diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 28661-8.txt | 4389 | ||||
| -rw-r--r-- | 28661-8.zip | bin | 0 -> 106142 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4405 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/28661-8.txt b/28661-8.txt new file mode 100644 index 0000000..fae61c7 --- /dev/null +++ b/28661-8.txt @@ -0,0 +1,4389 @@ +The Project Gutenberg EBook of Paul ja Virginia, by Bernardin de Saint-Pierre + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Paul ja Virginia + +Author: Bernardin de Saint-Pierre + +Translator: O. A. Joutsen + +Release Date: May 2, 2009 [EBook #28661] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAUL JA VIRGINIA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders. + + + + + + + + +PAUL JA VIRGINIA + + +Kirjoittanut +Bernardin de Sainte-Pierre + + +Ranskankielestä suomentanut +O. A. Joutsen + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Werner Söderström Osakeyhtiö 1905. + + + + +Sensuurin hyväksymä. Porvoo, huhtik. 12 p. 1905. + + + + + +TEKIJÄN ELÄMÄKERTA. + + +Jos milloinkaan pitää paikkansa vaatimus, että runouden tulee kuvastaa +kansan ja aikakauden ajatuksia, niin toteutuu se siinä kirjallisuudessa, +mikä kukoisti Ranskassa neljännentoista, viidennentoista ja +kuudennentoista Ludvigin hallituskausina. Nämä ajanjaksot, jotka +itsessään olivat niin tärkeät merkitykseltään, että ne antoivat nimensä +vastaaville ajankohdille koko ihmiskunnan historiassa, sisälsivät +Ranskan historiaan nähden harvinaisen jyrkkiä kehityksenkäänteitä; ensin +ulkonaisen mahdin tavatonta nousua ja sitte sen asteettaista +vähenemistä; eri yhteiskuntaluokkien merkityksen vaihtumista, niin että +ennen vallassa olleet suistuivat alas ja syvyydestä nousi uusia +pinnalle; inhimillisten tapojen ja kaikkien elämänmuotojen alati +vaihtuvata naamiaishuvia. Kaiken tämän kirjavan kehityksen kuvastaa +samanaikainen kirjallisuus verrattoman selvissä peilikuvissa. Ludvig +XIV:nnen pöyhkeä aika loi n. s. valheklassillisen kirjallisuuden, joka +esitti antiikkisen maailman suurenmoisia tapauksia ja henkilöitä, +pukemalla ne oman aikansa kauheaan hovipukuun ja tekotukkaan ja +silminnähtävällä tarkotuksella koettaa enentää "aurinkokuninkaan" +hallituksen loistoa. Vaan tämän aikakauden loppupuoliskolla, kun +luonnottomasti keskitetty hallitustapa vei maan arveluttavaan +ulkonaiseen ja sisälliseen ahdinkoon, rupeaa ivan ja arvostelun +pukinjalka pistämään esiin kirjallisuudessa; Corneillen ja Racinen +sirotyylisen vaan hengettömän draaman sijalle astui porvarillinen +runous, jonka etevin edustaja Molière ruoski teennäisen hovisivistyksen +pönkeitä muotoja ja epäsuorasti ylisti maan elinvoimaisen keskiluokan +tervettä henkeä. Ludvig XV:nnen hallituskautena ennen alkanut +tapainturmelus höllytti kaikki yhteiskuntaa koossapitävät siteet ja +kehitti nurinpuolisuudet huippuunsa. Tämä sekaannuksen aika synnytti +uuden ivarunouden (La Bruyère, Le Sage), joka lopulta kumminkin +turmeltui siveettömäksi kirjallisuudeksi, jolle ei pyhinkään ollut pyhää +(Crebillon nuorempi, Gresset y. m.). Mutta toiselta puolen se +voimakkaissa hengissä herätti eloon uusia, positiivisia harrastuksia, +jotka tarkottivat vanhan yhteiskunnan kaatamista ja uuden, ihanteellisen +sijaan luomista. Valistus-filosofia katkoi kahleet kaikilla ajatuksen +aloilla, keskellä _Ancien Régimen_ valokohdista köyhää ja varjopuolista +kammottavan rikasta aikakautta se kohotti ihmisten aatokset tapailemaan +todellisuutta, luonnollisuutta ja ylevää siveyttä. Herätys tapahtui +Kanavan toiselta puolen; tutustuminen Englannin vapaisiin oloihin, +terveihin yhteiskuntamuotoihin ja siellä silloin vallassa olevaan +herkkätunteiseen, romantilliseen kirjallisuuteen (De Foen "Robinson +Crusoeen" ja Richardsonin siveysromaaneihin) mahtavasti vaikutti Ranskan +henkisiin vallankumousmiehiin, Montesquieuhön, Voltaireen, Diderot'hon +ja Rousseauhon. Molempain viimemainittujen kaunokirjalliset teokset +sisälsivät vaatimuksia tunteen, luonnollisuuden ja yksilöllisyyden +ylevämmyydestä silloisten elämän valhemuotojen rinnalla. Ludvig XVI:nnen +aikakautena viimein purkautuvat täten synnytetyt sähköiset voimat. +Tietoisuus kärsityistä vääryyksistä ja nurinpuolisuuksista synnytti +yhtäällä tulisinta mielenkiihkoa, salaman tavoin välähtäviä aavistuksia +pian koituvasta kostosta ja kaikenpuolisesta uudistuksesta; toisaalla, +nimenomaan runoudessa, missä valtiollinen tunne oli heikompi ja +mielikuvitus kerkeämpi, toivottiin ihmisystävällisiä parannuksia ja +unelmoitiin kauneudelle ja luonnonmukaisuudelle perustuvasta +ihanneyhteiskunnasta, joka saataisiin toimeen ilman verisiä +mullistuksia. Kyllästyminen vallassa oleviin kulttuurimuotoihin ja +ajatustapoihin ynnä hellämielinen taipumus etsimään turmelemattoman +luonnon helmasta terveitä, ehjiä elämänmuotoja johti ranskalaisen +runouden _romantillisuuden_ rikkaalle, usein liiaksikin rajainsa yli +riuhtovalle uralle, jonka Rousseau "Uudella Heloisellaan" ja +"Émilellään" oli perustanut. Romantillista harrastusta lisäsi Ranskan +siirtomaavallan erinomainen vaurastuminen, joka käänsi haaveilijain +huomion merentakaisiin maihin, ranskalaisten miesten näinä aikoina +suurella menestyksellä suorittamat klassillisen muinaisuuden tutkimukset +(Pompeijin esiinkaivaminen) ja antiikin tyylin jäljitteleminen kuvaavien +taiteiden alalla (Davidin maalauskoulu ja Pantéonin rakentaminen). +Tyypillinen edustaja tälle kahden maailmanhistoriallisen ajanjakson +välillä seisovalle, herkkämieliselle ja ihanteelliselle sukupolvelle on +käsissämme olevan "Paul ja Virginia"-idyllin kirjottaja. + +Jacques-_Bernardin_-Henri _de Saint-Pierre_ syntyi Havren rikkaassa +merikaupungissa tammik. 19 p. 1737, polveutuen aatelissuvusta, joka +monilla isänmaallisilla teoilla oli kunnostanut itseään. Vanhemmista +tiedetään äidin olleen vakavaluontoisen naisen, joka antoi poikansa +käsiin vain uskonnollisia ja syväaatteisia kirjoja. Ensimmäinen kasvatus +siis opetti pojan ihailemaan luomakunnan suuruutta ja Luojan voimaa. +"Robinson Crusoen" lukeminen yhdisti tähän uskonnolliseen +haavemielisyyteen halun seikkailuihin kesyttömän neitseellisessä +luonnossa, mutta nuori Bernardin olisi mieluimmin tahtonut päättää +Robinsonaadinsa erakkona, jonka jalostava seurustelu kunnon ihmisten +seurassa olisi puhdistanut. Matka Martinique-saarelle ja tutustuminen +siirtomaahallitukseen käänsi tämän halun toisaalle: hän päätti lähteä +lähetyssaarnaajaksi tuntemattomiin, synkeihin seutuihin. Vanhempiensa +tahdosta hän kuitenkin jatkoi opintojaan, suorittaen viimein +insinööriupseerin tutkinnon Veraillesin insinööriopistossa. Hänen +sotilaallinen uransa ei kuitenkaan ollut pitkä; otettuaan osaa +sotaretkiin Saksassa hän sai 1760 eron virastaan, koska oli vastustellut +päällikköjään. + +Nyt alkoi Bernardin de Saint-Pierrelle vaihteleva ja seikkailurikas +elämä. Omaistensa piirissä hän ei viihtynyt, ne häntä vieroivat ja +kielsivät häneltä apunsa, yksinpä isäkin, joka tällä välin oli mennyt +uusiin naimisiin. Maltan-saaren jouduttua vaaraan Ranskan hallitus +lähetti sinne avuksi useita insinöörejä, niiden joukossa hänetkin. Mutta +kun vaara pian oli ohitse, sai hän tyhjin toimin palata Ranskaan. Täällä +hän virkaa vailla joutui tukalaan asemaan, koettaen matematiikan +opetuksella ansaita leipäänsä. Onnettomuuksien ahdistamana hän rupesi +haaveilemaan lapsuutensa unelmia Robinson Crusoen seikkailuretkistä: hän +ajatteli jonnekin uuteen seutuun perustaa turvattomain ja kovaosaisten +siirtokunnan, jonka päällikkönä hän toimeenpanisi lakeja, mitkä eivät +vielä olisi olleet mahdollisia kotimaassa. Hän lähti etsimään +maailmankolkkaa, minne sijoittaisi uuden siirtolansa. Ensin hän +matkustaa Hollantiin, missä saa rohkaisevaa osanottoa, jopa rahojakin +yrityksensä toteuttamiseksi. Sieltä hän menee Venäjälle, jossa myöskin +voittaa mahtavia suosijoita; näyttääpä hetkisen siltäkin, kuin perisi +hän kaikkivaltiaan kreivi Orloffin aseman suuren Katariinan lemmikkinä. +Hän yrittää näytellä valtiollista ja sotilaallista osaa, kuitenkaan +onnistumatta. Hän luulee voivansa pystyttää uudelleen Puolan vanhan +valtiomuodon ja kansallisen itsenäisyyden ja antaa puhua kihlauksestaan +erään puolalaisen ruhtinattaren kanssa. Mutta hänen tuulentupansa pian +kukistuvat; ylhäinen morsian rikkoo välinsä hänen kanssaan, ja hän +siirtyy Saksiin, jonka Puolan vanhan valtijaan avulla hän toivoo +voivansa toteuttaa kunnianhimoiset unelmansa. Dresdenissä hänet otetaan +avosylin vastaan, mutta erään "Tuhannen yhden yön" tapaan aletun +seikkailun huono loppu saa hänet kääntämään selkänsä Saksin +vieraanvaraisuudelle ja siirtymään Berliiniin. Täällä avautui hänelle +hiljainen onni perheen ja avuliaiden ystäväin piirissä, vaan hänen +levoton henkensä ei ota mukautuakseen tyyniin oloihin. 1766 hän palaa +Ranskaan; täällä on hänen isänsä tällä välin kuollut, ja sukulaiset +osottavat kylmyyttä häntä kohtaan. Köyhänä ja yksinäisenä hän asettuu +Pariisiin, missä panee taivaan ja maan liikkeelle saavuttaakseen +turvatun jalansijan yhteiskunnassa. Hän kirjoittaa muistelmia, tutkii +mitä erilaisimpia aineita, sota- ja tykistötiedettä, kasvatusoppia, +tähtitiedettä ja kemiaa, välttäen jonkinmoisella kammolla ajattelemasta +kaunokirjallisia aiheita, joilla myöhemmin hankki nimellensä +katoamattoman kunnian. + +Monilukuisten turhien yritysten jälkeen hänen onnistuu kiinnittää +itseensä erään kreivi de Breteuilin huomio, joka lupaa hänelle hankkia +paikan markiisi de Castriesin johtamassa, Madagaskarin ja Ile de Francen +asuttamista tarkottavassa retkikunnassa. Mutta tämä yritys, joka +verhoutui filosoofisten ja ihmisystävällisten tekosyitten vaippaan, +tarkottikin todellisuudessa vain kurjaa orjakauppaa, niin että koko +retki oli sankarillemme suuri pettymys. Hän erosi retkikunnasta ja +asettui Ile de Francen yli-insinöörin käytettäväksi. Tällä saarella hän +eli kolme vuotta, saaden vaihtelevia kokemuksia Ranskan +siirtomaahallituksesta ja ennen kaikkea kooten aineksia ja vaikutelmia, +joita myöhemmin käytti hyväkseen julaistessaan mainiot teoksensa "Matka +Ile de Franceen" ja "Paul ja Virginia". + +Ranskaan palattuaan alkaa taasen vaivaloinen taistelu olemassaolosta, +jota kuninkaan myöntämä 1,000 frangin suuruinen vuotuinen eläkekään ei +paljon lievennä. Hän hautoo uusia kunnianhimoisia unelmia: Intian +matkaa, ihannesiirtolan perustamista Jerseyn saarelle Englannin +Kanavassa, osanottoa Amerikan vapautussodan ensi puhkeemiseen, Niilin +lähteiden keksimiseen. Ennen mainittu kreivi de Breteuil suosittaa häntä +vihdoin suurelle valistusfilosoofille d'Alembertille, joka hankkii +kustantajan hänen teokselleen "Matka Ile de Franceen", mikä ilmestyi +1773. Tämä kirja avasi hänelle viimeinkin suuren yleisön suosion, +valistusfilosoofit ottivat hänet piireihinsä; mutta hallitus, jonka +huomiota tekijä oli tahtonut kiinnittää suunnitelmillaan, kielsi häntä +kuvaamasta siirtomaitten oloja yksinomaan synkässä valossa. Hän etsii +lohdutusta uusilta filosoofiystäviltään, vaan hänen kadehtijansa saavat +enimmät hänestä luopumaan, eikä "Arkadia" niminen teos, jossa hän +heille aikoi laveammin esittää rohkeita suunnitelmiaan, tullut koskaan +valmiiksi. Tähän aikaan hän teki Jean-Jacques Rousseaun tuttavuutta, ja +samanluonteisen suuren geneveläisen filosoofin seura oli omiaan +kehittämään hänessä alituisten vastoinkäymisten synnyttämää ihmisvihaa +ja yksinäisyyden kaipuuta. Tältä ajalta on "Luonnon tutkimuksia" (1784), +jossa hän jatkoi edellisissä teoksissaan suunnittelemiaan unelmia +yhteiskunnallisesta vallankumouksesta. Kaikesta viehättäväisyydestään ja +rohkeista päätelmistään huolimatta tämä kirjanen kuitenkin joutui +varjoon Rousseaun samanaatteisten teosten rinnalla. + +Neljä vuotta myöhemmin alkoi varsinaisesti kaunokirjallisen tuotannon +aika Bernardin de Saint-Pierren elämässä. Sen alotti hänen suosituin +teoksensa, idylleistä mitä ihanin "Paul ja Virginia", joka ilmestyi +1784. Tämä kirja, joka esittää suloista lemmentragediaa kahden nuoren +ihmissydämmen välillä keskellä tropillisen maailman muhkeata loistoa, +tuli syystä kaikkien kansankerrosten lempikirjaksi. Se onkin La +Fontainen "Satujen" ja "Télémaquen" jälkeen Ranskan kirjallisuudessa se +kirja, josta on useimpia kaikenmuotoisia painoksia ilmestynyt kaikilla +Europan kielillä. Paitsi "Paul ja Virginiaa" on Bernardin de +Saint-Pierre julaissut suuren joukon muita kaunokirjallisia ja osaksi +filosoofisiakin teoksia, joiden luetteleminen veisi meidät liian +pitkälle. Hänen myöhemmistä elämänvaiheistaan mainittakoon, että hän +Ranskan suuren vallankumouksen puhjettua luuli ajan tulleen +yhteiskunnallisten ja ihmisystävällisten suunnitelmainsa toteuttamiseen +ja sen vuoksi aluksi liittyi Robespierreen. Mutta nähtyään entisen +hirmuvallan vain vaihtuvan toiseen vielä hirveämpään hän yhtyi siihen +puolueeseen, joka nuoressa kenraali Bonapartessa näki nousevan auringon. +Napoleon keisariksi tultuaan muisti kirjailijaystäväänsä; sekä hän että +hänen veljensä Louis ja Josef myönsivät kukin hänelle 6,000 frangin +elinkautisen eläkkeen. Tämän kautta oli hänen taloudellinen asemansa +turvattu. Hän nai erään rikkaan kirjanpainajan tyttären ja tuli +nimitetyksi siveysopin professoriksi Normaalikouluun, jossa piti +luentoja "Sopusoinnusta luonnossa". Tämän oppilaitoksen lakkautettua hän +sai sijan Ranskan korkeimmassa oppineessa laitoksessa Instituutissa. +Keisarivallan kukistuttua hän menetti korkeitten suosijainsa myöntämät +eläkkeet ja vietti viime päivänsä jotenkin ahtaissa oloissa, eläen +Eragnyssa l'Oise-virran partailla. Hän kuoli tammik. 21 p. 1814, siis +juuri täytettyään 77:nnen ikävuotensa. Hänen leskensä -- hän oli jo +ennättänyt toisen kerran naida -- meni uusiin naimisiin erään vähän +tunnetun kirjailijan Aimé Martinin kanssa, joka piti huolta hänen +teoksiensa kokoamisesta ja julkaisemisesta. + +Bernardin de Sainte-Pierren merkitys yhteiskunnan uudistajana haihtuu +varjoon valistusfilosoofian loistavampien tähtien rinnalla. Mutta hänen +"Paul ja Virginiansa" takaa hänelle katoomattoman kunniasijan +yleismaailmallisessa kirjallisuudessa; ja hänen oma hahmonsa sen viisaan +vanhuksen muodossa, joka tässä idyllissä kertojana esiytyy, on kautta +aikojen lämmittävä sydämmiä totuuden, luonnollisuuden ja +sydämmenpuhtauden ylistäjänä. + + + + +Sen vuoriharjanteen itäisellä rinteellä, joka kohoaa Port-Louisin +takana Ile de France-saarella, näkee matkustaja eräällä muinoin +viljellyllä alalla kahden pienen majan rauniot. Ne sijaitsevat melkein +keskellä muudanta korkeitten kallioiden paartamaa laaksoa, joka on avoin +vain pohjoiseen päin. Vasemmalla kädellä häämöttää n. k. Vartijavuori, +jolta annetaan merkki laivojen laskiessa saaren satamaan, ja vuoren +juurella on Port-Louis'n kaupunki; oikealla on tie, joka vie +Port-Louis'sta Pamplemoussen kylään. Etempänä on samanniminen kirkko, +joka bamburuokoa kasvavine kujineen kohoaa keskellä isoa tasankoa; ja +vielä kauvempana siintää silmiin metsä, joka ulottuu aina saaren toisiin +ääriin saakka. Suoraan edessään, merenrannikolla, kulkija näkee +Hautalahdelman; vähän syrjempänä oikealla Kovanonnen-niemen, ja kaikista +kauvimpana rajattoman merenulapan, jonka pinnasta pistää esiin +joitakuita asumattomia luotoja, niiden joukossa Miren keila, joka +näyttää vallinsarvelta keskellä meren kuohuja. + +Käydessään sisään tähän laaksoon, josta tarjoutuu niin paljon +katsottavaa, kuulee kulkija vuoren kaikujen lakkaamatta toistelevan +läheisissä metsissä tohisevien tuulten kohinaa ja aaltojen pauhua, jotka +etäällä meressä särkyvät riuttoja vastaan. Mutta saavuttuaan noiden +mökkien luo ei hän enää kuule mitään kohinaa, eikä näe ympärillään +muuta kuin muurintapaisia kallioseinämiä, joiden juurella, kupeilla ja +halkeamissa, jopa pilviä piirtävillä huipuillakin puuryhmiä kasvaa. +Sadepilvet näiden kallioiden päällä leijaillessaan luovat usein +sateenkaaren niiden ruskeanvihreille rinteille ja kostuttavat niiden +juurella liriseviä lähteitä, joista vähäinen Lataniers-joki saa alkunsa. +Rajaton hiljaisuus vallitsee tässä laaksossa, missä kaikki, ilma, vesi +ja valo, on niin suloista ja tyventä. Tuskin vastaa kaikukaan niiden +palmujen huminaan, jotka siellä kukoistavat ylävällä asemallaan, alati +huojutellen pitkiä varsiaan taivaan tuulissa. Suloinen valohämy +vallitsee laaksonpohjassa, minne vain keskipäivän aurinko paistaa; mutta +aamunkoitosta lähtien sen säteet kohtaavat harjannetta, jonka huiput yli +vuoriston varjojen kohoten hohtavat kullan ja purppuran hehkussa taivaan +sinilakea vastaan. + +Minusta oli aina mieluista palata tähän paikkaan, missä yhdellä haavaa +sai nauttia sekä äärettömyyden avarasta näystä että juhlallisesta +yksinäisyydestä. Kun muuanna päivänä istuin noiden majojen luona ja +katselin niiden raunioita, näin erään vanhan miehen käyskentelevän +läheisyydessä. Hänellä oli saaren vanhain asujanten tapaan pukunaan +lyhyt takki ja pitkät housut. Hän oli paljain jaloin ja nojasi itseään +kävellessään mustapuiseen keppiin. Hänen hiuksensa olivat vallan +valkoiset ja hänen kasvonsa jalot ja totiset. Tervehdin häntä +kunnioittavasti. Hän vastasi tervehdykseeni; ja hetken aikaa minua +tarkasteltuaan hän astui luokseni ja istahti lepäämään samalle törmälle +kuin minäkin. Tästä tuttavallisuudesta rohkaistuneena alotin puhelun. +"Isäni", sanoin hänelle, "voisitteko sanoa minulle, kenelle nämä majat +ovat kuuluneet?" Hän vastasi: "Poikani, noissa matalissa majoissa ja +tällä autiolla alalla asui kerran -- siitä on jo parisenkymmentä vuotta +-- kaksi perhettä, jotka niissä olivat onnensa kohdanneet. Heidän +elämäkertansa on liikuttava; mutta kukapa europalainen pitäisikään väliä +näiden Intian meritien varrella asuvain saarelaisten, nimettömäin ja +tuntemattomain, kohtaloista? Ken tahtoisi elää täällä köyhänä ja +unohdettuna, vaikkakin onnellisena? Ihmisiä miellyttävät vain ylimysten +ja kuningasten elämänvaiheet, vaikkei niistä kenellekään hyötyä ole." -- +"Isäni", sanoin, "teidän näöstänne ja puheestanne on helppoa päättää, +että teillä on suuri elämänkokemus. Jos teillä on aikaa, niin pyydän +teitä kertomaan minulle, mitä tämän korven entisistä asujista tiedätte, +ja voitte olla varma, että maailman ennakkoluuloista turmeltuneinkin +ihminen mielellään kuulee kerrottavan onnellisuudesta, jonka luonto ja +hyveet tuottavat." -- Hetken nojattuaan otsaansa käsiään vastaan, +ikäänkuin muistutellen mieleensä muinaisia tapahtumia, alotti vanhus +kertomuksensa: + +Vuonna 1726 päätti muuan nuori Normandiasta kotoisin oleva mies, nimeltä +de La Tour, siirtyä tälle saarelle onneansa etsimään, sittekun oli +turhaan etsinyt itsellensä virkaa Ranskassa ja turhaan pyydellyt +sukulaisiltaan apua. Hänellä oli mukanaan nuori vaimonsa, jota hän +suuresti rakasti ja jolle oli yhtä rakas. Tämä oli vanhaa ja rikasta +sukua samasta maakunnasta kuin hän, mutta salaa ja myötäjäisittä oli +nuori vaimo mennyt miehelleen, koska hänen sukulaisensa olivat naimista +vastustaneet, syystä ettei de La Tour ollut aatelismies. Tämä jätti +vaimonsa Port-Louis'hin tälle saarelle ja purjehti itse Madagaskariin +toivoen voivansa ostaa siellä muutamia neekeriorjia, joiden avulla +perustaisi tänne uudisasunnon. Mutta hän saapui Madagaskariin pahimpana +vuodenaikana, joka alkaa lokakuun keskipaikoilla; ja vähän ajan perästä +hän kuoli tarttuvaan kuumetautiin, joka siellä on vallalla kuusi +kuukautta vuodessa ja joka ikiajoiksi estää europalaisia sinne pysyvästi +asuttumasta. Hänen perunsa hävisivät teille tietymättömille kuten aina +niiden, jotka kuolevat kaukana kotimaastansa. Hänen Ile de Franceen +jäänyt vaimonsa oli nyt leski, kantoi lasta sydämmensä alla, ja muuatta +neekerinaista lukuunottamatta oli hän vallan yksin maailmassa, turvatta +ja suojatta. Sen miehen kuoltua, jota yksistään oli rakastanut, ei hän +tahtonut kehenkään toiseen turvautua. Mutta onnettomuutensa antoi +hänelle rohkeutta, ja hän päätti orjattarensa avulla raivata itselleen +pelloksi pienen maatilkun, josta saisivat elatuksensa. + +Tällä miltei autiolla saarella, jonka maa oli yhteistä omaisuutta, hän +ei valinnut hedelmällisintä ja kaupalle edullisinta paikkaa; vaan +päinvastoin etsien jotain vuorenrotkoa, salaista turvapaikkaa, missä +yksin ja tuntematonna saisi elellä, siirtyi hän kaupungista näille +kallioille, niinkuin lintu pesäänsä. Niin on kaikilla hellätunteisilla +ja kärsivillä olennoilla se yhteinen taipumus, että haluavat vetäytyä +mitä jylhimpiin ja autioimpiin paikkoihin, aivan kuin kalliot voisivat +suojella heitä onnettomuuksilta ja luonnon rauhallisuus viihdyttää +heidän sielunsa levottomuutta. Mutta Sallimus, joka aina tulee +avuksemme, kun haluamme vain sitä mikä meille tarpeellisinta on, oli +rouva de La Tourillekin tallettanut tavaran, jonka vertaista ei rikkaus +eikä ylhäisyys voi antaa: nimittäin ystävättären. + +Tällä seudulla oli jo vuoden ajan asunut muuan vireä, hyväluontoinen ja +hellätunteinen nainen nimeltä Margareeta. Hän oli syntynyt Bretagnessa +yksinkertaisista talonpoikaisista vanhemmista, jotka olivat häntä +rakastaneet ja olisivat hänet tehneet onnelliseksikin, jollei hän olisi +heikkoudessaan luottanut erään naapuristossa asuvan aatelismiehen +rakkaudenvakuutuksiin ja naimalupauksiin; tämä himonsa tyydytettyään +hylkäsi hänet, kielsipä vielä apunsa sen lapsen elättämisessä, jonka +isäksi hän pian oli tuleva. Silloin tyttöparka päätti ijäksi päiviksi +jättää syntymäkylänsä ja lähteä häpeäänsä piilemään siirtomaihin, kauvas +kotimaastaan, missä oli menettänyt köyhän, siveän tytön ainoan aarteen, +hyvän maineensa. Eräs vanha neekeri, jonka hän oli huokealla ostanut +lainaamillaan rahoilla, auttoi häntä pienen maatilkun viljelemisessä +tässä piirikunnassa. + +Täällä tapasi rouva de La Tour, neekerinaisensa seuraamana, Margareetan, +kun tämä imetti lastaan. Hän ihastui suuresti kohdatessaan naisellisen +olennon, joka näytti olevan melkein samallaisessa tilassa kuin hän itse. +Muutamin sanoin hän kuvasi Margareetalle entisen elämänsä ja nykyisen +puutteensa. Margareetaa liikutti rouva de La Tourin kertomus; ja tahtoen +mieluummin palkita tämän luottamuksen kuin hankkia hänen kunnioitustaan +hän arvelematta tunnusti hänelle sen erehdyksen, johon oli joutunut +syypääksi. "Mitä minuun tulee", sanoi, "olen minä ansainnut kohtaloni; +mutta te, hyvä rouva ... te, joka olette hyvä ja siveä ja kuitenkin +onneton!" Ja itkien tarjosi hän hänelle turvaa majassansa ja +ystävyyttään. Rouva de La Tour, jota näin hellä vastaanotto suuresti +liikutti, sulki hänet syliinsä lausuen: "Ah, Jumala tahtoo siis tehdä +lopun kärsimyksistäni, koska hän teissä herättää minua, muukalaista, +kohtaan enemmän hyvyyttä kuin milloinkaan omaisiltani olen osakseni +saanut." + +Minä tunsin Margareetan; ja vaikka asuin puolentoista penikulman päässä +täältä, tuolla metsissä Pitkän Vuoriston takana, katsoin häntä kuitenkin +naapurikseni. Europan kaupungeissa tosin katu tai pelkkä kiviseinä +pidättää saman perheen jäseniä vuosikausia toisiaan tapaamasta; mutta +näissä uusissa siirtomaissa pidämme naapureina kaikkia, joita vain +metsät ja vuoret meistä erottavat. Varsinkin siihen aikaan, jolloin tämä +saari harjotti vähäistä kauppayhteyttä Intian kanssa, oli täällä pelkkä +naapuruus samaa kuin ystävyys, ja vieraanvaraisuus muukalaisia kohtaan +oli yhtä hyvin velvollisuus kuin huvi. Kun kuulin naapurini saaneen +toverin, riensin hänen luoksensa, ollakseni joksikin avuksi kummallekin. +Rouva de La Tourissa tapasin miellyttävän naisen, jonka koko olento +ilmaisi jaloutta ja surumielisyyttä. Hän oli jo lähellä synnytystään. +Esitin molemmille naisille, kuinka tarpeellista olisi heidän lastensa +vuoksi ja varsinkin vastaisten siirtolaisten tulon takia, että he +jakaisivat keskenään tämän laakson, jota oli noin kaksikymmentä +tynnyrinalaa. He antoivat jakamisen minun toimekseni. Jaoin maan kahteen +jotenkin yhtä suureen puoliskoon, niin että toiseen tuli kuulumaan tämän +lakeuden yläosa, alkaen tuon pilvien peittämän kukkulan huipusta, mistä +Lataniers-joki saa alkunsa, aina tuonne jyrkkään halkeamaan asti, jonka +näette tuolla ylhäällä vuorenharjalla ja jota kutsutaan Ampumareijäksi, +se kun todellakin on tykinaukon näköinen. Maaperä on tässä niin kivistä +ja kuoppaista, että siinä on vaikea käydä; kuitenkin kasvaa siinä isoja +puita ja on se täynnä lähteensilmiä ja pieniä puroja. + +Toiseen osaan mittasin koko alemman puolen, joka ulottuu Lataniers-joen +juoksua pitkin aina tähän aukeamaan saakka, missä nyt olemme ja mistä +virta kulkee kahden kukkulan lomitse mereen asti. Tässä näette niittyjä +ja jotenkin tasaista maata, joka ei kuitenkaan ole parempi kuin tuo +toinen osa, sillä sateisena vuodenaikana se on vetelää kuin suo, ja +poudalla se kuivaa lyijynkovaksi, niin että kun tahtoo siihen ojaa +kaivaa, on kirvestä käytettävä. Kun jako oli suoritettu, annoin +molempain naisten heittää arpaa osistaan. Ylempi puoli tuli rouva de La +Tourille ja alempi Margareetalle. Kumpikin oli osaansa tyytyväinen, ja +he halusivat vain jäädä asumaan liki toisiaan, "jotta", kuten he +sanoivat, "aina saisimme nähdä toisiamme, puhella keskenämme ja auttaa +toinen toistamme". Oli kuitenkin tarpeen, että heillä kullakin oli oma +asuntonsa. Margareetan asumus sijaitsi keskellä laaksoa, juuri hänen +alueensa rajalla. Aivan sen viereen rakensin rouva de La Tourin +palstalle toisen majan, niin että ystävykset yhdellä haavaa olivat +toistensa naapureina ja kuitenkin kukin perheineen asuivat omalla +alueellaan. Itse olen hakannut paalut vuorelle; itse olen kantanut +palmunlehviä merenrannalta näiden molempain majojen rakentamiseksi, +jotka nyt kuten näette ovat ovia ja kattoja vailla. Voi sentään, niistä +on sittekin liian paljon jälellä muistini virittämiseksi! Aika, joka +niin pian hävittää hallitsijain muistomerkit, näyttää näissä erämaissa +säästävän ystävyyden muistomerkkejä, pitkittääkseen kaipaustani aina +elämäni loppuun asti. + +Tuskin oli toinen näistä majoista valmistunut, kun rouva de La Tour +synnytti tyttölapsen. Minä olin ollut kummina Margareetan lapselle, joka +oli saanut nimekseen Paul. Rouva de La Tour pyysi minua nyt yhdessä +hänen ystävättärensä kanssa antamaan nimen hänenkin lapselleen. +Margareeta pani sille nimeksi Virginia. "Hänestä on kasvava siveä +tyttö", sanoi hän, "ja hän on tuleva onnelliseksi. Minä en tuntenut +onnettomuutta ennenkun poikkesin siveyden tieltä." + +Rouva de La Tourin toivuttua lapsivuoteestaan alkoivat nuo molemmat +maatilkut vähitellen korvata sekä sitä vaivaa, mikä minulla aika +ajoittain oli niiden hoidosta että varsinkin heidän orjainsa +uutteruutta. Margareetan orja, Domingo, oli jolof-heimoa, ja vielä +roteva ruumiiltaan, vaikka olikin ijäkäs. Hänellä oli kokemusta ja hyvä +luontainen ymmärrys. Hän raivasi erotuksetta kummallakin maa-alueella +pelloiksi ne alat, mitkä hänestä tuntuivat hedelmällisimmiltä, ja kylvi +niihin sellaisia siemeniä, mitkä mihinkin parhaiten sopivat. Hirssiä ja +maissia hän kylvi keskinkertaisiin paikkoihin, vehnää hyvään maahan ja +riissiä soisiin kohtiin, ja kallioiden juurille hän istutti melooneja, +kurpitseja ja kurkkuja, jotka mielellään kiipeevät ylöspäin. Kuiviin +paikkoihin hän kasvatti perunia, jotka niissä tulevat maukkaiksi, +ylängöille puuvillapensaita, sokeriruokoa väkevään maahan ja +kahvipensaita töyräille, joilla papu kasvaa pieni mutta sitä +oivallisempi; joen varsille ja asumusten ympärille bananas-puita, jotka +vuoden läpeensä kantavat hedelmäsarjoja ja suovat miellyttävää siimestä, +ja viimein vielä muutamia tupakantaimia lievittääkseen omia ja hyväin +emäntäinsä huolia. Vuorilta hän kävi hakkaamassa polttopuita ja siirteli +sieltä täältä kallionlohkareita syrjään teitä rakentaakseen. Kaikki nämä +askareet hän toimitti älykkäästi ja ahkerasti, sillä hän oli innostunut +työhönsä. + +Margareetaan hän oli erittäin kiintynyt, eikä vähemmän rouva de La +Touriinkaan, jonka orjattaren hän oli nainut Virginian syntyessä. Hän +rakasti kiihkeästi vaimoansa, jonka nimi oli Mari. Tämä oli syntynyt +Madagaskarissa, jossa oli harjautunut joihinkin käsitöihin, etenkin +valmistamaan koreja ynnä jonkinmoista esiliinakangasta metsässä +kasvavista ruohoista. Hän oli muuten näppärä, siisti ja erittäin +uskollinen. Hän piti huolta ruoan laittamisesta, kasvatti muutamia +kanoja ja meni silloin tällöin Port-Louis'n kaupunkiin myymään sellaista +tavaraa, mikä ei ollut välttämätöntä molempien perheiden taloudessa. Kun +tähän lisäksi laskette pari lapsia varten pidettyä kuttua ynnä ison +koiran, joka yöllä vartioitsi ulkona, saatte jonkinlaisen käsityksen +näiden kahden pienen asunnon tuloista ja koko taloudesta. + +Tullaksemme molempiin ystävyksiin, kehräsivät he puuvillaa aamusta +iltaan. Tämä työ tuotti heille ja heidän perheilleen vaatetarpeet; mutta +muuten puuttui heiltä totuttuja elämän mukavuuksia, niin että saivat +kotona käydä avojaloin ja vain pyhäisin käyttivät kenkiä mennessään +aamuvarahin kuulemaan messua Pamplemoussen kirkkoon, jonka näette tuolla +alhaalla. Sinne tosin oli paljon pitemmältä kuin Port-Louis'hin, mutta +vain hyvin harvoin he menivät kaupunkiin, sillä orjain tavoin puettuina +karkeaan siniseen Bengalin palttinaan pelkäsivät he siellä joutuvansa +ylenkatseen alaisiksi. Mutta tarkoin punniten: kumpi on parempi, +ulkonainen arvoko vaiko kotoinen onni? Sillä jos nämä naiset saivatkin +vähän kärsiä ihmisten ilmoilla käydessään, palasivat he kotiinsa sitä +tyytyväisempinä. Tuskin olivat Maria ja Domingo tältä harjulta äkänneet +heidät, niin juoksivat he vastaan alas laaksoon auttaakseen heitä +ylösnousemisessa. Orjainsa silmistä he näkivät, millä ilolla nämä heitä +olivat odottaneet. Kotona heitä kohtasi kaikkialla puhtaus ja vapaus, +joista eduista heidän tuli kiittää vain omaa ahkeruuttaan ja +palvelijainsa intoa ja uskollisuutta. + +Samojen puutteiden ja miltei samanlaisten elämänkokemusten yhdistäminä +he puhuttelivat toisiaan ystävän, toverin ja sisaren suloisilla nimillä; +heillä oli vain yksi tahto, yksi harrastus ja yhteinen pöytä, jonka +ääressä aterioivat. Kaikki oli heillä yhteistä. Jos jolloinkin entiset +tunteet, tulisemmat kuin ystävyyden synnyttämät, heräsivät heidän +sydämmissään, ohjasi totinen jumalanpelko puhdasten tapain avulla ne +toista elämää kohden, niinkuin tulenliekki sytykkeen puutteessa kohoaa +maasta taivasta kohti. + +Luonnolliset velvollisuudet enensivät vielä heidän yhteiselämänsä +onnellisuutta. Heidän keskinäinen ystävyytensä kiintyi kahta lujemmaksi, +kun heillä alati oli silmiensä edessä lapsensa, heidän yhtä kovaonnisen +rakkautensa hedelmät. Huviksensa he kylvettivät niitä samassa +kylpyaltaassa ja panivat nukkumaan samaan kätkyeen. Antoivatpa he usein +niille vuorotellen rintaa. "Ystäväni", virkkoi kerran rouva de La Tour, +"molemmilla on meillä kaksi lasta ja kummallakin niistä on kaksi äitiä." +Kuten kaksi vesaa, mitkä ovat kiinni kahdessa samanlaisessa puussa, +joilta myrsky on kaikki oksat riistänyt, kantaa paljon parempia +hedelmiä, jos kumpikin niistä irrotetaan emäpuustaan ja istutetaan +toiseen puuhun, niin nämäkin kaksi kaikista heimolaisistaan erotettua +ihmistainta, imiessään vuoroon molempain ystävysten rinnoilla, saivat +paljon hellempiä kuin vain sisarusten tunteita toisiinsa. Heidän äitinsä +jo kätkyein ääressä puhuivat heidän vastaisesta naimisestaan, ja nämä +unelmat lastensa aviollisesta onnellisuudesta, joilla he koettivat omia +surujaan lievittää, päättyivät sangen usein niin, että molemmat +hyrähtivät itkuun. Toinen itki muistellessaan kärsimystensä syynä olleen +avioliiton siteiden hylkimisen, toinen niihin alistumisen; toinen oli +pyrkinyt säätyänsä ylemmäksi, toinen laskeutunut halvempaan säätyyn; +mutta kumpaakin lohdutti ajatus, että kerran heidän lapsensa heitä +onnellisempina, kaukana Europan julmista ennakkoluuloista, saisivat +nauttia rakkauden ja yhdenvertaisuuden onnellisuutta. + +Todellakaan ei löydy suurempaa helleyttä, kuin mitä nämä lapset jo +varhain toisilleen osottivat. Paulin itkiessä tarvitsi hänelle vain +osottaa Virginiaa; tämän nähtyään hän jo tyyntyi ja hymyili. Kun +Virginia jostain kärsi, huomattiin se jo Paulin parunnasta; mutta tämä +herttainen tyttö hillitsi tuskaansa, jottei Paul siitä huolestuisi. Joka +kerta kun tänne tulin, näin molemmat pallerot maan tavan mukaan aivan +alasti; tuskin he vielä kykenivät kävelemäänkään, mutta käsin ja sylin +he kaulailivat toisiaan, niinkuin Kaksoisten tähtiryhmää kuvataan. +Yökään ei voinut heitä toisistaan erottaa; se yllätti heidät usein +makaamassa samassa kätkyessä, poski poskea ja povi povea vastaan, kädet +kiedottuina toistensa kaulan ympäri ja nukkuneina täten toistensa +syliin. + +Kun he oppivat puhumaan, olivat "veli" ja "sisko" ensimmäiset sanat, +joilla he toisiaan nimittivät. Lapsuus, jolla on mitä hellimpiä +hyväilynimiä, ei tunne tämän suloisempia nimityksiä. Heidän +kasvatuksensa vain lujensi heidän ystävyyttään, kohdistaen sen heidän +keskinäisiin tarpeisiinsa. Pianpa tuli kaikki mitä talouteen kuuluu, +puhtaudenpito ja heidän yksinkertaisen ateriansa valmistus, Virginian +osalle, ja hänen näitä toimittaessaan palkitsivat häntä veljensä +kiitokset ja hyväilyt. Paulkin puolestaan oli lakkaamatta puuhassa, joko +hääräsi Domingon apuna puutarhassa tai pieni kirves kädessään seurasi +tätä metsätöihin; ja jos hän näillä matkoilla näki kauniin kukan, +makean hedelmän tahi linnunpesän -- olivat ne vaikka miten korkealla +puussa -- kiipesi hän niihin käsiksi viedäkseen ne tulijaisiksi pikku +sisarelleen. + +Yhden heistä jossain tavatessaan sai olla varma, että toinenkin oli +läheisyydessä. + +Eräänä päivänä astuessani alas tuolta vuorenharjanteelta näin Virginian +juoksevan puutarhan äärimmäisestä sopesta kotoa kohden, hame takaa pään +yli viskattuna sateen takia. + +Kaukaa katsoen luulin hänen olevan yksikseen; mutta kun kävin lähemmäksi +häntä auttaakseni, näin hänen vierellään Paulin melkein kokonaan +hameeseen hautautuneena, ja molemmat nauroivat sydämmen pohjasta tälle +omalle keksimälleen sateenvarjolle. Nuo kaksi suloista päätä, jotka +katselivat maailmaan saman hameen kankeista laskoksista, muistuttivat +mieleeni tarun samaan simpukankuoreen suletuista Ledan lapsista. + +Koko heidän opiskelunsa käsitti vain keinoja olla toisilleen mieliksi ja +avuksi. Muuten he olivat tietämättömiä kuin kreolit, eivät osanneet +lukea eikä kirjottaa. He vähät piittasivat siitä, mitä ennen ja kaukana +heistä oli tapahtunut; heidän uteliaisuutensa ei ulottunut näiden +kukkulain huippuja kauvemmaksi. Maailman he luulivat loppuvan missä tämä +saarikin loppui; ja mitään viehättävää ei heille löytynyt omaa +olopaikkaansa etäämpänä. Keskinäinen sopu ja äitiensä tyytyväisyys oli +heidän pyrintönsä alku ja loppu. Milloinkaan ei hyödyttömäin opetusten +tarvinnut pusertaa kyyneliä heidän silmistään; milloinkaan eivät kuivat +nuhdesaarnat heitä ikävystyttäneet. He eivät tunteneet edes varkauden +käsitettäkään, kaikkihan heillä oli yhteistä, eivät kohtuuttomuutta, +sillä he olivat tyytyväiset yksinkertaiseen ruokaansa, eivätkä valetta, +sillä heidän ei tarvinnut toisiltaan totuutta salata. Heitä ei koskaan +pelotettu turhilla uhkauksilla, että Jumala hirveästi rankaisee +kiittämättömiä lapsia; heidän lapsenrakkautensa oli äidinhellyyden +hedelmä. Uskonnosta heille oli opetettu vain semmoista, mikä saattoi sen +heille rakkaaksi; ja vaikkeivät pitäneetkään pitkiä rukouksia kirkoissa, +ylensivät he sen sijaan kaikkialla missä olivat, kotona, kedolla ja +metsässä, viattomat kätensä taivasta kohden, ja heidän sydämmensä olivat +alati täynnä kiitollisuutta vanhempiansa kohtaan. + +Näin kului heidän varhaisin lapsuutensa niinkuin ihaninta päivää +ennustava aamurusko. Jo nyt he ottivat osaa kaikkiin äitiensä +taloudellisiin askareihin. Tuskin oli kukko kiekunnallaan kertonut +päivännoususta, kun Virginia kavahti vuoteeltaan, kävi noutamassa vettä +läheisestä lähteestä ja palasi kotia aamiaista laittamaan. Heti sen +jälkeen, kun aurinko kultasi kukkulat tämän laakson ympärillä, tulivat +Margareeta ja hänen poikansa rouva de La Tourin luo, missä pidettiin +yhteinen rukous ja nautittiin aamiainen; usein he söivät sen ulkosalla, +istuen nurmikossa vehmaitten banaanipuiden alla, jotka tarjosivat heille +valmiin aterian mehukkailla hedelmillään ja pöytäliinaksi pitkät, +kiiltävät lehtensä. Terveellinen ja runsas ravinto vaurastutti nopeasti +molempain lasten ruumiin, ja hellä kasvatus loi heidän kasvoilleen +puhtauden ja levollisen sielukkaisuuden ilmeen. Virginia, vaikka vasta +kahdentoista vanha, oli vartaloltaan jo enemmän kuin puoleksi varttunut. +Tuuheat vaaleat kiharat ympäröivät hänen päätään; suuret sinisilmät ja +korallinpunaset huulet valaisivat mitä herttaisimmalla hohteella hänen +kasvonsa; ne myhäilivät lempeästi hänen puhuessaan, ja kun hän oli +vaiti, ilmaisi niiden taivasta kohden kohotettu asento mitä herkintä +tunteellisuutta, jopa alakuloisuutta. Paulissa sen sijaan nähtiin kaiken +poikuusijän sulojen ohessa jo kehittyvää miehuullisuutta. Hänen +vartalonsa oli kookkaampi kuin Virginian, hänen ihonsa tummempi ja +nenänsä köyrympi, ja hänen mustat silmänsä olisivat joltisesta +ylpeydestä puhuneet, elleivät pitkät, viuhkan tavoin säteilevät ripset +olisi antaneet niille erinomaista lempeyden hohdetta. Vaikka hän aina +olikin liikkeellä, jäi hän tyynesti alalleen, kun huomasi pikku +sisarensa, ja istahti hänen vierelleen. Kun heitä näin äänettöminä +tapasi, lapsellisen luontevissa asennoissa ja avojaloin, luuli näkevänsä +edessään vanhanaikaisen valkean marmoriryhmän, esittävän paria Nioben +lapsista; mutta huomatessaan heidän silmäystensä aina etsivän toisiaan, +hymyilyn yhä hellemmin tapaavan hymyilyä, olisi tehnyt mieli kutsua +heitä taivaan lapsiksi, noiksi autuaallisiksi hengiksi, joiden koko +olemus on rakkautta ja joiden ei ole tarvis pukea tunteitansa aatoksiin +ja rakkauttaan sanoihin. + +Mutta nähdessään tyttärensä näin vuosi vuodelta kehittyvän ihanuudessa, +lisäytyivät rouva de La Tourin hellät huolet. Hän sanoi usein minulle: +"Entä jos kuolen, mikä on Virginian kohtalo silloin ilman +varallisuutta?" + +Ranskassa oli hänellä muuan täti, ylhäissäätyinen, rikas, vanha ja +tekopyhä neiti, joka hänen mentyään herra de La Tourin vaimoksi oli +tylysti kieltänyt häneltä kaiken apunsa; senpä vuoksi olikin hän +itselleen luvannut, ettei koskaan turvautuisi tuohon naiseen, vaikka +joutuisi miten ahtaalle hyvänsä. Mutta äidiksi tultuaan hän ei enää +kammonut mahdollisesti kieltävänkään vastauksen häpeätä. Miehensä +äkillisen kuoleman jälkeen hän ilmotti siitä tädillensä, kertoi +tyttärensä syntymästä ja kuvaili tukalaa tilaansa kaukana kotimaasta, +ilman elättäjää ja pieni lapsi hoidettavanaan. Mutta minkäänlaista +vastausta ei hän saanut. Yleväluontoinen kun oli, ei hän katsonut +enempää nöyryyttävänsä itseään, vaikka alistuikin alttiiksi sukulaisensa +nuhteille, joka ei milloinkaan ollut voinut antaa anteeksi hänen +naimistaan aatelittoman, vaikkakin kunnollisen miehen kanssa. Joka +tilaisuudessa hän siis vielä kirjoitti tädilleen, herättääkseen hänessä +myötätuntoisuutta Virginiaa kohtaan. Mutta vuodet vierivät vierimistään, +ilman että mitään elonmerkkiä tuli sukulaiselta. + +Vihdoin viimein, vuonna 1738, kolme vuotta sen jälkeen kun herra de La +Bourdonnaye oli saapunut saarellemme, sai rouva de La Tour kuulla, että +tämä kuvernööri oli saanut kirjeen tädiltä hänelle jätettäväksi. +Välittämättä tällä kertaa kehnosta puvustaan hän kiirehti +Port-Louis'hin, sillä nyt voitti äidinilo hänessä ihmisarkuuden. Herra +de La Bourdonnayellä olikin todella kirje hänelle annettavana. Siinä +täti jankutti, että sisarentyttärensä oli ansainnut kohtalonsa, koska +oli huolinut seikkailijalle ja irstailijalle vaimoksi, että intohimoja +aina seuraa rangaistus, ja että hänen miehensä varhainen kuolema oli +Jumalan vanhurskas kuritus; että hän oli tehnyt aivan oikein +siirtyessään saarille säästääkseen Ranskassa asuvilta sukulaisiltaan +enempää häpeätä, ja että hän nyt oli maassa, jossa kaikki, paitsi +laiskurit, löytävät onnensa. Täten nepaintaan morkattuaan täti rupesi +ylistämään itseään: muka välttääkseen avioliiton usein turmiollisia +seurauksia oli hän itse pysynyt naimatonna. Asian todellinen laita oli +kuitenkin niin, että hän olisi mennyt vain jollekin hyvin ylhäiselle +miehelle vaimoksi, mutta vaikka hän olikin upporikas ja tällaisissa +naimiskaupoissa varallisuus yksin määrää, ei kuitenkaan ollut ketään, +joka olisi huolinut moista rumaa ja kovasydämmistä naista itselleen. + +Jälkikirjotus sisälsi kuitenkin, että hän kaikesta huolimatta oli +sulkenut sisarensatyttären herra de La Bourdonnayen hyvään suosioon. Hän +oli niin todella tehnytkin, mutta tavalla joka nykyään on hyvin yleinen +ja joka suosijan tekee pelättävämmäksi kuin ilmeisen vihamiehen: +puhdistaakseen itseänsä kuvernöörin edessä sukulaistaan kohtaan +osottamastaan kovuudesta oli hän tekopyhän surkuttelun varjolla +herjannut häntä pahanpäiväisesti. + +Rouva de La Tour, jota ei välinpitämättöminkään ihminen voinut ilman +osanottoa ja kunnioitusta katsella, sai varsin kylmäkiskoisen +vastaanoton herra de La Bourdonnayen puolelta, joka edeltäkäsin oli +saatettu nurjamieliseksi häntä kohtaan. Rouvaparan kertomukseen omasta +ja tyttärensä asemasta hän vastasi vain kuivasti ja yksitavuisesti: +"Saanhan nähdä ... saamme nähdä ... aikaa myöten ... täällä käy niin +paljon tarvitsevaisia... Miksi niin loukata kunnioitettavaa tätiä... +Itse olette kaikkeen syypää!" + +Rouva de La Tour palasi asuntoonsa sydän täynnä surua ja mielikarvautta. +Kotiin tultuaan hän vaipui tuolille, heitti tädin kirjeen pöydälle ja +huudahti ystävättärelleen: "Kas siinä yhdentoista vuoden kärsimyksen +hedelmä!" Mutta kun ei kukaan toinen seurasta osannut lukea, otti hän +uudelleen kirjeen ja luki sen kokoutuneen perheen kuullen. Tuskin oli +hän päättänyt, kun Margareeta huudahti kiivaasti: "Tarvitsemmeko täällä +mitään sinun sukulaisiltasi? Onko Jumala meidät hyljännyt? Hän yksin on +isämme. Emmekö ole eläneet onnellisina tähän päivään asti? Miksi syyttä +murehdit? Sinulla ei ole rohkeutta enää!" Ja nähdessään rouva de La +Tourin itkevän hän heittäytyi hänen kaulaansa ja syleili häntä. "Ystävä +rakas", huudahti hän, "oma ystäväni!" -- Mutta oma nyyhkytyksensä +tukehutti häneltä äänen. Virginia tämän kaiken nähdessään kylpi +kyynelissä, pusersi milloin äitinsä milloin Margaretan käsiä huulillensa +ja sydämmelleen; mutta Paul, jonka silmät liekitsivät vihasta, puristi +nyrkkejään ja polki jalkaa, tietämättä keneen ryhtyä. Tähän hämminkiin +joutuivat vielä Domingo ja Mari juoksujalkaa, ja majassa kuului vain +valitushuutoja: "Ah, rouva kulta!... hyvä emäntäni!... äiti raukkani!... +elkää itkekö!..." Näin hellät ystävyydenosotukset haihduttivat viimein +rouva de La Tourin sydämmestä katkeruuden. Hän sulki Paulin ja Virginian +syliinsä ja lausui tyytyväisenä: "Lapsi kultani, te olette syynä minun +suruuni, mutta te myöskin olette minun koko iloni. Oi rakkaat lapseni, +onnettomuus kurotti minuun vain kaukaa, mutta onni asuu ympärilläni." +Paul ja Virginia eivät häntä ymmärtäneet; mutta nähdessään hänen +rauhoittuvan he hymyilivät ja alkoivat hyväillä häntä. Niin olivat taas +kaikki onnellisia, eikä tuo kohtaus ollut muuta kuin myrskynpuuska +keskellä kaunista pouta-aikaa. + +Näiden lasten hyvä luonnonlaatu kävi päivä päivältä yhä enemmän ilmi. +Eräänä sunnuntaina, kun heidän vanhempansa olivat päivän koittaissa +lähteneet aamujumalanpalvelukseen Pamplemoussen kirkkoon, ilmautui muuan +karannut neekerinainen banaanipuistoon, joka ympäröi heidän kotiaan. Hän +oli laiha kuin luuranko, pukunaan vain karkea palttinariepu lanteiden +ympärillä. Hän heittäytyi Virginian jalkoihin, tämän juuri valmistaessa +aamiaista perheelle, ja sanoi: "Nuori neiti kulta, armahtakaa paennutta +orja parkaa! Jo kuukauden ajan olen harhaillut näillä vuorilla, +puolikuolleena nälästä ja usein metsästäjäin ja koirain takaa-ajamana. +Olen paennut isäntäni, erään rikkaan tilanomistajan luota tuolta +Mustanvirran takaa. Hän on kohdellut minua kuten näette." Samalla osotti +hän ruumistaan, joka oli raskaitten ruoskaniskuin ristiin rastiin +viileskelemä, ja lisäsi: "Tahdoin hukuttaa itseni, mutta kun tiesin +teidän täällä asuvan, arvelin itsekseni, että kun vielä asuu hyviäkin +valkoisia ihmisiä tässä maassa, ei sentään ole tarvis kuolla." Hyvin +liikutettuna vastasi Virginia: "Rauhoittukaa, onneton ihminen! Tässä on +ruokaa, syökää!" Ja hän antoi hänelle aamiaisen, jonka perheelle oli +valmistanut. Tuossa tuokiossa orjaparka oli ahminut sen suuhunsa. +Nähdessään hänen nyt olevan ravittu Virginia sanoi: "Ihmiskurja! Mieleni +tekee mennä pyytämään teille armoa isännältänne; kun hän teidät tuossa +tilassa näkee, tulee hän varmaan sääliväiseksi. Tahdotteko viedä minut +hänen tykönsä?" -- "Te Herran enkeli", vastasi orjatar, "seuraan teitä +minne vain haluatte." Virginia kutsui veljensä paikalle ja pyysi häntä +heidän mukaansa. Laiha orjanainen opasti heitä metsäpolkuja pitkin yli +korkeain vuorten, joita he vaivaloisesti kiipesivät, ja yli leveäin +virtain, joiden poikki he saivat kahlata. Viimein puolipäivän aikaan he +tulivat erään vuoren juurelle Mustanvirran partaalla. Siellä he näkivät +erään hyvin rakennetun kartanon, kunnollisesti hoidettuja viljelyksiä ja +ison joukon orjia puuhaten kaikenlaisissa töissä. Heidän keskellänsä +käveli heidän isäntänsä, piippu suussa ja ruokokeppi kädessä. Hän oli +pitkä, laiha mies, iho öljynkarvainen, silmät syvällä päässä ja +kulmakarvat mustat ja yhteenkasvaneet. Pelkääväisenä lähestyi Virginia, +pitäen kiinni Paulin käsivarresta, ja pyysi isäntää Jumalan laupeuden +tähden armahtamaan orjaansa, joka seisoi muutaman askeleen taempana. +Ensin isäntä ei noista kahdesta köyhästi puetusta lapsesta paljoa +välittänyt; mutta äkättyään Virginian sorean vartalon ja hänen kauniin +päänsä sinisen hunnun sisästä ja kuultuaan hänen suloisesti helähtelevän +äänensä, joka värähteli ja vapisi kuten hänen koko ruumiinsa armoa +anoessaan, otti hän piipun suustansa, kohotti ruokokeppinsä taivasta +kohden ja vannoi armahtavansa orjaansa ei Jumalan vaan Virginian tähden. +Heti antoi tyttönen merkin orjattarelle lähestyä isäntäänsä ja juoksi +Paulin seuraamana pois paikalta. + +He nousivat yhdessä vuorelle samaa rinnettä myöten, jota olivat tulleet, +ja saavuttuansa sen harjalle istahtivat he puun alle, perin nääntyneinä +sekä väsymyksestä että nälästä ja janosta. He olivat einehtimättä +käyneet sitte auringonnousun kuudetta peninkulmaa.[1] "Siskoni", sanoi +Paul Virginialle, "sinun on nälkä ja jano ja täältä emme mitään ravintoa +löydä; palatkaamme siis takaisin orjan isännän luo ja pyytäkäämme +häneltä ruokaa." -- "Oi, ei toki, ystäväni", vastasi Virginia, "minä +pelkään häntä kovin. Muistatko mitä äiti on usein sanonut: jumalattoman +leipä täyttää suun soralla." -- "No, mitä sitte tehdä?" arveli Paul. +"Puut täällä ympärillä kasvavat vain pahoja hedelmiä, eikä ole täällä +edes tamarinttia eli sitroonaa, jolla voisit virkistää itseäsi." -- +"Jumala pitää meistä huolen", virkkoi Virginia, "hän kuulee pienten +lintustenkin äänen, kun nämä häneltä ravintoa pyytävät." Ja tuskin oli +hän nämä sanat lausunut, kun he jo kuulivat läheisestä kalliosta +juoksevan lähteen lorinan. He juoksivat paikalle, ja virvotettuaan +itseään sen kristallikirkkaalla vedellä, he poimivat ja söivät +krassiruohoja, joita kasvoi lähteen partaalla. + +[1] Tarkottaa tässä kuten muuallakin vanhaa ranskalaista peninkulmaa +(_lieue_), joita menee noin kolme nykyiseen kilometripenikulmaan. Suom. +muist. + +Kun he sitte tähystelivät ympärillensä, eikö jotain ravitsevampaa ruokaa +olisi saatavissa, älysi Virginia metsän puiden joukossa nuoren +palmupuun. Pähkinä, joka kelluu sellaisen huipussa, on erittäin hyvää +syötävää; mutta vaikkei puu ollutkaan ihmisen reittä paksumpi, oli se +liki kuusikymmentä jalkaa korkea. Tämän puun sydänaine on vain hienoa +lustokudosta, mutta sen pinta on niin kovaa, että paraskin kirves +kimmoaa siitä takaisin; eikä Paulilla ollut edes veistä mukana. Hänen +päähänsä pälkähti virittää valkea puun juurelle, mutta siinä tuli toinen +vaikeus. Hänellä ei ollut tuluksia, enkäpä sitä paitsi luule koko +saarella löytyvän kiveä, jolla voisi tulta iskeä. Mutta hätä keinon +keksii, ja usein ovat hyödyllisimmät keksinnöt lähteneet +vähäpätöisimpäin miesten aivoista. Paul päätti virittää tulen neekerien +tavalla. Muutaman kiven terävällä kärjellä hän näversi reijän hyvin +kuivaan puunoksaan, jonka pani jalkainsa alle; saman kiven terävällä +syrjällä hän terotti toisen yhtä kuivan mutta toisenlaisen puunoksan, +jonka kärjen sovitti jalkainsa alla olevan oksan reikään, ja sitte +nopeasti pyörittäen sitä käsiensä välissä, niinkuin suklaamyllyä +pyöritetään, näki hän pian savua ja kipeniä nousevan hieromuksesta. Nyt +kokosi hän kasan kuivia ruohoja ja risuja palmun juurelle, sytytti ne, +eikä aikaakaan, kun puu jo kaatua rojahti kovalla ryskeellä. Tulen +avulla he irrottivat pähkinän palmun pitkistä, puisevista ja okaisista +lehdistä. Osan tästä hedelmästä hän ja Virginia söivät raakana ja toisen +osan tuhassa paistettuna, ja molemmat maistuivat heistä yhtä hyviltä. +Iloisina he nauttivat yksinkertaisen ateriansa, muistellen aamulla +tekemäänsä hyväätyötä; mutta tähän iloon sekautui huoltakin, kun +ajattelivat äitiensä levottomuutta heidän näin kauvan kotoa poissa +ollessaan. Virginialle etenkin johtui tämä seikka mieleen. Mutta Paul, +joka tunsi voimainsa taas virkistyneen, vakuutti etteivät he enään +kauvankaan viipyneet, ennenkun pääsivät rauhoittamaan vanhempiansa. + +Päivällisen syötyään oli heillä kumminkin uusi pula edessä: ei ollut +heillä enää opasta kotiin johtamassa. Paul, jota ei mikään hämille +saattanut, sanoi Virginialle: "Kotimme on keskipäivän aurinkoa kohden; +meidän on siis astuminen kuten aamullakin tuon vuoren yli, jonka kolme +huippua näet tuolla alempana. Siis matkaan, ystäväni!" Vuori, josta Paul +mainitsi, oli se, jota kolmen huippunsa takia kutsutaan +Kolmirinnaksi.[1] He laskeutuivat siis alas vuorelta Mustanvirran +pohjoispuolitse ja saapuivat kotvan aikaa kulettuaan erään leveän virran +partaalle, joka katkasi heiltä tien. Tämä avara osa saaresta, joka +kokonaan on metsäin vallassa, on nykyäänkin vielä niin vähän tunnettu, +ettei sen useimmilla virroilla ja vuorilla ole nimeä. Virta, jonka +rannalle he tulivat, juoksee pauhaten kallioiden lomitse. Veden kohina +pelotti Virginiaa, niin ettei hän tohtinut pistää jalkaansa siihen +ylimenoa alottaakseen. Paul silloin otti hänet selkäänsä ja kävi +kuormineen virran liukkaita kiviä pitkin, veden pauhusta välittämättä. + +[1] On olemassa paljon vuoria, joiden huiput ovat pyöreät kuin naisen +rinnat ja joilla kaikissa kielissä on tämä nimi. Ne sen todella +ansaitsevatkin, sillä niistä saavat alkunsa monet virrat ja purot, jotka +sitten hedelmöittävät maan. Ne yhä lisäävät näiden jokien vesiä +kokoomalla pilviä kallioisen huippunsa ympärille, joka kohoo kuin naisen +nisä niitä ylemmäksi. + +"Elä pelkää", sanoi hän tytölle, "tunnen itseni kyllin voimakkaaksi, kun +sinä olet kanssani. Jos tuo Mustanvirran isäntä olisi kieltänyt armoa +orjaltaan, olisin tapellut hänen kanssaan." -- "Mitä!" huudahti +Virginia, "senkö ison ja ilkeän miehen kanssa? Mihin vaaraan olenkaan +sinut saattanut! Oi Jumala, miten vaikea on hyvää tehdä! Vain pahaa on +helppo tehdä." + +Virran yli tultuaan Paul aikoi pitkittää matkaa kantaen sisartaan +selässään, kuvailipa mielessään voivansa taakkoineen nousta +Kolmirinta-vuorellekin, joka häämötti puolen peninkulman päässä heidän +edessään; mutta pianpa alkoivat hänen voimansa uupua ja hän oli +pakotettu laskemaan Virginian maahan ja itse levähtämään hänen +vierellään. Silloin virkkoi tyttönen hänelle: "Rakas veljeni, päivä +laskee; sinulla on vielä voimia, mutta minulta puuttuu. Jätä minut tähän +ja palaa yksin kotia rauhoittamaan äitejämme." -- "En suinkaan", sanoi +Paul, "sinua en jätä. Jos yö yllättää meitä täällä metsässä, niin teen +valkean, kaadan palmun, sinä syöt sen pähkinän ja minä teen sen lehvistä +sulle suojuksen." Kun Virginia oli hetken aikaa levännyt, taittoi hän +vanhasta, virran yli nuokkuvasta puusta pitkiä, alaspäin riippuvia +lehtiä ja valmisti niistä itselleen jonkunlaiset virsut, joilla verhosi +kivisillä poluilla veristyneet jalkansa; avuntekoon rientäessään oli hän +näet unohtanut panna kengät jalkaansa. Tuntiessaan tuoreiden lehtien +vilvastuttavan jalkojansa hän taittoi vielä bamburuovosta oksan, ja +nojaten toisella kädellä tähän tilapäiseen keppiin, toisella veljeensä, +lähti hän uudestaan matkalle. + +Tällä tavoin he vitkalleen etenivät metsän halki; mutta korkeat puut ja +tiheät lehvät peittivät pian heidän näkyvistänsä Kolmirintaisen vuoren, +jota kohti astuivat, vieläpä auringonkin, joka jo teki laskuaan. +Vähitellen he vielä huomaamattaan eksyivät siltä tallatulta polulta, +jota tähän asti olivat kulkeneet, ja huomasivat tulleensa puiden, +köynnöskasvien ja kallioiden täyttämään umpisokkeloon, josta eivät +mitenkään löytäneet ulospääsyä. Paul asetti Virginian istumaan ja alkoi +itse juoksennella sinne tänne hänen ympärillänsä, löytääkseen tietä +tiheästä metsiköstä; mutta se oli turhaa vaivaa. Hän kiipesi korkeaan +puuhun nähdäkseen edes Kolmirinta-vuoren, mutta yltympäri ei hän +erottanut muuta kuin puiden latvoja, joista laskevan auringon säteet +enää ainoastaan harvoja valaisivat. Sill'aikaa peitti vuorten varjo +laaksoissa olevat metsät; tuuli hiljeni kuten tavallisesti auringon +laskiessa; syvä hiljaisuus vallitsi näissä yksinäisissä korvissa, eikä +muita ääniä kuulunut kuin vain hirvien ammunta, jotka tulivat etsimään +leposijaa näiltä syrjäisiltä seuduilta. Toivoen jonkun harhailevan +metsästäjän kuulevan hänen äänensä, rupesi Paul huutamaan täydestä +voimastaan: "Tänne päin, tänne päin, avuksi Virginialle?" Mutta vain +metsän kaiut vastasivat hänen huutoonsa ja toistivat moneen kertaan: +"Virginialle!... Virginialle!..." + +Vaivoista ja mielikarvaudesta perin väsyneenä Paul laskeutui alas puusta +ja rupesi miettimään keinoja miten viettää yön tässä paikassa; mutta +siinä ei ollut lähdettä, ei palmuja, ei edes kuivia oksiakaan, joista +olisi voinut nuotion rakentaa. Nyt hän sai kokea kuinka riittämättömät +hänen apuneuvonsa olivat, ja hän purskahti itkuun. "Elä itke, +ystäväni", lohdutti Virginia, "ellet tahdo minun menehtyvän surusta. +Minunhan on syy kaikkiin sinun kärsimyksiisi ja siihen murheeseen, johon +äitimme nyt ovat joutuneet. Ei pidä tehdä mitään, ei edes hyvääkään, +vanhemmilta lupaa pyytämättä. Voi, kuinka varomaton minä olen ollut!" Ja +hänkin puhkesi kyyneliin. Kuitenkin sanoi hän Paulille: "Rukoilkaamme +Jumalaa, veljeni, hän on meitä armahtava." + +Tuskin he olivat ennättäneet päättää rukouksensa, kun kuulivat koiran +haukuntaa. "Se on varmaankin", arveli Paul, "jonkun metsästäjän, joka +tulee illalla hirviä väijymään." Kotvan kuluttua haukunta kuului +kovemmin. "Minusta tuntuu kuin olisi se Fidele, meidän oma koiramme", +sanoi Virginia. -- "Ihan niin, tunnen sen äänen; olisimmeko tulleet jo +oman vuoremme juurelle?" + +Ja todellakin seuraavassa tuokiossa syöksähti Fidele heidän jalkoihinsa, +ulvoi, vinkui ja hyväili heitä rajusti. Eivät olleet he vielä toipuneet +hämmästyksestään, kun samassa näkivät Domingon, joka juoksi heidän +luoksensa. Tämän hyvän, ilosta itkevän neekerin ilmautuminen saattoi +heidätkin itkemään, niin etteivät saaneet sanaa suustaan. Kun Domingo +oli saanut heidät tajuihinsa, huudahti hän: "Oi rakkaat nuoret +valtijaani, mihin levottomuuteen olettekaan saattaneet äitinne! Kuinka +he hämmästyivät, kun eivät kirkosta palattuaan löytäneet teitä! Minä +olin seurannut heitä messuun, ja Mari, joka oli askaroinut jossakin +sopessa, ei osannut sanoa minne te olitte joutuneet. Minä juoksentelin +talomme ympäri tietämättä mistä teitä etsiä. Vihdoin otin teidän vanhoja +vaatteitanne, annoin Fidelen nuuskia niitä, ja aivan kuin olisi tuo +eläinparka minua ymmärtänyt, rupesi se paikalla etsimään teidän +jälkiänne; yhä viuhtoen hännällään vei se minut aina Mustallevirralle +saakka. Siellä sain tilanomistajalta kuulla, että olitte tuoneet +takaisin erään karanneen orjattaren ja että hän oli luvannut tälle armon +teidän tähtenne. Mutta minkä armon! Hän näytti minulle naisparan, joka +oli jaloistaan kahleilla sidottu puupölkkyyn, kolmipiikkinen rautarengas +kaulassa. Sieltä vei Fidele yhä nuuskien minut Mustanvirran varrella +olevalle vuorelle, jossa pysähtyi ja rupesi haukkumaan täyttä kurkkua; +se oli erään lähteen partaalla lähellä kaadettua palmua ja tulta, joka +vielä suitsi. Lopuksi toi se minut tänne. Olemme nyt Kolmirintaisen +vuoren juurella, mistä meillä vielä on hyvän neljän tunnin matka kotia. +Mutta nyt teidän pitää syödä ja vahvistaa voimianne." Hän tarjosi heille +kakun, hedelmiä ja leilillisen juomaa, jonka heidän äitinsä olivat +vedestä, viinistä, sitroonanmehusta, sokerista ja muskotista +valmistaneet lapsillensa vahvistukseksi ja virkistykseksi. Virginia +huokasi muistellessaan orja paran kohtaloa ja äitiensä levottomuutta. +Moneen kertaan toisti hän: "Voi kuinka vaikeata onkaan tehdä hyvää!" +Sill'aikaa kun Paul ja Virginia ruoalla ja juomalla itseään vahvistivat, +iski Domingo tulta, ja etsittyään kallioiden välistä väärän puun, jota +sanotaan kiertopuuksi ja joka tuoreenakin palaa ilmiliekillä, viritti +hän siitä tulisoihdun, sillä yö oli jo tullut. Mutta kun heidän piti +yrittää matkalle, tuli vielä vastaan pahempi este: Paul ja Virginia +eivät enää voineet käydä, heidän jalkansa kun olivat turvonneet ja +vallan punaset. Domingo oli kahden vaiheella, menisikö kauvempaa +hakemaan heille apua vai viettäisikö täällä yön heidän kanssaan. "Missä +on se aika", valitti hän, "jolloin vielä kannoin teitä molempia +käsivarsillani? Nyt te olette tulleet isoiksi, ja minä olen vanha." Kun +hän vielä näin neuvottomana mietiskeli, ilmaantui parinkymmenen askeleen +päähän heistä parvi karanneita neekeriorjia. Joukon johtaja lähestyi +Paulia ja Virginiaa ja sanoi: "Te kiltit pienet valkoihot, elkää +pelätkö! Olemme nähneet teidän tänä aamuna käyvän erään neekerinaisen +kanssa Mustallevirralle pyytämään hänelle armoa ilkeältä isännältään. +Tämän vuoksi kiitollisuudesta kannamme teidät nyt kotia olallamme." +Sitte hän antoi vihjauksen, ja neljä väkevintä neekeriä teki tuota pikaa +paarit puunoksista ja köynnöskasveista, joille asettivat molemmat nuoret +ja nostivat ne olkapäillensä. Niin lähtivät he matkaan, Domingon +kulkiessa edellä tulisoihtu kädessä ja koko joukon ilosta huutaessa ja +siunatessa heitä. Liikutettuna sanoi Virginia veljelleen: "Ah ystäväni, +Jumala ei sentään koskaan jätä hyvää työtä palkitsematta!" + +Vasta puoliyön aikaan he saapuivat kotivuoren juurelle, jonka +kukkuloilla paloi useita tulia. Tuskin noustuaan vuorelle kuulivat he +huudettavan: "Tekö siellä tulette, lapsukaiseni?" Yksin suin neekerien +kanssa he vastasivat: "Niin, me täällä olemme!" Ja pian he saivat nähdä +äitinsä ja Marin, jotka tulisoihdut kädessä astuivat heille vastaan. +"Onnettomat lapset", huusi rouva de La Tour, "mistä te tulette? Mihin +tuskaan te meidät olette saattaneet!" -- "Tulemme Mustaltavirralta", +sanoi Virginia, "olimme pyytämässä armoa karanneelle orja raukalle, +jolle aamulla annoin aamiaisemme, jottei hän olisi kuollut nälkään; ja +nämä toiset karanneet neekerit ovat kantaneet meidät kotia." Rouva de La +Tour syleili tytärtään sanaakaan sanomatta; ja Virginia, joka tunsi +kasvojensa kostuvan äitinsä kyynelistä, virkkoi: "Te korvaatte minulle +kaiken pahan, mitä olen kärsinyt!" Margareta sulki ilosta hurmaantuneena +Paulin syliinsä ja sanoi: "Ja sinäkin, poikani, olet tehnyt hyvän työn!" +Saatettuaan lapsensa majoihinsa valmistivat molemmat äidit runsaan +aterian karanneille orjille, jotka sitte palasivat metsiinsä toivottaen +heille kaikinpuolista onnea. + +Jokainen päivä oli näille perheille onnen ja rauhan päivä. Ei kateus +eikä kunnianhimo häirinnyt niiden jäsenten väliä. He eivät halunneet +piirinsä ulkopuolelta turhaa kunniaa, jommoista joutavilla vehkeillä +saavutetaan ja parjauksen kautta menetetään, vaan tyytyivät olemaan +omain tekoinsa todistajina ja tuomareina. Tällä saarella, jossa kuten +kaikissa Europan siirtomaissa ihmisten uteliaisuutta vain pahanilkiset +puheet herättävät, olivat heidän avunsa, vieläpä nimensäkin +tuntemattomat; vain joskus, kun Pamplemousseen kulkeva matkustaja sattui +kysymään tasangon asukkailta: "Keitä tuolla ylhäällä noissa pienissä +majoissa asuu?" -- vastattiin hänelle umpimähkään: "Hyviä ihmisiä." Niin +levittävät orvokitkin orjantappurain alta kauvas suloisen tuoksunsa, +itse pysyen näkymättömissä. + +He eivät keskuudessaan sietäneet panettelua, joka oikeuden varjolla +ehdottomasti taivuttaa sydämmen joko vihaan tai petollisuuteen; sillä +mahdotonta on olla vihaamatta ihmisiä joista uskoo pahaa, ja elää pahain +kanssa jollei tahdo peittää närkästystään hyväntahtoisuuden väärällä +naamarilla. Näin pakottaa parjaus meitä tekemään vääryyttä joko toisia +tai itseämme kohtaan. He sen sijaan eivät tuominneet ketään yksityistä +ihmistä, vaan neuvottelivat keskenään keinoista, joilla tekisivät hyvää +kaikille yhteisesti; ja vaikkei heillä ollutkaan varoja siihen, oli +heillä kuitenkin aina avuntekoon aulis mieli. Yksinäisyydessäkin eläen +eivät he villiytyneet, vaan päinvastoin tulivat yhä ystävällisemmiksi +muita ihmisiä kohtaan. Seuraelämän ilkeämielisillä kokkapuheilla ei +ollut jalansijaa heidän keskuudessaan; suuren luonnon puhelu täytti +heidän sydämmensä tykkänään ilolla ja ihastuksella. He hurmautuivat +Sallimuksen voimasta, joka heidän kättensä kautta valmisti näiden +jylhien kallioiden keskessä heille hyvinvointia, lukemattomia suloja ja +puhtaita, raittiita ja alati uudistuvia iloja. + +Paul, joka kahdentoistavuotiaana oli vahvempi ja järkevämpi kuin +europalaiset viidentoista vanhoina, oli kaunistellut niitä paikkoja, +jotka Domingo oli yksinomaan viljelysmaiksi raivannut. Mustan ystävänsä +kanssa hän toi metsästä juurineen nuoria taimia, niinkuin sitroonan, +appelsiinin, tamarintin -- jonka pyöreä latva on aina heleän vehreä -- +sekä taatelipalmun taimia, joihin viimemainittuihin aikaa myöten kasvaa +sokerin makea ja appelsiinilta tuoksahtava hedelmä; nämä taimet hän +istutti kotitasangolle. Siihen oli hän myöskin kylvänyt sellaisten +puiden siemeniä, jotka jo toisena vuonna saavat kukkia tai hedelmiä; +senkaltaisia olivat akaattipuu, jossa ylt'ympäriinsä riippuu pitkiä +valkeita kukkaterttuja niinkuin kristallit kattolampussa, Persian +syreeni, joka kohottaa korkealle pellavanharmaat kukkakiehkuransa, ja +papaijapuu, jonka oksaton, pylvääksi kasvanut ja vihreitten meloonien +kaartama runko päättyy isojen, viikunanlehtien tapaisten lehväin +muodostamaan ruunuun. + +Näitten lisäksi hän vielä oli istuttanut badamien, mahonkipuiden, +"asianajajiksi" kutsuttujen puiden, poajavi- ja leipäpuiden ynnä +jam-ruusujen hedelmyksiä ja siemeniä. Enimmät näistä puista tarjosivat +nuorelle hoitajalleen siimestä ja hedelmiä. Hänen uuttera kätensä oli +tehnyt tämän laakson karuimmatkin paikat hedelmällisiksi. Monet +aloe-lajit, keltaisia ja punapilkullisia kukkia kasvava Intian +viikunapuu ja valo-ohdake pukivat kallioitten mustia huippuja ja +näyttivät tahtovan kilpailla pitkien, sinisillä ja tulipunasilla +kukkatertuilla ylpeileväin köynnöskasvien kanssa, joita paikoin riippui +alas jyrkkiä rinteitä pitkin. + +Nämä kasvit hän oli sijoitellut sillä tavoin, että ne kaikki voi yhdellä +silmäyksellä nähdä. Laakson keskelle hän oli istuttanut matalat kasvit, +ympärille pensaat, sitten keskipitkät puut ja viimein kehän äärille +pisimmät puut, niin että tämä avara kehä keskustasta katsoen näytti +pyöröteatterilta, täynnä vihannuutta, hedelmiä ja kukkia, joiden välissä +vielä ruokakasvit, niittytilkut sekä riisi- ja vehnäpellot saivat tilaa. +Mutta asetellessaan täten kasveja oman suunnitelmansa mukaan ei hän +siltä poikennut luonnon järjestyksestä. Juuri sen viittauksia seuraten +hän oli yläville paikoille istuttanut sellaisia kasveja, joiden siemenet +lentävät tuulen mukana, ja vetten partaille sellaisia, joiden sydämmet +ovat luodut vedessä kulkemaan. Siten oli kukin kasvi sille ominaisella +paikalla, ja kukin paikka sai kasvistaan luonnollisen kaunistuksen. + +Vuorten huipuilta juoksevat purot muodostivat laakson pohjassa paikoin +lähteitä, paikoin lammikoita, joiden pinnassa, kuni vihannan +kasvullisuuden kehystämässä kuvastimessa, päilyivät kukkivat puut, +harmaat kalliot ja taivaan sinilaki. + +Vaikka maaperä täällä on hyvin epätasainen, oli näitä istutuksia sentään +enimmäkseen yhtä helppo käsin hoitaa kuin silmin katsella. +Todellisuudessa olimme me kaikki yksissä neuvoin avustaneet häntä tämän +tuloksen saavuttamisessa. Hän oli tehnyt käytävän tämän laakson ympäri +ja siitä lähteviksi useita sivuhaaroja, jotka ulottuivat kehän +ulkopiiristä keskustaan asti. Jylhimmätkin paikat hän oli käyttänyt +hyväkseen ja osannut sovittaa teitten mukavuuden maan karuuden mukaan, +niinkuin oli saattanut viljelyskasvit viihtymään metsäkasvien kanssa, ja +kaikki mitä sirkeimpään sopusointuun. Noista lukemattomista +vierukivistä, jotka nyt tukkivat nämä tiet kuten suurimman osan tämän +saaren pintaakin, hän oli sinne tänne latonut röykkiöitä, joiden +rakoihin loi multaa ja istutti niihin ruusu- ja vadelmapensasten ynnä +muiden kivistössä menestyväin pensaskasvien juuria. Vähässä ajassa nämä +rumat ja kolkonnäköiset kiviröykkiöt koreilivat mitä kauneimmalla +vihannuudella ja kukkasloistolla. Vanhojen nuokkuvain puiden paartamat +kallionkolot muodostivat maanalaisia holveja, minne ei helle tunkeutunut +ja missä keskipäivälläkin oli vilvas oleskella. Muuan polku luikerteli +jylhään metsänkätköön, jonka keskellä tuulten suojassa kasvoi istutettu +puu, hedelmiä täynnä. Tuolla häilyi viljavainio, täällä kukki puutarha. +Näille poluille näkyivät asumukset, noille toisille vuoren huimaavat +huiput. + +Eräässä tiheässä, köynnöskasveja ja tatamak-puita kasvavassa metsikössä +ei keskipäivälläkään voinut nähdä eteensä; mutta tuon läheisen, vuoresta +esiinpistävän kallion laelta näkyi koko tämä laakso ja kauvempana meri, +jolla silmä toisinaan erotti Europasta tulevan tai sinne lähtevän +laivan. Tälle kalliolle molemmat perheet tavallisesti iltasin +kokoutuivat nauttimaan raitista ilmaa ja iloitsemaan kukkien tuoksusta, +lähteiden lorinasta ja valojen ja varjojen viime leikistä. + +Mitään suloisempaa tuskin voi kuvitella kuin ne nimitykset, joita he +olivat antaneet useimmille tämän sokkelon viehättävistä paikoista. +Kallio, josta juuri kerroin ja josta minun tuloni jo kaukaa nähtiin, oli +saanut nimekseen: _Ystävyyden merkkipaikka_. Paul ja Virginia olivat +kerran leikkiessään istuttaneet sinne bamburuovon, jonka päähän +kohottivat vähäisen valkean liinan niin pian kun huomasivat minut +tulevaksi; -- niinkuin naapurikukkulalta aina lipulla annetaan merkki, +kun joku laiva ilmautuu merellä. Kerran juolahti mieleeni piirtää +kirjoitus tämän ruovon varteen. Matkoillani on minua huvittanut katsella +muinaisajan muotokuvia ja muistomerkkejä, varsinkin kun ne ovat olleet +varustetut hyvin mietityllä kirjoitelmalla; olen silloin ollut +kuulevinani kivestä ihmisäänen, joka on kaikunut halki vuosisatojen ja +muistuttanut matkustajalle keskellä autiota erämaata, ettei hän ole +siinä yksin, että samoilla paikoilla on ennenkin asunut ihmisiä, jotka +ovat tunteneet, aatelleet ja kärsineet kuten hän. Jos sellainen +kirjoitus on peräisin joltakin hävinneeltä kansakunnalta, kohottaa se +henkemme äärettömyyden piiriin ja herättää siinä aavistuksen omasta +kuolemattomuudestaan, sillä se osottaa ajatuksen elävän valtakuntainkin +hävittyä. + +Piirsin siis Paulin ja Virginian viirin hoikkaan runkoon nämä +Horatiuksen säkeet: + + _... Fratres Helenæ, lucida sidera, + Ventorumque regat pater, + Obstrictis aliis, præter Iapyga._ + +"Helenan veljet, nuo teidän laillanne loistavat tähdet, ja itse tuulien +isä teitä ohjatkoot, elköötkä salliko muiden tuulien kuin länsituulosen +päällenne puhaltaa." + +Muutaman tatamak-puun kaarnaan, jonka varjoon Paul joskus istahti +katselemaan tuolla kaukana käyvää merta, piirsin seuraavan Virgiliuksen +säkeen: + + _Fortunatus et ille qui novit agrestes!_ + +"Onnellinen olet, poikani, joka tunnet vain maalaisten jumalat!" + +Ja rouva de La Tourin majan, heidän yhteisen kokouspaikkansa, ovelle +seuraavan: + + _At secura quies, et nescia fallere vita._ + +"Tässä asuu hyvä omatunto ja erehtymätön elämä." + +Mutta Virginia ei hyväksynyt minun latinaani. Hän sanoi kirjoituksen, +jonka olin piirtänyt hänen viirinsä tankoon, olevan liian pitkän ja +oppineen. "Minusta olisi parempi", sanoi hän, "jos siinä olisi: _'Alati +häilyvä, mutta kuitenkin kestävä'._" -- "Se kirjoitus", vastasin minä, +"sopisi vielä paremmin siveydelle." Huomautukseni sai hänet punastumaan. + +Näitten onnellisten ihmisten sydämmissä herätti vastakaikua kaikki +seikat heitä ympäröivässä luonnossa. He olivat antaneet mitä suloisimpia +nimiä ulkonäöltään mitä mitättömimmillekin esineille. Muuatta +appelsiini- ja banaanipuiden ja ruusupensasten ympäröimää paikkaa, missä +Paul ja Virginia toisinaan kävivät tanssimassa, kutsuttiin _Sovuksi_. +Vanha puu, jonka juurella rouva de La Tour ja Margareeta olivat +kertoneet toisilleen onnettomuuksistaan, sai nimekseen _Kuivatut +kyyneleet_. _Bretagne_ ja _Normandia_ olivat pari pientä maatilkkua, +joihin he olivat kylväneet viljaa, mansikoita ja herneitä. Domingo ja +Mari, joita samaten kotimaansa Afrikan muistot elähyttivät, kutsuivat +syntymäseutujensa mukaan kahta paikkaa, missä kasvoi korien kutomiseen +soveliasta ruohoa ja minne he olivat istuttaneet kurpitsipuun, +_Angolaksi_ ja _Fouillepointeksi_. Siten säilyttivät nämä +siirtolaisperheet suloisia muistoja kukin isänmaastaan vastaavan +ilmanalan tuotteilla ja lievittivät kaipaustaan vieraassa maassa. Oi, +miten tuhansia ihania muistoja olenkaan tuntenut puiden, lähteiden ja +kallioitten herättävän tällä paikalla, jolla nyt sekasorto vallitsee ja +josta, yhtä vähän kuin Kreikan klassillisesta mantereestakaan, ei ole +jälellä muuta kuin raunioita ja liikuttavia nimiä. + +Kaikkein viehättävin paikka tällä tasangolla oli kumminkin niin kutsuttu +_Virginian lepopaikka_. Sen kallion juurella, jota sanottiin _Ystävyyden +merkkipaikaksi_, on vuorenrotko, ja siitä pulppuaa esiin lähde, +muodostaen jo alkujuoksussaan pienen lammikon, jota kaikilta puolilta +ympäröivät hienoa nurmea kasvavat penkereet. Kun Margareeta oli +synnyttänyt Paulin, lahjoitin hänelle erään intialaisen kokospähkinän, +jonka itse olin saanut lahjaksi. Hän istutti tämän hedelmän tuon lammen +rannalle, jotta siitä nouseva puu olisi kerran hänelle muistona poikansa +syntymästä. Hänen esimerkkiään noudattaen myöskin rouva de La Tour +istutti samaan paikkaan toisen samanlaisen hedelmän Virginian synnyttyä. +Näistä kahdesta hedelmästä kasvoi kaksi kokospalmua, jotka tulivat +olemaan näitten molempien perheitten ainoana arkistona; toista +kutsuttiin Paulin, toista Virginian puuksi. Ne kasvoivat samassa +suhteessa kuin niiden nuoret haltijat, melkein yhtä pitkiksi; ja +kahdentoista vuoden kuluttua niiden latvat jo kohosivat majojen kattoja +korkeammalle. Jo koskettelivat niiden oksat toisiansa, ja niiden nuoret +hedelmätertut kuvastelivat itseään lammen pinnassa. Lukuunottamatta +niiden istuttamista oli tämä kallionrotko muuten jätetty luonnon itsensä +kaunistettavaksi. Sen ruskeille, kosteille pinnoille loivat leveät +kivimatarat vihantia ja mustia juovia, ja kanervapensasten tuuheat vanat +huojuivat tuulessa kuin vehreän- ja purppuranväriset nauhat. Niiden +naapureina kasvoi reunuksilla talvikkeja, joiden kukat muistuttavat +punasia leukoijia, ja Espanjan pippuriyrttejä, joiden veripunaset palot +voittavat korallinkin loistossa. Ympärillä tuoksui balsamikukkia +herttamaisine lehtineen ja basilika-yrttejä, jotka hajahtavat +fyytineilikalta. Vuoren huipulta riippui alas köynnöskasveja, jotka +liehuvina verhoina peittivät kallioseiniä kuten vehreät esiriput. Paikan +rauhallisuus houkutteli merilintuja yöpymään sinne. Auringonlaskun +aikaan nähtiin myrskylinnun ja merikiurun lentelevän pitkin merenrantaa, +ja korkealla ilmassa liiteli musta fregattilintu ja valkea +tropiikkilintu, jotka päiväntähden kera jättivät Intian valtameren +yksinäisyyden. Tämän lähteen reunalla, jonka koristelu oli yhtä haavaa +niin loistava ja jylhä, Virginia mielellään lepäsi. Usein hän tuli tänne +pesemään perheen liinavaatteita noiden kahden kokospalmun juurella. +Joskus vei hän kuttunsakin sinne laitumelle. Valmistaessaan juustoa +niiden maidosta huvitti häntä katsella, kuinka ne kiipeilivät ruohoa +etsimässä kallion jyrkillä rinteillä ja välistä väikkyivät kuni ilmassa +jonkun kallionlohkareen terävällä kärellä. Kun Paul huomasi paikan +miellyttävän Virginiaa, toi hän sinne läheisestä metsästä kaikenlaisten +lintujen pesiä. Emälinnut seurasivat poikasiaan ja kotiutuivat pian +tähän uuteen siirtolaan. Virginia niille toisinaan sirotteli riisin, +maissin ja hirssin jyviä. Heti kun hän tuli näkyviin, jättivät +viheltävät rastaat, suloääniset bengalilinnut ja tulipunasella +höyhenpuvulla koreilevat kardinaalilinnut pesänsä, smaragdinvihreät +papukaijat laskeutuivat alas läheisistä palmupuista, peltokanat +riensivät juoksujalkaa ruohikon halki, -- kaikki syöksyivät esiin sikin +sokin kuin kanaparvi hänen jalkoihinsa. Häntä ja Paulia huvitti suuresti +katsella niiden leikkejä, niiden ruokahalua ja helliä hyväilyjä. + +Armaat lapset, näin vietitte ensi elinpäivienne viattoman ajan, alati +kehittyen hyvissä töissä! Kuinka monesti kiittivätkään äitinne tällä +paikalla, teitä syliinsä ottain, taivasta siitä lohdutuksesta, jota te +heille annoitte heidän vanhuudessaan, ja siitä että saivat nähdä teidän +astuvan elämään niin hyvillä enteillä! Kuinka monesti olen minäkin +näiden kallioiden juurella jakanut kanssanne yksinkertaisen aterianne, +joka ei riistänyt henkeä yhdeltäkään luontokappaleelta. Kurpitsat täynnä +maitoa, tuoreet munat, banaaninlehdillä tarjotut riisikakut, kukkuraiset +korit perunoita, mangohedelmiä, appelsiineja, granaattiomenia, +banaaneja, taateleja ja ananashedelmiä antoivat meille mitä puhtainta +ravintoa, mitä ihaninta silmänruokaa ja virvoittavinta nestettä. + +Keskustelumme oli laadultaan yhtä herttaista ja viatonta kuin nämä +pidotkin. Paul usein puhui päivän töistä ja huomisen askareista. Aina +hän mietti jotain uutta ja tätä seuraa hyödyttävää. Jossakin olivat tiet +epämukavia; toisaalla oli paha istua; nuo nuoret lehdot eivät antaneet +tarpeeksi siimestä; Virginialle olisi joku toinen paikka mieluisampi. + +Sateisen vuodenajan he viettivät kaikki yhdessä kotona, haltijat ja +palkolliset, kutoen ruohomattoja ja bambu-koreja. Seinillä riippuivat +hyvässä järjestyksessä haravat, kirveet ja lapiot, ja näiden +maanviljelyskalujen kohdalla lattialla niillä saatu saalis: riisisäkit, +vehnälyhteet ja banaanivarastot. Herkullisuuttakin täällä tapasi +yltäkylläisyyden ohella. Margareetalta ja äidiltänsä oli Virginia +oppinut valmistamaan makeata ja sydäntä virkistävää juomaa sokeriputken, +sitroonan ja sedraattihedelmän mehusta. + +Kun yö tuli, söivät he iltaistaan lampun valossa; sitte kertoi rouva de +La Tour tai Margareeta tarinoita matkustavista, jotka öiseen aikaan +olivat eksyneet Europan metsissä ja joutuneet rosvojen käsiin, tahi +jonkun laivan haaksirikosta, jonka myrsky oli heittänyt jonkun aution +saaren rannalle. Nämä jutelmat liikuttivat suuresti lasten tunteellista +mieltä; ja he rukoilivat taivasta, että heidänkin kerran suotaisiin +osottaa armeliaisuutta sellaisille kovaosaisille. Sitte erosivat +molemmat perheet toisistaan ja kävivät kumpikin levolle omaan majaansa, +kaipauksella odottaen huomispäivän yhtymistä. Usein he nukahtivat sateen +roiskinaan, joka valui virtana heidän huoneittensa katoille, tai tuulen +huminaan, joka toi heidän korviinsa riuttoja vastaan särkyväin aaltojen +etäisen pauhinan. He silloin kiittivät Jumalaa oman henkensä +turvallisuudesta, joka tuntui kahta arvollisemmalle vaarojen etäällä +uhatessa. + +Usein luki rouva de La Tour kaikkein kuullen jonkun liikuttavan +kertomuksen Vanhasta tai Uudesta Testamentista. He eivät liioin +viisastelleet näiden pyhäin kirjain sisällöstä, sillä uskonto oli heille +yksinomaan luonnollisen tunteen asia ja heidän siveysoppinsa hyvien +töiden harjoittamista, niinkuin Evankeliumi opettaa. Heillä ei ollut +erityisiä päiviä huvittelemiseen eikä toisia katumukseen. Jokainen päivä +oli heille juhlapäivä, ja koko luonto heidän ympärillään oli Herran +temppeli, jossa he lakkaamatta ihailivat Jumalan ääretöntä viisautta, +kaikkivaltaa ja laupeutta. Tällainen luottamus korkeimpaan voimaan +lohdutti heitä menneisyyden suhteen, rohkaisi heitä nykyoloissa ja ja +täytti heidän mielensä tulevaisuudentoivolla. Täten nämä naiset, jotka +onnettomuus oli tuonut luontoemon helmaan, kehittivät itsessään ja +lapsissaan niitä tunteita, joilla luonto estää meitä tyyten vaipumasta +kovanonnen taakan alle. + +Mutta levollisinkin mieli voi joskus synkistyä; ja jos jolloinkin joku +tämän piirin jäsenistä näytti surulliselta, kokoutuivat kaikki muut +hänen ympärilleen ja poistivat häneltä mielihaikeuden enemmän +osanottavaisuudellaan kuin pitkillä lohdutuspuheilla. Kukin heistä +tällöin menetteli oman luonteensa mukaisesti: Margareeta käytti vilkasta +iloisuuttaan, rouva de La Tour lempeätä jumalanpelkoaan, Virginia helliä +hyväilyjään ja Paul suoramielistä sydämmellisyyttään. Yksin Mari ja +Domingokin tulivat apuun. Hekin huolestuivat, kun näkivät jonkun +huolestuneeksi, ja itkivät itkeväin kanssa. Niin liittyivät nämä hennot +taimet toisiinsa siten paremmin myrskyjä kestääkseen. + +Kauniina vuodenaikana he joka sunnuntai kävivät kuulemassa messua +Pamplemoussen kirkossa, jonka tapulin näette tuolla alhaalla tasangolla. +Sinne tuli rikkaitakin saarelaisia kantotuoleissaan, ja he yrittivät +monesti tehdä noiden niin yksimielisten perheiden tuttavuutta ja +kutsuivat heitä huveihinsa; mutta nämä vastasivat aina heidän +kutsuihinsa kunnioittavasti ja kohteliaasti kieltäen, vakuutettuja kun +olivat, että mahtavat etsivät heikkojen seuraa vain imartelijoita +saadakseen, ja että imartelijaksi ehdottomasti tulee, kun ylistää toisen +niin huonoja kuin hyviä taipumuksia. Toiselta puolen he välttivät yhtä +varovasti saaren alhaisempain asujanten seuroja niissä vallitsevan +kateuden, panettelunhalun ja tapainraakuuden takia. Siitä oli ensimmältä +seurauksena, että edelliset pitivät heitä liian ujoina, jälkimmäiset +ylpeinä; mutta heidän varovaiseen käytökseensä yhdistyi nöyryyttä ja +kohteliaisuutta, etenkin köyhiä kohtaan, niin että he vähitellen +saavuttivat sekä rikkaiden kunnioituksen että köyhien luottamuksen. + +Messun jälkeen heitä useasti tultiin pyytämään jollekin kristillisen +rakkauden työlle. Milloin pyysi joku mieleltään raskautettu heiltä +neuvoa, milloin joku lapsi rukoili heitä tulemaan äitinsä luo, joka +makasi lähittyydessä kipeänä. Heillä oli aina mukanaan hyödyllisiä +lääkkeitä saaren tavallisien tautien varalta, ja heidän ystävällinen +tapansa niitä tarjotessaan antoi näille pikku palveluksille sitä +suuremman arvon. Erittäinkin onnistui heidän haihduttaa sieluntuskia, +jotka heikolle tekevät yksinäisyyden niin sietämättömäksi. Rouva de La +Tour puheli sellaisella varmuudella Jumalan olemassaolosta, että sairas +häntä kuunnellessaan luuli Jumalan jo olevan läsnä. Virginia palasi +usein näiltä retkiltä silmät kosteina kyynelistä, mutta sydän iloa +täynnä, sillä hänellä oli ollut tilaisuus hyvää tehdä. Hän se olikin, +joka edeltäpäin valmisti nämä sairaille tarpeelliset lääkkeet ja +sanomattoman suloisesti heille niitä tarjosi. Näillä laupeudentöillä +käydessään he toisinaan jatkoivat matkaansa Pitkänvuoren laakson kautta +aina minun luokseni asti, jolloin odotin heitä päivälliselle kanssani +sen pienen joen kaltaalla, mikä juoksee asuntoni ohitse. Tämmöisiä +tilaisuuksia varten olin varustanut itselleni muutamia pullollisia +vanhaa viiniä, lisätäkseni intiaaniateriamme iloisuutta tällä Europan +makealla ja sydäntä virkistävällä tuotteella. Joskus muulloin yhdyimme +meren rannalla, eräitten toisten pikkuvirtain laskemapaikoilla, mitkä +virrat täällä eivät juuri ole puroja suuremmat. Kotoa toimme mukanamme +kasviaineksista valmistettuja ruokia, joihin lisäsimme meren +yltäkylläistä vieraanvaraa. Sen rannoilta pyysimme kivikaloja, +polyyppeja, punakaloja, merirapuja, simpukoita, äyriäisiä, meripiikkejä, +ostereja ja kaikellaisia raakkuja. Meren pelottava näky tarjosi meille +usein mitä tyvenintä huvia. Istuessamme kalliolla samettipuun +siimeksessä katselimme hirmuisia aaltoja, jotka vyöryivät kaukaa mereltä +ja pirstautuivat huumaavalla pauhulla aivan jalkojemme juureen. Paul, +joka muutenkin ui kuin kala, kävi usein riuttoja pitkin rohkeasti +aaltoja vastaan; kun ne sitte etenivät lähemmäksi, pakeni hän ylös +rannalle niiden vaahtoisten ja karjuvain hyrskyjen alta, jotka ajoivat +häntä takaa aina kuivalle asti. Mutta Virginia tämän nähdessään kiljasi +pelosta ja sanoi mokoman leikin häntä hirvittävän. + +Aterioituamme lauloivat ja tanssivat meidän nuoremme. Virginia lauloi +maalaiselämän onnellisuudesta ja merimiestä kohtaavista vaaroista, +joille ahneutensa hänet saattaa alttiiksi tuolle raivoisalle elementille +antautuessaan, kun maanviljelys sen sijaan suo niin paljon rauhallisia +etuja. Välistä hän Paulin kanssa esitti pantomiimin, niinkuin olivat +nähneet neekerien tekevän. Ihmisten ensimmäinen puhelu lienee ollutkin +pantomiimia[1]. Sen tuntevat melkein kaikki kansat; se on niin +luonnollista ja ymmärrettävää, että valkoiset lapset viipymättä oppivat +sen, kun ovat nähneet neekerien sitä esittävän. Muistutellen siitä, mitä +äitinsä oli hänelle lukenut, mieleensä ne kohdat, jotka häntä enimmän +olivat liikuttaneet, näytteli Virginia niiden päätapaukset varsin +luontevasti. Niinpä hän Domingon patarummun päristessä astui varovasti +eräälle lähteelle ammentaakseen siitä vettä. Domingo ja Mari, joiden oli +määrä esittää midianilaisia paimenia, estivät häntä siinä ja karkottivat +hänet pois. Silloin ryntäsi Paul esiin, löi paimenet ja täytti Virginian +astian vedellä; ja auttaen sitä hänen päänsä päälle, pani hän samalla +hänen otsalleen talvikkein punasista kukista sidotun seppeleen, joka +erinomaisesti kohotti tyttösen hienon hipiän puhtoisuutta. Minä +näyttelin tässä leikissä Reguelin osaa ja annoin Paulille tyttäreni +Sephoran emännäksi. + +[1] Pantomiimilla tarkotetaan sellaista näyttelemistä, jossa sanojen +sijasta käytetään vain eleitä. Suom. muist. + +Toisella kertaa Virginia esitti kohtalon vainoomaa Ruthia, joka köyhänä +leskenä palajaa kotimaahansa ja siellä pitkän poissaolonsa jälkeen +huomaa itsensä vallan muukalaiseksi. Domingo ja Maria olivat olevinaan +elonleikkaajia. Virginia yrittelihe poimimaan tähkäpäitä sieltä täältä +heidän jälestänsä. Paul silloin otti patriarkan käskevän ryhdin ja teki +hänelle kysymyksiä, joihin tyttö vapisten vastasi. Pian kumminkin +Paulissa heräsi sääli, hän tarjosi viattomasti sorretulle +vieraanvaraisuutta ja turvaa; hän täytti Virginian esiliinan +kaikellaisilla ruokatavaroilla ja toi hänet meidän -- kaupungin +vanhimpain -- eteen, julistaen välittämättä Virginian köyhyydestä +ottavansa hänet vaimokseen. Tämän kohtauksen nähdessään muistui rouva de +La Tourin mieleen sukulaistensa armottomuus, oma avuton tilansa leskeksi +jouduttuaan ja Margareetalta saamansa hyvä kohtelu, sekä vielä nykyinen +toivonsa heidän lastensa vastaisesta onnekkaasta yhtymisestä, niin +ettei hän voinut pidättää itkuaan. Tämä hyvien ja pahojen päivien aatos +sai meidätkin kaikki vuodattamaan surun ja ilon kyyneliä. + +Näitä näytelmiä esitettiin sellaisella todenmukaisuudella, että luuli +itsensä siirretyksi Syrian tai Palestinan kedoille. Meiltä ei puuttunut +tämmöisille näytelmille kuuluvia näyttämökoristeita, valaistusta eikä +orkesteriakaan. Näyttämönä oli tavallisesti joku tienristeys metsässä, +missä tienhaarat muodostuivat ympärillämme tuuhealehväisiksi +holvikaariksi. Niiden alla olimme koko päivän suojatut helteeltä; mutta +kun aurinko oli alennut taivaan rannalle, särkyivät sen säteet +puunrunkoja vastaan ja jakautuivat pitkinä loistavina lankoina metsän +pimentoihin, aikaansaaden siten suurenmoisen vaikutuksen. Välistä sen +kehä tuli kokonaan näkyviin jonkun polun päästä ja täytti silloin ilman +häikäisevällä valolla. Puitten vehreys, jota altapäin valaisi auringon +sahraminkeltainen hohde, välkkyi topaasin ja smaragdin loisteella; +puitten sammaltuneet, ruskeat rungot näyttivät muuttuneen +muinaisaikaisiksi pronssipylväiksi; ja linnut, jotka jo olivat +vetäytyneet rauhaisiin leposijoihinsa lehvien siimekseen, tervehtivät +hämmentyneinä tätä uutta aurinkoa tuhatäänisellä laululla. + +Yö meidät usein yllätti näissä maalaisjuhlissamme; mutta raitis ja +lempeä ilma salli meidän levätä yömme metsässä lehtikatoksen alla, ilman +että tarvitsi pelätä rosvoja läheltä tai kaukaa. Seuraavana aamuna +kaikki palasivat kotiansa, minkä löysivät samassa tilassa kuin olivat +sen jättäneetkin. Sillä tällä varsinaista kauppaliikettä vailla olevalla +saarella vallitsi silloin sellainen rehellisyys ja yksinkertaisuus +tavoissa, että monissa taloissa ei ovia pantu lainkaan salpaan, ja +sellainen kapine kuin lukko oli useille kreoleille vallan ihmekalu. + +Vuoden varrella sattui kuitenkin päiviä, joihin liittyivät Paulin ja +Virginian riemullisimmat ajatukset: ne olivat heidän äitiensä +nimipäivät. Virginia ei milloinkaan laiminlyönyt vehnäkakkujen +leipomisen mieluista hommaa, joita hän lähetti sellaisille köyhille +valkoihoisille perheille, mitkä tällä saarella syntyneinä eivät koskaan +olleet saaneet maistaa europalaista leipää ja mitkä kykenemättä orjia +pitämään olivat pakotetut elämään metsissään yksinomaan leipäpuun +hedelmällä; eivätkä ne sitäpaitsi köyhyytensä tukena omistaneet sitä +tylsämielisyyttä, mikä orjuutta seuraa, eivätkä sivistyneen kasvatuksen +antamaa rohkeamielisyyttä. Nämä kakut olivat ainoat lahjat, mitä +Virginia heidän taloutensa vähistä varoista voi valmistaa; mutta hän +antoi ne niin hyvästä sydämmestä, että ne saivat siitä kaksinkertaisen +arvon. Paul sai toimekseen viedä ne yllämainituille perheille, jotka +niitä vastaanottaessaan lupasivat seuraavana päivänä tulla vieraisille +rouva de La Tourin ja Margareetan luo. Silloin nähtiin saapuvan erään +perheenäidin parin kolmen kalpean ja laihan tyttärensä kanssa, jotka +olivat niin ujoja, etteivät julenneet kohottaa katsettaan maasta. Mutta +Virginia tuli heille avuksi; hän tarjosi heille virvoituksia, joiden +hyvyyttä hän korotti kääntämällä aina heidän huomiotaan johonkin +erityiseen puoleen niissä. Tuo mehuneste oli Margareetan keittämä, tämä +hänen oman äitinsä, tuon hedelmän oli hänen veljensä poiminut korkealta +puusta. Paulin piti tyttöjä tanssittaa. Virginia ei jättänyt heistä +huomiotaan, ennenkun näki heidät kaikki tyytyväisiksi ja kylläisiksi; +hän tahtoi, että he ottaisivat osaa koko hänen kotinsa iloon. +"Onnellinen on vain se, joka voi tuottaa toisillekin onnea", sanoi hän. +Kun vieraat tekivät poislähtöä, vaati hän heitä ottamaan myötänsä minkä +oli nähnyt heitä paraiten miellyttävän, puolustellen lahjainsa +tarpeellisuutta niiden uutuudella tai harvinaisuudella. Huomatessaan +heidän vaatetuksensa kehnouden hän valitsi äitinsä luvalla joitakuita +omista vaatekappaleistaan, mitkä pyysi Paulin kenenkään näkemättä +viemään heidän mökkiensä oven eteen. Näin hän teki hyvää itse Jumalan +tavalla, salaten itsensä ja näyttäen vain tekonsa. + +Te muut europalaiset, joiden aivot lapsuudesta pitäen ovat täytetyt +ennakkoluuloilla todellista onnea vastaan, ette voi käsittää miten +luonto jo itsestään voi lahjoittaa niin paljon ymmärrystä ja viatonta +huvia. Teidän tietopuolisen sivistyksen ahtaisiin rajoihin sulettu +henkenne saavuttaa pian keinotekoisten nautintojen huipun; mutta luonto +ja sydän ovat tyhjentymättömät. Paulilla ja Virginialla ei ollut kelloa, +ei almanakkaa eikä muita ajantietoa, historiaa tai filosofiaa sisältäviä +kirjoja. Heidän elämänsä kaudet jakaantuivat luonnonaikojen mukaan. +Puiden varjoista he päättivät päivän hetket, vuodenajan puiden +kukkimisesta ja hedelmänteosta, vuodet elonleikkuiden lukumäärästä. Nämä +kauniit luonnonkuvat lainasivat heidän keskusteluihinsakin mitä suurinta +suloa. "Nyt on puolipäivän aika", sanoi Virginia toisille, "sillä +banaanien varjot laskeutuvat niiden rungoille;" -- tahi: "yö on tulossa, +koska tamarintit ummistavat lehtensä." -- "Koskas tulette meille?" +kysyivät kerran häneltä eräät naapurien tytöt. -- "Konsa sokeriruokoa +leikataan", vastasi Virginia. -- "Silloin on tulonne meille sitä +mieluisampi", lisäsivät tytöt. Kun Virginialta kysyttiin hänen ja +veljensä ikää, vastasi hän: "Veljeni on tuon ison kokospalmun ikäinen, +joka kasvaa tuolla lammikon rannalla, ja minä sen pienemmän puun +ikäinen. Mahonkipuut ovat kantaneet kaksitoista kertaa hedelmän ja +appelsiinipuut kukkineet neljäkolmatta kertaa, sittekun minä tulin +maailmaan." Heidän elämänsä näytti olevan yhteydessä puitten elämän +kanssa, kuten muinoin Tapionpoikain ja Metsänpiikain. He eivät tienneet +muista historiallisista aikakausista kuin äitiensä elinvuosista, eikä +heillä ollut muuta viisausoppia kuin hyväntekeminen kaikille ja nöyryys +Jumalaa kohtaan. + +Ja tarvitsikohan näitten nuorten ihmisten ollakaan rikkaita ja oppineita +meidän tavallamme? Heidän puutteensa ja tietämättömyytensä päinvastoin +lisäsivät heidän onnellisuuttansa. Ei kulunut päivääkään, jona he eivät +olisi olleet toisilleen avuksi ja opiksi; ja vaikka erehdyksiäkin +saattoi tapahtua, ei puhtaalla ihmisellä niistä ole mitään pelättävänä. +Niin kasvoivat nämä luonnon lapsukaiset sen helmassa. Murhe ei ollut +koskaan synkistyttänyt heidän mieltänsä eikä tuonut ryppyjä heidän +otsaansa, kohtuuttomuus ei koskaan turmellut heidän vertansa, eivätkä +väärät himot himmentäneet heidän sydämmensä puhtautta; rakkaus, +viattomuus ja jumalanpelko kehitti päivä päivältä heidän sielunsa +kauneutta sanomattomaan sulouteen, mikä ilmeni heidän kasvoillansa, +asennoissaan ja liikkeissään. Elämän aamu loisti heistä kaikessa +kirkkaudessaan. Heidän kaltaisiaan mahtoivat olla esivanhempamme Edenin +puutarhoissa, kun he suoraan Jumalan kädestä lähteneinä näkivät +toisensa, lähestyivät ja puhuttelivat toisiaan kuten veli ja sisar. +Virginia oli lempeä, kaino ja luottavainen kuin Eva, Paul taasen Adamin +kaltainen, kasvultaan mies ja sydämmeltään lapsi. + +Toisinaan heidän kahden ollessaan puheli Paul (joka on siitä minulle +tuhannesti kertonut) Virginialle töistään palatessaan: "Kun olen +väsyksissä, sinun näkösi minut virkistää. Kun tuolta vuorenhuipulta näen +sinut täällä puistossamme laakson pohjasta, olet sinä minusta kaunis +kuin ruusunumpu. Kun riennät kotiin äitiemme luo, ei peltokanakaan +poikaistensa perässä juostessaan ole niin sorea varreltaan ja kerkeä +jaloiltaan kun sinä. Vaikka kadotan sinut näkyvistäni puiden taakse, ei +minun ole tarvis nähdä sinua löytääkseni sinut taasen, sillä jotakin +sanoin kertomatonta jää sinusta jälelle ilmaan missä liikut, ruohoon +missä istut. Kun sinua lähestyn, hurmaat sinä kaikki aistimeni. Taivaan +sinilaki ei ole niin kaunis kuin silmäisi sini, bengalilintuin laulu ei +niin suloinen kuin äänesi kaiku. Vaikka vain sormeni päällä sinua +kosketan, värähtää koko ruumiini riemusta. Muistatko vielä sitä päivää, +jolloin liukkaita kiviä myöten kävimme yli virran Kolmirinta-vuoren +kohdalla? Kun tulimme sen rannalle, olin jo sangen väsynyt; mutta +nostaessani sinut selkääni tuntui minusta kuin olisin saanut linnun +siivet. Sano millä taijalla sinä minut olet lumonnut? Vireällä +ymmärrykselläsikö? Mutta onhan äideillämme enemmän järkeä kuin meillä +molemmilla yhteensä. Hyväilyilläsikö sitten? Mutta halailevathan he +minua useammin kuin sinä. Luulen että teet sen hyvyydelläsi. En +milloinkaan unohda miten sinä avojaloin kävit aina Mustallevirralle +saakka, pyytämään armoa karanneelle orja raukalle. Kas tässä, rakkaani, +ota tämä kukkiva sitroonanoksa, jonka taitoin metsästä; pane se yöksi +vuoteesi viereen. Syö tämä mesikakku; toin sen sinulle korkean kallion +huipulta. Mutta ensin levähdä minun rinnallani, jotta minäkin saisin +levänneeksi." + +Virginia vastasi hänelle: "Oi veljeni! Aamuisen auringon säteet noilla +kukkuloilla eivät minua niin ilahuta kuin sinun läsnäolosi. Rakastan +äitiäni ja sinun äitiäsi, mutta rakastan heitä vieläkin enemmän, kun +kuulen heidän nimittävän sinua pojakseen. Kun he sinua hyväilevät, +tuntuu se minusta suloisemmalta kuin jos minua hyväilisivät. Sinä tahdot +tietää miksi minua rakastat, mutta rakastavathan kaikki toisiansa ketkä +yhdessä kasvavat. Katsohan lintusiamme, jotka samassa pesässä kasvaneina +ovat alati yhdessä kuten mekin. Kuule kuinka ne kutsuvat toisiaan ja +vastaavat toisilleen samasta puusta; niin myös minäkin kuullessani sinun +huilusi äänen ilman halki tuolta vuoren harjalta toistan sen säveleen +täältä laakson pohjasta. Sinä olet minulle rakas, varsinkin sen päivän +perästä, jolloin tahdoit minun takiani taistella sen orjan isännän +kanssa. Sen hetken jälkeen olen usein lausunut itsekseni: Ah kuinka +rohkea on veljeni mieli; ilman häntä olisin kuollut pelästyksestä. +Rukoilen Jumalaa sinun ja oman äitini edestä; mutta sinun nimeäsi +mainitessani tuntuu kuin hartauteni lisäytyisi. Rukoilen mitä hartaimmin +Jumalalta, ettei sinulle mitään pahaa tapahtuisi. Miksi menet niin +kaukaa ja niin korkealta etsimään minulle hedelmiä ja kukkia? Eikö +meillä puutarhassamme ole niitä yllin kyllin! Kuinka väsyksissä taasen +oletkaan! Olethan kokonaan hiestynyt!" Ja pienellä valkealla +nenäliinallaan hän kuivasi pojan otsan ja posket ja suuteli häntä monta +kertaa. + +Mutta jo muutaman aikaa oli Virginia tuntenut sairastavansa jotakin +tuntematonta vaivaa. Hänen kauniit siniset silmänsä tummenivat +reunuksiltaan, hänen ihonsa kellastui ja yleinen voimattomuus raskautti +koko hänen ruumistaan. Kirkkaus oli kadonnut hänen otsaltansa, hymyily +hänen huuliltaan. Hänen nähtiin yht'äkkiä riemastuvan ilman mitään ilon +aihetta ja murehtuvan ilman surun aihetta. Hän pakeni viattomia +leikkejänsä, armaita askareitaan ja rakastettuin, omaistensa seuraa; hän +kuleksi ilman päämäärää kaikkein yksinäisimmillä seuduilla, etsien lepoa +kaikkialta vaan löytämättä sitä mistään. Välistä Paulin nähdessään hän +astui riemahdellen tätä vastaan; mutta sitte yht'äkkiä veljeään +lähestyessään hämi hänet valtasi, hänen kalpeat poskensa punastuivat +ankarasti eikä hän uskaltanut katsella Paulia silmiin. Paul sanoi +hänelle: "Vihannuus peittää kalliomme, lintusemme laulavat kun sinut +näkevät, kaikki iloitsee ympärilläsi; sinä vain olet surullinen". Ja +koettaen tyttöä lohduttaa hän syleili tätä hellästi; mutta Virginia +käänsi päänsä pois ja pakeni väristen äitinsä luo. Tyttö parka tunsi +vain hämmentyvänsä veljensä hyväilyistä. Paul ei käsittänyt näitä +hänelle aivan uusia ja outoja oikkuja. Ja harvoin mikään onnettomuus +yksin tulee. + +Muuan niistä kesistä, jotka toisinaan hävittävät kuuman ilmanalan maita, +levitti tuhoansa tänne saakka. Oltiin loppupuolella joulukuuta[1], +jolloin aurinko Kauriin kääntöpiirin kohdalta paahtaa pystysuorasti +lankeevilla säteillään Ile de Francen saarta kolme viikkoa umpeensa. +Kaakkotuuli, joka täällä vallitsee miltei vuoden ympäri, taukosi +puhaltamasta. Pöly kohosi sakeina pilvinä teiltä ja jäi ilmaan +ajelehtimaan. Maa rakoili joka haaralla; ruoho paloi karrelle; kuumia +höyryjä nousi vuorten kupeilta, ja enin osa puroista tuli kuiville. Ei +pilven siekalettakaan ilmautunut meren puolelta. Päivällä vain kohosi +punertavia huuruja yli sen pinnan, loimottaen auringon laskiessa kuin +tulenliekit. Eikä edes yökään tuonut viilakkuutta hehkuvaan ilmaan. Kuun +pallo nousi taivaanrannalle veripunaisena ja suunnattoman suurena. +Karjalaumat, jotka nääntyneinä maleksivat kaupungin kupeilla, kurottivat +kaulojaan korkealle ilmaan hengittäen raskaasti, ja laaksot kajahtelivat +niiden tuskaisesta ammonnasta. Yksin kafferilainen karjapaimenkin +oikaisi raajansa kedolle löytääkseen siitä vilvoitusta, mutta maa oli +joka paikassa polttavan kuuma ja tukahuttava ilma täynnä sihiseviä +hyönteisparvia, jotka koettivat sammuttaa janoaan ihmisten ja eläinten +verellä. + +[1] Kuuman ilmanalan maissa, s. o. päiväntasaajan ympärillä, vuodenajat +ovat päinvastaiset kuin meillä pohjoisessa tai yhtä alaalla etelässä. +Niiden kesä, s. o. kuiva vuodenaika, sattuu joulun tienoilla, talvensa +eli sateenaikansa juhannuksen tienoilla. Suom. muist. + +Eräänä tällaisena hehkuvana yönä Virginia tunsi kipunsa kahta +kovemmaksi. Hän nousi vuoteeltaan, istahti sen laidalle ja koetteli +taasen levätä, muttei saanut unta ei lepoa missään asennossa. Hän lähti +kuutamon välkkeessä kävelemään lammellensa. Sen lähteen hän näki vielä +miltei kuivaneenakin lirisevän hopeisena lankana alas kallioiden +ruskeilta rinteiltä. Hän sukelsihe veteen. Ensimmältä sen raittius +vilvoitti hänen aistimiaan, ja tuhansia suloisia muistoja palasi hänen +mieleensä. Hän muisteli, miten hänen äitinsä ja Margareeta hänen +lapsuudessaan huvikseen kylvettivät häntä yhdessä Paulin kanssa tässä +samassa lammessa; ja kuinka sitte Paul heittäen kylpypaikan yksin hänen +haltuunsa oli syventänyt sitä, peittänyt pohjan hiekalla ja kylvänyt sen +kaltaille hyvältä hajahtavia ruohoja. Vedessä, paljaitten käsivarsiensa +ja povensa vierellä, hän älysi niiden kahden kokospalmun kuvaiset, jotka +olivat istutetut hänen ja veljensä synnyttyä ja jotka ylhäällä +syleilivät toisiaan vehreillä lehvillään ja nuorilla +hedelmätertuillaan. Hän ajatteli Paulin ystävyyttä, joka oli suloisempi +kuin kukkien tuoksu, puhtaampi kuin lähteen vesi, lujempi kuin nuo +yhteenkasvaneet palmut; ja huokaus kohosi hänen rinnastaan. Hän uneksi +yön yksinäisyydestä; ja raivoisa tuli paloi hänen suonissaan. Yht'äkkiä +hän hypähti ylös, kauhistuen noita vaarallisia varjoja ja tuota vettä, +joka nyt jo poltti enemmän kuin kuuman ilmanalan tuliset säteet. Hän +juoksi äitinsä luo etsimään häneltä turvaa omaa itseään vastaan. Useita +kertoja hän puristi äitinsä käsiä, tahtoen huojentaa hälle huoliaan. +Useita kertoja oli hän juuri mainitsemaisillansa Paulin nimen, mutta +ahdistettu sydämensä lamasi häneltä kielen; ja laskien päänsä äidin +povelle hän ei voinut muuta kuin kyyneleillään kostuttaa sitä. + +Rouva de La Tour arvasi kyllä syyn tyttärensä haikeuteen, muttei +tohtinut siitä hälle puhua. "Rakas lapseni", sanoi hän, "turvaa +Jumalaan, häneltä tulee elämä ja terveys. Hän sinua tänään koettelee, +palkitakseen sen sulle huomenna. Muista että olemme tässä maailmassa +hyvettä harjoittamassa." + +Tällä välin kumminkin alkoi ylellisen kuumuuden vaikutuksesta merestä +nousta vesihöyryjä, jotka suunnattoman sateenvarjon tavoin peittivät +koko saaren. Vuorten huiput kokosivat niitä puoleensa, ja salaman +leimauksia värähteli tuon tuostakin sumujen peittämiltä kukkuloilta. +Pian alkoivat metsät, lakeudet ja laaksot kajahdella pelättävistä +ukkosenjyrähdyksistä, ja hirmuisia sadekuuroja lankesi kuin kuohuvia +koskia taivaasta. Vaahtoisia virtoja syöksyi kohisten alas vuoren +sivuja; laakson pohja oli pian mylvivänä merenä; tämä ylänkö, jolla +molemmat majat sijaitsivat, muuttui pieneksi saareksi ja laakson suu +suluksi, mistä pauhaavien vesien mukana kulki maakappaleita, puita ja +paasia sekasin yhtenä myllerryksenä. + +Koko perhe oli kokoutunut rouva de La Tourin majaan vapisten rukoilemaan +Jumalaa; mutta täälläkin ryski katto hirvittävästi tuulenpuuskauksista. +Vaikka ovi ja akkunaluukut olivat tarkoin suletut, voi sentään sisässä +erottaa kaikki esineet seinähirsien raoista tulvaavan valon kautta, jota +nopeaan ja taajaan välähtelevät salamat synnyttivät. Peloton Paul kävi +Domingon seuraamana majasta toiseen myrskyn raivosta välittämättä, +tukien yhtäällä seinää kaarevalla puulla, toisaalla kaatuvaa aitaa +varaseipäällä, ja tuli kotiin vain lohduttaakseen perhettä toivolla +kauniin ilman pian palaamisesta. Tosiaankin herkesi sade illemmalla; +kaakosta puhaltava pasaatituuli otti tavallisen suuntansa, myrskypilvet +ajelehtivat luoteeseen päin, ja laskeva aurinko ilmautui jälleen +taivaanrannalla. + +Virginian ensimmäinen halu oli jälleen nähdä lepopaikkaansa. Paul +lähestyi häntä kainostellen ja tarjosi käsivartensa tueksi kävellessä. +Myhäillen tyttö siihen tarttui, ja he lähtivät yhdessä ulos. Ilma oli +raitis ja heleä. Valkeita pilviä nousi vuorenhuippujen takaa, joita +sadepurot siellä täällä olivat uurrelleet kuohuillaan. Puutarha oli +tykkänään veden syömien kuoppien turmelema, ja enin osa hedelmäpuista +kiskottu juurineen maasta; suuret hietaläjät peittivät niittyjä ja +olivat kokonaan täyttäneet Virginian kylpyaltaan. Nuo kaksi kokospalmua +seisoivat kuitenkin edelleen pystyssä ja vihantina; mutta niiden +ympäriltä olivat kadonneet nurmipenkereet, lehdot ja linnut, paitsi +muutamia bengalilintuja, jotka läheisten kallioitten kärjiltä valittivat +suruäänin pienoistensa perikatoa. + +Tämän hävityksen nähdessään Virginia sanoi Pauille: "Olette tuonut +tänne lintuja, mutta myrsky on ne tappanut; istutitte tänne puiston, ja +sekin on hävitetty. Kaikki katoaa täällä maan päällä; taivas yksin on +muuttumaton." Paul vastasi: "Voi sentään, kun en taida antaa teille +mitään taivaan tavarata! Mutta eihän minulla ole mitään, ei edes maan +päälläkään!" Virginia silloin punastuen virkkoi: "Onhan teillä Pyhän +Paavalin kuva." + +Tuskin oli neitonen saanut tämän sanotuksi, kun Paul juoksi hakemaan +pyydettyä esinettä äitinsä majasta. Se oli pienoiskuva erakko +Paavalista, jota kohtaan Margareeta oli aina tuntenut suurta +kunnioitusta. Hän oli itse tyttönä ollessaan kantanut kuvaa kauvan +kaulassaan; sitte kun oli tullut äidiksi, pani hän sen poikansa kaulaan. +Raskaana ollessaan ja kaikkien hylkäämänä oli hän alati katsellut +hurskaan erakon kuvaa, niin että tämän kuvittelun voimasta hänen +kohtunsa hedelmä oli saanut jotenkin samallaiset piirteet; tästä syystä +hän oli pojalleen antanut saman nimen ja omistanut hänelle +suojeluspyhimykseksi tuon hurskaan miehen, joka oli viettänyt elämänsä +kaukana ihmisten piiristä, missä hän itsekin oli tullut petetyksi ja +sitte hylätyksi. Saadessaan Paulin kädestä tämän jalon kuvan virkkoi +Virginia liikutettuna: "Veljeni, sitä ei minulta riistetä pois niin +kauvan kuin elän, enkä koskaan unhota, että sinä olet antanut minulle +ainoan esineen maailmassa, minkäs omistat." Hänen ystävällisyydestään, +tästä odottamattoman tuttavallisesta ja hellästä käytöksestä ihastuneena +Paul tahtoi halata häntä; mutta ketterästi kuin lintu neitonen pujahti +hänen käsistään ja jätti hänet siihen aivan ymmälle joutuneena, +osaamatta ollenkaan käsittää tätä outoa käytöstä. + +Tällöin sanoi Margareeta rouva de La Tourille: "Miksi emme naittaisi +lapsiamme toisilleen? Kumpikin he tulisesti rakastavat toisiaan, vaikkei +poikani sitä vielä tajua. Kun luonto hänessä kerran herää, on meidän +turhaa vartioida heitä; saamme vain pahinta pelätä." Mutta rouva de La +Tour vastasi siihen: "He ovat vielä liian nuoria ja liian köyhiä. Mikä +murhe meidät perisi, jos Virginia synnyttäisi lapsia, joita heillä ei +ehkä olisi varoja elättää! Sinun Domingosi on jo raihnainen, Mari taas +on kivuloinen. Minä puolestani, rakas ystäväni, tunnen näinä +viitenätoista vuotena suuresti heikontuneeni. Kuumissa maissa nopeaan +vanhenee, ja surut vanhentavat vielä nopeammin. Paul on ainoa toivomme. +Vartokaamme, kunnes aika vahvistaa hänen ruumiinsa voimia ja hän voi +elättää meitä työllänsä. + +Tätä nykyä, kuten tiedät, ei meillä ole enempää kuin mitä joka päivä +tarpeisiimme käytämme. Mutta jos lähetämme Paulin joksikin aikaa +Intiaan, voi hän kaupanteolla ansaita varoja sen verran kuin tarvitaan +jonkun uuden orjan ostamiseksi; ja hänen tänne palattuaan naitamme hänet +Virginian kanssa, sillä en luule kenenkään voivan tehdä rakasta tyttöäni +niin onnelliseksi kuin sinun Paul-poikasi. Puhelkaamme tästä asiasta +naapurimme kanssa." + +Niinpä tulivat nämä naiset tiedustamaan minun mielipidettäni, ja minä +yhdyin heidän suunnitelmaansa. "Intian vedet ovat meille suotuisia", +sanoin. "Kun valitsee sopivan vuodenajan, voi sinne päästä korkeintaan +kuudessa viikossa ja samassa ajassa palata takasin. Me kokoamme +piirissämme Paulille laivanlastillisen kauppatavaraa, sillä minulla on +naapureita, jotka hänestä paljon pitävät. Vaikka antaisimme hänelle vain +raakaa puuvillaa, jota täällä perkauskoneiden puutteessa emme voi +käyttää hyväksemme, mustaapuuta, jota täällä yleensä poltetaan uunissa, +ja joitakuita pihkalajeja, jotka muuten juoksevat hukkaan metsissämme, +niin saa hän kaiken sen edullisesti myydyksi Intiassa, ja meille +kaikille on siitä hyötyä." + +Otin toimekseni hankkia herra de La Bourdonnayeltä luvan tähän retkeen, +ja ennen kaikkea tahdoin taivuttaa Paulin mielen siihen. Mutta miten +hämmästyinkään, kun tämä nuorukainen minulle hänen ikäisekseen kovinkin +järkevästi vastasi: "Miksi tahdotte minua jättämään perheeni moisen +tietymättömän onnenonkimisen takia? Mikä kaupanteko maailmassa olisikaan +edullisempi kuin maanviljelys, josta saa toisinaan viidennenkymmenennen +jopa sadannenkin jyvän? Jos tahdomme harjottaa kauppaa, emmekö voi sitä +tehdä viemällä liian viljan kaupunkiin, sen sijaan että tästä kulkisin +Intiaan? Äitimme sanovat Domingon olevan vanhan ja raihnaisen, mutta +olenhan minä nuori ja vaurastun päivä päivältä. Saattaisipa poissa +ollessani teitä kohdata joku onnettomuus, etenkin Virginiaa, joka jo +muutenkin on sairas. Oi ei, ei, en voi suostua lähtemään pois heidän +luotaan." + +Hänen vastauksensa saattoi minut varsin hämille; sillä rouva de La Tour +ei ollut salannut multa Virginian tilaa eikä haluaan erottaa noita +nuoria vielä muutamiksi vuosiksi toisistaan. Näitä syitä en tohtinut +antaa Paulin edes arvatakaan. + +Näihin aikoihin toi muuan Ranskasta saapunut laiva kirjeen rouva de La +Tourille hänen tädiltään. Kuolemanpelko, jota paitsi kovat sydämmet +eivät koskaan pehmentyisi, oli koskenut tähänkin naiseen. Hän käski +sisarensatyttären palaamaan Ranskaan, tai jollei tämän terveys sallisi +niin pitkää matkaa, hän ainakin lähettäisi Virginian, jolle täti lupasi +toimittaa hyvän kasvatuksen, naittaa hänet jonkun hovilaisen kanssa sekä +lahjoittaa hänelle kaiken omaisuutensa. Hän vielä lupasi edelleenkin +osottaa sukulaisilleen hyväntahtoisuuttaan, jos nämä noudattaisivat +hänen käskyjänsä. + +Tämä kirje saattoi koko perheen suureen hämmennykseen. Domingo ja Mari +herahtivat itkuun. Paul seisoi jähmettyneenä hämmästyksestä, mutta +näytti pian puhkeavan vihan vimmaan. Virginia katseli äitiään eikä +uskaltanut hiiskahtaa sanaakaan. "Voisitteko todella jättää meidät?" +kysyi Margareeta rouva de La Tourilta. -- "En, rakas ystävä, en toki, +armaat lapseni", vastasi rouva de La Tour; "en lähde koskaan luotanne. +Teidän kanssanne olen elänyt ja teidän kanssanne tahdon kuolla. Vasta +teidän ystävyydessänne olen onnen löytänyt. Heikontuneeseen terveyteeni +ovat vanhat suruni syynä. Sukulaisteni tylyys ja puolisoni kadottaminen +ovat iskeneet sydämmeeni syvän haavan. Mutta sitte olen teidän +parissanne näissä mataloissa majoissa saanut nauttia enemmän lohdutusta +ja onnellisuutta kuin heimoni rikkaus ikinä olisi voinut antaa minulle +kotimaassani." + +Rouva de La Tourin puhe sai ilon kyyneleet kaikkien silmiin. Paul +syleili häntä lausuen: "En minäkään luovu teistä, en ikinä lähde +Intiaan. Me tahdomme kaikki tehdä työtä teidän hyväksenne, emo kulta; +mitään ei teiltä pidä puuttuman meidän seurassamme." Mutta kaikista +iloisin oli kuitenkin Virginia, vaikka osasi sen hyvästi salata. Hänen +nähtiin lopulla päivää olevan hilpeä ja lempeä, ja hänen palannut +levollisuutensa vaikutti rauhoittavasti kaikkiin muihinkin. + +Kun he seuraavana päivänä auringonnousun aikaan taas olivat +tavallisuuden mukaan tulleet yhteen aamurukoukseen, joka pidettiin +ennenkun eineelle ruvettiin, ilmoitti Domingo, että muuan herra kahden +orjan seuraamana ratsain lähestyi heidän asuntoaan. Se oli herra de La +Bourdonnaye. Hän astui sisälle majaan, missä perhe paraikaa istui +aamiaisellaan. Virginia kiiruhti tarjoamaan maan tavan mukaan kahvia ja +vedessä keitettyä riisiä, joiden lisäksi tuli höyryäviä perunoita ja +tuoreita banaaneja. Niitä tarjottiin kurpitsanpuoliskoista, ja +pöytäverhona oli banaanipuun lehtiä. Kuvernööri näytti ensimmältä +hämmästyvän asumuksen silminnähtävää köyhyyttä. Sitten hän rouva de La +Tourin puoleen kääntyen valitti, että saaren hallitusasiat häntä jossain +määrin estivät huolehtimasta sen yksityisten asukasten tarpeista, mutta +että rouva de La Tour kyllä oli aina oikeutettu turvaamaan häneen. +"Teillä on, rouvaseni", lisäsi hän, "Pariisissa korkeasukuinen ja hyvin +rikas täti, joka aikoo säätää teille omaisuutensa ja odottaa teitä +luoksensa." Rouva de La Tour vastasi, ettei hänen heikontunut +terveytensä sallinut hänen tehdä niin pitkää matkaa. + +"No ainakaan", virkkoi herra de La Bourdonnaye, "ette voi kohtuuttomasti +kieltää tuota suurta perintöä tyttäreltänne, joka on niin nuori ja +rakastettava neitonen. En salaa teiltä, että tätinne on kääntynyt +Ranskan hallitusmiesten puoleen saadakseen hänet luoksensa. Virastot +ovat kirjoittaneet minulle, että tarvittaessa voisin käyttää tässä +asiassa hallintovaltaani; mutta kun sitä käytän ainoastaan tehdäkseni +tämän siirtokunnan asujamia onnellisiksi, odotan teidän vapaaehtoisesti +suostuvan tähän vain muutamia vuosia käsittävään uhraukseen, josta +riippuu tyttärenne yhteiskunnallinen menestys ja koko teidän elämänne +hyvinvointi. Miksi yleensä siirrytään saarille? Eiköhän vain rikkautta +etsiäkseen? Eikö silloin ole paljon miellyttävämpää mennä sitä omasta +kotimaastaan etsimään?" + +Näin sanoen hän laski pöydälle ison pussillisen piastereita[1], jonka +toinen orjista oli muassaan tuonut. "Kas tässä", lisäsi hän, "on +rahasumma, jonka tätinne on määrännyt tyttärellenne matkavalmistuksia +varten." Sitte hän päätti puheensa nuhdellen ystävällisesti rouva de La +Touria, ettei tämä ahdingossaan ollut kääntynyt hänen puoleensa, +ylistäen kuitenkin rouvan ylevätä rohkeamielisyyttä. Silloin puuttui +Paul puheeseen ja lausui kuvernöörille: "Herrani, äitini on kerran +pyytänyt apuanne, mutta te olette hänet kehnosti vastaanottanut." -- +"Onko teillä toinenkin lapsi, rouvaseni?" kysyi herra de La Bourdonnaye +rouva de La Tourilta. -- "Ei, herrani", vastasi tämä, "hän on +ystävättäreni poika, mutta hän ja Virginia ovat olleet meille yhteiset +ja yhtä rakkaat." -- "Nuori mies", lausui kuvernööri Paulille, "kun +olette hankkinut itsellenne maailmankokemusta, tulette myöskin tuntemaan +virkamiesten kovan kohtalon; tulette huomaamaan miten helppo on vetää +heitä nenästä ja kuinka he usein tulevat tahtomattaan antamaan +vehkeilevälle pahuudelle sen osan, mikä oikeastaan kuuluu itseään +salassa pitävälle ansiolle." Rouva de La Tourin pyynnöstä istui herra de +La Bourdonnaye katettuun pöytään hänen viereensä. Hän söi aamiaista +kreoolien tavalla, juoden kahvia vedessä keitetyn riisin kera. Häntä +miellytti tässä halvassa asunnossa vallitseva järjestys ja siisteys, +noitten rakastettavain perheitten sopu ja vieläpä niitten vanhain +palvelijain uutteruuskin. "Täällä näen", sanoi hän, "vain puisia +astioita, mutta sen sijaan on kasvoissa ilonhohde ja sydämmissä puhdasta +kultaa." Paulia kuvernöörin kohteliaisuus niin ihastutti, että hän +huudahti: "Toivon pääseväni teidän ystäväksenne, sillä te olette kunnon +mies." Herra de La Bourdonnayeta miellytti tämä todistus saarelaisten +avosydämmisyydestä; hän syleili Paulia, pudisti hänen kättään ja +vakuutti hänelle vastaisuudessakin ystävällisyyttänsä. + +[1] Vanha espanjalainen raha, arvoltaan noin 4 mk. 50 p., jota näissä +ranskalaisissa siirtomaissa käytettiin. Suom. muist. + +Aamiaisen syötyä hän otti rouva de La Tourin eriksensä ja ilmotti +hänelle, että aivan pian oli hän tilaisuudessa lähettämään tyttärensä +Ranskaan erään juuri lähtöä tekevän laivan myötä, että hän, kuvernööri, +uskoisi Virginian erään myöskin matkalle aikovan naissukulaisensa +turvaan, ja ettei suinkaan pitäisi päästää käsistään tällaista +erinomaista onnea muutamain vuosien pakollisen erilläänolon takia. +Viimein lisäsi hän poislähtiessään: "Tätinne ei enää voi elää kahta +vuotta kauvempaa, niin ovat hänen ystävänsä mulle vakuuttaneet. +Miettikäähän sitäkin tarkoin. Onni ei putoa joka päivä helmaamme. +Neuvotelkaa asiasta muidenkin kanssa. Kaikki järkevät ihmiset ovat +kanssani yhtä mieltä." Rouva de La Tour vastasi, ettei hän enää toivonut +maailmassa muuta onnea kuin tyttärensä, ja että hän jätti Ranskaan +lähdön tämän itsensä päätettäväksi. + +Rouva de La Tourille ei todellakaan ollut vastenmielistä, että täten +valmistui tilaisuus erottaa Paul ja Virginia joksikin aikaa toisistaan, +jotta heidän onnensa sitte tulisi perustetuksi vankalle pohjalle. Hän +sen vuoksi otti tyttärensä erikseen ja puheli hänelle seuraavasti: +"Rakas lapsukaiseni, palvelijamme ovat jo vanhat, Paul on vielä liian +nuori, Margareetakin käy ijälliseksi ja minä itse heikoksi; jos sattuisi +minua kuolo kohtaamaan, mihin te ilman varallisuutta joutuisitte täällä +korpien keskessä? Jäisitte orvoiksi, ilman mahtavien apua, ja +pakotetuiksi herkeämättä muokkaamaan maata kuin päiväpalkkalaiset. Tämä +aatos minua surettaa." Virginia vastasi: "Jumala on tuominnut meidät +työtä tekemään. Olette itse opettanut minua työhön ja rukoukseen joka +päivä. Tähän asti ei Herra ole meitä hyljännyt eikä hän sitä vastakaan +tee. Hänen hyvä suosionsa kohdistuu etenkin onnettomiin. Olettehan itse +juuri sitä useasti muistuttanut, äiti kulta! Minä en voi taivuttaa +itseäni teitä jättämään." Liikutettuna virkkoi rouva de La Tour: "En +muuta tahdokaan kuin tehdä sinut onnelliseksi ja yhdistää sinut viimein +avioliiton siteillä Pauliin, joka ei enää ole sinulle pelkkä veli. +Ajattelehan nyt, että hänenkin onnensa riippuu sinusta." + +Nuori neitonen, jossa rakkaus on herännyt, ei luule kenenkään siitä +tietävän. Hän vetää silmilleen saman verhon, joka peittää hänen +sydämensä; mutta kun ystävän käsi sitä kohottaa, puhkeavat silloin esiin +hänen rakkautensa salaiset tuskat ikäänkuin aukaistun sulun takaa, ja +luottavaisuuden suloiset purkaukset seuraavat entistä pidättäväisyyttä +ja salamyhkäisyyttä. Heltyneenä äitinsä uusista hyvyydenosotuksista +Virginia kertoi hänelle taisteluistaan, joita vain Jumalan silmä oli +nähnyt; kuinka hän huomasi Sallimuksen johdon tässä yhtyvän hellään +äidilliseen huolenpitoon, koetellen hänen taipumustaan ja ohjaten häntä +oikeaan; ja kuinka hän nyt siihen luottaen kaikista mieluimmin tahtoi +jäädä äitinsä luo, levollisena nykyisyyteen nähden ja ollenkaan +pelkäämättä tulevaisuutta. + +Nähdessään luottavaisen puheensa vieneen vallan toisellaiseen tulokseen +kuin oli tarkottanut, lausui rouva de La Tour tyttärelleen: "Rakas +lapsi, en mitenkään tahdo sinua pakottaa. Päätä oman pääsi jälkeen, +mutta salaa rakkautesi Paulilta. Kun tytön sydän kerran on valloitettu, +ei rakastaja saa vaatia häneltä mitään enempää." + +Illalla, kun rouva de La Tour oli kahden kesken Virginian kanssa, astui +heidän majaansa siniseen kauhtanaan puettu kookas mies. Se oli muuan +saaren lähetyssaarnaajia ja rouva de La Tourin ja Virginian rippi-isä, +joka saapui tänne kuvernöörin lähettämänä. "Lapseni", lausui hän +huoneeseen astuessaan, "Jumalalle olkoon kiitos! Nyt olette rikkaita. +Nyt saatte seurata sydämmenne ääntä ja tehdä hyvää köyhillemme. Minä +tiedän mitä herra de La Bourdonnaye on teille sanonut ja mitä te olette +hänelle vastanneet. Äiti hyvä, heikko terveytenne pakottaa teitä +pysymään täällä; mutta teillä, nuori neitiseni, ei siihen ole mitään +syytä. On toteltava Kaitselmusta ja vanhoja omaisia, vaikka nämä +olisivat meille joskus vääryyttäkin tehneet. Tämä on kyllä suuri uhraus +meidän puoleltamme, mutta se on Jumalan säätämä laki. Hän on uhrannut +itsensä meidän edestämme; meidän on siis hänen esimerkkiään seuraten +uhrauduttava perheemme hyväksi. Teidän matkanne Ranskaan saa hyvän +lopun. Ettekö siis tahtoisi matkustaa sinne, armas neitiseni?" + +Katse maahan luotuna ja vapisevin äänin vastasi Virginia: "Jos se on +Jumalan säätämää, niin en enää vastusta. Tapahtukoon Jumalan tahto!" Ja +hän purskahti itkuun. + +Lähetyssaarnaaja lähti pois tekemään kuvernöörille tiliä matkansa +onnistumisesta. Tällä välin rouva de La Tour lähetti Domingon kutsumaan +minua hänen luokseen, keskustellakseen kanssani Virginian lähdöstä. +Minä en suinkaan ollut matkan puolella. Minun vakaa ajatukseni onnesta +on se, että luonnon tarjoomat edut ovat rikkauden etuja arvokkaammat ja +ettei meidän pidä etsimän ulkopuoleltamme sellaista, minkä löydämme +tykönämme. Nämä periaatteet sovitan poikkeuksetta kaikkeen. Mutta mitä +voivat kaikki minun puheeni kodin yksinkertaisesta onnesta näitten +suuren rikkauden herättämäin kuvitelmain rinnalla ja mitä minun luontoon +perustuvat väitelmäni maailman ennakkoluuloja ja hengellistä miestä +vastaan, jotka olivat jo kääntäneet rouva de La Tourin sydämmen? Hän +kyseli siis minun mieltäni vain kohteliaisuudesta, eikä enää arvellut +päätöksestään rippi-isänsä kanssa keskusteltuaan. Eipä enää kiellellyt +Margareetakaan, joka välittämättä niistä eduista mitä toivoi Virginian +rikkauden tuottavan hänen pojallensakin, oli innokkaasti vastustellut +lähtöä. Paul, joka ei tiennyt mitään siitä mitä valmisteltiin, +kummasteli noita salaperäisiä keskusteluja rouva de La Tourin ja hänen +tyttärensä välillä ja vaipui kolkkoon alakuloisuuteen. "Heillä on +joitakin hankkeita minua vastaan", arveli hän, "koska niin karttavat +minua." + +Kun nyt sellainen huhu oli levinnyt saarella, että näille karuille +kallioille oli rikkautta karttunut, nähtiin sinne kiipeilevän +kaikenlaisia kauppiaita. He levittivät näissä köyhissä majoissa näkyviin +Intian kalleimpia kankaita, Goudelourin komeita puuvillakutomuksia, +Paliacaten ja Mazulipatanin huiveja, Dacan musliineja, yksivärisiä ja +raitaisia ja kirjailtuja läpikuultaviksi kuin päivä; Suratin +heleänvalkeita baftateoksia ja kaikenvärisiä ja mitä harvinaisimpia +pitsejä, kudotut tähditetyllä pohjalla ja vihreillä säteillä. He +avasivat kääryistään Kiinan komeita silkkikankaita, kuvilla kudottuja +lampasseja, valkealta välkkyviä, ruohonkarvaisia ja hohtavan punaisia +damasteja; rusottavia tahtisilkkejä, sileitä satiineja, pekiiniä +pehmeätä kuin verka, valkeaa ja keltasta nankiinia, jopa Madagaskarin +ruohosta kudottua esiliinakangastakin. + +Rouva de La Tour antoi tyttärensä ostaa kaikkea mikä tätä miellytti; hän +piti vain vaaria tavarain hinnasta ja kelvollisuudesta, peläten +kauppiasten heitä pettävän. Virginia valitsi kaikkea minkä luuli +kelpaavan äidillensä, Margareetalle ja Paulille. "Kas tämä kappale", +sanoi hän, "sopii huonekalujen päälliseksi ja tuo puvuksi Marille ja +Domingolle." Sillä tavalla olivat piasterit viimein kadonneet pussista, +ennenkun hän vielä oli ennättänyt ajattelemaankaan omia tarpeitaan. +Hänen oli siis ottaminen osansa niistä lahjoista, joita oli perheen +toisille jäsenille jakanut. + +Tuskautuneena näistä onnen runsaista antimista, joiden arvasi ennustavan +Virginian poislähtöä, tuli Paul muutamia päiviä myöhemmin minun +luokseni. Alakuloisena hän sanoi: "Sisareni lähtee pois; hän on jo +ryhtynvt matkavalmistuksiin. Tulkaa te meille, pyydän sitä teiltä +hartaasti. Käyttäkää ylevää älyänne vaikuttaaksenne hänen äitiinsä ja +minun äitiini, jotta he pidättäisivät häntä lähtemästä." Noudatin Paulin +pyyntöä, vaikka hyvin tiesin esitysteni olevan turhia. + +Jos Virginia oli minusta näyttänyt viehättävältä sinisestä Bengalin +palttinasta valmistetussa hameessa ja punanen huivi päässä, oli +kuitenkin peräti toista nähdä häntä tämän maan vallasnaisten tapaan +vaatetettuna. Hän oli nyt puettu valkoiseen musliinihameeseen, joka oli +alustettu ruusunvärisellä tahtisilkillä. Hänen hoikka ja korkea +vartalonsa ilmeni selvästi ruumiinmukaisen liivin alta, ja hänen vaalea +tukkansa ympäröi kahteen palmikkoon kierrettynä ihmeteltävän kauniisti +hänen neitseellistä päätänsä. Alakuloisuus kuvastihe hänen ihanista +sinisistä silmistään, ja hänen sydämmessään taistelevat ristiriitaiset +tunteet antoivat hänen hipiälleen elävyyttä ja hänen äänelleen +liikutuksesta väräjävän soinnun. Hänen komea pukunsa, jota hän näytti +vasten tahtoaan kantavan, saatti hänen riutuneen tilansa vielä +liikuttavammaksi. Häntä ei voinut nähdä eikä kuulla tuntematta mitä +syvintä sääliä häntä kohtaan. Paulin surumielisyys tästä vielä kasvoi. +Margareeta, jota poikansa mielentila huoletti, sanoi hänelle heidän +kahdenkesken ollessaan: "Poikani, miksi pidät sydämmessäsi turhia +toivoja, jotka tekevät eronhetken sulle vain sitä katkerammaksi? On jo +aika, että ilmotan sinulle omasi ja minun elämäni salaisuuden. Neiti de +La Tour kuuluu äitinsä kautta rikkaaseen ja korkea-arvoiseen sukuun; +mutta sinä olet vain köyhän talonpoikaisnaisen poika, ja, mikä vielä +pahempi, sinä olet äpärä." + +Sana 'äpärä' oudostutti Paulia. Hän ei koskaan ollut kuullut sitä +lausuttavan; sen vuoksi hän pyysi äitinsä selittämään hänelle sen +merkityksen, johon tämä vastasi: "Sinulla ei ole ollenkaan ollut +laillista isää. Tyttönä ollessani rakkaus minut vietteli heikkouteen, +jonka hedelmä sinä olet. Rikokseni riisti sinua suojaamasta isän +sukulaiset ja katumukseni äitisi sukulaiset. Onneton sinä, jolla ei ole +muita omaisia koko maailmassa kuin minä yksin!" Ja kyyneleet virtasivat +hänen silmistään. Paul halasi häntä ja lohdutti: "Oi rakas äiti, koska +minulla ei ole muita omaisia kuin te, tahdon teitä rakastaa sitä +hellemmin. Mutta minkä salaisuuden mulle ilmaisittekaan! Nyt näen miksi +neiti de La Tour on karttanut minua jo kaksi kuukautta ja minkä vuoksi +hän nyt on päättänyt matkustaa pois. Ah, epäilemättä hän minua +ylenkatsoo!" + +Kun illallisen aika tuli, istuivat kaikki pöytään, mutta kukin sangen +erilaisilla tunteilla, syöden vähän ja puhuen vieläkin vähemmän. +Virginia lähti ensiksi ulos ja kävi istumaan samalle paikalle, missä nyt +olemme. Paul häntä pian seurasi ja istahti hänen viereensä. Molemmat +olivat hetkisen vallan ääneti. Oli yksi noita ihania öitä, jotka ovat +niin tavallisia kuuman ilmanalan maissa ja joiden kauneutta ei +taitavinkaan sivellin voi kuvata. Kuu kumotti keskellä taivaslakea +hienon pilvikehän paartamana, joka vähitellen haihtui näkymättömiin. Sen +valo levisi vähitellen saaren vuorille ja kukkuloille, jotka +kimaltelivat vihreän ja hopean hohteessa. Tuulet pidättivät +hengitystään. Metsien kätköistä, laakson pohjasta ja kallioiden kärjiltä +kuului tukahutettuja ääniä, lintujen hiljaista lemmenviserrystä, jotka +pesissään hurmautuivat yön valoisuudesta ja ilman levollisuudesta. +Nurmikosta kuultiin hyönteisten hyrinää. Tähdet tuikkivat taivaalla ja +kuvastelivat värähdellen merenkalvoon. Hajamielisen haaveksivana kulki +Virginian katse pitkin taivaan hämäräistä äärtä, josta kalastaja-alusten +punaset tulet välkkynällään merkitsivät saaren rannikon. Sataman suussa +hän älysi erään valon ja tumman varjon; se oli sen laivan lyhty ja +haamu, jonka oli määrä viedä hänet Europaan ja joka nyt ankkuroituna ja +valmiina lähtöön odotteli tyvenen loppumista. Tämä näky saattoi hänet +surulliseksi ja hän käänsi päänsä pois, jottei Paul näkisi hänen +itkevän. + +Rouva de La Tour, Margareeta ja minä istahdimme muutaman askeleen päähän +heistä banaanipuiden alle; ja yön hiljaisuudessa kuulimme selvästi +heidän puhelunsa, joka ei koskaan mene mielestäni. + +Paul lausui: "Neiti, teidän sanotaan lähtevän kolmen päivän päästä. Ette +arkaile siis uskaltaessa henkeänne alttiiksi meren vaaroille ... meren, +jota ennen niin kammositte." -- "Minun täytyy totella sukulaisiani ja +velvollisuuttani", vastasi Virginia. -- "Te jätätte meidät kaukaisen +sukulaisen vuoksi, jota ette koskaan ole nähnyt!" -- "Voi sentään", +huudahti Virginia, "minä tahtoisin jäädä tänne koko ijäkseni, mutta +äitini ei sitä salli. Rippi-isäni sanoi Jumalan tahdon olevan, että +matkustaisin, ja että elämä on vain koettelemusta... Oi, se on liian +kova koettelemus!" + +-- "Mitä kuulen!" huudahti Paul; "niin monet syyt määräävät teitä +lähtemään, eikä yksikään syy teitä pidätä! Ah, on vielä muuan syy, jota +ette mulle maininnut. Rikkaudella on suuri viehätys. Te löydätte pian +uudessa maailmassanne uuden veljen, jolla nimellä ette minua enää kutsu. +Valitsette hänet, tämän veljen, syntymänne ja varallisuutenne mukaisista +miehistä, joiden verralle minä en kelpaa. Mutta minne oikeastaan +tahdotte matkustaa onnellisemmaksi tullaksenne? Mihin maahan aijotte +siirtyä, joka olisi teille rakkaampi kuin syntymämaanne? Missä löydätte +armaampaa seuraa kuin siellä, missä teitä rakastetaan? Kuinka voitte +elää ilman äitinne hyväilyjä, joihin olette tottunut? Mikä perii hänet +vanhuudessaan, kun ei saa enää nähdä teitä vierellänsä, pöydässänsä, +kodissansa, kävelyillänsä, joilla olitte hänen sauvansa? Ja mikä perii +minunkaan äitini, joka rakastaa teitä yhtä paljon kuin hän? Mitä sanon +heille kummallekin, kun näen heidän itkevän teidän poissaoloanne? Te +julma olento! En tahdo puhua ensinkään itsestäni; mutta mikäpä minunkaan +perii, kun aamuisin en enää näe teitä joukossamme ja yö tulee ilman +että teitä saan tavata? -- kun katselen näitä kahta palmua, jotka +istutettiin meidän syntyissämme ja jotka ovat niin kauvan olleet +keskinäisen ystävyytemme todistajina! Ah, koska sinua kerran uudet +kohtalot viehättävät, koska etsit toisia maita kuin synnyinmaasi ja +toisia etuja kuin mitä minä työlläni voin ansaita, niin salli minun +seurata sinua laivalle jossa lähdet. Minä suojelen sinua myrskyissä, +jotka sinua maallakin niin pelottavat. Minä painan pääsi povelleni, +lämmitän sydäntäsi omaa sydäntäni vasten; ja Ranskassa, mistä menet +etsimään rikkautta ja ylhäisyyttä, palvelen sinua orjanasi. Ollen +onnellinen vain sinun onnestasi, tulen noissa palatseissakin, missä +sinua palvellaan ja jumaloidaan, tuntemaan itseni kyllin rikkaaksi ja +kyllin jaloksi saadessani tehdä sinulle kaikkein suurimmankin uhrauksen, +kun saan kuolla jalkojesi juureen." + +Nyyhkytys tukeutti häneltä äänen; sitte kuulimme Virginian tuon +tuostakin syvästi huoaten vastaavan: "Sinunhan vuoksesi minä lähden ... +sinun vuoksesi, jonka näen joka päivä köyristyvän raskaassa työssä +elättääksesi kahta vähäväkistä perhettä. Jos käytän tilaisuutta +rikastuakseni, niin teen sen ainoastaan palkitakseni sinulle +tuhatkertaisesti meille osottamasi hyvyyden. Onko mikään rikkaus sinun +ystävyytesi vertainen? Miksi mainitsit minulle syntymääsi? Oi, jospa +olisi vallassani vielä valita itselleni veli, niin kenen valitseisin +jollen sinut? Oi Paul, Paul! Sinä olet minulle paljon rakkaampi kuin +veli! Kuinka olenkaan saanut taistella sydämmeni kanssa pitäessäni sinua +erillä itsestäni! Minä tahdoin, että olisit minua auttanut taistelemaan +omaa taipumustani vastaan, kunnes taivas voisi siunata liittomme. Mutta +nyt minä jään, minä lähden, minä elän ja kuolen ... tee minulle mitä +tahdot! Voi minua avutonta tyttöparkaa! Hellyyttäsi jaksoin vastustaa, +mutta nyt en tuskaasi jaksa kestää!" + +Hänen näin puhuessaan tempasi Paul hänet syliinsä ja puristaen häntä +kiinteästi povelleen hän huudahti raivoisasti: "Minä lähden hänen +kanssaan! Mikään ei voi riistää häntä minulta!" -- Me juoksimme kaikin +hänen tykönsä. Rouva de La Tour sanoi hänelle: "Poikani, jos te meidät +jätätte, mikä meidät sitte perii?" + +Hän toisti värisevällä äänellä edellisen sanat: "Poikani... Poikani... +Tekö minun äitini!" huudahti hän, "te joka erotatte veljen hänen +sisarestaan! Molemmat olemme imeneet teidän rintaanne, molemmat +kasvaneet teidän jalkainne juuressa, oppineet teiltä toisiamme +rakastamaan ja tuhannet kerrat sitä toisillemme vakuuttaneet. Ja nyt te +erotatte meidät toisistamme! Te lähetätte hänet Europaan, tuohon +raakalaismaahan, joka on teiltä kieltänyt turvapaikan, julmien +sukulaisten luo, jotka teidät itsennekin ovat hylänneet. Te sanotte +minulle: sinulla ei ole enää oikeutta häneen; hän ei ole sinun sisaresi. +Hän on minulle kaikki, rikkauteni, perheeni, sukuni, koko minun onneni. +En tunne mitään muuta onnea. Meillä oli sama katto päämme päällä, sama +kehto, lapsena keinuaksemme, ja meillä totisesti tulee olemaan sama +hautakin. Jos hän lähtee, täytyy minun seurata häntä. Kuvernöörikö sen +estäisi? Estääkö hän ehkä minua hyppäämästä mereen ja uiden seuraamasta +häntä? Meri ei ole minulle kolkompi hauta kuin maakaan. Jollen saa elää +hänen vierellään, olen ainakin kuoleva hänen silmäinsä edessä, kaukana +teistä. Te kovasydämminen äiti! Te tyly nainen! Elköön valtameri, jonka +huostaan hänet uskotte, saattako koskaan häntä teille takasin! +Kantakoot sen aallot teille minun ruumiini, ja kun se yhdessä hänen +ruumiinsa kanssa keinuu näitten rantojen riutoilla, soittakoot meren +aallot ikuisesti korviinne kadotettujen lastenne hautajaissoittoa!" + +Hänen näin puhuessaan sulin hänet syliini; epätoivo oli saattanut hänet +aivan suunniltaan. Hänen silmänsä säkenöivät, hiki juoksi isoina +karpaloina hänen palavilta kasvoiltaan, hänen polvensa vapisivat; ja +minä tunsin hänen sydämmensä lyövän raivoisasti. + +Pelästyneenä huudahti Virginia: "Oi ystäväni! Minä vakuutan sinulle +lapsuutemme leikkien nimessä, sinun ja omain kärsimysteni ja kaiken +nimessä, mikä ijäksi yhdistää kaksi onnetonta olentoa kiinteästi +toisiinsa, että jos jään tänne, elän vain sinulle; ja jos lähden, niin +palaan kerran takasin luoksesi. Otan teidät todistajikseni, teidät jotka +olette johdattaneet minua lapsuudessani, jotka määräätte koko elämäni ja +jotka nyt näette kyyneleeni. Vannon sen nimessä taivaan joka kuulee +minun sanani, nimessä meren jolle minun nyt on lähteminen, ja nimessä +ilman jota hengitän ja jota en koskaan ole valheella saastuttanut." + +Niinkuin aurinko Apenniinien harjalta sulattaa ja viskaa syvyyteen +jäävuoren, niin suli tuon nuorukaisen rinnasta hurja raivo hänen +kuullessaan rakastettunsa hellän äänen. Hänen kohotettu päänsä vaipui +alaspäin, ja silmistään valui kyynelvirta. Hänen äitinsä kyyneleet +sekautuivat siihen, hänen äänetönnä syleillessään poikaansa. Rouva de La +Tour, joka myös oli vallan suunniltaan, sanoi minulle: "En tätä enää voi +kestää; sydämmeni on rikkiraadeltu. Tuosta onnettomasta matkasta ei saa +tulla mitään. Hyvä naapuri, taluttakaa pois poikani! Kokonaiseen +viikkoon ei kenkään meistä ole saanut unta silmiinsä." + +Minä sanoin Paulille: "Ystävä rakkaani, teidän sisarenne jää tänne. +Huomenna puhumme siitä kuvernöörin kanssa. Päästäkäämme tämä perhe jo +käymään levolle, ja tulkaa itse täksi yöksi nukkumaan minun luokseni. On +jo myöhäistä, keskiyön aika; etelän risti on oikealla taivaanrannalla." + +Hän antoi vaijeten minun saattaa hänet kotiini; ja levottoman yön siellä +vietettyään hän nousi vuoteestaan auringon kera ja palasi omaan +kotiinsa. + +Mutta miksikä pitkittäisin teille tätä kertomusta? Ihmisen elämässä on +vain sen toinen, miellyttävä puoli tuntemisen arvoinen. Kehityksemme +kulku käy nopeasti kuin se taivaanpallo jolla liikumme, se kestää vain +yhden päivän, eikä toinen puoli tästä päivästä saa valoa, jollei toinen +samalla ole pimeään peitetty. + +-- Isäni, vastasin hänelle, minä rukoilen teitä kertomaan mulle lopunkin +tästä tarinasta, jonka niin liikuttavalla tavalla olette alkanut. +Kuvaukset onnesta huvittavat meitä, mutta kertomukset onnettomuudesta +meitä opettavat. Miten siis kävi lopulta tuon kovaonnisen Paulin? + +-- Ensimmäinen olento, jonka Paul näki kotiinsa palatessaan, oli Mari, +joka erään kallion huipulta katseli aavalle ulapalle. Tälle hän jo +kaukaa huusi: "Missä Virginia on?" Orjatar kääntyi katselemaan nuorta +isäntäänsä ja purskahti itkemään. Miltei mieletönnä Paul juoksi +joutuisasti alas satamaan. Siellä hän sai kuulla, että Virginia oli +tullut päivän koittaissa laivaan, joka heti oli nostanut purjeensa ja +oli nyt jo näkymättömissä. Hän palasi asuntoonsa, jota mitteli ristiin +rastiin puhumatta kellekään sanaakaan. + +Vaikka tämä kalliokehä takanamme näyttää melkein pystysuoralta, voi +kumminkin muutamia vaivaloisia polkuja myöten kulkea noille penkereen +tavoin yleneville kaltaille aina tuon keilamaisen ja ylinousemattoman +kalliohuipun luo, jota kutsutaan Peukaloksi. Sen juurella on puiston +tapainen, isoja puita kasvava paikka, joka on niin korkea ja jyrkkä, +että se näyttää ilmassa häilyvältä metsältä, jota joka haaralta +saartavat kauhistuttavat syvyydet. Pilvet, joita tämän vuoren huippu +lakkaamatta kokoaa puoleensa, ylläpitävät useita puroja, jotka syöksyvät +niin syvälle vastaisen laakson pohjaan, ettei kukkulalta kuule ollenkaan +putouksen pauhua. Tältä paikalta näkee suuren osan saarta, vuoria ja +kukkuloita, niiden joukossa Pieter-Boothin ja Kolmirintavuoren +metsäisine laaksoineen, ja etempänä aavan meren ja Bourbon-saaren, joka +on neljänkymmenen peninkulman päässä täältä länteen päin. + +Tältä ylhältä kukkulalta Paul vielä erotti laivan, joka vei Virginian +pois. Hän näki sen häämöttävän enemmän kuin kymmenen peninkulman päässä +vain pienenä tummana pilkkuna keskellä valtamerta. Hän jäi sinne osan +päivästä, tykkänään vaipuneena laivan katselemiseen; se oli jo kadonnut +kun hän vielä oli sen näkevinänsä; ja vaikkei hän taivaanrannalta enää +erottanut muuta kuin autereista usvaa, istui hän yhä edelleen tässä +jylhässä paikassa, jossa tuulet lakkaamatta pieksevät palmujen ja +tatamac-puiden latvoja. Niiden kumea pauhu ja jyminä kuului aivan kuin +kaukainen urkujensoitto ja vaivutti mielen syvän alakuloiseksi. Sieltä +löysin Paulin, pää painuneena kallionkylkeä vastaan ja silmät maahan +luotuina. Olin jo etsinyt häntä aamunkoitosta alkaen; vaivoin sain nyt +hänet jättämään tämän kolkon paikan ja lähtemään kotiinsa. Saatoin hänet +sinne; ja hänen ensimmäiset sanansa rouva de La Tourin nähdessään +sisältivät katkeran valituksen, että tämä oli hänet pettänyt. Rouva +parka kertoi meille sitte, että kun tuuli kello kolmen aikaan aamulla +oli jälleen noussut ja laiva oli valmiina lähtöön, oli kuvernööri +eräitten esikuntansa herrain ja lähetyssaarnaajan seuraamana saapunut +noutamaan Virginiaa kantotuolilla, ja että huolimatta tyttären +vaikerruksesta ja hänen ja Margareetan kyyneleistä olivat he raastaneet +pois neidon, huutaen täyttä kurkkua, että se muka tapahtui heidän +kaikkien parhaaksi. "Jospa ainakin olisin saanut ottaa häneltä +jäähyväiset", sanoi Paul, "niin olisin nyt paljon levollisempi. Olisin +sanonut hänelle: Virginia, jos sillä aikaa kun olemme kasvaneet yksissä +olen tullut lausuneeksi sanan, joka on teitä loukannut, niin pyydän +teitä suomaan sen anteeksi ennenkun jätätte minut ainaiseksi. Olisin +hänelle sanonut: Koska minun ei enää ole sallittu teitä jälleen nähdä, +niin hyvästi, rakas Virginia, hyvästi! Eläkää siellä kaukana minusta +tyytyväisenä ja onnellisena!" Ja nähdessään äitinsä ja rouva de La +Tourin itkevän, sanoi hän heille: "Etsikää nyt toinen poika minun +sijaani kuivaamaan kyyneleitänne!" Sitte hän raskaasti huoaten erosi +heistä ja rupesi harhailemaan metsissä asuntonsa ympärillä. Hän riensi +kaikille paikoille, jotka olivat olleet Virginialle mieluisimmat. +Kutuille ja niiden pienille vohlille, jotka määkien häntä seurasivat, +hän virkkoi: "Mitä minusta tahdotte? Ette enää koskaan saa nähdä häntä, +joka antoi teidän kädestään syödä." Tultuaan Virginian lepopaikalle ja +nähdessään lintujen piirtelevän ilmaa siellä hän huudahti: "Lintu parat! +Ette milloinkaan enää lennä häntä vastaan, joka oli teidän hyvä +ruokkijanne!" Ja Fidelen nähdessään, joka häntäänsä heiluttaen juoksi +hänen edellään ja nuuski joka paikkaa, hän huoaten sanoi sille: "Ah, et +sinäkään häntä koskaan löydä!" Viimein hän istahti kalliolle, jolla hän +viimeisen kerran oli puhellut Virginian kanssa; ja katsellessaan aavaa +merta, jolle oli nähnyt katoavan Virginiaa kulettavan laivan, purskahti +haikeaan itkuun. + +Tällä välin me seurasimme häntä askel askeleelta, peläten hänen +kuohuksissaan ryhtyvän johonkin onnettomaan tekoon. Hänen äitinsä ja +rouva de La Tour rukoilivat häntä mitä hellimmillä sanoilla, ettei hän +epätoivollaan enentäisi heidän murhettaan. Vihdoin viimein jälkimäisen +onnistui rauhoittaa häntä sellaisilla hyväilynimillä, jotka olivat +omiaan herättämään hänessä uudelleen toivoa. Hän kutsui Paulia +pojakseen, rakkaaksi pojakseen, vävykseen, jolle hän sydämmestään soi +tyttärensä. Hän sai hänen lopultakin palaamaan kotiin ja nauttimaan +vähän ravintoa. Paul istui kanssamme pöytään sen paikan vierelle, missä +lapsuudentoverin oli tapa istua, puhutteli häntä kuin läsnäolevaa ja +tarjosi hänelle niitä ruokalajeja, joiden tiesi Virginiaa enimmän +miellyttäneen; mutta kun viimein huomasi erehdyksensä, rupesi hän +uudelleen itkemään. -- Seuraavina päivinä hän kokoili kaikkea, mikä oli +ollut Virginian käytettävänä, viimeiset hänen kantamansa kukkakimput, +kokospähkinän kuoresta valmistetun maljakon, josta Virginian oli ollut +tapana juoda; ja kuten nämä muistot poislähteneestä ystävästä olisivat +olleet hänelle kalleimmat esineet maailmassa, suuteli hän niitä tuon +tuostakin ja kantoi niitä povessaan. Ambrapihka ei levitä suloisempaa +tuoksua kuin ne esineet, joita rakastetun käsi on pidellyt. Mutta kun +hän viimein huomasi oman tuskansa yhä lisäävän äitinsä ja rouva de la +Tourin kaipausta ja että perheen tarpeet vaativat katkeamatonta +työntekoa, rupesi hän Domingon kanssa muokkaamaan puutarhaa. + +Pian sen jälkeen tuo nuorukainen, joka kreolien tavoin oli tähän asti +ollut välinpitämätön kaikelle mitä maailmassa tapahtui, pyysi minun +opettamaan häntä lukemaan ja kirjoittamaan, jotta voisi ruveta +kirjeenvaihtoon Virginian kanssa. Sitten hän halusi opiskella +maantiedettä, saadaksensa jonkinlaisen käsityksen siitä maasta minne +lemmittynsä kohta olisi nouseva, ja historiaa, tunteakseen niiden +piirien tapoja, joiden keskuudessa tämä tulisi elämään. Samaten oli +rakkaus hänellä vetovoimana halutessaan täydentää tietojansa +maanviljelyksessä ja taitoansa karuimmankin maan helpoimmalla tavalla +pelloksi raatamisessa. Epäilemättä tuleekin ihmisen enimmistä +edistyksistään tieteen ja taiteen alalla kiittää tämän tulisen ja +levottoman intohimon lupaamia nautintoja; ja toiselta puolen lienee +rakkauden rikkoutumisesta saanut alkunsa filosofia, joka lohduttaa meitä +kaikissa vastoinkäymisissä. Sillä tavoin on luonto, yhdistäessään kaikki +oliot rakkauden siteillä toisiinsa, tehnyt sen samalla yhteiskuntamme +etevimmäksi liikevoimaksi ja tietojemme ja nautintojemme perustajaksi. + +Paulia ei kuitenkaan maantieteen opiskelu suurestikaan huvittanut, se +kun sen sijaan, että kuvaisi kunkin maan luontoa, luettelee meille vain +niiden valtiollisen jaon. Historiakaan, varsinkaan nykyajan historia, ei +hänelle tarjonnut sen suurempaa viehätystä. Hän ei havainnut siinä muuta +kuin yleisiä, aika ajoittain sattuvia onnettomuuksia, joiden syitä hän +ei käsittänyt, aiheetta ja tarkotuksetta synnytettyjä sotia, salaisia +juonia, huikentelevaisia kansakuntia ja julmia hallitsijoita. Hän piti +enemmän romaaneista, jotka liikkuen etupäässä inhimillisten tunteiden ja +harrastusten alalla tarjosivat hänelle usein kohtauksia samanlaisia +kuin mitä hänen omassa elämässään oli sattunut. Mikään kirja ei sen +vuoksi häntä niin suuressa määrin huvittanutkaan kuin kertomus +Telemakhoon seikkailuista,[1] joka sisältää kuvauksia maalaiselämästä ja +ihmissydämen jaloista ja luonnollisista intohimoista. Siitä hän luki +äidilleen ja rouva de La Tourille ääneen ne kohdat mitkä häntä enimmän +miellyttivät; ja lukiessaan näitä liikuttavia muistelmia tukehtui hänen +äänensä nyyhkytyksiin ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Hän luuli +Virginiassa löytävänsä Antiopen arvokkaisuuden ja viisauden ynnä +Eukhariin kovat kohtalot ja hellyyden. Mutta sen sijaan häntä vallan +hämmensivät nykyaikaiset romaanimme, jotka uhkuvat törkeän vapaita +tapoja ja periaatteita; ja tietäessään näiden romaanien antavan +todenperäisen kuvan Europan seuraelämästä hän pelkäsi, eikä ilman +syyttä, Virginian siellä turmeltuvan ja unohtavan hänet peräti. + +[1] Mainion ranskalaisen kirjailijan piispa Fénélonin teos "Télémaque", +joka kuvaa Odysseyn pojan Telemakhoon seikkailuita isäänsä etsiessään. +Tämä kuuluisa teos muuten aatesisällöltään muistuttaa "Paul ja +Virginiaa" ja on tavallaan jälkimmäisen edelläkävijä. Suom. muist. + +Oli todella kulunut jo enemmän kuin puolitoista vuotta, ilman että rouva +de La Tour oli saanut tietoja tädistään ja tyttärestään: kuitenkin oli +hän vierailta matkustajilta kuullut Virginian onnellisesti saapuneen +Ranskaan. Vihdoin viimein hän erään Intiaan matkustavan laivan myötä sai +vastaanottaa käärön ja omakätisen kirjeen tyttäreltään. Vaikka tämä +rakastettava ja lempeä neitonen olikin lauseissaan hyvin varovainen, +saattoi äiti kuitenkin arvata hänen olevan hyvin onnettoman. Kirje +kuvasi niin elävästi hänen tilaansa ja luonnettaan, että muistan sen +melkein sanasta sanaan. + + "Rakkahin äitikultaseni! + + Olen jo kirjoittanut teille monta kirjettä omalla kädelläni; mutta + kun en ole niihin mitään vastausta saanut, on syytä pelätä, + etteivät ne ole perille tulleet. Tällä kertaa toivon lähetykseni + paremmin onnistuvan, koska olen ryhtynyt varovaisiin + toimenpiteisiin saadakseni kuvailla teille oloani ja kuullakseni + uutisia teistä. + + Olen vuodattanut runsaasti kyyneleitä sitte erottuamme, -- minä, + joka en ennen juuri milloinkaan itkenyt kuin vain muiden + onnettomuuksien tähden. Isotätini hämmästyi suuresti, kun tänne + tultuani ja hänen kysyttyään taitojani sanoin, etten osannut lukea + enkä kirjoittaa. Hän kysyi mitä oikeastaan olin saanut oppia + sittenkun tulin maailmaan; ja kun vastasin hänelle, että olin + oppinut pitämään huolta taloudesta, sanoi hän minun saaneen + palvelustytön kasvatuksen. Seuraavana päivänä hän vei minut + oppilaaksi erääseen suureen luostariin Pariisin läheisyydessä, + missä minulle kaikenlaiset mestarit opettivat muun muassa + historiaa, maantietoa, kielioppia, suuretiedettä ja + ratsastustaitoa; mutta kaikkiin näihin tieteenhaaroihin tuntuu + minulla olevan niin vähän taipumusta, etteivät nuo herrat saa + minua suurestikaan edistymään. Huomaan olevani koko surkea + ihmisolento, joka on saanut vain vähän ymmärrystä osakseen, + niinkuin heidän puheistansa kuuluu. Kumminkaan ei tätini + ystävällisyys minua kohtaan siltä vähene. Hän antaa minulle joka + vuodenaika uusia pukuja ja pitää seuranani kahta kamarineitsyttä, + jotka käyvät upeasti puettuina kuin ylhäiset naiset. Onpa hän + vaatinut minua ottamaan kreivittärenkin arvonimen, mutta samalla + luopumaan sukunimestäni de La Tour, joka on minulle yhtä rakas + kuin teille kaiken sen tähden, mitä olette kertonut isäni saaneen + kärsiä teidät naidessanne. Sen sijaan hän on antanut minulle + teidän sukunimenne, joka myöskin on minulle rakas, koska teitä + sillä tyttönä ollessanne kutsuttiin. Kun näin itseni olevan näin + loistavassa asemassa, pyysin tätiä lähettämään teillekin jotain + apua. Rohkenenko teille kertoakaan hänen vastaustansa! Mutta + olettehan te aina käskenyt minun pysymään totuudessa. Hän vastasi, + ettei teille olisi avusta paljoakaan hyötyä siinä yksinkertaisessa + elämässä jota vietätte, päinvastoin vain haittaa. Ensin koetin + vieraan käden kautta antaa teille tietoja itsestäni, koska itse en + osannut kirjoittaa. Mutta kun en tänne tultuani löytänyt ketään, + johon olisin voinut luottaa, ahkeroin yöt ja päivät oppiakseni + lukemaan ja kirjoittamaan, ja onkin Jumala armossaan suonut minun + päästä näiden taitojen perille vähässä ajassa. Ensi kirjeeni + uskoin kamarineitsyeni matkaan toimitettaviksi, mutta minulla on + syytä luulla, että nämä ovat jättäneet ne isotädilleni. Tällä + kertaa olen ottanut turvani erääseen ystävättäreeni koulutoverieni + joukossa, jonka myötäliitetyllä osotteella pyydän teidän myös + lähettämään minulle vastauksenne. Isotätini on minua kieltänyt + kirjoittelemasta kellekään koulun ulkopuolella, sillä hän pelkää + sen haittaavan niitä suuria tarkoitusperiä, joita hän sanoo + itsellään olevan minun suhteeni. Kenenkään muun ei hän salli käydä + minua katsomassa kuin erään vanhan herran, jonka hän sanoo olevan + ystävänsä ja paljon pitävän minusta. Totta puhuen en minä tästä + herrasta vähintäkään välitä, jos yleensä täällä kenestäkään voisin + pitää. + + Minä elän täällä rikkauden loisteessa, enkä saata kuitenkaan + kutsua penniäkään omakseni. Mulle sanotaan, että jos omistaisin + rahaa, olisi se vain minulle vahingoksi. Yksin vaatteenikin + kuuluvat kamarineitsyilleni, jotka niistä riitelevät ennenkuin + olen niistä luopunut. Ylellisyyden helmassa elän, mutta olen + kuitenkin köyhempi kuin koskaan teidän joukossanne ollessani, + sillä minulla ei ole mitään muille antaa. Huomattuani, ettei tuo + suuri oppi, jota mulle tyrkytetään, ollut minulle miksikään avuksi + vähimmänkään hyväntyön harjottamiseen, turvauduin sukkapuikkoihin, + joiden käyttämiseen te onneksi olette minua opettanut. Tässä siis + lähetän useita pareja omakutoisia sukkia teille ja täti + Margareetalle, Domingolle lakin ja Marille yhden punasista + huiveistani. Tähän kääröön olen sitäpaitsi pannut niiden hedelmäin + sisälmyksiä ja kiviä, joita minulle välipalaksi tarjotaan, sekä + kaikenlaisten puiden siemeniä, joita olen kedoilta koonnut. + Täkäläisillä niityillä kasvaa paljon kauniimpia kukkia kuin + siellä, vaikkei niistä täällä kukaan välitä. Olen varma, että te + ja äiti Margareetta olette paljon tyytyväisemmät tästä + siemenpussista kuin piasteripussista, joka on ollut syynä meidän + eroomme ja minun kyyneliini. Suuri on minun iloni, kun te kerran + saatte nähdä omenapuiden kasvavan banaanien vierellä ja pyökkien + syleilevän kokospalmuja lehvillään. Silloin luulette itsenne + muutetuiksi takasin Normandiaan, jota niin rakastatte. + + Olette käskenyt minun kertoa teille iloistani ja suruistani. + Mitäpä iloa minulla onkaan ollessani erotettuna teistä; ja mitä + suruihini tulee, koetan niitä lievittää sillä ajatuksella, että te + Jumalan käskystä olette minut määrännyt tähän asemaan. Katkerimmin + minua kuitenkin se surettaa, ettei täällä ole ketään, jonka kanssa + voisin puhella teistä. Minun tai oikeammin isotädin kamarineitsyet + -- sillä he ovat enemmän hänen kuin minun palveluksessani -- + sanovat minulle heti, kun koetan johtaa puhetta niihin henkilöihin + ja asioihin, jotka ovat minulle rakkaimmat: Neiti, muistakaa että + olette ranskatar ja että teidän pitää unohtaa tuo villien maa. Ah, + pikemmin voisin unohtaa oman itseni kuin sen maan, jossa olen + syntynyt ja jossa te elätte! Tämä maa minusta vasta onkin villien + maa, sillä täällä minä elän aivan yksin enkä omaa ketään, jolleka + voisin kertoa siitä rakkaudesta, jota hautaan asti teitä kohtaan + tuntee, + + kaikkein rakkahin äitikulta + teidän kuuliainen ja hellä tyttärenne + Virginia de La Tour. + + Suljen suosioonne Marin ja Domingon, jotka lapsuudessani ovat + minua niin rakkaasti hoitaneet; hyväilkää myöskin puolestani + Fidèleä, joka löysi minut metsästä." + +Paul hämmästyi kovin, kun Virginia ei maininnut häntä kirjeessään +sanallakaan, vaikka oli muistellut yksin talon koiraakin; poika poloinen +ei tiennyt että nainen, kirjoittipa miten pitkältä hyvänsä, vasta +lopussa ilmaisee rakkaimman ajatuksensa. + +Jälkikirjoituksessa Virginia suositteli nimenomaan Paulille kahta lajia +lähettämistään siemenistä, nimittäin orvokkia ja purtojuurta. Hän antoi +samalla muutamia ohjeita näiden kasvien luonteesta ja sopivimmista +paikoista, mihin niitä istuttaa. "Orvokki", kirjoitti hän, "tekee pienen +tummasti sinipunertavan kukan, joka mieluimmin kätkeytyy pensasten alle, +mutta suloinen tuoksunsa sen pian ilmaisee." Virginia neuvoi istuttamaan +sen lammikon rannalle hänen oman kokospalmunsa juurelle. "Purtojuuri +taasen", lisäsi hän, "kasvattaa kauniin vaaleansinisen kukan, jossa on +mustalla pohjalla valkeita pilkkuja. Se näyttää kantavan surupukua ja +kutsutaankin sen vuoksi leskenkukaksi. Se menestyy paraiten karuilla ja +tuulisilla paikoilla." Hän pyysi Paulin istuttamaan sen sille kalliolle, +missä he olivat yöllä viimeisen kerran puhuneet toistensa kanssa sekä +antamaan tälle kalliolle rakkaudesta häneen nimeksi _Jäähyväisten +kallio_. + +Nämä siemenet hän oli sulkenut pieneen kukkaroon, jonka kutous kyllä oli +hyvin yksinkertainen, mutta joka sai Paulille pian määrättömän arvon, +kun hän huomasi siinä kirjaimet P. ja V. yhteenkudotuiksi hiuksista, +jotka hän heti niiden kauneudesta tunsi Virginian omiksi. + +Tämän hellätunteisen ja jaloarvoisen neitosen kirje sai kyyneleet koko +perheen silmiin. Hänen äitinsä vastasi hänelle kaikkien nimessä, että +hän sai jäädä tahi palata, miten itse tahtoi, vakuuttaen heidän kaikkien +hänen lähdettyään kadottaneen parhaan osan onnestaan ja että hän itse +oli vallan lohduton. + +Paul kirjoitti ystävälleen hyvin pitkän kirjeen, jossa lupasi +saattavansa puutarhan kyllin arvokkaaseen kuntoon häntä vastaanottamaan +sekä kylvävänsä Europan kasvit yhteen afrikkalaisten kanssa, samatenkuin +Virginia oli kukkaroonsa kutonut heidän molempain nimet yhteen. Vielä +hän lähetti hänelle kypsiä kokospähkinöitä hänen omalta lammeltansa. +Muita saaren hedelmiä hän ei tahtonut lähettää, lisäsi hän, jotta halu +itse nähdä niiden kasvua toisi Virginian sitä pikemmin takasin. Hän +pyysi tätä nopeasti noudattamaan perheen ja nimenomaan hänen omaa +harrasta toivomustaan, koskei hän, Paul, ystävästään erotettuna löytänyt +iloa enää mistään. + +Paul istutti huolellisesti, ja tosiaan mitä suurimmalla huolella, nämä +Europan kasvien siemenet, erittäinkin orvokin ja purtojuuren, joiden +kukilla tuntui olevan jonkinlaista yhtäläisyyttä Virginian luonteen ja +nykyisen olon kanssa, ja koska tämä oli juuri niitä niin lämpimästi +suosittanut. Mutta joko olivat ne matkalla pilautuneet tahi eivät ne +menestyneet tämän Afrikan osan ilmanalassa; niistä ei itänyt kuin harva, +eivätkä nekään ehtineet täysikasvuisiksi. + +Mutta kateellisuus, joka niin usein koettaa ennättää ihmisten onnen +edelle, varsinkin Ranskan siirtomaissa, levitti saareen huhuja, jotka +saattoivat Paulin kovin levottomaksi. Sen laivan miehistö, joka oli +tuonut Virginian kirjeen, vakuutti hänen jo olevan morsiamena; +tiedettiinpä jo sen hoviherran nimikin, jonka pidi hänet naida; jopa +jotkut sanoivat häät jo pidetyn ja itse niissä mukana olleensa. +Ensimmältä Paul ei paljon välittänyt noitten kauppalaivureitten +puheista, jotka niin usein levittävät vääriä huhuja minne vain saapuvat. +Mutta kun monet saaren asukkaat myötätuntoisuutta teeskennellen +riensivät häntä lohduttamaan tämän tapauksen johdosta, rupesi hän +kuitenkin lopulta itsekin sitä vähin uskomaan. Ilman sitä oli hän +muutamista lukemistaan romaaneista nähnyt petosta pidettävän vain +leikkinä; ja kun tiesi näiden kirjain täysin todenperäisesti kuvaavan +Europan tapoja, pelkäsi hän rouva de La Tourin tyttärenkin siellä voivan +turmeltua ja unohtaa entiset valansa. Nämä luulottelut tekivät hänet jo +hyvin onnettomaksi; mutta hänen pelkonsa vielä kasvoi sen johdosta, että +vaikka sitten puolen vuoden ajalla Europasta saapui useita laivoja, ei +Virginialta mitään tietoja kuulunut. + +Tuo onneton nuorukainen, jonka sydäntä kaikenlaiset ristiriitaiset +tunteet raatelivat, tuli usein minun luokseni, vahvistaakseen tai +hajottaakseen epäilyksiänsä minun kokemuksillani maailmasta. + +Minä asun, kuten olen teille kertonut, noin puolentoista peninkulman +päässä täältä muutaman puron varrella, joka juoksee Pitkänvuoren sivua +pitkin. Siellä vietän elämääni vallan yksin, ilman vaimoa, ilman lapsia, +ilman orjiakin. + +Sen harvinaisen onnen perästä, että olemme löytäneet sopivan +elämäntoverin, on epäilemättä yksinäinen elämä kaikkein suotuisin +olomuoto. Jokainen, jolla on paljon valittamista muita ihmisiä vastaan, +etsii yksinäisyyttä. Sangen huomattava seikka myöskin on, että kaikki +ristiriitaisten ajatussuuntain, turmeltuneitten tapojen tai +hirmuvaltaisten hallitusten kautta onnettomiksi joutuneet kansakunnat +ovat keskuudessaan siittäneet kokonaisia kansanluokkia, jotka ovat +antautuneet täydelliseen yksinäisyyteen ja naimattomuuteen. Niin on +käynyt muinaisessa Egyptissä sen turmeluksen aikana ja Kreikassa +byzantiolaisen keisarivallan aikana; meidän päivinämme huomataan +samallaista taipumusta Italiassa ja suuressa osassa Europan itäisiä ja +eteläisiä maita. Yksinäisyys palauttaa osittain ihmisen takasin +luonnollisen onnen helmaan eristämällä hänet yhteiskunnallisista +onnettomuuksista. Meidän niin monien ennakkoluulojen kautta +rikkoutuneessa yhteiskuntaelämässämme on sielu alituisen levottomuuden +vallassa; siinä pyörii lakkaamatta tuhansittain riehuvia ja keskenään +ristiriitaisia ajatussuuntia, joiden alle tämän kurjan ja +kunnianhimoisen yhteiskunnan jäsenet koettavat sortaa toisiansa. Mutta +yksinäisyydessä sielu vapautuu kaikista näistä häiritsevistä, vieraista +ajatuksista, siinä herää tunto itsestään, luonnosta ja kaiken luojasta. +Kuten mutaisen puron vesi ensi juoksullaan turmelee pellot joiden läpi +juoksee, mutta sitte johonkin pieneen lampeen tullessaan seisottaa +vetensä, jättää liejunsa pohjaan ja saa alkuperäisen kirkkautensa, +sitten kuvastaen kuultavalla kalvollaan rantainsa vihannuuden ja +hohtavan taivaan, siten myös yksinäisyys saattaa ruumiin ja sielun kyvyt +jälleen sopusointuun keskenään. Erakkojen luokassa voivat ihmiset +myöskin saavuttaa pisimmän ijän, kuten nähdään Intian bramiineista. +Vihdoin pidän yksinäisyyttä niin välttämättömänä kaikelle onnelle +maailmassa, että minusta tuntuu mahdottomalta, että siinä voisimme +nauttia minkäänlaista pysyvää onnea tahi sovittaa käytöstämme millekään +vakaalle periaatteelle, jollemme hanki itsellemme sisäistä +yksinäisyyttä, josta ajatuksemme vain harvoin poikkeavat ja jonne +vieraat ajatukset eivät koskaan tunkeudu. Tällä en tahdo sanoa, että +ihmisen on elettävä ehdottomasti yksinään, sillä tarpeittensa kautta hän +on yhdistetty koko ihmiskuntaan; hän on siis velvoitettu työskentelemään +muittenkin ihmisten hyväksi, ja kuuluu hän sitäpaitsi olentonsa kautta +luontoon. Mutta niinkuin Jumala on jäsenemme tarkoin sovittanut sen +taivaankappaleen alkuaineiden mukaan jolla elämme, jalat mannerta +polkeaksemme, keuhkot ilmaa hengittääksemme ja silmät valoa nähdäksemme, +ilman että näiden elinten käytäntöä voimme muuttaa, niin on myös Hän, +kaiken elämän luoja, tallettanut yksinomaan itseänsä varten jaloimman +elimistämme, sydämmen. + +Elän siis elämääni kaukana ihmisistä, joita olin tahtonut palvella ja +jotka minua vainolla palkitsivat. Matkusteltuani monissa Europan maissa +ja joissakuissa Amerikan ja Afrikan osissa seisahduin pysyväisesti tälle +harvasti asutulle saarelle, jonka lauha ilmanala ja yksinäisyys minua +miellytti. Majani, jonka rakensin metsään muutaman puun juurelle, +peltotilkku, jonka sen eteen omilla käsilläni raivasin, ja puro, joka +juoksee oveni ohitse, riittävät hankkimaan minulle toimeentuloni ja +huvini. Näitä nautintojani lisään muutamilla hyvillä kirjoilla, jotka +opettavat minua, miten tulla paremmaksi. Niiden kautta vielä se maailma, +jonka jätin, on avullisena onneni rakentamiseen, ne kun kuvailevat +minulle intohimoja, jotka ihmisiä kurjuuteen syöksevät; ja verratessani +heidän kohtaloansa omaani lisäävät he onneani epäsuoralla tavalla. +Tunnen silloin olevani kuin haaksirikosta jollekin kalliolle pelastunut +ihminen, joka yksinäisyydestään katselee ulkona maailmassa riehuvia +myrskyjä; levollisuuttani vain enentää niiden kaukainen pauhina. Kun +ihmiset eivät enää ole minun tielläni enkä minä heidän tiellään, en +heitä enää vihaa, vaan säälin heitä. Tavatessani jonkun kova-osaisen, +riennän auttamaan häntä neuvoillani, niinkuin virran viertä kulkeva +kurottaa kätensä siihen hukkuvalle raukalle. Mutta vain viattomain +ihmisten olen huomannut ääntäni kuulevan. Luonto saa turhaan huutaa +luoksensa muita ihmisiä; kukin näistä muodostaa itselleen siitä kuvan, +joka soveltuu hänen omille intohimoilleen. Kaiken ikänsä hän vain ajaa +takaa tätä harhaan vievää kuvaa, ja sitte hän syyttää taivasta +erehdyksestä, johon itse on syypää. Niistä monilukusista kovaonnisista, +joita olen koettanut johdattaa takasin luonnon helmaan, en ole tavannut +ketäkään, jota ei oma kurjuutensa olisi hurmannut. Ensimmältä he minua +tarkkaavaisesti kuuntelivat, toivoen minun auttavan heitä kunniaan tai +rikkauteen; mutta nähtyään minun tahtovan opettaa heitä tulemaan toimeen +ilman näitä, he pitivät minua itseäni kurjana olentona, joka on ajanut +takaa heidän vaivaista onneaan. He pilkkasivat yksinäistä elämääni, +väittivät yksin vain olevansa hyödylliset jäsenet ihmiskunnassa ja +kokivat kaikin voimin vetää minua pyörteeseensä. Mutta minä, vaikka +seurustelenkin kaikkein kanssa, en usko itseäni ja sisintä olemustani +kellekään. Usein riittää minulle vain oman itseni tutkiminen ja siitä +oppia ottaminen. Nykyisessä rauhallisessa tilassani muistelen entisiä +pyrinnöitäni, joille silloin annoin niin suuren arvon, saavuttamaani +suosiota, rikkautta, mainetta, nautintoja ja aatesuuntia, jotka ovat +ristiriitaiset keskenään kaikesta mitä maan päällä on. Vertaan monia +ihmisiä, joiden olen nähnyt tuimasti kiistelevän noista valhekuvista ja +jotka jo ovat menneet pois täältä katoovaisuudesta, puroni aaltoloihin, +jotka vaahdoten särkyvät rantakallioihin ja katoovat jälkiä jättämättä. +Mitä minuun tulee, annan ajan virran viedä itseäni tyynesti eteenpäin, +kohti iankaikkisuuden ääretöntä merta; ja katsellessani luonnon +todellisia sopusointuja ylennän mieleni Luojan tykö, toivoen parempaa +kohtaloa toisessa maailmassa. + +Vaikkei metsän kätkössä lepäävästä erakkomökistäni tarjoudukaan niin +vaihtelevia näköaloja kuin tältä ylävältä paikalta, missä nyt istumme, +on sen ympäristössä kuitenkin paljon mieltäkiinnittäviä kohtia +nimenomaan minun laiselleni miehelle, joka mieluummin syventyy omaan +itseensä kuin tarttuu ulkonaisiin seikkoihin. Majani vieritse juokseva +puro kulkee suorana viivana metsän halki, niin että se näyttää pitkältä +kanavalta, jota reunustavat kaikenlaiset lehtipuut. Siellä kasvaa +tatamac-puita, mustapuita, omenapuita, öljy- ja kanelipuita, palmulehdot +kurottavat siellä täällä pitkiä paljaita runkojaan enemmän kuin sadan +jalan korkeuteen, ja niiden laajat latvatupsut näyttävät muun metsän yli +kohotessaan uudelta, paljon ylävämmältä metsältä. Köynnöskasvit +monimuotoisine lehtineen muodostavat puusta puuhun luikerrellen yhtäällä +kaarevia kukkaiskäytäviä, toisaalla pitkiä vihertäviä uutimia. +Hyvänhajuisia lemuja lähtee useimmista puista ja tarttuu niin kiinteästi +vaatteisiin, että pelkästä tuoksusta voi tuntea, ken joku hetki sitten +on kävellyt tällaisessa metsässä. Kukkimisaikana ne ovat valkeat kuin +olisivat puoleksi lumen peittämät. Loppupuolella kesää tulee sinne +monenkaltaisia outoja lintuja, joita käsittämätön luonnonvaisto on +johtanut tälle saarelle kaukaisista maista ja aavain merien takaa +etsimään täkäläisten puiden siemeniä; ja niiden höyhenloisto paistaa +omituisesti puiden auringon ruskettamaa vihannuutta vastaan. Sellaisia +ovat muitten muassa monenlaiset papukaijat ja sinikyyhkyset, joita +täällä sanotaan Hollannin kyyhkysiksi. Apinat, näitten metsien +alkuperäiset asukkaat pitävät iloaan puitten tummahtavilla oksilla, +joista niiden harmaa ja vihertävä karva ja sysimustat naamat pistävät +silmiin; jotkut riippuvat vain hännästä ja kieppuroivat ilmassa, toiset +hyppivät oksalta toiselle kantaen penikoitaan sylissään. Murhaava +pyssynlaukaus ei koskaan ole pelästyttänyt näitä luonnon rauhallisia +lapsia. Ilma kaikuu niiden ilosta ja riekunasta ynnä eräitten +Austraalian lintujen oudosta raksutuksesta, joita ääniä metsän kaijut +etäälle kantavat. Puro, joka kohisten kulkee kallio-uomassaan metsän +halki, kuvastaa paikka paikoin kirkkaassa kalvossaan puiden +kunnianarvoisen vihannuuden ja pimennot samatekuin niiden asukkaiden +hilpeät leikit; tuhatta jalkaa etempänä se syöksyy eri kalliokerroksia +alaspäin, muodostaen pudotessaan yhtenäisen kristallikirkkaan +vesipatsaan, joka alhaalla särkyy vaahdoksi. Tuhansia sekanaisia hälyjä +lähtee tästä pauhaavasta vedestä, jotka tuulten metsään ajamina tuntuvat +milloin pakenevan kauvas etäisyyteen, milloin lähestyvän kaikki +yht'aikaa, huumaten kulkijan korvia kuin isojen kirkonkelloin jyminä. +Ilma, jota vetten alinomainen liikunta alati pitää puhtaana, säilyttää +poutaisimpanakin kesäaikana tämän virran rannoilla vehmauden ja +vilppauden, jonka vertaista harvoin tapaa saaremme korkeimmilla +kukkuloillakaan. + +Vähän matkaa etempänä on muuan kallio, kyllin kaukana putouksesta, +jottei sen pauhu häiritse korvia, ja kylläksi lähellä sitä, jotta voi +nauttia sen näöstä, vilppaudesta ja etäisestä kohinasta. Toisinaan +helteisimpänä aikana menimme me, rouva de La Tour, Margareeta, Virginia, +Paul ja minä, syömään päivällistä tämän kallion juurelle. Kuten aina +toimillaan toisten hyötyä tarkoittaen, ei Virginia syönyt yhtään +hedelmää ulkosalla pistämättä sen siemeniä tai sydämmyksiä maahan. +"Niistä on nouseva puita", sanoi hän, "jotka tarjoovat hedelmiään +jollekin matkustajalle tai ainakin linnuille." Erään kerran hän syötyään +papaijahedelmän tämän kallion juurella oli istuttanut sen siemenet +maahan. Pian sen jälkeen kasvoi sillä paikalla useita papaijapuita, +niistä yksi naaraspuu, s. o. hedelmiä kantava. Virginian poislähtiessä +ei tämä puu vielä ulottunut hänen polviinsakaan saakka; mutta kun +sellaiset kasvavat nopeasti, oli se parin vuoden päästä jo +kahdenkymmenen jalan pituinen, ja sen varsi kannatti pyöreässä +latvassaan useampia kerroksia kypsiä hedelmäterttuja. Kun Paul kerran +sattumalta tuli tälle paikalle, ihastui hän suuresti nähdessään tuon +ison puun saaneen alkunsa vähäisestä siemenestä, jonka hänen +ystävättärensä kerran oli istuttanut; mutta samalla tämä näkö hänessä +herätti murhemieltä, sillä olihan puu todistajana Virginian +pitkällisestä poissaolosta. Esineet, jotka säännöllisesti ovat silmäimme +edessä, eivät saata meitä huomaamaan elämän pikaista juoksua, sillä ne +vanhenevat kanssamme huomaamattomasti; mutta ne, jotka näemme taas +yht'äkkiä vuosien takaa edessämme, muistuttavat meille miten kiireisesti +päiviemme virta vierii. Paul sekä ihastui että murehtui tuota raskaita +hedelmiä kantavaa papaijapuuta katsellessaan, kuten matkamies, joka +kauvan kotimaasta poissa-oltuaan ei enää tapaa aikalaisiaan, vaan niiden +lapsia, jotka hänen lähtiessään vielä uinuivat äitiensä rinnoilla, mutta +nyt jo itse ovat vakaita perheenisiä. Vuoroon hän tahtoi hakata puun +maahan, koska se hänelle liian elävästi muistutti Virginian pitkällistä +poissaoloa, vuoroon muistellen Virginian jaloa tarkotusta tätä puuta +istuttaessaan hän suuteli sen runkoa ja puheli sille rakkauden ja +kaipauksen sanoja. Oi kallis puu, jonka jälkeläisiä vielä elää puittemme +joukossa, olen katsellut sinua suuremmalla mielenkiinnolla ja +kunnioituksella kuin ikänä Rooman riemuportteja! Enentäköön luonto, joka +hävittää joka päivä kuningasten kunnianhimon muistomerkkejä, monin +kerroin metsissämme näitä nuoren köyhän tytön ylevämielisyyden +muistomerkkejä! + +Tämän papaijapuun juurella tiesin varmasti tapaavani Paulin, kun hän +tuli minun puolelleni. Eräänä päivänä tapasinkin hänet siellä syvästi +alakuloisena ja jouduin siellä hänen kanssaan puheluun, jonka tahtoisin +kertoa teille kokonaisuudessaan, jollette jo ikävysty pitkistä +poikkeemisistani, jotka sentään ikäni ja näiden viimeisten +ystävyydenosotusten takia suonette mulle anteeksi. Kerron sen teille +kaksinpuhelun muodossa, jotta voitte arvostella tämän nuorukaisen +tervettä luonnollista järkeä; ja teidän lienee helppo tehdä erotus +puhujain välillä hänen kysymystensä ja minun vastausteni sisällöstä. Hän +sanoi minulle: + +"Minä olen suuressa tuskassa. Neiti de La Tourin lähdöstä on jo kulunut +kaksi vuotta ja kaksi kuukautta, emmekä puoleen yhdeksättä kuukauteen +ole saaneet häneltä mitään tietoja. Hän on rikas ja minä köyhä; siis +lienee hän jo minut unhottanut. Olen aikonut minäkin astua laivaan ja +purjehtia Ranskaan palvelemaan siellä kuningasta ja siten perustamaan +onneni; ja kun kerta olen tullut suureksi herraksi, ei neiti de La +Tourin isotäti ole kieltävä minulta nepaimensa kättä." + +*Vanhus.* + +Oi ystäväni! Ettekö itse ole sanonut mulle olevanne alhaista syntyperää? + +*Paul.* + +Äitini on niin mulle sanonut; minä en puolestani tiedä mitä syntyperällä +tarkotetaan. En ole koskaan havainnut, että olisin kehnompi muita, tai +että muut olisivat minua paremmat. + +*Vanhus.* + +Syntyperänne alhaisuus sulkee teiltä Ranskassa tien korkeihin virkoihin. +Ja mikä vielä pahempi on, se estää teitä pääsemästä mihinkään +arvokkaaseen virkaluokkaan. + +*Paul.* + +Mutta olettehan itse minulle monet kerrat lausunut, että syy Ranskan +mahtavuuteen oli se seikka, että halvinkin alamainen voi siellä +saavuttaa kaikki mitä halusi, ja olette myös luetellut minulle paljon +kuuluisia miehiä, jotka pienistä oloista lähteneinä ovat tuottaneet +isänmaalleen kunniaa. Tahdoitteko siis vain masentaa rohkeuttani? + +*Vanhus.* + +Rakas poikani, mitä sanoin, sitä en ota koskaan takasin. Olen sinulle +sanonut totuuden menneistä ajoista; mutta nyt ovat asiat aivan toisin. +Kaikki on nykyään rahalla saatavana Ranskassa, kaikki on siellä +nykyaikana muutamien harvojen sukujen perinnöllisenä omaisuutena tai +erityisten säätyluokkain saaliina.[1] Kuningas on aurinko, jota +ylimykset ja etuoikeutetut säädyt pilvinä ympäröivät, niin että on +miltei mahdotonta, että joku sen säteistä meihin sattuisi. Ennen +muinoin, vähemmän monimutkaisen hallinnon aikana, on sellaisiakin +ihmeitä nähty. Silloin sai kyky ja ansio kehittyä kaikilla aloilla, +kuten viljelykselle vasta aukaistut uudismaat kantavat mehuisamman +sadon. Mutta sellaisia suuria kuninkaita, jotka osaavat tuntea ja valita +ihmisiä, ilmestyy vain harvoin. Tavalliset kuninkaat antavat kaikissa +teoissaan heitä ympäröiväin ylimysten ja virkakuntain vaikuttaa +itseensä. + +[1] Pyydämme lukijan muistamaan, että kirja ilmestyi 1788, ja että heti +sen jälkeen puhkesi näiden luonnottomain sääty- ja omistusolojen +synnyttämänä Ranskan suuri vallankumous, joka kaikista kauheuksistaan +huolimatta saattoi ihmisen luonnollisen arvon ja kyvyn tunnustetuksi ja +kehityskelpoiseksi. Suom. muist. + +*Paul.* + +Mutta enkö voisi löytää jonkun näistä ylhäisistä, joka minua suosisi? + +*Vanhus.* + +Ken ylhäisten suosioon pyrkii, sen pitää palvella niiden kunnianhimoa ja +mielitekoja. Teille ei se onnistuisi, sillä olette ilman suurta +syntyperää ja sitäpaitsi olette liian rehellinen. + +*Paul.* + +Mutta minä olen tekevä sellaisia urotöitä, pitävä niin uskollisesti +sanani ja täyttävä niin tunnollisesti velvollisuuteni, olen niin innokas +ja luotettava ystävyydessäni, että ansioni nojalla tulen otetuksi jonkun +sellaisen ylimyksen perheeseen, kuten on käynyt vanhoina aikoina, joista +olette antanut minun lukea. + +*Vanhus.* + +Oi rakas ystäväni! Vanhassa Kreikassa ja Roomassa pitivät ylimykset +näitten valtioiden rappeutumisenkin aikana hyviä avuja suuressa +arvossa; meillä on sitävastoin kyllä ollut joukko kansasta nousseita, +kaikin puolin eteviä miehiä, mutta niistä en tiedä yhtäkään, joka olisi +tullut otetuksi johonkin ylhäiseen perheeseen. Ilman kuninkaitamme +olisivat hyveet Ranskassa ikuisiksi tuomitut rahvaanomaisiksi. Kuten +olen sanonut, antavat he niille joskus arvoa, kun niitä jossakin +havaitsevat; mutta nykypäivinä annetaan niille kuuluvat kunniasijat vain +rahasta. + +*Paul.* + +Jollen löydä sellaista ylimystä, koetan pyrkiä jonkun virkakunnan +suosioon. Omistan tykkänään siinä vallitsevan hengen ja mielipiteet ja +saatan sen rakastamaan itseäni. + +*Vanhus.* + +Tulette siis tekemään kuten muutkin ihmiset; myötte vakaumuksenne +saavuttaaksenne onnea? + +*Paul.* + +Oi, en suinkaan! Olen etsivä yksinomaan totuutta. + +*Vanhus.* + +No, sitte saatte rakkauden sijaan niittää vihaa. Muutenkaan eivät +virkakunnat paljon välitä totuuden ilmitulemisesta. Yleisestä +mielipiteestä eivät kunnianhimoiset ihmiset huoli, kunhan vain saavat +hallita. + +*Paul.* + +Voi kuinka onneton olenkaan, kun kaikki käy mulle vastoin! Olen tuomittu +viettämään elämäni halpa-arvoisessa työssä, kaukana Virginiasta. -- Ja +hän huoahti raskaasti. + +*Vanhus.* + +Jumala olkoon teidän ainoa suojelijanne ja koko ihmisyys se virkakunta, +johon astutte! Pysykää alati uskollisena kummallekin näistä! Perheillä, +virkaluokilla, kansoilla ja kuninkailla, kaikilla on omat +ennakkoluulonsa ja intohimonsa, ja usein niitä saa palvella paheitten +avulla; mutta Jumala ja ihmisyys vaativat meiltä vain hyveitä. + +Ja miksi oikeastaan tahdotte pyrkiä muita etevämmäksi? Se ei ole mikään +luonnollinen tunne, sillä jos se jokaista ohjaisi, olisi meillä kaikkien +sota kaikkia vastaan. Tyytykää täyttämään tehtävänne siinä asemassa +mihin Sallimus teidät on asettanut; siunatkaa kohtaloanne, joka sallii +teidän säilyttää omantuntonne levollisena, eikä pakota teitä isoisten +tavoin antamaan onnenne riippua alhaison vaihtelevista mielipiteistä, +tai alhaisten tavoin alistumaan ylimystön tahdolle voidaksenne elää. +Elätte maassa ja olosuhteissa, missä toimeentulonne ei vaadi teitä +pettämään, huikentelemaan ja halventamaan itseänne kuten useimpia +niistä, jotka etsivät Europassa onneaan; missä säätynne ei tukahuta +hyveitänne; missä voitte rankaisematta olla hyvä, tosi, vakaa, neuvokas, +kärsivällinen, kohtuullinen, siveä, armelias ja hurskas, ilman että +mikään irvihammas tekisi pilkkaa viisaudestanne, joka vasta on +nupussaan. Taivas on antava teille vapautta, terveyttä, hyvän omantunnon +ja hyviä ystäviä. Kuninkaat, joiden suosiosta kunnianhimoisesti +uneksitte, eivät ole niin onnelliset. + +*Paul.* + +Ah, minulta puuttuu Virginia! Hänettä minulla ei ole mitään, mutta hänet +saadessani omistan kaikki. Hän yksin on minulle suku, kunnia ja +rikkaus. Mutta koska hänen sukulaisensa tahtoo hänet naittaa miehelle, +jolla on mainehikas nimi, ja koska opinnoista ja kirjoista tulee +viisaaksi ja kuuluisaksi, niin tahdon minä opiskella! Tahdon saavuttaa +laajoja tietoja ja niillä isänmaatani hyödyttää, ketäkään +vahingoittamatta ja kestään riippumatta; tahdon tulla kuuluisaksi, ja +maineeni on silloin omaa ansiotani. + +*Vanhus.* + +Poikani, suuri nero on vielä harvinaisempi lahja kuin syntyperän etevyys +ja rikkaus, ja epäilemättä on se kaikista suurin lahja, koska sitä ei +voi koskaan riistää omistajaltaan, vaan hankkii se tälle yleistä +kunnioitusta. Sitä hankitaan vain kaikenlaisten kieltäymysten kautta, +mitä hienoimmalla tunteellisuudella, joka tekee meidät onnettomiksi +sisäisesti ja ulkonaisestikin aikalaistemme vainojen takia. Valtiomies +ei Ranskassa kadehti sotilaan kunniaa eikä sotilas merimiehen; mutta +kaikki asettuvat siellä tiellenne, sillä jokainen luulottelee +omistavansa neroa. Sanotte tahtovanne hyödyttää ihmisiä? Mutta ken saa +maatilkun kasvamaan viljaa yhden lyhteen enemmän kuin ennen, tekee +ihmisille suuremman hyödyn kuin se, joka kirjoittaa heille kirjan. + +*Paul.* + +Ah, hän joka istutti tämän papaijapuun, on antanut näitten metsien +asukkaille suuremman lahjan kuin jos olisi lahjoittanut heille +kokonaisen kirjaston. + +Näin sanoen hän ihastuneena syleili ja suuteli puuta. + +*Vanhus.* + +Kirjoista paras, Evankeliumi, joka saarnaa yhdenvertaisuutta, +ystävyyttä, inhimillisyyttä ja sovintoa, on vuosisatojen kuluessa ollut +europalaisilla julmuuksien peitteenä. + +Kuinka paljon yleistä ja yksityiskohtaista hirmuvaltaa saarnataankaan +vielä sen pyhässä nimessä maan päällä! Tätä nähdessään voiko kenkään +kerskailla hyödyttäneensä ihmisiä jollain kirjalla? Muistatteko vielä, +minkä kohtalon useimmat viisautta julistaneet filosoofit ovat saaneet +palkakseen? Homeros, joka puki viisautensa niin kaunismuotoisiin +säkeihin, sai koko elinaikansa kerjätä almuja. Sokrateen, joka antoi +ateenalaisille niin ihania opetuksia sekä puheillaan että tavoillaan, +tuomitsivat nämä tyhjentämään myrkkypikarin. Hänen jalon oppilaansa +Platonin heitti orjuuteen sama ruhtinas, joka häntä oli suojellut; ja +ennen heitä sai Pytagoras, joka vaati inhimillistä kohtelua +eläimellekin, osakseen polttorovion Krotonissa. Mutta miksi kauvemmin +puhua? Suurin osa näistä suurista nimistä on säilynyt meidän päiviimme +jollakin pilkallisella piirteellä rumennettuna, joka muka osottaa heidän +luonteenominaisuuttaan ja josta kiittämätön ihmiskunta juuri on heidät +tuntevinaan; ja jos joukosta joidenkuiden maine on pysynyt eheänä ja +puhtaana meidän aikaamme asti, on se vain sen vuoksi, että asianomaiset +ovat eläneet etäällä aikalaistensa seurasta, ollen niiden kuvapatsaiden +kaltaisia, joita vallan ehjinä kaivetaan esiin Kreikan ja Italian +mantereesta ja jotka maan poveen kätkettyinä ovat säästyneet +raakalaisten raivolta. Näette siis että tieteiden myrskyistä mainetta +saavuttaakseen ihmisen tarvitsee omistaa hyveitä sekä alttiutta +uhraamaan oman henkensäkin sen edestä. Mutta luuletteko tällaisen +maineen saavuttavan arvonantoa Ranskan rikkaiden ja mahtavien puolelta? +Hekö paljoa välittäisivät tiedemiehistä, joille tieteensä ei tuota +kunnioitusta isänmaassaan, ei korkeita virkoja eikä pääsyä hoviin! Tämä +inha vuosisata hylkii kaikkea, mikä ei luo rikkautta ja hekumallisia +nautintoja; mutta oppi ja hyve eivät tuota mitään arvopaikkoja, sillä +valtiossa on kaikki rahalla saatavana. Ennen palkittiin niitä kirkon, +esivallan ja hallinnon viroilla; nykypäivinä kelpaavat ne vain kirjojen +kyhäämiseen. Mutta tämä hedelmä, jota maailma niin ylenkatsoo, on aina +taivaallisen alkuperänsä arvoinen. Juuri nämä kirjat ovat luodut +valaisemaan muuten niin pimeää elämää, lohduttamaan onnettomia, +valistamaan kansoja ja lausumaan totuuden itse kuninkaillekin. Se on +kieltämättä ylevin tehtävä, minkä taivas kuolevaiselle voi uskoa. Ketä +ei lohduttaisi vääryyttä tai halveksumista niiden puolelta kärsiessään, +joiden hallussa onnen aarteet ovat, ajatus siitä, että hänen teoksensa +tulevat kautta vuosisatojen kaikissa kansakunnissa olemaan salpana +erhetyksille ja hirmuvaltaisuuksille, ja että sen pimeyden povesta, +jonka keskellä hän on elänyt, hänen nimensä on sädehtivä loisteella, +joka himmentää kuningastenkin kunnian, joille ylistäjänsä imarmielin +ovat pystyttäneet pian unhoon häipyviä muistomerkkejä? + +*Paul.* + +Ah, en pyytäisi tätä kunniaa muun kuin vain Virginian vuoksi, jonka +siten saattaisin rakkaaksi koko maailmalle! Mutta te, joka tiedätte niin +paljon, sanokaa minulle, joudummeko me koskaan naimisiin. Tahtoisin olla +viisas, voidakseni ainakin tietää mitä vast'edes tapahtuva on. + +*Vanhus.* + +Kenpä, poikaseni, enää tahtoisikaan elää, jos tuntisi tulevaisuuden? +Yksi ainoakin ennakolta arvattu onnettomuus jo tuottaa meille niin +paljon turhia huolia! Tieto varmasta onnettomuudesta myrkyttää meiltä +kaikki sen edellä käyvät päivät. Ei pidä edes liian tarkasti tutkia +meitä lähinnä ympäröiviä asioita; taivas, joka antoi meille ymmärryksen +huomataksemme tarpeitamme, on antanut meille tarpeemmekin pannakseen +rajan ymmärryksellemme. + +*Paul.* + +Sanoitte rahalla voitavan Europassa saada arvoa ja kunniapaikkoja. +Matkustan siis tästä Bengaliin rikastumaan, niin että sitte voin lähteä +Pariisiin naimaan Virginian. Astun jo heti paikalla laivaan. + +*Vanhus.* + +Mitä! Jättäisittekö hänen äitinsä ja omanne! + +*Paul.* + +Olettehan itse neuvonut minua matkustamaan Intiaan. + +*Vanhus.* + +Virginia oli silloin täällä. Mutta nyt olette te oman äitinne ja hänen +äitinsä ainoa tuki. + +*Paul.* + +Virginia kyllä saa rikkaan sukulaisensa auttamaan heitä. + +*Vanhus.* + +Rikkaat eivät välitä muista kuin niistä, jotka tuottavat heille kunniaa +täällä maailmassa. Heillä on köyhiä sukulaisia, jotka ovat vielä +säälittävämmässä asemassa kuin rouva de La Tour, nämä kun ilman apua +heidän puoleltaan saavat uhrata vapautensakin leivän edestä ja viettää +elämänsä luostareihin sulettuina. + +*Paul.* + +Millainen maa tuo Europa onkaan! Oi, on vallan välttämätöntä, että +Virginia palajaa kotiin. Mitä hyötyä hänellä on rikkaasta +sukulaisestaan? Hän oli niin tyytyväinen näissä majoissa eläessään, niin +sievä ja kyllin korea punanen huivi tai kukkaskiehkura päässään! Palaa +takasin, Virginia! Jätä palatsisi ja ylhäinen asemasi! Tule takasin +näille kallioille, näiden metsäin ja meidän omain kokospalmujemme +varjoon. Voi sentään, ehkäpä olet tällä hetkellä onnetonkin!... (Ja hän +purskahti itkuun.) -- Isäni, elkää salatko mitään: jos ette voi sanoa +minulle voinko saada hänet vaimokseni, niin ilmaiskaa minulle ainakin +rakastaako hän vielä minua, eläessään siellä korkeain herrain parissa, +jotka puhuvat kuninkaankin kanssa ja saavat alati nähdä häntä! + +*Vanhus.* + +Oi ystäväni, olen varma että hän teitä rakastaa; tiedän sen monestakin +syystä, mutta ennen kaikkea sentähden, että hän on niin jalo-avuinen. -- +Minun näin puhuessani hän kavahti kaulaani vallan hurmaantuneena ilosta. + +*Paul.* + +Mutta uskotteko Europan naisten olevan niin kavalia kuin heitä niissä +näytelmissä ja kirjoissa kuvaillaan, joita olette antanut minun lukea? + +*Vanhus.* + +Naiset ovat kavalia niissä maissa, missä miehet ovat hirmuvaltiaita. +Kaikkialla siittää julmuus petosta. + +*Paul.* + +Miten voidaan naisia kohdella julmasti? + +*Vanhus.* + +Siten että heidät naitetaan omaa mieltään kysymättä, nuoria tyttöjä +vanhuksille ja hienotunteisia naisia kylmäkiskoisille miehille. + +*Paul.* + +Miksi ei naiteta niitä keskenään, jotka toisilleen sopivat, nuoria +nuorten kanssa ja rakastavia rakastajainsa kanssa? + +*Vanhus.* + +Siksi ett'eivät useimmat Ranskan nuorista miehistä ole kyllin varakkaita +voidakseen mennä naimisiin ja etteivät he siksi tule ennenkuin vasta +vanhoina. Nuorina he viettelevät lähimmäistensä vaimoja; ijäkkäinä ollen +eivät he voi saavuttaa puolisoidensa rakkautta. Nuorina ollessaan he +itse ovat pettäneet; vanhoiksi tultuaan he itse vuorostaan tulevat +petetyiksi. Se on maailman yleinen laki ja järjestys: yksi ylellisyys +on aina toiselle vastapainona. Siten elävät useimmat Europan asujamet +kaksinkertaisessa epäjärjestyksessä; ja tämä epäjärjestys kasvaa +yhteiskunnassa samassa määrässä kuin varallisuus kokoutuu vain muutamien +harvojen käsiin. Valtio on kuin puutarha, jossa pienet puut eivät voi +kasvaa, jos on liian paljon isoja puita niitä varjoomassa; mutta tässä +on kuitenkin se erotus, että puutarha voi olla kaunis, vaikka siinä on +vain vähän suuria puita, mutta valtion onnellisuus riippuu aina +alamaisten paljoudesta ja yhdenvertaisuudesta, eikä vain muutamista +harvoista rikkaista. + +*Paul.* + +Mutta miksi miehen pitää olla rikas voidakseen mennä naimisiin? + +*Vanhus.* + +Jotta voisi kuluttaa päivänsä ylellisyydessä, tarvitsematta panna rikkaa +ristiin. + +*Paul.* + +Miksikä hän ei työtä tekisi? Teenhän minä niin mielelläni työtä! + +*Vanhus.* + +Sen vuoksi että Europassa ruumiillista työtä pidetään häpeällisenä; sitä +kutsutaan siellä koneelliseksi työksi. Juuri maanviljelys on siellä +halveksituin kaikista ammateista. Käsityöläinen on jo paljon suuremmassa +arvossa pidetty kuin talonpoika. + +*Paul.* + +Mitä! Se elinkeino, josta ihmiset elävät, on halveksittu Europassa! En +tätä ollenkaan ymmärrä. + +*Vanhus.* + +Totta kyllä; luonnon helmassa kasvaneen ihmisen on mahdotonta käsittää +yhteiskunnan turmelusta. Voi helposti luoda itselleen kuvan +järjestyksestä, muttei epäjärjestyksestä. Kauneudella, hyveellä ja +onnella on kaikilla määränsä, mutta rumuus, pahe ja onnettomuus ovat +määrää vailla. + +*Paul.* + +Rikkaat ihmiset ovat siis hyvin onnellisia. He eivät missään kohtaa +vastuksia, he voivat ylenmäärin hankkia nautintoa niille, joita +rakastavat. + +*Vanhus.* + +He ovat enimmäkseen vallan kyllästyneet nautintoihinsa, koska näiden +hankkiminen ei tuota heille mitään vaivaa. Ettekö ole huomannut, että +lepo tuottaa nautintoa vain väsyneelle, ruoka vain nälkäiselle, juoma +vain janoiselle? No niin, rakkauden ja vastarakkauden nautinto +saavutetaan samaten ainoastaan monien kieltäymysten ja uhrausten kautta. +Rikkautensa riistävät rikkailta ihmisiltä kaikki nämä nautinnot, ne kun +surmaavat heiltä kaikki tarpeet edeltä käsin. Tähän tulee vielä lisäksi +heidän joutilaisuuttaan seuraava ikävystyminen, ylpeys, jonka heidän +ylellisyytensä synnyttää ja joka ei kärsi vähintäkään kieltäymystä, +vaikkeivät rajuimmatkaan nautinnot heitä enää tyydytä. Tuhansienkaan +ruusujen tuoksu ei miellytä kuin vähän aikaa; mutta kipu yhden ainoan +okaan pistosta tuntuu kauvan jälkeenpäin. Yksikin onnettomuus keskellä +kaikkia nautintoja on rikkaille tällainen orjantappuran oas keskellä +kukkien paljoutta. Köyhille sitävastoin on pienikin nautinto keskellä +heidän murheitaan kuin kukkanen okaiden keskellä; he tuntevat sen +elävästi, sillä jokaista vaikutelmaa lisäävät sen vastakohdat. Luonto +pitää kaikkia ilmiöitä keskenään tasapainossa. Kummanko tilan siis +pidätte parempana, senkö ettei enää ole juuri mitään toivottavana vaan +kaikki pelättävänä, vai senkö ettei paljo mitään ole pelättävänä vaan +kaikki toivottavana? Edellisessä tilassa ovat rikkaat, jälkimmäisessä +köyhät. Mutta nämä molemmat äärimmäisyydet ovat yhtä vaikeat ihmisen +kestää, sillä hänen tosi onnellisuutensa on kohtuullisuudessa ja +hyveissä. + +*Paul.* + +Mitä tarkotatte hyveellä? + +*Vanhus.* + +Poikani, te joka työllänne elätätte vanhempianne, ette kaipaa siihen +selitystä. Hyvettä me harjotamme, kun teemme työtä toisten hyväksi, +kelvataksemme yksinomaan Jumalalle. + +*Paul.* + +Oi kuinka hyväavuinen Virginia siis onkaan! Hyvettä noudattaen on hän +tahtonut tulla rikkaaksi, voidakseen sitte vain toisille tehdä hyvää. +Sen vuoksi hän läksi saareltamme, ja sen vuoksi hän myöskin on palaava. + +Ajatus Virginian pian tapahtuvasta palauksesta sytytti niin tämän +nuorukaisen mielikuvituksen, että kaikki hänen epäilyksensä katosivat. +Virginia ei siis ollut kirjoittanut, koska hän jo oli tulossa takasin. +Ei kulunut kauvan, ennenkun Europasta voisi saapua kotiin näin hyvällä +tuulella! Hän luetteli mielessään laivoja, jotka olivat suorittaneet +tämän neljäntuhannen viidensadan peninkulman pituisen matkan vähemmässä +kuin kolmessa kuukaudessa. Se laiva, jolla Virginia tulisi, ei +tarvitsisi enempää kuin kaksi kuukautta. Olivathan laivanrakentajat +nykyään niin taitavia ja merimiehet niin sukkelia! Hän puheli +varustuksista, joihin hän oli ryhtyvä ystävänsä vastaanottoa varten, +uudesta asunnosta, jonka hän rakentaisi, niistä huvituksista ja +yllätyksistä, joita hän Virginialle joka päivä valmistaisi, sittekun +tämä oli tullut hänen vaimokseen. Hänen vaimokseen!... Tämä aatos vallan +huumasi hänet. "Sitte ainakaan, isäni", sanoi hän minulle, "ei teidän +enää tarvitse tehdä mitään, jollette omaksi huviksenne. Virginia kun on +rikas, ostamme me paljon orjia, jotka työskentelevät meidän hyväksemme. +Teidän pitää aina olla parissamme, eikä ole teillä oleva huolta muusta +kuin omasta viihtymisestänne ja hauskuudestanne." Ja ilosta vallan +suunniltaan hän lähti kertomaan perheelleen tästä haavekuvasta, joka +hänet nyt oli hurmannut. + +Mutta suuria toiveita seuraa pian suuri pelko. Rajut intohimot heittävät +sielua aina yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Usein, jopa heti +seuraavana päivänä palasi Paul tyköni hyvin huolestuneen näköisenä ja +puheli minulle: "Virginia ei kirjoita minulle mitään. Jos hän olisi +todella lähtenyt Europasta, olisi hän siitä minulle ilmoittanut. Ah, +huhut, joita hänestä on kerrottu, ovat sittekin liian tosia! Hänen +tätinsä on varmaankin naittanut hänet jollekin ylhäiselle herralle. +Rikkaudenhimo on hänetkin turmellut kuten monen muun. Noissa kirjoissa, +joissa niin hyvin naisia kuvataan, on hyvettä olemassa vain romaanin +aiheena. Jos Virginialla sitä todella olisi ollut, ei hän olisi luopunut +äidistään ja minusta. Minun alati ajatellessani häntä niin kauvan kuin +elän, on hän unhottanut minut. Sill'aikaa kun minä suruuni kuihdun, hän +vain huvittelee. Voi, tämä aatos vie minut epätoivoon! Mikään työ ei +enää miellytä minua, kaikki ihmiset minua ikävystyttävät. Jospa Jumala +edes sallisi sodan puhjeta Intiassa! Sinne lähtisin kuolemaan." + +"Rakas poikani", vastasin hänelle, "sellainen rohkeus, joka heittää +meidät kuoleman suuhun, on vain hetkellistä rohkeutta. Usein se saa +alkunsa ihmisten tyhjistä suosionosotuksista. Mutta on olemassa +toisellaista rohkeutta, harvinaisempaa ja tarpeellisempaa, joka auttaa +meitä ilman todistajia ja kiitoksen toivoa kestämään elämän +jokapäiväisiä vastoinkäymisiä: se on kärsivällisyys. Se ei taivu muiden +ihmisten mielipiteiden eikä omain intohimojemme yllytyksiin, vaan yksin +Jumalan tahtoon. Kärsivällisyys on hyveitten rohkeutta." + +"Ah", huudahti hän, "minulla ei siis ole hyveitä lainkaan! Kaikki asiat +minua rasittavat ja saattavat minut epätoivoon." + +"Sellaista hyvettä", vastasin, "joka aina on yhtenäinen, pysyvä ja +muuttumaton, ei ole annettu meidän ihmisten osaksi. Keskellä moninaisten +intohimojemme riehunaa järkemme usein hämmentyy ja pimentyy; mutta onpa +valotorneja, joista saatamme uudelleen sytyttää soihtumme: ne ovat +tieteet. + +Tieteet, poikaseni, ovat meille taivaallinen apu. Ne ovat sen viisauden +säteitä, joka maailmankaikkisuutta ohjaa; ja taivaallisen taidon +valaisemana on ihmisen onnistunut kiinnittää niitä maahan. Päivän +säteitten tavoin ne meitä valaisevat, ilahuttavat ja lämmittävät, sillä +ne ovat jumalallinen tuli. Kuten tuli ne saattavat koko luonnon +alamaiseksemme. Niiden kautta me yhdistämme lähellemme kaikki seikat, +kaikki paikat, kaikki ihmiset ja kaikki ajat. Ne kutsuvat meitä takasin +inhimillisen elämän järjestykseen. Ne hillitsevät himoja, ne +tukehuttavat paheita, ne kiihottavat hyveihin niiden jalojen miesten +antamain esimerkkien kautta, joita ne ylistävät ja joiden +kunnianarvoisia kuvia ne alati meille esittelevät. Ne ovat taivaan +tyttäriä, jotka astuvat alas maan päälle lievittämään ihmiskunnan +kärsimyksiä. Nuo suuret kirjailijat, joihin ne ovat innostusta valaneet, +ovat aina ilmautuneet aikakausina, jotka ovat olleet ihmiskunnalle +vaikeimmat kestää, raakuuden ja tapainturmeluksen aikoina. Rakas +poikani, tieteet ovat lohduttaneet miehiä, jotka ovat olleet vielä +onnettomammassa asemassa kuin te nyt; sellaisia ovat olleet Xenofon, +joka karkotettiin maanpakolaisuuteen tuotuaan kotimaahan kymmenentuhatta +kreikkalaista; Scipio Africanusta väsyttivät roomalaisten herjaukset, +Lucullusta heidän eripuraisuutensa ja Catinatia hovin kiittämättömyys. +Kreikkalaiset, jotka kaikessa olivat niin kekseliäät, olivat asettaneet +jokaiselle eri tieteitä edustavista Runottarista osan ymmärryksestämme +hallittavaksi; meidän on siis niiden haltuun annettava intohimomme, +jotta ne pitäisivät niitä kurissa. Niillä on sielunvoimiimme nähden sama +tehtävä kuin Tuntien haltijoilla, jotka valjastivat ja ajoivat +auringonjumalan hevosia. + +Lukekaa siis kirjoja, poikani. Viisaat miehet, jotka niitä ennen meitä +ovat kirjoittaneet, ovat edellämme astuneet kovanonnen polkuja, +ojentavat meille kätensä ja kutsuvat meitä seuraansa, konsa kaikki +elävät meidät hylkäävät. Hyvä kirja on hyvä ystävä." + +"Oi", huudahti Paul, "minun ei tarvinnut oppia lukemaan niin kauvan kuin +Virginia oli täällä! Hän ei ollut minua oppineempi; mutta kun hän +katsahti minuun ja kutsui minua ystäväksensä, oli minun mahdoton olla +surullinen." + +"Epäilemättä", vastasin, "ei löydykään sen miellyttävämpää ystävää kuin +morsian, joka meitä lempii. Naisella on sitä paitsi aina hilpeää +iloisuutta, joka hälventää miehen murheet. Hänen sulonsa haihduttavat +synkät aaveet mielestämme. Hänen kasvoillansa päilyy aina suloinen +lumousvoima ja luottamus. Mikä ilo ei olisi lisäytynyt hänen ilostansa? +Mikä otsa ei kirkastuisi hänen hymystänsä? Mikä viha voisi vastustaa +hänen kyyneleitänsä? Virginia palaa paljon viisaampana kuin te olette. +Hän on varmaan hyvin hämmästyvä nähdessään, ettei puutarha ole vielä +täydessä kunnossa -- hän, joka ei muuta ajattele kuin sen kaunistamista, +huolimatta sukulaisensa vainouksista siellä kaukana äidistänsä ja +meistä." + +Ajatus Virginian piakkoisesta palaamisesta rohkaisi uudelleen Paulin +mieltä, ja hän ryhtyi taasen peltotöihinsä. Hän tunsi tuskainsakin +keskellä itsensä onnelliseksi, kun sai saattaa työnsä sellaiseen +loppuun, joka miellytti hänen palavaa rakkauttansa. + +Eräänä aamuna, päivän valjetessa (se oli joulukuun 24 päivänä 1744) Paul +näki ylösnoustuaan valkean lipun liehuvan Vartijavuorella. Se oli +merkkinä, että merellä joku laiva oli tullut näkyviin. Paul juoksi +kaupunkiin kuulustelemaan, oliko sillä mitään tietoja tuotavana +Virginiasta. Hän jäi sinne odottamaan satamaluotsia, joka tavallisuuden +mukaan oli purjehtinut vastaan merelle tunnustelemaan laivaa. Tämä mies +palasi vasta illalla. Hän kertoi kuvernöörille, että laiva, josta +tulomerkki oli annettu, oli _Saint-Géran_, kantava seitsemänsataa tonnia +ja päällikkönään kapteeni Aubin; että se oli vielä neljän peninkulman +päässä maasta ja laskisi vasta seuraavan päivän iltapuolella +Port-Louis'n satamaan, jos tuuli olisi suotuisa. Tällöin oli vielä ilma +aivan tyven. Luotsi jätti kuvernöörille kirjeet, jotka laiva oli tuonut +Ranskasta. Niistä oli yksi rouva de La Tourille, Virginian käsialalla +kirjoitettu. Paul sen heti sieppasi, suuteli sitä innostuneena, pisti +sen taskuunsa ja juoksi kotiinsa. Jo kaukaa nähtyään omaisensa, jotka +odottivat hänen palaamistaan Jäähyväisten kalliolla, heilutti hän +kirjettä korkealla ilmassa, voimatta puhua sanaakaan; ja heti +kokoutuivat kaikki rouva de La Tourin majaan saamaan selkoa kirjeen +sisällöstä. Virginia kertoi siinä äidillensä, miten pahasti isotätinsä +oli menetellyt hänen suhteensa, ensin tahtoen naittaa hänet väkisin, +sitte tehden hänet perinnöttömäksi ja viimein lähettäen hänet takasin +sellaiseen aikaan, jolloin hän voi saapua Isle de Franceen vasta +myrskyisenä vuodenaikana; turhaan oli hän koettanut lepyttää tätiään +muistuttamalla missä kiitollisuudenvelassa hän oli äidilleen ja +lapsuudentuttavilleen, mutta oli häntä vain pidetty puolihupsuna +tyttönä, jonka pää oli sekasin romaanihaaveista; hänen hellin toiveensa +oli nyt vain saada nähdä ja syleillä rakkaita omaisiaan, ja olisi hän +tyydyttänyt tämän halunsa jo samana päivänä, jos kapteeni olisi sallinut +hänen astua luotsin veneeseen. Tämän oli kapteeni kuitenkin kieltänyt, +koska maihin oli vielä pitkältä ja meri aaltoili vahvasti, vaikka ilma +olikin tyyni. + +Tuskin oli kirje saatu luetuksi, kun koko perhe riemuiten huusi: +"Virginia on tullut!" Emännät ja palvelijat, kaikki halailivat +toisiansa. Rouva de La Tour sanoi Paulille: "Rakas poikani, käy sinä +ilmoittamaan naapurillemme Virginian tulosta." Samassa Domingo sytytti +tulisoihdun ja läksi Paulin kera astumaan minun asuntoani kohti. + +Kello saattoi olla kymmenen tienoilla illalla. Olin juuri sammuttanut +lamppuni ja käynyt levolle, kun mökkini seinäraoista näin tulen +välkkyvän metsässä. Pian sen jälkeen kuulin Paulin äänen kutsuvan minua. +Nousin vuoteeltani ja olin tuskin saanut vaatteet päälleni, kun Paul +hurjana ilosta ja aivan hengästyneenä syöksyi kaulaani sanoen: +"Lähtekäämme, lähtekäämme pian, Virginia on tullut takasin! Menkäämme +satamaan, sillä laiva voi laskea sinne jo päivän koittaissa." + +Paikalla lähdimme matkaan. Kulettuamme Pitkänvuoren sivulla olevan +metsän halki ja astuessamme Pamplemoussen tietä pitkin satamaan päin, +kuulin jonkun käyvän jälessämme. Se oli muuan neekeri, joka astui +eteenpäin nopein askelin. Hänen saavuttuaan meidän kohdallemme, kysyin +mistä hän tuli ja minne hänellä oli niin kiire. Hän vastasi: "Tulen +siitä saaren piirikuonasta, jota kutsutaan Kultahiedan rannikoksi, ja on +minut lähetetty ilmoittamaan kuvernöörille, että eräs Ranskasta tullut +laiva on laskenut ankkuriin Ambra-saaren kohdalla. Se ampuu +tykinlaukauksia pyytäen apua, sillä meri käy hyvin rajusti." Näin +puhuttuaan mies jatkoi matkaansa sen enempää enää seisahtumatta. + +Minä sanoin silloin Paulille: "Käykäämme Kultahiedan piirikuntaan +Virginialle vastaan; tästä on sinne vain kolmen peninkulman matka." +Ohjasimme siis kulkumme saaren pohjoisosaan päin. Oli vallan +tukehuttavan kuuma. Kuu oli noussut taivaalle, ja sen ympärillä nähtiin +kolme suurta mustaa kehää. Taivas oli hirvittävän pimeä. Tiheään +välähteleväin salamain valossa näkyi paksuja, synkkiä ja matalalla +liiteleviä pilvenröykkiöitä, jotka kulkivat mereltä päin saaren +keskustaa kohden suurella nopeudella, vaikkei maalla tuntunut tuulen +hiventäkään. Astuessamme eteenpäin olimme kuulevinämme etäältä ukkosen +jyrinää; mutta tarkemmin sitä kuunneltuamme erotimme tykinlaukauksia, +joita kaiku monin kerroin toisteli. Tuo kaukainen ampuminen ja taivaan +kaamea näky saivat minut pelosta värisemään. En voinut enää epäilläkään +ampumisen olevan hätämerkkinä vaarassa olevasta laivasta. Puoli tuntia +myöhemmin emme sitä enää kuulleet; mutta tämä vaikeneminen tuntui +minusta vielä kammottavammalta kuin edellä käynyt haikea jylinä. + +Me joudutimme kulkuamme virkkamatta sanaakaan ja tohtimatta ilmaista +toisillemme pahoja aavistuksiamme. Keskiyön aikaan saavuimme vallan +hiestyneinä Kultahiedan rannikolle. Aallot särkyivät rantaa vastaan +huumaavalla pauhulla, peittäen kalliot ja lakeat hietasärkät häikäisevän +valkealla vaahdolla ja säkenöitsevillä kipenillä. Vaikka olikin pilkko +pimeä, erotimme tuossa fosforinhohteisessa valaistuksessa +kalastajaveneet, jotka olivat vedetyt korkealle hiekalle. + +Jonkun matkan päässä täältä näimme metsän reunalla valkean, jonka +ympärille joukko saarelaisia oli kokoutunut. Kävimme sinne levähtämään +ja odottamaan päivännousua. Siinä nuotion ääressä istuessamme kertoi +muuan miehistä meille, että hän iltapuolella päivää oli nähnyt ulapalla +laivan, jota aallot ajelivat saarta kohden, ja että hän pari tuntia +auringonlaskun jälkeen oli kuullut tykillä ammuttavan hätämerkkejä, +mutta että meri oli aaltoillut niin ankarasti, ettei hän ollut voinut +lähteä veneellä apuun; pian sen jälkeen oli hän ollut näkevinään lyhtyjä +laivalla sytytettävän, jossa tapauksessa hän pelkäsi sen niin lähelle +rantaa tultuaan joutuneen maan ja pienen Ambra-saaren väliin, jota +mahdollisesti oli pitänyt Mire-keilana, minkä ohi Port-Louis'hiin +pyrkivät laivat kulkevat. Jos niin oli laita, mikä kertojan mielestä ei +kuitenkaan ollut aivan varmaa, niin uhkasi laivaa nyt mitä suurin vaara. +Muuan toinen saarelainen puuttui puheeseen ja sanoi useat kerrat +kulkeneensa sillä salmella, mikä erottaa Ambra-saaren mantereesta; ja +tarkoin koeteltuaan sen pohjaa arveli hän sen olevan aluksille yhtä +turvallisen ankkuroimispaikan kuin mikä satama hyvänsä. "Uskaltaisinpa +viedä sinne kaiken tavarani", lisäsi hän, "ja nukkua siellä yhtä +turvallisesti kuin ikinä maalla." Muuan kolmas väitti mahdottomaksi, +että laiva olisi tunkeutunut tuohon salmeen, johon tuskin +purjeveneetkään voivat kulkea. Hän vakuutti nähneensä laivan ankkuroivan +Ambra-saaren toiselle puolelle, niin että se, jos tuuli nousisi aamulla, +voisi pyrkiä sieltä joko ulos ulapalle tai sisään satamaan. Vielä useat +toisetkin saarelaiset ilmaisivat eroavia mielipiteitään. Heidän +napistessa ja kiistellessä keskenään, kuten laiskain kreolien tapana on, +istuimme me, Paul ja minä vallan äänettöminä. Pysyimme siinä alallamme +aina päivän koittoon asti; mutta taivaalla säteili vielä liian vähän +valoa, jotta olisimme voineet mitään erottaa merellä, joka muutenkin oli +sumun peittämä; etäällä näimme ainoastaan mustan pilventapaisen, jonka +sanottiin olevan Ambra-saari, noin neljän peninkulman päässä +mantereesta. Tällä hämyisellä päivällä häämötti silmiin vain niemi jolla +istuimme ynnä muutamia vuorenhuippuja saaren sisäosasta päin, jotka +toisinaan ilmestyivät näkyviin niitä ympäröivien pilviverhojen keskeltä. + +Seitsemän aikaan aamulla kuulimme rummunpärinää metsästä. Kuvernööri, +herra de La Bourdonnoye, saapui ratsain paikalle mukanaan komennuskunta +pyssysotureita ynnä suuri joukko saaren asukkaita ja orjia. Hän asetti +väkensä rannalle ja komensi sen ampumaan yhteislaukauksen. Tuskin oli +tätä käskyä noudatettu, kun merellä näimme valonleimauksen, jota heti +seurasi tukinjyrinä. Siitä päätimme laivan olevan vain vähän matkan +päässä meistä ja aloimme juosta kaikin sille taholle, josta olimme +nähneet sen antavan hätämerkin. Silloin erotimme sumun halki ison laivan +rungon ja raakapuut. Olimme sitä niin lähellä, että laineitten +pauhinasta huolimatta kuulimme päällikön vihellyspillillään komentavan +liikkeitä ja merimiesten kolme kertaa huutavan "*Eläköön kuningas!*" -- +mikä on ranskalaisten tunnussana niin hyvin suurimmissa vaaroissa kuin +hilpeimmässä ilossakin, ikään kuin he vaarojen keskellä kutsuisivat +avuksi tai tahtoisivat sillä todistaa olevansa alttiit menemään vaikka +kuolemaan hänen edestään. + +Siitä hetkestä alkaen, kun _Saint-Gérant_ oli huomannut meidän +lähestyvän sitä auttamaan, ampui se laukauksen joka kolmas minuutti. +Herra de La Bourdonnoye teetti isoja rovioita vierekkäin pitkin rantaa +ja lähetti kokoomaan lähiseudun asujamilta ruokatarpeita, palkkeja, +köysiä ja tyhjiä tynnyreitä. Pian nähtiinkin parvi Kultahiedan ja +Flanquen piirikuntain väestöä sekä Rempart-virran varrella asujia +saapuvan, mukanaan neekeriorjia, jotka toivat ruokavaroja ja köysiä. +Muuan saarelaisten vanhimmista astui kuvernöörin tykö lausuen hänelle: +"Herra, olemme kaiken yötä kuulleet kumeaa jylinää vuoristosta; metsissä +värisevät puiden lehdet, vaikkei tuulta tunnu; merilinnut pakenevat +suoraan maalle; varmaankin tietävät nämä merkit hirmumyrskyn tuloa." -- +"Tietäkööt vain, ystäväiseni", sanoi kuvernööri, "me olemme +varustautuneet sitä vastaanottamaan ja arvattavasti laivaväki myöskin." + +Todellakin tuntuivat kaikki enteet tietävän rajuilman lähestymistä. +Pilvet, joita nähtiin suoraan taivaslaella, olivat keskeltä kamalan +mustia ja reunoilta vaskenkarvaisia. Ilma kajahteli kajavain, +fregattilintujen ja monilukuisten muiden merilintujen kirkunasta, jotka +pimeydestä huolimatta tulivat kaikilta taivaanääriltä etsimään turvaa +saarella. + +Kello yhdeksän paikoilla aamulla kuultiin meren puolelta hirmuista +kohinaa, aivan kuin suunnaton vedenpaljous yhdessä ukkosen jylinän +kerällä olisi syössyt alas vuoren rinteiltä. Kaikki huusivat yhtä +kurkkua: "Hirmumyrsky tulee!" Ja samassa silmänräpäyksessä pyyhkäsi +kauhea tuulispää pois sumupilven, joka oli Ambra-saarta ja -salmea +verhonnut. _Saint-Géran_ tuli silloin selvästi näkyviin; sen kansi oli +täynnä väkeä, raakapuut ja mastokorit olivat alasotetut, lippu liehui +puolimastossa, ja neljä ankkuritouvia oli edessä ja yksi pidättimenä +perässä. Se oli käynyt ankkuriin Ambra-saaren ja mantereen väliseen +salmeen, tällä puolen niitä hiekkasärkkiä, jotka vyön tavoin paartavat +Ile de Francea ja joiden lävitse se oli tunkeutunut muuatta väylää +myöten, jolla ei mikään toinen laiva ennen ollut uinut. Se käänsi +keulansa aaltoja vastaan, jotka vyöryivät aavalta mereltä päin; ja joka +kerran kun hyökylaine löi sisään kanavaan, kohosi sen kokka vallan +pystyyn, niin että köli tuli näkyviin, peräpuolen painuessa samasta +liikkeestä alas syvyyteen aina ylimmäistä reunaparrastaan myöten, niin +että se näytti uppoavan. Tässä asemassa, kun tuuli ja laineet ajoivat +maata kohden, oli sen yhtä mahdoton palata takasin samaa tietä jota oli +tullut, kuin katkasemalla ankkuriköytensä laskea maihin rannalle, josta +matala, kareja täynnä oleva pohja sen erotti. Jokainen rannikkoa vasten +pirstautuva aalto kulki kohisten aina lahdelmien pohjiin asti ja viskasi +piikiviä enemmän kuin viisikymmentä jalkaa etäälle maalle; sitte takasin +vetäytyessään se paljasti suuren osan rannikon pintaa, josta vei +mukanaan vyöryviä kiviä kovalla ja pelottavalla jyrinällä. Meri, jota +tuuli yhä kohotti, paisui paisumistaan joka hetki; koko tämän saaren ja +Ambra-saaren välinen salmi oli valkean vahtovaipan peittämä, jota +mahtavat aallot paikka paikoin uursivat. Tätä vaahtoa kokoutui +lahdekkeisiin yli kuuden jalan paksuudelta, ja tuuli, joka veden pintaa +lakasi, kuletti kuohua rannan äyräitä myöten enemmän kuin kuusi +peninkulmaa ylös maalle. Noita lukemattomia valkeita vaahtohaituvia +katsellessaan luuli melkein näkevänsä lumisateen lähtevän merestä. +Taivaanrannalla ennustivat kaikki merkit pitkällistä myrskyä; meri +näytti yhtyneen taivaanlakeen. Herkeämättä nousi hirvittävän näköisiä +pilvimöhkäleitä, jotka linnun nopeudella kiisivät ylitsemme, sill'aikaa +kun toiset näyttivät seisovan alallaan kuin kallioröykkiöt. Taivaan +sinertävästä laesta ei näkynyt vilaustakaan; öljynkeltanen, himmeä hohde +yksin valaisi kaikkia esineitä maalla, merellä ja avaruudessa. + +Laivan keikkumisesta seurasi viimein, mitä saattoi pelätäkin. +Ankkuritouvit katkesivat edestä, ja kun alusta enää pidätti vain +takaköysi, viskautui se kallioille puolen kaapelinmitan[1] päässä +rannasta. Yksi ainoa tuskallinen huudahdus kajahti keskuudestamme. Paul +aikoi syöksyä mereen, mutta minä tartuin hänen käsivarteensa: "Poikani", +sanoin hänelle, "aijotko hukuttaa itsesi?" -- "Joko menen hänen +avukseen", huudahti hän, "tai sitte kuolen." Kun epätoivo oli saattanut +hänet vallan mielipuoleksi, sidoin Domingon kanssa hukkumista +estääksemme hänen vyötäisilleen pitkän köyden, jonka toisesta päästä +pidimme kiini. Sitte alkoi Paul rientää laivaa kohti milloin uiden, +milloin kävellen hiekkasärkkiä pitkin. Välistä näytti siltä kuin pääsisi +hän toiveensa perille, sillä epätasaisesti liikehtivä meri jätti aluksen +toisinaan vallan kuiville, niin että sinne olisi voinut jalan astua; +mutta pian palasi se takasin uudella raivolla ja peitti laivan kauhealla +vesimuurilla, joka kohotti sen kölin korkealle ilmaan ja paiskasi +Paul-poloisen puolikuolleena, reidet verisinä ja rinta rusennettuna, +kauvas rannalle. Tuskin oli nuorukainen tullut jälleen tajuihinsa, kun +hän nousi pystyyn ja riensi uudella kiihkolla laivaa kohden, jonka kylen +aallot tällä välin olivat hirveillä sysäyksillään puhkaisseet. Kaikki +laivalla olijat joutuivat epätoivoon pelastuksestaan ja syöksyivät päätä +pahkaa mereen, pidellen kiini irtonaisista raakapuista, palkeista, +kanahäkeistä, pöydistä ja tynnyreistä. Silloin näimme kohtauksen, joka +ansaitsee ikuista sääliämme. Eräs nuori neitonen ilmautui laivan +takakannelle ja ojenteli käsiään nuorukaista kohden, joka teki niin +rajuja ponnistuksia häntä saavuttaakseen. Se oli Virginia. Hän oli +tuntenut rakastettunsa tämän rohkeudesta. Nähdessämme tuon suloisen +olennon alttiiksi annettuna näin hirvittävälle vaaralle jouduimme kaikki +tuskan ja epätoivon valtaan. Mutta Virginia puolestaan osotti ylevätä +tyyneyttä; hän viittasi meille kädellään aivan kuin sanoakseen ikuiset +jäähyväiset. Kaikki merimiehet olivat jo heittäytyneet mereen, paitsi +yksi, joka vielä seisoi kannella; hän oli aivan alasti ja ruumiiltaan +roteva kuin Herkules. Hän läheni Virginiaa kunnioittavasti; me näimme +hänen heittäytyvän polvilleen ja yrittävän riisua neidolta vaatteet, +mutta tämä vastusteli arvokkaasti ja käänsi kasvonsa pois hänestä. +Silloin kuultiin katsojajoukosta epätoivoinen parahdus: "Pelastakaa +hänet, pelastakaa hänet, elkää jättäkö häntä!" Mutta samassa tuokiossa +vyöryi hirvittävän suuri vesivuori Ambra-saaren ja rannikon väliin ja +eteni möyryten laivaa kohden, jota se uhkasi mustilla kupeillaan ja +vaahtopäällä harjallaan. + +[1] Kaapelinmitta 120 vanhaa syltä. Suom. muist. + +Tämän kauhean näyn huomatessaan merimies yksinään hyppäsi mereen; ja +Virginia, joka näki välttämättömän kuoleman edessään, kääri toisella +kädellä hameensa ja laski toisen sydämmelleen; ja luoden kirkkaat +silmänsä korkeuteen näytti hän todellakin enkeliltä, joka lähtee +lentämään ylös taivaisiinsa. + +Oi sitä hirveätä päivää! Kaikki silloin hukkuivat. Meri viskasi kauvas +maalle muutamat katselijoista, joita säälin tunne oli saattanut +pyrkimään Virginialle avuksi, samatekuin sen merimiehenkin, joka oli +tahtonut uimalla pelastaa hänet. Päästyään ilmi kuoleman kidasta lankesi +tämä mies polvilleen rannan hiekalle ja lausui: "Oi Jumalani! Minun +henkeni olet säästänyt; mutta mielelläni olisin sen uhrannut sen jalon +neidin edestä, joka ei sallinut minun riisua häntä alasti kuten itse +olin!" Domingon kanssa vedimme onnettoman Paulin ylös aallokosta; hän +oli tunnotonna ja veri juoksi hänen suustansa ja korvistansa. Kuvernööri +antoi hänet haavalääkärien hoitoon; ja sill'aikaa kävelimme me pitkin +rannikkoa etsien, eivätkö laineet olisi tuoneet sille Virginian +ruumista. Mutta kun tuuli oli äkisti kääntynyt, kuten hirmumyrskyn +aikana on tavallista, suretti meitä ajatus, ettemme voisi edes osottaa +tyttöparalle viimeistä kunnioitustammekaan. Jätimme tämän paikan +raskaalla mielellä; ja koko haaksirikosta, jossa niin monet olivat +surmansa saaneet, murehutti kaikkia vain yhden ainoan kuolema. Monet, +jotka olivat nähneet tuon jalon nuoren neidon surullisen lopun, +epäilivät jo Kaitselmuksen olemassaoloa; sillä onnettomuuksia tapahtuu +maailmassa niin hirveitä ja vallan ansaitsemattomia, että viisaankin +ihmisen luottamus alkaa horjua. + +Tällä välin oli Paul, joka alkoi tulla tuntoihinsa, saatettu erääseen +naapuritaloon, kunnes hän kykenisi siirrettäväksi omaan kotiinsa. Minä +lähdin Domingon kanssa valmistamaan Virginian äitiä ja hänen +ystävätärtään vastaanottamaan sanomaa tästä onnettomuudeniskusta. +Tultuamme Lataniers-virran laaksoon, tapasimme siellä muutamia +neekereitä, jotka tiesivät meren heittelevän paljon laivanpirstaleita +vastaisella puolella olevaan lahdelmaan. Laskeusimme sinne, ja +ensimmäinen esine, minkä näimme rannalla, oli Virginian ruumis. Se oli +puoleksi hiekan peittämä ja makasi samassa asennossa, jossa hänen olimme +nähneet hukkuvan. Hänen kasvonpiirteissään ei ollut mitään huomattavaa +muutosta tapahtunut. Silmänsä olivat suletut, mutta hänen otsallaan +loisti vielä kirkas hohde; vain kalman kaamea sini oli jo sekautunut +poskien kalpeihin ruusuihin. Toinen käsi piti kiini hameesta, ja +toinen, jonka hän oli painanut poveansa vasten, oli pusertunut lujasti +nyrkkiin ja kangistunut. Vaivalla sain sen avatuksi ja näin siinä pienen +lippaan; mutta kuinka hämmästyinkään, kun tunsin sen Paulin kuvaksi, +josta hän oli luvannut ei ikinä luopuvansa. Nähdessäni tämän viimeisen +muiston tuon kovaonnisen tytön uskollisuudesta ja rakkaudesta itkin +katkerasti. Domingo puolestaan löi rintoihinsa ja täytti ilman haikeilla +valitushuudoillaan. Kannoimme Virginian ruumiin erääseen +kalastajamökkiin, missä annoimme sen köyhäin malabarinaisten huostaan, +jotka myöskin pitivät huolen sen pesemisestä. + +Heidän käydessään käsiksi tähän surulliseen työhön aloimme me astella +kotiin päin. Siellä tapasimme rouva de La Tourin ja Margareetan +rukoilemassa ja odottelemassa uutisia laivasta. Heti minut nähtyään +edellinen huudahti: "Missä on tyttäreni, rakas tyttäreni, mun oma +lapseni?" Arvatessaan minun vaitiolostani ja kyyneleistäni +onnettomuutensa koko suuruuden vaimo parka antautui tykkänään +ahdistuksen ja tuskan valtaan; hän kykeni vain huokailemaan ja +nyyhkyttämään. Margareeta huusi: "Missä on minun poikani, en näe +poikaani!" Ja hän meni tainnoksiin. Riensimme auttamaan häntä; ja kun +hän jälleen oli toipunut, vakuutin hänelle Paulin elävän ja olevan +kuvernöörin hoidossa. Hän kokosi nyt kaikki voimansa vaaliakseen +ystäväänsä, jota alinomaa kohtasi pitkällinen pyörrytys. Rouva de La +Tourin kärsimykset tänä yönä olivat kauheat; ja niiden kestäväisyydestä +tulin tuntemaan, ettei mitään murhetta voi verrata äidin tuskaan. Vähän +toivuttuaan niistä hän silmäsi jäykästi ja kolkosti taivaalle. Turhaan +hänen ystävättärensä ja minä pusersimme hänen käsiään, turhaan +puhuttelimme häntä mitä hellimmillä hyväilynimillä; hän näytti olevan +aivan tunteeton näille vanhan ystävyytemme osotuksille, ja hänen +ahdistetusta rinnastaan nousi vain sydäntäsärkeviä huokauksia. + +Aamulla tuotiin Paul kotia kantotuolilla. Hän oli tullut tajuihinsa, +muttei voinut virkkaa sanaakaan. Hänen yhtymisensä äitinsä ja rouva de +La Tourin kanssa, jota aikaisemmin olin niin pelännyt, tekikin näihin +paljon paremman vaikutuksen kuin koko minun tähänastinen huolenpitoni. +Lohdun säde ilmestyi molempain onnettomain äitien kasvoille. He istuivat +kumpikin hänen vierelleen, syleilivät ja suutelivat häntä; ja heidän +kyyneleensä, joita murheen ylenpalttisuus tähän asti oli pidättänyt, +saivat nyt vapaasti vuotaa. Paulkin sekotti kyyneleensä heidän +kyyneleihinsä. Kun luonto täten oli näiden kolmen kovaosaisen tilaa +lievittänyt, seurasi pitkällinen väsymys heidän väkivaltaista tuskaansa +ja vaivutti heidät sikeään, milteipä kuolemankaltaiseen uneen. + +Herra de La Bourdonnaye lähetti minulle salaa tiedon, että Virginian +ruumis oli hänen käskystään tuotu kaupunkiin sieltä vietäväksi +Pamplemoussen kirkkoon. Läksin sen vuoksi paikalla Port-Louis'hin, missä +tapasin kaikkein piirikuntain asukkaita kokoutuneina Virginian +hautajaisiin, aivan kuin olisi saari hänessä kadottanut kalleimman +aarteensa. Satamassa olivat laivat vetäneet raakapuunsa ristiin ja +lippunsa puolimastoon, ja tykeillä ammuttiin laukauksia aina pitkäin +väliaikain päästä. Krenatöörit alottivat ruumissaaton. Heidän kiväärinsä +olivat lasketut, heidän pitkiin suruharsoihin verhotut rumpunsa +kumahtelivat kolkosti, ja syvä alakuloisuus kuvastui noiden soturien +kasvoista, jotka niin monasti ennen olivat silmää värähyttämättä +kohdanneet kuoleman kasvoista kasvoihin. Kahdeksan neitoa saaren +kunnioitetuimmista perheistä valkeisiin vaatteihin puettuina ja +palmunoksia kädessä kantoi jaloavuisen toverinsa kukilla peitettyä +ruumista. Pienistä lapsista kokoonpantu laulukuoro seurasi heitä virsiä +veisaten; sitte astuivat saaren ylhäisimmät asukkaat ja hallitusmiehet, +niiden etunenässä kuvernööri, ynnä lopuksi muuta väestöä. + +Näin oli hallitus saattueen järjestänyt osottaakseen kunnioitustaan +Virginian hyveille. Mutta kun hänen ruumiinsa täten oli saapunut tämän +vuoren juurelle, juuri näitten majojen kohdalle, joitten koko onnena hän +niin kauvan oli ollut ja jotka hänen kuolemansa nyt oli tehnyt epätoivon +asunnoiksi, joutui koko hautajaiskomeus hämminkiin: virret ja laulut +vaikenivat, eikä koko lakeudella kuulunut muuta kuin huokauksia ja +nyyhkytyksiä. Nuorten tyttöjen nähtiin silloin joukottain rientävän +naapurimajoista koskettelemaan Virginian ruumisarkkua huiveillaan, +helminauhoillaan ja kukkaskiehkuroillaan, kunnioittaen vainajaa kuin +pyhimystä. Äidit rukoilivat Jumalalta sellaista tytärtä kuin hän, pojat +yhtä uskollista lemmittyä, köyhät yhtä hellää ystävää ja orjat yhtä +hyvää haltijaa. + +Hautausmaalle saavuttua laskivat neekerinaiset Madagaskarista ja +kafferit Mozambiquesta hedelmäkoreja arkun ympärille ja ripustivat +vaatekappaleita lähellä kasvaviin puihin; Bengalista ja +Malabar-rannikolta kotosin olevat hindut toivat häkkejä täynnä lintuja, +joille antoivat vapauden Virginian haudalla. Siten ottivat kaikenlaiset +kansanheimot osaa tämän rakastettavan olennon aikaiseen katoon; ja niin +suuri oli onnettoman viattomuuden valta, että se yhdisti eri uskontoja +hautansa ympärille! + +Täytyi tosiaan asettaa vahteja hänen hautansa ympärille ja karkottaa +etäämmälle joitakuita köyhiä tyttöjä, jotka väkisin tahtoivat syöstä +hautaan, sanoen ettei heillä nyt enää ollut mitään lohtua koko +maailmassa toivottavana ja että he tahtoivat kuolla yhdessä sen olennon +kanssa, joka oli ollut heidän ainoa hyväntekijänsä. + +Virginia haudattiin Pamplemoussen hautausmaahan, sen läntiselle sivulle, +erään palmulehdon kupeelle, missä hän ennen mennessään äitinsä ja +Margareetan kanssa messuun oli usein levähtänyt sen vieressä, jota +silloin oli kutsunut veljekseen. + +Palatessaan tästä juhlallisesta tilaisuudesta herra de La Bourdonnaye +nousi ylös vuorellemme, mukanaan osa suurilukuista seuruettaan. Hän +tarjosi rouva de La Tourille ja tämän ystävättärelle kaikkea apua mitä +hänen vallassaan oli antaa. Hän ilmaisi muutamilla harvoilla mutta +jyrkillä sanoilla paheksumisensa tuon luonnottoman tädin käytöksen +suhteen; ja käyden Paulin tykö lausui hän tälle sanoja, joiden luuli +häntä parhaiten lohduttavan. "Otan Jumalan todistajakseni", sanoi hän, +"että aikomukseni tarkoittivat teidän ja perheenne onnea. Ystäväiseni, +teidän on nyt lähdettävä Ranskaan; toimitan teille siellä paikan. +Poissaollessanne tahdon pitää huolta äidistänne kuin olisi hän oma +äitini." Näin sanoen hän ojensi nuorukaiselle kätensä: mutta Paul veti +omansa pois ja käänsi kasvonsa muualle, jottei hänen olisi tarvinnut +kuvernööriä nähdä. + +Minä jäin onnettomain ystävieni majaan antaakseni heille ja Paulille +kaikkea apua mitä vain kykenin heille osottamaan. Kolmen viikon päästä +voi Paul jo kävellä; mutta hänen surunsa näytti vain enentyvän samassa +määrässä kuin hänen ruumiinsa voimat kostuivat. Hän ei välittänyt +mistään; hänen katseensa oli tylsä, eikä hän vastannut hänelle +tehtyihin kysymyksiin. Rouva de La Tour, joka oli vallan henkiheikkona +sairaana, sanoi hänelle usein: "Rakas poikani, kun sinut näen, luulen +näkeväni rakkaan Virginiani." Kuullessaan Virginian nimeä mainittavan +hän vavahti ja siirtyi etäämmälle, huolimatta äitinsä äänestä, joka +pyysi häntä pysymään ystävänsä vierellä. Hän vetäytyi yksinään +puutarhaan, missä istahti Virginian kokospalmun juurelle, katsella +tuijottaen lähteeseen. Kuvernöörin lääkäri, joka piti mitä hellintä +huolta hänestä ja molemmista naisista, sanoi ainoan keinon tuon kolkon +alakuloisuuden poistamiseen olevan, että hänen annettaisiin +vastustelematta puuhata ja olla aivan omin oloinsa; muuten ei häntä +voitaisi nykäistä irti itsepintaisesta vaikenemisestaan. + +Minä päätin seurata lääkärin neuvoa. Heti kun Paul tunsi voimiensa taas +vähän vertyvän, oli hänen ensi toimensa lähteä pois kotoa. Kun en +mielelläni päästänyt häntä näkyvistäni, astuin hänen jälessään, käskien +Domingon ottamaan ruokavaroja ja seuraamaan meitä. Sitä mukaa kuin +nuorukainen loittoni alas tältä vuorelta, näytti hänen hilpeytensä ja +voimansa uudistuvan. Hän poikkesi aluksi Pamplemoussen tielle; ja +tultuaan kirkon lähellä huojuvaan bambulehtoon käänsi hän askeleensa +suoraan sille paikalle, missä maa oli vielä verekseltä tallattu; siellä +hän laskeutui polvillensa ja luoden katseensa korkeuteen vaipui +pitkälliseen rukoukseen. Hänen käytöksensä tuntui minusta jo hyvältä +enteeltä ymmärryksen palaamiseen, sillä tämä luottamus Korkeimpaan +olentoon todisti, että hänen sielunsa alkoi kääntyä luonnolliseen +toimintaansa. Myöskin Domingo ja minä polvistuimme hänen esimerkkiään +seuraten ja rukoilimme yhdessä hänen kanssaan. Vihdoin hän nousi pystyyn +ja ohjasi kulkunsa saaren pohjoisosaan päin luomatta meihin juuri +lainkaan huomiota. Kun tiesin, ettei hänelle oltu ilmotettu mihin +Virginian ruumis oli haudattu, eipä edes sitäkään, että se oli merestä +nostettu, kysyin häneltä miksi hän oli rukoillut juuri bambulehdossa. +"Olimmehan siellä niin usein yhdessä!" oli hänen vastauksensa. + +Hän jatkoi matkaansa aina metsän reunaan asti, missä yö meidät saavutti. +Siellä sain esimerkilläni hänen nauttimaan vähän ravintoa; sitte +nukahdimme nurmikolle muutaman puun juurelle. Seuraavana aamuna luulin +hänen päättävän palata samoja jälkiä takasin. Hän todella silmäilikin +hetkisen aikaa tasangolle, missä kohosi pitkien bambukäytävien ympäröimä +Pamplemoussen kirkko, ja näytti melkein tahtovan palata sinne; mutta +sitte hän äkkiä poikkesi metsään, kulkien yhä pohjoista kohden. Arvasin +hänen aikeensa ja koetin vaikka turhaan luovuttaa häntä siitä. Saavuimme +puolenpäivän aikaan Kultahiedan piirikuntaan. Hän riensi suoraan sille +kohdalle, missä _Saint-Géran_ oli joutunut haaksirikkoon. Nähdessään +Ambra-saaren ja sen salmen, joka nyt kimalteli peilikirkkaana, hän +huudahti: "Virginia! Voi mun rakas Virginiani!" ja lankesi samassa +pyörtyneenä maahan. + +Domingon avulla kannoin hänet metsään, missä vaivoin saimme hänet +viimein toipumaan. Heti tunnoilleen tultuaan hän tahtoi palata +merenrannalle; mutta kun rukoilimme häntä hartaasti, ettei enää +uudistaisi omaansa ja meidän tuskaamme näillä katkerilla muisteluilla, +käänsi hän askeleensa toiselle suunnalle. Viikon kuluessa hän viimein +kävi kaikissa paikoissa, missä oli lapsuudenkumppaninsa kera oleskellut. +Hän kävi sillä polulla, jota pitkin tämä oli kulkenut Mustallevirralle +pyytämään armoa karanneelle orjattarelle; kävi katsomassa +Kolmirinta-vuoren virtaa, jonka rannalla Virginia oli kulusta väsyneenä +istahtanut, ja metsikköä, missä he olivat eksyneet. Kaikki paikat, jotka +hänelle muistuttivat lemmittynsä suruja, iloja, leikkejä, aterioita ja +hyväntekeväisyyttä, etsi hän uudelleen näkyviinsä; Pitkänvuoren virta, +minun pieni majani, Virginian istuttama papaijapuu, nurmipenkereet, +joilla tyttönen niin halusta oli juoksennellut, tienristeykset metsässä, +joilla hän huviksensa oli laulellut, kaikki nämä saivat kyyneleet +valumaan hänen silmistään; yksin metsän kaijutkin, jotka ennen niin +usein olivat vastanneet heidän ilohuudahduksilleen, toistivat nyt vain +nämä surulliset sanat: "Oi Virginia! Mun rakas Virginiani!" + +Tämän hurjan kuleksijaelämän seurauksena oli, että hänen silmänsä +painuivat kuopille, iho kellastui ja hänen terveytensä riutui +riutumistaan. Vakuutettu kun olin, että onnettomuutemme tuntuu kahta +vertaa katkerammalta entisiä iloja muistellessamme, ja että intohimomme +vain kasvavat yksinäisyydessä ollessamme, päätin irrottaa onnettoman +ystäväni näiltä paikoilta, jotka yhä muistuttivat hänelle kärsimäänsä +tappiota; ja päätin viedä hänet sen vuoksi johonkin toiseen osaan +saarta, joka tarjoisi hänen mielelleen enemmän viihdykettä. Tätä varten +johdatin hänet hyvin asutuille ylängöille Williamsin piirikunnassa, +joilla hän ei koskaan ennen ollut käynyt. Maanviljelys ja kauppa suo +tälle saaren osalle moninaista viehätystä. Yhtäällä näimme kirvesmiehiä +piiluamassa puita palkeiksi, toisaalla sahaamassa niitä laudoiksi; +ajopelejä kulki edestakaisin teillä; isoja härkä- ja hevoslaumoja kävi +avarilla laitumilla, ja lakealla oli tuhka tiheään ihmisasumuksia. +Maaperän ylävyys salli monissa paikoin viljellä erilaisia Europan +kasveja. Tasangolla nähtiin siellä täällä viljavainioita, +metsänaukeamissa helotti mansikoita, ja ruusupensastot nuokkuivat +teiden varsilla. Ilman vilppaus, joka vahvistaa ja karaisee hermoja, oli +siellä hyvin edullinen valkoihoisille. Näille ylängöille, jotka +sijaitsevat taajain metsäin paartamina saaren keskustassa, ei näkynyt +merta, ei Port-Louis'ta, ei Pamplemoussen kirkkoa, sanalla sanoen ei +mitään, mikä olisi Paulille muistuttanut Virginiasta. Vuoretkin, jotka +Port-Louis'n puolella esiytyvät monihaaraisina, ojentavat Williamsin +lakeuksia kohden vain äkkijyrkän ja suoran harjanteen, mistä kohoaa +useita korkeita kartioita, joiden ympäri pilvet kokoutuvat. + +Näille aukeille saatoin siis Paulin. Pidin häntä herkeämättä liikkeellä, +kulkien hänen kanssaan helteessä ja sateessa, päivin ja öin, harhaillen +metsissä, uutispelloilla ja kedoilla, jotta ruumiin väsymys karkottaisi +häneltä sielun surut ja hänen ajatuksensa saisivat vaihtelua näillä +oudoilla seuduilla ja tuntemattomilla teillä. Mutta rakastava sydän +tapaa kaikkialla rakastettunsa piirteitä. Ei yö eikä päivä, ei korpien +hiljaisuus eikä ihmisasumusten vilinä, eipä edes aikakaan, joka +hälventää niin paljon muistoja, voinut häneltä riistää armaansa kuvaa. +Rakastaja on kuin magneettineula, joka, vaikka sitä kuinka pyörittäisi, +lepoon tultuansa aina kääntyy sitä puoleensa vetävää napaa kohden. Kun +keskellä Williamsin aukeita eksyttyämme kysyin Paulilta: "Minne nyt +menemme?" -- kääntyi hän pohjoista kohti ja vastasi: "Tuolla päin ovat +kotoiset vuoret, käykäämme sinne." + +Näin hyvin, että kaikki hänen huvittamisekseen käyttämäni keinot olivat +turhat, ja ettei minulla ollut muuta neuvoa kuin yksinkertaisen +ymmärrykseni voimalla käydä itse hänen intohimoansa ahdistamaan. +Vastasin siis hänelle: "Niin, siellä ovat vuoret, joilla armas +Virginianne asui, ja kas tässä on kuva minkä hänelle annoitte ja mitä +hän kuolemansa hetkellä kantoi sydämmellänsä, joka viimeiseen asti sykki +vain teille." Näin sanoen ojensin hänelle sen pienoisen kuvan, jonka hän +oli lahjoittanut Virginialle Kokospalmujen lähteellä. Kun Paul sen +äkkäsi, välähti poloisen silmässä hurja ilo. Hän sieppasi kuvan +laihtuneisiin käsiinsä ja kohotti sen huulillensa. Hänen rintansa +puristui kokoon, ja hänen veristyneistä silmistään alkoi tippua +kyyneleitä, vaikkei hän voinutkaan itkeä. + +Lausuin silloin hänelle: "Rakas poikani, kuuntelettehan nyt tyynesti +minua, joka olen teidän ystävänne, joka olin Virginian ystävä ja joka +keskellä unelmianne ja toiveitanne on koettanut terästää mieltänne +elämän odottamattomien vastuksien varalta. Miksi oikeastaan itkette niin +haikeasti? Omaako vahinkoanne? Vai Virginianko onnettomuutta? + +Ehkäpä omaa vahinkoanne? Niin, kieltämättä on se suuri, sillä olette +kadottanut tytöistä armaimman, josta olisitte saanut mitä oivallisimman +vaimon. Hän oli uhrannut omat etunsa teidän etujenne tähden ja piti +teidän omistamista tähdellisempänä kuin rikkautta, oman kultaisen +hyveensä ainoana palkintona. Mutta mistä tiedätte, vaikka tämä olento, +jonka omistamisesta toivoitte sulaa onnea, olisikin tullut olemaan +teille lähteenä loppumattomiin kärsimyksiin? Hän oli varaton ja +perinnöttömäksi tehty; teillä ei tulevaisuudessa muuta jaettavana hänen +kanssaan kuin kättenne työ. Ranskassa saamansa kasvatus oli tehnyt hänen +terveytensä hennommaksi, ja vaikka onnettomuutensa olisi hänen mieltään +rohkaissutkin, niin olisitte saanut nähdä hänen päivä päivältä riutuvan +koettaessaan suorittaa taloutenne väsyttäviä töitä. Kun hän sitte olisi +synnyttänyt teille lapsia, olisivat teidän kummankin vaivat vain +enentyneet kokiessanne ilman palvelijain apua ylläpitää vanhoja +vanhempianne ja yhä lisäytyvää perhettä. + +Vastannette minulle ehkä: Kuvernööri olisi kyllä meitä auttanut. Mutta +mistä tiedätte tällaisessa siirtomaassa, missä niin usein hallitusmiestä +vaihdetaan, saatavan aina herra de La Bourdonnayen tapaisia miehiä? +Voisihan tänne tulla epäsiveellisiä ja tunnottomia kuvernöörejä, joilta +puolisonne jotain niukkaa apua saadakseen kenties olisi ollut pakotettu +luopumaan siveydestään. Jos hän silloin olisi horjahtanut, olisitte +tullut perin säälittäväksi ihmiseksi; jos hän vankkana olisi pysynyt, +olisitte yhä jääneet köyhyyteenne, kiittäen vain onneanne, jos ei teidän +olisi vaimonne hyveen ja kauneuden vuoksi tarvinnut kärsiä vainoa juuri +niiden puolelta, joiden suojelukseen olitte luottanut! + +Minulle olisi kuitenkin jäänyt se onni, sanotte kenties, että +rikkauksista riippumatta olisin saanut suojella armasta olentoa, joka +olisi liittynyt minuun sitä kiinteämmin mitä heikompi itse on; lohduttaa +häntä omilla suruillani, ilahuttaa häntä alakuloisuudellani ja enentää +rakkauttamme keskinäisillä kärsimyksillämme. Epäilemättä tuottavat +tällaiset katkerat huvit hyveelle ja rakkaudelle suloista nautintoa. +Mutta Virginiaa ei enää ole, ja teille on jäänyt vain ne, joita hän +teitä lähinnä enimmän rakasti, nimittäin äitinne ja hänen äitinsä, jotka +hillitön surunne pian vie hautaan. Pitäkää siis onnenanne, että saatte +olla heille aina avuksi, niinkuin rakas vainajakin oli. Poikani, +hyväntekeväisyys on hyveen onni, mitään varmempaa ja ylevämpää onnea ei +maan päällä tavata. Huvit, lepo, hekumallisuus, ylellisyys ja kunnia +eivät ole luodut ihmisen, heikon ja horjuvan matkamiehen, päämääräksi. +Näettehän miten yksi ainoa askel rikkautta saavuttaaksemme on syössyt +meidät kaikki turmiosta toiseen. Asetuitte kyllä sitä vastaan, se on +totta; mutta ken ei olisikaan luullut Virginian matkan päättyvän omaksi +ja teidän onneksenne? Rikkaan ja ijäkkään omaisen kutsut, viisaan +kuvernöörin neuvot, koko siirtokunnan yleinen mielipide ynnä hurskaan +papin innokkaat kehotukset ja vaikutusvalta ovat ennakolta määränneet +Virginian onnettomuuden. Siten riennämme kohti turmiotamme juuri niiden +viisauden eksyttäminä, jotka kohtalojamme hallitsevat. Parempi +epäilemättä olisi, ettemme usko emmekä luota petollisen maailman +houkutuksiin ja toivoihin. Mutta sittekin, kaikkien niiden ihmisten +joukossa, joiden näemme noilla kedoilla niin ahkerasti työskentelevän; +niiden joukossa, jotka Intiasta onneansa etsivät, tai jotka kotonansa +Europassa huoletta nauttivat työnsä hedelmiä; kaikkien näiden joukossa +ei ole ainoatakaan, joka ei jonakin päivänä voisi kadottaa kalleimpansa: +arvonsa, rikkautensa, vaimonsa, lapsensa ja ystävänsä. Useimmat saavat +vielä vahinkonsa lisäksi katkeran muiston omasta tyhmyydestänsä. Mutta +mitä teihin tulee, ei teillä ole mitään itseänne vastaan muistutettavaa. +Olette uskollisesti pitänyt lupauksenne; nuoruuden kukoistuksessannekin +olette säilyttänyt viisaan järkevyyden ettekä horjahtanut pois +luonnollisesta tunteestanne. Teidän aikomuksenne yksin olivat lailliset, +sillä ne olivat puhtaat, yksinkertaiset ja itsekkäisyydestä vapaat; +sillä teillä oli Virginiaan jumalalliset oikeudet, joille ei mikään +rikkaus voi olla vastapainona. Olette kadottanut hänet; mutta siihen ei +ollut syynä teidän varomattomuutenne, ahneutenne tai väärä viisautenne, +vaan niin tahtoi Jumala, joka muitten ihmisten intohimojen kautta riisti +teiltä rakkautenne esineen; Jumala, jolta saatte kaikki; joka näkee +parhaiten mikä teille on soveliasta, ja jonka viisaus ei jätä teille +yhtään katumuksen eikä epätoivon sijaa, mitkä muuten seuraavat niitä +onnettomuuksia, joihin itse olemme olleet syypäät. + +No niin, voitte siis onnettomuudessannekin sanoa itsellenne: minä en ole +ansainnut sitä. Onko se sitte Virginian kova kohtalo, hänen surkea +loppunsa tai nykyinen tilansa, jota surette? Hän on saanut kohtalon, +joka on ylhäisen syntyperän, kauneuden jopa kuningasvaltojenkin osana. +Ihmisen elämä kaikkine rientoinensa on verrattava torniin, jonka +huippuna on kuolema. Jo syntyessään hän on tuomittu kuolemaan. +Onnellinen hän, joka pääsi tämän elämän siteistä ennen äitiänsä, ennen +teidän äitiänne ja ennen teitä itseännekin, joka siis säästyi monesta +kuolemasta ennen omaansa. + +Kuolema, rakas poikani, on hyväksi kaikille ihmisille; se on sitä +levotonta päivää seuraava rauhaisa yö, jota kutsumme elämäksi. Kuoleman +unessa nukahtavat ainiaaksi kaikki taudit, kaikki murheet ja tuskat, +kaikki pelot, jotka alati häiritsevät meitä, kovaonnisia eläviä. +Tarkastelkaa niitä ihmisiä, jotka teistä näyttävät onnellisimmilta, ja +saatte nähdä heidän ostaneen näennäisen onnensa hyvinkin kalliista: +yleisen kunnioituksen ovat he saavuttaneet vallanalaisiaan pahoin +pitelemällä, rikkautta terveytensä menetyksellä, rakkauden niin +harvinaisen onnen yhtämittaisilla uhrauksilla; ja usein he toisten +hyväksi pyhittämän elämänsä lopulla saavat nähdä vain vääriä ystäviä ja +kiittämättömiä sukulaisia ympärillään. Mutta Virginia oli onnellinen +aina viimeiseen hetkeensä saakka. Hän oli onnellinen meidän +keskuudessamme eläissään ja luonnon hyvyyttä nauttiessaan; kaukana +meistä eläissään oli hän siveytensä kautta onnellinen; ja vieläpä sinä +hirveänä hetkenä, jolloin näimme hänen hukkuvan, oli hän yhä edelleenkin +onnekas. Sillä ajatellessaan koko siirtokuntaa, jossa hänen kuolemansa +synnytti yleistä toivottomuutta, tai teitä, joka niin rohkeasti pyritte +hänen avukseen, näki hän olevansa kallio kaikille. Häntä rohkaisi +iankaikkisuuden kynnyksellä muisto viattomasta elämästään; ja vaaran +hetkellä hän osottikin ylevätä uljuutta, jonka taivas suo palkinnoksi +vain jaloavuiselle ihmiselle. Hän kohtasi kuolemaa kirkkaalla katseella. + +Poikani, Jumala antaa hyveen kestää kaikenlaisia elämän koetuksia, +näyttääkseen miten se yksistään voi hyväkseen käyttää ja löytää niistä +onnea ja kunniaa. Kun hän sille aikoo valmistaa katoamatonta mainetta, +asettaa hän sen isolle näyttämölle ja antaa sen taistella kuoleman +kanssa; silloin on sen rohkeus oleva muille esimerkkinä, ja muisto sen +onnettomuudesta saa ikuisen muistomerkin jälkimaailman kyyneleissä. Nämä +ovat sen katoamaton muistopatsas maailmassa, jossa kaikki muu on +katoovaista, yksin kuningastenkin muistot, jotka pian haudataan ikuiseen +unhoon. + +Virginia elää vielä. Poikani, te näette miten maailmassa kaikki vaihtuu, +muttei mikään häviä olemattomiin. Ei mikään inhimillinen taito kykene +tekemään tyhjäksi pienintäkään aineen osaa; olisiko silloin mahdollista, +että se mikä on järjellistä, tunteellista, rakastavaa, hyveellistä ja +uskonnollista katoaisi, koska alkuaineetkin, joista se on kokoonpantu, +ovat häviämättömiä? Ah, jos Virginia kerran oli onnellinen meidän +parissamme eläissään, kuinka paljon onnellisempi hän nyt onkaan! Jumala +on olemassa; koko luonto hänestä ilmottaa; minun ei ole tarvis sitä +teille todistaa. Vain ihmisten oma pahuus saa heidän kieltämään tämän +totuuden, jota he pelkäävät. Tietoisuus hänestä asuu sydämessänne, +samoin kuin hänen tekonsa silmienne edessä. Luuletteko hänen siis +jättävän Virginian palkitsematta? Luuletteko ettei sama voima, joka oli +pukenut tämän ylevän sielun niin kauniiseen muotoon, missä tunsitte +välkähdyksen jumalallisesta taiteesta, olisi voinut pelastaa hänet +aaltojenkin vallasta? Luuletteko, ettei hän, joka ohjaa ihmisten +katoavaista onnellisuutta teille tuntemattomilla laeilla, voisi +valmistaa uutta onnellisuutta Virginialle toisilla laeilla, joita yhtä +vähän tunnette? Jos syntyessämme jo olisimme kyenneet ajattelemaan, +olisimmeko silloin osanneet luoda itsellemme kuvaa vastaisesta olostamme +täällä? Ja voimmeko nyt, tässä hämärässä ja katoovaisessa elämässä, +edeltäkäsin arvata kohtaloamme toisella puolen hautaa, jonka kautta +meidän on lähteminen täältä? Tarvitseeko Jumala ihmisten tavalla tätä +pientä maapalloa viisautensa ja laupeutensa näyttämöalaksi; eikö hän voi +pitentää ihmiselämää tuonelan uksia etemmäksi? Valtameressä ei ole +ainoatakaan vesipisaraa, joka ei olisi täynnä meidän hyväksemme luotuja +eläviä olentoja: eiköhän myöskin noiden päämme päällä kiertävien tähtien +joukossa ole yhtään, joka kuuluisi meille? Mitä, eikö siis jumalallista +viisautta ja hyvyyttä muualla löytyisi kuin vain meidän keskuudessamme? +Eikö noilla epälukuisilla, kimaltelevilla taivaankappaleilla ja noissa +loppumattomissa valomerissä niiden ympärillä, missä ei mitkään myrskyt +raivoa eikä yöt milloinkaan pimitä, olisi muuta kuin rajaton avaruus ja +iankaikkinen tyhjyys! Jos kerran me, jotka emme itsellemme ole mitään +antaneet, uskallamme asettaa rajoja sille voimalle, jolta olemme kaiken +saaneet, emmekö silloin voi uskoa olevamme täällä hänen valtakuntansa +rajoilla, missä elämä taistelee kuoleman kanssa ja viattomuus +hirmuvaltiuden kanssa! + +Epäilemättä on jossakin paikka, missä hyve saa palkkansa. Virginia on +nyt onnellinen. Ah, jos hän nyt autuaitten enkelien parista voisi +puhella kanssanne, sanoisi hän teille samat sanat kuin pois +lähteissänsä: Oi Paul, elämä on vain koettelemusta! Minut on löydetty +uskolliseksi luonnon, rakkauden ja siveyden laille. Matkasin merten yli +totellakseni vanhempaini tahtoa, hylkäsin rikkaudet pysyäkseni lujana +lupauksissani, ja uhrasin mieluummin henkeni kuin olisin loukannut +kainouttani. Taivas on nähnyt minun täydellisesti elämänjuoksuni +täyttäneen. Olen ijäksi päässyt köyhyydestä, panetteluista, myrskyistä +ja muiden tuskia näkemästä. Mikään niistä onnettomuuksista, jotka +ihmisiä pelottavat, ei enää koskaan tavota minua; -- ja sinä minua +kuitenkin surkuttelet! Olen puhdas ja muuttumaton kuin valonsäde; ja +sinä kutsut minua takaisin elämänyöhön! Oi Paul, rakas ystäväni, +muistele niitä onnen päiviä, jolloin varhaisesta aamusta alkaen nautimme +taivaallista autuutta, nousten auringon kanssa noiden vuorten huipuille +ja loitoten sen säteiden kera metsiemme poveen! Me tunsimme ihastusta, +jonka syytä emme osanneet selittää. Viattomuudessamme toivoimme olevamme +pelkkinä silminä, jotta täydellisesti voisimme juoda aamuruskon rikkaita +värejä; pelkkänä haistina, voidaksemme nauttia kaiken kukkastemme +tuoksun; pelkkinä korvina, kuullaksemme lintujemme tuhatääniset +laulelot; ja pelkkänä sydämmenä, voidaksemme oikein kiittää Luojan +hyvyyttä näissä teoissaan. Nyt kun istun sen ihanuuden lähteellä, josta +kaikki mitä maan päällä on suloista saa alkunsa, -- nyt mun sieluni +näkee, nauttii, kuulee ja koskettaa välittömästi kaikkea, mitä ennen +saattoi tuntea vain aistimien avulla. Ah, mikä kieli voisikaan sanoin +kuvata näitä ikuisen aamuruskon kultaamia ihania rantoja, missä nyt +iankaikkisesti asun? Kaikesta minkä ääretön voima ja taivaallinen +laupeus on voinut luoda lohduttaakseen kovaosaista olentoa; kaikesta +mitä lukemattomien samaan onneen yhdistettyjen olentojen ystävyys voi +tehdä suloisen sopusoinnun rakentamiseksi -- kaikesta tästä me +häiritsemättä nautimme. Kestä siis kärsivällisesti kannettavaksesi pantu +koettelemus, korottaaksesi siten Virginiasi onnea rakkaudellasi, jolla +ei enää rajoja ole, ja avioliitollamme, jonka soihdut eivät milloinkaan +sammu. Täällä olen tyydyttävä kaipauksesi, täällä kuivaava kyyneleesi. +Oi ystäväni! Oi mun nuori puolisoni! Ylennä sielusi iankaikkisuutta +kohden, jotta jaksaisit kestää hetken kärsimykset!" + +Oma liikutukseni esti minua enempää puhumasta. Paul, joka silmäili +jäykästi minua, huudahti: "Häntä ei ole enää! Häntä ei ole enää!" Ja +pitkällinen voimattomuus seurasi näitä tuskallisia sanoja. + +Vihdoin viimein toivuttuaan hän virkkoi: "Koska kuolema on hyväksi ja +Virginia on onnellinen, tahdon minäkin kuolla yhtyäkseni Virginian +kanssa". Siten minun lohdutukseni vain enensi hänen epätoivoaan. Tunsin +olevani kuin mies, joka koettaa pelastaa aaltojen kuohusta ystäväänsä, +joka ei itse tahdo uida. Hän oli tuskansa alle tykkönään uponnut. Voi +sentään! Varhaisimman nuoruuden aikana kestetyt onnettomuudet vain +valmistavat ihmistä astumaan elämään, mutta sellaisia ei Paul ollut +ollenkaan saanut kokea. + +Minä saatoin häntä takasin kotiinsa. Siellä tapasin hänen äitinsä ja +rouva de La Tourin vielä heikompina kuin lähtiessämme. Margareeta +varsinkin oli riutunut. Vilkkaat luonteet liukuvat helposti vähäisten +huolien harjalla, mutta kestävät vähimmän elämän suurissa suruissa. Hän +virkkoi minulle: "Voi, hyvä naapurini! Olin viime yönä näkevinäni +Virginian valkeisiin vaatteihin puettuna käyskentelevän keskellä +vehmaita lehtikujia ja ihania puutarhoja. Hän sanoi minulle: Nautin nyt +kadehdittavaa onnea. Sitten hän hymyssä suin läheni Paulia ja vei +hänetkin pois mukanaan. Kun koetin pidättää poikaani, huomasin itsekin +jättäväni maan ja seuraavani häntä, tuntien sydämmessäni sanomatonta +suloa. Kun tahdoin lausua jäähyväiset ystävättärelleni, näin hänenkin +Marin ja Domingon kera seuraavan meitä. Mutta mikä minua enin ihmetyttää +on se, että myöskin rouva de La Tour on samana yönä nähnyt unessaan +aivan samanlaisia tapauksia." + +Vastasin hänelle: "Rakas ystäväni, minä uskon, ettei maailmassa mitään +tapahdu ilman Jumalan sallimusta. Unetkin joskus lausuvat totuuden." + +Rouva de La Tour todella kertoikin minulle aivan samallaisesta unesta, +jonka hän samana yönä oli nähnyt. En ollut kummassakaan naisessa koskaan +nähnyt mitään merkkiä taikauskoisuudesta; sen vuoksi heidän +unennäköjensä yhdenlaisuus minuun niin vaikutti, etten epäillyt lainkaan +niiden toteenkäymistä. Onhan sellainen mielipide, että totuus meille +joskus ilmaiseikse unessa, ollut hyvin laajalle levinnyt kaikissa +maailman kansoissa. Muinaisajan suurimmatkin miehet ovat luottaneet +niihin; niiden joukossa Aleksanteri Suuri, Cæsar, molemmat Scipiot, +molemmat Catot ja Brutus, jotka eivät suinkaan olleet mitään heikkoja +henkiä. Vanha ja Uusi Testamentti sisältää suuren joukon esimerkkejä +unennäöistä, jotka ovat käyneet toteen. Itse puolestani ei minun +tarvitse tähän hakea todistuksia kauvempaa kuin omasta kokemuksestani; +ja useammin kuin kerran olen huomannut, että unet ovat jonkun +korkeamman, meistä huoltapitävän hengen ilmoituksia. Mahdotonta on +järkisyillä vastustella tai puolustella ilmiöitä, jotka ovat yläpuolella +ihmisjärjellä arvosteltavaa piiriä. Jos kumminkin ihmisjärki on vain +kuvainen Jumalan viisaudesta, ja edellinen voi salaisilla +välikappaleilla lennättää ajatuksensa maailman ääriin saakka, niin +miksei koko maailmankaikkisuutta kaitseva järki voisi käyttää +samanlaisia välikappaleita samaan tarkotukseen? Ystävä lohduttaa +ystäväänsä kirjeellä, joka kulkee monien valtakuntain läpi, halki +kansakuntain vimmaisten kiistojen, ja tuottaa iloa ja toivoa yhdelle +ainoalle ihmiselle; miksikäs ei sitte itse viattomuuden kaikkivaltias +suojelija voisi jotakin salaista tietä rientää avuksi hurskaalle +sielulle, joka asettaa toivonsa häneen ainoaan? Onko hänen ehkä tarvis +käyttää ulkonaisia välikappaleita tahtonsa toimittamiseen, hänen joka +sisäisellä voimalla vaikuttaa lakkaamatta kaikissa luomuksissaan? + +Miksi siis epäilisimme unia? Elämä kaikkine katoavine ja turhine +pyrintöineen -- onko sekään muuta kuin unta? + +Olkoon tämän laita miten hyvänsä; kovaonnisten ystäväini uni kävi pian +toteen. Paul kuoli kahden kuukauden perästä rakkaan Virginiansa jälkeen, +jonka nimeä hän lakkaamatta toisteli. Margareeta näki loppunsa +lähestyvän viikon päästä poikansa kuoleman jälkeen, ja niin iloisella +mielellä kuin vain hurskas voi kuolemaa kohdata. Hän otti mitä hellimmät +jäähyväiset rouva de La Tourilta, "toivoen pian yhdyttävän ihanassa +iankaikkisuudessa", kuten sanansa kuuluivat. "Kuolema on suurin +hyvätyö", lisäsi hän; "sitä tulee ihmisen toivoa itsellensä. Jos elämä +on rangaistus, on toivottava sen loppua; jos se on koettelemus, niin on +rukoiltava sitä lyhyeksi." + +Hallitus piti huolta Domingosta ja Marista, jotka eivät enää kyenneet +palvelemaan, eivätkä eläneetkään kauvan emäntäinsä jälkeen. + +Fidele parka riutui surusta melkein heti isäntänsä kuoleman jälkeen. + +Minä otin rouva de La Tourin luokseni asumaan; hän oli uskomattoman +uljaasti kestänyt kaikkia näitä suuria tappioitansa. Hän oli lohduttanut +Paulia ja Margareetaa viimeiseen saakka, aivan kuin ei hänellä olisi +ollut mitään omaa taakkaa kannettavana. Kun hän ei heitä enää nähnyt +ympärillään, puheli hän kuitenkin heistä joka päivä kuten rakkaista +ystävistä, jotka asuvat lähellä. Kuitenkaan ei hän elänyt heidät +kadotettuaan kauvempaa kuin kuukauden päivät. Tätiänsä hän ei +vähimmälläkään tavalla syyttänyt tämän tuottamista onnettomuuksista, +vaan päinvastoin rukoili Jumalaa antamaan hänelle kaikki anteeksi ja +lievittämään niitä kauheita tunnontuskia, joita kuulimme hänen saaneen, +heti kun oli Virginian niin tylysti ajanut luotaan. + +Tuo luonnoton sukulainen ei kauvan kestänytkään kovuutensa rangaistusta. +Monien laivain myötä sain hänestä sellaisia tietoja, että hän poti +hermotautia, joka teki elämän ja kuoleman hänelle yhtä sietämättömäksi. +Toisinaan hän syytti itseään suloisen pienen nepaimensa perikadosta ja +tämän äidin sitä seuranneesta kuolemasta; toisin ajoin hän taasen +kerskaili tehneensä aivan oikein, kun oli sysännyt luotaan nuo kaksi +onnetonta olentoa, joiden sanoi vain halventaneen sukuaan alhaisilla +taipumuksillaan. Välistä hän joutui oikein vihan vimmoihin nähdessään +Pariisissa vilisevää viheliäisten määrää: "Miksei lähetetä", huusi hän, +"noita laiskureita siirtomaihin kuolemaan?" Hän lisäsi vielä, että +aatteet sellaiset kuin armeliaisuus, siveys ja uskonto, jotka kaikki +kansat olivat omaksuneet, olivat vain ruhtinaitten valtiollisia +keksintöjä. Sitte hän yht'äkkiä heittäytyi vastakkaiseen +äärimmäisyyteen, antautuen tykkänään taikauskon valtaan, joka täytti +hänet kuoleman pelolla. Hän kiiruhti jakelemaan runsaita almuja +rikkaille munkeille, jotka hänen mieltänsä ohjasivat, rukoillen heitä +lepyttämään Jumalaa näillä hänen maallisen tavaransa uhrauksilla; +ikäänkuin ihmisten korkealle Isälle kelpaisi ne armopalat, jotka hän +kovaosaisilta oli kieltänyt! Usein loi hänen mielikuvituksensa hänen +silmäinsä eteen tulisia kenttiä ja palavia vuoria, joilla kamalia +haamuja vaelteli kutsuen häntä hirmuisilla huudoilla pariinsa. Hän +heittäytyi silloin johtajainsa jalkoihin ja keksi itsellensä +kidutuskeinoja ja rangaistuksia; sillä taivas, tuo vanhurskas taivas, +antaa julmille sieluille hirmuisia uskonnonharjoituksia. + +Tällä tavoin hän eli useita vuosia, vuoroon jumalankieltäjänä, vuoroon +taikauskosta hiutuen, peläten yhtä suuressa määrässä elämää kuin +kuolemaa. Mutta hänen säälittävästä elämästänsä teki lopun juuri sama +tavara, jolle hän oli uhrannut luonnolliset tunteensa. Häntä murehutti +ajatus, että kuolemansa jälkeen hänen omaisuutensa joutuisi hänen niin +vihaamilleen sukulaisille. Sen vuoksi hän koetti lahjotuksilla tuhlata +siitä suurimman osan; mutta sukulaiset käyttivät hyväkseen hänen +taipumustaan hermotautiin, sulkivat hänet hourulaitokseen ja laskivat +hänen omaisuutensa holhouksen alle. Sillä tavoin juuri hänen rikkautensa +syöksivät hänet perikatoon; ja kuten ne olivat paaduttaneet entisen +omistajansa sydämen, kovettivat ne myöskin niitä omikseen pyytäväin +sydämet. Tällaisen lopun hän sai; ja mikä vielä enensi hänen +onnettomuuttaan oli se, että hänellä vielä oli kylläksi ymmärrystä +huomaamaan, miten juuri ne häntä paljastivat ja halveksivat, joiden +mieltä hän oli noudattanut kaiken ikänsä. + +Virginian vierelle, samojen bamburuokojen juurelle, haudattiin hänen +ystävänsä Paul, ja heidän ympärilleen heidän hellät äitinsä ja +uskolliset palvelijansa. Ei ole pystytetty marmoripatsaita heidän +halvoille hautakummuilleen eikä piirretty heidän ansioitaan kiveen; +mutta heidän muistonsa elää kulumattomin kirjaimin niiden ihmisten +sydämmissä, jotka ovat heille ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Heidän +varjonsa eivät kaipaa loistoa, jota he eläissänsä kammoivat; mutta jos +ne vielä ottaisivat osaa maallisiin huoliin, niin ne epäilemättä +mieluummin harhailisivat niiden matalain olkikattojen alla, missä +uutteruus ja hyvät avut asuvat; lohduttamassa kohtaloonsa tyytymättömiä +köyhiä, sytyttämässä nuorten lempiväin poviin sammumatonta liekkiä, +mieltymystä luonnon antimiin, rakkautta työhön ja kammoa turhiin +rikkauksiin. + +Kansan ääni, joka vaikenee kuninkaille kunniapatsaita pystytettäessä, on +antanut muutamille tämän saaren paikoista nimiä, jotka ikuistavat +Virginian surullista loppua. Niinpä nähdään Ambra-saaren läheisyydessä +riuttojen keskellä muuan kohta, jota kutsutaan _Saint-Géronin väyläksi_ +sen laivan nimen jälkeen, jolla hän hukkui palatessaan Europasta. + +Tuon pitkän maakaistaleen äärimmäisintä niemekettä, jonka näette kolmen +peninkulman päässä täältä puoleksi peitettynä kuohuvan meren aaltoihin +ja jota _Saint-Géron_ ei voinut myrskyssä sivuuttaa päästäkseen +satamaan, kutsutaan _Kovanonnen-niemeksi_; ja tuossa aivan edessämme +tämän laakson päässä näette _Hautalahdelman_, josta Virginia löydettiin +hiekkaan hautautuneena, ikäänkuin olisi meri tahtonut tuoda hänen +ruumiinsa takaisin sureville omaisille ja osottaa hänen kainoudelleen +viimeistä kunnioitustaan samoilla rannikoilla, joiden kaunistuksena +hänen viattomuutensa oli ollut. + +Oi te niin hellästi yhdistetyt nuoret, te onnettomat äidit ja koko +rakastamani perhe! Nämä metsät jotka soivat teille siimestään, nämä +lähteet jotka lorisivat iloksenne, nämä penkereet joilla yhdessä +lepäsitte, kaikki itkevät vielä teidän loppuanne! + +Ei ole kenkään teidän jälkeenne rohjennut viljellä tätä autiota maata, +ei kenkään jälleen pystyttää rauvenneita majojanne. Teidän vuohenne ovat +villiytyneet, teidän puutarhanne ovat hävinneet; lintunne ovat lentäneet +tiehensä, eikä täällä kuule muita ääniä kuin haukkain kirkunaa, jotka +kaartaen leijailevat tämän kallioiden keskisen laakson päällä. + +Ja minusta, joka en saa enää teitä nähdä, on tullut ystävä vailla +ystäviä, lapseton isä, ja yksinäinen matkamies tämän maan matoisen +kamaralla." + +Näin puhellen tuo hyvä vanhus lähti kulkemaan poispäin, kyynelten +vieriessä alas kasvoiltaan; ja minun kyyneleeni olivat jo vuotaneet +useamman kuin yhden kerran tätä surullista jutelmaa kuunnellessani. + + + + + + +End of Project Gutenberg's Paul ja Virginia, by Bernardin de Saint-Pierre + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAUL JA VIRGINIA *** + +***** This file should be named 28661-8.txt or 28661-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/8/6/6/28661/ + +Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/28661-8.zip b/28661-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..256c117 --- /dev/null +++ b/28661-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7936cc4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #28661 (https://www.gutenberg.org/ebooks/28661) |