summaryrefslogtreecommitdiff
diff options
context:
space:
mode:
authorRoger Frank <rfrank@pglaf.org>2025-10-15 02:32:22 -0700
committerRoger Frank <rfrank@pglaf.org>2025-10-15 02:32:22 -0700
commit53821179cd91b1e6cd268b7de1eca819fa0f7452 (patch)
treebdce24c88eaa2357fc0d11dc1418ebc585c3c867
initial commit of ebook 26689HEADmain
-rw-r--r--.gitattributes3
-rw-r--r--26689-8.txt3595
-rw-r--r--26689-8.zipbin0 -> 78229 bytes
-rw-r--r--LICENSE.txt11
-rw-r--r--README.md2
5 files changed, 3611 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/26689-8.txt b/26689-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..7a2bf3b
--- /dev/null
+++ b/26689-8.txt
@@ -0,0 +1,3595 @@
+The Project Gutenberg EBook of Tyttö Helgolannista, by Gustav Nieritz
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tyttö Helgolannista
+
+Author: Gustav Nieritz
+
+Release Date: September 22, 2008 [EBook #26689]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TYTTÖ HELGOLANNISTA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+TYTTÖ HELGOLANNISTA
+
+Kirj.
+
+Gustav Nieritz
+
+
+Suomennos Saksan kielestä.
+
+
+Helsingissä,
+K. E. Holm'in kustannuksella.
+1877.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ 1. Vanha kalastaja
+ 2. Haaksirikko
+ 3. Uusi tuttava
+ 4. Ystävä
+ 5. Pahan tavan valta
+ 6. Työ palkan perii
+ 7. Erikäs
+ 8. Liddyä kohtaavat kummalliset tapaukset
+ 9. Liddy rupee parantajaksi
+10. Hauskoja vieraita
+11. Solmu liestyy ja aukenee
+12. Selityksiä
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN LUKU.
+
+Vanha kalastaja.
+
+
+Aika, jolloin tämä kertomus saapi alkunsa, on Huhtikuu vuonna 1820, ja
+ensimäinen paikka, johon se viepi nuoret lukijansa, on Saksanmeri eli
+Pohjanmeri, jonka ala täyttää noin kymmenentuhatta neliö-peninkulmaa
+maanpallomme pinnasta. Yhä kovemmaksi lounastuuli oli peittänyt tähän
+asti kirkkaan taivaan tummilla pilvillä ja ilman rantaan jättänyt vaan
+kapean kaistaleen, josta maillensa menevä aurinko lähetti viimeiset
+säteensä äärettömän vedenpinnan yli. Valkeat vaahtopäiset aallot
+vyöryivät eteen päin pitkissä ja syvissä vaoissa; ne näyttivät mielivän
+toisiansa tavoitella ja taistella keskenänsä, jolloin heistä kuului
+jymiseviä, pauhaavia ääniä. Laskeuva aurinko oli koko seudun yli
+levittänyt loihtuvalonsa, jonka ihanuus kolkon maiseman rinnalla näytti
+vielä jalommalta. Helgolannin saaren punertavat kallioseinät kohosivat
+selvästi näkyviin tummaa taivasta kohden ja olivat mieluisana
+lepopaikkana äärettömällä merellä toivotonna harhailevalle silmälle.
+
+Saaren lukuisain kattojen yli kohoavan kirkontornin kellot lähettivät
+jäähyväisensä eroavalle päivän tähdelle raikkaalla, kauas kaikuvalla
+soitolla. Oli ehtoorukouksen hetki. Saaren matalammasta osasta kulki
+leveä tie ylös kunnaan kukkulalle. Se oli täynnä ihmisiä, jotka
+vireässä liikkeessä vaelsivat ylös ja alas. -- Mereltä katsoen he
+näyttivät mustalta muurahaisparvelta, joka kulkee edes takaisin
+puuhaellen pesänsä rakentamista. Ankkurissa olevat laivat satamassa
+mahtoivat, ainakin suuremmaksi osaksi, olla syynä tähän vireyteen;
+sillä rannalle rakennetut mökit olivat enimmältään köyhäin kalastajain
+asuntoja, joita tällainen väen liike tuskin lienee tarkoittanut.
+Korkeimmalla kukkulalla liehui mahdottoman suuri lippu, jossa oli
+saaren nykyisten omistajain, Englantilaisten, värit. Lähellä oleva
+kanuuna, jonka miehistöllä aina oli palavat sytyttimet, pakoitti kaikki
+sivuitse purjehtivat laivat osoittamaan kirjavalle kankaalle sille
+tulevaa kunnioitusta. Tämä lippu muistutti Saksalaisia laivureita
+maavouti Gesslerin riman päähän pystytetystä hatusta, jolle
+nöyryytettyjen kerran täytyi paljastaa päänsä. Kuuliaisempina kun
+Tell mukauntuivat he täytymykseen, ja kun kanuuna pamahtaen lausui
+"hattu pois päästä", levittivät he lippunsa, eivätkä olleet
+tykkiänsäkään laukaisematta, jos heillä vaan sattui niitä olemaan,
+johon Englantilaiset samalla tavalla vastasivat "kiitoksia paljon."
+Kuinka monta tuhatta centneriä ruutia ja kuinka monta tuhatta taaleria
+lieneekään vuosittain tämän kohteliaisuuden vuoksi merellä ja
+satamoissa turhaan pamahutettu ilmaan? Moni vanha saituri lienee
+joutunut kiusaukseen ruveta tästä ilmeisestä tuhlauksesta nurisemaan;
+mutta merenkulkija, joka pitää tämän tavan kiitettävänä, jopa
+jalonakin, on hänelle parempaa opettava. Tosiaankin, kun merenkulkija,
+joka kenties moneen viikkoon ei ole nähnyt muuta kuin vettä ja
+taivasta, vihdoin huomaa laivan taikka toivotun sataman tulevan
+näkyviin ja kun silloin tulen leimaus vilkkuu häntä vastaan, kepeä
+savukiehkura tupruelee ilmaan, ja tykin jyrinä pyörii aaltojen yli,
+niin tämäpä hänestä tuntuu ikään kuin vuorelaisten tervehdys: "onnea
+matkalle!" niinkuin ystävän "terve tultuasi", niinkuin viheriä
+kosteikko äärettömässä aavikossa, ja ilolla hän vastaa tervehdykseen,
+kulunkeja laskematta.
+
+Ja eiköhän liene parempi näin viattomalla tavalla tuhlata ruutiansa,
+kuin käyttää sitä tuhansien veljien surmaksi? Ja eiköhän vuoden pitkään
+nuoret ja vanhat, köyhät ja rikkaat tupakan savussa puhalla monta sataa
+tuhatta taaleria ilmaan kenenkään ihmisen sitä pahaksumatta? Tämän
+pienen poikkeuksen perästä käännyn takaisin Helgolantiin, jonka
+rakennuksia valkoinen tulitorni hallitsee hiljaisessa vakavuudessa
+ikäänkuin isä lapsiansa. Levollisena se katselee alas vyöryviin
+aaltoihin, jotka taukoamatta näyttävät kokevan huhtoa pois koko
+kallion, jolle se on perustettu. Peileillä varustetusta tornista ei
+musta savu vielä tihkuele, lasilevyjen takaa ei vielä loista kaiket yöt
+palava valkean valo, jota on määrätty toivotuksi johtotähdeksi pimeässä
+kuljeksiville. Leimahtava valo, joka välkkyy lyhdyn toisella sivulla,
+on vaan auringon viimeisen säteen heijastus, jonka meri pian nielee.
+Merellä liikkuu laivoja joka haaralla. Siellä näkyy purjeilla
+peitettyjä kolmimastoisia aluksia ja niitä yhä vähempiä aina pienimpään
+kalastajan veneesen asti. Edelliset rientävät kohisten, niinkuin
+majesteetilliset joutsenet pöyhistyneillä kuvuilla ja siivet kohollaan,
+vaahtoavien aaltojen halki; vaan pienimmät liitelevät kyyhkyisten
+kaltaisina eteenpäin pienen purjeensa avulla. -- Sade tihmoaa
+hiljalleen alas, ja kalat ryöpsähtävät iloisina ylös vedestä,
+tervehtien vesipisaroita, jotka katoavat näkymättömiin isoon
+valtakuntaansa.
+
+Yhä tiheämmäksi ja läpikuultamattomammaksi muuttui sateen hieno, harmaa
+vaippa, joka peitti kaikki esineet. Tällä hetkellä avattiin erään
+rannalla olevan mökin ovi. Kaksi miestä, toinen jotenkin ijäkäs, toinen
+nuorempi, noin kahdeksantoista vuoden vanha, astui ulos. He kantoivat
+yhdessä pientä ympyriäistä ruskeata pajukoppaa, josta useoita
+nuoranpäitä riippui alas. Sen yläreunaan, joka oli korkista, oli
+vieretysten asetettu lukemattomia ongen koukkuja, joihin oli pujoiteltu
+matoja ja isompien kalojen tähteitä syötiksi.
+
+Miesten vaatteet olivat karkeasta karvakankaasta; heillä oli
+roimahousut, pitkä takki, sen alla ahtaat liivit, ja lakki päässä.
+Jalassa oli pitkävartiset, hyvin rasvatut saappaat. Miehet astuivat
+ääneti taakkoinensa erään kalaveneen luo, johon he laskivat taakkansa,
+ja toistivat sitte vielä pari kertaa saman työn. Viime kerralla saattoi
+kalastajan vaimo heitä ulkopuolelle mökkiä, jossa hän heitti heidän
+hyvästi sanoen: "Jumala teitä varjelkoon! palatkaa onnellisesti
+takaisin!"
+
+Vanhus kiitti vaan päänsä nyykähdyksellä, mutta nuorukainen vastasi:
+"kiitoksia, täti! jääkäät hyvästi!"
+
+He astuivat veneesen, sovittivat pienen purjeen tuulta myöten,
+kiinnittivät sen köydet sekä peräsimen ja lähtivät hyvillä mielin ulos
+merelle. Vene oli tuskin kahtatoista kyynärää pitkä, mutta jotenkin
+leveä ja syvä; sillä oli kummallekin puolelle kaltava kansi, jonka yli
+veneen laita kohosi tuskin puolta kyynärää. Peränpuolella, jossa vanha
+kalastaja istui, olivat loput onkisiimoineen. Aukon kautta, jota sopi
+sulkea eräällä siihen tarkasti sopivalla arkulla, päästiin kannen alle.
+Siellä olivat kalastajan vähäiset tarvekalut, ja muutamat vakat, joihin
+saadut kalat pantiin. Nämä olivat sen vuoksi puolilleen täytettynä
+puhtaalla merivedellä. Täyden puolen tunnin he kulkivat eteenpäin
+virkkaamatta ainoatakaan sanaa toisillensa. Oli jo niin pimeä, ett'ei
+enää voineet selvästi nähdä veneen toisesta päästä toiseen. Meri
+hyrski, purje liehueli tuulessa, purjeraaka vinkui ja narisi, vaan
+muuta ääntä ei kuultu.
+
+Äkkiä leimahti korkealla ilmassa tulipunainen, kosteassa ilmakehässä
+etäälle välähtelevä valo. Siitä valkeavaahtoiset laineet kävivät
+ruusunpunaisiksi. Se oli ihana näkö.
+
+"Katsokaa, eno!" virkkoi nuori mies, "tulitorni loistaa jo."
+
+Vanhus oli vielä vähän aikaa ääneti, tuprutellen sakeampaa savua
+piipustaan. Sitte vastasi hän tylysti: "kalastaja, joka on kaloja
+pyytämässä, ei saa suotta jaaritella niinkuin vanha akka; vaan hänen
+täytyy osata olla vaiti. Sytytä lyhty, Vilho!"
+
+Tämä totteli ja ripusti lyhdyn mastopuuhun. Samaan aikaan ilmaantui
+merelle monta samallaista liekkiä, milloin lähempänä, milloin
+loitompana, joka saattoi Vilhon unhoittamaan enon vasta antamat nuhteet
+ja kysymään: "emmekö rupee yhteen seuraan oman väkemme kanssa?"
+
+"Ei!" vastasi tämä vakavasti. Yhä eteenpäin kiiti vene, siksi kuin
+tulitornin liekki viimein tuskin kiiltomadon kokoisena pilkoitteli
+taivaan rannalla. Toistenki kalaveneitten liekit olivat jo kadonneet.
+Nyt kalastaja päästi purjenuoran irti, jotta purje liehui maston
+ympärillä ja vene äkkiä hiljensi vauhtinsa.
+
+Sitte hän otti kopasta ongenköyden pään, kiinnitti siihen pienen tyhjän
+tynnyrin, ja vähän päässä siitä isollaisen kiven, ja heitti sitten
+molemmat mereen. Vilho auttoi häntä vikkelästi, irroitti onkikoukut
+kopan reunasta ja laski ne varovasti veteen, jossa ne noin kahden
+kyynärän päässä toisistansa lyhyissä siimoissansa riippuivat alas
+pitkästä onkiköydestä. Vähän väliä sitoi hän köyteen pieniä piikiviä,
+jotka painoivat sen veden pinnan alle. Kun yksi koppa oli tyhjennetty,
+kävi hän toisen sisältöön käsiksi, kunnes kaikki ongensiimat olivat
+köyteen solmitut ja varustetut veden pinnalla uivilla korkkipalasilla.
+Tätä työtä tehdessään he vähitellen soutelivat venettä eteenpäin, sen
+mukaan kuin monen sadan sylen pituisen köyden laskeminen mereen sitä
+vaati. Ajatteleppas vielä, että tähän oli sidottuna enemmän kuin
+tuhannen noin kahden kyynärän pituista hienoa siimaa koukkuinensa,
+täkyinensä, niin voit kuvailla itsellesi, minkälaista kalastaminen
+merellä on. Pitkän köyden toiseenkin päähän pantiin tynnyri, jonka
+läheisyyteen vene nyt pysähtyi. Vaikka tihmasade ja aaltojen räisky oli
+kastellut heitä ihoon asti, eivät venemiehet hievahtaneet paikaltaan,
+vaan odottivat kärsivällisesti, että kala-raukat tarttuisivat
+petollisesti peitettyihin koukkuihin. Tällä ikävällä tavalla aikailtiin
+noin puolitoista tuntia, jonka ajan kuluessa vanha kalastaja vaan
+pari kertaa oli lämmittänyt ja virvoittanut itseänsä lekkerin
+tulisella sisällyksellä. Nyt läheni heitä kiireesti liekki, joka
+suuruutensa ja korkean asemansa vuoksi ei näkynyt kuuluvan mihinkään
+kalastajaveneesen. Samassa se väkevä humina, joka tavallisesti kuuluu
+tuulen puhaltaessa laivan purjeisin, ja aaltojen kohina, joita emäpuu
+valtavasti jakailee, ilmoitti, että lähenevä alus oli sangen iso laiva.
+
+Pian tulikin korkea, tumma runko kalastajien näkyviin, jotka peläten
+päälle-purjehtimista kokivat kimeillä huudoilla antaa laivan miehille
+tiedon läsnäolostaan. Tämä oli kuitenkin tarpeetonta; sillä laiva oli
+tahallaan laskenut matalan kalastajaveneen lyhtyä kohden. Tultuansa sen
+läheisyyteen, kääntyi se äkkiä vastatuuleen ja keinueli nyt hiljalleen
+aalloilla. Samassa kaikui kimakka ääni:
+
+"Ohoi, kalavene?"
+
+"Kalavene!" kuului vastaus.
+
+"Onko luotsi veneessä?"
+
+"Luotsi on," vastasi vanhus.
+
+"Osaatteko luotsata laivan Elbe-virran suuhun?"
+
+"Totta kaiketi, yhtä helposti, kuin löydän oman vuoteeni kotona."
+
+"Paljonko siitä vaaditte? Kuinka paljon meidän tulee maksaa?"
+
+Arvelematta vastasi kalastaja: "kolme sataa taaleria."
+
+"Oletteko hullu?" kaikui laivasta. "Sanokaa lyhyesti tarkin hinta."
+
+"Kolme sataa taaleria!" vastasi vanhus jäykästi.
+
+"Se on liian paljon," vastattiin. "Me annamme teille sata
+viisikymmentä."
+
+Kalastaja nauroi ilkkuen, ja lausui: "Arvelen minä toki lastin ja
+miehistön olevan vähintäkin sata kertaa minun vaatimukseni arvoiset.
+Parhaitenpa sen itse tietänette!"
+
+"Vaadittu summa on liian suuri," huusi toinen ääni laivasta, "niin
+paljoa emme voi teille luvata."
+
+"Suurempi on minun edesvastaukseni, jos otan laivanne haltuuni,"
+vastasi kalastaja. "Hengelläni ja omaisuudellani täytyy minun vastata
+laivan turvallisuudesta, eikä se ole helppo asia näillä vesillä, jotka
+ovat täynnä hietasärkkiä, luotoja ja salakareja. Taidatteko ennustaa,
+milloinka saan palata kotiin ja kuinka kauan minun sitten taas täytyy
+olla työtönnä ja elää tällä ansiollani? Luotsin tulot ovat useimmiten
+sangen epävakaiset ja välistä ne tuskin riittänevät paluumatkan ja
+ajanviivykkeen maksamiseksi."
+
+"Mutta, eno," sanoi Vilho hiljaa, "koko vuoden pitkään ette ansaitse
+kolmea sataa taaleria kalastuksellanne."
+
+"Vaiti, poika!" tiuskasi vanhus. "Et sinä näitä asioita ymmärrä;
+sorretun luotsinviran kunnia ei salli minun tinkiä. Joka ei pidä
+itseänsä arvossa, sitä ei muutkaan kunnioita."
+
+"Ettekö suostu kahteen sataan?" tinki yllä mainittu ääni.
+
+"Kolme sataa eikä äyriäkään vähempää!" huusi kalastaja vakavasti.
+
+"Jättäkää tuo pölkkypää rauhaan," huusi toinen laivasta. "Rahat
+tahdomme itse ansaita, vaikka meidän senvuoksi täytyisi pari päivää
+kauvemmin kulkea merellä. Purjehtikaa ahnehtijan yli," lisäsi hän
+vimmoissaan. "Semmoista konnaa ei kukaan kaipaa."
+
+Näytti siltä, kuin olisi aiottu täyttää lausuttu uhkaus; sillä laiva
+kääntyi entiseen suuntaansa ja kiiti hyrskien ja kohisten venettä
+kohden. Töin tuskin pääsivät tämän omistajat soutamalla laivan
+vaarallisesta läheisyydestä, joka nyt, seurattuna vanhan kalastajan
+herjauksilta, purjehti koukkujen yli, saattoi ne epäjärjestykseen, jopa
+upotti osan niistä mereen.
+
+Yhtä harvapuheinen, kuin Vilhon eno ennen oli näyttänyt olevansa,
+yhtä runsaasti valuivat nyt vihan sanat hänen huuliltaan. Kaikki
+kalastaja-kielen herjaussanat, jotka suinkin johtuivat hänen mieleensä,
+antoi hän laivan miehille evääksi matkalle. "Kapaturska minä olen,"
+lisäsi hän sitten, "jos eivät nuo miehet olleet tuhman-pöyhkeitä,
+visukinttuja Englantilaisia. Rehellinen Saksalainen ei olisi sillä
+lailla menetellyt. Sepä vasta urostyö olisi ollut, jos tuolla isolla
+sianpurtilolla olisivat purjehtineet näkinkengän kumoon. Joutukoot nyt
+hai-kalojen ruuaksi!"
+
+Yhä vielä sadatellen rupesi hän nyt etsimään katkaistua koukkuköyttä
+vetääkseen sitä veneesen. Kalat, jotka siellä täällä sätkyttelivät
+koukuissa, otettiin irti ja heitettiin jo mainittuun vesisäiliöön. Kun
+uponnut köyden pätkä antoi aihetta uuteen vihoittelemiseen, lausui
+Vilho hiukan nuhtelemalla: "turvallisempi kai olisi ollut, eno, jos
+olisimme ruvenneet yhteen seuraan naapureimme kanssa. Yhden ainoan
+veneen avulla olisimme voineet löytää kadonneen köydenpätkän."
+
+Eno ei vastannut mitään. Mutta, kun myöhemmin eräs kalavene vihdoinkin
+lähestyi, oli tämän apu ukolle aivan suotuisa. Molempain veneitten
+väliin vedettiin köysi, jonka keskikohtaan ripustettiin raskaat
+rautaiset ketjut, varustettuina useilla koukuilla. Upottaen tämän
+veteen, soutelivat veneet eteenpäin siihen suuntaan, johon koukkuköysi
+oli laskettu, ja muutamain turhain yritysten perästä saivat he
+kadonneen pätkän koukuille ja vetivät sen ylös. Sydän-yön aika oli jo
+kulunut, kun veneet kääntyivät takaisin Helgolantiin.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+Haaksirikko.
+
+
+Vanha Wäber, Vilhon eno, kuorsasi jo vuoteellaan kotimajassa. Vilhokin
+oli kääriynyt lämpöiseen peitteesen, vaan ei kuitenkaan saattanut
+nukkua; sillä vieraan laivan kohtalo huolestutti nuorukaisen hellää
+mieltä. Hän ajatteli monin kerroin, ett'ei hän suinkaan niin tylysti ja
+itsekkäästi olisi vaatinut korkeinta palkkaa, vaan että hän aivan
+ilmaiseksikin olisi vienyt laivan satamaan. Sentähden syntyi hänessä
+kiihkeä halu saada siihen tarvittavat tiedot, ja hän päätti ottaa
+tarkan vaarin kaikesta, mikä häntä siihen auttaisi. Vihdoin, kun
+hänenkin väsyneet silmänsä olivat ummistumaisillaan, säikähdytti häntä
+äkkiä kanuunan jymisevä pamahdus. Kun paukahdus kymmenen minuutin
+kuluttua uudelleen kuului samalta suunnalta, herätti hän enonsakin.
+
+"Kuulkaa, eno!" huusi hän peljästyksissään. "Rantasärkällä lauaistaan
+hätä-ampumia. Voi Herra Jumala, kunhan ei vaan olisi se laiva, jonka
+teidän olisi pitänyt luotsata Elben suuhun!"
+
+"Mitäs jos olisi?" kysyi kalastaja haukotellen. "Katkaistun köyden
+tähden he jo olisivat tämän ansainneet, heidän itaruudestansa
+puhumattakaan."
+
+"Mutta, eno, mitäpä laivan miehistö saa laivurin itsepintaisuudelle?"
+
+"Kuten isäntä, niin palvelijakin," vastasi Wäber, "minä takaan, että he
+nyt mielellänsä antaisivat nuo kolme sataa taaleria kymmenkertaisesti,
+jos sillä voisivat pelastua karilta."
+
+"Eno, se, joka voisi tehdä hyvää, eikä sitä tee, hänelle se on
+synniksi, sanoo pyhä raamattu. Ettekö tahdo auttaa haaksirikkoon
+joutuneita?"
+
+"Auttaako? hm! miten se on ymmärrettävä? Ei sitä luotsia ole, joka
+voisi heitä haaksirikosta pelastaa, jos he todellakin ovat lähellä
+Kantosärkää; mutta sopisihan mennä kokoilemaan niitä tavaroita ja
+ihmisiä, jotka vielä veden päällä pysyvät. Edelliset jäävät löytäjälle
+ja jälkimäiset tuottavat palkintoja. Kiireesti siis työhön, ett'eivät
+toiset ennätä ennen meitä."
+
+Lämpöinen vuode vaihetettiin pian läpimärkiin vaatteisin. Miehet
+astuivat veneesen ja laskivat rannalta huolimatta tuulesta, sateesta ja
+pimeydestä.
+
+Wäber näytti taas, että avara meri oli hänen oikea kotinsa, jossa hän
+tuli toimeen yhtä hyvin kuin ahtaassa tuvassaan. Vaikk'ei hän
+pilkkopimeässä yössä voinut saada johdatusta tähdistä, käänsi hän
+kuitenkin veneen oikeaan suuntaan, kompassia kysymättä, ja ikään kuin
+muuttolinnut, joiden myös on tapana kulkea ilman oppaatta, laski hän
+pelkäämättä ulos hyrskivälle merelle. Heikko masto notkui tuulessa
+niinkuin varpa, vene kallistui veden pintaan asti; suolaiset aallot
+huuhtoivat kantta, monta kertaa uhaten miehiä upottaa; mutta kalastajat
+eivät säikähtyneet.
+
+Tällä vaarallisella matkalla kuulivat miehet vielä monta hätä-ampumaa,
+jotka yhä vähemmillä väli-ajoilla kuuluivat kiihkeästi pyytävän apua;
+mutta, kun ne neljänneksen tunnin kuluttua kokonaan vaikenivat, lausui
+Wäber levollisesti: "Nyt se on tehty. Kanuunat ovat ryypänneet suunsa
+täyteen merivettä eivätkä sentähden voi sitä avata. Nyt ne eivät enää
+kelpaa hai-kalojenkaan ruuaksi."
+
+Tämä puhe hirvitti rehellistä Vilhoa. Hän ei huolinut kanuunoista eikä
+niitä muistanutkaan; mutta hellimmällä säälillä hänen ajatuksensa
+kääntyivät niihin ihmisiin, jotka jo varmaan olivat saaneet surmansa
+aalloissa. Hänessä riehui katkera vihan tunne enoa vastaan, jonka
+voitonhimo oli tuottanut niin monen onnettoman perikadon. Vene kiiti
+halki aaltojen nopeasti kuin vesilintu. Mutta hätäisenä päästä
+pelastamaan, mitä vielä pelastettavissa oli, toivoi Vilho itsellensä
+siipiä voidaksensa pikemmin rientää vaaran paikkaan. Kauan oli jo tämä
+kulku kestänyt, moni salakari ja hiekka-särkkä oli sivuutettu eikä
+vieläkään oltu perille päästy. Päivän ensi koite ruskoitti jo idässä,
+kun vihdoinkin merellä uiskentelevat laivan pirstat osoittivat, että
+surkea aavistus oli tosi ja että veneen tuli liikkua varovasti
+välttääksensä yhteentörmäystä näitten esineitten kanssa. Wäberin
+kunniaksi sanottakoon, että hän ensin katseli, olisiko ihmisiä avun
+tarpeessa, ennenkuin hän käänsi huomionsa arkkuihin ja tynnyreihin.
+Mutta kun ei karilla eikä aalloissa näkynyt ainoatakaan ihmis-olentoa,
+rupesi hän sitä kiihkeämmin täysin määrin harjoittamaan ranta-oikeutta
+ja hinaamaan veneesen kaikki, minkä hän luuli maksavan vaivan.
+Surullisena oli Vilho häntä auttamassa ja päätti sydämmessään olla
+ottamatta vähintäkään osaa saaliista, jolla hänen mielestään ei
+suinkaan voinut olla Jumalan siunausta. Jo oli veneessä, sekä kannen
+alla että päällä, monta arkkua ja tynnyriä, joiden sisältö näytti
+olevan jokseenkin kallisarvoista, kun koko joukko kalastaja-veneitä
+läheni myöskin ottaaksensa osaa tähän toivottuun saaliisen, joka
+vuosittain tuottaa Helgolantilaiselle melkoisen lisäyksen hänen
+elatukseensa. Nyt veti nuorukaisen huomion puoleensa eräs esine, joka
+todellakin näytti sen täysin väärin ansaitsevan. Se oli tynnyri, jonka
+pohjapuoli oli kiinnitetty laudan palasista hätäisesti kyhättyyn
+lauttaan. Köysi, jonka toinen pää monin kerroin oli kierrettynä
+tynnyrin ympärille ja joka näytti olleen johonki tarpeesen käytettynä,
+oli Vilholle aivan suotuna välikappaleena, ja siitä hän veti lautan ja
+tynnyrin veneen läheisyyteen. Pelon ja ilon sekainen huuto pääsi hänen
+huuliltaan, kun hän veneen korkeammalta kannelta katsoi alempana
+olevaan tynnyriin ja siellä havaitsi nähtävästi hengettömän ihmisen,
+joka pienuutensa vuoksi näytti olevan lapsi. Näin olikin. Noin yhdeksän
+tahi kymmenen vuoden vanha tyttö, kyyristyneenä ja kädet ristissä,
+istui tynnyrin pohjassa, jossa jo oli jotenkin paljon merivettä.
+
+Tämä oli kauhistuttava näkö. Ainoastaan vanhempain alttiiksi antava
+rakkaus oli voinut, huolimatta omasta vaarastaan, keksiä nämät keinot,
+pelastaaksensa sydämmensä lemmikin silminnähtävästä perikadosta. Kukapa
+tietää, minkälaisella kuoleman kauhistuksella tämä lautta tehtiin ja
+millä tuskalla pienoinen otettiin äidin sylistä ja pantiin tynnyriin,
+millä ristiriitaisilla tunteilla se viimeinkin heitettiin meren valtaan
+ja köysi liukui vapisevista käsistä! -- Luultavasti oli jo silloin
+viimeinenkin pelastuksen toivo kadonnut, kun nuo poloiset jättivät
+lapsensa tuon heikon tynnyrin turviin. Varmaankin oli äidin ja isän
+silmä kääntynyt aaltoihin päin, jotka pois veivät heidän kalliimman
+aarteensa valtameren äärettömään avaruuteen, kun itse laiva jo oli
+pirstoiksi särkynyt. Kaiketi oli hukkuvaisten vanhempain viimeinen
+silmäys pyhitetty tyttärelle, ja vedellä täyttyvä korva vielä tajusi
+sen hätähuutoja. Voi, kuinka katkeralta kuolema suolaisen meren
+aalloissa lienee tuntunut noille onnettomille vanhemmille, jotka
+vajosivat syvyyteen tietämättä lapsensa kohtalosta mitään!
+
+Puuhaellessaan tynnyrin hinaamista veneesen oli Vilho vähällä syöksyä
+mereen. Avuliaasti auttoi eno häntä taintuneen, köntistyneen lapsen
+virvoittamisessa. Täydellisesti se onnistui vasta kotona, kun lapsen
+päältä oli riisuttu märjät vaatteet, hän oli pantu lämpöiseen vuoteesen
+ja hänelle annettiin lämmintä teevettä juotavaksi, jonka jälleen hän
+oksensi nielaistun meriveden ja vaipui syvään uneen. Vilhon ihastus
+ihmishengen pelastamisesta oli ääretön. Aivan niinkuin eno piti vedestä
+kootut arkut ja tynnyrit oikeana omaisuutenansa, uskoi Vilhokin
+itsellänsä olevan jonkunlaisen omistus-oikeuden pelastettuun lapseen,
+ja hän piti velvollisuutenansa ottaa sen erityiseen huostaansa. Tämä
+olikin tarpeellista sen vuoksi, että vanha Wäber sittemmin näytti
+aikovan hyljätä lapsen, kun ei kukaan tunnustanut sitä omakseen eikä
+tullut sitä rahalla lunastamaan. Olipa onni, että rouva Wäberillä oli
+hellempi, lempeämpi luonto kuin hänen miehellänsä, ja että hän piti
+tyttöä hyvänä hänen kauneutensa ja suloisuutensa vuoksi. Ne lapset,
+jotka Jumala oli hänelle antanut, olivat kaikki kuolleet, ja hän piti
+haaksirikkoisen tytön tervetulleena palkintona niistä ja vanhuutensa
+toivottuna turvana.
+
+Herätessään unesta täydellisesti tointuneena ja nähdessään olevansa
+pienessä, köyhässä ventovierasten keskellä, purskahti Liddy (tämä oli
+tytön nimi) kovaan itkuun. Turhat olivat Wäberin vaimon lohdutus-sanat
+sekä kirjavat simpsukat, joita Vilho sydämmensä tuskassa antoi hänelle;
+ainoastaan ankara Wäber sai lapsen asettaumaan.
+
+"Ole kohta siivolla!" tiuskasi hän. "Jos et pian lakkaa vaivaamasta
+korviani, niin minä heti paikalla pistän sinut tynnyriin takaisin ja
+heitän mereen, jossa kalat sinun syövät, niinkuin ovat vanhempasikin
+syöneet."
+
+Mitä hyvyys ei voinut, sen vaikutti pelko. Liddy vaikeni ja mukauntui
+surulliseen kohtaloonsa. Vastarintaa tekemättä antoi hän pukea itsensä
+kalastaja-tytön karkeisin vaatteisin ja toimitti nöyrästi ne
+pienet työt, jotka annettiin hänelle tehtäväksi. Mutta entisistä
+elämänvaiheistaan hän ei voinut antaa tyydyttävää selitystä. Hän sanoi
+eläneensä äitinsä kanssa maalla kauniissa huoneissa ja isänsä usein
+olleen poissa matkustuksilla. Hiljakkoin oli tämä palannut kotiin ja
+kertomuksillaan saattanut äidin itkemään, jonka jälkeen kaikki kapineet
+pantiin kokoon, ja sitten astuttiin laivaan. Yöllä, kun hän makasi
+sikeimmässä unessaan, temmattiin hän vuoteeltaan ja pantiin tynnyriin,
+vaikka hän huusi ja rukoili, ja sitten hän pelosta meni tainnuksiin.
+
+Syystä saattoi arvata Liddyn vanhempien olleen varallista, jopa
+ylhäistäkin väkeä, vaan heidän sukunimistänsä sekä haaksirikkoon
+joutuneesta laivasta ei tyttö voinut tehdä vähintäkään selkoa.
+
+Vaikka Liddy alussa katkerasti murehti vanhempiansa sekä oudoksui uusia
+olojansa, niin tämän kuitenkin paransi aika, joka on paras lääkäri ja
+lohduttaja. Liddyn surua lievittämässä oli paitsi tätä kalastajan
+vaimon ja Vilhon ystävällisyys ja lapsen mieli, joka helpommin kuin
+vanhan voi mukauntua elämän vaiheisin. Parin viikon kuluttua oli
+katkerin suru unhotettu ja Liddy oli tottunut nykyiseen tilaansa.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+Uusi tuttava.
+
+
+Eräänä iltana olivat Wäber ja Vilho palanneet kotiin kalastusretkeltä,
+joka oli sangen hyvin onnistunut, ja koko perhe oli tästä varsin
+hyvällä tuulella. Sillä aikaa kuin miehet puhdistivat ja järjestivät
+siimojansa ja köysiänsä, keitti Wäberin vaimo illalliseksi äyriäisiä,
+hummeria, merisirkkoja ja garneelia ja muita kuoriais-eläviä. Liddy ei
+seisonut joutilasna, vaan oli ripustamassa siimoja kuivamaan. Tästä
+työstä kutsui häntä hänen kasvatus-äitinsä ja käski hänen seisoa
+takkavalkean ääressä pitämässä keitosta huolta. Liddy totteli. Milloin
+hän lisäsi puita takkaan, milloin katsoi kattilaan, missä monijalkaiset
+meri-elävät ryömivät. Erittäinkin häntä ihmetytti tavattoman suuri
+hummeri, jonka toinen kynsi oli paljon suurempi ja leveämpi kuin Liddyn
+käsi, ja joka koki painaa pienemmät naapurinsa allensa. Nämä taas
+ponnistivat kaikki voimansa pysyäksensä veden pinnalla, ja taistelivat
+sentähden, vaikka turhaan, mahtavamman vastustajansa kanssa. Yhä
+kiivaammin peuhasivat elävät; heidän kiihkonsa eneni sen mukaan, kuin
+vesi hehkuvasta liekistä kuumeni. Liddy pelkäsi jo, että elävät
+tappelunsa vimmassa putoaisivat pois täydestä kattilasta. Nyt kuuli hän
+jonkun aukaisevan tuvan ovea ja luullen sitä takaisin tulevaksi
+kalastajan vaimoksi huudahti hän: "äiti, tulkaa pian tänne! äyriäiset
+pyrkivät kaikki pois kattilasta."
+
+"Miten se olisi mahdollista?" kysyi vieras ääni, ja hämmästynyt lapsi
+mäki tuntemattoman miehen lähenevän takkaa ja heti kääntävän silmänsä
+kattilaan päin. Vaatteensa olivat, vaikk'ei komeat, kuitenkin
+kalastajan pukua paremmat. Hänellä oli lyhyt, harmaa, isonappinen
+takki, mustat housut, jotka ulottuivat polvien yli ja olivat niihin
+pitkillä nauhoilla sidottuna, mustat pumpulisukat ja jotenkin jykeät,
+leveillä tinasoljilla koristetut kengät. Ympyriäinen kampa, sellainen
+kuin maaväellä on tapana pitää, oli hänen sileässä tukassaan, joka
+pitkissä suortuvissa valui alas takin kaulukselle.
+
+"Voi, voi!" alotti hän nuhdellen, "noita eläinparkoja! Hyi sellaisia
+kristityitä! Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on
+armoton. Tiedätkö, armas lapseni, mitä varten äyriäiset niin peuhaavat
+ja taistelevat? Sulasta hengen hädästä, sanon minä sinulle. Etkös ole
+se haaksirikkoinen lapsi, jonka tuo uljas Vilho pelasti tynnyristä?
+Katso, samoin kuin nuo hyönteiset kattilassa, niin sinun vanhempasi ja
+kaikki, jotka olivat haaksirikkoon joutuneessa laivassa, ovat
+taistelleet aaltoja vastaan ja turhaan kokeneet päästä veden pinnalle.
+Epätoivossaan he ovat tainneet temmata viimeisen lautapalasen toistensa
+käsistä ja siitä taistelleet, sillä eroituksella vaan, että ne
+hukkuivat kylmään veteen, mutta nämä kiehuvaan. Jos nuo mykät elävät
+osaisivat puhua, niin ne huutaisivat: armahtakaa! armahtakaa!
+pelastakaa meitä tuskistamme, suokaa meille pikainen kuolema, vaan
+älkäät meitä pitkällisellä kiduttamisella siihen saattako. Me tunnemme,
+yhtä hyvin kuin te, kuinka tuli polttaa ja vaivaa! Me nielemme tulta!
+Tuli polttaa hennot sisälmyksemme! Tuli -- yhä ankarammin vaivaava tuli
+katkaisee heikon elämän-lankamme!"
+
+Liddy katsoa tuijotteli vierasta, joka sangen liikuttavalla äänellä
+kertoeli verkalleen keitettyjen äyriäisten kärsimyksiä. Vähitellen
+ymmärsi hän sanojen merkityksen ja hellä sääli tuotti kyyneleitä hänen
+silmiinsä. Oivaltaen sen kiireisen liikkeen, jonka lapsi teki kattilaa
+kohti, lisäsi vieras: "liian myöhäistä, lapseni! Epätoivon taistelo on
+loppunut ja kattilassa on kaikki hiljaa. Viimeisen kerran kohotti
+hummeri, apua anoen, ison kyntensä ja kuoriais-eläimet uiskentelevat
+kiehuvassa haudassaan aivan niinkuin Egyptin sotaväki Punaisessa
+meressä."
+
+Mies vaikeni ja katseli miettiväisenä kattilaan. "Kuinka ihmeellistä!"
+lausui hän sitten, "meitä ihmisiä tuo kamala kuolema rumentaa, mutta
+noita halveksittuja eläimiä se kaunistaa. Heidän ruskea likavärinsä
+muuttuu ihanimmaksi ruusunpunaksi. Miten huolellisesti meidän Herramme
+on heitä varustanut ja varjellut vihollisia vastaan. Ovathan ne
+pantsarillaan muinaisten ritarien kaltaiset, jotka eivät jättäneet
+vähintäkään paikkaa ruumiissaan vihollisillensa altiiksi. Katso,
+tyttäreni! aivan näin tulee meidänki olla varustettuina saatanan ja
+pahojen ihmisten ryntäyksiä vastaan. Kiusaajan lähestyessä, ota uskon
+kilpi, vyötä kupeesi vanhurskauden rinta-raudalla, älä sovita
+vartaloasi kure-liiveihin, vaan Jumalan haarniskaan, suojele päätäsi
+autuuden kypärillä, olkoon jalkasi valmiiksi kengitetyt ja varjele
+itseäsi hengen miekalla, joka on Jumalan sana. Mutta ymmärtäneekö tuo
+lapsi minua? Kah kun en voi olla saarnaamatta silloinkaan, kun se on
+aivan suotta. Armas pienokaiseni! Osaatko sinä syödä äyriäisiä? Eivätkö
+nuo eläimet, jotka näyttivät niin hirveiltä, sinua inhoita?"
+
+Liddy katseli miestä kummastuneena ja sanoi: "osaanhan toki syödä
+äyriäisiä."
+
+"Sen tekee tottumus," vastasi tämä. "Tosiaankin se ihminen, joka
+hirvesi syödä ensimäisen äyriäisen, lienee ollut ylen uskalias taikka
+varsin nälissään. Jos tuolle tytölle antaisin sammakoita, sisiliskoja
+taikka --"
+
+"Hyvää iltaa, herra pastori!" sanoi kalastajan vaimo astuen sisään,
+"mikä tuopi meidän majaamme niin kunnioitetun vieraan?"
+
+"Ensiksikin maalliset huolet," vastasi herra pastori; "minä tulisin
+teiltä tilaamaan yhden keitoksen kaloja. Mutta samassa täytyy minun
+myöskin pitää huolta teidän sielunne autuudesta. Vast'ikään olen
+huomannut teistä jotakin varsin moitittavaa. Kuinka taidatte
+kristittynä vastata siitä, että panette äyriäiset kylmään veteen
+tulelle ja niin julmalla tavalla kidutatte niitä kuoliaaksi? Sitä en
+koskaan olisi voinut ajatella teistä, jota aina olen pitänyt hurskaana
+rippilapsenani."
+
+"Puheenne alku oli vähällä peljättää minua," vastasi vaimo. "Hoh, hoh!
+niin kauan kuin minä voin muistaa, ei äyriäisiä ole keitetty muulla
+tavalla. Minun vanhempani ja esivanhempani ovat niin tehneet ja ovat
+autuaallisesti kuolleet."
+
+"Tuhanten vuosien vääryydet," innosteli herra pastori, "eivät yhteensä
+ole yhdenkään tunnin hurskautta. Sielunhoitajananne käsken minä teitä
+tästälähin ensin tappaa äyriäiset kuumalla vedellä, ennenkuin panette
+ne kiehumaan. Tavallinen luulo on, että kaikki, jotka eivät huuda,
+eivät tunne kipujakaan. Ihan päin vastoin! Mitä varten me huudamme, kun
+meitä lyödään, haavoitetaan taikka kidutetaan? Kipua keventääksemme.
+Sentähden mykät olennot ovatkin enemmän säälittävät, kun eivät voi sitä
+tehdä. Minulla oli eräs muuten sangen kelvollinen palvelustyttö, jonka
+minun täytyi eroittaa palveluksestani, sentähden ett'ei hän voinut tahi
+kenties ei tahtonut teurastaa Jumalan luontokappaleita vähemmän
+julmalla tavalla. Elävältä ankeriaalta hän pisti silmät ja pään puhki
+kaksihaaraisella kahvelilla ja naulasi sen sillä lailla kyökin pöytään
+kiinni, saattaaksensa siten mukavammin nylkeä ja leikellä sitä;
+tunnustipa hän aivan julkeasti, että hän, niinkuin ylhäisissä taloissa
+on tapana, oli leikannut reidet eläviltä sammakoilta ja sitten jättänyt
+ne avuttomina oman onnensa nojaan."
+
+"Tahdon teitä totella, kunnioitettava herra!" sanoi kalastajan vaimo
+liikutettuna. "Tässä annan teille käteni sen päälle."
+
+"Hauska on sitä kuulla," vastasi herra pastori. "Muutenpa olettekin
+hyvä kristitty, ja sen olette osoittaneet tämän haaksirikkoisen
+lapsenkin suhteen. Sentähden Jumala varmaan suopi teille menestystä.
+Sillä sen, kun olette tehneet yhdelle näistä Hänen vähimmistä
+veljistänsä, sen teitte Hänelle. -- Mutta pitäkää huoli siitäkin, että
+perheenne jäsenet, naapurinne ja ystävänne, eivät harjoita samallaista
+vääryyttä, kuin te tähän asti tietämättömyydestä olette tehneet. Minun
+on aikomus mitä pikemmin saarnassani teroittaa kuulijoilleni, mikä
+moitittava tapa eläinten rääkkääminen on. Mutta suokaa minun nyt
+toimittaa asiani. Onko teillä valituita kaloja minulle?"
+
+"On kyllä," vastasi vaimo suopeasti. "Tulkaa itse, kunnian herra,
+katsomaan, ja etsikää, mitä teille sopii."
+
+Herra pastori läksi kalastajan vaimon ja Liddyn kanssa, jonka toimi
+takan ääressä jo oli päättynyt, kalaveneelle, jossa oli melkoinen määrä
+meren asukkaita kala-arkussa. Niitä oli ympyriäisiä ja litteitä,
+monta eri muotoa, kokoa ja väriä. Edelliset olivat makrilleja,
+pietarinkaloja, kultarautuja, merenhaukia, meren-ankeriaita, kapeljoita
+y.m. Jälkimäiset, rauskukalan sukuun kuuluvat, olivat kammelias,
+santikka ja maariankala. Ne olivat muotoansa kärväis-läpsän taikka
+paperileijun kaltaisia; niillä ei ollut mitään näkyvätä päätä, silmät
+olivat litteän ruumiin yläpuolella ja pyrstössä oli kynsi.
+
+Herra pastori valikoitsi ja maksoi kaloista vähäpätöisen summan;
+kasvatus-äiti antoi Liddylle käskyn kantaa ne herra pastorille hänen
+kotiinsa. Tyttö rupesi mieluisesti tähän toimitukseen ja lähti
+hengellisen herran seurassa matkalle, jonka tämä tiesi lyhentää
+opettavaisilla puheillansa. Hän kertoi tytölle, ett'ei kaloilla ole
+keuhkoja niinkuin ihmisillä, vaan että niillä on kitaset keuhkojen
+asemesta, että niillä on uimarakko, jonka ne täyttävät vedellä
+painuessaan alas syvyyteen, mutta jälleen tyhjentävät ylöspäin
+pyrkiessään. Hän opetti tytölle, ett'ei kaloja palele kylmemmissäkään
+vesissä, niillä kun ei ole lämmintä verta, ja hän käänsi tytön huomion
+siiten tiheään suomupukuun, joka peittää koko niiden ruumiin ja jonka
+päällä on limakalvo. Hän vakuutti tytölle, että ihmiset ensin olivat
+oppineet laivan rakentamista kaloista; sillä pyrstö oli antanut aihetta
+perämelan keksimiseen, evät airojen, ja suipukka, vettä helposti
+halkaiseva pää samoin emäpuun keksimiseen. "Armas lapseni," lisäsi hän,
+"luonto on ääretön ja ihmisen velvollisuus on yhä enemmän oppia sitä
+tuntemaan, ylistääksensä Jumalan kaikkivaltaisuutta ja hyvyyttä.
+Vedenpisara on olopaikkana tuhansille pienille eläville. Mikä ääretön
+joukko niitä lieneekään valtameressä! Yksin simpukoita tunnetaan monta
+tuhatta lajia, jotka kilpailevat toistensa kanssa muodon ja värien
+kauneudessa ja loistoisuudessa, vaikka enin osa heistä oleskelee meren
+pohjalla, ihmisen silmälle näkymättömänä. Ken voipi selittää, miten nuo
+madot saavat kivenkovuisen, kauniisti kiilloitetun, usein erinomaisilla
+piirustuksilla varustetun huoneensa? Nämät ovat erikokoisia, pienimmät
+kuin sinapin siemen, isoimmat vaskirummunkin suuruiset, ja korallit,
+nuo mitättömien matojen rakentamat kotelot, kohoavat huoneen
+korkuisiksi kariksi, joita vastaan tukevimmatkin laivat särkyvät. Tästä
+opimme, mitä yhdistetyt voimat matkaansaattavat, ja ett'ei pidä
+halveksia vähäpätöisintäkään vihollista."
+
+Tätä puhuessaan olivat pastori ja Liddy nousseet saaren korkeimmalle
+kukkulalle, jossa edellisen talo oli aivan kirkon vieressä. Sinne oli
+heiltä kuitenkin vielä jommoinenki matka kuljettavana. Jo rupesi
+hämärtämään, ja täällä korkealla kallion töyräällä viuhahteli tuuli,
+joka alhaalla tuskin tuntuikaan. Liddy katsahti ylös ja seisahtui
+äkkiä, pelosta kiljaisten.
+
+Vähän matkan päässä havaitsi hän, näet, äänettömän joukon oudonnäköisiä
+olentoja seisovan ikäänkuin sotajärjestyksessä, paikaltansa
+liikkumatta, pienintäkään ääntä päästämättä. Ne näkyivät kaikki
+järkähtämättä katsoa tuijottavan vyöryävään mereen ja olivat enemmän
+kummitusten kuin elävien olentojen näköisiä.
+
+Hengellinen herra sanoi hymyillen, havaittuansa syyn tytön pelkoon:
+"Tuletko tänä päivänä ensikerran tänne, kun et ennen ole noita
+veitikoita nähnyt? Kylläpä heistä uskon, että he kaipauksella
+katselevat mereen ja mieluisammin palaisivat sinne, kuin täällä ovat
+tuulen keikutettavana. Tyttäreni! jos milloinka huomaat jotakin
+kammoittavaa, astu vaan pelkäämättä suoraan sen luoksi, ja pelkosi on
+haihtuva kuin härmä auringon paisteessa. Tehkäämme nytkin niin ja minä
+takaan, että vielä naurat omaa pelkoasi. Onpa sinulla kädessäsi noitten
+kummitusten kumppania," -- hän viittasi kala-haaviin, -- "vaan ethän
+niitä kuitenkaan pelkää."
+
+Vieläkin vähän säikähtyneenä seurasi Liddy pastoria, joka rohkeasti
+astui hengetöntä sotaväkeä kohden. Ja mitähän näkivät likemmäksi
+tultuansa? Useoita satoja, jopa tuhansiakin, noin parin kyynärän
+pituisia seipäisin pistettyjä kaloja, pyrstöt pystyssä ylöspäin ikään
+kuin höyhentupsut. Niistä lähtevä sangen paha katku saattoi kävijämme
+aivan pian kääntymään pois niiden läheisyydestä ja palaaman entiselle
+polullensa.
+
+"Nuo kummitukset, joita äsken näit," virkkoi pastori, "omat oikeita
+tuulenpieksijöitä; sillä sittenkuin tuuli on, kuten vast'ikään näit,
+heitä pieksänyt, rupeavat ne vuorostansa tuulen pieksijöiksi, vaeltaen
+ulos maailmaan monennimisinä, siten paremmin kelvataksensa ihmisille.
+Kapeljoiksi nuo veitikat kutsuvat itsensä tuoreina merestä tultuansa.
+Näillä seipäillä kuivettuneina ne muuttuvat kapakaloiksi. Jos heille
+osoitetaan se huomio, että he suolataan, niin ottavat tuon ylhäisen
+nimen 'Laberdan'; mutta, jos he suolaamisen perästä kuivataan,
+kutsutaan suoraan kapaturskaksi. Kolmella viimeisellä nimityksellä he
+tulvailevat yli suuren osan maanpalloa; sillä heidän lukunsa on
+legiona, ja miljoonia pyydetään joka vuosi, eikä heidän kuitenkaan
+vielä ole havaittu vähenevän. Tätä voi ainoasti sillä tavoin ymmärtää,
+että tiedetään jokaisen naaras-kapeljon sisältävän neljä, jopa kuusi
+miljonaa munaa. Mitä viisaus Jumalassa, että niin ääretön sikiäväisyys
+on olemassa ainoastaan hyödyllisissä elävissä eikä raatelevissa
+pedoissa taikka myrkyllisissä matelijoissa!" -- Tultuansa kotinsa
+ovelle laski pastori tytön luotansa, kutsuen häntä pian tulemaan
+takaisin.
+
+Ennättääksensä kotiin iltaiselle rupesi Liddy kohta kiireesti kulkemaan
+kotiin päin. Pian oli hän tullut seipäisin pistettyjen kalojen
+läheisyyteen, joita nyt tulitornin punertava liekki valaisi. Täällä
+häntä valloitti sanomaton alakuloisuus ja sydämmen ahdistus. Herra
+pastori oli äsken lausunut, että nuo kalat seipäiltänsä ikävöimällä
+katselivat alas mereen, heidän oikeaan kotiinsa. Ja kaipauksen tyttökin
+tunsi, katsellessaan kallion kukkulalta veden ääretöntä valtakuntaa,
+jonka aallot synkällä pauhinalla vaahtoellen särkyivät kalliota
+vastaan.
+
+Olihan tuolla hänen rakastettujen vanhempainsa kylmä, syvä, musta
+hauta, haaksirikkoisten surkea kalmisto, joidenka lepopaikkaa ei mikään
+muistopatsas, ei risti eikä vihanta ruohokumpu osoittanut! Näitten
+rakastettujen ruumiit olivat kenties nyt ahnasten meripetojen syötävänä
+ja inhoittavat madot kalvoivat sitä suuta, jota Liddy niin usein oli
+suudellut. -- Hirveä ajatus! Nyt hän vasta täydelleen huomasi, kuinka
+onnellinen hän oli ollut hellien vanhempiensa huostassa, ja kuinka
+paljon hän haaksirikon kautta oli kadottanut. Yksinäisenä ja hyljättynä
+oli hän nyt avarassa maailmassa, eläen vierasten ihmisten armoilla, ja
+näiden sääliväisyys ei ollut verrattava isän ja äidin rakkauteen, joka
+vielä kuoleman hetkenä oli hänen pelastustansa ajatellut. Nyt hänellä
+ei ollut veljeä, ei sisarta, ei ystävää eikä edes leikkikumppaliakaan,
+ja näitäpä hänen lapsellinen mielensä kuitenkin haikeasti ikävöitsi.
+Katkerat kyyneleet valuivat hänen silmistänsä, ja hän painoi kasvonsa
+käsiinsä. Hän olisi mieluummin maannut vanhempainsa vieressä
+suolaisessa syvyydessä. Ruokahalu oli häneltä kadonnut; keitetyt
+äyriäisetkin inhoittivat häntä, nämät kenties olivat olleet hänen
+vanhempainsa ruumiita ahmimassa. -- Näin seisoi Liddy suruunsa
+vaipuneena, unohtaen kaikki ympärillänsä. Tästä hänen herätti lempeä,
+lohduttava ääni, joka sydämmellisellä ystävällisyydellä lausui: "mitä
+varten itket, armas pienoiseni? mitäs täällä teet niin myöhään? etkös
+tule kotiin minun kanssani?"
+
+Liddy katsahti ylös ja näki nuoren vaimon seisovan edessänsä, häntä
+hellästi katsellen. Vaimon halvat vaatteet ynnä kantokori hänen
+selässänsä osoittivat, että hän, samoin kuin Liddyn elatusvanhemmatkin,
+oli alhaista kansanluokkaa.
+
+"Oletko sinä se haaksirikkoinen tyttö, jonka tuo uljas Vilho tuonain
+veti ylös merestä?" jatkoi hän puhettansa.
+
+Kun Liddy myöntäen nyökäytti päätänsä eikä nyyhkytyksiltä voinut puhua,
+toisti vaimo kysymyksensä: "mitä vasten itket? onko kukaan tehnyt
+sinulle pahaa?"
+
+Liddy pudisti päätänsä ja sai vaivalla sanotuksi: "minä suren --
+rakastettuja vanhempiani."
+
+"Sen kyllä uskon," vastasi vaimo sääliväisesti. "Mutta sureminen ei
+auta mihinkään, eikä herätä vanhempiasi kuolleista."
+
+"Mutta ne makaavat meren syvyydessä, jossa hai-kalat heitä syövät!"
+jatkoi Liddy.
+
+"Maa on Herran joka paikassa," lohdutti vaimo, "ja yhtäpä se meille
+taitaa olla, josko meren kalat taikka maan matoset syövät mitättömän
+ruumiimme. Mutta kerran on meri samoin kuin maakin antava takaisin
+kuolleitansa, silloin kun he kokoontuvat viimeisen päivän tuomiolle."
+
+"Mutta miten se on mahdollista?" sanoi Liddy epäileväisesti, "kun
+kalat, äyriäiset ja muut elävät ovat syöneet heidän ruumiinsa ja
+kuljettaneet ne kauas pois?"
+
+"Minä en tiedä, miten se on mahdollista," vastasi vaimo, "mutta uskon
+sen kuitenkin vakaasti, sillä Jumalalle ei ole mitään mahdotonta. Sen
+on myös Kristus meille opettanut, jonka sana on totuus. Sentähden hän
+on noussut kuolleista antaaksensa meille tämän varmuuden ja
+poistaaksensa kuoleman kauhun. Jos uskomme petollista tietäjätärtä,
+joka meille jotakin mieluista ennustaa, sopiiko meidän epäillä, kun
+totinen ja kaikkivaltias Jumala lupaa meille korkeimman onnen?"
+
+"Jospahan edes tarkasti tietäisin paikan, missä vanhempani ovat, taikka
+voisin käydä heidän haudallansa!" lausui Liddy vielä itkien.
+
+"He lepäävät Jumalan helmassa," vastasi vaimo, "ja koko maa on meidän
+yhteinen hautamme, josta Herra vielä on kokoova meidän luumme. Tätä
+kaikkea on herra pastori minulle opettanut, kun luulin menehtyväni
+suureen hätääni. Sellainen mies on suuri lahja tässä meidän
+saaressamme, jossa on niin paljon köyhiä viheliäisiä ja sen vuoksi
+meidän tulee häntä korkeasti kunnioittaa. Onpa minun kohtaloni
+kuitenkin surkeampi kuin sinun. Annappas! minä kerron sen sinulle.
+Mieheni oli kalastaja, samoin kuin vanha Wäber ja nuori Vilho. Viisi
+vuotta olimme onnellisina ja rauhassa eläneet ja Jumala oli armossaan
+siunannut avioliittomme kahdella lapsukaisella. Pieni Marttani oli
+juuri saanut ensimäiset hampaansa, kun mieheni oli kalastusretkellään.
+Ilosta maltoin tuskin vartoa hänen takaisin-tuloansa. Seisoin ovella
+odottamassa, voidakseni heti juosta häntä vastaan kertomaan suloista
+uutista; voi! ilta kului, samoin yökin, kuluipa monta päivää -- mieheni
+ei koskaan palannut takaisin. Niinkuin sinä, niin minäkin astuin
+meren rannalle ja huusin armasta puolisoani kääntymään kotiin päin
+kohisevilta aalloilta. Turhaan! Ranta kävi ainaiseksi olinpaikakseni ja
+kyyneleet olivat ruokani. Pienokaiseni itkivät ja vaikeroivat minun
+kanssani; mutta heidän isänsä ei tullut. Silloin pappi tuli minun,
+epätoivoon vaipuvan, luoksi ja kehoitti minua lempeillä ja
+ankaroillakin sanoilla jälleen tulemaan helläksi äidiksi nälkäisille
+ja viluisille lapsilleni. Hän virvoitti minua pyhän raamatun
+lohdutussanoilla ja teki minun kykeneväksi lohduttamaan muitakin
+murehtivaisia, vaikkapa vaan yksinkertaisella tavallani. Näin minä nyt
+elän Jumalan tahtoon tyytyväisenä ja odotan kärsivällisesti, siksi kuin
+Herra aikanansa jälleen saattaa meidät kaikki yhteen. Näethän siis,
+armas lapseni, ett'eivät vanhempasi yksin lepää meressä, ja että paitsi
+sinua on monta onnetonta maailmassa."
+
+Liddylle oli vaimon yksinkertainen kertomus todellakin lohdutukseksi.
+Jokainen onnettomuus on helpompi kantaa, kun tietää saman kovan onnen
+muitakin kohdanneen. Hänen kyyneleensä kuivuivat ja mielellään seurasi
+hän vaimoa, jolla oli asuntonsa aivan lähellä Wäberin tupaa ja joka
+saattoi hänet sinne asti.
+
+Vilhon tarkka silmä huomasi heti, että Liddy oli itkenyt, ja myöskin,
+ett'ei ruoka tytölle maittanut; kuitenkaan hän ei virkannut siitä
+sanaakaan. Makea uni palkitsi Liddyä kaikista kärsimisistä ja saattoi
+häntä ainakin yön aikana niitä unhoittamaan.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+Ystävä.
+
+
+Vaikk'ei hyvänsuopea Vilho tuntenut syytä Liddyn suruun, koetti hän
+kuitenkin vähillä neuvoillansa sitä lievittää.
+
+Sen vuoksi hän oli ani varhain aamulla haeskellut joukon kirjavia
+simpukoita rannalta, ja eilis-iltana keitettyjen äyriäisten kuorista,
+kynsistä ja jaloista kokoonpannut monellaisia miesten, hevosten ja
+muiden kuvia, joilla hän aikoi huvittaa Liddyä tämän herätessä. Tyttö
+kiitti sydämmellisesti hänen lahjoistaan, vaan ei kuitenkaan voinut
+iloita, ja tästä poika suuresti huolestui.
+
+"Mitä varten sinä itkit niin kovin paljon eilen illalla?" kysyi hän
+tytöltä, vakavasti katsellen tämän yksitotisia kasvoja.
+
+Ensin Liddy oli vastahakoinen ilmoittamaan oikeata syytä, mutta ei hän
+kuitenkaan tahtonut kieltää totuutta. Kun Vilho monta kertaa toisti
+kysymyksensä, sanoi hän viimeinkin: "istuessani yksin kalliolla,
+jossa kapakalat olivat seipäisin ripustettuna, ajattelin rakkaita
+vanhempiani, ja sentähden täytyi minun itkeä. Olenhan minä orpolapsi,
+jolla ei enää ole veljeä eikä sisarta?"
+
+Vilho ei tähän vastannut sanaakaan, vaikka hän pari kertaa aukaisi
+suunsa puhuaksensa, hän vaan aivan äänetönnä ryhtyi työhönsä, joka oli
+verkon kutomista. Mutta hetken perästä, kun kalastajan vaimo astui
+tupaan, virkkoi hän vakavalla äänellä: "täti, vieläkö muistatte
+viime-pyhäistä saarnaa?"
+
+"Muistan jotenkin," vastasi vaimo, "vaan mitä varten sitä rupesit
+kyselemään?"
+
+"Sen saatte kohta kuulla. Tiedättehän siis, että pappi saarnasi
+rakkaudesta lähimmäistä kohtaan, jota meidän pitää osoittaman kaikille
+ihmisille ilman eroitusta. Hän sanoi, että meidän on pitäminen huolta
+sekä lähimmäistemme ruumiista, että myöskin heidän sielustansa. Pyhä
+velvollisuutemme on tehdä heitä ymmärtäväisemmiksi ja hurskaammiksi,
+taikka sanalla sanoen täydellisemmiksi. Tätä voimme tehdä siten, että
+olemme lähimmäisillemme hyväksi esimerkiksi, kehoitamme heitä hyvään ja
+varoitamme heitä pahasta, autamme heitä ahkeraan kirkon ja koulun
+käyntiin sekä piplian ja muitten mieltä ylentäväin kirjojen lukemiseen,
+ja saatamme heitä viimeinkin hyväin, ymmärtäväisten ihmisten
+keskuuteen. Täti! tällä saarnallansa on pappi teitäkin nuhdellut.
+Olette kyllä osoittaneet armeliaisuutta tuolle köyhälle orpolapselle,
+olette ottaneet hänen majaanne ja häntä elättäneet; mutta eipä hän
+vielä ole päässyt meidän kirkkoomme ettekä vielä ole häntä kouluun
+lähettäneet, ettekä ole antaneet mitään mieltä-ylentävää kirjaa hänen
+käteensä. Tosin hän ei meillä saa kuulla mitään pahaa, paitsi enon
+kirouksia silloin tällöin, ettekä salli hänen olla joutilaana.
+Mutta se onkin kaikki, mitä olette tehneet. Älkää siis ihmetelkö,
+jos tuon pienokaisen mieli käy raskaaksi, kun hänellä ei edes ole
+leikkikumppalia. Älkää tehkö hyvää tekoanne puoleksi, vaan lähettäkää
+lapsi kouluun oppimaan jotakin ja tutustumaan muiden lasten kanssa."
+
+Suu ammollansa oli rouva Wäber kuunnellut sisarensa pojan saarnaa.
+"Poika!" virkkoi hän viimeinkin, kun Vilho vaikeni, "oletko mieletön?
+Mitähän tarkoitat? Kenpä voi vaatia meitä tekemään vielä enemmän tuon
+tytön hyväksi, jonka me suuressa köyhyydessämme olemme ottaneet
+lapseksemme? Koulu ja kirjat maksavat rahaa!"
+
+"Täti!" sanoi Vilho keskeyttäen häntä, "tulevasta viikosta alkain
+maksaa eno minulle palkan. Siitä saatte ottaa koulurahan tytölle.
+Hyvästä kirjasta on sittemmin neuvo pidettävä ja Liddy tulee kahta
+vertaa hilpeämmäksi, kun hän joutuu iloiseen seuraan. Uskokaa minua:
+joka antaa köyhille velaksi, se lainaa Herralle, ja hän on varmaankin
+runsaasti palkitseva teille sen hyvän, minkä olette lapselle
+osoittaneet."
+
+Vanha Wäber, saatuansa tiedon Vilhon hyvästä aikomuksesta, oli
+äreissään tuommoisista tyhmistä houkkioista, jotka eivät ymmärrä pitää
+rahaa arvossa ja sentähden eivät mitään ansaitsekaan, vaan kuitenkin
+hänen vihdoin täytyi myöntyä Vilhon tuumiin; sillä tämä uhkasi muutoin
+hankkia itselleen uuden isännän.
+
+Liddy oli jotenkin hämillänsä, kun hän ensi kerran astui lasten
+joukkoon, jotka uteliaasti häntä katselivat ja vaivasivat häntä
+kysymyksillään. Luonnonperäinen arkuus kuitenkin pian haihtui, ja hän
+kiitti sydämmessään henkensä pelastajaa Vilhoa siitä, että tämä,
+toimittaessaan häntä kouluun, myöskin samassa oli hankkinut hänelle
+joukon leikkikumppalia. Eräs pieni tyttö oli hänelle erittäinkin
+ystävällinen. Tämä istui samalla penkillä kuin hän ja koetti sentähden
+päästä tuttavuuteen uuden naapurinsa kanssa sillä tavalla, että hän
+tarjosi hänelle puolen aamiais-ruoastaan.
+
+"Ota vaan, Liddy kulta!" sanoi pienoinen, kun ei Liddy tahtonut tätä
+vastaan-ottaa.
+
+"Tunnetkos minua?" kysyi Liddy.
+
+"Totta kaiketi!" vastasi tyttö. "Kaikki me sinun tunnemme ja tiedämme,
+että Vilho pelasti sinun tynnyristä. Mutta kun tuo vanha Wäber on niin
+kovin nyreä, emme ole uskaltaneet käydä sinun luonasi; muuten olisimme
+aikaa sitten tulleet sinua tervehtimään ja antaneet sinun kertoa
+haaksirikosta."
+
+"Mikä on sinun nimesi?" tutkisteli Liddy naapuriltansa.
+
+"Minä olen Donnerin Muthel," vastasi tyttö. "Kävelihän äitini toissa
+iltana sinun kanssasi, nähtyänsä sinun niin katkerasti itkevän. Me
+asumme aivan lähellä teitä tuossa pienessä, siniseksi maalatussa
+huoneessa."
+
+"Onpa sinunkin isäsi hukkunut mereen, niinkuin minunkin rakkaat
+vanhempani?" sanoi Liddy nyt tutummaksi tultuansa.
+
+"Hukkunutko? ei, sitä minä en usko, sillä hän osasi uida niinkuin kala
+vedessä. Vanha Wäber sanoo nähneensä, kuinka hai-kala sieppasi hänen
+suuhunsa. Siitä on jo kolme vuotta, kun hän kuoli."
+
+"Mutta millä keinoin te nyt elätte?" tiedusteli Liddy uteliaasti.
+
+Muthel aikoi juuri vastata tähän kysymykseen, kun herra koulumestari
+rupesi heitä torumaan: "voi teitä pieniä kielipaltoja! pitääkö minun
+liimata suunne kiinni? Heti paikalla nenät kirjaan, taikka minä teidät
+opetan!"
+
+Peljästyneinä vaikenivat lapset ja koettivat palkita pahantekonsa kahta
+vertaa suuremmalla ahkeruudella. -- Sittemmin herra koulumestari kiitti
+Liddyä siitä, että hän jo osasi sangen hyvästi lukea ja taitavasti
+vastata kysymyksiin. Lukemisen perästä hän lahjoitti Liddylle ison
+tötterön täynnä mantelia ja rusinoita, jotka tämä tunnokkaasti jakeli
+kumppaneillensa. Kun hän näiden seurassa astui saaren alempaan osaan,
+tuli häntä vastaan kaksi Englantilaista upseeria varustusväestä.
+
+"Annappas meillekin vähän sokeritötteröstäsi," sanoi toinen heistä
+astuen hilpeän lapsiparven keskelle ja ojentaen kätensä ikään kuin
+pyytääksensä.
+
+Vikkelästi tarjosi Liddy heille aukean tötterön ja punastuen lausui hän
+ujosti, kumppalien nauraessa: "täss' on, hyvät herrat, ottakaa, mitä
+mielenne tekee."
+
+Upseeri oli aivan hämmästyksissään, kun hän kuuli tämän vastauksen
+omalla äidinkielellänsä tuon köyhän-näköisen tytön suusta. Hän kääntyi
+kumppalinsa puoleen ja sanoi. "Kas niin, Edward, tässä tapasimme
+kotimaalaisen!" -- Sitten hän taskustansa otti puolen kruunun ja
+heittäen sen tötteröön lisäsi hän: "tötteröstäsi puuttuu paras; se on
+sokeri. Osta sitä, ja sitten minä jälleen tulen sinulle vieraaksi."
+
+Ystävällisesti jättäen hyvästi lähtivät Englantilaiset pois ja
+kunnioituksella katselivat muut lapset Liddyä, joka osasi puhua
+Englannin kieltä yhtä hyvin kuin saksaakin.
+
+"Kuka on opettanut sinun puhumaan Englannin kieltä?" kysyi Muthel
+ollessaan yksin Liddyn kanssa, kun muut tytöt olivat menneet pois.
+
+"Sitä minä en itsekään tiedä," vastasi tämä. "Isäni puhui tavallisesti
+Englannin kieltä ja äitini saksaa minun kanssani. Voi, jospa he vielä
+eläisivät! Silloin minun olisi paljon parempi kuin nyt, eikä Vilhon
+tarvitsisi maksaa koulurahaa minun edestäni."
+
+"Sinun tulee kiittää Jumalaa siitä, että on käynyt näinkin hyvin,"
+vastasi Muthel. "Jos Vilho ei olisi tavannut sinua, niin olisitpa joko
+hukkunut taikka kuollut nälkään tynnyrissäsi."
+
+"Sen kyllä ymmärrän!" lausui Liddy, "enkä tahdokaan nurehtia."
+
+"Sinä tahdoit tietää, millä me elämme," huudahti Muthel vilkkaasti.
+"Tässä on meidän kotomme. Astuppas sisään! Äitini ei ole paha. Näytänpä
+sinulle käsitöitämmekin."
+
+Liddy meni Muthelin seurassa rouva Donnerin matalaan tupaan. Vaimo tuli
+ystävällisesti häntä vastaan ja tervehti häntä sydämmellisesti. "Jokos
+olet unhoittanut surusi?" kysyi hän sääliväisesti, ja meni sitten,
+kuten tämmöisten luonnon lasten tapa on, hankkimaan pienelle
+vieraallensa jotain syötävää. Hän leikkasi viipaleen leivästään, ja
+voin asemesta levitti hän siihen jotakin mustaa taikinaa ja tarjosi sen
+sitten Liddylle.
+
+Tämä katsoa tuijotti sitä kummallista kiiltävää pöperöä, joka oli ikään
+kuin yhteen tahraantuneet haulit.
+
+"No?" sanoi rouva Donner, eikö maita? Olen tarjonnut sinulle, mitä
+minulla parasta on."
+
+"Mitä tämä on?" kysyi Liddy ujosti, hypistellen leivän viipaletta.
+
+Äiti ja tytär nauroivat sanoen: "se on kaviaaria eli kalan mätiä, josta
+maksetaan paljon ja jota pidetään suurena herkkuna."
+
+"Kalanmätiäkö?" kysyi Liddy ja katseli leivän viipaletta kahden
+vaiheella.
+
+"Ne ovat merikalojen munia, joita minä sullon pieniin pönttöihin ja
+lähetän mannermaalle," selitti rouva Donner. "Maistappas vaan!"
+
+"Kalanmunia?" kysyi Liddy tuskallisena. "Eiväthän toki muuttune
+kaloiksi vatsassa, niinkuin sammakoista ja konnista on havaittu?"
+
+Tästä hänelle aika tavalla naurettiin, ja viimeinkin hän rohkeni
+maistaa mätiä.
+
+"No, maittaako?" kysyi rouva Donner.
+
+Liddy oli aivan hämillään. Hän ei tahtonut valhetella eikä myöskään
+olla epäkohtelias, ja sentähden oli hän vaiti.
+
+"Sano suoraan vaan!" lausui Muthelin äiti. "Eikö se sinulle maita?"
+
+Silloin tunnusti Liddy, että kuiva leipä maistui paremmalta kuin
+suolainen kaviaari. Vaimo ei sitä pahaksunut. "Enpä minäkään pidä
+paljon kaviaarista. Se on vaan rikasten ruokaa, joilla on varoja syödä
+ja juoda kaiken päivää. Nämä ovat tavallisesti niin onnettomat,
+ett'eivät tunne oikeata nälkää ja janoa. Sitä puutetta pitää tuon
+kiihoittavan kaviaarin palkitseman, ja sen vuoksi he siitä maksavat
+paljon rahaa. Semmoisia keinoja ei meidän, Jumalan kiitos, tarvitse
+käyttää; työ ja puutteet tuottavat meille ruokahalun. Mutta
+ylellisyydessään ei rikas tiedä, mitä hänen pitää syömän; sen vuoksi
+hän viklan jälkiäkin ja pääskysen pesiä, joita hän tuottaa tuhansien
+peninkulmien päästä."
+
+Tyttöjen mielestä oli tämä melkein mahdotonta; he eivät kuitenkaan
+epäilleet rouva Donnerin puhetta, he vaan ihmettelivät. Sitten näytti
+Muthel vieraallensa, mitä muuta hän ja hänen äitinsä työskentelivät.
+Terävällä raudalla leikkasivat he kalan suomuja kaikellaisiin muotoihin
+ja kokoihin, joista suurten kaupunkien naiset sitten kutoivat ja
+ompelivat jos joitakin kauniita kaluja. Rouva Donner teki myös pieniä
+kaloja korkista, joita hän päällysti valkoisella palttinalla, ja tytär
+veti viivan pitkin niiden selkää sinisellä värillä. "Niillä," vastasi
+rouva Donner Liddyn kysymykseen, "houkutellaan suuremmat kalat
+tärppimään onkikoukkuihin ja äyriäiset käymään rysihin. Tuhmatpa nuo
+kala parat ovatkin, jotka pitävät noita kömpelösti jäliteltyjä tönkkiä
+oikeina kaloina eivätkä havaitse heille viritettyä paulaa!...
+Huomatkaa, lapset! jos joku tulevaisuudessa koettaa houkutella teitä
+johonkin, lupaamalla taikka antamalla teille palkan, joka vaadittuun
+työhön verrattuna on suunnattoman suuri, niin peljätkää siinä
+viritettyä paulaa, ja olkaa varovaiset."
+
+Liddy säikähtyi, vaikk'ei hän oikein ymmärtänyt rouva Donnerin sanoja.
+Hän pelkäsi nimittäin jonkun paulan piilevän tuon ansaitsemattoman
+kultarahan alla ja ilmoitti sentähden huolensa Muthelin äidille. Mutta
+tämä rauhoitti häntä sillä vakuutuksella, että tyttö surematta sai
+pitää puolen kruunun suorana lahjana.
+
+Rouva Donnerilla oli vielä muitakin töitä. Hän kehräsi hampusta hienoja
+köysiä, kutoi kalastajoille pieniä ja isoja verkkoja, ja Erdmuthe toi
+viimein nähtäväksi pöntöllisen kaikellaisia matoja, joita hän
+joutohetkinä kokoeli meren rannalta ja sitten möi kalansyötiksi.
+
+Liddy punastui häpeästä ajatellessaan, että tuo paljon nuorempi
+Erdmuthe oli ahkerampi kuin hän. Ja kun nyt herra koulumestari juuri
+oli eilen selittänyt neljättä käskyä ja puhunut lasten kiitollisuudesta
+vanhemmillensa ja muille holhoojillensa, päätti hän itseksensä
+olla ahkera ja kiitollinen elatusvanhemmillensa ja Vilholle,
+niinkuin Erdmuthekin. Tämän aikomuksensa hän todellakin täytti, ja
+tarkkuudellaan sekä uutteruudellaan hän viimein pääsi niin pitkälle,
+että hän oppi kutomaan, ompelemaan, kehräämään, keittämään, pesemään,
+leipomaan ja osasi toimittaa kaikki talon askareet.
+
+Wäberin vaimo ja Vilho näkivät hyväntekonsa täten hyvin palkituksi ja
+tuon äreän Wäberinkin täytyi mieltyä lapseen, joka paikkasi hänen
+rikkinäiset verkkonsa, pesi, kuivasi ja järjesti koukun siimat, hankki
+täkyjä, kutoi hänelle lämpöisiä sukkia ja palveli häntä kaikin tavoin.
+
+Sentähden Liddy päivä päivältä menestyikin viisaudessa ja iässä ja
+armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+Pahan tavan valta.
+
+
+"Enkös ennustanut oikein, kun sanoin, että Herra on teitä palkitseva,
+täti, siitä hyvästä, minkä olette tuolle orpo raukalle tehneet? Onhan
+Liddy jo tuonut kotiin puolen kruunun, jolla hän voipi ostaa kauniin
+kirjan itsellensä!"
+
+Näin puhui Vilho riemuellen, kun Liddy koulusta tullessaan näytti
+upsierin lahjan. -- Kalastajan vaimo myöntyi hänen tuumaansa ja käytti
+hänen neuvonsa mukaan osan rahasta koreakansisen uuden testamentin
+ostamiseen, josta Liddyn usein iltasilla täytyi lukea toisten kuullen.
+Jumalan sana, joka jo on osoittanut voimansa niin monissa miljoonissa
+ihmisissä, vaikutti nytkin kaikkiin kalastaja-tuvan asukkaisin
+paitsi vanhaan Wäberiin. Nuoren lukijan molemmat kuulijat tunsivat
+evankeliumin yksinkertaisista sanoista ihmeellisen herätyksen, sydämmen
+liikutuksen, valistuksen ja lohdutuksen. Tätä nykyä he aivan usein
+olivatkin lohdutuksen tarpeessa. Sillä aina siitä päivästä asti, jona
+vieras laiva, osaksi vanhan Wäberin syystä, oli joutunut haaksirikkoon,
+oli synkkä, kamala henki saanut hänet valtoihinsa ja kietoi hänet
+yhä lujempiin kahleisin. Sananlasku: jolla syntiä tehdään, sillä
+rangaistaanki, oli hänessä toteen käynyt. Merestä korjattujen kalujen
+joukossa oli myös rommitynnyri, jota Wäber ei myönyt, vaan määräsi
+omaksi tarpeeksensa. Rommi tuli hänelle vietteleväksi myrkyksi, jota
+hän päivä päivältä nautti yhä suuremmassa määrässä, niin että hän aika
+harvoin oli oikein selvänä. Koska ihmisen todellinen luonto tulee ilmi,
+kun hän on humalassa, ja Wäber oli luonnoltansa äreä ja riidan-himoinen
+mies, niin hänen perheensä jäsenet saivat kärsiä sangen paljon hänen
+tähtensä. Vilho raukan kohtalo oli kovin; sillä hänen täytyi aina olla
+enonsa seurassa ja kärsiä häneltä haukkuma-sanoja, herjauksia ja
+lyöntiäkin. Ei kukaan olisi moittinut näin kiusattua Vilhoa, jos hän
+olisi koettanut hankkia itselleen toista isäntää, ja tosiaankin oli
+vaan kolme seikkaa, jotka estivät hänen tätä tekemästä. Nämä olivat,
+näet, hänen huolensa Liddystä, hänen kiitollisuutensa tätiänsä kohtaan
+ja Jumalan sana, joka yksin saattoi virvoittaa tämän onnettoman perheen
+sortunutta sydäntä. Todellakin, kuten hirvi haluaa raitista vettä, niin
+Vilhokin halusi pyhän raamatun lohdutussanoja, kun hän, kärsittyänsä
+ilkeän enonsa kiusan-tekoa, iltasilla tuli kotiin väsyneenä ja
+uupuneena.
+
+Kun vanha kalastaja oli herennyt raivoamasta kohmelossaan ja kornaten
+makasi vuoteellaan, tuotiin pyhä raamattu esiin ja tuotti surullisille
+lohdutuksen. Se suloinen rauha ja ihastus, jonka hartaat kuulijat siitä
+ammensivat, oli aivan toista, verrattoman korkeampaa laatua kuin se
+hurmaus, mihinkä ilkeä kalastaja joutui turmelevaisen juomansa
+nautinnosta. Jos joku lukijoistani epäilisi tämän väitöksen totuutta,
+niin sanon, häntä sen enempää tuntematta, hänelle suoraan vasten
+silmiä, ett'ei hän suinkaan vielä ole ollut oikeassa hädässä. Sillä
+paremmin kuin kaikki kirjan-oppineet ymmärtää todellisesti murheellinen
+pyhän raamatun lauseita ja tuntee siinä olevan jumalallisen voiman.
+
+Voi, miten turmiollinen toki juopumus on! Ei siinä kyllä, että juomari
+ikuisiksi ajoiksi tekee vahingon omalle sielullensa ja ruumiillensa;
+hän on muillekin ihmisille, etenkin oman perheensä jäsenille, monen
+tuskan tuottajana. Rouva Wäber ei suinkaan enää voinut miestänsä
+rakastaa, päin vastoin hänen täytyi ylenkatsoa häntä hänen riettaan
+himonsa tähden. Hänkin kärsi sangen paljon Wäberin alinomaisesta,
+useinpa kovakouraisestakin kiusan-teosta, ja lukemattomia kyyneleitä
+hän hiljaisuudessa vuodatti perheellisen onnensa välttämättömästä
+häviöstä. Sillä saadaanpa kaivokin tyhjäksi, miks'ei sitten
+rommi-tynnyriä. Kaikki rommi oli vaeltanut Wäberin suuhun ja vatsaan,
+mutta himo ei ollut sammunut. Se tuli vaan päivä päivältä rajummaksi ja
+vihdoin hillitsemättömäksi. Onneton Wäber oli jo joutunut niin surkeaan
+tilaan, että kaikki hänen jäsenensä vapisivat, jos hän ei saanut
+suuhunsa melkoista määrää tätä hurmaavaa juomaa. Nyt hän joi, ei
+ainoastaan nautinnon halusta, vaan myös tukehuttaaksensa oman tunnon
+soimauksia, joita hän tunsi paheensa seurausten tähden. Pian tuli puute
+ennen varalliseen kalastaja-perheesen. Vilho ei saanut enää mitään
+palkkaa, Liddyn täytyi heretä koulunkäynnistään, ja vaimon oli pakko
+myydä parhaimmat kalunsa voidaksensa suorittaa talouden maksuja; sillä
+hänen miehensä kantoi kaiken ansionsa rommikauppiaalle. Monesti oltiin
+tarpeellisimmankin puutteessa, eikä onneton vaimo nähnyt mitään loppua
+kurjuudelleen. Tähän aikaan oli Liddy usein syynä siihen, että vanha
+Wäber joutui tuliseen riitaan vaimonsa ja Vilhon kanssa. Hän, näet,
+piti tyttöä hyödyttömänä rasituksena, jonka hän mitä pikemmin aikoi
+ajaa pois talosta, ja töin tuskin hän taipui vielä jonkun aikaa
+pitämään tyttöä talossaan. Seurustelemisessa Erdmuthen ja tämän äidin
+kanssa oli Liddyllä vähäinen lohdutus nykyisessä tuskallisessa
+tilassaan. Mutta tämäkin viaton virvoitus riistettiin häneltä pois.
+Sillä, kun hän eräänä iltana nuoren ystävänsä kanssa tuli ulos heidän
+huoneestansa, tapasivat he vanhan Wäberin, joka jotenkin juopuneena
+palasi kotiin saaren ylä-osasta. Havaittuansa Liddyn kiljaisi hän
+vihaisella äänellä: "kelvoton tyttö, vai seurusteletko sinä tuon väen
+kanssa? Joko nyt sinäkin rupeet minun vihollisteni puolelle, sinä, joka
+syöt armoleipää minun luonani? Minä lyön sinut mäsäksi, jos vielä
+kerran astut tuon kynnyksen yli taikka pidät vähintäkään yhteyttä tuon
+roskaväen kanssa."
+
+Donnerin vaimo, joka kammariinsa oli kuullut nämä kovalla äänellä
+lausutut sanat, tuli ulos ja sanoi lempeästi, mutta kuitenkin
+vakavasti: "Mestari Wäber! eikö mieheni kuolemakaan voinut sammuttaa
+vihaanne, kun vielä näin siirrätte sen minulle ja lapselleni? Enkö minä
+jo ole kyllin masentunut mieheni kuoleman kautta? Vieläkö tahdotte
+onnettomuuttani kartuttaa loukkaamalla hyvää nimeäni? Muistakaa, että
+vanhurskas Jumala on taivaassa ja Hän kerta rankaisee kaiken pahuuden.
+Minun miehenikö syy vai teidänkö se oli, että kauppias Mehliger katsoi
+paremmaksi heittää lainan luotsimisen Glückstadt'iin hänelle kuin
+teille?"
+
+Wäber ei vastannut sanaakaan eikä saattanut luoda silmäänsä nuhtelevaan
+vaimoon, vaan tarttui Liddyn käsivarteen ja vei hänen kovasti toruen
+kotiin. Tästälähin välttääksensä kovempaa rangaistusta, tyttö vaan
+salaa, kasvatus-äitinsä tieten, uskalsi käydä Erdmuthea ja hänen
+äitiänsä tervehtimässä.
+
+Eräänä aamuna Helgolannin saarelaiset saivat ihaella sangen
+suurellaista näkyä. Niin kauas, kuin silmä kannatti, oli meri
+peitettynä suurilla laivoilla, jotka isona purjemetsänä kulkea
+suhisivat aavalla ulapalla. Avarassa puoli-kehässä he lähenivät saarta,
+jonka asukkaat Englantilaisen miehistön kanssa tulvailivat tätä
+harvinaista näytelmää katsomaan. Se oli kokonainen laivasto isoimpia
+linjalaivoja, joissa oli enemmän kuin tuhannen tykkiä. Jokaisella
+laivalla oli niitä kolme riviä päälletysten, ja ne kurottivat mustat
+kitansa ulos neliskulmaisista aukoista, uhaten kuolemalla ja turmiolla
+jokaista lähenevää vihollista.
+
+Helgolannin merkki-tykki jo jumahtaen lausui: "hattu pois päästä!" ja
+pian liehuivat laivaston kaikista aluksista Englannin kirjavat liput.
+Nyt alkoivat keskinäiset tervehdykset tavallisella merilaivan kielellä.
+Näistä mahtavista sanoista koko saari vapisi. Oli melkein syytä
+pelkoon, että se vajoisi suolaiseen syvyyteen näiden huumaavien
+pamausten törähdyttämänä. Tykin-reiät olivat ikäänkuin hornan kidat,
+jotka vuorotellen syöksivät suustansa tulenliekkiä ja savupilviä, niin
+että viimein tuskin mastojen ja raakojen ylimmäiset huiputkaan näkyivät
+savusta. Kun haiku haihtui, oli laivasto jo satamassa ankkurissa,
+näytellen katselijoille ihmis-neron suuruutta rakennus-taidon
+ihmetöissä, linjalaivoissa. Todellakin täytyy kaikkien muiden
+rakennusten maan päällä näiden uivien koljojen rinnalla jäädä
+takapajulle. Näitä katsellessamme tuntuu, ikään kuin raukenisimme
+tyhjiin; mutta samassa jälleen iloitsemme, kun ajattelemme, että se on
+meidän oma henkemme, joka on keksinyt tuon jättiläisen ja saanut sen
+kokoon metallista, puusta ja muista kasvi-aineista. Emme tiedä, mitä
+enimmän ihmettelemme, laivan suurta kokoako, sen lukemattomien osien
+sopusuhtaisuutta, koko laivan sievyyttä ja komeutta, vai sitä
+helppoutta, jolla tämä raskas jättiläinen tottelee johtajansa
+vähintäkin viittausta ja saadaan kääntymään mihin päin hyvänsä.
+Ikäänkuin hevonen, jonka luonnollinen hurjuus masennetaan ja ohjataan
+pienellä rautapalasella ja muutamilla kapeilla nahkahihnoilla, niin
+sadankahdenkymmenen kanuunan linjalaivakin miehistöinensä päivinensä
+tottelee tuon pienen perä-rattaan käskyjä palttina-purjeiden avulla,
+jotka kuljettavat tuota mahdotonta venkaletta vaahtoavien laineiden
+halki.
+
+Ei Liddy enemmän kuin muutkaan nuoret kyllästynyt noitten laivojen
+katselemiseen, joiden ympärillä ihmiset koko päivät pitkään
+hääräilivät. Tässä oli avara tila uteliaisuudelle ja voitonhimolle, ja
+kaikellaista kauppaa harjoitettiin matruusien ja merisotamiesten
+kanssa. Kateudella katseli vanha Wäber, kuinka paljon rommia laivaston
+miehet joka päivä nauttivat, varsinkin kun hänen täytyi rahanpuutteen
+tähden melkein kokonaan olla tämän mielijuomansa puutteessa. Sentähden
+olikin hänen omaisillansa pitkät päivät, eivätkä he voineet tehdä
+mitään hänelle mieliin. Päivää ennen, kuin laivasto lähti
+Helgolannista, nähtiin kalastaja hiljaan, mutta vilkkaasti
+keskustelevan erään linjalaivan perämiehen kanssa.
+
+"Viisi puntaa on liian vähän," sanoi hän Englantilaiselle, "sillä poika
+on kyllä sadankin arvoinen."
+
+Pitkällisen kinaamisen perästä näkyi kauppa tulleen hierotuksi, jonka
+jälkeen Wäber erkani perämiehestä sanoen: "Sekä minun että teidän
+itsenne tähden täytyy teidän asettaa niin, ett'ei meidän suostumuksemme
+tule ilmi. Helgolantilaiset, vaikka kyllä ovat Britannian Majesteetin
+uskollisia alamaisia, pahaksuvat kuitenkin, jos heidän saarelaisiansa
+väkisin tehdään matruuseiksi."
+
+Aikaisin seuraavana aamuna lähti Wäber Vilhon kanssa kalastamaan. Kun
+edellinen noin peninkulman päässä saaresta pysähtyi heittääksensä ulos
+koukkuköyden, lausui Vilho arvelevaisesti: "Kuulkaa, eno, minun
+mielestäni tämä paikka ei ole sopiva meidän yrityksellemme. Ettekö
+tiedä, että laivasto tänään purjehtii pois ja lähtee aivan tähän
+suuntaan? Tykkien jyrinä peloittaa kalat meiltä pois, ja kukapaties
+laivat purjehtivat siimojenkin ylitse."
+
+"Joko nyt taas muna on olevinaan viisaampi kuin kana?" ärjähti Wäber,
+"sinä teet, mitä minä käsken, etkä pidä huolta mistään muusta."
+
+Sill'aikaa kuin Vilho nyt kalastajan käskyn mukaan antoi käyden soljua
+mereen, istui Wäber joutilaana ja katsoi levottomasti saareen päin,
+josta laivasto juuri par'aikaa lähti liikkeelle. Leimaukset välähtivät,
+valkoinen savu kohosi ylös ilmaan, ja jyristen vyöryivät tykkien
+pamahdukset aaltojen yli. Pian sen jälkeen tuli koko laivasto
+purjehtien ikään kuin uiva joutsen-parvi ja käänsi, kuten Vilho jo oli
+ennustanut, kulkunsa kalastaja-veneesen päin. Taas jäi Wäber joutilaana
+istumaan, käskettyään sisarensa pojan kiiruimmiten vetää koukku-köyden
+takaisin veneesen. Kun poika raukka hiljaa huoaten kiinnitti koko
+huomionsa mereen ja siinä olevaan köyteen, veti eno siihen asti salassa
+pidetyn punaisen lipun maston huippuun, ja tuijotti taukoamatta
+laivastoon päin, jonka purjeilla verhotut laivat vähän matkan päässä
+vasemmalla puolella suhisivat veneen ohitse. Vilho oli nyt lopettanut
+vaivaloisen työnsä. Hiestyneenä katsoi hän ylös, ja näki nelihankaisen
+veneen soutavan heidän alukseensa päin. Tämä outo näky saattoi hänen
+huudahtamaan: "Eno, tuolta tulee vene! odotammeko sitä vai lähdemmekö
+ulos merelle? Sanotaan, ett'eivät nuo Englantilaiset sinitakit tee
+mitään leikin vuoksi."
+
+Wäber ei vastannut mitään. Hänen päivettyneet kasvonsa olivat
+hämmästyttävän kalpeat; harmaat silmänsä tuijottivat päässä ja
+silminnähtävä levottomuus oli kuvautunut hänen muotohonsa. Tästä
+peljästyneenä huudahti Vilho kiihkeästi: "eno, kääntäkää vene
+purjetuuleen, vielä on aikaa paeta!"
+
+Nämä sanat herättivät kalastajan tainnoksistaan. Äreästi vastasi
+hän: "ole vaiti! mitäs köyhän kalastajan olisi Englantilaisilta
+pelkäämistä?" -- Nyt Vilho huomasi tuon liehuvan lipun, jonka kalastaja
+oli vetänyt ylös veneen mastoon.
+
+"Mitä tämä on?" huudahti hän levottomana, ja ensi kerran juolahti
+mieleen ajatus petoksesta: "minkä tähden annatte tuon punaisen vaatteen
+liehua tuossa?"
+
+Vaikka kalastaja pari kertaa aukaisi suunsa puhuaksensa, ei hän
+kuitenkaan saattanut saada sanaakaan lausutuksi. Yhä enenevällä
+sydämmen ahdistuksella katseli Vilho mykkää enoansa, milloin lähenevää
+venettä, joka jo oli saavuttanut kalastajat veneen. Siinä oli kahdeksan
+matruusia, ja heistä hyppäsi kohta neljä veneesen. Viipymättä ottivat
+he nuorukaisen keskellensä, ja heidän esimiehensä kysyi pilkallisesti
+Wäberiltä: "onko tämä se karitsa, jota olette meille kaupitelleet, se
+Jooseppi, jonka mielitte myydä hänen kuninkaallisen majesteettinsä
+kolmikannelle, Neptunolle?"
+
+Tähän kaunistelemattomaan kysymykseen vastasi vanha kalastaja
+vihaisella silmäyksellä, jonka hän loi kysyjään. Mutta tämä ei siitä
+hämillensä joutunut, vaan lisäsi "Jos ette ole hävenneet itse tekoa,
+miksi häpeätte sen tunnustamista? Tässä on verirahanne!" --
+Halveksivalla katsannolla heitti hän osto-hinnan vanhan syntisen
+jalkojen eteen; mutta tämä ei ollut sitä huomaavinansakaan.
+
+Se on useasti havaittava ilmiö, että jumalallisten ja inhimillisten
+asetusten rikkojat eivät anna rikoksellensa sen oikeata nimitystä,
+vaan ennemmin koettavat peittää sitä jollakin oikeuden varjolla.
+Tällainen itseänsä häpeäminen on syynä siihen, ett'ei varas edes
+vertaisellensakaan tunnusta mitään varastaneensa; hän käyttää aina
+jonkun kauniimmalta tuntuvan nimen. Sen tähden hän myös kovasti
+pahaksuu nimiä "varas" ja "lurjus", vaikka hän on ne solkenaan
+ansainnut. Petollinen palveluspiika hankkii vaan itselleen
+_kissarahoja_ pettäessään herrasväkeänsä; vilpillinen kauppias, jolla
+on väärät mitat ja painot, _nipistää_ vaan, ja hedelmävaras vaan
+_kurittaa_ kirsimarjoja, luumuja ja päärynöitä. Lyhyesti sanoen,
+kaikellaisille paheille on ihminen keksinyt omituisen sanakirjan, jonka
+avulla hän syntejänsä kaunistaa.
+
+Näin menetteli myöskin vanha Wäber, joka mielellään olisi pettänyt
+sisarensa pojan vähemmän häpeällisellä tavalla, niinkuin Juudas petti
+Herransa suun antamisella. Sentähdenpä hän suuttui veneen suoraan
+perämieheen, joka nyt rupesi kalvettunutta ja vapisevaa Vilhoa
+puhuttelemaan. "Poikaseni," lausui hän, "totta kaiketi sinä säästät
+meiltä vaivan antaa sinulle hyvästi selkään tehdäksemme sinut
+meikäläiseksi. Kyllähän itsekin ymmärrät, että on parempi tulla
+kuningas Yrjö neljännen sinitakiksi, kun kauemmin jäädä sukulaisen luo,
+joka milt'ei voisi vaihtaa sinun yhteen kurjaan rommipulloon."
+
+Vilho raukka katsoi surumielisesti rukoillen enoansa, joka käänsi
+kasvonsa pois ja hajamielisenä heilutteli koukkuköyden päätä.
+Sitten hän katseli tanssivia aaltoja, joihin hän nyt elämäänsä
+kyllästyneenä olisi heittäynyt, jos eivät ympärillä seisovat matruusit
+vastustamattomana esteenä olisi seisoneet hänen tiellänsä. Hän katseli
+heidän tukevia jäseniänsä, heidän kovia uhkaavia nyrkkejänsä ja huomasi
+siitä, että kaikki vastustaminen olisi turha. Mitään sanomatta astui
+hän perämiehen käskystä toiseen veneesen ja vasta sitten, kun juopa
+hänen ja kavalan kalastajan välillä levenemistään leveni, sai hän
+puheensa takaisin.
+
+"Eno!" huusi hän vapisevalla äänellä, "Jumala antakoon teille anteeksi,
+mitä olette tehneet minulle, onnettomalle nuorukaiselle. Jos tahdotte
+jälleen sovittaa tehtyä vääryyttänne, niin pitäkää tätiäni hyvänä,
+älkääkä hyljätkö Liddyä."
+
+Yhä isoneva väli ja aaltojen loiskina estivät kalastajan kuulemasta
+uljaan nuorukaisen sanoja. Pian oli vene kadonnut syvään langenneen
+Wäberin näkyvistäkin. Aikailematta kääntyi tämä takaisin saareen päin.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+Työ palkan perii.
+
+
+Vasta yön selkään tuli Wäber aivan juopuneena takaisin kotiinsa.
+
+Liddy makasi jo halvalla vuoteellaan; mutta rouva Wäberiä oli huoli
+miehestään ja sisarensa pojasta pitänyt valveilla. "Missä on Vilho?"
+huusi hän miehellensä, kun tämä hoiperrellen ja ilman kumppalittansa
+astui tupaan.
+
+Kun rouva Wäber monta kertaa oli toistanut kysymyksensä, vastasi
+kalastaja vihdoin änkyttäen: "mitäpä minä tiedän? eikö hän ole täällä?
+olenko minä hänen kaitsijansa? onhan poika jo kylliksi vanha pitämään
+itsestänsä huolta."
+
+Juoppo-lalli vaipui vuoteellensa ja kornasi muutaman minutin kuluttua
+pitkään ja kovasti. Vaimon tuska eneni joka sekunnilta. Hän juoksi
+rantaan etsiäksensä Vilhoa veneestä, vaan ei löytänyt häntä sieltäkään.
+Siitä huolimatta, että kukaties hurja miehensä rupeisi häntä
+rääkkäämään, herätti vaimo hänen unesta ja kiljaisi taukoomatta
+kysymyksen hänen korvaansa. Tästä heräsi Liddykin ja yhdisti äänensä
+kasvatus-äidin huutoon, saadaksensa selitystä Vilhon poissa olosta.
+
+Lakattuansa raivoamasta siitä, että hänen unensa häirittiin, sanoi
+kalastaja: "Tuon kelvottoman nuorukaisen ovat kalat vieneet. Hänen piti
+vetää koukku-köyttä veneesen, mutta horjahti ja suistui mereen, ja
+sinne hän jäi. Onko se minun syyni?"
+
+Lausuttuansa nämät hirveät sanat, joita kuullessa rouva Wäber ja Liddy
+milt'eivät joutuneet tainnuksiin, nukkui tuo törkeä mies uudelleen
+kuurona ja tunnotonna omaistensa haikeille valituksille.
+
+Vilhon katoamisen perästä oli koto-rauhan viimeinenkin jäännös
+hävinnyt. Enemmän kuin milloinkaan oli Wäber juopumuksen orjana. Se
+apulainen, joka hänen täytyi ottaa Vilhon sijaan, oli raaka,
+pahantapainen ihminen; sillä paremmat kyllä varoivat menemästä
+yleisesti tunnetun ja halveksitun juomarin palvelukseen. Sellainen
+asiain laita ei voinut kauan kestää ja muutos oli tapahtuva tavalla
+tahi toisella. Se tapahtuikin, mutta toisin, kuin oli aavistettukaan.
+
+Kaksi vuotta oli Liddy elänyt Helgolannin saarella. Hän oli täyttänyt
+kaksitoista vuotta, ja viime aikoina enimmästi elänyt niistä lahjoista,
+joita rouva Donner, vähistä varoistansa, ja myöskin herra pastori tavan
+takaa antoivat hänelle. Nyt hän oli rouva Wäberin ainoa lohdutus ja
+sentähden tälle tuiki tarpeellinen.
+
+Muutamana sumuisena iltana oli suurin osa saaren miesväestä yhdessä
+seurassa lähtenyt kalastusretkelle. Noin kaksisataa venettä oli
+sumu-ilmassa ulkona aavalla merellä. Hämärän tultua nousi kova tuuli,
+joka pian kiihtyi rajuksi myrskyksi. Jo oli sydän-yö, mutta ei vielä
+yksikään kalaveneistä palannut takaisin ja aallot olivat nyt niin
+korkeat, että ne helposti olisivat satojakin veneitä kerrassaan
+kaataneet. Pitkin rantaa seisoivat vaarassa olevien kalastajien vaimot
+ja lapset, valittaen, vapisten ja rukoillen Jumalaa. Heidän
+hätähuutonsa voitti rajujen aaltojenkin tyrskyn, eikä kukaan heistä
+pitänyt lukua myrskystä, sateesta ja yön kylmyydestä. Viimein johtui
+heille mieleen se neuvo, että sytytettäisiin valkea noille tuulen
+ajelemille, merellä kulkeville veneille merkiksi, joka osoittaisi
+heille tien kotosaareen. Kaikkiin lyhtyihin, mitkä saatiin käsille,
+sytytettiin valkea. Lyhtyjen kantajat, monta sataa luvultaan, nousivat
+muitten asukasten kanssa saaren korkeimmalle huipulle, likelle vanhaa
+valotornia, ja antoivat, tuulesta ja myrskystä huolimatta, valonsa
+loistaa pilkko pimeään, ja odottivat hartaasti toivoen ja rukoillen
+omaistensa kotiintuloa. -- Heidän odotuksensa ja toivonsa ei ollutkaan
+turha. Parvittain ja vähillä väli-ajoilla tulivat kalastajaveneet
+rantaan, vastaan-otettuina vartoojien riemuhuudoilla ja niiden
+tuskallisilla kysymyksillä, jotka vielä omaisiansa kaipasivat.
+Noin kello kolmen aikana aamulla olivat kaikki veneet miehinensä
+onnellisesti kotiin saapuneet, paitsi yksi ainoa, vanhan Wäberin. Hänen
+vaimonsa oli myös Liddyn kanssa viettänyt tämän hirmuisen yön rannalla.
+Kun muut olivat iloisina palanneet kotiin miehinensä, poikinensa ja
+isinensä, oli hän nyt ainoa, joka toivotonna jäi meren rannalle
+seisomaan. Jokaiselta rantaan tulevalta veneeltä oli hän kuulustellut
+miehensä kohtaloa, alinomaa oli hän kertonut kysymyksensä, ja vihdoin
+hän sortuneella äänellä kääntyi viimeisen puoleen. Tämä toi hänelle sen
+hirmuisen sanoman, että hänen miehensä vene luultavasti oli aattoihin
+uponnut. Vähän matkan päästä oli hän kuullut Wäberin haukkuvan
+renkiänsä, jonka kanssa tämä oli joutunut riitaan rommipullosta. Kohta
+sen jälleen oli raju, ankara huuto kaikunut halki ilman, ja sitten ei
+venettä enää näkynyt.
+
+Suruunsa sortuneena seisoi onneton vaimo pauhaavan meren rannalla.
+Hänen harmaat hiuksensa liehuivat tuulessa, ja sadevesi tippui niistä
+samoinkuin hänen vaatteistansakin. Luoden surun lakastuttamat silmänsä
+tähdittömään taivaasen, väänteli hän äänetönnä työhön tottuneita,
+käsnäisiä käsiänsä, ja ikään kuin nuori viiniköynnös kiertelee vanhan
+kuoleutuneen puun runkoa -- niin Liddykin hyväillen ja tukien
+vasemmalla kädellään syleili hyväntekijäänsä, oikealla yhä kantaen
+palavaa lyhtyä. Silmistä valuvat kyyneleet sekaantuivat sadepisaroihin,
+jotka virtasivat nuoren tytön kasvoja alas.
+
+Näin he seisoivat kauan aikaa liikkumatta, mitään puhumatta. Viinein
+tunki onnettoman lesken sydämmen pohjasta nämä sanat: "Herra! älä käy
+tuomiolle hänen kanssansa, vaan ole hänelle armollinen." Vähän
+tointuneena lisäsi hän sitten: "rakas Liddy! rukoilkaamme, että Jumala
+armahtaisi hänen kurjaa sieluansa."
+
+Ja he rukoilivat raju-ilman pauhatessa. He rukoilivat niin, kuin
+sopiikin -- hartaasti, Jumalan tahdolle alamaisina. Sammumaisillaan
+kiilui valkea lyhdyssä; sitä tulisemmin paloi innostuksen liekki
+rukoilevaisten sydämmessä. Se tunkeusi pilvien kauhun ja pimeyden
+kautta taivaasen ja näytti heille kauniimmassa kuin tähtien valossa
+taivaallisen Isän, joka on itse rakkaus ja mielellään kuulee
+vanhurskaan rukouksen, kun se on totinen. Hänen henkensä -- rauhan ja
+lohdutuksen henki -- laskihe alas rukoilevien sydämmiin, niin että he
+vahvistettuina lähtivät kotiin ja levollisina jaksoivat ajatella
+tietämätöntä tulevaisuutta.
+
+Wäberin venettä ei sen koommin nähty, ja hänen sekä hänen
+apulaisensa perikato huomattiin varmaksi. Leski sai pienen raha-avun
+kalastaja-kassasta, kuitenkin sillä ehdolla, että hän käyttäisi sen
+omaksi hyödyksensä eikä tuon vieraan lapsen elakkeeksi. Tästä vielä
+enemmän lannistunut vaimo alkoi luopua koko luvatusta avun saannista,
+päästäksensä tuosta vaikeasta ehdosta; mutta Liddy esti tämän alttiiksi
+antavan rakkauden osoituksen. Hän oli kuullut erään Englantilaisen
+upsierin, joka pian oli saava eron palveluksestaan ja lähtevä kotiin
+Englantiin, etsivän nuorta tyttöä pienen lapsensa hoitajaksi. Äkkiä
+päätti hän ruveta tähän palvelukseen sen kautta päästääksensä
+kasvatus-äitinsä kaikesta huolesta. Erinomaisen suloiselta tuntui
+hänestä se ajatus, että hän kenties kerran säästetyllä palkallansa
+saattaisi maksaa suuren velkansa kasvatus-äidillensä. Ennenkuin hän
+tarjousi upsierin palvelukseen, antoi hän tiedon tästä aikomuksestaan
+eräälle miehelle, jota hän kunnioitti ja rakasti niinkuin isäänsä --
+kunnian-arvoiselle papille. Tämä oli nähtävästi hämmästyksissään, kun
+Liddy ilmoitti hänelle aikomuksensa. Äänetönnä katseli hän tuota pientä
+puhujaa. Hänen silmässänsä kiilsi kyynel, ja liikutettuna vastasi hän
+vihdoin:
+
+"Armas tyttäreni! Aikomuksesi on semmoinen, kuin sen Jumalan käskyn
+mukaan tuleekin olla. Käytä itsesi vastakin näin, että sinun kävisi
+hyvin ja että sinä kauan eläisit maan päällä. Sillä lapsen kiitollinen
+rakkaus on Jumalan silmissä hyvä ja otollinen. Mutta, tyttäreni, ei ole
+siinä kyllä, että tahdot ruveta palvelukseen; ensin sinun pitää tarkoin
+tutkia itseäsi, voitko myös tehtäväsi kunnollisesi _täyttää_.
+Lapsentytön virka ei ole vähäpätöinen, vaan se on mitä tärkeimpiä,
+vaikka useammat pitävät sen palvelustytön arvoa ylempänä, joka ruokaa
+keittää ja huoneita siivoaa. Mutta se on väärin; siliä lapsentytölle me
+uskomme, mitä meillä on kalliinta ja rakkahinta, meidän omat lapsemme,
+jotka meidän Vapahtajammekin asetti opetuslapsillensa esikuvaksi. --
+Huolimattomuutensa ja ilkeytensä kautta voipi lapsentyttö saattaa
+holhottavansa ennen-aikaiseen kuolemaan taikka hengellisen turmeluksen
+tielle. Oletko ajatellut sen edesvastauksen suuruutta, minkä otat
+päällesi? Mene siis ja tutki itseäsi Jumalan edessä, oletko tuohon
+tärkeään virkaan sopiva. Anna minulle vastaus huomen-aamuna taikka jo
+tänä iltana. Koettele myös itseäsi, tuleeko sinulla olemaan kylliksi
+rohkeutta suoraan tunnustaa vikasi, jos hoidettavasi lapsi sinun
+syystäsi joutuu johonkin vahinkoon. Moni lapsi olisi voinut pelastua
+tuskallisesta kuolemasta, jos heidän hoitajansa ajoissa olisivat
+tunnustaneet oikean syyn heidän kitumiseensa."
+
+Liddy noudatti herra pastorin viisasta neuvoa ja tarkan itsensä
+tutkimisen jälkeen pysyi hän yhä lujana päätöksessään. Iloksensa sai
+hän myös edeltäkäsin kolmen kuukauden palkan palveluksestaan. -- Kun
+hän kävi papin luona jäähyväisiä sanomassa, antoi tämä hänelle vielä
+monta hyvää opetusta. Muun muassa sanoi hän: "Jos tahdot pysyä
+hurskaana, tulee sinun aina illoin tutkia itseäsi, oletko kuluneen
+päivän aikana toimittanut jotain hyvää taikka pahaa. Älä myöskään
+unhoita joka päivä rukoilla Jumalaa. Jos et voi sitä tehdä oikealla
+ilolla -- jos tunnet jonkun salaisen levottomuuden tuntoasi vaivaavan,
+niin siitä voit päättää, että olet tehnyt jotain pahaa; koeta sitä
+silloin jälleen palkita. Olet kertonut minulle, että sinulla ennen oli
+useat palvelijat, jotka käskyjäsi tottelivat. Älä anna muiston tästä
+harhauttaa itseäsi uudessa ammatissasi. Hän, jota Cherubim ja Seraphim
+palvelevat peitetyillä kasvoilla, ei tullut maan päälle palveltavaksi,
+vaan palvelemaan ja antamaan henkensä monien lunastukseksi. Se on minua
+ilahuttava, jos kerran kuulen sinulle hyvin käyneen. Muista minua
+uskolliseksi ystäväksesi, jolla todellakin on isän mieli sinua kohtaan.
+Mene rauhaan, rakas tyttäreni! Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua!"
+
+Raskaalta tuntui Liddylle ero niistä hyvistä ihmisistä, joita hän oli
+saarella tavannut, raskahimmalta ero kasvatus-äidistä. Pastorin
+neuvosta hän ei kuitenkaan ilmoittanut tälle mitään aikomuksestaan,
+keventääksensä kumpaisellekin eronhetken katkeruutta, vaan
+kirjoitti sen sijaan kirjeen hänelle ja pyysi pastoria olemaan hänen
+lohduttajanansa. Seuraavan päivän aamukoitteessa piti laivan lähteä
+merelle palveluksesta vapautetun sotaväestön kanssa. Edellisenä iltana
+he olivat menneet laivaan, mutta Liddy oli ollut kotona yötä.
+
+Kauan aikaa, ennenkuin lähtevän laivan tykki antoi merkin ankkurin
+nostamiseen, nousi Liddy jo makuu-sijaltansa. Itkien lankesi hän
+polvillensa hyväntekijänsä vuoteen viereen, katsellen noita
+rakastettuja kasvoja, joita hän kenties ei koskaan enää saisi nähdä.
+Suurella hartaudella rukoili hän onnea Jumalalta kasvatus-äidillensä ja
+jätti hänet Jumalan armolliseen huostaan. Sitten suuteli hän vienosti
+vanhan vaimon vaaleita huulia ja lähti kiireesti ulos tuvasta
+jätettyänsä kirjeen ja rahat, jotka hän oli saanut, vuoteen vieressä
+olevalle tuolille.
+
+Kirjeesen oli hän kirjoittanut:
+
+ "Armas Äitini!
+
+ Äitinipä oletkin, sillä oikea äitini ei olisi voinut tehdä minulle
+ enemmän hyvää, kuin sinä olet tehnyt. Paljon olet kärsinyt minun
+ tähteni; mutta et sittenkään ole minua hyljännyt. Sitä en eläissäni
+ unhoita ja sentähden olen aina kiitollinen tyttäresi. Minun tähteni
+ et myöskään tahdo ottaa vastaan apurahoja kalastaja-kassasta.
+ Sitä minä en kuitenkaan voi sallia ja olen sentähden ruvennut
+ lapsentytöksi eräälle Englantilaiselle upsierille, joka tänään
+ vartiaväestön kanssa palaa takaisin Englantiin. Suo anteeksi, ett'en
+ ole sinulle siitä mitään puhunut; sen tein vaan senvuoksi, ett'en
+ sinua huolestuttaisi. Tässä oleva raha olkoon pienenä alkuna suuren
+ velkani suorittamiseen; se ei ole varastettua, vaan se on edeltäkättä
+ saatu palkkani. Herra pastori sanoo sinulle enemmän ja on aina sinua
+ lohduttava. Jää Jumalan haltuun ja pidä rakkaassa muistossa
+
+ oma _Liddysi_."
+
+Laukaus pamahti laivasta hänen astuessaan ulos tuvasta. -- Rouva Donner
+seisoi Erdmuthen kanssa majansa ovella, jossa he odottivat lähtevää
+Liddyä, sanoaksensa hänelle jäähyväiset ja onnen toivotukset matkalle.
+Vielä kerran nuoret ystävykset syleilivät toisiansa ja Liddy riensi
+veneesen, joka vei hänet suureen kolmikansi-laivaan. Hän ei saattanut
+kääntää silmäänsä pois saaresta, jossa hän tosin oli nähnyt monta surun
+päivää, mutta paljon iloakin nauttinut. Vasta laivassa väentungossa ja
+hälinässä hänen surunsa vähän hälveni ja tuskin tunnin kuluttaa oli
+Helgolanti jo hänen silmäpiiristänsä kadonnut.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+Erikäs.
+
+
+Suurilla herroilla Englannissa on usein tiluksia, joita ei kenenkään
+Saksalaisen ruhtinaan tarvitsisi hävetä. Peninkulman pitkälle ulottuvat
+huolellisesti istutetut ja hoidetut puutarhat, joidenka hoito maksaa
+satoja tuhansia vuosittain. Suuret joukot aljoja metsän eläimiä ja mitä
+harvinaisimpia lintuja ovat näitä puistoja elähyttämässä, ja kalliimmat
+veistokuvat kaunistavat viheriöitä, sametinnäköisiä nurmikoita.
+Kartanoissa, jotka ovat niin laveat, että niissä kyllä saattaisi asua
+satoja ihmisiä, elää yksi ainoa perhekunta ja sekin vaan kolme
+kuukautta vuodessa, jonka jälkeen huoneet loppuvuoden ovat autioina ja
+käyttämättä. Surullisena katselee maamies näitä maallisen suuruuden
+muistomerkkejä, jotka ovat rakennetut köyhäin alamaisten hiellä, sillä
+heidän isäntänsä eivät suinkaan ole heille isän sijassa, vaan katsovat
+paremmaksi tuhlata ylenmääräisiä tulojansa iloisessa pääkaupungissa
+taikka ulkomailla.
+
+Lord Habberton'in maatilat olivat paraimpia maassa. Maakartanoitten ja
+maitotalojen vuokraajat toivat joka vuosi melkoiset rahasummat
+päähoviin, joka, eri ajoilla rakennettuna, oli kahdessa osassa, toinen
+vanhan ritarin-linnan kaltainen, toinen uudempi. Ne olivat eroitetut
+toisistaan suuren pihan ja korkeiden muurien kautta ja olivat ikäänkuin
+kaksi eri kartanoa. Edellisessä asui vanha synkeämielinen lordi,
+toisessa hänen poikansa Kaarle, joka oli erikäs, vaikka vielä nuori
+ijältänsä. Muutamana kauniina poutapäivänä, jommoisia sameassa
+Englannissa ei ole monta, käveli kaksi palvelijaa pitkin linnan
+puutarhan puhtaita käytäviä. Vaatepartensa oli varsin silmään pistävä
+ja ilmaisi kohta heidän isäntänsä eriskummaisuutta. Päässä oli suuri
+leveälierinen hattu taikka luukko mustasta silkistä, joka peitti koko
+muodon aina leukaan asti. Vartalon ympärillä oli avara, monipoimuinen
+pitkä mekkopaita mustasta tibetistä, jonka alta tuskin jalatkaan
+näkyivät. Jalassa heillä oli hirvennahkaiset kengät, joilla oli niin
+ohuet anturat, että astuntaa tuskin voitiin kuulla. Tässä puvussa
+milt'ei elämään kyllästyneitten erakkojen kaltaisina kävelivät
+nautinnon-himoiset palvelijat puutarhassa, jonka uhkeasti rehoittava
+kasvikunta olisi ihastuttanut ketä hyvänsä paitsi heitä.
+
+"Heikki!" virkkoi toinen heistä, "täällä en suinkaan enää tule kauan
+pysymään. Ei tätä elämää kestä. Vanhempani määräsivät minun leipojaksi;
+mutta minä karkasin pois opista, sillä yöllä valvominen ei ollut
+minulle mieleen. Mutta nyt olen, mies parka, joutunut ojasta allikkoon;
+sillä täällähän täytyy luopua kaikesta, minkä Jumala on suonut ihmisten
+iloksi. Täällä ollaan mykkinä kuin kalat, maataan päivällä ja valvotaan
+yöllä, seura-elämästä ei ole puhettakaan -- voisihan vähemmälläkin
+saada minun pakenemaan maailman ääriin saakka."
+
+"Niinhän toki, Gumprecht," vastasi toinen, "sinä olet oikeassa.
+Isäntämme en, suoraan sanoen, pöllöpää. Hänellä on taskut täynnä
+rahoja, kellari täynnä viiniä, talli täynnä kauniimpia hevosia, eikä
+hän kuitenkaan käytä mitään tästä hyväksensä. Kuules, Gumprecht, minä
+olen aina toivonut tulevani noin mahtavan rikkaaksi mieheksi. Mutta jos
+tietäisin tulevani yhtä hupsuksi, kuin isäntäni on, niin toden totta
+tahtoisin mieluummin kaiken ikäni olla köyhänä kuin kirkon rotta."
+
+"Kumppaniemme tuolia vanhan lordin luona," lausui Gumprecht,
+"ei ole parempi kuin meidänkään, vaikk'eivät he pukunsa suhteen ole
+kimröökin-kauppiaitten näköisiä. Koko tuo suku lienee vähän omituinen."
+
+"Huomenna on kilpa-ajo Exeterissä," sanoi Heikki; "jos meidän
+isäntämme olisi niinkuin muut nuoret miehet hänen säädyssänsä, niin
+ratsastaisimme hänen kanssaan sinne, panisimme vetoon pari tuhatta
+puntaa, nauraisimme, riemuelisimme, joisimme sydämmen ilolla, ja
+nauttisimme sillä lailla elämää, joka kyllä kuitenkin on lyhyt ja
+täynnänsä orjantappuroita. Jos lähden karkuun, niin lähden jo huomenna,
+saadakseni olla kilpa-ajoissa."
+
+"Ja minä," lausui Gumprecht, "tahtoisin nyt ruveta kilvan-juoksuun --
+päästäkseni sänkyyn. Koko yön -- u -- ah!" hän haukotteli, "on minun
+täytynyt siivota ja juuri meidän herramme salaisessa huoneessa. Olen
+tomuttanut kaikki seinät ja nurkat, hivuttanut lattian kiiltäväksi ja
+toimittanut satoja muita pieniä askareita, jotka kyllä vaativat juoksua
+ja rientämistä. Enpä juuri olekaan utelias; mutta kuitenkin tahtoisin
+mielelläni tietää, mitä on tuon suuren mustan peitteen alla jokaisessa
+kammarissa. Päältäpäin se näyttää sängyltä taikka ruumiin arkulta;
+mutta siinä on korkea kyttyrä, jota en voi selittää."
+
+"Sen kalun tähden olen minäkin usein päätäni vaivannut," sanoi Heikki,
+"ja usein on mieleni tehnyt katsoa peitteen alle, vaikka isäntä
+kovimman rangaistuksen uhalla on sen kieltänyt. Tekisinpä sen
+sittenkin joskus, kun herra ei ole huonessa, jos ei kappalainen olisi
+vakuuttanut, että peitteen alla on pieniä tiukuja, jotka vähimmästäkin
+liikuttamisesta rupeavat soimaan ja saattavat herran saapuville. Minä
+ajattelen kuitenkin, ett'ei hän minua syö, vaikka kerran katselen tuota
+katua, ennenkuin karkaan. Jos luovun palveluksestani haukkumasanoilla
+taikka ilman niitä -- jos itse menen pois talosta, taikka jos minä
+täältä ajetaan -- se en minulle yhdentekevä."
+
+"Sinä!" sanoi Gumprecht, "voisipa sinulle tapahtua jotain pahempaakin;
+ylhäisten herrojen kanssa ei ole hyvä riitaantua. Isännällä kyllä olisi
+valta piirrättää päästökirjan sinun selkääsi, semmoisen, jonka
+mustansinisiä puustaavia et hopussa saisi pois pyyhityksi."
+
+Heikki nauroi, ja Gumprecht nuhteli häntä tästä. "Oletko unhoittanut,"
+sanoi hän, "että Habberton-house'ssa ei saa nauraa? Yhden ainoan kerran
+vaan oli James Bill nauranut, ja silloinkin vaan aivan hiljaa, ja
+tuossa paikassa hän sai eronsa."
+
+"Hyvä!" vastasi Heikki, "minä säästän siis nauruni huomiseksi, jolloin
+aion lähteä kilpa-ajoon. Mutta tuolta kuuluu vieraan ihmisen kova
+astunta. Tutkitaanpa tuota harvinaista ilmiötä."
+
+Näillä sanoilla hän käänsi ylöspäin luukon, joka ehti häntä vapaasti
+näkemästä, ja huomasi Liddyn, joka käyskenteli puutarhassa kahden
+pienen lapsen kanssa. Liddy hämmästyi kovin nähdessänsä nuo
+kummallisesti puetut miehet ja tempasi säikähtyneenä molemmat lapset
+luoksensa. Heikki muuttui kohta juhlallisen näköiseksi ja kysyi
+vakavalla äänellä: "kuka on antanut sinulle luvan tulla tähän
+puutarhaan?"
+
+"Säästä kysymyksesi," katkaisi Gumprecht hänen puheensa, "tyttö on
+tyttö on lastenhoitajana meidän kappalaisella, jonka orpana, luutnantti
+Schlicks, lapsensa kuoltua heitti tämän hänen huostaansa. Tiedäthän,
+että meidän kummallinen isäntämme ei kärsi lapsia eikä vaimoja
+linnassaan, ja että kappalainen perheinensä asuu tuossa pikkuisessa
+rakennuksessa tuolla. -- Lapseni!" sanoi hän sitten kääntyen Liddyn
+puoleen, "älä ole milläsikään, oleskele vaan tässä puutarhassa
+huviksesi, että se edes jollekin ihmiselle tuottaisi hyötyä ja
+huvitusta."
+
+"Nuo kasvot ovat liian hienot ja mielekkäät lapsentytölle," sanoi
+Heikki. "Parempi olisi, jos kappalainen antaisi hänen ja lasten
+pukeutua semmoiseen pukuun, kuin meilläkin on. Voisipa kerran sattua
+niin, että herra päivälläkin tulisi puutarhaan taikka ikkunasta
+huomaisi pienokaiset, ja silloin olisi kappalaiselle paha tarjolla,
+vaikka hän johonkin määrin on herramme suosiossa."
+
+"Kyllä he niin puetaankin, sen hän minulle sanoi," lausui Gumprecht;
+"kohta kun tilatut kaaput ja päähineet ovat valmiit."
+
+"Tyttö voisi saada minun pukuni," virkkoi Heikki, "kun hän vaan
+malttaisi odottaa huomiseksi. Jos tuossa riivatussa puvussa tulisikin
+kilpa-ajoihin Exeteriin, uskoisivat minun Trappistiksi ja kivittäisivät
+minun."
+
+"Heikki!" sanoi Gumprecht iloisena, "minulle johtui kelpo keino
+mieleen, mitenkä sinä huomenna saattaisit olla läsnä palveluksestasi
+karkaamatta. En mielelläni tahtoisi eritä niin uskollisesta
+kumppalista, kuin sinä olet, ja jos oikein asiaa mietitään, ei meidän
+Kaarle herramme likimaillenkaan ole niin ilkeä kuin hänen isänsä
+ja monet muut herrat. Työ ei meitä liioin rasita, emmekä saa
+haukkumasanoja koskaan, eikä ole palkkakaan halveksittava. Paitsi
+sitä en minä luovu siitä toivosta, että herramme jälleen tulee
+täysimieliseksi ja palkitsee meille nykyiset vaivaloiset päivämme. Onpa
+hän ennen ollut paras mies koko maailmassa.
+
+"No," sanoi Heikki, "mitäpä tuolla pitkällä puheellasi oikeastaan
+tarkoitat?"
+
+"Sen saat kohta kuulla. Huomenna meillä on päivä-vahti herran luona.
+Kilpa-ajon tähden kaikki, jotka liikkumaan kykenevät, lähtevät
+Exeteriin, jopa kappalainenkin rouvineen, lapsineen. Me olemme sitten
+yksin linnassa ja saatamme tehdä, mikä meitä ikinä haluttaa. Nyt saat
+kuulla tuumani, jota et suinkaan hylkää. Jos räätäli huomiseksi ei ole
+valmistanut tuon tytön kaappua, niin sinä puet hänet vaatteihisi. Jos
+ne ovat liian pitkät, sopii niitä lyhentää silmäneulan tahi nuppineulan
+avulla. Kun lupaat tytölle pienen lahjan, rupee hän varmaankin
+mielellään sinun sijaiseksesi kuudeksi taikka kahdeksaksi tunniksi,
+sillä aikaa kuin sinä olet Exeterissä. Vaimon uteliaisuuskin ja halu
+laskea vähän leikkiä saa hänen varmaankin siihen suostumaan. Eikä
+hänellä ole siinä mitään vaaraa. Jos niin sattuisikin, ett'ei herra
+koko päivänä nukkuisi yhtään, olen minä saapuvilla, jos hän jotain
+haluaisi. Siinäkin kummallisessa tapauksessa, että hän sinuakin
+tarvitsisi, ei ole mitään pelättävää. Eipä hän näe muuta kuin
+jalkojamme, usein ei niitäkään; sentähden ei nuoren sijaisesi pienuus
+eikä äänensäkään tule saattamaan sinun pientä petostasi ilmi."
+
+"Sinun esityksesi on oivallinen!" huudahti Heikki iloissaan. "Minua
+ihastuttaa sekä toivo päästä Exeteriin, että varsinkin tämä sukkela
+vaihto."
+
+"Minulla on siis sinun suostumuksesi?" lausui Gumprecht. "Nyt minä
+valmistelen tyttöä hänen huomeiseen tehtäväänsä. Mikä sinun nimesi on,
+armas lapseni?"
+
+"Liddy Wäber," vastasi tämä.
+
+"Kaunis nimi!" muistutti Heikki, "jota ainoastaan niin kummallinen
+herra kuin meidän saattaa pitää rumana. Älä anna hänen sitä kuulla,
+ellet heti tahdo menettää hänen suosiotansa."
+
+"Mistä olet kotoisin?" tutkisteli Gumprecht vielä.
+
+"Tänne tulin Helgolannin saaresta."
+
+"Hs!" kuiskutti Heikki. "Helgolanti on meren keskellä ikään kuin
+jauhokokkare kattilassa, ja kaikki, mitä on meressä, mitä sieltä tulee
+taikka siihen menee, sitä meidän isäntämme ei voi kärsiä. Hän on siinä
+suhteessa niinkuin Juutalaiset, jotka arvelevat, ett'ei vedestä ole
+mitään hyötyä. Sentähden hän kuivautti järven täältä puistosta,
+sentähden hän hakkautti maahan nuo kauniit lehmukset ja poppelit linnan
+edustalta, sillä niiden suhina tuulessa muistutti hänelle meren
+aaltojen loiskinata; sentähden hän ikäänkuin vesikauhuinen pakenee
+kaikkea vettä, eikä voi lähteä pois tästä kirotusta linnasta, sillä
+onpa kaikkialla lammikoita, ojia, järviä, puroja ja virtoja, joita hän
+kammoo."
+
+"Ei suinkaan tuo herra raukka juokaan muuta kun olutta taikka viiniä?"
+kysyi Liddy sääliväisesti.
+
+"Eipä niinkään," vastasi Heikki. "Siinäpä juuri kumma onkin. Hän ei
+juo muuta kuin vettä, joka kuitenkin on värjätty kaikellaisilla
+sekoituksilla, esm. kirsimarjan ja vatun liemellä, viinillä, teellä
+y.m. ja tätä juodaan läpikuultamattomista astioista, ett'ei näkyisi
+mitään nestettä."
+
+"Kuuleppas Liddy!" sanoi Gumprecht, "sinun täytyy olla vähän avuksi
+tälle kelpo pojalle, siten että huomenna muutamaksi tunniksi rupeet
+hänen virkaansa. Se ei ole sinulle vahingoksi."
+
+"Mutta," sanoi Liddy, "sitä minä en tohdi. Voin kyllä hoitaa lapsia,
+mutta en ymmärrä toimittaa miespalvelijan virkaa."
+
+"Olkoon se meidän huolenamme," vastasi Gumprecht. "Sinulla ei ole
+vähintäkään vaaraa, ja linnassa saat nähdä kaikellaisia kauniita
+kaluja, jotka varmaan sinua huvittavat."
+
+Liddy, joka jo oli oppinut käyttämään itseänsä taitavasti ihmisten
+seuroissa, suostui viimeinkin sykkivällä sydämmellä, kuitenkin sillä
+ehdolla, ett'ei hänen herrasväellänsä olisi mitään sitä vastaan. Sinä
+iltana, joka oli erittäin kaunis, antoi kappalaisen rouva hänelle
+luvan, kun lapset olivat ruvenneet makuulle, vielä hetkisen kävellä
+puistossa, kuitenkin sillä käskyllä, että hän huolellisesti karttaisi
+jokaista, jonka kasvot olivat peitossa, ja olisi aivan puhumatta.
+
+Huoletonna käveli Liddy avaran puiston lehtokujia. Ihastuksella
+hengitti hän sisäänsä oivallisten kukkien tuoksua, ihaeli tähtitaivasta
+ja kuun kultaista sarvea, ja ajatteli mennyttä aikaa hiljaisella
+alakuloisuudella. Neljännes vuotta oli kulunut siitä, kun hän oli
+jättänyt Helgolannin saaren. Lyhyt oli hänen palvelus-aikansa
+Englantilaisen upsierin, kappalaisen orpanan, luona, jonka pieni lapsi,
+vaikka huolellisesti hoideltuna, kuitenkin pian kuoli. Kaksi kirjettä
+oli hän jo kirjoittanut kasvatus-äidillensä ja herra pastorille, ja
+kerran saanut vastauksenkin. Nyt hän saattoi iloisena katsoa ylös
+taivaallisen Isänsä puoleen ja Häntä rukoilla, sillä hänen sydämmensä
+oli pysynyt puhtaana. Hän oli myöskin mielihyvissään huomisesta
+toimestansa; sillä hän toivoi siitä saavansa pienen palkan, jonka hän
+aikoi tarkasti säästää kasvatus-äidillensä.
+
+Mieli täynnä näitä iloisia mietteitä, oli hän milt'ei joutumaisillaan
+erikkään syliin, kun tämä kepeällä astunnalla tuli kävellen tien
+mutkassa. Peljästyneenä jäi tyttö seisomaan eikä muistanutkaan mennä
+piiloon. Vaan herra kävi sivuitse häntä huomaamatta. Uteliaana katseli
+Liddy häntä. Hän oli vaatetettu aivan niinkuin hänen palvelijansakin,
+sillä eroituksella vaan, että kirjoitus-taulu riippui nauhalta hänen
+olallansa. Pää oli alas painuneena ja kasvoja ei voinut nähdä.
+Ikään kuin kummitus hiipi tuo musta haamu puiston läpitse. Hänen
+ilmestymisensä oli Liddyssä herättänyt kauhun, joka ajoi hänet kotiin,
+ja saattoi häntä katumaan annettua lupaustansa.
+
+"Kuinka onneton tuo herra raukka on!" ajatteli tyttö vuoteellansa.
+"Mitäpä rikkaus ja korkea arvo häntä hyödyttävät? Varma on, ett'ei
+rikkaus yksin tee onnelliseksi. Mikäpä häntä surettanee? Eikö häntä
+voisi auttaa?"
+
+Näin miettien Liddy nukkui.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+Liddyä kohtaavat kummalliset tapaukset.
+
+
+Leveä luukko heitettynä valkeiden kiharoiden yli ja mekkopaita
+tavallisten vaatteiden päällä lähti Liddy seuraavana aamuna Gumprechtin
+seurassa tyhjään, autioon linnaan. Väristen hän astui ylös leveitä
+portaita, jotka veivät suurelle portille. Sen oikealla ja vasemmalla
+puolella näkivät he kaksi isoa kuvapatsasta, joista toinen, painaen
+sormensa huuliansa vastaan, näkyi vaativan äänettömyyttä, vaan toinen
+vakavasti loi silmänsä maahan. Useampia kuvapatsaita seisoi vielä
+muurin komeroissa korkeiden rappusien eri osastoilla, joissa tulijoiden
+askeleet kajahtelivat. He olivat kivettyneiden jättiläisten kaltaisia,
+ja Liddyn mielestä melkein peloittavia. Raskaan, mahonkipuisen oven
+kautta, astuivat he avaraan esisaliin, jonka seinät olivat täynnä
+kuvatauluja leveissä kullatuissa kehissä. Nuo monet maalatut kasvot
+katsoivat kaikki suoraan sisään-astuviin ja niiden silmät näyttivät
+milt'ei tunkevan heidän lävitsensä. Kylmä väristys kulki pitkin Liddyn
+ruumista. Sivu-oven kautta tultiin pitkään huone-riviin, joka oli
+kaunistettu maisema-kuvauksilla, kuvaelmilla historiasta ja
+oivallisilla aseilla.
+
+"Laiskurit!" mutisi Gumprecht itsekseen, "heillä on ollut semmoinen
+kiire kilpa-ajoon, ett'eivät edes ole malttaneet sulkea ikkunan
+luukkuja kiini."
+
+Varsin konstikkaiden tuluksien avulla sytytti Gumprecht kaksi
+vahakynttilää ja rupesi sitten panemaan kiinni luukkuja, jotka eivät
+pienimmästäkään saumasta laskeneet päivän valoa sisään.
+
+"Mitenkä?" sanoi Liddy ihmeissään, "keskellä päivääkö täällä
+ikkunan-luukut suljetaan ja kynttilöitä poltetaan?"
+
+"Yö ei ole kenenkään ystävä," vastasi Gumprecht, "eikä minun
+herranikaan. Hänestä on tullut valon-arka yölintu; hän nousee vasta,
+kun aurinko on levolle mennyt." Sitte hän rupesi opettamaan Liddylle,
+mitä tämän oli tarpeellinen tietää.
+
+"Tuossa," sanoi hän, "on vettä, tässä on kirsikkamarjan-, mansikan, ja
+vatun-lientä; tässä pullossa on madeiraa, tässä portviiniä ja tuossa
+sampanjaa. Täällä on teekone väkiviinalamppuineen ja tuolla on
+leipäkori."
+
+Hetken aikaa vielä jatkettuansa opetustaan ja muistutettuansa tyttöä
+vähintäkin sadasta eri asiasta lopetti hän viimeinkin näillä sanoilla:
+"jos vastoin meidän luuloamme kello kutsuisi meitä sisään, niin sinä
+asetut vasemmalle puolelleni etkä liiku yhtään, paitsi jos hän ojentaa
+sinulle kirjoitus-taulun, jolloin minä olen sinulle avullinen. Mutta
+älä puhu sanaakaan, vaikka mitä tapahtuisi."
+
+Näistä muistutuksista joutui Liddy semmoiseen tuskaan, että Gumprecht
+katsoi tarpeelliseksi rohkaista hänen mieltänsä juottamalla hänelle
+lasillisen väkevää viintä. Tämä onnistuikin niin hyvin, että tyttö tuli
+aivan puheliaaksi ja rupesi tyystin tarkastelemaan kaikkia esineitä
+huoneessa. Hän oli iloisimmallaan, kun äkki-arvaamatta hopeakellon
+kilinä kuului ja saattoi hänen uudelleen edelliseen tuskallisuuteen.
+
+Gumprechtkaan ei kokonaan voinut salata hämmästystään; kuitenkin hän
+viittaamalla kehoitti Liddyä pysymään rohkeana, ennenkuin hän aukasi
+erikkään huoneen ovea.
+
+Kaappuun puettuna, pää luukon peitossa, istui tämä kirjoituspöydän
+ääressä. Ikään kuin komennon jälkeen marssi Gumprecht vapisevan
+kumppaninsa kanssa esiin ja asettui kahden askeleen päähän herrastansa.
+Kasvojansa kääntämättä ojensi tämä hänelle kirjoitus-taulun, jonka
+jälkeen Gumprecht meni ulos, iskien silmää Liddylle. Kuten jälestäpäin
+tuli selville, oli erikäs pyytänyt erään kirjan kirjastostaan. Liddy
+oli pelosta menehtymäisillään, kun hän havaitsi olevansa yksin tuon
+peloittavan miehen kanssa. Sekunti toisensa perästä kului eikä
+Gumprecht tullut takaisin. Viimein hän uskalsi vähän luoda silmänsä
+erikkääsen, joka, pää käden nojassa, istui liikkumatta kirjoituspöydän
+ääressä. Hänen kasvoistansa ei Liddy voinut nähdä muuta kuin vähän osan
+isosta mustasta parrasta. Mutta pian hän jälleen painoi päänsä
+alaspäin; sillä mies nousi seisoalle ja seuraavassa silmänräpäyksessä
+työnnettiin tuo peloittava kirjoitus-taulu tytön silmien eteen.
+Hämmästyksestä oli hän pudottaa taulun vapisevasta kädestään, nähtyänsä
+siinä kirjoitettuna käsky-sanan: "soitantoa!" Tuskansa oli ääretön.
+Mihinkä kummaan hänen oli rupeaminen tämän selittämättömän sanan
+johdosta? Pitäisikö hänen itse soittaman vai hankkiman soittoniekkoja
+paikalle? Ja mistä ne saataisiin? Epätoivon alaisena katseli hän
+taulua, joka yhä oli hänen kädessänsä. Kauhistava minuutti kului tällä
+tavalla. Sitten taulu rajusti nykäistiin hänen käsistään ja lisäksi
+pantiin sanat: "soitantoa! pian! torvilla ja rummuilla!"
+
+Nyt oli Liddy pahemmassa kuin pulassa. Kyynelsilmin vaikeroitsi hän:
+"minä en osaa soittaa, kaikkein vähimmin torvilla ja rummuilla." Tämä
+lyhyt puhe vaikutti erikkääsen melkein voimakkaammin kuin soitanto sana
+Liddyyn. Hän nykäsi luukon pois kasvoiltaan, näytti valjut, laihtuneet,
+kiharapartaiset kasvonsa ja rikkoi jo vuosikausia ankarasti noudatetun
+äänettömyytensä, kummastuneena huudahtaen: "kuka sinä olet? kenen
+lapsia olet?"
+
+Liddy ei uskaltanut katsoa kysyjään vastatessaan: "minä olen Li-- Wäber
+ja kap-- ja tämän linnan kappalaisen luona."
+
+"Sinä änkytät pelosta, poika! puhu vapaasti ja pelkäämättä. Äänesi
+soipi viehättävästi, ja herättää minussa onnellisempien aikojen
+muistoja. Minkätähden sinä olet täällä?"
+
+"Minun piti oleman sijaisena, kun hän on lähtenyt Exeteriin."
+
+Gumprechtin pikainen takaisin tulo teki erikkään jälleen mykäksi.
+Luukko heitettiin taas kasvojen yli. Otettuansa anotun kirjan
+palvelijalta ojensi herra hänelle kirjoitus-taulun, jossa olivat
+Liddylle käsittämättömät sanat.
+
+Gumprecht tajusi asian paremmin kuin tyttö. Hän läheni erästä kauniisti
+kiillostettua kaappia, veti erään vieterin ylös, ja kohta kaikuivat
+täydellisen soittokunnan viehättävät säveleet. Soitanto alkoi huilujen,
+oboijien, klarinettien ja torvien suloisilla akkordeilla, joihin
+sittemmin vaskitorvien, pasuunien ja rumpujen majesteetilliset äänet
+sekaantuivat. Kun Liddy nyt, ihastuneena nauttien ensikerran kuultujen
+säveleiden suloisuudesta, unhoitti koko maailman, käveli erikäs pitkin
+askelin edes takaisin huoneessa ja näkyi kiinnittäneen ajatuksensa
+aivan toisiin esineisin kuin soitantoon.
+
+Soitannon tauottua sai Gumprecht taulun kautta käskyn viedä kirja
+takaisin kirjastoon ja sen sijaan hakea toinen. Hänen mentyänsä kääntyi
+erikäs Liddyn puoleen, käskien hänen nostaa luukon kasvoiltaan. Kun
+tämä oli noudattanut hänen käskyänsä, katseli hän erinomaisella
+mieltymyksellä tytön punehtuvia kasvoja.
+
+"Poikani," sanoi hän huoaten, "Jumala on suonut sinulle kauniit kasvot.
+Älä salli paheen milloinkaan turmella niiden puhtautta." Vielä kerran
+hän terävästi tutkien katsoi tyttöön ja sanoi sitten äkkiä: "tahdotko
+ruveta minun palvelukseeni?"
+
+Tämä kysymys tuli niin arvaamatta, ett'ei tyttö tiennyt, mikä olisi
+sopivin vastaus siihen; "jos herra kappalainen siihen suostuu eikä
+Heikki raukkaa minun tähteni luovuteta palveluksesta," lausui hän
+viimeinkin vitkalleen.
+
+Erikäs laski itse tytön luukon alas, kuullessansa pois lähetetyn
+palvelijan lähenevän, ja ojensi hämmästyneelle miehelle taulun siihen
+kirjoitetuilla sanoilla: "poika Wäber on otettu minun palvelukseeni ja
+se ilmoitetaan kappalaiselle."
+
+Viittaamalla lähetti hän sitten pois molemmat palvelijat, jotka
+vetäytyivät esi-huoneesen. Liddyn yksinkertainen kertomus siitä, mikä
+oli tapahtunut, saattoi Gumprechtin sangen suureen kummastukseen, joka
+tarttui muihinkin palvelijoihin heidän palattuansa niiden joukkoon, ja
+Liddy kohosi tämän kautta johonkin arvoon linnassa. Tytöllä oli nyt
+kyllin tilaisuutta oppia tuntemaan uuden herransa oikkuja ja
+kummallisia omituisuuksia. Häntä erikäs suvaitsikin luonansa paremmin
+kuin muita. Kabinetissa hän myös näki tuon salaisen peitteen niiden
+esineiden päällä, jotka olivat herättäneet uteliaisuuden eivätkä olleet
+hänenkään mielikuvitukseensa vaikuttamatta. Kun nyt hänen
+palvelusvuoronsa vaan tuli joka kolmas päivä, niin häneltä vielä
+liikeni aikaa kappalaisen lapsille, jotka suurella rakkaudella olivat
+häneen kiintyneet. Sillä lailla oli kulunut neljätoista päivää, jona
+aikana hän oli jotenkin perehtynyt uusiin toimiinsa. Tarkan
+huomaavaisuutensa ja terävän järkensä avulla arvasi hän usein herransa
+tahdon, ennenkuin tämä oli sitä kirjoittanutkaan, jota herra kyllä
+huomasi ja josta hänen suosionsa nuorta palvelijaa kohtaan yhä eneni.
+Harvoin hän laiminlöi tilaisuutta vaihtaa muutamia sanoja Liddyn kanssa
+ja katsella hänen muotoansa.
+
+Muutaman helteisen päivän perästä oli iltapuoleen uhkaavia ukkosen
+pilviä kokoontunut taivaan rannalle. Tuuli ajoi ne yhä lähemmäksi, ja
+raju-ilma puhkesi juuri linnan ylitse. Jo aikaa ennen oli erikäs kovin
+levottomana liikkeellä. Hänen käskystään olivat kaikki palvelijat
+kokoontuneet linnan huoneisin, joidenka ikkunan-luukut olivat suljetut.
+Ne hohtivat sytytettyjen vahakynttiläin valossa ja kaikuivat Kaarle
+herran nopeista askeleista.
+
+Kohta kun tuuli ulkona alkoi yksitoikkoista suhinaansa, Gumprecht,
+herransa käskyä odottamatta, veti ylös kaikkiin huoneisin sijoitettujen
+pelikellojen vieterit, ja muurit kaikuivat jälleen sointuvista
+säveleistä. Mutta kun ukkonen majesteetillisella jyrinällänsä voitti
+torvienkin ja rumpujen äänen ja mahtavilla pamahuksillaan täristytti
+linnan muureja, rupesivat palvelijat aivan kummallisella tavalla
+kohtelemaan nähtävästi taintunutta herraansa. Tukittuansa hänen
+korvansa pumpulilla ja käärittyänsä hänen päänsä monenkertaisiin
+huiveihin, veivät he hänet sohvalle, jonka syvimpään nurkkaan hän kätki
+päänsä, joka nyt peitettiin useilla villavaipoilla ja pienillä
+polstareilla. Sitten tarttui kuusi palvelijaa yhtä moneen rumpuun ja he
+rupesivat niitä pärryyttämään niin rajusti, että koko huone tärisi ja
+Liddy pelkäsi korvansa halkeavan. Samassa pojat iloisesti irmastelivat
+ja paukuttivat rumpujansa kuten hullut ainakin. Kun heidän kätensä
+väsyivät, tuli toisia miehiä heidän sijaansa ja näin he vuorotellen
+jatkoivat tuota melua, niin kauan kuin ukkonen jylisi ja sade tulvaili
+alas.
+
+Tämä kummallinen leikki ei vielä ollut loppunut, kun aivan odottamaton
+vieras ilmestyi. Vanha herra, yöpuvussa, ja suuri joukko kaluunoilla
+koristettuja palvelijoita hänen jälessään, astui suuttuneen tavalla
+aukinaisesta ovesta huoneesen, missä mainittua melskettä yhä kesti. Se
+vihainen katsanto, joka seurasi hänen kätensä viittausta, teki pikaisen
+lopun rummuttamisesta. Koko tuo musta joukko, joista useammat olivat
+vetäneet luukkonsa pois kasvoilta, asettihe nöyrään asentoon ja olivat
+tässä tilassa melkein kiinni saatujen pahantekijöiden näköiset.
+
+Äkkinäinen äänettömyys saattoi peitossa olevan erillään uskomaan, että
+raju-ilma jo oli kulkenut ohitse. Hän pudisti sentähden korkealle
+ladotun taakan pois päästänsä, joka vaatteisin käärittynä oli näöltänsä
+kuin pagodin pää. Hän oli kaiketi ollut tukehtumaisillaan, näytti aivan
+hiestyneeltä ja oli pörröisellä parrallaan pikemmin hirviön kuin
+sivistyneen, korkeampiin seuroihin kuuluvan ihmisen kaltainen. Erikäs
+raukka! Raju-ilman kauhistuksista onnellisesti pelastuneena oli hän nyt
+joutuva toisenlaisten kauhujen uhriksi.
+
+Vanha herra, joka juuri oli itse lordi Habberton, iski vihaisen,
+halveksivan silmäyksen kurjan näköiseen poikaansa. Vihdoin lausui hän:
+"Onko tämä poikani, hyvin kasvatettu viidenneljättä-vuotias mies, vai
+lapsellinen mielipuoliko, joka muuttaa harmaapäisen isänsä viimeiset
+vuodet surupäiviksi. Voi, että minun täytyy elävin silmin nähdä, kuinka
+poikani joutuu ihmisten ja omain palvelijainsa narriksi! Vilkaseppas
+kerta tähän peiliin, että oppisit tuntemaan omaa kurjuuttasi! Tämä on
+jo kolmas vuosi, kun olen kärsinyt hullutuksiasi. Mutta kerran
+taivaallinenkin kärsivällisyys loppuu. Tämän kerran minä vielä sinua
+pyydän ja rukoilen: tule jälleen järjelliseksi ihmiseksi ja hyväksi
+pojaksi. Rohkaise mielesi, särje ne alakuloisuuden kahleet, jotka
+vievät sinulta järjen viimeisenkin jäännöksen. Ota itsellesi lempivä
+vaimo omasta säädystäsi, ja kaunistakoon hilpeät lapset sinun elämäsi
+iltapuolta. Tahdotko totella minua, suotko minulle myöntävän
+vastauksen?"
+
+Erikäs, joka palvelijoiden avulla oli päässyt vaatteista ja korvissa
+olevista pumpulitukoista, ei vastannut sanaakaan, vaan jäi seisomaan
+liikkumatta, pää painuneena vasten rintaa.
+
+"Noh!" huusi lordi kiivaasti, "tahdotko myöntyä minun tahtooni, vai
+etkä tahdo? Vastaa!"
+
+Poika loi häneen surullisen silmäyksen ja tarttui sitte tauluunsa,
+kirjoitti siihen muutaman sanan ja antoi sen isällensä.
+
+Vihoissaan vanhus heitti sen lattiaan.
+
+"Puhetta minä sinulta vaadin enkä kirjoitusta", huusi hän. "Onko isäsi
+sinun silmissäsi vähemmän-arvoinen kuin tuo lapsi, joka mielestäsi
+yksin ansaitsee kuulla sinun puhuvan? Puhu! tahdotko minua totella, vai
+etkö tahdo?"
+
+Kaarle herra laski ristissä olevat kätensä kuin uupuneena alas ja sanoi
+surullisella äänellä: "minä en voi."
+
+Nämä kolme sanaa kiihoittivat vanhuksen vihan korkeimmalleen; hän olisi
+varmaankin lyönyt poikaansa, jos hän ei olisi hävennyt noita monia
+läsnä-olijoita.
+
+Kauan katseli hän ankarasti onnetonta poikaansa ja kääntyi sitten
+nähtävästi aivan levollisena ympärillä seisovien puoleen.
+
+"Vallan väärin tekisin," lausui hän, "jos kauemmin tuhlaisin varojani
+mokoman ihmisen hullutuksiin. Kukaties puute vaikuttaa sen, minkä
+velvollisuuden tunto ei ole saanut aikaan. Te kaikki," sanoi hän
+kaapunkantajille, "olette tästä hetkestä vapaat palveluksestanne.
+Palkkanne maksetaan heti kohta. Tästälähin olkoon Kaarle herra itsensä
+ja kummallisen mielenlaatunsa nojassa. Mielipuolena pysyköön hän nyt
+tämän linnan ja tämän puutarhan rajojen sisäpuolella, joiden
+ulkopuolelle hän tätä ennen itsepintaisuudessaan ei ole tahtonut mennä.
+Ikään kuin kerjäläiselle annan minä hänelle jokapäiväisen leivän omasta
+pöydästäni, mutta en rahtuakaan enempää. Nyt korjatkaa luunne pois
+täältä!"
+
+Koko palvelija-joukko pötki tiehensä, paitsi Liddy, joka oli kätkeynyt
+tuolin taakse, ja erikäs jäi yksin tähän loistavaan huoneesen.
+
+Vähän aikaa seisoi hän äänetönnä miettien, meni sitten makuukammariinsa
+ja lukitsi oven jälkeensä.
+
+Kun huone jäi tyhjäksi, tuli Liddy ulos piilopaikastaan, sammutti
+melkein loppuun palaneet kynttilät, avasi yhden ikkunan luukut, siirsi
+sohvan eteen pienen renkun, laskeutui siihen istumaan ja nojasi päänsä
+sohvaan.
+
+Ennen pitkää makasi hän jo makeata unta tässä oudossa asemassa ja
+hurjimman melun perästä seurasi nyt äänetön hiljaisuus.
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+Liddy rupee parantajaksi.
+
+
+Liddyn uni oli pitkä ja makea. Se olisi kestänyt vieläkin kauemmin, jos
+hän ei olisi herännyt siihen, että hänen päähänsä hiljaa koskettiin.
+Avattuansa uniset silmänsä näki hän entisen isäntänsä, erillään,
+seisovan hänen vieressään. Toisessa kädessä tämä piti palavan
+kynttilän, toisella hän silitti Liddyn vaaleita kiharoita, joilta tuo
+ruma luukko oli liukunut alas. Katsahtaessaan ylös huomasi Liddy, että
+ikkunan luukut, jotka hän oli aukaissut, jälleen olivat suljetut, niin
+että kammari oli pilkko pimeä. Erikkään kasvoista päättäen oli hänellä
+varmaankin sangen paljon kärsimistä, kuitenkin näytti hänen muotonsa
+enemmän surumieliseltä kuin kammoittavalta. Vähän värähtelevällä
+äänellä puhutteli hän tyttöä: "lapsi, mitä tässä vielä teet? etkö ole
+kuullut, että minä olen kerjäläinen, jolta ei enää ole mitään
+saatavana?"
+
+"Juuri sentähden, hyvä herra, olen minä jäänyt tänne," vastasi Liddy.
+"Minun luullakseni nyt tarvitsette minun apuani enemmän kuin ennen."
+
+Erikkään kasvot ikäänkuin vetäytyivät itkuun. Äkkiä hän kääntyi pois,
+oli hetken aikaa ääneti ja sanoi sitten hiljaisella äänellä: "Lapsi,
+pakene pois onnettoman läheisyydestä, ett'ei hänen surunsa tarttuisi
+sinuunkin ja sinua turmelisi."
+
+"Sitä minä en pelkää!" vastasi Liddy rohkeasti. "Pikemmin minä toivon
+voivani auttaa teitä siitä, jos sallitte minun jäädä tänne ja lupaatte
+seurata minun neuvoani."
+
+"Parantaako?" lausui erikäs katkerasti. "Yksi vaan saattaa minua
+parantaa -- se on kuolema!"
+
+"Tahi laupias Jumala," virkkoi Liddy luottamuksella; "sillä Hän on
+kuolemaa väkevämpi."
+
+Näiden sanain totuus saattoi erikkään vaikenemaan, ja Liddy jatkoi
+rohkeammin: "Eiköhän, hyvä herra, se ollutkaan paras, että vanha herra
+särki taulun ja ett'ette voi hankkia toista itsellenne? Tästälähin
+teidän _täytyy_ aina puhua minun kanssani. Onpahan kuitenkin puhe
+kallis Jumalan lahja, josta ei voi kyllin kiittää. Mitähän linnut ja
+muut eläimet siitä antaisivatkaan, jos voisivat toisiansa puhutella? Ja
+tuon ruman luukon heitämme pois päästänne, varsinkin sisällä huoneissa,
+joissa ei ole tapana pitää mitään päässä. Siihen puettuna olette aivan
+vanhan nokisen majavan näköinen. Mitä varten olette jälleen sulkeneet
+ikkunan luukut, jotka minä tahallani aukaisin, ennenkuin panin
+maata? Tahdotteko ijäisesti elää pimeydessä, joka vaan enentää
+surumielisyyttänne? Ja lisäksi vielä tämä tukehduttava ilma! Voi, hyvä
+herra! antakaa minun aukaista ikkuna ja luukku, että raitis ilma
+pääsisi sisään." -- Näin puhuessaan tyttö olikin aukaissut luukun ja
+ikkunan niin paljon, että kirkas päivän valo saattoi tulvailla sisään.
+
+"Voi! kuinka taivaallinen tuoksu tuolla ulkona on virvoittavan
+ukkosen-ilman perästä! Haistakaapa, armollinen herra! ja huomatkaa,
+kuinka virvoittava tuo raitis ilma on, joka ikään kuin uudestaan
+synnyttää ihmisen. Älkää pahaksenne panko, hyvä herra! mutta minä
+suutuin teihin viime yönä sentähden, että tukitte korvanne Jumalan
+äänelle, ukkosen jylinälle, ettekä huolineet katsella leimausta, joka
+vaan saattaa pahantekijöitä vahingoittaa. Ettekä edes tahtoneet kuulla
+tuulen suhinaa, joka on Hänen hengähdyksensä, -- eikä virvoittavan
+sateen tulvailemista, josta vaan seuraa hedelmällisyys. Vaikka myrsky
+kuinka rajusti ympärilläni riehuisi, sanon minä nöyrästi, mutta
+pelkäämättä: elämäni on sinun kädessäsi, tee minulle, niinkuin sinulle
+otollinen on. Niin on minua hyvä pappi Hel--" hän keskeytti puheensa,
+sillä hän ei tahtonut vihatun saaren nimittämisellä vaivata herransa
+korvia. Nyt hän rupesi itseksensä ihmettelemään omaa rohkeuttansa, joka
+saattoi hänen näin ujostelematta lavertelemaan, mutta vielä enemmän
+sitä malttavaisuutta, jolla erikäs häntä kuunteli ja salli hänen
+mielensä mukaan toimitella. Hän oli ikäänkuin kaikista siteistä
+vapautettuna, kun hän erikkäässä ei enää nähnyt ylhäistä ja rikasta
+käskijää, vaan hylätyn, apua tarvitsevan raukan, jota hän päätti
+uskollisesti palvella.
+
+Kun tyttö aukaisi yhä useampia luukkuja ja ikkunoita, vetäytyi erikäs
+takaisin salaiseen kabinettiinsa. Liddy kuuli hänen salpaavan oven,
+eikä hän ollut herraansa oikein tyytyväinen, vaikka hänen täytyi
+tunnustaa, että tämä jo oli myöntänyt sangen paljon. Hän kokosi jälelle
+jääneet kynttilän pätkät, jotka hän pani hyvään talteen, ja korjasi
+pois, mitä vielä rauhattoman yön perästä oli esillä. Hän piti itseänsä
+ikään kuin koko linnan emäntänä, kun hän sai siinä näin aivan oman
+mielensä mukaan hallita ja vallita, ja tästä oli hän aivan hyvillänsä.
+Hän puhdisti ja pyyhki tomut pois ja tepasteli väsymättömällä
+toimeliaisuudella toisesta huoneesta toiseen. Äkkiä hän pelästyi ison
+kellon kimeästä helinästä. Kun hänellä nyt oli kaikki toimet --
+portinvartian, linnanvoudin, ruuan-keittäjän, kellarin hoitajan,
+kamaripalvelijan j.n.e. -- niin hän riensi alas rappusia odottamatonta
+vierasta vastaan-ottamaan. Mutta hän ei nähnyt ketään, havaitsi
+kuitenkin tarkemmin tutkittuansa todenmukaisen syyn kellon soimiseen.
+Vetonuoran alla oli vasu, joka sisälsi vadillisen jokapäiväistä ruokaa
+ja usealle ihmiselle riittävän leivän. Tämä löytö oli hänelle varsin
+tervetullut, sillä hän oli jo jotensakin nälissään. Hän piti
+itsensä oikeutettuna käyttämään osan ruo'asta itsellensä, mutta
+tyytyi kuitenkin vaan leipäpalaseen, ja joi sitten lasillisen
+kristallikirkasta vettä. Se maittoi hänelle hyvin ja hän toivoi
+herrallensa yhtä hyvää ruokahalua. Kärsivällisesti odotti Liddy
+muutamia tuntia hänen ilmautumistansa, vaan juoksi sitten entisen
+herrasväkensä luo, jonka lapsia hän lupasi joka päivä käydä
+tervehtimässä, josko vaan muutamaksi hetkeksikin. Kappalainen, joka
+todellakin tarkoitti hyvää Kaarle herralle ja vaan pakosta oli hänestä
+luopunut, vahvisti Liddyä hänen päätöksessään pysyä uskollisena.
+Hilpeästi Liddy sitten hyppeli linnaan takaisin, jossa hän tapasi
+Kaarle herran kirjoituspulpettinsa äärestä. Liddy pani pahaksensa,
+ett'ei herra ollut huomaavinaan hänen sisääntuloansa, ja vielä enemmän
+hän oli pahoillaan siitä, että tämä ystävällisesti lausuttuun
+kysymykseen: "tahtooko armollinen herra syödä?" vastasi vaan vähäisellä
+pään nyykähdyksellä. Sitä paitsi hänellä oli tuo ilettävä luukko
+päässään, jonka Liddy olisi tahtonut nähdä meren syvyyteen upotetuksi.
+Jotenkin alakuloisena tästä havainnostaan meni hän noutamaan
+väkiviinalampun päällä lämmitettyä ruokaa. Hän valmisti pöydän niin
+hyvin, kuin suinkin taisi, ja kun vielä oli jälellä muutamia jäännöksiä
+entisestä ylellisyydestä, ei ateria ollutkaan pelkkää kuivaa leipää ja
+kasvaksia. Olipa tyttö vielä löytänyt muutamia vajaita viini-putellia
+ja asetti nekin pöydälle. Tämä laiha muona ei näkynyt erittäin
+huvittavan erikästä. Mykkänä kuin kala, kiittämättä Jumalaa hänen
+antamista lahjoistaan istahtui hän pöytään, kaiveli kahvelilla
+höyryävässä vadissa, nieli palasen tavattomasta ruoasta ja sysäsi sen
+sitten inholla pois, jonka jälleen hän särpi muutamia jäännöksiä
+entisestä ateriastaan ja joi lasillisen vettä, puoleksi sekoitettuna
+viinillä. Sitten hän viittasi tyttöä ottamaan ruoan pois pöydältä. Tämä
+teki sen huoaten. Viimein hän rohkaisi mielensä ja sanoi: "minä soisin,
+herrani, että olisitte tehneet työtä niinkuin minä, silloin tämä hyvä
+ruoka maistuisi teille niin hyvältä kuin kuiva leipä minulle. Työ on
+Jumalan kallis lahja, josta on monellainen hyöty."
+
+Erikäs ei virkkanut tähän sanaakaan. Myöhemmin, yön tultua, sanoi hän
+käskeväisesti: "kynttilä!"
+
+Liddy tutkisteli kynttilävarastoansa, otti muutamia pätkiä, joiden hän
+arveli riittävän koko yöksi, ja pani yhden niistä sytytettynä
+kynttiläjalkaan. "Paljon kynttilöitä!" käski herra.
+
+"Unhoitattepa, armollinen herra," vastasi Liddy, "ett'ei meillä nyt
+enää ole jäljellä kuin aivan vähän kynttilöitä, joita meidän täytyy
+varsin säästämällä käyttää, ell'ette tahdo ennen pitkää ruveta elämään
+pilkko pimeässä."
+
+Erikäs käveli nureissaan edes takaisin huoneessansa, milloin istahtaen
+sohvallensa, milloin kirjoituspöytänsä ääreen, jossa hän vuorotellen
+luki ja kirjoitti. Vihdoin käski hän Liddyn näyttää häntä alas
+puistoon. Liddy totteli ja jäi, kun herra oli lähtenyt ulos linnasta,
+kynttilä kädessä porstuaan odottamaan. Mutta kun herra ei ensinkään
+palannut, pani hän isomman kynttilän-pätkän jalkaan, laski sen
+rappusille ja meni takaisin huoneesen, jossa hän samoin kuin eilenkin
+pani sohvalle maata.
+
+Sikeimmässä unessa hän tunsi itseänsä puisteltavan ja kuuli, vielä
+puoleksi unelmissaan, erikkään käskevän; "soitantoa!" Hänen oli sangen
+vaikea tointua unestaan sen verran, että hän jaksoi vetää pelikellojen
+vieterit, jotka heti rupesivat helisemään. Mutta niiden ääni ei
+Liddystä nyt ollut niin suloista kuin ennen; hän olisi mieluummin
+nukkunut. Kun soitanto oli loppunut, sanoi hän: "Armollinen herra! eikö
+mielenne tekisi mennä makuulle? sitä varten yö on tehty ja kirkas,
+suloinen päivä valvomiseen. Te käytätte Jumalan järjestyksen aivan
+väärin."
+
+Erikäs katsahti suuttuneena tokinaiseen puhujaan ja pysyi lujana
+päätöksessään olla koko yön valveilla ja rasittaa nuorta palvelijaansa
+moninaisilla toimituksilla.
+
+Sillä lailla kului monta päivää ja yötä, joina Liddy tuskin sai olla
+rauhassa pari tuntiakaan. Yhä enenevä hermottomuus rupesi häntä
+raukaisuttamaan ja hänen verevät poskensa nähtävästi vaalenivat. Hän ei
+enää juoksennellut, vaan hiipi hiljaa huoneissa ja puiston läpi. Aina
+heikommaksi kävi hänen toivonsa saada erikästä parantumaan. Viimein ei
+tämäkään voinut olla huomaamatta tuota silminnähtävää muutosta
+Liddyssä.
+
+"Mikä sinua vaivaa, poikani?" kysyi hän tavattomalla sääliväisyydellä.
+"Sinä näytät kovin kärsivältä ja uupuneelta."
+
+"Kummastuttaako tuo teitä, armollinen herra?" vastasi tyttö. "Päivällä
+teidän nukkuessanne pitää minun olla valveilla, ja yöllä taas valmiina
+teitä palvelemaan. Kauan en voi kestää enää ja paitsi sitä kaikki
+kynttilät jo ovat lopussa. Teidän täytyy nyt istua pimeässä."
+
+Tämä vaikutti. Kaarle herra käyskenteli puistossa sydän-yöhön asti,
+kunnes rupesi väsymään, meni sitten levolle ja käski Liddyn tehdä
+samoin. Tästälähin hän mukauntui päiväjärjestyksen. Nyt ei muu
+auttanut, täytyi aukaista ikkunan luukut ensimmältään aivan vähän, että
+tarpeellinen määrä päivänvaloa pääsi sisään. Vähitellen veti Liddy ne
+yhä enemmän auki, kunnes erikäs oppi sietämään täydellistä päivän
+valoa. Synkkämielisyytensä ei kuitenkaan ottanut poistuaksensa, vaan
+näkyi päin vastoin, kuten Liddy huomasi, päivä päivältä enenevän hänen
+pitkällisistä käynneistänsä salaisessa kabinetissaan. Jospahan tyttö
+olisi tietänyt, mikä salaisuus siinä oli peitossa!
+
+"Mitä sinä luet?" kysyi eräänä aamuna erikäs, havaittuansa Liddyn
+istuvan kirjastossa lukemassa erästä paksua kirjaa.
+
+Tyttö näytti sormellaan erästä raamatun lausetta ja sanoi: "tässä on
+kirjoitettuna: murhe on tappanut monta ihmistä, eikä kelpaa mihinkään."
+
+"Kuka sitä sanoo?" kysyi erikäs innolla.
+
+"Eräs mies, Jesus Sirach, joka eli ennen Kristuksen syntymää," vastasi
+Liddy. "Se, mikä oli totuus enemmän kuin tuhat vuotta takaperin, se on
+totuus vielä tänäkin päivänä. Murhe ei kelpaa mihinkään. Älkää katselko
+minua niin synkeästi; vaikka vielä olen lapsi, puhun minä kuitenkin
+omasta kokemuksestani. Minulla ainakin olisi syytä alakuloisuuteen.
+Sillä monta surullista seikkaa on minulle tapahtunut lyhyellä elämäni
+ajalla. Olen ollut hengen hädässä, olen kadottanut rakkaat vanhempani,
+olen nähnyt paljon vaivaa ja puutetta, ja minun täytyy nyt palvella sen
+sijaan, että minulla ennen oli palvelijoita. Mutta kuitenkin olisin
+tyytyväinen, jos vaan voisin lievittää teidän surumielisyyttänne. Sillä
+sellainen alakuloisuus, sanoo minun raamattuni, tuottaa kuoleman.
+Murheellanne te vaan turmelette terveytenne ja elämänne. Ja joka omaa
+itseänsä vahingoittaa, sitä voipi syystä sanoa pahantekijäksi.
+Näettehän, minä olen pannut kaikki raamatun lauseet merkkiin, jotka
+teihin sopivat, eikä teidän pidä suuttuman minuun; sillä ne eivät ole
+minun sanani, vaan Jumalan sanoja. Kauan aikaa olen jo hartaasti
+halunnut saada puhua teille totuuden, ja kun nyt kerran olen päässyt
+alkuun, täytyy minun puhua suuni puhtaaksi. Raamattu sanoo: joka ei
+tahdo työtä tehdä, ei hänen pidä syömänkään. Ymmärrättekö nyt, miksikä
+ruoka ei maita teille? Sentähden, ett'ette tahdo tehdä työtä. Se on
+teille aivan ansaittu rangaistus siitä. Ja joka saattaa tehdä jotain
+hyvää eikä sitä tee, hänelle se on synti. Se on synti, ett'ette noudata
+isänne tahtoa siinä, mitä hän teiltä vaatii; synti sekin on, että
+vaivaatte minua yöt päivät itsepintaisuudellanne. Se on synti, että
+aivan aikasin noustessanne sanotte: hyvää huomenta, lepo-aikaa; se on
+synti, että teette ruumiinne vanhaksi ennen aikojaan. Olettehan vasta
+kuudennella neljättä! Rumalla parrallanne ja uuttuneilla kasvoillanne
+te näytätte kuudenkymmenen vuoden vanhalta ukolta."
+
+Erikäs kuunteli tätä puhetta kummastuksissaan, suu auki. Kun Liddy
+viimein hengästyneenä taukosi puhumasta, sanoi erikäs puoleksi
+Liddylle, puoleksi itselleen: "Lapsihan tuo vaan on!" -- Sitten hän
+kiireesti lähti salaiseen kabinettiinsa, ikään kuin peläten
+nuhdesaarnan jatkamista. Tämä ei kuitenkaan ollut ilman hyviä
+vaikutuksiansa. Se näyttihe alussa siinä, että Kaarle herra kohteli
+Liddyä paljon säästäväisemmin ja itse toimitti monta tehtävää, joita
+hän ennen oli vaatinut palvelijoiltansa. Hän rupesi myös pitemmältä
+puhumaan Liddyn kanssa, ja tiedusteli hänen taitoansa tavallisissa
+tieteissä, joita jokaisen ihmisen, joka ei tahdo pysyä aivan
+sivistymättömänä, tulee omistaa itsellensä. Hän huomasi, että Liddy
+tiesi enemmän, kuin hän oli luullutkaan, ja alensi itsensä melkein joka
+päivä antamaan hänelle opetusta vielä puuttuvissa opinhaaroissa. Kun
+tuli luonnontieteen ja erittäinkin kasviopin vuoro, osasi Liddy
+taitavasti toimittaa niin, että erikäs sovitti opetuksensa eläviin
+kasveihin, jonkatähden hänen usein päivälläkin täytyi käydä puistossa
+tiedonhaluisen oppilaansa kanssa.
+
+Tämän johdosta sai Liddy tilaisuutta vieläkin tehdä toisenkin yrityksen
+nuoren herransa parantamiseksi.
+
+"Olipa vahinko", sanoi tyttö eräänä päivänä, "että käytävät näin
+metsistyvät, kun ei kukaan hoida puutarhaa ja minä vielä olen liian
+pieni kelvatakseni puutarhuriksi. Onpa vahinko, että nämät päärynät,
+persikat, pähkinät, omenat ja muut hedelmät puussa mätänevät ja
+näivettyvät, taikka putoovat mäsäksi maahan. Kun nyt puutarha kerran on
+jätetty teidän haltuunne, voisin minä viedä ne hedelmät, joita ette
+jaksa syödä, kaupaksi ja niillä saada monta killinkiä. Silloin minä
+voisin hankkia kaiken, mitä teiltä nyt puuttuu, niinkuin kynttilöitä,
+sokeria, teetä j.n.e. eikä teidän tarvitsisi sitä keltäkään kerjätä."
+
+Erikäs huomasi tämän aivan oikeaksi. Ennen pitkää oli Liddyllä ilo
+nähdä herransa istuvan puussa hedelmiä ottamassa -- nähdä, kuinka hän
+kitki ruohon käytäviltä, hakkasi pois vesoja, käänsi kukkapenkit ja
+ryhtyi muihinkin töihin. Työn halu heräsi ja hänen surumielisyytensä
+yhä lieventyi, ruoka rupesi maittamaan, tulipa unikin, ja hän alkoi
+uudelleen voimistua ja käydä pulskeaksi. Liddy ei kuitenkaan vielä
+saanut häntä ottamaan ruiskukannua, ammentamaan siihen vettä ja
+kastamaan kukkia. Hän kammosi vettä yhtä paljon kuin ennenkin ja
+karttoi sen läheisyyttä, vaikk'ei hän sitä nähnytkään. Liddy huomasi
+tämän selvästi eräänä päivänä, kun erikäs hänen kanssansa oli kulkenut
+tavattoman kauas siihen puiston osastoon, joka oli lähinnä vanhaa
+linnaa. Kun he olivat tulleet erään sangen korkean ja pääsemättömän
+pensas-aidan luo, jonka takana vähän matkan päässä vielä korkeampi
+muuri kohosi, vaaleni erikäs ja sanaakaan hiiskumatta kääntyi hän
+kiireesti takaperin. Liddy kysyi, minkätähden hän teki niin, vaan ei
+saanut mitään vastausta. Uteliaisuus ajoi hänet kappalaisen luo ja
+siellä hän sai tietää, että pensas-aidan ja muurin takana oli se suuri
+järvi, joka oli vanhan ja uuden puiston rajana, ja että molemmat, sekä
+pensas-aita että muuri, olivat laitetut, erikkään hartaasta pyynnöstä,
+estämään vihattua järveä näkymästä.
+
+Myrskyt ja raju-ilmat tuottivat erikkäälle aina suuren levottomuuden;
+mutta Liddyn esimerkki oli kuitenkin vaikuttanut häneen niin paljon,
+että hän oli päässyt kaikesta lapsellisesta pelosta.
+
+Erikkään mielenmuutos, jos kohta askel askeleltakin tapahtuva, ei
+saattanut kauan pysyä salassa hänen isältänsä. Se tapahtui kappalaisen
+sekä Liddynkin kautta, joka tuon tuostakin tuli vanhaan linnaan
+pyytämään herrallensa kaikellaista, jota välttämättömästi tarvitsi.
+Vanha herra piti tyttöä hänen ainoan, rakastetun poikansa parantajana
+ja kohteli häntä sen mukaan. Sitä enemmän hän rupesi pitämään Liddystä,
+jota enemmän hän oppi tuntemaan tämän viehättäviä ominaisuuksia. Mutta
+tässäkin kävi toteen sananlasku, ett'ei ole niin hyvää, ett'ei pahaa
+rinnalla. Jota hilpeämmäksi erikäs muuttui ja jota ystävällisempi hänen
+isänsä oli, sitä enemmän rupesi lordin mahtava suosittu, hänen
+hovimestarinsa, osoittamaan silminnähtävää nurjuutta, jopa vihaakin
+Liddylle ja hänen toimellensa. Voudin synkkä katsanto ja uhkaavaiset
+silmäykset ja sanat saattoivat tytön kammoksumaan käyntiä vanhassa
+linnassa, ja hän tuli vaan ani harvoin tuon ilkeän miehen näkyviin.
+Mutta hän huomasi myöskin mielipahaksensa, että tämä ikäänkuin
+saaliinhimoinen peto väijyen hiiviskeli ympäri heidän-puolisessa
+puistossa. Hänen siellä olonsa herätti tytössä salaisen kauhun, jonka
+syytä tämä ei voinut itsellensä selittää, vaan jonka tähden hän
+iltasilla harvemmin kuin ennen käveli puistossa.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+Hauskoja vieraita.
+
+
+Syksy alkoi kellastuttaa puiden ja pensaiden lehtiä ja irroittaa niitä
+emistänsä, oksista. Päivät kävivät lyhyemmiksi, illat pitemmiksi ja
+kolkommiksi. Muutaman viikon kuluttua puisto jo kukaties olisi parasta
+koreuttansa vailla. Vaikk'ei erikäs vielä ollut täydellisesti
+entisellään, oli hän kuitenkin paranemaan päin. Kolmen asian suhteen
+hän vielä oli eriskummainen: hän ei luopunut vanhasta puvustaan eikä
+parrastaan ja kammosi vettä niinkuin Liddyn tullessakin. Sitä
+paitsi hän joka päivä oleskeli vähintäin yhden tunnin salaisessa
+kabinetissaan, jossa tuo tunnettu peite oli, -- Liddyn mielestä se oli
+ikäänkuin kielletty puu paratiisissa. Liddy piti vielä luukkoansa ja
+salasi erikkäältä oikean sukupuolensa ja ristimänimensä. Hän oli tehnyt
+itselleen sen lupauksen, ett'ei hän näitä ilmoittaisi, ennenkuin erikäs
+luopuisi tuosta ilettävästä parrasta ja luukosta. Auringon virvoittava,
+lempeä paiste muutamana kirkkaana iltana houkutteli tyttöä alas
+puistoon siksi ajaksi, kun hänen herransa oli salaisessa kabinetissa.
+Sattumalta hän tuli sen pensas-aidan luokse, jonka läheisyydestä herra
+tuonain niin äkkiä oli palannut takaisin. Miettiväisenä nosti hän
+sinisilmänsä ja pyhkien pitkät kiharansa pois otsalta katseli hän sitä
+viheriätä kasvi-muuria, jolla ei ollut mitään lomaa eikä aukkoa.
+Yhtäkkiä häntä säikähytti erilleen taivutettujen oksien rasaus, aivan
+hänen lähellänsä. Peläten jonkun pedon taikka lordin peloittavan
+hovimestarin tulevan hänelle pahaa tekemään, kääntyi hän jo
+pikaisimpaan pakoon; mutta samassa kuuli hän rukoelevan äänen
+pensas-aidasta päin, josta nyt käsi ja kädessä vanha hattu joutui
+näkyviin. Kerjäläinen, köyhä raukkahan se siis vaan olikin, joka tuli
+häneltä almua anomaan. Mutta mitenkä se oli päässyt pensas-aidan
+taakse, joka kappalaisen kertomuksen mukaan oli ympäröittynä muurilla,
+ja minkätähden hän siellä oli? Ja mitä Liddy nyt voisi antaa tälle
+miehelle, kun hänellä ei ollut äyriäkään rahaa? Tytön tätä hiljaa
+itsekseen miettiessä rupesi kerjäläinen toisellaisella äänellä
+kyselemään asioita, jotka eivät ensinkään kuuluneet hänen ensimäiseen
+pyyntöönsä. Hän tahtoi tietää, kenenkä tämä hovi oli, palveliko sen
+omistaja kuninkaallisessa laivastossa, oliko tässä kunnassa
+rauhantuomaria ja muita sellaisia asioita.
+
+Jota kauemmin Liddy kuunteli tätä jotenkin vieraalta soivaa
+Englannin-kielistä puhetta, sitä tutummalta se hänestä kuului.
+Saadaksensa selkoa siitä, kuka puhuja oikeastaan oli, täytyi hänen
+ajatella kauas, kauas takaisinpäin; se kaikui ikään kuin haudan tuolta
+puolen toisesta maailmasta. Hänen päätänsä pyörrytti -- mutta samassa
+epätietoisuuden verho poistui ja huuto: "Vilho, oi Herra Jumala,
+onkohan tuo mahdollista?" pääsi kalliilla äidinkielellä hänen
+vapisevilta huuliltaan.
+
+Pensas-aidan risukosta, joka teki veriset naarmut hänen poskeensa,
+tunkihe eräs huonoihin vaatteisin puettu mies tuimasti esille. Kun hän
+nousi pystyyn ja äänetönnä katsoi Liddyä silmiin, tunsi tämä henkensä
+pelastajan, kuolleeksi uskotun, kaivatun Vilhon. Kun he nyt ilosta
+itkien toisiansa syleilivät, keikahti toinenkin henkilö pensastosta
+näkyviin, astui onnellisten viereen ja halusi ottaa osaa jälleen
+näkemisen iloon. Se oli kalastaja Donner, jonka vanha kostonhimoinen
+Wäber oli myönyt, samoin kuin Vilhonkin, Englantilaisen sotalaivaston
+palvelukseen. Sattumus, taikka oikeammin Jumala, oli johtanut asiat
+niin, että nämät molemmat onnettomat joutuivat samaan laivaan, josta he
+sittemmin yhdessä pääsivät pakenemaan. Tätä nykyä he kuleksivat ympäri
+maata pyrkien johonkin kaukaiseen satamaan, josta toivoivat pääsevänsä
+rakastettuun Helgolantiinsa takaisin. Donner pyyhkäsi kaksi isoa
+kyyneltä silmistään kuullessansa, että hänen vaimonsa oli pysynyt
+uskollisena ja rehellisesti elättänyt sekä itseänsä että lastansa.
+Mutta ankaran koston uhkasi hän vanhalle Wäberille ja ainoastaan Liddyn
+kertomus, miten Jumala jo oli tälle kaikki kostanut, saattoi hänen
+mielensä rauhoittumaan.
+
+Nyt ruvettiin vakaisesti neuvoittelemaan, mitä olisi tehtävä. Tarkoin
+mietittyänsä päättivät ystävämme, että Liddy antaisi erikkäälle tiedon
+asiasta, kuitenkin ilmoittamatta pakolaisten olopaikkaa, ennenkuin hän
+oli tiedustellut isäntänsä mielipidettä heistä.
+
+Hän lupasi myöskin toimittaa heille ruokaa, ja oli vaan huolissaan
+siitä, missä he saisivat seinän suojaa tämän kylmän yön ajaksi. Miehet
+nauroivat Liddyn hädälle ja kehuivat kyllä viettäneensä kolkompiakin
+öitä taivas-alla, eivätkä liioin olleetkaan yösijan puutteessa.
+
+"Voi!" sanoi Liddy, "kunpa vaan tietäisin, ett'ei tuo vanhan herran
+ilkeä hovimestari olisi meitä väijymässä, voisin aivan helposti viedä
+teidät linnaan, jossa on huoneita yltäkyllin. Tämä sopisi monestakin
+syystä. Minä tietäisin, että te olisitte turvassa, ja voisin myös kohta
+antaa teille tiedon siitä, mitä herrani teistä päättää."
+
+"Hovimestari kaiketi on lurjus?" murahti Donner, "sillä niinpä useammat
+ovat, jotka toisia väijyilevät. Kun en saata täyttää kostoani vanhalle
+Wäberille, tahtoisin siirtää sitä toiseen konnaan ja antaa hänen
+maistaa merimiehen nyrkkiä, jotka usein ovat maksaneet velkansa
+kipeästi koskevalla rahalla."
+
+"Eipä hänestä paljon hyvää puhuta," vastasi Liddy, "vaikk'en sitä sen
+vuoksi mainitse, että tekisitte hänelle pahaa, sillä sen on Jumala
+viidennessä käskyssä kovasti kieltänyt. Mutta semmoinen huhu käy, että
+hänen tekisi mieli periä vanhaa herraa, ja sentähden hän vihaa minun
+herraani, erikästä, jonka hän pitää loukkauskivenä. Puhutaan myöskin,
+että hän koettaa kartuttaa ja kostuttaa eripuraisuutta isän ja pojan
+välillä sekä kaikin keinoin estää nuoren herran naimista."
+
+"Jos yhdessäkään noissa huhuissa on perää," lausui Donner, "hän
+ansaitse saada aika tavalla selkäänsä. Tulkoonpa vaan minun silmäini
+eteen! Kourani, jotka eivät pitkään aikaan ole vetäneet purjeen nuoraa
+eivätkä solmua sitoneet, haluavat kerran taas saada jotakin tehtävää.
+Mutta mistä tuon kunnon miehen tuntee, jos se kerran meidän näkyviimme
+joutuu?"
+
+"Teitä varoittaakseni, vaan ei saattaakseni teidän tappelun-himoiset
+kouranne hänen kimppuunsa, ilmoitan teille, että hovimestarin helposti
+tuntee hänen kiharaisesta tukastaan ja kesakkoisesta, pöhöttyneestä
+naamastaan. Hänen hartioillansa olisi tarpeeksi leveyttä kahdelle
+miehelle, mutta kaulasta ei ole paljon tietoa."
+
+"Kuule tyttö!" sanoi matruusi naurahtaen, "kelpaisitpa, luulen ma,
+poliisivirkaan. Sinun kirjoittamasi ilmoitus minun halvasta
+persoonastani kyllä minut ilmi antaisi. Vaan näythän, nuori
+liittolaisemme, seisovan ikäänkuin kuumilla hiilillä. Menkäämme
+takaisin omaan mökkiimme."
+
+Luvattuaan tulla pian takaisin erkani Liddy ystävistään ja riensi
+linnaan, jossa hän nyt hartaasti odotti herraansa.
+
+Donner ja Vilho pujahtivat takaisin pensas-aidan läpi ja hiipivät
+sitten pitkin muuria oppiaksensa paremmin tuntemaan, kuinka turvallinen
+heidän nykyinen olopaikkansa oikeastaan oli. Kun ei muurista näkynyt
+tulevan loppua ollenkaan, virkkoi Donner: "mäyrät, ketut, kaniinit,
+jopa kaikki nelijalkaiset maan alla asujat pitävät aina luolissansa
+enemmän kuin yhden aukon avoinna, jonka kautta hätätilassa pääsevät
+pakoon. Sopiiko meidän olla heitä typerämmät? Vilho, pidäppäs varalta,
+ett'ei vieraita aluksia pääse meidän kulkureitillemme, sill'aikaa kuin
+minä kiipeen ylös mastonkoppiin keksimään uusia maita. Olisipa häpeä,
+jos tällä lyhyellä lupa-ajallamme olisin unhoittanut kapuamisen, niin
+ett'en pääsisi tämän muurin päälle, joka ei suinkaan ole erin korkea!"
+
+Onnellisesti voitettuansa kaikki esteet riippui Donner molemmista
+käsivarsistaan muurin päällä ja kurkisti kuroitetulla kaulalla
+varovasti sen yli. Sitte hän jälleen rupesi kipuamaan alas ja puhui
+kuuntelevalle Vilholle: "tuolla on kaikellaista, jota meidän sopii
+käyttää hyväksemme. Ensiksikin erään tornin rauniot tiheässä
+petäjikössä, ja toiseksi iso järvi, jonka rannassa ikäänkuin meitä
+varten vene on ankkurissa. Torni on oleva meidän kajuuttimme, joka
+suojelee meitä pahoilta ilmoilta, ja pursi on pelastuskeinona
+vainoojien kynsistä. En mistäkään hinnasta enää tahtoisi saada kunnian
+olla sinitakkina Brittiläisen majesteetin laivastossa. Mutta kun hädän
+ja vaaran aikana tie muurin _ylitse_ saattaisi viivyttää meitä, niin on
+kukaties paras, että koetamme raivata tien sen _läpitse_. Tällä
+rautakangella, joka on jäänyt minulle muistiksi merimies-elämästämme,
+voimme kaivaa melkoisen läven tähän kiviseen laivankylkeen." --
+"Eiköhän olisi parempi," väitti Vilho, "että kaivaisimme reiän siihen
+paikkaan muurissa, joka on vastapäätä pensas-aidan aukkoa, niin voimme
+hädän tullessa pikemmin pelastua?"
+
+"Poikani," vastasi Donner, "sinä olet vielä nuorukainen, muuten olisi
+kokemus sinulle parempaa opettanut. Paina siis mieleesi se sääntö, että
+paetessa ei pidä koskaan kulkea suoraan, eikä koskaan kaivaa salareikää
+vastapäätä toista, ellei tahdo huojentaa takaa-ajoa vihollisille.
+Vaikka nyt vainoojat näkisivät meidän pujahtavan pensas-aidan aukosta
+ulos, olisivat he kuitenkin epätiedossa, olemmeko juosseet pitkin
+muuria oikealle vai vasemmalle, ja kuluttaisivat sillä lailla aikaa,
+joka sinun ehdoituksesi mukaan ei suinkaan tapahtuisi."
+
+Vilho suostui kumppalinsa tuumaan ja molemmat kävivät kiivaasti työhön
+käsiksi. -- "Kuten näet," sanoi Donner, "on muuri tehty tasaisista
+kivistä. Kun vaan ensin olemme tehneet pienenkin aukon, tulee työ
+käymään vallan helposti. Viimeistä kivikerrosta tuolla puolen muuria
+emme huoli ottaa pois, ennenkuin lähdemme yökortteriimme."
+
+Pian oli muuriin tehty reikä, jonka jälkeen he menivät takaisin
+pensas-aidan aukolle Liddyä vartomaan. Tämä tulikin pian. Hän toi
+heille ruokaa, mutta myöskin sen ikävän sanoman, että hänen herransa
+yhä aikaili kabinetissaan, jonkatähden Liddy ei saanut häntä puhutella.
+Hän pyysi ystävänsä sydän-yön aikana tulemaan linnaan, jossa hän toivoi
+voivansa antaa heille tarkempia tietoja. Sitten hän juoksi takaisin
+linnaan.
+
+"Mennäänhän nyt ankkuriin tuohon torniimme," virkkoi Donner
+"saadaksemme rauhassa nauttia näitä makeita. Onpa jo kyllin pimeä, niin
+ett'ei helposti voi huomata meidän läpikäytäväämme; tekisipä mieleni
+pari tuntia venyä rippu-matossani, sillä minua vähän nukuttaa."
+
+Perille tultuansa Donner aivan tarkasti tutkisteli raunioita, ja
+vakuutti sitten, että kohta rappujen alla oli paras ja turvallisin
+piilopaikka. "Siihen on yhdistetty," sanoi hän, "kaikki etenkin meille
+suotuisat edut. Se on pimeä, salainen, ja siihen päästäksensä täytyy
+ensin kiivetä miehen korkuiselle muurilla, jonka tähden sitä
+hätätilassa voisi puolustaa vähäistä vihollis-joukkoa vastaan. Sitä
+paitsi saattaa muurin aukosta katsella seutua."
+
+Pakolaiset sijoittivat itsensä heti kolkkaan. Tyydytettyään vatsansa
+vaatimukset menivät he kohta levolle. Donner makasi ennen pitkää
+sikeässä unessa; mutta Vilho taisteli unta vastaan, joka ei ollut
+hänelle vaikeatakaan mielenliikutuksessaan Liddyn tapaamisesta.
+
+Vastoin mainiota kokemustansa olisi Donner kovalla kornaamisellaan
+joutunut itsensä-pettäjäksi, jos kokematon Vilho olisi hänen
+esimerkkiänsä seurannut eikä pysynyt valppaampana kuin hän. Töin tuskin
+oli Vilho tehokkaimmalla herätys-keinolla -- nenään nipistämisellä, --
+saanut kumppalinsa valveille, niin eräs henkilö, jonka lähenevät
+askeleet suurta hälinää nostamatta kuuluivat pimeässä, jo oli saapunut
+torniin. Täysin heränneenä ei Donner liikkunut paikaltaan, vaan
+kaappasi sivullansa olevan raskaan rautakangen ja tarttui lujasti
+siihen. He kuulivat nyt sisääntulijan varovasti aukaisevan ja jälleen
+sulkevan erään oven. Kohta sen jälkeen kuulivat he hälinän aivan
+likeltä, mutta vähän syvemmältä. Kynttilän valo tunki aukosta, jota he
+tähän saakka eivät olleet huomanneet, se kun vei pilkko pimeään tornin
+loukkoon. Tähän loukkoon käänsi Donner nyt tarkimman huomionsa.
+Varovasti läheni hän aukkoa, joka oli niin iso, että hänen päänsä
+mahtui siitä läpi, ja katseli alaspäin pieneen ympyriäiseen holviin,
+jota lattialla seisova kirkas lyhty valaisi. Hän näki siellä tikapuut,
+joiden päät ulottuivat melkein holvin lakeen asti, vähän pahnoja
+seinuksella ja vielä miehen, jonka kihara tukka heti saattoi Donnerin
+arvelemaan häntä vanhan lordin ilkeäksi hovimestariksi.
+
+Korista, minkä hän oli tuonut mukanansa, nosti mies nyt kannen pois,
+veti taskustaan paperikäärön ja ripoitti osan sen sisällöstä pieneen,
+höyryävään ruokavatiin. Loput hän pudisti korissa olevaan viinipulloon,
+ja tämän tehtyä hän pyyhkäsi pois suuret hikiherneet otsastaan.
+
+"Minä en voi tätä välttää," sanoi hän tylysti itsekseen, "minun täytyy
+näin tehdä -- pakko vaatii. Ja tämä keino onkin paras. Enhän minä rupee
+käsin häneen -- en näe hänen kuoleman kamppaustaan, en kuule hänen
+vaikeroimistansa -- mutta pääsen kuitenkin hänestä erilleni. Ensi yönä
+otan hänen ruumiinsa, vien sen vähän matkaa järvelle ja upotan sen
+pohjaan kivillä. Niin on, ei kannata viivytellä! Jokainen katsoo omaa
+etuansa. Sovinto äijän ja pojan välillä tulee yhä varmemmaksi. Kohta
+kun Kaarle herra tulee täysjärkiseksi, herää myös isän rakkaus
+poikaansa uudelleen. Silloin voisi tulla puheeksi asioita, jotka
+saattaisivat minun menettämään virkani, omaisuuteni, jopa päänikin.
+Tällä keinoin pääsen myöskin näistä vaivaloisista jokapäiväisistä
+käynneistäni täällä. Mutta entäs jos saisin tuon nuoren herran
+ystäväkseni, entäs jos suurta palkintoa vastaan -- vaan sehän on
+mahdotonta! ei hän eikä tämä milloinkaan antaisi minulle anteeksi --
+molemmat ovat liian paljon kärsineet -- sentähden on paras tukkia sen
+suu, jonka sanat voisivat tuottaa minulle turmiota."
+
+Nain itsekseen höpötettyänsä sysäsi hän jalallaan pois pahnat, joiden
+alta neliskulmainen kiviliuska, jossa oli rautarengas, tuli näkyviin.
+Sen hän kiskaisi ylös ja lykkäsi sen syrjään, laski sitten tikapuut
+pimeään aukkoon ja astui alas ruokakorineen ja lyhtyineen.
+
+Sen mukaan kuin kynttilän valo syvyydessä yhä enemmän hämmentyi, teki
+Donner rivakan liikunnon, ikään kuin olisi hän ollut aikeissa lähteä
+pois piilopaikastaan. Samassa hän kuitenkin asettihe entiseen
+vakoilevaan asemaansa, ja hiljainen, mutta vakava "ei!" pujahti hänen
+huuliltaan.
+
+Ei aikaakaan, niin hovimestari jälleen tuli ylös aukosta, asetti
+tikapuut ja kiviliuskan paikoillensa, levitti pahnat kiven peitoksi,
+laski lyhdyn seiniviereen, jossa Donnerin terävä silmä havaitsi
+tulukset, puhalsi kynttilän sammuksiin ja sulki oven jälkeensä. Kun
+askeleet jo aikoja olivat lakanneet kuulumasta, hengähti Donner syvään.
+
+"Ohoh!" mutisi hän; "olisinpa vallan mielelläni paiskannut kankeni tuon
+konnan päähän. Oikein käteni syhyivät. No! toivonpa kuitenkin, että tuo
+kiharatukkainen salamurhaaja kerran joutuu hirsipuuhun, vaikkapa minun
+itse täytyisi kietoa hamppuinen paula hänen lyhyen kaulansa ympäri.
+Hyi! miten kevytmielisesti hän menetteli ihmis-hengen kanssa, ikään
+kuin vaan olisi käsissään kapeljo taikka rausku! -- Mutta kummallista
+on, että jokainen pahantekijä aina koettaa peittää pahaa tekoansa! Jos
+hän ei taida muita pettää, koettaa hän kumminkin sitä oman itsensä
+edessä puolustaa, ikäänkuin hän sillä tavoin saisi sisällisen
+tuomarinsa, omantunnon, ääntä vaikenemaan. Mutta älkäämme enempää
+viivytelkö, vaan rientäkäämme pelastamaan kuolemasta tuota kurjaa
+olentoa, joka, murhaajan puheesta päättäen, päälle päätteeksi on
+vaimo."
+
+He lähtivät pois kolkasta, jolloin Donner, heiluttaen kankea kädessään,
+sanoi: "minä ajattelen, tämä rauta on tukeva kyllä, että sitä voi
+käyttää tiirikkana holvin ovea vastaan, josko meidän selkämmekin
+täytyisi antaa siihen vähän painoa."
+
+Muutaman minuutin päästä väkivaltaisesti murrettu ovi lensi auki; vielä
+vähemmässä ajassa sytytti Donner kynttilän, vieritti kivilevyn syrjään,
+laski tikapuut syvyyteen ja astui itse niitä myöten alas loukkoon,
+jonka aukolle Vilho jäi kanki kädessä vartioimaan.
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+Solmu liestyy ja aukenee.
+
+
+Vartovalle Vilholle rupesi aika jo käymään pitkäksi, kun Donneria ei
+ensinkään kuulunut takaisin. Mutta vihdoinkin hän pääsi tuskastaan, kun
+kynttilän valo ja Donnerin lohduttava ääni ilmoittivat hänelle tämän
+onnellista palaamista.
+
+"Saatte olla iloissanne," kuuli hän Donnerin sanovan, "ett'eivät
+nälkä eikä jano ole saattaneet teitä maistamaan tuon konnan myrkkyä.
+Kaikkien tarpeiden puutteessa kun olemme, emme edes olisi voinet antaa
+puuöljy-ryyppyäkään myrkynvastineeksi. Näitä tikapuita teidän vielä
+täytyy kiivetä ylös päästäksenne raittiisen ulko-ilmaan, jossa ette
+niin isoon aikaan ole saaneet käydä. Onneton vaimo! Me kuitenkin
+vietimme vankeutemme surullisen ajan enemmän laivan kannen päällä kuin
+sen alla. Mutta teidän on täytynyt madon lailla asua maan alla.
+Malttakaapas, minä autan teitä -- noin, rohkeutta vaan! älkää peljätkö
+mitään, vaikka niinkin hullusti kävisi, että vankivartianne tulisi
+takaisin. Kyllä me tuon lahonneen laivan pian upoksiin purjehtisimme."
+
+Donnerin näin puhuessa näki Vilho erään vaimon horjuen astuvan ylös
+tikapuita myöten. Hänen vaatteensa tulivat vallan homeelle. Hän näkyi
+olevan sangen heikko ja kivuloinen, jonkatähden Vilho tarjosi hänelle
+käsivartensa tueksi, kun he olivat astuneet ylös holvin lattialle, --
+ja tätä tarjomusta ei hyljätty.
+
+"Tämä on se onneton olento," selitti Donner kumppanillensa, "jonka tuo
+kunnon hovimestari vuoden verran on pitänyt täällä ikään kuin sisään
+muurattuna ja jonka hän äsken aikoi murhata. Hän on vainon-alainen ja
+sentähden meidän kumppalimme. Siis emme saa jättää häntä pulaan."
+
+"Christoph," sanoi Vilho, "sill'aikaa kuin minä odotin sinun takaisin
+tuloasi, kuulin minä linnan kellon ilmoittavan sydän-yötä. Olispa siis
+aika lähteä linnaan, niinkuin Liddylle lupasimme."
+
+"Liddy!" huudahti vaimo vavahtaen, "Jumalan nimeen! kuka on tuo Liddy?"
+
+"Hän on," virkkoi Donner, "palvelija lord Hopp -- Hopp -- mikä nyt
+onkaan tuon pahuksen nimi? Hoppan, Hoppdik --"
+
+"Habberton!" oikaisi vanki vapisten.
+
+"Niin, niin, siltäpä se melkein kaikui. Ne on helkkarin vaikeat, nuo
+englantilaiset nimet. Vanha koulumestarini jo sitä valitti. Kun
+kirjoitetaan _härkä_, niin luetaan _aasi_, sanoi hän. Siitä minä kiitän
+Saksalaiset nimet."
+
+"Liddy on vaan hänen palvelijansa," lausui vaimo surumielin. "Mutta,"
+lisäsi hän vilkkaasti, "minun Kaarleni, nuori herra, elää toki vielä."
+
+"Niin on!" myönsi Donner. "Mutta hänpä kuuluu viettävän aivan
+kummallista elämää, Liddyn kertomuksen mukaan. Oletteko koskaan
+kuulleet erikkäästä puhuttavan? Semmoista vimmattua väkeä kuuluu vaan
+löytyvän Englantilaisten seassa. He kääntävät kaikki nurin narin,
+kuten vakuutetaan. Useat sanotaan rupeevan erikkääksi pelkästä
+turhamaisuudesta, siten saavuttaaksensa suurempaa mainetta."
+
+"Mihin," sanoi vaimo, "aiotte minua viedä? Viekää minut, minä rukoilen,
+nuoren herran luo! Totta -- minä en tiedä -- pääni on sangen heikko."
+
+"Kyllä minä sen uskon," sanoi Donner sääliväisesti. "Eihän se olekaan
+kumma. Me saatamme teidät ensin Liddyn luokse, joka tulee määräämään,
+annammeko itsemme ilmi erikkäälle, vai emmekö."
+
+Vaimo oli melkein tainnuksissa eikä vastannut mitään, ja miehet
+kuljettivat häntä enemmän kantamalla kuin taluttamalla.
+
+"Se ei mitään tee," sanoi hyvänsävyinen Donner, kun vaimo oli
+pahoillaan siitä, että hän tuotti heille niin paljon vaivaa. "Ette
+paina läheskään niin paljon kuin tynnyrillinen laivankorppuja. Eipä
+olisi hätää, jos emme ikänämme olisi tarvinneet kantaa raskaampia
+taakkoja! -- Vilho, osaammekohan linnaan asti ilman kompassitta tämän
+puiston pimeitä kulkureittiä? Kun tuo konnamainen hovimestari tuskin
+enää tarvinnee lyhtyänsä tämän onnettoman olennon tähden, lienee paras,
+että purjehdimme linnaan hänen kynttilänsä valossa."
+
+"Kunhan emme vaan sillä yllyttäisi kavaltajaa käymään meidän
+kimppuihimme," arveli Vilho.
+
+"En minä kavaltajaa pelkää!" virkkoi Donner. "Hänen tulee päin vastoin
+peljätä minua. Rautakankeni saattaa yhtä hyvin tutkia kavaltajan suun,
+kuin se äsken sai suljetun oven aukenemaan."
+
+Siihen heidän puheensa loppui. Viipymättä puiston käytävät kuljettiin;
+jo näkyivät linnan mustat muurit jotenkin etäältä, kun eräs mies
+pysähdytti pakolaisemme sanoen: "Seis! kutka olette? Mitäs teillä
+täällä on tekemistä?"
+
+Hovimestarin ääni oli Donnerille entiseltään kylliksi tuttu, niin
+ett'ei hänen kauan tarvinnut olla epätiedossa, kuka ankara kysyjä oli.
+Paremmaksi varmuudeksi hän vielä nosti lyhdyn niin korkealle, että sen
+säteet kirkkaasti valaisivat tuon konnan inhoittavia kasvoja. Mutta
+tämän kautta huomasi hovimestari myös miesten seurassa sen ihmisen,
+jonka siellä oloa hän pelkäsi enemmän kuin mitään muuta maan päällä.
+Toinnuttuansa ensi hetken pelästyksestä huusi hän kimeällä äänellä:
+"hei! Wilkens! Kennedy! joutukaa tänne!" ja koetti saada vapisevan,
+puolikuolleen vaimon haltuunsa.
+
+Donner löi lyhdyn pirstoiksi hovimestarin päähän ja sanoi levollisesti
+kumppanillensa: "Vilho! ohjaa sinä kauppalaivamme tuohon satamaan; minä
+sill'aikaa suljen tien tältä merirosvolta."
+
+Vilho totteli ja kuuli mennessään, lyhyen kahakan perästä,
+valitushuudon, jota seurasi täydellinen hiljaisuus. Kun sitten Donner
+saavutti pakolaiset linnan rappusilla, virkkoi hän hymyillen; "aivan
+kuoliaaksi en minä sitä miestä moukuttanut, mutta haavalääkäri
+kuitenkin tarvinnee muutamia kuukausia paikataksensa hänen
+lapaluitaan." Kun he olivat päässeet linnan pihaan, tuli Liddy juosten
+heitä vastaan. "Jumalan kiitos, että olette täällä," kuiskasi hän.
+"Minä pelkäsin, ett'ette osaisi tänne linnaan. Minulla ei ole enää
+pienintäkään kynttilän pätkää, jota olisin voinut asettaa ikkunaan
+teille merkiksi. Herrani on polttanut viimeiset tänä iltana. Voi, enpä
+vieläkään ole saanut puhutella häntä. Kohta, kun avasin suuni
+puhuakseni, käski hän minun olla vaiti. Hän oli hajamielinen ja näkyi
+tuumailevan tärkeitä asioita. Nytkin vielä hän pitkin askelin astuu
+edes takaisin kamarissaan. Ennenkuin hän on mennyt makuulle, en tohdi
+viedä teitä ylös, vaikka kaikissa huoneissa on pilkko pimeä. Odottakaa
+nyt täällä, kunnes tulen teitä noutamaan."
+
+"Mikä harmi on tuommoisesta erikkäästä!" sanoi Donner närkästyneenä.
+"Jos ei herrasi olisi sellainen, niin pian saisimme laivapaperimme
+kuntoon. Pimeässä et liene huomannut, että joukkomme on lisääntynyt
+yhdellä vaimolla -- onneton vainottu olento, joka on avun tarpeessa
+vielä enemmän kuin me. Tuossa hän on uupuneena kyyryllänsä kovilla
+rappusilla. Kuuleppas, mitä hänellä on sinulle sanottavaa. Hyvä rouva!"
+huusi hän ääneensä vaimolle, "sanokaa tälle palvelevalle hengelle,
+kenen puoleen te aiotte kääntyä."
+
+Pelosta ja uupumuksesta melkein pyörryksiin joutunut vaimo ei näkynyt
+käsittäneen selvästi lausuttua kehoitusta.
+
+"Voi tuota ääntä!" mutisi hän itsekseen. "Olisiko hän vaan hänen
+palvelijansa?"
+
+Mutta Liddy sanoi kiireesti: "kauemmin en tohdi täällä viipyä, mutta
+toivon kuitenkin pian pääseväni takaisin." Hän juoksi ylös rappusia.
+
+"Tuuli ei vielä ole myötäinen," virkkoi Donner. "Täytyy sentähden
+luovia, vaikka se on kyllä ikävää."
+
+Sitte ei kukaan heistä sanonut sanaakaan noin neljännekseen tuntiin.
+Silloin äkkiä leimahti ulkoa kirkas valo, joka valaisi linnan pihan,
+ikään kuin olisi ollut päivän aika. "Meille tulee valkeus," sanoi
+Donner jälleen, kun useat kimeät, uhkaavat äänet lähenivät, "mutta
+meille se ei kuitenkaan näy olevan iloista. Mitä on tekeillä? onko
+herra hovimestari rusennetun olkaluunsa tähden ruvennut veisaamaan
+Jeremiaan valitus-virsiä ja sillä lailla nostattanut linnan-väen
+jaloillensa, meitä siitä kurittamaan? Jospahan olisin lyönyt hänen
+pääkallonsa murskaksi! Sääliväisyys ei ollut tässä paikallansa. Nyt
+meidän täytyy koettaa iskeä kiinni erikkääsen, maksakoon mitä tahansa,
+siis eteenpäin!"
+
+Hän tarttui vapisevaan vaimoon ja kantoi hänen ylös rappusia erikkään
+kammariin, jonka ovet hän tarkasti sulki ja salpasi.
+
+"Vihollinen ryntää eteenpäin!" huusi Donner Liddylle, joka pelästyneenä
+juoksi heitä vastaan. "Herätä isäntäsi meille avuksi, jos luulet
+hänellä olevan kuntoa siihen. Toimita meille piilopaikka niin hyvä,
+kuin voit, muutoin syntyy tulisin tappelu. Voittoa ei suoda heille
+huokeaan hintaan, ja ennenkuin antaun, ruhjoo kankeni vielä monen
+pääkallon murskaksi."
+
+"Pelastakaa minut!" vaikeroitsi vaimo kuoleman tuskissa. "Missä on
+minun puolisoni? Viekää minut hänen luoksensa. Jumalan tähden, älkää
+antako minun enää joutua vainoojani kynsiin. Voi, mihinkä minä pakenen
+tuon hirveän edestä?"
+
+Liddy oli ikäänkuin pyörryksissä. Milloin hän juoksi herransa
+makuukammariin, kahden vaiheella, pitäisikö hänen kolkuttaa ovea,
+milloin taas takaisin ystäviensä luo, joiden tila tuli yhä
+tukalammaksi; sillä jo kuultiin murretun oven jyskinä ja yhä lähemmäksi
+tunki vainoojien melske.
+
+Vanki oli mennä tainnoksiin. Hänen surkea tilansa herätti syvää
+säälimystä uljaassa Donnerissa. "Auta ensin tuota onnetonta raukkaa,"
+sanoi hän Liddylle, "kyllä me itseämme autamme."
+
+"Ei hätä lakia lue!" sanoi Liddy nyt vakavasti. "Se pakoittaa minua
+tekemään jotain, jota tähän asti en ole uskaltanut." Hän tarttui vaimon
+käteen ja pujahti hänen kanssaan herran salaiseen kabinettiin.
+
+"Kappalainen on valehdellut minulle," sanoi hän palatessaan, "eipä
+helissytkään, kun minä tartuin peitteesen. Minä toivon, ett'ei kukaan
+häntä sieltä etsi. Ja minun herrassani on kaiketi myöskin suuri muutos
+tapahtunut, koska hän on pannut pois luukkonsa. Nyt keksin hyvän
+keinon! Donner," huusi tyttö hilpeästi, "kas tässä, heittäkää tämä
+musta vaippa vaatteitenne ylle, ja sinä Vilho otat minun vaippani." Hän
+riisui pikaisesti pois kaappunsa. "Sillä on pituutta kyllin."
+
+"Pitääkö meidän tässä ruveta leikin-tekoon," mutisi Donner äreästi,
+"kun vihollinen panee kaikki kanuunansa paukkumaan laivaamme vastaan
+kerta toisensa perästä." Hän totteli kuitenkin viipymättä. "Ja mitäpä
+tämä valepuku hyödyttää?" kysyi hän vielä, Vilhon avulla nostaessaan
+huoneen kaikki raskaammat kalut oven eteen, jota vihollinen jo
+rautakangillaan paukkautti.
+
+"Te olette olevinanne meidän herramme palvelijat," vastasi Liddy, "ja
+täytyyhän teidän kaikella muotoa peittää merimies-vaatteitanne."
+
+Hirveällä ryskeellä paukahti lukko auki. Mutta tuo suuri huonekalu-läjä
+esti ryntääjiä pääsemästä eteenpäin, ja he olivat vihan vimmassa.
+
+"Jos ei tämmöinen jyske saa erikästä hereille, niin hän makaa
+todellisessa kuoleman unessa. Takaisin, jos mielitte henkeänne
+säilyttää." kiljaisi hän vihollisille, jotka jo kävivät liikkuvaan
+linnoitukseen käsin kiinni. "Keitä te olette, jotka rohkenette väkisin
+tunkea meidän herramme huoneisin? Rosvojoukko kai olette, kun semmoista
+menoa pidätte."
+
+"Ja kuka sinä hävytön olet?" kaikui vastaus, ja yhä levenevästä
+ovenraosta tulivat vanhan lordin vihaiset kasvot näkyviin; "väistytkös
+pois heti paikalla!"
+
+"Varo harmaita hiuksiasi, vanhus!" ilkkui Donner, "ett'ei ne joudu
+liian likiseen tuttavuuteen minun kankeni kanssa."
+
+Tästä häpäisevästä kohtelusta hurjistuneena huusi vanha lordi raivosta
+vapisevalla äänellä: "Tiedätkös lurjus, kuka minä olen? Minä olen lordi
+Habberton ja minä aion kurittaa sinua hävittömyydestäsi."
+
+"Ja minä taas olen poikanne uskollinen palvelija, joka en koskaan
+salli, että hänen kotirauhansa rikotaan; sillä kenen ruokaa minä syön,
+sen virttäkin viritän," vastasi Donner.
+
+"Hän valehtelee!" huusi raukea ääni joukosta. "Minä tunnen tuon konnan
+hänen kielestänsä. Hän on se, joka löi minut raajarikoksi."
+
+"Aha!" naurahti Donner, "sinä olet siis se kettu, jonka pesän minä
+hävitin. Raajarikoksiko sinut löin? Aivan niin! häpeäksesi se tapahtui!
+ja häpeätä sinä olet saava, kunnes roikut ansaitussa hirsipuussa. No,
+ettekö pakene! Vilho, auta minua napsauttamaan tuota näsäkästä miestä
+hyppysille."
+
+Hänen puheensa keskeytyi, kun erikäs ilman parratta ja leuka käärittynä
+veriseen liinaan, astui huoneesen, ilmoittaen hämmästyksensä
+odottamattomasta metelistä, ääneensä huutaen: "haa! -- mitä tämä on?
+mitä tämmöinen hälinä? ja keitä te olette?"
+
+"Kyllä teille sitten kaikki selitetään," vastasi Donner. "Mutta
+auttakaa minua ensin tekemään kunniallista sovintoa isänne kanssa.
+Muuten tässä pian syntyy verinen kahakka, sen minä vakuutan."
+
+"Isäni!" sanoi erikäs vakavalla, mutta lempeällä äänellä, "minä pyydän
+teitä selittämään syytä teidän myöhäiseen ja väkivaltaiseen käyntiinne
+täällä. Jos jotain vääryyttä on tapahtunut, olen minä ensimäisenä sitä
+rankaisemassa."
+
+"Syyn sinulle kyllä sanon," vastasi lordi, aivan iloissaan poikansa
+muuttuneesta käytöksestä. "Tiedä siis, että uskollinen palvelijani Joel
+täällä puistossa joutui salamurhaajan käsiin ja lyötiin niin, että hän
+oli hengen vaarassa. Rosvo on joukkoinensa vetäynyt tänne linnaan ja
+äärettömällä julkeudella ottanut tämän piilopaikaksensa. Se on sama
+hävytön ihminen, joka täällä on pitänyt niin isoa ääntä."
+
+"Antakaa nyt minullekin suun vuoroa", sanoi Donner. "Tuo mainio
+uskollinen Joel on niin sanoakseni elävältä haudannut erään naisen ja
+aikoi tänäpänä tappaa häntä hiirenmyrkyllä. Sitten oli hänen
+aikomuksensa upottaa hänet järveen ja siten salata ilkityötänsä. Mutta
+me olemme sen konnantyön estäneet ja pelastaneet naisen, ja kun tuo
+hyvä Joel tahtoi meitä siitä estää, pehmitimme vaan vähäisen hänen
+hartioitansa. Mutta liekö hän sillä jo sovittanut pahantekonsa, se on
+toinen asia. Siinä on koko kertomus."
+
+"Missä nainen on? Kuka hän on?" kysyivät isä ja poika yht'aikaa.
+
+"Teitä, hyvä herra, hän sanoi Kaarleksensa," vastasi Donner, "kerran
+myöskin puolisoksensa --"
+
+"Hän valehtelee," väitti Joel, "se vaimo on mielipuoli, petturi."
+
+"Ole vaiti, siksi että sinulta kysytään," ärjäsi Donner. "Te löydätte
+vaimon," lisäsi hän levollisemmin, "tuosta huoneesta, johon Liddy on
+hänet kätkenyt."
+
+"Liddy?" kysyi erikäs, uudelleen hämmästyen, "ken on tuo Liddy?"
+
+"Miten?" huudahti Donner ihmeissään, "ettekö tunne palvelijaanne taikka
+palvelustyttöänne Liddyä? Siitä teitä oikeaksi erikkääksi huomaa."
+
+"Pyhä Jumala! olisko nuori Wäber, minun palvelijani, tyttö?" sanoi
+erikäs säikähtyneenä. "Hänen kasvonsa! hänen äänensä! ja minun
+mieltymykseni --"
+
+"Onko tuo pienoinen narrannut teitäkin?" arveli Donner. "Kyllä minä sen
+hänestä uskon, koska hän vaaran uhatessakaan ei ollut sitä halua
+vailla. Mustan kaapun alta ette havainneet naispukua, ha ha!"
+
+"Minä annan teille rahaa niin paljon, kuin jaksatte kantaa," sanoi Joel
+salaa lordin kahdelle palvelijalle, jotka kannattivat hänen voimatonta
+ruumistaan, "jos löydätte naisen ja korjaatte hänen täältä pois.
+Heittäkää hänet ulos ikkunasta, ett'ei kukaan häntä täällä näe."
+
+"Mutta missähän Liddy Wäber on?" tutkisteli erikäs uteliaasti.
+
+Donner oli kysymykseen vastaamatta vihoissaan huudahtaen: "Siirtykää
+takaisin, te konnat. Pitääkö minun lukeman teille sotalakia? Aiotteko
+pujahtaa linnoitukseen, vaikka sovintoa par'aikaa hierotaan? Siirtykää
+taikka kankeni kolahtaa teidän niskaanne."
+
+Palvelijat, jotka Joelin käskystä aikoivat tunkeuda erikkään salaiseen
+kabinettiin, vetäytyivät hämmästyneinä takaisin.
+
+Nyt vasta Donner vastasi: "Liddy? Haa! Hän on todellakin pötkinyt
+pakoon. Hän ajattelee: kaukana tästä ollaan hyvässä turvassa. Sellainen
+on naisen luonto!"
+
+"Mennäänpä tähän huoneesen etsimään kadonneita," virkkoi lordi.
+
+Mutta hänen poikansa sanoi: "tämä huone on minun pyhä paikkani, johon
+palvelija-joukko ei saa astua sisään, eikä silmäyksillään saastuttaa
+sen salaisuuksia. Menkäämme yksin sinne."
+
+Näin sanoen otti hän eräältä palvelijalta kynttiläjalan; lordi seurasi
+hänen esimerkkiänsä, toiset jäivät uteliaina seisomaan salaisen huoneen
+ovelle. Hovimestari ei näkynyt olevan tästä mielissään.
+
+"Saattakaa minut kotiin," pyysi hän läsnä olevia, "minä voin sangen
+huonosti." Mutta ei kukaan hievahtanut paikaltaan.
+
+Sill'aikaa olivat isä ja poika menneet kabinettiin, jossa, paitsi jo
+mainittua peitettä, ei ollut huonekaluja ensinkään. Eikä siellä näkynyt
+ketään ihmistä. Ennenkuin hätäinen lordi ennätti käydä kiinni
+peitteesen, oli hänen poikansa jo tarttunut nauhaan, jolla peite
+vedettiin ylös ja käärittiin kokoon.
+
+Avonainen kiviarkku, jossa vaimon ruumis lepäsi, joutui sen alta
+näkyviin. Noin kolmen askeleen päässä siitä oli tynnyri, ja sen
+ylä-aukosta eräs lapsi, jonka kasvojen juonteet osottivat kuolevan
+tuskaa, ojensi ylös kätensä pyytäen apua. Kaikki tämä oli valmistettu
+kuultavan valkeasta alabasterista ja teki tässä mustaksi maalatussa
+huoneessa ihmeellisen vaikutuksen. Kynttilän valossa näkyi noissa
+ruumiissa olevan henki; ja niissä oli sen kautta jotain todellakin
+aaveen-tapaista.
+
+"Isäni!" lausui erikäs liikutetulla äänellä, "tässä näette suruni ja
+alakuloisuuteni kalliit esineet. He eläisivät vieläkin ja tekisivät
+minut onnellisimmaksi ihmiseksi, jos ette -- -- -- --"
+
+Mielenliikutus ei sallinut hänen puhua enempää. Vanha lordi kalpeni.
+Hän oli kokonaan masentunut.
+
+"Ymmärrättekö nyt," virkkoi poika uudestaan, "minkätähden vesi,
+vaimot ja lapset, ukkosen leimauksen valo, korkeitten puitten suhina ja
+sateen rapina oli minusta niin hirveätä? Mutta suuren synnin olen
+tehnyt siinä kohden, että murheeni tähden unhoitin ihmis-arvoni,
+laiminlöin velvollisuuteni isääni ja isänmaatani kohtaan ja rupesin
+tyhjäntoimittajaksi. Eräs lapsi -- olkoon se sanottu omaksi häpeäkseni
+-- on saanut minun paremmille tuumille. Voi! jospa se olisi minun
+Liddyni!"
+
+Tällä hetkellä tuli Liddyn pää näkyviin tynnyrin takaa, missä hän oli
+piiloitellut. Erikäs oli kääntänyt silmänsä kattoon päin; verinen liina
+oli valunut alas hänen poskiltaan, jotka olivat parratonna, vaan
+merkittynä pienellä partaveitsen haavalla; neljän kynttilän täysi valo
+valaisi hänen kasvonsa, jotka eivät enää näyttäneet peloittavilta.
+Silloin kuului tynnyrin takaa: "Isä!" ja toistamiseen ilohuuto: "Isä!"
+Tyttö itkien ja riemuillen, vaipui erikkään syliin. Kolisten putosi
+kynttiläjalka tämän kädestä. Innokkaasti syleillen löydettyä tytärtänsä
+sanoi hän puoleksi tukehtuneella äänellä: "Herrani ja Jumalani, suuren
+surun olet minulta poistanut. Tämä ilo antakoon minulle voimaa
+kantamaan toista murhettani."
+
+Ja ilosta itkien suuteli hän kuolleeksi uskotun lapsensa heleänpunaisia
+huulia. Mutta taas liikkui jotakin kivi-arkun pimeässä varjossa.
+Hiljainen huokaus kuului ensin ja sitten matala ääni lausui: "Kaarleni,
+missä olet? pelasta minua! oi, pelasta minua!" Ja kaksi valkoista kättä
+tarttui kiinni arkun reunaan, jonka takana onneton vaimo tähän asti oli
+maannut tainnoksissa ja nyt hän niitten nojalla nousi pystyyn. Hänen
+kasvonsa olivat yhtä valkoiset kuin alabasteri, aivan yhdennäköiset
+kuin arkussa olevan ruumiin, ja hän katsoa tuijotti isää ja tytärtä,
+jotka toisiansa syleilivät.
+
+"Voi minua! kuolleet nousevat ylös," huusi vanha lordi kauhulla
+peittäen kasvonsa.
+
+Mutta Liddy, joka havaitsi kuolleista nousseen ennen kuin hänen isänsä,
+ei ensinnä tahtonut uskoa omia silmiänsä; sitten hän isän sylistä
+riensi äidin syliin. Ja hänen ilohuutonsa: "äiti! oma äitini!"
+sekaantuivat erikkään sydämmellisiin huudahduksiin. "Eliisani! Sinäkö
+se todella olet, armas Eliisani?"
+
+Lukija kuvatkoon itsellensä tätä autuaallisen yhtymisen iloa!
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA LUKU.
+
+Selityksiä.
+
+
+Liddy ja hänen äitinsä olivat lopettaneet kertomuksen surullisista
+kohtaloistaan. Sen jälkeen erikäs loi nuhtelevan, milt'ei vihaisen
+silmäyksen ikään kuin kysyen isäänsä, joka tähän oli ollut äänetön
+kuuntelija vaan.
+
+Tämä lausui nyt lempeällä äänellä: "älä tuomitse minua, Kaarle,
+ennenkun olet minua kuunnellut. Sanoma siitä, että olit nainut köyhän
+Saksalais-tytön porvari-suvusta, jonka tapauksen sinä osasit minulta
+salata kymmenen vuotta, saattoi minut kovin suuttumaan. Vihani
+ensimäisessä raivossa uhkasin minä saada sen liiton rikotuksi, joka
+niin kovasti loukkasi ylpeyttäni. Siitä sinä estit minua sillä, että
+vaimoinesi pakenit aikoen laivalla purjehtia Hamhurgiin. Minä riensin
+sinun jälkeesi toisessa laivassa, joka saavutti sinun laivasi juuri,
+kun se oli joutunut haaksirikkoon lähellä Helgolantia. Me saimme teidät
+molemmat aaltojen vallasta ja syleillen piditte vielä kiinni
+toisistanne. Tainnuksissa olitte, mutta vielä teissä oli henki.
+Käyttäen tätä seikkaa hyväkseni päätin minä eroittaa teidät toisistanne
+ja luuloitella kumpaistakin, että toinen oli kuollut. En uskonut sillä
+tekeväni syntiä; sillä molemmat olisitte ilman minun avuttani olleetkin
+kuoleman omat. Häpeäkseni minä tunnustan, että, kun en voinut löytää
+mitään jälkeä teidän lapsestanne, minä en ollut siitä yhtään pahoillani
+enkä ruvennut sitä sen enempää tiedustelemaan. Kun en ollut kyllin luja
+voidakseni säälimättä nähdä niin hellän ja suloisen olennon surua, kuin
+sinun vaimosi on, annoin minä hänet Joelin haltuun, ja nyt huomaan,
+että hän on ollut julma ja kavala. Kun tämä heittiö näki, että sinun
+murheesi, joka oli muuttumaisillaan täydelliseksi synkkämielisyydeksi,
+oli murtanut minun ylpeyteni ja tehnyt minun taipuvaiseksi jälleen
+yhdistämään teitä, hämmästytti ja huolestutti hän minua ilmoittamalla
+vaimosi kuolleeksi. Nähtävästi tuo ilkiö toivoi sillä petoksella
+voittavansa joitakuita etuja. Näet tästä, ett'ei minun vikani ole niin
+suuri, kuin miltä se näyttää."
+
+"Minun luullakseni," sanoi erikäs, "olemme molemmat hairahtuneet, minä
+siten, että vastoin tahtoanne rupesin avioliittoon, ja te siten, että
+aioitte väkivaltaisesti purkaa sitä, vaikka se jo oli pyhitetty
+kymmenenvuotisen yhdessä elämisen ja viattoman lapsen syntymisen
+kautta. Isäni, mikä on nyt aikomuksenne? Rupeetteko vieläkin liittoamme
+vastustamaan vai suotteko sille isän siunausta?"
+
+"Kysymyksesi minua surettaa," vastasi vanha lordi. "Katsele näitä
+valkeita hiuksia, jotka ennen aikojaan ovat käyneet harmaiksi
+murheesta, -- lue ne yöt, joina minä onnettomana ja katuvaisena olen
+vuoteellani venynyt sinun tähtesi, -- ne päivät, jotka ovat ilottomina
+kuluneet sinun omituisuutesi tähden, kuinka hartaasti sydämmeni halajaa
+rakkautta, niin sinä et enää kysy tuolla tapaa. Minä kadun entistä
+kovuuttani ja siunaan tätä hetkeä, joka on teidät jälleen yhdistänyt;
+minä tervehdin vaimoasi rakkaaksi tyttärekseni ja tätä tyttöstä
+rakkaaksi lapsen lapsekseni. Tulkaa kaikki isänne syliin!"
+
+Vanhus itki ääneen, kun hänen lapsensa häntä syleilivät -- ja näin
+tavatonta asiata kummastellen kaikki palvelijat kutsumatta astuivat
+sisään avonaisesta ovesta. Myös Heikki, Gumprecht, kappalainen ja
+kaikki erikkään palveluksesta eroitetut miehet olivat niitten joukossa.
+
+Vanha lordi ei ensinkään suuttunut tästä hätäisestä uteliaisuudesta,
+vaan käytti tilaisuuden esitelläkseen miniänsä ja lapsen-lapsensa
+palvelijoille ja kehoittaakseen näitä uskollisuuteen ja kuuliaisuuteen
+heitä kohtaan.
+
+Vilho näytti olevan aivan hämmästyksissään siitä, että Liddy näin äkkiä
+oli kohonnut rikkaaksi ja suurisukuiseksi perilliseksi. Mutta Donner
+kääntyi vanhan lordin puoleen sanoen: "katsokaa, vanha herra, onpa tuo
+teidän kiitetty Joelinne aika roisto, ha! ha! Koiran voitto ensimäinen,
+miehen voitto viimeinen. Mutta kun nyt asia on niin hyvin päättynyt,
+annatte kaiketi meille luvan lähteä matkoihimme ja nousta laivaan, joka
+viepi meidät rakkaasen Helgolantiimme. Olisittekohan niin hyvä, että
+siihen lainaisitte meille pari puntaa? kyllä se maksetaan takaisin
+kiitollisuudella palattuamme kotiin, vaikka minun täytyisi panttauttaa
+koko mökkini sen tähden."
+
+"Olkaa huoletta," vastasi onnellinen erikäs; "te ja kaikki, jotka
+olette armasta Eliisaani ja Liddyäni auttaneet taikka jollakin tavalla
+olleet heille hyödyksi, tulette runsaasti palkituiksi -- te itse sekä
+uljas Vilho, rouva Wäber ja teidän vaimonne ja tyttärenne ja kai
+kirkkoherrakin. Minä lähtisin itse teidän kanssanne lausumaan
+kiitoksiani, jos en pelkäisi mertä, joka ryösti minulta, mitä minulla
+oli kalliinta. Mutta luultavasti joku teistä suostuu tulemaan
+Englantiin ottamaan osaa meidän onneemme."
+
+"Sitä minä epäilen, paitsi mitä Vilhoon ja hänen tätiinsä tulee,"
+vastasi Donner. "Helgolantilaisen mielestä ei mikään vedä vertoja hänen
+saarellensa ja Pohjanmerelle, jossa hän on oma herransa."
+
+"No," sanoi Liddyn isä, "tulkoon siis ainakin lapsemme kallis hoitaja
+meille kunnioitettavaksi ja pidettäväksi oikeana äitinämme. Mutta
+Vilhon täytyy oppia uljaaksi merimieheksi, ja kerran tahdon nähdä häntä
+komean laivan kapteenina. Kaikki ne ajat, jotka häneltä liikenevät,
+viettäköön hän meillä ja pitäköön meidän perhettämme omanansa."
+
+Vilho ilmoitti ilonsa tästä ystävällisestä puheesta suosiollisella
+murinalla ja kumarsi jotenkin kömpelösti, niin että hänen jalkansa
+rakensi liiankin likeistä tuttavuutta hänen takanansa olevan miehen
+kanssa.
+
+"Tapahtukoon siis," sanoi vanha lordi, "kullekin ansionsa mukaan --
+mutta" -- otsansa rypistyi uhkaavaisesti -- "missä on tuo kunnoton
+hovimestari, missä on Joel?"
+
+Tämä oli päässyt pakoon, vaikka hän olikin heikko ja raihnas. Kun
+palvelijajoukko pani liikkeelle nopeat jalkansa häntä etsiäksensä,
+kuului lähimäisestä huoneesta ikkunan kilinä ja sitten raskas
+putoominen linnapihan litteille kiville. Minkä Joel oli määrännyt
+Liddyn äidille, siihen hän nyt itse joutui -- kuolemaan ikkunan kautta.
+
+"Työ palkan perii," mutisi Donner itsekseen, kun kaikki seisoivat
+kauhistuksissa ehdollisen syntisen kauheasta lopusta. "Jumala olkoon
+hänelle armollinen!"
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Tyttö Helgolannista, by Gustav Nieritz
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TYTTÖ HELGOLANNISTA ***
+
+***** This file should be named 26689-8.txt or 26689-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+ http://www.gutenberg.org/2/6/6/8/26689/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties. Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research. They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement. See
+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works. See paragraph 1.E below.
+
+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States. If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed. Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change. If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges. If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+ the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+ you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
+ owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+ has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+ Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
+ must be paid within 60 days following each date on which you
+ prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+ returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
+ sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+ address specified in Section 4, "Information about donations to
+ the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+ you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+ does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+ License. You must require such a user to return or
+ destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+ and discontinue all use of and all access to other copies of
+ Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+ money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+ electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+ of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+ distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from. If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation. The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund. If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations. Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+ Dr. Gregory B. Newby
+ Chief Executive and Director
+ gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment. Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements. We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance. To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+ http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/26689-8.zip b/26689-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..dc00d98
--- /dev/null
+++ b/26689-8.zip
Binary files differ
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..7c681a0
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #26689 (https://www.gutenberg.org/ebooks/26689)