useampia erivärisiä liivejä, niin +laitettuja, että hartioitten sekä rinnan kaunis, säännöllinen muoto +oikein näkyisi; ja kaula oli paljas. Kaulasta riippui pienet +hopeavitjat, jotka olivat pujotetut noiden kirjavain liivien sisään ja +sitten taas vähän alempana pistivät esiin, kannattaen hopeista +kunniarahaa, jonka hän oli saanut joltakulta trubaduri-hovilta eli +runoniekkakunnalta, todisteeksi suoritetusta tutkinnosta Iloisessa +Tieteessä. Pieni laukku riippui hänen vasemmalta olkapäältään sinisestä +silkkinauhasta. + +Hänen päivettynyt ihonsa, lumenvalkoiset hampaansa, loistavat +mustat silmänsä ja korpinmusta tukkansa todistivat, että hän oli +kotoisin kaukaa Franskasta, ja samasta kotimaasta myös muistutti +veitikkamainen hymy sekä kuopalliset suunsopet. Hänen tuuheat, mustat +hius-suortuvansa, palmikoidut pienen kultaneulan ympäri, olivat +kiinnitetyt paikoilleen silkistä sekä kultalangasta kudotulla verkolla. +Lisätkäämme tähän lyhyt hame, sekin, samoin kuin tröijy, päärmätty +hopeakirjauksilla -- punaiset säärystimet, jotka olivat näkyvissä +puoltasäärtä myöten -- ja kengät Espanjan nahasta -- niin siinä oli +hänen vaatteuksensa, joka ei suinkaan enään ollut uusi, vaan säästetty +puhtaaksi pyhä-puvuksi ja suurella huolella pidetty hyvässä kunnossa. +Hän näkyi olevan ijältään noin viisikolmatta vuotta; mutta kenties +vaivat ja vaellukset olivat jouduttaneet ajan vaikutuksen ja ennen +aikaa lakastuttaneet ensimmäisen nuoruuden tuoreuden. + +Jo on tullut sanotuksi, että laulutyttö käytöksessään oli vilkas, ja +siihen sopii lisätä, että hänellä aina oli hymy suusopissa, sana kielen +päässä valmiina vastaamaan. Mutta hänen iloisuutensa oli teeskelty -- +iloisuushan oli välttämätön kalu hänen ammatissaan, jonka kurjuuteen +sekin kuului, että laulajan usein oli pakko peittää tuskittelevaa +sydäntä väkinäisellä hymyllä. Niin näkyi myös olevan Loviisan laita, +jossa, lieneekö hän laulanut hänelle itselleen todella tapahtunutta +seikkaa, vai lieneekö hänellä ollut joku muu huoli, välistä ilmautui +syvä synkkämielisyys, ja tämä musta mieli-ala silloin hämmensi ja +hillitsi tuota luonnollista kepeätä mielenhilpeyttä, jota Iloisen +Tieteen harjoituksessa erittäin oli tarvis. Loviisa ei myös +veitikkamaisimmissakaan vastauksissaan osoittanut sitä uhkarohkeutta ja +hävyttömyyttä, joka hänen virkasisarissaan oli tavallinen, sillä nämät +harvoin jättivät rivon leikkisanan vastaamatta, harvoin laiminlöivät +naurun kääntämistä niitä vastaan, jotka heitä häiritsivät tai heistä +pilaa tekivät. + +Huomautettakoon tässä, että noilla laulutytöillä, joita siihen aikaan +suuri joukko kuljeskeli, ei voinut ylimalkaan olla hyvä maine. Sen ajan +tavat olivat kuitenkin heille suojana, ja niin täydellinen oli heille +ritarisuuden sääntöin mukaan tuleva turvallisuus, että juuri harvoin +vaan saatiin kuulla semmoisille neitosille tehdystä häväistyksestä tai +väkivallasta, ja että he kulkivat kenenkään häiritsemättä edestakaisin, +missä aseellisille matkustajille luultavasti olisi tehty veristä +vastarintaa. Mutta vaikka heitä taitonsa vuoksi sallittiin ja +suojeltiin, eivät olleet kuitenkaan nämät kulkevaiset laulajat, niin +miehet kuin naiset, katsotut kunnian-arvoisemmiksi keskuskunnan +jäseniksi kuin tätä nykyä samankaltaiset yleisön huvittajat, +esimerkiksi meidän-aikaiset ympäri kulkevat soittoniekat sekä +näyttelijät; siksi oli heidän elämäntapansa liian epäsäännöllinen ja +epävakainen. Katselivatpa ankarammat kristityt koko sitä ammattia +luvattomaksi. + +Tätä laatua oli se neitonen, joka nyt viulu kädessä ja seisoen +yllämainitulla, vähän korkeammalla paikalla, ilmoitti ympäriseisoville, +että hän oli Iloisen Tieteen mestari, jolla oli oikeus taitoansa +harjoittaa todistuksen nojassa, minkä oli saanut Air'in kaupungissa +Provencessa, ritariston kukan ja kunnian, jalon Aymer kreivin +esimiehyyden alla pidetyssä Lemmen ja Musiikin tuomio-istunnossa. Ja +nyt hän pyysi, että iloisen Skotlannin ritarit, yli avaran maailman +kuuluisat urhoudestaan sekä kohteliaisuudestaan, sallisivat +muukalaisparan koettaa, eikö hän taidollansa voisi heitä hiukan +huvittaa. -- Laulua, samoin kuin taisteluakin, rakastivat sillä +aikakaudella kaikki ihmiset; kumminkin he olivat niitä rakastavinaan, +oli sitten se rakkaus todellinen tahi ei. + +Loviisan pyyntöön suostuivat siis kaikki mielellään. Mutta ijäkäs, +mustakulmainen munkki, joka siellä seisoi muiden joukossa, katsoi +tarpeelliseksi muistuttaa laulutytölle, toivovansa, että Loviisa, koska +häntä näiden muurien sisään sallittiin, joka lupa ei ollut tavallinen, +ei laulaisi eikä puhuisi mitään paikan pyhyyttä saastuttavaa. + +Laulutyttö syvälle kumarsi päätänsä, pudisti mustia hiuksiansa ja risti +hartaasti silmiänsä, ikään kuin inttäen semmoista rikosta +mahdottomaksi, ja sitten hän lauloi laulun Loviisa parasta, joka jo +viime luvusta on meille tuttu. + +Juuri kun hän oli alkanut, keskeytti häntä huikea huuto: "Pois tieltä, +pois tieltä -- tehkää tilaa Rothsayn herttualle!" + +"Ei, älkää tunkeko ketään minun tähteni", sanoi kaunis nuori ritari, +joka ratsasti pihaan jalolla Arabian hevosella. Tätä ratsuansa hän +ohjaili erinomaisella sievyydellä, vaikka niin vähäisellä suitsien +vetelemisellä, tuskin huomattavalla säärten puristamisella sekä muun +ruumiin säätelemisellä, että kaikkien muitten, paitsi kokeneen +ratsastajan silmissä hevonen vaan näkyi oikoelevan jalkojansa omaksi +huvikseen ja kantelevan ratsumiestä, joka oli liian laiska itseänsä sen +ohjaamisella vaivaamaan. + +Prinssin vaatteet olivat hyvin kalliit, mutta puetut päälle melkein +renttumaisella huolimattomuudella. Hänen vartalonsa, vaikka hän oli +lyhyt ja jäsenet kovasti hentoiset, oli erittäin sievä; ja kasvonsa +samoin myös olivat kauniit. Mutta hänen otsassaan nähtiin naalakka +kelmeys, jota voi arvata taikka huolten taikka irstaisuuden +vaikuttamaksi, taikka kenties olivat molemmat nuot turmelevaiset syyt +yhteensä sen saaneet aikaan. Silmät olivat tummat, kuopillaan, niinkuin +pohmelosta yöllisen mässäilemisen perästä; mutta poski hohti +luonnottomasti punaisena, niinkuin jos hurjain juominkien kiihdytys +vielä olisi ollut ruumiissa taikka aamuryyppy olisi tullut otetuksi +yöllisestä irstailemisesta tulleen väsymyksen parantamiseksi. + +Tämmöinen oli Rothsayn herttua, Skotlannin kruunun perillinen, jonka +näkö yht'-aikaa miellytti ja surkutti. Kaikki hänen tullessaan +paljastivat päänsä ja väistyivät pois tieltä, vaikka hän huolettomasti +yhä saneli: "Ei kiirettä -- ei mitään kiirettä -- kylläpä minä hyvissä +ajoin kerkiän sinne, minne olen menossa. -- Vaan mitäs tässä näen? -- +Onko täällä Iloisen Tieteen mestari? -- On mar', St. Giles auttakoon! +-- ja aika pönäkkä tyttönen vielä päälliseksi. Pysykää paikoillanne +vaan, mun iloiset poikani; en minä koskaan ole tullut esteeksi +laululle. -- Pyhä messu! kaunis äänipä sillä onkin. -- Laulapas se +laulu vielä kerta, sydänkäpyseni!" + +Loviisa ei tuntenut herraa, joka häntä näin puhutteli; mutta kaikkein +ympäriseisojain nöyryys sitä kohtaan, sekä vapaa, lukuapitämätön tapa, +jolla outo kaikkiin kunnian-osoituksiin vastasi, todistivat että se oli +mies korkeinta säätyä. Laulutyttö aloitti siis laulunsa uudestaan ja +lauloi sen niin hyvin kuin suinkin taisi. Nuori herttua puolestaan +näkyi laulun lopulla tulevan liikutetuksi ja vaipui mietteisin. Mutta +hänellä ei ollut tapana antaa raskaammalle mielialalle suurempaa tilaa +sydämessään. "Se on surullinen laulu mun siehtarlais-silmäinen +tyttöseni", virkkoi hän, nipistellen väistyvän laulutytön poskea ja +pidättäen Loviisaa kauluksesta, joka ei ollut vaikea hänelle, kun hän +istui hevosen selässä aivan likellä portaita, joilla tyttö seisoi. +"Mutta takaanpa että sinulla on lystimpiäkin viisuja varalla, _ma bella +tenebrosa_ (mustaverinen kaunottareni) -- niin, ja että osaat laulella +häkissä yhtä suloisesti kuin taivas-alla, ja yölläkin yhtä hyvin kuin +päivällä." + +"En minä ole satakielinen, korkea herra", vastasi Loviisa, yrittäen +väistää oudon hyväilemisiä, jotka niin pahasti sopivat tässä paikassa +ja tilaisuudessa, vaikka hyväilijä siitä sopimattomuudesta näkyi +ylenkatseellisesti pitävän sangen vähän lukua. + +"Ja mitäs sinulla tässä on, kultaseni?" lisäsi prinssi, hellittäen +kaulusta ja tarttuen laukkuun. + +Iloinen oli Loviisa, kun pääsi oudon herran kourista, sillä että hän +avasi kantonauhan solmun ja jätti laukun hänelle. Sen tehtyään tyttö +väistyi poikemmaksi, niin ettei prinssin käsi häneen enään ylettynyt, +ja vastasi: "Pähkinöitä, korkea herra, viimesyksyisiä pähkinöitä." + +Prinssi otti kourallisen pähkinöitä ulos. "Pähkinöitäkö, lapsukaiseni? +-- Nehän voivat katkaista sinun norsunluiset hampaasi ja sortaa heleän +äänesi", virkkoi Rothsayn herttua, purren yhden niistä auki +hampaillaan, niinkuin koulupoika. + +"Ne eivät ole minun päivänpaisteisen kotimaani saksanpähkinäin +vertaisia, armollinen herra", sanoi Loviisa; "mutta ne kasvavat +matalissa pensaissa, niin että köyhä niihin ylettyy." + +"Tässä saat, millä voit itselles parempaa ruokaa hankkia, sinä +kuljeksiva apina-parka", sanoi herttua äänellä, joka ilmoitti enemmän +sydäntä kuin hänen ensi-alkuiset teeskellyt, halveksivaiset sanansa +laulutytölle. + +Juuri tällä silmänräpäyksellä, kun hän kääntyi ottaakseen kukkaroansa +sitä kantavalta palvelijalta, huomasi prinssi vahvan raudikon selässä +istuvan, pitkän, mustaverisen miehen silmät, jotka häneen tuimasti +tuijottelivat. Tämä mies oli seuralais-joukkonsa kanssa ratsastanut +pihan sisään, sillä aikaa kun Rothsayn herttua laski leikkiä Loviisan +kanssa, ja hän seisoi nyt ähmistyneenä, melkein ikään kuin kivettyneenä +hämmästyksestä sekä vihastuksesta, kun hänen täytyi niin sopimaton näkö +silmin nähdä. Semmoinenkin, joka ei olisi koskaan ollut nähnyt +Archibald'ia, Douglas'in kreiviä, Julmaa liikanimeltään, olisi +epäilemättä kohta tuntenut hänet tuosta mustapintaisesta ihosta, +jättiläis-vartalosta, metsähärän-nahkaisesta kylteristä sekä +katsannosta, joka ilmoitti pelottomuutta, lujuutta sekä älyä, sekaisin +masentumattoman röyhkeyden kanssa. Toisen silmänsä hän oli eräässä +tappelussa menettänyt, ja siitä seikasta, vaikkei se ollut +ensikatsahduksella huomattava, koska vioitetun silmän munuainen oli +pysynyt saman-muotoisena kuin toinenkin, saivat koko hänen kasvonsa +tylyn, liikahtamattoman katsannon. + +Tilaisuus, jossa nyt kuninkaallinen vävy ja hänen hirveä appensa +kohtasivat toisiansa, oli sitä laatua, että kaikkien huomio kiintyi +heihin. Ääneti, henkeänsäkin pidättäen, ettei suinkaan mikään siitä, +mikä nyt oli tapahtuva, jäisi kuulematta, odottivat läsnä-olijat tämän +yhtymisen seurauksia. + +Rothsayn herttua, nähdessään Douglas'in tylyin kasvoin tylyn katsannon, +ja huomatessaan, että kreivi ei liikahduttanut yhtään jäsentänsäkään +kunnioittavaiseen tahi edes kohteliaasen tervehdykseen, näkyi tahtovan +näyttää, kuinka vähän lukua hän piti appensa tyytymättömistä katseista. +Hän otti kukkaronsa kammaripalvelijansa kädestä. + +"He tässä, kaunokaiseni", virkkoi hän; "tässä saat yhden kultakolikon +laulustasi, toisen pähkinöistä, jotka sinulta varastin, ja kolmannen +suukkosesta, joka sinun nyt tulee antaa minulle. Sillä tiedä se, +kaunokaiseni, että kun kauniit huulet -- siksihän sun huulesi parempain +puutteessa sopii sanoa -- ovat minun huvikseni visertäneet suloisen +sävelen, niin minä, noudattaen St. Valentinille vannottua valaa, painan +niihin omat huuleni." + +"Lauluni on ruhtinaallisesti maksettu", vastasi Loviisa, väistyen +poikemmaksi, "pähkinöistäni olen hyvän hinnan saanut -- enempi +kaupanteko välillämme, korkea herra, ei olisi juuri sopiva teille eikä +kunniaksi minulle." + +"Mitä! Vieläkö kainostelet, sinä maantien haltijatar?" sanoi prinssi +halveksivaisesti. "Sinun tulee tietää, tyttönen, että sinulta tätä +suosion-osoitusta pyytää mies, joka ei ole kieltäviin vastauksiin +tottunut". + +"Se on Skotlannin kruununperillinen!" "Se on Rohthsayn herttua!" +kuiskaelivat hovilaiset säikähtyneen Loviisan ympärillä, nykien +vapisevaa tyttöä likemmäksi. "Älä sinä niskoittele häntä vastaan!" + +"Mutta enhän minä ylety teihin asti, korkea herra", estelihe tyttö +arasti; "te istutte niin korkealla hevosenne selässä." + +"Jos mun täytyy hypätä hevosen selästä maahan", virkkoi Rothsayn +herttua, "niin otetaan vielä suurempi sakko. -- Mitä muka se tyttö nyt +vapisee? Asetapas vaan jalkas minun saappaani kärjelle ja anna mun +ottaa kiinni sun kädestäsi -- kas niin se oli rivakasti tehty!" Hän +suihkasi tytölle suuta, sillä-aikaa kun tämä näin heilui ilmassa, +seisoen hänen jalkansa päällä, nojautuen hänen käteensä. Sitten prinssi +sanoi: "Nyt sait muiskusi, ja tässä on kukkaroni sen maksuksi. Ja vielä +suuremmaksi suosion-osoitukseksi sinulle on Rothsayn herttua koko tään +päivän antava laukkusi riippua kaulastansa." Hän salli nyt säikähtyneen +tytön hypätä maahan, ja käänsi silmänsä ylenkatseellisella katseella +Douglas'in kreivin puoleen, ikään kuin olisi tahtonut tälle sanoa: +"Kaiken sen teen huolimatta siitä mitä te ja teidän tyttärenne +sanotte." + +"Douglas'in St. Brigitta auttakoon!" tiuskasi kreivi, tunkeutuen +prinssiä likemmäksi; "tää on liikaa, sinä säädytön poika, joka olet +yhtä paljon vailla järkeä kuin kunniantuntoakin! Sinä tiedät mitkä +siteet pidättävät Douglas'in kättä, muuten et olisi uskaltanut -- --" + +"Osaatteko te pilppusilla olla, korkea herra?" kysyi prinssi, asettaen +pähkinän etusormesta toiselle nivelelle ja lennättäen sitä sukkelalla +peukalon lipsahduksella. Pähkinä sattui Douglas'in leveään rintaan, ja +kreivin suusta kuului peloittava vimman ääni, sanaton, vaan leijonan +karjahduksen kaltainen syvyytensä sekä vihaisuutensa suhteen. "Voi, +suokaa toki anteeksi, mahtava herra", jatkoi Rothsayn herttua +ylenkatseellisesti, vaikka kaikki muut vapisivat, "enpä voinut arvata +että pikku kuulaseni voisi haavoittaa tuon härännahkaisen kylterinne +läpi. Eipä se toki vaan ole mahtanut sattua teidän silmähänne?" + +Abotti, jonka kuningas, niinkuin viime luvussa näimme, oli lähettänyt, +pääsi juuri tällä hetkellä perille kansantunkeen läpi ja tarttui +Douglas'in hevosen suitsiin, niin että tämän oli mahdoton päästä +eteenpäin; samassa arvokas isä muistutti kreiville, että prinssi oli +hänen kuninkaansa poika sekä hänen tyttärensä puoliso. + +"Älkää pelätkö, herra abotti", vastasi Douglas. "Minä liian halveksin +tuota lapsimaista poikaa, että häntä vastaan sormeakaan nostaisin. +Mutta tahdonpa häväistykseen vastata häväistyksellä. -- Kuulkaas +kaikki, jotka Douglas'eja rakastatte -- potkikaapas tuo naikkonen ulos +tään luostarin portista -- ja löylyttäkää häntä sillä tavalla, että hän +viimeiseen elinpäivähänsä saakka katkerasti on muistava, tulleensa +välikappaleeksi, jonka avulla hävytön poika häpäisi Douglas'ia!" + +Neljä, viis hänen miehistään kohta karkasi esiin, täyttääksensä tämän +miehen käskyä, joka harvoin turhaan käski, ja kovan rangaistuksen olisi +Loviisa parka saanut loukkauksesta, jonka viattomana, tietämättömänä, +vastahakoisenakin välikappaleena hän oli ollut -- mutta Rothsayn +herttua kävi väliin. + +"Vai potkiako käsket tätä laulutyttöparkaa!" tiuskaisi hän tulisella +vihastuksella, "vai piiskatako käsket häntä, senvuoksi kun hän minun +käskyäni totteli! -- Potki sinä omia sorretuita alustalaisiasi, raaka +kreivi -- piiskaa sinä omia uppiniskaisia koiriasi! -- Mutta kavahda +itseäs, jos koiraankaan kosket, jonka päätä Rothsayn herttua on +taputellut, saatikka sitten tyttöä, jonka huulille hän on suunsa +painanut!" + +Ennenkuin Douglas kerkesi vastata uhkauksella, niinkuin epäilemättä +olisi tehnyt, nousi tuo suuri melu luostarin ulkoportin suussa, josta +jo on ollut puhe. Ratsumiehiä sekä jalkamiehiä rupesi huimasti sisään +tunkemaan, jotka, vaikkeivät juuri julki tapelleetkaan keskenään, eivät +kuitenkaan myös suinkaan pitäneet rauhaa välillänsä. + +Toiset taistelijoista silminnähtävästi olivat Douglas'in väkeä, +niinkuin Verisen Sydämen tunnusmerkistä näkyi; toiset olivat Perth'in +kaupungin porvareita. Näytti siltä kuin olisi aika kahakka ollut heidän +välillänsä portin ulkopuolella, vaikka he nyt, pihaan tultuansa, +käänsivät aseensa maahan päin, kunnioittaen tätä pyhää paikkaa, niin +että heidän taistelunsa nyt muuttui sana- ja soimaus-sodaksi. + +Tästä metelistä oli se hyvä vaikutus, että se väenpoljouden tungoksella +ja painolla työnsi prinssin sekä Douglas'in kreivin poikemmaksi +toisistansa, juuri sillä silmänräpäyksellä, jolloin toisen +kevytmielisyys, toisen ylpeys oli molemmat hurjimpaan huimuuteen +yllyttänyt. Samassa myös rauhansovittajia tunkeutui väliin kaikilta +haaroilta. Abotti ja hänen munkkinsa sekaantuivat väkijoukkoon, käskien +rauhaa Jumalan nimessä sekä kunnioitusta näitä pyhiä seiniä kohtaan, +kirkonkirouksen uhalla; eikä ollut heidän sanansa turhat. Albanyn +herttua, jota hänen kuninkaallinen veljensä jo kohta metelin alussa oli +uloslähettänyt, oli vasta nyt päässyt perille kiistatanterelle. Hän +kohta kääntyi Douglas'in puoleen ja kuiskasi hänen korvahansa, +kehoittaen häntä vihaansa hillitsemään. + +"Douglas'in Pyhä Brigitta auttakoon, -- kostoa minun pitää saada", +sanoi kreivi. "Ei kukaan mies ole saava hengehtiä tään maailman ilmaa, +sen perästä kun on Douglas'ia häväissyt." + +"Kostoa te voittekin saada sopivalla hetkellä", virkkoi Albanyn +herttua; "mutta älkööt saako ihmiset syytä sanoa, että jalo Douglas, +närkkään akan lailla, ei malttanut valita oikeaa aikaa eikä paikkaa +kostollensa. Kavahtakaa -- kaikki meidän työmme voi nyt helposti +sattuman kautta mennä tyhjäksi. Dunbar'in Yrjön on onnistunut päästä +vanhan miehen puheille; ja vaikkei hän ollut kuninkaan luona pitempää +aikaa kuin viisi minuuttia, pelkään minä että sen seurauksesta teidän +tyttärenne avioliitto voi tulla jälleen rikotuksi, jonka me niin +suurella vaivalla saimme solmeen. Lupa Romasta ei ole vielä saatu." + +"Joutavia!" vastasi Douglas ylpeästi -- "he eivät uskalla!" + +"Ei suinkaan, niin kauan kun Douglas on vapaudessa ja täydessä +mahtavuudessaan", vastasi Albanyn herttua. "Mutta, jalo kreivi, tulkaa +kanssani, niin näette kuinka heikolla pohjalla teidän voimanne täällä +onpi." + +Douglas hyppäsi alas hevosensa selästä ja seurasi monijuonista +liittoveljeänsä ääneti. Eräässä salissa alikerrassa näkivät he +Brandanein seisovan sotarinnassa, täysissä aseissa, teräskypäri päässä, +rengaspantsari ryntäillä. Heidän päällikkönsä kumarsi Albanyn +herttualle ja näkyi tahtovan puhutella häntä. + +"Mitä tahdot, Mac-Lewis?" kysyi herttua. + +"Me olemme kuulleet, että Rothsayn herttuaa on loukattu, ja minä töin +tuskin vaan saan nämät Brandanet tässä sisässä pysymään." + +"Urhokas Mac-Lewis", vastasi Albanyn herttua, "ja te kaikki uskolliset +Brandanemme -- minun kuninkaallinen veljenpoikani, Rothsayn herttua, +voi niin hyvin kuin hyvätoivoinen nuori herra suinkin saattaa voida. +Joku meteli siellä kyllä oli, mutta kaikki on jo asetettu." Hän talutti +taas Douglas'in kreiviä edemmäksi. "Näettekös te, korkea herra", +kuiskasi hän, "että jos vaan käsky: 'Ottakaa kiinni!' sattuisi tulemaan +lausutuksi, se kohta paikalla myös tulisi täytetyksi; ja huomaattehan +te, teidän seuralaisianne olevan liian vähän, että voisivat vastarintaa +tehdä." + +Douglas näkyi suostuvan siihen, että nyt tällä hetkellä oli pakko olla +kärsivällinen. "Vaikka hampaani", virkkoi hän, "purisivatkin huuleni +rikki, olen vaiti, siksi kuin puhumisen hetki on tullut." + +March'in kreivillä sillä välin, jonka tuli prinssiä lepyttää, oli ollut +helpompi tehtävä. "Herra Rothsayn herttua", sanoi hän, lähestyen +prinssiä ykstotisella juhlallisuudella, "minun ei tarvitse sanoakaan, +että te olette velkaa minulle jonkunlaista hyvitystä minulle tehdystä +häväistyksestä, vaikken juuri tosin moiti teitä personallisesti siitä +sananrikkomisesta, joka on karkoittanut rauhan minun perheestäni. +Sallikaa minun hartaimmasti rukoilla, että te, jos tahdotte loukatun +miehen mieltä hyvittää, tätä nykyä jättäisitte sikseen tämän +sopimattoman riidan." + +"Korkea herra, minä olen teille paljon hyvitystä velkapää", vastasi +Rothsayn herttua; "mutta tuo röyhkeä ja kaikkia käskevä kreivi on minun +kunniaani häväissyt." + +"Korkea herra, minulla on vaan se lisättävä, että teidän isänne voi +pahoin -- että hän pyörtyi pelosta, että teitä vaara uhkaisi." + +"Hän voi pahoin!" vastasi prinssi -- "se hyvä, lempeä vanha mies -- hän +on pyörryksissä, sanoitte te, March'in kreivi? -- minä lähden hänen +tykönsä kohta paikalla." + +Rothsayn herttua hyppäsi hevosen selästä maahan ja olisi nopeana kuin +hurttakoira juossut kuninkaan asuntoon ylös, jos ei heikko käsi olisi +tarttunut hänen viittahansa ja polvilleen langenneen naisen hento ääni +rukoillut: + +"Suojelkaa mua, jalo prinssi! Suojelkaa turvatonta muukalaista!" + +"Kädet pois, sä maankuljeksija!" tuiskasi March'in kreivi, rukoilevaa +laulutyttöä pois-sysäten. + +Mutta prinssi oli hellempisydäminen ja esti häntä. "Se on totta", +virkkoi hän. "Olenhan minä saattanut tämän turvattoman raukan +leppymättömän perkeleen kostolle alttiiksi. Voi, Herrani, Jumalani, +minkälainen tää mun elämäni on, turmiollinen kaikille, jotka minua +lähelle sattuvat! -- Vaan mikäs nyt neuvoksi yht'äkkiä? -- Ei tää tyttö +saa mennä minun huoneeseni -- ja kaikki minun mieheni ovat mokomia +jumalattomia junkkareita. -- Haa, tässähän sinä seisot vieressäni, +kunnon Heikki Seppä! Mitäs sinä täällä teet?" + +"Tääll'on ollut jotain kahakan tapaista, onnellinen herra", vastasi +vanha tuttavamme seppä, "meidän porvarein sekä noiden Etelämaan +lurjusten välillä, jotka ratsastavat Douglas'in lipun perässä; ja me +olemme heitä lennättäneet aina tänne Abotin kadulle saakka." + +"Kas se oli hyvä -- se oli hyvä! Ja te annoitte noille konnille kelpo +lailla selkään?" + +"Kelpo-lailla, sitäkö te, korkea herra, kysytte?" vastasi Heikki. "No +niin! Meitä oli suurempi joukko, se on varma; mutta eipä löydy paremmin +varustettuja huoveja, kuin ne, jotka Verisen Sydämen vaakunan perässä +ratsastavat. Ja siis me kyllä tavallansa annoimme heille kelpo lailla +selkään; vaan, niinkuin te, korkea herra, hyvin tiedätte, huovi se on +kokonaan sepän käsi-alaa, ja hyväaseiset miehet pitävät suurellekin +ylivoimalle." + +Heidän näin puhellessaan, March'in kreivi, joka oli käynyt joltakulta +palatsin oven luona seisovalta jotain kysymässä, tuli taas joutuisaan +takaisin. + +"Herra herttua! -- Herra herttua! -- Teidän isänne on jälleen +tointunut, ja jos ette te tee joutua, niin pääsevät Albanyn sekä +Douglas'in herrat taas sulkemaan hänen korvansa kaikilta muilta." + +"Ja jos minun kuninkaallinen isäni jälleen on tointunut", virkkoi +ajattelematon prinssi, "ja pitämässä tai rupeemaisillaan pitämään +neuvoittelua armollisen setäni sekä Douglas'in kreivin kanssa, niin ei +sovi teidän, korkea herra, eikä minunkaan mennä heitä häiritsemään, +ennen kuin meitä sinne käsketään. Minulla on siis hyvin aikaa puhella +pienestä asiastani tämän näin kunnon aseseppäni kanssa." + +"Siltä kannaltako te, kuninkaallinen korkeus, sitä katsotte?" sanoi +kreivi, jonka korkealentoiset toivot suosionmuutoksesta hovissa olivat +olleet liian kerkeät nousemaan, ja nyt yhtä joutuisaan masentuivat. -- +"No olkoon menneeksi sitten myös Dunbar'in Yrjön puolesta." + +Hän läksi hiljaa pois synkällä, tyytymättömällä näöllä. Näin oli tuo +ajattelematon poika tehnyt itselleen vihollisia Skotlannin molemmista +kaikkein mahtavimmista aatelisherroista -- ja sillä aikakaudella +ylimysvalta suuresti rajoitteli kuninkaan valtaa. Toisen hän oli +sysännyt pois luotansa ylenkatseellisella härnäämisellä, toisen +huolimattomalla yhtäpitäväisyydellä. Hän ei itse muuten paljon +huomannutkaan kreivin lähtöä, taikka, pikemmin sanoen, hänen tuntui +huokeammalta, kun hän pääsi kreivin lakkaamattomista muistutuksista. + +Prinssi jatkoi vaan, mistään lukua pitämättä, puhettansa asesepän +kanssa, joka taitonsa kautta oli tullut personalliseen tuttavuuteen +monien hovin suurten herrain kanssa. + +"Olisi minulla ollut vähän sanomista sinulle, seppä -- voitko +kiinnittää yhtä minun milanolaisesta haarniskastani poiskarissutta +rengasta?" + +"Yhtä hyvin, älkää pahaksi panko, korkea herra, kuin minun äitini osasi +parsia silmukan kutomissansa verkoissa. -- Milanolaisen tullee +vaikeaksi eroittaa minun työtäni omastansa." + +"Hyvä on, vaan enpä sinua juuri nyt siihen työhön tarvinnutkaan +kuitenkaan", jatkoi prinssi, muistaen asiansa. "Kuules, kunnon seppä, +tämä laulutyttönen tässä pitää saattaa hyvään turvapaikkaan. Sinussa +on miestä vaikka kenenkin vaimon suojelijaksi, ja sinun tulee nyt viedä +hänet johonkin paikkaan, missä hän on suojassa." + +Heikki Seppä, niinkuin olemme nähneet, oli kyllä hätäinen ja +uhkarohkea, kun sota-aseista oli puhe; mutta hänellä oli myös +kunniallisen porvarin ylpeys, eikä hän mielellään tahtonut joutua +seikkoihin, jotka vakavampain kaupunkilaisten mielestä kenties olivat +niin ja näin. + +"Älkää pahaksi panko, korkea herra", vastasi hän siis, "minä kyllä vaan +olen halpa käsityöläinen. Mutta vaikka minun kourani ja kalpani aina +ovat valmiit palvelukseen, milloin kuningas tahi tekin, korkea herra, +niitä tarvitsette, niin ei minusta, olkoon se täydellä kunnioituksella +teitä kohtaan sanottu, ole naisten taluttelijaksi. Kylläpä te, +kuninkaallinen armo, omista seuralaisistanne löytänette tarpeeksi +ritareita ja herroja, jotka aivan mielellään tämmöiseen ritari Pandarus +Troijalaisen virkaan rupeavat -- mutta halvalle Wynd'in Heikille se on +liian ritarillinen tehtävä." + +"Hum -- haa!" pani prinssi. "Annas kukkaroni tänne, Edgar" -- hänen +kammaripalvelijansa tuosta kuiskasi hänelle jotain korvaan -- "niin +oikein, niin oikein, johan sen annoin pois tälle tyttöparalle. -- +Kyllähän minulla, mestari seppä, on tarpeeksi kokemusta teidän +ammatistanne ja käsityöläisistä ylimalkaan, tietääkseni, ettei haukkaa +saa tyhjin käsin luokseen tulemaan. Mutta tottahan minun lupauksessani +lienee kyllin takausta kelpo rautavarusten hinnasta, ja sen summan saat +minulta, ynnä vielä kiitoksia kaupanpäälliseksi, tästä pienestä +avusta." + +"Teillä mahtaa, kuninkaallinen armo, olla tarpeeksi kokemusta toisista +kasityöläisistä", vastasi seppä, "vaan ettepä te, älkää pahaksi panko, +tunnekaan Heikki Seppää. Hän on valmis tottelemaan teitä, jos tulee +puheeksi sota-aseen takominen taikkapa myös sota-aseella hakkaaminen; +mutta hän ei ymmärrä mitään tämmöisestä hame-palveluksesta." + +"Mutta kuules toki, sinä Perth'in pässinpää", jatkoi prinssi, +puhuessaan hymyillen kunnon porvarin itsepäisestä kunnian-arkuudesta -- +"enhän minä tuosta tytöstä huoli enempää kuin sinäkään. Mutta +vallattomana hetkenä, niinkuin näiltä ympärilläs seisovilta voit saada +kuulla, jos et ollut sitä omin silmin näkemässä, soin minä hänelle +hetken-aikuisen suosion-osoituksen, jonka tyttö raukka nyt kenties saa +maksaa hengellään! Täällä ei ole ketään, jolle voin antaa hänet +suojeltavaksi nahkavöitä sekä joutsen-jänteitä vastaan, millä nuot +rajalais-roistot, Douglas'in seuralaiset varmaankin piiskaavat tytön +kuoliaksi, niinkuin kreivi on käskenyt." + +"Jos niin on laita, kuninkaallinen herrani, niin on tytöllä täysi +oikeus vaatia suojelusta jokaiselta rehelliseltä mieheltä. Ja koska hän +kuuluu hameväkeen -- soisinpa vaan että hänen hameensa olisi hiukkaa +pitempi ja vähemmin outoa näköä -- niin lupaan olla hänelle turvana, +niin hyvin kuin yksi mies saattaa olla. Mutta minnekkä minä hänet vien +talteen?" + +"Henk'-risti! enpä sitä itsekään tiedä sanoa", vastasi prinssi. "Vie +hänet vaikka ritari Juhana Ramornyn kortteriin -- vaan ei -- ei -- hän +ei voi hyvin ja paitsi sitä on muitakin estäviä syitä -- vie hänet +mihin helvettiin tahdot, mutta saata tyttö turvapaikkaan ja tee +Rothsayn Taavetille mieliksi." + +"Jalo prinssi", sanoi seppä, "minun mielestäni -- olkoon se taas +täydellä kunnioituksella teitä kohtaan sanottu -- voisi tämmöisen +turvattoman vaimo-ihmiseni pikemmin uskoa helvetin haltuun kuin ritari +Ramornyn käsihin. Mutta vaikka Paholainen onkin tulentupruttaja +niinkuin minä itsekin, enpä kuitenkaan tiedä sen virkaveljeni +asuinpaikkaa, ja toivonkin Pyhän Äidin Kirkon avulla saavani hänet +pysymään poikempana minusta. Ja paitsi sitä, mitenkä minä tään tyttösen +saisin saatetuksi ulos tästä väentungoksesta ja sitten katuja pitkin +tämmöisessä maskeraattipuvussa, se olis kanssa arveltava asia." + +"Mitä tulee pääsemiseen ulos tästä luostarista", virkkoi prinssi, "niin +tää hyvä munkki tässä" -- hän tarttui lähimpään munkkiin päähineestä -- +"tää veli Nikolaus tahi Bonifacius -- --" + +"Halpa veli Cyprianus, jos te, kuninkaallinen armo, minun apuani +tarvitsette", vastasi munkki. + +"No niin, niin oikein, veli Cyprianus", jatkoi prinssi; "tää veli +Cyprianus kyllä päästää teidät ulos jostain hänelle tietystä +sala-ovesta, ja sitten hänen pitää tulla luokseni prinssin kiitoksia +saamaan." + +Munkki kumarruksella ilmoitti suostumuksensa, ja Loviisa parka, joka +tämän keskustelun aikana oli katsahdellut milloin yhteen, milloin +toiseen puhujista, kiireesti sanoi: "Ei tämän hyvän miehen tulekaan +tarvis hävetä minun hupsumaista pukuani -- minulla on päällysviitta, +jota tavallisesti käytän." + +"No kas niin, seppä, nythän sulla on luostariveljen kaapu sekä naisen +päällysviitta peitteeksesi. Soisinpa että minun syntisen heikkouteni +olisivat kaikki yhtä hyvän peitteen alla! -- Hyvästi nyt vaan, kunnon +veikkoseni -- toisten saat minulta kiitokseni." + +Samassa hän, ikään kuin peläten, että seppä vielä edelleen rupeaisi +esteitä esiin tuomaan, riensi pois palatsiin. + +Seppä jäi paikalleen seisomaan, hämmästyneenä siitä, mikä oli +tapahtunut, sekä tuosta tehtävästä, johon hän oli kietoutunut. Tästä +asiasta voi tulla hänelle yhtä paljon vaaraa hengen kuin myös hyvän +maineensa suhteen, sen hän näki, ja jos siihen vielä lisäsi, että hän +tavallisella uhka-uljuudellaan taas oli ollut päämiehiä äsköisessä +kahakassa, niin se kaikki, sen hän kyllä ymmärsi, voi olla hänelle +sangen suureksi haitaksi kosimisessaan, joka hänelle oli niin kipeä +sydämen-asia. Toiselta puolen ei hän myös voinut jättää tätä turvatonta +tyttöä tänne Galwayn raakalaisten sekä Douglas'in vallattomain +seuralaisten väkivallalle alttiiksi -- se oli ajatus, joka ei +silmänräpäykseksikään saanut sijaa hänen miehuullisessa sydämessään. + +Tästä miettimisestään herätti hänet munkki, joka käski heitä seuraamaan +itseään, lausuen sanansa hiljaa, sillä huolimattomuudella maallisista +asioista, mikä asui tai kumminkin oli asuvinaan noiden pyhäin +hengellisten isäin sydämessä. Seppä läksi liikkeelle huokauksella, joka +hyvin oli ohkauksen sukua, ja seurasi munkin jäljestä sillä lailla, +ettei juuri ollut välttämätön päättää heidän kuuluvan yhteen joukkoon. +Näin menivät he lukitun käytävän kautta sekä ulos takaovesta, jonka +munkki, vielä kerran katsahdettuaan taaksensa, jätti raolle. Heidän +perästänsä asteli Loviisa, joka joutuisaan oli ottanut pienen myttynsä +maasta ja, kutsuttuaan pientä nelijalkaista kumppaliansa, kiireesti oli +lähtenyt tälle tielle, joka hänelle soi pelastusta äsköisestä suuresta, +väistämättömältä näyttävästä vaarasta. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + + Jo nousi ämmä, tiuskaisten + Nää sanat vimmatut: + Jos isäsi ois tehnyt sen, + Sit' ois hän katunut. + +Munkki vei seuralaisensa sala-oven kautta kirkkoon, jonka pää-ovet, +vaikka tavallisesti auki, olivat tulleet suljetuiksi äsköisen kahakan +tähden; sillä molemminpuoliset meluajat olivat koettaneet tunkeutua +sisään, ihan toiset mietteet kuin rukoilemisen halu mielessänsä. He +astuivat kirkon synkkäin holvikaarien alitse, jotka kajahtelivat sepän +raskaista askelista, kun sitä vastaan munkin virsut sekä Loviisan +kepeät kengät eivät niistä nostaneet mitään vastausta. Tyttö parka +vapisi koko ajan, yhtä paljon vilusta kuin myös pelosta; sillä hän näki +että hänen hengellinen ja maallikoinen saattomiehensä eivät kumpikaan +kohdelleet häntä lempeydellä. Edellinen oli ankara mies, joka näkyi +yhtä paljon inhoovan kuin myös halveksivan sitä onnetonta maankulkijaa. +Ja jälkimmäinenkin, vaikka, niinkuin olemme nähneet, paras-sydämisiä +ihmisiä mitä voi olla, oli nyt jörömäisen, miltei tylyn näköinen; sillä +hän oli kovasti tyytymätön tähän toimeen, johon hänet oli pakoitettu, +ja josta, sitä hän ei voinut olla tuntematta, hänen oli ollut mahdoton +pois kieltäytyä. + +Tänä vastahakoisuus itse toimeen myös ylettyi hänen viattomaan +suojeltavaansa, ja hän arveli itsekseen, ylenkatseella katsellessaan +tyttöä -- "Hyvin sopiva tosiaan on kunniallisen porvarin kuin minun +kävellä Perth'in katuja pitkin tuommoisen kerjäläis-kuningattaren +kanssa! Tuolla kirjavalla harakalla mahtaa olla yhtä paikattu maine +kuin muillakin hänen sisarillaan, ja minä joudun koreasti pihteihin, +jos tää minun ritarillinen apuni tulee Katrin korviin. Parempi minun +sitten olisi tappaa vaikka paraskin mies Perth'issä -- ja, sen vannon +vasarojeni sekä naulojeni kautta, että mielummin soisinkin tehneeni +semmoista, vaikkapa olisin ollut riidan alkaja, kuin lähden +saattelemaan mokomaa pitkin kaupunkia." + +Kenties Loviisa arvasi suojelijansa huolen, sillä hän virkkoi ujosti ja +joskus katkeavalla puheella: "Arvoisa mestari, eikös olisi parempi, +että minä hetkeksi aikaa poikkeisin tuohon noin kappeliin ja panisin +päällysviitan päälleni?" + +"Hum, tyttönen, se ei ollut hullu tuuma", vastasi seppä. Mutta munkki +sen esti, kohottaen sormensa kiellon merkiksi. + +"Pyhän Madox'in kappeli ei ole mikään vaatehdus-kammari, missä +kometjantit ja maankuljeksijat saisivat muutella korujansa. Näytänpä +sulle kohta vaatekammarin, joka on enemmän sinun tilasi kaltainen." + +Nuoren tyttö-paran pää vaipui nöyrästi kallelleen, ja hän kääntyi pois +kappelin ovesta syvällä häväistyksensä tunnolla. Pikku koirakin näkyi +omistajansa silmistä sekä käytöksestä arvanneen, että he tässä pyhässä +paikassa eivät olleet suotuja, luvallisia vieraita; korvat lupassa, +häntä laahaavana permantoa myöten, hiiviskeli se hitain askelin, aivan +kiinni Loviisan kantapäissä. + +Munkki astui yhä eteenpäin pysähtymättä. He menivät nyt alas leveitä +portaita myöten ja kulkivat sikisoki käyviä maan-alaisia käytäviä +pitkin, missä valo oli varsin hämärä. Tultuansa viimein matalalle +ovelle, munkki seisahtui ja virkkoi Loviisalle yhä vielä samalla +tylyllä äänellä: "Kas tässä, sinä turhuuden tytär, on vaatekammari, +mihin ennen sinuakin moni jo on riisunut vaattehensa!" + +Totellen pienintäkin käskyä hetaalla, pelkääväisellä kuuliaisuudella, +tempasi Loviisa oven auki, mutta peräytyi kohta säikähdyksellä. Se oli +luuhuone, puolillaan kuivettuneita kalloja sekä luita. + +"Minua peloittaa ruveta tässä muuttamaan vaatteitani -- ihan yksinäni. +-- Mutta, jos te, arvoisa isä, niin käskette, tapahtukoon teidän +tahtonne!" + +"Mitä, sinä turhuuden lapsi, eihän nuot jäännökset tuossa olekaan +muuta, kuin semmoisten ihmisten maallinen vaatteus, jotka aikanansa +myös olivat johtajina tahi seuraajina ajamisessa tämän maailman +huvitusten perään. Ja samallaiseksi sinäkin kerran tulet, vaikka kuinka +täällä tepastelisit ja keikkailisit, visertäisit ja viuluas +vinguttaisit. Sinun ja kaikkein muittenkin turhamaisen, maallisen +huvituksen harjoittajain täytyy viimein tulla noiden rumain luitten +kaltaisiksi, joita nyt narrimainen hempuisuutesi pelkää ja kammoo +nähdä." + +"Älkää moittiko minua narrimaisesta hempuisuudesta, arvoisa isä", +vastasi laulutyttö; "Jumala sen tietää, kuinka minä kadehdin noiden +valjenneitten luitten lepoa. Ja jos, ruumiini niiden päälle laskemalla, +voisin ilman synnittä muuttua niiden kaltaiseksi, niin valitsisin tämän +luukasan tässä leposijakseni mielummin kuin koreimman, pehmeimmän +sängyn koko Skotlannissa." + +"Ole kärsivällinen ja lähtään edemmäksi", virkkoi munkki lempeämmällä +äänellä. "Elonleikkaajan ei ole lupa jättää elon korjuuta, ennen kuin +päivän laskeminen näyttää että päivätyö on lopussa." + +He astuivat taas eteenpäin. Pitkän käytävän päähän päästyä, avasi veli +Cyprianus taas oven; siinä näkyi pieni kammari, tahi kenties kappeli, +sillä se oli koristettu ristiin-naulitun kuvalla, jonka edessä neljä +lamppua oli palamassa. Kaikki kumarsivat päätänsä ja ristivät +silmiänsä; ja munkki kysyi tytöltä, viitaten ristiin-naulitun kuvaa: +"Mitä tämä kuva tässä merkitsee?" + +"Että Hän kutsuu luoksensa syntistäkin yhtä hyvin kuin hurskasta." + +"Niin, jos syntinen luopuu synnistänsä", lausui munkki, jonka ääni nyt +oli paljon lempeämpi. "Laita itses siinä valmiiksi matkahasi." + +Loviisa viipyi hetkisen aikaa kappelissa ja tuli pian jälleen ulos, +päällysviitassa karkeasta, harmaasta sarasta; hän oli käärinyt sen +tarkasti ympärilleen ja pannut osan kirjavista vaatteistansa, niin +paljon kuin hän oli kerjinnyt riisua, samaan pieneen vasuun, missä +hänellä tähän asti oli ollut jokapäiväinen pukunsa. + +Munkki pian sen perästä avasi oven, josta päästiin ulos taivas-alle. He +olivat nyt puutarhassa, joka kävi Dominikolais-luostarin ympäri. +"Eteläportti on vaan telkeellä suljettu; sen kautta te voitte päästä +ulos kenenkään huomaamatta", virkkoi munkki. "Jumala siunatkoon sinua, +poikani! Ja Jumala siunatkoon myös sinua, tyttö parka! Muista missä +paikassa riisuit joutavat koristeesi, ja varo millä tarkoituksella ne +jälleen puet päälles." + +"Voi, arvoisa isä!" vastasi Loviisa. "Jos tää muukalaisraukka voisi +jollakin muulla kunniallisemmalla ammatilla hankkia itselleen +leipäpalansa, niin ei hänellä suinkaan olisi suurta halua turhan +taitonsa harjoittelemiseen. Mutta -- --" + +Mutta munkki oli jo kadonnut. Olipa itse ovikin, josta he juuri ikään +olivat ulos-astuneet, kadonnut; niin konstikkaasti se oli kätketty +ulospistävän tukipatsaan sekä rakennuksen monien gotilais-tyylisten +koristusten kautta. "Nyt tästä salaovesta laskettiin nais-ihminen ulos, +sen tiedän", arveli Heikki itsekseen. "Kun ei vaan -- Jumala siitä +varjelkoon! -- pyhät isät myös joskus päästäisi niitä sisään samaa +tietä. Tämä paikka näkyy olevan erittäin sovelias tuommoiseen +kuurapeittosilla olemiseen. -- Mutta, Jumalan nimessä -- mikä nyt +neuvoksi? Tahtoisin ma päästä tästä naikkosesta tässä niin pian kuin +mahdollista, ja minun täytyy kuitenkin pitää huolta että hän pääsee +hyvään turvapaikkaan. Sillä olkoon hänen sydämensä minkälainen tahansa, +näyttää hän nyt, tässä sopivaisessa puvussa, liian siivolta, että +ansaitsisi sitä kohtelua, joka hänelle hurjain Gallowayn miesten tai +Liddell'in pirulaisten käsissä tulisi osaksi." + +Loviisa seisoi, odotellen sepän käskyä, minnepäin oli mentävä. Hänen +pikku koiransa, iloissaan siitä kun pimeistä, maan-alaisista käytävistä +taas oli päässyt taivas'alle, hyppeli kuin hurja tietä myöten ja sitten +taas karkasi pystyyn omistajaansa vasten. Joskus se myös, vaikka vähän +pelolla, kierteli sepän jalkojen ympäri, hänellekin ilmoittaaksensa +iloaan ja rukoillen hänen suosiotaan. + +"Alas, Charlot, alas!" virkkoi laulutyttö. "Sinä olet kai nyt iloinen, +kun taas pääsit Jumalan siunattuun päivänpaisteesen. Mutta missähän me +löytänemme yömajan, Charlot parka?" + +"Ja nyt, tyttö", virkkoi seppä, tosin ilman raakaa tylyyttä, sillä se +ei kuulunut hänen luonteesensa, vaan kuitenkin kursailematta, niinkuin +se, joka tahtoo saada lopun vastahakoisesta toimesta; "minnepäin sinun +tiesi menee?" + +Loviisa vaan katseli maahan ja oli ääneti. Kun seppä häneltä vielä +kerran kysyi, mihin hän tahtoi tulla saatetuksi, tyttö ei sanonut +tietävänsä sitä. + +"No, no", virkkoi Heikki; "kyllähän mä sen yskän ymmärrän -- olen +minäkin ollut iloinen poika -- tuommoinen villiveitikka aikanani -- +mutta paras on että nyt puhun suuni puhtaaksi. Nyt on minun laitani +semmoinen, että minä olen muuttunut toiseksi mieheksi jo monta, monta +aikaa sitten. Ja siis, tyttöseni, meille pitää tulla ero, pikemmin +kenties kuin tuommoinen teikkari kuin sinä olit toivonut saavansa eron +-- laatuun-käyvästä pojasta." + +Loviisa itkeä vetisteli hiljaa itsekseen, silmät yhä vielä maahan päin +luotuna, niin kuin se, jonka mieltä on loukattu ja joka ei kuitenkaan +saa siitä valittaa. Viimein kuitenkin, nähdessään että hänen +saattomiehensä alkoi käydä kärsimättömäksi, sanoi hän sammallellen: +"Jalo herra -- --" + +"_Herra_ on ritarin nimi", vastasi närkästynyt porvari, "ja _jaloksi_ +sanotaan paronia. Minä vaan olen Heikki Wynd-kadulta, rehellinen +käsityöläinen ja vapaa killanveljes." + +"Hyvä mestari sitten", jatkoi laulutyttö, "te tuomitsette minua +ankarasti, ja antaahan ulkonäkö siihen syytä. Mielellänihän +vapauttaisinkin teidät seurastani, joka kenties ei ole kunniaksi kunnon +miehille; mutta minä en tiedä mihin mennä." + +"Lähimmälle kirkonvihkiäis-juhlalle tai lähimmille markkinoille +arvattavasti", sanoi Heikki tylysti, sillä hän oli siinä lujassa +uskossa, että tytön hätä vaan oli teeskelty, siksi kun Loviisa muka +väkisin pyrki hänen seurassansa pysymään; kenties hän myös pelkäsi +joutuvansa jonkunlaiseen kiusaukseen -- "ja se on St. Madox'in juhla +Auchterarder'issa. Kylläpä sinä sinne, sen takaan, ilman minuttakin +osaat aivan hyvin." + +"Aptr -- Auchter --" kertasi laulutyttö, jonka etelämainen kieli ei +tahtonut taipua keltiläiseen äännös-laatuun. "Mutta minulle on sanottu, +ettei minun laulu-parkojani kukaan ymmärrä, jos menen lähemmäksi noita +hirveitä vuoria tuolla." + +"Aiotko sitten viipyä Perth'issä?" + +"Vaan missä siellä saisin majan?" kysyi maankulkija. + +"Entäs missäs sitten olit majaa viime yönä?" kysyi seppä vastaan. +"Tottahan toki tiedät mistä olet tullut, josko oletkin kahdellapäällä +minne mennä." + +"Minä makasin luostarin vaivaismajassa. Mutta siellä sain sijaa +ainoasti pitkän rukoilemisen perästä, ja minua kiellettiin +takaisintulemasta." + +"No niin, eipä ne nyt suinkaan ottane sinua huoneesensa, koska olet +Douglas'in uhkauksen alainen, se on kyllä totta. Mutta prinssi mainitsi +ritari Ramornya -- hänen kortteriinsa voin viedä sinut syrjäkatuja +myöten -- vaikkei se ole oikein kunniallisen porvarin tehtävää ja +vaikka aikani on täpärällä." + +"Minä menen, minne vaan käskette -- tiedänhän että vaan olen kaikille +häpeäksi ja vastukseksi. Olipa aika minullakin jolloin oli toisin -- +Vaan tuo Ramorny, mikä mies se on?" + +"Yksi hovin ritareista, joka elää lystiä poikamiehen elämää, ja +on nuoren prinssin tallimestari sekä, niin sanotaan, suosittu +neuvon-antaja." + +"Mitä! Onko hän ystävä tuon hurjan, uhkamielisen nuoren herran kanssa, +joka äskeisen metelin nosti? Voi, älkää minua sinne viekö, hyvä ystävä! +-- Eiköhän löytyne yhtään kristillistä vaimoa, joka antaisi +tyttöraukalle leposijan navetassaan tahi ladossaan yhdeksi ainoaksi +yöksi? Lähtisinhän minä jälleen päivän ensikoitteella. Ja kyllä minä +siitä maksaisin runsaasti. On minulla kultaa -- ja teillekin annan +hyvän maksun, jos viette minut semmoiseen paikkaan, missä voin olla +hyvässä turvassa tuolta hurjalta irstailijalta, ja myös tuon +mustapintaisen paronin miehiltä, jonka silmät kuolemaa uhkasivat." + +"Pidä sinä kultasi niiden varalle, jotka niitä vaativat, tyttö", +virkkoi Heikki, "äläkä tarjoo rehelliselle miehelle rahaa, jonka olet +saanut kokoon viulunvinguttamisella, ja rummuttamisella, ja varpaillas +tepsuttelemalla, tai kenties vieläkin pahemmilla huvituksilla. Sen +sanon sulle suoraan, en minä ole mikään narri narriteltavakses. Minä +tahdon saattaa sun mihin turvapaikkaan vaan itse virkat, sillä minun +lupaukseni on luja niinkuin rautakahle. Mutta etpä toki saa minua +uskomaan, ettet tiedä minne mennä, kuhun ruveta. Ethän sinä ole niin +ensikertalainen ammatissas, ettet tietäisi löytyvän ravinteloita +jokaisessa kaupungissa, saatikka niin suuressa kuin Perth'issä, missä +sinunkaltaisesi voivat saada sijaa rahallansa, jos et löytäisikään +jotain houkkapäätä tai useampiakin, jotka maksavat rätingin puolestasi. +-- Jos sinulla on rahaa, tyttö, niin ei minun tarvitsekaan olla niin +suuressa huolessa sinun puolestas. Ja totta puhuen, en voi paljon +muuksi kuin teeskelyksi katsoa, että sinä, joka semmoista ammattia +harjoittelet, niin kauheasti itket ja pelkäät yksinjäämistä." + +Tällä lailla mielestään selvään näytettyänsä, ettei hän ollut +tavallisilla laulutytön juonilla houkuteltava, Heikki astui muutamat +askeleet urheasti poispäin, koettaen vakuuttaa itselleen, että hän teki +niin viisaasti ja järkevästi kuin mahdollista. Mutta ei hän kuitenkaan +malttanut olla taakseen katsahtamatta, nähdäkseen mitenkä hänen +lähtönsä Loviisaan vaikutti; ja suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän +näki että tyttö oli vaipunut penkille, käsivarret polvien, pää käsien +nojaan, niinkuin se, joka on aivan epätoivossa. + +Seppä koetti paaduttaa sydäntänsä. "Se on kaikki vaan teeskelyä", sanoi +hän itsekseen. "Se tyttö-letukka on taitava ammatissaan -- sen +vannoisin St. Ringan'in kautta!" + +Juuri samassapa tunsi hän tempauksen nuttunsa liepeissä. Hän katsahti +sinne ja näki tuon pikku koiran, joka nyt kohta, ikään kuin puhuakseen +omistajansa puolesta, istahti takakäpälilleen ja rupesi tanssimaan, +samassa vinkuen ja yhä katsahdellen Loviisaan päin, aivan kuin olisi +tahtonut rukoilla armahtelemista hyljätylle tytölle. + +"Eläin raukka", sanoi seppä; "tääkin voipi olla petosta, sillä ethän +tee muuta kuin mitä sinulle on opetettu. -- Mutta, lupasinhan minä +suojella tuota tyttö parkaa, enkä voi jättää häntä tänne, nyt kun hän +on pyörtynyt -- jos hän todella lienee -- olenhan minä toki ihminen." + +Hän meni takaisin, ja lähestyttyänsä vastuksellista holhottiansa, hän +nyt näki tytön muuttuneesta kasvoin väristä, että Loviisa todella oli +aivan epätoivoissaan, jos ei hänellä ollut kaikkea miehen ja vaimonkin +käsitystä yli käyvää teeskelemisen taitoa. + +"Tyttö", virkkoi seppä lempeämmin, kuin mitä tähän asti yrittämälläkään +oli voinut, "selitänpä sinulle suoraan koko tilani. Nyt on meillä St. +Valentin'in päivä, ja vanhan tavan mukaan olisi minun tullut viettää se +yhdessä kauniin Valentineni kanssa. Mutta riidat ja tappelut ovat +vieneet minulta koko aamupuolen, yksi lyhyt hetki poisluettuna. +Ymmärräthän siis, missä minun mietteeni sekä mielitekoni ovat, ja missä +jo paljas kohteliaisuuskin vaatii minua myös ruumiillisesti olemaan". + +Laulutyttö kuulleltuansa näkyi ymmärtäneen mitä hän sanoi. + +"Jos te olette uskollinen rakastaja ja jos teillä on puhdas-sydäminen +Valentine, niin en minä -- Jumala siitä varjelkoon! -- tahdo olla +esteenä teidän välillänne! Älkää minusta huoliko sen enempää. Minä otan +tään ison joen oppaakseni merelle saakka -- sanottiinhan minulle, että +sen joen suulla on satama. Sieltä lähden laivalla ihanalle +Franskanmaalle -- sitten olen taas maassa, missä raa'inkaan talonpoika +ei tekisi pahaa köyhimmällekään vaimo-ihmiselle". + +"Et sinä voi mennä Dundeehen tänä päivänä", sanoi seppä. "Douglas'in +väki on nyt liikkeellä molemmin puolin jokea; sillä sanoma +täänpäiväisestä kahakasta on jo varmaan levinnyt heille asti. Kaiken +tään päivän ja hnomeisen, sekä koko yönkin niiden päiväin välissä on +heitä joukoittain lappava päällikkönsä lipun luoksi, aivan kuin +Vuorelaiset, kun tuliristiä[21] on ympärilähetetty. -- Näetkö noita +viittä, kuutta miestä, jotka ratsastavat tuolla puolen jokea? Ne ovat +Annandalen miehiä; minä ne tunnen keihästensä pituudesta sekä myös +siitä tavasta, millä he ne pitävät. Annandalen mies ei koskaan anna +keihäänsä laahata perässä, vaan pitää sen, kärki pystyssä tahikka myös +tanassa eteenpäin". + +"Ja mitäs niistä?" kysyi laulutyttö. "Ovathan ne huoveja, sotureita -- +tottahan he viuluni ja turvattomuuteni vuoksi antaisivat minun olla +rauhassa". + +"Enpä niistä tahdo liioin kieltä kantaa", vastasi seppä. "Jos sinä +tulisit heidän omiin kotilaaksoihinsa, he epäilemättä soisivat sinulle +vieraanvaraa, eikä olisi siellä heistä mitään pelättävää. Mutta nyt he +ovat sotaretkellä -- nyt heistä on kala kaikki, mitä apajaan sattuu. On +niitä joukossa mokomia, jotka surmaisivat sinut ainoasti noiden +kultaisten korvarenkaittesi tähden. Heidän silmänsä ei nyt näe muuta +kuin mistä saisi saalista, heidän käsillänsä ei nyt ole muuta tehtävää +kuin ryöstäminen. Heillä ei ole korvia nyt, millä kuullella lauluja eikä +armon-anelemista. Paitsi sitä on heidän päällikkönsä sinusta antanut +käskyn, ja se on sitä laatua, josta voi olla varma, että se tulee +totelluksi. Suurten herrojen mieliteot tulevat aina pikemmin +täytetyiksi, kun he sanovat: 'Polttakaa se kirkko!' kuin jos käskevät: +'Rakentakaa tähän kirkko!'" + +"Sitten", virkkoi laulutyttö, "olisi mun paras jäädä tähän paikkaan ja +kuolla." + +"Älä niin sano", vastasi seppä. "Jos vaan voisit saada jossain yömajan, +niin saattaisin sun huomen-aamuna Neitsyt Maarian Portaille, mistä +laivat lähtevät menemään alas jokea Dundeehen. Minä veisin sinut jonkun +sinne aikovan laivurin luokse ja pitäisin huolta että sinä hyvässä +turvassa pääsisit paikkaan, missä sinua hyvin ruokittaisiin ja +lempeästi kohdeltaisiin". + +"Hyvä -- kunnon -- jalomielinen mies!" huudahti laulutyttö, "tee niin, +ja jos onnettoman raukan rukoukset ja siunaukset voivat lentää niin +korkealle kuin taivaasen asti, niin ne siellä ovat puhuvat sun +puolestasi. Tulkaamme huomenna tänne tälle pienelle portille, siihen +aikaan, jolloin alukset lähtevät." + +"Ne lähtevät kello kuus aamusella, kohta kun päivä alkaa valjeta." + +"Menkää te siis pois Valentine-kumppalinne luokse -- ja jos hän teitä +rakastaa, oi älkää häntä pettäkö!" + +"Tyttö parka! Pettuus, pelkään mä, on sinutkin tähän kurjuuteesi +saattanut. Vaan en voi jättää sinua näin oman onnesi nojaan. Minun +tulee tietää, missä saat yömajan." + +"Älkää siitä huoliko", vastasi Loviisa, "taivas on selkeä -- täällä on +pensaita ja pehkoja kyllin jokirannalla. Charlot ja minä me voimme +hyvin laittaa puun vesoista sijaa itsellemme yhdeksi yöksi. Ja +huomennahan minä teidän avullanne pääsen pois sinne, mihin ei sorto ja +häijyys ylety. Oi, yö pian kulun, kun huomispäivä tuopi uutta toivoa! +-- Mitäs te vielä täällä viivytte, kun teidän Valentinenne jo teitä +odottelee? Ohhoh, täytyypä mun sanoa teitä laimeaksi rakastajaksi, ja +tiedättehän te ettei runoilijan moitteet ole leikin-asia." + +"En voi sinua jättää tänne, tyttö", virkkoi seppä, jonka sydän nyt oli +kokonaan heltynyt. "Sulaa murhaa olisi, jos sallisin sinun jäädä yöksi +kolkon skotlantilaisen Helmikuu-viiman käsiin. Ei, ei -- sillä lailla +olisin huonosti täyttänyt lupaukseni, ja jos minä joutuisinkin moitteen +alaiseksi, niin se olisi vaan ansaittu rangaistus siitä, että minä, sen +nyt näen, kohtelin sinua enemmän omien väärien luulojeni kun sinun +syysi mukaan. -- Tule kanssani, tyttö, sinun pitää saada turvallinen ja +kunniallinen yösija täksi yöksi, tulkoon siitä mi tulleekin. Se olisi +huonoa kohteliaisuutta minun Katrilleni, jos jättäisin sun tyttöraukan +tänne viluun nääntymään ainoasti siksi, että saisin tuntia aikaisemmin +päästä Katrin luokse." + +Näin sanoen karkaisi seppä sydäntänsä sitä pelkoa vaataan, jonka tästä +teosta mahdollisesti tulevat pahat seuraukset ja juorupuheet hänessä +nostivat; miehuullinen Heikki päätti olla huolimatta kaikista häijyistä +kielilakkareista ja suoda kuljeksija-raukalle turvapaikan omassa +talossansa. Siihen kuitenkin tulee lisätä, että hän sen teki kovin +vastahakoisesti ja ikäänkuin jostain hyväntahtoisuuden hurmauksesta. + +Ennenkuin hänen rakkautensa kiintyi Perth'in kaupungin Kaunottareen, +oli näet tää _Vulkan_'in vankka poika, hurjaa luontoansa totellen, myön +ollut yhtä harras _Venus_'en kuin nyt yhä vielä _Mars_'in[22] +palvelija; ja vasta tää totinen rakkaus oli kokonaan luovuttanut +hänet irstaista huvituksista. Hän oli siin syystä arka niin äsken +saadusta vakavuuden maineestaan, jota hänen seurustelemisensa tuon +kulkijain-raukan kanssa voi jälleen saattaa epäluulon-alaiseksi. Myös +pelkäsi hän kenties, että oli liika vaarallista näin antaa itsensä +kiusaukselle alttiiksi -- ja sen lisäksi oli hän pahoilla mielin siitä +kun niin suuri osa Valentinin päivästä meni hukkaan, jota hänen, vanhan +tavan mukaan, ei olisi ollut ainoasti lupa, mutta myös velvollisuus +viettää Valentine-kumppalinsa seurassa. Matka Kinfauns'iin sekä sen +jälkeen tapahtuneet monet seikat olivat häneltä vieneet koko päivän, ja +nyt jo oli melkein iltamessun aika. + +Hän näkyi tahtovan kiiruulla lyhentää ajan, jota hänen vieläkin täytyi +kuluttaa hänen rakkaimmalle toivoillensa niin peräti vieraasen asiaan. +Pitkin askelin astui hän Dominikolaisten puutarhan halki, siitä +kaupunkiin, mihin tultuansa kääri viitan kasvojensa alipuolen +peitteeksi sekä veti lakin syvälle, ettei myös yläpuoli näkyisi. Näin +jatkoi hän tietänsä yhä samalla kiiruulla syrjäkatuja sekä raitteja +pitkin, siinä toivossa että hän voisi kenenkään huomaamatta päästä +Wynd-kadulle kotiinsa. Mutta kun hän tätä vauhtia oli noin kymmenen +minuuttia kulkenut, johtui hänelle mieleen, että kenties tyttö ei +jaksanutkaan häntä niin nopeaan seurata. Hän katsahti siis taaksensa +närkkäällä kärsimättömyydellä, joka kuitenkin kohta muuttui +surkuttelevaisuudeksi, kun hän huomasi, kuinka se raukka kiireisestä +kulustansa jo oli aivan uuvuksissa. + +"No olenpa ma, totta mar', aika luontokappale", virkkoi Heikki +itseksensä. "Oli minun kiiruuni vaikka kuinka tulinen, eihän se +kuitenkaan tyttö-paralle kasvattanut lentimiä! Ja niin raskas taakka +kuin hänellä on kannettavana vielä päälliseksi! Olen ma, kun olenkin, +järjetön luontokappale, kaikissa asioissa, missä vaimoväen kanssa on +tekemistä, ja teen aina väärin, juuri kun minulla olisi paras halu +tehdä oikein. -- Kuules, tyttö, annas kun minä otan nuot kapineesi +kantaakseni. Sillä lailla joutuu matkamme paremmin." + +Loviisa parka tahtoi panna vastaan, mutta hengästyksissään ei hän +saanutkaan sanoja suustansa. Hän salli siis Heikin ottaa se pieni vasu; +koira, sen nähtyänsä, juoksi kohta suoraan Heikin luokse ja nousi +takakäpälilleen, räpytellen etukäpälillä ja hiljaa vinkuen, ikään kuin +olisi rukoillut että hänet myöskin otettaisiin kannettavaksi. + +"No, no, täytyneehän sitten ottaa sinutkin syliin", virkkoi seppä, joka +näki että elävä-parka oli väsyksissä. + +"Hyi, Charlot!" kielsi Loviisa; "tiedäthän että minä kannan sinua +itse." + +Hän yritti ottaa pikku koiraa ylös; mutta se väistyi pois, ja hyppäsi +sepän toiselle puolelle, uudestaan pyrkien syliin. + +"Charlot on oikeassa", sanoi seppä, "hän tietää kumpi tässä paremmin +jaksaa kantaa häntä. Mutta tästä näen, tyttöseni, ettet aina ole itse +kanniskellut taakkaasi -- tuo Charlot on paha kielikontti". + +Heikin puhuessa kelmeni laulutyttö-paran kasvot niin kalmankarvaisiksi, +että sepän täytyi häntä tueta, muuten hän olisi kaatunut. Hetkisen +päästä hän kuitenkin tointui jälleen ja pyysi heikolla äänellä +saattomiestänsä matkaa jatkamaan. + +"No, no", sanoi Heikki, kun oli liikkeelle lähdetty, "ota kiinni minun +nutustani taikka käsi kynkästäni, jos siitä olis apua. Somiltapa me nyt +mahdammekin näyttää tosiaan! Jos minulla vaan olisi viulu tai harppu +selässäni ja marakatti olkapäälläni, niin luultaisiin meitä varmaan +mitä lystimmäksi maankuljeksija-pariskunnaksi, mikä ikinä on soiton +kieltä helistellyt jonkun linnan portin edustalla -- voi hitsi", kirosi +hän itseksensä, "jos nyt joku naapureistani tulisi vastaan ja näkisi +minut tällä lailla, tään pikku lutkan vaatevasu selässä, hänen koiransa +kainalossa, ja hän itse kiinni käsikynkässäni -- mitä muuta he voisivat +arvella, kuin että minä muka olen ruvennut marakatintanssittajan +virkaan täydellä todella? Enpä paraankaan minun kalkuttamani haarniskan +hinnasta soisi, että joku meidän kielilerkku-naapureistamme näkisi mun +tässä tämmöisessä asussa. Siitä nousisi pilapuhetta, joka kestäisi +Valentinin-päivästä ensi Loppiaiseen saakka." + +Tämä pelko oli syynä, että seppä, vaikka sen kautta matka, jonka päähän +hän muuten olisi suonut joutuvansa niin pian kuin mahdollista, tulikin +pitemmäksi, teki pitkän kierroksen mitä syrjäisimpiä raitteja myöten; +hän tahtoi näet välttää pää-katuja, joilla yhä vielä kihisi väkeä, +äsköisen metelin ja rauhattomuuden tähden. Mutta valitettavasti ei +tästä varovaisuudesta tullut mitään apua; sillä eräässä kulmauksessa +sattui hänelle yht'-äkkiä eräs mies vastaan. Silläkin oli kasvot +viitalla peitettynä -- sekin näet näkyi tahtovan tuntematonna kulkea +tietänsä, mutta vartalon lyhyys ja mitättömyys, viitan alta näkyvät +säippärisääret, ja viitan ylitse vilkkuvat pienet, tummat silmät +ilmoittivat apteekkaria yhtä selvästi, kuin jos hänellä olisi ollut +kylttinsä lakin lippaan naulattuna. Tämä arvaamaton, vastenmielinen +kohtaus saattoi sepän aivan hämille. Meidän rohkea, suora Heikki ei +ollut luonteeltaan kovin sukkela hätävalhetta keksimään, ja hän tiesi, +että tuo vastaantulija oli tarkka huomaamaan, häijy kielikontti sekä +kaikkea muuta kuin ystävällinen häntä kohtaan; siksi hän melkein olisi +suonut, että arvoisa apteekkari antaisi hänelle jonkun syyn vääntää +tuolta vieraalta-mieheltä niskat nurin ja sillä lailla sitoa sen +kieltä. + +Mutta apteekkari ei tehnyt eikä virkkanut mitään, joka semmoiseen +jyrkkään tekoon olisi syytä antanut; päinvastoin hän, kun näki +tulleensa niin liki urhoollista kaupunkilaistansa, ettei ollut +mahdollista tuntematta sivumennä, näkyi päättäneen olla hänen kanssaan +tekemisissä niin vähän kuin suinkin kävi laatuun. Hän ei näkynyt +millään lailla oudoksuvan sepän seurakumppalia eikä heidän yhtymistään +tässä paikassa; hän vaan ohitse-astuessaan, vilkahtamattakaan +toistamiseen Heikin kumppaliin ensimmäisen katsahduksen perästä, laski +suustansa nämät sanat: "Toivotan sinulle vielä kerran hauskaa pyhää, +uljas seppä! Mitä! Tuotko orpanasi, sorean neiti Johanna Letham'in +kaluinensa, kiluinensa jokirannalta -- hän on varmaan juuri tullut +Dundeesta, arvaan ma? Kuulinhan että häntä odoteltiin vanhan +korduanintekijän taloon." + +Näin puhuessansa ei hän katsahtanut oikealle, ei vasemmalle; ja +lausuttuansa "Jumalan haltuun!" johon seppä joillakin samallaisilla, +pikemmin vaan mutistuilla kuin selvään puhutuilla sanoilla vastasi, +hiivi hän eteenpäin aivan kuin haamu. + +"Hiisi vieköön, jos sen pillerin saan niellyksi", tiuskasi Heikki +Seppä, "vaikka se kyllä oli hyvin sokeroittu. Tuo lurjus kyllä +pitää kaikki hameet tarkalla silmällä, ja osaa eroittaa metsäsorsan +kesystä yhtä hyvin kuin paraskin mies Perth'issä. -- Olisipa hän +tosiaankin vihoviimeinen, joka luulisi tuomenmarjoja kirsikoiksi +ja minun yksinkertaista Johanna orpanaani täksi turhamaiseksi +teaterinkoristeeksi. Luulenpa hänen vaan tahtoneen ikään kuin sanoa +minulle, 'en minä huoli nähdä, mitä sinä et soisi minun näkeväni' -- ja +sen hän tekikin varsin oikein, koska hän minun asioihini sekaantumalla +helposti voisi saada kolon kallohonsa -- ja siis on hän oman etunsa +tähden oleva vaiti. -- Mutta kukas nyt taas tuosta tulee? No, St. +Dunstan auttakoon! Onhan se itse tuo loruileva, kerskaileva, +pelkurimainen hupsu, Olivier Proudfute!" + +Uljas lakintekijä olikin todella nyt ensimies, jota he kohtasivat. +Lakki toisella korvallaan, astui hän, rallatellen laulua: + +"Liian kauan imet pulloa, Tom, Tom!" josta kyllä voi arvata, ettei hän +ollut kovin kuivaa päivällistä syönyt. + +"Hui hai, lysti seppäseni", virkkoi hän, "sainko sinut nyt tuommoisista +kepposista kiinni! -- Vai niin, pehmeneekö joskus kova teräskin? Osaako +Vulkani, runoniekkain puheenpartta käyttääkseni, maksaa Venus'en velat +samoilla rahoilla? -- Mahtaapas, totta maar', sinusta vielä tulla aika +Valentini-veitikka ennen vuoden loppua, koska sinä tästä pyhästä näin +iloisesti aloitat!" + +"Kuules, Olivier", virkkoi seppä, joka oli mielipahoillansa, "pane +silmäs umpeen ja jatka tietäs, veikkonen. Ja vielä -- älä pane kieltäs +soimaan asioita, jotka eivät sinua koske, jos tahdot että sinulle jäisi +yksikin eheä hammas leukapielihis." + +"Minäkö rupeaisin sinulle petturiksi! Minäkö kielilakkariksi, vieläpä +omaa sotakumppaliani vastaan! -- Enpä toki -- minä en virka siitä +yhtään sanaa edes puiselle soldanilleni! -- Ohhoh! olen minäkin joskus +salaa tuommoinen villiveitikka aivan kuin sinä, veikkonen. Ja, nyt kun +asiaa oikein ajattelen, lähden sun kanssas johonkuhun, missä voimme +saada pikku pitoset aikaan, ja tää sinun Delilas saa meille laulella. +Hohhoh, eikös se ollut oiva neuvo?" + +"Erin-omainen", virkkoi Heikki, jonka koko aika teki mieli nuijata +sotakumppaliansa päähän, vaan joka kuitenkin, viisaasti kyllä, valitsi +rauhallisemman keinon, päästäksensä tuosta vastuksesta. Erin-omainen! +-- Ja voipipa olla, että myös tarvitsisin sun apuasi -- sillä tuolla on +viis, kuus Douglas'in miehistä edessämme -- he varmaankin yrittänevät +temmaista tätä tyttöstä pois halvalta porvarilta kuin minä olen; +senvuoksi olisi minulle sinunkaltaisen kiljuvan jalopeuran apu sangen +tervetullut." + +"Kiitoksia -- kiitoksia", vastasi lakintekijä; "mutta eikös olisi +parempi että minä juoksisin hakemaan suurta miekkaani ja käskemään, +että hätäkelloa ruvettaisiin soittamaan?" + +"Kyllä, kyllä -- juokse vaan niin joutuun kuin jaksat -- ja muista +ettet kerro mitään siitä, mitä olet nähnyt." + +"Vai minäkö? -- Ei, älä pelkää. Hohhoh, kielilakkareitahan minä kovin +ylenkatson." + +"Pois nyt vaan -- minä jo kuulen heidän rautavarustensa kalinan." + +Se sana antoi hyvän vauhdin lakintekijän säärille; kääntyen selin +tuohon luultuun vaaraan, läksi hän juoksemaan niin joutuisaan, että +hän, sen seppä varmaan näki, oli hyvin pian kerkiävä kotiin. + +"Kas siinäpä jo on toinenkin hatsahteleva harakka sattunut tielleni", +arveli seppä; "mutta onpa mulla suitset hänenkin suutaan vasten. +Harppumiehillä on viisu naakasta, joka kävi lainahöyhenissä -- ja tää +Olivier se on juuri samallainen lintu, ja -- sen vannon St. Dunstan'in +kautta! -- jos hän päästää lorukielensä liikkeelle minun asioistani, +niin minä hänet höyhennän niin paljaaksi kuin ei vielä mikään peltopyy +ole tullut höyhennetyksi haukan kynsissä. Ja sen hän tietää." + +Silloin kun nämät ajatukset tunkeutuivat hänen mieleensä, oli hän jo +melkein saapunut matkansa päähän. Laulutyttö yhä vielä riippui kiinni +hänen käsikynkässänsä, voimattomana osaksi pelosta, ja näin he viimein +tulivat keskipaikoille Wynd-katua, jolla oli kunnia nähdä hänen talonsa +rivissänsä ja josta Heikki oli saanut yhden liikanimistänsä, tuolla +ajalla, jolloin sukunimet vielä olivat niin vakaantumattomat. Täällä +arkipäivinä hänen ahjonsa lekkui ja naapurien korvat tahtoivat mennä +lumpeen neljän puolialastoman sällin kalkuttelemisesta vasaroillaan, +valkkamillaan. Mutta St. Valentinin päivän tähden olivat nuot +teräs-miehet nyt sulkeneet pajan ja ulkona omilla asioillaan, mikä +kirkossa, mikä killantuvassa. Pajan viereinen talo oli Heikin oma; se +oli kyllä pieni ja kapean raitin varrella; mutta sen takana oli avara +puutarha hedelmäpuineen, joten se kuitenkin oli hauskanlainen asunto. +Seppä ei kolkuttanut eikä huutanut, sillä se melu olisi saattanut +naapurit ikkunoilleen tai ovenkynnyksilleen, vaan hän veti ulos +omatekemänsä tasku-avaimen, joka siihen aikaan oli suuri, kadehdittu +harvinaisuus. Sillä hän avasi ulko-oven ja astui kumppalinsa kanssa +sisään. + +He tulivat ensin kyökkiin, jota huonetta meidän sepän säätyläisissä +myös tavallisesti käytettiin perhekunnan olotupana, vaikka tosin Simo +Hanskurilla sekä parilla muulla porvarilla oli eri huone ruoan +syömistä, eri ruoan laittamista varten. Tämän, erittäin huolellisesti +puhtaana pidetyn huoneen nurkassa istui vanha vaimo, jota, jos katsoi +hänen pukunsa sievyyteen, sekä huolellisuuteen, jolla tulipunainen +huivi oli laitettu hänen päähänsä, olisi luullut korkeampisäätyiseksi +kuin Ludie Shoolbred'iksi, sepän taloudenhoitajaksi. Semmoinen oli +kuitenkin arvonsa, ei mitään sen enempää. Hän ei ollut käynyt messussa +aamulla, siksi hän nyt istui tässä hiljaa takan ääressä. Helminauhansa +puoleksiluettuna roikkui vasemmalta käsivarrelta; rukouksensa puoleksi +lausuttuna värjättelivät kielellä; silmänsä, puoleksi ummessa, +tahtoivat uneen vaipua. Näin hän odotteli holhottiansa, kun ei hän +voinut arvata mihin aikaan tämä mahdollisesti saattoi tulla kotiin. +Kuullessaan että joku tuli, kavahti hän ylös torkuksistaan ja tuijotti +sepän kumppaliin, ensin suurimmalla hämmästyksellä, joka kuitenkin +vähitellen antoi sijaa suurelle harmille. + +"No, pyhät miehet varjelkoot minun silmiäni, Heikki Seppä!" huudahti +hän hyvin hartaalla siunauksella. + +"Amen, niin suon minäkin koko sydämestäni. -- Mutta laitapas nyt vaan +vähän ruokaa, imettäjä-kulta, sillä tää matkalainen, pelkään mä, on +vaan laihan päivällisen saanut." + +"Ja vielä kerran rukoilen minä, että Pyhä Neitsyt Maaria varjelisi +silmiäni saatanan häijyistä lumouksista!" + +"Niin tapahtukoon, johan sen sanoin, akka rukka. Mutta mitä apua nyt +kaikesta tuosta siunaamisesta ja silmäilemisestä? Etkös kuule niitä +sanon? Vai etkö huoli tehdä mitä käskin?" + +"Itse hän se on sitten kuitenkin, oli asia miten oli! Mutta voi! +enemmän näyttää siltä kuin seisoisi tuossa Paholainen Heikin muotoon +puettuna, koska hänellä on mokoma käsikynkässään. -- Voi Heikki Seppä, +paljon vähemmistäkin syistä sanottiin sinua ennen aikaan hurjaksi +pojaksi! Mutta kukapa sen olisi ikinä uskonut, että Heikki toisi porton +tänne tään katoksen alle, jonka suojassa hänen kunnian-arvoinen äitinsä +aikoinaan eli, ja missä hänen oma imettäjänsä on kolmekymmentä vuotta +asunut!" + +"Ole nyt jo vaiti, muori, ja älä hulluttele", virkkoi seppä. "Tämä +laulutyttö tässä ei ole minun jalkasiippani, eikä myös kenenkään +muunkaan, sen verran kuin minä tiedän. Hän vaan tahtoo huomenna aamulla +aluksella mennä Dundeehen, ja meidän pitää antaa maja hänelle." + +"Yömajako!" vastasi akka. "Anna sinä yömaja tuommoisille +luontokappaleille, jos niin mielesi tekee, Wynd'in Heikki -- mutta sama +katos ei voi olla suojana tällä koruvauvalla sekä minulla, ja siitä +voit olla ihan varma." + +"Teidän äitinne on vihoissaan minulle", sanoi Loviisa, joka talon +asukasten keskinäisen välin väärin ymmärsi. "En minä tahdo jäädä tänne, +jos se hänelle on kiusallista. Jos täällä on talli tahi navetta, +niin on tyhjässä hinkalossa oleva tarpeeksi hyvä sija minulle sekä +Charlot-koiralleni." + +"Niin oikein, niin oikein, se kortterihan, luulen ma, onkin sinulla +ollut tavallisin", sanoi matami Shoolbred. + +"Kuules, imettäjä Shoolbred", sanoi seppä. "Sinä tiedät että sua +rakastan niin hyvin äitini kuin myös itsesi tähden. Mutta -- St. +Dunstan auttakoon, joka pyhämies oli minun ammattiveljeni -- tahdonpa, +kun tahdonkin, olla isäntänä omassa talossani. Ja jos sinä nyt lähdet +täältä ilman mitään tukevammitta syittä kuin omakeksimäin hulluin +luulojesi tähden, niin katso millä lailla palatessas saat tämän talon +oven auki; sillä minä en aio siihen olla apuna, sen takaan." + +"Olkoon niin sitten, lapsukaiseni, vaan en minä senvuoksi kuitenkaan +huoli häväistä kunniallista nimeäni, joka minulla on ollut näinä +kuutenakymmenenä vuotena. Ei ollut koskaan tapana sinun äidilläsi +seurustella maankuljeksijain, ja silmänkääntäjäin, ja laulutyttöin +kanssa, enkä minäkään sitä tapaa ota omakseni. Eikä minun ole niin +peräti mahdoton saada toista majaa itselleni, että minun olisi pakko +jäädä tänne saman katoksen alle tämän näin maankuljeksija-prinsessan +kanssa." + +Näin puhuen rupesi uppiniskainen emännöitsijä suurella kiiruulla +laittamaan ruudullista päällysviittaansa ylleen ulos-lähtemistä varten, +vetäen sen peitoksi valkoiselle liinamyssylle, joka reunoitti hänen +rypylliset, mutta yhä vielä tuoreet ja terveet kasvonsa. Sen tehtyään +hän otti sauvan, tukevan matkakumppalinsa, ja alkoi kömpiä ovelle päin, +mutta seppä astui väliin. + +"Odotahan toki edes, muija, siksi kun tilimme on selvillä. Olenhan +sinulle velkaa sekä palkkaa että juomarahoja." + +"Ja sekin on taas sinun hupsun pääsi keksintöjä. Mitä palkkoja tahi +juomarahoja minä muka ottaisin sinun äitisi pojalta, kun se vainaja +minua syötti, ja vaatehti ja katoksensa alla suojeli aivan kuin omaa +siskoansa?" + +"Ja korea kiitos se onkin, imettäjä, kun jätät hänen ainoan poikansa +juuri nyt tähän pahaan pulaan." + +Tämä lause näkyi sattuneen oikeaan paikkaan akan sydämeen. Hän +seisahtui ja katsoi vuoroin isäntäänsä, vuoroin laulutyttöön; vaan +sitten hän pudisti päätänsä ja näkyi taas olevan lähtemäisillään ovelle +päin. + +"Otanhan minä tämän kulkijain-paran katokseni alle ainoasti siksi", +intti taas seppä, "että saisin hänet vankeudesta sekä piiskasta +suojelluksi." + +"Ja mitä varten se olisi niistä suojeltava?" kysyi leppymätön matami +Shoolbred. "Onpa hän, uskallan sanoa, varmaan ansainnut kumpaisetkin, +yhtä hyvin kuin joku varas hamppuisen kaulaliinansa." + +"Ansaitseeko hän niitä vai eikö, siitä vähät tiedän. Mutta ei hän toki +varmaankaan ansaitse että hänet piiskataan kuoliaksi tai vankeudessa +nälällä surmataan; ja se olisi sen kohtalo, joka on joutunut Mustan +Douglas'in vihan alle." + +"Ja sinä vai aiot suututtaa Mustaa Douglas'ia mokoman laulutytön +tähden? Siitä toki nousee pahin kaikista sinun vihollisuuksistas. -- +Voi, moi, Heikki Seppä, onpa sinun päässäs rautaa juuri yhtä paljon +kuin sinun alaisimellaskin!" + +"Niinhän minä itsekin joskus olen arvellut, matami Shoolbred. Mutta +jos minä saan puukonpistoksen tai pari tämän näin uuden asian tähden, +kukapa, sitä arvelen, niitä voidellee ja hoidellee, jos sinä nyt +minulta karata häpsähdät pois niinkuin säikytetty metsähanhi? Ja paitsi +sitä, kukapa ottanee vastaan mun kaunoisen morsiameni, jonka aion näinä +päivinä tuoda tänne Wynd-kadulle?" + +"Voi, Heikki, Heikki", virkkoi vanha vaimo, pudistellen päätänsä, "eipä +tää ole oikea tapa, jolla valmistetaan kunniallisen miehen taloa +nuorikkoa varten -- sinun tulisi elää siivosti ja säädyllisesti, eikä +irstaisuudessa ja vallattomuudessa." + +"Ja minä taas sanon sulle, että tämä tyttö raukka ei minullen ole +mitään. Minä vaan tahtoisin, että hän olisi hyvässä turvassa, ja +luulenpa että rohkeinkin rajalainen on jättävä minun oveni telkeen +koskematta, yhtähyvin kuin jos se olisi Carlislen linnan portti. -- +Minä menen nyt Simo Hanskurin luokse -- sinne jään luultavasti yöksi, +sillä tuo Vuoriston sudenpenikka on juossut takaisin erämaillensa, +pedon sikiöin tavan mukaan, niin että siellä on yksi liika vuode, ja +Simo vaari on kyllä sanova minut tervetulleeksi sille lepäämään. Sinä +saat jäädä tänne tämän tyttö-paran kanssa, syöttää häntä ja olla hänen +suojanansa yön aikana, ja minä tulen ennen päivän koittoa häntä +noutamaan. Ja sinä saat sitten, jos tahdot mennä häntä laivalle +saattamaan, niin saat yhdessä minun kanssani nähdä hänet viimeistä +kertaa." + +"Siinä puheessa on toki jotain järkeä", virkkoi matami Shoolbred, +"vaikken minä taida käsittää, minkätähden viitsit saattaa hyvän nimen +ihmisten kielille mokoman tähden, joka kahden hopeapennin edestä taikka +vielä vähemmästä saisi itsellensä yömajan." + +"Heitä se minun huolekseni, muija kulta, ja ole sinä vaan hyvä tälle +tytölle." + +"Kylläpä minä aion olla parempi hänelle kuin mitä hän ansaitsisi, sen +lupaan. Ja, totta puhuen, vaikkei tuommoisten luontokappaleitten seura +ole minulle kovin hauska, lienee siitä kuitenkin, arvelen ma, minulle +vähemmin turmiota pelättävänä kuin sinulle -- jos ei hän vaan liene +noita, joka myös olis varsin mahdollista, koska paholainen on hyvin +voimallinen kaikessa tuossa maankulkija-joukkiossa." + +"Ei hän ole noita enempää kuin minäkään mikään poppamies", vastasi +kunnon seppä. "Alakuloinen tyttö-parka hän on, joka, jos lieneekin +jotain pahaa tehnyt, on saanut siitä kalliin hinnan maksaa. Ole siis +hyvä hänelle. -- Ja kuules nyt sinä, laululintuseni -- huomenna +aamusella tulen sinua noutamaan ja vien sun joelle. Kyllä tää vanha +muija on kohteleva sinua hyvin, jos vaan et puhu hänelle muuta kuin +mitä kunniallisen vaimon korvan sopii kuulla." + +Laulutyttö-parka oli tätä heidän keskinäistä puhettansa kuullellut, +vaan ei ollut ymmärtänyt siitä muuta paitsi pääjuonta; sillä vaikka hän +osasi Englannin kieltä vallan hyvin, oli hän sen taidon itse +Englannissa saanut, ja Skotlannin murre oli silloinkin, niinkuin nytkin +vielä, leveämpi ja karkeampi. Hän käsitti kuitenkin sen, että hän saisi +jäädä vanhan muijan kanssa, jonkatähden hän nöyrästi pani käsivartensa +ristiin rinnan päälle ja kumarsi päätänsä. Sitten hän loi seppään +hartaan, kiitollisen katseen, jonka perästä hän, kohottaen silmänsä +taivaan puoleen, otti Heikin vastustamattoman käden, jonka jänteviä +sormia hän näkyi aikovan suudella syvän, sydämellisen kiitollisuuden sa +osoitukseksi. Mutta matami Shoolbred ei sallinutkaan vieraan tällä +lailla ilmoittaa tunteitansa. Hän riepsahti väliin, työnsi Loviisa +paran poikemmaksi ja huudahti: "Ei, ei, en minä tuommoisia kepposia +salli. Mene sinä vaan tuonne takanviereiseen nurkkaan, vauvaseni, ja +jos mielesi niin palaa käsiä suutelemaan, saat Heikki Sepän lähdettyä +suudella minun kämmeniäni vaikka kuinka paljon. -- Ja sinä Heikki, +laita nyt itses Simo Hanskurin luokse; sillä jos kaunoinen Katri neito +saisi kuulla minkälaisen seurakumppalin sinä olet tuonut kotiisi, eipä +hänkään mahtais olla siitä mielissään enempää kuin minä. -- Vaan mitäs +nyt? -- Onkos sen pojan pää ihan pyörällä? -- Lähdetkö vai ulos ilman +haarniskaasi, nyt kun koko kaupunki on nurinnarin?" + +"Oikeassa olet, muija kulta", virkkoi seppä; hän puki haarniskan +päälleen leveitten hartioittensa peitoksi, ja läksi sitten ulos, mitään +enempää kysymystä odottamatta. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + + Sävelet sotalaulun hurjasti + Yön läpi kaikuu, ja kun täyttyvi + Ilmasta säkkipilli, sydämet + Vuoriston urhoin myöskin paisuvi, + Kun mieleen vuotaa muistot muinaiset, + Vuos-satain sankarteot veriset. + + Byron. + +Meidän nyt tulee jättää tarinamme aikaisemmat osat ja lähteä +katselemaan tapauksia korkeammissa, arvokkaammissa paikoissa. + +Me menemme kerrassaan asesepän matalasta majasta kuninkaan +neuvoittelukammariin, ja jatkamme kertomuksen juuri siitä hetkestä, +koska vihastuneet herrat, metelin asetuttua, kutsuttiin kuninkaan +eteen. He tulivat sisään, äkäisesti tuijotellen toisihinsa, jokaisen +mieli niin täpötäynnään hänelle muka tehtyjen vääryyksien muistosta, +etteivät he tahtoneet eivätkä edes voineetkaan kuullella mitään +selitystä tai vastasyytä. Albanyn herttua yksin, aina kylmäsydäminen ja +viekas, näkyi olevan siinä mielentilassa, että saattoi kääntää heidän +tyytymättömyyttään omaksi hyödyksensä, ja käyttää jokaisen tapauksen, +mikä sattuikin, omain mutkallisten tarkoitustensa edistämiseksi. + +Vaikka kuninkaan mielenpehmeys oli melkein pelkuriuden sukua, oli +kuitenkin hänen ulkonainen ryhtinsä hänen korkealle arvolleen sopiva. +Ainoasti kovassa ahdistuksessa, niinkuin tuossa ennen kerrotussa +tilaisuudessa, menetti hän ulkonaisen vakavuutensa. Ylimalkaan voi +saada hänet luopumaan päätöksestään, vaan ei arvokkaisuudestaan. Hänen +tervehdyksensä Albanyn herttualle, Douglas'in ja March'in kreiveille +sekä abotille (hänen kirjavan neuvoskuntansa keskenään sopimattomille +jäsenille) oli kohtelias, mutta samassa majesteetillinen, niin että +se jokaiselle noista ylpeistä herroista muistutti mieleen, että +he seisoivat kuninkaansa edessä, ja pakoitti heidät sopivaan +kunnioitukseen. + +Otettuaan heidän tervehdyksensä vastaan, käski kuningas heitä istumaan, +jota käskyä he juuri tottelivat, koska Rothsayn herttua astui sisään. +Miellyttävillä liikunnoilla astui hän isänsä luokse, laskeusi +polvilleen hänen tuolinsa eteen ja pyysi siunausta. Kuningas, jonka +kasvot huonosti peitettyä rakkautta ja surua ilmoittivat, yritti +kuitenkin muodostaa katsantonsa moittivaiseksi, kun hän laski kätensä +nuorukaisen päähän ja huo'aten sanoi: "Jumala siunatkoon sinua, huima +poikani, ja tehköön sinusta viisaamman miehen tuleviksi ajoiksesi!" + +"Amen, isä kultani!" vastasi Rothsayn herttua tunteellisuudella, +jommoista hän parempina hetkinänsä joskus osoitti. Hän suuteli +kuninkaan kättä lapsen ja alamaisen kunnioituksella; sen jälkeen ei hän +istahtanutkaan neuvoittelupöydän ääreen, vaan jäi seisomaan kuninkaan +tuolin taakse, missä hän, jos tahtoi, saattoi isänsä korvaan kuiskata. + +Kuningas sitten viittasi Dominikolais-abottia käymään sijallensa pöydän +ääreen; siinä paikassa nähtiin pöydällä kirjoitusneuvoja, joita tää +hengellinen herra yksin kaikista läsnä-olevista, ainoasti Albanyn +herttua poisluettuna, osasi käyttää. Sitten kuningas ilmoitti kokouksen +tarkoituksen; hän lausui sangen arvokkaasti: + +"Tehtävämme, korkeat herrat, koskee noita onnettomia eripuraisuuksia +Vuoristossa, jotka -- niin olemme äsken tulleitten sanansaattajain +kautta saaneet kuulla -- tuottavat häviötä ja saattavat maata autioksi +niinkin likellä kuin muutamien virstojen päässä tästä meidän +hovistamme. Mutta vieläkin likempänä kuin se meteli on toinen, +jonka meidän kova onnemme sekä häijyin miesten yllytykset ovat +nostaneet tässä Perth'issä; riitaa ja kiistaa on nimittäin viritetty +toiselta puolen kaupungin porvarien, toiselta teidän niinkuin myös +toisten ritarein ja aatelisherrain seuralaisten välillä. Minun +täytyy siis ensiksi kääntyä teihin, korkea-arvoiset herrat, ja +kysyä, miksikä meidän hovimme rauhaa häiritään tuommoisilla +sopimattomilla eripuraisuuksilla, ja millä keinoilla ne voitaisiin +saada kukistetuiksi? -- Veli Albanyn herttua, lausu sinä ensiksi +mielipiteesi tästä asiasta." + +"Korkea herra, kuninkaallinen hallitsijani ja veljeni", vastasi +herttua, minä olin palveluksessa teidän luonanne, koska tuo meteli +nousi, enkä siis voi tietää sen syntyä." + +"Ja mitä minuun tulee", sanoi prinssi, "en kuullut sen pahempaa +sotakarjuntaa kuin laulutytön laulun, enkä nähnyt sen vaarallisempia +nuolia lentämässä kuin pähkinöitä". + +"Ja minä", virkkoi March'in kreivi, "näin vaan, että Perth'in uljaat +porvarit ajelivat muutamia lurjuksia, jotka olivat ilman oikeudettaan +pistäneet Verisen Sydämen vaakunan kiinni olkapäähänsä. Sillä he +pötkivät pakoon kovin nopsaasti, että luulisi heidän todella olleen +Douglas'in kreivin miehiä." + +Douglas ymmärsi pistoksen, mutta vastasi ainoasti yhdellä noista vertä +hyydyttävistä silmänluonneistansa, joilla hänellä oli tapana ilmoittaa +verivihollisuuttansa. Hän puhui kuitenkin ylpeällä kylmäkiskoisuudella. + +"Herrani ja kuninkaani", sanoi hän, "tietysti jo arvasi, että +Douglas'in tulee vastata tästä ankarasta syytöksestä; sillä milloinka +täällä Skotlannissa jotain kahakkaa tahi verenvuodatusta tapahtuu, +jolloin ei kohta ilkeät kielikontit soimaa Douglas'ia tahi jotakuta +Douglas'in miestä siihen syypääksi? Meillä on täällä kunnon +vieraitamiehiä. En puhukaan Albanyn herttuasta, joka ainoasti sanoi +olleensa, niinkuin hänen tuleekin, teidän seurassanne, armollinen herra +kuningas. En puhu myös Rothsayn herttuasta, joka, niinkuin hänen +säädylleen, hänen ijälleen ja hänen älylleen sopii, pureskeli +pähkinöitä kilpaa kuljeksivan soittoniekan kanssa. -- Hän hymyilee. -- +Tässä paikassa hän puhukoon mitä tahtoo -- en minä unhota sidettä +meidän välillämme, joka hänen muistostaan näkyy haihtuneen. Mutta tässä +seisoo tää herra March'in kreivi, joka näki minun seuralaisteni +pötkivän pakoon Perth'in poroporvarein edestä! Voinpa selittää tälle +kreiville, että ne, joilla on Verinen Sydän olkapäässään, ryntäävät +päälle ja peräytyvät, sen mukaan kuin heidän päällikkönsä käskee ja kuin +Skotlannin etu vaatii." + +"Ja siihen minä voin vastata", huudahti yhtä ylpeä March'in kreivi, +jolle veret lensivät poskihin; mutta kuningas kävi väliin. + +"Hiljaa, te närkkäät herrat!" käski hän, "ja muistakaa kenenkä edessä +te seisotte! -- Ja te, herra kreivi Douglas, selittäkää meille, jos +voitte, syy siihen kahakkaan, ja miksikä teidän väkenne, jonka hyvästä +avusta ylimalkaan me kyllä olemme kiitolliset, nyt olivat yksityiseen +riitaan ruvenneet?" + +"Minä tottelen teidän käskyjänne, kuninkaallinen herrani", vastasi +Douglas, hiukkaa kumartaen päätänsä, joka harvoin taipui. "Olin +matkalla tänne majapaikastani, Karthausilais-luostarista ja kuljin +Perth'in pääkatua muutamien ainaisten seuralaisteni kanssa; silloin +näin muutamien alhaisempien porvarien tungeksivan hirsipuun ympärillä, +johon oli naulattu tää julistus sekä kalu." + +Hän otti lakkarista, nahkakylterinsä povesta pärmä-liuskan sekä +ihmiskäden. Kuningasta inhotti ja hänen mielensä tuli levottomaksi. + +"Lukekaa", käski hän, "hyvä isä abotti, ja vietäköön tuo julma kappale +pois." + +Abotti luki näin kuuluvan julistuksen: + +"Koska viime yönä, St. Valentinin pyhän aatto-yönä, vallattomat +yöjalkalaiset, kuuluvat jonkun par'-aikaa tässä kaupungissa majailevan +vieraan herran seuralaisiin, väkivallalla pyrkivät erään Perth'in +porvarin huoneesen -- ja koska siitä nousseessa kahakassa tämä käsi +hakattiin poikki yhdeltä noista omavaltaisista peuhaajoista -- siksi on +ylituomari sekä kaupungin majistraatti käskeneet, että tämä käsi +naulattaisiin tähän hirsipuuhun kiusaksi ja häväistykseksi niille, +jotka sen metelin ovat nostaneet. Ja jos joku ritarisäätyyn kuuluva +väittää tätä meidän tekoamme vääräksi, niin minä, Patrik Charteris, +Kinfauns'in herra ja ritari, tahdon puolustaa sitä ritarillisilla +aseilla aidatulla tanterella. Taikka jos joku halvempisäätyinen ajaa +näitä sanoja valheeksi, niin lähetetään häntä vastaan joku tämän +kauniin Perth'in kaupungin porvari, hänen sääty-arvonsa mukaan. Ja +suojelkoon Herra Jumala sekä Pyhä Johannes meidän kaunista +kaupunkiamme!" + +"Totta ette nyt enää kummeksine, kuninkaallinen herra", jatkoi Douglas, +"että minä, niin pian kuin kotikappalaiseni oli minulle tämän +hävyttömän liuskan sisällyksen lukenut, käskin yhden knaappini repiä +alas voitonmerkin, joka on niin häpäiseväinen Skotlannin ritaristolle +ja aatelistolle. Tuosta uskalsivat muutamat noista uhkarohkeista +porvareista ruveta haukkumaan ja soimaamaan minun joukkoni ta'immaisia +miehiä, jotka pyörähdyttivät hevosensa ympäri ja olisivat kuitanneet +velan, jos eivät olisi saaneet minun nimen-omaista käskyäni, että +seuraisivat minua niin rauhallisesti kuin suinkin noilta halvoilta +lurjuksilta voisivat. Ja näin tapahtui, että he tulivat tänne +pakolaisten kaltaisina, vaikka, jos minä vaan olisin käskenyt heidän +panna kovaa kovaa vastaan, he olisivat voineet virittää valkeaa +kaikkiin tämän hökkelikylän nurkkiin, ja tukehduttaa nuot hävyttömät +tolvanat, niinkuin pahan-ilkinen ketunpoikue savustetaan kuolijaksi +sytytetyllä kanervakasalla." + +Kaikki olivat ääneti tämän Douglas'in puheen jälkeen, siksi kun +Rothsayn herttua siihen vastasi, isänsä puoleen kääntyen: + +"Koska Douglas'in kreivillä näkyy olevan valta polttaa tämä teidän +asumanne kaupunki, kuninkaallinen majesteetti, niin pian kuin hänellä +ja kaupungin ylituomarilla sattuu olemaan eri mieli jostain yöllisestä +metelistä tahi jonkun kahdentaistelu-vaatimuksen sanoista, niin tulee +meidän, arvaan ma, olla hänelle hyvinkin kiitolliset siitä, että hän ei +niin tee." + +"Rothsayn herttualla", sanoi Douglas, joka näkyi päättäneen hillitä +vihansa, "olisi syytä kiittää Jumalaansa siitä, että Douglas on yhtä +uskollinen kuin mahtava. Tää nykyinen aika on semmoinen, jolloin +alamaiset kaikissa maissa nousevat lakia vastaan. Olemmehan me kuulleet +Jacquerie-kapinasta Franskan maalla;[23] ja Jaakko Straw'sta ja Hob +Miller'istä, ja Parson Ball'ista Eteläläisten[24] kesken; ja voimmepa +olla varmat, että meilläkin olisi kuivaa kuloa kyllin, jos se tuli +singahtaisi meidän rajamme yli. Kun näen maanmoukkien vaativan +ritareita taisteluun sekä naulaavan aatelismiesten käsiä kaupungin +hirsipuuhun, niin en tahdo sanoa pelkääväni kapinaa -- sillä se ei +olisi totta -- vaan minä näen sen olevan tulossa ja olen varusteilla +sitä vastaan ottamaan." + +"Ja milläpä oikeudella Douglas'in kreivi voi sanoa", kysyi March'in +kreivi, "että tämä vaatimus taisteluun on maanmoukista lähtenyt? Näen +minä ritari Patrik Charteris'in nimen tässä sen alla, eikä hän, minun +luullakseni, ole maanmoukan sukua. Kelpaisipa itse Douglas'in +kreivinkin, koska hän tästä on niin kiivastunut, nostaa ritari +Patrik'in hansikka maasta, kunniaansa tahraamatta." + +"March'in kreivin", vastasi Douglas, "ei pitäisi puhua muuta kuin mitä +hän ymmärtää. En minä vääryyttä tee Punaisen Rosvon jälkeiselle, kun +sanon hänen olevan liian köykäisen yhdessä vaa'assa Douglas'in kanssa +punnittavaksi. Tuomas Randolf'in perillisellä olisi parempi oikeus +minun vastaukseeni." + +"Ja, sen vannon kunniani kautta, se ei saa suinkaan tulla +laiminlyödyksi, sen kautta että minä en pyytäisi teitä niin hyvä +olemaan" -- sanoi March'in kreivi, tempaisten kintaan kädestänsä. + +"Hiljaa, kreivi", käski kuningas. "Älkää toki minulle niin törkeää +loukkausta tehkö, sillä että te annatte vihanne tässä paikassa puhjeta +surmatöihin. Parempi on että ojennatte kintaattoman kätenne hyvässä +ystävyydessä tälle jalolle kreiville ja halaatte häntä merkiksi, että +te molemmat olette uskollisuutta velkapäät Skotlannin kruunulle." + +"Ei kuninkaallinen herrani", vastasi March'in kreivi; "teidän +käskystänne voin taas vetää kintaan käteeni, sillä se niinkuin koko +rautavarukseni, johon se kuuluu, on teidän käskyinne alainen, niin +kauan kuin hallitsen kreivikuntaani Skotlannin kruunun vallan alla -- +mutta jos minun tulee sulkea käsivarteni Douglas'in ympäri, niin ei se +ole tapahtuva muuten kuin rautakintaat kädessä. Hyvästi, herrani ja +kuninkaani! Minun neuvoistani ei ole täällä apua; päinvastoin ovat ne +niin vastenmieliset, että kenties pitempi viipyminen täällä ei olisi +minun turvallisuudelleni edullinen. Jumala varjelkoon teitä, +kuninkaallinen majesteetti, julkivihollisista sekä myös petollisista +ystävistä! -- Minä lähden Dunbar-linnahani, josta te luultavasti pian +saatte sanomia. Hyvästi myös teille, Albanyn ja Douglas'in herrat -- te +pelaatte kallista peliä, katsokaa vaan, että te sitä rehellisesti +pelaatte. -- Ja hyvästi teille, ajattelematon prinssi parka, joka +leikittelette niinkuin gazellin-vasikka likellä päällehyppäämäisillään +olevaa tiikeriä! -- Hyvästi kaikki -- Dunbar'in Yrjö jo näkee kaiken +tulevan pahan, vaikkei sitä voi auttaa. Hyvästi vaan kaikki!" + +Kuningas olisi jotakin vastannut, mutta sanat jäivät keskitielle hänen +kielellensä, sillä Albanyn herttua iski hänelle silmää, varoittaen +häntä vaiti olemaan. March'in kreivi läksi ulos kammarista, saaden +äänettömät vastajäähyväiset toisilta neuvoskunnan jäseniltä; Douglas +yksin vastasi hänen jäähyväis-sanoihinsa ainoasti halveksivaisella, +uhkamielisellä katseella. + +"Tuo uskoton petturi aikoo nyt ruveta liittoon Eteläläisten kanssa", +sanoi Douglas; "hän pöyhkeilee siitä, kun hänen käsissään on tuo +aaltoin pureksima Dunbar'in linna, joka voi avata Englantilaisille tien +Lothian'in kreivikuntaan. -- Ei, älkää pelästykö, kuninkaallinen +herrani, kyllä minä takaan mitä sanon -- mutta onhan vielä aikaa. +Virkkakaa vaan pari sanaa, herra kuningas -- virkkakaa vaan: 'Pankaa +kiinni!' niin March'in kreivi ei olekaan pääsevä Carn-joen poikki +petturimatkallaan." + +"Ei, jalo kreivi", sanoi Albanyn herttua, joka paremmin soi, että nuot +molemmat mahtavat herrat olisivat olemassa, toisilleen vastapainona, +kuin että toinen heistä yksinvaltaan pääsisi, "se olisi ajattelematon +neuvo. March'in kreivi tuli tänne kuninkaan turvakirjan nojalla, ja sen +turvanlupauksen rikkomista ei minun kuninkaallisen veljeni kunnia +salline. Mutta jos te, korkea herra, voitte tuoda esiin jonkun selvän +todistuksen -- --" + +Tässä silmänräpäyksessä torventorahdus keskeytti hänen puheensa. + +"Armollinen herra Albanyn herttua on tavattoman arkatuntoinen tänään", +virkkoi Douglas; "mutta eipä nyt enää maksa vaivaa sanoja tuhlata -- +otollinen hetki on mennyt -- tuossa jo soivat March'in torvet, ja +takaanpa että hän lähtee ratsastamaan täyttä nelistä, niin pian kun +Etelä-portista on päässyt ulos. Kyllä me aikanaan saamme kuulla +hänestä; ja jos niin käy, kuin minä arvaan, niin kylläpä me hänelle +vastaan menemme, vaikka olisikin koko Englanti sen petturin apuna". + +"Ei, toivokaamme parempaa siltä jalolta kreiviltä", sanoi kuningas, +suuresti mielissään siitä, että March'in ja Douglas'in riita näytti +ajaneen umpeen jäljet taannoisesta riidasta Rothsayn herttuan sekä +hänen appensa välillä. "Hänellä on kyllä äkkipikainen luonne, vaan ei +pitkävihainen. Hänelle on muutamassa seikassa tapahtunut -- vääryyttä +-- tahi paremmin sanoen: hänen omat toivonsa ovat pettäneet -- +sentähden tulee meidän hiukan kärsiä näin korkeasukuisen, mahtavan +herran ärtynyttä mieltä. Mutta, Jumalan kiitos, me kaikki nyt tänne +jääneet olemme yhtä mieltä, ja, voinpa niin sanoa, myös yhtä +perhekuntaa; meidän neuvoittelumme ei siis enää voi tulla häirityksi +eripuraisuuden kautta. -- Isä abotti, ottakaa, olkaa niin hyvä, +kirjoitusneuvonne, sillä teidänhän tulee, niinkuin ennenkin, olla +meillä pöytäkirjurina. -- Ja nyt työhön, hyvät herrat -- ensin on +meidän mietittävä tuota Vuoriston rauhattomuutta". + +"Chattan'in ja Duhelen clan'ien välillä", sanoi abotti, "on, sen mukaan +kuin meille veljiltämme Dunkildessä äsken tulleet sanomat ilmoittavat, +syttymäisillään sota, joka on oleva hirvein kaikista noiden Belial'in +poikien välillä vielä olleista; sillä he eivät puhu mistään muusta kuin +että aikovat toinen toistaan perinjuurin hävittää. He kokoelevat +molemmin puolin voimiansa, ja jokaisen miehen, joka vaan +kymmenennessäkin polvessa on heille sukua, täytyy rientää heimonsa +lipun luokse, jos tahtoo välttää rangaistusta tulella ja miekalla. +Tuliristi on, pyrstötähden tavoin säkenöiden, kierrellyt kaikkia +paikkoja myöten, nostaen myös outoja, tuntemattomia joukkokuntia aina +tuon kaukaisen Murrayn-lahdenkin takaa. -- Jumala ja St. Dominicus +meitä varjelkoot! Ja jos ette te, korkeat herrat, tälle pahalle +parannuskeinoa keksi, niin se on leviävä laajalle ja pitkälle, niin +että kirkon perintö joka paikassa joutuu alttiiksi noiden Walesiläisten +julmuudelle, joissa on yhtä vähän Jumalan pelkoa kuin rakkautta tai +sääliväisyyttä naapureitaan kohtaan -- Pyhä Neitsyt olkoon meille +suojana! -- Kuuluuhan yksi osa heistä vielä olevan pimeitä pakanoita ja +palvelevan Mahound'ia sekä Termagaunt'ia". + +"Hyvät herrat ja sukulaiset", lausui kuningas, "te olette nyt kuulleet +kuinka vaarallinen tämä asia on, ja te tahtonette kenties tietää minun +ajatukseni siitä, ennen kuin tuotte esiin ne neuvot, jotka teidän oma +viisautenne on keksivä. Ja, totta puhuen, minä en tiedä parempaa +keinoa kuin että me lähetämme kaksi käskyläistämme, antaen heille +täyden vallan ratkaista kaikki riidat Vuorelaisten välillä. Ja +lähettiläitten tulee samassa myös varoittaa noita Vuorelaisia, +laillisen edesvastauksen uhalla, heittämään pois aseensa sekä +lakkaamaan kaikesta väkivallasta toinen toistaan vastaan". + +"Minä hyväksyn meidän armollisen kuninkaamme ehdoituksen", virkkoi +Rothsayn herttua, "ja toivonpa, että tää kunnon abotti ei ole kieltäyvä +pois lähtemästä ehdoitetulle sovittaja-matkalle. Ja hänen arvoisa +virkaveljensä, Karthausilais-luostarin abotti on luultavasti myös +pyrkivä tähän kunnia-virkaan, joka epäilemättäkin on taas lisäävä kaksi +kelpo rekryyttiä marttyyrien suureen armeijaan -- sillä Vuorelaiset +vähän huolinevat siitä onko teidän lähettiläänne hengellinen mies vai +maallikko". + +"Kuninkaallinen herttua", vastasi abotti; "jos minulle marttyyriuden +autuuttava kruunu lienee määrätty, niin Jumala epäilemättä on +johdattava minut sille tielle, missä se on saatava. Mutta jos te tämän +vaan pilalla puhutte, niin Jumala teille suokoon anteeksi ja +valistakoon teitä, niin että näkisitte teille olevan sopivamman teljetä +itsenne rautavaruksin kirkon omaisuuden suojelemiseksi, joka nyt on +niin suuressa vaarassa, kuin piestä kieltänne, laskien kokkapuheita sen +palvelijoista". + +"Minä en puhu pilaa kenestäkään", virkkoi nuorukainen haukoitellen, +"enkä juuri ole myös muuten vastahakoinen varuksiini pukeumaan, paitsi +että se puku on raskaanlainen ja että Helmikuussa turkki on enemmän +ilman mukainen kuin teräspantsari. Vaan onpa minulle kylmän rauhan +pukeminen päälleni tällä nipisteleväisellä ilmalla vielä kiusallisempi +siitä syystä, kun tiedän että jos kirkko vaan viitsisi lähettää yhden +lippukunnan omista pyhistä miehistänsä -- onhan niissä useampia +Vuorelaisiakin, jotka hyvin tuntevat ne seudut ja varmaan myös ovat +siihen ilman-alaan tottuneet -- niin kirkko voisi itse sotia sotansa +Englannin iloisen St. Yrjänän tavalla. Mutta enpä tiedä mikä lienee +syynä -- kyllähän meille puhutaan heidän ihmetöistään niiden hyväksi, +jotka heitä ovat lepyttäneet, sekä heidän kostostaan, jos joku heidän +perintöönsä koskee, ja tätä aina tuodaan esiin syyksi, minkätähden +heidän omaisuuttansa yhä pitäisi runsailla lahjoilla laajentaa. Mutta +annas jos Vuoristosta ilmautuu vaikkapa vaan parinkymmenen miehen +suuruinen parvi, eipä silloin pappi kelloineen, kirjoineen, +kynttilöineen tee mitään joutua, vaan miekkavyöllisen ritarin kai +täytyy suojella niitä maita, jotka hän kirkolle on lahjoittanut, aivan +yhtä paljon kuin jos vilja niistä vielä tulisi hänen omaan +hinkaloonsa". + +"Taavetti poikani", varoitti kuningas, "sinä annat sopimattoman vallan +kielellesi". + +"Enkä, herra kuningas, kyllä mä jo vaikenen", vastasi prinssi. "Ei +minulla ollut suinkaan aikomus saattaa teidän mieltänne levottomaksi +eikä suututtaa tätä isää abottia, joka, vaikka hänellä olisi niin +paljon ihmetöitä käskynsä alla, ei näy kuitenkaan huolivan mennä +vastaan paria kymmenkuntaa Vuorelais-rosvoa". + +"Kylläpä me tiedämme", virkkoi abotti hillityllä vihastuksella, "mistä +lähteestä nuot häijyt opit tulevat, joita me kauhistuksella kuulemme +vuotavan tästä suusta. Koska prinssit ottavat väärä-uskolaisia +seuralaisikseen, niin heidän ymmärryksensä ja tapansa molemmat +turmeltuvat. He liikkuvat kadulla naamusjoukkoin sekä porttoin +seurassa, ja neuvoittelussa he tekevät pilaa kirkosta sekä kaikesta +pyhästä". + +"Hiljaa, hyvä isä!" käski kuningas. "Kyllä Rothsayn herttua on antava +sovittajaisia siitä, mitä hän näin ajattelematta on puhunut. Voi +neuvoitelkaammehan toki nyt hyvässä ystävyydessä! Älkäämme olko +niinkuin kapinalliset merimiehet uppoovassa laivassa, jotka ovat +kiivaammat riitelemään keskenänsä kuin auttamaan tuskittelevaa +kapteenia laivan pelastamisen yrittämisessä. -- Herra kreivi Douglas, +teidän sukunne on melkein aina ollut saapuvilla, milloin Skotlannin +kruunu on ollut viisaitten neovojen taikka miehen töitten tarpeessa. +Toivonpa että te tässäkin hädässä olette meille apuna". + +"Sitä minä vaan kummeksin, että semmoinen hätä muka on olemassa", +vastasi ylpeä Douglas. "Siihen aikaan kun minä kuninkaansijaisena +hallitsin valtakuntaa, oli myös muutamat noista metsäläis-clan'eista +tulleet alas Grampian-vuorilta. Minäpä en vaivannutkaan +valtioneuvoskuntaa sillä asialla, vaan käskin maaherran, lord +Ruthven'in, nousta hevosen selkään lääninsä voiman sanalla -- siinä oli +Hayt, Lindsayt, Ogilviet sekä muita herroja. Ja kun sitten -- St. +Priitta auttakoon! -- teräspaita ja sarkanuttu törmäsivät yhteen, +saivatpa ne rosvot silloin kokea mihin peitset kelpaavat ja onko +miekoissa teräs vaiko ei. Jäipä noin kolmesataa heidän parhaista +sulkalakeistansa, päällikön, Donald Cormacin myöskin siinä joukossa, +Thorn'in kankaalle sekä Rochinroyn saloon; ja yhtä monta roikutettiin +hirsipuihin Houghman Stairs'issä, jolla on vieläkin nimensä siellä +tehdyistä hirttäjän töistä. Tällä lailla menetellään rosvoin kanssa +minun kotipuolellani; ja jos katsotte pehmeyden Gaelilais-roistoja +kohtaan sopivammaksi, niin älkää toki moittiko Douglas'ia, vaikka hän +puhuu suunsa puhtaaksi. -- Te nauratte, herra Rothsayn herttua. -- +Saanko kysyä, mistä syystä nyt taas olen tullut teidän naurunne +alaiseksi, ennen kuin edes vielä olen taannoiseen vastannut?" + +"Oh, älkää suuttuko, hyvä kreivi Douglas!" vastasi prinssi. "Minä +vaan nauroin, ajatellessani kuinka pieneksi teidän ruhtinaallinen +seuralais-joukkonne kutistuisi, jos jokaiselle rosvolle niin tehtäisiin +kuin noille Vuorelais-paroille Houghman Stairs'issä", + +Kuningas taas kävi väliin, estääkseen vihaista vastausta kreivin +puolelta. "Teidän neuvonne on viisas, herra kreivi", sanoi hän, kun +kehoitatte meitä aseisin turvaamaan, jos nuot miehet karkaavat meidän +alamaistemme päälle aukealle, tasaiselle alangolle. Mutta vastus onkin +juuri siinä, kuinka heidän rauhattomuutensa saataisiin asettumaan, niin +kauan kun he vielä piilevät oman vuoristonsa suojassa. Eihän minun +tarvitse selittääkään, että Chattan clan'i sekä Duhele clan'i ovat +suuria liittokuntia, kumpikin käsittävä koko joukon heimokuntia, jotka +ovat yhteen-liittäyneet kukin oman puolueensa kannatukseksi, ja että +niiden välillä on noussut eripuraisuus, joka on ollut syynä +verenvuodatukseen, missä ikinä he vaan ovat yhteen sattuneet, niin +hyvin yksittäin kuin myös joukoittain. Koko se maa on raadeltuna heidän +lakkaamattomain taisteluinsa kautta". + +"Enpä minä huomaa mitä haittaa siitä olis", sanoi Douglas. "Ne rosvot +näin tavoin hävittelevät toinen toistaan, ja Vuoriston metsäkauriit +pääsevät karttumaan, sitä myöten kuin ihmiset vähenevät. Me saamme +sitten useammin tilaisuutta ruumiinliikuntoon metsämiehinä, josko tosin +harvemmin sotureina". + +"Sanokaa pikemmin, että sudet pääsevät karttumaan sitä myöten kuin +ihmiset vähenevät", virkkoi kuningas. + +"Eipä väliä", jatkoi Douglas. "Enemmän pidän metsän susista +kuin metsäläis-rosvoista. -- Asettakaamme vahva sotavoima koko +Gaeliläis-rajaa myöten, niin että rauhallinen ja rauhaton maa tulevat +erotetuiksi toisistaan. Rajoitetaan keskinäis-sodan kulovalkea +Vuoristoon, palakoon se vaan siellä hillitsemättömällä vimmalla; +kylläpä se viimein sammuu poltettavan puutteesen. Jäljellejääneet +sitten ovat voimattomat ja tottelevat teidän kuiskaustanne, herra +kuningas, paremmin kuin heidän esi-isänsä ja nyt elävätkin roistot +teidän ankarinta käskyänne". + +"Se neuvo on kyllä viisas, vaan jumalaton", sanoi abotti, pudistain +päätänsä; "minun omatuntoni ei salli minun siihen kehoittaa. Se on +viisautta, mutta Ahitofel'in viisautta, yhtä viekasta kuin myös +julmaakin". + +"Niin minunkin sydämeni sanoo", virkkoi kuningas, laskien kätensä +rintansa päälle; "minun sydämeni sanoo, että minulta tuona +kauhistuttavana vihan päivänä tulisi kysyttäväksi: 'Robert Stuart, +missä ovat alamaiset, jotka minä sinulle annoin?' -- Sydämeni minulle +sanoo, että minun tulee tili tehtäväksi heistä kaikista, niin +Saksilaisista kuin Gaeleistakin, sekä Alankolaisista ja Rajalaisista +että myös Vuorelaisista; että minulle ei tule vastaamista ainoasti +rikkaista ja oppineista alamaisistani, vaan myös niistä, jotka +köyhyytensä tähden olivat rosvoja, ja oppimattomuutensa tähden +kapinan-nostajia". + +"Se on oikeaa kristityn hallitsijan puhetta, kuninkaallinen +majesteetti", sanoi abotti; mutta teillä on kuitenkin myös valtiomiekka +kädessänne, ei yksistään valtikka ja tämä puheen-alainen tauti on sitä +laatua, joita ei muulla saa parannetuksi kuin raudalla". + +"Kuulkaapas, hyvät herrat!" virkkoi nyt prinssi, katsahtain ylös, +niinkuin olisi hänelle lysti ajatus äkkiä johtunut mieleen. "Entäs jos +noille raa'oille Vuorelaisille opettaisimme hiukkasen ritarin-tapoja? +Ei taitais olla kovin vaikea asia, saada nuot molemmat suuret +sotaherrat, Chattan-clan'in päällikkö sekä myös uljaan Duhele-clan'in +päällikkö vaatimaan toinen toistansa taisteluun elämästä ja kuolemasta. +He voisivat taistella taistelunsa täällä Perth'issä; me heille +lainaisimme varukset sekä hevoset. Näin heidän riitansa tulisi +lopetetuksi toisen, tai mahdollisesti kumpaisenkin rosvon kuoleman +kautta -- sillä minä arvaan, että he ensimmäisessä yhteentörmäyksessä +kohta molemmat taittavat niskansa -- näin tulisi minun isäni jumalisen +toivon mukaan paljon vertä säästetyksi ja me saisimme huviksemme nähdä +tappelun kahden metsäläis-ritarin välillä, jotka olisivat ensi kerta +eläissään vetäneet pöksyt jalkaan ja hevosen selkään kiivenneet. Se +olisi näkö, jonka vertaista ei ole nähty eikä kuultu hamasta Arthur +kuninkaan ajoista!" + +"Hyi sinua, Taavetti!" torui kuningas. "Otatko sinä isänmaasi kurjuuden +ja meidän neuvoskuntamme ahdingon pilapuheen aineeksi?" + +"Älkää pahaksi panko, kuninkaallinen veljeni", sanoi Albanyn herttua, +"vaan vaikka veljenpoikani, kruununperillinen on tämän mielijohteen +leikillisellä tavalla esiintuonut, niin siitä mahdettaisiin saada +jotain, joka voisi olla hyvänä apuna puheen-alaisen vaarallisen pahan +parantamiseksi". + +"Veli kulta", vastasi kuningas, "se ei ole ystävällistä tekoa, kun sinä +Rothsayn ajattelemattomuutta vielä enemmän saatat huomioon hänen +ajattomasta leikistänsä puhetta jatkamalla. Tiedämmehän me, ettei +Vuorelais-clan'it ymmärrä meidän ritaritapojamme eivätkä semmoisen +taistelun menoja ja sääntöjä, jommoista meidän tapamme vaatii". + +"Se on kyllä totta, armollinen herra kuningas", vastasi Albanyn +herttua; "mutta minä en puhukaan pilaa, vaan täyttä totta. Tosin eivät +Vuorelaiset osaa meidän menojamme ja sääntöjämme aidatulla tanterella +taistellessa; mutta heillä on omat keinonsa, joilla yhtä hyvin voivat +saada ihmisen pois hengeltä. Ja kunhan se verileikki tulee leikityksi, +kunhan toinen voittaa, toinen jää tappiolle, mitä väliä siitä, +taistelevatko nuot Gaelit miekalla sekä peitsellä miekkavyöllisten +ritarein tavalla, tai hiekkasäkeillä niinkuin Englannin miehuuttomat +talonpojat, tai raatelevatko toinen toistaan puukoilla omalla +barbarilais-laillansa? Heidänkin tapansa, samoin kuin meidän, heittää +kaikki riidan-alaiset oikeudet ja vaatimukset taistelun ratkaistaviksi. +He ovat myös yhtä turhamieliset kuin hurjat -- se ajatus, että molemmat +clan'it saisivat taistella itse kuninkaan sekä hänen hovinsa nähden, on +helposti houkuttava heidät heittämään koko riitansa tämmöisen taistelun +ratkaistavaksi, vaikka olisikin täänlaatuinen väkivaltainen tuomio +vähemmin heidän tapainsa mukainen, kuin se on; ja heitä on tuleva niin +suuri joukko kuin me soveliaimmaksi päätämme. Me pidämme vaaria, +etteivät he saa tulla tänne likelle hovia semmoisella tavalla ja niin +suurella joukolla, että saattaisivat asiat arvaamatta karata meidän +päällemme. Ja kun vaan se vaara estetään, niin on sitä parempi, mitä +suuremman joukon sallitaan tulla tappeluun molemmin puolin; sillä sitä +useampia kaatuu heidän urhokkaimmista, levottomimmista miehistänsä, ja +sitä vahvempi toivo on meillä, että Vuoristo jonkun aikaa on pysyvä +rauhassa". + +"Se olisi veristä valtioviisautta, veljeni", sanoi kuningas, "ja minä +vielä kerran sanon, etten saa omaatuntoani sallimaan surmaa niin +monelle noista villeistä miehistä, jotka ovat varsin vähän paremmat +pimeitä pakanoita". + +"Ja onko sitten heidän henkensä kalliimmassa arvossa", kysyi Albanyn +herttua, "kuin meidän aatelisherrain, jotka teidän luvallanne, +kuninkaallinen majesteetti, niin usein saavat taistella aidatulla +tanterella jonkun lakiriidan ratkaisemiseksi taikka ilman mitään muuta, +paljaan maineen tähden?" + +Kuningas, näin ahtaalle ajettuna, ei voinut sen enempää vastustaa +tuomiota taistelun kautta, joka oli niin juurtunut valtakunnan lakiin +sekä ritariston tapoihin. Hän vastasi vaan: "Jumala sen tietää, etten +ole koskaan ilman suurinta vastahakoisuutta antanut semmoista lupaa, +josta puhut. Enkä ole koskaan nähnyt ihmisten taistelevan veriin asti, +suomatta että olisin voinut sammuttaa sen taistelun oman vereni +vuodatuksella". + +"Mutta, armollinen kuningas", virkkoi abotti; "minusta näyttää, että +jos emme ota noudattaaksemme jotakin sentapaista kuin Albanyn herttuan +neuvoa, niin meidän täytynee kreivi Douglas'in keinoon ryhtyä. Tässä +jälkimäisessä tapauksessa tulisi vaan meidän Alankolais-miekoillemme +tehtäväksi, mitä edellisessä nuot hurjat Vuorelaiset tekisivät omin +käsin, jota paitsi taistelu-onni olisi epätietoinen ja monen kunnon +alamaisen surma liioinkin tietty. -- Mitä te, kreivi Douglas, itse +virkatte tässä meidän armollisen Albanyn herttuan valtioviisaasta +ehdoituksesta?" + +"Douglas", vastasi ylpeä kreivi, "ei ole koskaan neuvonut +valtioviisailla vehkeillä tekemään mitä suoralla väkivoimalla voipi +saada aikaan. Minä pysyn entisessä mielipiteessäni ja olen valmis +sotaan lähtemään omieni niinkuin myös kaikkein Perth'in ja Carsen +läänien paronien seuralaisten kanssa. Ja taikaa saatan nuot Vuorelaiset +tottelemaan ja nöyrtymään taikka jätän yhden Douglas'in kreivin ruumiin +tuonne heidän jylhiin erämaihinsa" + +"Se oli jaloa puhetta, herra Douglas'in kreivi", virkkoi Albanyn +herttua, "ja lujasti voisi kuningas luottaa teidän pelottomaan +sydämmeenne sekä teidän uljaan väkenne miehuuteen. Mutta ettekö huomaa +kuinka pian voisi sattua, että teidät kutsuttaisiin toiseen paikkaan, +missä teidän läsnä-olonne ja apunne on Skotlannille sekä Skotlannin +kuninkaalle ihan välttämätön. Ettekö kuulleet millä synkällä äänellä +tuittupäinen March'in kreivi sanoi olevansa uskollinen meidän tässä +läsnä-olevalle kuninkaallemme 'niinkauan kuin hän olisi Robert +kuninkaan vasalli'? Ja ettekö te itse puhuneet ilmi siitä epäluuloa, +että hänellä on salainen aikomus antautua vasalliksi Englannin kruunun +alle? -- Toiset herrat, heikommat mahtavuudeltaan, halvemmat +maineeltaan, menkööt Vuorelaisia vastaan. Mutta jos Dunbar'in Yrjö +päästää Percyn Englantilaisineen meidän rajamme yli, kuka ne karkoittaa +takaisin, jos Douglas on muualla?" + +"Minun miekkani", sanoi Douglas, "on yhtä valmis kuninkaallisen +majesteetin palvelukseen Englannin rajalla, kuin Vuoriston jylhimmissä +perukoissa. Olen minä ennenkin nähnyt noiden ylpeiden herrojen, Percyn +kreivin sekä Dunbar'in Yrjön, selät, ja voipipa tapahtua että ne vielä +kerran saan nähdä. Ja jos niin on kuninkaan tahto, että minun pitää +ryhtyä varustuksiin tuota kyllä luultavaa liittoa ulkomaalaisen ja +petturin välillä, niin minä, pikemmin kuin heikompaan ja halvempaan +käteen uskoisin tuon tärkeän Vuorelaisten rauhoittamisen toimen, olisin +taipuvainen suostumaan Albanyn herttuan valtioviisauteen ja sallimaan, +että metsäläiset saavat hakkaella toinen toistensa lihaa, joten +vapaaherroilta ja ritareilta säästyy niiden maahanpolkemisen vaiva". + +"Kreivi Douglas", virkkoi prinssi, joka näkyi päättäneen, ettei +laiminlöisi yhtään tilaisuutta ylpeän appensa suututtamiseen, "ei tahdo +jättää meille Alankolaisille edes niitä pikkuisia kunnian murusia, +jotka olisivat saatavana Vuorelais-talonpoikain kukistamisella, sillä +aikaa kun hän Rajalais-ritariensa kanssa on täysin kourin kokoeleva +voiton lyhteitä Englantilaisilta. Mutta ompa Percylläkin ollut +tilaisuus nähdä toisen miehen selkäpuoli; ja olenpa minäkin nähnyt +suurempia kummia tapahtuvan, kuin että se, joka lähtee villaa +keritsemään, tulee itse kerittynä kotia". + +"Se on puheenparsi", vastasi Douglas, "joka hyvin sopii prinssille, +mikä puhelee kunniasta, suosion-osoitteeksi saatu maatakuljeksivan +porton nauha lakissansa". + +"Suokaa anteeksi, korkeasukuinen herra", sanoi Rothsay; "vaan miehet, +jotka ovat sopimattomaan avioliittoon kietoutuneet, eivät pidä suurta +lukua siitä, kenenkä he par amours[25] itselleen valitsevat. Kahlitun +koiran täytyy haukata sitä luuta, mikä häntä on lähinnä". + +"Rothsay! Onneton poikani"! huudahti kuningas, "oletko hullu? Vai +tahdotko vetää päällesi isäsi ja kuninkaasi vihastuksen täyden määrän?" + +"Voinpa vaikka olla kuuromykkä", virkkoi prinssi, "jos te, armollinen +kuningas, niin käskette". + +"No, herra Albanyn herttua", kysyi kuningas, "koska te annoitte sen +neuvon ja koska Skotlantilais-verien välttämättömästi täytyy virrata; +sanokaas siis, olkaa niin hyvä, millä tavoin me nuot vimmaiset miehet +saisimme heittämään riitansa teidän ehdoittamallanne taistelulla +ratkaistavaksi?" + +"Se, armollinen kuningas", vastasi Albany, "on tarkemmalla +neuvoittelulla päätettävä. Mutta se tehtävä ei mahda tulla kovin +vaikeaksi. Kultaa luultavasti tarvitaan, millä heimokuntain runosepät, +sekä mahtavimmat neuvoja puhemiehet saadaan lahjotuiksi. Molempien +liittokuntien johtajille paitsi sitä pitää antaa tiedoksi, että jos he +eivät suostu tähän rauhalliseen ratkaisutapaan -- --" + +"_Rauhalliseen_, veli" virkkoi kuningas, painaen sitä sanaa. + +"Niin, _rauhalliseen_ juuri, armollinen kuningas", vastasi +kuninkaan veli, "sillä parempi on että maalle tulee rauha tusinan +Vuorelais-maanmoukan hengen maksulla, kuin että sota yhä edelleen saa +riehua, siksi kun yhtä monet tuhannet ovat saaneet surmansa miekan, +tulen, nälän sekä kaikkien Vuoristo-sodan kauhujen kautta. Vaan +palatkaamme asiaan. Minun luullakseni se, jolle ensiksi ehdoitamme tätä +ratkaisukeinoa, on siihen halukkaasti tarttuva kiinni; ja toista sitten +varmaan hävettää kieltää, kun ehdoitettu on että riita ratkaistaan +heidän urhoollisimpien miestensä miekoilla. Kansallinen ylpeys sekä +puolueellinen keskinäinen viha ovat estävät heidät huomaamasta, mitä +meillä, tämmöistä ratkaisua ehdoittaessa, on silmämääränä. Ja he +varmaankin tulevat olemaan vielä kiivaammat toinen toistaan palasiksi +hakkaamaan, kuin me heitä siihen ussuttamaan. -- Ja nyt, koska +neuvoittelumme, senverran kuin minä siihen voin olla avullinen, on +loppunut, niin aion lähteä". + +"Odottakaa vielä hetkinen", virkkoi abotti, "sillä minullakin on yksi +paha esiintuotavan, niin musta ja niin kauhea, että teidän jumalinen +sydämenne, kuninkaallinen majesteetti, tuskin on uskova sitä +mahdolliseksi. Ja suurella surulla minä sen tuonkin esiin, sillä, niin +totta kuin minä olen St. Dominikon halpa palvelija, on siinä paikassa +syy Jumalan vihastukseen tätä meidän onnetonta maata vastaan. Se on +syy, jonka tähden meidän voittomme muuttuvat tappioiksi, meidän ilomme +suruksi -- jonkatähden eripuraisuus häiritsee meidän neuvoitteluitamme +ja keskinäis-sota raatelee meidän maatamme". + +"Puhukaa, arvoisa abotti", sanoi kuningas; "jos se syy lienee minussa +tahi minun huonekunnassani, niin lupaan kohta paikalla pitää huolta sen +poistamisesta". + +Hän virkkoi nämät sanat epävakaisella äänellä ja odotti hartaasti +abotin vastausta, siinä pelossa epäilemättä, että siinä mahtoi tulla +esiin joku uusi kanne Rothsayn hullutuksista tai pahoista tavoista. +Hänen pelkonsa siitä, kun hän näki hengellisen herran silmänräpäyksen +aikaa tuijottelevan prinssiin, oli kuitenkin kenties turha; sillä +abotti lausui juhlallisella äänellä: "Vääräuskoisuutta, minun jalo ja +armollinen kuninkaani, väärä-uskoisuutta on ilmautunut meidän +keskehemme. Se anastaa yhden sielun toisensa perästä seurakunnan +yhteydestä, samoin kuin susi ryöstää lampaita tarhasta" + +"Olispahan toki noita paimenia yltäkyllin tarhan suojelemiseksi", +vastasi Rothsayn herttua. "Onhan täällä tään mitättömän Perth'in kylän +seudulla jo yksistään neljä säännöllistä munkkiluostaria, kaikkea +maallis-papistoa lukemattakaan. Minun luullakseni linnan, missä on niin +yltäkyllin puolustusväkeä, pitäisi kyetä vihollista poistorjumaan". + +"Yksikin kavaltaja linnaväen seassa, korkea herra", vastasi abotti, +"voi jo suuresti haitata linnan turvallisuutta, vaikka sitä olisi +useammat legionat puolustamassa. Ja jos ne, joiden tulisi olla +kiivaimpia semmoista kavaltajaa linnasta ulos-ajamaan, päinvastoin +häntä kevytmielisyydestä, mieltymyksestä uusiin muoteihin tahi ties +häntä mistä syystä, suojelevat ja hoitavat, niin hänen tilaisuutensa +pahan aikaansaamiseen tulee vielä arvaamattomin määrin suuremmaksi". + +"Teidän sananne näkyvät tarkoittavan jotakuta meistä läsnä-olevista, +isä abotti", sanoi Douglas; "vaan jos ne minua tähtäävät, niin ne +häijysti tekevät minulle vääryyttä. Kyllä mar' tiedän Aberbrothock'in +abotin tuoneen esiin typerät valituksensa siitä, etten ole sallinut +hänen härkiensä sijitä siksi kunnes ne eivät olisi enää mahtuneet hänen +laitumilleen, enkä myös hänen viljansa karttua, siksi kunnes se +painaisi luostarin hinkalot rikki, sillä aikaa kun minun väkeni olisi +ollut häränlihan ja heidän hevosensa ohrien nälässä. Mutta muistakaa, +että laitumet sekä ohrapellot, joista ne runsaat varat saadaan, ovat +kaikkityyni tulleet Aberbrothock'in luostarille lahjaksi minun +esivanhempieni kädestä, eikä ollut suinkaan niitä antaessa tarkoitus, +että heidän jälkeisensä piti keskellä sitä yltäkylläisyyttä nälkää +nähdä eikä hän otakaan nälkää nähdäksensä, St. Priitta auttakoon! Mutta +mitä väärään uskoon ja väärään oppiin tulee", lisäsi hän, lyöden suuren +nyrkkinsä raskaasti pöytään, "kuka uskaltaa semmoisesta syyttää +Douglas'ia? En juuri mielelläni näkisi ihmisraukkoja poltettavan jonkun +hullun ajatuksen tähden; vaan käteni ja miekkani ovat aina valmiit +kristin-uskoa puolustamaan". + +"Herra kreivi, sitä en epäilekään", sanoi abotti; "niinhän on kaikkina +aikoina ollut teidän jalon sukunne tapa. Mitä Aberbrothock'in abotin +valituksiin tulee, ne nyt jääkööt toiseksi kerraksi. Mutta nykyinen +pyyntöni olisi, että jollekulle korkeasukuiselle maallikkoherralle +annettaisiin valta, yhdessä muutamain Pyhän Kirkkomme palvelijain +kanssa, miekan voimalla, jos tarvis tulisi, auttaa niitä +tutkistelemisia, joihin kunnian-arvoinen ingvisitionituomari yhdessä +muutamain toisten arvokkaitten kirkon-ylimysten kanssa -- minäkin +arvoton niihin kuulun -- aikoo ryhtyä noiden uusien oppien johdosta, +mitkä par'-aikaa houkuttelevat yksinkertaista kansaa sekä turmelevat +Pyhän Isän Paavin hyväksymää puhdasta ja kallista oppia". + +"Annettakoon Douglas'in kreiville kuninkaallinen valtakirja tätä +varten", virkkoi Albanyn herttua; "ja älköön olko kukaan vapaa hänen +tuomiovaltansa alta, paitsi itse kuninkaan persona. Mitä minuun tulee, +kyllä tiedän, etten ole teollani enkä ajatuksillanikaan hyväksynyt tai +suosinut mitään oppia, jota Pyhä Kirkko ei ole luvalliseksi päättänyt. +Vaan kuitenkin hävettäisi minua kuninkaallisen vereni perustuksella +vaatia itselleni vapautusta, ettei näyttäisi ikään kuin hakisin suojaa +tuota hirmuista syytöstä vastaan". + +"Minä en huoli puuttua koko siihen asiaan", sanoi Douglas. "Minä lähden +marssille Englantilaisia sekä tuota rajalais-kavaltajaa, March'in +kreiviä vastaan, siinä on työtä kyllin minulle. Paitsi sitä olen oikea +Skotlantilainen, enkä huoli sallia mitään, mikä voisi vielä lujemmin +kiinnittää Roman ikeen Skotlannin kirkon niskoille tai saattaa +vapaaherran kruunun alaiseksi hiipan ja munkinpäähineen vallalle. +Pankaa siis te, jalo Albanyn herttua, oma nimenne siihen valtuukirjaan, +ja hillitkää, olkaa niin hyvä, armollinen herra, noiden teille avuksi +määrättyin Pyhän Kirkon miesten intoa, niin ettei tulisi mitään liikaa +kiivautta. Sillä kaiku roviotulesta Tay-virran rannalla tuottaisi kohta +Douglas'in takaisin vaikkapa York'in muurien edustalta". + +Herttua hartaasti vakuutti kreiville, että tämä asia tulisi +toimeenpantavaksi lempeydellä ja kohtuudella. + +"Ilman epäilemättä", virkkoi Robert kuningas, "pitää sille +tutkijakunnalle annettaman laaja valtuus; ja jos kruununi arvo sen +sallisi, me emme itsekään pyrkisi vapaiksi sen tuomiovallan alta. Mutta +kuitenkin luotan siihen, että, samassa kun Kirkon ukkosen-nuolet +välähdytetään noiden inhottavien väärien oppien ilkeäin alkuunpanijain +tuomioksi, laupeus ja armahtavaisuus tulee osoitettavaksi heidän +petostensa viattomille uhreille". + +"Niinhän aina onkin Pyhän Kirkon menetystapa, herra kuningas", virkkoi +Dominikolais-abotti. + +"No, kirjoitettakoon sitten semmoinen valtuuskirja asianmukaisella +huolella meidän veljemme, Albanyn herttuan nimelle, ja lisättäköön +tutkijakuntaan muitakin jäseniä, semmoisia, jotka sopiviksi havaitaan", +päätti kuningas. -- "Ja nyt me voimme lopettaa tämän neuvoittelumme -- +Rothsay, tule sinä kanssani ja taluta minua -- minulla olisi sinulle +jotakin kahdenkesken puhuttavaa". + +"Prruu, prruu!" huusi prinssi, niinkuin olisi puhutellut opetettua +ratsuhevostansa. + +"Mitä tää sivistymätön käytös merkitsee, poika?" torui kuningas; "etkös +koskaan opi järkeviin ihmis-tapoihin?" + +"Älkää luulko minun tarkoittaneen mitään pahennusta, herrani ja +kuninkaani", vastasi prinssi. "Mutta me olemme eroamaisillamme, +päättämättä mikä tulee tehtäväksi tuon erin-omaisesti hullunkurisen +jutun, tuon poishakatun käden suhteen, jonka Douglas'in kreivi niin +ritarillisesti korjasi talteensa. Meidän olomme täällä Perth'issä on +oleva sangen ikävä, jos olemme eripuraisuudessa kaupunkilaisten +kanssa". + +"Jättäkää se asia minun haltuuni", virkkoi Albanyn herttua. "Jollakin +pienellä maatilus- ja rahalahjalla sekä runsailla koreitten sanojen +määrällä saanemme porvarit kyllä asettumaan tällä kerralla. Mutta hyvä +olisi, jos hovissa oleskelevat vapaaherrat seuralaisineen saisivat +varoituksen, että he eivät saa kaupungin rauhaa häiritä". + +"Tietysti, niin on meidän tahtomme", lausui kuningas; "julistettakoon +siitä kohta ankara käskymme". + +"Se on aivan liika suosion-osoitus noille poroporvareille", virkkoi +Douglas, "mutta tapahtukoon teidän korkea tahtonne, herra kuningas. +Minä nyt vaan pyydän saada lupaa lähteä". + +"Sitä ette saa ennenkuin olette hiukan Gascognen viiniä maistaneet, +korkea herra", vastusti kuningas. + +"Älkää pahaksi panko," vastasi kreivi, "mutta ei minua janota; enkä +minä tosiaan juo paljaan tavan vuoksi, vaan ainoasti tarpeen tahi +ystävyyden tähden". Näin puhuen hän läksi pois. + +Kuningas, jolle hänen lähtönsä tuntui olevan ikään kuin helpoitukseksi, +virkkoi sitten: "Ja nyt, veljeni, meidän oikeastaan olisi asia ruveta +torumaan tätä meidän huliviliämme, Rothsaytä. Vaan onpa hänestä ollut +meille neuvoittelussamme niin hyvä apu, että tulisi ottaa se ansio +johonkin määrään lukuun hänen hullutustensa suorituksena". + +"Hyvin iloinen olen siitä tiedosta", vastasi Albanyn herttua, jonka +katsanto surkuttelevaisuutta ja uskomattomuutta ilmoitti, ikään kuin ei +hän olisi tuosta huhutusta avusta mitään tietänyt. + +"No, veikkonen, nyt oletkin oikein hidas ymmärtämään", sanoi kuningas, +"sillä ethän toki vaan liene kateellinen. Etkö muista, että Rothsay +kaikkein ensiksi keksi tuon neuvon Vuoriston rauhoittamiseksi, jonka +sinä, kokenut mies, tosin laitoit soveliaampaan muotoon, ja johon +sitten kaikki suostuivat. -- Ja nytkin taas me olisimme eronneet, yhtä +tärkeää asiaa miettimättä, jos ei hän olisi meille muistuttanut mieleen +tuota kahakkaa porvarein kanssa". + +"En epäile ollenkaan", virkkoi Albanyn herttua, antaen myönnytyksensä, +jota hän näki kuninkaan odottavan, "että minun kuninkaallinen +veljenpoikani pian on varttuva isänsä vertaiseksi viisaudessa". + +"Taikkapa myös", sanoi Rothsayn herttua, "kenties katsoen helpommaksi +toiselta sukuni jäseneltä lainata tuon kauniin, mukavan ulkokultaisuuden +kaavun, joka kaiken pahuuden peittää, ja silloin siitä on vähän lukua, +onko se pahuus olemassa vai ei". + +"Herra abotti", virkkoi Albanyn herttua, kääntyen Dominikolaisen +puoleen; "me pyydämme että te hetkiseksi menisitte täältä pois. +Kuninkaalla ja minulla olisi puhuttavana prinssille semmoista, mikä ei +saa tulla kenenkään vieraan kuultavaksi, ei teidänkään korvihinne". + +Dominikolais-munkki kumarsi läksi. + +Koska näin molemmat kuninkaalliset veljekset ja prinssi olivat jääneet +kahden kesken, näytti kuningas olevan kovasti hämillä ja tuskassa; +Albanyn herttua oli mietteisinsä vaipunut ja synkällä mielellä; +Rothsay, vaikka hänellä sydämessään oli pelkoa, koki peitellä sitä +tavallisella kevytmielisyydellänsä. Hetkisen aikaa olivat kaikki vaiti. +Vihdoin Albanyn herttua puhkesi sanoihin. + +"Kuninkaallinen veljeni", sanoi hän, "veljenpoikani prinssi katselee +niin suurella epäluulolla kaikkia minun suustani tulevia varoituksia, +että minun täytyy pyytää teitä itse näkemään sitä vaivaa ja selittämään +hänelle, mitä hänen on hyvin tarpeellista saada kuulla". + +"Se mahtaa olla hyvinkin ikävä sanoma sitten", virkkoi prinssi, "koska +ei Albanyn herttua osaa sitä mesisanoihin kääriä". + +"Heitä jo hävyttömyytesi viimeinkin, poika", vastasi kuningas +suuttuneena. "Sinä tiedustelit juuri ikään sitä kahakkaa porvarien +kanssa -- vaan kukas siihen kahakkaan on alkusyy, Taavetti? -- Mitä +miehiä ne olivat, jotka kapusivat ylös rauhallisen porvarin ja +alamaisen ikkunoille, häiritsivät yörauhaa tulisoihduillaan sekä +huudoillaan, ja saattivat meidän kansaamme vaaraan ja pelkoon?" + +"Suurempaan pelkoon kuin vaaraan", vastasi prinssi; "mutta kuinka +voin juuri minä kaikista ihmisistä yksin tehdä selvää, kutka ne +yörauhan-rikkojat olivat?" + +"Siinä oli yksi sinun seuralaisistas joukossa", jatkoi kuningas; +"tuommoinen Belial'in mies, jonka minä aion saattaa asianmukaiseen +rangaistukseen". + +"Ei minulla ole yhtään seuralaista, minun tietääkseni", vastasi +prinssi, "joka teidän mielipahaanne ansaitsisi, kuninkaallinen +majesteetti". + +"Ei mitään verukkeita, poika -- Missäs sinä olit St. Valentin'in +aatto-iltana?" + +"Toivottavasti sitä hyvää pyhäämiestä palvelemassa, niinkuin tomun +lapsen sopii", vastasi nuorukainen huolettomasti. + +"Jospa minun kuninkaallinen veljenpoikani olisi hyvä ja kertoisi meille +minkälaisilla asioilla hänen tallimestarinsa kävi sinä pyhän-aattona", +kysyi Albanyn herttua. + +"Puhu, Taavetti -- minä käsken sinua puhumaan", sanoi kuningas. + +"Ramorny oli _minun_ palveluksessani -- se vastaus, toivon mä, +riittänee minun sedälleni". + +"Vaan se ei riitä _minulle_", jatkoi suuttunut isä. "Jumala sen tietää, +etten ole koskaan himonnut kenenkään miehen verta -- mutta tuon +Ramornyn pään minä tahdon saada poikki, jos suinkin vaan laki sen voi +sallia. Hän on ollut yllyttäjänä sekä osan-ottajana kaikkiin sinun +irstaisuuksiisi ja hullutuksiisi. Mutta kyllä pidän huolta, ettei niin +enää tapahdu. -- Kutsu Mac-Lewis sekä muutamia vahtimiehiä!" + +"Älkää tehkö pahaa viattomalle miehelle", virkkoi prinssi, joka tahtoi +millä hinnalla hyvänsä pelastaa suosituistansa tuosta uhkaavasta +vaarasta. "Minä panen kunniasanani pantiksi, että Ramorny oli minun +asioillani, eikä siis voinut olla tuohon yömeteliin osallinen". + +"Kavala valehtelija!" sanoi kuningas, näyttäen prinssille erästä +sormusta, "tässä näet Ramornyn sinetti-sormuksen, joka häneltä siihen +häpeälliseen kahakkaan katosi! Se oli joutunut yhden Douglas'in +seuralaisen käsiin, ja kreivi sen on antanut veljelleni. Älä puhu +mitään Ramornyn puolesta, sillä hänen tulee kuolla. Ja mene sinä pois +minun silmieni edestä, katumaan hänen turmiollisia neuvojansa, jotka +tekevät että sinä nyt tässä seisot edessäni, valhe kielelläsi! -- +Hyi häpeä, Taavetti, häpeä! Sinä, minun poikani, olet valehdellut +isällesi; sinä ritari, olet valehdellut ritaristosi päällikölle!" + +Prinssi seisoi ääneti, sillä hänen omatuntonsa oli herätetty, ja hänen +petoksensa ilmi todistettu. Sitten hän antoi valtaa kunniantunnolle, +joka hänellä kuitenkin oli sydämensä pohjassa, ja heitti itsensä isänsä +jalkojen juureen. + +"Tää petollinen ritari", sanoi hän, "menettäköön arvonsa, valheellinen +alamainen rangaistakoon kuolemalla! Mutta voi! -- sallikaa pojan pyytää +isältään anteeksi-antoa palvelijalle, joka ei minua ole tähän +pahantekoon yllyttänyt, vaan vastahakoisesti ryhtyi siihen minun +käskystäni! Antakaa minun saada kantaa rangaistuksen koko kovuus +hullutuksestani, vaan säästäkää ne, jotka ovat enemmän vaan olleet +minun välikappaleinani kuin minun rikoskumppaleinani! Muistakaa, että +minun autuas äitini itse on valinnut Ramornyn minun seuralaisekseni". + +"Älä häntä mainitse, Taavetti, sen kiellän!" sanoi kuningas. "Häntä voi +onnelliseksi sanoa, kuin ei hänen tarvinnut nähdä rakasta lastansa +edessään kaksinaisella tavalla häväistynä, häpeällisen teon ja +häpeällisen valheen kautta!" + +"Minä tosin olen mahdoton hänen nimeänsä mainitsemaan", sanoi prinssi, +"vaan kuitenkin, isä kulta, minun täytyy hänen nimeensä rukoilla +Ramornylle armoa". + +"Jos saisin neuvoa antaa", virkkoi Albanyn herttua, joka näki, että +isän ja pojan välillä pian taas sovinto tulisi toimeen, "niin +kehoittaisin erottamaan Ramornyta prinssin palveluksesta ja seurasta +sekä määräämään hänelle vielä lisäksi sakkoja, sen verran kuin hänen +varomaton tekonsa, näkyy ansaitsevan. Tähän luovuttamiseen suosiosta on +kansa tyytyvä, ja koko asia saadaan sitten helposti sovitetuksi ja +unohdetuksi, jos vaan ei prinssi koettane suojella palvelijaansa". + +"Tahdotko minun tähteni, Taavetti", virkkoi kuningas kyynelsilmin ja +vapisevin äänin, "luovuttaa palveluksestasi tuon vaarallisen miehen? +Rakkaudesta minuun, joka en hennoisi kieltää, vaikka tahtoisit +sydäntäni ulos rinnastani?" + +"Sen teen, isä kulta -- sen teen kohta", vastasi prinssi. "Soisinpa +että voisin yhtä helposti tehdä teille mieliksi kaikissa asioissa, +kuninkaallinen isäni", lisäsi hän, heittäen itsensä uudelleen isänsä +jalkain juureen. Tämä kuitenkin nosti hänet kohta ylös ja halasi +lempeästi. + +Albanyn herttua katseli tätä karsain silmin, mutta oli vaiti; vasta +minuutin tai parin kuluttua hän virkkoi: "Nyt kun tämä asia on saanut +näin hauskan lopun, kysyisin, suvaitsetteko te, kuninkaallinen +majesteetti, mennä kappelikirkkoon iltamessuun?" + +"Se on tietty", vastasi kuningas. "Eikö minun tulisi kiittää Jumalaa, +joka minun perhekuntahani on sovinnon takaisin tuonut. Tuletko sinäkin +kanssamme, veli?" + +"Jos te, kuninkaallinen majesteetti, sallitte mun olla poissa -- en", +vastasi herttua. "Minun pitää Douglas'in sekä parin muun herran kanssa +neuvoitella, millä keinoin saisimme nuot Vuoriston korppikotkat +satimeemme houkutetuiksi". + +Albanyn herttua näin läksi omia kunnianhimoisia tuumiansa miettimään; +kuninkaallinen isä ja poika puolestaan rukoilivat kirkossa, kiittäen +Jumalaa että heidän välinsä niin onnellisesti oli jälleen eheäksi +tullut. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + + Lähdepäs vuorille, Liisu Lyndelay, + Lähde vuorille nyt kerallein! + Lähdepäs vuorille, Liisu Lyndelay, + Mulle kullaks ja morsiameksein. + + Vanha laulu. + +Yksi edellisistä luvuista saattoi meidät kuulemaan kuninkaan +salarippiä; nyt meille on taas samanlainen tapaus tarjona, vaikka +paikka ja tapauksessa osalliset ovat ihan toisia. Ei nyt olla +götiläistyylisessä, hämärässä luostarihuoneessa; nyt seisotaan +Kinnoul'in vuorella, yksi Skotlannin ihanimpia näkö-aloja silmien +edessä, erään kallion juurella, josta sopii katsella kauas kaikille +haaroille. Siellä istui Perth'in kaupungin Kaunotar, hartaalla +tarkkuudella kuullellen valkeaan kaapuun ja päähineesen puetun +Karthausilais-munkin neuvoja. Tämä lopetti viimein puheensa +rukouksella, johon myös hänen rippilapsensa hartaasti otti osaa. + +Kun rukous oli luettu, istui pappi jonkun aikaa, katsellen tuota ihanaa +näkö-alaa, jonka kauneutta ei edes nyt talven kolkkous voinut peittää, +ja hetkinen kului näin, ennen kuin hän taas kääntyi surumielisen +kumppalinsa puoleen. + +"Katsellessani", virkkoi hän viimein, "tätä rikasta, näössään niin +vaihettelevaista maata, noita linnoja, kirkkoja, luostareita ja komeita +palatseja, noita viljavia peltoja ja avaroita metsiä, sekä tuota jaloa +jokea, en tiedä, tyttäreni, kumpaa minun tulisi enemmän ihmetellä, +Jumalan hyvyyttäkö vai ihmisten kiittämättömyyttä. Hän on suonut +meille tämän ihanan ja viljavan maan, vaan me olemme tästä hänen +armolahjastaan tehneet tappelutantereen sekä luukammion. Hän on suonut +meille vallan elementtien yli sekä taidon rakentaa huoneita suojaksemme +ja hauskuudeksemme, vaan me olemme ne tehneet rosvoin sekä ryövärein +pesäksi, + +"Mutta, hyvä isä", vastasi Katri, "onpa kuitenkin myös lohduttavaa +tuossa näkö-alassa edessämme. Tuolla noin näemme neljä kaunista +luostaria kirkkoineen, torneineen, jotka vasken helisemisellä +kehoittavat kaupunkilaisia velvollisuuttaan Jumalaa kohtaan täyttämään +-- näiden luostarein asukkaat, jotka ovat luopuneet maailmasta, sen +harrastuksista ja huvituksista; pyhittääkseen koko elämänsä +taivaallisiin toimiin -- eikö ne kaikki ole todisteina, että jos +Skotlanti onkin syntinen ja verinen maa, se kuitenkin vielä tuntee ja +pitää arvossa uskonnon vaatimukset ihmiskunnalta?" + +"Aivan niin, mun tyttäreni", sanoi munkki; "sanoissasi näyttäisi olevan +perää. Vaan likempää katsoen, suuri osa tuosta lohdutuksesta, jota sinä +viittaat, ilmautuu petokseksi. Semmoinen aikakausi on kyllä, se on +totta, ollut kristikunnan historiassa, jolloin hyviä ihmisiä, jotka +elättivät itseänsä omain käsiensä työllä, kokoontui yhteen -- ei siksi +että saisivat elää helppoa elämää, ja nukkua rauhassa, vaan siksi että +voisivat valmistaa toinen toisensa kristillistä uskoa ja oppia +sanansaarnaajoiksi kansalle. Epäilemättä voisi nytkin löytyä semmoisia +miehiä noista pyhistä huoneista tuolla silmiemme edessä. Mutta suuresti +pelkään, että hyvin monen rakkaus on kylmennyt. Meidän hengelliset +miehemme ovat tulleet rikkaiksi, yhtäpaljon jumalisten ihmisten +lahjain, kuin niiden lahjusten kautta, joita häijyt ihmiset +tietämättömyydessään ovat antaneet, siinä luulossa, että he kirkon omia +tulevien antimien kautta voivat ostaa itselleen anteeksi-antoa, jota +Jumala ainoasti totisille katuvaisille lupaa. Ja näin on, +valitettavasti kyllä, kirkon rikastuessa, kirkon oppi tullut hämäräksi +ja sekavaksi, samoin kuin kynttilänkin valo, jos se kultaiseen astiaan +asetetaan, on vähemmin kirkas, kuin koska se valaisee lasikuvun +läpi. Jumala sen tietää, etten minä näitä seikkoja huomaa mistään +erin-omaisuuden halusta enkä pyrinnöistä päästä opettajaksi Israel'issa; +vaan tuli hehkuu minun sydämessäni eikä salli mun olla vaiti. Kyllä mä +noudatan munkistoni sääntöjä, enkä vetäy pois sen ankarien käskyjen +alta. Olkoon ne välttämättömät meidän autuudellemme tahi pelkkiä +ulkomenoja, keksittyjä korvaukseksi totisen jumalisuuden ja oikean +katumuksen puutteelle, niin olen luvannut, jopa vannonutkin niitä +totella. Ja minä aion totella niitä sitä tarkemmin siitä syystä, koska +muuten voitaisiin sanoa minun pitävän huolta ruumiini mukavuudesta, +vaikka Jumala voisi todistaa kuinka vähän pitäisin lukua kaikista +vaivoista ja piinoista, jotka siinä minulle voisivat tulla osaksi, jos +vaan kirkon puhtaus saataisiin entiselleen ja papiston tavat takaisin +muinaiseen yksinkertaisuuteensa". + +"Mutta, hyvä isä", virkkoi Katri, "juuri näitten ajatustenne tähdenhän +ihmiset haukkuvatkin teitä Lollard'iksi ja Wiclefiläiseksi, sanoen +teidän tahtovan hävittää kirkot sekä luostarit ja palauttaa +pakanan-uskoa". + +"Juuri senvuoksi, minun tyttäreni, on minun pakko hakea turvaa keskellä +kallioitten sekä vuorien, ja paeta sivistymättömäin Vuorelaisten +luokse, jotka siinä suhteessa voi sanoa edistyneemmiksi armon tiellä, +että heidän rikoksensa lähtevät oppimattomuudesta, ei röyhkeydestä. En +tahdo, säilyäkseni heidän julmuudeltaan, laiminlyödä niitä keinoja, +jotka Jumala minulle neuvonee; sillä, niin kauan kun semmoisia +ilmauntuu, olen katsova sitä merkiksi, että minulle vielä on joku +tehtävä aiottu maan päällä. Mutta jos niin olisi minun taivaallisen +Herrani tahto, niin Hän tietää, kuinka mielellään Klemetti Blair on +riisuva tämän turmeltuneen maallisen elon, siinä nöyrässä toivossa, +että hän tuolla saapi autuaan elämän sen sijaan. -- Mutta miksi näin +tuskallisesti katselet lapseni? -- Sinun nuoret silmäsi ovat terävämmät +minun näkimiäni -- näetkö jonkun tulevan?" + +"Minä katselen, hyvä isä, eikö tuo Vuorelais-poika, Conachar jo tule, +joka on saattava teidät Vuoristoon, missä hänen isänsä voi suoda teille +turvallisen, joskin kyllä epämukavan, pakopaikan. Sen hän usein lupasi, +kun me puhelimme teistä ja teidän opetuksestanne -- pelkäänpä hänen nyt +olevan semmoisessa seurassa, missä hän sen opetuksen pian unohtanee?" + +"Siinä pojassa on armon kipenöitä", lausui isä Klemetti, "vaikka se +kansa tavallisesti on kovin kiintynyt omiin hurjiin, raakoihin +tapoihinsa, täydellä maltilla kärsiäkseen uskonnon tahi ihmislain +suitsia. -- Etpä ole koskaan kertonut minulle, tyttäreni, millä lailla +se nuorukainen, vastoin sekä kaupungin että Vuoriston tapoja, tuli +asumaan sinun isäsi taloon?" + +"Kaikki mitä minä siitä asiasta tiedän," sanoi Katri, "on se, että +hänen isänsä on suuren-arvoinen mies noissa Vuorelaisissa, ja että hän +rukoilemalla rukoili isääni, joka hänen kanssaan on ollut tekimisissä +kaupan tähden, tätä poikaa joku aika luonansa pitämään. Vasta kaksi +päivää sitten tuli heille ero, siten että poika palasi vuorillensa". + +"Ja miksikä sinä, tyttäreni" kysyi munkki vielä, "olet edelleen pitänyt +semmoista yhteyttä sen Vuorelais-pojan kanssa, että tiesit miten +hänelle saattaa sanaa, nyt kun hänen apuansa tuli tarvis minun +hyväkseni? Se on tosiaan sangen paljon, että nuorella neidolla on niin +suuri valta semmoisen hurjan varsan yli kuin tuo Vuorelais-poika on." + +Katri punastui ja vastasi viivytellen: "Jos minulla lienee joku valta +Conachar'in yli, niin olen sitä -- sen Jumala todistakoon! -- käyttänyt +ainoasti hänen tulisen luonteensa taivuttamiseksi sivistyneen elämän +säännöille kuuliaiseksi. Totta on myös, että jo kauan olen pelännyt +teille, hyvä isä, tulevan pakon paeta, ja siksi olin hänen kanssansa +tehnyt semmoisen sovinnon, että hän tulisi tähän paikkaan minun +puheilleni, niin pian kun hän saisi minun sanani sen merkin kanssa, +minkä hänelle eilen lähetin. Sanansaattajana oli nopsajalkainen poika +hänen omasta clan'istansa, jota hänellä oli ennenkin tapana joskus +lähettää Vuoristoon asioilleen". + +"Ja pitääkö minun siis uskoa, tyttäreni, että tuo nuorukainen, niin +viehättävä silmälle, ei ollut sinulle muulla lailla rakas, paitsi että +sinun oli halu valistaa hänen mieltänsä ja sivistää hänen tapojansa?" + +"Semmoinen on asian laita, hyvä isä, eikä mitään muuta", vastasi Katri; +"vaan kenties ei ollut hyvä, että minä viljelin niin likeistä +ystävyyttä hänen kanssaan edes opettamisen ja parantamisenkaan vuoksi. +Mutta sen rajan yli eivät minun sanani koskaan menneet". + +"Sittenpä minun silmäni on pettänyt, tyttäreni; sillä minä olin sinussa +näinä viime-aikoina havaitsevinani mielenmuutoksen, muutamia ikävöiviä +katsahduksia takaisin tämän maailman puoleen, josta sinä jo yhteen +aikaan olit päättänyt luopua". + +Katrin pää vaipui alas ja hänen poskiinsa lensi vielä tulisempi puna, +kun hän vastasi: "Itsehän te, arvoisa isä, aina vastustelitte minun +menemistäni luostariin". + +"Enkä siihen kehoita nytkään, lapsukaiseni", sanoi munkki. "Avioliitto +on kunniallinen sääty, jonka Jumala on säätänyt, siksi että ihmiskunta +säännöllisellä tavalla tulisi jatketuksi; enkä minä voi Raamatusta +löytää, mitä ihmisviisaus sitten on ollut keksivinään, että muka +avioton elämä on parempi. Mutta minä olen huolissani, minun tyttäreni, +sinun puolestas, niinkuin isä ainoan lapsensa suhteen, ettet hukkaisi +itseäs jonkun sinua ansaitsemattoman omaksi. Sinun isäsi, joka ei ole +vaativainen vaalissaan, auttelee, sen tiedän, tuon Wynd'in Heikiksi +nimitetyn hurjapäisen riitakukon ja viinaveikon kosimisia. Hän on rikas +mies, olkoon niin, vaan hän seurustelee irstaisten tyhjäntoimittajain +kanssa -- hän on tavallinen kilpatappelija, joka on vuodattanut verta +niinkuin mettä. Voipiko semmoinen olla sopiva aviokumppali Hanskurin +Katrille? -- Ja kuitenkin käy huhu semmoinen, että heistä muka pian +tulee pariskunta". + +Perth'in Kaunottaren posket vaihtuivat punaisista aivan vaaleiksi, ja +vaaleista jälleen tulipunaisiksi, kun hän kiireesti vastasi: "En minä +häntä yhtään ajattelekaan, vaikka kyllä viime aikoina on ollut +jonkinlaisia kohteliaisuuden osoituksia meidän välillämme, osaksi +senvuoksi, kun hän on minun isäni hyvä ystävä, myös osaksi siitä +syystä, että hän tois-päiväisen tavan mukaan, on tullut minun +Valentini-kumppalikseni". + +"Sinun Valentini-kumppaliksesko?" sanoi isä Klemetti. "Kuinkas sinä, +kaino ja viisas tyttö, olet pitänyt niin vähän lukua sukupuolesi +arkatuntoisuudesta, että olet antaunut tuollaiseen liittoon tuon +käsityöläisen kaltaisen miehen kanssa? -- Luuletko että Valentinus, +jonka sanotaan olleen jumalisen pyhän-miehen ja kristityn piispan, +ikinä on kehoittanut tuommoiseen hupsuun, sopimattomaan tapaan, jolla +paljon luultavammin on alkunsa pakanallisessa Floran tai Venus'en +palveluksessa, sillä aikakaudella, jolloin ihmiset nimittivät himonsa +jumalattariksi, eivätkä koettaneet niitä hillitä, vaan päinvastoin +vielä kiihoittaa?" + +"Isä", vastasi Katri, äänellä, joka osoitti suurempaa mielipahaa, kuin +mitä hän tähän asti oli koskaan osoittanut Karthausilais-munkille, "en +tiedä minkä oikeuden nojalla te niin ankarasti moititte minua siitä, +että noudatin vanhaa menoa, jonka yleinen tapa tekee luvalliseksi ja +jonka minun isäni tahto on tehnyt vielä luvallisemmaksi. Ei se minun +mielestäni ole ystävällistä, että te sitä niin väärin selitätte". + +"Suo minulle anteeksi, tyttäreni", vastasi munkki lempeästi, "jos +lienen mieltäsi pahoittanut. Mutta tuo Heikki Seppä on rohkea, +irstasmielinen mies, jolle et voi yli tavallisen rajan menevää +ystävyyttä tai suosiota suoda, sen vaaran alttiiksi antaumatta, että se +vielä pahemmin tulee selitetyksi -- jos nimittäin et aikone hänen +kanssaan mennä naimiseen, ja hyvin pian päälliseksi". + +"Älkää siitä sen enempää puhuko, isä", virkkoi Katri, "teidän puheenne +koskee kipeämmin kuin mitä te tahtoisitte, ja, se voisi kiihdyttää +minua vastaamaan toisella lailla kuin minun sopisi. Kenties on jo +minulla ollut syytä kyllin katuakseni, että olen tuohon joutavaan +menoon suostunut. Kaikissa tapauksissa, uskokaa minua, en minä Heikki +Sepästä pidä vähääkään, ja myös tuo joutava yhteys meidän välillämme, +joka sai alkunsa Pyhän Valentinin päivänä, on nyt kokonaan rikottu". + +"Se sanoma minua ilahduttaa, tyttäreni", vastasi Karthausilainen; "vaan +minun täytyy nyt tutkia sydäntäsi toisen asian suhteen, joka minua +puolestasi kovin huolettaa. Et voi olla siitä itse tietämättä, vaikka +soisin, ettei siitä vaarallisesta asiasta olisi tarvis puhua edes +täällä, näiden ympärillä olevien kallioin ja kivien kuullen. Mutta +se täytyy puhua ilmi. -- Katri, sinulla on rakastaja Skotlannin +arvo-miesten korkeimmassa säädyssä!" + +"Sen tiedän, isä," sanoi Katri hätäymättä. "Soisin kyllä ettei niin +olisi". + +"Niin minäkin soisin", sanoi munkki, "jos tietäisin sinut turhuuden +lapseksi, jommoisia useimmat nuoret neidot sinun ijälläs ovat, +varsinkin jos heille tuo turmiollinen kauneuden lahja on suotu. Mutta +jos se onkin viehättäväinen ulkomuotos, käyttääkseni turhamaisen +maailman puhetapaa, joka sinun puolees on sen korkea-arvoisen +rakastajan taivuttanut, niin tiedän että sinun siveytesi ja viisautesi +on tekevä kestäväksi valtasi prinssin sydämmen yli, minkä kauneus +sinulle ensin on saavuttanut". + +"Isä", vastasi Katri, "prinssi on viekas naistenviekoittaja, jonka +huomio ei minulle voi tuottaa muuta kuin häpeätä ja häviötä. Kuinka te, +joka juuri ikään ilmoititte pelkonne, siitä että muka varomattomasti +olen suostunut aivan tavalliseen kohteliaisuuksien vaihtoon yhden +vertaiseni kanssa, nyt voitte hätäymättä puhua siitä tuttavuudesta, +johon Skotlannin kruununperillinen uskaltaa yrittää minua pakoittaa? +Kuulkaa: toissa yönäpä hän, pari humalaisia kumppaleita seurassansa, +olisi väkisin vienyt minut pois isäni talosta, jos ei minulle olisi +tullut avuksi sama uhkarohkea Heikki Seppä -- joka, jos hän lieneekin +kovin huimapäinen ilman syytä vaaraan ryntäämään, kuitenkin myös on +aina valmis panemaan henkensä alttiiksi viattomuuden puolustukseksi. Ei +ole muuta kuin velvollisuuteni, että häntä puolustan". + +"Pitäisipä minunkin vähän tietää siitä asiasta", virkkoi munkki, "koska +minun ääneni lähetti hänet sinulle avuksi. Minä olin nähnyt sen +joukkion, teidän ovenne sivuitse kulkiessani, ja par'aikaa juoksin +kaupungin vartiaväkeä apuun kutsumaan, kun näin yhden miehen hitaasti +astuskelevan vastahani. Siinä pelossa, että sekin saattoi olla samassa +salavehkeessä osallinen, kätkin itseni yhden Pyhän Johanneksen kappelin +tukipatsaan taakse. Ja kun, likemmältä katsoen, tunsin hänet Heikki +Sepäksi, arvasin minnepäin hän oli menossa, ja avasin suuni neuvoon, +joka hänelle kaksinkertaisen joudun antoi". + +"Paljon kiitoksia siitä, isä", sanoi Katri; "mutta se ja Rothsayn +herttuan omat puheet minulle kaikki todistavat, että prinssi on +irstasmielinen nuori herra, jonka omatunto ei ole pelkäävä kuinka +hurjia tekoja hyvänsä eikä huoliva mitä pahaa siitä on hänen +rakkautensa esineelle tuleva, kunhan hänellä voi olla toivo saada +turhanpäiväinen himonsa tyydytetyksi. Onpa hänen lähettiläänsä Ramorny +ollut niin hävytön ja uhannut, että isälleni on tuleva pahaa siitä, jos +uskallan mielummin mennä kunniallisen miehen vaimoksi, kuin naineen +prinssin hetken-aikuiseksi jalkasiipaksi. En siis näe mitään apukeinoa; +minun täytyy ottaa nunnanhuntu peitokseni, taikka olen minä, vieläpä +isä parkanikin päälliseksi, hukassa. Jos ei olisikaan muita esteitä, +niin jo nuot uhkaukset tuommoisen miehen suusta, josta kyllä tiedämme +että hänessä on siihen toimeen panija, peloittaisivat minua +rupeamasta jonkun kunnian-arvoisen miehen vaimoksi. Ne estäisivät minut +siitä yhtä paljon kuin oven avaamisesta häntä murhaamaan pyrkiville. -- +Voi hyvä isä Klemetti, mikä kohtalo minulle on sallittu! Ja kuinka +suureksi turmioksi luultavasti tulen isälleni sekä kelle hyvänsä +muulle, jonka voisin ottaa kovan onneni kumppaliksi!" + +"Älä kuitenkaan huolestu, tyttäreni", virkkoi munkki; "voisipa myös +tässä pahimmassa hädässä, jolta se asia kyllä näyttää, olla jotain +lohduttavaa. Ramorny on konna, joka herransa luottamusta väärin +käyttää. Prinssi valitettavasti on irstastapainen tyhjäntoimittaja, +mutta jos ei minun harmaahiuksisen pääni äly ole minua kummasti +pettänyt, niin hänen luonteensa jo ottaa muuttua. Hänen silmänsä ovat +auenneet Ramornyn kunnottomuutta huomaamaan, ja hän katkerasti katuu +totelleensa hänen neuvojaan. Minä luulen, ei, minä olen ihan varma, +että hänen rakkautensa sinuun on muuttunut jalommaksi, puhtaammaksi, ja +että minulta kuultu oppi kirkon sekä uskollisen ajan turmeluksesta on, +jos sinunkin suusi sitä vielä vahvistaa, tunkeva syvälle hänen +sydämeensä ja kenties kasvava hedelmiä, joista koko maailma on +ihmestyvä ja ihastuva. Vanhat ennustukset sanovat, että Roman häviö on +tuleva erään vaimon puheitten kautta". + +"Ne ovat vaan tyhjiä hourauksia, isä", sanoi Katri; "perättömiä +unennäköjä, jotka leijuilevat semmoisen miehen silmien edessä, mikä +liian paljon mietiskelee parempia asioita, joutaakseen oikein punnita +tämän maailman tavallisia seikkoja. Kun olemme saman aikaa aurinkoon +katselleet, kaikki muu häämöittelee hämärästi silmiemme edessä". + +"Sinun päätöksesi on liian hätäinen, tyttäreni", virkkoi isä Klemetti, +"ja sen sinulle nyt todistan. Sitä tulevaisuutta, jonka nyt aion tuoda +silmiesi eteen, ei sopisi näyttää toiselle, jonka siveyden tunto olisi +vähemmin luja tai jonka sydän olisi kunnianhimoisempi. Kukaties ei ole +oikein, että sinullekaan sitä näytän; mutta minä luotan lujasti sinun +viisauteesi, sinun lujuuteesi. Kuule siis -- hyvin on mahdollista, että +kirkko jälleen purkaa liiton, jonka se itse on solminut, ja vapauttaa +Rothsayn herttuan hänen aviostaan Margareeta Douglas'in kanssa". + +Tähän hän pysähtyi. + +"Ja jos kirkolla olisikin valta ja tahto niin tehdä", vastasi neito, +"millä lailla sitten herttuan ero puolisostaan voisi vaikuttaa +Hanskurin Katrin kohtaloon?" + +Hän katseli, näin puhuessaan, tuskallisesti pappiin, ja tämän +nähtävästi oli vaikea saada vastauksellensa oikea muoto, sillä hänen +silmänsä olivat, kun hän vastasi, maahan päin luodut. + +"Mihinkä Katri Logie pääsi kauneudellaan? Jos eivät meidän +esi-isämme liene valhetelleet, hän kohosi sen kautta Taavetti Brucen +valtioistuin-kumppaliksi". + +"Ja elikö hän onnellisena, kuoliko surtuna, hyvä isä?" kysyi Katri yhä +vaan samalla rauhallisella, vakaalla äänellä. + +"Hänet saattoi siihen avioliittoon maallinen, kenties rikollinen +kunnianhimo", vastasi isä Klemetti; "ja hän sai palkakseen turhuutta +sekä mielen levottomuutta. Mutta jos hän olisi mennyt naimiseen sillä +tarkoituksella, että uskovainen vaimo käännyttäisi uskomattoman tai +epäilevän puolisonsa, mikä palkka hänelle sitten olisi tullut osaksi? +Rakkaus ja kunnioitus vaan päällä, ja taivaassa sija Margareeta +kuningattaren sekä toisten nais-sankarien rinnalla, jotka ovat olleet +kirkon äidit". + +Tähän asti oli Katri istunut kivellä munkin jalkain juuressa ja +puhuessaan tai kuullellessaan katsonut häneen ylös. Mutta nyt hän, +elähtyneenä kiivastumattomasta, vaan lujasta tyytymättömyyden +tunteesta, nousi seisaalleen, ojensi kätensä munkkia kohti ja +rupesi puhumaan hänelle katsannolla ja äänellä, millä olisivat +kerubi-enkelille sopineet, joka surkuttelee ja myös, niin pallon kuin +mahdollista, sanoissaan säästelee ihmis-parkaa, vaikka hänen on käskynä +ankarasti moittia sen hairauksia. + +"Onko se todella mahdollista?" lausui hän, "ja voivatko tämän halvan +maailman halut, toivot ja väärät luulot niin suuresti vaikuttaa +mieheen, jonka kenties jo huomenna täytyy heittää henkensä, siitä +syystä kun hän on vastustanut häijyn aikakauden sekä totuudesta +luopuneen papiston turmelusta? Ankaratapainen isä Klemettikö se +kehoittaa rippilastaan pyrkimään, tai edes ajatuksissaan haluamaan +osalliseksi kruunuun sekä avioon, jotka eivät voi tulla saataviksi, +muuten kuin niiden nykyiselle omistajalle tehdyn kauhistuttavan +vääryyden kautta? Viisas kirkonpuhdistajako se tahtoo rakentaa +tuumansa, joka itsessään on vääryyttä täysi, niin epävakaiselle +perusteelle? Mistä ajasta, hyvä isä Klemetti, on muka tuo +kuninkaallinen irstailija niin alkanut muuttaa tapojansa, että voisi +uskoa hänen rupeavan kunniallisella tavalla kosimaan jonkun Perth'in +kaupungin käsityöläisen tytärtä? Kahden päivän ajassa se muutos sitten +on mahtanut tapahtua -- sillä pitempi aika ei ole kulunut siitä, kun +hän väkisin pyrki minun isäni taloon sydän-yöllä, pahempia tarkoituksia +mielessä, kuin mitä on tavallisella rosvolla. Ja uskotte te vai, +että Rothsay, jos hänen sydämensä semmoiseen liittoon vaatisikin, +saisi tahtonsa täytetyksi, saattamatta vaaran alttiiksi sekä +perintö-oikeuttaan että henkeänsä; sillä Douglas'in ja March'in kreivit +kumpikin hyökkäisivät hänen päälleen, kostaaksensa tekoa, jota eivät +voisi katsoa muuksi kuin loukkaukseksi ja häväistykseksi molemmille +suvuille? Voi, hyvä isä Klemetti, missä silloin oli teidän ankara +omatuntonne, missä teidän viisautenne, kun sallitte tuon +eriskummallisen houreen pyörryttää päänne ja annoitte halvimmalle +oppilaistanne täyden syyn moittia teitä?" + +Vanhan miehen silmät olivat täynnä kyyneleitä, koska Katri, +silminnähtävästi tuskastuneena puheestaan, viimein taas vaikeni. + +"Lasten ja imettäväisten suun kautta", sanoi hän, "on hän nuhdellut +niitä, jotka olivat olevinansa viisaita sukupolvessansa. Minä kiitän +Jumalaa, joka minut on oman turhamielisyyteni synnyttämistä ajatuksista +saattanut parempiin, niin lempeän nuhtelijan kautta. -- Niin, Katri, +tästä lähtien ei minun sovi ihmetellä eikä moittien huudahtaa, kun näen +niiden, joita tähän saakka olen kovin kovasti tuominnut, pyrkivän +maalliseen valtaan, uskonnollisen kiivauden sanat suussansa. Kiitoksia, +mun tyttäreni, terveellisestä varoituksestasi, ja kiitoksia Jumalalle, +että hän sen lähetti sinun huultesi, eikä jonkun tylymmän +nuhdesaarnaajan huulten kautta". + +Katri kohotti päätään vastataksensa ja pyytääksensä vanhaa miestä +rauhoittumaan, sillä isä Klemetin mielenmasennus hänestä tuntui +vaikealta; mutta samassa hänen huomionsa kiintyi yhteen aivan likellä +olevaan esineesen. Tämän, muusta maailmasta erotetun paikan monista +kivi-lohkareista ja möhkäleistä oli kaksi niin aivan likekkäin, että ne +näyttivät olleen yhtä ja samaa kalliota, joka ukkosen tahi +maanjäristyksen voimalla oli kahtia haljennut, niin että siihen oli +kahden kiviseinän välille syntynyt noin neljä jalkaa leveä rako. Tähän +rakoon oli tammipuu tunkeunut, totellen yhtä niistä eriskummaisista +oikuista, joita kasvit tämmöisissä paikoissa usein o soittavat. Tämä +puu, jonka säännöllistä kasvamista laiha ravinto esteli, oli lähettänyt +juurensa kaikille haaroille, pitkin kallion pintaa, ulos enemmän +syömistä etsimään; ne olivat siinä sadassa koukerossa, käppyrässä ja +solmussa, niinkuin Indian saariston jättiläis-käärmeet. Sattumalta +luotuaan silmänsä tuohon eriskummalliseen yhteenkietouneitten oksien ja +yhteensolmiutuneitten kutomukseen, huomasi Katri yht'-äkkiä siinä kaksi +suurta silmää, jotka kiiluen tirkistelivät heihin, niinkuin väijyksissä +olevan pedon silmät. Hän säpsähti ja, sanaakaan virkkamatta, osoitti +niitä kumppanilleen. Sitten vielä tarkemmin katsoen selitti hän +tuuhean, ruskean tukan sekä pörhöisen parran, jotka ensin olivat olleet +häneltä piilossa puun alasriippuvain oksain ja yhteenkiertäyneitten +juurten takana. + +Nähtyään että hän oli keksitty, Vuorelainen, sillä semmoinen se oli, +tuli ulos lymypaikastaan. Hän oli jättiläinen ruumiiltaan, verhottu +puna-, vihriä- ja sinipunertava-ruutuisella vaipalla, jonka alla +hänellä oli härännahkainen tröijy. Joutsi nuolineen riippui selässä; +pää oli paljas; sen peitteenä ja täydellisenä lakin sijan täytteenä +olivat tuuheat, nykyisten Irlantilaisten tukan kaltaiset, toisiinsa +kietouneet hius-suortuvat. Vyöltä riippui miekka sekä väkipuukko, ja +kädessä oli tanskalainen pertuska, sitä laatua, mitä sittemmin +Skotlannissa sanottiin Lochaber'in kirveeksi. Saman luonnollisen portin +kautta ilmautui sitten yksitellen vielä neljä miestä, kaikki +yhtä jättiläiskokoisia, ja samoissa puvuissa, samoilla aseilla +varustettuina. + +Katri oli kovin tottunut näkemään kansaa vuorilta, jotka olivat niin +lähellä Perth'iä, että hän olisi heitä pelästynyt, niinkuin joku +alankolan tyttö tämmöisessä tilaisuudessa luultavasti olisi tehnyt. +Jokseenkin huoletonna näki hän siis noiden jättiläisten asettuvan +puoli-ympyrään hänen sekä munkin eteen, kaikki ääneti tuijotellen +häneen suurilla silmillänsä, joissa sen verran kuin Katri taisi arvata, +ilmautui huima ihastus hänen kauneuteensa. Hän nyykähdytti päätänsä ja +lausui, vaillinaisesti kuin osasi, tavallisen Vuorelais-tervehdyksen. +Vanhin ja ylimmäinen joukosta vastasi tervehdystä, vaan sitten taas +jäi ääneti ja liikahtamatta seisomaan. Munkki luki rukouksia, +helminauhaansa sormiellen; ja Katriakin nyt jo rupesi oudosti +peloittamaan ja hän oli hyvin huolissaan, kun ei voinut tietää, +olivatko he enää täydessä vapaudessa. Hän päätti koettaa ja läksi +liikkeelle, ikään kuin olisi aikonut mennä vuorelta alas; mutta kun +hänen piti mennä noiden Vuorelaisten rivin läpi, he laskivat pertuskan +poikittain välillensä, niin että kaikki lomat, joista olisi sopinut +mennä läpi, tulivat suljetuiksi. + +Vähän hämmästyneenä, vaikkei pelästyneenä, sillä hän ei voinut uskoa, +että mitään pahaa tarkoitettiin, istahti Katri yhdelle noista hajallaan +olevista kalliolohkareista ja kehoitti munkkia, joka hänen vieressään +seisoi, ettei olisi milläänkään. + +"Jos olen pelossa", virkkoi isä Klemetti, "niin en olekaan omasta +puolestani, sillä musertavatko nää metsäläiset pääni kirveellään, +niinkuin olisin työssä voimattomaksi käynyt ja teurastettavaksi +tuomittu härkä, vai sitovatko he minut joutsiensa jänteillä ja vievät +niiden käsiin, jotka julmemmilla tempuilla ottavat henkeni, siitä en +paljon huoli, kun vaan päästäisivät sinut, tytär kultaseni, +vahingoittamatta pois". + +"Meillä ei kummallakaan", sanoi Perth'in Kaunotar, "ole mitään syytä +pelätä pahaa; ja tuossa tuleekin Conachar meille sitä vakuuttamaan". + +Näin puhuessaan, ei hän kuitenkaan uskonut silmiänsä. Niin aivan +toisellainen kuin ennen puvultaan sekä ryhdiltään oli tuo kaunis, +pulska, melkein komeasti puettu nuorukainen, joka, kepsuttain kuin +vuorikauris, hyppäsi alas jokseenkin korkealta kalliolta juuri tytön +eteen. Hänen pukunsa oli samanlaisesta kankaasta kuin ensiksi +ilmautuneitten miesten vaatteet, mutta se oli kaulan sekä kyynärpäitten +kohdalta kiinitetty kultaisilla kaulavitjoilla sekä rannerenkailla. +Muuten oli hänellä myös päällään pantsari teräksestä, joka oli niin +kirkkaaksi hiottu, että aivan paistoi hopealta. Käsivarsissa oli +kaikenlaisia kalliita helyjä, ja lakki oli, paitsi kotkan sulkasella -- +päällikkö-arvon merkillä -- koristettu kultavitjoilla, jotka olivat +useammin kerroin käärityt sen ympäri ja kiinnitetyt suurella, helmistä +kiiluvalla pitimellä. Rintasolki, joka piti kiinni vaippaa, oli myös +kullattu, suuri ja taidokkaasti taottu. Asetta ei ollut hänellä kädessä +muuta kuin pieni, hoikka, koukkupäinen keppi. Koko hänen ryhtinsä ja +näkönsä, jotka ennen aina ilmoittivat yrmeää alennuksen tuntoa, oli nyt +uljas, rohkea ja ylpeä. Hän seisoi Katrin edessä, itseensä +tyytyväisesti hymyillen, ikään kuin hänellä olisi ollut täysi tieto +näkönsä parannuksesta ja ikään kuin olisi odottanut, että neito ensin +hänet tuntisi. + +"Conachar", kysyi Katri, joka tahtoi tehdä lopun tuosta tuskallisesta +tilasta, "ovatko nämät tässä sun isäs miehiä?" + +"Ei, kaunis Katri!" vastasi nuorukainen. "Conachar on ollut ja mennyt, +paitsi mitä hänelle tehtyä pahaa sekä siitä tulevaa kostoa koskee. +Minä olen nyt Ian Eachin Mac-Ian, Duhele-heimon päällikön poika. +Niinkuin näet, olen muuttanut höyheniäkin samassa kuin nimeäni. Ja +nämät miehet täällä eivät ole isäni miehiä, vaan minun omiani. Sinä +näet täällä ainoasti puolet heistä; heitä on yhdeksänmiehinen joukko: +kasvatus-isäni kahdeksan poikansa kanssa. Ne ovat henkivartijani ja +vyö-poikani, joiden koko elämä ei tarkoita muuta kuin minun käskyjeni +täyttämistä. Mutta Conachar", lisäsi hän, lempeämmällä äänellä, "on +kuitenkin vielä olemassa, niin pian kuin Katri häntä haluaa nähdä. Hän +on nuori Duhele-heimon päällikkö kaikille muille, vaan Katria kohtaan +hän on yhtä nöyrä ja kuuliainen, kuin ennen Simo Hanskurin oppipoikana. +Katso tässä on se keppi, jonka sain sinulta, kun me yhdessä olimme +pähkinöitä poimimassa Lednoch'in päivänpaisteisilla rinteillä, koska +syksy mennä vuonna vielä oli nuori. Tätä keppiä, Katri, en heimokuntani +valtikkaankaan vaihtaisi". + +Eachin'in näin puhuessa rupesi Katria jo epäilyttämään, oliko hän +tehnyt viisaasti, kun avukseen pyysi tätä rohkeata nuorta miestä, joka +nähtävästi oli paisunut ylpeäksi äkillisen koroituksen kautta palvelijan +tilasta tähän nykyiseen arvoon, missä, sen Hanskurin tytär kyllä näki, +hänellä oli rajaton valta laista sangen vähän huolivan seuralais-joukon +yli. + +"Ethän toki pelänne minua, kaunis Katri?" virkkoi nuori päällikkö, +tarttuen tytön käteen. "Minä annoin väkeni tulla ilmi pari minuuttia +ennen minua, siksi että näkisin, kuinka sinä niiden näön kestäisit; ja +mielestäni sinä heitä katselit, ikään kuin olisit luotu päällikön +puolisoksi." + +"Minulla ei ole syytä pelätä pahaa keltään Vuorelaiselta", vastasi +Katri lujasti, "varsinkin kun kohta arvelin Conachar'in olevan +joukossa. Conachar on juonut meidän maljastamme ja syönyt meidän +leivästämme; ja isäni, vaikka hän yhä on ollut kauppa-asioissa +Vuorelaisten kanssa, ei ole koskaan tehnyt heille vääryyttä eikä ole +ollut riidassa heidän kanssansa". + +"Vai ei?" virkkoi Eachin, "vai niin! Eikö silloinkaan, kun hän piti +tuon _gov chrom'in_ (vääräsäären sepän) puolta Eachin Mac-Ian'ia +vastaan? -- Älä koetakaan puolustaa häntä, ja ole varma, että on oleva +sinun oma syysi, jos ikinä enää sitä asiaa mainitsen. Mutta sinulla oli +jotain minulle käskettävää -- virka se niin käskysi tulee täytetyksi". + +Katri kiiruusti vastasi, sillä tämän nuoren päällikön käytöksessä ja +puheessa oli jotain, joka teki, että hän tahtoi niin pian kuin +mahdollista lopettaa keskustelun. + +"Eachin", sanoi hän, "koska ei teitä enää saa Conachar'iksi sanoa -- te +kyllä ymmärrätte, että pyytäessäni pientä apua vertaiseltani, niinkuin +minun kaikessa kunniallisuudessa sopikin tehdä, en ollenkaan tietänyt +kääntyneeni niin ylen mahtavan ja korkea-arvoisen miehen puoleen. Te, +yhtähyvin kuin minä, olette tälle hyvälle miehelle kiitollisuuden +velassa hänen uskonnollisen opetuksensa tähden. Nyt hän on suuressa +vaarassa; häijyt ihmiset ovat häntä vastaan vääriä syytöksiä tuoneet +esiin, ja hän tahtoisi kätkeä itsensä johonkuhun turvalliseen paikkaan, +siksi kun se myrsky on mennyt ohitse". + +"Haa! Kunnon Klemetti munkkiko? Niin, koettihan se arvoisa pappismies +tehdä minulle paljon hyvää, enemmänkin kuin mitä minun karhea luonteeni +voi ottaakaan hyväkseen. Mutta tahtoisinpa nähdä, kuka Perth'in +kaupungissa tohtisi vainota sitä, joka Mac Ian'in vaipan liepeen alle +on turvaunut!" + +"En taitaisi kelvata kovin paljon luottaa siihen", sanoi Katri. "En +teidän heimokuntanne voimaa suinkaan epäile, mutta kun Musta Douglas +jotakin ihmistä rupeaa vainoomaan, eipä häntä Vuorelais-vaipan +huiskuttaminen siitä pois säikyttäne". + +Vuorelainen peitti mielipahansa tästä puheesta väkinäisellä naurulla. + +"Varpunenkin", virkkoi hän, "ollessaan silmää likempänä, näyttää +suuremmalta kuin Bengoilen kukkulalla istuva kotka. Te pelkäätte +Douglas'eja enemmän, siitä syystä kun he täällä teitä likimpänä asuvat. +Mutta olkoon niinkuin sinä tahdot -- et usko kuinka laajalle meidän +kukkulat, meidän laaksot ja meidän metsät ulottuvat tuon tummansinisen +Vuori-aituuksen takana, ja sinä luulet koko maailman olevan täällä +Tay-virran rannoilla. Mutta tää hyvä munkki on näkevä vuoria, joiden +rotkoissa hänellä olisi hyvä piilopaikka, vaikka Douglas'it joka sorkka +olisivat häntä etsimässä ja hän on näkevä siellä miehiä niin paljon, +että Douglas'it kiittäisivät onneansa, jos jälleen pääsisivät takaisin +Grampian-vuorten eteläpuolelle. -- Ja etkö sinäkin voisi tulla sinne +tään hyvän miehen seurassa? Minä lähetän joukon miehiä sinun isääskin +sinne hyvässä turvassa saattamaan, ja näin voimme sitä vanhaa työtämme +jatkaa Tay-järven takana -- minä vaan en puutu enää hansikkain +leikkaelemiseen. Kylläpä isälles lupaan hankkia vuotia, vaan en niitä +huoli leikkaella, paitsi niin kauan kun ne vielä ovat elukan päällä". + +"Kyllä isäni joskus on tuleva teidän taloanne katsomaan, Conachar -- +Eachin, arvelin sanoa. -- Mutta silloin pitää olla rauhallisempi aika, +sillä tätä nykyä on riitaa meidän kaupungin porvarein sekä herrojen +väen välillä, ja kuuluuhan Vuoristossakin sota olevan syttymäisillään!" + +"Niin mar' on, Katri! Ja jos ei sitä samaa sotaa Vuoristossa nyt olisi, +etpä silloin saisikaan näin lykätä käyntiäs Vuoristossa toistaiseksi, +kaunis kultaseni. Mutta Vuorelais-suku ei ole täst'-edes enää oleva +jaettuna kahteen kansakuntaan. He aikovat nyt taistella ylivallasta, +ja se joka ylivallan käsiinsä saapi, on kohteleva Skotlannin kuningasta +niinkuin vertaistansa, ei kuin parempatansa. Rukoile voittoa +Mac-Ian'ille, minun hurskas St. Katrinani, sitten rukoilet sen +puolesta, joka sinua hellästi rakastaa". + +"Minä aion rukoilla voittoa sille, joka on oikeassa", sanoi Katri; tai +pikemmin vielä, että tulisi rauhaa kaikin puolin. -- Hyvästi nyt, hyvä, +kunnon isä Klemetti! Uskokaa minua, en minä teidän opetustanne ikinä +unohda -- muistelkaa minuakin rukouksissanne. -- Mutta kuinka te vaan +kestänette sitä vaivaloista matkaa!" + +"Kyllä nämä miehet voivat kantaa häntä, jos tarvis tulee", sanoi +Eachin, "jos nimittäin täytynee astua pitkältä, ennenkuin hänelle +saamme hevosen hankituksi. Mutta sinä, Katri -- täältä on pitkä matka +Perth'iin. Annas minun tulla saattamaan sinua entisellä tavallani". + +"Jos te olisitte entisessä asussanne, en minä teidän saattoanne +suinkaan kieltäisi. Mutta kultaiset soljet ja rannerenkaat ovat +vaarallisia seurakumppaleita, koska Liddesdalen ja Annandalen +peitsimiehiä vilskuu maantiellä yhtä tiheässä kuin kuivia lehtiä +Pyhänmiesten päivänä. Ja Vuorelaisen ruutuvaipan sekä huovin +teräspantsarin ei ole hyvä sattua yhteen". + +Katri teki tämän muistutuksen siksi, kun hän hiukan luuli, että nuori +Eachin, nahkaansa luodessaan, ei ollut kuitenkaan kokonaan päässyt +entisessä halvemmassa säädyssään totutuista tavoistansa, ja että hän, +vaikka suuri sanoiltaan, yht'-hyvin ei olisi kyllin tuittupäinen, +uskaltaakseen antautua tappeluun ylivoimaa vastaan, jommoinen +luultavasti oli nouseva, jos hän tuli kaupunkia lähemmäksi. Katri +olikin aivan oikein arvannut, sillä jäähyväisten perästä, jossa +tilaisuudessa hänen täytyi, voidakseen säästää huuliansa, antaa kätensä +suudeltavaksi, sai hän yksin lähteä Perth'iin päin. Toisinaan vaan, jos +hän kääntyi taaksepäin katsomaan, näki hän vielä jonkun aikaa +vilahduksen Vuorelaisista, jotka, salaisimpia, vaivaloisimpia polkuja +myöten kierrellen, kulkivat pohjoiseenpäin. + +Siksi hetkeksi hälveni nyt osaksi hänen pelkonsa, sitä myöten kuin hän +joutui kauemmaksi noista miehistä, joiden tekojen ainoana lakina oli +heidän päällikkönsä käsky, ja joiden päällikkö oli huimapäinen, tulinen +poika. Kotimatkallaan Perth'iin ei hän pelännyt mitään pahaa +vastaansattuvilta sotamiehiltä, kuuluivat ne kumpaan puolueesen +tahansa; sillä ritarillisuuden säännöt olivat siihen aikaan parempana +turvana siivonnäköiselle neidolle, kuin aseellinen suojelusjoukko, +joiden vaakunamerkit eivät kenties nostaneet yhtä ystävällisiä tunteita +toisessa vastaantulevassa sotajoukossa. Mutta toiset kauempaa uhkaavat +vaarat yhtähyvin rasittivat hänen mieltänsä. Tuon irstasmielisen +prinssin hätyyttämiset olivat saaneet vielä peloittavamman muodon sen +kautta, että prinssin jumalaton neuvon-antaja oli uhannut pahaa Katrin +isälle, jos neiti ei luopuisi kainoudestaan. Nämät uhkaukset tällä +aikakaudella, tämmöisen miehen suusta, kyllä antoivat täyttä syytä +pelkoon. Eikä myös nuot rakkauden pyynnit, joita Conachar palveluksensa +ajalla vaan töin tuskin oli hillinnyt, vaan nyt rohkeasti toi esiin, +olleet vähemmin peloittavat; sillä Vuorelaiset olivat ennenkin monta +kertaa äkki-rynnäköllä tulleet Perth'iin, vieden kaupunkilaisia heidän +omain katoksiensa alta vangeiksensa taikka tappaneet heitä miekalla +keskellä kaupungin katuja. Myös pelkäsi Katri isänsä pakoituksia sepän +suhteen, jonka käytöksestä Pyhän Valentin'in päivänä häijyjä juttuja +oli neidon korviin tullut, ja jonka kosimiseen Katri ei sittenkään, +vaikka olisi Heikin maine ollut aivan puhdas hänen silmissään, olisi +uskaltanut suostua, niin kauan kun Ramornyn uhkaukset vanhaa hanskuria +vastaan soivat hänen korvissaan. Kaikki nämät monellaiset vaarat +täyttivät hänen mielensä rasittavimmalla pelolla, synnyttäen hänen +sydämessään hartaan halun päästä niistä sekä omista epäilemisistään +luostariin turvansa ottamalla. Mutta ei hän taas nähnyt mitään +mahdollisuutta saada isänsä suostumusta tähän ainoaan keinoon, josta +hän rauhaa ja turvaa toivoi. + +Näissä hänen mietteissään me emme kuitenkaan voi havaita mitään +selvää merkkiä, että hän olisi surrut oikeata syytä kaikkiin hänen +vaaroihinsa, nimittäin mainettansa _Perth'in kaupungin Kaunottarena_. +Se oli yksi seikka, joka osoitti, ettei hän vielä ollut täysi enkeli; +toinen todistus siitä kenties oli se, että hänen rinnastaan, huolimatta +Heikki Sepän todellisista tai luulluista kepposista, pääsi huokaus, kun +hän St. Valentin'in päivän aaton muisti. + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + + + Voi siemynkin jos valtaa sais, + Mi sielun tuskan sammuttais! + + Bertha. + +Me olemme saattaneet ilmi rippituolin salaisuudet; eivätpä ole +sairashuoneenkaan salaisuudet meiltä peitetyt. Pimennetyssä kammarissa, +missä voiteita ja rohtoja seisoi, näyttäen että lääkäri oli täällä +virkatoimissaan häärinyt, makasi vuoteella pitkä, laiha mies, puettu +vyöllä kiinnivyötettyyn kotinuttuun, tuska otsallansa ja tuhansia +tulisesti raivoavia tunteita sydämessään. Kaikki siinä kammarissa +näytti, että hän oli rikas, rahaa runsain määrin kuluttava mies. +Henbane Dwining, apteekkari, joka näkyi olevan sairasta hoitamassa, +hiiviskeli viekkaalla, kissantapaisella hissutuksella nurkasta toiseen, +ahkerasti sekoitellen rohtoja tai valmistellen siteitä. Sairas mies +ohkasi kerran tai kaksi, jonka kuultua lääkäri, läheten vuoteen viertä, +kysyi, osoittiko ne ohkaukset ruumiin kipua tai sielun tuskaa? + +"Molempia, sinä myrkynkeittäjä", virkkoi ritari Juhana Ramorny, "ja +vieläpä lisäksi närkästystä siitä, kun täytyy kärsiä sinun pirun +vietävän läsnä-oloa". + +"Jos ei ole muuta, niin voin helposti vapauttaa teidät, herra ritari, +kumminkin yhdestä noista valituksista, sillä että kohta paikalla lähden +muuanne. Kiitos olkoon tämän nykyisen rauhattoman ajan riitaisuuksille, +olisi minulla täysi työ käsilleni, vaikka olisikin niitä kaksikymmentä +näiden molempien mitättömän taitoni palvelijain sijasta". Näin sanoen +hän näytti luisia kämmeniään. "Kyllä hyväpalkkaistakin työtä, missä +kiitos-sanat ja kultakolikot kilpailisivat kummat saisivat apuani +paremmin palkituksi, te puolestanne, ritari Ramorny, vain viskelette +lääkärillenne kaikki ne vihat, joita teidän oikeastaan tulisi säästää +yksistään haavanne lyömämiehen varalle". + +"Konna, en huoli alentaa itseäni sinulle vastaamalla", virkkoi sairas; +"mutta jokainen sinun ilkeältä kieleltäsi tuleva sana on väkipuukko, +mikä iskee haavoja, joita parantamaan kaikki Arabian voiteet ovat +voimattomat". + +"Ritari Ramorny, en puhettanne käsitä. Mutta jos te noille myrskyisille +vimman puuskille valtaa annatte, niin on mahdoton estää kuumetta sekä +haavan ärtymistä". + +"Miksi sitten puhut sanoja, jotka vertani kiehumaan saattavat? Miksi +sitten puhut siitä, että sinulla mitättömällä muka pitäisi oleman +useampia käsiä, kuin mitä luonto sinulle on suonut, vaikka tiedät, että +minä, aatelis-mies ja ritari, olen käsipuoli vaivainen?" + +"Herra ritari", vastasi lääkäri, "en minä ole pappi, enkä myös edes +kovin lujasti usko niitä, mitä papit meille puhuvat. Mutta kuitenkin +tahtoisin huomauttaa teille, että teidän kohtalonne on tullut sangen +armollisesti määrätyksi. Sillä jos sama sivallus, joka teille tään +vahingon teki, olisi niskahanne sattunut, jota se tarkoitti, niin se +olisi kerrassaan lennättänyt pään poikki kaulastanne eikä vaan silponut +pois tätä vähemmin tärkeätä jäsentä". + +"Soisinpa että se, Dwining -- soisinpa että se olisi sattunutkin, +niinkuin oli tarkoitus! Ei sitten olisi ollut tarvis nähdä tätä minun +valtioviisauteni hienoa verkkoa rikkirevittynä humalaisen poroporvarin +kömpelön kouran kautta. Sitten ei olisi henkeni säästynyt minulle, +siksi että nyt täytyy nähdä hevosia, joiden selkään en saa nousta -- +taistelutarhoja, joihin en saa mennä sisään, -- kunnialoistoa, josta en +voi toivoa mitään osaa -- sotia, joihin en pääse taistelemaan! Sitten +ei minun, jonka sydämessä palaa miehen himo valtaan ja taisteluihin, +olisi pakko istua nahjustella naisväen keskellä, ylenkatseella +heillekin, kurjana, kykenemättömänä vaivaisena, joka ei edes saa +yrittää kiistaan vaimojen suosiosta!" + +"Annetaan olla että kaikki se niin olisi, pyytäisin kuitenkin teitä, +herra ritari, huomaamaan", vastasi Dwining, aina vaan häärien siteitten +valmistelemisessa, "että teidän silmänne, jotka arvattavasti olisivat +menneet pään kanssa, vaan nyt ovat tallella, voivat nähdä edessään +loistavamman nautinnon toivon, kuin niitä kunnianhimo, voitto +kilpatanterella tai sodassa, taikka edes vaimon rakkauskaan olisi +voinut teille tarjota". + +"Pääni on liian typerä sinun sanojesi tarkoitusta arvaamaan, lääkäri", +vastasi Ramorny. "Mikä voisi se loistava näkö olla, joka olisi minulle +tässä häviössäni vielä tarjona?" + +"Suurin nautinto, jota ihmis-sydän voi tuntea", vastasi Dwining; ja +sitten hän samalla hellällä äänellä, jolla rakastaja rakkaansa nimeä +mainitsee, ilmoittaen rakkauttaan äänensä soinnullakin, lisäsi sanan: +"_Kosto_!" + +Sairas oli kohottanut itsensä vuoteeltaan, kiihkeässä halussaan saada +kuulla lääkärin arvoituksen selitystä. Kun se oli lausuttu, hän taas +laskeutui pitkälleen, ja lisäsi lyhyt-aikuisen vaiti-olon perästä: +"Missä kristityssä koulussa olette te sen Jumalan käskyn oppineet, +maisteri Dwining?" + +"En missään kristityssä koulussa", vastasi lääkäri; "sillä vaikka sitä +salaa noudatetaankin sangen monessa, ei sitä julkisesti, +miehuulllisesti tunnusteta yhdessäkään. Mutta minä harjoitin tiedettäni +myös Granadan viisaitten parissa, missä tulinen Maurilainen korkealle +korottaa väkipuukkoansa, josta vihollisen veri tippuu, ja suoraan +tunnustaa tuota oppia, jota mieto kristitty ainoasti noudattaa, vaikka +se pelkuri ei sitä uskalla oikealla nimellä nimittää". + +"Oletpa sinä korkeampi-ajatuksinen konna kuin minä luulinkaan", sanoi +Ramorny. + +"Se ei kuulu tähän", vastasi Dwining. "Tyynimmät vedet ovat aina +syvimmät, ja se vihollinen on enimmin pelättävä, joka ei koskaan uhkaa, +ennen kuin se sivaltaa. Te ritarit ja soturit käytte aina suoraan +päälle, miekka kädessä. Me kynämiehet pyrimme perille kuulumattomilla +askelilla ja mutkitellen, mutta perille mekin yhtä varmaan pääsemme". + +"Ja minunko", virkkoi ritari, "joka kostonteitäni aina olen astunut +rautakengillä helkytellen, niin että kauas ylt-ympärille kaikui, +minunko nyt tulisi sipsuttaa tohvelissa sinun tavallas? Haa!" + +"Keneltä voimaa puuttuu", sanoi viekas lääkäri, "sen täytyy +tarkoituksensa perille pyrkiä taidolla". + +"Ja virkapas nyt minulle suoraan, lääkäri, miksi sinä minulle tätä +perkeleen oppia saarnaat? Miksi tahdot kiihoittaa minua vielä +kiivaammaksi kostooni, kuin mitä minä sinun mielestäsi jo itsestäni +olen? Minä en ole eilisiä nahkapoikia tämän maailman menoissa; minä +hyvin tiedän, ettei semmoiset kuin sinä suotta tiputtele sanojansa +eivätkä väkisin tunkeu minunkaltaisteni miesten salaisuutten +osallisiksi -- joka on vaarallinen asia -- elleivät he samalla toivo +saavansa jotain omaakin asiaansa ajetuksi. Mitä tekemistä on sinulla +sillä tiellä, oli se rauhallinen tai verinen, jota minä äsköisten +tapausten johdosta ruvennen käymään?" + +"Suoraan puhuen, herra ritari, vaikka ei minulla ylimatkaan ole tapa +niin puhua", vastasi lääkäri, "on minun tieni kostoon juuri sama kuin +teidänkin". + +"Kuin minun!" virkkoi Ramorny, äänellä, joka ihmettelemistä ja +ylenkatsetta ilmoitti. "Luulinpa minun tieni käyvän liian korkealla, +että sinä siihen ylettyisit. Sinullako muka olisi sama kosto mielessä +kuin Ramornylla?" + +"Onpa niin kuitenkin", vastasi Dwining, "sillä tuo seppä tolvana, jonka +sivallus teille on tään vahingon saattanut, on minullekin usein tehnyt +häväistystä ja vahinkoa. Hän on estänyt tuumiani neuvoitteluissa ja +ylenkatsonut minua milloin teoista oli puhe. Hänen raaka, arvelematon +suoruutensa on elävä moite minun luonteeni viekkaudelle. Minä pelkään +häntä ja vihaan häntä". + +"Ja minustako toivot kiivaan apulaisen häntä vastaan?" sanoi Ramorny +taas samalla halveksivaisella äänellä. "Mutta tiedä, että tuo +käsityöläis-roisto on liian halpaa säätyä, että minä häntä pelkäisin +tai vihaisin. Yhtähyvin hän ei kuitenkaan ole jäävä kostamatta. Me emme +vihaa käärmettä, joka meitä on purrut, vaikka kyllä me sen repäisemme +pois purrusta paikasta ja tallaamme kuolijaksi. Kyllä minä sen roiston +vanhastaan tunnen vankaksi miekka-mieheksi, ja, niinkuin olen kuullut, +kosiskelee hän tuota samaa ylpeää vauvaa, jonka kauneus, todellakin, +kiihoitti meidätkin tuohon meidän viisaasen ja toivorikkaasen +yritykseemme. Te perkeleet, jotka tätä alimaailmaa täällä hallitsette! +Mikä häijyys saattoi teidät niin sallimaan, että tää käteni, joka +joskus on leikkisodassa ojentanut peistä kuninkaankin pojan rintaa +vastaan, tulisi poikkisilvotuksi, aivan kuin puun vesa, mokoman +työmies-rehvanan käden kautta ja yöjalkalais-kahakassa! -- Niin, +lääkäri, sen verran meillä todellakin on yksi tie, ja saat olla varma +siitä, että minä sinun mielihyväkses tuon käsityöläis-madon muserran. +Mutta älä luulekaan sitten luiskahtavasi mun käsistäni, sitten kun se +kostoni osa on täytetty, joka hyvin helposti ja pian tulee täytetyksi". + +"Eipä kuitenkaan, kenties, niin aivan helposti", sanoi apteekkari; +"sillä, uskokaa minua, herra ritari, ei sillä olekaan juuri helppo ja +vaaraton työ edessään, joka hänen kanssaan tuommoisiin tekemisiin +rupeaa. Hän on vahvin, rohkein ja taitavin miekkamies Perth'issä sekä +kaikilla lähiseuduilla". + +"Älä pelkää; kyllä hän vertaisensa on kohtaava, vaikka olisikin hänessä +Simson'in voima. Mutta sitten, huomaa se! Älä luulekaan pääseväsi +kostoni alta jos et tule kuuliaiseksi välikappaleekseni sitten +seuraavassa tehtävässä. Huomaa se, sanon vielä kerran. En minä tosin +ole ollut opissa maurilaisessa opistossa eikä ole minulla myös aivan +sama rajaton koston-nälkä kuin sinulla; mutta kostoni minunkin pitää +kuitenkin saada. -- Kuules siis, tohtori, kun sinulle nyt tään verran +avaan sydämeni salaisuudet. Mutta varo, ettet petturiksi rupea sillä +jos lieneekin sinun pirusi voimallinen, niin oletpa kuitenkin ollut +halvemman saatanan opissa kuin minä. Kuule -- herrani, jota olen +palvellut niin hyvissä kuin pahoissakin, kenties liialla kiivaudella, +voidakseni säilyttää hyvää mainettani, mutta aina järkähtymättömällä +uskollisuudella häntä kohtaan -- se sama, jonka huimaa hullutusta +auttaessani minulle tää korvaamaton vahinko on tullut osaksi, aikoo +nyt, vanhuuttaan lapsimaiseksi tulleen isänsä pyynnöstä, uhrata minut, +hylätä minut suosiostansa ja jättää minut ulkokultaisen sukulaisensa +armoille, jonka hän tällä uhrauksella saa vähäksi aikaa lepytetyksi. +Jos hän tässä perikiittämättömässä päätöksessään pysyy, niin sinun +tulisimmatkin Maurilaisesi, vaikka olisikin heidän ihonsa musta kuin +helvetin savu, ovat häpeevät, sillä minun kostoni on niin voittava +heidän kostoansa! Mutta minä tahdon antaa hänelle vielä yhden +tilaisuuden pitää vaaria kunniastaan sekä turvallisuudestaan, ennen +kuin vihani häneen on iskevä koko leppymättömällä, hillitsemättömällä +vimmallansa. -- Kas niin, sen verran olet nyt saanut tiedon +salaisuuksistani -- lyökäämme kättä siitä kaupasta -- kättäkö sanoin? +-- vaan missä on se käsi, jonka tulisi olla Ramornyn kunniasanan +panttina! Se on naulattu kaupungin kaakinpuuhun, tai viskattu +herkkupalaksi isännättömille koirille, jotka juuri nyt mahtavat äristä +toinen toiselleen siitä riidellessään! Pane siis sormes tämän vaivaisen +tynkän päälle ja vanno tulevasi yhtä uskolliseksi apulaiseksi minun +kostolleni kuin minä sinulle. -- Ohoh, herra tohtori, vai te vaalenette +-- te, jonka käskystä kuolema lähenee tahi poistuu, tekö vavahdatte, +kun häntä muistelette tai kun häntä mainitaan! En ole vielä puhunut +mitään teidän palkinnostanne, sillä joka itse kostoa haluaa, ei huoli +mistään sen enemmistä lahjuksista. -- Mutta jos intosi tähän hyvään +asiaan voisi vielä kiihtyä toivossa olevista avaroista maatiluksista ja +suurista rahasummista, niin niistä ei tule olemaan puutosta". + +"Niilläkin on jonkinlainen sija minun nöyrissä toivoissani", sanoi +Dwining. "Köyhä mies tässä häärivässä maailmassa tallataan jalkain alle +niinkuin kääpiö kansantungoksessa -- rikkaitten ja mahtavien pää on +pystyssä tungoksen yli; niillä ei ole mitään hätää, sill'-aikaa kuin +kaikki muut heidän ympärillään vaikeasti mellastelevat". + +"Sitten sinä saat pitää pääsi pystyssä tungoksen yli, niin korkealla +kuin vaan kulta sen voi kohottaa. Tämä kukkaro tässä on raskas, mutta +kuitenkin se vaan on käsiraha siitä mitä palkinnokses olet saava". + +"Entäs tuo seppä, sanokaapas mun jalo hyväntekijäni", virkkoi lääkäri, +pistäen lahjan taskuunsa, "tuo Wynd'in Heikki tai mikä hänen nimensä +lienee -- eikös sanoma siitä, että hän on työstään palkkansa saanut, +lievittäisi teidän haavanne kipua paremmin kuin tää Mekkan palssami, +jolla sitä olen voidellut?" + +"Hän on liian halpa, saadaksensa sijaa Ramornyn ajatuksissa, eikä ole +minussa enempää vihaa häntä vastaan, kuin sitä sielutonta asetta +vastaan, jota hän käytti. Mutta oikeutta ja kohtuutta on, että sinä +saat kostonhimosi häntä vastaan tyydytetyksi. Missä hän enimmiten +liikkuu?" + +"Sitäkin olen minä mietiskellyt", sanoi Dwining. "Rynnäkkö hänen +taloonsa päivällä olisi liian julkinen ja vaarallinen teko, sillä +hänellä on viis sälliä, jotka hänen kanssaan alaisinta kilkuttelevat, +niissä neljä väkevää karhua, ja kaikki viis hyvin uskollisia +mestarilleen. Yölläkin se yritys tuskin olisi vähemmin vaarallinen, +sillä hänen ovensa ovat lujasti kiinnitetyt tammisilla telkeillä ja +rautakangilla, ja ennenkuin nuot hänen talonsa suojelusvärkit +saataisiin murretuiksi, heräisivät jo naapurit ja rientäisivät apuun, +varsinkin koska he Pyhän Valentinin aattoisen seikan perästä yhä vielä +ovat varoillansa". + +"Aivan niin, oikein, lääkäri", sanoi Ramorny, "sillä luonteesi +mukaista petosta sinä harjoitat minuakin kohtaan -- sinä tunsit siis +sineettisormukseni, niinhän kerroit, kun minun käteni löytyi kadulta, +laahtarihuoneesta ulosviskattuin inhottavain raadonhylkyjen lailla -- +miksikä sitten, vaikka sen tiesit, menit noiden pölkkypäisten porvarein +kanssa ritari Charteris'in puheille, jolta herralta ritarinkannukset +olisivat hakattavat pois kantapäistä, siksi kun hän noin seurustelee +halpain poroporvarein kanssa -- ja miksikä sinä toisten hupsuin +seurassa toit hänet tänne häpäisemään sitä kuollutta kättäni, johon, +jos se vielä olisi entisessä paikassansa, hän olisi ollut kovin halpa +mies koskemaan rauhan asioissa tai taistelussa?" + +"Jalo hyväntekijäni, niin pian kun olin nähnyt, että se onnettomuus oli +teille tapahtunut, koettelin kaikella puhe-voimallani kieltää heitä +ajamasta sitä asiaa sen edemmäksi; mutta tuo suurisuu seppä sekä pari +muuta huimapäätä huusivat vaan huutamistaan kostoa. Se tolvana, näetten +te, herra ritari, sanoo itsensä Perth'in kaupungin Kaunottaren +sulhaseksi ja katsoo siis kunnia-asiaksi pitää hänen isänsä puolta +tässä riidassa. Mutta olenpa saanut hänen kauppansa niillä markkinoilla +pilatuksi, ja se on jo pientä koston esimakua". + +"Mitäs sillä tarkoitat, tohtori?" kysyi sairas. + +"Katsokaas, herra ritari, tuo seppä ei pysy aina aisoissaan, vaan on +tuommoinen hulivili ja veitikka. Minä itse satuin hänelle vastaan +tulemaan Pyhän Valentinin päivänä, vähän sen perästä kun tuo kahakka +oli ollut kaupunkilaisten sekä Douglas'in väen välillä. Ja silloinpa, +kuulkaas, hän kierteli raitteja sekä syrjäsolia myöten tavallisen +laulutytön seurassa; tytön vasu ja viulu oli hänellä toisessa kädessä, +toisesta käsikynkästä riippui itse kaunotar. Mitä te arvelette, +armollinen herra? Eikös se ole sievä poika, joka estää prinssin +rakkaudenseikan Perth'in kauneimman tytön kanssa, hakkaa poikki käden +vapaaherralta ja ritarilta, ja lähtee taluttelemaan maankulkiainta +laulutyttöä, kaikki yhden ja saman vuorokauden kuluessa?" + +"Rupeanpa mar' jo häntä paremmassa arvossa pitämään, koska hänellä on +sen verran herrastapoja, vaikka on poroporvari", sanoi Ramorny. +"Soisinpa mielummin että hän ei olisi tuommoinen lysti veitikka, vaan +jörö, sitten minä kepeämmällä sydämellä auttaisin sinua kostoosi -- ja +minkälaista kostoa! kostoa sepälle -- tuommoisessa surkeassa riidassa +mätä-hansikkain tekijän tähden! Pyh! -- Vaan yhtähyvin se kosto tulee +täysin määrin täytetyksi. Olet sinä kai jo pannut sen alulle omilla +vehkeilläsi?" + +"Ainoasti aivan alulle", sanoi apteekkari; "pidinpä vaan huolta, että +parille, kolmelle pahimmalle kielikontille Curfew-kadun seudulla, jotka +jo kauan aikaa olivat äissään tuosta Katrin liikanimestä 'Perth'in +kaupungin Kaunotar', tuli tieto tästä uskollisen Valentininsa +kepposesta. He säpsähtivät kohta niille jäljille niin kiivaasti, että +pikemmin olisivat olleet valmiit vannomaan itse nähneensä kaikki, omin +silmin, kuin sallineet siitä mitään epäilystä. Sulhanen tuli noin +tuntia myöhemmin Kaunottaren isän luokse, ja hyvin voitte arvata, +armollinen herra, minkälaisen kyydin hän sai suuttuneelta hanskurilta, +ja tyttö ei edes näyttänyt silmiään. Ja siis, niinkuin te, herra ritari, +näette, minulla jo on ollut pieni esimaku kostosta. Mutta toivonpa +saavani sitä nauttia täysin kulauksin teidän kauttanne, jonka kanssa +nyt olen veljellisessä liitossa, ja -- --" + +"Veljellisessä!" kertosi ritari ylenkatseella. "Mutta olkoonpa vaikka +niin -- hokevathan papit, meidän muka kaikkein olevan samasta maan +mullasta syntyperäisin. Enpä tiedä -- minusta siinä näyttäisi +jonkunlaista eroitusta olevan -- mutta kaikissa tapauksissa on jalompi +multa pitävä sanansa halvemmalle, ja kostosi olet saava täytetyksi. +Kutsu minun hovipoikani tänne". + +Lääkärin käskyä totellen, tuli nuori mies etuhuoneesta sisään. + +"Eviot", kysyi ritari, "onko Bonthron siellä odottamassa? Ja onko hän +selvällä päällä?" + +"Hän on niin selvällä päällä kuin voi olla, koska aika humalan perästä +on aika lailla maannut", vastasi hovipoika. + +"Käske häntä sitten tänne ja pane ovi kiinni". + +Pian kuului lähenevän raskaita askeleita, ja sisään astui mies, jonka +keskenjäänyt pituus näkyi saaneen täyden korvauksen hartioitten +leveydessä sekä käsivarsien paksuudessa. + +"Olisi eräs mies, jonka kimppuun sinun pitäisi käydä, Bonthron", sanoi +ritari. + +Miehen tyly katsanto lauhtui; siinä ilmautui tyytyväisyyttä osoittava +irvistys. + +"Tää tohtori on sinulle näyttävä miestä. Valitse tarkkaan aika, paikka +sekä muu tilaisuus, niin että menestys on varma; ja varo, ettet jää +alle, sillä se mies on se taistelunhaluinen Wynd'in Heikki". + +"Se on kova kappale työtä", mörisi murhamies; "sillä jos ensi +sivallukseni ei käy henkipaikkaan, olen, kun olenkin, surman suussa. +Koko Perth'in kaupunki kaikuu jutuista tuon sepän taitavuudesta ja +väkevyydestä". + +"Ota kaksi apulaista kanssas", virkkoi ritari. + +"Enpä", vastasi Bonthron. "Jos tahdotte että siinä olisi jotakin +kaksinkertaista, olkoon se palkka". + +"Luetaan se kaksinkertaiseksi", sanoi herra; "mutta katso että +tehtäväsi tulee tyystin tehdyksi". + +"Luottakaa vaan minuun, herra ritari -- harvoin on minun sivallukseni +sattunut ilmaan". + +Totellen tään viisaan miehen neuvoja, käski vielä haavoitettu ritari, +osoittaen lääkäriä. "Ja kuules -- odota siksi kun hän tulee ulos +kodistaan -- äläkä juo ennenkuin se työ on tehty". + +"En suinkaan", vastasi tuo julma käskyläinen; "oma henkenihän siitä +riippuu, että sivallukseni on luja ja tarkka. Kyllähän minä tiedän +minkälaisen miehen kimppuun olen menevä". + +"Korjaa luusi sitten, siksi kun tohtori kutsuu sua, ja pidä pertuskas +sekä väkipuukkos varalla". + +Bonthron nyykähytti päätään ja sitten läksi. + +"Uskallatteko te, herra ritari, uskoa semmoisen työn yhden ainoan +miehen käteen?" virkkoi lääkäri, sen perästä kuin murhamies oli ulos +lähtenyt. "Olkaa toki hyvä ja muistakaa, että tuo seppä toissa yönä +ajoi karkuun kuusi aseellista miestä". + +"Älä enempää kysele, tohtori; Bonthron'in kaltaisesta miehestä, joka +aikansa ja paikkansa osaa valita, on apua enemmän kuin koko tusinasta +puolihumalaisia yöjalkalaisia. -- Käske Eviot tänne -- sinä saat nyt +ensin näyttää parantamistaitosi, äläkä epäile, että tuossa toisessa +työssä sinulla on apuna mies, joka äkillisen ja arvaamattoman +surmaamisen taidossa on hyvin sinun vertaisesi". + +Hovipoika Eviot taas tuli sisään lääkärin käskystä ja auttoi, herransa +viittausta totellen, Dwining'iä, joka nyt rupesi ottamaan pois siteitä +ritari Ramornyn haavasta. Hän katseli paljastettua tynkkää +jonkunlaisella lääkärin ihastuksella, jonka lisäksi epäilemättä vielä +tuli hänen ilkeän sydämensä häijy ilo muiden olentoin piinan ja tuskan +näkemisestä. Ritari ainoasti vilkaisi tuohon kauhistuttavaan esineesen +ja hänen rinnastaan -- lieneekö sitten ruumiin tai mielen piina siihen +ollut syynä -- pääsi ohkaus, jonka hän kyllä mielellään olisi estänyt. + +"Te ohkaatte, herra ritari", virkkoi lääkäri lienteällä, liehakoivalla +äänellänsä, mutta samassa ilmoitti itseään kuitenkin ylenkatseen +sekainen ilkkuminen tuossa suusoppien irvistelyssä, jota ei edes tämä +tottunut teeskelijä saanut kokonaan peitetyksi. "Te ohkaatte -- mutta +lohduttakaa toki itseänne. Tää Heikki Seppä on aika mestari -- hänen +miekkansa osaa oikeaan paikkaansa yhtä hyvin kuin hänen vasaransa +alaisimeen. Jos olisi tää paha sivallus tullut tavallisen miekkamiehen +kädestä, niin se olisi vikoittanut luuta ja pilannut jäntäreet, niin +ettei minussakaan olisi ollut niiden parantajaa. Mutta Heikki Sepän +sivallus se tekee puhdasta työtä, ja tarkkaa, aivan kuin olisin minä +veitselläni tikannut tään jäsenen poikki. Muutamien päivien kuluttua jo +voitte te päästä ulos, kun vaan olette varovainen ja pidätte vaaria +lääketaidon säännöistä". + +"Mutta minun käteni -- minun menetetty käteni!" -- -- -- + +"Sen vahingon voipi pitää salassa, jonkun aikaa", sanoi lääkäri. "Minä +olen, ankaralla kertomisen kiellolla, parille, kolmelle lörpöttelevälle +hupsulle antanut sen tiedon, että tuo löydetty käsi on teidän +tallirenkinne, Mustan Oventin'in oma, ja te jo tiedätte, herra ritari, +että se mies on lähtenyt pois Fifen lääniin, niin että juttuni tulee +yleiseen uskotuksi..." + +"Kylläpä sen tiedän", virkkoi Ramorny, "että tuommoinen huhu vähäksi +aikaa voi peittää totuuden. Mutta mitä apua siitä lyhyt-aikaisesta +viivytyksestä?" + +"Totuuden voi pitää salassa, kunnes te, herra ritari, joksikuksi aikaa +vetäytte pois hovista; ja sitten, kun uudet tapahtumat jo ovat +saattaneet tämän nykyisen kahakan muiston hämäräksi, voi selittää että +kätenne menettämiseen on ollut syynä joku katkennut peitsi tai joku +siihen sattunut nuoli. Kyllä tää teidän orjanne on keksivä jonkun +sopivan tekosyyn ja vahvistava sen totuutta". + +"Se asia tahtoo saattaa minut hulluksi", virkkoi Ramorny taas uudella +ohkauksella, johonka ruumiin sekä sielun tuska hänet pakoitti. "Vaan +enpä minäkään näe muuta neuvoa". + +"Ei muuta olekaan", sanoi lääkäri, jonka häijylle sydämelle sairaan +tuska oli hauskinta huvitusta. "Sillä aikaa ihmiset voivat luulla +teidän pysyvän kotona muutamain pienempäin vammain tähden ynnä myös +harmista siitä, kun prinssi, totellen Albanyn herttuan kehoitusta, on +teidät palveluksestaan luovuttanut; joka asia on yleiseen tietty". + +"Konna, sinä kidutat minua!" huusi sairas. + +"Ylimalkain puhuen voi siis sanoa", jatkoi Dwining, "että te, +armollinen herra, olette siitä kahakasta aivan huokealla päässeet; ja +jos emme ota lukuun teidän kätenne menettämistä, jota vahinkoa ei voi +parantaa, pitäisi teidän pikemmin iloita kuin surra; sillä ei mikään +parran-ajaja ja haavalääkäri Franskassa tai Englannissa olisi voinut +toimittaa sitä leikkausta taitavammin kuin tuo tolvana sen teki yhdellä +ainoalla iskulla". + +"Minä kyllin arvaan kiitollisuusvelkani suuruuden", sanoi Ramorny, +ponnistellen vimmaansa vastaan ja teeskellen itseänsä tyynimieliseksi; +"ja jos Bonthron ei sitä velkaa suorita yhtä puhtaalla sivalluksella, +joka lääkärin avunkin tarpeettomaksi on tekevä, niin sanokaat vaan, +ettei ritari Johana Ramorny osaa kiitollisuuden velkoja maksaa". + +"Kas se oli puhe, jommoista teidän kaltaisen miehen suusta arvaa +saavansa kuulla, herra ritari!" vastasi lääkäri. "Ja sallikaa minun +vielä sanoa, että leikkaajan taito sittenkin olisi ollut turha, +koska veri olisi vuotanut tyhjäksi teidän suonistanne, ellei +nuot kunnon munkit olisi kohta estäneet sitä siteillään sekä +tyrehdytys-rohdoillaan, ja ellei sitten olisi ollut tään teidän +halvan palvelijanne, Henbane Dwining'in apua". + +"Vaiti!" huusi sairas, "en tahdo enää kuulla sinun ilkeää ääntäsi! -- +Tuntuupa minusta tosiaan, kun sinä tässä luettelet kaikkia kidutuksia, +joiden alainen olen ollut, ikäänkuin minun kivistelevät hermoni yhä +vielä ojentuisivat ja käpristyisivät, vaikuttaen sormiini, joilla ennen +saatoin väkipuukkoon tarttua". + +"Se, jos saan luvan selittää asian, jalo herra", sanoi Dwining, "on +meillä lääkäreillä hyvin tuttu ilmiö. On niitä ollut muinais-ajan +viisaita, jotka ovat arvelleet jonkun tunteen-yhteyden poikkileikattuin +sekä tuohon erillesilvottuun jäseneen jääneitten hermoin välillä yhä +edelleen voivan pysyä, niin että muka voi nähdä sormien liikahtavan ja +kopristuvan, totellen liikuttavaa voimaa, joka tulee niiden tunteen +yhteydestä elävän rungon elinvoiman kanssa. Jos voisimme saada teidän +kätenne takaisin tuosta hirsipuusta taikka Mustan Douglas'in hallusta, +niin minua hyvin huvittaisi nähdä tuon salaisen tunteen yhteyden +ihmeellisiä vaikutuksia. Mutta pahoin pelkään, että se olisi yhtä +vaarallinen yritys, kuin jos olisi se käsi temmattava nälkäisen kotkan +kynsistä". + +"Ja enempää vaaraa ei voisi tulla sinulle haavoitetun leijonan +härsyttämisestä, kuin mitä näät häijyt pilkantekosi Juhana Ramornysta +voivat tuottaa sinulle!" tiuskasi ritari, kohoten vimmassaan, jota ei +enää saanut hillityksi. "Sinä koira, toimita vaan virkaasi, ja muista, +että jos käteni ei voikaan enää väkipuukkoon tarttua, minun käskyni +kuitenkin voi saattaa liikkeelle sata kättä". + +"Jos yksi ainoakin väkipuukko olisi vedettynä tupesta ja kohotettuna +minun silmieni edessä", sanoi Dwining, "se näkö jo kokonaan masentaisi +teidän lääkärinne koko elinvoiman. Mutta kukapas sitten", lisäsi hän +osaksi liehakoivalla, osaksi pilkallisella äänellä, "kukapa sitten +lievittäisi tuota tulista, polttavaa kipua, joka minun herraani nyt +vaivaa ja saattaa hänet niin närkkääksi myös hänen palvelija-raukkaansa +vastaan, siitä syystä että tää selittelee haavalääkitys-taitonsa +sääntöjä, joka kyllä tosin onkin halveksittava tuohon jaloon +haavanlyömis-taitoon verraten". + +Sitten lääkäri, kun ei enää kuitenkaan uskaltanut härnätä pelättävän +hoitilaansa mieltä, täydellä todella ryhtyi haavan parantamiseen. Hän +voiteli sen hyvänhajuisella voiteella, jonka tuoksu levisi ympäri +koko kammaria. Se lauhdutti samassa haavan polttavan kuumuuden +virvoittavalla vilppaudella, joka muutos kuumeen tuskissa olevasta +sairaasta tuntui niin suloiselta, että hän, jota kipu juuri vähää ennen +oli ohkauttanut, nyt ei voinut olla mielihyvästä huoahtamatta, kun hän +jälleen vaipui vuoteelleen, nauttien voitelemisen kautta saatua +lievitystä. + +"Nyt, te ritarillinen herrani, tunsitte kuka se on teidän ystävänne", +virkkoi Dwining. "Jos te, totellen ajattelematonta vimman puuskaa, +olisitte käskeneet: Tappakaa tuo mitätön puoskaroitsija! -- mistäpä te +sitten olisitte näiden Britannian neljän meren välistä löytäneet +miestä, joka olisi teille niin paljon lievitystä saattanut?" + +"Unohda uhkaukseni, tohtori kulta", sanoi Ramorny, "vaan varo myös, +ettet minua ylenmäärin kiusaa. Semmoiset kuin minä eivät siedä, että +heidän piinansa tehdään pilan-aineeksi. Säästä sinä kokkapuheesi +yleisen sairashuoneen kurjien vaivaisten varalle". + +Dwining ei nyt uskaltanut puhua mitään sen enempää, vaan tiputti +pullosesta, jonka veti ulos lakkaristaan, muutamia tippoja pieneen +kuppiin, missä oli vedensekaista viiniä. + +"Tämä juoma", sanoi oppinut mies, "on nyt niin rohdoitettu, että se +tuottaa unta, jota ei sais häiritä". + +"Kuinka kauan se uni on kestävä?" kysyi ritari. + +"Sen vaikutuksella ei ole aivan varmaa määrää -- kenties huomis-aamuun +saakka". + +"Kenties myös ijät kaikki", virkkoi sairas. "Herra tohtori, +maistakaapas sitä juomaa nyt kohta itse, muuten ei se mene minun +huulteni välitse". + +Lääkäri noudatti käskyä ylenkatseellisella hymyllä. "Joisin ma vaikka +kaikki loppuun", sanoi hän; mutta tää Indian gummi-puun mehu voi +muuttaa uneen terveenkin ihmisen yhtähyvin kuin sairaan, ja minun +lääkärin virkani vaatii valvomista". + +"Suokaa anteeksi, tohtori", sanoi Ramorny, luoden silmänsä alaspäin, +ikään kuin häpeissään epäluulostaan. + +"Ei ole anteeksi-pyytöä tarvis semmoiselta, jonka ei ole lupa suuttua", +vastasi lääkäri. "Tuleehan pienen ampiaisen olla kiitollinen +jättiläiselle, ettei se häntä vallan mäsäksi tallaa. Mutta huomatkaa +toki, jalo ritari, että pienet ampiaisetkin voivat tehdä vahinkoa, ja +niin lääkärit myös. Mitäs minulle olisi tullut siitä, paitsi hetkisen +aikaa vaivaa, jos olisin pannut tähän näin voiteesen semmoisia rohtoja, +jotka mädättäisivät teidän käsivartenne hamaan kainaloon saakka ja +muuttaisivat elämän virran teidän suonissanne haisevaksi velliksi? +Mikäs minut esti käyttämästä vielä sala-viekkaampia keinoja, ja +täyttämästä teidän huoneenne aineilla, joiden vaikutuksesta +elämänliekki rupeaa yhä hämärämmin ja hämärämmin kytemään, siksi kun se +sammuu, niinkuin tulisoihtu jonkun maan-alaisen käähkänän ilkeässä +kaasussa? Teillä on varsin vähän aavistusta minun voimastani, jos ette +tiedä että nämät sekä toiset vielä salaisemmat hyvityskeinot ovat sen +käsissä, joka minun taitoani taitaa. Mutta lääkäri ei huoli tappaa +sairasta, jonka anteliaisuudella hän elää, ja vielä vähemmin se, jonka +jokainen hengenveto on kostonhimoa täynnä, tappaisi valaliittolaisensa, +joka häntä on koskaan auttava. -- Ja vielä yksi sana lisäksi -- jos +teidän tulisi pakko selvittää itseänne unen horroksista -- ja kukahan +täällä Skotlannissa voisi olla varma saavansa kahdeksan tuntia +peräkkäin olla rauhassa? -- sitten haistakaa pulverirasiassa olevaa +väkevää ainetta. -- Ja nyt hyvästi, herra ritari -- ja jos te ette +voikaan pitää minua miehenä, jolla on arka omatunto, niin myöntäkää +kumminkin, että minä olen älykäs ja järkevä mies". + +Näin sanoen lääkäri läksi ulos; hänen tavallinen nöyrä ja liehakoiva +näkönsä oli nyt tällä hetkellä muuttunut ylevämmäksi, jalommaksi, sillä +hän tunsi saaneensa voiton ylpeästä hoitilaastansa. + +Ritari Ramorny makasi vaipuneena mietteisinsä, jotka eivät olleet +hauskoja, siksi kun alkoi tuntea unijuoman vaikutusta. Silloin hän +silmänräpäykseksi ponnisti vastaan ja kutsui hovipoikansa. + +"Eviot hoi! Eviot! -- Pahoinpa tein, kun siihen määrään virkoin +salaisuuteni tuolle myrkylliselle puoskarille -- Eviot!" + +Hovipoika astui sisään. + +"Onko lääkäri jo lähtenyt?" + +"Niin on armollinen herra". + +"Yksinkö vai oliko joku muu hänen kanssaan?" + +"Bonthron puhui kahden kesken hänen kanssaan ja läksi melkein kohta +hänen jäljessään -- teidän käskystänne armollinen herra, sanottiin +minulle". + +"Herrainen aika, niinhän se olikin! -- hän läksi muutamia rohtoja +noutamaan -- hän tulee pian takaisin. Jos hän on humalassa, niin älä +päästä häntä likelle kammariani, äläkä salli hänen ruveta puheisin +kenenkään kanssa. Hänen päänsä joutuu pyörälle, kun väkevä juoma +aivoihin pääsee vaikuttamaan. Hän oli kelpo poika, ennen kuin kerta +erään Englantilaisen pertuska paljasti hänen aivonsa; mutta siitä +ajasta hän jaarittelee joutavia, niin pian kun yhden maljallisen on +kulauttanut suuhunsa. -- Virkkoiko lääkäri mitään sinulle, Eviot?" + +"Ei mitään muuta kuin vaan kielsi, ettei millään muotoa saisi teidän +untanne, armollinen herra, häiritä". + +"Ja sitä käskyä tulee sinun tyystin totella", virkkoi ritari. "Minä +tunnen, että nyt saan unta, jota olen ollut vailla, aina sen perästä +kun tään pahuksen haavan sain. -- Kumminkaan, jos jolloinkin tuli unet, +ei ne kestäneet kauemmin kuin silmänräpäyksen aikaa. Auta minua +nuttuani riisumaan, Eviot". + +"Suokoon Jumala sekä hänen pyhä miehensä teille rauhaisaa unta, +armollinen herra", toivotti hovipoika, lähtien pois, sen jälkeen kuin +haavoitetulle herrallensa oli käsketyn avun suonut. + +Hänen lähdettyään, ritari, jonka ajatukset alkoivat yhä enemmän +sekaantua, mutisi muutamia sanoja pojan jäähyväis-siunauksen johdosta. + +"Jumala -- ja hänen pyhätmiehensä -- olen aikanani nukkunut hyvään +uneen semmoisen siunauksen jälkeen. Mutta nyt -- jos en herätessäni +pääsisi täyttämään korkealentoisia vallan ja koston toivojani, sitten +mieluummin soisin, että tää nyt päätäni pyörryttävä uni olisi alku +siihen uneen, joka on saattava minun lainavoimani takaisin heidän +alkuperäiseen olemattomuuteensa -- vaan en jaksa ajatella sen +pitemmälle". + +Näin puhuen hän vaipui syvään uneen. + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + + + Kun laskiaisna hulluteltiin. + + Scot'in laulu. + +Yö, joka nyt peitti Ramornyn sairasvuoteen, ei ollut rauhalliseksi +sallittu. Kaksi tuntia oli kulunut valkeansammutus-kellosta, jota +siihen aikaan soitettiin kello seitsemän ja jolloin kaikki muu paitsi +rukousten, jonkun velvollisuuden tai irstaisuuden tähden valvovat, +noina vanhan-aikuisina aikoina menivät levolle. Vaan kun tämä oli +laskiais-päivän ilta, niin oli valvojissa niitä, jotka huvituksen +tähden valvoivat, verrattomasti enemmän kuin muita mainittuja lajeja. + +Alhainen kansa oli koko sen päivän häärinyt ja ponnistellut voimiaan +pallosilla; korkeampi ja alhaisempi aatelisto olivat tappeluttaneet +kukkoja sekä kuullelleet laulutyttöjen kevytmielisiä viisuja; porvarit +puolestansa olivat täyttäneet vatsansa täpötäyteen rasvassa +paistetuilla pannukakuilla sekä soppaleivällä s.o. kovasti paahdetuilla +kaurajauhoilla, joiden päälle sitä rasvasta lientä, missä suolalihaa +oli keitetty, kaadettiin -- sama ruokalaji nytkään vielä ei ole +vastahakoinen herkkuihin tottumattomille vanhan-aikuisille +Skotlantilaisille. Nämät leikit ja ruoat olivat kaikki tälle päivälle +omituiset. Juhlamenoihin kuului myös, että jumalinen kristitty illalla +joi niin paljon väkevää olutta sekä viiniä, kuin hänen varansa vaan +kannattivat; ja jos hän vielä oli nuori ja norja, piti hänen ottaa osaa +rinkitanssiin taikka mennä _Morrice_-tanssijain joukkoon, jotka +Perth'issä, niinkuin muuallakin, olivat omituisiin, eriskummallisiin +vaatteisin puetut ja koettivat jos jollakin tempuilla osoittaa +norjuuttansa ja nopsuuttansa. Kaikkeen tähän huvittelemiseen oli syynä +se varovainen ajatus, että kun nyt Pitkä paasto laihan ruokansa sekä +muun itsensä-kieltämisen kanssa kohta alkoi, oli viisainta, jos +kuoleman-alainen ihmis-parka tuohon lyhyesen vielä suotuun väli-aikaan +tahtoi niin paljon turhamaista, lihallista nautintoa kuin mahdollista. + +Tavalliset ilot oli siis pidetty, ja useimmissa kaupungin osissa +olivatkin nuo jo tavalliseen aikaan loppuneet. Aatelisherrat olivat +erittäin pitäneet huolta, ettei taas uusia kahakoita nousisi heidän +väkensä sekä porvarien välillä. Laskiaisilossa ei ollut siis tällä +kertaa tapahtunut yhtä monta tapaturmaa kuin tavallisesti: ainoasti +kolme miestappoa sekä joku joukko jäsenten katkaisemisia, joista, kun +ne olivat sattuneet halpa-arvoiselle ihmiselle, ei viitsitty mitään +tutkintoa pitää. Laskiais-ilta siis ylimalkain päättyi sangen +rauhallisesti; ainoasti muutamissa paikoissa ilo ei vielä tahtonut +loppua. + +Yksi tanssija-parvi, joka erittäin oli vetänyt huomiota puoleensa ja +ollut suosittu, näkyi olevan vastahakoinen huvituksestansa vielä +lakkaamaan. Tässä parvessa oli kolmetoista miestä, jotka kaikki olivat +samaan tapaan puetut. Heillä oli kaikilla näet tiukat, konstikkailla +paikoilla ja päärmeillä varustetut säämiskäiset tröijyt; päässä oli +vihriäiset, hopeahetaleilla ja punanauhoilla koristetut lakit, jaloissa +valkoiset kengät! tiukusia oli helisemässä polvissa sekä pitkin sääriä, +ja kädessä oli paljaat miekat. Tämä korea naamiojoukko, kuninkaan +nähden tanssittuaan miekka-tanssia, suurella aseitten kalkuttelemisella +sekä kaikenlaisilla eriskummallisilla ruumiinvääntelemisillä, meni +sitten jatkamaan lystiä leikkiänsä Simo Hanskurin oven eteen. Siellä he +uudestaan näytettyään norjuuttansa, kulauttivat suuhunsa viiniä, +tarjoillen sitä myös katselijoille, ja kaikuvalla eläköönhuudolla +joivat Perth'in kaupungin Kaunottaren maljan. Ukko Simo nyt astui +ulos kynnykselleen kaupunkilaistensa kohteliaisuudesta kiittämään, +ja myös puolestaan tarjosi viiniä, esittäen Perth'in iloisten +Morrice-tanssijain maljan. + +"Kiitoksia Simo vaari", vastasi yksi heistä, joka teeskellyllä +kimakkuudella koetti peittää Olivier Proudfuten tavallista nenäkästä, +omarakasta ääntä. Mutta pikkuinen vilahduskin teidän suloisesta +tyttärestänne olisi meille nuorille pojille ollut makoisempi kuin +kaikkein Malvoisier'in viinamäkien mehu". + +"Kiitoksia, naapurit, ystävyydestänne", vastasi hanskuri. "Mutta +tyttäreni ei voi hyvin eikä voi tähän kolkkoon yö-ilmaan tulla ulos. +Vaan jos tää nuori heitukka tässä, jonka ääntä minä vähän kuin tutuksi +tunnustelen, tahtoo minun matalaan majaani astua sisään, niin hän voi +tyttäreltäni ottaa vastaan kiitokset teille kaikille". + +"Tuo ne terveiset sitten meille Griffin'in krouviin", huusi muu +tanssijajoukko kumppalilleen, jolle yksin kaikista oli Katrin näky +suotu. "Siellä me aivomme pitää tervetuliaiset paastolle ja juoda vielä +yhden maljan kaunoisen Katrin kunniaksi". + +"Odottakaa sitten puolituntinen", sanoi Olivier, "ja koetelkaa kuka +teistä saa suurimman pikarin tyhjennetyksi sekä huikeimman laulun +lauletuksi. Iloita pitää, niinkauan kuin tätä lyhyttä laskiais-päivän +yötä vielä kestää, vaikka olisikin suuni päästöpäivän koittaessa jo +iäksi suljettu". + +"Hyvästi sitten", huusi muut tanssikumppalit, "hyvästi uljas +lakin-tekijä, siksi kun taas tulemme yhteen". + +Joukko siis jatkoi kulkuansa, tanssien ja laulaen, neljä soittoniekkaa +etupäässänsä. Mutta heidän johtajansa vei Simo Hanskuri huoneesensa ja +istutti hänet tuolille ruokakammarin takan viereen. + +"Mutta missäs nyt on teidän tyttärenne?" kysyi Olivier. "Sehän meitä +miekkamiehiä tänne viettelee". + +"Hän, totta puhuen, on omassa kammarissaan, Olivier naapuri; ja suorin +sanoin, hän on vuoteen omana". + +"Vai niin -- no sitten minä tahdon mennä ylös hänen suruansa +lievittämään. Te olette keskeyttäneet iloni, Hanskuri kummi, ja siitä +olette minulle jotain palkkiota velkaa -- tämmöiselle lystiveikolle -- +en huoli menettää sekä suunkostukettani että myös silmänhuvikettani. -- +Vai vuoteen omana hän on?" + + "Tapa moinen on mulla ja koirallain + Tytön sairahan luokse me riennämme ain'. + Jos tyttösehen pipi sattuvi vaan, + Me kaks' koht' joudumme katselemaan. + + Ja kun kuolen -- pakkohan kuollakin lie! + Tapin aivan alle mua hautaan vie; + Suu auki tahtoisin loikua näin + Kanss' koirani pienoisen vierekkäin". + +"Etkös voi edes silmänräpäyksen aikaa olla totinen, naapuri Proudfute?" +sanoi hanskuri; "minulla olisi vähän puheltavaa sinun kanssasi". + +"Totinenko?" vastasi lakintekijä; "ykstotinenhan minä olen ollut kaiken +tään päivää. Tuskinhan minä avaan suutani, ettei siitä tule jotakin +kuolemasta, hautajaisista tai muista sellaisista -- ja nehän ovat +totisimmat puhe-aineet, joista minä tiedän". + +"Pyhä Johannes auttakoon!" sanoi hanskuri. Eihän ne vaan lie enteitä?" + +"Ei, ei vähääkään -- ei nuot mustat mietteet kumminkaan minun omaa +kuolemaani ennusta. Minä olen syntynyt onneatuovan tähden vaikutuksen +alla ja aion elää vielä viisikymmentä vuotta eteenpäin. Mutta muistanpa +tuota mies-parkaa -- tuota Douglas'in seuralaista, jonka hakkasin maahan +Pyhän Valentin'in päivän aatto-yönä -- hän kuoli viime yönä --se asia +minun omaatuntoani rasittaa ja nostaa tuommoisia surullisia ajatuksia. +Voi, Simo vaari, meille miekkamiehille, jotka vihan-vimmassamme verta +vuodatamme, tulee toisinaan raskas hetkinen --soisinpa joskus ettei +puukkoni koskaan olisi leikannut muuta kuin villalangan päitä". + +"Ja minä soisin ettei minun puukkoni olis koskaan leikannut muuta kuin +pukin nahkaa, sillä onpa se joskus omiin sormiinikin luiskahtanut. +Mutta hyvin voitkin säästää katumustasi tällä erää; ei siinä kahakassa +tullut muuta kuin yksi mies vaarallisesti haavoitetuksi -- se oli se, +jolta Heikki Seppä hakkasi käden poikki, ja se on jo terve. Se on Musta +Oventin, yksi ritari Juhana Ramornyn miehistä. Hänet lähetettiin salaa +pois hänen kotipaikallensa, Fifen lääniin". + +"Mitä! Musta Oventinkö? -- No sehän juuri on sama mies, jota Heikki ja +minä -- me kun aina taistelemme olkapää olkapäässä -- sivalsimme +molemmat yht'-aikaa, niin kuitenkin, että minun sivallukseni kerkesi +silmänräpäystä ennen. Pelkäänpä siitä vielä pahempaakin tulevan, ja +niin ylituomarikin pelkää. -- Vai hän on tullut terveeksi? No sitten +voin olla iloinen, ja koska et tahdo antaa minun nähdä kuinka sievältä +Katri yötröijyssänsä näyttää, niin lähden täältä Griffin'in ravintolaan +minun tanssikumppalieni luokse". + +"Ei, viivy vielä hetkinen. -- Sinä olet Wynd'in Heikin hyvä ystävä ja +olet ottanut yhden ja toisen hänen töistänsä omikses, tään äsköisen +muun muassa. Soisinpa että myös voisit puhdistaa hänet toisistakin +pahanteoista, joista huhu häntä syyttää". + +"No, senpä vannon miekkani kahvan kautta, että ne syytökset ovat +valheita, mustia kuin helvetti, Simo vaari! Mitä! -- teräs ja kilpi! +eikö miekkamiehet pitäisi yhtä?" + +"No, no, naapuri lakintekijä, maltapas nyt vaan mielesi; voisit sinä +nyt tehdä sepälle ystävyyden työn, jos tämän asian oikealle tolalle +saattaisit. Minä olen valinnut sinut neuvoittelukumppalikseni tässä +asiassa -- en juuri siksi, että pitäisin sinua viisaimpana päänä +Perth'in kaupungissa, sillä niin sanoen valehteleisin". + +"Niin, niin", vastasi itseensä tyytyväinen lakintekijä; "kyllähän minä +tiedän missä vikani on -- te viisaat miehet pidätte meitä kiivaita +miehiä houkkapäinä -- olenpa mar' minä kuullut ihmisten sanovan Wynd'in +Heikkiä siksi sen seitsemänkin kertaa". + +"Sointuupa myös viisas ja kiivas yhteen sangen hyvin", virkkoi +hanskuri; "mutta olethan sinä hyväsydäminen mies, ja rakastat +luullakseni kumppalias. Meidän välimme hänen kanssaan, katsopas, on +tätä nykyä sangen huono. Tiedäthän että on ollut vähän puhetta +naimisliitosta minun tyttäreni Katrin ja Heikki Sepän välillä?" + +"Olen ma kuullut lintusten jotain semmoista laulelevan Pyhän Valentinin +päivän aamun perästä. -- Voi! se, jolle Perth'in kaupungin Kaunotar +tulee omaksi, on onnellinen mies -- vaan pilaa sentään avioliitto myös +monta iloista poikaa. Minäkin hiukan kadun -- --" + +"Heitä jo nyt hiiteen katumuksesi täksi kertaa", keskeytti +hanskuri joksenkin närkkäästi. "Katsopas, Olivier, muutamat noista +juoru-ämmistä, joiden aina pitää pistää nenänsä jokamiehen puuroon, +ovat panneet sen huhun liikkeelle, että muka Heikki seurustelee +laulutyttöin sekä muiden senkaltaisten kanssa. Se kävi Katrin +sydämelle, ja minäkin katsoin loukkaukseksi lapselleni, että seppä +juuri sinä päivänä, jolloin hänellä vanhan tavan nojassa olisi ollut +kyllä tilaisuus ajaa asiatansa edemmäksi, ei tullutkaan pitämään seuraa +Katrille, niinkuin Valentini-kumppanin olisi sopinut, vaan antautui +kumppaliksi mokomille. Senvuoksi minä vanha kiivas hupsu, kun Heikki +myöhään Valentinin päivän iltana tuli tänne, en päästänytkään häntä +sisään, vaan käskin hänen mennä takaisin kotiinsa sen kumppalin luo, +jonka hän sinne oli jättänyt. En ole tavannut häntä sen jälkeen, ja +olen ruvennut ajattelemaan, että kenties olin kovin hätäinen. Katri on +ainoa lapseni, ja ennen soisin häntä haudan kuin irstailijan omaksi. +Mutta luulinpa tähän saakka tuntevani Heikin perin pohjin, niinkuin +oman poikani. En voi uskoa että hän meille on voinut semmoista +häväistystä tehdä, ja saattaapa olla, että hän sen syytöksen saisi +poisselitetyksi. Minua neuvottiin kysymään Dwining'iltä, jonka +sanottiin tulleen vastaan, silloin kun Heikki tuota valittua kumppalia +talutteli -- ja jos saa hänen sanojaan uskoa, se tyttö oli sepän +serkku, Johanna Letham. Mutta tiedänhän että tuo apteekkari aina puhuu +toista kielellänsä, toista irvistyksillänsä. -- Sinulla, Olivier, on +liian vähän älyä -- kovin tarkka rehellisyys, arvelin sanoa, että voisit +valehdella -- ja koska Dwining puhui vähän sinnepäin, että muka sinäkin +sen tytön näit -- --" + +"Minäkö hänet näin, Simo Hanskuri! Sanooko Dwining minun nähneen sen +tytön?" + +"Ei juuri niin -- vaan hän sanoi sinun _kertoneen_ hänelle, että +tapasit sepän semmoisessa seurassa". + +"Hän valehtelee ja minun tekisi mieleni survoa hänet mäsäksi +huhmaressa!" sanoi Olivier Proudfute. + +"Mitä? Etkös siis koskaan ole kertonut hänelle semmoisesta +kohtauksesta?" + +"Mitäs siitä jos niin teinkin?" sanoi lakintekijä. "Vaan eikö +hän vannotulla valalla luvannut, ettei kenellekään muulle +kuoleman-alaiselle kertoisi, mitä hänelle olin jutellut? Ja siksi on +hän, sitä teille kertomalla, tehnyt itsensä valapatoksi". + +"Et sinä siis", kysyi taas hanskuri, "kohdannutkaan seppää tuommoisessa +kevytmielisessä seurassa?" + +"No hiisi! kenties kohtasin, kenties en. Ajatelkaa vaan, Simo vaari -- +olenhan minä jo neljä vuotta ollut nainut mies -- kuinkas te siis +voitte luulla minun muistavan minkänäköinen on laulutytön sääri, tai +hänen hameensa pitsipäärmäys, tai millä lailla hänen jalkansa +kepsuttelee j.n.e. Ne asiat minä jätän naimattomille hulivileille, +semmoisille kuin Heikki ystävälleni". + +"Summa on siis se", sanoi hanskuri, kovasti suuttuneena, "että sinä +kohtasit häntä Valentinin-päivänä kulkemassa julkisella kadulla -- --" + +"Eipä toki niin, naapuri. Minä kohtasin häntä yhdellä Perth'in +kaupungin syrjäisimmistä, pimeimmistä raitesta pyrkimässä suoraa tietä +kotiansa kohti. Kaluja ja kiluja hän, niinkuin kohtelias teikkari +ainakin, kantoi kaikkia -- rakas koira oli toisella käsivarrella, +toisella käsikynkällä talutti hän itse lutkaa -- sievännäköinen minun +mielestäni kylläkin". + +"No, Pyhä Johannes auttakoon!" virkkoi hanakuri, "tämäpä on semmoinen +häväistys, että vihan vimmassa tekisi mieli luopua kristin-uskostaan ja +kääntyä Mahomedin palvelijaksi! Mutta eipä seppä enää saa tyttärestäni +nähdä vilaustakaan! Mieluummin antaisin Katrin mennä Vuoristoon, jonkun +paljassäären vuorirosvon kumppaliksi, kuin naittaisin hänet miehelle, +joka tämmöisenä aikana niin vähän huolii kunniastaan sekä siveyden +vaatimuksista -- Hyi semmoista!" + +"Hist, hist, Simo vaari!" vastasi vapaamielinen lakintekijä; "te ette +muista: nuoruus ja hurjuus! He eivät pitäneet kauan seuraa -- totta +puhuen minä vähäisen väijyskelin -- ennen päivännousua näin sepän +jälleen saattavan maakuljeksija-prinsessaansa Pyhän Neitsyen portaille, +että tyttö Tay-jokea myöten saisi Perth'istä pois lähteä. Ja sen +tiedän, sillä niiltä kävin kuulustamassa, että tyttö jaalassa meni +Dundeehen. Se oli siis, niinkuin näette, vaan tuommoinen pieni nuoren +miehen kepponen". + +"Ja hän tuli tänne", sanoi Simo katkerasti, "tyttäreni puheille, vaikka +hänellä samalla aikaa oli portto kotona odottamassa! Mieluummin +kuulisin hänestä, että hän on koko tusinan miehiä tappanut! -- Ei tästä +auta sen enempää puhua -- varsinkaan ei auta, jos sinä puhut, Olivier +Proudfute, joka, josko et itse lienekään samanlainen, kuitenkin +mielelläs tahtoisit olla. Vaan --" + +"Kuulkaas, älkääs sitä toki noin pahaksi panko", virkkoi Olivier, joka +nyt rupesi ajattelemaan, mitä pahaa hänen lörpöttelemisensä oli tehnyt +hänen ystävälleen, ja mihinkä vimmaan Heikki oli kiihtyvä, kun saisi +tietää, että lakintekijä oli kielinyt asian, vaikka kohta se oli +tapahtunut enemmän turhamielisyydestä, kuin pahalla tarkoituksella. +"Ajatelkaa", jatkoi Olivier, "että nuoruudella on omat vikansa. Kiusaus +voi saattaa ihmisen tämmöiseen kepposeen, ja rippituolissa niistä +jälleen pääsee puhtaaksi. Enpä huoli salata teiltä, että, vaikka minun +vaimoni on niin kelpo aviokumnppali kuin suinkin joku tässä +kaupungissa, minä itsekin -- --" + +"Suu kiinni, sinä hupsu suupaltti", sanoi hanskuri tulisimmalla +vihastuksella; "sinun lempiseikkasi ja tappelusi ovat kaikki yhtä +tyhjää valhetta. Jos et voi olla valehtelematta, koska se sinun +luonteeses näkyy kuuluvan, miksi et kumminkaan keksi semmoisia +valheita, joista sinulle olisi jotain kunniaa? Enkö minä näe aivan +sinun läpitses, niinkun näen tulen huonon lyhdyn sarvisten seinäin +läpi? Enkö minä vai tiedä, sinä likainen mätälankojen kutoja, että jos +vaimos olisi sattunut kuulemaan taannoisen kerskauksesi, sinä yhtävähän +uskaltaisit ikinä enää astua oman talosi kynnyksen yli, kuin mittaella +miekkaa kahdentoistavuotisen poikasen kanssa, joka ensikertaa eläissään +on tempaissut teräksen ulos tupesta? Pyhä Johannes auttakoon! Eipä se +olisikaan muuta kuin ansaittu palkka sun kielimistäs, jos veisin +Marketalles tiedon sinun lysteistä kerskauspuheista". + +Lakintekijä, tämän uhkauksen kuullessaan, säpsähti, aivan kuin nuoli +olisi äkkiä vingaissut hänen päänsä ohitse. Ja hänen äänensä vapisi, +kun hän vastasi: "Kuulkaas, hyvä Hanskuri vaari, kylläpä te liian paljo +harmaisin hiuksihinne turvaattekin. Muistakaa toki, hyvä naapuri, ettei +näin nuoren miekkamiehen sopisi teidän kimppuhunne käydä. Ja mitä minun +Markettaani koskee, niin luotan täydesti teihin; sillä en tunne ketään, +joka olisi vähemmin kuin te taipuvainen perheellistä rauhaa +häiritsemään". + +"Älä siihen liioin luota, sen houkkapää" virkkoi vimmainen hanskuri, +"vaan korjaa luusi sekä tuo tynkkä, jota pääkses sanot, pois käsistäni, +etten minä lainaa takaisin viittä minuuttia nuoruuteni ajasta ja +muserra sun kalloas!" + +"Te olette tätä Laskiais-iltaa liian iloisesti viettäneet, naapuri", +virkkoi lakintekijä, "ja minä nyt siis sanon teille jäähyväiset -- +huomenna, kun taas tavataan, ollaan paremmat ystävykset". + +"Ulos huoneestani nyt täksi kertaa!" huusi hanskuri. "Oikeinpa hävettää +minua, että tuommoinen joutava juorupussi kuin sinä on voinut saada +sydämeni näin liikutetuksi -- Sinä pöllö -- raato -- kielilerkku +narri!" huusi hän vielä jäljestä, kun lakintekijä läksi, ja sitte hän +vaipui tuolille. "Ettäpä tuommoinen ijän-ikuinen valehtelija ei osannut +nyt keksiä jotain valhetta ystävänsä häpeän peitoksi! Ja minä -- mitäs +minä sitten olen, joka toivon että tämä törkeä häväistys minua sekä +minun tytärtäni vastaan olisi tullut jollakin peitetyksi? Vaan niin +suuressa arvossa minä pidin Heikkiä, että olisin hartaasti uskonut +kömpelöimmänkin valheen, minkä tuo juorueleva pöllö olisi syöttänyt +minulle. Mutta -- mitäs siitä apua, että sitä asiaa ajattelen. Meidän +kunniallinen nimemme on pidettävä puhtaana, vaikka kaikki muu menisi +nurin narin". + +Sillä välin kun hanskuri näin päivitteli sitä, että mielipahakseen oli +saanut vahvistuksen jutulle, jota mielellään olisi pitänyt valheena, +oli ulos-ajetulla morrice-tanssijalla, tämän Helmikuun-yön pimeydessä +ja kylmyydessä, aikaa mietiskellä mitä tuosta hanskurin +hillitsemättömästä vihastuksesta oli syntyvä. + +"Mutta ei se vielä ole mitään," ajatteli hän itsekseen, "Wynd'in Heikin +vimmastuksen rinnalla. Onpa hän joskus surmannut miehen paljon +vähemmästäkin syystä, kuin vihan laittamisesta hänen sekä Katrin ja +tuon tulisen vanhan ukon välille. Tosiaankin olisi ollut viisaampi +sanoa, etten ollut nähnyt mitään. Mutta halu olla olevinani aika +lystiveikko -- niinkuin muuten todella olenkin -- kokonaan sai vallan +minussa. Olisiko minun nyt parempi mennä noihin pitoihin Griffin'in +krouvissa loppuun asti osaa-ottamaan? Mutta sitten Marketta toruu, kun +kotiin tulen -- vaikka pitäisihän mulla nyt pyhäpäivänä olla jotain +etuoikeuksia. Niin, nyt tiedän -- en lähdekään krouviin -- lähdenpä +vaan sepän luo, joka varmaankin on kotona, koska ei kukaan ole nähnyt +häntä täänpäiväisissä ilon-pidoissa. Minä koetan päästä sovintoon hänen +kanssaan ja tarjoun sovinnonhierojaksi hänen sekä hanskurin välillä. +Heikki on yksinkertainen, suora mies, ja vaikka hän kahakassa, arvelen +ma, lieneekin vankempi minua, voinpa kuitenkin puheessa taivuttaa hänet +vaikka kuinka tahdon. Kadut nyt jo ovat rauhalliset -- yö on myös +pimeä, ja voinhan paitsi sitä pujahtaa pois tieltä, jos reuhaajoita +kohtaan. Kyllä ma lähden sepän luokse, ja kunhan saan hänet +lepytetyksi, vähät minä sitten huolin Simo ukosta, St. Ringan auttakoon +minut vaan ulos tään-yöllisestä pulasta, kyllä mä sitten ennen leikkaan +kieleni poikki, kuin toistamiseen saatan sillä pääni tämmöiseen +vaaraan! Tuo ukkokin tuossa, kun sydämensä oli kiihtynyt, näytti +pikemmin semmoiselta, jonka virkana on härän nahkaisten kylterien +halkaiseminen, kuin vuohennahkaisten sormikkaitten leikkaaminen". + +Näissä miettein mahtava Olivier astui nopeasti, vaikka niin hiljaa kuin +mahdollista, Wynd-kadulle päin, missä niinkuin lukijat jo tietävät, +sepällä oli asuntonsa. Mutta kova onni ei ollut vielä tehnyt kaikkia +kepposiansa lakintekijälle. Poiketessaan Isollekadulle, kuuli hän aivan +likeltä musiikin rämähdyksen ja sitten pitkää hurraamista. + +"Ne on iloiset kumppalini, morrice-tanssijat", ajatteli hän. "Tuntisin +minä ukko Jeremiaksen kitarrin vaikka sadastakin. Annas kun koetan +päästä kadun poikki, ennen kuin he ovat ohitse menneet. Jos he minut +keksivät, niin luulevat minun olevan jollakin pienellä salaisella +retkellä, ja se on lisäävä mainettani miekkamiehenä". + +Tässä halussaan tulla kuuluksi lystiveikkoin sekä uljasten +miekkamiesten joukossa, jota kuitenkin hänen sydämensä pohjasta +varovaisuus vähän vastusteli, yritti lakintekijä pujahtaa kadun poikki. +Mutta pauhaajoilla, ketä lienevätkin olleet, oli tulisoihdut kädessä ja +näiden valo sattui Olivier'iin, jonka puku paitsi sitä, vaalean +värillisyytensä vuoksi, oli sitä näkyvämpi. Yleinen huuto: "Saalista, +saalista!" kajahti, voittaen soittoniekan rämpätyksen, ja ennen kun +lakintekijä oli vielä kerjinnyt päättää, oliko parempi paeta vai pysyä +paikallaan, tarttui jo häneen kaksi nopsaa nuorta miestä, jotka olivat +puetut eriskummallisiin naamiopukuihin, ollen olevinansa metsäläisiä, +ja heiluttelivat suuria nuijia kädessään. He lausuivat hänelle +synkällä äänellä: "Antau vangiksi, sinä hely- ja hetale-mies! Antau, +tulkoon apua tahi ei, muuten, sen takaamme, olet kohta kuollut +morrice-tanssija!" + +"Kellekäs minun pitää antautua vangiksi?" kysyi lakintekijä vapisevalla +äänellä. Sillä vaikka hän näki joutuneensa keskelle naamiojoukkoa, joka +vaan lystiä piti, huomasi hän kuitenkin samassa, että he olivat paljon +korkeampaa säätyä, ja häneltä masentui rohkeutensa, jota hän olisi +tarvinnut, pitääkseen paikkaansa leikissä, missä alhaisemmalle helposti +saattoi käydä pahasti. + +"Vieläkö puhut vastaan, orja?" vastasi toinen naamusmies, "ja pitääkö +mun, kohta paikalla sinua löylyttämällä, todistaa että sinä olet +vanki?" + +"Ei millään muotoa, mahtavat Indian miehet", vastasi lakintekijä, +"kyllähän minä kernaasti olen teille mieliksi". + +"Tule sitten", käskivät kiinni-ottajat, "tule sitten kumartamaan +Naamiopelein Keisaria, Tanssijain Kuningasta sekä Yöretkien +Suuriruhtinasta, ja selittämään minkä oikeuden nojassa olet niin rohkea +ja täällä jaloillas kepsuttelet, kilkuttelet sekä kenkänahkaa +kuluttelet hänen valtakuntansa rajain sisässä, käymättä hänelle veroa +maksamassa. Etkös tiedä, että sillä olet tullut maankavaluuteen +syypääksi?" + +"Se olisi liika rangaistus mielestäni", virkkoi Olivier parka, koska en +tietänytkään teidän armollisen herranne pitävän valtaansa tänä yönä. +Mutta kyllä mielelläni tahdon maksaa sakkoa rikoksestani, jos +lakintekijä-paran kukkaro saanee sen sovittaa viinikannullisella tai +jollakin muulla sentapaisella". + +"Viekää hänet keisarin eteen!" huusivat kaikki yhtä suutansa, ja +morrice-tanssija vietiin hoikan, mutta norjan ja sievännäköisen +nuorukaisen eteen, jolla oli komea puku. Vyö sekä kruunu olivat +riikinkukon sulkasista, joita silloin tuotiin Itämailta asti ja +pidettiin kovin harvinaisina ihmeinä. Yllään hänellä oli lyhyt tröijy +sekä ihokas partin-nahasta, jota paitsi hän oli ylt'-yleensä puettu +ihonkarvaiseen silkkiin, niin että hän kokonaan oli sennäköinen, +jommoiseksi Indian kuninkaita silloin luultiin. Jalassa oli virsut, +punaisilla silkkipauloilla kiinnitetyt, ja kädessä jonkunlainen viuhka, +jommoisia korkeasukuiset rouvat siihen aikaan käyttivät, myöskin tehty +vihkoksi eli tupsuksi kokoon sidotuista riikinkukon sulkasista. + +"Mitä miehiäsi sinä olet", kysyi Indialais-kuningas, "joka uskallat +sitoa morrice-tiukusia aasin kavioihin? -- Kuules, veikkonen, puvustas +päättäin luulisi sinun olevan meidän alamaisiamme, koska meidän +valtaamme kuuluu koko Lystilän kansa, kaikenlaiset naamiomiehet sekä +soittoniekat siihen luettuna. -- Mitä! -- onkos sulla kieli +kammitsassa? Hän on viiniä vailla -- tarjotkaa hänelle pähkinällinen +sekt-viiniä". + +Summattoman suuri ontelo kurpitsi, täynnä sekt-viiniä kohotettiin +pahantekijän huulille, ja samassa kuningas käski: "Pureppas nyt tää +pähkinäinen rikki, ja tee se somasti, ilman irvistelemättä". + +Mutta Olivier'ia, vaikka hän ei suinkaan olisi hylännyt kohtuullista +siemausta tarjona olevata hyvää viiniä, kuitenkin peloitti tuo iso +määrä, jota häntä käskettiin nielemään. Hän otti kulauksen ja sitten +anoi armoa. + +"Älkää pahaksi panko, armollinen majesteetti, vaan minulla on vielä +pitkä matka, ja jos kulauttaisin suuhuni kaiken tuon mitan, jota te, +armollinen kuningas, hyväntahtoisesti tarjootte ja josta nöyrimmästi +kiitän, niin en enää pääsisi harppaamaan tään katu-ojankaan poikki". + +"Vai sinulla on vielä nyt niin norjat jalat? No, hypähdäpäs sitten yksi +kerta -- haa! yks, kaks, kolme -- sepä oivallista! Ja vielä kerta -- +kannustelkaapas häntä hiukan" -- yksi seuralaisista sivalsi Olivier'iä +kepeästi miekallaan -- "kas se oli paras hyppäys kaikista -- hän +hyppäsi aivan kuin kissa räystäs-kourussa! Tarjotkaa hänelle pähkinän +mehua vielä toistamiseen -- ei, ei väkisin -- hän on maksanut sakkonsa, +eikä siis ole ansainnut ainoasti vapauttansa, vaan vielä palkintoakin +lisäksi. Polvilles, mies, polvilles, ja nouse sitten Kurpitsin +ritariston jäsenenä! Mikäs on nimes? Ja antakoon minulle joku +miekkansa". + +"Olivier on nimeni, hyvä herra -- kuninkaallinen majesteetti, +arvelinkin sanoa". + +"Vai Olivier! No sittenhän jo kuulutkin Kaarle Suuren kahdentoista +sankarin joukkoon, ja sattumus tekee aiotun armon-osoitukseni +tarpeettomaksi. Nouse siis, Olivier Kattopäre, kunniallisen Kurpitsin +ritariston jäsen -- nouse Hullutuksen nimeen, -- sitten lähde omille +asioilles ja mene hiiteen". + +Näin sanoen naamiojoukon kuningas sivalsi miekan lappeella lakintekijää +selkään sangen tuntuvasti. Olivier parka puolestaan kavahti ylös +suuremmalla nopsuudella, kuin mitä siihen asti oli hänessä nähty, ja +läksi, kiihtyen vauhdissaan hänen jäljestään kaikuvasta naurusta sekä +huudosta, juoksemaan niinkuin kettu, jota koirat ajaa. Tästä +juoksustaan ei hän lakannut, ennen kun oli saapunut sepän talon eteen. + +Vasta silloin kun hän jo oli kerran oveen kolkuttanut, muisti +säikähtynyt lakintekijä, että hänen oikeastaan olisi pitänyt ensin +miettiä, mitenkä hänen tulisi astua Heikin eteen ja pyytää anteeksi, +siitä että niin ajattelemattomasti oli ilmoittanut sepän salaisuuden +Simo Hanskurille. Ensimmäiseen kolkutukseen ei tullut mitään vastausta, +ja kenties lakintekijä, koska hänessä tällä lyhyellä, hänelle suodulla +mietintö-ajalla yllämainitut ajatukset nousivat, olisi luopunut +päätöksestään ja lähtenyt omaan kotiinsa, uskaltamatta sepän puheille +mennä. Mutta joku kaukaa kajahtava soiton-rämähdys nosti hänen +pelkonsa, että hän uudestaan voisi joutua saman iloisen naamiojoukon +käsiin, josta juuri oli päässyt. Hän kolkutti siis uudestaan sepän +oveen hätäisellä, vapisevalla kädellä. Kohta säikähdyttikin nyt häntä +Heikki Sepän syvä, vaikkei pahansointuinen ääni, joka huoneen sisästä +vastasi: "Kuka pyrkii sisään tällä hetkellä? -- Ja mikä on asiana?" + +"Minä se olen -- Olivier Proudfute", vastasi lakintekijä. "Minulla +olisi lysti leikkipuhe sinulle kerrottava, Heikki veikkoseni". + +"Vie hullutuksesi toisille markkinoille. Minä en ole tätä nykyä +leikkituulella", sanoi Heikki. "Mene tiehes -- en huoli nähdä ketään +tänä iltana". + +"Mutta, veikkonen -- hyvä veikkoseni", jatkoi uljas miekkamies ulkona, +"minua pahat ilkiöt ajavat takaa, ja minä tahtoisin päästä sinun +katokses suojan alle!" + +"Sinua hupsua!" vastasi Heikki. "Eihän yksikään tunkiokukko, ei +huonoinkaan niistä kaikista, joita on tappelutettu tänä laskiaisena, +viitsisi pöyristyttää höyheniään semmoisen petturin tähden kuin sinä +olet!" + +Juuri nyt helähti taas soitto, lakintekijän mielestä paljon likempää, +ja siitä nousi hänen pelkonsa yli kaiken määrän. Äänellä, joka +peittämättömästi kipeintä pelon tuskaa ilmoitti, huusi hän: "Vanhan +kumppaliutemme tähden sekä autuaan Pyhän Neitsyen vuoksi, päästä minut +sisään, Heikki, jos et tahdo saada nähdä kynnyksesi edessä veristä +ruumista, verenjanoisten Douglas'in miesten tappamaa miestä!" + +"Se olisi häpeä minulle", arveli hyvänluontoinen seppä; "ja saattaishan +olla, että hänen henkensä todellakin on vaarassa. Onhan niitä +verenhimoisia haukkoja, jotka varpuseenkin iskevät yhtä hyvin kuin +haikaraan". + +Tätä puoleksi ajatellen, puoleksi mutisten, avasi Heikki lujasti +teljetyn ja lukitun ovensa, aikoen ensin tarkastella vaaran +todellisuutta, ennen kun salli kutsumattoman vieraansa astua sisään. +Mutta samassa kun hän tirkisti ulos, asian laitaa tiedustellen, kiiti +Olivier sisään, niin kuin säikähtynyt metsäkauris viidakkoon, ja +kyykähti jo sepän takkavalkean ääreen, ennen kun Heikki oli kerjinnyt +katsahtaa oikealle sekä vasemmalle katua pitkin ja vakautua siitä ettei +ollut ketään vihollista pakolaista peräänajamassa. Seppä lukitsi siis +ovensa jälleen ja palasi kyökkiin, pahoilla mielin siitä, kun oli +surkuttelevaisuuden antanut häiritä itseään synkkämielisessä +yksinäisyydessään. Olisipa hänen toki pitänyt tietää, että tää hänen +pelkurimainen kaupunkilaisensa kovinkin helposti säikähtyi tyhjästä. + +"Mitä se on?" virkkoi hän jotenkin kylmäkiskoisesti, kun näki +lakintekijän aivan huoletonna istuvan hänen valkeansa ääressä. "Mitä +hullua melua tää on, mestari Olivier? -- Enpä voi nähdä ketään +likimailla, joka sinulle aikoisi pahaa tehdä". + +"Anna minulle juomista, veikko kulta", sanoi Olivier; "aivan olen +hengästyksissä, siitä kun tänne juoksin niin kovasti". + +"Minä olen vannonut", virkkoi Heikki, "ettei tässä talossa tule mitään +iloa pidetyksi tänä iltana. -- Olen arkivaatteissani, niinkuin näet, +enkä vietä pyhää, vaan pidän paastoa. Sinä näyt jo saaneen kyllikses +väkeviä, täksi pyhäpäivän illaksi, sillä jo kielesi kangertelee -- jos +tahdot enempää olutta taihi viiniä, saat mennä muualle". + +"Kyllä jo olen väkeviä liiaksikin saanut tän' iltana", virkkoi Olivier +raukka; "onpa minua melkein hukutettukin väkeviin juomihin. -- Tuota +hiiden kurpitsia! -- Annas mulle vaan tilkkanen vettä, veikko kulta -- +et toki suinkaan antane minun sitä turhaan pyytää? Taikka, jos niin +tahdot, anna tuopillinen kylmää kaljaa". + +"No, jos ei muuta", virkkoi Heikki, "se ei saa puuttua. Mutta mahtoipa +se ollakin aika vaara sulla, joka sinut nyt pakoittaa jompaakumpaa +noista mainituista juomista pyytämään". + +Näin sanoen hän täytti tuopin läheisestä tynnyristä, ja antoi sen +vieraalleen. Olivier otti sen ahneesti, nosti sen suulleen vapisevalla +kädellä, ja joi sen tyhjäksi huulilla, jotka halusta värisivät; ja +vaikka juomansa oli sitä laihaa lajia, jota hän oli pyytänyt, oli +Olivier niin suuresti virvoituksen tarpeessa pelästyksen sekä edellisen +ilonpidon perästä, että hän, jälleen asettaessaan tuoppia pöydälle, +syvästi huoahti mielihyvästä, ja sitten pysyi ääneti. + +"No, nyt kun olet saanut juomista, veli kulta", virkkoi seppä, "voit +virkkaa, mitä sulla oikeastaan on asiana? Missä ne ovat, jotka sinua +uhkaavat? Minä en huomannut yhtään ainoaakaan". + +"Ei -- mutta oli niitä parikymmentä, jotka minut ajoivat tänne pakoon", +vastasi Olivier. "Vaan kun he näkivät meidät molemmat yhdessä, masentui +heidän rohkeutensa, joka saattoi heitä kimppuun käymään, koska taannoin +vaan oli yksi meistä heidän edessänsä". + +"Älä nyt joutavia jaarittele, Olivier veikkonen", sanoi isäntä; "ei +minun mieleni nyt tee sille polulle". + +"En minä joutavia puhukaan, St. Johannes, Perth'in suojeluspyhä, +auttakoon! Hullu Rothsayn Taavetti, ja hoilottava Ramorny sekä koko se +muu joukko minut pysähdyttivät ja tekivät minulle ilkeää väkivaltaa" -- +näin sanoen hän hieroi kipeää paikkaa. -- "He pakoittivat minut juomaan +suuhuni koko puolikollisen Malvoisier-viiniä". + +"Sinä hulluttelet, mies -- Ramorny on kipeä, kuoleman kielissä! sitä +apteekkari kertoo jokapaikassa. He ja hän eivät suinkaan voi olla +liikkeellä sydänyöllä tuommoisia kepposia tekemässä". + +"En tiedä sanoa", vastasi Olivier; "mutta näin minä sen joukkion +soihtujen valossa, ja voin vaikkapa valallakin vakuuttaa, että heillä +oli samat lakit, jotka ompelin heille, joulun jälkeen. Ne ovat +tavatonta muotoa, ja tottahan minä oman neulani työn tunnen". + +"No, voipihan olla, että sinulle on pahaa tehty", vastasi Heikki. "Jos +sinua todella joku vaara uhraa, laitatan sinulle vuoteen tähän +kammariin. Mutta sitten pitää sun sille kohta suistaa pääsi, sillä +minua ei nyt lorueleminen huvita". + +"Ei, kyllä minä muuten olisin sinulle hyvin kiitollinen tarjotusta +yömajasta, vaan minun Markettani suuttuisi -- taikka ei hän oikeastaan +suuttuisi, sillä siitä minä vähät huolisin -- vaan asia on semmoinen, +että hän tämmöisinä pauhuisina öinä aina on tuhannessa pelossa, +kun hän tietää minulla olevan juuri saman luonteen kuin sinulla -- +sanasta kohta kolahdus". + +"No mene sitten vaan kotiin", sanoi seppä, "ja näytä hänelle, että +hänen kallis tavaransa on tallella -- kadut nyt ovat rauhalliset -- ja +ilman kursastelematta puhuen, minä tahtoisin olla yksin". + +"Niin, mutta minun pitäisi ensin puhua sinulle tärkeästä asiasta", +vastasi Olivier, joka, vaikka ei uskaltanut jäädä, myös näkyi olevan +vastahakoinen lähtemään. "Meidän kaupungin neuvostossamme on ollut +melua tuosta seikasta, joka tapahtui Valentin'in päivänä. Ylituomari +kertoi minulle vielä noin neljä tuntia sitten, tehneensä Douglas'in +kanssa sen sopimuksen, että riita ratkaistaisiin kahdentaistelulla, +johon yksi vapaa aateliston mies pantaisiin kummaltakin puolelta. +Meidän tuttavamme Pirun Rikard on, siksi kertaa huolimatta +aatelisnimestään, pitävä Douglas'in sekä muiden aatelisherrain puolta, +ja kauniin kaupunkimme puolesta tulee jommankumman meistä kahdesta +taistella. Ja on nyt asia semmoinen, että minä, vaikka kyllä olen +vanhempi porvari kuin sinä, suostuisin sen ystävyyden ja rakkauden +tähden, joka aina on ollut meidän välillämme, antamaan sinulle +etusijan, itse tyytyen tuohon vähempi-arvoiseen sauvamiehen +virkaan".[26] + +Heikki Seppä, vaikka suutuksissa, ei saattanut olla hymyilemättä. + +"Jos se seikka sinua huolettaa ja estää menemästä levolle sydän-yön +aikana, niin voin huolesi helposti huojentaa. Et sinä saa menettää tätä +sinulle tarjottua kunniaa. Minä jo olen ollut aikanani parissa +kymmenessä kahdentaistelussa -- liian, liiankin monessa. Sinulla, +luullakseni, ei ole vielä koskaan ollut tilaisuutta taistella muun kuin +puisen soldanisi kanssa. Kohtuutonta -- vääryyttä -- vasten kaikkea +ystävyyttä olisi, jos minä ystävällisen tarjouksesi omaksi hyväkseni +väärinkäyttäisin. Mene siis vaan kotiin, veikko kulta, ja älköön tuon +tarjona olevan kunnian menettämisen pelko sinun untas häiritkö. Ole +sinä huoleti, kyllä sinä saat taistelunvaatimukseen vastata, niinkuin +sinulla onkin täysi oikeus, koska tuo raaka roisto sinulle pahaa teki". + +"Suurkiitos, paljon kiitoksia", virkkoi Olivier, joka ystävänsä +arvaamattoman myöntyväisyyden kautta joutui pahasti hämille; "oletpa +sinä, kun oletkin, uskollinen ystäväni, jona sinua aina olen pitänyt. +Mutta minunkin ystävyyteni sinua kohtaan on yhtä suuri kuin sinun +ystävyytesi minua kohtaan. En minä -- sen vannon St. Johanneksen nimen +kautta! -- tahdo sinulle vahinkoa tehdä tähän taisteluun menemällä. Ja +nämät sanat nyt sanottuani, olen vapaa kaikesta kiusauksesta, sillä +ethän toki soisi minun tulevan valapatoksi, vaikka pääsisinkin sillä +pariinkymmeneen kahdentaisteluun osalliseksi". + +"Kuules, Olivier", sanoi seppä, "tunnustapas nyt koreasti vaan, että +sinua peloittaa. Tunnusta nyt vaan suora totuus kerrassaan; muuten +jätän sinut tähän pulaan ja sinä saat koettaa tulla toimeen siinä +asiassa niin hyvin kuin voit". + +"Ei, veikko kultaseni", vastasi lakintekijä, "tiedäthän, että minä en +koskaan ole ollut pelkuri. Mutta, totta puhuen, tuo rosvo on hurja +mies; ja minulla on vaimo -- Marketta rukka, niinkuin tiedät -- ja +pieniä lapsukaisia -- vaan sulla -- --" + +"Ja minulla", keskeytti häntä Heikki äkisti, "ei niitä ole eikä ikinä +tule olemaan". + +"No niin juuri -- ja koska seikka on semmoinen -- niin soisin +mielummin, että sinä menisit siihen taisteluun minun sijastani". + +"No, Pyhä Neitsyt auttakoon, veikkoseni!" sanoi seppä, "onpa sinua +helppo saada narratuksi! Etkös ymmärrä sinä houkkapää, että ritari +Patrik Charteris, joka on lystikäs mies, ainoasti teki pilaa sinusta. +Luuletkos että hän meidän kaupungin kunnian uskaltaisi uskoa sinun +käsiisi, taikka että hän sinulle antaisi etusijan, kun niin tärkeä asia +on puolustettava? Henk'-risti! mene sinä vaan kotiin, pyydä että +Marketta sitoisi sinulle lämpimän yömyssyn päähäsi, hanki itselles +aamulla lämmin suurus sekä ryyppy paloviinaa -- sitten taas jaksat +hakkaella tuota laivan kokkaa eli puista soldanias, joksi sinä sitä +sanot, ainoata esinettä, johon ikinä olet uskaltava läimäyttää aika +miehen sivallusta". + +"Vai niinkö sinä puhut, veikkonen?" vastasi Olivier, jonka sydän oli +hyvin kevennyt, vaikka hän katsoi tarpeelliseksi näyttää suuttuneelta. +"Vaan en minä sinun äreästä mieli-alastasi huolikaan. Hyväksi onneksi +sinulle et voikaan kiusata minua siihen määrään, että kärsivällisyyteni +katkeaisi. Ei enempää siitä -- olemmehan me ystävykset, ja tää on sinun +huoneesi. Miksi Perth'in kaupungin molemmat parhaat miekat +kalskahtaisivat vastakkain? Tiedänhän minä että nyt olet pahalla +tuulella, ja annan siis sinulle anteeksi. -- Vai on se riita todella +pois sovitettu?" + +"Yhtä lujaksi on se sovinto tehty, kuin vasaralla kiinnilyöty +kahleenlenkki", sanoi seppä. "Kaupunki on tuolle Johnston'ille antanut +kukkarollisen kultaa, siitä hyvästä, ettei hän vapauttanut heitä +Olivier Proudfute nimisestä rauhattomasta veitikasta, silloin kun tämä +oli kokonaan hänen armoissaan. Ja tuon saman kultakukkarollisen edestä +on meidän ylituomari saanut Unettoman saaren, jonka kuningas hänelle +suopi -- sillä kuninkaanhan aina lopulla on kaikki maksettava. Ja näin +tuli ritari Charteris'in omaksi tuo sievä saari, joka on juuri +vastapäätä hänen linnaansa, ja kaikki kunnia on säilytetty molemmin +puolin, sillä mitä meidän ylituomarillemme on annettu, se on, +ymmärräthän, ikäänkuin annettu meidän kaupungillemme. Paitsi kaikkea +sitä on Douglas Perth'istä lähtenyt pois ja marssilla Eteläisiä +vastaan, joita, niin sanotaan, tuo maanpetturi, March'in kreivi, on +rajalääneihimme kutsunut. Täten on siis nyt meidän kaunis kaupunkimme +kuitti hänestä sekä hänen joukkiostaan". + +"Mutta kuinkas -- Pyhän Johanneksen nimeen! -- tää kaikki on tullut +tehdyksi?" kysyi Olivier. "Eihän siitä ole kenenkään neuvoa +kuulusteltu". + +"Näin, katsopas, Olivier veikkonen, arvelen minä asian käyneen. Se +mies, jolta minä käden poikki silvoin, kuuluu olleen ritari Ramornyn +palvelijoita; hän on nyt paennut pois kotiseudulleen, Fifen lääniin, +jonne ritari Ramorny itsekin on tullut maanpakolaisuuteen tuomituksi, +kaikkein rehellisten ihmisten mielihyväksi. Mutta jokainen asia, josta +ritari Ramorny joutuu kiinni, samassa myös koskee toista, vielä +suurempaa herraa -- niin Simo Hanskuri taisi selittää ritari +Charteris'ille. Jos asia on niin kuin luulen, on mulla siis suuri syy +kiittää Jumalaani sekä kaikkia pyhiämiehiä siitä etten pistänyt häntä +kuoliaksi, silloin kun sain hänet tikapuilta kiinni". + +"Ja onpa minunkin sitten syytä kiittää Jumalaa sekä kaikkia pyhiämiehiä +hyvin hartaasti", virkkoi Olivier. "Sillä, niinkuin tiedät, seisoin +silloin takanasi, ja -- --" + +"Älä loruele siitä enää, jos olet viisas -- lainpykälä kuninkaallisen +suvun jäsenten sivaltamisesta on ankara", sanoi seppä. "Paras on olla +sormin koskematta hevosenkenkään, ennen kun se on jäähtynyt. Vaan koko +se asia on nyt poispeitetty". + +"Jos niin on", vastasi Olivier osaksi hämillään, vaan vielä enemmän +hyvillään tuosta asioita paremmin tuntevalta ystävältään saadusta +tiedosta, "on minun syytä mennä valittamaan ritari Charteris'in +käytöksestä, hän kun teki pilaa kunniallisesta porvarista, vaikka on +meidän kaupungin oma ylituomari". + +"Tee niin, Olivier. Vaadi häntä kahdenmiekkasille, niin hän käskee +palvelijansa ussuttaa koirat sinun kimppuun. -- Mutta kuules, yö jo +kuluu -- tahdotko valvoa kaiken yötä." + +"En, vaan olisi minulla vielä yksi sananen sinulle puhuttavana, veikko +kultaseni. Mutta kaikkein ensiksi vielä tuopillinen sinun kylmää +kaljaasi". + +"Rutto sinuun, sinä hupsu! Teetpä että soisin sinun olevan siinä +paikassa, missä kylmistä juomista on puutos. -- He, kulauta nyt kitahas +vaikka koko puoliskollinen, jos tahdot". + +Olivier otti toisen tuopillisen, mutta joi, taikka oli juovinansa, +hyvin verkalleen, saadakseen enemmän aikaa miettiä, millä tavalla toisi +esiin toisen puhuttavansa, joka, sepän ollessa par'aikaisella +närkkäällä tuulella, näytti vähän arkaluontoiselta. Viimein ei +kuitenkaan hänelle johtunut mikään sen parempi neuvo päähän, kuin että +kohtisuoraan ryhtyi asiaan, sanoen: "Minä tapasin Simo Hanskurin tänä +iltana, veikkonen". + +"Vai niin", vastasi seppä syvällä, tylyllä äänellä; "ja jos olet +tavannut, mitä se minua koskee?" + +"Eipä muuten -- ei muuten", jatkoi hämille joutunut lakintekijä. +"Arvelinpa, tahtovasi saada tietää sen, että hän minulta tyystin +kuulusteli, olinko nähnyt sinua Valentinin päivänä, tuon kahakan +jälkeen, joka oli Dominikolais-luostarin edustalla, ja minkälaisessa +seurassa sinä tavatessamme olit". + +"Ja tietysti sinä kerroit tavanneesi minut laulutytön seurassa, tuossa +pimeässä raitissa tuolla?" + +"Tiedäthän, Heikki, etten osaa valehdella. Mutta minä sain hänet sitten +kokonaan leppymään". + +"Millä keinoin, sanopas se, ole niin hyvä?" kysyi seppä. + +"Sainpa mar' tällä keinolla: -- Simo vaari, sanoin ma, te olette vanha +mies, ettekä enää käsitä meitä, joiden suonissa nuoruus virtaa +elohopean tavalla. Te luulette, sanoin mä, hänen pitävän tuosta +tyttösestä ja sen olevan hänellä piilossa jossain nurkassa täällä +Perth'issä? Eipä suinkaan -- minä tiedän ja voin vaikkapa valallakin +vakuuttaa, sanoin ma, että se tyttönen seuraavana aamuna varhain läksi +pois hänen kodistansa ja meni Dundeehen. Katsopas -- enkö vai ole +auttanut sinua pois pulasta?" + +"Kyllä kai olet, kun oletkin, ja jos minun suruni ja harmini tällä +hetkellä voisi vielä jostain seikasta enetä, se enenisi siitä, että kun +minä jo olen lietteessä ja vetelässä näin syvällä, sinun kaltaisesi +aasin muka pitää tulla ja kömpelöillä kavioillaan painaa pääni kokonaan +upoksiin. Pois nyt täältä, ja kohdatkoon sinua semmoinen onni, +jommoista ansaitsisit, sillä sitten, luullakseni, pian saisit +kellettää, nurin niskat väännettyinä, lähimmässä katu-ojassa". + +"Hah, hah, haa!" nauroi Olivier vaikka vähän väkinäisesti. "Oletpa aina +lysti poika! Mutta ilman leikkiä puhuen, Heikki veikkoseni, etköhän +tulisi pienelle kävelylle mun kanssani, aina talolleni asti?" + +"Hiisi sinut vieköön, en tule!" vastasi seppä. + +"Saatpa viiniä kulauksen, jos tulet", sanoi Olivier. + +"Saatpa sinä kepistä, jos et jo lähde", vastasi seppä. + +"No sitten pyytäisin saadakseni sinun härännahkaisen kylterisi sekä +teräslakkisi lainaksi, ja aion kadulla astua sinun ylpeällä +astunnallas, vihellellen mielilauluasi: 'Loncartyssa luski luut'. Ja +niin, kun he luulevat minua sinuksi, eipä uskaltane kolme, neljäkään +käydä minun kimppuuni". + +"Ota kaikki ja mitä ikinä tahdot, hiton nimeen! kun vaan viimeinkin +lähdet". + +"No, no, Heikkiseni, tavataan toisten taas, kun olet paremmalla +tuulella", virkkoi Olivier, kun oli saanut lainapuvun päällensä. + +"Mene nyt vaan, ja hyvinpä soisin ettei sinun narrin-naamas enää +koskaan tulisi minun silmieni eteen!" + +Seppä nyt vihdoin viimeinkin pääsi vieraastaan, joka läksi astumaan, +matkien, niin hyvin kuin taisi, pelätyn ystävänsä rohkeata astuntaa +sekä ryhtiä, ja viheltäen vanhaa laulua Tanskalaisten teloituksesta +Loncartyssä, jonka hän oli oppinut, sentähden että tiesi sen olevan +sepän mielisäveliä. Mutta samassa kun tää viaton, vaikka narrimainen +mies astui Wynd-kadulta ulos Suurelle kadulle, sattui häneen takaa kova +läimäys, jota ei rautalakkikaan kestänyt, ja hän kaatui kuoliaksi +siihen paikkaan. Nimi Heikki, jonka suojaan hän aina oli turvaellut, +kerkesi vaan puoleksi hänen kangistuvalle kielellensä. + + + + +SEITSEMÄSTOISTA LUKU. + + +Me palajamme nyt peuhaajain luokse, jotka puolta tuntia ennen olivat +niin kaikuvilla hurra-huudoilla ylistäneet Olivierin nopsaa hypähdystä, +viimeistä, mitä lakintekijä ikinään yritti, ja jotka sitten hänen +joutuisalle paolleen sen jälkeen olivat hurjalla karjumisellaan +lisänneet kaksinkertaista vauhtia. Naurettuansa tästä kyllikseen, +jatkoivat he iloista matkaansa, hoilotellen ja riemuellen, ja +peloitellen vastaan sattuvia ihmisiä. Mutta, se tulee myöntää, he eivät +tehneet niille mitään todellista pahaa, ei lyömällä eikä häpäisemällä. +Viimein heidän päällikkönsä, kyllästyneenä juoksuihinsa, käski +seuralaisensa kaikki kokoon ympärilleen. + +"Uljaat urhoni ja viisaat neuvon-antajani", lausui hän, "me olemme +ainoa kuningas Skotlannissa, joka hallitsijan nimen ansaitsemme. +Meidän valtamme alle kuuluvat ne hetket, jolloin viinimalja kiertelee, +jolloin kauneus taipuu, hulluus valvoo ja yksitotisuus vuoteellansa +kuorsaa. Sijaisemme, Robert kuninkaan, ikäväksi toimeksi jätämme +kunnianhimoisten aatelisherrain kurissa pitämisen, ahneitten pappien +säkkein täyttämisen, raakain Vuorelaisten kukistamisen sekä verivihojen +sammuttamisen. Ja koska valtamme on ilon ja huvituksen valtakunta, niin +on se kohtuullista, että kaikin voimimme riennämme avuksi semmoisille +alamaisillemme, jotka kovaksi onnekseen ovat joutuneet huolien sekä +synkkämielisen sairauden vangeiksi. Me taksoitamme tässä varsinkin +ritari Juhanaa, jota ihmiset mainitsevat Ramornyn nimellä. Häntä emme +ole nähneet tuon Curfew-kadun kahakan perästä, ja vaikka kyllä +tiedämme, että hänelle siinä tuli pieni kolahdus osaksi, niin emme +kuitenkaan ymmärrä, että se estäisi häntä tulemasta meille +uskollisuusvalansa sekä velvollisuutensa mukaisesti kunniaa +osoittamaan. -- Kuules, sinä meidän Kurpitsivaltakuntamme airut, +käskitkö laillisella tavalla Juhana ritaria tähän täänillalliseen +ilonpitoon?" + +"Käskin, armollinen herra." + +"Ja annoitko hänelle tiedoksi, että me täksi yöksi olemme peruuttaneet +hänen luovutus-tuomionsa, niin että, koska korkeammat vallat ovat +meidän eromme päättäneet, me kuitenkin saisimme iloisella tavalla sanoa +jäähyväiset vanhalle ystävällemme?" + +"Sen annoin tiedoksi", vastasi valeairut. + +"Eikä hän lähettänyt yhtään kirjoitettua sanaakaan vastaukseksi, hän, +joka on olevinansa niin suuri kynämestari?" + +"Hän oli vuoteen omana, niin etten päässytkään hänen puheillensa. Sen +mukaan kuin kuulin, on hän nämät viime ajat elänyt hyvin itsekseen, +koska hän on kipeä muutamista haavoista, pahoillaan teidän +epäsuosiostanne, armollinen herra, sekä pelkää että hänen päällensä +kadulla karattaisiin. Sillä hän pääsi vaan töin tuskin pakoon +porvareilta, kun ne roistot ajoivat häntä sekä kahta hänen +palvelijaansa takaa aina Dominikolais-luostarille saakka. Ne +palvelijatkin ovat lähetetyt pois Fifen lääniin, etteivät he kielisi". + +"Kas se oli viisaasti tehty", virkkoi prinssi, jolla, niinkuin ei liene +tarpeellista selittääkään tarkkahuomiolliselle lukijalle, oli parempi +oikeus kuninkaalliseen arvonimeen kuin tään-illallisesta leikistä +tuleva, -- "se oli viisaasti tehty, että hän lähetti liian +hölläkieliset kumppaninsa poikemmaksi. Mutta se, että Juhana ritari jäi +pois tästä, jo aikaa sitten päätetystä, juhlallisesta ilonpidostamme, +on julkista kapinallisuutta sekä uskollisuusvalan rikkomista, taikka +jos se ritari todellakin on sairauden ja synkkämielisyyden kahleissa, +tulee meidän itse kunnioittaa häntä käynnillä hänen luonansa, sillä +tuommoista tautia vastaan ei ole mitään parempaa lääkettä kuin meidän +läsnä-olomme sekä vieno suudelma meidän kurpitsiltamme. -- Lähdetään +siis, te edeskäyvät, soittoniekat, henkivartijat sekä palvelijat! +Kohottakaat korkealle meidän kuninkaallisen arvomme merkki -- +kohottakaat korkealle kurpitsi, sanon minä! Ja puolikoita kantamaan, +joidenka tulee antaa sydänverensä meidän maljojemme täytteeksi, +valitkaa ne, jotka vielä kaikkein lujimmin pysyvät jaloillaan. Heidän +kannettavansa on raskas ja kallis, ja jos ei vika liene meidän omissa +silmissämme, niin ne näyttävät horjuilevan ja keikkuilevan enemmän kuin +mitä suotava olisi. Kas niin, liikkeelle nyt, veikkoset, ja +soittoniekkamme helähdyttäkööt suloisimmat ja uljaimmat sävelensä!" + +Eteenpäin he läksivät nyt humalaisella ilolla ja lystinpidolla, ja +heidän monista tulisoihduistansa leimahteli punertavaa valoa kapeitten +katujen pieniä ikkunoita kohti, joista yömyssylliset talon-isännät sekä +monesti heidän emäntänsäkin myös tirkistelivät salavihkaa, nähdäksensä +mikä hurja pauhu häiritsi rauhallisia katuja tällä oudolla ajalla. +Viimein seisahtui koko se iloinen joukkio ritari Ramornyn asunnon +eteen, jonka pieni piha erotti kadusta. + +Täällä he rupesivat koputtamaan, kolkuttamaan sekä hoilottamaan, uhaten +kostoa uppiniskaisille, jotka eivät tulleet porttia avaamaan. Helpoin +uhatuista rangaistuksista oli sulkeminen tyhjään tynnyriin Lystilän +kuninkaan maan-alaisessa käähkänässä, nimittäin olutkellarissa. Mutta +Eviot, Ramornyn hovipoika, hyvin tunsi noiden noin rohkeasti +kolkuttavien sisäänpyrkijöitten luonteen, ja katsoi, herransa +sairauteen nähden, viisaammaksi olla kokonaan vastaamatta. Hän toivoi +heidän näin viimein lähtevän tiehensä, ja hän tiesi että olisi turha +yrittää saada heidät pyynnöillä luopumaan aikomuksestaan. Ramornyn +makuukammari oli toisella puolella rakennusta, pieneen puutarhaan päin, +joten hovipoika toivoi, ettei hänen herransa uni häiriytyisikään tuosta +melusta. Hän luotti ulkoportin vahvuuteen, jota hän päätti antaa heidän +kolkutuksellaan koettaa, siksi kun kyllästyisivät tai siksi kuin heidän +humalaisiin päihinsä taas joku toinen tuuma johtui. Näytti siis siltä +kuin saisivat meluajat turhaan väsyttää itseään huutamisella sekä oven +kolkuttamisella; mutta viimein heidän valekuninkaansa -- joka, surkea +kyllä, oli liiankin todentodella kuninkaallista sukua -- rupesi +torumaan heitä, sanoen heitä laiskoiksi ja typeriksi viinin- ja +ilon-jumalan palvelijoiksi. + +"Tuokaa tänne", käski hän, "avaimemme -- tuossa se on maassa -- ja +avatkaa sillä tää vastahakoinen portti". + +Avain, jota hän osoitti, oli suuri pölkky, joka oli jätetty sinne kadun +syrjälle sen-aikuisissa Skotlannin kaupungeissa tavallisella +huolimattomuudella. + +Indian miehet kohta nostivat sen hurraten, ja sysäsivät sitä +yhdistetyin voimin porttia vastaan niin kovasti, että lukko, telje sekä +saranat kaikki lusahtivat, ja näyttivät tahtovan pian katketa. Eviot ei +ruvennut odottamaan siksi, kun tää patteri olisi työnsä saanut +tehdyksi; hän tuli ulos pihalle, ja, tavan vuoksi kysyttyänsä yhtä ja +toista, käski porttivahdin avata portti, olevinansa ikään kuin nyt +vasta olisi nuot keski-yölliset vieraat tuntenut. + +"Sinä uskottoman herran kavala orja", sanoi hänelle prinssi, "missä on +meidän kunnoton alamaisemme, ritari Juhana Ramorny, joka on +niskoitellut meidän käskyämme vastaan". + +"Armollinen herra", vastasi Eviot, kumartaen yht'-aikaa puhujan +todelliselle sekä leikki-arvolle, "minun herrani on par'-aikaa kovasti +sairas -- hän on ottanut unijuoman -- ja -- älkää pahaksi panko, +kuninkaallinen korkeus, jos minä, niin kuin velvollisuuteni häntä +kohtaan vaatii, ilmoitan, ettei hänen puheillensa voi päästä, koska +hänen henkensä siitä voisi vaaraan joutua". + +"Pyh! älkääs vaarasta jaaritelko, herra Teviot -- Cheviot -- Eviot -- +vai mikäs teidän nimenne lienee? -- Neuvo vaan nyt minua herrasi +kammariin, taikka avaa ainoasti hänen asuntonsa ulko-ovi, niin minä +sinne kyllä osannen itsekin. -- Kohottakaa kurpitsi korkealle, uljaat +mieheni, ja varokaa, ettei mene tilkkanenkaan hukkaan tuota nestettä, +jonka Bakhus jumala on luonut meille lääkkeeksi kaikkiin ruumiin +tauteihin sekä sydämen suruihin. Tuokaa se lähemmäksi, ja näyttäkää +meille se pyhä kuori, joka niin kallis-arvoista nestettä sisältää". + +Näin sanoen astui prinssi huoneesen ja, tuttu kun siellä oli, juoksi +ylös ylikertaan. Hänen perässään juoksi Eviot, turhaan pyytäen että +oltaisiin hiljaa, ja häntä seurasi muu roskajoukkio. Sillä tavoin +hyökkäsivät he haavoitetun talonherran kammariin. + +Se, joka joskus on kokenut miltä tuntuu kun väkevän unijuoman voimalla +on viimeinkin nukahdettu uneen, huolimatta kiduttelevista +ruumiinkivuista, ja kun sitten tuon lääkkeen vaikuttamasta +luonnottomasta tunnottomuudesta tulee herätetyksi melun ja pauhun +kautta, se yksin saattaa käsittää ritari Ramornyn mielenhämmennyksen ja +säikähdyksen sekä hänen tulisen ruumiinkipunsa, jotka molemmin puolin +toinen toistansa kiihdyttivät. Lisätkäämme siihen vielä se tieto, että +hän oli antanut murhakäskyn, joka luultavasti juuri nyt tuli täytetyksi +-- silloin vasta voimme oikein arvata minkälainen hänen heräämisensä +oli -- herääjän mielestä paljon kauheampi ijankaikkista unta. Ohkaus, +joka oli hänen heräämisensä ensimmäinen merkki, kuului niin hirveältä, +että se pauhaajatkin hetkiseksi aikaa peloitti äänettömiksi. Ramorny +nyt katsahti ympärilleen ja näki noita eriskummallisia olentoja +ympärillään, jotka hänen vielä sekavassa mielessään kuvittelivat vielä +eriskummallisemmilta. Ja hän mutisi itsekseen: + +"Onpa se siis kuitenkin totta, se vanha taru! Nämät tässä ovat +perkeleitä ja minä olen ijankaikkisessa kadotuksessa. Tuli kyllä ei ole +ulkonainen, vaan minä tunnen sitä kuitenkin -- tunnen sydämessäni -- +tunnen sen palavan ikään kuin seitsemän kertaa kuumennettu pätsi tekisi +tehtävänsä minun sisuksissani!" + +Sillä aikaa kuin hän näin tuimin silmin tuijotteli ympärilleen ja +koetti johonkin määrään selvittää päätänsä, lähestyi Eviot prinssiä, +lankesi polvilleen sekä rukoili, että tuo seuralaisjoukko käskettäisiin +ulos. + +"Tämä melu", sanoi hän, "voi herralleni tuottaa kuoleman". + +"Ei mitään hätää, Cheviot", vastasi Rothsayn herttua. "Jos hän olisikin +jo tuonelan tuvan kynnyksellä, tässä on lääke, joka pakoittaisi +paholaiset saaliinsa kynsistään hellittämään. -- Tuokaa kurpitsi +lähemmäksi, veikkoset". + +"Se on surmaa hänelle, jos hän tässä nykyisessä tilassaan siitä +maistaa", sanoi Eviot. "Hän kuolee, jos hän viiniä juopi". + +"Joku muu juokoon sitten hänen sijastaan; hän tulee sitten +parannettavaksi sijaisen kautta. Suokoon meidän suuri herramme Bakhus +ritari Ramornylle sydämen lohdutuksen ja jalostuksen, keuhkojen +puhdistuksen sekä mielikuvituksen kepeyden, jotka ovat hänen +valituimmat lahjansa; ja se uskollinen palvelija, joka hänen sijastaan +juopi, saakoon pyörrytykset, ja kuvotukset, ja hermoin kivistykset, ja +silmäin hämärtymisen, ja pään porotuksen, jotka meidän suuri jumalamme +panee lahjojensa sekaan, ettei ne saattaisi meitä jumalain vertaisiksi. +-- Mitäs siihen arvelet, Eviot? Tahdotkos sinä olla se uskollinen +palvelija ja juoda sen juoman herrasi sijaisena? Tee se, niin me +tahdomme siihen tyytyä ja lähteä, sillä tää meidän alamaisemme näyttää +todella kovin kalmankarvaiselta". + +"Teen minä mielelläni mitä ikänäni vaan minun heikko voimani sallii", +sanoi Eviot, "pelastaakseni herraani juomasta, joka hänelle voi +kuoleman tuottaa, sekä samassa teitä, armollinen herra prinssi, siitä +omantunnon vaivasta, että te olisitte siihen syypää. Mutta seisoopa +tuolla mies, joka varsin mielellään on tekevä sen tehtävän ja vielä +kiittävä teitä, kuninkaallinen armo, lisäksi". + +"Kukas tää on", kysyi prinssi. "Lihamieskö? -- juuri ikään työstänsä +tullut, arvaan ma. Tekevätkö lihamiehet työtä Laskiaispäivän iltana? -- +Hyi kuinka hän vereltä haisee!" + +Sen puhui hän Bonthron'ista. Osaksi hämmästyneenä melusta tässä +talossa, jossa hän luuli pimeyden ja äänettömyyden vallitsevan, osaksi +sekapäisenä paljosta viinistä, jonka hän oli juonut, seisoi se roisto +tuossa oven kynnyksellä, ällistellen tuota pauhaavaa parvea kammarissa. +Härännahkainen tröijynsä oli verissä; verinen kirves oli hänellä +kädessä; näin ilmautui hän kauhistavaisena, ilkeänä haamuna +pauhaajajoukon eteen, joissa, vaikka he eivät itsekään tienneet miksi, +hänen näkönsä nosti yhtä paljon pelkoa kuin myös inhoa. + +Samassa kun he toivat viinikurpitsinsa likemmäksi tuota julmaa +ilkimystä ja kun hän jo ojensi, niinkuin näytti, verillä tahratun +kätensä sitä ottamaan, huudahti prinssi: + +"Viekää hänet alikertaan! Älkää antako sen roiston juoda silmieni +edessä. Hankkikaa hänelle joka muu juoma-astia meidän pyhän +kurpitsimme, ilojemme merkin sijaan -- sian purtilo olisi hänelle +soveliain, jos semmoisen voisi löytää. Viekää hänet pois! Juottakaa +hänet sikahumalaan hänen herransa liian kohtuuden sovitukseksi. -- +Jättäkää minut nyt tänne kolmen kesken ritari Ramornyn sekä hänen +hovipoikansa kanssa. Niin totta kuin olen kunnian mies, ei tuon rosvon +näkö ole minulle mieluinen". + +Prinssin seurue läksi pois, ja Eviot yksin jäi kammariin. + +"Pahoin pelkään", virkkoi nyt prinssi, lähestyen sairaan vuodetta, +aivan toisella äänellä kuin tähän asti, "pahoin pelkään, hyvä Ramorny, +että tämä käyntini ei ole sinulle suotuisa; mutta onpas se sinun oma +vikasi. Vaikka tiesit ainaisen tapamme ja itse minun kanssani olit +ennalta tuuminut tään-illalliset huvituksemme, et ole tullut minua +likelle aina St. Valentinin päivästä saakka -- nyt on jo Laskiaispäivän +ilta -- ja tämä poissa-olosi on julkista kapinaa ja kavallusta meidän +Lystilän valtakuntaa sekä Kurpitsin lakikirjaa vastaan". + +Ramorny kohotti päätään ja katsoi epävakaisella silmällä prinssiin; +sitten hän viittasi Eviot'ia jotakin juomista tuomaan. Ja ovipoika toi +suuren kupin täynnä jotain virvoitusjuomaa, jonka sairas tyhjensi +vapisevalla ahneudella. + +Sitten hän otti useammat hyppyselliset tuosta toinnuttavasta +pulverista, jonka lääkäri hänelle sitä varten oli antanut; sen perästä +hänen ajatuksensa näkyivät selviävän. + +"Annas kun koetan suontasi, Ramorny veikkoseni", sanoi prinssi; "minä +niitä asioita hiukkasen ymmärrän. -- Mitä? Ojennatko minulle vasempaa +kättäsi? -- Se ei ole lääketieteen eikä kohteliaisuuden sääntöjen +mukaista". + +"Oikea käteni on jo tehnyt viimeisen työnsä teidän palveluksessanne, +armollinen herra", mutisi sairas hiljaisella, painuneella äänellä. + +"Mitä se tarkoittaa", kysyi prinssi. "On minulle tosin tullut tieto, +että sinun palvelijasi, Musta Oventin, menetti toisen kätensä. Mutta +kylläpä hän toisellakin vielä saa varastetuksi niin paljon, että pääsee +hirsipuuhun. Hänen kohtalonsa ei siis sen kautta muutu toisellaiseksi +kuin miksi se oli aiottu". + +"Ei se palvelija menettänyt kättänsä teidän palveluksessanne, +armollinen prinssi, vaan minä se olin -- ritari Juhana Ramorny". + +"Sinäkö?" sanoi prinssi. "Sinä mahdat leikkiä laskea minulle, tai on +pääsi vielä sekava unijuomasta!" + +"Jos kaikkein Egyptinmaan valmukukkain mehu pantaisiin yhden siemauksen +sekaan", vastasi Ramorny, "ei se minuun pystyisi, kun tätä tässä +katselen". Niin sanoen hän veti oikean käsivartensa esiin peitteen alta +ja ojensi sen prinssiä kohti, käärittynä kuin se oli. "Jos nämät rievut +päästettäisiin auki ja otettaisiin pois, niin te, armollinen herra, +näkisitte, että verinen tynkkä on kaikki, mitä on jäänyt tähteeksi +kädestä, joka aina oli valmis tempaisemaan miekkaa tupesta, niin pian +kun te puolellakin sanalla käskitte". + +Rothsay astui askelen taaksepäin kauhistuksella. "Se", sanoi hän, +"pitää kostaa!" + +"Se on jo kostettu pieneksi osaksi", virkkoi Ramorny; "näyttihän +minusta kuin olisin nähnyt Bonthron'in täällä juuri ikään -- vai +synnyttikö se kuvaus helvetistä, joka minun mielessäni kaikkein ensiksi +kuvitteli, kun heräsin, tuon tuohon kuuluvan haamun? Eviot, kutsu tänne +se konna -- se on, jos hän on semmoisessa tilassa, että voi näyttää +itseänsä". + +Eviot läksi ja tuli kohta takaisin Bonthron'in kanssa, jonka hän oli +estänyt sille roistolle, hyvin suoduksi rangaistuksen täytteeksi, +aiotusta toisesta viinikurpitsillisesta; sillä ensimmäinen, jonka +murhamies oli kulauttanut suuhunsa, ei ollut häneen mitään silmin +havaittavaa vaikutusta tehnyt. + +"Eviot", käski prinssi, "älä päästä tuota luontokappaletta lähemmäksi. +Sieluni oikein säpsähtää pelosta ja inhosta, kun hänet näen. Hänen +katsannossaan on jotain minun luonteelleni vastahakoista, ja se minua +vavahduttaa niinkuin inhottavan käärmeen näkö, joka ilettää". + +"Kuulkaa ensin mitä hänellä on sanomista, armollinen herra", vastasi +Ramorny. "Ei kukaan voi sitä tehdä vähemmillä sanoilla, paitsi jos +kukaties saisi jonkun viinitynnyrin puhumaan. -- Oletko antanut hänelle +saatavansa, Bonthron?" + +Hirviö kohotti kirveen, joka hänellä yhä vielä oli kädessään ja oli +sillä sivaltavinaan. + +"Hyvä on. Mistä tunsit oikean miehen? -- tää yö, on minulle sanottu, on +pimeä". + +"Näöstä sekä äänestä, vaatteista, astunnasta ja vihellyksestä". + +"Jo riittää, mene tiehes! -- Ja, Eviot, anna hänen saada kultaa sekä +viiniä, niin että sen luontokappaleen sydän tulee tyytyväiseksi. -- +Pois täältä! -- Ja, Eviot, mene sinä hänen kanssaan". + +"Kenenkä hän on surmannut?" kysyi prinssi, jonka sydän nyt tunsi +helpoitusta tuosta kauhistuksesta ja inhosta, joka sitä oli rasittanut, +niin kanan kuin murhamies oli läsnä. "Totta se, toivon ma, on vaan +leikkiä? Muuten en voi sitä sanoa muuksi kuin hurjaksi ja julmaksi +teoksi. Kelle on tullut se kova onni osaksi, että on saanut surmansa +tuon verisen, pedontapaisen orjan kautta?" + +"Mies, joka itsekään ei ollut paljoa parempi", vastasi sairas, "kurja +käsityöläinen, jolle kuitenkin kohtalo antoi tilaisuuden tehdä +Ramornystä vaivainen raukka -- menköön hänen halpa sielunsa helvettiin! +-- Hänen kurja henkensä on vaan minun kostonhalulleni, niinkuin yksi +tippa vettä palavalle pätsille. Minun täytyy lyhyeltä puhua +puhuttavani, sillä ajatukseni jälleen sekaantuvat; ainoasti tämän +hetken tärkeys pitää ne nyt vielä koossa, niinkuin pihdit nuolikimpun. +Te olette vaarassa, herra prinssi -- sen tiedän aivan varmaan -- te +olette härsyttäneet Douglas'ia sekä suututtaneet setäänne -- ja +pahoittaneet isänne mieltä -- vaikka siitä ei olisi niin suurta lukua, +jos ei nuot toiset olisi vihastuksissa". + +"Siitä olen surullinen, että olen isäni mieltä pahoittanut", virkkoi +prinssi, joka nyt puheeksi tulleen seikan vuoksi jo oli kokonaan +unohtanut niin muka mitättömän asian, kuin erään käsityöläisen tapon, +"jos todella lienee niin laita. Mutta jos vaan saan elää, niin tulee +vielä joskus Douglas'in voima murretuksi, eikä ole Albanyllakaan paljon +apua viekkaudestaan!" + +"Kyllä -- _jos_ -- _jos_. Armollinen herra", lisäsi Ramorny, "semmoisia +vihamiehiä vastaan kuin nuot, te ette saa turvata paljaasen _jos_'iin +tai _mutta_'aan -- teidän pitää kerrassaan päättää, tahdotteko tappaa +vai tulla tapetuksi". + +"Mitä tarkoitat, Ramorny? Sinä hourailet kuumeessas", vastasi Rothsayn +herttua. + +"En, armollinen herra", sanoi Ramorny, "jos olisinkin hulluimmassa +hourauksessa, niin ne ajatukset, jotka nyt tässä silmänräpäyksessä +minun pääni läpi lentävät, sen haihduttaisivat. Saattaa olla että suru +kadotetusta kädestäni on minut vimmastuttanut ja että huolellinen pelko +teidän puolestanne, armollinen prinssi, on minut rohkeihin tuumiin +yllyttänyt -- mutta minulla on kaikki älyni, jonka Jumala on minulle +suonut, tallella, kun sanon teille, että jos te vastamaailmassa +tahdotte pitää Skotlannin kruunun päässänne -- eikä siinä vielä kyllä +-- vaan jos tahdotte toisen Valentinin-päivän saada nähdä, niin teidän +pitää -- --" + +"Mitä minun pitää tehdä, Ramorny?" lausui prinssi arvokkaalla +katsannolla; "ei se toki suinkaan liene mitään, joka minulle olisi +häpeäksi?" + +"Ei ollenkaan mitään häpeällistä taikka sopimatonta Skotlannin +prinssille, jos meidän maamme verintahratut ajantiedot totta puhuvat. +Mutta saattaa kyllä olla, että se koskee kipeästi maskeraatti- ja +leikkiprinssin korviin". + +"Sinä puhut kovia sanoja, Juhana Ramorny", virkkoi Rothsayn herttua +mielipahalla; "mutta oletpa kalliilla hinnalla kyllä, sen kautta, mitä +minun palveluksessani olet menettänyt, saanut oikeuden torua minua". + +"Herra Rothsayn herttua", vastasi ritari, "haavalääkäri joka tätä +kädentynkääni tässä parantelee, sanoi minulle, että mitä kipeämmältä +hänen veitsensä sekä poltinrautansa tuntui minuun, sitä suurempi oli +toivo minun paranemisestani. Samaten en pelkää, vaikka pahentaisinkin +teidän mieltänne, kunhan vaan sillä saisin teidät ymmärtämään, mitä +teidän, saadaksenne hengissä pysyä, välttämättömästi on tehtävä. Te +olette, herra prinssi, jo liian kauan ollut iloisen hullutuksen +harjoittelija; nyt teidän pitää miehen toimiin ryhtyä, taikka tulette +muserretuksi, niinkuin perhonen, sille kukalle, jolla te leikitte". + +"Kylläpä luulen ymmärtäväni sinun siveys-saarnasi, Ramorny -- sinä olet +kyllästynyt noihin meidän iloisiin hulluttelemisiimme -- kirkonmiehet +niitä sanovat synniksi -- ja mielesi tekisi nyt jotain pikkuista tosi +rikosta. Joku murha silloin, tällöin, tai joku verilöyly antaisi uuden +paremman maun irstailemiselle, samoin kuin hiukkanen öljypuun hedelmää +on hyvä höyste viinin seassa. Mutta minun pahimmatkin pahantekoni ovat +vaan iloisia vallattomuuksia, -- minulla ei ole taipumusta veriseen +ammattiin -- minua inhoittaa kun näen tai kuulenkin sitä harjoitettavan +kurjintakin orjaa vastaan. Jos joskus tulen kuninkaaksi, jolloin mun +arvattavasti, samoin kuin isäni, täytynee viskata pois oma nimeni ja +tulla Robertiksi, Brucen kunniaksi -- jos sillä tavoin käy, niin pitää +jokaisella Skotlannin pojalla olla pullo toisessa kädessä, ja toinen +käsi tytön kaulan ympäri; ja miehuus sitten tulee koeteltavaksi +suuteloilla sekä pikarillisilla, ei puukoilla eikä miekoilla. Ja minun +haudalleni viimein pitää tulla tämmöinen kirjoitus: 'Tässä lepää +Robert, neljän sitä nimeä. Hän ei saanut voittoja sodassa niinkuin +Robert Ensimmäinen. Hän ei koronnut kreivistä kuninkaaksi niinkuin +Robert Toinen. Hän ei perustanut kirkkoja niinkuin Robert Kolmas. Vaan +hän tyytyi siihen, että sai elää ja kuolla kaikkien iloisten poikien +kuninkaana'. Koko tuosta minun esi-isieni kaksi vuosisataa kestävästä +sarjasta en huolisi kilpailla kenenkään muun kanssa kuin: + + "Ukon Couli kuninkaan + Mi joi, kunhan kaattiin vaan". + +"Armollinen herra", virkkoi Ramorny, "sallikaa minun teille muistuttaa, +että teidän iloisista pidoistanne välistä tulee sangen pahoja +seurauksia. Jos olisin tään käteni menettänyt tappelussa, jossa olisi +saatu joku suuri voitto teidän ylen mahtavista vihamiehistänne, niin en +olisikaan sitä surrut. Mutta että minun täytyy muuttaa kypäri ja +teräshaarniska munkin päähineesen ja munkin kaapuun yöjalkalais-kahakan +tähden -- --" + +"Jokos siihen nyt taas tartuit, Ramorny", keskeytti häntä huoleton +prinssi. "Kuinkas olet niin ilkeä, että aina taas viskaat minulle +verisen kätesi vasten silmiä, niinkuin Gaskhall'in aave viskeli +päätänsä ritari William Wallacea kohti! Oletpas sinä, ajattele se, +vielä Fawdyon'iakin järjettömämpi; sillä Wallace oli tuittupäissään +häneltä pään poikki sivaltanut; ja minä puolestani kernaasti pistäisin +kätesi paikalleen jälleen, jos se olisi mahdollista. Ja kuules, koska +se on mahdoton, lupaan hankkia sinulle sen sijaan samallaisen +rautakäden kuin se, joka oli vanhalla Carselogien ritarilla -- hän +sillä tervehti ystäviään, hyväili vaimoansa, uhkaili vihollisiaan, +sanalla sanoen teki kaikki, mitä lihaisella kädellä saattaa tehdä, sekä +päällehyökätessä että myös itseänsä puolustaessa. Katsopas, Juhana +Ramorny, onhan meillä kaikenlaista liikaakin. Voisihan yhdelläkin +silmällä nähdä, yhdellä korvalla kuulla, yhdellä kädellä johonkuhun +koskea, yhdellä sieraimella haistella. Ja mitä varten meillä pitää olla +noita kaikkia parittain -- jos ei sattuman menettämisen tai +vioittumisen varalle -- minä en puolestani voi käsittää". + +Ramorny hiljaisella huokauksella kääntyi pois. + +"Ei, Ramorny", virkkoi herttua, "en minä nyt ollenkaan laske leikkiä. +Tiedäthän sinä itse mikä on totta noissa jutuissa Carselogien ritarin +rautakädestä, paremmin kuin minä, koska hän eli aikanaan sinun +kotiseudussas. Hänen aikanaan ei tuommoista taidokasta kalua saatu +tehdyksi muualla kuin Romassa. Mutta lyönpä vaikka sadasta markasta +vetoa sun kanssas, että meidän Perth'in aseseppä, Wynd'in Heikki, +kunhan vaan saisi tuon mainitun rautakäden malliksi, osaisi takoa juuri +samanlaisen, yhtä hyvän kuin suinkin kaikki Roman sepät yhteensä +saisivat aikaan, vaikkapa sen lisäksi olisi kaikki kardinaalitkin läsnä +heidän työlleen siunauksia lukemassa". + +"Kylläpä minä voisin uskaltaa käydä siihen vetoon, herra prinssi", +vastasi Ramorny katkerasti; "mutta ei nyt ole aikaa hullutella. -- Te +olette antaneet minulle eron palveluksestanne, setänne käskystä?" + +"Isäni käskystä", vastasi prinssi. + +"Joka kokonaan on setänne käskyjen alainen", jatkoi Ramorny. "Minä nyt +olen suosiosta poishyljätty mies, viskattu syrjään, samoin kuin minä +nyt aioin viskata pois oikean käden kintaan, niinkuin tarpeettoman +kalun ainakin. Mutta vaikka käteni on mennyt, saattaisi minun pääni +vielä olla teille avuksi. Malttaisitteko te, kuninkaallinen armo, +kuulla minulta pari ykstotista sanaa? -- sillä minua jo kovasti +väsyttää ja tunnen kuinka voimani alkaa loppua". + +"Puhu mitä tahdot", sanoi prinssi. "Menetetty kätes' velvoittaa minua +kuultelemaan; sinun verinen käsivarren tynkkäs on valtikka, joka minua +hallitsee. Puhu siis; mutta käytä oikeuttasi sääliväisesti". + +"Sanottavani on oleva lyhyt, niin hyvin teidän kuin itsenikin tähden -- +eikä olekaan minulla paljon sanottavaa. Douglas aikoa nyt kohta koota +vasallinsa ympärilleen. Hän aikoo, Robert kuninkaan nimessä, nostaa +aseisin kolmekymmentätuhatta rajalaista, jotka hän sitten on tuova +kanssansa tänne ylämaahan: ja vaativa Rothsayn herttuaa suomaan, taikka +oikeastaan takaisin-antamaan hänen tyttärelleen perintöprinssin +puolison arvoa sekä etuuksia. Robert kuningas on suostuva mihin +ehtoihin hyvänsä, kunhan niillä saa rauhan palautetuksi. Mitä siihen +herttua sanoo?" + +"Rothsayn herttua rakastaa rauhaa", vastasi prinssi ylpeästi, "vaan ei +ole koskaan pelännyt sotaa. Ennen kuin prinssi tuolle röyhkeälle +hempukalle taas suopi sijan pöydässään sekä vuoteellaan, hänen isänsä +käskystä, pitää Douglas'in ensin olla Skotlannin kuningas". + +"Olkoon niin -- mutta se ei olekaan kaikkein uhkaavin vaara, varsinkin +koska se uhkaa julkista väkivaltaa, sillä Douglas ei käy salateitä". + +"Mikäs se sitten niin uhkaa ja pitää meidät valveella tällä myöhäisellä +yön hetkellä? Minä olen väsyksissä, sinä haavoitettu mies, ja jopa nää +vaksikynttilätkin tässä alkavat liehua, ikään kuin kärsimättöminä +meidän pitkistä puheistamme". + +"Sanokaa mulle sitten vaan, kuka se tätä Skotlannin kuningaskuntaa +hallitsee?" virkkoi Ramorny. + +"Robert, kolmas sitä nimeä", vastasi prinssi, nostaen lakkiaan samassa, +"ja pitäköön hän kauan valtikkaa kädessään". + +"Oikein ja amen", vastasi Ramorny; "mutta kukapas hallitsee Robert +kuningasta ja käskee melkein kaikki, mihin se hyvä kuningas ryhtyy?" + +"Albanyn herttua, niin sinä kai sanoisit", vastasi prinssi. "Niin, +kyllä se on totta, että isäni melkein aina noudattaa veljensä neuvoja. +Enkä voi sydämessäni häntä siitä moittia, Ramorny, sillä varsin vähän +apua on hänellä ollut pojastaan." + +"Mutta antakaa hänelle nyt apua, armollinen herra", sanoi Ramorny. +"Kuulkaas, minulla on hirvittävä salaisuus tiedossani. -- Albanyn +herttua on hieronut kauppaa minun kanssani, pyytänyt minua +apulaisekseen, kun hän teiltä, herra prinssi, tahtoo ottaa henkenne! +Hän tarjosi minulle täyden anteeksi-annon kaikesta, mikä on ollut, sekä +suuren suosion vastaiseksi ajaksi". + +"Mitä muka -- minun henkenikö? Tottahan, arvaan ma, ainoasti arvelit +sanoa: minun kruununi? -- Sehän olisi jumalaton teko! -- Hän on minun +isäni veli -- he ovat istuneet yhden ja saman isän polvilla -- maanneet +yhden ja saman äidin rinnoilla. -- Hyi häpeä, mies! Kaikkia hullutuksia +onkin saatu sinut, sairas mies, uskomaan!" + +"Uskomaan tosiaan!" sanoi Ramorny. "Onpas se uutta ja outoa minulle, +että minua liian herkkä-uskoiseksi sanotaan. Mutta mies, jonka +välityksellä Albanyn herttua esitytti minulle kiusauksiansa, on +semmoinen, jota jokainen ihminen on uskova, niin pian kun hän jostain +tehtävästä ilkityöstä puhuu -- maistavatpa lääkkeetkin, jotka hän +sormillaan on laittanut, myrkyltä". + +"Pyh! semmoinen konna panettelisi vaikka pyhäämiestäkin", vastasi +prinssi. "Sinua on narrina pidetty kerrassaan, Ramorny, vaikka olet +viekas. Setäni Albanyn herttua on kunnianhimoinen ja tahtoisi +mielellään itselleen sekä lapsillensa suurempaa vallan ja rikkauden +osuutta, kuin mitä hänen olisi oikeus ja kohtuus pyytää. Mutta hänkö +senvuoksi syöksisi veljensä pojan pois valta-istuimelta tai murhaisi +minut? -- Hyi häpeä, Ramorny, älä saata minua kiusaukseen muistuttaa +tuota vanhaa sananpartta että: pahantekijä aina myös on paljon +pelkääjä. Sinusta puhuu epäluulo, ei varma tieto". + +"Te olette, armollinen herra, turmiollisesti sokea -- mutta minä +aukaisen teidän silmänne. Albanyn herttua on yleisesti vihattu +ahneutensa sekä omanvoiton-pyyntinsä tähden -- te, armollinen prinssi, +olette kenties enemmän rakastettu kuin -- --" + +Ramorny tähän pysähtyi, mutta prinssi suuttumatta lisäsi -- "enemmän +rakastettu kuin kunnioitettu? Niinkös sinä arvelit sanoa, Ramorny?" + +"Kumminkin", sanoi Ramorny, "olette te enemmän rakastettu kuin pelätty, +ja se on vaarallinen asia prinssille. Mutta luvatkaa minulle kunnian +miehenä ja ritarina, ettette suutu, jos teen teille hyödyllisen teon, +ja lainatkaatte minulle sinettinne, niin että saan teidän nimessänne +koota ystäviä -- silloin ei ole Albanyn herttua koskaan enää saava +käskeä tässä hovissa, ennen kuin minun kuollut käteni jälleen kiintyy +tähän tynkkään, johon se kuului, ja rupeaa jälleen kuuliaisesti toimeen +panemaan pääni käskyjä". + +"Etpä toki uskaltane kastella kättäsi kuninkaallisella verellä?" kysyi +prinssi ankarasti. + +"Hyi, armollinen herra -- en millään muotoa -- verta ei tarvitse +vuodattaa, vaikka henki kenties, jopa varmaankin, on sammuva itsestään. +Kunhan ei kaadeta öljyä lisään taikka kun vaan laiminlyödään +suojelemista tuulelta, niin on häilyvä liekki pian kuoleva lamppuhunsa. +Ei se ole tappamista, jos antaa ihmisen kuolla itsestään". + +"Se on totta -- en ollut sitä valtioviisasta keinoa muistanut. No, +pankaamme siis, että setäni Albanyn herttuan elämä ei tulisi jatketuksi +-- siksihän, luulen ma, tullee sitä asiaa nimittää -- kukas sitten +tulisi olemaan Skotlannin hovissa käskijänä?" + +"Robert Kolmas, mahtavan Taavetin, Rothsayn herttuan ja +sijais-kuninkaan, suostumuksella, neuvolla sekä avulla, jonka käsiin +hyvä kuningas, väsyneenä hallitsemisen vaivoihin ja vastuksiin, on, +arvaan ma, pian mielellään antava kruununsakin. Sitten eläköön meidän +uljas nuori kuninkaamme Taavetti Kolmas: + + "Ille manu fortis + Anglis ludebit in hortis".[27] + +"Ja meidän isämme ja edeltäjämme, sallitaanko hänen elää nyhjystellä, +hovikappalaisena rukoillen meidän puolestamme, jonka suosiosta hän +saapi oikeuden laskea harmaat hiuksensa hautaan niin pian -- vaikkei +pikemmin -- kuin luonnon säätös vaatii? -- Vai onko häntäkin kohtaava +joku tuommoinen pikku laiminlyöminen, joka tekee että ihmiset itsestään +lakkaavat elämästä, ja muuttavat ahtaasta vankihuoneesta tahi +vankihuoneen kaltaisesta luostarista tuohon pimeään, rauhalliseen +kammioon, missä -- niinhän papit hokevat -- häijyt herkeävät vastusta +tekemästä ja väsyneet saavat levätä". + +"Te puhutte leikkiä, armollinen prinssi", vastasi Ramorny; +"pahantekeminen vanhalle, hyvälle kuninkaalle olisi yhtä paljon vasten +luontoa kuin vasten valtioviisautta". + +"Mitäs sitä kammoksut, mies", kysyi prinssi ankaralla mielipahalla, +"kun koko neuvosi on yhtä luonnottomien rikosten jaksoa, sekoitettuna +lyhytnäköisellä kunnian-himolla? -- Jos Skotlannin kuningas nytkin töin +tuskin vaan voi pitää puoltansa aatelisherrojansa vastaan, vaikka hänen +lippunsa seisoo pystyssä tahratonna ja kunniallisena -- kukapa sitten +rupeaisi seuraamaan prinssiä, jonka nimi olisi häväisty setänsä +surmaamisen sekä isänsä vangitsemisen kautta? Kuules, mies, sinun +valtioviisautesi inhoittaisi turkkilaista divaniakin,[28] saatikka +sitten jonkun kristityn kansan valtioneuvoskuntaa. -- Sinä olet ollut +kasvattajani, Ramorny, ja, kukaties voisin syyttää sinun opetusta sekä +sinun esimerkkiäsi useista niistä hullutuksista, joista ihmiset minua +moittivat. Kenties, jos ei sinua olisi ollut, en nyt seisoisi +täällä sydän-yöllä narripuvussa" -- hän katsahti vaatteisinsa -- +kuultelemassa, kuinka eräs kunnianhimoinen irstailija minua kehoittaa +murhaamaan setääni ja anastamaan kruunua paraalta kaikista isistä. +Koska minussa itsessänikin on yhtä paljon syytä, ei vaan sinussa yksin, +siihen että olen näin syvälle kunniattomuuden kuiluun vajonnut, niin ei +olisi oikein, jos sinä yksin saisit siitä kuolemanrangaistuksen. Mutta +älä koskaan enää, kuoleman uhalla, uskalla toistamiseen puuttua tähän +aineesen! Sillä sitten antaisin ilmi sinun hankkeesi isälleni -- +Albanyn herttualle -- koko Skotlannille sekä pitkin että poikin maata! +Niin monta kuin on kaakinpuuta meidän maassa, niin moneksi palaseksi on +hakattava sen kavaltajan ruumis, joka semmoisia kauhistavaisia neuvoja +uskaltaa antaa Skotlannin kruununperilliselle! -- Toivoni on vaan se, +ettei tämä ollut mitään tyystin mietittyä ajatusta, vaan ainoasti oli +sinun sairaitten aivojesi hourausta, joihin haavasi kuumetus sekä +unijuoman myrkyttävä voima ovat vaikuttaneet". + +"Todellakin, kuninkaallinen armo", virkkoi Ramorny, "jos lienen sanonut +jotain, mikä teille on voinut antaa syytä niin tuliseen vihastukseen, +niin se on tullut liian kiivaasta rakkaudesta teihin sekä samassa älyn +typeryydestä. Totta tosiaan minä olen viimeinen mies, joka rupeaa +kunnianhimoisiin hankkeisin kehoittamaan, siinä toivossa että niistä +minullekin tulisi joku etu! Voi! Mikä muu minulla nyt olisi edessä, +kuin peitsen ja satulan vaihtaminen käsikirjaan sekä rippituoliin? +Lindores'in luostari saa nyt ottaa turvihinsa tään vaivaiseksi ja +köyhäksi tulleen Ramornyn ritarin, jolle siellä tulee kyllin aikaa +mietiskellä noita Raamatun sanoja: 'Älkää ruhtinaisin turvatko!'" + +"Se on hurskas aikomus", sanoi prinssi, "jonka edesauttamista en +suinkaan tahdo laiminlyödä. Minä luulin, että meidän erillä-olomme +vaan oli kestävä jonkun aikaa -- vaan nyt meidän pitää erota ijäksi. +Tämmöisen, meidän välillämme olleen puheen jälkeen on tietysti +tarpeellista, että me pysymme erillämme. Mutta Lindores'in luostari tai +mikä muu siis ottaneekin sinut turvihinsa, on meiltä saava runsaasti +lahjoja sekä suosiota. -- Ja nyt, Juhana Ramorny, nuku -- nuku -- ja +unhota pois turmiollinen puheesi, jonka taudin ja viinin kuumuus on +synnyttänyt, toivon ma, pikemmin kuin sinun oma mielesi. -- Näytä +valkeaa, Eviot, että pääsen ulos". + +Eviot'in huuto kutsui kokoon prinssin seuralaiset, jotka olivat +nukahtaneet rappusille sekä etuhuoneesen, uupuneina illallisesta +mässäilemisestään. + +"Eikös ole teissä yhtään selväpäistä?" kysyi Rothsayn herttua, jota +hänen seuralaisensa näkö inhotti. + +"Ei yhtään -- ei yhtään ainoaa", vastasi koko joukko humalaisella +riemuhuudolla; "ei meissä ole yhtään, joka olisi uskoton Lystilän +kuninkaalle!" + +"Te olette siis joka mies luontokappaleiksi muuttuneet?" sanoi prinssi. + +"Totellen teitä, armollinen kuningas, ja noudattaen teidän +esimerkkiänne", vastasi yksi; "taikka jos lienemme hiukkasen jäljellä +kuninkaallista majesteettia, niin kyllä yksi ainoa kulaus ruukusta --" + +"Vaiti luontokappale!" käski Rothsayn herttua. "Eikö ole siis teissä +yhtään ainoata selväpäistä, kysyn vielä kerran". + +"On, jalo herra kuningas", kuului vastaus, "on tässä kuitenkin yksi +uskoton veikko, Watkins Englantilainen". + +"Tule sitten sinä tänne, Watkins, ja näytä mulle valkeaa tulisoihdulla. +-- Anna minulle nyt viitta ja toinen lakki, ja ota pois näät korut" -- +hän viskasi sulkakruununsa maahan; -- "soisinpa että voisin viskata +pois kaikki hullutukseni yhtä helposti! -- Englantilainen Wat, seuraa +sinä minua, ja te muut lopettakaa nyt jo pauhaamisenne ja riisukaat +maskeraatti-vaatteenne. Laskijaispäivä on lopussa ja paasto on +alkanut". + +"Meidän kuninkaamme luopuu tänä yönä kruunustaan tavallistansa +aikaisemmin", virkkoi yksi peuhaajoista. Mutta kun ei prinssi siihen +mitään kehoittavaa sanaa vastannut, niin hekin, jotka sillä hetkellä +olivat aivan humalassa, yrittivät, niin hyvin kun voivat, olla +olevinansa selvät. Koko tuo äsken niin meluava joukkio koetti nyt tehdä +niinkuin säädylliset ihmiset, jotka, jos äkkiarvaamatta ovat joutuneet +päihinsä, pyytävät peittää sitä tilaansa kaksin verroin ykstotisella +käytöksellä. Sillä välin prinssi, kiireesti muutettuaan pukuansa, +astui ovelle päin sen tulisoihdun valolla, jota ainoa selväpäinen +mies koko laumassa piteli; mutta astuessaan oli hän kompastua +luontokappaleentapaisen Bonthron'in nukkuvaan ruumiisen. + +"Mitäs se on! Onkos se ilkeä luontokappale taas tielläni?" huusi +prinssi vihastuksella ja inholla. "Muutamat teistä, vierittäkääpäs tää +sika tässä hevosten juomaruuheen, niin että hän kumminkin yhden kerran +eläissään tulisi puhtaaksi!" + +Seuralaisjoukko kohta täytti tämän käskyn, käyttäen siihen ulkopihassa +olevaa kaivoa; ja Bonthron, joka ei jaksanut tätä kuritusta vastustaa, +ilmoitti kuitenkin vastahakoisuutensa sanattomilla öhkimisillä ja +röhkimisillä, aivan kuin kuolemallaan oleva metsäkarju. Prinssi +puolestaan jatkoi kulkuansa omaan kortteriinsa, taloon, jota sanottiin +valtiomarskin kartanoksi, siksi kun se oli Errol'in kreivillisen suvun +oma. Luovuttaakseen ajatuksensa vähemmin hauskoista aineista, kysyi +prinssi matkalla kumppaliltaan, mistä se tuli, että hän yksin oli +selväpäisenä, kun koko muu joukko oli niin aivan humalassa. + +"Älkää panko pahaksi, kuninkaallinen armo", vastasi Englantilainen +Watkins, "kyllä sen myönnän, että olin varsin rohkea, kun uskalsin olla +selvänä; vaikka te, korkea herra, käskitte meidän joka mies juoda +itsemme humalaan. Mutta siihen nähden, että kaikki muut olivat +Skotlantilaisia, paitsi minä, en katsonut viisaaksi humaltua heidän +seurassaan. He näet silloinkin, kun me kaikki olemme selvät, töin +tuskin vaan kärsivät minua; ja jos viini olisi valtaan päässyt, olisin +kenties heille puhunut suuni puhtaaksi ja saanut yhtä monta pistosta +kuin on puukkoja siinä kunnon joukkiossa". + +"Et sinä siis koskaan aio ottaa osaa minun väkeni juominkeihin?" + +"Jos niin sallitte, en; paitsi jos te, kuninkaallinen armo, joskus +käskisitte koko muun joukon pysyä selvänä, niin että Willi Watkins toki +kerran saisi juoda itsensä juovuksiin, henkeänsä pelkäämättä". + +"Semmoinen tilaisuus saattaisi sattua. -- Missä palveluksessa olet, +Watkins?" + +"Tallirenkinä, armollinen herra prinssi". + +"Sano kammariherralle, että hän toisi sinut sisäpalvelukseen, +yövartija-joukkohoni. Sinun näkös on mulle mieleen, ja juomaton mies on +hyvä olemassa talossa, jos kohta hänen selväpäisyyteensä ei olisikaan +muu kuin kuolemanpelko syynä. Palvele siis nyt liki minun personaani, +ja saatpa nähdä, että selväpäisyys on runsaasti rahaa antavainen avu". + +Sillä välin oli rasittava huoli ja pelko entisen tuskan lisäksi astunut +ritari Ramornyn sairashuoneesen. Hänen ajatuksensa, puolipyörryksissä +kuin hän oli unijuomasta, sekaantuivat taas kokonaan, kun prinssi oli +lähtenyt, jonka läsnä-ollessa hän voimakkaalla vastaanponnistuksella +oli juoman vaikutusta vastustanut. Hänen itsetietonsa, joka keskustelun +aikana oli ollut aivan selvä, alkoi nyt jälleen suuresti hämärtyä. +Hänessä oli se yleinen tuntu, että hän oli saattanut itsensä suuren +vaaran alaiseksi; että hän oli tehnyt prinssin vihamiehekseen, ja +ilmoittanut prinssille asioita, jotka kenties oli saava hengellänsä +maksaa. Kun hän oli tämmöisessä ruumiin ja sielun tilassa, eipä voi +kummeksia, että hän rupesi unta näkemään taikka että hänen heikontuneet +hermonsa muuten joutuivat noiden mielenkuvittelemisten alaisiksi, joita +opiumi vaikuttaa. Hänestä näytti että Annabella kuningattaren haamu +seisoi hänen vuoteensa vieressä, kysyen missä se nuorukainen oli, jonka +hän oli uskonut Ramornyn hoidon alle vilpitönnä, puhdastapaisena, +iloisena ja viattomana. + +"Sinä olet hänet saattanut vallattomaksi, irstaiseksi ja +pahantapaiseksi", virkkoi kelmeän kuningattaren haamu. "Yhtähyvin +kiitän nyt sua, Juhana Ramorny, vaikka olet ollut kiittämätön minulle, +sanasi syöjä ja minun toivojeni pettäjä. Sinun vihasi on nyt vaikuttava +sitä pahaa vastaan, jonka sinun ystävyytes on hänelle tehnyt. Ja hyvin +minä toivon, että nyt, kun et sinä enään ole hänen neuvon-antajanaan, +minun kova-onninen lapseni vielä jonkun kipeän kärsimisen kautta voi +saada anteeksiannon sekä sijan paremmassa maailmassa". + +Ramorny ojensi käsivartensa hyväntekijäänsä kohti, koettaen ilmoittaa +katumustaan ja puhdistaa puoltansa. Mutta haamun katsanto tuli yhä +synkemmäksi ja tylymmäksi, siksi kun ei se ollutkaan enää kuningatar +vainaan näköinen, vaan sai Mustan Douglas'in synkän ja röyhkeän +katsannon -- sitten Robert kuninkaan pelkääväisen, surullisen muodon, +joka näkyi nurehtivan kuninkaallisen sukunsa lähenevää loppua -- ja +sitten näky muuttui koko parveksi eriskummallisia, osaksi inhoittavia, +osaksi naurattavia olentoja, jotka ällistellen loruelivat, ja +vääntelivät itseänsä luonnottomalla, hullunkurisella tavalla, ikään +kuin tehden pilaa hänestä, joka koetti saada selvää käsitystä heidän +muodostaan. + + + + +KAHDEKSASTOISTA LUKU. + + + Verinen maa, miss' elämää ei laki + Voi turvata. + + Byron. + +Tuhka-keskiviikon (ensimmäisen paastopäivän) aamu koitti vaaleana ja +harmaana, niinkuin aamut ovat sillä vuoden-ajalla Skotlannissa, missä +ilkein, kolkoin ilma usein tulee juuri ensimmäisinä kevät-kuukausina. +Oli nyt kova pakkanen, ja kaupunkilaiset nukkuivat pitkään edellisen +pyhän mässäämisen perästä. Aurinko oli siis jo koko tunnin ollut +taivaanrannan yläpuolella, ennen kuin yleisemmin alkoi näkyä elämän +merkkiä Perth'in kaupungin asukkaissa. Oli siis jo melkoinen aika +päivän-nousun jälkeen kulunut, kun eräs kaupunkilainen, aamumessuun +mennessään, huomasi Olivier Proudfute paran ruumiin. Se makasi kasvot +maahan päin, poikki katuojan, sillä tavalla kuin oli kaatunut, koska, +niinkuin lukija varmaan on arvannut, ritari Ramornyn "vyö-pojan" s.o. +käskyläisen, Bonthron'in sivallus oli häneen sattunut. + +Tämä aikainen kaupunkilainen oli Allan Griffin -- siksi kutsuttu, koska +hän oli Griffin-ravintolan isäntä. Hänen huutonsa kokosi sinne ensin +muutamia naapureita ja vähitellen koko suuren kansanjoukon. Tuon +yleisesti tutuu härännahkaisen kylterin sekä kypärin punaisen sulkasen +näkö ensin synnytti sen huhun, että tapettu mies oli uljas Heikki Seppä +-- tämä väärä luulo kesti jonkun aikaa; sillä Griffin-ravintolan +isäntä, joka itse joskus oli ollut raatimiehenä, ei sallinut ruumista +siirtää eikä liikuttaakaan, ennen kuin pormestari Craigdallie olisi +tullut. Näin tavoin jäivät kasvot näkemättä. + +"Tämä asia koskee koko meidän kaunista kaupunkia", lausui hän; "ja jos +tää tässä todellakin on uljaan Wynd'in Heikin ruumis, niin ei ole sitä +miestä Perth'issä, joka ei panisi alttiiksi tavaraansa ja henkeänsä, +saadakseen siitä kostoa. Katsokaa vaan, ne konnat ovat häntä takaapäin +sivaltaneet -- eipä olekaan yhtään miestä pari peninkulmaa ylt'ympäri +Perth'in kaupunkia, ei Vuoristossa eikä Alankomaissa, ei aatelista eikä +aatelitonta, joka olisi tohtinut astua hänen silmiensä eteen, semmoinen +ilkeä aikomus mielessänsä. Voi, Perth'in urhokkaat miehet! Teidän +miehuutenne kukka on hakattu maahan, ja vieläpä niin kunnottomalla, +kavalalla kädellä!" + +Hurja vimmanhuuto nousi kansanjoukosta, joka kiireesti yhä +karttumistaan karttui. + +"Nostakaamme hänet hartioillemme", virkkoi eräs väkevä lihamies, "ja +kantakaamme hänet kuninkaan silmäin eteen Dominikolais-luostariin". + +"Niin oikein", vastasi muuan seppä; "ei mikään telje eikä lukko saa nyt +estää meitä pääsemästä kuninkaan puheille -- ei mikään munkki eikä +messu san meitä nyt luopumaan päätöksestämme. Ei ole koskaan yksikään +seppä taitavammin kuin hän kilkuttanut alaisinta!" + +"Dominikolais-luostariin! Dominikolais-luostariin!" huusi koko +kansanjoukko. + +"Malttakaa mielenne, naapurit", kehoitti toinen porvari. "Meidän +kuninkaamme on hyvä kuningas, ja rakastaa meitä niinkuin omia +lapsiansa. Douglas'in kreivi ja Albanyn herttua nehän estävätkin hyvää +Robert kuningasta kuulemasta kansansa parkumista". + +"Pitääkö meidän vai tulla murhatuiksi omilla kaduillamme, senvuoksi +muka että kuninkaalla on liian pehmeä sydän?" kysyi lihamies. "Kas +Robert Bruce se teki toisin. Jos ei kuningas huoli pitää puoltamme, +niin pitäkäämme me itse. Soittakaa kaikkia kirkonkelloja takaperin, +joka ainoata helisevää ja kalisevaa mitä meillä on. Huutakaa +säästämättä kurkkuanne: St. Johanneksen metsästysjoukko on liikkeellä!" + +"Niin oikein," huusi toinen porvari, "ja juoskaamme Albanyn sekä +Douglas'in tyyspaikoille, ja polttakaamme ne poroksi! Ilmoittakoot +tulen liekit läheisille sekä kaukaisille, että Perth'in porvareissa on +ollut uljaan Heikki Seppänsä kostajia! Hän on sen seitsemänkin kertaa +sivaltanut miekallaan kauniin kaupunkimme puolesta -- näyttäkäämme nyt +että mekin toki kerran voimme taistella, hänelle tehtyä pahaa +kostaaksemme. Hoi! hoi! uljaat porvarit, St. Johanneksen +metsästysjoukko on liikkeellä!" + +Tämä huuto, Perth'in porvarein vanha tuttu sotahuuto, joka harvoin +kuultiin muulloin kuin yleisen metelin aikana, kajahti nyt mies +mieheen. Samassa rupesi parista läheisestä kirkontornista, joihin +vimmastuneet porvarit olivat nousseet, mihin pappein luvalla, mihin +kiellosta huolimattakin, kuulumaan tuo pahaa ennustava kelloin +vongahteleminen, jota sanottiin kellojen soittamiseksi takaperin, siitä +syystä. että eri-äänisiä kelloja soitettiin päinvastaisessa +järjestyksessä kuin tavallisesti. + +Vaikka kansanjoukko tihenemistään tiheni ja vaikka melu tuli yhä +kovemmaksi ja yleisemmäksi, piti kuitenkin Allan Griffin, +vahvaruumiinen, vahva-ääninen mies, jota sekä ylhäiset että alhaiset +pitivät suuressa arvossa, aina vielä paikkansa. Hän seisoi hajareisin +ruumiin yli, huutaen kansalle, että pysyisivät poikempana ja +odottaisivat kaupungin hallitusmiesten tuloa. + +"Meidän pitää hyvää järjestystä noudattaa tässä asiassa, hyvät naapurit +-- meillä pitää olla hallitusmiehemme johtajina. He ovat laillisella +tavalla valitut ja huudetut meidän raastuvassamme; he ovat paitsi sitä +kunnon miehiä ja rehellisiä jokaista ihmistä kohtaan. Meidän tulee +laittaa niin, ettei meitä voi sanoa kapinan nostajiksi taikka +joutaviksi kuninkaan rauhan rikkojiksi. Seisokaa te vaan hiljaa ja +tehkää tilaa, sillä kas tuossa jo tuleekin pormestari Craigdallie, +niin, ja myös kunnon Simo Hanskuri, jolle meidän kaunis kaupunki on +niin suuressa kiitollisuuden velassa. Voi, voi, sentään, hyvät +naapurit! Hänen kaunis tyttärensä oli morsian vielä eilen illalla -- +nyt Perth'in kaupungin Kaunotar on leski, ennen kuin vielä edes on +ollut aviopuoliso!" + +Tämä uusi surun aine kiihdytti kansan vimmaa sitä enemmän, koska jo +myös oli tullut paljon naisiakin joukkoon, jotka nyt huusivat +sotahuutoa miehille: + +"Niin, niin, St. Johanneksen metsästysjoukko on liikkeellä! Taisteluun, +Perth'in kaupungin Kaunottaren ja Heikki Sepän puolesta kostamaan! +Aseisin, aseisin joka mies, ja älkää arastelko nahkaanne. Talleille, +talleille! -- kun hevonen on poissa, ei huovista ole mihinkään -- +hakatkaa maahan tallirengit ja palvelijat -- haavoittakaa, kintustakaa, +tappakaa hevoset -- surmatkaa nuot konnat, knaapit sekä hovipojat! +Tulkoot nuot ylpeät ritarit jalkaisin vastahamme, jos uskaltavat." + +"He eivät uskalla -- he eivät uskalla!" huusivat miehet vastaan. +"Heidän koko voimansa on heidän hevosissaan ja rautavaruksissaan. Ja +kuitenkinpa ne röyhkeät, kiittämättömät roistot ovat surmanneet +asesepän, jonka vertaista ei ole koskaan Milanossakaan eikä Veneziassa +ollut. -- Aseisin, aseisin, hyvät naapurit! St. Johanneksen +metsästysjoukko on liikkeellä!" + +Keskellä näitä huutoja saivat kaupungin hallitusmiehet sekä muut +arvopersonat töin tuskin vaan tilaa, niin että voivat ryhtyä ruumiin +katsastamiseen. Heillä oli majistraatin kirjuri muassaan voidakseen +laittaa virallisen kertomuksen siitä, missä tilassa he olivat ruumiin +tavanneet. Tätä viivytystä kansa kärsi suurella maltillisuudella ja +järjestyksellä; se oli omituinen osa Skotlantilaisissa, joiden viha +siinä suhteessa on aina ollut sitä pahemmin vaarallinen. Sillä +kostonpäätöksessään hellittämättä, myöntyvät he kärsivällisesti +kaikkiin toimiin, jotka aikaa vievät, vaan ovat välttämättömät koston +varmaksi täyttämiseksi. Kansanjoukko siis vaan tervehti +hallitusmiehiänsä kovalla huudolla, jolla se yhtä-aikaa ilmoitti +kostonhaluansa sekä kunnioitustansa niitä kohtaan, joiden johdon alla +he toivoivat saavansa koston täytetyksi oikealla, lainmukaisella +tavalla. + +Näin kajahtelivat tervehdyshuudot niitä joukkoja myöten, jotka tiheästi +täyttivät kaikki läheiset kadut, kertoellen toisillensa ja kuullellen +tuhansia eri huhuja tapahtuneesta seikasta. Kaupungin hallitusmiehet +puolestaan nyt nostivat ruumiin ja katsastivat sitä tarkemmin. Silloin +tietysti oitis huomattiin ja kansalle myös julistettiin, että siinä +makaava murhattu mies ei ollutkaan Wynd-kadun seppä, jota hänen +kaupunkilaisensa pitivät niin suuressa ja -- sillä aikakaudella enimmin +kunnioitettuihin avuihin nähden -- niin täydesti ansaitussa arvossa. +Huomattiinpa että siinä makasi paljon vähemmin arvokas mies, vaikkei +sekään arvoton kuntalaistensa kesken -- iloinen lakintekijä Olivier +Proudfute. Kansan vimma oli paljon kiihtynyt nimen-omaan siitä +yleisestä luulosta, että heidän suorapuheinen, uljas sankarinsa Heikki +Seppä oli surmattu, niin että se nyt, kun tuo luulo perättömäksi +nähtiin, melkein kokonaan laimistui. Jos Olivier parka heti kohta olisi +tullut tunnetuksi, niin epäilemättä kostonhuuto hänen kuolemastaan +olisi ollut yhtä yleinen, jos kohta ei yhtä vimmainen kuin Wynd'in +Heikin puolesta. Mutta näin nyt tää ympärikiertävä uusi sanoma nosti +yleisen hymyilemisen joukossa -- niin likekkäin ovat usein +kauhistavaisuus ja naurattavaisuus. + +"Murhamiehet varmaankin ovat luulleet häntä Heikki Sepäksi", "ja se +epäilemättä mahtoi olla hänelle suuri lohdutus kovassa onnessaan". + +Mutta muutamien lisään saapuneitten henkilöitten tulo muutti jälleen +koko tilaisuuden luonteen surulliseksi. + + + + +YHDEKSÄSTOISTA LUKU. + + + Ken soittaa kelloja! No hiisi, hoi! + Heräähän kaupunki. -- + + Othello 2:nen näyt. 2:nen koht. + +Julmat ympäri kaupunkia lentävät huhut sekä pian sen jälkeen alkava +kelloin vonkuminen nostivat yleistä hämmästystä. Ritarit ja +aatelisherrat väkineen kokoontuivat semmoisiin paikkoihin, missä he +paraiten voivat pitää puoltansa. Hätä levisi myös kuninkaan asuntoon, +mihin nuori prinssi ensimmäisinä miehinä riensi, tarpeen tullen vanhaa +kuningasta suojelemaan. Se, mitä hän yöllä oli nähnyt ja kuullut, +johtui nyt hänelle mieleen; hän muisti veriin tahratun Bonthron'in, ja +käsitti, vaikka epäselvästi, että tuon rosvon teko mahtoi olla syynä +tähän meteliin. Seuraava, hänen huomiotaan enemmän herättävä keskustelu +Ramornyn kanssa oli kuitenkin hänen mieltänsä niin syvältä liikuttanut, +että siitä oli jäljettömäksi haihtunut kaikki, mitä hän oli saanut +kuulla murhamiehen verityöstä, paitsi sitä hämärää muistoa, että joku +oli tullut murhatuksi. Pää-asiallisesti vaan isänsä suojaksi oli hän +tarttunut aseisin seuralaistensa kanssa, jotka nyt, puettuina +kirkkaisin rautavaruksiin, peitsi kädessä, näyttivät ihan +toisenlaiselta kuin viime yönä humalaisina yöjalkalaisina ollessaan. +Hyvä vanha kuningas itki kiitollisuudesta, kun hän tämän poikansa +rakkauden osoituksen näki, ja ylpeillen hän näytti nuorta prinssiä +Albanyn herttualle, joka kohta sen jälkeen astui sisään. Kuningas +tarttui heitä molempia käteen. + +"Nyt on meitä täällä kolme Stuart'ia", virkkoi hän, "kolme yhtä +eroamatonta kuin pyhän apilaan lehdet. Sanotaanhan sen pyhän kasvin +voimalla, kun sitä povessaan pitää, voitavan tehdä kaikki loitsijain +lumoukset tyhjiksi; niinpä mekin, niinkauan kuin uskollisesti yhtä +pidämme, voimme nauraa kaikkia pahan-suopia ja vihamiehiä". + +Veli ja poika molemmat suutelivat niitä lempeitä käsiä, joilla Robert +kuningas heidän käsiään puristi, samassa kuin hän näin ilmoitti +luottamuksensa heidän rakkauteensa. Nuorukaisen suutelo, siksi hetkeksi +kumminkin, oli totinen; veljen suutelo sitä vastaan oli Judaksen +suuteloa. + +Sillä välin olivat Pyhän Johanneksen kirkon kellot myös muiden mualla +säikähdyttäneet Curfew-kadun asukkaita. Simo Hanskurin talossa oli +vanha Hanskurin Dorothea -- häntäkin mainittiin tällä nimellä +ammattinsa tähden, jota hän isäntänsä käskyn alaisena toimitti -- +kaikkein ensiksi kuullut kelloin äänen. Vaikka muulloin hiukan kuuro, +oli hänen korvansa yhtä herkkä pahoille sanomille, kuin korpin +haistimet haaskalle; sillä Dorothealla, joka muuten oli toimellinen, +uskollinen, jopa lempeäkin muija, oli se tulinen himo pahoja sanomia +kokoon saamaan ja levittämään, joka niin usein ilmaantuu alhaisemmassa +kansassa. Heitä kun muulloin harvoin kuullellaan, ovat he mielissään, +koska jonkun surullisen jutun kautta voivat vetää huomion puoleensa, ja +iloitsevat myös kenties siitä että ne, jotka tavallisesti mainitaan +heitä paremmiksi, nyt kovan onnen kautta toki hetken ajaksi alenevat +heidän vertaisikseen. Dorothea siin, niin pian kun oli haalinut kokoon +pienen kimpun noita ulkona liikkuvia huhuja, ryntäsi sisään isäntänsä +luokse, joka vanhuutensa ja eilisen pyhän tähden salli itselles hiukan +pitemmät aamu-unet. + +"Tuossa hän nukkuu, se kunnon mies!" surkutteli hän puoleksi +kiljumalla, puoleksi vinkumalla. "Kas tuossa hän vielä nukkuu -- ja +vaikka hänen paras ystävänsä on tapettu, hänellä ei ole siitä sen +enempää tietoa, kuin vastasyntyneellä lapsella, joka ei voi elämää +kuolemasta eroittaa!" + +"Mitä nyt!" kysyi hanskuri, kavahtaen ylös vuoteeltansa. "Mikä nyt on, +vanha muija, hätänä? Onko tyttäreni terve?" + +"Vanha muija vai!" virkkoi Dorothea, joka saatuaan kalan onkeensa, +tahtoi antaa sen hiukan siinä räpsytellä. "Enpä ole sentään niin vanha +vielä," jatkoi hän, juosten ulos kammarista, "että jäisin tänne +katselemaan kuinka miespuoli nousee paljaana vuoteeltansa". + +Ja silmänräpäyksen päästä kuului jo kuinka hän alikerrassa +vieraskammarissa laululla säesteli luutansa rapsimista. + +"Dorothea -- pahan maailman lintu -- sinä perhana -- sano vaan, onko +tyttäreni terve?" + +"Minä olen terve", vastasi Perth'in kaupungin Kaunotar omasta +makuuhuoneestaan; "minä olen aivan terve. Mutta mitä, Pyhän Neitsyen +nimessä, lienee nyt hätänä, koska kirkonkelloja soitetaan takaperin? Ja +kadulla on semmoinen kiljunta ja kirkunta". + +"Minä lähden paikalla tiedustamaan. -- Conachar hoi! -- tule pian +nauhojani solmimaan. -- Voi kun unhotinkin -- onhan se Vuorelaispentu +jo kaukana Fortingal'in takana. Malta vähäisen vaan, tyttäreni; kyllä +mä kohta hankin tietoa". + +"Eipä ole niin kiiru senvuoksi, Simo Hanskuri", virkkoi kovasydäminen +vanha akka. "Kylläpä ne tiedot kaikki, niin hyvät kuin pahatkin, saisi +täällä jutelluksi, ennen kuin te kerkiättekään kömpiä kynnyksenne yli. +Osaanhan minä koko jutun ulkoa; sillä kun minä niin arvelin, että +meidän isäntä on itsepäinen ja kapsahtaa kohta keskelle sitä mylläkkää, +oli syy mikä hyvänsä. Parempi on siin, että minä panen vanhat kinttuni +liikkeelle ja otan selvän tuosta kaikesta; sillä muuten isäntä pistää +siihen vanhan nokkansa ja kukaties eikös sitä nipistetä poikki häneltä, +ennen kuin hän vielä tietääkään viisi". + +"Ja mikäs se asia sitten on, muija?" kysyi maltittomasti hanskuri, yhä +vielä häärien, solmiellessaan niitä satoja nauhoja, joilla siihen +aikaan kiinnitettiin housut liiveihin. + +Dorothea antoi hänen jatkaa sitä työtänsä, siksi kun arvasi sen viimein +valmistuvan; nyt hän näki, että isäntä, jos ei hän kertonut +salaisuuttansa, lähtisi itse ulos melun syytä tiedustamaan. Hän +kiljahti siis: + +"Voi, voi, voi, ettepä kumminkaan voi sanoa sitä minun syykseni, jos +saatte kuulla pahoja sanomia, ennen kuin edes olette kerjinnet käydä +aamumessussa! Minä olisin salannut ne teiltä siksi kun te ensin +olisitte Jumalan sanaa kuulleet. Mutta koska se nyt teidän kuitenkin +pitää saada tietää, niin sanon, että teiltä on mennyt uskollisin +ystävä, joka ikinä on toisen miehen kättä puristanut ja Perth'in +kaupunki saa nyt murehtia parasta porvariansa, joka on pitänyt miekkaa +kädessään!" + +"Heikki Seppä, Heikki Seppä!" huudahtivat isä ja tytär molemmat +niinkuin yhdestä suusta. + +"No niin, siinäpä se onkin", sanoi Dorothea; "ja kenenkä syy siihen on, +jos ei teidän omanne? -- Nostittehan te semmoisen mölläkän siitä, että +hän oli kävellyt käsikädessä laulutytön kanssa, aivan kuin olisi se +Juutalais-tyttö ollut!" + +Tällä lailla olisi Dorothea vielä tiesi häntä kuinka kauan jatkanut; +mutta hanskuri huusi tyttärelleen, joka yhä vielä oli kammarissaan: +"Loruja, Katri -- ne on vaan vanhan hupsun lörpötyksiä. Ei mitään +semmoista ole tapahtunut. Minä tuon sinulle tosisanomat heti paikalla!" +Ja kaappaisten sauvansa riensi vanhus Dorothean ohitse ja kadulle, jota +myöten yhä juoksi ihmisjoukkoja Isolle kadulle päin. Dorothea +puolestaan jäi mutisemaan itsekseen: "Sinun isäs on aika viisas mies, +usko vaan hänen omia vakuutuksiaan. Hänelle kohta mahtaa tulla joku +läimäys osaksi tuossa mölläkässä, ja sitten kyllä saadaan kuulla: +'Dorothea, tuopas liinakaappeita!' ja 'Dorothea, voitelepas +plaastaria!' Vaan nyt muka on kaikki vaan lorua ja valhetta, ja +joutavaa, mitä Dorothean suusta tulee! -- Vai joutavia! Luuleeko Simo +ukko Heikki Sepän pään olevan yhtä kovan kuin hänen alaisimensa, niin +että se olis kestänyt, vaikka koko Vuorelais-clani häntä läimäytteli?" + +Tähän paikkaan häneltä puhe katkesi, sillä samassa ilmautui hänen +viereensä enkelinnäköinen haamu, tuskin itsestään tietävänä, silmät +tuijottelevana, hiukset hajallaan, posket kalman kelmeinä. + +Muija säikähtyi niin, että unhotti närkästyksensä. "Herra siunatkoon, +lapsukaiseni!" sanoi hän. "Mitäs sinä niin tuimasti tuijottelet?" + +"Etkös sanonut että joku on kuollut?" kysyi Katri peloittavasti +epävakaisella äänellä, ikään kuin hänen kuulonsa ja puhevoimansa eivät +enään oikein olisi toimittaneet virkaansa. + +"Kuollutko, tyttöseni! On, kun onkin, kuollut aivan. Ei sinun nyt enään +tarvitse karsaasti katsella häneen". + +"Kuollut!"' kertosi Katri yhä samalla epävakaisella äänellä. "Kuollut +-- tapettu -- ja Vuorelaisen käden kautta!" + +"Sen takaan, että Vuorelaiset sen ovat tehneet -- ne laista +huolimattomat roistot. Kukas muu tappaa enimmän osan niistä, jotka +saavat surmansa -- paitsi kun porvarit joskus keskenään rupeavat +kahakkaan ja tappavat toinen toisensa, taikka jos ritarit ja +aatelisherrat toisinaan vuodattavat verta? Mutta tahtoisinpa lyödä +vetoa, että se on Vuorelaisten tekoa tällä kertaa. Eipä ollut sitä +miestä täällä Perth'issä, ei ritaria eikä porvaria, joka olisi +uskaltanut käydä Heikki Sepän kimppuun, mies miestä vastaan. Mutta +niitä mahtoi hyökätä koko lauma hänen päälleen; sen saatte nähdä, kun +asia tulee selville". + +"Vuorelaisia!" sanoi Katri, ikään kuin joku hänen ajatuksiansa +sekoittava ajatus olisi häntä vaivannut. "Vuorelaisia! -- voi Conachar, +Conachar!" + +"No niin, voinpa sanoa, että sinä osasit juuri oikeaan mieheen, Katri. +Heillä oli, niinkuin näit, riita Pyhän Valentinin aattona, ja pieni +kahakka. Ja Vuoren pojilla on pitkä muisti semmoisissa asioissa. Anna +semmoiselle korvapuusti Pyhäinmiesten päivänä, niin hänen poskeansa +vielä kirveltää Helluntaina. Mutta mikähän on voinut tuottaa ne +pitkäsääriset pakanat tänne, että heillä oli tilaisuus sitä verityötä +tekemään?" + +"Voi minua, minä se olin", sanoi Katri; "minä tuotin Vuorelaiset tänne +alas -- minä lähetin noutamaan Conachar'ia -- niin, he ovat häntä +väijyilleet -- mutta minä heidät saatin tänne, missä heillä oli +tilaisuus päästä uhrinsa kimppuun. Mutta lähdenpä katsomaan omin silmin +-- ja sitten -- sitten meidän pitää tehdä jotakin. Sano isälleni, että +minä kohta tulen takaisin". + +"Oletko riivattu, tyttö?" huusi Dorothea, kun Katri hänen ohitsensa +juoksi ulko-ovelle. "Ethan toki juokse ulos kadulle, hiukset hajallaan +hartioilla tällä lailla, sinä, jonka kaikki tuntevat Perth'in kaupungin +Kaunottareksi? -- Pyhä messu! Mutta kas tuossa hän jo on kadulla, tuli +siitä, mikä tuli -- ja ukko hanskuri on nyt vimmastuva minulle, ikään +kuin minussa olisi ollut sen tytön pitäjä. Ohhoh, onpa tää nyt korea +aamu paaston aluksi! -- Mitähän nyt tehdään? Jos menen hakemaan isäntää +tuon kansantungoksen seasta, niin he tallaisivat minut mäsäksi +jalkainsa alle, eikä paljon surua olisi tästä vanhasta muijasta. -- Vai +juoksenko Katrin perään, joka jo on kadonnut näkymättömiin ja on paljon +kepeämpi jalaltaan kuin minä? -- Paras on, että vaan pistäyn tuonne +Klaus Parran-ajajan luo ja kerron hänelle tämän kaiken". + +Sillä aikaa kuin uskollinen Dorothea teki, niinkuin oli päättänyt, +juoksi Katri Perth'in katuja pitkin. Muulloin olisi häntä kaikki ihmein +töllistelleet, jotka olisivat nähneet hänen tuossa lentävän mistään +huolimattomalla vauhdilla, hurjalla juoksulla, joka oli aivan +poikkeavainen hänen tavallisesta siivosta, vakaisesta astunnastaan ja +käytöksestään -- ilman sitä vaippaakin, jota hyvämaineiset ja +hyväsäätyiset vaimo-ihmiset, ulkona käydessään, aina pitivät päällänsä. +Mutta kansa oli niin hädissään, jokainen vaan jutellen tai kysellen +melun syytä ja jokainen selitellen sitä eritavallansa, ettei kukaan +huomannutkaan Katrin huolimatonta pukua eikä huimistunutta käytöstä. Ja +hän sai juosta tietänsä, vetämättä puoleensa enempää huomiota kuin +muutkaan naiset, jotka, huolellisen uteliaisuuden taikka pelon ajamina, +olivat liikkeellä, ja tiedustelivat tuon yleisen levottomuuden syytä -- +taikkapa kenties hakivat ystäviä, joiden turvallisuudesta olivat +huolissaan. + +Juostessaan tunsi Katri kuinka tuo peloittava pauhu häntä huimautti, ja +töin tuskin vaan sai hän itsensä hillityksi, ettei yhtynyt niihin +parkumisiin ja hätähuutoihin, jotka ylt'-ympärillä kajahtelivat. Hän +riensi vaan kiireesti eteen-päin ikään kuin unissaan, tuntien +sydämessään raskasta tuntoa jonkun hirveän tapaturman pelosta, jonka +oikea luonto hänelle ei kuitenkaan ollut oikein selvä. Mutta tämän +tunnon pohjassa oli kuitenkin se kauhea tieto, että mies, joka häntä +niin hellästi oli rakastanut, jonka hyviä avuja hän niin suuressa +arvossa oli pitänyt, ja johonka hän nyt tunsi suuremman rakkauden kuin +mitä hän ennen olisi tahtonut omalle sydämelleenkään tunnustaa, oli +murhattu, ja että hän luultavasti oli siihen ollut apuna. Katri oli +ensimmäisenä tulisen ja kaikkia liioittelevan tuskan hetkenänsä +pannut yhteen Heikin kuoleman sekä Conachar'in tulon tänne +seuralaisjoukkoineen; mutta tämä yhteys olikin kyllin todennäköinen, +että hän voi sen todeksi uskoa, jos hänen mielensä olisikin tällä +hetkellä ollut semmoisessa tilassa, että se olisi pystynyt asian +luultavuutta tarkemmin tutkimaan. Oikein tietämättäkään mitä hän haki, +ainoasti totellen epämääräistä haluansa saada tietoa, min verran tuossa +hirvittävässä huhussa oli perää, riensi hän nyt siihen paikkaan, jota +hänen tunteensa vielä eilen olisivat saattaneet hänet kaikkein enimmin +välttämään. + +Kukapa olisi vielä Laskiais-iltana voinut saada tätä ylpeää, kainoa, +ujostelevaa, ankarasti säädyllistä Hanskurin Katria uskomaan, että hän +ensimmäisen paastopäivän aamuna ennen messun aikaa olisi juokseva +kaupungin katuja myöten, meluavain, hätäileväin kansanjoukkoin +keskitse, hiukset hajallaan, vaatteet rempallaan? Kuka olisi saanut +häntä uskomaan, että hän tällä lailla oli rientävä saman kosijansa +kotiin, joka, niinkuin hänellä oli syytä uskoa, oli saastaiseen, +irstaiseen rakkausseikkaan antaumalla häntä niin törkeästi, niin +raa'asti häväissyt? Mutta niinpä hän nyt kuitenkin teki; ja +vaistontapaisesti kiireissään valiten vapainta tietä, kartti hän +Isoakatua, missä väentungos oli pahin, ja pääsi Wynd-kadulle niitä +samoja kaupungin pohjoisen reunan kapeita raitteja myöten, joita Heikki +astui, kun hän Loviisaa saatteli. Mutta näilläkin syrjäisillä paikoilla +nyt vilskui väkeä; niin yleinen oli hätä. Katri meni tietänsä joukkojen +keskitse yhtähyvin, ja ne, jotka hänet huomasivat, katsahtivat vaan +toinen toiseensa ja pudistivat päätään, surkutellen hänen tuskaansa. +Viimeinkin, ennen kuin hän vielä olikaan oikein selvillä omasta +aikomuksestaan, hän jo seisoi kosijansa oven edessä ja kolkutti. + +Kun hänen kiireinen kolkutuksensa oli lakannut, oli kaikki jälleen +hiljaa, ja siitä vielä kiihtyi hänen tuskansa, joka oli hänet tähän +hurjaan käyntiin saattanut. + +"Avaa, Heikki, -- avaa!" huusi hän. "Avaa jos vielä olet elossa! -- +Avaa, jos et tahdo nähdä Hanskurin Katria kuolleena huoneesi +kynnyksellä!" + +Samassa kun hän näin hurjasti huusi korville, joita hän luuli kuoleman +kautta umpeenmenneiksi, avasi se sama kosija, jota hän huusi, oven, +juuri hyvään aikaan, niin että voi estää tytön pyörtyneenä maahan +kaatumasta. Sepän rajatonta huimaa iloa tästä niin arvaamattomasta +vieraasta vähensi vaan kummastus, joka teki ettei hän voinut uskoa +silmiänsä, sekä pelästys Katrin umpeensulkeuneista silmistä, +puoli-avonaisista vaalenneista huulista, posken kalmankelmeydestä sekä, +niinkuin näytti, kokonaan lakanneesta hengenvedosta. + +Heikki oli pysynyt kotona, huolimatta noista yleisistä hätämerkeistä, +joita jo melkoisen kauan oli tullut hänen korviinsa. Hän oli nyt +jyrkästi päättänyt, ettei enää sekaantuisi mihinkään kahakoihin, +joita vaan suinkin saattaisi välttää, Nytkin hän vaan majistraatin +nimen-omaisesta käskystä, jota hänen porvarina täytyi totella, oli +ottanut miekkansa sekä varakilven seinältä ja oli menemäisillään ulos, +ensi kertaa eläissään vastahakoisena sotapalvelukseen, jota hänen +velvollisuutensa vaati. + +"Kova onnipa onkin", arveli hän itsekseen, "että minut aina vaaditaan +esille kaikkiin kaupunkimme taisteluihin, vaikka miekan mittelyt ovat +Katrille niin vastenmieliset. Onhan, sen tiedän, niitä neitoja +kyllin Perth'issä, jotka sanovat sulhasilleen: 'Mene ulos -- tee +velvollisuutesi urhon lailla, niin saat tyttösi suosion palkakses!' +Vaan eipä kuitenkaan lähetetä noutamaan heidän sulhasiaan vaan aina +minua, vaikka niin pian kun minä täytän velvollisuuteni miehenä ja +suojelen turvatonta tyttöstä, tai velvollisuuteni porvarina ja tappelen +kaupunkini kunnian puolesta, Katri minua aina kohtelee ikään kuin +olisin minä pahin taistelukukko ja tyttöinviettelijä!" + +Tämmöisiä mietteitä oli hänellä mieli täynnä, kun hänen avatessaan +huoneensa ovea, se, joka oli rakkain hänen sydämelleen, vaan jota hän +vähimmin kaikista oli arvannut saavansa nähdä, tuossa ilmautui hänen +eteensä ja kaatui hänen syliinsä. + +Riemastus, hämmästys ja säikähdys eivät kuitenkaan vieneet Heikiltä +sitä neuvokkaisuutta, jota tämä hetki vaati. Hänen piti ensin viedä +Katri turvapaikkaan ja saada tyttö tointumaan -- se oli ensitehtävä, +ennenkuin hän voi mennä tottelemaan majistraatin kutsua, vaikka +kyllä sillä oli sanottu olevan suuren kiiruun. Hän kantoi suloisen +kantamuksensa, joka oli hänestä kepeä kuin höyhen, vaikka +kalliimman-arvoinen kuin yhtä suuri taakka puhtainta kultaa, pieneen +kammariin, joka oli ollut hänen äitinsä makuuhuoneena. Se oli kaikkein +sopivin pahoin voivalle, koska se oli puutarhaan päin ja siis erotettu +kaikesta melusta. + +"Imettäjä hoi! -- Imettäjä Shoolbred -- joudu pian -- joudu kuin +kuolema tai elämä siitä riippuisi -- tässä on yksi, joka sinun apuas +tarvitsee!" + +Ylös juosta jolkuttikin vanha muija. "Kunhan se vaan olisi semmoinen, +joka sinut pidättäisi ulos kahakkaan menemästä", sanoi hän; sillä melu +oli jo hänenkin korviinsa ehtinyt. Mutta kenpä voi kuvata hänen +kummastuksensa, kun hän näki Perth'in kaupungin Kaunottaren, +hengettömältä näyttävänä, makaavan talon emäntä-vainaan vuoteella, +jolle ämmän kasvatti oli tytön suurimmalla hellyydellä ja +arkatuntoisuudella laskenut alas, ja jonka vieressä nyt Heikki istui, +tueten Katria jättiläiskäsivarsillaan. "Hanskurin Katri!" sanoi hän -- +"ja -- Jumalan emonen auttakoon! -- kuoleman teossa, niinkuin näyttää!" + +"Ei suinkaan, muori kulta", sanoi muijan kasvatti, "hänen rakas +sydämensä sykkii -- hänen suloinen henkensä käy ulos ja sisään! Tule +sinä, jonka paremmin sopii häntä auttaa kuin minun -- tuo vettä -- ja +rohtoja -- mitä ikinä sinun vanha, viisas pääsi voinee keksiä. Jumala +ei toki ole voinut saattaa häntä tänne minun syliini kuolemaan, vaan +minun ilokseni sekä omaksensa elämään!" + +Nopeudella, jota hänen ikäiseltään tuskin olisi voinut toivoa, hankki +matami Shoolbred kaikki mitä tarvittiin sulkeuneen hengehtimisen +palauttamiseksi. Niinkuin useimmat naiset sillä aikakaudella, tiesi hän +vallan hyvin, mitä semmoisissa tapauksissa on tehtävä. Osasipa hän sen +lisäksi myös hoitaa tavallisia haavojakin, jonka taidon harjoittamiseen +hänen kasvattinsa sotaisa luonne hänelle sangen tiheään antoi +tilaisuutta. + +"Kuules, Heikki poikaseni", virkkoi hän; "hellitäpäs nyt vaan +käsivartes tuosta minun hoidettavastani -- vaikka hän kyllä maksaakin +likistämisen vaivaa -- vaan otapas kuitenkin kätes pois, että voit +antaa minullen mitä tarvitsen. -- Taikka enpä toki huolikaan käskeä +sinua hellittämään hänen kättänsä, jos vaan ottaisit hiljaa lyödäkses +hänen kämmentänsä, kun hänen kokoonkopristuneet sormensa suorenevat". + +"Minäkö löisin hänen kaunoista kättänsä!" pani Heikki vastaan. +"Yhtähyvin voisit käskeä minua läimäyttämään lasikuppia moukkarilla, +kuin lyömään tätä hentoista kämmentä sormillani, jotka ovat +känsistyneet sorvinkovuisiksi. -- Mutta hänen sormensa jo +suorenevatkin, ja me koetamme parempaa keinoa kuin lyömistä" -- niin +sanoen hän painoi huulensa tuohon kaunoiseen kätehen, jonka +liikahtaminen todisti tunnon alkavaa palajamista. Nyt kuului pari syvää +huokausta, ja sitten Perth'in kaupungin Kaunotar avasi silmänsä, loi ne +rakastajaansa, joka oli polvillaan vuoteen vieressä, ja sitten hän taas +vaipui alas pään-alaiselle. Koska Katri ei vetänyt pois kättänsä +rakastajansa kädestä, niin tulee meidän olla niin armahtavaiset ja +arvella, että hän ei vielä ollutkaan täyteen tuntoon herännyt eikä siis +huomannut, kuinka Heikki tätä tilaisuutta väärin käytti, painamalla +kättä vuoroin huulilleen, vuoroin rintaansa vasten. Samassa kuitenkin +emme voi olla myöntämättä, että sillä välin jo puna alkoi palata Katrin +poskiin, ja että hänen hengenvetonsa tämän minuutin tai pari kestävän +uuden hervottomuuden ajalla kävi syvästi ja säännöllisesti. + +Mutta nyt kuului yhä kiihtyvä melu oven ulkopuolelta, ja talon isäntää +huudettiin kaikilla hänen eri nimillään: Heikki, Seppä, Wynd'in Heikki +y.m. aivan kuin pakanat muinoin rukoilivat jumaliansa avukseen milloin +yhdellä, milloin toisella nimellä. Ja viimein kansanjoukko, Portugal'in +katolilaisten tavalla, kun ovat kyllästyneet turhiin rukouksiinsa +pyhäinmiesten puoleen, turvasi haukkumisiin. + +"Hyi häpeä, Heikki! Olethan sinä kunniaton mies, valapattoinen +porvarivalasi rikkoja ja kauniin kaupunkimme petturi, jos et heti +paikalla tule ulos!" + +Matami Shoolbred'in apukeinot näkyivät nyt jo sen verran +auttaneen, että Katri johonkin määrin oli tuntoon herännyt. Sillä +kääntäen kasvonsa vähää enemmän rakastajansa puoleen, kuin hänen +siihen-astisessa asemassaan oli mahdollista, antoi hän oikean kätensä +vaipua sepän olkapäälle, jättäen vasemman hänen kätensä pidettäväksi. +Näin näkyi hän vienosti pidättelevän häntä ja samassa hän kuiskasi: +"Älä lähde, Heikki -- pysy täällä mun luonani -- he surmaavat sinut, +nuot veren-ahneet miehet!" + +Tähän rukoukseen oli Katrin viekoittanut ylenmääräinen ilo siitä, kun +hän näki rakastajansa, jonka oli luullut tapaavansa kuolleena ruumiina, +tässä elävänä edessään. Ja näillä vienoilla sanoilla, vaikka ne +kuiskattiin niin hiljaa, että tuskin kuuluivat, näkyi olevan suurempi +voima pidättää Wynd'in Heikkiä paikallansa, kuin ulkoa kajahtelevilla +monilla käskeväisillä äänillä voimaa häntä ulos houkuttaa. + +"Pyhä messu! hyvät naapurit", huusi muuan uljas porvari kumppaneilleen, +"tuo hävytön seppä vaan tekee pilaa meistä. Murtakaamme hänen ovensa +auki väkisin, ja laahatkaamme hänet ulos tukasta sekä kauluksesta!" + +"Varo itseäs mitä teet", virkkoi toinen varovampi. "Se mies, joka +väkisin pyrkii Heikki Sepän linnaan, menee kyllä sisään ehein raajoin, +mutta hänen ulostullessaan on työtä haavalääkärille valmiina. -- Mutta +tuleepa tässä juuri mies, jolla on kyllä oikeus viedä sanottavamme +perille ja puhua tuolle seuran pettäjälle suora totuus silmien väliin". + +Mies, josta tämä sanottiin, ei ollut kukaan muu kuin Simo Hanskuri +itse. Hän oli hyvään aikaan saapunut surmapaikalle, missä +lakintekijä-paran ruumis makasi, kun tämä pormestari Craigdallien +käskystä käännettiin; hänelle tuli siis kohta se lohdutus, että kuollut +tunnettiin tuoksi suupaltoksi Proudfute raukaksi, eikä Heikki Sepäksi, +jonka mielisankarinsa kansa oli luullut siinä näkevänsä. Nauru tai +kumminkin jotain sensukuista kävi joukosta joukkoon, kun muistettiin, +kuinka hartaasti Olivier aina oli pyytänyt itselleen sotaisen miehen +mainetta, vaikka se oli niin aivan outo hänen luonteelleen sekä +taipumukselleen; ja moni huomautti, että lakintekijälle nyt oli tullut +osaksi kuolema, joka oli paljon enemmän hänen suurten sanainsa kuin +hänen todellisen mielenlaatunsa mukainen. Mutta tämä ajaton +leikinlasku, jossa aikakauden raakuus ilmautui, vaikeni kokonaan, kun +nähtiin erään vaimon tunkeuvan kansanjoukon läpi ja kuultiin hänen +parkumisensa, 'Voi minun mieheni -- minun mieheni'. + +Tilaa tehtiin surevalle leskelle, jonka kanssa pari, kolme nais-ystävää +seurasi. Marketta Proudfutesta ei ollut tähän asti tietty muuta, kuin +että hän oli sievännäköinen, mustatukkainen vaimo, ylpeä ja +ylenkatseellinen muille, hänen mielestään halvemmille tai köyhemmille, +ja itsevaltias puoliso mies-vainajansa yli, jonka kohoisen kukonharjan +hän pian sai alentumaan, jos hän sattui kuulemaan Olivier'in +sopimattomia kerskauskiekauksia. Mutta nyt, katkeran surunsa vallan +alaisena, oli hänen näkönsä ja käytöksensä paljon enemmän kunnioitusta +nostava. + +"Vai te nauratte", sanoi hän, "te kunnottomat Perth'in porvarit, siitä +että yhden teidän oman kaupunkilaisenne veret ovat vuotaneet tyhjiksi +tänne katu-ojaan? -- Vai sitäkö te nauratte, että surma on tullut tään +minun mieheni osaksi? Milläs hän semmoista on ansainnut? Eikö hän +pitänyt kunnollista taloutta voimassa omain kättensä työllä? Eikö +hänellä ollut kohtuullinen pöytänsä, johon köyhä oli tervetultuaan ja +josta sairas sai apua? Eikö hän lainaillut tarvitseville -- eikö +auttanut naapureitansa niinkuin ystävä ainakin -- eikö aina jokainen +saanut häneltä neuvoja ja oikeutta, niinkuin paraalta raatimieheltä +ikinä?" + +"Se on totta, se on totta", vastasi kansa; "hänen verensä on meidän +vertamme yhtä hyvin kuin jos se olisi Heikki Sepän". + +"Te puhutte totta, naapurit", lausui pormestari Craigdallie; "eikä tätä +asiaa sovi unohduksiin peittää, niinkuin taannoinen peitettiin. +Porvarit, me emme voi sallia, että verta kostamatta virtaa meidän +katu-ojiamme myöten, niinkuin muu likavesi; muuten saamme pian nähdä +koko leveän Tay-jokemme punertavan siitä. Mutta tämä läimäys ei +suinkaan tarkoittanut tätä mies-parkaa tässä, johon se niin +turmiollisesti on sattunut. Joka ihminen tietää, minkä luontoinen +Olivier Proudfute oli: kuinka suuri suultaan, kuinka mitätön teoilta. +Mutta hänellä on Heikki Sepän härännahkainen kylteri, kilpi sekä +kypäri. Koko kaupunki ne tuntee yhtähyvin kuin minä; siitä ei ole +mitään epäilemistäkään. Ja hänellä oli se tapa, tiedättehän sen, että +hän pyysi matkia Seppää kaikissa asioissa. Joku vimmasta tai kenties +päihtymyksen kautta sokea on tappanut tään viattoman lakintekijän, jota +et kukaan vihannut eikä pelännyt, ja josta ei juuri kukaan paljon +lukuakaan pitänyt, uljaan sepän sijasta, jolla oli sen seitsemän +vihamiestä". + +"Mitäs siis nyt tehdään, pormestari?" huusi kansanjoukko. + +"Sen, hyvät ystävät, kaupungin hallitusmiehet ovat päättävät teidän +puolestanne; me pidämme heti kokouksen, niin pian kuin ritari Charteris +joutuu tänne, ja se tapahtuu kohta. Sillä välin tutkikoon haavalääkäri +Dwining tätä ruumis-parkaa, niin että hän meille voi sanoa, millä +tavalla tää surkea kuolema sen on kohdannut. Ja sitten pitää kääriä +ruumis siivosti puhtaisin liinoihin, niinkuin kunnon porvarille on +soveliasta; ja viekää hänet sitten pää-alttarin eteen St. Johanneksen, +meidän kauniin kaupunkimme suojeluspyhän, kirkkoon. Lakatkaatte te +kaikesta huudosta sekä melusta, ja jokainen aseisin kykenevä mies, joka +on meidän kauniin kaupunkimme ystävä, laittakoon aseensa kuntoon, ja +olkoon valmis Isolle-kadulle tulemaan, niin pian kun raatihuoneen iso +kello vongahtaa. Ja sitten me taikka kostamme tämän meidän naapurimme +murhan taikka annamme itsemme sen kohtalon alttiiksi, minkä taivaan +Herra katsoo hyväksi meille suoda. Välttäkää sillä aikaa kaikkia +kahakoita ritarien taikka heidän väkensä kanssa, siksi kun voimme +viattomat syyllisistä erottaa. Mutta missäs nyt se seppä pahuus viipyy? +Onpa hän ollut aina kärkäs kyllä kaikellaisiin kahakoihin, joihin ei +häntä tarvittais, vaan nyt hän nahjustelee, kun hänen läsnä-olonsa +olisi meidän kauniille kaupungille avuksi. -- Mikäs häntä vaivaa, eikö +kukaan tiedä? Onko häntä näkynyt Laskiais-illan ilonpidoissa?" + +"Hän on taikka sairas taikka pahalla tuulella, pormestari," vastasi +yksi kaupungin palvelija; "sillä, vaikka hän on kotona, niinkuin hänen +sällinsä vakuuttavat, eipä hän kuitenkaan huoli meille vastata eikä +ovea avata". + +"Sallikaapas minun, pormestari", virkkoi nyt Simo Hanskuri, "mennä +Heikki Seppää noutamaan. Minulla olisi pieni meidänvälinen äkä +pois-sovitettava. Ja ylistetty olkoon Pyhä Neitsyt, joka on niin +sallinut, että hänet saa tavata elävänä miehenä, jota neljännestuntia +takaperin tuskin olisin uskaltanut toivoa". + +"Tuokaa sitten meidän uljas seppämme raatihuoneelle", sanoi pormestari, +koska samassa ratsumies, tunkeuttuaan kansanjoukon läpi, tuli hänelle +jotain korvaankuiskaamaan. "Tässä on kunnon ystävä, joka sanoo, että +Kinfauns'in herra juuri nyt on saapunut meidän laiturille." + +Tämmöinen oli syy Simo Hanskurin tuloon Heikki Sepän taloon juuri +tuolla jo kerrotulla hetkellä. + +Häntä ei pidättänyt täällä sama epäilys ja pelko kuin muita porvareita. +Hän meni siis suoraan kyökkiin, ja sieltä kun kuuli matami Shoolbred'in +siellä sisässä puuhaavan, eteni hän makuukammariin. Hän ei virkkanut +muuta kuin: "Anteeksi, hyvä naapuri!" ja sitten avasi oven ja astui +huoneesen, jossa outo ja arvaamaton näkö tuli hänen silmilleen +tarjoksi. Hänen äänensä herätti neiti Katrin kuolleista paljon +joutuisammin, kuin mitä matami Shoolbred'in kaikki keinot olivat +voineet, ja, tytön vaaleat posket nyt kerrassaan peittyivät +suloisimmalla punalla. Hän työnsi rakastajansa poikemmaksi molemmilla +käsillään, joiden hän tähän saakka oli sallinut olla Heikin +hyväiltävänä, mikä siihen lieneekin ollut syynä, sekö ettei hän vielä +ollut täyteen tuntoon tointunut, vai eikö tään-aamullisten tapausten +kautta hänen rakkautensa oli herännyt. Heikki Seppä, ujo, niinkuin +tiedämme, kompastui noustessaan. Ainoa kammarissa olevista, joka ei +hämmästynyt, oli matami Shoolbred. Hän keksi jonkun tekosyyn, +kääntyäkseen selin toisiin molempiin, niin että voi nauraa heidän +hämille-joutumistansa; sillä hän tunsi, ettei hän millään muotoa voisi +hillitä naurunhaluansa. Ja tähän nauruun hanskurikin, jonka hämmästys, +vaikka suuri, oli lyhyt ja iloista laatua, kohta yhtyi oikein +hartaasti. + +"No, hyvä St. Johannes auttakoon!" virkkoi hän; "luulinpa äsken +nähneeni näön, joka minulta oli estävä kaiken naurun, kumminkin tämän +pitkän paaston ajaksi; mutta tämä tässä vetäisi väkisinkin suusoppeni +ryppyyn, vaikka jos kuolemanteossakin olisin. Vai täällä meidän kunnon +seppä, jonka kuolemaa jokapaikassa jo on itketty ja kaupungin kaikilla +kelloilla julistettu, seisoo ilmi elävänä, iloisena, ja, jos hänen +punakoista poskistansa päättää, aikoo elää niin kauan kuin kuka hyvänsä +Perth'issä. Ja vai täällä on myös minun tarkkatuntoinen tyttäreni, joka +eilen ei tahtonut puhua mistään muusta kuin nuorten miesten +kunnottomuudesta, jotka harjoittavat irstaisuutta ja taluttelevat +laulutyttöjä -- niin, se sama, joka niskoitteli sekä St. Valentinia +että St. Cupidoakin vastaan -- vai täällä hän on, muuttuneena +laulutytöksi itsekin, sen verran kuin voin nähdä! Olenpa kumminkin +iloinen, että te, matami Shoolbred, joka ette koskaan siivottomuutta +salli, olette täällä läsnä tässä suloisessa lemmittyin kohtauksessa". + +"Te teette minulle vääryyttä, isä kulta", sanoi Katri, joka oli itkuun +hyrähtämäisillään. "Minulla oli tänne tullessani ihan toista mielessä, +kuin mitä te luulette. Minä vaan tulin siksi -- siksi, että -- --" + +"Että luulit täällä tapaavasi kuolleen sulhasen", virkkoi isä, "vaan +tapasitkin elävän, joka voi ottaa hyväksensä sinun rakkautesi osoitteet +ja niihin myös vastata. Tahtoisinpa tosiaan, jos ei se olisi syntiä, +kiittää Herraa taivaassa, että tämä tapaus on sinut arvaamatta saanut +näyttämään myös olevasi vaimo-ihminen. -- Simo Hanskuri ei ole +sen-arvoinen mies, että hänellä kelpaisi olla täydellinen pyhäneitsyt +tyttärenä. -- Pyh, älä nyt ole niin surkeannäköinen, äläkä luulekaan, +että minä rupean sinun kovaa onneasi surkuttelemaan! Ainoa, minkä +lupaan, on, että koetan olla nauramatta, jos vaan sinä tahdot olla niin +hyvä ja lakata itkemästä tai kumminkin tunnustaa itkeväsi ilon +kyyneleitä". + +"Vaikka tulisikin minulle kuolema osaksi siitä tunnustuksesta", virkkoi +Katri parka, "en voisi sanoa, mitä lajia ne ovat. Uskokaa vaan se, isä +kulta, etten suinkaan olisi tullut tänne, jos en -- jos en -- --" + +"Jos et olisi pelännyt, ettei Heikki pääsisi tulemaan sinun luokses", +jatkoi isä. "Ja nyt lyökääpä kättä rauhassa ja ystävyydessä ja sopikaa +keskenänne, niinkuin oikeat Valentini-kumppalikset. Eilen oli +Laskiais-Tiistai, Heikki -- pankaamme että sinä olet tunnustanut +kepposesi, olet saanut anteeksi ja nyt vapaa kaikesta pahanteosta, +josta sinua syytettiin". + +"Ei, mitä siihen tulee, Simo vaari", virkkoi seppä, "niin voin nyt, kun +teidän mielenne on sen verran asettunut, että otatte kuullaksenne mitä +sanon, vaikka vannoa, sormi Raamatun päällä, ja voinpa myös ottaa tään +imettäjäni, matami Shoolbred'in, todistajaksi --" + +"Ei, ei", sanoi hanskuri, "mitäs me uudestaan kaivaisimme esille +vanhoja vihoja, jotka jo ovat olleet ja menneet!" + +"Simo hoi! -- Simo Hanskuri!" kuului nyt alhaalta kadulta. + +"Se on totta, seppä poikaseni", virkkoi hanskuri, ykstotiseksi +muuttuen; "meillä on nyt toista tekemistä. Sinun pitää paikalla tulla +minun kanssani neuvoittelukokoukseen. Katri saa jäädä tänne matami +Shoolbred'in luokse, joka on pitävä huolen hänestä, siksi kun +palajamme. Ja sitten, koska kaupunki tätä nykyä on sekasorrossa, me +lähdemme molemmat häntä kotiin saattamaan, ja niillä pitää olla rohkea +luonne, jotka tohtivat meidän tiellemme esteeksi ruveta". + +"Ohoh, minun isä kultani", virkkoi Katri hymyillen, "jopa te nyt olette +Olivier Proudfuten virkaan ruvenneet. Se uljas porvarihan onkin Heikin +sota-kumppali". + +Ukon katsanto muuttui synkäksi. + +"Sinä puhuit sanan, joka koski kipeästi, lapseni; mutta sinä et +tiedäkään mitä on tapahtunut. -- Suutele nyt Heikkiä vaan, +anteeksi-annon merkiksi". + +"En suinkaan", virkkoi Katri; "olen minä hänelle muutenkin jo liiaksi +suosiota osoittanut. Kun hän ensin on saattanut tämän kulkulais +prinsessan hyvissä turvissa kotiin, silloin vasta on aika vaatia +semmoista palkintoa". + +"Mutta sillä aikaa", sanoi Heikki, "otan talon-isännän oikeudella, mitä +et sinä muulla lailla tahdo myöntää minulle". + +Hän likisti kauniin tytön vasten rintaansa, ja sai ilman vastarinnatta +ottaa suutelon, vaikka ei Katri ollut tahtonut sitä itse antaa. Kun he +sitten astuivat portaita myöten alas, laski ukko kätensä sepän +olkapäälle ja lausui: "Heikki, nyt on hartain toivoni täytetty, mutta +pyhät miehet ovat niin sallineet, että se on tapahtunut vaarallisena, +peloittavaisena hetkenä". + +"Se on kyllä tosi", sanoi seppä. "Mutta tiedättehän te sen myös, isä, +että meidän kahakat täällä Perth'issä, josko sattuvatkin tiheään, eivät +koskaan ole pitkälliset". + +Sitten hän avasi oven, josta pääsi asuinhuoneesta pajaan. "Pojat hoi!" +huusi hän. "Antti, Cutberth, Dingwell ja Ringan! Älköön yksikään teistä +liikahtako täältä kotoa, ennen kun palajan. Olkaa yhtä luotettavat kuin +varukset, joita olen opettanut teitä takomaan -- franskalainen +kultakolikko ja skotlantilainen iloinen ilta tulkoon teille +palkinnoksi, jos te minun käskyäni tottelette. Teidän suojaanne uskon +kalliin tavaran. Vartioitkaa ovia tyystin -- pikku Jussi juoskoon +ylisellä edestakaisin luukuista tirkistelemässä, ja te muut pitäkää +aseenne varalla, jos joku taloa lähenisi. Älkää avatko ovea +kenellekään, siksi kun Hanskurin vaari ja minä palajamme -- siitä +riippuu minun henkeni ja minun onneni!" + +Vahvat, nokiset jättiläiset, joille hän näin puhui, vastasivat: "Surma +sille, joka tänne pyrkii!" + +"Nyt on minun Katrini yhtä hyvissä turvissa", virkkoi sen jälkeen seppä +hanskurille, "kuin kuninkaallisessa linnassa, jota olisi parikymmentä +miestä puolustamassa. Me pääsemme vähimmillä esteillä raatihuoneelle, +jos oikaisemme tämän puutarhan kautta". + +Hän läksi siis edeltä astumaan pienen puutarhan kautta, missä lintuset, +joille tää hyväsydäminen käsityöläinen oli talvikauden antanut suojaa +sekä ruokaa, jo nyt, vaikka kevät vasta oli niin kaukana, tervehtivät +Helmikuun auringon ensimmäisiä, silmänräpäyksen-aikuisia hymyilemisiä +muutamilla heikoilla, ykä keskeytyvillä visertämisen yrityksillä. + +"Kuulkaapas noita lauluniekkojani, isä", sanoi seppä. "Minä nauroin +heitä tän-aamuna sydämeni katkeruudessa, siitä että ne pienet raukat jo +visertelivät, vaikka heillä on vielä niin pitkä kannikka talvesta +edessä. Mutta nyt minä hyvin siedän iloisen laulusen, kun minullakin on +Valentini-kumppalini niinkuin heillä. Ja mitä pahaa lieneekin suotu +osakseni huomenna, olen kuitenkin tänään onnellisin mies Perth'in +kaupungissa ja koko läänissä". + +"Vaan minun jo täytyy nyt kohta katkeroittaa tätä iloasi", virkkoi +vanha hanskuri, "vaikka, sen Jumala tietää, minäkin iloitsen yhtä +paljon kuin sinä. -- Olivier Proudfute parka, se viaton hupsu, joka +sinulle kuin minullekin oli hyvin tuttu, on tänä aamuna kuoliana +löyhetty kadulta". + +"Ainoasti humalassa tunnotonna kuin kuollut, toivon ma?" sanoi seppä. +"Kyllähän viinisoppa ja pieni annos aviotoria hänet saanevat jälleen +virkoomaan". + +"Heikki, ei. Hän on tapettu -- tapettu sotakirveellä tai jollakin +sentapaisella aseella". + +"Mahdotonta!" vastasi seppä. "Hänellä oli nopsat jalat kyllä, eikä hän +koko Perth'in kaupungin rikkauksien tähden olisi käteensä turvannut, +niin kauan kun pulasta saattoi päästä säärtensä avulla". + +"Eipä hän saanutkaan valitsemisen tilaisuutta. Läimäys sattui +takaraivoon, se, joka sivalsi, mahtoi olla häntä lyhempi mies, jolla +oli huovin sotakirves tai jotain sentapaista aseena, sillä pertuska +olisi sattunut ylemmäksi kiireesen. -- Mutta siinä hän makaa, kun +makaakin, kuoliana, hirvittävä haava päässään, josta aivot irvistävät". + +"Sitä en voi käsittää", sanoi Wynd'in Heikki. "Hän kävi minun luonani +sydän-yön aikana, morrice-tanssijan vaatteissa, ja näytti juoneelta, +vaikkei kuitenkaan aivan ylenmäärin. Hän lorueli minulle siitä, että +muka jotkut yölliset pauhaajat olivat häntä ahdistelleet ja vaaraan +saattaneet. Mutta voi! tunnettehan tekin sen miehen. Minä luulin sen +vaan taas olevan tuommoista tyhjää kerskausta, jommoista hän usein +päästi suustansa, kun oli juovuksissa. Ja niin -- suokoon armelias Pyhä +Neitsyt sen minulle anteeksi, minä annoin hänen mennä kotiin häntä +saattamatta, ja siinä tein hänelle armottoman pahan. Pyhä Johannes +todistakoon sanani! Olisinhan minä lähtenyt saattamaan vaikka mitä +turvatonta olentoa -- paljon mielummin siis häntä, jonka kanssa niin +usein olen istunut yhdessä pöydässä, juoden yhdestä pullosta. Mutta +kelles kaikista ihmisistä voi edes sattua mieleen tehdä pahaa tuolle +hupsu-paralle, joka ei tehnyt mitään muuta pahaa, paitsi että laski +suustansa joutavia kerskauksia!" + +"Heikki, hänellä oli sinun kypärisi, sinun kylterisi, sinun kilpesi -- +mitenkäs hän net oli saanut?" + +"Hän pyysi saadakseen ne lainata siksi yöksi, ja minä olin täällä +synkällä mielellä, ja tahdoin päästä hänestä. En ollut viettänyt +pyhäpäivää ilolla, enkä tahtonut pitää mitään iloa, tuon meidän välimme +rikkoutumisen tähden." + +"Pormestari Craigdallie ja kaikki meidän muutkin viisaimmat +neuvosmiehemme arvelevat, että se sivallus tarkoittikin sinua, ja että +sinun tulee kostaa tämän kaupunkilaisemme surmaa, jonka hän sai sinun +sijastas". + +Seppä pysyi hetkisen aikaa ääneti. He olivat nyt jo tulleet ulos +puutarhasta ja kävelivät syrjäistä katua, jota myöten aikoivat päästä +raatihuoneelle, olematta kaikkien joutilaitten silmien sekä joutavien +kyselemisten alaisna. + +"Sinä olet vaiti, mun poikani, vaikka meillä molemmilla olisi niin +paljon puhuttavaa", virkkoi Simo Hanskuri. "Arvelepas sitä, että +lesken, Marketta Proudfuten, jos hän nähnee syytä nostaa kannetta +jotakuta ihmistä vastaan tuosta hänelle sekä hänen orpolapsilleen +tehdystä pahasta, tulee kannattaa kannettansa jonkun hänen puolestaan +taistelevan kautta, meidän lakimme sekä tapaimme mukaan. Sillä +olipa se murhamies kuka hyvänsä, niin me tuon aatelis-herrojen +seuralais-joukkion kyllä hyvin tunnemme, ollaksemme varmat, että +epäluulon alaiseksi tuleva mies on vaativa asian ratkaisemista +miekalla, pilanteoksi kenties meille, joita he aina haukkuvat +porvari-pelkureiksi. Vaan niin kauvan kuin meillä on verta suonissamme, +Heikki, me emme sitä haukkumista saa sallia". + +"Kylläpä mä näen, mihinkä te tahtoisitte minua työntää, isä," vastasi +Heikki alakuloisesti; "ja Pyhä Johannes sen tietää, että minä olen +totellut käskyjä taisteluun yhtä mieluisesti kuin sotahevonen torven +torahdusta. Mutta arvatkaas vaan, isä, kuinka minä useammat kerrat olen +menettänyt Katrin suosion, niin että jo aivan epäilin, voinko sen +koskaan enää saada takaisin, siitä että sormeni, niin sanoakseni, ovat +liiankin syyhyneet sotaan. Ja nyt juuri ovat meidän riitamme sovitetut, +ja toivoni, -- jotka vielä tänä aamuna näkyivät olevan kauempana kuin +mitä maalliset silmät kannattivat nähdä, ovat tulleet likemmäksi ja +muuttuneet kirkkaammiksi kuin koskaan ennen. Pitääkö minun nyt, oman +armaani anteeksi-anto-suutelo vielä vereksenä huulillani, ryhtyä +johonkuhun uuteen väkivallantekoon, joka, niinkuin te kyllä tiedätte, +on hänen mieltään kovasti pahoittava". + +"Vaikea on minun neuvoa sinua", virkkoi Simo; "mutta sitä vaan +tahtoisin nyt sinulta kysyä -- onkos sulla vai ei syytä arvella, että +tuota kovaonnista Olivier parkaa on luultu sinuksi?" + +"Kylläpä pahoin pelkään niin olleen", sanoi Heikki. "Hänen arveltiin +olevan hiukan minunnäköiseni, ja se apina-parka oli oikein +harjoittamalla opiskellut minun pään pitoani ja astuntaani, vieläpä +lisäksi niitä lauluja, joita minulla on tapana vihellellä; sillä +kaikella hän pyysi niin paljon kuin mahdollista enentää +kaltaisuuttamme, josta hän niin ylpeili. Onhan mulla vihamiehiä +yltäkyllin, niin täällä kaupungissa kuin myös maalla, joiden voi mieli +palaa minulle pahaa kepposta tekemään; hänellä, minun tietääkseni, ei +ollut yhtään". + +"Niin, Heikki, enpä voi muuta sanoa, kuin että tyttäreni mieli kyllä +mahtaa käydä pahaksi. Hän on paljon seurustellut Klemetti-isän +kanssa, ja saanut päähänsä tuommoisia oppeja rauhasta sekä +anteeksi-antamisesta, jotka mielestäni ovat jokseenkin sopimattomat +tässä maassa, missä ei laki suojaa meitä, jos ei meissä liene miehiä +itseämme itse suojelemaan. Jos päätät käydä tähän taisteluun, niin +lupaan tehdä parastani, saadakseni hänet katsomaan asiaa samalta +kannalta kuin meidän kaupungin muukin kunnon vaimomäki. Vaan jos päätät +jättää asian sikseen -- jättää kostamatta surman, joka Olivier'ille on +tullut kohtaloksi sinun sijastas -- jättää lesken ja orvot ilman mitään +hyvitystä puolison ja isän menettämisestä -- silloin lupaan etten +tuomitse sinua liian kovin, vaan muistan, minulla kumminkaan ei olevan +oikeutta moittia sinun kärsivällisyyttäs, koska siihen on syynä rakkaus +minun lapseeni. Mutta siinä tapauksessa, Heikki, meidän täytyy muuttaa +pois tästä kauniista kaupungistamme, sillä täällä me olisimme vaan +ylenkatsottu perhekunta". + +Heikki ohkasi syvään ja oli taas ääneti hetkisen aikaa, ennen kun +vastasi: + +"Parempi kuolema kuin häpeä, vaikken saisikaan koskaan enää astua +Katrin silmien eteen. Jos vielä olisi niinkuin eilen, niin olisin +mennyt parastakin miekkamiestä vastaan noista kaikista huoveista niin +iloisesti kuin ikinä Vapunpäivän tanssiin. Mutta tänäpäivänä, kun Katri +juuri melkein on sanonut: 'Heikki, mä rakastan sinua!' -- se on vallan +kova käsky, Hanskuri vaari. Mutta se on kaikki minun omaa syytäni! +Tuota onnetonta Olivieriä! Olisipa minun pitänyt hänelle suoda +katokseni suojaksi, koska hän rukoili minua pelkonsa tuskassa. Taikka +jos olisin lähtenyt häntä saattamaan, niin olisin estänyt tämän +kohtalon taikka myös itsekin tullut siihen osalliseksi. Mutta minä +soimasin häntä, pilkkasin häntä, kirosin häntä, vaikka kyllä pyhät +miehet tietävät, että ne pahat sanat kaikki vaan tulivat ärtyneen +sydämeni kärsimättömyydestä. Minä ajoin hänet ulos ovestani, vaikka +tiesin hänen olevan niin tuiki turvattoman, ajoin hänet siihen surmaan, +joka kenties oli aiottu minulle. Minun nyt kohta täytyy kostaa häntä, +jos en tahdo ikäni pituista häpeää itselleni. Katsokaas, isä -- minun +sydämeni on sanottu olevan yhtä kovan kuin teräs, jota takoilen -- vaan +vuodattaako kirkastettu teräs tämmöisiä kyyneleitä? -- Häpeä kyllä että +minun silmistäni niitä vuotaa!" + +"Ei se ole mikään häpeä, minun armas poikani", virkkoi Simo. "Sinä olet +vaan yhtä helläsydäminen kuin urhoollinen. Mutta olisi meillä kuitenkin +vielä kenties yksi mahdollisuus päästä siitä. Saattais olla ettei +onnistuisi keksiä ketään, johon epäluulo voi kiintyä, ja jos ei +semmoista löydetä, niin ei taistelusta voi olla puhetta. Kova seikka se +kyllä on, kun täytyy toivottaa että tää viaton veri jäisi kostamatta. +Mutta jos tään ilkeän murhan tekijä nyt pysyy tietymättömissä tällä +hetkellä, niin pelastut sinä kostamisen velvollisuudestas, ja Herra +taivaassa on kyllä aikanaan itse täyttävä sen koston". + +Näin puhuessaan olivat he nyt saapuneet sille kadun kohdalle, missä +raatihuone seisoi. Kun he tulivat ovelle ja tunkivat kansanjoukkojen +läpi, joita katu oli melkein täpösten täynnä, näkivät he että siellä +seisoi vahtimassa aseellinen porvariparvi sekä noin viisikymmentä +peitsimiestä Kinfauns'in herran väestä; sillä ritari Charteris oli +yhdessä liittoveljiensä, Gray'tten, Blair'ien, Moncreiffien sekä +muitten kanssa, tuonut jommoisenkin ratsuvoiman, joista nämät tässä +olivat osa. Perille tultuansa hanskuri ja seppä heti paikalla vietiin +siihen saliin, missä kaupungin hallitunmiehet olivat koossa. + + + + +KAHDESKYMMENES LUKU. + + + Kalvakka leski portill' itkevi + Ja parkuin oikeutta vaativi. + + Bertha. + +Perth'in raatihuoneen neuvoittelusalissa oli nyt omituinen näkö +tarjona. Synkännäköisessä huoneessa, joka sai hämärän ja sopimattoman +valaistuksen kahden erimuotoisen, erikokoisen ikkunan kautta, istui +suuren, tammisen pöydän ympärillä joukko miehiä. Perempänä istujat +olivat kauppiaita s.o. killanveljeksiä tai puotimiehiä säätynsä +mukaisissa, siivoissa puvuissa, joiden yli useimmilla heistä oli +"Kaulassaan ijällisess' sodan merkit", nimittäin rautakaulus sekä +kanninhihna, josta miekka riippui. Pöydän alimmissa sijoissa istui +käsityöläisiä, ammattikuntien vanhimmat eli "dekaanit" tavallisissa +arkivaatteissansa, vaikka ne nyt olivat tavallista huolellisemmin +siivotut. Heilläkin oli kaikenlaisia varuksia suojanansa. Muutamilla +oli "musta jakku", tröijy peitetty pienillä vinoisen neliskulman +muotoisilla rautalevyillä, jotka riippuivat rivittäin, yhdestä +suipustaan ommeltuna kiinni, ja olivat lujana suojana ruumiille, +taipuen kaikkia sen liikuntoja myöten. Monella taas oli härännahkainen +kylteri, joka kesti sekä miekansivallukset että myös peitsen pistot, +jos ei sivaltaja tai pistäjä ollut tavattoman väkevä. Pöydän alipäässä, +koko tuo kirjava ympärillään, istui herra Ludvik Lundin; hän ei ollut +mikään soturi, vaan pappi, St. Johanneksen kirkon kirkkoherra; hänellä +oli papillinen pukunsa yllään ja läkkiä sekä paperia edessänsä. Hän oli +majistraatin sihteerinä ja sai, niinkuin kaikki papit siihen aikaan -- +heitä sanottiinkin paavin ritareiksi -- arvonimityksen _Dominus_ tahi +käännettynä "herra", joka muuten vaan oli maalliselle ritaristolle +tuleva. + +Neuvopöydän ylipäässä istui korkeammalla istuimella ritari Charteris +täysissä, loistaviksi kirkastetuissa teräsvaruksissa; hänen näkönsä oli +omituisena vastakohtana noitten ainoasti jolloinkulloin aseisin +kutsuttuin porvarein kirjavalle, puoleksi sotaiselle, puoleksi +rauhalliselle puvulle. Ylituomarin käytös oli sitä laatua, että se +kyllä selvään osoitti likeistä yhteyttä, jonka yhteiset edut olivat +saaneet aikaan hänen ja kaupungin sekä raatimiesten välillä; mutta +samassa se myös kuitenkin antoi tuntea sen korkeamman arvon, joka tässä +kokouksessa, missä hän istui puheenjohtajana, oli tuleva hänelle, +aikakauden mielipiteitten mukaan, hänen aatelisen sukuperänsä ja +ritariutensa perustuksella. Kaksi knaappia seisoi hänen takanansa; +toisella oli kädessänsä ritarin lippu, toisella kilpi, missä näkyi +Charteris'in vaakuna, nimittäin väkipuukkoa tai miekkaa pitävä käsi ja +sen alla ylpeä allekirjoitus: "Tää on minun oikeuskirjani!" Kauniille +hovipojalle oli Kinfauns'in herran miekka uskottu; toisella oli peitsi +huostassansa. Kaikki näät ritarin-arvon ulkonaiset merkit olivat nyt +sitä tyystemmin mukaan tuodut, siitä syystä kun ritari täällä toimitti +kaupungin hallitusmiehen virkaa. Herra Charteris'in omassa personassa +näkyi nyt jonkunlainen juhlallinen jäykkyys, joka ei luonnollisesti +ollut omainen hänen suoralle, iloiselle mielenlaadulleen. + +"Vai tulitte te viimeinkin, Heikki Seppä ja Simo Hanskuri", lausui +ylituomari. "Tiedättekö te, että me olemme tässä saaneet odottaa teitä. +Jos se toisten vielä tapahtuu, meidän istuessamme tässä paikassa, niin +määräämme teille semmoiset sakot, että niiden suorittaminen ei ole +tuntuva teistä iloiselta. No, no -- ei huoli selitellä. Selityksiä +tällä kertaa ei ole vaadittu, ja toisten niistä ei tule apua. Minä saan +siis teille antaa tiedoksi, kunnon mestarit, että meidän arvoisa +sihteerimme tässä on kaikkia asianhaaroja myöten pöytäkirjaan pannut, +mitä nyt teille lyhyesti kerron, että kuulisitte mitä teiltä nyt +vaaditaan, Heikki Sepältä erittäin. Meidän naapuri-vainajamme, Olivier +Proudfute, löydettiin tän'-aamuna kuoliana Isoltakadulta, juuri +Wynd-kadun kulmalta. Hän näkyy saaneen kovan läimäyksen lyhyellä +kirveellä, takaapäin ja arvaamattansa, ja tätä hänen surmaansa ei voi +sanoa muuksi kuin ilkeäksi, ennalta mietityksi murhaksi. Sen verran +rikoksesta. Murhamiestä emme voi vielä muusta kuin asianhaaroista +arvata. Arvoisan kirkkoherran herra Ludvik Lundin'in pöytäkirjasta +näemme, että useammat hyvämaineiset vieraatmiehet näkivät +naapuri-vainajamme, Olivier Proudfuten, vielä myöhään yöllä osallisna +Morrice-tanssijain ilopidossa, viimeksi Simo Hanskurin talon edustalla +Curfew-kadulla, missä he taas pitivät leikkiänsä. Myöskin on tietty, +että hän tässä paikassa erosi muusta joukosta, vähän aikaa puheltuansa +Simo Hanskurin kanssa, ja lupasi kumppaleilleen tullaksensa +Griffin-ravintolaan, siellä illan iloa loppuun viettämään. -- Nyt, +Simo, kysyn teiltä, onko tää täysi tosi, sen verran kuin te tiedätte? +Ja vielä toiseksi kysyn, mistä te puhelitte keskenänne Olivier +Proudfuten kanssa?" + +"Herra ylituomari ja jalo-arvoinen herra ritari Charteris", vastasi +Simo Hanskuri, "teille niinkuin tälle kunnioitettavalle kokoukselle +saan antaa tiedoksi, että mainitun tässä läsnä-olevan sepän ja minun +omaisteni välillä oli noussut nurjaa mieltä muutamain Heikki Sepän +käytöksestä liikkuvain pahain huhuin tähden. Ja koska sanottu meidän +naapuri-parkamme, Olivier Proudfute, myös oli noita huhuja levitellyt, +niinkuin semmoinen juoruin juoksuttaminen ylimalkaan olikin hänelle +omansa, niin puhelimme me keskenämme pari sanaa siitä seikasta. Ja, sen +verran kuin tiedän, oli hänellä, minut jättäessään, aikomus mennä +Heikki Sepän luokse. Sillä hän erosi muista Morrice-tanssijoista, +luvaten tulla sitten, niinkuin te, jalo herra, jo sanoitte, heidän +jälkeensä Griffin-ravintolaan, siellä illan iloa loppuun viettämään. +Mutta mitä hän todella lienee tehnyt, sitä en tiedä sanoa, koska en +sitten enää ole nähnyt häntä elävänä". + +"Siin' on kyllin", sanoi ritari Charteris, "ja se sopiikin aivan yhteen +kaiken kanssa, mitä me muuten olemme kuulleet. -- Sitten arvokkaat +porvarit, me tiedämme että meidän naapuri-parkamme joutui keskelle +yöjalkalais- ja maskeraati-joukkoa Isollakadulla. Nämät hänelle häjysti +tekivät väkivaltaa, pakoittivat häntä keskellä katua polvilleen +lankeemaan ja vasten tahtoansa äärettömiä viinin määriä suuhunsa +juomaan, siksi kun hän vihdoin heiltä pääsi pakoon. Tämä väkivalta +tehtiin paljastetuin miekoin sekä huikeilla huudoilla ja kirouksilla, +niin että se veti useampain ihmisten huomion puoleensa. Muutamat, jotka +melusta säikähtyneinä katsahtivat ulos ikkunoistaan, ja samoin myös yks +tai kaks sivukulkijaa, jotka vetäytyivät syrjemmäksi pois tulisoihtuin +valosta, ettei heitä myös ruvettaisi pahoin pitelemään, näkivät omin +silmin, kuinka meidän naapurimme kanssa meneteltiin keskellä +kaupunkimme katua. Ja vaikka nuot pauhaajat olivat valepuvuissa, naamus +kasvoin peittona, tunnettiin heidän pukimensa kuitenkin selvästi; sillä +ne olivat tuommoisia eriskummallisia maskeraatti-vaatteita, jotka +olivat tulleet ommelluiksi muutamia viikkoja ennen, ritari Ramornyn +käskystä, joka on tallimestari kuninkaallisen korkeuden Rothsayn +herttuan, Skotlannin perintöprinssin, palveluksessa". + +Puoli-ääninen ohkaus kuului ympäri läsnä-olevaa joukkoa. + +"Niin", jatkoi ritari Charteris, "näin on asiain laita -- meidän +tiedustelemisemme ovat saattaneet surullisiin ja peloittaviin +päätöksiin. Mutta samoin kuin ei kukaan ihminen voi olla enemmän +murheissaan kuin minä, että ne siihen suuntaan näkyvät viittaavan, +samoin ei kukaan ihminen maan päällä voi vähemmän kuin minä niitä +pelätä. Asia on semmoinen -- useammat käsityöläiset, jotka siinä ovat +olleet työssä, vakuuttavat ritari Ramornyn käskemään maskeraatipukuin +olleen juuri samannäköisiä kuin niiden miesten puvut, joiden nähtiin +Olivier Proudfutea pahoin pitelevän. Ja yksi käsityöläinen, Wingfield +sulkamestari, joka näki nuot pauhaajat, silloin kun meidän naapurimme +oli heidän käsissänsä, todistaa että heillä oli vöillään ne samat vyöt, +päässään ne samat kruunut maalatuista sulkasista, jotka hän itse oli +laittanut prinssin tallimestarin käskystä. -- Sen perästä kun hän +noiden peuhaajain käsistä pääsi, katoaa Olivier tietymättömiin; mutta +me voimme todistaa, että naamiojoukko sitten meni ritari Ramornyn +majatalolle, mihin heidät päästettiin sisään, sen perästä kun hiukan +nimeksi oli vastusteltu. -- Vaan käypä kuitenkin semmoinen huhu, Heikki +Seppä, että sinä vielä näit onnettoman naapurimme, senkin jälkeen kun +hän oli ollut noiden yöjalkalaisten käsissä -- mitä perää on siinä +huhussa". + +"Hän tuli minun kotiini Wynd-kadun varrella", sanoi Heikki, "noin puoli +tuntia ennen keski-yötä. Ja minä olin hiukan vastahakoinen häntä sisään +päästämään, koska hän oli laskiais-iloa pitänyt, vaan minä olin istunut +kotona; sillä sanoohan sananlasku, ett': 'eipä huimapää humala, sovi +selvän kumppaliksi'". + +"Ja minkälaisessa tilassa hän näytti olevan, silloin kun hänet sisään +päästit?" kysyi ylituomari. + +"Olipa hän", vastasi seppä, "aivan hengähdyksissä ja jutteli yhä siitä, +että oli ollut hengenvaarassa yöllisten peuhaajain käsissä. Mutta minä +en siitä juuri paljoa lukua pitänyt, koska hän aina oli ollut +pelkurimainen, jäniksensydäminen mies, vaikka kyllä muuten kunnon +ihminen, ja siis luulin hänen enemmän puhuvan omia luulottelemisiaan +kuin totta. Mutta ikäni kaiken olen nyt katuva sitä kovasti pahaa +tekoani, etten lähtenyt häntä saattamaan, niinkuin hän pyysi; ja jos +saan elää, aion maksaa messuja hänen sielunsa hyväksi, sen syntini +sovitukseksi". + +"Kertoiko hän minkälaisia ne olivat olleet, jotka häntä hätyyttivät?" +kysyi ylituomari. + +"Yöllisiä peuhaajoita maskeraati-puvuissa", vastasi Heikki. + +"Ja sanoiko hän pelkäävänsä, että kotimatkalla taas voisi joutua heidän +käsiinsä?" kysyi taas ritari Charteris. + +"Hän nimen-omaan ilmoitti pelkonsa väijyvistä vihollisista, jota minä +kuitenkin joutavaksi loruksi ajelin, koska en saattanut kadulla ketään +keksiä". + +"Eikö hän siis saanut sinulta minkäänlaista apua?" jatkoi ylituomari. + +"Saipa, kun saikin, jalo-arvoinen herra", vastasi seppä. "Hän vaihtoi +Morrice-tanssijan pukunsa minun kypäriini, härännahkaiseen kylteriini +sekä kilpeeni, jotka hänellä, niin kuulin, vielä olivat, kun hän +löydettiin. Ja minulla on kotona hänen Morrice-lakkinsa tiukuineen, +ynnä myös tröijy sekä muut siihen pukuun kuuluvat kapineet. Hän olisi +tuonut takaisin sota-asuni ja noutanut pois omat maskeraati-vaatteensa, +jos pyhätmiehet niin olisivat sallineet". + +"Et siis sitten nähnyt häntä sen enempää? + +"En koskaan, jalo-arvoinen herra". + +"Vielä yksi sana", virkkoi ylituomari. "Onkos sinulla mitään syytä +luulla, että Olivier Proudfutelle osaksi tullut surmasivallus +oikeastaan oli jollekulle toiselle miehelle aiottu". + +"Kyllä on", sanoi seppä. "Mutta se ei ole varma, ja taitais olla +vaarallista puhua se ilmi, koska se vaan on paljasta luuloa". + +"Puhu se vaan ilmi, minä vaadin sen porvarivalasi nojalla. -- Kenelle +luulet sen sivalluksen oikeastaan olleen aiotun?" + +"Jos minun täytyy se sanoa", virkkoi Heikki, "niin luulen että Olivier +Proudfutelle tuli osaksi oikeastaan minulle aiottu surma. Minä luulen +niin vielä enemmän siitä syystä, kun Olivier sanoi aikovansa matkia +minun astuntaanikin samoin kuin oli lainannut pukuni". + +"Oletko vihollisuudessa jonkun kanssa, että sinulle semmoinen luulo on +tullut päähän?" kysyi ritari Charteris. + +"Häpeä ja synti se on, mutta täytyneehän kuitenkin tunnustaa, että +minä olen vihollisuudessa sekä Vuoriston että Alankomaan kanssa, +Englantilaisen kuin Skotlantilaisen, Perth'in läänin ja Angus'in läänin +kanssa. Vaan Olivier-paralla en luulisi olleen vihamiehiä edes juuri +munasta tulleissa kananpojissa. -- Voi! sitä paremmin hän olikin +tämmöiseen äkilliseen poislähtöön valmis!" + +"Kuules, seppä", sanoi ylituomari, "vastaa nyt minulle aivan suoraan -- +onko sinulla mitään vihollisuutta ritari Ramornyn väen kanssa?" + +"On maar', jalo-arvoinen herra, on kun onkin. Yleisesti nyt kuuluu, +että se käsi, joka Valentinin päivän aamulla löydettiin Curfew-kadulta, +oli tuon Mustan Oventin'in oma, joka muutamia päiviä sitten lähetettiin +Tay-joen poikki Fifen lääniin. Ja minä sen käden laskin poikki +väkipuukkoni sivalluksella. Ja koska tuo Musta Oventin oli ritari +Ramornyn kamaripalvelija ja erittäin uskottu mies, niin arvattavasti on +vihollisuutta minun sekä hänen herransa väen välissä". + +"Se on kyllä luultava asia, seppä", sanoi ritari Charteris. -- "Ja nyt +hyvät veljet ja viisaat raatimiehet, on kaksi mahdollisuutta, jotka +kuitenkin molemmat yhtäänne vetävät. Kenties tuo naamiojoukko, joka +otti kiinni naapuri-vainajamme ja piteli häntä niin pahoin, että hänen +ruumiissaan vieläkin näkyy siitä hiukan jälkiä, sitten jälleen tapasi +vankinsa, joka oli kotiinmenossa, ja nyt viimein pahan menettelemisensä +päätteeksi häneltä hengenkin otti. Puhuipa hän itsekin Heikki Sepälle +pelkonsa siitä. Jos näin on todella käynyt, niin yksi tai useammat +ritari Ramornyn väestä ovat siihen murhaan syypäät. Mutta minä luulisin +pikemmin että yksi tai kaksi noista yöllisistä peuhaajoista oli jäänyt +jäljelle tai myös, kenties muutettuaan vaatteita, palanneet takaisin. +Näille miehille olisi Olivier Proudfute omassa personassaan ainoasti +ollut pilanteon esine; mutta koska hän oli puettu Heikki Sepän asuun +ja, niinkuin aikoi, matki Heikki Sepän tapoja, herätti hän heidän +katkeran vihansa. Ja nähdessään hänet yksin, olivat he ryhtyneet tähän +heidän mielestään varmaan ja vaarattomaan keinoon, päästäksensä +miehestä, jota vihollisensa, niinkuin kaikki ihmiset tietävät, pitävät +niin vaarallisena. Ja tämäkin päätös siis vie siihen että syypää kuuluu +ritari Ramornyn väkeen. Mitäs te siitä arvelette, hyvät miehet? Eikö +meillä ole aihetta syyttää heitä tästä rikoksesta?" + +Raatimiehet kuiskasivat hetkisen aikaa keskenään ja sitten antoivat +vastauksensa pormestari Craigdallien kautta. -- "Jalo herra ritari, +meidän korkea-arvoinen ylituomarimme! Me yhdymme kokonaan siihen, +mitä te viisaudessanne olette puhuneet tästä hämärästä verityöstä. +Samoin myös myönnämme oikeaksi teidän terävä-älyisen päätelmänne, joka, +jälkiä myöten mennen, näyttää ritari Ramornyn kumppalit ja palvelijat +syypäiksi meidän naapuri-vainajaamme vastaan tehtyyn ilkityöhön, oli se +sitten häntä kohdannut hänen omassa personassaan ja olennossaan +taikkapa väärin luultuna täksi meidän uljaaksi porvariksemme, Wynd'in +Heikiksi. Mutta ritari Ramorny sekä omasta puolestaan että myös +prinssin tallimestarina pitää paljon palvelijoita; ja koska syytöksemme +epäilemättä sysätään takaisin kieltämisellä, niin kysyisimme, miten +siinä tapauksessa teemme? -- Se on kyllä totta, että jos laki sallisi +meidän pistää tulta mainitun herran huoneen nurkkiin ja miekalla +teloittaa kaikki sen sisällä-olevat, niin tuo vanha sananlasku: 'nopea +neuvo, paras neuvo', tässä kenties sopisi; sillä ilkeämpää Jumalan +pilkkaajain, miehenmurhaajain ja naisenviettelijäin pesää ei löydy +missään kuin Ramornyn katoksen alla. Mutta pelkäänpä että tää tämmöinen +summittainen rangaistus tuskin saisi kannatusta laista; eikä taas +toiselta puolen yksikään puustavi kaikista täällä kuulluista +todistuksista anna aihetta syyttää tätä rikosta yhden tai useampain +erityisten henkilöjen päälle". + +Ennenkuin ylituomari tähän kerkesi vastata, nousi majistraatin +sihteeri, pyyhkäisi arvokasta partaansa ja pyysi lupaa puhuakseen, joka +hänelle myönnettiinkin kohta. + +"Veljet", lausui hän, "isiemme aikana yhtähyvin kuin tänä nykyisenä on +Jumala, kun vaan on osattu häneltä oikealla ajalla tiedustella, ollut +niin armollinen ja saattanut ilmi syyllisten rikokset sekä liian +hätäisesti syyn alle vedettyin viattomuuden. Meidän kuninkaamme Robert +on, jos vaan ei häijyt neuvon-antajat väliin sekaannu ja hänen hyvää +tahtoansa väärään päin vedä, niin oikeutta harrastava ja laupias +hallitsija kuin suinkin paraskin meidän ajantietojemme pitkässä +jaksossa mainittu -- anokaamme siis häneltä, meidän kauniin kaupunkimme +ja ylimalkaan Skotlannin yhteisen kansan nimessä, että hän sallisi +meidän esi-isiemme tavalla pyytää valistusta tämän ilkityön +hämäryyteen. Anokaamme koetusta _paari-tuomion_ kautta, joka usein +sallittiin kuninkaamme esi-isäin hallitessa, on hyväksytty monessa +paavin bullassa sekä kirkonkokousten päätöksessä, ja sitä aikanaan ovat +käyttäneet suuri keisari Kaarle Suuri Franskassa, kuningas Arthur +Britanniassa sekä Gregorius Suuri ja mahtava Achaius tässä meidän +maassa." + +"Olen minäkin kuullut tuosta paari-tuomiosta, herra Lundin", virkkoi +ylituomari, "ja tiedän että meidän kauniin kaupunkimme etuuskirjat sen +meille suovat. Mutta oppini vanhojen lakien suhteen on hiukan +puuttuvainen, jonka vuoksi pyytäisin teitä meille sen laatua tarkemmin +selittämään". + +"Anokaamme kuninkaalta", virkkoi Lundin, "jos te minun neuvoni +tahdotte kuulla, että meidän murhatun naapurimme ruumis vietäisiin +St. Johanneksen tuomiokirkkoon, missä asian mukaan tulisi messuja +luettavaksi joissa rukoilisimme hänen sielullensa autuutta ja tuon +häijyn murhan ilmisaattamista. Sillä välin pyydämme kuninkaalta sen +käskyn, että ritari Ramorny antaisi luettelon kaikista palvelijoistaan, +jotka ovat olleet Perth'issä yöllä Laskiais-Tiistain ja tään +Tuhka-Keskiviikon välillä, ja että hän velvoitettaisiin edestuomaan +ne kaikki määrättynä päivänä ja tuntina. Ne tulisivat sitten St. +Johanneksen tuomiokirkossa nimeltään kutsuttaviksi ja saisivat yksi +kerrassaan astua meidän murhatun naapurimme paarin ohitse; ja tulisi +jokaisen heistä säätynsä tavalla rukoilla Jumalaa sekä hänen pyhiä +miehiänsä todistajikseen, että hän on tähän murhaan viaton, niin +neuvolla kuin teolla. Ja silloin -- uskokaa minua, sillä se on käynyt +toteen monessa monituisessa tilaisuudessa -- kun murhaaja sillä +rukouksella koettaa peittää syytänsä, niin on kuollut ruumis +vastahakoisuudesta sitä kättä vastaan, joka hänestä hengen erotti, +heräävä jonkunlaiseen puolinaiseen elämään, ja surmahaavoista on taas +veri virtaava, vaikka se jo on ollut kauan jähmetyksissä suonissa. +Taikka oikeammin puhuen, Jumala tahtoo näin, jollakulla salaisella, +meille käsittämättömällä vaikutuksella, tuoda meille ilmi sen häijyn +pahantekijän, joka on Luojansa kuvan rikkonut". + +"Olen mä kuulut puhuttavan siitä laista", sanoi ylituomari, "ja Brucen +aikana se on tullut käytetyksi. Tämä onkin varsin sopiva tilaisuus, +tällä salamielisellä tiedustuskeinolla pyytää saada ilmi totuutta, jota +ei millään tavallisella keinolla voi saada; sillä yleiseen kanteesen +ritari Ramornyn väkeä vastaan vastattaisiin vaan yleisellä +kieltämisellä. Mutta vielä pitää minun kysyä herra Lundin'ilta, meidän +kunnian-arvoiselta majistraatin-sihteeriltämme, kuinka me saisimme +syyllisen estetyksi sillä välin poiskarkaamasta?" + +"Porvarein pitää tarkasti vahtia valleilla, laskusiltain pitää +olla ylösvedettynä ja porttien rautaristikkojen alaslaskettuna +päivänlaskusta päivännousuun asti, ja lukuisien vartijajoukkojen pitää +kulkea pitkin katuja koko yö. Tämän vahtimisen vaivan porvarit kyllä +mielellään ottavat päälleen, saadaksensa naapurinsa murhaajan paon +varmaan estetyksi". + +Tähän ehdoitukseen muut neuvoittelumiehet kaikki ilmoittivat +suostumuksensa sanoilla, merkeillä tahi silmäinluonnillaan. + +"Mutta", kysyi ylituomari, "mitäs sitten, jos joku tuosta +epäluulon-alaisesta väestä ei suostu käymään koetusta paarituomiolla?" + +"Hän saattaa vaatia toista koetusta kahdentaistelun kautta", vastasi +arvokas sihteeri, "säädyltä yhden-arvoisen miehen kanssa. Sillä +kanteen-alaisella pitää olla valta, kun näin jätetään asia itse Jumalan +tuomion alle, valita millä valan tuomion-lajilla hän tahtoo tulla +koetetuksi. Mutta jos hän ei kumpaankaan tahdo käydä, niin on hän +julistettava syylliseksi ja sen mukaan rangaistava". + +Neuvoittelu-kokouksen viisaat miehet yksimielisesti suostuivat +majistraatin sihteerin sekä ylituomarin ehdoitukseen, ja päättivät +juhlallisesti mennä kuninkaalta anomaan, että, heidän etuuskirjassaan +suodun oikeuden mukaan, heidän kaupunkilaisensa murha-asia +tutkittaisiin yllämainitulla tavalla.[29] Mutta ennenkuin kokous +hajosi, katsoi pormestari Craigdallie sopivaksi kysyä, kuka +määrättäisiin Marketta Proudfuten sekä hänen molempain lastensa +puolesta taistelemaan. + +"Siitä ei tarvitse pitkää keskustelua", sanoi ritari Charteris, +"olemmehan me miehiä, ja käymme miekka vyöllä, joka miekka olisi poikki +katkaistava sen miehen pään yli, joka ei sitä ottaisi vetääkseen ulos +tupesta murhatun naapurimme lesken ja orpoin puolesta ja hänen surmansa +miehuulliseksi kostoksi. Jos ritari Ramorny itse suuttuu meidän +tutkimuksestamme, niin olen minä, Patrik Charteris, Kinfauns'in herra, +taisteleva häntä vastaan henkiin ja veriin, niin kauan kuin mies ynnä +ratsu pysyy pystyssä, ja peitsi sekä miekka ei katkea. Mutta siinä +tapauksessa että taisteluunvaatija olisi aatelitonta säätyä, niin olen +varma että Marketta Proudfute saa puolustajakseen valita vaikka kenenkä +Perth'in urhoollisimmista porvareista -- ja häväistystä ijäksi olisi +meidän kaunihille kaupungillemme, jos se, johon lesken vaali sattuis, +olisi niin ilkeä pelkuri ja petturi, ja kieltäytyisi pois! Käskekää +Marketta Proudfute sisään, että hän saa valita". + +Heikki Sepällä, tätä kuullessaan, oli se surullinen vakuutus +mielessänsä, että leski-paran vaali oli hänet kohtaava. Näin oli siis +hänen äsköinen sopunsa kaunoisen Katrin kanssa jälleen rikkoutuva tämän +uuden tappelun kautta, jota ei hänen käynyt millään kunniallisella +tavalla välttäminen ja josta hän muussa tapauksessa olisikin ollut +suuresti iloinen, koska siinä hänelle oli tarjona loistava tilaisuus +tehdä urhotöitä koko hovin ja kaupungin nähden. Hän näet tiesi, että +Katri, Klemetti-isän opetuslapsena, katsoi tuomiota taistelun kautta +pikemmin Jumalan pilkaksi kuin asian heittämiseksi Jumalan huostaan, ja +että Hanskurin tyttären mielestä ei se ollut järjellinen keino, kun +ihmisen viattomuus tai syyllisyys tehtiin riippuvaksi suuremmasta +kädenvoimasta tai miekastelutaidosta. Seppä siis pahoin pelkäsi +morsiamensa omituisia mielipiteitä siinä asiassa, jotka olivat paljon +valistuneemmat sillä aikakaudella ylimalkaan tavallisia. + +Sill'-aikaa kun nuot ristinriitaiset tunteet hänen sydäntänsä +ahdistivat, astui murhatun miehen leski sisään, peitettynä paksulla +murheharsikolla; häntä seurasi tai talutteli viis, kuus arvokasta, +samalla, surua osoittavalla tavalla puettua vaimoa. Yksi näistä +seuralaisista kantoi pikkuista lasta, Olivier raukan viimeistä +rakkaudenpanttia. Toinen talutti toista, noin kaksi vuotta tahi sillä +paikoin vanhaa, astunnassaan vielä horjuskelevaa pienokaista, joka +kummastuksella ja pelolla katseli, milloin noita mustia vaatteita, +jotka sen päälle oli laitettu, milloin tätä suurta kokousta tässä. + +Kaikki läsnä-olijat nousivat surujoukon sisääntullessa, ja tervehtivät +heitä syvimmillä surkuttelevaisuudella. Marketta, vaikka hupsun +Olivier-paran vaimo, vastasi tähän tervehdykseen arvokkaisuudella, +jonka kenties murheen ankaruus hänelle antoi. Ritari Charteris nyt +astui esiin; hän tarttui leski-paran käteen sillä kohteliaisuudella, +jota ritari oli velvollinen osoittamaan vaimopuolelle, suojelija +sorretulle, pahantekoa kärsineelle leskelle, ja selitti lyhyesti, millä +keinoin kaupunki oli päättänyt pyytää kostoa Marketan miehen surmasta. + +Hän tiedusteli nyt hellyydellä ja lempeydellä, jotka eivät olleet +ylimalkaan hänessä tavalliset, oliko vaimo-parka selvälleen ymmärtänyt +hänen sanansa, ja lausui sitten ääneensä läsnä-olijoille: "Hyvät +Perth'in kaupungin porvarit, vapaasyntyiset killanveljekset ja +ammattikuntain jäsenet, huomatkaa kaikki mitä tässä nyt tulee +tehtäväksi, sillä se ala koskee teidän oikeuksianne ja etuuksianne. +Tässä seisoo Marketta Proudfute; hän tahtoo pyytää laillista kostoa +miehensä surmasta, joka on tullut ilkeällä tavalla murhatuksi -- niin +leski väittää -- ritari Juhana Ramornyn käden kautta, ja tätä +kannettansa hän tahtoo näyttää toteen taikka paarituomiolla taikka myös +miehen voimalla, senvuoksi minä, Patrik Charteris, miekkavyöllinen +ritari ja vapaasukuinen aatelismies, tarjoan taistelemaan hänen +puolestaan, puolustaen hänen oikeata asiataan, niin kauan kuin mies ja +ratsu vaan pysyy pystyssä -- jos nimittäin joku minun säätyläiseni +nostaa kintaani maasta. Mitäs sanot, Marketta Proudfute, tahdotko ottaa +minut taistelijaksi puolestasi?" + +Leski vastasi sulkeuneella äänellä: "En minä jalompaa voisi +toivoakaan". + +Ritari Charteria sitten otti leskeä käteen, suuteli häntä otsaan, +niinkuin tämmöisessä tilaisuudessa tavalliset menot vaativat, ja lausui +juhlallisesti: "Niin auttakoon minua Jumala ja St. Johannes hädässäni, +kuin minä vannon täyttää velvollisuuteni sinun puolustajanas +ritarillisesti, uskollisesti ja miehuullisesti. Ja nyt, Marketta, +valitse tämän kauniin kaupunkimme porvareista, läsnä- tai +poissa-olevista, oman mielesi mukaan yksi mies, jolle tahdot +puolustuksesi uskoa, jos se, johonka kantees sattunee, nähdään olevan +minua alhaisempi säädyltänsä". + +Kaikkein silmät kääntyivät Heikki Sepän puoleen, jonka yleinen ääni jo +oli ennalta merkinnyt kaikin puolin soveliaimmaksi taistelijaksi tässä +tilaisuudessa. Eikä leski odottanutkaan tuota yleistä silmäin +viittausta. Kohta kun ritari Charteris oli puhunut, meni hän poikki +permannon sinne, missä aseseppä seisoi pöydän alipäässä säätyläistensä +joukossa. Marketta otti häntä käteen -- + +"Heikki Seppä", lausui hän, "kunnon porvari ja ammattimies, minun -- +minun" -- + +"Mieheni", arveli hän sanoa mutta se sana juuttuikin raukan kurkkuun; +hänen täytyi sanoa sanottavansa toisella tavalla. + +"Poismennyt rakasti ja kunnioitti sinua yli kaikkein muiden miesten; +oikeus ja kohtuus on siis, että sinä menet taisteluun hänen leskensä ja +orpoinsa puolesta". + +Jos vielä olisi ennen ollut Heikille mahdollista -- joka siihen aikaan +ei ollutkaan -- jollakin lailla kieltäytyä tai väistyä pois tästä +luottamusvirasta, mihin häntä kaikki ihmiset näkyivät määräävän, niin +sulki tämä lesken puhe häneltä kaiken pakotien; käsky taivahasta ei +olisi häneen tehnyt syvempää vaikutusta kuin tää onnettoman Marketan +rukous. Lesken viittaus vainajan ystävyyteen liikutti seppää sydämen +perimmäistä pohjukkaa myöten. Niin kauan kun Olivier vielä eli, oli +tosin tuossa hänen ylenmääräisessä mieltymyksessään Heikkiin, jolla oli +niin peräti toisenlainen luonne, jotakin hupsumaista ja naurattavaa. +Mutta kaikki se oli nyt unohdettu; Heikki totteli nyt vaan sydämensä +luonnollista lämpimyyttä ja muisti vaan että Olivier oli ollut hänen +ainainen seurakumppalinsa ja ystävänsä -- että Proudfute oli häntä +rakastanut ja kunnioittanut niin paljon kuin hupsu-raukan sydämessä voi +olla niitä tunteita ketään kohtaan -- ja kaiken päälliseksi, että +vainaja, niinkuin oli suuri syy luulla, oli tullut Heikille itselleen +oikeastaan aiotun surman uhriksi. + +Iloisuudella, joka hänelle vielä minuutin aikaa ennen tuskin olisi +ollut mahdollinen ja joka näkyi hänen sydämessään palavaa synkkää +mielihyvää osoittavan, painoi siis seppä huulensa onnettoman Marketan +kylmään otsaan ja vastasi: + +"Minä, Heikki Seppä, asuva Perth'in kaupungissa Wynd-kadulla, +rehellinen ja uskollinen mies, vapaana syntynyt, suostun tulemaan tään +Marketta lesken sekä hänen orpoinsa puolustajaksi ja lupaan heidän +puolestansa taistella henkiin ja veriin ketä hyvänsä minun säätyistäni +miestä vastaan, niin kauan kuin rinnassani on henkeä. Niin totta +auttakoon minua Jumala ja Pyhä Johannes!" + +Läsnä-olevien rinnasta pääsi puoleksi hillitty huudahdus, joka osoitti +kuinka hartaat he olivat tälle asialle ja kuinka lujasti he nyt sen +menestykseen luottivat. + +Ritari Charteris tuosta ryhtyi toimiin, saadaksensa kuninkaalta lupaa +jatkamaan tutkimista Olivier Proudfuten murhan suhteen ensiksi +paarituomiolla ja sitten, jos niin tulisi tarvis, kahdentaistelulla. +Sen jälkeen kun kaupunkilaisten neuvoittelukokous oli loppunut, pyysi +hän saadakseen kahden kesken puhutella kuningasta ja toimitti silloin +asian. Robert, jonka mieli kävi kovin pahaksi, kun hän tästä uudesta +väkivallasta kuuli, käski ritari Charteris'ia asian-omaisten kanssa +seuraavana aamuna kohta messun jälkeen takaisin tulemaan, jolloin +saisivat kuulla mitä kuningas valtioneuvostensa kanssa oli päättänyt. +Sillä välillä lähetettiin yksi kuninkaan käskyläinen marskin kartanoon, +ritari Ramornyn väen luetteloa läpikatsomaan, sekä käskemään, että sen +herran kaikin väkineen piti, kovan rangaistuksen uhalla, pysyä +Perth'issä, siksi kun saisivat kuninkaalta toisen käskyn. + + + + +YHDESKOLMATTA LUKU. + + + Jumalan nimeen taistelua varten + Varusta tanner -- siellä taistelkoot, + Ja suokoon Herra voiton syyttömälle! + + Henrit IV Toinen osa. + +Ennestään jo meille tutussa neuvoittelusalissa Dominikolaisten +palatsintapaisessa luostarissa istui Robert kuningas veljensä Albanyn +herttuan kanssa, joka teeskellyllä ankaralla hurskaudellaan sekä +todellisella taitavalla viekkaudellaan oli saanut käsiinsä niin suuren +vallan tuon heikon hallitsijan yli. Luonnollistahan olikin, että mies, +jolla harvoin oli tilaisuus nähdä asiat niiden todellisessa muodossa ja +laadussa, katseli niitä semmoisiksi, jommoisiksi hänen rohkea ja kavala +veljensä, väärin käyttäen läheisen sukulaisuutensa voimaa, niitä +kuvaeli. + +Yhäti huolissaan hairateille eksyneen, onnettoman poikansa puolesta +pyysi par'aikaa kuningas vakuutella Albanyn herttualle, että Rothsayn +herttua ei suinkaan voinut olla syypää lakintekijän kuolemaan, josta +asiasta tehdyn alkututkimuksen ritari Charteris oli tuonut +hallitsijansa katseltavaksi. + +"Se on onneton asia, Robert veikkoseni", sanoi kuningas, "erittäin +onneton tapaus; siitä voi nyt kohta meidänkin maassamme nousta riitaa +ja sotaa aatelin ja aatelittomain säätyin välillä, samoin kuin jo on +monessa muussa kaukaisemmassa maassa. Yksi seikka siinä vaan minua +ilahduttaa -- se nimittäin, että ritari Ramorny jo oli saanut eron +Rothsayn herttuan palveluksesta. Ei siis käy sanominen, että hän tai se +hänen miehistään, joka sen verityön on tehnyt -- jos he todella +lienevät siihen syypäät -- on saanut kehoitusta tai yllytystä +vehkeesensä minun poika-raukaltani. Voimmehan me, veliseni, sinä ja +minä, todistaa, kuinka kuuliaisesti hän minun kehoituksestani suostui +siihen, että Ramorny tuon Curfew-kadulla tapahtuneen yömelun tähden +tulisi erotetuksi hänen palveluksestaan". + +"Kyllä minä muistan hänen niin tehneen", virkkoi Albanyn herttua, "ja +toivon vaan hartaasti, että ystävyys prinssin sekä Ramornyn välillä ei +ole tullut uudistetuksi, sen perästä kun hän oli suostuvinaan teidän +käskyynne, kuninkaallinen majesteetti". + +"Oli suostuvinansa? -- ystävyys uudistettu?" kysyi kuningas. "Mitä nuot +sanat merkitsevät, veli? Lupasihan Taavetti minulle, jos vaan tuo +onneton seikka Curfew-kadulla tulisi sikseen jäämään ja unohduksiin +peitetyksi, luopua Ramornysta, jonka neuvot voivat häntä semmoisiin +vallattomuuksiin houkuttaa, ja hän sanoi tyytyvänsä siihen, että me +tuomitsisimme Ramornyn pois hovista tahi johonkuhun muuhun mielestämme +sopivaan rangaistukseen. -- Ethän toki nyt voi epäillä hänen silloin +olleen totisen lupauksissaan ja nyt olevan rehellisen sanansa +pitämisessä? Etkö muista, että sinä hovista pois-lähettämisen sijaan +ehdoitit rangaistukseksi tuntuvaa sakkoa, joka otettaisiin Ramornyn +tiluksista Fifen läänissä, ja että prinssi arveli lähettämisen pois +hovista paremmaksi sekä Ramornylle että myös hänelle itselleen?" + +"Kyllä senkin aivan hyvin muistan, kuninkaallinen veljeni. Enkä olisi, +totta puhuen, uskonutkaan Ramornylla olevan niin suuren vallan prinssin +ylitse, sen perästä kun tämä hänen neuvoinsa kautta oli niin suureen +vaaraan joutunut; mutta minun kuninkaallinen veljenpoikani itse, +niinkuin te, armollinen kuningas, juuri huomautitte, tunnusti, että +hän, niin kauan kuin Ramornyn sallittaisiin pysyä hovissa, ei voisi +vapautua hänen valtansa alta. Silloin kaduin, että hovista +poislähettämisen sijaan olin sakkoja ehdoittanut. Mutta se aika on +ollut ja mennyt, ja uutta pahaa on nyt taas tapahtunut, josta voi +nousta suuria vaaroja teille, kuninkaallinen majesteetti, samoin kuin +myös teidän kruununperillisellenne ja koko valtakunnalle". + +"Mitä tarkoitat, Robert?" kysyi arkamainen kuningas. "Minä rukoilen +sinua vanhempiemme haudan kautta -- ja Brucen, meidän ikimuistettavan +esi-isämme sielun kautta, veljeni! Kerro minulle, mikä vaara uhkaa +minun poikaani ja minun valtakuntaani?" + +Kuninkaan silmät, ylivuotamaisillaan kyyneleistä, ja koko hänen +kasvonsa, vapisten pelosta, olivat värähtämättä käännetyt veljen +puoleen, joka näkyi jonkun aikaa mietiskelevän, ennen kun vastasi. + +"Armollinen herra, vaara on tätä laatua. Te luulette, että prinssillä +ei ollut mitään osaa tässä väkivallan teossa Perth'in kaupungin +porvareita vastaan -- tuon lakintekijä-rahjuksen murhassa, josta he nyt +kiljuvat ja kirkuvat, aivan kuin kalakaijat, kun vallattoman +poikanulikan nuoli kaataa maahan jonkun heidän meluavasta parvestaan". + +"Heidänkin henkensä, Robert", sanoi kuningas, "on kallis-arvoinen +heille sekä heidän omaisilleen". + +"Niin on, armollinen herra kuningas, ja osaavatpa he sen meillekin +tehdä sangen kalliiksi, ennenkun pääsemme sovintoon noiden roistoin +kanssa mitättömimmästäkin verenvuodatuksesta. -- Mutta, niinkuin +sanoin, te, kuninkaallinen majesteetti, ette usko prinssillä olleen +mitään osaa tässä viimeksi tapahtuneessa murhassa -- enkä minä aiokaan +koettaa heikontaa teidän uskoanne siinä arkaluontoisessa kohdassa, vaan +pyydän vakautua samaan uskoon kuin te. Mitä te ajattelette on minunkin +ajatukseni ojennusnuorana. Albanyn herttualla Robertilla ei ole koskaan +toinen mieli kuin Robertilla, avaran Skotlannin kuninkaalla". + +"Kiitoksia, kiitoksia!" sanoi kuningas, tarttuen veljensä käteen. +"Tiesinhän voivani luottaa siihen, että sinä rakkaudesta oikein +selittäisit ajattelemattoman Rothsay-paran tekoja, vaikka hän niin +usein tekee semmoista, mitä helposti voi väärin selittää, että tuskin +ansaitsisikaan sinun rakkauttasi". + +Albanyn sydän oli niin järkähtämättömän luja ja kova, että hän saattoi +vastata veljensä kädenpuristukseen, vaikka hänellä samassa oli mielessä +juurineen temmata pois tuon pehmeä-sydämisen, lempeän vanhuksen toivot. + +"Mutta voi!" jatkoi Albanyn herttua huokauksella, "tuo raaka, +taipumaton Kinfauns'in ritari ja hänen pauhaava porvarilaumansa eivät +katso asiaa samoilla silmillä kuin me. He rohkenevat väittää, että +Rothsayn herttua ilokumppaleineen, jotka kuljeksivat pitkin katuja +maskeraattipuvussa ja humalassa, ottaen kiinni miehiä sekä naisia, ja +pakoittaen heitä tanssimaan sekä äärettömiä viinimääriä nielemään, ynnä +tehden kaikellaisia muita hullutuksia, joita on tarpeetonta luetella, +ovat tuota vainajata pahoin pidelleet. Ja sen lisäksi porvarit +väittävät, että koko se joukko sitten meni ritari Ramornyn asunnolle, +johon se väkisen mursi viettääkseen iloansa siellä loppuun. Täten on +prinssi antanut tukevaa syytä siihen luuloon, että Ramornyn ero hänen +palveluksestaan oli vaan annettu nimeksi ja ihmisten silmäin +lumoomiseksi. Ja näin he päättävät, että jo sinä yönä ritari Ramorny +taikka hänen väkensä jotain pahaa teki, niin on täysi syy uskoa +Rothsayn herttuan olleen siinä osallisna, jos ei koko seikka lienekään +tapahtunut hänen käskystään" + +"Albany, se on kauheata!" parkui kuningas. "Tahtovatko he syyttää minun +poikaani murhasta; tahtovatko he väittää, minun Taavettini tahranneen +kättänsä Skotlantilaisella verellä, vaikkei hänellä ollut mitään syytä +kostoon eikä muuten hyötyä siitä? -- Ei, ei, -- he eivät toki voi +keksiä näin ilmisiä valheita, sillä ovathan ne kovin silmään-pistäviä, +että niitä kukaan voisi uskoa". + +"Älkää pahaksi panko, armollinen kuningas", vastasi Albanyn herttua; +"mutta sanovatpa he syyn tuohon kahakkaan Curfew-kadulla sekä sen +seurauksiin koskeneen likemmältä prinssiä itseään kuin Ramornyä. Sillä +ei kukaan luule, sitä väheimmin uskoo, että tuo sievä seikkailu +tarkoitti ritari Ramornyn huvitusta". + +"Sinä saatat minut hulluksi, Robert!" sanoi kuningas. + +"Jo minä vaikenen", vastasi veli; "minä vaan puhuin ilmi tyhmät +ajatukseni teidän kuninkaallisen käskynne mukaan". + +"Tarkoitukses on hyvä, kyllähän sen tiedän", sanoi kuningas; "mutta +eikö se olisi veljellisempää tekoa, jos, sen sijaan, että näin raatelet +sydäntäni välttämättömäin pahain näyttämisellä, neuvoisit minulle +jonkun pääsökeinon niistä?" + +"Se on kyllä totta, armollinen herra kuningas -- mutta ainoa pääsötie +tästä on vaikea ja vähemmin hauska, ja siksi on tarpeellista että te, +kuninkaallinen majesteetti, ensin näette kuinka välttämätön se on, +ennen kuin edes kuulette sitä mainittavan. Haavalääkärin ensin tulee +todistaa sairaalle, kuinka tuiki mätä rikkounut jäsen on, ennen kuin +hän mainitsee poisleikkaamista, vaikka olisikin se ainoa mahdollinen +pelastuskeino". + +Kuningas, nämät sanat kuullessaan, yltyi suurempaan pelkoon ja +vihastukseen, kuin mitä hänen veljensä oli luullutkaan hänessä +mahdolliseksi. + +"Rikkounut ja mätä jäsen! Poisleikkaus ainoa mahdollinen pelastuskeino! +-- Nämät ovat hämäriä sanoja, herra Albanyn herttua! -- Jos niillä +tarkoitat meidän poikaamme, Rothsayn herttuaa, niin todista ne todeksi +joka puustavi -- muuten saat ne katkerasti katua." + +"Te käsitätte sanani kovin puustavin mukaan, kuninkaallinen +majesteetti", virkkoi Albanyn herttua. "En minä prinssistä puhunutkaan +noin sopimattomilla sanoilla; sillä, sen tietää Jumala, hän on minun +sydämelleni rakkaampi hellästi rakastetun veljenipoikana, kuin jos hän +olisi mun omani. Mutta puheeni tarkoitti sitä, että olisi välttämätön +erottaa hänet maailman turhuuksista ja hullutuksista, joita pyhät +miehet mainitsevat mätäjäsenien nimellä ja jotka semmoisina ovat meistä +poisleikattavat ja poisviskattavat, koska ne estävät edistymistämme +paremmissa asioissa". + +"Nyt ymmärrän -- sinä tahtoisit että tuo Ramorny, jota arvellaan +poikani hulluin mielijohteitten toimeenpanijaksi, kätkettäisiin kauas +pois hovista", virkkoi kuningas, jonka sydämen-ahdistus nyt oli +helpoittunut, "siksi kun näät onnettomat vallattomuudet ovat unohtuneet +ja alamaisemme jälleen ovat ruvenneet poikaamme lempeämmillä, +luottavaisemmilla silmillä katselemaan". + +"Se olisi hyvä neuvo, armollinen herra kuningas; mutta minun neuvoni +menisi hiukan -- juuri hiukkasen edemmäksi. Minä neuvoisin, että +prinssi itse vähäksi aikaa lähetettäisiin pois hovista". + +"Mitä, Albany! pitäiskö minun erota lapsestani, esikoisestani, silmieni +terästä ja -- vaikka hän on niin vallaton -- sydämeni ilosta! -- Voi +Robert! sitä en voi -- enkä myös tahdo!" + +"Se oli vaan ehdoitus, armollinen herra kuningas -- ymmärränhän minä +kuinka kipeältä semmoinen menetys on tuntuva isän sydämessä, sillä +olenhan isä minäkin". Ja hän antoi päänsä vaipua alas, olevinaan +toivottomassa tuskassa. + +"En voi elää ilman hänettä, Albany. Ja kun arvelen, että minun sanani, +joilla aina on voima häneen, niin kauan kun hän on minua likellä, +vaikka ne joskus unohtuvat minun poissa-ollessani, sinun neuvosi kautta +jäisi aivan vaikuttamattomaksi, mihinkä kaikkiin vaaroihin hän sitten +ajattelemattomuudessaan joutuisi? Minä en saisi koskaan untakaan +hänen poissa-ollessaan -- olisin vaan aina kuulevinani hänen +kuolonhuokauksensa joka tuulenhenkäyksessä. Ja sinäkin, veljeni, vaikka +paremmin osaat salata sydämesi tunteita, olisit melkein yhtä paljon +huolissas". + +Näin puhui tää herkkä-uskoinen kuningas, joka tahtoi lepyttää veljeänsä +ja pettää itseään, sillä että uskoi olevaksi rakkautta sedän ja +veljenpojan välillä, josta todenteolla ei ollut jälkeäkään. + +"Teidän isänsydämenne on kovin hetas huolestumaan, armollinen +kuningas", sanoi Albanyn herttua. "En tarkoittanutkaan, että prinssi +jätettäisiin oman hurjan mielivaltansa nojaan. Minä tarkoitin, että hän +vähän aikaa pidettäisiin sopivan peräänkatsannon alla -- että hän +uskottaisiin jonkun yksvakaisen holhoojan huostaan, jonka tulisi +vastata sekä hänen turvallisuudestaan että käytöksestään, niinkuin +kasvattajan kasvatistansa ainakin". + +"Mitä! Kasvattaja? Rothsayn herttuan ijällä?" huudahti kuningas. +"Hän on jo kaksi vuotta yli sen ajan, johon meidän lakimme mukaan +ala-ikäisyys loppuu". + +"Meitä viisaammat Romalaiset", sanoi Albanyn herttua, "antoivat +ala-ikäisyyden kestää neljä vuotta kauemmin kuin me; ja ylimalkaan +pitäisi holhouksen-alaisuuden kestää siksi, kun se ei enään ole +tarpeellinen, ja aika olisi määrättävä eri luonteitten mukaan. Otetaan +esimerkiksi nuori Lindsay, Crawford'in kreivi, jonka sanotaan tässä nyt +puheen-alaisessa asiassa ruvenneen Ramornyn kannattajaksi -- hän on +vasta viistoista vuotta vanha, mutta hänellä on syviä intohimoja ja +luja tahto niinkuin kolmenkymmenenvuotisella aikamiehellä. Minun +kuninkaallinen veljenpoikani sitä vastaan, vaikka hänellä sekä älyn +että sydämen puolesta on paljon jalommat ja miellyttävämmät avut, +osoittaa kolmenkolmatta-vuotiaana sangen usein poikasen vallattomuutta, +jommoista kohtaan ankara kuri on ystävällisyyttä. -- Ja älkää siitä, +kuninkaallinen veljeni, kovin huolestuko, älkääkä suuttuko veljellenne +senvuoksi että hän totta puhuu -- paraathan hedelmät ovat hitaimmat +kypsymään, ja paraat hevoset ovat ne, joista on ollut tallirengillä +enin vaivaa niitä sota- tai kilparatsuiksi opetellessa". + +Herttua tähän pysähtyi; hän antoi Robert kuninkaan kaksi, kolme +minuuttia keskeyttämättä mietiskellä mietteitänsä, ja sitten jatkoi +vilkkaammalla äänellä: + +"Mutta älkää antako tämän seikan liian painaa mieltänne, jalo veljeni; +kenties tää riita-asia saadaankin sovitetuksi ilman mitään enempää +taistelemisetta tai vastuksetta. Leski on köyhä, sillä hänen miehensä, +jos sillä olikin työtä kyllin, kulutti paljon rahaa turhiin asioihin. +Hän saadaan siis kenties rahalla leppymään ja lepyttäjäiset voimme +ottaa Ramornyn omaisuudesta". + +"Ei, ne me suoritamme itse", sanoi Robert kuningas, halukkaasti +tarttuen kiinni tähän toivoon, saada tuo hänelle vastahakoinen +keskustelu tällä rauhallisella keinolla loppumaan. "Ramornyn +tulevaisuuden toivot muutenkin ovat lopussa, sen kautta että hän +lähetetään pois hovista ja menettää virkansa prinssin seurakumppalina; +ei olisi jalosti tehty, jos kaatunutta miestä vielä alemmaksi +sysättäisiin. -- Mutta tässähän tuleekin jo meidän sihteerimme, abotti, +ilmoittamaan että neuvoittelun hetki lähenee. -- Hyvää huomenta, +arvokas isä!" + +"_Benedicite_, kuninkaallinen majesteetti", vastasi abotti. + +"Kas nyt, hyvä isä", jatkoi kuningas, "voimme kohta, odottamatta +Rothsayn herttuata, jonka suostumusta meidän päätöksiimme me itse +takaamme, ryhtyä valtakuntamme asioihin. Mitä sanomia Douglas'ilta?" + +"Hän on saapunut Tantallon'in linnaan, armollinen kuningas, ja on +lähettänyt sanansaattajan ilmoittamaan, että vaikka March'in kreivi +itse vielä vaan istuu äkäisissä mietteissään Dunbar'in linnassa, hänen +ystävänsä ja vassallinsa jo alkavat kokoutua leiriin liki Coldham'ia. +Siellä heidän arvellaan aikovan odottaa suuren Englantilais-armeijan +tuloa, jota Hotspur sekä ritari Ralph Percy par'-aikaa kokoilevat +rajalle". + +"Ne ovat ikäviä sanomia", virkkoi kuningas, "ja suokoon Jumala +Dunbar'in Yrjölle sen anteeksi!" -- Samassa prinssi astui sisään ja +kuningas kääntyi hänen puoleensa. "Haa! oletko sinäkin viimein tullut +-- enpä nähnyt sinua aamukirkossa". + +"Mä olin laiska tän'-aamuna", vastasi prinssi, "silla yhä olin +kuumeessa ja levoton". + +"Sinua hurjaa poikaa!" sanoi kuningas. "Jos et olisi ollut kovin +levoton Laskiais-iltana, et olisi ollut kuumeessa Tuhka-keskiviikon +aamuna". + +"Älkää minun tähteni keskeyttäkö rukouksianne, kuninkaallinen isäni", +virkkoi prinssi huolettomasti. "Te par'aikaa rukoilitte Jumalaa jonkun +puolesta -- se oli varmaan joku vihollinen, sillä niillehän teidän +rukouksenne useimmin tulevat eduksi". + +"Käy istumaan ja ole vaiti, sinä veitikka!" sanoi isä, jonka silmä +samassa mieli-hyvällä ihasteli rakkaan pojan kauniita kasvoja ja siroa +vartaloa. Rothsayn herttua veti tyynyn isänsä jalkain juureen ja heitti +itsensä huolettomasti istumaan sen päälle. Kuningas jatkoi: + +"Minä juuri ilmoitin mielipahani siitä, että March'in kreivi, joka +vast'ikään oli lähtenyt täältä, saatuaan minulta lujan lupauksen +kaikkien niiden asiain oikaisemisesta, joissa hän valittaa itselleen +vääryyttä tapahtuneen, nyt on voinut ruveta Northumberilaisten kanssa +salavehkeisiin omaa isänmaatansa vastaan. -- Olisko mahdollista, että +hän voisi epäillä tahtoani täyttää lupaustani?" + +"Kyllä minä hänen puolestaan vastaan: ei", sanoi prinssi; "March'in +kreivi ei suinkaan ole epäillyt teidän sanaanne, herra kuningas. Mutta +kyllä mar' hänessä on voinut nousta epäilys siitä, tokko teidän +oppineet neuvon-antajanne antanevat teille tilaisuutta sitä pitämään". + +Robert Kolmas oli suuresti ottanut omakseen sen pelkurin tavan, ettei +ollut kuulevinaan sanoja, jotka hänenkin mielestään vaativat jotakin +mielipahan osoitusta. Hän jatkoi siis puhettansa, poikansa sanoja +huomioon ottamatta. Mutta salaa enensivät nämä sanat hänen sydämessään +yhä enemmän nousevaa suuttumusta Rothsayn herttuaa vastaan. + +"Hyvä kumminkin, että Douglas on siellä rajamailla", virkkoi kuningas. +"Hänen rintansa, samoin kuin hänen esi-isiensäkin, on aina ollut +Skotlannin parhaana suojelusmuurina". + +"Sittenpä olemme hukassa, jos hän nyt kääntyy selin viholliseen", +tokaisi parantumaton pilkkakirves, Rothsayn herttua. + +"Uskallatko sinä soimata kreivin miehuutta?" vastasi kuningas kovasti +suuttuneena. + +"Ei kukaan ihminen uskalla epäillä kreivin miehuutta", vastasi Rothsayn +herttua, "se on yhtä vankka kuin hänen ylpeytensäkin; -- mutta tottahan +saa hiukan epäillä, että hänellä aina on onni puolellansa". + +"St. Anterus auttakoon, Taavetti!" huudahti isä; "oletpa sinä aivan +kuin huuhkaja -- jokainen sana sinun suustasi ennustaa riitaa ja +turmiota". + +"Kyllä minä jo vaikenen, isä", vastasi nuorukainen. + +"Ja mitä kuuluu tuosta Vuoriston rauhattomuudesta?" kysyi kuningas, +kääntyen abotin puoleen. + +"Se on, toivon ma, muuttunut suotuisalle kannalle", vastasi munkki. +"Tuli, joka uhkasi polttaa koko maan, on luultavasti sammuva noin +neljän-, viidenkymmenen maanmoukan veriin. Sillä molemmat suuret +liittokunnat ovat juhlallisella sovinnolla siihen suostuneet, että +heidän riitansa tulee ratkaistavaksi taistelulla, niillä aseilla, jotka +te, armollinen kuningas, suvainnette määrätä, teidän kuninkaallisten +silmienne edessä ja siinä paikassa, jonka te valitsette, ensin tulevana +Maaliskuun 30 päivänä, joka on Palmusunnuntai. Taistelijain luku +kumpaisellakin puolella on rajoitettu kolmeksikymmeneksi, ja taistelu +jatkettava viimeiseen mieheen asti. Sillä he pyytävät hartaasti ja +anovat nöyrästi teiltä, kuninkaallinen majesteetti, että te isällisessä +rakkaudessanne suostuisitte siksi päivää luopumaan teille tulevasta +kuninkaallisesta oikeudestanne saada lakkauttaa tappelu sauvan +viskaamisella alas tantereelle tai 'seis'-huudolla -- ja että näin +taistelu saataisiin taistella viimeiseen loppuun saakka". + +"Noita julmia metsäläisiä"; huudahti kuningas. "Tahtoisivatko he +poistaa paraan, jaloimman kuninkaallisen oikeutemme, sen että meillä on +valta lakkauttaa tappeluja ja huutaa 'seis' verenvuodatukselle? -- +Tahtovatko he tehdä tyhjäksi ainoan syyn, joka voisi saattaa minut +sinne tulemaan ja heidän teurastustyötänsä katselemaan? -- Tahtovatko +he tapella pikemmin Vuoristonsa susien kuin ihmisten tavalla?" + +"Armollinen herra kuningas", virkkoi Albanyn herttua, "Crawford'in +kreivi ja minä olemme olleet niin rohkeat ja, teidän mieltänne +kuulustamatta suostuneet tuohon ehtoon, jonka myöntämiseen me katsoimme +olevan paljon ja pakoittavia syitä". + +"Mitä! Crawford'in kreivikö!" sanoi kuningas. "Onpa hän minun +mielestäni hiukan nuori neuvon-antaja näin tärkeässä asiassa". + +"Hän on", vastasi Albanyn herttua, "vaikka tosin nuori, jo niin +suuressa arvossa Vuorelais-naapureissansa, etten juuri olisi saanut +paljoa toimeen ilman hänen apuansa ja voimaansa". + +"Kuulepas se, Rothsay-poikaseni!" lausui kuningas moittivaisesti +kruununperilliselleen. + +"Minä surkuttelen Crawford'in kreiviä", vastasi prinssi. "Hän on liian +aikaiseen kadottanut isänsä, jonka neuvot olisivat olleet vielä +paremmin paikallaan nykyisessä tilassa". + +Kuningas loi Albanyn herttuaan katseen, joka ilmoitti hänen iloansa +tässä prinssin vastauksessa ilmautuvasta lapsenrakkaudesta. + +Vaan Albanyn sydäntä ei se ollenkaan liikuttanut. "Noiden vuorelaisten +kuolema", jatkoi hän, "on tälle Skotlannin valtakunnalle hyödyksi, ei +se että he saisivat elää; siksi Crawford'in kreivi ja minä katsoimme +suotavimmaksi, että aiottu tappelu tulisi olemaan perinjuurinen +hävitystappelu". + +"Jos Crawford'in kreivi jo nyt parrattomana poikana neuvoo semmoista +valtioviisautta", sanoi prinssi, "kylläpä mar' hänestä tulee aika +armias hallintomies, kun kymmenen, kakstoista vuotta on kerjinnyt +kulua! Hyi tuommoista, jonka sydän jo on kivenkova, ennen kun leuvassa +on untuvaa! Parempi olis, jos hän tyytyisi kukkojen tappeluttamiseen +Laskiaispäivänä, kuin että hän nyt on hankkeissa, saadakseen ihmisiä +toinen toisiaan raatelemaan Palmusunnuntaina, aivan kuin olisi hänellä +johdettavana walesilainen kahdentaistelu, jossa molempien puolten +täytyy kuolla". + +"Rothsayn herttua on oikeassa, veljeni", virkkoi kuningas. "En minä +olisi kristitty kuningas, jos siinä kohdassa myöten-antaisin. En voi +suostua siihen että minun silmieni edessä ihmiset tappelevat, siksi kun +ovat jok'-ainoa hakatut maahan niinkuin karja teurastushuoneessa. Minua +inhottaisi sitä nähdessä, ja valvojansauva putoisi kädestäni alas +tanterelle jo siitäkin syystä, että inhossani en sitä jaksaisi pitää +kourassani". + +"Sen putoomista ei kukaan huomaisi", sanoi Albanyn herttua. "Minä +pyytäisin saada huomauttaa teille, armollinen kuningas, että te tässä +vaan luopuisitte semmoisesta kuninkaallisesta oikeudesta, joka, jos +sitä harjoitatte, ei tuottaisi teille mitään kunniaa, sillä käskyänne +ei toteltaisi. Jos te viskaatte sauvan alas tanterelle, silloin kun +tappelu on tulisimmallaan ja noiden miesten veri hurjimmassa kuohussa, +niin ei siitä pidettäisi enempää lukua, kuin jos varpunen pudottaa +olkikorren, jota oli pesäänsä viemässä, tappelevan susilauman keskelle. +Ei mikään muu heitä saa erilleen, paitsi jos ei ole enää ketään +raadeltavaa jäljellä, ja parempihan on että he saavat surmansa toinen +toisensa kautta, kuin niiden soturein kädestä, jotka teidän +käskystänne, kuninkaallinen majesteetti, ovat koettavat heitä erottaa. +Väkinäinen rauhanteon yritys selitettäisiin paitsi sitä sillä tavoin, +että heidät muka oli kavaluudella tänne paulaan houkutettu. Molemmat +puolueet liittäytyisivät meitä vastustamaan, mieshukka tulisi yhtä +suureksi, ja kaikki meidän toivomme vastaisetta rauhasta raukeaisivat +aivan mitättömiksi". + +"Puheessasi on liiankin paljon perää, Robert veljeni", vastasi taipuisa +kuningas. "Vähän auttaisi tosiaan minun käskyni, jos en sitä saa +täytetyksi. Ja vaikka minä kovaksi onneksi saan sitä muutenkin tehdä +joka päivä, niin olisi tarpeeton näyttää kuninkaan voimattomuutta noin +julkisesti, kaikkein, tuota taittelua katselemaan kokouneitten +kansanjoukkoin silmien edessä. Tehkööt nuot julmurit siis veristä +työtänsä loppuun asti ja teloittakoot toinen toisensa viimeiseen +saakka. En huoli yrittää kieltää, mitä en kuitenkaan saa estetyksi +tapahtumasta. -- Jumala varjelkoon tätä meidän isänmaa-raukkaamme! Minä +lähden nyt rukous-kammiooni, maani puolelta kumminkin rukoilemaan, +koska minun ei ole sallittu auttaa sitä kädelläni eikä päälläni. Abotti +isä, olkaa niin hyvä ja tuetkaa minua käsivarrellanne". + +"Ei, hyvä veljeni", sanoi Albany, "älkää panko pahaksi, jos muistutan, +että meidän ensiksi vielä tulee kuulla tuota Perth'in porvarien sekä +Ramornyn välistä asiaa, joka koskee erään porvarin murhaa -- --" + +"Se on tosi, se on tosi!" virkkoi kuningas, jälleen laskien itsensä +tuolilleen -- "vielä enemmän väkivaltaa -- vielä enemmän tappelua! -- +Voi Skotlanti, Skotlanti! Jos urhollisimpain poikiesi sydänveret +voisivat höystyttää sinun laihan maaperäsi, mikä maa koko maailmassa +voittaisi sun viljavuudessa! Milloinka on valkoinen karva nähtävänä +jonkun Skotlannin miehen parrassa, paitsi jos hän on vaivainen niinkuin +kuninkaasi, jolle kykenemöttömyytensä on suojaksi murhasta, ja jonka +näin on sallittu katsella noita verenvuodatuksia, joita hän ei voi +estää? -- Tulkoot he vaan sisään -- älkää heitä viivytelkö! Heillä on +kiire tappamaan -- he kadehtivat toisiltaan joka-ikistä hengenvetoa +Luojansa raittiista, siunatusta ilmasta. Taistelun ja surman paha henki +on riivannut koko tään kansan!" + +Näin tää lempeä hallitsija laski itsensä takaisin tuolilleen hänessä +harvoin nähtävällä närkästyksellä ja suuttumuksella. Samassa avattiin +ovi salin alipäässä, ja käytävästä sen takana, missä nähtiin joukon +aseellisia Brandaneja seisovan kahdessa rivissä, läheni Olivier-paran +leski, jota ritari Charteris talutti yhtä suurella kunnioituksella kuin +jos Marketta olisi ollut rouva korkeinta sukua. Heidän jälkeensä astui +kaksi arvokasta vaimoa, kahden raatimiehen puolisot, aivan mustiin +puettuna; toinen kantoi pienempää lasta, toinen talutti suurempaa. +Sitten tuli Heikki Seppä pyhävaatteissaan, suruharsikko olkavyönä +kylterinsä päällä. Viimeiseksi astuivat pormestari Craigdallie sekä +yksi raatimies, hekin merkittynä samallaisilla surun merkeillä. + +Hyvän kuninkaan silmänräpäyksen-aikuinen tulistus asettui samassa kun +hän näki surevan lesken vaaleat kasvot sekä nuot viattomat pienokaiset, +jotka eivät vielä ollenkaan voineet arvata kuinka paljon he olivat +kadottaneet. Ja kun ritari Charteris oli auttanut Marketta Proudfuten +alas polvilleen laskeutumaan, yhä edelleen pitäen häntä kädestä ja +itsekin laskeutuen toiselle polvellensa, kysyi Robert kuningas +laupiaalla äänellä leskeltä, mikä oli hänen nimensä ja asiansa. +Marketta ei vastannut selvälleen; hän vaan mutisi jotakin, katsahtain +taluttajansa puoleen. + +"Puhukaa te tään vaimo-paran puolesta, ritari Charteris", sanoi +kuningas, "ja selittäkää meille, miksi hän on tullut puheillemme". + +"Koska sallitte mun puhua, kuninkaallinen majesteetti", vastasi ritari +Charteris, nousten seisaalleen, "niin tämä vaimo ja nämät orpo-raukat +tässä valittavat teille, että ritari Juhana Ramorny tai joku hänen +väestään on tappanut lesken mies-vainajan, Olivier Proudfuten, +vapaanmiehen ja Perth'in kaupungin porvarin, meidän kaupunkimme kadulla +Laskiais-tiistain iltana tai Tuhka-keskiviikon aamuna". + +"Vaimo", virkkoi nyt kuningas hyvin laupiaalla äänellä, "sinä kuulut +lempeään sukupuoleen ja murhees kautta olisi sinun pitänyt oppia vielä +armahtelevaisemmaksi; sillä oman kovan onnemme kauttahan meidän pitäisi +tulla -- niinkuin luullakseni välttämättömästi tulemmekin -- leppeiksi +toisia kohtaan. Onhan sinun puolisos vaan mennyt samaa tietä, jota +meidän jokaisen täytyy astua". + +"Muistakaa toki, armollinen herra kuningas", vastasi leski, "että +hänelle tämä tie oli kovin lyhyt ja verinen". + +"Kyllä sen myönnän, että häntä vastaan ilkeä teko tehtiin. Mutta koska +en ole voinut suojella häntä, niinkuin, sen tunnustan, olisi ollut +minun kuninkaallinen velvollisuuteni, niin tahdon syyni sovitetukseksi +ottaa elättääkseni sinua orpolapsinesi yhtä hyvin tai paremminkin, kuin +miehesi aikanaan teitä elätti; sen ehdon panen vaan, että peruutat +tämän kanteesi etkä tule syyksi vielä toisiin miestappoihin. Huomaa +että sulla nyt on valittavana toisella puolella anteeksianto ja +varallisuus, toisella kosto ja puute". + +"Se on totta, kuninkaallinen majesteetti, että me olemme köyhät", +vastasi leski järkähtämättömästi, "mutta ennen minä lapsineni lähden +metsään noukkimaan elatustani metsän-eläväin tavalla, kuin suostun +saamaan ruokani mieheni veren hinnalla. Minä vaadin, että sallitte +minun todistaa kanteeni taistelemisella tämän puolustajani kautta, niin +totta kuin olette miekkavyöllinen ritari ja kruunupää kuningas". + +"Kylläpä mää arvasin että näin kävisi!" virkkoi kuningas hiljaa Albanyn +herttualle, "täällä Skotlannissa ensisanat, jotka lapsi sammaltelee, ja +viimeiset, jotka kuolemaa tekevä harmaaparta kuiskaa, ovat: taistelua +-- verta -- kostoa! -- Ei maksa vaivaa puhua siitä sen enempää. +Käskekää kanteenalaiset sisään". + +Ritari Ramorny astui nyt sisään. Hänellä oli yllään pitkä turkkiviitta, +jommoisia silloin korkeasukuiset herrat pitivät, milloin eivät olleet +sotavaruksissaan. Tämän viitan laskujen peitossa riippui hänen +haavoitettu käsivartensa punaisen silkkinauhan nojassa, ja vasemmalla +kädellään tukesi hän itseään nuorukaiseen, jonka otsalla, vaikka +hän tuskin vielä oli lapsuuden ajan taaksensa jättänyt, jo näkyi +ennen-aikuisen miettimisen ja himon kyntäviä syviä ryppyjä. Tää oli +se kuuluisa nuori Lindsay, Crawford'in kreivi, joka myöhemmin sai +liikanimen tiikerikreivi, ja hallitsi avarata, viljavaa Strathmoren +laaksoa Keskiajan tyrannin koko rajattomalla vallalla sekä +leppymättömällä julmuudella. Kaksi, kolme muuta herraa, jotka olivat +kreivin tai itse Ramornyn ystäviä, oli vielä lisäksi tullut tänne, +ikäänkuin jälkimmäiselle kannatukseksi tässä tilaisuudessa. Kanne +tuotiin nyt vielä kerran esiin, ja siihen vastasi kanteen-alainen +jyrkällä kieltämisellä. Päällekantajat nyt puolestaan tarjousivat +todistamaan sanojansa paarituomiolla. + +"En minä ole velvollinen", vastasi ritari Ramorny, "sen tuomion +alaiseksi käymään, koska entinen herrani, prinssi, voi todistaa, että +minä olin kotona, makaamassa vuoteen omana, pahasti sairaana, samalla +ajalla, jolla tää ylituomari raatimiehineen täällä väittää minun olleen +tekemässä tekoa, mihin minulla ei ollut vähintäkään halua eikä +kiusausta. Minua ei siis voi oikeudella ja kohtuudella pitää +epäluulon-alaisena." + +"Minä voin todistaa," sanoi prinssi, "että näin ritari Ramornyn ja +puhuin hänen kanssaan muutamista minun palvelijoitani koskevista +asioista, juuri sinä samana yönä, jona tää murha tapahtui. Siitä tiedän +että hän oli sairaana, eikä siis omassa personassaan ole voinut tehdä +tätä puheen-alaista ilkityötä. Mutta en minä tiedä mitään hänen +palvelijoittensa tekemisistä, enkä tahdo taata, ettei joku heistä voisi +olla syypä heidän päällensä nyt kannettuun rikokseen." + +Tämän puheen alussa oli Ramorny katsonut ympärilleen uhka-ylpeydellä, +joka kuitenkin suuresti masentui prinssin loppulauseesta. "Suuri +kiitos, kuninkaallinen herttua," virkkoi hän katkeralla hymyllä, "tästä +teidän varovaisesta ja rajoitetusta todistuksestanne minun puolestani. +Kylläpä se oli viisas mies, joka kirjoitti: 'Älkää ruhtinaisin +luottako!'" + +"Jos ei teillä ole muuta viattomuutenne todistusta, ritari Ramorny", +virkkoi kuningas, "niin emme voi, mitä teidän väkeenne tulee, kieltää +tältä onnettomaksi tulleelta leskeltä ja hänen orpolapsiltansa, jotka +teidän päällenne kantavat, lupaa saada tutkia asiaa paarituomiolla, jos +ei joku teidän miehistänne katsone paremmaksi vetää asiaa +kahdentaistelu-tuomion ratkaistavaksi. Te itse omassa personassanne +olette kuitenkin prinssin todistuksen kautta vapautettu kanteesta." + +"Armollinen kuningas", vastasi Ramorny, "minä voin ta'ata minun +palvelijoittenikin syyttömyyden". + +"Juuri niinpä munkki tai nainen puhuisi", virkkoi ritari Charteris. +"Mutta ritarin tavoin mä kysyn: tahdotkos sinä, ritari Juhana Ramorny, +kahdentaistelulla minun kanssani todistaa väkesi syyttömäksi?" + +"Perth'in kaupungin ylituomari tuskin olisi kerjinnyt mainitakaan sanaa +'taistelu'", sanoi Ramorny, "niin minä jo olisin siihen suostunut. +Mutta tällä nykyisellä hetkellä en kykene peistä kädessä pitämään." + +"Siitä olen iloinen, älkää pahaksi panko, ritari Ramorny", sanoi +kuningas; "vähemmin tulee näin verenvuodatusta. Teidän pitää siis +tuoda kaikki palvelijanne esiin, niin monta kuin vaan on teidän +hovimestarinne kirjoissa. Näiden pitää tulla St. Johanneksen kirkkoon, +puhdistamaan itseänsä tästä kanteesta kaikkein asian-omaisten +läsnä-ollessa. Pitäkää vaaria, että he tulevat sinne joka-ikinen mies +puolipäivän messun aikana, muuten teidän kunnianne siitä saisi pahan +tahran." + +"Kyllä he tulevat joka mies," vastasi Ramorny. Syvään kumarrettuansa +kuninkaalle, kääntyi hän sitten nuoren Rothsayn herttuan puoleen, +kumarsi hänellekin syvään ja sanoi niin hiljaa, ettei kukaan muu voinut +kuulla: "Jalostipa te olettekin käyttäneet itseänne minua kohtaan, +korkea herra! -- Yksi ainoa sana teidän suustanne olisi tehnyt lopun +tästä pulasta, vaan te ette sitä tahtoneet puhua!" + +"Niin totta kuin elän," kuiskasi prinssi, "minä menin äärimmäiselle +rajalle asti, mihin totuus ja omatunto minun sallivat mennä. Etpä +suinkaan toki liene toivonut, että minä puolestasi keksisin valheita? +-- Ja olenpa hämärissä muistoissani siitä yöstä näkevinäni lihamiehen +kaltaisen roiston, sotakirves kädessä, juuri semmoisen, joka on +saattanut sen yöllisen teon tehdä. -- Haa, sattuiko se kirves naulaan, +herra ritari?" + +Ramorny ei vastannut mitään, vaan kääntyi pois yhtä äkisti, kuin jos +joku samassa olisi hänen haavoitettuun käsitynkkäänsä koskettanut. Hän +meni nyt kotiinsa Crawford'in kreivin kanssa, jolle hänen, vaikka hänen +mielensä kaikkeen muuhun pikemmin kuin juominkeihin olisi ollut +taipuvainen, täytyi pitää komeat pidot, jonkunlaiseksi kiitollisuuden +osoitukseksi siltä nuorelta aatelisherralta saadusta kannatuksesta. + + + + +KAHDESKOLMATTA LUKU. + + + Apteekkari tek' yhä pahaa vaan, + Hän murhasi montakin rohdoillaan. + + Dunbar. + +Näiden mainittuin juominkein perästä, jotka haavoitetulle olivat olleet +ikäänkuin piinapenkillä makaamista, Crawford'in kreivi nousi hevosen +selkään ja meni kaukaiseen majapaikkaansa, Dupplin'in linnaan, missä +hän oli vieraana. Ritari Ramorny puolestaan vetäytyi pois +makuukammioonsa, kovassa ahdistuksessa niin ruumiin kuin sielunkin +tuskien alla. Hän tapasi täällä Henbane Dwining'in, joka hänen kovaksi +onnekseen oli hänellä ainoana lohduttajana kumpaisissakin tuskissa. +Lääkäri tavallisella teeskellyllä, matalalla nöyryydellänsä sanoi +toivovansa, että hänen korkeasukuinen hoitilaansa oli iloinen ja +onnellinen. + +"Kyllä mar' yhtä iloinen kuin hullu koira!" tiuskasi Ramorny, "ja yhtä +onnellinen kuin se raukka, jota semmoinen koira on purrut, ja joka jo +tuntee lähenevän raivon oireita. -- Tuo sydämetön poika, Crawford'in +kreivi, kyllä näki minun tuskani, vaan ei helpoittanut yhtään +ainoatakaan maljaa. Ja minun piti muka oikeutta ja kohtuutta myöten +juoda ne hänen kanssansa! Jos oikein olisin täyttänyt _oikeutta_ ja +_kohtuutta_ häntä sekä maailmaa kohtaan, olisinpa sitten viskannut +hänet ulos ikkunasta ja näin kesken lopettanut elämän, josta, jos hän +kasvaa aikamieheksi siihen suuntaan, johon jo nyt on taipunut, on +tuleva onnettomuutta ja surkeutta koko Skotlannille, ja varsinkin +Tay-joen varsilla asuville. -- Ai, varo, lääkäri, siteitä auki +päästäessäs -- kärpäisenkin sipaiseminen siivellään jo tuntuisi tässä +verisessä, polttavassa tynkässäni ikään kuin puukon pistos." + +"Älkää olko millännekään, jalosukuinen suosijani," virkkoi lääkäri +hihittävällä ilkkumisnaurulla, jota hän turhaan pyysi peittää +teeskellyllä surkuttelemisella. "Kyllähän me siihen kohta saamme +verestä palsamia ja -- hih, hih, hih! -- lievitämme tuota kipua, jonka +te, jalosukuinen herra ritari, niin miehuullisesti kärsitte." + +"Miehuullisestiko kärsin?" sanoi Ramorny, irvistellen tuskasta; "minä +sen jaksan kärsiä yhtä vähän kuin kiirastulen polttavaa pätsiä -- luuni +on kuin punaiseksi kuumennettu rauta -- sinun rasvainen voiteesi on +kihahtava, kun se haavaani tipahtaa. -- Ja kuitenkin on se kuumuus vaan +Joulukuun pakkasta, minun sydämeni palavaan hehkuun verraten!" + +"Pankaamme ensin lievitysvoiteemme ruumiin haavan päälle, jalosukuinen +suosijani", sanoi Dwining; "ja sitten, jos te sen sallitte, on teidän +nöyrä palvelijanne koettava parannustaitoansa myös sydämenne haavaan -- +vaikka hiukan toivon että sydämenkin tuska johonkin määrin vaan on +haavan ärtymisestä kiihtynyt, ja että, kunhan ruumiillinen kivistys +saadaan viihtymään, kenties myös mielenkin myrskyisä kuohu on itsestään +asettuva." + +"Henbane Dwining", virkkoi haavoitettu, kun tunsi haavansa kivun +viihtyvän, "sinä olet taitava, verraton lääkäri, mutta eipä sinunkaan +taitosi kaikkiin pysty. Sillä osaat tylsyttää ruumiillisen tuntoni, +niin etten tunne haavani kalvavaa tuskaa; mutta sinä et osaa saada +minua kärsimään, että tuo poika, jonka olen kasvattanut -- ja jota +rakastin, Dwining -- sillä niin tein todella -- hellästi rakastin -- +nyt hylkää minut! Pahimmat pahantekoni olen tehnyt hänen irstaisille +oikuillensa mieliksi -- ja hän ei viitsinyt päästää yhtä ainoaa sanaa +suustansa minun hyväkseni, kun se yksi sana olisi tehnyt koko tään +pulman suoraksi! Ja hän hymyili -- minä näin hänen hymyilevän -- koska +tuo kurja ylituomari, halpain porvarein suojelusherra ja seurakumppali, +vaati taisteluun minua, jonka se sydämetön prinssi tiesi +kykenemättömäksi miekkaa pitämään. -- Ennen kun sen unhotan ja anteeksi +annan, saat sinä itse ruveta anteeksi-antamisen opin saarnaajaksi! -- +Ja sitten olen huolissani huomispäivän suhteen -- uskotko sinä, Henbane +Dwining, että todentodella tuon murhatun ruumiin haavat ovat aukeavat +ja vereksiä veritippoja vuodattavat, kun murhamies tulee lähelle." + +"En tiedä sanoa muuta, korkea herra", virkkoi Dwining, "kuin että +vanhat tarut vakuuttavat joskus niin tapahtuneen." + +"Tuo luontokappale Bonthron", sanoi Ramorny, "on aivan säikähdyksissä +siitä mahdollisuudesta, ja sanoo mieluummin käyvänsä taisteluun. Mitäs +sinä siitä arvelet -- hän on mies niinkuin teräksestä tehty". + +"Seppä se teräkseenkin pystyy, se kuuluu hänen ammattiinsa", vastasi +Dwining. + +"Jos Bonthron siinä tulisi tapetuksi", sanoi Ramorny, "en minä sitä +liioin surisi, vaikka kyllä hänessä menettäisin hyödyllisen apukäden". + +"Kyllä mar' sen uskon, ettette te, jalo herra ritari, surisi sitä kättä +yhtä kipeästi kuin tuota Curfew-kadulle jäänyttä -- älkää tätä +leikkipuhetta pahaksi panko -- hih, hih, hii! -- Mutta mitä +hyödyllisiä avuja sitten on tuossa Bonthron-luontokappaleessa?" + +"Samat kuin verikoirassa", vastasi ritari, "hän puree haukkumatta". + +"Te ette siis pelkää hänen rupeavan mitään tunnustamaan?" kysyi +lääkäri. + +"Kuka sen voi ta'ata, mitä edessä olevan kuoleman pelko saattanee +vaikuttaa!" vastasi haavoitettu. "Hän on jo nyt osoittanut +pelkurimaisuutta, joka kokonaan poikkee hänen entisestä jäykästä +kovasydämisyydestään. Hän, joka ennen tuskin viitsi pestä käsiänsäkään +miestapon perästä, on nyt tuhannessa pelossa, että kuolleesta ruumiista +voipi ruveta verta vuotamaan". + +"Hyvä on", sanoi lääkäri; "minun pitää sitten tehdä jotain hänen +hyväkseen, koska hän minun kostoni täyttämiseksi iski läimähytti niin +aikamiehen tavalla, vaikka hänen sivalluksensa kovaksi onneksi ei +sattunutkaan siihen mieheen, jolle oli ai'ottu". + +"Ja kenenkä syy se oli, sinä pelkuri ja konna", sanoi Ramorny, "jos ei +sinun, joka osoitit hänelle halvan metsäkaurisvasan aika uroisan +sijasta?" + +"Herra auttakoon, jalosukuinen herra", vastasi lääkäri, "kuinka te +voitte vaatia, että minun, joka en ole juuri mihinkään muuhun kuin +kammari-askareisin oppinut, piti olla yhtä taitavan metsästyksessä kuin +te olette, ja erottaa aika metsäkauris vasikasta sydän-yöllä pimeällä +polulla? Minä jo olin epäilyksissä, kun näin hänen juoksevan +sivuitsemme Wynd-kadulle sepän asunnolle päin morrice-tanssijan +puvussa; minusta näytti hän olevan hiukkaa pienempi meidän oikeata +miestä. Mutta kun hän sitten taas tuli ulos, viivyttyänsä sisässä vaan +sen verran että kerkesi muuttaa vaatteita, ja läksi astua teikkaroimaan +härännahkakylterissä sekä teräskypärissä, vihellellenkin sepän +tavallista marssia, silloin, sen myönnän, erehdyin kokonaan. Minä +ussutin teidän verikoiranne, herra ritari, hänen kimppuunsa, ja se teki +tehtävänsä kunnon lailla; vaikka kyllä se ei sattunut oikeaan +otukseen. Senvuoksi olen minä, jos ei tuo riivattu seppä iske meidän +poika-parkaamme kuoliaaksi kuin kivi päättänyt auttaa tuon +syntipukkimme Bonthron'in pulasta kaikilla taitoni voimilla". + +"Kylläpä se asia koettanee sinun lääkärintaitoasi", virkkoi Ramorny; +"sillä etkös tiedä, että meidän taistelijamme, jos hän joutuu tappiolle +eikä kohta kaadu tanterelle kuoliaksi kuin kivi, -- tulee laahattavaksi +pois sieltä kantapäistä vetäin, ja sitten, todistettuna murhamiehenä, +hinattavaksi ylös hirsipuuhun ilman sen enemmittä mutkitta. Ja sen +perästä kun hän siellä on saanut heilua roikkaleena tunnin tai pari, +tullee luullakseni sinulle sangen vaikeaksi tehtäväksi parsia hänen +katkenneita niskojaan". + +"Siitä on minulla eri mieli, älkää pahaksi panko, herra ritari", +vastasi Dwining siveästi. "Minä aioin viedä hänet itse hirsipuunkin +juuresta taikalinnaan, niinkuin ennen muinoin tapahtui Arthur +kuninkaalle, ja ritari Huon'ille Bordeaux'sta, ja Oger Tanskalaiselle. +Taikkapa myös, jos tahdon, aioin antaa hänen roikkua hirsipuussa +muutamia minuutteja tai tuntejakin, ja sitten huilahuttaa hänet pois +näkyvistä yhtä helposti kuin tuuli lennättää pois karisseen lehden". + +"Se on tyhjää kerskaamista, herra lääkäri", virkkoi Ramorny. "Kaikki +Perth'in roistojoukko on saattava häntä hirttämispaikalle, kilvoitellen +kiivaudessaan saada nähdä, kuinka aatelisherran palvelijaa hirtetään +porvari-rahjuksen tapon tähden. Siellä on heitä oleva koko tuhatmäärä +hirsipuun ympärillä". + +"Ja vaikka heitä olisi kymmenenkintuhatta", sanoi Dwining, "enkö minä, +joka olen peri-oppinut maisteri ja harjoittanut tieteitä sekä +Espanjassa että Arabiassakin, saisi tuon porvarillisen sikolauman +silmiä käännetyksi, kun huonoinkin konstintekijä jo osaa pettää +älykkäisimpienkin ritarein tarkkaa huomiota? Minä aioin, sen vakuutan +teille, lumoa heidät kaikki aivan kuin olisi minulla Keddien sormus, +joka teki näkymättömäksi". + +"Jos totta puhut", sanoi ritari, "ja toivonpa, ettet minusta tohdi +tehdä pilaa näin tärkeässä asiassa, niin sinulla on saatana apuna, +jonka kanssa en minä tahdo olla tekemisissä. Minä kiellän häntä ja +vastustan häntä". + +Dwining nauraa hihitti sisällistä nauruaan, kun hän kuuli suosijansa +näin uhkamielisesti kieltävän paholaista ja vielä auttavan kieltoansa +silmien ristimisellä. Hän hillitsi itseään kuitenkin, kun näki Ramornyn +muodon muuttuvan aivan ankaraksi, ja sanoi jokseenkin yksitotisesti, +vaikka hänen kyllä yhä välistä täytyi väkisin kukistaa lystiä +mieltänsä. + +"Salaliitto, hurskahin herra ritari, salaliitto on taitoja +silmänkääntämisessä vaikuttava voima. Vaan -- hih, hih, hii! -- en ole +liitossa tuon herran kanssa, jonka te mainitsitte -- ja jonka +olemistakaan -- hih, hii! -- en minä kovin lujasti usko. -- Teillä, +jalosukuinen ritari, on epäilemättä ollut parempi tilaisuus hänen +kanssaan tutustua". + +"Jatka selitystäs, konna, mutta ilman tuota hihitystäs, josta muuten +sinulle voi sangen paha palkka tulla". + +"Minä tottelen, kaikkein uljain ritari", vastasi Dwining. "On mullakin, +näetten te, liittoveljeni, jonka avulla ei minun taidostani olisi juuri +mihinkään". + +"Ja kukas se sitten on, sanopas?" + +"Tapani Smotherwell, älkää pahaksi panko, herra ritari, tämän kauniin +kaupungin pyöveli. Sepä kumma ettette te, jalosukuinen ritari häntä +tunne". + +"Ja minustahan on kumma, ettet sinä, sen konna, ole tullut hänelle +tutuksi hänen virantoimituksensa kautta", vastasi Ramorny. "mutta, +niinkuin näen, on nenäsi vielä halkaisematta, korvasi karsimatta, ja +jos olkapäissäsi lieneekin poltinmerkki, olet niin viisas, että pidät +korkeakauluksista nuttua". + +"Hih, hii! te puhutte leikkiä, jalo ritari", virkkoi lääkäri. "En minä +ole tuommoisten omaa personaani koskevain asiain kautta tullut +liiempään tuttavuuteen Tapani Smotherwell'in kanssa, vaan onpa meillä +pieni kauppa välillämme, semmoinen että minä vaihtelen joitakuita +hopeapyörylöitä ystäväni Tapanin avulla loppunsa saaneitten ruumiisin, +päihin sekä muihin osiin". + +"Sinua konnaa!" huusi ritari kauhistuksella, "käytätkö noita ostamiasi +kurjia ihmis-jäännöksiä taikojen laittamiseksi ja noitakonstiesi +auttamiseksi?" + +"Hih, hii! -- enpä juuri niinkään, jalo herra ritari", vastasi lääkäri +jota suosijansa oppimattomuus suuresti huvitti; "mutta meillä +leikkausveitsen ritareilla on tapa huolellisesti harjoitella kuolleista +ruumiista otettuin jäsenten leikkaamista, ja noita kuolleen ruumiin +osia tutkimalla saamme selvän siitä, millä lajilla samallainen ruumiin +osa elävässä ihmisessä on parannettava, kun se on tullut kipeäksi +väkivaltaisen loukkaamisen tai muun syyn kautta. Voi jos te, +kunnioitettava herra, tahtoisitte katsahtaa minun halpaa työhuonettani, +niin voisin teille siinä näyttää päitä ja käsiä, jalkoja ja keuhkoja, +joiden on luultu jo kauan aikaa lepäävän vaan mullassa. Siinä on +Wallacen kallo, varastettu Londonin sillan korvalta -- ja ritari Simo +Fraser'in sydän, joka ei aikanaan pelännyt ketään ihmistä -- ja +suloisen Katri Logien[30] ihana pääkkönen. -- Voi jospa olisi minulle +myös ollut suotu onni saada näin säilyttää minun korkeasti +kunnioitettavan suosijani ritarillista kättä!" + +"Häpeä, sinä halpa orja! -- Tahdotkos kääntää mieltäni tuolla +kauhistusten luettelollas? -- Virka minulle jo kerrassaan, mihin tää +puheesi viepi. Mitenkä sinun tuttavuutesi tuon koiran, pyövelin kanssa +voi olla avuksi minulle tai päästää minun palvelijaani Bonthron'ia +pulasta?" + +"Enpä juuri toki kehoittaisikaan teitä, jalo ritari, sitä keinoa itse +käyttämään, paitsi hätätilassa", vastasi Dwining. "Mutta pankaamme että +taistelu on loppuun taisteltu ja meidän tappelukukkomme on saanut +selkäänsä. Kaikkein ensiksi pitää hänellä silloin olla se luja usko, +että me, jos ei hän jaksakaan päästä voitolle, kumminkin pelastamme +hänet hirsinuorasta, sillä ehdolla nimittäin ettei hän tunnusta mitään, +mikä voisi olla häväistykseksi teidän ritarilliselle kunniallenne". + +"Haa! -- oikein -- lensipä minulle hyvä ajatus päähän", sanoi Ramorny. +"Voimmepa tehdä enempääkin -- me voimme pistää Bonthron'in suuhun +sanasen, mistä voi tulla kiusaa kyllä hänelle, jota minun on kiroominen +kovan onneni syynä. Lähtekäämme nyt tuon koiran koppeliin ja +selittäkäämme hänelle kaikin puolin, mitä olis tehtävänä. Jos hän +suostuu käymään paarituomion alle, niin se kenties on tyhjä +linnunpeloitus vaan, ja siinä tapauksessa ei meillä ole mitään hätää. +Ja jos hän suostuu taistelua valitsemaan, niin hän kenties -- sillä hän +on julma niinkuin ärsytetty karhu -- saanee vastustajansa kukistetuksi; +ja silloin olemme saaneet enempääkin kuin paljaan pääsön hädästä -- me +olemme saaneet koston. Jos Bonthron puolestaan jääpi tappiolle, niin +koetamme sinun keinoas. Ja jos sinä tään asian voit koreasti laittaa +säntilleen, niin saamme näin Bonthron'in tunnustamaan mitä me käskemme, +me käytämme siitä tulevan edun hyväksemme, sillä tavoin kuin toisten, +kun asiasta keskustelemme, näytän, ja pääsemme oikein jättiläis-askelen +likemmäksi kostoni perille. -- Mutta vielä on yksi paha mahdollisuus +jäljellä. Pankaamme että meidän tappelukoiramme saa kuolettavan haavan, +kuka voi estää että hän ennen kuolemaansa mörähtää jotakin tunnustusta, +joka poikkee meidän käskemästämme?" + +"No totta maar' siihen hänen lääkärinsä neuvon keksii", sanoi Dwining. +"Kunhan vaan minä pääsen hänelle apua tuomaan ja saan tilaisuuden +pistää sormeni hänen haavaansa, niin ei hän, uskokaa minua, suinkaan +ole pettävä meitä". + +"Oletpa sinä aika paholainen, aina kerkeät ilman käskemättä ja ilman +yllyttämättäkin!" sanoi Ramorny. + +"En luule tarvitsevani kumpaakaan, niin kauan kun olen teidän +palveluksessanne, jalo ritari". + +"Lähtään nyt vaan neuvomaan käskyläistämme", jatkoi ritari. "Kyllä hän +on oleva kernas meitä tottelemaan; sillä, koira kuin hän on, osaa hän +kuitenkin eroittaa syöttelijänsä niistä, jotka häntä pieksävät; ja hän +vihaa katkerasti erästä minun entistä kuninkaallista herraani, sen +vuoksi kun tämä on häntä pahasti pidellyt ja pahoilla sanoilla +häväissyt. Myöskin pitää meidän sitten tarkemmin keskustella tuosta +keinostasi, jolla aiot pelastaa meidän syntipukkimme porvarillisen +koiralauman kynsistä". + +Jättäkäämme nyt nuot molemmat kunnon miehet salaiseen keskusteluunsa, +jonka seuraukset me pian saamme nähdä. He olivat, vaikka niin erilaiset +luonteeltansa, erittäin soveliaat yhteisiin rikollisiin vehkeisin, +joissa toinen keinot keksi, toinen ne toimeen pani, aivan kuin saalista +tavoittamaan nopsa hurttakoira sopii yhteen saaliin jälkiä tarkasti +löytävän verikoiran kanssa. Ylpeys ja itsekkäisyys oli heissä +molemmissa yhteinen; mutta eri säädyn, kasvatuksen sekä luonnonlahjain +vaikutuksesta olivat ne kummassakin noista miehistä saaneet aivan +erilaisen luonteen. + +Kuinka erilaisilta näytti tuo prinssin suosiossa oleva, +kunnianhimoissaan korkealle pyrkivä hovilainen, lempiseikoissaan +menestyvä teikkari ja uljas soturi sekä tuo nöyrä, kunnioitusta +vaatimaton lääkäri, jolle näkyi olevan hauska saada häväistyksiä. Mutta +yhtähyvin tämä viimeinmainittu salaa sydämessään tiesi, itsellään +olevan laajan opin, ja tiedon sekä taidon voiman, jotka hänet korotti +verrattomasti etevämmäksi kaikkia sen ajan oppimattomia aatelisherroja. +Henbane Dwining oli niin varma tästä ylivoimastansa, että hän välistä, +aivan, kuin petoin vartija, huviksensa rohkeni nostaa Ramornyn +kaltaisten miesten hurjaa vihastusta. Hän luotti siihen, että hän +nöyrällä käytöksellään kuitenkin oli pääsevä eheänä tuosta +nostamastansa kuohusta, aivan kuin Indialais-poika kepeässä veneessään, +turvaten juuri sen ohkaisuuteen, lähtee pelkäämättä keskelle rannan +möyryävää maininkia, joka epäilemättä löisi vahvimman laivanpaatin +palasiksi. Paroni ja linnan-isäntä tietysti halveksi tätä nöyrää +lääkäriä; mutta yhtähyvin Ramorny tunsi Dwining'in voimallisen +vaikutuksen henkehensä ja jäi väittelyissä tämän kanssa aina tappiolle, +niinkuin kahdentoista-vuotias poikakin, jos vaan ratsastustaidon +temppuihin oikein on oppinut, saattaa voittaa tulisen hevosen hurjimmat +temmellykset. Mutta Dwining puolestaan ylenkatsoi Ramornya melkein +kokonaan. Itseensä häntä verraten, ei hän pitänyt tuota ritaria juuri +paljon parempana luontokappaletta, semmoisena, jolla tosin oli voimaa +hävittelemään, niinkuin härkä tekee sarvillansa, susi hampaillansa, vaan +joka peräti oli halveksittavan tyhjän taika-uskonsa orjuudessa ja +pappisjuonien vallan alla -- pappisjuoniksi Dwining muuten sanoi +kaikkea uskontoa. Ylimalkaan katsoi hän Ramornya mieheksi, jonka luonto +oli luonut hänelle orjaksi, siksi että hän tuon miehen työn kautta +saisi itselleen kultaa kaivetuksi -- kultaa, jota Dwining jumaloitsi +ahneella himolla; tämä ahneus oli heikoin, vaikkei suinkaan ilkein +puoli hänen luonteessaan; omissa silmissään hän kuitenkin peitteli tätä +halpaa ahneuttansa sillä, että uskotteli itselleen, vallanhimon olevan +sen oikeana alkuna. + +"Henbane Dwining", puhui hän itsekseen, ihastuksella katsellessaan sitä +aarretta, jonka hän oli koonnut salaiseen kätköön ja jota hän aika +ajoin aina kävi ihailemassa, "ei olekaan mikään typerä saituri, joka +noihin pyörylöihin on rakastunut niiden kultaisen kiillon tähden; hän +suvaitsee niitä ainoasti senvuoksi, kun ne omistajalleen antavat niin +suuren vallan. Mitä on maailmassa, jota ei näiden kautta saisi +käsihinsä? Jos rakastat kauneutta, vaan olet itse ruma, vaivainen, +ränstynyt ja vanha -- niin tässä on syötti, jota kauneinkin heistä on +ahneesti haukkaava. Jos olet heikko, voimaton, mahtavain sorron alainen +-- niin tässä suoja sinulla, voimakkaampi tuota pikkutyrannia, joka +sinua peloittaa. Jos haluat komeutta ja ulkonaista rikkauden loistoa -- +niin tämä musta arkku tässä sisältää avaroita seutuja, täynnä vuoria ja +laaksoja, monta suurta metsää täynnä otuksia, ja tuhansien alamaisten +uskollisuuden. Jos tahdot suosiota hovista, maallikkoin tahi pappien -- +niin kuningasten armollinen hymy, pappien ja paavien anteeksi-anto jo +tehdyistä rikoksista, aineet, jotka papin-orjille ja hupsuille antavat +rohkeuden ryhtyä vereksiin rikoksiin -- kaikki nuot pyhät pahuuden +yllyttimet voidaan saada kullalla. + +"Kostokin -- jonka jumalat, niinkuin sanotaan, muka ovat pitäneet +omakseen, luultavasti kun kateudessaan eivät sitä makeata herkkupalaa +soisi ihmisille -- senkin voi ostaa kullalla. Mutta sen voipi myös +saavuttaa etevällä taidolla, ja se onkin jalompi keino. Senvuoksi +tahdon säästää tämän aarteeni toisiin tarpeisin ja pyrin kostoni +perille ilman rahan kulutuksetta -- taikka, paremmin sanoen, tahdon +voittoriemuuni onnistuneesta kostosta vielä myös lisätä ilon +karttuneesta rikkaudesta". + +Näin ajatteli Dwining, kun hän, palatessaan ritari Ramornyn luota, +lisäsi siellä monenlaisesta avustaan saadut kullat entiseen aarteesen. +Hetkisen ihaeli hän tätä salaista aarniotaan, vaan sitten pani arkun +lukkoon ja läksi sairaitansa katsomaan. Tällä matkallaan hän aina jätti +katuvarren seinäpuolen jokaiselle vastaantulijalle, ja kumarsi, +kohottaen takkiansa, köyhimmällekin porvarille, pienimmällekin +puotimiehelle, jopa päiväläisillekin, jotka koettivat saada itselleen +epätietoista leipäänsä otsansa hiessä. + +"Te maan madot", arveli hän itsekseen, näin osoittaessaan heille +kohteliaisuutta, "te halvat, pölkkypäiset käsityöläiset! Jos te +tietäisitte sen salaisuuden, joka on tään avaimen takana, mikä sää +sitten olisi niin ilkeä, ettei lakkinne kohta lentäisi päästänne +minun lähetessäni? Mikä haiseva katu-oja teidän viheljäisessä +kaupunki-hökkelissänne sitten olisi niin inhottava, ettette te lankeisi +polvillenne ja palvelisi minua, niin suuren rikkauden omistajaa? +Tahdonpa olla teidän painajaisenne, koska muka en kelvannut teille +raatimieheksi. Niinkuin yöllinen painajainen tahdon näkymättömänä +rasittaa teitä. -- Ja tuo kurja Ramorny sitten, joka, kun hän kätensä +menetti, sillä menetti ainoan johonkin kelpaavan ruumiinjäsenensä, +aivan kuin köyhin käsityöläinen -- _tuo_ mokomakin soimaelee minua suun +täydeltä, ikään kuin mikään, mitä _tuommoinen_ voi sanoa, saattaisi +närkästyttää minun kaltaistani lujaa mieltä! Mutta näin haukkuessaan +minua konnaksi, roistoksi ja orjaksi, hän tekee juuri yhtä viisaasti +kuin jos huviksensa tukistaisi sitä, jonka kynnet ovat kiinni hänen +sydänjuurissaan. Jokaisen hänen soimauksensa minä voin kohta kostaa +ruumiin kivulla tai sydämen tuskalla, eikä -- hih, hii! -- meillä ole +koskaan pitkiä maksamattomia rätinkejä välillämme siinä suhteessa, se +tulee tunnustaa". + +Lääkärin miettiessä näitä perkeleellisiä mietteitä ja matelevalla +tavallansa kulkiessa pitkin katua, kuului yht'-äkkiä naisten huutoa +hänen takaansa. + +"Kas tässä hän on, Pyhät Neitsyt olkoon kiitetty! -- tässä on paras +auttaja koko Perth'issä!" huusi yksi. + +"Puhukoot he siitä, että ritareilla ja ruhtinailla on voima hädästä +auttaa, niinkuin he sanovat -- mutta kas minä luotan paraiten maisteri +Dwining'iin, meidän apteekkariin, kummit", huusi toinen. + +Silmänräpäyksessä olivat nämät huutajat, kauniin Perth'in kaupungin +porvarivaimoja, saavuttaneet ja piirittäneet lääkärin. + +"No, no -- mikäs nyt hätänä?" kysyi hän. "Kenenkä lehmä nyt on +poikinut?" + +"Ei nyt ole puhetta lehmän poikimisesta", virkkoi yksi vaimoista, "vaan +yksi pieni orpo-raukka on kuolemaisillaan. Tulkaa siis kiireesti, sillä +meidän luottamuksemme on luja teihin, niinkuin Bruce sanoi Saariston +Donald'ille". + +"_Opiferque per orbem dicor_ (Ja avuntuojaksi mua mainitaan ympäri +maailmaa)" sanoi Henbane Dwining. "Mikä tauti lasta vaivaa?" + +"Kurkkutauti? kurkkutauti?" huusi yksi naisista; "se viaton +pienokais-raukka kronkottaa niinkuin korppi". + +"Vai _Cynanche trachealis_ -- se tauti tekee kiireistä työtä. Viekää +minut paikalla sinne", virkkoi lääkäri, jolla oli tapa tehdä, mitä +hänen virkaansa kuului, palkkaa kysymättä ja avuliaasti, vaikka hän +muuten oli niin rahalle ahne ja niin ilkeä luonteeltaan. Koska emme voi +luulla hänessä olleen mitään parempaa vaikutinta, niin mahtoi siihen +olla syynä maineenhalu ja taitonsa rakkaus. + +Tällä kertaa hän kuitenkin varmaan olisi kieltänyt apuansa, jos hän +niin hyvissä ajoin, että sillä olisi kerjinnyt keksiä jonkun +teko-esteen, olisi huomannut mihin häntä nuot hyväntahtoiset +kummi-muorit veivät. Mutta ennen kuin hän sen arvasikaan, vietiin +lääkäri kiireesti Olivier Proudfuten taloon. Sieltä kuului niiden +naisten laulu, jotka pesivät ja pukivat lakintekijä-vainajan ruumista, +valmistaen sitä huomispäivän juhlallista paari-tuomiota varten. Heidän +laulustansa antakoon seuraava nyky-aikainen mukailus jonkun käsityksen: + + Näkymätön olento, + Joka ilmaan sulit jo, + Mutta vielä viivyt lässä + Luona ruumihisi tässä. + + Levähtäköön siipesi, + Minne käykin kulkusi, + Oikeaan tai vasempahan, + Taivaasen tai Manalahan. + + Tule murhaas kostamaan, + Surmaas ennen aikojaan; + Kaikk' jo haihduit ruumiist' eri, + Käskys vielä kuulee veri. + + Astunnan kun kuulet taas, + Minkä viimeks' kuulit maass'; + Sen kun näet, niin viimeiseksi + Sammuvainen silmäs keksi. -- + + Jälleen herää ruumiisi, + Vapahtavat hermosi, + Haavat vuotaa verta uutta, + Verta verestä ne huutaa. + +Paatunut vaikka hän oli, tunsi lääkäri sydämessään suuren +vastahakoisuuden astumaan tään miehen kynnyksen yli, jonka kuolemaan +hän, vaikka, mitä personaa koski, erehdyksestä, oli ollut syypää. + +"Antakaa mun mennä, eukot", sanoi hän; "taidostani on ainoasti eläville +apua -- kuolleisin ei meillä lääkäreillä ole mitään valtaa". + +"Ei, teidän autettavanne onkin ylikerrassa -- nuorin orpolapsista --". + +Dwining'in ei auttanut muu kuin astua sisään. Mutta hänen +hämmästyksekseen akat, jotka puuhaelivat ruumiin ympärillä, yht'-äkkiä +vaikenivat kesken lauluansa, samassa kun hän astui kynnyksen yli, ja +yksi keistä sanoi: "Herrainen aika -- kukahan nyt tuli taloon? -- +Haavasta tuli suuri veritippa!" + +"Vielä vai", arveli toinen, "se on vaan voidetta". + +"Ei, kummi, kyllä se oli verta. -- Minä kysyn vielä kerran, kukahan nyt +tuli taloon?" + +Yksi muijista katsahti kammarista ulos pieneen porstuaan. Siellä +Dwining, vetäen esteeksi sitä veruketta, ettei hän oikein selvään +nähnyt portaita, joita myöten oli astuminen suruhuoneen yliselle, yhä +vielä viivyskeli; niin oli hän hämmästynyt akkojen puheesta, jonka oli +kuullut. + +"No, eihän se ollut kukaan mun kuin arvoisa maisteri Henbane Dwining", +vastasi uloskatsoja. + +"Vai maisteri Henbane Dwining", vastasi ensimmäinen puhuja, +rauhoittuneella äänellä; "paras apumme kaikessa hädässä! -- sitten se +tippa varmaankin vaan oli voidetta". + +"Ei", virkkoi toinen, "kyllähän se sentään saattoi ollakin verta -- +sillä tää tohtori, katsokaa, kun ruumis löydettiin, sai majistratin +käskystä tutkia haavaa aseillaan, ja kuinkas se kuollut ruumisparka voi +sen tietää, että se tapahtui hyvässä tarkoituksessa?" + +"Niin oikein, kummi; ja koska Olivier naapuri-parka usein eläissäänkin +luuli ystäviä vainooviksi vihollisiksi, eipä ole syytä luulla, hänen +älynsä nyt tulleen terävämmäksi". + +Sen enempää ei Dwining saattanut kuulla puheesta, sillä hänen täytyi +nyt astua ylös jonkunlaiseen vinttikammariin, missä Marketta istui +leskivuoteellaan, likistäen lastansa vasten rintaansa. Pienokainen, +joka jo oli ihan musta kasvoiltaan ja ryki tuolle taudille omituisella +käheällä tavalla, näkyi olevan aivan liki lyhyen elämänsä loppua. Yksi +Dominikolais-munkki istui vuoteen vieressä, pitäen toista lasta +sylissänsä, ja puhuen aika ajoin pari hengellisen lohdutuksen sanaa tai +lausuen mielensä lapsen tilasta. + +Lääkäri loi kunnon munkkiin yhden ainoan silmäyksen, vaan se oli täynnä +tuota tiedemiehen sanomatonta ylenkatsetta hänen virkaansa sekaantuvia +oppimattomia vastaan. Hänen oma apunsa vaikutti kohta paikalla ja +voimallisesti; hän tempasi lapsen epätoivoisen äidin sylistä, paljasti +sen kaulan ja iski suonta, josta verta runsaasti virtasi pienen sairaan +viipymättömäksi helpoitukseksi. Eipä aikaakaan, niin oli kaikki vaaran +oireet kadonneet, ja Dwining, sidottuansa suonen jälleen umpeen, pani +lapsen takaisin puoleksi hulluuntuneen äidin syliin. + +Vaimo-paran suru miehensä kuolemasta, joka lapsen hengen-hädän aikana +oli unohtunut, puhkesi nyt jälleen ilmi kiihtyneen kosken voimalla, +joka on viimein murtanut tokeen, mikä hetkisen aikaa on estänyt sen +tulvaa. + +"Voi, oppinut herra", virkkoi Marketta, "te näette tässä nyt köyhän +vaimon, vaikka ennen olette tunteneet minut varakkaaksi. Mutta käsi, +joka on palauttanut tämän lapsen elävänä minun syliini, ei saa tyhjänä +jättää tätä mun huonettani. Jalomielinen, lempeä maisteri Dwining, +ottakaa tämä rukousnauha -- sen helmet ovat eben-puusta ja hopeasta -- +vainaja aina tahtoi että kaikki hänen kapineensa olisivat sievät +niinkuin herroilla -- ja herrankaltainen hän oli kaikessa elämässään +enemmän kuin kukaan hänen säädyssään, ja senmukainen oli myös hänen +kuolemansa". + +Näin puhuttuaan hän äänettömässä tuskanpuuskassaan painoi +mies-vainajansa rukousnauhan rintaansa ja huuliansa vasten, ja tahtoi +sitten antaa sen Dwining'in käteen. + +"Ottakaa se", sanoi hän, "muistoksi hänestä, joka teistä niin paljon +piti. -- Voi! olihan hänellä aina tapa sanoa, että jos jotakin ihmistä +vielä oli mahdollinen temmata pois haudan partaalta, niin sen varmaan +oli maisteri Dwining osaava tehdä. -- Ja nyt hänen oma lapsensa on tänä +siunattuna päivänä tullut poistemmatuksi haudan partaalta juuri sillä +tavalla, vaan hän itse makaa tuossa kylmänä ja kovettuneena, eikä tiedä +mitään lapsensa terveydestä tahi sairaudesta! Voi, voi päiviäni! Voi, +voi minua! -- Mutta ottakaa te tämä rukousnauha, ja muistakaa hänen +sieluparkaansa, joka kerta kun sitä pujotatte sormienne välitse. Hän on +pääsevä kiirastulesta sitä pikemmin, jos hyvät ihmiset rukoilevat +hänelle huojennusta". + +"Pitäkää rukousnauhanne, muori -- en minä osaa mitään silmänkääntäjän +konsteja -- minä en osaa mitään loitsulukuja", sanoi lääkäri, joka oli +liikutettu enemmän kuin kenties hänen kova sydämensä oli aavistanut ja +joka koetti päästä tuosta pahan-enteisestä lahjasta. Mutta nämät +viimeiset sanat olivat loukanneet hengellistä miestä, jonka läsnä-oloa +ei Dwining ollut muistanutkaan. + +"Mitä puhetta se on, herra tohtori!" virkkoi Dominikolais-munkki. +"Sanotteko te rukouksia joutaviksi loitsuluvuiksi? Kylläpä minä +muistan, Chaucer'in, tuon englantilaisen runoniekan sanovan teistä +lääkäreistä, että teidän kätenne aniharvoin puuttuu raamattuun. Mutta +äitimme, kirkko, joka viime aikoina oli hiukan torkahdellut, on nyt +taas saanut silmänsä auki, niin että se voi erottaa ystävänsä +vihollisistaan. Ja olkaa varma siitä -- --". + +"No, no, arvokas isä", keskeytti häntä Dwining, "jopa te nyt olettekin +minulle kovin ankara. Enhän minä sanonutkaan muuta kuin ettei minussa +ole ihmetöitten tekijää, ja arvelin vaan vielä lisätä, että koska +kirkko epäilemättä semmoisia saapi aikaan, sopii tätä kallista +rukousnauhaa paremmin antaa teidän haltuunne, käytettäväksi semmoisella +tavalla, joka olisi suurimmaksi siunaukseksi vainajan sielulle". + +Hän laski rukousnauhan munkin käteen ja lähti kiireesti pois +suruhuoneesta. + +"Olipa tää aika kummalla ajalla sattunut käynti tässä talossa", virkkoi +hän itsekseen, kun hyvin oli päässyt ulos. "Minä noista loruista kyllä +huolin vähemmin kuin kuka tahansa muu; mutta vaikka se on vaan joutavaa +pelkoa, olen kuitenkin iloinen siitä, kuin sain tuon rääkkyvän lapsen +pelastetuksi kuolemasta. Ja nyt mun pitää kiirehtiä ystäväni +Smotherwell'in luokse, jonka minä hyvin toivon saavani suostumaan minun +hankkeeseni Bonthron'in suhteen. Ja näin olen sitten pelastanut taksi +ihmishenkeä, sen sijaan että hukutin yhden ainoan". + + + + +KOLMASKOLMATTA LUKU. + + + Verinen tuoss' on ruumiinsa; + Haavansa, niinkuin sata suuta, + Auk' on ja kovaa kostoa + Murhaajan julman päälle huutaa. + + Uranus ja Psyke. + +Perth'in majistraatti oli Jumalan tuomiota varten valinnut +tuomiokirkon, joka oli omistettu St. Johannekselle, kaupungin +suojeluspyhälle, ja jossa he siis arvelivat paraiten voivansa toivoa +tasapuolista oikeutta. Dominikolaisten ja Karthausilaisten luostarit +niinkuin myös muut kirkot kaupungissa olivat aina saaneet suuria +lahjoja kuninkaalta sekä aatelisherroilta; senvuoksi porvarein +neuvoittelukokouksessa nousi se yleinen huuto, että pitäisi vaan uskoa +asia heidän "oman kunnon St. Johannes-ukon huostaan", jonka hyvästä +suosiosta voitiin olla aivan varmat. Hän oli luotettava paljon paremmin +kuin kaikki nuot uudet suojelusmiehet, joiden kunniaksi Dominikolais-, +Karthausilais-, Karmelilais-munkit y.m.m. olivat rakentaneet myöhempiä +kirkkoja. Ainainen eripuraisuus munkistojen sekä muiden pappien välillä +vielä kiihdytti riitaa siitä, mikä paikka oli valittava Jumalan +tehtävää ihmetyötä varten, paikka, jossa Hän, ihmisten suorasta +pyynnöstä, oli ratkaiseva, oliko tuossa epätietoisessa syytöksessä +perää vaiko ei. Majistraatin sihteeri oli erittäin kiivas saamaan St. +Johanneksen kirkkoa valituksi, aivan kuin olisi hän luullut pyhien +miehien erinneen eri puolueisin, joista toiset pitivät kauniin Perth'in +kaupungin puolta, toiset sen etua vastustivat. + +Kaikellaisia pieniä juonia siis pantiin liikkeelle ja taas tehtiin +tyhjiksi, ennen kun vaali saatiin päätetyksi. Mutta kaupungin +majistraatti, joka katsoi tämän asian likeltä koskevan heidän +kaupunkinsa kunniaa, päätti viimein uskoa sen St. Johanneksen haltuun, +viisaasti kyllä luottaen tämän suojeluspyhänsä oikeuden tuntoon ja +tasapuolisuuteen. + +Puolipäivän messu pidettiin mainitussa kirkossa suurimmalla +juhlallisuudella, minkä asianhaarat tekivät mahdolliseksi; koko +ihmisjoukko, josta kirkko oli täpötäynnä, lähetti ylös taivaasen +moninkertaiset, hartaat rukouksensa; ja sen jälkeen valmistauttiin +kuulustamaan Jumalan tuomiota lakintekijä paran hämärästä +murha-asiasta. + +Tässä tilaisuudessa osoitti itsensä koko se mieltä valtaava +juhlallisuus, jota katolisen kirkon menot ovat niin soveliaat aikaan +saamaan. Itäisen ikkunan kautta valui lasin kirjavien, kalleitten +maalausten kautta puolihämäräksi tehty valo alas pää-alttarille. Sen +eteen asetetulla paarilla makasi murhatun miehen ruumis, käsivarret ja +kädet ristissä rinnan päällä, sormet ojennettuna ylöspäin, ikään kuin +tuo kuollut ruumis itsekin olisi rukoillut sieltä rangaistusta niille, +jotka väkivallalla olivat erottaneet kuolemattoman hengen sen +murretusta asunnosta. + +Aivan paarin vieressä seisoi valtaistuin, jolla Robert kuningas istui, +veljensä Albanyn herttua rinnallaan; prinssillä oli alempi istuin, +myöskin isänsä rinnalla. Tämä laitos nosti huomiota; sillä koska +Albanyn istuin oli melkein samallainen kuin itse kuninkaan, niin oli +näin tavoin kruununperillinen, vaikka jo täysi-ikäinen, ikäänkuin +alennettu setäänsä alemmaksi kaiken, tähän kokouneen Perth'in kansan +nähden. Paari oli niin asetettu, että sen päällä makaava ruumis näkyi +useimmille kirkossa läsnä-oleville. + +Paarin pääpuolella seisoi ritari Charteris päällekantajana, +jalkapuolella nuori Crawford'in kreivi, syytetyn edusmiehenä. Rothsayn +herttuan puhdistavainen todistus oli vapauttanut ritari Ramornyn +pakosta tulla tänne paarituomion alaiseksi; ja hänen sairautensa antoi +hänelle syyn kokonaan pysyä kotona. Hänen palvelijansa sitä vastaan +olivat läsnä; heitä oli kahdeksan, yhdeksän miestä, niihin luettuna +nekin, jotka, vaikka olivat Ramornyn käskyin alla, oikeastaan olivat +prinssin palveluksessa eivätkä vielä olleet saaneet siitä eroa. +Useimmat heistä olivat pahassa huudossa irstastapaisina miehinä, joten +kyllä saattoi luulla mahdolliseksi, että he pyhä-iltana syntyneessä +kahakassa olivat voineet tappaa lakintekijän. He seisoivat kaikki +rivissä pitkin kirkon vasempaa seinää, puettuna valkeihin viittoihin, +jotka olivat katumusta tekeväin puvun kaltaiset. Kaikkein silmät olivat +heihin käännetyt, josta useammat olivat levottomiksi tulleet, ja siitä +taas katselijoissa usko heidän syyllisyyteensä suuresti vahvistui. +Todellisella murhamiehellä oli näkö, joka ei häntä voinut ilmi-antaa -- +synkkä, jörömäinen katsanto, joka ei edes iloisissa pidoissa eikä +viinin juomisesta ilahtunut, eikä myös ilmijoutumisen ja kuoleman +pelosta masentunut. + +Olivier'in ruumiin asemasta on jo ollut puhe. Kasvot, rinta ja +käsivarret olivat paljastettuna. Muu ruumis oli peitetty hikiliinalla +hienoimmasta aivinapalttinasta, niin että, jos verta jostain paikasta +tipahti, se ei voinut olla kohta näkyviin tulematta. + +Sen perästä kun puolipäivän-messu oli pidetty, luettiin juhlallinen +rukous, että Jumala armossaan suojelisi viatonta ja saattaisi syyllisen +ilmi, ja sitten käskettiin Eviot'ia, ritari Ramornyn hovipoikaa, +lähenemään paaria. Hän teki sen epävakaisella astunnalla. Kenties hän +luuli, sisällisen vakuutuksensa siitä, että Bonthron oli murhamies, jo +tekevän hänet jollakin lailla osalliseksi syyhyn, vaikkei hän ollutkaan +suorastaan ollut siihen apuna. Hän seisahtui paarin viereen, ja hänen +äänensä vapisi, kun hän kaiken sen kautta, mitä oli luotu luomisen +seitsemänä päivänä ja yönä, taivaan ja helvetin, autuutensa sekä +viimein vielä Jumalan, koko maailman luojan kautta vannoi, olevansa +syytön ja viaton siihen veriseen työhön, joka oli tehty hänen edessään +makaavaa miestä vastaan. Lopulla hän vielä teki ristin-merkin ruumiin +rintaan, valansa vahvistukseksi. Ei näkynyt mitään merkkiä. Ruumis +pysyi kankeana, kuin ennen, eikä kuivettuneista haavoista tipahtanut +tilkkastakaan verta. + +Kaupunkilaiset katsahtivat toinen toiseensa ja perinjuurinen hämmästys +näkyi heidän silmistään. He olivat olleet aivan varmat Eviot'in +syyllisyydestä, ja hänen levottomuutensa oli tämän epäluulon tehnyt +vielä lujemmaksi. Siitä syystä olivat he nyt aivan hämillänsä siitä, +kun hän näin oli päässyt eheänä. Tämä seikka toiselta puolen rohkaisi +Ramornyn muita palvelijoita; he kävivät valalle rohkeudella, joka yhä +eneni, koska jokainen heistä, vuorostaan seisottuansa paarin vieressä, +julistettiin vapaaksi kaikesta epäluulosta Olivier Proudfuten murhan +suhteen. + +Yksi mies vaan ei ollut saanut ollenkaan osaansa tuosta enenevästä +rohkeudesta. Nimi "Bronthron!" kajahti kolme kertaa kirkon holvikaaria +myöten; mutta sen omistaja ei millään muulla merkillä osoittanut +kuulleensa huudon, paitsi jonkunlaisella suonenvedontapaisella +liikahduksella jaloillaan, ikään kuin olisi häneen äkkiä sattunut +halvaus. + +"Puhu, sinä koira!" kuiskasi Eviot; "taikka saat kuolla koiran +tavalla!" + +Mutta murhamiehen pää oli hänen edessään olevasta näöstä käynyt niin +pyörälle, että tuomarit, hänen käytöksensä nähdessään, olivat kahdella +päällä, pitikö hänet väkisin laahata paarin ääreen vaiko kohta tuomita +uppiniskaisena. Vasta kun kolmanneksi kerraksi kysyttiin, tahtoiko hän +käydä tuohon paarituomion koetukseen, vastasi Bonthron tavallisella +harvasanaisuudellansa: + +"En käy -- kuinkas voin tietää, mitä kaikkia silmänkääntäjän temppuja +siinä tehdään, joiden kautta miesparan henki voi joutua hukkaan? -- +Minä vaadin kahdentaisteluun jokaista, ken väittää että minä tuolle +vainajalle olen pahaa tehnyt". + +Ja ainaisen tavan mukaan hän viskasi kintaansa kirkon permannolle. + +Kun Heikki Seppä samassa astui esiin, nousi läsnä-olevissa yleinen, +puoliääninen suostumus-huuto, jota ei edes kuninkaan oma läsnä-olo +saanut kokonaan hillityksi. Heikki nosti rosvon kintaan maasta, +kiinnitti sen lakkiinsa ja viskasi puolestaan kintaansa maahan, +taistelun pantiksi. Mutta Bonthron ei sitä ottanutkaan. + +"Ei hän ole minun vertaiseni", mörisi rosvo, "eikä mahdollinen minun +kinnastani nostamaan. Minä olen Skotlannin perintöprinssin +palveluksessa, koska olen hänen tallimestarinsa käskyläinen. Tuo mies +tuossa on vaan halpa käsityöläinen". + +Mutta tähän prinssi jo keskeytti Bonthron'in puheen. "_Sinäkö_ vai olet +minun palveluksessani, koira! Minä annan sinulle eron heti paikalla. -- +Käy vaan hänen kimppuunsa, seppä, ja kalkuta häntä aikalailla, niinkuin +et vielä koskaan ole kalkuttanut alaisintas! -- Se roisto on sekä +syypää murhaan että valapattoinen. Koko hänen näkönsä jo minua inhottaa +-- ja jos kuninkaallinen isäni tahtoo kuulla minun neuvoani, niin +annetaan heille kummallekin kelpo Skotlannin kirves, ja saammepa ennen, +kuin tää päivä on tullut puolta tuntia vanhemmaksi, nähdä kumpi heistä +on parempi mies". + +Tähän ehdoitukseen molempien puolueitten edusmiehet, Crawford'in kreivi +ja ritari Charteris, mielellään suostuivat, ja koska molemmat +taistelijat olivat alhaista säätyä, päätettiin että heidän piti olla +varustettuna ainoasti teräskypärillä, härännahka-kylterillä ja +kirveillä. Taistelu oli alkava niin pian kuin he olivat siihen +varustetut. + +Tantereksi valittiin Nahkurinkenttä, likeinen, mainitulle +ammattikunnalle kuuluva paikka, missä nahkurit pian laittoivat +puhtaaksi noin kolmekymmentä jalkaa pitkän, viiskolmatta leveän sijan. +Tänne riensivät aatelisherrat, papit ja porvarit kaikki kilpaa -- +ainosti vanha kuningas, jota tuommoiset veriset näöt inhottivat, meni +kotiin, uskoen taistelun valvomisen valtiomarskille, Errol'in +kreiville, jonka virkaan se toimi lähimmin kuuluikin. Albanyn herttua +katseli tätä kaikkea tarkalla, valppaalla silmällä, hänen +veljenpoikansa sitä vastaan hänelle omituisella huolettomuudella. + +Koska taistelijat astuivat taistelutarhan sisään, ei voinut mikään olla +enemmän silmäänpistävää kuin perinjuurinen vastahakoisuus heidän +välillänsä. Seppä oli iloisen näköinen; hänen säihkyvät, kirkkaat +silmänsä jo näkyivät edeltäpäin loistavan toivotun voiton ilosta. +Bonthron peto sitä vastaan oli yrmeän ja alakuloisen näköinen; hän oli +aivan kuin yöllinen lintu, joka pimeän tyyspaikkansa suojasta on tullut +ajetuksi ulos päivänpaisteesen. He vannoivat valansa kumpikin +vuorostaan, kumpikin vakuuttaen asiansa oikeaksi; Heikki sen teki +iloisella, miehuullisella uskalluksella, Bonthron jörömäisellä +lujuudella. Tämän nähdessään virkkoi Rothsayn herttua valtiomarskille: +"Oletteko te koskaan, jalo Errol'in kreivi, nähneet noin paljon +ilkeyttä, julmuutta ja, niin kuin minusta näyttää, pelkuriutta, kuin +tuon roiston katsannossa?" + +"Eipä hän juuri kauniilta näytä", vastasi kreivi; "mutta on hän väkevä +karhu, sen olen nähnyt". + +"Panisinpa vetoon tynnyrillisen viiniä, jalo kreivi, että hän jääpi +tappiolle. Heikki Seppä on yhtä väkevä, ja sen lisäksi vilkkaampi +liikunnoissaan. Ja katsokaas sitten hänen rohkeaa katsantoaan! Tuossa +toisessa miehessä on jotakin, mikä on inhottavaa katsella. Antakaa +heidän käydä toistensa kimppuun nyt kohta, jalo valtiomarski, sillä +minua tuon roiston näkö oikein ilettää". + +Valtiomarski nyt kääntyi lesken puoleen, joka syvään murhepukuun +puettuna ja lapsensa vieressään istui tuolilla aituuksien vieressä. +"Vaimo", kysyi hän, "tahdotko vapaasta tahdostasi ottaa tämän miehen, +Heikki Sepän, puolustajaksesi tässä taistelussa?" + +"Tahdon -- koko sydämestäni", vastasi Marketta Proudfute; "ja suokoon +Jumalan sekä St. Johanneksen siunaus voimaa ja onnea hänelle, joka +orpojen puolesta on taisteleva". + +"Sitten julistan tämän kentän lailliseksi taistelutarhaksi", lausui +valtiomarski ääneensä. "Älköön kukaan, kuolemanrangaistuksen uhalla, +uskaltako keskeyttää tätä taistelua sanalla, viittauksella taikka +silmän-iskulla. -- Soittakaa torvia, ja te, taistelijat, käykää +päälle!" + +Torvet torahtivat, ja taistelijat lähenivät toisiansa tanteren +vastakkaisilta päiltä, lujilla, tasaisilla askelilla, pitäen toinen +toistaan tarkasti silmällä, hyvin harjaantuneina kuin he olivat silmien +liikkumisista päättämään, mihin paikkaan aiottu sivallus oli iskevä. He +seisahtuivat, tultuansa niin likelle, että ulottuivat sivaltamaan, ja +olivat milloin toinen, milloin toinen sivaltavinaan, saadakseen tarkan +käsityksen vastustajansa liikkuvaisuudesta ja valppaudesta. Viimeinkin +näkyy Bonthron kyllästyneen näihin tyhjiin temppuihin tai pelänneen, +että sepän liukkaammat liikunnot saisivat hänen kömpelön väkevyytensä +väsytetyksi; hän kohotti siis kirveensä suoraan iskuun, lisäten +alas-iskevän aseen omaan painoon vielä vahvain käsiensä koko voiman. +Mutta seppä väisti tämän iskun syrjälle hypähtämällä; sillä aiotulla +läimäyksellä oli liian kova vauhti, että sen olisi voinut estää oman +aseen väliinpistämisellä. Ja ennen kuin Bonthron tämän iskun perästä +jälleen oli kerjinnyt asettaa itsensä puolustus-asemaan, iski jo seppä +häntä sivultapäin vasten teräskypäriä, niin että rosvo kaatui maahan. + +"Tunnusta tahi kuole", virkkoi voittaja, astuen jalkansa voitetun +rinnan päälle ja pitäen kirveensä terävää kärkeä likellä Bonthron'in +kurkkua. + +"Kyllä minä tunnustan", sanoi rosvo tuimasti katsahtain ylöspäin. "Anna +minun nousta,". + +"En, ennen kuin olet myöntänyt olevasi voitettu", sanoi Heikki Seppä. + +"Minä myönnän", mutisi taas Bonthron, ja Heikki julisti kaikuvalla +äänellä, että hänen vastustajansa oli voitettu. + +Rothsayn ja Albanyn herttuat, valtiomarski sekä Dominikolais-abotti nyt +astuivat tarhan sisään ja kysyivät Bonthron'ilta, myönsikö hän olevansa +voitettu. + +"Myönnän", vastasi rosvo. + +"Ja syypää Olivier Proudfuten murhaan?" + +"Myönnän -- vaan minä tapoin hänet erehdyksestä toisen sijasta". + +"Ja ketä aioit tappaa?" kysyi abotti. "Tunnusta, poikani, niin että +voit saada syntisi anteeksi toisessa maailmassa; sillä täällä ei ole +sinulla paljon oltavaa". + +"Luulinpa hänet, jonka tapoin", vastasi voitettu rosvo, "täksi samaksi, +jonka käsi minut on lyönyt maahan ja jonka jalka painaa rintaani". + +"Ylistetyt olkoot pyhätmiehet!" lausui abotti. "Nyt tulevat kaikkein +niiden silmät avatuiksi, jotka epäilevät pyhän Jumalan-tuomion +totuutta. Katsokaas, tuo on nyt puuttunut siihen paulaan, jonka hän oli +viattomalle virittänyt!" + +"Minä olen tuskin ikinä ennen nähnyt tuon miehen", sanoi seppä. "En ole +koskaan tehnyt mitään pahaa hänelle enkä hänen suvulleen. -- Kysykääpäs +siis, kunnian-arvoinen herra abotti, häneltä, minkätähden hän niin +kavalasti tahtoi murhata minua". + +"Se on sopiva kysymys", sanoi abotti. "Osoita siis, poikani, kunniaa +Hänelle, jolle se on tuleva, vaikka se tapahtuukin sinun oman häpeäsi +julistamisella. Mistä syystä väijyit tämän näin sepän henkeä, vaikka +hän ei sano tehneensä sinulle koskaan pahaa?" + +"Hän oli tehnyt pahaa herralleni, jota palvelen", vastasi Bonthron, +"minä tein tekoni herrani käskystä". + +"Kenenkä käskystä?" kysyi abotti vielä. + +Bonthron oli hetkisen aikaa vaiti, ja sitten mörähti: "Hän on liian +mahtava, että minä uskaltaisin hänen nimeänsä virkkaa". + +"Kuules, poikani", sanoi munkki, "lyhyen hetkisen kuluttua ovat +maailman suuruus ja halpuus sinulle vaan olevat tyhjiä sanoja. Kärryjä +jo par'-aikaa tuodaan tänne, joilla sinut viedään mestauspaikalle. +Sentähden, poikani, kehoitan sinua vielä kerran, että pelastaisit +sielusi kunnian antamisella Jumalalle ja totuuden puhumisella. Sinun +herrasi, ritari Juhana Ramornyko se käski sinut tuohon ilkityöhön?" + +"Ei", vastasi maassa makaava rosvo, "se oli vielä häntäkin mahtavampi", +ja samassa hän osoitti sormellaan prinssiä. + +"Sinä roisto", huudahti hämmästynyt Rothsayn herttua, "uskallatko +sanoa, että minä sinua siihen käskin?" + +"Juuri te, korkea herra", vastasi häpeämätön rosvo. + +"Kuole valeihisi, sinä kirottu orja!" huusi prinssi ja tempaisi tupesta +miekkansa, jolla olisi läpäissyt valehtelijan, jollei valtiomarski +sanallaan ja kädellään olisi joutunut väliin. + +"Suokaa anteeksi, kuninkaallinen herttua, että minun täytyy +velvollisuuteni täyttää -- tämä roisto pitää antaa pyövelin käsiin. +Semmoiseen konnaan ei kelpaa minkään muun käden koskea, saatikka sitten +teidän kätenne". + +"Mitä, jalo kreivi!" sanoi Albanyn herttua ääneensä ja suurella +todellisella tai teeskellyllä mielenliikutuksella, "tahdotteko te +päästää tuon roiston elävältä tästä paikasta, niin että hän vielä +enemmän saa myrkyttää ihmisten korvat valheellisilla syytöksillään +Skotlannin perintöprinssiä vastaan? -- Hakatkaa hänet pieniksi +palasiksi nyt kohta!" + +"Suokaa anteeksi, korkea-arvoinen herra", vastasi Errol'in kreivi, +"vaan minun velvollisuuteni on suojella häntä, siksi kun hänen +tuomionsa tulee täytettäväksi". + +"Pankaa hänelle sitten kumminkin kohta tuke suuhun", käski Albanyn +herttua. -- "Ja te, kuninkaallinen veljenpoikani, mitäs te tuossa noin +seisotte niinkuin kivettyneenä hämmästyksestä? -- Tointukaa siitä -- +puhukaa vangille -- vannokaa -- vakuuttakaa kaiken pyhän kautta, ettei +teillä ollut mitään tietoa tuosta ilkityöstä. -- Katsokaas kuinka +ihmiset katselevat toinen toiseensa ja kuiskuttelevat hiljaa keskenään! +Pääni annan pantiksi siitä, että tää valhe leviää pikemmin kuin jos se +olisi Jumalan sanaa. -- Puhukaa heille, kuninkaallinen sukulaiseni, +puhukaa mitä hyvänsä, kunhan lujasti kiellätte osallisuuttanne". + +"Mitä", sanoi Rothsayn herttua, heräten hämmästyksestään sekä +mielenmasennuksistaan, ja ylpeästi kääntyen setänsä puoleen, "pitäiskö +minun muka kuninkaallisella sanallani vastustaa tuon halvan +valapattoisen väitöksiä? Annetaan vaan niiden, jotka _voivat_ uskoa +mahdolliseksi, että heidän kuninkaansa poika, Brucen jälkeläinen on +saattanut väijyä käsityöläis-paran henkeä, nauttia sitä iloansa ja +pitää tään roiston valheet totena!" + +"Minä kumminkaan en sitä tee", sanoi suorasukainen seppä. "Minä en ole +koskaan laiminlyönyt kunnioituksen osoittamista kuninkaalliselle +prinssille, herra Rothsayn prinssille, enkä myös ole häneltä koskaan +saanut mitään pahaa sanaa, silmäystä tai kosketusta. En voi uskoa että +hän olisi pannut alkuun näin ilkeän työn". + +"Kunnioituksen osoitustako se oli, kun sinä viskasit prinssin alas +tikapuilta Curfew-kadulla, St. Valentin'in päivän aamuna?" kysyi +Bonthron. "Ja luuletko, että kuninkaallinen prinssi siitä hyvästä +työstäs mielistyi vai suuttui?" + +Tämä sanottiin niin rohkeasti ja näytti niin uskottavalta, että sepän +usko prinssin viattomuuteen järkähti. + +"Voi, korkea herra", sanoi hän, surullisesti katsoen Rothsayn +herttuaan, "onko mahdollista, että te väijyitte rehellisen miehen +henkeä, siitä syystä kun hän velvollisuutensa mukaan auttoi turvatonta +neitoa? -- Ennen olisin tahtonut kuolla tälle tanterelle, kuin kuulla +semmoista Brucen jälkeisestä!" + +"Sinä olet kunnon mies, seppä", virkkoi prinssi; "mutta eihän voi +vaatiakaan että olisit viisaampi noita muita. -- Viekää nyt vaan tuo +todistettu murhaaja hirsipuuhun, ja pankaa hänet siihen vaikka elävältä +roikkumaan, että hän san laskea suustansa valheitaan ja häväistyksiään +minua vastaan viimeiseen hengenvetoonsa saakka!" + +Näin sanoen prinssi läksi pois taistelutarhasta, huolimatta vihaisista +silmäyksistä, jotka häntä kohtasivat kaikilta haaroilta, kun kansa +verkalleen ja vastahakoisesti teki hänelle tilaa; yhtä vähän myös +ilmoitti hän kummastusta tai mielipahaa hänen jäljestään kuuluvasta +syvästä, koleasta nurinasta. Ainoasti muutamat harvat hänen omassa +palveluksessaan olevat miehet seurasivat häntä täältä, vaikka hänellä +tullessaan oli ollut useampia korkea-arvoisia herroja seurassaan. Eikä +alhaisempikaan kansa seurannut tätä onnetonta prinssiä, joka entisen +ajattelemattoman käytöksensä kautta oli niin usein ansainnut moitteita +vallattomuudesta ja irstaisuudesta, ja jonka päälle nyt oli laskeunut +epäluulo julminta laatua. + +Hitaasti, mietteisin vaipuneena meni prinssi Dominikolais-luostariin; +mutta paha sanoma, jolla aina on nopeat jalat, oli jo ennättänyt hänen +isänsä asuntoon, ennenkuin hän itse joutui. Sisään astuessaan ja +kuningasta kysyessään, sai Rothsayn herttua ihmeikseen kuulla, että +hänen isänsä par'-aikaa oli kahdenkesken neuvoittelemassa veljensä +kanssa. Albanyn herttua oli yht'-aikaa prinssin kanssa lähtenyt +taistelupaikalta, mutta ratsain, ja oli siis ennen ennättänyt +luostariin. Prinssi aikoi nyt käyttää hänen arvolleen ja syntyperälleen +tulevaa oikeutta ja astua sisään kuninkaalliseen huoneesen; mutta +Mac-Lewis, Brandan-vartijain päällikkö, esti häntä, vaikka kyllä +kunnioittavaisimmilla sanoilla, ilmoittaen että hänellä oli +nimen-omainen käsky kieltää Rothsayn herttuaa sinne menemästä. + +"Mene kumminkin, Mac-Lewis, ja anna heille tieto siitä, että olen +täällä heidän käskyjänsä odottamassa", virkkoi prinssi. "Jos setäni +katsoo itselleen kunniaksi saada sulkea isän ovi isän omalta pojalta, +niin on hänelle oleva suuri ilo kuullessa että minä täällä odottelen +etu-huoneessa niinkuin palvelija". + +"Älkää pahaksi panko", vastasi Mac-Lewis kahden vaiheilla, "mutta jos +te, kuninkaallinen korkeus, olisitte niin hyvä ja menisitte vaan +vähäksi aikaa pois, kärsivällisesti hetkisen odottamaan, niin +lähettäisin teille kohta sanan siitä, kun Albanyn herttua on pois +lähtenyt. Sitten, sitä en ollenkaan epäile, on kuninkaallinen +majesteetti kohta salliva teidän tulla luoksensa. Mutta tällä hetkellä +-- suokaa anteeksi, kuninkaallinen herttua -- ei ole minun mahdollista +päästää teitä sisään" + +"Kyllä sen ymmärrän, Mac-Lewis. Mutta mene nyt kuitenkin ja tottele +käskyäni". + +Upseeri siis läksi, mutta tuli kohta takaisin, tuoden sen sanoman, että +kuningas voi pahoin ja aikoi mennä makuukammariinsa. Vaan Albanyn +herttua oli luvannut kohta tulla prinssin puheille. + +Yhtähyvin kului runsaasti puoli tuntia, ennen kuin Albanyn herttua +ilmautui. Tämän ajan Rothsayn herttua vietti osaksi synkässä +äänettömyydessä, osaksi mitättömillä puheilla Mac-Lewis'in sekä muitten +Brandanein kanssa, aina sitä myöten kumpi, hänen tuittupäisyytensäkö +vaiko hänen kevytmielisyytensä, pääsi valtaan. Viimein tuli Albanyn +herttua ja hänen kanssaan valtiomarski, jonka muoto ilmoitti suurta +surua ja hämmästystä. + +"Jalo sukulaiseni", sanoi Albanyn herttua, "mielipahakseni täytyy minun +teille ilmoittaa, kuninkaallisen veljeni arvelevan niin, että +kuninkaallisen suvun kunnian tähden olisi paras, jos te joksikuksi +ajaksi sulkisitte itsenne valtiomarskin huoneisin. Ja teidän pitäisi +siellä tyytyä pää-asiallisesti, jos ei yksistään, tämän jalon kreivin +seuraan, siksi kun tänä päivänä kansan korviin tulleet häpeälliset +syytökset ovat vääriksi todistetut tai unohtuneet". + +"Mitä se merkitsee, herra Errol'in kreivi?" kysyi prinssi +hämmästyksellä. "Onko teidän huoneenne oleva minulla vankihuoneena, +ja oletteko te itse määrätyt minulle vanginvartijaksi?" + +"Pyhät miehet varjelkoot, korkea-arvoinen herra", sanoi Errol'in +kreivi; "mutta mielipahakseni on minun velvollisuuteni totella teidän +isänne käskyä ja pitää teitä, herra prinssi, joku aika holhoukseni +alla". + +"Prinssi -- Skotlannin kruunun perillinen valtiomarskin holhouksen +alla! --- Mitä syytä siihen voi tuoda esiin? Onko valapattoiseksi +todistetun roiston häpäisevillä sanoilla semmoinen voima että ne voivat +minun kuninkaallisen vaakunakilpeni tahrata?" + +"Niin kauan kuin semmoiset syytökset eivät ole kielletyt ja vääriksi +todistetut, veljenpoikani", sanoi Albanyn herttua, "ne tahraisivat +vaikka itse kuninkaankin vaakunan". + +"Kielletyt vai, herra herttua!" huudahti prinssi. "Kukas sitten ne +tuopi esiin? Kukas muu, paitsi roisto, joka omankin tunnustuksensa +mukaan on liian kunnoton, että hänen sanansa kelpaisi todistukseksi +kerjäläisenkään, saatikka sitten prinssin, hyvää mainetta vastaan? -- +Tuokaa hänet tänne -- näyttäkää hänelle kidutuskoneita -- kylläpä te +sitten pian saatte kuulla hänen peruuttavan tuon valheen, jonka hän on +tohtinut tuoda esiin". + +"Hirsinuora on jo tehnyt tehtävänsä kovin kovin tarkkaan, että Bonthron +enää pelkäisi kidutuskoneita", virkkoi Albanyn herttua. "Hän on tullut +hirtetyksi jo tunti sitten". + +"Ja miksikä semmoinen kiire, herra herttua?" kysyi prinssi. +"Tiedättekös te, että näyttää aivan siltä, kuin se olisi tahalla tehty +juoni, minun nimeni tahraamiseksi?" + +"Semmoinen on tapa joka paikassa -- se, joka Jumalan tuomiossa on +jäänyt tappelussa tappiolle, viedään aina kohta taistelutanterelta +hirsipuuhun. -- Vaan kuitenkin, jalo sukulaiseni", jatkoi Albanyn +herttua, "jos vaan te tuota syytöstä olisitte rohkeasti ja lujasti +sanoneet valheeksi, niin olisin katsonut oikeaksi pitää se roisto vielä +elossa tutkimisen tähden. Mutta kun te, herra prinssi, olitte vaiti, +oli minusta paras tukehduttaa ne ilkeät puheet, niiden ilmi-tuojan suun +tukkeamisella". + +"Pyhä Maaria! onpa tää jo liikaa häväistystä, herra herttua! Luuletteko +te, minun sukulaiseni, minun isäni veli, minua syypääksi tuohon ilkeään +ja minulle hyödyttömään tekoon, jonka se roisto tunnusti tehneensä?" + +"Ei minun sovi vaihdella kysymyksiä teidän kanssanne, herra prinssi. +Muuten kysyisin, aiotteko te myös kieltää osanottoanne tuohon +murtamis-yritykseen erääsen taloon Curfew-kadun varrella, joka työ, +vaikkei yhtä verinen, oli aivan yhtä häpeällinen? -- Älkää suuttuko +minulle, hyvä veljenpoikani; mutta, en voi olla suoraan sanomatta, että +teidän on pakko vähän aikaa pysyä poissa hovista, vaikka, vaan niin +kauan kuin kuningas oleskelee tässä kaupungissa, missä ihmisien mieltä +niin pahasti on loukattu". + +Rothsayn herttua, tämän neuvon kuullessansa, oli hetkisen aikaa vaiti, +vaan sitten vastasi, katsoen herttuaan paljon sanovilla silmillä: + +"Setä, te olette taitava metsämies. Te olette mestarin tavalla +virittäneet verkkonne; mutta tyhjäksi olisi kuitenkin teidän vehkeenne +mennyt, jos ei metsäkauris itsestään olisi juossut verkkoon. Jumala +avuksi, ja tulkoon teille tästä asiasta hyötyä vaivanne mukaan. Sanokaa +isälleni, että minä hänen vangituskäskyänsä tottelen. -- Herra +valtiomarski, käskekää vaan, niin seuraan teitä kotiinne. Koska minun +täytyy olla holhouksen alaisena, en olisi itselleni voinut toivoa +ketään lempeämpää ja kohteliaampaa holhojaa". + +Näin loppui puhe sedän ja veljenpojan välillä, ja prinssi meni Errol'in +kreivin kanssa kotiin. Kadulla vastaan-sattuvat porvarit poikkesivat +toiselle puolelle katua, ettei heidän olisi pakko tervehtiä Rothsayn +herttuaa, jonka he nyt olivat oppineet tuntemaan yhtä julmasydämiseksi +kuin ennen jo irstaiseksi. Viimein avautui valtiomarskin kartanon ovi +omistajalleen sekä hänen vieraalleen prinssille; molemmat olivat +iloiset siitä kun pääsivät pois kadulta, mutta kummallekin tuntui myös +heidän nykyinen välinsä hankalalta. + +Meidän taas tulee palata taistelutanterelle, josta, taistelun loputtua, +jo herrasväki oli lähtenyt. Kansa oli nyt jakaunut kahteen erijoukkoon. +Toinen, joka oli pienempi luvultaan, oli sen sijaan suurempi +arvoltansa; siihen kuuluivat Perth'in kaupungin paremmat asukkaat, +jotka nyt toivottivat onnea voittajalle sekä toinen toiselleen, +riemuillen siitä että heidän riitansa hoviherrain kanssa oli saanut +niin hyvän lopun. Kaupungin hallitusmiehet olivat tästä niin +ihastuneet, että he pyysivät ritari Charteris'ia juhlapäivälisille +raastupaan. Tietysti sai Heikkikin, päivän sankari, kutsut, tahi +oikeammin sanoen, käskyt sinne. Hän kuuli ne kovasti hämillisellä +mielellä, sillä hänen sydämensä, niinkuin on helppo arvata, paloi +Hanskurin Katrin luokse. Mutta Simo ukon kehoitus sai hänet kuitenkin +suostumaan. Tämä vanha porvari piti kauniin kotikaupunkinsa +majistraatin luonnollisessa ja sopivassa kunnioituksessa. Hän +pani suuren arvon kaikkiin siitä hallituskunnasta lähteviin +suosionosoituksiin, ja katsoi vääräksi, ettei hänen vastainen vävynsä +semmoiseen kernaasti ja kiitollisuudella suostunut. + +"Ei ole ajattelemistakaan, Heikki poikani", neuvoi hän, "että sinä +tästä näin juhlallisesta tilaisuudesta olisit poissa. Siellä on ritari +Charteriskin oleva läsnä, ja mielestäni tullee siellä sinulle mainio +tilaisuus päästä hänen suosioonsa. Kyllä olisi mahdollista että hän +sinulta koko uuden varuskerran käskisi; ja kuulinpa itsekin arvokkaan +pormestarimme Craigdallien sanovan, että pitäisi taas kirkastuttaa +kaupungin asevarastoa. Et sinä saa laiminlyödä hyvää työntilaisuutta, +nyt kun aiot perettä rakentaa, joka rahaa maksaa". + +"Hist, Hanskuri vaari", vastasi hämillinen voittaja, "onhan minulla +ennestäänkin työtä kyllin -- ja tiedättehän itse, että Katri saattaisi +kummastella viipymistäni, ja hänen korvaansa voisivat taas +kontinkantajat kuiskata jotain laulutytöstä tai Jumala ties mistä". + +"Älä pelkää sitä", sanoi hanskuri, "vaan mene, niinkuin kuuliaisen +porvarin sopii, sinne, mihin parempasi käskevät. Kyllä minä myönnän +että sinulle tulee tekemistä, ennen kun saat Katrin mielipahan tästä +kahdentaistelusta leppymään. Sillä se tyttö on olevinansa semmoisissa +asioissa viisaampi kuningasta valtioneuvoksineen ja seurakuntaa +kirkkolakineen, ja pormestaria raatimiehineen. Mutta aionpa itsekin +puuttua tähän asiaan ja valmistaa sitä niin, että jos hän huomenna +tervetuliaisiksi pitääkin sinulle nuhdesaarnan, se on pian sulava +kyyneleiksi ja hymyksi, aivan kuin lämpimällä vesisateella alkava +Huhtikuun-aamu. Mene siis nyt vaan, mun poikani, ja pidä vaari että +tulet huomenna oikealla ajalla, kohta aamumessun jälkeen". + +Sepän täytyi, vaikka vastahakoisesti, myöntää appensa sanat todeksi, ja +kerran päätettyään vastaan-ottaa kaupungin vanhinten osoittaman +kunnian, irtautti hän itsensä kansanjoukosta ja riensi kotiin paraat +vaatteensa päälleen panemaan. Näin ilmautui hän pian sen jälkeen +raastupaan, missä tukeva tamminen pöytä oli taipumaisillaan runsaitten +ruokien alla. Siinä nähtiin Tay-joen mainiota lohta, siinä myös +hyvänmakuista merikalaa Dundeesta -- muita herkkuja ei par'-aikainen +paaston aika sallinut -- ja runsaasti oli tarjona viiniä, olutta sekä +mettä kalan alas huuhtomiseksi. Kaupungin soittoniekat soittivat +pitojen aikana, ja musiikin lomahetkinä yksi heistä suurella innolla +lausui pitkää, runomittaan laitettua kertomusta Blackearn-siden +tappelusta, missä William Wallace ynnä pelätyn alapäällikkönsä ja +ystävänsä, Thomas de Longuevillen kanssa taisteli englantilaista ritari +Seward'ia vastaan. Tämä kertomus oli vanhastaan tuttu kaikille +vieraille, mutta yhtähyvin he, osoittaen siinä suurempaa +kärsivällisyyttä kuin heidän nykyiset jälkeisensä, kuultelivat sitä +yhtä hartaasti kuin jos se olisi ollut uudenuutukainen. Se oli tietysti +täynnä ylistystä ritari Charteris'in esi-isälle sekä muille Perth'in +läänin vanhoille suvuille, ja tämmöisissä kohdissa kuulijat aina +kaikuvasti hurrasivat, samassa juoden aika kulauksilla maljoja niiden +urhoin muistoksi, jotka olivat taistelleet Skotlannin sankarin +rinnalla. Myöskin Wynd'in Heikin malja juotiin monenkertaisella +hurraamisella, ja ylituomari ilmoitti julkisesti, että majistratissa +oli nostettu puheeksi, mikä erinomainen etuus tai muu kunniapalkinto +hänelle annettaisiin, osoitukseksi kuinka kiitolliset kaupunkilaiset +olivat hänen urhotyöstänsä. + +"Ei, älkää katsoko asiaa siltä kannalta, arvokkaat naapurit", sanoi +seppä tavallisella suoralla tavallansa; "sillä muuten voisi se huhu +nousta, että miehuus mahtaa olla harvassa tässä Perth'in kaupungissa, +koska miehelle annetaan palkinto siitä, että hän on taistellut +turvattoman lesken puolesta. Tahtoisinpa ta'ata, että tässä kaupungissa +on monta tusinaa uljaita porvareita, jotka täänpäiväisen kahakan +olisivat suorittaneet yhtähyvin, jos ei vielä paremmin, kuin minä. +Sillä, totta puhuen, olisipa minun pitänyt, kun pitänytkin musertas +tuon roiston kypäri niinkuin savipottu -- ja sen olisinkin tehnyt, jos +ei se olisi ollut omaa käsi-alaani, taottu ja karaistu ritari Ramornya +varten. Mutta jos meidän kaunis kaupunki arvelee minun työlläni olevan +jotain arvoa, niin tulisi se velka minun mielestäni enemmänkin kuin +kuitatuksi, jos te kaupungin kassasta määräisitte jonkun summan +Marketta-lesken sekä hänen orporaukkainsa elatukseksi". + +"Sen voimme kyllä saada aikaan", lausui ritari Charteris, "ja kuitenkin +on meidän kauniille kaupungillemme jäävä kyllin varoja, millä suorittaa +velkansa Wynd'in Heikille. Ja sen velan suuruuden jokainen meistä +ymmärtää paremmin kuin hän itse, jonka silmät joutava arkatuntoisuus -- +ihmiset sitä sanovat kainoudeksi -- sokaisee. -- Ja ellei kaupungilla +olisi siihen kyllin varoja, niin ylituomarikin siihen on antava lisää. +Eipä ole Punaisen Rosvon kulta-enkelit vielä lentää lepsahtaneet +tiehensä". + +Nyt täytettiin taas pikarit ja juotiin "lohdutusmalja leskelle", jonka +jälkeen taas tuli toinen murhatun, vaan nyt niin hyvällä menestyksellä +kostetun Olivier'in iloiseksi muistoksi. Sanalla sanoen, nämät pidot +olivat niin hauskat, että kaikki yksimielisesti arvelivat hauskuuden +voineen olla suurimman mahdollisen, jos vaan lakintekijä, jonka surma +niihin oli antanut aiheen ja josta tämmöisissä juhlatiloissa aina +leikkiä laskettiin, itse olisi ollut läsnä. "Jos hän olisi voinut olla +täällä", virkkoi kuivakiskoisesti pormestari Craigdallie, "niin hän +varmaankin olisi lukenut täänpäiväisen voiton omaksi ansiokseen ja +kehunut olleensa oman surmansa kostaja!" + +Iltakelloin soidessa pidot lopetettiin. Muutamat vakavammat menivät +kirkkoon iltamessuun, missä he istuivat silmät puoli-ummessa, kasvot +paistavina, hyvin oikea-uskoisina ja muille hyvää esimerkkiä antavina +paaston-aikuisina kirkkomiehinä. Useammat toiset palasivat kotiin, +perheensä kuullen kaikista taistelun ja pitojen eri seikoista +juttelemaan. Vielä toiset pujahtivat johonkuhun krouviin, jonka ovi ei +nyt paaston aikanakaan ollut niin tarkoin kiinni, kuin kirkon säännöt +olisivat vaatineet. Heikki meni Wynd-kadulle taloonsa, innostuneena +hyvästä viinistä sekä kaupunkilaistensa ylistyksistä, ja nukkui pian +hyvään uneen, jossa hänen edessänsä väikkyeli täydellisen onnen ja +Hanskurin Katrin kuvat. + +Äsken jo tuli kerrotuksi, että katselijat, tappelun loputtua, +jakautuivat kahteen joukkoon. Arvokkaampi näistä saattoi, niinkuin +olemme nähneet, voittajaa suurella ilolla. Suurempi joukko eli +roistoväki puolestaan seurasi voitettua ja tuomittua Bonthron'ia, jonka +matkalla oli päinvastainen suunta ja päinvastainen tarkoitus. Mitä +ylimalkaan ajateltaneenkin suru- tai ilohuoneen suuremmasta +viehätysvoimasta, niin ei ole kuitenkaan vähintäkään epäilystä siitä, +kumpi enemmän kävijöitä puoleensa vetää, suruko, joka ei meitä itseämme +koske, vai ilo, johon emme pääse osallisiksi. Sentähden seurasikin +paljon suurempi osa Perth'in asukkaista niitä kärryjä, joissa +pahantekijä vietiin mestauspaikalle. + +Murhamiehen vieressä istui munkki, jolle hän salaripin sineetin alla +yhä häpeämättä kertoeli samaa valhetta kuin taistelutanterella, +nimittäin että Rothsayn herttua oli käskenyt sen salamurhan, minkä +kautta lakintekijä-paralle kuolema oli tullut osaksi. Samaa valhetta +hän myös yhä levitteli kansaan, rohkealla hävyttömyydellä vakuutellen +niille, jotka kärryjä lähimpänä olivat, että syynä hänen kuolemaansa +oli kuuliaisuus Rothsayn herttuan käskylle. Näitä sanoja hän kertoeli +yrmeästi ja äreästi, lausuen niitä aivan kuin ulkoläksyä, taikka +niinkuin valehtelijat ainakin, jotka moninkertaisella kertomisella +pyytävät saada sanansa uskotuiksi, vaikka he sydämessään tuntevat, että +ne eivät uskomista ansaitse. Mutta viimein hän kohotti silmänsä ja +tuolla kaukana näki mustalta viivalta näyttävän, vähintään +neljänkymmenen jalan korkuisen hirsipuun tikapuineen, surmanuorineen +kuvautuvan taivaanrantaa vasten; siitä hän nyt äkkiä vaikeni, ja munkki +huomasi että hän rupesi vapisemaan. + +"Rohkaise mieltäsi, poikani", sanoi hyvä pappi. "Sinä olet tunnustanut +totuuden ja saanut synninpäästön. Vakuutuksesi on kelpaava Jumalalle +sinun totisuutesi tähden; ja vaikka sinulla tässä elämässä on ollut +verinen käsi ja armoton sydän, niin olet kirkon rukousten avulla +aikanas pääsevä puhdistavasta kiirastulesta". + +Nämät lohdutukset kuitenkin pikemmin enensivät kuin vähensivät tuomitun +pelkoa; sillä hänen sydäntänsä ahdisti epäilys, tokko hänelle luvatusta +pelastuskeinosta todella tulisi apua ja tokko todella edes aiottiinkaan +käyttää sitä hänen hyväkseen. Hän tunsi näet herransa kyllä hyvin, +tietääksensä kuinka kernaasti tämä oli antava miehen mennä hukkaan, +joka vasta kenties voi tulla vaaralliseksi todistajaksi häntä vastaan. + +Hänelle tuomitusta kohtalosta ei ollut kuitenkaan nyt pääsemistä. +Hitaasti lähestyi saatto surmapuuta, joka seisoi joen rantapenkereellä, +noin puolentoista virstan päässä kaupungin muurista. Se paikka oli +valittu siksi, että hirtettyin ruumiit, jotka jäivät roikkumaan +varisten ruvaksi, näkyisivät selvästi kaikille haaroille. Perille +tultua munkki antoi Bonthron'in pyövelin käsiin, joka saattoi tuomitun +ylös tikapuille ja, sen verran kuin voi nähdä, hirtti hänet kaikilla +lain tavallisilla tempuilla. Silmänräpäyksen aikaa hirtetty näkyi +tempaelevan kuoleman teossa, ja sitten riippui liikkumatta, hengetönnä. +Enemmän kuin puolen tuntia häntä siinä vartioittuaan, siksi kun +viimeinenkin mahdollinen hengenkipinä oli tukehtunut, ilmoitti pyöveli +niille, jotka semmoisille näöille olivat halukkaat, että lopputemppu, +nimittäin suolien ulos-ottaminen ja ruumiin kiinnittäminen kahleilla +hirsipuuhun, oli jäävä seuraavaan aamuun päivänkoiton aikaan; sillä +kahleet lopullista ripustamista varten eivät muka olleet vielä valmiit. + +Huolimatta siitä että määrätty aika oli niin varhainen, seurasi +sitten aamulla melkoinen roistojoukko mestari Smotherwell'iä +mestauspaikalle, saadaksensa nähdä oikeuden lopullistakin menettelyä +uhriansa kohtaan. Mutta halullisen yleisön suureksi hämmästykseksi ja +harmiksi oli ruumis kadonnut hirsipuusta. Syy tähän katoamiseen +arvattiin kuitenkin sangen pian. Bonthron oli ollut palveluksessa +herralla, jonka tilukset olivat Fifen läänissä, ja sieltä hän itsekin +oli kotoisin, mikä siis oli luonnollisempi, kuin että muutamat Fifen +läänin miehistä, joiden veneitä yhä vilisi Tay-joella, olivat salaa +vieneet lääniläisensä ruumiin pois tästä häpäisevästä paikasta? Kansan +vihastus nyt kääntyi Smotherwell'iä vastaan, siitä kun hän ei +kerrassaan lopettanut tehtäväänsä edellisenä iltana; ja jos ei hän +apulaisineen olisi hypännyt veneesen ja sillä paennut joen poikki, niin +olisivat he luultavasti tulleet kivitetyiksi kuoliaaksi. Itse tapaus +oli kuitenkin niin sen ajan luonteen mukainen, ettei sitä kauan +kummeksittu. Todellisen syyn hirtetyn katoamiseen saamme nähdä nyt +seuraavassa luvussa. + + + + +NELJÄSKOLMATTA LUKU. + + + Vie hirteen koiras, älä miehiin koske! + + Henrik V. + +Täänlaatuisen kertomuksen tapausten tulee tarkkaan sopia lomitusten, +niinkuin lovet avaimessa lukon loviin. Suosiollinenkaan lukija ei huoli +tyytyä ainoasti siihen, että ne ja ne seikat tapahtuivat, vaikka se +ylimalkaan puhuen, on kaikki, mitä hän tavallisessa elämässä saa tietää +tapauksista ympärillään. Mutta huvikseen lukiessaan hän sen lisäksi +myös tahtoo saada selvän sisällisistä syistä, jotka tapausten +ulkonaisen juoksun panivat liikkeelle. Se onkin kohtuullinen +uteliaisuus; sillä onhan joka miehellä oikeus avata oma kellonsa ja +katsella sen rakennusta, joka on hänen hyödykseen kokoonpantu, vaikka +hänen ei ole lupa tirkistellä sen ajan-osoittajan sisustaan, joka +yleisön tarpeeksi on asetettu tornin huippuun. + +Ei olisi siis kohteliasta, jos jättäisimme lukijan epätietoon siitä, +kuka vei murhaajan Bonthron'in pois hirsipuusta, jonka seikan muutamat +Perthiläiset luulivat itse paholaisen työksi, ja toiset taas selittivät +sillä, että Fifen lääniläiset eivät olleet tahtoneet nähdä hänen +riippuvan siinä joen rannalla, häpeäksi heidän läänilleen. + +Oli sydän-yön aika mestauspäivän jälkeen, ja Perth'in kaupungin +asukkaat olivat sikeimmässä unessaan. Silloin kolme miestä, kasvot +viitoilla peitettynä, salalyhty kädessä, astui ritari Ramornyn +huoneesta puutarhan käytäviä myöten alas Tay-joen rannalle, missä pieni +vene oli laituriin kiinnitetty. Tuuli vinkui alakuloisella, surkealla +äänellä pensaitten ja vesojen lehdettömissä oksissa, ja vaalea kuu +"_kaalassi_" -- Skotlantilaista puheenvartta käyttääksemme -- +ajelevissa, sadetta uhkaavissa pilvissä. Nuot kolme miestä astuivat +veneesen suurella varovaisuudella, etteivät herättäisi huomiota. Yksi +heistä oli pitkä, vahva mies; toinen lyhyenläntä, sekä kumarruksissa; +kolmas keskikohtainen pituudeltaan, silminnähtävästi nuorempi molempia +toisia, sirovartaloinen, nopsa liikunnoiltaan. Sen verran vaan saattoi +nähdä kuun hämärässä valossa. He istahtivat veneesen ja päästivät sen +rannasta irti. + +"Antakaamme veneen mennä omaa menoansa virtaa myöten, siksi kun olemme +päässeet sillan alitse, missä porvarit aina ovat vartioimassa; sillä +tunnettehan te sananlaskun, 'Perth'in nuoli pingahti, suoraan kohti +singahti'". -- Näin nuorin miehistä, joka istui perää pitämässä, puhui, +lykätessään veneen ulos laiturista. Toiset ottivat rievuilla käärityt +airot ja soutaa hitustelivat hiljaa siksi kun oli jouduttu keskelle +jokea. Sitten he lakkasivat ja istuivat jouten, airo kädessä, heittäen +veneen pitämisen keskiväylässä perimiehen huoleksi. + +Näin he vartijain huomaamatta tai huolimatta pääsivät tuon vanhan, +jalon, gotilais-kaarisen sillan alitse, jonka Robert Brucen avokätinen +aulius sai rakennetuksi v. 1329 ja suuri tulva v. 1621 tempasi +myötänsä. He kyllä kuulivat porvari-vartiain, jotka äsköisten metelein +aljettua olivat joka yö valvoneet tässä tärkeässä paikassa, puhuvan +keskenänsä; vaan ei ne heille huutaneet. Ja jouduttuansa virran voimalla +niin kauas, etteivät vartijat enää voineet mitään kuulla, rupesivat he +soutamaan, vaikka yhä vielä varovaisuudella; ja samassa alkoivat myös +hiljaa puhella keskenään. + +"Te olette nyt uuteen virkaan ruvenneet, kumppali, sen jälkeen kun +viimeksi tavattiin", sanoi toinen soutajista toiselle. "Silloin te +olitte sairaan ritarin hoitajana, ja nyt lähdette lainaamaan kuollutta +ruumista hirsipuusta". + +"Se on elävä ruumis, älkää pahaksi panko, herra knaappi Buncle, jos ei +vaan minun taitoni liene pettänyt". + +"Niinhän minulle on sanottu, mestari apteekkari. Mutta olkoon teidän +oppinne kaikessa kunniassa, vaan uskallanpa kuitenkin epäillä sen +menestystä, jos ette te selitä minulle konstianne". + +"Se on aivan mutkaton temppu, herra Buncle, joka ei liioin voine +huvittaa niin terävää älyä kuin teidän. Onpa se mar', kun onkin, +tämmöinen. Ihmisen ruumiin ripustus, jota tavallisesti hirttämiseksi +nimitetään, vaikuttaa kuoleman halvauksen kautta -- se on: veri, kun ei +sitä suonien puristusliike aja takaisin sydämeen, kuohahtaa kaikki +aivoihin, ja sitten on loppu. Paitsi sitä, ja se on lisäsyy kuolemaan, +keuhkot eivät enää tarpeeksi saa elähdyttävää ilmaa, koska nuora +kurkkua kuristaa; ja niin hirtetty kuolee". + +"Sen ymmärrän vallan hyvin. -- Mutta milläs tuo veren kuohahtaminen +aivoihin saadaan estetyksi, mestari tohtori?" kysyi kolmas mies, joka +ei ollut kukaan muu kuin Ramornyn hovipoika Eviot. + +"Se estetään mar' tällä tavalla", vastasi Dwining. "Ripustetaan +hirtettävä niin, että kaulasuonet eivät tule litistetyiksi, niin veri +ei virtaa päähän, eikä tule mitään halvausta; ja taas, jos ei ole +mitään kuristusnuoraa kurkun ympärillä, niin keuhkot saavat tarpeensa +ilmaa, oli mies roikkumassa keskitiellä taivaasen tai seisomassa vankan +maan päällä". + +"Kaiken senkin ymmärrän", sanoi Eviot; "mutta kuinka näät varouskeinot +sopivat yhteen hirttämistuomion kanssa, kas sitä on mulla kovin kova +pää käsittämään". + +"Ohoh, hyvä nuorukainen! Sinun neroutes on pilannut kelpo älyn. Jos +olisit ollut opissa minun kanssani, olisitpa silloin oppinut +vaikeampiakin asioita. Kas tämmöinen on minun konstini. Minä hankin +lujia siteitä, samasta aineesta, josta tämän nuoren herran satulavyöt +ovat tehtynä, pitäen tyystin vaaria että ne ei ole venyviä, vaikka +pinkoitettaisiin; sillä se pilaisi minun kokeeni. Tämmöinen hihna +vedetään säärtä myöten ja jalkapohjan alitse, ja sieltä se säären +toista puolta myöten kääntyy takaisin vyöhön, johon sen molemmat päät +ovat kiinnitetty. Tästä vyöstä taas käy useampia kantimia olkapäitten +ylitse selkää ja rintaa pitkin, painon jakamiseksi. Onpa myös +kaikellaisia muita laitoksia hirtetyn helpoitukseksi; mutta vaikuttavin +on tämä. Kantimet ovat kaikki kiinnitetyt leveään teräksiseen +kaularenkaasen, jonka reunat ovat ulospäin käännetyt, ja siinä on pari +koukkua niin että hirsinuora, jonka ystävällinen pyöveli panee tämän +renkaan, eikä paljaan kaulan ympäri, paremmin pysyisi paikoillaan. +Tällä tavoin hirtetty, kun pyöveli hänet on syössyt alas tikapuilta, ei +riipu kaulastansa, vaan tuosta teräsrenkaasta, joka jalkapohjien alitse +käyviä lenkkejä kannattaa, ja ne taas, samallaisten, kainaloin alitse +käyväin lenkkien avulla, kannattavat koko ruumiin painon. Ei siis tule +kaulasuonet eikä kurkku puristetuiksi, mies voi aivan ilman esteettä +hengehtiä, ja hänen verensä, jos emme ota lukuun pelästyksen ja tilan +outouden vaikutusta, on virtaava yhtä tasaisesti kuin teidänkin, +nuoret, uljaat herrat, kun te nousette jalustimiinne seisomaan, +katsastaaksenne tasapäätä tappelua". + +"Niin totta kuin olen kristitty, onpas se aika soma ja sievä konsti!" +virkkoi Buncle. + +"Eikö niin?" jatkoi lääkäri; "ja se on kyllä hyvää tietää tuommoisille +korkealle pyrkiville hengille, kuin te, nuoret, uljaat herrat; sillä +eihän voi tietää mihinkä korkeuteen ritari Ramorny opetuslapset +vielä voivat nousta. Ja jos te joskus semmoiseen korkeuteen joutunette, +josta ei pääse alas muuten kuin nuoran päässä, niin havainnette +minun konstini mukavammaksi tuota tavallista temppua. Niin mar', +mutta korkeakauluksinen nuttu teillä pitää olla, että teräksinen +kaularenkaanne tulee peitetyksi; ja yli kaiken muun on tarvis semmoista +hyvää apulaista kuin Smotherwell, joka panee nuoran solmun oikeaan +paikkaansa". + +"Kelvoton myrkynmyöjä", sanoi Eviot, "meidän säätyiset miehet saavat +surmansa sotatanterella!" + +"Aionpa minä kuitenkin panna sen opin muistoon", virkkoi Buncle, "jos +pinteesen sattuisi. -- Mutta aika lysti yö on mahtanut ollakin tuolla +verikoiralla Bonthron'illa, kun hän on saanut tanssia polskaa +keski-ilmassa omien kahleittensa musiikin mukaan, joita yötuuli on +heilutellut sinne, tänne!" + +"Olisi se oikein hyvä työ, jos jättäisimme hänet siihen", sanoi Eviot; +"sillä jos hän pääsee pois hirsipuusta, on se vaan antava hänelle +kehoitusta uusiin murhatöihin. Hänellä on vaan nää kaksi asiaa mielessä +-- ylenjuominen ja verenvuodatus". + +"Kenties olisi ritari Ramornykin suostunut tähän teidän neuvoonne", +sanoi Dwining; "mutta sitten olisi pitänyt ensin leikata pois sen +roiston kieli, ettei hän tuolta korkeudestaan olisi pitänyt kummia +puheita. Ja paitsi sitä on toisiakin syitä, joita ei teidän, nuoret, +uljaat herrat, ole tarvis tietää. Totta puhuen on tää erin-omaista +jalomielisyyttä puolestani, että häntä autan, sillä sen roiston ruumis +on vahva kuin Edinburg'in linna, ja hänen luurankonsa olisi vetänyt +vertaa parhaallekin Paduan yliopiston lääketieteellisessä museossa. -- +Mutta sanokaas, herra Buncle, mitä sanomia teillä on uljaasta +Douglas'ista" + +"Virkkakoot ne, jotka tietävät", vastasi Buncle. "Minä vaan olen tyhmä, +sanomia kantava aasi, enkä tiedä mitään niiden sisällyksestä. Se on +sitä turvallisempaa minulle, kenties. Minä vein Albanyn herttuan sekä +ritari Ramornyn kirjeet Douglas'ille, joka, ne avattuansa, synkistyi +Pohjolan myrskyn näköiseksi -- ja sitten toin heille taas kreivin +vastaukset, jolloin he hymyilivät, niinkuin aurinko, joka syyspilvestä +kajastaa. Ota nyt tähti-ennustus-kirjasi esiin ja hanki +noitakonsteillas selvä siitä". + +"Minun mielestäni sen selville saamiseen ei ole tarvis kovin vaivata +älyänsä", sanoi lääkäri. "Mutta tuostapa jo hämärässä kuunvalossa +haamoittaakin meidän elävä kuolleemme. Jos hän kenties on huhunnut +jollekulle sattumalta sivuitse kävijälle, niin on semmoinen tervehdys +hirsipuun huipusta keskellä yöllistä matkaa mahtanut tuntua varsin +lystiltä. -- Kuulkaas, minun mielestäni kuuluu hänen ohkailemisensa +tänne sekaisin tuulen vinkumisen sekä kahleitten kalinan kanssa. Kas +niin -- hiljaa ja sievästi -- kiinnittäkää vene ankkurilla -- ottakaa +mukaan tää pieni arkku, jossa lääkärinkaluni ovat -- eipä pieni valkea +haittaisi, mutta se saattaisi herättää huomiota. Lähtään nyt, uljaat +pojat, astukaa varovasti, sillä tiemme käy aivan hirsipuun juurelle. -- +Näyttäkääpäs lyhdyllä valkeaa --- tottahan vaan, toivon ma, tikapuut on +jätetyt paikoilleen. + + "Kolm' iloista oli veikkoista; + Ei vertoja nähne kuu; + Sinä rannalla, minä aalloilla, + Ja Jaakon vei hirsipuu": + +Hänen näin hyräillessään he lähenivät hirsipuuta, ja kuulivat nyt +selvään puoli-äänisiä ohkauksia. Dwining uskalsi rykäistä kerran tai +pari merkiksi, mutta ei saanut vastausta. "Taitais olla paras joutua", +sanoi hän kumppanilleen, "sillä meidän ystävämme näkyy jo olevan _in +extremis_ (kuolon kielissä), kun ei hän vastaa merkkiini, joka +ilmoittaa avun tuloa. Tulkaa, ryhdytään työhön. Minä kiipeen ensiksi +ylös tikapuille ja leikkaan nuoran poikki. Kiivetkää sitten tekin +toinen toisenne jäljestä ja pitäkää ruumis kiinni, ettei se ropsahda +maahan, kun nuora on katki. Tarttukaatte lujasti kiinni, jossa työssä +teille tulee olemaan hyvä apu siteistä. Muistakaa se, että, vaikka hän +nyt tänä yönä tässä on toimittanut huuhkaimen virkaa, ei hänellä +kuitenkaan ole siipiä, ja putoominen pois nuoran silmukasta saattais +olla yhtä vaarallinen kuin putoominen nuoran silmukan sisään". + +Näin puhui hän, irvistellen ja ilveillen ja samassa kiipesi ylös +tikapuille. Nähtyänsä sitten että häntä seuraavat soturit pitivät +ruumiin kiinni, leikkasi hän nuoran poikki ja auttoi myös toisia +murhamiehen melkein hengettömän ruumiin alaslaskemisessa. + +Kaiken voimansa ja taitonsa ponnistuksella saivat he viimein +Bonthron'in onnellisesti maahan, ja havaittuansa että hänessä vielä oli +varma, josko heikko, hengen kipinä, kantoivat he hänen joen rannalle, +missä he äyrään peitossa paraiten voivat olla sivukulkijain +huomaamatta. Ja nyt lääkäri rupesi käyttämään mukaan tuotuja +tilanmukaisia rohtojaan hengen toinnuttamiseksi. + +Siksi hän ensin päästi hirtetyn kahleista, jotka pyöveli sitä varten +olikin jättänyt lukitsematta, ja sitten Dwining samoin irroitti kaikki +ne monimutkaiset siteet ja hihnat, jotka Bonthron'ia olivat +kannattaneet. Kestipä vähän aikaa, ennen kuin toinnutus-yritys +onnistui; sillä vaikka apteekkarin konsti oli sangen nerokas, olivat +kuitenkin kannattimet venyneet sen verran, että hirttonuora oli +murhamiehen henkeä kovasti ahdistellut ja tukehdutellut. Mutta viimein +kuitenkin lääkärin taito pääsi voitolle. Aivastettuaan ja ojennettuaan +ruumistaan suoraksi parilla suonenvedontapaisella äkillisellä +tempauksella, näytti Bonthron aivan epäilemättömästi, että häneen henki +oli palannut; hän tarttui näet lääkärin käteen, joka par'-aikaa valeli +väkiviinaa hänen rinnoilleen sekä kurkulleen, ja tempasi pullon +huulilleen, näin melkein väkisen ottaen siitä aika kulauksen. + +"Se on viinan väkeä, kahdesti tisleerattua", ihmetteli lääkäri, "ja +polttaisi jokaisen muun ihmisen kurkun sekä mahan! Mutta tää outo +luontokappale on niin erilainen kaikista muista ihmislapsista, etten +liioin kummastuisi, jos hän tästä vaan tointuisi". + +Bonthron näkyikin tahtovan nämät sanat vahvistaa; hän kavahti +istualleen äkillisellä, suonenvedontapaisella liikahduksella, ällisti +ympärilleen ja osoitti johonkin määrään, että hän jo oli herännyt. + +"Viiniä -- viiniä!" ne olivat ensimmäiset sanat hänen suustansa. + +Lääkäri antoi hänelle siemauksen vedensekaista rohtoviiniä. Mutta hän +hylkäsi sen, soimaten sitä halveksivalla nimellä, "tiskivettä!" ja taas +kertosi sanat: "Viiniä, viiniä!" + +"No, ota sitten, hiiden nimeen!" sanoi lääkäri, "koska hän yksin voi +tietää mitä ruumiisi kestää!" + +Kulaus, niin pitkä ja syvä, että se olisi pyörryttänyt tavallisen +ihmisen pään, päinvastoin vaan vaikutti sen, että Bonthron'in pää tuli +selvemmäksi. Yhtähyvin ei hän näkynyt ollenkaan muistavan missä hän oli +ja mitä hänelle oli tapahtunut. Hän kysyi vaan harvapuheisella, +jörömäisellä tavallansa, miksi hänet näin yöllisellä ajalla oli tänne +joen rannalle tuotu? + +"Se mahtaa taas olla tuon kurjan prinssin kepposia -- hän on tahtonut +taas uittaa minua, niinkuin jo teki kerran ennen. -- Naulat ja veri! +Annas kun -- --" + +"Suus kiinni!" keskeytti häntä Eviot, "ja ole kiitollinen, jos sinussa +kiitollisuutta voinee olla, siitä ettei ruumiis nyt ole varisten +ruokana eikä sielusi siinä, missä vettä ei ole kyllin uittamiseksi". + +"Niin, niin, jo nyt alan muistaa", virkkoi rosvo; ja kohottaen pullon +huulilleen, imi hän siitä pitkään ja hartaasti, jonka perästä asetti +sen tyhjennettynä maahan, antoi päänsä vaipua rinnoilleen ja näkyi +mietiskelevän, saadakseen vielä sekavat ajatuksensa selviksi. + +"Ei meidän käy kauemmin odotella hänen mietiskelemisensä loppua", sanoi +Dwining; "kylläpä hän selvenee, kunhan on nukkunut. -- Ylös, mies! sinä +olet ratsastanut ilmassa muutamia tunteja -- koetapas nyt eikö +vesimatka liene mukavampi. -- Uljaat, nuoret herrat, auttakaa. Minä en +jaksa yksin nostaa tuota vonkaletta, paremmin kuin jos se olisi tapettu +härkä". + +"Seiso nyt jaloillas, Bonthron, koska me olemme sinut pystyyn +nostaneet", käski Eviot. + +"En voi", vastasi hirtetty. "Jokainen veripisara suonissani kirveltelee +kuin jos ne olisivat neulanpäitä, eikä polveni tahdo runkoani +kannattaa. Mitä tämä kaikki lienee? Varmaan joku sinun konstisi, sinä +lääkäri-konna!" + +"On mar', on niinkin, kunnon Bonthron", sanoi Dwining; "se on konsti, +josta vielä kiität minua, kun sen opit tuntemaan. Mutta nyt ensi-aluksi +käy pitkälles tuohon veneen pohjaan, niin minä peitän sun tällä +viitalla". + +Bonthron nyt autettiin veneesen ja asetettiin niin mukavaan paikkaan +kuin mahdollista. Tähän apuun hän vastasi parilla öhkäyksellä, jotka +kuuluivat aivan kuin jotain erittäin mieleistä ruokaa saaneen +metsäkarjun röhkimiset. + +"Ja nyt, herra Buncle", virkkoi lääkäri, "te tiedätte tehtävänne. +Teidän tulee viedä tämä elävä kuorma jokea myöten Newburgh'iin, missä +kätkette hänet siihen turvapaikkaan, jonka tiedätte. Ja tässä ovat +hänen kahleensa sekä siteensä, hänen vankeutensa sekä vapautuksensa +merkit. Sitokaa ne yhteen kimppuun ja viskatkaa syvimpään paikkaan, +minkä yli kuljette; sillä jos joku ne näkisi teidän käsissänne, ne +voisivat kieliä meidän teostamme. Tämä pieni, hiljainen länsituuli +tekee, että te voitte ottaa purjeen avuksenne, niin pian kuin päivä +valkenee ja te olette väsyneet soutamasta. Te toinen nuori, uljas +sankari, herra hovipoika Eviot, saatte minun kanssani palata Perth'iin +jalkaisin, sillä tässä meidän hauskan seuramme täytyy erota. -- Ottakaa +lyhty kanssanne, Buncle, sillä teidän tulee sitä tarvis enemmän kuin +meidän, ja pitäkää huolta siitä, että saan rohto-arkkuni takaisin". + +Jalkamiesten kulkiessa takaisin Perth'iin Eviot puhui ilmi luulonsa, +ettei Bonthron'in äly koskaan ollut selviävä pelon vaikutuksesta, joka +näkyi sekoittaneen kaikki hänen hengenvoimansa, erittäin muistin. + +"Ei siitä hätää, herra hovipoika", sanoi lääkäri. "Bonthron'in äly, +semmoinen kuin onkin, on lujaa laatua -- se kyllä voi häilähtää joskus +edestakaisin, niinkuin liikkeelle pantu kehon lerkku, vaan sitten +se jälleen pysähtyy painokohdalleen. Mutta muistimme kaikista +hengenvoimista, kaikkein helpoimmin sekaantuu. Jos me oikein humallumme +taikka syvään nukahdamme, se kokonaan katoo, mutta palaa jälleen, koska +juopunut selviää, nukkuva herää. Pelästyskin joskus vaikuttaa samalla +tavalla. Tunsin minä Pariisissa hirteen tuomitun pahantekijän, jonka +tuomio täytettiin ja joka ei mestauspaikalla osoittanut mitään +tavatonta pelkoa, vaan käytti itseänsä ja puhui niinkuin ihmiset +semmoisessa tilassa ainakin. Sattumus pelasti hänet samalla tavalla +kuin minun pieni sukkela konstini meidän kunnon ystävämme, josta juuri +erosimme. Hän otettiin alas hirsipuusta ja ruumis annettiin takaisin +hänen ystävilleen; silloin havaittiin että hänessä vielä oli +hengenkipinä, jota minun onnistui saada jälleen viritetyksi. Mutta +vaikka hän muuten kokonaan tointui, ei hän muistanut tutkinnostaan eikä +tuomiostaan paljon mitään. Tunnustuksestaan sinä aamuna, kun hänet +hirtettiin -- hi, hi, hii!" (hän nauraa hihitteli totutulla tavallansa) +-- "ei hän tiennyt yhtään sanaakaan. Siitä kuinka hän läksi +vankihuoneesta -- kuinka hänet vietiin Gréve-torille, missä hän +hirtettiin -- kuinka hän jumalisilla jäähyväisloruillaan, hi, hi, hii! +-- itketti monta kristittyä sielua -- kuinka hän kiipesi surmapuun +huipulle ja hyppäsi surmahyppäyksensä -- kaikista näistä ei ollut minun +kummittelevalla kuolleellani vähintäkään muistoa. -- Mutta jopa me +tulimme sille paikalle, missä meille tulee ero; sillä, jos joku vartija +sattuisi vastaan, ei olisi hyvä, jos meidät nähtäisiin yhdessä, ja +viisainta olisi myös, jos menisimme kaupunkiin eri porteista sisään. +Minun virkani on riittävä selitys minun ulos- ja sisäänkäymiselleni +kaikkina aikoina. Te, nuori, uljas herra, saatte keksiä jonkun +selityksen, joka kelpaa". + +"Minä sanon että minun teki mieleni näin tehdä -- siinä kyllin +selitystä, jos minulta syytä kysytään", vastasi nuorukainen ylpeästi. +"Mutta tahdonpa välttää vastaantulijoita, jos mahdollista. Kuu on ihan +pilven peitossa, ja tie niin pimeä kuin suden kita". + +"Ohoh", sanoi lääkäri, "älkää, nuori, uljas herra siitä mitään huoliko; +kylläpä me, ennen kuin pitkä aika kuluu, saamme paljon pimeämpiäkin +teitä kulkea". + +Näiden pahaa-ennustavien sanojen tarkoitusta Ramornyn hovipoika +ylpeydessään ja huolettomuudessaan ei viitsinyt tiedustaakaan, jos hän +ne ollenkaan kuuli. Hän erosi nyt vaan viekkaasta, vaarallisesta +kumppalistaan ja kumpikin heistä poikkesi eritiellensä. + + + + +VIIDESKOLMATTA LUKU. + + + Tie tosilemmen tasaisest' ei käy. + + Shakespeare. + +Sepän aavistavainen pelko ei ollutkaan ollut turha. Erottuaan +vastaisesta vävystänsä, sen perästä kun taistelu oli päättynyt, sai +kunnon hanskuri todella, niinkuin hänkin muuten oli arvannut, nähdä +että hänen kaunis tyttärensä ei katsonut rakastajansa tekoa +mielihyvällä. Katri oli kylmäkiskoinen, harvapuheinen, jyrkkä; hänessä +ei näkynyt nyt vähintäkään ihmisellisen rakkauden vivahdustakaan; hän +kuulteli väliäpitämättömyydellä, milt'ei ylenkatseella isänsä koreata +kertomusta taistelusta Nahkurein tanterella. Yhtähyvin ei huolinut +hanskuri ollenkaan tästä tyttärensä muuttuneesta käytöksestä, vaan +aikoi puhua hänelle naimisliitosta sepän kanssa niinkuin päätetystä +asiasta. Ja viimein, kun Katri nyt taas, niinkuin kerta ennenkin, +rupesi väittelemään, että hänen sydämessään ei ollut mitään sen enempää +kuin ystävyyttä seppää kohtaan -- että hän ei aikonut koskaan mennä +naimiseen -- että tuo "Jumalan tuomio" vaan oli pilantekoa niin hyvin +Jumalan tahdosta kuin myös ihmis-laista -- niin hanskuri aivan syystä +suuttui. + +"En minä osaa lukea sinun ajatuksias, tyttö, enkä voi arvata mikä paha +hullutus sinut saattoi suutelemaan kosijaa, joka on rakkautensa selvään +ilmoittanut -- sallimaan hänen suutelojansa -- juoksemaan hänen +kotiinsa, kun huhu hänen kuolostansa oli levinnyt -- ja kavahtamaan +hänen kaulahansa, kun hänet tapasit yksin kotona. Kaikki sopii vallan +hyvin tytölle, joka tahtoo totella isäänsä ja mennä miehelle, jota isä +soisi vävykseen, mutta tuommoiset likeisen ystävyyden osoitukset nuoren +neidon puolelta, joka ei kuitenkaan huoli ottaa puolisokseen sitä, +jolle ne osoitetaan, ovat sopimattomat neidon kainoudelle. Sinä olet jo +Heikki Sepälle osoittanut enemmän rakkautta kuin äitisi, -- Jumala +suokoon hänen sielulleen ijankaikkisen autuuden! -- koskaan osotti +minulle ennen kuin me olimme vihityt. Tätä tämmöistä kunnon miehen +rakkauden leikkinä pitämistä, sen sanon sulle, Katri, en voi, en tahdo, +enkä saa sallia. Minä olen tähän avioliittoon suostunut, ja vaadin että +siitä nyt viipymättä tulee täysi tosi. Ja huomenna sinun pitää kohdella +Heikki Seppää, niinkuin morsian sulhastansa, joka pian on tuleva hänen +miehekseen". + +"Valta, joka on voimallisempi teidän valtaanne, isä kulta", vastasi +Katri, "on sen estävä". + +"Saapas nähdä! Minulla on isän laillinen valta väärällä tiellä olevan +lapsensa yli", sanoi hanskuri. "Minun valtani seisoo Jumalan sekä +ihmisten lain nojassa". + +"Sitten Jumala meitä armahtakoon!" sanoi Katri; "sillä jos te +itsepäisesti pysytte päätöksessänne, niin me olemme kaikki hukassa". + +"Me emme voi toivoa apua taivaasta", sanoi hanskuri, "jos +ajattelemattomasti menettelemme. Siksi kumminkin olen minäkin oppinut +mies, että sen ymmärrän; ja että sinä näin ilman mitään syytä +vastustelet tahtoani, se on syntiä, sen on sinulle jokainen pappi +sanova. Ja vielä päälliseksi olet pilkkaamalla puhunut pyhästä Jumalan +tuomiosta taistelun kautta. Varo itseäsi! Pyhä Kirkko on herännyt; se +pitää nyt laumansa tarkalla silmällä, ja aikoo teräksellä sekä tulella +hävittää kaiken väärä-uskoisuuden juurineen päivineen. Kuule tämä +varoitukseni!" + +Katrin suusta pääsi puoleksi tukahdutettu huudahdus. Töin tuskin vaan +sai hän mielenliikutuksensa peitetyksi ulkonaisella huolettomuuden +näöllä ja lupasi, että jos hänen isänsä nyt vaan tahtoi säästää häneltä +kaiken pitemmän keskustelemisen siitä asiasta, hän jo seuraavana aamuna +ilmoittaisi täydesti sydämensä tunteet. + +Tähän lupaukseen täytyi hanskurin tyytyä, vaikka hän suurella +levottomuudella odotti tuota toistaiseksi lykättyä selitystä. Ei +suinkaan voinut mikään kevytmielisyys eikä sydämen häilyväisyys olla +syynä siihen, että Katri niin vaihtelevalla tavalla kohteli isän +valitsemaa vävyä, jota hän aivan äsken myös niin selvästi oli näyttänyt +itsekin rakastavansa. Mikä ulkonainen syy siinä siis mahtoi olla +pohjassa, niin voimallinen että se voi vuorokauden ajassa jälleen +muuttaa Katrin peittämättä ilmoitettua päätöstä. -- Se oli mahdoton +arvata. + +"Mutta aionpa minäkin olla yhtä itsepäinen kuin hän", arveli hanskuri; +"ja hänen pitää viipymättä antaa vihkiä itsensä yhteen Heikki Sepän +kanssa, taikka hänen tulee näyttää Simo Hanskuri ukolle täydesti +riittävä syy, miksi ei hän sitä tahdo tehdä". + +Sinä iltana ei asiasta enää tullut mitään puhetta; mutta aivan varhain +seuraavana aamuna, juuri päivän nousussa, nähtiin Katri polvillaan sen +vuoteen vieressä, millä hänen isänsä lepäsi. Hänen rintansa huokaili +ikään kuin olisi ollut halkeemaisillaan, ja hänen kyyneleensä vuotivat +virtana vanhan miehen kasvoille. Kunnon ukko heräsi, katsahti +tyttäreensä, teki ristinmerkin hänen otsallensa ja suuteli häntä +sydämellisesti. + +"Jo ymmärrän, Katri", sanoi hän; "sinä tulet syntiäs tunnustamaan ja +olet halukas nyt täyttä totta puhumaan, ettei sinua ankara rangaistus +kohtaisi". + +Katri oli hetkisen aikaa ääneti. + +"Ei minun tarvinnekaan kysyä sitä", virkkoi hän viimein, "muistatteko +te tuota Karthausilais-munkkia, Klemetti-isää, sekä hänen saarnojaan ja +opetuksiaan. Kävittehän te häntä niin usein kuulemassa, että teitä, +niinkuin kyllä tiedätte, sanottiin hänen opetuslapsekseen -- samoin +kuin minuakin myös vielä paljon suuremmalla syyllä?" + +"Kyllä minä tiedän toisen kuin toisen näistä asioista", sanoi vanhus, +kohottaen itsensä puoleksi kyynäspäänsä nojaan; "mutta koetelkootpa +vaan tuon huhun levittäjät todistaa, että minä olen yhteenkään hänen +vääräuskoiseen oppiinsa suostunut, vaikka kyllä mielelläni kuuntelin, +kun hän puheli kirkon turmeluksesta, aatelisherrain sortamisista sekä +köyhän kansan hirveästä oppimattomuudesta, joilla puheilla hän +mielestäni todisti, että koko meidän valtakuntamme terveys, voima +ja arvo on meissä paremmissa porvareissa. Se oli mielestäni lohdullinen +ja meidän kaupungille kunniaa tuottava oppi. Ja jos hän saarnasi +oppeja, jotka eivät olleet oikeita, miksikä hänen päällikkönsä +Karthausilais-luostarissa sen sallivat? Jos paimenet lähettävät +lammasnahkaan peitetyn suden laumaansa, niin eivät saa moittia, jos +lampaat tulevat purruiksi". + +"He sallivat hänen saarnansa", sanoi Katri, "vieläpä kehoittelivatkin +häntä siihen, niin kauan kun hän vaan moitti maallikkoin pahaa elämää, +aatelisherrain eripuraisuutta sekä sortoa köyhiä vastaan; ja he +iloitsivat siitä kun suuret kansanjoukot, mennen muitten luostarein +ohitse, karttuivat Karthausilaisten kirkkoon. Mutta ne ulkokullatut -- +sillä semmoisia ne ovat -- rupesivat yhdessä liitossa muitten munkkien +kanssa soimaamaan Klemetti-isää, kohta kun hän myös alkoi puhua itse +hengellisenkin säädyn ylpeydestä, oppimattomuudesta sekä ylellisyydestä +-- kuinka he ovat vallanhimoiset, kuinka tahtovat hallita muitten +ihmisten omaatuntoa ja enentää maallista rikkauttansa". + +"Jumalan tähden, Katri", varoitti isä, "älä puhu niin että se kuuluu +ulos. Äänes tulee yhä kovemmaksi ja puhees yhä katkerammaksi -- sinun +silmäsi oikein säihkyvät. Tämä kiivautesi asioissa, jotka eivät sinua +ollenkaan koske, on syynä että pahat ihmiset mainitsevat sinua tuolla +inhottavalla ja vaarallisella väärä-uskolaisen nimellä". + +"Tiedättehän te etten puhu muuta kuin totta", sanoi Katri; "senhän te +olette itsekin monta kertaa myöntäneet". + +"En, sen neulani ja vuohennahkaini kautta vannon!" vastasi hanskuri +kiireesti. "Tahtoisitko että tunnustaisin semmoista, jonka kautta voin +menettää maani ja tavarani, jäseneni ja henkeni? Täysi valta on nyt +annettu tutkijakunnalle, jonka tulee ottaa kiinni ja tutkia kaikki +väärä-uskoiset; sillä väärä-uskoisuuden syyksi luetaan kaikki nyky-ajan +mylläkät ja pahanteot. Paras siis, tyttöseni, on pitää kielensä +hampaitten takana. Minä kokonaan yhdyn noihin vanhan runoniekan +sanoihin: + + "Miete on vapaa, mut sana on orja; + Siks sinä kielesi hoida ja korjaa". + +"Se neuvo nyt jo tulee liika myöhään, isä", vastasi Katri, vaipuen alas +tuolille isänsä sängyn vieressä. "Tämmöisiä sanoja on jo ennenkin +kuultu, ja se kanne on tullut nostetuksi Perth'in porvaria, Simo +Hanskuria vastaan, että hän on pitänyt pilkallisia puheita pyhän kirkon +opinkappaleista -- --" + +"Se on vale", keskeytti häntä Simo ukko, "niin totta kuin minä itseäni +neulalla ja veitsellä elätän! En ole koskaan ollut niin hupsu, että +olen puhunut asioista, joita en ymmärrä". + +"Ja on soimaellut kirkon voideltuja, niin munkkeja kuin muitakin +pappeja", jatkoi Katri. + +"Sitä en tahdo kieltää", virkkoi hanskuri; "yksi ja toinen joutava sana +on saattanut luiskahtaa suustani olut-haarikan tai viinipullon ääressä, +tai oikein luotettavassa seurassa. Mutta muuten ei ole kieleni niitä, +jotka saattavat päänsä vaaraan". + +"Niin te luulette, isä kulta. Mutta mitättömätkin puheenne on tulleet +väijytyiksi, viattomimmatkin sananne väärennetyiksi, ja te olette nyt +kanteen alaisna häijynä kirkon sekä hengellisen säädyn pilkkaajana sekä +seuranpitäjänä irstaisten, kevytmielisten veitikkain, semmoisten kuin +Olivier Proudfute-vainajan, Heikki Sepän sekä muitten kanssa. Ja ne +kaikki sanotaan Klemetti-isän puoluelaisiksi, jota syytetään +seitsemästä pahasta väärästä-opista ja tavoitellaan sanoilla sekä +peitsillä, koska häntä tahdotaan kuolemaan tuomita. -- Mutta sitä", +sanoi Katri, laskeutuen polvilleen ja luoden silmänsä taivaasen päin, +niin että hän tuli aivan noiden kauniitten pyhäin neitsyitten kuvain +kaltaiseksi, joita taide on saanut niin monta katolisen uskon kautta, +"sitä he eivät voikaan tehdä. Hän on päässyt pyytäjäin verkoista -- ja, +Jumalan kiitos, minä olen siihen ollut apuna". + +"Sinäkö apuna, tyttö? -- Oletko hullu?" huusi hämmästynyt hanskuri. + +"En suinkaan kiellä sitä, joka on suuri kunniani", vastasi Katri. +"Minun käskystäni tuli Conachar tänne miesjoukon kanssa ja saattoi pois +Klemetti-ukon, joka nyt on kaukana Vuoriston rajan takana". + +"Voi sua ajattelematonta -- onnetonta lastani!" valitti hanskuri, +"oletko sinä uskaltanut auttaa pakoon väärä-uskoisuudesta syytettyä, ja +kutsua aseellisia Vuorelaisia tänne, laillista tuomiota meidän +kaupungissamme estämään? Voi! Olethan siinä rikkonut niin hyvin kirkon +kuin myös valtakunnan lakia. Mitä -- mitä meistä tulisi, jos se olisi +tietty?" + +"Se on tietty, isä kulta", virkkoi tyttö lujasti, "se on tietty +niillekin, jotka ovat kiivaimmat sitä tekoa kostamaan". + +"Se on vaan turha luulo, Katri, tai joku noiden ulkokultaisten pappien +ja nunnien kuje. Eihän se ollenkaan sovi yhteen sen kanssa, että vielä +juuri äsken olit niin iloisesti taipuvainen naimaliittoon Heikki Sepän +kanssa". + +"Voi, isä kultani, muistakaa kuinka silloin olin hämmästynyt ja +säikähtynyt tuosta huhusta että hän oli tapettu, ja kuinka iloisesti +hämmästynyt että tapasin hänet elävänä. Älkää siis kummastuko, jos +silloin, teidän luvallanne, tulin sanoneeksi enemmän kuin mitä kylmä +järki olisi sallinut. Enkä silloin vielä tietänytkään pahinta, vaan +luulin että vaaraa oli liioiteltu. Mutta eilen havaitsin peloittavalla +tavalla toivoni turhaksi. Nunnaluostarin abbedissa tuli tänne +Dominikolais-munkin kanssa. He näyttivät minulle Skotlannin kuninkaan +suurella sineetillä vahvistetun valtuuskirjan, joka antaa täyden vallan +etsimään ja rankaisemaan kaikkea väärä-uskoisuutta. He näyttivät +minulle teidän nimenne sekä omani luettelossa epäluulon-aiaisista +ihmisistä. Ja kyyneleillä, todellisilla kyyneleillä abbedissa minua +kehoitti, että pelastaisin itseni kauheasta kohtalosta joutuisalla +turvapaikan hakemisella hänen luostarissaan. Ja munkki lupasi, että +teillekään ei tehdä mitään pahaa, jos siihen suostutte". + +"Paholainen vieköön molemmat krokodili-kyyneleineen!" sanoi hanskuri. + +"Voi", sanoi Katri, "ei parkumisesta eikä vihastuksesta tule meille +suurta apua. Mutta näettehän te nyt että nykyinen pelkoni ei ole +perätön". + +"Pelkosi! -- johan me olemme huutavassa hukassa! -- Voi, voi, minun +ajattelematon lapseni, missä oli silloin sinun varovaisuutesi, kun +siihen paulaan menit?" + +"Kuulkaa minua, isä", sanoi Katri. "Onhan vielä yksi pelastuskeino +tarjona, se keino, jota monta kertaa olen ehdoittanut ja johon monta +kertaa turhaan olen pyytänyt teidän suostumustanne". + +"Kyllä mä ymmärrän -- luostari"; sanoi hanskuri. "Mutta Katri, mikä +abbedissa uskaltaisi -- -" + +"Sen voin selittää teille, isä, ja samassa myös näyttää teille +syyn, minkätähden olen näyttänyt niin häilyväiseltä päätöksissäni, +että siitä olen ansainnut moitetta teiltä sekä muilta. Meidän +rippi-isämme, vanha Franciscus-isä, jonka teidän käskystänne valitsin +Dominikolais-luostarista -- --" + +"Niin oikein", keskeytti häntä hanskuri. "Minä sinulle annoin sen +neuvon ja käskyn, saadakseni sen huhun vaikenemaan, että omatuntosi +kokonaan oli Klemetti-isän johdon alla". + +"No niin, tämä Franciscus-isä on monta kertaa yllyttänyt ja narrannut +minua puhelemaan semmoisista asioista, joissa hän arveli saaneeni +jonkunlaista opetusta karthausilaiselta saarnamieheltä. Jumala suokoon +minulle sokeuteni anteeksi! Minä puutuin siihen paulaan, puhuin hänelle +peittämättä, ja koska hän vaan lempeästi vastusteli, niinkuin se, joka +itsekin on taipumaisillaan, niin puolustin usein innokkaasti niitä +oppeja, joita itse lujasti uskon todeksi. Rippi-isäni ei näyttänyt +oikeata luonnettansa eikä ilmoittanut salaista tarkoitustansa, ennen +kuin oli saanut minulta tietää kaikki, mitä minulla oli puhuttavaa. +Silloin hän uhkasi minulle rangaistusta täällä maan päällä sekä +ijankaikkista kadotusta. Jos hän olisi ainoasti minua itseäni uhannut, +olisin pysynyt lujana; sillä heidän julmuutensa täällä maan päällä +olisin kestänyt enkä usko heillä olevan mitään valtaa tämän elämän +tuolla puolella". + +"Jumalan tähden!" sanoi hanskuri, joka oli melkein hulluksi +tulemaisillaan tuskasta, kun jokaisen uuden sanan kautta yhä selvemmin +näki kuinka kauheassa vaarassa hänen tyttärensä oli; "varo ettet +pilkkaa pyhää kirkkoa. -- Sen kädet ovat yhtä väkevät lyömään kuin sen +korvat tarkat kuulemaan". + +"Omasta puolestani", sanot Perth'in Kaunotar, jälleen ylös katsoen, "ei +nuot uhatut ilmiannot olisi minua suuresti peloittaneet; mutta kun he +sanoivat sekoittavansa teidätkin, isä rukka, siihen samaan syytökseen, +silloin, sen tunnustan, minä säikähdyin ja rupesin hieromaan sovintoa. +Koska Martta abbedissa Elchon luostarista on minun äitini sukulainen, +ilmoitin hänelle tuskani ja sain häneltä sen lupauksen, että hän ottaa +minut luostariinsa, jos minä, luopuen maallisesta rakkaudesta sekä +naimistoivoista, tahdon pukeutua nunnanhuntuun. Hän oli, sen arvaan, +puhunut siitä Franciscus-isän kanssa, ja molemmat minulle nyt lauloivat +sitä samaa virttä. 'Jos jäät maailmaan', sanoivat he, 'niin sinä +yhdessä isäs kanssa tulet väärä-uskoisena tuomittavaksi -- pukeu +nunnanhuntuun, niin teidän molempien hairautenne annetaan anteeksi ja +unohdetaan'. -- Eivät he edes vaatineet mitään julkista luopumista +uskostamme; piti kaikki olla kuitti, kunhan minä menen luostariin". + +"Kyllä kai -- kyllä kai", sanoi Simo ukko. "Vanhaa Hanskuria pidetään +rikkaana, ja koko hänen rikkautensa seuraisi hänen tytärtään Elchon +luostariin, jos ei Dominikolaiset kenties vaatine itselleen jotain +osaa. Vai siksi sinä pyrit luostariin -- siksi et tahtonut suostua +Heikki Sepän kosimisiin?" + +"Niin, isäni, siihen minua kaikilta haaroilta työnnettiin, eikä ollut +minun omakaan mieleni juuri vastahakoinen. Ritari Ramorny uhkasi +minulle nuoren prinssin väkevää kostoa, jos yhä vielä vastustaisin +hänen ilkeitä pyyntöjänsä -- ja mitä Heikki-parkaan tulee, olen vasta +juuri nykyään, suureksi ihmeekseni, huomannut -- että -- että kuitenkin +enemmän rakastan hänen hyviä puoliansa, kuin vihaan pahoja. Ja voi, +se huomaus vaan nyt tekee luopumisen maailmasta minulle vielä +vaikeammaksi, kuin koska luulin että vaan kaipaisin teitä!" + +Hän antoi päänsä vaipua käden nojaan ja itki katkerasti. + +"Se on kaikki hullutusta", sanoi hanskuri. "Ei ole koskaan pulaa niin +pahaa, ettei älykäs mies siihen neuvoa keksisi, kunhan vaan sitten +uskaltaa sen toimeen panna. Täällä ei ole koskaan ollut semmoinen maa +ja kansa, jota papit olisivat saaneet estämättä hallita Roman paavin +nimessä. Jos he tahtovat rangaista jokaista kunnon porvaria, joka sanoo +että munkit ovat kullalle ahneet ja että usean hengellisen miehen elämä +häpäisee heidän saarnaamaansa oppia, niin tosiaan tulee Tapani +Smotherwell'ille kätten mahtain työtä. Ja jos kaikki tyttö-hetukat, +jotka mielellään kuultelevat rakastetun saarnaajamunkin väärää oppia, +ovat maailmasta pois erotettavat, niin täytyy rakentaa nunnaluostarit +suuremmiksi ja ottaa uusia nunnia vastaan huokeammilla ehdoilla kuin +tähän asti. Hyvät, muinaiset kuninkaamme ovat monesti puolustaneet +etu-oikeuksiamme itse paaviakin vastaan, ja kun hän yritti sekaantua +valtakunnan maallisiin asioihin, oli kohta Skotlannin parlamentti +vastassa, joka puhui hänelle suunsa puhtaaksi kirjeellä, mikä olisi +kultakirjaimilla kirjoitettava. Olen minäkin omin silmin nähnyt sen +kirjeen, ja vaikken sitä osannutkaan lukea, niin jo sydämeni sykähti +ilosta, kun näin korkea-arvoisten piispain sekä jaloin, uskollisten +vapaaherrain sineetit, jotka siitä riippuivat. Ei sinun olisi pitänyt +pitää tätä asiaa salassa itseksen; mutta ei ole nyt sopiva moittimisen +aika. Mene nyt alas ja hanki minulle vähän ruokaa. Minä käyn kohta +hevosen selkään ja lähden meidän herramme ylituomarimme luokse, neuvoa +saamaan, ja toivon samassa myös turvaa saavani sekä häneltä että +muiltakin jalosydämisiltä Skotlannin herroilta, jotka eivät ole +sallivat rehellistä miestä sorrettavaksi jonkun joutavan sanasen +tähden". + +"Voi, hyvä isäni!" sanoi Katri, "juuri tätä teidän tulisuuttannehan +minä pelkäsinkin. Minä tiesin, että, niin pian kuin olisin tuskani +teille valittanut, siitä oli nouseva tulta ja tappelua, ikäänkuin +uskonto, jonka meille rauhan herra on lähettänyt, ainoasti sopisi +eripuraisuuden äidiksi. Ja siksi tahtoisin mieluummin nyt -- nytkin -- +luopua maailmasta ja suruineni vetäytyä pois Elchon nunnien joukkoon, +jos te vaan sallitte minun uhrata itseni. Mutta, isä -- lohduttakaa +vaan sitten Heikki-parkaa, kun me olemme ijäksi erotetut -- ja puhukaa +hänelle, ettei hän -- ettei hän -- kovin suutu minulle. -- Sanokaa +hänelle, ettei Katri nyt enää koskaan ole tekevä hänelle kiusaa +torumisellaan, vaan ainoasti aina rukoileva hänen puolestansa". + +"Onpa tuolla tyttösellä kieli, joka saisi vedet nousemaan +Saraceniläisenkin silmiin", virkkoi hanskuri, jonka omatkin silmät +olivat yhtä täynnä kyyneleitä kuin Katrin. "Vaan enpä minä sittenkään +taivu, vaikka nunna ja munkki ovat ruvenneet yhteen liittoon, +ryöstääkseen ainoata lastani minulta. -- Mene nyt, tyttäreni, pois, +että saan vaatteet päälleni, ja ole valmis tottelemaan mitä minulla +tulee olemaan käskettävää sinun turvallisuutesi tähden. Pane itselles +kokoon vähän vaatteita sekä mitä muuta kalliimpaa sinulla lienee. Ota +sitten myös tuon Heikki-paran lahjoittaman rautakirstuni avaimet, ja +jaa siinä tallella olevat kullat kahteen osaan -- pistä toinen puoli +johonkuhun kukkaroon omaksi tarpeekses, toinen puoli tuohon tikattuun +vyöhön, jonka olen ommellut matkoja varten. Näin on meillä +kumpaisellakin mistä ottaa, jos kova onni meidät erottaisi -- ja siinä +tapauksessa rukoilen että Luojan lähettämä tuuliaispää tempaisi +lakastuneen lehden vaikka minne, vaan säästäisi tuoreen! -- Käske että +ratsuni kohta paikalla satuloitaisiin, ja valmistettakoon myös se +valkoinen tasajuoksuri, jonka eilen ostin sinulle, siinä toivossa +että saisin nähdä sinun sillä ratsastavan St. Johanneksen kirkolle, +eukko- ja piika-kansat perässäs, niin iloisena morsiamena kuin suinkin +mikään, joka ikinä on kirkon pyhän kynnyksen yli astunut. Mutta mitä +apua näistä loruista! -- Mene nyt vaan, ja muista, että pyhätmiehet +aina paraiten auttavat niitä, jotka myös itse tahtovat auttaa +itseään. Ei sanaakaan enää -- mene vaan, sanon ma -- ei nyt mitään +tottelemattomuutta. Tyynellä saattaa perimies sallia pienen poikasen +leikillään pidellä peräisintä; mutta -- niin totta kuin sielulleni +autuutta toivon! -- kun myrsky riehahtaa ja laineet kuohahtavat, niin +hän siihen tarttuu omin käsin. -- Mene nyt, ei sanaakaan enää!" + +Katri läksi ulos isänsä käskyä paraan taitonsa mukaan täyttämään. Ukko +hanskuri oli kyllä lempeä luonteeltaan ja suuresti mieltynyt lapseensa, +jonkatähden joskus näkyi antavan vallan ja ohjat tyttärensä käsiin; +mutta jos asianhaarat tahtoivat tyystimpää kotikuria, niin hän taas, +sen Katri tiesi, hyvinkin ankarasti harjoitti isän valtaa ja vaati +lapsensa kuuliaisuutta. + +Sillä aikaa kuin kaunis Katri näin oli toimittamassa mitä isänsä oli +määrännyt, ja kuin kunnon vanha hanskuri kiireesti puki päällensä, +suoriutuen matkalle, kuului yht'-äkkiä lähenevä hevosenkavioin kopina +heidän ahtaalta kadultansa. Ratsumies oli peittänyt itsensä viittaansa, +jonka kaulus oli vedetty niin ylös, ettei alapuoli kasvoista näkynyt; +lakki samaten oli vedetty alas otsalle, ja sen leveä sulkanen peitti +kasvoin yläpuolen. Ratsumies hyppäsi maahan, ja vanha Dorothea tuskin +vielä oli kerjinnyt vastatakaan hänen kysymykseensä, ilmoittaen että +hanskuri oli makuukamarissaan, niin vieras jo astui rappusista ylös ja +tuli hanskurin huoneesen sisään. Simo hämmästyi ja säikähtyi, sillä hän +luuli tämän aikaisen kävijän oikeuden palvelijaksi, joka tuli häntä +tyttärineen oikeuteen viemään; mutta hänen rintansa helpoittui kohta, +kun vieras oli riisunut lakin päästään ja vetänyt pois kauluksen +kasvoiltansa. Sillä nyt hanskuri tunsi kauniin Perth'in kaupungin +ritarillisen ylituomarin, jonka käynti, sattui se mihin aikaan hyvänsä, +oli tavattoman suuri kunnia. Mutta tähän päivän aikaan se yhtähyvin oli +vallan kummastuttava, ja, asianhaaroihin katsoen, myös vähän +peloittava. + +"Ritari Charteris!" sanoi hanskuri. "Näin suuren kunnianko te osoitatte +köyhälle palvelijallenne?" + +"Hist!" varoitti ritari; "ei nyt ole joutaviin kohteliaisuuksiin aikaa. +Minä tulin tänne siitä syystä, kun mies välistä on itse luotettavin +sanansaattajansa, enkä nyt voi viipyä täällä kauemmin kuin sen verran +vaan, että neuvon sinua, kunnon hanskuri, pakenemaan. Sillä tänäpäivänä +tulee valtioneuvostossa vangituskäsky annettavaksi sinua sekä tytärtäsi +vastaan, jotka olette väärä-uskoisuudesta syytetyt. Viipymisen täällä +saisitte varmaan maksaa vapaudellanne, kenties myös hengellänne". + +"Olen minäkin jo saanut kuulla jotain siitä", sanoi hanskuri, "ja olin +nyt juuri lähdössä Kinfauns'iin, selittämään että olen aivan viaton +tuohon hävyttömään kanteesen, sekä pyytämään teiltä, korkea herra, +neuvoa ja suojaa". + +"Sinun viattomuudestasi, Simo veikkonen, ei ole tuleva sinulle suurta +apua, koska tuomarilla on ennestään omat luopumattomat luulonsa +asiasta. Minun neuvoni olisi siis, sanalla sanoen, että lähtisit +pakoon, parempia aikoja odottamaan. Mitä minun suojaani tulee, täytyy +meidän odottaa siksi kun tuuli kääntyy; silloin vasta on siitä oleva +sinulle jotain apua. Mutta jos vaan voit jossain piileskellä muutamia +päiviä tai viikkoja, niin on varma uskoni, että valta jälleen on +luiskahtava pois noilta hengellisiltä herroilta, jotka nyt yksissä +neuvoin Albanyn herttuan kanssa kujeilevat hovissa ja huutavat +kristityn opin väärennystä ainoaksi syyksi meidän maamme nykyiseen +onnettomuuteen, jolla puheella ovat saaneet kuninkaan kokonaan +kynsiinsä. Tätä nykyä on Robert kuningas antanut heille täyden +valtuuskirjan väärä-uskoisia etsimään ja tuomitsemaan; onpa hän myös +sen lisäksi suostunut siihen, että paavi on määrännyt Henrik Wardlaw'in +St. Andrews'in arkkipiispaksi sekä Skotlannin ylipaimeneksi. Näin on +hän siis Romalaisen käsiin antanut pois Skotlannin kirkon vapaudet ja +etuudet, joita hänen edeltäjänsä, hamasta Malcolm Canmoren ajoista +asti, olivat niin urhoollisesti puolustaneet. Ennenpä olisivat hänen +uljaat esi-isänsä allekirjoittaneet liiton itse Paholaisen kanssa, kuin +tämmöisessä asiassa taipuneet Romalaisen liikoihin vaatimuksiin!" + +"Voi, voi, ja mistä apua siihen saattaa tulla?" + +"Ei mitään muuta, vanha ystäväni, kuin että pian saadaan vallankumous +aikaan hovissa", sanoi ritari Charteris. "Kuninkaamme on niinkuin +peili, jossa ei itsessään ole mitään valoa, vaan joka yhtä mieluisasti +heijastaa vaikka mitä valoa hyvänsä, mikä milloinkin sattuu sen eteen. +Onpa asia tämmöinen, että Douglas'in kreivi, vaikka muuten yhdessä +liitossa Albanyn herttuan kanssa, on aivan vastahakoinen noiden nyt +vallitsevain pappien liioille vaatimuksille, sillä hän oli riidassa +heidän kanssaan, sen vuoksi kun hänen joukkonsa kävi väkinäisesti +majailemassa Arbroath'in luostarissa. Hän on nyt pian palaava vielä +mahtavampana entistänsä, sillä huhu käy, että hän on ajanut March'in +kreivin pakoon. Hänen palattuaan on maailma täällä muuttuva; sillä +hänen läsnä-olonsa on pitävä Albanyn herttuan kurissa. Sen lisäksi +aikovat monet aatelisherrat -- minäkin niiden joukossa, niinkuin meidän +kesken puhuen, sinulle voin ilmoittaa -- ruveta liittoon Douglas'in +kanssa yhteisten oikeuksiemme puolustukseksi. Sinun maanpakolaisuutes +on siis loppuva samassa kun hän tulee hoviin takaisin. Sinun pitäisi +nyt vaan vähäksi aikaa etsiä itselles joku piilopaikka". + +"Mitä siihen tulee", sanoi hanskuri, "ei minulla ole mitään hätää; sillä +minulla on täysi oikeus vaatia suojaa tuolta Vuorelais-päälliköltä, +Gilchrist Mac-Ian'ilta, Duhele-clan'in hallitsijalta!" + +"No, jos sinä hänen viittansa alle suojaan voit päästä, niin et +tarvitse mitään muuta turvaa -- ei minkään Alankomaan maallisen tai +hengellisen tuomarin käsi ylety Vuoriston rajan yli". + +"Mutta tyttäreni, jalosukuinen herra ritari -- minun Katrini?" sanoi +hanskuri. + +"Vie hänet mukaasi, veikkonen. Kauraleipä on vaan pitävä hänen kauniit +hampaansa valkoisina, vuohen maito on taas punaava hänen poskensa, +joista tämä nykyinen pelko on veret pois-ajanut. Ja kelpaapa Perth'in +Kaunottarenkin nukkua levollisesti Vuoriston sanajaloista tehdyllä +vuoteella". + +"Epäilykseni ei, jalo herra, tulekaan semmoisista mitättömistä syistä", +virkkoi hanskuri. "Katri on vaan halvan porvarin tytär, eikä ole +liikaan ylellisyyteen ruoan tai asunnon suhteen tottunut. Mutta +Mac-Ian'in poika on monta vuotta asunut minun katokseni alla, ja -- +täytyyhän se tunnustaa -- olen ma havainnut hänen katselevan tytärtäni +-- Katri on melkein kuin Heikki Sepän kihlattu morsian -- semmoisilla +silmillä. -- -- Ja vaikka en siitä täällä kotona, Curfew-kadun +varrella, juuri liioin huolinut, niin se minua hiukan peloittaisi +tuolla Vuoriston laaksoissa, missä minulla ei ole yhtään ainoata +ystävää, ja Mac-Ian'illa monta". + +Ritarillinen ylituomari vastasi tähän selitykseen pitkällä +vihellyksellä. "Hyh, hyh! -- No, koska asia on semmoinen, neuvoisin +sinua lähettämään tyttäresi Elchon luostariin, jonka abbedissa, jos +oikein muistan, on teille sukua. Niin tosiaan, niinhän se itsekin sanoi +minulle olevansa, lisäten vielä, että hänellä on suuri rakkaus Katriin +sekä kaikkiin, mitkä sinun omaisiisi kuuluu, Simo". + +"Kyllä mar', jalo herra, sen uskon, että abbedissalla on meihin +semmoinen rakkaus. Totta hän mielellään ottaisi huostaansa tyttäreni +sekä kaikki varani ja tavarani päälliseksi. -- Onpa mar' vaan hänen +rakkautensa hiukan kiinteistä laatua, eikä juuri enää taitaisi +hellittää käsistänsä tyttöstäni eikä hänen myötiäisiään". + +"Hyh, hyh!" vihelsi taas Kinfauns'in herra. "Thanen risti auttakoon! -- +onpa tää aika sekava vyyhti selittää, veikkonen. Vaan eipä kuitenkaan +saa tulla sanotuksi, että kauniin Perth'in kaupungin kaunein neitonen +suljettiin luostariin, aivan kuin veroksi vietävä kana vasuun, juuri +vähää ennen kun hänen piti mennä vihille meidän uljaan porvarin Wynd'in +Heikin kanssa. Se ei saa tulla sanotuksi, niin kauan kuin minulla on +miekka vyölläni, kannustimet kantapäissäni, ja niin kauan kuin minua +sanotaan Perth'in ylituomariksi". + +"Mutta mikäs neuvoksi, jalo herra?" + +"Meidän pitää kaikkein ottaa joku osa vaarasta päällemme. Tule nyt vaan +ja laita itses sekä tyttäres hevosen selkään. Te saatte seurata minun +kanssani, ja saapas nähdä kuka silloin uskaltaa teihin karsaasti +katsahtaa. Vangituskäsky sinua vastaan ei ole vielä kirjoitettu, ja jos +he lähettävät Kinfauns'iin jonkun oikeudenpalvelijan, jolla ei ole +kuninkaan oma-allekirjoittama käsky muassa, niin -- sen vannon Punaisen +Rosvon sielun kautta! -- sille semmoiselle sanansaattajalle minä syötän +hänen tuomansa kirjeen vaksineen, pärmineen, suuhun. Hevosen selkään, +hevosen selkään vaan nyt! Ja sinä kaunottareni", lisäsi hän, kääntyen +Katrin puoleen, joka juuri samassa astui sisään, + + "Hevosen selkään vaan, ja älä pelkääkään, + Kartta[31] onpi, siis ei hätääkään!" + +"Nyt on minulle", virkkoi hyväntahtoinen ylituomari, "juohtunut mieleen +keino, jolla voin viikon tai parin ajaksi suojata teitä molempia +vihollistenne ilkeydestä, ja sillä välin, niin toivon varmaan, on +maailman näkö hovissa taas muuttuva. Mutta siksi että paremmin +tietäisin arvata, mitä tulee tehdä, pyytäisin sinua, Simo veikkonen, +minulle suoraan selittämään, minkälaisissa tekemisissä olet ollut +Gilchrist Mac-Ian'in kanssa, koska sinä häneen niin lujasti luotat. +Olethan sinä muuten tarkasti kuuliainen meidän kaupungin asetuksille ja +tiedät myös kuinka ankarien rangaistusten uhalla niissä on kielletty +kaikkia porvareita olemasta salaliitossa ja yksissä neuvoissa Vuoriston +heimokuntain kanssa". + +"Kyllä se on totta, jalo herra. Mutta tiedättehän te myös, että meidän +ammattikunnallamme, joka työssämme tarvitsee nautain, peurain sekä +muitten eläväin nahkoja, on etuoikeus ja lupa olla asioissa +Vuorelaisten kanssa, koska he paremmin kuin mitkään muut voivat hankkia +nuo aineet, joilla me ammattiamme voimassa pidämme kaupungin suureksi +hyödyksi. Siitä on tullut että minulla on ollut paljon tekemistä +noitten ihmisten kanssa. Ja voinpa panna sieluni autuuden pantiksi, +ettei missään voi löytää rehellisempiä, kunniallisempia asiaveljiä, +eikä missään miehiä, joiden kanssa asioidessa voipi helpommin ansaita +rehellisesti saadun penninsä. Olen ma aikanani useammat kerrat käynyt +pitkillä matkoillakin Vuoriston syrjäisimmillä sydänmailla heidän +päällikköinsä luvatun turvan nojassa; enkä ole missään muualla nähnyt +kansaa, joka olisi uskollisempi sanalleen, jos kerran olet saanut +heidät sulle jotain lupaamaan. Ja mitä erittäin Gilchrist Mac-Ian'iin +tulee, niin hän kyllä on hiukan liian hätäinen ihmisiä tappamaan ja +taloja polttamaan, kun hänellä on veriviha jonkun kanssa; mutta muuten +en ole missään nähnyt miestä, joka vaeltaisi oikeampaa, suorempaa +tietä". + +"Sinä puhut heistä parempaa kuin mitä ennen olen kuullut", virkkoi +ritari Charteris; "vaikka minullakin on ollut yhtä ja toista tekemistä +noitten Vuoriston maankulkijainten kanssa". + +"He ovat ihan toisenkaltaiset ystävilleen, toisenkaltaiset +vihollisilleen, se teidän pitää huomata, jalo herra", sanoi hanskuri. +"Oli se muuten, miten oli; mutta sattuipa että minulla oli tilaisuus +kerta olla Gilchrist Mac-Ian'ille suureksi avuksi. Nyt on noin +kahdeksantoista vuotta siitä, ja silloinkin oli sota Duhelen sekä +Chattan'in clan'ien välillä -- harvoinpa onkin heillä rauhaa keskenään +-- ja edellistä kohtasi semmoinen teloitus, että heidän päällikkönsä, +Mac-Ian'in perhekunta melkein sukupuuttoon hävitettiin. Seitsemän hänen +poikaansa sai surmansa tappelussa tai tappelun jälkeen; hänen itse +täytyi lähteä pakoon; hänen linnansa valloitettiin ja poltettiin +poroksi. Hänen vaimonsa, joka silloin juuri oli pian synnyttävä, pakeni +metsään yhden uskollisen palvelijan sekä hänen tyttärensä seurassa. +Siellä hän suuressa surussa ja vaivassa synnytti pojan; ja koska äiti +kurjassa tilassaan ei jaksanut imettää lastansa, niin tätä syötettiin +metsäkauriin maidolla, joka elävä palvelijan oli onnistunut saamaan +elävältä kiinni paulalla. Vasta monta kuukautta myöhemmin Mac-Ian, +toisessa tappelussa mainittuin villien heimokuntain välillä, vuorostaan +voitti vihollisensa ja valloitti menetetyn maansa takaisin. +Sanomattomalla riemulla kuuli hän silloin, että hänen vaimonsa sekä +lapsensa vielä olivat elossa; sillä ei hän ollut toivonut enää koskaan +saavansa nähdä heistä muuta kuin valjenneet luut, sen perästä kun sudet +ja metsäkissat olivat niistä kaikki lihat poiskalunneet. + +"Mutta yleinen voimallinen taikaluulo, jommoisia tuossa oppimattomassa +kansassa on niin paljon, esti päällikköä kuitenkin täydesti nauttimasta +sitä iloa, että hänen ainoa poikansa oli pelastunut. Vanha ennustus +kävi kansassa, että heimokunnan valta oli raukeava pojan kautta, joka +oli rautatammipensaan juuressa syntynyt ja valkoisen metsäkauriin +maidolla imetetty. Tämä ennustus pahaksi onneksi sopi tismalleen +päällikön ainoaan, elossa olevaan poikaan; ja clan'in vanhimmat +vaativat siis, että poika taikka tapettaisiin, taikka kumminkin +vietäisiin pois kauas heimokuntansa alueelta ja kasvatettaisiin +sukuperästänsä tietämättä. Gilchrist Mac-Ian'in täytyi suostua; hän +valitsi jälkimmäisen ehdon ja lapsi kasvatettiin Conachar'in nimellä +minun kodissani. Ensin oli aikomus kokonaan salata häneltä kuka hän +oli ja mikä oikeus hänellä oli päästä lukuisan, sotaisan kansan +hallitsijaksi. Mutta vuosien vieriessä kuolivat vähitellen nuot +vanhimmat, joiden päätös oli ollut niin voimallinen, taikka myös +tulivat he vanhuuttansa kykenemättömiksi yhteisiin asioihin osaa +ottamaan. Toiselta puolen Gilchrist Mac-Ian'in voima oli vahvistunut +hänen onnellisten sotainsa kautta Chattan clan'ia vastaan, joilla hän +jälleen oli saanut taistelevain heimokuntain vallan tasapainoon, +niinkuin oli ollut laita ennen tuota onnetonta teloitusta, josta +teille, korkea-arvoinen herra, jo kerroin. Kun hänen valtansa näin nyt +oli vahvalla pohjalla, tuli hänelle tietysti halu tuottaa ainoa +poikansa takaisin luoksensa ja kotiinsa; siksi lähetin hänen käskystään +monta kertaa nuoren Conachar'in Vuoristoon. Tämä nuorukainen olikin +ikään kuin luotu, kauniisen näköönsä ja uljaasen ryhtiinsä nähden, +isänsä sydäntä ihastumaan. Viimeinkin mahtoi poika arvata syntyperänsä +salaisuuden, taikkapa lienee joku sen hänelle ilmoittanut. Ja +vastahakoisuus minun rehelliseen ammattiini, jota tuossa ylpeässä +Vuorelais-heitukassa aina oli ollut, rupesi nyt näyttämään itseänsä +julkisesti. Enpä uskaltanut enää edes mitata hänen selkämystäänsä +kepilläni, siinä pelossa että saisin siitä kohta puukonpistoksen -- +gaeliläiseksi vastaukseksi minun saksilaiseen moitteeseni. Silloin +rupesi minun tekemään mieli päästä hänestä, varsinkin koska hän alkoi +osoittaa liikaa mieltymystä Katriin, joka muka oli yrittänyt pestä +tuota Mustalaista valkoiseksi ja opettaa Vuoriston metsäläistä +ihmistapoihin, ihmisenkaltaiseen armahtavaisuuteen. Hän tietää itsekin +nyt mikä loppu siitä tuli". + +"Ei, isäni", sanoi Katri; "olihan se varmaankin vaan kristityn +velvollisuus, että yritin temmata palavan kekäleen pois tulesta". + +"Mutta ei suinkaan suurta viisautta", vastasi isä, "että milt'et +polttanut sormiasi siinä semmoisessa työssä. -- Mitäs te, korkea herra, +siitä sanotte?" + +"Korkea herra ei suinkaan tahtoisi loukata Perth'in kaupungin +Kaunotarta", virkkoi ritari Charteris, "ja hän kyllä tuntee mainitun +neidon sydämen puhtauden sekä totuuden. Mutta kuitenkaan ei hän voi +olla arvelematta, että jos tuo metsäkauriin imettämä olisi ryppyinen, +laiha, vääräsääri ja punatukka, niinkuin moni Vuorelainen, jonka minä +olen nähnyt, niin on suuresti epäiltävä, tokkahan Perth'in kaupungin +Kaunotar olisi ollut yhtä harras häntä kesyttämään. Ja jos Katri olisi +ollut yhtä vanha, ryppyinen ja koukkuselkäinen kuin se vanha ämmä, joka +tän'-aamuna minulle oven avasi, niin panisin kultakannustimeni vetoon +Vuorelaisen pieksuparia vastaan, että tuo metsässä kasvanut +kauriinpoika ei olisi suinkaan jäänyt saarnaa toistamiseen kuulemaan. +-- Sinä naurat, Hanskuri, ja Katrin posket punastuvat närkästyksestä. +Olkoon vaan menneeksi, vaan niin on maailman meno". + +"Se on tapa, jolla maailman ihmiset lähimmäistänsä tuomitsevat, +korkea-arvoinen herra", vastasi Katri vähän tulistuneena. + +"No, no, kaunis pyhimys, anna toki leikkipuhe anteeksi", nauroi ritari; +"ja sinä, Simo, kerro meille kuinka tuo asia loppui -- Conachar viimein +arvattavasti karkasi pois Vuoristoon, eikö niin?" + +"Hän meni sinne takaisin", sanoi hanskuri. "Täällä Perth'issä kulki +pari, kolme vuotta eräs Vuorelainen, tuommoinen asiantoimittaja, joka +tuli ja meni milloin milläkin tekosyyllä, mutta todentodella hän oli +sanansaattajana Gilchrist Mac-Ian'in sekä nuoren Conachar'in eli +Eachin'in välillä -- tällä jälkimmäisellä nimellä häntä nyt mainitaan. +Siltä Vuorelais-pojalta sain tietää, että 'valkean metsäkauriin +kasvatin' maanpakolaisuus-tuomio oli uudestaan tullut heimokunnan +kokouksen mietittäväksi. Conachar'in kasvatus-isä, Tammiston Torkil, +vanha metsämies tuli kokoukseen kahdeksan poikansa kanssa, jotka ovat +pulskeimmat miehet koko clan'issa, ja vaati maanpakolais-tuomion +kumoomista. Hänen sanansa olivat sitä vaikuttavammat, koska hän itsekin +oli _Taitschatar_ (tietäjä), niin että hänen luultiin olevan +tekemisissä näkymättömän maailman kanssa. Hän vakuutti tehneensä +taikatempun, nimeltä _Tine-egom_; hän oli loitsinut esiin haltijan, +jolta pakoitti sen tiedon, että Eachin Mac-Ian oli ainoa mies, joka nyt +pian tulevasta taistelusta oli pääsevä eheänä, ilman verihaavaa eikä +vammaa. 'Siksi', päätti Tammiston Torkil, 'on tämän kohtalon suojeleman +nuorukaisen läsnä-olo taistelussa välttämättömän tarpeellinen voiton +saamiseksi. Siitä olen niin varma, että, jos ei Eachin seiso +Duhelen-clan'in rivissä, en minä, hänen kasvatus-isänsä, eikä yksikään +minun kahdeksasta pojastani ole nostava kättänsä tuossa taistelussa'. + +"Tämä puhe nosti suuren pelästyksen, sillä noiden yhdeksän miehen +luopuminen, jotka olivat vahvimmat koko heimokunnassa, olisi ollut +sangen arveluttava seikka, varsinkin jos, niinkuin huhu kävi, asia oli +tuleva ratkaistavaksi pienellä miesjoukolla kummallakin puolella. Tuo +vanha taikaluulo valkean metsäkauriin kasvatista sai nyt vastapainon +uudesta taikaluulosta. Tämän asian käytti nyt isä hyväkseen ja toi +clan'in nähtäväksi esiin kauan piiloitellun poikansa, jonka vielä vähän +lapsimainen, mutta kaunis, vilkas muoto, uljas ryhti ja liukkaat +liikunnot ihastuttivat heimokunnan miehiä, niin että he ilolla +tervehtivät hänet päällikkönsä pojaksi ja perilliseksi, Huolimatta +tuosta hänen syntymäpaikkaansa sekä kasvatustapaansa koskevasta +ennustuksesta. + +"Tästä kertomuksesta, jalo herra", jatkoi Simo Hanskuri, "te voitte +helposti nähdä, minkätähden omasta puolestani toivon ystävällistä +kohtelua Duhele-clan'issa; ja myös saatatte nähdä, että Katrin vieminen +sinne olisi sangen ajattelematon teko. Se siis, korkea-arvoinen herra, +on nyt minulla raskain huoleni". + +"Sen, kunnon hanskuri", sanoi ritari Charteris, "minä sitten sinulta +helpoitan, ja otan jonkun vaaran päälleni sinun sekä tyttäresi tähden. +Sukulaisuuteni Douglas'ien kanssa tekee, että minun sanani voipi jotain +vaikuttaa kreivi Douglas'in tyttäreen Margareetaan, meidän vallattoman +prinssimme Rothsayn herttuan hylättyyn puolisoon. Luota siihen, kunnon +hanskuri, että sinun tyttäresi tämän rouvan palvelijain joukossa on +oleva yhtä hyvissä turvissa kuin muurin ympäröimässä linnansa. +Herttuatar nyt pitää kovia Falkland'issa, linnassa, jonka Albanyn +herttua, sen omistaja, on lainannut hänelle. En saata siellä luvata +sinulle mitään huvitusta, kaunokaiseni; sillä Margareeta, Rothsayn +herttuan puoliso, on onneton ja senvuoksi närkäs, röyhkeä, vaativainen. +Hän tietää itsekin kuinka vähän hänessä on miellyttävää, ja senvuoksi +kadehtii niitä vaimoihmisiä, joissa sitä on. Mutta hän on luja +lupauksissaan ja jalo sydämeltään, ja viskaisi papit ja paavitkin alas +linnansa muurin-ojaan, jos ne uskaltaisivat tulla vangitsemaan jotakuta +hänen suojansa alaista. Siellä olet siis oleva hyvässä turvassa, vaikka +kyllä puuttunee hauskuutta". + +"Enpä minä pyydäkään enempää", virkkoi Katri; "ja hartaasti kiitän +teitä hyvyydestänne että tahdotte saattaa minut semmoisen suojan alle, +joka on minulle niin suureksi kunniaksi. Jos herttuatar lieneekin +röyhkeä, niin aion muistaa että hän on Douglas'in sukua, joten hänellä +on täysi oikeus ylpeillä niin paljon kuin suinkin jonkun ihmisen -- jos +hän on närkäs, niin muistan että hän on minun suojelijani. Älkää olko +enää huolissa minun puolestani, jalo herra, kun kerran olette +saattaneet minut sen korkean rouvan suojan alle. -- Mutta kuinka käynee +minun isä-parkani, jonka täytyy mennä keskelle tuota villiä, +vaarallista kansaa?" + +"Älä ole siitä milläskään, Katri", sanoi hanskuri. "Minä olen +Vuorelaisten pieksuihin ja vaippoihin niin tottunut kuin jos olisin +niissä itsekin aina käynyt. Sitä vaan pelkään, että tuo ratkaiseva +tappelu saattaisi tapahtua, ennen kuin taas saan palata pois heidän +maastaan; ja jos siinä tappelussa Duhele-heimo jää tappiolle, niin +saattaa suojelijoitteni häviö minullekin tulla turmioksi". + +"Siitäkin pidetään huolta", virkkoi ritari Charteris; "luota siihen, +että minä sun turvallisuuttasi valvon. -- Mutta kumman puolueen luulet +pääsevän voitolle?" + +"Totta puhuen, herra ylituomari, luulisin Chattan-clan'in jäävän alle. +Nuot yhdeksän Tammiston miestä ovat melkein kolmasosa Duhelen päällikön +joukosta, ja ne ovat mainioita sankareita". + +"Ja sinun entinen oppipoikasi, tokkohan se pitänee paikkansa, vai mitä +luulet?" + +"Hän on tuittupäinen kuin tuli, ritari Charteris", vastasi hanskuri, +"mutta myös häilyväinen kuin vesi. Kuitenkin luulisin hänestä aikanaan +tulevan urhoollisen miehen, jos saapi elää". + +"Mutta tätä nykyä on aina vielä tippanen valkean metsäkauriin maidosta +hänen suonissaan, vai mitä, Simo?" + +"Hänellä ei ole vielä kokemusta, jalo herra", sanoi hanskuri, "eikä +tarvinne mun selittääkään mainiolle soturille, semmoiselle kuin teille, +että meidän ensin pitää tottua vaaraan, ennen kuin sen kanssa voimme +leikkiä laskea, niinkuin mielitietyn kanssa". + +Näin puhellessaan he pian saapuivat Kinfauns'in linnaan, missä heille +lyhyen levähdyksen jälkeen tuli ero, koska isän ja tyttären piti mennä +eri-turvapaikkoihin. Silloin vasta Katri, huomattuaan että isä +huolissaan tyttärensä puolesta oli kokonaan unohtanut ystävänsä, +mainitsi Heikki Sepän nimen. + +"Oikein, aivan oikein", sanoi hanskuri hänelle, "meidän tulee antaa +tietoa tuumistamme". + +"Jättäkää se minun huolekseni", virkkoi ritari Charteris, "vaan en aio +luottaa sanansaattajaan, enkä myös lähettää kirjettä; sillä, jos minä +osaisinkin kirjoittaa semmoisen, hän ei kuitenkaan osaisi sitä lukea. +Hän kyllä nyt saa vähän aikaa olla murheissaan; mutta huomen-aamulla +varhain ratsastan Perth'iin ja vien hänelle tiedon aikeistanne". + +Nyt tuli eron hetki. Se oli katkera kyllä; mutta vanhan porvarin luja +miehuus sekä Katrin nöyrä tyytymys Jumalan sallimukseen tekivät sen +kuitenkin helpommaksi kuin mitä olisi luullut. Hyvä ritari kiirehdytti +hanskurin lähtöä, vaikka tosin ystävällisimmällä tavalla; menipä hänen +hyvyytensä niinkin pitkälle, että hän tarjosi muutamia kultakolikoita +lainaksi, joka tarjomus siihen aikaan, jolloin raha oli niin +harvinainen, osoitti kaikkein suurinta huolenpitoa. Mutta hanskuri +vakuutti itsellään olevan runsaasti rahaa varalla, ja läksi matkalleen +luoteesen päin. Yhtä ystävällinen oli ritari Charteris myös kauniisen +sukupuoleen kuuluvalle vieraalleen. Katri annettiin vanhan muijan +huostaan, joka piti emännyyttä hyvän ritarin talossa; hänen täytyi näet +vielä viipyä useampia päiviä Kinfauns'issa, koska Tay-joella +purjehtivalla venemiehellä, Kitt Henshaw'lla, johon ylituomari suuresti +luotti ja jonka kuljetettavaksi hän tahtoi Katrin uskoa, oli ensin +kaikellaisia viivykkeitä sekä esteitä. + +Näin erosivat isä ja tytär toisistaan tällä niin vaarallisella, +huolettavalla hetkellä, jona heitä uhkaavat vaarat ja vastukset +todenteolla olivat vielä suuremmat kuin mitä he itse edes tiesivät, +niin että pelastuksen toivo oli sangen vähissä. + + + + +SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU. + + + "Nöyrästi Austin teki sen". -- "Vai teki niin? + No sitten samoin tehnee mullekin". + + Popen esipuhe Chaucer'in Canterburyn-tarinoihin. + +Kertomuksemme jatkoa on meidän mukavin seurata sillä lailla, että +lähdemme matkaan Simo Hanskurin kanssa. Ei ole aikomukseni tarkalleen +osoittaa noiden molempain keskenään kiisteleväin clan'ien rajoja, +varsinkin kun ei edes historiatkaan tästä merkillisestä taistelusta +niitä selvilleen mainitse. Olkoon siinä kyllin, kun sanomme +Chattan-clan'in alueen olleen avaran ja laajan, niin että se ulottui +Caithness'iin sekä Sutherland'iin. Ylipäällikkönä oli heillä silloin +jälkimmäisen läänin mahtava kreivi, jolla siihen aikaan oli +vaakunastaan otettu arvonimi _Nohr ar Chat_ (Suuri Kissa). +Chattan-clan'in liittokuntaan, näin yleisesti puhuen, kuuluivat siis +myös Keith'it, Sinclair'it, Gun'it sekä useammat muut mahtavat suvut. +Ne eivät kuitenkaan nyt ottaneet osaa tähän puheen-alaiseen taisteluun; +se oli yksin-omaisena asiana sillä Chattan'ien osalla, joka asui +Perth'in ja Inverness'in läänien avaroilla vuorimailla, siis nykyään +Vuoristoksi sanotun seudun suurimmassa osassa. Niinkuin kyllä tiedämme, +kiistelee nytkin vielä kaksi laajaa sukua, jotka kumpikin epäilemättä +ovat Chattan-clan'iin kuuluneet, Mac-Pherson'it sekä Mac-Intosh'it, +siitä, kumman päällikkö silloin oli johtajana tällä heidän suuren +liittokuntansa haaralla ja kumpikin ovat viime aikoina ottaneet +itselleen arvonimen Chattan-clan'in päällikkö. Lienee se miten lienee, +ainakin oli Badenoch'in seutu pesäpaikkana sillä liittokunnan haaralla, +joka nyt puheena-olevaan taisteluun osaa otti. + +Vielä hämärämmät ovat tietomme Duhele-clan'in liittokunnasta, syystä, +joka edempänä tulee meille tietyksi. Muutamat tutkijat ovat arvelleet, +niiden olleen samaa sukua kuin Mac-Kaytten lukuisa, mahtava heimo. Jos +siinä väittelyssä on perää, jota sopii epäillä, niin ovat Mac-Kayt +sitten, Robert III:n hallituksen jälkeen paljon muuttaneet +asuinpaikkojaan; sillä tätä nykyä he (clan'ina) asuvat Skotlannin +äärimmäisessä puhjoispäässä Ross'in ja Sutherland'in lääneissä. Emme voi +siis, niin selvästi kuin olisi suotava, määrätä tässä kerrottuin +tapausten tannerta. Olkoon siinä kyllä, että hanskuri matkusti luodetta +kohti, yhden päiväyksen Breadalbanen alueesen päin, ja sieltä +hän toivoi pian saapuvansa siihen kartanoon, missä Gilchrist +Mac-Ian, Duhele-clan'in päällikkö ja Simon kasvatin, Conachar'in +isä, tavallisesti piti hoviaan korkean arvonsa mukaisella, +metsäläis-tapaisella komeudella, mitä palvelusväen paljouteen ja +kaikkiin ulkomenoihin tulee. + +Ei meidän ole tarvis liioin kuluttaa aikaa tämän matkan kaikkien +vaarojen ja vaivojen kertomisella; piti osoitella autiomaita sekä +vuoristoja myöten, vähän kiivetä ylös jyrkistä loiroista, väliin +kaalaella pohjattomia soita, monesti mennä veteväin purojen, jopa +jokienkin poikki. Mutta kaikki ne vaarat oli Simo Hanskuri jo ennenkin +monta kertaa kokenut, rehellistä rahansaalista pyytäessään; ei siis +ollut syytä luulla hänen niistä säikähtyvän, nyt kun hänen vapautensa, +-- jopa henkensäkin pelastus oli asiana. Toinen matkamies olisi +epäilemättä yhtä paljon kuin itse tien vaaroja myös pelännyt noiden +erämaitten sotaisia, sivistymättömiä asukkaita. Mutta Simolla oli +tuttavuus kansan tapojen sekä kielen kanssa hyvänä turvana siinä +suhteessa. Vieraan-varain pyynti ei ollut koskaan turha raa'immankaan +Gaeliläisen kyökissä; ja sama metsäläinen, joka toisessa tilaisuudessa +olisi ollut valmis surmaamaan ihmistä hänen nuttunsa hopeasoljen +tähden, antoi pois ainoankin ateriansa muukalaiselle, joka hänen +ovellansa vieraanvaraa rukoili. Koko taito Vuorimailla matkustellessa +oli siinä, että tuli aseetonna ja osoitti luottamusta niin paljon kuin +mahdollista. Hanskurilla ei siis ollut mitään asetta muassaan, hän ei +osoittanut matkallaan mitään varovaisuutta, ja piti vaan huolta siitä, +ettei hänessä tulisi mitään näkyviin, mikä metsäläisten ahneuden +saattoi herättää. Toinen ojennusnuora, jota hän katsoi viisaaksi +noudattaa, oli se, että hän vältti pitempiä puheita vastaansattuvien +kulkijoitten kanssa, ainoasti vaihdellen tavallisia tervehdyksiä, jota +kohteliaisuutta Vuorelaiset harvoin laiminlyövät. Mutta niihinkin tuli +vaan harva tilaisuus. Tämä maa, joka muutoinkin oli harvassa +asuttu, näkyi nyt olevan aivan autioksi hylätty. Niissä pienissä +vuorilaaksoissakin, joitten kautta hän sattui kulkemaan pitkin tai +poikin päin, olivat kylät tyhjinä; asukkaat olivat metsiin ja luoliin +piiloon menneet. Syy siihen oli helppo arvata; sillä olihan nyt sota +lähellä tulossa, jonka kaikki pelkäsivät tuovan kanssansa pahimman +ryöstön sekä häviyksen, mikä ikinä vielä oli tätä onnetonta maata +raadellut. + +Simoakin jo rupesi tämä autius peloittamaan. Hän oli kerran, sen perästä +kuu Kinfauns'ista läksi, levähdyttänyt ja syöttänyt hevostansa; nyt hän +alkoi olla huolissansa missä voisi saada yökortterin. Hän oli toivonut +pääsevänsä majaan erään vanhan tuttavansa luokse, jolla oli nimi Niilo +_Booshalloch_ s.o, Lehmipaimen, siitä syystä kun Duhele-clan'in +päällikön monilukuinen karja oli hänen huostaansa uskottu. Siksi hänellä +oli asnntonsa Tay-virran rannalla, lähellä sitä paikkaa, missä se +samannimisestä järvestä ulos lähtee. Tältä vanhalta tuttavaltaan ja +ystävältään, jolta hän oli monta nahkaa ja vuotaa ostanut, toivoi vanha +hanskuri samassa saavansa parhaat tiedot, minkälainen oli maan nykyinen +tila -- oliko rauha vai sota tulossa --ja miten hänen piti tehdä, +ollakseen täällä hyvässä turvassa. Meidän tulee huomata, että tieto +tuosta sovitusta tappelusta, jolla yleinen sota oli estettävä, vasta +päivää sitä ennen, kun hanskuri Perth'istä läksi, oli Robert kuninkaalle +tullut, eikä vielä ollut kansaan levinnyt. + +"Jos Niilo Lehmipaimenkin on jättänyt mökkinsä niinkuin kaikki muut, +niin olen aika pulassa", ajatteli Simo. "Sillä häneltä en toivonut +ainoasti hyvää neuvoa, vaan myös että hän puhuisi puoleistani Gilchrist +Mac-Ian'ille. Ja paitsi sitä olisin illallisen sekä yömajan tarpeessa". + +Näitä miettiessään nousi hän vihannan mäen kukkulalle, ja näki nyt +ihanan Tay-järven jalkainsa juurella; siinä levisi sen avara, kirkas, +hopeanhohtava pinta, loistavan peilin kaltaisena, jonka +monikoukeroisina puitteina olivat rantojen mustansinertävät +kanervikkoharjut lehdettömin tammiviidakoineen. + +Simo ei juuri muulloinkaan suuresti huolinut luonnon kauneudesta, vaan +sillä hetkellä vielä tavallistakin vähemmin. Ainoa kohta tuossa +ihanassa näkö-alassa hänen edessään, joka hänen silmänsä puoleensa +veti, oli se nurminiemeke, missä Tay-virta, paisuneella ylpeydellä +ryöpsähtäin ulos emäjärvestänsä, kiertää noin virstan tai pari leveän +kauniin laakson poikki ja sitten lähtee valtavana virtaamaan kaakkoon +päin, niinkuin valloittaja ja lainsäätäjä, joka menee kaukaisia maita +valtansa alle laskemaan ja hallituksellaan rikastuttamaan. Tuohon +niemekkeesen, joka on niin ihastuttavassa paikassa järven, vuorien +sekä joen keskivälissä, rakennettiin myöhempinä aikoina vanha +Ballongh'in[32] linna, jonka sijaan meidän päivinä sitten on tullut +Breadalbanen kreivien komea palatsi. + +Mutta Campbell'in suku, vaikka jo siihenkin aikaan vallan mahtava +Argylen läänissä, ei ollut vielä saanut valtaansa leviämään niin kauas +itään päin kuin Tay-järvelle saakka, jonka rannat nyt laillisen +oikeuden tai kenties vaan vanhan tavan nojassa olivat Duhele-clan'in +hallussa, ja tämän heimokunnan parhaat karjat lihosivat täällä näillä +nurmilla. Mainitussa laaksossa, joen ja järven välillä, jonka +ympärillä avarat tammi-, pähkinäpuu-, saarni- sekä saksankuusi-metsät +rehoittelivat, seisoi Niilo Lehmipaimenen matala mökki, ja sen +vieraanvaraisen katoksen räppänästä par'aikaa tuprueli paksu savu +suureksi lohdutukseksi Simo Hanskurille, jonka muuten olisi täytynyt +viettää yönsä taivas-alla, varsin epämukavalla tavalla. + +Tultuansa mökin oven eteen hän vihelsi ja huhusi, näin ilmoittaen +tuloaan. Kohta nousi kova koirien haukunta, ja samassa myös mökin +isäntä astui ulos. Syvä murhe synkistytti hänen otsaansa, ja hän näkyi +suuresti hämmästyvän Simo Hanskurin näöstä, vaikka sitä niin paljon +kuin mahdollista koetti peitellä. Sillä siinä maassa katsottiin pahaksi +epäkohteliaisuudeksi, jos talon-isäntä katseissaan tai käytöksessään +näytti jotain, josta vieras saattoi päättää hänen tulonsa olleen +vähemmin suodun taikka edes arvaamattoman. Matkalaisen hevonen vietiin +talliin, joka sille milt'ei ollut liian matala; hanskuri itse +puolestaan saatettiin lehmipaimenen asuntomökkiin, missä vaan tavan +mukaan voileipää sekä juustoa tarjottiin, sillä välin kun vahvempaa +ruokaa valmistettiin. Simo, joka kansan tapoihin oli tottunut, ei ollut +huomaavinaan talon-isännän sekä muun perheen kasvoissa näkyvää +silminnähtävää suruisuutta, siksi kun hän tavan vuoksi oli palan +haukannut. Sitten vasta hän kysyi tuon tavallisen kysymyksen: "Mitä +tänne kuuluu?" + +"Pahat kuulumiset ovat pian kerrotut", virkkoi paimen. "Meidän isämme +on kuollut". + +"Mitä?" sanoi Simo, pahasti huolestuneena; "onko Duhele-clan'in +päällikkö kuollut?" -- + +"Duhele-clan'in päällikkö ei koskaan ole kuollut", vastasi lehmipaimen; +"vaan Gilchrist Mac-Ian kuoli vuorokausi sitten, ja hänen poikansa, +Eachin Mac-Ian on nyt meidän päällikkömme". + +"Mitä? Eachin -- eli Conachar -- minun oppipoikani?" + +"Virka siitä niin vähän kuin suinkin voit, Simo veikkonen", sanoi +paimen. "Huomaa se, ystäväni, että sinun ammattisi, joka kyllä kelpaa +vallan hyvin tuossa rauhaisassa Perth'in kaupungissa, on kuitenkin +kovin halpaa käsityötä, ollakseen suuressa arvossa Lawers-vuoren +juurella tai Tay-järven rannoilla. Eipä meillä löydy edes koko +kielessämme sanaa, joka kintaitten tekijää merkitsisi". + +"Suuresti kummeksisinkin, jos löytyisi, Niilo veikkonen", sanoi Simo +kuivakiskoisesti, "koska ei teillä juuri ole kintaita. Eipä tainne +löytyä koko Duhele-clan'issa toista paria, paitsi sitä, jonka itse +annoin Gilchrist Mac-Ian'ille -- Jumala hänen sielulleen olkoon +armollinen! -- ja se oli hänen mielestään mainio lahja. Vaan kovin on +mieleni paha hänen kuolonsanomastaan, sillä minä olin tullut vartta +varten hänen puheilleen". + +"Parempi olisikin, jos kääntäisit hevoses pään etelään päin +huomeis-aamun koittaessa", sanoi paimen. "Hautajaiset tulevat nyt kohta +pidettäviksi ja sangen kiireesti. Tappelu on määrätty tapahtuvaksi +Dnhele- sekä Chattan-clan'ien välillä, kolmekymmentä miestä kummallakin +puolella, ensi Palmusunnuntaina; meillä siis on varsin vähän aikaa +itkemään kuollutta ja tervehtimään eläviä". + +"Vaan minun asiani on niin kiireistä laatua, että minun täytyy saada +puhutella nuorta päällikköä, vaikkapa vaan neljännestunnin aika", +virkkoi hanskuri. + +"Kuules, veikkonen", virkkoi mökin isäntä, "sinun asianas, arvaan ma, +lienee vanhojen saatavien velkominen taikka kaupan teko. Mutta jos +päällikkö lieneekin sinulle jotain velkaa olostaan sinun kodissas tai +muuten, niin et voi sitä nyt vaatia häneltä; sillä nyt on tarvis +kaikkia heimomme varoja kunnon aseitten hankkimiseen meidän +taistelijoillemme, niin että me noiden vuorikissojen kanssa yhteen +sattuessamme voimme näyttää olevamme parempia miehiä. Jos taas +kaupantekoon olet tullut, niin on tää hetki vielä huonommin valittu. +Tiedäthän että sinua jo moni heimokunnassamme kateudella katselee, +siitä syystä kun sinulla on ollut nuoren päällikkömme kasvatus +hallussas, joka muulloin tavallisesti vaan uskotaan heimokunnan omille +parhaille miehille". + +"Mutta Pyhä Neitsyt auttakoon!" huudahti hanskuri, "pitäisihän toki +heidän muistaa, etten minä tuota minulle annettua virkaa pyytänytkään, +vaan että sen vanhan päällikkönne rukoilemisen ja kärttämisen tähden +otin ja että siitä on tullut minulle melkoinen vahinko. Tuo Conachar, +-- eli Eachin, tai mikä hänen nimensä teillä nyt lienee -- on pilannut +minulta metsäkauriin-nahkoja monen Skotlannin markan edestä". + +"Siinäpä taas", sanoi paimen, "olet päästänyt suustasi sanan, joka +sinulle voisi hengen maksaa. Vähempi rangaistus tuskin kohdannee sitä, +joka puolellakaan sanalla tohtii mainita nahkoja ja vuotia, varsinkin +metsäkauriitten. Meidän päällikkömme on nuori ja arvostaan arka -- ei +kukaan syytä siihen tiedä paremmin kuin sinä itse, hanskuri veikkoseni. +Tietysti hän haluaisi, että kaikki, mikä hänen perintö-oikeutensa +vastustamista sekä hänen maapakolaisuuttansa koskee, kokonaan +unohtuisi. Hän ei siis suinkaan ole ystävällisillä silmillä katseleva +sitä miestä, joka kansan tai päällikön omankin huomion vetää takaisin +siihen, minkä muisto heille tuottaa mielipahaa. Arvaapas itse mikä +tunne heissä on heräävä tällä hetkellä, jos he saavat nähdä vanhan +Perth'in hanskurin, jonka luona nuori päällikkö niin kauan on ollut +oppipoikana! -- Ei, ei, veli veikkoseni, sinä olet nyt ihan +harhatiellä. Sinulla on liika kiirut tulla kumartamaan uutta aurinkoa, +nyt kun sen loisto vasta on taivaanrannan kohdalla. Tule sitten, kun se +on noussut korkeammalle taivaan kannelle; silloin olet sinäkin saava +osasi sen keskipäiväisestä paahteesta". + +"Niilo Lehmipaimen", virkkoi hanskuri, "me olemme vanhat ystävykset, +niinkuin sanoit; ja koska sinua totisena ystävänä pidän, puhun sinulle +suoraan, vaikka sanani, jos ne toiselle sinun clanisi miehelle +puhuttaisiin, saattaisivat minulle vaaraa tuottaa. Sinä luulet että +tulin tänne rahan saamisen toivossa, ja luonnollista onkin että niin +luulet. Mutta enpä nyt enää, näin vanhalla ijälläni, olisi lähtenyt +oman takkani äärestä tuolla Curfew-kadun varrella, vaikkapa saisin +täällä lämmittää itseäni kaikkein kirkkaimmassa päivänpaisteessa, mikä +ikinä on paistanut Vuoriston kanervikoille. Todellinen syy on, että +minä hädissäni pakenin tänne -- vihamieheni ovat voitolla, ja ovat +syyttäneet minua asioista, joita en koskaan tekisi, en edes +unissanikaan. Yhtähyvin olisin tullut tuomituksi; ei ollut minulla +muuta kuin ne kaksi ehtoa: taikka paeta pois taikka pysyä kotona ja +joutua surman suuhun. Siksi tulen nyt nuoren päällikkösi luokse, joka +omalla hädän-ajallansa sai turvapaikan minun luonani, joka kodissani +söi minun leipääni, joi minun maljastani. Minä pyydän häneltä turvaa, +niinkuin toivon kuitenkin vaan vähäksi ajaksi". + +"Se on ihan toinen asia", vastasi paimen, "niin aivan toinen, että jos +tulisitkin sydän-yöllä Mac-Ian'in ovelle, vaikkapa itse Skotlannin +kuninkaan pää kainalossas, tuhat miestä takanas, jotka surmatun verta +kostaa tahtoisivat, hänen kunniansa, minun arvatakseni, ei sallisi +hänen kieltää turvaa sinulta. Sinun syyttömyytesi tai syyllisyytesi +siihen ei tee juuri mitään -- taikka, jos lienet syyllinen, niin tulee +hänen sitä enemmän suojella sinua, koska sinun hätäsi ja vaarasi siinä +tapauksessa ovat sitä suuremmat. Minä lähden nyt kohta hänen luoksensa, +ettei mikään hätikkö kerkiä viemään hänelle sanaa sinun tulostas, ennen +kuin hän samassa myös saapi syynkin tietää". + +"Mieleni on paha, että sinulle tästä tulee vaivaa", sanoi hanskuri. +"Missäs päällikkö nyt on majassa?" + +"Noin puolentoista peninkulman päässä, puuhaamassa hautajaisia sekä +varustamassa kaikkea taistelua varten -- kuollut hautaan, elävät +taisteluun". + +"Se on pitkä matka, johon on sinulta tullen, mennen menevä koko tää +yö", virkkoi hanskuri. "Ja olenpa aivan varma, että Conachar, kun vaan +saa tietää minun -- --" + +"Unohda pois koko Conachar", varoitti paimen, pannen sormensa +huulilleen. "Ja mitä noihin puoleentoista peninkulmaan tulee, ei ne ole +muuta kuin yksi Vuorelaisen harppaus, kun sana on saatettava ystävän +sekä päällikön välillä". + +Näin sanoen jätti toimelias paimen vieraansa vanhimman poikansa sekä +tyttärensä huostaan ja läksi kaksi tuntia ennen sydän-yötä matkalleen, +jolta jo oli kauan ennen päivän nousua palannut. Hän ei häirinnyt +väsynyttä vierastansa; mutta kun vanhus aamulla itsestään oli noussut, +ilmoitti paimen hänelle, että päällikkö-vainajan hautajaiset tulisivat +pidettäviksi sinä samana päivänä. Niihin ei Eachin Mac-Ian'in sopinut +tosin Saksilaista pyytää; mutta sitten seuraaviin juhlajuominkeihin hän +ilolla toivoi matkalaista vieraakseen. + +"Hänen tahtoansa minun täytyy noudattaa", virkkoi hanskuri, hiukan +hymyillen hänen sekä entisen oppipojan nyt muuttuneesta välistä. "Hän +on herrana nyt, ja toivonpa hänen kuitenkin muistavan, että minä, kun +välimme oli päinvastoin, en käyttänyt valtaani kovin kovasti". + +"Hui, hai, veikkonen!" huudahti paimen. "Mitä vähemmin siitä puhut, +sitä parempi. Vaan kyllä saat nähdä olevasi suotu vieras Eachin'in +kodissa, ja piru vie sen, joka uskaltaa sinuun koskea täällä meidän +rajaimme sisäpuolella. Mutta nyt hyvästi -- minun täytyy lähteä +hautaamaan parasta päällikköä kaikista, mitä clan'illamme ikinä on +ollut, viisainta kaikista johtajistamme, jotka ovat ikinä käyneet, +suokanervan oksa lakissaan. Hyvästi vaan nyt vähäksi aikaa, ja jos +tahdot mennä tuonne ylös Tom-an-Lonach'in kukkulalle meidän talomme +takana, niin saat nähdä komean näön ja kuulla _coronach'in_ +(surulaulun), joka on kaikuva aina Lawers-vuoren huipulle saakka. +Kolmen tunnin kuluttua on sitten vene tuleva sinua noutamaan tuohon +pieneen lahdenpoukamaan, noin virstan matkan päähän Tay-virran +niskasta". + +Näin sanoen hän läksi, vieden kanssaan kaikki kolme poikaansa, +soutajiksi siihen veneesen, jolla hän oli muuta surusaattoa seuraava, +sekä molemmat tyttärensä, joiden ääniä oli tarvis surulaulussa, joka +tämmöisissä yleisen murheen tilaisuuksissa laulettiin taikka pikemmin +sanoen, huudettiin. + +Yksin jäätyänsä Simo Hanskuri meni talliin, hevostansa katsomaan, ja +näki että se oli hyvin varustettu _graddan'illa_ s.o. paahdetulla +ohraleivällä. Tämän ystävyyden suuruuden Simo täydesti käsitti, sillä +hän tiesi että talossa varmaan oli sangen vähän sitä herkkua enää +jäljellä, siksi kun elon aika taas oli tuova vähäisen määrän uutista. +Lihaa sitä vastaan oli Vuorelaisilla aina yltäkyllin, ja järvestä oli +myös runsaasti kalaa saatavana paaston ajaksi, jonka sääntöjä he eivät +kuitenkaan olleet kovin tarkat pitämään. Soissa oli tarjona yhtä lajia +hienoja heiniä, jotka tosin eivät olleet hyviä; mutta Skotlannin +ratsut, samoin kuin ratsumiehet, eivät olleet siihen aikaan kovin +herkkuihin tottuneet. Simon Gauntlet -- se oli hevosen nimi -- oli +paitsi sitä saanut tallin lattian peitetyksi kanervilla vuoteekseen, ja +oli siis varustettu vieraanvaroilla niin hyvin kuin vaan täällä +Vuoristossa kannatti. + +Nähtyänsä näin että mykkä matkakumppalinsa oli saanut kaikki tarpeensa, +yksikseen omien tuskallisten mietteittensä nojaan jäänyt hanskuri ei +tietänyt parempaa neuvoa kuin totella paimenen kehoitusta ja nousta +Tom-an-Lonach-kukkulalle, (Honkavaaralle). Puolen tunnin kiipeemisellä +hän pääsi ylös huipulle ja näki nyt edessään koko järven avaruuden. +Muutamat vanhat, pitkät, yksinäiset hongat yhä vielä näyttivät, mistä +syystä tämä kukkula oli saanut nimensä. Mutta enin osa olivat tulleet +uhreiksi tuolla sotaisalla ajalla niin yleiselle joutsien tarpeelle; +sillä joutsi oli Vuorelaisille hyvin käytetty ase, vaikka heidän +joutsensa sekä nuolensa olivat muodoltaan niinkuin voimaltaan paljon +huonommat kuin iloisessa Englannissa. Vielä seisovat yksinäiset, +synkännäköiset hongat olivat aivan kuin murretun sotarinnan viimeiset +urhot, jotka hajallaan siellä täällä pitävät paikkansa jossain +edullisemmassa kohdassa ja ovat lujasti päättäneet viimeiseen asti +tehdä vastarintaa. Honkavaaran takana, vähän erillään, nousi toinen +vielä korkeampi kukkula, paikoin peitetty viidakolla, paikoin lakeilla +nurmikoilla. Niillä karja kuljeskeli, etsien tällä vuoden-ajalla +niukkaa ravintoansa tähteitten sekä hetteitten ympärillä, missä tuore +ruoho kaikkein ensiksi pisti esiin. + +Järven vastainen eli pohjoinen ranta oli paljon vuorisempi kuin se, +missä hanskuri seisoi. Metsät ja viidakot peittivät vuorien kupeet, +pujahtain paikoittain näkymättömiin vuorten välisiin mutkikkaisin +loiroihin. Vaan korkealle yli tämän vyöhykkeen, joka vielä jokseenkin +kelvollista maanlaatua osoitti, kohosivat itse paljaat, mustat +kukkulat, sillä vuoden-ajalla luonnollisessa synkässä kolkkoudessaan. + +Muutamat vuoret olivat terävähuippuiset, toiset leveäharjaiset; +muutamat kallioiset ja jyrkät, toiset tasaisempivietteiset. Tuolla +jättiläis-joukolla näkyi myös olevan sopivat päällikkönsä -- +uhkaavainen Ben-Lawers'in tunturi sekä vielä korkeampi Ben-Mohr, jotka +kohoavat paljon yli kaikkein muitten ja pitävät kauan aikaa kesälläkin, +joskus koko vuoden umpeen, loistavan lumilakin päässänsä. Mutta tuon +metsäisen vuoriseudun rajoilla, siellä, missä vuoret järveen päin +viettivät, näkyi silloinkin jo monta ihmisen jälkeä. Kyliä oli +nähtävänä, varsinkin pitkin järven pohjoista rantaa, puoleksi peitossa +noissa kaitaisissa loiroissa, joista pieniä puroja ulos Tay-järveen +virtailee. Niinkuin useimmat maalliset asiat olivat ne varsin kauniit +kaukaa nähden, mutta lähemmäksi tultua ne olivat ilettävät, inhottavat, +siivottomuutensa tähden sekä niidenkin mukavuuksien puutteen vuoksi, +joita Indianilais-teltassa voi tavata. Niissä asui kansa, joka ei +viljellyt maata eikä huolinut ahkeran työn tuottamista nautinnoista. +Naisväen, vaikka heitä muuten rakkaudella, jopa jollakin +hellätuntoisella kunnioituksella kohdeltiin, täytyi tehdä kaikki +välttämättömät kotiaskareet. Miehet joskus vaan tarttuivat kömpelöön +sahraan, taikka useammin lapioon; vastahakoisesti käyden työhön, jota +niin halventavaksi arvolleen katsoivat; paraasta päästä oli heidän +huolenansa vaan mustan karjansa paimentaminen, joka oli heidän suurin +rikkautensa. Kaikkina jouto-aikoinansa he kalastivat, metsästivät tai +rosvoilivat. Jälkimmäinen työ tehtiin lyhyinä rauhan-aikoina vaan +joskus huviksi, vaan sodan-ajalla he ryöstelivät rohkeammalla +vallattomuudella ja taistelivat tulisemmalla vihalla. Sota, yleinen tai +yksityisempi, suuremmassa tai pienemmässä määrässä, olikin heidän +elämänsä päätoimena, ainoa, joka heidän mielestään oli täydesti heidän +arvonsa mukainen. + +Järven loistava pinta itsestäänkin jo oli ihastuttava näkö-ala. Sen +jalo avaruus sekä siitä ulos virtaava kaunis, valtava joki saivat vielä +lisää kauneutta pienen saaren kautta, jommoisia luonto niin usein on +tuonut koristeeksi Skotlannin järville. Tätä nykyä nähdään tässä +saaressa ainoasti muutamia muodottomia, viidakon peittämiä raunioita; +mutta puheen-alaisella ajalla kohosi täällä torneineen, nastoineen +luostari, jonka perin permannon alla Sibylla, Englannin kuninkaan +Henrik I:n tytär ja Skotlannin kuninkaan Aleksanderi I:n puoliso +lepäsi. Tämä pyhä paikka oli nyt katsottu täys-arvoiseksi lepopaikaksi +myös Duhele-clan'in päällikön ruumiille, kumminkin väliaikaisesti, +siksi kun, nykyisen uhkaavan vaaran hälvettyä, saataisiin viedä se +erääsen mainioon luostariin pohjoisessa, missä hänen piti saada +viimeinen sijansa kaikkein esi-isiensä rinnalla. + +Suuri joukko veneitä läksi järvelle eri kohdista, sekä lähemmistä että +kaukaisemmista. Useammissa oli mustia lippuja liehumassa; monessa istui +kokassa rakkopillin soittajia; he aika ajoin pinnistivät soitostansa +joitakuita kimakoita, valittavaisia säveleitä, joista hanskuri arvasi +että ruumis-saatto jo oli tulossa. Nämät valittavaiset sävelet olivat +kuitenkin vaan ikään kuin soittojen viritys ja valmistus nyt pian +alkavaan yleiseen suruvirteen. + +Kaukainen humina kuului jo kaukaa järven yläpäästä; se tuntui tulevan +noista kaukaisista vuoriloiroista, joista Dochart- ja Lochy-purot +kuohuvat Tay-järveen alas. Tuossa jylhässä lähipääsemättömässä +paikassa, mihin Campbell'it myöhempinä aikoina perustivat lujan +Finlayrigg-linnansa, oli Duhele-heimon pelätty päällikkönsä vetänyt +viimeisen hengenvetonsa; ja siksi että hänen hautajaisissaan komeus +tulisi niin suureksi kuin mahdollista, piti nyt ruumis kuljetettaman +koko järveä pitkin siihen saareen, joka hänen väli-aikaiseksi +leposijakseen oli valittu. Surusaatto, päällikön oma alus etupäässä, +jossa iso musta lippu liehui, oli jo kulkenut enemmän kuin kaksi +kolmannesta matkastansa, ennen kuin se rupesi näkymään kukkulalle, +missä hanskuri seisoi sitä menoa katsomassa. Niin pian kun +ruumis-aluksen seurassa tulevista veneistä yleinen _coronach_-virsi +alkoi kaukaa kaikua, vaikenivat kaikki syrjäiset valitus-sävelet kohta, +aivan kuin variksen vaakunta ja haukan vinkuminen vaikenevat, kohta +kun kotka vaan kerran kiljahtaa. Veneet, jotka olivat ajelleet sinne +tänne järven pinnalla, niinkuin hajounnut vesilintuparvi, vetäytyivät +nyt yhteen, asettautuen jonkunlaiseen järjestykseen, niin että +ruumis-saatto saisi tilaa kulkeakseen ja ne sitten itse voisivat siihen +kukin paikalleen yhtyä. Sillä välin alkoi sotapillien kimakka vingutus +kuulua yhä selvemmin, ja parku lukemattomista veneistä, jotka +seurasivat sitä, missä päällikön musta lippu liehui, nousi hurjalla +soinnulla ylös aina Tom-an-Lonach'in kukkulalle, jolta hanskuri näköä +katseli. Ruumis-saaton etupäässä kulkeva alus kantoi kokassaan +jonkunlaista lavaa, jonka päällä päällikkö-vainajan ruumis makasi +valkoisiin hikiliinoihin käärittynä, kasvot peittämättä. Tässä +aluksessa oli hänen poikansa sekä muut lähimmät sukulaiset; sen +jäljestä tuli lukematon joukko kaikennäköisiä veneitä, mitä vaan oli +saatu kokoon itse Tay-järveltä tai maatakin myöten tuotu Earn-järveltä +ynnä muualta. Useat niistä olivat sangen heikot rakennukseltaan. +Nähtiinpä joukossa myös _curragh'eja_, pajukimppujen yli levitettyjä +häränvuotia, muinaisten Brittiläisten tavan mukaan. Muutamat +hautajaisvieraat kulkivat juuri siksi tilaisuudeksi ensimmäisistä +käsiin sattuneista aineista tehdyillä lautoilla, jotka olivat niin +voimattomasti kokoonkyhätyt, että kyllä oli syytä pelätä useampain +clanilaisten vielä saavan, ennen tämän retken loppua, mennä seuraamaan +päällikkö-vainajaansa aina toiseen maailmaan asti. + +Koska suuri veneistä sekä pienempi, järven alapäästä ja saaresta +kokoontullut, lähenivät toisiansa, tervehdittiin toinen toistansa +kovalla, moni-äänisellä huudolla, jonka loppusävel venyi hurjan +pitkäksi. Metsäkauriit siitä säikähtivät ja pakenivat loiroistansa +monen virstan päästä, pyrkien turvapaikkoihin kaukaisemmille vuorille; +ja kesykin karja, vaikka ihmis-ääneen tottunut, tunsi saman +säikähdyksen, minkä ihmisen huuto metsän elävissä nostaa, ja pakeni +laitumiltaan soille sekä viidakoihin. Tämä huuto nyt myös kutsui +saaressa asuvat munkit luostaristaan ulos. He astuivat ulos matalasta +portistansa, kantaen ristejä sekä kirkonlippuja, kaikella kirkollisella +komeudella, mitä he voivat vaan saada aikaan. Samassa alkoivat heidän +kellonsa, joita heillä oli kolme, soida ruumis-soittoa, joka kajahti +pitkin järveä nyt vaienneen kansan korviin, ja sen kanssa yhtyi +katolisen kirkon juhlallinen virrenveisu, tuleva saattojärjestyksessä +astuvasta munkkijoukosta. Monellaisia menoja nähtiin siellä vielä, +silloin kun sukulaiset kantoivat ruumiin maalle; he asettivat sen +penkereelle, joka kauan aikaa jo oli ollut siksi tarpeeksi vihitty ja +kulkivat _deasil'iä_ sen ympäri.[33] Kuu ruumis sitten nostettiin +kirkkoon kannettavaksi, kajahti taas yhteinen parahdus kansanjoukosta; +soturein karkea ääni ja naisten kimakka kiljuminen olivat siinä +yhdistyneet vanhusten vapisevain sävelten sekä lasten vinkumisen +kanssa. Viimeistä kertaa vielä kuului _coronach_, silloin kun ruumis +kannettiin kirkon sisään, mihin vaan vainajan lähimmät sukulaiset sekä +clan'in parhaat miehet päästettiin. Tämä viimeinen suruparahdus oli +niin kauhean kova, siihen vastasi niin monta sataa kaikua, että +hanskuri ehdottomasti tukkesi korvansa käsillään, sulkeaksensa pois tai +kumminkin vähentääksensä sen läpipistävää vaikutusta. Hän yhä vielä +seisoi niin, kun jo haukat, tarhapöllöt sekä muut tuosta hurjasta +huudosta säikähtyneet linnut olivat jälleen asettuneet paikoilleen; ja +kun hän viimein otti pois kätensä, kuuli hän äänen, joka aivan hänen +vieressään virkkoi: + +"Onko, Simo Hanskuri, mielestäs tuo tuossa sopiva katumus- ja +ylistysvirsi, jolla raadollista, multamajastansa karkoitettua +sielu-parkaa saatetaan sen lennossa Luojansa luokse?" + +Hanskuri kääntyi sinnepäin ja näki aivan vieressänsä vanhan miehen, +jolla oli pitkä, valkea parta. Kirkkaista, lempeistä silmistä sekä +ylimalkaan kasvoin laupiaasta näöstä oli Simon helppo tuntea tämä mies +Karthausilais-munkiksi, Klemetti-isäksi, vaikka hän ei ollut enää +munkinpuvussa, vaan sarkatakki yllään, Vuorelais-lakki päässä. + +Meidän tulee muistaa, että hanskuri tätä miestä yhtä paljon kammosi +kuin kunnioitti -- hänen terve järkensä ei voinut olla kunnioittamatta +munkin mielenlaatua ja käytöstä, vaan samassa myös hänessä oli kammoa, +senvuoksi kun Klemetti-isän omituinen oppi oli ollut syynä Katrin +maanpakolaisuuteen niinkuin myös hänen omaansa. Hänen vastauksensa +munkin tervehdykseen ei siis ilmoittanut pelkkää iloa; ja kun Klemetti +uudestaan kertosi kysymyksensä, mitä hän noista hurjista +hautajaismenoista piti, sanoi Simo: + +"Enpä oikein tiedä, hyvä isä. Mutta osoittavathan nuot ihmiset +velvollisuutensa mukaan päällikkö-vainajalleen viimeistä kunniaa +esi-isiensä tavan mukaan. He tahtovat ilmoittaa suruaan ystävänsä +pois-menosta sekä rukoilla Jumalaa hänen puolestaan; ja sen, mikä näin +hyvästä tahdosta tulee, pitäisi mielestäni kelvata Jumalalle. Jos ei +niin olisi, niin arvelen, olisi Jumala jo ennen tätä, opettanut heille +parempaa". + +"Sinä erehdyt", vastasi munkki. "Jumala on suonut valoansa meille +kaikille, vaikka erimäärin; mutta ihmiset tiete taiten ummistavat +silmänsä ja tahtovat olla pimeässä. Tuo sokea kansa sekoittaa kristityn +kirkon menoihin esi-isiensä vanhoja pakanallisia temppuja; he +yhdistävät näin rikkauden sekä vallan kautta turmeltuneen kirkon +inhottaviin tapoihin pakanallisten metsäläisten julmat, veriset uhrit". + +"Isä", virkkoi Simo jyrkästi; "minun mielestäni olisi tarpeellisempi +että te seisoisitte tuossa kappelissa tuolla missä te voisitte olla +veljillänne apuna heidän papillisissa toimissansa, kuin että te tässä +sekoittelette ja järkähdyttelette nöyrän, vaikka oppimattoman, +kristityn uskoa". + +"Ja miksikä sanot niin, hyvä veli, että minä muka tahdon järkähdyttää +sinun uskosi perustetta?" kysyi Klemetti. "Niin totta kuin toivon +Jumalan armoa, minä mielelläni vuodattaisin kaikki sydänvereni, jos se +olisi tarpeellista jonkun ihmisen kiinnittämiseksi hänen uskoonsa". + +"Sananne ovat kauniit, isä, sen myönnän", virkkoi hanskuri; "mutta jos +tulee arvata oppinne kelvollisuutta sen hedelmistä, niin on jo Jumala +kyllin rangaissut minua kirkon käden kautta, siitä että teitä olen +kuullellut. Ennen kuin teidän saarnoissanne olin käynyt, rippi-isäni ei +siitä suurta melua nostanut, jos tunnustinkin joskus puhuneeni pari +leikillistä sanaa oluthaarikan ääressä, annas olla että olikin +jostakusta munkista tai nunnasta pilaa tehty. Jos olin sattunut +sanomaan, että Hubert-isä oli ahkerampi pyytämään jäniksiä kuin +sieluja, niin tunnustin sen synnin kappalaiselle Vinesauf'ille, joka +nauroi ja käski minun rangaistukseksi kuitata joku rätinki. Taikka jos +olin sanonut että kappalainen Vinesauf oli hartaampi pullolle kuin +messukirjalle, niin tunnustin syntini Hubert-isälle, ja uusi +haukka-kinnas sovitti taas kaikki. Näin oli omatuntoni sekä äitimme +kirkko aina sovinnossa sekä ystävyydessä, ja molemmin puolin aina +annettiin anteeksi. Mutta sen jälkeen kuin teitä kuulemassa olen +käynyt, tämä suloinen sovinto on rikkoutunut, ja korviini nyt yhä vaan +soitetaan niinkuin pasunalla tulta ja roviota tässä maailmassa, +kiirastulta toisessa. Antakaa mun siis olla rauhassa, Klemetti-isä, tai +puhukaa toisille, jotka teidän oppinne käsittävät. Minussa ei ole +miehuutta kyllin marttyyriksi. Eipä minussa vielä koskaan eläissäni ole +ollut edes sen verran miehuutta, että olisin niistänyt kynttilän karren +sormillani. Ja, totta puhuen, minun tekee mieleni mennä Perth'iin +takaisin, anoa syntini anteeksi hengellisen tuomiokunnan edessä, kantaa +risukimppu hirsipuun juurelle peruuttamisen merkiksi, ja ostaa +itselleni takaisin hyvän kristityn maine, vaikkapa menisikin sen +hinnaksi kaikki, mitä minulla lienee maallista tavaraa". + +"Sinä olet suutuksissa, rakas veli", lausui Klemetti; "ja kadut +mitättömän maallisen vaaran sekä mitättömän maallisen vahingon +uhkaamisen tähden ne hyvät ajatukset, jotka sinulla yhteen aikaan oli". + +"Teidän on kyllä helppo puhua, Klemetti-isä, koska te jo aikaa olette +luopuneet kaikista maailman tavaroista sekä hyvyyksistä, ja olette +valmis, milloin hyvänsä sitä vaaditaan, antamaan henkenne oppinne +eteen, jota te uskotte ja saarnaatte. Te olette yhtä valmis pukemaan +päällenne pikistä paitaa sekä tulikivistä lakkia kuin paljas mies +vuoteelleen laskeumaan, ja näyttääpä melkein kuin olisitte siihen +melkein yhtä kernas. Mutta minulla on vielä paljon, mikä minua tähän +maailmaan kiinnittää. Minun omaisuuteni on vielä omani, ja Jumalan +kiitos siinä on kunnon tavalla elämisen varaa. Henkeni myös on terveen, +kuudenkymmenvuotisen miehen henki, eikä minulla ole mitään kiirutta +elämäni lopettamaan. Ja jos olisinkin niin köyhä kuin Job ja aivan +haudan partaalla, eikö minun pitäisi yht'-hyvin pitää kiinni tästä +elämästä tyttäreni tähden, jolle teidän opetuksenne kautta jo on tullut +niin paljon onnettomuutta?" + +"Sinun tyttäresi, Simo veikkonen", sanoi Karthausilainen, "todellakin +on enkeli maan päällä". + +"Niin oikein, ja teidän opetuksenne kautta hän nyt hyvin luultavasti +pian tulee enkeliksi taivaassa, vieläpä saa nousta siihen tulisissa +vaunuissa". + +"Hyvä veli", sanoi Klemetti, "älä, ole niin hyvä, puhu semmoisista, +joista niin vähän ymmärrät. Turhaa ajan hukkaa olisi, jos koettaisin +sinulle näyttää valoa, joka sinua vaan suututtaa; mutta kuultele +kumminkin mitä minulla olisi sanottavaa tyttäresi suhteen, jonka +maallinenkin onni, vaikken sille silmänräpäykseksikään anna mitään +arvoa taivaallisen rinnalla, yhtähyvin on oikeassa paikassansa yhtä +suurena huolena Klemetti Blair'illä kuin Katrin omalla isällä". + +Kyyneleet nousivat vanhan miehen silmiin, hänen näin puhuessaan, ja +Simo Hanskuri taas oli johonkin määrään leppynyt, kun nyt vastasi: + +"Voisi luulla teitä, Klemetti-isä, lempeimmäksi, laupeimmaksi kaikista +ihmisistä. Mistäs sitten tulee, että yleinen viha teitä vastaan nousee, +mihin ikinä te jalkanne astutte? Voisinpa panna vaikka henkenikin +vetoon, että jo olette kerjinneet suututtaa tuota puolta tusinaa köyhiä +munkkeja tuossa veden-ympäröimässä häkissä, ja että teitä on kielletty +hautajaisissa läsnä-olemasta?" + +"Niin onkin, poikani", vastasi Karthausilainen, "ja suuresti epäilen, +tokko heidän vihansa sallii minun edes viipyä koko tässä seudussa. En +puhunut muuta kuin muutamia sanoja, kuinka turhaa taika-uskoa ja +hullutusta on käyminen St. Fillian'in kirkossa -- varkaitten hakeminen +sen kirkon kellon avulla -- hullujen kylvettäminen St. Filian'in +lammikossa, ikään kuin heikkomielisyys siitä voisi parata -- ja voi! +vihamieheni ovat ajaneet minut ulos majastansa, niinkuin luultavasti +pian ajavat minut ulos koko tästä elämästäkin", + +"Kas siinäpä se onkin!" sanoi hanskuri; "katsokaas semmoista se on, kun +ei huoli olla varoillansa! -- Mutta minua, Klemetti-isä, ei ihmiset +suinkaan aja ulos, paitsi kenties jos olen teillä seurakumppalina. +Olkaa siis niin hyvä ja virkkakaa nyt kohta mitä teillä on sanottavaa +tyttärestäni, ja olkaamme sitten vähemmin naapurikset kuin tähän asti". + +"Tämä, Simo veli, minulla olisi sanottavaa. Tuo nuori päällikkö, vaikka +paisunut oman valtansa ja loistonsa ihailemisesta, pitää yhtä vielä +kalliimmassa arvossa kuin sitä kaikkea, ja se yksi on sinun tyttäresi". + +"Hänkö, Conacharko?" huudahti Simo. "Minun karannut oppipoikaniko +uskaltaa nostaa silmänsä minun tyttäreeni?" + +"Voi!" sanoi Klemetti, kuinka kiinteässä meidän maallinen ylpeytemme +on, aivan kuin muratti juurtuu muuriin lujasti kiinni, ettei sitä siitä +tahdo irti saada! -- Hänkö muka _nostaa_ silmänsä sinun tyttäreesi? +Voi, ei suinkaan niin! Vaan Duhele-clan'in päällikkö, vaikka on niin +mahtava ja pian tullee vielä mahtavammaksi, luopi silmänsä _alas_ +perthiläiseen porvaris-tyttöön ja tietää sen olevan arvonsa alennusta, +että hän niin tekee. Mutta, käyttääkseni hänen omia maallisia +sanojansa, hänestä on Katri rakkaampi kuin elämä tässä maailmassa sekä +autuus toisessa -- hän ei voi elää ilman Katritta". + +"No kuolkoon sitten, jos niin mielensä tekee", sanoi Simo Hanskuri; +"sillä Katri on kihloissa erään kunnollisen Perth'in kaupungin porvarin +kanssa. Enkä hänelle annettua sanaani rikkoisi, vaikka tyttäreni sen +kautta pääsisi itse Skotlannin kruununperillisen morsiameksi". + +"Niinpä luulinkin sinun vastaavan", sanoi munkki. "Soisinpa vaan, hyvä +veljeni, että myös hengellisissä asioissa näyttäisit hiukan samaa +rohkeutta ja miehuutta, jolla käytät maallisia". + +"Vaiti -- vaiti, Klemetti-isä!" vastasi hanskuri. "Kun te sille +juonelle poikkeette, haisee jokainen sananne palavalta tervalta, ja se +on haisu, josta minä en pidä. Mitä Katriin tulee, pitää minun menetellä +niin viisaasti kuin voin, ettei tuo nuori valtias suutu; mutta hyvä on +ettei tyttäreni ole hänen kätensä ulottuvissa". + +"Sitten hän todella mahtaa olla hyvin kaukana", sanoi Karthausilainen. +"Ja nyt, Simo veikkonen, koska sinä katsot vaaralliseksi seurata minua +ja oppejani, täytyy minun kai lähteä yksin kulkemaan niiden kanssa sekä +niiden vaarain kanssa, jotka niistä voivat tulla minulle. Mutta kenties +silmäsi joskus, vähemmin sokeentuneena maallisten toivoin ja pelkoin +kautta kuin nyt, vilahtaa takaisin tähän mieheen, joka luultavasti +kenties pian ijäksi temmataan pois sinulta. Muista silloin että +yksistään vakuutus hänen oppinsa totuudesta ja tärkeydestä on voinut +saattaa Klemetti Blair'in olemaan pelkäämättä, vieläpä härsyttämään +mahtavain paatuneitten vihaa, säikyttämään pelkurein ja epäluuloisten +sydäntä, kulkemaan tässä maailmassa ikään kuin hän siihen ei +kuuluisikaan, ja päällensä ottamaan hullun nimen, siksi että hän +kenties saisi joitakuita sieluja käännytetyiksi Herransa puoleen. +Jumala sen tietää, kuinka kernaasti olisin ihmisille mieliksi +kaikissa luvallisissa asioissa, saadakseni veljieni sekä sisarteni +rakkauden ja suosion itseeni taipumaan! Ei tunnu helpolta, että minua +kunnian-arvoiset ihmiset kammoovat niinkuin ruttotautista, että +nyky-ajan Fariseukset minua vainoovat jumalattomana väärä-uskolaisena, +ja että suuri kansanjoukko, pitäen minua hulluna, joka kenties saattaa +ruveta vahinkoa tekemään, katsoo minua yhtä suurella ylenkatseella kuin +myös kauhistuksella. Mutta vaikka nämät rasitukset tuntuisivat vielä +sata vertaa raskaammilta, en saa sammuttaa minussa palavaa tulta; mun +täytyy totella ääntä sydämessäni, joka sanoo: 'Puhu!' -- Voi minua, jos +en Jumalan sanaa saarnaisi, vaikka tulisikin minun lopuksi saarnata +sitä tulirovion keskeltä!" + +Näin lausui tää peloton todistaja. Ja hän oli niitä miehiä, joita +Jumala joskus aina herätti, siksi että väärentämätön kristin-oppi +säilyisi pimeimpienkin aikakausien läpi ja apostolien ajoista menisi +perintöön sille päivälle, jolloin uskonpuhdistus, käyttäen kirjapainon +keksintöä hyväkseen, koitti koko kirkkaudessaan. Hanskuri itsekin nyt +näki kuinka itsekäs hänen viisautensa oli; hän ylenkatsoi itseään, kun +hän näki munkin kääntyvän pois alttiiksi-antaumuksensa pyhyydessä. Jopa +silmänräpäyksen aika tuntui hänessä halu noudattaa saarnamiehen +esimerkkiä ihmisrakkaudessa ja itsensä uhraavassa innossa. Mutta se +tuuma välkähti vaan niinkuin ukkosen salama pimeän holvin kautta, missä +ei ole mitään, josta valo heijastuisi, ja niin hanskuri hitaasti astui +alas mäeltä, melkein päinvastaista suuntaa kuin munkki; hän unohti pian +pois koko Klemetti-isän saarnoineen ja vaipui tavallisiin miettimisiin, +huolehtien lapsensa turvallisuudesta sekä omasta. + + + + +KAHDEKSASKOLMATTA LUKU. + + + Tuo metsän urho kai ois kuuluisa, + Jos laajemmat vaan häll' ois tanteret + Ja palkattu myös historioitsija. + Työns' uljaat kyll' on, toivons' tuliset. + + Byron. + +Hautajaisten päätyttyä sama venesarja, joka juhlallisella, surullisella +kululla oli tullut järven alapäähän, nyt palasi liehuvin lipuin sekä +kaikilla muilla ilon ja riemun osoituksilla. Lyhyt aika näet vaan oli +juhlan pitoon jäljellä, koska tuo kauhea taistelu Duhele-clan'in sekä +sen peloittavan kiistaveljen välillä jo oli niin lähellä. Sen +vuoksi oli päätetty, että hautajais-pidot sekä nuoren päällikön +valtaannoustessa tavallinen juhla vietettäisiin yhdessä. + +Muutamat olivat tosin tätä päätöstä vastustaneet, sanoen sen ennustavan +pahaa. Mutta toiselta puolen puhui sen puolesta Vuorelaisten ainainen +luonne ja tapa; sillä tätä nykyäkin vielä he yhä sekoittavat +jonkunlaista juhlallista iloa suruunsa ja jotakin surumielistä iloonsa. +Tämä ykstotinen, haaveksivainen kansa on vähemmin kuin muut +vastahakoinen muistelemaan rakkaita poismenneitänsä ja puhelemaan +heistä. Ei kuule ainoastaan nuorten (niinkuin muuallakin on tapana) +puhuvan siitä, kuinka kunnolliset ja kuinka hyvät heidän vanhempansa +olivat, jotka luonnon lain mukaan ovat heitä ennen lähteneet. Mutta +leskikin jokapäiväisessä puheessaan usein puhuu kadotetusta +puolisostaan, jopa -- se on vielä oudompi! -- vanhemmatkin usein +kehuvat hautaan vaipuneen lapsensa kauneutta tai uljuutta. Skotlannin +Vuorelaiset näkyvät katsovan ystäväin eroa kuolon kautta vähemmin +täydelliseksi, perinjuuriseksi kuin yleisesti muut kansat; he puhuvat +rakkaistaan, jotka ennen heitä ovat nurmen alle nukahtaneet, ikäänkuin +ne vaan olisivat lähteneet enneltä pitkälle matkalle, jolle he itsekin +pian menevät jäljestä. Hautajaisjuomingit, joita yleisesti koko +Skotlannissa oli tapa pitää, ei siis osan-ottajien mielestä tulleet +millään muotoa sopimattomasti vietetyksi, vaikka niihin tässä +tilaisuudessa yhdistettiin tervehdysjuhla nuorelle päällikölle. + +Sama alus, joka taannoin oli kuljettanut kuolleen hautaansa, nyt vei +nuoren Mac-Ian'in uuteen valtaansa. Soittoniekat nyt kaiuttivat +iloisimpia säveleitään terveisiksi Eachin'ille, yhtä hartaasti kuin ha +äsken vielä soittelivat surullisimpia nuottejansa hautaan +kuljetettavalle Gilchrist'ille. Jäljessä seuraavasta venesarjasta +kajahteli nyt ilo- ja riemuhuutoja noiden suruparahdusten sijasta, +jotka vielä juuri vähää ennen olivat herättäneet Tay-järven kaikuja. +Tuhannet äänet tervehtivät nyt nuorta päällikköä, joka seisoi aluksen +kokassa täysissä varuksissaan, nuoruuden, kauneuden ja voiman parhaassa +kukoistuksessa, juuri samassa paikassa, missä hänen isänsä ruumis äsken +makasi; hänen ympärillään kihisi nyt riemuitsevain ystävien joukko, +samoin kuin se silloin murhemielin oli kihissyt vainajan ympärillä. +Yksi vene kulki aina lähimpänä kunnia-aluksen takana. Tammiston Torkil, +harmaapäinen jättiläinen, oli siinä perimiehenä; soutamassa oli hänen +kahdeksan poikaansa, hekin kaikki kookkaammat tavallisia miehiä. +Niinkuin väkevä, suosittu hurttakoira, joka on vitjoista irti +päästetty, liehakoiten hyppelee ystävällisen herransa ympäri, niin +kasvatus-veljein vene kiiti päällikön aluksen ohitse milloin tältä, +milloin tuolta sivulta, ja kiersi kokan ympäri ikäänkuin hurjana +ilosta. Ja samassa he, siinäkin äsken vertaukseksi otetun hurttakoiran +kaltaisina, valppaalla kateudella estivät kaikkia muita veneitä yhtä +likelle lähenemästä, sillä kovalla, mistään lukua pitämättömällä +vauhdillaan olisivat he helposti voineet sysätä jokaisen tielleen +sattuvan kumoon. He olivat kasvattinsa valtaan-tulemisen kautta +nousseet suureen arvoon clan'issansa, ja osoittivat nyt tällä +vallattomalla, melkein peloittavalla tavalla osanottoaan päällikkönsä +kunniaan. + +Paljon jäljempänä, aivan toisellaisilla tunteilla, kumminkin mitä +yhteen siinä istuvaan tulee, kulki se vene, millä Simo Hanskuri +seurasi, lehmipaimen sekä yksi ukon pojista soutajinaan. + +"Jos meidän matkamme käy järven yläpäähän", sanoi hanskuri ystävälleen, +"niin meiltä menee siihen monta tuntia". + +Mutta samassa kun hän näin puhui, seisahtui kasvatusveljesten eli +_leichtach'ien_ vene päällikön käskystä juoksustaan, siksi kun +lehmipaimenen vene heidät saavutti. Silloin he viskasivat lähelle +nahkahihnan, jonka Niilo kiinnitti aluksensa kokkaan, ja sitten he taas +pistivät aironsa veteen; ja vaikka heillä nyt oli toinen vene omansa +perässä, he läksivät taas kiitämään pitkin järven pintaa melkein +samalla vauhdilla kuin ennenkin. Lehmipaimenen vene vedettiin eteenpäin +semmoisella voimalla, että oli pelko sen kokan painuvan veden alle tai +lähtevän erilleen muusta rungosta. + +Simo Hanskuri näki suurella huolella tämän kulun vallattoman vauhdin, +joka teki että veneen laita ainoasti oli tuuman tai parin verran veden +yli. Ja vaikka Niilo Lehmipaimen yhä vakuutteli, että se kaikki vaan +tehtiin hänelle erinäiseksi kunniaksi, toivoi hän sydämessään hartaasti +tämän matkan pian ja hyvin loppuvan. Niin se loppuikin, paljon pikemmin +kuin hanskuri luuli; sillä pitopaikka ei ollut kuin neljän virstan +päässä hautaussaaresta; tämä paikka oli siksi valittu, kun päällikön +sitten piti mennä kaakkoon päin, niin pian kun juhla oli loppunut. + +Täällä Tay-järven eteläpuolella tarjosi nyt sievä lahti ihanaa, +loistavaa hietikkorantaansa, johon oli helppo vetää veneet maalle. +Vähän ylempänä oli kuiva nurmikko, hiukan viherjöivä jo vuoden-ajan +mukaan, ja sen ympärillä kohosi korkeita, viidakkoreunaisia penkereitä, +joilla nähtiin ylelliset, juominkeja varten varustetut vieraanvarat. + +Vuorelaiset, jotka ovat kuuluisia kirvesmiehiä, olivat rakentaneet +pitkän juhlamajan, jonka alle parisataa miestä mahtui; paitsi sitä +nähtiin sen ympärillä suuri joukko pienempiä, luultavasti +makuupaikoiksi aiottuja huoneita. Pitosalin pielet, yhdistyshirret ja +kurkihirsi olivat kaikki honkapuusta, johon kuori oli jätetty. +Sivuseinät oli tehty myöskin honkapuisista laudoista sekä parsista, +joiden lomat oli täytetty havuilla, ja kattoon olivat mäet antaneet +runsaasti kanerviansa aineiksi. Tähän metsäläispalatsiin käskettiin +korkeimman-arvoiset miehet komeihin juhlapitoihin. Toiset, +vähempi-arvoiset saivat sijansa useampain, pitkien, vähemmällä huolella +rakennettuin katosten alla; ja taivas-alle asetettuin, turpeista tai +höyläämättömistä laudoista kyhättyin pöytäin ympäri keräytyi muu +lukematon joukko. Vähän syrjempänä nähtiin kyteviä sysiröykkiöitä sekä +palavia halkokasoja, joiden ympärillä lukemattomat keittäjät häärivät, +hyörivät, paholaisten kaltaisina, jotka elementissään työtä tekevät. +Mäenkupeesen kaivetut kuopat, joiden pohja oli peitetty kuumennetuilla +kivillä, olivat paistin-uuneina, missä summattomia raavaan, lampaan ja +metsäkauriin määriä paistettiin. Paikoin oli kokonaisia vuohia tai +lampaita puisissa vartaissa paistumassa; toisia palasiksi leikattuna, +oli kiehumassa kattiloissa, jotka olivat tehdyt heidän omista, +kokoon-ommelluista ja vedellä täytetyistä nahoistansa. Suuremmalla +huolella paistettiin toisin paikoin haukia, nieriäisiä, lohia kytevissä +kypenissä. Hanskuri oli jo ennenkin nähnyt monta juhlaa Vuorimailla, +vaan ei koskaan yhtään, jota varten kaikki oli varustettu tämmöisellä +metsäläistapaisella ylellisyydellä. + +Sangen vähän aikaa hänellä kuitenkin oli ihmetellä tuota näköä +edessänsä; sillä kohta kun he maalle olivat astuneet, ilmoitti +lehmipaimen vähän hämillään, että, koska ei heitä ollut käsketty +suureen majaan, johon hän näkyi toivoneen kutsuja, heidän pitäisi mitä +kiireimmin etsiä itselleen sija halvemmissa katoksissa. Hän alkoikin +jo viedä vierastansa sinnepäin; mutta samassa yksi päällikön +kasvatusveljistä, joka näkyi olevan edeskäypänä, häntä seisahdutti ja +kuiskasi hänelle jotain korvaan. + +"No niinhän minä arvelinkin", sanoi paimen, jonka sydän suuresti +helpoittui, "niinhän minä arvelinkin, että toki tään vieraan sekä minun +kaltaiseni virkamiehen piti saada sija ylimmässä pöydässä". + +He vietiin siis nyt suureen saliin, missä jo juhlavieraat olivat +täyttäneet useimmat paikat pitkien pöytien ääressä, joille palvelijat +par'-aikaa asettelivat runsaita, vaikka talonpoikaisia juhlavaroja. +Nuori päällikkö, vaikka hän epäilemättä näki hanskurin ja paimenen +astuvan sisään, ei tervehtinyt erikseen kumpaakaan ja heille +osoitettiin sijansa paljon alapuolelle suola-kopsaa -- se oli +summattoman suuri, vanhan-aikuinen hopea-astia, jota clani piti +ikäänkuin jonkunlaisena pyhänä kaluna, ja joka tuotiin esiin ja +käytettiin ainoasti juhlallisimmissa tilaisuuksissa, semmoisissa kuin +nykyisessä. + +Lehmipaimen, sijalleen istahtaessaan, virkkoi Simolle jotenkin +tyytymättömänä: "Ei ole ajat, niin kuin oli ennen, veikkonen. Hänen +isänsä, -- olkoon hänen sielunsa autuas! -- olisi puhutellut meitä +kumpaakin. Mutta tää nykyinen herra on oppinut huonoihin tapoihin +teissä Sassenach'eissa tuolla Alankomaalla". + +Tähän moitteesen ei hanskuri katsonut tarpeelliseksi vastata; sen +sijaan hän käänsi huomionsa sekä nahkoihin että muihin koristuksiin, +joilla salin seinät olivat sisältäpäin koristetut. Kaikkein enimmin +silmäänpistävät niistä oli joukko Vuoriston rautarengas-paitoja +teräskypärineen, sotakirveineen, kahdenkätisine miekkoineen, jotka +riippuivat korkealla, yhdessä kalliisti ja komeasti koristeltuin +kilpien kanssa. Jokainen rautapaita oli ripustettu hyvin valmistetun +metsäkauriinvuodan yli, jonka pohjalla ase paremmalta näytti ja samassa +myös oli varjeltu kosteudelta. + +"Nää tässä", kuiskasi lehmipaimen, "ovat Duhele-clan'in valittuin +taistelijain aseet. Niitä on yhdeksänkolmatta, niinkuin näet; Eachin +itse on kolmaskymmenes, ja hänellä on varuksensa tänään päällään, +muuten niitä olisi ollut kolmekymmentä. Eipä hän ole kuitenkaan saanut +niin kelvollista rautapaitaa vielä, kuin mitä hänellä pitäisi olla +Palmusunnuntaina. Ja nuot yhdeksän niin tavattoman suurta rautapaitaa +aseineen ovat aiotut Leichtach'eja varten, joista niin paljon apua +toivomme". + +"Entäs nuot kelpo metsäkauriin-nahat tuossa", virkkoi hanskuri, jonka +ammatti-into heräsi, kun hän näki niitä tavaroita, jotka hänen työhönsä +kuuluivat, "luuletko että päällikkö suostuisi ne myömään? Niitä +semmoisia yhä tarvitaan nahkaliivejä varten, joita ritarit pitävät +rautapaitansa alla". + +"Enkö minä jo varoittanut sinua", sanoi lehmipaimen, "ettet virkkaisi +mitään siitä asiasta?" + +"Rautapaidoista minä arvelinkin puhua", sanoi Simo. "Saanko luvan +kysyä, onko joku niistä meidän mainion perthiläisen asesepän, Wynd'in +Heikin käsi-alaa? + +"Taas olet väärälle tielle poikennut", virkkoi Niilo; "sen miehen nimi +vaikuttaa Eachin'in sydämeen aivan kuin tuuliaispää järven pintaan -- +ei kukaan ymmärrä mistä syystä". + +"Kyllähän minä arvaan", ajatteli hanskuri itsekseen, vaan ei +puhunutkaan sitä ajatustaan ilmi. Ja näin jo kaksi kertaa satuttuansa +puheen-aineisin, jotka pahaa mieltä nostivat, ei hän enää koettanut +kolmatta ainetta, vaan kävi käsiksi ruokaan, niinkuin kaikki muut hänen +ympärillään. + +Juhlan valmistuksista on jo tullut sen verran mainituksi, että lukija +saattaa nähdä ravinnon olleen aivan talonpoikaista laatua. Paraasta +päästä oli tarjona summattoman suuria lihapaloja, joita ahmatessa ei +liioin muisteltu par'aikuista paaston aikaa, vaikka useammat munkit +saaren luostarista läsnä-olollansa kunnioittivat ja pyhittivät pitoja. +Vadit olivat puusta, samoin myön vanteelliset haarikat, joista vieraat +joivat juomia niinkuin myös lihan lientä, jota pidettiin erin-omaisena +herkkuna. Samoilla astioilla syötiin myös kaikellaisia, Vuorelaisten +mielestä hyvänmakuisia maitoruokia. Leipää vaan oli niukasti näissä +pidoissa; yhtähyvin hanskuri sekä hänen saattomiehensä Niilo saivat +kukin pienen möykkynsä yksin-omaiseksi tarpeekseen. Syödessä -- +niinkuin muuten silloin oli tapa yli koko Britannian saaren -- +käyttivät vieraat puukkojansa tahi pitkiä tikarejansa, vähän huolien +siitä, että ne kenties olivat joskus tulleet käytetyiksi aivan +toisenlaiseen, veriseen tarpeesen. + +Pöydän peräpäässä seisoi tyhjä istuin, pari astinta korkeampi +permantoa. Sen yli kaaritteli rautatammen ja muratin oksista punottu +teltta; istuimen nojaan oli asetettu paljas miekka sekä valloilleen +laskettu lippu. Tämä oli ollut päällikkö-vainajan istuin, joka nyt +hänen kunniakseen vielä oli jätetty tyhjäksi. Eachin istui alemmalla +istuimella oikealla puolella tuosta kunniapaikasta. + +Lukija suuresti erehtyisi, jos hän tästä tähän-astisesta kertomuksesta +täytyisi päättää, että vieraat näissä pidoissa käyttivät itseänsä +nälkäisten susien tavalla, rynnäten noiden runsaitten vieraanvarain +kimppuun, jommoisia ei heille ollut usein tarjona. Ei, päinvastoin +Duhele-clani käytti itseänsä sillä kohteliaalla maltillisuudella sekä +arkatuntoisella huolella toistenkin tarpeista, joka niin usein tavataan +metsäläisissä, varsinkin jos he ovat sotaisia; sillä yleinen +kohteliaisuuden sääntöjen noudattaminen on heissä välttämättömän +tarpeellinen alinomaisen riidan, verenvuodatuksen sekä miestapon +estämiseksi. Vieraat kävivät istumaan niille paikoille, jotka Tammiston +Torkil, toimittaen juhlamestarin virkaa, heille määräsi; hän viittasi, +sanaakaan virkkaamatta, valkoisella kepillään jokaiselle sijansa. Niin +järjestykseen asetettuna odottivat vieraat kärsivällisesti heille +tulevaa ruokaa, jonka Leichtach'it heille kantoivat; heimokunnan +uljaimmat urhot ja etevimmät soturit saivat kaksinkertaisen määrän, +jolla olikin kunnianimi _bieyfir_ s.o. _miehen osa_. Varustettuansa +kaikki muut ruoalla, edeskäyvät itsekin istahtivat pöytään ja saivat +myös kukin tuommoisen miehen-osan. Vettä oli likellä jokaista vierasta, +ynnä myös salvetin virkaa toimittava kourallinen hienoja sammalia, niin +että, aivan kuin Itämaan pidoissa, saatiin jokaisen ruokalajin perästä +pestä kädet. Vieraitten huvitukseksi lausui heimokunnan runoniekka +ylistyksiä vainajasta ja ilmoitti clan'in toivot nuoren päällikön +rehoittelevasta voimasta. Myös luetteli hän heimonsa sukujohtoa, +johtaen sen kuuluisista Dalriadeista asti. Salissa soittivat paitsi +sitä harppumiehet, ulkona rakkopillit huvittelivat kansaa. Keskustelu +vieraitten kesken oli ykstotinen, hiljainen, kohtelias -- ei laskettu +kokkapuheita, paitsi vaan sangen pientä leikkiä, joka ei voinut muuhun +kuin silmänräpäyksen-aikuiseen hymyyn houkuttaa. Ei kuulunut kovempaa +melua, ei kiivasta väittelyä; sata vertaa enemmän pauhinaa oli Simo +Hanskuri kuullut killanjuhlissa Perth'issä, kuin mitä täällä parin +sahan Vuorelaisen riemuitessa syntyi. + +Ei edes juomatkaan viekoittaneet heitä säädyllisen ykstotisuutensa +rajain yli. Niitä oli useampaa lajia -- viiniä nähtiin ainoasti vähän +ja sitä tarjottiin vaan suurimmassa arvossa pidetyille vieraille, +joiden joukossa taas Simo Hanskurikin oli. Tämä viini sekä taannoinen +vehnämöykky olivat ainoat merkit siitä, että päällikkö hänet oli +huomannut; mutta Niilo Lehmipaimen, joka suuresti piti huolta herransa +vieraanvaraisuuden maineesta, kehui näitä merkkejä erin-omaisiksi +kunnian-osoitteiksi. Paloviina, joka sitten levisi niin yleiseksi +Vuoristossa, oli silloin vielä melkein tuntematon. Sitä tarjottiin +vähäisin määrin, ja se oli runsaasti sekoitettu sahramilla sekä muilla +ruohoilla, jotka tekivät sen pikemmin rohtoin kuin juhlajuoman +makuiseksi. Myöskin omenakaljaa sekä mettä nähtiin täällä; mutta olut, +jota oli täksi tilaisuudeksi suurin määrin laitettu ja joka sai +virtaella tulvana ilman mitään rajoitusta, oli yleisenä juomana; +sitäkin yhtähyvin juotiin kohtuullisuudella, joka nyky-ajan +Vuorelaisissa on paljon vähemmin tapana. Ensimmäinen malja, +joka syömisen päätyttyä juhlallisesti juotiin, oli omistettu +päällikkö-vainajan muistolle. Samassa kävi hiljainen humina ympäri +pöytäkunnan, kun kaikki lukivat siunauksensa, ja munkit, yhdistäen +äänensä, veisasivat ruumisvirren: _Requiem aeternam dona_ (anna heille +ijankaikkinen lepo). Nyt tuli tavaton äänettömyys, ikäänkuin jotain +erin-omaista olisi odotettu, ja sitten Eachin, rohkeasti ja +miehuullisesti, vaan samassa kuitenkin miellyttävällä nöyryydellä +noustuansa tuolle tyhjälle kunnia-istuimelle, lausui lujuudella ja +arvokkaisuudella: + +"Tämän istuimen sekä isäni perinnön vaadin omakseni -- Jumala sekä St. +Barr minua auttakoot!" + +"Kuinka aiot hallita isäsi lapsia?" kysyi eräs vanha mies, vainajan +setä. + +"Aion suojella heitä isäni miekalla ja antaa heille oikeutta isäni +lipun juurella". + +Vanhus nyt vapisevalla kädellään paljasti mainitun raskaan aseen ja +tarjosi, terästä pitäen, kahvan nuoren päällikön käteen. Samassa +Tammiston Torkil levitti clan'in lipun ja heilutti sitä useampia +kertoja Eachin'in pään yli, joka sill'-aikaa erin-omaisella +kätevyydellä ja sievyydellä sivalteli tuolla summattoman suurella +kalvalla ikään kuin lipun suojelukseksi. Vieraitten suusta kajahti +kimakka huuto, osoitukseksi että he omistivat päällikökseen +nuorukaisen, joka heiltä alamaisuutta vaati; eikä ollut nyt ketään, +joka tään kauniin, nopealiikkeisen nuoren miehen silmiensä edessä +nähdessään, olisi muistanut, että hänestä oli niin pahaa ennustettu. +Kun Eachin seisoi siinä, kiiltävässä rautapaidassaan, nojauneena +pitkään miekkaansa, sulavasti kiittäen ilmaa täyttävistä +tervehdyshuudoista täällä sisässä, tuolla ulkona, jokapaikassa +ylt'-ympärillä, Simo Hanskuria melkein epäilytti, oliko todella tuo +majesteetillinen herra tuossa sama poika-nulikka, jota hän niin usein +oli sangen vähillä kursauksilla kohdellut, ja hänen sydämessään nousi +vähän pelkoa, että siitä voisi tulla hänelle pahoja seurauksia. +Tervehdyshuutojen jälkeen kuului yhteinen soittokalujen rämähdys, ja +kalliot sekä metsät nyt kajahtivat harppuin sekä rakkopillein +riemusävelistä, samoinkuin äsken parkumisesta ja valitus-voivotuksesta. + +Liian pitkäksi tulisi, jos kertoisimme tämän tervehdysjuhlan loppuun +saakka, mainiten mitä kaikkia marjoja juotiin clan'in muinaisten +sankarein muistoksi sekä varsinkin niiden yhheksänkolmatta uljaan +urhoon kunniaksi, joiden piti ottaa osaa pian tarjoksi tulevaan +taisteluun nuoren päällikkönsä silmäin ja johdon alla. Runoniekat, +toimittaen myös profeetan virkaa, joka vanhastaan heidän ammattiinsa +kuului, uskalsivat vakuuttaa heille loistavaa voittoa, ja kuvasivat jo +ennaltaan, millä vimmalla sininen haukka -- Duhele-clan'in vaakunakuva +-- oli palasiksi repivä vuorikissan, joka oli Chattan'ien merkki. + +Päivä jo oli lähellä laskuansa, koska tamminen, hopeavanteinen +haarikka, lähtömaljaksi sanottu, pantiin kiertämään pöydän ympäri eron +merkiksi; kuitenkin oli jokaisen lupa, jos tahtoi, mennä toiseen majaan +juomingeita jatkamaan. Simo Hanskurin saatti Lehmipaimen pienoiseen +mökkiin, joka näkyi olevan ainoasti yhtä miestä vasten rakennettu; +siinä oli vuode laitettu kanervista sekä sammalista niin hyvin kuin +vuoden-aika salli, ja runsaat varat kaikellaisia pidoista tähteiksi +jääneitä herkkuja osoittivat, että mökin asujasta oli kaikin tavoin +huolta pidetty. + +"Älä jätä tätä mökkiä", virkkoi paimen, sanoen jäähyväisensä +ystävälleen ja holhotilleen; "tämä on sinulle aiottu lepopaikka. Mutta +tämmöisessä yleisessä sekamelskeessä ihmiset eksyvät pois sijaltansa, +ja kun mäyrä luolastansa ulos lähtee, pujahtaa kettu sisään". + +Simo Hanskurille tämä laitos oli varsin hauska. Hän oli päivän monesta +häärinnästä väsynyt ja halusi lepoa. Haukattuansa siis palasen, vaikkei +sitä nälkä oikeastaan olisikaan vaatinut, ja juotuansa tipan viiniä +suojelukseksi kylmää vastaan, hän mutisi hiljaa iltarukouksensa, kääri +viittansa ympärilleen ja laski itsensä pitkälleen vuoteelle, jonka +moninkertainen tottumus jo oli tehnyt hänelle tutuksi ja mukavaksi. +Ulkoa kyllä kuului alin-omainen humina ja surina, jopa joskus kovempi +hoilahduskin ilonpitoaan jatkavasta kansasta; vaan se ei kauan estänyt +hänen untansa; noin kymmenen minuutin kuluttua hän jo oli nukahtanut +niin syvään, kuin jos olisi maannut omassa sängyssänsä Curfew-kadun +varrella. + + + + +YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU. + + + Hän tytärtäni yhä muistelee. + + Hamlet. + +Kaksi tuntia ennen kukon laulua, heräsi Simo Hanskuri tutusta äänestä, +joka hänen nimeään mainitsi. + +"Mitä, Conachar!" vastasi hän, unestaan ylös kavahtain; "joko on aamu?" +Ja kun hän loi silmänsä ylöspäin, seisoikin sama mies, josta hän oli +unta nähnyt, nyt hänen edessään. Samassa eiliset tapaukset lensivät +hänen mielensä läpi, ja hän huomasi kummastuksella, että mies hänen +edessään olikin juuri siinä muodossa, jossa Simo hänet unissaan oli +nähnyt. Ei seisonut siinä mikään Vuorelais-päällikkö, rautapaita +ryntäillään, miekka kädessä, jommoisena Simo oli hänet edellisenä +iltana nähnyt; siinä seisoi Conachar niinkuin ennenkin Curfew-kadun +varrella, halvassa oppipojan puvussa, tamminen sauva kädessä. Kummitus +ei olisi voinut enemmän kummastuttaa meidän perthiläistä porvaria. Hän +ällisteli yhä vielä, kun nuorukainen käänsi hänen puoleensa lyhdyn, +jossa paloi palanen suo-puuta[34] ja vastasi heräävän hanskurin +huudahdukseen: + +"Juuri niin, Simo-vaari. Se on Conachar, joka tulee uudistamaan vanhaa +tuttavuuttamme tällä hetkellä, jolloin ei meidän keskusteluamme kukaan +voi huomata". + +Näin sanoen hän istahti kolmijalkaiselle jakkaralle, joka tässä, oli +istuimena, asetti lyhdyn viereensä permannolle, ja jatkoi +ystävällisimmällä tavalla: + +"Minä olen aikanani saanut maistaa teidän vieraanvarojanne, Simo-vaari +-- tottahan teiltäkään ei ole jäänyt mitään vajaa minun kodissani?" + +"Ei yhtään mitään, Eachin Mac-Ian", vastasi hanskuri -- Gaeliläisten +kielen ja tapain koristelemattomuus ei sallinut mitään liikoja +arvonimiä; "olipa se ateria liiankin hyvä täksi paaston ajaksi, ja +vielä enemmän liian hyvä minulle, sillä minua hävettää, kun muistan +minkälaista halpaa ravintoa teillä oli Curfew-kadun varrella". + +"Olipa se toki liiankin hyvä -- käyttääkseni teidän omia sanojanne", +vastasi Conachar, "laiskalle oppipojalle sekä herkkuihin +tottumattomalle nuorelle Vuorelaiselle. Mutta eilen, vaikka, niinkuin +luulen, olikin kyllin ruokaa, ettekö te, kunnon hanskuri, kuitenkaan +havainneet pientä kohteliaan vastaan-oton puutetta? Älkää vastaan +puhuko -- kyllä minä tiedän, että te sen huomasitte. Mutta minun +valtani kansassani on vasta alkavainen enkä saa kovin pian vetää heidän +huomiotansa olooni Alankomailla, jota en kuitenkaan koskaan voi +unohtaa". + +"Kyllä minä syyn siihen aivan hyvin ymmärrän", sanoi Simo; "siksi +olenkin vastenmielisesti, ainoasti hädän pakosta tullut tänne näin +aikaiseen käymään". + +"Vaiti, vaari, vaiti! Hyvä on että tulitte minun Vuorimaan-loistoani +katselemaan, niinkauan kuin se vielä paistaa. -- Jos taas käytte täällä +Palmusunnuntain perästä, niin Jumala ties ketä ja mitä te sitten +tapaatte näillä mailla, jotka nyt ovat meidän omamme! Metsäkissalla +saattaa silloin olla luolansa tässä, missä nyt Mac-Ian'in juhlasali +seisoo". + +Nuori päällikkö vaikeni ja puristi sauvansa ponnen huuliansa vasten, +ikään kuin estääksensä itseään enempää virkkamasta. + +"Ei hätää, Eachin", sanoi Simo sillä epävakaisella tavalla, jolla +lukuapitämättömät lohduttajat pyytävät vetää ystäväinsä huomiota pois +välttämättömästä vaarasta. + +"Kyllä _on_ hätää, ja perinjuurisen häviön pelkoa", vastasi Eachin; "ja +suuri miestappio on aivan varma. Minusta on vaan ihme, että isäni tähän +Albanyn herttuan viekkaasen ehdoitukseen suostui. Minä soisin että Mac +Gillie Chattan sopisi minun kanssani, ja että me, sen sijaan kun meidän +nyt pitää vuodattaa paraat veremme keskenämme, menisimme yhdessä +liitossa alas Strathmoren lääniin, tappamaan ja valloittamaan. Minä +ottaisin Perth'in valtaani, hän Dundeen, ja koko tuo avara Strath'in +lääni tulisi omaksemme hamaan Tay-lahdelle saakka. Sen valtaviisauden +olen oppinut teidän suustanne, Simo vaari, seisoessani teidän +takananne, vati kädessä ja kuullellessani teidän iltapuhettanne +pormestari Craigdallien kanssa". + +"Onpa kieli syystä sanottu vallattomaksi jäseneksi", ajatteli hanskuri. +"Olenhan ma itse näyttänyt paholaiselle valkiaa, osoittaakseni hänelle +tietä pahantekoon". + +Mutta ääneensä hän vaan virkkoi: "Nämät tuumat ovat liian myöhäiset". + +"Liian myöhäiset tosiaankin!" vastasi Eachin. "Taistelusopimus on +vahvistettu meidän puumerkeillämme ja sineeteillämme, ja Duhele- sekä +Chattan-clan'in palava viha on nyt molemminpuolisten kerskausten ja +soimausten kautta kiihtynyt sammumattomaksi leimuksi. Niin, aika on nyt +mennyt. -- Mutta kääntykäämme teidän asioihinne, Hanskuri-vaari. +Uskontonne tähden on teidän täytynyt paeta tänne, niin kertoi minulle +Niilo Lehmipaimen. Tosiaankaan en minä, joka tunnen varovaisuutenne, +olisi tietänyt arvata, että te voisitte joutua riitaan Äitinne Kirkon +kanssa. Mitä minun vanhaan tuttavaani, Klemetti-isään, tulee, hän on +niitä, jotka marttyyrinkruunua pyytämällä pyytävät, ja mielummin +halaisivat palavilla risukimpuilla ympäröittyä paalun, kuin +rakastavaista morsianta. Hän on oikein vaeltavainen ritari ja +taistelee, mihin vaan tulee, uskonnollisten ajatustensa puolustukseksi. +Hän on jo joutunut riitaan tuon Sibyllan-saaren munkkien kanssa jonkun +uskonkappaleen tähden. -- Oletteko te nähneet häntä?" + +"Olen", vastasi Simo; "mutta meillä oli varsin vähän puhetta +keskenämme, sillä meillä oli kiire". + +"Luultavasti hän kuitenkin puhui kolmannesta henkilöstä joka +luullakseni olisi totisempi uskonmarttyyri kuin te, älykäs porvari, tai +hän, toruileva saarnamies -- ja joka olisi sydämestäni tervetullut +tänne minun suojani alle? -- te olette hidas ymmärtämään ettekä huoli +arvata tarkoitustani -- teidän tyttärenne Katri?" + +Nämät viime sanat nuori päällikkö puhui Englannin kielellä, jolla hän +sitten jatkoikin puhetta, ikään kuin pelkäisi että joku häntä voisi +kuulla. Paitsi sitä tuntui hänessä joku ehdoton epäilys. + +"Katri-tyttäreni", sanoi hanskuri, muistaen mitä Klemetti-isä oli +hänelle virkkanut, "on hyvässä turvassa". + +"Mutta missä, kenen luona?" sanoi nuori päällikkö. "Ja miksikä hän ei +ole tullut teidän kanssanne? Ettekös te luule Duhele-clan'issa olevan +yhtä toimeliaita muijia kuin vanha Dorothea, joka ennen aikaan piti +minua Herran pelossa ja kurissa, ja jotka kelpaisivat passareiksi +heidän päällikkönsä entisen mestarin tyttärelle?" + +"Kiitoksia paljon", sanoi hanskuri, "en minä suinkaan epäile että +teillä on voimaa yhtähyvin kuin tahtoa suojelemaan sekä minua että myös +tytärtäni. Mutta eräs korkea-arvoinen rouva, ritari Charteris'in +ystävä, on antanut hänelle hyvän turvapaikan, mihin mennessä hän ei +tarvinnut vaivaloista matkaa rauhattoman, hävitetyn maan läpi". + +"Vai niin -- ritari Charteris", sanoi Eachin kylmemmällä, kuivemmalla +äänellä, "häneen teidän piti tietysti luottaa enemmän kuin muihin +ihmisiin. Hän on teidän hyvä ystävänne arvattavasti?" + +Simo Hanskuri olisi mielellään kurittanut tuota teeskelevää poikaa, +joka usein oli kolme kertaa päivässä saanut toruja siitä kun juoksi +ulos katselemaan ohitse-ratsastavaa ritari Charteris'iä. Mutta hän +hillitsi vastaamaan palavan kielensä ja sanoi vaan: "Ritari Charteris +on jo ollut seitsemän vuotta Perth'in kaupungin ylituomarina ja +luultavasti niin on yhä vielä, koska virkamiehiä meillä ei valita +paaston, vaan Pyhäinmiesten ajalla". + +"Voi, Hanskuri-vaari", sanoi nuorukainen taas ystävällisellä, lempeällä +tavalla, "te olette niin tottuneet näkemään Perth'issä nähtävää +komeutta ja prameutta, että meidän metsäläisjuhlamme niiden rinnalla +varmaankin teistä mahtoi näyttää vallan halvalta. Mitä te arvelitte +eilisestä juhlallisuudesta?" + +"Se oli jalo ja liikuttava", sanoi hanskuri, "varsinkin minulle, joka +olin tuttu teidän isänne kanssa. Ja kun te siellä seisoitte, miekkaan +nojauten, olin aivan kuin näkevinäni vanhan ystäväni Gilchrist +Mac-Ian'in kuolleista nousseena, jälleen uudessa nuoruudessa sekä +voimassa". + +"Minä tein tehtäväni uljaasti, eikö niin? Ja tuskin minussa mahtoi +näkyä jälkeäkään tuosta kurjasta oppipojasta, jota te niin usein -- +kohtelitte ansion mukaan". + +"Eachin'iä ei voisi tuntea entiseksi Conachar'iksi", sanoi hanskuri, +"enempää kuin lohta entiseksi lohenmulloksi, koska näiden sanotaan +olevan yhtä kalanlajia eri-ijällä, taikka kuin perhosta toukaksi". + +"Arveletteko te, että silloin kuin otin käteeni vallan, jota kaikki +naisväki rakastaa, olisin itsekin kelvannut neidon katsella? -- Suoraan +sanoen, mitä Katri olisi minusta arvellut, jos olisi minut nähnyt +tuossa juhlallisuudessa?" + +"Nyt tullaan likelle karia", arveli Simo Hanskuri itsekseen, "nyt tulee +taitavasti pitää perää, ettei haaksirikkoon jouduta". + +"Useimmat vaimo-ihmiset ihaelevat komeutta, Eachin; mutta siitä +säännöstä on luullakseni tyttäreni Katri poikkeus. Hän iloitsisi +entisen kumppalinsa hyvästä onnesta; mutta hänen silmissään ei olisi +komea Mac-Ian, Duhele-clan'in päällikkö, enempää kuin mitä orpo +Conachar jo oli". + +"Hän on aina ollut jalomielinen, omaavoittoa pyytämätön", sanoi nuori +päällikkö. "Mutta te itse, vaari, olette maailmaa kokeneet monta vuotta +enemmän kuin hän; te paremmin käsitätte mitä valta ja rikkaus voivat +tuottaa niille, kellä ne ovat. Puhukaa suoraan, -- mitä te sanoisitte +siitä, jos näkisitte Katrinne seisovan tuossa tuon kunniateltan alla, +missä hänellä olisi sata vuorta valtansa alla, kymmenentuhatta +hartaasti kuuliaista alamaista -- ja jos, kaikkein niiden etujen +hinnaksi, hänen kätensä olisi annettu sen miehen käteen, joka rakastaa +häntä yli kaiken muun maailman?" + +"Te tarkoitatte, että se olisi annettu teidän omaan käteenne, +Conachar?" + +"Niin, sanokaa minua vaan Conachar'iksi -- se nimi on mulle rakas, +koska sillä nimellä olin tuttu Katrille". + +"Suoraan puhuen siis", vastasi hanskuri, koettaen tehdä vastauksensa +niin vähän loukkaavaksi kuin suinkin mahdollista, "minun hartain +toivoni olisi, että Katri ja minä saisimme istua täydessä turvassa +omassa matalassa majassamme Curfew-kadun varrella, missä Dorothea olisi +ainoa alamaisemme". + +"Ja Conachar-parka saisi olla toisena alamaisena, eikö niin? Ettehän +toki hennoisi jättää häntä tänne yksinäisessä komeudessaan kuihtumaan?" + +"En minä ole niin pahansuopa vanhoille ystävilleni, Duhele-clan'ille", +sanoi hanskuri, "että tahtoisin tällä vaaran hetkellä ryöstää heiltä +uljasta, nuorta päällikköä -- päällikköä, joka nyt pian tulevassa +taistelussa on heidän etupäässään saava niin suuren sankarinmaineen". + +Eachin puri huultansa, hillitäkseen närkästystänsä, ja vastasi: +"Sanoja, sanoja vaan -- tyhjiä sanoja, Simo-vaari. Te pelkäätte +Duhele-clan'ia enemmän kuin sitä rakastatte, ja te luulette heidän +kauheasti vimmastuvan, jos heidän päällikkönsä perthiläisen porvarin +tyttären naisi". + +"Ja jos sitä pelkään, Eachin Mac-Ian, eikö siihen ole minulla täysi +syy? Mitä on tullut samallaisista sopimattomista naimisliitoista +Mac-Callanmoren, ja mahtavain Mac-Lean'ien, vieläpä Saariston +Herrojenkin suvussa? Mitä muuta on ikinä tullut niistä, paitsi +avioero, perinnönluovutus -- joskus kovempikin kohtalo -- sille +kunnianhimoiselle, joka säätyänsä korkeammalle pyrki? Te ette +kuitenkaan voisi antaa papin vihkiä itsenne yhteen lapseni kanssa; te +voisitte vaan ottaa hänet puolisoksenne vasemmalla kädellä -- vaan +minä", hän hillitsi hänessä nousevan kiivastuksen ja lopetti, "minä +olen kunniallinen, vaikka halpasäätyinen, porvari, ja näkisin tyttäreni +mieluummin minun säätyiseni porvarin epäilemättömästi laillisena +aviopuolisona, kuin kuninkaankin, annas olla vaikka lailliseksi +myönnettynä jalkavaimona". + +"Minä aion vihittää itseni yhteen Katrin kanssa papin kautta sekä koko +maailman nähden -- alttarin sekä Ionan saaren mustien kivien edessä!" +sanoi tulinen nuorukainen. "Hän on minun nuoruuteni rakkaus, eikä ole +olemassa yhtään kunnian ja uskonnon sidettä, jolla en tahtoisi +kiinnittää itseäni häneen! Olen jo vähän kuulustellut kansani +mielipiteitä. Jos vaan me pääsemme voitolle -- ja jos vaan voin toivoa +että Katri tulee omakseni, me _pääsemme_ voitolle -- sydämessäni sen +tunnen -- on kansani rakkaus oleva niin kokonaan minun vallassani, että +jos minulle sattuisi mieleen ottaa itselleni vaimo vaikka +vaivaishuoneesta, he häntä tervehtisivät tervetulleeksi aivan kuin +olisi hän Mac-Callanmoren tyttäriä. -- Mutta te hylkäätte minun +tarjomukseni?" kysyi Eachin tylysti. + +"Te panette suuhuni loukkaavia sanoja", vastasi vanhus, "ja kenties +sitten vielä rankaisettekin niistä; sillä olenhan minä kokonaan teidän +vallassanne. Mutta minun luvallani ei tyttäreni koskaan ole menevä +muulle kuin minunsäätyiselleni miehelle. Hänen sydämensä pian särkyisi +niissä alin-omaisissa sodissa ja verenvuodatuksissa, jotka teidän +tilassanne ovat välttämättömät. Jos te todella häntä rakastatte, ja +muistatte kuinka hän kaikkea riitaa ja tappelua kammoo, ette voi +itsekään suoda häntä osalliseksi noihin sodan kauhistuksiin, joissa +teidän, samoin kuin isännekin, tulee pakko lakkaamatta elää. Valitkaa +itsellenne puoliso Vuorelaispäällikköin taikka tulisten Alankomaan +aatelisherrain tyttäristä, poikani. Te olette kaunis, nuori, rikas, +korkeasäätyinen ja mahtava; ei teidän kosimisenne siis ole turha oleva. +Te voitte helposti löytää puolison, joka on teidän kanssanne iloitseva +voitoistanne ja lohduttava teitä tappioitten perästä. Katria voitot +kuin tappiotkin yhtä paljon kauhistuttaisivat. Soturilla pitää olla +teräskinnas -- vuohennahkainen hansikka olisi hänen kädessään repaleina +yhden tunnin päästä". + +Musta pilvi synkistytti nuoren päällikön kasvoja, joista äsken vielä +oli semmoinen tulisuus paistanut. + +"Hyvästi sitten", sanoi hän, "ainoa toivoni, joka olisi voinut saattaa +minut maineesen ja voitolle!" Hän oli hetkisen aikaa ääneti, syviin +mietteisin vaipuneena, silmät maahan päin luotuna, pää kumarruksissa, +käsivarret ristissä rinnan päällä. Viimein hän irroitti kätensä ja +virkkoi: "Isä -- sillä isä te olette olleet minulle -- minä aion +virkkaa teille salaisuuden, järki ja ylpeys kyllä kieltävät minua +puhumasta, mutta sallimus käskee, ja häntä täytyy totella. Minä aion +ilmoittaa teille syvimmän, sisimmän salaisuuden, minkä ikinä joku mies +on toiselle ilmoittanut. Mutta, varokaa -- loppukoon tämä meidän +keskustelumme tavalla tai toisella -- varokaa ettette koskaan virka +puolta sanaakaan siitä, mitä nyt aion teille uskoa. Sillä jos niin +tekisitte, niin minulla, vaikka sen olisitte tehneet kaikkein +syrjäisimmässä kaikista Skotlannin sopukoista, olisi sielläkin korvat, +jotka sen kuulisivat, ja käsi sekä väkipuukko, jotka petturin sydämen +löytäisivät. -- Minä olen -- mutta se sana ei tahdo päästä ulos +suustani!" + +"Älkää sitä puhuko sitten", sanoi varovainen hanskuri. "Salaisuus ei +ole enään salaisuus, kun se kerran omistajansa huulten välitse on ulos +tullut; enkä minä huoli kuulla asiaa, joka on niin vaarallinen kuin te +uhkaatte". + +"Niin, mutta minun täytyy se puhua ja teidän täytyy se kuulla", sanoi +nuorukainen. "Olettehan te, vaari, tällä sotien ajalla varmaan itsekin +joskus olleet soturina?" + +"Yhden kerran vaan", vastasi Simo, "kun Eteläläiset[35] meidän kaunista +kaupunkiamme piirittivät. Minua käskettiin puolustukseen osaa-ottamaan, +niinkuin olin velvollinen kaikkein muitten ammattilaisten tavalla, +joiden tulee kaupunkiansa vahtia ja varjella". + +"Ja miltä tuntui teistä silloin?" kysyi nuori päällikkö. + +"Mitä se tähän nykyiseen asiaan kuuluu?" kysyi Simo jollakin +kummastuksella. + +"Paljon, muuten en olisi niin kysynyt", vastasi Eachin sillä +ylpeydellä, joka hänessä aika ajoin ilmaantui. + +"Vanha mies mielellään rupeaa puhelemaan vanhoista ajoista", sanoi +Simo, joka, hetkisen arveltuansa, ei ollut vastahakoinen poikkeemaan +toiseen puheenaineesen, joka saattoi hänen tyttärensä unohduttaa, "ja +totta tunnustaen, ei tuntunut sydämessäni mitään siitä toivokkaasta +uskalluksesta, jopa ilosta, jolla olen nähnyt monen muun miehen menevän +tappeluun. Minun elämäni ja ammattini olivat rauhallista laatua, ja +vaikka en ole ollut miehuutta vailla, milloin sitä oli tarvis, ei ole +minulla koskaan ollut yötä niin unetonta kuin ennen tuota tappelua. +Sydäntäni ahdistivat kuulemani tarinat ja totta ne olivatkin -- noista +Englannin joutsimiehistä -- että heillä on kyynäränpituiset nuolet, ja +joutset kolmatta osaa pitemmät kuin meidän. Jos joskus hiukan nukahdin +ja joku olkikorsi vuoteessani vähänkin pisti, niin kavahdin hereille, +siinä luulossa että jo englantilainen nuoli vapisi kupeessani. Aamulla, +kun liika uupumus juuri oli minut uneen vaivuttanut, herätti minut +hätäkellon ääni, joka meitä porvareita vallille kutsui -- eikä ole +koskaan ennen eikä myöhemmin sen heliseminen korviini kuulunut niin +ruumiskelloin kaltaiselta kuin silloin". + +"Jatkakaa -- kuinkas sitten kävi?" kysyi Eachin. + +"Minä pukeusin varuksiini", sanoi Simo, "semmoisiin kuin minulla oli +-- otin siunauksen äidiltäni, rohkeamieliseltä vaimolta, joka minulle +puhui isäni urhotöistä meidän kauniin kaupunkimme palveluksessa. Siitä +sydämeni sai rohkeutta, ja vielä rohkeammaksi tulin, kun seisoin +toisten ammattilaisten joukossa; me olimme kaikki joutsimiehiä, sillä, +niinkuin te tiedätte, Perth'in porvarit ovat sen aseen käyttämisessä +taitavat. Meidät asetettiin sinne, tänne pitkin muuria, ja joukkoomme +tuli myös useampia ritareita sekä knaappeja vahvoissa rautavaruksissa. +He olivat vallan uljaat näöltänsä, kenties luottaen rautapukuunsa, ja +ilmoittivat meille, paremmaksi kehoitukseksi muka, hakkaavansa +miekoillaan, sota-kirveillään maahan jokaisen, joka yrittäisi paikaltaan +väistyä. Minä sain sen ystävällisen vakuutuksen vanhan Kinfauns'in +sankarin suusta -- siksi sanottiin nykyisen hyvän ritari Charteris'in +isää, silloista ylituomariamme. Hän oli Punaisen Rosvon, ritari Tuomas +Longuevillen pojanpoika ja kyllä mies pitämään sanansa, jonka hän puhui +minulle erittäin; sillä tuon unettoman yön jälkeen mahdoin näyttää +tavallista kalpeammalta; ja paitsi sitä olin vasta nuori poika." + +"Ja lisäsikö hänen kehoituksensa teille pelkoa vai rohkeutta?" kysyi +Eachin, joka hyvin tarkasti kuulteli. + +"Rohkeutta se lisäsi", vastasi Simo; "sillä luullakseni ei mikään muu +voi saattaa miestä niin rohkeaksi kauempana edessä olevaa vaaraa +vastaan menemään, kuin se tieto, että on toinen vaara aivan likellä +takana, joka häntä eteenpäin pakoittaa. No niin -- minä nousin siis +vallille jokseenkin hyvällä rohkeudella, ja minut asetettiin muutamien +toisten kanssa Vahtitorniin, koska minua pidettiin hyvänä +joutsimiehenä. Mutta kävipä kylmä väristys selkäpiitäni myöten, kun +näin Englantilaisten marssivan rynnäkölle hyvässä järjestyksessä, +kolmeen lukuisaan parveen jaettuina, joutsimiehet etumaisina, ritarit +takana. He lähenivät lähenemistään, ja muutamat meistä olisivat +ruvenneet heitä ampumaan, mutta se oli ankarasti kielletty; meidän +täytyi siis olla liikahtamatta, suojellen itseämme rintasuojan takana +miten paraiten osasimme. Kun sitten Eteläläiset järjestivät pitkän +sotarintansa riveihin, niin että joka mies ikään kuin taikavoimalla +siirtyi paikalleen, ja kun he asettivat eteensä suojakseen suuria +kilpiä, tuntui minussa taas tuommoinen outo hengen-ahdistus sekä halu +mennä kotiin ryyppyä ottamaan. Mutta kun samassa viereeni vilkaisin, +näin kunnian-arvoisen Kinfauns'in sankarin par'-aikaa virittävän +joutsipyssyä, ja silloin arvelin että olisi surkea, jos hänen tulisi +tuhlata nuolensa uskolliseen Skotlannin mieheen, kun tuolla oli niin +paljon Englantilaisia ammuttavana. Näin pysyin siis paikallani, joka +olikin sangen mukava, kahden muurin kulmassa. Englantilaiset sitten +astuivat vielä likemmäksi ja vetivät joutsensa vireesen ei rintaa +vasten, niinkuin teidän Vuorelaiset, vaan korvan juurelle -- ja, +samassa he lennättivät koko parven pääskysenhäntiä, ennen kuin me edes +kerkesimme hyvää Anterusta avuksemme rukoilla. Minä vilkutin silmiäni, +kun näin heidän noin pinnistävän jänteitänsä, ja luullakseni vavahdin, +koska nuolet tulla rapsahtivat vallia vasten. Mutta kun katsahdin +ympärilleni enkä nähnyt ketään muuta haavoitettua, paitsi Jussi +Squallit'ia, kaupungin julistusmiestä, niin rohkeni sydämeni ja minä +laukaisin vuorostani hyvällä halulla ja tarkalla tähtäämisellä. +Pikkuinen mies, jota olin tähdännyt, juuri kun hän hiukan oli +kurkistanut ulos kilpensä takaa, kaatui, nuoli olkapäässänsä. 'Oikeaan +paikkaan neulasi pistit, Simo Hanskuri!' huusi minulle ylituomari. -- +'St. Johannes avuksi omalle kaupungilleen, hyvät ammattiveljeni!' +huusin minä, vaikka vasta oppipoika. Ja, uskokaa pois vaan, koko sitten +jatkuvassa taistelussa, joka päättyi sillä että vihollinen pois +vetäytyi, minä vetelin joustani vireesen ja lennättelin nuoliani yhtä +huolettomasti kuin jos olisin pilkkutauluun ampunut, enkä ihmisiä. +Tästä sain jokseenkin hyvän maineen, ja perästäpäin olen aina arvellut, +että hädän tuleen -- sillä huvia ei minulla siitä koskaan ole ollut -- +olisin käyttänyt itseäni niin etten hyvää mainettani jälleen olisi +kadottanut. -- Se on kaikki, mitä voin kertoa kokemuksestani sodassa. +Olenhan minä muuten ollut joskus toisissakin vaaroissa, joita aina +olen pyytänyt välttää niinkuin viisas mies, vaan, jos ne olivat +välttämättömät, olen käynyt niihin aika miehen tavoin. Muulla lailla ei +mikään mies voi elää eikä pitää päätänsä pystyssä täällä Skotlannissa". + +"Minä ymmärrän teidän kertomuksenne", sanoi Eachin; "mutta vaikea +tullee minun saada teitä uskomaan, mitä minulla nyt on sanottavaa, +siihen nähden mitä sukua olen ja varsinkin että olen sen miehen poika, +jonka me tänään olemme hautaan laskeneet -- hyväpä on että hän makaa +siinä, missä hän ei koskaan saa kuulla, mitä te nyt! Katsokaas, +Simo-vaari -- tää puupala kädessäni lyhenee ja tummenee; parin minuutin +kuluttua se on sammunut -- mutta ennenkuin se sammuu, on se inhottava +asia ilmipuhuttu. Simo vaari, minä olen -- pelkuri! -- Nyt se on +viimein ilmipuhuttu, ja minun häpeäni salaisuus on toisen miehen +tiedossa!" + +Nuorukainen vaipui kokoon ikään kuin tainnoksiin; niin häntä raukaisi +sielunsa tuska tuota ilkeää tunnustusta tehdessä. Hanskuri, täynnä +pelästystä ja surkuttelevaisuutta, pyysi saada Eachin'ia tointumaan, +joka häneltä onnistuikin, vaan ei yhtä hyvin nuorukaisen +rauhoittaminen. Eachin peitti kasvonsa käsillään, ja kyyneleet vuosivat +virtana, katkerasti hänen silmistänsä. + +"Pyhän Neitsyen tähden rauhoittukaa", virkkoi vanhus, "ja peruuttakaa +tuo ilkeä sana! Minä tunnen teidät paremmin kuin te itse -- te ette ole +mikään pelkuri, ainoasti nuori ja kokematon, ja teillä on vähän liian +liukas mielenkuvitus, että voisi vielä olla partasuun uroon luja +miehuus. Jos kuulisin jonkun muun miehen sanovan semmoista teistä, +Conachar, niin minä sen ajaisin valeeksi -- te ette ole pelkuri -- +olenhan nähnyt tulisia säkeniä singahtavan teistä monesti sangen +vähästäkin syystä". + +"Ylpeyden ja närkästyksen säkeniä!" sanoi onneton nuorukainen. "Mutta +silloin näitte niiden takana lujuuden, joka ne olisi kannattanut? +Säkenet, joista te puhutte, singahtelivat pelkurimaiseen sydämeeni +niinkuin jäälohkareesen, joka ei millään tavoin voi syttyä. Jos +loukkaantunut ylpeyteni yllyttikin minua sivaltamaan, sydämeni heikkous +kohta taas taivutti minut pakoon menemään". + +"Se oli tottumuksen puutetta", sanoi Simo; "muurien yli kiipeemällä +pojat ensin oppivat jyrkästä vuorenseinästä ylös kiipeemään. Voittakaa +pienillä kahakoilla -- harjoitelkaa joka päivä maanne aseitten +käyttämistä sotaleikissä kumppaleinne kanssa". + +"Ja kuinka kauan minulla muka on aikaa siihen?" huudahti nuori +päällikkö, vavahtain, ikään kuin joku kauhistava näkö olisi ilmautunut +hänen eteensä. "Kuinka monta päivää on enää tästä nykyisestä päivästä +Palmusunnuntaihin, ja mikä sitten on tarjona? -- Aidattu tanner, josta +ei kukaan pääse pois, enempää kuin karhu-parkakaan paalusta, mihin +se on kiinni kytketty. Kuusikymmentä elävää miestä, paraat ja +urhoollisimmat -- yksi ainoa poisluettuna -- jotka Albion voi lähettää +alas vuoriltansa, seisoo siinä, janoten toinen toisensa verta; ja +kuningas aatelisherroinensa sekä monta muuta huutajaa lisäksi istuvat +ympärillä ikään kuin teaterissa, läsnä-olollaan yllyttäen taistelijain +pirullista vimmaa! Sivallukset kalskahtelevat, veri vuotaa yhä +paksumpana, kovempana, punaisempana virtana -- he syöksevät toinen +toisensa kimppuun niinkuin hurjana -- he raatelevat toinen toistaan +niinkuin metsän pedot -- omien kumppalien jalat tallaavat haavoitetut +kuoliaksi! Verivirta viimein alkaa ehtyä, kädet raukeavat, vaan ei +sittenkään saa olla sovintoa, ei aselepoa, ei huoahdusta, niin kauan +kuin yksikään noista vaivaisista vielä on hengissä! Siinä ei ole +puhetta mistään kyykkimisestä vallinkulman takana, ei nuolien +lennättämisestä kaukaa -- siinä tulee olemaan käsi kättä vastaan, siksi +kun kädet ei enää jaksakaan nousta ja jatkaa sitä kauheata taistelua! +-- Jos semmoinen taistelu jo on niin kauhistava mielikuvituksessa, +miltä se, luulette te, on tuntuva todellisuudessa?" + +Hanskuri oli ääneti. + +"Minä kysyn toistamiseen: mitä te arvelette?" + +"En voi muuta kuin surkutella teitä, Conachar", sanoi Simo. "Kova onni +se on, että olette korkean suvun vesa -- jalon isän poika -- syntynyt +uljaan sotajoukon johtajaksi -- ja että kuitenkin olette vailla tai +luulette olevanne -- sillä aina vielä toivon vian vaan olevan liian +herkässä mielenkuvituksessa, joka muotoa liioittelee -- luulette +olevanne vailla tuota rohkeutta, mikä nähdään jokaisessa +tappelukukossa, joka on ohrakourallisen arvoinen, jokaisessa koirassa, +joka on ruokavadillisen arvoinen. Mutta kuinkapa te, kun tiesitte +kykenemättömyytenne tuohon tappeluun, juuri äsken tarjositte +tyttärelleni osallisuutta hallitusvallassanne? Se valta tietysti +riippuu tuosta tappelusta, eikä Katri siinä voi teitä auttaa". + +"Te erehdytte, vanha mies", vastasi Eachin. "Jos Katri suosiolla +katsoisi minun harrasta rakkauttani, niin se tieto tekisi että menisin +vihollisten riviä vastaan tulisena kuin sota-orit. Sydämeni heikkouden +tunto kyllä on aivan masentavainen, vaan se tieto, että Katri olisi +katsomassa, karkaiseisi voimani. Luvatkaa vielä -- voi luvatkaa vielä, +että hän tulee mun omakseni, jos tuossa taistelussa pääsemme voitolle, +niin ei itse Wynd'in seppäkään, vaikka hänen sydämensä on samaa +metallia kuin hänen alaisimensa, ole koskaan mennyt taisteluun +kepeämmällä sydämellä kuin minä olen menevä! Toinen voimallinen tunne +on voittava toisen". + +"Se on hullutusta, Conachar. Eikös teidän etunne, teidän kunnianne, +teidän sukunne voi nostaa rohkeuttanne yhtä paljon kuin mustakulmainen +tyttönen? Hyi hävetkää!" + +"Te puhutte minulle samaa, mitä itsekin olen itselleni puhunut -- mutta +turhaan", sanoi Eachin huoaten. "Arka metsäkauris tulee vaan illoin +hurjaksi ja vaaralliseksi, kun se pääsee naaraansa pariksi. Onko siihen +luonteeni syynä -- vai, niinkuin meidän vuoriston akat puhuvat, tuon +valkoisen emäkauriin maito -- vai rauhallinen kasvatukseni sekä ankara +kuri teidän luonanne -- vai, niinkuin te luulette, liian vilkas +mielenkuvitus, joka kuvaa vaaraa vielä vaarallisemmaksi, +kauhistavammaksi kuin se todella on -- sitä en voi sanoa. Mutta minä +tiedän, mitä sydämessäni on, ja -- niin, ilmi se täytyy puhua! -- +pahoin pelkään sen tunteen olevan mahdottoman voittaa. Siksi minä, jos +vaan sillä ehdolla saisin teidät toivooni suostumaan, nytkin vielä +kääntyisin keskitieltä, luopuisin arvostani ja siirtyisin johonkuhun +halpaan ammattiin". + +"Mitä, tahtoisitteko te vai hanskuriksi ruveta, Conachar?" sanoi Simo. +"Onpa tää vielä kummempaa kuin mitä St. Crispinuksesta tarinoidaan. Ei +ei, teidän kätenne ei ollut siihen luotu -- en anna teille enää mitään +metsäkauriin nahkoja pilattavaksi". + +"Älkää leikkiä laskeko", sanoi Eachin; "minä puhun täyttä totta. +Vaikken minä työtä osaa tehdä, toisin kanssani tarpeeksi elämisen +varoja. He kyllä sitten julistaisivat minut petturiksi sotatorvillaan, +rakkopillillään -- vaan tehkööt niin -- Katri on sitä paremmin +rakastava minua, kun olen verenvuodatuksen tieltä poikennut rauhan +tielle. Ja Klemetti-isä on opettava meitä anteeksi antamaan maailmalle, +kun se meille on viskaava koskemattomat vihansa. Minä olisin silloin +onnellisin miehistä -- Katri saisi kaikki nautinnot, jotka rajaton +rakkaus hänelle voi hankkia; hänen ei silloin tarvitsisi nähdä noita +kauheita näköjä ja meluja, jotka teidän aikomassanne sopimattomassa +avioliitossa tulisivat hänelle osaksi. Ja te, hanskuri-vaari, +istuisitte takan ääressä onnellisimpana, enimmin kunnioitettuna +miehenä, joka ikinä -- --" + +"Vaiti, Eachin -- vaiti, olkaa niin hyvä!" keskeytti hanskuri. "Tää +puupala, jonka kanssa meidän keskustelumme täytyy loppua, on jo palanut +vallan lyhyeksi, ja minä nyt tahtoisin myös puhua sanan vuorostani, +sillä suoruus on aina paras. Se saattaa teitä harmittaa, kenties +vimmastuttaa, vaan minun täytyy kerrassaan tehdä loppu noista kaikista +mielenkuvitelmista näillä sanoilla: Katri ei koskaan voi tulla teidän +omaksenne. Kinnas annetaan sanan pantiksi, ja minun ammattini +harjoittajan pitäisi siis vielä vähemmin kuin muiden ihmisten rikkoa +sanansa. Katrin käsi on poisluvattu -- luvattu miehelle, jota te +kenties vihaatte vaan jota ette kuitenkaan voi olla kunnioittamatta -- +Heikki Asesepälle. Tämä avioliitto on sopiva molempain säätyyn katsoen, +on molempain tahdon mukainen, ja minä siihen olen antanut +suostumukseni. Paras on puhua suu puhtaaksi kerrassaan -- suuttukaa +kiellostani kuinka pahasti suuttunettekin -- olenhan minä kokonaan +vallassanne. -- Vaan sanaani ette te millään muotoa saa minua +rikkomaan". + +Hanskuri puhui näin lujasti, siitä syystä kun kokemuksesta tiesi, että +hänen entinen oppipoikansa, vaikka hyvin närkäs, kuitenkin tavallisesti +taipui, lujan, järkähtämättömän päätöksen nähtyään. Yhtähyvin Simo +samalla muisti missä paikassa hän nyt oli ja jollakin pelolla näki +kuinka sammuvan liekin vielä kerta leimahtaissa ja valon sädettä +Eachin'iin luodessa, nuorukaisen kasvot olivat kalmankelmeät, kuinka +silmänsä pyörivät päässä aivan kuin hullun, koska hurjuuden puuska on +tulossa. Liekki kohta jälleen vaipui ja sammui, ja Simo silmänräpäyksen +aikaa oli siinä pelossa, että hänen tulisi puolustaa henkeänsä tätä +nuorukaista vastaan, jonka hän tiesi vimmapäissään olevan varsin hetaan +väkivaltaisiin tekoihin, vaikka kyllä hänen heikko luonteensa ei kauan +aikaa voinut jatkaa mitä vimma oli alkuun pannut. Mutta pian lohdutti +häntä Eachin, joka langenneella, muuttuneella äänellä mutisi: + +"Olkoon se, mitä tänä yönä puhuttiin, unohdettu ijäksi. -- Parempi +olisi teidän kaivaa oma hautanne kuin puhua se ilmi". + +Näin puhuen hän avasi mökin oven, niin että yksi kuun säde sisään +pääsi. Poismenevän päällikön ruumis vilahti tämän säteen poikki, sitten +ovi lyötiin kiinni ja huone jälleen jäi pimeyteen. + +Simo Hanskurin sydämessä tuntui suuri helpoitus, koska tämä vaarallinen +keskustelu näin rauhallisesti oli päättynyt. Mutta hän nyt syvästi +surkutteli kasvattinsa Eachin Mac-Ian'in onnetonta tilaa. + +"Poika-raukka", sanoi hän itsekseen, "hänen kun piti nousta tuolle +korkealle paikalle ainoasti siksi, että isän jälkeen tulee syöstyksi +siitä alas häpeällä! Mitä hän minulle puhui, sen jo osaksi ennalta +tiesin; sillä usein olin huomannut Conachar'in olevan kärkkäämmän +sanasotaan kuin käsikahakkaan. Mutta tuota, kaikkea voimaa masentavaa +sydämen-heikkoutta, jota ei häpeä eikä pakko saa voitetuksi, en minä, +vaikken suinkaan ole mikään William Wallace, voi käsittää. Ja että +hänen sitten piti kosia tytärtäni, ikäänkuin muka morsiamella pitäisi +olla rohkeutta sekä itsensä että vielä sulhasenkin varalle! Ei, ei -- +Katrin pitää tulla vaimoksi miehelle, jolle hän voi sanoa: 'Mieheni, +armahda vihollistani!' -- ei semmoiselle, jonka puolesta hänen tulisi +huutaa: 'Jalo vihollinen, armahda minun puolisoani!'" + +Väsyneenä näistä kaikista mietteistä vanhus viimein nukahti uneen. +Aamulla häntä ystävänsä lehmipaimen herätti ja jokseenkin langenneella +nenällä ehdoitti että palattaisiin hänen kotiinsa tuonne nurmikolle +joen niskassa. Paimen pyysi anteeksi, ettei päällikkö tänä aamuna +joutanut päästää Simoa puheilleen, koska oli niin paljon puuhaamista +läheisen taistelun tähden. Eachin Mac-Ian oli arvellut olon tuolla joen +niskassa turvallisimmaksi hanskurille -- ja oli käskenyt kaikin tavoin +pitää huolta hänen suojeluksestaan sekä tarpeistaan. + +Tästä huolenpidosta lehmipaimen laveammaltakin puhui, ettei laiminlyöty +kohteliaisuus niin paljon tuntuisi, kun päällikkö näin lähetti pois +vieraansa, häntä puheilleen päästämättä. + +"Hänen isänsä oli taitavampi", murisi paimen. "Mutta missä hän olisi +ihmistapoihin oppinutkaan, se poika-rukka, hän kun on kasvatettu +Perth'in poroporvarein keskellä, jotka, te yksin poisluettuna, naapuri +hanskuri, joka puhutte Gaelin kieltä yhtä hyvin kuin minäkin, eivät +kohteliaisuudesta mitään ymmärrä?" + +Simo Hanskuri, niinkuin me hyvin ymmärrämme, ei kaivannut ollenkaan +sitä puuttuvaa kohteliaisuutta, jota ystävänsä hänen puolestaan nurisi. +Päinvastoin oli hänestä rauhallinen olo kunnon paimenen kodissa paljon +hauskempi kaikkea tuota juhlamelua päällikön jokapäiväisissä +ilonpidoissa, vaikkei olisikaan heidän välillään ollut keskustelua +aineesta, johon olisi tuntunut varsin kipeältä toistamiseen koskea. + +Joen niskalle hän siin rauhallisesti meni asumaan, missä, jos vaan hän +olisi ollut varma Katrinkin turvallisuudesta, hänen aikansa olisi +hauskasti kyllä kulunut. Hän huvitteli itseänsä kulkemisella järvellä +pienessä veneessä, jota pieni Vuorelais-poika souti paikkoihin, missä +sitten vanha mies ongiskeli. Usein kävi hän myös tuossa pienessä +saaressa, miettimässä vanhan ystävänsä Gilchrist Mac-Ian'in haudalla; +ja hän sai kaikki munkit ystävikseen, sillä että lahjoitti abotille +näädännahkaiset kintaat, muille luostarin asukkaille metsäkissan +nahasta tehdyt. Näiden pienten lahjain leikkaaminen ja ompeleminen oli +ajanvietteenä päivänlaskun jälkeen; silloin paimenen koko perhe istui +hänen ympärillään, ihmetellen hänen taitoansa ja kuullellen niitä +lauluja sekä tarinoita, joilla vanhus pyysi ikävää iltaa lyhentää. + +Se täytyy tunnustaa että meidän varovainen hanskuri aina kartti +Klemetti-isän seuraa, jota hän väärässä luulossaan piti enemmän +vastoinkäymistensä alkusyynä kuin niiden syytönnä osan-ottajana. "En +huoli", arveli hän, "hänen hullutustensa tähden menettää näiden tässä +hyväin munkkien suosiota, joista vielä voi tulla minulle hyötyä. On +minulle jo mielestäni tullut kyllin vahinkoa hänen saarnojensa tähden. +Viisaammaksi ei ne ole minua liioin tehneet, vaan kyllä paljon +köyhemmäksi. Ei, ei, Klemetti-isä ja Katri puhukoot mitä tahansa, vaan +kyllä minä ensi tilaisuudessa matelen takaisin, niinkuin toruttu koira +herransa kutsuessa, otan päälleni täyden määrän jouhipaitaa sekä +piiskaa, maksan pois kelpo sakon, ja saan näin minun sekä kirkon välin +jälleen eheäksi". + +Enemmän kuin kaksi viikkoa oli kulunut, sen jälkeen kun hanskuri oli +tullut joen niskalle, ja hänen jo alkoi käydä ihmeeksi ettei hän vielä +ollut saanut mitään sanomia Katrilta eikä myös Wynd'in Heikiltä, jolle +ylituomari oli luvannut ilmoittaa hänen tuumansa sekä pakopaikkansa. +Hän tiesi kyllä, ettei uljaan sepän käynyt tulla tänne Duhele-clan'in +maalle, siitä syystä kun hän sen asukkaitten, jopa päällikönkin kanssa +oli vihollisuudessa. Mutta yhtähyvin olisi Heikin, hanskurin mielestä, +pitänyt jollakin keinoin saada hänelle joku tieto tai merkki niiden +monien sanansaattajien kautta, jotka tähän aikaan kulkivat kuninkaan +hovin sekä Duhele-clan'in välillä; sillä yhä vielä keskusteltiin pian +tulevan taistelun ehdoista, mitä tietä molemmat puolueet olivat +Perth'iin tulevat, ynnä muista seikoista, mitkä ennalta oli +määrättävät. Oltiin nyt keskipaikoilla Maaliskuuta, ja tuo +turmiontuottava Palmusunnuntai lähenemistään läheni. + +Ajan näin vierressä eteenpäin ei ollut hanskuri sen enempää nähnyt +entistä oppipoikaansa. Tarkka huolenpito Simon tarpeista sekä +kaikenpuolisesta mukavuudesta osoitti ettei hän ollut unohdettu. Mutta +yhtähyvin hän, joka kerta kun kuuli päällikön torven kaikuvan metsässä, +aina kulki päinvastaiseen suuntaan. Yhtenä aamuna kuitenkin sattui hän +arvaamatta aivan Eachin'in läheisyyteen, niin että tuskin vaan näkyi +olevan mahdollista välttää yhtymistä; se tapahtui tällä tavalla. + +Simo käveli mietteissään erästä pientä lakeaa paikkaa myöten, jonka +ympärillä kasvoi korkeaa metsää sekaisin viidakon kanssa. Silloin +syöksihe yht'-äkkiä valkoinen emäkauris tiheiköstä ulos, kaksi koiraa +aivan kantapäillään; toinen koirista tarttui sitä kinttuun, toinen +kurkkuun, ja näin he tempasivat sen maahan parin sadan askeleen päässä +hanskurista, joka hiukan hämmästyi tästä arvaamattomasta tapauksesta. +Läheinen, kimakka torven ääni sekä verikoiran haukunta osoittivat +Simolle, että metsämiehetkin olivat likellä ja tulossa metsäkauriin +jälkiä myöten. Myös kuului huhuilemista sekä miesten juoksun +rasahteleminen viidakon läpi aivan läheltä. Simo olisi, vähänkin aikaa +mietittyänsä, nähnyt viisaimmaksi keinoksi pysyä paikallansa taikkapa +hitaasti ruveta poismenemään, heittäen Eachin'in omaan päätökseen +huomata tai olla huomaamatta hänen läsnä-oloansa, sitä myöten kuin +nuori päällikkö hyväksi näkisi. Mutta hanskurin halu karttaa sitä +nuorta miestä oli tullut ikään kuin vaistontapaiseksi, ja +säikähdyksissään päällikön lähenemisestä vanhus kätki itsensä +pähkinäpuu- ja rautatammi-tiheikköön, missä hän oli aivan piilossa. +Tuskin oli hän sen tehnyt, niin jo Eachin, punakkana juoksusta, syöksi +viidakosta esiin tuolle lakealle paikalle, ja perässä seurasi +kasvatus-isänsä, Tammiston Torkil. Viimeinmainittu käänsi +vastaanponnistelevan metsäkauriin selälleen yhtä suurella voimalla kuin +taidollakin, piti kiinni elävän etujalat oikealla kädellään, seisoen +polvillaan itse ruumiin päällä, ja tarjosi vasemmalla kädellä +puukkoansa nuorelle päällikölle, että tämä leikkaisi kurkun kauriilta. + +"En voi, Torkil. Tee tehtäväsi itse. En voi tappaa kasvatus-emäni +kuvaa", + +Sen hän puhui surullisella hymyllä, ja kyynel samassa kiilsi hänen +silmissään. Torkil tuijotti hetkisen aikaa nuoreen päällikköönsä, +sitten laski terävällä metsäpuukollansa elävän kurkun poikki niin +nopealla ja lujalla leikkauksella, että ase tunkeusi aivan niskaluuhun +asti. Sitten hän nousi seisaalleen, loi taas pitkän, tuikean katseen +päällikköönsä ja virkkoi: "Saman, minkä nyt tälle metsäkauriille tein, +tekisin jokaiselle elävälle miehelle, jonka korvat olisivat kuulleet +kasvattini vaan mainitsevan valkoista emäkaurista yhteydessä Eachin'in +nimen kanssa". + +Jos Simo jo ennenkin oli katsonut tarpeelliseksi mennä piiloon, tämä +Torkil'in puhe hänelle antoi siihen vielä uuden, painavan syyn lisäksi. + +"Sitä ei kuitenkaan voi salata, Torkil vaari", sanoi Eachin; "se tulee +kuitenkin kaikki päivän valoon ilmi". + +"Mikä tulee ilmi? Mikä tulee päivän valoon?" kysyi Torkil +kummastuksella. + +"Se on se paha salaisuus", ajatteli Simo; "ja nyt, jos tuo +jättiläis-salaneuvos ei voi pitää kieltänsä kurissa, luetaan se +arvattavasti minun syykseni, että Eachin'in häpeä tulee koko maailman +tietoon". + +Vaikka näissä tuskallisissa mietteissä, koetti hän kuitenkin, niin +paljon kuin paikastansa voi, nähdä kaikki, mitä tapahtui surullisen +päällikön sekä hänen uskotun miehensä välillä. Häntä yllytti siihen tuo +uteliaisuuden henki, joka meissä liikkuu vaarallisimmillakin yhtä hyvin +kuin myös tavallisimmilla hetkillämme, ja joka välistä sopii yhteen +suuren pelonkin kanssa. + +Nuorukainen vaipui kuultelevan Torkil'in rintaa vasten ja lopetti, +nojautuin kasvatus-isänsä olkapäähän, tunnustuksensa kuiskauksella. +Torkil näkyi kuulevan nuorukaisen sanat hämmästyksellä, joka teki ettei +hän tahtonut uskoa omia korviansa. Ikäänkuin varmistuakseen siitä, että +se todella oli Eachin, joka puhui, hän verkalleen kohotti nuorukaisen +nojauksistaan, piti hänet pystyssä olkapäästä ja katsoi häneen +silmillä, jotka muljuilivat suurina ja samassa tuijottivat +liikkumattomina kummastuksesta tuosta oudosta tarinasta. Ja niin +tuimaksi muuttui vanhan miehen näkö tuon kuiskauksen perästä, että +hanskuri pelkäsi hänen sysäisevän nuorukaisen pois luotansa niinkuin +häväistyn; ja siinä tapauksessa olisi Eachin saattanut lentää juuri +samaan pensaasen, missä Simo oli piilossa, joten tämä olisi tullut +keksityksi hänelle sangen ikävällä ja vaarallisella tavalla. Mutta +Torkil'issa, jossa oli vielä kaksin verroin enemmän tuota tulista +rakkautta kasvattiinsa, mikä Skotlannissa kasvattajissa aina on +tavallinen, mielenliikutus kääntyikin toisaannepäin. + +"En sitä usko!" huudahti hän; "se on valhe isäsi pojasta -- valhe äitisi +kantamasta -- vielä enemmän _minun kasvatistani_! Minä panen pääni +pantiksi sekä taivasta että helvettiä vastaan, ja olen valmis +taistelemaan jokaista vastaan, joka sitä todeksi väittäisi! Sinua on +paha silmä silminyt, poika-kultani, ja tuo sydämenheikkous, jota sinä +pelkuriudeksi sanot, on panemavika. Kylläpä muistan kuinka nahkasiipi +siivillään löi tulisoihdun sammuksiin sinun syntymähetkenäsi -- tuona +surun ja ilon hetkenä. Älä huoli, rakas poikani! Me lähdemme Ionan +saareen, ja hyvä St. Columbus koko muun pyhäinmiesten ja enkelein +joukon kanssa, jotka aina ovat sinun sukuas suosineet, on ottava +sinusta pois tuon valkoisen metsäkauriin sydämen ja paneva sinuun +takaisin oman sydämesi, joka on varastettu". + +Eachin kuulteli, ja hänen silmistään näkyi, että hän mielellään olisi +uskonut lohduttajansa sanat. + +"Mutta, Torkil", sanoi hän, "annas olla että tästä tulisikin apua, niin +tuo kauhea päivä lähenee, ja jos menen taisteluun, tulee meille, +pelkään mä, häpeää". + +"Se ei voi olla -- ei saa olla!" sanoi Torkil. -- "Helvetillä ei voi +olla niin suurta voimaa -- me kastamme miekkasi pyhään veteen -- me +pistämme rautalehtiä, Johanneksen ruohoja sekä saarnipuun oksan sinun +kypärisi harjaan. Me käymme seisomaan sinun ympärilles, minä ja sinun +kahdeksan kasvatus-veljeäsi -- siinä olet oleva täysissä turvissa +niinkuin kivisessä linnassa". + +Taas toivoton nuorukainen mutisi jotakin, jota hanskuri ei voinut +ymmärtää, kun se niin painuneella äänellä puhuttiin, mutta sitä +täydellisemmin, selvemmin hän kuuli Torkil'in syvä-äänisen vastauksen. + +"No, olisipa kuitenkin mahdollisuus säästää sinua tuosta tappelusta. +Sinä olet nuorin taisteluun määrätyistä. Kuule nyt mitä sanon, niin +saat nähdä kuinka suuri kasvatus-isän rakkaus on, kuinka paljon +suurempi sukulaistenkin rakkautta. Nuorin Chattan-clan'in +taistelijoista on Ferquhard Day. Hänen isänsä surmasi minun isäni, ja +punainen veri kuohuu kiehuvana meidän välillämme -- minä toivoin että +se juuri nyt tulevana Palmusunnuntaina saisi jäähtyä. -- Mutta huomaa! +-- Arvattavasti olisit luullut että minun vereni sekä tuon Ferquhard +Dayn veret eivät olisi sekautuneet, vaikka ne olisi yhteen maljaan +kaadettu. Mutta yhtähyvin hän on luonut silmänsä rakkaudella minun +tyttäreeni Eevaan, kauniimpaan meidän neidoista. Arvaas mitä tuntui +sydämessäni, kun sen sain kuulla. Tuntui aivan kuin joku susi +Ferragon'in rajoilta olisi sanonut minulle: 'Anna mulle tyttäresi +puolisoksi, Torkil!' Vaan minun lapseni ei ajattele niin, hän rakastaa +Ferquhard'ia ja itkee pois poskiensa punaa sekä sydämensä voimaa, +pelossaan tuosta pian tulevasta taistelusta. Annetaan hänen vaan suoda +Ferquhard'ille joku suosionsa merkki, niin tämä on hänen tähtensä +luopuva suvustaan sekä heimostaan, jäävä pois tappelusta ja pakeneva +tytön kanssa erämaille". + +"Ja jos hän, nuorin Chattan-clan'in taistelijoista, olisi poissa, minä, +nuorin Duhele-clan'in miehistä, myös saisin olla taisteluun menemättä", +virkkoi Eachin, punastuen tästä hänelle tarjouvasta pienestä +pelastuksen toivosta. + +"Katsos nyt tätä, päällikköni", sanoi Torkil, "ja arvaa siitä +rakkauteni määrä. -- Toiset voisivat sinulle uhrata poikiensa hengen +sekä omansa -- minä sinulle uhraan myös perheeni kunnian". + +"Ystäväni, isäni", sanoi nuori päällikkö, puristaen Torkil'ia vasten +rintaansa, "mikä halpa kurja minä olen, mikä kunnoton pelkuri, kun +minussa on halua käyttää tää uhrauksesi hyväkseni!" + +"Älä puhu niin -- puillakin on korvansa. Mennään nyt vaan takaisin +leiriin ja lähetetään sieltä pojat tätä paistia tässä hakemaan. -- +Pois, koirat; seuratkaa jäljestämme". + +Verikoira oli Simon onneksi kastanut noukkansa metsäkauriin veriin, +muuten hän kyllä olisi löytänyt hanskurin piilopaikan viidakossa. Mutta +kun siltä vainon tarkkuus oli tylstynyt, seurasi sekin rauhallisesti +hurttakoirien kanssa. + +Metsästäjäin kadottua näkymättömiin, kuulumattomiin, hanskuri nousi, +suuresti iloisena heidän lähdöstänsä, ja lähti astumaan päinvastaiseen +suuntaan, niin kiireesti kuin hänen vanha ikänsä salli. Niin tehdessään +hän ajatteli kasvatusisän ihmeellistä uskollisuutta. + +"Tuon Vuoriston metsäläisen sydän on uskollinen ja rehellinen. Hän on +enemmän satuin jättiläisten kuin meidän tavallisten ihmisten kaltainen; +ja kuitenkin saattaisi kristitty ottaa hänet esi kuvakseen, mitä +uskollisuuteen tulee. Vähän tyhmä konsti tuo kuitenkin on, kun hän +tahtoo pujahduttaa pois yhden miehen vihollisen rivistä, ikään kuin +muka ei olisi yltäkyllin toisia Vuorikissoja läsnä, jotka kohta voivat +ruveta sen sijaan". + +Näin ajatteli hanskuri, sillä hän ei tietänyt, että ankara julistus oli +levitetty, joka kielsi kaikkia molempain kiisteleväin clan'ien miehiä, +niinkuin myös heidän ystäviään, liittolaisiaan sekä alamaisiaan +tulemasta seitsemän peninkulman päähän Perth'iä likelle, alkain +viikosta ennen tappelua siksi kun viikko oli kulunut tappelun jälkeen; +ja tämä kielto tuli aseellisten vartijain pitää voimassa. + +Tultuansa paimenen mökkiin ystävämme Simo sai vielä kuulla toisia +sanomia. Sanantuojana oli Klemetti-isä, puettu toivioretkeläisen +pukuun, jo valmiina lähtemään takaisin etelään päin. Hän tuli sanomaan +jäähyväiset maanpakolaisuus-kumppanilleen, toivoen saavansa hänet +kenties matkakumppalikseen. + +"Mutta mikäs teitä", kysyi porvari, "nyt käskee niin äkkiä surman +suuhun palajamaan?" + +"Ettekös jo ole kuulleet", virkkoi Klemetti-isä, "että March'in kreivi +englantilaisten liittolaistensa kanssa on paennut Englantiin Douglas'in +kreivin edeltä, joten nyt se kunnon kreivi joutaa pitää huolta +valtakunnan sisällisistä onnettomuuksista. Hän on kirjoittanut +kuninkaalle kirjeen, jossa vaatii tuota valtuuskirjaa väärä-uskolaisten +tuomitsemista varten peruutettavaksi, koska se häiritsee omiatuntoja -- +että Henrik Wardlaw'in määräys St. Andrews'in arkkipiispaksi jätetään +parlamentin päätettäväksi -- ynnä kaikellaista muuta kansalle +mieluista. Ja useimmat aatelisherrat, jotka kuninkaan kanssa +oleskelevat Perth'issä, missä myös ritari Charteris, teidän +kunnian-arvoinen ylituomarinne, kannattavat Douglas'in vaatimuksia. +Albanyn herttuakin on niihin suostunut; lieneekö hän sen tehnyt +vakuutuksesta vai valtioviisaudesta, sitä en tiedä. Meidän hyvä +kuninkaamme taipuu helposti leppeyteen ja laupiuteen. Ja näin ovat siis +vainomiesten torahampaat muserretut leuvoissaan, ja saalis temmattu +pois heidän raatelevista kynsistänsä. Tahdotteko nyt tulla kanssani +alas Alankomaille vai viipyä täällä vielä vähän aikaa?" + +Niilo Lehmipaimen säästi ystävältään vastaamisen vaivan. + +"Päällikkö on käskenyt", sanoi hän, "että Simo Hanskurin tulee viipyä +täällä, siksi kun taistelijat menevät alas tappeluun". Tässä käskyssä +porvari näki pienen kammitsan vapaalle tahdollensa; mutta sillä +hetkellä ei hän huolinutkaan siitä liioin, koska sen kautta sai hyvän +syyn kieltäytyä pois matkakumppaliudesta Klemetti-isän kanssa. + +"Se on erin-omainen mies", sanoi hän ystävälleen Niilo Lehmipaimenelle, +niin pian kuin Klemetti-isä oli jäähyväiset sanonut; "hän on +syvä-oppinen herra ja pyhä mies. Melkein on sääli, ettei häntä enää +mikään polttamisen vaara uhkaa, sillä hänen saarnansa polttoroviolla +käännyttäisi tuhansia. Voi Niilo Lehmipaimen! Klemetti-isän poltto +olisi makealta hajahtava uhri ja johtava tulitorni kaikille hartaille +kristityille. Mutta mitä apua siitä olisi, jos minun kaltaiseni halpa, +oppimaton porvari poltettaisiin? Ei ole tapa polttaa vanhaa nahkaa +pyhäksi suitsutukseksi eikä käyttää valmistamattomia vuotia +polttopuiksi tulitorneissa, vai kuinka? Totta puhuen, on minussa kovin +vähän oppia ja kovin paljon pelkoa, että kunnialla kestäisin +tuommoisessa koetuksessa, ja siis minulle, vanhaa sananlaskua +käyttääkseni, vaan tulisi siitä sekä hätä että häpeä". + +"Sinä olet aivan oikeassa", vastasi paimen. + + + + +KOLMASKYMMENES LUKU. + + +Nyt on meidän aika palata niiden henkilöimme luokse, jotka jätimme +Perth'in kaupunkiin, silloin kun seurasimme hanskuria sekä hänen +kaunista tytärtänsä Kinfauns'iin ja kun siitä vieraanvaraisesta +kartanosta menimme Simo-ukon kanssa Tay-järvelle. Prinssi, ylimpänä +henkilönä, nyt ensiksi vaatii meidän huomiotamme. + +Tämä hätäinen, ajattelematon nuorukainen oli jo jokseenkin kärsimätön +yksinäisyydessänsä sotamarskin luona. Vaikka tämän herran seura muuten +olisi ollut kaikin puolin hauska, tuli se kuitenkin prinssille +vastenmieliseksi, siitä ainoasta syystä, että sotamarski tavallaan oli +hänen vanginvartijansa. Suuttuneena sedällensä, närkästyneenä isälleen +Rothsayn herttua aivan luonnollisesti ikävöitsi ritari Ramornyn seuraa, +jonka kautta hän jo oli niin kauan tottunut saamaan huvitusta, samoin +kuin myös ohjausta, vaikka kyllä prinssi olisi varmaan vihastunut, jos +hänelle tätä viimeinmainittua olisi sanottu. Hän käski siis Ramornya +luokseen, jos hänen terveytensä sen salli; hänen piti tulla vettä +myöten pieneen huvimajaan sotamarskin puutarhassa, joka, samoinkuin +ritari Ramornynkin, ulottui Tay-joen rantaan asti. Tätä vaarallista +ystävyyttä uudistaessaan Rothsayn herttua ainoasti muisti sen, että hän +oli ollut ritari Ramornya kohtaan avokätinen ystävä. Ramorny +puolestaan, tätä käskyä saadessaan, ei muistanut muuta kuin herraltaan +saatuja oikullisia loukkauksia, menetetyn kätensä, kevytmielisyyden, +millä prinssi siitä kädestä aina puhui, sekä huolimattomuuden, millä +Rothsayn herttua oli hänet avutta jättänyt tuossa lakintekijän murhaa +koskevassa asiassa. Hän nauroi siis katkerasti, prinssin käskyn +saatuansa. + +"Eviot", sanoi hän, "varusta vahva vene sekä kuusi luotettavaa miestä +-- luotettavaa miestä, huomaa se -- älä vitkaile silmänräpäystäkään. Ja +käske Dwining'iä paikalla tänne. -- Päivä paistaa meidän puolellemme, +uskollinen ystäväni", virkkoi hän sitten sisääntulevalle lääkärille. +"Minä täällä ajattelin ympäri päätäni, millä keinoin voisin päästä tuon +häilyväisen pojan luokse, ja kas siinä samassa hän jo kirjoittaakin ja +käskee minua tulemaan". + +"Hum! -- Kyllä mar' minä yskän ymmärrän", virkkoi Dwining. "Päivä +paistaa ja antaa siunauksensa muutamille ikäville seurauksille -- hi, +hi, hii!" + +"Ei huolta niistä -- satin on virityksessä. Ja syötti siihen, +veikkonen, on pantu semmoinen, joka houkuttaisi sen pojan kirkonkin +turvista ulos tulemaan, vaikka vihollisjoukko, paljaat miekat kädessä, +väijyisi jo kirkkotarhassa, mutta sitä syöttiä tuskin olisikaan tarvis. +Hänen ikävänsä yksin jo kyllin auttaisi. Laita kapineesi valmiiksi -- +sinä saat tulla kanssamme. Kirjoita sinä hänelle, koska minä en sitä +enää voi, että me kohta tulemme, hänen käskyään totellen. Kirjoita +sievästi; hän osaa hyvin lukea; hän on sen minulta oppinut". + +"Kylläpä hän teiltä, uljas herra ritari, on oppiva paljon muutakin +ennen kuin kuolee -- hi, hi, hii! Mutta onko vaan teidän kauppanne +Albanyn herttaan kanssa luotettava?" + +"Meille on luvattu kyllin minun kunnianhaluni, sinun ahneutesi sekä +meidän molempain kostonhimomme tyydyttämiseksi. Vesille, vesille nyt +vaan joutuun! Eviot pankoon veneesen mukaan muutamia pulloja parasta +viiniä sekä muutamia kylmiä piirakoita". + +"Mutta käsivartenne, ritari Ramorny? Eikö se teitä vaivaa?" + +"Sydämeni tykytys nyt vaientaa haavan kivun. Se sykkii niinkuin +tahtoisi lyödä puhki rintani". + +"Jumala varjelkoon!" sanoi Dwining, sitten lisäten puoliääneen: "Kumma +näkö se olisikin, jos se niin tekisi. Olisipa hauska sitä leikellä, +vaikka tosin sen kivenkovuus tylsyttäisi paraatkin veitseni". + +Muutamien minuuttien kuluttua he istuivat veneessä, ja joutuisa +sanansaattaja samassa lähetettiin prinssille heidän tuloansa +ilmoittamaan, + +Rothsay par'-aikaa istui sotamarskin seurassa päivällisen jälkeen. Hän +oli nurea ja ääneti, ja kreivi juuri kysyi, pitikö pöytää korjata, kun +tuotu kirje äkkiä muutti prinssin koko näön. + +"Kuinka itse tahdotte", vastasi prinssi kreiville. "Minä menen tuohon +huvimajaan puutarhassa -- tietysti jos minun herrani, sotamarski, sen +sallii -- minä aion siellä ottaa vastaan entisen tallimestarini". + +"Herra prinssi?" ihmetteli sotamarski. + +"Niin juuri, jalo herra. Pitääkö minun kahdesti pyytää lupaa?" + +"Ei suinkaan, kuninkaallinen herttua", vastasi sotamarski; "mutta +muistatteko te vaan, että ritari Ramorny -- --" + +"Ei toki liene ruttotautinen, toivon ma?" vastasi Rothsayn herttua. +"Kuulkaa, kreivi, te nyt tahtoisitte hiukan olla olevinanne +vanginvartija mutta ei se sovi teidän luonteesenne -- hyvästi nyt vaan +puoleksi tunniksi". + +"Taas uusi hullutus!" sanoi itsekseen Errol'in kreivi, koska prinssi, +temmaten auki yhden lasi-ikkunan siinä huoneessa alakerrassa, missä he +istuivat, hyppäsi ulos puutarhaan. "Se oli taas uusi hullutus, kun hän +tuon konnan kutsui takaisin seurahansa. Mutta hän on umpisokea". + +Prinssi sillä välin katsahti taaksepäin ja sanoi kiireesti: "Tottahan, +jalo herra, teidän runsaista varoistanne joutanee pari pullollista +viiniä sekä hiukan haukkaamista vietäväksi alas tuonne huvimajaan. +Minusta on niin hauska syödessä ja juodessa nähdä joki edessäni". + +Sotamarski kumarsi ja antoi tarpeelliset käskyt, niin että ritari +Ramorny, astuttuaan veneestänsä maalle ja tultuansa huvimajaan, jo näki +siellä herkullisen aterian varustettuna. + +"Mieleni on paha, kun täytyy nähdä teidät, armollinen herttua, +näin lukon takana", virkkoi Ramorny hyvin teeskellyllä +surkuttelevaisuudella. + +"Sinun mielipahasi on myös minun mielipahani", virkkoi prinssi. +"Onpa tuo Errol'in kreivi, vaikka tosin hän on niin kunnon mies, +jo niin kyllästyttänyt minua ykstotisella naamallansa sekä vielä +ykstotisemmilla saarnoillansa, että on väkisinkin ajanut minut takaisin +sinun luoksesi, sinä ilkiö, jolta tietysti en toivo mitään hyvää, vaan +kenties kuitenkin saanen jotakin huvittavaa. -- Mutta, ennenkuin muusta +puhumme, olipa se ilkeä työ tuo Laskiais-iltana, Ramorny. Tottahan, +toivon ma, se ei tapahtunut sinun tahdostasi?" + +"Ei suinkaan, herttuallinen armo, sen vakuutan kunniasanallani -- se +oli vaan erehdys tuolta luontokappaleelta Bonthron'ilta. Minä vaan +satuin mainitsemaan, että soisin kuuman selkäsaunan sille lurjukselle, +joka minulta käden poikki hakkasi -- ja katsokaas, kun se roisto +kahdella eri tavalla erehtyi. Hän kävi toisen miehen kimppuun toisen +sijasta, kirveellä kepin sijasta". + +"Hyvä oli ettei siitä tullut sen pahempaa. Vähät tuosta lakintekijästä; +mutta sitä en olisi ikinä anteeksi antanut, jos Wynd'in aseseppä olisi +surmansa saanut. Hänen vertaansa ei ole koko Britannian saaressa. -- +Totta, toivon ma, tuo roisto tuli hirtetyksi kyllin korkeaan +hirsipuuhun?" + +"Jos kolmenkymmenen jalan pituinen välttänee", vastasi Ramorny. + +"Pyh! ei sanaakaan hänestä nyt enää", virkkoi Rothsay; "hänen ilkeä +nimensäkin jo voi tehdä, että kelpo viini maistaa vereltä. -- Mutta +mitä kuuluu Perth'istä, Ramorny? -- Kuinkas on hameväen ja +lystiveikkoin laita?" + +"Sangen vähän kuuluu nyt lystiveikoista, armollinen herra", vastasi +ritari. "Kaikki silmät nyt vaan tarkkaavat Mustan Douglas'in +liikuntoja, joka on tulossa tänne viidentuhannen valitun miehen kanssa, +laittamaan kaikki väärät oikeiksi, marssien aivan kuin taas aikoisi +Otterburn'iin.[36] Sanotaan hänen nyt taas pääsevän kuninkaan +sijaiseksi. Varma on ainakin, että hyvin suuri joukko on ruvennut hänen +puolelleen". + +"Olisi aika sitten, että jalkani olisivat vapaat", sanoi Rothsay; +"muuten minulle saattaisi tulla osaksi pahempikin vanginvartija kuin +Errol'in kreivi". + +"Voi, armollinen herra, jos te vaan kerran pääsisitte pois tästä +paikasta, sopisipa teidän sitten astua pää pystyssä yhtä ylpeästi kuin +Douglaskin". + +"Ramorny", lausui prinssi ykstotisesti, "minulla on hämärä muisto +siitä, että sinä kerta ehdoitit minulle jotakin kauheata. Varo, ettet +taas semmoista neuvoa anna. Minä tahtoisin olla vapaa -- omassa +vallassani; vaan en suostu ikinä kokoomaan armeijaa isääni taikka niitä +vastaan, jotka hän luottamusmiehikseen valitsee". + +"Teidän vapaaksipääsemisestännehän minä vaan rohkeninkin puhua", +vastasi Ramorny. "Jos teinä olisin, armollinen herttua, niin +istahtaisin tuohon kelpo veneesen tuossa, joka uipi Tay-joella, ja +pujahtaisin hiljakseen pois Fifen lääniin, missä teillä on paljon +ystäviä, ja missä te voitte uskaltaa ottaa Falkland'in linnan +haltuunne. Se on kuninkaallinen linna; ja vaikka tosin kuningas on sen +teidän sedällenne lahjoittanut, niin te kuitenkin, herttuallinen armo +-- vaikka teillä ei olisikaan valtaa sitä lahjaa aikananne peruuttaa -- +toki saattanette uskaltaa vapaasti käyttää niin likeisen sukulaisenne +kartanoa". + +"Hän on kyllin vapaasti käyttänyt minun omaisuuttani", sanoi herttua, +"niinkuin Renfrew'in hovimestari saattaisi todistaa. Mutta maltas, +Ramorny -- maltas! -- Muistanpa minä Errol'in kreivin puhuneen, että +rouva Margareta Douglas, jota ihmiset Rothsayn herttuan puolisoksi +sanovat, on Falkland'issa! En tahtoisi olla yksissä paikoissa tuon +rouvan kanssa enkä myös häväistä häntä pois-ajamalla". + +"Se rouva oli siellä, herttuallinen armo", vastasi Ramorny, "vaan +minulla on varma tieto, että hän on mennyt isällensä vastaan". + +"Haa! Douglas'inko vihaa minua vastaan vielä enemmän kiihoittamaan? Vai +kenties rukoilemaan minulle armoa, sillä ehdolla että matelen +polvillani hänen sänkynsä luokse, niin kuin toivioretkeläiset kertovat +emir'ien sekä amiral'ien tekevän, joille saraceniläinen sultaani suopi +tyttärensä puolisoksi? Ramorny, minä tahdon noudattaa tuota Douglas'in +omaa puheenpartta: 'Parempi on kuulla leivosen liritystä kuin hiiren +piipitystä'.[37] Minä tahdon pitää sekä jalkani että kätenikin vapaina +kahleista". + +"Ei ole siksi tarpeeksi mitään sopivampaa paikkaa kuin Falkland", +vastasi Ramorny. "Minulla on tarpeeksi kelpo sotamiehiä linnan +puolustukseksi; ja jos te, armollinen herttua, tahdotte sieltä pois +lähteä, niin pääsette lyhyellä ratsastuksella meren rantaan kolmelle +haaralle". + +"Sinä puhut hyvin. Mutta me kuolemme ikävään siellä. Ei mitään +ilonpitoa, ei musiikkia, ei tyttösiä -- haa!" sanoi kevytmielinen +prinssi. + +"Te erehdytte, armollinen herttua. Sillä vaikka rouva Margareeta +Douglas onkin, niinkuin laulujen vaeltavat prinsessat, lähtenyt +pyytämään apua uljaalta isältänsä, onpa, voin sanoa, suloisempi tai +kumminkin nuorempi neito nyt Falkland'issa taikka tulossa sinne. +Ettehän te, armollinen herttua, toki liene unohtaneet Perth'in +kaupungin Kaunotarta?" + +"Unohtanutko kauneinta neitoa koko Skotlannissa! -- Enpä, yhtä vähän +kuin sinä lienet unohtanut kätesi, joka sinulla oli tuossa tappelussa +Curfew-kadun varrella St. Valentin'in aattoyönä". + +"Sitä kättäkö, joka minulla _oli_. -- Sitä kättä, jonka menetin, +arvelitte kai sanoa, armollinen prinssi. Niin varmaan kuin se käsi ei +ole koskaan enää kasvava kiinni tynkkähänsä, on Hanskurin Katri nyt +Falkland'issa tahi tulee pian sinne. En tahdo imarrella teitä, herra +prinssi, ja sanoa, että hän teitä odottaa -- totta puhuen hän luulee +pääsevänsä rouva Margareetan suojan alle". + +"Tuota pientä petturia!" sanoi prinssi. "Vai hänkin on kääntynyt minua +vastaan. Hän ansaitsee rangaistusta, Ramorny". + +"Toivonpa, ettette, herttuallinen armo, määrää hänelle kovin kovaa +katumustyötä", vastasi ritari. + +"Kyllä mar' minä jo aikaa sitten olisin ruvennut hänelle rippi-isäksi, +vaan hän on aina ollut niin arka". + +"Ei ollut tilaisuutta, armollinen herra", sanoi Ramorny, "ja tiukassa +on nytkin aika". + +"Olenhan minä aina liiankin kärkäs hulluttelemaan; vaan isäni -- --" + +"On hyvissä turvissa", sanoi Ramorny, "ja vapaudessakin niin paljon +kuin hän voi olla. Te, armollinen herttua, sitä vastaan -- --". + +"Minun aina täytyy olla kahleissa, milloin aviollisissa, milloin +oikeissa rautaisissa -- kyllähän tiedän. -- Tuossahan nyt on Douglas +tulossa, taluttaen tytärtänsä, joka on yhtä ylpeä ja ruma kuin hän +itsekin, puhumattakaan vanhuudesta". + +"Ja Falkland'issa istuu yksinäisyydessään kaunein kaikista Skotlannin +neidoista", virkkoi Ramorny. "Täällä on kova kuri ja paha paasto, +siellä vapaus ja huvitus". + +"Sinä olet voittanut, viisas neuvonantajani", sanoi Rothsay; "mutta, +huomaa se, tää on oleva viimeinen hullutukseni". + +"Niin minäkin toivon", vastasi Ramorny; "sillä, kerran päästyänne +vapaaksi, te voitte hyvin sopia isänne kuninkaan kanssa". + +"Minä tahdon kirjoittaa hänelle, Ramorny -- tuokaa kirjoitusneuvoni. -- +Vaan ei, en saa ajatuksiani kokoon sanoiksi -- kirjoita sinä". + +"Te unohditte, armollinen herra", sanoi Ramorny, osoittaen vaivaista +käsivarttansa. + +"Ah tuota riivattua kättäsi! Mikäs sitten nyt neuvoksi?" + +"Jos te, armollinen herttua, suvaitsisitte", vastasi neuvon-antaja, +"niin voitaisiin käyttää tuon lääkärin, Dwining'in kättä -- hän osaa +kirjoittaa aivan kuin pappi". + +"Onko hänellä mitään tietoa asianhaaroista? Oletko ne hänelle +virkkanut?" + +"Kaikki", sanoi Ramorny, ja, läheten ikkunaa, hän huusi Dwining'iä +veneestä ylös tulemaan. + +Tämä tuli kruununperillisen eteen, hiivien ikään kuin olisi ollut +astuttava munien välitse; silmänsä olivat alaspäin luodut, ja koko +ruumis oli ikään kuin kokoonkutistunut kunnioittavaisesta pelosta. + +"He tässä, veikkonen, kirjoitusneuvot. Minä tahdon koettaa taitoasi -- +tiedäthän koko asianlaidan -- kaunista minun tekoni oikein koreaksi +isäni silmissä". + +Dwining kävi istumaan, ja oli muutamien minuuttien jälkeen saanut +valmiiksi kirjeen, jonka hän antoi ritari Ramornylle. + +"No kas, onpas sua tosiaankin paholainen nyt auttanut, Dwining", +ihmetteli Ramorny. "Kuulkaas vaan, armollinen herra. -- 'Arvoisa isäni +ja kuninkaani! Saan teille ilmoittaa, että tärkeät syyt pakoittavat mun +lähtemään pois hovistanne. Minä aion mennä asumaan Falkland'iin, sekä +sen vuoksi kun se on rakkaan setäni, Albanyn herttuan oma, jonka kanssa +te, kuninkaallinen majesteetti, soisitte minun olevani kaikessa +ystävyydessä, että myös kun siinä on sen vaimon asunto, josta olen +liian kauan aikaa ollut vieraantunut, vaan jonka kanssa lupaan +täst'edes elää hellimmässä, keskinäisessä rakkaudessa'". + +Rothsayn herttua sekä ritari Ramorny molemmat purskahtivat kovaan +nauruun; ja lääkärikin, joka oli kuullellut oman kirjoittamansa +lukemista ykstotisena niinkuin olis se ollut hänen kuolemantuomionsa, +näkyi saavan rohkeutta heidän hyväksymisensä kautta, kohotti silmiään, +nauraa hihitti hiljakseen totutulla tavallaan, ja vaikeni sitten +jälleen, muuttaen muotonsa ykstotiseksi, ikään kuin pelossa, että oli +mennyt kunnioittavaisen alamaisuuden rajain yli. + +"Erin-omaista!" sanoi prinssi. "Erin-omaista! Ukko on ymmärtävä tätä, +ikään kuin sillä olisi tarkoitettu tuota niin sanottua Rothsayn +herttuan puolisoa. Dwining, sinun pitäisi olla sihteerinä pyhällä +herralla paavilla, sillä hänkin joskus, niin kuuluu, tarvitsee +kirjuria, joka saa yhden sanan kahta asiaa tarkoittamaan. Annas kun +kirjoitan alle ja niin otan tämän keksinnön kunnian omakseni". + +"Ja nyt, armollinen herra", kysyi Ramorny, lakattuaan kiini kirjeen ja +ja jätettyään sen pöydälle, "ettekö jo suvaitsisi tulla alas veneesen?" + +"En ennen kuin kammaripalvelijani tulee muutamien vaatteitten sekä +muitten tarpeitten kanssa -- ja myös saat käskeä tänne hovimestarini". + +"Armollinen herra", sanoi Ramorny, "aika on tiukassa ja kaikki +tämmöiset valmistukset voivat nostaa epäluuloa. Teidän palvelijanne +kalujen kanssa voivat tulla huomenna jäljestä. Täksi iltaa voisitte +tyytyä minun mitättömään apuuni pöydässä sekä kammarissa". + +"Kas, tällä kertaa sinä taas unohdit", virkkoi prinssi, koskettain +haavoitettua käsivartta kepillään. "Muista toki, veikkonen; eihän +sinusta olekaan enää kapuna-paistin leikkaajaksi eikä housupaulain +sitojaksi -- olisitpa tosiaan kelpo hovimestari taikka kammaripalvelija!" + +Ramorny irvisti kivusta sekä vimmasta; sillä hänen haavansa, vaikka jo +umpeen mennyt, oli aina vielä kovin arka, ja häntä jo vapisutti, jos +vaan joku sitä sormellaankin osoitti. + +"Suvaitsetteko te, armollinen herra, nyt tulla veneesen?" + +"En ennenkuin olen sanonut jäähyväiseni sotamarskille. Rothsayn +herttuan ei sovi pulahtaa pois tästä Errol'in kreivin kartanosta +niinkuin varas vankihuoneestaan. Käske häntä tänne". + +"Armollinen herttua", sanoi Ramorny, "siitä mahtais tulla vaaraa +hankkeellemme". + +"Mene hiiteen vaaroinesi, hankkeinesi! -- Minun tulee ja minä tahdon +käyttää itseäni Errol'in kreiviä kohtaan meille molemmille sopivalla +tavalla". + +Kreivi tuli siin, prinssin käskyn saatuansa. + +"Minä vaivasin teitä tänne, herra kreivi", virkkoi Rothsayn herttua +sillä arvokkaalla kohteliaisuudella, jossa hän oli niin taitava, kun +tahdoin kiittää teitä hyvistä vieraanvaroistanne ja hyvästä +seurastanne. Kumpaakaan en nyt enää kauemmin voi nauttia, koska +tärkeitten asiain tähden täytyy mennä Falkland'iin". + +"Armollinen prinssi", muistutti sotamarski, "ettekö muista, että te +täällä olette holhoukseni alla". + +"Mitä! -- holhouksenko alla? Jos olen vanki, niin sanokaa se suorin +sanoin -- jos en, niin tahdon olla niin rohkea ja lähteä". + +"Minä soisin, että te, armollinen prinssi, ensin kysyisitte +kuninkaalliselta majesteetilta lupaa tähän matkaan. Tästä nousee muuten +paljon mielipahaa". + +"Tarkoitatteko mielipahaa itseänne vastaan, herra kreivi, vaiko minua +vasaan?" + +"Minä jo sanoin, että te olette uskottu minun holhoukseni alle. Mutta +jos te olette päättäneet lähteä, ei minulla ole valtaa -- Jumala +varjelkoon! -- väkisin estää teitä tekemästä mieltänne myöten. Voin +ainoasti rukoilla teitä oman itseni tähden -- --" + +"Omat etuni minä itse paraiten ymmärrän. -- Hyvästi nyt vaan, herra +kreivi!" + +Itsepäinen prinssi nyt astui veneesen Dwining'in sekä Ramornyn kanssa, +ja Eviot, muuta seuraa odottamatta, lykkäsi veneen vesille, joka alkoi +joutuisasti kulkea Tay-jokea alaspäin purjeen, airoin sekä virran +yhteisellä voimalla. + +Jonkun aikaa istui Rothsayn herttua ääneti, jörömäisenä, eivätkä +seuralaisetkaan häirinneet hänen miettimisiään. Viimein hän kohotti +päätänsä ja virkkoi: "Isälleni ovat lystit kepposet mieleen, ja kun +kaikki on tehty, hän ei ole tätä hullutusta katseleva ankarammilla +silmillä kuin mitä se ansaitsee -- hän on katsova sen nuoruuden +hurjuudeksi ja antava sen anteeksi niinkuin entisetkin. -- Tuolla, +hyvät herrat, nyt on tuo vanha Kinfauns'in luola törröttämässä Tay-joen +äyräällä. Ja virkapas minulle nyt, Ramorny, millä keinoilla sinä sait +Perth'in kaupungin Kaunottaren pois tuon lautapään härän, ylituomarin +käsistä? Sillä Errol'in kreivi sanoi minulle, huhun hokevan, että +tyttönen oli hänen turvansa alla". + +"Niinpä se olikin, armollinen prinssi, sillä aikomuksella, että hän +sitten sieltä vietäisiin herttuattaren -- arvelinpa sanoa: rouva +Margareeta Douglas'in turvan alle. Mutta tuolla pölkkypäisellä +ylituomarilla, joka, oikein katsoen, onkin vaan tuommoinen rohkea +pässinpää, on, niinkuin useimmilla hänen kaltaisillaan, hiukan sukkela +ja viekas palvelija, jonka apua hän kaikissa asioissaan käyttää, ja +jonka neuvoja hän ylimalkaan luulee omasta päästään lähteneiksi +tuumiksi. Aina kun tahdon saada tuommoisen maajunkkari-paronin +kynsiini, käännyn semmoisen hänen uskotun palvelijansa puoleen. Tässä +tilaisuudessa se on Kitt Henshaw, vanha Tay-joen laivamies, joka +aikanansa on käynyt merellä aina Hollannissa asti, joten ritari +Charteris häntä pitää arvossa niinkuin ulkomailla käynyttä ainakin. +Tämän hänen palvelijansa olen omaksi apulaisekseni pestannut, ja olen +hänen kauttansa saanut aikaan kaikellaisia esteitä, ettei Katri ole +päässyt ennen Falkland'iin lähtemään". + +"Mutta miksi hyväksi?" + +"Enpä tiedä, lieneekö viisasta, että sen teille virkan, herttuallinen +armo, koska te kenties ette minun tuumiani hyväksy. -- Olisin, näetten, +suonut, että tuon väärä-uskoisuus-tutkiokunnan virkamiehet olisivat +löytäneet Kaunottaren Kinfauns'ista -- meidän kaunokaisemme on +tuommoinen vallaton, itsepäinen karkulainen kirkon vallan alta -- ja +totta puhuen, tahdoin että Kinfauns'inkin herraan sattuisi hiukkanen +noista nyt otettavista sakoista ja ryöstöistä. Munkit olisivat olleet +halukkaat hänen kimppuunsa käymään, koska hänellä usein on ollut riitaa +heidän kanssaan lohikymmenyksistä". + +"Mutta mistä syystä sinä olisit tahtonut saattaa ritari Charteris'iä +häviöön sekä tuon kauniin, nuoren neidon polttoroviolle?" + +"Pyh, herra prinssi! -- Munkit eivät koskaan polta sieviä tyttösiä; +vanha ämmä olisi tosin saattanut olla jossain vaarassa. Ja mitä tuohon +herraan ylituomariin tulee -- sehän hänen arvonimensä muka on -- niin +jos he olisivat häneltä karsineet pois muutamia hänen lihavista +pelloistansa, se toki olisi ollut jotain kostoa siitä, kun hän minua +niin tarpeettomasti häpäisi St. Johanneksen kirkossa". + +"Minun mielestäni, Ramorny, se oli jokseenkin ilkeä kosto", virkkoi +Rothsayn herttua. + +"Älkää olko millännekään, armollinen herttua. Sen, joka ei voi +itselleen hankkia oikeutta kädellään, täytyy kai päähänsä turvata. -- +No, koko se hanke menikin myttyyn, sen kautta kun arkaluontoinen +Douglas rupesi pitämään arkojen omientuntojen puolta. Sitten, +armollinen herra, Henshaw-ukon kaikki estelyt loppuivat kerrassaan ja +hän otti viedäkseen Perth'in kaupungin. Kaunottaren Falkland'iin -- +missä tyttönen ei, niinkuin ritari Charteris sekä hän itsekin luulee, +ole ottava osaa rouva Margareetan ikävään seuraan, vaan kuluttava aikaa +teiltä, armollinen herttua, kun me iltasilla palaamme väsyneinä +metsäretkiltä linnan saloilla". + +Taas tuli nyt pitkä äänettömyys, sillä prinssi näkyi vaipuneen syviin +miettimisiin. Viimein hän sanoi: Ramorny, yksi seikka tässä asiassa +minua arveluttaa; mutta jos sen sinulle virkan, niin on sinussa asuva +viekastelun perkele saava omantuntoni viihtymään, niinkuin monesti +ennenkin. Tuo tyttönen on kaunein mitä ikinä olen nähnyt -- yksi +poisluettuna; ja minä olen häneen sitä enemmän ihastunut, senvuoksi kun +hänen näössään on jotain -- Dunbar'in Elisahetin kaltaista. Mutta hän, +minä tarkoitan Hanskurin Katria, on kihlattu morsian, ja pian vihittävä +vaimoksi Heikki Sepälle, käsityöläiselle, jolla ei ole vertaansa +taidossa, ja miekkamiehelle, jota ei vielä koskaan ole voitettu +taistelutarhassa. Tässä lempiseikassa edemmäksi meneminen saattaisi +kelpo miehelle kovin suuren surun". + +"Ette toki, armollinen prinssi, vaatine, että minun pitää kovin pitää +huolta Heikki Sepän edusta", virkkoi Ramorny, katsahtain haavoitettuun +käsivarteensa. + +"Pyhä Anterus ja hänen viistoinen ristinsä auttakoon! liian useinpa +sinä tuota sinulle tullutta vahinkoa yhä tuot esiin, Ramorny. On niitä, +jotka aina pistävät sormensa joka miehen puuroon, vaan sinunpa muka +pitää paiskata siihen koko verinen käpäläsi kerrassaan. Se on +tapahtunut eikä sitä saa tapahtumattomaksi -- olkoon siis myös +unohdettu". + +"Armollinen herra, tehän siitä nostattekin puhetta useammin kuin minä", +vastasi ritari, "vaikka pilanteolla. Minä puolestani -- vaan voinhan +minä olla siitä vaiti, josko en unohtaakaan". + +"No hyvä, sitten sanon sulle, että minulla on hiukan omantunnon vaivaa +tuosta lempiseikasta. Muistatko, kun me hullulla päällä kerta läksimme +Klemetti-isän saarnaa kuulemaan -- taikka oikeastaan tuota kaunista +väärä-uskolaista katselemaan -- kuinka se munkki niin liikuttavilla +sanoilla kuin runoniekka puhui rikkaasta miehestä, joka ottaa pois +köyhän miehen ainoan karitsan". + +"Suuri vahinko tosiaan se muka olisi", vastasi ritari Ramorny, "jos +Skotlannin kruununperillinen olisikin tuon poroporvarin vaimon +vanhimman pojan isä! Onhan niitä monta kreiviäkin, jotka kauniille +puolisoilleen hyvinkin haluaisivat samaa kunniaa! Ja kuinka moni, jolle +sama onni on sattunut osaksi, nukkuu yönsä yhtä rauhallisesti +kuitenkin". + +"Ja jos minäkin saisin niin olla rohkea ja puhua", virkkoi lääkäri, +"meidän vanha Skotlannin lakimme antoikin jokaiselle aatelisherralle +semmoisen vallan naispuolisiin alamaisiinsa, vaikka rohkeuden puute +sekä rahanhimo sitten ovat tehneet, että se oikeus veroksi muutettiin". + +"En minä tarvitse mitään viekoitusta, osoittaakseni lempeä sievälle +tyttöselle. Mutta tää Katri on minulle aina ollut kylmä", sanoi +prinssi. + +"Ohoh, armollinen herra", sanoi Ramorny, "jos te, nuori, kaunis mies, +ja vielä prinssi, ette tiedä kuinka päästä kauniin tytön suosioon, niin +ei asiasta enää ole mitään sanomista". + +"Ja jos ei sitä liiaksi rohkeudeksi katsottaisi, että minä taaskin +puhun", virkkoi lääkäri, "niin sanoisin koko Perth'in kaupungin +tietävän, että se tyttö ei olekaan vapaasta ehdostansa Wynd'in seppää +valinnut, vaan että isä hänet suoraan sanoen on pakoittanut. Minä +tiedän varmaan, että seppä useammat kerrat sai rukkaset". + +"Vai niin, jos sen varmaan voit vakuuttaa, niin asia suuresti muuttuu", +sanoi Rothsayn herttua. "Vulkanus oli seppä aivan kuin Wynd'in Heikki; +hän nai Venus'en väkisin, ja kertovatpa meidän aikakirjamme mitä siitä +tuli". + +"Eläköön siis neiti Venus ja palveltakoon aina!" sanoi ritari Ramorny. +"Ja onnea pulskille Mars-ritarille, joka sitä jumalatarta nyt menee +kosimaan!" + +Puhe kääntyi nyt vähäksi aikaa lystiksi, kevytmieliseksi; vaan Rothsayn +herttua jätti sen pian jälleen kesken. "Olenhan", sanoi hän, "kyllä +jättänyt tuon umpinaisen vankihuone-ilman taakseni, vaan eipä tahdo +mieleni kuitenkaan tulla iloiseksi. Olen nyt tuolla uneliaalla +mielellä, joka tosin ei ole kovin paha, vaan alakuloinen, ja joka tulee +meille, koska olemme liikkumisesta väsyneet tai huvituksiin +kyllästyneet. Hiukkanen musiikkia, joka hiivisi korvan sisään, +kuitenkin niin kovasti soimatta, että pakoittaisi silmiä kohottamaan, +olisi nyt oikein jumalain herkkua". + +"Tuskin olette te, armollinen herra, kerjinneet puhua ilmi, mitä te +soisitte, niin jo ovat Tay-joen haltija-neidot teille yhtä suosiolliset +kuin rannankin kaunokaiset. -- Kuulkaa -- se on harpun ääni". + +"Harppu!" virkkoi Rothsayn herttua kuullellen. "Niin onkin, ja mestarin +tavalla sitä soitetaan. Tunnustelenpa tuota raukeavaa loppu-ääntä ikään +kuin tutuksi. Laskekaa sitä laivaa kohti, mistä musiikki kuuluu". + +"Se on Henshaw-ukko", sanoi Ramorny, "joka vastavirtaa soutelee. -- +Laivuri hoi!" + +Venemiehet vastasivat huhumiseen ja toivat veneensä prinssin aluksen +viereen. + +"Ohhoh! vai vanha tuttavani se on!" virkkoi prinssi, puvusta sekä +muodosta tuntien franskalaisen harpputytön Loviisan. "Olenpa sinulle +luullakseni hiukan velkaa, siitä että sinua minun tähteni kumminkin +peloitettiin St. Valentinin päivänä. Tule nyt vaan tänne veneeseni +harppuinesi, rakkeinesi, laukkuinesi päivinesi -- minä vien sinut erään +rouvan palvelukseen, missä sinun rakkiaskin elätetään paljailla +kapunipaisteilla sekä Kanarianviineillä". + +"Ajatelkaa toki vähän, armollinen prinssi -- --" sanoi Ramorny. + +"En huoli nyt ajatella mitään muuta kuin huvitustani, Ramorny. Ole sinä +niin hyvä ja ajattele samalla tavalla". + +"Erään rouvan palvelukseenko te todellakin hankkisitte minulle sijan?" +kysyi harppu-tyttö. "Ja missäs hän sitten asuu?" + +"Falkland'issa". + +"Vai niin, olenpa minä siitä korkeasukuisesta rouvasta jo kuullutkin!" +virkkoi Loviisa. "Ja tahdotteko te todella hankkia minulle paikan +kuninkaallisen puolisonne palveluksessa?" + +"Niin tahdon, sen vakuutan kunniasanallani -- niin pian kun hänet +semmoisena seuraani otan -- huomaa se ehto", kuiskasi hän Ramornyn +korvaan. + +Laivassa olevat matkustajat kuulivat tämän puheen, josta päättivät +prinssin olevan sopimaisillaan puolisonsa kanssa. He kehoittivat siis +Loviisaa tarttumaan hänelle tarjouvaan onneen ja rupeamaan Rothsayn +herttuan rouvan palvelukseen. Useammat samassa antoivat hänelle palkkaa +hänen soitostansa. + +Tämän viivytyksen ajalla Ramorny kuiskasi Dwining'ille: "Keksi joku +este, sinä konna. Tää tyttö lisäksi on liikaa. Ponnista älyäsi, +sill'-aikaa kun minä Henshaw'ta puhuttelen". + +"Jos saisin luvan puhua", virkkoi Dwining, "miehenä, joka olen ollut +opissa sekä Espanjassa että myös Arabiassa, niin huomauttaisin, +armollinen herttua, että Edinhurg'iin on rutto ilmautunut, ja että siis +saattaisi olla vaaraa siitä, jos tää nuori matkalainen pääsee tänne +teidän matkaseurahanne". + +"Vai niin! Ja mitäs se sinua koskee", virkkoi Rothsayn herttua, "jos +minusta on hauskempi tulla myrkytetyksi ruton kuin apteekkarin kautta? +Pitääkö muka sinunkin pistää jotain vastaan?" + +Sill'-aikaa kun prinssi näin käski estelevän Dwining'in pitää suunsa, +oli Ramorny käyttänyt tämän lyhyen hetkisen hyödykseen ja saanut +Henshaw'lta kuulla, että Rothsayn herttuan puolison lähtö Falkland'ista +vielä oli aivan salassa. Hanskurin Katrin piti siis tulla mainittuun +linnaan tänä samana iltana tai seuraavana aamuna, siinä luulossa että +hän oli pääsevä sen korkeasukuisen rouvan turvan alle. + +Rothsayn herttua, joka oli syviin mietteisin vaipunut, kuuli hänen +ilmoituksensa siitä niin kylmäkiskoisesti, että Ramorny uskalsi häntä +nuhdella. + +"Olettepa" sanoi hän, "oikein pilattu onnen kantamoinen. Te halusitte +vapautta -- se tuli. Te ikävöitte kaunokaista -- se on oleva teille +tarjona juuri vaan semmoisen pienen viivytyksen perästä, joka sen huvin +vielä hauskemmaksi tekee. Näkyypä onni tahtovan totella teidän +pienimpiäkin käskyjänne; sillä vaikka, teidän halutessanne musiikkia, +olisi luullut sen olevan niin kaukana kuin suinkin mahdollista, niin +oli kuitenkin kohta soitto ja laulu täällä käsillä. Näitä onnen lahjoja +meidän pitäisi ilolla nauttia; muuten me olemme niinkuin liian +hemmitellyt lapset, jotka saatuaan särkevät ja viskaavat pois samat +lelut, joita itkien huusivat". + +"Voidakseen oikein nauttia iloa, Ramorny", virkkoi prinssi, "olisi +pitänyt ensin kokea surua, aivan kuin ei ilman paastoomatta saa hyvää +ruokahalua. Me, jotka saamme vaikka mitä, kunhan haluamme, sangen vähän +tunnemme iloa, koska pyydetty on käsissämme. Näetkös tuon paksun pilven +tuolla, joka on sateeksi puhkeemaisillaan? Se minun hengitystäni +ahdistaa ja vesi näyttää niin mustalta ja synkältä -- rannat ei enää +näytä niin ihanilta -- --" + +"Armollinen herra, älkää panko pahaksi palvelijanne muistutusta", sanoi +Ramorny. "Te annatte valtaa vilkkaalle mielenkuvituksellenne, aivan +kuin taitamaton ratsumies antaa tulisen hevosen karata pystyyn, niin +että se viimein kaatuu herransa päälle, ja musertaa hänet. Pudistakaa +pois tää alakuloisuus! Pitääkö harpputytön soitella vähäisen?" + +"Soittakoon vaan -- mutta jotain surullista -- kaikki iloiset laulut +nyt koskisivat korvaani kipeästi". + +Tyttö lauloi Normandian franskalaisella murteella surullisen laulun, +jonka tässä käännettyihin sanoihin oli liitetty yhtä surullinen nuotti. + + Mist' ilot on? + Saat yhden kerran katsahtaa, + Ihaillen maata ihanaa; + Ja sitten Tuoni saavuttaa + Sun, onneton. + + Levolle käy. + Puolestas munkki rukoilee + Ja kirkonkello helisee; + Ne lähtöäsi ilmaisee -- + Sua koht' ei näy. + + Pois pelko nyt! + Yks kipeä vaan vihlaus, + Yks peloittava vavahdus. + Niin kaikki tuskas, kamppailus + On viihtynyt. + +Prinssi ei virkkanut tästä laulusta mitään; ja harpputyttö, totellen +Ramornyn kädenviittausta, lauloi yhä toisia, siksi kun ilta joutui. +Illan kanssa tuli sadetta, ensin pientä, hienoa, sitten rankkaa, ja +samassa myös nousi kolkko tuuli. Prinssillä ei ollut mitään viittaa +eikä muuta päällysvaatetta, ja hän hylkäsi yrmeästi sen, jota Ramorny +tarjosi. + +"Ei Rothsayn herttuan sovi ottaa pitääkseen sinun vanhoja vaatteitasi, +Ramorny. Sinun syysi se on, että tää lumiräntä tässä tunkee läpitseni +aina ytimeen saakka. Kuinkas rohkenit lykätä veneen vesille, ennenkuin +palvelijani ja tavarani oli tulleet?" + +Ramorny ei yrittänytkään puhdistaa puoltansa, sillä hän tiesi prinssin +olevan semmoisella tuulella, milloin laiminlyömisen moittiminen on +hauskempi kuin järjellisenkään puolustuksen kuuleminen. Aika kului +jörömäisessä äänettömyydessä tahi hillitsemättömässä torumisessa, ja +näin vene saapui Newburgh'in kalastajakylään. Matkaseura astui maalle +ja tapasi hevosia, joita Ramorny jo piti siellä kauan aikaa tätä +tilaisuutta varten. Näiden ratsuin huonoudesta prinssi taas katkerasti +torui Ramornya, välin suorilla moitteilla, välin pistelevillä +puolillasanoilla. Viimein he nousivat hevosen selkään ja läksivät +ratsastamaan pimeällä yöllä, rankkasateessa, prinssi kulkien etumaisena +hurjalla vauhdilla. Harpputyttökin, joka hänen nimen-omaisesta +käskystänsä oli saanut hevosen, oli seurassa; hyväksi onneksi oli hän +vanhastaan tottunut kolkkoon ilmaan ja kulkemiseen sekä jalkaisin että +myös ratsain, niin että lujasti kesti tämän yöllisen matkan vaivat. +Ramornyn täytyi ratsastaa kilpaa vierekkäin prinssin kanssa; sillä hän +pahoin pelkäsi että tämä kenties, jos hänelle joku uusi oikku lensi +päähän, saattaisi häneltä pujahtaa pois ja, ottaen turvansa jonkun +uskollisen paronin kartanoon, vielä päästä hänelle viritetystä +paulasta. Ritarin tuska sekä ruumiin että sielun puolesta oli siis +tällä matkalla sanomattoman suuri. + +Viimeinkin he saapuivat Falkland'in metsään, ja yksi kuun kajastus +näytti heille synkän, paksun tornin, joka oikeastaan oli kuninkaan oma, +vaikka nyt joksikuksi ajaksi läänitetty Albanyn herttualle. Merkki +annettiin ja laskusilta laskettiin alas. Tulisoihtuja liehui pihalla, +palvelijoita oli vastassa, ja prinssi saatettiin huoneesen, missä jo +Ramorny häntä odotti yhdessä Dwining'in kanssa ja rukoili häntä +lääkärin apua käyttämään. Vaan Rothsayn herttua ei siitä huolinut; +röyhkeästi käski hän laittaa yösijaa, seisoi vähän aikaa väristen +märjissä vaatteissansa suuren, liehuvan valkean ääressä, ja sitten meni +makuukammariinsa, kenellekään jäähyväisiä sanomatta. + +"Näetkö nyt tuon lapsimaisen pojan oikullisen luonteen?" sanoi Ramorny +Dwining'ille; "ja onko ihme, että palvelija, joka hänen puolestaan on +tehnyt niin paljon, viimein mokomaan herraan suuttuu?" + +"Ei suinkaan", vastasi Dwining, "se suuttumus sekä luvattu Lindores'in +kreivikunta kyllä voivat miehen uskollisuuden järkähdyttää. Mutta +käydäänkö hänen kimppuunsa jo tänä iltana? Hänessä on, jos silmät ja +poski totta puhuvat, kuumetaudin alku sisässään, joka on helpoittava +työmme ja samassa antava sille luonnollisen näyn". + +"Se on kyllä hyvä tilaisuus, joka menee käsistämme", sanoi Ramorny; +"mutta meidän täytyy odottaa, siksi kun hän tuon kaunokaisen, Hanskurin +Katrin, on nähnyt. Se tyttö sitten voi todistaa, että hän näki prinssin +hyvässä voinnissa ja täydessä vapaudessa vähän sijaa ennen -- -- +ymmärräthän?" + +Dwining nyykähdytti päätään ja lisäsi: "Ei se viivytys haittaa mitään; +sillä eipä ole suuri vaiva saadessa lakastumaan kukkasta, jolta kaikki +voima jo on mennyt, sen kautta että sitä on saatettu liian aikaiseen +kukkimaan". + + + + +YHDESNELJÄTTÄ LUKU. + + + Hävytön veitikka tuo tottakin! + Himokas huviin jumalattomaan; + Ei muita koskaan tuonut kotihin + Kuin portot irstaat, rentut häijyt vaan, + Sekaisin herrat, rengit, siit' ei huoltakaan. + + Byron. + +Seuraavana aamuna oli Rothsay ihan toisella tuulella. Hän valitti +pahaavointia sekä kuumetta, mutta tämä kuume pikemmin näkyi häntä +kiihdyttävän kuin masentavan. Hän oli hyvin ystävällinen Ramornylle; ja +vaikkei hän virkkanut mitään yöllisistä tapauksista, oli selvä että hän +muisti, vaan tahtoi seuralaistensa muistosta haihduttaa silloista +nurjaa mieltänsä. Hän oli kohtelias kaikille ja puhui Ramornylle +leikillisesti Katrin tulosta. + +"Onpa tuo kaino kaunokainen aika tavalla kummastuva, kun näkee tässä +vaan miehiä, missä hän luuli saavansa paikan keskellä Margareeta-rouvan +kammari-neitsyitten myssyjä ja huntuja! Eipä liene sinulla suinkaan +kovin monta kauniisen sukupuoleen kuuluvaa talossa, arvaan ma, +Ramorny?" + +"Ei mar' ole -- tuota harpputyttöä lukematta -- muita kuin yksi tai +kaksi, kyökkipiikaa, joita paitsi ei voisi tulla toimeen. Mutta, +sivumennessä puhuen, harpputyttö hyvin hartaasti tiedustelee missä +rouva on, jonka palveluksessa hänen piti saada paikka. -- Laitanko ma +hänet pois, itselleen rouvaa hakemaan, mistä hänen mielensä tehnee?" + +"Älä suinkaan, hän saa huvitella Katria. -- Ja kuules, eikö olisi hyvä, +jos me tuon arkaluontoisen tyttöheilakan ottaisimme vastaan +jonkunmoisella maskeraatilla?" + +"Mitä te tarkoitatte, armollinen herra?" + +"Oletpa nyt typerä, veikkonen. -- Emme saa pettää häntä, koska hän +täällä toivoo tapaavansa Rothsayn herttuan puolison. -- Minä aion olla +sekä rouva että herra yhdessä personassa". + +"En käsitä vieläkään". + +"Eipä ole ketään niin typerää", virkkoi prinssi, "kuin älykäs mies, jos +ei hän kerrassaan pääse asian jäljille. -- Minun puolisoni -- siksihän +sitä rouvaa ihmiset sanovat -- on täältä karannut yhtä hätäisesti kuin +minä tulin tänne. Kumpikin olemme jättäneet vaatevaramme jälkeemme. +Tuossa vaatekomerossa makuuhuoneeni vieressä on naisen koruja niin +paljon, että riittäisi vaikka kuinka suurelle maskeraattijoukolle. +Katsos nyt, minusta tulee siis Margareeta-rouva, joka makaa tässä +päivävuoteella, päässään suruharsikko sekä pajuseppele, hylätyn +tilansa merkiksi. Sinä, Ramorny, olet muodoltas kyllin jäykkä ja +kankea, niin että voit käydä hänen galwayläiseltä seurarouvaltansa, +Hermigild-kreivinnalta. Dwining saa olla olevinansa vanha Hekate, hänen +entinen lapsipiikansa -- vaikka kyllä sillä on enemmän viiksiä +ylähuulessaan kuin apteekkarilla karvoja koko kasvoissaan, vieläpä +päälaessakin lisäksi. Hänelle pitää hankkia valeparta, että hän tulee +oikein sen akan kaltaiseksi. Hanki tänne kyökkipiikasi sekä mitä +soveliaita hovipoikia sinulla lienee täällä muassasi, ja pue ne +kammarineitsyikseni. Kuulitkos -- työhön nyt paikalla". + +Ramorny kiirehti eteiskammariin ja kertoi Dwining'ille prinssin tuuman. + +"Mene sinä ja huvittele sitä hupsua", virkkoi hän; "minä tahtoisin niin +vähän kuin mahdollista nyt nähdä hänet, kun tiedän mikä on tapahtuva". + +"Uskokaa kaikki minulle", sanoi lääkäri ja nytkäisi olkapäitään. "Mikä +lihamies se on, joka voi leikata lampaan kaulan poikki, vaan pelkää sen +määkimistä?" + +"Vaiti, älä pelkää miehuuteni masentuvan. -- Enpä unohda, että hän +tahtoi sysätä minut luostariin juuri yhtä huolettomasti, kuin jos olisi +vaan viskaunut pois katkenneen peitsen tynkän. Mene -- vaan ei, odota +-- ennen kuin menet tuota hupsua maskeraattia laittamaan, pitää meidän +jollakin lailla narrata pölkkypäistä Charteris'iä. Jos hän luulee +Rothsayn herttuattaren vielä olevan täällä ja Hanskurin Katrin hänen +seurassaan, hänelle kyllä saattaa pölähtää päähän tulla tänne apua +tarjoamaan tai jotain sentapaista, ja hänen tulonsa, niinkuin kyllä +ymmärrät, tapahtuisi nyt jokseenkin ajattomalla ajalla. Onpas hänen +tulonsa vielä sitä luultavampi, koska muutamat ihmiset joskus ovat +arvelleet tuon tervaskantoisen ritarin suuren, hellän huolenpidon +meidän tyttösestämme ansaitsevan lämpimämmänkin nimen". + +"Kunhan sen tiedän, antakaa mun vaan nyt yksin menetellä ritari +Charteris'in kanssa. Minä lähetän hänelle kirjeen, joka on vaikuttava, +että hän kuukauden aikaan on mieluummin haluava helvettiin kuin +Falkland'iin. -- Voitteko te virkkaa minulle herttuattaren rippi-isän +nimen?" + +"Waltheof -- eräs Franciskolais-munkki." + +"Hyvä -- on nyt lähden liikkeelle". + +Muutamien minuuttien perästä, sillä hän oli erittäin sukkela kynämies, +Dwining sai valmiiksi kirjeen, jonka antoi Ramornyn käteen. + +"Se on erin-omaista ja saattaisi sinut kohta Rothsayn herttuan +ylimmäiseksi suosituiseksi -- olisinpa, pelkään mä, kovin kateellinen, +salliakseni sinua kauemmin hänen läheisyydessään, jos ei hänen päivänsä +jo olisi lopussa". + +"Lukekaa se ääneen", virkkoi Dwining, "että saisimme kuulla kuinka se +sujuu?" Ja Ramorny luki: "Korkeasukuisen, mahtavan prinsessamme +Margareetan, Rothsayn herttuattaren käskystä me Waltheof, halpa St. +Franciscus-veljistön jäsen, annamme tiedoksi sinulle, ritari Patrik +Charteris'ille, Kinfauns'in herralle, että armollinen prinsessa +suuresti on pannut ihmeekseen, kun sinä uskalsit lähettää hänen +luoksensa nais-ihmisen, jonka hyvä maine ei voi olla suuri prinsessan +silmissä, koska se tyttö ilman mitään pakottavaa hätää on asunut +toista viikkoa sinun linnassas, missä hänellä ei ollut mitään +muuta vaimoseuraa paitsi palvelijoita; ja siitä hävyttömästä +yhdessä-asumisesta on huhu levinnyt tänne asti Perth'in, Angus'in sekä +Fifen läänien kautta. Yhtähyvin ei armollinen prinsessa, katsoen tätä +asiaa inhimillisen heikkouden vaikuttamaksi, ole pieksättänyt tuota +vallatonta tyttöä polttiaisilla eikä rangaissut muulla kovemmalla +rangaistuksella. Vaan kun kahden arvokkaan veljeksen Lindores'in +luostarista, Thickscull ja Dundermoreifien, juuri piti lähteä +erinäiselle asialle Vuoristoon, niin armollinen prinsessa on antanut +Katri-tytön heidän haltuunsa, oman isänsä luokse vietäväksi, jonka +tyttö sanoo par'-aikaa oleskelevan jossain Tay-järven rannoilla; +sillä siellä, isänsä turvissa, on hänellä oleva enemmän entisten +tottumustensa sekä ansionsa mukainen paikka, kuin Falkland'in linnassa, +niin kauan kuin se on Rothsayn herttuan puolison asuntona. Armollinen +prinsessa on käskenyt mainittuin arvokasten veljesten sillä tavoin +kohdella sitä nuorta vaimo-ihmistä, että hänessä heräisi katumus +syntisestä irstaisuudestaan, ja armollinen prinsessa kehoittaa sinuakin +syntiäs rippi-isälles tunnustamaan sekä sitä katumustöillä sovittamaan. +--- Allekirjoitettu: Waltheof korkeasukuisen ja mahtavan" -- -- j.n.e. + +"Erin-omaista -- erin-omaista!" huudahti Ramorny, loppuun luettuaan. +"Tää arvaamaton korvapuusti on saattava Charteris'in oikein raivoon. +Hän on kauan aikaa osoittanut tälle rouvalle jonkunlaista hellempää +kunnioitusta, ja nyt hän näkee joutuneensa irstaisuuden epäluuloon, +juuri kun hän toivoi pääsevänsä suosioon laupeuden työn kautta -- se on +kokonaan pyörryttävä hänen päänsä! Ja oikein sanot, että pitkä aika +mahtaa kulua, ennen kuin hän uskaltaa tulla tänne, tuota tyttöstä +katsomaan taikka rouvaa tervehtimään. -- Mutta mene siis nyt +maskeraattiin; sill'-aikaa minä tässä valmistan sen, joka +maskeraateista on ijäksi lopun tekevä". + +Noin päivällisen aikaan saapui Katri, Henshaw-ukon sekä yhden ritari +Charteris'in tallirengin suojan alla, komean Falkland'in linnan eteen. +Tornin huipusta liehuvassa suuressa lipussa näkyi Rothsayn vaakuna, +palvelijoilla oli prinssin väen värit; kaikki vahvisti yleistä luuloa, +että Rothsayn herttuan puoliso vielä täällä asui. Katrin sydän sykähti, +sillä hän oli kuullut että herttuattarella oli Douglas'ien ylpeys yhtä +hyvin kuin myös sukunsa peloton lujuus; tyttö-parka siis oli +peloissaan, minkälainen kohtelu hänelle tässä paikassa mahtoi tulla +osaksi. Linnapihaan tullessaan hän näki vähemmin palvelusväkeä kuin +mitä olisi luullut; mutta kun herttuatar tässä asui aivan erillään +maailmasta, ei hän sitä kovin kummeksinut. Jonkunlaisessa eteisessä +tuli hänelle vastaan pikkuinen, vanha akka, aivan koukkuisissa ikänsä +painon alla, norsunluinen sauva tukenaan. + +"Terve tultuas tänne, kaunis tyttöseni", virkkoi akka, suudellen +Katria, "terve tähän, niin sanoakseni, suruhuoneesen. Ja toivon minä", +-- hän suuteli vielä kerran -- "että olet oleva lohdutukseksi minun +rakkaalle, kuninkaalliselle kasvatilleni, herttuattarelle. Paina puuta, +lapsukaiseni, sill'-aikaa kuin minä lähden katsomaan, joutaako rouva +nyt päästää sinut puheillensa. Voi, lapsi-kultaseni, oletpa hyvin +suloinen tosiaan, jos vaan Pyhä Neitsyt on antanut sinulle sielun, joka +on näin kauniin ruumiin vertainen". + +Näin sanoen vale-akka läksi matelemaan läheiseen huoneesen, missä +Rothsayn herttua jo oli varustamassansa maskeraatti-puvussa. Ramorny +sitä vastoin, joka ei ollut tahtonut tuohon maskeraattiin osaa ottaa, +oli tavallisissa vaatteissansa. + +"Oletpa sukkela veitikka, tohtori", virkkoi prinssi. "Niin totta kuin +olen prinssi, luulenpa että sinun tekisi mieli toimittaa koko kometia +itse, rakastajan osa niinkuin kaikki muu". + +"Jos sillä voisin säästää vaivaa teiltä, armollinen prinssi", vastasi +lääkäri tavallisella puoleksi hillityllä naurunhihityksellään. + +"Ei, ei", sanoi Rothsayn herttua, "en minä tarvitse sinun apuas, +veikkonen -- virka nyt vaan, miltä minä mielestäs näytän näin +pitkälläni tämän vuoteen päällä -- raukealta, rouvantapaiseltako vai?" + +"Liiankin hienolta ja kauniilta rouva Margareeta Douglas'iksi, jos saan +uskaltaa niin sanoa", virkkoi lääkäri. + +"Pois, konna, ja taluta tänne sisään tuo kaunis jääkynttilä -- älä +pelkääkään että hän on moittiva minua kovin naismaiseksi -- ja sinä, +Ramorny, mene myös pois". + +Samassa kun ritari meni toisesta ulos, talutti vale-akka toisesta +Hanskurin Katrin sisään. Huone oli huolellisesti laitettu hämäräksi, +niin että Katri ilman vähintäkään epäluuloa näki tuon vaimoksi puetun, +vuoteella makaavan ihmisen. + +"Tääkös se tyttö on?" kysyi Rothsay, jonka ääni, luonnoltansakin jo +hieno, nyt oli huolellisesti vielä hienonnettu kuiskaamisen kautta. +"Anna hänen lähetä, Griselda, ja tulla suutelemaan kättämme". + +Vale-imettäjä talutti vapisevan tytön vuoteen äärelle ja viittasi häntä +polvilleen laskeumaan. Katri teki niin ja suuteli suurella hartaudella +ja suoruudella hansikkaallista kättä, jonka valeherttuatar hänelle +ojensi. + +"Älä pelkää", virkkoi sama suloinen ääni, "minussa näet vaan surullisen +esimerkin ihmis-suuruuden turhuudesta. -- Onnelliset ne, mun lapseni, +jotka halvassa säädyssänsä seisovat niin alhaalla, ettei niihin +valtiontyrskyt koske". + +Näin puhuessaan prinssi laski käsivartensa Katrin kaulan ympäri ja veti +hänet likemmäksi, suudellakseen häntä tervetuliaisiksi. Mutta se +suutelo annettiin niin paljon tulisemmin kuin mitä siitä mahtavasta +suojelijasta olisi voinut arvata, että Katri, siinä luulossa että +herttuatar oli hulluksi tullut, kovasti huudahti. + +"Vaiti, narriseni! Minähän se olen -- Rothsayn Taavetti!" + +Katri katsahti ympärilleen -- imettäjä oli lähtenyt, ja kun herttua nyt +otti pois harsikon kasvoiltansa, näki tyttö-parka selvästi, olevansa +sen rohkean, nuoren irstailijan vallassa. + +"Auta minua nyt, Jumalani!" rukoili Katri; "ja kyllähän sinä autatkin, +jos vaan itse pysyn lujana?" + +Kun tämä päätös oli lentänyt hänen sydämensä läpi, hillitsi hän +huutonsa ja pyysi, niin paljon kuin mahdollista, salata pelkoansa. + +"Leikkinne oli varsin taitavasti toimeen pantu", virkkoi hän niin +lujalla äänellä kuin vaan voi. "Saanko nyt pyytää teitä, armollinen +herttua, minua hellittämään?" -- Prinssi piti häntä käsivarresta +kiinni. + +"Ei, mun sievä vankiseni -- älä näin tempaile -- mitäs pelkäät?" + +"En minä tempailekaan, herra prinssi. Koska teitä näkyy huvittavan +pitää minut kiinni, en tahdo tempailemalla saattaa teitä minua +väkivallalla kohtelemaan, jotta teille itsellenne sitten tulisi +mielipaha, kun asiaa toisten paremmin mietitte". + +"Sinä, vaan petturi, olet pitänyt minut vankinas monta kuukautta", +sanoi prinssi, "etkä nyt muka tahdo sallia minun pitää sinut kiinni +hetkisenkään aikaa". + +"Se olisi sievää puhetta Perth'in kadulla, herra prinssi, missä minun +vallassani olisi sitä kuullella tai pois paeta -- täällä se on +väkivaltaa". + +"Ja jos päästäisinkin sinut irti, minnekä sinä pakenisit?" virkkoi +Rothsayn herttua. "Laskusillat ovat ylösnostetut, ja minun +palvelijoitteni korvat ovat ihmeen kuurot oikullisten tyttösten +kiljumiselle. Ole siis kiltti, niin saat nähdä, mitä hyvää siitä tulee, +kun tekee kuninkaan pojalle mieliksi". + +"Hellittäkää minut irti sitten, suuriarvoinen herra, ja kuulkaa +valitukseni Rothsayn herttuasta -- jonka tuon Skotlannin +kruununperillisen eteen. Minä olen halvan, vaan rehellisen porvarin +tytär. Minä olen, melkein jo voin sanoa, uljaan, kunnollisen miehen +kihlattu morsian. Jos jollakin tavoin lienen antanut teille kehoitusta +tähän tekoon, niin se on tapahtunut tietämättäni. Näin varoittain +teitä, rukoilen että päästäisitte minut irti ja sallisitte minun +lähteä. Te ette minulta kuitenkaan saa mitään muuten kuin tavalla, joka +olisi teille yhtä häpeällinen ritarina kuin miehenäkin". + +"Sinä olet rohkea, Katri", sanoi prinssi, "mutta sekä ritarina että +miehenä täytyy minun ruveta voittosille sun kanssas, koska siihen +yllytät. Sinun pitää saada tietää mitä tämmöisestä rohkeudesta tulee". + +Näin puhuen hän yritti taas laskea käsivartensa tytön kaulaan; mutta +Katri väistyi pois ja jatkoi puheensa yhä samalla järkähtymättömällä +lujuudella. + +"Minulla on yhtä suuri voima puolustamaan itseäni kunniallisessa +taistelussa kuin teillä minua hätyyttämään hävyttömällä aikomuksella. +Älkää häväiskö itseänne ja minua väkivallalla. Te voitte saada minut +pyörryksiin lyömisellä, taikka myös kutsua apumiehiä ja niiden kanssa +voittaa minut. Mutta muulla keinoin ette pääse tarkoituksenne perille". + +"Minkälaiseksi raakalaiseksi sinä minut luulet!" sanoi prinssi. +"Väkivaltaa en tahtoisi tehdä enempää kuin mitä naisihmiset vaativat, +saadakseen oman heikkoutensa sillä kaunistetuksi." + +Hän nousi jokseenkin liikutettuna. + +"Säästäkää sitten voimanne niitä naisia varten, jotka semmoista +käytöksensä kaunistusta tahtovat. Minun vastarintani on lujinta lajia, +mitä ikinä arkuus kunniastaan sekä häväistyksen pelko voi aikaan saada. +Voi, herra prinssi, jos aikomuksenne onnistuisi, te ette saisi mitään +muuta aikaan, kuin että kaikki siteet minun ja elämän välillä -- +niinkuin myös teidän ja kunnian välillä olisivat ratkaistut. Minut on +kavaluudella viekoitettu tänne -- kenenkä petturin avulla, sitä en +vielä tiedä; mutta jos häväistynä täältä lähtisin, niin lähtisin +levittämään tietoa onneni hävittäjästä ympäri kristikuntaa. Minä +ottaisin toivioretkeläisen sauvan käteeni, ja missä ikinä vaan +ritarillisuutta pidetään arvossa, missä ikinä vaan Skotlannin nimi on +tuttu, julistaisin, että sadan kuninkaan jälkeinen, jumalisen Robert +Stuart'in poika, Bruce-sankarin kruununperillinen on kunnoton kunniaton +mies, joka ei ansaitse ritarin kannuksia jalassaan eikä kruunua, mikä +hänelle on päähän tuleva. Kaikki aatelisrouvat avarassa kristikunnassa +ovat katsovat teidän nimenne liian saastaiseksi, päästääkseen sitä +huulilleen -- kaikki kunnon ritarit ovat pitävät teitä valapattoisena +koirana, joka on rikkonut, mitä vannoi ritariksi tullessaan: suojella +vaimoja ja auttaa turvattomia". + +Rothsayn herttua istahti taas ja katsoi Katriin silmillä, joista +vihastus ja ihastus molemmat sekaisin loistivat. "Sinä et muista kelle +puhut, tyttö. Etkö tiedä, että rakkaus, jota sinulle tarjosin, on +kunnia, ja että sadat vaimot, joiden helmustaakin olet lilan halpa +kantamaan, siitä olisivat kiitolliset?" + +"Vielä kerran sanon, herra prinssi", vastasi Katri, "säästäkää +suosionne niille, jotka sitä arvossa pitävät. Taikka vielä paremmin, +säästäkää aikanne ja voimanne toisiin jalompiin töihin -- maanne +suojelukseen ja alamaistenne onnistuttamiseen. Voi armollinen herra! +kuinka mielellään riemuitseva kansa tervehtisi teitä johtajakseen! -- +Kuinka halukkaasti he kokoutuisivat ympärillenne, jos vaan näkisivät +teidän tahtovan johtaa heitä taisteluun mahtavien sortamisia, +laittomien väkivaltaa, irstaisten viettelystä sekä ulkokultaisten +tyranniutta vastaan!" + +Rothsayn herttua, jonka hyvät tunteet olivat yhtä helpot herättää kuin +ne olivat haihtuvaiset, tuli liikutetuksi tytön innokkaasta puheesta. +"Anna minulle anteeksi, että sinua pelästytin, tyttö", sanoi hän. "Sinä +olet kovin jaloluonteinen hetken-aikuiseksi leluksi, joksi minä +erehdyksissäni sinut aioin. Toiselta puolen, jos olisikin sukusi sinun +jalon henkes sekä verrattoman kauneutes vertainen, ei minulla ole +sydäntä antaa sinulle; ja sydämen antamisella vaan voipi sinut saada +omaksensa. Mutta minun toivoni on tullut hävitetyksi, Katri -- ainoan +vaimon, jota ikinä olen rakastanut, on valtiollinen oikku minulta +ryöstänyt, ja puoliso on minulle väkisin annettu, jota en sittenkään +voisi olla inhoamatta, vaikka hänellä olisi se suloisuus ja lempeys, +jotka avut yksin vaan saattavat tehdä jonkun naisen miellyttäväksi +minun silmissäni, Terveyteni raukenee raukenemistaan, vaikka vielä olen +aivan nuori; muuta neuvoa ei minulla siis ole, kuin sivumennessä poimia +sieltä, täältä joku kukkanen, mikä minulle sattuu tulemaan tarjoksi +lyhykäisellä matkallani syntymästä hautaan. Katso minun polttavaa +poskeani -- tunnustele, jos tahdot, minun levottomasti sykkivää +suontani -- ja surkuttele minua ja anna anteeksi, jos minä, jonka +oikeudet, vaikka olen prinssi ja mies, ovat tulleet niin sorretuiksi, +joskus vähemmin pidän huolta toisten ihmisten oikeuksista, antaen +valtaa itsekkäälle halulle tyydyttää silmänräpäyksen-aikuista oikkua". + +"Voi armollinen herra!" huudahti Katri hänelle omituisella +innostuksella, "rakas herrani -- niin tahdon sanoa, sillä rakashan on +Brucen jälkeinen jokaiselle Skotlannin lapselle -- älkää, olkaa +niin hyvä, näin puhuko! Teidän mainio edelläkävijänne kärsi +maanpakolaisuutta, vainoa, öisin nälkää, päivin epätasaisia tappeluita, +saattaakseen maansa vapaaksi -- olkaa tekin yhtä alttiiksi-antavainen, +siksi että te itse pääsisitte vapaaksi. Temmatkaa itsenne irti noista +miehistä, jotka teidän vallattomuuksianne auttamalla raivaavat +itsellensä tien mahtavuuteen. Älkää luottako tuohon julmaan Ramornyyn! +-- Te ette sitä tiedä, siitä olen varma -- te ette sitä voi tietää -- +mutta se konna, joka koetteli pakoittaa tytärtä häpeäänsä suostumaan, +sillä että hän uhkaeli vanhan isän henkeä, on valmis tekemään vaikka +mitä ilkeyttä -- vaikka mitä pettuutta!" + +"Tekikö Ramorny niin?" + +"Teki kyllä, eikä hän uskaltane sitä kieltää". + +"Siitä otetaan selvä", vastasi Rothsayn herttua. "En minä häntä enää +rakasta; mutta hänelle on tullut suuri vahinko minun palveluksessani, +ja minun tulee kunniallisesti palkita hänen apuansa". + +"_Hänen_ apuansa vai! -- Voi, armollinen herra! Semmoinen apuhan, jos +aikakirjat totta puhuvat, saattoi Troian häviöön ja antoi Espanjan +vallan uskottomain käsiin". + +"Vaiti, tyttö, pidä kieles kurissa, sanon minä", virkkoi prinssi +nousten. "Meidän keskustelumme nyt loppuu". + +"Vielä yksi sana, herra Rothsayn herttua", sanoi Katri innolla, ja +hänen kaunis muotonsa loisti niinkuin varoittavan enkelin -- "en tiedä, +mikä minua yllyttää näin rohkeasti puhumaan; mutta tuli palaa +sydämessäni ja leimahtaa ulos. Lähtekää tästä linnasta, tuntiakaan +kauemmin viipymättä! Tää ilma tässä on teille turmiollinen. Luovuttakaa +Ramorny pois tyköänne, ennen kuin tää päivä on tullut kymmentä +minuuttia vanhemmaksi! Hänen seuransa on teille kovin vaarallinen". + +"Mitä syytä sinulla on semmoisin puheisin?" + +"Ei mitään varsinaista", vastasi Katri, häveten omaa kiivauttansa, +"kenties ei yhtään mitään, paitsi että pelkään teille vaaroja". + +"Perättömistä peloista ei Brucen perillinen saa huolia. -- Kuulkaa, +hoi! Kuka on siellä toisessa kammarissa?" + +Ramorny astui sisään ja kumarsi syvään sekä prinssille että myös +Katrille, jonka hän nyt luuli arvattavasti nousseen suosituisen arvoon +ja siis ansaitsevan ritarillista kohteliaisuutta. + +"Ramorny", virkkoi prinssi, "onko tässä talossa jotain arvokkaampaa +vaimo-ihmistä, joka sopisi tään nuoren neidon seuraksi, siksi kun +voimme hänet lähettää pois, mihin hän halunnee mennä?" + +"Pelkäänpä" vastasi Ramorny, "jos teidän paheksumattanne, armollinen +herra, saan toden ilmoittaa, että meidän talomme tässä on huonosti +varustettu siinä suhteessa, ja että, puhuakseni totista totta, +harpputyttö niistä kaikista mahtaa olla siivoin". + +"Seurustelkoon hän sitten tään nuoren neidon kanssa paremman +puutteessa. -- Ja ole nyt kärsivällinen, tyttöseni, ainoasti muutamia +tunteja". + +Katri läksi ulos. + +"Vai niin, armollinen herra -- jokos teille tuli niin pian ero +Perth'in kaupungin Kaunottaresta? Onpas se, tosiaan, ikivoittajan +häilyväisyyttä!" + +"Tässä ei ole mitään puhetta voitosta eikä tappiosta", vastasi prinssi +kuivakiskoisesti. "Tää tyttö ei minua rakasta, enkä minäkään rakasta +häntä kylliksi, vaivatakseni itseäni hänen vastahakoisuutensa +voittamisella". + +"Ohoh, onpas taas Malcolm Puhdastapainen noussut uudestaan tässä +jälkeisessään!" sanoi Ramorny. + +"Olkaa niin hyvä, arvokas herra, ja lopettakaa kokkapuheenne, taikka +myös laskekaa niitä jostain toisesta aineesta. Nyt on päivällisen aika, +luulisin ma; minä olisin teille siis hyvin kiitollinen, jos käskisitte +ruoan pöydälle". + +Ramornyn uloslähtiessä Rothsayn herttua oli huomaavinaan ilveilevän +hymyn suosituisensa suunsopissa; ja hänestä tuntui kovin kiusalliselta, +että hän oli joutunut sen miehen pilkan alaiseksi. Yhtä hyvin hän käski +ritarin pöytäseurahansa, ja sama kunnia tuli myös Dwining'ille osaksi. +Puhe pöydässä oli vilkas ja irstasta laatua, jota prinssi yllytti, +ikään kuin vastapainoksi aamupuoliselle ykstotiselle siveydelleen, jota +vanhoja aikakirjoja lukenut Ramorny vertasi Scipion lujuuteen. + +Pidot, huolimatta herttuan huonosta voinnista, jatkettiin +turhan-aikuisella vallattomuudella paljon kohtuuden rajojen yli. Ja +lieneekö siihen ollut syynä viinin väkevyys, vai ruumiillinen heikkous, +vai, joka on luultavin, pulveri, jonka Dwining viimeiseen pikariin oli +sekoittanut -- mutta ainakin prinssi viimein, aterian lopulla, vaipui +unenhorroksiin, josta tilasta ei häntä millään tavoin saatu heräämään. +Ritari Ramorny sekä Dwining kantoivat hänet hänen kammariinsa, +ottamatta apuun ketään muuta, paitsi yhtä miestä, jonka nimi myöhemmin +tulee tietyksi. + +Seuraavana aamuna ilmoitettiin että prinssi oli tarttuvaiseen tautiin +sairastunut; sen vuoksi, ettei se muihin leviäisi, ei päästetty sairaan +luokse ketään muita, paitsi hänen entistä tallimestariaan, Dwining'iä +sekä yllä jo mainittua palvelijaa. Yksi heistä aina istui vuoronsa +sairaan kammarissa, ja muut noudattivat kanssakäymisessään muun väen +kanssa niin tarkkaa varovaisuutta, että luulo, prinssin sairastavan +vaarallista, tarttuvaista tautia pysyi voimassa. + + + + +KAHDESNELJÄTTÄ LUKU. + + + Kun talvi-ilt' on pitkä, takan ääreen + Istahda kanssa kunnon vanhusten, + Ja kuule heidän tarinoitansa + Ajoista suruisista menneistä; + Ja ennen kuin sä sanot hyvästi, + Palkaksi heidän murhejutuistansa, + Mun häviöni kerro surkea. + + Kuningas Rikard III, + 5:s Näytös, 1:nen Kohtaus. + +Aivan toisellainen, kuin mitä julkisesti ilmoitettiin Falkland'issa, +olikin petetyn kruununperillisen todellinen kohtalo. Kunnianhimoinen +Albanyn herttua oli päättänyt että hänen piti kuolla, saadakseen täten +pois ensimmäisen ja pahimman esteen oman perheensä ja kruunun väliltä. +Jaakko, kuninkaan nuorempi poika, oli pieni lapsi, joka sopivan +tilaisuuden tullessa voitiin sitten helposti saada syrjälle sysätyksi. +Pyrintö mahtavuuteen sekä viime aikoina syttynyt viha entistä herraa +vastaan olivat tehneet Ramornyn kernaaksi apulaiseksi nuoren Rothsayn +herttuan surmaamisen hankkeessa. Kullanhimo sekä luontainen ilkeys +saattoivat Dwining'inkin siihen ahkerasti osaa ottamaan. Viekkaimmalla +julmuudella oli päätetty huolellisesti karttaa kaikki väkivaltaiset +keinot, joista voi jälkiä jäädä; prinssin hengen piti sammuman +itsestään, sen kautta että hänen heikko ja nyt vielä pahanvointinen +ruumiinsa saatettiin kaikellaisen puutteen alaiseksi. Skotlannin +kruununperillistä -- käyttääksemme Ramornyn sanoja toisessa +tilaisuudessa -- ei ollut aikomus murhata; hänen elämänsä vaan piti +loppua. + +Prinssin makuukammari Falkland'in tornissa oli erittäin sovelias +tämmöisen kauhean vehkeen toimeenpanoon. Pieniä, kaitoja rappusia +myöten, joista tuskin oli tietoa, pääsi luukun kautta linnan +maanalaisiin vankihuoneisin; tätä käytävää myöten oli entisten +linnan-isäntien ollut tapa salaa, valepuvussa käydä katsomassa +mainittuin surkeitten huoneitten asukkaita. Samaa tietä myös veivät +nuot konnat itsestään tietämättömän prinssin alas alimpaan käähkänään, +niin syvälle vaan sisukseen, ettei luultu minkään ohkauksen tai huudon +voivan siitä kuulua; ja samassa voi ovi telkeineen kauan aikaa kestää +murtamis-yrityksiä, jos se paikka tulikin keksityksi. Bonthron, joka +siksi tarpeeksi oli tullut pelastetuksi hirsipuusta, oli halukkaana +apulaisena tässä Ramornyn julmassa kostotyössä eksynyttä, petettyä +herraansa vastaan. + +Tämä konna meni taas alas vankihuoneesen, juuri silloin kun prinssi +alkoi toipua horroksestaan ja herätessään tunsi kuolettavan kylmyyden +sekä raskaat kahleet, jotka tuskin vaan sallivat hänen liikahtaakaan +kostealta olkivuoteeltaan. Rothsayn ensimmäinen ajatus oli, että tää +oli kauheaa unta -- toinen toi hänelle hämärän aavistuksen todellisesta +tilasta. Prinssi huusi, huhusi -- viimein vimmoissaan kiljahti -- mutta +ei tullut mistään apua eikä vastannut mikään muu kuin kaiku +vankihuoneen holvatusta laesta. Tuo helvetin apulainen kuuli nämät +tuskalliset huudot ja luki ne levollisesti palkkioksi soimaus- ja +herjaus-sanoista, joilla Rothsayn herttua aikanaan oli puhunut ilmi +vaistontapaisen inhonsa häntä vastaan. Vasta kun onneton nuorukainen +uupuneena ja toivotonna oli vaiennut, päätti tuo raakalainen ilmaantua +vankinsa silmien eteen. Telkeet vedettiin pois, lukko lusahti, prinssi +kohotti itseään niin paljon kuin hänen kahleensa sallivat -- punertava +valo, joka pakoitti hänet silmiään ummistamaan, välkähti huoneen läpi, +ja, taas ne avatessaan, näki hän edessään tuon kauhistavan miehen, +jonka hän luuli kuolleeksi. Hän vaipui kammostuen maahan. "Minä olen +tuomittu ja ijankaikkisessa kadotuksessa", huusi hän; "ja helvetin +inhottavin perkele on määrätty minua piinaamaan!" + +"Kyllä minä olen elossa, armollinen prinssi", virkkoi Bonthron; "ja +siksi että tekin saisitte elää ja elämästä iloita, tehkäät nyt niin +hyvin ja käykää ruokaan käsiksi". + +"Päästä minut irti näistä kahleista", sanoi prinssi, "vapauta minut +tästä vankihuoneesta -- niin sinusta, vaikka kyllä olet konna, on +tuleva rikkain mies koko Skotlannissa". + +"Vaikka saisin kultaa saman verran kuin nuot kahleesi painavat", +vastasi Bonthron, "niin mieluummin kuitenkin näkisin sinut raudoissa +kuin ottaisin sen kullan! Mutta katsahdapas tänne -- olithan aika +herkkusuu -- katsopas minkälaista apetta olen sulle hankkinut". Se +konna pirullisella ilolla aukaisi raakaan vuotaan käärityn mytyn, joka +hänellä oli kainalossa, ja näytti onnettomalle prinssille, heiluttaen +tulisoihtuansa edestakaisin sen edessä, äsken rungostaan erilleen +hakatun häränpään, joka siihen aikaan oli Skotlannissa varma kuoleman +ilmoitus. Hän pani sen prinssin vuoteen eli pikemmin pahnain +jalkopuolelle maahan. "Sillä syö kovin ahneesti", sanoi hän; "mahtaa +kulua pitkä aika, ennen kuin taas saat toisen aterian". + +"Virka minulle vaan yksi asia, konna", kysyi prinssi, "Tietääkö Ramorny +tästä?" + +"Kuinkas muuten olisi sinut saatu viekoitetuksi tänne? -- Teeri-parka, +nyt olet, kun oletkin, satimessa!" vastasi murhamies. + +Näin sanoen hän pani oven kiinni, telkeet kilahtivat, ja prinssi-parka +jäi pimeyteensä, yksinäisyyteensä ja kurjuuteensa. "Voi minun isäni! -- +Minun profeetallinen isäni! -- Tää sauva, jota käytin tuekseni, oli +todellakin peitsi!" Mutta jättäkäämme jo seuraavat tunnit ja päivät, +täynnä ruumiin vaivoja, täynnä sielun tuskia. + +Yhtähyvin ei ollut Jumalan tahto, että tämä julma työ jäisi kostamatta. +Vaikka muut linnan-asukkaat, joilla vaan oli tuo prinssin sairaus +mielessä, eivät liioin pitäneet lukua Hanskurin Katrista eikä +harpputytöstä, ei sallittu kuitenkaan näiden neitoin lähteä pois, ennen +kuin olisi nähty minkä lopun tuo peloittava tauti oli saava ja oliko se +todellakin tarttuvaista laatua. Näin pakoitettuina yhdessä olemaan +nämät molemmat onnettomat tytöt tulivat hyviksi tuttaviksi, miltei +ystäviksi; ja tämä ystävyys vielä kiintyi, kun Katri sai kuulla tämän +harpputytön olevan sen saman, jonka tähden hän oli ollut Wynd'in +Heikille suutuksissa. Katri sai nyt tietää että Heikki oli aivan +viaton, ja kuulteli hartaasti Loviisan loppumattomia ylistyksiä +uljaasta puolustajastaan. Harpputyttö, joka tunsi Katrin säädyn ja +arvon ylemmyyden, puhelikin mielellään aineesta, joka näkyi olevan +kuulijalle niin mieleen; olipa hän kiitollisuudessaan sepittänyt +seuraavan pienen laulunkin, jota sitten kauan ja yleisesti laulettiin +Skotlannissa. + + Sinilakki[38] sa, + Uros rohkea, + Paits vilppiä, paits pelkoa, + Sydämes luj' on sanassaan, + Ja kätes luja miekassaan. + Maailman halki etsikää, + Paras tok' on sinilakki tää! + + Kyll' urho Saksan jalo on, + Ritari Franskan verraton, + Kun peitsell' alkaa taistelon, + Ja poika Englannin kenties + Kaikist' on tarkin joutsimies; + Mut mailman halki etsikää, + Paras tok' on sinilakki tää! + +Sanalla sanoen, vaikka laulutytön pahamaineinen elatuskeino muuten +olisi ollut syynä, ettei Katri mielellään olisi seurustellut Loviisan +kanssa, huomasi hän nyt, kun pakko kerran oli heidät yhteen seuraan +saattanut, että se pieni soittoniekka oli varsin nöyrä ja toiselle +kaikki mieliksi tekevä kumppali. + +Tällä tavoin he elivät neljä, viis päivää ja keittivät itselleen +ruokansa omassa huoneessaan, niin paljon kuin mahdollista välttääksensä +kyökkipalvelijain silmiä, kenties myös pahoja sanoja. Kun niiden kanssa +oli jotain välttämätöntä puhuttavaa, Loviisa, joka oli enemmän tottunut +keinoja keksimään, luonteeltaan rohkeampi, ja halukas Katrille mieliksi +tekemään, kernaasti otti vaivakseen heidän yksinkertaisiin aterioihinsa +tarpeellisten ruoasten hankkimisen ruokamestarilta sekä niiden +valmistamisen hänen kotimaansa omituisella taidolla. + +Kuudentena päivänä, vähää ennen päivällistä, oli harpputyttö lähtenyt +ulos tälle asialle; ja raittiin ilman hengittämisen tarvis taikka +toivo, löytää vähäisen ruohoja ruoan höysteeksi tai kumminkin pari +aikaista kukkasta pöydän koristeeksi, oli houkuttanut hänet linnaan +kuuluvaan pieneen puutarhaan. Sieltä hän palasi huoneesensa tornissa +kalmankelmeänä, haavanlehden tavoin vapisevana. Hänen pelästyksensä +myös tarttui Katriin, joka töin tuskin vaan sai suustaan sanoja, +kysyäkseen mikä uusi onnettomuus nyt oli tapahtunut. + +"Onko Rothsayn herttua kuollut?" + +"Pahempi vielä! He kuolettavat häntä nälällä!" + +"Hullutusta!" + +"Ei, ei, ei, ei!" vastasi Loviisa kuiskaamalla, ja hänen sanansa +kiirehtivät niin tiheään peräkkäin, että Katri häntä tuskin ymmärsi. +"Olin ruohoin haussa höysteeksi soppaan, koska te eilen sanoitte niitä +mielellänne syövänne -- silloin pieni koirani, joka oli tunkeunut +tiheään rautatammi-viidakkoon, mikä kasvoi muutamista vanhoista +raunioista tornin juurella, tuli vinkuen ja älisten jälleen ulos. Minä +hiivin likemmäksi syytä siihen tiedustamaan -- ja voi! silloin kuulin +ähkäyksen niinkuin koska ihminen on viimeisessä tuskassa, mutta niin +hiljaisen, ikään kuin se olisi tullut vaan sisimmästä syvyydestä. +Viimein havaitsin sen tulevan kapeasta halenteesta muurissa, joka oli +muratti-kasvilla peitetty. Ja kun panin korvani aivan liki sitä läpeä, +kuulin selvään kuinka prinssi sanoi: 'Ei nyt enää voi kauan kestää', ja +sitten hänen äänensä vaipui hiljaiseen rukoukseen". + +"Armollinen Jumala! Puhuttelitko häntä?" + +"Minä sanoin: 'Tekös te olette siinä, armollinen prinssi?' ja siihen +tuli vastaus: 'Kuka minua sillä arvonimellä pilkkaa?' -- Minä kysyin +häneltä voisinko häntä jollakin tavoin auttaa, enkä unohda ikinä +minkälaisella äänellä hän vastasi: 'Ruokaa!! -- Ruokaa! -- Minä kuolen +nälkään!' -- Ja sitten tulin tänne sitä teille virkkamaan. -- Mitäs me +nyt teemme? -- Pitääkö huutaa talon väki liikkeelle?" + +"Voi! se taitaisi olla hänelle pikemmin turmioksi kuin avuksi", sanoi +Katri. + +"Vaan mitäs me sitten teemme?" + +"En oikein tiedä vielä", sanoi Katri, joka tärkeinä hetkinä oli +neuvokas ja rohkea, vaikka tavallisissa tilaisuuksissa ei vetänyt +kumppalilleen vertaa keksivässä sukkeluudessa. "En oikein tiedä vielä +-- vaan Brucen suvun vesa ei saa jäädä avutta kuolemaan." + +Näin sanoen hän otti pienen ruukun, jossa heillä oli soppansa, ynnä +myös lihan, josta he sen olivat keittäneet, pisti muutamat ohukaiset +leivät, jotka hän oli leiponut, päällysvaatteensa alle, viittasi +kumppaliansa, heidän ateriaansa myös kuuluvaa maito-astiaa ottamaan, ja +näin he kiirehtivät puutarhaan. + +"Vai on meidän kaino kaunottaremmekin kerran ulkona?" virkkoi yksi +palvelijoista, ainoa, joka tällä hetkellä heille vastaan sattui. Mutta +Katri vaan meni eteenpäin vastaamatta tai muuten hänestä huolimatta, ja +he pääsivät pieneen puutarhaan ilman mitään sen enempää häiritsemistä. + +Loviisa näytti hänelle viidakolla peitettyä rauniokasaa, aivan tornin +juurella. Siinä oli luultavasti ennen aikaan ollut joku kylkirakennus, +ja tuo kaitainen, vankihuoneesen alas menevä ilmaläpi oli sen sisustaan +päättynyt. Mutta rakennuksen rauetessa oli läpi ulko-ilmaan asti +jatkunut, niin että sen kautta nyt hämärä päivän säde pääsi alas +syvyyteen, vaikka ne, jotka siellä kävivät, tulisoihtu kädessä, eivät +sitä olleet voineet huomata. + +"Tässä on kaikki aivan ääneti", virkkoi Katri, hetkisen aikaa tarkkaan +kuulleltuaan. "Jumala taivaallinen auttakoon! Hän on kuollut". + +"Pitää koettaa yhtä keinoa, vaikka se on vähän vaarallinen", virkkoi +Loviisa ja helisytti harppunsa kieliä sormillaan. + +Huokaus oli ainoa vastaus vankihuoneen pohjasta. Katri nyt uskalsi +puhua. "Minä olen tässä, armollinen herra -- olen teille ruokaa ja +juomaa tuonut". + +"Haa, Ramorny! Se pilkka on liian myöhäinen -- minä jo kuolen", kuului +vastaus. + +"Hänen päänsä on sekava, eikä se olekaan ihme", ajatteli Katri; "mutta +onpa kuitenkin toivoa, niin kauan kuin on hengen kipinä hänessä". + +"Minä se olen, armollinen herra -- Hanskurin Katri -- minä toisin +teille ruokaa, jos vaan sen saisin hyvin alas teidän luoksenne". + +"Jumala sinua siunatkoon, tyttö! Minä jo luulin tuskani loppuneen, +mutta rupeaapa se nyt taas kalvamaan suoliani, kun kuulen puhuttavan +ruoasta". + +"Ruoka on tässä, mutta kuinkas -- voi kuinkas! -- sen saamme alas +teidän luoksenne? Tää rako on niin kapea ja muuri niin paksu! Mutta +jopa nyt keinon keksinkin. Joutuun, Loviisa. Leikkaa minulle pajun +vesa, pisin, minä löydät". + +Harpputyttö täytti käskyn ja päästä halkaistun vavan avulla Katri laski +alas useampia soppaan kasteltuja leipäpaloja, jotka näin yht'-aikaa +soivat syömistä sekä juomista. + +Onneton nuorukainen söi hiukan, suurella vaivalla, ja rukoili sitten +tuhansia siunauksia alas auttajansa päälle. "Olin aikonut sinua himoni +orjaksi", sanoi hän, "ja yhtä hyvin nyt pyydät pelastaa henkeäni. Mutta +pakene jo pois ja pelasta itsesi". + +"Me tulemme takaisin ja tuomme ruokaa, niin usein kuin vaan tilaisuutta +tulee", sanoi Katri; mutta samassa harpputyttö nykäisi hihasta, +viitaten häntä ääneti ja liikahtamatta olemaan. + +Molemmat lymysivät raunioin väliin ja kuulivat nyt kuinka Ramorny ja +lääkäri hartaasti puhelivat keskenään. + +"Hän on vahvempi kuin luulin", virkkoi edellinen hiljaa käheällä +äänellä. "Kuinka kauan Dalwolsy kesti Liddesdalen ritarin vankeudessa +Hermitagen linnassa?" + +"Kaksi viikkoa", vastasi Dwining; "mutta hän oli vahva mies, ja sai +hiukan apua jyvistä, jotka karisivat lattian kautta hänen ylitsensä +olevasta aitasta". + +"Eikös olisi parempi lopettaa asia joutuisammin. Musta Douglas on +tulossa tännepäin. Hän ei tiedä tästä Albanyn herttuan salaisuudesta. +Hän on pyrkivä prinssin puheille; _pitää_ siis olla loppu ennen kuin +hän tulee". + +He kulkivat edemmäksi, yhä jatkaen tätä salaista turmiollista +keskusteluaan. + +"Nyt riennetään torniin", virkkoi Katri, kun näki että he olivat +lähteneet puutarhasta. "Olin ma keksinyt pakokeinon -- itselleni -- +siitä nyt teemme pelastuskeinon prinssille. Maitotyttö tulee aina +linnaan iltamessun aikana ja tavallisesti jättää päällysvaatteensa +tuohon käytävään, kun hän viepi maidon kyökkiin. Ota sinä se vaate, +kääri itses siihen kokonaan ja mene rohkeasti vartijan ohitse. Siihen +aikaan hän on juovuksissa; niin että maitotyttönä estämättä pääset +portista ulos sekä sillan yli, jos vaan astut tietäsi pelkäämättä. +Sitten kiirehdi Mustan Douglas'in luokse; hän on meidän lähin ja ainoa +apumme". + +"Mutta", esteli Loviisa, "eikös hän juuri ole se sama julma herra, joka +minulle häväistystä ja rangaistusta uhkasi?" + +"Semmoiset kuin minä ja sinä", vastasi Katri, "eivät koskaan pysy koko +tuntia Douglas'in muistossa, ei pahassa eikä hyvässä. Vie hänelle se +sanoma, että hänen vävyänsä, Skotlannin kruununperillistä kuoletetaan +-- että hän petturein käsissä nääntyy nälkään tässä Falkland'in +linnassa, niin et saa ainoasti anteeksi, vaan vielä palkinnonkin +päälliseksi". + +"Palkinnosta en huolikaan", sanoi Loviisa; "itse tässä teossa on jo +kyllin palkintoa. Mutta luullakseni on täällä pysyminen vaarallisempi +kuin lähteminen -- anna siis minun jäädä tänne prinssi-paran +ruokkijaksi, ja lähde sinä apua noutamaan. Jos he tappavat minut, ennen +kuin kerkiät takaisin, niin jätän sinulle mitättömän harppuni +perinnökses ja pyydän sinua Charlot-parkaani hyvin kohtelemaan". + +"Ei, Loviisa", vastasi Katri, "sinä olet tottuneempi ja enemmän +oikeutettu vaeltaja kuin minä -- mene sinä -- ja jos, niinkuin kyllä +saattaa tapahtua, sitten palatessas tapaat minut kuolleena, niin anna +isä-paralleni tää sormus sekä kähärä tukastani, ja sano hänelle että +Katri meni kuolemaan, yrittäessään pelastaa Brucen perillistä. Ja anna +tää toinen kähärä Heikille; sano hänelle että Katri häntä viimeiseen +hengenvetoonsa asti muisteli; ja että, jos olinkin hänen mielestään +liian arka toisten ihmisten verestä, ei syynä ollut se, että olisin +pitänyt omani liian kalliina". + +He itkeä nyhkyttelivät näin kaulatuksin, ja vielä jaljillä olevat +tunnit iltaan saakka kuluivat parempien keinojen miettimisessä, miten +vangille saataisiin ruokaa alas. Muun muassa he laittoivat, onteloita +ruokoja yhteen pujottamalla torven, jota myöten voitaisiin hänelle +juomistakin suuhun laskea. Viimein Falkland'in kylän kirkon kellot +soittivat iltamessuun. Maitotyttö tuli lekkereineen, tuoden talonväelle +maitoa, ja samassa myös saattaen sekä kuulustellen uusia sanomia. +Tuskin oli hän kyökkiin astunut, niin harpputyttö, vielä kerran +halattuaan Katria ja vakuutettuaan hänelle järkähtämätöntä +uskollisuuttansa, hiljaa hiivi rappusia myöten alas, pieni koiransa +kainalossa. Silmänräpäyksen kuluttua näki pelosta aivan hengästyksissä +oleva Katri hänen huolettomasti astuvan laskusillan yli, maitotytön +päällysvaatteesen käärittynä. + +"Oho", sanoi vartija, "aikaiseenpa palasit tänä iltana, Maija Priita! +Eipä suurta iloa tuolla talossa -- Niin, tyttö -- tauti-aika on ikävä +aika!" + +"Minulta unohtui pykäläpuuni", vastasi neuvokas Franskalais-tyttö, "ja +joudun takaisin ennen kuin kerkiäisi saada kerma-astian kuorituksi". + +Hän riensi edelleen, karttaen Falkland'in kylän, ja poikkesi +jalkapolulle, joka puiston kautta meni. Katri hengähti helpommin ja +kiitti Jumalaa, kun näki Loviisan kaukaisuuteen katoovan. Vaan tulipa +vielä toinen tuskanhetki Katrille, silloin kun karkulaisen pako tuli +tietyksi. Se tapahtui niin pian kuin maitotyttö, viivyttyänsä tunnin +ajan asialla, jonka olisi voinut kymmenessä minuutissa toimittaa, +viimein teki lähtöä ja havaitsi, että joku oli hänen harmaan +sarkatakkinsa vienyt. Ruvettiin asiata tarkoin tutkimaan; silloin talon +piiat muistivat harpputytön ja arvelivat hänen olevan sitä laatua, +jotka mielellään vaihtavat vanhan takin uuteen. Vartija, kun häneltä +ankarasti tiedusteltiin, ilmoitti nähneensä maitotytön jälleen lähtevän +pois kohta iltamessun ajan jälkeen; ja kun maitotyttö itse tätä ajoi +valheeksi, ei hänellä ollut muuta vastausta, kuin että se sitten +mahtoi; olla perkele. + +Mutta kun harpputyttöä ei mistään löytynyt, oli helppo arvata kuinka +asia todella oli tapahtunut. Hovimestari siis meni Ramornylle ja +lääkärille, jotka nyt melkein aina yhdessä olivat, ilmoittamaan, että +toinen naisvangeista oli päässyt pakoon. Pieninkin seikka jo herättää +syyllisen epäluulot. He katsahtivat toinen toiseensa hämmästyksellä ja +sitten menivät yhdessä Katrin pieneen kammariin, tiedustellakseen +Loviisan pakoa ennen kuin hän olisi kerjinnyt mitään peittämiskeinoja +keksiä. + +"Missäs on sinun seurakumppalisi, tyttö?" kysyi Ramorny ankaralla, +käskeväisellä äänellä. + +"Ei minulla ole mitään seurakumppalia täällä", vastasi Katri. + +"Älä puhu joutavia", sanoi ritari; "minä tarkoitan harpputyttöä, joka +vielä äsken asui sinun kanssas tässä kammarissa". + +"Hän on lähtenyt pois, niin kuulin sanottavan", vastasi Katri; "hän +kuuluu lähteneen noin tunti sitten". + +"Ja minne?" kysyi Dwining. + +"Kuinka", vastasi Katri, "minä voin tietää mitä tietä ainainen +maankuljeksija lähtee kulkemaan? Hän oli varmaan kyllästynyt tähän +yksinäiseen elämään täällä, joka on niin aivan toisellainen kuin nuot +juhlapidot ja tanssit, joissa hän ammatissansa on tottunut käymään. Hän +on lähtenyt pois, ja minä vaan ihmettelen sitä, että hän niin kauan +viipyi". + +"Se siis", sanoi Ramorny, "on kaikki, mitä sinulla on meille +sanottavaa?" + +"Kaikki mitä minulla on teille sanottavaa, ritari Ramorny", vastasi +Katri lujasti; "ja vaikka prinssi itsekin rupeaisi minua tutkimaan, en +voisi kertoa enempää". + +"Ei tainne olla suurta pelkoa, että hän koskaan enää kunnioittaa sinua +puheellaan", sanoi Ramorny, "vaikka ei hän kuolisikaan Skotlannin +suruksi". + +"Onko Rothsayn herttua niin pahasti sairas?" kysyi Katri. + +"Ei ole apua, jos ei taivaasta", vastasi Ramorny, katsahtain ylöspäin. + +"Sieltä toki voipi vielä tulla apua", sanoi Katri, "vaikkei ihmisavusta +näyttäisikään toivoa". + +"Amen!" lausui Ramorny suurimmalla ykstotisuudella ja Dwining'kin +muodosti muotonsa sen mukaan, vaikka hänen näytti olevan vallan vaikea +saada hillityksi ilkkuvaa, jos kohta hiljaista pilkkanauruansa, joka +hänessä varsinkin aina tahtoi nousta, silloin kuin joistakin +jumalisista asioista tuli puhe. + +"Ihmisiäkö, maan päällä syntyneitä ihmisiäkö nämät ovat eivätkä +ilmeisiä paholaisia, jotka näin rukoilevat Jumalaa prinssin puolesta, +vaikka he pisara pisaralta imevät onnettoman herransa sydänveriä!" +mutisi Katri, koska hänen molemmat tutkijansa tyhjin toimin olivat +lähteneet. "Miksi taivaan nuolet nyt ovat nukuksissa? Mutta kyllä ne +pian iskevät alas -- ja voi! jos ne myös vielä voisivat pelastaa, +samassa kun rankaisevat!" + +Päivällis-aika, jolloin kaikki linnaväki istui ruoalla, oli se hetki, +jonka Katri arveli sopivimmaksi kenenkään huomaamatta mennäkseen muurin +raolle. Odottaessaan sitä hetkeä huomasi hän tavattoman hyörimisen +linnassa, jossa aina sen jälkeen, kun Rothsayn herttua vankihuoneesen +suljettiin, oli haudan hiljaisuus vallinnut. Laskusilta laskettiin alas +ja nostettiin jälleen, ja sen ratinaan sekaantui hevosten kopina, kun +huoveja läksi ulos ja taas tuli takaisin, ratsut uuvuksissa ja +vaahdossa. Katri huomasi myös, että kaikki palvelijat, jotka hän sattui +näkemään ikkunastaan, olivat aseissa. Kaikesta tästä hänen sydämensä +rupesi kovasti sykkimään, sillä se ennusti avun lähenemistä; ja paitsi +sitä tuossa häärinnässä jäi pieni puutarha vielä enemmän käymättä. +Viimeinkin tuli päivällis-aika. Katri oli hankkinut semmoisia +ruoka-aineita, joita oli helpoin laskea alas onnettoman vangin luokse; +hän oli sanonut juuri niitä erittäin haluavansa, ja kyökkimestari näkyi +kernaasti tekevän hänelle mieliksi. Katri nyt kuiskasi muurin rakoon, +ilmoittaen tuloansa -- mutta ei kuulunut vastausta -- hän puhui +kovemmin, vaan kaikki oli ääneti. + +"Hän nukkuu", mutisi Katri puoliääneensä, vaan samassa hän säpsähti ja +huudahti, kun hänen takanansa eräs ääni vastasi: "Niin, hän on +nukahtanut -- vaan ijäksi". + +Katri katsahti taaksensa -- ritari Ramorny seisoi siinä täysissä +varuksissaan; mutta kypärin silmiverho oli auki ja hänen muotonsa oli +enemmän kuolemaan tuomitun kuin tappeluun menevän soturin näköinen. +Ramorny jatkoi puheensa ykstotisella äänellä, puoleksi niinkuin vaan +olisi ollut merkillisen tapauksen huoleton katselija, puoleksi kuin +siihen osallinen. + +"Katri", virkkoi hän, "minä puhun sinulle totta. Hän on kuollut -- sinä +olet koettanut parastasi auttaaksesi häntä -- nyt et enää voi mitään". + +"En voi -- en tahdo sitä uskoa", sanoi Katri. "Jumala minua +armahtakoon! Rupeaisinhan epäilemään Jumalan kaikkivaltaa, jos uskoisin +että niin ilkeä rikos on saanut tapahtua". + +"Älä epäile Jumalan kaikkivaltaa, Katri, vaikka Hän on sallinut tuon +irstailijan puuttua omiin pauloihinsa. Vaan tule nyt kanssani -- +minulla olisi jotain sanottavana, mikä sinua koskee. Tule, sanon minä", +(sillä Katri viivytteli), "jos et tahdo jäädä tänne Bonthron-pedon tai +tuon lääkärin Dwining'in armoille". + +"Kyllä tulen", vastasi Katri; "ettehän kuitenkaan voi tehdä minulle +muuta kuin mitä Jumala sallii". + +Ramorny astui edeltä torniin, nousten ylös portaita portaitten perästä, +tikapuita tikapuitten jälkeen. + +Katrin rohkeus masentui. "En tahdo mennä edemmäksi", virkkoi hän. +"Minnekä te minua viette? -- Jos kuolemaan, niin voin kuolla tässäkin". + +"Ainoasti tornin huipulle, hupsu", sanoi Ramorny, työntäen auki +teljetyn oven, josta pääsi tornin holvikatolle. Siellä nähtiin miehiä +nakkauskoneita laitokseen varustamassa, joutsipyssyjä virittämässä ja +kiviä kasoihin latomassa. Mutta tätä puolustusväkeä ei ollut enempää +kuin pari kymmentä, ja niissäkin Katri luuli huomaavansa epäilystä, +kahdella päällä olemista. + +"Katri", virkkoi Ramorny, "minun täytyy seisoa tässä paikassa; +puolustukseni sitä vaati. Mutta voinhan puhua sinulle tässä paikassa +yhtä hyvin kuin muuallakin". + +"Puhukaa vaan", vastasi Katri. "Kyllä minä kuulen". + +"Sinä olet, Katri, tunkeunut veriseen salaisuuteen. Onko sinulla myös +lujuutta sitä asiaa salassa pitää?" + +"En ymmärrä mitä te tarkoitatte, ritari Ramorny", vastasi tyttö. + +"Katsos. minä olen kuolettanut -- murhannut, jos se sana mielestäs on +oikeampi -- entisen herrani, Rothsayn herttuan. Tuo hengenkipinä, jota +sinun hyvyytes vielä viritteli, oli helppo sammuttaa. Viimeisellä +hetkellään hän huusi isäänsä. Sinua raukaisee -- vaan pysy lujana -- +minulla olisi vielä enempää sanomista. Sinä nyt tiedät rikokseni, vaan +et vielä mikä minua siihen on pakoittanut. Katsos! tää kinnas tässä on +tyhjä -- oikean käteni menetin minä hänen tähtensä; ja kun näin ei +minusta enään ollut apua, hän hylkäsi minut niinkuin vanhaksi käyneen +koiran; hän pilkkasi vahinkoani ja käski minua luostariin menemään -- +siinä muka nyt oli oleva asuntoni, ei enää saleissa ja palatseissa, +missä oli ollut luonnollinen sijani! Huomaa se -- surkuttele ja auta +minua". + +"Missä asiassa te vaaditte apuani?" kysyi vapiseva tyttö. "Enhän voi +saattaa takaisin, mitä olette menettäneet, enkä myös olla puhumatta +ilmi rikostanne". + +"Sinä voit olla puhumatta, Katri, siitä, mitä tuossa viidakossa olet +kuullut ja nähnyt. En vaadi muuta kuin lyhyt-aikuista unohtamista +sinulta, jonka sana tulee uskotuksi jos sanot asian olleen niin tai +näin. Sinun seurakumppalisi, tuon kometjantin, tuon ulkomaalaisen sanaa +ei ole kukaan pitävä nuppuneulankaan arvossa. Jos tähän suostut, niin +uskon henkeni sinun sanasi turviin, ja aukaisen portin noille tuossa, +jotka lähenevät. Jos et lupaa olla vaiti, aion puolustaa tätä linnaa, +siksikun joka mies olemme kaatuneet, ja sinut syöksen alas tältä tornin +huipulta. Niin, katso vaan alas tuohon -- ei se ole hyppäys, johon +ajattelematta sopii käydä. Seitsemät portaat kiipesit tänne ylös +suurella vaivalla ja, ahdistuneella hengästyksellä; mutta tältä +huipulta alas syvyyteen olet lentävä joutuisammin kuin kerkiät +huoahtaakaan! -- Anna lupauksesi, kaunis tyttö; sillä minä en tahtoisi +sinulle tehdä pahaa, vaikka kuitenkin olen luja päätöksessäni". + +Katri seisoi siinä säikähtyneenä; ei ollut hänessä voimaa vastata +tuolle hurjalle miehelle; samassapa Dwining'in tulo säästikin häneltä +vastaamisen vaivan. Tämä puhui niillä nöyrillä kumarruksilla, jotka +hänellä kaikkina aikoina olivat omituiset, ja samassa ainaisella, +puoleksi hillityllä pilkallisella irvistyksellään, joka tuon nöyryyden +valheeksi osoitti. + +"En tee oikein, jalo ritari, kun tulen häiritsemään teidän +seurustelemistanne tään kauniin neidon kanssa. Mutta minä tuonkin vaan +pienen, mitättömän kysymyksen". + +"Puhu, kiusanhenki!" sanoi Ramorny. "Pahat sanomat sinua huvittavat, +vaikka itseäskin koskisivat, kunhan vaan samassa myös toisia ihmisiä +koskevat". + +"Hum! -- hih -- hii! -- Tahtoisinpa vaan kysyä, onko teillä, jalo +herra, aikomus tehdä se sankarityö ja puolustaa tätä linnaa +yksinäisellä kädellänne -- suokaa anteeksi -- arvelin sanoakin: +yksinäisellä käsivarrellanne? -- Ei se kysymys ole aivan joutava; sillä +minusta lienee vähän apua puolustuksessa, jos ette voi saada +piirittäjiä houkutetuiksi pieniä rohtoja minulta ottamaan -- hih, hii, +hii! ja Bonthron on niin hyvässä sikahumalassa kuin vaan olut ja +paloviina suinkin voi saada aikaan -- vaan te, hän ja minä, siinä onkin +koko linnaväkenne, jolla on halua tehdä vastarintaa". + +"Mitä! -- eikö ne toiset konnat tahdo taistella?" kysyi Ramorny. + +"En ole ikinä nähnyt miehiä, joiden mieli vähemmin teki siihen +temppuun", vastasi Dwining, "enpä koskaan ikinäni. -- Mutta tuossapa +tuleekin jo pari heistä. -- _Venit extrema dies_[39] -- hih, hii, hii!" + +Eviot ja Buncle samassa lähenivät; heidän muotonsa osoitti synkkää +lujuutta, niinkuin miehissä, mitkä ovat päättäneet vastustaa +valtiastansa, jota kauan aikaa ovat totelleet. + +"Mitä nyt!" sanoi Ramorny, astuen heille vastaan. "Miksi olette +jättäneet paikkanne? -- Miksi olet jättänyt vahtitornin, Eviot? -- Ja +sinä toinen, enkö ollut käskenyt sinua nakkauskoneita laitokseen +panemaan?" + +"Meillä olisi sananen teille sanottava, ritari Ramorny", vastasi Eviot. +"Me emme huoli ottaa osaa tähän taisteluun". + +"Mitä! Omat knaappiniko niskoittelevat minua vastaan?" huudahti +Ramorny. + +"Me olimme teidän knaappinne ja hovipoikanne, herra ritari, niinkauan +kuin te olitte Rothsayn herttuan tallimestarina. -- Mutta nyt käy huhu, +että herttua ei enään ole elossa -- me tahdomme tietää, onko siinä +perää". + +"Kuka petturi tuota tuommoista valhetta uskaltaa levittää?" + +"Kaikki, jotka ovat käyneet tiedustelemassa metsän reunalla, herra +ritari -- minä itsekin olin joukossa -- tuovat samat sanomat. +Harpputyttö, joka eilen karkasi linnasta, on levittänyt sen sanoman +joka paikkaan, että Rothsayn herttua on murhattu taikka kumminkin +kuoleman kielissä. Douglas on tulossa suuren voiman kanssa -- --". + +"Ja te, pelkurit, joutavan huhun tähden, luovutte herrastanne?" sanoi +Ramorny vihastuneena. + +"Herra ritari", sanoi Eviot, "antakaa Bunclen ja minun nähdä Rothsayn +herttua ja kuulla hänen omasta suustaan käsky, että tää linna on +puolustettava; jos sitten emme taistele viimeiseen veripisaraan asti, +niin hirttäkää minut vaan korkeimman tornin huippuun. Mutta jos hän +luonnolliseen tautiin on kuollut, niin tahdomme antaa tään linnan +kreivi Douglas'in käsiin, joka nyt kuuluu olevan kuninkaan sijainen. -- +Taikka jos -- Jumala siitä varjelkoon! -- meidän jaloa prinssiä vastaan +on kavaluutta harjoitettu, niin emme myöskään tahdo tulla rikokseen +osallisiksi murhamiehiä aseillamme puolustamalla, oli ne kutka +lienevätkin". + +"Eviot", sanoi Ramorny, kohottaen kädettömän käsivarsi-tynkkänsä, "jos +ei tää kinnas tässä olisi tyhjä, niin ei sinulla olisi ollut kyllin +elämästä jäljellä, keritäkses puhua ilmi kaksi sanaakaan tästä +hävyttömästä puheestasi". + +"Asia on niinkuin on", vastasi Eviot, "ja me vaan täytämme +velvollisuutemme. Minä olen teitä kyllin kauan seurannut, ritari +Ramorny, vaan tähän viimein seisahdutan ratsuni". + +"Hyvästi sitten, ja periköön hiisi teidät kaikki!" huudahti vimmastunut +paroni. "Käske tuoda hevoseni!" + +"Meidän sankarimme aikoo lähteä karkuun", virkkoi lääkäri, joka hiljaa +oli lähestynyt Katria, ennen kuin tyttö sen huomasikaan. "Katri, sinä +olet taika-uskoinen hupsu, niinkuin kaikki muukin vaimonsuku; yhtähyvin +on sinulla hiukkanen älyä, ja minä puhun siis sinulle, joka ymmärrät +paremmin kuin tuo härkälauma ympärillämme. Nuo ylpeät vapaaherrat, +jotka maailmaa hallitsevat, mitä ne ovat vastoinkäymisen hetkellä? -- +akanoita tuulessa. Annas että heidän moukkarikouransa tai heidän +patsaanvahvuiset säärensä tulevat vialle, niin pyh! -- koko urho on +mennyt -- miehuus ja rohkeus ei niissä ole mitään -- jäsenet ja +jänteret kaikki. Niin kauan kuin heillä on pedonkaltainen +ruumiinvoimansa, he eivät ole vimmaista härkää paremmat -- ota se pois, +niin meidän ritari ja sankari makaa ähkien maassa, niinkuin härkäkin, +jolta kinttusuonet on poikki hakattu. Ei niin ole viisas mies --- niin +kauan kuin hituinenkin tuntoa on tallella hänen rutistetussa tai +silvotussa ruumiissansa, hänen miehuutensa on yhtä luja kuin ennen. -- +Katri, tän' aamuna minä aioin sinua tappaa; mutta nyt olen iloinen että +sinä saat jäädä eloon ja kertoa kuinka tää mitätön lääkäri, tää +pillerintekijä, tää pulverinsurvoja, tää myrkynsyöttäjä meni kuolemaan +yhdessä uljaan ritari Ramornyn kanssa, joka jo on vapaaherra ja toivoi +pääsevänsä Lindores'in kreiviksi. -- Eläköön se korkea-arvoinen herra!" + +"Vanha mies", sanoi Katri, "jos todellakin olet niin lähellä ansaittua +rangaistustas, niin olisivat toisellaiset ajatukset sinulle paljon +terveellisemmät kuin nuot turhanpäiväisen viisastelemiset ja hurjat +kerskailemiset. -- Pyri jonkun pyhän miehen puheille". + +"Niin", vastasi Dwining ylenkatseella, "mun muka pitäisi turvata +rasvaiseen munkkiin, joka -- hih, hii, hii! -- ei itsekään ymmärrä sitä +lampaanlatinaa, mitä kartasta lukien jätkyttelee. Tuommoinen muka olisi +sopiva neuvon-antaja miehelle, joka on sekä Espanjassa että Arabiassa +tieteitä harjoittanut! Ei, Katri, minä tahdon ripittäjäkseni semmoisen, +jota silmän on hyvä katsella; siksi suon sinulle sen kunnian. -- +Katselepas nyt tuossa tuota meidän uljasta ritaria -- hänen otsastaan +tippuu hiki, hänen huulensa vapisevat tuskasta; sillä meidän uljas +ritari -- hih, hii, hii! -- anelee armoa entisiltä palvelijoiltansa, +eikä ole hänen kielensä kyllin liukas, saadakseen heidät häntä +kynsistään hellittämään. Katsopas kuinka kaikki hänen kasvonsa jänteet +tempailevat, kun hän rukoilee noita kiittämättömiä pölkkypäitä, joille +hän aina on täysin kourin jaellut lahjoja; eikä hän kuitenkaan pyytäisi +muuta kuin saada sen verran ennakkomatkaa, yrittäessään pakoa, kuin +mitä koirien edessä juoksevalla jänekselläkin on, jos hänelle oikeus ja +kohtuus suodaan. Katso myös tota yrmeää, jörömäistä muotoa, noita +maahanpäin luotuja silmiä, joilla kotipetturit, häilyen pelon ja häpeän +vaiheella, kieltävät herraltansa sitä pikkuista pelastuksen toivoa. Ja +nuot luontokappaleet olivat mielestään paljon parempia miehiä kuin +minä. Ja sinäkin, hupsu tyttö, pidät jumalaasi niin halpana, että +uskot, tuommoisten kurjain raukkain olevan hänen kaikkivaltansa +luomia!" + +"Ei! sinä paha mies, ei!" vastasi Katri innokkaasti. "Jumalani, jota +palvelen, on luodessaan nuot miehet, suonut heille ne avut, joilla he +olisivat voineet häntä tuntea ja palvella, ihmisveljiänsä varjella ja +holhoa, pyhyyttä ja hurskautta noudattaa. Heidän oma ilkeä sydämensä +ynnä paholaisen kiusausten kanssa ovat tehneet heidät semmoisiksi kuin +he nyt ovat. Voi tunkekoon tämä oppi myös sinunkin kiviseen sydämeesi! +Jumala on sinulle suonut ymmärrystä enemmän kuin muille ihmisille, +suonut sinulle silmät, millä tunkesit luonnon salaisuuksiin, suonut +sinulle terävän älyn ja taitavan käden. Mutta ylpeytesi on kaikki ne +hyvät avut myrkyttänyt ja tehnyt uskottomaksi jumalan-kieltäjäksi sen, +joka olisi voinut olla kristityn seurakunnan viisaita miehiä!" + +"Jumalankieltäjäksi, sanot sinä?" vastasi Dwining. "Onhan minulla +kenties epäilykseni siinä suhteessa -- mutta pian nyt saan nähdä, mitä +perää siinä on. Tuossa jo tulee se mies, joka on lähettävä minut, +niinkuin jo tuhansia ennenkin, siihen paikkaan, missä kaikki salaisuus +selviää". + +Katri käänsi silmänsä erääsen lääkärin osoittamaan lakeuteen metsässä +ja näki sinä täyttä nelistä lähenevän ratsujoukon. Niiden keskellä +liehui lippu, jonka, vaikka Katri ei voinut sen vaakunaa eroittaa, +yleinen huuto hänen ympärillään tunnusti Mustan Douglas'in omaksi. +Ratsumiehet seisahtuivat nuolenkannattaman päähän linnasta, ja airut +kahden torvensoittajan kanssa lähestyi valtaporttia, missä hän, kovasti +torviansa soitatettuaan, vaati vapaata pääsyä korkea-arvoiselle ja +mahtavalle Archibald'ille Douglas'in kreiville, kuninkaan sijaiselle, +jolla tätä nykyä oli kaikki kuninkaan valta käsissään. Hän käski +samassa linnaväkeä, maankavaluuden rangaistuksen uhalla, aseensa maahan +laskemaan. + +"Kuulitteko te sen?" virkkoi Eviot Ramornylle, joka seisoi yrmeänä, +kahden vaiheella. "Tahdotteko te käskeä avata linnan portit, vai +pitääkö minun -- --" + +"Ei, konna!" keskeytti ritari, "viimeiseen asti tahdon kumminkin olla +käskijänä. Avatkaa portit, laskekaa laskusillat alas ja antakaa linna +Douglas'in kreivin haltuun". + +"No, sitä toki sopii sanoa miehuulliseksi vapaan tahtonsa +osoittamiseksi", sanoi Dwining. "Samalla lailla myös nuot äsken +kiljuvat vaskitorvet tuossa voisivat sanoa soittavansa omasta vapaasta +tahdostaan ne sävelet, jotka likaiset soittajat niiden kautta +torahduttivat". + +"Kurja mies!" sanoi Katri, "taikka ole ääneti, taikka käännä ajatuksesi +ijankaikkisuuden puoleen, jonka kynnyksellä nyt seisot". + +"Ja mitäs se sinua koskee?" vastasi Dwining. "Et sillä kuitenkaan, +tyttöseni, voi auttaa että kuulet mitä puhun, ja sinä olet sen +kuitenkin sitten muille kertova, sillä sinun sukupuolesi ei sitäkään +malta olla tekemättä. Perth'in kaupunki ja koko Skotlanti ovat +kuulevat, minkälaisen miehen he kadottavat, kun Henbane Dwining +kuolee!" + +Rautavarusten kilinä nyt ilmoitti, että tulijat olivat hypänneet alas +hevosen selästä, astuneet portista sisään ja par'-aikaa riisuivat +aseita vähäiseltä linnalaisjoukolta. Douglas'in kreivi itse nousi ylös +tornin katolle muutamien miehiensä kanssa, joille antoi käskyn vangita +Ramorny sekä Dwining. Toiset laahasivat hämmästyneen Bonthron'in esiin +jostain kolosta. + +"Näiden kolmenko hallussa prinssin hoito yksin-omaisesti oli, niin +kauan kun hänen sanottiin olevan sairaana?" kysyi Douglas, jatkaen +tutkintoa, jonka jo oli alhaalla salissa aloittanut. + +"Ei kukaan muu saanut häntä nähdä, herra kreivi", vastasi Eviot, +"vaikka minä kyllä tarjosin apuani". + +"Neuvo meidät herttuan kammariin, ja vangit vietäkööt kanssamme. -- +Myös pitäisi täällä linnassa olla eräs vaimo-ihminen, jos ei hän jo +liene murhattu tai piiloon viety -- hän seurusteli tään harpputytön +kanssa, joka ensiksi toi hätäsanoman". + +"Tässä hän on, herra kreivi", sanoi Eviot, tuoden Katrin esiin. + +Hänen kauneutensa sekä mielenliikutuksensa tekivät myös tuohon +kovasydämiseen kreiviin jonkun vaikutuksen. + +"Älä pelkää mitään, tyttö", sanoi hän; "sinä olet sekä kiitoksia että +palkintoakin ansainnut. Kerro vaan minulle, niinkuin jos seisoisit +Jumalan edessä, mitä tässä linnassa olet nähnyt ja kuullut". + +Muutamilla sanoilla selitti Katri koko sen hirveän salaisuuden. + +"Sinun puheesi", sanoi Douglas, "on sanasta sanaan yhtäpitävä +harpputytön kertomuksen kanssa. -- Näyttäkää meille nyt prinssin +asunto". + +He menivät siihen huoneesen, jossa Rothsayn herttuan oli luultu asuvan; +mutta avain oli poissa, niin että kreivin, sisään päästäksensä, täytyi +väkisin särkeä ovi. Siellä löydettiin onnettoman prinssin laihtunut, +likainen ruumis ikään kuin kiireissä vuoteelleen viskattuna. +Murhamiesten aikomus oli epäilemättä ollut laittaa ruumis semmoiseen +paikkaan, että näyttäisi hänen kuolleen luonnollista kuolemaa; mutta +Loviisan paosta noussut hätä oli heidät hämmästyttänyt. Douglas katseli +tätä harhatielle houkuteltua nuorukaista, jonka hurjat himonsa ja +oikkunsa olivat saattaneet tämmöiseen ennen-aikaiseen, hirveään +loppuun. + +"Minulla oli loukkauksia kostettavana", sanoi hän; "mutta tää tämmöinen +näkö poistaa kaiken vihan!" + +"Hih hii! -- olihan meillä aikomus laittaa kaikki", sanoi Dwining, +"että olisi enemmän mieleen teille, kaikkivaltias herra kreivi. Mutta +te tulitte liian äkkiä tänne, ja hätäisillä herroilla on hitaat +palvelijat". + +Douglas ei ollut kuulevinaan näitä vangin sanoja, niin tarkkaan hän +katseli edessään makaavan ruumiin laihtunutta, kelmeätä muotoa ja +kangistuneita jäseniä. Katri, joka mielenliikutuksesta jo oli +pyörtymäisillään, viimein sai luvan lähteä pois tästä kauheasta +paikasta, ja meni kaikkialla vallitsevan sekasorron läpi entiseen +huoneesensa, missä takaisintullut Loviisa hänelle kaulaan kavahti. + +Douglas sillä välin jatkoi tutkimusta. Prinssin kangistuneesta kourasta +löydettiin hius-suortuva, joka väriltään ja muulta näöltään oli +Bonthron'in sysimustan tukan kaltainen. Näytti siis siltä, kuin, vaikka +nälkä työn oli aloittanut, Rothsayn kuolemaan kuitenkin lopulla +väkivaltakin oli ollut syynä. Salainen käytävä alas vankihuoneesen, +jonka avain löydettiin tuon alhaisemman murhamiehen vyöltä -- itse +vankeusluolan asema, rako sen seinässä, joka sen yhdisti ulko-ilmaan, +ynnä myös kurja olkivuode permannolla, jolle kahleet vielä oli jääneet +-- kaikki nämät seikat täydesti todistivat Katrin sekä harpputytön +kertomuksen todeksi. + +"Älkäämme kauemmin viivytelkö silmänräpäystäkään", sanoi Douglas +läheiselle sukulaiselleen Balvenyn herralle, kun he vankihuoneesta +olivat ylös tulleet. "Viekää murhamiehet pois ja hirttäkää heidät +linnan muurille". + +"Mutta, korkea-arvoinen herra, jonkunlainen laillinen tuomio taitaisi +olla kuitenkin sopiva", vastasi Balveny. + +"Mitä varten?" kysyi Douglas. "Olenhan tavannut heidät teosta kiinni, +ja kyllä minun edesvastaukseni kannattaa viipymätöntä mestausta. Mutta +malttakaas -- onhan meillä joitakuita Jedwood'in miehiä joukossamme?" + +"Yhtäkyllin Turnbull'eja, Rutherford'eja, Ainslieitä y.m." sanoi +Balveny. + +"Pankaa sitten heistä lautakunta kokoon; he ovat kaikki hyviä miehiä ja +rehellisiä, paitsi että elantonsa hankkimisessa hiukkasen koukkuja +tekevät. Pitäkää te huoli noiden kavaltajain mestaamisesta, sill'-aikaa +kuin minä istun oikeutta suuressa salissa, ja koetetaanpa +valalautakuntako vai mestausmies ennen kerkiää saada tehtävänsä +tehdyksi, me istumme Jedwood'in oikeutta -- hirtämme kiireesti ja +tutkimme hiljakseen". + +"Malttakaa vielä, herra kreivi", sanoi Ramorny, "te saattaisitte muuten +saada katua hätäilemistänne. Tahdotteko te sallia minun puhua teille +pari sanaa muiden kuulematta?" + +"En millään muotoa!" sanoi Douglas; "puhu vaan suoraan mitä sinulla +lienee sanottavaa, kaikkein tässä läsnäolevain kuullen". + +"Tietäkää sitten, te kaikki", virkkoi Ramorny kovalla äänellä, "että +tää jalo kreivi tässä oli saanut kirjeitä Albanyn herttualta sekä +minulta, jotka olivat lähetetyt tuon pelkurin ja petturin, Bunclen +kautta -- kieltäköön hän sen, jos tohtii -- ja niissä oli se neuvo +annettu, että prinssi vähäksi aikaa lähetettäisiin pois hovista ja +pidettäisiin tässä Falkland'in linnassa". + +"Vaan ei niissä ollut sanaakaan", vastasi Douglas tylyllä +irvistelemisellä, "siitä että hänet piti viskata vankeuskomeroon -- +näännyttää nälällä -- ja kuristaa. -- Viekää pois ne konnat, Balveny; +he saastuttavat jo Jumalan ilmaa liian kauan". + +Vangit laahattiin nyt linnan muurille. Mutta sill'aikaa kun heille +hirsipuuta varustettiin, pyysi lääkäri hartaasti saadakseen vielä +kerran puhutella Katria, sielunsa autuuden tähden, niin hän sanoi -- +niin että tyttö, siinä toivossa että hänen paatunut sydämmensä kukaties +tällä loppuhetkellä oli heltynyt, suostui tulemaan muurille ja +läsnä-olemaan tapauksessa, joka häntä muuten kammotti. + +Hän näki Bonthron'in humalapäissään aivan tietämätönnä kaikesta; +Ramorny, jolta ritarivaruksensa oli riisutut, turhaan koetti peitellä +pelkoansa ja puhui papin kanssa, jonka apua hän oli pyytänyt; ja +Dwining oli sama nöyrän- ja kohteliaannäköinen, matelevainen olento +kuin aina ennenkin. Hänellä oli kädessään pieni hopeakynä, jolla oli +jotain pärmäliuskaan kirjoittanut. + +"Katri", sanoi hän, "hih, hii, hii! -- minä tahtoisin puhua sinulle +uskonnostani". + +"Jos niin on aikomuksenne, miksi tahdotte minulle puhuen tuhlata +aikanne? -- Puhukaa tälle pyhälle isälle tässä". + +"Tuo pyhä isä", virkkoi Dwining. "Hih, hii, hii! -- jo palvelee samaa +jumalaa kuin minäkin. Siksi tahtoisin mielummin saada sinut +käännyttämällä uuden palvelijan lisään epäjumalani alttarin eteen. Tämä +pärmäliuskanen on sinulle ilmoittava, kuinka pääset minun kappeliini, +missä sitä jumalaa niin usein olen täydessä turvassa palvellut. Siinä +olevat kuvat jätän sinulle perinnöksi, suoraan sanoen sentähden että +vihaan ja ylenkatson sinua hiukkasta vähemmin kuin ketään muuta noista +hupsuista raukoista, joitten kanssa minun on täytynyt tähän asti +seurustella niinkuin vertaisteni kanssa. Ja nyt lähde! -- taikka jää +tänne ja katso, tekeekö myrkynkeittäjän loppu hänen elämänsä +valheeksi". + +"Pyhä Neitsyt varjelkoon!" + +"Ei", virkkoi lääkäri, "minulla on vaan yksi sana sanottava, ja tuo +uljas aatelisherrakin sen kuulkoon, jos tahtoo". + +Ritari Balveny lähestyi jollakin uteliaisuudella; järkähtymätön lujuus +tässä miehessä, jolla ei ollut koskaan ollut miekka kädessä, rautapaita +ryntäillä, ja joka ruumiinrakennukseltaan melkein oli vaivainen kääpiö, +tuntui hänestä melkein noituudelta. + +"Te näette tään pikkuisen kapineen tässä", virkkoi pahantekijä, +näyttäen kynäänsä. "Mutta sen avulla voin kuitenkin päästä itse Mustan +Douglas'inkin kynsistä". + +"Älkää antako hänelle läkkiä eikä paperia", kielsi Balveny kiireesti, +"ettei hän kirjoita itselleen jotain loitsulukua". + +"Ei se ole niin, älkää pahaksi panko, viisas ja uljas herra -- hih, +hii, hii!" sanoi Dwining tavallisella hihityksellään, ja väänsi auki +kynän kärjen, jonka sisässä oli jotain pesusienen tapaista, ei suurempi +palanen kuin herne vaan. "Katsokaas nyt, näin -- --" sanoi vanki ja +pyykkäisi sen suuhunsa. Se vaikutti samassa silmänräpäyksessä. Hän +kaatui kuoliaksi heidän eteensä, tuo ylenkatseellinen irvistys yhä +vielä muodossansa. + +Katri kiljahti ja juoksi pois, pyytäen kiireisellä alas-astumisella +päästä tuota kauhistusta näkemästä. Ritari Balvenykin silmänräpäyksen +ajaksi hämmästyi, vaan sitten huusi: "Se voipi olla noitakonsti! +Hirttäkää hänet muurille, olkoon kuollut tai elävä. Jos hänen ilkeä +henkensä vaan on hetkiseksi muualle paennut, niin se palatessaan on +tapaava ruumiinsa niskat poikki". + +Hänen käskynsä täytettiin. Sitten tuli Ramornyn ja Bonthron'in vuoro. +Jälkimmäinen hirtettiin, oikein käsittämättäkään mitä hänelle aiottiin +tehdä. Ramorny, joka oli kalmankelmeä, vaan jossa yhä vielä paloi sama +ylpeys, mikä oli ollut hänen turmionsa, muistutti olevansa ritari, +jonka tähden vaati itselleen kuolemaa miekan kautta hirsinuoran sijaan. + +"Douglas'in ei ole tapa peruuttaa tuomioitansa", sanoi Balveny. "Mutta +yhtähyvin on sinulle kaikki oikeus ja kohtuus tapahtuva. Käskekää kokin +tulla tänne kyökkikirveensä kanssa". -- Käsketty palvelija ilmautui. -- +"Mitäs niin vapiset, lurjus?" kysyi häneltä Balveny. "Katsos, sinun +tulee kirveelläs hakata kultakannukset pois tään näin miehen +kantapäistä. -- Ja nyt, Juhana Ramorny, et ole enää ritari, vaan +roisto. -- Vie hänet hirsipuuhun, pyöveli! Hirtä hänet kumppaliensa +keskelle, ja korkeammalle kuin muut, jos niin sopii". + +Neljännestunnin kuluttua Balveny meni alas Douglas'ille ilmoittamaan, +että pahantekijät oli saaneet loppunsa. + +"Sitten ei ole apua pitemmästä tutkimisesta", sanoi kreivi. "Mitä te +sanotte, hyvät lautamiehet, olivatko nuot miehet maankavaluuteen +syypäät -- olivatko vai ei?" + +"Olivat", huusivat taipuvaiset lautamiehet liikuttavalla +yksimielisyydellä, "ei ole mitään lisää todistusta tarvis". + +"Soittakaa sitten torvia ja noustaan hevosen selkään -- mutta ainoasti +omat palvelijani tulee kanssamme. Ja pitäköön joka mies suunsa tässä +tapahtuneitten seikkain suhteen, siksi kun ne saatetaan kuninkaan +tietoon, joka ei käy laatuun, ennenkuin tuo tappelu Palmusunnuntaina on +ollut ja loppunut. Käskekää seuraamme tulevat miehet erilleen muista, +ja varoittakaa jokaista, seuratkoon kanssamme tai jääköön tänne, että +se, joka loruja suustaan laskee, on kuollut mies". + +Muutamien minuuttien kuluttua kreivi Douglas jo istui hevosen selässä +ja niin myös hänelle seuralaisiksi valittu joukko. Sanansaattaja +lähetettiin hänen tyttärelleen, Rothsayn herttuan leskelle, että hän +menisi suoraan Perth'iin, Lochleven-järven rantaa myöten, Falkland'iin +poikkeematta, ja että hän ottaisi suojansa alle Hanskurin Katrin sekä +harpputytön, henkilöinä, joiden turvallisuudesta kreivi piti surua. + +Ratsastaessaan metsän kautta katsahtivat he vielä kerran taakseen ja +näkivät hirtettyin ruumisten roikkuvan tuolla, ikäänkuin kolmena +mustana pilkkuna linnan muurissa. + +"Käsi on nyt saanut rangaistuksensa", virkkoi Douglas, "mutta kukapa +vaatii edesvastaukseen pään, jonka käskystä tämä teko tehtiin?" + +"Te tarkoitatte Albanyn herttuaa?" kysyi Balveny. + +"Niin teen, orpana; ja jos saisin noudattaa sydämeni mielitekoa, +niin nostaisin siitä kanteen häntä vastaan, sillä minä olen varma, että +hän tään teon oli käskenyt, mutta ei meillä ole mitään todistusta +siitä, ei muuta kuin suuri epäluulo, ja Albanyn herttuaan ovat +Stuart-suvun lukuisat ystävät kiintyneet, joille todella, kuninkaan +kykenemättömyyteen sekä Rothsayn irstaisin tapoihin nähden, ei +jäänytkään muuta ehtoa, päällikköä itselleen ottaessaan. Jos minä siis +rikkoisin liiton, minkä äsken olen Albanyn herttuan kanssa solminut, +niin siitä syntyisi välttämättömästi keskinäissota, ja se olisi meidän +Skotlanti-paran turmio, nyt kun sitä ulkoakin sota-vaara uhkaa tuon +petturin March'in kreivin avulla maahan ryntäävältä Percyltä. Ei, +Balveny -- Albanyn herttuan rangaistus täytyy jättää Jumalan käsiin, +joka oikealla ajallansa kyllä on kostava tään pahanteon hänelle sekä +hänen suvulleen". + + + + +KOLMASNELJÄTTÄ LUKU. + + + Koht' alkaa: sydän sykkivi, + Hi'otut miekat on; + Nyt nähdään ken on pelkuri, + Ken urho peloton. + + Sir Edwald. + +Muistakaamme nyt, että Simo Hanskurin kauniin tyttärensä kanssa oli +täytynyt kiiruhtaa pois kotoa, kerkiämättä ilmoittaa Heikille +peloittavaa syytä lähtöönsä eikä edes lähtöänsäkään. Rakastaja siis, +samana aamuna tullessaan Curfew-kadulle, ei saanutkaan kuulla kunnon +hanskurin sydämellistä tervehdystä, eikä myös tullut hänelle osaksi tuo +Huhtikuun-ilman tapainen, puoleksi iloinen, puoleksi moittivainen +kohtelu suloisen Katrin puolelta, mikä hänelle oli luvattu. Sen sijaan +hän sai sen hämmästyttävän tiedon, että sekä isä että tytär olivat +aikaiseen aamulla lähteneet matkaan, tuntemattoman miehen kutsusta, +joka oli huolellisesti peittänyt kasvonsa näkymättömiksi. Tähän +ilmoitukseen Dorothea, josta jo tiedämme, minkälainen mestari hän oli +pahaa aavistamaan ja myös pahoja aavistuksia muille ennustamaan, vielä +katsoi hyväksi lisätä, että hänen isäntänsä tyttärineen epäilemättä +olivat Vuoristoon paenneet, välttääksensä pelättyä poliisin tuloa. +Heidän lähdettyään oli näet pari, kolme poliisia käynyt talossa, jotka +kuninkaan määräämän tutkijakunnan nimessä olivat hakeneet läpi kaikki +huoneet, painaneet sineetin niihin arkkuihin, missä luultiin papereita +olevan tallella, ja jättäneet kirjallisen haaston isälle sekä +tyttärelle, pilttouden uhalla määrättynä päivänä tutkijakunnan eteen +tulemaan. Kaikki nämät pahat sanomat Dorothea huolellisesti ilmoitti +mitä mustimmalla tavalla, ja ainoa lohdutus, jonka hän pelästyneelle +rakastajalle antoi, oli se, että isäntä oli käskenyt Heikkiä +rauhallisesti Perth'iin jäämään ja luvannut pian laittaa sanomia. Tämä +peruutti sepän ensimmäisestä päätöksestään, kohta myös lähteä +Vuoristoon heidän kohtaloonsa osalliseksi, tuli, mikä tulikin. + +Mutta sitten hän muisti monet riitansa useampain Duhele-clan'in miesten +kanssa, ja varsinkin vihollisuus-välinsä Conachar'in kanssa, joka nyt +oli päälliköksi kohonnut. Tarkemmin tätä ajateltuaan, hän ei siis +voinut olla huomaamatta, että hänen kutsumaton tulonsa heidän +turvapaikkaansa pikemmin voisi olla esteeksi heille muuten luultavasti +suodulle turvalle, kuin miksikään avuksi. Heikki hyvin tiesi, että Simo +oli vanha tuttava Duhele-clan'in päällikön kanssa, josta oli arvattava, +että hän saisi suojaa; mutta tälle suojan suomiselle oli sepän tulo +varmaankin oleva haitaksi, eikä hänen urhollisuudestaan olisi ollut +suurta apua kahakassa koko kostonhimoisen Vuorelaislauman kanssa. +Samassa kuitenkin hänen sydämensä sykähteli vihasta, kun hän ajatteli, +että Katri nyt kokonaan oli nuoren Conachar'in vallan alla, jonka +rakkautta Perth'in kaupungin Kaunottareen seppä ei voinut epäillä, ja +jolla nyt oli niin hyvä tilaisuus onnellisesti edistää asiataan. Mitä +jos se nuori päällikkö pani tyttären suostumuksen isälle suotavan +suojan ehdoksi? Heikki ei epäillyt Katrin rakkautta; mutta tytön koko +sydän oli niin itsensä alttiiksi antavainen ja niin hellä isälle, että, +jos rakkaus pantiin toiseen vaa'an lautaseen, isän turvallisuus, +kenties henki toiseen, oli suuresti, peloittavasti epäiltävä, tokko ei +edellinen liian kepeänä kiepsahtaisi ilmaan. Tutkistellen näissä +ajatuksissaan, joista ei meidän kuitenkaan huoli sen enempää puhella, +hän oli päättänyt pysyä kotona ja odottaa ukon lupaamaa sanomaa. Se +tuli, vaan ei hänen huolensa siitä helpoittunut. + +Ritari Charteris ei unohtanut lupaustansa, antaa sepälle tietoa +pakolaisten aikeista. Mutta siinä häiriössä, jonka sotaväen kulku +par'-aikaa synnytti, hän ei saattanut itse lähteä sanaa viemään. Hän +siis antoi sen toimen uskotulle miehelleen, Kitt Henshaw'lle. Mutta +tämä kunnon mies, niinkuin lukija jo tietää, oli Ramornyn palkoissa, +jonka huolena oli saada Katrin todellinen olopaikka salatuksi kaikilta +ihmisiltä, erittäin niin rohkealta ja toimelliselta rakastajalta kuin +Heikki. Henshaw siis antoi huolestuneelle sepälle sen tiedon, että +hänen ystävänsä hanskuri oli hyvissä turvissa Vuoristossa; ja vaikka +hän Katrista ei sitä aivan suorin sanoin vakuuttanut, ei hän myös +juuri vastustanut sepän luuloa, että tytärkin, samoin kuin isä, oli +Duhele-clan'in suojan alla. Muuten hän ritari Charteris'in nimessä +lisäsi sen vakuutuksen, että molemmat voivat hyvin, sekä sen +kehoituksen, että heidän turvallisuudelleen niinkuin myös Heikille +itselleen olisi hyödyllisin, jos seppä vaan pysyisi alallaan, odotellen +tapausten menoa. + +Vaikka tutkistellen sydämessään, päätti siis Heikki Seppä olla +alallansa, siksi kun saisi varmempia tietoja. Sillä välin hän +valmisteli rautapaitaa, josta piti tulla parhaiten taottu, hienoimmin +hiottu, mikä vielä hänen taitavista käsistään oli lähtenyt. Tämä +mestarityö oli hänelle enemmän mieleen kuin mikään muu, mihinkä hän +olisi voinut ruveta, ja antoi hänelle hyvän syyn sulkea itsensä +pajaansa, välttäen ihmisten seuraa, missä joka päivä syntyvät yhä uudet +juorupuheet ainoasti häiritsivät hänen rauhaansa ja olivat hänelle +kiusaksi. Hän päätti luottaa Simo-ukon hartaasen ystävyyteen, Katrin +uskollisuuteen sekä ylituomarin suosioon; olihan viimeinmainittu niin +suuresti kiittänyt Heikin urhoollisuutta taistelussa Bonthron'ia +vastaan, eikä siis suinkaan, niin seppä toivoi, voinut jättää häntä +auttamatta tänä hädän hetkenä. Mutta päivä vieri päivänsä perästä, ja +Palmusunnuntai jo oli aivan lähellä, kun ritari Charteris, tultuaan +kaupunkiin muutamain aiottua taistelua koskevain varustusten vuoksi, +läksi käymään Wynd'in sepän luona. + +Hän astui pajaan hänessä muulloin tavattomalla surkuttelevaisella +muodolla, josta Heikki kohta arvasi hänen tuovan pahoja sanomia. Seppä +säikähtyi, ilmaan jo kohotettu vasara jäi hetken iskemättä kuumaan +rautaan, ja Heikin käsi, jolla muulloin oli jättiläisen voima, raukeni +niin voimattomaksi, että ase oli pudota kourasta ja Heikki ainoasti +töin tuskin sai sen kunnolla lasketuksi maahan. + +"Heikki-parka", virkkoi ritari Charteris, "minun sanomani eivät ole +hyviä, -- ei ole kuitenkaan vielä varmaa, onko niissä perää; ja jos ne +ovatkin totta, sinunkaltaisen kelpo miehen ei pitäisi antaa niiden +kovin masentaa mieltä". + +"Jumalan tähden, korkea-arvoinen herra", sanoi Heikki, "toivonpa että +te ette tuo mitään pahoja sanomia Simo Hanskurista tai hänen +tyttärestään?" + +"Mitä heitä itsiään koskee", vastasi ritari Charteris, "he ovat +terveenä ja hyvissä turvissa. Mutta mitä sinuun tulee, minun sanomani +ovat pahaa laatua. Kitt Henshaw on, arvaan ma, antanut sinulle +tiedoksi, että minä koetin saada Katrille hyvän turvapaikan +kunnian-arvoisen rouvan, Rothsayn herttuan puolison luona. Mutta se +rouva ei olekaan pyyntööni suostunut, ja Katri on tullut lähetetyksi +isänsä luoksi Vuoristoon. Mutta pahin sanoma on vielä virkkamatta. +Olethan kenties kuullut, että Gilchrist Mac-Ian on kuollut, ja että +hänen poikansa Eachin, joka Conachar'in nimellä oli täällä Perth'issä +Simo-ukon opissa, nyt on Duhele-clan'in päällikkö. Ja kuulinpa eräältä +palvelijaltani, suuren huhun käyvän siinä clan'issa, että nuori +päällikkö kosii Katria puolisokseen. Palvelijani sai tämän kuulla +(salaisuutena kuitenkin), käydessään Breadalbanen kulmalla muutamia +taistelua koskevia asioita varustamassa. Se huhu ei ole varma; mutta, +Heikki, se näyttää varsin luultavalta". + +"Näkikö, korkea-arvoinen herra, teidän palvelijanne Simo Hanskuria ja +hänen tytärtään?" kysyi Heikki, vaivalla vetäen henkeänsä ja rykäisten, +salatakseen mielenliikutustansa ylituomarilta. + +"Ei", sanoi ritari Charteris; "Vuorelaiset näkyivät olevan epäluuloisia +eivätkä päästäneet miestä ukon puheille; ja hän pelkäsi suututtavansa +heitä, jos pyysi saada nähdä Katria. Paitsi sitä hän ei osaa gaelin +kieltä, eikä taas se, joka hänelle asian kertoi, taitanut liioin meidän +kieltämme; voisi siis asiassa olla joku erehdys. Yhtähyvin _on_ +semmoinen huhu liikkeellä, ja minä katsoin parhaaksi ilmoittaa sen +sinulle. Mutta voitpa olla ihan varma ettei häät vielä tule ennen +Palmusunnuntaita; ja minä kehoittaisin sinua aivan alallas pysymään, +siksi kun saamme kuulla asian kaikin haaroineen; sillä varmuus on aina +hyvä asia, vaikka koskisikin sydämeen. -- Mene nyt raatihuoneesen", +lisäsi hän, vähän aikaa vaitioltuaan, "neuvoittelemaan taistelukentän +varustamisesta North-Inch-lakeudelle. Sinua siellä olis tarvis". + +"En mene, hyvä herra". + +"No no, seppä-rukka, kylläpä näen lyhyestä vastauksestas, että seikka +on sinun mieles karvaaksi tehnyt; mutta onhan, kun onkin, vaimoväki +aina kuin tuuliviirit, se on totinen tosi. Salomo ja moni muukin ovat +sen ennen sinua saaneet kokea". + +Näin puhuttuaan ritari Charteris läksi, siinä lujassa uskossa, että hän +oli lohduttajan virkaa erin-omaisen tyydyttävällä tavalla toimittanut. +Mutta aivan toiselta tuntui onnettoman rakastajan sydämessä, hänen +sanomiaan sekä lohdutuksiaan kuullellessa. + +"Onpa", virkkoi sitten seppä katkerasti itsekseen, "meidän ylituomari +aika kelpo mies; pitääpä hän maar' ritari-nimensä niin korkeassa +arvossa, että, jos hän joutaviakin loruelee, halvan miehen tulisi sitä +järkipuheeksi sanoa, aivan kuin meidän myös täytyisi väljähtynyttä +olutta kiittää, jos se meille tarjottaisiin tuon korkean herran +hopeahaarikasta. Vaan miltäs tää kaikki kuuluisi, jos asia olisi vähän +toinen? Annas että olisin vieremässä alas Corrichie Dhu vuoren jyrkästä +kupeesta ja että, juuri ennen kuin syvyyden reunalle olisin ehtinyt, +herra ylituomari tulisi siihen ja huutaisi: 'Heikki kas tuossa on +pohjaton kuilu, ja kovin on mieleni paha, kun täytyy sinulle ilmoittaa, +että sinä päistikkään olet siihen putoomaisillas. Mutta älä kuitenkaan +ole milläskään; saattaahan Jumala vielä panna jonkun kiven tai pensaan +eteen esteeksi putoukselles. Yhtähyvin arvelin sinulle tekevän hyvää, +saada tietää pahinta, mikä sinulle kohta mahtanee tulla osaksi. En +juuri tiedä, kuinka monta sataa jalkaa se kuilu lienee syvä, mutta +kylläpä siitä saat selvän, kun olet pohjassa, sillä varmuus on hyvä +asia. Ja kuulepas, milloinka tulet meille keilisille?' -- Ja tuommoisia +lorujako hän syöttää minulle, kun hänen ystävän tavoin pitäisi koettaa +pelastaa minun mies-paran niskani taittumasta! Kun tätä ajattelen, +melkein vimmastun hurjaksi, niin että tahtoisin ottaa moukkarini ja +sillä lyödä rikki ja mäsäksi kaikki ympärilläni. Mutta koetanpa +kuitenkin hillitä mieltäni; ja jos tuo Vuoriston korppi, joka itseänsä +kotkaksi kehuu, uskaltaa minun kyyhkyseeni iskeä, niin hän saa kokea, +osaako Perth'in porvarit virittää jousta vai ei!" + +Nyt oli Torstai ennen tuota turmion tuottavaa Palmusunnuntaita, ja +molemminpuolisia taistelijoita odotettiin tuleviksi seuraavana päivänä, +niin että heillä piti olla Lauvantai-päivä tallella levähtämistä, +virvoittamista sekä tappeluun valmistumista varten. Kaksi, kolme +kummaltakin puolelta oli jo ennen lähetetty kuulustamaan leiripaikkaa +pienelle joukolleen sekä muita asioita, jotka olivat tarpeelliset, +siksi että tappelu tulisi hyvin järjestetyksi. Heikki ei siis +kummastunut, kun näki pitkän, vahvan Vuorelaisen uteliaasti +tirkistelevän Wynd-kadulla, sillä tavoin kuin metsäläiset aina +ällistellen katselevat sivistyneemmän maan outoja ihmeitä. Heikin sappi +paisui tuon miehen näöstä, osaksi jo hänen kansallisuutensa tähden, +jota kunnon seppä syntymisestään saakka inhosi, ja vielä enemmän sen +vuoksi, koska hän huomasi mainitun miehen käyvän Duhele-clan'in +omituisessa vaateparressa. Hänen lakkiinsa tikattu tammenlehti vielä +lisäksi ilmoitti, että Vuorelainen kuului nuoren Eachin'in +henkivartijoihin, joiden voimasta taistelussa heidän heimonsa niin +suuria toivoi. + +Heikki meni pajan sisään, sillä sen miehen näkö alkoi jo hänen +vimmaansa nostaa. Hän tiesi että tää Vuorelainen tuli määrättyyn +juhlalliseen taisteluun eikä siis saanut mihinkään mitättömään +kahakkaan ryhtyä; senvuoksi seppä kumminkin tahtoi välttää kaikkea +rauhallista puhetta hänen kanssaan. Mutta ei aikaakaan, niin pajan ovi +temmattiin auki, ja Gaeliläinen astui sisään liehuvassa vaipassansa, +joka hänen todellista vahvuuttansa vielä näkyi enentävän; hänen +astuntansa oli ylpeä, niinkuin miehen, joka tietää olevansa arvoltaan +suurempi niitä, joiden kanssa on tekemisiin rupeeva. Hän seisahtui, +katsahti ympärilleen, ja näkyi luulevan, että häntä kohteliaisuudella +tervehdittäisiin sekä ihmeellä ihaeltaisiin. Mutta Heikin ei tehnytkään +mieli tehdä tuon ylpeän tulokkaan mieliksi; hän vaan takoa kalkutteli +rintarautaa, joka oli alaisimella, ikään kuin ei olisi vierasta +huomannut. + +"Sinä on _gow chrom_ (koukkusääri seppä)?" kysyi Vuorelainen. + +"Ne, jotka mielellään itsekin olisivat samoja vääräsääriä, ovat minulle +panneet sen köllin", vastasi Heikki. + +"Ei minä pahaa tarkoittikaan", sanoi Vuorelainen; "minä tuli vaan +ostamaan rautahaarniskaa". + +"Korjaa vaan paljaat kinttus pois täältä", sanoi seppä. "Minulla ei ole +rautahaarniskaa myötävänä". + +"Jos ei nyt olisi vaan kaksi päivää ennen Palmusunnuutaina, niin minä +saisi sinut pian veisaamaan toinen virsi", tiuskasi Gaeliläinen. + +"Ja koska se päivä on niin lähellä", virkkoi Heikki yhä vaan samalla +ylenkatseellisella huolettomuudella, "niin ole niin hyvä ja korjaa +luusi". + +"Sinä on epäkohtelias junkkari; mutta minä myös on _fir nan ord_ +(vasaramies), ja siis minä tietää että seppäkin on tulinen silloin kun +hänen rauta". + +"Jos itse olet vasaramies, niin laita itselles itse rautahaarniska", +vastasi Heikki, + +"Ja niinpä minä tekisi, eikä suinkaan, vaivaisi sinua sillä asialla. +Mutta ihmiset sanovat, että sinä, _gow chrom_, lukee lukuja ja laulaa +loitsuja niiden miekkojen sekä haarniskain yli, joita taot, niin +että sinun teräsi leikkaavat teräsrenkaita niinkuin paperia, ja +rautapelti- tai rengaspaitasi kilpistyttävät pois peitsiä niinkuin +nuppuneuloja". + +"Teille oppimattomille pakanoille voi syöttää mitä lorua hyvänsä, joita +ei kristityt miehet otakaan korviinsa", sanoi Heikki. "Minä viheltelen +ja laulan työssäni mitä milloinkin suuhun sattuu, niinkuin muutkin +rehelliset ammattimiehet, ja tavallisesti se on tuo Vuorelaislaulu: + +"'Ohhoh noita Pyövelinportaita!'[40] Vasarani aivan itsestään käypi sen +laulun tahdin mukaan". + +"Veikkonen, joutavaa työtä on hevosen kannustaa, kun jalkat on +kammitsassa", sanoi Vuorelainen ylpeästi. "Minä ei saa nyt taistella, +eikä sopi uljas mies härsyttää näin". + +"Naulat ja vasara! oikeassa olet siinä asiassa", sanoi seppä, muuttaen +puhetapaansa. "Mutta puhupas suusi puhtaaksi kerrassaan, veikkonen, +mitäs sinä minulta tahtoisit? En ole nyt leikkituulella". + +"Rautapaita minun päällikölle, Eachin Mac-Ian'ille", virkkoi +Vuorelainen. + +"Sinä sanot olevasi vasaramies? Ymmärrätkö tuommoista?" kysyi seppä, +ottaen esiin arkusta rautarengas-paidan, jonka äsken oli valmistanut. + +Gaeliläinen piteli sitä käsissään hiukan kateuden sekaisella +ihastuksella. Hän katsahti uteliaasti jokaista lenkkiä, ja viimein +vakuutti sen olevan parhaan rautapaidan, minkä hän ikinä oli nähnyt. + +"Sata lehmä ja härkä ynnä koko lammaslauma päälliseksi olisi vielä aika +huokea hinta", virkkoi hän ikään kuin tunnustelemalla. "Mutta vähempi +ei minun päällikkö voi siitä tarjota, otti ne sitten, mistä otti". + +"Se on kaunis tarjous", vastasi Heikki; "mutta kullalla ja tavaralla ei +olekaan se rautapaita saatavana. Minä tahdon koettaa omaa miekkaani +omatekemääni haarniskaan; enkä anna tätä kenellekään, joka ei suostu +minun kanssani vaihtamaan kolmea sivallusta ja yhtä pistoa tasaisella +tanterella. Sillä ehdolla sinun päällikkös sen saapi". + +"Hui, hai, mies -- ottaa ryyppy ja mene vuoteelles", vastasi +Vuorelainen tulisella vihastuksella. "Onko hullu? Luuleeko että +Duhele-clan'in päällikkö rupea käsikahakkaan ja temmellykseen mokoman +kuin Perth'in poroporvarin kanssa? Pyh, mies, ja kuulepas nyt mitä minä +sanoo. Minä itse tahtoo tehdä sinulle suurempi kunnia, kuin mitä tulee +sinun suvulle. Minä itse rupea taisteluun sinun kanssa tämän kauniin +rautapaidan edestä". + +"Sinun pitää ensin näyttää, että sinussa on minun vertaiseni", virkkoi +Heikki yrmeällä irvistelyllä. + +"Mitä! Minä, yksi Eachin Mac-Ian'in henkivartijoista ei on sinun +verta?" + +"Koeta vaan, jos tahdot. Sinä sanot olevasi vasaramies -- osaatko +sitten sepän moukkaria viskata?" + +"Minä osaa kai -- kysy kotkalta osaako se lentää Ferragon-vuoren yli". + +"Mutta ennen kuin rupeat kilpaan kanssani, tulee sinun ensin koettaa +ottelu yhden minun henkivartijani kanssa. -- Dunter hoi! tulepas +sinä voittosille Perth'in kaupungin kunnian puolesta. -- Ja nyt, +Vuorelainen, kas tuossa on koko rivi moukkareita -- valitse mikä +tahansa, ja lähtään puutarhaan". + +Vuorelainen, jonka nimi oli Norman-nan-orb s, o. Vasara-Norman, +todisti oikeutensa siihen liikanimeen, sillä että valitsi suurimman +moukkareista, josta Heikki vaan hymyili. Dunter, sepän vahva apulainen, +heilahdutti vasaransa oikein ihmeellisen matkan päähän; mutta +Vuorelainen, hurjasti ponnistain kaikkia voimiansa, viskasi omansa +vielä pari, kolme jalkaa edemmäksi, ja katsahti sitten voittoriemulla +Heikkiin, joka taas vaan hymyllä vastasi. + +"Voiko sinä viskata parempi?" kysyi Gaeliläinen, tarjoten sepälle +vasaraansa. + +"En tuolla lapsenlelulla", sanoi Heikki, "jossa on tuskin sen verran +painoa, että se lentää vastatuuleen. -- Hansukka, noudapas tänne +Samson; taikka menköön joku teistä vielä sille pojalle avuksi, sillä +Samson on vähän raskaanlainen". + +Nyt esille tuotu vasara oli vielä puolta vertaa raskaampi sitä, jonka +Vuorelainen sen tavattoman painoa tähden oli valinnut. Norman seisoi +ällistyksissään; mutta hän hämmästyi vielä enemmän, koska Heikki, +asettaen itsensä asemaan, heilahdutti tuon raskaan kalun paljoa +taemmaksi oikeanpuolista lannettansa ja lennätti sen kädestään niinkuin +nakkaus-koneesta. Ilma vonkui ja vinkui tuon raskaan kappaleen +lentäessä. Viimein se lensi maahan, ja sen rautainen pää iski yhden +jalan syvälle maan sisään, kaksi kyynärän matkaa edemmäksi kuin +Norman'in vasara. + +Voitettu ja masentunut Vuorelainen meni siihen paikkaan, mihin vasara +oli iskenyt, nosti sen, punnitsi sitä kädessään suurella ihmeellä ja +tutkisteli sitä tarkoin, ikään kuin olisi luullut keksivänsä siinä +jotain enempää kuin tavallisissa vasaroissa. Viimeksi hän sen antoi +takaisin omistajalle surullisella hymyllä, nytkyttäin olkapäitään ja +pudistain päätänsä, koska seppä kysyi häneltä eikö hänen tehnyt mieli +yrittää parempaa viskausta? + +"Minä on jo liian paljon tullut tappiolle tässä leikissä", vastasi hän. +"Minä on menettänyt minun kunnianimi Vasaramies. Mutta takooko sinä +itse, _gow chrom_, alaisinta tuon hevoskuorman raskaisen rautamöhkäleen +kanssa?" + +"Sen saat kohta nähdä, veikkonen", virkkoi Heikki, vieden vieraansa +pajaan. "Dunter", käski hän, "nostapas minulle tuo rautakanki ahjosta"; +ja kohottaen jättiläisvasaraansa Samson'ia, hän kalkatti rautaa sata +kertaa oikealta vasemmalle -- välin oikealla kädellä, välin vasemmalla, +välin molemmilla, niin suurella sekä voimalla että kätevyydellä, että +hän sai valmiiksi pienen, vaan kaunistekoisen hevosenkengän puolessa +siinä ajassa, mikä tavalliselta sepältä olisi mennyt kepeämmän aseen +avulla. + +"Voi, voi!" sanoi Vuorelainen, "vaan miksi sinä tahtoo taistella meidän +nuoren päällikön kanssa, joka on niin paljon suurempaa säätyä, vaikka +olisikin sinä paras seppä, mikä koskaan on tehnyt työtä tulen ja ilman +avulla?" + +"Kuules!" sanoi Heikki. "Sinä näyt olevan kelpo poika, ja siksi sinulle +tahdon toden sanoa. Sinun herras on minulle pahaa tehnyt, ja minä annan +hänelle tämän haarniskan ainoasti siksi että pääsisin taisteluun hänen +kanssansa". + +"Vai niin, no jos hän sinulle on tehnyt pahaa, niin hän täytyy +taistella sinun kanssa", virkkoi henkivartija. "Pahan tekeminen +jollekulle miehelle, se tempaa pois sulkanen päällikön lakista. Ja +vaikka hän olisikin paras mies koko Vuoristossa, niinkuin Eachin +epäilemättä onkin, hän täytyy taistella sen miehen kanssa, kuin on +pahaa tehnyt, taikka muuten yksi helmi karisee pois hänen +rukousnauhasta". + +"Lupaatko taivuttaa häntä siihen", kysyi Heikki, "sunnuntaisen tappelun +perästä?" + +"Ohoh, kylläpä minä lupaa tekee parasta, jos varikset ei jo on saaneet +minun luut kaluta. Sillä katsopas, veikko, Chattan-kissojen kynnet +iskee jotensakin syvälle" + +"Tää haarniska on siis sinun päällikkösi oma sillä ehdolla", sanoi +Heikki; "mutta jos ei hän sitten maksa minulle määrättyä hintaa, aion +häväistä häntä kuninkaan ja hovin edessä". + +"Eipä pelkoa, ei pelkoa; kyllä minä itse tuo hän tappelutarhaan", +vakuutti Norman; "aivan varmaan". + +"Sillä teet minulle oikein mieluisen työn", vastasi Heikki; "ja siksi +että lupaus pysyisi sinun muistossasi, lahjoitan sinulle tään +väkipuukon. Katsos -- jos sen pidät lujassa kourassa ja osaat iskeä +vihollisen rautapaidan sekä kauluksen lomaan, niin on tarpeeton kutsua +välskäriä". + +Vuorelainen tuhansilla kiitoksilla ilmoitti iloansa ja sitten läksi. + +"Olen antanut hänelle parhaan rautarengas-paidan, mikä ikinä on +lähtenyt käsistäni", virkkoi seppä itsekseen, hiukan katuen lahjaansa, +"sen heikon toivon edestä, että hän on tuova päällikkönsä tasapäähän +tappeluun kanssani; ja sitten Katri tulisi sen omaksi, joka hänet +rehellisellä taistelulla voittaa. Mutta pahoin pelkään, tuon +poika-nulikan jollakin lailla väistyvän pois, jos ei hänelle nyt +Palmusunnuntain tappelussa onni ole niin myötäinen, että hän uskaltaa +toistakin taistelua vielä yrittää. Siinä on jotain toivoa kuitenkin; +sillä olenpa monesti ennenkin nähnyt nuoren ensikertalaisen +ensimmäisen tappelunsa perästä äkkiä paisuvan kääpiöstä aika +piruntappajaksi". + +Tällä vähäisellä toivolla, mutta lujimmalla päätöksellä odotti Heikki +hetkeä, joka oli hänen kohtalonsa ratkaiseva. Vaan pahaa aavistusta +nosti hänen mielessänsä se, ettei hanskuri eikä hänen tyttärensä olleet +mitään tietoa itsestään antaneet. "Heitä hävettää", arveli seppä +itsekseen; "tunnustaa totta minulle, ja siksi he ovat vaiti". + +Perjantai-iltana molempien clan'ien taistelijat, kolmekymmentä miestä +kummassakin joukossa, saapuivat niille paikoille, missä heidän piti +saada lepoa ja virvoitusta. Duhele-clani sai vieraanvaraa rikkaassa +Sconen luostarissa, ja heidän vastustajillensa soi ylituomari majan +Kinfauns'in linnassa, Tarkimmalla huolella noudatettiin kumpiakin +joukkoja kohtaan suurin kohteliaisuus, niin ettei kummallakaan olisi +mitään syytä puolueellisuudesta valittaa. Sotamarski kreivi Errol sekä +nuori Crawford'in kreivi sillä välin keskustelivat ja päättivät kaikki +taistelunjärjestykseen kuuluvat seikat, edellinen Chattan'ien, +jälkimmäinen Duhelein puolesta. Sanansaattajia juoksi juoksemistaan +molempien kreivien välillä, jotka kolmenkymmenen tunnin kuluessa kuusi +kertaa pitivät kokouksia, ennen kuin kaikki taistelu-temput saatiin +tarkoin sovituiksi. + +Muuten pelkäsi hallitus suuresti, että vanhat vihat, joista moni kipenä +kyti porvarein ja heidän Vuorelais-naapureinsa välillä, pääsisivät +ilmituleen leimahtamaan; senvuoksi oli julistuksella kielletty +kaupunkilaisia lähenemästä puolta virstaa likemmäksi Vuorelaisten +majapaikkoja; ja samoin myös eivät taisteluun tulleet Vuorelaiset +saaneet ilman erinäistä lupaa käydä Perth'issä. Sotamiehiä asetettiin +välirajalle tätä kieltoa voimassa pitämään, ja ne toimittivat virkansa +niin tarkoin, että estivät Simo Hanskurinkin, vaikka oli Perth'in +kaupungin asukas ja porvari, kotiin menemästä, siitä syystä kun hän +tunnusti tulleensa samalla Eachin Mac-Ian'in miesten kanssa ja kun +hänellä oli sen clan'in värinen vaippa selkänsä peittona. Tämä seikka +esti Simon pääsemästä Wynd'in Heikin puheille ja antamasta hänelle +todellista tietoa kaikesta, mikä heidän lähtönsä jälkeen oli +tapahtunut; näin ei tullut toimeen selitys, joka suuresti olisi +muuttanut lopputapausta tässä kertomuksessa. + +Lauantai-iltana saapui vielä miesjoukko, jonka tulo nosti yleistä +huomiota kaupungissa, melkein yhtä paljon kuin odotetun taistelun +valmistukset. Se oli kreivi Douglas, jonka seurassa tuli kaupunkiin +ainoasti kolmekymmentä ratsumiestä, mutta ne kaikki ritareita ja +aatelismiehiä korkeinta säätyä. Ihmisten silmät seurasivat tätä +pelättyä herraa, samoin kuin katselemme kotkan lentoa ilmoissa, +voimatta arvata sen kuninkaallisen linnun matkan suuntaa, mutta ääneti, +tyystin, hartaasti tarkastellen; ikään kuin olisi meillä aavistus +siitä, mitä varten se kiitää taivaan kantta pitkin. Hän ratsasti +hitaasti kaupungin läpi ja taas pohjoisportista ulos. Siellä hän +poikkesi Dominikolais-luostariin ja pyrki Albanyn herttuan puheille. +Kreivi päästettiin viipymättä sisään, ja herttua tervehti häntä +tavalla, joka oli aiottu suosiolliseksi ja lepyttäväiseksi, vaikka se +ei saanut peitetyksi sen alla piilevää viekkautta ja levottomuutta. +Koska ensimmäiset tervehdykset olivat suoritetut, sanoi kreivi +ankaralla yksvakaisuudella "Minä tuon surullisia sanomia. Teidän +kuninkaallinen veljenpoikanne, Rothsayn herttua on kuollut, ja minä +pelkään hänen saaneen surmansa ilkeitten salavehkeitten kautta". + +"Salavehkeittenkö kautta!" vastasi herttua hämmästyksellä, +"minkälaisten salavehkeitten kautta? -- Kuka on uskaltanut ruveta +salavehkeisin Skotlannin kruunun perillistä vastaan?" + +"Minun asiani ei ole tuoda ilmi mistä nämät epäluulot ovat nousseet", +virkkoi Douglas, "mutta käypä huhu, että kotka sai surmansa nuolen +kautta, jonka häntään sulka sen omasta siivestä oli pistetty, ja että +tammi halkaistiin samasta puusta tehdyllä nalkilla". + +"Herra kreivi Douglas", lausui Albanyn herttua, "en minä ole mikään +arvoitusten selittäjä". + +"Enkä minä mikään arvuuttaja", vastasi Douglas ylpeästi. "Näistä +papereista voitte te, herra herttua, löytää yhtä ja toista, mikä +lukemisen vaivan maksaa. Minä lähden puoleksi tunniksi ulos luostarin +puutarhaan ja sitten tulen takaisin tänne". + +"Te ette siis mene kuninkaan luokse, herra kreivi?" kysyi herttua. + +"En", vastasi Douglas; "ja toivonpa teidänkin, herra herttua, yhtyvän +mielipiteeseni, että tää suuri perheellinen suru olisi kuninkaaltamme +salassa pidettävä, siksi kun huomeispäivän asia on suoritettu". + +"Siihen mielelläni suostun", sanoi Albanyn herttua. "Kuningas, jos sen +saisi kuulla, ei jaksaisi olla läsnä taistelussa; ja jos ei hän itse +ole läsnä, nuot miehet kenties peräytyvät pois taistelusta, ja koko +asia sitten jääpi kesken. Mutta käykää, olkaa niin hyvä, istumaan, niin +kauan kuin tuota surullista kertomusta Rothsay-paran kohtalosta luen". + +Hän pujotteli papereita sormiensa välitse, vilkasten muutamiin vaan +pikimmältään, viipyen toisissa, ikään kuin niiden sisällys olisi ollut +mitä tärkeimpiä. Kulutettuansa neljännestunnin tällä lailla, hän +kohotti silmänsä ja sanoi hyvin yksivakaisesti: "Herra kreivi, näitä +surullisia papereita lukiessani oli minulle kuitenkin lohdutukseksi +nähdä, ettei niissä ole mitään, joka saattaisi uudestaan virittää +eripuraisuutta kuninkaan neuvokunnassa, mikä äsköisen juhlallisen +sovinnon kautta meidän molempien välillämme tuli poistetuksi. Me +sovimme, että onneton veljenpoikani lähetettäisiin syrjäiseen paikkaan, +siksi kun hänen järkensä ajan kuluessa olisi enemmän kypsynyt. Nyt on +kohtalo hänet kokonaan temmannut pois, ja meidän päätöksemme siinä +suhteessa on tarpeeton". + +"Jos te, herra herttua", vastasi kreivi, "ette näe mitään, mikä voisi +häiritä sitä hyvää sopua välillämme, jota Skotlannin rauha ja +turvallisuus vaatii, niin en minä ole niin huono isänmaan-ystävä, että +liian tarkkaan semmoista häiritsevää syytä hakisin". + +"Minä käsitän tarkoituksenne, kreivi Douglas", virkkoi Albanyn herttua +kiireesti. "Te olitte liian kerkeä luulemaan, että minä suuttuisin +siitä, kun te kuninkaansijaisen viran nojassa rankaisitte nuot ilkeät +murhamiehet minulle läänitetyssä Falkland'in linnassa. Vaan uskokaa +minua, minä päinvastoin olen teille kiitollinen, kun te säästitte +minulta noiden konnain rankaisemisen vaivan, sillä sydämelleni olisi +niiden näkökin ollut kovin tuskallinen. Skotlannin parlamentti on, +arvaan ma, ottava heidän ilkityönsä tutkiakseen, ja iloinen olen minä, +että koston miekka on ollut teidän kaltaisen mahtavan miehen kädessä. +Meidän sopimuksemme, herra kreivi, niinkuin te varmaan muistatte, ei +tarkoittanut muuta kuin minun onnettoman veljenpoikani pitämistä +tiukemmalla, siksi kun hän vuoden tai parin kuluttua olisi järkeen +tullut". + +"Semmoinen epäilemättä oli teidän tarkoituksenne, herra herttua, sen +verran kuin puhuitte minulle", vastasi kreivi. "Sen voin ilman vaaraa +vakuuttaa". + +"No niin, jalo kreivi, sittenhän ei voi meille tulla mitään moitetta +osaksi, vaikka nuot ilkimykset oman kostonsa tähden jatkoivat meidän +rehellisen päätöksemme verisellä lopulla?" + +"Parlamentti saa sen viisauttansa myöten tuomita", sanoi Douglas. +"Kumminkin on minun omatuntoni puhdas". + +"Ja niin minunkin", lausui herttua juhlallisesti. "Ja nyt, herra +kreivi, ottakaamme puheeksi, kuinka pieni Jaakko olisi holhottava, joka +veljensä oikeuden kruunuun on perinyt". + +"Siitä päättäköön kuningas", vastasi Douglas, joka jo pitkäksyi tätä +keskustelua. "Minä suostuu, pantakoon hänet asumaan mihin hyvänsä, +paitsi Stirling'iin, Donneen tai Falkland'iin". Näin sanoen hän äkisti +läksi ulos. + +"Hän on lähtenyt", mutisi viekas Albanyn herttua, "ja sen miehen pitää +minulla olla liittolaisena, -- vaikka hänen hyvin tekisi mieli ruveta +verivihollisekseni. Ei se mitään -- Rothsayn herttua lepää esi-isiensä +rinnalla -- Jaakko saattaa aikanaan mennä samaa tietä -- sitten -- +kruunu tulee palkinnoksi kaikista vastuksistani". + + + + +NELJÄSNELJÄTTÄ LUKU. + + +Palmusunnuntai nyt koitti. Aikaisemmalla kristityn kirkon aikakaudella +oli jonkun piinaviikon päivän käyttämistä taistelua varten katsottu +kirkonkirousta ansaitsevaksi pyhänpäivän rikkomiseksi. Roman kirkko oli +suureksi kunniakseen määrännyt, että koko pyhällä Pääsiäisajalla, +jolloin ihmisen vapahdus synnin rangaistuksesta oli tapahtunut, +sotamiekan tulisi pysyä tupessansa, ja että vihollisten hallitsijain +piti tätä Jumalan rauhaksi nimitettyä kielto-aikaa pyhänä pitää. Mutta +pedontapainen julmuus myöhemmissä sodissa Skotlannin ja Englannin +välillä oli näiden sopivain, jumalisten sääntöin noudattamisen kokonaan +lopettanut. Hyvin usein valittiin suurimmat pyhäpäivät rynnäkköä +varten, kun näet toivottiin että vihollinen silloin tavattaisiin +hartauden toimissa, vastarintaan varustamatonna. Näin oli Jumalan +rauha, jota ennen katsottiin tähän aikaan kuuluvaksi, nyt jäänyt pois +tavasta; päinvastoin ei ollut harvinaista, että juuri suuret +kirkkopyhät valittiin taistelun kautta toimeen pantavaa Jumalan +tuomiota varten, jonka kaltainen nykyinenkin kiista suuresti oli. + +Tässä tilaisuudessa kuitenkin noudatettiin ensin kaikkia kirkonmenoja +tavallisella juhlallisuudella, ja itse taistelijatkin ottivat +niihin osaa. Kantaen pajun-oksia kädessään, joita paraiten sopi +käyttää palmun-oksain sijasta, marssivat he, toinen joukko +Karthausilais- toinen Domikolais-luostariin, missä kuulivat messua ja +kumminkin jollakin ulkonaisella hartaudella valmistivat itsensä päivän +veriseen leikkihin. Suuri huoli oli tietysti pidetty siitä, että he +tällä marssilla eivät tulisi niin likelle toisiansa, jotta olisivat +toistensa toropillien äänen saaneet kuulla; sillä muuten he, niinkuin +toisiaan kiekkumisella taisteluun härsyttävät tappelukukot, olisivat jo +rynnänneet ja ryhtyneet tappeluun ennen tuloansa oikealle tanterelle. + +Perth'in kaupungin asukkaat tungeskelivat kaduilla, joita myöten tää +tavaton saattojoukko kulki, ja täyttivät tihein parvin ne molemmat +kirkot, joissa viholliset clan'it kuulivat messua; kaikki tahtoivat +nähdä Vuorelaisten käytöksen, saadakseen heidän ulkonäöstään jo vähän +arvata, kumpi puolue luultavasti pian alkavassa taistelussa mahtoi +päästä voitolle. Kirkossa, vaikkeivät juuri liioin olleet tottuneet +Herran huoneessa käymään, Vuorelaiset käyttivät itseänsä aivan +siivosti; ja vaikka heidän luonteensa oli hurja ja kesytön, harva vaan +osoitti mitään uteliaisuutta tai kummastusta. He näkyivät arvelevan, +heidän arvonsa alenevan siitä, jos he näyttäisivät kummastusta tai +hämmästystä niistä monista esineistä, jotka epäilemättä ensikertaa +tulivat heidän silmiensä eteen. + +Mille puolelle onni oli kallistuva, siitä harva taitavimmistakin +tuntijoita uskalsi päättää mitään ennalta; Torkil'in sekä hänen +kahdeksan vahvan poikansa jättiläisvartalo kuitenkin taivutti muutamia +miehiä, jotka olivat olevinaan jäsenien ja jänterien tuntijoita, +ennustamaan voittoa Duhele-clan'ille. Naisväen luuloon vaikutti hyvin +paljon Eachin Mac-Ian'in kaunis vartalo, jalo muoto sekä uljas ryhti. +Sangen moni tunnusteli sen pojan kasvoja tutuiksi; mutta nykyinen +loistava soturinpukunsa teki, että ainoasti yksi läsnä oleva tunsi tuon +nuoren Vuorelais-päällikön samaksi, joka oli ollut hanskurin halpana +oppipoikana. + +Tämä yksi, niinkuin ei ole vaikea arvata, oli Wynd'in seppä, joka oli +tunkeinut etumaiseen riviin niiden joukossa, mitkä pyrkivät näkemään +Duhele-clan'in uljaita uroita. Hänen sydämessään liikkui sekaisin vihaa, +kateutta ja samassa jotakin ihmeen tapaista, kun hän näki entisen +hanskurin oppipojan, joka nyt oli riisunut halvat ryysynsä ja loisti +päällikkönä, vilkkaan silmänsä ja uljaan ryhtinsä, otsansa ja kaulansa +jalon muodon, niinkuin myös hyvinrakennettuin jäseniensä ja kirkkaitten +varustensa puolesta hyvin ansaiten etumaisen paikan miesparvessa, joka +oli valittu elämällään tai kuolemallaan heimonsa kunniaa kannattamaan. +Seppä tuskin tahtoi uskoa, että tässä hänen edessään oli sama hurja +poika-nulikka, jonka hän oli paiskannut pois luotansa, aivan kuin +ampiaisen, mikä häntä olisi pistänyt, vaan jonka hän olisi +ylenkatseellisella sääliväisyydellä heittänyt kuoliaksi tallaamatta. + +"Hän näyttää uljaalta hyvässä rautapaidassani", mutisi Heikki +itsekseen; "se onkin paras, mikä ikinä on lähtenyt hyppysistäni. Mutta +jos hän ja minä seisoisimme vastakkain jossain, missä ei mikään muu +käsi voisi auttaa eikä muu silmä nähdä, kylläpä sen vannon kaiken +kautta, mikä tässä kirkossa on pyhää, tuo kelpo haarniska pian taas +olisi tekijänsä käsissä! Kaikki, mitä minulla on, antaisin siitä, jos +saisin vaan kolme kertaa aikamiehen tavoin läimähdyttää hänen +olkapäihinsä ja koettaa rikkoa omaa parasta työtäni -- mutta se onni ei +voi koskaan tulla minulle osaksi. Jos hän nyt tulevasta taistelusta +pääsee hengissä, niin on hänellä oleva niin suuri sankarin maine, että +hän kyllä saattaa olla liian ylpeä, pannaksensa uuden-uutukaisen +sota-onnensa alttiiksi taistelussa minun kaltaiseni halvan porvarin +kanssa. Hän on lähettävä toisen miehen taisteluun sijastaan ja paneva +vastaani tuon ammatti-veljeni Vasara-Norman'in, josta ei mulle tule +muuta huvia kuin se että taas saan läimäyttää yhtä Vuoriston sonnia +päähän. Jos vaan saisin tavata Simo Hanskuria! -- Menenpä nyt toiseen +kirkkoon häntä hakemaan; sillä totta kai hän nyt lienee palannut +Vuoristosta". + +Seurakunta jo alkoi lähteä pois Dominikolais-kirkosta, silloin kuin +seppä tämän päätöksen teki; hän koetti siis panna sen joudulla toimeen +ja tunki väkijoukon läpi niin kiireesti kuin vaan suinkin paikan ja +tilaisuuden juhlallisuus sallivat. Tungoksen läpi pyrkiessään sattui +hän silmänräpäykseksi niin liki Eachin'ia, että heidän silmänsä +kohtasivat toisiaan. Sepän karkeat, päivettyneet kasvot punastuivat +hänen takomansa kuuman raudan karvaisiksi ja pysyivät useimman minuutin +yhtä tulisina. Eachin'in muodossa nähtiin vielä kirkkaampi suuttumuksen +hehku ja hänen silmistänsä iski verivihollisuuden salama. Mutta tämä +äkillinen hehku vaaleni kohta tuhkankarvaiseksi kelmeydeksi, ja hänen +silmänsä heti taas vältti sille vastaan tulevaa vihaista, vaan lujaa +katsetta. + +Torkil, jonka silmät eivät koskaan luopuneet tästä kasvatista, +näki hänen mielenliikutuksensa ja katsahti huolella ympärilleen, +keksiäksensä sen syytä. Mutta Heikki oli jo poistunut, riennossaan +Karthausilais-luostarille. Tähän nyt päivän kirkolliset toimet +päättyivät ja samat miehet, joilla juuri äsken oli ollut palmuja +kädessään sen suuren tapauksen muistoksi, mikä oli tuonut rauhan +maan päälle sekä ihmisille hyvän suosion, nyt kiiruhtivat +taistelutanterelle. Muutamilla oli mielessä ihmisveljeinsä hengen +ottaminen taikkapa omansa menettäminen; toiset taas pyrkivät +katselemaan tuota veristä Heikkiä samalla raa'alla halulla, jolla +pakanat katselivat gladiatoriensa taisteluja. + +Väentungos oli niin tiheä, että jokainen muu mies olisi arvellut +mahdottomaksi päästä sen läpi. Mutta yleinen kunnioitus Wynd'in +Heikkiä, Perth'in kaupungin sankaria kohtaan, niinkuin myös yleinen +tieto, että hänellä oli voima itsellensä tietä raivata, taivutti kaikki +tekemään tilaa, niin että hän pian oli aivan Chattan-clan'in soturein +vieressä. Toropillinpuhaltajat astuivat parven etupäässä. Näiden +jäljestä kannettiin tuota tuttua lippua, jossa näkyi mateleva +vuorikissa sekä tää siihen sopiva allekirjoitus: "Älä koske kissaan +kintaittomin käsin!" Sitten tuli päällikkö, kahdenkätinen miekkansa +kädessä, ikään kuin suojana heimokuntansa vaakunalle. Hän oli +vartaloltaan keskinkertainen, ijältään jo yli viidenkymmenen; vaan ei +vielä hänen muodossaan eikä jäsenissään näkynyt mitään voiman +vähenemisen eikä vanhuuden painon alkua. Hänen tummanpunaisissa, +lyhyissä kähärissään jo siellä, täällä ilmautui yksi ja toinen +harmahtava hius; mutta hänen astuntansa ja ryhtinsä oli vielä +tanssissa, metsästyksessä sekä sodassa yhtä kepeät, kuin jos ei hän +vielä olisi ollut kolmeakymmentä vuotta vanhempi. Hänen harmaissa +silmissänsä hehkui hurja tuli, joka osoitti samassa urhoutta sekä +julmuutta; mutta otsan, kulmain sekä huulten näössä ilmoitti itseänsä +viisaus ja kokemus. Muut valitut taistelijat seurasivat häntä +parittain. Useammissa muodoissa näkyi hiukan huolta, sillä aamulla +olivat he huomanneet yhden joukostansa olevan poissa; ja niin +vimmaisessa tappelussa kuin se, joka nyt oli edessä, tämä yhden miehen +vähemmyys näytti sangen tärkeältä kaikkien paitsi uljaan päällikön, +Mac-Gillie Chattanach'in mielestä. + +"Älkää Saksilaisille virkkako mitään hänen poissa-olostaan", kielsi +urhoollinen johtaja, kun hänelle tuo hänen joukkonsa vähennys +ilmoitettiin. "Kavalat Alankomaan kielet muuten saattaisivat sanoa, +yhden Chattan-clan'in miehistä olleen pelkurin, ja että muut kenties +auttoivat häntä pakoon, saadakseen tekosyyn väistyä pois tappelusta. +Olenpa varma, että Ferquhard Day vielä ilmautuu riviimme, ennen kuin +olemme valmiit tappeluun. Ja jos ei hän tulisikaan, eikö minussa ole +kahdenkin Duhelen miehen vertaa? Ja emmekö lähtisi heidän kimppuunsa +vaikkapa viistoista kolmeakymmentä vastaan, mieluummin kuin että +päästäisimme käsistä maineen, minkä tää päivä on meille tuottava?" + +Miehet vastasivat päällikkönsä urhoolliseen puheesen hurraamisella, +vaan yhtähyvin heidän silmänsä huolella yhä vilkkuivat sinne, tänne, +siinä toivossa että voisivat palajavan karkulaisen keksiä. Kenties oli +päällikkö itse ainoa tuosta urhoollisesta parvesta, jolle se seikka oli +aivan yhdentekevä. + +He marssivat marssimistaan katuja pitkin, yhtään mitään Ferquhard +Day'stä näkemättä, joka monen virstan päässä, vuorien takana, +par'-aikaa oli saamassa kaikkea sitä palkkiota, jonka onnellinen +rakkaus voi menetetyn kunnian sijaan antaa. Mac-Gillie Chattanach yhä +kulki kulkuansa eikä ollut huomaavinaankaan karkulaisen poissa-oloa. +Näin saavuttiin viimein North-Inch'ille, kauniille, lakealle +tasangolle, aivan liki kaupunkia, missä porvarein oli tapa pitää +sotaharjoituksensa. + +Tämän kankaan toista sivua huuhtoo syvä, valtava Tay-joki. Sen varrelle +oli laitettu vahva aituus, joka kolmelta puolelta sulki itseensä +sataviiskymmentä kyynärää pitkän, seitsemänkymmentäneljä leveän alan. +Neljännellä sivulla oli joki, joka arveltiin kyllin lujaksi aituudeksi. +Tarhan ympäri oli rakennettu istumapenkkejä katsojia varten, joiden ja +aituuksen väliin kuitenkin oli jäänyt leveä loma, missä joukko +aseellisia jalka- ja ratsumiehiä sekä alhaisempi katselijain lauma oli +saanut sijansa. Kaupunginpuoleisessa tarhan päässä oli lavarivi +kuningasta ja hänen hovilaisiansa varten, niin runsaasti kaunistettu +lehti-oksilla sekä kullatuilla koristeilla, että se paikka tämän +nykyiseen päivään saakka on säilyttänyt nimen Kultainen eli Kullattu +Lehtimaja. + +Vuorelaisten soittoniekat, jotka soittelivat kukin liittokuntansa +_pibroch'ia_ eli sotamarssia, vaikenivat, kankaalle saavuttaessa, sillä +niin oli käsketty. Kaksi vahvaa, mutta vanhaa soturia, jotka kantoivat +kukin clan'insa sotalippua, meni toinen toiseen, toinen toiseen tarhan +päähän; he pistivät lippunsa maahan ja seisoivat siinä katselemassa +tappelua, johon heidän ei pitänyt ottaa osaa. Lippuin viereen +toropillin-puhaltajatkin, joiden myös piti olla taisteluun puuttumatta, +ottivat sijansa. + +Kansa tervehti molempia parvia sillä yleisellä huudolla, millä +tämmöisissä tilaisuuksissa aina tervehditään niitä, joiden +tempailemisesta toivotaan huvitusta. Tähän tervehdykseen eivät valitut +taistelijat vastanneet mitään; molemmat puolueet vaan marssivat omaan +aituuksen päähän, missä oli portteja, joista päästettiin sisään. +Kummankin portin luona oli vahva soturijoukko vartioimassa, ja +sotamarski toisessa, kreivi Crawford toisessa päässä tarkoin +katsastivat joka miehen, tutkien oliko hänellä määrätyt aseet ja +varukset, nimittäin teräskypäri, rautarengaspaita, kahdenkätinen miekka +sekä väkipuukko. He myös lukivat kummankin parven miesmäärän, ja suuri +oli hämmästys kansanjoukossa, koska Errol'in kreivi kohotti kättänsä ja +huusi: "Hoi! -- Taistelu ei voi alkaa, sillä Chattan-clan'ista puuttuu +yksi mies". + +"Mitä lukua siitä?" sanoi nuori Crawford'in kreivi, "heidän olisi +pitänyt lukea joukkonsa tarkemmin, ennen kuin kotoa läksivät". + +Sotamarski ja yli-airut kuitenkin yksinmielin päättivät, ettei tappelu +saisi alkaa, ennen kuin puute olisi täytetty; ja yleinen pelko nousi +kokouneessa kansassa, että kaikkein suurten varustusten perästä ei +tulisi mitään tappelua ollenkaan. + +Kaikista läsnä olevista ei ollut kenties enempää kuin kaksi, jotka +iloitsivat siitä, että tappelu luultavasti lykättäisiin toistaiseksi; +ne kaksi olivat Duhele-clan'in päällikkö sekä helläsydäminen Robert +kuningas. Sillä välin molemmat päälliköt tulivat keski-tanterelle +keskustelemaan; heillä oli kummallakin yksi ystävänsä, ja +neuvon-antajansa seurassaan, jota paitsi myös yli-airut, sotamarski, +Crawford'in kreivi sekä ritari Charteris yhtyivät heihin, ollaksensa +päätöksen teossa apuna. Chattan-clan'in päällikkö ilmoitti olevansa +valmis ja halukas kohta paikalla tappeluun ryhtymään, lukumäärän +epätasaisuudesta huolimatta. + +"Siihen", vastasi Tammiston Torkil, "Duhele-clan'i ei voi suinkaan +suostua. Teidän on mahdoton saada meiltä voiton kunniaa miekalla, ja te +siis nyt vaan haette tekosyytä, voidaksenne, jos tappiolle jäätte, +niinkuin itsekin arvaatte jäävänne, sanoa, että siihen ainoastaan +vähempi lukumääränne oli syynä. Mutta minä tahdon keinon ehdoittaa -- +Ferquhard Day oli nuorin teidän joukostanne -- Eachin Mac-Ian +puolestaan on nuorin meistä. Pankaamme hänet pois joukosta sen miehen +edestä, joka taistelua pakeni". + +"Se on vallan kohtuuton ja epätasainen ehdoitus", huudahti Toschach +Beg, Mac-Gillie Chattanach'in luutnantti, jos niin voi sanoa. +"Päällikön henki on heimokunnalle niinkuin ilma sieramille, emmekä +ikinä suostu siihen, että meidän päällikkömme käypi vaaraan, joka ei +myös samassa tule Duhele-clan'in päällikölle osaksi". + +Torkil näki suurella tuskalla, että hänen tuumansa oli tyhjäksi +menemässä, koska ei toiselta puolelta tahdottu Eachin'in poisjäämiseen +suostua. Hän mietti nyt millä syillä tukeaisi ehdoitustaan, mutta +samassa Eachin itse sekaantui asiaan. Hänen pelkuriutensa, se tulee +huomata, ei ollut sitä halpaa, itsekästä laatua, joka saattaa ihmisiä +huolettomasti mieluummin häpeää päällensä ottamaan kuin itsensä vaaraan +antamaan. Päinvastoin, vaikka luonnonlaadultaan pelkuri, oli hän +sydämessään miehuullinen, ja taistelun välttämisestä tuleva häpeä tällä +hetkellä voitti pelon. + +"En tahdo kuullakaan", virkkoi hän, "semmoisesta ehdoituksesta, että +minun miekkani pysyisi tupessa täänpäiväisessä kunniarikkaassa +tappelussa. Jos olenkin nuori sotataidossa, niin on kuitenkin +ympärilläni kyllin uljaita urhoja, joiden esimerkkiä voin seurata, jos +en heidän vertaisiaan töitä tehdä". + +Hän lausui nämät sanat innolla, joka petti Torkil'in, kenties nuoren +päällikön itsensäkin. + +"Jumala siunatkoon hänen jaloa sydäntänsä!" arveli kasvatus-isä +itsekseen. "Kyllähän mä tiesin, että tuo ilkeä lumous tulisi vielä +rikotuksi, ja että hänet riivannut vetelys-henki jälleen oli pakeneva, +niin pian kun toropilli ensi kerran soisi ja lippu ensikerran +liehahtaisi!" + +"Kuulkaa, yli-airut", virkkoi sotamarski. "Tappelua ei sovi enää +lykätä paljoa myöhemmäksi, sillä pian on keskipäivä. Koetelkoon +Chattan-clan'in päällikkö vielä jäljellä olevan puolentunnin aikana +hankkia jonkun toisen tuon karkurin sijaan, jos voi; vaan jos hän ei +voi, niin tapelkoot niinkuin nyt ovat". + +"Siihen kyllä myönnyn", sanoi yli-airut, "vaikka ei ole yhtään sen +clan'in miestä lähempänä kuin seitsemän peninkulman päässä, enkä siis +käsitä mistä Mac-Gillie Chattanach apulaisen voisi saada". + +"Se olkoon hänen asiansa", virkkoi sotamarski. "Mutta jos hän runsaan +palkkion lupaisi, olisi täällä yltäkyllin vahvoja poikia tämän +aituuksen ympärillä, jotka ilolla mahtaisivat panna jäsenensä +liikkeelle tämmöisessä tässä tarjona olevassa leikissä. Tekisipä minun +mieli itsekin, jos arvoni ja virkani sen sallisivat, yrittää pari +sivallusta noiden metsän poikien joukossa, ja luulisin siitä tulevan +minulle kunniaa". + +He ilmoittivat päätöksensä Vuorelaisille, ja Chattan-clan'in +päällikkö vastasi: "Teidän päätöksenne on tasapuolinen ja jalo, +kunnian-arvoiset herrat, ja minä katson velvollisuudekseni noudattaa +teidän neuvoanne. -- Julistakaa siis, airuet, että jos jonkun tehnee +mieli Chattan-clan'in rivissä ottaa osaa tään päivän vaaroihin sekä +kunniaan, hänen pitää kohta saada yksi kruunukolikko sekä lupa +taistella joukossani viimeisiin veriin asti". + +"Kovinpa te olettekin itara varoistanne, päällikkö", sanoi yli-airut; +"yksi kultainen kruunukolikko on sangen pieni palkka tämmöisestä tässä +tarjona olevasta ottelusta". + +"Jos joku mies kunnian vuoksi tahtoo yhtyä taisteluun", vastasi +Mac-Gillie Chattanach, "niin siinä on palkkaa kyllin; enkä huolikaan +apuuni miestä, joka ainoasti kullan tähden tempaa miekkansa tupesta". + +Airuet sillä välin olivat kulkeneet puolen matkan tarhan ympäri, +seisahtuen aika ajoin ja huutaen julistusta, niinkuin oli käsketty; +vaan ei näkynyt vähintäkään halua yhdessäkään tarttua pestiä ottamaan. +Muutamat nauroivat pilkallisesti Vuorelaisten köyhyydestä, kun niin +vaarallisesta työstä oli niin mitätön palkka luvattu. Toiset suuttuivat +siitä, että porvarein veret niin halvoiksi oli arvattu. Ei näyttänyt +kukaan vähintäkään halua tarjottuun tehtävään ryhtymään, siksi kun +julistus tuli Wynd'in Heikin korviin. Tämä seisoi aituuksen vieressä, +aika ajoin puhellen pormestari Craigdallien kanssa, taikka oikeastaan +vaan puolella korvalla kuullellen mitä pormestari hänelle puheli. + +"Haa! mitä tuossa nyt julistetaan?" huudahti hän. + +"Se on aulis tarjomus Mac-Gillie Chattanach'ilta", selitti +Griffin-ravintolan isäntä; "hän lupaa kultaisen kruunukolikon sille, +joka täksi päivää tahtoo ruveta vuorikissaksi ja hiukan mennä surman +suuhun hänen puolestansa! Ei mitään muuta". + +"Mitä?" huudahti seppä kiivaasti, "hakevatko he miestä, jonka tekis +mieli taistella Duhele-clan'ia vastaan?" + +"Niin mar' he tekevät", sanoi ravintolan isäntä; "mutta eivätpä, luulen +ma, löytäne yhtään niin hupsua miestä koko Perth'istä". + +Tuskin oli hän sen sanan saanut suustansa, niin hän jo näki sepän +yhdellä hyppäyksellä keikahtavan aituuksen yli ja ilmautuvan +tappelutanterelle, sanoen: "Tässä minä olen, airut, Wynd'in Heikki, +jonka tekisi mieli taistella Chattan-clan'in puolella". + +Ihastushuuto nousi kansanjoukosta; mutta vakaammat porvarit, jotka +eivät nähneet vähintäkään syytä tähän Heikin tekoon, päättivät että +tappelunhimo oli hänen päänsä kokonaan pyörälle saattanut. Erittäin oli +ylituomari suutuksissa. + +"Hullu sinä olet, Heikki!" sanoi hän. "Eihän sinulla ole kahdenkätistä +miekkaa eikä rautarengas-pantsaria". + +"Eipä ole", vastasi Heikki, "sillä minä annoin omaksi tarpeekseni +tehdyn rengaspantsarin tuolle loistavalle Duhele-clan'in päällikölle +tuossa, jonka hartiot pian saavat kokea minkäkaltaisilla läimäyksillä +minun on tapana kiinnittää pantsarinrenkaita toisiinsa! Ja mitä +kahdenkätiseen miekkaan tulee, tään pojan puukkonen kelvannee minulle, +siksi kun saan raskaamman käteeni". + +"Se ei käy laatuun", virkkoi Errol'in kreivi. "Kuules, seppä, sinun +pitää, sen vannon Neitsyt Maarian kautta, saaman minun milanolainen +pantsarini sekä kelpo espanjalainen miekkani". + +"Kiitoksia paljon, jalo kreivi; mutta se ruoripuukin, millä teidän +urhoollinen esi-isänne käänsi onnen Loncartyn tappelussa puolelleen, +kelpaisi jo minulle aivan hyvin. Sangen vähän olen tottunut miekkoihin +tai rautapaitoihin, jotka eivät ole omatekemiäni; sillä sitten en +tiedä, kuinka kovia sivalluksia edellinen kestää katkeamatta, +jälkimmäinen rikkoumatta". + +Sillä välin oli se huhu, että peloton seppä aikoi taistella ilman +haarniskatta, juossut koko katselijajoukon ympäri ja myös levinnyt +kaupunkiin; mutta kun määrätty hetki jo oli aivan lähellä, kuului +kimakka naisen ääni, joka kiljuen pyysi päästäkseen tungoksen läpi. +Kansa teki tälle väkinäiselle pyrkijälle tilaa, ja hän lähestyi näin, +hengästyneenä juoksusta, kantaen rautarengas-paitaa sekä kahdenkätistä +miekkaa. Hän tunnettiin pian Olivier Proudfuten leskeksi, ja hänen +tuomansa aseet olivat sepän omat, mitkä vainajalla oli olleet lainassa +tuona turmiollisena iltana, jolloin hän murhattiin, ja mitkä +luonnollisesti oli viety hänen kotiinsa yhdessä ruumiin kanssa. Ne nyt +kiitollinen leski, vaivaten itseään, toi taistelutarhaan tällä +silmänräpäyksellä, jolloin tämmöiset koetetut aseet ja varukset olivat +niiden omistajalle erittäin tärkeät. Ilolla otti Heikki tutut +sotakalunsa, jotka leski vapisevalla kiireellä auttoi hänen päälleen, +sen perästä sanoen hänelle jäähyväiset näillä sanoilla: "Jumala avuksi +lesken ja orpoin puolustajalle, ja turmio kaikille, mitkä hänen eteensä +sattuvat!" + +Lujemmalla luottamuksella tunsi nyt seppä monesti koetetun pantsarinsa +päällään; hän pudisti itseään, ikään kuin kohentaakseen rautapaitaa +oikein ruumista myöten, veti sitten miekan tupesta, heilahdutti sitä +päänsä yli ja sivalsi sillä ilman halki, johon se viuhuen teki +kahdeksan-numeron muodon, niin kepeällä ja sujuvalla kädellä, että kyllä +näkyi kuinka voimakkaasti ja taitavasti hän osasi käyttää raskasta +asettaan. Taistelijoita nyt käskettiin marssimaan kerta tarhan ympäri, +kuitenkin keskimatkallaan poiketen yli toiselle puolelle, etteivät +tulisi vastakkain, ja kumartaen, mennessään kullatun lehtimajan +sivuitse, missä kuningas istui. + +Tämän marssin aikana useimmat katselijat toistamiseen uteliaasti +vertasivat molempien puolueitten vartalon kokoa, sekä jäsenien ja +jäntereitten vahvuutta, koetellen arvata, minkälainen taistelun loppu +tulisi. Satavuotinen veriviha kaikin väkivalta- ja kostotöineen paloi +jokaisen miehen sydämessä. Heidän muotonsa oli peloittavalla tavalla +vääntynyt heissä hehkuvasta tulisesta ylpeydestä, vihasta sekä hurjasta +päätöksestä tapella henkiin ja veriin asti. + +Katselijajoukon läpi kävi iloinen mutina, jonka kautta kiihtynyt toivo, +että tästä tulisi aika verisauna, ilmoitti itseään. Vetoa lyötiin niin +hyvin lopullisesta voitosta ylimalkaan kuin myös erityisten miesten +tehtävistä urhotöistä. Heikki Sepän kirkas, suora ja innokas katsanto +erittäin ihastutti kaikkia katselijoita, ja hänestä tarjottiin vetoa, +että hän oli tappava kolme vihollista, ennen kuin itse kaatuisi. Tuskin +oli seppä kerjinnyt varustaa itsensä valmiiksi, niin jo päällikköin +käsky kutsui taistelijat kaikki sijoilleen. Samassa silmänräpäyksessä +kajahti kansanjoukosta, joka odotuksissaan oli nyt hiljaa, Simo +Hanskurin ääni Heikin korviin, huutaen: "Heikki Seppä, Heikki Seppä, +mikä raivo sinut on riivannut?" + +"Kas niin, hän tahtoisi pelastaa toivorikkaan vävynsä sepän kourista", +oli Heikin ensimmäinen ajatus -- toinen että hänen toki pitäisi kääntyä +ja puhua pari sanaa hanskurin kanssa -- ja kolmas, ettei kunniansa +sallinut hänen millään muotoa luopua siitä joukosta, johon oli +ruvennut, eikä edes näyttää mitään halua taistelun viivyttämiseen. + +Hän antautui siis kokonaan päivän tehtävään. Päälliköt olivat kumpikin +järjestäneet joukkonsa kolmeen riviin, kymmenen miestä jokaisessa. +Miesten välillä oli aina niin leveät lomat, että heillä oli hyvä tila +heiluttaa miekkojansa, jotka olivat viis jalka pitkät, kädensijaa +lukematta. Toisen ja kolmannen rivin piti varaväkenä tulla avuksi, jos +ensimmäiselle pahoin kävi. Duhele-clan'in sotarinnan oikealle kyljelle +sijoitti itsensä päällikkö, Eachin Mac-Ian, toiseen riviin kahden +kasvatusveljensä väliin. Neljä heistä seisoi äärimmäisinä ensimmäisen +rivin oikeassa päässä, ja itse isä kahden jäljellä olevan poikansa +kanssa kolmannessa rivissä rakkaan päällikön suojana. Erittäin piti +Torkil itsensä aivan liki, häntä varjellakseen. Näin seisoi Eachin siis +joukkonsa yhdeksän kaikkein vahvimman miehen keskellä, joista neljä oli +suojana hänen edessään, yksi kummallakin puolella, sekä kolme takana. + +Chattan-clan'in sotarinta oli samalla tavalla järjestetty, sillä +eroituksella vaan, että päällikkö seisoi keskimmäisen rivin +keskustassa, eikä oikean kyljen päässä. Senvuoksi Heikki Seppä, joka +vastapäätä olevassa joukossa ei nähnyt muuta kuin yhden vihollisen, +nimittäin Eachin-paran, pyysi itselleen sijan Chattan-clan'in +ensimmäisen rivin vasempaan päähän. Mutta päällikkö ei siihen +ehdoitukseen suostunut; ja huomautettuansa Heikille, että tämän tuli +häntä totella, koska oli häneltä pestin ottanut, osoitti hän sepälle +paikan kolmannessa rivissä, juuri itsensä takana. Se oli epäilemättä +kunniapaikka, jonkatähden Heikin ei sopinut siitä pois kieltäytyä, +vaikka hän siihen kovin vastahakoisesti suostui. + +Asetettuaan näin itsensä vastakkain, molemmat clan'it ilmoittivat +vanhan perintövihansa sekä halunsa kahakkaan hurjalla kiljahduksella, +jolla Duhele-clan'i ensin pani alkuun ja johon Chattan-clan'i kohta +vastasi. Molemmat samassa heiluttivat miekkojansa, uhaten toinen +toistansa, ikään kuin näin olisivat tahtoneet masentaa vihollistensa +sydämiä, ennen kuin tositaisteluun ryhdyttiin. + +Tällä rohkeutta koettavalla hetkellä Torkil, joka ei ikinä ollut +osannut pelätä omasta puolestaan, tunsi pelkoa kasvattinsa puolesta, +vaan lohtui kuitenkin jälleen, kun näki hänen miehuullisen ryhtinsä. +Myös harvat sanat, jotka Eachin puhui miehilleen, lausuttiin rohkeasti, +ja olivat heille hyvä kiihoitus taisteluun, sillä hän ilmoitti +päätöksensä heidän kanssaan yhdessä mennä voitolle tahi kuolemaan. +Enempiin vaarin-ottamisiin ei ollutkaan enään aikaa. Kuninkaan torvet +nyt käskivät rynnäkölle, toropillitkin kajahduttivat kimakkaa, +hurjistuttavaa säveltänsä, ja taistelijat, marssien toisiansa vastaan +säännöllisessä järjestyksessä, yhä kiihdyttivät vauhtiansa, siksikun +viimein siitä tuli kova juoksu. Näin he ryntäsivät vastakkain tanteren +keskipaikassa, samoin kuin hurja koski ryöpsähtää vastakkain meren +paisuvan luodeveden kanssa. + +Minuutin tai parin ajalla nähtiin ainoasti molempien etumaisten rivien +taistelevan koko joukon kahdentaisteluita, hakkaellen toisiansa +pitkillä miekoillaan; vaan pian toinen ja kolmas rivi molemmin puolin +yhtyivät leikkiin, kiihtyneinä yhtä paljon tulisesta vihasta kuin myös +kunnianhimosta. He tunkeutuivat esiin kaikkien lomien kautta, ja näin +muuttui taistelu sekasortoiseksi mellastukseksi. Nuot summattoman +suuret miekat yhä nousivat ilmaan ja taas iskivät alas, muutamat aina +vielä kirkkaina, toiset täynnä virtaavaa verta; olisipa, siihen hurjaan +vauhtiin nähden, jolla ne heilahtelivat, pikemmin luullut niiden +liikkuvan jonkun konstikkaan koneen kuin ihmiskäsien voimalla. Useat +taistelijoista, ollen lilan tiheässä tungoksessa, että olisi ollut +mahdollista noita pitkiä miekkoja enää käyttää, olivat jo +väkipuukkoihinsa tarttuneet ja pyrkivät aivan vastustajainsa kimppuun. +Veri virtasi jo tulvana, ja kaatuvien parahduksia alkoi jo kuulua +taistelijain sotakiljahdusten rinnalla; sillä Vuorelaisten ainaisen +tavan mukaan he eivät vaan huutaneet, mutta kiljuivat. Nekään +katselijoista, joiden silmät paraiten olivat tottuneet tämmöisiin +verilöylyihin ja sekasortoisiin temmellyksiin, eivät kuitenkaan voineet +huomata, että voitto olisi vielä ruvennut kallistumaan toiselle tai +toiselle puolelle. Taistelu siirtyi välistä vähän edes- tai taapäin, +mutta ne voitot olivat ainoasti silmänräpäyksen-aikuisia ja menivät +taas melkein samassa käsistä vastapuolueen kovemman rynnäkön kautta. +Toropillien hurjat sävelet yhä vielä kuuluivat koko sen melun läpi, ja +kiihdyttivät taistelijain vimmaa yhä uusiin ponnistuksiin. + +Yht'-äkkiä kuitenkin, ikään kuin molemminpuolisesta suostumuksesta, +soittivat toropillit peräytymismerkin; se oli valittavainen nuotti, +ikäänkuin surulaulu kaatuneista. Molemmat puolueet vetäytyivät +poikemmaksi toinen toisensa kimpusta, hengähtääksensä muutamain +minuuttein ajan. Katselijain silmät uteliaasti tarkastivat taistelijain +supistuneita rivejä, kun ne nyt tappelusta peräytyivät; mutta yhä vielä +oli mahdoton päättää, kumpi puolue oli enemmän tappiolla. Näytti siltä +kuin olisi Chattan-clan'i menettänyt hiukkaa vähemmän miehiä kuin +Duheliläiset. Noin kaksikymmentä miestä yhteensä makasi tantereella +kuolleena tai kuolemaa tekevänä; ja poishakatut jalat tai kädet, leukaa +myöten halkaistut päät, olkapäästä syvälle rintaan käyvät haavat olivat +todistuksena taistelun vimmasta, käytettyin aseitten hirveästä laadusta +sekä taistelijain käsien kuolettavasta voimasta. + +Chattan-clan'in päällikkö oli osoittanut lujimpaa urhollisuutta ja +saanut helpon haavan. Eachin, henkivartijakuntansa ympärillään, oli +myös uljaasti taistellut. Hänen miekkansa oli veressä, hänen ryhtinsä +rohkea, sotaisa; ja hän hymyili, kun ukko Torkil, likistäin häntä +vasten rintaansa, lausui hänelle tuhansia kiitoksia ja siunauksia. + +Molemmat päälliköt, annettuaan väkensä huoahtaa kymmenen minuutin +aikaa, jälleen järjestivät sen sotarintaan, joka nyt oli kolmatta osaa +lyhyempi. He asettivat nyt itsensä likemmäksi joen rantaa kuin +edellisessä ottelussa; sillä entisessä paikassa olivat haavoitetut ja +kuolleet jaloissa. Muutamain edellisistä nähtiin aika ajoin pyrkivän +istualleen, saadakseen vielä kerran vilkaista tappeluun; mutta sitten +he taas kohta vaipuivat maahan ja useimmat kuolivat liikaan +verenvuodatukseen, sillä se elinmehu virtasi tulvana _claymoren_ +(Vuorelaismiekan) hirvittävistä reijistä. + +Heikki Seppä oli helppo erottaa, siitä kun hän oli Alankolais-puvussa +ja kun hän oli jäänyt seisomaan edelliselle tappelutanterelle. Siinä +hän seisoi, nojautuen miekkahansa, ruumiin vieressä, jonka pää oli +sivalluksen voimasta kymmenen kyynärän päähän lentänyt; lakissa näkyi +tammenlehti, Eachin Mac-Ian'in henkivartijain tunnusmerkki. Sen miehen +kaadettuaan ei ollut Heikki enää toista sivallusta yrittänyt, ainoasti +lyönyt syrjälle monia, häntä itseään, niinkuin myös muutamia päällikköä +tavoittavia. Mac-Gillie Chattanach säikähtyi, koska hän, annettuaan +väelleen käskyn jälleen sotarintaan käymään, näki voimakkaan +rekryyttinsä jäävän paikalleen, kauas rivistä, näyttäen sangen vähän +halua heidän joukkoonsa yhtymään. + +"Mikäs sun on, mies?" huusi päällikkö. "Voiko näin väkevässä ruumiissa +asua heikko, pelkurimainen henki? Tule ja yhdy taisteluun". + +"Te juuri ikään sanoitte minut pestatuksi palkkalaiseksi", vastasi +Heikki. "Jos olen semmoinen, niin", hän viittasi tuohon päättömään +ruumiisen, "olen jo tehnyt kyllin päiväpalkastani". + +"Sitä, joka minua palvelee tunteja lukematta", sanoi päällikkö, "minä +palkitsen rahoja lukematta". + +"Sitten", virkkoi seppä, "tahdon jatkaa tappelua vapaehtoisena ja siinä +paikassa, joka minulle enimmin on mieleen". + +"Sen saat tehdä aivan mielesi mukaan", vastasi Mac-Gillie Chattanach, +hänkin katsoi viisaaksi tehdä mieliksi apulaiselle, josta oli niin +suuri toivo. + +"Hyvä on", sanoi Heikki; ja nostaen raskaan aseensa olkapäälleen, +hän riensi ilolla muitten luokse, valiten itselleen paikkansa +Duhele-clan'in päällikön vastapäätä. + +Silloin Eachin'in miehuus ensi kertaa vähän horjahti. Hän oli jo kauan +aikaa tietänyt Heikin parhaaksi miekkamieheksi, minkä Perth'in kaupunki +sekä koko sen seutu olisi voinut lähettää kiistatanterelle. Vihaan, +jolla hän seppää kilpakosijanaan katseli, sekaantui samassa muisto +siitä, kuinka helposti Heikki kerran, vaikka aseetonna, oli torjunut +päältään hänen äkillisen, hurjan päällekarkauksensa. Ja kun hän nyt +näki kuinka Wynd'in Heikki yhä tuijotteli häneen päin, verestä vuotava +miekka kädessään, nähtävästi aikoen rynnätä juuri hänen päälleen, niin +masentui Eachin'in rohkeus ja hänen sydämensä alkoi horjua, joka seikka +ei jäänyt hänen kasvatus-isältään huomaamatta. + +Eachin'in hyväksi onneksi Torkil'in oma sydän, samoin kuin kaikkein +niiden, joiden kanssa hän oli ikänsä elänyt, oli järkähtämättömän luja, +eikä hän siis saanut päähänsä sitä ajatusta, että joku mies hänen +omasta clan'istansa, varsinkin hänen päällikkönsä ja kasvattinsa, voisi +olla luontoista miehuutta vailla. Jos hän sen olisi käsittänyt, niin +olisi hänen tuskansa ja vimmansa kenties kiihtynyt siihen määrään, että +hän olisi Eachin'in surmannut, pelastaakseen hänen kunniansa +häväistyksestä. Mutta hänen sydämensä ei ottanut vastaan sitä ajatusta, +että hänen kasvattinsa saattaisi olla pelkuri; sillä se ajatus +hänestä oli niin luonnoton ja pirullinen. Että Eachin oli jonkun +panemahurmauksen alainen, se oli selitys, johonka taika-uskoisuus oli +Torkil'in saattanut; hän kysyi siis nyt tuskallisesti, vaikka vaan +kuiskaamalla: "Jokos lumous taas pienentää henkeäs, Eachin?" + +"Niin tekee, voi minua kurjaa!" vastasi onneton nuorukainen; "ja tuossa +juuri se ilkeä noita seisookin!" + +"Mitä!" huudahti Torkil, "ja sinä käyt hänen takomassaan rautapaidassa? +-- Norman, sinä onneton poikani, miksi sinä toit sen riivatun +haarniskan?" + +"Jos lienee nuoleni väärin sattunut, en tiedä muuta neuvoa kuin että +ammun oman henkeni samaa tietä", vastasi Norman Vasaramies. "Seiso vaan +lujana, kyllä saat nähdä kuinka minä sen lumouksen rikon". + +"Niin, seiso vaan lujana", sanoi Torkil. "Hän saattaa kyllä olla ilkeä +noita; mutta onpa kuitenkin minun oma korvani kuullut ja oma kieleni +sen ennustanut, että Eachin on tästä tappelusta pääsevä eheänä, +vapaana, ilman haavatta -- tulkoon vaikka mikä Saksilais-tietäjä sitä +valheeksi ajamaan. Hän saattaa kyllä olla väkevä mies; mutta koko tään +uljaan tammistoni tulee ensin kaatua, oksineen, tyvineen, ennen kuin +hän pääsee sormellaankaan koskemaan minun kasvattiini. Piiriin hänen +ympärilleen, pojat -- _Bas air son Eachin!_ (Kuoloon Eachin'in +puolesta)". + +"Kuoloon Eachin'in puolesta!" kajahti takaisin Torkil'in poikien +suusta. + +Tästä uskollisuudesta rohjenneena, nousi taas Eachin'in masentunut +miehuus, ja hän huusi uljaasti clan'insa pillinpiiparille: "_Seid +suas!_ s.o. Soita!" + +Hurja sotamarssi taas käski rynnäkölle; mutta molemmat puolueet +lähestyivät toinen toistansa hitaammin kuin ensikerralla, niinkuin +miehet, jotka nyt tunsivat ja täydessä arvossa pitivät toinen toisensa +urhouden. Wynd'in Heikki, kiihkeässä taistelunhalussansa, astui +Chattan-clan'in rivin eteen ja viittasi Eachin'ia vastaan tulemaan. +Mutta Norman hyppäsi eteen kasvatus-veljensä suojaksi, ja nyt +seisahtuivat molemmat puolueet hetkeksi, ikään kuin olisivat tämän +kahdentaistelun päättymisestä tahtoneet ottaa itselleen ennustusta, +minkälainen päivän yleinen päätös oli tuleva. Vuorelainen lähestyi, +suuri miekkansa kohotettuna, ikään kuin sivaltaakseen; mutta juuri kun +hän tuli miekan pituuden päähän, hän pudotti maahan sen pitkän ja +raskaan aseensa, hypähti kepeänä sepän miekan yli, samassa kun tää +yritti häneen iskeä, ja veti väkipuukkonsa esiin. Näin päästyään niin +liki, ettei seppä häntä voinut miekalla poistorjua, hän iski Heikkiä +mainitulla aseella, sepän omalla lahjalla, kurkkuun, kääntäen pistonsa +alas rintaan ja huutaen kovalla äänellä: "Näin sinä opetit minua +pistämään!" + +Mutta Wynd'in Heikillä oli omatekemänsä rautapaitansa, kaksinkerroin +päärmätty reunuksella karaistusta teräksestä. Jos hänen suojuksensa +olisi ollut vähemmin luja, niin olisi nyt tullut ijäksi loppu hänen +taisteluistaan. Niinkin hän sai helpon haavan. + +"Hupsu!" vastasi hän, antaen Norman'ille semmoisen läimäyksen pitkän +miekkansa kahvanponnella, että Vuorelainen horjahti taaksepäin, +"kyllähän mä opetin sinut pistämään, vaan en neuvonutkaan kuinka se +pisto saadaan poistorjutuksi!" Samassa hän antoi vastustajalleen +sivalluksen, joka halkaisi Vuorelaisen pään, teräslakista huolimatta. +Ja astuen kuolleen ruumiin yli, hän pyrki nuoren päällikön kimppuun, +joka nyt seisoi suojatonna hänen edessään. + +Mutta Torkil'in kaikkuva ääni karjahti: "_Far eil air son Eachin!_ +(Vielä toinen Eachin'in puolesta!) ja ne kaksi veljestä, jotka +seisoivat päällikkönsä molemmin puolin, ryntäsivät Heikin päälle, +sivaltaen yht'-aikaa, joten hänen täytyi puolustukseen tyytyä. + +"Eteenpäin, Vuorikissan pojat!" huusi Mac-Gillie Chattanach. +"Pelastakaa se uljas Saksilainen! Antakaa noitten haukkain tuossa +maistaa kynsistänne". + +Vaikka jo pahasti haavoitettuna, päällikkö itsekin komperoihe sepän +avuksi ja hakkasi maahan toisen _leichtach'eista_ (henkivartijoista), +jotka Heikkiä ahdistivat. Omalla kelpo miekallaan Heikki vapautti +itsensä toisesta. + +"_Reist air son Eachin!_ (Taas toinen Eachin'in puolesta!)" huusi +uskollinen kasvatus-isä. + +"Kuoloon Eachin'in puolesta!" vastasi taas kaksi hänen kuoloon +määrätyistä pojistansa, rynnäten vimmaista seppää sekä hänelle avuksi +tulleita vastaan. Eachin sillä välin siirtyi enemmän vasemmalle +puolelle, hakien vähemmin peloittavia vihollisia, ja viritti +urhoollisuudellaan taas miestensä sammuvaa toivoa. Molemmat Tammiston +pojat, jotka hänen lähtöänsä olivat suojelleet, saivat saman kohtalon +kuin edellisetkin veljensä; sillä Chattan-clan'in päällikön huuto oli +sille tanteren kulmalle tuottanut muutamat hänen uljaimmista +sotureistaan. Torkil'in pojat eivät kaatuneet ilmaiseksi, vaan hirveitä +merkkejä heidän miekoistansa näkyi sekä kaatuneissa että myös pystyssä +pysyvissä. Mutta se seikka, että parhaitten soturein aina täytyi pysyä +yhdessä koossa päällikkönsä ympärillä, ei ylimalkaan ollut eduksi +Duhele-clan'ille. Niin harvat olivat nyt enää ne, jotka taistelun +jatkamiseen kykenivät, että oli helppo lukea Chattan-clan'in +puolella viisitoista miestä, nekin melkein kaikki haavoitettuja; +Duhele-clan'ista ei ollut enää enempää kuin kymmenkunta jäljellä, +niissä neljä päällikön henkivartija-joukossa, Torkil itsekin siihen +luettuna. + +Yhtä hyvin taisteltiin ja ponnisteltiin yhä vielä, ja sitä myöten kun +voima raukeni, näkyi vimma vaan kiihtyvän. Wynd'in Heikki, hänkin jo +haavoitettuna monessa paikassa, yhä vielä pyysi läpimurtaa taikkapa +sukupuuttoon hävittää sitä uljasten urhoin muuria, jotka häntä vastaan +taisteli hänen viha miehensä ympärillä. Mutta yhä vielä Torkil'in +huutoon: "Taas toinen Eachin'in puolesta!" taas kajahti turmiontuottava +vastaus, "Kuoloon Eachin'in puolesta!" Voitto näin aina vielä näytti +epätietoiselta, vaikka Duhele-clan'in joukko oli niin paljoa pienempi. +Voimain uupumus nyt taas pakoitti taistelijat levähdykseen. + +Chattan-clan'in miehiä nähtiin vielä olevan kaksitoista, joista +kuitenkin kaksi, kolme tuskin enää pysyi pystyssä, muuten kuin miekan +nojassa. Viis vaan oli jäljellä Duhele-clan'ista, niissä Torkil ja +hänen nuorin poikansa, molemmat helposti haavoitettuna. Eachin yksin +oli vielä säilynyt aivan eheänä; niin valppaasti olivat kaikki häntä +tarkoittavat sivallukset tulleet poistorjutuiksi. Uupumuksen kautta oli +nyt molempain puolueitten vimma rauennut synkkämieliseksi +toivottomuudeksi. He astuivat horjuellen, ikään kuin unessaan, +kaatuneitten välitse, ja katselivat näitä, niinkuin olisivat tahtoneet +menetettyin ystäväinsä näön kautta taas kiihdyttää vihaansa vielä +elossa olevia vihollisia vastaan. + +Eikä aikaakaan, niin kokoutuivat edellisistä hurjista kahakoista vielä +sailyneet jälleen, jatkaakseen tätä taistelua viimeiseen mieheen asti +aivan joen rannalla, koska siellä maa oli vähemmin liukas veristä ja +vähimmin kaatuneitten ruumiita jaloissa. + +"Jumalan tähden -- sen armon tähden, jota me joka päivä rukoilemme +itsellemme", sanoi helläsydäminen vanha kuningas Albanyn herttualle, +"tehkää jo nyt tästä loppu! Miksi sallittaisiin noitten kurjain, +räpäleiksi hakattuin ihmisten jatkaa teurastustaan viimeiseen asti? -- +Varmaankin he nyt jo tottelisivat ja suostuisivat sovintoon +kohtuullisilla ehdoilla". + +"Rauhoittukaa, armollinen herra kuningas", virkkoi veli. "Nämä miehet +ovat Alankomaiden pahin turmio. Molemmat päälliköt yhä vielä ovat +elossa -- jos he pääsevät tästä hengissä, niin koko tämän päivän työ on +turha. Muistakaa lupaustanne valtaneuvoskunnassa, ettette huuda: seis!" + +"Sinä pakoitat minut suureen syntiin, Albany, sekä kuninkaana, jonka +tulee suojella alamaisiansa, että myös kristittynä, jonka tulee +rakastaa veljiänsä uskossa". + +"Te päätätte väärin, kuninkaallinen majesteetti", vastasi Albanyn +herttua; "nämät tässä eivät olekaan uskollisia, vaan tottelemattomia +kapinoitsijoita, niinkuin Crawford'in kreivi voipi todistaa. Ja vielä +vähemmin he ovat kristityitä miehiä, sillä Dominikolais-abotti +varmaankin on vahvistava sanani, että he enemmän kuin puoleksi ovat +pakanoita". + +Kuningas huokasi syvään. "Tehkää sitten mielenne mukaan; te olette +liian viisaat, että minä saattaisin väitellä teidän kanssanne. Minä +vaan voin kääntää kasvoni pois ja sulkea silmäni umpeen, niin etten näe +enkä kuule tuota minua inhottavaa verisaunaa. Mutta hyvin tiedän, että +Jumala kumminkin on rankaiseva minua siitä, kun edes olen läsnä tässä +ihmishenkien hävityksessä". + +"Soittakaa torvia", käski Albanyn herttua. "Heidän haavansa +kohmettuvat, jos he kauemmin viivyttelevät". + +Tämän puheen aikana Torkil hyväili ja rohkaisi päällikköänsä. + +"Vastusta sitä lumousta vaan muutamia minuutteja vielä", virkkoi hän. +"Ole vaan hyvillä mielin -- sinä pääset tästä ilman mitään haavaa +taikka ruhjausta, ilman vammaa sekä vikaa. Ole vaan hyvillä mielin!" + +"Ja kuinkas minä voisin olla hyvillä mielin", vastasi Eachin, "kun +kaikki uljaat heimolaiseni yksi toisensa perästä ovat kaatuneet +kuolijaksi jalkojeni eteen? -- kuolleet kaikki minun puolestani, joka +en koskaan olisi rahtuakaan heidän ystävyydestään ansainnut?" + +"Ja mitä varten he olisivat sitten syntyneet, jos ei siksi että +menisivät kuolemaan päällikkönsä puolesta?" kysyi Torkil vakavasti. +"Mitäs huolii valittaa siitä, jos ei nuoli palaja viineensä, kunhan se +pilkkuun on sattunut? Ole iloinen vaan! Kas tässä olemme, Tormot ja +minä, vielä vasta aivan vähän haavoitettuna, vaan vuorikissat tuolla +kömpivät ja köntistelevät tasankoa myöten, ikään kuin koirat olisivat +heidät jo puoleksi kuristaneet. -- Vielä yksi uljas rynnäkkö, niin +voitto on meidän, vaikka saattaisi kyllä niin käydä, että sinä yksin +jäät henkiin. Runoniekka, soita ryntäysmarssia!" + +Toropilli-piiparit molemmin puolin taas soittivat sotamarssia, ja +taistelijat taas sekaantuivat käsikahakassa, ei tosin enää entisellä +voimalla, mutta kuitenkin raukenemattomalla vihalla. Heihin yhtyivät +nyt nekin, joiden olisi ollut asia olla taisteluun puuttumatta, vaan +jotka eivät nyt kuitenkaan malttaneet olla siitä erillään. Molemmat +vanhat urhot, jotka lippuja kantoivat, olivat vähitellen lähestyneet +paikoistansa tarhan eripäissä ja seisoivat nyt jo aivan liki itse +tappelutannerta. Kun he näin näkivät verisaunan läheltä, nousi heissä +molemmissa halu kostaa veljiänsä taikka myös kuolla heidän kanssansa. +He kävivät vimmaisesti toinen toisensa kimppuun niillä peitsillä, +joihin liput olivat kiinnitetyt; vaihdettuansa useampia kuolettavia +pistoja, he rupesivat painiskelemaan, yhä vaan pitäen lippunsa kiinni. +Näin he viimein taisteluvimmassaan yhdessä putosivat Tay-jokeen, josta +he tappelun jälkeen löydettiin hukkuneina, aina vielä kovasti toinen +toisensa kimpussa. Nyt tappelun kiihko, vimman ja epätoivon hurjuus +myös tarttui runoniekkoihin. Molemmat toropillin-soittajat, jotka +kaiken tappelun aikana olivat voimiansa myöten koettaneet pitää +veljiensä miehuutta vireillä, näkivät nyt taistelun alkavan loppua +taistelevain miesten puutteesta. He viskasivat maahan soittonsa, +ryntäsivät vimmaisesti toinen toisensa päälle, väkipuukko kädessä, +kumpikin enemmän pitäen silmällä kuinka saisi toisen surmatuksi kuin +itsensä suojelluksi; ja näin Duhele-clan'in toropillinsoittaja melkein +kohta kaatui kuolijaksi, ja Chattan-clan'in runoniekka samassa sai +haavan henkipaikkaan. Tämä viimeinmainittu kuitenkin vielä tarttui +soittoonsa, ja clan'in _pibroch'in_ (sotamarssin) sävelet +heikontumistaan heikontuen yhä vielä kajahtelivat Chattanilaisille, +niin kauan kuin kuolevalla soittoniekalla oli henkeä rinnassa, millä +puhaltaa. Hänen soittonsa, tai kumminkin siihen kuuluva pilli, on aina +vielä tallella erään Vuorelaispäällikön suvussa, suuressa arvossa +pidettynä, _federan dhu_ s.o. mustan pillin nimellä. + +Sillä välin tässä loppukahakassa nuori Tormot, jonka isänsä oli, samoin +kuin muutkin veljet, käskenyt päällikkönsä suojelukseen, oli saanut +kuolemaa tuottavan haavan sepän säälimättömän miekan kautta. Muut +molemmat, jäljellä olevat miehet Duhele-clan'ista olivat jo myös +kaatuneet, ja Torkil'in täytyi nyt kasvattinsa sekä haavoitetun +Tormot'in kanssa peräytyä kahdeksan tai kymmenen Chattanilaisen edestä. +He seisahtuivat nyt viimeisen kerran aivan joen äyräälle, johon +viholliset, ponnistaen voimiansa niin paljon kuin heidän haavansa +sallivat, pyrkivät jäljestä. Torkil oli juuri saapunut sille paikalle, +missä hän aikoi viimeistä vastarintaa yrittää, koska nuori Tormot +vaipui maahan ja heitti henkensä. Hänen kuolonsa pakoitti isän rinnasta +ensimmäisen ja ainoan huokauksen, mikä hänestä oli kuulunut koko tään +turmiollisen päivän aikana. + +"Tormot poikani!" virkkoi hän, "nuorimpani, rakkaimpani! Mutta kunhan +vaan Eachin tulee pelastetuksi, kaikki on pelastettu. -- Nyt, mun armas +kasvattini, olen puolestas antanut kaikki, mitä ihminen voipi, paitsi +vielä vihoviimeistä annintani. Anna minun päästää auki tään +turmiontuottavan rautahaarniskasi soljet, ja pane sinä päälles +Tormot'in varukset; ne ovat kepeät ja sopivat sinulle hyvin. +Sill'-aikaa kun rautapaitaa muutat, ryntään minä noiden vaivaisten +päälle ja pitelen heitä niin kovin kuin jaksan. Enkä luulisi niistä +tulevankaan kovin paljon vaivaa; sillä he kömpivät yksitellen +peräkkäin, niinkuin poikkijalkaiset sonnit. Ja kumminkin, sinä +silmäteräni, jos en voikaan sinua pelastaa, voin kuitenkin näyttää +sinulle, kuinka mies kuolee". + +Näin puhuessaan Torkil päästi auki nuoren päällikkönsä rautapaidan +soljet, siinä yksinkertaisessa luulossa, että hän sillä keinoin saisi +paulat rikotuiksi, joihin muka noidan konstit ja pelko olivat kietoneet +nuorukaisen sydämen. + +"Isäni, isäni, enemmänkin kuin isäni!" sanoi onneton Eachin. "Pysy +tässä mun kanssani! -- Kun vaan sinä olisit vieressäni, niin, sen +tunnen, olisi minussa miehuutta taistella henkiin ja veriin asti". + +"Se on mahdoton", vastasi Torkil. "Minun pitää estää heitä ennättämästä +tänne, sillä aikaa kun sinä muutat rautapaitaa. Jumala ijät kaikki +sinua siunatkoon, minun sieluni rakkaus!" + +Ja sitten Tammiston Torkil, heiluttaen miekkaansa, ryntäsi päälle +samalla kuolemaa tuottavalla sotahuudolla, mikä jo niin monta kertaa +oli kajahtanut tällä verisellä kedolla: "_Bas air son Eachin!_" -- +Nämät sanat kajahtivat kolme kertaa ukkosen jyrinän tapaisella äänellä, +ja joka kerta hän samassa hakkasi maahan yhden Chattan-clan'in +miehistä, sitä myöten kuin he kömpien tulivat häntä likelle. -- "Hyvin +hakattu -- haukka! -- Hyvin lensit, kotka!" kuului katselijajoukosta, +kun he näkivät nämät urhotyöt, jotka vielä viimeisellä hetkellä +näkyivät olevan muuttamaisillaan tappelun päätöstä. Mutta yht'-äkkiä +kaikki huudot vaikenivat, ja nyt kuului ainoasti miekkain kalske niin +hirveä, että olisi luullut koko taistelun alkaneen uudestaan tässä +kahakassa Tammiston Torkil'in sekä Wynd'in Heikin välillä. He +läimäyttivät, hakkasivat ja pistivät, ikään kuin nyt vasta ensikertaa +sinä päivänä olisivat vetäneet miekkansa tupesta. Heidän vimmansa oli +molemminpuolinen, sillä Torkil näki Heikissä sen ilkeän noidan, joka +hänen luulonsa mukaan oli hänen kasvatuspoikansa lumonnut; ja seppä nyt +näki edessään sen jättiläisen, joka koko ajan oli estänyt häntä siitä, +minkätähden vaan hän oli koko asiaan sekaantunut -- nimittäin +kahdentaistelunsa Eachin'in kanssa. He taistelivat tasavoimalla, jota +luultavasti ei olisi ollut, jos ei Heikiltä, hän kun oli enemmän +haavoitettu kuin vastustajansa, olisi puuttunut yksi osa tavallista +nopeuttansa. + +Sillä valin Eachin, jäätyään yksin ja huolettomasti sekä turhaan +yritettyään pukeutua kasvatusveljensä haarniskaan, tunsi sydämessään +häpeän ja tuskan voiman. Hän riensi eteenpäin kasvatus-isälleen avuksi +tuossa hirveässä ottelussa, ennen kuin joku Chattanilaisista joutuisi +lisäksi. Mutta kun hän oli kymmenen askeleen päässä, lujana +päätöksessään ottaa osaa tähän taisteluun elämästä ja kuolemasta, +kasvatus-isänsä juuri kaatui, halkaistuna kaulaluusta hamaan sydämeen +asti, vielä viimeisellä hengenvedollaan kuiskaten sanat: "Kuoloon +Eachin'in puolesta!" -- Onneton nuorukainen näki parhaan ystävänsä +kaatuvan, ja samassa seisoi nyt hänen edessään se verivihollinen, joka +koko tappelun aikana oli häntä tavoitellut; se vihollinen seisoi nyt +siinä, ainoasti yhden miekan pituuden matkan päässä hänestä, ja kohotti +jo asettansa, jolla oli hakannut maahan kaikki suojukset, jotka häntä +olivat estäneet nuoren päällikön henkeä saamasta. Tämä seikka yksin jo +olisi voinut korkeimmilleen nostaa Eachin'in luontoisen pelkuriuden; +kenties hän myös sen lisäksi muisti olevansa ilman mitään haarniskaa, +ja että koko rivi muitakin vihollisia, kyllä ontuvia, vaivaisia, vaan +yhtähyvin koston- ja verenhimoisia, oli tulossa ja lähellä. Olkoon +siinä kyllin sanottu, kun kerromme että hänen miehuutensa masentui, +hänen silmänsä pimenivät, hänen korvissaan kuului kilinää, hänen päänsä +kävi pyörälle -- kaikki muut ajatukset katosivat tuossa uhkaavan +kuoleman pelossa. Yritettyään heikon sivalluksen seppää vastaan, hän +taaksepäin hypähtämällä väisti siitä aiottua vastausta; ja ennen kuin +seppä jälleen kerkesi kohottaa asettansa, Eachin oli itsensä Tay-jokeen +viskannut. Häpäisevä huuto kuului hänen jäljestään, kun hän ui joen +poikki, vaikka kenties tuskin kymmenkuntakaan huutajista itse olisivat +tehneet toisin tämmöisessä tilaisuudessa. Heikki katsoi pakolaisen +jälkeen ääneti, hämmästyneenä, vaan ei jaksanut liioin ajatellakaan +tämän paon seurauksia, sillä uupumus hänessä näkyi pääsevän voitolle, +samassa kun taistelun kiihoittava vaikutus loppui. Hän istahti rannan +nurmikolle ja koetti saada tuketuiksi kumminkin niitä haavojansa, mitkä +pahimmin verta vuosivat. + +Voittajat nyt saivat tämmöisissä tilaisuuksissa tavalliset +onnentoivotukset palkinnokseen. Albanyn herttua useampain toisten +herrain kanssa meni alas taistelutannerta katselemaan; ja Wynd'in +Heikille erittäin osoitettiin kunniaa. + +"Jos tahdot minun väkeeni yhtyä, kunnon poika", lausui Musta Douglas, +"niin muutan sinun nahkaisen esiliinas ritarin vyöksi, sekä annan +sinulle porvari-ammattisi sijaan sadan markan maan arvosi +kannatukseksi". + +"Kiitän teitä nöyrimmästi", vastasi seppä alakuloisesti, "vaan minä jo +olen kyllin kyllä vuodattanut verta; ja Jumala on minut sillä +rangaissut, että teki tyhjäksi ainoan toivoni, jonka vuoksi menin tähän +taisteluun". + +"Mitä, veikkonen?" kysyi Douglas. "Etkö taistellut Chattan-clan'in +puolesta, ja eikö sille ole tullut loistava voitto osaksi?" + +"Minä taistelin omin päin", vastasi seppä huolimattomasti. + +Hyvä Robert kuningaskin nyt lähestyi sinne tasajuoksurin selässä; hän +oli tullut tappotanterelle käskemään, että haavoitetut otettaisiin +holhottaviksi. + +"Herra kreivi Douglas", sanoi hän, "te kiusaatte tätä mies-parkaa tässä +maallisilla asioilla, vaikka hänellä vaan näkyy olevan lyhyt aika enään +jäljellä hengellisiä ajattelemaan. Eikö ole hänellä tässä mitään +ystäviä, jotka kantaisivat hänet pois paikkaan, missä huoli voi tulla +pidetyksi sekä hänen ruumiinsa haavoista että hänen sielunsa +autuudesta?" + +"Hänellä on tässä ystäviä yhtä monta kuin kunnon miehiä Perth'in +kaupungissa", virkkoi ritari Charteris, "ja minä katson itseni +lähimmäiseksi". + +"Maanmoukassa aina on maatiaishajunsa", sanoi ylpeä Douglas, kääntäen +hevosensa poispäin. "Ritari-arvon tarjomus Douglas'ilta olisi hänet, +vaikka surman suussakin, taas voimiinsa virottanut, jos hänen +ruumiissaan olisi ollut yksi pisarakin jaloa verta". + +Huolimatta tästä mahtavan kreivin äkäisestä lauseesta, Kinfauns'in +herra hyppäsi alas hevosen selästä ja tukesi käsillään Heikkiä, joka +nyt voimattomuudessaan vaipui pitkällensä. Mutta vielä ennen häntä +kerkesi Simo Hanskuri, joka nyt toisten korkeampi-arvoisten porvarein +kanssa oli taistelutarhaan tullut. + +"Heikki, rakas Heikkini!" sanoi ukko. "Voi mikäs sinut riivasi tähän +verisaunaan menemään! -- Nyt olet kuoleman kielissä -- et enää jaksa +puhua". + +"Ei -- kyllä minä jaksan puhua", vastasi Heikki. "Katri -- --" Hän ei +kuitenkaan jaksanut virkkaa sen enempää. + +"Katri voi hyvin, toivon minä, ja tulee omaksesi -- se on, jos -- --" + +"Jos hän on pelastettu, arvelit kai sanoa, vanha mies", sanoi Douglas, +joka, vaikka hiukan suuttunut tarjomuksensa hylkäämisestä, oli kovin +jalomielinen, ettei tämä tapaus tässä olisi hänen sydäntänsä +liikuttanut. -- "Hän on pelastettu, jos Douglas'in lipussa lienee +kyllin turvaa -- hän on pelastettu, ja tulee rikkaaksi. Douglas voi +antaa rikkautta niille, jotka sitä kalliimpana kuin kunniaa katsovat". + +"Hänen suojeluksensa tähden, armollinen herra, seuratkoot isän +sydämestä tulevat kiitokset ja siunaukset aina jaloa Douglas'ia. Vaan +mitä rikkauteen tulee, me olemme jo kyllin rikkaat -- kulta ei voisi +saattaa tätä rakasta poikaani tässä terveeksi". + +"Katsos kummaa!" ihmetteli kreivi, "halpasukuinen mies hylkää +aatelis-arvon -- ja porvari hylkää kultaa!" + +"Jos sallitte mun puhua, herra kreivi", virkkoi ritari Charteris, +"minä, joka itsekin olen aatelismies ja ritari, rohkenen sanoa, että +urhon, semmoisen kuin Wynd'in Heikki, kyllä sopii hylätä kaikki +arvonimet -- ja kunnon miehen, semmoisen kuin tää kunnian-arvoinen +porvari, kyllä sopii halveksia kultaa". + +"Te teette oikein, ritari Charteris, kun puhutte kaupunkinne puolesta, +enkä minä sitä suinkaan ota pahaksi", virkkoi Douglas. "En pakoita +lahjojani kenellekään. -- Mutta", lisäsi hän, kuiskaten Albanyn +herttuan korvaan, "teidän, herra herttua, pitäisi nyt saattaa pois +kuningas tästä verisestä paikasta, sillä hänen täytyy vielä tänä iltana +saada kuulla _se sanoma_, joka huomenna aamun koittaessa on kajahtava +yli koko avaran Skotlannin. Tämä vanha viha on nyt sammutettu. Mutta +minunkin on surku, että niin monta uljasta Skotlannin urhoa tässä makaa +surmattuna, joiden miekat olisivat tasapäässä tappelussa voineet +kallistaa voiton yhteisen isänmaan puolelle". + +Suurella vaivalla saatiin Robert kuningas pois tältä tappelutanterelta; +kyynelet vuosivat viljalta alas hänen lakastuneita poskiansa sekä +valkoista partaansa myöten, kun hän kaikkia läsnäolevia, niin +aatelisherroja kuin pappeja, rukoili huolta pitämään harvain vielä +hengissä olevain haavoitettuin ruumiista sekä sieluista, ja saattamaan +kuolleet kunnialla hautaansa. Papit, jotka sattuivat likellä olemaan, +hartaasti lupasivat toimittaa molemmat nämät asiat ja täyttivätkin +sitten lupauksensa uskollisesti ja hurskaasti. + +Näin päättyi tää kuuluisa taistelu Perth'in North-Inch-niityllä. +Neljästäseitsemättäkymmenestä urhoollisesta miehestä (runoniekat sekä +lipunkantajatkin lisäksi luettuna), jotka uljaasti astuivat sisään +tähän turmiolliseen tarhaan, ainoasti seitsemän jäi henkiin. Nekin +kannettiin paareilla, tilassa, joka ei ollut paljoa parempi kuin +kuolleitten sekä kuolemaa tekeväin, joiden kanssa sekaisin he +kuljetettiinkin surullisella saatolla pois tältä taistelunsa +tanterelta. Eachin yksin pääsi täältä haavatonna -- vaan myös +kunniatonna. Ei ole nyt enää tästä muuta kerrottavaa, kuin että +karannut päällikkö oli ainoa henkiin jäänyt Duhele-clan'in miehistä; ja +koko se liittokunta hajosi tämän tappion jälkeen. Siihen kuuluneista +clan'eista pyytävät nyt muinaistutkijat ainoasti arvaamalla saada +jotain selkoa, sillä tään ratkaisevan tappelun jälkeen ne eivät enää +koskaan kokouneet yhden lipun ympärille. Chattan-clan'i sitä vastaan +yhä edelleen kukoisti ja laajeni vallassa; ja parhaat suvut pohjoisessa +Vuoristossa kehuvat olevansa peräisin Vuorikissan heimosta. + + + + +VIIDESNELJÄTTÄ LUKU. + + +Kun kuningas oli lähtenyt ratsastamaan takaisin siihen luostariin, +jossa hän asui, kysyi Albanyn herttua muuttuneella katsannolla ja +vapisevalla äänellä Douglas'in kreiviltä: "Ettekö te, herra kreivi, +joka omin silmin näitte suuren osan tuosta surullisesta tapauksesta +Falkland'issa, tahtoisi viedä sanomaa siitä veli-paralleni?" + +"En, vaikka saisin siitä koko avaran Skotlannin maan omakseni", +kieltäytyi Douglas. "Mieluummin paljastaisin rintani, nuolen +kannattaman matkan päässä pilkkutauluksi sadalle Tynedalen +joutsimiehelle. En, Douglas'in linnan pyhä Brigitta auttakoon! Ei mulla +olisikaan muuta sanottavaa, kuin että tapasin sen kovaonnisen +nuorukaisen kuolleena. Mitenkä se kuolema hänelle tuli osaksi, sen te, +herra herttua, kenties paremmin osaisitte selittää. Ja jos ei nyt olisi +March'in kapina ja Englannin sota esteenä, kylläpä sitten puhuisinkin +oman ajatukseni asiasta aivan julki". Näin sanottuaan ja kumarrettuaan +kuninkaalle kreivi ratsasti pois omalle majapaikalleen, jättäen +herttuan sinne kertomaan, mitä oli tapahtunut, miten paraiten taitaisi. + +"Vai March'in kapina ja Englannin sota?" mutisi herttua itsekseen. +"Entäs oma etusi, ylpeä kreivi, jota, olit kuinka itsevaltias olitkin, +et uskalla erottaa minun edustani. No hyvä, koska se teko jäi minun +tehtäväkseni, minun tulee se tehdä, ja minä sen tahdonkin tehdä". + +Hän seurasi kuningasta hänen kammariinsa. Robert katsoi häneen jollakin +kummastuksella, koska Albanyn herttua oli käynyt istumaan. + +"Sinun kasvosi ovat kalmankelmeät, Robert", sanoi kuningas. "Soisinpa +että aina syvemmältä ennalta ajattelisit, milloin verenvuodatus tulee +puheeksi, koska tämä verisauna sinua on niin syvästi liikuttanut. Ja +kuitenkin, Robert, rakastan sinua sitä paremmin nyt, kun oikea lempeä +luonteesi joskus tulee näkyviin kylmä-älyisen valtioviisautesi kuoren +alta". + +"Kiittäisinpä Jumalaa, kuninkaallinen veljeni", vastasi Albanyn herttua +puoleksi sulkeuneella äänellä, "jos tuo verinen tanner, jonka tuossa +näimme, olisi pahin asia, mistä meidän tänäpäivänä tulee kuulla. Sangen +vähän tuhlaisin sääliäni noihin hurjiin metsäläisiin, jotka tuossa +makaavat kasoittain, niinkuin eläväin raatoja, mutta -- --" hän +pysähtyi. + +"Mitä!" huudahti kuningas säikähtyen. "Mitä uusia pahoja taas kuuluu? +-- Rothsayn herttuako? -- niin se varmaan on -- Se on Rothsayn herttua. +-- Puhu suusi puhtaaksi! -- Mikä uusi hullutus on tullut tehdyksi? -- +Mikä uusi onnettomuus on tapahtunut?" + +"Herrani -- kuninkaani -- onnettoman veljenpoikani hullutukset ja +vallattomuuden teot ovat nyt kaikki loppuneet". + +"Hän on kuollut! -- hän on kuollut!" kiljahti vanha kuningas +tuskissaan. "Albany, sinun veljenäs rukoilen sinua -- vaan ei -- en +olekaan kauemmin sinun veljesi! Kuninkaanas käsken sinua, +salavehkeinen, viekas mies, tuomaan ilmi kaikki, mitä vaan tiedät +pahinta!" + +Vapisevalla äänellä vastasi Albanyn herttua: "Tapauksen eriseikkoja +minä vaan vaillinaisesti tiedän -- varma on vaan se, että onneton +veljenpoikani toissa yönä tavattiin kammarissaan kuolleena -- hän oli +äkilliseen kohtaukseen kuollut -- niin minulle on kerrottu". + +"Voi Rothsay! -- Voi minun rakas Taavettini! -- Voi jospa Jumala olisi +sallinut minun kuolla sinun edestäsi -- minun poikani -- minun +poikani!" + +Näin valitti, raamatun voimakkailla sanoilla, tää heikko, poikansa +menettänyt isä, repien harmaata partaansa ja tukkaansa; eikä Albanyn +herttua, jota omatuntonsa sanattomaksi ahdisti, uskaltanut keskeyttää +tätä surun vihuria. Mutta melkein samassa kuninkaan tuskallinen suru +muuttuikin vimmaksi -- joka oli niin perinvastainen hänen luonteensa +tavalliselle pehmeydelle ja arkuudelle, että Albanyn omantunnon vaivat +kokonaan unohtuivat pelon tähden. + +"Vai tämä oli sinun siveydellisten puheittes ja jumalisten saarnojesi +loppu!" virkkoi kuningas. "Mutta tää petetty isä, joka uskoi poikansa +sinun käsiisi, uskoi viattoman karitsansa teurastajan haltuun, onkin +kuningas! -- sen saat nyt kovaksi onnekses kokea. Saisiko murhaaja +tässä seisoa veljensä edessä, -- tahrattuna oman veljenpoikansa +verillä? -- Ei! -- Hoi, te tuolla ulkona! -- Mac-Lewis! -- Brandanet! +-- Kavaluutta! -- Murhaa! -- Aseisin, jos rakastatte Stuart-sukua!" + +Mac-Lewis riensi sisään useampain henkivartijain kanssa. + +"Murhaa ja kavaluutta!" huudahti onneton kuningas, "Brandanet -- teidän +jalo prinssinne", -- -- suru ja mielenliikutus silmänräpäykseksi +keskeyttivät sen kauhean ilmoituksen, jota hän aikoi heille antaa. +Viimein hän kuitenkin jatkoi yhä katkeavalla äänellä. "Tuokaa kirves ja +mestauspölkky heti paikalla pihaan! -- Vangitkaa" -- sana tarttui +kiinni hänen kurkkuunsa. + +"Ketä pitää vangita, jalo herra kuningas?" kysyi Mac-Lewis, joka, +nähdessään kuninkaan tämmöisessä vihan vimmassa, joka oli +perinvastainen hänen käytöksensä tavalliselle lempeydelle, melkein +luuli, että hänen järkensä oli tullut häiriölle äsköisessä tappelussa +nähdyistä tavattomista kauhistuksista. -- "Ketä minun pitää vangita, +kuninkaallinen majesteetti? Eihän tässä ole ketään muuta kuin teidän +kuninkaallinen veljenne, Albanyn herttua". + +"Aivan niin", vastasi kuningas, jonka lyhyt-aikuinen kostonhimon vimma +jo alkoi asettua. "Aivan oikein -- ei ketään muuta kuin Albanyn herttua +-- ei ketään muuta kuin minun äitini kantama -- ei ketään muuta kuin +minun veljeni. Voi Jumalani! anna minulle voimaa tukehduttaa tuota +sydämessäni hehkuvaa syntistä vimmaa -- _Sancta Maria, ora pro nohis!_ +(Pyhä neitsyt Maaria, rukoile puolestamme!)" + +Mac-Lewis katsahti ihmeellä Albanyn herttuaan, joka pyysi peittää +hämnästystänsä syvällä surkuttelemisella, ja kuiskasi upseerille: "Se +paha sanoma on liian kovasti vaikuttanut hänen päähänsä". + +"Mikä paha sanoma, jos saan luvan armolliselta herttualta kysyä?" +vastasi Mac-Lewis. "En minä ole mistään kuullut". + +"Mitä! -- Ettekö ole kuulleet veljenpoikani, Rothsayn herttuan +kuolosta?" + +"Onko Rothsayn herttua kuollut, herra Albanyn herttua!" huudahti +uskollinen Brandani suurimmalla hämmästyksellä ja kauhistuksella. +"Milloin, kuinka ja missä?" + +"Kaksi päivää sitten -- ei ole vielä tietoa millä tavalla -- +Falkland'issa". + +Mac-Lewis silmänräpäyksen aikaa katsoi herttuaan; sitten hän palavin +silmin ja lujalla katsannolla kääntyi kuninkaan puoleen, joka näkyi +syvästi vaipuneen hiljaiseen rukoukseen: "Kuninkaallinen majesteetti! +minuutti tai kaksi sitten teiltä jäi -- yksi sana -- kesken sanomatta. +Sallikaa sen tulla ulos suustanne, ja teidän tahtonne on oleva teidän +Brandaneinne lakina". + +"Minä juuri rukoilin voimaa kiusausta vastaan, Mac-Lewis", virkkoi +toivoton kuningas, "ja sinä sen tahdot tuoda eteeni. Tahdotko antaa +paljastetun miekan mielipuolen miehen käteen! -- Mutta voi, Albany! -- +minun ystäväni, minun veljeni -- minun luottamusmieheni! -- kuinka -- +kuinka hennoit tehdä sen!" + +Nähdessään että kuningas jo oli leppyisämmällä mielellä, Albanyn +herttua vastasi suuremmalla lujuudella kuin siihen asti: "Minun +linnassani ei ole mitään muuria, joka saattaisi kuoleman estää -- enkä +ole ansainnut tuota ilkeää epäluuloa, joka teidän sanoissanne, herra +kuningas, itseään ilmoittaa. Minä sen annan anteeksi, koska siihen +pojattomaksi jääneen isän tuska on syynä. Mutta valmis olen vannomaan +ristin ja alttarin kautta -- ja taivaallisen perintöni sekä +kuninkaallisten vanhempaimme sielujen kautta -- --" + +"Vaiti, Robert!" kielsi kuningas. "Älä vielä lisää vääriä valoja +murhaan. -- Ja teitkös kaiken sen siksi, että pääsisit yhtä askelta +likemmäksi kruunua sekä valtikkaa? Ota ne sitten omikses kerrassaan -- +ja tuntukoon sinusta, niinkuin ne minusta aina ovat tuntuneet, ikään +kuin ne olisivat tehdyt punakuumasta raudasta! -- Voi Rothsay, Rothsay! +Sinulta kumminkin on kuninkaana oleminen tullut säästetyksi!" + +"Kuninkaallinen majesteetti", virkkoi Mac-Lewis, "sallikaa minun +muistuttaa, että Skotlannin kruunu ja valtikka, silloin kun ne +lakkaavat olemasta teidän hallussanne, ovat Jaakko-prinssille tulevat, +joka nyt on veljensä oikeuden perinyt". + +"Oikein, Mac-Lewis", sanoi kuningas kiireesti, "ja samassa hän, se +poika-rukka, myös on perinyt veljensä vaarat. Kiitoksia, Mac-Lewis, +kiitoksia! -- sinä olet muistuttanut minulle mieleen, että minulla +vielä on jotain tehtävää maailmassa. Kutsu Brandanesi aseisin, niin +joutuun kuin suinkin voit. Älä salli yhdenkään tulla kanssamme, jonka +uskollisuutta et aivan varmaan tunne. Älä varsinkaan yhtään, joka on +ollut tekemisissä Albanyn herttuan kanssa -- tään miehen kanssa, +tarkoitan ma, joka on olevinansa veljeni! -- Ja käske että kantotuolini +kohta laitetaan valmiiksi. Me aiomme Dumbarton'iin, Mac-Lewis, taikka +Buten saareen. Jyrkkiä kuiluja, ja salmia, ja Brandaneini rinnat tahdon +panna lapseni suojaksi, siksikun saamme koko meren jään pojan ja hänen +julman setänsä kunnian-himon väliin. -- Hyvästi, Albanyn herttua -- +hyvästi ijäksi, sinä kovasydäminen, verinen mies! Nauti valtaa, sen +verran kuin Douglas siitä sinulle sallinee osaksi. -- Mutta älä tule +koskaan enää minun silmieni eteen, vielä vähemmin lähesty minun +jäljelle jäänyttä poikaani! Sillä, samassa kun sen teet, tulee +Brandanein minun käskystäni pistää sinut kuoliaksi pertuskoillaan! -- +Mac-Lewis, pidä huoli, että heille se käsky ilmoitetaan". + +Albanyn herttua läksi ulos, yrittämättäkään sen enempää puhdistaa +puoltansa tai vastata. + +Mitä siinä asiassa sitten tapahtui, kuuluu historiaan. Seuraavassa +parlamentin kokouksessa Albanyn herttua sai valtakunnan säädyt +päättämään, että hän Rothsayn herttuan kuoloon oli viaton; mutta +samassa hän kuitenkin näytti oman syyllisyytensä tunnon, sillä että +lisäksi pyysi ja sai anteeksi-antokirjan siitä samasta rikoksesta. +Onneton, vanha kuningas kätki itsensä Rothsayn linnaan Buten saaressa, +surren menetettyä poikaansa ja kuumeentapaisella pelolla valvoen vielä +jäljelle jääneen henkeä. Katsoen sen keinon parhaaksi turvaksi, +lähetti hän pienen Jaakon Franskaan, sen maan kuninkaan hovissa +kasvatettavaksi. Mutta laiva, jossa Skotlannin kruununperillinen sinne +matkusti, joutui Englantilaisen kaapparin käsiin; ja vaikka silloin +par'-aikaa sattui olemaan välirauha molempien naapurivaltain välillä, +Henrit IV oli niin vailla jalomielisyyttä, että pidätti pojan +vankinansa. Tämä viimeinen onnettomuus kokonaan murti onnettoman Robert +III:n sydämen. Mutta kosto viimein, vaikka hitain askelin, saavutti +hänen kavalan, armottoman veljensä. Albanyn Robert tosin sai itse +rauhassa laskea harmaat hiuksensa hautaan, ja kuninkaansijaisen valta, +jonka hän niin ilkeällä keinolla oli itselleen hankkinut, jäi hänen +pojalleen Murdoch'ille perinnöksi. Mutta yhdeksäntoista vuotta nykyisen +vanhan kuninkaan kuolon perästä Jaakko I palasi Skotlantiin, ja +Murdoch, Albanyn herttua poikineen vietiin mestauslavalle, +rangaistukseksi isänsä syyllisyydestä sekä omastaan. + + + + +KUUDESNELJÄTTÄ LUKU. + + + Jos sydän vaan on viaton, + Puhtaana pysyvi, + Ain' ilo sille suotu on, + Kuink' onni pyörivi. + + Burns. + +Kääntykäämme nyt taas Perth'in kaupungin Kaunottaren puoleen, joka +Douglas'in käskystä oli tullut lähetetyksi pois tuosta hirvittävästä +Falkland'ista ja viedyksi kreivin tyttären, Rothsayn herttuan lesken +turvan alle. Se rouva silloin par'-aikaa asui Campsie-nimisessä +erakkohuoneessa, jonka rauniot yhä vielä kohoovat jaloina Tay-joen +äyräällä. Se seisoi jyrkän kallion huipulla, ja sen juuritse virtasi +mainittu majesteetillinen joki, joka tässä paikassa on erittäin +merkillinen Campsie Linn nimisen koskensa kautta; virran vedet siinä +pauhaten ryöpsähtävät alas basalttikallio-rivistä, joka sulkee väylän +aivan kuin ihmiskäden rakentama patomus. Ihastuneina paikan kauniisen +näkö-alaan olivat Cupar'in luostarin munkit tähän rakentaneet huoneen, +joka oli tuntemattomalle pyhälle miehelle, nimeltä St. Hunnand, +pyhitetty, ja tänne heidän oli tapa välistä tulla huvittelemaan taikka +rukoilemaan. Tämän huoneen portti oli mielellään tullut avatuksi +mainitulle jalosukuiselle rouvalle; sillä koko se kulma oli Douglas'in +liittolaisen, mahtavan lord Drummond'in vallan alla. Tässä sai herttuan +leski isänsä kirjeen sen soturiparven päälliköltä, joka oli Katrin sekä +harpputytön Campsiehen saattanut. Vaikka hänellä olikin ollut paljon +valittamista Rothsayn herttuan käytöksestä, tuli kuitenkin tää +jalosukuinen rouva, saadessaan sanoman puolisonsa arvaamattomasta ja +hirveästä lopusta, syvästi liikutetuksi, ja vietti enimmän osan +seuraavaa yötä kyyneleissä sekä rukouksissa. + +Seuraavana aamuna -- se oli tuo merkillinen Palmusunnuntai -- +herttuatar käski Hanskurin Katrin sekä harpputytön eteensä. Molempien +tyttöjen mieli oli vielä suuresti masennuksissa ja liikutettuna +hirveistä tapauksista, joissa he niin äsken olivat olleet osalliset; ja +Margareeta-rouvan, samoin kuin myös hänen isänsä, ulkonäkö enemmän +nosti pelkoa kuin uskallusta. Mutta hänen puheensa ilmoitti kuitenkin +lempeyttä, vaikka samassa silminnähtävää, syvää surua. Hän tiedusteli +heiltä kaikkia, mitä heillä olisi kerrottavana hänen harhatielle +eksyneen, ajattelemattoman puolisonsa viimeisestä kohtalosta. Hän +lausui kiitollisuutensa siitä, että Katri ja harpputyttö, vaikka sen +kautta itse vaaraan joutuivat, olivat yrittäneet pelastaa Rothsayn +herttuaa tuosta kauheasta kuolemasta. Sitten hän käski heitä kanssansa +kirkkoon tulemaan; ja päivällis-ajan tultua hän ojensi kumpaisellekin +kätensä suudeltavaksi, jonka perästä salli heidän mennä omasta +ravinnostaan huolta pitämään. Lähtiessä hän vielä lupasi molemmille, +erittäin Katrille voimallisen turvansa, jonka tukena, niin hän sanoi, +myös oli oleva itse Douglas'in kreivin suoja; ja se oli oleva muurina +molempien nuorten naisten ympärillä, niin kauan kuin hän eli. + +Tytöt, erottuaan leski-prinsessasta, söivät päivällisensä rouvan +kammarineitsyitten kanssa, jotka syvässä surussansa osoittivat +juhlallisuutta, mikä kokonaan masensi vilkkaan Franskalaisen kepeän +sydämen ja myös teki Hanskurin Katrin luonteeltaan jo yksvakaisemman +käytöksen jäykäksi. Ystävykset, siksihän heitä nyt hyvin sopi sanoa, +siis olivat iloiset, kun viimein pääsivät noiden korkean rouvan +palvelijain seurasta; nämät myös puolestaan, jotka kaikki olivat +aatelis-sukua ja katsoivat porvarin tyttären sekä maatakuljeksivan +harpputytön jokseenkin sopimattomiksi kumppaleiksi itselleen, ilolla +näkivät niiden lähtevän kävelylle luostarin ympäristöön. Huoneen +toisella puolella levisi pieni puutarha pensaineen, hedelmäpuineen, +ulottuen jyrkkään syvyyteen asti; siitä sen ainoasti eroitti kallion +reunalle rakennettu muuri, niin matala, että silmä helposti saattoi +mitata syvyyttä sen juurella ja katsella tuolla alhaalla taistelevia +vesiä, jotka vaahdoten, pauhaten ja raivoten vyöryivät sulkunsa yli. + +Perth'in kaupungin Kaunotar ja hänen kumppalinsa hiljakseen kävelivät +tämän muurin sisäpuolitse kiertelevää polkua pitkin, ihaellen kaunista +näkö-alaa ja arvellen itsekseen, kuinka ihana se vasta mahtoi olla +silloin, kun kesä oli verhonnut kaikki puut lehtivaipallaan. Jonkun +aikaa katselivat he tätä kaikkea ääneti. Mutta viimein harpputytön +iloinen, rohkea sydän kohosi kaikkein noiden vaikeitten seikkain yli, +joissa he olivat olleet ja aina vielä olivat. + +"Vieläkö Falkland'in kauhistukset, kaunis ystäväni, yhä masentavat +sinun mieltäsi? Koeta vaan ne unhottaa, niinkuin minäkin teen. Me emme +voi kepeästi kepsuttaa elämän polkua myöten, jos emme vaipastamme aina +taas pudista pois siihen tulleita sadepisaroita". + +"Niitä kauhistuksia en voi ikinä unhoittaa", vastasi Katri. "Mutta tätä +nykyä olenkin huolissani isäni turvallisuudesta; enkä myös voi olla +muistamatta, kuinka suuri joukko urhoollisia miehiä par'-aikaa on +surmaansa saamassa, ainoasti peninkulman päässä tai vähän enemmän +meistä". + +"Sinä tarkoitat tuota taistelua kuudenkymmenen valitun Vuorelaisen +välillä, josta Douglas'in tallirenki meille kertoi? Sepä olisi näkö, +jota runoniekan kelpaisi nähdä. Mutta hyi näitä minun akkamaisia +silmiäni -- ne eivät voi koskaan hämärtymättä nähdä vastakkain +välkähtäviä miekkoja. Mutta katsos -- katsos tuonne, Katri! Tuo +juokseva sanansaattaja varmaankin tuopi sanomia taistelusta". + +"Luullakseni se on tuttu, joka tuossa niin huimasti juoksee", sanoi +Katri. "Mutta jos se on se, jota luulen, niin mahtaa hänessä olla +hurjia ajatuksia, jotka häntä niin vimmaiseen vauhtiin ovat ajaneet". + +Heidän näin puhuessaan, karkulainen käänsi juoksunsa puutarhaan päin. +Loviisan pikku koira juoksi hänelle vastaan, hiljaisesti haukkuen, +mutta palautui jälleen kohta madellen, ja lymysi vinkuen omistajansa +taakse. Sillä luontokappaleet sen huomaavat, kun hillitsemätön vimma +hurjalla vauhdillaan ajaa ihmistä, eivätkä uskalla mennä sen tielle. +Karkulainen, yhä vielä juosten samalla huimalla juoksulla, tuli nyt jo +puutarhan sisään. Päänsä oli lakiton, hiukset pörhössä; hänen kallis +nuttunsa sekä muut vaatteensa olivat nähtävästi äsken läpikastuneet +vedessä. Hänen nahkaiset pieksunsa olivat monin paikoin revityt ja +leikatut, ja jalkojen jäljissä näkyi verta. Hänen katsantonsa oli +hurja, peloittava ja tulinen. + +"Conachar", virkkoi Katri, kun nuorukainen yhä juoksi, nähtävästi +näkemättä mitä oli hänen edessään, niinkuin jäneksienkin laita kuuluu +olevan, koska koirat heitä kovasti ahdistavat. Mutta hän pysähtyi +äkkiä, sen nimen kuultuaan. + +"Conachar", sanoi Katri, "taikka oikeammin Eachin Mac-Ian -- mitäs tämä +tietää? -- Onko Duhele-clan'i jäänyt tappiolle?" + +"Ne nimet, joilla tää tyttö minua mainitsee, olivat ennen minun +nimeni", vastasi karkulainen, silmänräpäyksen aikaa ajateltuaan. "Niin, +minua sanottiin Conachar'iksi, silloin kun olin onnellinen, ja +Eachin'iksi, silloin kun olin mahtava. Mutta nyt ei minulla ole mitään +nimeä, eikä ole enää semmoista clan'ia olemassakaan, jota mainitsit. Ja +sinä olet hupsu tyttö, kun olemattomalle puhut olemattomista". + +"Voi sinua onnetonta! -- --" + +"Ja miksi olisin sitten onneton, sanopas se?" huudahti nuorukainen. +"Jos olenkin pelkuri ja konna, eikö pelkureilta ja konnilta juuri ole +valta elementtein yli? -- Enkö ole päässyt veden läpi, hukkumatta, ja +enkö astunut maata, sen aukeamatta minua nielläkseen? Kuinkas siis +kuoleman-alainen ihminen voisi estää, mitä olen päättänyt?" + +"Voi, hän on hullu!" sanoi Katri. "Nouda kiireesti apua. Minulle hän ei +tee pahaa; mutta suuresti pelkään, että hän on tekevä pahaa itselleen. +Katsos kuinka hän tuijottelee alas tuohon pauhaavaan pyörteesen!" + +Harpputyttö riensi pois käskyä täyttämään; ja Conachar'in raivo näkyi +viihtyvän hänen lähdettyään. "Katri", virkkoi nuorukainen, "nyt kun tuo +on lähtenyt, voin sanoa, että sinut tunnen -- minä tiedän myös että +rakastat rauhaa ja vihaat sotaa. Mutta kuules -- mieluummin kuin että +olisin sivaltanut vihollistani, olen luopunut kaikesta, mikä miehellä +on rakkainta -- minulta on mennyt kunnia, mennyt hyvä maine, menneet +ystäväni" -- hän peitti kasvonsa käsillään -- "ja semmoiset ystävät! -- +Voi! heidän rakkautensa oli vielä suurempi vaimonkin rakkautta! -- +Miksikä peittäisin kyyneleitäni? -- Kaikki tietävät häpeäni -- kaikki +myös nähkööt suruni. Niin, kaikki saakoot sen nähdä, mutta kukapa minua +surkuttelisi? -- Katri, kun tuossa hullun tavoin juoksin laaksoa +myöten, miehet niinkuin vaimotkin jälkeeni huusivat häpeää! -- +Kerjäläinenkin, jolle viskasin almun, että edes hänen siunauksensa +saisin, nakkasi sen inholla takaisin, lisäten kirouksen pelkurille! +Jokainen helisevä kirkonkellokin soi: 'Häpeä tuolle kunniattomalle +koiralle!' Järjettömät elukat myykivät ja määkivät -- tuima tuuli +vinkui ja vonkui -- vedet pauhasivat ja peuhasivat -- ja niistä +kaikista vaan kuuluisi: 'häpeä pelkurille!' -- Nuot yhdeksän uskollista +urhoa yhä vainoovat minua; he huutavat heikolla äänellä: 'Sivalla yksi +kerta vaan ja kosta meitä, jotka kaikki menimme kuolemaan sinun +puolestas!" + +Onnettoman nuorukaisen puhuessa näitä raivoisia sanoja, tuntui risahdus +pensaissa. "Ei ole muuta kuin yksi tie!" huusi hän, hypäten ylös +muurille, ja samassa pelolla katsahtain pensaikkoon päin, jossa pari, +kolme palvelijaa oli hiivimässä likemmäksi, ottaaksensa häntä kiinni. +Mutta kun hän näki ihmisen tulevan pensaan peitosta näkyviin, +heilahdutti hän käsiään hurjasti päänsä yli, huusi: "Kuoloon Eachin'in +puolesta!" ja hyppäsi kallion reunalta pauhaavaan koskeen alas. + +Tarpeeton on sanoa, että ainoasti ohdakkeen untuvat olisivat voineet +jäädä mäsäksi rutistumatta tämmöisessä putouksessa. Mutta joki oli +tulvillaan eikä tuonut onnettoman nuorukaisen tähteitä koskaan +näkyviin. Erilaiset tarut ovat kuitenkin mikä milläkin tavalla +jatkaneet kertomusta hänestä. Toiset uskoivat Duhele-clan'in nuoren +päällikön päässeen eheänä rantaan, paljon alempana Camsien koskea. Sen +perästä hän, vaeltaessansa epätoivoisena Rannochin erämaassa, oli +tavannut Klemetti-isän, joka mainitussa erämaassa asui erakkona, +Culdee-ukon sääntöin mukaan. Siellä hän kuuluu käännyttäneen +epätoivoisen, katuvaisen Conachar'in, joka sitten asui erakon majassa, +ottaen osaa hänen rukouksiinsa sekä puutteisinsa, siksi kun kuolema +heidät molemmat, kunkin vuorostaan, korjasi. + +Toinen kummempi tarina kertoo, _Daione Shie'itten_ eli keijukaisväen +pelastaneen hänet kuolemasta; Conachar'in sanotaan sitten jatkaneen +vaellustaan metsiä ja erämaita pitkin, aseilla varustettuna muinaisten +Vuorelaisten tavalla, mutta pitäen miekkansa vasemmassa kädessä. Hänen +haamunsa ilmaantuu aina syvästi surullisena. Joskus se näkyy tahtovan +käydä matkalaisen kimppuun; mutta jos tämä pelottomasti vastarintaan +ryhtyy, hän aina pakenee. Nämät tarut ovat saaneet alkunsa kahdesta +omituisesta seikasta hänen historiassaan: hänen osoittamastaan +pelkuriudesta sekä hänen itsemurhastansa -- joita molempia seikkoja ei +ole liioin koskaan kuultu muista Vuorelais-päälliköistä. + +Simo Hanskuri piti huolta siitä, että hänen ystävänsä Heikki hyvin +kuljetettiin hänen omaan kotiinsa Curfew-kadun varrella hoidettavaksi; +ja kun hän sitten samana iltana tuli Camsiehen, tapasi hän tyttärensä +kovassa kuumetaudissa, joka oli seuraus noista äsken nähdyistä +kauhistuksista, erittäin hänen kasvinkumppalinsa hirveästä lopusta. +Harpputyttö hoiti Katria rakkautensa voimalla hyvin huolellisesti ja +valppaasti; ja hanskuri lupasi, ettei suinkaan tulisi aihetta häntä +syyttää, jos Loviisa ikinä enää otti harppunsa soittaakseen, muitten +kuin omaksi huviksensa. + +Joku aika kului, ennenkuin Simo-ukko uskalsi tyttärelleen kertoa Heikin +viimeisistä sankartöistä sekä pahoista haavoista; ja hän pyysi +parhaimman mukaan vetää esiin sitä seikkaa, että uskollinen rakastaja +oli mieluummin hylännyt sekä korkean arvon että rikkauden, kuin että +olisi oikein ruvennut soturin virkaan ja Douglas'in seuralaiseksi. +Katri huokasi syvään ja pudisti päätään, kun kuuli kertomuksen tuosta +verisestä Palmusunnuntaista North-Inch-kankaalla. Mutta luultavasti hän +oli tullut siihen päätökseen, että harva mies vaan voi sivistyksessä +ja valistuksessa kohota oman aikakautensa yli, ja että niinä +rauta-aikoina, joina heidän oli elettävä, Heikki Sepän kaltainen +huimapäinen, yli reunain paisuvakin uljuus toki oli parempi sitä +heikkoutta, joka viimein oli Conachar'in turmioon saattanut. Jos +hänellä vielä lienee ollut jonkunlaisia epäilemisiä siinä suhteessa, +niin ne kuitenkin haihtuivat Heikin rukoilemisten kautta kun palannut +terveys jälleen salli hänen itse puhua puolestansa. + +"Oikein minua hävettää sitä sanoa, Katri; vaan ovatpa nyt, kun ovatkin, +kaikki tappelutuumat aivan inhoksi minulle. Tuolla viimeisellä +tanterellani sain nähdä verta niin yltäkyllin, että tiikerikin olisi +kylläiseksi tullut. Senvuoksi olen nyt päättänyt ripustaa miekkani +seinälle, enkä aio sitä enää ottaa alas muuten, kuin jos olisi +tapeltava Skotlannin vihollisia vastaan". + +"Ja jos Skotlanti sitä vaatisi", vastasi Katri, "minä silloin omin +käsin vyöttäisin sen vyöllesi". + +"Ja, Katti", lisäsi iloinen hanskuri, "me maksamme runsaasti +sielumessuja niiden hyväksi, jotka Heikin miekan kautta ovat surmansa +saaneet. Ja sillä keinoin ei saada ainoasti omaatuntoamme +viihdytetyksi, vaan myös päästään jälleen sovintoon kirkon kanssa". + +"Siksi tarpeeksi, isä-kulta", vastasi Katri, "sopii käyttää tuon ilkiön +Dwining'in aarteet. Hän on lahjoittanut ne minulle, mutta ettehän te, +arvaan ma, huoline panna hänen häijyjä verirahojansa omain rehellisten +säästöjenne sekaan!" + +"Yhtä vähän kuin tahtoisin tuoda ruton talooni", sanoi lujamielinen +hanskuri. + +Ilkeän apteekkarin aarteet siis jaettiin kaupungin neljälle +luostarille, eikä sitten enää kuulunut koskaan vähintä epäluulon +vivahdustakaan Simo ukon taikka hänen tyttärensä oikea-uskoisuudesta. + +Heikki ja Katri vihittiin neljä kuukautta North-Inch'in tappelun +perästä, eivätkä ole hanskurein sekä vasaramiesten ammattikunnat ikinä +niin sievästi tepastelleet miekkatanssissa, kuin silloin Perth'in +kaupungin uljaimman porvarin sekä kauniimman tytön häissä. Kymmenen +kuukautta myöhemmin makasi pulska poikanen pehmoisessa kätkyessä, ja +Loviisa häntä heijaeli, laulaen: + + Sinilakki sa, + Uros rohkea j.n.e. + +Myös on vielä pojan kummienkin nimet säilyneet muistossa. Ne olivat +"Korkea ja mahtava herra, herra Archibald Douglas'in kreivi, +kunnian-arvoinen ja kelpo Ritari Patrik Charteris, Kinfauns'in Herra, +ja armollinen Prinsessa Margareeta, kuninkaallisen Korkeuden, Rothsayn +Herttuan, Taavetti-vainajan leski". Tämmöisen suojan alla voi suku pian +kohota arvossa; ja useammat Skotlannin parhaista suvuista, varsinkin +Perth'in läänissä, ja monet sodassa tai rauhantoimissa kuuluisat miehet +ylpeilevät siitä, että _gow chrom_ sekä Perth'in kaupungin Kaunotar +ovat heidän esivanhempansa. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Skotlannin vanha nimi. + +[2] Vuorelais-heimoille. + +[3] Britannian saaressa tavallinen juhla, jolloin nuoret pojat ja tytöt +keskenään antavat toisilleen lahjoja ja rakentavat siksi vuodeksi +jonkunlaisia ystävyyden liittoja. + +[4] Ihmiset silloin katsoivat katuvarren seinäpuolta kunniallisemmaksi. + +[5] Sepän. + +[6] Bruce oli jo epätoivoissaan päättänyt luopua turhista +taisteluistaan Englantia vastaan, joka oli Skotlannin allensa +kukistanut. Mutta nähtyänsä kuinka hämähäkki, monta kertaa turhaan +yritettyänsä, viimein kuitenkin sai kiivetyksi ylös heinää myöten, sai +hän uutta rohkeutta ja vapautti maansa. + +[7] Englantilaisten. + +[8] Vuorelaisten haukkumanimi. + +[9] Vuorelaisilla oli aina ruudulliset vaatekankaat. + +[10] Rukous Neitsyt Maarian puoleen. + +[11] Heimokunnassa. + +[12] Rahan, jossa oli lampaan kuva. + +[13] Crispinus oli suutarein suojeluspyhä. + +[14] Skotlannin Vuorelaisten nimet tavallisesti alkavat tavulla _Mac_ +ja heidän heimolaistensa Irlantilaisten nimet O:lla. + +[15] Vuorelaiset eivät pitäneet silloin pöksyjä. + +[16] Douglas-suvun yleiseen tunnettu vaakuna. + +[17] Vuorelaisten puku. + +[18] Drommondiksi sanottiin silloin Skotlannin yhtä aluksen lajia, ja +Drummond taas oli mahtava suku siellä. Heikki laski leikkiä, ollen ne +sekoittavinaan. + +[19] Pikku sivukappeli, johon kirkon pannaan julistetut päästettiin +jumalanpalveluksen aikana, koska heillä ei ollut lupa itse kirkkoon +tulla. + +[20] Brandaneiksi sanottiin Bute-saaren asukkaita, jotka olivat +Stuart-suvun yksityisiä alustalaisia. + +[21] Vuorelaiset käyttivät arpakapulana ristiinsidottuja palavia puita. + +[22] Romalaisilla lemmen jumalatar sekä sodan jumala. + +[23] Talonpojat olivat nousseet herraansa vastaan. + +[24] Englantilaisten. + +[25] Ulkopuolella aviota. + +[26] Siksi sanottiin vieraat miehet kahdentaisteluissa, sen vuoksi kun +heillä oli valkoiset sauvat kädessä. + +[27] Hän on voimakkaalla kädellään pitävä leikkiään Englannin +puutarhoissa. + +[28] Neuvoskunta. + +[29] Tätä koetusta luultiin luotettavaksi totuuden ilmoittamiseksi ja +käytettiin todistuskeinona vielä lopulla 17:ttä vuosisataa. + +[30] Taavetti II:n kaunis jalkavaimo. + +[31] Sananlasku ritarin sukunimestä sillä _charter_ merkitsee karttaa +eli etuuskirjaa. + +[32] Ballough gaelin kielellä joenniska. + +[33] Piti kulkea kolme kertaa myöten päivää s.o. oikeasta vasemmalle +ruumiin ympäri. + +[34] Vanhaa, Skotlannin soista löytyvää, pihkaisuutensa vuoksi +soihduksi erittäin kelpaavaa puuta. + +[35] Englantilaiset. + +[36] Paikka, missä Douglas ennen oli saanut suuren voiton +Englantilaisista. + +[37] S.o. "Parempi olla ulkona kuin kamarissa". + +[38] Skotlantilaisilla oli siniset lakit. + +[39] Jo tuli viimeinen päivä. + +[40] Houghman-stairs, missä Vuorelaisia kerran pahasti teloitettiin. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Perth'in kaupungin kaunotar, by Walter Scott + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PERTH'IN KAUPUNGIN KAUNOTAR *** + +***** This file should be named 22514-8.txt or 22514-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/2/5/1/22514/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/22514-8.zip b/22514-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..84b362e --- /dev/null +++ b/22514-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..bd2f31c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #22514 (https://www.gutenberg.org/ebooks/22514) |