initial commit of ebook 26636HEADmain

5 files changed, 2264 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/26636-8.txt b/26636-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..f721f7b
--- /dev/null
+++ b/26636-8.txt
@@ -0,0 +1,2248 @@
+The Project Gutenberg EBook of Paavolan kauhu, by Herman Niemi
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Paavolan kauhu
+       eli Rikkaus ja rakkaus
+
+Author: Herman Niemi
+
+Release Date: September 16, 2008 [EBook #26636]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAAVOLAN KAUHU ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+PAAVOLAN KAUHU
+
+eli
+
+Rikkaus ja rakkaus
+
+
+Kirj.
+
+--n. Nm. [Herman Niemi]
+
+
+Tampereella,
+Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1879.
+Emil Hagelberg'in kustannuksella.
+
+
+
+        "Jos arvossa mä oisin
+        Ja rikkahitten rinnalla,
+        Niin totta varmaan voisi
+        Viel' onnenikin kukoistaa."
+
+                    Suom. kansanl.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Perusteita
+   II. Lapset ovat Herran lahjat
+  III. Kuolema on armoton
+   IV. Maailma on paha
+    V. Paavolan kauhu
+   VI. Toivon tähdet himmenevät
+  VII. Kavaluus
+ VIII. Vielä kavaluutta
+   IX. Seikat selviävät
+    X. Päätös
+
+
+
+
+I.
+
+Perusteita.
+
+
+Kauniin, monilahtisen ja saarisen veden rannalla K--n pitäjäässä
+keski-Satakuunassa on Paavolan rustholli. Sen asema on hyvin kaunis.
+Kolmelta puolelta piirittää sitä sinertävä vesi, joka kesäisinä aikoina
+kuohupäisinä aaltoina lainehtii sen lehtimetsällä peitetyitä rantoja
+vasten. Maa kohoaa vähitellen niemen keskustaa kohden, jolla talon
+rakennukset seisovat. Aaltoilevat viljavainiot ympäröivät niitä ja
+kohisevat haavat ja humisevat koivut ja pihlajat kaunistavat peltoin
+pientareet.
+
+Näky-ala talosta on viehättävä. Länteen, ja etelään päin leviää
+kirkas R--veden pinta, jonka takaa siintävät tuuheat lehdikot, mitkä
+varjoavat haamottavia kyliä. Saaret siellä ja täällä ovat ikään kuin
+veteen asetetuita kukkas-vihkoja. Itäpuolelta näkyy noin virstaa
+leveän lahdelman takaa kirkko, joka kunnianarvoisasti kohottaa
+harjaansa taivasta kohden. Sen vieressä seisoo kellotapuli, josta
+Lauvantai-iltoina ja juhlain aattoina kuullaan rauhaa ja lepoa
+julistava juhlallinen kelloin ääni ja lepopäivinä Luojan ylistykseen ja
+palvelukseen kutsuva soitto ja sumeasti sointuvat ruumiskellot. Talon
+rakennukset eivät enää ole samat, kuin kerrottavamme tapahtuman aikana.
+Ai'an hammas on ne mitättömiksi syönyt ja uudet ovat sijaan rakennetut.
+
+Taloa hallitsi, vuosia sitten, rikas onnellinen aviopari. Isäntä oli
+paikkakunnan miehiä ja häntä pidettiinkin suuressa arvossa. Emäntä oli
+oikea vaimoin esikuva. Hänen kätensä piti kodin aina miellyttävänä ja
+valvoi sen puhtautta; hänen lempeä luonteensa ja sävyisä käytöksensä
+oli esimerkkinä, jota jokainen koki kaikin voiminsa seurata.
+
+Noin puolen virstaa Paavolasta pohjoiseen päin on korkea harju, joka
+estää kylmät pohjatuulet taloon tuntumasta. Sen rinteellä oli pieni
+torppa, jota nimitettiin Mäkeläksi. Uhkealta ei se näyttänyt eikä siitä
+enää olekaan jälellä muuta, kuin pari soraläjäksi muuttunutta muurin
+perustusta ja muutamia lahonneita alahirsiä. Asujina torpassa oli köyhä
+Mikko vaimoneen ja lapsineen. Ahkeruudellaan kokivat he voittaa kovan
+onnen tuottamat vastaukset, vaikka ei se aina tahtonut oikein menestyä.
+Mutta Paavolan haltioissa oli heillä aina turva puutteen aikoina. He
+eivät katsoneet ylön köyhää eikä tarvitsevaista; heidän talostaan ei
+milloinkaan lähtenyt kukaan auttamatta ja Jumala näkyi heidän
+armeliaisuutensa aina monin kerroin palkinneen.
+
+
+
+
+II.
+
+Lapset ovat Herran lahjat.
+
+
+Oli Sunnuntai-aamu Elokuussa. Ilma oli tyyni ja aurinko lähetti
+valaisevia lämmittäviä säteitään maahan. Kirkon kelloin ääni kaikui
+juhlallisesti rauhallisessa luonnossa. Pitkin laajaa R--veden pintaa
+kiirehti kirkkoa kohden suuria veneitä, joissa valkopaitaiset miehet ja
+naiset kilvotellen soutivat. Paavolasta kiirehti pieni kaksihankainen
+vene kirkkoa kohden. Siinä souti kaksi miestä ja kolmas ohjasi sen
+kulkua perästä. Veneen keskikohdalla istui kaksi pidellen kumpanenkin
+sylissään vaatekääryä, jonka sisästä silloin tällöin kuului pieniä
+kirahduksia ja vienoa hengen vetoa. Pian päästiin rantaan ja miehet
+kulettivat naisten kannettavat kirkkoon.
+
+Jumalan palvelus ei ollut vielä alkanut, kun he astuivat sakastiin.
+Siellä avattiin kääryt. Toisessa oli Paavolan haltiaparin ensimäinen,
+jo kauvan toivottu ja ikävällä kaivattu lapsi, sirkeä tyttö, joka
+seurakunnan yhteyteen otettaissa sai nimen Lyyli; toinen sisälsi heidän
+torpparinsa, Mäkelän Mikon, ja hänen vaimonsa, viidennen lapsen,
+terävän poian. Hän sai nimen Johannes. Yhtenä päivänä olivat he
+syntyneet ja yht'aikaa he kastettiinki, jonka jälestä kulettajat
+aarteineen palasivat kotiinsa, toiset Paavolaan, toiset Mäkelään.
+
+Iltapäivällä oli Paavolassa iloa. Sinne olivat kutsutut pitäjään papit,
+lukkari ja ympäristön rikkaat ja arvoisat isännät emäntineen ristiäisiä
+viettämään. Ravintoa ei puuttunut enempää, kuin iloakaan, sillä
+isäntäväki oli saanut lahjan, jonka tuloa jo monta vuotta olivat
+varronneet ja toivoneet. Semmoisen kunniaksi olisivat he mielellään
+uhranneet puolet rikkaudestaan, jos se vaan olisi kysymykseen tullut.
+
+Mäkelän torpassa olivat asiat toisella kannalla. Iloisia kyllä
+oltiin sielläkin, mutta mitään pidontapaisia ei ollut. Äiti makasi
+vuoteessaan, pieni Hannes, joksi Johannesta lyhennetyllä nimellä
+nimitettiin, vieressään. Toiset lapset kävivät tuon tuostakin häntä
+katsomassa ja taputtelivat ilosta käsiään, kun saivat nähdä pienen
+veljensä pyöreät kasvot.
+
+"Kukahan tuon noin korean poian meille toi?" huudahti viisi vuotias
+Ida.
+
+"Jokohan se tulee huomenna kanssamme ulos juoksemaan?" jatkoi häntä
+nuorempi Kalle iloissaan.
+
+Äiti ei vastannut mitään, katseli vaan hymyillen lasten viatointa iloa.
+
+Pian astui Mikko sisään. Hän oli käynyt Paavolassa, josta oli saanut
+kantamuksensa ruokatavaraa "tyttären tuliaisia," niinkuin sitä
+sanottiin. Lapset juoksivat häntä vastaan, mikä mitäkin kysyen. Isä
+levitti ruokia pöydälle ja perhe nautti kiitollisena rikkaan lahjoja ja
+ylisti Taivaallista isää, joka oli vaikuttanut armeliaisuuden tunteita
+varallisten sydämissä.
+
+Pikku Hannes alkoi itkeä. Isäkin riensi katsomaan uutta armastaan.
+Hetken perästä valuivat suuret kyyneleet hänen silmiinsä ja suustaan
+kuului huokaus.
+
+"Minkä tähden vuodatat kyyneleitä?" kysyi vaimo.
+
+Hetken perästä vastasi mies: "Meille on lisääntynyt perhettä; meillä on
+nyt kuusi lasta. Me olemme köyhiä ja onnettomia; tuskalla ja vaivalla
+olemme eläneet tähän asti; miten voimme elää eteenpäin!"
+
+Vaimo vastasi: "Mikko! Elä anna toiveidesi synkistyä; elä raskauta
+itseäsi huomisen päivän surulla. Olemmehan eläneet tähänkin asti, eikö
+Jumala voi meistä yhtä hyvin pitää huolta eteenpäinkin. Onhan kaikki
+lapsemme terveitä ja vilkkaita. Ja koska Jumala on meille taas
+lahjottanut yhden lisää, niin voimme olla iloisia siitä, ett'ei Hän ole
+meitä unhottanut ja että taas on yksi Herran enkeli, joka vartioitsee
+Hänen pieniänsä, ottanut asunnoksensa meidän matalan majamme. Koska Hän
+on uskonut pienen Hanneksen meidän kasvatettavaksemme taivaan
+valtakunnan jäseneksi ja perilliseksi ja lahjottanut hänelle sielun ja
+ruumiin, niin kuinka voisimme epäillä hänen vähemmistä tarpeistansa,
+vaikka kylläkin köyhiä olemme. Olkaamme iloisia, rukoilkaamme Jumalalta
+voimaa täyttääksemme pyhiä velvollisuuksiamme ja tehkäämme työtä, niin
+mailman vaivat, vaikka ne kyllä mustilta ja synkiltä eteenpäin
+ajatellen näyttävät, raukeavat tyhjään ja me saamme viimein Herran
+runsaasen armoon turvaten hyvällä omantunnon levolla kallistaa päämme
+hautaan ja uskalluksella sanoa: Herra! Tässä me olemme ja lapset,
+jotka meille annoit."
+
+Näitä puhuissaan kirkastuivat vaimon silmät, joista myöskin muutamia
+kyyneleitä valui vaaleille poskilleen. Mikko huokasi syvään, mutta
+pysyi muuten äänetönnä; saman teki vaimonsa. Lasten viatonta ja iloista
+leikkiä katsellessa rauhottui vähitellen vanhempain sydämet ja Mikko
+rupesi taas katselemaan maailmaa paremmalta puolelta ja unhotti
+köyhyytensä, onnettomuutensa ja hän päätti valittamatta ryhtyä taas
+työhön, toivoen parempia aikoja ja siunausta toimillensa. Päätöksensä
+hän täyttikin. Perheensä eli entiseen tapaansa eikä Hannes näyttänyt
+paljoa lisäävän kuormaa vanhempainsa niskoille. Jos toisinaan murhe ja
+vastoinkäymiset pimensivät tulevaisuuden ja tekivät elämän tukalaksi,
+niin toisinaan oltiin taas toivossa rikkaita ja onnellisia; ja jos ei
+aina tunnettu lapsia niin suuriksi Herran lahjoiksi, kuin Paavolassa
+katsottiin Lyyli-tyttöä, niin ne sitä huolellisemmin kumminkin tulivat
+varjelluiksi maailman pahuudelta, jota rikkaiden usein on kovin vaikea
+estää parhaimmallakaan huolella ja tahdolla.
+
+
+
+
+III.
+
+Kuolema on armoton.
+
+
+Vuosia kului. Paavolassa elettiin onnellisina. Pieni, iloinen Lyyli oli
+isäntäväen suurin aarre. Hän kasvoi vilppaaksi tytöksi ja häntä
+rakastivat ei ainoastaan vanhempansa, vaan koko talon väki. Hänen
+mieluisin leikkikumppaninsa oli Mäkelän Hannes, joka usein kävi
+Paavolassa. Sen sallivatki Lyylin vanhemmat mielellään, koska hän oli
+hiljainen ja hyväntapainen lapsi.
+
+Eräänä päivänä tuli Hannes taas Paavolaan. Koko päivä kului leikitessä.
+Illalla, kun hänen piti kotiansa lähteä lausui Lyyli: "Etkö tulisi
+meille asumaan, ettei aina tarvitsisi yöksi kotiisi mennä?"
+
+"Tulen kyllä, jos saan tuoda isäni ja äitinikin tänne," vastasi Hannes.
+
+"Minä tahdon pyytää äitini ottamaan sinun meille," vakuutti Lyyli ja
+ystävät erosivat. Mutta Lyyli piti lupauksensa. Hän meni äitinsä luokse
+ja rukoili häntä niin hartaasti Hanneksen edestä, että hänen oli
+mahdoton kieltää. Äiti lupasi toimittaa asian isälle.
+
+"Kuuleppa ukkoseni!" lausui emäntä isännän tultua. "Minua on pyydetty
+toimittamaan sinulle erästä hyvin tärkeätä asiaa."
+
+"No, mitä se?" lausui isäntä.
+
+-- "Mitä sanot tuosta, jos ottaisimme Mäkelän Hanneksen meille asumaan?
+Lyylin päähän pisti se ajatus tänään eikä hän tau'onnut pyytämästä
+ennen, kun lupasin siitä puhua sinulle. Se näyttäisi minunkin
+mielestäni kohtuulliselta, että huojentaisimme köyhän torpparimme
+kuormaa, koska ei meillä omat lapsemme estä sitä tekemästä ja varamme
+kyllä sen sallivat."
+
+"Tehdään tahtosi mukaan," lausui isäntä hetken mietittyään ja aamulla
+sai Lyyli kuulla tahtonsa olevan täytetyn.
+
+Hanneksen tullessa ystäväänsä katsomaan, riensi Lyyli häntä vastaan ja
+ilmotti iloisen asian hänelle. Mutta Hannekselle olivat oma kotinsa ja
+vanhempansa liian rakkaat muuttaakseen heti rikkaaseen Paavolaan.
+Kau'an aikaa oli hän toisinaan omassa, toisinaan Lyylin kodissa ennen,
+kun hän oikein perehtyi jälkimäiseen. Molemmat lapset olivat iloisia,
+kuin taivaan lintuiset ollessaan yhdessä, eikä tarvinnut Hanneksen enää
+kärsiä puutteita eikä syödä petäjäistä, joka usein oli vanhempainsa
+ainoa hyvyys, jota voivat tarjota lapsillensa; hänelle oli Paavolan
+hyvyys ja rikkaus tarjona melkeen yhtä paljo, kuin Lyylillekin. Mutta
+kaikessa onnellisuudessaankin säilytti hän elämänsä läpi rakkaan
+muiston vanhemmistaan sydämessään eikä unhottanut heitä, jotka kaikessa
+köyhyydessäänkin olivat hänen tähtensä monta unetonta yötä viettäneet
+ja monta murheen kyyneltä ja hikipisaraa vuodattaneet. --
+
+Lyylin ja Hanneksen elämän aamu oli ihana, kuin kevät. --
+
+Keväinen aurinko lämmittää maan ja sulattaa lumen. Kukat alkavat
+arkoina kainosti nostaa päätänsä maan pinnan yli. Auringon niitä
+suudellessa, kallistavat ne päänsä toisiansa kohden ikään kuin
+kuiskataksensa: "voi, kuinka nyt taas alkaa ihana aika! Elämämme on
+iloa; siksi me olemme muilleki." Mutta -- voi onnettomuutta! Pohja
+tuuli alkaa puhaltaa. Sen kylmä viima värisyttää hentoja kukkia. Yöllä
+tulee halla ja päivällä on aurinko pilvien takana. Lunta alkaa sataa;
+talvi ottaa vielä kerran valtaansa ja niin ovat kevään ensi kukkaset
+murtuneet, kuolleet! Vasta monen päivän perästä kohoaa aurinko
+kirkkaana taivaalle ja silloin vasta alkaa kesä. Niin on usein ihmisen
+elämänkin. Se alkaa iloisesti; on ilona muille ja itselleen, mutta
+silloin tulee joku hirveä takatalvi, joka murtaa onnellisuuden
+rakennetut ja vielä toivottavina olevat tuulen-tuvat. Sen jälkeen vasta
+alkaa todellinen elämä. Mutta usein on se murtuminen, vaihdos niin
+ankara, että se katkasee elämän langan eikä todellinen onnellisuus eikä
+rauha toteudukaan tässä maailmassa; se ilmestyy sitä kirkkaampana
+oikean onnellisuuden ja rauhan kotimaassa. Niin oli määrätty käymään
+Lyylille ja Hanneksellekin.
+
+Lapset olivat jo ennättäneet kahdentoista vuoden ikäisiksi. He olivat
+saaneet todellisen puhtauden kuvan sieluunsa, taikka oikeimmin sanoen,
+se oli sinne kasvanut. Paavolan elämä oli hiljainen ja siveä. Pyhinä
+käytiin ahkeraa kirkossa ja kotona olevain tarpeeksi oli suuri Raamattu
+aina puisilla jaloillaan tuvan pöydällä. Siitä isäntä usein kotona
+ollessaan luki väellensä. Kirosanoja eikä siivottomia puheita ei kuultu
+kenenkään suusta. Senlaisessa elämässä tottuivat lapset pyhänä ja
+kalliina pitämään sen, mikä sitä ansaitsi, jota muutoin monet saarnat
+ja opetukset olisivat tuskin voineet matkaan saattaa. Hyvä esimerkki on
+paras kasvattaja.
+
+Oli syksy; suviviljan leikkuu-aika. Paavolan väki oli vainiolla; siellä
+oli isäntäkin. Emäntä oli kotona Lyylin kanssa. Hän oli jättänyt tulen
+keitin-huoneesen ulos mennessään; sinne oli Lyylikin jäänyt. Hetken
+kuluttua huomasi hän sakean savun törmäävän ra'ollansa olevasta ovesta.
+Hämmästyneenä riensi hän sisään, jossa hän hirmuksensa näki ahnaiden
+liekkien kiertelevän seiniä pitkin. Hätääntyneenä alkoi hän etsiä ja
+huutaa Lyyliä, mutta turhaan; hän juoksi ulos, mutta turhaan hän haki
+tytärtänsä. Vielä kerran ryntäsi hän keittiöön liekkien läpitse
+katsomaan, jos hän siellä ehkä olisi pyörtyneenä, mutta tyhjänä täytyi
+hänen taaskin palata takaisin. Mutta silloin olivat hänen vaatteensa jo
+ilmi tulessa ja hän itse niin nääntyneenä, että voimatonna kaatui
+pihalle.
+
+Lyyli oli, nähdessään tulen päässeen uunin halkiomesta seinään,
+lähtenyt, äitiään turhaan etsittyään, vainiolle, jossa ilmotti vaaran.
+Siellä kiirehti väki kotia isännän jälessä. Tultuaan pihalle, näki
+isäntä vaimonsa pyörtyneenä palavine vaatteineen makaamassa. Vaatteensa
+revittiin väleen pois ja pian oli hän vironnut, mutta tilansa oli
+sangen arveluttava. Tuli sammutettiin myös pian eikä sen tekemä vahinko
+ollut suuri kuoleman kielissä olevaa emäntää lukuun ottamatta.
+
+Kolme päivää tuon onnettoman tapauksen jälkeen oli Paavolassa
+surupäivä. Silloin jätti emäntä rakastavan perheensä itkemään ruumiinsa
+viereen ja muutti itse ijäisiin rauhan majoihin. Hänessä tunsi Paavolan
+väki kadottaneensa äitinsä, jota ei maailmassa millään voinut palkita.
+Lyylistä tuntui niin, kuin olisi hän jäänyt yksin maailmaan eikä se
+ollut vaikuttamatta Hannekseenkaan, vaikka hänellä vielä omatkin
+vanhempansa elivät.
+
+Seuraavasta sunnuntaista viikko eteenpäin vietettiin Paavolassa
+hautajaisia. Silloin seurasi kirkossa saarnan jälestä puhe, jonka
+tekstinä olivat sanat: "Joiden kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa
+hiusten palmikoissa eikä kullan ympäri ripustamisessa eli vaatteiden
+pu'ussa; vaan salainen ihminen, viatta sydämessä, lakialla ja
+hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä."
+
+"Pastori puhui oikein," kuiskasivat ihmiset toisilleen puheen
+päätyttyä, mutta Paavolan isännän silmistä valuivat kuumat kyyneleet,
+sillä hän sen paraiten tiesi.
+
+Pidot olivat komeat aikaansa katsoen, mutta niissä ei nähty iloisia
+kasvoja, niin kuin kaksitoista vuotta takaperin Lyylin ristiäisissä.
+
+
+
+
+IV.
+
+Maailma on paha.
+
+
+Emäntä on perheen sydän, niin sanoo sananlasku. Jos sydän, oli se
+sitten missä esineessä tahansa, on puhdas, eheä ja terve, niin on koko
+esine samanlainen. Puu, jonka sydän on mädäntynyt, kuivaa pian; sen
+oksista murtuu vähitellen yksi ja toinen ja putoo maahan. Niin on
+perheenki laita. Missä sen sydän, emäntä, on puhdas, missä hän
+hiljaisella ja lakealla hengellä toimiskellen on muiden esimerkkinä,
+missä hän lempeydellä ohjaa hänelle kuuluvat asiat ja tekee kodin
+miellyttäväksi, siinä on taivas maan päällä. Mutta missä emäntä on
+kelvoton virkaansa hoitamaan, missä hän on mädänneenä sydämmenä, siinä
+seuraa koko perheen turmelus ja me saamme tuta helvetin maailmassa.
+Usein tapahtuu myös niin, että edellä puheena olleen hyvän haltiattaren
+kadottua, pois muutettua, turmelus muuttaa entisen hyvän alan ja jos
+sitä ei ai'assa voiteta, niin on se pian syössyt onnettomuuteen koko
+perheen. Niin kävi Paavolassakin.
+
+Emännän kuoleman jälkeen vietettiin siellä ensin surullista elämää.
+Surullisinna oli isäntä. Vaikka vaimonsa olikin jättänyt hänelle
+kuvansa perinnöksi Lyylissä, joka olikin isännän ainoa toivo ja ilo, ei
+hän kuitenkaan heti voinut unhottaa surkeata vahinkoansa ja tukahuttaa
+katkeraa ikävyyttänsä, sillä hän tiesi kadottaneensa sen, jota ei
+taideta kullalla eikä hopealla palkita. Mutta maailma on paha ja
+kavala. Se kietoo pauloihinsa heikot sydämet ja upottaa turmeluksen
+syvyyteen. Isäntä ei osannut etsiä lohdutusta ikävyydelleen oikeasta
+suunnasta, hän alkoi vähitellen kääntyä sinne päin, josta sitä oli
+näkyvällä tavalla saatavana. Yhä useimmin alkoi hän olla suruaan
+lievittämässä kylässä ystäviensä luona, joita hänelle yhä enemmän
+karttui, joka on parhaana todistuksena siitä, että ne kaikki eivät
+olleet kunnon miehiä; yhä ikävämmäksi kävi hänen kotinsa, josta hän
+koki mahdollisuuden mukaan olla pois. Se ei tuntunut hänestä enää siltä
+rauhaisalta ja hiljaiselta onnellisuuden ja tyytyväisyyden asunnolta,
+mitä se oli vaimovainajansa eläissä. Hän oppi vähitellen ottamaan
+lohdutusta pullosta, vaikka hän ei ensin kehdannut kotiinsa päihtyneenä
+mennä, mutta viimein sai hän kylläksi rohkeutta siihenkin.
+
+Oli sunnuntai ilta syksyllä, vähän toista vuotta emännän kuoleman
+jälkeen. Paavolassa oli aivan toisenlainen elämä, kuin ennen. Kukaan ei
+lukenut väen tuvassa. Rengit ja piiat olivat menneet kylään tanssiasia
+viettämään. Isännän kammiosta kuului hirveää melua. Siellä istui isäntä
+pöydän ääressä, muutamia juopuneita ukkoja ympärillänsä.
+
+"Kuulehan, ystäväni!" lausui Marttilan vanha setä, laskien kätensä
+isännän kaulalle. "Sinusta on tullut kumminkin jo mies. Ennen et paljoa
+missään kylissä käynyt, ja jos sinne ilmestyitkin, ei sinua saatu edes
+ryyppyä ottamaan. Mutta nyt jo olet päässyt siitä hienoudestasi. Niin,
+järkeä karttuu samassa määrässä, kuin ikääkin ja kun mies on sanalla
+sanoen mies, niin hän ei häpeä ryyppyä ottaa. Ryyppy onneksi, veikko!"
+
+Isäntä ei puhunut mitään, mutta ei häntä oikein miellyttänyt Marttilan
+sedän puhe, sillä se tuntui häntä loukkaavan, vaikka se aivan toisessa
+tarkotuksessa lausuttiin. Se muistutti hänen mieleensä, miten olivat
+asiat ennen ja miten silloin, mutta pahuus oli jo saanut hänen niin
+paulaansa, että siitä oli vaikea irti päästä.
+
+Yö oli jo ohi puolen ennen, kun vieraat lähtivät ja silloin oli jo
+isäntä parhaana juopuneena joukossa. Väki ei siitä suurta huolta
+pitänyt, olihan se tavallista naapurissakin. Oli kuitenkin kaksi
+olentoa, jotka kovin sitä oudoksuivat. Ne olivat Lyyli ja Hannes. He
+eivät olleet tottuneet sellaiseen elämään. Se hirmustutti heitä, se
+saatti heidän kyyneleensä vuotamaan.
+
+"Voi!" huokasi Lyyli, "jos äitini eläisi, niin ei isä tuolla lailla
+käyttäisi itseään." Sen myönsi Hannes todeksi. Lyyli tunsi raskaalla
+sydämmellä, että hän oli äidissään kadottanut myös isänsäkin. Hän tunsi
+olevansa kuin lintu, jonka emän on surma syönyt; Mäkelän Hannes oli
+ainoa, jolle hän taisi tyhjentää sydämensä huolet ja kaipaukset
+ja joka hänen murheesensa otti osaa, kantoi hänen kuormaansa ja
+lohdutti ikävinä aikoina. Sen palkitsi hän tuhatkertaisesti lempeällä
+käytöksellään ja suloisilla silmäyksillään, jota parempaa köyhä Hannes
+ei voinut toivokaan.
+
+Vuosia kului. Isäntä vajosi yhä syvemmälle juoppouden syntiin.
+Vähitellen se aina lisääntyi. Ensin oli hänen omatuntonsa vielä arka
+ja saatti hänelle monta tuskaa. Usein teki hän hyviä päätöksiä,
+kääntyäkseen pois huonolta tieltänsä ja muuttaa elämänsä tapaa silloin,
+kun se vielä olisi ehkä mahdollista ollut, mutta perkele on lii'aksi
+viisas ja kavala laskeakseen irti saaliinsa, jonka hän on kerran
+paulaansa saanut. Se hajotti hänen hyvät päätöksensä ja teki viimmein
+omantuntonsa äänen, joka tähän asti oli häntä usein soimannut ja
+muistuttanut, kuulumattomaksi. Muutaman vuoden kuluessa oli hänestä
+tullut "antura juoppo." Lyyli vuodatti usein katkeria kyyneleitä hänen
+tähtensä ja koki rukouksillaan häntä taivuttaa parannukseen, mutta
+kaikki turhaan. Monesti sai hän hiipiä piiloon isänsä uhkauksia paeten.
+
+
+V.
+
+Paavolan kauhu.
+
+
+Kävellessämme ruokkoomattomissa metsissä, näemme joskus roskain ja
+rikkain keskellä ihania ruusuja, jotka levittävät suloa ympärilleen ja
+ovat koko tienoon kaunistuksena. Me katselemme niitä surkutellen ja
+huokaamme: "voi! kuinka suloisia ja kauniita te olisittekaan, jos
+kasvaisitte sopivammalla paikalla." Semmoinen ruusu oli Lyyli Paavolan
+ruokkoomattomassa ja siivottomassa kodissa. Häntä näytti pahuus
+ikäänkuin karttavan ja isäntäkin sai aina piston sydämeensä, nähdessään
+hänen kyynelsilmin viattoman enkelin kaltaisena rukoilevan häntä
+heittämään ryyppäämisen, mutta se oli vaan hetken liikutus, joka pian
+taukosi ja menetti voimansa.
+
+Lyyli oli jo lapsena tullut taivutetuksi Jumalan pelkoon. Äitinsä oli
+häneen istuttanut hyviä tapoja ja nöyryyden henkeä. Ne istutukset
+kasvoivat kauniita hedelmiä niin, että hänestä sittemmin tuli
+kunnollisen äitinsä todellinen kuva, ei ainoastaan ulkonaisesti vaan
+sisällisesti.
+
+Ystävänsä Hannes oli myös pienenä ollessaan köyhässä kodissaan saanut
+hyvän kasvatuksen. Monenkaltaiset puutteet siellä ja vieraan valta,
+vaikka se oli lempeäkin, olivat opettaneet hänen tyytymään pieneen
+osaan maailmassa ja sen kiitollisena vastaan ottamaan. Vaikka hän
+muutti jo pienenä Paavolaan, ei hän kuitenkaan unhottanut köyhää
+kotiansa, vaan kävi usein sunnuntai iltoja siellä viettämässä. Silloin
+isänsä aina otti vanhan raamattunsa esille ja luki siitä iankaikkisen
+neuvon, opetuksen ja lohdutuksen sanoja. Usein sai hän kuulla isänsä
+neuvon: "Poikani! me olemme tosin köyhät, mutta jos uskomme, niin
+saamme paljo hyvää Herralta." Vahvistetuin sydämin palasi hän taas
+Paavolaan, missä sai nähdä synnit vallallaan kauheimmissa muodoissaan.
+
+Me näemme ulkona monenlaisten heikkoin kasvien käyttävän turvanaan
+isompia kasvia ja niiden puutteessa muita esineitä. Rajuilmain ja
+myrskyin raivotessa kallistauvat ne niiden suojaan. Näemme astioissa
+kasvatettaville kukilleki asetettavan jonkun sauvan eli varvun
+turvaksi. Mutta kuinka käy ulkona oleville kasveille silloin, kun ei
+ole mitään turvaa, kun myrskyt raivoavat? Käykäämme kovan sateen
+jälestä kedolle. Siellä näemme, miten heikot kukkaset ovat kallistaneet
+päänsä toinen toistansa vasten ja niin välttäneet vaaran. Kukkien
+tavoin tekivät Paavolan nuorukaisetkin myrskyin raivotessa. Lyyli
+turvasi Hannekseen, koska hänellä ei ollut muuta, joka häntä olisi
+ymmärtänyt, ja Hannes tunsi itsensä vahvemmaksi kumoamaan suurimmatkin
+vastukset silloin, kun hän sai taistella sekä Lyylin että itsensä
+tähden. He eivät huolineet ihmisten pilkasta, jota kyllin saivat
+kuulla, kun he tiesivät olevansa puhtaat ja viattomat. Hannes, tuo
+"Paavolan vävypoika," joksi häntä nimitettiin toisinaan, pysyi aina
+yhtä hiljaisena ja vakavana eikä Lyyli, "Mäkelän miniä," joka oli hänen
+pilkkanimensä, hävennyt ilmottaa hänelle surujansa ja murheitansa eikä
+luottaa hänen neuvoihinsa ja rauhottua hänen lohdutuksistansa. Isäntä
+ei estänyt heidän yhteyttänsä, koska ei nähnyt siitä mitään haittoja
+olevan, eikä seurannut niiden neuvoja, jotka varottivat häntä panemaan
+Hanneksen pois talostaan, jos ei mielinyt häntä vävyksensä ottaa, sillä
+poika oli ahkera työntekiä, joka ei milloinkaan aikaansa laiskana
+viettänyt.
+
+Hannes ja Lyyli olivat jo viidentoista vuotiaat. He alkoivat käydä
+rippikoulua. Matkalla, joka aina tapahtui veneellä kirkolle, kuultiin
+Hanneksen aina selittävän Lyylille niitä asioita, mitä hän ei oikein
+ollut käsittänyt, maksoipa Lyylikin joskus velkaansa muistuttamalla
+niitä, mitkä eivät olleet Hanneksen päähän pystyneet.
+
+Oli Heinäkuun ihana sunnuntai aamu. K--n pitäjään kirkolle kokoontui
+kansaa runsaasti. Silloin laskettiin sen vuotiset rippilapset
+Herranehtoolliselle. Paavolasta kulki vene kirkkoa kohden. Siinä meni
+Lyyli ja Hannes; Mäkelän Mikko istui perässä suurine virsikirjoineen.
+Hän puhui lapsille sen päivän merkityksestä heidän elämässään. Lyyli
+oli vaalean ja heikon näköinen. Kotoa lähteissään ei ollut hänelle
+kukaan neuvoja antanut; ei yhtään rukousta kohonnut sieltä hänen
+puolestaan korkeuden Isälle. Isänsä oli tavallisuuden mukaan viipynyt
+kylässä aamuun saakka ja sitte nukkunut, jota tekemään oli jäänytkin.
+Hannes oli ollut vanhempainsa luona, jotka lähettivät poikansa ja
+Lyylinkin edestä hartaita rukouksia taivaalliselle Isälle. "Oi! kuinka
+olet onnellinen, Hannes, koska sinulla ovat vanhemmat," huokasi Lyyli,
+mutta Mikko lausui:
+
+    "On isä taivahassa kaikkien,
+    Mi katseleepi hymyillen
+    Armaita aina lapsiaan.
+    Te lapsiansa olkaat vaan:
+    Se onni suurin ihmisen,
+    Min tunnustatte riemuiten,
+    Kun saavutatte autuuden."
+
+Vene pääsi kirkkorantaan ja väki kävi kirkkoon. --
+
+Oli kesäinen ilta kaksi vuotta jälkeen edellisen tapauksen. Ilta oli
+tyyni ja lämmin; aurinko oli laskullansa. Pieni venhe kulki keinuen
+raivonneen tuulen jälestä loikasti aaltoilevaa veden pintaa Paavolasta
+kirkkoa kohden. Veneen perässä istui nuori neitonen. Hänen yllänsä oli
+musta vaatteus, päässään pieni musta huivi. Sen mukaan, minkä hänestä
+istuallaan ollessaan voi päättää, oli hän hoikka, solakkavartaloinen.
+Kullan keltaiset hiuksensa rippuivat yhtenä palmikkona hartioillaan.
+Soikeasti pyöreiltä kasvoiltaan loisti vielä lapsellinen viattomuus ja
+ruusun punaisilla poskillaan lepäsi naisellinen vienous ja hempeys,
+joka hiljaista surua osoittavain kasvon juonteiden kanssa yhdistyi
+viehättäväksi kainoudeksi. Tummain kulmakarvainsa varjostamista,
+sinisistä silmistään loisti sisällinen rauha, jota ulkonaiset murheet
+eivät voineet sortaa. Suunsa meni aina vienoon hymyyn ja poskilleen
+nousi tavallista heleämpi puna, kun hän silloin tällöin loi tarkan ja
+nähtävästi arkeilevan silmäyksen soutajaan. Sylissään oli hänellä
+monenlaisista kukista kudottu seppele. Lähes kyynärpäihin asti
+paljailla käsillään piteli hän perimelaa, jolla ohjasi veneen kulkua.
+Hän oli Paavolan Lyyli. Soutajana oli Hannes. Hänkin oli jo kasvanut
+vereväksi nuorukaiseksi; hän oli ko'okas vartaloinen ja silmänsä
+osottivat miehuutta ja urhoollisuutta. Harvakseen veteli hän tukevasti
+airoillaan, jotta venhe kiiti hyvää vauhtia eteenpäin. Usein katsahti
+hän mielihyvillään perässä istuvaa neitosta, mutta hän samoin, kuin
+neitonenkin, näytti karttavan silmäysten yhteen sattumista. Hän oli jo
+pienestä poi'asta ollut Paavolassa, jossa hänen ei tarvinnut mitään
+aineellista puutetta kärsiä; se oli kaikki Lyylin ansiota, jota hän
+koki voimainsa mukaan palkita hänelle. Vähitellen oli hänen vallannut
+kummallinen tunne, tunne, jota hän ei voinut käsittää. Mutta päivän
+selvästi havaitsi hän elonsa ja onnensa kokonaan riippuvan Lyylistä,
+jonka läheisyydessä hän löysi ilonsa ja hänestä erotessaan tunsi aina
+vastahakoisuuden. Että Lyyli kärsi, vieläpä mielellään suvaitsikin
+häntä läheisyydessään, sen hän piti jo suurena onnenaan; mutta
+suuremman ilon tunsi hän tietäissään hänen tunteensa olevan omainsa
+kanssa yhteen sopivat, sen oli hän lukenut hänen lempeistä silmistään;
+sanaakaan niistä ei oltu puhumalla keskusteltu. Siihen olivat molemmat
+liiaksi ujot. -- Mihin oli nuorten matka, sen saamme vasta nähdä.
+
+Kun venhe oli jo rantaan päässyt. nousivat matkaajat ja läksivät
+astumaan, kirkkoa kohden.
+
+"Tunnetko," lausui Lyyli, "itsesi onnelliseksi saadessasi tavata
+vanhempiasi ja kuulla heidän neuvojansa?"
+
+"Tunnen," vastasi Hannes. "Minä surkuttelen sydämmestäni sinua,
+äiditöntä ja, suoraan sanoen, isätöntäkin orpotyttöä."
+
+"Surkutteletko minua?" kysyi Lyyli hiljaisella äänellä. "Sydämmestäni
+iloitsen tietäissäni, että joku ottaa osaa murheeseni. Minä kiitän
+siitä sinua!" ja suuret kyynelet vierivät hänen poskilleen.
+
+Astujat olivat jo ennättäneet kirkolle. He kulkivat hautaus-maahan,
+jonka peräpuolella seisoi korkea puinen risti eräällä hautakummulla.
+Sen luokse he hiipivät. Lyyli ripusti kukkasseppeleensä ristiin ja
+lausui: "Niin, siellä sinä, äitini, lepäät rauhassa! Sinun eläissäsi
+oli maailma minulle ruusuinen paratisi, silloin en tuntenut mitään
+murhetta enkä surua. Minulla oli silloin isä, mutta nyt on sen viina
+minulle tehnyt tylyksi ja kylmäksi. Maailma on minulle ohakkeinen ja
+kylmä, surua ja murhetta täynnä. Voi äitini, miksi menit pois ja jätit
+minun tänne, miksi en päässyt kanssasi. Oletko koskaan kuullut
+ahdistetun tyttäresi huokauksia?" Hän vaipui itkien kummulle eikä
+Hanneskaan voinut pidättää kyyneleitään vuotamasta nähdessään enkelinsä
+ahdistuksen.
+
+Hetkisen äänettömyyden perästä lausui Lyyli: "Muistoksesi, äitini,
+ripustan tämän seppeleen hautamerkkiisi ja tahdon sen aina tuoreena
+pitää niin kauvan, kun elän. -- Voi!" jatkoi hän, "jos vaipuisin tähän
+näkemästä ja kärsimästä maailman kurjuutta! Mitä sanoisit siitä,
+Hannes!"
+
+"Minä," vastasi Hannes vähäsen mietittyään, "painaisin silmäsi kiini ja
+sanoisin isällesi: jo viiminen totuuden, hyvyyden ja viattomuuden
+henki lähti Paavolasta; vartokaa vaan myrskyn nousemista."
+
+"Mitä tarkotat sillä?" kysyi Lyyli äkkiä.
+
+"Tarkotan vaan," vastasi Hannes, "kun Loth Sodomasta lähti, ei kaupunki
+enää pitkää aikaa seisonut."
+
+"Minä en ymmärrä sinua," lausui Lyyli; "luuletko sitte Jumalan minun
+tähteni kärsivän meidän pahuutta?"
+
+"Luulen," vastasi Hannes. "Mutta lähtekäämme jo kotia, ett'emme taas
+saa pilkkaa ja parjausta kuulla."
+
+-- "Mitä huolit siitä?"
+
+-- En itse tähteni mitään, mutta sinun tähtesi, sillä siitä voisi
+sinulle tulla vielä monenlaisia haittoja elosi retkillä."
+
+"Mitä haittoja?" kysyi Lyyli uteliaana.
+
+"Minä en tahdo niitä sanoa: ne tiedät kyllä itse," vastasi Hannes,
+luoden salaisen silmäyksen Lyyliin.
+
+"Minä en ymmärrä sinua; selitä paremmin," pyysi Lyyli.
+
+"Minä tarkotin vaan," lausui Hannes matalalla, tuskin kuultavalla
+äänellä, "sinä olet rikas, kaunis ja nuori neitonen. Sinulle tulee
+vertaisiasi kosioita ja ehkä voisi tapahtua niin, että menettäisit ne
+minun tähteni. Se oli asia, jonka ai'oin sinulle sanoa," jatkoi hän,
+luoden ujosti silmänsä Lyyliin.
+
+Lyyli joutui hämilleen. Hetken perästä lausui hän: "Hannes! Toivotko
+sinä minulle kosioita?"
+
+Hannes vuorostaan hämilleen joutunna painoi silmänsä maata kohden
+hiljaa lausuen: "En todella toivo niin. Mielelläni olisin se itse,
+mutta -- -- mutta -- --"
+
+"Mitä, mutta?" kysyi Lyyli lempeällä äänellä.
+
+"Mutta," vastasi Hannes huo'aten, "meidän välillämme on syvä juopa,
+jonka ylitse minun on mahdoton päästä."
+
+-- "Mikä on se juopa, jonka ylitse pääsön niin mahdottomaksi katsot.
+Etkö rakasta minua?"
+
+-- "Minä rakastan sydämmestäni sinua, sen tunnustan ja pyydän anteeksi
+että niin olen jo kauvan tehnyt. Mutta joku toinen asia on se, joka
+tekee sydämmeni hartaimman toivon turhaksi."
+
+-- "Mikä se sitte on. Eikö rakkaus voita kaikkia? Sinä sanot
+rakastavasi minua ja minä rakastan sinua, sehän on kahdelle sydämmelle
+suurin onni, minkä maailmassa voi saavuttaa."
+
+-- "On kyllä. Mutta yksi asia on meille vastakkainen, se sortaa meidän
+onnemme; minä aavistan sen. Sinä olet rikas, mutta minä olen köyhä."
+
+-- "Mitä se haittaa. Sehän on onni, että minulla on sitä, mitä sinulta
+puuttuu."
+
+-- "Niin se kyllä on meidän kesken, mutta mitä sanoo isäsi ja muut
+sukulaisesi?"
+
+-- "Minä uskon, että isäni ei siitä mitään sano. Onhan hänellä jo kyllä
+tavaraa."
+
+-- "Kyllä niin. Mutta ihmisen sydän on ahne; mitä hänellä jo kyllä on,
+sitä hän yhä enemmän haluaa."
+
+-- "Voi kyllä niin olla, mutta toivokaamme kuitenkin olevan toisapäin.
+Pääasia kuitenkin on se, että minä rakastan sinua, sillä sinä olet
+ollut minun turvani ja ystäväni, jota en koskaan voi unhottaa.
+Sentähden kysyn, etkö hylkää minun rakkauttani; vaikka maailmassa emme
+voisikaan toistamme omaksemme saada, niin pidän kuitenki sydämmesi
+omanani. Sallitko sen?"
+
+-- "Sallin, jos saan sitte pitää sinun sydämesi."
+
+-- "Siihen olen jo vastannut."
+
+"Minä uskon," jatkoi Lyyli, "että Jumala täyttää meidän toivomme, koska
+se on puhtaan rakkauden vaikuttama ja että äitini, jos hän vielä
+eläisi, antaisi meille siunauksensa."
+
+"Niin," vastasi Hannes, "tässä äitisi haudalle olemme siis vannoneet
+toisillemme ikuisen uskollisuuden valat. Tästä eteenpäin tahdon elää
+sinulle, olla sinun suojeliasi, sen minkä voin. Niin kau'an, kun
+elämäni kestää en salli sinulle mitään pahaa tapahtuvaksi. Hyväksytkö
+lupaukseni?"
+
+Lyyli katsoi häneen kyynelistä kiiltävillä silmillä ja näytti
+onnelliselta. Sen hän hymyillen tunnustikin. Nuorten tullessa oli väki
+saunasta kulkemassa. "Missäs Paavolan nuori isäntä ja emäntä ovat taas
+käyneet?" kuului ivallisia kysymyksiä. Niitä kuullessaan tykytti Lyylin
+sydän tiuhempaan ja hieno salainen puna nousi hänen poskilleen. Vasta
+ensi kerran vaikuttivat ne häneen, kun hän tiesi asiassa olevan jotain
+perää.
+
+
+
+
+VI.
+
+Toivon tähdet himmenevät.
+
+
+Paavolassa ehdittiin yhä etemmäksi pahuuden tiellä. Isäntä vajosi yhä
+syvemmälle juoppouden syntiin. Näytti jo aivan mahdottomalta hänen
+parantumisensa, pahentumisen tilaakaan ei enää näyttänyt olevan. Hän
+oli muuttunut kokonaan toiseksi mieheksi, kuin hän vaimonsa eläissä oli
+ollut. Sen siaan, kun ennen vietettiin hiljaista ja siivoa elämää,
+kuului nyt Paavolassa yhtämittaista melua, vannomista eikä tappeluakaan
+puuttunut. Isäntä usein kulki kylässä, josta juopuneena tultuaan oli
+ensimäinen kaikessa pahuudessa. Hannes ja Lyyli säilyivät kuitenkin yhä
+eteenkinpäin turmelukselta. He olivat onnellisia itsessään ja toinen
+toisessaan kaiken kurjuuden keskellä. Nähdessään isännän tilan,
+päättivät he olla ajatuksiaan hänelle ilmottamatta siksi, kunnes asia
+sen vaatisi ja karttivat tarkasti kaikkea, mikä olisi voinut siitä
+tiedon hiiskaustakaan levittää.
+
+Eräänä päivänä matkusti isäntä Turkuun, jossa hän viipyi pari viikkoa.
+Kotiväki luuli hänen jo jossakin surmansa saaneen ja Lyyli vuodatti
+katkeria kyyneleitä hänen tähtensä. Päivät päästä päähän vartosi hän
+hänen tuloonsa aavistamatta, että se oli tuova muassaan hänelle ikuisen
+onnettomuuden.
+
+Lauvantaina iltapuolella saapui isäntä viimeinkin kotia. Mutta hän
+ei ollut yksinänsä, vaan seurassaan oli eräs nuori mies omalla
+hevosellansa. Hannes oli kotona ja kiirehti hevosia riisumaan. Isäntä
+oli hyvin humalassa eikä näyttänyt hänen toverinsakaan aivan selkeällä
+päällä olevan. Hoiperrellen menivät he kammariin, jättäen hevoset
+Hanneksen huostaan.
+
+"Nyt alkaa ensimäinen ukonilma elämämme ihanuuden keväällä," mumisi
+Hannes itsekseen, arvaten mikä vieras isännän seurassa oli eikä hän
+luulossaan pettynytkään.
+
+Tuskin oli hän saanut hevoset pois, ennenkun isäntä ilmestyi porstuan
+ovelle, kysyi Lyyliä ja käski häntä hakemaan puheillensa.
+
+Lyyli oli mennyt Leppäniemen kalliolle järven rannalle vihtoja
+tekemään. Sen tiesi Hannes. Sieltä meni hän häntä hakemaan.
+Lähestyessään soi sieltä hänen vastaansa iloisesti kaikuvan laulun
+säveleet. Sanat hän kuuli kyllä, mutta hän ei niitä käsittänyt, hän
+tarkkasi vaan ääntä, joka soi niin, kuin häkissä istuvan linnun, joka
+hetkeksi huomaamattansa unhottaa vankeutensa ja laulaa ilosäveleen,
+mikä pian kuitenkin muuttuu valitukseksi, joka saattaa kuulian
+sydämmestä huokauksen nousemaan ja silmistä kyyneleet vuotamaan.
+
+Kuullessaan laulun, seisahtui hän miettimään, menisikö ollenkaan
+häiritsemään armaansa kentiesi viimistä ilohetkeä. Vastustamattomalla
+voimalla tunki hänen päähänsä ajatus: "voi lintuseni! Vielä laulelet
+onnellisuuden keväänä toivorikkaita liverryksiä tietämättä, että tuota
+pikaa saattaa tulla kaikki toivotut tuulen-tupasi maahan ruhjotuksi ja
+kentiesi vielä itse menehtyneeksi raunioiden alle." Hän ei voinut
+vastustaa kyyneleitään. "Voi!" hän huokasi, "kuinka monta kertaa soisin
+itseni vaikka mihin, saadakseni sinulle iloa ja onnea; miksi minua on
+ollenkaan!" Hän pidätti kuitenki tunteitansa ja astui lähemmäksi. Lyyli
+havaitsi hänen, lopetti laulunsa, juoksi häntä vastaan ja kysyi:
+
+"Mikä sinun on tänne saattanut?"
+
+"Tulin sinua, armaani, hakemaan," vastasi Hannes.
+
+"Joko isä tuli kotia?" kysyi Lyyli äkkiä.
+
+"Jo," kuului vastaus, kuin maan alta.
+
+"Mitä nyt on tapahtunut?" kysyi Lyyli säikähtyneenä, sillä hän huomasi
+Hanneksen puheessa ja käytöksessä jotain erinomaista. Hannes ei
+vastannut mitään. Lyyli laski kätensä hänen kaulalleen ja sanoi: "Sano
+pian rakas Hannes! Kärsikäämme yhdessä, mitä on osaksemme tullut. Elä
+salaa minulta mitään. Sano, sano!"
+
+"Ei mitään, ei mitään, armaani, ole erinomaista tapahtunut, minä vaan
+olen itsekseni surullinen," vakuutti Hannes. "Mutta käykäämme nyt
+kotia, isäsi lähetti minun sinua hakemaan," jatkoi hän, mutta Lyyli
+kysyi kysymistään siksi, kun Hannes ilmaisi ajatuksensa.
+
+"Tähän asti," lausui hän, "olemme saaneet käydä rakkautemme tiellä
+ruusuilla, tuntematta niiden terävien piikkien pistoja jalkoihimme. Nyt
+tulee niiden aika."
+
+-- "Mitä on tapahtunut, mitä tarkotat? Sano suoraan, minä en voi
+varrota enempää aikaa."
+
+-- "Kyllä sanon. Isäsi kanssa on nuori mies, jonka olen tuntevinani
+Katajan rusthollin poi'aksi M--n pitäjäästä. Lopun arvannet
+sanomattani."
+
+-- "Eikö mitään enempää?"
+
+-- "Ei"
+
+-- "Mennään sitte kotia!"
+
+Mutta Hannes näytti vielä estelevän. Hän tahtoi jotakin vielä sanoa.
+Lyyli seisahtui sen nähtyään.
+
+"Voi Lyyliseni!" huokasi hän, "kuinka sinua rakastan."
+
+"Ja minä rakastan sinua!" kuiskasi Lyyli vastaan, "mutta tiedämmehän
+sen entiseltäkin, vaikka se aina tuntuu joka päivä uudelta ja sointuu
+sydämissämme suloisesti."
+
+-- "Niin kyllä! Mutta minä rakastan sinua lii'an paljo, vetääkseni
+sinua kanssani onnettomuuteen, joka minun osakseni on maailmassa luotu.
+Minä tiedän, että isäsi ei suostu kauppaamme hyvällä. Hän rakastaa
+rikkautta ja sitä vaatii hän vävyltäänkin, mutta minä olen köyhä. Sen
+tähden hän ei huoli minusta. Olenhan kuullut hänen usein kehuvan, miten
+rikkaan vävyn hän toivoo saavansa ja miten hän halveksii köyhiä."
+
+-- "Mitä sitte tarkotat?"
+
+-- "Minä pyydän, minä rukoilen sinua, jätä minut, eriä minusta. Se on
+sinulle paljoa parempi. Minä taas, minä uhraan itseni sinun tähtesi,
+minä jätän tämän paikkakunnan!"
+
+"Mitä sanot?" keskeytti Lyyli, "etkö rakasta minua sen paremmin kuin
+että olisit valmis hylkäämään minun vastuksien tähden ja pakenemaan
+paikkakunnaltakin. Oletko siis pettänyt minua tähän asti?"
+
+-- "Ei! Ei! Tuhat kertaa ei; sitä en ole tehnyt. Minä olen sinua
+rakastanut ja rakastan vielä nytkin enemmän, kuin itseäni. Sen tähden
+juuri pyydän, jos sinä luulisit onnen tapaavasi minutta, niin elä ole
+minuun sidottuna. Minä tahtoisin mielelläni elää onnettomana, jos vaan
+sillä tietäisin ansainneeni sinulle jotaki hyvää: Lyyli! Elä saata
+itseäsi minun tähteni onnettomaksi."
+
+-- "Jos sinä vaan minua rakastat, jota en ensinkään epäilekään, niin
+olen onnellinen. Sinutta on elämäni synkkä ja vaikea; sinä olet minulle
+kaikki kaikessa. Minua ei voi sinusta eroittaa muut, kuin yksi ainoa ja
+se on -- kuolema! Jumalakaan ei erota kahta rakastavaista sydäntä
+toisistansa; minä pysyn aina omanasi, jos sinä vaan et minua jätä,
+vaikka emme saisi yhtyä ennen, kun tuolla, tuolla, missä kukaan ei enää
+estä meitä, missä kaikki vaan on rakkautta, missä synti ei enää estä
+puhtaan rakkauden aikomuksia. Haudan tuolla puolen tapaamme toisemme
+puhtaina ja viattomina, jos emme täällä maailmassa tämän erän perästä,"
+ja rakastajat likistivät toistansa rintaansa vasten ja uudistivat siten
+jo ennen vannomansa ikuisen rakkauden liiton. "Minä myös aavistan
+pahaa, mutta kiirehtikäämme jo kotia!" kuiskasi Lyyli.
+
+"No, missä niin kau'an olet viipynyt?" huusi isäntä tyttärelleen
+vastaan, seisoen hoiperrellen porstuvan ovella. "Tule sisään nyt! Olen
+tuonut sinulle oivallisen Turun tuljaisen. Tule, tule vaan! Oiva rikas
+ja pulska rusthollin poika naapuripitäjäästä. Kas niin!" lausui hän,
+vetäen kammarin oven itsensä ja tyttärensä jälestä kiini. "Kas niin,
+Matti! Tässä on tyttäreni. Eikös ole hän pulska ja kaunis tyttö niin,
+kuin jo sanoin tullessamme?"
+
+Matti, tuo isännän seurassa tullut nuori mies, nousi seisaalleen,
+tervehti Lyyliä, joka häveten isänsä puheita oli kainostellen
+seisahtunut ovipieleen.
+
+"Niin," lausui isäntä, "poika turva talossa, vähä vara tyttärestä,
+mutta eipä mene tytötkään hukkaan, koska niillä saadaan oivallisia
+vävypoikia. No, mitä sanot Lyyli; täällä olemme katsoneet etuasi ja
+parastasi. Tämä Matti tulee mieheksesi, meille vävyksi. Silloin saan
+minä jo heittää huoleni ja talon toimet nuoremmille hartioille ja
+laskeutua lepoon ja rauhaan. -- No -- no -- Lyyli! -- etkös mitään
+sano?"
+
+Lyyli oli punastunut ja joutunut hämille jo ensi sanoista eikä
+näyttänyt voivan saada sanaa suustansa. Viimein lausui hän, luoden
+rukoilevan silmäyksen isäänsä:
+
+"Ei! -- Isä kultani! Älkää tahtoko minua vielä miehelle menemään;
+olenhan vielä aivan nuori. Sallikaa minun vielä viettää elon keväimen
+juhlahetkiä!"
+
+"Heh, heh," nauroi isäntä. "Kauniita puheita. Tuonlaisia tytöt aina
+ovat. Suu puhuu toista, kuin mitä sydän ajattelee. Ainahan niillä on
+jotakin vastaan puhumista. Kyllä minä tunnen ja tiedän sen su'un eikä
+tämä ole ensi kerta, kun tänlaista kuullaan."
+
+"Ei, isäni!" lausui Lyyli vähän rohkeampana, "elkää luulko minun
+leikkiä tekeväni. Minä puhun täyttä totta, sitä, mitä ajattelenkin."
+
+"Ohoh! Kyllä tästä hyvää tulee," nauroi isäntä. "Otetaampa ryypyt
+kaupantekiäisiä," jatkoi hän, täyttäen viinalla pikarit, jotka pian
+tyhjennettiin. "Huomenna saadaan enemmän puhua asiasta. Menepäs nyt,
+tyttöseni, laittamaan meille illallista!" jatkoi hän, taputtaen
+punaposkista tytärtään, joka pian oli käskyn täyttänytkin.
+
+Kun väki saapui kotia, kuultiin kuiskuttavan: "Meillä kuuluu olevan
+sulhaspoikia, mutta kuinkas nyt käy vanhalle vävylle?" Mutta Hannes ei
+hiiskunut mitään, oli vaan miettiväisen näköisenä. Lyylin puheille ei
+hän tahtonut mennä, ett'ei laittaisi hänelle enempää kärsimisiä
+isältään.
+
+Illallisen syötyä ja askareiden tehtyä meni Lyyli kammariinsa. Hetken
+perästä ilmestyi sinne isäntäkin.
+
+"Kuules tyttäreni!" lausui hän te'eskenteleväisellä äänellä. "Miksi
+sinä olet niin surullinen? Miksi näytät niin vastahakoiselta meidän
+tuumiimme? Vartootko parempaa sulhasta, kuin Matti on, vai tahdotko
+vaan osottaa vastahakoisuuttasi?" jatkoi hän, ottaen taas entisen
+tuiman muotonsa ja äänensä.
+
+Lyyli säpsähti huomattuaan isänsä. Hänen puheestansa tunsi hän myös
+surukseen asian olevan täyttä totta eikä mitään leikkiä.
+
+"En, isäni!" vastasi hän matalalla äänellä. "Minä en tahtoisi olla
+vastahakoinen, mutta minä en voi suostua teidän kauppaanne, ottaakseni
+Matin joksi häntä nimititte, miehekseni. Minä rukoilen teitä," jatkoi
+hän kyyneleet silmissä, "elkää pakottako minua tekemään vasten
+luontooni ja uhraamaan elämääni onnettomuudelle. Isäni, rakas isäni!
+Täyttäkää minun toivoni ja antakaa hänen mennä matkaansa!"
+
+"No, mitä inhoot sinä Matissa?" lausui isä hellemmällä äänellä. "Mitä
+oikeastaan tarkotat; ottaisitko jonkun toisen? Sano!"
+
+"Oi! jos uskaltaisin sanoa, mitä ajattelen!" huokasi Lyyli puolittain
+ääneensä.
+
+-- "Sano, sano! Johan minä äsken sinulle luvan annoin."
+
+"Minä -- -- rakast -- -- minä rakastan -- -- -- --" kuiskasi Lyyli.
+
+"Ketä, ketä?" kysyi isä pikaisesti.
+
+"Lupaatteko olla minulle lempeä isä jos sen sanon?" kysyi Lyyli, luoden
+silmänsä rukoilevaisesti isäänsä ja pyyhkien kyyneleet poskiltaan.
+
+"Lupaan, jos se vaan on sallittavaa laatua," vakuutti isä.
+
+-- "Minä rakastan Hannesta -- ja hän rakastaa minua."
+
+"Hannesta!" ärjäsi isäntä inhoten. "Vai Hannesta! Mitä olet ajatellut
+sitä tehdessäsi?" pauhasi hän vihassaan. "Mikä on Hannes? Köyhä renki,
+köyhä, kuin rotta, ja sinä -- sinä olet rikkaan rusthollarin ainoa
+tytär! Oletko ollut hullu, vai viisas sellaisia ajatellessasi? Sano!"
+
+"Isäni, isäni!" lausui Lyyli itkien. "Lupasittehan olla minulle lempeä
+isä, kun --"
+
+"Vaiti, vaiti!" keskeytti isä. "Enkö luvannut sillä ehdolla, jos asia
+on sallittavaa laatua. Mutta nyt, nyt -- Kuinka olet uskaltanut tehdä
+sellaista?" jatkoi hän ärjyen kiukkuisena.
+
+"Minä," lausui Lyyli, "olen luottanut siihen, että te tarkotatte minun
+hyvääni ja sen tähden ette estäisi aikomustamme."
+
+"Ole vaiti! Se on parempi, kuin turhia puhua," tiuskasi isäntä. "Voi
+sinä kurja, kun et ymmärrä hävetä ihmisiä, antaessasi rakkautesi
+tuollaiselle köyhälle lurjukselle; voi minua onnetonta, kun en ole
+uskonut ihmisten puheita, vaan olen itse kasvattanut sen haukan, joka
+on hionut kynsiänsä, viedäksensä kanani!"
+
+-- "Elkää toki, isä kulta, sanoko häntä haukaksi; hän on siivo
+ja -- --"
+
+-- "Köyhä! sano niin. Mutta pitkittä puheitta sanon miettiäksesi: jos
+et pian heitä hullutuksiasi, niin käytän isällistä valtaani. Tuon poika
+tuhmeliinin ajan pois koko maakunnasta ja sinä saat kärsiä töittesi
+hedelmiä. Sillä, niin totta kun olen Paavolan rusthollin omistaja, en
+sellaisesta tyhjäkukkarosta vävykseni huoli! Kuuletko sen! Katajan
+Matin olen määrännyt mieheksesi; kaupat olemme tehneet ja siinä ei
+sinun vastuksesi pitkällekään auta. Parasta olisi pitkittä mutkitta
+suostua tahtooni."
+
+"Ei, isäni! Minä en mene Matille, siihen ette voi minua pakottaa,"
+lausui Lyyli rohkeana, nähden nöyristelemisen ja rukouksen
+voimattomaksi.
+
+"Jassoo, vai niin nyt on asiat," ivasi isäntä ja ilkeästi nauraen jätti
+hän kammarin.
+
+"Voi, voi!" huokasi Lyyli itkien, "mitä hän aikonee tehdä. Minä näin
+hänen kasvoillaan ja tunsin äänessään jotakin ilkeätä ja kavalaa. Voi!
+Hän ei ole enää minulle isä, hän on vierasta hirmuisempi. Se on viinan
+ansio!" Hän jäi kammariinsa yöksi, joka hänestä tuntui i'ankaikkisuuden
+mittaiselta.
+
+Isäntä meni vieraansa luokse nauraen.
+
+"No, miten ovat asiat?" kysyi Matti.
+
+"Eipä juuri hullummin," vakuutti isäntä. "Tyttö on vaan vähän suostunut
+kasvinkumppaniinsa Hannekseen, joka on meillä ottopoikana."
+
+-- "Olen siis saanut kilpakosian. Onko tuo vaarallinen?"
+
+-- "Mitä nuorten vehkeistä! Minähän olisin aika töyhäpää antaissani
+senlaisen köyhän poikaluntin kanssasi kilvotella. Minähän tässä isäntä
+olen."
+
+-- "No niin! Oikein puhuttu. Raha se on, joka asiat ohjaa. Te käännätte
+asian minun edukseni?"
+
+-- "Vielä tuota kysyt. 'Köyhät, laiskat ja varkaat ovat kaikki samaa
+sukua ja luonnetta,' sanoi Turun kauppias ja minä lisään vielä siihen:
+Jumala varjelkoon heidän kanssaan tekemisiin joutumasta. Mutta asiaan
+taas. Tällä kerralla ei taida tämän parempaa tulla. Sinun on nyt
+meneminen tyhjänä kotiasi. Ensiksi on tuo poika nahjus saatava tieltä
+pois. Mutta en tahtoisi häväistä hyvää nimeäni tekemällä hänelle
+vääryyttä. Varrotaan vähä aikaa, ehkä aukenee jokin kuoppa, johon saan
+hänen oikeudella sysätä. Sen vaan vannon ett'ei hän ikinä Paavolassa
+isäntänä ole eikä myös tytärtäni saa. Sinun on taloni, tavarani ja
+tyttäreni niin, kuin kauppamme on ollut, ole varma siitä. Ole vaan niin
+hyvä, että vartoot niin kauvan, kun olen ennättänyt purkaa tuon
+naurettavan kaupan, nuorten välillä. Sen teen pian ja perustuksia
+myöten."
+
+-- "Vartoonhan aivan kernaasti. Varrotaan vähempiäki lahjoja." Lasit
+tyhjennettiin ja kädet lyötiin kaupan vahvistukseksi. Yö kului juodessa
+ja reuhkatessa.
+
+Aamulla lähti Matti matkaansa, toivotettuaan isännälle hyvää onnea
+asioita toimittaissaan. Lyyliä ei hän nähnyt, hän näki vaan komean
+talon ja paljon muuta rikkautta. Se häntä parhaiten huvittikin. Lyylin
+oli hän vaan niiden muassa saava.
+
+
+
+
+VII.
+
+Kavaluus.
+
+
+Talven tultua alkoi Suomessa levitä paha uutinen. Venäläiset, niin
+kerrottiin, olivat taas tulossa Suomeen. He olivat jo ko'onnet
+joukkojansa rajalle. Siitä ei sentään pahemmin säikähdytty, eihän siitä
+ollut vielä pitkä aika kulunut, kun he täällä olivat olleet. Siihen oli
+jo totuttu.
+
+Kaikeksi onnettomuudeksi toteutui tuo uutinen jo Helmikuussa. Silloin
+kutsuttiin sotaan kaikki sotilaat. Paavola oli rustholli. Sieltäkin
+lähti ratsumies isänmaata varjelemaan. Mutta sodan aikana ei
+piisannutkaan yksi mies sotatoimiin. Olihan hän aina kuoleman vaarassa
+ja hänen kaaduttuaan täytyi olla heti toinen sijassaan. Täytyi olla
+varamies tiedossa.
+
+Siinä näki Paavolan isäntä hyvän tilaisuuden saadaksensa Hanneksen
+tieltään pois, kentiesi iäti päiväksi. "Sillä," niin kun isäntä sanoi,
+"eipä taitaisi tyttöä miehelle menemään saada niin kau'an, kun Hannes
+olisi saapuvilla eikä ilkeä omalle lapselleen ruveta julkista
+väkivaltaa tekemään." Tuon tuumansa piti hän kuitenkin salassa.
+
+Eräänä Helmikuun iltana sai Hannes kutsun isännän kammariin. Hän meni
+arvellen tulevan puheen tuosta rakkausasiasta, jonka Lyyli oli sanonut
+isälleen ilmottaneensa.
+
+"Nyt on taas sota maassamme," lausui isäntä niin vakavana, kuin voi.
+
+"Niin kuuluu," vastasi Hannes ihmetellen, miksi isäntä hänelle
+sellaisia asioita puhui.
+
+-- "Sinne nyt rientää Suomen nuorukaisia kilvassa." Hannes ei
+vastannut.
+
+-- "Etkö haluaisi sinäkin mennä kurittamaan tuota ilkeätä Ryssää?"
+
+Ei vastausta.
+
+-- "Minä tarkotan, etkö rupeisi meidän sotamieheksi, jos nykyinen
+sattuisi kaatumaan?"
+
+Hannes oli miettivän näköinen. Viimein hän vastasi: "minähän olen vielä
+liian nuori, en taitaisi kelvatakaan."
+
+"Ei se haita mitään; kyllä sinä kelpaat," vakuutti isäntä.
+
+"Pelkään, ett'eivät vanhempani laske minua," jatkoi Hannes.
+
+"Kyllä siihen neuvo tiedetään," selitti isäntä, pudistaen päätänsä,
+huomattuansa väärällä puolen alkaneensa ja kokien miettiä ja sovitella
+sanojaan paremmin.
+
+Hetkisen äänettömyyden perästä alkoi hän taas puhua. "Minä," hän sanoi,
+"olen kuullut puhuttavan, että ai'ot vävykseni. Onko siinä perää?" --
+Se oli ensi kerta kun hän mainitsi siitä hänelle. --
+
+Hannes mietti hiukan. "Minä," hän lausui tyynenä, "olen rakastanut ja
+rakastan vieläkin tytärtänne ja hän, -- hän on vastannut."
+
+-- "Teillä ovat kaupat?" Hannes ei kieltänyt.
+
+"Mutta," lausui isäntä vihaansa hilliten, niin vakavana, kuin suinkin
+saatti, "on vähän vaikeata antaa sinulle häntä vaimoksesi; olethan
+aivan köyhä."
+
+Hannes oli ääneti.
+
+"Mutta," isäntä jatkoi, "nyt saat tilaisuuden ansaita hänen jos rupeat
+sotamieheksi ja jos Herra kenties säästää, niin lupaan hänen sinulle."
+Sitä lausuessaan katsoi hän epäillen ympärilleen ja hiljensi
+äänensä. Mutta Hannes ei sitä huomannut. Hänen rakkauden jalostama,
+yksinkertainen sydämensä ei voinut käsittää maailman kavaluutta. Hän
+pyysi vaan mietintö aikaa huomiseksi, johon isäntä suostui ja iloitsi
+onnistumisestansa.
+
+Heti isännästä päästyään, pistäytyi hän Lyylin luokse. "Isäsi," hän
+kuiskasi, "on luvannut sinun minulle."
+
+"Mitä sanoit? Puhuitko totta, vai valhetta?" kysyi Lyyli maltittomana.
+
+"Totta puhuin," vakuutti Hannes; ja hän kertoi koko asian Lyylille,
+joka sen kuultuaan vaaleni.
+
+"Se on liian kova ehto minun tähteni," lausui hän surullisesti
+silmäillen Hannesta.
+
+
+"Sinun tähtesi, armaani, olen valmis tekemään mitä tahansa, kun se vaan
+on suinkin mahdollista," vastasi Hannes. "Minä lähden sotaan, jos
+nykyinen meidän sotamies kuolee ja jos sinä sen myönnät. Jos siellä
+menettäisin henkeni, tiedän sen uhranneeni isänmaalleni sinun tähtesi.
+Moni on menettänyt elämänsä huonompainkin asiain ja palkintoin tähden.
+Ja jos taas terveenä palaan, olemme onnellisimmat maailmassa. Etkö,
+rakkaani, suostu aikomukseeni?"
+
+Lyyli huokasi. Hän näytti levottomalta kuullessaan Hanneksen puheita.
+"Minä," lausui hän hetken kuluttua, "pelkään, että, jos sotaan menet,
+et sieltä ikinä enää palaa; olen kuullut isäni usein puhuvan meiltä
+joka sodassa kaatuneen miehen, jopa useimmankin ja se varmaan on myös
+sinun osaksesi tuleva. Mutta en kuitenkaan tahdo estää sinua; sitä vaan
+pyydän, elä mene minun tähteni, vaan velvollisuuden tunnon tähden
+isänmaatasi kohtaan."
+
+Hannes katsoi Lyyliin ilosta kiiltävin silmin. "Ajatukseni olen jo
+lausunut," hän sanoi. "Se on siis päätetty. Minä annan isännälle
+lupaukseni."
+
+Lyyli nyykäytti päätään tyytyväisyytensä osotteeksi. Hannes lähti
+vanhempainsa luokse kuullaksensa heidän mieltänsä. Äiti oli vastaan
+koko tuumaa, mutta isä lausui: "Ei sota sorra eikä kuollo kaada, jos ei
+salli suuri Luoja." Viimein myöntyi äitikin. Asiain oikean laidan he
+arvasivat, vaikk'ei Hannes siitä mitään puhunut. He arvelivat sitte
+kuitenkin tuon rakkaus-seikan, josta olivat kuulleet puhuttavan ja
+jonka ennustivat onnettomuutta tuottavan, tyhjään raukeevan, kun nuoret
+tulisivat erilleen, jos Hanneksen olisi sotaan lähteminen.
+
+Lyyli sillä aikaa yksin ollessaan ei voinut estää epäileviä ajatuksia
+päähänsä tunkeumasta. Hän ei voinut enää uskoa isänsä lupauksia; hän
+pelkäsi kavaluutta; hän muisti isänsä ilkeän hymyn ja uhkaukset sillä
+ai'alla, kun häntä tahdottiin Katajan Matin vaimoksi. Hän ihmetteli,
+miksi hän oli saanut olla siitä saakka omilla oloillaan eikä oltu
+Hanneksellekaan mitään virkattu, mutta sitä selvemmin luuli hän
+käsittävänsä, miksi Hannesta vaadittiin sotamieheksi. Siitä päätti hän
+kuitenkin olla puhumatta hänelle, koska asia ei siitä paranisi. Hän
+kärsi yksin epäilyksensä raskauttamatta sillä armaansa sydäntä, joka
+muutenkin oli hänen tähtensä saanut paljon kärsiä.
+
+Seuraavana aamuna ilmotti Hannes isännälle, tahtovansa ottaa vastaan
+tarjotun viran. Isäntä oli iloinen nähdessään aikomuksensa niin hyvin
+menestyneen.
+
+"Varusta siis itsesi valmiiksi," lausui hän, "kolmen päivän perästä
+saat lähteä matkaan."
+
+"Kolmen päivän perästä," kertoi Hannes hämillään, sillä hän toivoi
+pidempää harjotus aikaa.
+
+"Niin, kun sanoin," vakuutti isäntä. "Meiltä sodassa oleva mies makaa
+sairaana ja sinä saat astua hänen siaansa." Tuon pikaisen lähdön oli
+isäntä kyllä jo tiennyt Hannesta viekotellessaankin, mutta hän tahtoi
+sen pitää salassa, saadakseen hänen paremmin suostumaan. Nyt oli jo
+asia varma, koska hän oli jo lupauksensa lausunut, eikä muuta enää
+tarvinnut, kuin saada hän vaan lähtemään -- sitä parempi, jos ijäksi
+päiväksi, ja sitä juuri isäntä hartaimmin toivoikin. Hanneksella ei
+ollut muuta neuvoa, kun tyytyä käskyyn ja valmistaa itsensä matkaan ja
+tarkemmin mietittyään olisi hän tahtonut jo seuraavana päivänä lähteä
+taistelemaan maansa edestä ja ansaitsemaan ihanaa palkintoansa, jonka
+varmaan uskoi saavansa takaisin tultuansa, jos sitä ennen ei olisi
+päässyt vartoomaan häntä toiseen maailmaan, vuodattaneena sydänverensä
+viimeisellä tappelutantereella kalliimpainsa tähden. Lyyli sitä vastaan
+hämmästyi paremmin, sillä hänen hempeä naisen sydämensä kauhistui sodan
+veren vuodatuksia ja maailman murhan intoa ja vihaa. Hän oli vieras
+tämän maailman melskeille, mutta hänen kuitenkin täytyi antaa
+parhaimman aarteensa turman suuhun. Sitä ennen toivoi hän sulhonsa
+pääsevän vaan kotona sotamiehenä olemalla, tarvitsematta tappeluin
+melskeisin käydä. Mutta hän ei sittekään sanallakaan estänyt Hannesta,
+vaan kehoitti häntä uljaalla mielellä täyttämään mitä tarvis vaati ja
+mitä osaksi oli langennut.
+
+Vielä kerran saivat rakastajat tilaisuuden tyhjentää toisellensa
+sydämensä tunteet.
+
+"Mutta," lausui Lyyli lopuksi, "minä pelkään ja aavistan, että meitä
+petetään. Syntiä on puhua ja ajatellakin sellaista isästänsä, mutta
+minä en voi tukahuttaa aavistustani, joka sanoo, että hän lähettää sinun
+sotaan päästäksensä sinusta ja sitte -- sitte --" kyyneleet virtasivat
+hänen silmistään ja puheensa loppui.
+
+"Elä pelkää," lohdutti Hannes, joka ymmärsi, mitä Lyyli tarkotti,
+"onhan hän kuitenkin isäsi."
+
+-- "On kyllä, mutta viina villitsee viisasten mielet ja tekee isänkin
+sydämen kivikovaksi."
+
+"Ole kuitenkin rauhassa!" lausui Hannes, sillä hänen olivat samat
+tunteet vallottaneet, jonka tähden ei hänkään voinut parempaa
+lohdutusta antaa armaalleen. "Minä pyydän vieläkin," jatkoi hän, "jos
+voit minun unhottaa, niin tee se. Minä rakastan sinua niin paljon,
+etten sallisi minun tähteni joutuvan onnettomuuteen; en tiedä jos enää
+koskaan palaan. Jos luulet onnesi saavuttavasi, niin elä hylkää sen
+tilaisuuksia minun tähteni."
+
+-- "Ei, ei, minä en unhota sinua milloinkaan. Minä vannon, että, jos en
+sinun omaksesi pääse täällä maailmassa, olen mullan morsian. Tuolla
+synkän haudan toisella puolella ei sitä enää kukaan estä, pysykäämme
+puhtaina, niin saamme siellä toisemme tavata;" ja suutelolla
+vahvistivat rakastajat lupauksensa.
+
+Määrätty päivä joutui ja Hanneksen täytyi lähteä. Isännän läsnä ollessa
+ei hän uskaltanut mitään puhua armaalleen. Mutta rakastavaisten silmät
+puhuivat paljoa enemmän, kuin parhain puheniekka sillä ajalla
+ennättäisi sanoiksi ladella. Jäähyväiset olivat pian sanotut. Isäntä
+kätteli kylmäkiskoisesti ja toivotti hänelle onnea suullaan, mutta
+sydämellään onnettomuutta. Väki ivaili Paavolan nuoresta isännästä
+tehtävän sotaherran ennen, kun hänelle tytär ja talo annetaan. Lyyli ei
+puhunut mitään; hän ei itkenyt, hän ei valittanut, hän kärsi kaikki
+salaisesti sydämessään, seuraten silmillään sulhoaan, joka uljaasti,
+vaikka raskautetuin sydämin, ratsasti pois. Hänen sydämensä oli
+lii'aksi täynnä voidakseen sitä kyyneleittä tyhjentää. Vasta sitte, kun
+hän, joka oli hänen ainoa ystävänsä ja turvansa ollut, oli kadonnut
+silmäinsä edestä, vetäytyi hän kammariinsa, jossa antoi vapaan vallan
+tunteilleen. "Nyt," hän lausui, "ei ole enää mitään ystävää, ei mitään
+turvaa, ei mitään lohdutusta; ei yhtään ystävällistä sanaa eikä
+lempeätä silmäystä; nyt olen yksin maailmassa. Synti ja pahuus siellä
+ja täällä törkeimmässä muodossaan ympäröivät minua; viinan tulvan
+laineiden kuohu ja tyrsky murtaa ympäriinsä maahan kaikki ihmisyyden,
+jonka raunioiden alle se on murtava minunkin, ja miks'eikös se sitä
+tekisi; voi, jos se sen jo pian tekisi ja päästäisi minun kurjan
+kärsimyksistäni! -- Hyvästi armaani, hyvästi sydämeni valittu! Sinua en
+enää näe, etkä sinä näe minua täällä maailmassa; minä tunnen maailman
+synkistyttävän eloni, pian se on sen katkaisevakin. Elämäni on synkkä,
+kuin hauta, mutta pian on se kirkastuva entistä valoisammaksi."
+
+
+
+
+VIII.
+
+Vielä kavaluutta.
+
+
+Hanneksen lähdön jälkeen oli Lyyli, kuin kukkanen sateettomalla
+kesällä; hän lakastui ja riutui vähitellen. Hänen isänsä ei sitä
+kuitenkaan huomannut ja, jos huomasikin ei pitänyt väliä. Hän jatkoi
+entistä elämäänsä, jossa yhä edistyi, mutta onnettomuudekseen aina
+pahaan päin. Nyt oli hän erittäin hyvillään, saatuaan Hanneksen pois
+tieltään; olihan nyt toivoa saada Lyyli suostumaan naimiskauppaan
+Katajan rusthollarin kanssa; voihan tuon poika nahjuksen palaamisen
+tehdä Lyylille hyvin epäiltäväksi. Hänen turmeltunut sydämensä ei
+voinut käsittää unhottumatonta liittoa kahden puhtaasti rakastavan
+sydämen välillä; hän luuli sen olevan yhtä pian rikotun, kuin hänen
+viinapäissään annetut lupauksensa. Epäilytti ja kammotti häntä
+kuitenkin vähän Hannekselle antamansa lupauksen rikkominen, sillä joku
+salainen ääni kuiskasi hänen muuten jo kivikovaksi paatuneesen
+sydämeensä, että tuollainen julma rikos kuitenkin kerran tulee
+kostetuksi. Mutta itseksensä kuitenkin hän salaisella, pirullisella
+voittoriemulla kerskaili ettei ollut kukaan, paitsi Hannes sitä
+kuullut, unhottaen, että kolmaskin, nimittäin Jumala, siinä saapuvilla
+oli ollut. Oli miten olkoon, mutta hän päätti ryhtyä taas toimeen. Se
+kuitenkin jäi jäämistään aina kesään asti.
+
+Eräänä Heinäkuun iltana tapaamme isännän taas tyttärensä kammarissa.
+
+"No," lausui hän tavallista lempeämmällä äänellä. "No, joko nyt olet
+huomannut hourupäisyytesi ja unhottanut Hanneksen?"
+
+"Mitä? Minäkö unhottaisin hänen," vastasi Lyyli pikaisesti. "En koskaan
+tee sitä; miksi sitä kysyttekään? Olettehan luvannut antaa minun
+hänelle vaimoksi."
+
+Isäntä pudisti päätänsä ja kirosi itsekseen. "Minäkö luvannut sinun
+hänelle?" ärjäsi hän vihassaan. "Kuka tuonlaisia juoruja on levittänyt?
+Vai minä olisin tuonlaisia naurettavia tehnyt!"
+
+Lyyli säikähti. "Nyt tiedän," lausui hän itselleen, "mitä on edessäni.
+Niin kävi, kuin aavistinkin."
+
+Isäntä jatkoi: "nyt siis on aika mennäksesi miehelle, vapauttaaksesi
+vanhaa isääsi talon toimista."
+
+"Ei, isä kultani," lausui Lyyli rukoilevalla äänellä, laskien
+polvilleen isänsä eteen. "Elkää pakottako minua siihen; minä en ole
+tottelematon, käskekää mihin muuhun hyvänsä, niin täytän tahtonne,
+mutta tässä en sitä voi. Armahtakaa minua ja sallikaa minun olla yksin.
+Ettehän muutenkaan minulle, omalle lapsellenne, pahaa toivo ettekä
+toimita, miksikä siis tässä sitä tekisitte. Minä rukoilen ja
+pyydän -- -- -- --"
+
+"Vaiti!" tiuskasi isänsä. "Lopeta! jo olen kyllin kuullut. Sinä saatat
+vihani kuohumaan. Tuo poika, jota sanot rakastavasi, on mennyt sotaan,
+josta hän ei ikinä enää palaa. Tästä vastaan hangottelemisestasi on
+loppu tehtävä; minä en voi sitä enempää kärsiä. Tiedäthän, että olen
+isäsi ja että minulla on valta naittaa sinun kenelle tahdon, siinä ei
+tule sinun juonesi kysymykseen. Nyt on tahtoni, että Katajan Matti nai
+sinun ja tulee meille isännäksi. Ensi Lauvantaina tulee hän meille ja
+Sunnuntaina vietetään kihlajaiset. Ja sen sanon, että jos pienenkin
+vastahakoisuuden sinussa huomaan, niin varo, varo, en tiedä sitte enää
+mitä teen."
+
+"Voi isäni!" rukoili Lyyli. "Minä en voi rakastaa Mattia enkä -- --"
+
+"Vaiti!" ärjäsi isäntä. "Tässä ei ole kysymystä sinun rakkaudestasi.
+Asia on jo päätetty; ei mitään puolustuksia enää." Viimiset sanansa
+lausui hän ulos astuessaan. Lyyli jäi yksin kammariinsa. Hän ei tiennyt
+mitä olisi ajatellut. Hän tiesi, ettei isänsä puhunut turhia, sen hän
+oli usein tullut näkemään. Hän ei voinut mitenkään suostua isänsä
+tahtoon; hän oli antanut Hannekselle lupauksensa, jota hän ei voinut
+eikä tahtonut rikkoa, siihen, niin päätti hän, ei voisi häntä koko
+maailmakaan pakottaa. Mutta hän oli vaan heikko turvaton nainen; mitä
+oli siis hänen tekeminen? Niitä ajatellessaan joutui hän kokonaan
+häiriöön. Hän rakasti Hannesta, hän kammosi ja inhosi Mattia. Sen hän
+tiesi, muu kaikki oli synkkää ja pimeää. Ainoa päätöksensä oli pitää
+pyhänä Hannekselle antama lupauksensa ja seurata sydämensä hartainta
+halua, muun kaiken jätti hän sattumuksen ohjattavaksi.
+
+Koko viikon oli hän kuin sairas. Hän ei puhunut kenellekään mitään;
+kukaan ei puhunut hänelle mitään. Yksinään käveli hän usein Leppäniemen
+kalliolle, joka oli hänelle rakas paikka. Siellä oli hän kerran
+vannonut rakastavansa Hannesta, siellä olivat he vannoneet
+uskollisuutta toiselleen. Siellä hän hetkeksi unhotti tuskansa,
+muistellessaan armastansa. Isäänsä hän ei usein nähnyt eikä hänelle
+mitään puhunut, sillä hän tiesi kaiken avun toivon olevan turhan
+mieheltä, jolta viina oli sydämen jäädyttänyt. Hän vartosi vaan
+Sunnuntaita tietämättä, miten asia oli päättyvä.
+
+
+
+
+IX.
+
+Seikat selviävät.
+
+
+Lauvantai-ilta joutui. Lepopäivän rauha näytti laskeuvan yli koko
+luonnon. Kirkon kelloin ääni kaikui juhlallisesti raittiissa
+kesä-ilmassa, julistaen rauhaa ja sovintoa sitä kaipaaville, kuormia
+kantaville ihmis-sydämille. Viikon töistä väsyneinä kulkivat ihmiset
+kotiinsa, laskivat työaseensa nauloille ja vartoivat hiljaisina
+illallistansa.
+
+Paavolassa löytyi kuitenkin yksi sydän joka ei saanut rauhaa eikä lepoa
+maailmassa, sydän jolle maailma tuntui synkältä korvelta, jossa
+raatelevaiset pedot kiljuen ja murhaa himoten, kavalasti kierrellen
+etsivät saalistansa. Oli nuori naisen sydän, täynnä rakkautta ja
+viattomuutta, joka huokaili sortumaisillaan maahan murtavan taakan
+alla, jota ei voinut lievittää lepopäivän rauha eikä kelloin sovintoa
+julistaen kaikuva ääni, joka kuului lahden ylitse; oli neito, jonka
+koko maailma oli hylännyt -- ei hylännyt, vaan tahtoi käyttää omana
+välikappaleenansa, tahtoi upottaa hänen syvyyteen, ikuiseen
+onnettomuuteen ja kiusaukseen; oli neito, jonka tunteita maailma ei
+tuntenut -- ei, tunsi kyllä, mutta tahtoi niitä sortaa ja tukahduttaa;
+oli neito, jonka onnen tuo monen mielestä ihmisen onnea taivaaseen asti
+korottava rikkaus oli muuttanut suurimmaksi onnettomuudeksi; oli heikko
+nainen, jolla ei ollut yhtään turvaa eikä puolustajaa väkivaltaa
+vastaan. Hän oli Lyyli, rikkaan Paavolan rusthollarin ainoa tytär. Hän
+oli tavallisuuden mukaan toimittanut askareensa, mutta oli ollut hyvin
+kummallisen luontoinen. Hän ei puhunut, hän ei nauranut eikä
+itkenytkään, näkyi vaan paljon kärsivän sisällistä tuskaa.
+
+Väki puhui: "Huomenna, kuulemma, on meillä kihlajaiset; mutta tuo
+sotilas-poika, mihinkäs hän jää, koska meidän tyttären saakin Katajan
+Matti. Kuuluuhan isäntä luvanneen ottaa Hanneksen vävykseen, jos hän
+sodasta palaisi, mutta se lieneekin sitte paljasta akkain juorua. Mutta
+miksikäs Lyyli on niin surullinen. Pakottaneeko isäntä häntä väkisin
+Matille menemään."
+
+Senlaisia puheita oli Lyylikin kuullut sivultapäin, mutta hän ei
+vastannut mitään eikä kukaan häneltä kysynytkään. Väen illallisella
+ollessa katosi hän. Hän ei ollut kammarissaan, ei isänsä luona; piiat
+eivät häntä mistään löyneet. Siitä ei kuitenkaan enempää puhuttu eikä
+sitä ihmetelty; olihan hän usein sillä tavalla kadonnut ja aina
+takaisin tullut; olihan hänellä tapana usein kävellä vainioilla
+kesä-iltoina. Siellä arveltiin hänen nytkin olevan. Oli se kuitenki
+vähän kummallista, kun häntä ei ruvennut kuulumaan eikä näkymään.
+Pitihän tulla sulhasmiehiä sinä iltana. Lyyli oli kun olikin
+kadoksissa.
+
+Me tapaamme hänen vanhassa rakkaassa paikassaan, Leppäniemen kalliolla,
+istumassa. Hän oli aivan ääneti. Hänen sydämensä oli liiaksi täynnä
+purkaakseen sitä sanoilla eli kyynelillä, ajatuksetkaan eivät tahtoneet
+oikein sujua. Ympärillään humisi vieno tuulen henki viljakkaissa
+lehtipuissa, ikäänkuin kehtolaulua soittain. Pienet lintuset
+livertelivät kiitosta luojalleen ja hyppivät oksalta oksalle. Ne
+katselivat surullisesti puun juurella kyyneleitä vuodattavaa ihanaa
+neitoa; ne aikoivat lauluillaan lievittää surevan ihmislapsen surua ja
+kaihoa. Hänen jalkainsa juuressa hymyilivät kukat tuoksuen ja seisoivat
+totisina ikäänkuin yön virvottavaa kastetta varroten ja kesän pian
+katoovaa ihanuutta nauttien. Vieressään, vaikka paljoa alempana,
+loiskuivat kirkkaan R--veden aallot kallioista rantaa vastaan ja
+palasivat siitä takaisin, ikäänkuin leikitellen suudellen sen jyrkkää,
+viheriäitä vesoja ja sammalia kasvavaa nurmea. Luonnon ihanuus vaikutti
+kuitenkin häneen niin paljon, että hän hetken perästä voi tunteitansa
+pukea huokauksiin.
+
+"Voi!" huokasi hän, "ei ole siitä vielä pitkä aika kulunut, kun
+tässä vannoin rakkauteni hänelle, joka nyt on kaukana sodan
+melskeessä, kukaties siellä jo sortunutkin. Silloin olimme onnellisia
+likistäissämme toistamme rintaamme vasten, vaikka jo hyvin tiesimme,
+miten meidän oli käyvä; silloin olin onnellisin neito maailmassa, sillä
+nojasinhan rintaan, jossa olin löytänyt vastineen omalle sydämelleni,
+rintaan, jossa olin löytänyt kaikki, mitä vaan hyvää maailmassa
+toivoin. Mutta voi! Onnellisuus ei kestänyt kauvan. Hän on nyt poissa.
+Oi, jospa hän vaan täällä olisi, niin varmaankaan eivät asiat olisi
+näin!" ja hän antoi vallan kyynelilleen, jotka virtana valuivat hänen
+surun kalventamille poskilleen.
+
+"Minä olin," jatkoi hän itsekseen, "onnellinen lapsi, minulla olivat
+onnelliset vanhemmat. Mutta oi, kuolema oli armoton, se vei minulta
+äidin; oi! miks'ei se vienyt minuakin äitini seurassa kärsimästä
+maailman surkeutta, miksi minun piti tänne jäädä? -- Minulle jäi
+kuitenkin isä, mutta hänen on vielä julmempi ja paljoa kavalampi
+vihollinen, kuin kuolema, nimittäin tuo kirottu viina minulta ryöstänyt
+ja upottanut myrkkyaaltohinsa. Se on vielä hirveämpää; äitini tiedän
+tapaavani haudan tuolla puolella kirkkaana ja onnellisena, mutta --
+mihin on isäni joutuva? Voi sinä kirottu viina! Kuinka monen ihmisen
+maallisen onnen olet turmellut, kuinka monta ihmistä kadotuksen
+syvyyteen upottanut ja vielä upottava olet; kuinka monen turvattoman
+naisen ja viattoman lapsen vuodatettuihin kyyneleihin olet alkusyynä
+ollut!
+
+"Minä olen rikkaan isän lapsi; moni köyhä kadehtii minua sen tähden ja
+ihailee onneani, tietämättä, että monta kertaa olen huo'annut ja nytkin
+verikyyneleisin sydämin huokaan: voi! miksi olen rikas? miks'en ole
+köyhä? Rikkaus on sortanut minun onneni; sen se on tehnyt monelle
+muulle ja tekee vieläkin. Voi sinä maailman tavara, voi maailman
+kunnia! Minä hylkäisin mielelläni teidät molemmat, jos voisin saada
+takaisin armaani ja elämäni onnen, tahi edes toivon, saadakseni hänen
+eli, jos hän surmansa sodassa saa, rauhan varrota siksi, kun pääsen
+haudan toiselle puolelle, jossa ei enää kukaan häntä minulta pyydä
+ryöstää. Oi! Minä olen onnettomin nainen maan päällä. Minulla ei ole
+äitiä; isä minulla on, mutta hänen sydämensä on viina karaissut
+kivikovaksi. Hän pitää minua kauppatavaranaan, voittaakseen rikkautta,
+jota hänellä jo kyllin on; hän ei tahdo tuntea sydämeni tunteita, vaan
+polkee niitä jalkainsa alle; hän ei tunnusta minulle ihmisarvoa.
+Minulla ei ole enää turvaa eikä puolustajaa täällä; ainoa, joka minulla
+oli, on kavaluudella ja petoksella minulta viekoteltu. Voi minua
+onnetonta tyttöä. Kotona minua jo varmaanki vartoo mies, jonka kasvoja
+en koskaan soisi näkeväni; ennen soisin itseni tuhat kertaa maan alle,
+ennen kun menisin hänelle, rikkoon lupaukseni, jonka Hannekselle
+vannoin. Miten tämä on päättyvä? Voi, äitini; jos tietäisit Lyylisi
+tuskan ja ahdistuksen, niin varmaan tulisit sitä lievittämään. Mutta se
+on turhaa! Hän on poissa. -- Voi tunnoton isä! Miksi et pelasta
+tytärtäsi?" Ja taas saivat kyyneleet vallan. -- Ja puut humisivat niin
+surullisen vienosti, lintuin laulukin oli jo vai'ennut. Kukat
+notkistivat surullisesti päitänsä kosteaan maahan ja laineiden loiske
+oli tau'onnut. Ilta oli muuttunut kesäisen yön tummaksi hämäräksi; yhä
+istui neito puun juurella itkien. Hetken perästä hän nousi
+seisaallensa. Hän katseli veden kirkkaalle pinnalle. Siellä näkyi
+ikäänkuin veden neitoja onnellisina, hymyilevinä, soitellen
+uiskentelemassa. Hän katseli tarkemmin: yhä selvemmin näkyivät
+neitoset, yhä suloisemmalta tuntui heidän soittonsa; yhä himmeämmäksi
+muuttui maa ja taivas, yhä heikommiksi tulivat voimansa. Hän yhä vaan
+katseli. Veden neidot olivat niin ystävällisen näköisiä, ne
+viittailivat hänelle ikäänkun olisivat tahtoneet lausua: "tule meidän
+seuraamme itkevä impi; täällä ei ole huolta eikä surua." Hän vaan
+seisoi ja katseli, huomaamatta, että murhe oli vaivuttanut hänen
+voimansa. Tietämättänsä, tuntemattansa vaipui hän polvilleen ja putosi
+jyrkältä kalliolta -- veteen, jossa veden neidot häntä tervehtivät
+siskokseen. Vieno huudahdus ja vähäinen loiskahdus ilmoitti tapauksen
+olleen aivan todellisen eikä minkään mielikuvitelman. Riutuneet
+voimansa ja säikähdyksensä eivät sallinut hänelle pelastusta; hän
+painui veteen lausuen: "hyvästi tuskat ja kärsimykset; hyvästi armaani,
+olin uskollinen kuolemaani asti, hyvästi isäni, minä rukoilen
+puolestasi!" Ja metsä soitti niin surullisesti, kukkaset painoivat
+päänsä lähemmäksi maata ja veden väreet raukenivat. -- -- --
+
+Illalla auringon laskiessa saapui sulhanen, Katajan Matti, seuranensa
+Paavolaan. Isäntä oli häntä vastaan ottamassa, mutta morsianta, Lyyliä,
+ei näkynytkään. Sulhasen seurassa olevat miehet saivat toimekseen
+hakea hänen; luultiin, näet, hänen vaan olevan sulhoansa piilossa
+tavallisuuden mukaan. Mutta kaikkein kummaksi hakeminen oli turhaa;
+kukaan ei ollut häntä nähnyt vähiin aikoihin. Isännän ajatuksiin lensi
+jo paha aavistus, joka sai hänen hetkeksi miettimään tekoansa.
+Viinalla, jota otettiin pitkät ryypyt vävyn tervetuliaisiksi,
+sammutettiin kaikki vaikeat ajatukset. Lyyli jäi, kun jäikin löytämättä
+eikä häntä kotiin kuulunut sinä päivänä; hakeminen jätettiin aamun
+työksi, mutta toivottiin hänen hakemattakin yöllä löytyvän.
+
+Asetuttiin levolle. Isäntä meni yksin kammariinsa. Hän vaipui raskaasen
+unen horrokseen. Yht'äkkiä näki hän oven aukenevan ja sisään astui
+olento, jonka hän vaivalla tunsi Lyyliksi. Hänen vaatteensa
+olivat lumivalkeat, joista kiilsi useita kirkkaita vesi pisaroita.
+Verhottomassa päässään kantoi hän vesi-ruohoista sidottua seppelettä.
+Hän ei enää ollut surullisen näköinen, miten ennen, vaan suunsa oli
+vienossa hymyssä, silmistään loisti rauha ja kasvoiltaan kuvasti
+kirkkaus, joka osotti onnea ja tyytyväisyyttä. Enkelin kaltaisena
+lähestyi hän isäänsä ja käsiään häntä kohden ojentaen hymyili hän niin
+autuaallisesti, mutta suustaan ei kuulunut yhtään sanaa. Nähtyään
+hänen, hämmästyi isäntä tunnottomaksi, sillä hän heti huomasi sen ei
+olevan todellisen Lyylin, jota vielä vahvisti haamun äkkinäinen
+katoaminen.
+
+Hetken kuluttua oli isäntä selinnyt unestaan. Näkynsä muisti hän aivan
+selvästi ja sen tarkotuksen hän tiesi vielä selvemmästi. Nyt tiesi hän,
+missä Lyyli oli ja sen, kuka hänen sinne pakottanut oli, tiesi hän
+vielä paremmin. Mitään järellistä ajatusta aivoihinsa saamatta käveli
+hän vapisten paikasta toiseen aamuun saakka.
+
+Aamun tultua ruvettiin toden teolla Lyyliä etsimään, mutta yhtä
+turhaan, kuin illallakin. Isäntä kuulusti piioilta, missä hän tapasi
+käydä useimmin ja vastaukseksi sai kuulla hänen Leppäniemen kalliolla
+monta iltaa viettäneen. Sinne kiirehti isäntä kenellekään sanaakaan
+lausumatta. Tultuaan paikalle, ei hän mitään erinomaista havainnut,
+mutta tarkemmin silmäiltyään, näki hän muutamia sammaltukkoja uivan
+vedessä, johon olivat kallion reunasta irtautuneena pudonneet.
+Mielipuolen tapaisena oli hän vähällä syöstä itsensä järveen, mutta sen
+sijaan hän kuitenkin juoksi kotiinsa huutaen: "arvasinhan sen! Voi
+minua onnetonta murhamiestä! Voi tyttäreni!" -- -- -- --
+
+Puolipäivän aikana makasi Lyyli jo kauniine vaalean punasine poskineen
+kammarissaan. Hän näkyi saavuttaneen nyt sen levon ja rauhan, jota
+hänellä ei ennen ollut. Hänen kasvonsa eivät enää näyttänyt kärsivän,
+surevan neidon, vaan hiljaista, levollista rauhaa ja onnellisuutta
+nauttivan ja sitä muillekin julistavan enkelin kasvoilta. Niitä
+katsellessaan lausui isäntä kyynelsilmin:
+
+"Voi Lyylini! Jospa sinun vielä takaisin saisin, niin jo tietäisin mitä
+tekisin, mutta se on mahdotonta; sinä olet jo jättänyt minun. Minä olen
+sinun murhannut, armas tyttäreni! Oi! tämä on hirveää; en voi tätä
+kestää!" ja hän itki, kuin pieni lapsi. Nyt ei enää kelvannut viina
+lohduttajaksi. -- Kun perkele on mielestänsä kyllin syvälle upottanut
+saaliinsa, niin hänkin kieltää viimein lohdutuksensa ja ivaa ja pilkkaa
+onnettoman ahdistuksia; niin kävi Paavolan isännällekin. Hänelle ei
+kuulunut lohdutusta pahasta eikä hyvästä, hän joutui mielipuolen
+kaltaiseksi, jommoisena ollessaan yhä vaan rukoili tyttärensä jättämään
+hänet ja pakenemaan murhaajaansa, omaa isäänsä. Parin päivän perästä
+tointui hän kuitenkin.
+
+Katajan Matti aikoi ensin kylmällä sydämellä seurata asian juoksua
+niihin osaa ottamatta, mutta nähtyään Lyylin ihanana lepäävän
+hengetönnä, puhkesi häneltäkin huokaus: "Ah! kuinka ihanaa olisi ollut
+nimittää sinua omaksensa tahi olla edes vapaa turmiostasi, mutta sitä
+kauheampaa on tietää olleensa välikappaleena, jolla kukoistava onnesi
+murrettiin, sinä kiilana, jolla puhdas sydämesi ai'ottiin erottaa
+valitustasi, mutta jota ennen se mursi ja katkasi elämäsi. Oi! elä
+kanna päälleni kaikkivaltiaan tuomarin edessä, vaikka en kenenkään
+sääliä, sitä vähemmän sinun, ansaitse." Hän läksi Paavolasta, johon sen
+perään ei koskaan enää tullut.
+
+Kylään levisi sanoma, ettei Paavolan asiat olleet oikein hyvin. Tytär,
+Lyyli, oli kuollut veteen, johon oli pudonnut Leppäniemen kalliolta,
+isäntä oli mielipuolen tapaisena surusta y.m.
+
+Seuraavana Sunnuntai-aamuna oli musta ruumiskirstu kirkkomaan portilla,
+väkeä mustana ympärillä. Pappi ja lukkari tulivat, joka viimeksi
+mainittu alotti virren, neljä nuorta miestä tarttui liinoihin, joilla
+he kantoivat vainajan viimiseen lepokammioonsa; saattojoukko seurasi
+perässä. Pian oli toimitus päätetty ja niin oli Paavolan Lyyli kadonnut
+maailmasta. Moni silmä välkkyi kyynelistä, moni sydän sykki entistä
+tiuhempaan; moni tietämätön kuiskasi hiljakseen: "enkelit eivät asu
+maassa, ruusut eivät kukoista kau'an!" Kukkaset kumartelivat tuulen
+tuudittelemina, ikään kun tahtoen lausua: "rauha nukkuneille!" Kerttu
+visersi pensaassa, osottaen tahtovansa toivoa samaa. Muutaman päivän
+perästä osotti harmaaksi maalattu, puinen risti kummun, jonka alla
+Paavolan Ruusu rauhallisesti lepäsi äitivainajansa rinnalla. --
+
+Katajan rusthollissa M--n pitäjäässä makasi nuorukainen vuoteessaan. Hän
+oli äsken palannut kylästä, ihmisten huhun mukaan kosiomatkalta ja
+sitten heti vaipunut sairaaksi. Hän näytti kuitenkin enemmän
+hengellisesti, kuin ruumiillisesti sairaalta. Levotonna paiskeli hän
+itseään paikasta toiseen ja käänteli houreen tapaisesti silmiään sinne
+tänne, asetti käsiään eteensä ja lausui: "Pakene minusta ihana, viaton
+neito! Minä en ollut syypää kuolemaasi; se on isäsi asia, minä olin
+vaan välikappaleena." Kukaan ei tiennyt mitä sairas tarkotti, vasta
+myöhemmin se selveni. Muutaman viikon kuluttua oli Matti, sillä hän
+sairas oli, teljettynä pieneen kammioon, josta tuon tuostakin kuultiin
+mielipuolen huutoja ja sadatuksia. Eräänä aamuna, paria vuotta
+myöhemmin, löydettiin kammion lukittu ovi auki kiskottuna ja vähää
+jälkeenpäin onneton asukas M--järven aalloista.
+
+
+
+
+X.
+
+Päätös.
+
+
+Raskaalla sydämellä oli Hannes lähtenyt Paavolasta. Hänkin oli epäillyt
+isännän lupauksen totuutta, koska hän oli käyttänyt kaikenlaisia
+vilppiä häntä kohtaan. Mutta hän ei kuitenkaan voinut uskoa häntä
+sanaansa pitämättömäksi. Iloisesti toivoen kaikki hyvin päättyvän,
+kärsi hän kaikki sodan vaivat ja teki urhoollisesti tehtävänsä.
+Toverinsa kunnioittivat häntä vakavana, kestävänä sotilaana, joka ei
+milloinkaan nähnyt säästävän itseänsä eikä henkeänsä siinä, missä sen
+alttiiksi antamista tarvis vaati. Vaikka hän aina oli tuimimmassa
+melskeessä, ei hän milloinkaan loukkautunut; kuolema näkyi välttävän
+häntä. Se tahtoi häntä säästää kestämään tuskaa ja taistelua, joka
+asemakseen otti hänen sydämensä ja jonka rinnalla sodan vaivat olivat
+leikkiä vaan.
+
+Mutta Suomen, Hanneksen kaltaisten poikain urhoollisuus ei auttanut
+pelastamaan maata vihollisen jaloista. Ensin aluksi teki päälliköiden
+kelvottomuus kaikki toimet turhiksi ja pidätti uroot käymästä
+Venäläisiä vastaan, vieden niitä yhä edemmäksi pohjoiseen päin siksi,
+kun viimein kaikki voittojen mahdollisuuskin oli jo ohitse mennyt.
+Mutta vielä silloinkin näyttivät Suomen pojat miehuuttaan ja kääntyivät
+tuon tuostakin pakomatkaltaan vihollisiansa vastaan, joista toisinaan
+kauniita, vaikka seurauksiltaan pieniä, voittoja saaden pelastivat
+kunniansa. Heidän täytyi kuitenkin sortua ylivallan alle ja jättää
+maansa kokonaan vihollisen valtaan. Olkijoella tehdyn aselevon mukaan
+oli Suomen urhojen siirtyminen rakkaasta isänmaastansa Ruotsiin
+syksytalvella samana vuonna. Mutta vielä sielläkin pysyivät he uljaina
+lippuinsa alla ja kestivät sittemmin useita rynnäköitä, toivoen siitä
+apua onnettomalle synnyin maallensa. Mutta se oli kaikki turhaa.
+Seuraavana syksynä luovutettiin Suomi Venäjälle Haminan rauhassa.
+Sotilaat saivat palata kotipaikoillensa; monta ei niitä enää jälellä
+ollutkaan. Niistä, mitkä miekka oli säästänyt, olivat monenlaiset
+taudit ja puutokset vielä osansa ottaneet. Heikkoina, horjuvaisina,
+raajarikkoisina palasivat jälelle jääneet uroot, jotka toivorikkaina,
+rivakkaina olivat lähteneet kotoonsa uhraamaan ruumiinsa ja henkensä
+isänmaalleen. Kohtalo, jonka alaiseksi Suomi silloin tuli ja vaikka
+sittemmin onneksi kääntyneenä, oli sangen kova ja se pakottikin monen
+jättämään syntymämaansa ja muuttamaan "emämaahan," Ruotsiin. -- -- --
+
+Oli kesäinen ilta v. 1810. K--n pitäjään kirkkoa kohden kulki nuori,
+riutunut sotilas ratsastaen. Hän oli Paavolan Hannes. Tultuaan
+hautausmaan portille, astui hän maahan, sitoi ratsunsa ohjista aitaan
+ja kulki itse kalmistoon. Hän tahtoi mennä katsomaan, vieläkö Paavolan
+emäntävainajan risti oli koristettuna tuoreella kukkasseppeleellä; hän
+tahtoi nähdä, vieläkö armaansa, jota ansaitsemassa hän oli riuduttanut
+elämänsä, oli hyvin voiva, vieläkö hän oli pitänyt lupauksensa, jonka
+teki silloin, kun he yhdessä kävivät ensimäistä seppelettä viemässä
+rakastetun emännän ja äitin ristille. Rakastavaisten mielestä tuntuu
+pienikin odotusaika i'ankaikkisuuden mittaiselta, ja sen tähden
+tahtovat he saada asioista ja tapahtumista, jotka heitä koskevat,
+tiedon niin pian, kun vaan on mahdollista. Se hätäisyys pakotti
+Hanneksenkin poikkeemaan kalmistossa tiedustelemaan Lyylin vointia; hän
+ei jaksanut varrota siksi, kun olisi ennättänyt hänen kotiinsa.
+
+Hän lähestyi kumpua. Mutta -- olihan siinä aivan lähellä toinenkin
+risti; kenenkähän se oli? Ja seppele? -- siitähän ei ollut enää muuta,
+kuin muutamia kuivaneita karoja jälellä! Synkkä aavistus sydämessä,
+riensi hän kiireisin askelin kummulle. Silmänsä eivät olleet pettäneet.
+Seppelettä ei ollut; lähellä seisoi toinen risti, josta hänen silmänsä
+heti huomasivat sanat: "Tässä lepää -- -- -- -- Lyyli -- --." Se oli
+ikäänkun salaman isku Hannekselle; hän astui horjuen askeleen taakse
+päin ja lausui tuskallisella äänellä: "Hän on kuollut; kuollut
+varmaankin minun tähteni! Voi Lyyli, Lyyli!" Ja hänen heikot voimansa
+pettivät; hän vaipui maahan. Kyyneleitä vuodattaen ja polttavin sydämin
+siinä ollessaan muisti hän armaansa epäilykset ja ne vaan lisäsivät
+hänen tuskaansa. Vähitellen tointui hän tilastaan ajatellen: "hyvästi
+siis maallinen onni, jota niin paljon olen kuvitellut. Pitihän minun
+tuon tietämänikin, ett'en ole koskaan onnen lempilapsi ollut. Mutta
+vähät siitä. Minä tyydyn mielelläni osaani, jos vaan hän on ollut
+onnellinen täältä lähteissään; mutta voi! minä aavistan, että hän on
+minun onnettoman tähden saanut paljon kärsiä ja kukatiesi minun tähteni
+murtunutkin. Sen saanen vasta kuulla."
+
+Vapisevana, horjuvin mielin astui hän kalmistosta, nousi ratsulleen ja
+kulki hiljalleen Paavolaa kohden.
+
+Aurinko oli laskullaan, kun Paavolan pihaan saapui sotilas ratsastaen.
+"Jokos Hannes tulee?" kyseli väki. Mutta eihän ratsastava sotilas ollut
+hänen näköisensä. Hannes oli ollut pulska ja reipas, punaposkinen
+nuorukainen. Tämä sitä vastaan laiha, kalvea ja riutunut kuin varjo.
+Oli miten oli, mutta sisään astui Hannes, vaikka paljon entisestään
+muuttuneena.
+
+Talon väellä oli paljo kyselemistä, mutta Hanneksella ei näyttänyt
+olevan haastelemisen voimaa eikä haluakaan. Hetken perästä tuli isäntä,
+tervehti häntä tavalla, jonka Hannes tunsi olevan aivan toista laatua,
+kuin sen katselemisen, minkä sai lähteissään. Hänen kasvoistaankin oli
+jo paennut entinen kylmäkiskoisuus ja itsekkäisyys, joka niistä ennen
+kuvasti ja joiden sijaan olivat tulleet kärsimyksiä ja katumusta
+kuvaavat juonteet.
+
+"Terve tuloa!" lausui isäntä matalalla äänellä.
+
+"Kiitos toivotuksestanne," vastasi Hannes. "Nyt", jatkoi hän ollen
+Lyylistä tietämättömänä olevinaan, "olen täyttänyt vaatimuksenne,
+vartoon vaan palkkaani lupauksenne mukaan."
+
+Isäntä ei vastannut mitään. Hän henkäsi vaan raskaasti ja näytti
+tuskalla voivan pidättää kyyneleensä vuotamasta. Hanneskaan ei voinut
+sillä kertaa enempää kysyä, vaikka hän ei tietoansa ilmaissut.
+
+Iltasen syötyään ja isännän kanssa kammarissa kahden ollessaan, kysyi
+hän taas: "Missä on Lyyli? Enhän ole häntä vielä nähnyt."
+
+"Elä kysy häntä enää!" vastasi isäntä huo'aten. "Hän ei ole enää täällä
+maailmassa; hän on jo haudan toisella puolella. Hän on -- kuollut!" ja
+kyyneleensä alkoivat vuotaa.
+
+"Miten hän kuoli?" kysyi Hannes niin vakaana, kuin suinkin saattoi.
+
+"Sinä kysyt, miten hän kuoli. Siihen vastaan suoraan: minä -- minä
+murhasin hänen," ja hän vaipui puoleksi tunnotonna istuimelleen.
+
+-- "Te olette murhannut tyttärenne?"
+
+-- "Niin!" -- Ja keskustelu loppui hetkeksi, sillä kummallakaan ei
+ollut sen pitkittämisen voimaa eikä haluakaan. Mutta kummankin
+huokaukset ja kyyneleet kertoivat kovasta, vaikka aivan erilaisesta
+taistelusta.
+
+Viimein lähestyi isäntä Hannesta ahdistuksesta horjuen ja lausui
+sortuneella ja vapisevalla äänellä:
+
+"Hannes. Minä olen käyttänyt pirullisinta kavaluutta ja tehnyt
+hirmuisinta vääryyttä sinua kohtaan, mutta siitä olen saanut kyllin
+ansaitun rangaistukseni. Minä tahdon kertoa sinulle rikokseni ja sitte
+ottaa vastaan tuomion: Nähtyäni tyttäreni ja sinun vain tulevan yhä
+rakkaammaksi ja saatuani siitä kokea vastuksia hänen naittamiselleen
+rikkaalle rusthollarille, päätin laittaa sinun petoksella tieltäni
+pois, saadakseni lisätä maallista rikkauttani, jota minulla jo kyllin
+oli. Minä vihasin sinua, ja ainoastaan sen tähden, että olit köyhä,
+omantuntoni mukaan puhuen, en sinussa muuta vikaa löytänyt. Minä sain
+sinun petoksella sotamieheksi. Sillä jo luulin päässeeni tarkotukseni
+perille, mutta se oli turhaa. En ymmärtänyt silloin, että puhtaat
+sydämet voivat toisiinsa eriämättömästi kiintyä, sillä minä olin itse
+kokonaan turmeltunut. Minä luulin rakkauden katoovan silloin, kun
+rakastavaiset olisivat erotetut, mutta siinä erehdyin surkeasti.
+Tyttäreni rakasti sinua yhä kuin ennenkin, vaikka ko'in hänelle
+selittää, että hän ei sinua kentiesi enää koskaan näkisi. Siitä
+huolimatta aloin kuitenkin häntä pakottaa Matille vaimoksi, vaikka
+kyllä tiesin hänen vihaavan tuota rikasta rusthollaria jota minä
+rikkaana ja ahneena ollessani pidin parhaana miehenä maailmassa. Nähden
+muusta ei apua olevan, päätin käyttää kovuutta, sillä isekkäinen
+luontoni ei sallinut tuumani turhaan raukeevan. Te'in niin, kun
+päätinkin ja -- -- -- ja -- --"
+
+-- "Entäs sitte?"
+
+"Sitte," jatkoi isäntä, ollen epätiedossa, mitä sanoisi; "minä löysin
+armaan tyttäreni -- järvestä sinä päivänä, jona piti hänen
+kihlajaisensa vietettämän!"
+
+-- "Hän hukutti siis itsensä?"
+
+-- "Ei suinkaan, minä toivon, että hän ei sitä tehnyt. Luulen hänen
+vahingon kautta sinne joutuneen, mutta kuitenkin tiedän ja tunnustan,
+että se tapahtui minun tähteni; minä uskon sen, että jos en olisi häntä
+pakottanut väkisin naimisiin ja sitä vastustettuaan häntä uhkaillut,
+niin hän vielä olisi tässä meidän molempain ilonamme. Sen tähden
+tunnustan suoraan, että olen hänen murhaajansa, Jumala sen minulle
+anteeksi antakoon!"
+
+-- "Onneton isä, onneton isä! Mutta minä olen yhtä onneton, sillä ne
+kaikki ovat tapahtuneet minun tähteni."
+
+-- "Ei, ei. Älä sano niin. Syyt on kokonaan minun. Tämä on kaikki
+minulle kuritukseksi tapahtunut ja olen suuresti kiitollinen, että
+sillä olen päässyt; minä olen ansainnut paljon enemmän rangaistusta;
+minä en ole mahdollinen enää maailmassa kenellekään silmiäni
+näyttämään. Tahdotko kuulla onnettoman, vaipuneen sydämen katkeria
+mietteitä?"
+
+Hannes ei vastannut mitään, mutta isäntä jatkoi:
+
+"Minä olin ennen onnellinen; minä olin rikas, minulla oli sievä ja hyvä
+aviopuoliso, minulla oli lapsi, jota rakastin enemmän, kuin mitään
+maailmassa. Mutta kuolema korjasi puolisoni ja minä yksinäni ikävyyden
+vaivaamana rupesin elämään maailman mukaan. Minä aloin tehdä leikkiä
+viinan kanssa tietämättä ja muistamatta että se on tuhansia sieluja jo
+onnettomina vajottanut maailmassa kurjuuteen ja ijankaikkisuudessa
+helvetin pimeyteen ja syvyyteen. Mutta minä tahdoin vaan olla miehenä
+miesten seurassa. Minusta tuli juomari, vaikka en itse huomannut,
+taikka oikeen sanoen, en ollut huomaavinani ennen, kun olin jo niin
+syvälle vaipunut, ett'en enää voinut itseäni pelastaa. Maailma turmelee
+sydämet, mutta se tekee sen niin viekkaasti ja kavalasti, salaa ja
+petollisesti, kuin käärme. Me emme sitä huomaa ennen kun jo olemme sen
+varmoja, katoomattomia uhria, kun olemme kokonaan turmeluksen vallassa.
+
+"Voi sinä kirottu viina! Sinä upotit minun syvyyteen, josta tuskalla
+enää ikinä pääsen. Kuinka monta katkeraa kyyneltä sai armas lapseni,
+Lyyli, vuodattaa minun sinun vaikutuksestasi luonnottomana isänä
+ollessani ja viimiseksi, kuinka hirveän kirouksen olet päälleni
+saattanut murhatessani hänen.
+
+"Voi maailman rikkaus! Sinä saatit minun pirullisessa ahneudessa
+halveksimaan siivoa, hyväntahtoista nuorukaista ja sen tähden
+saattamaan turmioon oman lapseni. Mitä nyt teen sinulle; mihin panen
+rikkauteni, koska minulla ei enää ole omaista. Voi armas Lyylini! Jos
+sinun takaisin saisin, niin olisin valmis uhraamaan kaikki, mitä
+minulla on. Mutta se on turhaa. Voinko edes milloinkaan saada anteeksi
+rikostani, jonka tein sinua kohtaan. Sydämeni, miksi et itke
+verikyyneleitä, maa, miksi et repeä, miksi et niele helvetin pimeyteen
+minua hirmuista murhamiestä?"
+
+Niin huokaili katkerilla tunteilla täytetty isän sydän. Hannes oli sitä
+kuullessaan vaipunut ajatuksiinsa. Hän tuskin kuuli mitä isäntä puhui;
+hän mietti vaan, mitä kärsimyksiä armaansa, Lyyli oli hänen tähtensä
+saanut kestää. --
+
+Eräänä päivänä lausui isäntä Hannekselle: "minulla ei ole enää ketään
+sukulaista, jolle taitaisin taloni ja tavarani antaa; minä julistan
+sinun perillisekseni. Suostutko siihen, poikani?"
+
+"Kiitoksia tarjoumuksestanne!" vastasi Hannes. "Mutta minä en usko enää
+tarvitsevani maallisia tavaroita. Minä jätän pian kaikki tänne ja
+muutan toiseen maailmaan; minä tunnen voimani riutuvan ja ruumiini
+lakastuvan."
+
+Isäntä lausui huo'aten: "viiminenkin toivoni on kadonnut. Sen olen
+kyllä ansainnut."
+
+Hannes oli menettänyt nuoret voimansa sotaretkellään. Hänen nuori
+ruumiinsa ei kestänyt niin kovia ponnistuksia, kuin siellä tarvittiin.
+Hän riutui riutumistaan ja silmin nähtävästi ei hänellä enää pitkiä
+aikoja ollut jälellä. Sisällinen suru ja kaiho auttoi vielä häntä
+hautaa lähemmäksi. Aikaansa vietti hän milloin Paavolassa, milloin
+vanhempainsa luona Mäkelässä. Mutta rakkaimmat paikat hänelle olivat
+Leppäniemen kallio ja Lyylin hautakumpu kalmistossa. Niillä istuen
+vietti hän monta iltahetkeä muistellen entisiä armaita, onnellisia
+aikoja, milloin sai elää rakastajan ja rakastetun ihanaa elämää, jonka
+aurinko, Lyylin puhdas sielu, säteili hänen ihanista silmistään
+lämmittäviä, sulostuttavia säteitään.
+
+Eräänä Elokuun iltana tapaamme Hanneksen taas istumassa lemmittynsä
+haudalla ajatuksiinsa vaipuneena. "Lyyli!" kuiskasi hän. "Sinä menit
+minua ennen pois, mutta kau'an ei tarvinne varrotaksesi armastasi, hän
+tulee pian perässäsi. Meidän ei sallittu täällä maailmassa omistaa
+toisiamme, mutta tuon synkän haudan tuolla puolen tapaan sinun yhtä
+puhtaana tahi puhtaampanakin, kuin täällä. Puhdas rakkaus on kuin hieno
+sade, joka kuivilla kesillä virkistää luonnon ja saattaa kaikki uuteen
+eloon. Se kirkastaa kiiltävillä helmillänsä kukkasten lehdet ja terät.
+Rakkaus jalostuttaa aatteet, se puhdistaa sydämet, virkistää sielun ja
+tappaa itsekkäisyyden. Se on Jumalasta alkuansa ja sitä hän suvaitsee
+ja siunaakin. Rakkaus on i'ankaikkisuuden onnellisuuden loistoa. Maassa
+se puhtaanakin on vielä himmeää, mutta haudan tuolla puolen on se
+i'ankaikkisesti kirkas ja loistava.
+
+"Oi! jospa jo pian minunkin lakastunut ruumiini kannettaisiin tänne ja
+peitettäisiin multaan. Silloin vapautettu henkeni kohoisi ikuisiin
+rauhan majoihin, jättäen tämän surkean maailman."
+
+Niin huokaili Hannes aavistamatta, että toivonsa piankin tuli
+täytetyksi. Hän kävi yhä heikommaksi ja lakastui kuin kukkanen, joka
+myrskyn kestettyään on jälleen kohottanut päänsä ihailemaan ilmaa, joka
+ei enää kuitenkaan ole sovelias hänen elämällensä. Hän oli uhrannut
+elämänsä armaansa ja isänmaansa tähden, mutta joita kumpaistakin oli
+onnettomuus kohdannut.
+
+Kolme päivää siitä, kun tapasimme Hanneksen Lyylin haudalla, vaipui hän
+vuoteelleen, josta ei enää noussut. Isännälle, joka kyyneleitä
+vuodattaen pyysi häneltä anteeksi petostansa ja kavaluuttansa, lausui
+hän: "Maailma ei ole toteuttanut minun toiveitani eikä kuvitelmiani,
+mutta siitä en syytä teitä. Se on maailman yleinen tapa ja te olette
+vaan olleet välikappaleena sen täyttämisessä. Minä, kukatiesi, olen
+toivonut liikoja ja sen tähden saanut katkeruutta kärsiä. Maailma ei
+ole onnellisuuden eikä rauhan kotimaa; maailmassa ei ole enää
+paratiisia, sen olen jo aikoja sitte huomannut. Ne kaikki ovat maailman
+ulkopuolelta toivottavat ja etsittävät. Minä suon sydämestäni anteeksi
+teidän rikoksenne, jotka olette minua vastaan tehnyt, jos niitä on ja
+pyydän teitä tekemään samoin minulle. Minä rukoilen puolestanne,
+ett'ette enää lankeisi syntiin, josta tuskalla olette irralleen
+päässyt."
+
+Itkeville vanhemmilleen lausui hän: "Minä olen osani jo maailmassa
+toimittanut, vaikka en osaksikaan velvollisuuksiani täyttänyt. Elkäätte
+surko, että pääsen täältä parempaan elämään."
+
+Kau'an ei hänen enää tarvinnut kärsiä tuskia. Parin päivän perästä
+loppui hänen monivaiheinen, vaikka lyhyt elämänsä. Seuraavana
+Sunnuntaina saatettiin hänen ruumiinsa viimiseen lepokammioonsa,
+armaansa rinnalle, lepäämään. Isäntä lausui:
+
+"Levätkäätte rauhassa! Maailma on taistelutanner, jossa usein vääryys
+totuuden polkee, mutta hauta sovittaa kaikki ja haudan tuolla puolen ei
+ole vääryydellä eikä kavaluudella mitään valtaa."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Monta vuotta on jo vierähtänyt sitte, kun Lyyli ja Hannes kannettiin
+maan mustaan poveen lepäämään. Jos, ystäväni, satut kulkemaan sen
+kalmiston ohitse kesä-iltana, niin aukaise rautaristikkoinen portti ja
+astu tuohon hiljaiseen rauhalaan! Käy sitte suoraan kalmiston perälle,
+niin saavut heidän hautakummullensa. Siinä kasvaa vahvaa ruohoa ja sen
+seassa pari ruusupensasta ja monen laisia kukkia; aivan lähellä
+levittää pihlaja suloista tuoksuansa. Iltatuulen henkiessä kumartelevat
+ruohot ja kukat maata kohden. Ne tahtovat lausua: "Ihmislapsi! Sitte
+vasta olet onnellisuuden saavuttanut, kun olet sydämesi puhtaana tuonne
+maan kylmään poveen säilyttänyt. Te'e se!" Ruusut seisovat totisina,
+ikään kun siskoonsa surren. Ne eivät taivuttele itsiään. Jos tahdot
+ymmärtää, mitä ne sanovat, niin astu lähemmäksi, haista niiden suloista
+hajua ja ihaile niiden kauneutta ja puhtautta! Pihlajassa humisee tuuli
+niin surullisesti, mutta kuitenkin suloisesti. Pieni lintu istuu sen
+oksalla ja laulaa. Mitä se laulaa? -- Se laulaa lempeä, se laulaa
+rakkautta; rakkautta, joka ikuisilla siteillä yhdistää sydämet
+toisiinsa; rakkautta, joka kohoaa yli katoovaisuuden, rakkautta, joka
+säteillään lämmittää kylmää maailmaakin.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Paavolan kauhu, by Herman Niemi
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAAVOLAN KAUHU ***
+
+***** This file should be named 26636-8.txt or 26636-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/6/6/3/26636/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/26636-8.zip b/26636-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..09abae5
--- /dev/null
+++ b/26636-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5542039
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #26636 (https://www.gutenberg.org/ebooks/26636)