initial commit of ebook 29442HEADmain

5 files changed, 1792 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/29442-8.txt b/29442-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..3b9ce92
--- /dev/null
+++ b/29442-8.txt
@@ -0,0 +1,1776 @@
+The Project Gutenberg EBook of Urhot, by Kaarle Karikko
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Urhot
+       Historiallinen novelli "Ison vihan" ajoilta
+
+Author: Kaarle Karikko
+
+Release Date: July 18, 2009 [EBook #29442]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK URHOT ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+URHOT.
+
+Historiallinen novelli "Ison vihan" ajoilta
+
+
+Kirjoitti
+Kario.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Hj. Hagelberg 1888.
+
+
+
+
+I.
+
+Taisteluretkelle.
+
+
+"Ison vihan" kauhu ja levottomuus levisi kaikkialla maassamme. Siitä toi
+maine yhä hirvittävämpiä viestejä niihinkin paikkoihin, joissa ei sen
+jaloissa vielä olevaisesti oltu. Sentähden hehkuikin Keurun silloisen,
+Herpman-nimisen, kirkkoherran poikain mieli, ja sentähden näkivätkin
+paljon vaivaa nuo urhot, jotka olivat luonteeltaan lujia ja voimiltaan
+jäykkiä jättiläis-sankareja.[1]
+
+[1] Heistä suurin oli seitsentä jalkaa pitkä ja niin väkevä, jotta veti
+jäykimmänkin hevosen kengän käsissään oikoiseksi.
+
+"Ei sitä jaksa kärsiä pirukaan, mitä nuo julmurit nyt tekevät ... pian
+tarvitsisi päästä taisteluretkelle. Kunpa jo tulisi miehiä, niin
+lähdettäisiin, vai miten sinun mielesi on, Taneli?" lausui Juho, yksi
+tuon mainitun kirkkoherran pojista, veljelleen mainitun pappilan
+kamarissa.
+
+"Tiedäthän sen, veikkonen, mitä tuommoinen julmuus saattaa matkaan,"
+vastasi Taneli, "ja silläpä sinne riennetäänkin; mutta Antero ei kait
+uskalla lähteä mukaamme -- ja vieläpä tuo onkin liian heikko koviin
+koetuksiin."
+
+"Niin onkin, jääköön hän kotiin... Mutta kas, jopa tuolla tulee joukko,
+ja Maunu-Matti astuu edellä aika vinnakkata," jatkoi Juho, katsottuaan
+kamarin akkunasta ulos.
+
+"Se on oikein ... otetaan lisää miehiä mennessämme niin paljon, kuin
+saadaan, kunhan vain päästään tielle."
+
+"Niin tehdäänkin ... vähänhän meitä vielä onkin, ei tule puoltakaan
+sataa miestä... Ja hiisikö täällä lieneekään miehissä, kun ei heitä saa
+enempää. Mutta ovathan kumminkin nämä miehet niitä urhoja, ettei heitä
+kesken hätä häilytä, vaikka niitä vähänkin on."
+
+"Luonto se on, joka miestä mittelee," lisäsi Taneli. "Mutta mitäs
+arvelee Anna sinun menostasi, Juho?"
+
+"Mitäpäs hän ... ei hän sitä suuresti vastaan ole ja heittää kaikki
+Korkeimman haltuun. Ja sitäpaitsi ei tätä voi ristissä käsin kärsiä, kun
+maa voihkaa jalkaimme alla, ja heikompi kansa vapisee vihollisen
+kauhusta."
+
+Jätettyään jäähyväiset isälleen, Yrjö Herpman'ille, ja nuoremmalle
+veljelleen, Anterolle, sisarelleen, Marialle, sekä emännöitsijäneiti
+Annalle, lähtivät urhot pienen joukkion kanssa Hämeesen, vihollista
+torjumaan. Hellimmän liikutuksen tunteilla likistivät heitä kotiin
+jäävät kaulasta. Kyyneltulvat syöksyivät heidän poskilleen, katsoessaan
+noita taisteluretkelle lähteviä.
+
+"Outoa on äkistään mennä suin päin vaaraan; mutta ei sovi sekään, ettei
+varjelisi maata ja ihmisten omaisuutta tuommoiselta raatelulta.
+Sentähden en minäkään kiven kovaan kieltänyt poikaini menoa," virkkoi
+kirkkoherra, heittäen viimeisen silmäyksen metsän taakse kadonneiden
+urhojen jälkeen.
+
+"Saas nähdä, miten mokomia nuo viholliset ovat, onko noissa puoltakaan
+suomalaisen vastustusta," sanoi Maunu Matti toverilleen matkalla.
+
+"Sehän nähdään," sanoi Tuima-Jussi, luoden silmänsä johtajaansa, Juhoon.
+
+"Se vaan on varottava," muistutti Juho, "että elkäämme kukaan antako
+arkuuden itseänsä masentaa ... vannokaamme Korkeamman nimessä,
+ollaksemme mitä ankarampia vastustamaan tuota kirottua vihollista! Eikö
+niin, pojat?"
+
+"Niin -- niin!" kuului kaikkien ääni niinkuin yhdestä suusta.
+
+Näin menivät nämät urhot, ottaen mukaansa miehiä, mistä saivat,
+matkustaessaan Hämeesen, jossa jonkun ajan väijyttyään pääsivät
+tervehtimään vihollista sillä seurauksella, että saivat saaliikseen
+kuormaston, jossa oli rahaakin kosolta. He olivat väjyksissä
+Pälkäneellä, kunnes vihollislaumat menivät Mallasveden toiselle
+puolelle; sitten voivat he menestyksellä taistella jälellä olevan
+vähemmän joukon kanssa. Herpman'in poikain, Juhon ja Tanelin, suuri
+voima ja kunnokkuus tekivät mainioita tällä retkellä. Heitä lähinnä oli
+etunenässä Maunu-Matti, sillä hänkin oli voimakas ja pelkäämätön urho.
+
+Työnsä tehtyä ja saalliinsa saatua palasivat urhomme kotiin, luullen
+tännekin saapuvan vihollisia, joilta olisi lähin tarve varjella
+kotiseutunsa.
+
+
+
+
+II.
+
+Mustasukkaisuuden uhri.
+
+
+Jonkun ajan ovat urhot olleet kotonaan edellämainitulta retkeltä.
+Ruotsalainen sotaherra Ehnberg, oli nyt Keurun pappilassa; hän oli
+tullut tänne pienen etuvartija-joukon kanssa. Hänen miehensä kulkivat
+ympäristöllä, kuullustellen vihollisten tänne tuloa, ja itse majaili hän
+pappilassa. Täällä oli hän ollut jo aikoja, ennenkuin Juho ja Taneli
+olivat kotiaan palanneet, ja täällä ollessaan oli hän kietoutunut tuohon
+lemmen juoneen, josta tuli pappilan Juho mustasukkaiseksi.
+
+"Hoh, sitäkin miestä, mikä tuo Ehnberg on!" huokasi Juho, tultuaan
+tulehduksissa kamariinsa, jossa oli Taneli yksistään.
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Sen kurjan kädet olivat kiedottuina Annan kaulaan tuolla peräkamarissa,
+kun sinne satuin menemään. Ja näyttipä siltä, että hän olisi tahtonut
+ryöstää suuteloita Annalta... Mutta annahan olla, miten siitä käypi, kun
+minä..."
+
+"Kummallista kyllä," keskeytti häntä Taneli, "kun hän tuommoisia
+vehkeitä pitää täällä, tämmöisenä aikana, jolloin on vihollisen vaino
+suurimpana sydämen painona. Eihän nyt luulisi ihmisen mieleen
+syttyvänkään mokomata lempeä: -- mutta totta se kuitenkin on, sillä
+minäkin näin eilen hänet samoissa vehkeissä."
+
+"Siitä jumal'avita hänen pitää saaman, kun hän toisen morsianta... Minä
+paikalla toimitan hänet pois täältä; jahkahan van löydän Uoti-rengin,
+niin ehkä se... Itse en kajoa moiseen hylkiöön," jupisi Juho, pudistaen
+päätään ja riensi ulos Uodin pakeille. Ja heidän vähän aikaa kahden
+kesken puhuttuaan Uoti katosi.
+
+Pian läksi Ehnberg'kin pappilasta eikä sen koommin häntä enää nähty.
+Uoti kuitenkin ilmaantui muutaman tunnin perästä pappilassa näkyville ja
+oli kuin puusta pudonnut.
+
+Saman päivän iltana kävelivät Juho ja Taneli pappilasta pari nykyistä
+virstaa länteenpäin vievää kärrytietä ja pysähtyivät siinä kahden
+järven, nimittäin Keurunselän ja Suolahden järven, väliselle kohdalle.
+Tässä tekivät he tuon jättiläistyön, joka on vielä tänäkin päivänä
+nähtävänä heidän muistonaan. He, näet, kaivoivat tien poikki kaivoksen
+noitten kahden järven väliin, jota kaivosta nimitetään "Kukkainojan
+kaivokseksi," ja jota nähdessämme täytyy meidän ihmetellä tuota
+urhotyötä, kun tiedämme, että kaksi miestä on sen kaivanut yhtenä yönä.
+Kaivos on arviolta noin toistakymmentä syltä pitkä ja enempää kuin
+syltä syvä sekä sen mukaan leveä.
+
+"Kas tässä saa mies terveydelleen vireyttä ja mielelleen viihdykettä,
+kun tätä tekee," sanoi Juho ennen kaivamiseen ruvettuaan ja hymyili
+omituisesti.
+
+"Sepä onkin tarpeellista," lisäsi Taneli, "kun saa jotakin viihdykettä
+ruumiillisesta työstä, sillä minullakin on niin outo olo ja ilkeä kammo
+siitä, mitä sille Ehnbergille tehtiin."
+
+"Siitä viisi," äännähti Juho, ryhtiänsä korjaten. "Eipä hän ollutkaan
+oikea mies; mitä hän toisen omaa suosittelikaan. Siitä suutuin niin
+silmittömästi sillä kertaa. Sitä en tietysti enää pitemmältä ajateltuani
+tekisi, mutta se on ollut ja mennyt"...
+
+"Niin, jos hän olisikin ollut meidän vihollisemme, mutta sitä hän ei
+ollut, vaan paremmin kansalaisemme," muistutti Taneli.
+
+"Ruotsalainen hän oli."
+
+"Senpä vuoksi juuri ei olisi pitänyt sitä tekemän, me kun ollaan ruotsin
+alamaisia. Pelkään, että taivas sen meille vielä kerran kostaa!"
+
+"Miten se kostaa; siitä vastatkoon Uoti."
+
+"Niin, mutta meidän ei olisi pitänyt häntä siihen houkutteleman ... sitä
+minä kadun."
+
+"Kadut! Johan olet joutavissa, kun sillä tavoin luot omaan poveesi
+helvetin. Kurjaa olisi kuolla tuolla tuumalla. Ihmisen pitää heittämän
+mielestään semmoiset epäröimiset ja olla vapaa omantuntonsa tuomioilta
+... tiedäthän, että hauta kätkee kaikki."
+
+"Mutta mitäs, kun ihmisellä on sielu?"
+
+"Sinä on sielu missä ruumiskin."
+
+"No, niinpä se kait lieneekin. Eikä kukaan ihminen katsokaan
+lähimäisensä onnea niinkuin omaansa täällä matoisessa maailmassa. Niin
+tekevät ruotsalaiset kuin venäläisetkin, niin ylhäiset kuin alhaisetkin.
+Mitä muuta kun oman edun katsomista ja ilkeää voitonpyyntöä ovat nämä
+sodatkin, joissa niin paljon ihmisiä tapetaan ja jonka ikeen alla täällä
+kansa nytkin huokaa. Mitä hyödyttää meitä tuo ruotsalaisenkaan suoma
+vapaus, kun mainittu maa käy kaiken maailman sodat ja kiskoo täältä
+kurjasta Suomestamme verot ja veren tuommoisen hirmuisuuden uhriksi.
+Silloin vasta ollaan vapaita, kun emme tarvitse sotia eikä taistella
+mokomassa kurjuudessa. -- Mutta nyt, näillä aloilla ollessa, täytyy
+täällä olla orjana, käydä sotia ja katsoa vielä omaakin parastaan, koska
+aika on semmoinen."
+
+"Aivan niin!" myönsi Juho, ja ryhtyi työhön, johon heti kävi käsiksi
+Tanelikin, ja jonka tehtyä he päättivät pitää täällä Ehnberg'inkin
+miehiä vahdissa, ettei vihollinen pääsisi yli tästä heidän
+kaivoksestaan. Tässä luulivat he parahiten voivansa vastustaa
+vihollista, mutta mainittavimpia kahakoita ei tässä tarvinnutkaan
+taistella, koska ei sieltäpäin tänne sotalaumoja tullutkaan.
+
+Sotaherra Ehnberg sai surmansa pappilan Uoti-rengin pyssystä eräällä
+kunnaalla, kaakon puolella Keuruun kirkkoa, joka kunnas on saanut siitä
+nimekseen "Ehnbergin mäki."
+
+
+
+
+III.
+
+Tarullinen salo.
+
+
+Ampialan kylän sydänmaan syvyydessä löytyy synkän murroksen sisässä
+salo, jonka tarullisuus on huomiota ansaitseva.
+
+Tämä salo on nykyään maanmiehen kirveen raiskaama, mutta luonnollisesti
+se vieläkin uneksii niitä muistoja, joita siihen on ammoisilta ajoilta
+liittynyt. Salossa on jonkun kymmenen jalan korkeudelle kohoutuva,
+vuorinen kunnas, jota ympäröivät tänä aikana harventuneet metsät ja
+varsin ikävät maisemat, tehden sen paikan kokonaan kalmiston kolkoksi.
+-- Tuon kunnaan syrjänteillä on moniaita vuorenholveja, joista joku on
+merkillisempää laatua. Holvissa on kaksi kallioseinää, jotka muodostavat
+välilleen suojan, varsinkin kun sen yksi puoli ja päällys on suljettu
+ihmiskäsillä tehdyllä seinäkkeellä ja katoksella. Niin tehtynä olikin
+moinen holvi suojana ihmisille "Ison vihan aikana."
+
+Silloin oli siellä monesta kylästä ihmisiä karjoineen, kamsuineen
+vihollista piilossa. Siellä siis väliin piileili mahtavampiakin
+kansalaista. Olipa tuolla jonkun ajan Keurun kirkkoherrakin heikompine
+perheineen. Sitä paitsi oli tuonne osautunut eräästä syrjäisestäkin
+pitäjästä papin tytär, nimeltä Karpelan. Hän oli tullut Keurun pappilaan
+vieraisille, ja tällä retkellä täytyi hänenkin, vihollisen lähestyessä,
+pakoutua tuonne vuoriluolaan. Sitävastaan olivat kirkkoherran pojat,
+Juho ja Taneli, ennenmainitulla kaivoksellaan pienen joukkion kanssa
+vahdissa vihollisia, joita siinä aiottiin ankarasti vastustaa.
+Maunu-Matti myöskin halusi olla toisten urhojen kanssa kaivoksella,
+mutta jotkut seikat ja suuret houkutukset saivat hänen tulemaan
+pakopaikalle, sillä sielläkin tarvittiin miehiä ja miehuutta. Ja hän
+siis olikin siellä ikäänkuin turvana ja tukena heikommille henkilöille.
+Sitäpaitsi oli siellä Huttulan poika, Jussi, joka ei myöskään ollut
+voimaa vailla. Häntäpä hemmoittelikin täällä tuo äsken mainittu papin
+tytär Karpelan sulotunteidensa esineenä -- vieläpä sillä seurauksella,
+että
+
+      "Meni jo myö'en myöty neiti,
+      Kanssa kaupattu kananen,"
+
+ja niin tuo neiti, oltuaan
+
+      "Käyäs kättä antamahan,
+      Kiivas kihlan ottelohon,
+      Sormuksen sovittelohon,"
+
+joutui Huttulan Jussille iänikuiseksi "kainaloiseksi kanaksi."
+
+Mutta eipä mainittujen henkilöitten yhdistys ollut ainoa laatuaan, mikä
+syntyi tuolla pakopaikalla. Tuollapa Ampialan piika, Leenakin, kohteli
+Maunu-Mattia, joka myöskin oli Ampialassa rengin virassa, tunteilla,
+joita lemmenjumala häneen hengitti. Leena tosin oli jo vähän ennenkin
+Mattia armastellut, mutta nyt tuo ihana lemmen autuus alkoi kuohua
+kukkuralleen.
+
+"Voi, armaani! kuinka pahaa unta minä usein uneksin, kun pelkään, tokko
+tuletkaan turvakseni, ja mikä lieneekään täällä elämämme loppu tänä
+ankarana aikana," huokasi Leena alakuloisena Matille.
+
+"Turvasi olen tuonelaan asti, vaikka maailma kuinka kurjaa olisi,
+vastasi Matti ja vakuutti, ettei vihollinenkaan aina täällä ole,
+kyllähän vielä ajat lauhtuvatkin."
+
+"Niinpä kyllä," myönsi Leena. "Mutta jos joutuisit vihollisten
+saalliiksi -- niin mitäs sitten?"
+
+"Onni miestä, jalat jänistä --; mutta mitäs jos sinä, sirkkuni,
+joutuisit vihollisten saalliiksi?"
+
+"Mitäpä he sitten minulle tekisivät?"
+
+"Vai mitä -- tottahan toki tuommoinen hempukka ryssärahjulle kelpaa,"
+arveli Matti ja likisti hempukkataan kaulasta.
+
+Hiljaa kuin "hiiri kuoren alla" oltiin vihollista peläten tuollakin
+pakopaikalla. Kaikkia tehtäviä tehtiin varovaisesti: savua estettiin
+havukatoksella kohoamasta korkeuteen, puita hakattiin hiljaa, ja karjan
+kellot otettiin pois kilisemästä. Ei siis niittenkään ääntä kuulunut.
+Kaikki olo oli hiljaista ja haudan kaltaista. -- Luontokin oli silloin
+kovin alakuloisen näköinen, ikäänkuin ikävöiden äsken kadottamatansa
+kesäverhoaan. Ilma oli myöskin ikävää. Aurinko ei ollut antanut moneen
+aikaan säteidensä paistaa maassa oleville. Hienoa sateen vihmaa tihutti
+tuon tuostakin maan ja taivaan välillä, ja varikset raakuen lentelivät
+synkän luonnon sylissä. -- Kaikista kamalin oli kuitenkin vihollisen
+kauhu. Se kolkutti ihmisten sydämien ovella kuin kammoittava
+kummittelija.
+
+Hämeen ja Satakunnan maakunnat Suupohjaa myöten olivat vihollisten
+valloittamat sekä hirmuisella tavalla tallattuina. -- Sitä julmuutta
+ajatellessa täytyy teräksisenkin sydämen tyrmistyä. Ja sen kauhun
+hirmusta uupuneena huokailivat nyt pakopaikoissakin olevat ihmisraukat.
+
+
+
+
+IV.
+
+Murhapoltto ja aaveen näky.
+
+
+Oli eräs kesäpäivä syyskesällä 1713. Tämä päivä oli edellisiä ihanampi,
+sillä tuuli henkäili hellästi ja aurinko paistoi pilvettömältä
+taivaalta. Ei mikään metsän telme eikä eläinten ääni nyt häirinnyt salon
+rauhaa. Olipa ikäänkuin taivas olisi tarjonut sulon ja suosion lahjojaan
+salossa oleville olennoille.
+
+Nyt olivat pakopaikassa olevat kansalaisemme ennenmainitun kunnaan
+rinteellä virvoittelemassa vihollisen pelosta murtunutta mieltänsä ja
+ihailemassa luonnon kauneutta.
+
+"Kas tuota, mikä musta tuolta näkyy," äännähti joku joukosta, osoittaen
+kaakon puolella olevata savua, joka pilvenä kohosi korkeuteen.
+
+"Voi, hyvät ihmiset! Varmaan on meidän kylä tulessa," sanoi Ampialan
+isäntä ja kynsi korvallisiaan.
+
+"Melkeinpä kyllä," myönsi Maunu-Matti. "Mutta mennäänpä katsomaan,
+ovatko ryssät, saakelit, siellä tuhojaan tekemässä."
+
+"Sepä on juuri peljättävä, ja sentähden sinne mennään," sanoi Huttulan
+Jussi terävästi.
+
+"Herra hallitkoon! Kuka sinne tohtii mennä," sinkasi neiti Karpelan,
+katsoen aavistavaisesti Jussiin.
+
+"Onkohan niin ... olisikohan tuolla mikä hätänä?" uteli Maunu-Matti
+arveluttavan ivallisesti.
+
+"Kyllä se on kamalata," sanoi joku joukosta; "siellä mahtaa olla
+vihollisia, kuinka paljon lieneekään, koska jymykellon[1] ääni on
+kuulunut monena päivänä myötäänsä."
+
+[1] Tämä kello on olemassa tänäkin päivänä Ampialan mäellä ja tätä
+nimitetään nyt "ryssän kelloksi," sillä todellakin tätä ryssät
+soittivat, siten antaakseen kutsumuksen toisaalla oleville tovereilleen.
+-- Tämä on kiintonaisella kalliolla oleva, alaspäin kupea kivilevy, ja
+tämä, miehen lyömällä alimaiseen kiveen, antaa semmoisen jyrinän, että
+sen sanotaan, hyvin onnistuneena, kuuluvan penikulman matkaa.
+
+"Mitä jymykellosta; ei siitä meidän onnemme riipu. Emme sieltä sen
+tähden pysy pois," sanoi Maunu Matti, luoden kysyväisen silmäyksen
+lemmittyynsä, Leenaan.
+
+"Sitäkin olen minä usein uneksinut, että kyllä kait sinäkin, Matti,
+vielä joudut vihollisten tuottaman surman suuhun," änkkäsi Leena; "mutta
+olisipa sekin mies, joka pelkäisi taistella meidän puolestamme ja
+isänmaamme pelastukseksi. Olisipa todellakin se mies, joka olisi
+toimetonna silloin, kun ahdistus pakoittaa kansaa näin kurjaan tilaan,
+ja on taistelu elämästä sekä kuolemasta."
+
+"Aivan niin," myönsi Matti, ja riensi ottamaan pyssyään, arvellen, että
+kentiesi sitäkin matkalla tarvitaan.
+
+"Tottapa sinne mennään," sanoi Huttulan Jussi ja kiirehti Matin perään.
+
+Ennenkuin ryhdymme päätapaukseen, saamme tässä vähän katsahtaa sen kylän
+asemaa, josta mainittu savu näkyi.
+
+Kylä on jotenkin korkealla mäellä, jolla siaitsee useampiakin asumuksia
+kuin ainoastaan Ampialan talo. Mäen selänne on epätasainen ja syrjiltä
+varsin vietto, paitsi etelän puolelle on se vähemmin kalteva. Ampialan
+kartano oli laillaan hyvin rakennettu sen ajan mukaan, jolta tämä
+kertomuksemme on syntyään alkunsa saanut. Siinä siis oli: savupirtti, ja
+pihan takana vierastupa sekä sauna ja muita tarpeenmukaisia huoneita.
+Sitä paitsi oli talossa, luoteen puolella kartanoa, jonkun matkan päässä
+metsän rinteellä, riihikartano. Paikka ei ollut aivan luonnonihana,
+eikä muutoinkaan ihmiskäsien kaunistama, mutta sitä vastaan on siitä
+suuremmoinen näköala: siintävän taivaan rannalta näkyy laveita
+kukkuloita ja kunnahia, joidenka välistä pilkoittaa moni maamme
+tuhansista järvistä, mitkä alenevan auringon säteistä välkkyen
+kimaltelevat.
+
+Kuten ennen on mainittu, riensivät Matti ja Jussi sekä useampia muita
+miehiä perässä, että risut ritisi, ja puut rutisivat jalkain alla,
+hypätessään sanottua savupilveä kohden. Olipa heidän kannoillaan eräs
+nainenkin, joka oli jollakin tavalla utelias menemään tuon kamalaksi
+arvaamansa tapauksen seurauksia katsomaan. -- Mutta katso, miten oudon
+näköisenä ja kummallisesti kujeillen kulki tämä nainen. Hän oli väliin
+punainen kuin kukon heltta ja väliin taas vaalea kuin haavan lastu.
+Toisinaan riensi hän aika vauhtia eteenpäin ja toisinaan pysähtyi hän
+yhteen kohtaan seisomaan kuin kivettynyt. Hän näki selvällä päivällä
+kauhun ja kamaluuden unta. Hän, onneton, oli saanut ankaran sydämen
+pistoksen siitä kauhistavasta pelosta, mitenkä Matin rohkeus tulisi
+menestymään, ja miten asia oli päättyvä, -- sillä hän oli tuo Matin
+kanssa rakkaudessa yhteen liittoutunut Leena.
+
+Jo tullaan tulipalon lähelle ja nähdään sen olevan Ampialan riihessä.
+Sen olivat viholliset sytyttäneet tuleen, siten saadakseen meikäläisiä
+käsiinsä kun he muka tulisivat valkean vaaraa häätämään. Niinpä kävikin.
+Heidän toivonsa toteutui. Meidän, urhomme, Matti, hyökkäsi rohkeasti
+palopaikalle.
+
+Ryssä ryntäsi Matin eteen ja kurotti kätensä, ottaakseen häntä kiinni.
+Mutta Matti kumminkin ennätti ennen survaista häntä rintaan sillä
+seurauksella, että ryssä sinkosi kuin lingotettu kivi etäälle nurin, ja
+samassa roimi hän pyssyllään toisia päälleen tunkevia vihollisia niin,
+että heistä kupertui monta miestä kumoon, ennenkuin saivat lyödyksi
+Mattia päähän, josta hänen voimansa masentui, ja sitte täytyi hänen
+antautua kolmekymmentä kertaa isomman miesjoukon ankariin kouriin. --
+Nämä raakalaiset sitoivat hänen kätensä selän taakse ja salpasivat hänet
+riihen likeisyydessä olevaan olkilatoon. Ja mikä kauhistavaisinta -- he
+telkesivät hänet sinne, polttaakseen tämän onnettoman elävänä ladon
+olkien kanssa yhdessä. Jopa sytyttivätkin he ladon tuleen. Voi hirmua!
+Kaikkien Matin kumppanien, niinpä reipasluontoisen Jussinkin, täytyi
+olla lymyssä lähellä olevassa metsässä ja katsella surkein silmin sekä
+vapisevin sydämin, kuinka kauhealla tavalla Matin piti tulessa
+kärventymän. -- Arvaa, lukiani, kuka oli onnettomin kaikista tuon
+kauhean tapauksen katsojista. Mitä ajatteli tuota nähdessään Mattia
+lempivä Leena? Hänpä tuskin jaksoi henkiäkään, sillä sen tapauksen
+hirvittävä kauhu raivosi hänen sielussaan niin ankarasti. Hän vapisi,
+hän vaaleni ... tuskin oli hän enää ihmisen näköinenkään. Hän tuli
+tuskan ja pyörtymisen kuumeesen ja houri. -- "Voi Herra, voi taivaan
+Jumala!" huudahti hän hurjasti ja niin äänekkäästi, että vihollisetkin
+sen kuulivat ja riensivät katsomaan. -- Ja niin saivat viholliset kiinni
+Leenan; mutta muut metsässä katsojat pakenivat, nähdessään
+hirmuvaltaisten vihollisten tulevan heitä kohden.
+
+Venäläiset veivät pyörtyneen Leenan vangikseen Ampialan pirttiin, jossa
+häntä ehken säälimättä virvoittelivat. Tuokion kuluttua Leena on
+tointunut pyörryksistään, mutta on muuten niin heikko, jotta tuskin
+pääsee olkivuoteesta ylös. Hänen ruumiinsa värisi kuin haavanlehti
+tuulessa. Poissa oli hänen poskiensa ruso. Tuskan hiki vieri niitä
+pitkin, ja väliin olivat ne kalman kalpeat. Koko muotonsa oli omituisen
+outo, ja sydämensä sykki sanomattoman kamalasti.
+
+Kolme miestä oli vahdissa ja hoitamassa tätä onnetointa potilasta. Muut
+viholliset olivat lähteneet saallista haalimaan, sillä heillä ei ollut
+ruokavarojakaan kylliksi mukanaan. Mutta eipä ollut onni heille
+myötäinen, sillä Herpmannin joukkio joutui heidän kinterilleen ja suomi
+heitä rajusti.
+
+Aamu tuli, päivä valkeni, ja raitis ilma oli ulkona. Nyt rupesi Leena
+pyrkimään ulos itseänsä virvoittamaan, koska alkoi jo tointua siksi,
+että jaksoi kävellä. Hänen tahtonsa annettiin tapahtua. Ja miehet
+lähtivät hänen kerallaan, seuraten häntä eiliselle murhapoltto-paikalle,
+sillä sinne riensi Leena heti ulos päästyään.
+
+Kauniilta kajasti aamuauringon häikäisevässä valossa ihana ja mahtava
+koivumetsä, joka oli tulipalon vierellä ja jossa piili mies, joka
+eilisen tapauksen johdosta
+
+      "Murti suuta, väänti päätä,
+      Murti mustaa haventa," --
+
+ja koetti hiipiä lähemmäksi murhapolton paikkaa. Tämä mies oli usein
+mainittu Jussi; hän oli juuri tullut tuohon väjyksiin, saadaksensa
+tilaisuutta nähdä ja kuulla sikäläisiä oloja sekä jotakin tietoa
+Leenasta.
+
+Leena ei tietänyt tuosta ensinkään mitään. Ei hänen silmänsä siirtyneet
+katsahtamaankaan koivikkota kohden; vaan hän katsoi, sanomattoman
+raskaasti huoaten, tuota tuhkaksi muuttunutta tulisijaa, josta vielä
+muutamia savusuonia tuprusi. -- "Oi sinua, murhapolttaja!" kiljahti hän
+yhtäkkiä ja purskahti itkemään.
+
+Katso, oi taivas, mikä näky nyt kohoutui kaikkien läsnä olevien silmiin!
+Nyt nousi tulipalon tuhkasta -- aave.
+
+"Taivaan Herra, mikä..." huudahti Leena, ja keikahti kedolle kumoon
+pyörtyneenä. -- Tarmottomaksi tulivat tuosta säikähtäen vihollisetkin,
+luullen maanpeikon Matin haahmussa nousseen heitä kostamaan eilisestä
+pahasta työstään. Sitä peläten lähtivät nuo arkaluontoiset venäläiset
+koko paikalta pois. He eivät voineet edes ammutakaan tuota tuhkasta
+tullutta, mustaa ja veristä kummitusta, koska ei ollut heillä pyssyjä
+mukanaan tällä paikalla; ne olivat jääneet Ampialan pirttiin.
+
+Eipä kaukaa käynyt, ettei Jussikaan kammahtanut mutta tiesi kuitenkin
+sen, ettei hullummasti käy, kun Jumala sallii. Sentähden uskalsi hän
+lähestyä tuota kummitusta -- jopa niinkin lähelle, jotta tunsi miehen,
+joka likeni häntä ja sanoi: "Elä pelkää. Jussi; Jumala on säästänyt
+minun henkeni!"
+
+"Voi siunattu asia, ettäs olet siinä!" äännähti Jussi ja syleili
+ystävätään, Mattia.
+
+Leena tointui pyörryksistä ja itki -- itki ilosta, nyt, kun tuli
+tietämään, että sulhonsa, Matti, on todellakin vielä elossa. "Siitä vain
+olen onneton," huokasi hän, "kun minä sinua, Matti, eilen niin uhitin
+tänne tulemaan. Ah, antanetko sitä anteeksikaan?"
+
+"Mitä siitä ... kunhan taasen ollaan maailmassa..." sanoi Matti
+värähtelevällä äänellä ja sulki Leenan syliinsä.
+
+Matti säilytti henkensä tulelta olkiladon alla olevassa kuopassa. Hän
+riisti kätensä köytöksestä irti ja tunkihe olkisuovan alle, missä hän
+tiesi olevan luukun, jonka auki saatua pääsee maan sisään toista syltä
+syvään kuoppaan.
+
+Mainittu olkilato oli Ampialan vanha pirtti; kun talon kartano oli
+muutettu toiseen paikkaan, niin oli tuo pirtti allaolevine kuoppineen
+jäänyt siihen.
+
+
+
+
+V.
+
+Kahakoita.
+
+
+Kuten jo ennen on mainittu, joutuivat Herpman'in pojat miehineen noitten
+Ampialassa olleiden vihollisten kimppuun. Ja se tapahtui siten, että
+Maunu-Matti, päästyään tulesta hengissä, meni Huttulan Jussin kanssa
+Herpmanien luokse sanomaan, että vihollisia oli liikkeessä täällä, ja
+että he ovat tehneet jo niin ja niin paljon pahuutta.
+
+"Sepä on hirvittävää," sanoi Juho, pudistaen päätään, "heidän kimppuunsa
+pitää riennettämän nyt heti. Onkohan noita miten paljon ja mistähän ne
+tavattaisiin?"
+
+"Niitä oli siellä Ampialassa, jossa he minulle sen tepposen tekivät,
+kolmeenkymmeneen mieheen," vastasi Maunu-Matti, "ja Asunnan kylässä,
+missä he nyt kuuluvat oleskelevan, on heitä enemmänkin."
+
+"Sinne lähdetään paikalla... Mutta ei meitä tule kuin viiteenkymmeneen
+mieheen, vaan emme pelkää, vaikka heitä olisi kolme kertaa isompi joukko
+... joka mieshän meistä ainakin kolmea ryssää vastaa, siis ei mitään
+epäilemistä..."
+
+Jopa ovat urhomme Asunnan talon raitin suussa. Tässä on muutamia
+vihollisia kävelemässä, ja toiset heistä olivat talon huoneissa, sillä
+heitä oli kaikestaan likelle pari sataa miestä.
+
+"No, nyt, pojat, aseisin!" kiljahti Juho, ja silloin antoivat he
+pyssyistään useoita laukauksia vihollisille sillä seurauksella, että
+nämät kaatuivat.
+
+"Hei, miehet, kiirehtikäämme!" lisäsi sitten Juho, ja läksi rientämään
+aika vauhtia talon pihaan, johon päästyään heitä vastaan rupesi ryssät
+rynnistämään huoneista ulos. Mutta ennenkuin ryssät ennättivät päästä
+pihallekaan, mättivät heitä meikäläiset ovissa ja portahissa nurin.
+Ampumalla saivat he kuitenkin muutamia meikäläisistä kaatumaan, mutta
+heidän joukostaan ei jäänyt eloon kolmatta osaakaan. Juho, ja Taneli
+ruhjoivat heitä miekallaan kuin sääskiä.
+
+"Näin se käy aikamiehiltä!" kiljahti Juho, viimeksi viskaten erään
+venäläisen upseerin aidan yli pihasta tunkiolle.
+
+"Jopa saivat saakelit kuria," sanoi Maunu-Matti melskeen loputtua,
+pyyhkien hikeä otsastaan. "Yksi roisto oli saada minuakin ammuta, mutta
+minä ennätin survaista hänen pyssynsä syrjään ja antaa hänelle itselleen
+aika sivalluksen."
+
+"Se oli meille onneksi, että he osuivat olemaan huoneissa ja semmoisessa
+ahdingossa; he olisivat ehkä saaneet meitä useampiakin ammutuksi, jos
+olisivat olleet väljemmällä," lausui Taneli hengästyneellä äänellä.
+
+"Eivät he kuitenkaan olisi meiltä voittoa ottaneet," väitti Juho
+jäykästi.
+
+"Eihän tokikaan, vaan olisi heidän käynyt paremmin ampuminen ... ja,
+katsos, ovatpa he saaneetkin ampumistaan takkiini läven, mutta eipä ole
+ottanut ihoon."
+
+"Entä minun -- minun on takissani kaksikin läpeä, vaan ei sentään ole
+ruumiissani naarmuakaan."
+
+Vihollisten ruumiit mätettiin, mihinkä saatiin maan rakohon, ja heiltä
+riistetyt tavarat veivät Herpmanit omiin kätköihinsä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Parin päivän perästä joutuivat urhot Juho ja Taneli, toiseen kovaan
+otteluun, ollessaan kahden kulussa Keurun kirkon ja Mannis-kylän
+välillä, jossa osui heidän vastaansa kymmenen vihollista.
+
+"Voi taatto taivahinen, pilven päällinen Jumala, mikä nyt meitä auttaa,
+kun tuolta tulee vihollisia, ja meillä ei ole aseita mukanamme," huokasi
+Taneli, nähtyään nämä tulevan vastaansa.
+
+"Tulkoon vain, mutta ei peljätä," vastasi Juho, vilkaisten terävästi
+veljeensä.
+
+"Eipä suinkaan, mutta hypätään kuitenkin metsään, saadaksemme sieltä
+parempaa tilaisuutta karata heidän päällensä, ja kun he tulevat meitä
+hakemaan, niin ehkä hajoutuvatkin meitä hakeissaan, jos piillään vähän
+etäämmälle."
+
+Niin kävikin. Kun viholliset näkivät Juhon ja Tanelin pakenevan tiheään
+metsään, niin he hajautuivat heitä hakiessaan.
+
+Ison kiven takana olivat veljekset, kun useita vihollisia osui sinne
+menemään, tietämättä heidän juuri siellä olevan.
+
+Äkkiarvaamatta karkasivat nämä kuin karhut vihollisten päälle, sivaltaen
+kumpikin heidän käsistänsä pyssyn ja siinä silmänräpäyksessä ruhjoivat
+niillä monta vihollista murskaksi, sillä useimmat koko joukosta
+kaatuivat urhojemme iskuista, ja loput pääsivät käpälämäkeen.
+
+"Se kivi oli meille suurena etuna, sillä sen takaa eivät he meitä
+keksineet, ennenkuin saivat tuliset tervehdykset," sanoi Taneli.
+
+"Niin olikin," myönsi Juho, "mutta mieskyky siinä työn teki kumminkin."
+
+"Mitäs siitä puhutaankaan ... voima ja urhoushan on pääasia sankareilla.
+Ja olisipa oikein hauskaa mennä isommin joukoin noitten riivatuitten
+kanssa ottelemaan, mutta perhanakos senkään tietää, koska heitä tulee
+tänne. On paha sekin, kun ei ole varjelemassa kotipaikkaansa."
+
+"Niin onkin; kyllä minunkin mieleni tekee siihen, missä saisi noita
+konnia tuhansittain surmata, mutta heitä voisi tulla tänne tuhojaan
+tekemään sillä aikaa, kun oltaisiin muualla."
+
+Hyvällä tuulella tulivat urhomme pappilaan ja luulivat itsensä kokonaan
+voittamattomaksi.
+
+
+
+
+VI.
+
+Heinäniityllä.
+
+
+Oltiin heinäkuussa 1714. Savossa ja Satakunnassa, jopa
+etelä-Pohjanmaallakin vilisi vihollisia, mutta Keuruulla ei niitä nyt
+juuri ollut. Urhomme, Juho ja Taneli Herpman, miestensä kanssa
+karkoittivat pois ne viholliset, mitä heitä tänne tuli, ja saivat monta
+kovaa heidän kanssansa kokea. Mutta sitä vastaan olivat he näistä paljon
+hyötyneetkin, sillä heiltä saatiin suuria aineellisiakin saaliita. Nyt
+kun oli täällä rauha, niin ihmiset tekivät omia tehtäviään, varsinkin
+maan työtä, jotka siihen kykenivät.
+
+Pitkän sadeajan loputtua oli nyt taivas pilvetöin. Aurinko yleni
+majestetillisesti säteillen taivaan rannalle, ja tuuli henkäili
+lauhkeasti. -- Nythän näytti tulevan sopiva ilma heinänteolle, jota
+juuri aiottiin alkaa. Hyvällä tuulella ollen hymyili nyt tuo muuten jörö
+ja harvapuheinen Ampialan isäntäkin. Tarkastaessaan taivaan merkkejä,
+tuli hän siihen päätökseen, että sade on mennyt pidemmäksi aikaa ohi, ja
+nythän siis sopii tehdä myöhään jääneitä talouden töitäkin. Tätä
+aprikoidessaan näki hän tyttärensä, Maijan, tulevan piika Leenan kanssa
+lehmitarhasta, maitoastiata kantaen. Harvapuheinen isäntä ilmoitti nyt
+lyhyesti ajatuksensa tyttärelleen, sanoen:
+
+"Laitappa ruokaa pöydälle ja evästä konttiin, jotta syödään ja
+lähdetään heinään sydänmaan niitylle."
+
+"Kyllä, isäni," vastasi Maija, ja läksi toimeen. Pian olikin ruokaa
+pöydällä, johon syömään astui isäntä renkineen ja kahden poikansa kera,
+jolloin Leena suori istuimia pöytään tulijoille.
+
+Väki istui syömään, jota tehdessä ei paljon mitään puhuttu. -- Vihdoin
+katkaisi vaitiolon Maija, kysyen isältään:
+
+"Mitähän lienee tuo tauti maailmassa, johon kuuluu niin monta ihmistä
+äkkiä kuolevan?"
+
+"Mitäpäs se muuta lienee kuin ruttoa." vastasi isäntä. "Ja tottapa
+täällä maailmassa lienee niin paljon pahuutta, että sitä täytyy Jumalan
+rankaiseman sodalla, nälällä ja taudin kovuudella."
+
+Kun kaikki olivat syöneet tarpeeksi, lähdettiin hoppuisasti tielle,
+sillä isäntä näytti olevan kiireissään.
+
+Niitylle päästyä alkoi innokas niittäminen. Jopa oli koko niitty
+niitettynä, ennenkuin päivä tuskin ennätti puoliväliinkään. Ja siitä oli
+isäntä niin hyvillään, että päivälliseltä päästyä virkkoi:
+
+"Nyt saamme levähtää heinän kuivaessa, koska sen hyvin olemme
+ansainneet."
+
+Isäntä heittihe ladon eteen niitylle pitkäksensä. Maija otti puukon
+käteensä ja meni Martan kanssa metsään. Jaakko nukkui tapansa mukaan
+latoon, kontti päänsä alla. Leena istahti ladon kynnykselle, johon myös
+Mattikin laskeusi.
+
+Tuokion kuluttua otti Matti Leenan käteen kiinni, ja pyysi häntä
+tulemaan kanssansa kävelemään. Ja niin menivät he niityn poikki kulkevan
+puron reunalle sekä istuivat ison pajupensaan siimekseen, jossa Matti
+hetkisen äänettömyyden perästä puhkesi puhumaan:
+
+"Minun sieluni silmissä näyttää meidän rakkautemme jo olevan siksi
+tuleentunut, että me ehkä voimme antaa itsemme tulla sidotuksi kirkon
+siteellä ikuisen liiton yhteyteen."
+
+"Niinhän nyt toki," myönsi Leena hymyillen ja salli Matin likistää häntä
+rintaansa.
+
+Heidän syleilemisensä kuitenkin pian keskeyttivät Maija ja Martta, jotka
+tulivat siihen metsästä, tuoden virsutuohta ja pesuhuosioita muassaan.
+
+"Noinko kujeellista se lempi onkin?" kysäsi Maija ivallisesti, tuon
+syleilyn nähtyään, sillä hän ei ollut vielä kokenut lemmenjumalan
+oikkuja.
+
+"Niin; mutta tämä älköön olko tästä lähin enää kenenkään ivan esineenä,"
+vastasi Matti, ja läksi menemään latoa kohden, missä toiset jo hankkivat
+mennäkseen heiniä haravoimaan.
+
+Ilta tuli; heinät olivat jo kaikki koossa, isoin osa ladossa ja
+tuoreimmat niityllä rukoloissa.
+
+Jopa ollaan kotona Ampialan talossa. Iltaisen syötyä ilmoitti Matti
+äskenpäättämän naima-aikeensa. Isäntä oli tuohon suopuisa ja lupasi
+kustantaa häät syksyn tultua köyrinjuhlan yhteydessä näille uskollisille
+palvelijoillensa.
+
+
+
+
+VII.
+
+Hääpidot ja Köyrinjuhla.
+
+
+Köyrijuhlan aamu on valjennut. Aurinko on noussut, jonka häikäisevässä
+valossa lumikuurassa oleva metsä ja hienolla, vaaleanhohtoisella
+lumivaipalla verhottu maa kimalteli niin kauniisti, että näytti
+ikäänkuin luontokin olisi pukeutunut juhlapukuun.
+
+Keurun seurakunnan kirkkoherra, Herpman, istui nyt kamarissaan syviin
+ajatuksiin vaipuneena, ehkä miettien päivän saarnaansa ja uneksien
+synkkiä haaveita siitä ankarasta melskeestä, joka nyt raivosi maassamme.
+Hänen näin istuissaan aukeni ovi, ja sisään astui nuori neiti, mainiten
+"hyvää huomenta" soreasti sointuvalla äänellä.
+
+"Jumala antakoon!" äännähti kirkkoherra, heräten ajatuksistaan ja nähden
+tyttärensä, Marian, olevan edessään. Hän hymyili nyt hellimmän
+liikutuksen tunteilla, silmäillessään lastaan, jota hän rakasti ennen
+kaikkia ja jota hän hellästi kohteli. Eikä hän suotta Mariata niin
+hyväillytkään, sillä tämä oli puhdasluontoinen ja muutoin kaunis sekä
+suloinen tyttö. Hänen kirkkaat ja sinertävät silmänsä olivat, kuten
+isänsä sanoi, perintö äitivainajaltaan, jonka kuolema oli jättänyt
+kirkkoherralle ikävän ja kaipauksen muiston.
+
+"Mahtaisinkohan, isä, päästä kanssanne tänä iltana Ampialaan pitoihin?"
+kysyi Maria isältään, lapsellisesti myhäillen.
+
+"Käy vaan; mutta tiedätkö, aikovatko kaikki veljesi mennä sinne?" kysyi
+kirkkoherra, oikaisten istumisesta kasaan painunutta vartaloaan.
+
+"Minä menen kysymään," vastasi Maria, ja riensi veljiensä asuntoon pihan
+toiselle puolelle.
+
+Täällä mainittuaan "hyvän huomenen" ja tehtyään kysymyksensä, sai hän
+vastauksen:
+
+"Mennäänhän toki; siellähän ehkä saadaan viettää hauska ilta."
+
+"Ainahan rauhan aikana hauskaa on," sanoi Maria, "mutta silloin on
+onnetointa, kun täytyy vihollisia pelätä ja sen kauhun kanssa
+kamppailla."
+
+"Niin se on sille, joka niitä pelkää," sanoi Taneli; "vähän välittää
+niistä nämä pojat silloinkaan, kun niitä on; mutta eihän noita nyt
+olekaan näillä paikoin. Välistä niitä vaan näkee joitakuita jonkaleita."
+
+Maria mainitsi, miten hän pelkäsi ja miten kurjaa oli olla sen
+edellisenä syksynä metsässä pakoluolassa, sekä miten mahdotonta olisi
+ihmisen aina olla semmoisessa viheliäisyydessä... "Sanon siis isälle
+että mennään joukolla häihin," keskeytti hän itseänsä ja läksi veljiensä
+kamarista.
+
+"Mutta käydään maar jumalanpalveluksessakin ensin," sanoi Taneli ja
+katsoi akkunasta ulkoilman kauneutta.
+
+"Tehdään niin," lisäsi hänen veljensä Antero, ja he rupesivat
+hankkimaan mennäkseen tuohon yksinkertaiseen, koruttomaan temppeliin,
+mikä silloin oli Keuruulla olemassa, ja johon heidän isänsä jo oli
+menossa.
+
+Kirkkoherra saarnasi "kahdeksasta autuudesta," ja nuhteli maailmata
+"pahennusten tähden," lausuen, että sodan, ruton ja nälän vitsaukset
+ovat kurituksia kansan synneistä. "Palkka jaetaan työn jälkeen, ja
+niitto on kylvöä myöten; joka taajaan kylvää, pitää myös taajaa
+niittämän," vakuutti hän.
+
+Jumalanpalveluksen päätettyä kiiruhti kirkkoherra kotiaan ja sieltä
+Ampialaan pitoihin.
+
+"Hop, hop!" kuului tiellä kehoituksia hevosille, joita oli kaksi, sillä
+pappilasta oli häihin menijöitä niin paljon, ettei sopinut yhdellä
+hevosella kulkemaan.
+
+Rientäkäämme edellä Ampialan taloon, jossa puuhataan köyrijuhlaa ja
+häitä noille uskollisille palkollisille, jotka olivat palvelleet
+kunnialla tässä talossa. Matti 10, ja Leena 8 vuotta. Täälläpä tapaamme
+monta vanhaa tuttavaamme. Vanha isäntä istuu pirtissä, jonka nokimustat
+seinät ovat nyt somasti päreillä koristettuna. Hän istuu lavitsalla,
+lähellä akkunata, josta tuontuostakin silmäilee ulos kirkolle päin
+viepää tietä kohden. Hän odottaa vieraita. Hyväntahtoinen emäntä on
+täydessä toimessa ja tarkastelee, ovatko kaikki tehtävät valmiit ja
+järjestyksessä.
+
+Maija astui pirttiin, puettuna punaiseen parkkumihameesen, mustaan
+liiviin ja valkoiseen röijyyn. Isänsä ja äitinsä katsoivat häntä
+nähtävällä tyytyväisyydellä, sillä hän näytti hyvin kansalliselta ja
+somalta.
+
+"Jopa olet valmis vieraita vastaan ottamaan," äännähti isäntä tuolle
+tyttärelleen.
+
+"Kunpa vaan jo tulisivat," kuului vastaus, ja sen jälkeen jäi
+äänettömyys jälleen hetkeksi aikaa pirttiin.
+
+Matti ja Leena istuivat täll'aikaa "piisituvassa," odottaen
+hääjuhlaansa. Leena oli puettuna valkoiseen morsius-pukuun. Hänen
+kasvoillaan rusoitti hieno puna, ja silmänsä säteilivät onnesta,
+katsellessaan sulhoaan. Heidän molempien silmät viemistyivät yhä
+toisiinsa, ja mitä he ajattelivat sekä sydämessään tunsivat, sitä ei voi
+kynällä kuvata; mutta tietysti uhkui heidän mielensä sanomattomasta
+onnesta ja ilosta. He olivat kokonaan unohtaneet ne kaikki huolet ja
+vastukset, joita tätä ennen olivat saaneet elämässänsä kokea.
+
+Nyt ilmestyi Maria äkkiä "piisitupaan", huudahtaen:
+
+"Jo papin joukko tuli!"
+
+Samassa käänsivät Matti ja Leena silmänsä akkunaan, josta näkivät,
+kuinka isäntä pihassa, lakitta päin ja nöyrästi kumarrellen, tervehti
+kirkkoherraa sekä tämän poikia ja nuorta neitiä. Sitten saattoi isäntä
+arvokkaat vieraansa "piisitupaan" eli silloiseen korutupaan, johon
+kalkki arvossa pidettävät vieraat tavallisesti vietiin. Täällä
+tervehtivät vieraat tavallisuuden mukaan sulhaista ja morsianta ynnä
+Maijaa.
+
+Neiti Herpman rupesi koristelemaan morsianta ja ripusti tämän päähän
+korkean, kullankiiltävän morsius-kruunun. -- Sitten tapahtui vihkiminen
+sen ajan juhlallisemmalla tavalla.
+
+"Noin muhkeata paria ei usein nähdäkään vihillä," kuultiin monen
+kuiskaavan, ja totta se olikin.
+
+Sen perästä mentiin, emännän pyynnöstä, syömään, jota tehtiin täydellä
+ruokahalulla, vaikka ei ruoka ollut erittäin herkullistakaan, sillä
+silloin ei vielä tiedettykään hienoimmista ruokalajeista; kaikki oli
+vaan oman maan tuotteesta, mutta kyllältä sitä kumminkin oli. Pöydällä
+oli kokonainen sianliikiö sekä lampaan nivuset ja suurissa
+pahka-vadeissa huuhmarissa survotuista ohran suurimoista keitettyä
+puuroa y. m.
+
+Pian alkoi tanssikin, johon nuoret ottivat innokkaasti osaa, ja vanhat
+katselivat huvikseen nuorien riemua.
+
+Muun mukana alkoi illalla myöhemmällä sen ajan tavan mukaan
+"köyrinjuhla," jonka viettämisessä tehtiin kummallisia taikatemppuja.
+Illallisruoaksi valmistettiin muun muassa syötäväksi "köyrinpässin"
+lihat, joka pässi oli jo keväällä laitumelle laskettaissa siksi
+nimitetty ja omituisella tavalla siunattu. Sitä navetasta ulos
+laskettaissa taputti emäntä kädellään selkään ja lausui joitakuita
+loitsulukuja. Nyt laskettiin tuo pässi laitumelle lampaiden joukkoon,
+vaan illalla oli se laumasta pois, sillä se oli jäänyt metsään, muka
+Tapion kaitsettavaksi, aina köyrilauantaihin asti, jolloin tuo metsän
+kuuluisa kuningas ajoi pässin tavallista lihavampana aitain yli taasen
+lampaiden joukkoon. Tästä saatiin tämä teurastettavaksi, jonka tehtyä
+siitä valmistettiin juhlaruoka, jota syömään ruvettaissa isäntä lausui
+erään vanhan, katolisella ajalla käytetyn ruokaluvun.
+
+Syöminen oli omituisen harrasta, ja sen tehtyä höpisi taas isäntä:
+
+      "Tihetisti, ruokaristi,
+      Tipusta, tapusta, kauvan kasvaan -- Amen!"
+
+Olipa vietynä saunaankin monenmoisia ruokia sekä olutta ja viinaa siinä
+tarkoituksessa, että muka kuolleet tulevat manalasta sinne, niillä
+itseänsä ravitsemaan.
+
+Myöhemmällä samottiin saunan oven taakse hyvin hiljaa kuuntelemaan,
+olisiko sinne syömämiehiä saapunut.
+
+"Jopa siellä manalaiset massuttavat, tuonelaiset tassuttavat," höpisivät
+kuuntelijat. -- Tuohon tuli emäntäkin ja kysyi:
+
+"Kuuluuko mitä?"
+
+"Jo syövät manalan matkamiehet," vastasi isäntä; "mutta annetaanpa
+heidän rauhassa syödä ja kylpeä; mennään me navettaan karjaa katsomaan."
+
+Navetassa tehtiin myöskin taikatemppuja, joita silloisilla ihmisillä oli
+tapana tehdä, ja joita emme katso tarpeelliseksi tässä kertoa.
+
+Mutta mitäs olivat nuo manalaiset saunassa syöjät? Eipä kukaan tiennyt,
+että talon renki, Jaakko, oli kurillaan vienyt siat saunaan vähää ennen
+kuuntelemaan menemistä. Nepä olivatkin noita mainittuja massuttajia.
+
+Ilta oli kulunut myöhään. Emäntä esitti, että kirkkoherra perheineen
+kävisi piisitupaan maata. Kirkkoherra ja Maria-neiti, jotka olivat jo
+unen tarpeessa, ottivat kiitollisuudella vastaan tämän tarjoomuksen ja
+menivät levolle. -- Pian rupesivat toisetkin arvelemaan olevan ehkä
+parasta lopettaa ilon. Ja niin tehtiinkin; levolle menoa ruvettiin
+hankkimaan.
+
+"Sen ilmoitan minä aikanaan, että elköön kukaan ruvetko tähän pirttiin
+tänä yönä nukkumaan," sanoi unilukkari kaikkein kuullen.
+
+"Miksikä ei?" kysäsi joku joukosta uteliaasti.
+
+"Minä näin semmoista unta, että tässä pirtissä makaaville tulee turmio
+tänä yönä," jatkoi taasen unilukkari.
+
+"Joka unia tottelee, se varjoja kiinni ottelee," vastasi Juho,
+naurahtaen ivallisesti.
+
+"Lieneepä niinkin; mutta parempi on kuitenkin olla niitä varoillaan,"
+vakuutti unilukkari.
+
+"Mitä te siis pelkäätte?" utasi Juho.
+
+"Venäläisiä," kuului vastaus, joka sana sai monen sydämen vavahtelemaan.
+Mutta päinvastoin ajatteli Juho. Hän lausui uljaasti, korjaten ryhtiään:
+
+"Paljain käsin menen minä venäläisiä vastaan ... jos heitä tulisikin,
+mutta eivätpä he raukat tohdi tänne enää tullakaan."
+
+"Tulkoot vain," lisäsi Taneli, "niin onnettomia ovat, sillä täällä
+pannaan kova kovaa vastaan."
+
+Vieraista läksi osa kotiinsa ja toisia lähimäisiin kyliin yöksi,
+arvellen unilukkarin unen jotakin tietävän.
+
+Sulhanen, joka ei hänkään ollut arkalasta kotosin ja joka oli ennen
+vihollisten kanssa monta kovaa kokenut, ei hennonnut luopua
+morsiamestaan, vaan meni hänen ja useoitten muiden kanssa saunaan maata.
+-- Isäntä, emäntä ja tytär, Maija, kahden veljensä kanssa menivät
+erääsen kamariin, joka oli piisituvan etehisen pohjassa. Kirkkoherran
+nuorin poika, Antero, meni piisitupaan, jossa isänsä ja siskonsa olivat
+jo unen helmoissa. Vaan Juho, toisen urhoisan veljensä, Tanelin, kanssa,
+jäivät pirttiin, näyttääkseen, että he eivät pelkää; vieläpä jättivät
+aseensakin etehiseen pelkäämättömyytensä vakuudeksi, aikoen sieltä ne
+vasta sitten siepata, jos tarve tulisi.
+
+Pian olivat kaikki virkistävässä unessa; ei niin hiiskaustakaan
+kuulunut, ei yhtään elävää olentoa näkynyt kartanolla.
+
+Tässä uinailevassa hiljaisuudessa hiipi nyt joku vitkallisesti pirttiä
+kohden; se näytti etäälle kuun valossa paremmin aaveen kun ihmisen
+olennolta. Ken oli hän? Unilukkari; hän pelkäsi vaaraa, vakuutettuna,
+ettei unensa pettäisi. Hän läksi saunasta ja hiipi hiljaa pirtin luo
+sekä yhä tikapuita myöten ylös päätyikkunasta pirtin lakkaan, jossa hän
+toivoi olevansa piilossa pelkäämiltään vihollisilta ja samassa
+kuulevansa, kuinka pirtissä olevien urhojen tänä yönä kävisi. Hän
+valvoi ja kuunteli, vaan mitään peljättävää ei kuulunut. Ainoastaan
+sirkan yksitoikkoinen ääni kuului pirtistä, ja hiljainen hiiren rapina
+lakalla. Hiljaa kaivoi unilukkari läven laipioon, josta kuuli unessa
+olevien urhojen raskaan huokuminen ja näki heidän makaavan, toisen
+pöydällä, ja toisen pankolla. Mutta eipä hänen silmänsä siitä lävestä
+kauan katselleet, sillä hän nosti päänsä, kuunnellakseen sitä outoa
+melua, jonka kuuli ulkoa korviinsa kuuluvan.
+
+"Ah, Herra, venäläisiä!" huokasi hän, ja tarkasti vissimmästi ääntä.
+
+Kirouksia ja uhkauksia kuului tuon tuostakin heidän ollessaan
+etäämmällä, mutta likemmäksi tultuaan hiljensivät he meluaan. Tietysti
+yritti nyt unilukkari lakasta tehdä kokeita, herättääkseen noita
+pirtissä makaavia urhoja, mutta kaikki oli turhaa, sillä makaavat
+olivat, ihme kyllä, niin raskaassa ja sikeässä unessa, etteivät
+heränneet. Eikä tohtinut unilukkari vihollisten tähden mennä pirttiin,
+heitä herättämään, sillä suuri pelko oli hänellä lakassakin ollessaan;
+ei hän tohtinut sielläkään kovin kovaa ääntä pitää.
+
+Mistä lienevät saaneet viholliset tietää Herpmanien Ampialassa olemisen,
+ja tien osasivat he kulkemalla kenkäisten hevosten jälkiä, sillä silloin
+oli Herpmanien hevoset täydessä kengässä, mutta muut pitivät hevosiaan
+n. s. "viskarissa."
+
+Vihollisjoukko, joka nyt saapui Ampialaan, oli iso, ja heidän mukanaan
+eräs noita, nimeltään "Kuuliais-Tapani," Tampereen puolelta.
+
+Yön hiljaisuudessa piirittivät viholliset talon joka taholta. Useoita
+hiipi heistä hiljaa pirtin etehiseen, josta löysivät urhojemme aseet ja
+näkivät oven raosta heidän pirtissä olevan. Toisia vihollisista meni
+saunan ovelle, jonka kynnykselle he tähtäsivät kuusi ladattua kivääriä,
+uhkauksella, että "joka aikoo tulla ulos ja vastustaa, se ammutaan heti
+hengettömäksi."
+
+Mitä ajatteli nyt meidän mainio Mattimme? Hän tuli tuskiinsa: Hän
+tulehtui ja väliin hikoili, ikäänkuin siitä häpeän tuskasta, kun ei
+saanut tilaisuutta rynnätä ryssien päälle; sillä siitä esti häntä äsken
+vihitty puolisonsa, Leena. Hän likisti Mattia kaulasta ja rukoili
+Jumalan nimen kautta, ettei tuon hellästi rakastetun miehensä pitänyt
+menemän tapattamaan itseänsä vihollisilla.
+
+Oli kuitenkin se onni, ettei koko venäläisjoukossa ollut niitä
+vihollisia, jotka olivat ennen Matin kanssa taistelleet ja siitä kostoa
+hänelle nyt hankkineet. Nämät venäläiset ei, näet, tietäneetkään Matista
+eikä hänen seikkailuistansa mitään. He vaan vainosivat Herpmanin poikia,
+joiden päästä oli luvattu Venäjällä 50 ruplaa, koska he olivat tehneet
+venäläisille niin paljon pahaa.
+
+Edellä mainittu noita, "Kuuliais-Tapani," oli laittanut hopeanapin
+luodin asemasta pyssyyn, sillä se oli jo entuudeltaan tietty, ettei muka
+moisiin urhoihin lyijy pystyisi, jolla pyssyllä nyt mokoma noita ampui
+raollaan olevasta oven aukiomasta pankolla makaavata Juhoa, sillä
+seurauksella, että ammutun sisälmykset tulivat vatsasta ulos.
+
+"Jo venäläisen koira, p....le, puri!" kiljahti Juho, ja hyppäsi,
+sisälmykset kädessä, ulos, jolloin potki jaloillaan vielä monta
+venäläistä kumoon, ennenkuin heitti henkensä.
+
+Samalla kertaa kun Juhon onnettomuus oli tapahtunut, riensi Tanelikin
+etehiseen, jossa tapaili aseitaan, vaan kun ei niitä ollut, sivalsi hän
+jonkun venäläisen vyöltä väkipuukon tuppineen ja rupesi sillä lyömään
+vihollisia, huutaen tovereitansa apuun, vaan kun ei hän saanutkaan apua
+ja näki mahdottomaksi tapella ylivoimaa vastaan, niin kiipesi hän
+katolle, kaiketikin koska viholliset häntä niin rajusti ahdistivat,
+ettei ollut enään tilaisuutta muuallekaan pakoon päästä.
+
+Eipä aikaakaan kun ampui hänenkin tuo kirottu Kuuliais-Tapani,
+samoinkuin Juhonkin, noidutulla pyssyllä.
+
+Vihollisten vimma oli hirveä; he tietysti tahtoivat polttaakin koko
+talon, koska olivat tehneet pirtin permannolle tulen, mutta takassa
+oleva unilukkari valutti sieltä multaa äsken kaivamistaan lävistä
+valkeaan, että se tukehtui.
+
+Miten kamalata olikaan nyt tuo meteli kirkkoherran ja hänen jälelle
+jääneiden lapsiensa mielestä. Oi, sitä Maria-neidin surkeutta ja
+valitusta, nähdessään moisen kauhun! Hän oli pyörtymäisillään ja vaipui
+kalman kalpeana isänsä syliin -- syliin joka myöskin vapisi hirmusta ja
+pelon tuskasta. Kuitenkin koetti isä tukea ja lohduttaa rakastettua
+lastaan, vaikka ankara epäilys ja kauhu raivosi omassakin povessaan.
+
+Yhtäkkiä syökseytyi vihollisia tämäkin huone täyteen, ja he ottivat
+vangiksi kirkkoherran sekä hänen tyttärensä ja nuorimman pojan, Anteron,
+joka koetti tehdä vähän vastarintaan, mutta se oli mahdotonta ylivaltaa
+vastaan.
+
+Nuo kostonhimoiset raakalaiset köyttivät kirkkoherran sekä pojan
+jaloistaan kiinni re'en perään ja antoivat heidän päänsä raataa maata,
+kun ajoivat virstan matkaa n. k. Ruoraisten veräjälle. Tähän jättivät he
+heidät niin kauaksi, kun kävivät ryöstämässä lähellä olevia taloja.
+
+Yleinen oli nyt rauhattomuus. Jokainen koki piiloittaa itsensä
+vihollisilta. Sentähden olivat kylän asukkaat paenneet lähellä oleviin
+metsiin.
+
+Yö oli kulunut jo aamuun, ja nuo onnettomat koston uhrit kituivat vielä
+reen perässä kiinni, sillä heidän kätensäkin olivat köytetyt yhteen,
+etteivät voineet itseään pelastaa.
+
+"Ah, Herra Jumalani! Sinä taivaallinen Isä, joka viisaudessasi katsot
+kaikki hyväksi, olet tämänkin ankaran synnin palkan minulle sallinut.
+Armahda kuitenkin meitä viheliäisiä syntisiä ja katso laupeutes silmillä
+puoleemme!" huokaili kirkkoherra ja vapisi vilusta ja kauhun tuskasta.
+
+Neiti Maria, joka oli re'en sisään köytettynä, valitti vielä sitäkin
+surullisemmasti. Hän tyrskytti ja oli kuin se onnetoin, jonka sielu on
+ijankaikkisen epätoivon tuskissa.
+
+Kauhistuksen tunne raateli Anteronkin sydäntä, mutta hän kumminkin koki
+kaikin voimin olla rauhoittuneempi ja lohdutti ruikuttavaa sisartansa.
+
+Näin onnettomana ollessaan osautui heidän luoksensa tulemaan erään talon
+-- Vehkomäen -- Matti-niminen kesti. Liikuttavasti rukoillen ja
+vaikeroiden pyysivät nuo onnettomat mainittua Mattia päästämään
+siteitään irti. Mutta Matti-polonen ei uskaltanut millään muotoa sitä
+tehdä, syystä, että hän pelkäsi olevan venäläisiä metsässä vahdissa ja
+siten muka menettävänsä omankin henkensä. Oliko tuo Matilta oikein, sen
+tuomitkoon lukija, mutta lienee se ollut liikuttavaa ja sydäntä
+polttavata tuolle kurjalle pelkuri-Matillenkin, kun hän näki nyt olevan
+mitä surkeimman rääkkäyksen alla ja vankina papin, jota niin suuresti
+kunnioitettiin ja suosittiin. Sitä enemmän suureni tämä surkeus, kun tuo
+onnetoin kirkkoherra valitti ja rukoili:
+
+"Auta Jumalan nimessä meitä nyt, sinä ohikulkeva kristiveljemme!"
+
+Näin huutaessaan vapisi tuon onnettoman kirkkoherran ääni, ja
+sanomattoman raskas kyyneltulva syöksyi hänen silmistään.
+
+Hetken perästä palasivat viholliset äskensanotulta retkeltään ja
+köyttivät kaikki nuo kauhistuksen kanssa kamppailevat vankinsa rekeen,
+viedäkseen heidät ensin Hämeenlinnaan ja sieltä Venäjälle.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Jälkimuistoja.
+
+
+Mitä miettivät nyt Keurulaiset tuon edellämainitun tapauksen johdosta?
+Koko seurakunnalle tuli sillä kertaa papin puute, ja sitä paitsi jätti
+se jälkeensä katkeruutta sekä surullisen ikäviä muistoja. Kirkkoherra
+Herpman oli silloin leski, joten ei jäänyt Keuruulle häneltä vaimoa eikä
+eloon jääneitä lapsia.
+
+"Voi sentään! kuinka onnetoin oli se hetki, jolloin rupesin Juhon
+vaimoksi," huokasi pappilassa eräs nainen, kuultuaan moisen tapahtuman
+Ampialasta. "Olisi ollut parasta Juholle niinkuin Tanelillekin olla
+erillään venäläisten omasta ... sitä minä heille jo sanoin monta kertaa
+... olisihan sitten jäänyt tuommoinen onnettomuus tulematta. Pahuudella
+on paha palkka täällä ajassakin, mitä sitten ijankaikkisuudessa... Mutta
+ei muista ihmisparka sitä eläissään maailman synnissä. Armahtakoon
+kuitenkin suuri Jumala noita onnettomia, niin myös minuakin!"
+
+Tämä näin vaikeroiva nainen oli Juho Herpmanin nuori vaimo, Anna. Hän
+sai surun sydämeensä ja tuli painavaan mielen vaivaan. Alituisesti
+nähtiin hän, silmät vetisenä, syvään hartauteen vaipuneena ja kuultiin
+tuon tuostakin huokaavan: "Ah, armahda, Jumala, noita onnettomia, niin
+myös minuakin!"
+
+Sitäpaitsi oli pappilassa eräs toinenkin nainen, piika Liisa, joka
+myöskään ei ollut ihan iloisella mielellä. Hänkin vaikeroi:
+
+"Oi, onnettomuutta, millekä kohdalle minäkin jäin! Eipä olisi pitänyt
+niin paljon antautumani Tanelin tahdolle... Minnekä nyt joudun? Minnekkä
+pääni kallistan?"
+
+"Mitäpä häntä huolit niin suuresti surra," lohdutti Uoti-renki, joka oli
+toisia rauhallisempi; "kyllähän Luoja murheen pitää sinustakin ... ja
+kelläpä ei täällä matoisessa maailmassa pahuutta ja vastoinkäymisiä
+ole."
+
+Nämät jälelle jääneet henkilöt, nimittäin Juhon leski, Anna,
+palvelioitten kanssa pitivät yhden vuoden vielä taloutta pappilassa,
+vaan sitten muuttivat he mikä minnekin.
+
+Mutta Uoti renki, hänpä ei lähtenytkään pappilasta pois juuri "niinkuin
+varpunen ohran päästä;" hänellä oli täällä joitakin salaperäisiä puuhia
+ja viivykkeitä. Hän oli usein liikkeessä öilläkin, kartellen kaikkien
+näkemistä. Muutamana iltana, kun muut rupesivat levolle, läksi hän,
+rautalapio kädessä, kirkkokankaalle, ollen omituisissa aikeissaan ja
+puhuen puoliääneen itsekseen:
+
+"No, nythän on niin yösydän, ettei kukaan nähne, vaikka otankin sen
+aarteen, josta ei tiedä muut kuin minä ja Jumala. Otan kun otankin ...
+mitäpä syntiä siitä minulle tulee, ja mitäpä se siellä maassakaan
+tekee, minä käytän sitä hyväkseni... Mutta peijakas, mikä se on?... Ah,
+Tuima-Jussi..."
+
+Tuima-Jussi tulee ja laulaa:
+
+      "Napualla tappelussa,
+      Suuressa veritaistelussa,
+      Suomen urhot sutki noita
+      Ryssän sotarutjakoita."
+
+"Kas sitä, siin' on mies, joka kulkee yöstämöimässä," sanoi Uoti, Jussin
+lähestyttyä.
+
+"Entä itse... Kappas, kun kattila pataa soimaa," vastasi Jussi
+ivallisesti.
+
+"Tätähän minä vain ha'in pappilan lapiota, joka minulta jäi kerran
+metsään. Mutta mitäs kuuluu sinun sotaretkillesi, sitä nyt saan kysyä."
+
+"Mitäpä sinne kuuluu muuta kuin kovuutta ja kurjuutta; vaikk’en minä
+sitä aavistanut, vaan kun sotajoukot pakenivat Pohjan perille, niin
+heitin minäkin "sissit" sinne, ja tulin levähtämään monesta raskaasta
+vaivasta."
+
+"Olit siis kovalla?" jatkoi Uoti uteliaisuudella.
+
+"Vai olinko?... kun tietäisit, kuinka kovalla oltiin Kivekkään joukossa,
+ja kuinka monta kuumaa saunaa olenkaan saanut kylpeä; mutta ei siitä
+huoli hurja poika ... ei huoli, vaikka henki ja veri menisi ... pois
+maata polttamasta, pois kansaa kiduttamasta pitää viholliset
+karkoitettaman, ja ne piru vieköön!" saarnasi Jussi ja läksi astumaan
+Lapinsillalle päin.
+
+"Hyvä, ettäs menetkin pois, sinä hulluttelija, että saan tehdä
+tehtäväni," ajatteli Uoti, katsoen menevätä. Ja hetken seisottuaan
+siinä, läksi hänkin kävelemään päinvastaista suuntaa, mentyään tien
+oheen männikköön, jossa vähän aikaa tirkisteltyään alkoi ruveta
+lapiollaan maata kaivamaan. "Rops, rops," sanoi santaläjät, sinkoillen
+kaivajan lapiosta kanervikkoon.
+
+"Jopas viimeinkin sieltä tulit!" huudahti hän, jonkun ajan kaivettuaan.
+"Ja nyt sinä ainakin olet omani," lisäsi hän samassa, vedettyään ison
+puukotelon kaivoksestaan.
+
+"Rahaa! Tuhansia, tuhansia!" jatkoi hän; "mutta mitenkäs jaksan tämän
+täältä kantaa pois?"
+
+Vähin erin hinasi hän tätä kotelota, jonka sisässä oli kultaa ja
+hopeata, lähellä olevaan Tarhija-järven rantaan ja nosti siellä
+veneesen, viedäkseen sen omiin kätköihinsä. -- Vielä otti hän toisen
+aarteen "Loutuvuoresta," jossa oli kuormittain vaskirahaa, ja jotka
+molemmat aarteet olivat useinmainittujen urhojen venäläisiltä ryöväämiä
+rahoja. Näillä rahoilla rakensi Uoti tänne Ruokosen talon, ja lienee hän
+kätkenyt niitä maahankin tämän talon tienoille, koska vieläkin mainitaan
+Ruokosella olevan aarteita.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Luokaamme vielä silmäys joihinkuihin kertomuksemme alussa mainittuihin
+muihinkin henkilöihin.
+
+Usein mainittu Matti sai edelläpuhuttuna "Köyrinjuhla"-yönä Ampialan
+saunassa ankaran sydämen poltteen, kaiketi siitä kauhusta ja kiihkosta,
+mikä silloin raivosi hänen luonnossaan, syystä kun viholliset tekivät
+moista julmuutta, eikä hän voinut päästä näitä nuijimaan. Uhkarohkeus ja
+arkuuden häpeä taistelivat hänessä niin ankarasti, jotta saattoivat
+hänen terveytensä vaaraan. Hän sairastui, jossa tilassa ollessaan hän
+huokaili:
+
+"Sanotaanpa minun jo kerran käyneenkin Tuonelassa, mutta nyt sinne vasta
+todella menen, ja onnellista on päästäkin pois täältä kurjasta
+maailmasta, jossa viholliset yhtämittaa maata hävittävät ja polttavat.
+Heitä vastaan olisin suonut olleeni taistelemassa viimeiseen hengen
+vetooni asti, sillä "sorea on sotainen tauti," mutta sitä kunniata minun
+osakseni ei tullut... Siunatkoon Jumala maatamme ja sen kansaa! Hän
+siunatkoon minuakin ja armahtakoon meitä!"
+
+Näitä sanoessaan Matin kyyneleet tulivat tulvillensa ja hän vaikeni
+vaikenemistaan, kunnes kuoli.
+
+"Tuima-Jussi," joka osui olemaan Ampialassa tuon kuoleman tapahtuessa,
+vei heti toisiin kyliin sen mainehikkaan uutisen.
+
+Huttulan talossa Matin entinen toveri, Jussi, otti suuresti osaa tuohon
+kuoleman murheesen ja sanoi:
+
+"Se vainaja olisi ollut paikallaan taistelemassa isänmaamme puolesta,
+mutta hänen renkinä olonsa ja naimisensa olivat siihen esteenä, ettei
+hän joutanut olemaan oikeen alituisesti vihollista torjumassa, paitsi
+noissa parissa kahakassa Herpmanin veljesten joukossa."
+
+"Nepä olivatkin oivat retket," sanoi Tuima-Jussi; "semmoisia saalliita
+eivät enää Herpmanitkaan saaneet, vaikka muita pieniä kahakoita
+kahistiin... Minäpä en huoli, hurja poika, lähden vielä isompiin
+joukkoihin miekan mittelyyn, sillä parempi on olla sodassa, kuin sodan
+jaloissa."
+
+"Niin oikein ... siellä kyllä minäkin olisin, mutta jouduin noihin
+yhtymisen vehkeisin tuon hennon naisen kanssa, joka siitä on minuakin
+estänyt, ja ilman sitä, on tässä tämä talouskin minulla hoidettavana."
+
+"Mutta minkälaisen emännän sinä, kaima, sait tuosta "herrain lapsesta?"
+
+"Mukiinhan se menee ... kyllä hän on tottumatoin
+talonpoikais-tapoihimme, mutta ehkäpähän reki varsan vaatii."
+
+Hyvästi ja onnellisesti elikin Huttulan Jussi puolisonsa, Karpelanin
+tyttären, kanssa talossaan.
+
+Tuo toimellinen ja siisti emäntä piti talossa puhtautta ja järjestystä.
+Pois oli nyt pirtin pöydältä entinen, nokinen padan sija, pois tuopin
+korvista likainen käden sija, pois kaikki karsimiilu lattialta ja muu
+lika törky siitä paikasta, missä ei sen olla sopinut. -- Tämä sivistynyt
+emäntä oli hyvänä esimerkkinä muillenkin emännille sekä kansalaisille,
+ja tämän muistona on hänen omien, helläin kätensä istuttama
+pihlajapuukin vielä Huttulan mäellä olemassa.
+
+
+
+
+IX.
+
+Jälleen tulleet.
+
+
+On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kuin Herpmanin pojat saivat surmansa.
+Nyt on vuosi 1722, ja nyt on armaampi aika, sillä rauha Venäjän kanssa
+oli tehty, jo sen edellisenä vuonna. Nythän oli maastamme pois tuo "Iso
+viha," jonka kauhua on kammo kertoakin. Nyt häärivät kansalaisemme
+toimissaan levollisella mielellä ja hyvän toivon keventämillä tunteilla.
+
+"Kirkkoherra Yrjö Herpman on jälleen tullut Keuruulle," kuului sanoma,
+joka teki täällä kuulijoihinsa elähyttävän vaikutuksen. Häntä riennetään
+katsomaan, ja hän nähdäänkin nyt omaisineen pappilaan tulleena. Oltuaan
+6 vuotta Venäjällä vankina ja 2 vuotta Inkerin maalla Gubanitz'in
+kirkkoherrana, sekä naituaan siellä saman seurakunnan entisen
+kirkkoherran, Melartopaeus'en, lesken, tuli hän tänne takasin "kuin
+hyypiä hävitettyyn kaupunkiin."[1]
+
+[1] Näin sanoi siitä saarnassaan eräs hänen jälkeisensä kirkkoherra
+Keuruulla.
+
+"Kaikki on outoa, kaikki on kadonnutta," sanoi Herpman, katseltuaan
+pappilassa paikkoja; "eihän täällä näy enää jälkeäkään meidän entisestä
+omaisuudestamme."
+
+"Kukapa täällä tavaroitamme olisi näin kauan säilyttänytkään," sanoi
+Antero, "onhan Anna sanonut olevan niitä itsellään siellä isänsä
+tykönä."
+
+"Mutta Annalla ei ole oikeutta pitää niitä, sillä hän ei peri meidän
+pesästä, kun ei hänelle jäänyt perillistäkään Juholta," väitti Herpman.
+
+"Ei olisikaan," vakuutti Lång, jonka oli Herpmanin tytär, Maria, saanut
+Venäjällä miehekseen.
+
+"Epäilen sitäkin, onko vain Uotikaan viatoin niistä tavaroista," jatkoi
+Herpman ja loi katseensa läsnäoleviin.
+
+"Ei voi olla; mutta pian siitä selvä saadaan, kun tiedustetaan Annalta,"
+vastasi Antero, sivellen viiksiään.
+
+"Vallan varmanahan sitä täällä pidetään, että Uodilla teidän ja
+poikavainajanne omaisuutta on," sanoi joku läsnä oleva seurakuntalainen,
+joita äsken oli tullut kirkkoherraa tervehtimään.
+
+"Heittäkää nyt ne asiat toistaiseksi ja käykäämme heti katsomaan, mihin
+ovat täällä haudattuna, ukko, sinun poikasi, Juho ja Taneli, joita niin
+mainitaan, ja jotka niin surullisen kuoleman kautta täältä pois
+menivät," sanoi kirkkoherran emäntä, Anna Dorothea.
+
+"Niin kyllä," myönsi kirkkoherra puolisonsa puheesen; "mutta meidän
+pitää pyytämän näitä läsnäolijoita neuvomaan, mihin ovat kätkettynä
+minun onnettomat esikoiseni."
+
+Koko seurue meni hautausmaahan, ja päästyänsä sen Tarhia-järven
+puoleiselle laidalle, sanoi pappilan kesti-Heikki:
+
+"Tässä on nyt se paikka."
+
+Kirkkoherra otti lakin päästään ja teki siunauksen. Sitten piti hän
+pitkän puheen, jonka päätti näin:
+
+"Te, nyt siinä lepäävät, lannistumattomat urhot! Teidän tähtenne olen
+saanut minäkin olla mitä onnettomimmassa tilassa; mutta sen minä olen
+antava teille anteeksi, sillä se oli minulle opiksi ja ojennukseksi. --
+Suokoon kuitenkin laupias Jumala teille rauhallisen levon! Hän
+muistakoon teitä ijänkaikkisesti armollaan, niin totta kuin teidän
+sankarimaineennekin elää täällä maan päällä! Amen."
+
+
+
+
+X.
+
+Vaarallinen vala.
+
+
+Aika kului kaikkine muutoksineen ja tapahtumineen. Paljon olivat jo olot
+muuttuneet täällä ennenkuin kirkkoherra Herpman heitti kuoleman kautta,
+vuonna 1729, viimeisen kerran Keuruun.
+
+Oli muuan kesä-ilta, Herpmanin viimeisinä täälläolo-vuosina. Aurinko oli
+vielä jokseenkin korkealla, viehättävästi säteillen selkeällä taivaalta.
+-- Kirkkoherra Herpman katselee nyt kansliahuoneessaan kassakirjojansa,
+höpisten itsekseen:
+
+"Kummallista, kun minä olen jo aikoja sitten kuuluuttanut, eivätkä vaan
+ole tuoneet voita. Ei nyt olla oikeassa ... mitä hittoja, eihän täällä
+näy kun muutamia maksajia. Kas tuossa on viimevuotinenkin maksamatoin
+... se on oikein ihmeellistä! Toisivat kerrankin aikoinaan ja oikein
+runsaasti. Mutta minun täytyy..."
+
+Huoneen ovi aukeni ja siitä astui sisään eräs nainen, joka keskeytti
+kirkkoherran ahneet ajatukset ja joka riensi tätä arvoisata kirkkoherraa
+tervehtimään.
+
+"Mitä nyt Ruokoselle kuuluu?" kysyi kirkkoherra tervehdykseen
+vastattuaan.
+
+"Voita toin tänne," oli vastaus.
+
+"Hyvä, minä kirjoitan maksetuksi ... saatte viedä sen tuonne emännän
+puolelle, kyllä hän ottaa vastaan."
+
+"Mutta olisi minulla vähän muutakin asiata."
+
+"Mitä se sitten olisi?" kysyi kirkkoherra, tullen hyvälle tuulelle, kun
+näki olevan emännällä oiva joukon voita.
+
+"Se ... se asia on vaikea puhuakin ... mutta..."
+
+"Puhukaa vain."
+
+"Kun se meidän isäntä ei saa haudassaan lepoa; hän, onneton, on käynyt
+usein unissaan minun puheillani ja valittanut oloaan, sanoen, että jospa
+kirkkoherra antaisi anteeksi hänen pahat työnsä... Sitä rukoilen nyt
+minä hänen puolestaan, ja tässä olisi takasin näitä..." virkkoi emäntä,
+ja veti nähtäville pussin, jossa oli joukko kultaa ja hopeata.
+
+"Jaa, jaa, Uoti-raukkaa!" lausui kirkkoherra ja katsoi raharöykkiöön;
+"hän vannoi minulle, ettei ottaneensa täältä omaisuutta, vaan nyt se on
+hänen edessänsä. Mutta en sentään tahdo hänelle kostoa huutaa. Hän
+levätköön rauhassa. Häntä armahtakoon Jumala!"
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Urhot, by Kaarle Karikko
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK URHOT ***
+
+***** This file should be named 29442-8.txt or 29442-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/9/4/4/29442/
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/29442-8.zip b/29442-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..78bb148
--- /dev/null
+++ b/29442-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b5f9441
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #29442 (https://www.gutenberg.org/ebooks/29442)