diff options
| author | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 02:32:22 -0700 |
|---|---|---|
| committer | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 02:32:22 -0700 |
| commit | 53821179cd91b1e6cd268b7de1eca819fa0f7452 (patch) | |
| tree | bdce24c88eaa2357fc0d11dc1418ebc585c3c867 | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 26689-8.txt | 3595 | ||||
| -rw-r--r-- | 26689-8.zip | bin | 0 -> 78229 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3611 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/26689-8.txt b/26689-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7a2bf3b --- /dev/null +++ b/26689-8.txt @@ -0,0 +1,3595 @@ +The Project Gutenberg EBook of Tyttö Helgolannista, by Gustav Nieritz + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tyttö Helgolannista + +Author: Gustav Nieritz + +Release Date: September 22, 2008 [EBook #26689] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TYTTÖ HELGOLANNISTA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +TYTTÖ HELGOLANNISTA + +Kirj. + +Gustav Nieritz + + +Suomennos Saksan kielestä. + + +Helsingissä, +K. E. Holm'in kustannuksella. +1877. + + + +SISÄLLYS: + + 1. Vanha kalastaja + 2. Haaksirikko + 3. Uusi tuttava + 4. Ystävä + 5. Pahan tavan valta + 6. Työ palkan perii + 7. Erikäs + 8. Liddyä kohtaavat kummalliset tapaukset + 9. Liddy rupee parantajaksi +10. Hauskoja vieraita +11. Solmu liestyy ja aukenee +12. Selityksiä + + + + +ENSIMÄINEN LUKU. + +Vanha kalastaja. + + +Aika, jolloin tämä kertomus saapi alkunsa, on Huhtikuu vuonna 1820, ja +ensimäinen paikka, johon se viepi nuoret lukijansa, on Saksanmeri eli +Pohjanmeri, jonka ala täyttää noin kymmenentuhatta neliö-peninkulmaa +maanpallomme pinnasta. Yhä kovemmaksi lounastuuli oli peittänyt tähän +asti kirkkaan taivaan tummilla pilvillä ja ilman rantaan jättänyt vaan +kapean kaistaleen, josta maillensa menevä aurinko lähetti viimeiset +säteensä äärettömän vedenpinnan yli. Valkeat vaahtopäiset aallot +vyöryivät eteen päin pitkissä ja syvissä vaoissa; ne näyttivät mielivän +toisiansa tavoitella ja taistella keskenänsä, jolloin heistä kuului +jymiseviä, pauhaavia ääniä. Laskeuva aurinko oli koko seudun yli +levittänyt loihtuvalonsa, jonka ihanuus kolkon maiseman rinnalla näytti +vielä jalommalta. Helgolannin saaren punertavat kallioseinät kohosivat +selvästi näkyviin tummaa taivasta kohden ja olivat mieluisana +lepopaikkana äärettömällä merellä toivotonna harhailevalle silmälle. + +Saaren lukuisain kattojen yli kohoavan kirkontornin kellot lähettivät +jäähyväisensä eroavalle päivän tähdelle raikkaalla, kauas kaikuvalla +soitolla. Oli ehtoorukouksen hetki. Saaren matalammasta osasta kulki +leveä tie ylös kunnaan kukkulalle. Se oli täynnä ihmisiä, jotka +vireässä liikkeessä vaelsivat ylös ja alas. -- Mereltä katsoen he +näyttivät mustalta muurahaisparvelta, joka kulkee edes takaisin +puuhaellen pesänsä rakentamista. Ankkurissa olevat laivat satamassa +mahtoivat, ainakin suuremmaksi osaksi, olla syynä tähän vireyteen; +sillä rannalle rakennetut mökit olivat enimmältään köyhäin kalastajain +asuntoja, joita tällainen väen liike tuskin lienee tarkoittanut. +Korkeimmalla kukkulalla liehui mahdottoman suuri lippu, jossa oli +saaren nykyisten omistajain, Englantilaisten, värit. Lähellä oleva +kanuuna, jonka miehistöllä aina oli palavat sytyttimet, pakoitti kaikki +sivuitse purjehtivat laivat osoittamaan kirjavalle kankaalle sille +tulevaa kunnioitusta. Tämä lippu muistutti Saksalaisia laivureita +maavouti Gesslerin riman päähän pystytetystä hatusta, jolle +nöyryytettyjen kerran täytyi paljastaa päänsä. Kuuliaisempina kun +Tell mukauntuivat he täytymykseen, ja kun kanuuna pamahtaen lausui +"hattu pois päästä", levittivät he lippunsa, eivätkä olleet +tykkiänsäkään laukaisematta, jos heillä vaan sattui niitä olemaan, +johon Englantilaiset samalla tavalla vastasivat "kiitoksia paljon." +Kuinka monta tuhatta centneriä ruutia ja kuinka monta tuhatta taaleria +lieneekään vuosittain tämän kohteliaisuuden vuoksi merellä ja +satamoissa turhaan pamahutettu ilmaan? Moni vanha saituri lienee +joutunut kiusaukseen ruveta tästä ilmeisestä tuhlauksesta nurisemaan; +mutta merenkulkija, joka pitää tämän tavan kiitettävänä, jopa +jalonakin, on hänelle parempaa opettava. Tosiaankin, kun merenkulkija, +joka kenties moneen viikkoon ei ole nähnyt muuta kuin vettä ja +taivasta, vihdoin huomaa laivan taikka toivotun sataman tulevan +näkyviin ja kun silloin tulen leimaus vilkkuu häntä vastaan, kepeä +savukiehkura tupruelee ilmaan, ja tykin jyrinä pyörii aaltojen yli, +niin tämäpä hänestä tuntuu ikään kuin vuorelaisten tervehdys: "onnea +matkalle!" niinkuin ystävän "terve tultuasi", niinkuin viheriä +kosteikko äärettömässä aavikossa, ja ilolla hän vastaa tervehdykseen, +kulunkeja laskematta. + +Ja eiköhän liene parempi näin viattomalla tavalla tuhlata ruutiansa, +kuin käyttää sitä tuhansien veljien surmaksi? Ja eiköhän vuoden pitkään +nuoret ja vanhat, köyhät ja rikkaat tupakan savussa puhalla monta sataa +tuhatta taaleria ilmaan kenenkään ihmisen sitä pahaksumatta? Tämän +pienen poikkeuksen perästä käännyn takaisin Helgolantiin, jonka +rakennuksia valkoinen tulitorni hallitsee hiljaisessa vakavuudessa +ikäänkuin isä lapsiansa. Levollisena se katselee alas vyöryviin +aaltoihin, jotka taukoamatta näyttävät kokevan huhtoa pois koko +kallion, jolle se on perustettu. Peileillä varustetusta tornista ei +musta savu vielä tihkuele, lasilevyjen takaa ei vielä loista kaiket yöt +palava valkean valo, jota on määrätty toivotuksi johtotähdeksi pimeässä +kuljeksiville. Leimahtava valo, joka välkkyy lyhdyn toisella sivulla, +on vaan auringon viimeisen säteen heijastus, jonka meri pian nielee. +Merellä liikkuu laivoja joka haaralla. Siellä näkyy purjeilla +peitettyjä kolmimastoisia aluksia ja niitä yhä vähempiä aina pienimpään +kalastajan veneesen asti. Edelliset rientävät kohisten, niinkuin +majesteetilliset joutsenet pöyhistyneillä kuvuilla ja siivet kohollaan, +vaahtoavien aaltojen halki; vaan pienimmät liitelevät kyyhkyisten +kaltaisina eteenpäin pienen purjeensa avulla. -- Sade tihmoaa +hiljalleen alas, ja kalat ryöpsähtävät iloisina ylös vedestä, +tervehtien vesipisaroita, jotka katoavat näkymättömiin isoon +valtakuntaansa. + +Yhä tiheämmäksi ja läpikuultamattomammaksi muuttui sateen hieno, harmaa +vaippa, joka peitti kaikki esineet. Tällä hetkellä avattiin erään +rannalla olevan mökin ovi. Kaksi miestä, toinen jotenkin ijäkäs, toinen +nuorempi, noin kahdeksantoista vuoden vanha, astui ulos. He kantoivat +yhdessä pientä ympyriäistä ruskeata pajukoppaa, josta useoita +nuoranpäitä riippui alas. Sen yläreunaan, joka oli korkista, oli +vieretysten asetettu lukemattomia ongen koukkuja, joihin oli pujoiteltu +matoja ja isompien kalojen tähteitä syötiksi. + +Miesten vaatteet olivat karkeasta karvakankaasta; heillä oli +roimahousut, pitkä takki, sen alla ahtaat liivit, ja lakki päässä. +Jalassa oli pitkävartiset, hyvin rasvatut saappaat. Miehet astuivat +ääneti taakkoinensa erään kalaveneen luo, johon he laskivat taakkansa, +ja toistivat sitte vielä pari kertaa saman työn. Viime kerralla saattoi +kalastajan vaimo heitä ulkopuolelle mökkiä, jossa hän heitti heidän +hyvästi sanoen: "Jumala teitä varjelkoon! palatkaa onnellisesti +takaisin!" + +Vanhus kiitti vaan päänsä nyykähdyksellä, mutta nuorukainen vastasi: +"kiitoksia, täti! jääkäät hyvästi!" + +He astuivat veneesen, sovittivat pienen purjeen tuulta myöten, +kiinnittivät sen köydet sekä peräsimen ja lähtivät hyvillä mielin ulos +merelle. Vene oli tuskin kahtatoista kyynärää pitkä, mutta jotenkin +leveä ja syvä; sillä oli kummallekin puolelle kaltava kansi, jonka yli +veneen laita kohosi tuskin puolta kyynärää. Peränpuolella, jossa vanha +kalastaja istui, olivat loput onkisiimoineen. Aukon kautta, jota sopi +sulkea eräällä siihen tarkasti sopivalla arkulla, päästiin kannen alle. +Siellä olivat kalastajan vähäiset tarvekalut, ja muutamat vakat, joihin +saadut kalat pantiin. Nämä olivat sen vuoksi puolilleen täytettynä +puhtaalla merivedellä. Täyden puolen tunnin he kulkivat eteenpäin +virkkaamatta ainoatakaan sanaa toisillensa. Oli jo niin pimeä, ett'ei +enää voineet selvästi nähdä veneen toisesta päästä toiseen. Meri +hyrski, purje liehueli tuulessa, purjeraaka vinkui ja narisi, vaan +muuta ääntä ei kuultu. + +Äkkiä leimahti korkealla ilmassa tulipunainen, kosteassa ilmakehässä +etäälle välähtelevä valo. Siitä valkeavaahtoiset laineet kävivät +ruusunpunaisiksi. Se oli ihana näkö. + +"Katsokaa, eno!" virkkoi nuori mies, "tulitorni loistaa jo." + +Vanhus oli vielä vähän aikaa ääneti, tuprutellen sakeampaa savua +piipustaan. Sitte vastasi hän tylysti: "kalastaja, joka on kaloja +pyytämässä, ei saa suotta jaaritella niinkuin vanha akka; vaan hänen +täytyy osata olla vaiti. Sytytä lyhty, Vilho!" + +Tämä totteli ja ripusti lyhdyn mastopuuhun. Samaan aikaan ilmaantui +merelle monta samallaista liekkiä, milloin lähempänä, milloin +loitompana, joka saattoi Vilhon unhoittamaan enon vasta antamat nuhteet +ja kysymään: "emmekö rupee yhteen seuraan oman väkemme kanssa?" + +"Ei!" vastasi tämä vakavasti. Yhä eteenpäin kiiti vene, siksi kuin +tulitornin liekki viimein tuskin kiiltomadon kokoisena pilkoitteli +taivaan rannalla. Toistenki kalaveneitten liekit olivat jo kadonneet. +Nyt kalastaja päästi purjenuoran irti, jotta purje liehui maston +ympärillä ja vene äkkiä hiljensi vauhtinsa. + +Sitte hän otti kopasta ongenköyden pään, kiinnitti siihen pienen tyhjän +tynnyrin, ja vähän päässä siitä isollaisen kiven, ja heitti sitten +molemmat mereen. Vilho auttoi häntä vikkelästi, irroitti onkikoukut +kopan reunasta ja laski ne varovasti veteen, jossa ne noin kahden +kyynärän päässä toisistansa lyhyissä siimoissansa riippuivat alas +pitkästä onkiköydestä. Vähän väliä sitoi hän köyteen pieniä piikiviä, +jotka painoivat sen veden pinnan alle. Kun yksi koppa oli tyhjennetty, +kävi hän toisen sisältöön käsiksi, kunnes kaikki ongensiimat olivat +köyteen solmitut ja varustetut veden pinnalla uivilla korkkipalasilla. +Tätä työtä tehdessään he vähitellen soutelivat venettä eteenpäin, sen +mukaan kuin monen sadan sylen pituisen köyden laskeminen mereen sitä +vaati. Ajatteleppas vielä, että tähän oli sidottuna enemmän kuin +tuhannen noin kahden kyynärän pituista hienoa siimaa koukkuinensa, +täkyinensä, niin voit kuvailla itsellesi, minkälaista kalastaminen +merellä on. Pitkän köyden toiseenkin päähän pantiin tynnyri, jonka +läheisyyteen vene nyt pysähtyi. Vaikka tihmasade ja aaltojen räisky oli +kastellut heitä ihoon asti, eivät venemiehet hievahtaneet paikaltaan, +vaan odottivat kärsivällisesti, että kala-raukat tarttuisivat +petollisesti peitettyihin koukkuihin. Tällä ikävällä tavalla aikailtiin +noin puolitoista tuntia, jonka ajan kuluessa vanha kalastaja vaan +pari kertaa oli lämmittänyt ja virvoittanut itseänsä lekkerin +tulisella sisällyksellä. Nyt läheni heitä kiireesti liekki, joka +suuruutensa ja korkean asemansa vuoksi ei näkynyt kuuluvan mihinkään +kalastajaveneesen. Samassa se väkevä humina, joka tavallisesti kuuluu +tuulen puhaltaessa laivan purjeisin, ja aaltojen kohina, joita emäpuu +valtavasti jakailee, ilmoitti, että lähenevä alus oli sangen iso laiva. + +Pian tulikin korkea, tumma runko kalastajien näkyviin, jotka peläten +päälle-purjehtimista kokivat kimeillä huudoilla antaa laivan miehille +tiedon läsnäolostaan. Tämä oli kuitenkin tarpeetonta; sillä laiva oli +tahallaan laskenut matalan kalastajaveneen lyhtyä kohden. Tultuansa sen +läheisyyteen, kääntyi se äkkiä vastatuuleen ja keinueli nyt hiljalleen +aalloilla. Samassa kaikui kimakka ääni: + +"Ohoi, kalavene?" + +"Kalavene!" kuului vastaus. + +"Onko luotsi veneessä?" + +"Luotsi on," vastasi vanhus. + +"Osaatteko luotsata laivan Elbe-virran suuhun?" + +"Totta kaiketi, yhtä helposti, kuin löydän oman vuoteeni kotona." + +"Paljonko siitä vaaditte? Kuinka paljon meidän tulee maksaa?" + +Arvelematta vastasi kalastaja: "kolme sataa taaleria." + +"Oletteko hullu?" kaikui laivasta. "Sanokaa lyhyesti tarkin hinta." + +"Kolme sataa taaleria!" vastasi vanhus jäykästi. + +"Se on liian paljon," vastattiin. "Me annamme teille sata +viisikymmentä." + +Kalastaja nauroi ilkkuen, ja lausui: "Arvelen minä toki lastin ja +miehistön olevan vähintäkin sata kertaa minun vaatimukseni arvoiset. +Parhaitenpa sen itse tietänette!" + +"Vaadittu summa on liian suuri," huusi toinen ääni laivasta, "niin +paljoa emme voi teille luvata." + +"Suurempi on minun edesvastaukseni, jos otan laivanne haltuuni," +vastasi kalastaja. "Hengelläni ja omaisuudellani täytyy minun vastata +laivan turvallisuudesta, eikä se ole helppo asia näillä vesillä, jotka +ovat täynnä hietasärkkiä, luotoja ja salakareja. Taidatteko ennustaa, +milloinka saan palata kotiin ja kuinka kauan minun sitten taas täytyy +olla työtönnä ja elää tällä ansiollani? Luotsin tulot ovat useimmiten +sangen epävakaiset ja välistä ne tuskin riittänevät paluumatkan ja +ajanviivykkeen maksamiseksi." + +"Mutta, eno," sanoi Vilho hiljaa, "koko vuoden pitkään ette ansaitse +kolmea sataa taaleria kalastuksellanne." + +"Vaiti, poika!" tiuskasi vanhus. "Et sinä näitä asioita ymmärrä; +sorretun luotsinviran kunnia ei salli minun tinkiä. Joka ei pidä +itseänsä arvossa, sitä ei muutkaan kunnioita." + +"Ettekö suostu kahteen sataan?" tinki yllä mainittu ääni. + +"Kolme sataa eikä äyriäkään vähempää!" huusi kalastaja vakavasti. + +"Jättäkää tuo pölkkypää rauhaan," huusi toinen laivasta. "Rahat +tahdomme itse ansaita, vaikka meidän senvuoksi täytyisi pari päivää +kauvemmin kulkea merellä. Purjehtikaa ahnehtijan yli," lisäsi hän +vimmoissaan. "Semmoista konnaa ei kukaan kaipaa." + +Näytti siltä, kuin olisi aiottu täyttää lausuttu uhkaus; sillä laiva +kääntyi entiseen suuntaansa ja kiiti hyrskien ja kohisten venettä +kohden. Töin tuskin pääsivät tämän omistajat soutamalla laivan +vaarallisesta läheisyydestä, joka nyt, seurattuna vanhan kalastajan +herjauksilta, purjehti koukkujen yli, saattoi ne epäjärjestykseen, jopa +upotti osan niistä mereen. + +Yhtä harvapuheinen, kuin Vilhon eno ennen oli näyttänyt olevansa, +yhtä runsaasti valuivat nyt vihan sanat hänen huuliltaan. Kaikki +kalastaja-kielen herjaussanat, jotka suinkin johtuivat hänen mieleensä, +antoi hän laivan miehille evääksi matkalle. "Kapaturska minä olen," +lisäsi hän sitten, "jos eivät nuo miehet olleet tuhman-pöyhkeitä, +visukinttuja Englantilaisia. Rehellinen Saksalainen ei olisi sillä +lailla menetellyt. Sepä vasta urostyö olisi ollut, jos tuolla isolla +sianpurtilolla olisivat purjehtineet näkinkengän kumoon. Joutukoot nyt +hai-kalojen ruuaksi!" + +Yhä vielä sadatellen rupesi hän nyt etsimään katkaistua koukkuköyttä +vetääkseen sitä veneesen. Kalat, jotka siellä täällä sätkyttelivät +koukuissa, otettiin irti ja heitettiin jo mainittuun vesisäiliöön. Kun +uponnut köyden pätkä antoi aihetta uuteen vihoittelemiseen, lausui +Vilho hiukan nuhtelemalla: "turvallisempi kai olisi ollut, eno, jos +olisimme ruvenneet yhteen seuraan naapureimme kanssa. Yhden ainoan +veneen avulla olisimme voineet löytää kadonneen köydenpätkän." + +Eno ei vastannut mitään. Mutta, kun myöhemmin eräs kalavene vihdoinkin +lähestyi, oli tämän apu ukolle aivan suotuisa. Molempain veneitten +väliin vedettiin köysi, jonka keskikohtaan ripustettiin raskaat +rautaiset ketjut, varustettuina useilla koukuilla. Upottaen tämän +veteen, soutelivat veneet eteenpäin siihen suuntaan, johon koukkuköysi +oli laskettu, ja muutamain turhain yritysten perästä saivat he +kadonneen pätkän koukuille ja vetivät sen ylös. Sydän-yön aika oli jo +kulunut, kun veneet kääntyivät takaisin Helgolantiin. + + + + +TOINEN LUKU. + +Haaksirikko. + + +Vanha Wäber, Vilhon eno, kuorsasi jo vuoteellaan kotimajassa. Vilhokin +oli kääriynyt lämpöiseen peitteesen, vaan ei kuitenkaan saattanut +nukkua; sillä vieraan laivan kohtalo huolestutti nuorukaisen hellää +mieltä. Hän ajatteli monin kerroin, ett'ei hän suinkaan niin tylysti ja +itsekkäästi olisi vaatinut korkeinta palkkaa, vaan että hän aivan +ilmaiseksikin olisi vienyt laivan satamaan. Sentähden syntyi hänessä +kiihkeä halu saada siihen tarvittavat tiedot, ja hän päätti ottaa +tarkan vaarin kaikesta, mikä häntä siihen auttaisi. Vihdoin, kun +hänenkin väsyneet silmänsä olivat ummistumaisillaan, säikähdytti häntä +äkkiä kanuunan jymisevä pamahdus. Kun paukahdus kymmenen minuutin +kuluttua uudelleen kuului samalta suunnalta, herätti hän enonsakin. + +"Kuulkaa, eno!" huusi hän peljästyksissään. "Rantasärkällä lauaistaan +hätä-ampumia. Voi Herra Jumala, kunhan ei vaan olisi se laiva, jonka +teidän olisi pitänyt luotsata Elben suuhun!" + +"Mitäs jos olisi?" kysyi kalastaja haukotellen. "Katkaistun köyden +tähden he jo olisivat tämän ansainneet, heidän itaruudestansa +puhumattakaan." + +"Mutta, eno, mitäpä laivan miehistö saa laivurin itsepintaisuudelle?" + +"Kuten isäntä, niin palvelijakin," vastasi Wäber, "minä takaan, että he +nyt mielellänsä antaisivat nuo kolme sataa taaleria kymmenkertaisesti, +jos sillä voisivat pelastua karilta." + +"Eno, se, joka voisi tehdä hyvää, eikä sitä tee, hänelle se on +synniksi, sanoo pyhä raamattu. Ettekö tahdo auttaa haaksirikkoon +joutuneita?" + +"Auttaako? hm! miten se on ymmärrettävä? Ei sitä luotsia ole, joka +voisi heitä haaksirikosta pelastaa, jos he todellakin ovat lähellä +Kantosärkää; mutta sopisihan mennä kokoilemaan niitä tavaroita ja +ihmisiä, jotka vielä veden päällä pysyvät. Edelliset jäävät löytäjälle +ja jälkimäiset tuottavat palkintoja. Kiireesti siis työhön, ett'eivät +toiset ennätä ennen meitä." + +Lämpöinen vuode vaihetettiin pian läpimärkiin vaatteisin. Miehet +astuivat veneesen ja laskivat rannalta huolimatta tuulesta, sateesta ja +pimeydestä. + +Wäber näytti taas, että avara meri oli hänen oikea kotinsa, jossa hän +tuli toimeen yhtä hyvin kuin ahtaassa tuvassaan. Vaikk'ei hän +pilkkopimeässä yössä voinut saada johdatusta tähdistä, käänsi hän +kuitenkin veneen oikeaan suuntaan, kompassia kysymättä, ja ikään kuin +muuttolinnut, joiden myös on tapana kulkea ilman oppaatta, laski hän +pelkäämättä ulos hyrskivälle merelle. Heikko masto notkui tuulessa +niinkuin varpa, vene kallistui veden pintaan asti; suolaiset aallot +huuhtoivat kantta, monta kertaa uhaten miehiä upottaa; mutta kalastajat +eivät säikähtyneet. + +Tällä vaarallisella matkalla kuulivat miehet vielä monta hätä-ampumaa, +jotka yhä vähemmillä väli-ajoilla kuuluivat kiihkeästi pyytävän apua; +mutta, kun ne neljänneksen tunnin kuluttua kokonaan vaikenivat, lausui +Wäber levollisesti: "Nyt se on tehty. Kanuunat ovat ryypänneet suunsa +täyteen merivettä eivätkä sentähden voi sitä avata. Nyt ne eivät enää +kelpaa hai-kalojenkaan ruuaksi." + +Tämä puhe hirvitti rehellistä Vilhoa. Hän ei huolinut kanuunoista eikä +niitä muistanutkaan; mutta hellimmällä säälillä hänen ajatuksensa +kääntyivät niihin ihmisiin, jotka jo varmaan olivat saaneet surmansa +aalloissa. Hänessä riehui katkera vihan tunne enoa vastaan, jonka +voitonhimo oli tuottanut niin monen onnettoman perikadon. Vene kiiti +halki aaltojen nopeasti kuin vesilintu. Mutta hätäisenä päästä +pelastamaan, mitä vielä pelastettavissa oli, toivoi Vilho itsellensä +siipiä voidaksensa pikemmin rientää vaaran paikkaan. Kauan oli jo tämä +kulku kestänyt, moni salakari ja hiekka-särkkä oli sivuutettu eikä +vieläkään oltu perille päästy. Päivän ensi koite ruskoitti jo idässä, +kun vihdoinkin merellä uiskentelevat laivan pirstat osoittivat, että +surkea aavistus oli tosi ja että veneen tuli liikkua varovasti +välttääksensä yhteentörmäystä näitten esineitten kanssa. Wäberin +kunniaksi sanottakoon, että hän ensin katseli, olisiko ihmisiä avun +tarpeessa, ennenkuin hän käänsi huomionsa arkkuihin ja tynnyreihin. +Mutta kun ei karilla eikä aalloissa näkynyt ainoatakaan ihmis-olentoa, +rupesi hän sitä kiihkeämmin täysin määrin harjoittamaan ranta-oikeutta +ja hinaamaan veneesen kaikki, minkä hän luuli maksavan vaivan. +Surullisena oli Vilho häntä auttamassa ja päätti sydämmessään olla +ottamatta vähintäkään osaa saaliista, jolla hänen mielestään ei +suinkaan voinut olla Jumalan siunausta. Jo oli veneessä, sekä kannen +alla että päällä, monta arkkua ja tynnyriä, joiden sisältö näytti +olevan jokseenkin kallisarvoista, kun koko joukko kalastaja-veneitä +läheni myöskin ottaaksensa osaa tähän toivottuun saaliisen, joka +vuosittain tuottaa Helgolantilaiselle melkoisen lisäyksen hänen +elatukseensa. Nyt veti nuorukaisen huomion puoleensa eräs esine, joka +todellakin näytti sen täysin väärin ansaitsevan. Se oli tynnyri, jonka +pohjapuoli oli kiinnitetty laudan palasista hätäisesti kyhättyyn +lauttaan. Köysi, jonka toinen pää monin kerroin oli kierrettynä +tynnyrin ympärille ja joka näytti olleen johonki tarpeesen käytettynä, +oli Vilholle aivan suotuna välikappaleena, ja siitä hän veti lautan ja +tynnyrin veneen läheisyyteen. Pelon ja ilon sekainen huuto pääsi hänen +huuliltaan, kun hän veneen korkeammalta kannelta katsoi alempana +olevaan tynnyriin ja siellä havaitsi nähtävästi hengettömän ihmisen, +joka pienuutensa vuoksi näytti olevan lapsi. Näin olikin. Noin yhdeksän +tahi kymmenen vuoden vanha tyttö, kyyristyneenä ja kädet ristissä, +istui tynnyrin pohjassa, jossa jo oli jotenkin paljon merivettä. + +Tämä oli kauhistuttava näkö. Ainoastaan vanhempain alttiiksi antava +rakkaus oli voinut, huolimatta omasta vaarastaan, keksiä nämät keinot, +pelastaaksensa sydämmensä lemmikin silminnähtävästä perikadosta. Kukapa +tietää, minkälaisella kuoleman kauhistuksella tämä lautta tehtiin ja +millä tuskalla pienoinen otettiin äidin sylistä ja pantiin tynnyriin, +millä ristiriitaisilla tunteilla se viimeinkin heitettiin meren valtaan +ja köysi liukui vapisevista käsistä! -- Luultavasti oli jo silloin +viimeinenkin pelastuksen toivo kadonnut, kun nuo poloiset jättivät +lapsensa tuon heikon tynnyrin turviin. Varmaankin oli äidin ja isän +silmä kääntynyt aaltoihin päin, jotka pois veivät heidän kalliimman +aarteensa valtameren äärettömään avaruuteen, kun itse laiva jo oli +pirstoiksi särkynyt. Kaiketi oli hukkuvaisten vanhempain viimeinen +silmäys pyhitetty tyttärelle, ja vedellä täyttyvä korva vielä tajusi +sen hätähuutoja. Voi, kuinka katkeralta kuolema suolaisen meren +aalloissa lienee tuntunut noille onnettomille vanhemmille, jotka +vajosivat syvyyteen tietämättä lapsensa kohtalosta mitään! + +Puuhaellessaan tynnyrin hinaamista veneesen oli Vilho vähällä syöksyä +mereen. Avuliaasti auttoi eno häntä taintuneen, köntistyneen lapsen +virvoittamisessa. Täydellisesti se onnistui vasta kotona, kun lapsen +päältä oli riisuttu märjät vaatteet, hän oli pantu lämpöiseen vuoteesen +ja hänelle annettiin lämmintä teevettä juotavaksi, jonka jälleen hän +oksensi nielaistun meriveden ja vaipui syvään uneen. Vilhon ihastus +ihmishengen pelastamisesta oli ääretön. Aivan niinkuin eno piti vedestä +kootut arkut ja tynnyrit oikeana omaisuutenansa, uskoi Vilhokin +itsellänsä olevan jonkunlaisen omistus-oikeuden pelastettuun lapseen, +ja hän piti velvollisuutenansa ottaa sen erityiseen huostaansa. Tämä +olikin tarpeellista sen vuoksi, että vanha Wäber sittemmin näytti +aikovan hyljätä lapsen, kun ei kukaan tunnustanut sitä omakseen eikä +tullut sitä rahalla lunastamaan. Olipa onni, että rouva Wäberillä oli +hellempi, lempeämpi luonto kuin hänen miehellänsä, ja että hän piti +tyttöä hyvänä hänen kauneutensa ja suloisuutensa vuoksi. Ne lapset, +jotka Jumala oli hänelle antanut, olivat kaikki kuolleet, ja hän piti +haaksirikkoisen tytön tervetulleena palkintona niistä ja vanhuutensa +toivottuna turvana. + +Herätessään unesta täydellisesti tointuneena ja nähdessään olevansa +pienessä, köyhässä ventovierasten keskellä, purskahti Liddy (tämä oli +tytön nimi) kovaan itkuun. Turhat olivat Wäberin vaimon lohdutus-sanat +sekä kirjavat simpsukat, joita Vilho sydämmensä tuskassa antoi hänelle; +ainoastaan ankara Wäber sai lapsen asettaumaan. + +"Ole kohta siivolla!" tiuskasi hän. "Jos et pian lakkaa vaivaamasta +korviani, niin minä heti paikalla pistän sinut tynnyriin takaisin ja +heitän mereen, jossa kalat sinun syövät, niinkuin ovat vanhempasikin +syöneet." + +Mitä hyvyys ei voinut, sen vaikutti pelko. Liddy vaikeni ja mukauntui +surulliseen kohtaloonsa. Vastarintaa tekemättä antoi hän pukea itsensä +kalastaja-tytön karkeisin vaatteisin ja toimitti nöyrästi ne +pienet työt, jotka annettiin hänelle tehtäväksi. Mutta entisistä +elämänvaiheistaan hän ei voinut antaa tyydyttävää selitystä. Hän sanoi +eläneensä äitinsä kanssa maalla kauniissa huoneissa ja isänsä usein +olleen poissa matkustuksilla. Hiljakkoin oli tämä palannut kotiin ja +kertomuksillaan saattanut äidin itkemään, jonka jälkeen kaikki kapineet +pantiin kokoon, ja sitten astuttiin laivaan. Yöllä, kun hän makasi +sikeimmässä unessaan, temmattiin hän vuoteeltaan ja pantiin tynnyriin, +vaikka hän huusi ja rukoili, ja sitten hän pelosta meni tainnuksiin. + +Syystä saattoi arvata Liddyn vanhempien olleen varallista, jopa +ylhäistäkin väkeä, vaan heidän sukunimistänsä sekä haaksirikkoon +joutuneesta laivasta ei tyttö voinut tehdä vähintäkään selkoa. + +Vaikka Liddy alussa katkerasti murehti vanhempiansa sekä oudoksui uusia +olojansa, niin tämän kuitenkin paransi aika, joka on paras lääkäri ja +lohduttaja. Liddyn surua lievittämässä oli paitsi tätä kalastajan +vaimon ja Vilhon ystävällisyys ja lapsen mieli, joka helpommin kuin +vanhan voi mukauntua elämän vaiheisin. Parin viikon kuluttua oli +katkerin suru unhotettu ja Liddy oli tottunut nykyiseen tilaansa. + + + + +KOLMAS LUKU. + +Uusi tuttava. + + +Eräänä iltana olivat Wäber ja Vilho palanneet kotiin kalastusretkeltä, +joka oli sangen hyvin onnistunut, ja koko perhe oli tästä varsin +hyvällä tuulella. Sillä aikaa kuin miehet puhdistivat ja järjestivät +siimojansa ja köysiänsä, keitti Wäberin vaimo illalliseksi äyriäisiä, +hummeria, merisirkkoja ja garneelia ja muita kuoriais-eläviä. Liddy ei +seisonut joutilasna, vaan oli ripustamassa siimoja kuivamaan. Tästä +työstä kutsui häntä hänen kasvatus-äitinsä ja käski hänen seisoa +takkavalkean ääressä pitämässä keitosta huolta. Liddy totteli. Milloin +hän lisäsi puita takkaan, milloin katsoi kattilaan, missä monijalkaiset +meri-elävät ryömivät. Erittäinkin häntä ihmetytti tavattoman suuri +hummeri, jonka toinen kynsi oli paljon suurempi ja leveämpi kuin Liddyn +käsi, ja joka koki painaa pienemmät naapurinsa allensa. Nämä taas +ponnistivat kaikki voimansa pysyäksensä veden pinnalla, ja taistelivat +sentähden, vaikka turhaan, mahtavamman vastustajansa kanssa. Yhä +kiivaammin peuhasivat elävät; heidän kiihkonsa eneni sen mukaan, kuin +vesi hehkuvasta liekistä kuumeni. Liddy pelkäsi jo, että elävät +tappelunsa vimmassa putoaisivat pois täydestä kattilasta. Nyt kuuli hän +jonkun aukaisevan tuvan ovea ja luullen sitä takaisin tulevaksi +kalastajan vaimoksi huudahti hän: "äiti, tulkaa pian tänne! äyriäiset +pyrkivät kaikki pois kattilasta." + +"Miten se olisi mahdollista?" kysyi vieras ääni, ja hämmästynyt lapsi +mäki tuntemattoman miehen lähenevän takkaa ja heti kääntävän silmänsä +kattilaan päin. Vaatteensa olivat, vaikk'ei komeat, kuitenkin +kalastajan pukua paremmat. Hänellä oli lyhyt, harmaa, isonappinen +takki, mustat housut, jotka ulottuivat polvien yli ja olivat niihin +pitkillä nauhoilla sidottuna, mustat pumpulisukat ja jotenkin jykeät, +leveillä tinasoljilla koristetut kengät. Ympyriäinen kampa, sellainen +kuin maaväellä on tapana pitää, oli hänen sileässä tukassaan, joka +pitkissä suortuvissa valui alas takin kaulukselle. + +"Voi, voi!" alotti hän nuhdellen, "noita eläinparkoja! Hyi sellaisia +kristityitä! Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on +armoton. Tiedätkö, armas lapseni, mitä varten äyriäiset niin peuhaavat +ja taistelevat? Sulasta hengen hädästä, sanon minä sinulle. Etkös ole +se haaksirikkoinen lapsi, jonka tuo uljas Vilho pelasti tynnyristä? +Katso, samoin kuin nuo hyönteiset kattilassa, niin sinun vanhempasi ja +kaikki, jotka olivat haaksirikkoon joutuneessa laivassa, ovat +taistelleet aaltoja vastaan ja turhaan kokeneet päästä veden pinnalle. +Epätoivossaan he ovat tainneet temmata viimeisen lautapalasen toistensa +käsistä ja siitä taistelleet, sillä eroituksella vaan, että ne +hukkuivat kylmään veteen, mutta nämä kiehuvaan. Jos nuo mykät elävät +osaisivat puhua, niin ne huutaisivat: armahtakaa! armahtakaa! +pelastakaa meitä tuskistamme, suokaa meille pikainen kuolema, vaan +älkäät meitä pitkällisellä kiduttamisella siihen saattako. Me tunnemme, +yhtä hyvin kuin te, kuinka tuli polttaa ja vaivaa! Me nielemme tulta! +Tuli polttaa hennot sisälmyksemme! Tuli -- yhä ankarammin vaivaava tuli +katkaisee heikon elämän-lankamme!" + +Liddy katsoa tuijotteli vierasta, joka sangen liikuttavalla äänellä +kertoeli verkalleen keitettyjen äyriäisten kärsimyksiä. Vähitellen +ymmärsi hän sanojen merkityksen ja hellä sääli tuotti kyyneleitä hänen +silmiinsä. Oivaltaen sen kiireisen liikkeen, jonka lapsi teki kattilaa +kohti, lisäsi vieras: "liian myöhäistä, lapseni! Epätoivon taistelo on +loppunut ja kattilassa on kaikki hiljaa. Viimeisen kerran kohotti +hummeri, apua anoen, ison kyntensä ja kuoriais-eläimet uiskentelevat +kiehuvassa haudassaan aivan niinkuin Egyptin sotaväki Punaisessa +meressä." + +Mies vaikeni ja katseli miettiväisenä kattilaan. "Kuinka ihmeellistä!" +lausui hän sitten, "meitä ihmisiä tuo kamala kuolema rumentaa, mutta +noita halveksittuja eläimiä se kaunistaa. Heidän ruskea likavärinsä +muuttuu ihanimmaksi ruusunpunaksi. Miten huolellisesti meidän Herramme +on heitä varustanut ja varjellut vihollisia vastaan. Ovathan ne +pantsarillaan muinaisten ritarien kaltaiset, jotka eivät jättäneet +vähintäkään paikkaa ruumiissaan vihollisillensa altiiksi. Katso, +tyttäreni! aivan näin tulee meidänki olla varustettuina saatanan ja +pahojen ihmisten ryntäyksiä vastaan. Kiusaajan lähestyessä, ota uskon +kilpi, vyötä kupeesi vanhurskauden rinta-raudalla, älä sovita +vartaloasi kure-liiveihin, vaan Jumalan haarniskaan, suojele päätäsi +autuuden kypärillä, olkoon jalkasi valmiiksi kengitetyt ja varjele +itseäsi hengen miekalla, joka on Jumalan sana. Mutta ymmärtäneekö tuo +lapsi minua? Kah kun en voi olla saarnaamatta silloinkaan, kun se on +aivan suotta. Armas pienokaiseni! Osaatko sinä syödä äyriäisiä? Eivätkö +nuo eläimet, jotka näyttivät niin hirveiltä, sinua inhoita?" + +Liddy katseli miestä kummastuneena ja sanoi: "osaanhan toki syödä +äyriäisiä." + +"Sen tekee tottumus," vastasi tämä. "Tosiaankin se ihminen, joka +hirvesi syödä ensimäisen äyriäisen, lienee ollut ylen uskalias taikka +varsin nälissään. Jos tuolle tytölle antaisin sammakoita, sisiliskoja +taikka --" + +"Hyvää iltaa, herra pastori!" sanoi kalastajan vaimo astuen sisään, +"mikä tuopi meidän majaamme niin kunnioitetun vieraan?" + +"Ensiksikin maalliset huolet," vastasi herra pastori; "minä tulisin +teiltä tilaamaan yhden keitoksen kaloja. Mutta samassa täytyy minun +myöskin pitää huolta teidän sielunne autuudesta. Vast'ikään olen +huomannut teistä jotakin varsin moitittavaa. Kuinka taidatte +kristittynä vastata siitä, että panette äyriäiset kylmään veteen +tulelle ja niin julmalla tavalla kidutatte niitä kuoliaaksi? Sitä en +koskaan olisi voinut ajatella teistä, jota aina olen pitänyt hurskaana +rippilapsenani." + +"Puheenne alku oli vähällä peljättää minua," vastasi vaimo. "Hoh, hoh! +niin kauan kuin minä voin muistaa, ei äyriäisiä ole keitetty muulla +tavalla. Minun vanhempani ja esivanhempani ovat niin tehneet ja ovat +autuaallisesti kuolleet." + +"Tuhanten vuosien vääryydet," innosteli herra pastori, "eivät yhteensä +ole yhdenkään tunnin hurskautta. Sielunhoitajananne käsken minä teitä +tästälähin ensin tappaa äyriäiset kuumalla vedellä, ennenkuin panette +ne kiehumaan. Tavallinen luulo on, että kaikki, jotka eivät huuda, +eivät tunne kipujakaan. Ihan päin vastoin! Mitä varten me huudamme, kun +meitä lyödään, haavoitetaan taikka kidutetaan? Kipua keventääksemme. +Sentähden mykät olennot ovatkin enemmän säälittävät, kun eivät voi sitä +tehdä. Minulla oli eräs muuten sangen kelvollinen palvelustyttö, jonka +minun täytyi eroittaa palveluksestani, sentähden ett'ei hän voinut tahi +kenties ei tahtonut teurastaa Jumalan luontokappaleita vähemmän +julmalla tavalla. Elävältä ankeriaalta hän pisti silmät ja pään puhki +kaksihaaraisella kahvelilla ja naulasi sen sillä lailla kyökin pöytään +kiinni, saattaaksensa siten mukavammin nylkeä ja leikellä sitä; +tunnustipa hän aivan julkeasti, että hän, niinkuin ylhäisissä taloissa +on tapana, oli leikannut reidet eläviltä sammakoilta ja sitten jättänyt +ne avuttomina oman onnensa nojaan." + +"Tahdon teitä totella, kunnioitettava herra!" sanoi kalastajan vaimo +liikutettuna. "Tässä annan teille käteni sen päälle." + +"Hauska on sitä kuulla," vastasi herra pastori. "Muutenpa olettekin +hyvä kristitty, ja sen olette osoittaneet tämän haaksirikkoisen +lapsenkin suhteen. Sentähden Jumala varmaan suopi teille menestystä. +Sillä sen, kun olette tehneet yhdelle näistä Hänen vähimmistä +veljistänsä, sen teitte Hänelle. -- Mutta pitäkää huoli siitäkin, että +perheenne jäsenet, naapurinne ja ystävänne, eivät harjoita samallaista +vääryyttä, kuin te tähän asti tietämättömyydestä olette tehneet. Minun +on aikomus mitä pikemmin saarnassani teroittaa kuulijoilleni, mikä +moitittava tapa eläinten rääkkääminen on. Mutta suokaa minun nyt +toimittaa asiani. Onko teillä valituita kaloja minulle?" + +"On kyllä," vastasi vaimo suopeasti. "Tulkaa itse, kunnian herra, +katsomaan, ja etsikää, mitä teille sopii." + +Herra pastori läksi kalastajan vaimon ja Liddyn kanssa, jonka toimi +takan ääressä jo oli päättynyt, kalaveneelle, jossa oli melkoinen määrä +meren asukkaita kala-arkussa. Niitä oli ympyriäisiä ja litteitä, +monta eri muotoa, kokoa ja väriä. Edelliset olivat makrilleja, +pietarinkaloja, kultarautuja, merenhaukia, meren-ankeriaita, kapeljoita +y.m. Jälkimäiset, rauskukalan sukuun kuuluvat, olivat kammelias, +santikka ja maariankala. Ne olivat muotoansa kärväis-läpsän taikka +paperileijun kaltaisia; niillä ei ollut mitään näkyvätä päätä, silmät +olivat litteän ruumiin yläpuolella ja pyrstössä oli kynsi. + +Herra pastori valikoitsi ja maksoi kaloista vähäpätöisen summan; +kasvatus-äiti antoi Liddylle käskyn kantaa ne herra pastorille hänen +kotiinsa. Tyttö rupesi mieluisesti tähän toimitukseen ja lähti +hengellisen herran seurassa matkalle, jonka tämä tiesi lyhentää +opettavaisilla puheillansa. Hän kertoi tytölle, ett'ei kaloilla ole +keuhkoja niinkuin ihmisillä, vaan että niillä on kitaset keuhkojen +asemesta, että niillä on uimarakko, jonka ne täyttävät vedellä +painuessaan alas syvyyteen, mutta jälleen tyhjentävät ylöspäin +pyrkiessään. Hän opetti tytölle, ett'ei kaloja palele kylmemmissäkään +vesissä, niillä kun ei ole lämmintä verta, ja hän käänsi tytön huomion +siiten tiheään suomupukuun, joka peittää koko niiden ruumiin ja jonka +päällä on limakalvo. Hän vakuutti tytölle, että ihmiset ensin olivat +oppineet laivan rakentamista kaloista; sillä pyrstö oli antanut aihetta +perämelan keksimiseen, evät airojen, ja suipukka, vettä helposti +halkaiseva pää samoin emäpuun keksimiseen. "Armas lapseni," lisäsi hän, +"luonto on ääretön ja ihmisen velvollisuus on yhä enemmän oppia sitä +tuntemaan, ylistääksensä Jumalan kaikkivaltaisuutta ja hyvyyttä. +Vedenpisara on olopaikkana tuhansille pienille eläville. Mikä ääretön +joukko niitä lieneekään valtameressä! Yksin simpukoita tunnetaan monta +tuhatta lajia, jotka kilpailevat toistensa kanssa muodon ja värien +kauneudessa ja loistoisuudessa, vaikka enin osa heistä oleskelee meren +pohjalla, ihmisen silmälle näkymättömänä. Ken voipi selittää, miten nuo +madot saavat kivenkovuisen, kauniisti kiilloitetun, usein erinomaisilla +piirustuksilla varustetun huoneensa? Nämät ovat erikokoisia, pienimmät +kuin sinapin siemen, isoimmat vaskirummunkin suuruiset, ja korallit, +nuo mitättömien matojen rakentamat kotelot, kohoavat huoneen +korkuisiksi kariksi, joita vastaan tukevimmatkin laivat särkyvät. Tästä +opimme, mitä yhdistetyt voimat matkaansaattavat, ja ett'ei pidä +halveksia vähäpätöisintäkään vihollista." + +Tätä puhuessaan olivat pastori ja Liddy nousseet saaren korkeimmalle +kukkulalle, jossa edellisen talo oli aivan kirkon vieressä. Sinne oli +heiltä kuitenkin vielä jommoinenki matka kuljettavana. Jo rupesi +hämärtämään, ja täällä korkealla kallion töyräällä viuhahteli tuuli, +joka alhaalla tuskin tuntuikaan. Liddy katsahti ylös ja seisahtui +äkkiä, pelosta kiljaisten. + +Vähän matkan päässä havaitsi hän, näet, äänettömän joukon oudonnäköisiä +olentoja seisovan ikäänkuin sotajärjestyksessä, paikaltansa +liikkumatta, pienintäkään ääntä päästämättä. Ne näkyivät kaikki +järkähtämättä katsoa tuijottavan vyöryävään mereen ja olivat enemmän +kummitusten kuin elävien olentojen näköisiä. + +Hengellinen herra sanoi hymyillen, havaittuansa syyn tytön pelkoon: +"Tuletko tänä päivänä ensikerran tänne, kun et ennen ole noita +veitikoita nähnyt? Kylläpä heistä uskon, että he kaipauksella +katselevat mereen ja mieluisammin palaisivat sinne, kuin täällä ovat +tuulen keikutettavana. Tyttäreni! jos milloinka huomaat jotakin +kammoittavaa, astu vaan pelkäämättä suoraan sen luoksi, ja pelkosi on +haihtuva kuin härmä auringon paisteessa. Tehkäämme nytkin niin ja minä +takaan, että vielä naurat omaa pelkoasi. Onpa sinulla kädessäsi noitten +kummitusten kumppania," -- hän viittasi kala-haaviin, -- "vaan ethän +niitä kuitenkaan pelkää." + +Vieläkin vähän säikähtyneenä seurasi Liddy pastoria, joka rohkeasti +astui hengetöntä sotaväkeä kohden. Ja mitähän näkivät likemmäksi +tultuansa? Useoita satoja, jopa tuhansiakin, noin parin kyynärän +pituisia seipäisin pistettyjä kaloja, pyrstöt pystyssä ylöspäin ikään +kuin höyhentupsut. Niistä lähtevä sangen paha katku saattoi kävijämme +aivan pian kääntymään pois niiden läheisyydestä ja palaaman entiselle +polullensa. + +"Nuo kummitukset, joita äsken näit," virkkoi pastori, "omat oikeita +tuulenpieksijöitä; sillä sittenkuin tuuli on, kuten vast'ikään näit, +heitä pieksänyt, rupeavat ne vuorostansa tuulen pieksijöiksi, vaeltaen +ulos maailmaan monennimisinä, siten paremmin kelvataksensa ihmisille. +Kapeljoiksi nuo veitikat kutsuvat itsensä tuoreina merestä tultuansa. +Näillä seipäillä kuivettuneina ne muuttuvat kapakaloiksi. Jos heille +osoitetaan se huomio, että he suolataan, niin ottavat tuon ylhäisen +nimen 'Laberdan'; mutta, jos he suolaamisen perästä kuivataan, +kutsutaan suoraan kapaturskaksi. Kolmella viimeisellä nimityksellä he +tulvailevat yli suuren osan maanpalloa; sillä heidän lukunsa on +legiona, ja miljoonia pyydetään joka vuosi, eikä heidän kuitenkaan +vielä ole havaittu vähenevän. Tätä voi ainoasti sillä tavoin ymmärtää, +että tiedetään jokaisen naaras-kapeljon sisältävän neljä, jopa kuusi +miljonaa munaa. Mitä viisaus Jumalassa, että niin ääretön sikiäväisyys +on olemassa ainoastaan hyödyllisissä elävissä eikä raatelevissa +pedoissa taikka myrkyllisissä matelijoissa!" -- Tultuansa kotinsa +ovelle laski pastori tytön luotansa, kutsuen häntä pian tulemaan +takaisin. + +Ennättääksensä kotiin iltaiselle rupesi Liddy kohta kiireesti kulkemaan +kotiin päin. Pian oli hän tullut seipäisin pistettyjen kalojen +läheisyyteen, joita nyt tulitornin punertava liekki valaisi. Täällä +häntä valloitti sanomaton alakuloisuus ja sydämmen ahdistus. Herra +pastori oli äsken lausunut, että nuo kalat seipäiltänsä ikävöimällä +katselivat alas mereen, heidän oikeaan kotiinsa. Ja kaipauksen tyttökin +tunsi, katsellessaan kallion kukkulalta veden ääretöntä valtakuntaa, +jonka aallot synkällä pauhinalla vaahtoellen särkyivät kalliota +vastaan. + +Olihan tuolla hänen rakastettujen vanhempainsa kylmä, syvä, musta +hauta, haaksirikkoisten surkea kalmisto, joidenka lepopaikkaa ei mikään +muistopatsas, ei risti eikä vihanta ruohokumpu osoittanut! Näitten +rakastettujen ruumiit olivat kenties nyt ahnasten meripetojen syötävänä +ja inhoittavat madot kalvoivat sitä suuta, jota Liddy niin usein oli +suudellut. -- Hirveä ajatus! Nyt hän vasta täydelleen huomasi, kuinka +onnellinen hän oli ollut hellien vanhempiensa huostassa, ja kuinka +paljon hän haaksirikon kautta oli kadottanut. Yksinäisenä ja hyljättynä +oli hän nyt avarassa maailmassa, eläen vierasten ihmisten armoilla, ja +näiden sääliväisyys ei ollut verrattava isän ja äidin rakkauteen, joka +vielä kuoleman hetkenä oli hänen pelastustansa ajatellut. Nyt hänellä +ei ollut veljeä, ei sisarta, ei ystävää eikä edes leikkikumppaliakaan, +ja näitäpä hänen lapsellinen mielensä kuitenkin haikeasti ikävöitsi. +Katkerat kyyneleet valuivat hänen silmistänsä, ja hän painoi kasvonsa +käsiinsä. Hän olisi mieluummin maannut vanhempainsa vieressä +suolaisessa syvyydessä. Ruokahalu oli häneltä kadonnut; keitetyt +äyriäisetkin inhoittivat häntä, nämät kenties olivat olleet hänen +vanhempainsa ruumiita ahmimassa. -- Näin seisoi Liddy suruunsa +vaipuneena, unohtaen kaikki ympärillänsä. Tästä hänen herätti lempeä, +lohduttava ääni, joka sydämmellisellä ystävällisyydellä lausui: "mitä +varten itket, armas pienoiseni? mitäs täällä teet niin myöhään? etkös +tule kotiin minun kanssani?" + +Liddy katsahti ylös ja näki nuoren vaimon seisovan edessänsä, häntä +hellästi katsellen. Vaimon halvat vaatteet ynnä kantokori hänen +selässänsä osoittivat, että hän, samoin kuin Liddyn elatusvanhemmatkin, +oli alhaista kansanluokkaa. + +"Oletko sinä se haaksirikkoinen tyttö, jonka tuo uljas Vilho tuonain +veti ylös merestä?" jatkoi hän puhettansa. + +Kun Liddy myöntäen nyökäytti päätänsä eikä nyyhkytyksiltä voinut puhua, +toisti vaimo kysymyksensä: "mitä vasten itket? onko kukaan tehnyt +sinulle pahaa?" + +Liddy pudisti päätänsä ja sai vaivalla sanotuksi: "minä suren -- +rakastettuja vanhempiani." + +"Sen kyllä uskon," vastasi vaimo sääliväisesti. "Mutta sureminen ei +auta mihinkään, eikä herätä vanhempiasi kuolleista." + +"Mutta ne makaavat meren syvyydessä, jossa hai-kalat heitä syövät!" +jatkoi Liddy. + +"Maa on Herran joka paikassa," lohdutti vaimo, "ja yhtäpä se meille +taitaa olla, josko meren kalat taikka maan matoset syövät mitättömän +ruumiimme. Mutta kerran on meri samoin kuin maakin antava takaisin +kuolleitansa, silloin kun he kokoontuvat viimeisen päivän tuomiolle." + +"Mutta miten se on mahdollista?" sanoi Liddy epäileväisesti, "kun +kalat, äyriäiset ja muut elävät ovat syöneet heidän ruumiinsa ja +kuljettaneet ne kauas pois?" + +"Minä en tiedä, miten se on mahdollista," vastasi vaimo, "mutta uskon +sen kuitenkin vakaasti, sillä Jumalalle ei ole mitään mahdotonta. Sen +on myös Kristus meille opettanut, jonka sana on totuus. Sentähden hän +on noussut kuolleista antaaksensa meille tämän varmuuden ja +poistaaksensa kuoleman kauhun. Jos uskomme petollista tietäjätärtä, +joka meille jotakin mieluista ennustaa, sopiiko meidän epäillä, kun +totinen ja kaikkivaltias Jumala lupaa meille korkeimman onnen?" + +"Jospahan edes tarkasti tietäisin paikan, missä vanhempani ovat, taikka +voisin käydä heidän haudallansa!" lausui Liddy vielä itkien. + +"He lepäävät Jumalan helmassa," vastasi vaimo, "ja koko maa on meidän +yhteinen hautamme, josta Herra vielä on kokoova meidän luumme. Tätä +kaikkea on herra pastori minulle opettanut, kun luulin menehtyväni +suureen hätääni. Sellainen mies on suuri lahja tässä meidän +saaressamme, jossa on niin paljon köyhiä viheliäisiä ja sen vuoksi +meidän tulee häntä korkeasti kunnioittaa. Onpa minun kohtaloni +kuitenkin surkeampi kuin sinun. Annappas! minä kerron sen sinulle. +Mieheni oli kalastaja, samoin kuin vanha Wäber ja nuori Vilho. Viisi +vuotta olimme onnellisina ja rauhassa eläneet ja Jumala oli armossaan +siunannut avioliittomme kahdella lapsukaisella. Pieni Marttani oli +juuri saanut ensimäiset hampaansa, kun mieheni oli kalastusretkellään. +Ilosta maltoin tuskin vartoa hänen takaisin-tuloansa. Seisoin ovella +odottamassa, voidakseni heti juosta häntä vastaan kertomaan suloista +uutista; voi! ilta kului, samoin yökin, kuluipa monta päivää -- mieheni +ei koskaan palannut takaisin. Niinkuin sinä, niin minäkin astuin +meren rannalle ja huusin armasta puolisoani kääntymään kotiin päin +kohisevilta aalloilta. Turhaan! Ranta kävi ainaiseksi olinpaikakseni ja +kyyneleet olivat ruokani. Pienokaiseni itkivät ja vaikeroivat minun +kanssani; mutta heidän isänsä ei tullut. Silloin pappi tuli minun, +epätoivoon vaipuvan, luoksi ja kehoitti minua lempeillä ja +ankaroillakin sanoilla jälleen tulemaan helläksi äidiksi nälkäisille +ja viluisille lapsilleni. Hän virvoitti minua pyhän raamatun +lohdutussanoilla ja teki minun kykeneväksi lohduttamaan muitakin +murehtivaisia, vaikkapa vaan yksinkertaisella tavallani. Näin minä nyt +elän Jumalan tahtoon tyytyväisenä ja odotan kärsivällisesti, siksi kuin +Herra aikanansa jälleen saattaa meidät kaikki yhteen. Näethän siis, +armas lapseni, ett'eivät vanhempasi yksin lepää meressä, ja että paitsi +sinua on monta onnetonta maailmassa." + +Liddylle oli vaimon yksinkertainen kertomus todellakin lohdutukseksi. +Jokainen onnettomuus on helpompi kantaa, kun tietää saman kovan onnen +muitakin kohdanneen. Hänen kyyneleensä kuivuivat ja mielellään seurasi +hän vaimoa, jolla oli asuntonsa aivan lähellä Wäberin tupaa ja joka +saattoi hänet sinne asti. + +Vilhon tarkka silmä huomasi heti, että Liddy oli itkenyt, ja myöskin, +ett'ei ruoka tytölle maittanut; kuitenkaan hän ei virkannut siitä +sanaakaan. Makea uni palkitsi Liddyä kaikista kärsimisistä ja saattoi +häntä ainakin yön aikana niitä unhoittamaan. + + + + +NELJÄS LUKU. + +Ystävä. + + +Vaikk'ei hyvänsuopea Vilho tuntenut syytä Liddyn suruun, koetti hän +kuitenkin vähillä neuvoillansa sitä lievittää. + +Sen vuoksi hän oli ani varhain aamulla haeskellut joukon kirjavia +simpukoita rannalta, ja eilis-iltana keitettyjen äyriäisten kuorista, +kynsistä ja jaloista kokoonpannut monellaisia miesten, hevosten ja +muiden kuvia, joilla hän aikoi huvittaa Liddyä tämän herätessä. Tyttö +kiitti sydämmellisesti hänen lahjoistaan, vaan ei kuitenkaan voinut +iloita, ja tästä poika suuresti huolestui. + +"Mitä varten sinä itkit niin kovin paljon eilen illalla?" kysyi hän +tytöltä, vakavasti katsellen tämän yksitotisia kasvoja. + +Ensin Liddy oli vastahakoinen ilmoittamaan oikeata syytä, mutta ei hän +kuitenkaan tahtonut kieltää totuutta. Kun Vilho monta kertaa toisti +kysymyksensä, sanoi hän viimeinkin: "istuessani yksin kalliolla, +jossa kapakalat olivat seipäisin ripustettuna, ajattelin rakkaita +vanhempiani, ja sentähden täytyi minun itkeä. Olenhan minä orpolapsi, +jolla ei enää ole veljeä eikä sisarta?" + +Vilho ei tähän vastannut sanaakaan, vaikka hän pari kertaa aukaisi +suunsa puhuaksensa, hän vaan aivan äänetönnä ryhtyi työhönsä, joka oli +verkon kutomista. Mutta hetken perästä, kun kalastajan vaimo astui +tupaan, virkkoi hän vakavalla äänellä: "täti, vieläkö muistatte +viime-pyhäistä saarnaa?" + +"Muistan jotenkin," vastasi vaimo, "vaan mitä varten sitä rupesit +kyselemään?" + +"Sen saatte kohta kuulla. Tiedättehän siis, että pappi saarnasi +rakkaudesta lähimmäistä kohtaan, jota meidän pitää osoittaman kaikille +ihmisille ilman eroitusta. Hän sanoi, että meidän on pitäminen huolta +sekä lähimmäistemme ruumiista, että myöskin heidän sielustansa. Pyhä +velvollisuutemme on tehdä heitä ymmärtäväisemmiksi ja hurskaammiksi, +taikka sanalla sanoen täydellisemmiksi. Tätä voimme tehdä siten, että +olemme lähimmäisillemme hyväksi esimerkiksi, kehoitamme heitä hyvään ja +varoitamme heitä pahasta, autamme heitä ahkeraan kirkon ja koulun +käyntiin sekä piplian ja muitten mieltä ylentäväin kirjojen lukemiseen, +ja saatamme heitä viimeinkin hyväin, ymmärtäväisten ihmisten +keskuuteen. Täti! tällä saarnallansa on pappi teitäkin nuhdellut. +Olette kyllä osoittaneet armeliaisuutta tuolle köyhälle orpolapselle, +olette ottaneet hänen majaanne ja häntä elättäneet; mutta eipä hän +vielä ole päässyt meidän kirkkoomme ettekä vielä ole häntä kouluun +lähettäneet, ettekä ole antaneet mitään mieltä-ylentävää kirjaa hänen +käteensä. Tosin hän ei meillä saa kuulla mitään pahaa, paitsi enon +kirouksia silloin tällöin, ettekä salli hänen olla joutilaana. +Mutta se onkin kaikki, mitä olette tehneet. Älkää siis ihmetelkö, +jos tuon pienokaisen mieli käy raskaaksi, kun hänellä ei edes ole +leikkikumppalia. Älkää tehkö hyvää tekoanne puoleksi, vaan lähettäkää +lapsi kouluun oppimaan jotakin ja tutustumaan muiden lasten kanssa." + +Suu ammollansa oli rouva Wäber kuunnellut sisarensa pojan saarnaa. +"Poika!" virkkoi hän viimeinkin, kun Vilho vaikeni, "oletko mieletön? +Mitähän tarkoitat? Kenpä voi vaatia meitä tekemään vielä enemmän tuon +tytön hyväksi, jonka me suuressa köyhyydessämme olemme ottaneet +lapseksemme? Koulu ja kirjat maksavat rahaa!" + +"Täti!" sanoi Vilho keskeyttäen häntä, "tulevasta viikosta alkain +maksaa eno minulle palkan. Siitä saatte ottaa koulurahan tytölle. +Hyvästä kirjasta on sittemmin neuvo pidettävä ja Liddy tulee kahta +vertaa hilpeämmäksi, kun hän joutuu iloiseen seuraan. Uskokaa minua: +joka antaa köyhille velaksi, se lainaa Herralle, ja hän on varmaankin +runsaasti palkitseva teille sen hyvän, minkä olette lapselle +osoittaneet." + +Vanha Wäber, saatuansa tiedon Vilhon hyvästä aikomuksesta, oli +äreissään tuommoisista tyhmistä houkkioista, jotka eivät ymmärrä pitää +rahaa arvossa ja sentähden eivät mitään ansaitsekaan, vaan kuitenkin +hänen vihdoin täytyi myöntyä Vilhon tuumiin; sillä tämä uhkasi muutoin +hankkia itselleen uuden isännän. + +Liddy oli jotenkin hämillänsä, kun hän ensi kerran astui lasten +joukkoon, jotka uteliaasti häntä katselivat ja vaivasivat häntä +kysymyksillään. Luonnonperäinen arkuus kuitenkin pian haihtui, ja hän +kiitti sydämmessään henkensä pelastajaa Vilhoa siitä, että tämä, +toimittaessaan häntä kouluun, myöskin samassa oli hankkinut hänelle +joukon leikkikumppalia. Eräs pieni tyttö oli hänelle erittäinkin +ystävällinen. Tämä istui samalla penkillä kuin hän ja koetti sentähden +päästä tuttavuuteen uuden naapurinsa kanssa sillä tavalla, että hän +tarjosi hänelle puolen aamiais-ruoastaan. + +"Ota vaan, Liddy kulta!" sanoi pienoinen, kun ei Liddy tahtonut tätä +vastaan-ottaa. + +"Tunnetkos minua?" kysyi Liddy. + +"Totta kaiketi!" vastasi tyttö. "Kaikki me sinun tunnemme ja tiedämme, +että Vilho pelasti sinun tynnyristä. Mutta kun tuo vanha Wäber on niin +kovin nyreä, emme ole uskaltaneet käydä sinun luonasi; muuten olisimme +aikaa sitten tulleet sinua tervehtimään ja antaneet sinun kertoa +haaksirikosta." + +"Mikä on sinun nimesi?" tutkisteli Liddy naapuriltansa. + +"Minä olen Donnerin Muthel," vastasi tyttö. "Kävelihän äitini toissa +iltana sinun kanssasi, nähtyänsä sinun niin katkerasti itkevän. Me +asumme aivan lähellä teitä tuossa pienessä, siniseksi maalatussa +huoneessa." + +"Onpa sinunkin isäsi hukkunut mereen, niinkuin minunkin rakkaat +vanhempani?" sanoi Liddy nyt tutummaksi tultuansa. + +"Hukkunutko? ei, sitä minä en usko, sillä hän osasi uida niinkuin kala +vedessä. Vanha Wäber sanoo nähneensä, kuinka hai-kala sieppasi hänen +suuhunsa. Siitä on jo kolme vuotta, kun hän kuoli." + +"Mutta millä keinoin te nyt elätte?" tiedusteli Liddy uteliaasti. + +Muthel aikoi juuri vastata tähän kysymykseen, kun herra koulumestari +rupesi heitä torumaan: "voi teitä pieniä kielipaltoja! pitääkö minun +liimata suunne kiinni? Heti paikalla nenät kirjaan, taikka minä teidät +opetan!" + +Peljästyneinä vaikenivat lapset ja koettivat palkita pahantekonsa kahta +vertaa suuremmalla ahkeruudella. -- Sittemmin herra koulumestari kiitti +Liddyä siitä, että hän jo osasi sangen hyvästi lukea ja taitavasti +vastata kysymyksiin. Lukemisen perästä hän lahjoitti Liddylle ison +tötterön täynnä mantelia ja rusinoita, jotka tämä tunnokkaasti jakeli +kumppaneillensa. Kun hän näiden seurassa astui saaren alempaan osaan, +tuli häntä vastaan kaksi Englantilaista upseeria varustusväestä. + +"Annappas meillekin vähän sokeritötteröstäsi," sanoi toinen heistä +astuen hilpeän lapsiparven keskelle ja ojentaen kätensä ikään kuin +pyytääksensä. + +Vikkelästi tarjosi Liddy heille aukean tötterön ja punastuen lausui hän +ujosti, kumppalien nauraessa: "täss' on, hyvät herrat, ottakaa, mitä +mielenne tekee." + +Upseeri oli aivan hämmästyksissään, kun hän kuuli tämän vastauksen +omalla äidinkielellänsä tuon köyhän-näköisen tytön suusta. Hän kääntyi +kumppalinsa puoleen ja sanoi. "Kas niin, Edward, tässä tapasimme +kotimaalaisen!" -- Sitten hän taskustansa otti puolen kruunun ja +heittäen sen tötteröön lisäsi hän: "tötteröstäsi puuttuu paras; se on +sokeri. Osta sitä, ja sitten minä jälleen tulen sinulle vieraaksi." + +Ystävällisesti jättäen hyvästi lähtivät Englantilaiset pois ja +kunnioituksella katselivat muut lapset Liddyä, joka osasi puhua +Englannin kieltä yhtä hyvin kuin saksaakin. + +"Kuka on opettanut sinun puhumaan Englannin kieltä?" kysyi Muthel +ollessaan yksin Liddyn kanssa, kun muut tytöt olivat menneet pois. + +"Sitä minä en itsekään tiedä," vastasi tämä. "Isäni puhui tavallisesti +Englannin kieltä ja äitini saksaa minun kanssani. Voi, jospa he vielä +eläisivät! Silloin minun olisi paljon parempi kuin nyt, eikä Vilhon +tarvitsisi maksaa koulurahaa minun edestäni." + +"Sinun tulee kiittää Jumalaa siitä, että on käynyt näinkin hyvin," +vastasi Muthel. "Jos Vilho ei olisi tavannut sinua, niin olisitpa joko +hukkunut taikka kuollut nälkään tynnyrissäsi." + +"Sen kyllä ymmärrän!" lausui Liddy, "enkä tahdokaan nurehtia." + +"Sinä tahdoit tietää, millä me elämme," huudahti Muthel vilkkaasti. +"Tässä on meidän kotomme. Astuppas sisään! Äitini ei ole paha. Näytänpä +sinulle käsitöitämmekin." + +Liddy meni Muthelin seurassa rouva Donnerin matalaan tupaan. Vaimo tuli +ystävällisesti häntä vastaan ja tervehti häntä sydämmellisesti. "Jokos +olet unhoittanut surusi?" kysyi hän sääliväisesti, ja meni sitten, +kuten tämmöisten luonnon lasten tapa on, hankkimaan pienelle +vieraallensa jotain syötävää. Hän leikkasi viipaleen leivästään, ja +voin asemesta levitti hän siihen jotakin mustaa taikinaa ja tarjosi sen +sitten Liddylle. + +Tämä katsoa tuijotti sitä kummallista kiiltävää pöperöä, joka oli ikään +kuin yhteen tahraantuneet haulit. + +"No?" sanoi rouva Donner, eikö maita? Olen tarjonnut sinulle, mitä +minulla parasta on." + +"Mitä tämä on?" kysyi Liddy ujosti, hypistellen leivän viipaletta. + +Äiti ja tytär nauroivat sanoen: "se on kaviaaria eli kalan mätiä, josta +maksetaan paljon ja jota pidetään suurena herkkuna." + +"Kalanmätiäkö?" kysyi Liddy ja katseli leivän viipaletta kahden +vaiheella. + +"Ne ovat merikalojen munia, joita minä sullon pieniin pönttöihin ja +lähetän mannermaalle," selitti rouva Donner. "Maistappas vaan!" + +"Kalanmunia?" kysyi Liddy tuskallisena. "Eiväthän toki muuttune +kaloiksi vatsassa, niinkuin sammakoista ja konnista on havaittu?" + +Tästä hänelle aika tavalla naurettiin, ja viimeinkin hän rohkeni +maistaa mätiä. + +"No, maittaako?" kysyi rouva Donner. + +Liddy oli aivan hämillään. Hän ei tahtonut valhetella eikä myöskään +olla epäkohtelias, ja sentähden oli hän vaiti. + +"Sano suoraan vaan!" lausui Muthelin äiti. "Eikö se sinulle maita?" + +Silloin tunnusti Liddy, että kuiva leipä maistui paremmalta kuin +suolainen kaviaari. Vaimo ei sitä pahaksunut. "Enpä minäkään pidä +paljon kaviaarista. Se on vaan rikasten ruokaa, joilla on varoja syödä +ja juoda kaiken päivää. Nämä ovat tavallisesti niin onnettomat, +ett'eivät tunne oikeata nälkää ja janoa. Sitä puutetta pitää tuon +kiihoittavan kaviaarin palkitseman, ja sen vuoksi he siitä maksavat +paljon rahaa. Semmoisia keinoja ei meidän, Jumalan kiitos, tarvitse +käyttää; työ ja puutteet tuottavat meille ruokahalun. Mutta +ylellisyydessään ei rikas tiedä, mitä hänen pitää syömän; sen vuoksi +hän viklan jälkiäkin ja pääskysen pesiä, joita hän tuottaa tuhansien +peninkulmien päästä." + +Tyttöjen mielestä oli tämä melkein mahdotonta; he eivät kuitenkaan +epäilleet rouva Donnerin puhetta, he vaan ihmettelivät. Sitten näytti +Muthel vieraallensa, mitä muuta hän ja hänen äitinsä työskentelivät. +Terävällä raudalla leikkasivat he kalan suomuja kaikellaisiin muotoihin +ja kokoihin, joista suurten kaupunkien naiset sitten kutoivat ja +ompelivat jos joitakin kauniita kaluja. Rouva Donner teki myös pieniä +kaloja korkista, joita hän päällysti valkoisella palttinalla, ja tytär +veti viivan pitkin niiden selkää sinisellä värillä. "Niillä," vastasi +rouva Donner Liddyn kysymykseen, "houkutellaan suuremmat kalat +tärppimään onkikoukkuihin ja äyriäiset käymään rysihin. Tuhmatpa nuo +kala parat ovatkin, jotka pitävät noita kömpelösti jäliteltyjä tönkkiä +oikeina kaloina eivätkä havaitse heille viritettyä paulaa!... +Huomatkaa, lapset! jos joku tulevaisuudessa koettaa houkutella teitä +johonkin, lupaamalla taikka antamalla teille palkan, joka vaadittuun +työhön verrattuna on suunnattoman suuri, niin peljätkää siinä +viritettyä paulaa, ja olkaa varovaiset." + +Liddy säikähtyi, vaikk'ei hän oikein ymmärtänyt rouva Donnerin sanoja. +Hän pelkäsi nimittäin jonkun paulan piilevän tuon ansaitsemattoman +kultarahan alla ja ilmoitti sentähden huolensa Muthelin äidille. Mutta +tämä rauhoitti häntä sillä vakuutuksella, että tyttö surematta sai +pitää puolen kruunun suorana lahjana. + +Rouva Donnerilla oli vielä muitakin töitä. Hän kehräsi hampusta hienoja +köysiä, kutoi kalastajoille pieniä ja isoja verkkoja, ja Erdmuthe toi +viimein nähtäväksi pöntöllisen kaikellaisia matoja, joita hän +joutohetkinä kokoeli meren rannalta ja sitten möi kalansyötiksi. + +Liddy punastui häpeästä ajatellessaan, että tuo paljon nuorempi +Erdmuthe oli ahkerampi kuin hän. Ja kun nyt herra koulumestari juuri +oli eilen selittänyt neljättä käskyä ja puhunut lasten kiitollisuudesta +vanhemmillensa ja muille holhoojillensa, päätti hän itseksensä +olla ahkera ja kiitollinen elatusvanhemmillensa ja Vilholle, +niinkuin Erdmuthekin. Tämän aikomuksensa hän todellakin täytti, ja +tarkkuudellaan sekä uutteruudellaan hän viimein pääsi niin pitkälle, +että hän oppi kutomaan, ompelemaan, kehräämään, keittämään, pesemään, +leipomaan ja osasi toimittaa kaikki talon askareet. + +Wäberin vaimo ja Vilho näkivät hyväntekonsa täten hyvin palkituksi ja +tuon äreän Wäberinkin täytyi mieltyä lapseen, joka paikkasi hänen +rikkinäiset verkkonsa, pesi, kuivasi ja järjesti koukun siimat, hankki +täkyjä, kutoi hänelle lämpöisiä sukkia ja palveli häntä kaikin tavoin. + +Sentähden Liddy päivä päivältä menestyikin viisaudessa ja iässä ja +armossa Jumalan ja ihmisten edessä. + + + + +VIIDES LUKU. + +Pahan tavan valta. + + +"Enkös ennustanut oikein, kun sanoin, että Herra on teitä palkitseva, +täti, siitä hyvästä, minkä olette tuolle orpo raukalle tehneet? Onhan +Liddy jo tuonut kotiin puolen kruunun, jolla hän voipi ostaa kauniin +kirjan itsellensä!" + +Näin puhui Vilho riemuellen, kun Liddy koulusta tullessaan näytti +upsierin lahjan. -- Kalastajan vaimo myöntyi hänen tuumaansa ja käytti +hänen neuvonsa mukaan osan rahasta koreakansisen uuden testamentin +ostamiseen, josta Liddyn usein iltasilla täytyi lukea toisten kuullen. +Jumalan sana, joka jo on osoittanut voimansa niin monissa miljoonissa +ihmisissä, vaikutti nytkin kaikkiin kalastaja-tuvan asukkaisin +paitsi vanhaan Wäberiin. Nuoren lukijan molemmat kuulijat tunsivat +evankeliumin yksinkertaisista sanoista ihmeellisen herätyksen, sydämmen +liikutuksen, valistuksen ja lohdutuksen. Tätä nykyä he aivan usein +olivatkin lohdutuksen tarpeessa. Sillä aina siitä päivästä asti, jona +vieras laiva, osaksi vanhan Wäberin syystä, oli joutunut haaksirikkoon, +oli synkkä, kamala henki saanut hänet valtoihinsa ja kietoi hänet +yhä lujempiin kahleisin. Sananlasku: jolla syntiä tehdään, sillä +rangaistaanki, oli hänessä toteen käynyt. Merestä korjattujen kalujen +joukossa oli myös rommitynnyri, jota Wäber ei myönyt, vaan määräsi +omaksi tarpeeksensa. Rommi tuli hänelle vietteleväksi myrkyksi, jota +hän päivä päivältä nautti yhä suuremmassa määrässä, niin että hän aika +harvoin oli oikein selvänä. Koska ihmisen todellinen luonto tulee ilmi, +kun hän on humalassa, ja Wäber oli luonnoltansa äreä ja riidan-himoinen +mies, niin hänen perheensä jäsenet saivat kärsiä sangen paljon hänen +tähtensä. Vilho raukan kohtalo oli kovin; sillä hänen täytyi aina olla +enonsa seurassa ja kärsiä häneltä haukkuma-sanoja, herjauksia ja +lyöntiäkin. Ei kukaan olisi moittinut näin kiusattua Vilhoa, jos hän +olisi koettanut hankkia itselleen toista isäntää, ja tosiaankin oli +vaan kolme seikkaa, jotka estivät hänen tätä tekemästä. Nämä olivat, +näet, hänen huolensa Liddystä, hänen kiitollisuutensa tätiänsä kohtaan +ja Jumalan sana, joka yksin saattoi virvoittaa tämän onnettoman perheen +sortunutta sydäntä. Todellakin, kuten hirvi haluaa raitista vettä, niin +Vilhokin halusi pyhän raamatun lohdutussanoja, kun hän, kärsittyänsä +ilkeän enonsa kiusan-tekoa, iltasilla tuli kotiin väsyneenä ja +uupuneena. + +Kun vanha kalastaja oli herennyt raivoamasta kohmelossaan ja kornaten +makasi vuoteellaan, tuotiin pyhä raamattu esiin ja tuotti surullisille +lohdutuksen. Se suloinen rauha ja ihastus, jonka hartaat kuulijat siitä +ammensivat, oli aivan toista, verrattoman korkeampaa laatua kuin se +hurmaus, mihinkä ilkeä kalastaja joutui turmelevaisen juomansa +nautinnosta. Jos joku lukijoistani epäilisi tämän väitöksen totuutta, +niin sanon, häntä sen enempää tuntematta, hänelle suoraan vasten +silmiä, ett'ei hän suinkaan vielä ole ollut oikeassa hädässä. Sillä +paremmin kuin kaikki kirjan-oppineet ymmärtää todellisesti murheellinen +pyhän raamatun lauseita ja tuntee siinä olevan jumalallisen voiman. + +Voi, miten turmiollinen toki juopumus on! Ei siinä kyllä, että juomari +ikuisiksi ajoiksi tekee vahingon omalle sielullensa ja ruumiillensa; +hän on muillekin ihmisille, etenkin oman perheensä jäsenille, monen +tuskan tuottajana. Rouva Wäber ei suinkaan enää voinut miestänsä +rakastaa, päin vastoin hänen täytyi ylenkatsoa häntä hänen riettaan +himonsa tähden. Hänkin kärsi sangen paljon Wäberin alinomaisesta, +useinpa kovakouraisestakin kiusan-teosta, ja lukemattomia kyyneleitä +hän hiljaisuudessa vuodatti perheellisen onnensa välttämättömästä +häviöstä. Sillä saadaanpa kaivokin tyhjäksi, miks'ei sitten +rommi-tynnyriä. Kaikki rommi oli vaeltanut Wäberin suuhun ja vatsaan, +mutta himo ei ollut sammunut. Se tuli vaan päivä päivältä rajummaksi ja +vihdoin hillitsemättömäksi. Onneton Wäber oli jo joutunut niin surkeaan +tilaan, että kaikki hänen jäsenensä vapisivat, jos hän ei saanut +suuhunsa melkoista määrää tätä hurmaavaa juomaa. Nyt hän joi, ei +ainoastaan nautinnon halusta, vaan myös tukehuttaaksensa oman tunnon +soimauksia, joita hän tunsi paheensa seurausten tähden. Pian tuli puute +ennen varalliseen kalastaja-perheesen. Vilho ei saanut enää mitään +palkkaa, Liddyn täytyi heretä koulunkäynnistään, ja vaimon oli pakko +myydä parhaimmat kalunsa voidaksensa suorittaa talouden maksuja; sillä +hänen miehensä kantoi kaiken ansionsa rommikauppiaalle. Monesti oltiin +tarpeellisimmankin puutteessa, eikä onneton vaimo nähnyt mitään loppua +kurjuudelleen. Tähän aikaan oli Liddy usein syynä siihen, että vanha +Wäber joutui tuliseen riitaan vaimonsa ja Vilhon kanssa. Hän, näet, +piti tyttöä hyödyttömänä rasituksena, jonka hän mitä pikemmin aikoi +ajaa pois talosta, ja töin tuskin hän taipui vielä jonkun aikaa +pitämään tyttöä talossaan. Seurustelemisessa Erdmuthen ja tämän äidin +kanssa oli Liddyllä vähäinen lohdutus nykyisessä tuskallisessa +tilassaan. Mutta tämäkin viaton virvoitus riistettiin häneltä pois. +Sillä, kun hän eräänä iltana nuoren ystävänsä kanssa tuli ulos heidän +huoneestansa, tapasivat he vanhan Wäberin, joka jotenkin juopuneena +palasi kotiin saaren ylä-osasta. Havaittuansa Liddyn kiljaisi hän +vihaisella äänellä: "kelvoton tyttö, vai seurusteletko sinä tuon väen +kanssa? Joko nyt sinäkin rupeet minun vihollisteni puolelle, sinä, joka +syöt armoleipää minun luonani? Minä lyön sinut mäsäksi, jos vielä +kerran astut tuon kynnyksen yli taikka pidät vähintäkään yhteyttä tuon +roskaväen kanssa." + +Donnerin vaimo, joka kammariinsa oli kuullut nämä kovalla äänellä +lausutut sanat, tuli ulos ja sanoi lempeästi, mutta kuitenkin +vakavasti: "Mestari Wäber! eikö mieheni kuolemakaan voinut sammuttaa +vihaanne, kun vielä näin siirrätte sen minulle ja lapselleni? Enkö minä +jo ole kyllin masentunut mieheni kuoleman kautta? Vieläkö tahdotte +onnettomuuttani kartuttaa loukkaamalla hyvää nimeäni? Muistakaa, että +vanhurskas Jumala on taivaassa ja Hän kerta rankaisee kaiken pahuuden. +Minun miehenikö syy vai teidänkö se oli, että kauppias Mehliger katsoi +paremmaksi heittää lainan luotsimisen Glückstadt'iin hänelle kuin +teille?" + +Wäber ei vastannut sanaakaan eikä saattanut luoda silmäänsä nuhtelevaan +vaimoon, vaan tarttui Liddyn käsivarteen ja vei hänen kovasti toruen +kotiin. Tästälähin välttääksensä kovempaa rangaistusta, tyttö vaan +salaa, kasvatus-äitinsä tieten, uskalsi käydä Erdmuthea ja hänen +äitiänsä tervehtimässä. + +Eräänä aamuna Helgolannin saarelaiset saivat ihaella sangen +suurellaista näkyä. Niin kauas, kuin silmä kannatti, oli meri +peitettynä suurilla laivoilla, jotka isona purjemetsänä kulkea +suhisivat aavalla ulapalla. Avarassa puoli-kehässä he lähenivät saarta, +jonka asukkaat Englantilaisen miehistön kanssa tulvailivat tätä +harvinaista näytelmää katsomaan. Se oli kokonainen laivasto isoimpia +linjalaivoja, joissa oli enemmän kuin tuhannen tykkiä. Jokaisella +laivalla oli niitä kolme riviä päälletysten, ja ne kurottivat mustat +kitansa ulos neliskulmaisista aukoista, uhaten kuolemalla ja turmiolla +jokaista lähenevää vihollista. + +Helgolannin merkki-tykki jo jumahtaen lausui: "hattu pois päästä!" ja +pian liehuivat laivaston kaikista aluksista Englannin kirjavat liput. +Nyt alkoivat keskinäiset tervehdykset tavallisella merilaivan kielellä. +Näistä mahtavista sanoista koko saari vapisi. Oli melkein syytä +pelkoon, että se vajoisi suolaiseen syvyyteen näiden huumaavien +pamausten törähdyttämänä. Tykin-reiät olivat ikäänkuin hornan kidat, +jotka vuorotellen syöksivät suustansa tulenliekkiä ja savupilviä, niin +että viimein tuskin mastojen ja raakojen ylimmäiset huiputkaan näkyivät +savusta. Kun haiku haihtui, oli laivasto jo satamassa ankkurissa, +näytellen katselijoille ihmis-neron suuruutta rakennus-taidon +ihmetöissä, linjalaivoissa. Todellakin täytyy kaikkien muiden +rakennusten maan päällä näiden uivien koljojen rinnalla jäädä +takapajulle. Näitä katsellessamme tuntuu, ikään kuin raukenisimme +tyhjiin; mutta samassa jälleen iloitsemme, kun ajattelemme, että se on +meidän oma henkemme, joka on keksinyt tuon jättiläisen ja saanut sen +kokoon metallista, puusta ja muista kasvi-aineista. Emme tiedä, mitä +enimmän ihmettelemme, laivan suurta kokoako, sen lukemattomien osien +sopusuhtaisuutta, koko laivan sievyyttä ja komeutta, vai sitä +helppoutta, jolla tämä raskas jättiläinen tottelee johtajansa +vähintäkin viittausta ja saadaan kääntymään mihin päin hyvänsä. +Ikäänkuin hevonen, jonka luonnollinen hurjuus masennetaan ja ohjataan +pienellä rautapalasella ja muutamilla kapeilla nahkahihnoilla, niin +sadankahdenkymmenen kanuunan linjalaivakin miehistöinensä päivinensä +tottelee tuon pienen perä-rattaan käskyjä palttina-purjeiden avulla, +jotka kuljettavat tuota mahdotonta venkaletta vaahtoavien laineiden +halki. + +Ei Liddy enemmän kuin muutkaan nuoret kyllästynyt noitten laivojen +katselemiseen, joiden ympärillä ihmiset koko päivät pitkään +hääräilivät. Tässä oli avara tila uteliaisuudelle ja voitonhimolle, ja +kaikellaista kauppaa harjoitettiin matruusien ja merisotamiesten +kanssa. Kateudella katseli vanha Wäber, kuinka paljon rommia laivaston +miehet joka päivä nauttivat, varsinkin kun hänen täytyi rahanpuutteen +tähden melkein kokonaan olla tämän mielijuomansa puutteessa. Sentähden +olikin hänen omaisillansa pitkät päivät, eivätkä he voineet tehdä +mitään hänelle mieliin. Päivää ennen, kuin laivasto lähti +Helgolannista, nähtiin kalastaja hiljaan, mutta vilkkaasti +keskustelevan erään linjalaivan perämiehen kanssa. + +"Viisi puntaa on liian vähän," sanoi hän Englantilaiselle, "sillä poika +on kyllä sadankin arvoinen." + +Pitkällisen kinaamisen perästä näkyi kauppa tulleen hierotuksi, jonka +jälkeen Wäber erkani perämiehestä sanoen: "Sekä minun että teidän +itsenne tähden täytyy teidän asettaa niin, ett'ei meidän suostumuksemme +tule ilmi. Helgolantilaiset, vaikka kyllä ovat Britannian Majesteetin +uskollisia alamaisia, pahaksuvat kuitenkin, jos heidän saarelaisiansa +väkisin tehdään matruuseiksi." + +Aikaisin seuraavana aamuna lähti Wäber Vilhon kanssa kalastamaan. Kun +edellinen noin peninkulman päässä saaresta pysähtyi heittääksensä ulos +koukkuköyden, lausui Vilho arvelevaisesti: "Kuulkaa, eno, minun +mielestäni tämä paikka ei ole sopiva meidän yrityksellemme. Ettekö +tiedä, että laivasto tänään purjehtii pois ja lähtee aivan tähän +suuntaan? Tykkien jyrinä peloittaa kalat meiltä pois, ja kukapaties +laivat purjehtivat siimojenkin ylitse." + +"Joko nyt taas muna on olevinaan viisaampi kuin kana?" ärjähti Wäber, +"sinä teet, mitä minä käsken, etkä pidä huolta mistään muusta." + +Sill'aikaa kuin Vilho nyt kalastajan käskyn mukaan antoi käyden soljua +mereen, istui Wäber joutilaana ja katsoi levottomasti saareen päin, +josta laivasto juuri par'aikaa lähti liikkeelle. Leimaukset välähtivät, +valkoinen savu kohosi ylös ilmaan, ja jyristen vyöryivät tykkien +pamahdukset aaltojen yli. Pian sen jälkeen tuli koko laivasto +purjehtien ikään kuin uiva joutsen-parvi ja käänsi, kuten Vilho jo oli +ennustanut, kulkunsa kalastaja-veneesen päin. Taas jäi Wäber joutilaana +istumaan, käskettyään sisarensa pojan kiiruimmiten vetää koukku-köyden +takaisin veneesen. Kun poika raukka hiljaa huoaten kiinnitti koko +huomionsa mereen ja siinä olevaan köyteen, veti eno siihen asti salassa +pidetyn punaisen lipun maston huippuun, ja tuijotti taukoamatta +laivastoon päin, jonka purjeilla verhotut laivat vähän matkan päässä +vasemmalla puolella suhisivat veneen ohitse. Vilho oli nyt lopettanut +vaivaloisen työnsä. Hiestyneenä katsoi hän ylös, ja näki nelihankaisen +veneen soutavan heidän alukseensa päin. Tämä outo näky saattoi hänen +huudahtamaan: "Eno, tuolta tulee vene! odotammeko sitä vai lähdemmekö +ulos merelle? Sanotaan, ett'eivät nuo Englantilaiset sinitakit tee +mitään leikin vuoksi." + +Wäber ei vastannut mitään. Hänen päivettyneet kasvonsa olivat +hämmästyttävän kalpeat; harmaat silmänsä tuijottivat päässä ja +silminnähtävä levottomuus oli kuvautunut hänen muotohonsa. Tästä +peljästyneenä huudahti Vilho kiihkeästi: "eno, kääntäkää vene +purjetuuleen, vielä on aikaa paeta!" + +Nämä sanat herättivät kalastajan tainnoksistaan. Äreästi vastasi +hän: "ole vaiti! mitäs köyhän kalastajan olisi Englantilaisilta +pelkäämistä?" -- Nyt Vilho huomasi tuon liehuvan lipun, jonka kalastaja +oli vetänyt ylös veneen mastoon. + +"Mitä tämä on?" huudahti hän levottomana, ja ensi kerran juolahti +mieleen ajatus petoksesta: "minkä tähden annatte tuon punaisen vaatteen +liehua tuossa?" + +Vaikka kalastaja pari kertaa aukaisi suunsa puhuaksensa, ei hän +kuitenkaan saattanut saada sanaakaan lausutuksi. Yhä enenevällä +sydämmen ahdistuksella katseli Vilho mykkää enoansa, milloin lähenevää +venettä, joka jo oli saavuttanut kalastajat veneen. Siinä oli kahdeksan +matruusia, ja heistä hyppäsi kohta neljä veneesen. Viipymättä ottivat +he nuorukaisen keskellensä, ja heidän esimiehensä kysyi pilkallisesti +Wäberiltä: "onko tämä se karitsa, jota olette meille kaupitelleet, se +Jooseppi, jonka mielitte myydä hänen kuninkaallisen majesteettinsä +kolmikannelle, Neptunolle?" + +Tähän kaunistelemattomaan kysymykseen vastasi vanha kalastaja +vihaisella silmäyksellä, jonka hän loi kysyjään. Mutta tämä ei siitä +hämillensä joutunut, vaan lisäsi "Jos ette ole hävenneet itse tekoa, +miksi häpeätte sen tunnustamista? Tässä on verirahanne!" -- +Halveksivalla katsannolla heitti hän osto-hinnan vanhan syntisen +jalkojen eteen; mutta tämä ei ollut sitä huomaavinansakaan. + +Se on useasti havaittava ilmiö, että jumalallisten ja inhimillisten +asetusten rikkojat eivät anna rikoksellensa sen oikeata nimitystä, +vaan ennemmin koettavat peittää sitä jollakin oikeuden varjolla. +Tällainen itseänsä häpeäminen on syynä siihen, ett'ei varas edes +vertaisellensakaan tunnusta mitään varastaneensa; hän käyttää aina +jonkun kauniimmalta tuntuvan nimen. Sen tähden hän myös kovasti +pahaksuu nimiä "varas" ja "lurjus", vaikka hän on ne solkenaan +ansainnut. Petollinen palveluspiika hankkii vaan itselleen +_kissarahoja_ pettäessään herrasväkeänsä; vilpillinen kauppias, jolla +on väärät mitat ja painot, _nipistää_ vaan, ja hedelmävaras vaan +_kurittaa_ kirsimarjoja, luumuja ja päärynöitä. Lyhyesti sanoen, +kaikellaisille paheille on ihminen keksinyt omituisen sanakirjan, jonka +avulla hän syntejänsä kaunistaa. + +Näin menetteli myöskin vanha Wäber, joka mielellään olisi pettänyt +sisarensa pojan vähemmän häpeällisellä tavalla, niinkuin Juudas petti +Herransa suun antamisella. Sentähdenpä hän suuttui veneen suoraan +perämieheen, joka nyt rupesi kalvettunutta ja vapisevaa Vilhoa +puhuttelemaan. "Poikaseni," lausui hän, "totta kaiketi sinä säästät +meiltä vaivan antaa sinulle hyvästi selkään tehdäksemme sinut +meikäläiseksi. Kyllähän itsekin ymmärrät, että on parempi tulla +kuningas Yrjö neljännen sinitakiksi, kun kauemmin jäädä sukulaisen luo, +joka milt'ei voisi vaihtaa sinun yhteen kurjaan rommipulloon." + +Vilho raukka katsoi surumielisesti rukoillen enoansa, joka käänsi +kasvonsa pois ja hajamielisenä heilutteli koukkuköyden päätä. +Sitten hän katseli tanssivia aaltoja, joihin hän nyt elämäänsä +kyllästyneenä olisi heittäynyt, jos eivät ympärillä seisovat matruusit +vastustamattomana esteenä olisi seisoneet hänen tiellänsä. Hän katseli +heidän tukevia jäseniänsä, heidän kovia uhkaavia nyrkkejänsä ja huomasi +siitä, että kaikki vastustaminen olisi turha. Mitään sanomatta astui +hän perämiehen käskystä toiseen veneesen ja vasta sitten, kun juopa +hänen ja kavalan kalastajan välillä levenemistään leveni, sai hän +puheensa takaisin. + +"Eno!" huusi hän vapisevalla äänellä, "Jumala antakoon teille anteeksi, +mitä olette tehneet minulle, onnettomalle nuorukaiselle. Jos tahdotte +jälleen sovittaa tehtyä vääryyttänne, niin pitäkää tätiäni hyvänä, +älkääkä hyljätkö Liddyä." + +Yhä isoneva väli ja aaltojen loiskina estivät kalastajan kuulemasta +uljaan nuorukaisen sanoja. Pian oli vene kadonnut syvään langenneen +Wäberin näkyvistäkin. Aikailematta kääntyi tämä takaisin saareen päin. + + + + +KUUDES LUKU. + +Työ palkan perii. + + +Vasta yön selkään tuli Wäber aivan juopuneena takaisin kotiinsa. + +Liddy makasi jo halvalla vuoteellaan; mutta rouva Wäberiä oli huoli +miehestään ja sisarensa pojasta pitänyt valveilla. "Missä on Vilho?" +huusi hän miehellensä, kun tämä hoiperrellen ja ilman kumppalittansa +astui tupaan. + +Kun rouva Wäber monta kertaa oli toistanut kysymyksensä, vastasi +kalastaja vihdoin änkyttäen: "mitäpä minä tiedän? eikö hän ole täällä? +olenko minä hänen kaitsijansa? onhan poika jo kylliksi vanha pitämään +itsestänsä huolta." + +Juoppo-lalli vaipui vuoteellensa ja kornasi muutaman minutin kuluttua +pitkään ja kovasti. Vaimon tuska eneni joka sekunnilta. Hän juoksi +rantaan etsiäksensä Vilhoa veneestä, vaan ei löytänyt häntä sieltäkään. +Siitä huolimatta, että kukaties hurja miehensä rupeisi häntä +rääkkäämään, herätti vaimo hänen unesta ja kiljaisi taukoomatta +kysymyksen hänen korvaansa. Tästä heräsi Liddykin ja yhdisti äänensä +kasvatus-äidin huutoon, saadaksensa selitystä Vilhon poissa olosta. + +Lakattuansa raivoamasta siitä, että hänen unensa häirittiin, sanoi +kalastaja: "Tuon kelvottoman nuorukaisen ovat kalat vieneet. Hänen piti +vetää koukku-köyttä veneesen, mutta horjahti ja suistui mereen, ja +sinne hän jäi. Onko se minun syyni?" + +Lausuttuansa nämät hirveät sanat, joita kuullessa rouva Wäber ja Liddy +milt'eivät joutuneet tainnuksiin, nukkui tuo törkeä mies uudelleen +kuurona ja tunnotonna omaistensa haikeille valituksille. + +Vilhon katoamisen perästä oli koto-rauhan viimeinenkin jäännös +hävinnyt. Enemmän kuin milloinkaan oli Wäber juopumuksen orjana. Se +apulainen, joka hänen täytyi ottaa Vilhon sijaan, oli raaka, +pahantapainen ihminen; sillä paremmat kyllä varoivat menemästä +yleisesti tunnetun ja halveksitun juomarin palvelukseen. Sellainen +asiain laita ei voinut kauan kestää ja muutos oli tapahtuva tavalla +tahi toisella. Se tapahtuikin, mutta toisin, kuin oli aavistettukaan. + +Kaksi vuotta oli Liddy elänyt Helgolannin saarella. Hän oli täyttänyt +kaksitoista vuotta, ja viime aikoina enimmästi elänyt niistä lahjoista, +joita rouva Donner, vähistä varoistansa, ja myöskin herra pastori tavan +takaa antoivat hänelle. Nyt hän oli rouva Wäberin ainoa lohdutus ja +sentähden tälle tuiki tarpeellinen. + +Muutamana sumuisena iltana oli suurin osa saaren miesväestä yhdessä +seurassa lähtenyt kalastusretkelle. Noin kaksisataa venettä oli +sumu-ilmassa ulkona aavalla merellä. Hämärän tultua nousi kova tuuli, +joka pian kiihtyi rajuksi myrskyksi. Jo oli sydän-yö, mutta ei vielä +yksikään kalaveneistä palannut takaisin ja aallot olivat nyt niin +korkeat, että ne helposti olisivat satojakin veneitä kerrassaan +kaataneet. Pitkin rantaa seisoivat vaarassa olevien kalastajien vaimot +ja lapset, valittaen, vapisten ja rukoillen Jumalaa. Heidän +hätähuutonsa voitti rajujen aaltojenkin tyrskyn, eikä kukaan heistä +pitänyt lukua myrskystä, sateesta ja yön kylmyydestä. Viimein johtui +heille mieleen se neuvo, että sytytettäisiin valkea noille tuulen +ajelemille, merellä kulkeville veneille merkiksi, joka osoittaisi +heille tien kotosaareen. Kaikkiin lyhtyihin, mitkä saatiin käsille, +sytytettiin valkea. Lyhtyjen kantajat, monta sataa luvultaan, nousivat +muitten asukasten kanssa saaren korkeimmalle huipulle, likelle vanhaa +valotornia, ja antoivat, tuulesta ja myrskystä huolimatta, valonsa +loistaa pilkko pimeään, ja odottivat hartaasti toivoen ja rukoillen +omaistensa kotiintuloa. -- Heidän odotuksensa ja toivonsa ei ollutkaan +turha. Parvittain ja vähillä väli-ajoilla tulivat kalastajaveneet +rantaan, vastaan-otettuina vartoojien riemuhuudoilla ja niiden +tuskallisilla kysymyksillä, jotka vielä omaisiansa kaipasivat. +Noin kello kolmen aikana aamulla olivat kaikki veneet miehinensä +onnellisesti kotiin saapuneet, paitsi yksi ainoa, vanhan Wäberin. Hänen +vaimonsa oli myös Liddyn kanssa viettänyt tämän hirmuisen yön rannalla. +Kun muut olivat iloisina palanneet kotiin miehinensä, poikinensa ja +isinensä, oli hän nyt ainoa, joka toivotonna jäi meren rannalle +seisomaan. Jokaiselta rantaan tulevalta veneeltä oli hän kuulustellut +miehensä kohtaloa, alinomaa oli hän kertonut kysymyksensä, ja vihdoin +hän sortuneella äänellä kääntyi viimeisen puoleen. Tämä toi hänelle sen +hirmuisen sanoman, että hänen miehensä vene luultavasti oli aattoihin +uponnut. Vähän matkan päästä oli hän kuullut Wäberin haukkuvan +renkiänsä, jonka kanssa tämä oli joutunut riitaan rommipullosta. Kohta +sen jälleen oli raju, ankara huuto kaikunut halki ilman, ja sitten ei +venettä enää näkynyt. + +Suruunsa sortuneena seisoi onneton vaimo pauhaavan meren rannalla. +Hänen harmaat hiuksensa liehuivat tuulessa, ja sadevesi tippui niistä +samoinkuin hänen vaatteistansakin. Luoden surun lakastuttamat silmänsä +tähdittömään taivaasen, väänteli hän äänetönnä työhön tottuneita, +käsnäisiä käsiänsä, ja ikään kuin nuori viiniköynnös kiertelee vanhan +kuoleutuneen puun runkoa -- niin Liddykin hyväillen ja tukien +vasemmalla kädellään syleili hyväntekijäänsä, oikealla yhä kantaen +palavaa lyhtyä. Silmistä valuvat kyyneleet sekaantuivat sadepisaroihin, +jotka virtasivat nuoren tytön kasvoja alas. + +Näin he seisoivat kauan aikaa liikkumatta, mitään puhumatta. Viinein +tunki onnettoman lesken sydämmen pohjasta nämä sanat: "Herra! älä käy +tuomiolle hänen kanssansa, vaan ole hänelle armollinen." Vähän +tointuneena lisäsi hän sitten: "rakas Liddy! rukoilkaamme, että Jumala +armahtaisi hänen kurjaa sieluansa." + +Ja he rukoilivat raju-ilman pauhatessa. He rukoilivat niin, kuin +sopiikin -- hartaasti, Jumalan tahdolle alamaisina. Sammumaisillaan +kiilui valkea lyhdyssä; sitä tulisemmin paloi innostuksen liekki +rukoilevaisten sydämmessä. Se tunkeusi pilvien kauhun ja pimeyden +kautta taivaasen ja näytti heille kauniimmassa kuin tähtien valossa +taivaallisen Isän, joka on itse rakkaus ja mielellään kuulee +vanhurskaan rukouksen, kun se on totinen. Hänen henkensä -- rauhan ja +lohdutuksen henki -- laskihe alas rukoilevien sydämmiin, niin että he +vahvistettuina lähtivät kotiin ja levollisina jaksoivat ajatella +tietämätöntä tulevaisuutta. + +Wäberin venettä ei sen koommin nähty, ja hänen sekä hänen +apulaisensa perikato huomattiin varmaksi. Leski sai pienen raha-avun +kalastaja-kassasta, kuitenkin sillä ehdolla, että hän käyttäisi sen +omaksi hyödyksensä eikä tuon vieraan lapsen elakkeeksi. Tästä vielä +enemmän lannistunut vaimo alkoi luopua koko luvatusta avun saannista, +päästäksensä tuosta vaikeasta ehdosta; mutta Liddy esti tämän alttiiksi +antavan rakkauden osoituksen. Hän oli kuullut erään Englantilaisen +upsierin, joka pian oli saava eron palveluksestaan ja lähtevä kotiin +Englantiin, etsivän nuorta tyttöä pienen lapsensa hoitajaksi. Äkkiä +päätti hän ruveta tähän palvelukseen sen kautta päästääksensä +kasvatus-äitinsä kaikesta huolesta. Erinomaisen suloiselta tuntui +hänestä se ajatus, että hän kenties kerran säästetyllä palkallansa +saattaisi maksaa suuren velkansa kasvatus-äidillensä. Ennenkuin hän +tarjousi upsierin palvelukseen, antoi hän tiedon tästä aikomuksestaan +eräälle miehelle, jota hän kunnioitti ja rakasti niinkuin isäänsä -- +kunnian-arvoiselle papille. Tämä oli nähtävästi hämmästyksissään, kun +Liddy ilmoitti hänelle aikomuksensa. Äänetönnä katseli hän tuota pientä +puhujaa. Hänen silmässänsä kiilsi kyynel, ja liikutettuna vastasi hän +vihdoin: + +"Armas tyttäreni! Aikomuksesi on semmoinen, kuin sen Jumalan käskyn +mukaan tuleekin olla. Käytä itsesi vastakin näin, että sinun kävisi +hyvin ja että sinä kauan eläisit maan päällä. Sillä lapsen kiitollinen +rakkaus on Jumalan silmissä hyvä ja otollinen. Mutta, tyttäreni, ei ole +siinä kyllä, että tahdot ruveta palvelukseen; ensin sinun pitää tarkoin +tutkia itseäsi, voitko myös tehtäväsi kunnollisesi _täyttää_. +Lapsentytön virka ei ole vähäpätöinen, vaan se on mitä tärkeimpiä, +vaikka useammat pitävät sen palvelustytön arvoa ylempänä, joka ruokaa +keittää ja huoneita siivoaa. Mutta se on väärin; siliä lapsentytölle me +uskomme, mitä meillä on kalliinta ja rakkahinta, meidän omat lapsemme, +jotka meidän Vapahtajammekin asetti opetuslapsillensa esikuvaksi. -- +Huolimattomuutensa ja ilkeytensä kautta voipi lapsentyttö saattaa +holhottavansa ennen-aikaiseen kuolemaan taikka hengellisen turmeluksen +tielle. Oletko ajatellut sen edesvastauksen suuruutta, minkä otat +päällesi? Mene siis ja tutki itseäsi Jumalan edessä, oletko tuohon +tärkeään virkaan sopiva. Anna minulle vastaus huomen-aamuna taikka jo +tänä iltana. Koettele myös itseäsi, tuleeko sinulla olemaan kylliksi +rohkeutta suoraan tunnustaa vikasi, jos hoidettavasi lapsi sinun +syystäsi joutuu johonkin vahinkoon. Moni lapsi olisi voinut pelastua +tuskallisesta kuolemasta, jos heidän hoitajansa ajoissa olisivat +tunnustaneet oikean syyn heidän kitumiseensa." + +Liddy noudatti herra pastorin viisasta neuvoa ja tarkan itsensä +tutkimisen jälkeen pysyi hän yhä lujana päätöksessään. Iloksensa sai +hän myös edeltäkäsin kolmen kuukauden palkan palveluksestaan. -- Kun +hän kävi papin luona jäähyväisiä sanomassa, antoi tämä hänelle vielä +monta hyvää opetusta. Muun muassa sanoi hän: "Jos tahdot pysyä +hurskaana, tulee sinun aina illoin tutkia itseäsi, oletko kuluneen +päivän aikana toimittanut jotain hyvää taikka pahaa. Älä myöskään +unhoita joka päivä rukoilla Jumalaa. Jos et voi sitä tehdä oikealla +ilolla -- jos tunnet jonkun salaisen levottomuuden tuntoasi vaivaavan, +niin siitä voit päättää, että olet tehnyt jotain pahaa; koeta sitä +silloin jälleen palkita. Olet kertonut minulle, että sinulla ennen oli +useat palvelijat, jotka käskyjäsi tottelivat. Älä anna muiston tästä +harhauttaa itseäsi uudessa ammatissasi. Hän, jota Cherubim ja Seraphim +palvelevat peitetyillä kasvoilla, ei tullut maan päälle palveltavaksi, +vaan palvelemaan ja antamaan henkensä monien lunastukseksi. Se on minua +ilahuttava, jos kerran kuulen sinulle hyvin käyneen. Muista minua +uskolliseksi ystäväksesi, jolla todellakin on isän mieli sinua kohtaan. +Mene rauhaan, rakas tyttäreni! Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua!" + +Raskaalta tuntui Liddylle ero niistä hyvistä ihmisistä, joita hän oli +saarella tavannut, raskahimmalta ero kasvatus-äidistä. Pastorin +neuvosta hän ei kuitenkaan ilmoittanut tälle mitään aikomuksestaan, +keventääksensä kumpaisellekin eronhetken katkeruutta, vaan +kirjoitti sen sijaan kirjeen hänelle ja pyysi pastoria olemaan hänen +lohduttajanansa. Seuraavan päivän aamukoitteessa piti laivan lähteä +merelle palveluksesta vapautetun sotaväestön kanssa. Edellisenä iltana +he olivat menneet laivaan, mutta Liddy oli ollut kotona yötä. + +Kauan aikaa, ennenkuin lähtevän laivan tykki antoi merkin ankkurin +nostamiseen, nousi Liddy jo makuu-sijaltansa. Itkien lankesi hän +polvillensa hyväntekijänsä vuoteen viereen, katsellen noita +rakastettuja kasvoja, joita hän kenties ei koskaan enää saisi nähdä. +Suurella hartaudella rukoili hän onnea Jumalalta kasvatus-äidillensä ja +jätti hänet Jumalan armolliseen huostaan. Sitten suuteli hän vienosti +vanhan vaimon vaaleita huulia ja lähti kiireesti ulos tuvasta +jätettyänsä kirjeen ja rahat, jotka hän oli saanut, vuoteen vieressä +olevalle tuolille. + +Kirjeesen oli hän kirjoittanut: + + "Armas Äitini! + + Äitinipä oletkin, sillä oikea äitini ei olisi voinut tehdä minulle + enemmän hyvää, kuin sinä olet tehnyt. Paljon olet kärsinyt minun + tähteni; mutta et sittenkään ole minua hyljännyt. Sitä en eläissäni + unhoita ja sentähden olen aina kiitollinen tyttäresi. Minun tähteni + et myöskään tahdo ottaa vastaan apurahoja kalastaja-kassasta. + Sitä minä en kuitenkaan voi sallia ja olen sentähden ruvennut + lapsentytöksi eräälle Englantilaiselle upsierille, joka tänään + vartiaväestön kanssa palaa takaisin Englantiin. Suo anteeksi, ett'en + ole sinulle siitä mitään puhunut; sen tein vaan senvuoksi, ett'en + sinua huolestuttaisi. Tässä oleva raha olkoon pienenä alkuna suuren + velkani suorittamiseen; se ei ole varastettua, vaan se on edeltäkättä + saatu palkkani. Herra pastori sanoo sinulle enemmän ja on aina sinua + lohduttava. Jää Jumalan haltuun ja pidä rakkaassa muistossa + + oma _Liddysi_." + +Laukaus pamahti laivasta hänen astuessaan ulos tuvasta. -- Rouva Donner +seisoi Erdmuthen kanssa majansa ovella, jossa he odottivat lähtevää +Liddyä, sanoaksensa hänelle jäähyväiset ja onnen toivotukset matkalle. +Vielä kerran nuoret ystävykset syleilivät toisiansa ja Liddy riensi +veneesen, joka vei hänet suureen kolmikansi-laivaan. Hän ei saattanut +kääntää silmäänsä pois saaresta, jossa hän tosin oli nähnyt monta surun +päivää, mutta paljon iloakin nauttinut. Vasta laivassa väentungossa ja +hälinässä hänen surunsa vähän hälveni ja tuskin tunnin kuluttaa oli +Helgolanti jo hänen silmäpiiristänsä kadonnut. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +Erikäs. + + +Suurilla herroilla Englannissa on usein tiluksia, joita ei kenenkään +Saksalaisen ruhtinaan tarvitsisi hävetä. Peninkulman pitkälle ulottuvat +huolellisesti istutetut ja hoidetut puutarhat, joidenka hoito maksaa +satoja tuhansia vuosittain. Suuret joukot aljoja metsän eläimiä ja mitä +harvinaisimpia lintuja ovat näitä puistoja elähyttämässä, ja kalliimmat +veistokuvat kaunistavat viheriöitä, sametinnäköisiä nurmikoita. +Kartanoissa, jotka ovat niin laveat, että niissä kyllä saattaisi asua +satoja ihmisiä, elää yksi ainoa perhekunta ja sekin vaan kolme +kuukautta vuodessa, jonka jälkeen huoneet loppuvuoden ovat autioina ja +käyttämättä. Surullisena katselee maamies näitä maallisen suuruuden +muistomerkkejä, jotka ovat rakennetut köyhäin alamaisten hiellä, sillä +heidän isäntänsä eivät suinkaan ole heille isän sijassa, vaan katsovat +paremmaksi tuhlata ylenmääräisiä tulojansa iloisessa pääkaupungissa +taikka ulkomailla. + +Lord Habberton'in maatilat olivat paraimpia maassa. Maakartanoitten ja +maitotalojen vuokraajat toivat joka vuosi melkoiset rahasummat +päähoviin, joka, eri ajoilla rakennettuna, oli kahdessa osassa, toinen +vanhan ritarin-linnan kaltainen, toinen uudempi. Ne olivat eroitetut +toisistaan suuren pihan ja korkeiden muurien kautta ja olivat ikäänkuin +kaksi eri kartanoa. Edellisessä asui vanha synkeämielinen lordi, +toisessa hänen poikansa Kaarle, joka oli erikäs, vaikka vielä nuori +ijältänsä. Muutamana kauniina poutapäivänä, jommoisia sameassa +Englannissa ei ole monta, käveli kaksi palvelijaa pitkin linnan +puutarhan puhtaita käytäviä. Vaatepartensa oli varsin silmään pistävä +ja ilmaisi kohta heidän isäntänsä eriskummaisuutta. Päässä oli suuri +leveälierinen hattu taikka luukko mustasta silkistä, joka peitti koko +muodon aina leukaan asti. Vartalon ympärillä oli avara, monipoimuinen +pitkä mekkopaita mustasta tibetistä, jonka alta tuskin jalatkaan +näkyivät. Jalassa heillä oli hirvennahkaiset kengät, joilla oli niin +ohuet anturat, että astuntaa tuskin voitiin kuulla. Tässä puvussa +milt'ei elämään kyllästyneitten erakkojen kaltaisina kävelivät +nautinnon-himoiset palvelijat puutarhassa, jonka uhkeasti rehoittava +kasvikunta olisi ihastuttanut ketä hyvänsä paitsi heitä. + +"Heikki!" virkkoi toinen heistä, "täällä en suinkaan enää tule kauan +pysymään. Ei tätä elämää kestä. Vanhempani määräsivät minun leipojaksi; +mutta minä karkasin pois opista, sillä yöllä valvominen ei ollut +minulle mieleen. Mutta nyt olen, mies parka, joutunut ojasta allikkoon; +sillä täällähän täytyy luopua kaikesta, minkä Jumala on suonut ihmisten +iloksi. Täällä ollaan mykkinä kuin kalat, maataan päivällä ja valvotaan +yöllä, seura-elämästä ei ole puhettakaan -- voisihan vähemmälläkin +saada minun pakenemaan maailman ääriin saakka." + +"Niinhän toki, Gumprecht," vastasi toinen, "sinä olet oikeassa. +Isäntämme en, suoraan sanoen, pöllöpää. Hänellä on taskut täynnä +rahoja, kellari täynnä viiniä, talli täynnä kauniimpia hevosia, eikä +hän kuitenkaan käytä mitään tästä hyväksensä. Kuules, Gumprecht, minä +olen aina toivonut tulevani noin mahtavan rikkaaksi mieheksi. Mutta jos +tietäisin tulevani yhtä hupsuksi, kuin isäntäni on, niin toden totta +tahtoisin mieluummin kaiken ikäni olla köyhänä kuin kirkon rotta." + +"Kumppaniemme tuolia vanhan lordin luona," lausui Gumprecht, +"ei ole parempi kuin meidänkään, vaikk'eivät he pukunsa suhteen ole +kimröökin-kauppiaitten näköisiä. Koko tuo suku lienee vähän omituinen." + +"Huomenna on kilpa-ajo Exeterissä," sanoi Heikki; "jos meidän +isäntämme olisi niinkuin muut nuoret miehet hänen säädyssänsä, niin +ratsastaisimme hänen kanssaan sinne, panisimme vetoon pari tuhatta +puntaa, nauraisimme, riemuelisimme, joisimme sydämmen ilolla, ja +nauttisimme sillä lailla elämää, joka kyllä kuitenkin on lyhyt ja +täynnänsä orjantappuroita. Jos lähden karkuun, niin lähden jo huomenna, +saadakseni olla kilpa-ajoissa." + +"Ja minä," lausui Gumprecht, "tahtoisin nyt ruveta kilvan-juoksuun -- +päästäkseni sänkyyn. Koko yön -- u -- ah!" hän haukotteli, "on minun +täytynyt siivota ja juuri meidän herramme salaisessa huoneessa. Olen +tomuttanut kaikki seinät ja nurkat, hivuttanut lattian kiiltäväksi ja +toimittanut satoja muita pieniä askareita, jotka kyllä vaativat juoksua +ja rientämistä. Enpä juuri olekaan utelias; mutta kuitenkin tahtoisin +mielelläni tietää, mitä on tuon suuren mustan peitteen alla jokaisessa +kammarissa. Päältäpäin se näyttää sängyltä taikka ruumiin arkulta; +mutta siinä on korkea kyttyrä, jota en voi selittää." + +"Sen kalun tähden olen minäkin usein päätäni vaivannut," sanoi Heikki, +"ja usein on mieleni tehnyt katsoa peitteen alle, vaikka isäntä +kovimman rangaistuksen uhalla on sen kieltänyt. Tekisinpä sen +sittenkin joskus, kun herra ei ole huonessa, jos ei kappalainen olisi +vakuuttanut, että peitteen alla on pieniä tiukuja, jotka vähimmästäkin +liikuttamisesta rupeavat soimaan ja saattavat herran saapuville. Minä +ajattelen kuitenkin, ett'ei hän minua syö, vaikka kerran katselen tuota +katua, ennenkuin karkaan. Jos luovun palveluksestani haukkumasanoilla +taikka ilman niitä -- jos itse menen pois talosta, taikka jos minä +täältä ajetaan -- se en minulle yhdentekevä." + +"Sinä!" sanoi Gumprecht, "voisipa sinulle tapahtua jotain pahempaakin; +ylhäisten herrojen kanssa ei ole hyvä riitaantua. Isännällä kyllä olisi +valta piirrättää päästökirjan sinun selkääsi, semmoisen, jonka +mustansinisiä puustaavia et hopussa saisi pois pyyhityksi." + +Heikki nauroi, ja Gumprecht nuhteli häntä tästä. "Oletko unhoittanut," +sanoi hän, "että Habberton-house'ssa ei saa nauraa? Yhden ainoan kerran +vaan oli James Bill nauranut, ja silloinkin vaan aivan hiljaa, ja +tuossa paikassa hän sai eronsa." + +"Hyvä!" vastasi Heikki, "minä säästän siis nauruni huomiseksi, jolloin +aion lähteä kilpa-ajoon. Mutta tuolta kuuluu vieraan ihmisen kova +astunta. Tutkitaanpa tuota harvinaista ilmiötä." + +Näillä sanoilla hän käänsi ylöspäin luukon, joka ehti häntä vapaasti +näkemästä, ja huomasi Liddyn, joka käyskenteli puutarhassa kahden +pienen lapsen kanssa. Liddy hämmästyi kovin nähdessänsä nuo +kummallisesti puetut miehet ja tempasi säikähtyneenä molemmat lapset +luoksensa. Heikki muuttui kohta juhlallisen näköiseksi ja kysyi +vakavalla äänellä: "kuka on antanut sinulle luvan tulla tähän +puutarhaan?" + +"Säästä kysymyksesi," katkaisi Gumprecht hänen puheensa, "tyttö on +tyttö on lastenhoitajana meidän kappalaisella, jonka orpana, luutnantti +Schlicks, lapsensa kuoltua heitti tämän hänen huostaansa. Tiedäthän, +että meidän kummallinen isäntämme ei kärsi lapsia eikä vaimoja +linnassaan, ja että kappalainen perheinensä asuu tuossa pikkuisessa +rakennuksessa tuolla. -- Lapseni!" sanoi hän sitten kääntyen Liddyn +puoleen, "älä ole milläsikään, oleskele vaan tässä puutarhassa +huviksesi, että se edes jollekin ihmiselle tuottaisi hyötyä ja +huvitusta." + +"Nuo kasvot ovat liian hienot ja mielekkäät lapsentytölle," sanoi +Heikki. "Parempi olisi, jos kappalainen antaisi hänen ja lasten +pukeutua semmoiseen pukuun, kuin meilläkin on. Voisipa kerran sattua +niin, että herra päivälläkin tulisi puutarhaan taikka ikkunasta +huomaisi pienokaiset, ja silloin olisi kappalaiselle paha tarjolla, +vaikka hän johonkin määrin on herramme suosiossa." + +"Kyllä he niin puetaankin, sen hän minulle sanoi," lausui Gumprecht; +"kohta kun tilatut kaaput ja päähineet ovat valmiit." + +"Tyttö voisi saada minun pukuni," virkkoi Heikki, "kun hän vaan +malttaisi odottaa huomiseksi. Jos tuossa riivatussa puvussa tulisikin +kilpa-ajoihin Exeteriin, uskoisivat minun Trappistiksi ja kivittäisivät +minun." + +"Heikki!" sanoi Gumprecht iloisena, "minulle johtui kelpo keino +mieleen, mitenkä sinä huomenna saattaisit olla läsnä palveluksestasi +karkaamatta. En mielelläni tahtoisi eritä niin uskollisesta +kumppalista, kuin sinä olet, ja jos oikein asiaa mietitään, ei meidän +Kaarle herramme likimaillenkaan ole niin ilkeä kuin hänen isänsä +ja monet muut herrat. Työ ei meitä liioin rasita, emmekä saa +haukkumasanoja koskaan, eikä ole palkkakaan halveksittava. Paitsi +sitä en minä luovu siitä toivosta, että herramme jälleen tulee +täysimieliseksi ja palkitsee meille nykyiset vaivaloiset päivämme. Onpa +hän ennen ollut paras mies koko maailmassa. + +"No," sanoi Heikki, "mitäpä tuolla pitkällä puheellasi oikeastaan +tarkoitat?" + +"Sen saat kohta kuulla. Huomenna meillä on päivä-vahti herran luona. +Kilpa-ajon tähden kaikki, jotka liikkumaan kykenevät, lähtevät +Exeteriin, jopa kappalainenkin rouvineen, lapsineen. Me olemme sitten +yksin linnassa ja saatamme tehdä, mikä meitä ikinä haluttaa. Nyt saat +kuulla tuumani, jota et suinkaan hylkää. Jos räätäli huomiseksi ei ole +valmistanut tuon tytön kaappua, niin sinä puet hänet vaatteihisi. Jos +ne ovat liian pitkät, sopii niitä lyhentää silmäneulan tahi nuppineulan +avulla. Kun lupaat tytölle pienen lahjan, rupee hän varmaankin +mielellään sinun sijaiseksesi kuudeksi taikka kahdeksaksi tunniksi, +sillä aikaa kuin sinä olet Exeterissä. Vaimon uteliaisuuskin ja halu +laskea vähän leikkiä saa hänen varmaankin siihen suostumaan. Eikä +hänellä ole siinä mitään vaaraa. Jos niin sattuisikin, ett'ei herra +koko päivänä nukkuisi yhtään, olen minä saapuvilla, jos hän jotain +haluaisi. Siinäkin kummallisessa tapauksessa, että hän sinuakin +tarvitsisi, ei ole mitään pelättävää. Eipä hän näe muuta kuin +jalkojamme, usein ei niitäkään; sentähden ei nuoren sijaisesi pienuus +eikä äänensäkään tule saattamaan sinun pientä petostasi ilmi." + +"Sinun esityksesi on oivallinen!" huudahti Heikki iloissaan. "Minua +ihastuttaa sekä toivo päästä Exeteriin, että varsinkin tämä sukkela +vaihto." + +"Minulla on siis sinun suostumuksesi?" lausui Gumprecht. "Nyt minä +valmistelen tyttöä hänen huomeiseen tehtäväänsä. Mikä sinun nimesi on, +armas lapseni?" + +"Liddy Wäber," vastasi tämä. + +"Kaunis nimi!" muistutti Heikki, "jota ainoastaan niin kummallinen +herra kuin meidän saattaa pitää rumana. Älä anna hänen sitä kuulla, +ellet heti tahdo menettää hänen suosiotansa." + +"Mistä olet kotoisin?" tutkisteli Gumprecht vielä. + +"Tänne tulin Helgolannin saaresta." + +"Hs!" kuiskutti Heikki. "Helgolanti on meren keskellä ikään kuin +jauhokokkare kattilassa, ja kaikki, mitä on meressä, mitä sieltä tulee +taikka siihen menee, sitä meidän isäntämme ei voi kärsiä. Hän on siinä +suhteessa niinkuin Juutalaiset, jotka arvelevat, ett'ei vedestä ole +mitään hyötyä. Sentähden hän kuivautti järven täältä puistosta, +sentähden hän hakkautti maahan nuo kauniit lehmukset ja poppelit linnan +edustalta, sillä niiden suhina tuulessa muistutti hänelle meren +aaltojen loiskinata; sentähden hän ikäänkuin vesikauhuinen pakenee +kaikkea vettä, eikä voi lähteä pois tästä kirotusta linnasta, sillä +onpa kaikkialla lammikoita, ojia, järviä, puroja ja virtoja, joita hän +kammoo." + +"Ei suinkaan tuo herra raukka juokaan muuta kun olutta taikka viiniä?" +kysyi Liddy sääliväisesti. + +"Eipä niinkään," vastasi Heikki. "Siinäpä juuri kumma onkin. Hän ei +juo muuta kuin vettä, joka kuitenkin on värjätty kaikellaisilla +sekoituksilla, esm. kirsimarjan ja vatun liemellä, viinillä, teellä +y.m. ja tätä juodaan läpikuultamattomista astioista, ett'ei näkyisi +mitään nestettä." + +"Kuuleppas Liddy!" sanoi Gumprecht, "sinun täytyy olla vähän avuksi +tälle kelpo pojalle, siten että huomenna muutamaksi tunniksi rupeet +hänen virkaansa. Se ei ole sinulle vahingoksi." + +"Mutta," sanoi Liddy, "sitä minä en tohdi. Voin kyllä hoitaa lapsia, +mutta en ymmärrä toimittaa miespalvelijan virkaa." + +"Olkoon se meidän huolenamme," vastasi Gumprecht. "Sinulla ei ole +vähintäkään vaaraa, ja linnassa saat nähdä kaikellaisia kauniita +kaluja, jotka varmaan sinua huvittavat." + +Liddy, joka jo oli oppinut käyttämään itseänsä taitavasti ihmisten +seuroissa, suostui viimeinkin sykkivällä sydämmellä, kuitenkin sillä +ehdolla, ett'ei hänen herrasväellänsä olisi mitään sitä vastaan. Sinä +iltana, joka oli erittäin kaunis, antoi kappalaisen rouva hänelle +luvan, kun lapset olivat ruvenneet makuulle, vielä hetkisen kävellä +puistossa, kuitenkin sillä käskyllä, että hän huolellisesti karttaisi +jokaista, jonka kasvot olivat peitossa, ja olisi aivan puhumatta. + +Huoletonna käveli Liddy avaran puiston lehtokujia. Ihastuksella +hengitti hän sisäänsä oivallisten kukkien tuoksua, ihaeli tähtitaivasta +ja kuun kultaista sarvea, ja ajatteli mennyttä aikaa hiljaisella +alakuloisuudella. Neljännes vuotta oli kulunut siitä, kun hän oli +jättänyt Helgolannin saaren. Lyhyt oli hänen palvelus-aikansa +Englantilaisen upsierin, kappalaisen orpanan, luona, jonka pieni lapsi, +vaikka huolellisesti hoideltuna, kuitenkin pian kuoli. Kaksi kirjettä +oli hän jo kirjoittanut kasvatus-äidillensä ja herra pastorille, ja +kerran saanut vastauksenkin. Nyt hän saattoi iloisena katsoa ylös +taivaallisen Isänsä puoleen ja Häntä rukoilla, sillä hänen sydämmensä +oli pysynyt puhtaana. Hän oli myöskin mielihyvissään huomisesta +toimestansa; sillä hän toivoi siitä saavansa pienen palkan, jonka hän +aikoi tarkasti säästää kasvatus-äidillensä. + +Mieli täynnä näitä iloisia mietteitä, oli hän milt'ei joutumaisillaan +erikkään syliin, kun tämä kepeällä astunnalla tuli kävellen tien +mutkassa. Peljästyneenä jäi tyttö seisomaan eikä muistanutkaan mennä +piiloon. Vaan herra kävi sivuitse häntä huomaamatta. Uteliaana katseli +Liddy häntä. Hän oli vaatetettu aivan niinkuin hänen palvelijansakin, +sillä eroituksella vaan, että kirjoitus-taulu riippui nauhalta hänen +olallansa. Pää oli alas painuneena ja kasvoja ei voinut nähdä. +Ikään kuin kummitus hiipi tuo musta haamu puiston läpitse. Hänen +ilmestymisensä oli Liddyssä herättänyt kauhun, joka ajoi hänet kotiin, +ja saattoi häntä katumaan annettua lupaustansa. + +"Kuinka onneton tuo herra raukka on!" ajatteli tyttö vuoteellansa. +"Mitäpä rikkaus ja korkea arvo häntä hyödyttävät? Varma on, ett'ei +rikkaus yksin tee onnelliseksi. Mikäpä häntä surettanee? Eikö häntä +voisi auttaa?" + +Näin miettien Liddy nukkui. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +Liddyä kohtaavat kummalliset tapaukset. + + +Leveä luukko heitettynä valkeiden kiharoiden yli ja mekkopaita +tavallisten vaatteiden päällä lähti Liddy seuraavana aamuna Gumprechtin +seurassa tyhjään, autioon linnaan. Väristen hän astui ylös leveitä +portaita, jotka veivät suurelle portille. Sen oikealla ja vasemmalla +puolella näkivät he kaksi isoa kuvapatsasta, joista toinen, painaen +sormensa huuliansa vastaan, näkyi vaativan äänettömyyttä, vaan toinen +vakavasti loi silmänsä maahan. Useampia kuvapatsaita seisoi vielä +muurin komeroissa korkeiden rappusien eri osastoilla, joissa tulijoiden +askeleet kajahtelivat. He olivat kivettyneiden jättiläisten kaltaisia, +ja Liddyn mielestä melkein peloittavia. Raskaan, mahonkipuisen oven +kautta, astuivat he avaraan esisaliin, jonka seinät olivat täynnä +kuvatauluja leveissä kullatuissa kehissä. Nuo monet maalatut kasvot +katsoivat kaikki suoraan sisään-astuviin ja niiden silmät näyttivät +milt'ei tunkevan heidän lävitsensä. Kylmä väristys kulki pitkin Liddyn +ruumista. Sivu-oven kautta tultiin pitkään huone-riviin, joka oli +kaunistettu maisema-kuvauksilla, kuvaelmilla historiasta ja +oivallisilla aseilla. + +"Laiskurit!" mutisi Gumprecht itsekseen, "heillä on ollut semmoinen +kiire kilpa-ajoon, ett'eivät edes ole malttaneet sulkea ikkunan +luukkuja kiini." + +Varsin konstikkaiden tuluksien avulla sytytti Gumprecht kaksi +vahakynttilää ja rupesi sitten panemaan kiinni luukkuja, jotka eivät +pienimmästäkään saumasta laskeneet päivän valoa sisään. + +"Mitenkä?" sanoi Liddy ihmeissään, "keskellä päivääkö täällä +ikkunan-luukut suljetaan ja kynttilöitä poltetaan?" + +"Yö ei ole kenenkään ystävä," vastasi Gumprecht, "eikä minun +herranikaan. Hänestä on tullut valon-arka yölintu; hän nousee vasta, +kun aurinko on levolle mennyt." Sitte hän rupesi opettamaan Liddylle, +mitä tämän oli tarpeellinen tietää. + +"Tuossa," sanoi hän, "on vettä, tässä on kirsikkamarjan-, mansikan, ja +vatun-lientä; tässä pullossa on madeiraa, tässä portviiniä ja tuossa +sampanjaa. Täällä on teekone väkiviinalamppuineen ja tuolla on +leipäkori." + +Hetken aikaa vielä jatkettuansa opetustaan ja muistutettuansa tyttöä +vähintäkin sadasta eri asiasta lopetti hän viimeinkin näillä sanoilla: +"jos vastoin meidän luuloamme kello kutsuisi meitä sisään, niin sinä +asetut vasemmalle puolelleni etkä liiku yhtään, paitsi jos hän ojentaa +sinulle kirjoitus-taulun, jolloin minä olen sinulle avullinen. Mutta +älä puhu sanaakaan, vaikka mitä tapahtuisi." + +Näistä muistutuksista joutui Liddy semmoiseen tuskaan, että Gumprecht +katsoi tarpeelliseksi rohkaista hänen mieltänsä juottamalla hänelle +lasillisen väkevää viintä. Tämä onnistuikin niin hyvin, että tyttö tuli +aivan puheliaaksi ja rupesi tyystin tarkastelemaan kaikkia esineitä +huoneessa. Hän oli iloisimmallaan, kun äkki-arvaamatta hopeakellon +kilinä kuului ja saattoi hänen uudelleen edelliseen tuskallisuuteen. + +Gumprechtkaan ei kokonaan voinut salata hämmästystään; kuitenkin hän +viittaamalla kehoitti Liddyä pysymään rohkeana, ennenkuin hän aukasi +erikkään huoneen ovea. + +Kaappuun puettuna, pää luukon peitossa, istui tämä kirjoituspöydän +ääressä. Ikään kuin komennon jälkeen marssi Gumprecht vapisevan +kumppaninsa kanssa esiin ja asettui kahden askeleen päähän herrastansa. +Kasvojansa kääntämättä ojensi tämä hänelle kirjoitus-taulun, jonka +jälkeen Gumprecht meni ulos, iskien silmää Liddylle. Kuten jälestäpäin +tuli selville, oli erikäs pyytänyt erään kirjan kirjastostaan. Liddy +oli pelosta menehtymäisillään, kun hän havaitsi olevansa yksin tuon +peloittavan miehen kanssa. Sekunti toisensa perästä kului eikä +Gumprecht tullut takaisin. Viimein hän uskalsi vähän luoda silmänsä +erikkääsen, joka, pää käden nojassa, istui liikkumatta kirjoituspöydän +ääressä. Hänen kasvoistansa ei Liddy voinut nähdä muuta kuin vähän osan +isosta mustasta parrasta. Mutta pian hän jälleen painoi päänsä +alaspäin; sillä mies nousi seisoalle ja seuraavassa silmänräpäyksessä +työnnettiin tuo peloittava kirjoitus-taulu tytön silmien eteen. +Hämmästyksestä oli hän pudottaa taulun vapisevasta kädestään, nähtyänsä +siinä kirjoitettuna käsky-sanan: "soitantoa!" Tuskansa oli ääretön. +Mihinkä kummaan hänen oli rupeaminen tämän selittämättömän sanan +johdosta? Pitäisikö hänen itse soittaman vai hankkiman soittoniekkoja +paikalle? Ja mistä ne saataisiin? Epätoivon alaisena katseli hän +taulua, joka yhä oli hänen kädessänsä. Kauhistava minuutti kului tällä +tavalla. Sitten taulu rajusti nykäistiin hänen käsistään ja lisäksi +pantiin sanat: "soitantoa! pian! torvilla ja rummuilla!" + +Nyt oli Liddy pahemmassa kuin pulassa. Kyynelsilmin vaikeroitsi hän: +"minä en osaa soittaa, kaikkein vähimmin torvilla ja rummuilla." Tämä +lyhyt puhe vaikutti erikkääsen melkein voimakkaammin kuin soitanto sana +Liddyyn. Hän nykäsi luukon pois kasvoiltaan, näytti valjut, laihtuneet, +kiharapartaiset kasvonsa ja rikkoi jo vuosikausia ankarasti noudatetun +äänettömyytensä, kummastuneena huudahtaen: "kuka sinä olet? kenen +lapsia olet?" + +Liddy ei uskaltanut katsoa kysyjään vastatessaan: "minä olen Li-- Wäber +ja kap-- ja tämän linnan kappalaisen luona." + +"Sinä änkytät pelosta, poika! puhu vapaasti ja pelkäämättä. Äänesi +soipi viehättävästi, ja herättää minussa onnellisempien aikojen +muistoja. Minkätähden sinä olet täällä?" + +"Minun piti oleman sijaisena, kun hän on lähtenyt Exeteriin." + +Gumprechtin pikainen takaisin tulo teki erikkään jälleen mykäksi. +Luukko heitettiin taas kasvojen yli. Otettuansa anotun kirjan +palvelijalta ojensi herra hänelle kirjoitus-taulun, jossa olivat +Liddylle käsittämättömät sanat. + +Gumprecht tajusi asian paremmin kuin tyttö. Hän läheni erästä kauniisti +kiillostettua kaappia, veti erään vieterin ylös, ja kohta kaikuivat +täydellisen soittokunnan viehättävät säveleet. Soitanto alkoi huilujen, +oboijien, klarinettien ja torvien suloisilla akkordeilla, joihin +sittemmin vaskitorvien, pasuunien ja rumpujen majesteetilliset äänet +sekaantuivat. Kun Liddy nyt, ihastuneena nauttien ensikerran kuultujen +säveleiden suloisuudesta, unhoitti koko maailman, käveli erikäs pitkin +askelin edes takaisin huoneessa ja näkyi kiinnittäneen ajatuksensa +aivan toisiin esineisin kuin soitantoon. + +Soitannon tauottua sai Gumprecht taulun kautta käskyn viedä kirja +takaisin kirjastoon ja sen sijaan hakea toinen. Hänen mentyänsä kääntyi +erikäs Liddyn puoleen, käskien hänen nostaa luukon kasvoiltaan. Kun +tämä oli noudattanut hänen käskyänsä, katseli hän erinomaisella +mieltymyksellä tytön punehtuvia kasvoja. + +"Poikani," sanoi hän huoaten, "Jumala on suonut sinulle kauniit kasvot. +Älä salli paheen milloinkaan turmella niiden puhtautta." Vielä kerran +hän terävästi tutkien katsoi tyttöön ja sanoi sitten äkkiä: "tahdotko +ruveta minun palvelukseeni?" + +Tämä kysymys tuli niin arvaamatta, ett'ei tyttö tiennyt, mikä olisi +sopivin vastaus siihen; "jos herra kappalainen siihen suostuu eikä +Heikki raukkaa minun tähteni luovuteta palveluksesta," lausui hän +viimeinkin vitkalleen. + +Erikäs laski itse tytön luukon alas, kuullessansa pois lähetetyn +palvelijan lähenevän, ja ojensi hämmästyneelle miehelle taulun siihen +kirjoitetuilla sanoilla: "poika Wäber on otettu minun palvelukseeni ja +se ilmoitetaan kappalaiselle." + +Viittaamalla lähetti hän sitten pois molemmat palvelijat, jotka +vetäytyivät esi-huoneesen. Liddyn yksinkertainen kertomus siitä, mikä +oli tapahtunut, saattoi Gumprechtin sangen suureen kummastukseen, joka +tarttui muihinkin palvelijoihin heidän palattuansa niiden joukkoon, ja +Liddy kohosi tämän kautta johonkin arvoon linnassa. Tytöllä oli nyt +kyllin tilaisuutta oppia tuntemaan uuden herransa oikkuja ja +kummallisia omituisuuksia. Häntä erikäs suvaitsikin luonansa paremmin +kuin muita. Kabinetissa hän myös näki tuon salaisen peitteen niiden +esineiden päällä, jotka olivat herättäneet uteliaisuuden eivätkä olleet +hänenkään mielikuvitukseensa vaikuttamatta. Kun nyt hänen +palvelusvuoronsa vaan tuli joka kolmas päivä, niin häneltä vielä +liikeni aikaa kappalaisen lapsille, jotka suurella rakkaudella olivat +häneen kiintyneet. Sillä lailla oli kulunut neljätoista päivää, jona +aikana hän oli jotenkin perehtynyt uusiin toimiinsa. Tarkan +huomaavaisuutensa ja terävän järkensä avulla arvasi hän usein herransa +tahdon, ennenkuin tämä oli sitä kirjoittanutkaan, jota herra kyllä +huomasi ja josta hänen suosionsa nuorta palvelijaa kohtaan yhä eneni. +Harvoin hän laiminlöi tilaisuutta vaihtaa muutamia sanoja Liddyn kanssa +ja katsella hänen muotoansa. + +Muutaman helteisen päivän perästä oli iltapuoleen uhkaavia ukkosen +pilviä kokoontunut taivaan rannalle. Tuuli ajoi ne yhä lähemmäksi, ja +raju-ilma puhkesi juuri linnan ylitse. Jo aikaa ennen oli erikäs kovin +levottomana liikkeellä. Hänen käskystään olivat kaikki palvelijat +kokoontuneet linnan huoneisin, joidenka ikkunan-luukut olivat suljetut. +Ne hohtivat sytytettyjen vahakynttiläin valossa ja kaikuivat Kaarle +herran nopeista askeleista. + +Kohta kun tuuli ulkona alkoi yksitoikkoista suhinaansa, Gumprecht, +herransa käskyä odottamatta, veti ylös kaikkiin huoneisin sijoitettujen +pelikellojen vieterit, ja muurit kaikuivat jälleen sointuvista +säveleistä. Mutta kun ukkonen majesteetillisella jyrinällänsä voitti +torvienkin ja rumpujen äänen ja mahtavilla pamahuksillaan täristytti +linnan muureja, rupesivat palvelijat aivan kummallisella tavalla +kohtelemaan nähtävästi taintunutta herraansa. Tukittuansa hänen +korvansa pumpulilla ja käärittyänsä hänen päänsä monenkertaisiin +huiveihin, veivät he hänet sohvalle, jonka syvimpään nurkkaan hän kätki +päänsä, joka nyt peitettiin useilla villavaipoilla ja pienillä +polstareilla. Sitten tarttui kuusi palvelijaa yhtä moneen rumpuun ja he +rupesivat niitä pärryyttämään niin rajusti, että koko huone tärisi ja +Liddy pelkäsi korvansa halkeavan. Samassa pojat iloisesti irmastelivat +ja paukuttivat rumpujansa kuten hullut ainakin. Kun heidän kätensä +väsyivät, tuli toisia miehiä heidän sijaansa ja näin he vuorotellen +jatkoivat tuota melua, niin kauan kuin ukkonen jylisi ja sade tulvaili +alas. + +Tämä kummallinen leikki ei vielä ollut loppunut, kun aivan odottamaton +vieras ilmestyi. Vanha herra, yöpuvussa, ja suuri joukko kaluunoilla +koristettuja palvelijoita hänen jälessään, astui suuttuneen tavalla +aukinaisesta ovesta huoneesen, missä mainittua melskettä yhä kesti. Se +vihainen katsanto, joka seurasi hänen kätensä viittausta, teki pikaisen +lopun rummuttamisesta. Koko tuo musta joukko, joista useammat olivat +vetäneet luukkonsa pois kasvoilta, asettihe nöyrään asentoon ja olivat +tässä tilassa melkein kiinni saatujen pahantekijöiden näköiset. + +Äkkinäinen äänettömyys saattoi peitossa olevan erillään uskomaan, että +raju-ilma jo oli kulkenut ohitse. Hän pudisti sentähden korkealle +ladotun taakan pois päästänsä, joka vaatteisin käärittynä oli näöltänsä +kuin pagodin pää. Hän oli kaiketi ollut tukehtumaisillaan, näytti aivan +hiestyneeltä ja oli pörröisellä parrallaan pikemmin hirviön kuin +sivistyneen, korkeampiin seuroihin kuuluvan ihmisen kaltainen. Erikäs +raukka! Raju-ilman kauhistuksista onnellisesti pelastuneena oli hän nyt +joutuva toisenlaisten kauhujen uhriksi. + +Vanha herra, joka juuri oli itse lordi Habberton, iski vihaisen, +halveksivan silmäyksen kurjan näköiseen poikaansa. Vihdoin lausui hän: +"Onko tämä poikani, hyvin kasvatettu viidenneljättä-vuotias mies, vai +lapsellinen mielipuoliko, joka muuttaa harmaapäisen isänsä viimeiset +vuodet surupäiviksi. Voi, että minun täytyy elävin silmin nähdä, kuinka +poikani joutuu ihmisten ja omain palvelijainsa narriksi! Vilkaseppas +kerta tähän peiliin, että oppisit tuntemaan omaa kurjuuttasi! Tämä on +jo kolmas vuosi, kun olen kärsinyt hullutuksiasi. Mutta kerran +taivaallinenkin kärsivällisyys loppuu. Tämän kerran minä vielä sinua +pyydän ja rukoilen: tule jälleen järjelliseksi ihmiseksi ja hyväksi +pojaksi. Rohkaise mielesi, särje ne alakuloisuuden kahleet, jotka +vievät sinulta järjen viimeisenkin jäännöksen. Ota itsellesi lempivä +vaimo omasta säädystäsi, ja kaunistakoon hilpeät lapset sinun elämäsi +iltapuolta. Tahdotko totella minua, suotko minulle myöntävän +vastauksen?" + +Erikäs, joka palvelijoiden avulla oli päässyt vaatteista ja korvissa +olevista pumpulitukoista, ei vastannut sanaakaan, vaan jäi seisomaan +liikkumatta, pää painuneena vasten rintaa. + +"Noh!" huusi lordi kiivaasti, "tahdotko myöntyä minun tahtooni, vai +etkä tahdo? Vastaa!" + +Poika loi häneen surullisen silmäyksen ja tarttui sitte tauluunsa, +kirjoitti siihen muutaman sanan ja antoi sen isällensä. + +Vihoissaan vanhus heitti sen lattiaan. + +"Puhetta minä sinulta vaadin enkä kirjoitusta", huusi hän. "Onko isäsi +sinun silmissäsi vähemmän-arvoinen kuin tuo lapsi, joka mielestäsi +yksin ansaitsee kuulla sinun puhuvan? Puhu! tahdotko minua totella, vai +etkö tahdo?" + +Kaarle herra laski ristissä olevat kätensä kuin uupuneena alas ja sanoi +surullisella äänellä: "minä en voi." + +Nämä kolme sanaa kiihoittivat vanhuksen vihan korkeimmalleen; hän olisi +varmaankin lyönyt poikaansa, jos hän ei olisi hävennyt noita monia +läsnä-olijoita. + +Kauan katseli hän ankarasti onnetonta poikaansa ja kääntyi sitten +nähtävästi aivan levollisena ympärillä seisovien puoleen. + +"Vallan väärin tekisin," lausui hän, "jos kauemmin tuhlaisin varojani +mokoman ihmisen hullutuksiin. Kukaties puute vaikuttaa sen, minkä +velvollisuuden tunto ei ole saanut aikaan. Te kaikki," sanoi hän +kaapunkantajille, "olette tästä hetkestä vapaat palveluksestanne. +Palkkanne maksetaan heti kohta. Tästälähin olkoon Kaarle herra itsensä +ja kummallisen mielenlaatunsa nojassa. Mielipuolena pysyköön hän nyt +tämän linnan ja tämän puutarhan rajojen sisäpuolella, joiden +ulkopuolelle hän tätä ennen itsepintaisuudessaan ei ole tahtonut mennä. +Ikään kuin kerjäläiselle annan minä hänelle jokapäiväisen leivän omasta +pöydästäni, mutta en rahtuakaan enempää. Nyt korjatkaa luunne pois +täältä!" + +Koko palvelija-joukko pötki tiehensä, paitsi Liddy, joka oli kätkeynyt +tuolin taakse, ja erikäs jäi yksin tähän loistavaan huoneesen. + +Vähän aikaa seisoi hän äänetönnä miettien, meni sitten makuukammariinsa +ja lukitsi oven jälkeensä. + +Kun huone jäi tyhjäksi, tuli Liddy ulos piilopaikastaan, sammutti +melkein loppuun palaneet kynttilät, avasi yhden ikkunan luukut, siirsi +sohvan eteen pienen renkun, laskeutui siihen istumaan ja nojasi päänsä +sohvaan. + +Ennen pitkää makasi hän jo makeata unta tässä oudossa asemassa ja +hurjimman melun perästä seurasi nyt äänetön hiljaisuus. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +Liddy rupee parantajaksi. + + +Liddyn uni oli pitkä ja makea. Se olisi kestänyt vieläkin kauemmin, jos +hän ei olisi herännyt siihen, että hänen päähänsä hiljaa koskettiin. +Avattuansa uniset silmänsä näki hän entisen isäntänsä, erillään, +seisovan hänen vieressään. Toisessa kädessä tämä piti palavan +kynttilän, toisella hän silitti Liddyn vaaleita kiharoita, joilta tuo +ruma luukko oli liukunut alas. Katsahtaessaan ylös huomasi Liddy, että +ikkunan luukut, jotka hän oli aukaissut, jälleen olivat suljetut, niin +että kammari oli pilkko pimeä. Erikkään kasvoista päättäen oli hänellä +varmaankin sangen paljon kärsimistä, kuitenkin näytti hänen muotonsa +enemmän surumieliseltä kuin kammoittavalta. Vähän värähtelevällä +äänellä puhutteli hän tyttöä: "lapsi, mitä tässä vielä teet? etkö ole +kuullut, että minä olen kerjäläinen, jolta ei enää ole mitään +saatavana?" + +"Juuri sentähden, hyvä herra, olen minä jäänyt tänne," vastasi Liddy. +"Minun luullakseni nyt tarvitsette minun apuani enemmän kuin ennen." + +Erikkään kasvot ikäänkuin vetäytyivät itkuun. Äkkiä hän kääntyi pois, +oli hetken aikaa ääneti ja sanoi sitten hiljaisella äänellä: "Lapsi, +pakene pois onnettoman läheisyydestä, ett'ei hänen surunsa tarttuisi +sinuunkin ja sinua turmelisi." + +"Sitä minä en pelkää!" vastasi Liddy rohkeasti. "Pikemmin minä toivon +voivani auttaa teitä siitä, jos sallitte minun jäädä tänne ja lupaatte +seurata minun neuvoani." + +"Parantaako?" lausui erikäs katkerasti. "Yksi vaan saattaa minua +parantaa -- se on kuolema!" + +"Tahi laupias Jumala," virkkoi Liddy luottamuksella; "sillä Hän on +kuolemaa väkevämpi." + +Näiden sanain totuus saattoi erikkään vaikenemaan, ja Liddy jatkoi +rohkeammin: "Eiköhän, hyvä herra, se ollutkaan paras, että vanha herra +särki taulun ja ett'ette voi hankkia toista itsellenne? Tästälähin +teidän _täytyy_ aina puhua minun kanssani. Onpahan kuitenkin puhe +kallis Jumalan lahja, josta ei voi kyllin kiittää. Mitähän linnut ja +muut eläimet siitä antaisivatkaan, jos voisivat toisiansa puhutella? Ja +tuon ruman luukon heitämme pois päästänne, varsinkin sisällä huoneissa, +joissa ei ole tapana pitää mitään päässä. Siihen puettuna olette aivan +vanhan nokisen majavan näköinen. Mitä varten olette jälleen sulkeneet +ikkunan luukut, jotka minä tahallani aukaisin, ennenkuin panin +maata? Tahdotteko ijäisesti elää pimeydessä, joka vaan enentää +surumielisyyttänne? Ja lisäksi vielä tämä tukehduttava ilma! Voi, hyvä +herra! antakaa minun aukaista ikkuna ja luukku, että raitis ilma +pääsisi sisään." -- Näin puhuessaan tyttö olikin aukaissut luukun ja +ikkunan niin paljon, että kirkas päivän valo saattoi tulvailla sisään. + +"Voi! kuinka taivaallinen tuoksu tuolla ulkona on virvoittavan +ukkosen-ilman perästä! Haistakaapa, armollinen herra! ja huomatkaa, +kuinka virvoittava tuo raitis ilma on, joka ikään kuin uudestaan +synnyttää ihmisen. Älkää pahaksenne panko, hyvä herra! mutta minä +suutuin teihin viime yönä sentähden, että tukitte korvanne Jumalan +äänelle, ukkosen jylinälle, ettekä huolineet katsella leimausta, joka +vaan saattaa pahantekijöitä vahingoittaa. Ettekä edes tahtoneet kuulla +tuulen suhinaa, joka on Hänen hengähdyksensä, -- eikä virvoittavan +sateen tulvailemista, josta vaan seuraa hedelmällisyys. Vaikka myrsky +kuinka rajusti ympärilläni riehuisi, sanon minä nöyrästi, mutta +pelkäämättä: elämäni on sinun kädessäsi, tee minulle, niinkuin sinulle +otollinen on. Niin on minua hyvä pappi Hel--" hän keskeytti puheensa, +sillä hän ei tahtonut vihatun saaren nimittämisellä vaivata herransa +korvia. Nyt hän rupesi itseksensä ihmettelemään omaa rohkeuttansa, joka +saattoi hänen näin ujostelematta lavertelemaan, mutta vielä enemmän +sitä malttavaisuutta, jolla erikäs häntä kuunteli ja salli hänen +mielensä mukaan toimitella. Hän oli ikäänkuin kaikista siteistä +vapautettuna, kun hän erikkäässä ei enää nähnyt ylhäistä ja rikasta +käskijää, vaan hylätyn, apua tarvitsevan raukan, jota hän päätti +uskollisesti palvella. + +Kun tyttö aukaisi yhä useampia luukkuja ja ikkunoita, vetäytyi erikäs +takaisin salaiseen kabinettiinsa. Liddy kuuli hänen salpaavan oven, +eikä hän ollut herraansa oikein tyytyväinen, vaikka hänen täytyi +tunnustaa, että tämä jo oli myöntänyt sangen paljon. Hän kokosi jälelle +jääneet kynttilän pätkät, jotka hän pani hyvään talteen, ja korjasi +pois, mitä vielä rauhattoman yön perästä oli esillä. Hän piti itseänsä +ikään kuin koko linnan emäntänä, kun hän sai siinä näin aivan oman +mielensä mukaan hallita ja vallita, ja tästä oli hän aivan hyvillänsä. +Hän puhdisti ja pyyhki tomut pois ja tepasteli väsymättömällä +toimeliaisuudella toisesta huoneesta toiseen. Äkkiä hän pelästyi ison +kellon kimeästä helinästä. Kun hänellä nyt oli kaikki toimet -- +portinvartian, linnanvoudin, ruuan-keittäjän, kellarin hoitajan, +kamaripalvelijan j.n.e. -- niin hän riensi alas rappusia odottamatonta +vierasta vastaan-ottamaan. Mutta hän ei nähnyt ketään, havaitsi +kuitenkin tarkemmin tutkittuansa todenmukaisen syyn kellon soimiseen. +Vetonuoran alla oli vasu, joka sisälsi vadillisen jokapäiväistä ruokaa +ja usealle ihmiselle riittävän leivän. Tämä löytö oli hänelle varsin +tervetullut, sillä hän oli jo jotensakin nälissään. Hän piti +itsensä oikeutettuna käyttämään osan ruo'asta itsellensä, mutta +tyytyi kuitenkin vaan leipäpalaseen, ja joi sitten lasillisen +kristallikirkasta vettä. Se maittoi hänelle hyvin ja hän toivoi +herrallensa yhtä hyvää ruokahalua. Kärsivällisesti odotti Liddy +muutamia tuntia hänen ilmautumistansa, vaan juoksi sitten entisen +herrasväkensä luo, jonka lapsia hän lupasi joka päivä käydä +tervehtimässä, josko vaan muutamaksi hetkeksikin. Kappalainen, joka +todellakin tarkoitti hyvää Kaarle herralle ja vaan pakosta oli hänestä +luopunut, vahvisti Liddyä hänen päätöksessään pysyä uskollisena. +Hilpeästi Liddy sitten hyppeli linnaan takaisin, jossa hän tapasi +Kaarle herran kirjoituspulpettinsa äärestä. Liddy pani pahaksensa, +ett'ei herra ollut huomaavinaan hänen sisääntuloansa, ja vielä enemmän +hän oli pahoillaan siitä, että tämä ystävällisesti lausuttuun +kysymykseen: "tahtooko armollinen herra syödä?" vastasi vaan vähäisellä +pään nyykähdyksellä. Sitä paitsi hänellä oli tuo ilettävä luukko +päässään, jonka Liddy olisi tahtonut nähdä meren syvyyteen upotetuksi. +Jotenkin alakuloisena tästä havainnostaan meni hän noutamaan +väkiviinalampun päällä lämmitettyä ruokaa. Hän valmisti pöydän niin +hyvin, kuin suinkin taisi, ja kun vielä oli jälellä muutamia jäännöksiä +entisestä ylellisyydestä, ei ateria ollutkaan pelkkää kuivaa leipää ja +kasvaksia. Olipa tyttö vielä löytänyt muutamia vajaita viini-putellia +ja asetti nekin pöydälle. Tämä laiha muona ei näkynyt erittäin +huvittavan erikästä. Mykkänä kuin kala, kiittämättä Jumalaa hänen +antamista lahjoistaan istahtui hän pöytään, kaiveli kahvelilla +höyryävässä vadissa, nieli palasen tavattomasta ruoasta ja sysäsi sen +sitten inholla pois, jonka jälleen hän särpi muutamia jäännöksiä +entisestä ateriastaan ja joi lasillisen vettä, puoleksi sekoitettuna +viinillä. Sitten hän viittasi tyttöä ottamaan ruoan pois pöydältä. Tämä +teki sen huoaten. Viimein hän rohkaisi mielensä ja sanoi: "minä soisin, +herrani, että olisitte tehneet työtä niinkuin minä, silloin tämä hyvä +ruoka maistuisi teille niin hyvältä kuin kuiva leipä minulle. Työ on +Jumalan kallis lahja, josta on monellainen hyöty." + +Erikäs ei virkkanut tähän sanaakaan. Myöhemmin, yön tultua, sanoi hän +käskeväisesti: "kynttilä!" + +Liddy tutkisteli kynttilävarastoansa, otti muutamia pätkiä, joiden hän +arveli riittävän koko yöksi, ja pani yhden niistä sytytettynä +kynttiläjalkaan. "Paljon kynttilöitä!" käski herra. + +"Unhoitattepa, armollinen herra," vastasi Liddy, "ett'ei meillä nyt +enää ole jäljellä kuin aivan vähän kynttilöitä, joita meidän täytyy +varsin säästämällä käyttää, ell'ette tahdo ennen pitkää ruveta elämään +pilkko pimeässä." + +Erikäs käveli nureissaan edes takaisin huoneessansa, milloin istahtaen +sohvallensa, milloin kirjoituspöytänsä ääreen, jossa hän vuorotellen +luki ja kirjoitti. Vihdoin käski hän Liddyn näyttää häntä alas +puistoon. Liddy totteli ja jäi, kun herra oli lähtenyt ulos linnasta, +kynttilä kädessä porstuaan odottamaan. Mutta kun herra ei ensinkään +palannut, pani hän isomman kynttilän-pätkän jalkaan, laski sen +rappusille ja meni takaisin huoneesen, jossa hän samoin kuin eilenkin +pani sohvalle maata. + +Sikeimmässä unessa hän tunsi itseänsä puisteltavan ja kuuli, vielä +puoleksi unelmissaan, erikkään käskevän; "soitantoa!" Hänen oli sangen +vaikea tointua unestaan sen verran, että hän jaksoi vetää pelikellojen +vieterit, jotka heti rupesivat helisemään. Mutta niiden ääni ei +Liddystä nyt ollut niin suloista kuin ennen; hän olisi mieluummin +nukkunut. Kun soitanto oli loppunut, sanoi hän: "Armollinen herra! eikö +mielenne tekisi mennä makuulle? sitä varten yö on tehty ja kirkas, +suloinen päivä valvomiseen. Te käytätte Jumalan järjestyksen aivan +väärin." + +Erikäs katsahti suuttuneena tokinaiseen puhujaan ja pysyi lujana +päätöksessään olla koko yön valveilla ja rasittaa nuorta palvelijaansa +moninaisilla toimituksilla. + +Sillä lailla kului monta päivää ja yötä, joina Liddy tuskin sai olla +rauhassa pari tuntiakaan. Yhä enenevä hermottomuus rupesi häntä +raukaisuttamaan ja hänen verevät poskensa nähtävästi vaalenivat. Hän ei +enää juoksennellut, vaan hiipi hiljaa huoneissa ja puiston läpi. Aina +heikommaksi kävi hänen toivonsa saada erikästä parantumaan. Viimein ei +tämäkään voinut olla huomaamatta tuota silminnähtävää muutosta +Liddyssä. + +"Mikä sinua vaivaa, poikani?" kysyi hän tavattomalla sääliväisyydellä. +"Sinä näytät kovin kärsivältä ja uupuneelta." + +"Kummastuttaako tuo teitä, armollinen herra?" vastasi tyttö. "Päivällä +teidän nukkuessanne pitää minun olla valveilla, ja yöllä taas valmiina +teitä palvelemaan. Kauan en voi kestää enää ja paitsi sitä kaikki +kynttilät jo ovat lopussa. Teidän täytyy nyt istua pimeässä." + +Tämä vaikutti. Kaarle herra käyskenteli puistossa sydän-yöhön asti, +kunnes rupesi väsymään, meni sitten levolle ja käski Liddyn tehdä +samoin. Tästälähin hän mukauntui päiväjärjestyksen. Nyt ei muu +auttanut, täytyi aukaista ikkunan luukut ensimmältään aivan vähän, että +tarpeellinen määrä päivänvaloa pääsi sisään. Vähitellen veti Liddy ne +yhä enemmän auki, kunnes erikäs oppi sietämään täydellistä päivän +valoa. Synkkämielisyytensä ei kuitenkaan ottanut poistuaksensa, vaan +näkyi päin vastoin, kuten Liddy huomasi, päivä päivältä enenevän hänen +pitkällisistä käynneistänsä salaisessa kabinetissaan. Jospahan tyttö +olisi tietänyt, mikä salaisuus siinä oli peitossa! + +"Mitä sinä luet?" kysyi eräänä aamuna erikäs, havaittuansa Liddyn +istuvan kirjastossa lukemassa erästä paksua kirjaa. + +Tyttö näytti sormellaan erästä raamatun lausetta ja sanoi: "tässä on +kirjoitettuna: murhe on tappanut monta ihmistä, eikä kelpaa mihinkään." + +"Kuka sitä sanoo?" kysyi erikäs innolla. + +"Eräs mies, Jesus Sirach, joka eli ennen Kristuksen syntymää," vastasi +Liddy. "Se, mikä oli totuus enemmän kuin tuhat vuotta takaperin, se on +totuus vielä tänäkin päivänä. Murhe ei kelpaa mihinkään. Älkää katselko +minua niin synkeästi; vaikka vielä olen lapsi, puhun minä kuitenkin +omasta kokemuksestani. Minulla ainakin olisi syytä alakuloisuuteen. +Sillä monta surullista seikkaa on minulle tapahtunut lyhyellä elämäni +ajalla. Olen ollut hengen hädässä, olen kadottanut rakkaat vanhempani, +olen nähnyt paljon vaivaa ja puutetta, ja minun täytyy nyt palvella sen +sijaan, että minulla ennen oli palvelijoita. Mutta kuitenkin olisin +tyytyväinen, jos vaan voisin lievittää teidän surumielisyyttänne. Sillä +sellainen alakuloisuus, sanoo minun raamattuni, tuottaa kuoleman. +Murheellanne te vaan turmelette terveytenne ja elämänne. Ja joka omaa +itseänsä vahingoittaa, sitä voipi syystä sanoa pahantekijäksi. +Näettehän, minä olen pannut kaikki raamatun lauseet merkkiin, jotka +teihin sopivat, eikä teidän pidä suuttuman minuun; sillä ne eivät ole +minun sanani, vaan Jumalan sanoja. Kauan aikaa olen jo hartaasti +halunnut saada puhua teille totuuden, ja kun nyt kerran olen päässyt +alkuun, täytyy minun puhua suuni puhtaaksi. Raamattu sanoo: joka ei +tahdo työtä tehdä, ei hänen pidä syömänkään. Ymmärrättekö nyt, miksikä +ruoka ei maita teille? Sentähden, ett'ette tahdo tehdä työtä. Se on +teille aivan ansaittu rangaistus siitä. Ja joka saattaa tehdä jotain +hyvää eikä sitä tee, hänelle se on synti. Se on synti, ett'ette noudata +isänne tahtoa siinä, mitä hän teiltä vaatii; synti sekin on, että +vaivaatte minua yöt päivät itsepintaisuudellanne. Se on synti, että +aivan aikasin noustessanne sanotte: hyvää huomenta, lepo-aikaa; se on +synti, että teette ruumiinne vanhaksi ennen aikojaan. Olettehan vasta +kuudennella neljättä! Rumalla parrallanne ja uuttuneilla kasvoillanne +te näytätte kuudenkymmenen vuoden vanhalta ukolta." + +Erikäs kuunteli tätä puhetta kummastuksissaan, suu auki. Kun Liddy +viimein hengästyneenä taukosi puhumasta, sanoi erikäs puoleksi +Liddylle, puoleksi itselleen: "Lapsihan tuo vaan on!" -- Sitten hän +kiireesti lähti salaiseen kabinettiinsa, ikään kuin peläten +nuhdesaarnan jatkamista. Tämä ei kuitenkaan ollut ilman hyviä +vaikutuksiansa. Se näyttihe alussa siinä, että Kaarle herra kohteli +Liddyä paljon säästäväisemmin ja itse toimitti monta tehtävää, joita +hän ennen oli vaatinut palvelijoiltansa. Hän rupesi myös pitemmältä +puhumaan Liddyn kanssa, ja tiedusteli hänen taitoansa tavallisissa +tieteissä, joita jokaisen ihmisen, joka ei tahdo pysyä aivan +sivistymättömänä, tulee omistaa itsellensä. Hän huomasi, että Liddy +tiesi enemmän, kuin hän oli luullutkaan, ja alensi itsensä melkein joka +päivä antamaan hänelle opetusta vielä puuttuvissa opinhaaroissa. Kun +tuli luonnontieteen ja erittäinkin kasviopin vuoro, osasi Liddy +taitavasti toimittaa niin, että erikäs sovitti opetuksensa eläviin +kasveihin, jonkatähden hänen usein päivälläkin täytyi käydä puistossa +tiedonhaluisen oppilaansa kanssa. + +Tämän johdosta sai Liddy tilaisuutta vieläkin tehdä toisenkin yrityksen +nuoren herransa parantamiseksi. + +"Olipa vahinko", sanoi tyttö eräänä päivänä, "että käytävät näin +metsistyvät, kun ei kukaan hoida puutarhaa ja minä vielä olen liian +pieni kelvatakseni puutarhuriksi. Onpa vahinko, että nämät päärynät, +persikat, pähkinät, omenat ja muut hedelmät puussa mätänevät ja +näivettyvät, taikka putoovat mäsäksi maahan. Kun nyt puutarha kerran on +jätetty teidän haltuunne, voisin minä viedä ne hedelmät, joita ette +jaksa syödä, kaupaksi ja niillä saada monta killinkiä. Silloin minä +voisin hankkia kaiken, mitä teiltä nyt puuttuu, niinkuin kynttilöitä, +sokeria, teetä j.n.e. eikä teidän tarvitsisi sitä keltäkään kerjätä." + +Erikäs huomasi tämän aivan oikeaksi. Ennen pitkää oli Liddyllä ilo +nähdä herransa istuvan puussa hedelmiä ottamassa -- nähdä, kuinka hän +kitki ruohon käytäviltä, hakkasi pois vesoja, käänsi kukkapenkit ja +ryhtyi muihinkin töihin. Työn halu heräsi ja hänen surumielisyytensä +yhä lieventyi, ruoka rupesi maittamaan, tulipa unikin, ja hän alkoi +uudelleen voimistua ja käydä pulskeaksi. Liddy ei kuitenkaan vielä +saanut häntä ottamaan ruiskukannua, ammentamaan siihen vettä ja +kastamaan kukkia. Hän kammosi vettä yhtä paljon kuin ennenkin ja +karttoi sen läheisyyttä, vaikk'ei hän sitä nähnytkään. Liddy huomasi +tämän selvästi eräänä päivänä, kun erikäs hänen kanssansa oli kulkenut +tavattoman kauas siihen puiston osastoon, joka oli lähinnä vanhaa +linnaa. Kun he olivat tulleet erään sangen korkean ja pääsemättömän +pensas-aidan luo, jonka takana vähän matkan päässä vielä korkeampi +muuri kohosi, vaaleni erikäs ja sanaakaan hiiskumatta kääntyi hän +kiireesti takaperin. Liddy kysyi, minkätähden hän teki niin, vaan ei +saanut mitään vastausta. Uteliaisuus ajoi hänet kappalaisen luo ja +siellä hän sai tietää, että pensas-aidan ja muurin takana oli se suuri +järvi, joka oli vanhan ja uuden puiston rajana, ja että molemmat, sekä +pensas-aita että muuri, olivat laitetut, erikkään hartaasta pyynnöstä, +estämään vihattua järveä näkymästä. + +Myrskyt ja raju-ilmat tuottivat erikkäälle aina suuren levottomuuden; +mutta Liddyn esimerkki oli kuitenkin vaikuttanut häneen niin paljon, +että hän oli päässyt kaikesta lapsellisesta pelosta. + +Erikkään mielenmuutos, jos kohta askel askeleltakin tapahtuva, ei +saattanut kauan pysyä salassa hänen isältänsä. Se tapahtui kappalaisen +sekä Liddynkin kautta, joka tuon tuostakin tuli vanhaan linnaan +pyytämään herrallensa kaikellaista, jota välttämättömästi tarvitsi. +Vanha herra piti tyttöä hänen ainoan, rakastetun poikansa parantajana +ja kohteli häntä sen mukaan. Sitä enemmän hän rupesi pitämään Liddystä, +jota enemmän hän oppi tuntemaan tämän viehättäviä ominaisuuksia. Mutta +tässäkin kävi toteen sananlasku, ett'ei ole niin hyvää, ett'ei pahaa +rinnalla. Jota hilpeämmäksi erikäs muuttui ja jota ystävällisempi hänen +isänsä oli, sitä enemmän rupesi lordin mahtava suosittu, hänen +hovimestarinsa, osoittamaan silminnähtävää nurjuutta, jopa vihaakin +Liddylle ja hänen toimellensa. Voudin synkkä katsanto ja uhkaavaiset +silmäykset ja sanat saattoivat tytön kammoksumaan käyntiä vanhassa +linnassa, ja hän tuli vaan ani harvoin tuon ilkeän miehen näkyviin. +Mutta hän huomasi myöskin mielipahaksensa, että tämä ikäänkuin +saaliinhimoinen peto väijyen hiiviskeli ympäri heidän-puolisessa +puistossa. Hänen siellä olonsa herätti tytössä salaisen kauhun, jonka +syytä tämä ei voinut itsellensä selittää, vaan jonka tähden hän +iltasilla harvemmin kuin ennen käveli puistossa. + + + + +KYMMENES LUKU. + +Hauskoja vieraita. + + +Syksy alkoi kellastuttaa puiden ja pensaiden lehtiä ja irroittaa niitä +emistänsä, oksista. Päivät kävivät lyhyemmiksi, illat pitemmiksi ja +kolkommiksi. Muutaman viikon kuluttua puisto jo kukaties olisi parasta +koreuttansa vailla. Vaikk'ei erikäs vielä ollut täydellisesti +entisellään, oli hän kuitenkin paranemaan päin. Kolmen asian suhteen +hän vielä oli eriskummainen: hän ei luopunut vanhasta puvustaan eikä +parrastaan ja kammosi vettä niinkuin Liddyn tullessakin. Sitä +paitsi hän joka päivä oleskeli vähintäin yhden tunnin salaisessa +kabinetissaan, jossa tuo tunnettu peite oli, -- Liddyn mielestä se oli +ikäänkuin kielletty puu paratiisissa. Liddy piti vielä luukkoansa ja +salasi erikkäältä oikean sukupuolensa ja ristimänimensä. Hän oli tehnyt +itselleen sen lupauksen, ett'ei hän näitä ilmoittaisi, ennenkuin erikäs +luopuisi tuosta ilettävästä parrasta ja luukosta. Auringon virvoittava, +lempeä paiste muutamana kirkkaana iltana houkutteli tyttöä alas +puistoon siksi ajaksi, kun hänen herransa oli salaisessa kabinetissa. +Sattumalta hän tuli sen pensas-aidan luokse, jonka läheisyydestä herra +tuonain niin äkkiä oli palannut takaisin. Miettiväisenä nosti hän +sinisilmänsä ja pyhkien pitkät kiharansa pois otsalta katseli hän sitä +viheriätä kasvi-muuria, jolla ei ollut mitään lomaa eikä aukkoa. +Yhtäkkiä häntä säikähytti erilleen taivutettujen oksien rasaus, aivan +hänen lähellänsä. Peläten jonkun pedon taikka lordin peloittavan +hovimestarin tulevan hänelle pahaa tekemään, kääntyi hän jo +pikaisimpaan pakoon; mutta samassa kuuli hän rukoelevan äänen +pensas-aidasta päin, josta nyt käsi ja kädessä vanha hattu joutui +näkyviin. Kerjäläinen, köyhä raukkahan se siis vaan olikin, joka tuli +häneltä almua anomaan. Mutta mitenkä se oli päässyt pensas-aidan +taakse, joka kappalaisen kertomuksen mukaan oli ympäröittynä muurilla, +ja minkätähden hän siellä oli? Ja mitä Liddy nyt voisi antaa tälle +miehelle, kun hänellä ei ollut äyriäkään rahaa? Tytön tätä hiljaa +itsekseen miettiessä rupesi kerjäläinen toisellaisella äänellä +kyselemään asioita, jotka eivät ensinkään kuuluneet hänen ensimäiseen +pyyntöönsä. Hän tahtoi tietää, kenenkä tämä hovi oli, palveliko sen +omistaja kuninkaallisessa laivastossa, oliko tässä kunnassa +rauhantuomaria ja muita sellaisia asioita. + +Jota kauemmin Liddy kuunteli tätä jotenkin vieraalta soivaa +Englannin-kielistä puhetta, sitä tutummalta se hänestä kuului. +Saadaksensa selkoa siitä, kuka puhuja oikeastaan oli, täytyi hänen +ajatella kauas, kauas takaisinpäin; se kaikui ikään kuin haudan tuolta +puolen toisesta maailmasta. Hänen päätänsä pyörrytti -- mutta samassa +epätietoisuuden verho poistui ja huuto: "Vilho, oi Herra Jumala, +onkohan tuo mahdollista?" pääsi kalliilla äidinkielellä hänen +vapisevilta huuliltaan. + +Pensas-aidan risukosta, joka teki veriset naarmut hänen poskeensa, +tunkihe eräs huonoihin vaatteisin puettu mies tuimasti esille. Kun hän +nousi pystyyn ja äänetönnä katsoi Liddyä silmiin, tunsi tämä henkensä +pelastajan, kuolleeksi uskotun, kaivatun Vilhon. Kun he nyt ilosta +itkien toisiansa syleilivät, keikahti toinenkin henkilö pensastosta +näkyviin, astui onnellisten viereen ja halusi ottaa osaa jälleen +näkemisen iloon. Se oli kalastaja Donner, jonka vanha kostonhimoinen +Wäber oli myönyt, samoin kuin Vilhonkin, Englantilaisen sotalaivaston +palvelukseen. Sattumus, taikka oikeammin Jumala, oli johtanut asiat +niin, että nämät molemmat onnettomat joutuivat samaan laivaan, josta he +sittemmin yhdessä pääsivät pakenemaan. Tätä nykyä he kuleksivat ympäri +maata pyrkien johonkin kaukaiseen satamaan, josta toivoivat pääsevänsä +rakastettuun Helgolantiinsa takaisin. Donner pyyhkäsi kaksi isoa +kyyneltä silmistään kuullessansa, että hänen vaimonsa oli pysynyt +uskollisena ja rehellisesti elättänyt sekä itseänsä että lastansa. +Mutta ankaran koston uhkasi hän vanhalle Wäberille ja ainoastaan Liddyn +kertomus, miten Jumala jo oli tälle kaikki kostanut, saattoi hänen +mielensä rauhoittumaan. + +Nyt ruvettiin vakaisesti neuvoittelemaan, mitä olisi tehtävä. Tarkoin +mietittyänsä päättivät ystävämme, että Liddy antaisi erikkäälle tiedon +asiasta, kuitenkin ilmoittamatta pakolaisten olopaikkaa, ennenkuin hän +oli tiedustellut isäntänsä mielipidettä heistä. + +Hän lupasi myöskin toimittaa heille ruokaa, ja oli vaan huolissaan +siitä, missä he saisivat seinän suojaa tämän kylmän yön ajaksi. Miehet +nauroivat Liddyn hädälle ja kehuivat kyllä viettäneensä kolkompiakin +öitä taivas-alla, eivätkä liioin olleetkaan yösijan puutteessa. + +"Voi!" sanoi Liddy, "kunpa vaan tietäisin, ett'ei tuo vanhan herran +ilkeä hovimestari olisi meitä väijymässä, voisin aivan helposti viedä +teidät linnaan, jossa on huoneita yltäkyllin. Tämä sopisi monestakin +syystä. Minä tietäisin, että te olisitte turvassa, ja voisin myös kohta +antaa teille tiedon siitä, mitä herrani teistä päättää." + +"Hovimestari kaiketi on lurjus?" murahti Donner, "sillä niinpä useammat +ovat, jotka toisia väijyilevät. Kun en saata täyttää kostoani vanhalle +Wäberille, tahtoisin siirtää sitä toiseen konnaan ja antaa hänen +maistaa merimiehen nyrkkiä, jotka usein ovat maksaneet velkansa +kipeästi koskevalla rahalla." + +"Eipä hänestä paljon hyvää puhuta," vastasi Liddy, "vaikk'en sitä sen +vuoksi mainitse, että tekisitte hänelle pahaa, sillä sen on Jumala +viidennessä käskyssä kovasti kieltänyt. Mutta semmoinen huhu käy, että +hänen tekisi mieli periä vanhaa herraa, ja sentähden hän vihaa minun +herraani, erikästä, jonka hän pitää loukkauskivenä. Puhutaan myöskin, +että hän koettaa kartuttaa ja kostuttaa eripuraisuutta isän ja pojan +välillä sekä kaikin keinoin estää nuoren herran naimista." + +"Jos yhdessäkään noissa huhuissa on perää," lausui Donner, "hän +ansaitse saada aika tavalla selkäänsä. Tulkoonpa vaan minun silmäini +eteen! Kourani, jotka eivät pitkään aikaan ole vetäneet purjeen nuoraa +eivätkä solmua sitoneet, haluavat kerran taas saada jotakin tehtävää. +Mutta mistä tuon kunnon miehen tuntee, jos se kerran meidän näkyviimme +joutuu?" + +"Teitä varoittaakseni, vaan ei saattaakseni teidän tappelun-himoiset +kouranne hänen kimppuunsa, ilmoitan teille, että hovimestarin helposti +tuntee hänen kiharaisesta tukastaan ja kesakkoisesta, pöhöttyneestä +naamastaan. Hänen hartioillansa olisi tarpeeksi leveyttä kahdelle +miehelle, mutta kaulasta ei ole paljon tietoa." + +"Kuule tyttö!" sanoi matruusi naurahtaen, "kelpaisitpa, luulen ma, +poliisivirkaan. Sinun kirjoittamasi ilmoitus minun halvasta +persoonastani kyllä minut ilmi antaisi. Vaan näythän, nuori +liittolaisemme, seisovan ikäänkuin kuumilla hiilillä. Menkäämme +takaisin omaan mökkiimme." + +Luvattuaan tulla pian takaisin erkani Liddy ystävistään ja riensi +linnaan, jossa hän nyt hartaasti odotti herraansa. + +Donner ja Vilho pujahtivat takaisin pensas-aidan läpi ja hiipivät +sitten pitkin muuria oppiaksensa paremmin tuntemaan, kuinka turvallinen +heidän nykyinen olopaikkansa oikeastaan oli. Kun ei muurista näkynyt +tulevan loppua ollenkaan, virkkoi Donner: "mäyrät, ketut, kaniinit, +jopa kaikki nelijalkaiset maan alla asujat pitävät aina luolissansa +enemmän kuin yhden aukon avoinna, jonka kautta hätätilassa pääsevät +pakoon. Sopiiko meidän olla heitä typerämmät? Vilho, pidäppäs varalta, +ett'ei vieraita aluksia pääse meidän kulkureitillemme, sill'aikaa kuin +minä kiipeen ylös mastonkoppiin keksimään uusia maita. Olisipa häpeä, +jos tällä lyhyellä lupa-ajallamme olisin unhoittanut kapuamisen, niin +ett'en pääsisi tämän muurin päälle, joka ei suinkaan ole erin korkea!" + +Onnellisesti voitettuansa kaikki esteet riippui Donner molemmista +käsivarsistaan muurin päällä ja kurkisti kuroitetulla kaulalla +varovasti sen yli. Sitte hän jälleen rupesi kipuamaan alas ja puhui +kuuntelevalle Vilholle: "tuolla on kaikellaista, jota meidän sopii +käyttää hyväksemme. Ensiksikin erään tornin rauniot tiheässä +petäjikössä, ja toiseksi iso järvi, jonka rannassa ikäänkuin meitä +varten vene on ankkurissa. Torni on oleva meidän kajuuttimme, joka +suojelee meitä pahoilta ilmoilta, ja pursi on pelastuskeinona +vainoojien kynsistä. En mistäkään hinnasta enää tahtoisi saada kunnian +olla sinitakkina Brittiläisen majesteetin laivastossa. Mutta kun hädän +ja vaaran aikana tie muurin _ylitse_ saattaisi viivyttää meitä, niin on +kukaties paras, että koetamme raivata tien sen _läpitse_. Tällä +rautakangella, joka on jäänyt minulle muistiksi merimies-elämästämme, +voimme kaivaa melkoisen läven tähän kiviseen laivankylkeen." -- +"Eiköhän olisi parempi," väitti Vilho, "että kaivaisimme reiän siihen +paikkaan muurissa, joka on vastapäätä pensas-aidan aukkoa, niin voimme +hädän tullessa pikemmin pelastua?" + +"Poikani," vastasi Donner, "sinä olet vielä nuorukainen, muuten olisi +kokemus sinulle parempaa opettanut. Paina siis mieleesi se sääntö, että +paetessa ei pidä koskaan kulkea suoraan, eikä koskaan kaivaa salareikää +vastapäätä toista, ellei tahdo huojentaa takaa-ajoa vihollisille. +Vaikka nyt vainoojat näkisivät meidän pujahtavan pensas-aidan aukosta +ulos, olisivat he kuitenkin epätiedossa, olemmeko juosseet pitkin +muuria oikealle vai vasemmalle, ja kuluttaisivat sillä lailla aikaa, +joka sinun ehdoituksesi mukaan ei suinkaan tapahtuisi." + +Vilho suostui kumppalinsa tuumaan ja molemmat kävivät kiivaasti työhön +käsiksi. -- "Kuten näet," sanoi Donner, "on muuri tehty tasaisista +kivistä. Kun vaan ensin olemme tehneet pienenkin aukon, tulee työ +käymään vallan helposti. Viimeistä kivikerrosta tuolla puolen muuria +emme huoli ottaa pois, ennenkuin lähdemme yökortteriimme." + +Pian oli muuriin tehty reikä, jonka jälkeen he menivät takaisin +pensas-aidan aukolle Liddyä vartomaan. Tämä tulikin pian. Hän toi +heille ruokaa, mutta myöskin sen ikävän sanoman, että hänen herransa +yhä aikaili kabinetissaan, jonkatähden Liddy ei saanut häntä puhutella. +Hän pyysi ystävänsä sydän-yön aikana tulemaan linnaan, jossa hän toivoi +voivansa antaa heille tarkempia tietoja. Sitten hän juoksi takaisin +linnaan. + +"Mennäänhän nyt ankkuriin tuohon torniimme," virkkoi Donner +"saadaksemme rauhassa nauttia näitä makeita. Onpa jo kyllin pimeä, niin +ett'ei helposti voi huomata meidän läpikäytäväämme; tekisipä mieleni +pari tuntia venyä rippu-matossani, sillä minua vähän nukuttaa." + +Perille tultuansa Donner aivan tarkasti tutkisteli raunioita, ja +vakuutti sitten, että kohta rappujen alla oli paras ja turvallisin +piilopaikka. "Siihen on yhdistetty," sanoi hän, "kaikki etenkin meille +suotuisat edut. Se on pimeä, salainen, ja siihen päästäksensä täytyy +ensin kiivetä miehen korkuiselle muurilla, jonka tähden sitä +hätätilassa voisi puolustaa vähäistä vihollis-joukkoa vastaan. Sitä +paitsi saattaa muurin aukosta katsella seutua." + +Pakolaiset sijoittivat itsensä heti kolkkaan. Tyydytettyään vatsansa +vaatimukset menivät he kohta levolle. Donner makasi ennen pitkää +sikeässä unessa; mutta Vilho taisteli unta vastaan, joka ei ollut +hänelle vaikeatakaan mielenliikutuksessaan Liddyn tapaamisesta. + +Vastoin mainiota kokemustansa olisi Donner kovalla kornaamisellaan +joutunut itsensä-pettäjäksi, jos kokematon Vilho olisi hänen +esimerkkiänsä seurannut eikä pysynyt valppaampana kuin hän. Töin tuskin +oli Vilho tehokkaimmalla herätys-keinolla -- nenään nipistämisellä, -- +saanut kumppalinsa valveille, niin eräs henkilö, jonka lähenevät +askeleet suurta hälinää nostamatta kuuluivat pimeässä, jo oli saapunut +torniin. Täysin heränneenä ei Donner liikkunut paikaltaan, vaan +kaappasi sivullansa olevan raskaan rautakangen ja tarttui lujasti +siihen. He kuulivat nyt sisääntulijan varovasti aukaisevan ja jälleen +sulkevan erään oven. Kohta sen jälkeen kuulivat he hälinän aivan +likeltä, mutta vähän syvemmältä. Kynttilän valo tunki aukosta, jota he +tähän saakka eivät olleet huomanneet, se kun vei pilkko pimeään tornin +loukkoon. Tähän loukkoon käänsi Donner nyt tarkimman huomionsa. +Varovasti läheni hän aukkoa, joka oli niin iso, että hänen päänsä +mahtui siitä läpi, ja katseli alaspäin pieneen ympyriäiseen holviin, +jota lattialla seisova kirkas lyhty valaisi. Hän näki siellä tikapuut, +joiden päät ulottuivat melkein holvin lakeen asti, vähän pahnoja +seinuksella ja vielä miehen, jonka kihara tukka heti saattoi Donnerin +arvelemaan häntä vanhan lordin ilkeäksi hovimestariksi. + +Korista, minkä hän oli tuonut mukanansa, nosti mies nyt kannen pois, +veti taskustaan paperikäärön ja ripoitti osan sen sisällöstä pieneen, +höyryävään ruokavatiin. Loput hän pudisti korissa olevaan viinipulloon, +ja tämän tehtyä hän pyyhkäsi pois suuret hikiherneet otsastaan. + +"Minä en voi tätä välttää," sanoi hän tylysti itsekseen, "minun täytyy +näin tehdä -- pakko vaatii. Ja tämä keino onkin paras. Enhän minä rupee +käsin häneen -- en näe hänen kuoleman kamppaustaan, en kuule hänen +vaikeroimistansa -- mutta pääsen kuitenkin hänestä erilleni. Ensi yönä +otan hänen ruumiinsa, vien sen vähän matkaa järvelle ja upotan sen +pohjaan kivillä. Niin on, ei kannata viivytellä! Jokainen katsoo omaa +etuansa. Sovinto äijän ja pojan välillä tulee yhä varmemmaksi. Kohta +kun Kaarle herra tulee täysjärkiseksi, herää myös isän rakkaus +poikaansa uudelleen. Silloin voisi tulla puheeksi asioita, jotka +saattaisivat minun menettämään virkani, omaisuuteni, jopa päänikin. +Tällä keinoin pääsen myöskin näistä vaivaloisista jokapäiväisistä +käynneistäni täällä. Mutta entäs jos saisin tuon nuoren herran +ystäväkseni, entäs jos suurta palkintoa vastaan -- vaan sehän on +mahdotonta! ei hän eikä tämä milloinkaan antaisi minulle anteeksi -- +molemmat ovat liian paljon kärsineet -- sentähden on paras tukkia sen +suu, jonka sanat voisivat tuottaa minulle turmiota." + +Nain itsekseen höpötettyänsä sysäsi hän jalallaan pois pahnat, joiden +alta neliskulmainen kiviliuska, jossa oli rautarengas, tuli näkyviin. +Sen hän kiskaisi ylös ja lykkäsi sen syrjään, laski sitten tikapuut +pimeään aukkoon ja astui alas ruokakorineen ja lyhtyineen. + +Sen mukaan kuin kynttilän valo syvyydessä yhä enemmän hämmentyi, teki +Donner rivakan liikunnon, ikään kuin olisi hän ollut aikeissa lähteä +pois piilopaikastaan. Samassa hän kuitenkin asettihe entiseen +vakoilevaan asemaansa, ja hiljainen, mutta vakava "ei!" pujahti hänen +huuliltaan. + +Ei aikaakaan, niin hovimestari jälleen tuli ylös aukosta, asetti +tikapuut ja kiviliuskan paikoillensa, levitti pahnat kiven peitoksi, +laski lyhdyn seiniviereen, jossa Donnerin terävä silmä havaitsi +tulukset, puhalsi kynttilän sammuksiin ja sulki oven jälkeensä. Kun +askeleet jo aikoja olivat lakanneet kuulumasta, hengähti Donner syvään. + +"Ohoh!" mutisi hän; "olisinpa vallan mielelläni paiskannut kankeni tuon +konnan päähän. Oikein käteni syhyivät. No! toivonpa kuitenkin, että tuo +kiharatukkainen salamurhaaja kerran joutuu hirsipuuhun, vaikkapa minun +itse täytyisi kietoa hamppuinen paula hänen lyhyen kaulansa ympäri. +Hyi! miten kevytmielisesti hän menetteli ihmis-hengen kanssa, ikään +kuin vaan olisi käsissään kapeljo taikka rausku! -- Mutta kummallista +on, että jokainen pahantekijä aina koettaa peittää pahaa tekoansa! Jos +hän ei taida muita pettää, koettaa hän kumminkin sitä oman itsensä +edessä puolustaa, ikäänkuin hän sillä tavoin saisi sisällisen +tuomarinsa, omantunnon, ääntä vaikenemaan. Mutta älkäämme enempää +viivytelkö, vaan rientäkäämme pelastamaan kuolemasta tuota kurjaa +olentoa, joka, murhaajan puheesta päättäen, päälle päätteeksi on +vaimo." + +He lähtivät pois kolkasta, jolloin Donner, heiluttaen kankea kädessään, +sanoi: "minä ajattelen, tämä rauta on tukeva kyllä, että sitä voi +käyttää tiirikkana holvin ovea vastaan, josko meidän selkämmekin +täytyisi antaa siihen vähän painoa." + +Muutaman minuutin päästä väkivaltaisesti murrettu ovi lensi auki; vielä +vähemmässä ajassa sytytti Donner kynttilän, vieritti kivilevyn syrjään, +laski tikapuut syvyyteen ja astui itse niitä myöten alas loukkoon, +jonka aukolle Vilho jäi kanki kädessä vartioimaan. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +Solmu liestyy ja aukenee. + + +Vartovalle Vilholle rupesi aika jo käymään pitkäksi, kun Donneria ei +ensinkään kuulunut takaisin. Mutta vihdoinkin hän pääsi tuskastaan, kun +kynttilän valo ja Donnerin lohduttava ääni ilmoittivat hänelle tämän +onnellista palaamista. + +"Saatte olla iloissanne," kuuli hän Donnerin sanovan, "ett'eivät +nälkä eikä jano ole saattaneet teitä maistamaan tuon konnan myrkkyä. +Kaikkien tarpeiden puutteessa kun olemme, emme edes olisi voinet antaa +puuöljy-ryyppyäkään myrkynvastineeksi. Näitä tikapuita teidän vielä +täytyy kiivetä ylös päästäksenne raittiisen ulko-ilmaan, jossa ette +niin isoon aikaan ole saaneet käydä. Onneton vaimo! Me kuitenkin +vietimme vankeutemme surullisen ajan enemmän laivan kannen päällä kuin +sen alla. Mutta teidän on täytynyt madon lailla asua maan alla. +Malttakaapas, minä autan teitä -- noin, rohkeutta vaan! älkää peljätkö +mitään, vaikka niinkin hullusti kävisi, että vankivartianne tulisi +takaisin. Kyllä me tuon lahonneen laivan pian upoksiin purjehtisimme." + +Donnerin näin puhuessa näki Vilho erään vaimon horjuen astuvan ylös +tikapuita myöten. Hänen vaatteensa tulivat vallan homeelle. Hän näkyi +olevan sangen heikko ja kivuloinen, jonkatähden Vilho tarjosi hänelle +käsivartensa tueksi, kun he olivat astuneet ylös holvin lattialle, -- +ja tätä tarjomusta ei hyljätty. + +"Tämä on se onneton olento," selitti Donner kumppanillensa, "jonka tuo +kunnon hovimestari vuoden verran on pitänyt täällä ikään kuin sisään +muurattuna ja jonka hän äsken aikoi murhata. Hän on vainon-alainen ja +sentähden meidän kumppalimme. Siis emme saa jättää häntä pulaan." + +"Christoph," sanoi Vilho, "sill'aikaa kuin minä odotin sinun takaisin +tuloasi, kuulin minä linnan kellon ilmoittavan sydän-yötä. Olispa siis +aika lähteä linnaan, niinkuin Liddylle lupasimme." + +"Liddy!" huudahti vaimo vavahtaen, "Jumalan nimeen! kuka on tuo Liddy?" + +"Hän on," virkkoi Donner, "palvelija lord Hopp -- Hopp -- mikä nyt +onkaan tuon pahuksen nimi? Hoppan, Hoppdik --" + +"Habberton!" oikaisi vanki vapisten. + +"Niin, niin, siltäpä se melkein kaikui. Ne on helkkarin vaikeat, nuo +englantilaiset nimet. Vanha koulumestarini jo sitä valitti. Kun +kirjoitetaan _härkä_, niin luetaan _aasi_, sanoi hän. Siitä minä kiitän +Saksalaiset nimet." + +"Liddy on vaan hänen palvelijansa," lausui vaimo surumielin. "Mutta," +lisäsi hän vilkkaasti, "minun Kaarleni, nuori herra, elää toki vielä." + +"Niin on!" myönsi Donner. "Mutta hänpä kuuluu viettävän aivan +kummallista elämää, Liddyn kertomuksen mukaan. Oletteko koskaan +kuulleet erikkäästä puhuttavan? Semmoista vimmattua väkeä kuuluu vaan +löytyvän Englantilaisten seassa. He kääntävät kaikki nurin narin, +kuten vakuutetaan. Useat sanotaan rupeevan erikkääksi pelkästä +turhamaisuudesta, siten saavuttaaksensa suurempaa mainetta." + +"Mihin," sanoi vaimo, "aiotte minua viedä? Viekää minut, minä rukoilen, +nuoren herran luo! Totta -- minä en tiedä -- pääni on sangen heikko." + +"Kyllä minä sen uskon," sanoi Donner sääliväisesti. "Eihän se olekaan +kumma. Me saatamme teidät ensin Liddyn luokse, joka tulee määräämään, +annammeko itsemme ilmi erikkäälle, vai emmekö." + +Vaimo oli melkein tainnuksissa eikä vastannut mitään, ja miehet +kuljettivat häntä enemmän kantamalla kuin taluttamalla. + +"Se ei mitään tee," sanoi hyvänsävyinen Donner, kun vaimo oli +pahoillaan siitä, että hän tuotti heille niin paljon vaivaa. "Ette +paina läheskään niin paljon kuin tynnyrillinen laivankorppuja. Eipä +olisi hätää, jos emme ikänämme olisi tarvinneet kantaa raskaampia +taakkoja! -- Vilho, osaammekohan linnaan asti ilman kompassitta tämän +puiston pimeitä kulkureittiä? Kun tuo konnamainen hovimestari tuskin +enää tarvinnee lyhtyänsä tämän onnettoman olennon tähden, lienee paras, +että purjehdimme linnaan hänen kynttilänsä valossa." + +"Kunhan emme vaan sillä yllyttäisi kavaltajaa käymään meidän +kimppuihimme," arveli Vilho. + +"En minä kavaltajaa pelkää!" virkkoi Donner. "Hänen tulee päin vastoin +peljätä minua. Rautakankeni saattaa yhtä hyvin tutkia kavaltajan suun, +kuin se äsken sai suljetun oven aukenemaan." + +Siihen heidän puheensa loppui. Viipymättä puiston käytävät kuljettiin; +jo näkyivät linnan mustat muurit jotenkin etäältä, kun eräs mies +pysähdytti pakolaisemme sanoen: "Seis! kutka olette? Mitäs teillä +täällä on tekemistä?" + +Hovimestarin ääni oli Donnerille entiseltään kylliksi tuttu, niin +ett'ei hänen kauan tarvinnut olla epätiedossa, kuka ankara kysyjä oli. +Paremmaksi varmuudeksi hän vielä nosti lyhdyn niin korkealle, että sen +säteet kirkkaasti valaisivat tuon konnan inhoittavia kasvoja. Mutta +tämän kautta huomasi hovimestari myös miesten seurassa sen ihmisen, +jonka siellä oloa hän pelkäsi enemmän kuin mitään muuta maan päällä. +Toinnuttuansa ensi hetken pelästyksestä huusi hän kimeällä äänellä: +"hei! Wilkens! Kennedy! joutukaa tänne!" ja koetti saada vapisevan, +puolikuolleen vaimon haltuunsa. + +Donner löi lyhdyn pirstoiksi hovimestarin päähän ja sanoi levollisesti +kumppanillensa: "Vilho! ohjaa sinä kauppalaivamme tuohon satamaan; minä +sill'aikaa suljen tien tältä merirosvolta." + +Vilho totteli ja kuuli mennessään, lyhyen kahakan perästä, +valitushuudon, jota seurasi täydellinen hiljaisuus. Kun sitten Donner +saavutti pakolaiset linnan rappusilla, virkkoi hän hymyillen; "aivan +kuoliaaksi en minä sitä miestä moukuttanut, mutta haavalääkäri +kuitenkin tarvinnee muutamia kuukausia paikataksensa hänen +lapaluitaan." Kun he olivat päässeet linnan pihaan, tuli Liddy juosten +heitä vastaan. "Jumalan kiitos, että olette täällä," kuiskasi hän. +"Minä pelkäsin, ett'ette osaisi tänne linnaan. Minulla ei ole enää +pienintäkään kynttilän pätkää, jota olisin voinut asettaa ikkunaan +teille merkiksi. Herrani on polttanut viimeiset tänä iltana. Voi, enpä +vieläkään ole saanut puhutella häntä. Kohta, kun avasin suuni +puhuakseni, käski hän minun olla vaiti. Hän oli hajamielinen ja näkyi +tuumailevan tärkeitä asioita. Nytkin vielä hän pitkin askelin astuu +edes takaisin kamarissaan. Ennenkuin hän on mennyt makuulle, en tohdi +viedä teitä ylös, vaikka kaikissa huoneissa on pilkko pimeä. Odottakaa +nyt täällä, kunnes tulen teitä noutamaan." + +"Mikä harmi on tuommoisesta erikkäästä!" sanoi Donner närkästyneenä. +"Jos ei herrasi olisi sellainen, niin pian saisimme laivapaperimme +kuntoon. Pimeässä et liene huomannut, että joukkomme on lisääntynyt +yhdellä vaimolla -- onneton vainottu olento, joka on avun tarpeessa +vielä enemmän kuin me. Tuossa hän on uupuneena kyyryllänsä kovilla +rappusilla. Kuuleppas, mitä hänellä on sinulle sanottavaa. Hyvä rouva!" +huusi hän ääneensä vaimolle, "sanokaa tälle palvelevalle hengelle, +kenen puoleen te aiotte kääntyä." + +Pelosta ja uupumuksesta melkein pyörryksiin joutunut vaimo ei näkynyt +käsittäneen selvästi lausuttua kehoitusta. + +"Voi tuota ääntä!" mutisi hän itsekseen. "Olisiko hän vaan hänen +palvelijansa?" + +Mutta Liddy sanoi kiireesti: "kauemmin en tohdi täällä viipyä, mutta +toivon kuitenkin pian pääseväni takaisin." Hän juoksi ylös rappusia. + +"Tuuli ei vielä ole myötäinen," virkkoi Donner. "Täytyy sentähden +luovia, vaikka se on kyllä ikävää." + +Sitte ei kukaan heistä sanonut sanaakaan noin neljännekseen tuntiin. +Silloin äkkiä leimahti ulkoa kirkas valo, joka valaisi linnan pihan, +ikään kuin olisi ollut päivän aika. "Meille tulee valkeus," sanoi +Donner jälleen, kun useat kimeät, uhkaavat äänet lähenivät, "mutta +meille se ei kuitenkaan näy olevan iloista. Mitä on tekeillä? onko +herra hovimestari rusennetun olkaluunsa tähden ruvennut veisaamaan +Jeremiaan valitus-virsiä ja sillä lailla nostattanut linnan-väen +jaloillensa, meitä siitä kurittamaan? Jospahan olisin lyönyt hänen +pääkallonsa murskaksi! Sääliväisyys ei ollut tässä paikallansa. Nyt +meidän täytyy koettaa iskeä kiinni erikkääsen, maksakoon mitä tahansa, +siis eteenpäin!" + +Hän tarttui vapisevaan vaimoon ja kantoi hänen ylös rappusia erikkään +kammariin, jonka ovet hän tarkasti sulki ja salpasi. + +"Vihollinen ryntää eteenpäin!" huusi Donner Liddylle, joka pelästyneenä +juoksi heitä vastaan. "Herätä isäntäsi meille avuksi, jos luulet +hänellä olevan kuntoa siihen. Toimita meille piilopaikka niin hyvä, +kuin voit, muutoin syntyy tulisin tappelu. Voittoa ei suoda heille +huokeaan hintaan, ja ennenkuin antaun, ruhjoo kankeni vielä monen +pääkallon murskaksi." + +"Pelastakaa minut!" vaikeroitsi vaimo kuoleman tuskissa. "Missä on +minun puolisoni? Viekää minut hänen luoksensa. Jumalan tähden, älkää +antako minun enää joutua vainoojani kynsiin. Voi, mihinkä minä pakenen +tuon hirveän edestä?" + +Liddy oli ikäänkuin pyörryksissä. Milloin hän juoksi herransa +makuukammariin, kahden vaiheella, pitäisikö hänen kolkuttaa ovea, +milloin taas takaisin ystäviensä luo, joiden tila tuli yhä +tukalammaksi; sillä jo kuultiin murretun oven jyskinä ja yhä lähemmäksi +tunki vainoojien melske. + +Vanki oli mennä tainnoksiin. Hänen surkea tilansa herätti syvää +säälimystä uljaassa Donnerissa. "Auta ensin tuota onnetonta raukkaa," +sanoi hän Liddylle, "kyllä me itseämme autamme." + +"Ei hätä lakia lue!" sanoi Liddy nyt vakavasti. "Se pakoittaa minua +tekemään jotain, jota tähän asti en ole uskaltanut." Hän tarttui vaimon +käteen ja pujahti hänen kanssaan herran salaiseen kabinettiin. + +"Kappalainen on valehdellut minulle," sanoi hän palatessaan, "eipä +helissytkään, kun minä tartuin peitteesen. Minä toivon, ett'ei kukaan +häntä sieltä etsi. Ja minun herrassani on kaiketi myöskin suuri muutos +tapahtunut, koska hän on pannut pois luukkonsa. Nyt keksin hyvän +keinon! Donner," huusi tyttö hilpeästi, "kas tässä, heittäkää tämä +musta vaippa vaatteitenne ylle, ja sinä Vilho otat minun vaippani." Hän +riisui pikaisesti pois kaappunsa. "Sillä on pituutta kyllin." + +"Pitääkö meidän tässä ruveta leikin-tekoon," mutisi Donner äreästi, +"kun vihollinen panee kaikki kanuunansa paukkumaan laivaamme vastaan +kerta toisensa perästä." Hän totteli kuitenkin viipymättä. "Ja mitäpä +tämä valepuku hyödyttää?" kysyi hän vielä, Vilhon avulla nostaessaan +huoneen kaikki raskaammat kalut oven eteen, jota vihollinen jo +rautakangillaan paukkautti. + +"Te olette olevinanne meidän herramme palvelijat," vastasi Liddy, "ja +täytyyhän teidän kaikella muotoa peittää merimies-vaatteitanne." + +Hirveällä ryskeellä paukahti lukko auki. Mutta tuo suuri huonekalu-läjä +esti ryntääjiä pääsemästä eteenpäin, ja he olivat vihan vimmassa. + +"Jos ei tämmöinen jyske saa erikästä hereille, niin hän makaa +todellisessa kuoleman unessa. Takaisin, jos mielitte henkeänne +säilyttää." kiljaisi hän vihollisille, jotka jo kävivät liikkuvaan +linnoitukseen käsin kiinni. "Keitä te olette, jotka rohkenette väkisin +tunkea meidän herramme huoneisin? Rosvojoukko kai olette, kun semmoista +menoa pidätte." + +"Ja kuka sinä hävytön olet?" kaikui vastaus, ja yhä levenevästä +ovenraosta tulivat vanhan lordin vihaiset kasvot näkyviin; "väistytkös +pois heti paikalla!" + +"Varo harmaita hiuksiasi, vanhus!" ilkkui Donner, "ett'ei ne joudu +liian likiseen tuttavuuteen minun kankeni kanssa." + +Tästä häpäisevästä kohtelusta hurjistuneena huusi vanha lordi raivosta +vapisevalla äänellä: "Tiedätkös lurjus, kuka minä olen? Minä olen lordi +Habberton ja minä aion kurittaa sinua hävittömyydestäsi." + +"Ja minä taas olen poikanne uskollinen palvelija, joka en koskaan +salli, että hänen kotirauhansa rikotaan; sillä kenen ruokaa minä syön, +sen virttäkin viritän," vastasi Donner. + +"Hän valehtelee!" huusi raukea ääni joukosta. "Minä tunnen tuon konnan +hänen kielestänsä. Hän on se, joka löi minut raajarikoksi." + +"Aha!" naurahti Donner, "sinä olet siis se kettu, jonka pesän minä +hävitin. Raajarikoksiko sinut löin? Aivan niin! häpeäksesi se tapahtui! +ja häpeätä sinä olet saava, kunnes roikut ansaitussa hirsipuussa. No, +ettekö pakene! Vilho, auta minua napsauttamaan tuota näsäkästä miestä +hyppysille." + +Hänen puheensa keskeytyi, kun erikäs ilman parratta ja leuka käärittynä +veriseen liinaan, astui huoneesen, ilmoittaen hämmästyksensä +odottamattomasta metelistä, ääneensä huutaen: "haa! -- mitä tämä on? +mitä tämmöinen hälinä? ja keitä te olette?" + +"Kyllä teille sitten kaikki selitetään," vastasi Donner. "Mutta +auttakaa minua ensin tekemään kunniallista sovintoa isänne kanssa. +Muuten tässä pian syntyy verinen kahakka, sen minä vakuutan." + +"Isäni!" sanoi erikäs vakavalla, mutta lempeällä äänellä, "minä pyydän +teitä selittämään syytä teidän myöhäiseen ja väkivaltaiseen käyntiinne +täällä. Jos jotain vääryyttä on tapahtunut, olen minä ensimäisenä sitä +rankaisemassa." + +"Syyn sinulle kyllä sanon," vastasi lordi, aivan iloissaan poikansa +muuttuneesta käytöksestä. "Tiedä siis, että uskollinen palvelijani Joel +täällä puistossa joutui salamurhaajan käsiin ja lyötiin niin, että hän +oli hengen vaarassa. Rosvo on joukkoinensa vetäynyt tänne linnaan ja +äärettömällä julkeudella ottanut tämän piilopaikaksensa. Se on sama +hävytön ihminen, joka täällä on pitänyt niin isoa ääntä." + +"Antakaa nyt minullekin suun vuoroa", sanoi Donner. "Tuo mainio +uskollinen Joel on niin sanoakseni elävältä haudannut erään naisen ja +aikoi tänäpänä tappaa häntä hiirenmyrkyllä. Sitten oli hänen +aikomuksensa upottaa hänet järveen ja siten salata ilkityötänsä. Mutta +me olemme sen konnantyön estäneet ja pelastaneet naisen, ja kun tuo +hyvä Joel tahtoi meitä siitä estää, pehmitimme vaan vähäisen hänen +hartioitansa. Mutta liekö hän sillä jo sovittanut pahantekonsa, se on +toinen asia. Siinä on koko kertomus." + +"Missä nainen on? Kuka hän on?" kysyivät isä ja poika yht'aikaa. + +"Teitä, hyvä herra, hän sanoi Kaarleksensa," vastasi Donner, "kerran +myöskin puolisoksensa --" + +"Hän valehtelee," väitti Joel, "se vaimo on mielipuoli, petturi." + +"Ole vaiti, siksi että sinulta kysytään," ärjäsi Donner. "Te löydätte +vaimon," lisäsi hän levollisemmin, "tuosta huoneesta, johon Liddy on +hänet kätkenyt." + +"Liddy?" kysyi erikäs, uudelleen hämmästyen, "ken on tuo Liddy?" + +"Miten?" huudahti Donner ihmeissään, "ettekö tunne palvelijaanne taikka +palvelustyttöänne Liddyä? Siitä teitä oikeaksi erikkääksi huomaa." + +"Pyhä Jumala! olisko nuori Wäber, minun palvelijani, tyttö?" sanoi +erikäs säikähtyneenä. "Hänen kasvonsa! hänen äänensä! ja minun +mieltymykseni --" + +"Onko tuo pienoinen narrannut teitäkin?" arveli Donner. "Kyllä minä sen +hänestä uskon, koska hän vaaran uhatessakaan ei ollut sitä halua +vailla. Mustan kaapun alta ette havainneet naispukua, ha ha!" + +"Minä annan teille rahaa niin paljon, kuin jaksatte kantaa," sanoi Joel +salaa lordin kahdelle palvelijalle, jotka kannattivat hänen voimatonta +ruumistaan, "jos löydätte naisen ja korjaatte hänen täältä pois. +Heittäkää hänet ulos ikkunasta, ett'ei kukaan häntä täällä näe." + +"Mutta missähän Liddy Wäber on?" tutkisteli erikäs uteliaasti. + +Donner oli kysymykseen vastaamatta vihoissaan huudahtaen: "Siirtykää +takaisin, te konnat. Pitääkö minun lukeman teille sotalakia? Aiotteko +pujahtaa linnoitukseen, vaikka sovintoa par'aikaa hierotaan? Siirtykää +taikka kankeni kolahtaa teidän niskaanne." + +Palvelijat, jotka Joelin käskystä aikoivat tunkeuda erikkään salaiseen +kabinettiin, vetäytyivät hämmästyneinä takaisin. + +Nyt vasta Donner vastasi: "Liddy? Haa! Hän on todellakin pötkinyt +pakoon. Hän ajattelee: kaukana tästä ollaan hyvässä turvassa. Sellainen +on naisen luonto!" + +"Mennäänpä tähän huoneesen etsimään kadonneita," virkkoi lordi. + +Mutta hänen poikansa sanoi: "tämä huone on minun pyhä paikkani, johon +palvelija-joukko ei saa astua sisään, eikä silmäyksillään saastuttaa +sen salaisuuksia. Menkäämme yksin sinne." + +Näin sanoen otti hän eräältä palvelijalta kynttiläjalan; lordi seurasi +hänen esimerkkiänsä, toiset jäivät uteliaina seisomaan salaisen huoneen +ovelle. Hovimestari ei näkynyt olevan tästä mielissään. + +"Saattakaa minut kotiin," pyysi hän läsnä olevia, "minä voin sangen +huonosti." Mutta ei kukaan hievahtanut paikaltaan. + +Sill'aikaa olivat isä ja poika menneet kabinettiin, jossa, paitsi jo +mainittua peitettä, ei ollut huonekaluja ensinkään. Eikä siellä näkynyt +ketään ihmistä. Ennenkuin hätäinen lordi ennätti käydä kiinni +peitteesen, oli hänen poikansa jo tarttunut nauhaan, jolla peite +vedettiin ylös ja käärittiin kokoon. + +Avonainen kiviarkku, jossa vaimon ruumis lepäsi, joutui sen alta +näkyviin. Noin kolmen askeleen päässä siitä oli tynnyri, ja sen +ylä-aukosta eräs lapsi, jonka kasvojen juonteet osottivat kuolevan +tuskaa, ojensi ylös kätensä pyytäen apua. Kaikki tämä oli valmistettu +kuultavan valkeasta alabasterista ja teki tässä mustaksi maalatussa +huoneessa ihmeellisen vaikutuksen. Kynttilän valossa näkyi noissa +ruumiissa olevan henki; ja niissä oli sen kautta jotain todellakin +aaveen-tapaista. + +"Isäni!" lausui erikäs liikutetulla äänellä, "tässä näette suruni ja +alakuloisuuteni kalliit esineet. He eläisivät vieläkin ja tekisivät +minut onnellisimmaksi ihmiseksi, jos ette -- -- -- --" + +Mielenliikutus ei sallinut hänen puhua enempää. Vanha lordi kalpeni. +Hän oli kokonaan masentunut. + +"Ymmärrättekö nyt," virkkoi poika uudestaan, "minkätähden vesi, +vaimot ja lapset, ukkosen leimauksen valo, korkeitten puitten suhina ja +sateen rapina oli minusta niin hirveätä? Mutta suuren synnin olen +tehnyt siinä kohden, että murheeni tähden unhoitin ihmis-arvoni, +laiminlöin velvollisuuteni isääni ja isänmaatani kohtaan ja rupesin +tyhjäntoimittajaksi. Eräs lapsi -- olkoon se sanottu omaksi häpeäkseni +-- on saanut minun paremmille tuumille. Voi! jospa se olisi minun +Liddyni!" + +Tällä hetkellä tuli Liddyn pää näkyviin tynnyrin takaa, missä hän oli +piiloitellut. Erikäs oli kääntänyt silmänsä kattoon päin; verinen liina +oli valunut alas hänen poskiltaan, jotka olivat parratonna, vaan +merkittynä pienellä partaveitsen haavalla; neljän kynttilän täysi valo +valaisi hänen kasvonsa, jotka eivät enää näyttäneet peloittavilta. +Silloin kuului tynnyrin takaa: "Isä!" ja toistamiseen ilohuuto: "Isä!" +Tyttö itkien ja riemuillen, vaipui erikkään syliin. Kolisten putosi +kynttiläjalka tämän kädestä. Innokkaasti syleillen löydettyä tytärtänsä +sanoi hän puoleksi tukehtuneella äänellä: "Herrani ja Jumalani, suuren +surun olet minulta poistanut. Tämä ilo antakoon minulle voimaa +kantamaan toista murhettani." + +Ja ilosta itkien suuteli hän kuolleeksi uskotun lapsensa heleänpunaisia +huulia. Mutta taas liikkui jotakin kivi-arkun pimeässä varjossa. +Hiljainen huokaus kuului ensin ja sitten matala ääni lausui: "Kaarleni, +missä olet? pelasta minua! oi, pelasta minua!" Ja kaksi valkoista kättä +tarttui kiinni arkun reunaan, jonka takana onneton vaimo tähän asti oli +maannut tainnoksissa ja nyt hän niitten nojalla nousi pystyyn. Hänen +kasvonsa olivat yhtä valkoiset kuin alabasteri, aivan yhdennäköiset +kuin arkussa olevan ruumiin, ja hän katsoa tuijotti isää ja tytärtä, +jotka toisiansa syleilivät. + +"Voi minua! kuolleet nousevat ylös," huusi vanha lordi kauhulla +peittäen kasvonsa. + +Mutta Liddy, joka havaitsi kuolleista nousseen ennen kuin hänen isänsä, +ei ensinnä tahtonut uskoa omia silmiänsä; sitten hän isän sylistä +riensi äidin syliin. Ja hänen ilohuutonsa: "äiti! oma äitini!" +sekaantuivat erikkään sydämmellisiin huudahduksiin. "Eliisani! Sinäkö +se todella olet, armas Eliisani?" + +Lukija kuvatkoon itsellensä tätä autuaallisen yhtymisen iloa! + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + +Selityksiä. + + +Liddy ja hänen äitinsä olivat lopettaneet kertomuksen surullisista +kohtaloistaan. Sen jälkeen erikäs loi nuhtelevan, milt'ei vihaisen +silmäyksen ikään kuin kysyen isäänsä, joka tähän oli ollut äänetön +kuuntelija vaan. + +Tämä lausui nyt lempeällä äänellä: "älä tuomitse minua, Kaarle, +ennenkun olet minua kuunnellut. Sanoma siitä, että olit nainut köyhän +Saksalais-tytön porvari-suvusta, jonka tapauksen sinä osasit minulta +salata kymmenen vuotta, saattoi minut kovin suuttumaan. Vihani +ensimäisessä raivossa uhkasin minä saada sen liiton rikotuksi, joka +niin kovasti loukkasi ylpeyttäni. Siitä sinä estit minua sillä, että +vaimoinesi pakenit aikoen laivalla purjehtia Hamhurgiin. Minä riensin +sinun jälkeesi toisessa laivassa, joka saavutti sinun laivasi juuri, +kun se oli joutunut haaksirikkoon lähellä Helgolantia. Me saimme teidät +molemmat aaltojen vallasta ja syleillen piditte vielä kiinni +toisistanne. Tainnuksissa olitte, mutta vielä teissä oli henki. +Käyttäen tätä seikkaa hyväkseni päätin minä eroittaa teidät toisistanne +ja luuloitella kumpaistakin, että toinen oli kuollut. En uskonut sillä +tekeväni syntiä; sillä molemmat olisitte ilman minun avuttani olleetkin +kuoleman omat. Häpeäkseni minä tunnustan, että, kun en voinut löytää +mitään jälkeä teidän lapsestanne, minä en ollut siitä yhtään pahoillani +enkä ruvennut sitä sen enempää tiedustelemaan. Kun en ollut kyllin luja +voidakseni säälimättä nähdä niin hellän ja suloisen olennon surua, kuin +sinun vaimosi on, annoin minä hänet Joelin haltuun, ja nyt huomaan, +että hän on ollut julma ja kavala. Kun tämä heittiö näki, että sinun +murheesi, joka oli muuttumaisillaan täydelliseksi synkkämielisyydeksi, +oli murtanut minun ylpeyteni ja tehnyt minun taipuvaiseksi jälleen +yhdistämään teitä, hämmästytti ja huolestutti hän minua ilmoittamalla +vaimosi kuolleeksi. Nähtävästi tuo ilkiö toivoi sillä petoksella +voittavansa joitakuita etuja. Näet tästä, ett'ei minun vikani ole niin +suuri, kuin miltä se näyttää." + +"Minun luullakseni," sanoi erikäs, "olemme molemmat hairahtuneet, minä +siten, että vastoin tahtoanne rupesin avioliittoon, ja te siten, että +aioitte väkivaltaisesti purkaa sitä, vaikka se jo oli pyhitetty +kymmenenvuotisen yhdessä elämisen ja viattoman lapsen syntymisen +kautta. Isäni, mikä on nyt aikomuksenne? Rupeetteko vieläkin liittoamme +vastustamaan vai suotteko sille isän siunausta?" + +"Kysymyksesi minua surettaa," vastasi vanha lordi. "Katsele näitä +valkeita hiuksia, jotka ennen aikojaan ovat käyneet harmaiksi +murheesta, -- lue ne yöt, joina minä onnettomana ja katuvaisena olen +vuoteellani venynyt sinun tähtesi, -- ne päivät, jotka ovat ilottomina +kuluneet sinun omituisuutesi tähden, kuinka hartaasti sydämmeni halajaa +rakkautta, niin sinä et enää kysy tuolla tapaa. Minä kadun entistä +kovuuttani ja siunaan tätä hetkeä, joka on teidät jälleen yhdistänyt; +minä tervehdin vaimoasi rakkaaksi tyttärekseni ja tätä tyttöstä +rakkaaksi lapsen lapsekseni. Tulkaa kaikki isänne syliin!" + +Vanhus itki ääneen, kun hänen lapsensa häntä syleilivät -- ja näin +tavatonta asiata kummastellen kaikki palvelijat kutsumatta astuivat +sisään avonaisesta ovesta. Myös Heikki, Gumprecht, kappalainen ja +kaikki erikkään palveluksesta eroitetut miehet olivat niitten joukossa. + +Vanha lordi ei ensinkään suuttunut tästä hätäisestä uteliaisuudesta, +vaan käytti tilaisuuden esitelläkseen miniänsä ja lapsen-lapsensa +palvelijoille ja kehoittaakseen näitä uskollisuuteen ja kuuliaisuuteen +heitä kohtaan. + +Vilho näytti olevan aivan hämmästyksissään siitä, että Liddy näin äkkiä +oli kohonnut rikkaaksi ja suurisukuiseksi perilliseksi. Mutta Donner +kääntyi vanhan lordin puoleen sanoen: "katsokaa, vanha herra, onpa tuo +teidän kiitetty Joelinne aika roisto, ha! ha! Koiran voitto ensimäinen, +miehen voitto viimeinen. Mutta kun nyt asia on niin hyvin päättynyt, +annatte kaiketi meille luvan lähteä matkoihimme ja nousta laivaan, joka +viepi meidät rakkaasen Helgolantiimme. Olisittekohan niin hyvä, että +siihen lainaisitte meille pari puntaa? kyllä se maksetaan takaisin +kiitollisuudella palattuamme kotiin, vaikka minun täytyisi panttauttaa +koko mökkini sen tähden." + +"Olkaa huoletta," vastasi onnellinen erikäs; "te ja kaikki, jotka +olette armasta Eliisaani ja Liddyäni auttaneet taikka jollakin tavalla +olleet heille hyödyksi, tulette runsaasti palkituiksi -- te itse sekä +uljas Vilho, rouva Wäber ja teidän vaimonne ja tyttärenne ja kai +kirkkoherrakin. Minä lähtisin itse teidän kanssanne lausumaan +kiitoksiani, jos en pelkäisi mertä, joka ryösti minulta, mitä minulla +oli kalliinta. Mutta luultavasti joku teistä suostuu tulemaan +Englantiin ottamaan osaa meidän onneemme." + +"Sitä minä epäilen, paitsi mitä Vilhoon ja hänen tätiinsä tulee," +vastasi Donner. "Helgolantilaisen mielestä ei mikään vedä vertoja hänen +saarellensa ja Pohjanmerelle, jossa hän on oma herransa." + +"No," sanoi Liddyn isä, "tulkoon siis ainakin lapsemme kallis hoitaja +meille kunnioitettavaksi ja pidettäväksi oikeana äitinämme. Mutta +Vilhon täytyy oppia uljaaksi merimieheksi, ja kerran tahdon nähdä häntä +komean laivan kapteenina. Kaikki ne ajat, jotka häneltä liikenevät, +viettäköön hän meillä ja pitäköön meidän perhettämme omanansa." + +Vilho ilmoitti ilonsa tästä ystävällisestä puheesta suosiollisella +murinalla ja kumarsi jotenkin kömpelösti, niin että hänen jalkansa +rakensi liiankin likeistä tuttavuutta hänen takanansa olevan miehen +kanssa. + +"Tapahtukoon siis," sanoi vanha lordi, "kullekin ansionsa mukaan -- +mutta" -- otsansa rypistyi uhkaavaisesti -- "missä on tuo kunnoton +hovimestari, missä on Joel?" + +Tämä oli päässyt pakoon, vaikka hän olikin heikko ja raihnas. Kun +palvelijajoukko pani liikkeelle nopeat jalkansa häntä etsiäksensä, +kuului lähimäisestä huoneesta ikkunan kilinä ja sitten raskas +putoominen linnapihan litteille kiville. Minkä Joel oli määrännyt +Liddyn äidille, siihen hän nyt itse joutui -- kuolemaan ikkunan kautta. + +"Työ palkan perii," mutisi Donner itsekseen, kun kaikki seisoivat +kauhistuksissa ehdollisen syntisen kauheasta lopusta. "Jumala olkoon +hänelle armollinen!" + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Tyttö Helgolannista, by Gustav Nieritz + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TYTTÖ HELGOLANNISTA *** + +***** This file should be named 26689-8.txt or 26689-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/6/6/8/26689/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/26689-8.zip b/26689-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..dc00d98 --- /dev/null +++ b/26689-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7c681a0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #26689 (https://www.gutenberg.org/ebooks/26689) |
