initial commit of ebook 28661HEADmain

5 files changed, 4405 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/28661-8.txt b/28661-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..fae61c7
--- /dev/null
+++ b/28661-8.txt
@@ -0,0 +1,4389 @@
+The Project Gutenberg EBook of Paul ja Virginia, by Bernardin de Saint-Pierre
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Paul ja Virginia
+
+Author: Bernardin de Saint-Pierre
+
+Translator: O. A. Joutsen
+
+Release Date: May 2, 2009 [EBook #28661]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAUL JA VIRGINIA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
+
+
+
+
+
+
+
+
+PAUL JA VIRGINIA
+
+
+Kirjoittanut
+Bernardin de Sainte-Pierre
+
+
+Ranskankielestä suomentanut
+O. A. Joutsen
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Werner Söderström Osakeyhtiö 1905.
+
+
+
+
+Sensuurin hyväksymä. Porvoo, huhtik. 12 p. 1905.
+
+
+
+
+
+TEKIJÄN ELÄMÄKERTA.
+
+
+Jos milloinkaan pitää paikkansa vaatimus, että runouden tulee kuvastaa
+kansan ja aikakauden ajatuksia, niin toteutuu se siinä kirjallisuudessa,
+mikä kukoisti Ranskassa neljännentoista, viidennentoista ja
+kuudennentoista Ludvigin hallituskausina. Nämä ajanjaksot, jotka
+itsessään olivat niin tärkeät merkitykseltään, että ne antoivat nimensä
+vastaaville ajankohdille koko ihmiskunnan historiassa, sisälsivät
+Ranskan historiaan nähden harvinaisen jyrkkiä kehityksenkäänteitä; ensin
+ulkonaisen mahdin tavatonta nousua ja sitte sen asteettaista
+vähenemistä; eri yhteiskuntaluokkien merkityksen vaihtumista, niin että
+ennen vallassa olleet suistuivat alas ja syvyydestä nousi uusia
+pinnalle; inhimillisten tapojen ja kaikkien elämänmuotojen alati
+vaihtuvata naamiaishuvia. Kaiken tämän kirjavan kehityksen kuvastaa
+samanaikainen kirjallisuus verrattoman selvissä peilikuvissa. Ludvig
+XIV:nnen pöyhkeä aika loi n. s. valheklassillisen kirjallisuuden, joka
+esitti antiikkisen maailman suurenmoisia tapauksia ja henkilöitä,
+pukemalla ne oman aikansa kauheaan hovipukuun ja tekotukkaan ja
+silminnähtävällä tarkotuksella koettaa enentää "aurinkokuninkaan"
+hallituksen loistoa. Vaan tämän aikakauden loppupuoliskolla, kun
+luonnottomasti keskitetty hallitustapa vei maan arveluttavaan
+ulkonaiseen ja sisälliseen ahdinkoon, rupeaa ivan ja arvostelun
+pukinjalka pistämään esiin kirjallisuudessa; Corneillen ja Racinen
+sirotyylisen vaan hengettömän draaman sijalle astui porvarillinen
+runous, jonka etevin edustaja Molière ruoski teennäisen hovisivistyksen
+pönkeitä muotoja ja epäsuorasti ylisti maan elinvoimaisen keskiluokan
+tervettä henkeä. Ludvig XV:nnen hallituskautena ennen alkanut
+tapainturmelus höllytti kaikki yhteiskuntaa koossapitävät siteet ja
+kehitti nurinpuolisuudet huippuunsa. Tämä sekaannuksen aika synnytti
+uuden ivarunouden (La Bruyère, Le Sage), joka lopulta kumminkin
+turmeltui siveettömäksi kirjallisuudeksi, jolle ei pyhinkään ollut pyhää
+(Crebillon nuorempi, Gresset y. m.). Mutta toiselta puolen se
+voimakkaissa hengissä herätti eloon uusia, positiivisia harrastuksia,
+jotka tarkottivat vanhan yhteiskunnan kaatamista ja uuden, ihanteellisen
+sijaan luomista. Valistus-filosofia katkoi kahleet kaikilla ajatuksen
+aloilla, keskellä _Ancien Régimen_ valokohdista köyhää ja varjopuolista
+kammottavan rikasta aikakautta se kohotti ihmisten aatokset tapailemaan
+todellisuutta, luonnollisuutta ja ylevää siveyttä. Herätys tapahtui
+Kanavan toiselta puolen; tutustuminen Englannin vapaisiin oloihin,
+terveihin yhteiskuntamuotoihin ja siellä silloin vallassa olevaan
+herkkätunteiseen, romantilliseen kirjallisuuteen (De Foen "Robinson
+Crusoeen" ja Richardsonin siveysromaaneihin) mahtavasti vaikutti Ranskan
+henkisiin vallankumousmiehiin, Montesquieuhön, Voltaireen, Diderot'hon
+ja Rousseauhon. Molempain viimemainittujen kaunokirjalliset teokset
+sisälsivät vaatimuksia tunteen, luonnollisuuden ja yksilöllisyyden
+ylevämmyydestä silloisten elämän valhemuotojen rinnalla. Ludvig XVI:nnen
+aikakautena viimein purkautuvat täten synnytetyt sähköiset voimat.
+Tietoisuus kärsityistä vääryyksistä ja nurinpuolisuuksista synnytti
+yhtäällä tulisinta mielenkiihkoa, salaman tavoin välähtäviä aavistuksia
+pian koituvasta kostosta ja kaikenpuolisesta uudistuksesta; toisaalla,
+nimenomaan runoudessa, missä valtiollinen tunne oli heikompi ja
+mielikuvitus kerkeämpi, toivottiin ihmisystävällisiä parannuksia ja
+unelmoitiin kauneudelle ja luonnonmukaisuudelle perustuvasta
+ihanneyhteiskunnasta, joka saataisiin toimeen ilman verisiä
+mullistuksia. Kyllästyminen vallassa oleviin kulttuurimuotoihin ja
+ajatustapoihin ynnä hellämielinen taipumus etsimään turmelemattoman
+luonnon helmasta terveitä, ehjiä elämänmuotoja johti ranskalaisen
+runouden _romantillisuuden_ rikkaalle, usein liiaksikin rajainsa yli
+riuhtovalle uralle, jonka Rousseau "Uudella Heloisellaan" ja
+"Émilellään" oli perustanut. Romantillista harrastusta lisäsi Ranskan
+siirtomaavallan erinomainen vaurastuminen, joka käänsi haaveilijain
+huomion merentakaisiin maihin, ranskalaisten miesten näinä aikoina
+suurella menestyksellä suorittamat klassillisen muinaisuuden tutkimukset
+(Pompeijin esiinkaivaminen) ja antiikin tyylin jäljitteleminen kuvaavien
+taiteiden alalla (Davidin maalauskoulu ja Pantéonin rakentaminen).
+Tyypillinen edustaja tälle kahden maailmanhistoriallisen ajanjakson
+välillä seisovalle, herkkämieliselle ja ihanteelliselle sukupolvelle on
+käsissämme olevan "Paul ja Virginia"-idyllin kirjottaja.
+
+Jacques-_Bernardin_-Henri _de Saint-Pierre_ syntyi Havren rikkaassa
+merikaupungissa tammik. 19 p. 1737, polveutuen aatelissuvusta, joka
+monilla isänmaallisilla teoilla oli kunnostanut itseään. Vanhemmista
+tiedetään äidin olleen vakavaluontoisen naisen, joka antoi poikansa
+käsiin vain uskonnollisia ja syväaatteisia kirjoja. Ensimmäinen kasvatus
+siis opetti pojan ihailemaan luomakunnan suuruutta ja Luojan voimaa.
+"Robinson Crusoen" lukeminen yhdisti tähän uskonnolliseen
+haavemielisyyteen halun seikkailuihin kesyttömän neitseellisessä
+luonnossa, mutta nuori Bernardin olisi mieluimmin tahtonut päättää
+Robinsonaadinsa erakkona, jonka jalostava seurustelu kunnon ihmisten
+seurassa olisi puhdistanut. Matka Martinique-saarelle ja tutustuminen
+siirtomaahallitukseen käänsi tämän halun toisaalle: hän päätti lähteä
+lähetyssaarnaajaksi tuntemattomiin, synkeihin seutuihin. Vanhempiensa
+tahdosta hän kuitenkin jatkoi opintojaan, suorittaen viimein
+insinööriupseerin tutkinnon Veraillesin insinööriopistossa. Hänen
+sotilaallinen uransa ei kuitenkaan ollut pitkä; otettuaan osaa
+sotaretkiin Saksassa hän sai 1760 eron virastaan, koska oli vastustellut
+päällikköjään.
+
+Nyt alkoi Bernardin de Saint-Pierrelle vaihteleva ja seikkailurikas
+elämä. Omaistensa piirissä hän ei viihtynyt, ne häntä vieroivat ja
+kielsivät häneltä apunsa, yksinpä isäkin, joka tällä välin oli mennyt
+uusiin naimisiin. Maltan-saaren jouduttua vaaraan Ranskan hallitus
+lähetti sinne avuksi useita insinöörejä, niiden joukossa hänetkin. Mutta
+kun vaara pian oli ohitse, sai hän tyhjin toimin palata Ranskaan. Täällä
+hän virkaa vailla joutui tukalaan asemaan, koettaen matematiikan
+opetuksella ansaita leipäänsä. Onnettomuuksien ahdistamana hän rupesi
+haaveilemaan lapsuutensa unelmia Robinson Crusoen seikkailuretkistä: hän
+ajatteli jonnekin uuteen seutuun perustaa turvattomain ja kovaosaisten
+siirtokunnan, jonka päällikkönä hän toimeenpanisi lakeja, mitkä eivät
+vielä olisi olleet mahdollisia kotimaassa. Hän lähti etsimään
+maailmankolkkaa, minne sijoittaisi uuden siirtolansa. Ensin hän
+matkustaa Hollantiin, missä saa rohkaisevaa osanottoa, jopa rahojakin
+yrityksensä toteuttamiseksi. Sieltä hän menee Venäjälle, jossa myöskin
+voittaa mahtavia suosijoita; näyttääpä hetkisen siltäkin, kuin perisi
+hän kaikkivaltiaan kreivi Orloffin aseman suuren Katariinan lemmikkinä.
+Hän yrittää näytellä valtiollista ja sotilaallista osaa, kuitenkaan
+onnistumatta. Hän luulee voivansa pystyttää uudelleen Puolan vanhan
+valtiomuodon ja kansallisen itsenäisyyden ja antaa puhua kihlauksestaan
+erään puolalaisen ruhtinattaren kanssa. Mutta hänen tuulentupansa pian
+kukistuvat; ylhäinen morsian rikkoo välinsä hänen kanssaan, ja hän
+siirtyy Saksiin, jonka Puolan vanhan valtijaan avulla hän toivoo
+voivansa toteuttaa kunnianhimoiset unelmansa. Dresdenissä hänet otetaan
+avosylin vastaan, mutta erään "Tuhannen yhden yön" tapaan aletun
+seikkailun huono loppu saa hänet kääntämään selkänsä Saksin
+vieraanvaraisuudelle ja siirtymään Berliiniin. Täällä avautui hänelle
+hiljainen onni perheen ja avuliaiden ystäväin piirissä, vaan hänen
+levoton henkensä ei ota mukautuakseen tyyniin oloihin. 1766 hän palaa
+Ranskaan; täällä on hänen isänsä tällä välin kuollut, ja sukulaiset
+osottavat kylmyyttä häntä kohtaan. Köyhänä ja yksinäisenä hän asettuu
+Pariisiin, missä panee taivaan ja maan liikkeelle saavuttaakseen
+turvatun jalansijan yhteiskunnassa. Hän kirjoittaa muistelmia, tutkii
+mitä erilaisimpia aineita, sota- ja tykistötiedettä, kasvatusoppia,
+tähtitiedettä ja kemiaa, välttäen jonkinmoisella kammolla ajattelemasta
+kaunokirjallisia aiheita, joilla myöhemmin hankki nimellensä
+katoamattoman kunnian.
+
+Monilukuisten turhien yritysten jälkeen hänen onnistuu kiinnittää
+itseensä erään kreivi de Breteuilin huomio, joka lupaa hänelle hankkia
+paikan markiisi de Castriesin johtamassa, Madagaskarin ja Ile de Francen
+asuttamista tarkottavassa retkikunnassa. Mutta tämä yritys, joka
+verhoutui filosoofisten ja ihmisystävällisten tekosyitten vaippaan,
+tarkottikin todellisuudessa vain kurjaa orjakauppaa, niin että koko
+retki oli sankarillemme suuri pettymys. Hän erosi retkikunnasta ja
+asettui Ile de Francen yli-insinöörin käytettäväksi. Tällä saarella hän
+eli kolme vuotta, saaden vaihtelevia kokemuksia Ranskan
+siirtomaahallituksesta ja ennen kaikkea kooten aineksia ja vaikutelmia,
+joita myöhemmin käytti hyväkseen julaistessaan mainiot teoksensa "Matka
+Ile de Franceen" ja "Paul ja Virginia".
+
+Ranskaan palattuaan alkaa taasen vaivaloinen taistelu olemassaolosta,
+jota kuninkaan myöntämä 1,000 frangin suuruinen vuotuinen eläkekään ei
+paljon lievennä. Hän hautoo uusia kunnianhimoisia unelmia: Intian
+matkaa, ihannesiirtolan perustamista Jerseyn saarelle Englannin
+Kanavassa, osanottoa Amerikan vapautussodan ensi puhkeemiseen, Niilin
+lähteiden keksimiseen. Ennen mainittu kreivi de Breteuil suosittaa häntä
+vihdoin suurelle valistusfilosoofille d'Alembertille, joka hankkii
+kustantajan hänen teokselleen "Matka Ile de Franceen", mikä ilmestyi
+1773. Tämä kirja avasi hänelle viimeinkin suuren yleisön suosion,
+valistusfilosoofit ottivat hänet piireihinsä; mutta hallitus, jonka
+huomiota tekijä oli tahtonut kiinnittää suunnitelmillaan, kielsi häntä
+kuvaamasta siirtomaitten oloja yksinomaan synkässä valossa. Hän etsii
+lohdutusta uusilta filosoofiystäviltään, vaan hänen kadehtijansa saavat
+enimmät hänestä luopumaan, eikä "Arkadia" niminen teos, jossa hän
+heille aikoi laveammin esittää rohkeita suunnitelmiaan, tullut koskaan
+valmiiksi. Tähän aikaan hän teki Jean-Jacques Rousseaun tuttavuutta, ja
+samanluonteisen suuren geneveläisen filosoofin seura oli omiaan
+kehittämään hänessä alituisten vastoinkäymisten synnyttämää ihmisvihaa
+ja yksinäisyyden kaipuuta. Tältä ajalta on "Luonnon tutkimuksia" (1784),
+jossa hän jatkoi edellisissä teoksissaan suunnittelemiaan unelmia
+yhteiskunnallisesta vallankumouksesta. Kaikesta viehättäväisyydestään ja
+rohkeista päätelmistään huolimatta tämä kirjanen kuitenkin joutui
+varjoon Rousseaun samanaatteisten teosten rinnalla.
+
+Neljä vuotta myöhemmin alkoi varsinaisesti kaunokirjallisen tuotannon
+aika Bernardin de Saint-Pierren elämässä. Sen alotti hänen suosituin
+teoksensa, idylleistä mitä ihanin "Paul ja Virginia", joka ilmestyi
+1784. Tämä kirja, joka esittää suloista lemmentragediaa kahden nuoren
+ihmissydämmen välillä keskellä tropillisen maailman muhkeata loistoa,
+tuli syystä kaikkien kansankerrosten lempikirjaksi. Se onkin La
+Fontainen "Satujen" ja "Télémaquen" jälkeen Ranskan kirjallisuudessa se
+kirja, josta on useimpia kaikenmuotoisia painoksia ilmestynyt kaikilla
+Europan kielillä. Paitsi "Paul ja Virginiaa" on Bernardin de
+Saint-Pierre julaissut suuren joukon muita kaunokirjallisia ja osaksi
+filosoofisiakin teoksia, joiden luetteleminen veisi meidät liian
+pitkälle. Hänen myöhemmistä elämänvaiheistaan mainittakoon, että hän
+Ranskan suuren vallankumouksen puhjettua luuli ajan tulleen
+yhteiskunnallisten ja ihmisystävällisten suunnitelmainsa toteuttamiseen
+ja sen vuoksi aluksi liittyi Robespierreen. Mutta nähtyään entisen
+hirmuvallan vain vaihtuvan toiseen vielä hirveämpään hän yhtyi siihen
+puolueeseen, joka nuoressa kenraali Bonapartessa näki nousevan auringon.
+Napoleon keisariksi tultuaan muisti kirjailijaystäväänsä; sekä hän että
+hänen veljensä Louis ja Josef myönsivät kukin hänelle 6,000 frangin
+elinkautisen eläkkeen. Tämän kautta oli hänen taloudellinen asemansa
+turvattu. Hän nai erään rikkaan kirjanpainajan tyttären ja tuli
+nimitetyksi siveysopin professoriksi Normaalikouluun, jossa piti
+luentoja "Sopusoinnusta luonnossa". Tämän oppilaitoksen lakkautettua hän
+sai sijan Ranskan korkeimmassa oppineessa laitoksessa Instituutissa.
+Keisarivallan kukistuttua hän menetti korkeitten suosijainsa myöntämät
+eläkkeet ja vietti viime päivänsä jotenkin ahtaissa oloissa, eläen
+Eragnyssa l'Oise-virran partailla. Hän kuoli tammik. 21 p. 1814, siis
+juuri täytettyään 77:nnen ikävuotensa. Hänen leskensä -- hän oli jo
+ennättänyt toisen kerran naida -- meni uusiin naimisiin erään vähän
+tunnetun kirjailijan Aimé Martinin kanssa, joka piti huolta hänen
+teoksiensa kokoamisesta ja julkaisemisesta.
+
+Bernardin de Sainte-Pierren merkitys yhteiskunnan uudistajana haihtuu
+varjoon valistusfilosoofian loistavampien tähtien rinnalla. Mutta hänen
+"Paul ja Virginiansa" takaa hänelle katoomattoman kunniasijan
+yleismaailmallisessa kirjallisuudessa; ja hänen oma hahmonsa sen viisaan
+vanhuksen muodossa, joka tässä idyllissä kertojana esiytyy, on kautta
+aikojen lämmittävä sydämmiä totuuden, luonnollisuuden ja
+sydämmenpuhtauden ylistäjänä.
+
+
+
+
+Sen vuoriharjanteen itäisellä rinteellä, joka kohoaa Port-Louisin
+takana Ile de France-saarella, näkee matkustaja eräällä muinoin
+viljellyllä alalla kahden pienen majan rauniot. Ne sijaitsevat melkein
+keskellä muudanta korkeitten kallioiden paartamaa laaksoa, joka on avoin
+vain pohjoiseen päin. Vasemmalla kädellä häämöttää n. k. Vartijavuori,
+jolta annetaan merkki laivojen laskiessa saaren satamaan, ja vuoren
+juurella on Port-Louis'n kaupunki; oikealla on tie, joka vie
+Port-Louis'sta Pamplemoussen kylään. Etempänä on samanniminen kirkko,
+joka bamburuokoa kasvavine kujineen kohoaa keskellä isoa tasankoa; ja
+vielä kauvempana siintää silmiin metsä, joka ulottuu aina saaren toisiin
+ääriin saakka. Suoraan edessään, merenrannikolla, kulkija näkee
+Hautalahdelman; vähän syrjempänä oikealla Kovanonnen-niemen, ja kaikista
+kauvimpana rajattoman merenulapan, jonka pinnasta pistää esiin
+joitakuita asumattomia luotoja, niiden joukossa Miren keila, joka
+näyttää vallinsarvelta keskellä meren kuohuja.
+
+Käydessään sisään tähän laaksoon, josta tarjoutuu niin paljon
+katsottavaa, kuulee kulkija vuoren kaikujen lakkaamatta toistelevan
+läheisissä metsissä tohisevien tuulten kohinaa ja aaltojen pauhua, jotka
+etäällä meressä särkyvät riuttoja vastaan. Mutta saavuttuaan noiden
+mökkien luo ei hän enää kuule mitään kohinaa, eikä näe ympärillään
+muuta kuin muurintapaisia kallioseinämiä, joiden juurella, kupeilla ja
+halkeamissa, jopa pilviä piirtävillä huipuillakin puuryhmiä kasvaa.
+Sadepilvet näiden kallioiden päällä leijaillessaan luovat usein
+sateenkaaren niiden ruskeanvihreille rinteille ja kostuttavat niiden
+juurella liriseviä lähteitä, joista vähäinen Lataniers-joki saa alkunsa.
+Rajaton hiljaisuus vallitsee tässä laaksossa, missä kaikki, ilma, vesi
+ja valo, on niin suloista ja tyventä. Tuskin vastaa kaikukaan niiden
+palmujen huminaan, jotka siellä kukoistavat ylävällä asemallaan, alati
+huojutellen pitkiä varsiaan taivaan tuulissa. Suloinen valohämy
+vallitsee laaksonpohjassa, minne vain keskipäivän aurinko paistaa; mutta
+aamunkoitosta lähtien sen säteet kohtaavat harjannetta, jonka huiput yli
+vuoriston varjojen kohoten hohtavat kullan ja purppuran hehkussa taivaan
+sinilakea vastaan.
+
+Minusta oli aina mieluista palata tähän paikkaan, missä yhdellä haavaa
+sai nauttia sekä äärettömyyden avarasta näystä että juhlallisesta
+yksinäisyydestä. Kun muuanna päivänä istuin noiden majojen luona ja
+katselin niiden raunioita, näin erään vanhan miehen käyskentelevän
+läheisyydessä. Hänellä oli saaren vanhain asujanten tapaan pukunaan
+lyhyt takki ja pitkät housut. Hän oli paljain jaloin ja nojasi itseään
+kävellessään mustapuiseen keppiin. Hänen hiuksensa olivat vallan
+valkoiset ja hänen kasvonsa jalot ja totiset. Tervehdin häntä
+kunnioittavasti. Hän vastasi tervehdykseeni; ja hetken aikaa minua
+tarkasteltuaan hän astui luokseni ja istahti lepäämään samalle törmälle
+kuin minäkin. Tästä tuttavallisuudesta rohkaistuneena alotin puhelun.
+"Isäni", sanoin hänelle, "voisitteko sanoa minulle, kenelle nämä majat
+ovat kuuluneet?" Hän vastasi: "Poikani, noissa matalissa majoissa ja
+tällä autiolla alalla asui kerran -- siitä on jo parisenkymmentä vuotta
+-- kaksi perhettä, jotka niissä olivat onnensa kohdanneet. Heidän
+elämäkertansa on liikuttava; mutta kukapa europalainen pitäisikään väliä
+näiden Intian meritien varrella asuvain saarelaisten, nimettömäin ja
+tuntemattomain, kohtaloista? Ken tahtoisi elää täällä köyhänä ja
+unohdettuna, vaikkakin onnellisena? Ihmisiä miellyttävät vain ylimysten
+ja kuningasten elämänvaiheet, vaikkei niistä kenellekään hyötyä ole." --
+"Isäni", sanoin, "teidän näöstänne ja puheestanne on helppoa päättää,
+että teillä on suuri elämänkokemus. Jos teillä on aikaa, niin pyydän
+teitä kertomaan minulle, mitä tämän korven entisistä asujista tiedätte,
+ja voitte olla varma, että maailman ennakkoluuloista turmeltuneinkin
+ihminen mielellään kuulee kerrottavan onnellisuudesta, jonka luonto ja
+hyveet tuottavat." -- Hetken nojattuaan otsaansa käsiään vastaan,
+ikäänkuin muistutellen mieleensä muinaisia tapahtumia, alotti vanhus
+kertomuksensa:
+
+Vuonna 1726 päätti muuan nuori Normandiasta kotoisin oleva mies, nimeltä
+de La Tour, siirtyä tälle saarelle onneansa etsimään, sittekun oli
+turhaan etsinyt itsellensä virkaa Ranskassa ja turhaan pyydellyt
+sukulaisiltaan apua. Hänellä oli mukanaan nuori vaimonsa, jota hän
+suuresti rakasti ja jolle oli yhtä rakas. Tämä oli vanhaa ja rikasta
+sukua samasta maakunnasta kuin hän, mutta salaa ja myötäjäisittä oli
+nuori vaimo mennyt miehelleen, koska hänen sukulaisensa olivat naimista
+vastustaneet, syystä ettei de La Tour ollut aatelismies. Tämä jätti
+vaimonsa Port-Louis'hin tälle saarelle ja purjehti itse Madagaskariin
+toivoen voivansa ostaa siellä muutamia neekeriorjia, joiden avulla
+perustaisi tänne uudisasunnon. Mutta hän saapui Madagaskariin pahimpana
+vuodenaikana, joka alkaa lokakuun keskipaikoilla; ja vähän ajan perästä
+hän kuoli tarttuvaan kuumetautiin, joka siellä on vallalla kuusi
+kuukautta vuodessa ja joka ikiajoiksi estää europalaisia sinne pysyvästi
+asuttumasta. Hänen perunsa hävisivät teille tietymättömille kuten aina
+niiden, jotka kuolevat kaukana kotimaastansa. Hänen Ile de Franceen
+jäänyt vaimonsa oli nyt leski, kantoi lasta sydämmensä alla, ja muuatta
+neekerinaista lukuunottamatta oli hän vallan yksin maailmassa, turvatta
+ja suojatta. Sen miehen kuoltua, jota yksistään oli rakastanut, ei hän
+tahtonut kehenkään toiseen turvautua. Mutta onnettomuutensa antoi
+hänelle rohkeutta, ja hän päätti orjattarensa avulla raivata itselleen
+pelloksi pienen maatilkun, josta saisivat elatuksensa.
+
+Tällä miltei autiolla saarella, jonka maa oli yhteistä omaisuutta, hän
+ei valinnut hedelmällisintä ja kaupalle edullisinta paikkaa; vaan
+päinvastoin etsien jotain vuorenrotkoa, salaista turvapaikkaa, missä
+yksin ja tuntematonna saisi elellä, siirtyi hän kaupungista näille
+kallioille, niinkuin lintu pesäänsä. Niin on kaikilla hellätunteisilla
+ja kärsivillä olennoilla se yhteinen taipumus, että haluavat vetäytyä
+mitä jylhimpiin ja autioimpiin paikkoihin, aivan kuin kalliot voisivat
+suojella heitä onnettomuuksilta ja luonnon rauhallisuus viihdyttää
+heidän sielunsa levottomuutta. Mutta Sallimus, joka aina tulee
+avuksemme, kun haluamme vain sitä mikä meille tarpeellisinta on, oli
+rouva de La Tourillekin tallettanut tavaran, jonka vertaista ei rikkaus
+eikä ylhäisyys voi antaa: nimittäin ystävättären.
+
+Tällä seudulla oli jo vuoden ajan asunut muuan vireä, hyväluontoinen ja
+hellätunteinen nainen nimeltä Margareeta. Hän oli syntynyt Bretagnessa
+yksinkertaisista talonpoikaisista vanhemmista, jotka olivat häntä
+rakastaneet ja olisivat hänet tehneet onnelliseksikin, jollei hän olisi
+heikkoudessaan luottanut erään naapuristossa asuvan aatelismiehen
+rakkaudenvakuutuksiin ja naimalupauksiin; tämä himonsa tyydytettyään
+hylkäsi hänet, kielsipä vielä apunsa sen lapsen elättämisessä, jonka
+isäksi hän pian oli tuleva. Silloin tyttöparka päätti ijäksi päiviksi
+jättää syntymäkylänsä ja lähteä häpeäänsä piilemään siirtomaihin, kauvas
+kotimaastaan, missä oli menettänyt köyhän, siveän tytön ainoan aarteen,
+hyvän maineensa. Eräs vanha neekeri, jonka hän oli huokealla ostanut
+lainaamillaan rahoilla, auttoi häntä pienen maatilkun viljelemisessä
+tässä piirikunnassa.
+
+Täällä tapasi rouva de La Tour, neekerinaisensa seuraamana, Margareetan,
+kun tämä imetti lastaan. Hän ihastui suuresti kohdatessaan naisellisen
+olennon, joka näytti olevan melkein samallaisessa tilassa kuin hän itse.
+Muutamin sanoin hän kuvasi Margareetalle entisen elämänsä ja nykyisen
+puutteensa. Margareetaa liikutti rouva de La Tourin kertomus; ja tahtoen
+mieluummin palkita tämän luottamuksen kuin hankkia hänen kunnioitustaan
+hän arvelematta tunnusti hänelle sen erehdyksen, johon oli joutunut
+syypääksi. "Mitä minuun tulee", sanoi, "olen minä ansainnut kohtaloni;
+mutta te, hyvä rouva ... te, joka olette hyvä ja siveä ja kuitenkin
+onneton!" Ja itkien tarjosi hän hänelle turvaa majassansa ja
+ystävyyttään. Rouva de La Tour, jota näin hellä vastaanotto suuresti
+liikutti, sulki hänet syliinsä lausuen: "Ah, Jumala tahtoo siis tehdä
+lopun kärsimyksistäni, koska hän teissä herättää minua, muukalaista,
+kohtaan enemmän hyvyyttä kuin milloinkaan omaisiltani olen osakseni
+saanut."
+
+Minä tunsin Margareetan; ja vaikka asuin puolentoista penikulman päässä
+täältä, tuolla metsissä Pitkän Vuoriston takana, katsoin häntä kuitenkin
+naapurikseni. Europan kaupungeissa tosin katu tai pelkkä kiviseinä
+pidättää saman perheen jäseniä vuosikausia toisiaan tapaamasta; mutta
+näissä uusissa siirtomaissa pidämme naapureina kaikkia, joita vain
+metsät ja vuoret meistä erottavat. Varsinkin siihen aikaan, jolloin tämä
+saari harjotti vähäistä kauppayhteyttä Intian kanssa, oli täällä pelkkä
+naapuruus samaa kuin ystävyys, ja vieraanvaraisuus muukalaisia kohtaan
+oli yhtä hyvin velvollisuus kuin huvi. Kun kuulin naapurini saaneen
+toverin, riensin hänen luoksensa, ollakseni joksikin avuksi kummallekin.
+Rouva de La Tourissa tapasin miellyttävän naisen, jonka koko olento
+ilmaisi jaloutta ja surumielisyyttä. Hän oli jo lähellä synnytystään.
+Esitin molemmille naisille, kuinka tarpeellista olisi heidän lastensa
+vuoksi ja varsinkin vastaisten siirtolaisten tulon takia, että he
+jakaisivat keskenään tämän laakson, jota oli noin kaksikymmentä
+tynnyrinalaa. He antoivat jakamisen minun toimekseni. Jaoin maan kahteen
+jotenkin yhtä suureen puoliskoon, niin että toiseen tuli kuulumaan tämän
+lakeuden yläosa, alkaen tuon pilvien peittämän kukkulan huipusta, mistä
+Lataniers-joki saa alkunsa, aina tuonne jyrkkään halkeamaan asti, jonka
+näette tuolla ylhäällä vuorenharjalla ja jota kutsutaan Ampumareijäksi,
+se kun todellakin on tykinaukon näköinen. Maaperä on tässä niin kivistä
+ja kuoppaista, että siinä on vaikea käydä; kuitenkin kasvaa siinä isoja
+puita ja on se täynnä lähteensilmiä ja pieniä puroja.
+
+Toiseen osaan mittasin koko alemman puolen, joka ulottuu Lataniers-joen
+juoksua pitkin aina tähän aukeamaan saakka, missä nyt olemme ja mistä
+virta kulkee kahden kukkulan lomitse mereen asti. Tässä näette niittyjä
+ja jotenkin tasaista maata, joka ei kuitenkaan ole parempi kuin tuo
+toinen osa, sillä sateisena vuodenaikana se on vetelää kuin suo, ja
+poudalla se kuivaa lyijynkovaksi, niin että kun tahtoo siihen ojaa
+kaivaa, on kirvestä käytettävä. Kun jako oli suoritettu, annoin
+molempain naisten heittää arpaa osistaan. Ylempi puoli tuli rouva de La
+Tourille ja alempi Margareetalle. Kumpikin oli osaansa tyytyväinen, ja
+he halusivat vain jäädä asumaan liki toisiaan, "jotta", kuten he
+sanoivat, "aina saisimme nähdä toisiamme, puhella keskenämme ja auttaa
+toinen toistamme". Oli kuitenkin tarpeen, että heillä kullakin oli oma
+asuntonsa. Margareetan asumus sijaitsi keskellä laaksoa, juuri hänen
+alueensa rajalla. Aivan sen viereen rakensin rouva de La Tourin
+palstalle toisen majan, niin että ystävykset yhdellä haavaa olivat
+toistensa naapureina ja kuitenkin kukin perheineen asuivat omalla
+alueellaan. Itse olen hakannut paalut vuorelle; itse olen kantanut
+palmunlehviä merenrannalta näiden molempain majojen rakentamiseksi,
+jotka nyt kuten näette ovat ovia ja kattoja vailla. Voi sentään, niistä
+on sittekin liian paljon jälellä muistini virittämiseksi! Aika, joka
+niin pian hävittää hallitsijain muistomerkit, näyttää näissä erämaissa
+säästävän ystävyyden muistomerkkejä, pitkittääkseen kaipaustani aina
+elämäni loppuun asti.
+
+Tuskin oli toinen näistä majoista valmistunut, kun rouva de La Tour
+synnytti tyttölapsen. Minä olin ollut kummina Margareetan lapselle, joka
+oli saanut nimekseen Paul. Rouva de La Tour pyysi minua nyt yhdessä
+hänen ystävättärensä kanssa antamaan nimen hänenkin lapselleen.
+Margareeta pani sille nimeksi Virginia. "Hänestä on kasvava siveä
+tyttö", sanoi hän, "ja hän on tuleva onnelliseksi. Minä en tuntenut
+onnettomuutta ennenkun poikkesin siveyden tieltä."
+
+Rouva de La Tourin toivuttua lapsivuoteestaan alkoivat nuo molemmat
+maatilkut vähitellen korvata sekä sitä vaivaa, mikä minulla aika
+ajoittain oli niiden hoidosta että varsinkin heidän orjainsa
+uutteruutta. Margareetan orja, Domingo, oli jolof-heimoa, ja vielä
+roteva ruumiiltaan, vaikka olikin ijäkäs. Hänellä oli kokemusta ja hyvä
+luontainen ymmärrys. Hän raivasi erotuksetta kummallakin maa-alueella
+pelloiksi ne alat, mitkä hänestä tuntuivat hedelmällisimmiltä, ja kylvi
+niihin sellaisia siemeniä, mitkä mihinkin parhaiten sopivat. Hirssiä ja
+maissia hän kylvi keskinkertaisiin paikkoihin, vehnää hyvään maahan ja
+riissiä soisiin kohtiin, ja kallioiden juurille hän istutti melooneja,
+kurpitseja ja kurkkuja, jotka mielellään kiipeevät ylöspäin. Kuiviin
+paikkoihin hän kasvatti perunia, jotka niissä tulevat maukkaiksi,
+ylängöille puuvillapensaita, sokeriruokoa väkevään maahan ja
+kahvipensaita töyräille, joilla papu kasvaa pieni mutta sitä
+oivallisempi; joen varsille ja asumusten ympärille bananas-puita, jotka
+vuoden läpeensä kantavat hedelmäsarjoja ja suovat miellyttävää siimestä,
+ja viimein vielä muutamia tupakantaimia lievittääkseen omia ja hyväin
+emäntäinsä huolia. Vuorilta hän kävi hakkaamassa polttopuita ja siirteli
+sieltä täältä kallionlohkareita syrjään teitä rakentaakseen. Kaikki nämä
+askareet hän toimitti älykkäästi ja ahkerasti, sillä hän oli innostunut
+työhönsä.
+
+Margareetaan hän oli erittäin kiintynyt, eikä vähemmän rouva de La
+Touriinkaan, jonka orjattaren hän oli nainut Virginian syntyessä. Hän
+rakasti kiihkeästi vaimoansa, jonka nimi oli Mari. Tämä oli syntynyt
+Madagaskarissa, jossa oli harjautunut joihinkin käsitöihin, etenkin
+valmistamaan koreja ynnä jonkinmoista esiliinakangasta metsässä
+kasvavista ruohoista. Hän oli muuten näppärä, siisti ja erittäin
+uskollinen. Hän piti huolta ruoan laittamisesta, kasvatti muutamia
+kanoja ja meni silloin tällöin Port-Louis'n kaupunkiin myymään sellaista
+tavaraa, mikä ei ollut välttämätöntä molempien perheiden taloudessa. Kun
+tähän lisäksi laskette pari lapsia varten pidettyä kuttua ynnä ison
+koiran, joka yöllä vartioitsi ulkona, saatte jonkinlaisen käsityksen
+näiden kahden pienen asunnon tuloista ja koko taloudesta.
+
+Tullaksemme molempiin ystävyksiin, kehräsivät he puuvillaa aamusta
+iltaan. Tämä työ tuotti heille ja heidän perheilleen vaatetarpeet; mutta
+muuten puuttui heiltä totuttuja elämän mukavuuksia, niin että saivat
+kotona käydä avojaloin ja vain pyhäisin käyttivät kenkiä mennessään
+aamuvarahin kuulemaan messua Pamplemoussen kirkkoon, jonka näette tuolla
+alhaalla. Sinne tosin oli paljon pitemmältä kuin Port-Louis'hin, mutta
+vain hyvin harvoin he menivät kaupunkiin, sillä orjain tavoin puettuina
+karkeaan siniseen Bengalin palttinaan pelkäsivät he siellä joutuvansa
+ylenkatseen alaisiksi. Mutta tarkoin punniten: kumpi on parempi,
+ulkonainen arvoko vaiko kotoinen onni? Sillä jos nämä naiset saivatkin
+vähän kärsiä ihmisten ilmoilla käydessään, palasivat he kotiinsa sitä
+tyytyväisempinä. Tuskin olivat Maria ja Domingo tältä harjulta äkänneet
+heidät, niin juoksivat he vastaan alas laaksoon auttaakseen heitä
+ylösnousemisessa. Orjainsa silmistä he näkivät, millä ilolla nämä heitä
+olivat odottaneet. Kotona heitä kohtasi kaikkialla puhtaus ja vapaus,
+joista eduista heidän tuli kiittää vain omaa ahkeruuttaan ja
+palvelijainsa intoa ja uskollisuutta.
+
+Samojen puutteiden ja miltei samanlaisten elämänkokemusten yhdistäminä
+he puhuttelivat toisiaan ystävän, toverin ja sisaren suloisilla nimillä;
+heillä oli vain yksi tahto, yksi harrastus ja yhteinen pöytä, jonka
+ääressä aterioivat. Kaikki oli heillä yhteistä. Jos jolloinkin entiset
+tunteet, tulisemmat kuin ystävyyden synnyttämät, heräsivät heidän
+sydämmissään, ohjasi totinen jumalanpelko puhdasten tapain avulla ne
+toista elämää kohden, niinkuin tulenliekki sytykkeen puutteessa kohoaa
+maasta taivasta kohti.
+
+Luonnolliset velvollisuudet enensivät vielä heidän yhteiselämänsä
+onnellisuutta. Heidän keskinäinen ystävyytensä kiintyi kahta lujemmaksi,
+kun heillä alati oli silmiensä edessä lapsensa, heidän yhtä kovaonnisen
+rakkautensa hedelmät. Huviksensa he kylvettivät niitä samassa
+kylpyaltaassa ja panivat nukkumaan samaan kätkyeen. Antoivatpa he usein
+niille vuorotellen rintaa. "Ystäväni", virkkoi kerran rouva de La Tour,
+"molemmilla on meillä kaksi lasta ja kummallakin niistä on kaksi äitiä."
+Kuten kaksi vesaa, mitkä ovat kiinni kahdessa samanlaisessa puussa,
+joilta myrsky on kaikki oksat riistänyt, kantaa paljon parempia
+hedelmiä, jos kumpikin niistä irrotetaan emäpuustaan ja istutetaan
+toiseen puuhun, niin nämäkin kaksi kaikista heimolaisistaan erotettua
+ihmistainta, imiessään vuoroon molempain ystävysten rinnoilla, saivat
+paljon hellempiä kuin vain sisarusten tunteita toisiinsa. Heidän äitinsä
+jo kätkyein ääressä puhuivat heidän vastaisesta naimisestaan, ja nämä
+unelmat lastensa aviollisesta onnellisuudesta, joilla he koettivat omia
+surujaan lievittää, päättyivät sangen usein niin, että molemmat
+hyrähtivät itkuun. Toinen itki muistellessaan kärsimystensä syynä olleen
+avioliiton siteiden hylkimisen, toinen niihin alistumisen; toinen oli
+pyrkinyt säätyänsä ylemmäksi, toinen laskeutunut halvempaan säätyyn;
+mutta kumpaakin lohdutti ajatus, että kerran heidän lapsensa heitä
+onnellisempina, kaukana Europan julmista ennakkoluuloista, saisivat
+nauttia rakkauden ja yhdenvertaisuuden onnellisuutta.
+
+Todellakaan ei löydy suurempaa helleyttä, kuin mitä nämä lapset jo
+varhain toisilleen osottivat. Paulin itkiessä tarvitsi hänelle vain
+osottaa Virginiaa; tämän nähtyään hän jo tyyntyi ja hymyili. Kun
+Virginia jostain kärsi, huomattiin se jo Paulin parunnasta; mutta tämä
+herttainen tyttö hillitsi tuskaansa, jottei Paul siitä huolestuisi. Joka
+kerta kun tänne tulin, näin molemmat pallerot maan tavan mukaan aivan
+alasti; tuskin he vielä kykenivät kävelemäänkään, mutta käsin ja sylin
+he kaulailivat toisiaan, niinkuin Kaksoisten tähtiryhmää kuvataan.
+Yökään ei voinut heitä toisistaan erottaa; se yllätti heidät usein
+makaamassa samassa kätkyessä, poski poskea ja povi povea vastaan, kädet
+kiedottuina toistensa kaulan ympäri ja nukkuneina täten toistensa
+syliin.
+
+Kun he oppivat puhumaan, olivat "veli" ja "sisko" ensimmäiset sanat,
+joilla he toisiaan nimittivät. Lapsuus, jolla on mitä hellimpiä
+hyväilynimiä, ei tunne tämän suloisempia nimityksiä. Heidän
+kasvatuksensa vain lujensi heidän ystävyyttään, kohdistaen sen heidän
+keskinäisiin tarpeisiinsa. Pianpa tuli kaikki mitä talouteen kuuluu,
+puhtaudenpito ja heidän yksinkertaisen ateriansa valmistus, Virginian
+osalle, ja hänen näitä toimittaessaan palkitsivat häntä veljensä
+kiitokset ja hyväilyt. Paulkin puolestaan oli lakkaamatta puuhassa, joko
+hääräsi Domingon apuna puutarhassa tai pieni kirves kädessään seurasi
+tätä metsätöihin; ja jos hän näillä matkoilla näki kauniin kukan,
+makean hedelmän tahi linnunpesän -- olivat ne vaikka miten korkealla
+puussa -- kiipesi hän niihin käsiksi viedäkseen ne tulijaisiksi pikku
+sisarelleen.
+
+Yhden heistä jossain tavatessaan sai olla varma, että toinenkin oli
+läheisyydessä.
+
+Eräänä päivänä astuessani alas tuolta vuorenharjanteelta näin Virginian
+juoksevan puutarhan äärimmäisestä sopesta kotoa kohden, hame takaa pään
+yli viskattuna sateen takia.
+
+Kaukaa katsoen luulin hänen olevan yksikseen; mutta kun kävin lähemmäksi
+häntä auttaakseni, näin hänen vierellään Paulin melkein kokonaan
+hameeseen hautautuneena, ja molemmat nauroivat sydämmen pohjasta tälle
+omalle keksimälleen sateenvarjolle. Nuo kaksi suloista päätä, jotka
+katselivat maailmaan saman hameen kankeista laskoksista, muistuttivat
+mieleeni tarun samaan simpukankuoreen suletuista Ledan lapsista.
+
+Koko heidän opiskelunsa käsitti vain keinoja olla toisilleen mieliksi ja
+avuksi. Muuten he olivat tietämättömiä kuin kreolit, eivät osanneet
+lukea eikä kirjottaa. He vähät piittasivat siitä, mitä ennen ja kaukana
+heistä oli tapahtunut; heidän uteliaisuutensa ei ulottunut näiden
+kukkulain huippuja kauvemmaksi. Maailman he luulivat loppuvan missä tämä
+saarikin loppui; ja mitään viehättävää ei heille löytynyt omaa
+olopaikkaansa etäämpänä. Keskinäinen sopu ja äitiensä tyytyväisyys oli
+heidän pyrintönsä alku ja loppu. Milloinkaan ei hyödyttömäin opetusten
+tarvinnut pusertaa kyyneliä heidän silmistään; milloinkaan eivät kuivat
+nuhdesaarnat heitä ikävystyttäneet. He eivät tunteneet edes varkauden
+käsitettäkään, kaikkihan heillä oli yhteistä, eivät kohtuuttomuutta,
+sillä he olivat tyytyväiset yksinkertaiseen ruokaansa, eivätkä valetta,
+sillä heidän ei tarvinnut toisiltaan totuutta salata. Heitä ei koskaan
+pelotettu turhilla uhkauksilla, että Jumala hirveästi rankaisee
+kiittämättömiä lapsia; heidän lapsenrakkautensa oli äidinhellyyden
+hedelmä. Uskonnosta heille oli opetettu vain semmoista, mikä saattoi sen
+heille rakkaaksi; ja vaikkeivät pitäneetkään pitkiä rukouksia kirkoissa,
+ylensivät he sen sijaan kaikkialla missä olivat, kotona, kedolla ja
+metsässä, viattomat kätensä taivasta kohden, ja heidän sydämmensä olivat
+alati täynnä kiitollisuutta vanhempiansa kohtaan.
+
+Näin kului heidän varhaisin lapsuutensa niinkuin ihaninta päivää
+ennustava aamurusko. Jo nyt he ottivat osaa kaikkiin äitiensä
+taloudellisiin askareihin. Tuskin oli kukko kiekunnallaan kertonut
+päivännoususta, kun Virginia kavahti vuoteeltaan, kävi noutamassa vettä
+läheisestä lähteestä ja palasi kotia aamiaista laittamaan. Heti sen
+jälkeen, kun aurinko kultasi kukkulat tämän laakson ympärillä, tulivat
+Margareeta ja hänen poikansa rouva de La Tourin luo, missä pidettiin
+yhteinen rukous ja nautittiin aamiainen; usein he söivät sen ulkosalla,
+istuen nurmikossa vehmaitten banaanipuiden alla, jotka tarjosivat heille
+valmiin aterian mehukkailla hedelmillään ja pöytäliinaksi pitkät,
+kiiltävät lehtensä. Terveellinen ja runsas ravinto vaurastutti nopeasti
+molempain lasten ruumiin, ja hellä kasvatus loi heidän kasvoilleen
+puhtauden ja levollisen sielukkaisuuden ilmeen. Virginia, vaikka vasta
+kahdentoista vanha, oli vartaloltaan jo enemmän kuin puoleksi varttunut.
+Tuuheat vaaleat kiharat ympäröivät hänen päätään; suuret sinisilmät ja
+korallinpunaset huulet valaisivat mitä herttaisimmalla hohteella hänen
+kasvonsa; ne myhäilivät lempeästi hänen puhuessaan, ja kun hän oli
+vaiti, ilmaisi niiden taivasta kohden kohotettu asento mitä herkintä
+tunteellisuutta, jopa alakuloisuutta. Paulissa sen sijaan nähtiin kaiken
+poikuusijän sulojen ohessa jo kehittyvää miehuullisuutta. Hänen
+vartalonsa oli kookkaampi kuin Virginian, hänen ihonsa tummempi ja
+nenänsä köyrympi, ja hänen mustat silmänsä olisivat joltisesta
+ylpeydestä puhuneet, elleivät pitkät, viuhkan tavoin säteilevät ripset
+olisi antaneet niille erinomaista lempeyden hohdetta. Vaikka hän aina
+olikin liikkeellä, jäi hän tyynesti alalleen, kun huomasi pikku
+sisarensa, ja istahti hänen vierelleen. Kun heitä näin äänettöminä
+tapasi, lapsellisen luontevissa asennoissa ja avojaloin, luuli näkevänsä
+edessään vanhanaikaisen valkean marmoriryhmän, esittävän paria Nioben
+lapsista; mutta huomatessaan heidän silmäystensä aina etsivän toisiaan,
+hymyilyn yhä hellemmin tapaavan hymyilyä, olisi tehnyt mieli kutsua
+heitä taivaan lapsiksi, noiksi autuaallisiksi hengiksi, joiden koko
+olemus on rakkautta ja joiden ei ole tarvis pukea tunteitansa aatoksiin
+ja rakkauttaan sanoihin.
+
+Mutta nähdessään tyttärensä näin vuosi vuodelta kehittyvän ihanuudessa,
+lisäytyivät rouva de La Tourin hellät huolet. Hän sanoi usein minulle:
+"Entä jos kuolen, mikä on Virginian kohtalo silloin ilman
+varallisuutta?"
+
+Ranskassa oli hänellä muuan täti, ylhäissäätyinen, rikas, vanha ja
+tekopyhä neiti, joka hänen mentyään herra de La Tourin vaimoksi oli
+tylysti kieltänyt häneltä kaiken apunsa; senpä vuoksi olikin hän
+itselleen luvannut, ettei koskaan turvautuisi tuohon naiseen, vaikka
+joutuisi miten ahtaalle hyvänsä. Mutta äidiksi tultuaan hän ei enää
+kammonut mahdollisesti kieltävänkään vastauksen häpeätä. Miehensä
+äkillisen kuoleman jälkeen hän ilmotti siitä tädillensä, kertoi
+tyttärensä syntymästä ja kuvaili tukalaa tilaansa kaukana kotimaasta,
+ilman elättäjää ja pieni lapsi hoidettavanaan. Mutta minkäänlaista
+vastausta ei hän saanut. Yleväluontoinen kun oli, ei hän katsonut
+enempää nöyryyttävänsä itseään, vaikka alistuikin alttiiksi sukulaisensa
+nuhteille, joka ei milloinkaan ollut voinut antaa anteeksi hänen
+naimistaan aatelittoman, vaikkakin kunnollisen miehen kanssa. Joka
+tilaisuudessa hän siis vielä kirjoitti tädilleen, herättääkseen hänessä
+myötätuntoisuutta Virginiaa kohtaan. Mutta vuodet vierivät vierimistään,
+ilman että mitään elonmerkkiä tuli sukulaiselta.
+
+Vihdoin viimein, vuonna 1738, kolme vuotta sen jälkeen kun herra de La
+Bourdonnaye oli saapunut saarellemme, sai rouva de La Tour kuulla, että
+tämä kuvernööri oli saanut kirjeen tädiltä hänelle jätettäväksi.
+Välittämättä tällä kertaa kehnosta puvustaan hän kiirehti
+Port-Louis'hin, sillä nyt voitti äidinilo hänessä ihmisarkuuden. Herra
+de La Bourdonnayellä olikin todella kirje hänelle annettavana. Siinä
+täti jankutti, että sisarentyttärensä oli ansainnut kohtalonsa, koska
+oli huolinut seikkailijalle ja irstailijalle vaimoksi, että intohimoja
+aina seuraa rangaistus, ja että hänen miehensä varhainen kuolema oli
+Jumalan vanhurskas kuritus; että hän oli tehnyt aivan oikein
+siirtyessään saarille säästääkseen Ranskassa asuvilta sukulaisiltaan
+enempää häpeätä, ja että hän nyt oli maassa, jossa kaikki, paitsi
+laiskurit, löytävät onnensa. Täten nepaintaan morkattuaan täti rupesi
+ylistämään itseään: muka välttääkseen avioliiton usein turmiollisia
+seurauksia oli hän itse pysynyt naimatonna. Asian todellinen laita oli
+kuitenkin niin, että hän olisi mennyt vain jollekin hyvin ylhäiselle
+miehelle vaimoksi, mutta vaikka hän olikin upporikas ja tällaisissa
+naimiskaupoissa varallisuus yksin määrää, ei kuitenkaan ollut ketään,
+joka olisi huolinut moista rumaa ja kovasydämmistä naista itselleen.
+
+Jälkikirjotus sisälsi kuitenkin, että hän kaikesta huolimatta oli
+sulkenut sisarensatyttären herra de La Bourdonnayen hyvään suosioon. Hän
+oli niin todella tehnytkin, mutta tavalla joka nykyään on hyvin yleinen
+ja joka suosijan tekee pelättävämmäksi kuin ilmeisen vihamiehen:
+puhdistaakseen itseänsä kuvernöörin edessä sukulaistaan kohtaan
+osottamastaan kovuudesta oli hän tekopyhän surkuttelun varjolla
+herjannut häntä pahanpäiväisesti.
+
+Rouva de La Tour, jota ei välinpitämättöminkään ihminen voinut ilman
+osanottoa ja kunnioitusta katsella, sai varsin kylmäkiskoisen
+vastaanoton herra de La Bourdonnayen puolelta, joka edeltäkäsin oli
+saatettu nurjamieliseksi häntä kohtaan. Rouvaparan kertomukseen omasta
+ja tyttärensä asemasta hän vastasi vain kuivasti ja yksitavuisesti:
+"Saanhan nähdä ... saamme nähdä ... aikaa myöten ... täällä käy niin
+paljon tarvitsevaisia... Miksi niin loukata kunnioitettavaa tätiä...
+Itse olette kaikkeen syypää!"
+
+Rouva de La Tour palasi asuntoonsa sydän täynnä surua ja mielikarvautta.
+Kotiin tultuaan hän vaipui tuolille, heitti tädin kirjeen pöydälle ja
+huudahti ystävättärelleen: "Kas siinä yhdentoista vuoden kärsimyksen
+hedelmä!" Mutta kun ei kukaan toinen seurasta osannut lukea, otti hän
+uudelleen kirjeen ja luki sen kokoutuneen perheen kuullen. Tuskin oli
+hän päättänyt, kun Margareeta huudahti kiivaasti: "Tarvitsemmeko täällä
+mitään sinun sukulaisiltasi? Onko Jumala meidät hyljännyt? Hän yksin on
+isämme. Emmekö ole eläneet onnellisina tähän päivään asti? Miksi syyttä
+murehdit? Sinulla ei ole rohkeutta enää!" Ja nähdessään rouva de La
+Tourin itkevän hän heittäytyi hänen kaulaansa ja syleili häntä. "Ystävä
+rakas", huudahti hän, "oma ystäväni!" -- Mutta oma nyyhkytyksensä
+tukehutti häneltä äänen. Virginia tämän kaiken nähdessään kylpi
+kyynelissä, pusersi milloin äitinsä milloin Margaretan käsiä huulillensa
+ja sydämmelleen; mutta Paul, jonka silmät liekitsivät vihasta, puristi
+nyrkkejään ja polki jalkaa, tietämättä keneen ryhtyä. Tähän hämminkiin
+joutuivat vielä Domingo ja Mari juoksujalkaa, ja majassa kuului vain
+valitushuutoja: "Ah, rouva kulta!... hyvä emäntäni!... äiti raukkani!...
+elkää itkekö!..." Näin hellät ystävyydenosotukset haihduttivat viimein
+rouva de La Tourin sydämmestä katkeruuden. Hän sulki Paulin ja Virginian
+syliinsä ja lausui tyytyväisenä: "Lapsi kultani, te olette syynä minun
+suruuni, mutta te myöskin olette minun koko iloni. Oi rakkaat lapseni,
+onnettomuus kurotti minuun vain kaukaa, mutta onni asuu ympärilläni."
+Paul ja Virginia eivät häntä ymmärtäneet; mutta nähdessään hänen
+rauhoittuvan he hymyilivät ja alkoivat hyväillä häntä. Niin olivat taas
+kaikki onnellisia, eikä tuo kohtaus ollut muuta kuin myrskynpuuska
+keskellä kaunista pouta-aikaa.
+
+Näiden lasten hyvä luonnonlaatu kävi päivä päivältä yhä enemmän ilmi.
+Eräänä sunnuntaina, kun heidän vanhempansa olivat päivän koittaissa
+lähteneet aamujumalanpalvelukseen Pamplemoussen kirkkoon, ilmautui muuan
+karannut neekerinainen banaanipuistoon, joka ympäröi heidän kotiaan. Hän
+oli laiha kuin luuranko, pukunaan vain karkea palttinariepu lanteiden
+ympärillä. Hän heittäytyi Virginian jalkoihin, tämän juuri valmistaessa
+aamiaista perheelle, ja sanoi: "Nuori neiti kulta, armahtakaa paennutta
+orja parkaa! Jo kuukauden ajan olen harhaillut näillä vuorilla,
+puolikuolleena nälästä ja usein metsästäjäin ja koirain takaa-ajamana.
+Olen paennut isäntäni, erään rikkaan tilanomistajan luota tuolta
+Mustanvirran takaa. Hän on kohdellut minua kuten näette." Samalla osotti
+hän ruumistaan, joka oli raskaitten ruoskaniskuin ristiin rastiin
+viileskelemä, ja lisäsi: "Tahdoin hukuttaa itseni, mutta kun tiesin
+teidän täällä asuvan, arvelin itsekseni, että kun vielä asuu hyviäkin
+valkoisia ihmisiä tässä maassa, ei sentään ole tarvis kuolla." Hyvin
+liikutettuna vastasi Virginia: "Rauhoittukaa, onneton ihminen! Tässä on
+ruokaa, syökää!" Ja hän antoi hänelle aamiaisen, jonka perheelle oli
+valmistanut. Tuossa tuokiossa orjaparka oli ahminut sen suuhunsa.
+Nähdessään hänen nyt olevan ravittu Virginia sanoi: "Ihmiskurja! Mieleni
+tekee mennä pyytämään teille armoa isännältänne; kun hän teidät tuossa
+tilassa näkee, tulee hän varmaan sääliväiseksi. Tahdotteko viedä minut
+hänen tykönsä?" -- "Te Herran enkeli", vastasi orjatar, "seuraan teitä
+minne vain haluatte." Virginia kutsui veljensä paikalle ja pyysi häntä
+heidän mukaansa. Laiha orjanainen opasti heitä metsäpolkuja pitkin yli
+korkeain vuorten, joita he vaivaloisesti kiipesivät, ja yli leveäin
+virtain, joiden poikki he saivat kahlata. Viimein puolipäivän aikaan he
+tulivat erään vuoren juurelle Mustanvirran partaalla. Siellä he näkivät
+erään hyvin rakennetun kartanon, kunnollisesti hoidettuja viljelyksiä ja
+ison joukon orjia puuhaten kaikenlaisissa töissä. Heidän keskellänsä
+käveli heidän isäntänsä, piippu suussa ja ruokokeppi kädessä. Hän oli
+pitkä, laiha mies, iho öljynkarvainen, silmät syvällä päässä ja
+kulmakarvat mustat ja yhteenkasvaneet. Pelkääväisenä lähestyi Virginia,
+pitäen kiinni Paulin käsivarresta, ja pyysi isäntää Jumalan laupeuden
+tähden armahtamaan orjaansa, joka seisoi muutaman askeleen taempana.
+Ensin isäntä ei noista kahdesta köyhästi puetusta lapsesta paljoa
+välittänyt; mutta äkättyään Virginian sorean vartalon ja hänen kauniin
+päänsä sinisen hunnun sisästä ja kuultuaan hänen suloisesti helähtelevän
+äänensä, joka värähteli ja vapisi kuten hänen koko ruumiinsa armoa
+anoessaan, otti hän piipun suustansa, kohotti ruokokeppinsä taivasta
+kohden ja vannoi armahtavansa orjaansa ei Jumalan vaan Virginian tähden.
+Heti antoi tyttönen merkin orjattarelle lähestyä isäntäänsä ja juoksi
+Paulin seuraamana pois paikalta.
+
+He nousivat yhdessä vuorelle samaa rinnettä myöten, jota olivat tulleet,
+ja saavuttuansa sen harjalle istahtivat he puun alle, perin nääntyneinä
+sekä väsymyksestä että nälästä ja janosta. He olivat einehtimättä
+käyneet sitte auringonnousun kuudetta peninkulmaa.[1] "Siskoni", sanoi
+Paul Virginialle, "sinun on nälkä ja jano ja täältä emme mitään ravintoa
+löydä; palatkaamme siis takaisin orjan isännän luo ja pyytäkäämme
+häneltä ruokaa." -- "Oi, ei toki, ystäväni", vastasi Virginia, "minä
+pelkään häntä kovin. Muistatko mitä äiti on usein sanonut: jumalattoman
+leipä täyttää suun soralla." -- "No, mitä sitte tehdä?" arveli Paul.
+"Puut täällä ympärillä kasvavat vain pahoja hedelmiä, eikä ole täällä
+edes tamarinttia eli sitroonaa, jolla voisit virkistää itseäsi." --
+"Jumala pitää meistä huolen", virkkoi Virginia, "hän kuulee pienten
+lintustenkin äänen, kun nämä häneltä ravintoa pyytävät." Ja tuskin oli
+hän nämä sanat lausunut, kun he jo kuulivat läheisestä kalliosta
+juoksevan lähteen lorinan. He juoksivat paikalle, ja virvotettuaan
+itseään sen kristallikirkkaalla vedellä, he poimivat ja söivät
+krassiruohoja, joita kasvoi lähteen partaalla.
+
+[1] Tarkottaa tässä kuten muuallakin vanhaa ranskalaista peninkulmaa
+(_lieue_), joita menee noin kolme nykyiseen kilometripenikulmaan. Suom.
+muist.
+
+Kun he sitte tähystelivät ympärillensä, eikö jotain ravitsevampaa ruokaa
+olisi saatavissa, älysi Virginia metsän puiden joukossa nuoren
+palmupuun. Pähkinä, joka kelluu sellaisen huipussa, on erittäin hyvää
+syötävää; mutta vaikkei puu ollutkaan ihmisen reittä paksumpi, oli se
+liki kuusikymmentä jalkaa korkea. Tämän puun sydänaine on vain hienoa
+lustokudosta, mutta sen pinta on niin kovaa, että paraskin kirves
+kimmoaa siitä takaisin; eikä Paulilla ollut edes veistä mukana. Hänen
+päähänsä pälkähti virittää valkea puun juurelle, mutta siinä tuli toinen
+vaikeus. Hänellä ei ollut tuluksia, enkäpä sitä paitsi luule koko
+saarella löytyvän kiveä, jolla voisi tulta iskeä. Mutta hätä keinon
+keksii, ja usein ovat hyödyllisimmät keksinnöt lähteneet
+vähäpätöisimpäin miesten aivoista. Paul päätti virittää tulen neekerien
+tavalla. Muutaman kiven terävällä kärjellä hän näversi reijän hyvin
+kuivaan puunoksaan, jonka pani jalkainsa alle; saman kiven terävällä
+syrjällä hän terotti toisen yhtä kuivan mutta toisenlaisen puunoksan,
+jonka kärjen sovitti jalkainsa alla olevan oksan reikään, ja sitte
+nopeasti pyörittäen sitä käsiensä välissä, niinkuin suklaamyllyä
+pyöritetään, näki hän pian savua ja kipeniä nousevan hieromuksesta. Nyt
+kokosi hän kasan kuivia ruohoja ja risuja palmun juurelle, sytytti ne,
+eikä aikaakaan, kun puu jo kaatua rojahti kovalla ryskeellä. Tulen
+avulla he irrottivat pähkinän palmun pitkistä, puisevista ja okaisista
+lehdistä. Osan tästä hedelmästä hän ja Virginia söivät raakana ja toisen
+osan tuhassa paistettuna, ja molemmat maistuivat heistä yhtä hyviltä.
+Iloisina he nauttivat yksinkertaisen ateriansa, muistellen aamulla
+tekemäänsä hyväätyötä; mutta tähän iloon sekautui huoltakin, kun
+ajattelivat äitiensä levottomuutta heidän näin kauvan kotoa poissa
+ollessaan. Virginialle etenkin johtui tämä seikka mieleen. Mutta Paul,
+joka tunsi voimainsa taas virkistyneen, vakuutti etteivät he enään
+kauvankaan viipyneet, ennenkun pääsivät rauhoittamaan vanhempiansa.
+
+Päivällisen syötyään oli heillä kumminkin uusi pula edessä: ei ollut
+heillä enää opasta kotiin johtamassa. Paul, jota ei mikään hämille
+saattanut, sanoi Virginialle: "Kotimme on keskipäivän aurinkoa kohden;
+meidän on siis astuminen kuten aamullakin tuon vuoren yli, jonka kolme
+huippua näet tuolla alempana. Siis matkaan, ystäväni!" Vuori, josta Paul
+mainitsi, oli se, jota kolmen huippunsa takia kutsutaan
+Kolmirinnaksi.[1] He laskeutuivat siis alas vuorelta Mustanvirran
+pohjoispuolitse ja saapuivat kotvan aikaa kulettuaan erään leveän virran
+partaalle, joka katkasi heiltä tien. Tämä avara osa saaresta, joka
+kokonaan on metsäin vallassa, on nykyäänkin vielä niin vähän tunnettu,
+ettei sen useimmilla virroilla ja vuorilla ole nimeä. Virta, jonka
+rannalle he tulivat, juoksee pauhaten kallioiden lomitse. Veden kohina
+pelotti Virginiaa, niin ettei hän tohtinut pistää jalkaansa siihen
+ylimenoa alottaakseen. Paul silloin otti hänet selkäänsä ja kävi
+kuormineen virran liukkaita kiviä pitkin, veden pauhusta välittämättä.
+
+[1] On olemassa paljon vuoria, joiden huiput ovat pyöreät kuin naisen
+rinnat ja joilla kaikissa kielissä on tämä nimi. Ne sen todella
+ansaitsevatkin, sillä niistä saavat alkunsa monet virrat ja purot, jotka
+sitten hedelmöittävät maan. Ne yhä lisäävät näiden jokien vesiä
+kokoomalla pilviä kallioisen huippunsa ympärille, joka kohoo kuin naisen
+nisä niitä ylemmäksi.
+
+"Elä pelkää", sanoi hän tytölle, "tunnen itseni kyllin voimakkaaksi, kun
+sinä olet kanssani. Jos tuo Mustanvirran isäntä olisi kieltänyt armoa
+orjaltaan, olisin tapellut hänen kanssaan." -- "Mitä!" huudahti
+Virginia, "senkö ison ja ilkeän miehen kanssa? Mihin vaaraan olenkaan
+sinut saattanut! Oi Jumala, miten vaikea on hyvää tehdä! Vain pahaa on
+helppo tehdä."
+
+Virran yli tultuaan Paul aikoi pitkittää matkaa kantaen sisartaan
+selässään, kuvailipa mielessään voivansa taakkoineen nousta
+Kolmirinta-vuorellekin, joka häämötti puolen peninkulman päässä heidän
+edessään; mutta pianpa alkoivat hänen voimansa uupua ja hän oli
+pakotettu laskemaan Virginian maahan ja itse levähtämään hänen
+vierellään. Silloin virkkoi tyttönen hänelle: "Rakas veljeni, päivä
+laskee; sinulla on vielä voimia, mutta minulta puuttuu. Jätä minut tähän
+ja palaa yksin kotia rauhoittamaan äitejämme." -- "En suinkaan", sanoi
+Paul, "sinua en jätä. Jos yö yllättää meitä täällä metsässä, niin teen
+valkean, kaadan palmun, sinä syöt sen pähkinän ja minä teen sen lehvistä
+sulle suojuksen." Kun Virginia oli hetken aikaa levännyt, taittoi hän
+vanhasta, virran yli nuokkuvasta puusta pitkiä, alaspäin riippuvia
+lehtiä ja valmisti niistä itselleen jonkunlaiset virsut, joilla verhosi
+kivisillä poluilla veristyneet jalkansa; avuntekoon rientäessään oli hän
+näet unohtanut panna kengät jalkaansa. Tuntiessaan tuoreiden lehtien
+vilvastuttavan jalkojansa hän taittoi vielä bamburuovosta oksan, ja
+nojaten toisella kädellä tähän tilapäiseen keppiin, toisella veljeensä,
+lähti hän uudestaan matkalle.
+
+Tällä tavoin he vitkalleen etenivät metsän halki; mutta korkeat puut ja
+tiheät lehvät peittivät pian heidän näkyvistänsä Kolmirintaisen vuoren,
+jota kohti astuivat, vieläpä auringonkin, joka jo teki laskuaan.
+Vähitellen he vielä huomaamattaan eksyivät siltä tallatulta polulta,
+jota tähän asti olivat kulkeneet, ja huomasivat tulleensa puiden,
+köynnöskasvien ja kallioiden täyttämään umpisokkeloon, josta eivät
+mitenkään löytäneet ulospääsyä. Paul asetti Virginian istumaan ja alkoi
+itse juoksennella sinne tänne hänen ympärillänsä, löytääkseen tietä
+tiheästä metsiköstä; mutta se oli turhaa vaivaa. Hän kiipesi korkeaan
+puuhun nähdäkseen edes Kolmirinta-vuoren, mutta yltympäri ei hän
+erottanut muuta kuin puiden latvoja, joista laskevan auringon säteet
+enää ainoastaan harvoja valaisivat. Sill'aikaa peitti vuorten varjo
+laaksoissa olevat metsät; tuuli hiljeni kuten tavallisesti auringon
+laskiessa; syvä hiljaisuus vallitsi näissä yksinäisissä korvissa, eikä
+muita ääniä kuulunut kuin vain hirvien ammunta, jotka tulivat etsimään
+leposijaa näiltä syrjäisiltä seuduilta. Toivoen jonkun harhailevan
+metsästäjän kuulevan hänen äänensä, rupesi Paul huutamaan täydestä
+voimastaan: "Tänne päin, tänne päin, avuksi Virginialle?" Mutta vain
+metsän kaiut vastasivat hänen huutoonsa ja toistivat moneen kertaan:
+"Virginialle!... Virginialle!..."
+
+Vaivoista ja mielikarvaudesta perin väsyneenä Paul laskeutui alas puusta
+ja rupesi miettimään keinoja miten viettää yön tässä paikassa; mutta
+siinä ei ollut lähdettä, ei palmuja, ei edes kuivia oksiakaan, joista
+olisi voinut nuotion rakentaa. Nyt hän sai kokea kuinka riittämättömät
+hänen apuneuvonsa olivat, ja hän purskahti itkuun. "Elä itke,
+ystäväni", lohdutti Virginia, "ellet tahdo minun menehtyvän surusta.
+Minunhan on syy kaikkiin sinun kärsimyksiisi ja siihen murheeseen, johon
+äitimme nyt ovat joutuneet. Ei pidä tehdä mitään, ei edes hyvääkään,
+vanhemmilta lupaa pyytämättä. Voi, kuinka varomaton minä olen ollut!" Ja
+hänkin puhkesi kyyneliin. Kuitenkin sanoi hän Paulille: "Rukoilkaamme
+Jumalaa, veljeni, hän on meitä armahtava."
+
+Tuskin he olivat ennättäneet päättää rukouksensa, kun kuulivat koiran
+haukuntaa. "Se on varmaankin", arveli Paul, "jonkun metsästäjän, joka
+tulee illalla hirviä väijymään." Kotvan kuluttua haukunta kuului
+kovemmin. "Minusta tuntuu kuin olisi se Fidele, meidän oma koiramme",
+sanoi Virginia. -- "Ihan niin, tunnen sen äänen; olisimmeko tulleet jo
+oman vuoremme juurelle?"
+
+Ja todellakin seuraavassa tuokiossa syöksähti Fidele heidän jalkoihinsa,
+ulvoi, vinkui ja hyväili heitä rajusti. Eivät olleet he vielä toipuneet
+hämmästyksestään, kun samassa näkivät Domingon, joka juoksi heidän
+luoksensa. Tämän hyvän, ilosta itkevän neekerin ilmautuminen saattoi
+heidätkin itkemään, niin etteivät saaneet sanaa suustaan. Kun Domingo
+oli saanut heidät tajuihinsa, huudahti hän: "Oi rakkaat nuoret
+valtijaani, mihin levottomuuteen olettekaan saattaneet äitinne! Kuinka
+he hämmästyivät, kun eivät kirkosta palattuaan löytäneet teitä! Minä
+olin seurannut heitä messuun, ja Mari, joka oli askaroinut jossakin
+sopessa, ei osannut sanoa minne te olitte joutuneet. Minä juoksentelin
+talomme ympäri tietämättä mistä teitä etsiä. Vihdoin otin teidän vanhoja
+vaatteitanne, annoin Fidelen nuuskia niitä, ja aivan kuin olisi tuo
+eläinparka minua ymmärtänyt, rupesi se paikalla etsimään teidän
+jälkiänne; yhä viuhtoen hännällään vei se minut aina Mustallevirralle
+saakka. Siellä sain tilanomistajalta kuulla, että olitte tuoneet
+takaisin erään karanneen orjattaren ja että hän oli luvannut tälle armon
+teidän tähtenne. Mutta minkä armon! Hän näytti minulle naisparan, joka
+oli jaloistaan kahleilla sidottu puupölkkyyn, kolmipiikkinen rautarengas
+kaulassa. Sieltä vei Fidele yhä nuuskien minut Mustanvirran varrella
+olevalle vuorelle, jossa pysähtyi ja rupesi haukkumaan täyttä kurkkua;
+se oli erään lähteen partaalla lähellä kaadettua palmua ja tulta, joka
+vielä suitsi. Lopuksi toi se minut tänne. Olemme nyt Kolmirintaisen
+vuoren juurella, mistä meillä vielä on hyvän neljän tunnin matka kotia.
+Mutta nyt teidän pitää syödä ja vahvistaa voimianne." Hän tarjosi heille
+kakun, hedelmiä ja leilillisen juomaa, jonka heidän äitinsä olivat
+vedestä, viinistä, sitroonanmehusta, sokerista ja muskotista
+valmistaneet lapsillensa vahvistukseksi ja virkistykseksi. Virginia
+huokasi muistellessaan orja paran kohtaloa ja äitiensä levottomuutta.
+Moneen kertaan toisti hän: "Voi kuinka vaikeata onkaan tehdä hyvää!"
+Sill'aikaa kun Paul ja Virginia ruoalla ja juomalla itseään vahvistivat,
+iski Domingo tulta, ja etsittyään kallioiden välistä väärän puun, jota
+sanotaan kiertopuuksi ja joka tuoreenakin palaa ilmiliekillä, viritti
+hän siitä tulisoihdun, sillä yö oli jo tullut. Mutta kun heidän piti
+yrittää matkalle, tuli vielä vastaan pahempi este: Paul ja Virginia
+eivät enää voineet käydä, heidän jalkansa kun olivat turvonneet ja
+vallan punaset. Domingo oli kahden vaiheella, menisikö kauvempaa
+hakemaan heille apua vai viettäisikö täällä yön heidän kanssaan. "Missä
+on se aika", valitti hän, "jolloin vielä kannoin teitä molempia
+käsivarsillani? Nyt te olette tulleet isoiksi, ja minä olen vanha." Kun
+hän vielä näin neuvottomana mietiskeli, ilmaantui parinkymmenen askeleen
+päähän heistä parvi karanneita neekeriorjia. Joukon johtaja lähestyi
+Paulia ja Virginiaa ja sanoi: "Te kiltit pienet valkoihot, elkää
+pelätkö! Olemme nähneet teidän tänä aamuna käyvän erään neekerinaisen
+kanssa Mustallevirralle pyytämään hänelle armoa ilkeältä isännältään.
+Tämän vuoksi kiitollisuudesta kannamme teidät nyt kotia olallamme."
+Sitte hän antoi vihjauksen, ja neljä väkevintä neekeriä teki tuota pikaa
+paarit puunoksista ja köynnöskasveista, joille asettivat molemmat nuoret
+ja nostivat ne olkapäillensä. Niin lähtivät he matkaan, Domingon
+kulkiessa edellä tulisoihtu kädessä ja koko joukon ilosta huutaessa ja
+siunatessa heitä. Liikutettuna sanoi Virginia veljelleen: "Ah ystäväni,
+Jumala ei sentään koskaan jätä hyvää työtä palkitsematta!"
+
+Vasta puoliyön aikaan he saapuivat kotivuoren juurelle, jonka
+kukkuloilla paloi useita tulia. Tuskin noustuaan vuorelle kuulivat he
+huudettavan: "Tekö siellä tulette, lapsukaiseni?" Yksin suin neekerien
+kanssa he vastasivat: "Niin, me täällä olemme!" Ja pian he saivat nähdä
+äitinsä ja Marin, jotka tulisoihdut kädessä astuivat heille vastaan.
+"Onnettomat lapset", huusi rouva de La Tour, "mistä te tulette? Mihin
+tuskaan te meidät olette saattaneet!" -- "Tulemme Mustaltavirralta",
+sanoi Virginia, "olimme pyytämässä armoa karanneelle orja raukalle,
+jolle aamulla annoin aamiaisemme, jottei hän olisi kuollut nälkään; ja
+nämä toiset karanneet neekerit ovat kantaneet meidät kotia." Rouva de La
+Tour syleili tytärtään sanaakaan sanomatta; ja Virginia, joka tunsi
+kasvojensa kostuvan äitinsä kyynelistä, virkkoi: "Te korvaatte minulle
+kaiken pahan, mitä olen kärsinyt!" Margareta sulki ilosta hurmaantuneena
+Paulin syliinsä ja sanoi: "Ja sinäkin, poikani, olet tehnyt hyvän työn!"
+Saatettuaan lapsensa majoihinsa valmistivat molemmat äidit runsaan
+aterian karanneille orjille, jotka sitte palasivat metsiinsä toivottaen
+heille kaikinpuolista onnea.
+
+Jokainen päivä oli näille perheille onnen ja rauhan päivä. Ei kateus
+eikä kunnianhimo häirinnyt niiden jäsenten väliä. He eivät halunneet
+piirinsä ulkopuolelta turhaa kunniaa, jommoista joutavilla vehkeillä
+saavutetaan ja parjauksen kautta menetetään, vaan tyytyivät olemaan
+omain tekoinsa todistajina ja tuomareina. Tällä saarella, jossa kuten
+kaikissa Europan siirtomaissa ihmisten uteliaisuutta vain pahanilkiset
+puheet herättävät, olivat heidän avunsa, vieläpä nimensäkin
+tuntemattomat; vain joskus, kun Pamplemousseen kulkeva matkustaja sattui
+kysymään tasangon asukkailta: "Keitä tuolla ylhäällä noissa pienissä
+majoissa asuu?" -- vastattiin hänelle umpimähkään: "Hyviä ihmisiä." Niin
+levittävät orvokitkin orjantappurain alta kauvas suloisen tuoksunsa,
+itse pysyen näkymättömissä.
+
+He eivät keskuudessaan sietäneet panettelua, joka oikeuden varjolla
+ehdottomasti taivuttaa sydämmen joko vihaan tai petollisuuteen; sillä
+mahdotonta on olla vihaamatta ihmisiä joista uskoo pahaa, ja elää pahain
+kanssa jollei tahdo peittää närkästystään hyväntahtoisuuden väärällä
+naamarilla. Näin pakottaa parjaus meitä tekemään vääryyttä joko toisia
+tai itseämme kohtaan. He sen sijaan eivät tuominneet ketään yksityistä
+ihmistä, vaan neuvottelivat keskenään keinoista, joilla tekisivät hyvää
+kaikille yhteisesti; ja vaikkei heillä ollutkaan varoja siihen, oli
+heillä kuitenkin aina avuntekoon aulis mieli. Yksinäisyydessäkin eläen
+eivät he villiytyneet, vaan päinvastoin tulivat yhä ystävällisemmiksi
+muita ihmisiä kohtaan. Seuraelämän ilkeämielisillä kokkapuheilla ei
+ollut jalansijaa heidän keskuudessaan; suuren luonnon puhelu täytti
+heidän sydämmensä tykkänään ilolla ja ihastuksella. He hurmautuivat
+Sallimuksen voimasta, joka heidän kättensä kautta valmisti näiden
+jylhien kallioiden keskessä heille hyvinvointia, lukemattomia suloja ja
+puhtaita, raittiita ja alati uudistuvia iloja.
+
+Paul, joka kahdentoistavuotiaana oli vahvempi ja järkevämpi kuin
+europalaiset viidentoista vanhoina, oli kaunistellut niitä paikkoja,
+jotka Domingo oli yksinomaan viljelysmaiksi raivannut. Mustan ystävänsä
+kanssa hän toi metsästä juurineen nuoria taimia, niinkuin sitroonan,
+appelsiinin, tamarintin -- jonka pyöreä latva on aina heleän vehreä --
+sekä taatelipalmun taimia, joihin viimemainittuihin aikaa myöten kasvaa
+sokerin makea ja appelsiinilta tuoksahtava hedelmä; nämä taimet hän
+istutti kotitasangolle. Siihen oli hän myöskin kylvänyt sellaisten
+puiden siemeniä, jotka jo toisena vuonna saavat kukkia tai hedelmiä;
+senkaltaisia olivat akaattipuu, jossa ylt'ympäriinsä riippuu pitkiä
+valkeita kukkaterttuja niinkuin kristallit kattolampussa, Persian
+syreeni, joka kohottaa korkealle pellavanharmaat kukkakiehkuransa, ja
+papaijapuu, jonka oksaton, pylvääksi kasvanut ja vihreitten meloonien
+kaartama runko päättyy isojen, viikunanlehtien tapaisten lehväin
+muodostamaan ruunuun.
+
+Näitten lisäksi hän vielä oli istuttanut badamien, mahonkipuiden,
+"asianajajiksi" kutsuttujen puiden, poajavi- ja leipäpuiden ynnä
+jam-ruusujen hedelmyksiä ja siemeniä. Enimmät näistä puista tarjosivat
+nuorelle hoitajalleen siimestä ja hedelmiä. Hänen uuttera kätensä oli
+tehnyt tämän laakson karuimmatkin paikat hedelmällisiksi. Monet
+aloe-lajit, keltaisia ja punapilkullisia kukkia kasvava Intian
+viikunapuu ja valo-ohdake pukivat kallioitten mustia huippuja ja
+näyttivät tahtovan kilpailla pitkien, sinisillä ja tulipunasilla
+kukkatertuilla ylpeileväin köynnöskasvien kanssa, joita paikoin riippui
+alas jyrkkiä rinteitä pitkin.
+
+Nämä kasvit hän oli sijoitellut sillä tavoin, että ne kaikki voi yhdellä
+silmäyksellä nähdä. Laakson keskelle hän oli istuttanut matalat kasvit,
+ympärille pensaat, sitten keskipitkät puut ja viimein kehän äärille
+pisimmät puut, niin että tämä avara kehä keskustasta katsoen näytti
+pyöröteatterilta, täynnä vihannuutta, hedelmiä ja kukkia, joiden välissä
+vielä ruokakasvit, niittytilkut sekä riisi- ja vehnäpellot saivat tilaa.
+Mutta asetellessaan täten kasveja oman suunnitelmansa mukaan ei hän
+siltä poikennut luonnon järjestyksestä. Juuri sen viittauksia seuraten
+hän oli yläville paikoille istuttanut sellaisia kasveja, joiden siemenet
+lentävät tuulen mukana, ja vetten partaille sellaisia, joiden sydämmet
+ovat luodut vedessä kulkemaan. Siten oli kukin kasvi sille ominaisella
+paikalla, ja kukin paikka sai kasvistaan luonnollisen kaunistuksen.
+
+Vuorten huipuilta juoksevat purot muodostivat laakson pohjassa paikoin
+lähteitä, paikoin lammikoita, joiden pinnassa, kuni vihannan
+kasvullisuuden kehystämässä kuvastimessa, päilyivät kukkivat puut,
+harmaat kalliot ja taivaan sinilaki.
+
+Vaikka maaperä täällä on hyvin epätasainen, oli näitä istutuksia sentään
+enimmäkseen yhtä helppo käsin hoitaa kuin silmin katsella.
+Todellisuudessa olimme me kaikki yksissä neuvoin avustaneet häntä tämän
+tuloksen saavuttamisessa. Hän oli tehnyt käytävän tämän laakson ympäri
+ja siitä lähteviksi useita sivuhaaroja, jotka ulottuivat kehän
+ulkopiiristä keskustaan asti. Jylhimmätkin paikat hän oli käyttänyt
+hyväkseen ja osannut sovittaa teitten mukavuuden maan karuuden mukaan,
+niinkuin oli saattanut viljelyskasvit viihtymään metsäkasvien kanssa, ja
+kaikki mitä sirkeimpään sopusointuun. Noista lukemattomista
+vierukivistä, jotka nyt tukkivat nämä tiet kuten suurimman osan tämän
+saaren pintaakin, hän oli sinne tänne latonut röykkiöitä, joiden
+rakoihin loi multaa ja istutti niihin ruusu- ja vadelmapensasten ynnä
+muiden kivistössä menestyväin pensaskasvien juuria. Vähässä ajassa nämä
+rumat ja kolkonnäköiset kiviröykkiöt koreilivat mitä kauneimmalla
+vihannuudella ja kukkasloistolla. Vanhojen nuokkuvain puiden paartamat
+kallionkolot muodostivat maanalaisia holveja, minne ei helle tunkeutunut
+ja missä keskipäivälläkin oli vilvas oleskella. Muuan polku luikerteli
+jylhään metsänkätköön, jonka keskellä tuulten suojassa kasvoi istutettu
+puu, hedelmiä täynnä. Tuolla häilyi viljavainio, täällä kukki puutarha.
+Näille poluille näkyivät asumukset, noille toisille vuoren huimaavat
+huiput.
+
+Eräässä tiheässä, köynnöskasveja ja tatamak-puita kasvavassa metsikössä
+ei keskipäivälläkään voinut nähdä eteensä; mutta tuon läheisen, vuoresta
+esiinpistävän kallion laelta näkyi koko tämä laakso ja kauvempana meri,
+jolla silmä toisinaan erotti Europasta tulevan tai sinne lähtevän
+laivan. Tälle kalliolle molemmat perheet tavallisesti iltasin
+kokoutuivat nauttimaan raitista ilmaa ja iloitsemaan kukkien tuoksusta,
+lähteiden lorinasta ja valojen ja varjojen viime leikistä.
+
+Mitään suloisempaa tuskin voi kuvitella kuin ne nimitykset, joita he
+olivat antaneet useimmille tämän sokkelon viehättävistä paikoista.
+Kallio, josta juuri kerroin ja josta minun tuloni jo kaukaa nähtiin, oli
+saanut nimekseen: _Ystävyyden merkkipaikka_. Paul ja Virginia olivat
+kerran leikkiessään istuttaneet sinne bamburuovon, jonka päähän
+kohottivat vähäisen valkean liinan niin pian kun huomasivat minut
+tulevaksi; -- niinkuin naapurikukkulalta aina lipulla annetaan merkki,
+kun joku laiva ilmautuu merellä. Kerran juolahti mieleeni piirtää
+kirjoitus tämän ruovon varteen. Matkoillani on minua huvittanut katsella
+muinaisajan muotokuvia ja muistomerkkejä, varsinkin kun ne ovat olleet
+varustetut hyvin mietityllä kirjoitelmalla; olen silloin ollut
+kuulevinani kivestä ihmisäänen, joka on kaikunut halki vuosisatojen ja
+muistuttanut matkustajalle keskellä autiota erämaata, ettei hän ole
+siinä yksin, että samoilla paikoilla on ennenkin asunut ihmisiä, jotka
+ovat tunteneet, aatelleet ja kärsineet kuten hän. Jos sellainen
+kirjoitus on peräisin joltakin hävinneeltä kansakunnalta, kohottaa se
+henkemme äärettömyyden piiriin ja herättää siinä aavistuksen omasta
+kuolemattomuudestaan, sillä se osottaa ajatuksen elävän valtakuntainkin
+hävittyä.
+
+Piirsin siis Paulin ja Virginian viirin hoikkaan runkoon nämä
+Horatiuksen säkeet:
+
+      _... Fratres Helenæ, lucida sidera,
+               Ventorumque regat pater,
+      Obstrictis aliis, præter Iapyga._
+
+"Helenan veljet, nuo teidän laillanne loistavat tähdet, ja itse tuulien
+isä teitä ohjatkoot, elköötkä salliko muiden tuulien kuin länsituulosen
+päällenne puhaltaa."
+
+Muutaman tatamak-puun kaarnaan, jonka varjoon Paul joskus istahti
+katselemaan tuolla kaukana käyvää merta, piirsin seuraavan Virgiliuksen
+säkeen:
+
+      _Fortunatus et ille qui novit agrestes!_
+
+"Onnellinen olet, poikani, joka tunnet vain maalaisten jumalat!"
+
+Ja rouva de La Tourin majan, heidän yhteisen kokouspaikkansa, ovelle
+seuraavan:
+
+      _At secura quies, et nescia fallere vita._
+
+"Tässä asuu hyvä omatunto ja erehtymätön elämä."
+
+Mutta Virginia ei hyväksynyt minun latinaani. Hän sanoi kirjoituksen,
+jonka olin piirtänyt hänen viirinsä tankoon, olevan liian pitkän ja
+oppineen. "Minusta olisi parempi", sanoi hän, "jos siinä olisi: _'Alati
+häilyvä, mutta kuitenkin kestävä'._" -- "Se kirjoitus", vastasin minä,
+"sopisi vielä paremmin siveydelle." Huomautukseni sai hänet punastumaan.
+
+Näitten onnellisten ihmisten sydämmissä herätti vastakaikua kaikki
+seikat heitä ympäröivässä luonnossa. He olivat antaneet mitä suloisimpia
+nimiä ulkonäöltään mitä mitättömimmillekin esineille. Muuatta
+appelsiini- ja banaanipuiden ja ruusupensasten ympäröimää paikkaa, missä
+Paul ja Virginia toisinaan kävivät tanssimassa, kutsuttiin _Sovuksi_.
+Vanha puu, jonka juurella rouva de La Tour ja Margareeta olivat
+kertoneet toisilleen onnettomuuksistaan, sai nimekseen _Kuivatut
+kyyneleet_. _Bretagne_ ja _Normandia_ olivat pari pientä maatilkkua,
+joihin he olivat kylväneet viljaa, mansikoita ja herneitä. Domingo ja
+Mari, joita samaten kotimaansa Afrikan muistot elähyttivät, kutsuivat
+syntymäseutujensa mukaan kahta paikkaa, missä kasvoi korien kutomiseen
+soveliasta ruohoa ja minne he olivat istuttaneet kurpitsipuun,
+_Angolaksi_ ja _Fouillepointeksi_. Siten säilyttivät nämä
+siirtolaisperheet suloisia muistoja kukin isänmaastaan vastaavan
+ilmanalan tuotteilla ja lievittivät kaipaustaan vieraassa maassa. Oi,
+miten tuhansia ihania muistoja olenkaan tuntenut puiden, lähteiden ja
+kallioitten herättävän tällä paikalla, jolla nyt sekasorto vallitsee ja
+josta, yhtä vähän kuin Kreikan klassillisesta mantereestakaan, ei ole
+jälellä muuta kuin raunioita ja liikuttavia nimiä.
+
+Kaikkein viehättävin paikka tällä tasangolla oli kumminkin niin kutsuttu
+_Virginian lepopaikka_. Sen kallion juurella, jota sanottiin _Ystävyyden
+merkkipaikaksi_, on vuorenrotko, ja siitä pulppuaa esiin lähde,
+muodostaen jo alkujuoksussaan pienen lammikon, jota kaikilta puolilta
+ympäröivät hienoa nurmea kasvavat penkereet. Kun Margareeta oli
+synnyttänyt Paulin, lahjoitin hänelle erään intialaisen kokospähkinän,
+jonka itse olin saanut lahjaksi. Hän istutti tämän hedelmän tuon lammen
+rannalle, jotta siitä nouseva puu olisi kerran hänelle muistona poikansa
+syntymästä. Hänen esimerkkiään noudattaen myöskin rouva de La Tour
+istutti samaan paikkaan toisen samanlaisen hedelmän Virginian synnyttyä.
+Näistä kahdesta hedelmästä kasvoi kaksi kokospalmua, jotka tulivat
+olemaan näitten molempien perheitten ainoana arkistona; toista
+kutsuttiin Paulin, toista Virginian puuksi. Ne kasvoivat samassa
+suhteessa kuin niiden nuoret haltijat, melkein yhtä pitkiksi; ja
+kahdentoista vuoden kuluttua niiden latvat jo kohosivat majojen kattoja
+korkeammalle. Jo koskettelivat niiden oksat toisiansa, ja niiden nuoret
+hedelmätertut kuvastelivat itseään lammen pinnassa. Lukuunottamatta
+niiden istuttamista oli tämä kallionrotko muuten jätetty luonnon itsensä
+kaunistettavaksi. Sen ruskeille, kosteille pinnoille loivat leveät
+kivimatarat vihantia ja mustia juovia, ja kanervapensasten tuuheat vanat
+huojuivat tuulessa kuin vehreän- ja purppuranväriset nauhat. Niiden
+naapureina kasvoi reunuksilla talvikkeja, joiden kukat muistuttavat
+punasia leukoijia, ja Espanjan pippuriyrttejä, joiden veripunaset palot
+voittavat korallinkin loistossa. Ympärillä tuoksui balsamikukkia
+herttamaisine lehtineen ja basilika-yrttejä, jotka hajahtavat
+fyytineilikalta. Vuoren huipulta riippui alas köynnöskasveja, jotka
+liehuvina verhoina peittivät kallioseiniä kuten vehreät esiriput. Paikan
+rauhallisuus houkutteli merilintuja yöpymään sinne. Auringonlaskun
+aikaan nähtiin myrskylinnun ja merikiurun lentelevän pitkin merenrantaa,
+ja korkealla ilmassa liiteli musta fregattilintu ja valkea
+tropiikkilintu, jotka päiväntähden kera jättivät Intian valtameren
+yksinäisyyden. Tämän lähteen reunalla, jonka koristelu oli yhtä haavaa
+niin loistava ja jylhä, Virginia mielellään lepäsi. Usein hän tuli tänne
+pesemään perheen liinavaatteita noiden kahden kokospalmun juurella.
+Joskus vei hän kuttunsakin sinne laitumelle. Valmistaessaan juustoa
+niiden maidosta huvitti häntä katsella, kuinka ne kiipeilivät ruohoa
+etsimässä kallion jyrkillä rinteillä ja välistä väikkyivät kuni ilmassa
+jonkun kallionlohkareen terävällä kärellä. Kun Paul huomasi paikan
+miellyttävän Virginiaa, toi hän sinne läheisestä metsästä kaikenlaisten
+lintujen pesiä. Emälinnut seurasivat poikasiaan ja kotiutuivat pian
+tähän uuteen siirtolaan. Virginia niille toisinaan sirotteli riisin,
+maissin ja hirssin jyviä. Heti kun hän tuli näkyviin, jättivät
+viheltävät rastaat, suloääniset bengalilinnut ja tulipunasella
+höyhenpuvulla koreilevat kardinaalilinnut pesänsä, smaragdinvihreät
+papukaijat laskeutuivat alas läheisistä palmupuista, peltokanat
+riensivät juoksujalkaa ruohikon halki, -- kaikki syöksyivät esiin sikin
+sokin kuin kanaparvi hänen jalkoihinsa. Häntä ja Paulia huvitti suuresti
+katsella niiden leikkejä, niiden ruokahalua ja helliä hyväilyjä.
+
+Armaat lapset, näin vietitte ensi elinpäivienne viattoman ajan, alati
+kehittyen hyvissä töissä! Kuinka monesti kiittivätkään äitinne tällä
+paikalla, teitä syliinsä ottain, taivasta siitä lohdutuksesta, jota te
+heille annoitte heidän vanhuudessaan, ja siitä että saivat nähdä teidän
+astuvan elämään niin hyvillä enteillä! Kuinka monesti olen minäkin
+näiden kallioiden juurella jakanut kanssanne yksinkertaisen aterianne,
+joka ei riistänyt henkeä yhdeltäkään luontokappaleelta. Kurpitsat täynnä
+maitoa, tuoreet munat, banaaninlehdillä tarjotut riisikakut, kukkuraiset
+korit perunoita, mangohedelmiä, appelsiineja, granaattiomenia,
+banaaneja, taateleja ja ananashedelmiä antoivat meille mitä puhtainta
+ravintoa, mitä ihaninta silmänruokaa ja virvoittavinta nestettä.
+
+Keskustelumme oli laadultaan yhtä herttaista ja viatonta kuin nämä
+pidotkin. Paul usein puhui päivän töistä ja huomisen askareista. Aina
+hän mietti jotain uutta ja tätä seuraa hyödyttävää. Jossakin olivat tiet
+epämukavia; toisaalla oli paha istua; nuo nuoret lehdot eivät antaneet
+tarpeeksi siimestä; Virginialle olisi joku toinen paikka mieluisampi.
+
+Sateisen vuodenajan he viettivät kaikki yhdessä kotona, haltijat ja
+palkolliset, kutoen ruohomattoja ja bambu-koreja. Seinillä riippuivat
+hyvässä järjestyksessä haravat, kirveet ja lapiot, ja näiden
+maanviljelyskalujen kohdalla lattialla niillä saatu saalis: riisisäkit,
+vehnälyhteet ja banaanivarastot. Herkullisuuttakin täällä tapasi
+yltäkylläisyyden ohella. Margareetalta ja äidiltänsä oli Virginia
+oppinut valmistamaan makeata ja sydäntä virkistävää juomaa sokeriputken,
+sitroonan ja sedraattihedelmän mehusta.
+
+Kun yö tuli, söivät he iltaistaan lampun valossa; sitte kertoi rouva de
+La Tour tai Margareeta tarinoita matkustavista, jotka öiseen aikaan
+olivat eksyneet Europan metsissä ja joutuneet rosvojen käsiin, tahi
+jonkun laivan haaksirikosta, jonka myrsky oli heittänyt jonkun aution
+saaren rannalle. Nämä jutelmat liikuttivat suuresti lasten tunteellista
+mieltä; ja he rukoilivat taivasta, että heidänkin kerran suotaisiin
+osottaa armeliaisuutta sellaisille kovaosaisille. Sitte erosivat
+molemmat perheet toisistaan ja kävivät kumpikin levolle omaan majaansa,
+kaipauksella odottaen huomispäivän yhtymistä. Usein he nukahtivat sateen
+roiskinaan, joka valui virtana heidän huoneittensa katoille, tai tuulen
+huminaan, joka toi heidän korviinsa riuttoja vastaan särkyväin aaltojen
+etäisen pauhinan. He silloin kiittivät Jumalaa oman henkensä
+turvallisuudesta, joka tuntui kahta arvollisemmalle vaarojen etäällä
+uhatessa.
+
+Usein luki rouva de La Tour kaikkein kuullen jonkun liikuttavan
+kertomuksen Vanhasta tai Uudesta Testamentista. He eivät liioin
+viisastelleet näiden pyhäin kirjain sisällöstä, sillä uskonto oli heille
+yksinomaan luonnollisen tunteen asia ja heidän siveysoppinsa hyvien
+töiden harjoittamista, niinkuin Evankeliumi opettaa. Heillä ei ollut
+erityisiä päiviä huvittelemiseen eikä toisia katumukseen. Jokainen päivä
+oli heille juhlapäivä, ja koko luonto heidän ympärillään oli Herran
+temppeli, jossa he lakkaamatta ihailivat Jumalan ääretöntä viisautta,
+kaikkivaltaa ja laupeutta. Tällainen luottamus korkeimpaan voimaan
+lohdutti heitä menneisyyden suhteen, rohkaisi heitä nykyoloissa ja ja
+täytti heidän mielensä tulevaisuudentoivolla. Täten nämä naiset, jotka
+onnettomuus oli tuonut luontoemon helmaan, kehittivät itsessään ja
+lapsissaan niitä tunteita, joilla luonto estää meitä tyyten vaipumasta
+kovanonnen taakan alle.
+
+Mutta levollisinkin mieli voi joskus synkistyä; ja jos jolloinkin joku
+tämän piirin jäsenistä näytti surulliselta, kokoutuivat kaikki muut
+hänen ympärilleen ja poistivat häneltä mielihaikeuden enemmän
+osanottavaisuudellaan kuin pitkillä lohdutuspuheilla. Kukin heistä
+tällöin menetteli oman luonteensa mukaisesti: Margareeta käytti vilkasta
+iloisuuttaan, rouva de La Tour lempeätä jumalanpelkoaan, Virginia helliä
+hyväilyjään ja Paul suoramielistä sydämmellisyyttään. Yksin Mari ja
+Domingokin tulivat apuun. Hekin huolestuivat, kun näkivät jonkun
+huolestuneeksi, ja itkivät itkeväin kanssa. Niin liittyivät nämä hennot
+taimet toisiinsa siten paremmin myrskyjä kestääkseen.
+
+Kauniina vuodenaikana he joka sunnuntai kävivät kuulemassa messua
+Pamplemoussen kirkossa, jonka tapulin näette tuolla alhaalla tasangolla.
+Sinne tuli rikkaitakin saarelaisia kantotuoleissaan, ja he yrittivät
+monesti tehdä noiden niin yksimielisten perheiden tuttavuutta ja
+kutsuivat heitä huveihinsa; mutta nämä vastasivat aina heidän
+kutsuihinsa kunnioittavasti ja kohteliaasti kieltäen, vakuutettuja kun
+olivat, että mahtavat etsivät heikkojen seuraa vain imartelijoita
+saadakseen, ja että imartelijaksi ehdottomasti tulee, kun ylistää toisen
+niin huonoja kuin hyviä taipumuksia. Toiselta puolen he välttivät yhtä
+varovasti saaren alhaisempain asujanten seuroja niissä vallitsevan
+kateuden, panettelunhalun ja tapainraakuuden takia. Siitä oli ensimmältä
+seurauksena, että edelliset pitivät heitä liian ujoina, jälkimmäiset
+ylpeinä; mutta heidän varovaiseen käytökseensä yhdistyi nöyryyttä ja
+kohteliaisuutta, etenkin köyhiä kohtaan, niin että he vähitellen
+saavuttivat sekä rikkaiden kunnioituksen että köyhien luottamuksen.
+
+Messun jälkeen heitä useasti tultiin pyytämään jollekin kristillisen
+rakkauden työlle. Milloin pyysi joku mieleltään raskautettu heiltä
+neuvoa, milloin joku lapsi rukoili heitä tulemaan äitinsä luo, joka
+makasi lähittyydessä kipeänä. Heillä oli aina mukanaan hyödyllisiä
+lääkkeitä saaren tavallisien tautien varalta, ja heidän ystävällinen
+tapansa niitä tarjotessaan antoi näille pikku palveluksille sitä
+suuremman arvon. Erittäinkin onnistui heidän haihduttaa sieluntuskia,
+jotka heikolle tekevät yksinäisyyden niin sietämättömäksi. Rouva de La
+Tour puheli sellaisella varmuudella Jumalan olemassaolosta, että sairas
+häntä kuunnellessaan luuli Jumalan jo olevan läsnä. Virginia palasi
+usein näiltä retkiltä silmät kosteina kyynelistä, mutta sydän iloa
+täynnä, sillä hänellä oli ollut tilaisuus hyvää tehdä. Hän se olikin,
+joka edeltäpäin valmisti nämä sairaille tarpeelliset lääkkeet ja
+sanomattoman suloisesti heille niitä tarjosi. Näillä laupeudentöillä
+käydessään he toisinaan jatkoivat matkaansa Pitkänvuoren laakson kautta
+aina minun luokseni asti, jolloin odotin heitä päivälliselle kanssani
+sen pienen joen kaltaalla, mikä juoksee asuntoni ohitse. Tämmöisiä
+tilaisuuksia varten olin varustanut itselleni muutamia pullollisia
+vanhaa viiniä, lisätäkseni intiaaniateriamme iloisuutta tällä Europan
+makealla ja sydäntä virkistävällä tuotteella. Joskus muulloin yhdyimme
+meren rannalla, eräitten toisten pikkuvirtain laskemapaikoilla, mitkä
+virrat täällä eivät juuri ole puroja suuremmat. Kotoa toimme mukanamme
+kasviaineksista valmistettuja ruokia, joihin lisäsimme meren
+yltäkylläistä vieraanvaraa. Sen rannoilta pyysimme kivikaloja,
+polyyppeja, punakaloja, merirapuja, simpukoita, äyriäisiä, meripiikkejä,
+ostereja ja kaikellaisia raakkuja. Meren pelottava näky tarjosi meille
+usein mitä tyvenintä huvia. Istuessamme kalliolla samettipuun
+siimeksessä katselimme hirmuisia aaltoja, jotka vyöryivät kaukaa mereltä
+ja pirstautuivat huumaavalla pauhulla aivan jalkojemme juureen. Paul,
+joka muutenkin ui kuin kala, kävi usein riuttoja pitkin rohkeasti
+aaltoja vastaan; kun ne sitte etenivät lähemmäksi, pakeni hän ylös
+rannalle niiden vaahtoisten ja karjuvain hyrskyjen alta, jotka ajoivat
+häntä takaa aina kuivalle asti. Mutta Virginia tämän nähdessään kiljasi
+pelosta ja sanoi mokoman leikin häntä hirvittävän.
+
+Aterioituamme lauloivat ja tanssivat meidän nuoremme. Virginia lauloi
+maalaiselämän onnellisuudesta ja merimiestä kohtaavista vaaroista,
+joille ahneutensa hänet saattaa alttiiksi tuolle raivoisalle elementille
+antautuessaan, kun maanviljelys sen sijaan suo niin paljon rauhallisia
+etuja. Välistä hän Paulin kanssa esitti pantomiimin, niinkuin olivat
+nähneet neekerien tekevän. Ihmisten ensimmäinen puhelu lienee ollutkin
+pantomiimia[1]. Sen tuntevat melkein kaikki kansat; se on niin
+luonnollista ja ymmärrettävää, että valkoiset lapset viipymättä oppivat
+sen, kun ovat nähneet neekerien sitä esittävän. Muistutellen siitä, mitä
+äitinsä oli hänelle lukenut, mieleensä ne kohdat, jotka häntä enimmän
+olivat liikuttaneet, näytteli Virginia niiden päätapaukset varsin
+luontevasti. Niinpä hän Domingon patarummun päristessä astui varovasti
+eräälle lähteelle ammentaakseen siitä vettä. Domingo ja Mari, joiden oli
+määrä esittää midianilaisia paimenia, estivät häntä siinä ja karkottivat
+hänet pois. Silloin ryntäsi Paul esiin, löi paimenet ja täytti Virginian
+astian vedellä; ja auttaen sitä hänen päänsä päälle, pani hän samalla
+hänen otsalleen talvikkein punasista kukista sidotun seppeleen, joka
+erinomaisesti kohotti tyttösen hienon hipiän puhtoisuutta. Minä
+näyttelin tässä leikissä Reguelin osaa ja annoin Paulille tyttäreni
+Sephoran emännäksi.
+
+[1] Pantomiimilla tarkotetaan sellaista näyttelemistä, jossa sanojen
+sijasta käytetään vain eleitä. Suom. muist.
+
+Toisella kertaa Virginia esitti kohtalon vainoomaa Ruthia, joka köyhänä
+leskenä palajaa kotimaahansa ja siellä pitkän poissaolonsa jälkeen
+huomaa itsensä vallan muukalaiseksi. Domingo ja Maria olivat olevinaan
+elonleikkaajia. Virginia yrittelihe poimimaan tähkäpäitä sieltä täältä
+heidän jälestänsä. Paul silloin otti patriarkan käskevän ryhdin ja teki
+hänelle kysymyksiä, joihin tyttö vapisten vastasi. Pian kumminkin
+Paulissa heräsi sääli, hän tarjosi viattomasti sorretulle
+vieraanvaraisuutta ja turvaa; hän täytti Virginian esiliinan
+kaikellaisilla ruokatavaroilla ja toi hänet meidän -- kaupungin
+vanhimpain -- eteen, julistaen välittämättä Virginian köyhyydestä
+ottavansa hänet vaimokseen. Tämän kohtauksen nähdessään muistui rouva de
+La Tourin mieleen sukulaistensa armottomuus, oma avuton tilansa leskeksi
+jouduttuaan ja Margareetalta saamansa hyvä kohtelu, sekä vielä nykyinen
+toivonsa heidän lastensa vastaisesta onnekkaasta yhtymisestä, niin
+ettei hän voinut pidättää itkuaan. Tämä hyvien ja pahojen päivien aatos
+sai meidätkin kaikki vuodattamaan surun ja ilon kyyneliä.
+
+Näitä näytelmiä esitettiin sellaisella todenmukaisuudella, että luuli
+itsensä siirretyksi Syrian tai Palestinan kedoille. Meiltä ei puuttunut
+tämmöisille näytelmille kuuluvia näyttämökoristeita, valaistusta eikä
+orkesteriakaan. Näyttämönä oli tavallisesti joku tienristeys metsässä,
+missä tienhaarat muodostuivat ympärillämme tuuhealehväisiksi
+holvikaariksi. Niiden alla olimme koko päivän suojatut helteeltä; mutta
+kun aurinko oli alennut taivaan rannalle, särkyivät sen säteet
+puunrunkoja vastaan ja jakautuivat pitkinä loistavina lankoina metsän
+pimentoihin, aikaansaaden siten suurenmoisen vaikutuksen. Välistä sen
+kehä tuli kokonaan näkyviin jonkun polun päästä ja täytti silloin ilman
+häikäisevällä valolla. Puitten vehreys, jota altapäin valaisi auringon
+sahraminkeltainen hohde, välkkyi topaasin ja smaragdin loisteella;
+puitten sammaltuneet, ruskeat rungot näyttivät muuttuneen
+muinaisaikaisiksi pronssipylväiksi; ja linnut, jotka jo olivat
+vetäytyneet rauhaisiin leposijoihinsa lehvien siimekseen, tervehtivät
+hämmentyneinä tätä uutta aurinkoa tuhatäänisellä laululla.
+
+Yö meidät usein yllätti näissä maalaisjuhlissamme; mutta raitis ja
+lempeä ilma salli meidän levätä yömme metsässä lehtikatoksen alla, ilman
+että tarvitsi pelätä rosvoja läheltä tai kaukaa. Seuraavana aamuna
+kaikki palasivat kotiansa, minkä löysivät samassa tilassa kuin olivat
+sen jättäneetkin. Sillä tällä varsinaista kauppaliikettä vailla olevalla
+saarella vallitsi silloin sellainen rehellisyys ja yksinkertaisuus
+tavoissa, että monissa taloissa ei ovia pantu lainkaan salpaan, ja
+sellainen kapine kuin lukko oli useille kreoleille vallan ihmekalu.
+
+Vuoden varrella sattui kuitenkin päiviä, joihin liittyivät Paulin ja
+Virginian riemullisimmat ajatukset: ne olivat heidän äitiensä
+nimipäivät. Virginia ei milloinkaan laiminlyönyt vehnäkakkujen
+leipomisen mieluista hommaa, joita hän lähetti sellaisille köyhille
+valkoihoisille perheille, mitkä tällä saarella syntyneinä eivät koskaan
+olleet saaneet maistaa europalaista leipää ja mitkä kykenemättä orjia
+pitämään olivat pakotetut elämään metsissään yksinomaan leipäpuun
+hedelmällä; eivätkä ne sitäpaitsi köyhyytensä tukena omistaneet sitä
+tylsämielisyyttä, mikä orjuutta seuraa, eivätkä sivistyneen kasvatuksen
+antamaa rohkeamielisyyttä. Nämä kakut olivat ainoat lahjat, mitä
+Virginia heidän taloutensa vähistä varoista voi valmistaa; mutta hän
+antoi ne niin hyvästä sydämmestä, että ne saivat siitä kaksinkertaisen
+arvon. Paul sai toimekseen viedä ne yllämainituille perheille, jotka
+niitä vastaanottaessaan lupasivat seuraavana päivänä tulla vieraisille
+rouva de La Tourin ja Margareetan luo. Silloin nähtiin saapuvan erään
+perheenäidin parin kolmen kalpean ja laihan tyttärensä kanssa, jotka
+olivat niin ujoja, etteivät julenneet kohottaa katsettaan maasta. Mutta
+Virginia tuli heille avuksi; hän tarjosi heille virvoituksia, joiden
+hyvyyttä hän korotti kääntämällä aina heidän huomiotaan johonkin
+erityiseen puoleen niissä. Tuo mehuneste oli Margareetan keittämä, tämä
+hänen oman äitinsä, tuon hedelmän oli hänen veljensä poiminut korkealta
+puusta. Paulin piti tyttöjä tanssittaa. Virginia ei jättänyt heistä
+huomiotaan, ennenkun näki heidät kaikki tyytyväisiksi ja kylläisiksi;
+hän tahtoi, että he ottaisivat osaa koko hänen kotinsa iloon.
+"Onnellinen on vain se, joka voi tuottaa toisillekin onnea", sanoi hän.
+Kun vieraat tekivät poislähtöä, vaati hän heitä ottamaan myötänsä minkä
+oli nähnyt heitä paraiten miellyttävän, puolustellen lahjainsa
+tarpeellisuutta niiden uutuudella tai harvinaisuudella. Huomatessaan
+heidän vaatetuksensa kehnouden hän valitsi äitinsä luvalla joitakuita
+omista vaatekappaleistaan, mitkä pyysi Paulin kenenkään näkemättä
+viemään heidän mökkiensä oven eteen. Näin hän teki hyvää itse Jumalan
+tavalla, salaten itsensä ja näyttäen vain tekonsa.
+
+Te muut europalaiset, joiden aivot lapsuudesta pitäen ovat täytetyt
+ennakkoluuloilla todellista onnea vastaan, ette voi käsittää miten
+luonto jo itsestään voi lahjoittaa niin paljon ymmärrystä ja viatonta
+huvia. Teidän tietopuolisen sivistyksen ahtaisiin rajoihin sulettu
+henkenne saavuttaa pian keinotekoisten nautintojen huipun; mutta luonto
+ja sydän ovat tyhjentymättömät. Paulilla ja Virginialla ei ollut kelloa,
+ei almanakkaa eikä muita ajantietoa, historiaa tai filosofiaa sisältäviä
+kirjoja. Heidän elämänsä kaudet jakaantuivat luonnonaikojen mukaan.
+Puiden varjoista he päättivät päivän hetket, vuodenajan puiden
+kukkimisesta ja hedelmänteosta, vuodet elonleikkuiden lukumäärästä. Nämä
+kauniit luonnonkuvat lainasivat heidän keskusteluihinsakin mitä suurinta
+suloa. "Nyt on puolipäivän aika", sanoi Virginia toisille, "sillä
+banaanien varjot laskeutuvat niiden rungoille;" -- tahi: "yö on tulossa,
+koska tamarintit ummistavat lehtensä." -- "Koskas tulette meille?"
+kysyivät kerran häneltä eräät naapurien tytöt. -- "Konsa sokeriruokoa
+leikataan", vastasi Virginia. -- "Silloin on tulonne meille sitä
+mieluisampi", lisäsivät tytöt. Kun Virginialta kysyttiin hänen ja
+veljensä ikää, vastasi hän: "Veljeni on tuon ison kokospalmun ikäinen,
+joka kasvaa tuolla lammikon rannalla, ja minä sen pienemmän puun
+ikäinen. Mahonkipuut ovat kantaneet kaksitoista kertaa hedelmän ja
+appelsiinipuut kukkineet neljäkolmatta kertaa, sittekun minä tulin
+maailmaan." Heidän elämänsä näytti olevan yhteydessä puitten elämän
+kanssa, kuten muinoin Tapionpoikain ja Metsänpiikain. He eivät tienneet
+muista historiallisista aikakausista kuin äitiensä elinvuosista, eikä
+heillä ollut muuta viisausoppia kuin hyväntekeminen kaikille ja nöyryys
+Jumalaa kohtaan.
+
+Ja tarvitsikohan näitten nuorten ihmisten ollakaan rikkaita ja oppineita
+meidän tavallamme? Heidän puutteensa ja tietämättömyytensä päinvastoin
+lisäsivät heidän onnellisuuttansa. Ei kulunut päivääkään, jona he eivät
+olisi olleet toisilleen avuksi ja opiksi; ja vaikka erehdyksiäkin
+saattoi tapahtua, ei puhtaalla ihmisellä niistä ole mitään pelättävänä.
+Niin kasvoivat nämä luonnon lapsukaiset sen helmassa. Murhe ei ollut
+koskaan synkistyttänyt heidän mieltänsä eikä tuonut ryppyjä heidän
+otsaansa, kohtuuttomuus ei koskaan turmellut heidän vertansa, eivätkä
+väärät himot himmentäneet heidän sydämmensä puhtautta; rakkaus,
+viattomuus ja jumalanpelko kehitti päivä päivältä heidän sielunsa
+kauneutta sanomattomaan sulouteen, mikä ilmeni heidän kasvoillansa,
+asennoissaan ja liikkeissään. Elämän aamu loisti heistä kaikessa
+kirkkaudessaan. Heidän kaltaisiaan mahtoivat olla esivanhempamme Edenin
+puutarhoissa, kun he suoraan Jumalan kädestä lähteneinä näkivät
+toisensa, lähestyivät ja puhuttelivat toisiaan kuten veli ja sisar.
+Virginia oli lempeä, kaino ja luottavainen kuin Eva, Paul taasen Adamin
+kaltainen, kasvultaan mies ja sydämmeltään lapsi.
+
+Toisinaan heidän kahden ollessaan puheli Paul (joka on siitä minulle
+tuhannesti kertonut) Virginialle töistään palatessaan: "Kun olen
+väsyksissä, sinun näkösi minut virkistää. Kun tuolta vuorenhuipulta näen
+sinut täällä puistossamme laakson pohjasta, olet sinä minusta kaunis
+kuin ruusunumpu. Kun riennät kotiin äitiemme luo, ei peltokanakaan
+poikaistensa perässä juostessaan ole niin sorea varreltaan ja kerkeä
+jaloiltaan kun sinä. Vaikka kadotan sinut näkyvistäni puiden taakse, ei
+minun ole tarvis nähdä sinua löytääkseni sinut taasen, sillä jotakin
+sanoin kertomatonta jää sinusta jälelle ilmaan missä liikut, ruohoon
+missä istut. Kun sinua lähestyn, hurmaat sinä kaikki aistimeni. Taivaan
+sinilaki ei ole niin kaunis kuin silmäisi sini, bengalilintuin laulu ei
+niin suloinen kuin äänesi kaiku. Vaikka vain sormeni päällä sinua
+kosketan, värähtää koko ruumiini riemusta. Muistatko vielä sitä päivää,
+jolloin liukkaita kiviä myöten kävimme yli virran Kolmirinta-vuoren
+kohdalla? Kun tulimme sen rannalle, olin jo sangen väsynyt; mutta
+nostaessani sinut selkääni tuntui minusta kuin olisin saanut linnun
+siivet. Sano millä taijalla sinä minut olet lumonnut? Vireällä
+ymmärrykselläsikö? Mutta onhan äideillämme enemmän järkeä kuin meillä
+molemmilla yhteensä. Hyväilyilläsikö sitten? Mutta halailevathan he
+minua useammin kuin sinä. Luulen että teet sen hyvyydelläsi. En
+milloinkaan unohda miten sinä avojaloin kävit aina Mustallevirralle
+saakka, pyytämään armoa karanneelle orja raukalle. Kas tässä, rakkaani,
+ota tämä kukkiva sitroonanoksa, jonka taitoin metsästä; pane se yöksi
+vuoteesi viereen. Syö tämä mesikakku; toin sen sinulle korkean kallion
+huipulta. Mutta ensin levähdä minun rinnallani, jotta minäkin saisin
+levänneeksi."
+
+Virginia vastasi hänelle: "Oi veljeni! Aamuisen auringon säteet noilla
+kukkuloilla eivät minua niin ilahuta kuin sinun läsnäolosi. Rakastan
+äitiäni ja sinun äitiäsi, mutta rakastan heitä vieläkin enemmän, kun
+kuulen heidän nimittävän sinua pojakseen. Kun he sinua hyväilevät,
+tuntuu se minusta suloisemmalta kuin jos minua hyväilisivät. Sinä tahdot
+tietää miksi minua rakastat, mutta rakastavathan kaikki toisiansa ketkä
+yhdessä kasvavat. Katsohan lintusiamme, jotka samassa pesässä kasvaneina
+ovat alati yhdessä kuten mekin. Kuule kuinka ne kutsuvat toisiaan ja
+vastaavat toisilleen samasta puusta; niin myös minäkin kuullessani sinun
+huilusi äänen ilman halki tuolta vuoren harjalta toistan sen säveleen
+täältä laakson pohjasta. Sinä olet minulle rakas, varsinkin sen päivän
+perästä, jolloin tahdoit minun takiani taistella sen orjan isännän
+kanssa. Sen hetken jälkeen olen usein lausunut itsekseni: Ah kuinka
+rohkea on veljeni mieli; ilman häntä olisin kuollut pelästyksestä.
+Rukoilen Jumalaa sinun ja oman äitini edestä; mutta sinun nimeäsi
+mainitessani tuntuu kuin hartauteni lisäytyisi. Rukoilen mitä hartaimmin
+Jumalalta, ettei sinulle mitään pahaa tapahtuisi. Miksi menet niin
+kaukaa ja niin korkealta etsimään minulle hedelmiä ja kukkia? Eikö
+meillä puutarhassamme ole niitä yllin kyllin! Kuinka väsyksissä taasen
+oletkaan! Olethan kokonaan hiestynyt!" Ja pienellä valkealla
+nenäliinallaan hän kuivasi pojan otsan ja posket ja suuteli häntä monta
+kertaa.
+
+Mutta jo muutaman aikaa oli Virginia tuntenut sairastavansa jotakin
+tuntematonta vaivaa. Hänen kauniit siniset silmänsä tummenivat
+reunuksiltaan, hänen ihonsa kellastui ja yleinen voimattomuus raskautti
+koko hänen ruumistaan. Kirkkaus oli kadonnut hänen otsaltansa, hymyily
+hänen huuliltaan. Hänen nähtiin yht'äkkiä riemastuvan ilman mitään ilon
+aihetta ja murehtuvan ilman surun aihetta. Hän pakeni viattomia
+leikkejänsä, armaita askareitaan ja rakastettuin, omaistensa seuraa; hän
+kuleksi ilman päämäärää kaikkein yksinäisimmillä seuduilla, etsien lepoa
+kaikkialta vaan löytämättä sitä mistään. Välistä Paulin nähdessään hän
+astui riemahdellen tätä vastaan; mutta sitte yht'äkkiä veljeään
+lähestyessään hämi hänet valtasi, hänen kalpeat poskensa punastuivat
+ankarasti eikä hän uskaltanut katsella Paulia silmiin. Paul sanoi
+hänelle: "Vihannuus peittää kalliomme, lintusemme laulavat kun sinut
+näkevät, kaikki iloitsee ympärilläsi; sinä vain olet surullinen". Ja
+koettaen tyttöä lohduttaa hän syleili tätä hellästi; mutta Virginia
+käänsi päänsä pois ja pakeni väristen äitinsä luo. Tyttö parka tunsi
+vain hämmentyvänsä veljensä hyväilyistä. Paul ei käsittänyt näitä
+hänelle aivan uusia ja outoja oikkuja. Ja harvoin mikään onnettomuus
+yksin tulee.
+
+Muuan niistä kesistä, jotka toisinaan hävittävät kuuman ilmanalan maita,
+levitti tuhoansa tänne saakka. Oltiin loppupuolella joulukuuta[1],
+jolloin aurinko Kauriin kääntöpiirin kohdalta paahtaa pystysuorasti
+lankeevilla säteillään Ile de Francen saarta kolme viikkoa umpeensa.
+Kaakkotuuli, joka täällä vallitsee miltei vuoden ympäri, taukosi
+puhaltamasta. Pöly kohosi sakeina pilvinä teiltä ja jäi ilmaan
+ajelehtimaan. Maa rakoili joka haaralla; ruoho paloi karrelle; kuumia
+höyryjä nousi vuorten kupeilta, ja enin osa puroista tuli kuiville. Ei
+pilven siekalettakaan ilmautunut meren puolelta. Päivällä vain kohosi
+punertavia huuruja yli sen pinnan, loimottaen auringon laskiessa kuin
+tulenliekit. Eikä edes yökään tuonut viilakkuutta hehkuvaan ilmaan. Kuun
+pallo nousi taivaanrannalle veripunaisena ja suunnattoman suurena.
+Karjalaumat, jotka nääntyneinä maleksivat kaupungin kupeilla, kurottivat
+kaulojaan korkealle ilmaan hengittäen raskaasti, ja laaksot kajahtelivat
+niiden tuskaisesta ammonnasta. Yksin kafferilainen karjapaimenkin
+oikaisi raajansa kedolle löytääkseen siitä vilvoitusta, mutta maa oli
+joka paikassa polttavan kuuma ja tukahuttava ilma täynnä sihiseviä
+hyönteisparvia, jotka koettivat sammuttaa janoaan ihmisten ja eläinten
+verellä.
+
+[1] Kuuman ilmanalan maissa, s. o. päiväntasaajan ympärillä, vuodenajat
+ovat päinvastaiset kuin meillä pohjoisessa tai yhtä alaalla etelässä.
+Niiden kesä, s. o. kuiva vuodenaika, sattuu joulun tienoilla, talvensa
+eli sateenaikansa juhannuksen tienoilla. Suom. muist.
+
+Eräänä tällaisena hehkuvana yönä Virginia tunsi kipunsa kahta
+kovemmaksi. Hän nousi vuoteeltaan, istahti sen laidalle ja koetteli
+taasen levätä, muttei saanut unta ei lepoa missään asennossa. Hän lähti
+kuutamon välkkeessä kävelemään lammellensa. Sen lähteen hän näki vielä
+miltei kuivaneenakin lirisevän hopeisena lankana alas kallioiden
+ruskeilta rinteiltä. Hän sukelsihe veteen. Ensimmältä sen raittius
+vilvoitti hänen aistimiaan, ja tuhansia suloisia muistoja palasi hänen
+mieleensä. Hän muisteli, miten hänen äitinsä ja Margareeta hänen
+lapsuudessaan huvikseen kylvettivät häntä yhdessä Paulin kanssa tässä
+samassa lammessa; ja kuinka sitte Paul heittäen kylpypaikan yksin hänen
+haltuunsa oli syventänyt sitä, peittänyt pohjan hiekalla ja kylvänyt sen
+kaltaille hyvältä hajahtavia ruohoja. Vedessä, paljaitten käsivarsiensa
+ja povensa vierellä, hän älysi niiden kahden kokospalmun kuvaiset, jotka
+olivat istutetut hänen ja veljensä synnyttyä ja jotka ylhäällä
+syleilivät toisiaan vehreillä lehvillään ja nuorilla
+hedelmätertuillaan. Hän ajatteli Paulin ystävyyttä, joka oli suloisempi
+kuin kukkien tuoksu, puhtaampi kuin lähteen vesi, lujempi kuin nuo
+yhteenkasvaneet palmut; ja huokaus kohosi hänen rinnastaan. Hän uneksi
+yön yksinäisyydestä; ja raivoisa tuli paloi hänen suonissaan. Yht'äkkiä
+hän hypähti ylös, kauhistuen noita vaarallisia varjoja ja tuota vettä,
+joka nyt jo poltti enemmän kuin kuuman ilmanalan tuliset säteet. Hän
+juoksi äitinsä luo etsimään häneltä turvaa omaa itseään vastaan. Useita
+kertoja hän puristi äitinsä käsiä, tahtoen huojentaa hälle huoliaan.
+Useita kertoja oli hän juuri mainitsemaisillansa Paulin nimen, mutta
+ahdistettu sydämensä lamasi häneltä kielen; ja laskien päänsä äidin
+povelle hän ei voinut muuta kuin kyyneleillään kostuttaa sitä.
+
+Rouva de La Tour arvasi kyllä syyn tyttärensä haikeuteen, muttei
+tohtinut siitä hälle puhua. "Rakas lapseni", sanoi hän, "turvaa
+Jumalaan, häneltä tulee elämä ja terveys. Hän sinua tänään koettelee,
+palkitakseen sen sulle huomenna. Muista että olemme tässä maailmassa
+hyvettä harjoittamassa."
+
+Tällä välin kumminkin alkoi ylellisen kuumuuden vaikutuksesta merestä
+nousta vesihöyryjä, jotka suunnattoman sateenvarjon tavoin peittivät
+koko saaren. Vuorten huiput kokosivat niitä puoleensa, ja salaman
+leimauksia värähteli tuon tuostakin sumujen peittämiltä kukkuloilta.
+Pian alkoivat metsät, lakeudet ja laaksot kajahdella pelättävistä
+ukkosenjyrähdyksistä, ja hirmuisia sadekuuroja lankesi kuin kuohuvia
+koskia taivaasta. Vaahtoisia virtoja syöksyi kohisten alas vuoren
+sivuja; laakson pohja oli pian mylvivänä merenä; tämä ylänkö, jolla
+molemmat majat sijaitsivat, muuttui pieneksi saareksi ja laakson suu
+suluksi, mistä pauhaavien vesien mukana kulki maakappaleita, puita ja
+paasia sekasin yhtenä myllerryksenä.
+
+Koko perhe oli kokoutunut rouva de La Tourin majaan vapisten rukoilemaan
+Jumalaa; mutta täälläkin ryski katto hirvittävästi tuulenpuuskauksista.
+Vaikka ovi ja akkunaluukut olivat tarkoin suletut, voi sentään sisässä
+erottaa kaikki esineet seinähirsien raoista tulvaavan valon kautta, jota
+nopeaan ja taajaan välähtelevät salamat synnyttivät. Peloton Paul kävi
+Domingon seuraamana majasta toiseen myrskyn raivosta välittämättä,
+tukien yhtäällä seinää kaarevalla puulla, toisaalla kaatuvaa aitaa
+varaseipäällä, ja tuli kotiin vain lohduttaakseen perhettä toivolla
+kauniin ilman pian palaamisesta. Tosiaankin herkesi sade illemmalla;
+kaakosta puhaltava pasaatituuli otti tavallisen suuntansa, myrskypilvet
+ajelehtivat luoteeseen päin, ja laskeva aurinko ilmautui jälleen
+taivaanrannalla.
+
+Virginian ensimmäinen halu oli jälleen nähdä lepopaikkaansa. Paul
+lähestyi häntä kainostellen ja tarjosi käsivartensa tueksi kävellessä.
+Myhäillen tyttö siihen tarttui, ja he lähtivät yhdessä ulos. Ilma oli
+raitis ja heleä. Valkeita pilviä nousi vuorenhuippujen takaa, joita
+sadepurot siellä täällä olivat uurrelleet kuohuillaan. Puutarha oli
+tykkänään veden syömien kuoppien turmelema, ja enin osa hedelmäpuista
+kiskottu juurineen maasta; suuret hietaläjät peittivät niittyjä ja
+olivat kokonaan täyttäneet Virginian kylpyaltaan. Nuo kaksi kokospalmua
+seisoivat kuitenkin edelleen pystyssä ja vihantina; mutta niiden
+ympäriltä olivat kadonneet nurmipenkereet, lehdot ja linnut, paitsi
+muutamia bengalilintuja, jotka läheisten kallioitten kärjiltä valittivat
+suruäänin pienoistensa perikatoa.
+
+Tämän hävityksen nähdessään Virginia sanoi Pauille: "Olette tuonut
+tänne lintuja, mutta myrsky on ne tappanut; istutitte tänne puiston, ja
+sekin on hävitetty. Kaikki katoaa täällä maan päällä; taivas yksin on
+muuttumaton." Paul vastasi: "Voi sentään, kun en taida antaa teille
+mitään taivaan tavarata! Mutta eihän minulla ole mitään, ei edes maan
+päälläkään!" Virginia silloin punastuen virkkoi: "Onhan teillä Pyhän
+Paavalin kuva."
+
+Tuskin oli neitonen saanut tämän sanotuksi, kun Paul juoksi hakemaan
+pyydettyä esinettä äitinsä majasta. Se oli pienoiskuva erakko
+Paavalista, jota kohtaan Margareeta oli aina tuntenut suurta
+kunnioitusta. Hän oli itse tyttönä ollessaan kantanut kuvaa kauvan
+kaulassaan; sitte kun oli tullut äidiksi, pani hän sen poikansa kaulaan.
+Raskaana ollessaan ja kaikkien hylkäämänä oli hän alati katsellut
+hurskaan erakon kuvaa, niin että tämän kuvittelun voimasta hänen
+kohtunsa hedelmä oli saanut jotenkin samallaiset piirteet; tästä syystä
+hän oli pojalleen antanut saman nimen ja omistanut hänelle
+suojeluspyhimykseksi tuon hurskaan miehen, joka oli viettänyt elämänsä
+kaukana ihmisten piiristä, missä hän itsekin oli tullut petetyksi ja
+sitte hylätyksi. Saadessaan Paulin kädestä tämän jalon kuvan virkkoi
+Virginia liikutettuna: "Veljeni, sitä ei minulta riistetä pois niin
+kauvan kuin elän, enkä koskaan unhota, että sinä olet antanut minulle
+ainoan esineen maailmassa, minkäs omistat." Hänen ystävällisyydestään,
+tästä odottamattoman tuttavallisesta ja hellästä käytöksestä ihastuneena
+Paul tahtoi halata häntä; mutta ketterästi kuin lintu neitonen pujahti
+hänen käsistään ja jätti hänet siihen aivan ymmälle joutuneena,
+osaamatta ollenkaan käsittää tätä outoa käytöstä.
+
+Tällöin sanoi Margareeta rouva de La Tourille: "Miksi emme naittaisi
+lapsiamme toisilleen? Kumpikin he tulisesti rakastavat toisiaan, vaikkei
+poikani sitä vielä tajua. Kun luonto hänessä kerran herää, on meidän
+turhaa vartioida heitä; saamme vain pahinta pelätä." Mutta rouva de La
+Tour vastasi siihen: "He ovat vielä liian nuoria ja liian köyhiä. Mikä
+murhe meidät perisi, jos Virginia synnyttäisi lapsia, joita heillä ei
+ehkä olisi varoja elättää! Sinun Domingosi on jo raihnainen, Mari taas
+on kivuloinen. Minä puolestani, rakas ystäväni, tunnen näinä
+viitenätoista vuotena suuresti heikontuneeni. Kuumissa maissa nopeaan
+vanhenee, ja surut vanhentavat vielä nopeammin. Paul on ainoa toivomme.
+Vartokaamme, kunnes aika vahvistaa hänen ruumiinsa voimia ja hän voi
+elättää meitä työllänsä.
+
+Tätä nykyä, kuten tiedät, ei meillä ole enempää kuin mitä joka päivä
+tarpeisiimme käytämme. Mutta jos lähetämme Paulin joksikin aikaa
+Intiaan, voi hän kaupanteolla ansaita varoja sen verran kuin tarvitaan
+jonkun uuden orjan ostamiseksi; ja hänen tänne palattuaan naitamme hänet
+Virginian kanssa, sillä en luule kenenkään voivan tehdä rakasta tyttöäni
+niin onnelliseksi kuin sinun Paul-poikasi. Puhelkaamme tästä asiasta
+naapurimme kanssa."
+
+Niinpä tulivat nämä naiset tiedustamaan minun mielipidettäni, ja minä
+yhdyin heidän suunnitelmaansa. "Intian vedet ovat meille suotuisia",
+sanoin. "Kun valitsee sopivan vuodenajan, voi sinne päästä korkeintaan
+kuudessa viikossa ja samassa ajassa palata takasin. Me kokoamme
+piirissämme Paulille laivanlastillisen kauppatavaraa, sillä minulla on
+naapureita, jotka hänestä paljon pitävät. Vaikka antaisimme hänelle vain
+raakaa puuvillaa, jota täällä perkauskoneiden puutteessa emme voi
+käyttää hyväksemme, mustaapuuta, jota täällä yleensä poltetaan uunissa,
+ja joitakuita pihkalajeja, jotka muuten juoksevat hukkaan metsissämme,
+niin saa hän kaiken sen edullisesti myydyksi Intiassa, ja meille
+kaikille on siitä hyötyä."
+
+Otin toimekseni hankkia herra de La Bourdonnayeltä luvan tähän retkeen,
+ja ennen kaikkea tahdoin taivuttaa Paulin mielen siihen. Mutta miten
+hämmästyinkään, kun tämä nuorukainen minulle hänen ikäisekseen kovinkin
+järkevästi vastasi: "Miksi tahdotte minua jättämään perheeni moisen
+tietymättömän onnenonkimisen takia? Mikä kaupanteko maailmassa olisikaan
+edullisempi kuin maanviljelys, josta saa toisinaan viidennenkymmenennen
+jopa sadannenkin jyvän? Jos tahdomme harjottaa kauppaa, emmekö voi sitä
+tehdä viemällä liian viljan kaupunkiin, sen sijaan että tästä kulkisin
+Intiaan? Äitimme sanovat Domingon olevan vanhan ja raihnaisen, mutta
+olenhan minä nuori ja vaurastun päivä päivältä. Saattaisipa poissa
+ollessani teitä kohdata joku onnettomuus, etenkin Virginiaa, joka jo
+muutenkin on sairas. Oi ei, ei, en voi suostua lähtemään pois heidän
+luotaan."
+
+Hänen vastauksensa saattoi minut varsin hämille; sillä rouva de La Tour
+ei ollut salannut multa Virginian tilaa eikä haluaan erottaa noita
+nuoria vielä muutamiksi vuosiksi toisistaan. Näitä syitä en tohtinut
+antaa Paulin edes arvatakaan.
+
+Näihin aikoihin toi muuan Ranskasta saapunut laiva kirjeen rouva de La
+Tourille hänen tädiltään. Kuolemanpelko, jota paitsi kovat sydämmet
+eivät koskaan pehmentyisi, oli koskenut tähänkin naiseen. Hän käski
+sisarensatyttären palaamaan Ranskaan, tai jollei tämän terveys sallisi
+niin pitkää matkaa, hän ainakin lähettäisi Virginian, jolle täti lupasi
+toimittaa hyvän kasvatuksen, naittaa hänet jonkun hovilaisen kanssa sekä
+lahjoittaa hänelle kaiken omaisuutensa. Hän vielä lupasi edelleenkin
+osottaa sukulaisilleen hyväntahtoisuuttaan, jos nämä noudattaisivat
+hänen käskyjänsä.
+
+Tämä kirje saattoi koko perheen suureen hämmennykseen. Domingo ja Mari
+herahtivat itkuun. Paul seisoi jähmettyneenä hämmästyksestä, mutta
+näytti pian puhkeavan vihan vimmaan. Virginia katseli äitiään eikä
+uskaltanut hiiskahtaa sanaakaan. "Voisitteko todella jättää meidät?"
+kysyi Margareeta rouva de La Tourilta. -- "En, rakas ystävä, en toki,
+armaat lapseni", vastasi rouva de La Tour; "en lähde koskaan luotanne.
+Teidän kanssanne olen elänyt ja teidän kanssanne tahdon kuolla. Vasta
+teidän ystävyydessänne olen onnen löytänyt. Heikontuneeseen terveyteeni
+ovat vanhat suruni syynä. Sukulaisteni tylyys ja puolisoni kadottaminen
+ovat iskeneet sydämmeeni syvän haavan. Mutta sitte olen teidän
+parissanne näissä mataloissa majoissa saanut nauttia enemmän lohdutusta
+ja onnellisuutta kuin heimoni rikkaus ikinä olisi voinut antaa minulle
+kotimaassani."
+
+Rouva de La Tourin puhe sai ilon kyyneleet kaikkien silmiin. Paul
+syleili häntä lausuen: "En minäkään luovu teistä, en ikinä lähde
+Intiaan. Me tahdomme kaikki tehdä työtä teidän hyväksenne, emo kulta;
+mitään ei teiltä pidä puuttuman meidän seurassamme." Mutta kaikista
+iloisin oli kuitenkin Virginia, vaikka osasi sen hyvästi salata. Hänen
+nähtiin lopulla päivää olevan hilpeä ja lempeä, ja hänen palannut
+levollisuutensa vaikutti rauhoittavasti kaikkiin muihinkin.
+
+Kun he seuraavana päivänä auringonnousun aikaan taas olivat
+tavallisuuden mukaan tulleet yhteen aamurukoukseen, joka pidettiin
+ennenkun eineelle ruvettiin, ilmoitti Domingo, että muuan herra kahden
+orjan seuraamana ratsain lähestyi heidän asuntoaan. Se oli herra de La
+Bourdonnaye. Hän astui sisälle majaan, missä perhe paraikaa istui
+aamiaisellaan. Virginia kiiruhti tarjoamaan maan tavan mukaan kahvia ja
+vedessä keitettyä riisiä, joiden lisäksi tuli höyryäviä perunoita ja
+tuoreita banaaneja. Niitä tarjottiin kurpitsanpuoliskoista, ja
+pöytäverhona oli banaanipuun lehtiä. Kuvernööri näytti ensimmältä
+hämmästyvän asumuksen silminnähtävää köyhyyttä. Sitten hän rouva de La
+Tourin puoleen kääntyen valitti, että saaren hallitusasiat häntä jossain
+määrin estivät huolehtimasta sen yksityisten asukasten tarpeista, mutta
+että rouva de La Tour kyllä oli aina oikeutettu turvaamaan häneen.
+"Teillä on, rouvaseni", lisäsi hän, "Pariisissa korkeasukuinen ja hyvin
+rikas täti, joka aikoo säätää teille omaisuutensa ja odottaa teitä
+luoksensa." Rouva de La Tour vastasi, ettei hänen heikontunut
+terveytensä sallinut hänen tehdä niin pitkää matkaa.
+
+"No ainakaan", virkkoi herra de La Bourdonnaye, "ette voi kohtuuttomasti
+kieltää tuota suurta perintöä tyttäreltänne, joka on niin nuori ja
+rakastettava neitonen. En salaa teiltä, että tätinne on kääntynyt
+Ranskan hallitusmiesten puoleen saadakseen hänet luoksensa. Virastot
+ovat kirjoittaneet minulle, että tarvittaessa voisin käyttää tässä
+asiassa hallintovaltaani; mutta kun sitä käytän ainoastaan tehdäkseni
+tämän siirtokunnan asujamia onnellisiksi, odotan teidän vapaaehtoisesti
+suostuvan tähän vain muutamia vuosia käsittävään uhraukseen, josta
+riippuu tyttärenne yhteiskunnallinen menestys ja koko teidän elämänne
+hyvinvointi. Miksi yleensä siirrytään saarille? Eiköhän vain rikkautta
+etsiäkseen? Eikö silloin ole paljon miellyttävämpää mennä sitä omasta
+kotimaastaan etsimään?"
+
+Näin sanoen hän laski pöydälle ison pussillisen piastereita[1], jonka
+toinen orjista oli muassaan tuonut. "Kas tässä", lisäsi hän, "on
+rahasumma, jonka tätinne on määrännyt tyttärellenne matkavalmistuksia
+varten." Sitte hän päätti puheensa nuhdellen ystävällisesti rouva de La
+Touria, ettei tämä ahdingossaan ollut kääntynyt hänen puoleensa,
+ylistäen kuitenkin rouvan ylevätä rohkeamielisyyttä. Silloin puuttui
+Paul puheeseen ja lausui kuvernöörille: "Herrani, äitini on kerran
+pyytänyt apuanne, mutta te olette hänet kehnosti vastaanottanut." --
+"Onko teillä toinenkin lapsi, rouvaseni?" kysyi herra de La Bourdonnaye
+rouva de La Tourilta. -- "Ei, herrani", vastasi tämä, "hän on
+ystävättäreni poika, mutta hän ja Virginia ovat olleet meille yhteiset
+ja yhtä rakkaat." -- "Nuori mies", lausui kuvernööri Paulille, "kun
+olette hankkinut itsellenne maailmankokemusta, tulette myöskin tuntemaan
+virkamiesten kovan kohtalon; tulette huomaamaan miten helppo on vetää
+heitä nenästä ja kuinka he usein tulevat tahtomattaan antamaan
+vehkeilevälle pahuudelle sen osan, mikä oikeastaan kuuluu itseään
+salassa pitävälle ansiolle." Rouva de La Tourin pyynnöstä istui herra de
+La Bourdonnaye katettuun pöytään hänen viereensä. Hän söi aamiaista
+kreoolien tavalla, juoden kahvia vedessä keitetyn riisin kera. Häntä
+miellytti tässä halvassa asunnossa vallitseva järjestys ja siisteys,
+noitten rakastettavain perheitten sopu ja vieläpä niitten vanhain
+palvelijain uutteruuskin. "Täällä näen", sanoi hän, "vain puisia
+astioita, mutta sen sijaan on kasvoissa ilonhohde ja sydämmissä puhdasta
+kultaa." Paulia kuvernöörin kohteliaisuus niin ihastutti, että hän
+huudahti: "Toivon pääseväni teidän ystäväksenne, sillä te olette kunnon
+mies." Herra de La Bourdonnayeta miellytti tämä todistus saarelaisten
+avosydämmisyydestä; hän syleili Paulia, pudisti hänen kättään ja
+vakuutti hänelle vastaisuudessakin ystävällisyyttänsä.
+
+[1] Vanha espanjalainen raha, arvoltaan noin 4 mk. 50 p., jota näissä
+ranskalaisissa siirtomaissa käytettiin. Suom. muist.
+
+Aamiaisen syötyä hän otti rouva de La Tourin eriksensä ja ilmotti
+hänelle, että aivan pian oli hän tilaisuudessa lähettämään tyttärensä
+Ranskaan erään juuri lähtöä tekevän laivan myötä, että hän, kuvernööri,
+uskoisi Virginian erään myöskin matkalle aikovan naissukulaisensa
+turvaan, ja ettei suinkaan pitäisi päästää käsistään tällaista
+erinomaista onnea muutamain vuosien pakollisen erilläänolon takia.
+Viimein lisäsi hän poislähtiessään: "Tätinne ei enää voi elää kahta
+vuotta kauvempaa, niin ovat hänen ystävänsä mulle vakuuttaneet.
+Miettikäähän sitäkin tarkoin. Onni ei putoa joka päivä helmaamme.
+Neuvotelkaa asiasta muidenkin kanssa. Kaikki järkevät ihmiset ovat
+kanssani yhtä mieltä." Rouva de La Tour vastasi, ettei hän enää toivonut
+maailmassa muuta onnea kuin tyttärensä, ja että hän jätti Ranskaan
+lähdön tämän itsensä päätettäväksi.
+
+Rouva de La Tourille ei todellakaan ollut vastenmielistä, että täten
+valmistui tilaisuus erottaa Paul ja Virginia joksikin aikaa toisistaan,
+jotta heidän onnensa sitte tulisi perustetuksi vankalle pohjalle. Hän
+sen vuoksi otti tyttärensä erikseen ja puheli hänelle seuraavasti:
+"Rakas lapsukaiseni, palvelijamme ovat jo vanhat, Paul on vielä liian
+nuori, Margareetakin käy ijälliseksi ja minä itse heikoksi; jos sattuisi
+minua kuolo kohtaamaan, mihin te ilman varallisuutta joutuisitte täällä
+korpien keskessä? Jäisitte orvoiksi, ilman mahtavien apua, ja
+pakotetuiksi herkeämättä muokkaamaan maata kuin päiväpalkkalaiset. Tämä
+aatos minua surettaa." Virginia vastasi: "Jumala on tuominnut meidät
+työtä tekemään. Olette itse opettanut minua työhön ja rukoukseen joka
+päivä. Tähän asti ei Herra ole meitä hyljännyt eikä hän sitä vastakaan
+tee. Hänen hyvä suosionsa kohdistuu etenkin onnettomiin. Olettehan itse
+juuri sitä useasti muistuttanut, äiti kulta! Minä en voi taivuttaa
+itseäni teitä jättämään." Liikutettuna virkkoi rouva de La Tour: "En
+muuta tahdokaan kuin tehdä sinut onnelliseksi ja yhdistää sinut viimein
+avioliiton siteillä Pauliin, joka ei enää ole sinulle pelkkä veli.
+Ajattelehan nyt, että hänenkin onnensa riippuu sinusta."
+
+Nuori neitonen, jossa rakkaus on herännyt, ei luule kenenkään siitä
+tietävän. Hän vetää silmilleen saman verhon, joka peittää hänen
+sydämensä; mutta kun ystävän käsi sitä kohottaa, puhkeavat silloin esiin
+hänen rakkautensa salaiset tuskat ikäänkuin aukaistun sulun takaa, ja
+luottavaisuuden suloiset purkaukset seuraavat entistä pidättäväisyyttä
+ja salamyhkäisyyttä. Heltyneenä äitinsä uusista hyvyydenosotuksista
+Virginia kertoi hänelle taisteluistaan, joita vain Jumalan silmä oli
+nähnyt; kuinka hän huomasi Sallimuksen johdon tässä yhtyvän hellään
+äidilliseen huolenpitoon, koetellen hänen taipumustaan ja ohjaten häntä
+oikeaan; ja kuinka hän nyt siihen luottaen kaikista mieluimmin tahtoi
+jäädä äitinsä luo, levollisena nykyisyyteen nähden ja ollenkaan
+pelkäämättä tulevaisuutta.
+
+Nähdessään luottavaisen puheensa vieneen vallan toisellaiseen tulokseen
+kuin oli tarkottanut, lausui rouva de La Tour tyttärelleen: "Rakas
+lapsi, en mitenkään tahdo sinua pakottaa. Päätä oman pääsi jälkeen,
+mutta salaa rakkautesi Paulilta. Kun tytön sydän kerran on valloitettu,
+ei rakastaja saa vaatia häneltä mitään enempää."
+
+Illalla, kun rouva de La Tour oli kahden kesken Virginian kanssa, astui
+heidän majaansa siniseen kauhtanaan puettu kookas mies. Se oli muuan
+saaren lähetyssaarnaajia ja rouva de La Tourin ja Virginian rippi-isä,
+joka saapui tänne kuvernöörin lähettämänä. "Lapseni", lausui hän
+huoneeseen astuessaan, "Jumalalle olkoon kiitos! Nyt olette rikkaita.
+Nyt saatte seurata sydämmenne ääntä ja tehdä hyvää köyhillemme. Minä
+tiedän mitä herra de La Bourdonnaye on teille sanonut ja mitä te olette
+hänelle vastanneet. Äiti hyvä, heikko terveytenne pakottaa teitä
+pysymään täällä; mutta teillä, nuori neitiseni, ei siihen ole mitään
+syytä. On toteltava Kaitselmusta ja vanhoja omaisia, vaikka nämä
+olisivat meille joskus vääryyttäkin tehneet. Tämä on kyllä suuri uhraus
+meidän puoleltamme, mutta se on Jumalan säätämä laki. Hän on uhrannut
+itsensä meidän edestämme; meidän on siis hänen esimerkkiään seuraten
+uhrauduttava perheemme hyväksi. Teidän matkanne Ranskaan saa hyvän
+lopun. Ettekö siis tahtoisi matkustaa sinne, armas neitiseni?"
+
+Katse maahan luotuna ja vapisevin äänin vastasi Virginia: "Jos se on
+Jumalan säätämää, niin en enää vastusta. Tapahtukoon Jumalan tahto!" Ja
+hän purskahti itkuun.
+
+Lähetyssaarnaaja lähti pois tekemään kuvernöörille tiliä matkansa
+onnistumisesta. Tällä välin rouva de La Tour lähetti Domingon kutsumaan
+minua hänen luokseen, keskustellakseen kanssani Virginian lähdöstä.
+Minä en suinkaan ollut matkan puolella. Minun vakaa ajatukseni onnesta
+on se, että luonnon tarjoomat edut ovat rikkauden etuja arvokkaammat ja
+ettei meidän pidä etsimän ulkopuoleltamme sellaista, minkä löydämme
+tykönämme. Nämä periaatteet sovitan poikkeuksetta kaikkeen. Mutta mitä
+voivat kaikki minun puheeni kodin yksinkertaisesta onnesta näitten
+suuren rikkauden herättämäin kuvitelmain rinnalla ja mitä minun luontoon
+perustuvat väitelmäni maailman ennakkoluuloja ja hengellistä miestä
+vastaan, jotka olivat jo kääntäneet rouva de La Tourin sydämmen? Hän
+kyseli siis minun mieltäni vain kohteliaisuudesta, eikä enää arvellut
+päätöksestään rippi-isänsä kanssa keskusteltuaan. Eipä enää kiellellyt
+Margareetakaan, joka välittämättä niistä eduista mitä toivoi Virginian
+rikkauden tuottavan hänen pojallensakin, oli innokkaasti vastustellut
+lähtöä. Paul, joka ei tiennyt mitään siitä mitä valmisteltiin,
+kummasteli noita salaperäisiä keskusteluja rouva de La Tourin ja hänen
+tyttärensä välillä ja vaipui kolkkoon alakuloisuuteen. "Heillä on
+joitakin hankkeita minua vastaan", arveli hän, "koska niin karttavat
+minua."
+
+Kun nyt sellainen huhu oli levinnyt saarella, että näille karuille
+kallioille oli rikkautta karttunut, nähtiin sinne kiipeilevän
+kaikenlaisia kauppiaita. He levittivät näissä köyhissä majoissa näkyviin
+Intian kalleimpia kankaita, Goudelourin komeita puuvillakutomuksia,
+Paliacaten ja Mazulipatanin huiveja, Dacan musliineja, yksivärisiä ja
+raitaisia ja kirjailtuja läpikuultaviksi kuin päivä; Suratin
+heleänvalkeita baftateoksia ja kaikenvärisiä ja mitä harvinaisimpia
+pitsejä, kudotut tähditetyllä pohjalla ja vihreillä säteillä. He
+avasivat kääryistään Kiinan komeita silkkikankaita, kuvilla kudottuja
+lampasseja, valkealta välkkyviä, ruohonkarvaisia ja hohtavan punaisia
+damasteja; rusottavia tahtisilkkejä, sileitä satiineja, pekiiniä
+pehmeätä kuin verka, valkeaa ja keltasta nankiinia, jopa Madagaskarin
+ruohosta kudottua esiliinakangastakin.
+
+Rouva de La Tour antoi tyttärensä ostaa kaikkea mikä tätä miellytti; hän
+piti vain vaaria tavarain hinnasta ja kelvollisuudesta, peläten
+kauppiasten heitä pettävän. Virginia valitsi kaikkea minkä luuli
+kelpaavan äidillensä, Margareetalle ja Paulille. "Kas tämä kappale",
+sanoi hän, "sopii huonekalujen päälliseksi ja tuo puvuksi Marille ja
+Domingolle." Sillä tavalla olivat piasterit viimein kadonneet pussista,
+ennenkun hän vielä oli ennättänyt ajattelemaankaan omia tarpeitaan.
+Hänen oli siis ottaminen osansa niistä lahjoista, joita oli perheen
+toisille jäsenille jakanut.
+
+Tuskautuneena näistä onnen runsaista antimista, joiden arvasi ennustavan
+Virginian poislähtöä, tuli Paul muutamia päiviä myöhemmin minun
+luokseni. Alakuloisena hän sanoi: "Sisareni lähtee pois; hän on jo
+ryhtynvt matkavalmistuksiin. Tulkaa te meille, pyydän sitä teiltä
+hartaasti. Käyttäkää ylevää älyänne vaikuttaaksenne hänen äitiinsä ja
+minun äitiini, jotta he pidättäisivät häntä lähtemästä." Noudatin Paulin
+pyyntöä, vaikka hyvin tiesin esitysteni olevan turhia.
+
+Jos Virginia oli minusta näyttänyt viehättävältä sinisestä Bengalin
+palttinasta valmistetussa hameessa ja punanen huivi päässä, oli
+kuitenkin peräti toista nähdä häntä tämän maan vallasnaisten tapaan
+vaatetettuna. Hän oli nyt puettu valkoiseen musliinihameeseen, joka oli
+alustettu ruusunvärisellä tahtisilkillä. Hänen hoikka ja korkea
+vartalonsa ilmeni selvästi ruumiinmukaisen liivin alta, ja hänen vaalea
+tukkansa ympäröi kahteen palmikkoon kierrettynä ihmeteltävän kauniisti
+hänen neitseellistä päätänsä. Alakuloisuus kuvastihe hänen ihanista
+sinisistä silmistään, ja hänen sydämmessään taistelevat ristiriitaiset
+tunteet antoivat hänen hipiälleen elävyyttä ja hänen äänelleen
+liikutuksesta väräjävän soinnun. Hänen komea pukunsa, jota hän näytti
+vasten tahtoaan kantavan, saatti hänen riutuneen tilansa vielä
+liikuttavammaksi. Häntä ei voinut nähdä eikä kuulla tuntematta mitä
+syvintä sääliä häntä kohtaan. Paulin surumielisyys tästä vielä kasvoi.
+Margareeta, jota poikansa mielentila huoletti, sanoi hänelle heidän
+kahdenkesken ollessaan: "Poikani, miksi pidät sydämmessäsi turhia
+toivoja, jotka tekevät eronhetken sulle vain sitä katkerammaksi? On jo
+aika, että ilmotan sinulle omasi ja minun elämäni salaisuuden. Neiti de
+La Tour kuuluu äitinsä kautta rikkaaseen ja korkea-arvoiseen sukuun;
+mutta sinä olet vain köyhän talonpoikaisnaisen poika, ja, mikä vielä
+pahempi, sinä olet äpärä."
+
+Sana 'äpärä' oudostutti Paulia. Hän ei koskaan ollut kuullut sitä
+lausuttavan; sen vuoksi hän pyysi äitinsä selittämään hänelle sen
+merkityksen, johon tämä vastasi: "Sinulla ei ole ollenkaan ollut
+laillista isää. Tyttönä ollessani rakkaus minut vietteli heikkouteen,
+jonka hedelmä sinä olet. Rikokseni riisti sinua suojaamasta isän
+sukulaiset ja katumukseni äitisi sukulaiset. Onneton sinä, jolla ei ole
+muita omaisia koko maailmassa kuin minä yksin!" Ja kyyneleet virtasivat
+hänen silmistään. Paul halasi häntä ja lohdutti: "Oi rakas äiti, koska
+minulla ei ole muita omaisia kuin te, tahdon teitä rakastaa sitä
+hellemmin. Mutta minkä salaisuuden mulle ilmaisittekaan! Nyt näen miksi
+neiti de La Tour on karttanut minua jo kaksi kuukautta ja minkä vuoksi
+hän nyt on päättänyt matkustaa pois. Ah, epäilemättä hän minua
+ylenkatsoo!"
+
+Kun illallisen aika tuli, istuivat kaikki pöytään, mutta kukin sangen
+erilaisilla tunteilla, syöden vähän ja puhuen vieläkin vähemmän.
+Virginia lähti ensiksi ulos ja kävi istumaan samalle paikalle, missä nyt
+olemme. Paul häntä pian seurasi ja istahti hänen viereensä. Molemmat
+olivat hetkisen vallan ääneti. Oli yksi noita ihania öitä, jotka ovat
+niin tavallisia kuuman ilmanalan maissa ja joiden kauneutta ei
+taitavinkaan sivellin voi kuvata. Kuu kumotti keskellä taivaslakea
+hienon pilvikehän paartamana, joka vähitellen haihtui näkymättömiin. Sen
+valo levisi vähitellen saaren vuorille ja kukkuloille, jotka
+kimaltelivat vihreän ja hopean hohteessa. Tuulet pidättivät
+hengitystään. Metsien kätköistä, laakson pohjasta ja kallioiden kärjiltä
+kuului tukahutettuja ääniä, lintujen hiljaista lemmenviserrystä, jotka
+pesissään hurmautuivat yön valoisuudesta ja ilman levollisuudesta.
+Nurmikosta kuultiin hyönteisten hyrinää. Tähdet tuikkivat taivaalla ja
+kuvastelivat värähdellen merenkalvoon. Hajamielisen haaveksivana kulki
+Virginian katse pitkin taivaan hämäräistä äärtä, josta kalastaja-alusten
+punaset tulet välkkynällään merkitsivät saaren rannikon. Sataman suussa
+hän älysi erään valon ja tumman varjon; se oli sen laivan lyhty ja
+haamu, jonka oli määrä viedä hänet Europaan ja joka nyt ankkuroituna ja
+valmiina lähtöön odotteli tyvenen loppumista. Tämä näky saattoi hänet
+surulliseksi ja hän käänsi päänsä pois, jottei Paul näkisi hänen
+itkevän.
+
+Rouva de La Tour, Margareeta ja minä istahdimme muutaman askeleen päähän
+heistä banaanipuiden alle; ja yön hiljaisuudessa kuulimme selvästi
+heidän puhelunsa, joka ei koskaan mene mielestäni.
+
+Paul lausui: "Neiti, teidän sanotaan lähtevän kolmen päivän päästä. Ette
+arkaile siis uskaltaessa henkeänne alttiiksi meren vaaroille ... meren,
+jota ennen niin kammositte." -- "Minun täytyy totella sukulaisiani ja
+velvollisuuttani", vastasi Virginia. -- "Te jätätte meidät kaukaisen
+sukulaisen vuoksi, jota ette koskaan ole nähnyt!" -- "Voi sentään",
+huudahti Virginia, "minä tahtoisin jäädä tänne koko ijäkseni, mutta
+äitini ei sitä salli. Rippi-isäni sanoi Jumalan tahdon olevan, että
+matkustaisin, ja että elämä on vain koettelemusta... Oi, se on liian
+kova koettelemus!"
+
+-- "Mitä kuulen!" huudahti Paul; "niin monet syyt määräävät teitä
+lähtemään, eikä yksikään syy teitä pidätä! Ah, on vielä muuan syy, jota
+ette mulle maininnut. Rikkaudella on suuri viehätys. Te löydätte pian
+uudessa maailmassanne uuden veljen, jolla nimellä ette minua enää kutsu.
+Valitsette hänet, tämän veljen, syntymänne ja varallisuutenne mukaisista
+miehistä, joiden verralle minä en kelpaa. Mutta minne oikeastaan
+tahdotte matkustaa onnellisemmaksi tullaksenne? Mihin maahan aijotte
+siirtyä, joka olisi teille rakkaampi kuin syntymämaanne? Missä löydätte
+armaampaa seuraa kuin siellä, missä teitä rakastetaan? Kuinka voitte
+elää ilman äitinne hyväilyjä, joihin olette tottunut? Mikä perii hänet
+vanhuudessaan, kun ei saa enää nähdä teitä vierellänsä, pöydässänsä,
+kodissansa, kävelyillänsä, joilla olitte hänen sauvansa? Ja mikä perii
+minunkaan äitini, joka rakastaa teitä yhtä paljon kuin hän? Mitä sanon
+heille kummallekin, kun näen heidän itkevän teidän poissaoloanne? Te
+julma olento! En tahdo puhua ensinkään itsestäni; mutta mikäpä minunkaan
+perii, kun aamuisin en enää näe teitä joukossamme ja yö tulee ilman
+että teitä saan tavata? -- kun katselen näitä kahta palmua, jotka
+istutettiin meidän syntyissämme ja jotka ovat niin kauvan olleet
+keskinäisen ystävyytemme todistajina! Ah, koska sinua kerran uudet
+kohtalot viehättävät, koska etsit toisia maita kuin synnyinmaasi ja
+toisia etuja kuin mitä minä työlläni voin ansaita, niin salli minun
+seurata sinua laivalle jossa lähdet. Minä suojelen sinua myrskyissä,
+jotka sinua maallakin niin pelottavat. Minä painan pääsi povelleni,
+lämmitän sydäntäsi omaa sydäntäni vasten; ja Ranskassa, mistä menet
+etsimään rikkautta ja ylhäisyyttä, palvelen sinua orjanasi. Ollen
+onnellinen vain sinun onnestasi, tulen noissa palatseissakin, missä
+sinua palvellaan ja jumaloidaan, tuntemaan itseni kyllin rikkaaksi ja
+kyllin jaloksi saadessani tehdä sinulle kaikkein suurimmankin uhrauksen,
+kun saan kuolla jalkojesi juureen."
+
+Nyyhkytys tukeutti häneltä äänen; sitte kuulimme Virginian tuon
+tuostakin syvästi huoaten vastaavan: "Sinunhan vuoksesi minä lähden ...
+sinun vuoksesi, jonka näen joka päivä köyristyvän raskaassa työssä
+elättääksesi kahta vähäväkistä perhettä. Jos käytän tilaisuutta
+rikastuakseni, niin teen sen ainoastaan palkitakseni sinulle
+tuhatkertaisesti meille osottamasi hyvyyden. Onko mikään rikkaus sinun
+ystävyytesi vertainen? Miksi mainitsit minulle syntymääsi? Oi, jospa
+olisi vallassani vielä valita itselleni veli, niin kenen valitseisin
+jollen sinut? Oi Paul, Paul! Sinä olet minulle paljon rakkaampi kuin
+veli! Kuinka olenkaan saanut taistella sydämmeni kanssa pitäessäni sinua
+erillä itsestäni! Minä tahdoin, että olisit minua auttanut taistelemaan
+omaa taipumustani vastaan, kunnes taivas voisi siunata liittomme. Mutta
+nyt minä jään, minä lähden, minä elän ja kuolen ... tee minulle mitä
+tahdot! Voi minua avutonta tyttöparkaa! Hellyyttäsi jaksoin vastustaa,
+mutta nyt en tuskaasi jaksa kestää!"
+
+Hänen näin puhuessaan tempasi Paul hänet syliinsä ja puristaen häntä
+kiinteästi povelleen hän huudahti raivoisasti: "Minä lähden hänen
+kanssaan! Mikään ei voi riistää häntä minulta!" -- Me juoksimme kaikin
+hänen tykönsä. Rouva de La Tour sanoi hänelle: "Poikani, jos te meidät
+jätätte, mikä meidät sitte perii?"
+
+Hän toisti värisevällä äänellä edellisen sanat: "Poikani... Poikani...
+Tekö minun äitini!" huudahti hän, "te joka erotatte veljen hänen
+sisarestaan! Molemmat olemme imeneet teidän rintaanne, molemmat
+kasvaneet teidän jalkainne juuressa, oppineet teiltä toisiamme
+rakastamaan ja tuhannet kerrat sitä toisillemme vakuuttaneet. Ja nyt te
+erotatte meidät toisistamme! Te lähetätte hänet Europaan, tuohon
+raakalaismaahan, joka on teiltä kieltänyt turvapaikan, julmien
+sukulaisten luo, jotka teidät itsennekin ovat hylänneet. Te sanotte
+minulle: sinulla ei ole enää oikeutta häneen; hän ei ole sinun sisaresi.
+Hän on minulle kaikki, rikkauteni, perheeni, sukuni, koko minun onneni.
+En tunne mitään muuta onnea. Meillä oli sama katto päämme päällä, sama
+kehto, lapsena keinuaksemme, ja meillä totisesti tulee olemaan sama
+hautakin. Jos hän lähtee, täytyy minun seurata häntä. Kuvernöörikö sen
+estäisi? Estääkö hän ehkä minua hyppäämästä mereen ja uiden seuraamasta
+häntä? Meri ei ole minulle kolkompi hauta kuin maakaan. Jollen saa elää
+hänen vierellään, olen ainakin kuoleva hänen silmäinsä edessä, kaukana
+teistä. Te kovasydämminen äiti! Te tyly nainen! Elköön valtameri, jonka
+huostaan hänet uskotte, saattako koskaan häntä teille takasin!
+Kantakoot sen aallot teille minun ruumiini, ja kun se yhdessä hänen
+ruumiinsa kanssa keinuu näitten rantojen riutoilla, soittakoot meren
+aallot ikuisesti korviinne kadotettujen lastenne hautajaissoittoa!"
+
+Hänen näin puhuessaan sulin hänet syliini; epätoivo oli saattanut hänet
+aivan suunniltaan. Hänen silmänsä säkenöivät, hiki juoksi isoina
+karpaloina hänen palavilta kasvoiltaan, hänen polvensa vapisivat; ja
+minä tunsin hänen sydämmensä lyövän raivoisasti.
+
+Pelästyneenä huudahti Virginia: "Oi ystäväni! Minä vakuutan sinulle
+lapsuutemme leikkien nimessä, sinun ja omain kärsimysteni ja kaiken
+nimessä, mikä ijäksi yhdistää kaksi onnetonta olentoa kiinteästi
+toisiinsa, että jos jään tänne, elän vain sinulle; ja jos lähden, niin
+palaan kerran takasin luoksesi. Otan teidät todistajikseni, teidät jotka
+olette johdattaneet minua lapsuudessani, jotka määräätte koko elämäni ja
+jotka nyt näette kyyneleeni. Vannon sen nimessä taivaan joka kuulee
+minun sanani, nimessä meren jolle minun nyt on lähteminen, ja nimessä
+ilman jota hengitän ja jota en koskaan ole valheella saastuttanut."
+
+Niinkuin aurinko Apenniinien harjalta sulattaa ja viskaa syvyyteen
+jäävuoren, niin suli tuon nuorukaisen rinnasta hurja raivo hänen
+kuullessaan rakastettunsa hellän äänen. Hänen kohotettu päänsä vaipui
+alaspäin, ja silmistään valui kyynelvirta. Hänen äitinsä kyyneleet
+sekautuivat siihen, hänen äänetönnä syleillessään poikaansa. Rouva de La
+Tour, joka myös oli vallan suunniltaan, sanoi minulle: "En tätä enää voi
+kestää; sydämmeni on rikkiraadeltu. Tuosta onnettomasta matkasta ei saa
+tulla mitään. Hyvä naapuri, taluttakaa pois poikani! Kokonaiseen
+viikkoon ei kenkään meistä ole saanut unta silmiinsä."
+
+Minä sanoin Paulille: "Ystävä rakkaani, teidän sisarenne jää tänne.
+Huomenna puhumme siitä kuvernöörin kanssa. Päästäkäämme tämä perhe jo
+käymään levolle, ja tulkaa itse täksi yöksi nukkumaan minun luokseni. On
+jo myöhäistä, keskiyön aika; etelän risti on oikealla taivaanrannalla."
+
+Hän antoi vaijeten minun saattaa hänet kotiini; ja levottoman yön siellä
+vietettyään hän nousi vuoteestaan auringon kera ja palasi omaan
+kotiinsa.
+
+Mutta miksikä pitkittäisin teille tätä kertomusta? Ihmisen elämässä on
+vain sen toinen, miellyttävä puoli tuntemisen arvoinen. Kehityksemme
+kulku käy nopeasti kuin se taivaanpallo jolla liikumme, se kestää vain
+yhden päivän, eikä toinen puoli tästä päivästä saa valoa, jollei toinen
+samalla ole pimeään peitetty.
+
+-- Isäni, vastasin hänelle, minä rukoilen teitä kertomaan mulle lopunkin
+tästä tarinasta, jonka niin liikuttavalla tavalla olette alkanut.
+Kuvaukset onnesta huvittavat meitä, mutta kertomukset onnettomuudesta
+meitä opettavat. Miten siis kävi lopulta tuon kovaonnisen Paulin?
+
+-- Ensimmäinen olento, jonka Paul näki kotiinsa palatessaan, oli Mari,
+joka erään kallion huipulta katseli aavalle ulapalle. Tälle hän jo
+kaukaa huusi: "Missä Virginia on?" Orjatar kääntyi katselemaan nuorta
+isäntäänsä ja purskahti itkemään. Miltei mieletönnä Paul juoksi
+joutuisasti alas satamaan. Siellä hän sai kuulla, että Virginia oli
+tullut päivän koittaissa laivaan, joka heti oli nostanut purjeensa ja
+oli nyt jo näkymättömissä. Hän palasi asuntoonsa, jota mitteli ristiin
+rastiin puhumatta kellekään sanaakaan.
+
+Vaikka tämä kalliokehä takanamme näyttää melkein pystysuoralta, voi
+kumminkin muutamia vaivaloisia polkuja myöten kulkea noille penkereen
+tavoin yleneville kaltaille aina tuon keilamaisen ja ylinousemattoman
+kalliohuipun luo, jota kutsutaan Peukaloksi. Sen juurella on puiston
+tapainen, isoja puita kasvava paikka, joka on niin korkea ja jyrkkä,
+että se näyttää ilmassa häilyvältä metsältä, jota joka haaralta
+saartavat kauhistuttavat syvyydet. Pilvet, joita tämän vuoren huippu
+lakkaamatta kokoaa puoleensa, ylläpitävät useita puroja, jotka syöksyvät
+niin syvälle vastaisen laakson pohjaan, ettei kukkulalta kuule ollenkaan
+putouksen pauhua. Tältä paikalta näkee suuren osan saarta, vuoria ja
+kukkuloita, niiden joukossa Pieter-Boothin ja Kolmirintavuoren
+metsäisine laaksoineen, ja etempänä aavan meren ja Bourbon-saaren, joka
+on neljänkymmenen peninkulman päässä täältä länteen päin.
+
+Tältä ylhältä kukkulalta Paul vielä erotti laivan, joka vei Virginian
+pois. Hän näki sen häämöttävän enemmän kuin kymmenen peninkulman päässä
+vain pienenä tummana pilkkuna keskellä valtamerta. Hän jäi sinne osan
+päivästä, tykkänään vaipuneena laivan katselemiseen; se oli jo kadonnut
+kun hän vielä oli sen näkevinänsä; ja vaikkei hän taivaanrannalta enää
+erottanut muuta kuin autereista usvaa, istui hän yhä edelleen tässä
+jylhässä paikassa, jossa tuulet lakkaamatta pieksevät palmujen ja
+tatamac-puiden latvoja. Niiden kumea pauhu ja jyminä kuului aivan kuin
+kaukainen urkujensoitto ja vaivutti mielen syvän alakuloiseksi. Sieltä
+löysin Paulin, pää painuneena kallionkylkeä vastaan ja silmät maahan
+luotuina. Olin jo etsinyt häntä aamunkoitosta alkaen; vaivoin sain nyt
+hänet jättämään tämän kolkon paikan ja lähtemään kotiinsa. Saatoin hänet
+sinne; ja hänen ensimmäiset sanansa rouva de La Tourin nähdessään
+sisältivät katkeran valituksen, että tämä oli hänet pettänyt. Rouva
+parka kertoi meille sitte, että kun tuuli kello kolmen aikaan aamulla
+oli jälleen noussut ja laiva oli valmiina lähtöön, oli kuvernööri
+eräitten esikuntansa herrain ja lähetyssaarnaajan seuraamana saapunut
+noutamaan Virginiaa kantotuolilla, ja että huolimatta tyttären
+vaikerruksesta ja hänen ja Margareetan kyyneleistä olivat he raastaneet
+pois neidon, huutaen täyttä kurkkua, että se muka tapahtui heidän
+kaikkien parhaaksi. "Jospa ainakin olisin saanut ottaa häneltä
+jäähyväiset", sanoi Paul, "niin olisin nyt paljon levollisempi. Olisin
+sanonut hänelle: Virginia, jos sillä aikaa kun olemme kasvaneet yksissä
+olen tullut lausuneeksi sanan, joka on teitä loukannut, niin pyydän
+teitä suomaan sen anteeksi ennenkun jätätte minut ainaiseksi. Olisin
+hänelle sanonut: Koska minun ei enää ole sallittu teitä jälleen nähdä,
+niin hyvästi, rakas Virginia, hyvästi! Eläkää siellä kaukana minusta
+tyytyväisenä ja onnellisena!" Ja nähdessään äitinsä ja rouva de La
+Tourin itkevän, sanoi hän heille: "Etsikää nyt toinen poika minun
+sijaani kuivaamaan kyyneleitänne!" Sitte hän raskaasti huoaten erosi
+heistä ja rupesi harhailemaan metsissä asuntonsa ympärillä. Hän riensi
+kaikille paikoille, jotka olivat olleet Virginialle mieluisimmat.
+Kutuille ja niiden pienille vohlille, jotka määkien häntä seurasivat,
+hän virkkoi: "Mitä minusta tahdotte? Ette enää koskaan saa nähdä häntä,
+joka antoi teidän kädestään syödä." Tultuaan Virginian lepopaikalle ja
+nähdessään lintujen piirtelevän ilmaa siellä hän huudahti: "Lintu parat!
+Ette milloinkaan enää lennä häntä vastaan, joka oli teidän hyvä
+ruokkijanne!" Ja Fidelen nähdessään, joka häntäänsä heiluttaen juoksi
+hänen edellään ja nuuski joka paikkaa, hän huoaten sanoi sille: "Ah, et
+sinäkään häntä koskaan löydä!" Viimein hän istahti kalliolle, jolla hän
+viimeisen kerran oli puhellut Virginian kanssa; ja katsellessaan aavaa
+merta, jolle oli nähnyt katoavan Virginiaa kulettavan laivan, purskahti
+haikeaan itkuun.
+
+Tällä välin me seurasimme häntä askel askeleelta, peläten hänen
+kuohuksissaan ryhtyvän johonkin onnettomaan tekoon. Hänen äitinsä ja
+rouva de La Tour rukoilivat häntä mitä hellimmillä sanoilla, ettei hän
+epätoivollaan enentäisi heidän murhettaan. Vihdoin viimein jälkimäisen
+onnistui rauhoittaa häntä sellaisilla hyväilynimillä, jotka olivat
+omiaan herättämään hänessä uudelleen toivoa. Hän kutsui Paulia
+pojakseen, rakkaaksi pojakseen, vävykseen, jolle hän sydämmestään soi
+tyttärensä. Hän sai hänen lopultakin palaamaan kotiin ja nauttimaan
+vähän ravintoa. Paul istui kanssamme pöytään sen paikan vierelle, missä
+lapsuudentoverin oli tapa istua, puhutteli häntä kuin läsnäolevaa ja
+tarjosi hänelle niitä ruokalajeja, joiden tiesi Virginiaa enimmän
+miellyttäneen; mutta kun viimein huomasi erehdyksensä, rupesi hän
+uudelleen itkemään. -- Seuraavina päivinä hän kokoili kaikkea, mikä oli
+ollut Virginian käytettävänä, viimeiset hänen kantamansa kukkakimput,
+kokospähkinän kuoresta valmistetun maljakon, josta Virginian oli ollut
+tapana juoda; ja kuten nämä muistot poislähteneestä ystävästä olisivat
+olleet hänelle kalleimmat esineet maailmassa, suuteli hän niitä tuon
+tuostakin ja kantoi niitä povessaan. Ambrapihka ei levitä suloisempaa
+tuoksua kuin ne esineet, joita rakastetun käsi on pidellyt. Mutta kun
+hän viimein huomasi oman tuskansa yhä lisäävän äitinsä ja rouva de la
+Tourin kaipausta ja että perheen tarpeet vaativat katkeamatonta
+työntekoa, rupesi hän Domingon kanssa muokkaamaan puutarhaa.
+
+Pian sen jälkeen tuo nuorukainen, joka kreolien tavoin oli tähän asti
+ollut välinpitämätön kaikelle mitä maailmassa tapahtui, pyysi minun
+opettamaan häntä lukemaan ja kirjoittamaan, jotta voisi ruveta
+kirjeenvaihtoon Virginian kanssa. Sitten hän halusi opiskella
+maantiedettä, saadaksensa jonkinlaisen käsityksen siitä maasta minne
+lemmittynsä kohta olisi nouseva, ja historiaa, tunteakseen niiden
+piirien tapoja, joiden keskuudessa tämä tulisi elämään. Samaten oli
+rakkaus hänellä vetovoimana halutessaan täydentää tietojansa
+maanviljelyksessä ja taitoansa karuimmankin maan helpoimmalla tavalla
+pelloksi raatamisessa. Epäilemättä tuleekin ihmisen enimmistä
+edistyksistään tieteen ja taiteen alalla kiittää tämän tulisen ja
+levottoman intohimon lupaamia nautintoja; ja toiselta puolen lienee
+rakkauden rikkoutumisesta saanut alkunsa filosofia, joka lohduttaa meitä
+kaikissa vastoinkäymisissä. Sillä tavoin on luonto, yhdistäessään kaikki
+oliot rakkauden siteillä toisiinsa, tehnyt sen samalla yhteiskuntamme
+etevimmäksi liikevoimaksi ja tietojemme ja nautintojemme perustajaksi.
+
+Paulia ei kuitenkaan maantieteen opiskelu suurestikaan huvittanut, se
+kun sen sijaan, että kuvaisi kunkin maan luontoa, luettelee meille vain
+niiden valtiollisen jaon. Historiakaan, varsinkaan nykyajan historia, ei
+hänelle tarjonnut sen suurempaa viehätystä. Hän ei havainnut siinä muuta
+kuin yleisiä, aika ajoittain sattuvia onnettomuuksia, joiden syitä hän
+ei käsittänyt, aiheetta ja tarkotuksetta synnytettyjä sotia, salaisia
+juonia, huikentelevaisia kansakuntia ja julmia hallitsijoita. Hän piti
+enemmän romaaneista, jotka liikkuen etupäässä inhimillisten tunteiden ja
+harrastusten alalla tarjosivat hänelle usein kohtauksia samanlaisia
+kuin mitä hänen omassa elämässään oli sattunut. Mikään kirja ei sen
+vuoksi häntä niin suuressa määrin huvittanutkaan kuin kertomus
+Telemakhoon seikkailuista,[1] joka sisältää kuvauksia maalaiselämästä ja
+ihmissydämen jaloista ja luonnollisista intohimoista. Siitä hän luki
+äidilleen ja rouva de La Tourille ääneen ne kohdat mitkä häntä enimmän
+miellyttivät; ja lukiessaan näitä liikuttavia muistelmia tukehtui hänen
+äänensä nyyhkytyksiin ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Hän luuli
+Virginiassa löytävänsä Antiopen arvokkaisuuden ja viisauden ynnä
+Eukhariin kovat kohtalot ja hellyyden. Mutta sen sijaan häntä vallan
+hämmensivät nykyaikaiset romaanimme, jotka uhkuvat törkeän vapaita
+tapoja ja periaatteita; ja tietäessään näiden romaanien antavan
+todenperäisen kuvan Europan seuraelämästä hän pelkäsi, eikä ilman
+syyttä, Virginian siellä turmeltuvan ja unohtavan hänet peräti.
+
+[1] Mainion ranskalaisen kirjailijan piispa Fénélonin teos "Télémaque",
+joka kuvaa Odysseyn pojan Telemakhoon seikkailuita isäänsä etsiessään.
+Tämä kuuluisa teos muuten aatesisällöltään muistuttaa "Paul ja
+Virginiaa" ja on tavallaan jälkimmäisen edelläkävijä. Suom. muist.
+
+Oli todella kulunut jo enemmän kuin puolitoista vuotta, ilman että rouva
+de La Tour oli saanut tietoja tädistään ja tyttärestään: kuitenkin oli
+hän vierailta matkustajilta kuullut Virginian onnellisesti saapuneen
+Ranskaan. Vihdoin viimein hän erään Intiaan matkustavan laivan myötä sai
+vastaanottaa käärön ja omakätisen kirjeen tyttäreltään. Vaikka tämä
+rakastettava ja lempeä neitonen olikin lauseissaan hyvin varovainen,
+saattoi äiti kuitenkin arvata hänen olevan hyvin onnettoman. Kirje
+kuvasi niin elävästi hänen tilaansa ja luonnettaan, että muistan sen
+melkein sanasta sanaan.
+
+      "Rakkahin äitikultaseni!
+
+      Olen jo kirjoittanut teille monta kirjettä omalla kädelläni; mutta
+      kun en ole niihin mitään vastausta saanut, on syytä pelätä,
+      etteivät ne ole perille tulleet. Tällä kertaa toivon lähetykseni
+      paremmin onnistuvan, koska olen ryhtynyt varovaisiin
+      toimenpiteisiin saadakseni kuvailla teille oloani ja kuullakseni
+      uutisia teistä.
+
+      Olen vuodattanut runsaasti kyyneleitä sitte erottuamme, -- minä,
+      joka en ennen juuri milloinkaan itkenyt kuin vain muiden
+      onnettomuuksien tähden. Isotätini hämmästyi suuresti, kun tänne
+      tultuani ja hänen kysyttyään taitojani sanoin, etten osannut lukea
+      enkä kirjoittaa. Hän kysyi mitä oikeastaan olin saanut oppia
+      sittenkun tulin maailmaan; ja kun vastasin hänelle, että olin
+      oppinut pitämään huolta taloudesta, sanoi hän minun saaneen
+      palvelustytön kasvatuksen. Seuraavana päivänä hän vei minut
+      oppilaaksi erääseen suureen luostariin Pariisin läheisyydessä,
+      missä minulle kaikenlaiset mestarit opettivat muun muassa
+      historiaa, maantietoa, kielioppia, suuretiedettä ja
+      ratsastustaitoa; mutta kaikkiin näihin tieteenhaaroihin tuntuu
+      minulla olevan niin vähän taipumusta, etteivät nuo herrat saa
+      minua suurestikaan edistymään. Huomaan olevani koko surkea
+      ihmisolento, joka on saanut vain vähän ymmärrystä osakseen,
+      niinkuin heidän puheistansa kuuluu. Kumminkaan ei tätini
+      ystävällisyys minua kohtaan siltä vähene. Hän antaa minulle joka
+      vuodenaika uusia pukuja ja pitää seuranani kahta kamarineitsyttä,
+      jotka käyvät upeasti puettuina kuin ylhäiset naiset. Onpa hän
+      vaatinut minua ottamaan kreivittärenkin arvonimen, mutta samalla
+      luopumaan sukunimestäni de La Tour, joka on minulle yhtä rakas
+      kuin teille kaiken sen tähden, mitä olette kertonut isäni saaneen
+      kärsiä teidät naidessanne. Sen sijaan hän on antanut minulle
+      teidän sukunimenne, joka myöskin on minulle rakas, koska teitä
+      sillä tyttönä ollessanne kutsuttiin. Kun näin itseni olevan näin
+      loistavassa asemassa, pyysin tätiä lähettämään teillekin jotain
+      apua. Rohkenenko teille kertoakaan hänen vastaustansa! Mutta
+      olettehan te aina käskenyt minun pysymään totuudessa. Hän vastasi,
+      ettei teille olisi avusta paljoakaan hyötyä siinä yksinkertaisessa
+      elämässä jota vietätte, päinvastoin vain haittaa. Ensin koetin
+      vieraan käden kautta antaa teille tietoja itsestäni, koska itse en
+      osannut kirjoittaa. Mutta kun en tänne tultuani löytänyt ketään,
+      johon olisin voinut luottaa, ahkeroin yöt ja päivät oppiakseni
+      lukemaan ja kirjoittamaan, ja onkin Jumala armossaan suonut minun
+      päästä näiden taitojen perille vähässä ajassa. Ensi kirjeeni
+      uskoin kamarineitsyeni matkaan toimitettaviksi, mutta minulla on
+      syytä luulla, että nämä ovat jättäneet ne isotädilleni. Tällä
+      kertaa olen ottanut turvani erääseen ystävättäreeni koulutoverieni
+      joukossa, jonka myötäliitetyllä osotteella pyydän teidän myös
+      lähettämään minulle vastauksenne. Isotätini on minua kieltänyt
+      kirjoittelemasta kellekään koulun ulkopuolella, sillä hän pelkää
+      sen haittaavan niitä suuria tarkoitusperiä, joita hän sanoo
+      itsellään olevan minun suhteeni. Kenenkään muun ei hän salli käydä
+      minua katsomassa kuin erään vanhan herran, jonka hän sanoo olevan
+      ystävänsä ja paljon pitävän minusta. Totta puhuen en minä tästä
+      herrasta vähintäkään välitä, jos yleensä täällä kenestäkään voisin
+      pitää.
+
+      Minä elän täällä rikkauden loisteessa, enkä saata kuitenkaan
+      kutsua penniäkään omakseni. Mulle sanotaan, että jos omistaisin
+      rahaa, olisi se vain minulle vahingoksi. Yksin vaatteenikin
+      kuuluvat kamarineitsyilleni, jotka niistä riitelevät ennenkuin
+      olen niistä luopunut. Ylellisyyden helmassa elän, mutta olen
+      kuitenkin köyhempi kuin koskaan teidän joukossanne ollessani,
+      sillä minulla ei ole mitään muille antaa. Huomattuani, ettei tuo
+      suuri oppi, jota mulle tyrkytetään, ollut minulle miksikään avuksi
+      vähimmänkään hyväntyön harjottamiseen, turvauduin sukkapuikkoihin,
+      joiden käyttämiseen te onneksi olette minua opettanut. Tässä siis
+      lähetän useita pareja omakutoisia sukkia teille ja täti
+      Margareetalle, Domingolle lakin ja Marille yhden punasista
+      huiveistani. Tähän kääröön olen sitäpaitsi pannut niiden hedelmäin
+      sisälmyksiä ja kiviä, joita minulle välipalaksi tarjotaan, sekä
+      kaikenlaisten puiden siemeniä, joita olen kedoilta koonnut.
+      Täkäläisillä niityillä kasvaa paljon kauniimpia kukkia kuin
+      siellä, vaikkei niistä täällä kukaan välitä. Olen varma, että te
+      ja äiti Margareetta olette paljon tyytyväisemmät tästä
+      siemenpussista kuin piasteripussista, joka on ollut syynä meidän
+      eroomme ja minun kyyneliini. Suuri on minun iloni, kun te kerran
+      saatte nähdä omenapuiden kasvavan banaanien vierellä ja pyökkien
+      syleilevän kokospalmuja lehvillään. Silloin luulette itsenne
+      muutetuiksi takasin Normandiaan, jota niin rakastatte.
+
+      Olette käskenyt minun kertoa teille iloistani ja suruistani.
+      Mitäpä iloa minulla onkaan ollessani erotettuna teistä; ja mitä
+      suruihini tulee, koetan niitä lievittää sillä ajatuksella, että te
+      Jumalan käskystä olette minut määrännyt tähän asemaan. Katkerimmin
+      minua kuitenkin se surettaa, ettei täällä ole ketään, jonka kanssa
+      voisin puhella teistä. Minun tai oikeammin isotädin kamarineitsyet
+      -- sillä he ovat enemmän hänen kuin minun palveluksessani --
+      sanovat minulle heti, kun koetan johtaa puhetta niihin henkilöihin
+      ja asioihin, jotka ovat minulle rakkaimmat: Neiti, muistakaa että
+      olette ranskatar ja että teidän pitää unohtaa tuo villien maa. Ah,
+      pikemmin voisin unohtaa oman itseni kuin sen maan, jossa olen
+      syntynyt ja jossa te elätte! Tämä maa minusta vasta onkin villien
+      maa, sillä täällä minä elän aivan yksin enkä omaa ketään, jolleka
+      voisin kertoa siitä rakkaudesta, jota hautaan asti teitä kohtaan
+      tuntee,
+
+                                        kaikkein rakkahin äitikulta
+                                   teidän kuuliainen ja hellä tyttärenne
+                                           Virginia de La Tour.
+
+      Suljen suosioonne Marin ja Domingon, jotka lapsuudessani ovat
+      minua niin rakkaasti hoitaneet; hyväilkää myöskin puolestani
+      Fidèleä, joka löysi minut metsästä."
+
+Paul hämmästyi kovin, kun Virginia ei maininnut häntä kirjeessään
+sanallakaan, vaikka oli muistellut yksin talon koiraakin; poika poloinen
+ei tiennyt että nainen, kirjoittipa miten pitkältä hyvänsä, vasta
+lopussa ilmaisee rakkaimman ajatuksensa.
+
+Jälkikirjoituksessa Virginia suositteli nimenomaan Paulille kahta lajia
+lähettämistään siemenistä, nimittäin orvokkia ja purtojuurta. Hän antoi
+samalla muutamia ohjeita näiden kasvien luonteesta ja sopivimmista
+paikoista, mihin niitä istuttaa. "Orvokki", kirjoitti hän, "tekee pienen
+tummasti sinipunertavan kukan, joka mieluimmin kätkeytyy pensasten alle,
+mutta suloinen tuoksunsa sen pian ilmaisee." Virginia neuvoi istuttamaan
+sen lammikon rannalle hänen oman kokospalmunsa juurelle. "Purtojuuri
+taasen", lisäsi hän, "kasvattaa kauniin vaaleansinisen kukan, jossa on
+mustalla pohjalla valkeita pilkkuja. Se näyttää kantavan surupukua ja
+kutsutaankin sen vuoksi leskenkukaksi. Se menestyy paraiten karuilla ja
+tuulisilla paikoilla." Hän pyysi Paulin istuttamaan sen sille kalliolle,
+missä he olivat yöllä viimeisen kerran puhuneet toistensa kanssa sekä
+antamaan tälle kalliolle rakkaudesta häneen nimeksi _Jäähyväisten
+kallio_.
+
+Nämä siemenet hän oli sulkenut pieneen kukkaroon, jonka kutous kyllä oli
+hyvin yksinkertainen, mutta joka sai Paulille pian määrättömän arvon,
+kun hän huomasi siinä kirjaimet P. ja V. yhteenkudotuiksi hiuksista,
+jotka hän heti niiden kauneudesta tunsi Virginian omiksi.
+
+Tämän hellätunteisen ja jaloarvoisen neitosen kirje sai kyyneleet koko
+perheen silmiin. Hänen äitinsä vastasi hänelle kaikkien nimessä, että
+hän sai jäädä tahi palata, miten itse tahtoi, vakuuttaen heidän kaikkien
+hänen lähdettyään kadottaneen parhaan osan onnestaan ja että hän itse
+oli vallan lohduton.
+
+Paul kirjoitti ystävälleen hyvin pitkän kirjeen, jossa lupasi
+saattavansa puutarhan kyllin arvokkaaseen kuntoon häntä vastaanottamaan
+sekä kylvävänsä Europan kasvit yhteen afrikkalaisten kanssa, samatenkuin
+Virginia oli kukkaroonsa kutonut heidän molempain nimet yhteen. Vielä
+hän lähetti hänelle kypsiä kokospähkinöitä hänen omalta lammeltansa.
+Muita saaren hedelmiä hän ei tahtonut lähettää, lisäsi hän, jotta halu
+itse nähdä niiden kasvua toisi Virginian sitä pikemmin takasin. Hän
+pyysi tätä nopeasti noudattamaan perheen ja nimenomaan hänen omaa
+harrasta toivomustaan, koskei hän, Paul, ystävästään erotettuna löytänyt
+iloa enää mistään.
+
+Paul istutti huolellisesti, ja tosiaan mitä suurimmalla huolella, nämä
+Europan kasvien siemenet, erittäinkin orvokin ja purtojuuren, joiden
+kukilla tuntui olevan jonkinlaista yhtäläisyyttä Virginian luonteen ja
+nykyisen olon kanssa, ja koska tämä oli juuri niitä niin lämpimästi
+suosittanut. Mutta joko olivat ne matkalla pilautuneet tahi eivät ne
+menestyneet tämän Afrikan osan ilmanalassa; niistä ei itänyt kuin harva,
+eivätkä nekään ehtineet täysikasvuisiksi.
+
+Mutta kateellisuus, joka niin usein koettaa ennättää ihmisten onnen
+edelle, varsinkin Ranskan siirtomaissa, levitti saareen huhuja, jotka
+saattoivat Paulin kovin levottomaksi. Sen laivan miehistö, joka oli
+tuonut Virginian kirjeen, vakuutti hänen jo olevan morsiamena;
+tiedettiinpä jo sen hoviherran nimikin, jonka pidi hänet naida; jopa
+jotkut sanoivat häät jo pidetyn ja itse niissä mukana olleensa.
+Ensimmältä Paul ei paljon välittänyt noitten kauppalaivureitten
+puheista, jotka niin usein levittävät vääriä huhuja minne vain saapuvat.
+Mutta kun monet saaren asukkaat myötätuntoisuutta teeskennellen
+riensivät häntä lohduttamaan tämän tapauksen johdosta, rupesi hän
+kuitenkin lopulta itsekin sitä vähin uskomaan. Ilman sitä oli hän
+muutamista lukemistaan romaaneista nähnyt petosta pidettävän vain
+leikkinä; ja kun tiesi näiden kirjain täysin todenperäisesti kuvaavan
+Europan tapoja, pelkäsi hän rouva de La Tourin tyttärenkin siellä voivan
+turmeltua ja unohtaa entiset valansa. Nämä luulottelut tekivät hänet jo
+hyvin onnettomaksi; mutta hänen pelkonsa vielä kasvoi sen johdosta, että
+vaikka sitten puolen vuoden ajalla Europasta saapui useita laivoja, ei
+Virginialta mitään tietoja kuulunut.
+
+Tuo onneton nuorukainen, jonka sydäntä kaikenlaiset ristiriitaiset
+tunteet raatelivat, tuli usein minun luokseni, vahvistaakseen tai
+hajottaakseen epäilyksiänsä minun kokemuksillani maailmasta.
+
+Minä asun, kuten olen teille kertonut, noin puolentoista peninkulman
+päässä täältä muutaman puron varrella, joka juoksee Pitkänvuoren sivua
+pitkin. Siellä vietän elämääni vallan yksin, ilman vaimoa, ilman lapsia,
+ilman orjiakin.
+
+Sen harvinaisen onnen perästä, että olemme löytäneet sopivan
+elämäntoverin, on epäilemättä yksinäinen elämä kaikkein suotuisin
+olomuoto. Jokainen, jolla on paljon valittamista muita ihmisiä vastaan,
+etsii yksinäisyyttä. Sangen huomattava seikka myöskin on, että kaikki
+ristiriitaisten ajatussuuntain, turmeltuneitten tapojen tai
+hirmuvaltaisten hallitusten kautta onnettomiksi joutuneet kansakunnat
+ovat keskuudessaan siittäneet kokonaisia kansanluokkia, jotka ovat
+antautuneet täydelliseen yksinäisyyteen ja naimattomuuteen. Niin on
+käynyt muinaisessa Egyptissä sen turmeluksen aikana ja Kreikassa
+byzantiolaisen keisarivallan aikana; meidän päivinämme huomataan
+samallaista taipumusta Italiassa ja suuressa osassa Europan itäisiä ja
+eteläisiä maita. Yksinäisyys palauttaa osittain ihmisen takasin
+luonnollisen onnen helmaan eristämällä hänet yhteiskunnallisista
+onnettomuuksista. Meidän niin monien ennakkoluulojen kautta
+rikkoutuneessa yhteiskuntaelämässämme on sielu alituisen levottomuuden
+vallassa; siinä pyörii lakkaamatta tuhansittain riehuvia ja keskenään
+ristiriitaisia ajatussuuntia, joiden alle tämän kurjan ja
+kunnianhimoisen yhteiskunnan jäsenet koettavat sortaa toisiansa. Mutta
+yksinäisyydessä sielu vapautuu kaikista näistä häiritsevistä, vieraista
+ajatuksista, siinä herää tunto itsestään, luonnosta ja kaiken luojasta.
+Kuten mutaisen puron vesi ensi juoksullaan turmelee pellot joiden läpi
+juoksee, mutta sitte johonkin pieneen lampeen tullessaan seisottaa
+vetensä, jättää liejunsa pohjaan ja saa alkuperäisen kirkkautensa,
+sitten kuvastaen kuultavalla kalvollaan rantainsa vihannuuden ja
+hohtavan taivaan, siten myös yksinäisyys saattaa ruumiin ja sielun kyvyt
+jälleen sopusointuun keskenään. Erakkojen luokassa voivat ihmiset
+myöskin saavuttaa pisimmän ijän, kuten nähdään Intian bramiineista.
+Vihdoin pidän yksinäisyyttä niin välttämättömänä kaikelle onnelle
+maailmassa, että minusta tuntuu mahdottomalta, että siinä voisimme
+nauttia minkäänlaista pysyvää onnea tahi sovittaa käytöstämme millekään
+vakaalle periaatteelle, jollemme hanki itsellemme sisäistä
+yksinäisyyttä, josta ajatuksemme vain harvoin poikkeavat ja jonne
+vieraat ajatukset eivät koskaan tunkeudu. Tällä en tahdo sanoa, että
+ihmisen on elettävä ehdottomasti yksinään, sillä tarpeittensa kautta hän
+on yhdistetty koko ihmiskuntaan; hän on siis velvoitettu työskentelemään
+muittenkin ihmisten hyväksi, ja kuuluu hän sitäpaitsi olentonsa kautta
+luontoon. Mutta niinkuin Jumala on jäsenemme tarkoin sovittanut sen
+taivaankappaleen alkuaineiden mukaan jolla elämme, jalat mannerta
+polkeaksemme, keuhkot ilmaa hengittääksemme ja silmät valoa nähdäksemme,
+ilman että näiden elinten käytäntöä voimme muuttaa, niin on myös Hän,
+kaiken elämän luoja, tallettanut yksinomaan itseänsä varten jaloimman
+elimistämme, sydämmen.
+
+Elän siis elämääni kaukana ihmisistä, joita olin tahtonut palvella ja
+jotka minua vainolla palkitsivat. Matkusteltuani monissa Europan maissa
+ja joissakuissa Amerikan ja Afrikan osissa seisahduin pysyväisesti tälle
+harvasti asutulle saarelle, jonka lauha ilmanala ja yksinäisyys minua
+miellytti. Majani, jonka rakensin metsään muutaman puun juurelle,
+peltotilkku, jonka sen eteen omilla käsilläni raivasin, ja puro, joka
+juoksee oveni ohitse, riittävät hankkimaan minulle toimeentuloni ja
+huvini. Näitä nautintojani lisään muutamilla hyvillä kirjoilla, jotka
+opettavat minua, miten tulla paremmaksi. Niiden kautta vielä se maailma,
+jonka jätin, on avullisena onneni rakentamiseen, ne kun kuvailevat
+minulle intohimoja, jotka ihmisiä kurjuuteen syöksevät; ja verratessani
+heidän kohtaloansa omaani lisäävät he onneani epäsuoralla tavalla.
+Tunnen silloin olevani kuin haaksirikosta jollekin kalliolle pelastunut
+ihminen, joka yksinäisyydestään katselee ulkona maailmassa riehuvia
+myrskyjä; levollisuuttani vain enentää niiden kaukainen pauhina. Kun
+ihmiset eivät enää ole minun tielläni enkä minä heidän tiellään, en
+heitä enää vihaa, vaan säälin heitä. Tavatessani jonkun kova-osaisen,
+riennän auttamaan häntä neuvoillani, niinkuin virran viertä kulkeva
+kurottaa kätensä siihen hukkuvalle raukalle. Mutta vain viattomain
+ihmisten olen huomannut ääntäni kuulevan. Luonto saa turhaan huutaa
+luoksensa muita ihmisiä; kukin näistä muodostaa itselleen siitä kuvan,
+joka soveltuu hänen omille intohimoilleen. Kaiken ikänsä hän vain ajaa
+takaa tätä harhaan vievää kuvaa, ja sitte hän syyttää taivasta
+erehdyksestä, johon itse on syypää. Niistä monilukusista kovaonnisista,
+joita olen koettanut johdattaa takasin luonnon helmaan, en ole tavannut
+ketäkään, jota ei oma kurjuutensa olisi hurmannut. Ensimmältä he minua
+tarkkaavaisesti kuuntelivat, toivoen minun auttavan heitä kunniaan tai
+rikkauteen; mutta nähtyään minun tahtovan opettaa heitä tulemaan toimeen
+ilman näitä, he pitivät minua itseäni kurjana olentona, joka on ajanut
+takaa heidän vaivaista onneaan. He pilkkasivat yksinäistä elämääni,
+väittivät yksin vain olevansa hyödylliset jäsenet ihmiskunnassa ja
+kokivat kaikin voimin vetää minua pyörteeseensä. Mutta minä, vaikka
+seurustelenkin kaikkein kanssa, en usko itseäni ja sisintä olemustani
+kellekään. Usein riittää minulle vain oman itseni tutkiminen ja siitä
+oppia ottaminen. Nykyisessä rauhallisessa tilassani muistelen entisiä
+pyrinnöitäni, joille silloin annoin niin suuren arvon, saavuttamaani
+suosiota, rikkautta, mainetta, nautintoja ja aatesuuntia, jotka ovat
+ristiriitaiset keskenään kaikesta mitä maan päällä on. Vertaan monia
+ihmisiä, joiden olen nähnyt tuimasti kiistelevän noista valhekuvista ja
+jotka jo ovat menneet pois täältä katoovaisuudesta, puroni aaltoloihin,
+jotka vaahdoten särkyvät rantakallioihin ja katoovat jälkiä jättämättä.
+Mitä minuun tulee, annan ajan virran viedä itseäni tyynesti eteenpäin,
+kohti iankaikkisuuden ääretöntä merta; ja katsellessani luonnon
+todellisia sopusointuja ylennän mieleni Luojan tykö, toivoen parempaa
+kohtaloa toisessa maailmassa.
+
+Vaikkei metsän kätkössä lepäävästä erakkomökistäni tarjoudukaan niin
+vaihtelevia näköaloja kuin tältä ylävältä paikalta, missä nyt istumme,
+on sen ympäristössä kuitenkin paljon mieltäkiinnittäviä kohtia
+nimenomaan minun laiselleni miehelle, joka mieluummin syventyy omaan
+itseensä kuin tarttuu ulkonaisiin seikkoihin. Majani vieritse juokseva
+puro kulkee suorana viivana metsän halki, niin että se näyttää pitkältä
+kanavalta, jota reunustavat kaikenlaiset lehtipuut. Siellä kasvaa
+tatamac-puita, mustapuita, omenapuita, öljy- ja kanelipuita, palmulehdot
+kurottavat siellä täällä pitkiä paljaita runkojaan enemmän kuin sadan
+jalan korkeuteen, ja niiden laajat latvatupsut näyttävät muun metsän yli
+kohotessaan uudelta, paljon ylävämmältä metsältä. Köynnöskasvit
+monimuotoisine lehtineen muodostavat puusta puuhun luikerrellen yhtäällä
+kaarevia kukkaiskäytäviä, toisaalla pitkiä vihertäviä uutimia.
+Hyvänhajuisia lemuja lähtee useimmista puista ja tarttuu niin kiinteästi
+vaatteisiin, että pelkästä tuoksusta voi tuntea, ken joku hetki sitten
+on kävellyt tällaisessa metsässä. Kukkimisaikana ne ovat valkeat kuin
+olisivat puoleksi lumen peittämät. Loppupuolella kesää tulee sinne
+monenkaltaisia outoja lintuja, joita käsittämätön luonnonvaisto on
+johtanut tälle saarelle kaukaisista maista ja aavain merien takaa
+etsimään täkäläisten puiden siemeniä; ja niiden höyhenloisto paistaa
+omituisesti puiden auringon ruskettamaa vihannuutta vastaan. Sellaisia
+ovat muitten muassa monenlaiset papukaijat ja sinikyyhkyset, joita
+täällä sanotaan Hollannin kyyhkysiksi. Apinat, näitten metsien
+alkuperäiset asukkaat pitävät iloaan puitten tummahtavilla oksilla,
+joista niiden harmaa ja vihertävä karva ja sysimustat naamat pistävät
+silmiin; jotkut riippuvat vain hännästä ja kieppuroivat ilmassa, toiset
+hyppivät oksalta toiselle kantaen penikoitaan sylissään. Murhaava
+pyssynlaukaus ei koskaan ole pelästyttänyt näitä luonnon rauhallisia
+lapsia. Ilma kaikuu niiden ilosta ja riekunasta ynnä eräitten
+Austraalian lintujen oudosta raksutuksesta, joita ääniä metsän kaijut
+etäälle kantavat. Puro, joka kohisten kulkee kallio-uomassaan metsän
+halki, kuvastaa paikka paikoin kirkkaassa kalvossaan puiden
+kunnianarvoisen vihannuuden ja pimennot samatekuin niiden asukkaiden
+hilpeät leikit; tuhatta jalkaa etempänä se syöksyy eri kalliokerroksia
+alaspäin, muodostaen pudotessaan yhtenäisen kristallikirkkaan
+vesipatsaan, joka alhaalla särkyy vaahdoksi. Tuhansia sekanaisia hälyjä
+lähtee tästä pauhaavasta vedestä, jotka tuulten metsään ajamina tuntuvat
+milloin pakenevan kauvas etäisyyteen, milloin lähestyvän kaikki
+yht'aikaa, huumaten kulkijan korvia kuin isojen kirkonkelloin jyminä.
+Ilma, jota vetten alinomainen liikunta alati pitää puhtaana, säilyttää
+poutaisimpanakin kesäaikana tämän virran rannoilla vehmauden ja
+vilppauden, jonka vertaista harvoin tapaa saaremme korkeimmilla
+kukkuloillakaan.
+
+Vähän matkaa etempänä on muuan kallio, kyllin kaukana putouksesta,
+jottei sen pauhu häiritse korvia, ja kylläksi lähellä sitä, jotta voi
+nauttia sen näöstä, vilppaudesta ja etäisestä kohinasta. Toisinaan
+helteisimpänä aikana menimme me, rouva de La Tour, Margareeta, Virginia,
+Paul ja minä, syömään päivällistä tämän kallion juurelle. Kuten aina
+toimillaan toisten hyötyä tarkoittaen, ei Virginia syönyt yhtään
+hedelmää ulkosalla pistämättä sen siemeniä tai sydämmyksiä maahan.
+"Niistä on nouseva puita", sanoi hän, "jotka tarjoovat hedelmiään
+jollekin matkustajalle tai ainakin linnuille." Erään kerran hän syötyään
+papaijahedelmän tämän kallion juurella oli istuttanut sen siemenet
+maahan. Pian sen jälkeen kasvoi sillä paikalla useita papaijapuita,
+niistä yksi naaraspuu, s. o. hedelmiä kantava. Virginian poislähtiessä
+ei tämä puu vielä ulottunut hänen polviinsakaan saakka; mutta kun
+sellaiset kasvavat nopeasti, oli se parin vuoden päästä jo
+kahdenkymmenen jalan pituinen, ja sen varsi kannatti pyöreässä
+latvassaan useampia kerroksia kypsiä hedelmäterttuja. Kun Paul kerran
+sattumalta tuli tälle paikalle, ihastui hän suuresti nähdessään tuon
+ison puun saaneen alkunsa vähäisestä siemenestä, jonka hänen
+ystävättärensä kerran oli istuttanut; mutta samalla tämä näkö hänessä
+herätti murhemieltä, sillä olihan puu todistajana Virginian
+pitkällisestä poissaolosta. Esineet, jotka säännöllisesti ovat silmäimme
+edessä, eivät saata meitä huomaamaan elämän pikaista juoksua, sillä ne
+vanhenevat kanssamme huomaamattomasti; mutta ne, jotka näemme taas
+yht'äkkiä vuosien takaa edessämme, muistuttavat meille miten kiireisesti
+päiviemme virta vierii. Paul sekä ihastui että murehtui tuota raskaita
+hedelmiä kantavaa papaijapuuta katsellessaan, kuten matkamies, joka
+kauvan kotimaasta poissa-oltuaan ei enää tapaa aikalaisiaan, vaan niiden
+lapsia, jotka hänen lähtiessään vielä uinuivat äitiensä rinnoilla, mutta
+nyt jo itse ovat vakaita perheenisiä. Vuoroon hän tahtoi hakata puun
+maahan, koska se hänelle liian elävästi muistutti Virginian pitkällistä
+poissaoloa, vuoroon muistellen Virginian jaloa tarkotusta tätä puuta
+istuttaessaan hän suuteli sen runkoa ja puheli sille rakkauden ja
+kaipauksen sanoja. Oi kallis puu, jonka jälkeläisiä vielä elää puittemme
+joukossa, olen katsellut sinua suuremmalla mielenkiinnolla ja
+kunnioituksella kuin ikänä Rooman riemuportteja! Enentäköön luonto, joka
+hävittää joka päivä kuningasten kunnianhimon muistomerkkejä, monin
+kerroin metsissämme näitä nuoren köyhän tytön ylevämielisyyden
+muistomerkkejä!
+
+Tämän papaijapuun juurella tiesin varmasti tapaavani Paulin, kun hän
+tuli minun puolelleni. Eräänä päivänä tapasinkin hänet siellä syvästi
+alakuloisena ja jouduin siellä hänen kanssaan puheluun, jonka tahtoisin
+kertoa teille kokonaisuudessaan, jollette jo ikävysty pitkistä
+poikkeemisistani, jotka sentään ikäni ja näiden viimeisten
+ystävyydenosotusten takia suonette mulle anteeksi. Kerron sen teille
+kaksinpuhelun muodossa, jotta voitte arvostella tämän nuorukaisen
+tervettä luonnollista järkeä; ja teidän lienee helppo tehdä erotus
+puhujain välillä hänen kysymystensä ja minun vastausteni sisällöstä. Hän
+sanoi minulle:
+
+"Minä olen suuressa tuskassa. Neiti de La Tourin lähdöstä on jo kulunut
+kaksi vuotta ja kaksi kuukautta, emmekä puoleen yhdeksättä kuukauteen
+ole saaneet häneltä mitään tietoja. Hän on rikas ja minä köyhä; siis
+lienee hän jo minut unhottanut. Olen aikonut minäkin astua laivaan ja
+purjehtia Ranskaan palvelemaan siellä kuningasta ja siten perustamaan
+onneni; ja kun kerta olen tullut suureksi herraksi, ei neiti de La
+Tourin isotäti ole kieltävä minulta nepaimensa kättä."
+
+*Vanhus.*
+
+Oi ystäväni! Ettekö itse ole sanonut mulle olevanne alhaista syntyperää?
+
+*Paul.*
+
+Äitini on niin mulle sanonut; minä en puolestani tiedä mitä syntyperällä
+tarkotetaan. En ole koskaan havainnut, että olisin kehnompi muita, tai
+että muut olisivat minua paremmat.
+
+*Vanhus.*
+
+Syntyperänne alhaisuus sulkee teiltä Ranskassa tien korkeihin virkoihin.
+Ja mikä vielä pahempi on, se estää teitä pääsemästä mihinkään
+arvokkaaseen virkaluokkaan.
+
+*Paul.*
+
+Mutta olettehan itse minulle monet kerrat lausunut, että syy Ranskan
+mahtavuuteen oli se seikka, että halvinkin alamainen voi siellä
+saavuttaa kaikki mitä halusi, ja olette myös luetellut minulle paljon
+kuuluisia miehiä, jotka pienistä oloista lähteneinä ovat tuottaneet
+isänmaalleen kunniaa. Tahdoitteko siis vain masentaa rohkeuttani?
+
+*Vanhus.*
+
+Rakas poikani, mitä sanoin, sitä en ota koskaan takasin. Olen sinulle
+sanonut totuuden menneistä ajoista; mutta nyt ovat asiat aivan toisin.
+Kaikki on nykyään rahalla saatavana Ranskassa, kaikki on siellä
+nykyaikana muutamien harvojen sukujen perinnöllisenä omaisuutena tai
+erityisten säätyluokkain saaliina.[1] Kuningas on aurinko, jota
+ylimykset ja etuoikeutetut säädyt pilvinä ympäröivät, niin että on
+miltei mahdotonta, että joku sen säteistä meihin sattuisi. Ennen
+muinoin, vähemmän monimutkaisen hallinnon aikana, on sellaisiakin
+ihmeitä nähty. Silloin sai kyky ja ansio kehittyä kaikilla aloilla,
+kuten viljelykselle vasta aukaistut uudismaat kantavat mehuisamman
+sadon. Mutta sellaisia suuria kuninkaita, jotka osaavat tuntea ja valita
+ihmisiä, ilmestyy vain harvoin. Tavalliset kuninkaat antavat kaikissa
+teoissaan heitä ympäröiväin ylimysten ja virkakuntain vaikuttaa
+itseensä.
+
+[1] Pyydämme lukijan muistamaan, että kirja ilmestyi 1788, ja että heti
+sen jälkeen puhkesi näiden luonnottomain sääty- ja omistusolojen
+synnyttämänä Ranskan suuri vallankumous, joka kaikista kauheuksistaan
+huolimatta saattoi ihmisen luonnollisen arvon ja kyvyn tunnustetuksi ja
+kehityskelpoiseksi. Suom. muist.
+
+*Paul.*
+
+Mutta enkö voisi löytää jonkun näistä ylhäisistä, joka minua suosisi?
+
+*Vanhus.*
+
+Ken ylhäisten suosioon pyrkii, sen pitää palvella niiden kunnianhimoa ja
+mielitekoja. Teille ei se onnistuisi, sillä olette ilman suurta
+syntyperää ja sitäpaitsi olette liian rehellinen.
+
+*Paul.*
+
+Mutta minä olen tekevä sellaisia urotöitä, pitävä niin uskollisesti
+sanani ja täyttävä niin tunnollisesti velvollisuuteni, olen niin innokas
+ja luotettava ystävyydessäni, että ansioni nojalla tulen otetuksi jonkun
+sellaisen ylimyksen perheeseen, kuten on käynyt vanhoina aikoina, joista
+olette antanut minun lukea.
+
+*Vanhus.*
+
+Oi rakas ystäväni! Vanhassa Kreikassa ja Roomassa pitivät ylimykset
+näitten valtioiden rappeutumisenkin aikana hyviä avuja suuressa
+arvossa; meillä on sitävastoin kyllä ollut joukko kansasta nousseita,
+kaikin puolin eteviä miehiä, mutta niistä en tiedä yhtäkään, joka olisi
+tullut otetuksi johonkin ylhäiseen perheeseen. Ilman kuninkaitamme
+olisivat hyveet Ranskassa ikuisiksi tuomitut rahvaanomaisiksi. Kuten
+olen sanonut, antavat he niille joskus arvoa, kun niitä jossakin
+havaitsevat; mutta nykypäivinä annetaan niille kuuluvat kunniasijat vain
+rahasta.
+
+*Paul.*
+
+Jollen löydä sellaista ylimystä, koetan pyrkiä jonkun virkakunnan
+suosioon. Omistan tykkänään siinä vallitsevan hengen ja mielipiteet ja
+saatan sen rakastamaan itseäni.
+
+*Vanhus.*
+
+Tulette siis tekemään kuten muutkin ihmiset; myötte vakaumuksenne
+saavuttaaksenne onnea?
+
+*Paul.*
+
+Oi, en suinkaan! Olen etsivä yksinomaan totuutta.
+
+*Vanhus.*
+
+No, sitte saatte rakkauden sijaan niittää vihaa. Muutenkaan eivät
+virkakunnat paljon välitä totuuden ilmitulemisesta. Yleisestä
+mielipiteestä eivät kunnianhimoiset ihmiset huoli, kunhan vain saavat
+hallita.
+
+*Paul.*
+
+Voi kuinka onneton olenkaan, kun kaikki käy mulle vastoin! Olen tuomittu
+viettämään elämäni halpa-arvoisessa työssä, kaukana Virginiasta. -- Ja
+hän huoahti raskaasti.
+
+*Vanhus.*
+
+Jumala olkoon teidän ainoa suojelijanne ja koko ihmisyys se virkakunta,
+johon astutte! Pysykää alati uskollisena kummallekin näistä! Perheillä,
+virkaluokilla, kansoilla ja kuninkailla, kaikilla on omat
+ennakkoluulonsa ja intohimonsa, ja usein niitä saa palvella paheitten
+avulla; mutta Jumala ja ihmisyys vaativat meiltä vain hyveitä.
+
+Ja miksi oikeastaan tahdotte pyrkiä muita etevämmäksi? Se ei ole mikään
+luonnollinen tunne, sillä jos se jokaista ohjaisi, olisi meillä kaikkien
+sota kaikkia vastaan. Tyytykää täyttämään tehtävänne siinä asemassa
+mihin Sallimus teidät on asettanut; siunatkaa kohtaloanne, joka sallii
+teidän säilyttää omantuntonne levollisena, eikä pakota teitä isoisten
+tavoin antamaan onnenne riippua alhaison vaihtelevista mielipiteistä,
+tai alhaisten tavoin alistumaan ylimystön tahdolle voidaksenne elää.
+Elätte maassa ja olosuhteissa, missä toimeentulonne ei vaadi teitä
+pettämään, huikentelemaan ja halventamaan itseänne kuten useimpia
+niistä, jotka etsivät Europassa onneaan; missä säätynne ei tukahuta
+hyveitänne; missä voitte rankaisematta olla hyvä, tosi, vakaa, neuvokas,
+kärsivällinen, kohtuullinen, siveä, armelias ja hurskas, ilman että
+mikään irvihammas tekisi pilkkaa viisaudestanne, joka vasta on
+nupussaan. Taivas on antava teille vapautta, terveyttä, hyvän omantunnon
+ja hyviä ystäviä. Kuninkaat, joiden suosiosta kunnianhimoisesti
+uneksitte, eivät ole niin onnelliset.
+
+*Paul.*
+
+Ah, minulta puuttuu Virginia! Hänettä minulla ei ole mitään, mutta hänet
+saadessani omistan kaikki. Hän yksin on minulle suku, kunnia ja
+rikkaus. Mutta koska hänen sukulaisensa tahtoo hänet naittaa miehelle,
+jolla on mainehikas nimi, ja koska opinnoista ja kirjoista tulee
+viisaaksi ja kuuluisaksi, niin tahdon minä opiskella! Tahdon saavuttaa
+laajoja tietoja ja niillä isänmaatani hyödyttää, ketäkään
+vahingoittamatta ja kestään riippumatta; tahdon tulla kuuluisaksi, ja
+maineeni on silloin omaa ansiotani.
+
+*Vanhus.*
+
+Poikani, suuri nero on vielä harvinaisempi lahja kuin syntyperän etevyys
+ja rikkaus, ja epäilemättä on se kaikista suurin lahja, koska sitä ei
+voi koskaan riistää omistajaltaan, vaan hankkii se tälle yleistä
+kunnioitusta. Sitä hankitaan vain kaikenlaisten kieltäymysten kautta,
+mitä hienoimmalla tunteellisuudella, joka tekee meidät onnettomiksi
+sisäisesti ja ulkonaisestikin aikalaistemme vainojen takia. Valtiomies
+ei Ranskassa kadehti sotilaan kunniaa eikä sotilas merimiehen; mutta
+kaikki asettuvat siellä tiellenne, sillä jokainen luulottelee
+omistavansa neroa. Sanotte tahtovanne hyödyttää ihmisiä? Mutta ken saa
+maatilkun kasvamaan viljaa yhden lyhteen enemmän kuin ennen, tekee
+ihmisille suuremman hyödyn kuin se, joka kirjoittaa heille kirjan.
+
+*Paul.*
+
+Ah, hän joka istutti tämän papaijapuun, on antanut näitten metsien
+asukkaille suuremman lahjan kuin jos olisi lahjoittanut heille
+kokonaisen kirjaston.
+
+Näin sanoen hän ihastuneena syleili ja suuteli puuta.
+
+*Vanhus.*
+
+Kirjoista paras, Evankeliumi, joka saarnaa yhdenvertaisuutta,
+ystävyyttä, inhimillisyyttä ja sovintoa, on vuosisatojen kuluessa ollut
+europalaisilla julmuuksien peitteenä.
+
+Kuinka paljon yleistä ja yksityiskohtaista hirmuvaltaa saarnataankaan
+vielä sen pyhässä nimessä maan päällä! Tätä nähdessään voiko kenkään
+kerskailla hyödyttäneensä ihmisiä jollain kirjalla? Muistatteko vielä,
+minkä kohtalon useimmat viisautta julistaneet filosoofit ovat saaneet
+palkakseen? Homeros, joka puki viisautensa niin kaunismuotoisiin
+säkeihin, sai koko elinaikansa kerjätä almuja. Sokrateen, joka antoi
+ateenalaisille niin ihania opetuksia sekä puheillaan että tavoillaan,
+tuomitsivat nämä tyhjentämään myrkkypikarin. Hänen jalon oppilaansa
+Platonin heitti orjuuteen sama ruhtinas, joka häntä oli suojellut; ja
+ennen heitä sai Pytagoras, joka vaati inhimillistä kohtelua
+eläimellekin, osakseen polttorovion Krotonissa. Mutta miksi kauvemmin
+puhua? Suurin osa näistä suurista nimistä on säilynyt meidän päiviimme
+jollakin pilkallisella piirteellä rumennettuna, joka muka osottaa heidän
+luonteenominaisuuttaan ja josta kiittämätön ihmiskunta juuri on heidät
+tuntevinaan; ja jos joukosta joidenkuiden maine on pysynyt eheänä ja
+puhtaana meidän aikaamme asti, on se vain sen vuoksi, että asianomaiset
+ovat eläneet etäällä aikalaistensa seurasta, ollen niiden kuvapatsaiden
+kaltaisia, joita vallan ehjinä kaivetaan esiin Kreikan ja Italian
+mantereesta ja jotka maan poveen kätkettyinä ovat säästyneet
+raakalaisten raivolta. Näette siis että tieteiden myrskyistä mainetta
+saavuttaakseen ihmisen tarvitsee omistaa hyveitä sekä alttiutta
+uhraamaan oman henkensäkin sen edestä. Mutta luuletteko tällaisen
+maineen saavuttavan arvonantoa Ranskan rikkaiden ja mahtavien puolelta?
+Hekö paljoa välittäisivät tiedemiehistä, joille tieteensä ei tuota
+kunnioitusta isänmaassaan, ei korkeita virkoja eikä pääsyä hoviin! Tämä
+inha vuosisata hylkii kaikkea, mikä ei luo rikkautta ja hekumallisia
+nautintoja; mutta oppi ja hyve eivät tuota mitään arvopaikkoja, sillä
+valtiossa on kaikki rahalla saatavana. Ennen palkittiin niitä kirkon,
+esivallan ja hallinnon viroilla; nykypäivinä kelpaavat ne vain kirjojen
+kyhäämiseen. Mutta tämä hedelmä, jota maailma niin ylenkatsoo, on aina
+taivaallisen alkuperänsä arvoinen. Juuri nämä kirjat ovat luodut
+valaisemaan muuten niin pimeää elämää, lohduttamaan onnettomia,
+valistamaan kansoja ja lausumaan totuuden itse kuninkaillekin. Se on
+kieltämättä ylevin tehtävä, minkä taivas kuolevaiselle voi uskoa. Ketä
+ei lohduttaisi vääryyttä tai halveksumista niiden puolelta kärsiessään,
+joiden hallussa onnen aarteet ovat, ajatus siitä, että hänen teoksensa
+tulevat kautta vuosisatojen kaikissa kansakunnissa olemaan salpana
+erhetyksille ja hirmuvaltaisuuksille, ja että sen pimeyden povesta,
+jonka keskellä hän on elänyt, hänen nimensä on sädehtivä loisteella,
+joka himmentää kuningastenkin kunnian, joille ylistäjänsä imarmielin
+ovat pystyttäneet pian unhoon häipyviä muistomerkkejä?
+
+*Paul.*
+
+Ah, en pyytäisi tätä kunniaa muun kuin vain Virginian vuoksi, jonka
+siten saattaisin rakkaaksi koko maailmalle! Mutta te, joka tiedätte niin
+paljon, sanokaa minulle, joudummeko me koskaan naimisiin. Tahtoisin olla
+viisas, voidakseni ainakin tietää mitä vast'edes tapahtuva on.
+
+*Vanhus.*
+
+Kenpä, poikaseni, enää tahtoisikaan elää, jos tuntisi tulevaisuuden?
+Yksi ainoakin ennakolta arvattu onnettomuus jo tuottaa meille niin
+paljon turhia huolia! Tieto varmasta onnettomuudesta myrkyttää meiltä
+kaikki sen edellä käyvät päivät. Ei pidä edes liian tarkasti tutkia
+meitä lähinnä ympäröiviä asioita; taivas, joka antoi meille ymmärryksen
+huomataksemme tarpeitamme, on antanut meille tarpeemmekin pannakseen
+rajan ymmärryksellemme.
+
+*Paul.*
+
+Sanoitte rahalla voitavan Europassa saada arvoa ja kunniapaikkoja.
+Matkustan siis tästä Bengaliin rikastumaan, niin että sitte voin lähteä
+Pariisiin naimaan Virginian. Astun jo heti paikalla laivaan.
+
+*Vanhus.*
+
+Mitä! Jättäisittekö hänen äitinsä ja omanne!
+
+*Paul.*
+
+Olettehan itse neuvonut minua matkustamaan Intiaan.
+
+*Vanhus.*
+
+Virginia oli silloin täällä. Mutta nyt olette te oman äitinne ja hänen
+äitinsä ainoa tuki.
+
+*Paul.*
+
+Virginia kyllä saa rikkaan sukulaisensa auttamaan heitä.
+
+*Vanhus.*
+
+Rikkaat eivät välitä muista kuin niistä, jotka tuottavat heille kunniaa
+täällä maailmassa. Heillä on köyhiä sukulaisia, jotka ovat vielä
+säälittävämmässä asemassa kuin rouva de La Tour, nämä kun ilman apua
+heidän puoleltaan saavat uhrata vapautensakin leivän edestä ja viettää
+elämänsä luostareihin sulettuina.
+
+*Paul.*
+
+Millainen maa tuo Europa onkaan! Oi, on vallan välttämätöntä, että
+Virginia palajaa kotiin. Mitä hyötyä hänellä on rikkaasta
+sukulaisestaan? Hän oli niin tyytyväinen näissä majoissa eläessään, niin
+sievä ja kyllin korea punanen huivi tai kukkaskiehkura päässään! Palaa
+takasin, Virginia! Jätä palatsisi ja ylhäinen asemasi! Tule takasin
+näille kallioille, näiden metsäin ja meidän omain kokospalmujemme
+varjoon. Voi sentään, ehkäpä olet tällä hetkellä onnetonkin!... (Ja hän
+purskahti itkuun.) -- Isäni, elkää salatko mitään: jos ette voi sanoa
+minulle voinko saada hänet vaimokseni, niin ilmaiskaa minulle ainakin
+rakastaako hän vielä minua, eläessään siellä korkeain herrain parissa,
+jotka puhuvat kuninkaankin kanssa ja saavat alati nähdä häntä!
+
+*Vanhus.*
+
+Oi ystäväni, olen varma että hän teitä rakastaa; tiedän sen monestakin
+syystä, mutta ennen kaikkea sentähden, että hän on niin jalo-avuinen. --
+Minun näin puhuessani hän kavahti kaulaani vallan hurmaantuneena ilosta.
+
+*Paul.*
+
+Mutta uskotteko Europan naisten olevan niin kavalia kuin heitä niissä
+näytelmissä ja kirjoissa kuvaillaan, joita olette antanut minun lukea?
+
+*Vanhus.*
+
+Naiset ovat kavalia niissä maissa, missä miehet ovat hirmuvaltiaita.
+Kaikkialla siittää julmuus petosta.
+
+*Paul.*
+
+Miten voidaan naisia kohdella julmasti?
+
+*Vanhus.*
+
+Siten että heidät naitetaan omaa mieltään kysymättä, nuoria tyttöjä
+vanhuksille ja hienotunteisia naisia kylmäkiskoisille miehille.
+
+*Paul.*
+
+Miksi ei naiteta niitä keskenään, jotka toisilleen sopivat, nuoria
+nuorten kanssa ja rakastavia rakastajainsa kanssa?
+
+*Vanhus.*
+
+Siksi ett'eivät useimmat Ranskan nuorista miehistä ole kyllin varakkaita
+voidakseen mennä naimisiin ja etteivät he siksi tule ennenkuin vasta
+vanhoina. Nuorina he viettelevät lähimmäistensä vaimoja; ijäkkäinä ollen
+eivät he voi saavuttaa puolisoidensa rakkautta. Nuorina ollessaan he
+itse ovat pettäneet; vanhoiksi tultuaan he itse vuorostaan tulevat
+petetyiksi. Se on maailman yleinen laki ja järjestys: yksi ylellisyys
+on aina toiselle vastapainona. Siten elävät useimmat Europan asujamet
+kaksinkertaisessa epäjärjestyksessä; ja tämä epäjärjestys kasvaa
+yhteiskunnassa samassa määrässä kuin varallisuus kokoutuu vain muutamien
+harvojen käsiin. Valtio on kuin puutarha, jossa pienet puut eivät voi
+kasvaa, jos on liian paljon isoja puita niitä varjoomassa; mutta tässä
+on kuitenkin se erotus, että puutarha voi olla kaunis, vaikka siinä on
+vain vähän suuria puita, mutta valtion onnellisuus riippuu aina
+alamaisten paljoudesta ja yhdenvertaisuudesta, eikä vain muutamista
+harvoista rikkaista.
+
+*Paul.*
+
+Mutta miksi miehen pitää olla rikas voidakseen mennä naimisiin?
+
+*Vanhus.*
+
+Jotta voisi kuluttaa päivänsä ylellisyydessä, tarvitsematta panna rikkaa
+ristiin.
+
+*Paul.*
+
+Miksikä hän ei työtä tekisi? Teenhän minä niin mielelläni työtä!
+
+*Vanhus.*
+
+Sen vuoksi että Europassa ruumiillista työtä pidetään häpeällisenä; sitä
+kutsutaan siellä koneelliseksi työksi. Juuri maanviljelys on siellä
+halveksituin kaikista ammateista. Käsityöläinen on jo paljon suuremmassa
+arvossa pidetty kuin talonpoika.
+
+*Paul.*
+
+Mitä! Se elinkeino, josta ihmiset elävät, on halveksittu Europassa! En
+tätä ollenkaan ymmärrä.
+
+*Vanhus.*
+
+Totta kyllä; luonnon helmassa kasvaneen ihmisen on mahdotonta käsittää
+yhteiskunnan turmelusta. Voi helposti luoda itselleen kuvan
+järjestyksestä, muttei epäjärjestyksestä. Kauneudella, hyveellä ja
+onnella on kaikilla määränsä, mutta rumuus, pahe ja onnettomuus ovat
+määrää vailla.
+
+*Paul.*
+
+Rikkaat ihmiset ovat siis hyvin onnellisia. He eivät missään kohtaa
+vastuksia, he voivat ylenmäärin hankkia nautintoa niille, joita
+rakastavat.
+
+*Vanhus.*
+
+He ovat enimmäkseen vallan kyllästyneet nautintoihinsa, koska näiden
+hankkiminen ei tuota heille mitään vaivaa. Ettekö ole huomannut, että
+lepo tuottaa nautintoa vain väsyneelle, ruoka vain nälkäiselle, juoma
+vain janoiselle? No niin, rakkauden ja vastarakkauden nautinto
+saavutetaan samaten ainoastaan monien kieltäymysten ja uhrausten kautta.
+Rikkautensa riistävät rikkailta ihmisiltä kaikki nämä nautinnot, ne kun
+surmaavat heiltä kaikki tarpeet edeltä käsin. Tähän tulee vielä lisäksi
+heidän joutilaisuuttaan seuraava ikävystyminen, ylpeys, jonka heidän
+ylellisyytensä synnyttää ja joka ei kärsi vähintäkään kieltäymystä,
+vaikkeivät rajuimmatkaan nautinnot heitä enää tyydytä. Tuhansienkaan
+ruusujen tuoksu ei miellytä kuin vähän aikaa; mutta kipu yhden ainoan
+okaan pistosta tuntuu kauvan jälkeenpäin. Yksikin onnettomuus keskellä
+kaikkia nautintoja on rikkaille tällainen orjantappuran oas keskellä
+kukkien paljoutta. Köyhille sitävastoin on pienikin nautinto keskellä
+heidän murheitaan kuin kukkanen okaiden keskellä; he tuntevat sen
+elävästi, sillä jokaista vaikutelmaa lisäävät sen vastakohdat. Luonto
+pitää kaikkia ilmiöitä keskenään tasapainossa. Kummanko tilan siis
+pidätte parempana, senkö ettei enää ole juuri mitään toivottavana vaan
+kaikki pelättävänä, vai senkö ettei paljo mitään ole pelättävänä vaan
+kaikki toivottavana? Edellisessä tilassa ovat rikkaat, jälkimmäisessä
+köyhät. Mutta nämä molemmat äärimmäisyydet ovat yhtä vaikeat ihmisen
+kestää, sillä hänen tosi onnellisuutensa on kohtuullisuudessa ja
+hyveissä.
+
+*Paul.*
+
+Mitä tarkotatte hyveellä?
+
+*Vanhus.*
+
+Poikani, te joka työllänne elätätte vanhempianne, ette kaipaa siihen
+selitystä. Hyvettä me harjotamme, kun teemme työtä toisten hyväksi,
+kelvataksemme yksinomaan Jumalalle.
+
+*Paul.*
+
+Oi kuinka hyväavuinen Virginia siis onkaan! Hyvettä noudattaen on hän
+tahtonut tulla rikkaaksi, voidakseen sitte vain toisille tehdä hyvää.
+Sen vuoksi hän läksi saareltamme, ja sen vuoksi hän myöskin on palaava.
+
+Ajatus Virginian pian tapahtuvasta palauksesta sytytti niin tämän
+nuorukaisen mielikuvituksen, että kaikki hänen epäilyksensä katosivat.
+Virginia ei siis ollut kirjoittanut, koska hän jo oli tulossa takasin.
+Ei kulunut kauvan, ennenkun Europasta voisi saapua kotiin näin hyvällä
+tuulella! Hän luetteli mielessään laivoja, jotka olivat suorittaneet
+tämän neljäntuhannen viidensadan peninkulman pituisen matkan vähemmässä
+kuin kolmessa kuukaudessa. Se laiva, jolla Virginia tulisi, ei
+tarvitsisi enempää kuin kaksi kuukautta. Olivathan laivanrakentajat
+nykyään niin taitavia ja merimiehet niin sukkelia! Hän puheli
+varustuksista, joihin hän oli ryhtyvä ystävänsä vastaanottoa varten,
+uudesta asunnosta, jonka hän rakentaisi, niistä huvituksista ja
+yllätyksistä, joita hän Virginialle joka päivä valmistaisi, sittekun
+tämä oli tullut hänen vaimokseen. Hänen vaimokseen!... Tämä aatos vallan
+huumasi hänet. "Sitte ainakaan, isäni", sanoi hän minulle, "ei teidän
+enää tarvitse tehdä mitään, jollette omaksi huviksenne. Virginia kun on
+rikas, ostamme me paljon orjia, jotka työskentelevät meidän hyväksemme.
+Teidän pitää aina olla parissamme, eikä ole teillä oleva huolta muusta
+kuin omasta viihtymisestänne ja hauskuudestanne." Ja ilosta vallan
+suunniltaan hän lähti kertomaan perheelleen tästä haavekuvasta, joka
+hänet nyt oli hurmannut.
+
+Mutta suuria toiveita seuraa pian suuri pelko. Rajut intohimot heittävät
+sielua aina yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Usein, jopa heti
+seuraavana päivänä palasi Paul tyköni hyvin huolestuneen näköisenä ja
+puheli minulle: "Virginia ei kirjoita minulle mitään. Jos hän olisi
+todella lähtenyt Europasta, olisi hän siitä minulle ilmoittanut. Ah,
+huhut, joita hänestä on kerrottu, ovat sittekin liian tosia! Hänen
+tätinsä on varmaankin naittanut hänet jollekin ylhäiselle herralle.
+Rikkaudenhimo on hänetkin turmellut kuten monen muun. Noissa kirjoissa,
+joissa niin hyvin naisia kuvataan, on hyvettä olemassa vain romaanin
+aiheena. Jos Virginialla sitä todella olisi ollut, ei hän olisi luopunut
+äidistään ja minusta. Minun alati ajatellessani häntä niin kauvan kuin
+elän, on hän unhottanut minut. Sill'aikaa kun minä suruuni kuihdun, hän
+vain huvittelee. Voi, tämä aatos vie minut epätoivoon! Mikään työ ei
+enää miellytä minua, kaikki ihmiset minua ikävystyttävät. Jospa Jumala
+edes sallisi sodan puhjeta Intiassa! Sinne lähtisin kuolemaan."
+
+"Rakas poikani", vastasin hänelle, "sellainen rohkeus, joka heittää
+meidät kuoleman suuhun, on vain hetkellistä rohkeutta. Usein se saa
+alkunsa ihmisten tyhjistä suosionosotuksista. Mutta on olemassa
+toisellaista rohkeutta, harvinaisempaa ja tarpeellisempaa, joka auttaa
+meitä ilman todistajia ja kiitoksen toivoa kestämään elämän
+jokapäiväisiä vastoinkäymisiä: se on kärsivällisyys. Se ei taivu muiden
+ihmisten mielipiteiden eikä omain intohimojemme yllytyksiin, vaan yksin
+Jumalan tahtoon. Kärsivällisyys on hyveitten rohkeutta."
+
+"Ah", huudahti hän, "minulla ei siis ole hyveitä lainkaan! Kaikki asiat
+minua rasittavat ja saattavat minut epätoivoon."
+
+"Sellaista hyvettä", vastasin, "joka aina on yhtenäinen, pysyvä ja
+muuttumaton, ei ole annettu meidän ihmisten osaksi. Keskellä moninaisten
+intohimojemme riehunaa järkemme usein hämmentyy ja pimentyy; mutta onpa
+valotorneja, joista saatamme uudelleen sytyttää soihtumme: ne ovat
+tieteet.
+
+Tieteet, poikaseni, ovat meille taivaallinen apu. Ne ovat sen viisauden
+säteitä, joka maailmankaikkisuutta ohjaa; ja taivaallisen taidon
+valaisemana on ihmisen onnistunut kiinnittää niitä maahan. Päivän
+säteitten tavoin ne meitä valaisevat, ilahuttavat ja lämmittävät, sillä
+ne ovat jumalallinen tuli. Kuten tuli ne saattavat koko luonnon
+alamaiseksemme. Niiden kautta me yhdistämme lähellemme kaikki seikat,
+kaikki paikat, kaikki ihmiset ja kaikki ajat. Ne kutsuvat meitä takasin
+inhimillisen elämän järjestykseen. Ne hillitsevät himoja, ne
+tukehuttavat paheita, ne kiihottavat hyveihin niiden jalojen miesten
+antamain esimerkkien kautta, joita ne ylistävät ja joiden
+kunnianarvoisia kuvia ne alati meille esittelevät. Ne ovat taivaan
+tyttäriä, jotka astuvat alas maan päälle lievittämään ihmiskunnan
+kärsimyksiä. Nuo suuret kirjailijat, joihin ne ovat innostusta valaneet,
+ovat aina ilmautuneet aikakausina, jotka ovat olleet ihmiskunnalle
+vaikeimmat kestää, raakuuden ja tapainturmeluksen aikoina. Rakas
+poikani, tieteet ovat lohduttaneet miehiä, jotka ovat olleet vielä
+onnettomammassa asemassa kuin te nyt; sellaisia ovat olleet Xenofon,
+joka karkotettiin maanpakolaisuuteen tuotuaan kotimaahan kymmenentuhatta
+kreikkalaista; Scipio Africanusta väsyttivät roomalaisten herjaukset,
+Lucullusta heidän eripuraisuutensa ja Catinatia hovin kiittämättömyys.
+Kreikkalaiset, jotka kaikessa olivat niin kekseliäät, olivat asettaneet
+jokaiselle eri tieteitä edustavista Runottarista osan ymmärryksestämme
+hallittavaksi; meidän on siis niiden haltuun annettava intohimomme,
+jotta ne pitäisivät niitä kurissa. Niillä on sielunvoimiimme nähden sama
+tehtävä kuin Tuntien haltijoilla, jotka valjastivat ja ajoivat
+auringonjumalan hevosia.
+
+Lukekaa siis kirjoja, poikani. Viisaat miehet, jotka niitä ennen meitä
+ovat kirjoittaneet, ovat edellämme astuneet kovanonnen polkuja,
+ojentavat meille kätensä ja kutsuvat meitä seuraansa, konsa kaikki
+elävät meidät hylkäävät. Hyvä kirja on hyvä ystävä."
+
+"Oi", huudahti Paul, "minun ei tarvinnut oppia lukemaan niin kauvan kuin
+Virginia oli täällä! Hän ei ollut minua oppineempi; mutta kun hän
+katsahti minuun ja kutsui minua ystäväksensä, oli minun mahdoton olla
+surullinen."
+
+"Epäilemättä", vastasin, "ei löydykään sen miellyttävämpää ystävää kuin
+morsian, joka meitä lempii. Naisella on sitä paitsi aina hilpeää
+iloisuutta, joka hälventää miehen murheet. Hänen sulonsa haihduttavat
+synkät aaveet mielestämme. Hänen kasvoillansa päilyy aina suloinen
+lumousvoima ja luottamus. Mikä ilo ei olisi lisäytynyt hänen ilostansa?
+Mikä otsa ei kirkastuisi hänen hymystänsä? Mikä viha voisi vastustaa
+hänen kyyneleitänsä? Virginia palaa paljon viisaampana kuin te olette.
+Hän on varmaan hyvin hämmästyvä nähdessään, ettei puutarha ole vielä
+täydessä kunnossa -- hän, joka ei muuta ajattele kuin sen kaunistamista,
+huolimatta sukulaisensa vainouksista siellä kaukana äidistänsä ja
+meistä."
+
+Ajatus Virginian piakkoisesta palaamisesta rohkaisi uudelleen Paulin
+mieltä, ja hän ryhtyi taasen peltotöihinsä. Hän tunsi tuskainsakin
+keskellä itsensä onnelliseksi, kun sai saattaa työnsä sellaiseen
+loppuun, joka miellytti hänen palavaa rakkauttansa.
+
+Eräänä aamuna, päivän valjetessa (se oli joulukuun 24 päivänä 1744) Paul
+näki ylösnoustuaan valkean lipun liehuvan Vartijavuorella. Se oli
+merkkinä, että merellä joku laiva oli tullut näkyviin. Paul juoksi
+kaupunkiin kuulustelemaan, oliko sillä mitään tietoja tuotavana
+Virginiasta. Hän jäi sinne odottamaan satamaluotsia, joka tavallisuuden
+mukaan oli purjehtinut vastaan merelle tunnustelemaan laivaa. Tämä mies
+palasi vasta illalla. Hän kertoi kuvernöörille, että laiva, josta
+tulomerkki oli annettu, oli _Saint-Géran_, kantava seitsemänsataa tonnia
+ja päällikkönään kapteeni Aubin; että se oli vielä neljän peninkulman
+päässä maasta ja laskisi vasta seuraavan päivän iltapuolella
+Port-Louis'n satamaan, jos tuuli olisi suotuisa. Tällöin oli vielä ilma
+aivan tyven. Luotsi jätti kuvernöörille kirjeet, jotka laiva oli tuonut
+Ranskasta. Niistä oli yksi rouva de La Tourille, Virginian käsialalla
+kirjoitettu. Paul sen heti sieppasi, suuteli sitä innostuneena, pisti
+sen taskuunsa ja juoksi kotiinsa. Jo kaukaa nähtyään omaisensa, jotka
+odottivat hänen palaamistaan Jäähyväisten kalliolla, heilutti hän
+kirjettä korkealla ilmassa, voimatta puhua sanaakaan; ja heti
+kokoutuivat kaikki rouva de La Tourin majaan saamaan selkoa kirjeen
+sisällöstä. Virginia kertoi siinä äidillensä, miten pahasti isotätinsä
+oli menetellyt hänen suhteensa, ensin tahtoen naittaa hänet väkisin,
+sitte tehden hänet perinnöttömäksi ja viimein lähettäen hänet takasin
+sellaiseen aikaan, jolloin hän voi saapua Isle de Franceen vasta
+myrskyisenä vuodenaikana; turhaan oli hän koettanut lepyttää tätiään
+muistuttamalla missä kiitollisuudenvelassa hän oli äidilleen ja
+lapsuudentuttavilleen, mutta oli häntä vain pidetty puolihupsuna
+tyttönä, jonka pää oli sekasin romaanihaaveista; hänen hellin toiveensa
+oli nyt vain saada nähdä ja syleillä rakkaita omaisiaan, ja olisi hän
+tyydyttänyt tämän halunsa jo samana päivänä, jos kapteeni olisi sallinut
+hänen astua luotsin veneeseen. Tämän oli kapteeni kuitenkin kieltänyt,
+koska maihin oli vielä pitkältä ja meri aaltoili vahvasti, vaikka ilma
+olikin tyyni.
+
+Tuskin oli kirje saatu luetuksi, kun koko perhe riemuiten huusi:
+"Virginia on tullut!" Emännät ja palvelijat, kaikki halailivat
+toisiansa. Rouva de La Tour sanoi Paulille: "Rakas poikani, käy sinä
+ilmoittamaan naapurillemme Virginian tulosta." Samassa Domingo sytytti
+tulisoihdun ja läksi Paulin kera astumaan minun asuntoani kohti.
+
+Kello saattoi olla kymmenen tienoilla illalla. Olin juuri sammuttanut
+lamppuni ja käynyt levolle, kun mökkini seinäraoista näin tulen
+välkkyvän metsässä. Pian sen jälkeen kuulin Paulin äänen kutsuvan minua.
+Nousin vuoteeltani ja olin tuskin saanut vaatteet päälleni, kun Paul
+hurjana ilosta ja aivan hengästyneenä syöksyi kaulaani sanoen:
+"Lähtekäämme, lähtekäämme pian, Virginia on tullut takasin! Menkäämme
+satamaan, sillä laiva voi laskea sinne jo päivän koittaissa."
+
+Paikalla lähdimme matkaan. Kulettuamme Pitkänvuoren sivulla olevan
+metsän halki ja astuessamme Pamplemoussen tietä pitkin satamaan päin,
+kuulin jonkun käyvän jälessämme. Se oli muuan neekeri, joka astui
+eteenpäin nopein askelin. Hänen saavuttuaan meidän kohdallemme, kysyin
+mistä hän tuli ja minne hänellä oli niin kiire. Hän vastasi: "Tulen
+siitä saaren piirikuonasta, jota kutsutaan Kultahiedan rannikoksi, ja on
+minut lähetetty ilmoittamaan kuvernöörille, että eräs Ranskasta tullut
+laiva on laskenut ankkuriin Ambra-saaren kohdalla. Se ampuu
+tykinlaukauksia pyytäen apua, sillä meri käy hyvin rajusti." Näin
+puhuttuaan mies jatkoi matkaansa sen enempää enää seisahtumatta.
+
+Minä sanoin silloin Paulille: "Käykäämme Kultahiedan piirikuntaan
+Virginialle vastaan; tästä on sinne vain kolmen peninkulman matka."
+Ohjasimme siis kulkumme saaren pohjoisosaan päin. Oli vallan
+tukehuttavan kuuma. Kuu oli noussut taivaalle, ja sen ympärillä nähtiin
+kolme suurta mustaa kehää. Taivas oli hirvittävän pimeä. Tiheään
+välähteleväin salamain valossa näkyi paksuja, synkkiä ja matalalla
+liiteleviä pilvenröykkiöitä, jotka kulkivat mereltä päin saaren
+keskustaa kohden suurella nopeudella, vaikkei maalla tuntunut tuulen
+hiventäkään. Astuessamme eteenpäin olimme kuulevinämme etäältä ukkosen
+jyrinää; mutta tarkemmin sitä kuunneltuamme erotimme tykinlaukauksia,
+joita kaiku monin kerroin toisteli. Tuo kaukainen ampuminen ja taivaan
+kaamea näky saivat minut pelosta värisemään. En voinut enää epäilläkään
+ampumisen olevan hätämerkkinä vaarassa olevasta laivasta. Puoli tuntia
+myöhemmin emme sitä enää kuulleet; mutta tämä vaikeneminen tuntui
+minusta vielä kammottavammalta kuin edellä käynyt haikea jylinä.
+
+Me joudutimme kulkuamme virkkamatta sanaakaan ja tohtimatta ilmaista
+toisillemme pahoja aavistuksiamme. Keskiyön aikaan saavuimme vallan
+hiestyneinä Kultahiedan rannikolle. Aallot särkyivät rantaa vastaan
+huumaavalla pauhulla, peittäen kalliot ja lakeat hietasärkät häikäisevän
+valkealla vaahdolla ja säkenöitsevillä kipenillä. Vaikka olikin pilkko
+pimeä, erotimme tuossa fosforinhohteisessa valaistuksessa
+kalastajaveneet, jotka olivat vedetyt korkealle hiekalle.
+
+Jonkun matkan päässä täältä näimme metsän reunalla valkean, jonka
+ympärille joukko saarelaisia oli kokoutunut. Kävimme sinne levähtämään
+ja odottamaan päivännousua. Siinä nuotion ääressä istuessamme kertoi
+muuan miehistä meille, että hän iltapuolella päivää oli nähnyt ulapalla
+laivan, jota aallot ajelivat saarta kohden, ja että hän pari tuntia
+auringonlaskun jälkeen oli kuullut tykillä ammuttavan hätämerkkejä,
+mutta että meri oli aaltoillut niin ankarasti, ettei hän ollut voinut
+lähteä veneellä apuun; pian sen jälkeen oli hän ollut näkevinään lyhtyjä
+laivalla sytytettävän, jossa tapauksessa hän pelkäsi sen niin lähelle
+rantaa tultuaan joutuneen maan ja pienen Ambra-saaren väliin, jota
+mahdollisesti oli pitänyt Mire-keilana, minkä ohi Port-Louis'hiin
+pyrkivät laivat kulkevat. Jos niin oli laita, mikä kertojan mielestä ei
+kuitenkaan ollut aivan varmaa, niin uhkasi laivaa nyt mitä suurin vaara.
+Muuan toinen saarelainen puuttui puheeseen ja sanoi useat kerrat
+kulkeneensa sillä salmella, mikä erottaa Ambra-saaren mantereesta; ja
+tarkoin koeteltuaan sen pohjaa arveli hän sen olevan aluksille yhtä
+turvallisen ankkuroimispaikan kuin mikä satama hyvänsä. "Uskaltaisinpa
+viedä sinne kaiken tavarani", lisäsi hän, "ja nukkua siellä yhtä
+turvallisesti kuin ikinä maalla." Muuan kolmas väitti mahdottomaksi,
+että laiva olisi tunkeutunut tuohon salmeen, johon tuskin
+purjeveneetkään voivat kulkea. Hän vakuutti nähneensä laivan ankkuroivan
+Ambra-saaren toiselle puolelle, niin että se, jos tuuli nousisi aamulla,
+voisi pyrkiä sieltä joko ulos ulapalle tai sisään satamaan. Vielä useat
+toisetkin saarelaiset ilmaisivat eroavia mielipiteitään. Heidän
+napistessa ja kiistellessä keskenään, kuten laiskain kreolien tapana on,
+istuimme me, Paul ja minä vallan äänettöminä. Pysyimme siinä alallamme
+aina päivän koittoon asti; mutta taivaalla säteili vielä liian vähän
+valoa, jotta olisimme voineet mitään erottaa merellä, joka muutenkin oli
+sumun peittämä; etäällä näimme ainoastaan mustan pilventapaisen, jonka
+sanottiin olevan Ambra-saari, noin neljän peninkulman päässä
+mantereesta. Tällä hämyisellä päivällä häämötti silmiin vain niemi jolla
+istuimme ynnä muutamia vuorenhuippuja saaren sisäosasta päin, jotka
+toisinaan ilmestyivät näkyviin niitä ympäröivien pilviverhojen keskeltä.
+
+Seitsemän aikaan aamulla kuulimme rummunpärinää metsästä. Kuvernööri,
+herra de La Bourdonnoye, saapui ratsain paikalle mukanaan komennuskunta
+pyssysotureita ynnä suuri joukko saaren asukkaita ja orjia. Hän asetti
+väkensä rannalle ja komensi sen ampumaan yhteislaukauksen. Tuskin oli
+tätä käskyä noudatettu, kun merellä näimme valonleimauksen, jota heti
+seurasi tukinjyrinä. Siitä päätimme laivan olevan vain vähän matkan
+päässä meistä ja aloimme juosta kaikin sille taholle, josta olimme
+nähneet sen antavan hätämerkin. Silloin erotimme sumun halki ison laivan
+rungon ja raakapuut. Olimme sitä niin lähellä, että laineitten
+pauhinasta huolimatta kuulimme päällikön vihellyspillillään komentavan
+liikkeitä ja merimiesten kolme kertaa huutavan "*Eläköön kuningas!*" --
+mikä on ranskalaisten tunnussana niin hyvin suurimmissa vaaroissa kuin
+hilpeimmässä ilossakin, ikään kuin he vaarojen keskellä kutsuisivat
+avuksi tai tahtoisivat sillä todistaa olevansa alttiit menemään vaikka
+kuolemaan hänen edestään.
+
+Siitä hetkestä alkaen, kun _Saint-Gérant_ oli huomannut meidän
+lähestyvän sitä auttamaan, ampui se laukauksen joka kolmas minuutti.
+Herra de La Bourdonnoye teetti isoja rovioita vierekkäin pitkin rantaa
+ja lähetti kokoomaan lähiseudun asujamilta ruokatarpeita, palkkeja,
+köysiä ja tyhjiä tynnyreitä. Pian nähtiinkin parvi Kultahiedan ja
+Flanquen piirikuntain väestöä sekä Rempart-virran varrella asujia
+saapuvan, mukanaan neekeriorjia, jotka toivat ruokavaroja ja köysiä.
+Muuan saarelaisten vanhimmista astui kuvernöörin tykö lausuen hänelle:
+"Herra, olemme kaiken yötä kuulleet kumeaa jylinää vuoristosta; metsissä
+värisevät puiden lehdet, vaikkei tuulta tunnu; merilinnut pakenevat
+suoraan maalle; varmaankin tietävät nämä merkit hirmumyrskyn tuloa." --
+"Tietäkööt vain, ystäväiseni", sanoi kuvernööri, "me olemme
+varustautuneet sitä vastaanottamaan ja arvattavasti laivaväki myöskin."
+
+Todellakin tuntuivat kaikki enteet tietävän rajuilman lähestymistä.
+Pilvet, joita nähtiin suoraan taivaslaella, olivat keskeltä kamalan
+mustia ja reunoilta vaskenkarvaisia. Ilma kajahteli kajavain,
+fregattilintujen ja monilukuisten muiden merilintujen kirkunasta, jotka
+pimeydestä huolimatta tulivat kaikilta taivaanääriltä etsimään turvaa
+saarella.
+
+Kello yhdeksän paikoilla aamulla kuultiin meren puolelta hirmuista
+kohinaa, aivan kuin suunnaton vedenpaljous yhdessä ukkosen jylinän
+kerällä olisi syössyt alas vuoren rinteiltä. Kaikki huusivat yhtä
+kurkkua: "Hirmumyrsky tulee!" Ja samassa silmänräpäyksessä pyyhkäsi
+kauhea tuulispää pois sumupilven, joka oli Ambra-saarta ja -salmea
+verhonnut. _Saint-Géran_ tuli silloin selvästi näkyviin; sen kansi oli
+täynnä väkeä, raakapuut ja mastokorit olivat alasotetut, lippu liehui
+puolimastossa, ja neljä ankkuritouvia oli edessä ja yksi pidättimenä
+perässä. Se oli käynyt ankkuriin Ambra-saaren ja mantereen väliseen
+salmeen, tällä puolen niitä hiekkasärkkiä, jotka vyön tavoin paartavat
+Ile de Francea ja joiden lävitse se oli tunkeutunut muuatta väylää
+myöten, jolla ei mikään toinen laiva ennen ollut uinut. Se käänsi
+keulansa aaltoja vastaan, jotka vyöryivät aavalta mereltä päin; ja joka
+kerran kun hyökylaine löi sisään kanavaan, kohosi sen kokka vallan
+pystyyn, niin että köli tuli näkyviin, peräpuolen painuessa samasta
+liikkeestä alas syvyyteen aina ylimmäistä reunaparrastaan myöten, niin
+että se näytti uppoavan. Tässä asemassa, kun tuuli ja laineet ajoivat
+maata kohden, oli sen yhtä mahdoton palata takasin samaa tietä jota oli
+tullut, kuin katkasemalla ankkuriköytensä laskea maihin rannalle, josta
+matala, kareja täynnä oleva pohja sen erotti. Jokainen rannikkoa vasten
+pirstautuva aalto kulki kohisten aina lahdelmien pohjiin asti ja viskasi
+piikiviä enemmän kuin viisikymmentä jalkaa etäälle maalle; sitte takasin
+vetäytyessään se paljasti suuren osan rannikon pintaa, josta vei
+mukanaan vyöryviä kiviä kovalla ja pelottavalla jyrinällä. Meri, jota
+tuuli yhä kohotti, paisui paisumistaan joka hetki; koko tämän saaren ja
+Ambra-saaren välinen salmi oli valkean vahtovaipan peittämä, jota
+mahtavat aallot paikka paikoin uursivat. Tätä vaahtoa kokoutui
+lahdekkeisiin yli kuuden jalan paksuudelta, ja tuuli, joka veden pintaa
+lakasi, kuletti kuohua rannan äyräitä myöten enemmän kuin kuusi
+peninkulmaa ylös maalle. Noita lukemattomia valkeita vaahtohaituvia
+katsellessaan luuli melkein näkevänsä lumisateen lähtevän merestä.
+Taivaanrannalla ennustivat kaikki merkit pitkällistä myrskyä; meri
+näytti yhtyneen taivaanlakeen. Herkeämättä nousi hirvittävän näköisiä
+pilvimöhkäleitä, jotka linnun nopeudella kiisivät ylitsemme, sill'aikaa
+kun toiset näyttivät seisovan alallaan kuin kallioröykkiöt. Taivaan
+sinertävästä laesta ei näkynyt vilaustakaan; öljynkeltanen, himmeä hohde
+yksin valaisi kaikkia esineitä maalla, merellä ja avaruudessa.
+
+Laivan keikkumisesta seurasi viimein, mitä saattoi pelätäkin.
+Ankkuritouvit katkesivat edestä, ja kun alusta enää pidätti vain
+takaköysi, viskautui se kallioille puolen kaapelinmitan[1] päässä
+rannasta. Yksi ainoa tuskallinen huudahdus kajahti keskuudestamme. Paul
+aikoi syöksyä mereen, mutta minä tartuin hänen käsivarteensa: "Poikani",
+sanoin hänelle, "aijotko hukuttaa itsesi?" -- "Joko menen hänen
+avukseen", huudahti hän, "tai sitte kuolen." Kun epätoivo oli saattanut
+hänet vallan mielipuoleksi, sidoin Domingon kanssa hukkumista
+estääksemme hänen vyötäisilleen pitkän köyden, jonka toisesta päästä
+pidimme kiini. Sitte alkoi Paul rientää laivaa kohti milloin uiden,
+milloin kävellen hiekkasärkkiä pitkin. Välistä näytti siltä kuin pääsisi
+hän toiveensa perille, sillä epätasaisesti liikehtivä meri jätti aluksen
+toisinaan vallan kuiville, niin että sinne olisi voinut jalan astua;
+mutta pian palasi se takasin uudella raivolla ja peitti laivan kauhealla
+vesimuurilla, joka kohotti sen kölin korkealle ilmaan ja paiskasi
+Paul-poloisen puolikuolleena, reidet verisinä ja rinta rusennettuna,
+kauvas rannalle. Tuskin oli nuorukainen tullut jälleen tajuihinsa, kun
+hän nousi pystyyn ja riensi uudella kiihkolla laivaa kohden, jonka kylen
+aallot tällä välin olivat hirveillä sysäyksillään puhkaisseet. Kaikki
+laivalla olijat joutuivat epätoivoon pelastuksestaan ja syöksyivät päätä
+pahkaa mereen, pidellen kiini irtonaisista raakapuista, palkeista,
+kanahäkeistä, pöydistä ja tynnyreistä. Silloin näimme kohtauksen, joka
+ansaitsee ikuista sääliämme. Eräs nuori neitonen ilmautui laivan
+takakannelle ja ojenteli käsiään nuorukaista kohden, joka teki niin
+rajuja ponnistuksia häntä saavuttaakseen. Se oli Virginia. Hän oli
+tuntenut rakastettunsa tämän rohkeudesta. Nähdessämme tuon suloisen
+olennon alttiiksi annettuna näin hirvittävälle vaaralle jouduimme kaikki
+tuskan ja epätoivon valtaan. Mutta Virginia puolestaan osotti ylevätä
+tyyneyttä; hän viittasi meille kädellään aivan kuin sanoakseen ikuiset
+jäähyväiset. Kaikki merimiehet olivat jo heittäytyneet mereen, paitsi
+yksi, joka vielä seisoi kannella; hän oli aivan alasti ja ruumiiltaan
+roteva kuin Herkules. Hän läheni Virginiaa kunnioittavasti; me näimme
+hänen heittäytyvän polvilleen ja yrittävän riisua neidolta vaatteet,
+mutta tämä vastusteli arvokkaasti ja käänsi kasvonsa pois hänestä.
+Silloin kuultiin katsojajoukosta epätoivoinen parahdus: "Pelastakaa
+hänet, pelastakaa hänet, elkää jättäkö häntä!" Mutta samassa tuokiossa
+vyöryi hirvittävän suuri vesivuori Ambra-saaren ja rannikon väliin ja
+eteni möyryten laivaa kohden, jota se uhkasi mustilla kupeillaan ja
+vaahtopäällä harjallaan.
+
+[1] Kaapelinmitta 120 vanhaa syltä. Suom. muist.
+
+Tämän kauhean näyn huomatessaan merimies yksinään hyppäsi mereen; ja
+Virginia, joka näki välttämättömän kuoleman edessään, kääri toisella
+kädellä hameensa ja laski toisen sydämmelleen; ja luoden kirkkaat
+silmänsä korkeuteen näytti hän todellakin enkeliltä, joka lähtee
+lentämään ylös taivaisiinsa.
+
+Oi sitä hirveätä päivää! Kaikki silloin hukkuivat. Meri viskasi kauvas
+maalle muutamat katselijoista, joita säälin tunne oli saattanut
+pyrkimään Virginialle avuksi, samatekuin sen merimiehenkin, joka oli
+tahtonut uimalla pelastaa hänet. Päästyään ilmi kuoleman kidasta lankesi
+tämä mies polvilleen rannan hiekalle ja lausui: "Oi Jumalani! Minun
+henkeni olet säästänyt; mutta mielelläni olisin sen uhrannut sen jalon
+neidin edestä, joka ei sallinut minun riisua häntä alasti kuten itse
+olin!" Domingon kanssa vedimme onnettoman Paulin ylös aallokosta; hän
+oli tunnotonna ja veri juoksi hänen suustansa ja korvistansa. Kuvernööri
+antoi hänet haavalääkärien hoitoon; ja sill'aikaa kävelimme me pitkin
+rannikkoa etsien, eivätkö laineet olisi tuoneet sille Virginian
+ruumista. Mutta kun tuuli oli äkisti kääntynyt, kuten hirmumyrskyn
+aikana on tavallista, suretti meitä ajatus, ettemme voisi edes osottaa
+tyttöparalle viimeistä kunnioitustammekaan. Jätimme tämän paikan
+raskaalla mielellä; ja koko haaksirikosta, jossa niin monet olivat
+surmansa saaneet, murehutti kaikkia vain yhden ainoan kuolema. Monet,
+jotka olivat nähneet tuon jalon nuoren neidon surullisen lopun,
+epäilivät jo Kaitselmuksen olemassaoloa; sillä onnettomuuksia tapahtuu
+maailmassa niin hirveitä ja vallan ansaitsemattomia, että viisaankin
+ihmisen luottamus alkaa horjua.
+
+Tällä välin oli Paul, joka alkoi tulla tuntoihinsa, saatettu erääseen
+naapuritaloon, kunnes hän kykenisi siirrettäväksi omaan kotiinsa. Minä
+lähdin Domingon kanssa valmistamaan Virginian äitiä ja hänen
+ystävätärtään vastaanottamaan sanomaa tästä onnettomuudeniskusta.
+Tultuamme Lataniers-virran laaksoon, tapasimme siellä muutamia
+neekereitä, jotka tiesivät meren heittelevän paljon laivanpirstaleita
+vastaisella puolella olevaan lahdelmaan. Laskeusimme sinne, ja
+ensimmäinen esine, minkä näimme rannalla, oli Virginian ruumis. Se oli
+puoleksi hiekan peittämä ja makasi samassa asennossa, jossa hänen olimme
+nähneet hukkuvan. Hänen kasvonpiirteissään ei ollut mitään huomattavaa
+muutosta tapahtunut. Silmänsä olivat suletut, mutta hänen otsallaan
+loisti vielä kirkas hohde; vain kalman kaamea sini oli jo sekautunut
+poskien kalpeihin ruusuihin. Toinen käsi piti kiini hameesta, ja
+toinen, jonka hän oli painanut poveansa vasten, oli pusertunut lujasti
+nyrkkiin ja kangistunut. Vaivalla sain sen avatuksi ja näin siinä pienen
+lippaan; mutta kuinka hämmästyinkään, kun tunsin sen Paulin kuvaksi,
+josta hän oli luvannut ei ikinä luopuvansa. Nähdessäni tämän viimeisen
+muiston tuon kovaonnisen tytön uskollisuudesta ja rakkaudesta itkin
+katkerasti. Domingo puolestaan löi rintoihinsa ja täytti ilman haikeilla
+valitushuudoillaan. Kannoimme Virginian ruumiin erääseen
+kalastajamökkiin, missä annoimme sen köyhäin malabarinaisten huostaan,
+jotka myöskin pitivät huolen sen pesemisestä.
+
+Heidän käydessään käsiksi tähän surulliseen työhön aloimme me astella
+kotiin päin. Siellä tapasimme rouva de La Tourin ja Margareetan
+rukoilemassa ja odottelemassa uutisia laivasta. Heti minut nähtyään
+edellinen huudahti: "Missä on tyttäreni, rakas tyttäreni, mun oma
+lapseni?" Arvatessaan minun vaitiolostani ja kyyneleistäni
+onnettomuutensa koko suuruuden vaimo parka antautui tykkänään
+ahdistuksen ja tuskan valtaan; hän kykeni vain huokailemaan ja
+nyyhkyttämään. Margareeta huusi: "Missä on minun poikani, en näe
+poikaani!" Ja hän meni tainnoksiin. Riensimme auttamaan häntä; ja kun
+hän jälleen oli toipunut, vakuutin hänelle Paulin elävän ja olevan
+kuvernöörin hoidossa. Hän kokosi nyt kaikki voimansa vaaliakseen
+ystäväänsä, jota alinomaa kohtasi pitkällinen pyörrytys. Rouva de La
+Tourin kärsimykset tänä yönä olivat kauheat; ja niiden kestäväisyydestä
+tulin tuntemaan, ettei mitään murhetta voi verrata äidin tuskaan. Vähän
+toivuttuaan niistä hän silmäsi jäykästi ja kolkosti taivaalle. Turhaan
+hänen ystävättärensä ja minä pusersimme hänen käsiään, turhaan
+puhuttelimme häntä mitä hellimmillä hyväilynimillä; hän näytti olevan
+aivan tunteeton näille vanhan ystävyytemme osotuksille, ja hänen
+ahdistetusta rinnastaan nousi vain sydäntäsärkeviä huokauksia.
+
+Aamulla tuotiin Paul kotia kantotuolilla. Hän oli tullut tajuihinsa,
+muttei voinut virkkaa sanaakaan. Hänen yhtymisensä äitinsä ja rouva de
+La Tourin kanssa, jota aikaisemmin olin niin pelännyt, tekikin näihin
+paljon paremman vaikutuksen kuin koko minun tähänastinen huolenpitoni.
+Lohdun säde ilmestyi molempain onnettomain äitien kasvoille. He istuivat
+kumpikin hänen vierelleen, syleilivät ja suutelivat häntä; ja heidän
+kyyneleensä, joita murheen ylenpalttisuus tähän asti oli pidättänyt,
+saivat nyt vapaasti vuotaa. Paulkin sekotti kyyneleensä heidän
+kyyneleihinsä. Kun luonto täten oli näiden kolmen kovaosaisen tilaa
+lievittänyt, seurasi pitkällinen väsymys heidän väkivaltaista tuskaansa
+ja vaivutti heidät sikeään, milteipä kuolemankaltaiseen uneen.
+
+Herra de La Bourdonnaye lähetti minulle salaa tiedon, että Virginian
+ruumis oli hänen käskystään tuotu kaupunkiin sieltä vietäväksi
+Pamplemoussen kirkkoon. Läksin sen vuoksi paikalla Port-Louis'hin, missä
+tapasin kaikkein piirikuntain asukkaita kokoutuneina Virginian
+hautajaisiin, aivan kuin olisi saari hänessä kadottanut kalleimman
+aarteensa. Satamassa olivat laivat vetäneet raakapuunsa ristiin ja
+lippunsa puolimastoon, ja tykeillä ammuttiin laukauksia aina pitkäin
+väliaikain päästä. Krenatöörit alottivat ruumissaaton. Heidän kiväärinsä
+olivat lasketut, heidän pitkiin suruharsoihin verhotut rumpunsa
+kumahtelivat kolkosti, ja syvä alakuloisuus kuvastui noiden soturien
+kasvoista, jotka niin monasti ennen olivat silmää värähyttämättä
+kohdanneet kuoleman kasvoista kasvoihin. Kahdeksan neitoa saaren
+kunnioitetuimmista perheistä valkeisiin vaatteihin puettuina ja
+palmunoksia kädessä kantoi jaloavuisen toverinsa kukilla peitettyä
+ruumista. Pienistä lapsista kokoonpantu laulukuoro seurasi heitä virsiä
+veisaten; sitte astuivat saaren ylhäisimmät asukkaat ja hallitusmiehet,
+niiden etunenässä kuvernööri, ynnä lopuksi muuta väestöä.
+
+Näin oli hallitus saattueen järjestänyt osottaakseen kunnioitustaan
+Virginian hyveille. Mutta kun hänen ruumiinsa täten oli saapunut tämän
+vuoren juurelle, juuri näitten majojen kohdalle, joitten koko onnena hän
+niin kauvan oli ollut ja jotka hänen kuolemansa nyt oli tehnyt epätoivon
+asunnoiksi, joutui koko hautajaiskomeus hämminkiin: virret ja laulut
+vaikenivat, eikä koko lakeudella kuulunut muuta kuin huokauksia ja
+nyyhkytyksiä. Nuorten tyttöjen nähtiin silloin joukottain rientävän
+naapurimajoista koskettelemaan Virginian ruumisarkkua huiveillaan,
+helminauhoillaan ja kukkaskiehkuroillaan, kunnioittaen vainajaa kuin
+pyhimystä. Äidit rukoilivat Jumalalta sellaista tytärtä kuin hän, pojat
+yhtä uskollista lemmittyä, köyhät yhtä hellää ystävää ja orjat yhtä
+hyvää haltijaa.
+
+Hautausmaalle saavuttua laskivat neekerinaiset Madagaskarista ja
+kafferit Mozambiquesta hedelmäkoreja arkun ympärille ja ripustivat
+vaatekappaleita lähellä kasvaviin puihin; Bengalista ja
+Malabar-rannikolta kotosin olevat hindut toivat häkkejä täynnä lintuja,
+joille antoivat vapauden Virginian haudalla. Siten ottivat kaikenlaiset
+kansanheimot osaa tämän rakastettavan olennon aikaiseen katoon; ja niin
+suuri oli onnettoman viattomuuden valta, että se yhdisti eri uskontoja
+hautansa ympärille!
+
+Täytyi tosiaan asettaa vahteja hänen hautansa ympärille ja karkottaa
+etäämmälle joitakuita köyhiä tyttöjä, jotka väkisin tahtoivat syöstä
+hautaan, sanoen ettei heillä nyt enää ollut mitään lohtua koko
+maailmassa toivottavana ja että he tahtoivat kuolla yhdessä sen olennon
+kanssa, joka oli ollut heidän ainoa hyväntekijänsä.
+
+Virginia haudattiin Pamplemoussen hautausmaahan, sen läntiselle sivulle,
+erään palmulehdon kupeelle, missä hän ennen mennessään äitinsä ja
+Margareetan kanssa messuun oli usein levähtänyt sen vieressä, jota
+silloin oli kutsunut veljekseen.
+
+Palatessaan tästä juhlallisesta tilaisuudesta herra de La Bourdonnaye
+nousi ylös vuorellemme, mukanaan osa suurilukuista seuruettaan. Hän
+tarjosi rouva de La Tourille ja tämän ystävättärelle kaikkea apua mitä
+hänen vallassaan oli antaa. Hän ilmaisi muutamilla harvoilla mutta
+jyrkillä sanoilla paheksumisensa tuon luonnottoman tädin käytöksen
+suhteen; ja käyden Paulin tykö lausui hän tälle sanoja, joiden luuli
+häntä parhaiten lohduttavan. "Otan Jumalan todistajakseni", sanoi hän,
+"että aikomukseni tarkoittivat teidän ja perheenne onnea. Ystäväiseni,
+teidän on nyt lähdettävä Ranskaan; toimitan teille siellä paikan.
+Poissaollessanne tahdon pitää huolta äidistänne kuin olisi hän oma
+äitini." Näin sanoen hän ojensi nuorukaiselle kätensä: mutta Paul veti
+omansa pois ja käänsi kasvonsa muualle, jottei hänen olisi tarvinnut
+kuvernööriä nähdä.
+
+Minä jäin onnettomain ystävieni majaan antaakseni heille ja Paulille
+kaikkea apua mitä vain kykenin heille osottamaan. Kolmen viikon päästä
+voi Paul jo kävellä; mutta hänen surunsa näytti vain enentyvän samassa
+määrässä kuin hänen ruumiinsa voimat kostuivat. Hän ei välittänyt
+mistään; hänen katseensa oli tylsä, eikä hän vastannut hänelle
+tehtyihin kysymyksiin. Rouva de La Tour, joka oli vallan henkiheikkona
+sairaana, sanoi hänelle usein: "Rakas poikani, kun sinut näen, luulen
+näkeväni rakkaan Virginiani." Kuullessaan Virginian nimeä mainittavan
+hän vavahti ja siirtyi etäämmälle, huolimatta äitinsä äänestä, joka
+pyysi häntä pysymään ystävänsä vierellä. Hän vetäytyi yksinään
+puutarhaan, missä istahti Virginian kokospalmun juurelle, katsella
+tuijottaen lähteeseen. Kuvernöörin lääkäri, joka piti mitä hellintä
+huolta hänestä ja molemmista naisista, sanoi ainoan keinon tuon kolkon
+alakuloisuuden poistamiseen olevan, että hänen annettaisiin
+vastustelematta puuhata ja olla aivan omin oloinsa; muuten ei häntä
+voitaisi nykäistä irti itsepintaisesta vaikenemisestaan.
+
+Minä päätin seurata lääkärin neuvoa. Heti kun Paul tunsi voimiensa taas
+vähän vertyvän, oli hänen ensi toimensa lähteä pois kotoa. Kun en
+mielelläni päästänyt häntä näkyvistäni, astuin hänen jälessään, käskien
+Domingon ottamaan ruokavaroja ja seuraamaan meitä. Sitä mukaa kuin
+nuorukainen loittoni alas tältä vuorelta, näytti hänen hilpeytensä ja
+voimansa uudistuvan. Hän poikkesi aluksi Pamplemoussen tielle; ja
+tultuaan kirkon lähellä huojuvaan bambulehtoon käänsi hän askeleensa
+suoraan sille paikalle, missä maa oli vielä verekseltä tallattu; siellä
+hän laskeutui polvillensa ja luoden katseensa korkeuteen vaipui
+pitkälliseen rukoukseen. Hänen käytöksensä tuntui minusta jo hyvältä
+enteeltä ymmärryksen palaamiseen, sillä tämä luottamus Korkeimpaan
+olentoon todisti, että hänen sielunsa alkoi kääntyä luonnolliseen
+toimintaansa. Myöskin Domingo ja minä polvistuimme hänen esimerkkiään
+seuraten ja rukoilimme yhdessä hänen kanssaan. Vihdoin hän nousi pystyyn
+ja ohjasi kulkunsa saaren pohjoisosaan päin luomatta meihin juuri
+lainkaan huomiota. Kun tiesin, ettei hänelle oltu ilmotettu mihin
+Virginian ruumis oli haudattu, eipä edes sitäkään, että se oli merestä
+nostettu, kysyin häneltä miksi hän oli rukoillut juuri bambulehdossa.
+"Olimmehan siellä niin usein yhdessä!" oli hänen vastauksensa.
+
+Hän jatkoi matkaansa aina metsän reunaan asti, missä yö meidät saavutti.
+Siellä sain esimerkilläni hänen nauttimaan vähän ravintoa; sitte
+nukahdimme nurmikolle muutaman puun juurelle. Seuraavana aamuna luulin
+hänen päättävän palata samoja jälkiä takasin. Hän todella silmäilikin
+hetkisen aikaa tasangolle, missä kohosi pitkien bambukäytävien ympäröimä
+Pamplemoussen kirkko, ja näytti melkein tahtovan palata sinne; mutta
+sitte hän äkkiä poikkesi metsään, kulkien yhä pohjoista kohden. Arvasin
+hänen aikeensa ja koetin vaikka turhaan luovuttaa häntä siitä. Saavuimme
+puolenpäivän aikaan Kultahiedan piirikuntaan. Hän riensi suoraan sille
+kohdalle, missä _Saint-Géran_ oli joutunut haaksirikkoon. Nähdessään
+Ambra-saaren ja sen salmen, joka nyt kimalteli peilikirkkaana, hän
+huudahti: "Virginia! Voi mun rakas Virginiani!" ja lankesi samassa
+pyörtyneenä maahan.
+
+Domingon avulla kannoin hänet metsään, missä vaivoin saimme hänet
+viimein toipumaan. Heti tunnoilleen tultuaan hän tahtoi palata
+merenrannalle; mutta kun rukoilimme häntä hartaasti, ettei enää
+uudistaisi omaansa ja meidän tuskaamme näillä katkerilla muisteluilla,
+käänsi hän askeleensa toiselle suunnalle. Viikon kuluessa hän viimein
+kävi kaikissa paikoissa, missä oli lapsuudenkumppaninsa kera oleskellut.
+Hän kävi sillä polulla, jota pitkin tämä oli kulkenut Mustallevirralle
+pyytämään armoa karanneelle orjattarelle; kävi katsomassa
+Kolmirinta-vuoren virtaa, jonka rannalla Virginia oli kulusta väsyneenä
+istahtanut, ja metsikköä, missä he olivat eksyneet. Kaikki paikat, jotka
+hänelle muistuttivat lemmittynsä suruja, iloja, leikkejä, aterioita ja
+hyväntekeväisyyttä, etsi hän uudelleen näkyviinsä; Pitkänvuoren virta,
+minun pieni majani, Virginian istuttama papaijapuu, nurmipenkereet,
+joilla tyttönen niin halusta oli juoksennellut, tienristeykset metsässä,
+joilla hän huviksensa oli laulellut, kaikki nämä saivat kyyneleet
+valumaan hänen silmistään; yksin metsän kaijutkin, jotka ennen niin
+usein olivat vastanneet heidän ilohuudahduksilleen, toistivat nyt vain
+nämä surulliset sanat: "Oi Virginia! Mun rakas Virginiani!"
+
+Tämän hurjan kuleksijaelämän seurauksena oli, että hänen silmänsä
+painuivat kuopille, iho kellastui ja hänen terveytensä riutui
+riutumistaan. Vakuutettu kun olin, että onnettomuutemme tuntuu kahta
+vertaa katkerammalta entisiä iloja muistellessamme, ja että intohimomme
+vain kasvavat yksinäisyydessä ollessamme, päätin irrottaa onnettoman
+ystäväni näiltä paikoilta, jotka yhä muistuttivat hänelle kärsimäänsä
+tappiota; ja päätin viedä hänet sen vuoksi johonkin toiseen osaan
+saarta, joka tarjoisi hänen mielelleen enemmän viihdykettä. Tätä varten
+johdatin hänet hyvin asutuille ylängöille Williamsin piirikunnassa,
+joilla hän ei koskaan ennen ollut käynyt. Maanviljelys ja kauppa suo
+tälle saaren osalle moninaista viehätystä. Yhtäällä näimme kirvesmiehiä
+piiluamassa puita palkeiksi, toisaalla sahaamassa niitä laudoiksi;
+ajopelejä kulki edestakaisin teillä; isoja härkä- ja hevoslaumoja kävi
+avarilla laitumilla, ja lakealla oli tuhka tiheään ihmisasumuksia.
+Maaperän ylävyys salli monissa paikoin viljellä erilaisia Europan
+kasveja. Tasangolla nähtiin siellä täällä viljavainioita,
+metsänaukeamissa helotti mansikoita, ja ruusupensastot nuokkuivat
+teiden varsilla. Ilman vilppaus, joka vahvistaa ja karaisee hermoja, oli
+siellä hyvin edullinen valkoihoisille. Näille ylängöille, jotka
+sijaitsevat taajain metsäin paartamina saaren keskustassa, ei näkynyt
+merta, ei Port-Louis'ta, ei Pamplemoussen kirkkoa, sanalla sanoen ei
+mitään, mikä olisi Paulille muistuttanut Virginiasta. Vuoretkin, jotka
+Port-Louis'n puolella esiytyvät monihaaraisina, ojentavat Williamsin
+lakeuksia kohden vain äkkijyrkän ja suoran harjanteen, mistä kohoaa
+useita korkeita kartioita, joiden ympäri pilvet kokoutuvat.
+
+Näille aukeille saatoin siis Paulin. Pidin häntä herkeämättä liikkeellä,
+kulkien hänen kanssaan helteessä ja sateessa, päivin ja öin, harhaillen
+metsissä, uutispelloilla ja kedoilla, jotta ruumiin väsymys karkottaisi
+häneltä sielun surut ja hänen ajatuksensa saisivat vaihtelua näillä
+oudoilla seuduilla ja tuntemattomilla teillä. Mutta rakastava sydän
+tapaa kaikkialla rakastettunsa piirteitä. Ei yö eikä päivä, ei korpien
+hiljaisuus eikä ihmisasumusten vilinä, eipä edes aikakaan, joka
+hälventää niin paljon muistoja, voinut häneltä riistää armaansa kuvaa.
+Rakastaja on kuin magneettineula, joka, vaikka sitä kuinka pyörittäisi,
+lepoon tultuansa aina kääntyy sitä puoleensa vetävää napaa kohden. Kun
+keskellä Williamsin aukeita eksyttyämme kysyin Paulilta: "Minne nyt
+menemme?" -- kääntyi hän pohjoista kohti ja vastasi: "Tuolla päin ovat
+kotoiset vuoret, käykäämme sinne."
+
+Näin hyvin, että kaikki hänen huvittamisekseen käyttämäni keinot olivat
+turhat, ja ettei minulla ollut muuta neuvoa kuin yksinkertaisen
+ymmärrykseni voimalla käydä itse hänen intohimoansa ahdistamaan.
+Vastasin siis hänelle: "Niin, siellä ovat vuoret, joilla armas
+Virginianne asui, ja kas tässä on kuva minkä hänelle annoitte ja mitä
+hän kuolemansa hetkellä kantoi sydämmellänsä, joka viimeiseen asti sykki
+vain teille." Näin sanoen ojensin hänelle sen pienoisen kuvan, jonka hän
+oli lahjoittanut Virginialle Kokospalmujen lähteellä. Kun Paul sen
+äkkäsi, välähti poloisen silmässä hurja ilo. Hän sieppasi kuvan
+laihtuneisiin käsiinsä ja kohotti sen huulillensa. Hänen rintansa
+puristui kokoon, ja hänen veristyneistä silmistään alkoi tippua
+kyyneleitä, vaikkei hän voinutkaan itkeä.
+
+Lausuin silloin hänelle: "Rakas poikani, kuuntelettehan nyt tyynesti
+minua, joka olen teidän ystävänne, joka olin Virginian ystävä ja joka
+keskellä unelmianne ja toiveitanne on koettanut terästää mieltänne
+elämän odottamattomien vastuksien varalta. Miksi oikeastaan itkette niin
+haikeasti? Omaako vahinkoanne? Vai Virginianko onnettomuutta?
+
+Ehkäpä omaa vahinkoanne? Niin, kieltämättä on se suuri, sillä olette
+kadottanut tytöistä armaimman, josta olisitte saanut mitä oivallisimman
+vaimon. Hän oli uhrannut omat etunsa teidän etujenne tähden ja piti
+teidän omistamista tähdellisempänä kuin rikkautta, oman kultaisen
+hyveensä ainoana palkintona. Mutta mistä tiedätte, vaikka tämä olento,
+jonka omistamisesta toivoitte sulaa onnea, olisikin tullut olemaan
+teille lähteenä loppumattomiin kärsimyksiin? Hän oli varaton ja
+perinnöttömäksi tehty; teillä ei tulevaisuudessa muuta jaettavana hänen
+kanssaan kuin kättenne työ. Ranskassa saamansa kasvatus oli tehnyt hänen
+terveytensä hennommaksi, ja vaikka onnettomuutensa olisi hänen mieltään
+rohkaissutkin, niin olisitte saanut nähdä hänen päivä päivältä riutuvan
+koettaessaan suorittaa taloutenne väsyttäviä töitä. Kun hän sitte olisi
+synnyttänyt teille lapsia, olisivat teidän kummankin vaivat vain
+enentyneet kokiessanne ilman palvelijain apua ylläpitää vanhoja
+vanhempianne ja yhä lisäytyvää perhettä.
+
+Vastannette minulle ehkä: Kuvernööri olisi kyllä meitä auttanut. Mutta
+mistä tiedätte tällaisessa siirtomaassa, missä niin usein hallitusmiestä
+vaihdetaan, saatavan aina herra de La Bourdonnayen tapaisia miehiä?
+Voisihan tänne tulla epäsiveellisiä ja tunnottomia kuvernöörejä, joilta
+puolisonne jotain niukkaa apua saadakseen kenties olisi ollut pakotettu
+luopumaan siveydestään. Jos hän silloin olisi horjahtanut, olisitte
+tullut perin säälittäväksi ihmiseksi; jos hän vankkana olisi pysynyt,
+olisitte yhä jääneet köyhyyteenne, kiittäen vain onneanne, jos ei teidän
+olisi vaimonne hyveen ja kauneuden vuoksi tarvinnut kärsiä vainoa juuri
+niiden puolelta, joiden suojelukseen olitte luottanut!
+
+Minulle olisi kuitenkin jäänyt se onni, sanotte kenties, että
+rikkauksista riippumatta olisin saanut suojella armasta olentoa, joka
+olisi liittynyt minuun sitä kiinteämmin mitä heikompi itse on; lohduttaa
+häntä omilla suruillani, ilahuttaa häntä alakuloisuudellani ja enentää
+rakkauttamme keskinäisillä kärsimyksillämme. Epäilemättä tuottavat
+tällaiset katkerat huvit hyveelle ja rakkaudelle suloista nautintoa.
+Mutta Virginiaa ei enää ole, ja teille on jäänyt vain ne, joita hän
+teitä lähinnä enimmän rakasti, nimittäin äitinne ja hänen äitinsä, jotka
+hillitön surunne pian vie hautaan. Pitäkää siis onnenanne, että saatte
+olla heille aina avuksi, niinkuin rakas vainajakin oli. Poikani,
+hyväntekeväisyys on hyveen onni, mitään varmempaa ja ylevämpää onnea ei
+maan päällä tavata. Huvit, lepo, hekumallisuus, ylellisyys ja kunnia
+eivät ole luodut ihmisen, heikon ja horjuvan matkamiehen, päämääräksi.
+Näettehän miten yksi ainoa askel rikkautta saavuttaaksemme on syössyt
+meidät kaikki turmiosta toiseen. Asetuitte kyllä sitä vastaan, se on
+totta; mutta ken ei olisikaan luullut Virginian matkan päättyvän omaksi
+ja teidän onneksenne? Rikkaan ja ijäkkään omaisen kutsut, viisaan
+kuvernöörin neuvot, koko siirtokunnan yleinen mielipide ynnä hurskaan
+papin innokkaat kehotukset ja vaikutusvalta ovat ennakolta määränneet
+Virginian onnettomuuden. Siten riennämme kohti turmiotamme juuri niiden
+viisauden eksyttäminä, jotka kohtalojamme hallitsevat. Parempi
+epäilemättä olisi, ettemme usko emmekä luota petollisen maailman
+houkutuksiin ja toivoihin. Mutta sittekin, kaikkien niiden ihmisten
+joukossa, joiden näemme noilla kedoilla niin ahkerasti työskentelevän;
+niiden joukossa, jotka Intiasta onneansa etsivät, tai jotka kotonansa
+Europassa huoletta nauttivat työnsä hedelmiä; kaikkien näiden joukossa
+ei ole ainoatakaan, joka ei jonakin päivänä voisi kadottaa kalleimpansa:
+arvonsa, rikkautensa, vaimonsa, lapsensa ja ystävänsä. Useimmat saavat
+vielä vahinkonsa lisäksi katkeran muiston omasta tyhmyydestänsä. Mutta
+mitä teihin tulee, ei teillä ole mitään itseänne vastaan muistutettavaa.
+Olette uskollisesti pitänyt lupauksenne; nuoruuden kukoistuksessannekin
+olette säilyttänyt viisaan järkevyyden ettekä horjahtanut pois
+luonnollisesta tunteestanne. Teidän aikomuksenne yksin olivat lailliset,
+sillä ne olivat puhtaat, yksinkertaiset ja itsekkäisyydestä vapaat;
+sillä teillä oli Virginiaan jumalalliset oikeudet, joille ei mikään
+rikkaus voi olla vastapainona. Olette kadottanut hänet; mutta siihen ei
+ollut syynä teidän varomattomuutenne, ahneutenne tai väärä viisautenne,
+vaan niin tahtoi Jumala, joka muitten ihmisten intohimojen kautta riisti
+teiltä rakkautenne esineen; Jumala, jolta saatte kaikki; joka näkee
+parhaiten mikä teille on soveliasta, ja jonka viisaus ei jätä teille
+yhtään katumuksen eikä epätoivon sijaa, mitkä muuten seuraavat niitä
+onnettomuuksia, joihin itse olemme olleet syypäät.
+
+No niin, voitte siis onnettomuudessannekin sanoa itsellenne: minä en ole
+ansainnut sitä. Onko se sitte Virginian kova kohtalo, hänen surkea
+loppunsa tai nykyinen tilansa, jota surette? Hän on saanut kohtalon,
+joka on ylhäisen syntyperän, kauneuden jopa kuningasvaltojenkin osana.
+Ihmisen elämä kaikkine rientoinensa on verrattava torniin, jonka
+huippuna on kuolema. Jo syntyessään hän on tuomittu kuolemaan.
+Onnellinen hän, joka pääsi tämän elämän siteistä ennen äitiänsä, ennen
+teidän äitiänne ja ennen teitä itseännekin, joka siis säästyi monesta
+kuolemasta ennen omaansa.
+
+Kuolema, rakas poikani, on hyväksi kaikille ihmisille; se on sitä
+levotonta päivää seuraava rauhaisa yö, jota kutsumme elämäksi. Kuoleman
+unessa nukahtavat ainiaaksi kaikki taudit, kaikki murheet ja tuskat,
+kaikki pelot, jotka alati häiritsevät meitä, kovaonnisia eläviä.
+Tarkastelkaa niitä ihmisiä, jotka teistä näyttävät onnellisimmilta, ja
+saatte nähdä heidän ostaneen näennäisen onnensa hyvinkin kalliista:
+yleisen kunnioituksen ovat he saavuttaneet vallanalaisiaan pahoin
+pitelemällä, rikkautta terveytensä menetyksellä, rakkauden niin
+harvinaisen onnen yhtämittaisilla uhrauksilla; ja usein he toisten
+hyväksi pyhittämän elämänsä lopulla saavat nähdä vain vääriä ystäviä ja
+kiittämättömiä sukulaisia ympärillään. Mutta Virginia oli onnellinen
+aina viimeiseen hetkeensä saakka. Hän oli onnellinen meidän
+keskuudessamme eläissään ja luonnon hyvyyttä nauttiessaan; kaukana
+meistä eläissään oli hän siveytensä kautta onnellinen; ja vieläpä sinä
+hirveänä hetkenä, jolloin näimme hänen hukkuvan, oli hän yhä edelleenkin
+onnekas. Sillä ajatellessaan koko siirtokuntaa, jossa hänen kuolemansa
+synnytti yleistä toivottomuutta, tai teitä, joka niin rohkeasti pyritte
+hänen avukseen, näki hän olevansa kallio kaikille. Häntä rohkaisi
+iankaikkisuuden kynnyksellä muisto viattomasta elämästään; ja vaaran
+hetkellä hän osottikin ylevätä uljuutta, jonka taivas suo palkinnoksi
+vain jaloavuiselle ihmiselle. Hän kohtasi kuolemaa kirkkaalla katseella.
+
+Poikani, Jumala antaa hyveen kestää kaikenlaisia elämän koetuksia,
+näyttääkseen miten se yksistään voi hyväkseen käyttää ja löytää niistä
+onnea ja kunniaa. Kun hän sille aikoo valmistaa katoamatonta mainetta,
+asettaa hän sen isolle näyttämölle ja antaa sen taistella kuoleman
+kanssa; silloin on sen rohkeus oleva muille esimerkkinä, ja muisto sen
+onnettomuudesta saa ikuisen muistomerkin jälkimaailman kyyneleissä. Nämä
+ovat sen katoamaton muistopatsas maailmassa, jossa kaikki muu on
+katoovaista, yksin kuningastenkin muistot, jotka pian haudataan ikuiseen
+unhoon.
+
+Virginia elää vielä. Poikani, te näette miten maailmassa kaikki vaihtuu,
+muttei mikään häviä olemattomiin. Ei mikään inhimillinen taito kykene
+tekemään tyhjäksi pienintäkään aineen osaa; olisiko silloin mahdollista,
+että se mikä on järjellistä, tunteellista, rakastavaa, hyveellistä ja
+uskonnollista katoaisi, koska alkuaineetkin, joista se on kokoonpantu,
+ovat häviämättömiä? Ah, jos Virginia kerran oli onnellinen meidän
+parissamme eläissään, kuinka paljon onnellisempi hän nyt onkaan! Jumala
+on olemassa; koko luonto hänestä ilmottaa; minun ei ole tarvis sitä
+teille todistaa. Vain ihmisten oma pahuus saa heidän kieltämään tämän
+totuuden, jota he pelkäävät. Tietoisuus hänestä asuu sydämessänne,
+samoin kuin hänen tekonsa silmienne edessä. Luuletteko hänen siis
+jättävän Virginian palkitsematta? Luuletteko ettei sama voima, joka oli
+pukenut tämän ylevän sielun niin kauniiseen muotoon, missä tunsitte
+välkähdyksen jumalallisesta taiteesta, olisi voinut pelastaa hänet
+aaltojenkin vallasta? Luuletteko, ettei hän, joka ohjaa ihmisten
+katoavaista onnellisuutta teille tuntemattomilla laeilla, voisi
+valmistaa uutta onnellisuutta Virginialle toisilla laeilla, joita yhtä
+vähän tunnette? Jos syntyessämme jo olisimme kyenneet ajattelemaan,
+olisimmeko silloin osanneet luoda itsellemme kuvaa vastaisesta olostamme
+täällä? Ja voimmeko nyt, tässä hämärässä ja katoovaisessa elämässä,
+edeltäkäsin arvata kohtaloamme toisella puolen hautaa, jonka kautta
+meidän on lähteminen täältä? Tarvitseeko Jumala ihmisten tavalla tätä
+pientä maapalloa viisautensa ja laupeutensa näyttämöalaksi; eikö hän voi
+pitentää ihmiselämää tuonelan uksia etemmäksi? Valtameressä ei ole
+ainoatakaan vesipisaraa, joka ei olisi täynnä meidän hyväksemme luotuja
+eläviä olentoja: eiköhän myöskin noiden päämme päällä kiertävien tähtien
+joukossa ole yhtään, joka kuuluisi meille? Mitä, eikö siis jumalallista
+viisautta ja hyvyyttä muualla löytyisi kuin vain meidän keskuudessamme?
+Eikö noilla epälukuisilla, kimaltelevilla taivaankappaleilla ja noissa
+loppumattomissa valomerissä niiden ympärillä, missä ei mitkään myrskyt
+raivoa eikä yöt milloinkaan pimitä, olisi muuta kuin rajaton avaruus ja
+iankaikkinen tyhjyys! Jos kerran me, jotka emme itsellemme ole mitään
+antaneet, uskallamme asettaa rajoja sille voimalle, jolta olemme kaiken
+saaneet, emmekö silloin voi uskoa olevamme täällä hänen valtakuntansa
+rajoilla, missä elämä taistelee kuoleman kanssa ja viattomuus
+hirmuvaltiuden kanssa!
+
+Epäilemättä on jossakin paikka, missä hyve saa palkkansa. Virginia on
+nyt onnellinen. Ah, jos hän nyt autuaitten enkelien parista voisi
+puhella kanssanne, sanoisi hän teille samat sanat kuin pois
+lähteissänsä: Oi Paul, elämä on vain koettelemusta! Minut on löydetty
+uskolliseksi luonnon, rakkauden ja siveyden laille. Matkasin merten yli
+totellakseni vanhempaini tahtoa, hylkäsin rikkaudet pysyäkseni lujana
+lupauksissani, ja uhrasin mieluummin henkeni kuin olisin loukannut
+kainouttani. Taivas on nähnyt minun täydellisesti elämänjuoksuni
+täyttäneen. Olen ijäksi päässyt köyhyydestä, panetteluista, myrskyistä
+ja muiden tuskia näkemästä. Mikään niistä onnettomuuksista, jotka
+ihmisiä pelottavat, ei enää koskaan tavota minua; -- ja sinä minua
+kuitenkin surkuttelet! Olen puhdas ja muuttumaton kuin valonsäde; ja
+sinä kutsut minua takaisin elämänyöhön! Oi Paul, rakas ystäväni,
+muistele niitä onnen päiviä, jolloin varhaisesta aamusta alkaen nautimme
+taivaallista autuutta, nousten auringon kanssa noiden vuorten huipuille
+ja loitoten sen säteiden kera metsiemme poveen! Me tunsimme ihastusta,
+jonka syytä emme osanneet selittää. Viattomuudessamme toivoimme olevamme
+pelkkinä silminä, jotta täydellisesti voisimme juoda aamuruskon rikkaita
+värejä; pelkkänä haistina, voidaksemme nauttia kaiken kukkastemme
+tuoksun; pelkkinä korvina, kuullaksemme lintujemme tuhatääniset
+laulelot; ja pelkkänä sydämmenä, voidaksemme oikein kiittää Luojan
+hyvyyttä näissä teoissaan. Nyt kun istun sen ihanuuden lähteellä, josta
+kaikki mitä maan päällä on suloista saa alkunsa, -- nyt mun sieluni
+näkee, nauttii, kuulee ja koskettaa välittömästi kaikkea, mitä ennen
+saattoi tuntea vain aistimien avulla. Ah, mikä kieli voisikaan sanoin
+kuvata näitä ikuisen aamuruskon kultaamia ihania rantoja, missä nyt
+iankaikkisesti asun? Kaikesta minkä ääretön voima ja taivaallinen
+laupeus on voinut luoda lohduttaakseen kovaosaista olentoa; kaikesta
+mitä lukemattomien samaan onneen yhdistettyjen olentojen ystävyys voi
+tehdä suloisen sopusoinnun rakentamiseksi -- kaikesta tästä me
+häiritsemättä nautimme. Kestä siis kärsivällisesti kannettavaksesi pantu
+koettelemus, korottaaksesi siten Virginiasi onnea rakkaudellasi, jolla
+ei enää rajoja ole, ja avioliitollamme, jonka soihdut eivät milloinkaan
+sammu. Täällä olen tyydyttävä kaipauksesi, täällä kuivaava kyyneleesi.
+Oi ystäväni! Oi mun nuori puolisoni! Ylennä sielusi iankaikkisuutta
+kohden, jotta jaksaisit kestää hetken kärsimykset!"
+
+Oma liikutukseni esti minua enempää puhumasta. Paul, joka silmäili
+jäykästi minua, huudahti: "Häntä ei ole enää! Häntä ei ole enää!" Ja
+pitkällinen voimattomuus seurasi näitä tuskallisia sanoja.
+
+Vihdoin viimein toivuttuaan hän virkkoi: "Koska kuolema on hyväksi ja
+Virginia on onnellinen, tahdon minäkin kuolla yhtyäkseni Virginian
+kanssa". Siten minun lohdutukseni vain enensi hänen epätoivoaan. Tunsin
+olevani kuin mies, joka koettaa pelastaa aaltojen kuohusta ystäväänsä,
+joka ei itse tahdo uida. Hän oli tuskansa alle tykkönään uponnut. Voi
+sentään! Varhaisimman nuoruuden aikana kestetyt onnettomuudet vain
+valmistavat ihmistä astumaan elämään, mutta sellaisia ei Paul ollut
+ollenkaan saanut kokea.
+
+Minä saatoin häntä takasin kotiinsa. Siellä tapasin hänen äitinsä ja
+rouva de La Tourin vielä heikompina kuin lähtiessämme. Margareeta
+varsinkin oli riutunut. Vilkkaat luonteet liukuvat helposti vähäisten
+huolien harjalla, mutta kestävät vähimmän elämän suurissa suruissa. Hän
+virkkoi minulle: "Voi, hyvä naapurini! Olin viime yönä näkevinäni
+Virginian valkeisiin vaatteihin puettuna käyskentelevän keskellä
+vehmaita lehtikujia ja ihania puutarhoja. Hän sanoi minulle: Nautin nyt
+kadehdittavaa onnea. Sitten hän hymyssä suin läheni Paulia ja vei
+hänetkin pois mukanaan. Kun koetin pidättää poikaani, huomasin itsekin
+jättäväni maan ja seuraavani häntä, tuntien sydämmessäni sanomatonta
+suloa. Kun tahdoin lausua jäähyväiset ystävättärelleni, näin hänenkin
+Marin ja Domingon kera seuraavan meitä. Mutta mikä minua enin ihmetyttää
+on se, että myöskin rouva de La Tour on samana yönä nähnyt unessaan
+aivan samanlaisia tapauksia."
+
+Vastasin hänelle: "Rakas ystäväni, minä uskon, ettei maailmassa mitään
+tapahdu ilman Jumalan sallimusta. Unetkin joskus lausuvat totuuden."
+
+Rouva de La Tour todella kertoikin minulle aivan samallaisesta unesta,
+jonka hän samana yönä oli nähnyt. En ollut kummassakaan naisessa koskaan
+nähnyt mitään merkkiä taikauskoisuudesta; sen vuoksi heidän
+unennäköjensä yhdenlaisuus minuun niin vaikutti, etten epäillyt lainkaan
+niiden toteenkäymistä. Onhan sellainen mielipide, että totuus meille
+joskus ilmaiseikse unessa, ollut hyvin laajalle levinnyt kaikissa
+maailman kansoissa. Muinaisajan suurimmatkin miehet ovat luottaneet
+niihin; niiden joukossa Aleksanteri Suuri, Cæsar, molemmat Scipiot,
+molemmat Catot ja Brutus, jotka eivät suinkaan olleet mitään heikkoja
+henkiä. Vanha ja Uusi Testamentti sisältää suuren joukon esimerkkejä
+unennäöistä, jotka ovat käyneet toteen. Itse puolestani ei minun
+tarvitse tähän hakea todistuksia kauvempaa kuin omasta kokemuksestani;
+ja useammin kuin kerran olen huomannut, että unet ovat jonkun
+korkeamman, meistä huoltapitävän hengen ilmoituksia. Mahdotonta on
+järkisyillä vastustella tai puolustella ilmiöitä, jotka ovat yläpuolella
+ihmisjärjellä arvosteltavaa piiriä. Jos kumminkin ihmisjärki on vain
+kuvainen Jumalan viisaudesta, ja edellinen voi salaisilla
+välikappaleilla lennättää ajatuksensa maailman ääriin saakka, niin
+miksei koko maailmankaikkisuutta kaitseva järki voisi käyttää
+samanlaisia välikappaleita samaan tarkotukseen? Ystävä lohduttaa
+ystäväänsä kirjeellä, joka kulkee monien valtakuntain läpi, halki
+kansakuntain vimmaisten kiistojen, ja tuottaa iloa ja toivoa yhdelle
+ainoalle ihmiselle; miksikäs ei sitte itse viattomuuden kaikkivaltias
+suojelija voisi jotakin salaista tietä rientää avuksi hurskaalle
+sielulle, joka asettaa toivonsa häneen ainoaan? Onko hänen ehkä tarvis
+käyttää ulkonaisia välikappaleita tahtonsa toimittamiseen, hänen joka
+sisäisellä voimalla vaikuttaa lakkaamatta kaikissa luomuksissaan?
+
+Miksi siis epäilisimme unia? Elämä kaikkine katoavine ja turhine
+pyrintöineen -- onko sekään muuta kuin unta?
+
+Olkoon tämän laita miten hyvänsä; kovaonnisten ystäväini uni kävi pian
+toteen. Paul kuoli kahden kuukauden perästä rakkaan Virginiansa jälkeen,
+jonka nimeä hän lakkaamatta toisteli. Margareeta näki loppunsa
+lähestyvän viikon päästä poikansa kuoleman jälkeen, ja niin iloisella
+mielellä kuin vain hurskas voi kuolemaa kohdata. Hän otti mitä hellimmät
+jäähyväiset rouva de La Tourilta, "toivoen pian yhdyttävän ihanassa
+iankaikkisuudessa", kuten sanansa kuuluivat. "Kuolema on suurin
+hyvätyö", lisäsi hän; "sitä tulee ihmisen toivoa itsellensä. Jos elämä
+on rangaistus, on toivottava sen loppua; jos se on koettelemus, niin on
+rukoiltava sitä lyhyeksi."
+
+Hallitus piti huolta Domingosta ja Marista, jotka eivät enää kyenneet
+palvelemaan, eivätkä eläneetkään kauvan emäntäinsä jälkeen.
+
+Fidele parka riutui surusta melkein heti isäntänsä kuoleman jälkeen.
+
+Minä otin rouva de La Tourin luokseni asumaan; hän oli uskomattoman
+uljaasti kestänyt kaikkia näitä suuria tappioitansa. Hän oli lohduttanut
+Paulia ja Margareetaa viimeiseen saakka, aivan kuin ei hänellä olisi
+ollut mitään omaa taakkaa kannettavana. Kun hän ei heitä enää nähnyt
+ympärillään, puheli hän kuitenkin heistä joka päivä kuten rakkaista
+ystävistä, jotka asuvat lähellä. Kuitenkaan ei hän elänyt heidät
+kadotettuaan kauvempaa kuin kuukauden päivät. Tätiänsä hän ei
+vähimmälläkään tavalla syyttänyt tämän tuottamista onnettomuuksista,
+vaan päinvastoin rukoili Jumalaa antamaan hänelle kaikki anteeksi ja
+lievittämään niitä kauheita tunnontuskia, joita kuulimme hänen saaneen,
+heti kun oli Virginian niin tylysti ajanut luotaan.
+
+Tuo luonnoton sukulainen ei kauvan kestänytkään kovuutensa rangaistusta.
+Monien laivain myötä sain hänestä sellaisia tietoja, että hän poti
+hermotautia, joka teki elämän ja kuoleman hänelle yhtä sietämättömäksi.
+Toisinaan hän syytti itseään suloisen pienen nepaimensa perikadosta ja
+tämän äidin sitä seuranneesta kuolemasta; toisin ajoin hän taasen
+kerskaili tehneensä aivan oikein, kun oli sysännyt luotaan nuo kaksi
+onnetonta olentoa, joiden sanoi vain halventaneen sukuaan alhaisilla
+taipumuksillaan. Välistä hän joutui oikein vihan vimmoihin nähdessään
+Pariisissa vilisevää viheliäisten määrää: "Miksei lähetetä", huusi hän,
+"noita laiskureita siirtomaihin kuolemaan?" Hän lisäsi vielä, että
+aatteet sellaiset kuin armeliaisuus, siveys ja uskonto, jotka kaikki
+kansat olivat omaksuneet, olivat vain ruhtinaitten valtiollisia
+keksintöjä. Sitte hän yht'äkkiä heittäytyi vastakkaiseen
+äärimmäisyyteen, antautuen tykkänään taikauskon valtaan, joka täytti
+hänet kuoleman pelolla. Hän kiiruhti jakelemaan runsaita almuja
+rikkaille munkeille, jotka hänen mieltänsä ohjasivat, rukoillen heitä
+lepyttämään Jumalaa näillä hänen maallisen tavaransa uhrauksilla;
+ikäänkuin ihmisten korkealle Isälle kelpaisi ne armopalat, jotka hän
+kovaosaisilta oli kieltänyt! Usein loi hänen mielikuvituksensa hänen
+silmäinsä eteen tulisia kenttiä ja palavia vuoria, joilla kamalia
+haamuja vaelteli kutsuen häntä hirmuisilla huudoilla pariinsa. Hän
+heittäytyi silloin johtajainsa jalkoihin ja keksi itsellensä
+kidutuskeinoja ja rangaistuksia; sillä taivas, tuo vanhurskas taivas,
+antaa julmille sieluille hirmuisia uskonnonharjoituksia.
+
+Tällä tavoin hän eli useita vuosia, vuoroon jumalankieltäjänä, vuoroon
+taikauskosta hiutuen, peläten yhtä suuressa määrässä elämää kuin
+kuolemaa. Mutta hänen säälittävästä elämästänsä teki lopun juuri sama
+tavara, jolle hän oli uhrannut luonnolliset tunteensa. Häntä murehutti
+ajatus, että kuolemansa jälkeen hänen omaisuutensa joutuisi hänen niin
+vihaamilleen sukulaisille. Sen vuoksi hän koetti lahjotuksilla tuhlata
+siitä suurimman osan; mutta sukulaiset käyttivät hyväkseen hänen
+taipumustaan hermotautiin, sulkivat hänet hourulaitokseen ja laskivat
+hänen omaisuutensa holhouksen alle. Sillä tavoin juuri hänen rikkautensa
+syöksivät hänet perikatoon; ja kuten ne olivat paaduttaneet entisen
+omistajansa sydämen, kovettivat ne myöskin niitä omikseen pyytäväin
+sydämet. Tällaisen lopun hän sai; ja mikä vielä enensi hänen
+onnettomuuttaan oli se, että hänellä vielä oli kylläksi ymmärrystä
+huomaamaan, miten juuri ne häntä paljastivat ja halveksivat, joiden
+mieltä hän oli noudattanut kaiken ikänsä.
+
+Virginian vierelle, samojen bamburuokojen juurelle, haudattiin hänen
+ystävänsä Paul, ja heidän ympärilleen heidän hellät äitinsä ja
+uskolliset palvelijansa. Ei ole pystytetty marmoripatsaita heidän
+halvoille hautakummuilleen eikä piirretty heidän ansioitaan kiveen;
+mutta heidän muistonsa elää kulumattomin kirjaimin niiden ihmisten
+sydämmissä, jotka ovat heille ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Heidän
+varjonsa eivät kaipaa loistoa, jota he eläissänsä kammoivat; mutta jos
+ne vielä ottaisivat osaa maallisiin huoliin, niin ne epäilemättä
+mieluummin harhailisivat niiden matalain olkikattojen alla, missä
+uutteruus ja hyvät avut asuvat; lohduttamassa kohtaloonsa tyytymättömiä
+köyhiä, sytyttämässä nuorten lempiväin poviin sammumatonta liekkiä,
+mieltymystä luonnon antimiin, rakkautta työhön ja kammoa turhiin
+rikkauksiin.
+
+Kansan ääni, joka vaikenee kuninkaille kunniapatsaita pystytettäessä, on
+antanut muutamille tämän saaren paikoista nimiä, jotka ikuistavat
+Virginian surullista loppua. Niinpä nähdään Ambra-saaren läheisyydessä
+riuttojen keskellä muuan kohta, jota kutsutaan _Saint-Géronin väyläksi_
+sen laivan nimen jälkeen, jolla hän hukkui palatessaan Europasta.
+
+Tuon pitkän maakaistaleen äärimmäisintä niemekettä, jonka näette kolmen
+peninkulman päässä täältä puoleksi peitettynä kuohuvan meren aaltoihin
+ja jota _Saint-Géron_ ei voinut myrskyssä sivuuttaa päästäkseen
+satamaan, kutsutaan _Kovanonnen-niemeksi_; ja tuossa aivan edessämme
+tämän laakson päässä näette _Hautalahdelman_, josta Virginia löydettiin
+hiekkaan hautautuneena, ikäänkuin olisi meri tahtonut tuoda hänen
+ruumiinsa takaisin sureville omaisille ja osottaa hänen kainoudelleen
+viimeistä kunnioitustaan samoilla rannikoilla, joiden kaunistuksena
+hänen viattomuutensa oli ollut.
+
+Oi te niin hellästi yhdistetyt nuoret, te onnettomat äidit ja koko
+rakastamani perhe! Nämä metsät jotka soivat teille siimestään, nämä
+lähteet jotka lorisivat iloksenne, nämä penkereet joilla yhdessä
+lepäsitte, kaikki itkevät vielä teidän loppuanne!
+
+Ei ole kenkään teidän jälkeenne rohjennut viljellä tätä autiota maata,
+ei kenkään jälleen pystyttää rauvenneita majojanne. Teidän vuohenne ovat
+villiytyneet, teidän puutarhanne ovat hävinneet; lintunne ovat lentäneet
+tiehensä, eikä täällä kuule muita ääniä kuin haukkain kirkunaa, jotka
+kaartaen leijailevat tämän kallioiden keskisen laakson päällä.
+
+Ja minusta, joka en saa enää teitä nähdä, on tullut ystävä vailla
+ystäviä, lapseton isä, ja yksinäinen matkamies tämän maan matoisen
+kamaralla."
+
+Näin puhellen tuo hyvä vanhus lähti kulkemaan poispäin, kyynelten
+vieriessä alas kasvoiltaan; ja minun kyyneleeni olivat jo vuotaneet
+useamman kuin yhden kerran tätä surullista jutelmaa kuunnellessani.
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Paul ja Virginia, by Bernardin de Saint-Pierre
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAUL JA VIRGINIA ***
+
+***** This file should be named 28661-8.txt or 28661-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/8/6/6/28661/
+
+Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/28661-8.zip b/28661-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..256c117
--- /dev/null
+++ b/28661-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..7936cc4
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #28661 (https://www.gutenberg.org/ebooks/28661)