diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 31958-8.txt | 3625 | ||||
| -rw-r--r-- | 31958-8.zip | bin | 0 -> 73284 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3641 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/31958-8.txt b/31958-8.txt new file mode 100644 index 0000000..8b294b0 --- /dev/null +++ b/31958-8.txt @@ -0,0 +1,3625 @@ +The Project Gutenberg EBook of Tunturikoski, by Carl Anton Wetterbergh + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tunturikoski + Jemtlantilainen kertomus + +Author: Carl Anton Wetterbergh + +Release Date: April 12, 2010 [EBook #31958] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUNTURIKOSKI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +TUNTURIKOSKI + +Jemtlantilainen kertomus + + +Kirj. + +ONKEL ADAM [Carl Anton Wetterbergh] + + +Suomennos. + + +Tampereella, +Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1881. +Emil Hagelberg'in kustannuksella. + + + +SISÄLLYS: + +Tuntureilla +Oppi ja elämä +Kjell Kjellsson ja hänen lapsensa +Kosken Anna +Testamentti +Jemtlantilaiset häät +Huvimatkailija +Kodeissa +Kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin + + + + +Tuntureilla. + + +Suvella on tuo pieni järvi levoton; olkoon miten tyyni tahansa, niin +pyörteilee vesi sen pohjalla ja pinnalla, sillä järvi oikeastaan ei ole +mikään muu kun suvantopaikka tunturivirrassa, joka silloin tällöin +paisuu sen mukaan kuin lumi sulaa ylhäällä kukkuloilla tahi usvaa +jähmistyy harmaiden kivien syviin pintoihin ja sirisee alas halkeamiin. +Silloin liikkuu jälleen vesi ankarammin; mutta milloinkaan se ei ole +oikein hiljaa paitsi taimelta, kun vesi jäätyy melkein pohjia myöten ja +lepää vakavana ja hiljaisena, kuolleena ja kylmänä kuin vanha mies, +joka täydellisellä levolla kokee sovittaa kaikkia niitä hullutuksia, +joita hän on tullut tehneeksi vireänä ollessaan. Kuitenkin näyttää tuo +pieni järvi talvella melkein ystävällisemmän näköiseltä kuin suvella, +jolloin se näyttää lähes mustalta; sen vaikuttaa osaksi sen alituinen +liike ja pienet katkonaiset laineet, osaksi sen ylt'ympäri kiertävä +melkein musta havu-metsä, joka kuvastuu järven veteen. Tuolla ylhäällä +tuntureilla, maan loppukohdilla, näkee kasvikunnan köyhyyden, samoin +kuin nähdään suurinta ihmisellistä kurjuutta yhteiskunnan alimmissa +kerroksissa. Täällä nähdään kuusia, jotka sammaleisina ja vanhoina, +vaivaskasvuisina typistyneine oksineen ja murtuneine kuorineen seisovat +ja kerjäävät lämmintä ja kevättä, ja pienen pieniä koivuja, jotka ikään +kuin kauniit kerjäläislapset kapuilevat esiin tunturiroukkioiden +väliltä, kurottavat hienoja oksiansa aurinkoa kohden ja rukoilevat: +"hyvä herra, anna meille vähän kullastasi!" Tuollainen kasvullisuus +peittää koko someroisen tunturiseudun tuon pienen järven ympärillä, +ainoastaan yhdellä kohdalla näkyy aukea paikka ja siinä on pieni tupa; +se on uudisasunto. + +Nyt oli yö, tyyni ja juhlallinen talviyö. Lietunturia ja Norjaa kattaa +tuolla ylhäällä kirkas, lempeä valo: se on revontulien loisto; se on +hiljaista ja tyyntä, tähdet vilkkuvat sen lävitse ikäänkuin ne olisivat +hopeaharson takana, ja kuitenkin on niin valoisa, että voi nähdä +pienimmänkin esineen. Etenkin jääkiteet välkkyvät oivallisesti; pieni +järvi ja puiden latvat säteilevät ikään kuin ruusutimantit tuossa +lumoavassa valossa ja tuolla korkealla pään päällä aivan lähellä +näyttää leijuilevan ilmassa lumikupooli juuri kuin väsymättömäin käsien +kannattamana; se on eräs tunturihuippu, johon on tältä paikalta kaksi +penikulmaa, -- sillä tavalla pettävät silmät etäisyyden suhteen, kun ne +eivät ole tottuneet tunturiseudun luontoon. Tuvan ainoasta pienestä +akkunasta loistaa valo kirkkaasta liekistä, joka palaa liedellä; tuo +loiste tekee kummallisen seoituksen noille kiiluville tähdille ja +ihanille revontulille, jotka johtuvat taivaan korkeimpaan kohtaan ikään +kuin liehuvilla silkkiköynnyksillä verhoillut hopeapylväät. Tuo +punertava valo tuvan akkunasta vilkahtelee niin huolellisena puiden +välillä noiden suurten taivaalla loistavien valojen suhteen, juuri kuin +ihmisen himmeät ajatukset verrattaessa niitä Jumalan omien ajatusten +selkeyteen. + +Tuvan matalasta savutorvesta tuli savua, sillä huoneessa paloi muutamia +hyviä "kuivia juuria" liedellä ja "vuolukivi," s.o. pata tästä +kivilajista Handöl'in vuolukivilouhoksesta, riippui sangastaan sitä +varten laitetulla vivulla valkean päällä. Lieden edessä istui +keski-ikäinen nainen puhtaine ja kauniine muodonpiirteineen, +jommoisilla jemtlantilaiset talonpoikaisnaiset ovat merkityt. +Rehellisyys, uskollisuus ja urheus esiytyi noissa sinisissä silmissä ja +uljuus näkyi kirjoitettuna tuohon valkeaan otsaan ja kuvautui pyöreiden +huulien kaarevuudessa. Nainen, minä sanon, oli kuitenkin jo +neljänkymmenen vuoden ikäinen ja siis oli nuoruuden sekä ensimäinen +ihanuus että kukoistus käynyt lopulleen; sillä kovassa ilmanalassa +kovettuvat myöskin muodot; mutta kuitenkin näkyi jäljellä olevan vielä +jotakin nuorenmoisuutta: sitä ilmestyi katsannossa, joka on viimeinen +kauneuden hengettären turvapaikka, kun hän muuttelee, viimein varsin +pois paetakseen. + +Tuo hyvä nainen istui siinä puuropatansa ääressä; tämä oli ainoa, joka +piti yllä keskustelua puhkinallansa, sillä nainen oli yksinänsä, jos ei +oteta lukuun yhtä paria vuohia, jotka nurkasta häkkinsä takaa pistivät +esiin päitänsä ja pitkäkkäisillä silmillänsä tarkastelivat +liesivalkeata sillä aikaa, kun yksi vuona, joka käveli vapaana +huoneessa, silloin tällöin käyskenteli edes ja takaisin ja kiipeili +vuoteisiin ja pöydälle sekä yritti päästä laudalle, jossa virsikirja +oli karstojen ja kopan vieressä, missä karvat säilytettiin. + +"No, Piiro! annapas olla, hyi, kun sinä olet ilkeä!" nuhteli nainen. +"Vartoohan vaan siksi, kun Olli tulee kotiin, silloin saat sinä _oman_ +herrasi, no, joudupas alas sieltä!" + +Vuona totteli, vaikka vastahakoisesti, jonka se parhaiten osoitti +sillä, että se pian uudestaan yritti kiivetä ylös korkeuteen, joka +harjoitus erittäin näytti huvittavan sen nuorta luonnetta. + +"Eilen oli ankara ilma," kertoi nainen, "saanhan nähdä ... +keskiviikkona he kulkivat Levanger'ista ja torstaina lähtivät he +Koululta, eilen olivat he tunturilaaksoissa; sillä he eivät kulkeneet +suoria teitä... Niin, matkaviskaalit nyt tulevat tähän maahan ja +menettelevät täällä aivan kuin 'tuolla etelässä,' hm, he eivät tiedä, +että meillä ovat omat tapamme täällä maassa ja poikani kyllä varoo +itsensä, -- niin aina, hän on niin viisas kuin itse Kjell Kjellsson, +niin rikas kuin hän onkin ... kunhan vaan hän ei olisi joutunut nyt +mihinkään onnettomuuteen." + +"Tänä iltana on muuten kaunis ilma, mutta varmaankin on nyt kylmä," +lisäsi hän, kun hän ensin oli puhellut läven akkunan jäähän; "mutta ei +Juho palele eikä Ollikaan, sillä vuohennahkaiset vaatteet ja jalkineet, +jotka minä laitoin, ovat kyllin lämpimät. Oi, jospa voisi hankkia +Juholle koirannahkaiset turkit; minä tiedän, että Kjell Kjellsson +kasvattaa niin paljon koiria saadakseen nahkoja, että hän kyllä voisi +antaa Juholle turkin aineet; mutta sitä tehdäkseen hän on liiaksi +saituri, Kjell ... rikas Kjell Kjellsson Nordhallissa, niin aina." + +"Hm, jospa he nyt tulisivat!" oli nainen sanonut jo kumminkin +parikymmentä kertaa puuroa keittäessään, eivätkä he olleet kuitenkaan +vielä tulleet, vaan tuon äkäisen puuropadan täytyi nostaa pois tulelta; +mutta juuri silloin kuului lumi narisevan ja kellot hiljaisesti +helisevän, ja katsohan, tuolla järvellä tuli kaksi paria satuloittuja +hevosia, joista kaksi kantoi ratsastajaa, toinen suurta ja toinen +pientä, toisilla oli muuta kannettavaa. + +"Tuollahan he ovat," huudahti vaimo itseksensä ja hypähti ylös; +"Jumalan kiitos .... Jumalan kiitos! minä pelkäsin niin tunturimyrskyä +eilen; Herra Jumala, semmoisilla matkoilla saattaa tapahtua paljon +pahaa ihmisille, jotka ovat ulkona." + +Viimein pysähtyi ratsasmatkue tuvan edustalle, mutta ei kukaan tullut +tupaan; sillä ensin täytyi tavarat ottaa alas ja viedä puuvajaan. + +Vaimo meni sillä aikaa ulos; mutta hän näki siellä vaan yhden Kjell +Kjellssonin rengin ja Ollinsa; isä ei ollut mukana, hän oli jäänyt +Levangeriin, niin hänelle sanottiin. + +"Levangeriin, se ei ole mahdollista, Levangeriin! Mitä Jumalan nimessä +teki hän Levangerissa?" kyseli vaimo kiivaasti tuolta pitkältä +valkeanverevältä rengiltä. + +"Hm ... niin, näettekö, Brita, siellä oli enemmän tuotavaa," sanoi +renki hätääntyneenä; "hän tulee kyllä heti jäljessä." + +"Nyt eivät ole asiat oikein, ei, asiat eivät ole oikein!" huudahti +vaimo ja tarttui poikansa molempiin käsiin, ikäänkuin hän olisi +tahtonut pakolla vaatia totuuden, "sano, Olli .... missä isäsi on?" + +Olli oli noin yhdentoista vuotias, kaunis poika, jolla oli avoimet ja +puhtaat piirteet ja jotakin nerokkaisuutta osoittavaista koko hänen +kasvoinsa muodossa; nyt hän kuitenkin näytti alakuloiselta ja käänsi +poispäin kasvonsa. + +"Puhu, poika, missä on isäsi?" huudahti äiti, pudistaen häntä ja luoden +häneen silmäyksen, joka näytti tunkevan sydämeen asti. + +"Hän on Levangerissa, äiti, hän on Levangerissa, hän tulee pian +jäljessä," lausui poika viimein vilkkaasti. + +"Ei, Olli, hän ei ole Levangerissa," sanoi äiti; "sinä valehtelet, +Olli ... ethän sinä ole koskaan valehdellut minulle ... nyt on +tapahtunut jokin onnettomuus!" + +"Elä vaivaa poikaa, Brita," virkahti renki; "mutta ole rauhassa, ei +Juholla ole mitään vaaraa, hän voi hyvin siellä, missä hän on ... +hm..." + +Vaimo istautui ikään kuin uupuneena. "Lienee sitten niin, -- minä uskon +teitä," kertoi hän hetkisen aikaa. "No, minkä tähden jäi Juho jälkeen?" + +"Niin, näettekös, hän jäi kauppias Denissen luokse, kun hänellä ei +vielä olleet kaikki pakat valmiina," lausui renki; "niin, senhän voitte +uskoa..." + +Vaimo näytti tyyntyneeltä; mutta hän ei uskonut ainoatakaan tuon kelpo +rengin sanaa; sillä hän huomasi pojastansa, että kaikki asiat eivät +olleet oikein ja että vaan sääliväisyydestä ei tahdottu heti ilmoittaa +hänelle totuutta. Tavallista oli aina Ollin kotiin tullessa, että vuona +tuli hänen luoksensa ja alkoi leikkiä; nytkään ei se unhottanut +osaansa, vaan tuli aivan oikein, nuuski leikkikumppaniansa ja asettui +kahdelle jalallensa herättääksensä huomiota, mutta Olli ei ollut niin +kuin ennen, hän ei tarttunut sen pieniin sarviin eikä ojentanut +jalkaansa sen puskettavaksi; hän ei edes huomannutkaan hienokarvaista +ystäväänsä, joka viimein kärsimätönnä astui muutaman askeleen +taaksepäin, ryntäsi sieltä ja antoi uneksivalle leikkikumppanillensa +virkistysiskun kylkeen. Mutta tämäkään ei herättänyt pojassa +leikkihalua eikä suuttumustakaan, hän vaan astui pois syrjään ja vuona +seurasi häntä taukoomatta. + +Tämän kaiken huomasi äiti; mutta hän oli liiaksi ylpeä kysyäkseen vielä +jotakin ja saadakseen samanlaisia kierteleviä vastauksia kuin ennenkin: +pianhan oli renki, joka oli läheisestä uudistalosta kotoisin, lähtevä +pois ja silloin jäi hän ja Olli kahden kesken. + +Viimeinkin nousi vieras, lausui jäähyväiset ja ratsasti hevosillansa +polkua myöten metsän lävitse Römyreen päin -- ja tuvassa oli +hiljaisuus. + +"Tahdotko syödä, Olli?" kysyi äiti ja vei puuroa pöydälle. "Tule ja +syö!" + +"En, kiitoksia, äiti; minun ei ole nälkä," vastasi poika. + +"Koska olet viimeiseksi syönyt?" + +"Syönytkö? ... niin tänään varhain ... aamulla varhain, niin, ihan +varmaan söin silloin!" + +"Sinä et muista, milloin olet syönyt," sanoi äiti, "sehän on +ihmeellistä. No, Olli ... olittehan te tunturi-myrskyllä tois'iltana +tuntureilla? Se oli silloin vaarallista täällä kumminkin." + +"Myrskylläkö tuntureilla?... Emme ... sitä en minä tiedäkään." + +"Nyt et sinä puhu totta, Olli," virkahti äiti; "katso minuun, poika, +älä pelkää, Olli, en minä pelästy ... varmaankin on minun iloni täällä +maailmassa loppunut, mutta se ei tee mitään ... tiedätkö, Olli ... +sinun isäsi on kuollut; hänelle on tullut loppu, voithan sinä sen +paremmin sanoa minulle kuin pappi, jota te tahtoisitte puhutella... +Juho on kuollut!" + +Olisi tarvinnut tarkastella puhujan kasvoja, ennen kun voi käsittää, +millä äärettömällä voimalla sellainen tunturiluonto kuin hänellä oli, +voi lannistaa jokaisen tuskan piirteen. Olli nousi ylös ja käänsi +ensimäisen kerran tänä iltana kasvonsa äitiänsä kohden. + +"Niin, äiti, isä on siellä, jossa hänen on parempi olla kuin täällä. +Tiedätkö äiti, hän on Jumalan, taivaallisen isän luona ... hän sai +loppunsa tois'iltana, niin kuin sanoit." + +"Herra antoi ja Herra otti, Herran nimi olkoon kiitetty!" kuiskasi +leski raukka; mutta Olli astui hänen eteensä, laski kätensä hänen +olallensa ja tarkasteli häntä kauan silmillänsä, jotka ajatuksista +säteilivät ja välkkyivät tukahdutetusta itkusta; sillä hän oli +kuitenkin lapsi, hyvä, hellä lapsi, joka nyt ensimäisen kerran seisoi +elämän tunturimyrskyssä ja taipui siinä vähän -- mutta kuitenkaan ei +kimmausvoima murtunut. + +"Äiti," sanoi hän, "näetkö, äiti, että isäni on poissa, hän ei enää +hoida kotiansa eikä omaisuuttansa, sinä olet yksinäinen, äiti!" + +"Niin, rakas Olli ... niin olen yksinäinen, yksinäinen, ihan yksinäinen +täällä vuorten ja sammalien keskellä ... yksinäinen Jumalan ja sinun +kanssasi, poikani ... mitenhän käynee?... Se ei tee mitään minulle; +mutta sinä, poika raukka!" + +Jokaisessa onnen kohtalossa on aina vastapaino, joka kyllä ei vaikuta +ensimäisessä silmän räpäyksessä, mutta joka kuitenkin vähitellen alkaa. +tuntua ja saattaa tunteiden ylipainon heilumaan sille puolelle, joka +osoittaa pyrkimistä tasapainoon. Ilossa on tämmöisenä ajatus onnen +vaihtelevaisuudesta ja, jos sitä ei ole, tottumus, joka tasoittaa +meidän tunteemme; murheessa on se aika ja tottumus tässäkin -- taikka +myös joku aate, joka herää ja saattaa sielun eräänlaatuiseen hiljaiseen +heilahtelevaan liikkeesen, joka ei ole murhetta eikä lohdutusta. Niin +oli nyt Ollinkin laita. + +"Tiedätkö, äiti," alotti hän innokkaasti, "minä olen iso potka ... älä +pelkää, minä pidän kyllä huolen meidän taloudestamme ... minä olen +ajatellut paljon sillä aikaa kun me ratsastimme Suurlaaksosta tänne ... +minä pidän huolta kaikista, minä pyydän riekkoja ja otan pauloilla +jäniksiä, rupean kauppiaaksi, ostan vähän lisää ja matkustan kylään +(Trondhjemiin) ja Tukholmaan, siitä tulee oikein hauskaa ... hm. Kjell +Kjellsson oli köyhä raukka niin kuin minäkin, mutta hän ryhtyi toimeen +ja on nyt rikkain talonpoika koko tällä paikkakunnalla ja Herra tiesi, +onko niin rikasta miestä mailla kuuluvillakaan." + +"Sinä olet lapsellinen, Olli raukka," keskeytti äiti, johon kuitenkin +pojan lämpimät, loistavat kuvailukset tekivät vaikutuksensa. + +"Lapsellinen ... niin, äiti! Mutta katsohan, minä päätin, nähdessäni +isän olevan poissa, että minä tulen mieheksi ja oikein kelpo mieheksi +kauppatoimissa ... ja tiedätkö, äiti, kun minä niin sydämessäni +Jumalalle ja isälle vannoin, että minä autan sinua taikka kuolen, niin +tuntui minusta, vaikka oli niin kylmä, että jää helisi, ikään kuin +lämmin hengähdys olisi käynyt lävitseni ja juuri kuin lauhkea kesäinen +tuuli olisi minuun puhaltanut ... ja minä uskon täydellisesti ja +lujasti, että se oli isä, joka hyväksyi sillä tavalla minun +ajatukseni." + +"Jumala siunatkoon sinua, poika ... niin, sinä olet oikeassa, Juho +kyllä Jumalan luona rukoilee sinun ja minun puolestani ja korkeudesta +tulee voimaa ja siunausta." + +Hetkisen keskusteltua, jolla ajalla Olli selitteli aikomuksensa, kysyi +äiti, miten Juho hukkui; hän sen kyllä tiesi entiseltä, sillä semmoiset +tapaukset kuin tämäkin, eivät ole niin outoja tämmöisillä vaarallisilla +talvimatkoilla umpipoluilla ja tunturilaaksoissa, joissa kolkko kuolema +on levittänyt peitteensä vuorien ja syvyyksien yli. Olli kertoi +tapauksen muutamilla sanoilla, jotka olivat tarpeeksi äidille. Minä +tahdon, selvittääkseni asian teille, jotka ette ole yhtään talvea +olleet tässä ilmanalassa, kertoa sen myöskin. + +Oli ilta, kun tuon pienen seuran piti kulkeman niin sanotun Suurlaakson +lävitse, joka on rajatuntureilla, ennättääksensä ennen yötä erään +tunturijärven rannalla olevalle uudisasunnolle. Näissä laaksoissa on +nähtävänä omituinen ilmiö tässä luonnossa, joka ikään kuin saita +äitipuoli näännyttää nälkään ja ruoskii lapsi raukkojansa. Suvella +peittää punainen sammal koko laakson vetisen pohjan, jonka muodostaa +ainoastaan yksi alanko tunturin ja matalan vuoriselänteen välillä; +siellä ja täällä laakson kulmilla lepäävät ikuiset lumikinokset, mutta +toisilla suunnilla, joihin auringon valo saattaa vaikuttaa, kasvaa +koivumetsä pitkin matalaa vuoriharjannetta. Mutta nämä koivut eivät +ennätä kunnaita korkeammalle; koko metsä on vaan noin paria kyynärää +korkeata. Koivut kuitenkin ovat toisin tahtoneet; niiden rungot ovat +pyrkineet kasvamaan ja ovatkin kasvaneet hyvin pitkiksi, mutta ei +korkeuteen päin, vaan ne ovat koukistelleet tuhansiin kiemuroihin kuin +korkkiruuvit, juuri kuin ukonnuolet kohonneet ylös ilmaan ja taas +taipuneet alas maata kohden juuri kuin saadaksensa uutta jalan sijaa +vieläkin paremmin kestääksensä lännen myrskyjä, jotka pyyhkielevät +kallioiden sivuja; mutta turhaan, ne eivät ole päässeet sittenkään sen +korkeammiksi. Tästä käärmeen kaltaisesti monista valkeista, tuskin +käsivarren paksuisista koivujen rungoista kudotusta ruhosta kohoaa yksi +lehtiviuhko taivasta kohden, ikään kuin nuo kylmät tuulet olisivat ne +semmoisiksi aitakasveiksi kerinneet. Nyt oli taas tämä laakso peitetty +lumella, joka sekanaisissa kinoksissa lepäsi läjättynä juuri kuin +myrskyinen meri jähmettyneenä; tuossa oli tuo umpinainen erämaan tie, +jota matkustajat kulkivat, silloin kun he menivät yli Ruotsin rajan, +jossa he saattoivat varrota veljeskansasta tuotujen kiellettyjen +tavarain tarkastusta. Se oli nimittäin niin sanottua salakuljetusta, +jota nämä henkilöt harjoittavat hevostensa selissä salaisesti +kuljettamalla joitakuita pakkoja huiveja ja vähän englantilaista +verkaa, joka kentiesi sittemmin tuli Tukholmassa olemaan koristeena +suurelle maailmalle. + +Tämän tähden täytyi heidän kulkea semmoisia teitä. + +Oli iltapäivä; tuolla ylhäällä tuntureilla laskee aurinko myöhempään, +ja se loisti vielä silloin taivaan rannalla, kun he tulivat laaksoon; +pian se kuitenkin laskeusi erään kaukaisen tunturikukkulan taakse ja +heti alkoivat tähdet kiilua täydessä kirkkaudessaan ja revontulet +alottivat leikkinsä. Kaikki ennusti onnellista matkaa ja nuo kaksi +miestä ja poika olivat hyvällä tuulella, vaikka pakkanen oli ankara ja +hevoset usein horjahtelivat lumihalkeamiin ja niitä täytyi nostaa ylös. +He juttelivat ja laskivat leikkiä kuitenkin, aina siihen asti, kun Juho +seisahdutti hevosensa. + +"Mitä tuo on? Jumala varjelkoon tunturimyrskyn nousemasta!" lausui hän +ja katseli taivasta kohden, jossa sumu kerrassaan himmenti tähdet; +näytti siltä, kuin jos valkea huntu olisi vedetty yli taivaan kannen ja +revontulet leimusivat yhä heikommasti ja heikommasti siksi, kunnes ne +kokonaan sammuivat. + +"Jumal' varjelkoon meitä!" sanoi Juho; "kiirehtikäämme! Täällä +edessämme on eräs tunturin haara, sinne pääsemme suojaan; aja, Olli ja +sinä Lassi! Meidän täytyy mennä eteenpäin; kiirehtikää, muuten olemme +hukassa!" + +Molemmat nuoret tottelivat, sillä Juho oli ainoa, joka oli ennen +matkustanut tuntureilla; Olli ja tuo nuori renki olivat ensimmäistä +kertaa semmoisella retkellä. Tämä juuri vaikutti sen, että +kumpainenkaan heistä ei erittäin hämmästynyt tästä eikä uskonut mitään +todellista vaaraa edessä olevankaan; mutta he kiirehtivät kuitenkin +niin paljon kuin he voivat, sillä Juho oli niin sanonut. + +He olivat kappaleen matkaa ratsastaneet, kun he kuulivat, että Juhon +hevonen horjahti lumihalkeamaan, mutta hän käski heidän jatkaa +matkaansa. + +"Tunturille vasemmalle! Kiireesti, kiireesti!" kuului hän huutavan +heille; "joutukaa kiireesti! -- minä tulen perässä," kuulivat he +kaikuvan jäljessänsä. + +Kaikki oli vielä kuitenkin tyyntä, vaikka kaikki kääriytyi tiheään +huntuun, joka vähitellen muuttui valkeasta vaalean harmaaksi, mustan +harmaaksi ja viimein ihan mustaksi. + +"Missä on tunturi vasemmalla?" kysyi Olli, "minä en näe mitään +semmoista edessämme." + +Vielä kuulivat he takaansa kaukaa Juhon huudon: "vasemmalle! +kiireesti!" + +Tuskin oli viimeinen sana "kiireesti" kuulunut, ennen kun kerrassaan, +ikään kuin koko vuori olisi käännetty ylösalaisin, myrsky viskautui +alas laaksoon tuoden mukanansa lumivirran, joka kuohuen, juuri kuin +vaahto koskessa, nuolen nopeudella ryntäsi kallioita vastaan, pyörtyi +takaisin, lensi suoraan jyrkkää vuoritietä myöten ja katosi pimeyteen. +Myrsky ulvoi, möyrysi, niin että ei ollut mahdollista kuulla mitään +huutoa; yhtä mahdotonta oli myös pimeällä yöllä nähdä eteensä +lumivirran lävitse; hevoset seisahtuivat ja lankesivat polvillensa, -- +noilla kahdella seikkailijalla oli siitä se onni, että he siten +joutuivat niin matalalle, että lumivirta meni heidän päidensä ylitse, +ainoastaan muutamia tuumia, mutta kuitenkin niin paljon ylempää, että +se ei heitä kohdannut; niin suoraan lentää lumi silloin, kun sitä +tunturimyrskyn siihen kuljettavat. + +Hevoset, tottuneina tämmöisille matkoille, käydä tarpoivat lumessa +varjoisaa vuoritietä kohden ja pian olivat he kaikki suojassa. Myrskyä +kesti, lumi raivosi, lumivyöryjä viskautui alas tunturien kukkuloilta, +mutta he olivat rauhassa tuon vahvan etuvarustuksen takana, +kyyristyneinä semmoisen koivikon juurella, josta olen edellä kertonut. +Sillä tavalla kului yö ja aamu tuli, aurinko nousi; silloin tapahtui +lämpimän vaihdos ylhäisessä ilmassa ja myrskyn kotka sortui päivän +kultaisten nuolien kohtaamana. Kaikki jäi tyyneksi, selkeäksi, ja +ainoastaan hiljainen tuulen henki lähellä maata osoitti, että ilma +vielä oli liikkeessä. Silloin kiirehtivät matkustajat kätköstänsä. He +toivoivat vielä, että Juho, joka niin hyvin tunsi tunturimyrskyn, olisi +pelastunut; mutta laakso, josta he olivat kulkeneet, oli tasoitettu, +sitä ei ollut enää; ei kuulunut huutoihin vastausta, kaikki lepäsi +hiljaa päivänpaisteessa, joka kimalteli lumessa; mutta syvällä lumessa +nukkui tuo rehellinen, urhea Juho; eikä kukaan voinut, ennen kun +suvella, sanoa, missä hän oli. Olli oli isätön. + +Silloin alkoi uusi ajatus liikkua hänen nuoressa rinnassaan ja hän tuli +kerrassaan täysi-ikäiseksi. + + + + +Oppi ja elämä. + + +Kiertävä koulumestari on oikeastaan kaikista Jumalan luomista ja +yhteiskunnan asettamista olennoista eriskummaisin. Onpa eräs kasvilaji, +jolla ei milloinkaan ole varsinaista paikkaa maassa, vaan joka uiskelee +ympäriinsä veden pinnalla, aina sen mukaan, mihin tuuli sen ajaa, ja +jonka juuret riippuvat ja koukkuilevat milloinkaan pohjaa +saavuttamatta; ja jos ne sen saavuttavatkin, eivät ne huoli siihen +kiinittyä. Sellainen muuttelehtava olento on myöskin kiertävä +koulumestari ja etenkin semmoinen kuin herra Koskinen, joka oli +valistuksen edustajana semmoisella maapalalla, joka oli yhtä suuri kuin +koko joukko saksalaisia ruhtinaskuntia yhteensä. Herra Koskisesta +saattoi huomata, että ihmiset kuitenkin ovat joitakin sangen tärkeitä +täällä maallisissa asioissa; sillä jos hänellä olisi ollut yhtäläinen +asema jonkun pienen herttuakunnan suhteen, kuin hänellä nyt oli tässä +suuressa valtakunnassa, kotipitäjäässänsä, niin olisi hänellä +varmaankin ollut hovi- tahi salaneuvoksen arvonimi, hän olisi ollut +Jumala tiesi minkä ritarikunnan ritari ja kuitenkin kahdentoista +tusinan oppineen seuran jäsen. Nyt sitä vastaan oli herra Koskinen +kiertävä koulumestari vähäväkisessä maassa ja hänen täytyi siis päin +vastoin kuin muut oppineet tekevät, kulkea ympäriinsä oppivan nuorison +luokse sen sijaan, kun oppilaat olisivat matkustaneet hänen luoksensa. + +Herra Koskinen oli yksi niistä ihmisistä, jotka pakottavat ihmiset +huudahtamaan: "Herra Jumala! miten hän on pieni hyväntahtoinen +ihminen." Hän oli nimittäin pieni, pian harmaapäinen, perin +hyvänluontoinen mies, joka piti sunnuntaisin mustia mansesterihousuja +ja hännystakkia, siten erkaantuaksensa "talonpoikajoukosta;" sillä +herra Koskinen, vaikka hän oli hyvänluontoinen kuitenkin, tiesi sen, +että hän oli valistunut mies ja osasi, jos niin tarvittiin lukea sataan +asti sekä tunsi Ruotsin kohtalot niin tarkoin, kuin niitä on +mahdollinen oppia tuntemaan Wåhlin'in isänmaan historiasta, jota hän +käytti tietolähteenänsä. Tämän varman vakuutuksensa tähden kävi herra +Koskinen jotenkin suorana, ja kun hän kohtasi matkustavaisia herroja, +jotka tulivat katsomaan Tunturikoskea, ei hän koskaan unhottanut antaa +heidän tietää, että jos kohtalo ei olisi toisin määrännyt, niin hän +kentiesi istuisi Upsalassa professorina, etenkin kun hän oli käynyt +lävitse Frösön koulun ja ollut yhden lukukauden Hernösandissa. Mutta +tämän tien sulki häneltä lavantauti, vanhempain kuolema ja erityiset +kovan onnen kohtaukset, jotka olivat seurauksina eräästä hellästä +tunteesta jotakuta neitiä kohtaan Hernösandissa, jonka tähden hän siitä +alkaen oli ollut ylimysvaltiaiden vainon esineenä; sanalla sanoen, sekä +oppinsa tähden että politikin ja sukuylpeyden uhrina esiytyi herra +Koskinen huomiota puoleensa vetävänä henkilönä. Asia oli oikeastaan +niin, että hän oli käynyt lävitse Frösön koulun, mutta Hernösand, tuo +ihana neiti ja vaimo, joka oli pakottanut hänen pakenemaan tuntureille, +ne olivat vaan koukkuja tuolla hyvänluontoisella miehellä, joka aina +vähän häpesi, kun talonpojat vierasten läsnä ollessa nimittivät häntä +sanalla "te," jota hän ei niin mielellään suvainnut kuin "herra" nimeä. + +Minun on mahdotonta sanoa, missä herra Koskinen -- minä sanon _herra_ +Koskinen, sillä minä kunnioitan hänen kuolematonta olentonsa osaa, joka +kentiesi vielä lukee, mitä minä kirjoitan ja kentiesi vihastuisi +minulle, jos en sanoisi häntä herraksi -- oikeastaan asui; kysy +pilviltä, missä ne kulkevat, kysy meressä uiskelevalta lastulta, missä +se aikoo maalle nousta -- niin et saa mitään vastausta. Niin oli herra +Koskisenkin laita; hän asui "jokapaikassa ja ei missään." Usein +oleskeli hän Nordhallin kylässä, ei sen tähden, että tätä kylää, sen +ollessa korkealla tuntureilla, ympäröitsi koivumetsä ja ohrapellot -- +viimeiset tuntureilla, -- pitkin Norenjärveä, joka kiiltävänä juuri +kuin rikkinäinen kuvastimen lasi tunkeutuu terävinä kiiloina metsäisten +ja kallioisten niemekkeiden välille; ei sen tähden, että Nordhallista +näki etäältä tuon kauniin Tunturikosken, "Ruotsin Niagaran," syöksevän +Tunturijärvestä Norenjärveen; ei, syy, jonka tähden hän mieluummin +oleskeli täällä, oli asiallisempi, nimittäin se, että hän asui Kjell +Kjelssonin luona, joka oli rikas kuin noita ja, niin kuin oikea kauppaa +tekevä talonpoika ainakin, vapaamielinen, etenkin kansaa kohtaan, joka, +enempää kuin Koskinenkaan, ei millään tavalla kilpaillut hänen +kanssansa, joka sitä paitsi ei ollut "Etelämaalainen," s.o. kotoisin +etelä-Ruotsista, jotka kaikki semmoiset Kjell Kjellssonin mielestä +olivat yhtä laatua ulkomaalaisia, joilla ei ollut "maassa" mitään +tekemistä. + +Rikkautensa puolesta oli Kjell Kjellsson poikkeuksena tavallisesta +"talonpoikajoukosta" ja herra Koskinen puhui sen tähden mielellänsä +Nordhallilaisesta "ystävästänsä" Kjell Kjellssonista, huomauttaaksensa, +että hän oli ystävyydessä hänen perheensä kanssa. + +Tätä teki hän myös tavallansa senkin tähden, että Kjell Kjellssonilla +oli, paitsi poikaa, joka kävi Frösön koulussa, pieni tyttö, jolle piti +opetettaman kristillisyyttä ja muita tietoja ja hänen opettajaksensa +oli herra Koskinen valittu. Hänen opettajakutsumuksensa ei kuitenkaan +supistunut siihen, vaan hänellä oli koottuna kaikki seudun lapset Kjell +Kjellssonin kesätupaan, jossa luonnollisesti pieni Ingepori oli etevin +henkilö naisväen puolella. Jos haluatte nähdä oikein kauniita, +raittiita, ravakoita ja vilkkaita lapsia, niin käykää semmoisessa +koulussa Norlannissa. Ilmanala on karaissut, mutta ei koventanut heitä. +Pontevuus ja voima, liittyneenä hienouteen ja noreuteen, osoittaitse +koko heidän muodossansa ja ilmestyy kaikissa heidän liikkeissänsä. +Pikku "Inka" -- jokapäiväisellä nimellänsä -- oli kahdeksanvuotias +sellainen pieni olento, jolla oli suuret tumman siniset silmät, +vakaisesti hymyilevä muoto, pienet kuopat poskilla ja puhdas väri +iholla kuin mansikalla ja maidolla. Harvat lapsista olivat niin ahkeria +kuin hän; sillä vaikka hän oli oikein hypähtelevän iloinen, oli hän +kuitenkin totinen silloin, kun niin tarvitsi olla. Ei voi mikään +näyttää rakastettavammalta, kuin tuo kaunis lapsi silloin, kun hän +ajatuksiinsa vaipuneena läksyjensä salaisuuksia miettien istui ja +katseli suoraan eteensä kauniilla ajatuksellisilla silmillänsä. + +Itse herra Koskinen ajatteli itseksensä, että tuo Hernösandin neiti +olisi näyttänyt samanlaiselta ja väitti usein, että pikku Inka oli ihan +samanlainen kuin "Itävallan Maria Loviisa," joka oli naimisissa +Napoleonin kanssa. Inka oli siis hänen lemmikkinsä, eikä ainoastaan +vanhempainsa, vaan myös itsensäkin tähden. + +Tuollaiset lemmikit ovat kuitenkin vaarallisia kenelle tahansa, ja +heikkoluonteiset ja etenkin turhamaiset ihmiset ovat enimmän joutuvia +tähän vallanalaisuuteen, joka tulee siten, että he helposti löytävät +lemmikkinsä eli hankkivat itsellensä epäjumalat, joita he palvelevat, +tietämättä minkä tähden, ja tottelevat luullessansa käskettävän. Herra +Koskinen ei ollut, totta puhuen, juuri mikään kovaluontoinen ja sen +tähden oli hänellä aina muutamia lemmikkiä oppilaittensa joukossa; +toisia hän taas ei voinut ensinkään kärsiä ja näitä paitsi oli hänellä +koko joukko semmoisia oppilaita, jotka saivat olla ja elää +jonkunlaisessa kiirastulessa; he kun eivät vielä olleet lemmikkiä +eivätkä vihattujakaan. + +Tapahtuipa eräänä kauniina päivänä, kun aurinko hymyili oikein +ystävällisesti ja jää oli juuri sulanut Norenjärvestä ja kun koivut +tuoksuivat hentoine vaalean viheriöine lehtineen, että herra Koskinen +ei ollut oikein hyvällä tuulella; tämä oli sitä paitsi hänelle hyvin +tavallista koulussa, jossa hänen täytyi yllä pitää arvoansa ja esiytyä +kunnioitettavana, ja tässä heikoille ihmisille käy aina sillä tavalla, +että he tulevat kärsimättömiksi. + +"Kuulehan, pikku Inkeri eli Kaunis Ingebori", lausui hän lempeästi, +sillä nyt oli lemmikki kysymyksessä, "kuulehan: Toinen Laulu?" + +Pikku Inka hypähti ylös hämmästyneenä, sillä hänelle ei ollut sitä +läksyksi annettu ja hänen ystävänsä Koskinen oli erehtynyt kysyessänsä. + +"Miten monta käskyä, lapseni?" + +"Seitsemän." + +"Mitä ne vaativat?" + +"Ne vaativat ... vaativat..." + +"Rak ... k..." + +"Rakkautta Jumalaa kohtaan," lausui tyttö hädissään. + +"Jumalaako? Lähimmäistämme tarkoitat kai," keskeytti koulumestari +puoleksi närkästyneenä, sillä se ei kuitenkaan ollut hyvin, että +lemmikki tuolla tavalla soperteli. "Hm ... hm... Kuinka meidän tulee +rakastaa lähimmäistämme?" + +"Niin kuin itseämme". + +"Se oli oikein vastattu," virkahti herra Koskinen jotenkin sovitettuna. +-- "No, sinä Lassin Anna Koskitorpasta", jatkoi hän kääntyen toisen +tytön puoleen, joka oli melkein saman ikäinen kuin Inka; "kuka on +meidän lähimmäisemme?" + +Lapsi, joka oli Inkaa onnellisempi siinä suhteessa, että hän tiesi +entiseltä, mistä kysymys oli, vastasi heti: "Kaikki ihmiset, sekä +ystävät että vihamiehet, tutut ja tuntemattomat, köyhät ja rikkaat." + +Se on kuitenkin ihmeellinen asia, että köyhäin lapset kaikki lukevat +nämä sanat, vaeltavat sitte ulos maailmaan ja kuitenkin uskovat, että +heillä on kristitty maailma edessänsä... + +"Oikein, no niin, se kävi sentään päinsä," lausui herra Koskinen, sillä +Anna ei ollut mikään lemmikki, vaan oikeastaan yksi noita varsinaisia +syntipukkia, joita hän ei voinut kärsiä. "No, entäs raamatunlause?" + +"Rak ... rakast ... rakastakaatte vihollisianne...?" + +"No, entäs sitten?" + +"Rakastakaatte vihollisianne, tehkäätte niille..." + +"Mitä se on?" ärjyi herra Koskinen ja samassa silmänräpäyksessä sai +lapsi raukka viivaimesta kolauksen päähänsä. + +"Miten se on?" + +"Siunatkaatte niitä ...," kertoi lapsi itku silmissä, "jotka teitä +kiroilevat..." + +"Onko se niin?" -- taas lyönti -- "sadattavat se on." + +"Tehkäätte niille hyvää, jotka teitä vihaavat ... ja ...," nyyhkytti +pieni Anna. + +"Ja? ... tahdotko, että minä opetan sinun lukemaan, minä? ... ja?..." + +Ei mitään vastausta. + +"Vai niin sinä et osaa paremmin! No, sinä saat jotakin muuta tekemistä, +että et joudu lakkaamatta nauramaan ja ilveitä tekemään," jatkoi hän ja +aikoi vielä kerran lyödä häntä, sillä tämän oppineen miehen vihan syy +oli oikeastaan se, että hän luuli huomanneensa Annan nauraneen häntä +jonkun kerran, juuri silloin kun hän muutti muotonsa mahdollisimman +juhlalliseksi, pitääksensä nuhdesaarnoja. Mahdotonta kyllä on keksiä +syitä niin kaukaa takaapäin, mutta luultavaa se kuitenkin oli, sillä +Anna nauroi mielellänsä ja herra Koskisella oli sellaisissa +tilaisuuksissa niin perin huvittavainen muoto ja liikkeet, että +nauruansa pidättääksensä olisi tarvinnut katsoa aivan toiselle +suunnalle. + +Aiotusta lyömisestä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Inka nousi ylös +ja otti kumppaninsa pään käsiensä väliin. "Lyökää minua, jos niin +tahdotte, Koskinen, mutta jos nyt lyötte, se kohtaa minua. Näettehän, +että Anna on minun lähimmäiseni, hän on köyhä, minun isäni on rikas, +siinä on kaikki. Mutta hän osasi paremmin kuin minä ja koska minua ei +kuritettu, niin häntä ei myöskään saa lyödä." + +Ihmiset, jotka näkevät ukonnuolen iskevän maahan ihan juuri eteensä, +hämmästyvät kyllä varmaan, mutta herra Koskinen joutui, sanan koko +siveellisessä merkityksessä hämille, niin että hän ei osannut sanaakaan +lausua. + +Olipa juuri kuin sala-kapina laivalla; koko tuo vallaton väestö voisi +tehdä ryntäyksen, puhumalla lähimmäisestä ja oikeudesta lain edessä; +sanalla sanoen, herra Koskinen näki täydellisen vallankumouksen +pienennetyssä muodossaan tässä muutoin rauhallisessa sekatuvassa, jossa +hän ennen oli vallinnut itsevaltiaana ja juuri itse parhain hänen +lemmikkinsä kohotti kapinallisen lipun. Hän oli samanlaisessa tilassa +kuin eräs Itämaiden sultaani, jota hänen omat suuri-visiirinsä, hänen +omat silmäteränsä ja lemmikkinsä uhkasivat. Semmoiset ajatukset +risteilivät kuin mehiläisparvi tuon hämmästyneen opettajan pienessä +päässä. + +"Mi ... tä? ... o ... let ... ko hurja, Inka?... Hm ... istu! ... +hm ... oletko hurja?" olivat ainoat katkonaiset sanat, jotka hän voi +lausua, sillä hänelle ei pälkähtänyt päähän langeta pylvästä vasten +niin kun Cesar ja lausua: "sinäkin Brutoseni!" + +"Niin, herra Koskinen, se on väärin," lausui Inka, "mutta ei se haittaa +mitään. Sinä Anna tulet minun kanssani kotiini, siellä saat jotakin, +kun vaan nyt et itke... Ei se ole minun syyni, että hän ei lyönyt +minua, joka en osannut," lisäsi hän ikään kuin itseänsä puolustellen ja +kiihkeästi liikutettuna. + +"Istu, lapsi, kas niin, hiljaa nyt, Anna jää rauhaan", virkkoi herra +Koskinen, joka tappiostansa huolimatta kuitenkin tahtoi pitää jonkun +osan taistelutannerta itsellensä. + +Mutta kuitenkin näytti siltä, kuin jos hänen pieni valtansa anastajatar +ei olisi suonut hänelle edes ainoata voiton hiukkastakaan, sillä hän +kohosi taas ja sanoi: "Niin, hänen täytyy jäädä rauhaan, sillä minä +olen sen luvannut hänelle, kuitenkin niin kauaksi kuin minä olen +koulussa." + +Näkyi selvästi, että hän oli tehnyt päätöksensä ja että tämä kohtaus +kovasti liikutti häntä, sillä muuten oli hän perin hyvä, tottelevainen +ja iloinen lapsi. Ja juuri sellaiset luonteet ovatkin koko elämän +koulussa taipumattomimpia ja semmoisia, joihin mikään ei voi pystyä. Ei +kehu eikä hyväilykään voi semmoista lempeätä ja iloista luonnetta +taivuttaa, kun se kerran vakuutuksensa, pyhimmän aatteensa, puolesta +vastarintaan kiihoitettuna nousee ylös ja ravistelee sisunsa +jalopeuranharjaa, koska sillä ei ole liikuteltavana sen kissanhäntää. + +Se on juuri tämä opin ja elämän erilaisuus, joka koulussa usein saattaa +selville käsityksen oikeudesta ja vääryydestä. Näin oli tapahtunut +Ingalle ja se oli herätys, jonka kentiesi vielä kerran näemme esiytyvän +toisessa muodossa. + +Herra Koskinen oli tämän jäljestä aina vähän hämillänsä; mutta hänellä +ei ollut rohkeutta käyttää hyväksensä oikeata keinoa eli esittää +pienelle lemmikillensä, että hän oli tehnyt väärin siinä, että hän +koulussa vastusteli hänen valtaansa silloin, kun hänen olisi pitänyt +sovituksen enkelinä astuman esiin välittäjäksi. Tämä erehdys teki vaan +sen, että hän päin vastoin tuli vieläkin myöntäväisemmäksi ja se +vaikutti ihan toisapäin kuin tarkoitus oli. Ingan luonne muuttui siis +siten omavaltaisemmaksi kuin se muuten olisi tullut, sai liiallisen +jäntevyyden ja itseensä luottavaisuuden uljuuden, jonka ainoastaan +hänen hyvä sydämensä ja hänen selvä päänsä estivät kärsimättömäksi +ylpeydeksi tulemasta, semmoiseksi, joka ilmestyy etenkin rikkaiden +vanhempain lapsissa, jotka kaipaavat kasvatusta. + +Kjell Kjellssonilla oli muuta tekemistä, kuin pitää huolta +tyttärestänsä, joka siis jäi äitinsä ja herra Koskisen huostaan. +Kumpikin heistä teki kaikki pahentaaksensa häntä, ja, aivan oikein, +tyttö siten sai taipumuksen elää aina oman tahtonsa mukaan ja oppi +tavallansa halveksimaan heikkoja ihmisiä. Toiset ihmiset ovat kuitenkin +erinomaisen kykenemättömiä turmeltumaan, samoin kuin toiset taas ovat +kykenemättömiä jalostumaan, mutta tämä ei oikeastaan ole mitään muuta +kuin voimaa ja voimattomuutta, tahtoa ja epävakaisuutta; edellinen +kasvaa itse parhaiten, jälkimäinen lankee, jos sitä ei tueta ja se voi +tuskin sittenkään pysyä pystyssä. + + + + +Kjell Kjellsson ja hänen lapsensa. + + +Varsin helppoa on paperilla siirtyä jonkun vuoden ajassa eteen tahi +taaksepäin ja sen tähden siirrymme mekin noin kahdeksan vuotta +eteenpäin ja tirkistämme ensin Kjellssonin kauniisen rakennukseen +tuolla ylhäällä Nordhallissa. + +Se ei olekaan mikään mökki, vaan se on kokonainen kerros, jossa tämä +jemtlantilainen talonpoika asuu. Täällä näette seinillä ranskalaisia +tapeeteja, kuvastimia, kuvastinpöytiä, lattioilla mattoja ja salin +katossa kristalliruunuja. Jos te olette vieraita, otetaan teitä vastaan +jotenkin yhtä suurellisesti kuin jonkun Tukholman tukkukauppiaan luona, +mutta vilpittömällä, talonpoikaisella vieraanvaraisuudella, joka +vaikuttaa sen, että teille ei ole vaivaksi mikään muu kuin kentiesi +liikanainen "hyvää tarkoittavaisuus." Sellainen on Kjell Kjellssonin +talo. Mutta jos te tahdotte tietää, mistä kaikki tämä rikkaus on +tullut, niin älkää luoko silmiänne pelloille, joilla vilja on huonoa ja +harvaa. Tuolla niittykummuilla juoksee kyllä koko joukko varsoja, jotka +vielä vaihdetaan rahaan ja viedään tunturimaailmasta alas Tukholmaan +juomanpanijain rattaita vetämään ja tulevat viimein eläinrääkkäyksen +uhreiksi, jota vielä meidän kristitty kansamme harjoittaa; mutta +nämäkään eivät voi niin paljoa tuottaa. Ei myöskään metsää, jota on +täällä ympärillä kaikkialla, voida rahaksi vaihtaa, sillä siis ei +täältä mihinkään saateta kuljettaa. Siis ei vapaa luonto, talonpoikain +varsinainen kultakaivos, voi olla näiden rikkauksien lähteenä, jotka +kiiltävät vastaanne ja jotka itse Kjellille ovat antaneet semmoisen +mahtavuuden muodon, jota hän ei oikein voi salata, vaikka hänellä on +vähän mairittelevainen, varovainen ja ulkonaisesti ujosteleva luonto. + +Mutta rikkauden lähde on huoneessa -- puodissa: siellä näette suuren +varaston silkki- ja verkapakkoja sekä paljon muuta kauppatavaraa, joka +on tuotu naapurikansalta ja aiotaan ensi tilaisuudessa lähettää alas +Ruotsiin. Selvää on myöskin, että Kjellssonilla tätä kauppaansa paitsi +on vielä koko joukko kaikenmoisia raukkoja, jotka pyytävät riekkoja ja +myyvät ne sitten polkuhinnalla tuolle mahtavalle, jonka vallassa he +ovat, ja että koko pitäjään köyhä kansa tuo hänelle voinsa -- kaikki +ulos vietäviksi. Mutta varsinaisena rikkauden lähteenä olivat kuitenkin +kankaat, silkkivaatteet ja huivit. Itse Kjell Kjellsson, joka aina +jonkunmoisella itseensä tyytyväisyydellä nimitti itseänsä talonpojaksi, +vaatetti itsensä kuitenkin niin kuin herra, vaikka hänellä milloinkaan +ei ollut hännystakkia; mutta kuitenkin olivat hänen vaatteensa +semmoiset, että hänen helposti voi eroittaa muista pitäjään asukkaista, +jotka osaksi olivat hänen käskettäviänsä ja osaksi kunnioittivat häntä +rikkaana miehenä, mutta jotka muuten mielellänsä "hammastivat" Kjell +Kjellssonia eivätkä oikeastaan kärsineet häntä, vaikka ei milloinkaan +uskaltanut kukaan "avata suutansa" pitäjään kokouksissa, kun Kjell +Kjellsson jotakin ehdoitteli. Me näemme siis, että hän oli oikea +rahaylimys, joka vaan purjehti talonpoikaisen lipun varjossa ja joka +muuten mielellänsä ja suunnassansa oli semmoinen mies, joka purjehtii +herrain lipulla. + +Kjell Kjellssonin vaimo sitä vastaan oli iloinen talonpoikaisnainen +mustine, myssyn tapaisesti sidottuine päähineineen, ihan juuri samoin +kuin muillakin talonpoikaisnaisilla. Totta kyllä on, että hän käytti +silkkistä esiliinaa ja kalliita, pehmeitä ja komeita villahuivia, mutta +hän oli ja pysyi sittenkin talonpoikaisena naisena, vaikka näkyi, että +hän oli rikas. + +Molemmat nämä puolisot olivat aivan erilaisia luonteeltaan. Kjell +Kjellsson oli taipuvainen, varovainen, nöyrä herroja kohtaan, mutta +käytti hyväkseen jokaisen tilaisuuden, missä hän voi vaatia +ystäviltänsä ja oman säätynsä jäseniltä samallaista kohtelua itsensä +suhteen. Hän oli siis hyvin nöyrä, niin kauan kun hän näki semmoisesta +hyötyvänsä, mutta muuttui, niin pian kun hän näki varma olevansa, +samassa määrässä ylpeäksi ja kopeaksi ja masensi sillä tavalla +jokaisen, joka asettui hänen valtaansa vastaan. Hänen Elsansa sitä +vastaan oli iloinen, ei milloinkaan oikein kohtelias, mutta vähemmän +kursaileva, jotenkin miehekäs olennossaan, mutta hän ei milloinkaan +tahtonut ketään sortaa. Häntä pitivät myös ylhäiset ja alhaiset, sekä +lähellä että kaukana, hyvänä perheen äitinä ja uskollisena ihmisenä, +joka kaikki parhaaksi käänsi sen mukaan kun hän voi sen tehdä. + +Nyt oli poika tullut kotiin. Hän oli käynyt kaksi kertaa isänsä kanssa +Tukholmassa ja asunut siellä "Kruunussa" Heinätorin varrella, juonut +viiniä kauppakonttoorissa ja tavallansa ollut suurissa asioissa. Hän +oli pitkä, kaunis nuorukainen, mutta hänen katsannossansa ilmestyi +jotakin semmoista, jota ei oikeastaan voi hyväksyä. Hänkin harjoitti +pientä kauppaa omasta puolestansa ja hänelläkin oli rahoja korolla +monilla seudun raukoilla, joita hän nyt vuorostansa, harjoituksen +vuoksi, alkoi nylkeä. Tämä kaikki oli hyvin ja Kjell Kjellsson kiitti +Jumalaa poikansa tähden, joka ymmärsi omin neuvoinsa tulla toimeen, ja +äiti, joka siitä ei niin paljon huolinut, mietti, että Yrjö oli pitkä +ja kaunis poika -- ja vielä sitten niin vilkas kuin tuli. Ainoa, joka +ei ollut tyytyväinen, oli Inka. Hän oli vieläkin sama ylpeä, mutta +kuitenkin hellä sielu, joka niin kuin ennenkin vielä muisti, että +meidän lähimmäisiämme ovat: "kaikki ihmiset, köyhät ja rikkaat." Hän +auttoi uskollisesti äitiänsä taloustoimissa ja kun tuli vieraita, oli +tuo kaunis tyttö aina tarjoojana, vaikka hän aina punastui, kun isä +kehuen lausui: "No, Inka, olethan sinä tuonut vanhaa viiniä kellarin +perältä, näin harvinaiselle vieraalle et saa tuoda jokapäiväistä viiniä +-- ha, ha, ha." Muuten oli hän myös ahkera kuin mehiläinen, kun Yrjö +sitä vastaan täällä kotona käveli kuin suuri herra ja poltti tupakkaa +hopeoitulla piipullansa sekä vähän autti isäänsä laskuissa. Muuta hän +ei tavallisesti tehnyt mitään kuin poltti tupakkaa ja nukkui, jos ei +sattumalta tullut hänen luoksensa joitakuita muita varakkaiden +talollisten poikia; silloin saattoi hän koko yön istua heidän kanssansa +kammarissa ja pelata "killeä." + +Inka puhui harvoin veljensä kanssa, joka silmin nähtävästi +vastenmielisesti ryhtyi keskusteluun hänen kanssansa, vaan karttoi +häntä niin paljon kun hän voi. Mutta eräänä päivänä tuli tästä äkkiä +poikkeus, ja hän pyysi sisartansa käymään kanssaan kammariin +saadaksensa puhua hänen kanssansa. + +"Mitä tahdot sitten, Yrjö?" virkahti Inka vähän tyytymätönnä, sillä hän +ei pitänyt tämmöisestä salaisesta keskustelusta. + +"Niin, näethän, hyvä Inka," lausui veli huoletonna sytyttäessään +piippuansa ja heittäytyi sen jälkeen vuoteelle. "Niin, näethän, Inka, +minä olen sinun veljesi ja saan sanoa sinulle, että minä tiedän +kaikki." + +"Mitä sitten?" kysyi Inka ja punastui. + +"Niin, näethän, minä sanon sinulle, että jos sinä ja äiti vieläkin +autatte Juho Larssonin leskeä ja jos sinä vaan yhä vieläkin pidät +Ollista, niin minä ilmoitan sen isälle ja sinä saat nähdä, miten käy +koko tuolle rojujoukolle." + +Inka punastui kovasti ja loi silmänsä maahan, mutta sitä ei kestänyt +kauan, pian kohotti hän taas päänsä, ylpeänä kuin kuningatar ja lausui +kovasti ja vakavasti: + +"Vai niin; sinä tiedät, että Olli ja minä pidämme toinen toisestamme ja +että äiti tietää myöskin sen. No hyvä, mitä sinä aiot sen suhteen +tehdä?" + +"Sinäkö ottaisit Ollin, sinä? Et sinä; vielähän isä on naittaja ja +sitten minä, ja mekö ottaisimme sukuumme kerjäläisen!" + +"Onko Olli kerjäläinen?" keskeytti tyttö, tulipunaisena loukatun +tunteen tähden, "kerjäläinenkö?... Onko hän kerjännyt sinulta jotakin? +Ei, vaan hän on auttanut monta, jotka sinä olet nylkenyt luihin asti, +hän on tuottanut äidillensä iloa, hän on ahkera ja hyvä poika, +säästäväinen ja viisas... Mutta mikä sinä olet? Röyhkeä poika, joka +luotat isäsi rahoihin, joka et tee mitään koko pitkään vuoteen... +Jumala nähköön, ei ole vielä silläkään hyvä, että et tee mitään -- sinä +olet huono ihminen, Yrjö... Jumala armahtakoon sinua, veljeni!" + +"Ha, ha, ha!" nauroi Yrjö ja puhalsi savuja piipustansa. + +"Niin, sinä naurat; vielä tulee semmoinen aika, jolloin sinun täytyy +tehdä tili töistäsi," lausui Inka. "Muistatko tuota köyhää Paavalia, +häntä, jolta sinä ryöstit koko sen pienen omaisuuden, mitä hänellä +oli ... nyt hänen leskensä käy ja kerjää, sitten kun hän itse murhasi +itsensä, -- ja kaksi lasta on nääntynyt nälkään... Niin siinä on ja +kolme, jotka seisovat Jumalan luona ja huutavat kostoa Yrjö +Kjellssonille, niin nuori kuin hän onkin, -- nauratko, Yrjö, sen +sijaan, kun sinun pitäisi itkemän ... niin, kuuletko, äitisi ja siskosi +ovat usein itkeneet sinun tähtesi. Jumala antakoon sinulle paremman +tahdon!" + +"Koska sinä aiot saarnata kirkossa?" kysyi Yrjö, kohoutuen toisen +käsivartensa nojaan. "Sinähän olet oikea pappi, sinä, yhtä hyvä kuin +autuas pastori Helisevä, joka lepää jo maan povessa ja jolla oli niin +kaunis ääni ja niin ilkeä vaimo, että sinä et voi hänelle vertoja +vetää ... saarnaa vähä vielä, se käy päinsä, soimaa minua, oikein +hyvin!" + +"Rakas Yrjö!" lausui Inka, asettui vuoteen ääreen ja tarkasteli häntä +kirkkailla silmillään, joissa vihan liekin oli sammuttanut pari +kyyneltä, jotka tunkeutuivat silmäripsien välille; "rakas Yrjö: sinä +olit ennen niin hyvä poika, voisitko tulla vielä semmoiseksi?... +Katsohan minuun, Yrjö, katso rehellisesti, katso minuun, kas niin... +Luuletko sinä tulevasi onnelliseksi sillä tavalla -- etkö luule, että +Olli, tuo köyhä Olli, on onnellisempi kuin sinä?" + +"Hittokos tiesi, mistä hän olisi onnellinen," jupisi Yrjö hampaittensa +välistä. + +"Hän on onnellinen sen tähden, että hänellä on hyvä omatunto ja että +hän on ahkera. Hänen ei tarvitse kuunnella leskein ja orpoin huokauksia +silloin kun hän tahtoo levätä; hän ei tunne yhtään kyyneltä putoovan +kädellensä silloin, kun hän lukee vähiä rahojansa, hänen ei tarvitse -- +huomaa se, Yrjö! -- kiittää ketään muuta kuin itseänsä siitä vähästä +omaisuudesta, mikä hänellä on. Ei kukaan muu kuin hän ole rakentanut +lämmintä ja sopivaa tupaa äidille, ei kukaan muu kuin hän ole +vaatettanut eukkoa lämpimiin ja hyviin vaatteisin -- kaikki on hän +tehnyt. Kaikki on hän oppinut itsestänsä. Rakas Yrjö, älä vihastu, vaan +muuta luontosi -- niin tulet paremmaksi!" + +"Paremmaksi?... Minun ei tarvitse; minulla on, Jumalan kiitos, kaikkia, +mitä minä tarvitsen," keskeytti veli, joka hetkisen näytti kuunnelleen +sisarensa sanoja. "Kuitenkin on se minun tahtoni," lisäsi hän, "että +sinä et ajattele Ollia! Menisikö rikkaan Kjellin tytär naimisiin +semmoisen pojan kanssa, jolla on vaan uudisasunto?... Ha, ha, ha, sepä +olisi hauskaa nähdä!" + +"Sen tahtoo ja sen voi rikkaan Kjellin tytär tehdä," lausui Inka. +"Tiedätkö, että sinun aikasi on pian ohitse, niin olet sinä alkanut ... +sinun täytyy pian kadota, sillä näethän, että sinun tiesi johtaa alas +päin, ymmärrätkös... No puhu vaan kaikki isälle, sen sinä saat kyllä +tehdä. Sinä voit saada aikaan sen, että Olli ei saa käydä täällä ... +mutta sinä et voi kertaakaan peijata häntä pelissä... Mutta meistä ei +tule eroa niin kauan kun me elämme... Tahdotko vielä jotakin +enemmän...?" + +"En, en, siinä on jo kylliksi," virkkoi Yrjö huoletonna ja sisar lähti. + +"No, Herran nimessä, millaiselta sinä näytät, Inka!" huudahti äiti, +joka väelle päivällistä laittaessaan vireydessänsä itse oli tarttunut +hallitusohjiin taikka oikeastaan hallitussauvaan, sillä hän seoitti +puuropataa, vaikka se oli hänelle sangen vaikeata sen tähden, että hän +oli jotenkin lihava. "No, Herran nimessä, millaiselta sinä näytät, hyvä +Inka! Mikä sinua vaivaa, olethan sinä -- niin vaalea kuin ruumis?" + +"Niin, se ei ole mitään, äiti, ei mitään," selitti tyttö ja koki +hymyillä. Keskustelu veljensä kanssa oli kuitenkin koskenut kovasti +häneen vasta jäljestäpäin, samoin kuin me usein hyvällä rohkeudella +kestämme taistelun hengen vaarassa ja vasta sitten, kun siitä olemme +onnellisesti pelastuneet, katsomme kauhulla taaksemme ja hämmästymme. + +"Eikö mitään, Inka kulta? Se ei ole totta: sano minulle, mitä se on! +Katsohan, sinä olet miltei kuoliaaksi säikähtynyt." + +"Niin, äiti! Yrjö tietää kaikki ja hän on uhannut ilmoittaa isälle, +että Olli ja minä pidämme toisestamme; siitä tulee katkera leikki" + +"Herra siunatkoon, mitä sinä sanot, lapseni!" huudahti äiti, "ei +koskaan mitään hyvää! Yrjö on murheenlapsi, aina hän on kova ja +ilkeä... Herra Jumala, kun minulla pitääkin oleman semmoinen poika!... +Tiedätkö, Inka, että minä kuulen niin paljon valitusta hänestä joka +taholta, että minä olen kuullut hänestä enemmän yhtenä vuotena kuin +Kjellistä kahtenakymmenenä -- vaikka hänkään varmaan ei ole mikään +hyvä, kun vaan hänellä on oikeus puolellansa, se on selvä itsestänsä, +mutta Yrjö tuottaa vaan pelkkää onnettomuutta. Tiedätkö sinä, mitä ... +mutta kukatiesi on parempi..." + +"Mitä sitten, äiti? Minä voin kyllä kuulla enemmän," keskeytti tyttö. + +"Niin, näethän, hän käy silloin tällöin, niin kuin tiedät, Bergissä ja +minä olen kuullut Kjellin sanovan, että hän aikoo kosia rikasta tyttöä +Viggessä ... niin, se olisi kyllä hyvä, vaikka rahoissakaan ei ole +kaikki onnellisuus. Mutta tiedätkö, että hän käy nyt hyvin usein tuolla +Kalastajan Annan luona Koskitorpassa... Jumala varjelkoon hänen +uskottelemasta tyttöä jollakin hullutuksella." + +"Anna, minun pieni, kelpo Annani -- hän, jota Koskinen kuritti, silloin +kun hänen olisi pitänyt minua kurittaman," surkutteli Inka; "minä +varoitan häntä." + +"Niin, minä en tiedä varmaan," lisäsi äiti varovaisesti. "Koskinen oli +vaan täällä eilen ja puhui, ei siitä, että Yrjö tahtoisi pettää Annan, +mutta että hän vaan on liiaksi hyvä ollaksensa Annan, joka on niin +köyhä, -- ja sitä paitsi, niin kuin tiedät, Koskinen ei pidä oikein +tytöstä, hän aina morkkaa häntä, vaikka hän ei tiedä mitään pahaa sanoa +hänestä." + +Herra Koskisen turhamainen, tuollainen lampaan viha, joka todellakin +itsessään on niin viaton ja hyvänluontoinen, kuin milloinkaan viha +saattaa olla, oli kuitenkin pysyväinen, kuin ijankaikkinen vihmasade, +joka kestää kauemman aikaa ja on paljoa tukalampi kärsiä kuin ukkosen +sade. Sitkeys vaikuttaa heikoissa ihmisissä voiman sijassa. + +"Ja taas siis Koskinen," lausui Inka; "hän on semmoinen raukka sekä +silloin, kun hän on hyvä, että silloin, kun hän on paha. Mutta minä +tahdon varoittaa Annaa; usko minua, äiti, Anna on aina luottanut minuun +ja minä kerron koko kosimisen Bergissä. Kyllä se tuntuu katkeralta +alussa, mutta se on parempi, kuin kärsiä katkeruutta ijän kaiken." + +"Mutta jos nyt Yrjö," muistutti eukko, "kertoo kaikki Kjellille? Sinä +saat nähdä, että hän tekee sen ja silloin sinä et milloinkaan saa +Ollia, sillä ennen kun hän ennättää yletä, siksi olet sinä jo +naitettu." + +"Naitettuko?" kysyi Inka halveksivaisesti hymyillen. "Ei, äiti, se ei +tapahdu, se on varmaa... Minä olen isäni tytär, mutta en mikään +huonekalu, jonka hän voi myydä taikka vaihtaa." + +"Mutta, Inka, Kjell ... minä tunnen isäsi, Inka, hän tekee sinun +onnettomaksi... Hän vainoo Ollia kuolemaan saakka ja antaa Yrjölle +kaiken sen vähän, mitä meillä on ... tekee sinun perinnöttömäksi, +lapseni, niin, hän tekee kyllä niin; sillä Kjell, niin hyvänluontoinen +kuin hän muuten onkin, saattaa myöskin olla kova kuin kivi ja kylmä +kuin jää, jos joku asettuu hänen tahtoansa vastaan. Jumala varjelkoon +Yrjön ilmoittamasta asiaa hänelle ja sillä tavalla tuhoamasta kaikkia. +Muuten näyttää siltä, että Olli menestyy, niin että, jos hän saisi +aikaa, Kjell kyllä suostuisi tähän asiaan." + + + + +Kosken Anna. + + +Kun katselette Tunturijärven ylitse, näette tuolla etäällä vasemmalla, +miten kokonainen pilvi seisoo hiljaa veden pinnalla, missä järvi +näyttää kaitaisen juovan kautta liittyvän mereen, jonka rajoja ette +eroita. Tämä on kuitenkin näön hairahdus; se on nimittäin ilmanranta, +jonka näette tuon juovan kautta; siinä päättyy Tunturijärvi ja syöksee +vetensä alas Noreniin. Tämä putous on niin sanottu Tunturikoski, jossa +arvaamaton veden paljous syöksyy kallioiden syrjien ylitse ja putoo +suorastaan alas Noreniin, joka alkaa alhaalta kallion reunasta. Tämä +vesiputous on kentiesi uhkein kuin mitä Ruotsin vaihteleva ja +yksivakainen luonto tarjoo nähtäväksi; se ei kyllä raivoa niin kuin +Trollhättan putous, ei vaahtoa niin kuin Elfkarlebyn koski, mutta se on +siitä huolimatta kauniimpi ja vaikuttaa luontoon voimallisemmin kuin +nuo edellä mainitut. Näyttää siltä, kuin jos Tunturijärvi muinoin olisi +ollut kaikilta suunnilta eheä vesiallas, jonka vesi juoksi pois +muutamia puroja myöten, joiden sijat vielä tuntuivat sammalistossa +lähipaikkeilla, mutta joku luonnon mullistus lienee lohkaissut palasen +pois sen laidasta ja pudottanut syvyyteen; silloin tunki vesi heti sen +jäljessä aukosta ulos ja syöksyi samaa tietä, muodostaen siten +Norenjärven niemineen ja monine lahtineen. Nyt on Tunturikoski putous, +jossa vesi kallioitten reunain ylitse syöksyy alas luotisuoraan alla +olevaan järveen noin kahdeksankymmenen jalan korkeudesta. Tätä paikkaa +on nimitetty "Ruotsin Niagaraksi," ja tämä, samoin kuin Amerikan +Niagarakin, on jakautunut kahteen puoliskoon, mutta sen keskellä ei ole +saari, vaan suuri kallionlohkare, joka lepää keskellä kallion syrjää ja +jota paikkakunnalla nimitetään Karhunkiveksi. Kansa kertoo, nimittäin, +että kerran karhu, joka aikoi uida Tunturijärven poikki, joutui virran +valtaan ja kulki siten putousta kohden, mutta onnistui juuri oikeassa +silmänräpäyksessä heittäytymään kalliolle, jossa hän istui, millään +tavalla sieltä pois pääsemättä. Muutamat lapset rannalta näkivät "tuon +voimakkaan" tilan ja alkoivat kaikin voimin viskellä kivillä sitä. +Karhu kärsi kauan aikaa tuota solvausta, mutta viimein loppui +kärsivällisyys; karhu alkoi möyrytä hirmuisesti ja näytti noille +ilkeille pojille hampaitansa, mutta kaikki turhaan; ei ollut +mahdollista saada heitä säikähtymään niin pitkän matkan päästä. Viimein +otti se oikein oivallisen hypyn päästäksensä kosken ylitse, mutta se +oli kuitenkin liiaksi lyhyt: vesi vei karhun vastustamattomalla +voimalla alas syvyyteen, hautasi sen kuohuvaan kattilaansa tuolla +alhaalla, viskasi pyörteesen ja nosti viimein sen ylös rikki revittynä +ja silvottuna Norenjärven tyynelle pinnalle. Tämän tähden nimitetään +kiveä Karhunkiveksi. + +Muinoisina aikoina oli Jemtlannissa summattomasti enemmän metsäeläviä +kuin nyt; suuret laumat hirviä ja peuroja, koko karavanit karhuja ja +suuret joukot susia kuleksivat noissa hiljaisissa, asumattomissa +metsämaissa. Silloin ui tuhansittain eläviä Tunturijärven poikki, joka +eroittaa ylämaan alamaasta, ja moni näistä elävistä sai kuolemansa +Tunturikoskessa. Tästä syystä harjoittivat nuo harvat ihmiset, jotka +olivat asettuneet Norenjärven ympäristölle, jonkunlaista hirvi-, +peura- ja karhukalastusta ja kun semmoisia eläviä syöksyi alas +koskesta, ottivat he nuo kuolleet metsäläiset, jotka itse olivat +onnettomuuteen menneet. Olipa vielä tapana tuolla ylhäällä +Tunturijärvellä peloitella uivia eläviä lähestymään kosken niskaa +kohden ja sillä tavalla hankkia itselleen hyviä saaliita. Kaarlo XI +kävi Jemtlannissakin ja vielä on nähtävänä hänen nimensä erään +Nordhallissa olevan huoneen kattohirressä, merkkinä siitä, että hän +makasi siinä huoneessa. Hän tiesi kaikki kääntää rahaksi ja veroitti +siis Nordhallin kylän erittäin "eläväin pyynnistä Tunturikoskessa," +joka veronmaksu jatkui aina Kustaa III aikaan asti, siksi kunnes se +katosi tahi sai toisen nimen, etenkin kun Tunturikoskesta ei enää saatu +mitään eläviä. + +Tunturikoskea rajoittaa yhdellä rannalla metsäinen vuori, joka +penkereen tavoin kohoutuu ylöspäin, jotenkin jyrkästi, niin että kuuset +kasvavat ja nojaavat kosken päälle ja usein kukertuvat siihen ja sitten +tulevat takaisin valkeuteen kuin alastomat ruumiit, haaransa ja oksansa +tummine neulasineen ovat ne kadottaneet pyörteesen. Toisella rannalla +on luonto paremmin hymyilevä, kaunis koivumetsä peittää jyrkänteen +laidan Tunturi- ja Norenjärvien välissä ja heti ylhäällä mäellä, +lähellä sitä tavallista paikkaa, johon noustaan maalle, kun veneellä +kuljetaan putousta katsomaan, oli, siihen aikaan kun tämä on +kirjoitettu, pieni maja, jossa Lauri Larsson asui. + +Lauri Larsson oli pieni kelpo mies, yhtä kelvollisen vaimonsa kanssa; +hän eli kalastamalla "sumussa" eli Tunturijärven laskulla kosken +niskassa, jossa usein nähtiin ukon ainoastaan muutamia syliä syvyyden +reunasta soutelevan pientä ruuhtaan edes ja takaisin pyytääksensä +nieriäisiä ja muita pieniä kaloja, sillä ainoastaan nuoret kalat ovat +niitä, jotka uhkamielisinä virtaa pelkäämättä leikkivät putouksen +partaalla. Mutta ukko Larsson oli myöskin se, joka kuljetteli +matkustajia molempain järvien ylitse ja joka kertoi kertomuksen +Karhunkivestä ja, jos joku oikein tahtoi tutkia, monenmoisia tarinoita +noidista ja pienistä tontuista, jotka asuivat noissa mustissa +kallioissa ja jotka silloin tällöin pitivät tanssiaisia Karhunkivellä +tahi istuivat veden pinnalle ja luistelivat alas syvyyteen kuin +hurjapäiset lapset. Tunturijärvessä asui myös haltijatar, joka oli +ihana nähdä silloin, kun häntä sai katsoa päin kasvoja, mutta joka +muutoin oli ontelo kuin kaukalo eli allas; hän oli vihollinen toiselle +samanlaiselle haltijattarelle, joka asui alhaalla Norenjärvessä, ja +toisinaan istuivat he kumpainenkin omalla alueellansa ja riitelivät +keskenänsä. Sanalla sanoen, Lauri ukko oli ihan taikauskoinen ja uskoi +lujasti luonnonhaltijat, menninkäiset, hongattaret ja kaikki muut sekä +vanhat että uudet hullutukset, ainoastaan toisilla nimillä. + +Oli syksyinen ilta. Sakea sumu peitti järvet ja metsät; metsä oli +synkkä ja pimeä, vesi loiskui levottomana epätasaisten tuulenpuuskain +tähden, jotka kiirehtivät alas kaukaisilta tuntureilta. Ukko Laurin +ruuhi oli maalle vedettynä, mutta silloin tällöin liikuttelivat sitä +kuitenkin loiskuvat laineet. Tunturikoski kohisi jymisevällä äänellä, +juuri kuin jos kuljetettaisiin joitakuita pattereita kanoonia horjuvaa +siltaa myöten -- maa vapisi vienosti niin kuin se tavallisesti ennenkin +teki, ja tuo valkea usva, joka alituisesti peitti putouksen, näytti +tiheämmältä ja tiheämmältä kuin tavallisesti. + +"Nyt he ovat liikkeellä," lausui ukko Lauri, kun hän astui tupaan, +jossa hänen vaimonsa askaroitsi lieden edessä ja hänen tyttärensä Anna +istui ja kehräsi. + +"Ketkä sitten, isä?" kysyi tyttö hiljaa nauraen. + +"Hm, hiiden seurue, tietääkseni; näinhän minä pitkän varjon tuolla +alhaalla laaksossa hiipivän puiden välillä, hm, ja kuulinhan minä +huudon metsässä; 'jänispyytäjä' huutaa ja se tietää onnettomuutta." + +"Niinpä niin, nythän on ollut paha ilma koko ajan," virkahti akka ja +sysäsi oivallisia kuusipuitansa, niin että kipinät lensivät korkealle +ilmaan matalan savutorven kautta; "nyt on paha aika." + +"Niin, sekä isä että äiti uskoo niin paljon," nauroi Anna, "minä en +pelkää ensinkään aaveita, minä; ainoa, jota minä olen pelännyt +aikoinani, oli tuo pieni Koskinen, silloin kun hän löi minua koulussa, +mutta se aika on jo ohitse." + +"Ja sitä sinä loruat vielä," muistutti ukko Lauri vähän suuttuneena, +"sinä, joka olet valkea ja punertava, pullakka ja iloinen kuin talvinen +uusi kuu, sinä et ajattele mitään muuta kuin naurat vaan etkä käsitä, +että vielä on paljon semmoista, jota et sinä eikä Koskinenkaan ymmärrä, +niin oppinut kun hän luulotteleekin olevansa." + +"Niin, niin, isä! Älä pahastu siitä, että minä leikkiä lasken," lausui +tyttö surullisesti hymyillen; "minä en paljoa ymmärrä ja sen tähden +puhun minä toisinaan vähän tuhmia, mutta, näethän, isä, minä olen tänä +iltana niin perin iloinen, saadaan nähdä, että vielä tapahtuu jotakin +oikeen hauskaa." + +Anna olikin yksi semmoisista perinpohjin iloisista ihmisistä, jotka +eivät silmänräpäystäkään epäile sitä, että elämä ei olisi täynnä +onnellisuutta ja hauskuutta ja jotka katsovat murheen, ei miksikään +välttämättömäksi varjoksi, jota paitsi valolla ei olisi mitään +vaihtelevaisuutta, vaan ainoastaan muutamiksi mustiksi viivoiksi, +jotka silloin tällöin sattumalta tulevat taululle, mutta jotka eivät +millään oikeudella ole siihen kuuluvia eivätkä osia itse siinä +käsittämättömässä taideteoksessa, jota nimitetään kohtaloksi. + +Koko Annan ulkomuotokin ilmaisi semmoista silmänräpäyksestä riippuvaa +luonnetta. Näissä kirkkaissa sinisilmissä, jotka eivät olleet suuret, +vaan semmoiset, että ne vetäytyivät kiini joka kerralla kun hän nauroi, +niissä oli jotakin niin iloista, niin lepertelevää, että ehdottomasti +täytyi katselijan auttaa tuota hyvää lasta nauramaan, etenkin kun tuo +pieni suu, poskikuopat, terve väri ja nuo täyteläiset posket antoivat +koko hänen kasvoilleen semmoisen iloisuuden ja luottavaisuuden muodon, +joka veti alakuloisenkin mielen vähän ylöspäin siltä savitieltä, jossa +se kaikessa totisuudessaan vaivalla kulkea tarpoo eteenpäin. + +Anna oli myös iloisen luonteensa ja kauniiden kasvojensa tähden, joille +kaikeksi muuksi, vaan ei rumennukseksi, olivat nuo veitikkamaisesti +tirkistelevät silmät, tähti kaikissa naapuriston juhlatilaisuuksissa: +hän tanssi parhaiten "jemtpolkkia;" kukaan ei osannut niin vikkelästi +ja taipuisasti kuin hän pyöriä ympäri tuossa loihtuvaisissa tanssissa, +jossa soitto käy semmoisella säveleellä ja semmoisessa tahdissa, että +kukaan ihminen ei sitä saata matkia eli merkitä nuoteilla. Kukaan ei +osannut niin paljon kertomuksia kuin Kosken Anna, eikä kukaan laulanut +niin selvästi ja puhtaasti kuin hän. Niistä monista, jotka silloin +tällöin synkässä metsässä antoivat jonkun kansanlaulun säveleet kaikua +kalliosta kallioon ja puusta puuhun, tahi niistä, jotka kirkossa +veisasivat virsiä, ei ollut kenelläkään niin puhdasta, selvää ja +eheästi helisevää ääntä kuin Annalla: "soi kuin kello," sanottiin, kun +Anna lauloi. + +"Saadaanpas nähdä, että tänä iltana tulee vieraita," lausui Anna. "Minä +näin, miten harakat hetkinen sitten hyppelivät oven edessä ja nauroivat +niin erinomaisen hyvänlaatuisesti; vieraita tulee, sen saa isä nähdä." + +"Oh, kehrää sinä vaan äläkä siinä istu ja ennusta!" virkahti äiti vähän +vihaisesti; "kyllä minä tiedän, ketä sinä tarkoitat, mutta sinä et saa +Yrjöä, rikkaan Nordhallin Kjellin poikaa, sinä saatat kyllä semmoista +luulotella." + +"Kukapa tiesi, äiti? Niin ihmeellisiä asioita on ennenkin tapahtunut, +Yrjö on kylläksi rehellinen poika." + +"Oh, oh; hänen rehellisyytensä taitaa olla samanlaista kuin hänen +isänsäkin," jupisi ukko Lauri ja sysäsi vähän pyöreätä karvalakkia +päässänsä; "hän, varmaan on hän rivakka aina ja ymmärtää koota rahaa, +-- mutta tapahtuuko se aina oikein kunniallisesti..." + +"Kunniallisestiko?" keskeytti Anna, "vai niin, Yrjökö ei menettelisi +kunniallisesti? Niin, sen minä sanon," jatkoi hän suuttumuksesta +punastuneena, "sen minä sanon, että kaikki, mitä pahaa sanotaan +Yrjöstä, se on vaan kateudesta tullutta, sen tähden, että he eivät ole +niin rikkaita kuin hän, siksi he eivät oikein tiedä kaikkea sitä pahaa +mitä he tahtoisivat hänestä juoruta -- se on oikein synti, puhua +Yrjöstä kaikkea semmoista." + +"Niin kyllä, saattaa niin olla; varmaan on hän rehellinenkin," virkkoi +ukko, "hän antoi minulle yhden kartuusin, se oli hyvää tupakkaa," + +"Ja minulle hän antoi hopeavitjat ja neulat helyineen ja kelloineen," +muistutti Anna. "Mutta vaiti, joku tulee ulkona, se on hän, minä tunnen +hänen astuntansa." + +Tuskin oli tytön valvova korva huomannut tämän astunnan, ennen kun +matala ovi aukeni ja ihan oikein -- Yrjö astui kumartuen sisään, sillä +ovi oli niin matala. + +"Hyvää iltaa -- hyvää iltaa, isä Lauri ja te, Laurin vaimo," virkkoi +Yrjö lempeästi, "ja sinä, Anna, joka istut siinä niin ihanana ja +hienona. Näettehän, minä olen ollut iltamatkoilla, ollut tuolla Pekka +Pietarinpojan luona ja poikkesin tännekin tirkistääkseni sisään." + +Ukko Lauri tunsi itsessään sellaista kunnioitusta, joka köyhällä +kansalla on rahan ja rikkauden suhteen, -- hän kohotti lakkiansa ja +tervehti hyvin kohteliaasti vastaan; ainoastaan Laurin vaimo näytti +vähemmän ujostelevan rikkaan Kjellin poikaa, ja tämä tuli siitä, että +hän ei mielellään nähnyt hänen niin usein käyvän torpassa, sillä +hänestä oli mahdotonta, että Yrjöllä olisi ollut täydellä todella +jotakin tekemistä Annan kanssa. + +Yrjö oli myös jo kauan tietänyt sen ja hän taas tarttui tavalliseen +apukeinoonsa. "Kuulkaahan, Laurin vaimo, minä olen monta kertaa juonut +maitoa täällä," sanoi hän, "ja niin monta kertaa lainannut Laurin +ruuhta ilmaiseksi, että minä, kun lähdin kotoa, ajattelin, että +Laurin vaimo ei siitä pahastuisi, jos hän saisi pienen palasen +pyhähameeksensa, joka hänellä ennestään on vähän vanhamainen. Mutta +Laurin vaimo on niin kelpo nainen, että hänen ei tarvitse pitää +huonompaa hametta kuin muidenkaan." Näin sanoen otti hän esiin mytyn, +joka sisälsi mustan kamlottisen hamekankaan. + +Laurin vaimo tarkasteli tuota kaunista lahjaa iloisesti hymyillen ja +Anna katseli vuoroin äitiänsä vuoroin isäänsä riemuitsevilla +silmäyksillä. + +"Oi, se on liian paljo," lausui vaimo ja tarkasteli kangasta kaikin +mahdollisin tavoin, sillä se ei ainoastaan mielistyttänyt hänen +turhamaisuuttansa, vaan se ihastutti häntä, koska hänen mielestänsä +semmoinen lahja olisi ollut liiaksi suuriarvoinen, jos ei Yrjön +matkoilla Koskitorppaan olisi ollut mitään todellista tarkoitusta. +Laurin vaimolle oli lahja kylläkin liiaksi suuri, mutta se oli +kuitenkin erittäin sopiva hänelle, jos Yrjö tahtoi, että hänen tuleva +anoppimuorinsa olisi näyttänyt maailmalle jonkunmoiselta. + +Oli siis aivan luonnollista, että hän otti lahjan vastaan todellisella +kiitollisuudella. + +"No, Anna," alkoi Yrjö ja istui tytön viereen, "sinä olet ahkera, sinä; +siinä teet oikein, sillä Jumalan pelolla ja ahkeruudella ihminen +voittaa kaikki, semmoinen on minun uskoni." + +Anna loi salaisen silmäyksen vanhempiinsa, nähdäksensä, mitä tämä +lause heihin vaikuttaisi. "Niin, mitäpä muuta köyhällä tytöllä olisi +tehtävää," kuului vastaus. + +"Mutta vaikka sinä tulisit rikkaaksikin, Anna, niin tarvitset sittenkin +ahkeruutta, sillä Jumala ei siunaa meitä, jos emme ole ahkeria ja syö +leipäämme otsamme hiessä." Niin puhui Yrjö oikein kauniita asioita +hetkisen, siksi kun äidin tarkkuus näytti keskeytyvän rohtimia +kehrätessään ja Lauri meni ulos, hakatakseen vähän puita valkeaan. +Silloin alkoi Yrjö kuiskua: "tiedätkö sinä, Anna, että minun isäni on +hyvin sairas ... hän oli toisiltana ulkona ja istui silloin eräällä +kivellä, ja silloin joku paha meni häneen. Meillä on ollut vanha Kirsti +Noitatorpasta ja hän on heittänyt arpaa ja kysynyt: oletko sinä +ilmasta, vedestä tahi maasta? ja arpa sattui maahan, sillä näethän, hän +istui kivellä ja silloin se tuli; Jumala tiesi, miten isälle +käynee!..." + +"Onko niin pahasti?" kuiskasi Anna surullisesti silmäten Yrjöä. "Herra +Jumala, eihän hän ole mikään vanha, hän saattaisi kyllä elää vielä +kauankin." + +"Niin, Jumala suokoon niin," huokasi Yrjö; "mutta jos hän kuolee, niin +sitä ei kukaan voi auttaa, me olemme kyllä tarjonneet hänelle sekä +'Tillyntippoja' että 'gratia probataa', hautoneet häntä sinapilla ... +sekä iskettäneet häntä, mutta hän tulee aina heikommaksi ja +heikommaksi, ja minä kävin nyt tuolla Kjellsmyrassa Pekka Antinpojan +luona, koska hän parantaa eläviä ja ymmärtää vähän auttaa ihmisiä +myöskin ... hän tulee tänä iltana meille ja saadaanpas nähdä, mitä hän +voi tehdä; hän sanoi, että se on vaan 'lennos,' mutta tuskin minä sitä +uskon." + +"Herra Jumala, miten käyneekään?" huokasi Anna, joka tunsi itsensä +ihmeellisesti liikutetuksi; hänestä tuntui siltä, kuin jos Kjell +Kjellsson olisi ollut hänen ainoa tukensa täällä maan päällä, hänen +ainoa turvansa; mutta tämä oli vaan luulottelua, sillä hän tiesi sen, +että niin kauan kun Kjell eli, ei hän voinut milloinkaan toivoa Yrjöä +saavansa; mutta siitä huolimatta pelkäsi hän hänen kuolevan. + +"Jos nyt isä kuolee, niin ei kukaan estä minua ottamasta sinut," lausui +Yrjö, "sehän on hyvä, Annaseni." + +"Ja sillä tavalla sinä saatat puhua silloin, kun sinun isäsi makaa +sairaana kuoleman kielissä," muistutti Anna surullisella vakavuudella. +"Niin sinun ei pitäisi puhuman, se on syntiä." + +"Niin, minä vaan sanon, että jos isä kuolee, jonka Jumala estäköön, +niin minua eivät rahat ihastuta, se vaan minua lohduttaa, että minä +saatan ottaa sinut ... niin minä tarkoitin. Saatat uskoa, että Inka ja +minä olemme paljon riidelleet sinusta. + +"Kuinka niin?..." + +"Niin, näethän, Inka on aina vähän ylpeä itsestään ja katsoo, että sinä +et ole kylliksi hyvä hänen veljensä vaimoksi; mutta hän kyllä taipuu +vielä kerran; hän kuitenkin vaikuttaa äitiin paljon; mutta, Jumalan +kiitos, minä olen täysi-ikäinen itse ja herra itse puolestani, jos +isäni kuolee. + +"Ja Inka on kuitenkin aina ollut ystävällinen minulle," huokasi Anna, +sillä se katkeroitti häntä, että joku saattoi olla toisellainen kuin +mitä hänen käytöksensä osoitti. "Inka on aina näyttäytynyt minua +kohtaan niin ystävälliseltä," kertoi hän, "minä en voi uskoa, että hän +olisi niin petollinen." + +"Vai niin, mutta katsohan, hän on semmoinen kuin tyttöjen on tapa olla, +vähän viekas puolestansa," huomautti Yrjö ilkikurisesti hymyillen. "Hän +on ylpeä ja suuri mielestään rikkautensa tähden ja luulee, että hän +yksinänsä saa mennä naimisiin köyhän kanssa ... hm, olethan sinä +kuullut, että Ollilla on tuumat mielessänsä; no hyvä, olkoon niin; +mutta silloin Inka ei saa sinun kimppuusi käydä ... ei, hänen täytyy +antaa olla sinut rauhassa. Saatat kuitenkin uskoa, että hän sittenkin +tahtoo estää meitä naimisiin menemästä, ja kun hän näkee, että hänellä +ei ole mitään voimaa minun suhteeni, silloin tulee hän kyllä sinun +luoksesi ja osoittaa sinulle, että minulla ei ole mitään todellista +aikomusta tämän asian suhteen; mutta elä kuitenkaan anna itseäsi +pettää." + +"Niin, sinullako, Yrjö? Minä en usko, että kukaan voi olla niin halpa, +että hän lupaa eikä pidä ja haavoittaa jonkun tyttö raukan sydämen ... +ethän sinä tee sitä?" + +"Kas niin, sinä alat jo epäillä," naurahti Yrjö, "miten käy sitten, jos +Inka tulee, sillä hän on uhannut minulle, että hän kyllä estää asian +sittenkin; hm, älä usko häntä!" + +Yrjö istui vielä kauan sinä iltana Annan luona ja "sipisi ja supisi," +niin kuin Laurin vaimolla oli tapana aina sanoa; viimeinkin hän lähti. +Anna ja ukko Lauri seurasivat häntä alas rantaan, jossa pian vene +sysättiin synkälle järvelle ja se alkoi kulkea muutamia loistavia +pilkkuja kohden, jotka olivat valaistuja akkunoita siellä ja täällä +Nordhallin kylässä. + + + + +Testamentti. + + +Yrjö lähti koko isänsä sairauden aikana harvoin pois sairashuoneesta, +vaan sitä vastaan hänellä oli paljon puhumista ja kuiskumista +sairaalle, joka näytti jännitetyllä ja tuskallisella tarkkuudella +kuuntelevan häntä. Viimein kutsuttiin herra Koskinen, joka yhden +kokonaisen päivän istui lukitussa kammiossa ja kirjoitti; mitä hän +kirjoitti, se oli kaikille salaisuus. Kuitenkin näytti herra Koskinen +sekä tuskastuneelta että hämmästyneeltä, kun hän kohtasi Ingan, joka +valvoneena ja murheellisena ollen ei kysynyt, mitä hän kirjoitti, mutta +luuli tietävänsä, että se oli kalunkirja. "Ei isä voi niin huonosti, +että Koskisen täytyisi kaikki kirjoittaa," sanoi hän ainoastaan. +"Jumalan avulla isä paranee jälleen." + +"Niin, Jumala suokoon sen," lausui Koskinen surkuttelevalla äänellä, +"muuten ei ole hyvin, Inka kulta, ei ole hyvin, -- hm, toisinaan on +sangen vaikea olla semmoisena, joka osaa vähää enemmän kuin muut +ihmiset; näethän, pastori ja minä olemme ainoat tässä pitäjäässä, jotka +olemme vähää taitavampia kirjoituksessa ja tarkemmassa lu'ussa ja sen +tähden täytyy meidän molempain ohjata asioita, -- niin, niin, +saadaanhan nähdä, saadaanhan nähdä!" + +"Mutta isä näyttää tänäpäivänä voivan paremmin kuin ennen; onhan se +hyvä merkki, herra Koskinen?" + +"Hm, varmaankin; mutta, näet, se on myöskin kuoleman merkki. Inka +tietää, että kun valkea on loppumaisillaan, leimuaa se vielä juuri +sammuessaan." + +Seuraavana päivänä tuli pappi ja nyt otettiin esille paperi, jonka +Kjell Kjellsson Yrjön, papin ja herra Koskisen saapuvilla ollessa +selitti olevan hänen viimeisen tahtonsa ja pyysi kahta jälkimäistä +todistamaan. Tämä tapahtui, ja kun nimet olivat kirjoitetut -- Pekka +Koskinen oli kirjoitettu taaksepäin kallellaan olevilla kirjaimilla +monine jäykkine viivoineen ja lenkkeineen, näyttäen hyvin aidalta, +jolla on kuivattu herneitä ja jolle on jätetty jäljelle muutamia varsia +-- tarkasteli Yrjö allekirjoituksia ja ivan ja ilon sekainen hymy +levisi hänen kasvoilleen ennen kun hän taas ennätti ottaa niille +surullisen muodon. + +Kun tämä asia oli päättynyt, pyysi pappi Kjelliä ajattelemaan täältä +lähtöänsä. Tämä muistutus iski kuin salama kuolevaan, joka siihen asti +oli niin jännitetyllä tarkkuudella pitänyt huolta maallisten asioidensa +järjestämisestä, että hän melkein unhotti kuoleman tähden sitä +tekevänsä. + +Hänen muotonsa muuttui; kuolema oli aina ollut hänelle kauhistus, ja +nyt, ikään kuin taikakeinojen avulla, kulki koko edellinen elämänsä +hänen ohitsensa, semmoisissa muodoissa, jotka nyt kyyneleillä ja +huokauksilla soimasivat häntä kovasti, kovasti, ja joita hän olisi +karttanut, jos hän olisi enemmän ajatellut sitä hetkeä, joka nyt jo oli +tulla ehtinyt. + +Hän vaipui kuitenkin enemmän ja enemmän, ja pappi voi siis ainoastaan +päällimiten koskea kuolevaisen elämän pääkohtiin; mutta siinäkin oli +kylliksi nostamaan kylmää hikeä hänen otsalleen. Pian, sitten kun hän +oli saanut pyhän ehtoollisen, vaipui hän hiljaisesti huumehduksiin, se +muuttui unen horroksi ja unen horto kuoleman uneksi, juuri silloin kun +aamu koitti kylmänä ja usvaisena seudun yli. + +Yrjö oli aivan tyyni; hän otti heti hallitusohjat, ja sitten kun +juhlalliset hautajaiset olivat pidetyt, otti hän kutsuttujen +todistajain läsnä ollessa esiin testamentin. + +Se sisälsi, että koska Yrjö aina oli ollut kuuliainen poika, nimitti +isä hänen yksinänsä perillisekseen siinä tapauksessa, jos hänen +sisarensa Inka menisi naimisiin Kjellmyran Juho vainajan pojan Ollin +kanssa, joka avioliiton suostumus oli tehty isän tietämättä ja vastoin +hänen tahtoansa. Myöskin oli Elsa, vainajan leski, perivä toisen puolen +omaisuudesta lain mukaan, kuitenkin niin, että hänellä ei ole valtaa +mitään hävittää, vaan kaikki hänen kuolemansa jälkeen oli jäävä Yrjölle +ja Ingalle, jos, nimittäin, ei jälkimäinen tekisi vastoin isänsä +viimeistä tahtoa. + +Semmoinen oli sen testamentin pääsisältö, jonka herra Koskinen oli +kokoon ährinyt ja sitten todistanut; hän oli ollut avullinen ryöstämään +lemmikiltänsä kaikki ja asettamaan hänen kärsimättömimmällä tavalla +veljensä vallan alaisuuteen. + +Yrjö luki testamentin kovalla äänellä ja nauroi ivallisesti silloin, +kun hän tuli siihen kohtaan, joka teki Ingan perinnöttömäksi, jos hän +menisi naimisiin Olli Juhonpojan kanssa. + +Äiti Elsa itki ja piti sen laittomana; Inka ainoastaan punastui, +mutta lausui samalla: "usko minua, äiti, Yrjö on kyllä sen tehnyt +laillisesti, niin että sitä ei voida kumota, mutta se on saman tekevä." + +"Kyllä, kyllä, varmasti on se laillinen kirja," sanoi kihlakunnan +tuomari Thorshagasta, joka oli myös saapuvilla. "Kyllä Kjell tiesi +hyvin, mitä hän tahtoi. Sillä tavalla pysyy omaisuus koossa, eikä +suinkaan Inka ole niin hullu, että hän ottaisi uudisasukkaan, joka +kyllä on hyvä mies, mutta jolla ei ole mitään paitsi vanhaa äitiänsä, +joitakuita mullikoita ja muutamia hevosia, joita hän myyskentelee." + +Inka hymyili katkerasti, mutta hän oli vaiti, vieläpä silloinkin, kun +Yrjö meni läheltä hänen ohitsensa ja kuiskasi: "näethän nyt, minä tein +sen, mitä lupasinkin sinulle." + +Noin kahdeksan päivän kuluttua sen jälkeen tuli Olli Juhonpoika +uudistaloltaan ja ratsasti Yrjö Kjellssonin pihaan; tuohan oli uljas, +voimakas muoto tulisen hevosen selässä, hevosen, joka pöyhisteli ja +korskaili, kun ratsastaja astui maahan ja sitoi sen aitaan kiini. Inka +kiirehti rapulle ja toivotti häntä tervetulleeksi, mutta sellaisella +kasvojen muodolla, joka ei ennustanut hyvää. + +"Hyvää päivää, Inka!" lausui Olli ja tarttui hänen käteensä, "sinä olet +ikävilläsi tänään. Niin, niin, isäänsä ei voi kadottaa muuta kuin yhden +kerran," lisäsi hän surullisesti huoaten; "mutta kiitä Jumalaa, Inka, +sinun isäsi sai kuolla vuoteesensa ... minun isä raukkani, joka kulki +toimillansa, kuoli luminietokseen eikä päässyt edes siunattuun +maahan ... me emme löytäneet häntä koskaan. -- Miten äitisi ja Yrjö +voivat?" jatkoi hän ja aikoi astua huoneesen. + +"Yrjö ei ole kotona," lausui Inka; "mutta ennen kun sinä kohtaat äidin, +minä tahdon puhua kanssasi; tule tänne kammariin!" + +"Oi, saanko minä niin rauhassa puhua kanssasi, Inkaseni, sinä minun +armas, hyvä Inkani." + +Pian olivat he kahden Ingan pienessä kammarissa. + +"No, Jumala siunatkoon sinua, Inka," alkoi Olli. "Minä olen usein ollut +pahoillani siitä, että me emme voineet puhua asiaamme isällesi; minä en +pidä tämmöisestä hiiviskelemisestä ihmisten tähden; mutta kentiesi oli +se paras niin kuin oli." + +"Kuulehan, Olli, älä puhu mitään siitä," muistutti Inka ja istui +vastakkain sitä tuolia, jonka hän oli asettanut Ollille, "minä puhun +suoraan sinulle, Olli." + +"Niin, sehän on selvää se," hymyili Olli. + +"Niin, aivan suoraan, ihan niin kuin asia on. Tiedätkö, Olli, minä olen +muuttanut mieleni, sinun täytyy katsella asioita toiselta kannalta ... +nyt on asia niin, että me emme voi mennä naimisiin, se olisi väärin, +jos menisin naimisiin sinun kanssasi." + +Olli vaaleni. "No, Jumalan nimessä, mikä nyt on? -- Inka kulta, ethän +sinä ole enää semmoinen kuin ennen, mitä tämä on? Etkö sinä huoli +minusta ... mitä, Jumalan nimessä, sinulla sitten on minua vastaan? +Minä tiedän, että pidän sinun niin rakkaana kuin elämäni ... niin, +semmoisena kuin vanhan äitini ja vielä vähän rakkaampanakin; mutta, +rakas Inka, eihän se ole täyttä totta?" + +"On, Olli, oikein totta, minä en _voi_ mennä naimisiin sinun kanssasi." + +"No, sinä kuitenkin _tahtoisit_ sen tehdä, jos voisit?" kysyi Olli ja +otti hänen molemmat kätensä omiinsa. "Tahtoisitko sinä, jos vaan +voisit? vastaa minulle, niin minä lähden!" + +"Tahtoisin, Olli, minä tahtoisin varmaan, mutta en voi," lausui Inka ja +alkoi itkeä. + +Tämä tyynnytti heti Ollin. "No, sinä olet taas hyvä jälleen," sanoi hän +lempeästi hymyillen. "No, mikä se on, joka sinua estää?" + +"Minä olen perinnötön, jos otan sinun," lausui Inka ja loi kauniit +silmänsä Olliin, nähdäksensä mitä se vaikuttaisi häneen, mutta hän ei +huomannut hänen rehellisissä kasvoissaan edes pienintäkään hämmästyksen +merkkiä. + +"Perinnötönkö, vai niin, eikö mitään muuta?" lausui hän; "se on Yrjön +töitä .. ja," lisäsi hän veitikkamaisesti hymyillen, "ja sinä +mieluummin pitäisit perinnön kuin minun? Niinkö, Inka?" + +"Ei, mutta minusta ei ole mitään hyötyä sinulle; sinä olet köyhä ja +saat tehdä työtä kahdenkertaisesti minun tähteni, se ei saa tapahtua, +sen tähden täytyy sen jäädä sikseen." + +"Kuulehan, Inka, sano minulle oikein totuus, huolitko sinä mitään +perinnöstä? Onko sinulle vaikeata tulla uudisasukkaan vaimoksi? Sano, +kaipaatko rahoja, jos menet naimisiin minun kanssani?" + +"En ... en, sitä en tekisi, en koskaan, en koskaan!" lausui Inka. + +"No, sittenhän ei ole mitään syytä olla ikävillään; tiedätkös, Yrjö +pitäköön sinun rahasi ja kuluttakoon niitä terveenä, mutta minä tahdon +pitää sinun ja antaa rahain mennä." + +"Ja sinä et tule pahoillesikaan edes," sanoi Inka ja laski kätensä +nuorukaisen olalle, "et pahoillesikaan edes, sinä vielä hymyiletkin, +Jumala siunatkoon sinua sen tähden!" + +"En, en, minä ajattelen näin: Jumala kyllä auttaa meitä... Tiedätkös, +minä en ole koskaan epäillyt uskoa Jumalaan." + +"En minäkään, mutta sitä enemmän olen epäillyt uskoa ihmisiin," huokasi +Inka. + +"Kas niin, anna surun jäädä; nyt menemme alas äidin luokse ... kunhan +hän ei olisi myöskin yhtä kummallinen; näethän, naisia ymmärtääksensä, +siihen vaaditaan oikein papin tiedot. Sinä tulit ja näytit niin +surkealta, että minä luulin onnettomuuden seisovan oven edessä, eikä +kuitenkaan ollut mitään muuta, kuin että veljesi oli peijannut sinua +niin kuin hän muitakin peijaa... Niin, sehän on jokapäiväinen veisu." + +Mutta Elsa otti Ollin vastaan avoimin sylin ja oli niin sydämellisesti +iloinen noiden nuorten tähden, että hän silmänräpäykseksi unhotti +huolensa ja harminsa Yrjön käytöksen tähden. + +He istuivat yhdessä kaiken päivän aina iltaan saakka ja miettivät +tulevaisuuden hankkeitaan, joiden koko perustuksena oli uudisasukkaan +tupa, pieni perunamaa ja laidunhaka, jossa Ollilla oli kaksitoista +hyvää lehmää ja kuusi nuorta hevosta, niin paljon oli hän rikastunut; +mutta kun hän viimein kertoi heille, että hänellä oli tuhat +riikintaaleria rahaa lainattuna ja sama verta kotonansa jäljellä, eivät +he enää tienneet rajoja ilollensa. + +Viimeinkin näkyi Yrjö tulevan, juuri silloin, kun Inka laski +rikkauksiansa, jotka hän tuli saamaan tuolla ylhäällä tuntureilla. +"Näetkös, tuolia tulee Yrjö; nyt sinä pidät minua kiini vyötäisistä ja +me istumme juuri kuin jos sinä et huomaisikaan kun hän tulee; kas niin, +olemmehan kihloissa, se on selvää, elääksemme ja kuollaksemme, ilman +hänen rahojansa. Älä nyt vaan pahastu, Olli, tästä tulee näytelmä." + +"En, -- en; minun mielestäni on Yrjöllä syytä pahastua enemmän kuin +meillä." + +Yrjö astui sisään ja seisahtui kuin kiini naulattu, kun hän sai nähdä +nuo molemmat rakastavaiset istumassa peräpenkillä ja äidin katselevan +aivan tyynenä heidän hyväilemistään. + +"Se menee jo liian pitkälle," lausui Yrjö viimein, "vielä pitää +paikkansa isän testamentti ja niin kauan..." + +"Vai sinä se oletkin, Yrjö," lausui Inka nauraen, "näethän, tässä on +minun sulhoni, Olli Juhonpoika." + +"Vai niin, sulhosiko? Sehän vielä on kuitenkin kahden vaiheella," +vastasi Yrjö äreästi. + +Olli ei siitä pahastunut, mutta hän nousi ylös ja jo hänen pitkä, solea +ja voimakas muotonsa teki vaikutuksen Yrjöön, niin kun olikin +kieltämätöntä, että hänen nuoret ja raittiit kasvonsa ja vaaleat, +suoraan leikatut hiuksensa, jotka niitä ympäröivät, antoivat hänelle +semmoisen voimakkaan muodon, että hänelle ei kukaan mielellään antanut +mitään loukkaavaa sanaa silloin, kun hän nousi ylös ja lähestyi. + +"Sinä näytät tänään niin ikävän näköiseltä," lausui Olli ja laski +voimakkaan kätensä keveästi, mutta kuitenkin tuntuvasti hänen +olallensa. "Kiitoksia viimeisistä, lankomieheni! Inka on luvannut +minulle uskollisuutensa, isäsi on antanut sinulle rahat, siten me +molemmat saatamme olla tyytyväisiä!" + +Yrjö olisi mielellään vastannut jotenkin pistävästi, mutta Ollin käsi +lepäsi raskaana hänen olallansa, ja sitä paitsi hän ei mitään +kadottanut sillä että hänen sisarensa seurasi omaa tahtoansa. Hän veti +siis suunsa vähän nauruun ja lausui: "Vai niin, jos niin on, niin +minulla ei ole mitään sitä vastaan, kun vaan Olli sitoutuu hyväksymään +isävainajan testamentin." + +"No, herran tieten, ihan mielelläni, käräjäin käymiset eivät ole minun +tehtäviäni ja sitä paitsi olet sinä kyllä niin taitava lain mies, että +siitä ei mitään hyötyä tulisi. Minä vielä luovun myötäjäisistäkin, jos +niin tarvitsee, sillä Inka on saanut oikeat myötäjäisensä taivaan +Jumalalta, hyvän sydämen, uskollisen mielen ja rakkauden rintaansa. +Tiedätkö, Yrjö, semmoisia lahjoja voi ainoastaan Jumala antaa, mutta, +rahoja, näet, voi hitto hankkia niin paljon kuin hän tahtoo." + +Tämä ensimäinen kohtaus meni siis niin rauhallisesti kuin voi ja +iltasella hyppäsi Olli taas hevosensa selkään ja ratsasti öisessä +sumussa kotiinsa metsäin, jylhäin ja synkkäin metsäin lävitse; mutta +kaikki oli hänestä kuitenkin niin iloisaa ja valoisaa, sillä hänen +sydämessänsä loisti semmoinen ilo, jota hän koskaan ei ollut tuntenut +niin kirkkaana ja puhtaana kuin nyt. + + + + +Jemtlantilaiset häät. + + +Ei todellakaan ole mikään pieni asia toimittaa oikeat häät +Jemtlannissa. Elsa muoria oli mahdoton saada suostumaan siihen, että +häät pidettäisiin talvella, sillä hän tahtoi kuitenkin, että Inka +kunnialla lähtisi pois kotoansa. Itse Yrjökin oli liiaksi ylpeä +antaakseen sisarensa mennä naimisiin kaikkea komeutta ja loistoa +paitsi; ja mitä varmempi hän oli siitä, että hän yksin sai pitää rahat, +sitä paremmin tahtoi hän osoittaa olevansa "kunniallinen" siinä +merkityksessä, joka on sama kuin antelias. + +Sitten kesti koko talven oikeata hyörimistä ja pyörimistä ja Inka teki +työtä kangaspuissa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan saakka, +valmistaen kaikkia niitä lukemattomia nenäliinoja, ruokaliinoja, +kaulahuiveja ja esiliinoja, jotka hän sitten jakoi häävieraille. +Kaikki kävi niin helposti ja hauskasti, vaikka Inka alituiselta +jyskytykseltään kangaspuissa tuskin malttoi kuunnella, mitä Olli puhui +käydessään häntä tervehtimässä. Yrjö oli melkein ainoa, joka näytti +alakuloiselta; mutta se tuli vaan siitä, että hän näki toisten olevan +iloisia ja se karvasteli häntä, kun hän ei itse voinut iloita. + +Toisinaan oli hän myös poissa kotoa. Äiti luuli hänen käyvän tuon +rikkaan tytön luona Bergissä, mutta Yrjö ei puhunut mitään semmoista, +jonka olisi voinut siksi ymmärtää. Sitä vastaan kävi hän usein +tervehtimässä Kosken Annaa eikä Inka huolinut nähdä vaivaa sitä +estääksensä, sitten kun hän, erään kerran siitä puhuessaan Annan kanssa +ja lausuessaan suoraan ajatuksensa, menetti kaikki aseensa sillä, kun +Anna nauroi hänelle vasten silmiä ja selitti, että ei Yrjö eikä hänkään +ollut ajatellutkaan pitää toisestansa. + +"Anna raukka!" lausui Inka usein äidillensä, kun he joinakuina iltoina +levähtivät, "Anna raukka, hän ei uskonut minua, mutta sitä vastaan +Yrjöä niin hyvin. Minä sanoin kaikki; Jumala häntä valaiskoon!" + +Seuraavana kevännä, kun jäät lähtivät järvistä, oli jo kaikki niin +järjestyksessä, että voitiin panna kuulutus toimeen; mutta kahdeksaa +päivää ennen kun ensimäisen kerran piti kuulutettaman, lähti Yrjö, +Ingan naittajana, ja lautakunnan vanhin eli herastuomari, sulhon isän +puolesta, matkaan, kutsumaan ensimäisen kerran, se on, ilmoittamaan, +että häät tulevat Yrjö Kjellssonin taloon Nordhallissa, sillä sellaisen +täytyi aikanansa ilmoittaa sen tähden, että kutsutuille tulee aina +lähes yhtä paljon puuhaa kuin kutsujallekin. Täytyyhän aina valmistaa +itsensä arvonmukaisilla viemisillä, juustoilla, leivoksilla, makeisilla +ynnä muilla semmoisilla, joita täytyy olla mukana mennessä kunnollisiin +häihin. Kun sitten tämä ensimäinen kutsumus oli tapahtunut, ei enää +ollut ketään, joka vielä olisi ihmetellyt, kun seuraavana sunnuntaina +ensimäisen kerran kuulutettiin uudisasukas, kunniallinen ja siivollinen +nuorimies Olli Juhonpoika ja talon tytär, kunniallinen ja siveä Inka +Kjellintytär kristilliseen avioliittoon. + +Jemtlannissa on tapa, joka muistuttaa tuota vanhaa hyvää ja loistoisaa +aikaa, jolloin naiset Ludviki XV:sta hovissa, saadaksensa kauniin ihon, +joka ilta asettivat kasvoillensa raakoja lihaviipaleita; näin ei +kuitenkaan Jemtlannissa tehty, mutta sitä vastaan piti morsiamen +ehdottomasti itse tehdä kaikki ne lihamakkarat, jotka häihin +tarvittiin, -- "saadaksensa valkeat kädet." Tätä ei kuitenkaan katsottu +Ingalle tarpeelliseksi, sillä hänellä olivat marmorivalkeat kädet ilman +tuota ikävää työtäkin ja nyt saivat siis muut tehdä lihamakkarat. + +Muutamia päiviä toisen kuulutuksen jälkeen lähti Yrjö taas entisen +kumppaninsa kanssa hevosilla matkaan, saadaksensa tietää, ketkä vieraat +ottivat kutsumuksen vastaan ja ketkä eivät katsoneet itsellänsä olevan +aikaa tulla häihin. Useammat kuitenkin ottivat kutsumuksen vastaan, +sitä paremmin, koska he jo olivat leiponeet leivoksensa ja valmistaneet +makeisensa sekä koonneet kermaa voiksi. + +Sillä ajalla oli tuolla kotona hirmuinen hyörinä ja pyörinä; Elsa muori +oli liikkeessä kuin "ikiliikkuja" ja kulki läähättäen huoneesta +huoneesen, sillä, huolimatta mistään herrastavoista, piti häät +kuitenkin vietettämän maan tavan mukaan. Suuri sali verhottiin sen +tähden liinavaatteilla, jotka vielä kaunistettiin kukkakiehkuroilla ja +seppeleillä, tehdyt tunturi maailman puksipuista, puolanvarsista, ja +tuhansilla kukilla, näillä hienosti tuoksuvilla kukilla, jotka kasvavat +tuolla ylhäällä kallioiden keskellä, ikään kuin osoittaaksensa, miten +heikkous yksinkertaisessa kauneudessaan kestää kaikki ja elää +sielläkin, missä voima murtuu ja käy tyhjäksi. Kattoon pitkän pöydän +päälle kiinitettiin telta, joka riippui alaspäin syvine ja monine +poimuineen ja jota myös kaunisteltiin kukilla, jota paitsi suunnattoman +suuri seppele ja kruunu riippuivat morsiamen aseman kohdalla. + +Häät pidettiin sunnuntaina ja jo lauantai-iltana olivat kaikki +soittoniekat valmiina Yrjö Kjellssonin luona ja tervehtivät ihanilla +säveleillä häävieraita, jotka nyt kaikin miehissä jo saapuivat +hääpaikalle seuraavana päivänä sieltä sitten kirkkoon kulkeaksensa. +Luonnollista on, että heitä nyt heti kestittiin, mutta oikea syy, jonka +tähden he näin varhain tulivat, oli se, että tänä iltana piti +annettaman tuliaiset. Nyt kokoontui summaton määrä ruoka-aineita, +kaikki maukkainta ja parhainta laatua, mitä oli voitu kokoon saada, +jonka joukossa myös huomiota puoleensa veti niin sanottu häävoi +sokeritoppain näköisen muotonsa ja kaikkien noiden ruusauksiensa +tähden, jotka kaunistivat sen pintaa. + +Sunnuntai-aamuna lähti joukko liikkeelle, ensin hevoisinensa soittajat, +pari nuoria renkiä, jotka istuivat satuloissansa kuin kiini naulatut ja +soittivat viuluillansa, huolimatta noiden iloisten luontokappaleiden +kaikista vehkeistä ja heiskauksista. Itse Ole Bull olisi semmoisessa +tilassa huonosti menestynyt; mutta tässä ei mitään haittaa tullut, +koska soittajat olivat tottuneet ratsastamaan ja samassa viulua +soittamaan -- harjoitus, jota koettamaan sopii kehoittaa semmoista +taidetta rakastavaa yleisöä, joka samassa kaipaa liikuntoa. + +Kirkko oli lattiasta kattoon saakka lehdillä verhottu ja kukka +köynnyksiä riippui penkkirivien yltympäri muodostaen kaaria käytäväin +yli. Tuskin löytyy mitään muuta, joka olisi niin todellakin maalaisen +tapaan kaunis, kuin kirkko, joka on tällä tavalla kaunisteltuna kuin +morsian ja valoisa, iloisa ja pyhä kuin morsiamen mieli. Koko matkue +astui alas hevosten selistä, he kun olivat ratsastaen kulkeneet, +morsian ja kaikki muut naiset viistosatuloissa, kaunistetut punaisilla, +sinisillä ja keltaisilla rimsuilla ja tupsuilla. + +Ingalla oli ylevä musta hevonen, voimasta ja vireydestä oikein +hypähtelevä, ja tuo suloinen, ihana neito, vyötäisiltään hoikka ja +solakka kuin vitsa ja jäntevä kuin raitis ruoko, istui niin keveästi, +niin reippaasti satulalla, että kukaan ei juuri mielellään olisi suonut +hänen sieltä maahan astuvan ja tulevan muiden ihmisten kaltaiseksi. +Tämä tapahtui kuitenkin, ja nyt kulki morsiuspari ja koko seura +kirkkoon, edellänsä nuo kelpo soittajat, jotka kaikkia viuluinsa kieliä +ankarasti kihnaten synnyttivät oikean metelin Jumalan huoneessa +morsiusparin kunniaksi. + +"Miten hän on kaunis!" kuiskuivat melkein kaikki miehiset katselijat, +"ja miten hän on sievä!" ajatteli jokainen nainen, kun Inka astui +kirkkoon ja sijoittui kirkon perälle kuoriin. + +Viimeinkin loppui saarna, jota todellakin harvat tarkkuudella +kuuntelivat, sillä juhlallisuus, tuo sievä morsian ja se mitä tuleva +oli, vetivät puoleensa kaikkien mielet. + +Pappi astui alttarin eteen ja nuoret morsiusneidot levittivät suuren +silkkihuivin sulhon ja morsiamen ylitse, ja Inka ja Olli vihittiin +yhteen Jumalan ja maailman edessä. Ingan vastaus "tahdon" kaikui niin +lempeästi, mutta kuitenkin niin selkeästi, että siitä oikeastaan ei +voinut tietää, tulisiko Olli vai hänkö perheen haltijaksi; tuntui +siltä, kuin jos he molemmat tulisivat siinä yhtäläisiksi valtiaiksi -- +ja niinhän pitää olemankin. + +Kirkossa, joka oli ihan täynnä väkeä, oli hirmuisen kuuma. Kesäkuun +aurinko lähetti säteitänsä pienien akkunaruutujen lävitse ja paistoi +lämpimästi kaikkiin noihin lukemattomiin kuolonseppeleihin, jotka +kaunistivat patsaita, kadonneen onnen katoavina muistoina; se herätti +siis todellakin iloa, kun soittoniekat taas antoivat poislähdön merkin +ja morsiusjoukko kulki kirkosta pitäjään tupaan "leipäinjakajaisille." +Tämä kuului maan tapaan. Oli nimittäin monta eri lajia leipiä: +herneleipiä, keltaisia kuin vaksi, mutta karvaita niiden syödä, jotka +eivät pitäneet niitä kovin erinomaisina, ohraleipiä, vierreleipiä, +vohveleita ja voileivoksia yhteen pantuina ja näitä jaettiin koko +kirkkoväelle, joka sen tähden tunkeentui pitäjään tupaan melkein samoin +kuin Tukholman asukkaat kuninkaallisen näytelmähuoneen pilettiaukolle +silloin, kun neiti Lindiä siellä saatiin kuulla. + +Tätä jakamista kesti kauan, mutta viimeinkin se loppui; nuori mies +nosti kauniin morsiamensa satulalle ja koko matkue lähti taas +liikkeelle musiikin sävelten kaikuessa. + +Kotona oli jo pihalla koristettu pöytä, jolla jaettiin virvoituksia +ennen kun mentiin hääsaliin ja tuohon juhlallisesti kaunistettuun +ruokapöytään, johon kaikki sovitettiin arvonsa mukaiseen järjestykseen, +niin kuin tapa oli semmoisissa tilaisuuksissa. Ateria oli aivan +puhdasta pohjoismaalaista laatua; siinä oli tarjolla runsaasti +liharuokia ja kaikenmoisia erinomaisia ruokalajia, joita Elsa muori oli +keksinyt; olipa niin "oivallisesti," että jokainen ihminen hartaasti +toivoi; että päivälliseltä jo päästäisiinkin, joka viimein tapahtuikin. + +Sitten asettui morsian ja sulho rinnakkain ja nyt oli vieraiden vuoro +astua esiin lahjoinensa, joiden joukosta etenkin mainittakoon, että +morsiamen äidin tuli antaa uusi ja kiiltävä tinainen malja, jonka +jälkeen morsiamen veli, Yrjö, astui esiin ja antoi jonkun satamäärän +riikintaalareita rahaa ja kaksi eläintä, jotka he itse saivat valita +mielensä mukaan; kaikki lähimmät ja etäisimmät sukulaiset tulivat +järjestyksessään ja viimein nuoriso, tuoden lahjansa, joista pienin oli +kaksi riikintaaleria eräältä rengiltä ja yksi taaleri eräältä +piikatytöltä, kaikki pankossa, useimmat hopearahoissa. + +Tämän tuotteliaan juhlamenon jälkeen tarjottiin taas pienempiä +ruokalajia, kaikenmuoisia semmoisia, jotka hyvin maistuvat makeilta ja +tuntuvat keveiltä tämmöisen oivallisen päivällisen jälkeen. Nyt alkoi +tanssi; se loppuu piiriä tanssimalla morsiamen kanssa ja meillä on siis +syytä katsella häntä kyllin tarkoin ennen kun kaikki loistavuus +häviää. Huomiomme parhaiten kiinittyy hänen pääkoristeesensa. Ingan +silkkihienot, vaalean ruskeat kähärät ovat käännetyt ylös laskokseen, +niin että pää on kasvanut koko joukon korkeammaksi, siihen on sitten +laskettu paksusti kullattu morsiuskruunu monine mitalleineen ja +molemmin puolin suurine kukkakiehkuroineen, tehdyt viheriöistä, +punaisista ja suurista kiiltomessinkisistä ruusuista; näistä +koristuksista käyvät helminauhat ja vitjat; riippuen kierroksissa +hiusten rajalla. Muuten on hän vaatetettu mustalla silkillä, leveine, +vaaleanpunaisine ja valkeine nauhoineen vyötäisillä; hänellä on myös +kultakello, kultavitjat ja kalleuksia ylen määrin, jotka kaikki Elsa +muori on hankkinut kaunistaaksensa lempilastansa. + +Soittoniekat ovat virittäneet viulunsa, kihnanneet sompaansa +kokonaiseen hartsikappaleesen, joka on kimitettynä viulun kaulan +takapuolelle ja alkavat vetää säveleitä, potkien tahtia molemmilla +jaloillansa, niin että se kuuluu juuri kuin jos neljä henkeä puimalla +toimittaisi mukasoittoa. Tanssi alkaa. + +Tuo morsian raukka koristuksineen ja sulho ovat nyt tuomitut tanssimaan +joka ainoan häävieraan kanssa, aina vanhimmista ukoista nuorimpiin +poikiin saakka, mutta näitä paitsi on vielä useita, jotka haluavat +tanssia, ne ovat niin sanottuja "maitotallukoita" -- maitotyttöjä, -- +jotka illalla kahdeksan aikaan ovat tulleet tuomaan maitoa tuliaisiksi +koko kylästä ja vielä etäänpääkin. Heitä ei ole vielä ennen kutsuttu, +mutta nyt heitä pyydetään tanssiin; ja kun sellaisia tuliaisia tuodaan +aina jokaisena iltana niin kauan kun häät kestävät, pitävät tämän edun, +"maitotallukkana" käymisen, kaikki seudun piiat vuorottain, käyden +kukin iltansa häätalossa, saadaksensa tanssia. + +Tanssia kestää valkoiseen päivään saakka, noin kello kahteen yöllä, ja +silloin, kun pohjolan aurinko nousee ja kultaa valollansa koivumetsän +ja Tunturikoski loistaa kuin kirkas hopea, linnut alkavat laulunsa ja +kukat avaavat kasteisen kupunsa, vaikenee viulujen ääni ja kaikki +laskeutuvat levolle, kootaksensa voimia seuraavan päivän tanssin +rehkinän varaksi. + +Lepo ei kuitenkaan ole pitkällinen; nuo väsymättömät soittoniekat +ryhtyvät taas työhönsä ja nyt on "pitkätanssi" alkava. Nuoriso +vaatettaa itsensä niin eriskummaiseen vaatteukseen kuin suinkin +tilaisuus myöten antaa ja keksintäkyky riittää muodostamaan ja sitten +kulkee koko hääjoukko huutaen ja laulaen, peltiä ja padansankoja +mukasoitoksi rämistellessä kaikkiin kylän taloihin, joissa tavallisesti +ollaan valmiita vastaan ottamaan. Sillä tavalla lähti nyt joukko Yrjö +Kjellssonin talosta Nordhallin kylässä ja jatkoi kulkuansa kaikkiin +kylään kuuluviin taloihin, jotka ovat pitkissä riveissä vuoren +rinteellä. Joka paikassa, jokaisessa tuvassa varrottiin siksi, kun tuo +kummallinen, ikään kuin kissannaukujaisia pitävä seura saapui ja sitten +kun se oli tapahtunut, pyysivät ne, jotka tuvissa asuivat, heitä +ottamaan muutamia pyörähdyksiä; se oli luonnollista, että silloin taas +nuo väsymättömät viuluniekat alkoivat säännöllisemmän soittonsa, jonka +mukaan sitten tanssittiin joka ainoan ukon, jokaisen eukon, naisen ja +tytön, vieläpä semmoisten lastenkin kanssa, jotka juuri olivat oppineet +kävelemään. Kaikkien piti saada vähän "pyörähtää" ennen kuu tuo +iloinen seura, sitten kun talon kaikki asukkaat olivat myös +"leivänjakajaisista" osallisiksi tulleet, lähti taas seuraavaan taloon +meteliänsä jatkamaan. Tämän pitkän tanssin jäljestä, jonka tähden +Nordhallissa täytyi kulkea noin puolen penikulmaa edes ja takaisin, +eivät vieraat kuitenkaan olleet niin väsyneitä, että he eivät olisi +tanssia jatkaneet vielä yöhön asti. Jokin lepoaika oli kuitenkin +välttämätön, sillä tiistaina seurasi emäntäkesti. Ollin täytyi erota +täksi päiväksi Ingastansa, sillä hänen tuli erityisessä huoneessa +nauttia juomia miesten kanssa ja Inka kestitsi varsinaisessa +häähuoneessa naisväkeä. Tällaisissa tilaisuuksissa juodaan tavallisesti +vähän liiaksikin, ja Yrjön, niin kuin kaikkien raakaluontoisten, oli +hauska katsella juopuneita ihmisiä; mutta tämä ei kuitenkaan nyt +menestynyt oikein täydellisesti, sillä Ollin olento oli sellainen, että +juuri kukaan ei mielellään unhottanut itseänsä hänen läsnä ollessansa +-- ja siis päättyi päivä jotenkin rauhallisesti, vaikka iltamalla +jotkut naapurukset istuivat keikkulaudoilla ja jaarittelivat +keskenänsä, tietämättä oikeastaan mistä kysymys oli. Päivä kuitenkin +loppui, ja jos aurinko sinä iltana näki tusinakunnan enemmän semmoisia +ihmisiä, jotka eivät tietäneet mitä he tekivät, ei se kuitenkaan +punastunut enempää kuin tavallisesti, sillä ihmiset käyttävät itsensä +usein tuhmasti, olematta sen tähden kuitenkaan niin iloisia kuin Inka +Kjellintyttären häissä. + +Keskiviikko on kuitenkin jo viimeinen päivä naineille vieraille; vielä +on kuitenkin jäljellä yksi juhlallisuus, nimittäin kun "korjataan pois +hapan paisti." Kaikki tuosta mahtavasta kestistä jääneet luut ovat +nimittäin pannut sopiviin astioihin ja ne kannetaan nyt juhlallisessa +saatossa, soittoniekat edellä ja koko hääjoukko jäljessä, jollekin +aukealle paikalle metsään, jossa on joku erinäinen kallio tahi suuri +kivi. Tälle kivelle ladotaan kaikki luut ja sytytetään sitten suuri +valkea niitä polttamaan. Tällä ajalla väki käy suureen piiriin +ympärille ja tanssii tuota palavaa luukasaa kiertäen siksi kunnes se on +loppuun palanut; tätä viimeistä juhlaa seuraa taas kestitseminen, joka +kestää siksi kun häätalossa syödään päivällistä. Kun sitten kaikki ovat +asettuneet lepoon ja rauhaan, astuu ensin sulho esiin ja antaa +jokaiselle miehelle tupakalla täytetyn savipiipun jäähyväislahjaksi ja +hänen jäljessänsä tulee morsian lahjoineen. Tässä ovat nyt ne +nenäliinat, ruokaliinat ja kaulahuivit, joita Inka niin ahkeraa oli +kutonut kaiken talven. + +Kun Inka nyt viimeisen kerran kotona ollessaan astui äitinsä eteen +kiittääksensä häntä kaikista lapsuutensa päivistä, nuoruutensa iloista, +rakkaudesta, uskollisuudesta ja rauhasta -- kun hän ojensi hänelle +lahjansa, oivallisen kakun, kiedottuna liinaan, joka oli sidottu +ruusullisella silkkinauhalla, niin koki hän vieläkin hymyillä, mutta +kuitenkin vierähti suuri kyynele tuolle ruusuiselle siteelle silloin, +kun hän kumarsi päätänsä ja äänetönnä antoi lahjansa. Elsa eukko nousi +ylös -- tuo muutoin niin iloisa, voimakas ja terve eukko vapisi kuin +haavan lehti -- ja sulki tyttönsä syliinsä. "Jumala siunatkoon sinua, +lapseni!" kuiskasi hän nyyhkien. "Älä unohda äitiäsi, kun panet jalkasi +oman pöytäsi alle!" + +"En koskaan, en koskaan, äiti; en koskaan minä unohda sinua!" lausui +Inka. "Mutta," lisäsi hän, "jos sinun tulee täällä olosi vaikeaksi, +niin tule meidän luoksemme tuntureille!" Koko seurassa ei ollut ketään, +joka ei olisi tuntenut juhlalliseksi tuota hetkeä, jona vanha side on +revittävä sen tähden, että uusi on sidottu. Inka jatkoi kulkuansa ja +lahjoittamistansa ja kaikkialla näki hän, miten paljon hänestä +pidettiin, miten vastahakoisesti hän laskettiin kylästä pois. Ilta tuli +ja vieraitten tuli lähteä, ja jokaista heistä seurasivat soittajat +vähän matkaa tietä myöten vanhojen viimeiseksi huviksi. + +Nuoriso ei vielä kuitenkaan lähtenyt, vaan jäi häätaloon ja tanssi koko +yön, niin että torstai-aamuna aurinko nousi ja oli jo korkealla +taivaalla, ennen kun soittoniekat viimeinkin saivat soittaa tuon +iloisen joukon pois talosta, johon taas tuli rauha ja hiljaisuus. + +"Jumalan kiitos, että me taas olemme yksinämme!" lausui Inka sitten kun +viimeiset vieraat olivat lähteneet; "tiedätkö, Olli, että tämä juhla ei +ollut minusta läheskään niin iloista kuin olin sitä kuvitellut; minun +täytyy kuitenkin erota kotoa. Tiedäthän, että sieltä, missä on lapsena +elänyt, missä on leikkinyt lapsuutensa päivinä, sieltä eroaa ihminen +kuitenkin vastahakoisesti ja murheella." + +Olli syleili pientä vaimoansa. "No, rakas Inkani, onhan meillä uusi +koti tuolla ylhäällä tuntureilla ja jos sinä tahdot, niin voihan äiti +muuttaa myöskin meidän luoksemme sinne, sillä minä en usko, että hän +täällä viihtyy." + +"Näetkös, Olli," keskeytti Inka, "Yrjö näyttää semmoiselta kuin paha +omatunto ja ... ja ... huomasitkos, että Kosken Anna oli ainoa kaikista +tytöistä, joka ei tullut tänne minun häihini; tässä varmaankin on +onnettomuus tulossa ... muuten ei hän olisi ollut poissa minun +häistäni, sillä vanha ystävyys ei ruostu, niinhän sanotaan." + +"Annako? Niin ... se on totta; häntä minä en nähnyt. Muuten oli täällä +paljo tyttöjä, maitotyttöjä ja muita oikein kelpo parvi, niin että hän +kyllä saattoi olla täällä minun huomaamattanikin. Tuollaisissa +ijankaikkisissa kemuissa tulee pää oikein sekaantuneeksi ja tuollainen +alituinen, yhtä mittaa monta päivää kestävä viulujen pirinä saattaa +pään oikein pyörälle; minä olen kiitollinen päästyäni tuonne ylös +tuntureille, siellä on tyyntä ja hiljaista järven rannikolla, ja vaikka +tupa on pieni, mahdumme me kuitenkin hyvin siihen." + +Muutamia päiviä häiden jälkeen seisoivat hevoset valmiiksi +satuloittuina rapun edessä. Yrjön oli erään tärkeän toimen tähden +täytynyt matkustaa pois kotoa, ja ainoa, joka siis jäi kotia, oli Elsa +muori, joka vanhuutensa tähden ei voinut lähteä mukaan, mutta joka +lupasi niin pian kuin järvet ja sammalet ennättäisivät käydä jäähän, +tulla ja viipyä nuorten luona yli joulun. + + * * * * * + +Nuo kolme henkilöä ratsastivat siis metsiä myöten ylös tuntureita +kohden, Olli, Inka ja vanha Juhon leski, Ollin äiti, joka laihana ja +hoikkana istui satulassaan yhtä lujasti kuin muutkin. Muutamia renkiä +kuormia kantavine hevosineen, morsiuslahjoja kuljettaen, seurasi +jäljessä. + +Oli kaunis ja lämmin päivä, linnut lauloivat tuossa synkässä +mäntymetsässä, jossa yltä ympäriinsä löyhkäili tuore honganhaju, siellä +ja täällä koputteli tikka nokallansa kuivuneita mäntyjä, jotka +seisoivat alastomina nojallansa kallioiden välillä; mutta paljon +korkeammalle puiden latvoja kohoutuivat tuntureiden lumihuiput ja +sadottain kristallikirkkaita puroja porisi metsässä, hakivat tiensä +noiden moniin mutkiin kiertelevien puiden juurien lomitse, huuhtoivat +marmorijärkäleitä ja muodostivat putouksia, jotka vaahdoten +ruiskuttivat vettä somerikkoon. + +Molemmat äsken naimisiin menneet ratsastivat kauan äänettöminä toinen +toisensa rinnalla; he näyttivät ajatuksiinsa vaipuneilta. Viimein +naurahti Inka ja lausui: "Olli, me ajattelemme nyt ihan samaa." Olli +naurahti myös, mutta loi silmäyksensä taivasta kohden. "Niin," lisäsi +vielä Inka, "niin, sinä ajattelet niin kuin minäkin ja kiität Jumalaa, +joka on kaikki tehnyt niin ihanaksi ja kauniiksi ... etkö niin?" + +"Niin, Inka, me emme voi Jumalaa kiittää kyllin siitä, että hän on +antanut meille terveen tahdon ja puhtaan tahdon sekä ihanan maansa +asuaksemme." + +Matka kesti kauan; vasta iltasella ennättivät he tuota kiertelevää +vuoripolkua pitkin Ollin avaroille aloille. "Elä luule, Inka, että +täällä on niin hyvää minun luonani kaikki kuin siellä alhaalla +Nordhallissa," lausui Olli, "mutta eihän se haittaa mitään, sillä +olethan sinä tyytyväinen semmoiseen kuin meillä on?" + +"Olen, rakas Olli, elä huolehdi siitä," kuului vastaus, mutta siitä +huolimatta ei Inka kuitenkaan voinut olla uteliaisuudella katselematta +eteensä ja itsekseen toivomatta, että tupa ei kuitenkaan olisi liiaksi +kurja; mutta hän oli jo kauan sitten ajatellut olevansa uudessa +kodissaan ja hän oli valmis tyytymään semmoiseen tupaan, millainen +Ollilla oli hänelle antaa. + +Viimeinkin pääsivät he tuon pienen järven rannalle. "Mikä tuo on? +Asuuko täällä muita kuin sinä?" kysyi Inka kun hän näki pienen, +siistin, punaiseksi maalatun rakennuksen valkeine akkunalautoineen ja +viheriöine puitteineen olevan edessänsä järven toisella rannalla ja +kuvastuvan kirkkaasen veteen. + +Olli oli tarkkuudella ja ikään kuin epäillen tarkastellut nuorta +vaimoansa, mutta kun hän näki hänen iloisesti hämmästyneen, muuttui +hänen muotonsa iloisemmaksi. "Se on sinun ja minun tupani, näethän, +minä olen rakentanut sen sinulle, sinua varten ... tyydytkö asumaan +siellä?" + +"Tyydyn, tyydyn, oi niin kaunis ja sievä, rakas Olli, kiitos, Olli +kultaseni; oi noin sievät akkunalaudat ja viheriät puitteet, oi miten +tuo on kaunis!" Niin leperteli Inka kuin lapsi koko loppumatkan, mutta +tuskin oli hevonen pysähtynyt, kun hän jo oli maassa ja kiirehti +huoneisin. Kaikki oli oikein talonpojan tapaan, mutta katsohan, tuolla +ullakolla oli pieni kammari varustettu Ingan puoleksi hienomman +makuaistin mukaan. + +"Oletko nyt tyytyväinen ja pysytkö tyytyväisenä, Inka?" kysyi Olli ja +syleili iloista vaimoansa. + +"Olen, olen; minä olen ja pysyn tyytyväisenä sinun kanssasi ja tuvan +suhteen nyt ja koko elinaikani." + +"Jumala siunatkoon sinun tulosi, rakas, armas, hyvä Inkani!" kuiskasi +mies ja painoi sydämellisen suudelman noille ruusuisille huulille. + + + + +Huvimatkailija. + + +Erään järven rannalla Kentissä on kaunis maatila, joka, siihen aikaan +kun meidän kertomuksemme alkaa, kuului sir Edward Ellisille. Hän oli +silloin jo ijäkäs mies, mutta hän oli koko ikänsä elänyt naimattomana +ja oli nyt siis todellinen "vanhapoika." Vanhainpoikain säädyssä on se +omituista, että sen jäsenet tottuvat erityisiin tapoihinsa, joita he +eivät tahdo jättää. He vaatettavat itsensä omalla tavallansa, syövät +omaan tapaansa, nukkuvat sillä ajalla, jolloin ketkään muut eivät nuku +ja antavat aatteiden kaivaa sieluunsa niin syviä juovia, että ne +vaativat oikean sulun, jos heidän joinkin tavoin täytyy olla yhteydessä +toisten kanssa. He tulevat, niin kun he itse mielellään väittävät, +"itsenäisiksi miehiksi," taikka, jos muut saavat asiasta arvostelunsa +antaa, "kummallisiksi patruuneiksi." Sellainen mies oli sir Edward +Ellis, itse Englannissa kummallinen mies, joka merkitsee, että hän +kaikissa muissa maissa oli jotenkin käsittämättömän eriskummainen +olento. + +Hän oli elänyt monta, monta vuotta yksinänsä tilallansa +kammaripalvelijansa, pöydänkattajansa kanssa, sanalla sanoen miehen +kanssa, joka toimitti kaikki tehtävät, mitä palvelijalla saattaa olla, +nimittäin tuon pitkän Juhon kanssa, joka punaisessa liverissään +(palvelijapu'ussaan) hoikkine ja koukertelevine ruumiineen näytti +itä-intialaiselta kravulta. Sir Edward Ellis ei käynyt milloinkaan +matkoilla; hänen oivalliset hevosensa seisoivat tallissa, juoksivat +laitumella eivätkä tehneet mitään, niillä oli yhtä hyvät laiskanpäivät +kuin milloinkaan jonkun pääkirkon pispalla tahi pastorilla. Sir Edward +ei niitä milloinkaan käyttänyt, vaan istui huoneessansa, jossa hän +tutkisteli vaakunatiedettä ja hänellä siis alituisesti oli vaakunakirja +kädessänsä, saadaksensa selvän kaikista niistä jalopeuroista, tähdistä, +pölkyistä ja ruusuista, jotka merkitsevät niin paljon ja niin vähän +tässä maailmassa. Syy, jonka tähden hän näin oli mieltynyt +vaakunatieteesen, oli se, että hän, Jumala yksin tietää minkä haarojen +kautta, oli keksinyt olevansa sukua Stuartien, Lancasterien ja +Howardien ynnä monien muiden heimoille ja su'uille, joissa hänellä oli +esi-isiä ja äitiä, serkkuja ja tätiä, mitkä pöyhkeilivät vaakunoillansa +hänen avaralla sukutaulullansa. Miten on tiettyä, on ihmisiä, jotka +koko ikänsä taukoamatta lukevat samaa kirjaa kannesta kanteen, vuodesta +vuoteen. Minä en tarkoita tässä Raamattua, jota kyllä sietää lukea niin +kauan, vaan aivan yksinkertaisia ihmisellisiä kirjoja, semmoisia kuin +esimerkiksi Cookin matka maan ympäri, jota minun tietääkseni eräs vanha +maapappi tutki kaksikymmentä vuotta. Minä olin vielä silloin poika, kun +mies istui ja luki Cookin matkaa, minä pääsin ylioppilaaksi ja tulin +kotiani yliopistosta, ja vielä istui hän ja luki Cookin matkaa -- minä +menin tervehtimään ukkoa, mutta tulin sopimattomalla ajalla, minä +häiritsin häntä, sillä hän luki Cookin matkaa ja huvitteleiksi +parhaimmalla tavalla Unalaschalla tahi jollakin muulla venäläisellä +reposaarella. + +Samalla tavalla oli sir Edward kolmekymmentä vuotta lakkaamatta +tutkinut vaakunatiedettä ja nimenomaan opetellut saksankieltä, +lukeaksensa Gattererin vaakunatiedettä, joka on pääteos, josta saadaan +selvä "vaakunakilvistä," "tinctureista" ja kaikista muista tuohon aimo +tieteesen kuuluvista seikoista. Hänellä ei siis koskaan ollut aikaa +nauttia luontoa; kukat tuoksuivat puutarhassa, puut puistossa +suhisivat, mutta sir Edward pysyi huoneessaan, paitsi yhden kerran joka +kesä, silloin kun hän lähti ulos ja katseli, miten hänen vaakunansa -- +nelijakoinen kilpi, punaisella, sinisellä, keltaisella ja viheriällä +pohjalla, valkea risti punaisella pohjalla, keltainen tähti sinisellä +ja sininen risti keltaisella sekä punainen ruusu viheriällä pohjalla -- +kukki suurella penkereellä puutarhassa, johon puutarhuri puksipuuaidan +ympäröimään paikkaan kukkia istuttamalla oli sen muodostanut. + +Tämä oli pian sanottu ainoa kerta, kun hän kävi ulkona viheriässä +luonnossa, muuten istui hän huoneessaan, käveli ja jaloitteli +sukusaleissaan. + +Mutta kuitenkin lienee tämä monivuotinen tutkiminen viimein jotenkin +tullut ikäväksi, koska eräänä sateisena syysaamuna, kun pitkä Juho tuli +sisään kahvitarjottimineen, kääntyi sir Edward punapukuiseen +palvelijaansa päin ja lausui: "tänään sataa." + +"Niin, aivan hirmuisesti, ja nyt onkin Lokakuun seitsemäs päivä." + +"Ota alas korkeasti autuas kuningas," lausui sir Edward, "ja anna tehdä +taulua varten laatikko!" + +"Hänen majesteetinsa kuningas Kaarlo ensimäinenkö, jalo ja kaivattu +muistossa?" kysyi Juho suuresti ihmetellen. + +"Niin ... ota myös tämä kirja ja vie se vaunujen laatikkoon, laita +kuntoon myös minun vaatteukseni ... hevoset olkoot matkaan valmiina +kello kaksi rapun edessä!" + +Pyrstötähti toisinaan koskee pyrstöllänsä meidän katoovaista maatamme +ja silloin se tästä tapauksesta tulee jotenkin hämmästyneeksi, mutta +koko maa ei voi tulla niin hämilleen kuin pitkä Juho silloin, kun hän +useita vuosikymmeniä jo palveltuansa sai kuulla sir Edwardin lähtevän +matkalle. + +"Sir lähtee siis matkalle?" kysyi hän. + +"Niin ... matkalle," kuului vastaus. + +Kello löi kaksi ja vaunut olivat rapun edessä, tuo suuri kirja +kannettiin alas ja laskettiin vaunujen laatikkoon (se oli +vaakunakirja), Kaarlo ensimäisen muotokuva, laatikkoon sijoitettuna, +asetettiin etupuolelle, ja nyt tuli sir Edward tavallisessa +yönutussansa ja ainoastaan viitta olkapäillä, istui vaunuihin ja lausui +tilanhoitajalle, joka suuresti ihmetellen seisoi astuimen vieressä ja +vartosi saavansa joitakin käskyjä: "pöydällä on kirje." "Aja!" Vaunut +alkoivat vieriä ja pitkä Juho nyykäytti palvelusväelle, sillä hän oli +sanonut heille, että hän uskoi sir Edwardin menevän kilparatsastuksia +katsomaan lähimpään kaupunkiin. + +Matka tuli kuitenkin pitemmäksi, se kulki erääsen merikaupunkiin, ja +seuraavana päivänä kello kaksitoista meni sir Edward pitkän Juhon +seuraamana ja kuningas Kaarlo ensimäinen ynnä vaakunakirjansa mukanaan +erääsen sievään laivaan, joka oli satamassa ja johon tavarat olivat +kuljetetut. + +Tuskin oli hän ennättänyt laivaan ennen kun ankkuri nostettiin ylös, +purjeet levitettiin ja laiva lähti merelle sillä aikaa kun pitkä Juho +asetti Kaarlo ensimäisen kuvan sir Edwardin kajutan seinään. Juho tiesi +hyvin, että ei maksanut vaivaa kysyä, mutta hän luuli, että laiva +tekisi pienen kierroksen ja pian laskisi rantaan, sillä se oli jotenkin +varmaa, että sir Edward ei tekisi pitkiä matkoja. "Hm," jupisi pitkä +Juho, "hm, hm." + +"Mitä se on?" kysyi sir Edward. + +"Mihin mennään, sir?" + +"En tiedä." + +"Ettekö tiedä, sir, mihin laiva on menevä?" + +"En." + +"Hm ... hm..." + +"Sinä olit itse laivalla minun lippuni kanssa," muistutti sir Edward. +"Minä kirjoitin: 'allekirjoittanut tahtoo seurata mukana laivalla ja +nousta maalle siellä, mihin te ensikerran laskette rantaan. Edward +Ellis.'" + +"Hm, hm, me menemme merelle." + +"Niin menemme, minä näen sen ... mene!" Juho meni ja hänen herransa jäi +selailemaan vaakunakirjaansa. + +"Mihin mennään?" kysyi Juho eräältä vanhalta matruusilta, jonka hän +sattui kohtaamaan. + +"Mihinkö? niin me menemme Itä-Intiaan." + +"Itä-Intiaanko?" kysähti Juho niin hämmästyneenä, että hänen punainen +pukunsa oli vaaleta samalla tavalla kuin hänen omat laihat poskensakin; +"emmekö laske maalle ennen?" + +"Laskemme Madeirassa ... ja S:t Helenassa sekä myöskin Kapissa." + +"Madeirassa, siellä jossa viiniä kasvaa," jupisi Juho; "hm, tästähän +tulee mukavaa." + +Laiva kynti kuitenkin laineita. Juho sai nähdä delfiinejä, hajia ja +muita kummallisia kappaleita vedessä, hän sai nähdä meren loiston +käännepiirein välillä ja kuuman ilmanalan linnut sitten, jotka +uhkamielisinä ja uljaina kiikkuivat mastojen päissä, mutta sir Edward +ei ollut milloinkaan ulkona kannella, vaan oleskeli kajutassaan ihan +juuri samoin kuin kotonansakin, vaakunakirjoineen ja Kaarlo ensimäisen +muotokuvan seurassa. Tuo ihana saari kohousi viimeinkin vedenpinnan yli +ja kuvastui tumman sinistä, puhdasta taivasta vasten, jota etelässä +kaunistaa ruhtinaallinen aurinko, levittäen kulta sadetta yli avaran +meren. + +"Nyt me olemme Madeirassa, laiva laskee rantaan!" virkkoi Juho +varovaisesti herrallensa. + +"Sijoita kuningas laatikkoon, muista kirja ja vaatteet," lausui sir +Edward, jatkaen lukuansa juuri kuin ei olisi mitään tapahtunut. + +Laiva oli tuskin laskenut ankkuriin ennen kun sir Edward astui ylös +kannelle, maksoi matkansa ja kulki veneellä maalle. Siellä hänelle +hankittiin huone, taulu ripustettiin seinään ja taas alkoi hän elämän +samallaisen kuin kotonaankin. + +Kun he olivat olleet Madeirassa ja asuneet Funchallissa muutamia +kuukausia, kun sir Edward astui toiseen laivaan, -- kysyi Juho, mihin +matka piti; laiva oli matkalta Trondhjemiin. + +Tultuansa Norjaan, muuttivat he maalle; mutta sir Edward alkoi nyt +saada uuden aatteen, hän tahtoi nähdä maata ja hän päätti sen tähden +matkustaa jalkaisin. + +"Sir, sitä minä en voi kestää," lausui pitkä Juho, kun hän sai tietää +herransa aikomuksen; "minä olen opetellut seisomaan, mutta kävelemään, +kulkemaan, sitä minä en voi kestää, varsinkaan tuollaisessa mokomassa +maassa." + +"Etkö sinä pidä tästä maasta?" + +"En, herra varjelkoon, eihän täällä kasva viiniä!" + +"Pidätkö sinä enemmän Madeirasta?" + +"En, vieläkö mitä!" + +"Entäs Englannista?" + +"Pidän, kuinkas muuten." + +"Sinä matkustat Englantiin; minä jään tänne...!" + +"Minäkö matkustaisin ilman teitä, sir!" huudahti tuo uskollinen +palvelija melkein itkien. + +"Sinä matkustat, minä jään tänne," kuului päättävä vastaus, josta ei +käynyt mihinkään vetoaminen. Juho sai siis matkustaa takaisin +Englantiin, ja sir Edward antoi sijoittaa tavaransa rattaille ja +matkusti itse Ruotsin rajaa kohden; hän oli nyt seikkailuksilla ja +seikkailuja hän kohtasikin. + + * * * * * + +Oli kauniina syysiltana juuri auringon laskun aika, kun Kosken Lauri +oli pienine ruuhinensa Tunturijärven vastakkaisella rannalla. Ukko oli +saattanut nimismiestä, joka oli käynyt torppia katselemassa, ja oli +juuri kääntymäisillään takaisin, kun eräs kummallinen mies harmaassa +hatussa ja lastinkinutussa korkeine saappaineen tuli tietä myöten ja +viittasi hänelle. Tuo kummallinen mies näytti noin kuudenkymmenen +vuotiaalta, harvoine hiuksineen, jotka pistäytyivät esiin harmaan hatun +alta. Hänellä oli myös terävä, jotenkin kummallinen nenä ja pari +kirkkaita, rehellisiä harmaansinisiä silmiä vilkkui oivallisimpain +kulmakarvain välillä kuin mitä milloinkaan tavataan. Lauri ukko luuli +hänen täydessä totuudessaan tontuksi, joka oli muuttomatkallaan, ja +eikä semmoista pientä noitaa ole hyvä vastustella. Tuo kummallinen mies +oli jo tullut rannalle, asettautui ruuheen ja puhui muutamia +käsittämättömiä sanoja sekä viittasi suoraan järven toiselle puolelle, +jossa ukon pieni harmaa tupa siinsi koivumetsiköstä. + +Lauri ukko ei oikein tiennyt, mitä hän olisi ajatellut; mutta sitten +kun hän oli kovalla äänellä lausunut: "Jesuksen, minun vapahtajani +pyhään nimeen," jolloin tuo eriskummainen mies veti suunsa hymyyn, +mutta ei kadonnut, tarttui ukko airoihinsa ja souti voimakkaasti järven +yli. + +He pääsivät pian rantaan ja tuo vieras mies astui veneestä maalle ja +meni tupaan. + +Siellä seisahtui hän kummeksien, kun hän näki edessänsä pienen iloisen +eukon, joka toivotti häntä tervetulleeksi; mutta tämä ei kuitenkaan +ollut se, joka veti puoleensa hänen huomionsa: akkunan ääressä, +laskevan auringon punakeltaisten säteiden valaisemana istui nuori +nainen ja katseli ulos tuota kääpiömäistä pientä metsää huomaamatta +tulijaa. Hän oli kaunis olento, vaikka hän oli vaalea ja laiha ja +poskillaan oli tulinen purpuran hohde, vaikka huulensa olivat vaaleat +ja otsansa valkea kuin marmori. Noin kolmen vuoden ikäinen lapsi istui +leikkien lattialla ja hän näkyi olevan vanhan eukon lemmikki. + +Ukko Lauri tuli myös huoneesen ja nyt otti vieras esiin pienen kirjan +ja alkoi sokertelevalla ruotsinkielellä kysellä: "onko huonetta; onko +vuokrata huonetta; maksetaan hyvin?" Lauri ukko ymmärsi nyt, että +vieras oli ihminen, ja arvasi heti, että hän oli yksi noita +"engelsmanneja," jotka kaiket kesäkaudet asuvat Niklaksen talossa +Skalstugassa ja kalastavat "angelelilla" tunturijärvissä. "Kuuletkos +eukko, hän on varmaankin joku englantilainen, kyllä kai hän saa +kammarin, jos hän niin haluaa," lausui hän ja samassa vei hän vieraansa +porstuan peräkammariin, joka, huolimatta vaan perin kohtalaisesta +laitoksestaan, näytti kuitenkin miellyttävän vierasta. + +Niin oli sir Edward joutunut nyt oikeihin seikkailuksiin, ja tämä +kuitenkin vaikutti jotakin hänen muuten niin väsyneesen, niin +äänettömään ja vanhoihin tapoihinsa vaipuneesen sieluunsa. Täällä tuli +hän varsin hyvin toimeen, sitten kun hän oli saanut tavaransa, jotka +hän oli jättänyt jälkeen matkallansa, kun hän oli saanut taas +kuvataulun, vaakunakirjan, pyssynsä ja vaatteensa. Vähitellen oppi hän +puhumaan ruotsinkieltä taikka, oikeammin sanoen, jemtlannin kieltä, +mutta hyvin huonosti, se on selvää; mutta kuitenkin ukko Lauri ja hänen +vaimonsa ymmärsivät häntä hyvin, ja itse Annakaan, huolimatta +vaaleudestaan ja noista katkeran surun piirteistä, jotka kuvautuivat +hänen riutuneissa, mutta vielä sittenkin kauniissa kasvoissaan, ei +voinut olla vähän hymyilemättä noille jotenkin kummallisille +kieliharjoituksille. Muuten istui hän tavallisesti akkunan ääressä ja +teki työtä; mutta hänelle ei ollut työ juuri minkään arvoista, sillä +hänellä siihen ei ollut voimia eikä haluakaan. Ainoa, joka tuossa koko +perheessä näytti iloiselta, oli pieni Yrjö, tuo poika, joka istui +äitinsä jalkain juuressa lattialla silloin kun sir Edward tuli +huoneesen. + +Anna raukka! Niin oli käynyt kuin Inka oli aavistanutkin. Jo Ingan +häiden aikana hyljäsi Yrjö uhrinsa ja vältti siitä alkaen Koskitorppaa +joka matkallansa. Sitä vastaan kävi hän usein Bergissä ja huhu tiesi, +että hän menisi naimisiin tuon Viggen rikkaan tytön kanssa. + +Mutta vähän aikaa sen jälkeen kuultiin, miten pieni lapsi itki tuolla +tuvassa Kosken rannalla ja miten vanha eukko lauloi kehtolaulua +viihdyttääksensä pienokaista. + +Seuraavana kesänä istui usein iltasilla kalpea, kuihtuva nainen tuon +matalan tuvan ulkopuolella ja silmäili ajattelematonna Tunturijärven +tyynen veden yli. Hänen vaaleat hiuksensa olivat järjestämättömissä +kähäröissä hänen otsansa ympärillä, laihat, melkein lävitse hohtavat +kätensä lepäsivät toimettomina hänen polvillansa; hän näytti +ajatuksiinsa vaipuneelta. Mutta viimeinkin avasi hän vaaleat huulensa +ja lauloi huikaisevalla, selvästi soivalla äänellä seuraavat sanat, +semmoisella säveleellä, joka tahtomatta tuli ulos hänen sydämestänsä. + + Oi tule, veden neitonen, + Syliisi ota raukkanen, + Mua tuudi sini aalloilla + Ja raivon veden kuohuilla + Pyörtehessä. + + Siks' kiikun sitten aalloilla, + Kun _hänen_ saan ma kuolleena, + Puhtaaksi pesen sielunsa, + Ja valkaisen kuun valolla + Pyörtehessä. + +Mutta kun tuo vaalea nainen oli laulanut laulunsa, seisoi aina eukko +hänen selkänsä takana ja herätti hänen unelmistaan, lausuen; "Anna, +Anna, älä ajattele niin, muista lapsi raukkaasi!" + +Silloin aina hymyili Anna ja meni äänettä tupaan, otti lapsen syliinsä +ja suuteli siksi, kunnes se naurusuin nukkui hänen rinnallensa. + +Sillä tavalla oli Anna elänyt hiljaista elämää siksi kun sir Edward +tuli perheesen. Hän käsitti heti koko asian ja ensimäisen kerran näytti +siltä, että häntä miellytti joku ihminen. Hän istui usein pitkät hetket +ja tarkasteli tuota kalpeata äitiä sekä leikitteli lapsen kanssa; oli +juuri kuin jos Anna olisi ollut hänen oma lapsensa. + +Sillä ajalla matkusteli Yrjö edes ja takaisin Nordhallin ja Viggen +väliä, jossa viimeksi mainitussa paikassa tuo niin sanottu "Bergin +rikas tyttö" asui. Tämä niin nimitetty tyttö ei kuitenkaan ollut enää +nuori; monenlaiset luonteen virheet, etenkin hillitsemätön kiivaus ja +vähää enemmän kuin tavallinen riidanhimoisuus olivat saattaneet hänen +pelätyksi kotiseudullaan, ja vaikka rikkaus houkutteli yhden ja toisen +ajattelemaan sinnepäin, pelästyivät he kuitenkin aina täyttä totta +tekemästä. Tuo rikas tyttö ei myöskään katsonut hyväksi ottaa ketään +köyhää poikaa, sillä "rikkaat rikkaita hakee" -- mutta rikkaat olivat +varoillansa. Ainoa, joka siis uskalsi kosia tuota ankarata kaunotarta, +oli Yrjö, joka ei katsonut mitään muuta kuin rahoja ja joka otti vaimon +ikään kuin välttämättömän pahan, josta kukaan ei voinut pelastaa. +Bergin rikkaalla tytöllä, niin kuin tiedämme, ei ollut erinomaisia +sielunlahjoja; mutta ulkonaisessakaan suhteessa ei hyvä Jumala ollut +antanut hänelle esikoisen oikeuksia. Hänellä oli pitkä ja +jyrkkäpiirteinen, hyvin miesmäinen ruumis, pistävästi merkilliset +mustat kasvot ja mustat hiukset, jotka, tavallisesti epäjärjestyksessä, +sykkyräisesti peittivät pään ympäri. Tiedettiin myös kertoa, että koko +tuo suku oli alkuansa tattarilaista verta ja polvi polvelta oli ollut +tunnettuna raivomaisesta luonteestaan ja ylellisestä ahneudestaan; +mutta nämä omaisuudet olivat tehneet su'un rikkaaksi ja Mertta oli, +niin kuin häntä tavallisesti nimitettiin, Musta-Mertta, eli Viggen +Mustan-Pekan ainoa perillinen. + +Sinä talvena, jona sir Edward muutti asumaan ukko Laurin tupaan, meni +Yrjö naimisiin Viggen Mustan-Merttan kanssa, ja silloinkin vietettiin +häät, jotka kestivät kokonaisen viikon. Nuoripari muutti kotiinsa +Nordhalliin ja eli niinkuin sellaisen parikunnan tulee elää, ilman +rakkautta, ainoastaan oman hyödyn yhteen liittäminä, joka näkee +tulevansa tyydytetyksi ainoastaan rahoilla. Yrjöllä ei ollut nyt enää +muuta kuin kolme toivetta, ensimäinen, että hän saisi perillisen, +toinen, että Viggen Musta-Pekka kuolisi ja kolmas, että pian sen +jälkeen Merttakin menisi kaiken maailman tietä, sillä hän oli jo saanut +kokea niin paljon aviosäädyn onnea, että hän näki kaikista parhaaksi +sen, jos se saisi kauniin lopun. + +Sir Edward huomasi, että Anna oli nyt vieläkin hiljaisempi kuin ennen, +että hän työskenteli vähemmän ja uneksi enemmän kuin ennen; hän +kiinittyi sen tähden vieläkin paremmin tuohon köyhään perheesen. +Vanhanapoikana ja rikkaana eläessään ei hän koskaan ennen ollut +tilaisuudessa tutustua köyhien sisälliseen elämään, hän ei ollut ennen +nähnyt, miten ilo ja tuska, nauru ja itku vaihtelehtivat toistensa +kanssa noiden raukkain sydämissä. Sir Edward ei, sanalla sanoen, ollut +milloinkaan ajatellut mitään muuta elämän varjopuolta kuin ikävyyttä; +hänen oma elämänsä oli taulu, joka oli maalattu harmaalle harmaaksi, ja +vasta nyt näki hän oikean värillisen taulun, jossa vaihtelehti kirkas +auringon loiste ja synkät, mustat varjokuvat. Annan mieli tuntui +hänestä semmoiselta kuin eräs vanhan mestarin kuvataulu, joka esitteli +Betlehemiä yöhön varjottuna ja ainoastaan tuo johtava tähti loi siihen +kiiluvan valonsa. Yö oli tuon tyttö raukan sydämessä; mutta kuitenkin +loisti siellä ystävällinen tähti. + +Sir Edwardissa oli tapahtunut kummallinen muutos; hän ei lukenut enää +kirjojansa, tirkisti harvoin vaakunakirjaansa ja tarkasteli tuskin +milloinkaan tuota korkeata sukulaistansa Englannin Kaarlo ensimäistä, +vaikka se riippui hänen huoneensa seinällä kauniisti huolitellussa +raamissaan; päin vastoin alkoi sir Edward kulkea ulkona, harjoitteli +itseänsä ampumaan kuulia jäniksiin ja teiriin, siihen asti kun hän +osasi ampua oikein, ja silloin tuli hän usein kotiin saaliinensa ja +auttoi Laurin eukkoa laittamaan niistä ruokaa englantilaiseen tapaan. + +Tuolla köyhällä perheellä oli hyvä aika siitä alkaen, kun sir Edward +muutti siihen asumaan, sillä hän ei ollut likimainkaan semmoinen, joka +säästää muutamia killinkejä enemmän tahi vähemmän, ja siitä hyötyi +talous suuresti. Yhden ruotsalaisen riikintaalerin antaminen oli +hänelle tyhjänpäiväinen seikka, mutta Laurin perheelle oli se jo hyvin +suuri asia. + +Kaikki tämä sekä samalla tuon hyvän ukon ystävällisyys teki hänen +kaikkien suosikiksi, ja etenkin Anna kiinittyi häneen samoin kuin +hänkin oli Annaan kiinittynyt, sekä pikku Yrjö, jota hän pitkät hetket +kiikutteli polvillansa hyryellen "Rule Britanniaa" tahi jotakuta muuta +englantilaista kansanlaulua, jota hän oli kuullut nuoruudessansa ja +jonka unhottumattomat säveleet taas heräsivät hänen sielussansa. + +Talvi kului, kevät tuli myöhään, lumikinokset kestivät kauan sulaa; +mutta viimein, niin kuin ennenkin, melkein niin kuin yhdellä +loihtulyönnillä katosi lumi, jäät irtautuivat rannoista ja virtasivat +kolisten ja ryskyen koskesta alas, ja samassa oli maa viheriässä +pu'ussaan, puut vaatettuivat vaaleanviheriöiksi ja sinivuokot +levittivät kukkavaippansa niityille. + +Oli lämmin kesäkuun ilta; joitakuita päiviä ennen oli pyryttänyt ja +koko seutu oli ollut peitettynä lumella, joka valoi hopeatansa +viheriälle maalle, mutta nyt oli lumi poissa ja koko luonto oli raitis, +kuin lapsi, joka astuu kylmästä kylvystä, iloisa, rauhallinen, lämmin +ja ihana, iloiten auringon paisteessa. + +Anna istui tapansa mukaan tuvan ulkopuolella, katseli laskevata +aurinkoa, ajatteli ja uneksi entiseen tapaansa eikä kukaan häntä +häirinnyt, mutta vanha eukko ja sir Edward, kumpainenkin akkunastansa, +pitivät tyttöä tarkalla silmällä, sillä tuo hänen laulunsa koskesta +kuului niin kummalliselta ja voi siis hyvinkin tapahtua niin, että +"hänelle pistäisi päähän jotakin," niin kuin eukko lausui, jos ei +pidettäisi häntä silmällä. Tänä iltana oli hän taas tavallista +synkempi, istui ja tuijotti järvelle päin, jota varjosti metsä, minkä +taakse aurinko vaipui -- taivas punotti ja vivahteli kullalta ja +sinipunervalta, lempeä valo levisi tuon viljelemättömän seudun yli, +jossa koski lepäämättä, pauhaten ja kuohuen syöksyi alaspäin +kallioilta. + +Silloin lähestyi tuolta järveltä liukuillen ruuhi, hiipien kuin kavala +vihollinen tuossa synkässä metsän varjossa rantamalla. Anna katseli +ajattelemattomana tuota ruuhta, joka läheni virran alkua, laskeakseen +maalle toiselle rannalle, muuten sekä tavallisesti käyttämättömälle +että sopimattomalle paikalle; tavallinen maallelaskun paikka oli ukko +Laurin tuvan kohdasta. Mutta ruuhi ei voinut siellä päästä maalle, +kevätvirta oli liiaksi voimakas antaaksensa sen pysähtyä äkkijyrkkäin +kallioiden oheen; ruuhi kulki siis takaisin virtapaikkaan ja näytti +aikovan lähestyä sitä rantaa, jolla tupa oli. Tämä kaikki kuvastui +Annan synkissä silmissä, mutta se ei voinut vaikuttaa mitään ajatusta +hänen sieluunsa, joka aivan toisia asioita mietiskeli, päin vastoin +alkoi hän ensin hiljaa ja sitten yhä kovemmin laulaa pientä vanhaa +lauluansa. Kun hän ennätti sanoihin: + + Siks' kiikun sitten aalloilla, + Kun hänen saan ma kuolleena, + +herätti hänen unelmistaan ankara huudahdus; hän katsoi ja näki veneen +keikkuvan kosken virrassa. Hän oli kuullut tuon äänen ennenkin, niin, +se oli Yrjö, joka huusi apua: "airo, Jumalan tähden, airo! Minä pudotin +aironi," huusi hän ja koki jälelle jääneellä airolla turhaan ohjata +ruuhta, jota virta vei vitkalleen, mutta varmasti koskea kohden. + +Anna hypähti ylös ja juoksi alas rantaan; mutta siellä ei ollut mitään +ruuhta, sillä Lauri oli itse mennyt omalla ruuhellaan järven toiselle +puolelle; siellä ei ollut mitään pelastusta. Muuten olisi hän soutanut +kuohuihin ja oman onnettoman henkensä uhalla pelastanut sen, joka +armahtamatta oli syössyt hänen alas häväistyksen syvyyteen. + +"Herra Jumala, auta, Anna, auta!" huusi tuo onneton ja kulki +vastustamattoman virran mukana yhä kiireemmällä ja kiireemmällä +vauhdilla putousta kohden; vielä kipinä toivoa ... jos hän ottaisi +oivallisen hypyn, voisi hän kentiesi päästä Karhunkivelle! Hän sousi +siis kaikin voimin vasemmalle puolelle; ruuhen nopeus kiihtyi, se +ryntäsi eteenpäin hirveällä vauhdilla. Tuo kalpea mies teki työtä +henkensä edestä, mutta se ei kuitenkaan onnistunut; ruuhi sivusi +pelastuspaikan, keikahti nurin ja silmänräpäyksessä oli tuo kalpea mies +mustine pursineen kadonnut syvyyteen. + +Anna oli tuskassaan vaipunut maahan polvillensa ja tuijotti taivasta +kohden ikään kuin hän olisi tahtonut saada sieltä alas äsken +kirkastuneen tähden avuksi, -- se oli kuitenkin liiaksi myöhäistä, +kaikki oli mennyt, kaikki oli hiljaisena paitsi koski, joka +yksitoikkoisesti ja synkästi kohisten jatkoi kulkuansa ja viskasi +pirstotun ruuhen ja Yrjön ruumiin kiehuvaan pyörteesensä. + +Kun Anna näki, että ruuhi oli kadonnut ja siis kaikki oli lopussa, +ryntäsi hän ylös houreissaan ja syöksyi rantaa kohden: "puhtaaksi pesen +sielunsa," kuiskui hän itsekseen ja olisi heittäytynyt koskeen, jos +häntä ei olisi siitä estänyt pari laihoja käsiä, jotka pitivät +hänestä kiini. Anna katsoi taaksensa, se oli englantilainen, joka +ystävällisillä eriskummaisilla silmillään katseli rukoillen häntä, niin +että hän heräsi houreistansa, "Hän sai loppunsa, hän sai loppunsa, ja +se tapahtui minun tähteni," lausui hän hiljaa ja työnsi laihoilla +lävitse kuultaneilla käsillään liehuvia hiuksiansa; "se tapahtui minun +lauluni tähden." + +"Tule lapseni," sanoi englantilainen, "tule meidän kanssamme tupaan, se +olisi hyvin väärin sinulta ... ei hänen tähtensä ... huono mies, huono +mies." Sillä tavalla sai hän tuon tyttö raukan huoneesen, jossa pieni +Yrjö työskenteli parhaiten kaarnaveneineen ja nauroi isoisesti kun äiti +astui sisään. Mutta Anna tarttui lapseen, nosti hänen semmoisella +voimalla, jota ei olisi voinut häneltä odottaa, ja puristi tuon +ihmettelevän pojan syliinsä. + +"Yrjö, Yrjö, älä ajattele pahaa isä raukastasi äläkä äiti +parastasikaan! Pian olet sinä äiditönkin." + +Tuo pienokainen ei ymmärtänyt, mistä kysymys oli, vaan hän alkoi itkeä +katkerasti. "Niin, itke, Yrjö. Jumala suokoon, että minäkin voisin +itkeä -- itkeä ainoastaan -- miksi lauloin minä koskesta, koskesta ja +hänestä? hänestä? Sinun isästäsi, Yrjö?" + +"Viihdy lapseni, viihdy," lausui Laurin eukko, "sinä selviät pian, ... +jos sinä ja Yrjö tapaatte toisenne, sen tietää parhain Herra yksinään." + +Tämän tapauksen jäljestä kuihtui Anna nopeammin kuin ennen, vähän ajan +kuluttua ei hän enää voinut edes horjua entiseen tapaansa istumaan +tuvan ulkopuolelle, katsellaksensa Tunturijärvelle, kun iltasumu +tummekuvana leijui veden pinnan yläpuolella ja viimein katosi usvaan, +joka pilvenä seisoi kosken päällä; tämä tummekuva oli se, jonka Anna +oli nimittänyt veden neidoksi ja tälle hän oli laulunsa sovittanut. + +Annan täytyi pysyä vuoteessa; mutta mitä heikommaksi hän tuli, sitä +tyynemmäksi ja iloisemmaksi näytti hänen mielensä muuttuvan; hän oli +ikään kuin kirkastettu, taivaallinen lempeä loiste levisi yli koko +hänen laihtuneen olentonsa, joka, melkein lävitse hohtavana ja heikkona +kuin hyötyoksa talvella, pian oli tomuksi raukeava. + +Oli eräs ilta syksyn tullessa. Vielä oli englantilainen täällä, sillä +Anna ja hänen lapsensa sitoivat hänen tähän paikkaan semmoisella +voimalla, jota hän itse ei voinut selittää. Oli ilta, juuri auringon +laskun aika, ja ulkona kasvavan koivumetsän löyhyväin haarain ja oksain +häiritsemänä kuvautui punerva hohde tuvan valkeaan uuniin; koko päivän +oli Anna ollut melkein tunnottomana ja äänettömänä, nyt lepäsi hän +tuossa ja näkyi uinuvan epätasaisesti hengittäen. "Hän tekee +loppuansa," lausui Laurin eukko, otti niukat liinavaatteensa +ripustaaksensa akkunaan sitten kun Anna olisi loppunut. Nainen muistaa +jokaisen pienenkin asian, mihin asemaan hän tulleekin; hän voi ajatella +huntuhuivia silloin kun hän palaa rakkaudesta, voi ajatella +kuollaksensa säädyllisesti silloin kun hän kuolee ja voi ajatella mitä +pikku seikkaa tahansa silloin, kun hän menettää kaikki. + +Ei siis ollut ihmeellistä, että Laurin eukko muisti olevan tarpeellista +panna lakana akkunan eteen ja, niin kuin hän näytti tekevän, tyynenä +laittaa kaikki järjestykseen, silloin kun syvin suru ahdisti hänen +sisintä olentoansa. + +Lauri itse ja sir Edward istuivat vuoteen ääressä; tuvassa oli +hiljaisuus, ainoastaan pikku Yrjö, joka istui tuon hyvän englantilaisen +polvella, nauroi veitikkamaisesti, kun hän näki, miten liipotin löi +edes ja takaisin hänen ystävänsä, englantilaisen, kellossa, jonka tämä +oli avannut, osoittaaksensa sitä pienelle lemmikillensä; viimein +lähestyi eukkokin ja katseli taistelevaa lastansa niin sydämellisillä, +niin vakavilla silmäyksillä, että siinä ilmestyi yhdessä ainoassa +silmäyksessä koko äidillinen murhe. + +Hetkinen aikaa kului, aurinko oli jo sammumaisillaan ja tuo punertava +loistopaikka uunissa tuli aina himmeämmäksi ja vähäisemmäksi. Silloin +levisi yht'äkkiä hymy tuon kuolevan marttyrin kalpeille kasvoille; +huulensa, nuo mykät, kuivat, vaaleansinervät huulensa aukenivat, ja +silloin kuului hiljainen hyminä, juuri kuin tuuliharpun ääni silloin +kun tuuli leikkii sen jänteillä, sävel ikään kuin kaukaisuudesta tuleva +ja yhä heikkoneva siksi, kunnes se kokonaan vaikeni. Se oli tuo Annan +entinen laulu, viimeisen laulunsa loppusanat: + + Puhtaaksi pesen sielunsa + Ja valkaisen kuun valossa + Pyörtehessä. + +Viimeisiä sanoja voivat he tuskin enää kuulla, niin etäisiä tuntuivat +ne olevan; ne olivat tuon pakenevan hangen viimeiset sanat -- kun ne +olivat lauletut, ojensi Anna koko ruumiinsa suoraksi, päänsä vaipui +sivulle päin ja ilta-auringon viimeinen loiste heitti ruusunpunaisen +kirkkauden kuolleen otsakulmille. + +Vanhemmat lankesivat polvillensa ja kiittivät Jumalaa tyttärensä +onnellisen lopun tähden. Pieni poika tarkasteli heitä kaikkia +ihmetellen ja hymyili, juuri kuin kaikki olisi ollut vaan pilaa ja +iso-isä ja iso-äiti vaan turhan vuoksi olisivat polvillensa langenneet; +hän katsoi englantilaiseen ikään kuin kysyäksensä, mitä se koitti +merkitsisi; mutta sir Edwardin rehellisissä silmissä, syvällä noiden +tuuheiden kulmakarvain alla, oli pari suuria kyyneliä matkalla alaspäin +-- ne menivätkin alas sir Edwardin huomaamatta ja putosivat hänen +kultaisille kellonsa perille. Lapsi lausui: "näetkös, kyyneleet +vierivät kullalle." + +Mutta sir Edward puristi lasta itseänsä vasten ja sanoi: "jos saat +elää, Yrjö, niin tämä ei ole viimeinen kerta, kun näet kyyneleiden +vierivän kullalle!" + +Heti hautajaisten jälkeen, jotka olivat yksinkertaiset ja erityisiä +puuhia vailla, asettui sir Edward taas pieneen kammariinsa; näytti +siltä kuin jos hän nyt olisi tahtonut levätä niiden kauhistuttavien +tapausten jäljestä, jotka hän oli nähnyt; mutta hän ei enää +viihtynytkään yksinäisyydessä niin kuin ennen, hän ei viihtynyt oikein +muuten kuin silloin, kun pieni Yrjö oli huoneessa hänen luonansa ja +käänteli ylös alaisin hänen tavaroitansa. Yrjö oli sellainen lemmikki, +että hän sai katsella ja selailla tuon hyvän sirin kallisarvoista +vaakunakirjaakin, jonka kauniit heleät värit erinomaisesti huvittivat +lasta. + +Kaikki mukautui pian jälleen vanhaan tapaansa. Sekä ukko Lauri että +hänen vaimonsa lohduttivat itsensä pian sillä, että he eivät enää +olleet pitkäikäisiä, joka lohdutus usein tekee sen, että vanhat niin +helposti kantavat tappionsa ja näyttävät meistä niin tyytyväisiltä, +että me selitämme sen tunteitten velttoudeksi. Ainoa, joka heitä +huoletti, se oli pieni Yrjö; ja usein kun lapsi nukkui uinuen +vuoteellansa, istuivat vanhukset hänen vieressään ja huokasivat: +"mitenhän käynee tuolle lapsi raukalle sitten kun me kuolemme pois, +kuka opettaa hänelle jumalanpelkoa ja ahkeruutta?" Nämä kysymykset +koskivat heihin kovasti, sillä tässä ei ollut tuota lohdutusta: "me +tulemme pian jäljessä." + +Sillä tavalla istuivat he erään kerran myöhään illalla, kun +englantilainen astui heidän ahtaasen majaansa. + +"Huomenna minä lähden, minä tahdon matkustaa kotiini Englantiin," +lausui hän ja istui heitä vastakkain. + +"Lähdettekö?... Oi Herra Jumala," huudahti eukko, "lähteekö hän pois? +Sitten tulee tänne oikea yksinäisyys meille!" + +"Te ette enää kauan elä," virkahti sir Edward kuulematta eukon sanoja; +"te kuolette pian, olette jo vanhoja molemmat." + +"Niin oikein, Jumalalle kiitos sen tähden," huokasi kumpainenkin. + +"Yrjö jää ilman hoitajaa ja suojaa," jatkoi sir Edward. + +"Niin jää, se on meidän ainoa huolemme." + +"Minä tahdon viedä Yrjön mukaani Englantiin, otan hänet lapsekseni." + +Sekä ukko. Lauri että hänen vaimonsa säpsähtivät kuullessansa tuon +vartoomattoman ehdoituksen, mutta se koski heidän sydämiinsä kovasti, +hyvin kovasti; kuitenkin, se oli Jumalan sormi. + +"Jumala tietää," lausui ukko, joka ensiksi otti puheen vuoron, "Jumala +tietää, että meidän on vaikea laskea poika luotamme pois, se ei ole +meidän tahtomme, vaan Hänen, joka asuu taivaassa, se on Herran tahto, +me tottelemme, ja poika ei voisi milloinkaan täällä saada kaikkia sitä, +mitä hän saa siellä kaukana." + +"Rakas herra, olkaa hyvä pojalle," rukoili eukko, "muistakaa, että hän +on köyhä poika, jolla ei ole ketään puolustajaa, teitä paitsi!" + +"Minun poikani ... niin kuin sanottu, saa nimen Ellis ... Yrjö Ellis, +tulee kelpo mieheksi ... oikein rikkaaksi," virkkoi englantilainen +lyhyesti, "pidän huolta teistäkin, jätän rahaa papille teitä varten, ei +tarvitse nälkään nääntyä kun lähden pois," jatkoi hän ja tarttui Lauri +ukon käteen. "Tarvitsen vaunut, tahdon lähteä huomenna." + +Seuraavana päivänä olivat mukavat matkakärryt Tunturijärven toisella +rannalla valmiina; sir Ellis oli sijoittanut valmiiksi kuvataulunsa, +kirjansa ja vaatteensa. Ukko Laurin ruuhi oli rannalla; ukko itse oli +pukeutunut parhaimman mukaan, päässänsä oli pieni nukkainen +patalakkinsa, yllänsä liivin alla oli hänellä nahkainen röijy, jonka +ylellisyyden englantilaisen anteliaisuus oli hänelle hankkinut. Pieni +Yrjö oli ylimäärin iloinen; hän luuli, että he lähtivät matkaan vaan +huvin vuoksi ja nauroi leperteli niin kuin nelivuotiaan lapsen on +tapana tehdä, kun hän vartoo jotakin uutta. + +Silloin otti vanha mummo pojan polvellensa, katseli häntä kauan +lempeillä silmäyksillä, suuteli monin kerroin tuota valkeata otsaa ja +noita purpuranpunaisia huulia. "Sinä menet köyhyydestä rikkauteen, +murheesta iloon, sinä et koskaan muista enää vanhaa mummoasi, et +koskaan muista Annaa -- sinä tuskin tiedät meitä ollenkaan -- mutta +yhtä hyvä, se ei haittaa mitään, vaikka sinä et täällä maailmassa +meistä mitään tietäisikään; me kohtaamme kumminkin toisemme kerran +Herran luona ja siellä sinä tulet meidän luoksemme ja puhut rakkauden +sanoja meidän kanssamme, -- Jumala siunatkoon sinua, Yrjö, Jumala +antakoon sinulle puhtaamman sydämen kuin hänelle, joka joutui kosken +pyörteesen!" + +Lapsi hymyili. "Saat olla varma siitä, mummo, että Yrjö tulee pian +takaisin, minä menen vaan vähän ulos tuon hyväntahtoisen englantilaisen +kanssa," lausui poika lohdutellen, "älä nyt itke, mummo, ei ole mitään +vaaraa järvellä silloin kun ukko Lauri itse soutaa." + +"Mutta kun sinä vielä kerran itse soudat, varo silloin putousta, varo +virtapaikkaa, se vie ja vie hitaasti siksi kun se vie putouksen +partaalle, etkä enää voi pysähtyä." + +"Niin, kyllä varon sitten kun tulen kerran suureksi... Oh, älä pelkää, +kyllä minä pysyn selvällä vedellä ja varon joutumastani virran suulle." + +"Tee niin, tee niin, Yrjö, muista se!" kuiskui eukko ikään kuin +profeetallisesti aavistaen, että pojalle kävisi hyvin, ja kun sir +Edward matkavaatteisinsa pukeutuneena astui huoneesen poikaa ottamaan, +hymyili hän ainoastaan ja kuivasi poskiltansa niukat kyyneleensä. + +"Kas niin, nyt lähdetään, nyt lähdetään ... hyvästi eukko, olkaa +rauhassa, älkää huolehtiko Yrjön tähden ... hän voi hyvin, oikein +hyvin, kuukaudessa olemme Englannissa, saa leikkiä minun puistossani +... niin." + +Nyt mentiin alas alukseen; ukko Lauri istui soutamaan ja ruuhi vilisi +eteenpäin järvellä; vanha eukko, joka seisoi rannalla ja päivää vastaan +silmäillessään piti kättänsä auringon varjona, katseli kauan tuota +pientä poikaa, joka englantilaisen kehoituksesta heilutti pientä +hattuansa ilmassa jäähyväisiksi. + +"Kas niin, ei mitään puheita enää," virkkoi englantilainen, kun he +olivat päässeet toiselle rannalle ja ukko Lauri taputti poikaa ja +lausui häneltä jäähyväiset, "pojalle käy hyvin. Tahtooko Yrjö ajaa?" + +"Tahtoo ... totta kai, tahtoo!" huudahti poika. "Katsohan, vaari, minä +saan ajaa, ajaa linjaalirattailla!" + +Rattaat lähtivät liikkeelle, ja niin matkusti nyt sir Edward, kuningas +Kaarlo ensimäinen kuvana ja pieni Yrjö ahteista, kiertelevää tietä +Norjaa kohden. + + * * * * * + +Sir Edwardin tilalla tuli hirmuinen hyörinä, kun hän, edeltäpäin +rivilläkään tuloansa ilmoittamatta -- hänen luultiin, päättäen siitä +mihin hän viimeksi oli rahaa määrännyt lähettämään, olevan Ruotsissa -- +eräänä kauniina päivänä ajoi maatilansa kartanolle. Itse pitkällä +Juhollakaan ei ollut yllään punertava palvelijapukunsa, vaan hänen +täytyi kaikessa kiireessään pukeutua tuohon koko komeuteen, jonka +tähden se näytti hyvin huonosti sopivan hänen päälleen. + +Sillä ajalla oli sir Edward, pitäen kädestä kiini Yrjöänsä, seisonut ja +varronnut ison sisäänkäytävän edessä, kunnes viimein pitkä Juho sydän +kurkussa tuli avaimien kanssa ja tuskin voi tulla esiin tuolla +katkonaisella tervehdyksellä: "Oletteko ... taas kotona, sir?" johon +hän sai lakonilaisen vastauksen: + +"Olen, kotona." + +Kaikki oli huoneessa entisessä järjestyksessään, olisi, jos tomua +ei olisi pois pyyhiskelty, näyttänyt siltä, kuin jos kukaan ei +olisi käynyt huoneissa sen jälkeen kun sir Edward lähti matkaan: +paperit, kirjat, kirjeet ynnä muut olivat kaikki entisessä kelpo +järjestyksessään, sillä Juho ei ollut uskaltanut siirtää ainoatakaan +esinettä paikastansa; sir Edward ei siitä olisi ollut hyvillään. +"Katsohan, Yrjö, täällä me asumme," lausui sir Edward ottopojallensa, +"onhan täällä yhtä hyvä olla kuin siellä kosken rannallakin?" + +"Kyllä niin, on kyllä, mutta eihän täällä ole vaaria ei mummoa." + +Sir Edwardilla ei ollut mitään vastata tähän muistutukseen, hän vaan +katkaisi keskustelun käskemällä Juhon ripustamaan Kaarlo ensimäisen +muotokuvan entiselle paikallensa. Tuo hyvä kuningas oli ollut poissa +matkalla kolmatta vuotta. + +Juho, vaikka hän oli hyvin totutettu, oli kuitenkin hiukan utelias, ei +itse puolestansa, ei, herra varjelkoon, mutta muut palvelijat kysyivät +aina salaneuvokselta kaikkea uutta, mitä he tahtoivat tietää ja sehän +olisi ollut häpeäksi salaneuvokselle, jos hän ei olisi tietänyt ja +tuntenut kaikkea. Seisoessaan rapuilla kuninkaan kuvaa ylös ripustaen +mietti hän, millä tavalla hän saisi tietää, mikä tuo pieni vieras +oikeastaan oli miehiään, ja kun sir Edward muutamaksi silmänräpäykseksi +meni ulos, kysyi hän Yrjöltä, mistä hän oli; tämä tapahtui kuitenkin +hyvästä syystä englannin kielellä ja yhtä hyvästä syystä Yrjö sitä ei +käsittänyt, jonka tähden hän vaan pudisti päätänsä. "Hm, sir Edwardilla +on kummallisia aatteita," ajatteli pitkä Juho, "hm, minä kysyn häneltä +itseltä; kentiesi tuo on tuleva palvelija." Hän tekeytyi siis niin +rohkeaksi, että hän, tuodessaan taas tuon vanhan tavallisen kahvikupin +herralleen, kysyi: "Hm, miksi nimitetään pikku poikaa?" + +"Sir Yrjöksi," kuului vastaus. + +"Siriksikö?" + +"Niin, siriksi; hän on minun poikani." + +Tämmöisellä täydellisellä ilmoituksella täytyi Juhon astua tuon +salaisuuksia tuntemattoman palvelijajoukon keskelle. "Kuulehan, Juho, +kuka se poika on? Onko hän Madeirasta vai Norjastako?" + +"Hm, pojan nimi on sir Yrjö ... ja on sir Edwardin poika." + +"Poikako? eihän se ole mahdollista." + +Juho tekeytyi salaperäisen näköiseksi. "Mahdollista taikka mahdotonta, +minä kuulin sen sirin omasta suusta, siinä kylläksi, poika on hänen +ihan oma poikansa." + +"Eihän hän ole koskaan ollut naimisissa," ihmetteli keittäjä. + +"Ei, mutta se on kuitenkin niin kuin minä sanoin," vastasi pitkä Juho +ja ojensi itsensä, tehdäksensä suuremman vaikutuksen; mutta se ei +auttanut mitään. + +"Juho ei tiedä hiukkastakaan enempää kuin me muutkaan," muistutti +ajaja, "hän on matkustanut siren mukana niin kuin joku muukin +matkalaukku." + +"Minäkö?" kysyi Juho, "tiedättekö, että minä tiedän hyvin paljon, mutta +minä voin olla vaiti ... luuletteko ... voin olla vaiti. Sir Yrjö on +poika talossa, niin paljon saatte tietää, mutta ette vähääkään +enempää." + +Ja siksi asia jäikin. Sir Edward hankki opettajan pikku pojalleen ja +antoi hänen opetella ratsastamaan pienellä shetlantilaisella hevosella, +ja pojalle oli hevonen erinomaisen hupainen, mutta koti-opettaja yhtä +ikävä. + +Vähän aikaa muisti Yrjö vielä vanhan vaarinsa ja mummonsa ja vieläpä +kuolevan äitinsäkin, kosken ja tuvan sekä järven, mutta vähitellen +tunkivat toiset kuvat nämä tieltään pois, ja viimein oli hänen +muistissansa vaan himmeä kangastus tuosta etäisestä maasta ja noista +vanhuksista, jotka iltasilla kuusipuista tehdyn valkeansa ääressä aina +istuivat ja puhuivat pienestä Yrjöstä, joka matkusti kaukaiseen maahan. + +Sir Edward palautui takaisin vanhoihin tapoihinsa, mutta Yrjö oli +kuitenkin yhtenä poikkeuksena, eikä pitkä Juho uskaltanut enää olla +varma siitä, että hän jonakuna kauniina päivänä taas ei saisi lähteä +johonkuhun maailman viidestä maanosasta, sillä se, mikä oli tapahtunut +kerran, voi hyvin tapahtua toistekin. Pikku Yrjö oppi pian puhumaan +Englannin kieltä ja hänen ruotsinsa olisi pian kokonaan unohtunut, jos +ei sir Edwardia olisi huvittanut puhua sitä, niin hyvin kuin hän sitä +osasi, Yrjönsä kanssa, jonka hän oli saanut oikeuden ottaa omaksi +pojaksensa. + + + + +Kodeissa. + + +Uudistalossa tuntureilla menestyi kaikki hyvin. Olli Juhonpojasta tuli +arvossa pidettävä mies ja Ingasta samanlainen vaimo, ja heidän +perhettään kaikkialla mainittiin vierasvaraiseksi ja hupaiseksi. Olli +matkusti joka vuosi kylään (Trondhjemiin) ostamaan kaikellaisia +tarpeellisia tavaroita; mutta muuten oli hän kotona talossansa ja antoi +heidän, jotka tahtoivat häneltä jotakin ostaa, tulla itse hänen +luoksensa. Hän ei siis luopunut alkuperäisestä tarkoituksestansa, +ollaksensa rehellinen, uskollinen ruotsalainen talonpoika. Hän ei +pukeutunut herramaiseen hännystakkiin raakuudessa kilpaillaksensa +puoliherrain kanssa, vaan hän pysyi yhtä yksinkertaisena +vaatteuksessaan, kuin rehellisyydessään, suoruudessaan ja +kunniallisuudessaankin olennossaan. Totta kyllä on se, että hänen +talossansa oli semmoisia mukavuuksia, joita monella talonpojalla ei +ole, mutta tämä ei tullut kuitenkaan mistään ylellisyydestä, vaan +siistiyden, mukavuuden ja kauneuden aistista, joka aina asuu hyvässä ja +puhtaassa sielussa ja joka alituisesti tulee esiin tuhansissa eri +muodoissa. Se on kauneuden tunne, joka tulee siitä, että sydämessä on +jotakin kaunista, ja sen täytyy painaa merkkinsä kaikkeen, minkä kanssa +se joutuukaan keskuuteen. Ollilla ja Ingalla oli kaksi lasta, poika ja +tyttö. Kun heidät nyt tapaamme, ovat he molemmat lukemassa herra +Koskisen edessä, joka, vanhana tiedon ja sisälu'un invaliitina on +saanut olinpaikkansa Olli Juhonpojan perheessä, samoin kuin hän muinoin +oleskeli Kjell Kjellssonin luona. Molemmat lapset olivat herra Koskisen +lausunnon mukaan hyvin kilttiä lapsia, mutta siihen ei ole oikein +luottamista, sillä herra Koskinen tahtoi olla vanhemmille mieliksi; +mutta siihen voimme luottaa, että molemmat lapset olivat terveitä, +voimakkaita, iloisia ja punaposkisia lapsia, vilkkaita ja ravakoita, +mutta samalla myös semmoisia, jotka äiti yhdellä ainoalla +silmäykselläänkin voi saada tottelemaan, hän kun oli itse lastensa +kasvattaja ja hoitaja. Kasvatus tuli kuitenkin vähää vaikeammaksi +silloin, kun Elsa mummo poikansa onnettoman kuoleman jälkeen muutti +Ingan luokse asumaan. Eukko teki kaikki turmellaksensa lapset, ja +toisinaan nosti hän ankaran vastarinnan silloin, kun herra Koskinen +antoi heille pitkät läksyt taikka kun Inka hillitsi heidän meteliänsä. + +"Antakaa lasten olla rauhassa tuolta maalliselta lukemiselta," lausui +hän silloin, "siinä on kylliksi talonpoikaiselle ihmiselle, kun hän +osaa lukea Jumalan sanaa välttävästi, en minäkään ole koskaan enempää +osannut -- ja jos he vähän melua pitävät, niin muistakaamme, että he +kyllä vielä saavat aikanansa murheitakin." + +"Oh, mummo, te ette enää muistakaan," nauroi Olli, "että te olitte +oikein ankara Ingalle, mutta se on teille kiitokseksi, mummo, sillä se +teki Ingasta hyvän puolison ja hyvän äidin." + +"Olinko minä ankara? Ei, sen Herra tietäköön, että jos Ingalla ei olisi +ollut sellaista kykyä kuin hänellä on, niin olisi hän kyllä perin +turmeltunut." + +"Kas niin, siinä on meillä siemen, mummo, ja te tahdotte nyt kokea, +onko meidän lapsukaisillamme yhtä hyvä kyky ... mutta varokaa, mummo, +heissä on jotakin minunkin luonteestani ... ja, näette, mummo, jos +meidän Herramme aikanansa, tuona yönä, te tiedätte, ei olisi masentanut +minun mieltäni, niin Jumala tiesi millainen kelvoton mies minusta olisi +tullut." + +Nordhallissa piti hallitusta Yrjön leski yhden vuoden; sen jälkeen meni +hän uuteen naimiseen erään leski raukan kanssa, jolla oli kuusi lasta. +Tässä hän sai avaran komento-alan vallanhimolleen ja ankaruudellensa. +Musta-Mertta ei ollut sukuansa huonompi, vaan hän antoi ruokaa +miehellensä ja lapsille niukalla kädellä eikä kärsinyt mitään +vastaväitteitä, jonka tähden hän hallitsikin omavaltaisesti perheessä. +Ainoa kerta, jolloin hänen uusi miehensä pääsi herraksi perheessä, oli +silloin kun hän oli ollut poissa kotoa ja saanut vähän liiemmäksi, kun +hän tuli laukaten kotiin, astui huoneesen, katsoi tuimasti, jos Mertta +lausui jotakin suututtavasti, joka tavallisesti tapahtuikin; silloin +hän katsoi hyväksi ajaa hänet ja lapsetkin ulos, osoittaaksensa, että +hän oli "herra" talossa. Mertta salasi vihansa miestä vastaan, mutta +löi tavallisesti lapsia, saadaksensa sitä "purkaa johonkin;" mutta +seuraavana päivänä, kun mies oli selvinnyt ja kärsi päänkivistystä sekä +katui tekojansa, tarttui Mertta asiaan ja maksoi seitsemänkertaisesti +takaisin sen, mitä hän oli saanut kärsiä, niin että mies ei taas vähiin +aikoihin uskaltanut lähteä rohkeutta hakemaan. + +Tuolla kosken rannalla asui vielä ukko Lauri ja hänen vaimonsa. +Vanhuksista tuntui niin yksinäiseltä ja tuskalliselta asua kahden +tuvassaan ja alati kuunnella tuon valtavan kosken kohinaa sekä katsella +ulos mustalle järvelle, metsiin ja tuntureille, mutta missä oli heidän +onnensa elänyt ja kuollut, siinä tahtoivat hekin kuolla. + +Syksy oli tukalin; silloin alkoivat lehdet varista laaksossa, ankarat +sadekuurot paisuttivat veden järvessä, koski pauhasi kovemmin, kalliot +kaikuivat, tuolla alhaalla syvyydessä kuului surinaa ja talvilinnut +istuivat pian lehdettömille puiden oksille ja rääkyivät rumaa ilmaa. +"Tiedätkö mitä, eukko, nyt taas ei ole kaikki hyvin," lausui ukko +Lauri, "minä näin veden haltijan, hän purjehti ylöspäin Tunturijärvellä +eilen illalla, huuhkain huuteli metsässä, niin että ääni kaikui juuri +kuin jos joku ihminen olisi ollut veden hädässä; niin, kuului +samallaiselta kuin silloinkin, kun Yrjö syöksyi koskeen ja hukkui +meidän silmäimme edessä; tiedätkö mitä, semmoisen äänen minä kuulin +metsässä ja sen jälkeen kuului naurua, ikään kuin pienet tontut +olisivat nauraneet uppoavan hätähuudoille." + +"Hui, miten sinä puhut, Lauri, minä tuskin sitä uskon," virkahti eukko. + +"Mutta minä uskon," vakuutti ukko jotenkin kiivaasti; "mutta tiedätkö, +siinä ei vielä ole kylliksi, eilen illalla oli kuuvalo, se loisti niin +kirkkaasti koskelle ... minä olin niin kummallisella mielellä; +tiedätkö, eukko, minä menin polkua myöten alas putouksen partaalle, +mutta pysähdyin kauhistuksesta, sillä tuolla alhaalla itse pyörteessä, +keskellä usvan hämärää, minä luulin nähneeni jonkun liikkuvan, ja minä +kuulin juuri kuin jos joku olisi siinä laulanut. Silloin minä muistin +Annan ja kuuntelin tarkasti; silloin, kuuletko eukko, silloin minä +selvästi kuulin ja ymmärsin laulun sanat: + + Oi, hän ei pesten puhdistu, + Kuun valossa ei vaalistu + Pyörtehessä. + +Ja heti sen jäljestä kuulin minä vaan, miten vesi sohisi ja kiehui +tuolla alhaalla, ja kuu meni pilven hattaran taakse." + +"Ei, Lauri, ei," huokasi eukko, "meidän tyttö raukkamme, jos hän pesisi +puhtaaksi sielun, jossa on niin paljon rahan ahneutta, petollisuutta ja +uskottomuutta, siihen ei riittäisi Tunturijärven vesi, Vaikkapa sitä +olisi niinkin paljon kuin meressä." + +"Amen, amen!" lausui ukko Lauri. "Mutta kuitenkaan, eukko, meidän +tyttäremme ei ole kaukana meistä, kentiesi hän kuulee, mitä me puhumme +nytkin -- kuulkoon vaan, me emme puhu emmekä ajattele mitään semmoista, +jota Jumala taivaassa ja hänen enkelinsä eivät kuulisi ja näkisi -- +miksi ei sitten meidän oma tyttäremme sitä tekisi?" + +"Minä tahtoisin mielelläni tietää, miten pieni Yrjö voi," lausui eukko +keskeyttäen. "Oi, minä ajattelen niin usein tuota poikaa. Kaikki olisi +ollut hyvin, jos hän olisi ollut täällä meidän luonamme, hän olisi +voinut poistaa niin monta ikävää hetkeä meiltä molemmilta." + +"Ja sitäkö sinä toivot?" + +"En, minä en sitä toivo, mutta, näet, minä vaan niin ajattelen." + +"Syntiä on ajatella niin omaksi hyödyksensä; poika tulee onnelliseksi, +hän tulee rikkaaksi mieheksi ja unhottaa meidät, niinhän pitää +olemankin. Eihän muista koivu, mistä on tullut siemenensä, josta hän on +kasvanut, eihän muista ihminen, kuka se on ollut, joka ensimäisen +kerran otti hänen syliinsä, eikä hän häntä siitä kiittelekään; ei, +eukko, helpompi on unhottua kuin itse unhottaa." + +"Etkös sinä sitten usko," muistutti eukko, "että me kohtaamme toisemme +Jumalan luona?" + +"Uskon niinkin, siellä me olemme kaikki yhtä hyviä." + + + + +Kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin. + +"Minua ihmetyttää," lausui eräs nuorukainen, ollen taaksepäin +nojallansa sievässä veneessä, joka laski rantaan juuri Norjaan vievän +uuden maantien kohdalle, "minua ihmetyttää, kukahan se ylhäinen herra +on, joka tulee kulkemaan veneessä. Nimismies pyysi, että me ottaisimme +meidän veneen, sillä täällä Tunturijärvellä ei ollut kylliksi hyvää +semmoista, ja saatat uskoa, että meillä oli hirmuinen puuha ja vaiva +ennen kuu saimme tämän mäestä ylös ja tänne järvelle; toinen vene on +tuolla alhaalla Norenissa, jos tuo armollinen herra tahtoisi tulla +ylitse meidän puolelle. Herastuomari ällisteli ihmeissään, kuka se +olisi, josta itse maaherra kirjoitti voudille ja vouti nimismiehelle; +hän on varmaankin suuri herra, joka matkustaa alaspäin, kenraali, +luullakseni, joka katsastaa kentiesi sotajoukkoja matkallansa." + +"Niin, niin, hän saattaa olla kumminkin joku kreivi tahi prinssi; mutta +olkoon kuka olkoonkin, hän tahtoo katsoa Tunturikoskea luullakseni; +mutta sittenhän jo on kulunut hyvä aika kun hän Nordhallista lähti +alaspäin. -- Minun äitini puhuu aina koskesta ja Annasta, joka lauloi +niin että metsät kaikuivat," lausui tyttö, joka oli nuorukaisen kanssa. + +"Herra Jumala, sehän on huono kertomus!" lausui nuorukainen, pitkä +kaunis mies, muutaman vuoden kolmannella kymmenellä; "minäkin olen +kuullut äitini ja mummoni kotona kertovan tuosta kauniista Kosken +Annasta, vaikka he eivät mielellään ota puheeksi sitä asiaa, sillä hän, +joka koskesta syöksyi alas, hän oli minun oma enoni." + +"Niin, sen minä tiedän. No, Juho, ethän sinä kumminkaan tahdo mennä +koskesta alas?" lausui tyttö. + +"En, Jumala varjelkoon; kyllä minä osaan paremmin katsoa eteeni. Se ei +ollut miksikään vahingoksi, että isä lähetti minut vieraiden luokse, +sillä näethän, se tekee hyvää kun aina ei ole kotona yhtä mittaa; +silloin tulee, sanoo mummo, semmoiseksi kuin Yrjökin oli, itsepäiseksi +ja viheliäiseksi ihmiseksi, joka luulee, että kaikki voi käydä päinsä." + +"Ja sitä paitsihan sinusta ei olisi tullut minulle sulhoa," nauroi +tyttö, niin että pari valkeita hammasriviä pistäysi esiin noiden +sieväin ruusuhuulien väliltä, "kas sehän olisi ollut kaikista pahin +seikka." + +"Kuulehan, sinä pikku lintuseni ... kuulehan! Sinä saat kentiesi +kävellä ympäri järven, sillä voi tapahtua niin, että prinssi ei +suvaitse sinun seurata mukana veneessä ... mutta vartoo torpassa siksi +kunnes tuo ylhäinen herra palaa takaisin, niin kun luulen hänen +tekevän, ja silloin minä vien sinut kotiin palatessani." + +"Oh, saathan nähdä, prinssi katsoo kyllä minun niin hyväksi kuin jonkun +muunkin, ja sitä paitsi minä osaan soutaa, onhan täällä kaksi paria +airoja ... niin, näethän minä tulen yli järven, sillä on niin hauskaa +nähdä semmoisia ylhäisiä ihmisiä; minä en tiedä, miten ne viihtynevät, +mutta hekään eivät tiedä, miten rattoisaa meillä on täällä ylhäällä +Nordhallissa ja niin hupaista sitten." + +Nyt tulivat vaunut vierien ahteessa; ne olivat uhkeat, mutta kuitenkin +keveät matkavaunut ulkomaalaista mallia; kummassakin ovessa välkkyi +hohtavasti maalattu vaakuna. + +"Nuohan ovat toisellaiset vaunut kuin papin vanhat harmaat vankkurit, +jotka näyttävät kuin teiren pesältä," huomautti tyttö. + +Vaunut seisahtuivat ja nuori mies astui niistä ja auttoi jäljessänsä +yhtä nuorta naista ulos. + +Palvelijakunta jäi vaunujen luokse ja tuo nuori pari läheni venettä. + +"Onko tämä tilattu vene?" lausui nuori mies, ja kun hän sai myöntävän +vastauksen Juholta, auttoi hän seurassaan olevan naisen siihen ja astui +itse jäljestä; vene lähti liikkeelle. + +Tuolla nuorella ylhäisellä herralla oli kauniit hienot kasvot, joissa +näkyi hieno ylimyksellisen korskeuden juonne suun ympärillä; mutta +siitä huolimatta oli hänen silmissänsä jotakin, hymyilevä ja vähän +tirkistelevä luonne, joka ilmaisi iloista luontoa, ja kaikkea muuta +paitsi ylpeyttä. + +Jos olisi tahtonut ruveta vertailemaan toisiinsa noita kahta naista, +jotka istuivat veneessä, toinen päivänvarjoineen ja hienoine +juurihattuineen, toinen pienine ja valkeine, tanakoine käsineen +soutaen, niin olisi ollut vaikea sanoa, kumpi heistä näytti somemmalta. + +Tuolla ylhäisellä naisella oli semmoinen yläilmainen hienous koko +muodossaan, semmoinen henkinen miellyttäväisyys, joka usein kuvastuu +sivistyneessä naisessa; silmät, suu, nenä ja kädet, kaikki olivat sitä +laatua, että ne herättivät kunnioitusta ja mieltymystä. + +Tuo kaunis soutajatar sitä vastaan ei ollut hieno, mutta niin valkea ja +punainen sekä niin perin rehellinen ja iloisen luontoinen, että hänestä +täytyi jokaisen pitää yhtä paljon kuin tuosta ylhäisestäkin naisesta. + +"Pysähdyttäkäähän vene!" käski ylhäinen herra, kun oli ennätetty +keskelle järveä. "No, missäs on tupa? Tuolla niemellä oli ennen tupa." + +"Sitä ei ole enää, armollinen herra, sillä sekä ukko Lauri että hänen +eukkonsa ovat olleet kuolleena jo monta herran vuotta." + +Vieras herra hymyili katkerasti. + +"Ei täällä siis ole ketään?" + +"Ei ketään enää semmoista, jolla olisi ääntä suussa, jos ei oteta +lukuun jotakuta lintua ja koskea, joka kohisee vuodesta vuoteen." + +Vene läheni maata aivan likeltä koskea. + +Tuo ihana lady ei voinut olla vähän vaalenematta, kuu vene kulki niin +läheltä äkkijyrkkää putousta, jota valkea usva osoitti. + +"Tule Betty," lausui vieras herra englannin kielellä seuraajallensa, +"käykäämme katsomaan, täällä se olisi, täällä, ja tässä kasvaa +katajapensaita; ei, mutta vaiti, tässähän on uunin raunioita." + +Vieras herra kävi lähemmäksi ja istui vielä jäljellä oleville +nurkkakiville. + +"Täällä, Betty, täällä minä olen syntynyt," jatkoi hän, "täältä otti +minun tuo jalo Ellis, täällä minä löysin tulevaisen onneni itse siitä +mitään tietämättäni. Katsohan, minä muistan vielä kaikki niin kuin +eilisen päivän; tuolla, missä nuo kukkaset kasvavat, siinä oli minun +äitini vuode, siinä kuoli hän, tässä uunissa oli avoin liesi, jossa +minä usein leikin tikuilla ja puiden kuorilla; tuolla oli sir Ellisillä +oma kammionsa ja sen seinällä riippui Kaarlo ensimäisen muotokuva... +Katsohan, silloin olin minä pieni, mutta minä muistan kuitenkin +kaikki." + +Nuori nainen katseli uteliaana ympärilleen tuossa uudessa luonnossa, +joka levisi hänen silmäinsä eteen; se oli uusi, mutta kuitenkin oli +täällä entisiä muistoja, hänen rakkaan Yrjönsä lapsuuden muistot olivat +tähän paikkaan kiini kasvaneet. + +"Kentiesi," jatkoi Yrjö, "on minulla täällä sukulaisia tässä +vuoristossa, mutta minä en tunne heitä... Sir Edward ei ottanut +milloinkaan heistä selvää; minä olen siis yksinäni kotiseudullani." + +Tuon nuoren miehen koko olento oli surullinen, mutta ylevä; hän nousi +ylös, poimi muutamia kukkia siltä paikalta, jossa hänen äitiraukkansa +oli kuollut, ja pani ne varovaisesti kirjalaukkuun, josta hän sitten +otti paperin ja piirsi sille seudun. + +"Katsopas, hän on piirtäjä; hän on varmaankin joku saksalainen," +kuiskasi Juho. + +"Ei, hän on englantilainen, hän puhuu niin hampaittensa välistä," +oikaisi tyttö. + +Nuori pari käyskenteli muutamia tunteja putouksen ympärillä, tarkasteli +sitä kaikilta puolilta ja vasta sitten kun kuu jo oli hetkisen +loistanut taivaalla, tulivat he takaisin veneelle. + +"Nyt tulee myöhäinen soutaa kotia," lausui tyttö; "minä pelkään niin +aina koskea kuuvalolla." + +"Tiedätkö, Signe," lausui Juho, "tiedätkö, että sen, kenellä on +uskollinen sydän, hänen ei tarvitse pelätä koskea." + +"Silloin en minäkään pelkää ensinkään," nauroi tyttö. + +Juhlalliselta tuntuu iltasilla kuun valossa liukua jollakulla pohjolan +kuvastimen tapaisella järvellä ja katsella mustia metsiä, jotka ikään +kuin puitteina sitä ympäröivät, ja noita korkeita lumisia tuntureita, +jotka näkyvät niin loihtumaisessa puolihämärässä ja näyttävät +pettyneille silmille niin läheisiltä ja uhkaavilta. + +"Hyvästi, poikaseni!" lausui vieras herra, kun he taas olivat vaunujen +luona. "Tässä saat palkkasi, ja tässä, ystäväiseni," lisäsi hän, "on +teille kummallekin kaupanpäällisiä. Jos joku kysyisi teiltä, kuka se +oli, jota te sousitte jälleen yli, niin muistakaa, että se on teidän +maanmiehenne, joka on syntynyt tuolla torpassa ja jonka nimi nyt on +Yrjö Ellis." + +"Kah, Herran nimessä," oli Juho juuri sanomaisillaan, mutta hän ei sitä +tullutkaan tehneeksi, hän vaan kumarsi ja vaunut lähtivät. + +"Sehän olikin tuo pikku Yrjö, josta mummo on puhunut, että eräs +englantilainen otti hänet mukaansa. Mummo väittää kiven kovaan, että +hän on myyty turkkilaiselle eikä kärsinyt ukko Lauria eukkoineen niin +kauan kun he elivät; mutta hän on suuri herra -- se vasta tuntuisi +joltakin, kun olisi niin suuri herra ja saisi ajaa niin kuin hänkin," +lisäsi Juho. + +"Vai niin, tahtoisitko sinä todellakin niin?" kysyi Signe, katsellen +häntä hymyilevillä silmäyksillä. "Sinä luulet, että sinulla olisi +silloin parempi ... kuin nyt?" + +"Ei, ei, Signe, en minä semmoista tarkoittanut; Jumala siunatkoon +sinua... Ajakoon hän vaunuissaan englantilaisen armaansa kanssa ja +menköön hoviin sekä eläköön suuresti ... tiedätkös, Signeni, vuoden +kuluttua meille käy paremmin, sillä silloin isä antaa minulle talon. +Laula vähän, Signe, minä olen niin iloinen tänä iltana!" + +Ja Signe lauloi niin että metsän rannat kaikuivat, häiritsemättä sillä +seutuansa: + + Sa kuule, metsä synkkä, kaikuva: + Voitanko onnen rakkaudella? +(kaiku) Voitat onnen rakkaudella. + Sa kuule laakso synkkä, rauhainen; + Hän suoko mulle rakkauden, sormuksen? +(kaiku) Hän suo sulle rakkauden, sormuksen. + Sa kiidä, venonen, + Ma kuuntelen + Metsän synkän kaikua. + + Mä saanko sitte käydä vihille, + Nojata rakkahani rinnalle? +(kaiku) Nojaat rakkahasi rinnalle. + Ja nukunko kuin lapsi illalla, + Heräänkö armahani rinnalla? +(kaiku) Heräät armahasi rinnalla. + Sa kiidä, venonen, + Ma kuuntelen, + Metsän synkän kaikua. + +Tuo iloinen pieni laulu kaikui ympäri rannikoitta. + +Pian työntyi vene rantaa vastaan, ja molemmat nuoret, jotka kumpikin +olivat Nordhallista, kiipivät alaspäin jyrkännettä myöten kosken +varrella. + +Kirkas hopeasade tihkusi ylös koskesta, johon kuu loisti niin kolkosti, +tyynesti kuvastaen hopeakehänsä tuohon ylös kohoavaan usvaan; mutta +pian kulki vene nuolen nopeudella, pitkin Norenjärven tyyntä pintaa +myöten ja laski Nordhallin kylän rantaan; molemmat rakastavaiset +astuivat veneestä maalle. + +"Hyvää yötä, Signe!" lausui Juho. "Kun minä saan tavata mummon, niin +minä kerron sinulle koko kertomuksen Tunturikoskesta, minä olen nyt jo +saanut siitä perusjohdon." + +"Ja tulevana vuonna sinä saat talon?" kysyi Signe. + +"Niin, se on varma se..." + +"Hyvää yötä, Juho, hyvää yötä! Minä uneksun sinusta ja talosta," ja +niin juoksi hän matkaansa iloisesti nauraen, päästäksensä ajoissa +kotiinsa ja kertoakseen pienestä Yrjöstä, joka oli tullut +englantilaiseksi. + + * * * * * + +Ihmiset tulevat ja menevät, heidän kohtalonsa vaihtelevat, mutta luonto +pysyy samanlaisena. Kuu loistaa niin kuin ennenkin ja Tunturikoski +kohisee nyt samoin kuin tuhansia vuosia sitten. + +Tuo koski ansaitsee nähdä, matkustakaa siis sinne silloin, kun olette +väsyneet katsellessanne maalattuja vesiputouksia teatereissa ja +nauttiessanne teeskenneltyä kohteliaisuutta ystäviltänne; tuolla +ylhäällä Jemtlannissa löydätte iloisen mielen -- jalon luonnon, ja +näiden kummankin edustajan -- Tunturikosken. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Tunturikoski, by Carl Anton Wetterbergh + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUNTURIKOSKI *** + +***** This file should be named 31958-8.txt or 31958-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/3/1/9/5/31958/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/31958-8.zip b/31958-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b0eea4a --- /dev/null +++ b/31958-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..99cf215 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #31958 (https://www.gutenberg.org/ebooks/31958) |