diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 34241-8.txt | 23114 | ||||
| -rw-r--r-- | 34241-8.zip | bin | 0 -> 450473 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 23130 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/34241-8.txt b/34241-8.txt new file mode 100644 index 0000000..47c21e3 --- /dev/null +++ b/34241-8.txt @@ -0,0 +1,23114 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kenelm Chillingly, by Edward Bulwer-Lytton + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kenelm Chillingly + Hänen elämänvaiheensa ja mielipiteensä + +Author: Edward Bulwer-Lytton + +Translator: Hanna Favorin + +Release Date: November 8, 2010 [EBook #34241] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KENELM CHILLINGLY *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KENELM CHILLINGLY + +Hänen elämänvaiheensa ja mielipiteensä + + +Kirj. + +EDWARD BULWER LORD LYTTON + + +Englannin kielestä suomensi H. F. [Hanna Favorin]. + + +Helsingissä, +K. E. Holmin kustantama, 1883. +J. Simeliuksen perillisten kirjapainossa. + + + + + + +ENSIMMÄINEN KIRJA. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Sir Peter Chillingly, Exmundham'in herra, baroneti F.R.S. ja F.A.S., +oli vanhan suvun edusmies ja suuren tilan omistaja. Hän oli nuorena +nainut, mutta ei senvuoksi että hän erittäin avio-säätyä rakasti, vaan +tehdäksensä vanhemmillensa mieliksi. He ottivat valitaksensa hänelle +morsiamen; ja vaikka he tosin olisivat voineet paremman valita, niin +olisivatpa voineet valita huonommankin, jota ei saata sanoa kaikista +miehistä, jotka itse ovat vaimonsa valinneet. Miss Karolina Brotherton +oli kaikin puolin sopiva vaimo hänelle. Hänellä oli hyvät varat, joilla +sopi ostaa pari taloa, joita Chillingly kauan oli halunnut saada +haltuunsa. Hän oli hyvin ihaeltu ja toi myötänsä kreivikuntaan sen +kokemuksen muodin-mukaisessa seuraelämän hienoudessa, jota nuori neiti +kolmen vuoden kuluessa saavuttaa tansseissa, ja hän astui aviopuolison +oikeuksiin sellaisella arvolla, että sekä hänelle itselle että hänen +kasvattajallensa oli siitä kunniaa. Hän oli kylläksi kaunis voidaksensa +puolison ylpeyttä tyydyttää, mutta ei kyllin kaunis pitääksensä miehen +mustasukkaisuutta vireillä. Häntä pidettiin täydellisesti sivistyneenä, +se on, hän soitti pianoa niin, että soittoniekka olisi sanonut "hänen +saaneen hyvän opetuksen;" mutta ei yksikään soittoniekka olisi +viitsinyt mennä toista kertaa kuuntelemaan hänen soittoaan. Hän maalasi +vesi-värillä -- joksenkin hyvin omaksi huviksensa. Hän osasi franskan +ja italian kieliä niin hyvin, että hän, vaikka hän ei ollut lukenut +muuta kuin valittuja otteita näiden-kielisten kirjailijain teoksista, +puhui molempia kieliä oikeammalla korolla, kuin meillä on syytä luulla +Rousseau'n tahi Ariosto'n tehneen. Mitä nuori lady muuten tarvitsee, +jotta häntä pidettäisiin täydellisesti sivistyneenä, sitä en tiedä, +mutta olen vallan varma siitä, että kysymyksessä oleva nuori lady +vastasi kaikkiin vaatimuksiin tässä suhteessa. Nämä naimiskaupat eivät +sir Peter Chillingly'lle olleet ainoastaan hyvät -- ne olivat +loistavatkin; eikä miss Karolina Brothertoninkaan ollut syytä niitä +halveksia. Tämä oivallinen parikunta elelikin yhdessä niinkuin enimmät +oivalliset parikunnat tekevät. Vähän aikaa naimisen jälkeen Sir Peter, +vanhempainsa kuoltua -- joilla, kun olivat perillisensä naittaneet, ei +enää ollut mitään tässä maailmassa minkä puolesta olisi kannattanut +elää -- vastaanotti heidän maatilansa; hän oleskeli vuosittain yhdeksän +kuukautta Exmundham'issa ja kolme kuukautta hän asui Londonissa. Lady +Chillingly ja hän muuttivat varsin mielellään kaupunkiin, kun olivat +Exmundham'iin kyllästyneet, ja he palasivat hyvin mielellänsä +Exmundham'iin kun kaupungin elämä alkoi heitä kyllästyttää. Se oli +yhdellä ainoalla poikkeuksella erinomaisen onnellinen avioliitto, +ollaksensa avioliitto. Lady Chillingly noudatti omaa tahtoansa +vähäpätöisissä asioissa, Sir Peter suurissa. Vähäpätöisiä asioita +tapahtuu joka päivä; suuria ainoastaan kerta kolmen vuoden kuluessa. +Kerran joka kolmas vuosi myöntyi Lady Chillingly Sir Peterin tahdolle; +näin järjestetyissä kodeissa kaikki olot ovat säännölliset. Heidän +aviollisen onnensa puute oli vaan epäävää laatua. Heidän rakkautensa +toinen toisiinsa oli niin suuri, että he huokaillen ikävöivät merkkiä +siitä; neljätoista vuotta he turhaan olivat pientä tuntematonta +odottaneet. + +Miespuolisen jälkeisen puutteessa Sir Peterin serkku oli hänen +omaisuutensa laillinen perillinen; ja neljänä viime vuotena tämä +laillinen perillinen oli selvillä sanoilla ilmoittanut luulonsa, että +hän, suoraan sanoen, jo oli todellinen perillinen; ja hän oli (vaikka +Sir Peter oli häntä paljon nuorempi ja niin terve ja raitis kuin kukaan +olla voi) harmittavalla tavalla ilmaissut toiveensa, että tämä perintö +pian joutuisi hänen käsiinsä. Hän ei ollut antanut suostumustansa +pienen maa-tilkun vaihtamiseen lähellä asuvan tilanomistajan kanssa, +jonka kautta Sir Peter olisi saanut hyvää, viljeltäväksi kelpaavaa +maata kaukaisen vesakon sijaan, josta hän ei saanut muuta kuin varpuja +ja kaniineja. Tämän hän teki siitä syystä, että kaniinien ampuminen +huvitti häntä, laillista perillistä, ja tuo kysymyksessä oleva vesakko +olisi hänelle erittäin sopiva ensi metsästyksen aikana, jos hän siksi +saisi tilan haltuunsa, joka kyllä oli mahdollista. Hän kielsi Sir +Peteriä hakkauttamasta hirsiä metsästä omaksi tarpeeksensa ja olipa hän +uhannut haastaa hänet oikeuteenkin siitä. Sanalla sanoen: heidän +laillinen perillisensä oli juuri niitä ihmisiä, joiden kiusaksi +tilan-omistaja, naimatonna ollen, menisi naimisiin kahdeksankymmenenkin +ikäisenä, omia lapsia saadaksensa. + +Mutta tuo luonnollinen toivo voida tyhjäksi tehdä tylyn sukulaisensa +toiveet ei ollut ainoa syy siihen että pienen perillisen tulematta +jääminen Sir Peter Chillinglyä suretti. Vaikka Sir Peter oli niitä +maalla asuvia herroja, jotka muutamain valtiollisten kielikellojen +mielestä ovat sitä älyä paitsi, jota on muille yhteiskunnan jäsenille +suotu, niin hänellä kuitenkin oli melkoinen määrä kirjallista oppia ja +suuri taipumus spekulatiivisen filosofiian tutkimiseen. Hän toivoi +hartaasti laillista perillistä, joka hänen oppivarastoansa perisi ja, +ollen varsin hyväntahtoinen mies, hän toivoi jotakuta, joka voisi +tehokkaammin ja hyödyllisemmin jakaa ihmiskunnalle noita hyvyyksiä, +niinkuin filosofit tekevät ankarasti taistellen; niinkuin säkenet, +olkoonpa niitä piissä kuinka paljon tahansa, kuitenkin pysyisivät +kätkettyinä siinä tuomiopäivään saakka, jos teräs ei siihen koskisi. +Sanalla sanoen, Sir Peter toivoi poikaa, jolle tämä sotainen omaisuus +olisi suotu suuressa määrässä, joka häneltä itseltä puuttui, mutta joka +on ensimmäinen ehto niille, jotka mainetta harrastavat ja varsinkin +tarpeellinen hyväätekeväisille filosofeille. + +Asian näin ollen voi helposti käsittää, että ilo oli suuri eikä +koskenut ainoastaan Exmundham'in asukkaita, vaan ulottui kaikkiin +arenti-miehiin tällä kunnioitettavalla tilalla, jotka kaikki pitivät +nykyisestä omistajasta, sekä että luultua perillistä, joka erittäin +tahtoi vihattuja kaniineja pitää, harmitti, kun Chillingly'n +kotilääkäri ilmoitti, että "armollinen rouva oli raskaana;" ja tämä ilo +yhä eneni Exmundham'in tilalla kun ajallansa pieni poikainen laskettiin +kätkyesensä. Tämän kätkyen luo Sir Peter kutsuttiin. Hän astui +huoneesen ripein askelin ja loistavin silmin; hän lähti siitä hitailla +askelilla ja otsa rypyssä. + +Pienokainen ei kuitenkaan ollut mikään vaihdokas. Hänellä ei ollut +kaksi päätä tähän maailmaan tullessansa, niinkuin muutamilla lapsilla +sanotaan olleen; hän oli sellainen kuin lapset tavallisesti ovat -- hän +oli sanalla sanoen terve ja kaunis poika. Mutta hänet nähdessänsä isä +kuitenkin kävi alakuloiseksi ja samaten imettäjänkin laita oli. Poika +oli niin erinomaisen juhlallisen näköinen. Hän loi Sir Peteriin +surullisen, soimaavan katseen; hänen huulensa olivat suljetut ja +suupielet olivat alaspäin vedetyt ikäänkuin hän tyytymättömänä miettisi +tulevaa kohtaloansa. Imettäjä ilmoitti varovasti kuiskaten ettei +pienokainen ollut ollenkaan itkenyt syntyessään. Hän oli omistanut +kehdon hiljaisen surun arvoisuudella. Ei mikään inhimillinen olento +voinut näyttää kolkommalta ja miettiväisemmältä jos hänen olisi ollut +maailmasta eroaminen, sen sijaan että siihen tuli. + +"Noh," sanoi Sir Peter itsekseen, tultuansa takaisin yksinäiseen ja +hiljaiseen kirjastoonsa, "filosofi, joka lahjoittaa uuden kansalaisen +tähän murheen-laaksoon, ottaa päällensä varsin suuren edesvastauksen." + +Samassa kuului kirkonkellojen soitto läheisestä kirkontornista, +kesä-auringon säteet loistivat ikkunoista, mehiläiset surisivat +kukkasissa ikkunan edustalla olevalla nurmella; Sir Peter heräsi +haaveistaan ja katseli ulos. + +"Kun oikein asiaa mietin," sanoi hän iloisesti, "on täällä kyynelten +laaksossa kuitenkin ilojakin." + + + + +TOINEN LUKU. + + +Exmundham Hall'issa pidettiin perhe-neuvoittelu, jossa keskusteltiin +mikä nimi tälle erinomaiselle pojalle annettaisiin häntä kristilliseen +seurakuntaan otettaessa. Tämän vanhan suvun nuoremmista haaroista oli +tärkein tuo vastenmielinen luultu perillinen, joka oli skotlantilainen +haara, nimeltä Chillingly Gordon. Hän oli leskimies ja hänellä oli +poika, joka nyt oli kolmen vuotias eikä siis kaikeksi onneksi +aavistanutkaan sitä vahinkoa, jonka vastasyntyneen tulo maailmaan oli +tehnyt hänen tulevaisuutensa toiveille, jota sitä vastoin ei +todenmukaisesti voi hänen kaledonialaisesta isästänsä sanoa. Mr +Chillingly Gordon oli niitä miehiä, jotka menestyvät tässä maailmassa +vaikka emme voi käsittää miksi. Hänen vanhempansa kuolivat hänen vielä +lapsena ollessaan, eivätkä jättäneet hänelle mitään perintöä; mutta +perheensä toimesta hän pääsi Charter House-kouluun, jossa mainiossa +oppilaitoksessa hän ei kuitenkaan sanottavaa mainetta saavuttanut. Ja +kuitenkin valtio otti hänen erityiseen suojelukseensa niin pian kuin +hän sieltä erosi, ja määräsi hänen erään yleisen laitoksen +kamarikirjoittajaksi. Siitä hetkestä saakka hän menestyi; hän oli nyt +tilintarkastajana ja sai tuhatviisisataa puntaa sterl. palkkaa +vuodessa. Niin pian kuin hän oli tilaisuudessa elättää vaimoa, valitsi +hän itselleen puolison, joka auttoi häntä ylläpitämään häntä itseä. +Vaimo oli irlantilaisen peer'in tytär, ja hänen myötäjäisensä nousi +2,000:teen puntaan sterl. vuodessa. + +Muutamia kuukausia häitten jälkeen Chillingly Gordon vakuutti vaimonsa +hengen, jotta hän, jos vaimo sattuisi kuolemaan, tulisi saamaan 1,000 +puntaa vuodessa vakuutusrahaa. Koska vaimo näytti olevan terve ja +voimakas nainen ja oli pari vuotta nuorempi miestänsä, näytti +tämä hänen tulojensa vähennys, jota tämä vuotuinen maksu hengen +vakuutus-laitokseen tuotti, olevan liian suuri uhraus nykyisyyden +nautinnoissa tulevaisuuden mahdollisten tapausten tähden. Mutta pian +nähtiin hänen olleen erittäin viisaan ja älykkään miehen, jommoisena +hän pidettiinkin, sillä hänen vaimonsa kuoli heidän oltuansa toista +vuotta naimisissa, pari kuukautta ainoan lapsensa syntymisen jälkeen, +sydäntautiin, jota lääkäritkään eivät olleet huomanneet, mutta jonka +Gordon varmaankin rakkaudessansa oli keksinyt, ennenkuin hän vakuutti +hengen, joka oli niin kallis, ettei hän voinut olla ilman korvauksetta +sen kadotettuansa. Hänen tulonsa nousivat nyt siis 2,500 puntaan +vuodessa ja taloudellisessa katsannossa hänen tilansa oli varsin +hyvä. Sitä paitsi oli hän saavuttanut kunnian, joka teki hänen +yhteiskunnallisen asemansa loistavammaksi kuin se, minkä valtio oli +hänelle suonut. Hän pidettiin varsin tarkkamielisenä miehenä ja hänen +mielipiteensä kaikissa asioissa, sekä julkisissa että yksityisissä, +pidettiin hyvin suuri-arvoisena. Mielipide itsessään ei, tarkalleen +tutkittuna, ollut mistään arvosta, mutta tapa, jolla hän sen lausui, +vaikutti suuresti kuulijoiden mieliin. Mr Fox sanoi kerta ettei "kukaan +ollut niin viisaan näköinen kuin lord Thurlow." Lord Thurlow ei +suinkaan voinut olla viisaamman näköinen kuin mr Chillingly Gordon. +Hänen leukaluunsa olivat varsin tukevat ja hänen kulmakarvansa suuret, +punaiset ja tuuheat, ja hän rypisti niitä lausuessansa mielipiteitänsä. +Hänellä oli vielä toinenkin etu, joka auttoi häntä suuren arvon +saavuttamiseen. Hän oli hyvin inhoittava mies. Hän osasi olla törkeä, +kun häntä vastaan väitettiin; ja koska harvat ihmiset mielellänsä +tahtovat olla törkeyden esineenä, niin väitettiin ani harvoin häntä +vastaan. + +Mr Chillingly Mivers, toisen nuoremman sukuhaaran edustaja, oli etevä +hänkin, mutta vallan toisella tavalla. Hän oli naimaton, +kolmenkymmenenneljän vuoden ikäinen mies. Hän halveksi, niinkuin +kaikki tiesivät, sydämensä pohjasta kaikkia ja kaikkea. Hän oli +ruvennut ulosantamaan julkista, _The Londoner_ nimistä sanomalehteä, +jonka pääomistaja hän oli ja joka hiljan oli perustettu tämän +halveksimis-aatteen mukaan ja joka oli, sitä emme tarvinne mainitakaan, +voittanut niiden yhteiskunnan jäsenten erinomaista suosiota, jotka +eivät ketään ihaile, eivätkä niin mitään usko. Mr Chiilingly Mivers oli +omissa ja muiden silmissä mies, joka olisi voinut saavuttaa mainetta +missä kaunokirjallisuuden haarassa tahansa, jos hän vaan olisi katsonut +hyväksi ilmaista erinomaisia omaisuuksiansa siinä. Mutta hän ei +alentanut itseänsä sitä tekemään, ja senpätähden hänellä oli täysi +oikeus arvella että jos hän olisi kirjoittanut draaman, romaanin, +historian tahi filosofisen esitelmän, niin hän olisi voittanut +Milton'it, Shakspeare't, Cervantesit, Hume't ja Berkeley't. Hän pani +suuren arvon nimettömyydelle, eikä kukaan voinut varmaan sanoa mitä hän +kirjoitti siihenkään sanomalehteen, jonka hän itse oli alkuun pannut. +Mutta mr Chillingly Mivers oli kuitenkin, jota mr Chillingly Gordon ei +ollut -- hän oli varsin säädyllinen mies eikä yleisessä seuraelämässä +ensinkään törkeä. + +Hänen suuri-arvoisuutensa John Stalworth Chillingly +oli sen uskontunnustuksen kiivas tunnustaja, jota sanotaan +"jäntärekristillisyydeksi", jopa oikein erinomaisimpia niitä. Hän oli +ko'okas, tanakka, leveähartioinen mies, ja polvien ja nilkkaluun +välinen osa takaraajoista oli hyvin vankka. Hän olisi jo ensi +katsannossa lyönyt deistin kuolijaaksi siihen paikkaan. Sieur de +Joinville kertoo kirjassansa Ludwig Pyhästä, että kokous teologeja ja +pappeja eräässä itämaisessa kaupungissa kutsutti juutalaisia kokoon +väittääksensä heidän kanssansa kristinopin totuuksista, ja eräs ritari, +joka siihen aikaan oli raajarikko ja kulki kainalosauvain nojassa, +pyysi ja sai luvan olla keskustelussa läsnä. Juutalaiset saapuivat +kutsumuksen johdosta kokoukseen ja eräs pappi kääntyi oppineesen +rabbiiniin, kysyen ystävällisesti tunnustiko hän Jesuksen jumalallista +sikiämistä. "En suinkaan," vastasi rabbiini; jonka jälkeen hurskas +ritari, suuttuen sellaista pilkkaa kuullessansa, nosti kainalosauvansa +ja löi rabbiinin maahan; sitten hän itse hyökkäsi muitten uskottomain +joukkoon, joita hän ensin pieksi ja sitten pakoitti häpeällä +pakenemaan. Pyhälle kuninkaalle kerrottiin ritarin käytöksestä +pyynnöllä, että sitä sopivalla tavalla rangaistaisiin; mutta pyhä +kuningas julkaisi tämän viisaan tuomion. + +"Jos hurskas ritari on varsin oppinut pappi ja voipi hyvillä +todisteilla vastata epäilijän lauselmiin, tuokoon kaikin puolin näitä +todisteita esiin; mutta jos hurskas ritari ei ole oppinut pappi ja +häneltä puuttuu todisteita, ratkaiskoon hurskas ritari silloin lyhyesti +kiistan hyvän miekkansa kärjellä." + +Hänen arvoisuutensa John Stalworth Chillingly oli samaa mieltä kuin +Ludwig Pyhä; muuten hän oli hyvä ja rakastettava mies. Hän edisti +cricket-peliä ja muita miehen _sport'ia_ seurakuntalaisissansa +maalla. Hän oli taitava ja rohkea ratsastaja, mutta hän ei metsästänyt; +hän oli hauska seuranpitäjä ja joi mielellään täyden lasillisensa. +Mutta hän rakasti rauhaisaa ja sievistävää kaunokirjallisuutta ja siinä +kohden hänen taipumuksensa oli vallan päin vastainen kuin olisi voinut +luulla hänen jäntäreelliseen kristillisyyteensä katsoen. Hän luki +paljon runoutta, mutta hän ei pitänyt Scott'ista eikä Byron'ista, jotka +hänestä olivat pintapuolisia ja melskeisiä. Hän väitti, että Pope oli +ainoastaan runollinen kyhäilijä ja että Wordsworth oli Englannin suurin +runoilija; vanhat klassikot eivät hänestä olleet juuri minkään +arvoiset; hän ei myöntänyt franskalaisilla runoilijoilla olevan mitään +arvoa; hän osasi italian kieltä, mutta hän laverteli saksaa ja tahtoi +mielellään ajaa jokaiseen Goethe'n Hermann ja Dorothea nimisen kirjan. +Hän oli nainut pienen vaatimattoman vaimon, joka hiljaisuudessa häntä +kunnioitti ja luuli ettei mikään uskonriita enää kirkossa olisi +olemassa, jos hänen miehensä olisi oikealla paikallaan Canterburyn +arkkipiispana; tämän suhteen hän itse oli aivan samaa mieltä kuin +vaimonsa. + +Paitsi näitä kolmea miespuolista Chillingly-suvun jäsentä edusti +naissukua, arvollisen rouvan poissa ollessa, joka vielä eli omassa +huoneessaan, kolme nais-Chillingly'ä, sir Peterin sisarta, ja kaikki +kolme naimattomia. Yksi syy siihen, että he vielä olivat neitoja, oli +ehkä se, että he ulkonäöltään olivat niin yhdennäköisiä, että kosija +olisi ollut kahdella päällä minkä heistä hänen tulisi valita ja olisi +mahdollisesti voinut pelätä että, jos hän yhden valitsisi, hän +seuraavana päivänä ehkä vahingossa suutelisi toista. He olivat kaikki +ko'okkaat ja laihat; heidän kaulansa olivat pitkät ja kaulain alla oli +kaunis luunmuodostus. Kaikilla oli vaaleat hiukset, vaaleat +silmäluomet, vaaleat silmät ja vaalea iho. He olivat aina +samankaltaisissa vaatteissa, ja heidän lempivärinsä oli heleänviheriä; +tässäkin tilaisuudessa olivat he niin puetut. + +Samoin kuin he ulkonäöltänsä olivat yhoennäköiset, niinpä he tavallisen +katselijan silmissä luonteensa ja hengenlahjojensakin puolesta olivat +ihan samallaiset. Heidän ryhtinsä oli kaikin puolin hyvä; he eivät +milloinkaan naisellista ujoutta unohtaneet, -- he olivat varsin +varovaiset muukalaisten seurassa, mutta pitivät paljon toisistaan ja +sukulaisistaan sekä lemmityisistään, -- he olivat hyvin hyvät köyhiä +kohtaan, joita he katsoivat kuuluvaksi vallan toiseen luomisjärjestöön +ja joita he kohtelivat senkaltaisella hyvyydellä, jota ihmiset +järjettömiä luontokappaleita kohtaan osoittavat. Heidän ymmärryksensä +oli kehitetty samojen kirjojen lukemisella, -- mitä yksi oli lukenut, +sitä toisetkin olivat lukeneet. Kirjat olivat jaetut pääasiallisesti +kahteen luokkaan, romaaneihin ja niin sanottuihin "hyviin kirjoihin." +heidän oli tapana vuorottain ottaa kirja kumpaakin lajia: toisena +päivänä romaani, toisena hyvä kirja, sitten taas romaani ja niin yhä +edelleen. Jos mielikuvitus maanantaina oli liiaksi kiihoittunut, +jäähdytettiin se sillä tapaa tiistaina sopivaan lämpömäärään; ja jos se +tiistaina siten oli jäähtynyt, niin se keskiviikkona sai haalean +löylyn. Ne romaanit, joita he valitsivat, olivat kuitenkin harvoin sitä +laatua, että ne kiihoittivat henkistä lämpömittaria siihen määrään, +että veri olisi kuohunut; sankarit ja sankarittaret olivat säädyllisen +käytöksen esikuvina. Mr James'in romaneja luettiin siihen aikaan +paljon, ja he olivat kaikki yksimieliset siinä, että ne "olivat +romaaneja, joita isän sopi antaa tyttäriensä lukea." Mutta vaikka +tavallisen vaarinottajan ei olisi onnistunut huomata mitään eroitusta +näiden kolmen naisten välillä vaan olisi sanonut, koska hän +tavallisesti näki heidät viheriässä puvussa, että he olivat niin +yhdennäköiset kuin marjat, oli heissä kuitenkin, kun likemmin heitä +tutkisteli, idiosynkraatisia eroavaisuuksia. Miss Margaret, vanhin +heistä, oli se, joka piti komentoa, hän järjesti heidän taloudelliset +asiansa (he asuivat yhdessä), hoiti yhteistä rahakukkaroa ja päätti +mitä oli tehtävä kun oltiin jostakin asiasta kahdella päällä, -- +kutsuttaisiinko mrs Se taikka Se teelle -- ajettaisiinko Mary pois +palveluksesta vai ei -- mentäisiinkö lokakuussa Broadstair'iin vai +Sandgate'en. Sanalla sanoen, miss Margaret oli perheen olennollinen +_tahto_. + +Miss Sibyl oli sävyisämpi luonnoltaan ja surullisempaa mielenlaatua; +hänen mielensä oli runollinen ja hän kirjoitti tilapäärunoja. Muutamia +näistä oli painettu silkkipaperille ja myyty hyvään tarkoitukseen sitä +varten järjestetyissä basaareissa. Kreivikunnan sanomalehdet kehuivat +runojen "ilmoittavan sivistyneen naisen hienoutta ja hyvää aistia." +Molemmat toiset sisaret olivat yksimieliset siinä, että Sibyl oli +perheen nero, mutta, niinkuin kaikilta neroilta, niinpä häneltäkin +puuttui käytännöllistä kykyä tämän maailman suhteen. + +Miss Sarah Chillingly, nuorin kolmesta sisaresta, joka nyt juuri kävi +neljättäviidettä, oli sisarien silmissä suloinen hempukka, jolla ei +ollut halua mihinkään, mutta joka oli niin herttainen, ettei kukaan +raskinut suuttua häneen. Miss Margaret sanoi että hän oli +"kevytmielinen olento." Miss Sibyl kirjoitti hänestä runon, jonka +päällekirjoitus oli: + +"_Varoitus nuorelle ladylle karttamaan tämän maailman nautintoja_." + +He kutsuivat hänen Sallyksi; toisten sisarten nimeä ei sillä tapaa oltu +supistettu. + +Sally merkitsee kiinteyttä. Mutta tätä Sallyä ei voitaisi kiinnittää +toiseen kotiin, ja tuskinpa oli luultava, että hän nyt enää tulisi +jättämään sitä, johon hän kuului. + +Nämä sisaret, jotka kaikki olivat monta vuotta Sir Peteriä vanhemmat, +asuivat kauniissa vanhanaikuisessa tiilisessä talossa, jonka takana oli +iso puutarha ja joka oli maakunnan pääkaupungin etevimmän kadun +varrella. Kunkin myötäjäiset nousivat 10,000 puntaan, ja jos luultu +perillinen olisi voinut naida kaikki kolme, olisi hän sen tehnyt ja +siten omistanut ko'otun summan, 30,000 puntaa. Mutta emme vielä ole +tulleet niin pitkälle että antaisimme mormonilaisuudelle laillista +arvoa, vaikka, jos yhteiskunnallinen edistyksemme yhä edelleen +sujuu samaa uraa kuin nykyjään, Jumala yksin tiennee mitä voittoja +esi-isäimme ennakkoluuloista meidän jälkeläistemme viisaudella +voitetaan. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Sir Peter seisoi lattiallansa luoden silmänsä hänen ympärillänsä +puolipiirissä istuviin vieraisin ja sanoi: + +"Ystäväni, ennenkuin parlamentissä aljetaan asiaa keskustella, joka voi +ehdotuksen onnistumiseen vaikuttaa, on, luullakseni, ehdotus ensin +esiteltävä." + +Hän vaikeni hetkeksi, soitti ja sanoi sisääntulevalle palvelijalle: + +"Sano imettäjälle, että hän tuo lapsen sisään." + +Mr _Gordon Chillingly_: "Minä en käsitä miksi tämä on tarpeellista, Sir +Peter. Tiedämmehän, että lapsi on olemassa." + +Mr _Mivers_: "Nimettömyyden ylläpitäminen on hyödyllinen, jos Sir Peter +mielii teollensa mainetta saavuttaa. Omne ignotum pro magnifico." + +_Hänen suuriarvoisuutensa John Stalworth Chillingly_: "Minä en +tällaista lausuntojen ruokotonta kevytmielisyyttä hyväksy. Tietysti +meidän kaikkein tulee hartaasti haluta nähdä nimemme ja sukumme tulevaa +edustajaa hänen varhaisimmassa elämänsä aikakaudessa. Kukapa ei +tahtoisi Tigris- tahi Nil-virran lähdettä nähdä, olkoon se kuinka pieni +tahansa?" + +_Miss Sally_ (nauraen): "Hi, hi, hi!" + +_Miss Margaret_: "Hyi häpee, kevytmielinen olento!" + +Imettäjä tuo lapsen sisään. Kaikki nousevat istualta ja kokoontuvat +pojan ympärille, paitsi yksi ainoa -- Mr Gordon, joka on herennyt +olemasta laillinen perillinen. + +Poikainen vastasi sukulaistensa katseisin halveksivalla silmäyksellä. +Miss Sibyl oli se, joka ensin lausui ajatuksensa vastasyntyneen +omaisuuksista. Hän sanoi juhlallisesti kuiskaten. + +"Kuinka surulliselta hän näyttää. Hän näkyy olevan pahoillaan siitä, +että hänen on täytynyt enkeleistä erota." + +_Hänen suuri-arvoisuutensa John_. "Se oli kauniisti sanottu, Sibyl +serkku, mutta pojan tulee rohkaista itsensä ja raivata itselleen tie +muitten kuolevaisten joukossa lujalla mielellä, jos hän mielii jälleen +enkelien luo palata." + +Hän otti pienokaisen imettäjältä, tuuditti sitä miettiväisesti ylös +alas ikäänkuin hän tahtoisi häntä punnita, ja sanoi tyytyväisesti: + +"Kovin raskas! Kun hän tulee kahdenkymmenen vuotiaaksi, hän on oleva +minkä väkevän nyrkkijunkkarin vertainen tahansa." + +Hän astui tätä sanoessansa Gordonin luokse, joka, ikaänkuin +näyttääksensä ettei hän ottanut mitään osaa sen perheen asioihin, joka +tämän lapsen syntymisen kautta oli häntä niin pahoin kohdellut, oli +ottanut Times-nimisen sanomalehden käteensä ja kätkenyt kasvonsa sen +taakse. Pappi sieppasi pois lehden toisella kädellänsä ja piti toisella +poikaista tuon vihaisen näköisen laillisen perillisen silmäin edessä, +sanoen. + +"Suudelkaa poikaa." + +"Häntäkö suutelisin!" toisti Chillingly Gordon sysäten tuolinsa +taaksepäin, "häntäkö suutelisin, hyi, sir, pois. En ole milloinkaan +omaa poikaanikaan suudellut, enkä aijo suudella kenenkään muunkaan. +Viekää hänet pois, sir; hän on ruma; hänellä on mustat silmät." + +Sir Peter, joka oli likinäköinen, pani silmälasit nenälleen ja katseli +likemmin vastasyntyneen lapsensa kasvoja. + +"Se on totta," sanoi hän, "hänellä on mustat silmät -- varsin +ihmeellistä -- kummallista. Hän on ensimmäinen Chillingly, jolla on +mustat silmät." + +"Hänen äidillänsä on mustat silmät," virkkoi Miss Margaret; "hän on +siinä suhteessa äitiinsä; häneltä puuttuu Chillinglyjen hienoa +kauneutta, mutta hän ei ole ruma." + +"Armas lapseni!" huokaili Sibyl; "ja kuinka kiltti hän on -- hän ei +yhtään itke." + +"Hän ei ole itkenyt eikä kitissyt siitä asti kuin hän syntyi," sanoi +imettäjä; "Jumala siunatkoon pienokaista." + +Hän otti lapsen papin sylistä ja järjesti hänen myssynsä koristukset, +jotka olivat kurtistuneet. + +"Saatte mennä nyt, imettäjä,^ sanoi Sir Peter. + +"Minä olen samaa mieltä kuin Mr Shandy," sanoi Sir Peter ja asettui +taas seisomaan laattialle, "siinä, näetten, että suurimpia +edesvastauksia mitä isällä on, on sen nimen valitseminen, jota hänen +lapsensa tulee koko elinaikansa kantaa. Ja varsinkin se on baronetien +laita. Kun se peer'iä koskee, niin hänen ristimänimensä katoo hänen +arvonimiensä joukkoon. Tavallinen mister ei tarvitse ristimänimeänsä +käyttää, jos se on ruma tahi naurettava, hän voipi jättää sen kokonaan +pois käyntikortistansa ja painattaa siihen vaan Mr Jones, Mr Ebenezer +Jones'in sijaan; nimenkirjoituksessansa hän, paitsi siinä, missä +laki vaatii Ebenezerin kokonaan kirjoitetuksi, saa käyttää vaan +alkukirjaimen ja olla teidän nöyrä palvelijanne E. Jones, antaen teidän +arvata merkitseekö E. Edwardia vai Ernestiä -- viattomia nimiä, jotka +eivät ole minkään lahkolaisuuden määräämiä niinkuin Ebenezer on. Jos +Edward tahi Ernest niminen mies sattuu nuoruudessaan hairahtumaan, niin +hänen kunniansa ei siitä ijäksi päiviksi ole tahrattu; mutta jos +huomataan Ebenezerin sellaisen rikoksen tehneen, niin hän pidetään +ulkokullattuna -- se on yleisön mielestä samaa kuin että pyhimys +osoittaa olevansa vaivainen syntinen. Mutta baroneti ei milloinkaan +ristimänimestänsä pääse -- sitä ei sovi jättää pois, sitä ei voi +supistaa alkukirjaimeen, se astuu suoraan päivän valkeuteen; kasta +hänet Ebenezeriksi, niin hän on kokonaan Sir Ebenezer nimensä kaikkine +vaarallisine seurauksineen, jos nuo kiusaukset joskus saavat hänestä +voiton, joille baronetitkin ovat altisna. Mutta, ystäväni, ei yksistään +se vaikutus, jonka nimen ääni tekee muihin, ole tarkoilleen tutkittava; +miehen nimen vaikutus häneen itseensä on kenties vieläkin tärkeämpi. +Muutamat nimet elähdyttävät ja rohkaisevat kantajiansa, toiset +masentavat ja lannistavat heitä; minä olen surullinen esimerkki tästä +otuudesta. Peter on, kuten tiedätte, monta sukupolvea ollut meidän +sukumme esikoisen ristimänimenä. Tämän nimen alttarille minuakin on +uhrattu. Ei ainoakaan Sir Peter Chillingly ole missään suhteessa +saavuttanut mitään mainetta säätyläistensä rinnalla. Tämä nimi on +hengenvoimiani masentanut niinkuin lyijypaino. Eteväin englantilaisten +joukossa ei, luullakseni, löydy yhtään ikimuistettavaa Sir Peteriä, +paitsi Sir Peter Teazle, ja hänkin on olemassa ainoastaan koomillisella +näyttämöllä." + +_Miss Sibyl_: "Sir Peter Lely?" + +_Sir Peter Chillingly_: "Tämä maalari ei ollut englantilainen. Hän oli +syntynyt Westfalissa, joka on kuuluisa sianlihoistansa. Minä puhun nyt +vaan oman isänmaamme lapsista. Tiedän kyllä, ettei tämä nimi vieraissa +maissa kantajansa neroa surmaa. Mutta miksi? Muissa maissa se lausutaan +eri tavalla. Pierre Corneille oli mainio mies; mutta minä jätän teidän +tutkittavaksenne olisiko hän, englantilaisena ollen, voinut Peter +Crow'in nimellä olla eurooppalaisen murhenäytelmän isänä?" + +_Miss Sibyl_: "Ei suinkaan!" + +_Miss Sally_: "Hi hi hi!" + +_Miss Margaret_: "Se ei ole mikään naurettava asia, kevytmielinen +lapsi!" + +_Sir Peter_: "Minun poikani ei saa Peteriksi kivettyä." + +_Mr Gordon Chillingly_: "Jos mies on niin hassu -- minä en sano että +teidän pojastanne tulee sellaista narria, Peter-serkku --, että hän +sallii nimensä äänen vaikuttaa itseensä, ja jos tahdotte että pojan +tulee kääntää koko maailma ylösalaisin, niin on paras, että panette +hänelle nimeksi Julius Caesar, tahi Hannibal, tahi Attila, tahi Kaarle +Suuri." + +_Sir Peter_ (joka mielen tasaisuudessa on muita ihmisiä etevämpi): +"Päin vastoin, jos panette miehelle nimen, jonka loistoa ja kunniaa hän +ei millään muotoa voi saavuttaa eikä edes niihin vertoja vetääkään, +niin muserratte hänen sen painon alle. Jos runoilija nimittäisi itsensä +John Milton'iksi tahi William Shakespeare'ksi, niin hän ei uskaltaisi +edes yhtä sonettia julkaista. Ei, nimen valinnassa ei tule mennä +ylellisyyksiin, vaan tulee pysyä naurettavan vähäpätöisyyden ja +masentavan kuuluisuuden välillä. Siitä syystä olen ripustuttanut +perheen sukupuun tuolle seinälle. Tarkastakaamme sitä huolellisesti ja +katselkaamme emmekö Chillinglyin taikka niiden naimisen kautta saatujen +sukulaisten joukossa löydä nimeä, jota hän, joka on määrätty tulemaan +perheemme pääksi, voi sopivalla arvoisuudella kantaa, nimeä, joka ei +ole liian kepeä eikä liian raskas." + +Sir Peter astui näin sanoen toisten etupäässä sukupuun luo -- joka oli +hyvästi säilynyt, perheen vaakunalla varustettu pergamenttikäärö. Tämä +vaakuna oli yksinkertainen, niinkuin vanhat heraldiset vaakunat +tavallisesti ovat: kolme hopea kalaa _sinisellä_ pohjalla; kypäri +muodosti aallottaren pään. Kaikki keräytyivät sukupuuta likeltä +katselemaan, paitsi Mr Gordon, joka taas alkoi "Times'iä" lukea. + +"En ole milloinkaan oikein voinut käsittää mitä kaloja nämä ovat," +sanoi hänen suuri-arvoisuutensa John Stalworth. "Eihän toki hau'et +Hotoftarein vertauskuvana olleet." + +"Minä luulen, että ne ovat tuutaimia," sanoi Mr Mivers. "Tuutain on +kala, joka kyllä tietää miten parhaiten hyvässä turvassa pysyy, sillä +se mieluisimmin oleskelee syvissä koloissa ja piilopaikoissa." + +_Sir Peter_: "Ei Mivers, nuo kalat ovat seipiä, eräs kalalaji, jota, +kun se kerta lammikkoon on tullut, ei enää milloinkaan saa siitä pois. +Alennettakoon vesi -- laskettakoon se pois -- sanottakoon: 'seivit ovat +hävinneet,' -- turhaan -- niitä on siinä kuitenkin niinkuin ennenkin; +ja siinä suhteessa vaakuna todella sopii meidän perheellemme. Kaikki ne +rettelöt ja vallankumoukset, joita Englannissa seitsemän kuninkaan +hallituksesta saakka on ollut, ovat nähneet Chillingly-suvun samalla +paikalla. Normandilaiset valloittajat eivät syystä tahi toisesta heitä +ryöstäneet; he saivat pitää läänityksensä Eudo Dapiferin aikana yhtä +rauhallisesti kuin he olivat ne Harold kuninkaan aikana pitäneet; he +eivät ottaneet osaa ristiretkiin, Ruusujen meteleihin, eikä liioin +Kaarle I:sen ja parlamentin välisiin kansallissotiin. Samoin kuin +salakka pysyy vedessä ja vesi pitää salakkaa alallansa, niin +Chillinglytkin pitivät kiinni maasta ja maa piti heitä kiinni. Olen +kenties väärässä toivoessani, että uusi Chillingly tulisi vähemmän +salakan kaltaiseksi." + +"Oh!" huudahti Miss Margaret, joka oli noussut tuolilta ja nenälasinsa +kautta sukupuuta tarkastellut. "En näe yhtäkään kaunista ristimänimeä +suvun alusta alkaen paitsi Oliverin." + +_Sir Peter_: "Tämä Chillingly syntyi Oliver Cromwellin protektorina +ollessa ja hän kastettiin Oliver'iksi kohteliaisuudesta häntä kohtaan, +samoin kuin hänen isänsä, joka oli Jakob II:sen hallituksen aikana +syntynyt, sai nimen Jakob. Nuo kolme kalaa ovat aina uineet myötä +virtaa. Oliver. -- Oliver ei ole hullumpia nimiä, mutta se osoittaa +radikaalisia mielipiteitä." + +_Mr Mivers_: "Sitä en usko. Oliver Cromwell teki pikaisen lopun +radikaaleista ja heidän opeistansa; mutta kenties löydämme jonkun +nimen, joka on vähemmän peljättävä ja vallankumouksellinen." + +"Minä olen sen löytänyt." huudahti pappi. "Tässä on Sir Kenelm Digbyn +ja Venetia Stanleyn jälkeläinen. Sir Kenelm Digby. Sen parempaa +jäntäre-kristillisyyden edustajaa ei löydy. Hän tappeli yhtä hyvin kuin +hän kirjoitti, hän oli haaveksiva, se on totta, mutta hän käytti +itsensä kuitenkin aina niinkuin herrasmiehen tulee. Pane pojalle +nimeksi Kenelm!" + +"Kaunis nimi," sanoi Miss Sibyl, "se on romantillinen." + +"Sir Kenelm Chillingly! Se kuuluu kauniilta -- kunnianarvoiselta." +arveli Miss Margaret. + +"Ja sillä on se etu," huomautti Mr Mivers, "että samalla kuin se on +kylläksi kunniallinen vaikuttaaksensa kantajansa mieleen ja +herättääksensä hänen kilpailuhaluansa, se ei kuitenkaan ole niin +erinomaisen henkilön nimenä ollut, että se kaiken kilpailuhalun +masentaisi. Sir Kenelm Digby oli tosin mainio ja rohkea herra, mutta +mitä hänen lapsellista uskoaan sympateetiseen puuderiin y.m. koskee, +niin kuka tahansa meidän aikana voisi olla jotenkin älyllinen, +senvuoksi hirviö olematta. Päättäkäämme panna hänelle nimeksi Kenelm." + +Sir Peter neuvoitteli itseksensä. + +"Nimi Kenelm," sanoi hän kotvasen vaiti oltuansa, "herättää varsin +omituisia aate-yhdistyksiä, ja minä pelkään, että Sir Kenelm Digby ei +sopivaa vaimoa valinnut. Kaunis Venetia ei ollut parempi kuin hänen +tuli olla; ja minä toivoisin ettei perilliseni antaisi kauneuden +vietellä itseänsä, vaan toivoisin, että hän naisi vaimon, jolla on +arvollinen luonne ja sopiva ryhti." + +_Miss Margaret_: "Siveän brittiläisen rouvan tietysti." + +_Kolme sisarta_ (yht'aikaa): "Tietysti, tietysti!" + +"Mutta," sanoi Sir Peter, "minulla itsellä on ovat aatteeni, ja sehän +voi olla kyllä viatonta; mitä avioliittoon tulee, niin poika ei voi +huomenna naida, jotta meillä on kyllä aikaa siitä asiasta neuvoitella. +Kenelm Digby oli mies, josta jokainen perhe voi ylpeillä; ja, niinkuin +sanotte, Margaret sisar, Kenelm Chillingly on hänen nimensä oleva!" + +Poikainen sai tämän päätöksen mukaan kasteessa nimen Kenelm, jonka +juhlamenon jälkeen hänen kasvonsa kävivät entistä pitemmiksi. + + + + +VIIDES LUKU. + + +Ennenkuin sukulaiset lähtivät pois, Sir Peter pyysi Mr Gordonin +tulemaan kanssaan kirjastoon. + +"Serkkuni," sanoi hän ystävällisesti, "minä en tahdo teitä +soimata siitä ett'ette osoita sukulaisrakkautta eikä tavallista +ihmisellistäkään rakkautta vastasyntynyttä kohtaan." + +"Soimatako minua, Peter serkku. Enpä luule teillä olevan syytä siihen. +Minä osoitan sen verran sukulaislempeä ja inhimillistä rakkautta kuin +minulta asiain-haarain mukaan voidaan vaatia." + +"Minä myönnän," sanoi Sir Peter sävyisästi kuin ainakin, "että pienen +kansalaisen syntyminen mahtoi olla teistä ikävä tapaus, kun jo +neljätoista vuotta olen naimisissa ollut eikä minulla tähän saakka ole +lapsia ollut. Mutta koska olen teitä monta vuotta nuorempi ja luonnon +järjestyksen mukaan tulen jäämään eloon teidän jälkeenne, niin tappio +koskee enemmän poikaanne kuin teitä itseä, ja siitä tahtoisin puhua +muutaman sanan teidän kanssanne. Te tunnette järin hyvin ne ehdot, +joilla minä tilani omistan, tietääksenne ett'ei minulla laillisesti +ole oikeutta tehdä mitään testamenttia teidän poikanne hyväksi. +Vastasyntyneen tulee vastaanottaa tila velattomana. Mutta minä tahdon +tästä päivästä alkaen panna osan tuloistani säästöön joka vuosi teidän +poikaanne varten; ja vaikka mielelläni oleskelen osan vuodesta +Londonissa, tahdon kuitenkin nyt luopua siellä olevasta talostani. Jos +elän niin monta vuotta kuin psalmista sanoo ihmisen tavallisesti +elävän, voin siten ko'ota pojallenne melkoisen summan, joka on hänelle +oleva jonkimoisena korvauksena." + +Mr Gordonia tämä aulis tarjous ei yhtikään lepyttänyt. Hän vastasi +kuitenkin tavallista kohteliaammin. + +"Poikani tulee olemaan hyvin kiitollinen teitä kohtaan, jos hän +milloinkaan tulisi teidän testamenttiänne tarvitsemaan." + +Hän oli kotvasen vaiti, sitten hän tyytyväisellä hymyllä lisäsi. + +"Suuri joukko lapsia kuolee ennenkuin yhdenkolmatta vuotiaaksi +pääsevätkään." + +"Niin on, mutta olen kuullut että teidän poikanne on erittäin kaunis ja +terve lapsi." + +"Minun poikani, Peter serkku. Enhän minä omaa poikaani +tarkoittanutkaan, vaan teidän. Teidän pojallanne on iso pää. Minua ei +kummastuttaisi, jos siinä olisi vettä. Minä en tahdo teitä +huolestuttaa, mutta hän voi helposti kuolla, ja siinä tapauksessa ei +ole luultava että Lady Chillingly tulee antamaan teille toisen. Suokaa +siis anteeksi, että minä vielä pidän oikeuksiani tarkalla silmällä; ja +vaikka se koskee minuun kipeästi, täytyy minun kuitenkin kieltää teitä +hakkaamasta ainoatakaan puikkoa kasvavasta metsästä." + +"Te puhutte joutavia, Gordon. Minä olen tilani omistaja koko ikäni, +eikä minua tuhlaajaksi soimata; ja saan hakata vaikka koko metsän, +paitsi ne vesakot, jotka ovat istutetut koristusta varten." + +"Minun neuvoni on ett'ette sitä tee, Peter serkku. Olen jo ennen kerta +sanonut teille, että tahdon antaa oikeuden tutkia asiaa, jos pakoitatte +minua siihen -- kaikessa ystävyydessä tietysti. Mikä on oikeus se on +oikeus, ja jos minua pakoitetaan oikeuttani suojelemaan, niin luotan +siihen, että te olette liian ylevämielinen antaaksenne kansliaoikeuden +julistuksen vähentää sukulaisrakkauttanne minua ja omaisiani kohtaan. +Mutta hevoseni vartoo. En uskalla junasta jäädä." + +"No niin; hyvästi siis, Gordon. Antakaa kättä!" + +"Teillekö kättä -- tietysti -- tietysti. Olin juuri unohtaa, käydessäni +huoneissa täällä olen huomannut niiden kaikin mokomin korjausta +tarvitsevan. Onhan velvollisuutenne ylläpitää ne? Hyvästi!" + +"Tuo mies on oikea metsäsika," sanoi Sir Peter itsekseen, kun hänen +serkkunsa oli lähtenyt; "ja jos on vaikea ajaa tavallista sikaa sille +tielle, johon se ei tahdo mennä, niin on vallan mahdotonta saada +metsäsikaa taipumaan kenenkään tahdon mukaan. Mutta hänen poikansa ei +pidä kärsiä isänsä raakamaisuuden takia; ja minä tahdon katsoa, mitä +voin säästää häntä varten. Kyllä se kuitenkin Mr Gordonille on kovin +ikävä asia. Gordon raukka! -- mies parka! -- Toivon kuitenkin ettei hän +minua oikeuteen vedä. Minä vihaan kaikkia oikeuksia." + + + + +KUUDES LUKU. + + +Entisen perillisen kolkkoa ennustusta vastoin nuori Chillingly +rauhallisesti ja vakaasti jopa arvoisestikin kävi inhimillisen olemisen +lapsuuden-opintojen läpi. Hän vastaanotti filosofillisella +mielenmaltilla vihmarokon ja tukkoyskän. Hän saavutti vähitellen puheen +taidon, mutta hän ei juuri aivan ylellisesti tätä ihmisen erityistä +ominaisuutta käyttänyt. Lapsuutensa ensimmäisinä vuosina hän puhui niin +vähän kuin olisi hän liian aikaisin Pythagoraan koulua käynyt. Mutta +selvää oli, että hän puhui vähemmän, voidaksensa sitä enemmän ajatella. +Hän otti tarkan vaarin kaikesta ja mietti huolellisesti mitä oli +vaarinottanut. Kahdeksan vuoden ikäisenä hän alkoi puhua sujuvammin ja +vapaammin ja silloin hän kerta hämmästytti äitiänsä kysymällä: + +"Äiti, eikö teidän oma personallisuutenne väliin teitä hämmästytä?" + +Lady Chillingly -- olin vähällä sanoa riensi, mutta Lady Chillingly ei +milloinkaan rientänyt -- Lady Chillingly liukui vähemmän tyyneesti ja +hiljaisesti kuin hänen tapansa oli Sir Peterin tykö ja sanoi, kertoen +poikansa kysymyksen. + +"Poika alkaa saattaa meitä pulaan, hän on liian viisas vaimon +kasvatettavaksi, hän on kouluun pantava." + +Sir Peter oli samaa mieltä. Mutta mistä kummasta lapsi oli löytänyt +niin pitkän sanan kuin "personallisuus" ja kuinka niin omituinen ja +sekava viisausopillinen kysymys oli hänen päähänsä joutunut? Sir Peter +kutsutti Kenelmin tykönsä ja sai tietää, että poika, joka vapaasti sai +kirjastossa oleskella, oli lukenut Locke'n kirjoittaman kirjan +"Inhimillisistä älynvoimista", ja oli valmis kiistämään tämän filosofin +kanssa synnynnäisistä aatteista. + +Kenelm sanoi viisastelevan näköisenä: + +"Jokainen toivo on aate; ja jos minä kohta synnyttyäni toivon ravintoa +sekä kohta tiesin mihin minun oli kääntyminen sitä saadakseni, vaikk'ei +kukaan ollut minulle sitä opettanut, niin olihan minussa synnynnäinen +aate jo maailmaan tullessani." + +Vaikka Sir Peter oli taitava viisaustieteen alalla, hän kuitenkin +joutui hämillensä, kynsi korvallistansa saamatta mitään sopivaa +vastausta aatteen ja vainun eroituksen suhteen. + +"Lapseni," sanoi hän vihdoin, "sinä et tiedä mistä puhut; nouse mustan +virkkusi selkään ja mene ratsastamaan; minä kiellän sinua lukemasta +ainoaakaan kirjaa, jota et minulta tahi äidiltäsi ole saanut. Mene +matkaasi nyt." + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Sir Peter käski valjastaa hevoset vaunujen eteen ja lähti ko'okkaan +papin tykö. Tämä uskalias hengellinen mies asui moniaan peninkulman +päässä Exmundham Hall'ista ja oli ainoa serkuista, jonka kanssa Sir +Peterin oli tapa neuvoitella perheasioistansa. + +Pappi istui työhuoneessansa, joka huone osoitti että sen asukas ei +juuri papillisia toimia rakastanut. Uunin yläpuolella riippui +miekkailu-aseita, sellaisia hansikoita, joita käytetään nyrkkisillä +ollessa, ja kaikellaisia kapineita voimistelua varten; cricket-nuijia +ja kalaverkkoja oli joka nurkassa. Seinillä oli useampia kuvia; Mr +Wordsworth'in kuva, jonka kummallakin puolella oli kahden kuuluisan +hevosen kuvat; Leicester nimisen sonnin kuva, josta sonnista pastori, +joka itse hoiti pappilan maata ja sen hyvillä laitumilla syötti +karjaansa, oli saanut palkinnon eräässä kreivikunnan eläinnäyttelyssä; +tämän eläimen molemmin puolin oli Hookerin ja Jeremy Taylorin +muotokuvat. Siellä oli pieniä kirjahyllyjä, joilla oli kaikellaisia +kirjoja. Avonaisessa ikkunassa oli kukkasia, jotka par'aikaa kukkivat. +Pastorin kukkasia yleiseen kehuttiin kauneudestaan. + +Koko huone todisti, että asukas oli henkilö, joka eli säännöllisesti ja +oli tavoiltaan hauska ja miellyttävä. + +"Serkkuni," sanoi Sir Peter, "minä olen tullut tänne neuvoittelemaan +teidän kanssanne." Ja hän kertoi nyt kuinka ihmeellisen aikaiseen +kehittynyt Kenelm Chillingly oli. "Te näette että nimi alkaa vaikuttaa +melkein liiaksi häneen. Hän on kouluun pantava; mutta mihin kouluun? +yleiseenkö vai yksityiseen?" + +Hänen arvoisuutensa John Stalworth: "On paljon sanottavaa molempain +suhteen sekä hyvää että pahaa. On hyvin luultavaa että Kenelmin +liiallinen oman personallisuutensa arvosteleminen yleisessä koulussa +masentuisi; hän pikemmin kadottaisi personallisuutensa siellä. Pahin +kohta yleisessä koulussa on se, että poikaan juurrutetaan jonkimoinen +yhteinen luonne yksityisen luonteen sijaan. Opettaja tietysti ei voi +odottaa kunkin pojan luonnollisten taipumusten kehkeymistä. Kaikki +sielut viskataan siellä suureen myllyyn ja tulevat sieltä enemmän tai +vähemmän yhdenkaltaisina. Olkoon poika Etonissa viisas tai tuhma, +kumpaisessakin tapauksessa hän selvään on Etonilainen. Yleinen koulu +kypsyttää taidollisuutta, mutta tukehduttaa neron. Sitä paitsi voi +yleinen koulu kehoittaa ainoaa poikaa, joka on suuren tilan perillinen, +joka tila kerta on kokonaan hänen haltuunsa joutuva, huolettomuuteen ja +vallattomuuteen, ja teidän tilanne vaatii huolellista hoitoa eikä salli +perillisen tehdä turhamaista velkaa. Minä siis en soisi että Kenelm +pantaisiin yleiseen kouluun." + +"Noh niin, me siis päätämme panna hänet yksityiseen kouluun." + +"Odottakaa!" huudahti pastori; "yksityisellä koulullakin on haittansa. +Harvoin voipi siittää suuria kaloja pienissä lammikoissa. Yksityisissä +kouluissa on kilpailu hyvin vähäinen ja pontevuus rajoitettu. Opettajan +puoliso sekaantuu tavallisesti asiaan ja hemmoittelee poikia. Näissä +oppilaitoksissa ei ole kyllin miehuutta; pojat eivät saa leikkiä ja +hyvin vähän he saavat tapella. Reippaasta pojasta tulee nenäkäs lurjus; +vähemmillä luonnonlahjoilla varustetusta pojasta tulee hyvästi +kasvatettu nuori lady housuissa. Siinä järjestössä ei ole mitään +jäntevyyttä. Kenelm Digbyn nimikko ja jälkeläinen ei suinkaan ole +pantava yksityiseen kouluun." + +"Teidän sanoista päättäen," sanoi Sir Peter omituisella +myöntäväisyydellään, "Kenelm Chillinglyn siis ei ensinkään tule käydä +koulua." + +"Voipi näyttää siltä," sanoi pastori suoraan; "mutta asiaa tarkemmin +miettiessä löytyy kuitenkin keskisuunta. On kouluja, joilla on sekä +yleisien että yksityisien koulujen parhaat ominaisuudet, jotka ovat +kyllin suuret elähdyttääksensä ja kehittääksensä hengen ja ruumiin +voimia, mutta jotka eivät kuitenkaan ole niin järjestetyt, että +sulattaisivat kaikki luonteet yhdessä sulattimessa. On esimerkiksi +koulu, jossa tällä hetkellä on yksi Europan etevimpiä koulumiehiä +pää- opettajana -- koulu, josta muutamat kasvavan sukupolven +mainioimmista miehistä ovat lähteneet. Opettaja näkee heti paikalla +onko poika lahjakas, ja pitää erityistä huolta hänen kasvatuksestansa. +Hän ei opeta ainoastaan hexameteria ja sappholaista runolajia. Hän +opettaa sekä vanhaa että uutta kirjallisuutta. Hän on hyvä kirjailija, +mainio arvostelija -- ihailee Wordsworthia. Hän kehoittaa poikia +ruumiin-harjoituksiin, hänen oppilaansa tietävät miten heidän tulee +nyrkkiänsä käyttää, eikä heidän ole tapa kirjoittaa reverssiä ennenkuin +ovat viidentoista vuoden vanhat. Merton-koulu on Kenelmille vallan +sopiva." + +"Kiitoksia," sanoi Sir Peter. "On erittäin hauska tässä elämässä että +on joku, joka voi päättää tällaisia asioita meille. Minä olen itse +hyvin epävakainen ja annan tavallisissa kohdissa mielelläni Lady +Chillinglyn hallita minun puolestani." + +"Tekisipä mieleni nähdä vaimon minua hallitsevan," sanoi roteva +pastori. + +"Ettehän te olekaan naimisessa Lady Chillinglyn kanssa. Mutta menkäämme +nyt puutarhaan teidän kukkianne katselemaan." + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Tuo nuori Lockea vastaan väittäjä lähetettiin Merton-kouluun ja +pantiin, ansioidensa mukaan, alimpaan luokkaan. Kun hän tuli kotiin +jouluksi, oli hän entistä kolkompi -- hänen kasvonsa ilmoittivat syvää +surua. Hän sanoi kuitenkin, että hänestä oli hauska käydä koulua, ja +vältti kaikkia kysymyksiä siitä asiasta. Mutta varhain seuraavana +aamuna hän nousi mustan ponynsa (pikku hevosen) selkään ja ratsasti +pappilaan. Kunnioitettava pastori oli karjatarhassansa, jossa hän +katseli härkiänsä, kun Kenelm lyhyesti puhutteli häntä sanoilla: + +"Sir, minä olen häväisty, ja se on tuottava minulle kuoleman jos te +ette auta minua hyvittämään itseäni omissa silmissäni." + +"Rakas poika, älä niin puhu. Tule minun työhuoneeseni." + +Kohta heidän tultuansa huoneesen ja pastorin huolellisesti lukittua +oven, hän otti pojan kädestä kiinni, käänsi hänet vasten päivää ja näki +kohdakkoin että joku huoli hänen mieltänsä kalvasi. Pastori taputti +häntä leuan alta ja sanoi ystävällisesti. "Kohoita päätäsi, Kenelm. +Minä olen vakuutettu siitä ettet ole tehnyt mitään herrasmiehelle +sopimatonta." + +"En tiedä. Minä olen tapellut erään pojan kanssa, joka ei ollut paljon +isompi minua, ja minä olen saanut selkääni. Minä en kuitenkaan +antautunut, toiset pojat nostivat minun ylös, sillä en enää pysynyt +jaloillani -- ja tuo poika on ylpeä veijari -- hänen nimensä on Butt -- +hän on tuomarin poika -- ja hän löi minua monta kertaa päähän -- ja +minä olen vaatinut häntä tappeluun tulevana lukukautena -- ja jollette +auta minua antamaan hänelle selkään, niin en milloinkaan enää tule +kelpaamaan mihinkään tässä elämässä. Se on särkevä minun sydämeni." + +"Minua ilahduttaa se että sinulla oli rohkeutta vaatimaan häntä uuteen +tappeluun. Näytäpäs minulle miten sinä nyrkkiäsi puristat. Niin, se oli +jotenkin hyvin tehty. Asetu nyt tappelu-asemaan ja hyökkää minun +päälleni -- kovaa -- kovemmin! Ah, se ei kelpaa. Sinun tulee tehdä +iskusi niin suoraan kuin nuoli. Etkä seisokaan oikein. Odotapas -- +niin. Nojaa vasempaan jalkaan -- oikein! Pane nyt nämä hansikat +käteesi, niin minä opetan sinua nyrkittelemään." + +Viisi minuuttia sen jälkeen Mrs John Chillingly tuli huoneesen, +kutsumaan miestänsä aamiaiselle, ja seisahtui hämmästyneenä kun näki +miehensä paitahihasillaan väistävän Kenelmin nyrkkiä; poika hyökkäsi +hänen päällensä niinkuin nuori tiikeri. Hyvä pastori mahtoi tosin tällä +hetkellä näyttää hyvältä jäntärekristillisyyden edustajalta, mutta ei +sellaisen kristillisyyden edustajalta, josta tehdään Canterburyn +arkkipiispoja. + +"Jumala armahtakoon minua!" änkytti Mrs John Chillingly; ja sitten hän, +niinkuin vaimon sopii, riensi miehensä avuksi, tarttui Kenelmiin ja +pudisti häntä aika lailla. Pastori, joka ali vallan hengästyksissään, +ei ollut pahoillansa tästä keskeyttämisestä, vaan käytti tilaisuutta +pannaksensa takin päällensä ja sanoi. "Aloitetaan huomenna taas. Tule +nyt sisään suurukselle." Mutta suuruksella oltaessa Kenelm yhä näytti +alakuloiselta, puhui vähän ja söi vielä vähemmän. + +Niin pian kun oli syöty, vei hän pastorin puutarhaan ja sanoi. "Minä +tulin ajatelleeksi, sir, että kenties ei ole oikein tehty Buttia +kohtaan, että minä harjaannun nyrkkitappeluun; ja jos se on väärin, +niin minä mieluisemmin en tahtoisi --" + +"Ojenna minulle kätesi, poikani!" huudahti pastori ihastuneena. "Nimi +Kenelm ei ole turhan vuoksi sinulle annettu. Miehen luonnollinen toivo, +hänen ollessaan tappeluun kykenevä elävä olento (ominaisuus, jossa hän, +luullakseni, voittaa kaikki muut elävät olennot, paitsi peltopyytä ja +kukkoa) on lyödä vastustajaansa. Mutta sen miehen luonnollinen toivo, +jota me sanomme herrasmieheksi, on lyödä vastustajaansa rehellisellä +tavalla. Herrasmies tahtoo ennemmin tulla rehellisellä tavalla +lyödyksi, kuin lyödä vastustajaansa epärehellisellä tavalla. Eikö niin +ole sinunkin mielestäsi?" + +"On," vastasi Kenelm vakaasti; ja sitten hän filosofillisesti lisäsi. +"Ja vallan selväähän se on; sillä jos minä epärehellisellä tavalla lyön +kumppania, niin enhän minä todella lyökään häntä." + +"Hyvä! Mutta otaksu että sinä ja joku toinen poika päätätte likemmin +tarkastaa Caesar'in kommentarioita tahi kertomataulua, ja toinen poika +on parempi-päinen kuin sinä, mutta sinä olet lukenut läksysi ja hän ei; +sanoisitko silloin, että petollisesti voitat hänet?" + +Kenelm mietti hetken aikaa ja sanoi sitten vakaasti: + +"Se, joka soveltuu aivonne käyttämiseen, voi myöskin soveltua +nyrkkienne käyttämiseen. Ymmärrätkö minua?" + +"Kyllä, sir; nyt ymmärrän teitä." + +"Sinun nimikkosi, Sir Kenelm Digbyn, aikana herrasmiehet kantoivat +miekkoja, ja he oppivat niitä käyttämään, sillä heidän täytyi, jos +riita syntyi, niitä käyttää. Nyt ei kukaan, ainakaan ei Englannissa, +taistele miekalla. Meidän aikamme on demokraatinen, ja jos tapellaan +ensinkään, niin ollaan rajoitetut nyrkkien käyttämiseen, ja jos Kenelm +Digby oppi miekkailemaan, niin Kenelm Chillinglyn täytyy oppia +nyrkkitappelua; ja jos herrasmies tappelussa voittaa ajurin, joka on +kahta vertaa häntä isompi, mutta ei ole oppinut nyrkkitaistelua, niin +se ei ole petollista, se on vaan todistus siitä että tieto on valtaa. +Tule huomenna taas oppimaan nyrkkitaistelua." + +Kenelm nousi jälleen ponynsa selkään ja palasi kotiin. Hän löysi isänsä +kävelemästä kirja kädessä puutarhassa. "Isä," sanoi Kenelm, "kuinka +herrasmies kirjoittaa toiselle, jonka kanssa hän on joutunut riitaan, +ja kun hän ei tahdo sopia, vaan hänellä on riidasta jotain sanottavaa, +jota toisen herrasmiehen tulee saada tietää?" + +"Minä en ymmärrä mitä tarkoitat." + +"Noh, minä muistan kuulleeni teidän sanoneen vähää ennen kuin lähdin +kouluun, että olitte riidassa Lord Hautfordin kanssa, ja että hän oli +aasi, ja että aioitte kirjoittaa hänelle ja sanoa sen hänelle. Kun te +kirjoititte, sanoitteko todella, 'Te olette aasi?' Sillä tavallako +herrasmiehet kirjoittavat toisillensa?" + +"Sinä te'et toden totta kummallisia kysymyksiä, Kenelm. Mutta sinä et +voi liian aikaisin oppia, että iva on sivistyneille mitä herjapuhe on +roistoväelle; ja kun herrasmies pitää toista herrasmiestä aasina, hän +ei suoraan sitä sano -- hän lausuu sen niin kohteliailla sanoilla kuin +suinkin voi. Lord Hautford kieltää minua pyytämästä rautuja eräästä +joesta, joka juoksee hänen tiluksensa läpi. Minä en joesta välitä, +mutta minulla on kieltämättä oikeus kalastaa siinä. Hän oli aasi kun +rupesi siitä riitelemään, sillä jos hän ei olisi sitä tehnyt, minä en +olisi oikeuttani käyttänyt. Koska hän tahtoi sitä minulta evätä, niin +minun täytyi pyytää hänen rautujansa." + +"Ja te kirjoititte hänelle kirjeen?" + +"Niin tein." + +"Mitenkä te kirjoititte, isä? Mitä sanoitte?" + +"Jotain tähän suuntaan. 'Sir Peter Chillingly tervehtii nöyrimmästi +Lord Hautfordia ja katsoo sopivaksi ilmoittaa, että hän on neuvoitellut +etevimpäin lakimiesten kanssa kalastus-oikeudestansa, ja toivoo, että +hänelle suodaan anteeksi, jos hän rohkenee sanoa, että Lord Hautfordin +tulisi kysyä neuvoa lakimieheltänsä, ennenkuin hän päättää evätä +minulta tätä oikeutta." + +"Kiitoksia, isä, minä näen --" + +Samana iltana Kenelm kirjoitti seuraavan kirjeen. + + "Mr Chillingly tervehtii nöyrimmästi Mr Buttia ja katsoo + sopivaksi ilmoittaa, että hän opettelee nyrkkitaistelua, + ja toivoo että hänelle suodaan anteeksi, jos hän rohkenee + sanoa, että Mr Buttin tulisi itse opetella ennenkuin hän + rupee tappelemaan Mr Chillinglyn kanssa tulevana + lukukautena." + +"Isä," sanoi Kenelm seuraavana aamuna, "minä tahdon kirjoittaa +koulukumppanille, jonka nimi on Butt; hän on lakimiehen poika. Minä en +tiedä mihin minun tulee lähettää kirje." + +"Siitä kyllä saamme selvän," sanoi Sir Peter. "Tuomari Butt on etevä +mies ja hänen adressinsa löydämme kalenterista." Adressi löydettiin -- +Bloombury Square, ja Kenelm kirjoitti tämän adressin kirjeen päälle. +Asianomaisessa ajassa hän sai seuraavan vastauksen. + + "Te olette hävytön pieni narri ja minä aion + antaa teille aika selkäsaunan. + + "Robert Butt." + +Tämän kohteliaan kirjeen vastaanotettuansa Kenelmin epäykset katosivat +ja hän otti joka päivä tuntia jäntärekristillisyydessä. + +Kenelm palasi kouluun ja hänen otsaltansa olivat kaikki huolenpidot +kadonneet, ja kolme päivää sen jälkeen hän kirjoitti hänen +arvoisuutensa John'ille. + + "Hyvä Sir, -- Minä olen voittanut Buttin. Tieto on valtaa. + Teidän uskollinen Kenelm." + + "P. S. Voitettuani Butt'in, olen sopinut hänen kanssansa." + +Siitä ajasta Kenelm menestyi. Mainiolta opettajalta tuli kiitoskirjeitä +Sir Peterille niinkuin rakeita. Kuudentoista-vuotiaana Kenelm oli +etevin oppilas koulussa, ja kun hän vihdoin erosi siitä, toi hän +mukanansa seuraavan kirjoituksen Orbilius'eltansa Sir Peterille, +erittäin merkitty sanalla 'yksityisesti'. + + "Hyvä Sir Peter Chillingly! -- Minä en milloinkaan ole ollut + niin levoton yhdenkään oppilaani tulevaisuuden suhteen, kuin + teidän poikanne. Hän on niin hyväpäinen, että hänestä helposti + voi tulla mainio mies. Hän on niin omituinen, että hän luultavasti + tulee tunnetuksi maailmassa ainoastaan originaalina. Kuuluisa + opettaja, tohtori Arnold, sanoo, että eroitus poikien välillä + ei niin paljon riipu taidollisuudesta kuin pontevuudesta. Teidän + pojallanne on taitoa, on pontevuutta -- mutta kuitenkin hän kaipaa + jotain voidaksensa menestyä elämässä; häneltä puuttuu kykyä olla + yhdessä ihmisten kanssa. Hän on luonteeltaan surumielinen ja + sen vuoksi hän karttaa muita ihmisiä. Hän ei tahdo toimia + yhtäpitäväisesti muiden kanssa. Hän on kyllä rakastettava; + toiset pojat pitävät hänestä, varsinkin pienemmät, joille hän + on jonkimoinen uros; mutta hänellä ei ole yhtään hyvää ystävää. + Mitä koulu-tietoihin tulee, hän voisi kohta lähteä yliopistoon + ja varmaan suorittaa loistavan tutkinnon, jos hän viitsisi olla + ahkera. Mutta jos minä rohkenen neuvoa antaa, niin ehdoittelisin, + että hän saisi käyttää kaksi ensimmäistä vuotta nähdäksensä vähän + enemmän todellisesta elämästä ja saavuttaaksensa tarpeellisia + tietoja sen käytännöllisistä esineistä. Lähettäkää hänet jonkun + yksityisopettajan tykö, joka ei ole kirjakoi, vaan tiedokas ja + maailmaa kokenut mies; on sitä parempi jos hän asuu pääkaupungissa. + Sanalla sanoen, nuori ystäväni ei ole muiden poikien tapainen; + ja minä pelkään, että hän, vaikka varustettu lahjoilla, jotka + voisivat tehdä hänestä jotain elämässä, ei tule toimittamaan + mitään, jollette saa häntä muiden ihmisten kaltaiseksi. Suokaa + anteeksi, että näin rohkeasti uskallan kirjoittaa, vaan minun + erinomainen osanottoni poikanne kohtaloon on saattanut minun + tähän. -- Minulla on kunnia, hyvä Sir Peter, olla teidän + nöyrä palvelijanne + + "William Horton." + +Tämän kirjeen johdosta Sir Peter ei kuitenkaan pitänyt +perhe-neuvoittelua, sillä hän ei katsonut kolmen naimattoman sisarensa +voivan mitään käytännöllistä neuvoa antaa. Ja mitä Mr Gordoniin tulee, +niin tämä herrasmies oli vetänyt hänen oikeuteen metsä-asian takia ja +siellä joutunut tappiolle, jonka jälkeen hän oli kirjoittanut Sir +Peterille ettei hän enää pidä häntä serkkunansa ja että hän ylenkatsoo +häntä ihmisenä -- ei aivan näillä sanoin, vaan enemmän teeskennellyllä +tavalla ja senkautta kirje myöskin oli enemmän loukkaava. Mutta Sir +Peter kutsui Mr Mivers'in tulemaan viikkokaudeksi metsästämään ja pyysi +hänen arvoisuutensa John'inkin luoksensa. + +Mr Mivers tuli. Ne kuusitoista vuotta, jotka olivat kuluneet siitä kuin +hän ensin esiteltiin lukijalle, eivät olleet vaikuttaneet mitään +näkyvää muutosta hänen ulkomuotonsa suhteen. Yksi hänen väitteitänsä +oli että maailman miehen tulee nuoruudessaan näyttää vanhemmalta kuin +hän on ja keski-ikäisenä ollen, sekä siitä kuolinpäiväänsä saakka, +nuoremmalta. Ja hän ilmaisi salaisuuden tämän saavuttamiseen näissä +sanoissa. "Käyttäkää valetukkaa aikaisin, niin ette milloinkaan tule +harmaapäiseksi." + +Vastoin muita filosofia, Mivers käytännöllisesti ohjeitansa käytti; ja +hän rupesi nuoruudessaan pitämään valetukkaa, joka ei ajan kuluessa +muuttunut; se ei ollut kihara eikä kauniin-värinen, vaan suora ja +yksinkertainen. Hän näytti kolmenkymmenenviiden vuotiaalta sinä +päivänä, jolloin hän kahdenkymmenenviiden vuoden vanhana pani valetukan +päähänsä. Hän näytti olevan kolmenkymmenenviiden vuotias nyt +viidenkymmenenyhden vuotiaana. + +"Minä aion koko ikäni olla kolmenkymmenenviiden vuotias," sanoi hän. +"Sen parempaa ikää ei ole. On mahdollista että tullaan sanomaan minua +vanhemmaksi, mutta minä en sitä myönnä. Ei kenenkään tarvitse itseänsä +tuomita." + +Mr Mivers'illä oli muutamia muitakin mietelmiä tämän tärkeän asian +suhteen. Yksi oli. "Älkää milloinkaan suostuko olemaan kipeä. Älkää +milloinkaan sanoko ihmisille ettette ole terve; älkää milloinkaan +myöntäkö sitä itsellenne. Sairaus on niitä asioita, joita ihmisen +periaatteen johdosta alusta asti tulee vastustaa. Mutta hoitakaa +ruumistanne hyvin, ja kun olette tulleet huomanneeksi mitkä tavat ovat +sille sopivimmat, niin pysykää niissä niin tarkoin kuin ikinä voitte." +Mr Mivers ei olisi luopunut kävelymatkastansa puistossa ennen aamiaista +vaikka hän ajamalla rattailla St. Giles'iin olisi voinut pelastaa +Londonin kaupungin tulipalosta. + +Toinen hänen mietelmiänsä oli. "Jos mielitte pysyä nuorena, niin asukaa +suuressa kaupungissa; älkää milloinkaan viipykö enemmän kuin muutaman +viikon kerrallaan maalla. Ottakaa kaksi ruumiin-rakennuksensa puolesta +samankaltaista kahdenkymmenenviiden vuotiasta miestä; pankaa toinen +asumaan Londoniin viettämään säännöllistä klubi-elämää; lähettäkää +toinen johonkin seutuun maalla, jota muka sanotaan 'terveelliseksi.' +Katselkaa näitä miehiä, kun ovat päässeet neljänkymmenenviiden +vuotiaiksi. Londonilainen on muodoltaan samallainen kuin ennen, +maalaisella on vatsa. Londonilaisen iho on hieno ja kaunis, maalaisen +kasvot ovat ruskeankelmeät ja kukatiesi suomuiset." + +Kolmas väite oli. "Älkää menkö naimiseen; ei mikään tee miestä niin +vanhaksi kuin aviollinen onni ja isän velvollisuudet. Älkää milloinkaan +tuottako itsellenne paljon huolta, ja supistakaa elämänne mitä +vähimpään tilaan. Miksi lisätä kannettavanne vaimon sängyn ja +hattulippaan sisällöllä ja niillä matkakapineilla, joita lastenkamaria +varten tarvitaan. Karttakaa kunnianhimoa -- se on niinkuin leinitauti. +Se ottaa suuren osan miehen elämää, eikä anna hänelle mitään, jota +kannattaa pitää, ennenkuin hän on herennyt nauttimasta sitä." + +Toinen hänen mielilauseensa oli tämä. "Terve henki pitää ruumiin +terveenä. Huokukaa sisäänne päivän aatteet, luovuttakaa itsestänne +eilispäivän aatteet. Mitä huomispäivään tulee, on kyllä aika sitä +ajatella, kun se tulee täksipäiväksi." + +Näiden sääntöjen noudattamisella säilytettyänsä itsensä, Mr Mivers tuli +Exmundhamiin niinkuin totus, teres, vaan ei rotundus -- kohtalaisen +pitkä, hoikka, suora varreltaan; kasvot olivat kauniit mutta +lakastuneet, huulet ohuet ja niiden sisäpuolella kaksi erinomaisen +hyvää, jopa valkeata hammasriviä, joista hänen ei kuitenkaan tullut +kiittää ketäkään hammaslääkäriä. Näiden hampaitten takia hän inhosi +happamia viinejä, varsinkin kaikellaisia Rheinin viinejä, makeisia ja +happamia liemiä. Hän joi teetätin kylmältä. "On kaksi asiaa elämässä," +sanoi hän, "joita viisaan kaikin mokomin tulee huolellisesti +suojella: vatsansa lämpö ja hampaittensa emalji. Toisiin tautiin +voipi hankkia apua, mutta ei löydy mitään apukeinoa umpitautiin ja +hampaankolotukseen." + +Kirjailijana, vaan samalla maailman miehenä, hän oli niin kehittänyt +henkeänsä molemmissa näissä omaisuuksissa, että hän ensinmainitun +omaisuuden takia oli peljätty, ja toisen takia suosittu. Kirjailijana +hän ylönkatsoi maailmaa; maailman miehenä hän halveksi kirjallisuutta. +Molempain ominaisuuksien edustajana hän kunnioitti itseänsä. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Illalla, kolmantena päivänä Mr Mivers'in tulon jälkeen istui hän, +pastori ja Sir Peter viimeksi-mainitun salissa, pastori nojatuolissa +tulen ääressä tupakoiden lyhyestä piipusta; Mivers oli pitkällään +sohvalla vetäen sisäänsä tuoksun lempitupakastaan. Sir Peter ei +milloinkaan tupakoinut. Pöydällä oli konjakkia, kuumaa vettä ja +sitronia. Pastori oli kuuluisa totinvalmistamisen taidossa. Vähän väliä +pastori maisteli totiansa, ja Sir Peter teki samoin. Vaikka ei niin +usein. Turhaa on mainita että Mr Mivers inhosi totia; mutta tuolilla +hänen vieressänsä oli juomalasi ja karafinillinen jääkylmää vettä. + +Sir Peter: -- "Serkku Mivers, teillä on nyt ollut aikaa tutkia Kenelmiä +ja verrata hänen luonnettaan siihen kuin se tohtorin arvelun mukaan +on." + +Mivers "väsyneenä": "Niin." + +Sir Peter: -- "Minä kysyn teiltä, maailmaa kokeneelta mieheltä, mitä +minun teidän mielestänne tulee tehdä pojan kanssa. Lähetänkö minä hänet +sellaisen opettajan tykö kuin tohtori neuvoo? John serkku ei ole samaa +mieltä kuin tohtori ja arvelee että Kenelmin omituisuudet ovat etevät +tavallansa, joita ei tule liian aikaisin poistaa sen kautta että hän +tulee pintapuolisten opettajain ja Londonin katujen yhteyteen." + +"Niin," toisti Mr Mivers entistä väsyneempänä. Hetken kuluttua hän +lisäsi. "John pastori, antakaas kuulla mitä teillä on sanomista." + +Pastori pani piippunsa pois, tyhjensi neljännen totilasinsa ja alkoi +sitten, työntäen päätänsä taaksepäin samalla tavoin kuin kuuluisa +Coleridge, kun hän alkoi monologin, puhuen hiukan nenään. + +"Elämän aamulla --" + +Mr Mivers kohautti olkapäitänsä, kääntyi sohvalla ja ummisti silmänsä +niinkuin mies, joka on myöntynyt saarnaa kuulemaan. + +"Elämän aamulla, kun kaste --" + +"Minä tiesin, että kaste oli tuleva," sanoi Mivers. "Pyhkikää pois se, +niin olette hyvä; ei mikään ole niin epäterveellistä. Me tiedämme +ennakolta mitä aiotte sanoa, jotenkin näin. Kun nuorukainen on +kuudentoista vuotias, on hän hyvin kokematon; hän on silloin -- +jatkakaa -- mitä?" + +"Jos aiotte keskeyttää minua röyhkeästi kun ainakin," sanoi pastori, +"miksi tahdotte kuulla minun mielipidettäni?" + +"Se oli erehdys, minä myönnän sen; mutta kuka kumma taisi aavistaa, +että alottaisitte tuollaisella koru-kielellä. Elämän aamu toden totta! +uh!" + +"Serkku Mivers," sanoi Sir Peter, "te ette nyt arvostele John'in +puhetapaa 'The Londonerissa', ja minä pyydän teitä muistamaan, että +minun poikani elämän aamu on tärkeä asia hänen isällensä, ja serkun ei +tule tehdä sitä naurettavaksi. Jatkakaa, John!" + +Pastori sanoi sävyisästi. "Minä tahdon sovittaa puhetapaani +arvostelijani mielen mukaan. Kun nuorukainen on kuudentoista vanha ja +varsin kokematon elämään, on kysymys, tuleeko hänen niin varhain +vaihettaa ne aatteet, jotka nuoruuteen kuuluvat, niihin, jotka +oikeastaan keski-ikäisille kuuluvat, -- tuleeko hänen alkaa saavuttaa +sitä maailman kokemusta, jota keski-ikäiset miehet ovat saavuttaneet +ja voivat opettaa. Minä en sitä usko. Minä tahtoisin mieluisemmin +jonkun aikaa pitää häntä runoilijain seurassa -- onnellisena +loistavissa toiveissa ja kauniissa unelmissa, luoden itsellensä jonkun +sankari-esikuvan, jonka hän pitäisi silmäinsä edessä lippuna +mennessänsä miehenä maailmaan. On kahdellaisia ajatuskouluja luonteen +muodostamista varten -- realisia ja idealisia. Minä tahtoisin muodostaa +luonnetta idealisessa koulussa, tehdäkseni hänen rohkeammaksi ja +suuremmaksi ja miellyttävämmäksi, kun hän astuu siihen jokapäiväiseen +elämään, jota sanotaan realiseksi. Ja senvuoksi minä en soisi että Sir +Kenelm Digbyn jälkeläinen uskotaan koulun ja yliopiston välisellä +ajalla maallismieliselle miehelle, joka luultavasti on yhtä ruokoton +kuin Mivers serkku ja asuu Londonin kivisien katujen varrella." + +Mr Mivers (nousten ylös): "Ennenkuin vaivumme tuohon Serboniseen +rämeesen -- kiista realisten ja idealisten akademikkojen välillä -- +luulen että meidän ensin on päättäminen mitä tahdotte että Kenelmistä +tulisi. Kun minä teetän kengät itselleni, niin ennalta päätän +minkälaiset kengät tahdon -- kepeitä tanssikenkiäkö vai kestäviä +kävelykenkiä; enkä minä pyydä suutaria pitämään minulle mitään +johdannollista esitelmää niistä erilaisista kengistä, joihin nahkaa +sopii käyttää. Jos te, Sir Peter, tahdotte että Kenelmin tulee +kirjoittaa somia runoja, niin kuunnelkaa John pastoria; jos tahdotte +tupata hänen päänsä täyteen turhanpäiväisiä paimenlauluja viattomasta +rakkaudesta, joka voi päättyä siten että hän nai myllärin tyttären, +kuunnelkaa siinä tapauksessa pastoria; jos tahdotte että hänen tulee +astua elämään velttona keltanokkana, joka menee takaukseen minkä +reversin puolesta tahansa viidenkymmenen prosentin korolla, kun joku +nuori veijari pyytää häntä sitä tekemään, kuunnelkaa silloin John +pastoria; sanalla sanoen, jos tahdotte kunnon pojasta tehdä kyyhkyisen, +herkkäuskoisen narrin tahi hemmoittelevan pelkurin, niin John pastori +on paras neuvonantaja mikä teillä voi olla." + +"Mutta minä en tahdo, että minun poikani muodostuu mihinkään teidän +mainitsemistanne heikoista suunnista." + +"Älkää siinä tapauksessa kuunnelko John pastoria; ja siinä keskustelun +loppu." + +"Ei, siinä se ei ole. Minä en ole vielä kuullut teidän neuvoanne, jos +en ota noudattaakseni Johnin neuvoa." + +Mr Mivers oli kahden vaiheilla. Hän näytti olevan hämillänsä. + +"Asia on se," sanoi pastori, "että Mivers rupesi antamaan ulos 'The +Londoneria' periaatteen mukaan, joka on yhtäpitävä hänen oman +mielensuuntansa kanssa, löytää virheitä siinä tavassa, jolla kaikkia +tehdään, mutta ei milloinkaan itse saada sanotuksi miten niitä +voitaisiin tehdä paremmin." + +"Se on totta," sanoi Mivers suoraan. "Hajoittava mielensuunta on +harvoin yhdistetty rakentamaan. Minä ja 'The Londoner' olemme +hajoittavaa suuntaa luonnon ja politiikin puolesta. Me voimme hajoittaa +rakennusta hirsiläjäksi, mutta me emme kehu voivamme hirsiläjästä +huonetta rakentaa. Me olemme arvostelijoita ja, niinkuin sanotte, emme +ole sellaisia hölmöjä että ehdoittelisimme muutoksia, joita muut +voisivat arvostella. Kuitenkin minä teidän tähtenne, Peter serkku, ja +sillä ehdolla että, jos minä annan neuvoni, te ette milloinkaan sano +että minä sen annoin, ja jos sitä seuraatte, ette milloinkaan soimaa +minua jos se, niinkuin useammat neuvot, huonosti onnistuu, tahdon +poiketa vanhasta tavastani ja lausua itsenäisen mielipiteen." + +"Minä suostun näihin ehtoihin." + +"Hyvä; jokaisen uuden sukupolven kanssa syntyy uusi aatteiden +järjestys. Kuta varhemmin mies omistaa ne aatteet, jotka tulevat +vaikuttamaan hänen sukupolveensa, sitä edemmäksi hän pääsee +kilpajuoksussa aikalaistensa kanssa. Jos Kenelm kuudentoista vuotiaana +käsittää näitä ajan merkkiä, joita hän, yliopistoon tullessaan, on +huomaava kahdeksantoista tahi kahdenkymmenen vuoden vanhain +nuorukaisten olevan valmiit käsittämään, niin hän tulee tekemään syvän +vaikutuksen sen kautta että hän voi lausua ajatuksensa ja sovittaa +mielipiteitänsä todelliseen elämään, joka on myöhemmin oleva hänelle +suureksi hyödyksi. Ne aatteet, jotka vaikuttavat kasvavaan sukupolveen, +eivät milloinkaan ole alkuansa tästä sukupolvesta itsestä. Ne ovat +alkuansa edellisestä sukupolvesta, ja tavallisesti ainoastaan vähäinen +osa niitä hyväksyy, suurin osa sitävastoin joko halveksii tahi hylkää +ne, mutta omistaa niitä kuitenkin myöhemmin. Sentähden tulee +kuudentoista-vuotiaan pojan, jos hän mielii vastaanottaa sellaisia +aatteita, tulla likeiseen yhteyteen jonkun ylevän hengen kanssa, joka +jo kolme- tahi neljäkymmentä vuotta ennen on niitä vastaanottanut. Minä +ehdoittelisin siitä syystä, että Kenelm lähetettäisiin jonku henkilön +luo, jolta hän voi uusia aatteita oppia. Minä myöskin soisin, että hän +pääkaupungissa saavuttaisi näitä tietoja. Sellaisilla suosittelijoilla +kuin meillä on tarjona, hän ei ainoastaan voi tutustua uusien aatteiden +kanssa, vaan myöskin kaikellaisten eteväin miesten kanssa. On tärkeää +jo varhain joutua nerokkaiden henkilöiden seuraan. Voipi tietämättänsä +niiden tietoja saavuttaa. On toinenkin, eikä suinkaan vähäpätöinen, etu +siitä että varhain pääsee hyvään seuraelämään. Nuorukainen oppii siinä +sopivaa käytöstapaa, mielenmalttia ja kykyä käyttämään kaikkia +apukeinoja hyväksensä, eikä ole juuri luultavaa, että hän joutuu pulaan +ja mielistyy huonoihin tapoihin ja irstaisuuksiin, kun hän astuu +elämään kokonaan omana käskijänänsä, totuttuansa hienoon seuraelämään +niiden johdolla, jotka ovat kelvollisia sellaista valitsemaan. No niin, +nyt olen puhunut niin että töin tuskin voin hengittää enää. On parasta +että kohdakkoin päätätte tehdä neuvoni mukaan; sillä minä olen +luonteeni puolesta ristiriitainen ja saatan kukatiesi huomenna +vastustaa mitä tänään itse olen ehdoitellut." + +Sir Peteriin teki hänen serkkunsa kaunopuheinen todistamisvoima syvän +vaikutuksen. + +Pappi tupakoi vallan ääneti, kunnes Sir Peter kääntyi hänen puoleensa; +silloin hän sanoi. "Tässä kasvatusprogrammissa kristitylle +herrasmiehelle näyttää minusta kristityn osa olevan kokonaan +poisjätettynä." + +"Ajan suunta," huomautti Mr Mivers tyyneesti, "tarkoittaa tätä +poisjättämistä. Maallikko-kasvatus on tarpeenmukainen vastavaikutus +varsinaiselle teologiselle opetukselle, joka syntyi siitä, että +muutamat kristityt eivät suvainneet sitä, että toiset kristityt heitä +opettivat, ja koska nämä vastustajat eivät tahdo sopia siitä, miten +uskontoa on opetettava, niin ei tule ensinkään mitään opettaa, taikka +on uskonto opetuksesta poisjätettävä." + +"Tuo voipi olla kylläkin hyvä kun asia koskee suurta järjestöä +kansallis-kasvatuksessa," sanoi Sir Peter, "mutta se ei sovellu +Kenelmiin, joka on sellaisesta perheestä, jonka jäsenet kuuluvat +valtionkirkkoon. Hän on opetettava esi-isäinsä uskontunnustukseen +loukkaamatta yhtäkään eri-uskolaista." + +"Mihin valtiokirkkoon hänen siis tulee kuulua?" kysyi Mr Mivers, -- +"Korkeakirkkoon, Matalakirkkoon, Leveäkirkkoon, Puseyitikirkkoon, +Ritualikirkkoon tahi mihin toiseen valtionkirkkoon tahansa, joka voipi +tulla muotiin?" + +"Noh!" huudahti pastori, "tuo iva ei ole paikallansa. Te tiedätte +vallan hyvin että suvaitsevaisuus on meidän kirkkomme hyvä avu, +joka ei suurenna jokaista mielen-muutosta kerettiläisyydeksi +tahi lahkolaisuudeksi. Mutta jos Sir Peter lähettää poikansa +kuudentoista-vuotiaana opettajan luokse, joka kokonaan jättää pois +kristin-uskon opetuksesta, niin hän ansaitsee saada aika lailla +selkäänsä; ja," lisäsi pastori luoden tuiman silmäilyn Sir Peteriin, +tavanmukaisesti kääntäen takinhihoja ylös, "minun tekisi mieli antaa +hänelle selkään." + +"Hiljaa, John," sanoi Sir Peter rauhoittavasti, "hiljaa, rakas +sukulaiseni. Minun perilliseni ei tule kasvatettavaksi niinkuin pakana, +ja Mivers vaan puhuu leikkiä meille. Kuulkaapas, Mivers, tunnetteko +sattumalta ystävienne joukossa Londonissa jotakin miestä, joka, vaikka +oppinut ja maailman mies, kumminkin vielä on kristitty?" + +"Sellainen kristitty kuin laki määrää?" + +"Noh niin." + +"Ja joka ottaisi Kenelmin oppilaisekseen? + +"Tietysti minä en turhasta uteliaisuudesta teiltä sitä kysy." + +"Minä tunnen oikean miehen. Hän aikoi oikeastansa papiksi ja on hyvin +oppinut teologi. Hän luopui tuumastansa ruveta papiksi ja otti +hoitaaksensa pientä maatilaa, jonka hän peri äkkiä kuolleelta +vanhemmalta veljeltään. Hän tuli sitten Londoniin ja osti kokemusta -- +se on, hän oli luonteeltaan aulis -- häntä voitiin helposti pettää -- +hän joutui pulaan -- hänen maatilansa joutui sivilihallinnon +hoidettavaksi hänen velkojiensa hyväksi ja hänelle itselle maksettiin +siitä 400 puntaa sterlingiä vuodessa. Hän oli silloin nainut ja hänellä +oli kaksi lasta. Hän huomasi, että hänen oli tarttuminen kynään +lisätäksensä tulojansa, ja hän on sanontakirjallisuuden taitavimpia +apumiehiä. Hän on hienosti sivistynyt, arvossa pidetty kirjailija, +hyvin kiitetty yleisten miesten joukossa, täydellinen herrasmies, hänen +kotinsa on hauska ja hänen luonansa käy etevimpiä seuraelämän jäseniä. +Koska hän kerta oli tullut petetyksi, niin hän ei pelkää enää samaan +pulaan joutuvansa. Hänen kokemuksensa ei ostettu liian kalliilla +hinnalla. Sen ajullisempaa ja täydellisempää maailman miestä ei löydy. +Ne 300 puntaa tahi niillä paikkeilla, joita tulette maksamaan +Kenelmistä, olisivat hyvin tervetulleet hänelle. Hänen nimensä on Welby +ja hän asuu Chester Squaren varrella." + +"Hän on tietysti 'The Londonerin' aputoimittaja," virkkoi pastori +pilkallisesti. + +"Se on totta. Hän kirjoittaa meidän klassilliset, teologiset ja +filosofiset kirjoituksemme. Jos tahdotte, niin pyydän hänen tulemaan +tänne pariksi päiväksi, niin saatte itse puhutella häntä ja itse +päättää asiasta, Sir Peter." + +"Tehkää niin!" + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Mr Welby tuli ja viehätti kaikkia. Hän oli käytöksensä suhteen luonteva +ja kohtelias. Hänessä ei ollut mitään pedantista, mutta pian voitiin +huomata, että hän oli lukenut hyvin paljon ja että hän muutamissa +aineissa oli tunkenut syvällekin. Hän ihastutti pastoria selityksillään +pyh. Chrysostomon kirjoituksista; hän saattoi Sir Peterin vallan +hämilleen vanhan Britannian muinaiskalujen tiedoissa; hän miellytti +Kenelmiä sillä helppoudella, jolla hän osasi puhua riidanalaisista +viisausopillisista asioista; Lady Chillinglyn ja kolmen sisaren (jotka +myöskin olivat kutsutut oppiaksensa häntä tuntemaan) seurassa hän oli +huvittavampi, mutta kuitenkin yhtä opettavainen. Hän tunsi yhtä hyvin +romaanit kuin hyvät kirjat, ja hän antoi neitosille luettelon +viattomista kirjoista kumpaistakin lajia; Lady Chillingly'lle hän +kertoi sukkelalla tavalla juttuja ylhäisten elämästä ja viime +skandaaleista. Mr Welby oli todellakin yksi niitä loistavia henkilöitä, +jotka ovat sen piirin koristeena, mihin he joutuvat. Vaikka hän +omassa itsessään oli mies, joka oli toiveissaan pettynyt, kätki hän +kuitenkin pettymyksensä tasaisen ja hyvänsävyisen luonteen +pinnan alle; hän oli toivonut loistavaa tulevaisuutta teologina ja +saarnaajana; mutta kahdenkymmenenkolmen vuotiaana hän peri maatilan ja +se käänsi hänen kunnianhimonsa uudelle uralle. Hänen viehättävä +käytöksensä teki hänestä kohta muodin mukaisen miehen, ja hänen oma +luonteensa houkutteli häntä tuohon vähäpätöisempään, mutta +mieluisempaan kunnianhimoon, joka tyytyy menestyksiin seuraelämässä ja +nauttii nykyisen hetken iloja. Kun asianhaarat pakoittivat hänen +lisäämään tulojansa kirjallisten ansioiden kautta, joutui hän +sanomakirjallisuuden kirjailuun ja luopui kokonaan sellaisesta työstä, +jota vaaditaan jonkun kokonaisen teoksen valmistamiseen, joka kenties +veisi paljon aikaa ja tuottaisi ainoastaan niukan palkinnon. Hän oli +yhä edelleen kaikkein mielehinen seurapiireissä, ja mahdollista on, +että hänen yleinen taitavuuden maineensa saattoi hänen pelkäämään, +että hän jonku suuren yrityksen kautta kadottaisi tämän maineen. Mutta +hän ei ylönkatsonut kaikkia ihmisiä ja kaikkia asioita, niinkuin +Mivers; vaan hän katseli ihmisiä ja asioita niinkuin väliä-pitämätön +mutta hyväluontoinen katselija katselee liikettä kadulla salinsa +ikkunasta. Häntä ei voinut sanoa veltoksi, mutta hän oli kokonaan +harhaluuloja vailla. Kerta hän oli ollut liiankin romantillinen; nyt +hänen luonteensa päinvastoin oli niin väliäpitämätöin, että +romantillisuus loukkasi häntä niinkuin kovin kirjava väri +tummanpohjaisessa kankaassa. Hän oli muuttunut täydelliseksi +realistiksi arvosteluja kirjoittaessaan sekä menetystapansa ja +katsantotapansa suhteen ulkona maailmassa. Mutta pastori John ei sitä +huomannut, sillä Welby kuunteli tämän herrasmiehen ylistävän idealista +koulua vaivaamatta itseään vastustamalla sitä. Hän oli käynyt liian +hitaaksi ruvetaksensa väittelöön kanssapuheessa, ja ainoastaan +arvostelijana hän ivan kiilloitetun julmuuden kautta osoitti sitä +riidanhimoa, joka vielä hänessä löytyi. + +Hän vältti hyvin sukkelasti +Sir Peterin ja pastorin aloittamaa tutkintoa hänen kirkollisesta +oikea-uskoisuudestaan. Hengellisen opin pilvessä hänen omat +mielipiteensä katosivat kirkko-isäin mielipiteisin. Hän oli todella +realisti uskonnon suhteen niinkuin kaikissa muissakin asioissa. Hän +katsoi kristillisyyttä sivistyksen esikuvaksi, jota tulee kunnioittaa, +niinkuin toisia tämän sivistyksen esikuvia tunnettiin painovapaudessa, +edustavassa järjestössä, valkeassa huivissa ja mustassa hännystakissa +iltaseuroissa j.n.e. Hän tunnusti sentähden eklektista kristologiiaa, +joksi hän itse sitä kutsui, ja sovitti deismon opinkappaleita kirkon +oppiin. Sanalla sanoen: hän saavutti kaikkien Chillingly'jen suosion; +ja kun hän lähti Exmundham-Hallista, otti hän Kenelmin mukaansa, +opettaaksensa hänelle niitä uusia aatteita, jotka tulisivat hänen +sukupolveansa hallitsemaan. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Kenelm oli puolitoista vuotta tämän erinomaisen opettajan luona. Sillä +ajalla hän saavutti paljon kirjallisia tietoja; hän tapasi myöskin +monta kirjallisuuden alalla, tuomio-istuimilla ja parlamentissa etevää +miestä. Hän oli myöskin ylhäisten seuroissa usein. Isoiset rouvat, +jotka olivat olleet hänen äitinsä nuoruuden ystäviä, ottivat häntä +siipiensä suojaan, antoivat hänelle hyviä neuvoja ja suututtivat häntä. +Varsinkin yksi, Glenalvonin markisinna, joka rakasti häntä sentähden, +että hän oli kiitollisuuden velassa hänelle. Hänen nuorin poikansa oli, +näet, ollut Kenelmin kumppanina Merton-koulussa, ja Kenelm oli +pelastanut hänen poikansa hengen, kun hän oli hukkumaisillaan. Poika +parka kuoli myöhemmin keuhkotautiin, ja äiti suri häntä kovasti, ja +Kenelm tuli hänelle siitä pitäin vielä rakkaammaksi. Lady Glenalvon +oli ylhäisen Londonin maailman kuningattareita. Vaikka hän oli +viidenkymmenen vuoden ikäinen, oli hän vielä hyvin kaunis; hän oli sitä +paitsi hyvin lahjakas, sukkela ja erittäin hellätuntoinen, niinkuin +useat sellaiset kuningattaret ovat; hän oli juuri niitä naisia, jotka +ovat verrattomia kun on asia muodostaa nuorien miehien käytöstä ja +jalostuttaa niiden luonnetta, joiden tarkoitus on tulevaisuudessa +suuria toimittaa. Mutta hän oli itsekseen hyvin pahoillansa siitä, että +hän, oman käsityksensä mukaan, ei voinut sellaista harrastusta +Chillinglyin perillisessä herättää. + +Huomautettakoon tässä, että Kenelm ei suinkaan ollut suuria etuja +vailla muodon ja kasvojen suhteen. Hän oli pitkä ja hänen kaunis +ruumiin-muotonsa kätki hänen luonnollista voimaansa, joka oli +erinomaisen suuri. Hänen kasvonsa olivat kauniit, vaikka totisen ja +kolkon näköiset ja nuoruuden kukoistusta vailla; ne eivät olleet +taiteellisesti säännölliset, mutta omituiset ja elävät; silmät olivat +suuret, mustat ja vilkkaat ja hymyillessänsä hän näytti samalla aikaa +lempeältä ja surulliselta. Hän ei milloinkaan nauranut ääneen, mutta +hän kohta huomasi asian koomillisen puolen, ja hänen silmänsä +saattoivat nauraa, vaikka hän oli vaiti. Hän taisi lausua leikillisiä, +odottamattomia asioita, jotka käsitettiin humorina; mutta jollei säde +hänen silmissään olisi ollut, hän ei olisi voinut lausua niitä enemmän +näennäisellä tietämättömyydellä siitä että ne olivat tahallista +leikkipuhetta, kuin trappistimunkki, joka katsoo ylös siitä haudasta, +jota hän kaivaa, lausuaksensa memento mori'ansa (muista kuolemata). + +Hänen kasvonsa näyttivät kauniimmilta kuta enemmän niitä katseli. +Naiset sanoivat niiden ilmaisevan romantillista tunteellisuutta -- siis +niiden kuuluvan henkilölle, joka helposti saataisiin rakastumaan ja +jonka rakkaus olisi runollinen ja kiihkoinen. Mutta hän voitti niinkuin +nuori Hippolyto kaiken naisellisen viehätysvoiman kiusaukset. Hän +tyydytti pastoria säilyttämällä taitavuuttansa voimisteluharjoituksissa +ja hän saavutti nyrkkitaistelukoulussa, jossa hän säännöllisesti kävi, +maineen olevansa paras herrasmies-nyrkistelijä koko pääkaupungissa. + +Hän sai monta tuttavaa, mutta hän ei vielä ollut yhtäkään ystävyyden +liittoa tehnyt. Jokainen, joka hänen näki, mieltyi kuitenkin häneen. +Jos hän ei heille ystävyyttä osoittanutkaan, niin hän ei kumminkaan +heitä tylysti kohdellut. Hän oli erittäin ystävällinen ja hänen äänensä +oli lempeä ja hän oli perinyt isänsä sävyisän luonteen -- lapset ja +koirat hakivat vaistontapaisesti hänen seuraansa. Kun Kenelm lähti Mr +Welbyn luota, vei hän mukanaan Cambridgen yliopistoon mielen, joka oli +hyvin varustettu niitä uusia aatteita varten, jotka paisuivat +puhkeaksensa kukoistukseen. Hän kummastutti toisia äskentulijoita ja +saattoi väliin mahtavia vanhempia ylioppilaita Trinity'ssä ja St. +John'issa hämillensä. Mutta hän vetäysi vähitellen pois yleisestä +seuraelämästä. Hän oli tosiaankin mielensä suhteen liian vanha +ikäänsä; ja seurusteltuansa pääkaupungin etevimmissä piireissä, +ylioppilas-illalliset ja juomingit eivät häntä miellyttäneet. Hän yhä +säilytti nyrkistelijä-mainettansa; ja väliin kun joku heikko +vastatulija oli joutunut tappiolle tappelussa jonku väkevämmän kanssa, +niin hänen jäntärekristillisyytensä jalolla tavalla kehittyi. Hän ei +tehnyt niin paljon kuin hän olisi voinut, saavuttaaksensa +akademiallista mainetta tiedollisessa suhteessa. Mutta hän oli aina +ensimmäisiä tutkinnoissa; hän sai kaksi yliopiston-palkintoa ja +suoritti jotenkin suurella kunnialla maisterintutkinnon, jonka jälkeen +hän palasi kotia, omituisempana, kolkompana -- sanalla sanoen, vähemmän +muiden ihmisten kaltaisena -- kun lähdettyänsä Merton-koulusta. Hän oli +kutonut omasta sydämestään yksinäisyyden verkon ympärillensä, ja tässä +yksinäisyydessä hän istui ääneti ja valppaana kuin hämähäkki +verkossansa. + +Lieneekö se tullut hänen synnynnäisestä luonteestaan vai siitä, että +sellaiset opettajat olivat häntä kasvattaneet, kuin Mr Mivers, joka +edisti uusia parannus-aatteita siten, että hän ei kunnioittanut mitään +menneessä ajassa, ja Mr Welby, joka katseli nykyiset olot realistiselta +kannalta ja pilkkasi kaikkia tulevaisuuden näkökuvia idealistisina; oli +miten oli, enin silmäänpistävä ominaisuus Kenelmissä oli tyyni +välinpitämättömyys. Hänessä oli vaikea huomata niitä toiminnan +kehoittimia, joita sanotaan turhamielisyydeksi tahi kunnianhimoksi, +mieltymyksen haluksi tahi vallanhimoksi. Hän oli tähän saakka seisonut +kaikkia naisten lumouskeinoja vastaan. Hän ei ollut milloinkaan +rakkautta kokenut, mutta hän oli lukenut hyvin paljon siitä, ja tämä +kiihko oli hänestä selittämätön inhimillisen järjen eksymys ja +häpeällistä mielen tasaisuuden hylkäämistä, jonka tasapainossa +pitämistä miehisten luonteiden tulee pitää päämääränänsä. Eräs hyvin +kaunopuheinen kirja, jossa aviotonta elämää kiitetään ja jonka nimenä +oli "Enkeleitä lähestyminen," kuuluisan Oxfordissa asuvan oppineen +Decimus Roachin kirjoittama, oli tehnyt niin syvän vaikutuksen hänen +nuoreen mieleensä, että hän helposti olisi voinut ruveta munkiksi, jos +hän olisi ollut katolilainen. Suurin into, jota hän osoitti, oli +ajatus-oppineen into ajatellun totuuden puolesta -- se on, sen +puolesta, minkä hän katsoi todeksi, ja koska se, mikä yhden mielestä on +totta, toden perään toiselle voi näyttää väärälle, niin tämä hänen +mieltymyksensä saattoi hänen moneen pulaan ja vaaraan, niinkuin lukija +kukatiesi tulee seuraavasta luvusta huomaamaan. + +Jotta hänen käytöksensä siinä tulisi oikein käsitetyksi, saan pyytää +sinua, rehellinen lukija (kaikki lukijat eivät aina ole rehellisiä) +muistamaan, että hänen mielensä on täynnä uusia aatteita, jotka, +kohdatessansa syvän ja vaarallisen vanhain aatteiden salaisen virran, +muuttuvat uhkaaviksi kuohuaalloiksi. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +Suuret kemut oli pidetty Exmundhamissa, sen kunnian viettämiseksi, joka +oli maailmalle tapahtunut sen kautta että Kenelm Chillingly oli siinä +kaksikymmentä ja yksi vuotta elänyt. + +Nuori perillinen oli pitänyt puheen kokoontuneille arentimiehille ja +muille kutsutuille vieraille, joka ei suinkaan ollut pitojen iloja +lisännyt. Hän puhui sujuvasti ja mielenmaltilla, joka oli +hämmästyttävää nuoressa miehessä, joka ensi kerta pitää puhetta suuren +ihmisjoukon kuullen. Mutta hänen puheensa ei ollut iloinen. + +Tilan ensimmäinen arentimies oli esitellyt hänen maljaansa ja silloin, +niinkuin luonnollista oli, viitannut hänen esi-isiensä pitkään riviin. +Hänen isänsä hyviä avuja ihmisenä ja tilanomistajana oli suurella +innolla kiitetty, ja monta onnellista ennustusta hänen oman +tulevaisuutensa suhteen oli johdettu sekä hänen vanhempainsa +erinomaisista ominaisuuksista, että hänen omasta toivoisesta +nuoruudestaan, joka oli saavuttanut mainetta yliopistossa. + +Kenelm Chillingly toi vastauksessansa runsaasti esiin niitä uusia +aatteita, joiden tuli vaikuttaa niin paljon kasvavaan sukupolveen ja +joiden kanssa hän oli tutustunut lukemalla Mr Mivers'in sanomalehteä ja +puhumalla Mr Welbyn kanssa. + +Hän puhui hyvin vähän siitä mikä esi-isiä koski. Hän huomautti, että +oli kummallista nähdä kuinka kauan perhe tahi suku voi edellensä +kukoistaa yhdessä luodun maailman kolkassa, osoittamatta yhtäkään +tiedollista kykyä paitsi niitä, jotka kehittyvät perättäisin seuraavain +kasvavain vuodensatojen kautta. "Se on kyllä totta," sanoi hän, "että +Chillinglyt ovat eläneet tässä paikassa isästä poikaan noin +neljänneksen maailman historiaa, tahi siitä ajasta, johon Sir Isaac +Newton sijoittaa vedenpaisumuksen. Mutta, sen mukaan kuin voipi päättää +olevista asiakirjoista, maailma ei missään suhteessa ole tullut +viisaammaksi tahi paremmaksi heidän olemisensa kautta. He ovat +syntyneet syömään niin kauan kuin voivat syödä, ja kun eivät enään +voineet syödä, niin he kuolivat. Siinä suhteessa he eivät kuitenkaan +olleet hiukaakaan vähäpätöisempiä kuin heidän kanssaihmisensä ylipäänsä +ovat. Useimmat meistä nyt tässä saapuvilla olevista," jatkoi nuori +puhuja, "olemme ainoastaan syntyneet kuolemaan; ja suurin lohdutus +loukatulle ylpeydellemme siitä että meidän täytyy myöntää asian niin +olevan, on se, että meidän jälkeläisemme luultavasti eivät tule +tekemään suurempaa vaikutusta luonnon suunnitukseen kuin me itse." Kun +Kenelm Chillingly oli omia esi-isiänsä erityisesti ja ihmissukua +yleisesti näin filosofisesti tutkistellut, alkoi hän selvästi ja +tarkasti tutkia sitä kiitosta, jota oli niin ylellisesti lausuttu hänen +isällensä ihmisenä ja tilanomistajana. + +"Ihmisenä," sanoi hän, "isäni epäilemättä ansaitsee kaikkea mitä +ihminen voi sanoa toisen ihmisen eduksi. Mutta mikä on ihminen +parhaimpanakin ollen? Kypsymätön, haamuileva, valmistumaton alkio, +jonka etevin ominaisuus on että hänellä on epämääräinen tieto siitä +että hän on ainoastaan alkio, eikä voi täydellisentää itseänsä +ennenkuin hän lakkaa olemasta ihmisenä, se on, ennenkuin hänestä tulee +toinen olento toisessa elämän muodossa. Me voimme kiittää koiraa +koirana, sentähden että koira on täydellinen ens [olemus], eikä alkio. +Mutta kiittää ihmistä ihmisenä, unohtaen että hän on ainoastaan siemen, +josta vallan toisellainen elämän muoto on kehittyvä, se sotii yhtä +paljon vastaan Raamatun uskoa hänen nykyisestä kypsymättömyydestään ja +vaillinaisuudestaan, kuin psykologista tahi metafysista tutkimusta +vastaan sielunmuoduksesta, joka selvästi on määrätty tarkoituksia +varten, joita hän ei milloinkaan ihmisenä voi saavuttaa. Se on kyllä +totta että isäni ei ole vajavaisempi alkio kuin kukaan muu meistä +läsnä-olevista; mutta se ei paljon todista hänen edukseen, niinkuin +likemmin asiaa miettiessänne itse tulette havaitsemaan. Myöskin katsoen +meidän niin suuresti kiitettyyn ruumiilliseen muotoon ihmisinä, +tiedätte että muodoltaan kaunihinkin meistä viime tieteellisten +keksintöjen mukaan on ainoastaan kehitys jostakin kauheasta karvaisesta +eläimestä, niinkuin esimerkiksi gorillasta; ja vanhimman gorillan oma +alkuperäinen esi-isä oli pieni meri-elävä, joka oli kahdella kaulalla +varustetun putellin kaltainen. Luultavaa on että meidän kerran on +syrjäytyminen jonku uuden lajin kehityttyä. + +"Mitä niihin ansioihin tulee, joita on omistettu isälleni +tilanomistajana, niin minun täytyy, puhujaa kunnioittaenkin, sanoa +etten voi suostua niihin kaunopuheisuuden kukkiin, joita niin runsaasti +hänen ylitsensä ripoiteltiin. Kaikkein täysijärkisten ajattelijain +tulee, näetsen, olla yksimieliset siinä, että maatilanomistajan +ensimmäinen velvollisuus ei koske niitä, joille hän vuokraa maansa, +vaan koko kansaa yleensä. Hänen velvollisuutensa on pitää huolta siitä, +että maa tuottaa yhteiskunnalle enimmän minkä se voipi. Tämän +saavuttamiseksi tilanomistajan tulee tarjota talojansa huutokaupalla, +siten kiskoaksensa suurimman arennin minkä hän suinkin voipi saada +päteviltä kilvoittelijoilta. Sellainen tarjous kelvollisille +kilpailijoille on paras keino, mihin meidän valistuksemme tämän suhteen +on tullut, sellaisissakin ammateissa, joissa voi löytyä henkilöitä, +jotka ovat yli kaiken kilpailun. Maanviljelyksen alalla tämä kilpailun +peri-aate onneksi ei niin suuresti sodi parhaimman ky'yn valitsemista +vastaan kuin esimerkiksi diplomatiiassa, jossa yksin Talleyrandkin +ulossuljettaisiin sentähden että hän ei osaa muuta kieltä kuin omaansa; +ja vielä enemmän armeijassa, jossa soturi ei pääsisi ylempiin +virkoihin, sentähden että hän, niinkuin Marlborough, ei osaa +kirjoittaa. Mutta maanviljelykseen katsoen tulee tilanomistajan +ainoastaan katsoa siihen, kuka voipi suurimman arennin maksaa, sen +kautta että hän omistaa suurimman pää-oman ja ankarimpain lakipykäläin +kautta suostuu niihin kontrahti-ehtoihin, jotka tieteellisesti +oppineimmat viljelysopettajat ovat määränneet ja jotka varovaisimmat +lakimiehet rangaistuksen uhalla ovat vahvistaneet. Tällaisen menetyksen +kautta, jota meidän aikamme vapaamielisimmät valtiotalouden hoitajat +puoltavat, mainitsematta vieläkin vapaamielisempiä, jotka väittävät +että maan-omaisuus ei olekaan mikään omaisuus, tällaisen menetyksen +kautta, sanon minä, täyttää tilanomistaja velvollisuutensa maatansa +kohtaan. Hän hankkii itselleen arentimiehiä, jotka pää-omansa kautta +tuottavat enimmästi yhteiskunnalle, joita on tutkisteltu heidän +pankkirätinkiinsä ja siihen vakuuteen katsoen, jonka voivat antaa, sekä +kontrahtiehtojen ankaruuden suhteen, joita Liebig on ehdoitellut ja +Chitty tehnyt laiksi. Mutta minä näen isäni tilalla suuren joukon +arentimiehiä, joilla on jotenkin vähän kuntoa ja vielä vähemmän +pää-omaa, jotka eivät ensinkään Liebig'iä tunne ja vastustavat +Chittyä, eikä mikään lapsellinen innostus voi saattaa minua +rehellisesti sanomaan että isäni on hyvä tilanomistaja. Hän on +etupäässä katsonut taipumukseensa henkilöihin eikä velvollisuuksiinsa +yhteiskuntaa kohtaan. Tässä ei, ystäväni, ole kysymys siitä, tuleeko +joukko arentimiehiä, niinkuin te, työhuoneesen, vai ei. Se on +kuluttamisen-kysymys. Tuotatteko te mahdollisesti suurimman joukon +viljaa käyttäjälle? + +"Mitä minuun tulee," jatkoi puhuja, joka kävi yhä innokkaammaksi kuta +katkerammaksi se tylyys kävi, jota hän kuulijoihinsa oli saattanut -- +"mitä minuun itseeni tulee, niin en epää saavuttaneeni niin sanottua +mainetta Cambridgen yliopistossa; mutta teidän ei pidä katsoa tätä +miksikään sanottavaksi lupaukseksi tulevan elämänjuoksuni suhteen. +Hyödyttömimmätkin ihmiset -- etenkin ahdasmieliset ja tekopyhät -- ovat +saavuttaneet paljoa suurempaakin mainetta yliopistossa kuin mikä minun +osakseni on tullut. + +"Minä kiitän teitä kuitenkin niistä kohteliaisuuksista, joita olette +lausuneet minusta ja perheestäni; mutta minä aion koettaa vaeltaa sitä +hautaa kohti, johon me kaikki olemme matkalla, vallan välittömänä +siitä, mitä ihmiset minusta puhuvat näin lyhyellä matkalla. Ja, +ystäväni, kuta pikemmin pääsemme matkamme loppuun, sitä suuremmat +toiveet meillä on päästä monesta surusta, synnistä ja taudista. Siis, +kun minä juon teidän onnenmaljanne, tulee teidän käsittää että minä +toden perään toivon että pian pääsisitte niistä taudeista, joille liha +on altisna ja jotka tavallisesti ikää voittaen niin lisääntyvät, että +hyvä terveys tuskin on mahdollinen vanhuuden yhä heikkenemistään +heikkeneväin hengen- ja ruumiin-voimain kanssa. Hyvät herrat, minä juon +teidän onnenmaljanne!" + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + +Aamulla näiden syntymäpäivä-ilojen jälkeen Sir Peter ja Lady Chillingly +pitivät pitkän neuvoittelun toinen toistensa kanssa perillisensä +kummallisuuksista ja parhaasta tavasta millä voisi saada häntä +iloisemmalta kannalta maailman oloja katselemaan, tahi ainakin saada +häntä lausumaan vähemmän loukkaavia mielipiteitä -- tietysti, vaikka +eivät sitä sanoneet, sopusoinnussa niiden uusien aatteiden kanssa, +jotka tulisivat hänen vuosisataansa hallitsemaan. Sovittuansa tästä +arasta asiasta, he lähtivät käsi kädessä perillistänsä hakemaan. Kenelm +harvoin tapasi heidät aamiaisella. Hän nousi varhain aamuisin ylös ja +oli tottunut yksin kuljeksimaan ympäri seutua ennenkuin hänen +vanhempansa vielä olivat nousseet ylös. + +Tämä arvollinen parikunta löysi Kenelmin istumasta erään kalarikkaan +virran partaalla, joka virta suikerteli Chillingly-puiston läpi; hän +piti siimaa vedessä ja haukotti, jossa viimeksi-mainitussa asiassa hän +näytti olevan hyvin taitava. + +"Huvittaako kalastaminen sinua, poikani?" sanoi Sir Peter +ystävällisesti. + +"Ei ensinkään, sir," vastasi Kenelm. + +"Miksi sinä sitte sitä teet?" kysyi Lady Chillingly. + +"Sentähden että en tiedä mitään, joka minua enemmän huvittaisi." + +"Oh! siinä se on," sanoi Sir Peter; "koko salaisuus Kenelm'in +omituisuuksiin katsoen on näissä sanoissa, ystäväni; hän tarvitsee +huvitusta. Voltaire sanoo aivan oikein. 'Ihminen tarvitsee huvitusta!' +Ja jos Kenelm saisi huvitella niinkuin muut ihmiset, niin hän tulisi +muiden ihmisten kaltaiseksi". + +"Siinä tapauksessa," sanoi Kenelm totisesti ja nosti vedestä pienen, +mutta vilppaan raudun, joka joutui Lady Chillingly'n syliin -- "siinä +tapauksessa minä mieluisemmin olen ilman huvitusta. Minä en ensinkään +pidä muiden turhamaisuuksista. Itsensä säilyttämisvaisto pakoittaa +minua jossakin määrässä kärsimään omiani." + +"Kenelm, sir," huudahti Lady Chillingly niin vilkkaasti kuin hänen +tyyni arvonsa ani harvoin puhui, "ota pois tuo kauhea, märkä olento! +Pane onkivapasi pois ja kuuntele mitä isälläsi on sanottavaa. Sinun +kummallinen käytöksesi tuottaa meille paljon huolta." + +Kenelm otti raudun irti koukusta, laski sen koppaansa, ja loi suuret +silmänsä isäänsä, sanoen. "Mikä se minun käytöksessäni teitä +pahoittaa?" + +"Ei pahoita, Kenelm," sanoi Sir Peter ystävällisesti, "vaan +huolestuttaa; äitisi on oikean sanan löytänyt. Katsopas, rakas poikani, +minun toivoni on että sinusta tulisi etevä mies maailmassa. Sinä voisit +parlamentissa edustaa tätä kreivikuntaa, niinkuin esi-isäsi ovat +tehneet ennen sinua. Minä olen tuumannut että eilispäivän pidot +olisivat erinomaisena tilaisuutena sinulle esittelemään itseäsi +tuleville vaalimiehillesi. Puhetaito on omaisuus, jota enin +arvostellaan vapaassa maassa, ja miksi sinä et olisi puhuja? +Demosthenes sanoo että esittelytapa, esittelytapa, esittelytapa on +kaunopuheisuuden taide; ja sinun esittelytapasi on oivallinen, +miellyttävä, tyyni ja klassillinen." + +"Suokaa anteeksi, rakas isäni, Demosthenes ei puhu esittelytavasta eikä +aktionista, niinkuin sana tavallisesti käännetään; hän puhuu +'näyttelemisestä' -- hypokrisys; siitä taiteesta, jonka kautta joku +pitää puheen teeskenneltynä karakterina -- ja siitä on meillä sana +hypokrisi eli ulkokultaisuus. Hypokrisi, hypokrisi, hypokrisi! on +Demostheneen mukaan puhujan kolmenkertainen taide. Toivotteko että +minusta tulisi kolmenkertainen ulkokullattu?" + +"Kenelm, minä häpeen sinun puolestasi. Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minä +että sinä metafor'in kautta voit väärentää sitä sanaa, jota mainitaan +suuren ateenalaisen lausuneen, merkitsemään ulkokultaisuutta. Mutta jos +me, niinkuin sanot, otaksumme, että se ei osoitakaan esittelytapaa vaan +näyttelemistä, niin minä ymmärrän miksi aloittelusi puhujana ei +onnistunut. Sinun esittelytapasi oli oivallinen, sinun näyttelemisesi +vajavainen. Puhujan tulee huvittaa, sovittaa, vakuuttaa, viehättää. +Sinä teit päinvastoin kaikessa; ja vaikka puheesi teki suuren +vaikutuksen, oli tämä vaikutus kuitenkin niin kokonaan sinun +vahingoksesi, että se olisi tehnyt sinun valitsemisesi mahdottomaksi +missä vaalikokouksessa tahansa Englannissa." + +"Tuleeko minun käsittää teitä, rakas isäni," sanoi Kenelm niin +surullisella ja sääliväisellä äänellä kuin hurskas kirkonpalvelija, kun +hän moittii harmaapäistä syntistä, "tuleeko minun käsittää teitä niin, +että te kehoitatte poikaanne täydestä tahdosta pettämään voittaaksensa +itsekkään edun?" + +"Täydestä tahdosta pettämään? nenäkäs penikka!" + +"Penikka!" toisti Kenelm, ei vihaisesti vaan miettiväisesti -- +"penikka! -- hyvä penikka on vanhempiinsa." + +Sir Peter purskahti nauruun. + +Lady Chillingly nousi arvokkaasti istualta, pudisti hamettansa, +jännitti päivänvarjostimensa ja lähti hitaasti pois sanaakaan +sanomatta. + +"Katso nyt, Kenelm," sanoi Sir Peter, niin pian kuin hän oli ehtinyt +tointua. "Nuo pistosanasi ja leikilliset kokkapuheesi ovat kylläkin +hauskat minun kaltaiselleni, mutta eivät ne maailmalle kelpaa; ja minä +en voi käsittää kuinka sinun ikäisesi henkilö, joka on nauttinut niin +harvinaisia etuja kuin sinä siinä, että olet aikaisin päässyt mitä +sivistyneimpiin piireihin ja nauttinut opettajan opetusta, joka on +hyvin perehtynyt uusiin aatteisin, jotka tulevat suuresti vaikuttamaan +valtiomiesten kehittämiseen, voit pitää niin yksinkertaista puhetta +kuin eilen pidit." + +"Rakas isäni, suokaa minun vakuuttaa teitä siitä, että ne aatteet, +jotka minä lausuin, ovat nyky-aikana vallalla -- vaikka ne lausutaan +vielä selvemmin, tahi jos se teitä enemmän miellyttää, vielä +yksinkertaisemmilla sanoilla, kuin minä käytin. Te tulette huomaamaan, +että _The Londoner_ ja parhaimmat liberaaliset sanomalehdet ovat niitä +istuttaneet yleiseen käsitystapaan." + +"Kenelm, Kenelm, sellaiset aatteet kääntäisivät maailman ylös-alaisin." + +"Uudet aatteet aina koettavat kääntää vanhat aatteet nurin. Ja maailma +on, kun asiaa harkitaan, ainoastaan aate, joka käännetään ylös-alaisin +joka vuosisata." + +"Sinä te'et minun vallan hulluksi aatteillasi. Jätä metafysiikkisi ja +tutki todellista elämää." + +"Minä tutkin todellista elämää Mr Welbyn luona. Hän on realismin +arkkimandriitti. Te tahdotte että minun tulee tutkia näky-elämää. +Tehdäkseni teille mieliksi, tahdon sitä tehdä. Minä luulen että se on +hyvin miellyttävää. Realinen elämä ei ole niin; päinvastoin -- se on +ikävä." Ja Kenelm haukotteli taas. + +"Eikö sinulla ole yhtään ystävää yliopistokumppaniesi joukossa?" + +"Ystävää, ei suinkaan, sir. Mutta minä luulen että minulla on muutamia +vihamiehiä, jotka toimittavat samaa kuin ystävät, sillä eroituksella +vaan, etteivät tuota niin paljon pahaa." + +"Ethän toki väittäne, että elit vallan itseksesi Cambridgessa?" + +"En, minä seurustelin paljon Aristophaneen ja vähän konisten sektionein +ja hydrostatikin kanssa." + +"Kirjoja. Kuivaa seuraa!" + +"Viattomampaa ainakin kuin enimmät seurat. Oletteko milloinkaan olleet +humalassa?" + +"Humalassa!" + +"Minä koetin sitä kerran niiden nuorien kumppanien seurassa, joita +kehoititte minun ottamaan ystävikseni. En tiedä onnistuinko siinä, +mutta herätessäni porotti päätäni. Realisessa elämässä yliopistossa on +runsaasti päänporotusta." + +"Kenelm, poikani, yksi asia on selvä -- sinun täytyy lähteä matkoille." + +"Niinkuin tahdotte, sir. Markus Antoninus sanoo että kivelle on +yhdentekevää viskataanko se ylös tahi alas. Milloin minun tulee +lähteä?" + +"Hyvin pian. Tietysti tulee ensin hankkeita tehdä; sinun tulee saada +matkatoveri. Minä en tarkoita opettajaa -- sinä olet liian +vakaamielinen ja järkevä sellaista tarvitaksesi -- vaan hauskaa, +miellyttävää, siivoa nuorta sinun-ikäistä henkilöä." + +"Minun-ikäistä -- miestä vaiko naista?" + +Sir Peter koetti näyttää suuttuneelta. Hän voi ainoastaan vastata +vakaasti. "_Naista_! Kun sanoin että olit liiaksi vakaamielinen +opettajaa tarvitaksesi, tein sen siitä syystä ettet tähän asti ole +osoittanut taipumusta antamaan naisten taikakeinojen sinua vietellä. +Suo minun kysyä oletko muiden opintojen ohessa harjoittanut sitä +tutkimusta, jota ei yksikään mies vielä ole kokonaan käsittänyt -- +naisen tutkimista?" + +"Kyllä. Onko teillä mitään sitä vastaan että pyydän vieläkin raudun?" + +"Herra siunatkoon rautua -- tahi päin vastoin. Vai olet sinä naista +tutkinut. Enpä olisi sitä uskonut. Missä ja milloin sinä aloit tätä +tieteenhaaraa harjoittaa?" + +"Milloin? kymmenennestä vuodestani saakka. Missä? ensin teidän omassa +talossanne, sitten yliopistossa. Hiljaa! -- kala käy onkeen," ja toinen +rautu jätti luonnollisen kotinsa ja löi Sir Peteriä nenään, josta se +juhlallisesti muutettiin vasuun. + +"Kymmenen-vuotiaana ollessasi, ja minun omassa talossani. Tuo ilkiö +Jane -- sisäpiika --" + +"Jane! Ei, sir. Pamela, Miss Byron, Clarissa, Richardsonin vaimot, +jotka tohtori Johnsonin mukaan 'opettivat himojen heräämään siveyden +käskystä!' Minä toivon teidän itsenne tähden, että tohtori Johnson ei +tässä suhteessa erehtynyt, sillä minä löysin kaikki nämät vaimot +yönaikana teidän yksityisissä huoneissanne." + +"Ah!" sanoi Peter, "siinäkö kaikki?" + +"Kaikki mitä muistan siitä ajasta kun olin kymmenenvuotiaana," vastasi +Kenelm. + +"Ja Mr Welbyn luona ja yliopistossa," jatkoi Sir Peter epäilevästi, +"olivatko nais-tuttavasi sielläkin samaa laatua?" + +Kenelm pudisti päätänsä. "Paljon huonompia; ne, jotka opin tuntemaan +yliopistossa, olivat hyvin ilkeitä." + +"Sen arvannen, kun sellainen joukko nuoria miehiä heidän jälessään +juoksee." + +"Hyvin harvat ylioppilaat juoksevat niiden naisten jälkeen, joita minä +tarkoitan -- he ennen niitä välttävät." + +"Sitä parempi." + +"Ei, isäni, sitä pahempi; likemmin näitä naisia tuntematta ei juuri +kannata yliopistossa olla." + +"Selitä mitä tarkoitat." + +"Jokainen, joka saapi klassillisen kasvatuksen, joutuu niiden seuraan +-- Pyrrha ja Lydia, Glycera ja Corinna, ja useampia samaa lajia; ja +Aristofaneen vaimot, mitä niistä sanotte, sir?" + +"Siis olet oppinut tuntemaan ainoastaan naisia, jotka elivät 2,000 tahi +3,000 vuotta sitten, tahi oikeammin eivät milloinkaan ole olleet +olemassakaan? Etkö milloinkaan ole ihaellut todellisia, eläviä naisia?" + +"Todellisia naisia! sellaisia en ole milloinkaan nähnyt. En ole +milloinkaan tavannut naista, joka ei ole ollut valhe, valhe siitä +hetkestä asti kuin hän katsottiin hyvin kasvatetuksi, joka ei ole +tunteitansa salannut ja näyttänyt hätävalheelta, kun hän ei ole +sellaista lausunut. Mutta jos minun on oppiminen näky-elämää, niin +otaksun, että minun täytyy olla valhenaisten seurassa." + +"Onko onneton rakkaus sinua vaivannut, koska niin katkerasti puhut +naisista?" + +"En minä katkerasti naisista puhu. Kysykää miltä naiselta tahansa ja +antakaa hänen valalla vahvistaa puhettansa, niin hän on tunnustava että +hän aina on ollut ja aina on oleva elävä valhe, ja että hän ylpeilee +siitä." + +"Minä olen iloinen, että äitisi ei ole saapuvilla sinun puhettasi +kuulemassa. Sinä tulet vielä ajattelemaan vallan toisin. Sillä +välin, palataksemme toiseen sukupuoleen, eikö ole yhtään nuorta +sinun-vertaista miestä, jonka kanssa tahtoisit matkustaa?" + +"Ei. Minä vihaan riitaa." + +"Niinkuin tahdot. Mutta sinä et voi vallan yksin matkustaa; minä hankin +sinulle hyvän matkapalvelijan. Minun pitää jo tänään kirjoittaa +Londoniin sinun matkahankkeesi takia, ja noin viikon kuluttua toivon +kaikki olevan selvällä. Sinä saat niin suuren rahasumman matkaa varten, +kuin tahdot; sinä et milloinkaan ole ollut tuhlaaja, ja -- poika -- +minä rakastan sinua. Huvita itseäsi, nauti elämätä ja tule takaisin +parantuneena kummallisuuksistasi, mutta kunnia tallella." + +Sir Peter kumartui alas ja suuteli poikaansa otsalle. Kenelm oli +liikutettu; hän nousi seisoalleen, laski käsivartensa isänsä kaulan +ympäri ja sanoi sydämellisellä, matalalla äänellä. "Jos joskus tulen +kiusaukseen häpeällistä tekoa tekemään, niin muistan kenenkä poika olen +-- ja silloin olen pelastettu." Hän irroitti sitten käsivartensa ja +lähti yksinäiselle matkalleen joen rantaa pitkin, unohtaen sekä +onkivavan että siiman. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + +Nuori mies pitkitti kulkuansa joen reunaa myöten, kunnes hän saapui +puiston rajalle. Tähän oli yksi seura-elämää rakastava entinen omistaja +ruohoiselle kukkulalle rakennuttanut jonkilaisen belvederin, josta oli +kaunis näkö-ala alhaalla olevalle maantielle. Chillinglyn perillinen +astui ajattelematta kukkulalle, istuutui belvederiin ja nojasi +miettiväisen näköisenä leukaa kättänsä vasten. Ani harvoin inhimillinen +kävijä kunnioitti rakennusta -- sen tavalliset asujamet olivat +hämähäkit. Näitä ahkeria hyönteisiä siellä oli lukuisa joukko. Niiden +verkkoja, vallan mustia tomusta sekä koristettuina monen onnettoman +vaeltajan siivillä, jaloilla ja luurangoilla, riippui tiheään +ikkunanpielissä ja muodostivat kiehkuroita sen horjuvan pöydän alle, +johon nuori mies nojasi kyynärpäätänsä, sekä kuvailivat geometrisia +ympyröitä ja rhomboidia kunnianarvoisten tuolien aukkoihin. Suuri musta +hämähäkki -- joka luultavasti oli paikan vanhin asukas ja oli omistanut +parhaimman paikan ikkunassa, valmiina petollisesti tervehtimään +jokaista siivekästä vaeltajaa, joka poikkee valtatieltä nauttiaksensa +vähän lepoa ja viileyttä -- karkasi Kenelmin sisään tullessa esille +sisimmästä piilopaikastansa, vaan pysähtyi liikkumattomana verkkoonsa +ja tuijotti häneen. Hämähäkki ei näyttänyt olevan aivan varma siitä, +oliko muukalainen liian suuri hänelle vai ei. + +"Se on omituinen Luojan viisauden merkki," sanoi Kenelm, "että, milloin +vaan suuri joukko Hänen luotuja olentojansa muodostavat yhteiskunnan +eli parven, niin salainen eripuraisuus hiipii niihin yksityisiin, jotka +tämän yhteiskunnan muodostavat, ja estää niiden yhteistä ja voimallista +yhteisvaikutusta yhteisen hyväksi. 'Kirput olisivat vetäneet minua +sängystä, jos olisivat olleet yksimieliset,' sanoi suuri Mr Curran. +eikä ole epäilemistä että jos kaikki hämähäkit sopisivat miehissä minun +päälleni karkaamaan niin minä joutuisin niiden yhdistettyjen kynsien +uhriksi. Mutta hämähäkit eivät yhdy edes perhostakaan vastaan, vaikka +asuvat samassa seudussa, ovat yhtä sukua ja saman vaiston vaikutuksen +alaisina; jokainen hakee omaa etuansa, eikä kokonaisuuden. Ja kuinka +täydellisesti on jokaisen olennon elämä ympyrän kaltainen siinä +suhteessa, ettei se milloinkaan voi koskea toista ympyrää kuin yhdessä +paikassa! Niin, epäilenpä että ne edes siinäkään koskevat toinen +toisiinsa -- jokaisen atomin välillä on loma -- yksi minä on aina +itsekäs; ja kuitenkin löytyy eteviä opettajia uusien aatteiden +Akademiassa, jotka tahtovat uskotella meitä, että kaikki työntekijän +luokat sivistyneessä maailmassa voisivat poistaa kaiken eroituksen +rodun, uskontunnustuksen, sivistyksen, erityisten taipumusten ja +halujen suhteen luomalla yhden ainoan verkon varustettuna yhteisellä +ruokatilalla!" + +Tähän pysähtyi erakkomme ja katseli alas tielle kumartuen ulos +ikkunasta. Se oli kaunis maantie, suora ja tasainen, sekä hyvässä +kunnossa ja varustettu salpapuilla joka kahdeksannen peninkulman +päässä. [Noin 6 englannin peninkulmaa = 1 suom. penink.]. Kaunis +nurmikko oli molemmin puolin tietä ja belvederin alapuolelle oli joku +Chillingly keskiaikana kaivattanut pienen lähteen ohitsekulkevien +virkistykseksi. Lähteen vieressä oli kömpelö kivinen penkki, jota +suojasi tuuhea raita, josta oli lavea näko-ala yli viljavainioin, +niittujen ja kaukaisten kukkulain, joita kesä-auringon kirkkaus +valaisi. Tätä tietä myöten kulki peräkkäin ensin vaunu, jossa istui +joukko ihmisiä olkien päällä, vanha vaimo, kaunis tyttö ja kaksi lasta; +sitten roteva arentimies, joka oli matkalla torille tavaroineen; sitten +kolme muuta vaunua täynnänsä matkustavaisia, jotka menivät +läheisimmälle asemalle, ja viimeiseksi kaunis nuori mies ratsun +selässä, kaunis nuori neitonen hänen rinnallaan ja palvelija heidän +takanaan. Helppo oli nähdä että nuori mies ja nuori neitonen olivat +rakastuneita. Se näkyi hänen tulisista katseistaan ja totisista +huulistaan, jotka aukenivat ainoastaan kuiskaamiseen, jota ainoastaan +neitonen kuuli; se näkyi neidon alasluoduista silmistä ja punottavista +poskista. + +"Voi! mitä hankaluuksia nuo pienet, kohtalostaan huolettomat uhrit +tuottavat itselleen ja jälkeläisilleen!" mutisi Kenelm. "Minun tekisi +mieli lainata heille Decimus Roach'in kirja 'Enkeleitä lähestyminen!'" + +Maantie oli nyt muutama minuutti autio ja hiljainen, jonka jälkeen +oikealta kuului iloinen laulu, jota kaunis ääni osaksi lauloi, osaksi +lausui niin omituisella ja sointuvalla väreellä, että Kenelm vallan +selvään taisi eroittaa sanat. Ne kuuluivat näin. -- + + Musta Kaarlo ovensuusta katselee + Metsää, niittua ruohoisaa; + Koirinensa tietä pitkin astuilee + Neiersteinin ritari tuo urhoisa, + Laulaen, laulaen -- hilpeästi laulaen, + Koirinensa tietä pitkin astuilee + Neiersteinin ritari tuo urhoisa. + +Kun Kenelm kuuli englantilaisen äänen laulavan niin saksalaista +nuottia, kuunteli hän hartaasti ja näki, katsellen alas tielle, muodon, +joka astui esiin niiden pyökkipuiden varjosta, jotka kasvoivat puiston +aitauksen kohdalla, mutta joka ei ensinkään ollut sellainen kuin +Neiersteinin ritarin olisi luullut olevan. Hän oli kuitenkin hyvin +omituinen ilmaus. Miehellä oli yllä kulunut viheriäinen nuttu ja +huippuinen tyrolihattu päässä; selässä hänellä oli matkalaukku ja +mukanansa valkoinen pommerilainen koira, jolla nähtävästi oli hellät +jalat, mutta joka teki parastansa näyttäytyäksensä metsästykseen +kelpaavaksi, juosten pari kyynärää isäntänsä edellä ja nuuskien +aidoista hiiriä ja rottia ja muita sellaisia pikku-elämiä. + +Kun matkamies tuli jälkisäikeen loppuun, oli hän saapunut lähteelle ja +tervehti sitä suurella ilohuudolla. Hän otti matkalaukun selästänsä ja +täytti lähteen laitaan kiinnitetyn rautaisen maljan vedellä. Hän kutsui +sitte luokseen koiran, jonka nimi oli Max, ja tarjosi sille vettä +maljasta. Isäntä ei omaa janoansa sammuttanut ennenkuin eläin oli +juonut kylläksensä. Sitten hän otti hatun päästänsä, pesi ohimoitansa +ja kasvonsa raittiilla vedellä ja istui penkille; koira pani maata +nurmelle hänen jalkojensa juureen. Vähän ajan kuluttua matkamies taas, +vaikka matalammalla äänellä, alkoi laulaa jälkisäijettään ja koetti +jyrkillä pysähdyksillä muodostaa sanat uudeksi runoksi. Selvää oli, +että hän joko koetti muistutella vanhaa tahi sepittää uutta, ja hänen +mielensä näytti ennemmin viimeksi-mainittua ja vaikeampaa tointa +harjoittavan. + + "'Miks' jalkasin, ritari,' hän kysyvi, + 'Missä harmaja ratsusi?' + Harmaja ratsu -- niin -- harmaja. + 'Oi, turmio kova minun saavutti, + Vei myötänsä ratsuni!' + Se kelpaa -- hyvä!" + +"Hyvä! Hän on todella vähään tyytyväinen," ajatteli Kenelm. "Mutta +tuollaisia vaeltajia ei joka päivä tällä tiellä kulje. Minun tekee +mieleni puhutella häntä." Sen sanottuaan hän hiljaa hyppäsi ikkunasta +ulos, astui kukkulaa alas ja hiipi pienen takaportin kautta maantielle +ja asettui ääneti seisomaan matkamiehen taakse tuuhean pajun alle. + +Mies oli vaipunut äänettömyyteen. Kenties hän oli väsynyt runon +sepittämisestä, tahi kenties oli runonsepittämisen koneenmukaisuuden +sijaan hänen mielessään herännyt senlaatuinen tunteellisuus tahi +haaveksivaisuus, joka on niiden luonteille tavallista, jotka huviksensa +runoja sepittävät. Mutta kaunis ympäristö oli herättänyt hänen +huomiotaan ja hän katseli ihastuksella metsäistä maisemaa, joka ulottui +niihin muoriin saakka, joita vastaan taivas näytti nojaavan. + +"Minä kuuntelisin mielelläni lopun saksalaisesta balladistanne," sanoi +ääni odottamatta. + +Matkamies säpsähti ja kääntyi Kenelmiin; tämä näki nyt keski-ikäisen +miehen kasvot, jotka olivat varustetut tummanruskealla kiharaisella +tukalla ja parralla, silmät olivat vaalean siniset ja sekä kasvoin +muoto että katsanto oli erinomaisen jalo, viehättävä ja samalla +kunnianarvoinen. + +"Pyydän anteeksi että teitä häiritsin," sanoi Kenelm, nostaen +hattuansa; "mutta minä kuulin teidän laulavan, ja vaikka otaksun että +teidän runonne on käännös saksan kielestä, en kuitenkaan muista +lukeneeni sellaista tutumpien saksalaisten runoilijain teoksissa, joita +olen lukenut." + +"Se ei ole käännös, sir," vastasi vaeltaja. "Minä vaan koetin solmia +kokoon muutamia aatteita, jotka tänä ihanana aamuna johtuivat +mieleeni." + +"Te olette siis runoilija?" sanoi Kenelm, istuen penkille. + +"En uskalla sanoa itseäni runoilijaksi. Minä olen runonsepustaja." + +"Sir, minä tiedän, että on eroitus näiden välillä. Useat meidän aikamme +runoilijat, jotka katsotaan hyviksi, ovat varsin huonoja runoseppiä. +Minä puolestani voisin helpommin pitää niitä hyvinä runoilijoina, jos +eivät ensinkään runoja sepittäisi. Mutta enkö saa kuulla balladin +loppua?" + +"Loppu ei vielä ole sepitetty. Se on jotenkin pitkä aine ja minun +matkustukseni runouden yläilmoissa ovat lyhyet." + +"Se puhuu teidän eduksenne, ja on hyvin tavatonta runoudessa ylipäänsä. +Te ette näytä olevan näiltä seuduin. Tuletteko kaukaakin?" + +"Minulla on nyt lupa-aika, ja minä kuljeksin kaiken kesää ympäri. Minä +matkustan kauas, sillä olen matkalla syyskuuhun saakka. Kesän +kukoistavilla vainioilla ja niituilla on elämä suloista." + +"Onko se todellakin niin?" sanoi Kenelm vilpittömästi. "Minä olisin +luullut että te jo aikaa ennen syyskuuta olisitte kovin kyllästyneet +vainioihin, koiraanne ja itseenne. Mutta teillä on se neuvo että +sepitätte runoja, ja se näyttää olevan erittäin hauska ja huvittava +toimi niille, jotka sitä harjoittavat -- vanhasta Horatiosta, joka +sotki suurella vaivalla kirjoitettuja altailaisia värssyjä hunajaksi +kesäisillä matkoillaan Tiberin kostuttamissa metsäseuduissa, +Richelieuhön, joka harjoitti franskalaista runonsepittämistä sillä +välin kun hän ei aatelismiesten päitä poikkihakannut. Se ei näy +suuresta arvosta olevan, ovatko runot hyviä tahi huonoja, runosepän +omaan huviin katsoen, sillä Richelieu oli yhtä innostunut tähän toimeen +kuin Horatio, ja hänen runonsa eivät suinkaan olleet Horation runojen +vertaisia." + +"Sir, teidän isällänne ja sillä kasvatuksella minkä olette saaneet..." + +"Sanokaa kultuurilla; se sana on nyky-aikana vallalla." + +"Noh niin, kultuurilla -- te epäilemättä olette runoja sepittäneet." + +"Latinaisia runoja -- kyllä -- ja joskus kreikkalaisiakin; minun oli +pakko tehdä sitä koulussa. Mutta ei se minua huvittanut." + +"Koettakaa englannin kielellä." + +Kenelm pudisti päätänsä. "Ei, en minä. Suutarin tulee pysyä +lestissään." + +"Noh, jättäkää siis runonsepittäminen sikseen: eivätkö tällaiset +yksinäiset kesäiset kävelymatkat ole teistä hauskat, kun luonto +kokonaan on teidän -- kun voitte katsella noita vilkkaita, vaihtelevia +liikkeitä hänen kasvoissaan -- kuulla hänen nauruansa, nähdä hänen +hymyänsä, hänen kyyneleitänsä, hänen kolkkouttansa!" + +"Minä otaksun, että te luonnolla tarkoitatte koneentapaisen jakson +ulkonaisia ilmiöitä, ja minä en hyväksy sitä, että puhutte koneesta +niinkuin se olisi elävä olento, -- _hänen_ naurunsa, _hänen_ hymynsä +j.n.e. Yhtä hyvin voitte puhua höyrykoneen naurusta ja hymystä. Mutta +palatkaamme taas aineesemme. Minä myönnän että yksinäiset kävelymatkat +kauniilla ilmalla ja vaihtelevassa maisemassa ovat tavallansa hauskat. +Te sanoitte että teillä nyt on lupa-aika: minä otaksun sentähden, että +teillä on jokin käytännöllinen toimi, sillä välin kun ette lupa-aikaa +nauti?" + +"Niin on! minä en ole kokonaan laiskuri. Minä teen väliin työtä, vaikka +en niin ahkeraan kuin minun tulisi tehdä. 'Elämä on todentekoa' sanoo +runoilija. Mutta minä ja koirani olemme nyt levänneet, ja koska minulla +vielä on pitkä matka kuljettavana, täytyy minun nyt jättää teille +hyvästi!" + +"Minä pelkään," sanoi Kenelm niin kohteliaalla tavalla ja äänellä, kuin +hän väliin taisi, ja joka, eroitukseksi kylmästä tavanmukaisesta +kohteliaisuudesta, oli hyvin viehättävä, "minä pelkään, että olen +loukannut teitä kysymyksellä, joka varmaankin teistä oli julkea -- +kenties sopimaton; suokaa anteeksi; minä hyvin harvoin tapaan ketään, +joka minua miellyttää; te miellytätte minua." Hän ojensi kätensä, jota +matkamies sydämellisesti pudisti. + +"Minä olisin heittiö, jos teidän kysymyksenne olisi minua loukannut. +Minä pikemmin julkeutta osoitan, kun käytän hyväkseni korkeampaa ikääni +ja annan teille neuvon. Älkää luontoa halveksiko, älkääkä pitäkö sitä +höyrykoneena; te olette hänessä löytävä hauskan ja seurahaluisen +ystävän, jos rupeatte hänen ystäväksensä. Ja minä en tiedä parempaa +keinoa tähän teidän ijällänne, kuin että otatte laukun selkäänne ja +rupeatte vaeltajaksi niinkuin minä." + +"Sir, minä kiitän teidän neuvostanne, ja minä toivon, että me vielä +tapaamme toinen toistamme ja tulemme keskustelemaan siitä, jota te +luonnoksi sanotte -- esine, jota tiede ja taide eivät milloinkaan näy +samalta kannalta katselevan. Jos luonto taideniekan silmässä on +varustettu sielulla, miksi ei höyrykoneella voisi sielua olla? Taide +luopi sielun siihen aineesen, jota se katselee; tiede sitä vastoin +tekee kaikki aineeksi, missä jo on sielu. Hyvästi, sir!" + +Kenelm käänsi äkkiä hänelle selkää ja meni hiljaa ja miettiväisenä +tiehensä. + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + + +Kenelm ohjasi kulkuansa kotiapäin, astuen vanhain, perimmäisten puiden +suojassa. Olisipa luullut, että hänen tiensä nurmikkoa myöten lirisevän +pienen joen reunalla olisi mieluisempi ja sopivampi rauhaisia ajatuksia +herättämään, kuin leveä, pölyinen maantie, jota pitkin matkustaja +kulki, josta hän hiljakkoin oli eronnut. Mutta se, joka on uneilemiseen +taipuvainen, luopi omat maisemansa ja kuvaelee ovat taivaansa. + +"Se on," sanoi Kenelm Chillingly itsekseen, "omituinen toivo, jota jo +kauan olen mietiskellyt -- päästä ulos itsestäni -- tulla toisen miehen +nahkaan -- ja saada vähän vaihtelua ajatuksien ja tunteiden suhteen. +Oma itse on aina sama itse; ja sentähden minua niin usein haukottaa. +Mutta jos en voi päästä toisen nahkaan, niin paras, minkä voin tehdä, +on tulla niin paljon kuin suinkin itsestäni erilleni. Annas kun +katselen mitä minä itse olen. Minä olen Kenelm Chillingly, rikkaan +herrasmiehen poika ja perillinen. Mutta mies laukku selässä, jonka on +oleminen yötä tien varrella olevissa ravintoloissa, hän ei ole +ensinkään Kenelm Chillinglyn kaltainen -- varsinkin jos hän on +rahanpulassa ja voi tulla sellaiseen tilaan, että toivoo saavansa +päivällistä. Ehkäpä sellainen mies katselee asioita iloisemmalta +kannalta, ainakaan hän ei voi niitä kolkommalta kannalta katsella. +Rohkaise mielesi, minä, -- voimmehan koettaa, sinä ja minä." + +Kahtena seuraavana päivänä Kenelm huomattiin olevan tavallista +iloisempana. Hän haukotteli harvemmin kuin ennen, käveli isänsä kanssa, +pelasi piketiä äitinsä kanssa, ja oli enemmän muitten ihmisten +kaltainen. Sir Peter oli hyvin mielissään; hän luuli tämän onnellisen +muutoksen syyksi sen, että hän niin sopivalla tavalla hankki hänen +matkaansa. Hyvä isä oli kirjeenvaihdossa ylhäisten ystäväinsä kanssa +Londonissa, joilta hän pyysi suositus-kirjeitä Kenelmille kaikkiin +Europan hoveihin. Uusmuotisia, mukavia matkalaukkuja tilattiin; +kokenutta matkapalvelijaa, joka osasi kaikkia kieliä -- ja taisi +valmistaa franskalaisia ruokiakin, jos vaadittiin -- kehoitettiin +ilmoittamaan millä ehdoin hän lähtisi Kenelmin kanssa. Sanalla sanoen, +kaikki hankkeet, jotka sopivat nuorelle aatelismiehelle hänen +astuessaan maailmaan, sujuivat joutuisasti eteenpäin, kun Kenelm +Chillingly yhtäkkiä katosi, jättäen jälkeensä Sir Peterin kirjaston +pöydälle seuraavan kirjeen. -- + + "Hellästi rakastettu isäni! Teidän toiveillenne tottelevaisena + minä lähden hakemaan todellista elämää ja todellisia ihmisiä, + tahi parhaimpia jälittelemiä niistä. Suokaa anteeksi että minä + aloitan tätä etsimistä omalla tavallani. Minä olen jo nähnyt + kylläksi rouvasihmisiä ja herrasmiehiä -- ne ovat varmaankin + samankaltaisia joka paikassa maailmaa. Te toivoitte, että minä + hakisin huvituksia. Minä lähden nyt koettamaan onko mahdollista + sellaisia löytää. Rouvasväki ja herrasmiehet eivät ole hauskoja; + kuta täydellisempiä rouvasihmisiä ja herrasmiehiä he ovat, sitä + ikävämpiä he minusta ovat. Rakas isäni, minä lähden seikkailuja + etsimään niinkuin Amadis Galliasta, niinkuin Don Quixote, + niinkuin Gil Blas, niinkuin Roderick Random -- niinkuin, sanalla + sanoen, ainoat todelliset ihmiset, jotka ovat todellista elämää + etsineet -- ihmiset, jotka eivät milloinkaan ole olleet olemassa + paitsi kirjoissa. Minä lähden jalkasin, minä lähden yksin. Minä + olen varustanut itseni suuremmalla rahasummalla kuin minun tulisi + tuhlata, sentähden, että jokaisen ihmisen täytyy ostaa kokemusta, + ja ensimmäiset sakot ovat kalliit. Minä olen pistänyt viisikymmentä + puntaa taskukirjaani ja viisi sovereignia ja seitsemäntoista + killinkiä kukkarooni. Tämän rahasumman pitäisi riittää minulle + vähintään vuoden, mutta minä luulen, että kokemattomuus tulee + riistämään sen minulta kuukaudessa, jonkatähden emme lue sitä + miksikään. Koska pyysitte minun itse määräämään matkarahani, + niin minä ystävällisesti anon että laskette sen tästä päivästä + lukien, ja käskette pankkiirinne maksamaan minulle viisi puntaa + kuukaudessa -- tahi yhteensä kuusikymmentä puntaa vuodessa. + Tällä rahasummalla en voi nälkään nääntyä, ja jos tarvitsen + enemmän, voi olla hauskaa olla pakoitettuna tekemään työtä sen + edestä. Älkää lähettäkö minua hakemaan, älkää myöskään kuulustelko + minua, älkääkä perhettä levottomaksi tehkö, ja älkää antako + naapureille aihetta puhua minusta kertomalla minun tuumani tahi + osoittamalla hämmästystänne siitä. + + "Te voitte parhaiten itse määrätä, mitä teidän tulee rakkaalle + äidille sanoa. Jos ilmoitatte hänelle asian oikean laidan, + niinkuin minä tietysti tekisin, jos jotain hänelle kertoisin, + niin minun maineeni on menetetty ja koko kreivikunta tulee + puhumaan minusta. Minä tiedän ettette katso vääräksi käyttää + hätävalheita, kun sattuu olemaan tarpeellista, niinkuin tässä + tapauksessa on. + + "Minä aion viipyä poissa vuoden tahi puolen toista; jos minä + pitkitän matkustuksiani, on se tapahtuva sillä tavoin kuin te + ehdoittelitte. Sitten aion asettua paikalleni hienoihin + seurapiireihin, pyytää teidän maksamaan kaikki kulungit, + valhetella omasta puolestani sen verran kun tarvitaan tässä + petoksen maailmassa, joka on täynnä harhaluuloja ja on + valheen hallitsemana. + + "Jumala teitä siunatkoon, rakas isäni, ja olkaa vakuutettu siitä, + että jos joudun johonkin pulaan ja tarvitsen ystävää, niin tulen + kääntymään teidän puoleenne. Minulla ei vielä ole muuta ystävää + maan päällä, ja toivon että varovaisuuden ja hyvän onnen kantta + pääsen toista saamasta. Teidän uskollinen + + "Kenelm. + + "P. S. -- Rakas isä, minä aukaisen kirjeen teidän työhnoneessanne + vielä kerta sanoakseni 'Jumala teitä siunatkoon!' ja kertoakseni + teille, että hartaasti suutelin teidän vanhoja kastor-kintaitanne, + jotka näin pöydällä." + +Kun Sir Peter tuli tähän jälkilauseesen, hän otti silmälasit nenältään +ja pyyhki ne; ne olivat hyvin kosteat. + +Sitten hän vaipui syviin ajatuksiin. Sir Peter oli, niinkuin jo olemme +maininneet, oppinut mies; hän oli myöskin muutamissa asioissa järkevä +mies; ja hän oli suuresti mieltynyt poikansa luonteen leikilliseen +puoleen. Mutta mitä hänen tuli sanoa Lady Chillinglylle? Tämä rouva oli +kokonaan syytön jokaiseen rikokseen, joka voisi riistää häneltä miehen +luottamuksen sellaisessa asiassa, joka hänen ainoaa poikaansa koski. +Hän oli siveä rouva -- tavoiltansa laittamaton -- käytöksensä puolesta +arvoisa ja oli baronetin puoliso. Jokainen, joka hänen näki, saattoi +kohta ensi vilaukselta sanoa. "Teidän armonne." Oliko tämä nyt rouva, +jolta jotakin tuli salassa pitää hyvin järjestetyssä perhepiirissä? Sir +Peterin omatunto vastasi kovaa "ei"; mutta kun hän saattoi omatuntonsa +vaikenemaan ja katseli asiaa kokeneen miehen kannalta, niin Sir Peter +käsitti että, tuhminta mitä hän saattoi tehdä, oli ilmoittaa Lady +Chillinglylle poikansa kirjeen sisällön. Jos vaimonsa saisi tiedon +siitä, että Kenelm oli hylännyt sen perhe-arvon, jonka hänen nimensä +käsitti, niin ei mikään aviollinen valta, ilman sellaisia vallan +väärinkäytöksiä, jotka antaisivat vaimolle oikeuden syyttää miestänsä +rääkkäyksestä ja sen nojalla pyytää avio-eroa, voisi pidättää Lady +Chillinglyä kutsumasta kokoon kaikki ratsurengit ja lähettämästä niitä +joka haaralle ankaralla käskyllä tuoda karkuri takaisin kotia kuolleena +tahi elävänä -- muureille pantaisiin ilmoituksia "kotoseudulta +karanneesta" j.n.e. -- kaupungista kaupunkiin lähetettäisiin +sähkösanoman kautta poliisille salaisia ohjeita -- panettelu tulisi +koko elinajan kiusaamaan Kenelm Chillinglyä, viittaamalla +rikoksellisista taipumuksista ja hulluista erhetyksistä -- häntä aina +osoiteltaisiin "karanneena henkilönä". Ja paeta ja tulla takaisin +jälleen, sen sijaan kuin tulla murhatuksi, se on pahinta mitä ihminen +voi tehdä; kaikki sanomalehdet pilkkaavat sellaista henkilöä; yleisen +säädyllisyyden nimessä vaaditaan tarkka tili siitä, mitä hän on +toimittanut sillä aikaa kun hän oli näkymättömissä, eikä mitään +vastausta saada -- henki on pelastettu, mutta ulkonainen arvo +kadotettu. + +Sir Peter otti hattunsa ja lähti ulos, ei tuumimaan valehtelisiko hän +vaimollensa vai ei, vaan miettimään minkälaisen valheen tämä parhaiten +ottaisi uskoaksensa. + +Hän kulki muutaman kerran edes takaisin terassilla ja ehti sillä aikaa +miettiä ja kypsyttää sopivimman hätävalheen, joka osoittaa että Sir +Peter oli hyvin kokenut tällaisissa asioissa. Hän meni taas sisään, +ohjasi kulkuaan siihen huoneesen, jossa hänen armonsa tavallisesti +oleskeli, ja sanoi huolettomasti ja iloisesti. "Minun vanha ystäväni, +Clarevillen herttua, lähtee perheineen näinä päivinä huvimatkalle +Schweiziin. Hänen nuorin tyttärensä, Lady Jane, on kaunis tyttö eikä +olisi sopimaton puoliso Kenelmille." + +"Lady Jane, nuorin tytär, jolla on niin kaunis tukka, joka oli niin +suloinen lapsi, kun hänen viimeksi näin, ja leikki kauniin nuken +kanssa, jonka hän oli keisarinna Eugenieltä saanut. Niin, hän olisi +todella sopiva vaimo Kenelmille." + +"Minä olen iloinen siitä, että olet samaa mieltä kuin minä. Eikö se +olisi etuisa askel tätä liittoa kohti ja ylipäänsä Kenelmille erittäin +hyvä, jos hän lähtisi mantereelle herttuan perheen jäsenenä?" + +"Epäilemättä." + +"Siinä tapauksessa kai hyväksyt mitä olen tehnyt. Herttua lähtee +ylihuomenna, ja minä olen lähettänyt Kenelm'in pääkaupunkiin ja +kirjoittanut kirjeen vanhalle ystävälleni. Suot varmaan hänelle +anteeksi että hän ei jäähyväisiä sanonut. Tiedäthän että vaikka hän on +paras poika maailmassa, niin hän kuitenkin on omituinen olento; ja kun +huomasin että hän oli halukas lähtemään, taoin raudan kuumana ollessa +ja lähetin hänet matkalle yhdeksän aikana tänä aamuna, sillä pelkäsin +hänen, jos viivyttelisin, taas käsistäni liukuvan." + +"Tarkoitatko että Kenelm jo on lähtenyt? Hyvä Jumala!" + +Sir Peter hiipi hiljaa huoneesta, huusi palvelijansa ja sanoi. "Minä +olen lähettänyt Mr Chillingly'n London'iin. Pane kokoon ne vaatteet, +jotka hän kentiesi tulee tarvitsemaan, jotta kohdakkoin voimme lähettää +ne hänelle, kun hän kirjoittaa siitä." + +Sillä tavoin tuo erinomainen totuuden ystävä Kenelm Chillingly, isän +taitavan rikoksen kautta totuutta vastaan, oli pelastanut perheensä +kunnian ja oman maineensa panettelun myrkystä ja poliisin etsimisestä. +Hän ei ollut "karannut henkilö." + + + + + + +TOINEN KIRJA. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Kenelm Chillingly oli lähtenyt isänsä kodista aamuhämärässä, ennenkuin +kukaan talossa vielä oli hereillä. + +"Kieltämättä," sanoi hän astuen yksinäisiä nurmikoita poikki -- +"kieltämättä minä aloitan maailmaan astumiseni niinkuin runoilijat +aloittavat runoa, jälittelijänä ja sananlainaajana. Minä jälittelen +kuljeksivaa runoseppää, samoin kuin hän epäilemättä aloitti +jälittelemällä jotain toista runoseppää. Mutta jos minussa jotain on, +niin sen täytyy kehittyä omituisessa muodossaan. Ja runosepät eivät +kumminkaan ole aatteen keksijöitä. Jalkamatkain seikkailut ovat +tunnetut satu-ajasta asti. Herkules esimerkiksi -- jalkasin +matkustajana hän tuli taivaasen. Kuinka hiljainen ja autio maailma nyt +on! Eikö se ole sentähden, että tämä on päivän ihanin hetki?" + +Hän pysähtyi ja katseli ympärilleen ja ylöspäin. Oli juhannuksen aika. +Aurinko oli juuri nousemaisillaan kauniiden kukkulain yli. Kaste +kimalteli pensastoissa. Taivaalla ei ollut ainoatakaan pilven hattaraa. +Vihannasta viljavainiosta yksinäinen leivo kohosi ilmaan. Sen laulu +herätti toiset linnut. Pari minuutia kului, niin iloiset laulajaiset +alkoivat. Kenelm nöyrästi otti hatun päästänsä ja kumartui sydän +täynnänsä kunnioitusta ja kiitollisuutta. + + + + +TOINEN LUKU. + + +Noin yhdeksän aikana Kenelm saapui kaupunkiin, joka oli kaksitoista +[kaikki mitat ovat englantilaisia, siis 12 pen. = 2 suom. pen.] +penikulmaa hänen kodistansa ja johon hän tahalla oli ohjannut kulkuaan, +sillä hän ei ollut siellä melkein ensinkään tunnettu ulkonäöltään ja +taisi ostaa mitä hän tarvitsi herättämättä mitään erityistä huomiota. +Hän oli matkapuvuksensa valinnut metsästyspuvun, sentähden että se oli +yksinkertaisin ja näytti vähimmin sopivan hänelle aatelismiehenä. Mutta +tämä puku oli kuitenkin niin sievästi tehty että joka ikinen työmies, +jonka hän kohtasi, otti lakin päästänsä. Sitä paitsi, kukapa käy +metsästyspuvussa kesäkuussa, tahi metsästyspuvussa ensinkään, paitsi +metsänvartijat tahi aatelismies, jolla on erityinen lupa metsästää? + +Kenelm meni suureen kauppapuotiin, jossa oli valmiita vaatteita kaupan, +ja osti sellaisen puvun, joka sopi köyhänlaiselle arentimiehelle +pyhävaatteeksi: paksun, karkean puvun, joka oli puoleksi takki, +puoleksi nuttu, samallaisesta kankaasta tehdyt liivit, paksut housut, +kapean kaulahuivin, muutamia paitoja ja villasukat, jotka soveltuivat +muuhun pukuun. Hän osti myöskin nahkaisen matkalaukun, johon mahtui +hänen vaatteensa ja pari kirjaa sekä kampa ja harja, jotka hän oli +ottanut mukaansa lakkariinsa. Siltä matkatavaroiden joukossa kotona ei +ollut yhtään matkalaukkua. + +Kun hän oli nämä ostokset tehnyt ja maksanut ne, niin hän nopein +askelin kulki läpi kaupungin ja pysähtyi halvan ravintolan kohdalle, +jonka oven yläpuolella oli kilpi, johon oli kirjoitettu: "Virvokkeita +ihmisille ja eläimille." Hän astui pieneen huoneesen, jossa tähän +aikaan vuorokautta ei ollut ketään, pyysi aamiaista ja söi suurimman +osan neljän pencen maksavaa leipää ja kaksi munaa. + +Täten virvoitettuansa itsensä, hän taas astui edelleen ja poikkesi tien +vieressä olevaan tiheään pensastoon, jossa hän riisui päältänsä ne +vaatteet, jotka hänellä oli päällä, ja puki yllensä ne, jotka hän oli +ostanut, ja parin suuren kiven avulla hän upotti hylätyt vaatteet +pieneen mutta syvään lammikkoon, jonka hän kaikeksi onneksi löysi +tiheää pensasta kasvavassa laaksossa, jossa joukko vikloja talvisaikana +tavallisesti oleskeli. + +"Noh," sanoi Kenelm, "nyt minä todella alan uskoa, että olen tullut +pois omasta itsestäni. Minä olen toisen miehen nahassa; sillä mitähän +onkaan, kun asiaa oikein mietitään, nahka muuta kuin sielun verho, ja +mitä on puku muuta kuin sopiva nahka? Jokainen säädyllinen sielu häpee +omaa nahkaansa. Katsotaan suurimmaksi törkeydeksi näyttää sitä, ja +ainoastaan alhaisimmalla kannalla olevat raakalaiset sitä tekevät. Jos +puhtain sielu, joka tätä nykyä maan päällä löytyy, Rooman paavi tahi +Canterburyn arkkipiispa, kävelisi Strandkatua pitkin Londonissa siinä +puvussa, jonka luonto hänelle antoi, nimittäin alastomana, niin hän +vedettäisiin oikeuden eteen ja pantaisiin vankeuteen sentähden, että +hän oli yleisöä loukannut." + +"Niin, minä olen nyt toisen miehen nahassa. Kenelm Chillingly, minä en +enää ole + + "Teidän uskollinen, + +"Vaan minä olen + + "Suurimmalla kunnioituksella + "Teidän tottelevainen nöyrä palvelijanne." + +Kepein askelin ja ilomielin riensi täten muuttunut matkamies metsästä +tomuiselle maantielle. + +Hän oli kulkenut noin tunnin aikaa ja kohdannut ainoastaan muutamia +ihmisiä, kun hän oikealta kuuli nuoren, kimakan äänen huutavan. +"Auttakaa, auttakaa! -- minä en tahdo tulla -- minä sanon teille, +ett'en tahdo!" Vallan hänen edessänsä seisoi korkean portin kohdalla +surullisen näköinen, harmaa hevonen pienten kääsien edessä. Suitset +riippuivat vallan irti hevosen niskalla. Eläin oli nähtävästi tottunut +seisomaan hiljaa, kun niin käskettiin, ja oli hyvillään, kun oli +tilaisuutta siihen. + +Huuto. "Auttakaa, auttakaa!" kuului toistamiseen ja sen ohessa kuului +karkeamman äänen kovempi huuto, joka ilmoitti vihaa ja uhkausta. Nämät +äänet nähtävästi eivät olleet hevosen päästämiä. Kenelm katseli portin +yli ja näki muutaman kyynärän päässä, niityllä, hyvin puetun +nuorukaisen kaikin voimin taistelevan rotevan keski-ikäisen miehen +kanssa, joka piti häntä kiinni käsivarresta ja laahasi häntä mukaansa. + +Urhoollisen Sir Kenelm Digbyn kaiman luonnollinen ritarillisuus +kohdakkoin heräsi. Hän hyppäsi portin yli, tarttui miehen kaulukseen ja +huudahti. "Hyi häpeä! mitä te'ette tuolle poikaraukalle? -- antakaa +hänen olla rauhassa!" + +"Mitä perkele se teihin koskee?" tiuskasi roteva mies säihkyvin silmin +ja vallan raivoisena. "Ah, ehkä olette te juuri tuo roisto? -- niin, ei +ole epäilemistäkään. Minä maksan teille siitä, konna!" ja yhä +toisella kädellään pitäen nuorukaista kiinni, hän toisella kädellä +lyödä läjähytti Kenelmiä, jonka silmät ja nenä pelastuivat tästä +äkillisestä hyökkäyksestä ainoastaan sen kautta että hän oli taitava +nyrkkitappelussa ja hyvin notkea. Kuinka olikaan niin voimakas mies +joutui tappiolle; Kenelm väisti iskun ja löi niin taitavasti +vastustajansa että roteva mies yhtäkkiä makasi selällään maassa sääret +ylöspäin. Nuorukainen, joka nyt oli päässyt irti, tarttui Kenelmin +käsivarteen ja veti hänet pois niityltä, huutaen. 'Tulkaa, tulkaa +ennenkuin hän pääsee ylös! pelastakaa minua! pelastakaa minua!' +Ennenkuin Kenelm oli toipunut kummastuksestaan, oli nuorukainen vienyt +hänet portille ja hypännyt ylös kääseihin, nyyhkyttäen. 'Astukaa ylös! +Minä en osaa ajaa; astukaa kääseihin ja ajakaa! Pian, pian!'" + +"Mutta," alkoi Kenelm. + +"Nouskaa ylös, muuten tulen hulluksi." Kenelm totteli, nuorukainen +antoi hänelle suitset, otti itse piiskan ja löi voimiensa takaa +hevosta. Tämä lähti juoksemaan. + +"Seisauttakaa -- seisauttakaa -- seisauttakaa, varas! -- rosvo! -- Hei! +-- varkaat -- varkaat -- varkaat -- seisauttakaa!" huusi ääni heidän +takanaan. Kenelm väkinäisesti käänsi päätänsä ja näki tuon rotevan +miehen istuvan hajareisin portilla kauheasti raivoten. Se oli vaan +vilahdus; piiska viuhui taas, hevonen lähti laukkaamaan täyttä nelistä, +kääsit hyppivät ja keikkuivat tiellä, ja Kenelmin ei onnistunut saada +piiskaa käteensä rauhoittaakseen hevosta, ennenkuin olivat peninkulman +päässä rotevasta miehestä. + +"Nuori herra," sanoi Kenelm silloin, "ehkä olette hyvä ja selitätte +minulle asian." + +"Sitten; ajakaa vaan, tämä on hyvä hevonen; minä maksan teille +vaivastanne." + +Kenelm sanoi totisesti. "Minä tiedän että todellisessa elämässä +palvelus ja maksu luonnollisella tavalla seuraavat toisiansa. Mutta +jättäkäämme maksu siksensä, kunnes sanotte minkä palveluksen minun +tulee teille tehdä. Ja ennen kaikkea, mihin minun tulee ajaa? Me +tulemme kohdakkoin paikkaan, jossa kolme tietä yhtyy, mikä näistä minun +on valitseminen?" + +"En minä tiedä; tuossa on tienviitta. Minä tahdon mennä -- mutta se on +salaisuus; ettehän te minua petä? Luvatkaa -- vannokaa se minulle." + +"Minä en milloinkaan vanno enkä kiroile, paitsi kun -- olen +suutuksissa, joka, ikävä kyllä, hyvin harvoin tapahtuu; enkä minä lupaa +mitään ennenkuin tiedän mitä lupaan; enkä myöskään aja nuoria +karkulaisia toisten ihmisten kääseissä, jollen tiedä vieväni heitä +turvalliseen paikkaan, josta heidän isänsä ja äitinsä saavat heidät +käsiinsä." + +"Minulla ei ole isää eikä äitiä," sanoi nuorukainen suruisesti ja hänen +huulensa vapisivat. + +"Poika raukka! Minä otaksun, että tuo paksu lurjus oli +koulu-opettajanne, ja että te karkaatte rangaistuksen pelosta." + +Poika purskahti suureen nauruun; iloiseen, heleään nauruun, joka teki +syvän vaikutuksen Kenelm Chillinglyyn. "Ei, hän ei aikonut minua +rangaista; hän ei ole koulun-opettaja; hän on sitäkin pahempi." + +"Onko se mahdollista? Mikä hän on?" + +"Setäni." + +"Vai niin! sedät ovat tunnetut julmuudestaan; jo klassillisessa +muinaisuudessa he olivat sellaisiksi tunnetut ja Richard III oli ainoa +oppinut suvussansa." + +"Oh! klassillinen muinaisuus ja Richard III!" sanoi nuorukainen +kummastuneena, ja katseli tutkivin silmin miettiväistä kyytimiestä. +"Kuka olette? Te puhutte niinkuin herrasmies." + +"Suokaa anteeksi. Minä en enää niin tee, jos voin sitä välttää." + +"Tämä alkaa tuntua huvittavalta," ajatteli Kenelm. "Mikä onni sentään +on tulla toisen miehen nahkaan ja toisen kääseihin lisäksi!" Ääneen hän +sanoi. "Tässä on tienviitta. Jos aikomuksenne on karata setänne luota, +niin nyt on aika ilmoittaa minulle mihin aiotte karata." + +Nuorukainen kumartui kääsin yli ja katseli tarkemmin tienviittaa. +Sitten hän iloisesti taputti käsiänsä. + +"Se on oikein! Minä juuri arvasin sitä. Siinä on: Tor-Hadhamiin, +kahdeksantoista peninkulmaa! Tämä tie vie Tor-Hadhamiin." + +"Onko tarkoituksenne että minun pitää kyyditä teitä koko tämä matka -- +kahdeksantoista peninkulmaa?" + +"On." + +"Ja kenen luokse menette?" + +"Sen minä sitte sanon. Ajakaa vaan eteenpäin! Minä en osaa ajaa -- en +ole eläissäni ajanut -- muuten en pyytäisi teitä sitä tekemään. Minä +teitä rukoilen, älkää minua jättäkö! Jos olette herrasmies, niin ette +sitä tee; ja jos ette ole herrasmies, niin minulla on 10 puntaa +kukkarossani, te saatte ne kun minä onnellisesti pääsen Tor-Hadhamiin. +Älkää kieltäkö; henkeni on vaarassa." + +Nuorukainen alkoi taas nyyhkyttää. Kenelm ohjasi hevosen pään +Tor-Hadhamia kohti ja nuorukainen herkeni nyyhkyttämästä. + +"Te olette hyvä, kiltti mies," sanoi nuorukainen, pyyhkien silmiänsä. +"Minä pelkään, että vien teidät liian kauas tieltänne." + +"Minulla ei ole mitään määrättyä tietä, ja voin yhtä hyvin lähteä +Tor-Hadhamiin, jossa en ole milloinkaan käynyt, kun johonkin toiseen +paikkaan. Minä olen vaan matkamies maan pinnalla." + +"Ovatko teidänkin vanhempanne kuolleet? Te ette kuitenkaan ole paljon +vanhempi minua." + +"Pikku herrani," sanoi Kenelm totisesti, "minä olen vasta tullut +täysikäiseksi; ja te, luullakseni, olette neljäntoista vuotias." + +"Oh, kuinka lystillistä!" huudahti nuorukainen äkisti. "Eikö se ole +lystiä?" + +"Se ei ole niinkään lystiä, jos minä tuomitaan pakkotyöhön siitä, että +olen varastanut setänne kääsit ja ryöstänyt hänen pieneltä +holholaiseltaan 10 puntaa. Mutta nyt muistan, teidän kiivas +sukulaisenne luuli lyövänsä toista, kun hän tähtäsi minuun. Hän kysyi: +'Oletteko _te_ se roisto?' Mikä roisto se on, josta hän puhui? Hän on +nähtävästi teidän uskottunne." + +"Roisto! Hän on kunniallisin, jaloin -- Mutta siitä ei sen enempää nyt; +te opitte häntä tuntemaan kun tulemme Tor-Hadhamiin. Sivaltakaa hevosta +piiskalla; se kulkee niin hiljaa." + +"On vastamäkeä; kunnon mies säälii hevostansa." + +Kenelmin ei onnistunut viekkaudella eikä kaunopuheliaisuudella saada +muuta selitystä nuorelta kumppaniltaan, kun mitä hän jo oli saanut. +Kuta edemmäksi tulivat ja kuta enemmän matkan päämaalia lähenivät, sitä +äänettömämmäksi molemmat kävivät. Kenelm vakaasti mietiskeli, että +hänen ensimmäisen päivänsä kokemus todellisesta elämästä toisen nahassa +oli saattanut hänen omaa nahkaansa jonkimoiseen vaaraan. Hän oli lyönyt +maahan miehen, joka nähtävästi oli kunnioitettava ja varakas, ja oli +vienyt pois tämän miehen holhotin, ja käytti omavaltaisesti tämän +miehen tavaroita -- hänen kääsiänsä ja hevostansa. Kaikkea tätä oli +hänen tyydyttävällä tavalla selittäminen tuomarille, mutta miten? +Siten, että hän palaisi entiseen nahkaansa; tunnustaisi olevansa Kenelm +Chillingly, joka oli saanut kiitosta yliopistossa ja oli perivä hyvän +nimen ja 10,000 puntaa vuotuista tuloa. Mutta mikä häiriö siitä +syntyisi! ja hän joka sellaista oikein inhosi. Hänen täytyisi selittää +mistä syystä hän oli valhepuvussa, puvussa, jollaisessa ei ikänä oltu +baronetin vanhinta poikaa nähty, jos hän ei ollut karannut +kullankaivajain luokse. Oliko tämä nyt tila, johon Chillinglyin niin +kunnianarvoisen perheen perillinen, jonka kolmella sinisellä kalalla +varustettu vaakuna oli alkuansa vanhimmasta englannin heraldikin +ajoista, Edward III hallituksen ajasta, voi joutua loukkaamatta noiden +kolmen kalan kylmää ja vanhaa verta? + +Entäs hän itse, Kenelm, noista kolmesta kaloista puhumatta? Mikä +nöyryytys! Hän oli hylännyt kunnioitettavan isänsä hyvästi harkitut +valmistukset hänen matkaansa varten; hän oli itsepintaisesti valinnut +oman tiensä omalla uhallaan; ja nyt, ennenkuin puolet ensimmäisestä +päivästä oli kulunut, mihin kamalaan pulaan hän oli joutunut! Ja millä +hän voi itseänsä puolustaa? Pieni poika parka, joka milloin itki +milloin nauroi, oli kuitenkin kyllin taitava käärimään Kenelm +Chillinglyä sormensa ympärille; käärimään _häntä_ -- miestä, joka piti +itseänsä paljoa viisaampana kuin vanhempansa -- miestä, joka +yliopistossa oli mainetta saavuttanut -- miestä, joka luonteensa +puolesta oli mitä totisin -- miestä, jolla oli niin tarkka +arvostelukyky, ett'ei löytynyt mitään taiteen tahi luonnon alalla, +jossa hän ei olisi vikaa huomannut -- että hän oli joutunut tällaiseen +seuraan, se oli vähintään harmillista. + +Nuorukainen sitä vastoin, johon Kenelm tavan takaa loi katseen, näytti +vallan lumotulta. Väliin hän nauroi ääneen itsekseen, väliin hän hiljaa +itki; väliin hän ei nauranut eikä itkenyt vaan näytti vaipuneen syviin +ajatuksiin. Heidän lähetessänsä kaupunkia, Kenelm pari kertaa töytäsi +nuorukaista kylkeen ja sanoi. "Poikani, minun täytyy puhua pari sanaa +teidän kanssanne;" ja kummallakin kerralla poika oli vastannut +haaveksimalla äänellä: + +"Hiljaa! Minä ajattelen." + +Ja siten he saapuivat Tor-Hadhamin kaupunkiin; hevonen oli silloin jo +väsymyksestä uupumaisillaan. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +"Noh, nuori herra," sanoi Kenelm tyyneellä, mutta vakaalla äänellä -- +"nyt olemme siinä kaupungissa, johon minun piti viedä teidät. Ja nyt +sanomme toinen toisellemme jäähyväiset." + +"Ei, ei jäähyväisiä! viipykää hetkinen minun luonani. Minua alkaa +peloittaa, ja minä olen niin yksin ja turvaton;" ja poika, joka ennen +oli vetäytynyt Kenelmin luota, pani nyt kätensä Kenelmin käteen ja +lähestyi häntä hyväillen. + +En tiedä mitä lukijani tähän saakka lienee ajatellut Kenelm +Chillinglystä, mutta kaikissa hänen kummallisen luonteensa mutkissa +löytyi tie, joka vei suoraan hänen sydämeensä -- kun vaan oli häntä +heikompi ja pyysi häneltä turvaa. + +Hän kääntyi äkkiä, hän unohti tilansa omituisuuden ja vastasi. "Pikku +tuittupää, ennen saa minua ampua kuolijaksi, kuin minä teitä heitän, +jos pulassa olette. Mutta meidän täytyy myöskin sääliä hevosta -- +sanokaa hevosen tähden mihin meidän tulee mennä." + +"Minä toden totta en voi sitä sanoa; en ole milloinkaan ennen ollut +täällä. Ajakaamme johonkin pieneen rauhalliseen ravintolaan. Ajakaa +hiljaa -- katselkaamme mistä sellaisen löytäisimme." + +Tor-Hadham oli iso kaupunki; se ei nimenomaan ollut kreivikunnan +pääkaupunki, mutta kaupan ja liikkeen suhteen se kuitenkin todella oli +sitä. Se suora katu, jota pitkin hevonen kulki niin hitaasti, kun olisi +se vetänyt voittovaunuja pyhää kukkulaa ylös, näytti hyvin vilkkaalta. +Kauppapuodit olivat varustetut suurilla yhdestä lasilevystä tehdyillä +ikkunoilla; kaduilla liikkui kirjava joukko, ei ainoastaan kauppaväkeä, +vaan sellaistakin, joka kulki siellä huvin vuoksi, sillä suuri joukko +ohitsekulkijoita oli nuoria, hyvästi puettuja naisia, moniaat +kauniitakin. Rykmentti hänen majesteettinsa husaariakin oli pari päivää +ennen saapunut kaupunkiin, ja tämän onnellisen rykmentin upseerit ja +vierasvaraisen kaupungin naiset kilpailivat kumpiko heistä voisi +hankkia toiselle puolelle suurimman joukon voitettuja ja haavoitettuja. +Näiden sankarien tulo, jotka virkansa puolesta ovat vihollisen väestön +vähentäjiä ja ystävällisen väestön lisääjiä, oli vaikuttanut suuren +virkeyden sellaisten huvitusten toimittajissa, jotka saattavat nuoria +ihmisiä yhteen, -- pilkkaan-ampumiset, laulajaiset, tanssit +ilmoitettiin seiniin ja lauta-aitoihin sekä kauppapuotien ikkunoihin +asetettujen julistuksien kautta. + +Poika kurkisti uteliaasti kääseistä ja katseli erittäin näitä +julistuksia, kunnes hän vihdoin vilkkaasti huudahti. + +"Ah, minä olin oikeassa -- tuossa se on!" + +"Mitä siinä on?" kysyi Kenelm. "Ravintolako?" Hänen toverinsa ei +vastannut, vaan Kenelm, joka seurasi nuorukaisen silmäystä, huomasi +summattoman suuren julistuksen: + + "Huomen-illalla teaatteri avataan. + Rirhard III + Mr Compton." + +"Kysykää joltakin missä teaatteri on," sanoi nuorukainen, kääntyen +toisaalle. + +Kenelm seisautti hevosen, kysyi teaatteria ja neuvottiin poikkeemaan +ensimmäiselle oikealla kädellä olevalle poikkikadulle. Muutaman +minuutin kuluttua he kauheasti kolkon ja aution syrjäkadun kulmassa +näkivät näytelmä-runottareille pyhitetyn, ruman ja rappeutuneen +huoneuksen. Seinämiin oli kiinnitetty julistuksia, joissa nimi Compton +esiintyi niin jättiläis-kokoisena, kuin kirjaimilla voi saada aikaan. +Nuorukainen huokasi. "Katsokaamme nyt," sanoi hän, "onko täällä lähellä +ravintolaa -- menkäämme läheisimpään." + +Mutta ei mitään ravintolaa näkynyt, joka olisi ollut pientä, siivotonta +kapakkaa parempi, ennenkuin he vähän matkaa teaatterista tulivat +siistille, vanhanaikuiselle, autiolle torille, jonka varrella oli +sievä, valkeaksi kalkittu talo, jonka etuseinään, suurilla mustilla, +kolkon näköisillä kirjaimilla oli kirjoitettu. "Raittiuden ravintola." + +"Pidättäkää," sanoi nuorukainen; "eikö tämä teistä sopisi meille? Se +näyttää niin hiljaiselta." + +"Eipä se voisi hiljaisemmalta näyttää jos se olisi hautakivi," vastasi +Kenelm. + +Poika tarttui ohjaksiin ja seisautti hevosen. Hevonen oli siinä tilassa +että heikoinkin nykäys ohjaksista oli kylläksi sitä seisauttamaan, +vaikka se jotenkin surullisesti käänsi päätänsä, ikäänkuin se epäilisi +tokko raittiuden sääntöjen mukaan heinät ja kaurat olivat luvallisia +ravinto-aineita. Kenelm astui kääseistä ja meni sisään. Siivosti puettu +nainen astui esiin jonkilaisen lasisen ruokakaapin takaa, joka kaappi +myöskin oli pöytänä, mutta jolla ei näkynyt niitä virkistys-juomia, +jotka ehdottomasti kuuluvat ravintolan-pöytään; sen sijaan pöydällä oli +kaksi isoa kylmää vettä sisältävää vesi-astiaa, pari lasia sekä +moniaita lautasia, joilla oli vehnäsiä ja sokurileipiä. Nainen kysyi +kohteliaasti millä hän voisi olla vieraille mieliksi. + +"Mieliksi," vastasi Kenelm vakaasti kun ainakin, "ei ole se sana, jonka +minä olisin valinnut. Mutta voitteko palvella hevostani -- minä +tarkoitan tätä hevosta -- antamalla sille kauroja ja hankkimalla sille +tallia, ja tätä nuorta miestä ja minua toimittamalla meille erityistä +huonetta ja päivällistä?" + +"Päivällistä!" toisti emäntä -- "päivällistä!" + +"Minä pyydän nöyrimmästi anteeksi, rouva. Mutta jos sana 'päivällinen' +ei teitä miellytä, niin sanon sen sijaan jotakin syötävää ja juotavaa." + +"Juotavaa! Tämä on ankara raittiuden ravintola, sir." + +"Noh, jos täällä ei syödä ja juoda," huudahti Kenelm kiivaasti, sillä +hänen oli nälkä, "niin jääkää hyvästi." + +"Odottakaas, sir. Me syömme ja juomme kyllä täällä. Mutta me olemme +hyvin kohtuullista väkeä. Me emme salli väkeväin juomien nauttimista +täällä." + +"Eikö olutlasillistakaan?" + +"Ainoastaan inkevääri-olutta. Väkeväin juomain nauttiminen on ankarasti +kielletty. Meillä on teetä, kahvia ja maitoa. Mutta enimmät vieraamme +kuitenkin mieluisimmin juovat puhdasta vettä? Mitä ruokaan tulee, +sir ... niin saatte mitä vaan haluatte." + +Kenelm pudisti päätänsä ja aikoi lähteä pois, kun nuorukainen, joka oli +hypännyt alas kääseistä ja kuullut keskustelun, kiivaasti huusi. "Mitä +tämä tarkoittaa? Kuka väkeviä juomia tahtoo? Vesi on kyllä hyvää. Ja +mitä päivälliseen tulee, -- niin ollaan tyytyväiset mihin hyvänsä. +Olkaa hyvä ja viekää meitä erityiseen huoneesen, minä olen niin +väsynyt." Nämä viimeiset sanat lausuttiin niin kauniisti ja suloisesti, +että emäntä kohdakkoin vallan muuttui, mutisi "poika parka", ja vielä +hiljemmin, "oi kuinka kauniit kasvot hänellä on!" nyykäytii päätänsä ja +näytti heille tien siistiä, vanhanaikuisia portaita ylös. + +"Mutta hevonen ja kääsit -- mihin ne joutuvat?" sanoi Kenelm, sillä +omatunto soimasi häntä siitä, että hevosta ja sen omistajaa oli niin +pahoin kohdeltu tähän asti. + +"Noh, mitä hevoseen ja kääseihin tulee niin teillä on Jukesin +vuokratalli muutaman kyynärän päässä saman kadun varrella. Me emme itse +ota vastaan hevosia -- meidän kävijöillämme on harvoin hevosia; mutta +Jukesilla se hoidetaan hyvästi." + +Kenelm vei hevosen täten osoitettuun vuokratalliin ja viipyi siellä +siksi kun hän näki, että se oli viilistynyt, kuivanut ja kauroilla +varustettu -- sillä Kenelm Chillingly oli hyvin hyvä eläimiä kohtaan -- +ja sitten hän kauhean nälkäisenä palasi raittiuden ravintolaan, +jossa hän vietiin pienen pieneen saliin, jonka keskilattialla oli +matonpalanen ja kuusi pientä rottinkituolia; seinillä oli kuvia, jotka +kuvasivat väkeväin juomain vaikutusta muutamiin ihmisiin -- muutamat +olivat aaveiden kaltaisia, toiset paholaisten näköisiä, kaikki kurjassa +ja surkeassa tilassa, joka oli jyrkkä vastakohta onnellista perhettä +kuvaamaan tauluun: iloisen näköisiä vaimoja, hyvin voipia miehiä, +punaposkisia lapsia, jotka olivat _sen_ onnellisen tilan vertauskuvana, +jossa raittiudenseuran jäsenet elivät. + +Pöytä, jolla oli puhdas vaate sekä kahdet veitset ja kahvelit, veti +kuitenkin etupäässä Kenelmin huomion puoleensa. + +Nuorukainen seisoi ikkunan kohdalla ja näytti katselevan pientä +akvaariota, joka oli siellä ja jossa oli tavallinen määrä pieniä +kaloja, matelijoita ja hyönteisiä, jotka luonnollisessa alapaikassaan +nauttivat raittiuden iloista elämää, vaikka tietysti väliin söivät +toinen toisiaan. + +"Mitähän ruokaa he aikovat meille antaa?" kysyi Kenelm. "Pitäisihän sen +nyt tähän aikaan oleman valmiina." + +Tämän sanottua hän kovasti nykäisi kellonsoitinta. Nuorukainen astui +esiin ikkunan luota ja Kenelm kummastuneena katseli hänen hempeitä +liikkeitään ja suloisia kasvojaan, sillä hän oli paljon kauniimpi nyt, +kun hän oli ilman hattua ja oli pessyt tomun puhtaista kasvoistaan. Hän +oli kieltämättä erinomaisen kaunis poika, ja jos hän saisi elää +aikamieheksi, niin hän tulisi haavoittamaan monta naissydäntä. Hän +läheni Kenelmiä jotenkin itsensä-alentavalla ylpeydellä, joka harvoin +ilmoittaa korkeampaa säätyä, jos se on kuninkaallista säätyä alempi, +ojensi kätensä ja sanoi. + +"Sir, te olette käyttänyt itseänne hyvin, ja minä kiitän teitä." + +"Teidän Kuninkaallinen Korkeutenne on liian nöyrä," vastasi Kenelm +Chillingly, syvästi kumartaen; "mutta oletteko tilanneet päivälliset? +Ja mitähän ruokaa aiotaan meille antaa. Ei kukaan näy kuulevan täällä, +vaikka soitetaan. Koska se on raittiuden ravintola, ovat luultavasti +kaikki palkolliset juovuksissa." + +"Miksi he raittiuden ravintolassa olisivat juovuksissa?" + +"Miksi! Noh, sentähden että tavallisuuden mukaan ne ihmiset, jotka +hartaasti ovat jotakin olevinaan, ovat vastakohta siitä, minkä sanovat +olevansa. Mies, joka on olevinaan pyhimys, on varmaan suuri syntinen, +ja miehessä, joka kehuu olevansa syntinen, on vallan varmaan pieni +tarkkava ja kyynelsilmäinen kappale pyhimys-luontoa, joka on kylliksi +tekemään hänestä veijarin. Rehellinen ihminen, olkoonpa pyhimys tahi +syntinen, ei kehu olevansa pyhimys eikä syntinen. Ajatelkaa esimerkiksi +pyhän Augustinon kehuvan, että hän on pyhimys, tahi Robert Burns'in, +että hän on syntinen; ja vaikka te, poikani, luultavasti ette ole pyhän +Augustinon tunnustuksia ettekä Robert Burns'in runoja lukeneet, niin +uskokaa kuitenkin minua, kun sanon että molemmat olivat kunnon miehiä; +ja vähäisellä eroituksella opetuksen ja kokemuksen suhteen, Burns olisi +voinut kirjoittaa Tunnustukset ja Augustino runot. Mutta voimia ennen +kaikkia! Minä olen kuolemaisillani nälkään. Mitä pyysitte +päivälliseksi, ja milloin tuovat ruokaa?" + +Nuorukainen, joka oli avannut jo luonnostakin suuret, mustat silmänsä +selälleen, sillä aikaa kun hänen pitkä, parkkumihousuihin puettu +matkakumppaninsa puhui niin suojelevalla tavalla Robert Burns'ista ja +pyhästä Augustinosta, vastasi rukoilevalla ja ujolla äänellä. "Minä +olen pahoillani siitä, että en tullut ajatelleeksi päivällistä. Minun +olisi tullut osoittaa suurempaa kohteliaisuutta teitä kohtaan. Emäntä +kysyi minulta mitä me tahtoisimme. Minä vastasin. 'Mitä tahansa'; ja +emäntä mutisi jotain" -- (tässä nuorukainen vaikeni). + +"Noh, mistä hän mutisi? Lampaanpaististako?" + +"Ei. Kaalista ja riisipuddingista." + +Kenelm Chillingly ei milloinkaan kiroillut eikä milloinkaan joutunut +raivoon. Sellaisissa tilaisuuksissa, jolloin karkeammat inhimillisestä +tomusta tehdyt olennot kiroilivat ja raivosivat, hän osoitti +tyytymättömyyttänsä niin surumielisillä ja murheellisilla +kasvoinjuonteilla, että tiikerikin olisi siitä leppynyt. Hän kääntyi +nyt nuorukaiseen ja jupisi: "Kaalia! -- Nälkään kuoleminen!" ja vaipui +rottinkituolille, hiljaa lisäten. "Niin on inhimillisen kiitollisuuden +laita!" + +Nuorukaista nähtävästi tämä katkera, mutta lempeä moite syvästi +liikutti. Kyyneleet milteivät tukehduttaneet hänen ääntänsä, kun hän +sammaltaen sanoi. "Antakaa anteeksi, minä olin kiittämätön. Minä +juoksen kohta alas katsomaan mitä ruokaa heillä on;" ja samassa hän +katosikin. Kenelm istui liikkumattomana paikallaan; hän oli toden +perään vaipunut sellaiseen unelmaan eli pikemmin sisällisen ja +hengellisen olennon huokumiseen, johon indialaisen dervischin +tietoisuus voipi, niin ainakin väitetään, pitkällisen paaston kautta +vaipua. Voimakkaalla ruumiilla varustetun miehen ruokahalu on sitä +laatua, että kaali ja riisipuddinki eivät voi sitä tyydyttää. Sitä +todistaa itse Herkules, jonka halu vahvan ruo'an perään on +klassillisten runoilijain alituisena pilkan-aineena. Minä en tiedä +tokko Kenelm Chillingly olisi tappelussa ja syömisessä Tebalaisen +Herkuleen voittanut; mutta kun hänen teki mieli tapella tahi kun hänen +teki mieli syödä, niin Herkuleen kaikki voima olisi ollut tarpeen, +jotta hän ei tappiolle joutuisi. + +Kymmenen minuuttia poissa oltuaan nuorukainen tuli takaisin loistavin +silmin. Hän taputti Kenelm'iä olkapäähän ja sanoi iloisesti. "Minä olen +antanut heidän hakata suuren kappaleen lampaanpaistia, paitsi kaalia, +ja sitten he vielä antavat meille suuren riisipuddingin sekä munia ja +läskiä lisäksi. Rohkaiskaa mielenne! Kaikki on valmiina minuutin +kuluessa." + +"Ah!" sanoi Kenelm. + +"He ovat hyviä ihmisiä; heidän tarkoituksensa ei suinkaan ollut +rajoittaa teitä; mutta näyttää siltä kun enimmät heidän vieraansa +söisivät vaan kasvi-aineita ja ryyniruokia. Täällä on perustettu yhtiö +näillä perusteilla; emäntä sanoo niiden olevan filosofeja." + +Kun sana "filosofi" lausuttiin, kohosi Kenelm'in rinta niinkuin vanhan +metsästäjän, kun hän kuulee huudettavan. "Hoi! Holohei!" "Filosofeja!" +sanoi hän -- "filosofeja toden totta! Oi mitä hölmöjä, jotka eivät tunne +edes ihmisen hampaan rakennusta! Katsokaa, poikani, jos ei vaan päällä +olisi mitään jäljellä nykyisestä ihmissuvusta, niinkuin mainio +kirjailija sanoo kerran tapahtuvan -- ja vahva puhdistus se tulee +olemaan -- jos, sanon minä, ei mitään muuta ihmisestä silloin olisi +jäljellä, kuin hänen hampaansa ja peukaloidensa fossiliat, niin +filosofi sitä sukua, joka ihmistä seuraisi, kohta näistä jäännöksistä +näkisi kaikki mikä on ihmiselle omituista, koko hänen historiansa; hän +sanoisi, vertaillessa sellaista peukaloa kotkan tahi tiikerin kynteen +tahi hevosen kavioon, että tämän peukalon omistaja on ollut kynsillä ja +kavioilla varustettujen olentojen herrana. Voitte väittää että +apinansuvussakin on peukalot. Se on totta; mutta verratkaa apinan +peukalo ihmisen peukaloon, -- olisiko suurin apinan peukalo voinut +rakentaa Westminster Abbey'ta? Mutta peukalotkin ovat heikkoja +todisteita ihmisestä hänen hampaisinsa verrattuina. Katsokaa hänen +hampaitansa!" -- tässä Kenelm aukaisi suunsa selkomen selälleen, jotta +se ulottui korvasta korvaan, ja näytti kaksi norsunluista puolipiiriä, +jotka olivat niin täydellisesti tehdyt puremista varten, että +parahinkin hammaslääkäri olisi epäillyt voivansa sellaisia tehdä. -- +"Katsokaa ihmisen hampaita!" Nuorukainen ehdottomasti vetäytyi +takaisin. "Ovatko nämä kurjan kaalinsyöjän hampaita? Tahi onko se +ryyniruokien syömisellä kun ihmisen kaltaisten hampaiden omistaja +saavuttaa eläinten rajattoman hävittäjän arvon ja kunnian? Ei, +poikaseni, ei," jatkoi Kenelm, sulkien kitansa, vaan lähestyen +nuorukaista, joka joka askeleelta vetäytyi takaisin ikkunaan päin, -- +"ei; ihminen on maailman herra, sentähden että hän syö useimpia lajia +ja suuremman osan luoduista olennoista kuin kaikki muut luodut olennot. +Hänen hampaansa todistavat että ihminen voi elää missä ilman-alassa +tahansa kuumasta vyöhykkeestä kylmään vyöhykkeesen, sentähden että +ihminen voipi syödä kaikkea, mitä toiset luodut olennot eivät voi +syödä. Hänen hampaittensa rakennuskin sitä todistaa. Tiikeri voi syödä +hirveä -- sitä voi ihminenkin, mutta tiikeri ei voi ankeriasta syödä -- +sitä voi kuitenkin ihminen. Norsu voi syödä kaalia ja riisipuddinkia -- +ihminen myöskin; mutta norsu ei voi paistia syödä -- vaan ihminen voi. +Sanalla sanoen, ihminen voi elää missä tahansa, sentähden että hän voi +kaikkea syödä, ja siitä hänen on hampaitansa kiittäminen!" lopetti +Kenelm, astuen yhä lähemmäksi nuorukaista. "Ihminen syö omaa +sukuansakin, kun hänellä ei muuta ole." + +"Älkää tulko likemmäksi; te peloitatte minua!" sanoi nuorukainen. +"Ahah!" huudahti hän äkkiä taputtaen käsiänsä ilosta, "tässä tulee +lampaanpaisti!" + +Erinomaisen puhdas, hyvästi pesty, keski-ikäinen piika astui nyt sisään +vati kädessä. Hän pani tämän pöydälle, otti kannen pois ja sanoi +kohteliaasti, vaikka kylmästi, niinkuin ihminen joka elää sallatilla ja +kylmällä vedellä: "Rouva on pahoillansa siitä että olette saaneet +odottaa, mutta hän luuli teidän olevan kasvinsyöjiä." + +Kun Kenelm oli pannut nuoren ystävänsä eteen lihapalasen, otti hän +itselleen samallaisen ja vastasi vakavasti kuin ainakin. "Sanokaa +emännällenne että jos hän olisi antanut meille vaan kasviruokaa, niin +olisin syönyt teidät suuhuni. Sanokaa hänelle että vaikka ihminen +osaksi on kasvien syöjä, on hän kuitenkin pääasiallisesti lihansyöjä. +Sanokaa hänelle että vaikka sika syöpi kaalia ja muuta samankaltaista, +syöpi se myöskin pieniä lapsia, jos sattuu niitä saamaan. Sanokaa +hänelle," jatkoi Kenelm (ottaen kolmannen paistipalasen), "että ei +mikään eläin ruo'ansulattimien suhteen ole enemmän ihmisen kaltainen +kuin sika. Kysykää häneltä onko tässä talossa pieni lapsi; jos on, niin +olisi parasta, lapsen takia, että hän lähettäisi enemmän paistia +tänne." + +Koska tarkinkin vaarinottaja harvoin oli oikein varma siitä milloin +Kenelm Chillingly puhui leikkiä tahi täyttä totta, viipyi piika hetken +aikaa ja koetti nauraa. Kenelm aukaisi mustat sanomattoman surumieliset +ja miettiväiset silmänsä ja sanoi suruisella äänellä. "Minun kävisi +sääli lasta. Tuokaa enemmän paistia!" + +Piika katosi. Nuorukainen pani veitsen ja kahvelin pöydälle ja katseli +vakaasti ja tutkivaisesti Kenelm'iä. Kenelm, katseesta huolimatta, pani +viimeisen paistipalan toisen lautaselle. + +"Minä en tahdo enempää," huusi nuorukainen kiivaasti ja pani +lihapalasen takaisin vatiin. "Minä olen jo syönyt -- olen saanut +kylläkseni." + +"Pikku poika, te valehtelette," sanoi Kenelm; "te ette ole saaneet +kylläksenne ruumiin ja sielun koossa pitämiseen. Syökää tuo palanen, +muuten annan teille selkään; ja minkä kerta sanon, sen myöskin te'en." + +Liekö toinen tuntenut itsensä voitetuksi vai ei, oli miten oli, hän söi +ääneti paistinpalan, katsoi taas Kenelmin kasvoihin ja sanoi itsekseen. +"Minua rupeaa peloittamaan." + +Piika astui taas sisään tuoden toisen varaston lampaanpaistia sekä +vadillisen läskiä ja munia, jonka jälkeen seurasi riisipuddinki +tinaisessa vadissa, joka oli kylläksi iso sammuttamaan kokonaisen +köyhänkoulun nälkää. Kun atria oli lopetettu, näytti Kenelm unohtavan +lihansyövän eläimen vaaralliset ominaisuudet; hän ojensi itsensä ja +näytti olevan yhtä viattomasti märehtiväinen kuin rauhallisin +kasviasyövä kotieläin. + +Nuorukainen sanoi nyt vähän ujosti. "Saanko pyytää teitä tekemään +minulle vielä yhden palveluksen?" + +"Onko kysymys lyödä maahan toinen setä tahi varastaa vielä toiset +kääsit ja toinen hevonen?" + +"Ei, se on hyvin yksinkertaista: se on vaan hankkia minulle täällä +asuvan ystävän adressi; ja kun olette löytäneet hänen, annatte hänelle +tämän kirjeen minulta." + +"Onko asialla kiire? 'Päivällisen jälkeen tulee levätä hiukan!' sanoo +sananlasku; ja sananlaskut ovat niin viisaat, ett'ei kukaan voi arvata +kuka niitä on sepittänyt. Ne luullaan olevan ennen vedenpaisumusta +eläneiden ihmisten viisausopin tähteitä -- ja sanotaan tulleen meille +arkkiin ladottuina." + +"Todellako?" sanoi nuorukainen vakaasti. "Kuinka hauskaa! Ei, minun +asiallani ei ole kiirettä, voitte levätä tunnin aikaa. Luuletteko, sir, +että oli teaatteria ennen vedenpaisumusta?" + +"Teaatteria! epäilemättä. Ihmisillä, jotka elivät yksi tahi kaksi +tuhatta vuotta, oli hyvä aika keksiä ja parantaa kaikkea; ja +näytelmäkappaleella voi silloin olla luonnollinen pituutensa. Silloin +ei olisi tarvinnut supistaa Macbethin koko historiaa, hänen +nuoruudestansa hänen vanhuuteensa saakka, kummalliseen supistukseen +joka näytetään kolmen tunnin kuluessa. Ei voi huomata vähintäkään +merkkiä todellisesta ihmisen luonnosta siinä tavassa, jolla näyttelijät +esittelevät tämän erittäin miellyttävän skotlantilaisen osaa, sentähden +että näyttelijä aina tulee näyttämölle niinkuin olisi Macbeth yhtä +vanha silloin, kun hän Dunkanin murhasi, kuin silloin koska hän +elämänsä lakastuneena syksynä joutui Macduffin surmattavaksi." + +"Luuletteko että Macbeth oli nuori, kun hän Dunkanin murhasi?" + +"Luulen varmaan. Ei yksikään ihminen milloinkaan te'e ensimmäistä +suurempaa rikosta, niinkuin esimerkiksi murhaa, kolmekymmentä vuotta +täytettyänsä; jos hän ennen aloittaa, voi hän jatkaa mihin ikään +tahansa. Mutta nuoruus on se aika, jolloin aletaan tehdä niitä vääriä +laskuja, joita synnyttää mieletön toivo ja tunto ruumiillisesta +voimasta. Te huomaatte esimerkiksi sanomalehdistä että ne henkilöt, +jotka lemmityisiänsä murhaavat, tavallisesti ovat ijältänsä +kahdenkymmenenkahden ja kahdenkymmenenkuuden välillä; ja ne +henkilöt, joiden murhaamiseen on joku muu syy kuin rakkaus -- +se on, kosto, ahneus tahi kunnianhimo -- ovat tavallisesti +noin kahdenkymmenenkahdeksan vuotiaita -- Jago'n ikäisiä. +Kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikä on sen toimekkaan ajan tavallinen +loppu, jolloin tahdotaan päästä kanssaihmisistänsä kuitiksi -- taitava +nyrkkitaistelija kutistuu sen ijän jälkeen. Minä oletan että Macbeth +oli noin kahdenkymmenenkahdeksan vuotias kun hän murhasi Dunkanin, ja +viidenkymmenenneljän tahi kuudenkymmenen paikoilla, kun hän alkoi +vaikeroida sitä että häneltä puuttui ne mukavuudet, jotka vanhuudelle +sopivat. Mutta voiko yksikään katselijajoukko käsittää tämän +eroituksen ijän suhteen siitä että katselee kolme tuntia kestävän +näytelmäkappaleen; tahi koettaako milloinkaan näyttelijä tehdä +sellaisen vaikutuksen katsojiin, että hän näyttää olevan +kahdenkymmenenkahdeksan vuotias ensimmäisessä näytöksessä ja +kuudenkymmenen vuotias viidennessä?" + +"Sitä en ole milloinkaan tullut ajatelleeksi," sanoi nuorukainen, +nähtävästi mieltyneenä tähän aineesen. "Mutta en ole milloinkaan nähnyt +Macbethia näytettävän. Olen nähnyt Richard III:sta -- eikö se kappale +ole oikea? Pidättekö te teaatterista? Minä pidän. Kuinka ihanaa +näyttelijän elämä mahtaa olla!" + +Kenelm, joka tähän saakka oli enemmän puhunut itselleen, kuin nuorelle +matkatoverilleen, huomasi nyt tämän, katseli tutkivaisesti häneen ja +sanoi. + +"Minä näen että olette varsin ihastunut teaatteriin. Te olette +karanneet kotoa ruvetaksenne näyttelijäksi, eikä minun kävisi ihmeeksi, +jos se kirje, jonka pyysitte minun viemään, on teaatterin tirehtöörille +tahi jollekulle hänen seuralaisistaan." + +Ne nuoret kasvot, joihin Kenelm mustilla silmillään katseli, +punastuivat, mutta kasvoin juonteet osoittivat vakavuutta ja +uskaliaisuutta. + +"Jos niin olisi -- ettekö siinä tapauksessa veisi sitä perille?" + +"Mitä! Minäkö auttaisin teidän ikäistä lasta, joka on karannut +kotoansa, ruvetaksensa näyttelijäksi vastoin sukulaistensa tahtoa -- en +suinkaan!" + +"Minä en ole mikään lapsi; vaan se ei tähän asiaan kuulu. Minä en aio +näyttelijäksi ruveta, ainakaan en sen henkilön suostumuksetta, jolla on +oikeus minun tekojani määrätä. Minun kirjeeni ei ole teaatterin +tirehtöörille eikä kellenkään hänen seuraansa kuuluvalle, vaan +herrasmiehelle, joka alentaa itsensä muutamina iltoina näyttämään +täällä -- täydelliselle herrasmiehelle -- suurelle näyttelijälle -- +ystävälleni, ainoalle ystävälle, joka minulla on koko maailmassa. Minä +tunnustan rehellisesti että olen lähtenyt kotoa, jotta hän saisi tämän +kirjeen, ja jos te ette tahdo sitä hänelle viedä, niin kyllä kai joku +toinen sen tekee!" + +Nuorukainen oli noussut ylös puhuessaan, ja hän seisoi suorana Kenelmin +vieressä; hänen huulensa vapisivat, hänen silmänsä olivat kyynelten +vallassa, mutta hän näytti kuitenkin vakaalta ja uskaliaalta. Selvää +oli että jos hän ei omaa tietänsä maailmassa kulkenut, niin ei se ollut +tahdon puutteesta. + +"Minä vien teidän kirjenne," sanoi Kenelm. + +"Tuossa se on; viekää se sille henkilölle itselle, jolle se on menevä. +Mr Herbert Comptonille." + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Kenelm meni teaatteriin ja kysyi portinvartijalta Mr Herbert Comptonia. +Tämä arvoisa virkamies vastasi. "Mr Compton ei tänä iltana tule +näyttämään, eikä ole täällä." + +"Missä hän asuu?" + +Portinvartija osoitti kadun toisella puolella olevaa pientä +mauste-kauppaa ja sanoi sievistelevästi. "Tuossa, porstuan ovi -- +koputtakaa ovea ja soittakaa." + +Kenelm teki niinkuin hänelle oli neuvottu. Huonosti puettu piika avasi +oven ja Kenelmin kysymykseen vastasi hän että Mr Compton oli kotona +mutta oli ruo'alla. + +"Minun on mieleni paha että minun täytyy häntä häiritä," sanoi Kenelm, +puhuen kovalla äänellä, sillä hän kuuli veitsien ja kahvelien kilinää +vasemmalla olevasta huoneesta, "mutta minun pitää saada nyt kohta häntä +puhutella." + +Tämän sanottua hän työnsi piian pois tieltä ja astui suoraan läheiseen +ruokasaliin. + +Löökistä hajuavan vadin ääressä istui mies, ilman liivittä ja +kaulahuivitta. Hän oli hyvin kaunis mies -- hänen hiuksensa olivat +vallan lyhyeksi leikatut ja parta oli hiljan ajettu, niinkuin +näyttelijän sopii, jolla on kaikellaista ja kaiken väristä valhetukkaa +ja partaa käytettävänä. Mies ei ollut yksin; vastapäätä häntä istui +rouvasihminen, joka näytti olevan muutamia vuosia häntä nuorempi; +nainen oli vielä kaunis, vaikka iho oli vaalea; hänellä oli hyvät +teaatterikasvot ja runsas määrä vaaleita kutria. + +"Mr Compton, luultavasti," sanoi Kenelm, kumartaen jäykästi. + +"Nimeni on Compton; onko sanaa teaatterista? tahi mitä te minulta +tahdotte?" + +"Minä? -- en mitään!" vastasi Kenelm; ja sitten hän, alentaen luonnosta +jo surumielisen äänensä vallan traagilliseksi, lisäsi. "Tämä on +ilmoittava teille kuka teiltä jotain tahtoo;" samassa hän Mr Comptonin +käteen laski sen kirjeen, jonka hän oli luvannut viedä hänelle, ja +lisäsi, ojentaen käsivartensa ja kääntäen sormiansa niinkuin Talma +Julius Caesarina. "Qu'en dis tu, Brute?" (Mitäs siihen sanot, Brute?) + +Oliko se sanansaattajan kolkko katsanto ja peloittavat liikkeet tahi +hypokrisis, taikka katsahdus kirjeen päällekirjoitukseen, joka sen +vaikutti, oli miten oli, Mr Compton joutui vallan hämillensä, hänen +kätensä pysyi toimettomana, ikäänkuin hän ei uskaltaisi kirjettä avata. + +"Älkää minusta välittäkö, ystäväni," sanoi vaaleakutrinen nainen +pistelevällä ystävyydellä; "lukekaa vaan billet-doux'nne; älkää antako +nuoren miehen odottaa, ystäväni!" + +"Mitä joutavia, Matilda, billet-doux! luultavampi on, että se on +räätälin rätinki. Suokaa anteeksi, ystäväni. Seuratkaa minua, sir," ja +hän nousi istualta, yhä paitahihasillaan ollen, lähti huoneesta, sulki +oven ja vei Kenelmin pieneen toisella puolen käytävää olevaan +huoneesen. Kaasulampun valossa hän kiireesti luki kirjeen, ja vaikka se +oli hyvin lyhyt, niin hän kuitenkin sitä lukiessaan monta kertaa +huudahti hämmästyksestä. + +"Jumala varjelkoon! Mitä hullutuksia! Mitä nyt on tekeminen?" Sitten +hän pisti kirjeen housunlakkariin, katsoi Kenelmiin terävin silmin, +mutta loi kuitenkin pian taas silmänsä alas, sillä tämä kolkonnäköinen +seikkailija katsoi niin vakaasti häneen. + +"Oletteko sen henkilön uskottu, joka on tämän kirjeen kirjoittanut?" +kysyi Mr Compton vähän häpeissään. + +"Minä en ole kirjoittajan uskottu," vastasi Kenelm, "mutta nykyänsä +olen hänen suojelijansa." + +"Suojelijansa?" + +"Suojelijansa." + +Mr Compton taas katseli sanansaattajaa, ja tällä kertaa hän +täydellisesti arvosteli kolkon muukalaisen urhokasta muotoa, kävi +entistä vaaleammaksi ja vetäysi ehdottomasti kellonsoitinta kohti. + +Hetken aikaa vaiti oltuansa hän sanoi. "Minua pyydetään tulemaan +kirjoittajan puheille. Jos tulen, saanko puhutella häntä kahden +kesken?" + +"Kyllä, mitä minuun tulee -- sillä ehdolla ett'ette koeta viedä sitä +henkilöä pois talosta." + +"Ei suinkaan -- ei suinkaan; päin vastoin," huudahti Mr Compton +innokkaasti. "Sanokaa, että tulen puolen tunnin kuluessa." + +"Minä lupaan viedä vastauksenne asianomaiselle," sanoi Kenelm +kohteliaasti, nyykäyttäen päätänsä; "ja suokaa anteeksi, että muistutan +teitä siitä, että kutsuin itseni teidän kirjeenvaihtajanne +suojelijaksi, ja jos te hiukankin käytätte tämän henkilön nuoruutta ja +kokemattomuutta hyväksenne tahi kehoitatte häntä luopumaan kodista ja +omaisista, niin näyttämö on kadottava koristeen ja Herbert Compton on +näyttämöltä häviävä." Näillä sanoin Kenelm lähti näyttelijän luota, +joka kalmankalpeana seisoi liikkumatta paikallaan. Kun Kenelm tuli +porstuanovelle, törmäsi poika, joka kantoi nauhalipasta, häntä vastaan +ja oli vähällä kaatua nurin. + +"Tuhmeliini," huusi poika, "ettekö voi nähdä mihin menette? viekää tämä +Mrs Comptonille." + +"Minä ansaitsisin sen nimityksen, jonka minulle annatte, jos minä +maksotta tekisin sen, mistä teille on maksettu," vastasi Kenelm +terävästi ja lähti pois. + + + + +VIIDES LUKU. + + +"Minä olen tehtäväni toimittanut," sanoi Kenelm, kun hän palasi +matkakumppaninsa luokse. "Mr Compton sanoi olevansa täällä puolen +tunnin kuluessa." + +"Te näitte hänen?" + +"Tietysti; lupasinhan minä antaa kirjeen hänen omaan käteensä." + +"Oliko hän yksin?" + +"Ei; hän oli ruo'alla vaimonsa kanssa." + +"Vaimonsa? Mitä tarkoitatte, sir? -- vaimonsa! ei hänellä vaimoa ole." + +"Ulkomuoto voi pettää. Ainakin hän oli yhdessä rouvasihmisen kanssa, +joka kutsui häntä 'ystäväksi' niin terävällä äänellä, kuin olisi hän +ollut hänen vaimonsa; ja kun minä tulin hänen porstuanovestansa, pyysi +poika, joka tuli juosten minua vastaan, minun antamaan nauhalippaan Mrs +Comptonille." + +Nuorukainen kävi vallan kalmankalpeaksi, horjui takaisin muutaman +askeleen ja vaipui tuolille istumaan. + +Poissa ollessansa oli Kenelmissä herännyt epäluulo, joka nyt tuli +vahvistetuksi. Hän lähestyi hiljaa, nosti tuolin lähelle kumppaniansa, +jonka kohtalo oli hänen suojaansa uskonut, ja sanoi ystävällisesti +kuiskaten. + +"Tuo ei nuorukaisen liikuntoa ole. Jos olette petetty tahi harhateille +joutunut, ja minä jollain tavalla voin neuvoa tai auttaa teitä, niin +luottakaa minuun niinkuin naiset muutamissa kohdissa voivat miehiin ja +herrasmiehiin luottaa." + +Nuorukainen hyppäsi jaloilleen ja astui horjuvin askelin pitkin +laattiata, hänen kasvoinsa juonteet ilmoittivat kiihkoa, jota hän +turhaan koki salata. Äkkiä hän pysähtyi, tarttui Kenelmin käteen, +puristi sitä kovasti ja sanoi nyyhkyttäen: + +"Minä kiitän teitä -- minä siunaan teitä. Jättäkää minut nyt -- minä +tahdon olla yksin. Yksin minä tahdon kohdata tuota miestä. Ehkä on se +joku erehdys; -- menkää." + +"Lupaatteko ett'ette lähde tästä talosta ennenkuin minä palaan?" + +"Kyllä, minä lupaan sen." + +"Ja jos asiat ovat niin, kuin minä pelkään, sallitteko silloin minun +neuvoa teitä?" + +"Jumala minua armahtakoon, jos niin olisi! Kehenkäpä minä muuten +luottaisin? Menkää -- menkää!" + +Kenelm oli toistamiseen kadulla kaasulyhtyjen ja juhannuskuun valossa. +Hän kulki tavanmukaisesti eteenpäin, kunnes hän saapui kaupungin +ulkoreunalle. Siellä hän pysähtyi, istui penikulma-kivelle vaipuen +seuraaviin mietelmiin: + +"Kenelm, ystäväni, nyt olet joutunut pahempaan pulaan kuin tunti sitten +luulit olevasi. Sinä olet nähtävästi saanut naisen niskoillesi. Mitä +ihmettä sinun on hänen kanssaan tekemistä? Karannut nainen, joka, +aikoen karata toisen kanssa -- sellaiset ovat ihmis-luonteen +ristiriitaisuudet -- on sen sijaan sinun kanssasi karannut. Mikähän +kuolevainen voi toivoa pääsevänsä pulaan joutumasta? Mitä kaikkein +vähemmin luulin tapahtuvan minulle, kun nousin ylös tänä aamuna, oli +että toisen sukupuolen takia johonkin pulaan joutuisin. Jos luonnoltani +olisin herkkä rakastumaan, niin kohtalon jumalattareilla olisi joku syy +saattaa minua tähän pulaan, mutta, niinkuin asiat nyt ovat, näillä +vanhoilla, joka asiaan sekaantuvilla neitosilla ei ole mitään syytä +tähän toimeensa. Kenelm, ystäväni, luuletkos milloinkaan voivasi +rakastua? Ja jos rakastuisit, luuletko silloin voivasi olla suurempi +narri, kuin nyt olet?" + +Kenelm ei vielä ollut tätä mutkaista kysymystä ratkaissut, +neuvoitellessansa itsensä kanssa, kun hän kuuli suloisen säveleen +hiljaisia väreitä. Ne tulivat kielisoittimesta ja olisivat tuntuneet +tyhjiltä ilman illan hiljaisuutta ja ilman sitä täyteläisyyttä, jota +musiikin säveleet saavat, kun kulkevat tyynen ja hiljaisen ilman läpi. +Nyt kuului kaukaa ääni, joka lauloi säestäen soitinta. Se oli miehen +ääni, pehmeä ja selvä ääni, mutta Kenelm ei voinut sanoja eroittaa. Hän +astui ehdottomasti sinne päin, mistä ääni kuului, sillä Kenelm +Chillinglyllä oli musiikia sielussansa, vaikka hän ei itse vielä sitä +oikein selvään tietänyt. Hän näki edessänsä nurmikon, jolla kasvoi +yksinäinen jalava, jonka juurella oli istuinpaikka matkustajia varten. +Tätä ruohokenttää ympäröi puoli-piiri, jonka reunoilla oli kauppapuotia +ja istutus kauniin, huvilanmuotoon rakennetun ravintolan edessä. Siellä +täällä puistossa olevien pöytien ääressä istui hiljaisia ihmisiä, +nähtävästi pikkukauppiasten ja parempain käsityöläisten luokkaan +kuuluvia. He näyttivät siivoilta ja kunnon ihmisiltä, ja kuuntelivat +hartaasti soitantoa. Useoita seisoi kauppapuotien ovillakin tahi +istuivat yläkerroksissa olevain huoneiden ikkunoissa. Ruohokentällä, +vähän matkaa puusta, mutta kuitenkin sen varjossa, seisoi soittoniekka, +ja hänessä Kenelm tunsi sen vaeltajan, jonka puheen johdosta hän oli +lähtenyt tälle matkalle, joka nyt jo oli saattanut hänen niin tukalaan +tilaan. Soitin, jolla laulaja lauluansa säesti, oli gitarri, ja hänen +laulamansa laulu oli selvästi rakkaudenlaulu, vaikka Kenelm ainoastaan +vajanaisesti taisi arvata sen yleistä sisältöä, sillä se oli +loppumaisillaan. Hän kuuli kylläksi käsittääksensä, että laulun sanat +eivät olleet niin raa'at, kuin katulaulujen ylimalkaan ovat, ja että ne +kuitenkin olivat kyllin yksinkertaiset huvittaaksensa vähää vaativaista +kuulijakuntaa. + +Kun laulaja lopetti laulunsa, ei kuulunut yhtään kädentaputusta; mutta +laulu oli selvästi tehnyt syvän vaikutuksen kuulijoihin, heistä oli +kuin jotakin olisi loppunut, joka oli heissä huvia ja tyytyväisyyttä +herättänyt. Valkoinen pommerilainen koira, joka tähän asti oli ollut +poissa näkyvistä jalavan ympärillä olevan istuimen alla, tuli nyt +esille pieni tinalipas hampaissa, ja, katseltuansa tarkoin ympärillensä +ikäänkuin valitaksensa kuka kuulijoista olisi kunnioitettava keräystä +aloittamaan, se läheni Kenelmiä, asettui istumaan takajaloilleen, +katseli häneen ja ojensi lippaan häntä kohden. + +Kenelm pani killingin siihen, ja koira lähti tyytyväisen näköisenä +istutukseen päin. + +Kenelm lähestyi laulajaa, nostaen hattuansa, sillä hän oli tavallansa +kohtelias mies, ja sanoi hänelle, itse luottaen siihen, että +muukalainen, jonka hän ennen ainoastaan yhden kerran oli nähnyt, ei +häntä tässä oudossa puvussa tuntisi. + +"Päättäen siitä vähästä, minkä olen kuullut, laulatte hyvin hyvästi, +sir. Saanko luvan kysyä kuka on sanat sepittänyt?" + +"Minä," vastasi laulaja. + +"Entäs nuotin?" + +"Minä myöskin." + +"Minä onnittelen teitä. Toivon, että nämä neron tuotteet ovat voittoa +tuottavaisia?" + +Laulaja, joka tähän asti ainoastaan pikimmältään oli kysyjän halpaa +pukua katsellut, loi nyt tarkemman silmäyksen Kenelmiin ja sanoi +hymyillen. "Teidän äänenne ilmaisee kuka olette, sir. Me olemme ennen +tavanneet toisiamme." + +"Se on totta; mutta minä en silloin teidän gitarrianne nähnyt, ja +vaikka tiesin teidän olevan runonlahjoilla varustetun miehen, en +kuitenkaan voinut uskoa, että te tätä alkuperäistä tapaa valitsisitte +saattaaksenne niitä yleisesti tunnetuiksi." + +"Enkä minäkään voinut toivoa kohtaavani teitä tällaisessa valhepuvussa. +Hiljaa! suostukaamme pitämään toinen toisemme salaisuutta salassa. Minä +olen täällä tunnettu ainoastaan 'kuljeksiman runoilijan' nimellä." + +"Minä puhuttelenkin teitä runoilijana. Jos kysymykseni ei teitä +loukkaa, niin olkaa hyvä ja sanokaa ettekö osaa yhtäkään laulua, jossa +puhutaan toisesta puolesta asiaa?" + +"Mitä asiaa? Minä en teitä ymmärrä, sir." + +"Se laulu, jonka minä kuulin, näytti ylistävän sitä varjoa, jota +rakkaudeksi nimitetään. Ettekö luule voivanne sanoa jotain enemmän +uutta ja totta, jos esittelisitte tätä eksymistä terveestä järjestä +niin suurella ylönkatseella kuin se ansaitsee?" + +"En, sitä en usko, jos mielin saada matkan kulungit maksetuiksi." + +"Mitä! onko se hulluus niin kansan mieleinen?" + +"Eikö teidän oma sydämenne sitä teille sano?" + +"Ei ensinkään -- ennemmin päinvastoin. Teidän nykyinen kuulijakuntanne +täällä näkyy olevan ihmisiä, jotka elävät kättensä työllä ja joilla +varmaankin on hyvin vähän aikaa tällaisiin turhiin haaveksimisiin -- +sillä, niinkuin Ovidius, runoilija, joka kirjoitti paljon tästä +aineesta ja osoitti likisintä tuttavuutta sen kanssa, aivan oikein +sanoo: 'Toimettomuus on rakkauden isä.' Ettekö voi laulaa jotain hyvän +päivällisen ylistykseksi? Jokaisella, joka tekee kovaa työtä, on hyvä +ruokahalu." + +Laulaja loi taas tutkivan katseen Kenelmiin, Mutta kun hän ei huomannut +vähintäkään pilan merkkiä niissä totisissa kasvoissa, joita hän +katseli, oli hän kahden vaiheilla mitä vastata ja oli ääneti. + +"Minä näen," jatkoi Kenelm, "että minun kysymykseni kummastuttavat; +kummastus on katoava likemmin asiaa miettiessä. Toinen, enemmän +miettivä runoilija, kuin Ovidio, on sanonut että 'rakkaus ja nälkä +hallitsevat maailmaa!' Mutta nälällä on varmaankin suurin osa +hallituksessa; ja jos runoilija todella tekisi, mitä hän vakuuttaa +tekevänsä -- esittelee luontoa -- niin suurin osa hänen lauluistaan +koskisivat vatsaa." Kenelm, joka innostui aineestansa, laski kätensä +laulajan olkapäähän, ja hänen äänensä kävi melkein kiihkoiseksi. +"Teidän on myöntäminen että ihminen, jonka terveydentila on vallan +hyvä, ei joka päivä rakastu. Mutta vallan terveen ihmisen on joka päivä +nälkä. Ja juuri nuoruuden ijässä, jolloin te runoilijat sanotte hänen +olevan enin taipuvaisen rakkauteen, on hän niin taipuvainen nälkään, +että hänen ruokahalunsa tuskin voi tulla tyydytetyksi vähemmällä kuin +kolmella atrialla päivässä. Te voitte pitää ihmistä vankeudessa +kuukausia, vuosia, vaikka koko hänen ikänsä -- lapsuudesta mihin ikään +tahansa, johon Sir Cornewall Lewis sallinee hänen elää -- antamatta +hänen rakastua. Mutta jos te suljette hänen vankeuteen viikoksi, +pistämättä mitään hänen vatsaansa, niin viikon lopussa olette löytävä +hänen kuolleena kuin naula." + +Tässä laulaja, joka vähitellen oli vetäytynyt takaisin innokkaan +puhujan luota, vaipui jalavan juurella olevalle penkille ja sanoi +tunnokkaasti: "Sir, te olette vallan masentaneet minua todisteillanne. +Olkaa hyvä ja tehkää loppupäätös, jonka johdatte peruslauseistanne." + +"Se on suorastansa se, että missä löydätte yhden inhimillisen olennon, +joka rakkaudesta välittää, siinä tulette löytämään tuhansia, joita +päivällisen nautinnot viehättävät; ja jos mielitte tulla suosituksi +laulajaksi meidän aikoina, niin laulakaa luonnosta, sir -- laulakaa +luonnosta; heittäkää kaikki kuluneet rapsodiiat punottavista poskista +ja jännittäkää lyyryänne paistin kunniaksi." + +Koira oli muutamia minuuttia ennen tullut takaisin isäntänsä luo ja +asettunut takajaloilleen, vaskirahoilla täytetty tinalipas hampaiden +välissä; ja nyt, täydellä syyllä vihoissansa siitä tarkkaavaisuuden +puutteesta, joka pakoitti sitä yhä tässä vaikeassa asennossa pysymään, +se päästi lippaan suustansa ja ärjäsi Kenelmille. + +Samassa kuului ravintolan kohdalla istuvan kuulijakunnan joukosta +tyytymättömyyden osoituksia. He tahtoivat rahojensa edestä kuulla +toisen laulun. + +Laulaja nousi, totellen kutsumusta. "Suokaa anteeksi, sir; mutta minua +kutsutaan --" + +"Laulamaan taas?" + +"Niin." + +"Ja siitä aineesta kuin minä ehdoittelin?" + +"Ei suinkaan." + +"Mitä! rakkaudestako taas?" + +"Minä pelkään että niin käy." + +"Siinä tapauksessa sanon teille hyvästi. Te olette minusta sivistynyt +mies -- sitä suurempi häpeä teille. Kenties kohtaamme toinen toisemme +vielä kerta matkoillamme, ja silloin voipi kysymys asianomaisella +tavalla tulla ratkaistuksi." + +Kenelm nosti hattuansa ja kääntyi pois. Ennenkuin hän saapui kadulle, +niin laulajan sointuisa ääni taas kuului; mutta ainoa sana, jonka hän +taisi eroittaa ja joka kuului loppusoinnussa, oli "rakkaus." + +"Fiddele-de-dej!" sanoi Kenelm. + + + + +KUUDES LUKU. + + +Kun Kenelm tuli sille kadulle, jota raittiuden ravintola koristi, +riensi omituiseen espanjalaiseen vaippaan puettu henkilö äkkiä hänen +ohitsensa, mutta ei kuitenkaan niin pikaan, ettei Kenelm hänessä +tuntenut traagillista näyttelijää. "Hum!" jupisi Kenelm, -- "nuot +kasvot eivät näytä juuri riemullisilta. Minä pelkään, että hän on +saanut aika lailla nuhteita." + +Nuorukainen -- jos Kenelmin matkatoveria vielä voidaan siksi sanoa -- +seisoi kakluunin luona, kun Kenelm astui huoneesen, jossa he olivat +päivällistä syöneet. Nuorukaisen koko olento, liikkumaton asento ja +maahan luodut, kuivat silmät osoittivat suurta huolta. + +"Rakas lapseni," sanoi Kenelm surullisen äänensä mitä lempeimmällä +soinnulla, "älkää uskoko minulle asiaa, joka ehkä on teille tukala. +Mutta antakaa minun toivoa, että ainaiseksi olette hylännyt tuuman +ruveta näyttelijäksi. + +"Kyllä," kuului tuskin kuultava vastaus. + +"Ja nyt vaan yksi kysymys enää. Mitä on tehtävä?" + +"Sitä en tiedä, enkä väiltäkään siitä." + +"Siis jätätte minun huolekseni tietää ja välittää siitä, ja +olettakaamme hetkeksi että se, joka on suurimpia valheita tässä valheen +maailmassa, on tosi-asia, -- se, nimittäin, että kaikki ihmiset ovat +veljeksiä, -- ja pitäkää minua vanhempana veljenänne, joka tahtoo +neuvoa teitä ja pitää huolta teistä niinkuin hän neuvoisi ja holhoisi +varomatonta nuorta -- sisarta. Minä kyllä näen miten asiat ovat. +Tavalla tahi toisella te tutustuitte Mr Comptonin kanssa, sitten kuin +ensin olitte ihailleet Mr Comptonia Romeona tahi Richard III:na. Hän +uskotteli teitä olevansa naimaton mies. Te lähditte kotoanne, +ruvetaksenne näyttelijäksi ja tullaksenne Mrs Comptoniksi." + +"Oi," huudahti tyttö, koska hänen sukunsa nyt on ilmoitettava, -- +"oih!" huudahti hän kovasti nyyhkyttäen, "kuinka hullu olen ollut! +Mutta älkää ajatelko minusta pahempaa, kuin ansaitsen. Tuo mies petti +minun; hän ei luullut, että minä ottaisin hänen sanoistansa kiinni ja +tulisin tänne, muuten hänen vaimonsa ei olisi näyttäynyt. Minä en olisi +tiennyt, että hänellä oli vaimo, ja -- ja --" tässä hänen äänensä +vaipui tuskasta. + +"Mutta nyt kun olette asian todellisen laidan keksinyt, niin +kiittäkäämme Jumalaa, että olette pelastunut häpeästä ja kurjuudesta. +Minun täytyy lähettää sähkösanoma teidän sedällenne -- sanokaa minulle +hänen adressinsa." + +"Ei, ei." + +"Tässä tilassa ei mikään 'Ei' ole mahdollinen, lapseni. Teidän +maineenne ja teidän tulevaisuutenne on pelastettava. Antakaa minun +selittää kaikki sedällenne. Hän on teidän holhojanne. Minun täytyy +ilmoittaa hänelle miten asiat ovat; ei ole muuta edessä. Vihatkaa minua +nyt siitä, että te'en vastoin teidän tahtoanne, te kiitätte minua +jälestäpäin. Ja kuulkaa, nuori neiti, jos teistä on vaikea nähdä +setäänne ja kuulla hänen nuhteitansa, niin muistakaa, että jokaisen +rikoksen täytyy kärsiä rangaistuksensa. Rohkea luonto kärsii sitä +ilolla ikäänkuin sovinnoksi. Te olette rohkea. Antautukaa, ja iloitkaa +antautuessanne!" + +Kenelmin ääni ja koko käytös oli samalla niin ystävällinen ja käskevä, +että se uppiniskainen luonne, jolle hän puhui, kohta myöntyi. Hän sanoi +setänsä adressin. "John Bowill, Esq., Oakdale, lähellä Westmereä." Ja +sen sanottua katsoi hän surullisesti nuoreen neuvonantajaansa ja sanoi +suoraan ja vakaasti. "Kunnioitatteko minua nyt enemmän vai +ylönkatsotteko minua vähemmän?" + +Hän näytti niin nuoren, jopa lapsellisen näköiseltä tätä sanoessaan, +että Kenelmin teki mieli isällisellä tavalla ottaa häntä syliinsä ja +suudella hänen kyyneleensä poskilta. Mutta hän voitti viisaasti tämän +halun ja sanoi surullisesti hymyillen: -- + +"Jos inhimilliset olennot ylönkatsovat toinen toisiansa sentähden että +he ovat nuoria ja mielettömiä, niin on sitä parempi, kuta pikemmin se +etevä suku, joka tulee meidän jälkeemme elämään maan päällä, syrjäyttää +meidät. Hyvästi, siksi kuin setänne tulee." + +"Mitä! te jätätte minun tänne -- yksin?" + +"Niin, jos setänne tapaisi minun saman katon alla kuin te, nyt kun +tiedän teidän olevan hänen veljensä tyttären, eikö hänellä silloin +olisi oikeus heittää minua ulos ikkunasta? Sallikaa minun sovittaa +itseeni sitä varovaisuutta, jota teille saarnaan. Lähettäkää hakemaan +emäntä tänne ja pyytäkää häntä viemään teitä huoneesenne, sulkekaa ovi, +menkää levolle ja älkää itkekö enempää kuin tarpeellista on." + +Kenelm otti selkäänsä matkalaukun, jonka hän oli pannut huoneen +nurkkaan, kysyi sähkölennätin-konttooria, lähetti sähkösanoman Mr +Bowillille, tilasi huoneen Commercial Hotellissa ja vaipui uneen, +jupisten itsekseen nämät merkilliset sanat: -- + +"Rochefoucauld oli vallan oikeassa kun hän sanoi. 'Harvat ihmiset +rakastuisivat, jos eivät olisi kuulleet niin paljon rakkaudesta +puhuttavan.'" + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Kenelm Chillingly nousi tapansa mukaan ylös silloin kuin aurinkokin, ja +lähti raittiuden ravintolaan. Kaikki tässä kohtuuden asunnossa näytti +vielä lepäävän unen helmassa. Hän meni talliin, johon hän oli harmaan +hevosen heittänyt, ja näki iloksensa tätä pahasti kohdeltua eläintä +suittavan. + +"Se on oikein," sanoi hän tallirengille. "Minä olen hyvilläni siitä +että te olette näin varhain ylhäällä." + +"Niin," sanoi tallirenki, "se herra, joka on tämän hevosen omistaja, +herätti minua kahden aikana tänä aamuna, ja hän oli oikein iloinen kun +näki eläimen makaavan puhtailla oljilla." + +"Hän on siis tullut ravintolaan? -- iso, roteva herrasmies?" + +"Niin, roteva hän kyllä on; ja kiivasluontoinen myöskin. Hän tuli ajaen +kaksi postihevosta vaunujen edessä, herätti raittiuden ravintolan, ja +sitten minua hevosta katsomaan, ja oli vallan vimmoissaan kun hän ei +saanut groggia raittiuden ravintolassa." + +"Sen kyllä uskon. Minä toivoisin, että hän olisi saanut grogginsa; se +olisi saattanut hänen paremmalle tuulelle. Pikku raukka!" jupisi +Kenelm, kääntyen pois; "minä pahoin pelkään, että hän on saanut aika +lailla toria. Nyt kai tulee minun vuoroni. Mutta hän mahtaa olla hyvä +mies, kun hän sydänyönä lähtee matkalle veljensä tyttären takia." + +Noin yhdeksän aikana Kenelm taas saapui raittiuden ravintolaan, kysyi +Mr Bowillia, ja tuo teeskennelty piika vei hänet vieras-huoneesen, +jossa Mr Bowill vallan ystävällisesti istui aamiaispöydän ääressä +veljensätyttären kera, joka tietysti vielä oli miesvaatteissa, koska +hänellä ei ollut muita vaatteita panna päällensä. Kenelmin suureksi +iloksi Mr Bowill loistavin silmin nousi, ojensi kätensä Kenelmille ja +sanoi. + +"Sir, te olette kunnonmies, istukaa, istukaa ja syökää aamiaista." + +Sitten jatkoi setä, niin pian kuin piika oli mennyt huoneesta: + +"Tämä tuhma lapsinulikka on kertonut minulle kuinka kunniallisesti te +olette itsenne käyttänyt. Olisi voinut pahemmin käydä, sir." + +Kenelm nyykäytti päätänsä ja vastaanotti vallan ääneti kiitoksen. +Sitten hän, arvellen olevansa velvollinen pyytämään anteeksi toiselta, +sanoi. + +"Toivon, että suotte minulle anteeksi tuota onnetonta erhetystä, +kun --" + +"Te paiskasitte minun maahan tahi oikeammin panitte ämmänkoukkua +minulle. Nyt kaikki taas on hyvä. Elsie, tarjoo tälle te'etä. Pieni +kaunis seikkailija, eikö niin? Ja hyvä tyttö hän on, vaikka hän on +ymmärtämätön. Se oli kokonaan minun syyni, että annoin hänen mennä +teaatteriin ja tutustua Miss Lockitin kanssa, vanhan mamsellin, joka +vallan hullusti ihailee teaatteria, vaan jolla olisi tullut olla +enemmän järkeä kuin houkutella häntä tällaisiin rettelöihin." + +"Ei, setä," huusi tyttö uskaliaasti; "älkää häntä soimatko, syy oli +ainoastaan minussa itsessäni." + +Kenelm loi hyväksyvän katseen tyttöön ja näki hänen huulensa olevan +kovaa suljetut; hänen kasvonsa juonteet osoittivat päättäväisyyttä, ei +tuskaa. Mutta kun hänen silmänsä kohtasivat Kenelmin, loi hän ne kohta +alas ja hänen kasvonsa lensivät vallan punaisiksi. + +"Oh!" sanoi setä, "se on juuri sinun tapasi, Elsie; aina valmis +ottamaan toisten virheet päällesi. Noh, noh, älä puhu siitä enää. -- +Noh, nuori ystäväni, minkätähden te kuljeksitte jalkasin ympäri maata? +Nuoren miehen oikkujako?" Puhuessaan hän tarkoin katseli Kenelmiä, ja +hänen katseensa oli sivistyneen miehen katse, joka ei ole tottumaton +tarkkaamaan niiden kasvoja, joiden kanssa hän puhui. Ajullisempaa +asiamiestä tavataankin harvoin pörssillä tahi markkinoilla. + +"Minä matkustan jalkasin huvin vuoksi, sir," vastasi Kenelm +kohteliaasti ja oli tietämättä varoillansa. + +"Tietysti," huudahti Mr Bowill iloisesti nauraen. "Mutta näyttää siltä +kun ette halveksisi vaunuja ja hevosta, kun ilmaiseksi ne käsiinne +saatte -- ha, ha! -- suokaa anteeksi -- minä vaan lasken leikkiä." + +Sitten Mr Bowill, joka yhä vielä oli erittäin hyvällä tuulella, äkkiä +rupesi puhumaan yleisistä asioista -- maanviljelyksen toiveista -- +vuodensadon toiveista -- viljan kaupasta -- rahamarkkinoista yleiseen +-- valtioasioista -- kansan tilasta. Kenelm huomasi, että hän tahtoi +häntä tutkia, ja vastasi niin lyhyesti kuin suinkin, ja vastaukset +tavallisesti osoittivat tietämättömyyttä kysymyksessä olevain asiain +suhteen; jos Chillinglyein filosofinen perillinen olisi helposti +hämille joutunut, niin hän varmaankin olisi kovin hämmästynyt, kun Mr +Bowill lopulta nousi, taputti häntä olkapäähän ja sanoi tyytyväisellä +äänellä. "Se on vallan niin, kuin ajattelinkin, sir; te ette noista +asioista tiedä niin mitään -- te olette syntyänne ja kasvatuksen +puolesta herrasmies -- teidän vaatteenne eivät voi salata kuka olette, +sir. Elsie oli oikeassa. Lapseni, jätä nyt meidät muutamaksi minuutiksi +kahden kesken; minulla on jotain sanottavaa nuorelle ystävällemme. Sinä +voit sillä välin laittaa itsesi valmiiksi lähtemään matkalle minun +kanssani." Elsie nousi pöydältä ja meni tottelevaisesti ovelle päin. +Siellä hän hetkeksi aikaa seisahtui, kääntyi ja katseli ujosti +Kenelmiin. Tämä oli tietysti noussut paikaltansa samalla kuin tyttö, ja +astui muutamia askeleita eteenpäin, ikäänkuin avaamaan hänelle ovea. +Niin he tulivat katselemaan toinen toisiinsa. Kenelm ei voinut tytön +arkamaista silmäystä käsittää; se oli lempeä, se oli rukoileva, se oli +nöyrä, se oli puhuvainen; mies, joka olisi ollut tottunut naisellisiin +voittoihin, olisi luullut siinä olevan jotain enempää, jotain jossa oli +selitys kaikkeen. Mutta tuo jotain oli Kenelm Chillinglylle outoa +kieltä. + +Kun molemmat miehet olivat jääneet kahden kesken, istui Mr Bowill taas +ja ehdoitteli Kenelmin tekemään samoin. "Noh, nuori sir," sanoi +edellinen, "nyt voimme rohkeasti puhua keskenämme. Teidän eilispäivän +seikkailunne voi tulla onnellisimmaksi kohtaukseksi, mikä milloinkaan +on voinut teille tapahtua." + +"Minulle on kylliksi, jos olen voinut teidän veljenne tyttärelle jonkin +hyvän työn tehdä. Mutta hänen oma järkevyytensä olisi ollut hänen +suojeluksenansa, jos hän olisi yksin ollut, ja olisi kyllä keksinyt +että Mr Compton oli, tahallansa tahi ei, pettänyt häntä siinä luulossa, +että hän oli naimaton." + +"Hiisi vieköön Mr Comptonin! Hänestä nyt ei ole kysymys. Minä olen +suora mies ja tahdon tulla asian perille. Te olette vienyt veljeni +tyttären hänen kotoansa; teidän seurassa hän on tähän ravintolaan +tullut. Kun Elsie kertoi minulle kuinka jalosti te olette itsenne +käyttänyt, ja että te puheenne ja käytöksenne puolesta olitte niinkuin +oikea herrasmies, silloin minun päätöksenikin oli tehty. Minä kyllä +arvaan, mikä olette; te olette ylhäisen aatelismiehen poika -- kenties +ylioppilas -- jolla ei liian paljon rahaa ole -- te olette joutunut +riitaan isänne kanssa, ja hän on pitänyt teitä kovassa kurissa. Älkää +minua keskeyttäkö. Noh niin, Elsie on hyvä ja kaunis tyttö, ja hänestä +tulee niin hyvä vaimo kuin tulla voi; ja kuulkaa, hänellä on 20,000 +puntaa sterlingiä. Luottakaa minuun -- ja jos ette tahdo, että +vanhempanne saavat siitä tiedon, ennenkuin asia on päätetty ja heillä +ei ole muu edessä kuin antaa teille anteeksi ja siunata teitä, niin +voitte naida Elsien ennenkuin ehditte sanoa Jack Robinson." + +Ensi kerran elämässänsä Kenelm Chillingly hämmästyi -- hämmästyi vallan +pahanpäiväisesti. Hän istui suu selkoman selällään ja kieli hervotonna. +Jos se on totta, että hiukset voivat nousta pystyyn, niin hänen +hiuksensa sitä tekivät. Vihdoin hän yliluonnollisella ponnistuksella +änkytti sanat. "Naida!" + +"Niin -- naida. Jos olette kunnonmies niin olette pakoitettu sitä +tekemään. Te olette saattanut veljeni tyttären pulaan -- kunniallisen, +siveän tytön -- orvon, vaan ei suojelijaa vailla. Minä sanon +toistamiseen, te olette riistänyt hänet minun käsistäni, ja päälle +päätteeksi väkisin ja rynnäköllä; te olette karannut hänen kanssansa, +ja mitäpä maailma sanoisi, jos se tietäisi tämän? Uskoisiko se teidän +käyttäneen itsenne viisaasti ja kunniallisesti? -- joka muuten +voitaisiin selittää ainoastaan siten, että te katsoitte itsenne +velvoitetuksi kunnioituksella kohtelemaan tulevaa vaimoanne. Ja mistäpä +te paremman vaimon saisitte? Mistä löydätte sedän, joka on halukas +luopumaan hoidokkaastansa ja 20,000:sta punnasta, kysymättä onko teillä +itsellä edes penniäkään? Tyttö on teihin mieltynyt -- sen minä selvään +näen; tokkopa hän olisi tuosta ilvehtijästä niin helposti luopunut, jos +te ette olisi hänen sydäntänsä voittaneet? Tahtoisitteko hänen +sydäntänsä särkeä? Ei, nuori mies -- te ette ole mikään hylkiö. +Ojentakaa kätenne minulle!" + +"Mr Bowill," sanoi Kenelm, joka nyt oli tavallisen mielenmalttinsa +jälleen saavuttanut, "minä olen varsin hyvilläni siitä kunniasta, jota +tahdotte minulle osoittaa, enkä minä väitä vastaan, että Miss Elsie +ansaitsee paljoa paremman miehen kuin minä olen. Mutta aviosääty on +minulle kovin vastenmielinen. Jos valtiokirkon jäsenen sallitaan +vastustaa Paavalin kirjoittamaa väitettä -- ja minä luulen, että tämä +vapaus voidaan myöntää maallikolle, -- koska etevät pappissäädyn +jäsenet arvostelevat koko raamattua yhtä vapaasti kuin se olisi Mr +Frouden kirjoittama Elisabet-kuninkaan historia -- niin minä väittäisin +sitä hänen lauselmaansa vastaan, että on parempi naida kuin palaa; minä +ennen tahtoisin tulla poltetuksi. Henkilön, jolla on sellaiset +mielipiteet, ja joka olisi oikeutettu kantamaan 'kunnonmiehen' nimeä, +joiksi te minua sanotte, ei suinkaan sopisi viedä tyttö-raukkaa +uhrialttarille. Mitä siihen asiaan tulee, että Miss Elsie tulisi +moitteen alaiseksi, niin saan ilmoittaa että, koska minä +sähkösanomassani kehoitin teitä kysymään nuorta miestä tässä +ravintolassa, niin tällä paikalla ei kukaan hänen oikeata sukuansa +tiedä, jos te ette sitä ilmoita. Ja --" + +Tässä setä keskeytti Kenelmiä hirveästi raivoten. Hän polki laattiaan; +hänen suunsa miltei ollut vaahdossa; hän puristi nyrkkiänsä ja pudisti +sitä vallan Kenelmin kasvoin edessä. + +"Sir, te pilkkaatte minua. John Bowill ei ole mies, jota niin saapi +kohdella. Teidän täytyy naida tyttö. Minä en tahdo häntä niskoilleni +takaisin oikkujensa ja hulluuksiensa kautta minua kiusaamaan. Te olette +vienyt hänet pois, ja teidän täytyy ottaa tyttö, muuten minä muserran +jok'ainoan luun teidän ruumiissanne." + +"Musertakaa vaan," sanoi Kenelm nöyrästi, mutta samalla asettuen +peljättävään puolustus-asemaan, joka laimensi toisen taistelunhimoa. Mr +Bowill vaipui alas tuolillensa ja pyhkäisi otsaansa. Kenelm käytti +hyväksensä voittamansa edun, ja alkoi lempeällä äänellä puhua näin. + +"Kun jälleen tulette hyvälle tuulelle, niinkuin tavallisesti olette, +Mr Bowill, niin tulette huomaamaan kuinka suuresti teidän luonnollinen +toivonne tehdä veljenne tytärtä onnelliseksi ja, minä lisään vielä, +toivonne palkita minun käytöstäni, jota myönnätte varovaiseksi, on +eksyttänyt päättämiskykyänne. Te ette ensinkään minua tunne. Voinhan +olla petturi; voihan minulla olla kaikellaisia pahoja ominaisuuksia, ja +kuitenki te tahdotte tyytyä minun vakuutuksiini, tahi oikeammin teidän +omaan luuloonne, että olen syntyisin herrasmies, ja antaa minulle +teidän veljenne tytär ja hänen 20,000 puntaansa. Se on satunnaista +hulluutta teidän puolestanne. Sallikaa minun jättää teitä yksin, jotta +voitte toipua ja rauhoittua." + +"Hiljaa, sir," sanoi Mr Bowill, vallan muuttuneella ja suruisella +äänellä; "minä en ole niin hullu kuin luulette. Mutta minä myönnän +olleeni liian kiivas ja törkeä. Kuitenkin on asian laita niinkuin olen +sanonut, ja minä en käsitä kuinka te, kunniallisena miehenä, voitte +olla naimatta veljeni tytärtä. Te olitte epäilemättä viaton siihen +rikokseen, jonka teitte karatessanne hänen kanssansa; mutta rikos on +kuitenkin tehty; ja jos oletamme, että asia tulisi oikeuden eteen, niin +se tulisi kyllä ikäväksi teille ja teidän perheellenne. Ainoastaan +naiminen voisi sitä poistaa. Kuulkaas nyt, minä myönnän olleeni liian +asioitsijan kaltainen hyökkäessäni suoraan asiaan, mutta minä en enää +sano 'Naikaa heti paikalla veljeni tytär.' Te olette nähnyt häntä +valhepuvussa ja väärässä asemassa. Tulkaa minun tyköni Oakdale'en -- +viipykää kuukausi minun luonani -- ja jos te sen ajan kuluttua ette +pidä hänestä kylläksi kosiaksenne, niin minä jätän teidät rauhaan enkä +puhu sanaakaan siitä asiasta." + +Mr Bowillin näin puhuessa ja Kenelmin häntä kuullessa ei kumpikaan +huomannut, että ovea hiljan oli au'aistu ja että Elsie seisoi +kynnyksellä. Mutta ennenkuin Kenelm ehti vastata, niin tyttö astui +keskelle laattiaa, hän ojensi pienen vartalonsa suoraksi, hänen +poskensa hehkuivat, hänen huulensa vapisivat, kun hän huudahti: + +"Hyi, setä!" Sitten hän sanoi Kenelmille levottomalla ja tuskallisella +äänellä: "Oi, älkää uskoko, että minä tästä tiesin mitään!" Hän peitti +kasvonsa molemmilla käsillään ja seisoi siinä vallan ääneti. + +Kaikki se ritarillisuus, jonka Kenelm ristimänimensä kautta oli saanut, +heräsi hänessä nyt. Hän hyppäsi ylös istualta, notkisti polvensa ja, +tarttuen tytön käteen, sanoi: + +"Minä olen yhtä varmaan vakuutettu siitä, että teidän setänne sanat +herättävät teissä inhoa ja vastenmielisyyttä, kuin siitä, että te +olette puhdassydäminen ja rohkea tyttö, jonka ystävyydestä minä tulen +ylpeilemään. Me tapaamme toinen toisemme vielä." Hän päästi tytön käden +ja kääntyi Mr Bowilliin: "Sir, te ette ansaitse pitää huolta veljenne +tyttärestä, muuten hän ei olisi varomattomasti itsensä käyttänyt. Jos +hänellä on joku naispuolinen sukulainen, niin uskokaa hän sen +holhottavaksi." + +"Minulla on sellainen!" huusi Elsie; "äitivainaani sisar -- antakaa +minun mennä hänen luoksensa." + +"Tuon naisenko luo, joka koulua pitää?" kysyi Mr Bowill nyreän +näköisenä. + +"Niin, miksi ei?" kysyi Kenelm. + +"Hän ei ennen ole tahtonut muuttaa sinne. Minä ehdoittelin sitä vuosi +sitten. Vallaton tyttö ei silloin tahtonut mennä kouluun." + +"Mutta nyt minä tahdon, setä." + +"Hyvä, sitten pääset sinne heti kohta; ja minä toivon, että sinua +pannaan vedelle ja leivälle. Tuhma lapsi! Sinä olet oman onnesi +hävittänyt. Mr Chillingly, koska Elsie nyt itse on onnelleen selän +kääntänyt, niin minä voin vakuuttaa teitä etten olekaan niin tuhma, +kuin luulitte minun olevan. Minä olin niissä pidoissa, jotka pidettiin +silloin kuin tulitte täysikäiseksi -- minun veljeni on teidän isänne +arentimiehiä. Minä en ensi kiihoituksessa valhepukunne tähden teitä +tuntenut; mutta kotia mennessäni tuntui minusta kun olisin teitä ennen +nähnyt, ja tänään tunsin teidät kohta kun astuitte huoneesen. Meidän +välillämme on ollut kaksintaistelu siitä, kumpi toista voittaisi. Te +olette minun voittanut, ja siitä on teidän tuota tuhmaa tyttöä +kiittäminen! Jos hän ei olisi asiaan sekaantunut, niin hänestä olisi +tullut 'lady.' Nyt, hyvästi, sir." + +"Mr Bowill, te pyysitte minua puristamaan kättänne; suokaa minun nyt +tehdä se, ja luvatkaa, siihen luottamukseen katsoen, jota kunniallinen +taistelija on velvollinen toiselle osoittamaan, että Miss Elsie kohta, +jos hän itse tahtoo, saa lähteä tätinsä, koulunopettajattaren tykö. +Kuulkaa, ystäväni," lisäsi hän Mr Bowillin korvaan: "Mies ei +milloinkaan voi naista hallita. Varovainen mies uskoo aina tytön +vaimojen huostaan siksi kunnes se joutuu naimiseen; ja kun hän naipi, +hallitsee hän miestänsä ja silloin kaikki on hyvä." + +Kenelm meni. + +"Oi, viisas, nuori mies!" jupisi setä. "Elsie hyvä, kuinka me voimme +mennä tätisi luo, kun sinä tuossa puvussa olet?" + +Elsie säpsähti ikäänkuin hän olisi unesta herännyt ja katseli yhä +ovelle päin, josta Kenelm oli kadonnut. "Tässä puvussa," sanoi hän +huolettomasti, -- "tässä puvussa -- eikö sitä helposti käy muuttaminen +tämän kaupungin kauppapuotien kautta." + +"Nenäkäs lapsi!" jupisi Mr Bowill, "se poika on toinen Salomo; ja jos +minä en voi Elsie'ä hallita, niin hän tulee hallitsemaan miestänsä -- +kun hän semmoisen saapi." + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +"Ainoastaan niiden voimiensa avulla, jotka viattomuutta ja naimatonta +säätyä suojelevat," puhui Kenelm Chillingly itsekseen, "olen pahasta +pulasta päässyt! Ja jos tuo matelevainen olento olisi ollut puettu kuin +nainen, sen sijaan että hän oli puettu niinkuin poika, kun hän sattui +tieheni niinkuin jumalallisuus muinaisessa draamassa, niin minä olisin +upottanut vaakunassani olevat kalat kuumaan veteen. Vaikea on kuitenkin +uskoa, että tyttö, joka eilen oli tuiki rakastunut Mr Comptoniin, +tänäpäivänä olisi voinut minuun rakastua. Hän näytti kuitenkin siltä +kun hän olisi voinut sitä tehdä, joka todistaa joko ettei milloinkaan +tule naisen sydämeen luottaa, tahi ettei milloinkaan tule naisen +katseisin luottaa. Decimus Roach on oikeassa: miehen ei koskaan tule +heretä naisia pakenemasta, jos hän mielii koettaa 'enkeleitä +lähestyä.'" + +Näin Kenelm Chillingly mietiskeli, kävellessänsä pitkin polkua, joka +kiertelihen niittyjen ja viljavainioiden läpi; hän oli kääntänyt +selkänsä kaupungille, jossa sellaiset kiusaukset ja koetukset +olivat häntä ahdistaneet, ja kulki kolme penikulmaa matkasta +katedraalikaupunkiin, jossa hän aikoi olla yötä. + +Hän oli kulkenut moniaan tunnin, ja aurinko alkoi laskeutua muutamia +lännessä olevia siintäviä kukkuloita kohti, kun hän saapui joen +rannalle, jolla kasvoi tuuheita pajuja ja italialaisia hopeapoppelia, +joiden lehdet vapisivat iltatuulessa. Tämän miellyttävän paikan tyyneys +ja vilpeys houkutteli häntä lepäämään tässä; hän otti matkalaukustansa +kuivan leivän, jolla hän oli itsensä varustanut, pisti sen kirkkaasen +veteen, joka liristen juoksi piikivien yli, ja nautti aterian +sellaisen, jota vastaan epikureilainen vaihettaisi herkulliset pitonsa +saadaksensa nuoruuden ruokahalua. Sitten hän leväten pitkällään joen +äyräällä ja taittaen ajuruohoja, joka mieluisimmin kasvaa tuuheilla +paikoilla, jossa vettä, olkoon se seisovaa tai juoksevaa, on lähellä, +vaipui puoleksi miettivään puoleksi uneksivaan tilaan. Vähän matkan +päästä hän kuuli niittäjän viikatteen hiljaista suhinaa, ja tuuli ajoi +hänen luokseen hajun vasta niitetystä heinästä. + +Hän heräsi siitä että joku hiljaa löi häntä olkapäähän, ja kun hän +katsoi taaksensa, näki hän hartiakkaan miehen hyvännäköiset, iloiset +kasvot, sekä kuuli ystävällisen ja viehättävän äänen sanovan: + +"Nuori mies, jos ette ole liian väsynyt, niin tulette kai auttamaan +minua korjaamaan heiniäni. Meillä on kova puute työväestä, ja minä +pelkään että pian saamme sadetta." + +Kenelm nousi, katseli totisesti muukalaiseen ja vastasi omituisella +tavallansa. "Ihminen on luotu auttamaan kanssaihmistänsä -- etenkin +korjaamaan heiniä niin kauan kuin päivä vielä paistaa. Minä tulen." + +"Te olette hyvä mies ja minä kiitän teitä. Katsokaa, minä toivoin +saavani joukon kuljeksivia työmiehiä työhöni, mutta toinen ehti ennen +pyytää niitä. Tätä tietä," -- ja näyttäen tietä pensastossa olevan +aukeaman läpi, hän pian tuli suurelle niitulle, josta kolmas osa vielä +oli niittämättä, mutta muulla osalla oli joukko ihmisiä, sekä miehiä, +että naisia, jotka hajoittivat ja levittivät niitettyjä heiniä. Kenelm +oli häntä seurannut ja oli kohta täydessä työssä. Paitahihasillansa +ollen hän hajoitti heiniä niinkuin muutkin, yhtä surullisen ja nöyrän +näköisenä kun ainakin. Vaikka työ alussa oli vähän takaperoista siitä +syystä, että hän oli tottumaton työ-aseita käyttämään, niin hänen +tottumuksensa ruumiinharjoituksiin tuotti hänelle sen verrattoman +ominaisuuden, jota sanotaan 'kätevyydeksi', ja pian hän osoitti +erittäin suurta taitavuutta työssä. Jotakin -- liekö se ollut hänen +kasvoissansa, tahi liekö hän muukalaisena ollut viehättävä -- jotakin +hänessä herätti naisten huomiota, ja hyvin kaunis tyttö, joka oli +lähempänä häntä kuin toiset, koetti ruveta puhumaan hänen kanssansa. + +"Tämä on teille uutta," sanoi tyttö hymyillen. + +"Ei mikään minulle uutta ole," vastasi Kenelm alakuloisesti. "Mutta +sallikaa minun huomauttaa, että teidän tulisi, tehdäksenne asiat hyvin, +tehdä ainoastaan yksi asia kerrallaan. Minä olen täällä heinää +tekemässä, enkä puhumassa." + +"Ohoh!" sanoi tyttö hämmästyneenä ja kääntyi pois nyykähyttäen +päätänsä. + +"Lieneekö tuollakin tytöllä setä?" ajatteli Kenelm itsekseen. + +Isäntä, joka itsekin oli työssä, seisahtui väliin katsellaksensa +työväkeä ja näki iloksensa kuinka hyvästi työ Kenelmiltä sujui, ja kun +päivän työ oli lopetettu, puristi hän Kenelmin kättä ja pani siihen +kahden killingin rahan. Chillinglyein perillinen katseli tätä +päiväpalkkaa ja käänteli sitä vasemman käden etusormen ja peukalon +välillä." + +"Eikö se ole kylläksi?" kysyi arentimies, närkästyneenä. + +"Suokaa anteeksi," vastasi Kenelm. "Mutta, totta puhuakseni, nämä ovat +ensimmäiset rahat, jotka minä ijässäni olen ruumiin työllä ansainnut; +ja minä katselen rahaa yhtä suurella uteliaisuudella kuin +kunnioituksella. Mutta, jos ei se teitä loukkaa, niin minä olisin ennen +suvainnut, että te rahojen sijaan olisitte antanut minulle jotakin +syötävää; sillä en ole syönyt aamusta asti muuta kuin leipää ja vettä." + +"Te saatte sekä rahat että ruokaa, poikani," sanoi arentimies +ystävällisesti. "Ja jos tahdotte jäädä tänne auttamaan meitä siksi kun +saamme heinät tehdyksi, niin minä vakuutan, että hyvä vaimoni hankkii +teille paremman vuoteen kuin saatte kylän ravintolassa -- jos siellä +sellaista ensinkään saatte." + +"Te olette hyvin hyvä. Mutta ennenkuin suostun tähän, suokaa anteeksi, +että te'en teille kysymyksen: onko teillä veljen-tyttäriä luonanne?" + +"Veljentyttäriä!" toisti arentimies, tavanmukaisesti pistäen +kätensä housun lakkariin, ikäänkuin hän sieltä jotakin hakisi -- +"veljentyttäriä luonani? Mitä tarkoitatte? Onko se vastasepitetty sana, +joka tarkoittaa vaskea?" + +"Ei se tarkoita vaskea eikä messinkiä. Minä puhuin kuitenkin ilman +vertausta. Minä en pidä veljentyttäristä, abstraktisen periaatteen +johdosta, jonka kokemus on oikeaksi näyttänyt." + +Arentimies tuijotti nuoreen ystäväänsä ja ajatteli, että hän ei ollut +vallan niin terve sielunvoimien suhteen kuin hän silminnähtävästi oli +ruumiisen katsoen, mutta hän vastasi kuitenkin nauraen. "Siinä +tapauksessa saatte olla huoleti. Minulla on vaan yksi veljentytär, ja +hän on naimisissa raudankauppiaan kanssa ja asuu Exeterissä." + +Kun he tulivat arentitaloon, vei Kenelmin isäntä hänen suoraan kyökkiin +ja huudahti ystävällisesti sievälle, keski-ikäiselle vaimolle, joka +suuren ja rotevan tytön kanssa laittoi illallista. "Kuulepas, muija! +minä olen hankkinut sinulle vieraan, joka kyllä illallistansa +ansaitsee, sillä hän on tehnyt työtä kahden edestä, ja minä olen +luvannut hänelle vuoteen." + +Arentimiehen vaimo kääntyi äkkiä. "Hän on hyvin tervetullut +illalliselle. Mutta mitä vuoteesen tulee," sanoi hän epäävästi, "niin +en juuri tiedä." Mutta samassa hän katseli Kenelmiin; tämä oli +ulkonäöltänsä niin vallan toisellainen, kuin mitä hän luuli kuljeksivan +heinämiehen olevan, että hän tietämättänsä kumarsi hänelle ja lausui +aivan toisella äänellä: + +"Herra saapi asua vierashuoneessa; mutta menee vähän aikaa saada se +kuntoon -- tiedäthän, John, että kaikissa huonekaluissa on päälliset +päällä." + +"Hyvä, kyllä se ehditään saada kuntoon. Hän ei mene levolle ennenkuin +hän on illallista syönyt." + +"Ei suinkaan," sanoi Kenelm, joka tunsi varsin hyvän ruokahajun +kyökissä. + +"Missä tytöt ovat?" kysyi arentimies. + +"He olivat tässä viisi minuuttia sitten ja menivät ylös siivoamaan +itsiänsä." + +"Mitkä tytöt?" sammalti Kenelm ja vetäytyi ovelle päin. "Minusta te +sanoitte ettei teillä veljentyttäriä ollut?" + +"Mutta minä en sanonut ettei minulla tyttäriä ole. Ettehän heitä +pelkää?" + +"Sir," sanoi Kenelm kohteliaasti ja viisaasti kiertäen kysymystä, "jos +teidän tyttärenne ovat äitinsä näköiset, niin ette voi sanoa etteivät +vaarallisia ole." + +"Kuulkaa nyt," alkoi arentimies, joka näytti hyvin tyytyväiseltä, mutta +hänen vaimonsa hymyili ja punastui -- "kuulkaas, tuo on niin hienosti +sanottu, kuin tahtoisitte kerätä ääniä vaaliin tässä kreivikunnassa. Te +ette heinämiesten joukossa ole käytöstapaanne saavuttanut; ja minä olen +kenties ollut liian rohkea henkilöä kohtaan, joka on minua parempi." + +"Mitä?" sanoi kohtelias Kenelm, "tarkoitatteko sillä että olette liian +vapaasti menetelleet rahoihinne nähden? Suokaa sentähden itsellenne +anteeksi, jos mielitte, mutta te ette rahoja takaisin saa. Minä en ole +niin paljon elämätä kokenut kuin te, mutta minun kokemukseni mukaan, +miehellä, joka kerta on menettänyt rahansa, joko hän on ne jättänyt +häntä paremmalle tahi huonommalle, ei ole toivoa niitä enää milloinkaan +nähdä." + +Tälle väitteelle arentimies nauroi niin, että hän oli kuolla, hänen +vaimonsakin nikahtui nauruun ja piikakin naurahti. Kenelm, joka oli +totinen kuin ainakin, sanoi itsekseen: + +"Kokkapuhe on siinä että lausuu jokapäiväisen totuuden epigrammina, ja +yksinkertaisin viittaus rahan arvoon otetaan yhtä varmasti suosiolla +vastaan kun tuhmin puhe naisten vähä-arvoisuudesta. Minä olen +varmaankin sukkela tietämättäni." + +Tässä arentimies kosketti häntä olkapäähän -- kosketti, vaan ei lyönyt, +niinkuin hän kymmentä minuuttia ennen olisi tehnyt -- ja sanoi: + +"Älkäämme muijaani häiritkö, muuten emme illallista saa. Minä lähden +karjaani katsomaan. Ymmärrättekö te hyvin lehmiä arvostella?" + +"Niin, lehmät tuottavat kermaa ja voita. Parhaimmat lehmät ovat ne, +jotka vähimmällä kulungilla tuottavat enimmän kermaa ja voita. Mutta +miten parhainta kermaa ja parhainta voita voi valmistaa sellaiseen +hintaan, että niitä voi maksutta asettaa köyhän aamiaispöydälle, se on +kysymys, jonka reformeerattu parlamentti ja liberaalinen hallitus on +ratkaiseva. Älkäämme kuitenkaan illallista viivyttäkö." + +Arentimies ja hänen vieraansa lähtivät kyökistä ja menivät karjapihaan. + +"Te olette vento vieras näillä seuduilla?" + +"Niin olen." + +"Te ette edes nimeäni tunne?" + +"En, paitsi että kuulin vaimonne nimittävän teitä Johniksi." + +"Minun nimeni on John Saunderson." + +"Vai niin! Te olette siis pohjoisesta? Sentähden olette niin taitava ja +viisas. Nimet, jotka loppuvat päätteesen 'son', ovat tavallisesti +alkuansa tanskalaisten jälkeläisistä, joille Alfred kuningas, Jumala +häntä siunatkoon, vallan rauhallisesti lahjoitti kokonaista kuusitoista +kreivikuntaa Englannissa. Ja kun tanskalainen nimi loppuu päätteellä +'son', tarkoittaa se että hän on jonkun poika." + +"Tuhat tulimmaista! Sitä en ole milloinkaan ennen kuullut." + +"Jos olisin luullut teidän sitä tietävän, niin en olisi sitä sanonut." + +"Nyt minä olen teille sanonut nimeni, mikä teidän nimenne on?" + +"Viisas mies tekee kysymyksiä ja tuhma vastaa niihin. Olettakaa +hetkeksi etten olekaan tuhma." + +Arentimies Saunderson raapi päätänsä ja näytti enemmän hämmästyneeltä +kun soveltui tanskalaisen jälkeläiselle, jonka Alfred kuningas oli +asettanut Englannin pohjoisosaan asumaan. + +"Oh," sanoi hän vihdoin, "mutta minä luulen teidän olevan +Yorkshiresta." + +"Ihminen, joka on enin itseluuloinen kaikista luoduista olennoista, +sanoo että hänellä yksin on ajatuksen etu-oikeus, ja tuomitsee muut +eläimet alempaan koneentapaiseen toimeen, jonka hän sanoo vainuksi. +Mutta koska vainu ei ole pettävä ja ajatukset tavallisesti eksyvät, +niin ihmisellä ei, oman määritelmänsä mukaan, ole paljon kerskattavaa. +Kun sanotte luulevanne, ja pidätte sen totena, että olen Yorkshiresta, +niin erehdytte. Minä en ole Yorkshirelainen. Mutta jos rajoitatte +itsenne vainuun, voitteko arvata milloin tulemme illallista syömään? +Lehmät, joita aiotte käydä katsomassa, arvaavat milloin heitä tullaan +ruokkimaan." + +Arentimies, joka jälleen saavutti tunnon etevyydestään sen vieraan +rinnalla, jolle hän illallista oli luvannut, sanoi: "Kymmenessä +minuutissa." Sitten hän, hetken vaiti oltuansa, ja puolustavalla +äänellä, ikäänkuin hän olisi pelännyt, että häntä katsottaisiin +ylhäisten joukkoon kuuluvaksi, jatkoi: "Me emme syö kyökissä. Minun +isäni teki niin, ja niin minäkin tein siksi kuin nain; mutta minun +Bess'ini, vaikka hän on niin hyvä arentimiehen vaimo kun milloinkaan on +kengissä käynyt, oli kuitenkin kauppiaan tytär ja oli saanut +toisellaisen kasvatuksen. Katsokaas, hän ei ollut ilman rahoitta; +mutta, vaikka hänellä ei olisikaan rahoja ollut, en olisi suvainnut +hänen omaisensa sanovan, että minä olin häntä alentanut -- sentähden me +syömme arkihuoneessa." + +Kenelm sanoi: "Ensimmäinen kysymys, joka on lukuun otettava, on se, +saammeko ensinkään syödä. Kun se on ratkaistu, on se, joka ennemmin syö +arkihuoneessansa kuin kyökissänsä, varmaankin voittava enimmät +puolellensa. Mutta tuossa näen kaivon; sillä aikaa kuin te menette +lehmiä katsomaan, jään minä tänne käsiäni pesemään." + +"Odottakaas; te näytte olevan älykäs mies, eikä mikään narri. Minulla +on poika, hyväluontoinen mutta itserakas junkkari, joka pöyhisteleksen +ja pitää itsensä mokomana taiturina. Te tekisitte minulle hyvän +palveluksen, ja hänellekin, jos hiukan masentaisitte häntä." + +Kenelm, joka par'aikaa pesi käsiänsä, vastasi ainoastaan nyykäyttämällä +päätänsä. Mutta koska hän harvoin laiminlöi tilaisuutta aprikoimiseen, +sanoi hän itsekseen, pestessään kasvojansa: "Ei ole ihmettä, että +pienen miehen mielestä on hauska kukistaa isoa miestä, kun isä voi +pyytää muukalaista nöyryyttämään hänen omaa poikaansa sentähden, että +tämä ei vähää itsestään luule. Tämän inhimillisen luonnon peri-totuuden +johdosta arvostelu hyvin taitavasti luopuu vaatimuksestaan olla +analyytisena tieteenä ja muuttuu edulliseksi ammatiksi. Se perustuu +siihen huviin, jota sen lukijat nauttivat siitä, että henkilöä +nöyryytetään." + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Se oli kaunis, sievä maatila, johon kuului pari kolme sataa acrea +joltisenkin hyvää maata, jota hoiti joltisenkin hyvin toimelias +vanhanaikuinen arentimies, joka, vaikka hän ei puimakoneita eikä +höyry-auroja käyttänyt, eikä kemiallisten kokeiden kanssa puuhannut, +kuitenkin tuotti mukavan pää-oman maallensa ja saattoi pää-oman +antamaan hyvän koron. Illallispöytä oli katettu kohtalaisen suureen, +vaan matalaan, lasi-ovella varustettuun huoneesen, ovi oli auki ja +samaten kaikki ikkunat, joissa oli varsin pienet ruudut ja jotka olivat +pieneen puutarhaan päin, jossa kasvoi runsaasti niitä vanhoja +englantilaisia kukkia, joita nykyaikana ei komeammissa, vaan paljon +vähemmän tuoksuvissa, puutarhoissa näe. Yhdessä puutarhan kulmassa oli +tuuhea lehtimaja ja vastapäätä sitä joukko mehiläispesiä. Itse huone +ilmoitti mukavuutta ja sitä sievyyttä, joka todistaa että naispuolinen +haltia siinä hallintoa pitää. Seinillä riippui kirjahyllyjä sinisissä +nauhoissa, joilla oli pieniä kirjoja kauniissa kansissa; kaikissa +ikkunoissa oli kukkaruukkuja; siellä oli pieni pianokin; seiniä koristi +kreivikunnan ylimysten ja palkintoa saaneiden härkien kuvat sekä +tapisseri-neuloksella ommellut merkkaus-kankaat, joissa oli siveellisiä +runoja ja arentimiehen iso-äidin, äidin, vaimon ja tytärten nimi- ja +syntymäpäivät. Kamiinin yläpuolella oli peili ja sen yläpuolella +riippui revonhäntä voitonmerkkinä; eräässä huoneen nurkassa oli pöytä, +jolla oli peili ja joukko vanhoja kiinalaisia, indialaisia ja +englantilaisia porsliinikaluja. + +Huoneessa oli nyt arentimies itse, hänen vaimonsa, kolme pulskaa +tytärtä ja kalpea, laiha, kahdenkymmenen vuotias nuorukainen, joka ei +tahtonut maanviljelijäksi ruveta; hän oli käynyt eräässä korkeammassa +alkeiskoulussa, ja hänellä oli korkeat käsitteet sivistyksestä ja +aikakauden edistyksestä. + +Vaikka Kenelm oli vakavimpia ihmisiä maailmassa, hän ei kuitenkaan +ollut ensinkään ujo. Ujous on oikeastaan tavallinen itserakkauden +merkki; ja tästä ominaisuudesta nuoressa Chillinglyssä tuskin oli +enempää kuin nuo kolme kalaa hänen perityssä vaakunassansa. Hän oli +aivan kuin kotonaan toisten kanssa, vaikka hän koetti kohdella noita +kolmea tytärtä vallan samalla tavalla, jotta ei luultaisi hänen +ketäkään erityisesti suosivan. "Luvuissa on jonkimoinen turva," +ajatteli hän, "varsinki epätasaisissa. Nuo kolme lemmetärtä eivät +milloinkaan naineet eikä myöskään nuo yhdeksän runotarta." + +"Minä oletan, nuoret neidet, että soitantoa rakastatte," sanoi Kenelm +luoden silmäyksen pianoon. + +"Kyllä, suuresti," vastasi vanhin tyttö, joka puhui muiden puolesta. + +Arentimies huomautti, pannen vieraan lautaselle keitettyä lihaa ja +juurikkaita: "Nyky-aikana ei ole niin kuin minun poikana ollessani: +silloin ainoastaan varakkaammat arentimiehet antoivat tyttösensä oppia +pianoa soittamaan ja kouluuttivat poikiansa. Nyt me alhaisetkin autamme +lapsiamme yhden tahi pari askelta ylemmäksi omaa asemaamme yhteiskunnan +tikapuille." + +"Koulumestari on poissa," sanoi poika sellaisella äänellä kuin hän +olisi viisas mies, joka hankkii uusia aarteita filosofiian aarreaittaan +lausumalla uuden ja oman opinkappaleen. + +"Epäilemättä," sanoi Kenelm, "on valistus nyt korkeammalla kannalla kun +se oli edellisen sukupolven aikana. Ihmiset kaikista säädyistä lausuvat +samoja jokapäiväisiä aatteita jotenkin samalla tavalla. Ja sen mukaan +kuin sivistyksen kansanvalta leviää -- eräs ystäväni, joka on lääkäri, +kertoo minulle, että taudit, jotka ennen olivat sallitut ainoastaan +niin sanotulle aristokratialle (vaikka en tiedä mikä se sana merkitsee +puhtaalla englannin kielellä), nyt samassa määrässä alhaisempiakin +säätyjä vaivaavat --, siinä määrässä myöskin tic-douloureux ja muut +hermotaudit enenevät. Ja ihmissuku käy, ainakin Englannissa, yhä +heikommaksi ja aremmaksi. Taru kertoo henkilöstä, joka kovin vanhaksi +tultuansa muuttui heinäsirkaksi. Englanti on hyvin vanha ja lähenee +nähtävästi kehityksessänsä heinäsirkan kantaa. Kenties emme syö niin +paljon lihaa kuin esi-isämme söivät. Saanko luvan pyytää vielä yhden +palasen?" + +Kenelmin puhe ulottui hiukan ulommaksi hänen kuulijoittensa +käsityspiiriä. Mutta poika, joka selitti sitä syytökseksi ajan +henkeä vastaan, kävi vallan tulipunaiseksi ja sanoi, rypistäen +kulmakarvojansa: "Minä toivon, sir, ettette edistymistä vihaa." + +"Se tulee siihen: minä olen esim. ennen täällä, jossa minun on hyvä +olla, kuin menen eteenpäin hankaluuksia kärsimään." + +"Se oli hyvin vastattu!" huudahti arentimies. + +Poika ei ollut kuulevinaankaan tätä isän lausumaa hyväksymistä, vaan +vastasi Kenelmille pilkallisesti nauraen: "Minä otaksun, että +tarkoitatte tulevanne pahemmaksi, jos seuraatte aikaanne." + +"Minä pelkään ettei meillä ole muu edessä kuin seurata aikaamme; mutta +kun tulemme sille kannalle, että astumme vanhuuteen, eteenpäin +mennessämme, niin meidän ei tule surra, jos aika olisi kyllin kohtelias +pysymään alallansa; ja kaikki hyvät lääkärit ovat yksimieliset +neuvomaan meitä ettei tule ajaa sitä liian joutuisaan kulkuun." + +"Tässä maassa ei ole mitään vanhuuden merkkiä, sir; ja, jumalan kiitos, +me emme yhdessä kohden seiso." + +"Heinäsirkat eivät milloinkaan sitä tee; ne hyppelevät aina ympäri ja +'edistyvät' oman käsityksensä mukaan, kunnes ne (jos eivät hyppää +veteen ja liian aikaisin joudu tuutaimen taikka sammakon saaliiksi) +kuolevat siitä väsymyksestä, jota hyppääminen ehdottomasti vaikuttaa. +Saanko vähän riisipuddinkia vielä, Mrs Saunderson?" + +Arentimies, joka ei oikein Kenelmin kuvaannollista puhetta käsittänyt, +näki kuitenkin ilolla, että hänen viisas poikansa näytti enemmän +hämmästyneeltä kuin hän itse oli, ja huudahti iloisesti: "Bob, +poikaseni, -- Bob! Meidän vieraamme on sinua etevämpi!" + +"Ei olekaan!" sanoi Kenelm vaatimattomasti. "Mutta minä luulen, suoraan +sanoen, että Mr Bob olisi sekä viisaampi että painavampi mies, ja +kauempana heinäsirkan kannalta, jos hän ajattelisi vähemmän ja söisi +enemmän puddinkia." + +Kun illallinen oli syöty, tarjosi arentimies Kenelmille savipiipun, +jossa oli huonoa tupakkaa; matkamies vastaanotti sen nöyrästi niinkuin +hän aina elämän vastuksia kohtasi, ja koko seura, paitsi Mrs +Saunderson, lähti puutarhaan. Kenelm ja Mr Saunderson istuivat +lehtimajaan, tytöt ja edistymisen sankari jäivät ulkopuolelle +kukkaisten luo. Oli hiljainen ja ihana yö, täysikuu valaisi seutua. +Arentimies, joka istui kasvot niittyjä kohti, tupakoi rauhallisesti. +Kenelm veti muutamia haikuja piipustansa, laski sitten piipun pois ja +loi katseen tyttöihin. He olivat hyvin hauskan näköiset, ollen lähellä +toisiansa mehiläispesien kohdalla; ne kaksi nuorinta istuivat +kukkapenkkiä ympäröivällä ruohokaistaleella ja olivat laskeneet +käsivartensa toinen toistensa hartioille; vanhin seisoi suorana heidän +takanaan ja kuunvalo lankesi hänen ruskeille hiuksillensa. + +Nuori Saunderson kulki itsekseen levottomana edestakaisin käytävällä. + +"Se on kummallista," ajatteli Kenelm, "että tytöt eivät ole ilkeitä +katsella, kun heitä on näin pari kolme yhdessä; mutta jos riistää +jonkun irti joukosta, niin se tavallisesti tulee niin suoraksi ja +kaljuksi kuin pavunsalko. Haluaisinpa tietää katsooko tämä maalainen +heinäsirkka, joka on niin ihastunut noihin hyppäyksiin, joita hän +edistymiseksi sanoo, mormonein yhteiskuntaa sivistyneen edistymisen +merkiksi. On monta seikkaa, jotka puolustavat kokonaisen kymmenkunnan +vaimon ottamista, samoin kuin voipi ostaa kymmenkunnan helppoja +partaveitsiä. Sillä ei ole mahdotonta kymmenen joukosta löytää yhden, +joka on hyvä. Ja sitä paitsi on varmaankin kokonainen kimppu +monenvärisiä kukkasia, siellä täällä kuihtunut lehti, kauniimpi +katsella kuin sama yks'toikkoinen, yksinäinen hame. Mutta minä pelkään +että nämät mietteet ovat sopimattomia, vaihtakaamme ne muihin. -- +Arentimies," sanoi hän ääneen, "minä oletan, että teidän kauniit +tyttärenne ovat liian hienot ollaksensa teille erittäin suureksi +avuksi. Minä en heitä heinämiesten joukossa nähnyt." + +"Kyllä ne siellä olivat, vaikka erikseen niitun äärimmäisessä päässä. +Minä en tahdo, että ne ovat toisten tyttöjen kanssa, joista useat ovat +muukalaisia toiselta seuduilta. En tosin tiedä heistä mitään pahaa, +mutta kun en liioin tiedä mitään heidän eduksensakaan, niin katsoin +parhaimmaksi pitää tyttöni erillänsä." + +"Mutta minä olisin katsonut viisaimmaksi pitää poikaanne niistä +erillään. Minä näin hänen tyttöparven keskellä." + +"Oh," sanoi arentimies miettiväisesti ja otti piipun suustansa, "minä +en usko, että tytöt, jotka eivät ole juuri hyvää kasvatusta saaneet, +lapsi raukat! vaikuta niin pahaa poikiin, kuin hyvästi kasvatettuihin +tyttöihin -- ainakaan ei vaimoni sitä usko. 'Pidä hyvät tytöt erillään +pahoista tytöistä,' sanoo hän, 'niin hyvät tytöt eivät milloinkaan +käytä itseänsä pahoin!' Ja te tulette vielä huomaamaan, että siinä +jotakin on, kun itse saatte tyttöjä kasvatettavaksi." + +"Odottamatta tätä aikaa -- jonka en toivo koskaan tulevankaan -- +myönnän, että teidän kelpo vaimonne väite on hyvin viisas. Minun oma +käsitykseni on, että nainen helpommin voipi vahingoittaa omaa +sukupuoltansa kuin meidän, koska hän ei voi elää tekemättä pahaa +yhdelle tai toiselle." + +"Ja hyvää myöskin," sanoi iloinen arentimies ja löi nyrkkinsä pöytään. +"Mitenkä me tulisimme aikaan ilman vaimoja?" + +"Me tulisimme aikaan paljon paremmin, se on minun luuloni, sir. Adam +oli kultaa parempi, eikä häntä omatunto eikä vatsataudit vaivanneet, +ennenkuin Eva houkutteli häntä raakoja omenia syömään." + +"Nuori mies, minä näen nyt, että olette ollut onnettomasti rakastunut. +Sentähden te olette niin suruisen näköinen." + +"Suruisen näköinen! Oletteko milloinkaan tuntenut miestä, jolla on +ollut kova onni rakkaudessa ja joka on näyttänyt vähemmän suruiselta +päästyänsä puddingin ääreen?" + +"Noh! Mutta te osaatte hyvin veistä ja kahvelia hallita -- se täytyy +myöntää." Tässä arentimies kääntyi ja katseli tutkivaisesti Kenelmiä. +Sen jälkeen hän suuremmalla kunnioituksella lisäsi: "Tiedättekö mitä, +te saatatte minua hämille." + +"Se on mahdollista. Minä olen varma siitä, että saatan itseänikin +hämille. Mitä vielä aiotte sanoa?" + +"Kun katselen teidän pukuanne -- ja -- ja --" + +"Nuo kaksi killinkiä kuin minulle annoitte? Niin --" + +"Minä luulin teitä pienen, minun kaltaiseni, arentimiehen pojaksi. +Mutta nyt minä puheestanne huomaan, että olette ylioppilas -- +herrasmies. Eikö niin ole?" + +"Hyvä Mr Saunderson, minä lähdin vähän aikaa sitten matkalleni inhoen +valhetta. Mutta minä epäilen ihmisten pääsevän pitkälle tässä +maailmassa, huomaamatta, että luonto on hänelle suonut valhettelemisen +ky'yn välttämättömäksi keinoksi itsensä suojelemiseen. Jos te kysytte +minulta itsestäni, niin varmaan tulen valehtelemaan teille. Senvuoksi +on kenties parasta etten jääkään teille yöksi, vaan sen sijaan ha'en +itselleni makuusijan jonku tiheän pensaston juurella." + +"Mitä vielä! Minä en suinkaan tahdo tietää enempää kenenkään tilasta +kun hän itse katsoo sopivaksi minulle ilmoittaa. Jääkää tänne +lopettamaan heinäntekoa. Ja sen minä sanon, nuori mies, että olen +hyvilläni siitä, ettette näy tytöistä välittävän; sillä minä kyllä näin +varsin kauniin tytön koettavan päästä teidän suosioonne -- ja jollette +ole varoillanne, on hän saattava teitä rettelöihin." + +"Kuinka? Aikooko hän karata setänsä luota?" + +"Setänsä? Herra siunatkoon, ei hän asu setänsä, vaan isänsä luona, enkä +ole milloinkaan kuullut hänen aikoneen karata. Jessie Wiles -- se on +hänen nimensä -- on, minun luullakseni, hyvin kelpo tyttö, josta kaikki +pitävät -- ehkä liiankin paljon; mutta hän tietää olevansa kaunotar, +eikä ensinkään ole pahoillansa siitä että häntä ihaillaan." + +"Ei yksikään vaimo siitä pahoillansa ole, olkoonpa hän kaunotar tai ei. +Mutta minä en voi ymmärtää miksi Jessie Wiles saattaisi minua +rettelöihin?" + +"Sentähden, että löytyy ko'okas, roteva mies, joka on tullut +puolihulluksi hänen tähtensä; ja kun hän on näkevinään jonkun toisen +liian paljon Jessieä katselevan, niin hän musertaa hänet murskaksi. On +siis parasta, nuori mies, että säilytätte nahkanne pulaan joutumasta." + +"Vai niin! Ja mitä tyttö näistä rakkauden osoituksista sanoo? Kai hän +pitää miehestä enemmän sentähden, että hän muita murskaksi musertaa?" + +"Lapsi parka! Ei; hän vihaa häntä niin ettei kärsisi häntä nähdä. Mutta +mies vannoo, ettei Jessie saa mennä toisen kanssa naimiseen, vaikka hän +itse sentakia joutuisi hirsipuuhun. Ja totta puhuakseni, minä pelkään, +että Jessie liian paljo puhuu muiden kanssa kääntääksensä tämän +tappelijan epäluuloa siitä ainoasta miehestä, jota hän minun +luullakseni rakastaa. Kivulloinen nuori miesparka, joka tapaturman +kautta joutui raajarikoksi ja jonka Tom Bowles sakarisormellansa voisi +musertaa." + +"Tuo on todella oikein hauskaa," sanoi Kenelm, joka näytti vähän +innostuvan. "Minun tekisi mieleni tulla tutuksi tuon hirvittävän +kosijan kanssa." + +"Se on helppo asia," sanoi arentimies kuivasti. "Teidän ei tarvitse +muuta tehdä kuin mennä kävelemään Jessie Wiles'in kanssa auringon +laskun jälkeen, niin opitte tuntemaan Tom Bowles'ista enemmän kuin +kuukauden sisässä tulette unhottamaan." + +"Kiitoksia neuvosta," sanoi Kenelm hiljaa, mutta miettiväisesti. "Minä +toivon voimani käyttää sitä hyödykseni." + +"Käyttäkää vaan. Minun olisi paha mieli jos johonkin pulaan +joutuisitte; ja kun Tom Bowles on raivoissansa, on hän kuin vihainen +härkä. Mutta meidän täytyy nousta ylös varhain huomenaamulla; minä +lähden vielä karjatarhassa käymään ja menen sitte levolle; minä +neuvoisin teitä tekemään samoin." + +"Kiitoksia viittauksesta! Minä näen, että tytöt jo ovat menneet sisään. +Hyvää yötä!" + +Kun Kenelm meni puutarhan läpi, kohtasi hän nuoremman Saundersonin. + +"Minä pelkään," sanoi edistymisen harrastaja, "että ukko teistä on +ollut kovin ikävä. Mistä te olette puhuneet?" + +"Tytöistä," sanoi Kenelm, "joka aine aina on kauhea, mutta ei +ehdottomasti ikävä." + +"Tytöistä -- olisiko ukko tytöistä puhunut? Te laskette leikkiä." + +"Toivoisin sitä tekeväni, mutta se on jotakin, jota en milloinkaan ole +osannut siitä saakka kuin tähän maailmaan tulin. Jo kehdossa tunsin +elämän olevan varsin totisen asian, joka ei leikin tekoa salli. Minä +muistan vallan hyvin kuin minulle ensimmäinen kerta majavanöljyä +annettiin. Tekin, Mr Bob, olette kai huokuneet sisäänne tätä esimakua +elämän suloisuuksista. Teidän suupielistänne eivät ne alaspäin +kääntyvät väärät viivat ole hävinneet, joihin tämä öljy niin julmalla +tavalla veti ne. Te olette samoin kuin minä luonteeltaan vakava, ettekä +leikkipuheesen taipuvainen -- niin, se joka edistymistä harrastaa on +epäilemättä kovin tyytymätön asiain nykyiseen tilaan. Ja pitkällinen +tyytymättömyys paheksii leikkipuheen satunnaista helpoitusta." + +"Jättäkää nuo turhat asiat," sanoi Bob, "ja sanokaa suoraan eikö isäni +puhunut mitään erityisesti minusta." + +"Ei sanaakaan -- ainoa mies, josta hän erittäin jotain mainitsi, oli +Tom Bowles." + +"Mitä? Tappelija Tom! Koko naapuriseudun kauhu! Oh, minä arvaan, että +ukko pelkää Tomin hyökkäävän minun päälleni. Mutta Jessie Wiles'in +tähden ei kannata ruveta riitaan tuon lurjuksen kanssa. Se on kauhea +häpeä hallituksen puolesta --" + +"Mitä? Onko hallitus laiminlyönyt Tom Bowles'in urhoollisuutta arvossa +pitää tahi oikeammin rajoittaa hänen liikanaista kiihkoansa?" + +"Oh, se on kauhea häpeä hallituksen puolesta ettei se ole pakoittanut +hänen isäänsä panemaan häntä kouluun. Jos koulunkäynti olisi +yleinen --" + +"Niin luulette ettei raakoja ihmisiä olisi olemassakaan. Voi olla, +mutta koulunkäynti on yleinen Kiinassa. Ja samaten selkäänsaanti. +Minusta te kuitenkin sanoitte, että koulumestari on poissa ja että +valistuksen aikakausi on yhä edistymässä." + +"Niin, kaupungeissa, mutta ei näissä pääsemättömissä maalais-seuduissa; +ja se tekee minun vallan hulluksi. Minä tunnen olevani täällä +kadotettuna, -- menetettynä. Minussa on jotain, sir, ja se voipi +kehittyä ainoastaan ottelussa samankaltaisten henkien kanssa. Te'ettekö +sentähden minulle palveluksen?" + +"Aivan kernaasti." + +"Puhukaa ukolle jotain siihen suuntaan, että hän ei voi odottaakaan +saavansa minusta, sen kasvatuksen mukaan jonka olen saanut, kyntömiestä +tahi sikojen syöttäjää; sanokaa että Manchester olisi oikea paikka +_minulle_." + +"Miksi Manchester?" + +"Siksi, että minulla siellä on sukulainen, joka on kauppias ja on +luvannut minulle paikan konttoorissaan, jos vaan ukko siihen suostuisi. +Ja Manchester hallitsee Englantia." + +"Mr Bob Saunderson, minä lupaan tehdä minkä voin teidän toiveidenne +hyväksi. Tämä on vapauden maa, ja jokaisen tulee saada itse valita +tiensä siinä, jotta, jos vihdoin viimein menee hiiteen, niin menee +sinne ilman sitä tunnon rauhan häiritsemistä, joka on luonnollinen +seuraus siitä että joku toinen ajaa häntä sinne, vastoin hänen omaa +tahtoansa. Hän ei silloin voi syyttää siitä muita kuin itseänsä. Ja +tämä, Mr Bob, on suuri lohdutus. Kun olemme pulaan joutuneet ja +soimaamme toisia siitä, niin tulemme tietämättämme olemaan väärät, +viholliset, kovat, kiukkuiset ja kenties kostonhimoiset. Me päästämme +sellaiset tunteet valloilleen, jotka koettavat turmella koko luonnetta. +Mutta kun soimaamme ainoastaan itseämme, niin tulemme katuvaisiksi. Me +emme ole niin tarkkoja muiden suhteen. Ja itsensä soimaaminen on +kuitenkin terveellinen omantunnon tutkiminen, jota todellisesti hyvä +ihminen joka päivä harjoittaa. Ja nyt, olkaa hyvä ja näyttäkää minulle +se huone, jossa minun tulee nukkua ja muutamaksi tunniksi unhoittaa +että elän -- paras mikä voi tapahtua, hyvä Mr Bob! Meidän päivämme +eivät ole niinkään hulluja, niin kauan kuin voimme unhoittaa kaikki +mitä niiden kuluessa on tapahtunut, samassa hetkessä kuin laskemme +päämme päänaluselle." + +Molemmat nuoret miehet menivät vallan ystävällisesti käsi kädessä +sisään. Tytöt olivat jo menneet omaan huoneesensa, mutta Mrs Saunderson +oli vielä ylhäällä, viedäksensä vierasta vieraskammariin -- pieneen +kauniisen huoneesen, joka kaksikymmentä kaksi vuotta sitten oli +huonekaluilla varustettu, kun arentimies nai; se oli tapahtunut Mrs +Saundersonin äidin kustannuksella, sillä hän aikoi asua siinä, kun hän +tuli heille käymään. Siinä oli parkkumi-akuttimet ja ruutukaiset +tapetit ja se näytti yhtä uudelta kuin se eilen olisi tapeteilla ja +huonekaluilla varustettu. + +Kun Kenelm jäi yksin, riisui hän päältänsä, mutta ennenkuin hän pani +maata, paljasti hän oikean käsivartensa, käänsi sitä ja katseli +vakaasti sen jäntäre-rakennusta, vasemmalla kädellään tunnustellen sitä +käsivarren yläpuolen kohennusta, jota tavallisesti palloksi sanotaan. +Nähtävästi tyytyväisenä tämän nyrkkitaistelun välikappaleen suuruuteen +ja lujuuteen, Kenelm huokasi hiljaa. "Minä pelkään, että minun täytyy +antaa Thomas Bowles'ille selkään." Viisi minuuttia myöhemmin hän +nukkui. + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Seuraavana päivänä heinänteko oli lopetettu, ja oli jo aloitettu panna +heiniä pieleksiin. Kenelm teki tehtävänsä nyt yhtä kunnollisesti kun +edellisenä päivänä, jolloin Mr Saunderson oli häntä siitä kiittänyt. +Mutta sen sijaan, että hän niinkuin ennen olisi välttänyt Miss Jessie +Wiles'in seuraa, hän päinvastoin nyt toimitti niin, että hän +päivällisen aikana tuli tämän vaarallisen kaunottaren läheisyyteen ja +alkoi puhella hänen kanssansa. "Minä pelkään olleeni epäkohtelias teitä +kohtaan eilen ja pyydän anteeksi siitä." + +"Oh," vastasi tyttö -- "oh, minun tulisi pyytää teiltä anteeksi siitä +että rohkenin puhutella teitä. Mutta minä luulin teidän tuntevan +itsenne vieraaksi, ja tarkoitukseni oli hyvä." + +"Sen kyllä tiedän," vastasi Kenelm, kohteliaasti haravoiden hänen +osaansa heinistä sekä oman osansa puhuessaan. "Ja minä toivon pääseväni +teidän ystäväksenne. Piakkoin lopetamme työmme päivällistä syödäksemme, +ja Mrs Saunderson on pistänyt lakkarini täyteen hyviä voileipiä, joissa +on liha päällä; minä jakaisin mielelläni ne teidän kanssanne, jos +teillä ei ole mitään vastaan syödä päivällistä täällä minun kanssani +sen sijaan, että menette kotia." + +Tyttö oli kahdella päällä ja pudisti päätänsä merkiksi ettei ehdotus +ollut hänelle mieleen. + +"Pelkäättekö, että meidän naapurimme katsoisi sitä vääräksi?" + +Jessie työnsi alahuulensa ylös halveksivalla tavalla ja sanoi. "Minä en +paljon välitä siitä, mitä muut ihmiset sanovat, mutta eikö se ole +väärin tehty?" + +"Ei ensinkään. Sallikaa minun rauhoittaa teitä. Minä viivyn täällä +ainoastaan päivän tai kaksi; ei ole luultavaa, että me enää toinen +toistamme tapaamme; mutta ennenkuin lähden, tekisin varsin mielelläni +teille pienen palveluksen." Näin puhuessaan hän oli lakannut +haravoimasta ja, nojaten haravaansa, hän ensi kertaa oikein tarkoin +katseli kaunista tyttöä. + +Niin, hän oli erinomaisen kaunis -- oikea kaunotar -- paksu, musta +tukka oli kauniisti pantu ylös olkihatun alle, joka varmaankin oli +hänen oma tekemänsä; sillä on yleiseen tunnettu ettei mikään tee +maantyttöä niin kodikkaaksi kuin oljenkutominen. Hänellä oli suuret ja +lempeät, siniset silmät, hienot kasvot, ja hänen ihonsa oli puhtaampi +ja kauniimpi kuin maalaiskaunottareiden tavallisesti on, ilma ja +aurinko kun yhteisesti sitä tavallisesti pilaavat. Hän hymyili ja +punastui hiukan kun Kenelm häntä katseli ja loi häneen ystävällisen, +luottavaisen katseen, joka olisi voinut lumota filosoofin ja pettää +keikarin. Ja kuitenkin Kenelm, sen aavistavaisen luonteentuntemisen +kautta, joka usein on varmin siinä, missä hankitun tiedon epäilykset ja +viisastelemiset vähimmin sitä häiritsevät, kohdakkoin huomasi, että +tämän tytön mieli kenties tietämättömän teeskentelemisen ohessa oli +täynnä lapsellista viattomuutta. Hän painoi alas päänsä, vetäen +katseensa takaisin, ja sulki hänet sydämeensä niin hellästi kuin hän +olisi ollut lapsi, joka häneltä turvaa anoi. + +"Niin," sanoi hän itsekseen, "niin, minun täytyy antaa Tom Bowles'ille +selkään; mutta odotapas, ehkä hän kuitenkin pitää hänestä." + +"Mutta," jatkoi hän ääneen, "te ette ymmärrä miten minä voin teille +hyvän työn tehdä. Ennenkuin likemmin asiaa selitän, sallikaa minun +kysyä teiltä, kuka näistä miehistä täällä niityllä on Tom Bowles?" + +"Tom Bowles!" huudahti Jessie hämmästyneen ja levottoman näköisenä, ja +kävi vallan vaaleaksi katsellessaan ympärillensä; "te peloititte minua, +sir, mutta hän ei ole täällä; hän ei työskentele niityillä. Mutta miten +te olette kuullut Tom Bowles'ista puhuttavan?" + +"Syökää päivällistä minun kanssani niin kerron sen teille. Katsokaa, +tuossa orapihlajien alla veden lähellä on sopiva paikka. Nyt heretään +työtä tekemästä, niinkuin näette; minä lähden hakemaan vähän olutta, +ja, sitten tapaamme toinen toisemme tuolla." + +Jessie seisoi hetken epäävän näköisenä; sitten hän toistamiseen katseli +Kenelmiin, ja nähdessänsä hänen totiset ja hyväntahtoiset kasvonsa hän +rauhoittui ja lausui tuskin kuultavan myöntymyksen ja lähti orapihlajia +kohti. + +Koska aurinko nyt loi säteitänsä kohtisuoraan heinämiesten päähän ja +puiden yli kohoovan kylän kellontornin viisari juuri osoitti yhtä, +päättyi kaikki työ ja oli vallan hiljaa; muutamat tytöistä menivät +kotiansa; ne jotka jäivät niitylle, kokoontuivat yhteen erikseen +miehistä, jotka ohjasivat kulkuansa suurta tammea kohti, jonka juurella +oluttynnyri ja haarikat heitä odotti. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +"Ja nyt," sanoi Kenelm, kun molemmat nuoret, lopetettuansa +yksinkertaisen ateriansa, istuivat orapihlajain alla veden luona, jonka +tänpuolisella rannalla kasvoi korkeata kaislaa, joka hiljaa suhisi +kesätuulen liidellessä sen läpi, -- "nyt minä puhun teille Tom +Bowles'ista. Onko se totta ettette pidä tästä reippaasta nuoresta +miehestä? -- Minä sanon nuoresta, sillä minä oletan, että hän on +nuori." + +"Pidä hänestä! Minä en kärsi nähdä häntä silmieni edessä." + +"Oletteko aina häntä vihanneet? Te olette epäilemättä joskus pitänyt +häntä siinä luulossa, ettette sitä tehnyt?" + +Tyttö säpsähti eikä vastannut, vaan poimi narsissin maasta ja repi sen +armottomasti palasiksi. + +"Minä luulen, että te mielellänne kohtelette ihailijoitanne niinkuin +tätä kukkaraukkaa," sanoi Kenelm hiukan ankaralla äänellä. "Mutta +kukkaan kätkettynä te väliin tulette löytämään mehiläisen pistimen. +Minä näen teidän kasvoistanne ettette sanoneet Tom Bowles'ille +vihaavanne häntä, ennenkuin oli liian myöhäistä estää häntä +rakastumasta teihin." + +"Ei; niin paha en ollut," sanoi Jessie, joka kumminkin näytti häpeävän +itseänsä; "mutta minä olin turhamainen ja kevytmielinen, sen myönnän; +ja kun hän ensin alkoi minun seuraani hakea, huvitti se minua, enempää +asiaa ajattelematta, sillä, näettekös, Mr Bowles (erityinen paino +sanalle Mr) on korkeampaa säätyä kuin minä. Hän on käsityöläinen, ja +minä olen vaan lampaanpaimenen tytär -- vaikka isäni kuitenkin on +enemmän Mr Saundersonin isäntärenkinä, kuin pelkkänä lampaanpaimenena. +Mutta minä en milloinkaan ottanut sitä asiaa totiselta kannalta, enkä +luullut hänenkään sitä tehneen -- se on, alussa." + +"Vai on Tom Bowles käsityöläinen. Mikä ammattilainen hän on?" + +"Hän on hevosenkengittäjä, sir." + +"Ja kaunis nuori mies, niinkuin sanotaan." + +"Sitä en tiedä; hän on hyvin roteva ja iso mies." + +"Ja miksi te rupesitte häntä vihaamaan?" + +"Ensiksi siitä, että hän loukkasi isääni, joka on hyvin hiljainen ja +hyvä mies, ja uhkasi tiesi millä, jos ei isäni sallinut minun pitää +seuraa hänen kanssansa. Sanalla sanoen, hän tahtoi olla sulhaseni! +Mutta Mr Bowles on vaarallinen, pahaluontoinen ja hurja mies, ja -- +älkää naurako minulle, sir -- mutta minä näin eräänä yönä unta, että +hän murhasi minun. Ja minä luulen, että hän sen tekee, jos hän tulee +jäämään tänne; ja niin luulee hänen äitinsäkin, joka on hyvänluontoinen +vaimo ja soisi hänen muuttavan täältä pois; mutta hän ei tahdo +muuttaa." + +"Jessie," sanoi Kenelm hiljaa, "minä sanoin, että tahdoin ruveta teidän +ystäväksenne. Luuletteko voivanne minusta saada ystävää? Minusta ei +milloinkaan voi tulla muuta kuin ystävä. Mutta minä mielelläni siksi +rupeaisin. Voitteko luottaa minuun sellaisena?" + +"Kyllä," vastasi tyttö vakaasti, ja kun hän taas loi silmänsä Kenelmiin +oli hänen katseensa suora, rehellinen ja kiitollinen, siinä ei ollut +vilpin vilahdustakaan. + +"Onko täällä joku toinen nuori mies, joka siivommalla tavalla teidän +suosiotanne etsii, kun Tom Bowles, ja josta voisitte todella pitää?" + +Jessie katseli ympärilleen hakien toista narsissia, ja kun hän ei sitä +löytänyt, tyytyi hän kissankelloon, jota hän ei repinyt palasiksi, vaan +silitteli kädellänsä. Kenelm loi silmänsä tytön suloisiin kasvoihin ja +hänen katseessaan oli jotakin, jota hyvin harvoin siinä nähtiin -- +jotakin sitä selittämätöntä, sanomattoman inhimillistä sydämellisyyttä, +jota hänen kaltaisensa filosofit eivät millään ehdoin ottaisi +puolustaaksensa. Jos sellaiset tavalliset kuolevaiset, kuin esimerkiksi +te tahi minä, olisimme kurkistaneet orapihlaja-viidakon läpi, niin +olisimme huokailleet tahi suuttuneet, kukin eri luonnonlaatunsa mukaan; +mutta kaikki me olisimme sanoneet, joko vihasta tai kateudesta: +"Onnelliset nuoret rakastavaiset!" ja olisimme kaikki sitä sanoessamme +näyttäneet vallan onnettomilta. + +Mutta ei ole kieltämistä, että kauniit kasvot ovat paljon edullisemmat +kuin jokapäiväiset. Ja Kenelmin filantropiian vahingoksi on syytä +epäillä tokko Kenelm, jos luonto olisi varustanut Jessie Wiles'in +nykeränenällä ja kierosilmällä, olisi tarjonnut hänelle tekemään +ystävyyden työn tahi aikonut tapella Tom Bowles'in kanssa hänen +tähtensä. Mutta hänen äänensä ei osoittanut vähintäkään kateutta tai +mustasukkaisuutta, kun hän sanoi: + +"Minä näen, että löytyy henkilö, jonka kanssa te mielellänne menisitte +naimisiin, ja että on suuri eroitus siinä tavassa, millä te kohtelette +narsissia ja kissankelloa. Kuka ja mitä se nuori mies on, jota tämä +kissankello edustaa? Noh, sanokaa se minulle." + +"Me olemme olleet yhdessä jo lapsena," sanoi Jessie, joka yhä katsoi +alas hyväillen kissankelloa. "Hänen äitinsä asui meitä lähinnä olevassa +tuvassa; ja minun äitini piti paljon hänestä, ja samoin isäkin; ja, +ennenkuin olin kymmenen vuoden vanha, heidän oli tapa nauraa, kun +Will-raukka kutsui minua pikku vaimoksensa." Tässä alkoivat kyyneleet, +jotka olivat Jessien silmiin nousseet, valua alas kukan päälle. "Mutta +nyt isä ei tahdo kuulla puhuttavan siitä; eikä siitä voi mitään tulla. +Ja minä olen koettanut pitää jostakin toisesta, mutta en voi -- niin on +asian laita." + +"Mutta miksi? Onko hän käynyt pahaksi? -- ruvennut elämään +kevytmielisesti ja juomaan?" + +"Ei -- ei -- ei, -- hän on vakavin ja paras poika koko maailmassa. +Mutta -- mutta --" + +"Niin; mutta --" + +"Hän on raajarikko nyt -- ja minä rakastan häntä sitä enemmän +sentähden." Tässä Jessie alkoi nyyhkyttää. + +Kenelm oli hyvin liikutettu, ja oli kyllin varovainen olemaan vaiti +siksi, kunnes hän hiukan tyyntyi; sitten hän ystävällisiin +kysymyksiinsä sai vastaukseksi kuulla, että Will Somers -- siihen +saakka terve ja voimakas nuorukainen -- oli kuudentoista vuotiaana +ollessaan pudonnut alas telineiltä ja loukannut itsensä niin pahasti, +että hänet kohta täytyi viedä sairashuoneesen. Kun hän sieltä pääsi, +niin hän oli -- joko putoamisesta, tahi pitkällisestä taudista, joka +oli onnettomuuden seurauksena -- raajarikko elinkaudeksensa, ja sitä +paitsi hänen terveytensä oli niin heikko ja arka, että hän ei mihinkään +ulkotyöhön kelvannut eikä voinut hoitaa maanviljelijän rasittavaa +tointa. Hän oli lesken ainoa poika, ja hän ei voinut äidillensä +minäkään tukena olla. Hän oli oppinut koria tekemään; ja, sanoi Jessie, +vaikka hän teki kaunista ja taitavaa työtä, oli niissä seuduin +kuitenkin ainoastaan harva ostaja. Ja, vaikka Jessien isä suostuisikin +antamaan tytärtänsä raajarikko-paralle, niin kuinka tämä voisi niin +paljon ansaita, että hän voisi vaimoa elättää? + +"Ja," sanoi Jessie, "minä olin kuitenkin onnellinen, niin kauan kuin +pyhä-iltoina voin mennä kävelemään hänen kanssansa tai käydä heillä +puhumassa hänen ja hänen äitinsä kanssa -- sillä me olemme molemmat +nuoret ja voimme odottaa. Mutta nyt en enää uskalla sitä tehdä, sillä +Tom Bowles on vannonut, että jos sen te'en, niin hän lyö Will Somers'in +maahan minun silmieni edessä; ja Will on luonnoltaan uskalias, ja minun +sydämeni pakahtuisi, jos hänelle jokin onnettomuus tapahtuisi minun +takiani." + +"Mitä Mr Bowles'iin tulee, niin älkäämme nyt enää häntä ajatelko. Mutta +jos Will voisi elättää itseänsä ja teitä, suostuisiko isänne ja te itse +siihen, että te menisitte naimisiin tuon raajarikko-raukan kanssa?" + +"Isä kyllä suostuisi, ja mitä minuun tulee, niin minä vaikka +huomispäivänä menisin hänen kanssaan naimisiin, jollen sen kautta olisi +isälle tottelematon. Minä voin tehdä työtä." + +"He palaavat nyt työhön; mutta kun se on päätetty, niin suokaa minun +tulla teidän kanssanne kotianne, ja näyttäkää minulle Will'in tupa ja +Mr Bowles'in puoti tai paja." + +"Mutta ette saa puhua mitään Mr Bowles'ille. Hän ei välittäisi siitä, +että olette herrasmies, niinkuin nyt huomaan teidän olevan, sir; ja hän +on vaarallinen -- kovin vaarallinen! -- ja niin väkevä." + +"Älkää pelätkö," vastasi Kenelm ja puhkesi ääneen, joka oli enemmän +naurun kaltaista, kuin mikään hänen suustansa lähtenyt ääni hänen +lapsuudestansa saakka oli ollut; "mutta, kun olemme työmme lopettaneet, +niin odottakaa muutaman minuutin minua tuolla portin luona." + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +Kenelm ei enää puhunut uuden ystävänsä kanssa niityllä; mutta kun +päivän työ oli lopetettu, haki hän arentimiestä pyytääksensä häneltä +anteeksi siitä, että hän ei kohta voinut tulla perheen kanssa +illalliselle. Mutta hän ei nähnyt Mr Saundersonia eikä hänen poikaansa. +Molemmat tekivät pielestä talon kohdalla. Iloissaan siitä että pääsi +anteeksi pyytämisestä ja niistä kysymyksistä, joita se olisi voinut +herättää, Kenelm otti takin päällensä ja meni Jessien luo, joka +portin luona häntä odotti. He kulkivat rinnakkain tietä myöten, +seuraten heinämiehiä, jotka hitaasti palasivat kotiansa. Se oli +yksinkertainen englantilainen kylä, sitä ei koristanut haaveelliset +tahi malli-asumukset, mutta toiselta puolen se ei kurjalta ja +siivottomaltakaan näyttänyt. Kirkko, joka oli götiläistä rakennustapaa, +kohosi harmaana heidän edessänsä, sen takana näkyivät ne punaiset +pilvet, joihin aurinko oli laskenut, ja sitä ympäröi ainoastaan +puoleksi näkyvän pappilan niittymaat. Etäämpänä oli kylän viheriä +laidun, jonka keskellä oli kaunis koulurakennus; ja sitten seurasi +pitkä katu, jonka varrella oli valkoisia huoneita, joita ympäröi pienet +puutarhat. + +Heidän kulkiessansa eteenpäin, nousi kuu kaikessa komeudessansa ja +hopioitti tien heidän edessänsä. + +"Kuka on tämän maan omistaja?" kysyi Kenelm. "Hän mahtaa olla hyvä ja +varakas mies." + +"Niin, Squire Travers; hän on korkea aatelismies ja sanotaan olevan +hyvin rikas. Mutta hänen tilansa on ison matkaa kylästä. Te voitte +saada sitä nähdä, jos viivytte täällä, sillä hän pitää lauantaina +elonjuhlan, ja Mr Saunderson kaikkein torppariensa kanssa menee sinne. +Siellä on kaunis puisto, ja Miss Travers'ia kyllä kannattaa nähdä. Oi, +kuinka kaunis hän on!" jatkoi Jessie teeskentelemättömällä +ihastuksella; sillä naiset ihailevat paljon enemmän toinen toistensa +kauneutta, kuin miehet yleiseen luulevat. + +"Onko hän yhtä kaunis kuin te itse?" + +"Oh, kaunis ei ole oikea sana. Hän on tuhat vertaa ihanampi!" + +"Hum!" sanoi Kenelm epäilevästi. + +Hetken aikaa molemmat olivat ääneti; vihdoin Jessie keskeytti vaitiolon +syvästi huokaamalla. + +"Miksi te huokaatte? -- Sanokaa se minulle." + +"Minä ajattelin kuinka vähän tarvitaan tekemään ihmisiä onnellisiksi, +mutta se vähä on yhtä vaikea saada, kuin koko hengenvoimansa uhraaminen +johonkin suureen toimeen." + +"Se on hyvin viisaasti sanottu. Jokainen tavoittaa jotakin +vähäpätöistä, josta ei kukaan muu kentiesi antaisi penniäkään. Mutta +mikä se vähäpätöinen asia on, jota te huokaillen toivotte?" + +"Mrs Bawtrey myisi mielellään tämän puodin. Hän alkaa jo käydä vanhaksi +ja kivulloiseksi, mutta ei kukaan osta sitä; jos Will saisi tämän +puodin, niin minä voisin sitä hoitaa -- mutta ei sitä kannata +ajatellakaan." + +"Mitä puotia te tarkoitatte?" + +"Tuota!" + +"Missä? Minä en mitään puotia näe." + +"Mutta se _on_ kylän puoti -- ainoa mikä löytyy, jossa postikonttoori +on." + +"Ah! Minä näen ikkunassa jotain, joka on punaisen nutun näköinen. Mitä +siellä myydään?" + +"Kaikellaista -- teetä ja sokuria, ja kynttilöitä, ja huivia, ja +nuttuja, ja hameita, ja hiirenloukkuja, ja postipaperia; ja Mrs Bawtry +ostaa Will raukan koria, ja myy ne paljon korkeampaan hintaan kuin hän +itse niistä maksaa." + +"Se näyttää olevan sievä tupa ja sen takana on maakappale ja puutarha." + +"Niin. Mrs Bawtrey maksaa kahdeksan puntaa vuodessa siitä; mutta puoti +kyllä sen verran tuottaa." + +Kenelm ei vastannut mitään. He kulkivat edelleen ääneti ja olivat +saapuneet kadun keskikohdalle, kun Jessie katseli ympärilleen ja +samassa päästi äkillisen huudon, säpsähti ja yhtäkkiä seisahtui. + +Kenelm katseli siihen suuntaan kuin tyttökin ja näki muutaman kyynärän +päässä, tien toisella puolella, pienen punaisista tiilikivistä tehdyn +huoneen ynnä muutamia olkikatoilla varustettuja suojuksia avaralla +pihalla, johon vei portti, jota vasten nojasi mies, pieni piippu +suussa. "Se on Tom Bowles," kuiskasi Jessie ja pisti kätensä Kenelmin +käteen -- sitten hän veti sen äkkiä takaisin, ikäänkuin hän olisi +tullut toiselle mielelle, ja sanoi yhä kuiskaten: "Menkää nyt takaisin, +sir!" + +"En suinkaan sitä tee. Minä tahdon juuri oppia tuntemaan Tom Bowles'ia. +Hiljaa!" + +Tom Bowles oli samassa viskannut piippunsa pois ja tuli nyt hiljakseen +astuen tien poikki heitä vastaan. + +Kenelm katseli häntä tarkasti. Hän oli tavattoman roteva mies, pari +tuumaa lyhempi Kenelmiä, mutta kuitenki tavallista pitempi mies; hänen +hartiansa ja rintansa olivat vahvat kuin Herkuleen, mutta alempi osa +ruumista ei kuitenkaan ollut yhtä vankka, ja hänen käyntinsä oli hidas +ja pitkäveteinen. Kuunvalo lankesi hänen kasvoillensa; ne olivat +kauniit. Hän oli ilman hattua ja hänen kihara tukkansa oli lyhyeksi +leikattu. Hänen kasvonsa olivat säännölliset ja hän oli terveen +näköinen; hän näytti olevan noin kahdenkymmenenkuuden tahi seitsemän +vuoden vanha. Kun hän tuli lähemmäksi niin huomasi Kenelm ettei hänen +kasvonsa olleet ensinkään miellyttävät, niinkuin ne etäämmältä +näyttivät, vaan hurjan ja kolkon näköiset. + +Kenelm kulki edelleen Jessien rinnalla kun Bowles tunkeusi heidän +väliinsä ja, toisella kädellään tarttuen tytön käsivarteen, toisella +teki uhkaavan liikkeen kääntyessään Kenelmiin, sanoen kolkolla äänellä: + +"Kuka olette?" + +"Päästäkää tämä nuori nainen, ennen minä en vastaa." + +"Jos ette olisi muukalainen," vastasi Bowles ja näytti siltä kun hän +koettaisi nousevaa vihaa viihdyttää, "niin makaisitte ojassa noiden +sanojen tähden. Mutta minä oletan ettette tiedä minun olevan Tom +Bowles, ja minä en salli sen tytön, jota minä rakastan, olla toisen +miehen seurassa. Pois täältä sentähden." + +"Ja minä en salli kenenkään harjoittaa väkivaltaa tyttöä kohtaan, joka +käy minun vieressäni, sanomatta hänelle että hän on konna ja että minä +ainoastaan odotan siksi kunnes hän saapi molemmat kätensä vapaaksi +antaakseni hänen tietää ettei hänellä olekaan raajarikon kanssa +tekemistä." + +Tom Bowles tuskin korviansa uskoi. Hämmästys hetkeksi tukehdutti kaikki +muut tunteet. Hän tietämättänsä päästi Jessien irti, ja tyttö pakeni +niinkuin irti päästetty lintu. Mutta hän nähtävästi ajatteli enemmän +uuden ystävänsä vaaraa, kuin pakenemista; sillä sen sijaan, että hän +olisi isänsä tuvassa turvaa etsinyt, hän juoksi muutamain työmiesten +tykö, jotka olivat aivan lähellä ja olivat pysähtyneet ravintolan +edustalle, ja palasi näiden liittolaisten kanssa sille paikalle, mihin +nuo kaksi miestä olivat jääneet. Työmiehet pitivät paljon hänestä, ja +kun heitä oli monta, he eivät Tom Bowles'ia pelänneet, vaan riensivät +puoleksi juosten, puoleksi käyden, paikalle, ja toivoivat ehtivänsä +sinne hyvään aikaan astumaan Tomin kauhistavan käsivarren ja +rauhallisen muukalaisen luurangon välille. + +Bowles oli sillä välin toipunut ensi hämmästyksestään ja oli tuskin +huomannut, että Jessie oli karannut, vaan piti yhä vielä oikeaa +käsivarttansa ojennettuna sitä paikkaa kohti, josta tyttö oli kadonnut, +ja jupisi ylönkatseellisesti, tähtäen Kenelmin kasvoja vastaan iskun +vasemmalla kädellänsä. "Yksi käsi on oleva kylläksi sinulle." + +Mutta yhtä nopeaan Kenelm tarttui nostetun käsivarren kyynärpäähän, +jotta isku kohtasi tyhjää ilmaa, pisti samalla esiin oikean polvensa ja +jalkansa ja pani ämmänkoukkua raskaalle vastustajallensa niin että tämä +kaatui selälleen sääret ylöspäin. Liike oli niin äkillinen ja huumaava +sekä siveellisesti, että ruumiillisesti, että minuuti tai enemmänkin +kului, ennenkuin Tom Bowles nousi ylös. Sitten hän toisen minuutin +seisoi ja tuijotti vastustajaansa ja hänen mieltänsä valtasi pelko, +miltei taikauskoinen kammo. Sillä tunnettu on että, olkoonpa mies, tahi +vaikkapa petokin kuinka hurja ja uskalias tahansa, jos hän tähän saakka +aina on tottunut voittamaan, mutta ei milloinkaan ole kohdannut +vihollista, joka olisi ollut hänen vertaisensa voimassa, niin +ensimmäinen tappio, varsinkin kun vastustaja on hänestä halveksittava, +kauhistuttaa ja veltostuttaa koko hermorakennuksen. Mutta kun tappelija +Tomissa vähitellen heräsi oman voiman tunto jälleen, ja hän huomasi, +että hän ainoastaan painijan sukkelan tempun kautta oli maahan lyöty, +vaan ei nyrkkitaistelijan nyrkkivoiman kautta, niin pelko katosi ja Tom +Bowles oli taas entisellään. "Oh, vai olette sitä lajia?" sanoi hän. +"Näillä seuduin me emme tappele kantapäillä niinkuin aasit; me +tappelemme nyrkeillämme, poikani; ja koska tahdotte sellaista leikkiä, +niin täytyyhän teidän saada." + +"Jumala," vastasi Kenelm juhlallisesti, "lähetti minun tähän kylään +vartavasten Tom Bowles'ille selkään antamaan. Se on sula armo, joka +teille tapahtuu, te tulette vielä sitä huomaamaan." + +Taas kammo, samankaltainen kuin se, minkä Aristofaneen demagoogi mahtoi +tuntea kun makkarantekijä hänen voitti, valtasi Tom Bowles'in +uskaliasta sydäntä. Häntä nuo merkilliset sanat eivät yhtään +miellyttäneet ja vielä vähemmin se surullinen ääni, jolla ne +lausuttiin. Mutta hän päätti ruveta tappeluun paremmin varustettuna +kuin hän ensin oli katsonut tarpeelliseksi, ja riisui päältänsä raskaan +karkean takkinsa ja liivit, kääri paidanhihat ylös ja meni sitten +hitain askelin vihollistansa vastaan. + +Kenelm oli myöskin, ja vieläkin perinpohjaisemmin, riisunut takkinsa, +jonka hän huolellisesti oli pannut kokoon, koska se oli sekä uusi että +ainoa mikä hänellä oli, ja laskenut sen tien viereen ja paljastanut +käsivartensa, jotka olivat laihat ja melkein hennot hänen vastustajansa +paksuihin jäntäreisin verraten, mutta jänteet niissä olivat vahvat kuin +hirven takajalka. + +Tähän aikaan työmiehet, Jessien johtamina, olivat paikalle saapuneet, +ja aikoivat juuri tunkeutua tappelijain väliin, kun Kenelm viittasi +heille väistymään ja sanoi tyyneellä ja painavalla äänellä: + +"Asettukaa meidän ympärillemme, hyvät ystävät, muodostakaa piiri ja +katsokaa että minun puolestani kaikki käy rehellisesti. Minä olen varma +siitä, että Mr Bowles puolestaan on rehellinen. Hän on kyllin suuri +turhanpäiväistä halveksimaan. Ja nyt, Mr Bowles, sananen teille +naapurinne läsnäollessa. Minä en aio sanoa mitään epäkohteliasta. Te +olette tosin hurja ja kiivas, mutta mies ei aina voi itseänsä hillitä +-- ainakin on minulle niin kerrottu -- kun hän ajattelee, enemmän kuin +hänen tulisi, kaunista tyttöä. Minä en oikein voi nähdä kasvojanne +kuunvalossa, mutta, vaikka ne tällä hetkellä näyttävät kolkolta, olen +kuitenkin varma siitä, että te oikeastaan olette kelpo mies, ja että, +jos te lupaatte jotakin miehen tavalla, te sitä pidättekin niinkuin +mies. Eikö niin?" + +Pari kolme läsnäolijoista ilmoittivat hyväksymystänsä hiljaa jupisten; +toiset kokoontuivat heidän ympärilleen, ollen ihmeissään. + +"Mitä hyötyä tuosta joutavasta puheesta on?" sanoi Tom Bowles hiukan +epävakaisella äänellä. + +"Suoraan sanoen tämä: jos minä tappelussa voitan teidät, niin minä +pyydän teitä naapurienne läsnäollessa lupaamaan, ettette sanoilla +ettekä te'oilla enää Miss Jessie Wiles'iä kiusaa." + +"Ah!" ärjäsi Tom. "Rakastatteko te häntä?" + +"Uskokaa sitä jos mielitte; ja minä puolestani lupaan että, jos te +minun voitatte, niin minä lähden täältä niin pian kuin te sallitte +minun sitä tehdä, enkä ikinä enää tänne tule. Mitä! Epäättekö sitä +luvata? Pelkäättekö todella että minä teitä voitan?" + +"Te! Minä musertaisin kymmenen teidän vertaista murskaksi." + +"Siinä tapauksessa voitte vallan hyvästi luvata se minulle. Se on +rehellinen suostumus. Eikö niin, naapurit?" + +Kenelmin näennäinen hyvä ja iloinen mieli sekä heidän oma +oikeudentuntonsa yhteisesti vaikuttivat sen, että läsnäolijat yhteen +ääneen huusivat, että Kenelm oli oikeassa. + +"Kuulkaas nyt, Tom," sanoi vanhanpuoleinen mies, "tämä herra ei voi +rehellisemmin puhua; ja me uskomme kaikki, että pelkäätte, jollette +suostu." + +Tomin kasvot osoittivat suurta liikutusta; mutta vihdoin hän karjasi. +"Olkoon menneeksi, minä lupaan -- se on, jos hän minun voittaa." + +"Hyvä," sanoi Kenelm. "Te kuulette, naapurit; ja Tom Bowles ei voisi +näyttää kauniita kasvojansa teidän joukossanne, jos hän lupaustansa +rikkoisi. Ojentakaa minulle kätenne." + +Tappelija Tom ojensi tuiman näköisenä kätensä Kenelmille. + +"Noh niin, se on englantilaisen kaltaista," sanoi Kenelm -- "julkinen +tappelu eikä mitään vihaa. Vetäytykää syrjemmälle, ystävät, ja antakaa +tilaa meille." + +Työmiehet vetäytyivät kaikki vähän matkaa pois heistä; ja kun Kenelm +asettui paikallensa, oli hänen käytöksensä niin sujuva ja notkea, että +hänen vahva ruumiinrakennuksensa kohta tuli näkyviin ja, verrattuna +Tomin suureen rintaan, teki jälkimmäisen kömpelön ja kankean +näköiseksi. + +Molemmat miehet seisoivat minuutin ajan vastakkain toisiansa ja +katselivat vakaasti ja varovaisesti toinen toisensa silmiin. Tomin veri +alkoi kuohua -- eikä Kenelmikään, vaikka hän näytti tyyneeltä, ollut +tuntematta sitä sydämen ylpeätä tykytystä, jota taistelun hurja ilo +vaikuttaa. Tom teki ensimmäisen iskun, ja yksi isku väistettiin, mutta +siihen ei vastattu; uusi isku ja vielä yksi -- ne väistettiin vielä -- +mutta ei vielä isketty takaisin. Kenelm, joka silminnähtävästi vaan +puolusti itseänsä, käytti hyväksensä kaikki tämän sotataidon edut, +jotka käsivarsien suurempi notkeus hänelle tuotti. Kenties hän +tahtoi oppia tuntemaan vastustajansa taitavuutta ja tutkia hänen +hengityksiensä pituutta, ennenkuin hän itse uskalsi ruveta hyökkäämään +hänen kimppuunsa. + +Tom, joka julmistui siitä että iskut, jotka olisivat häränkin maahan +lyöneet, täten väistettiin ja huomasi että hän oli kohdannut +salaperäisen taitavuuden, joka teki hänen raa'an väkevyytensä turhaksi +voimaksi ja ajan pitkään tulisi häntä voittamaan, tuli äkisti siihen +päätökseen että, kuta pikemmin hän voisi saattaa tuon raa'an väkevyyden +vaikuttamaan, sitä parempi hänelle. Tämän johdosta hän, kolme piiriä +tehtyänsä, jolla ajalla hän, ainoatakaan kertaa voimatta vastustajansa +varovaisuutta tyhjäksi tehdä, oli saanut muutamia helppoja iskuja +nenäänsä ja suullensa, vetäysi takaisin ja hyökkäsi niinkuin härkä +vihollisensa päälle -- niinkuin härkä, sillä hän karkasi häntä vastaan, +mahdottoman suuri pää alaspäin ja molemmat nyrkit sarvien virkaa +tehden. Kun hyökkäys oli tehty, oli hän _milled'in_ miehen tilassa. +Minä oletan varmana asiana, että jokainen englantilainen, joka kutsuu +itsensä mieheksi -- se on, jokainen mies, joka on ollut englantilainen +poika ja jonka sellaisena on täytynyt nyrkkiänsä käyttää -- tietää, +mikä "mill" on. Mutta minä en kirjoita ainoastaan "pojille" vaan +myöskin "tytöille." Kunnioitettavat naiset, -- "mill" -- minä käytän +vastenmielisesti ja itseäni halveksien tätä siansaksaa, jota +naiskirjailijat ihailevat ja jota Aikakauden Tytöt tuntevat paremmin +kuin Murray'tansa -- "mill" -- minä en puhu naiskirjailijoille enkä +Aikakauden Tytöille, vaan viattomille neitosille, ja selittääkseni +sanaa näille ulkomaalaisille, jotka osaavat ainoastaan englannin +kieltä, jota Addison ja Macaulay ovat heille opettaneet -- "mill" on +selitettynä tämä: teidän vastustajanne on jalossa kaksintaistelussa +nyrkki nyrkkiä vastaan hyökännyt esiin pää edellä niin, että pää joutui +niinkuin ruuvipihtiin vastustajan kyljen ja ulospäin käännetyn vasemman +käsivarren väliin, jossa se, ilman suojatta ja avutta, voi tulla +vihollisen oikean nyrkin kautta muserretuksi vallan tuntemattomaksi. Se +on tila, johon raa'an voiman etevyys väliin joutuu ja jota tällaisessa +tappelussa saavutettu taitavuus harvoin laiminlyö hyväksensä käyttää. +Kenelm, joka oli kohottanut oikean käsivartensa, epäsi hetken aikaa, +sitten hän irroitti vasemman käsivartensa, päästi vangin irti ja, +lyöden häntä ystävällisesti olkapäähän, käänsi häntä katsojia kohti ja +sanoi puolustavalla äänellä. "Hänellä on kauniit kasvot -- olisi väärin +niitä pahoin pidellä." + +Tom'in vaarallinen tila oli niin selvä kaikille ja vastustajan +hyväntahtoinen luopuminen siitä edusta, jonka hänen asemansa hänelle +tuotti, näytti niin jalolta, että työmiehet hurrasivat. Tom'ista tuntui +kuin olisi häntä kohdeltu niinkuin lasta; ja, valitettavasti hän, +kääntyessään ja rauhoittaen mieltänsä, sattui luomaan silmänsä +Jessie'en. Tytön suu oli selkomen selällään kauhistuksesta; Tom luuli +hänen pilkallisesti nauravan hänelle. Ja nyt hän tuli väkeväksi. Hän +tappeli niinkuin härkä tappelee nuoren hiehon läsnäollessa, joka, +niinkuin hän kyllä tietää, on oleva voittajan oma. + +Jos Tom ei milloinkaan ennen ollut tapellut miehen kanssa, joka oli +käynyt kilpa-nyrkistelijän opissa, niin ei Kenelm'kään ennen ollut +tavannut väkevyyttä, joka, joll'ei se olisi ollut opetusta vailla, +olisi voittanut hänen oman väkevyytensä. Hän ei enää voinut ainoastaan +puolustaa itseänsä; hän ei enää voinut taitavan miekkailijan tavalla +leikkiä näiden mahdottoman vahvain käsivarsien moukarien kanssa. Ne +murtivat hänen varustuksensa -- ne kalkuttivat hänen rintaansa kuin +olisi se ollut alaisin. Hän huomasi olevansa hukassa jos ne sattuisivat +hänen päähänsä. Hän havaitsi myöskin että ne iskut, joita hän tähtäsi +vastustajansa rintaan, eivät vaikuttaneet enempää kuin kepillä lyöminen +sarvikuonon nahkaan. Mutta nyt hänen sieramensa väljenivät, hänen +silmänsä syöksivät tulta -- Kenelm Chillingly oli herennyt olemasta +filosoofi. Hänen lyöntinsä -- kuinka vallan toisellainen kuin Tom +Bowles'in sinne tänne kieppuvat iskut! -- sattui suoraan maaliinsa +niinkuin tyrolilaisen tahi brittiläisen pilkanampujan pyssynkuula +Aldershot'issa -- siihen oli ko'ottu jäntäreiden ja suonien koko voima +-- ja hänen iskunsa sattui juuri siihen osaan otsaa, jossa silmät +lähenevät toisiansa, ja tätä iskua seurasi salaman nopeudella toinen +enemmän rajoitettu, mutta turmiollisempi isku vasemmalla kädellä, joka +sattui siihen paikkaan missä vasen korva kohtaa kaulaa ja leukaluuta. + +Ensimmäisen iskun jälkeen Tom Bowles oli vetäytynyt taaksepäin ja +horjunut, toisen jälkeen hän väänsi kätensä ylöspäin, hypähti ylös +ilmaan niinkuin hän olisi saanut kuulan sydämeensä, ja putosi sitten +raskaasti suinpäin maahan niinkuin hengetön möhkä. + +Katsojat kokoontuivat hämmästyneinä hänen ympärillensä. He luulivat +hänen kuolleeksi. Kenelm laskeusi polvillensa; koetteli kädellään +Tom'in huulia, suonta ja sydäntä ja nousi sitten ylös, ja sanoi +vaatimattomalla ja puolustavalla äänellä. + +"Jos hän olisi ollut vähemmän muhkea mies, niin minä kunniani kautta +vakuutan ett'en milloinkaan olisi uskaltanut toista iskua antaa. +Ensimmäinen isku olisi ollut kylläksi luonnon puolesta vähemmän +lahjakkaalle henkilölle. Nostakaa häntä varovasti ylös ja kantakaa hän +kotia. Sanokaa hänen äidilleen että minä tulen katsomaan häntä ja hänen +poikaansa huomenna. Kuulkaa, juoko hän liian paljon olutta?" + +"Kyllä," sanoi yksi talonpojista, "Tom voipi juoda." + +"Minä arvasin sen. Liian paljon lihaa tällaisille jäntereille. Menkää +lähinnä asuvaa lääkäriä hakemaan. Sinä, poikani? -- hyvä -- joudu! Ei +ole mitään vaaraa, mutta on mahdollista, että suoneniskeminen on +tarpeen." + +Neljä läsnä-olevaa väkevää miestä nostivat varovasti Tom Bowles'in ja +kantoivat hänen kotia; hän ei osoittanut mitään tietoisuuden merkkiä; +mutta hänen kasvonsa, niillä paikoin missä ne ei olleet veressä, olivat +hyvin kalpeat, hyvin tyyneen näköiset ja huulilla oli vähän vaahtoa. +Kenelm käänsi paidanhihansa alas, otti takin päällensä ja kääntyi +Jessien puoleen. + +"Noh, nuori ystäväni, näyttäkää nyt minulle Willin tupa." + +Tyttö lähestyi häntä vaaleana ja vapisevana. Hän ei uskaltanut puhua. +Muukalainen oli hänen silmissään muuttunut toiseksi ihmiseksi. Hän +peloitti häntä miltei yhtä paljon kuin Tom Bowles oli tehnyt. Mutta +tyttö joudutti kulkuansa, astui ravintolan ohitse ja saapui vihdoin +kylän kaukaisempaan päähän. Kenelm astui hänen rinnallansa, jupisten +itsekseen; ja vaikka Jessie kuuli hänen sanojansa, hän onneksi ei niitä +ymmärtänyt, sillä ne toistivat katkeraa syytöstä naissukua kohtaan, +sanoen sitä pääsyyksi kaikkeen tappeluun, verenvuodatukseen ja +onnettomuuteen, joista klassilliset kirjailijat niin paljon puhuvat. +Kun Kenelmin kolkko mieli oli käynyt leppeämmäksi tämän palajamisen +kautta vanhain oppiin, kääntyi hän vihdoin hiljaisen kumppaninsa luo ja +sanoi ystävällisesti, mutta vakaasti: + +"Mr Bowles on luvannut minulle yhden asian, ja nyt on kohtuullista, +että pyydän teidänkin lupaamaan jotakin, nimittäin tätä: ajatelkaa +kuinka helposti kaunis tyttö, niinkuin te, voi tulla syyksi ihmisen +kuolemaan. Jos Bowles olisi lyönyt minua siihen paikkaan kuin minä +häntä löin, niin ei yhdenkään lääkärin apu olisi ollut miksikään +hyödyksi." + +"Oi!" valitti Jessie vapisten ja peitti kasvonsa käsillänsä. + +"Ja tästä vaarasta puhumattakaan, ajatelkaa, että mies voi saada +kuolinhaavan sekä sydämeen että päähän, ja että sillä naisella on suuri +edesvastaus, joka, puolustakoon hän itsensä millä tahansa, unhoittaa +kuinka paljon pahaa yksi ainoa sana hänen huuliltansa ja katse hänen +silmistänsä voi matkaansaattaa. Ajatelkaa sitä ja luvatkaa ettette +milloinkaan, jos menette Will Somers'in kanssa naimisiin tai ei, enää +anna miehelle syytä uskoa että te voitte hänestä pitää, jos sydämenne +sanoo, että te ette sitä voi. Lupaatteko sitä?" + +"Kyllä, kyllä." Jessie raukan ääni tukehtui nyyhkytyksiin. + +"Kuulkaa, lapseni, minä en pyydä teitä herkeämään itkemästä, sillä +tiedän, että naiset mielellään kyyneleihin turvaavat, ja tässä +tilaisuudessa se tekee teille hyvää. Mutta me olemme nyt kylän +äärimmäisessä päässä; mikä on Willin tupa?" + +Jessie nosti päätänsä ja osoitti yksinäistä, pientä, olkikatolla +varustettua tupaa. + +"Minä pyytäisin teitä tulemaan sisälle minua esittelemään; mutta +kenties näyttäisi siltä kuin tahtoisin kerskata siitä, että Tom +Bowles'in voitin. Hyvää yötä sentähden, Jessie, ja antakaa anteeksi +saarnaamiseni." + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + +Kenelm koputti tuvan ovea; ääni huusi hiljaa: "Astukaa sisään." + +Hän painoi alas päänsä ja astui kynnyksen yli. + +Siitä asti kuin hän oli tapellut Tom Bowles'in kanssa oli hän mieltynyt +tähän onnettomaan rakastajaan -- ihmisen luonto on sellainen, että hän +rupeaa pitämään ihmisestä, kun hän on hänen voittanut; ja hän ei +ensinkään ollut hyvillään siitä, että Jessie suositteli kivulloista +raajarikkoa. + +Mutta kun hänen tyyntä katsettansa kohtasi kaksi kiiltävää, lempeää, +mustaa silmää ja vaaleat, hienot kasvot, joissa oli tuo selittämätön +vienous, jota heikko terveys usein vaikuttaa etenkin nuoriin, niin +kilpailija kohta voitti hänen sydämensä. Will Somers istui uunin +ääressä, jossa vielä muutamia hiiliä paloi, vaikka oli lämmin kesäilta; +pieni maalaamaton pöytä oli hänen vieressään, jolla oli pajunoksia ja +valkoisia, valkaistuja lastuja avonaisen kirjan vieressä. Vaaleilla ja +laihoilla käsillään hän par'aikaa teki pientä koria. Hänen äitinsä pani +juuri pois teekuppia toiselta, ikkunan alla olevalta, pöydältä. Will +nousi ylös kohteliaasti, niinkuin maalainen tavallisesti tekee, kun +muukalainen tulee sisään; leski katseli kummastellen taaksensa ja +kumarsi syvästi; hän oli pieni, laiha vaimo ja hänen kasvonsa olivat +lempeät ja osoittivat kärsivällisyyttä. + +Tupa oli siisti, niinkuin kodit tavallisesti ovat maalla, joita naiset +saavat mielensä mukaan järjestää. Oven vastapäätä olevalla kaapilla oli +joukko halpoja savi-astioita. Valkoiseksi kalkituita seiniä koristi +värilliset kuvat, jotka kuvasivat etupäässä raamatullisia aineita +Uudesta Testamentista, niinkuin tuhlaaja-pojan palaaminen, jossa tämä +oli sinisessä takissa ja keltaisissa housuissa ja sukat liukuneina +kenkien yli. + +Yhdessä tuvan nurkassa oli joukko erikokoisia koria ladottuina +päälletysten ja toisessa nurkassa oli avonainen kirjakaappi, jossa oli +moniaita kirjoja; se on koriste, joka on harvinaisempi tuvissa maalla, +kuin värilliset kuvat ja kiiltävät savikalut. + +Kenelm tietysti ei yhdellä silmäyksellä voinut kaikkea tätä nähdä ja +huomata. Mutta koska ihminen, joka on tottunut asiain yleistä puolta +käsittämään, erinomaisen pian voi oikein arvostella jotakin, jota +vastoin ihminen, joka on tottunut katselemaan ainoastaan asiain +erityisyyksiä, varsin hitaasti voi arvostella jotain ja, kun hän sen +tekee, hän luultavasti erehtyy, teki Kenelm oikean päätöksen, kun hän +arveli näin: "Minä olen yksinkertaisten englantilaisten talonpoikain +luona; mutta ne ovat, yhdestä tahi toisesta syystä, jota ei voi tulojen +verrannollisen suuruuden kautta selittää, parhaimpaa lajia tätä +säätyä." + +"Minä pyydän anteeksi, että tunkeudun tänne tähän aikaan, Mrs Somers," +sanoi Kenelm, joka lapsuudestansa asti oli ollut sen verran +talonpoikien parissa, että hän tiesi kuinka pikaan ne kotijumalainsa +läsnäollessa käsittävät heille osoitettua kunnioitusta ja kuinka +älykkäitä he ovat huomaamaan, että sitä ei heille osoiteta. "Mutta minä +en tule kauan tässä kylässä viipymään, ja minä en tahtoisi lähteä +täältä näkemättä teidän poikanne töitä, joista olen kuullut paljon +puhuttavan." + +"Te olette hyvin hyvä, sir," sanoi Will tyytyväisesti hymyillen, joka +hymy kummallisella tavalla kirkasti hänen kasvonsa. "Ne ovat vaan aivan +tavallisia töitä, joita minulla on täällä kotona. Hienommat ovat +enimmästi tilattuja." + +"Katsokaas, sir," sanoi Mrs Somers, "kauniit korityöt vievät niin +paljon aikaa; ja jos niitä ei tehdä tilaajoille, niin olisi kenties +vaikea saada niitä myydyksi. Mutta olkaa hyvä ja istukaa, sir," ja Mrs +Somers toi tuolin vieraallensa, "sillä välin kun minä juoksen ylös +hakemaan sitä koria, jonka poikani on tehnyt Miss Travers'ille. Se +viedään hänelle huomenna ja minä panin sen säilöön ettei mikään +tapaturma tapahtuisi." + +Kenelm istui ja, nostaen tuolinsa lähemmäksi Williä, otti puolitekoisen +korin käteensä, jonka nuori mies oli pöydälle pannut. + +"Tämä on minusta hyvin sievää ja hienoa työtä," sanoi Kenelm; "ja muoto +on kyllin kaunis tyydyttämään sivistyneen naisen kauneuden tuntoa." + +"Se on tilattu Mrs Lethbridgelle," sanoi Will; "hän tarvitsee jotain, +mihin hän panee kirjeitä ja korttia; ja sen muodon olen valinnut +eräästä kuvakirjasta, jonka Mr Lethbridge oli hyvä ja lainasi minulle. +Kai te tunnette Mr Lethbridgen? Hän on varsin hyvä herra." + +"En, minä en häntä tunne. Kuka hän on?" + +"Meidän pappimme, sir. Tässä on kirja." + +Kenelm näki ihmeeksensä, että se oli kertomus Pompejista ja että siinä +oli puunpiirroksia niistä huonekaluista ja koristuksista, mosaikeista +ja freskoista, jotka tästä merkillisestä pienestä kaupungista on +löydetty. + +"Minä näen, että teidän mallinne on niin sanottu _patera_," sanoi +Kenelm, "ja hyvin tuttu sellainen. Te mukailette sitä paljon tarkemmin +kuin minä olisin katsonut mahdolliseksi, kun pronssin sijaan käytetään +kutomistyötä. Mutta te huomaatte varmaankin, että tämän matalan maljan +kauneus suureksi osaksi riippuu noista kahdesta kyyhkysestä, jotka +laidalla istuvat. Te ette voi tätä koristetta tähän panna." + +"Mrs Lethbridge aikoi panna siihen kaksi pientä sisustettua +kanarialintua." + +"Aikoiko hän? Jumala varjelkoon!" huudahti Kenelm. + +"Mutta," sanoi Will, "se tuuma ei ollut mieleeni ja minä rohkenin sanoa +sitä hänelle." + +"Miksi se ei mieleenne ollut?" + +"Niin, en tiedä; mutta minusta se ei olisi ollut oikein tehty." + +"Se olisi ilmoittanut kauneuden tunnon puutetta ja olisi pilannut +korianne; ja minä koetan selittää teille miksi. Te näette tässä, +seuraavalla sivulla, hyvin kauniin kuvapatsaan kuvattuna. Tämän +kuvapatsaan tarkoitus on olla luonnon mukainen -- mutta idealiseerattu. +Te ette tunne tuon vaikean sanan, idealiseerattu, merkitystä, ja hyvin +harvat ihmiset sitä ymmärtävät. Mutta se tarkoittaa laatia jotain +taiteen alalla sen aatteen mukaan kuin ihmisen henki itselleen luopi +jostakin luonnossa olevasta. Tämä jokin luonnossa on tietysti ensin +huolellisesti tutkittava, ennenkuin ihminen voi muodostaa jotakin +taiteen alalla, joka tarkasti kuvaa sitä. Se taideniekka esimerkiksi, +joka on tämän kuvapatsaan tehnyt, on tuntenut ihmisen ruumiin suhdat. +Hänen on täytynyt tutkia sen eri osia -- päitä ja käsiä, käsivarsia ja +jalkoja ja niin edespäin -- ja kun hän on niin tehnyt, panee hän kokoon +kaikki erilaiset erityis-tutkimuksensa niin että ne muodostavat uuden +kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on tehdä olennoksi se aate, jonka +hän on hengessään luonut. Ymmärrättekö minua?" + +"Osaksi; mutta ei kaikki vielä ole selvänä." + +"Se on vallan luonnollista; mutta te tulette pian arvaamaan arvoituksen +kun mietitte mitä sanon. Jos minä, tehdäkseni tämän kuvapatsaan, joka +on tehty metallista ja kivestä, luonnollisemmaksi, panen sen päähän +oikeista hiuksista tehdyn valetukan, ettekö silloin kohta huomaisi, +että olisin pilannut teoksen -- että, niinkuin te selvästi sanoitte, +'se ei olisi oikein tehty' -- ja että minä siihen sijaan, että tekisin +taideteosta luonnollisemmaksi, olisin tehnyt sitä naurettavaksi, +luonnottomaksi, sen kautta, että tahdoin pakoittaa sen mieleen, joka +sitä katseli, vastakohdan todellisen elämän, jota luonnollisista +hiuksista tehty valetukka edustaa, ja taiteellisen elämän välillä, jota +kiveen tai metalliin olennoksi tehty aate edustaa. Kuta korkeampi +taideteos on (se on, kuta korkeampi se aate on, jota se kuvaa uutena +luonnosta otettujen erityisyyksien yhdistyksenä), sitä enemmän sitä +alennetaan tahi pilataan koettamalla luoda siihen sellainen +todellisuus, joka on käytettyjen aineksien rajain ulkopuolella. Mutta +samaa sääntöä voipi sovittaa kaikkeen taiteen alalla, olkoonpa se +kuinka halpaa tahansa. Ja kaksi sisustettua kanarialintua kudotun korin +reunalla, joka on tehty kreikkalaisen juoma-astian mukaan, osoittaisi +yhtä huonoa aistia kuin valetukka Apollonin marmorikuvapatsaan päässä." + +"Minä ymmärrän," sanoi Will pää alaspäin, niinkuin ihminen, joka +tarkasti miettii jotakin -- "minä ainakin luulen ymmärtäväni teitä; ja +minä olen hyvin kiitollinen teitä kohtaan, sir." + +Mrs Somers oli aikaa sitten palannut kori kädessä, mutta +seisoi yhä sitä kädessään pitäen, sillä hän ei uskaltanut vierasta +herraa keskeyttää, ja kuunteli hänen sanojansa yhtä suurella +kärsivällisyydellä ja yhtä vähän asiasta ymmärtäen, kuin se olisi ollut +yksi niitä suuria riitasaarnoja kirkonmenoista, joilla Mr Lethbridgen +juhlallisissa tilaisuuksissa oli tapa seurakuntaansa suosia. + +Kun Kenelm oli tämän arvostelun tapaisen luentonsa lopettanut -- josta +moniaat runoilijat ja kirjailijat, jotka koettavat pilkata ideaalia +panemalla oikeista hiuksista tehdyn valetukan kivisien kuvapatsaiden +päähän, voisivat saada monta hyvää neuvoa, jos alentaisivat itsensä +niitä tottelemaan, joka kuitenkaan ei ole luultavaa -- huomasi hän että +Mrs Somers seisoi hänen vieressään, otti häneltä korin, joka todella +olikin erittäin kaunis ja sievä ja oli jaettuna useampien osiin +sellaisia kaluja varten, joita naiset käyttävät, ja kiitti sitä +hyväksi. + +"Nuori neiti aikoo itse varustaa sitä silkkivuorilla ja koristaa sitä +nauhoilla," sanoi Mrs Somers ylpeästi. + +"Eiköhän nauhat tule sitä pilaamaan?" sanoi Will kysyväisesti. + +"Ei ensinkään. Teidän synnynnäinen sopusoinnun aistinne ilmoittaa +teille, että nauhat sopivat vallan hyvin sellaisiin kepeihin +kutomusteoksiin kuin tämä kori on; mutta te ette voisi panna +silkkinauhoja noihin nurkassa oleviin karkeihin ruokavasuihin. Ainetta +aineen mukaan, paksu köysi sopii niille; samoin kuin runoilija, joka +käsittää taidettansa, käyttää kauniita lausetapoja niissä runoissa, +jotka ovat kirjoitetut ylhäisten salongeja varten, mutta huolellisesti +karttaa niitä, kun hän sepittää yksinkertaisia runoja, joiden tarkoitus +on olla voimakkaita ja voida tunkea avaralle, vaikka ovat kovan +kohtelun alaisina matkalla. Mutta teidän tulisi todella ansaita paljon +enemmän rahaa tällaisella työllä, kuin ollen tavallisena päiväläisenä." + +Will huokasi. "Ei näillä seuduin, sir. Mutta jos asuisin kaupungissa." + +"Miksi ette muuta kaupunkiin?" + +Nuori mies punastui ja pudisti päätänsä. + +Kenelm kääntyi kysyväisesti Mrs Somers'iin. "Minä kyllä mielelläni +sinne muuttaisin, missä olisi paras pojalleni olla. Mutta --" ja tässä +hän keskeytti itsensä ja kyynel vieri hiljaa hänen poskeansa alas. + +Will vastasi iloisemmalla äänellä: "Minä alan nyt tulla tunnetuksi, ja +tulen saamaan työtä, kun vaan odotan kärsivällisyydellä." + +Kenelm ei katsonut kohteliaaksi ensi kerta tavatessansa Williä pyrkiä +hänen uskotuksensa ja hän alkoi tuntea, enemmän kuin alussa, sekä +saatujen lyöntien vaikuttavaa tuskaa että myöskin tavallista suurempaa +väsymystä, joka tavallisesti on seurauksena pitkän kesäpäivän työstä +ulkona. Hän jätti sentähden jotenkin jyrkästi hyvästi, sanoen +mielellään ostavansa muutamia koria todisteeksi Willin taitavuudesta ja +kätevyydestä, ja lupasi suullisesti tai kirjallisesti siitä antaa +likempiä tietoja. + +Juuri kun hän tuli Tom Bowles'in tuvan näköisälle matkallansa Mr +Saundersonin taloon, Kenelm näki miehen, joka nousi porttiin sidotun +hevosen selkään, ja puhui muutaman sanan vanhanpuoleisen vaimon kanssa +ennenkuin hän ratsasti eteenpäin. Hän ratsasti aivan Kenelmin sivutse +huomaamatta häntä, kun tämä filosoofinen kuljeksija seisautti häntä, +sanoen: "Jollen erehdy, sir, niin olette lääkäri. Eihän Mr Bowles'in +tila ole vaarallinen?" + +Lääkäri pudisti päätänsä. "En voi vielä sanoa. Hän on saanut kovan +iskun johonkin." + +"Se oli juuri vasemman korvan alle. Minä en tähdännyt aivan siihen +paikkaan; mutta Bowles pahaksi onneksi samassa astui hiukan syrjälle; +kenties hän oli hämillänsä eräästä iskusta molempain silmäin väliin, +joka kävi juuri edellä sitä; ja sentähden hän, niinkuin sanotte, sai +kovan iskun. Mutta jos se häntä parantaa tavastansa pahoin lyödä muita +ihmisiä, jotka eivät voi sitä niin hyvin kestää, niin se kukatiesi on +oleva hänen hyväksensä, niinkuin teidän opettajanne, sir, epäilemättä +sanoi kun hän antoi teille selkään." + +"Herra varjelkoon! Oletteko te se mies, joka tappeli hänen kanssansa -- +te? Sitä en usko." + +"Miksi ei?" + +"Miksi ei! Sen mukaan kuin minä voin nähdä tässä hämärässä, niin vaikka +te olette pitkä mies, on Tom Bowles kuitenkin epäilemättä paljon +raskaampi teitä." + +"Tom Spring oli Englannin suurin nyrkistelijä; ja niiden tietojen +mukaan kuin meillä on hänen painostansa, jotka historia on +arkiiweissaan säilyttänyt, oli Tom Spring paljon keveämpi kuin minä." + +"Mutta oletteko te kilpanyrkistelijä?" + +"Yhtä paljon sitä kuin jotakin muuta. Mutta me puhuimme Mr Bowles'ista; +oliko täytymys iskeä häneen suonta?" + +"Oli; hän oli tunnotonna, tahi ainakin melkein tunnotonna, kun minä +tulin. Minä laskin hänestä muutaman uns'in verta, ja ilokseni voin +sanoa, että hän nyt on tunnoillansa, mutta hänen täytyy olla hyvin +hiljaa." + +"Epäilemättä; mutta minä toivon että hän huomenna on sen verran +virkonut, että hän voi puhua minun kanssani." + +"Sen minäkin toivon; mutta en kuitenkaan voi varmaan sitä sanoa. Oliko +se riita jostakin tytöstä -- mitä?" + +"Se ei ollut rahasta. Ja minä arvelen, että jos maailmassa ei olisi +rahoja eikä naisia, niin ei olisi yhtään riitoja ja hyvin harvoja +lääkärejä. Hyvää yötä, sir." + +"Se on omituista," sanoi Kenelm, kun hän avasi Mr Saundersonin +puutarhan portin, "että vaikka en koko päivänä ole syönyt mitään muuta +kuin pari pientä voileipää, ei minun ole ensinkään nälkä. Sellainen +poikkeus ruo'ansulattimien laillisien velvollisuuksien täyttämisestä ei +ole milloinkaan ennen minulle tapahtunut. Siinä mahtaa olla jotain +tärkeätä." + +Ja kun hän tuli arkihuoneesen, istui perhe vielä pöydän ääressä, vaikka +se jo aikaa sitten oli illallisensa syönyt. Kaikki nousivat Kenelmin +tullessa. Hänen urostekonsa maine oli ehtinyt sinne ennen häntä. Hän +keskeytti ne onnentoivoitukset, kiitokset ja kysymykset, joita +hyväntahtoinen perhe ajoi hänen korvansa täyteen, surullisesti +huudahtaen: "Mutta ruokahaluni on mennyt! Ei mitkään kunnianosoitukset +voi sitä korvata. Antakaa minun rauhallisesti mennä levolle ja unien +luvatussa maassa kenties parantua näkemällä unta illallisesta." + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + +Kenelm nousi seuraavana aamuna varhain; hänen jäsenensä olivat vähän +kankeat ja hän oli huonolla tuulella, mutta nälkäinen kuin susi. +Kaikeksi onneksi oli yksi nuorista tytöistä, joka maito-taloutta hoiti, +jo ylhäällä ja antoi nuorelle sankarille leipää ja maitoa. Sitten +Kenelm meni niitylle, jossa nyt oli vaan vähän tehtävää ja ainoastaan +muutamia työmiehiä paitsi häntä itseä. Jessie ei ollut siellä. Kenelmin +oli mieli hyvä siitä. Yhdeksän aikana oli hänen työnsä päätetty ja +arentimies väkensä kanssa järjestivät pieleksiä pihalla. Kenelm hiipi +huomaamatta tiehensä mennäksensä kyläilemään. Ensin lähti hän Mrs +Bawtreyn puotiin, jonka Jessie oli hänelle näyttänyt, muka ostaaksensa +itselleen kauniin huivin; ja pian hän, tavallisen kohteliaan +käytöksensä kautta, tutustui puotin omistajan kanssa. Tämä oli +vanhanpuoleinen, kivulloinen nainen; hänen päänsä tutisi ja hän oli +kuuro, mutta kuitenkin älykäs ja terävä vanhan tavan mukaan. Hän kävi +hyvin puheliaaksi, sanoi suoraan, että hän mielellään myisi puodin ja +muuttaisi asumaan sisarensa luo, viettääksensä loppuikäänsä hänen +luonansa; tämä sisar oli leski niinkuin hän itsekin ja asui läheisessä +kaupungissa. Siitä asti kun hänen miehensä kuoli, ei puotiin kuuluva +niitty ja puutarha ollut tuottanut mitään, vaan niistä oli vaan vaivaa +ja huolta; ja puodin hoitaminen oli myöskin väsyttävä. Mutta oli vielä +kaksitoista vuotta jälellä arennista, joka oli vähästä hinnasta annettu +hänen miehellensä kahdeksi kymmeneksi vuodeksi, ja hän toivoi, että +joku ottaisi tämän arennin ja ostaisi tavaravaraston häneltä. Kenelm +pian sai hänen ilmoittamaan mitä hän kaikesta yhteensä tahtoisi -- +neljäkymmentäviisi puntaa sterlinkiä. + +"Ettehän te aio ostaa tätä itseänne varten?" kysyi leski, pannen +silmälasit nenälleen ja likemmin häntä katsellen. + +"Se on kyllä mahdollista, jos vaan on sellaiset tulot, että tulee +aikaan. Pidättekö kirjaa tuloista ja menoista?" + +"Tietysti, sir," sanoi hän ylpeästi. "Minä hoidin kirjat miesvainajani +aikana, ja hän oli niitä, jotka huomaavat jos laskut ovat hiukankin +väärin, sillä hän oli ollut lakimiehen apulaisena nuoruudessansa." + +"Miksi hän sen paikan jätti pitääksensä tällaista pientä kauppaa?" + +"Hän oli arentimiehen poika näiltä seuduilta ja ikävöi aina takaisin +maalle -- ja -- ja sitä paitsi --" + +"Noh!" + +"Niin, minä kerron teille kuinka asia oli: hän oli ruvennut juomaan +väkeviä juomia, ja hän oli hyvä nuori mies, ja tahtoi päästä tästä +pahasta tavasta, ja hän teki raittiuden valan; mutta tämä vala oli +liian vaikea hänelle, sillä hän ei voinut päästä vapaaksi +juomaveljistänsä, jotka olivat houkutelleet häntä juomaan. Ja niin tuli +hän näille seuduille vanhempiensa luona käymään joulun-aikana ja +rakastui minuun; ja minun isäni, joka oli ollut Squire Travers'in +isännöitsijä, oli juuri kuollut ja jättänyt jälkeensä vähän rahaa +minulle. Ja niin tulimme yhteen ja saimme tämän huoneen sekä maan +arennille hyvillä ehdoilla; ja koska mieheni oli hyvin oppinut ja +hyväpäinen mies, vaan ei milloinkaan enää juomisen kiusaukseen +joutunut, hänellä kun oli vaimo, joka häntä kurissa piti, niin +hänelle uskottiin kaikellaisia pieniä toimia. Hän osasi auttaa +hirsimittauksessa ja oli lähiseudun arentimiesten kirjanpitäjänä. +Meillä oli lehmiä ja sikoja ja kanoja ja tulimme hyvästi aikaan, +varsinkin kun Jumala oli niin armollinen ettei meille lapsia +lähettänyt." + +"Kuinka paljon puoti antaa vuodessa miehenne kuoleman jälkeen?" + +"Te voitte itse parhaiten sitä päättää. Eikö teidän tee mieli katsoa +kirjaani ja käydä katselemassa niittyä ja omenapuita? Mutta ne ovat +huonosti hoidetut siitä asti kuin hyvä mieheni kuoli." + +Pari minuutia myöhemmin Chillinglyin perillinen istui pienessä, puodin +viereisessä kammarissa, josta oli kaunis, vaikka rajoitettu näkö-ala +puutarhan ja sen takana olevan ruohoisen vietoksen yli, ja tarkasti Mrs +Brawtreyn kirjaa. + +Muutamia ostajia, jotka tahtoivat juustoa ja sianlihaa, tuli nyt +puotiin, ja leski jätti hänen yksin kirjaa tutkimaan. Vaikka Kenelm ei +ollut tällaiseen työhön tottunut, oli hänellä kuitenkin tarkka +ajatusvoima ja hänen oli helppo käsittää tärkeitä kohtia, mikä on +tavallista enimmissä miehissä, jotka ovat paljon ajatuskykyänsä +harjoittaneet ja ovat tottuneet imemään ytimen monenlaisista kirjoista. +Päätös hänen tutkimuksistaan oli tyydyttävä; se näytti että puhdas +voitto puodista yksistään oli vähän päälle neljäkymmentä puntaa +vuodessa, kolmen viimeisen vuoden keski-arvon mukaan. Kun hän oli +lopettanut kirjan tarkastamisen, lähti hän ulos ikkunasta puutarhaan ja +sieltä läheiselle niitylle. Molemmat olivat hyvin huonossa kunnossa; +puita olisi tarvinnut leikata ja niittua kyntää. Mutta maa oli +nähtävästi hyvää savimaata, ja hedelmäpuita oli monta ja vanhaa ja ne +näyttivät terveiltä vaikka olivat hoidon puutteessa. Kenelm, joka oli +syntynyt ja kasvanut maalla ja melkein tietämättänsä oli oppinut yhtä +ja toista maanviljelykseen kuuluvaa, huomasi kohta että maa, jos sitä +kunnollisesti hoidettaisiin, tuottaisi enemmän kuin mitä tarvittaisiin +arennin, verojen ja kymmenyksien maksamiseen ja kaikkiin satunnaisiin +menoihin, niin että tulot puodista olisivat puhdas voitto arennin +omistajalle. Ja nämä tulot epäilemättä lisääntyisivät, jos nuoret, +toimeliaat ihmiset puotia hoitaisivat. + +Kenelm ei nyt katsonut tarpeelliseksi palata Mrs Bawtreyn luokse, vaan +lähti Tom Bowles'in tykö. + +Porstuan ovi oli lukossa. Hän koputti ovea ja kohta avasi oven ko'okas, +pitkä ja kaunis vaimo, joka näytti olevan noin viidenkymmenen vuotias. +Hän oli komeasti puettu mustaan hameesen; hänen tummat hiuksensa oli +pantu ylös sievän, päätä myöten olevan myssyn alle. Hänen kasvonsa +olivat säännölliset -- hänessä oli jotain majesteetillista ja +Cornelian-tapaista. Hän olisi voinut olla tämän roomalaisen vaimon +mallina, jos hänellä ei olisi ollut valkeaverinen anglosaksilainen iho. + +"Mitä teillä on asiaa?" kysyi hän kylmällä ja jotenkin ankaralla +äänellä. + +"Minä tulin tänne Mr Bowles'ia katsomaan," vastasi Kenelm ja otti hatun +päästänsä, "ja minä toivon, että hän on kylläksi terve siksi." + +"Ei, sir, hän ei ole kylläksi terve siksi; hän makaa omassa +huoneessansa ja hänen tulee olla hyvin hiljaa." + +"Saanko pyytää teitä olemaan hyvä ja päästää minua sisään. Minä +tahtoisin puhua muutaman sanan teidän kanssanne, joka olette hänen +äitinsä, jollen erehdy." + +Mrs Bowles epäsi hetken aikaa; mutta hän ei Kenelmin käytöksessä voinut +huomata mitään, joka olisi ilmoittanut, että hän oli korkeampaa säätyä +kuin hänen pukunsa osoitti, ja hän luuli vieraalla olevan asiaa hänen +pojallensa, joka koski tämän ammattia; sentähden hän avasi oven, +vetäysi vähän syrjään antaaksensa vieraan ensin astua sisään, ja kun +hän seisoi keskellä huonetta, pyysi hän hänen istumaan, ja ollaksensa +hänelle hyvänä esimerkkinä, istui hän itse kohta. + +"Rouva," sanoi Kenelm, "älkää katuko, että laskitte minua sisään, +älkääkä ajatelko minusta pahaa, kun minä sanon teille, että minä olen +syy poikanne onnettomuuteen." + +Mrs Bowles nousi äkisti ylös. + +"Oletteko te se mies, joka voitti minun poikani?" + +"Ei, rouva, älkää sanoko, että hänen voitin. Hän ei ole voitettu. Hän +on niin urhoollinen ja väkevä, että hän olisi minun voittanut jollen +minä, hyväksi onneksi, olisi lyönyt hänet maahan ennenkuin hän ehti +sitä tehdä. Olkaa hyvä, rouva, ja istukaa ja kuunnelkaa kärsivällisesti +minua vielä muutaman minuutin." + +Mrs Bowles istui jälleen vallan ääneti, mutta hänen kasvonsa osoittivat +kopeutta. + +"Teidän täytyy myöntää, rouva," sanoi Kenelm, "että tämä ei ollut +ensimmäinen kerta kuin Mr Bowles joutui riitaan toisen miehen kanssa. +Enkö ole oikeassa tässä suhteessa?" + +"Minun poikani on kiivasluontoinen," vastasi Mrs Bowles +vastahakoisesti, "ja häntä ei tulisi suututtaa." + +"Te myönnätte siis, että olen oikeassa?" sanoi Kenelm tyyneesti, mutta +nyykäytti kohteliaasti päätänsä. "Mr Bowles on usein ollut tällaisissa +tappeluissa ja se on vallan selvä, että hän niissä kaikissa on ollut +se, joka on alkanut tappelun; sillä te tiedätte kyllä, että hän ei ole +niitä, joille toinen ensi iskun tahtoisi antaa. Mutta kun tuollaiset +pienet kohtaukset ovat tapahtuneet ja Mr Bowles on puoleksi tappanut +sen ihmisen, joka oli häntä suututtanut, ettehän te tätä ihmistä +vihanneet? Ei; jos hän olisi ollut hoidon puutteessa, niin te olisitte +häntä hoitaneet." + +"En tiedä miten olisi ollut hoidon laita," sanoi Mrs Bowles, jonka +kopea käytös alkoi käydä nöyremmäksi, "mutta minä olisin ollut hyvin +pahoillani hänen tähtensä. Ja mitä Tomiin tulee -- vaikka sanon mitä +minun ei tulisi sanoa -- niin hänessä ei ole enemmän pahuutta kuin +vastasyntyneessä lapsessa -- ja hän olisi valmis sopimaan kenen kanssa +hyvänsä, vaikka hän olisi lyönyt häntä kuinka pahoin tahansa." + +"Vallan niinkuin arvasinkin; ja jos mies olisi näyttänyt suuttuneelta +eikä olisi tahtonut sopia, niin Tom olisi sanonut häntä huonoksi +kumppaniksi ja olisi mielellään lyönyt hänet maahan toistamiseen." + +Mrs Bowles'in kasvot kävivät lempeän näköisiksi ja hän hymyili +ylpeästi. + +"Noh," sanoi Kenelm, "minä vaan kaikessa nöyryydessä jälittelen Mr +Bowles'ia, ja tulen sopimaan hänen kanssansa ja puristamaan hänen +kättänsä." + +"Ei, sir -- ei," huudahti Mrs Bowles, vaikka matalalla äänellä ja +käyden kalpeaksi. "Älkää sitä ajatelko. Iskut eivät ole syynä siihen -- +kyllä hän niistä pian paranee; mutta hänen ylpeytensä on tullut +loukatuksi; ja jos hän teidät näkisi, voisi käydä pahoin. Mutta +olettehan te muukalainen ja aiotte lähteä täältä pois; -- menkää +piakkoin -- välttäkää häntä!" Ja äiti pani kätensä ristiin. + +"Mrs Bowles," sanoi Kenelm vallan toisella äänellä -- niin totisella ja +vakaalla äänellä, että vaimo vaikeni ja kuunteli häntä kunnioituksella +-- "tahdotteko auttaa minua pelastamaan poikaanne niistä vaaroista, +joihin tämä kiivas luonne ja onneton ylpeys voi missä silmänräpäyksessä +tahansa häntä saattaa? Ettekö milloinkaan ole tulleet ajatelleeksi, +että ne ovat syynä kauhistavaisiin rikoksiin, jotka tuottavat hirmuisia +rangaistuksia; ja raakaa voimaa vastaan, jota hurjat himot hallitsevat, +suojelee yhteiskunta itsensä vankiloilla ja kalereilla." + +"Sir, kuinka uskallatte --" + +"Hiljaa! Jos ihminen tappaa toisen ihmisen hillitsemättömän vihan +hetkenä, niin on se rikos, jota, vaikka omatunto kovasti sitä +rankaisee, laki lempeästi kohtelee ja sanoo pelkäksi miestapoksi; +mutta jos voipi ilmoittaa jotakin syytä väkivaltaan -- niinkuin +mustasukkaisuutta tai kostoa -- eikä olisi yhtään todistajaa +vakuuttamassa ettei väkivalta ollut tahdollinen, niin laki ei sano sitä +miestapoksi, vaan murhaksi. Eikö se ollut tämä ajatus, joka saattoi +teitä rukoilevasti huudahtamaan: 'Menkää pian -- välttäkää häntä?'" + +Vaimo ei vastannut mitään, vaan vaipui tuolillensa ja hengitti +raskaasti. + +"Niin, rouva," pitkitti Kenelm lempeästi; "älkää olko levoton. Jos te +minua autatte niin minä olen varma siitä että voin pelastaa poikanne +sellaisista vaaroista, ja minä vaan pyydän teiltä lupaa saada häntä +pelastaa. Minä olen vakuutettu siitä, että hän on hyvä ja jalo +luonteeltansa, ja että hän kannattaa pelastaa." Näin puhuessaan hän +tarttui Mrs Bowles'in käteen. Tämä puristi hänen kättänsä ja hänen +ylpeytensä katosi ja hän alkoi itkeä. + +Vihdoin hän jälleen toipui ja sanoi: + +"Se on kaikki tuon tytön takia. Hän ei ollut sellainen ennenkuin hän +tutustui hänen kanssansa ja tämä teki hänen puolihulluksi. Hän ei ole +sama mies kuin ennen siitä asti -- Tom parka!" + +"Tiedättekö, että hän kyläläisten läsnäollessa on luvannut minulle +että, jos hän tappelussa joutuisi tappiolle, niin hän ei milloinkaan +enää kiusaisi Jessie Wiles'iä?" + +"Kyllä, hän kertoi itse sen minulle; ja tämä juuri nyt häntä vaivaa. +Hän miettii, miettii sitä yhä ja jupisee itsekseen, eikä anna itseänsä +lohduttaa; -- ja minä pelkään, että hän miettii kostoa. Ja, sentähden +minä vielä kerta pyydän teitä karttamaan häntä." + +"Hän ei mieti kostoa minulle. Jos minä menisin pois enkä enää +milloinkaan täällä kävisi, luuletteko, suoraan puhuen, että tuon tytön +henki olisi vaaratta?" + +"Mitä! Minun Tomminiko tappaisi vaimon?" + +"Ettekö milloinkaan ole sanomalehdissä lukenut, että mies on tappanut +lemmittynsä tai tytön, joka ei ole hänen lemmityiseksensä ruvennut? Oli +miten oli, te ette hyväksy hänen hulluuttansa tässä suhteessa. Jos olen +oikein kuullut, niin olette toivoneet, että Tom joksikin ajaksi +muuttaisi pois kylästä, siksi kunnes Jessie Wiles on -- suoraan sanoen, +joutunut naimiseen tahi muuttanut pois." + +"Niin, minä olen toivonut ja rukoillut Jumalaa siitä kauan aikaa, sekä +hänen tähtensä, että tytön tähden. Ja minä en todella tiedä mitä meidän +on tekeminen, jos hän tänne jääpi, sillä hän ei saa työtä täällä. +Squire Travers ei enää anna hänelle työtä, eikä useat arentimiehetkään; +ja tämä ammatti oli niin edullinen hänen isävainajansa aikana! Ja jos +hän muuttaisi täältä pois, niin hänen setänsä, joka on eläinlääkäri +Luscombessa, ottaisi hänet apulaisekseen, sillä hänellä ei itsellä ole +yhtään poikaa ja hän tietää kuinka taitava Tom on; -- ei kukaan niin +hyvin hevosia tunne, eikä lehmiäkään." + +"Ja koska Luscombe on suuri kylä, niin on tietysti ammatti siellä +edullisempi, kuin se täällä voi olla, vaikka Tom saisikin täällä +työtä." + +"Tietysti, viisi kertaa edullisempi -- jos hän vaan sinne muuttaisi; +mutta hän ei tahdo kuulla siitä puhuttavankaan." + +"Mrs Bowles, minä kiitän teitä siitä, että olette tätä minulle +kertonut, ja minä olen varma siitä, että kaikki päättyy hyvin. Minä en +nyt tahdo teitä enempää vaivata. Tom ei, luullakseni, nouse ylös +ennenkuin illempänä?" + +"Oh, sir, hän näyttää siltä kun hän ei enää nousisikaan ylös, paitsi +tekemään jonkun hirveän rikoksen." + +"Rohkaiskaa mielenne! Minä tulen takaisin illalla ja silloin teidän +pitää viedä minua Tomin luo ja jättää minua sinne rupeemaan hänen +ystäväksensä, niinkuin olen tullut teidän ystäväksenne. Älkää sillä +välin puhuko sanaakaan minusta." + +"Mutta --" + +"Mutta, Mrs Bowles, on sana, joka jäähdyttää monen jalon kehoituksen, +tukehduttaa monen ystävällisen ajatuksen ja tekee monen veljellisen +toimen mahdottomaksi. Ei kukaan voisi milloinkaan rakastaa +lähimmäistänsä niinkuin itseänsä, jos hän kuuntelisi kaikkia niitä +'mutta,' joita voitaisiin lausua asian toiseen puoleen katsoen." + +Kenelm lähti nyt astumaan pappilaan päin, mutta juuri kun hän tuli +pappilan maalle, kohtasi hän miehen, jonka puku oli niin papillinen, +että hän seisahtui ja sanoi: + +"Onko minulla kunnia puhutella Mr Lethbridgeä?" + +"Se on minun nimeni," sanoi pappi, ystävällisesti hymyillen. "Voinko +jollain tavalla teitä auttaa?" + +"Kyllä, jos sallitte minun puhua teidän kanssanne muutamista teidän +pitäjäläisistänne." + +"Minun pitäjäläisistäni! Minä pyydän anteeksi, mutta te olette minulle +vallan vento vieras ja, luullakseni, seurakuunallekin." + +"Seurakunnalle -- ei, minä olen aivan perehtynyt siihen; ja minä uskon, +suoraan sanoen, ettei milloinkaan kiihkeämpi rauhansortaja ole +yrittänyt tunkea sen yksityisiin asioihin." + +Mr Lethbridge joutui hämilleen ja sanoi kotvasen vaiti oltuansa: +"Minä olen kuullut puhuttavan nuoresta miehestä, joka on oleskellut +Mr Saundersonin luona ja joka nykyänsä on koko kylän juttuna. +Te olette --" + +"Se nuori mies. Valitettavasti! olen." + +"Noh," sanoi Mr Lethbridge ystävällisesti, "minä en puolestani, +evankeliumin palvelijana, voi tointanne hyväksyä, ja, jos rohkenisin, +niin neuvoisin teitä luopumaan siitä; mutta kuitenkin minun on +myöntäminen, että en moiti sitä että te vapautitte tyttö-raukan +häpeällisestä vainoomisesta ja annoitte, vaikka raa'alla tavalla, aika +kyydin hurjalle hylkiölle, joka kauan on ollut koko seudun kauhuna ja +harmina. Seurakunnan siveellinen tunto on tavallisesti oikea -- te +olette saavuttaneet koko kylän kiitoksen. Minäkään en tahdo olla teitä +kiittämättä. Te heräsitte tänä aamuna mainiona miehenä. Älkää sentähden +huokailko 'valitettavasti'." + +"Lord Byron heräsi yhtenä aamuna mainiona miehenä ja seuraus siitä oli, +että hän huokasi 'valitettavasti' koko lopun ikäänsä. Jos löytyy kaksi +asiaa, joita viisaan miehen tulee välttää, niin ne ovat maine ja +rakkaus. Jumala minua varjelkoon molemmista!" + +Pappi taas näytti hämmästyneeltä; mutta kun hän luonteeltaan oli +sääliväinen ja taipuvainen katselemaan kaikkea inhimillistä lempein +silmin, sanoi hän hiljaa päätänsä nyykäyttäen: + +"Minä olen aina kuullut, että amerikalaiset ylipäänsä saavat paremman +kasvatuksen kuin me täällä Englannissa, ja että heidän lukeva yleisönsä +on äärettömän paljon suurempi kuin meidän, mutta kun minä kuulen +henkilön teidän säädystänne, jota tässä maassa ei pidetä suuressa +arvossa ymmärryksen kehityksen ja siveysopillisen filosofiian suhteen, +puhuvan Byronista ja lausuvan ajatuksia, jotka eivät ole kokemattoman +nuoren miehen tavallista kevytmielisyyttä, vaan ovat suuresta arvosta +ajattelevalle kristitylle, joka tietää kuinka vähäpätöisiä esineitä +ihmissydän enin halajaa, niin minä olen oikein ihmeissäni, ja -- oi, +nuori ystäväni, teidän kasvatuksenne olisi varmaankin voinut tehdä +teitä kelvolliseksi johonkin parempaan virkaan." + +Kenelm Chillinglyn peri-aatteita oli että järkevän miehen ei +milloinkaan tule sallia itsensä tulla hämille; mutta tässä hän, +käyttääksemme kansan lausetapaa, "otettiin takaa kiinni," ja hän alensi +itsensä vallan tavallisten ihmisten kannalle ja sanoi: "Minä en teitä +ymmärrä." + +"Minä huomaan," jatkoi pappi, ystävällisesti päätänsä pudistaen, +"niinkuin aina olen luullutkin, että tuossa paljon kiitetyssä +sivistyksessä, jota amerikalaisille opetetaan, alkeelliset periaatteet +oikean ja väärän välillä ovat enemmän laiminlyödyt kuin meidän omissa +alhaisemmissa kansanluokissa. Niin, nuori ystäväni, vaikka osaatte +lausua runoilijain sanoja ja kummastuttaa minua väitöksillä +inhimillisen mainioisuuden ja rakkauden mitättömyydestä, jota olette +oppineet pakanallisten runoilijoin kirjoista, niin ette kuitenkaan +ymmärrä sitä sääliväisyyttä ja, kohtuullisimpain ihmisten arvostelun +mukaan, sitä ylenkatsetta, joka osoitetaan sille ihmilliselle +olennolle, joka antautuu teidän ammattiinne." + +"Onko minulla ammatti?" sanoi Kenelm. "Sehän on hauskaa kuulla. Mikä on +ammattini ja miksi täytyy minun olla amerikkalainen?" + +"Miksi -- minä en suinkaan ole vääriä tietoja saanut. Te olette +se amerikkalainen -- minä olen unohtanut hänen nimensä -- joka on +tullut tähän maahan tappelemaan Englannin taistelijain kanssa +kilpataistelu-vyöstä. Te olette vaiti; te kallistatte päänne alas. +Teidän ulkonäkönne, teidän totiset kasvonne, teidän pituutenne, teidän +silminnähtävä sivistyksenne, kaikki todistaa syntyperäänne. Teidän +urhoollisuutenne on ilmaissut ammattianne." + +"Kunnioitettava sir," sanoi Kenelm sanomattoman totisen näköisenä, +"minä olen etsimässä totuutta ja pakenemassa valhetta, mutta en vielä +ole kohdannut niin salamielistä ihmistä kuin itse olen. Muistakaa minua +rukouksissanne. Minä en ole amerikalainen; minä en ole kilpatappelija. +Minä kunnioitan edellistä suuren tasavallan kansalaisena, joka +tasavalta par'aikaa koettaa muodostaa hallitusta, jossa hän on huomaava +että juuri se varallisuus, jota hän kokee luoda, ennen tai myöhemmin on +tekevä hänen yrityksensä tyhjäksi. Minä kunnioitan jälkimmäistä +sentähden, että voima, rohkeus ja kohtuullisuus ovat välttämättömiä +ehtoja kilpataistelijalle ja kuninkaiden ja sankarien etevimpinä +koristuksina. Mutta minä en ole yhtä enkä toista. Kaikki mitä minä +itsestäni voin sanoa on, että minä olen sitä hyvin määräämätöntä +luokkaa, joka tavallisesti sanotaan englantilaisiksi herrasmiehiksi, ja +että minulla sukuperän ja kasvatuksen kautta on oikeus pyytää teitä +puristamaan kättäni sellaisena." + +Mr Lethbridge näytti taas hämmästyneeltä, nosti hattuansa, kumarsi ja +tarttui hänen käteensä. + +"Nyt te varmaankin sallitte minun puhua teidän kanssanne teidän +pitäjäläisistänne. Te otatte osaa Will Somers'in kohtaloon -- sen +minäkin teen. Hän on ahkera ja kätevä. Mutta täällä ei osteta paljon +hänen koriansa, ja hänellä olisi epäilemättä parempi jossakin +kaupungissa. Miksi hän ei tahdo muuttaa muualle?" + +"Minä pelkään, että Will parka vallan riutuisi, jos hän ei enää saisi +nähdä sitä kaunista tyttöä, jonka tähden te niin urhoollisesti +tappelitte Tom Bowles'in kanssa." + +"Tuo onneton mies on siis todella rakastunut Jessie Wiles'iin? Ja +uskotteko, että tyttö rakastaa häntä yhtä paljon?" + +"Minä olen varma siitä." + +"Ja että hänestä tulisi hyvä vaimo hänelle -- se on, niin hyvä kuin +vaimot voivat olla." + +"Hyvästä tyttärestä tulee tavallisesti hyvä vaimo. Ja tällä paikalla ei +ole yhtään isää, jolla on parempi lapsi kuin Jessie on isällensä. Hän +on todella erinomainen tyttö. Hän on ahkerin oppilas meidän koulussamme +ja minun vaimoni pitää hänestä paljon. Mutta hänellä on jotakin +parempaa kuin ahkeruus: hänellä on erittäin hyvä sydän." + +"Mitä te sanotte on aivan yhtäpitävää oman ajatukseni kanssa. Ja tytön +isällä ei ole mitään muuta Will Somers'ia vastaan kuin pelko, että Will +ei voisi vaimoa ja perhettä elättää?" + +"Hänellä ei voi olla muuta häntä vastaan, kuin se, jota voi sovittaa +kaikkiin kosijoihin. Minä tarkoitan hänen pelkoansa, että Tom Bowles +voisi tehdä hänelle jotain pahaa, jos hän saisi tietää, että tyttö +aikoi mennä naimiseen jonkun toisen kanssa." + +"Te luulette siis, että Mr Bowles todella on paha ja vaarallinen +ihminen?" + +"Hän on paha ja vaarallinen, ja vielä pahempi siitä asti kun hän rupesi +juomaan." + +"Minä oletan, että hän ei juonut ennenkuin hän rakastui Jessie +Wiles'iin?" + +"En minäkään usko, että hän sitä ennen joi." + +"Mutta, Mr Lethbridge, ettekö milloinkaan ole koettaneet vaikuttaa +tähän vaaralliseen mieheen?" + +"Minä olen tietysti koettanut, mutta kohdannut ainoastaan solvauksia. +Hän on jumalaton mies, eikä ole moneen vuoteen käynyt kirkossa. Hän +näyttää saaneen pintapuoliset tiedot sellaisessa turhamaisessa opissa, +jota epäuskoisista kirjoista opitaan, ja minä pelkään, ettei hänellä +ole uskontoa ensinkään." + +"Polyfem parka! Eipä ole kumma, että hänen Galateansa häntä kammoksuu." + +"Vanha Wiles on kovin peloissaan ja on pyytänyt minun vaimoni +hankkimaan Jessielle palveluspaikan kaukana täältä. Mutta Jessie sanoo +ei voimansa lähteä meidän kylästä." + +"Samasta syystäkö kuin se, joka sitoo Will Somers'in siihen maahan, +jossa hän on syntynyt?" + +"Niin vaimoni luulee." + +"Uskotteko että, jos Tom Bowles olisi poissa ja Jessie ja Will +menisivät naimisiin, he voisivat Mrs Bawtreyn seuraajina ansaita +kylläksi tullaksensa toimeen; jos Willin tulot kori-töistä lisättäisiin +niihin tuloihin, joita puoti ja maa tuottaisi?" + +"Kylläksi tullaksensa toimeen? Tietysti. He tulisivat oikein rikkaiksi. +Minä tiedän, että jos puotia oikein hoidetaan, tuottaa se paljon rahaa. +Tuo vanha vaimo ei enää voi hoitaa puotia niinkuin hänen tulisi tehdä, +mutta kuitenkin on vielä monta, jotka tekevät kauppaa hänen luonansa." + +"Will Somers näyttää olevan kivulloinen. Kenties hän tulisi +terveemmäksi, jos taistelu hengen elatuksesta olisi vähemmän väsyttävä +ja jos hänen ei tarvitsisi pelätä kadottavansa Jessieä." + +"Hänen henkensä pelastuisi sen kautta, sir." + +"Siinä tapauksessa," sanoi Kenelm, syvästi huoaten ja synkännäköisenä, +"minä pelkään, että minun täytyy ruveta siksi välikappaleeksi, joka vie +nämät kaksi rakkaudenlintua samaan häkkiin, vaikka minä itse kovin +paheksin sitä sielumme tasapainon häiritsemistä, jota sanotaan +'rakkaudeksi,' ja vaikka minä olen viimeinen, jonka tulisi lisätä niitä +huolia ja suruja, joita avioliitto uhriensa päälle panee -- +puhumattakaan siitä pahasta, joka syntyy siitä, että avioliitto lisää +jo ennestään liian suurta väkilukua. Minä ostan puodin ja sen +tavaravaraston heille, sillä ehdolla, että te hyväntahtoisesti koetatte +saada Jessien isää suostumaan heidän tuumaansa. Mitä urhoolliseen +ystävääni Tom Bowles'iin tulee, niin minä lupaan vapauttaa heitä ja +kylää tästä liiallisesta olennosta, joka vaatii avarampaa alaa +kehittääksensä voimiansa. Suokaa anteeksi etten anna teidän keskeyttää +minua. Minä en ole vielä lopettanut mitä minulla on sanottavaa. +Sallikaa minun kysyä, asuuko Mrs Huhu tässä kylässä?" + +"Mrs Huhu! Ah, minä ymmärrän. Tietysti; missä vaan naisella on kieli, +siellä Mrs Huhulla on koti." + +"Tämä Mrs Huhu voisi, siitä syystä että Jessie on kaunis ja että minä +kävelin hänen kanssansa silloin kuin kohtasin Tom Bowles'in, sanoa +päätänsä nyykäyttäen: 'se ei ollut pelkästä ihmisrakkaudesta kun +muukalainen oli niin aulis Jessie Wiles'ille.' Mutta jos rahat +puodin edestä maksetaan teidän kauttanne Mrs Bawtreylle, ja te +hyväntahtoisesti otatte toimittaaksemme kaikki tämän kaupan yhteydessä +olevat asiat, niin ei Mrs Huhulla ole mitään sanottavaa kenestäkään." + +Mr Lethbridge katsoi kummastellen Kenelmin juhlallisiin kasvoihin. + +"Sir," sanoi hän hetkisen vaiti oltuansa, "minä tuskin tiedän miten +ilmoittaa ihastustani teosta, joka on niin jalo, niin hyvin harkittu ja +niin viisaasti ja taitavasti toimitettu, että -- että --" + +"Minä pyydän, sir, älkää saattako minua häpeämään itseäni enemmän, kuin +nyt jo te'en, sillä sekaantuminen rakkauden asioihin on vallan vastoin +minun mielipidettäni mitä koskee parhainta tapaa päästäksemme +'enkeleitä lähelle.' Lopettaaksemme tätä asiaa, katson parhaimmaksi +antaa teille ne 45 puntaa, joista Mrs Bawtrey on suostunut luopumaan +arennistansa jäljellä olevaksi ajaksi ja myymään sen varaston, mikä +hänellä on; mutta te tietysti ette saa julaista mitään ennenkuin minä +olen täältä lähtenyt ja Tom Bowles myöskin. Minä toivon saavani hänet +pois huomenna; tänä iltana saan tietää, voinko luottaa siihen, että hän +lähtee täältä -- ja minun täytyy viipyä täällä siksi kuin hän lähtee +pois." + +Näin puhuen Kenelm muutti taskukirjastansa Mr Lethbridgen käteen +pankkiseteleitä 45 punnan arvosta. + +"Ilmoittakaa minulle edes sen herrasmiehen nimi, joka kunnioittaa minua +uskomalla minulle tällaisen luottamustoimen ja joka on hankkinut minun +pitäjäläisilleni niin suuren onnen." + +"Ei löydy mitään tärkeätä syytä, miksi en voisi teille sanoa nimeäni, +mutta minä myöskään en tiedä mitään syytä, miksi sitä tekisin. Te +muistatte varmaankin Talleyrandin neuvoa: 'Jos olette kahden vaiheilla, +kirjoittaako kirje tai ei, niin älkää kirjoittako.' Tätä neuvoa voi +sovittaa moniin epäyksiin tässä elämässä, paitsi kirjeiden +kirjoitukseen. Hyvästi sir!" + +"Varsin kummallinen nuori mies," jupisi pappi ja katseli poismenevän +ko'okkaan muukalaisen jälkeen; sitten hän lisäsi päätänsä nyykäyttäen: +"Täydellinen originaali!" Hän tyytyi tähän selitykseen. Tehköön lukija +samoin. + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + + +Perhepäivällisen jälkeen, jossa vuokramiehen vieras osoitti tavatonta +ruokahalua, seurasi Kenelm isäntäänsä heinäkuhilaille ja sanoi: + +"Hyvä Mr Saunderson, vaikka teillä ei ole mitään työtä minulle nyt +enää, eikä minun tulisi käyttää teidän vierasvaraisuuttanne hyväkseni, +niin olisin kuitenkin hyvin kiitollinen, jos saisin olla täällä vielä +yhden tahi pari päivää." + +"Rakas poikani," huudahti vuokramies, joka suuresti kunnioitti Kenelmiä +siitä asti kuin hän Tom Bowles'in voitti, "olkaa vaan täällä niin kauan +kuin tahdotte, ja meidän kaikkein tulee ikävä kun te lähdette pois. +Kaikissa tapauksissa teidän täytyy viipyä täällä yli lauantain, sillä +silloin tulette meidän kanssamme tilanomistajan pitoihin. Siinä tulee +olemaan hyvin hauska, ja minun tyttöni ovat jo toivoneet saavansa +tanssia teidän kanssanne." + +"Lauantaina -- siis ylihuomenna. Te olette varsin hyvä; mutta pidot +eivät ole minusta hauskat, ja minä luulen olevani poissa täältä jo +ennen kuin te menette tilanomistajan pitoihin." + +"Oh! teidän pitää jäädä tänne; ja, nuori mies, jos tahdotte enemmän +työtä, niin minulla on jotain tekemistä teille, joka juuri on teille +sopivaa." + +"Mitä se on?" + +"Se on antaa kyntömiehelleni selkään. Hän on ollut hävytön tänä aamuna, +ja hän on Tom Bowles'in jälkeen väkevin mies koko kreivikunnassa." + +Vuokramies nauroi sydämellisesti, ollen varsin tyytyväinen omaan +kokkapuheesensa. + +"Kiitoksia," sanoi Kenelm, hieroen niitä paikkoja, joihin iskut olivat +sattuneet. "Poltettu lapsi karttaa tulta." + +Nuori mies lähti yksin vainiolle. Päivä alkoi käydä pilviseksi ja +pilvet uhkasivat sadetta. Ilma oli erinomaisen hiljainen; maisema, +johon ei päivä paistanut, näytti surulliselta ja kolkolta. Kenelm tuli +joen rannalle, lähelle sitä paikkaa, jossa vuokramies ensin oli hänen +löytänyt. Hän istui maahan ja nojasi poskeansa kättä vasten, katsellen +hitaasti ja surumielisesti juoksevaa jokea, jota pilvinen taivas nyt +pimensi: suru tunkeusi hänen sydämeensä ja ajatuksiinsa. + +"Se on siis totta," sanoi hän itsekseen, "että minä olen syntynyt +vallan yksin kulkemaan elämän läpi, toivomatta itselleni puoliskoa +itsestäni, epäillen sen mahdollisuutta ja pelkäen ajatellakin sitä -- +puoleksi halveksien, puoleksi säälien niitä, jotka sitä huokailevat? -- +saavuttamaton asia -- parempi on huokailla kuun perään? + +"Mutta jos muut miehet haluavat sitä, miksi minä olen toisellainen kuin +he ovat? Jos maailma on näyttämö ja kaikki miehet ja vaimot ovat +ainoastaan näyttelijöitä siinä, tuleeko minun yksin olla katsojana +ilman mitään osaa näytelmässä ja ilman osanottoa tapauksiin? +Epäilemättä on monta, jotka yhtä vähän kuin minä haluavat 'rakastajan' +osaa; mutta silloin he toivovat jotakin toista osaa kappaleessa, +esimerkiksi soturin, 'partainen kuin pantteri,' tahi oikeuden, +'leveässä hameessa ja esiliinassa.' Mutta ei mikään kunnianhimo minua +elähytä -- en toivo nousevani enkä loistavani. Minä en toivo pääseväni +everstiksi tahi amiraaliksi, tai parlamentin jäseneksi taikka kaupungin +valtuusmieheksi; minä en toivo tulevani kuuluisaksi viisastelijana tai +runoilijana tahi filosofina tahi malja-puhujana tahi kilpa-ampujana tai +metsästäjänä. Minä olen siis ainoa katselija ja minulla ei ole enemmän +tekemistä toimivan maailman kanssa kuin kivellä. Goethe on vallan +väärässä kun hän väittää, että me kaikki alkuaan olimme monaadeja, +pieniä ilmassa liikkuvia erityisiä atoomeja, joita sinne tänne kuljetti +voimat, jotka eivät olleet meidän tarkastettavina, etenkin toisten +monaadien vetovoima, niin että monaadi, jota sika-monaadit kuljetti, +kiteytyi siaksi; toinen monaadi, jota sankari-monaadit ajoivat +eteenpäin, tulee jalopeuraksi tahi Aleksanderiksi. Nyt on aivan +selvää," jatkoi Kenelm, ottaen toisen asennon ja pannen oikean jalkansa +vasemman yli, "että monaadi, joka on määrätty ja on sopiva toiseen +kiertotähteen, voipi matkallansa tähän määräpaikkaansa kohdata virran +toisia monaadeja, jotka kulkevat maata kohti ja joutua tähän virtaan ja +hyöriä ja pyöriä sinne tänne, kunnes hän, vastoin alkuperäistä +tarkoitustansa ja vaikutuspiiriänsä, jääpi tähän -- lapseksi +sotkettuna. Tämä kohtalo on luultavasti minun osakseni tullut: minun +monaadini, joka oli aiottu toista seutua varten avaruudessa, on +pudonnut tähän seutuun, jossa se ei milloinkaan voi perehtyä, ei +milloinkaan voi yhdistyä toisten monaadien kanssa, eikä käsittää miksi +ne ovat alituisessa liikkeessä. Minä vakuutan, että yhtä vähän tiedän +miksi enimpäin ihmishenkien pitää niin väsymättä olla huolissaan +sellaisista asioista, jotka, niinkuin enimmät niistä, tuottavat enemmän +tuskaa kuin iloa, kuin minä käsitän miksi tämä hyttyisparvi, jolla on +niin vähän aikaa elää, ei suo itsellensä hetkeäkään aikaa lepoa, vaan +liikkuu ylös ja alas, nousten ja vaipuen alas niinkuin kiikussa ja +tehden niin suurta melua näistä vähäpätöisistä liikkeistään, kuin +olisi se ihmisten suhina. Ja kuitenkin minun monaadini kenties +toisella kiertotähdellä olisi hypännyt ja tanssinut ja keikkunut +heimolais-monaadien kanssa yhtä tyytyväisenä ja hupsuna kuin ihmisten +ja hyttyisten monaadit tässä vieraassa murheenlaaksossa." + +Kenelm oli juuri päässyt tähän mietteidensä arvaamalla koeteltuun +selitykseen, kun hän kuuli äänen laulavan tahi oikeammin hyräilevän +sellaista välitilaa resitatiivin ja laulun välillä, joka on niin +suloista, kun sävellys on puhdas ja sointuvainen. Tällä hetkeltä se oli +niin, ja Kenelmin korva käsitti joka sanan seuraavassa laulussa: + + Tyytyväisyys. + + On hetkiä jolloin huolet elämän vaikenee; + Helteessä päivän askeleet ihmisten hiljenee. + Ma pysähdyn kussa hopeapuronen liristen + Illoilla nukkumahan tuudittaa leivosen. + + Mun sielun' kuiskaa: Katsopas kuinka puronen + Edelleen kulkeepi, vaikk' kaita tie on merellen; + Mun kulettavani tie on avara, + Vaan liian ahdas tyydyttääkseen minua. + + Oi sieluni! Älä avaraksi sano maailmaa -- + Ei purokaan äyräissänsä niin ole ahtaissa; + Sa yksin täällä rantoja kaipaat vaan, + Ja liika avaruus sun saattaa nurkumaan. + +Kun runo loppui, nosti Kenelm päätänsä. Mutta puron rannat olivat niin +mutkikkaat ja viidakko oli niin tiheä, että laulajaa ei muutamaan +minuutiin näkynyt. Vihdoin oksat hänen edessänsä työnnettiin syrjälle +ja moniain askeleiden päässä hänestä pysähtyi se mies, jonka hän oli +kehoittanut ylistämään paistia niiden laulujen sijaan, joita laulaja +ikivanhassa hairauksessaan rakkaudelle pyhittää. + +"Sir," sanoi Kenelm ja nousi hiukan maasta, "me tapaamme siis toinen +toisemme vielä kerran. Oletteko milloinkaan kuulleet käen kukkuvan?" + +"Sir," vastasi laulaja, "oletteko koskaan tuntenut kesän läheisyyttä?" + +"Sallikaa minun puristaa kättänne. Minä ihailen sitä kysymystä, jolla +te vastasitte minun kysymykseeni. Jos teillä ei kiirettä ole, niin +istukaa ja puhukaa vähän minun kanssani." + +Laulaja nyykäytti päätänsä ja istui. Hänen koiransa -- joka nyt oli +tullut viidakosta esille -- läheni juhlallisesti Kenelmiä, joka vielä +suuremmalla juhlallisuudella sitä katseli; sitten koira häntäänsä +heiluttaen pani maata ja kuunteli tarkoin kaikkia liikkeitä +kaislikossa; luultavasti se mietiskeli olivatko ne kalan vai vesirotan +herättämiä. + +"Minä kysyin teiltä, sir, oletteko milloinkaan kuullut käen kukuntaa -- +mutta sitä en tehnyt paljaasta uteliaisuudesta; -- sillä usein +kesäpäivillä, kun puhuu itseksensä -- ja tietysti saattaa itsensä +hämille -- kuuluu äkisti ääni, ikäänkuin tulisi se luonnon sydämestä, +niin kaukana se on ja kuitenkin niin lähellä; ja se ääni sanoo jotain +hyvin rauhoittavaa, hyvin sointuisaa, niin että tekee mieli +ajattelemattomasti ja turhamaisesti huudahtaa: 'Luonto vastaa minulle.' +Käki on usein minulle sellaiset kepposet tehnyt. Teidän laulunne on +parempi vastaus niihin ihmisen kysymyksiin, jotka hän tekee itsellensä, +kuin hän milloinkaan voi käeltä saada." + +"Minä epäilen sitä," sanoi laulaja. "Laulu on korkeintaan vaan Luonnon +sydämestä tulevan äänen kaiku. Ja jos käen kukunta teistä oli sellainen +ääni, niin se oli vastaus teidän kysymyksiinne, kenties suorempi ja +totisempi kuin ihminen voi lausua, olkoon kielen rakennus millainen +tahansa." + +"Hyvä ystäväni," vastasi Kenelm, "mitä te sanotte kuuluu hyvin +kauniilta; ja siinä on jotakin, joka tavallisessa puheessa sanotaan +_Bosh'iksi_. Mutta, vaikka Luonto ei milloinkaan ole ääneti, vaikka se +väärinkäyttää ikänsä etu-oikeutta olla väsyttävän kielevä ja +jaarittelevainen -- niin Luonto ei milloinkaan vastaa kysymyksiimme -- +se ei voi argumenttiä käsittää -- se ei milloinkaan ole Mr Millin +Logiikaa lukenut. Suuri filosofi sanookin aivan oikein: 'Luonnolla ei +ole sielua.' Jokaisen, joka puhuttelee sitä, täytyy hetkeksi pakoittaa +sitä lainaamaan hänen omaa sieluansa. Ja jos se vastaa kysymykseen, +jonka ihmisen oma sielu sille tekee, niin on se ainoastaan sellaisen +vastauksen kautta kun ihmisen oma sielu opettaa sen papukaijan +kaltaiselle suulle. Ja koska kaikilla ihmisillä on erilainen sielu, +niin jokainen saa erilaisen vastauksen. Luonto on valheellinen vanha +veijari." + +Laulaja nauroi iloisesti ja hänen naurunsa oli yhtä sointuva kuin hänen +laulunsa. + +"Runoilijain tulisi luopua monesta asiasta, jos he siltä puolen luontoa +katselisivat." + +"Niin olisi huonoin runoilijain tehtävä, ja sitä parempi se olisi +heille ja heidän lukijoillensa." + +"Eivätkö hyvät runoilijat luontoa tutki?" + +"Luontoa tutki? tietysti -- niinkuin lääkärit tutkivat anatomiiaa, +leikkelemällä kuollutta ruumista. Mutta hyvä runoilija on, niinkuin +hyvä lääkärikin, mies, joka katsoo tätä tutkimista ainoastaan +välttämättömäksi ABC:ksi eikä pääasiaksi harjoituksen ja taitavuuden +saavuttamiseen. Minä en sano sitä hyväksi lääkäriksi, joka kirjoittaa +kirjan, jossa hän tarkoin ja laveasti selittää hermoja ja jäntereitä; +ja minä en kutsu sitä hyväksi runoilijaksi, joka sepittää +tavaraluettelon Rheinistä ja Gloucester-laaksosta. Hyvä lääkäri ja hyvä +runoilija on se, joka elävän ihmisen käsittää. Mikä on tuo näytelmän +runollisuus, jonka Aristoteles syystä korkeimmaksi arvaa? Eikö se ole +se runollisuus, jossa sieluttoman luonnon kuvauksen ehdottomasti täytyy +olla hyvin lyhyt ja yleinen; jossa ihmisen ulkomuotoakin katsotaan niin +erilaisella tavalla, että se voi tulla erilaiseksi jokaisessa +näyttelijässä, joka osaa näyttää? Hamlet voi olla sekä valko- että +tumman-verinen. Macbeth voi olla sekä lyhyt että pitkä. Näytelmän +runollisuuden arvo on siinä, että se, sen sijaan, jota tavallisesti +luonnoksi sanotaan (se on ulkonainen ja aineellinen luonto), asettaa +tiedollisia, tunteellisia, mutta niin kokonansa ruumiittomia olentoja, +että voipi sanoa niillä olevan ainoastaan henki ja sielu ja +vastaanottavan lainaksi sellaisia käsillä olevia ruumiita, kuin +näyttelijät voivat tarjota, jotta katsojat voivat niitä nähdä, mutta +eivät tarvitse sellaisia ruumiita tullaksensa lukijalle näkyväksi. +Korkein runouden laji on sentähden se, jolla on vähin tekemistä +ulkonaisen luonnon kanssa. Mutta kaikilla runolajeilla on enemmän tai +vähemmän todenperäinen arvonsa, sen mukaan miten suuressa määrässä se +luontoon vuodattaa sitä, mitä siinä ei ole: ihmisen järkeä ja sielua." + +"Minä en ole taipuvainen myöntämään, että joku runouden muoto on +käytännöllisesti toista etevämpi," sanoi laulaja, -- "se on, kun on +kysymyksessä ylistää sitä runoilijaa, joka jonkimoisella menestyksellä +harjoittaa sitä runolajia, jota te sanotte korkeimmaksi, yli sen, joka +paljoa suuremmalla menestyksellä harjoittaa sitä lajia, jota te +halvemmaksi nimitätte. Teoriiassa olkoon näytelmä-runous lyyrillistä +runoutta etevämpi, ja 'Venice Preserved' on hyvin onnistunut näytelmä; +mutta minusta Burns on suurempi runoilija kuin Otway." + +"Se on mahdollista; mutta minä en tunne yhtäkään lyyrillistä +runoilijaa, ainakaan en uudempien joukossa, joka vähemmän käyttää +luontoa vaan esineiden ulkonaisena muotona, tahi suuremmalla innolla +elähdyttää sen rakennusta ihmisellisellä sydämellään, kuin Robert +Burns. uskotteko että, kun kreikkalainen järjen tai omantunnon +hämmennyksessä ollen kysyi jotakin Dodonan oraakelin-tapaisilta +tammenlehdiltä, nämä tammenlehdet vastasivat hänelle? Ettekö ennemmin +usko, että hänen sielunsa tekemään kysymykseen vastasi hänen +vertaisensa, papin sielu, joka ainoastaan käytti tammenlehdet +välittäjänä ilmoitukseen, niinkuin te ja minä käyttäisimme sellaisena +välittäjänä arkin kirjoituspaperia? Eikö taika-uskon historia ole +aika-kirja ihmisen tyhmyydestä tahtoa vastausta ulkonaiselta +luonnolta?" + +"Mutta," sanoi laulaja, "enkö ole jossakin kuullut tai lukenut, että +tieteiden kokeet ovat luonnon vastauksia ihmisen sille tekemiin +kysymyksiin?" + +"Ne ovat vastauksia, joita hänen oma ymmärryksensä hänelle antaa, eikä +mitään muuta. Hänen henkensä kukkii aineiden lakeja ja tämän +tutkimuksen ohessa hän tekee koetuksia aineen alalla; näiden koetuksien +johdosta hänen henkensä, ennen saavutetun tiedonmääränsä tahi +synnynnäisen ajullisuutensa mukaan, tekee johtopäätöksiänsä, ja siten +syntyy kone-oppi, kemia ja muita tieteitä. Mutta aine itse ei mitään +vastausta anna; vastaus vaihtelee kysymystä tekevän hengen mukaan, ja +tieteen edistys on siinä, että alinomaa oikaistaan ne harhailut ja +taika-luulot, joita edelliset henget ovat käsittäneet luonnon antamiksi +oikeiksi vastauksiksi. Ainoastaan yliluonnollinen luonto meidän +sisässämme -- se on henki -- voipi arvata luonnollisuuden mekanismoa -- +se on ainetta. Kivi ei voi kiveltä mitään kysyä." + +Laulaja ei vastannut. Ja pitkällinen äänettömyys seurasi, jota +keskeytti ainoastaan hyönteisten surina, joen lirinä ja tuulen +huokaukset kaislikossa. + + + + +SEITSEMÄSTOISTA LUKU. + + +Kenelm vihdoin keskeytti vaitiolon, sanoen: + + "Rapiamus, amici, + Occasionem de die, dumque virent genua, + Et decet, obducta solvatur fronte senectus!" + +"Eikö tämä lause ole Horation kirjoista?" kysyi laulaja. + +"On; ja minä kavalasti lausuin tämän saadakseni nähdä, oletteko saaneet +niin sanotun klassillisen kasvatuksen." + +"Minä olisin voinut saada sellaisen kasvatuksen, jos ei mieleni ja +kohtaloni lapsuudestani asti olisi vieroittanut minua opinnoista, +joiden täydellistä arvoa en silloin käsittänyt. Mutta minä opin +vähän latinaa koulussa; ja lopetettuani koulunkäynnin olen silloin +tällöin koettanut saavuttaa vähän tietoja enimmistä tunnetuista +latinalaisista runoilijoista -- pää-asiallisesti, sen myönnän häpeällä, +englantilaisien käännöksien avulla." + +"Minä en varmaan tiedä, olisiko teillä, joka itse olette runoilija, +hyötyä siitä, että osaisitte kuollutta kieltä niin hyvin, että sen +muodot ja mielipiteet tulisivat, vaikka kukatiesi tietämättänne, sen +elävän kielen muotoihin, jolla kielellä te sepitätte runonne. Horatius +olisi voinut olla vieläkin parempi runoilija, jos hän ei olisi osannut +kreikan kieltä paremmin kuin te osaatte latinaa." + +"On ainakin kohteliasta, että niin sanotte," vastasi laulaja +tyytyväisesti hymyillen. + +"Te olisitte vieläkin kohteliaampi," sanoi Kenelm, "jos soisitte +anteeksi julkean kysymyksen ja sanotte minulle matkustatteko vedon +lyönnin takia niinkun toinen Homerus läpi maan kuljeksivana laulun +laulajana ja annatte tämän viisaan nelijalkaisen, matkatoverinne, +kantaa lipasta suussansa siihen rahoja vastaanottaaksensa?" + +"Ei, sitä en tee vedon takia; se on vaan oikku minulta, jonka minä, +teidän äänestänne päättäen, luulin teidän ymmärtävän -- koska teilläkin +nähtävästi on oikkujanne." + +"Mitä sellaisiin tulee, niin olkaa vakuutettu siitä, että minä olen +yhtä mieltä kuin te." + +"No niin, vaikka minulla on virka, jonka kautta ansaitsen soveliaat +tulot -- niin innokkaasti runon sepittämistä harrastan. Jos aina olisi +kesä, ja elämä aina olisi nuoruus, niin minä mieluisimmin laulaen +vaeltaisin läpi maailman. Mutta en ole milloinkaan uskaltanut julkaista +runojani. Jos ne kaatuisivat kuolleena syntyneinä, tuottaisi se minulle +enemmän tuskaa, kuin sellaisten turhamaisuuden haavain tulisi vaikuttaa +aika miehelle, ja jos niitä moitittaisiin ja pilkattaisiin, voisi se +tuottaa minulle tuntuvaa haittaa virkatoimeni suhteen. Tämä seikka ei +kuitenkaan paljon minuun vaikuttaisi, jos olisin vallan yksin +maailmassa; mutta on toisia, joiden tähden mielelläni kokoilisin +omaisuutta ja säilyttäisin asemani. Monta vuotta sitten -- se oli +Saksanmaalla -- opin tuntemaan saksalaisen ylioppilaan, joka oli hyvin +köyhä ja joka ansaitsi rahaa kulkemalla ympäri maata kannel ja laulu +mukanansa. Hänestä on sittemmin tullut hyvinkin kuuluisa ja kansan +suosima runoilija, ja hän on kertonut minulle että hän, oman +vakuutuksensa mukaan, löysi tämän kansan suosion salaisuuden siten, +että hän koetti keksiä kansan makua kulkiessansa ympäri runouden +oppipoikana. Hänen esimerkkinsä on syvästi vaikuttanut minuun. Siitä +syystä minä aloitin tätä koettani; ja monena vuotena olen viettänyt +kesäni osaksi tällä tavoin. Minä olen, niinkuin muistaakseni jo ennen +teille kerroin, matkoillani tunnettu ainoastaan: 'Kuljeksivana +laulajana.' Minä vastaanotan ne rovot, jotka minulle annetaan, +todisteena jonkimoisesta ansiosta. Köyhä kansa ei minulle mitään +maksaisi jos en olisi heille mieliksi; ja ne laulut, jotka enin heitä +huvittavat, ovat ylipäänsä ne, joista itsekin enin pidän. Muuten aikani +ei suinkaan hukkaan mene -- ei ainoastaan mitä ruumiin, vaan myöskin +mitä sielun terveyteen tulee -- koko aatteen-juoksu virkistyy sen +kautta, että kokonaiset kuukaudet vietetään näin iloisissa toimissa ja +vaihtelevissa seikkailuissa." + +"Niin, seikkailut ovat kyllä vaihtelevaisia," sanoi Kenelm kolkosti; +sillä hän tunsi, ottaessaan toisen asennon, kovan polton pieksetyissä +jäntereissään. "Mutta ettekö aina tapaa noita onnettomuuden tuottajia, +joita vaimoiksi nimitetään, seikkailuihin sekaantuneina?" + +"Jumala heitä siunatkoon! tietysti," sanoi laulaja heleällä naurulla. +"Elämässä sekä näyttämöllä on hamevalta aina mahtavin." + +"Siinä suhteessa en ole samaa mieltä kuin te," sanoi Kenelm kuivasti. +"Ja minusta tuntuu siltä kuin ette tarkoittaisikaan sitä mitä sanotte. +Kuitenkin lämpö vaikuttaa sen, ettei te'e mieli riidellä; ja minä +myönnän että hame, jos se on punainen, värin suhteen on jotenkin kaunis +maisemakuvassa." + +"No niin, nuori mies," sanoi laulaja ja nousi istualta, "päivä kuluu ja +minun täytyy sanoa teille jäähyväiset; jos te kuljeksisitte ympäri +maata niinkuin minä te'en, niin luultavasti tulisitte tapaamaan liian +monta kaunista tyttöä voidaksenne olla tuntematta hamevallan voimaa -- +ei ainoastaan kuvissa; ja jos vielä joskus teidät tapaan, on +mahdollista, että saan nähdä teidän itsekin rakkauden runoja +kirjoittavan." + +"Koska voitte niin mahdottomia uskoa, niin eroan teistä vähemmän +vastahakoisesti kuin muuten olisin tehnyt. Mutta minä toivon, että me +vielä tulemme toinen toisiamme tapaamaan." + +"Teidän toivonne miellyttää minua, mutta, jos me tapaamme toinen +toisemme, niin pyydän teitä pitämään minun osoittamaani luottamusta +teihin pyhänä, ja pitämään laulu-matkaani ja koirani lipasta pyhänä +salaisuutena. Jos emme enää kohtaa toinen toisiamme, niin minä +varovaisuudesta en teille oikeaa nimeäni ja adressiani ilmoita." + +"Sen kautta te osoitatte sellaista huolta ja ajullisuutta, joka on +hyvin harvinainen niissä, jotka runon sepittämistä ja hamevaltaa +rakastavat. Mihin on gitarrinne joutunut?" + +"Minä en kuleta tätä soittokonetta maanteillä; se lähetetään minua +varten, lainatulla nimellä, kaupungista kaupunkiin muiden tavarain +muassa, muuten olisi minulla syytä luopua kuljeksivan laulajan +toimesta." + +Molemmat miehet puristivat toinen toistensa kättä. Ja laulajan +kulkiessa pois joen reunaa pitkin, näytti hänen laulunsa suovan vedelle +vilkkaamman lirinän, kaislikolle vähemmän valittavia huokauksia. + + + + +KAHDEKSASTOISTA LUKU. + + +Yksinänsä ja kolkkona istui satojen tappelujen voitettu sankari omassa +huoneessansa. Oli hämärä, mutta ikkunaluukut olivat koko päivän olleet +osaksi suljetut, poistaaksensa auringon valoa, joka ei milloinkaan +ennen ollut Tom Bowles'ille ollut vastenmielinen, ja ne olivat vieläkin +suljetut, tehden hämärän kahta pimeämmäksi, kunnes kuu, joka nyt +leikkuu-aikana varhain nousi, pisti säteensä ra'on läpi ja loi +hopeaisen langan varjojen sekaan laattialla. + +Miehen pää vaipui alas hänen rinnallensa, hänen voimakkaat kätensä +lepäsivät liikkumattomina hänen polvillansa; hänen asentonsa osoitti +alakuloisuutta ja nuloutta. Mutta hänen kasvoinsa juonteet ilmoittivat +vaarallista ja väsymätöntä ajatuksen ponnistusta, joka oli jyrkkä +vastakohta sekä alakuloisuuteen, että tyyneesen asentoon. Hänen +otsansa, joka tavallisesti oli selkeä ja osoitti uhkaavaa rohkeutta, +oli nyt syvissä rypyissä ja kolkosti vajonnut puoleksi suljettujen +silmien yli. Hänen huulensa olivat niin kovasti yhteen likistetyt, että +kasvot kadottivat pyöreytensä ja kiinteät leukaluut kulmikkaasti +pistivät esiin. Silloin tällöin hänen huulensa aukenivat, antaaksensa +tilaa syvälle, kärsimättömälle huokaukselle, mutta ne suljettiin taas +yhtä sukkelaan kuin se oli avattukin. Se oli niitä muutoksia tässä +elämässä, jolloin kaikki ne alkeet, jotka muodostavat ihmisen entistä +olentoa, ovat vallan laittomassa häiriötilassa: jolloin paholainen +näyttää tulevan myrskyä johtamaan; jolloin raaka, sivistymätön henki, +joka ei milloinkaan ennen ole ajatellutkaan rikosta, näkee rikoksen +sukeltavan syvyydestä, tuntee että se on vihollinen, mutta antautuu sen +valtaan kuin olisi se hänen kohtalonsa. Se on sellainen muutos että, +kun katala raukka vihdoin tuomitaan hirsipuuhun, hän väristen katsoo +takaisin siihen hetkeen, "joka vapisi kahden maailman välillä" -- +viattoman miehen maailma ja syyllisen miehen maailma -- ja sanoo +pyhälle, korkeasti sivistyneelle, järjelliselle, intohimoja paitsi +olevalle papille, joka ripittää häntä ja sanoo häntä "veljeksi": +"Paholainen sen päähäni pisti." + +Tässä silmänräpäyksessä ovi aukeni, sen kynnyksellä seisoi miehen äiti +-- jonka hän ei milloinkaan ollut antanut vaikuttaa mitään hänen +toimiinsa, vaikka hän kyllä raa'alla tavallansa häntä rakasti -- ja se +vihattu mies, jonka hän toivoi näkevänsä kuolleena jalkainsa juurella. +Ovi suljettiin taas, äiti oli mennyt pois sanaakaan puhumatta, sillä +kyyneleet olivat tukehduttaneet hänen äänensä; muukalainen oli yksin +hänen kanssansa. Tom Bowles katsoi ylös ja tunsi vieraan; hänen otsansa +selkeni ja hän hieroi voimallisia käsiänsä. + +Kenelm Chillingly nosti tuolin lähelle vastustajaansa ja laski hiljaa +kätensä hänen kätensä päälle. + +Tom Bowles otti käden molempiin käsiinsä, käänteli sitä uteliaasti +kuunvaloa kohti, katseli sitä, punnitsi sitä ja viskasi sen sitten +pois, niinkuin olisi se vihollinen, mutta vähäpätöinen kapine ja päästi +äänen, joka oli puoleksi voivotusta, puoleksi naurua; sitten hän nousi +istualta ja sulki oven, tuli takaisin paikallensa ja sanoi tylysti: + +"Mitä nyt minulta tahdotte?" + +"Minä tulin pyytämään teitä tekemään minulle palveluksen." + +"Palveluksen!" + +"Suurimman, jonka ihminen voi toiselta ihmiseltä pyytää -- ystävyyttä. +Katsokaa, hyvä Tom," jatkoi Kenelm ollen vallan kuin kotonansa -- +pannen käsivartensa Tomin tuolin selkälaudan yli ja ojentaen jalkansa +niin mukavasti kuin olisi hän oman tulensa ääressä istunut; "katsokaa, +rakas Tom, sellaiset miehet kuin me -- nuoret, naimattomat, ei +ensinkään rumat miehet -- voivat saada lemmityisiä joukoittain. Jos +yksi ei minusta pidä, niin toinen sitä tekee; lemmityisiä kasvaa +kaikkialla niinkuin nokkosia ja takiaisia. Mutta harvinaisin elämässä +on ystävä. Sanokaa nyt suoraan minulle, oletteko matkoillanne +milloinkaan tulleet kylään, jossa ette olisi voineet saada lemmityistä, +jos olisitte pyytänyt; ja luuletteko että, saatuanne sellaisen ja taas +kadotettuanne hänet, teidän olisi ollut vaikea löytää toinen? Mutta +onko teillä, paitsi omaisianne, jotakin sellaista tässä maailmassa kuin +totinen ystävä -- miespuolinen ystävä? Ja jos teillä olisi sellainen +ystävä -- ystävä, joka auttaisi teitä myötä- ja vastoinkäymisessä -- +joka sanoisi teille virheenne suoraan ja selkänne takana kiittäisi +teidän hyviä ominaisuuksianne -- joka tekisi kaikkea mitä hän vaan +voisi pelastaaksensa teitä vaaraan joutumasta ja kaikkea mitä hän voisi +saadaksensa teitä vaarasta pelastetuksi -- jos teillä olisi sellainen +ystävä ja kadottaisitte hänen, uskotteko, että te, vaikka tulisitte +Metusalemin ikäiseksi, löytäisitte toisen? Te ette vastaa minulle; te +olette vaiti. No niin, Tom, minä pyydän teitä rupeamaan sellaiseksi +ystäväksi minulle ja minä tahdon ruveta sellaiseksi ystäväksi teille." + +Tästä puheesta Tom joutui vallan hämillensä. Mutta hänestä tuntui kuin +pilvet hänen sielussansa hajoisivat ja auringonsäde raivaisi itselleen +tien pimeyden läpi. Vihdoin tuo pakeneva raivo taas valtasi hänen, +vaikka epäilevin askelin, ja hän mutisi hampaiden väliltä: + +"Se on juuri mokoma ystävä, joka minulta tyttöni ryöstää! Menkää +tiehenne!" + +"Hän ei ollut teidän tyttönne enemmän kuin hän oli tai milloinkaan voi +tulla minun tytökseni." + +"Mitä, ettekö te hänestä pidä?" + +"En suinkaan; minä lähden Luscombe'en ja tulen pyytämään teitä tulemaan +minun kanssani. Luuletteko, että minä teidät tänne jätän?" + +"Mitä se teihin koskee?" + +"Koskee kyllä. Jumala on sallinut minun pelastaa teidät mitä +pitkällisemmästä surusta. Sillä -- ajatelkaa! Voisiko mikään suru +painaa teidän mieltänne kauemmin kuin teidän surunne olisi tehnyt, jos +olisitte päässyt toivonne perille, jos olisitte pakoittaneet tahi +peloittaneet vaimon rupeamaan teidän kumppaniksenne kuolemaan asti -- +te rakastaen häntä, hän kiroen teitä; teitä yöt päivät olisi +vaivannut se ajatus, että juuri teidän rakkautenne oli syynä hänen +onnettomuuteensa, joka kiusaa teitä niinkuin kummitus -- tästä surusta +minä olen teidät pelastanut. Suokoon Jumala, että saisin päättää +toimeni ja pelastaa teitä auttamattomimmasta rikoksesta! Katsokaa +sieluunne, muistutelkaa niitä ajatuksia, jotka koko päivän, eikä +vähimmin sillä hetkellä kuin minä astuin kynnyksen yli, ovat +mielessänne olleet, ja saattaneet järkenne vaikenemaan sekä +pimittäneet teidän omaa tuntoanne, pankaa sitten kätenne sydämellenne +ja sanokaa: 'Minä olen viaton murhan ajatuksiin'." + +Onneton mies hyppäsi seisoalleen uhkaavan näköisenä; mutta kun hän +kohtasi Kenelmin tyyneen, vakaan, sääliväisen katseen, kaatui hän yhtä +sukkelaan -- kaatui laattialle, kätki kasvonsa käsiinsä ja huuto, +puoleksi nyyhkytystä, puoleksi ulvontaa, tunki hänen suustansa. + +"Veljeni," sanoi Kenelm, laskeutuen polvilleen hänen viereensä ja +pannen käsivartensa miehen kohoilevan rinnan yli, "nyt se on ohitse; +tällä huudolla on paha henki, joka teki teitä hulluksi, ainaiseksi +paennut." + + + + +KAHDESKYMMENES LUKU. + + +Kun Kenelm vähän aikaa myöhemmin lähti huoneesta ja taas tapasi Mrs +Bowles'in alikerroksessa, sanoi hän iloisesti: "Kaikki on hyvä! Tom ja +minä olemme vannoneet ystävyyttä toinen toisillemme. Me lähdemme +ylihuomenna -- pyhänä -- yhdessä Luscombe'en; kirjoittakaa pari riviä +hänen sedällensä ja kertokaa, että hän tulee sinne, ja lähettäkää +hänen vaatteensa sinne, sillä me matkustamme jalkaisin ja aiomme +huomenaamulla varhain hiipiä pois täältä, kenenkään huomaamatta. Menkää +nyt ylös hänen luoksensa ja puhukaa hänen kanssansa; hän tarvitsee +äidin hyväilyä ja viihdytystä. Hän on oikeittain kunnon mies, ja me +voimme vielä joskus ylpeillä hänestä." + +Kun Kenelm meni takaisin vuokramiehen taloon, kohtasi hän Mr +Lethbridgen, joka sanoi: "Minä tulen Mr Saundersonin luota, jossa kävin +teitä hakemassa. On tullut odottamaton este Mrs Bawtreyn puodin +ostamisen suhteen. Sen jälkeen kun tänä aamuna kohtasin teitä, tapasin +Mr Travers'in isännöitsijän ja hän kertoi minulle, että Mrs Bawtreyn +vuokrakontrahti on sellainen, että hän ei ilman tilanomistajan luvatta +saa vuokrata puotiansa toiselle; ja että, koska se alkuansa annettiin +vuokralle hyvin halvasta hinnasta miehelle, jota tahdottiin auttaa, +niin Mr Travers luultavasti ei hyväksy kontrahdin siirtämistä köyhälle +korintekijälle -- sanalla sanoen, hän sanoi, että jos Mr Travers siihen +suostuu, niin täytyy jonkun henkilön, jolle hän mielellään tekee +palveluksen, pyytää häntä sitä tekemään. Kun sen kuulin, ratsastin minä +Mr Travers'in luo ja tapasin hänen itsen. Mutta hän ei ottanut +korviinsa minun puhettani. Kaikki, minkä minä hänen sain sanomaan, oli: +'Sanokaa muukalaiselle, joka asiaa harrastaa, että hän tulee tänne +minun puheilleni. Minun tekisi mieli nähdä se mies, joka Tom Bowles'in +voitti; koska hän sai hänen taipumaan, voipi hän kenties saada minunkin +taipumaan. Ottakaa hän mukaanne pitoihin huomenillalla.' No, tuletteko +sinne?" + +"Ehkä," vastasi Kenelm vastahakoisesti; "mutta jos hän tahtoo minua +nähdä ainoastaan tyydyttääksensä uteliaisuuttansa, niin en luule +minulla olevan syytä toivoa voivani Will Somers'ia auttaa. Mitä te +luulette?" + +"Mr Travers on hyvä asiamies, ja vaikka ei kukaan voi sanoa, että hän +on väärintekevä ja ahne, on hän kuitenkin jotenkin kylmäkiskoinen; ja +myöntää täytyy että sellainen kivulloinen raajarikko kuin Will-raukka +ei ole mikään hyvä vuokramies. Minulla sentähden ei olisi paljon +toivoa, jos asia riippuisi ainoastaan teidän toiveistanne Mr Travers'in +hyväntahtoisuuteen katsoen. Mutta meillä on liittolainen hänen +tyttäressään. Hän pitää paljon Jessie Wiles'istä ja hän on ollut +erittäin hyvä Williä kohtaan. Suloisempaa, enemmän hyväntekeväistä ja +sääliväisempää olentoa, kuin Cecilia Travers on, ei ole olemassa. Hän +voi paljon vaikuttaa isäänsä, ja hänen kauttansa te voitte isän +voittaa." + +"Minä en juuri mielelläni tahdo yksissä tuumin naisten kanssa mitään +toimittaa," sanoi Kenelm tylysti. "Papit ovat tottuneet saamaan niitä +taipumaan. Varmaankin te, sir, sovitte paremmin tähän toimeen kuin +minä." + +"Sallikaa minun kaikessa nöyryydessä epäillä sitä; ei ole aivan helppo +saada vaimoja taipumaan, kun vuosien paino selkää rasittaa. Mutta kun +te tarvitsette papin apua saadaksenne kihlauksestanne onnellisen lopun, +niin minä hyvin kernaasti pappina tämän vaadittavan juhlamenon +toimitan." + +"Dii meliora!" sanoi Kenelm juhlallisesti. "On onnettomuuksia, jotka +ovat liian suuret pilallakin mainittavaksi. Mitä Miss Travers'iin +tulee, niin se seikka, että hän on hyväntekeväinen, peloittaa minua. +Minä vallan hyvin tiedän mikä hyväntekeväinen tyttö on -- julkea, +levoton, nykeränenäinen ja lakkarit täynnä hengellisiä kirjaisia. Minä +en tule pitoihin." + +"Hiljaa!" sanoi pastori. He kulkivat nyt Mrs Somers'in tuvan sivutse; +ja sillä välin kun Kenelm puhui hyväntekeväisistä tytöistä, oli Mr +Lethbridge seisahtunut ja salaa luonut silmäyksen ikkunasta. "Hiljaa! +ja tulkaa tänne -- varovasti!" + +Kenelm totteli ja katseli ikkunasta. Will istui -- Jessie Wiles oli +asettunut hänen jalkainsa juureen ja pitäen hänen kättänsä molemmissa +käsissään, katsoi hänen kasvoihinsa. Hän oli hyvin suloisen ja hellän +näköinen. Willin kasvot, jotka olivat käännetyt alas Jessieä kohti, +näyttivät hyvin surullisilta; kyyneleet valuivat hiljaa hänen poskiansa +alas. Kenelm kuunteli ja kuuli Jessien sanovan: "Älä sano niin, Will, +sinä särjet minun sydämeni; minä en ole sinulle kelvollinen." + +"Pastori," sanoi Kenelm kun he kulkivat eteenpäin, "minun täytyy lähteä +noihin siunattuihin pitoihin. Minä alan uskoa, että tuossa vanhassa +kunnioitettavassa typerässä jutussa majasta ja sydämestä on hiukan +perää. Ja Will Somers'in täytyy pian naida, jotta hän sitten vapaasti +voipi sitä katua." + +"Minä en käsitä miksi mies katuisi, joka on nainut kauniin tytön, jota +hän rakastaa." + +"Ettekö sitä käsitä? Vastatkaa minulle suoraan: Ettekö milloinkaan ole +tavannut miestä, joka on katunut sitä että hän on nainut?" + +"Olen kyllä; hyvin usein." + +"Hyvä, miettikää ja vastatkaa yhtä vakaasti: Oletteko milloinkaan +kohdannut miestä, joka on katunut ettei hän ole mennyt naimisiin?" + +Pastori mietti, ja oli vaiti. + +"Sir," sanoi Kenelm, "teidän vaiti-olonne todistaa, että olette +rehellinen, ja minä kunnioitan teitä." Näin sanoen hän riensi pois ja +jätti pastorin yksin kiivaasti huutamaan: "Mutta -- mutta --" + + + + +YHDESKOLMATTA LUKU. + + +Mr Saunderson ja Kenelm istuivat lehtimajassa; edellinen ryypiskeli +groggiansa ja tupakoi -- jälkimäinen katseli kesä-illan taivasta +totisella, mutta hajamielisellä silmäyksellä, ikäänkuin koettaisi hän +lukea linnunradan tähtiä. + +"No!" sanoi Mr Saunderson, joka juuri oli päättänyt väitteen +toteennäyttämisen; "ymmärrättekö nyt asian?" + +"Minä -- en ensinkään. Te sanotte, että teidän isänne isä oli +vuokramies, että isänne oli vuokramies, ja että te kolmekymmentä vuotta +olette ollut vuokramiehenä; ja näistä peruslauseista te te'ette sen +epäloogillisen ja luonnottoman johtopäätöksen, että teidän poikanne +senvuoksi myöskin täytyy ruveta vuokramieheksi." + +"Nuori mies, te luulette kai tietävänne hyvin paljon, koska olette +olleet yliopistossa ja sieltä tuoneet joukon kirjallisia tietoja." + +"Seis!" keskeytti häntä Kenelm. "Te otaksutte, että yliopisto on +oppinut." + +"Niin luulisin olevan." + +"Mutta miten se voisi olla oppinut, jos ne, jotka siitä lähtevät, +vievät opin pois? Me jätämme sen kokonaan jälkeemme professorien +huostaan. Mutta minä tiedän mitä te aiotte sanoa -- nimittäin sitä, +että minun ei sovi, sentähden, että olen lukenut useampia kirjoja kuin +te, olla olevinani viisaampi kuin te, joka olette vanhempi ja jolla on +enemmän kokemusta ja tunnette maailmaa paremmin kuin minä. Minä +myönnän, että se yleensä on oikein. Mutta eikö jokainen lääkäri, +olkoonpa hän kuinka viisas ja taitava tahansa, itsensä suhteen kysy +toisen lääkärin mielipidettä, vaikka tämä toinen lääkäri aivan hiljan +olisi lääkärinvirkaan tullut? Ja, kun tiedämme, että lääkärit ylipäänsä +ovat erinomaisen taitavia miehiä, eikö heidän esimerkkiänsä ole syytä +noudattaa? Eikö se todista, että ei kukaan ihminen, olkoon hän vaikka +kuinka viisas, ole oman asiansa tuomari? Teidän poikanne asia +on todella teidän oma asianne -- te katselette sitä omien +mielipiteidenne ja vastenmielisyyksienne kautta -- ja tahdotte +pakoittaa neliskolkkaista pulikkaa ympyriäiseen reikään, sentähden että +te, joka olette pyöreä pulikka, sovitte aivan hyvin ja menestytte +ympyriäisessä rei'ässä." + +"Minä en käsitä miksi minun pojallani olisi oikeus pitää itsensä +neliskolkkaisena pulikkana," sanoi vuokramies itsepäisesti, "kun hänen +isänsä ja hänen iso-isänsä, ja hänen isänsä iso-isä ovat olleet +ympyriäisiä pulikoita; ja se sotii jokaisen elävän olennon luontoa +vastaan olla toisellainen kuin sen oma suku on. Koira on lintukoira tai +paimenkoira sen mukaan olivatko hänen edelläkävijänsä lintukoiria +taikka paimenkoiria. Katsokaa," huudahti vuokramies riemullisesti ja +pudisti tuhan piipustansa, "nyt jouduitte kiinni, nuori herra!" + +"En suinkaan; sillä te olette pitänyt sen ihan varmana että lajit eivät +ole tulleet yhdistetyiksi. Mutta otaksukaa, että paimenkoira yhtyisi +lintukoiran kanssa, oletteko silloin varma siitä, että sen pojasta +ennen tulee lintukoira kuin paimenkoira?" + +Mr Saunderson pani taas tupakkaa piippuunsa, mutta jätti nyt toimensa +kesken ja kynsi päätänsä. + +"Te olette yhdistänyt lajin," jatkoi Kenelm. "Te olette naineet +kauppiaan tyttären, ja minä olen vakuutettu siitä, että teidän vaimonne +isän isä ja isän iso-isä olivat kauppiaita. Nyt on tunnettu asia, että +enimmät pojat ovat äitiinsä, ja sentähden Mr Saunderson nuorempi on +sukuunsa kehruupuolella, ja tulee maailmaan neliskulmaisena pulikkana, +joka sopii ainoastaan neliskulmaiseen reikään. Ei kannata ruveta +väittämään, vuokramies; teidän poikanne täytyy lähteä enonsa luokse, ja +siinä asian päätös." + +"Tuhat tulimmaista!" sanoi vuokramies, "te näytte luulevan voivanne +puhua minua nurin." + +"En sitä luule; mutta minä luulen, että te, jos omaa mieltänne +noudattaisitte, puhuisitte poikanne vaivaishuoneesen." + +"Mitä! senkö kautta, että hän liittyisi maahan niinkuin hänen isänsä +häntä ennen? Liittyköön mies maahan, niin maa on liittyvä häneen." + +"Liittyköön mies mutaan, niin muta on liittyvä häneen. Te panette koko +sydämenne taloonne, ja teidän poikanne panisi ainoastaan jalkansa +siihen. Rohkaiskaa mielenne. Ettekö käsitä, että aika on kehäkulku, ja +että kaikki kääntyy ympäri jälleen? Joka ikinen päivä joku heittää maan +ja rupeaa kauppaa tekemään. Hän rikastuu vähitellen, ja silloin on +hänen hartain toivonsa palata maahan takaisin. Hän jätti maan +vuokramiehen poikana: hän palaa maalle tilanomistajana. Teidän poikanne +on, kun hän tulee viidenkymmenen vuotiaaksi, paneva säästönsä +maahan ja on itse vuokramiehiä pitävä. Herra Jumala, mimmoiset verot +hän on heiltä kiskova! Minä en neuvoisi teitä rupeemaan hänen +vuokramieheksensä." + +"Voi hiivatti!" sanoi vuokramies. "Hän heittäisi koko apteekin minun +kesantopellolleni ja sanoisi sitä 'edistymiseksi'." + +"Antakaa hänen lannoittaa maatansa oman mielensä mukaan, kun hän itse +talon saapi; pysykää te erillään hänen kemiallisista kynsistään. +Kuulkaas nyt, minä sanon hänelle, että hän saa hankkia matkalle ja +tulevalla viikolla lähteä enonsa tykö." + +"Hyvä," sanoi vuokramies malttavaisella äänellä -- "miehen, jolla on +luja tahto, täytyy käydä omaa tietänsä." + +"Ja parasta, mitä ymmärtäväinen mies voi tehdä, on se, ettei hän häntä +ehkäise. Mr Saunderson, ojentakaa minulle kätenne. Te olette niitä +miehiä, jotka saattavat hyväin isäin poikia muistamaan omaisiansa; ja +minä muistan omaisiani, kun sanon: Jumala teitä siunatkoon!" + +Kenelm lähti pois vuokramiehen luota, meni sisään ja haki Mr Saunderson +nuoremman hänen omasta huoneestaan. Tämä nuori herrasmies oli vielä +ylhäällä ja luki kaunopuheisen esitelmän, jonka nimi oli "Ihmiskunnan +Vapautus kaikesta Hirmuvaltaisesta Tarkastuksesta -- Valtiollisesta, +Yhteiskunnallisesta, Kirkollisesta ja Perheellisestä." + +Nuori mies katsoi kolkonnäköisenä ylös ja sanoi, kun hän näki Kenelmin +surulliset kasvot: "Oh! minä näen, että olette puhuneet ukon kanssa ja +että hän ei ota asiata korviinsakaan." + +"Ensiksi," vastasi Kenelm, "koska te kerskaatte korkeasta +sivistyksestä, täytyy teidän sallia minun neuvoa teitä lukemaan +englannin kieltä niissä muodoissa, joissa vanhemmat kirjailijat sitä +yhä pitävät ja joita korkeasti sivistyneet miehet pitävät arvossa, +Edistymisen Aikakaudesta huolimatta. Ei kukaan, joka on tämän opin +läpikäynyt, eikä kukaan, joka äidinkielellä on lukenut kymmenet käskyt, +te'e sellaista virhettä, että luulee sanan 'ukko' tarkoittavan samaa +kuin 'isä'. Toiseksi tulee teidän, koska teillä on olevinaan se +korkeampi valistus, joka on korkeamman opetuksen seurauksena, oppia +paremmin itseänne tuntemaan, ennenkuin rupeatte ihmissukukunnan +opettajaksi. Suokaa anteeksi, että rohkenen teidän hyväksenne näin +rohkeasti puhua, mutta minä sanon, että te tätä nykyä olette +itseluuloinen narri -- lyhyesti, se, joka sallii toisen pojan sanoa +toista 'aasiksi'. Mutta kun pää on heikko, niin tulee korvata puutetta +sydämen rikkaudella. Koettakaa lisätä teidän sydämenne rikkautta. +Teidän isänne antaa suostumuksensa teidän valitsemaanne virkaan, pannen +alttiiksi kaikki omat toiveensa. Tämä on kova koetus isän ylpeydelle, +isän tunteille, ja harvat isät tekevät mielellään sellaisia uhrauksia. +Minä olen pitänyt lupaustani teille ja kehoittanut Mr Saundersonia +suostumaan teidän tuumaanne, sentähden, että olen varma siitä, että +teistä tulisi huono vuokramies. Nyt teidän tulee näyttää, että teistä +voi tulla hyvä kauppias. Te olette tuumanne kautta minua ja isäänne +kohtaan pakoitettu koettamaan parastanne tekemään; ja heittäkää sillä +välin toimenne, kääntämään maailmaa ylös alasin, niille, joilla ei +siinä kauppapuotia ole, joka voisi musertua yleisessä melskeessä. Ja +nyt hyvää yötä." + +Saunderson nuorempi kuunteli näitä nuhtelevia sanoja sacro digno +silentio, suu auki ja tuijottavin silmin. Hän oli niinkuin lapsi, jota +hoitaja on kovasti huiskuttanut ja joka tämän toimen kautta on joutunut +niin hämillensä, ettei tiedä onko se vahingoittunut vai ei. + +Minuutti sen jälkeen kun Kenelm oli huoneesta lähtenyt, näkyi hän taas +ovessa ja sanoi leppyisesti kuiskaten: "Älkää panko pahaksenne, että +sanoin teitä itseluuloiseksi narriksi ja aasiksi. Nämä sanat soveltuvat +epäilemättä yhtä hyvin minuun itseenikin. Mutta löytyy vieläkin enemmän +itseluuloinen narri ja suurempi aasi kuin kumpikaan meistä, ja se on se +aikakausi, jossa me onnetonta kyllä olemme syntyneet -- Edistymisen +Aikakausi, Mr Saunderson nuorempi -- nokkaviisaiden lurjuksien +Aikakausi!" + + + + + + +KOLMAS KIRJA. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Jos maailmassa löytyi vaimo, joka oli sopiva sovittamaan Kenelm +Chillinglyä rakkauden suloisien erhetyksien ja avio-elämän pienten +kiistain kanssa, niin oli syytä otaksua, että Cecilia Travers olisi +sellainen vaimo. Hän oli ainoa tytär ja hänen äitinsä oli kuollut jo +hänen lapsena ollessaan, niin että hän oli kohonnut talouden +hallitsijattareksi sillä ijällä, jolloin enimmät nuoret tytöt vielä +leikkivät nukkiensa kanssa, ja siten hän aikaisin oli saavuttanut sitä +edesvastauksen tuntoa ja itseensä luottamusta, joka useimmiten +jalostuttaa luonnetta, vaikka se vaimoissa melkein yhtä usein poistaa +sen hienouden ja lempeyden, joka tekee heidän sukunsa niin +miellyttäväksi. + +Niin ei ollut Cecilia Travers'in käynyt, sillä hän oli niin +naisellinen, ettei vallan käyttäminenkään voinut häntä miehekkääksi +tehdä. Hänen luonteensa oli niin suloinen ja lempeä, että hänen +henkensä kokoili hunajaa missä se vaan oleskeli. + +Hänellä oli yksi etu hänen vertaistensa tyttöjen rinnalla, nimittäin +se, että häntä ei oltu opetettu tuhlaamaan niitä taipumuksia +sivistykseen, joita Jumala hänelle oli suonut, sellaisiin joutaviin +turhuuksiin, joita sanotaan vaimon taidollisiksi. Hän ei maalannut +piirustuksien mukaan vesisekaisilla vesiväreillä; hän ei ollut +viettänyt vuosta elämästänsä pakoittamalla kohteliaita kuulijoita +kuuntelemaan italialaisia aarioita, joita he saavat kuulla kolmannen +luokan varsinaisen laulajan laulavan paljoa paremmin jossakin +pääkaupungin soitantosalissa. Minä pelkään, että hänellä ei ollut muita +vaimollisia taitoja kuin ne, joiden kautta neuloja tahi korko-ompelija +jokapäiväisen leipänsä ansaitsee. Sellaista työtä hän rakasti ja hän +teki sitä hyvin. + +Mutta jos Cecilia Travers'ia hänen onneksensa opettajat eivät olleet +vaivanneet, niin isä oli sitä vastoin hankkinut hänelle hyvän +naisopettajan -- joka muuten ei ollut mikään ansio hänen puolestansa. +Hän ei suvainnut naisopettajia, mutta sattui niin, että hänen +tuttaviensa joukossa oli eräs Mrs Campion, kirjalliseen sivistykseen +katsoen etevä rouva, jonka mies oli ollut korkea virkamies yhdessä +yleisessä virkahuoneessa ja joka omaksi huviksensa oli kuluttanut hyvät +tulot ja sitten kaikkein ihmeeksi oli kuollut, jättämättä penniäkään +jälkeensä. + +Onneksi ei ollut lapsia jäänyt kasvatettavaksi. Leskelle määrättiin +hallitukselta vähäinen eläkeraha; ja koska hänen miehensä koti hänen +kauttansa oli tullut mitä hauskimmaksi Londonissa, niin hän oli niin +rakastettu, että lukuisat ystävät kutsuivat häntä maatiloillensa -- +muiden muassa Mr Traverskin. Hän tuli aikomuksella viipyä pari viikkoa. +Mutta tämän ajan kuluttua hän oli niin mieltynyt Ceciliaan ja Cecilia +häneen, ja hänen läsnäolonsa oli tullut niin hauskaksi ja hyödylliseksi +hänen isännällensä, että Mr Travers pyysi hänen jäämään heille ja +ottamaan kasvattaaksensa hänen tytärtänsä. Mrs Campion suostui, vähän +ensin evättyänsä, kiitollisuudella tähän tuumaan; ja siten Cecilialla, +kahdeksannesta vuodestansa nykyiseen ikäänsä, yhdeksääntoista vuoteen +asti, oli ollut se verraton etu, että aina oli saanut olla yhdessä +korkeasti sivistyneen vaimon kanssa, joka oli tottunut kuulemaan +parhaimpia arvosteluja parhaimmista kirjoista, joka oli kirjallisesti +sivistynyt ja oli saavuttanut sitä hienoutta käytöksessä ja +varovaisuutta arvostelun lausumisessa, jota saadaan sivistyneessä, +maailmankokemuksessa etevässä seurapiirissä; niin Ceciliasta itsestä, +olematta vähimmässäkään määrässä sinisukka tahi kirjakoi, tuli nuori +nainen, jonka kanssa sivistynyt mies voi puhua niinkuin vertaisensa +kanssa, jolta hän voittaa yhtä paljon kuin hän antaa; sellaiset naiset +ovat hyvin harvinaisia; sellainen mies taas, joka ei paljon kirjoista +välitä, mutta kuitenkin on kylläksi herrasmies arvostellaksensa hienoa +sivistystä, puhui mielellään hänen kanssansa äidinkielellään, eikä +tarvinnut kuulla, että piispa oli "pöyhkeä" tahi cricket-peli "julman +lystiä." + +Sanalla sanoen, Cecilia oli niitä vaimoja, joita Jumala on luonut +miehelle avuksi -- joka, jos mies olisi korkeasukuinen ja rikas, hänen +puolisonansa antaisi niille uuden arvon ja lisäisi niiden nautinnon +niiden velvollisuuksien täyttämisellä -- joka, jos se mies, jonka hän +valitsi, olisi köyhä ja hänellä olisi paljon vastuksia maailmassa, yhtä +uskollisesti rohkaisisi, auttaisi ja hyväilisi häntä, kantaisi osan +hänen kuormastansa ja lieventäisi elämän katkeruutta suloisella +hymyllään, joka kaikki huolet korvaa. + +Hän ei kuitenkaan vielä ollut ajatellutkaan rakkautta tai rakastajia. +Hän ei ollut edes kuvaillut mielessään itselleen niitä ideaaleja, jotka +väikkyvät enimpäin tyttöjen silmäin edessä, kun ne aikaihmisiksi +tulevat. Mutta kahdesta asiasta hän jo oli tullut varmaan vakuutukseen: +ensiksi siitä, että hän ei milloinkaan menisi naimisiin sellaisen +miehen kanssa, jota hän ei rakasta, ja toiseksi, että kun hän +rakastaisi, olisi se koko elämäksi. + +Ja nyt lopetan minä tämän kuvaelman kuvaamalla itse tyttöä. Hän oli +juuri tullut omaan huoneesensa, käytyänsä tarkastamassa valmistuksia +niihin pitoihin, jotka hänen isänsä illalla aikoi pitää +vuokramiehillensä ja maalaisille naapureillensa. + +Hän oli viskannut olkihattunsa pois ja pannut syrjälle ison korin, joka +oli ollut täynnänsä kukkia vaan nyt oli tyhjä. Hän pysähtyi peilin +eteen, silitteli kurtistuneet nauhat hiuksissaan -- tummissa, +kastanjankarvaisissa, silkinhienoisissa, tuuheissa hiuksissaan -- joita +ei milloinkaan mikään hyvänhajuinen kaunisteleva voide ollut +saastuttanut, eikä milloinkaan koko hänen elinaikanansa tulleekaan sitä +tekemään. + +Hänen ihonsa, joka tavallisesti on hieno ja hiukan vaalea, on nyt +liikkeen ja auringonpaisteen vaikutuksesta tullut hyvin punoittavaksi. +Kasvojen piirteet ovat hienot ja lempeät, silmät ovat mustat pitkillä +silmäripsillä varustetut, suu on erinomaisen kaunis ja on nyt puoleksi +auki, sillä tyttö hymyilee; luultavasti hän muistaa jotain hauskaa, ja +sen kautta tulee rivi kauniita kiiltäviä hampaita näkyviin. Mutta +kasvojen omituisen sulouden vaikuttaa tyyni onni, jota sävy ilmoittaa; +senkaltainen onni, jota ei mikään suru näytä häirinneen, ei mikään +synti keskeyttäneen -- sellainen pyhä onni, joka on viattomuuden +tunnusmerkki ja rauhallisen sydämen ja omantunnon heijastava valo. + + + + +TOINEN LUKU. + + +Oli kaunis kesä-ilta tilanomistajan kemuille. Mr Travers'in luona oli +muutamia vieraita; kemujen takia oli aikaisin syöty päivällistä ja +vieraat olivat nyt, vähää ennen kuutta, isäntänsä kera kokoontuneet +päärakennuksen edustalla olevaan pihaan. Päärakennus on säännötön ja +sitä oli korjattu ja rakennettu lisää eri aikoina Elisabethin +hallituksesta Viktorian aikoihin asti. Toisessa päässä, joka oli vanhin +osa, oli pienillä ruuduilla varustetut ikkunat; toisessa päässä, +uudemmassa osassa, joka oli laakealla katolla varustettu kylkirakennus, +oli uusimuotiset ikkunat, jotka ulottuivat maahan asti; rakennuksen +keski-osaa peitti kukkivilla köynnöskasveilla peitetty veranda. Piha +oli avara kenttä, joka vietti länttä kohden ja jonka takana oli +vieriäinen ja kaunis kukkula, jonka huipulla oli vanhan luostarin +rauniot. Toisella puolella kenttää oli kukkatarha ja leikkikenttä, +jonka Repton alkuansa oli järjestänyt; vastakkaisella puolella oli +kaksi isoa majaa, toinen tanssimia, toinen illallista varten. Etelään +päin oli näkö-ala vallan aukea vanhaan englantilaiseen puistoon päin, +joka tosin ei ollut komeinta laatua -- jossa ei ollut vanhoja käytäviä +tahi hyödyttömiä sananjalkoja hirveille makuusijaksi -- mutta se oli +kuitenkin käytännöllisen maanviljelijän puisto, joka oli sekä +hyödyllinen että kaunis katsella; nurmikko oli hyvin ojitettu ja +hoidettu ja erittäin hyvä kuin lyhyessä ajassa oli nuoria härkiä +syötettävä, ja hiukan hajanainen sen kautta, että kudotuita aitoja oli +ristiin rastiin. Mr Travers oli mainio tilanomistajana ja kunnollinen +maanviljelijä. Hän oli perinyt tämän tilan jo lapsena ollessaan ja +senkautta hän oli saanut hyväksensä käyttää niitä varoja, joita +oli hänen pitkällisen alaikäisyyden aikana säästetty. Hän oli +kahdeksantoista vuotiaana ruvennut sotapalvelukseen, ja koska hänellä +oli enemmän rahaa, kuin enimmillä hänen kumppaneillansa, vaikka nämä +olivatkin korkeampaa säätyä ja rikkaampain vanhempain lapsia kuin hän +oli, niin häntä ei pidetty hyvin hyvänä ja hyvin usein petetty. +Kahdenkymmen-viiden vuotiaana hän oli vallan muodin mukainen mies; +etenkin hän oli tunnettu hurjasta rohkeudestansa ja uskaliaisuudestansa +silloin kun jokin kunnia oli kuolemanvaaran uhalla saavutettavana; hän +oli niin hurja metsästäjä, että hänen seikkailunsa saattoivat hiukset +nousemaan pystyyn rauhallisen miehen päässä; hän oli ratsastaja, joka +antoi ratsunsa kiitää yli sellaisien esteiden, joita varovaisempi +hevosmies huolellisesti vältti. Hän oli tunnettu sekä Parisissa että +Londonissa, vaimot olivat häntä ihailleet ja heidän hymyilyjensä takia +hän oli monta kaksintaistelua kestänyt, joista hänellä oli muistoina +kunnianarvoisia arpia ruumiissansa. Ei milloinkaan ole kukaan varmemmin +näyttänyt tulevan mitä suurimpiin vaikeuksiin, ennenkuin hän oli +päässyt kolmenkymmenen vuotiaaksi, sillä kun hän oli seitsemänkolmatta +vuotias olivat kaikki säästöt hänen alaikäisyytensä ajoista loppuneet +ja hänen omaisuutensa, joka, hänen aikamieheksi tullessaan, tuskin oli +tuottanut kolmetuhatta puntaa vuodessa, oli nyt kiinnityksessä +savuntorviin saakka. + +Hänen ystävänsä alkoivat pudistaa päätään ja kutsua häntä "poika +paraksi;" mutta Leopold Travers oli kaikkien vikojensa ohessa kuitenkin +pysynyt vallan erillään niistä kahdesta paheesta, joista mies harvoin +voi itsensä vapauttaa. Hän ei ollut milloinkaan juonut eikä milloinkaan +pelannut. Hänen hermonsa eivät olleet turmeltuneet, hänen aivonsa ei +ollut tylsettynyt. Hänessä oli vielä paljon sekä hengen että ruumiin +terveyttä. Tällä arveluttavalla ajalla hän nai rakkaudesta ja hänen +valintansa oli onnellisin minkä hän voi tehdä. Tytöllä ei ollut mitään +omaisuutta, mutta, vaikka hän oli kaunis ja korkeaa säätyä, hän ei +ensinkään rakastanut ylellisyyttä eikä kaivannut muuta seuraa, kun sen +miehen, jota hän rakasti. Kun mies sanoi. "Muuttakaamme maalle ja +koettakaamme parhaimman mukaan tulla aikaan muutamalla sadalla punnalla +vuodessa, jotta saamme vähän säästöön ja voimme pitää tilamme," niin +hän kohta ilolla siihen suostui; ja kaikki kummeksivat miten ihmeen tuo +rajupäinen Leopold Travers niin vakaaksi tuli, että hän alkoi väkensä +kanssa viljellä perittyä taloansa auringon noususta sen laskuun asti, +niinkuin tavallinen vuokramies, ja taisi maksaa korot ja velat sekä +tulla toimeen. Käytyänsä muutaman vuoden tätä työn koulua, jolla ajalla +hänen tapansa sivistyivät ja koko hänen luonteensa vakaantui, tuli +Leopold taas äkkiarvaamatta rikkaaksi, sen vaimon kautta, jonka hän oli +nainut, vaikka hänellä ei ollut muuta huomenlahjaa kuin rakkautensa ja +hyvät avunsa. Vaimon ainoa veli, Lord Eagleton, Skotlantilainen peeri, +oli nainut nuoren neiden, joka pidettiin tavattoman kalliina voittona +avioliiton-arpajaisissa. Tämä avioliitto purattiin, sillä olot olivat +hyvin surkeat; mutta luultiin, että lordi, joka oli kaunis ja hyvin +hauska seuraihminen, pian lohduttaisi itseänsä menemällä uudelleen +naimisiin. Mutta hän ei sitä kuitenkaan tehnyt; hän tuli kivulloiseksi +ja kuoli naimatonna, jättäen sisarellensa perinnöksi kaikki, minkä hän +voi pelastaa sen kaukaisen sukulaisen kynsistä, joka peri hänen +arvonimensä ja maatilansa -- kauniin summan, joka ei ainoastaan +riittänyt maksamaan Neesdale Parkin kiinnitykset, vaan jätti vielä +omistajalleen liikamäärän, jonka tämä, taitava maanviljelijä kun hän +nyt oli, erinomaisella voitolla taisi käyttää tilansa parantamiseen. +Hän rakennutti vanhojen vuokratalojen sijaan uudet, yleisesti +hyväksyttyjen kaavain mukaan; eroitti virasta tahi pani eläkkeelle +muutamia kelvottomia vuokramiehiä; yhdisti moniaita pieniä torppia +suurempiin vuokrataloihin, jotka senkautta tulivat sopiviksi niille +rakennuksille, joita hän rakennutti; osti sieltä täältä pieniä +maatilkkoja, jotka sopivat läheisiin vuokratiloihin yhdistää; hän +raivautti muutamia turhanpäiväisiä metsistöjä, jotka vähensivät +läheisen maan arvoa senkautta, että ne estivät auringon valoa ja ilmaa +pääsemästä niiden läpi; ja kun hän sitten hankki itselleen toimeliaita +vuokramiehiä, niin hänen vuotuiset tulonsa tulivat kahta suuremmiksi ja +hänen maatilansa myömähinta nousi kolmenkertaiseksi. Samaan aikaan kuin +hän tämän omaisuuden sai, astui hän siitä vierasvarattomasta ja seuraa +välttävästä yksinäisyydestä, johon hänen entinen köyhyytensä häntä oli +pakoittanut, ja alkoi tehokkaasti ottaa osaa kreivikunnan asioihin, +näytti olevansa taitava puhuja yleisissä kokouksissa, edisti +metsästystä ja kävi itsekin joskus metsästysretkillä -- vähemmän +uskaliaana, mutta viisaampana ratsastajana kuin ennen. Sanalla sanoen, +niinkuin Themistokles kerskasi siitä, että hän taisi tehdä pienen +valtion suureksi, niin Leopold Traverskin voi kehua omalla voimallansa +ja taitavuudellansa tehneensä tilanomistajan, jonka tila oli kolmannen +luokan tiloja kreivikunnassa silloin kun hän sen sai hoidettavaksi, +niin tärkeäksi henkilöksi, ettei ketään voitu valita kreivikunnan +edusmieheksi, jota hän vastusti, ja jos hän olisi päättänyt itse ruveta +edusmies-kandidaatiksi, niin hän ilman kustannuksitta olisi tullut +valituksi. + +Mutta hän sanoi, kun häntä kehoitettiin rupeemaan kandidaatiksi: "Kun +mies kerta rupeaa hoitamaan ja parantamaan maatilaansa, niin hänellä ei +ole aikaa eikä halua ryhtyä mihinkään muuhun toimeen. Maatila on tulo +tahi kuningaskunta, sen mukaan miten omistaja sitä arvostelee. Minä +pidän sitä kuningaskuntana ja minä en voi olla roi fainéant maire du +palais'in tarkastajan kanssa. Kuningas ei alihuoneesen mene." + +Kolme vuotta tämän yhteiskunnallisilla tikapuilla nousemisen jälkeen, +Mrs Travers sai keuhkotaudin, keuhkokuumetta sairastettuansa, ja kuoli +viikkokauden kipeänä oltuansa. Leopold ei milloinkaan oikein tointunut +tämän surun jälkeen. Vaikka hän vielä oli nuori ja kaunis mies, niin +ajatus ottaa toinen vaimo ja rakastaa toista vaimoa oli hänelle +vastenmielinen. Hän oli liian miehekäs luonteeltaan voidaksensa näyttää +suruansa muille. Muutamia viikkoja hän kuitenkin oli omassa huoneessaan +eikä tahtonut nähdä edes tytärtänsä. Mutta eräänä aamuna hän taas tuli +pelloille ja siitä päivästä asti hän palasi entisiin tapoihinsa ja +alkoi vähitellen harjoittaa sitä ystävällistä vierasvaraisuutta, jonka +kautta hän rikkaaksi tultuansa oli tullut niin mainioksi. Mutta ihmiset +huomasivat kuitenkin, että hän oli muuttunut; hän oli enemmän +harvapuheinen ja totisempi kuin ennen; vaikka hän aina kaikissa +toimissaan oli oikeutta harrastava, piti hän kuitenkin aina oikeuden +ankarampaa puolta, vaikka hän vaimonsa elinaikana oli sen lempeämpää +puolta pitänyt. Kenties lujatahtoiselle miehelle jokapäiväinen +seurustelu rakastettavan vaimon kanssa on hyvin suuresta arvosta niissä +tilaisuuksissa, jolloin tahto parhaiten ilmoittaa taitavuuttansa siinä, +että sitä helposti voidaan taivuttaa. + +Voitaisiin sanoa, että Leopold Travers kyllä olisi sellaista seuraa +löytänyt kanssakäymisessä tyttärensä kanssa. Mutta tämä oli lapsi +silloin kun hänen äitinsä kuoli ja kasvoi neidoksi niin huomaamatta, +ettei isä voinut eroitusta huomata. Sitä paitsi ei tytär milloinkaan +voi korvata vaimoa, kun tämä on miehellensä ollut kaikki kaikessa. Jo +se kunnioitus, jota lapsen tulee isäänsä kohtaan osoittaa, tekee +rajattoman luottamuksen mahdottomaksi; ja isä ei voi asettua +kumppanuuden kannalle tyttären kanssa, niinkuin hän vaimonsa kanssa voi +-- muukalainen voi minä päivänä tahansa tulla ja viedä hänen pois. +Leopold ei ainakaan myöntänyt, että Cecilia lievittävästi vaikutti +häneen, niinkuin tämän äiti oli tehnyt. Hän rakasti tytärtänsä, ylpeili +hänestä ja oli hyvä hänelle; mutta hänen hyvyytensä oli rajoitettu. +Tyttö sai aina kaikkea mitä hän vaan itsellensä pyysi; mitä hän tahtoi +taloutta, pitäjänkoulua ja köyhiä tahi muita naisen piiriin kuuluvia +asioita varten, sai hän aina aivan kernaasti. Mutta kun joku +rikoksenalainen alustalainen tai kontrahdin rikkonut vuokramies pyysi +häntä puolustamaan syynalaista, niin Mr Travers keskeytti hänen +sekaantumistansa asiaan lausumalla "ei", vaikka se sanottiin lempeällä +äänellä, ja lisäsi siihen miehekkään muistutuksen, sanoen "ettei +maailmassa olisi ankaraa oikeutta ja kunnollista järjestystä, jos mies +kuuntelisi vaimon rukouksia sellaisten asiain suhteen, jotka kuuluvat +miesten alaan." Tästä huomataan, että Mr Lethbridge oli arvannut liiton +Cecilian kanssa liian suureksi keskustelussa Mrs Bawtreyn vuokran ja +puodin ostamisesta. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Jos teitä, rakas lukija, luettuanne mitä on kirjoitettu Leopold +Travers'in entisyyksistä ja hengellisestä luonteesta, esiteltäisiin +tälle herralle sellaisena kuin hän nyt seisoo terassillansa, ollen +päähenkilönä häntä ympäröivässä seurassa, niin olen varma siitä, että +sanoisitte itseksenne: "Hän ei kaikissa suhteissa ole sellainen kuin +luulin hänen olevan." Olisi vaikea arvata, että tämä solakka, +lyhytläntäinen mies, jonka kasvojen piirteet ja iho vielä, vaikka hän +on kahdeksan viidettä vuoden vanha, ovat niin hienot ja kauniit kuin +naisen ja näyttävät niin lempeiltä, että luulisi hänen olevan varsin +lempeäluontoisen, on sama, joka nuoruudessansa oli tunnettu hurjan +rohkeaksi, mutta vakaantuneemmalla ijällä oli hyvin varovainen ja +lujatahtoinen ja joka sekä vikojen, että hyvien avujen suhteen oli niin +miehekäs kuin housuissa käyvä kaksijalkainen voi olla. + +Mr Travers kuuntelee nuorta, kahdenkolmatta vuotiasta miestä, joka on +kreivikunnan rikkaimman aatelismiehen vanhin poika ja joka aikoo astua +esiin kandidaatina uudessa yleisessä vaalissa, joka kohdakkoin on +pidettävä. Kunnioitettava George Belvoir on pitkä, näyttää tulevan +rotevaksi mieheksi ja näyttää varmaankin pulskalta puhujalavalla. Hän +oli saanut niin huolellisen kasvatuksen kuin englantilainen peeri +tavallisesti hankkii sille pojalle, jonka tulee isän jälkeen edustaa +kunnioitettua nimeä ja kantaa korkean yhteiskunnallisen aseman +edesvastaukset. Jos vanhimmat pojat usein eivät edisty maailmassa niin +hyvin kuin heidän nuoremmat veljensä, niin se ei ole siitä, että heidän +hengen voimansa ovat vähemmän kehitetyt, vaan siitä, että heillä on +vähemmän voimaa toimintaan. George Belvoir oli paljon lukenut, +varsinkin sellaisia aineita, joita tulevan senaatorin tulee tietää: +historiaa, tilastotiedettä, valtiollista taloudenhoitoa, sen mukaan +kuin tämä kauhea tiede soveltuu maanviljelyksen harrastuksiin. Hänellä +oli myöskin hyvät perusjohteet, ankara kurin ja velvollisuuden tunne ja +oli opetettu valtio-asioissa puolustamaan oikeutena sitä, mitä hänen +oma puolueensa ehdoitteli, ja hylkäämään vääränä sitä, jota toinen +puolue ehdoitteli. Tällä hetkellä hän oli jotenkin suuri-ääninen ja +puolusti suurella innolla mielipiteitään, niinkuin nuoret miehet, jotka +hiljan ovat yliopistosta tulleet, tavallisesti tekevät. Mr Travers +salaisesti toivoi George Belvoiria vävyksensä -- vähemmän sentähden +että hän oli korkeasukuinen ja rikas (vaikka sellaiset edut eivät +olleet sitä laatua, että Leopold Travers olisi niitä halveksinut) kuin +hänen oman luonteensa takia, joka luultavasti hänestä hyvän aviomiehen +tekisi. + +Mrs Campion ja kolme muuta rouvaa, läheisien tilanomistajain puolisoa, +istuivat tuolilla verandan edustalla seiniä pitkin suikertelevain +kiertokasvien suojassa. Cecilia seisoi vähän matkaa heistä, opettaen +pitkävillaista koiraa istumaan takajaloilla. + +Mutta katsos, vieraat tulevat! Kuinka pian tuo viheriä kenttä, joka +kymmenen minuutta sitten oli vallan autio ja tyhjä, kansoittuu ja tulee +vilkkaaksi. + +Puistossakin oli nyt erittäin vilkas liike: vaunuja, kärryjä ja +vuokramiehen kääsejä tuli pitkässä rivissä mutkaista tietä pitkin; +jalkaväkeä tuli suurissa joukoissa eri haaroilta. Karjalaumat +aitauksissa pysähtyivät katselemaan näitä outoja vieraita; mutta +isännän järjestyshalu pakoitti hänen raaemmatkin vieraansa olemaan +siivosti; ei yksikään vallaton poika koettanut kiipeä aitojen yli, vaan +kaikki kulkivat kauniisti kapeiden kujien läpi, joiden molemmin puolin +olivat nurmikot. + +Mr Travers kääntyi George Belvoiriin: "Minä näen vanhan vuokramies +Steenin keltaiset kääsit. Olkaa varoillanne kun häntä puhuttelette. Hän +on hyvin oikullinen ja täynnä kujeita, ja jos te yhden ainoan kerran +silitätte hänen höyheniänsä väärään suuntaan, tulee hän niin vihaiseksi +kuin papukaija. Mutta hänen täytyy auttaa teitä vaalissa. Ei ole +yhtäkään vuokramiestä, joka on siinä suhteessa hänen vertaisensa." + +"Jos Mr Steen on paras mies auttamaan minua puhelavalle, niin hän kai +on hyvä puhuja?" sanoi George. + +"Hyvä puhuja? -- niin, tavallansa hän onkin. Hän ei milloinkaan puhu +sanaakaan liiaksi. Viime kerralla kun hän oli avullisena sen miehen +valinnassa, jonka seuraajaksi te tulette, piti hän seuraavan puheen: +'Veljet vaalimiehet! Kaksikymmentä vuotta olen ollut yksi +kilpatuomareista meidän kreivikuntamme eläin-näyttelyissä. Minä voin +eläimiä arvostella. Kun katselen niitä eläviä, jotka tänään edessämme +ovat, niin huomaan ettei yksikään niistä ole niin hyvä lajiansa, kuin +muualla olen nähnyt. Mutta jos te valitsette John Hoggin, niin ette +tule väärää sikaa korvasta vetämään!'" + +"Ainakaan Mr Steen ei hairahdu imartelun alueelle puhuessaan +kandidaatinsa hyväksi," sanoi George nauraen tätä teeskentelemätöntä +kaunopuheisuuden koetta. "Mutta minkätähden on hänellä vuokramiesten +kesken niin suuri maine? Onko hän etevä maaviljelijä?" + +"On kyllä ulkonaisen hoidon suhteen, mutta hän ei ole mikään +järjellinen maanviljelijä. Hän sanoo, että kaikki kalliit kokeet ovat +jätettävät herrasmies-vuokraajille. Hän on arvossa pidetty +vuokramiesten joukossa: 1:ksi sentähden, että hän hyvin rohkeasti +moittii heidän herrojansa; 2:ksi sentähden, että hän pitää itsensä +vallan erillänsä oman tilanomistajansa vallasta; 3:ksi sentähden, että +luullaan hänen tutkineen maanviljelysasioita koskevain kysymysten +valtiollista tilaa ja monta kertaa tulleen kutsutuksi komiteoihin +parlamentin molemmista huoneista, lausumaan ajatuksensa näissä +asioissa. Tässä hän tulee. Kun jätän teitä puhuttelemaan häntä, niin +muistakaa: 1:ksi että olette olevinanne vallan tietämätön +käytännöllisen maanviljelyksen suhteen; sillä ei mikään häntä suututa +niin, kuin se, että herrasmies itse tahtoo maanviljelijänä +olla, niinkuin minä: 2:ksi että kysytte häneltä neuvoa miten +maanviljelystilasto on julaistava, ja sanotte vaatimattomasti, että +luulette näiden ihmisten toimia koskevien mielivaltaisten tutkimusten +olevan brittiläistä valtiosääntöä vastaan. Ja älkää vastatko mitään, +vaikka hän sanoisi mitä tahansa tilanomistajain vioista yleensä ja +teidän isänne vioista erittäin, vaan kuunnelkaa häntä suruisen +näköisenä niinkuin olisitte vakuutettu siitä, että hän on oikeassa. +Miten voitte, Mr Steen, ja kuinka vaimonne voi? Miksi ette ottanut +häntä mukaanne?" + +"Minun kelpo vaimoni on taas kipeänä, herra. Kuka on tämä nuori mies?" + +"Oh, saanko esitellä teille Mr Belvoiriä?" + +Mr Belvoir ojensi kätensä. + +"Ei, sir!" huudahti Steen ja pisti molemmat kätensä selän taakse. +"Älkää suuttuko, nuori herra. Mutta minä en ensi kerta yhteen +tullessamme anna kättäni miehelle, joka tahtoo siitä äänen pudistaa. +Minulla ei ole mitään teitä vastaan. Mutta vaikka te olette +vuokramiehen ystävä, niin kaniinit eivät kuitenkaan ole, ja teidän +isänne suosii kovin kaniineja." + +"Siinä te erehdytte!" huudahti George kiivaasti. Mr Travers nyykäytti +päätänsä, joka merkitsi: "Pitäkää suunne kiinni." George ymmärsi +nyykäyksen, ja antoi siivosti Mr Steenin viedä itsensä yksinäisille +pelloille. + +Vieraita tuli nyt joukottain. Ne olivat enimmästä päästä ei ainoastaan +Mr Travers'in vuokramiehiä, vaan myöskin vuokramiehiä perheineen +kahdeksan tahi kymmenen peninkulman päästä sekä muutamia lähellä asuvia +tilanomistajia ja pappeja. + +Nämä pidot eivät olleet työväkeä varten toimeen pantuna. Sillä Mr +Travers ei ensinkään suvainnut tuota tapaa panna työmiehet näytteille +ruokapöytien ääreen, ikäänkuin he olisivat opetettuja eläimiä +halvemmasta suvusta. Kun hän kutsui työväen pitoihin, järjesti hän +kaikki heidän tapansa mukaan, ja työväen mielestä oli paljon hauskempaa +kun heitä ei kutsuttu katseltaviksi niin että he joutuivat vallan +hämillensä. + +"Noh, Lethbridge," sanoi Mr Travers, "missä on tuo nuori gladiaatori, +jonka lupasitte tuoda tänne?" + +"Minä toin hänen mukaani ja hän oli äsken täällä. Mutta yhtäkkiä hän on +hiipinyt pois -- abiit, evasit, erupuit. Minä juuri tässä katselin +mihin hän oli kadonnut, kun te minua puhuttelitte." + +"Minä toivon, että hän ei aio tapella jonkun vieraani kanssa." + +"Sitä en luule," vastasi pastori epäilevästi. "Hän on omituinen mies. +Mutta luullakseni te tulette hänestä pitämään -- se on, jos saatte +hänen käsiinne. Oh, Mr Saunderson, kuinka voitte? Oletteko nähnyt +vieraanne?" + +"En, sir, minä vasta tulin. Minun vaimoni, herra, ja minun kolme +tyttöäni; -- ja tämä on poikani." + +"Tervetultuanne kaikki," sanoi armollinen herra ja pitkitti kääntyen +nuorempaan Saundersoniin: "Minä oletan, että te mielellään tanssitte. +Hankkikaa itsellenne kumppani. Voimme jo aloittaa tanssia." + +"Kiitoksia, sir, mutta minä en milloinkaan tanssi," sanoi Saunderson +nuorempi, ilmoittaen suurta ylpeyttä huvia kohtaan, jota Sivistyksen +Kulku oli jälkeensä jättänyt. + +"Siinä tapauksessa on teillä oleva yksi kaipaus vähempi, kun vanhaksi +tulette. Mutta nyt aletaan soittaa: meidän pitää lähteä tanssipaikalle. +George (Mr Belvoir oli päässyt Mr Steenistä ja juuri tullut takaisin) +ettekö tahdo ojentaa kättänne Cecilialle, jonka te, luullakseni, olette +pyytänyt tanssimaan kadrillia kanssanne?" + +"Minä toivon," sanoi George Cecilialle kun he menivät tanssipaikalle, +"että Mr Steen ei ole tavallisia vaalimiehiä, joita minun tulee +puhutella puhelavalta. Onko häntä opetettu kunnioittamaan isäänsä ja +äitiänsä, sitä en tiedä, mutta näyttää siltä kun hän tahtoisi opettaa +minua tekemään päinvastoin. Riistettyänsä isältäni hänen siveellisen +arvonsa sillä perättömällä väitteellä, että hän pitää kaniineja +suuremmassa arvossa kuin ihmisiä, alkoi hän ahdistaa viatonta äitiäni +uskonnon puolesta ja kyseli milloin hän oli kääntynyt katoliseen +uskoon, perustaen kysymystänsä siihen, että äitini oli herennyt +ostamasta tavaraa protestanttiselta kauppiaalta ja sen sijaan ruvennut +kauppaa tekemään katolilaisen kanssa." + +"Tuo on hyvä merkki, Mr Belvoir. Mr Steen alkaa aina ystävällisyyttänsä +lausumalla koko joukon herjauksia. Minä pyysin kerran hänen lainaamaan +minulle ratsuhevosen, sillä oma ratsuni oli äkkiä ruvennut ontumaan, ja +hän käytti tätä tilaisuutta sanoaksensa minulle, että isäni oli +petturi, kun hän tahtoi ruveta kilpatuomariksi eläinnäyttelyssä; että +hän oli hirmuvaltias, joka kiskoi vuokramiehiltänsä veroa voidaksensa +tyydyttää tuhlaavaista vierasvaraisuuttansa; ja hän lisäsi, että olisi +suuri armo jos emme eläisi niin, että olisimme pakoitetut pyytämään +häneltä, ei hevosta, vaan vaivaisapua. Minä lähdin vihoissani pois. +Mutta hän lähetti minulle hevosen. Minä olen varma siitä, että hän +äänestää teitä." + +"Kaikessa tapauksessa," sanoi George, koettaen olla kohtelias, kun he +nyt alkoivat kadrillia, "minun mieltäni rohkaisee se usko, että Miss +Travers toivoo minulle menestystä. Jos vaimotkin saisivat äänestää, +niinkuin Mr Mill ehdoittelee, niin --" + +"Niin, silloin minä äänestäisin niinkuin isäni," sanoi Miss Travers +suorasti. "Ja jos vaimoilla olisi äänestysoikeus, niin minä pahoin +pelkään, että olisi hyvin vähän kotirauhaa siinä perheessä, jossa he +äänestäisivät toisin kuin perheen isäntä toivoisi." + +"Mutta minä luulen," sanoi parlamentin kandidaati vakaasti, "että +vaimon äänestysoikeuden puoltaja tahtoisi supistaa tämän oikeuden niin, +että ainoastaan ne vaimot saisivat äänestää, jotka ovat vallan vapaat +miehen vallasta: lesket ja naimattomat vaimot, jotka äänestäisivät +sentähden, että he ovat itsenäisiä." + +"Siinä tapauksessa," sanoi Cecilia, "oletan että he kuitenkin yleensä +noudattaisivat sen miehen mielipidettä, johon he luottavat, tahi +tekisivät huonon vaalin, jolleivät sitä tekisi." + +"Te arvaatte sukupuolenne hyvää järkeä liian vähäksi." + +"Sitä en usko. Arvaatteko te teidän sukupuoltanne liian halvaksi, kun +viisaimmatkin miehet, enemmän kuin puolesta jokapäiväistä elämää +koskevista asioista, sanovat: 'On parasta jättää _tuo vaimoväelle_?' +Mutta te unhotatte figureen -- cavalier seul." + +"Niin, minä aioin kysyä," sanoi George, kun taas oli loma-aika +tanssissa, "tunnetteko Mr Chillinglyn, joka on Exmundhamin omistajan +sir Peter Chillinglyn poika, Westshirestä?" + +"En; miksi sitä kysytte?" + +"Siksi, että luulin näkeväni vilaukselta hänen kasvojansa, kun Mr Steen +vei minun alas vainioille. Mutta, teidän sanoista päättäen, olen +luultavasti erehtynyt." + +"Chillingly! Joku tosin eilen päivällispöydässä puhui nuoresta sen +nimisestä miehestä, jonka luultiin ensi vaalissa astuvan esiin +Westshiren kandidaatina, mutta hän oli pitänyt hyvin kummallisen ja +ikävän puheen eräissä pidoissa, jotka pidettiin silloin kun hän tuli +lailliseen ikään." + +"Sama mies juuri -- me olimme samaan aikaan yliopistossa -- hän on +hyvin omituinen mies. Hän katsottiin hyväpäiseksi -- sai yhden tai pari +kilpavoittoa -- suoritti kunnialla tutkintonsa, mutta yleensä +sanottiin, että hän olisi ansainnut paljon paremman todistuksen, +jolleivät muutamat hänen esitelmistään olisi sisältäneet salaista +aineen ja tutkijain pilkkaamista. On vaarallista astua esiin +humoristina käytännöllisessä elämässä -- varsinkin julkisessa elämässä. +Sanotaan, että Mr Pitt luonnoltaan oli sukkela ja humoristinen, mutta +parlamentti-puheissansa hän varsin viisaasti vältti näiden +ominaisuuksien ilmoittamista. Se on juuri Chillinglyn tapaista tehdä +naurettavaksi sitä tärkeää tapausta, jolloin mies viettää lailliseen +ikään pääsöänsä -- kohtaus, joka ei milloinkaan enää tapahdu koko hänen +elinaikanansa!" + +"Se osoittaa kauneuden tunnon puutetta," sanoi Cecilia, "jos hän +tahallansa sen teki. Mutta kenties häntä väärin käsitettiin, tai hän +ehkä joutui hämille." + +"Väärin käsitettiin -- se on mahdollista, mutta hämilleen hän ei +tullut. Hän on kylmin mies minkä milloinkaan olen tavannut. Tosin en +ole paljon hänen seurassansa ollut. Viime aikoina Cambridgessa oli hän +paljon yksinänsä. Sanottiin että hän luki ahkeraan. Minä epäilen sitä, +sillä minun huoneeni olivat aivan hänen huoneensa yläpuolella, ja minä +tiedän, että hän useammin oli poissa kuin kotona. Hän kuljeskeli usein +jalkasin maalla. Minä olen tavannut hänen syrjäteillä kymmenenkin +peninkulman päässä kaupungista, kun olen metsästysretkiltä palannut. +Hän rakasti hyvin vettä ja souti voimakkaasti, mutta ei ruvennut meidän +souto-yhtiöömme yliopistossa; mutta jos syntyi riita ylioppilaiden ja +soutomiesten välillä, niin oli vallan varmaa, että hän oli mukana. Hän +oli todella varsin kummallinen ihminen ja täynnänsä ristiriitaisuuksia, +sillä sen parempaa ja rauhallisempaa kumppania ei ole olemassa, +kuin hän oli; ja mitä tuohon pilkkaan tulee, jota hän muka +tutkintokirjoituksissa oli osoittanut, niin minusta hänen kasvonsa jo +olisivat julistaneet hänen syyttömäksi minkä puoltamattoman +tuomioistuimen edessä tahansa." + +"Te kuvaatte häntä hyvin hauskaksi," sanoi Cecilia. "Tekisi mieleni +saada häntä nähdä." + +"Ja kun te kerta hänen olette nähnyt, niin ette hevillä häntä +unhottaisi -- mustat, kauniit kasvot, suuret, suruisen näköiset silmät +ja vartalo niin solakka, että mies helposti voi todellista +väkevyyttänsä salata, niinkuin petollinen biljardin pelaaja peliänsä +salaa." + +Tanssi oli nyt päättynyt ja molemmat nuoret kulkivat hiljakseen pihalla +väkijoukon keskellä. + +"Kuinka hyvin teidän isänne toimittaa isännän virkaa näitä maalaisia +kohtaan!" sanoi George salaisella kateudella. "Katsokaa kuinka +tyyneesti hän auttaa tuota ujoa nuorta vuokramiestä pulasta ja nyt +kuinka ystävällisesti hän panee tuon raajarikon muijan penkille ja +asettaa jakun hänen jalkojensa alle. Hän vasta vaalikandidaatiksi +sopisi! Kuinka nuorelta hän vielä näyttää ja kuinka erinomaisen kaunis +hän vielä on!" + +Tämä viimeinen kohteliaisuus lausuttiin kun Travers, hankittuansa +vanhalle muijalle mukavan paikan, läheni Mr Saundersonin kolmea tytärtä +ja puhui yhtä ystävällisesti kaikkein kanssa ja nähtävästi tietäen, +että moni maalainen kaunotar häneen loi ihailevia katseita kun hän meni +ohitse. Hänen käytöksensä oli hyvin miellyttävä ja luonnollinen; hän +ei osoittanut sitä teeskenneltyä ystävällisyyttä tahi nöyrää +kohteliaisuutta, joka on niin tavallinen maalaisissa pohatoissa, kun he +koettavat asettua alempain kansanluokkain kannalle. Siitä on suuri etu, +että on viettänyt nuoruutensa ajan yhdenvertaisimmassa ja siivoimmassa +demokratiiassa: suurimpien pääkaupunkien parhaimmissa seuroissa. Ja +Leopold Travers omisti paitsi tätä etua vielä synnynnäisen viehättävän +käytöksen. + +Myöhemmin illalla sanoi Travers taas Mr Lethbridgelle: "Minä olen +puhunut Saundersonin kanssa tuosta nuoresta miehestä, joka teki meille +sen verrattoman hyvän työn, että rankaisi meidän hurjan pitäjäläisemme, +Tom Bowles'in, ja kaikki mitä olen kuullut hänestä, on sitä laatua, +että todella mielelläni tahtoisin tutustua hänen kanssansa. Eikö häntä +vielä ole näkynyt?" + +"Ei; minä pelkään, että hän on lähtenyt pois. Mutta siinä tapauksessa +toivon, että te hyväntahtoisesti muistaisitte hänen jaloa toivoansa +auttaa korintekijä raukkaa." + +"Älkää koettako taivuttaa minua; minä en mielelläni kiellä teiltä +mitään. Mutta minulla on omat perusteeni maatilan hoidon suhteen ja +minun järestöni ei salli mitään lemmikin suosittelemista. Minä +tahtoisin selittää tätä nuorelle muukalaiselle itselle. Sillä minä +pidän rohkeutta niin suuressa arvossa, että en soisi urhoollisen miehen +lähtevän näiltä seuduilta siinä luulossa, että Leopold Travers on +itsepäinen saituri. Kenties hän ei sentään ole mennyt pois. Minä lähden +itse häntä hakemaan. Sanokaa Cecilialle, että hän jo on kylläksi +tanssinut herrojen kanssa ja että minä olen sanonut vuokramies Turbyn +pojalle, joka on muhkea nuori mies ja erittäin hyvä ratsastaja, että +toivon hänen osoittavan tyttärelleni osaavansa tanssia yhtä hyvin kuin +hän ratsastaa." + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Kun Mr Travers lähti Mr Lethbridgen luota, kulki hän nopein askelin +puutarhan yksinäisempään osaan. Hän ei löytänyt käytävillä sitä, jota +hän etsi; ja kuljettuansa puiston läpi, lähti hän takaisin pihaan päin +kiviperäisen aidoitetun tarhan poikki, joka oli tanssipaikan takana ja +jossa kasvoi sananjalkoja ja takiaisia. Täällä hän äkkiä pysähtyi sillä +hän näki muutaman kyynärän päässä miehen, joka istui harmaalla +kalliolla ja kuunvalo valaisi hänen kasvojansa; mies katseli surullisen +näköisenä ylöspäin, nähtävästi syviin ajatuksiin vaipuneena. + +Mr Travers muisti mimmoiseksi Mr Lethbridge ja Saundersonin perhe +olivat muukalaisen kuvanneet ja oli vakuutettu siitä, että hän vihdoin +viimein oli hänen löytänyt. Hän läheni häntä hiljaa, ja koska hän oli +korkeain sananjalkain suojassa, niin ei Kenelm (sillä se oli tämä +seikkailija) häntä nähnyt ennenkuin hän tunsi, että käsi pantiin hänen +olkapäällensä, ja, kun hän katsoi taaksensa, näki hän miellyttävän +hymyn ja kuuli iloisen äänen. + +"Toivon etten erehdy," sanoi Leopold Travers, "kun otaksun, että te +olette se herrasmies, jonka Mr Lethbridge lupasi minulle esitellä ja +joka asuu minun vuokramieheni, Mr Saundersonin, luona?" + +Kenelm nousi ylös ja kumarsi. Travers näki kohta kumarruksesta, että se +oli mies hänen omasta säädystänsä, eikä mikään pyhävaatteisin puettu +vuokramies. "No," sanoi Mr Travers, "puhukaamme istuen toinen toistemme +kanssa;" ja, istuen itse kalliolle, teki hän tilaa Kenelmille +vieressään. + +"Ensiksi," jatkoi Travers, "saan kiittää teitä siitä että olette tehnyt +yleisen hyvän työn kukistamalla sen raa'an voiman, joka kauan on tätä +seutua pitänyt hirmuvallassa. Minä olen nuoruudessani usein kaivannut +ko'okasta vartaloa ja voimakkaita jänterettä, silloin kun olisi ollut +suuri hyöty lopettaa riita tai rangaista häväistystä tarttumalla +ihmisen synnynnäisiin puolustusaseisin; mutta en ole milloinkaan ollut +niin pahoillani ruumiillisten voimieni heikkoudesta, kuin niissä +tilaisuuksissa, jolloin olisin antanut vaikka mitä itse voidakseni Tom +Bowles'ia kurittaa. Minun tilalleni on ollut yhtä suuri häpeä siitä, +että tämä ylpeä lurjus niin kauan on saanut sitä häiritä, kuin Italian +kuninkaalle se, että hän ei koko sotajoukollansa voi nöyryyttää yhtä +rosvoa Calabriassa." + +"Suokaa anteeksi, Mr Travers, mutta minä olen niitä harvoja ihmisiä, +jotka eivät kärsi kuulla puhuttavan pahaa heidän ystävistään. Mr Thomas +Bowles on minun erittäin hyvä ystäväni." + +"Mitä!" huudahti Travers vallan ihmeissään. "Ystävä! Te laskette +leikkiä." + +"Te ette syyttäisi minua leikkipuheesta, jos tuntisitte minua paremmin. +Mutta varmaankin olette itsekin kokenut, että on harvoja ystäviä, +joista pitää enemmän ja joita tulisi enemmän kunnioittaa, kuin sitä +vihollista, jonka kanssa hiljan on sopinut." + +"Te puhutte totta, ja minä hyväksyn muistutuksenne," sanoi Travers, yhä +enemmän hämillensä joutuen. "Ja minulla on todella vähemmän oikeutta Mr +Bowles'ia soimata, kuin teillä, koska en ole uskaltanut tapella hänen +kanssansa. Mutta siirtykäämme vähemmän riitaiseen aineesen. Mr +Lethbridge on kertonut minulle, että te hyväntahtoisesti tahtoisitte +auttaa kahta hänen nuorta pitäjäläistänsä -- Will Somers'ia ja Jessie +Wiles'iä -- ja että olette tarjonnut maksamaan ne rahat, jotka Mrs +Bawtrey vaatii vuokrakontrahdin luovuttamisesta. Tämän asian +ratkaisemiseen tarvitaan minun suostumustani, ja tätä suostumusta en +voi antaa. Sanonko teille miksi ei?" + +"Sanokaa. Teidän syitä voipi vastustaa." + +"Kaikkia syitä voi vastustaa," sanoi Mr Travers, joka oli huvitettu +siitä, että nuori muukalainen suurella luottamuksella oli valmis +väittämään taitavan tilanomistajan kanssa tämän tilan hoidosta. "Minä +en kuitenkaan sano teille syitäni ainoastaan vastasyiden takia, vaan +puolustaakseni näennäistä epäkohteliaisuuttani teitä kohtaan. Minulla +on ollut vaikea tehtävä kun minun on täytynyt kohoittaa tulo +maatilastani sen oikeaan määrään. Tätä tarkoitusta varten on minun +ollut pakko omistaa yhdenmukainen järestö, jota voi sovittaa sekä +isompien, että pienempien maatilkkojen hoitamiseen. Tämä järestö on se, +että koetan hankkia itselleni parhaimpia ja luotettavimpia vuokramiehiä +kuin voin saada arentia vastaan, jonka luotettava arviomies vahvistaa. +Vaikka tämä järestö, jota noudatetaan koko minun tilallani, ensin +herätti suurta vastenmielisyyttä, on minun kuitenkin onnistunut saada +tämän seudun yleisen mielipiteen sitä oikeaksi myöntämään. Alussa +sanottiin minua ankaraksi, nyt myönnetään, että olen oikeutta +harrastavainen. Jos minä kerta poikkeen järestöstä tunteen tahi suosion +takia, niin saatan koko järestöni epäjärjestykseen. Joka päivä minua +kiusataan anomuksilla. Lord Twostars -- taitava valtiomies -- pyytää +minua antamaan erään talon vuokramiehelle, sentähden, että tämä on +mainio äänienkerääjä ja aina on äänestänyt puolueen hyväksi. Mrs +Fourstars, varsin hyväntekeväinen vaimo, kehoittaa minua armahtamaan +toista vuokramiestä, senvuoksi että hän on kovin köyhä ja että hänellä +on iso perhe -- kenties hyvinkin hyviä syitä, joiden johdosta minun +tulee osoittaa kärsivällisyyttä veron maksamisessa, tahi panna häntä +eläkkeelle, mutta varsin huonoja syitä antaakseni hänen yhä edelleen +hävittää omat varansa ja minun maatani. Noh, Mrs Bawtreyllä on pieni +tila vuokralla, josta hän vuotuisesti maksaa vaan 8 puntaa, joka on +hyvin vähän. Hän tahtoo 45 puntaa kontrahdin siirtämisestä toiselle, +mutta tämä siirtäminen ei voi tapahtua ilman minun luvattani; ja minä +voin saada 12 puntaa vuodessa kohtuullisena vuokrana useammilta kunnon +hyyryläisiltä. Minulle on edullisempi itse maksaa nuo 45 puntaa +hänelle, jotka rahat uusi vuokramies epäilemättä maksaisi minulle +takaisin, ainakin osaksi; ja jos hän ei sitä tekisikään, niin +koroitettu arentimaksu antaisi hyvän koron rahoistani. Nyt sattuu niin, +että te, kulkiessanne kylän läpi, opitte tuntemaan köyhän raajarikon, +joka ainoastaan erinomaisen ahkeruutensa kautta pelastuu +vaivaishuoneesen joutumasta, ja kevytmielisen tytön, jolla ei ole +ropoakaan, ja näiden rakkaudenjuttu mielistyttää teitä niin, että +pyydätte minun vastaanottamaan näitä epäiltäviä vuokramiehiä niiden +sijaan, jotka ovat vallan luotettavat, ja arentihintaa vastaan, joka on +kolmasosa vähempi tavallista hintaa. Jos minä suostuisin teidän +pyyntöönne, miten silloin minun käytännöllisen ja toimeliaan oikeuden +maineeni kävisi? Minä olisin poikennut siitä järestöstä, jonka mukaan +koko tilaani hoidetaan, ja antanut aihetta naapureilleni ja ystävilleni +tuomaan esiin kaikenmoisia anomuksia, joita en enää voisi suoraan +kieltää, kun kerta olisin osoittanut kuinka helposti olin myöntynyt +muukalaisen pyyntöön, jota kukatiesi en milloinkaan enää tule näkemään. +Ja oletteko varma siitä, että, jos saisitte minun suostumaan asiaan, +tekisitte noille molemmille ihmisille sen hyväntyön kuin tarkoituksenne +on tehdä? Kieltämättä on hyvin hauskaa ajatella, että on tehnyt nuoren +parikunnan onnelliseksi. Mutta jos tämä nuori parikunta ei voi hoitaa +sitä pientä puotia, johon te tahdotte sitä muuttaa (eikä mikään ole +niin luultavaa -- talonpojista harvoin tulee hyviä kauppamiehiä), ja +sen vihdoin on ison lapsijoukon kanssa luottaminen, ei voimakkaan +työmiehen käsivarteen, vaan kivulloisen raajarikon kymmeneen sormeen, +joka tekee somia koria, joita hyvin vähän ostetaan näillä seuduin, +ettekö silloin ole tuottanut näille nuorille huolta ja kurjuutta, +vaikka aikomuksenne oli heitä onnellisiksi tehdä?" + +"Minä luovun kaikesta väittelemisestä," sanoi Kenelm, ja näytti +niin nöyryytetyltä ja alakuloiselta, että hän olisi liikuttanut +jääkarhun tahi vaikkapa tutkintaoikeuden. "Minä tulen yhä enemmän +vakuutetuksi siitä, että kaikista valeluuloista tässä maailmassa on +hyväntekeväisyyden valeluulo suurin. Näyttää niin helpolta tehdä hyvää, +ja kuitenkin on niin vaikea sitä tehdä. Kaikkialla tässä vihattavassa +sivistyneessä maailmassa karataan päin järestöä vastaan. Järestö, Mr +Travers, on ihmisen orjallista sokean hirmuvaltaisuuden matkimista; +siinä, mitä me tietämättömyydessämme sanomme 'luonnon lajeiksi,' on +jokin koneellinen voima, jonka kautta Yleisten Päätotuuksien julmuus +hallitsee maailmaa, huolimatta yksityisen onnesta. Luonnon lakien +johdosta luodut olennot hävittävät toinen toisiansa, ja isot kalat +syövät pieniä järestöllisesti. Se on kuitenkin vaikea pienille +kaloille. Jokaisella kansalla, jokaisella kaupungilla, jokaisella +majalla, jokaisella ihmisen omistamalla paikalla on järestö, jonka +mukaan, yhdellä tahi toisella tavalla, lammikko vilisee kaloja, joista +joukko alhaisempia on avullisena lisäämään korkeampain kokoa. On turha +hyväntahtoisuus koettaa pelastaa yksinäistä särkeä hau'en kidasta. +Täällä minä te'en sitä, jota katsoin mitä yksinkertaisemmaksi asiaksi, +-- pyydän herrasmiehen, joka nähtävästi on yhtä hyväluontoinen kuin +minä itse, sallimaan vanhan vaimon luovuttaa kauppaansa kunnolliselle +nuorelle parikunnalle, ja maksan omista rahoistani mitä vaimo vaatii +siitä. Ja minä huomaan karkaavani päin järestöä vastaan ja rikkovani +niitä lakia vastaan, joiden mukaan maatilaa parannetaan ja sen tuloja +lisätään. Mr Travers, teillä ei ole syytä olla pahoillanne siitä +ettette ole Tom Bowles'ia voittanut. Te olette voittanut hänen +voittajansa ja minä luovun kaikista yrityksistä sekaantua niihin +luonnonlakeihin, jotka hallitsevat sitä kylää, jossa vallan turhaan +olen käynyt. Aikomukseni oli toimittaa Tom Bowles pois tästä +rauhallisesta pitäjästä. Nyt annan hänen palata entisiin tapoihinsa -- +naida Jessie Wiles -- jota hän varmaan on tekevä -- ja..." + +"Hiljaa!" huudahti Mr Travers. "Luuletteko voivanne saada Tom Bowles'in +lähtemään kylästä pois?" + +"Minä olin jo saanut hänen sitä tekemään, siinä tapauksessa, että +Jessie Wiles saisi mennä korintekijän kanssa naimiseen; mutta koska +siitä ei mitään tule, niin minun täytyy sanoa hänelle miten asia on ja +hän jääpi tänne." + +"Mutta jos hän lähtee täältä, miten silloin hänen toimensa käy? Hänen +äitinsä ei voi sitä hoitaa; hänen pieni tilansa on vapaa, se on ainoa +rakennus koko kylässä, joka ei ole minun, muuten olisin jo aikoja +sitten hänet pois ajanut. Myisikö hän tilansa minulle?" + +"Sitä hän ei tee, jos hän jääpi tänne ja nai Jessie +Wiles'in. Mutta jos hän tulee minun kanssani Luscombe'en ja asettuu +siihen kaupunkiin setänsä asiakumppaniksi, niin luulen, että hän +mielellään myisi talon, josta hänellä ei hauskoja muistoja ole. Mutta +miksi tästä puhua? Te ette voi rikkoa järestöänne vastaan halvan pojan +takia" + +"Se ei olisi rikos järestöäni vastaan, jos minulla olisi siitä hyötyä, +sen sijaan, että tunteitani noudattaisin; ja totta puhuakseni, minä +mielelläni ostaisin tuon pajan ja siihen kuuluvan maan." + +"Tuo on teidän asianne eikä minun, Mr Travers. Minä en enää siihen +sekaannu. Minä lähden näiltä seuduin huomenna; koettakaa te sopia Mr +Bowles'in kanssa. Minulla on kunnia toivottaa teille hyvää yötä." + +"Ei, nuori herra, minä en voi sallia teidän tällä tavoin lähteä +luotani. Te olette nähtävästi evännyt ottaa osaa tanssiin, mutta teidän +pitää ainakin illalliselle tulla. Tulkaa!" + +"Minä kiitän teitä sydämellisesti, mutta en voi. Minä tulin tänne +ainoastaan sen asian tähden, jonka teidän järestönne on ratkaissut." + +"Mutta eihän se ole varmaa, että asia on ratkaistu." Mr Travers tarttui +Kenelmin käsivarteen ja sanoi, katsoen häntä suoraan silmiin: "Minä +tiedän puhuttelevani herrasmiestä, joka on ainakin yhtä korkeaa säätyä +kuin minä, mutta koska minulla on se surullinen etu-oikeus olla +vanhempi, niin en luule olevani liian rohkea, kun kysyn onko teille +vastenmielistä sanoa minulle nimenne. Minä tahtoisin esitellä teitä +tyttärelleni, joka suosii Jessie Wiles'ia ja Will Somers'ia. Mutta minä +en uskalla kiihoittaa hänen mielikuvitustansa sanomalla teitä +valepuvussa olevaksi prinssiksi." + +"Mr Travers, te puhutte erinomaisen tunnokkaasti. Mutta minä olen juuri +hiljan elämään astunut ja pelkään loukkaavani isääni yhdistämällä +nimeäni julkiseen hairahdukseen. Otaksukaa, että olisin nimetön _The +Londoner_ nimisen sanomalehden aputoimittaja, ja että hiljan olisin +saattanut tämän erittäin ajullisen sanomalehden huonoon maineesen sen +kautta, että olisin koettanut kirjoittaa sävyisän arvostelun tahi +jalomielisen päätelmän, olisiko tämä hetki sopiva heittää naamio pois +ja ylpeillä ivallisen maailman edessä sinä miehenä, joka turhaan on +koettanut rikkoa vakaantunutta järestöä? Eikö minun niin sopimattomassa +hetkessä entistä enemmän tulisi koettaa salata omaa vähäpätöistä +itseäni siihen salaperäiseen tärkeyteen, jonka vähinkin yksikkö saapi, +kun se monikoksi muuttuu eikä käytä sanaa 'minä', vaan sanaa 'me'. +_Meitä_ ei nuorien neitojen kauneus ensinkään viehätä; _meitä_ ei voi +päivällisillä lahjoa; samoin kuin Macbethin noidat me olemme ilman +nimeä maan päällä; _me_ olemme suurimman paljouden suurin viisaus; _me_ +olemme sitä järestön mukaan; _me_ tervehdimme teitä, Mr Travers, ja +lähdemme pois syyttämättöminä." + +Kenelm nousi ylös, otti hatun päästänsä ja pani sen taas päähän, +juhlallisesti tervehtien, -- kääntyi ja huomasi seisovansa vastapäätä +George Belvoiria, jonka jälessä seurasi kaunis Cecilia ja muutamat +vieraat. George Belvoir tarttui Kenelmin käteen ja huudahti: +"Chillingly! Arvasinpa etten erhettynyt." + +"Chillingly!" toisti Leopold Travers. "Oletteko te vanhan ystäväni, Sir +Peterin, poika?" + +Vaikka Kenelm näin keksittiin ja saarrettiin, niin hän ei kuitenkaan +tullut hämillensä; hän kääntyi Leopold Travers'iin, joka nyt seisoi +vallan hänen takanansa, ja kuiskasi: "Jos isäni oli teidän ystävänne, +niin älkää saattako hänen poikaansa häpeään. Älkää sanoko, että +yritykseni on mitättömiin mennyt. Poiketkaa järestöstänne ja antakaa +Will Somers'ille Mrs Bawtreyn puoti." Sitten hän kääntyi Mr Belvoiriin +ja sanoi tyyneesti: "Niin, me olemme ennen tavanneet toisiamme." + +"Cecilia," sanoi Travers, joka nyt astui esiin, "minä saan ilon sinulle +esitellä Mr Chillinglynä ei ainoastaan vanhan ystäväni poikaa, ei +ainoastaan sitä kuljeksivaa ritaria, jonka rohkeasta käytöksestä sinun +hoidokkaasi Jessie Wiles'in hyväksi olemme kuulleet niin paljon, vaan +myöskin sitä kaunopuheista kiistailijaa, joka on voittanut minun +paremman arvosteluni, jonka suhteen luulin olevani järkähtämätön. Sano +Mr Lethbridgelle että minä otan Will Somers'in vuokramieheksi Mrs +Bawtreyn sijaan." + +Kenelm puristi tilanomistajan kättä: "Toivon voivani, vastoin jokaista +sitä vastaan sotivaa järestöä, joskus tehdä teille hyvän työn!" + +"Mr Chillingly, ojentakaa tyttärelleni käsivartenne. Ettehän epää +ottamasta osaa tanssiin?" + + + + +VIIDES LUKU. + + +Cecilia loi aran katseen Kenelmiin, kun molemmat astuivat kivikosta +ulos pihalle. Hänen kasvonsa miellyttivät tyttöä. Cecilia +luuli keksineensä salaisen hyvyyden noissa kylmissä ja suruisen +näköisissä totisissa kasvoissa; ja kun hän luuli nuorukaisen olevan +hämmästyksissänsä siitä, että hänen tuntemattomuutensa näin tuli ilmi, +ja että hän sentähden oli vallan ääneti, koetti hän naisen +hienotunteisuudella poistaa hänen luultua hämmästystään. + +"Te olette valinnut hupaisen tavan katsellaksenne maata tänä kauniina +kesänä, Mr Chillingly. Minä oletan että tällaiset jalkamatkat ovat +hyvin tavalliset ylioppilaiden kesken lupa-ajoilla." + +"Ne ovat hyvin tavalliset, vaikka ylioppilaat tavan mukaan kuljeksivat +isoissa parvissa niinkuin kesyttömät koirat tahi australilaiset +dingoit. Ainoastaan kesy koira kulkee itsekseen tietä myöten; ja jos se +ei käytä itseänsä siivosti, niin on melkein varma, että se kivitetään +hulluna koirana." + +"Mutta minä pelkään, siitä päättäen mitä olen kuullut, että te ette ole +kulkenut erittäin hiljaisesti." + +"Siinä olette oikeassa, Miss Travers, ja minä olen ikävä koira, +vaikk'en ole hullu koira. Mutta suokaa anteeksi, me olemme nyt +tanssikentän lähellä; nyt aletaan soittaa, ja minä en olekaan tanssiva +koira." + +Hän laski Cecilian käden irti ja kumarsi. + +"Istukaamme sitte tänne hetkeksi," sanoi tyttö ja meni erään penkin +luo. "Minua ei ole pyydetty ensimmäiseen tanssiin ja kun olen vähän +väsyksissä, niin on hyvä saada hiukan levätä." + +Kenelm huokasi ja istui kreivikunnan kauneimman tytön viereen niin +onnettoman näköisenä kuin marttyyri, joka pannaan kiristyspenkille. + +"Te olitte yliopistossa Mr Belvoiren kanssa yhdessä?" + +"Niin olin." + +"Hän katsottiin varmaan siellä hyväpäiseksi?" + +"Sen kyllä uskon." + +"Tiedättehän, että hän aikoo ensi vaalissa ruveta meidän kreivikunnan +kandidaatiksi? Minun isäni toivoo hänelle menestystä ja luulee hänestä +tulevan kunnon parlamentin jäsenen." + +"Siitä olen varma. Viitenä ensimmäisenä vuotena häntä sanotaan +tyhmänrohkeaksi, lavertelijaksi ja itserakkaaksi: hänen ikäisensä +miehet pilkkaavat häntä paljon ja juhlallisissa tilaisuuksissa häntä +yskimällä mykitetään. Viitenä seuraavana vuotena häntä katsotaan +kelvolliseksi mieheksi valiokuntiin ja välttämättömäksi henkilöksi +väittelyssä; näiden vuosien lopussa hän on oleva alasihteeri; vielä +viisi vuotta ja hän on oleva ministeri ja yleisen mielipiteen edustaja: +hän on oleva nuhteeton yksityisen luonteensa puolesta ja hänen vaimonsa +on kaikissa suurissa pidoissa käyttävä perheen timantit. Hänen vaimonsa +on harrastava valtio-asioita ja uskontoa; ja jos hän kuolee ennenkuin +hänen miehensä, on tämä osoittava käsitystänsä aviollisesta onnesta +valitsemalla toisen vaimon, joka yhtä taitavasti voi käyttää perheen +timantit ja ylläpitää perheen kunniaa." + +Cecilia nauroi, mutta kävi kuitenkin vähän huolelliseksi, sillä Kenelm +lausui näitä oraakelin tapaisia mietelmiä hyvin juhlallisella äänellä +ja tämä ennustus näytti hänestä vallan yhtäpitäväiseltä hänen oman +ajatuksensa kanssa sen luonteen suhteen, jonka kohtalo täten +pääpiirteissänsä oli kuvattu. + +"Oletteko ennustaja, Mr Chillingly?" kysyi hän hiljaa ja hetken aikaa +vaiti oltuansa. + +"Olen, yhtä hyvä kuin moni muu, jonka ennustuksia te palkitsisitte +muutamalla pennillä." + +"Sanotteko minulle elämäni kohtalon?" + +"En; minä en milloinkaan vaimoille ennusta, sentähden, että teidän +sukunne on niin herkkäuskoinen ja lady ehkä uskoisi mitä hänelle sanon. +Ja kun uskomme, että kohtalomme on sellainen tai sellainen, niin voimme +kehittää elämäämme niin, että se todella todistaa tämän uskon olleen +oikean. Jollei Lady Macbeth olisi uskonut noitia, niin hän ei +milloinkaan olisi kehoittanut miestänsä murhaamaan Duncania." + +"Mutta ettekö voi ennustaa minulle iloisempaa kohtaloa kuin tämä teidän +traagillinen kuvauksenne näyttää minulle uhkaavan?" + +"Tulevaisuus ei milloinkaan ole iloinen niille, jotka katsovat asian +pimeää puolta. Mr Grag on liian ylevä runoilija, meidän päiväin +ihmisten luettavaksi, muuten neuvoisin teitä lukemaan nämät rivit hänen +ode'stansa Eton College'lle: + + "Jos ympärillämme seisovat + Palvelijat kohtalon harmajat + Ja seurue mustan turmion. + +"Kuitenkin on hauskaa nauttia nykyisyyttä. Me olemme nuoret -- me +kuuntelemme soittoa -- ei yksikään pilvi ole kesä-yön tähtiä peittänyt +-- meidän omatuntomme on puhdas -- meidän sydämemme rauhalliset; miksi +katsoa eteenpäin onnea hakeaksemme? -- tulemmeko milloinkaan +onnellisemmiksi kuin tällä hetkellä olemme?" + +Mr Travers tuli heidän luoksensa. "Muutaman minuutin kuluttua lähdemme +illalliselle," sanoi hän; "ja ennenkuin me eroamme toisistamme, Mr +Chillingly, tahtoisin vakuuttaa teitä siitä siveellisestä seikasta, +että yksi hyvä työ on toisen vertainen. Minä olen teidän toivoanne +noudattanut, ja nyt teidän täytyy noudattaa minun toivoani. Viipykää +muutama päivä meillä ja pitäkää huolta siitä että teidän hyväntahtoiset +aikomuksenne toimitetaan." + +Kenelm oli kahden vaiheilla. Miksi hän ei nyt, kun hän oli tunnettu, +voisi olla pari päivää vertaistensa luona? Yhtä hyvin hän taisi tutkia +todellisuutta ja valhetta tilanomistajain kuin vuokramiestenkin +piireissä; sitä paitsi hän oli mielistynyt Mr Travers'iin. Tämä +viehättävä, solakkavartaloinen ja hienosti kasvatettu entinen rajupää +oli vallan erilainen kuin tilanomistajat maalla yleensä. Kenelm oli +hetkisen vaiti, ja sanoi sitten suoraan: + +"Minä tulen teille. Mutta sopiiko teille, että tulen teille nousevan +viikon keskipaikoilla?" + +"Kuta pikemmin sitä parempi. Miks'ei huomenna?" + +"Huomenna minä lähden Mr Bowles'in kanssa matkalle. Viivyn kenties pari +kolme päivää tällä matkalla ja kaikissa tapauksissa minun täytyy +kirjoittaa kotiin ja pyytää toisia vaatteita kuin nämä, joissa olen +valepuvussa." + +"Tulkaa minä päivänä vaan tahdotte." + +"Suostuttu." + +"Suostuttu; ja kuulkaa, illalliskello soi." + +"Illallinen," sanoi Kenelm ja tarjosi Miss Travers'ille käsivartensa, +"illallinen on todella miellyttävä, todella runollinen sana. Se saattaa +meitä ajattelemaan vanhain kansain huvituksia -- Augustus keisarin +aikakautta -- Horatiota ja Maecenasta; -- uuden ajan ainoata loistavaa, +vaan liian sukkelaan kulunutta aikakautta -- ylimyksiä ja +viisastelijoita Parisissa, silloin kuin Parisissa vielä oli +viisastelijoita ja ylimyksiä; -- Molierea ja tuota hyväsydämistä +herttuaa, joka sanotaan olleen Molieren 'Misanthropin' originaalina; -- +Madame de Sévignea ja Racine'a, jolle tämä verraton naispuolinen +kirjeenkirjoittaja ei myöntänyt runoilijan arvoa; -- Swift'ia ja +Bolingbroke'a -- Johnssonia, Goldsmith'ia ja Garrick'ia. Aikakausia, +jotka ovat kuuluisat atrioidensa puolesta. Minä kunnioitan häntä, joka +jälleen nostattaa illallisten kultaista aikakautta." Hänen kasvonsa +kirkastuivat hänen tätä puhuessansa. + + + + +KUUDES LUKU. + + +Kenelm Chillingly, Esq., Sir Peter Chillingly, Bart:ille, j.n.e. + +"Rakas isäni! Minä elän ja olen naimaton. Jumala on näissä suhteissa +pitänyt minua silmällä; mutta hädin tuskin olen pelastunut. Tähän asti +en ole matkoillani paljon maailman kokemusta saavuttanut. Tosi on, että +olen saanut kaksi killinkiä päivässä päiväläisenä ja todella +rehellisesti ansainnut ainakin kuusi killinkiä lisään; mutta näitä +vaatimuksia vastaan minä lasken ruo'an ja asunnon pois. Sitä vastoin +olen hävittänyt viisineljättä puntaa niistä viidestäkymmenestä, jotka +määräsin kokemuksen ostamiseen. Mutta toivon, että te tulette voitolle +tästä pää-onan käyttämisestä. Tilatkaa korintekijältä, Mr William +Soners'iltä, asuva Graweleighissä ---- shiressä, suurempia ja pienempiä +koria niin paljon kuin tarvitsette, ja minä vakuutan että tulette +säästämään kaksikymmentä prosenttia näistä tavaroista (paitsi +kuletuspalkat) ja te'ette samalla hyvän työn. Te tiedätte kokemuksesta +paremmin kuin minä, minkä arvoinen hyvä työ on. Minä oletan, että teitä +enemmän ilahduttaa kuulla, kuin minua kertoa, että minua taas on +houkuteltu rouvasväen ja herrain seuraan ja olen kutsuttu muutamaksi +päiväksi Neesdale Parkiin, Mr Travers'ille -- jonka ristimänimi on +Leopold -- joka kutsuu teitä 'vanhaksi ystäväksensä' -- nimitys, jonka +minä otaksun olevan niitä runollisia liiallisuuksia, joiden joukkoon +'rakkaini' ja 'lemmityiseni' aviollisessa kanssapuheessa voidaan lukea. +Kun minulla matkalaukussani ei ole tähän käyntiin sopivia vaatteita, +niin pyydän teitä sanomaan Jenkes'ille, että hän lähettää minulle +matkalaukussa ne vaatteet, joita tavallisesti käytin Kenelm +Chillinglynä; minun adressini on Neesdale Park, lähellä Beaverstonia. +Toimittakaa niin, että saan ne keskiviikkona. + +"Minä lähden tästä paikasta huomenaamulla erään ystävän kanssa, jonka +nimi on Bowles -- ei sukua samannimiselle kunnioitettavalle herralle, +joka väitti, että runoilijan tulisi piinata meitä kuoliaaksi joutavalla +puheella luonnon esineistä ennemmin kuin tutkia tuota vähäpätöistä +olentoa, ihmistä, ja hänen suhdettansa sukuunsa, johon Mr Pope +runotartansa rajoitti; se Bowles, joka teki sen mukaan kuin hän opetti +ja kirjoitti moniaita jotenkin hauskoja runoja, joille vesikoulu ja sen +seuraajat ovat suuressa velassa. Mutta Mr Bowles on sovittanut +ominaisuuksiansa ihmiseen ja hänellä on voimallinen syntyperäinen lahja +siinä suhteessa, joka vaan vaatii kehitystä tehdäksensä hänestä +esimerkki kenelle tahansa. Vaan hänen miehekkäämpi luontonsa on +nykyänsä peitetty sillä ohimenevällä pilvellä, jota jokapäiväisessä +puheessa sanotaan 'toivottomaksi rakkaudeksi'. Mutta minä toivon, että +tämä sumu matkallamme, jolle lähdemme jalkaisin, vahvistuu liikunnon +kautta, niinkuin muutamat vanhanaikuiset tähteintutkijat luulivat +nebulosan tihenevän aineelliseksi maailmaksi. Onko se Rochefoucauld, +joka sanoo ettei ihminen milloinkaan ole taipuvaisempi osoittamaan +harrasta luottamusta toiseen, kuin silloin kun hänen sydämensä on +tullut lauhkeaksi toivottoman rakkauden kautta toiseen? Olkoon pitkä +aika, rakas isäni, ennenkuin teidän on tarvis sääliä minua edellisen +takia tai onnitella minua jälkimmäisen johdosta! -- Teidän uskollinen +poikanne Kenelm." + +"Lähettäkää kirjeenne Mr Travers'ille. Sydämelliset terveiset +äidilleni." + +Vastaus tähän kirjeesen liitetään tähän, koska tämä on sopivin paikka +sille, vaikka se tietysti tuli perille vasta muutamia päiviä myöhemmin +kuin seuraavassa luvussa kerrotut kohtaukset tapahtuivat. + +Sir Peter Chillingly, Bart., Kenelm Chillingly, Esq:ille. + +"Rakas Poikani! Minä lähetän nyt pyytämäsi matkalaukun sinne, johon +käskit sitä lähettämään. Minä muistan aivan hyvin Leopold Travers'in +niiltä ajoin kun hän palveli kaartissa -- hän oli hyvin kaunis ja hyvin +hurja nuori mies. Mutta hänellä oli paljon enemmän järkeä kun yleensä +luultiin ja hän seurusteli hienosti sivistyneissä piireissä; minä +ainakin tapasin hänen usein ystäväni Campionin luona, jonka koti +silloin oli etevimpäin henkilöiden kokouspaikka. Hänen käytöksensä oli +miellyttävä ja vastoin tahtoansakin mieltyi häneen. Minä tulin hyvin +iloiseksi kun kuulin, että hän oli nainut ja parantanut tapojansa. +Tässä pyydän saada huomauttaa, että mies, joka on huonoihin seuroihin +mieltynyt, tosin voipi naida, mutta harvoin parantuu sen kautta. Ja +minä olisin iloinen, jos saisin tietää, että sinä sen kokemuksen +kautta, joka sinulle maksoi viisineljättä puntaa, olet tullut siihen +vakuutukseen, että olisit voinut käyttää aikasi paremmin kuin +ansaitsemalla kaksi tahi vaikkapa kuusikin killinkiä päivässä +päiväläisenä. + +"Minä en ole tervehtänyt äitiäsi sinulta, niinkuin pyysit. Sinä olet +saattanut minut hyvin valheelliseen asemaan sen henkilön suhteen, joka +on toinen aihe sinun kummalliseen olemiseesi. Minä en voinut suojella +sinua poliisin tiedustelemisista muuten kuin uskottelemalla vaimoani, +että sinä olit mennyt ulkomaille Clairvillen herttuan ja hänen +perheensä kanssa. Helppoa on sanoa valhe, mutta on hyvin vaikeaa saada +sitä sanomattomaksi. Olisin kuitenkin hyvin kiitollinen jos sinä +ilmoittaisit minulle milloin taas aiot palata oikeaan asemaasi +rouvasväen ja herrasmiesten joukkoon. Minä en tahdo valhetta omalla +tunnollani päivääkään enemmän kuin tarpeellista on estämään minua +lausumasta toista. + +"Siitä päättäen mitä sinä puhut Mr Bowles'in tutkimuksista ja hänen +synnynnäisestä taipumuksestaan tieteelliseen tutkintoon, minä oletan, +että hän on viisaudentutkija ammattiansa, ja minun tekisi mieleni +kuulla hänen mielipidettänsä siveyden ensimmäisestä perusteesta, josta +asiasta minä kolme vuotta olen ollut aikeissa kirjoittaa arvostelun. +Mutta kun hiljan lu'in väittelyn siitä kahden etevän filosofin välillä, +jossa toinen syyttää toista siitä, ettei hän häntä ymmärrä, olen +päättänyt tällä erällä jättää peruste selittämättä. + +"Sinä saatat minua vähäsen hämille, kun sanot, että hädin tuskin olet +avioliitosta pelastunut. Jos sinä, lisätäksesi sitä kokemusta, jota +olet lähtenyt saavuttamaan, päätät koettaa Mrs Chillinglyn vaikutusta +hermoihisi, niin olisi hyvä, että vähää ennen antaisit minulle siitä +tiedon, jotta voin edeltäkäsin ilmoittaa tämä asia äidillesi. Sellaiset +pienet taloudenasiat kuuluvat hänen alueesensa; ja hän tulisi vallan +mielettömäksi, jos Mrs Chillingly aivan odottamatta tulisi taloon. + +"Tämä asia on kuitenkin liian totinen salliaksensa leikkipuhetta edes +sellaistenkaan henkilöiden kesken, jotka niin hyvin ymmärtävät +toisiansa, kuin sinä ja minä. Poikaseni, sinä olet hyvin nuori -- sinä +kuljeksit hyvin kummallisella tavalla ympäri maata -- ja sinä +epäilemättä näet matkallasi monia kasvoja, joihin voit luulla +rakastuvasi. Sinä et voi pitää minua julmana tyrannina, jos minä pyydän +sinua kunniasi kautta lupaamaan minulle ettet kosi yhtään nuorta ladya, +ennenkuin ilmoitat asian minulle ja jätät sen minun tutkittavakseni ja +pyydät minun suostumustani siihen. Sinä tunnet minua liian hyvin +uskoaksesi että minä syyttä kieltäisin myöntymästä siihen, jos olisin +vakuutettu siitä, että sinun onnesi olisi vaarassa. Mutta kun se, minkä +nuori mies voi luulla rakkaudeksi, usein on vallan vähäpätöinen kohtaus +hänen elämässänsä, on sitä vastoin avioliitto tärkein tapaus siinä; jos +se yhdellä puolen voi käsittää hänen suurinta onneansa, voi se toiselta +puolen tuottaa hänelle onnettomuuden. Rakkaani, paras ja kummallisin +kaikista pojista, lupaa minulle tämä, niin pelastat minua kauheasta +tuskasta, joka vaivaa minua kuin painajainen. + +"Sinun suosiolauseesi korintekijän hyväksi tulee soveliaan aikaan. +Isännöitsijä pitää huolta tuollaisista asioista, ja pari päivää sitten +Green valitti, että hänen täytyy maksaa varsin suuri palkka sille +miehelle, joka koria tekee. Green kirjoittaa sinun hoidokkaallesi. + +"Ilmoita minulle toimistani sen verran kuin sinun omituinen luonteesi +sallii, jotta ei mikään vähentäisi minun luottamustani siihen, että se +mies, jolle tapahtui se kunnia, että hän kasteessa sai nimen Kenelm, ei +tule häpäisemään nimeänsä, vaan saavuttaa sen etevän aseman, jota ei +Peterille suotu. -- Sinun rakas isäsi." + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Maalaiset makaavat pyhäpäivinä kauemmin kuin työpäivinä, eikä yksikään +ikkunanluukku vielä ollut auki sen tien varrella, jota myöten Kenelm +Chillingly ja Tom Bowles kulkivat rinnakkain hiljaisena pyhäaamuna. +Rinnakkain he astuivat laitumen poikki, jolla lehmä vielä unisena +lepäsi kiiltävän kastanjan siimeksessä; sitten he tulivat kapealle +polulle, joka suikerteli korkeain kukkulain välillä, joilla kasvoi +ruusuja, tädykkeitä ja nurmikuismoja. + +He kulkivat ääneti, sillä Kenelm oli pari kertaa turhaan koettanut +aloittaa puhetta, mutta oli huomannut, että hänen kumppaninsa ei ollut +puhetuulella; ja koska hän itse oli niitä olentoja, joiden sielut +helposti vaipuvat unien monoloogiin, oli hänestä hauskaa saada +häiritsemättä mietiskellä, huokuessaan sisäänsä kesä-aamun hiljaista +iloa ja säihkyväin kastepisarain viileyttä, varhain heränneiden +lintujen laulua ja selkeän ilman rauhallista tyyneyttä. Ainoastaan kun +he tulivat uusille tienhaaroille matkallansa siihen kaupunkiin, johon +aikoivat, niin Tom Bowles seisahtui kumppaninsa eteen ja osoitti +viittauksella mitä tietä oli kulkeminen. Siten he matkustivat monta +tuntia siksi kunnes aurinko sai voimaa ja vähäinen ravintola erään +kylän lähellä saattoi Kenelmin ajattelemaan lepoa ja ruokaa. + +"Tom," sanoi hän silloin, heräen unelmistansa, "mitä sanotte +aamiaisesta?" + +Tom vastasi tylysti: "Minun ei ole nälkä -- mutta tehdään niinkuin +tahdotte." + +"Kiitoksia, siinä tapauksessa viivymme täällä vähän aikaa. Minä en voi +uskoa ettei teidän ole nälkä, sillä te olette hyvin voimakas, ja on +kaksi asiaa, jotka tavallisesti seuraavat ruumiillisen voiman myötä: +toinen on hyvä ruokahalu; toinen on -- vaikka ette kenties usko sitä, +ja se ei ole yleensä tunnettu -- alakuloinen mieli." + +"Mitä?" + +"Taipumus alakuloisuuteen. Te olette tietysti kuullut Herkuleesta +puhuttavan -- tunnettehan lauseen 'väkevä kuin Herkules'?" + +"Tunnen." + +"Hyvä, minä tulin ensin ajatelleeksi yhteyttä väkevyyden, ruokahalun ja +alakuloisuuden välillä senkautta että lu'in vanhan Plutarko nimisen +kirjailijan kirjoissa, että Herkules oli kummallisin todiste +alakuloisesta mielestä minkä kirjailija taisi mainita. Se mahtoi olla +muinaistaruinen käsitys Herkuleen kaltaisesta ruumiin- ja +mielentilasta; ja mitä ruokahaluun tulee, niin koomilliset kirjailijat +aina pilkkaavat Herkuleen ruokahalua: Kun lu'in tämän, niin tulin +ajatelleeksi, että itse olen alakuloinen luonteeltani ja että minulla +on erinomaisen hyvä ruokahalu. Ja kun aloin todisteita ko'ota, niin +huomasin, että väkevimmät miehet, joita olin oppinut tuntemaan, +kilpanyrkistelijät ja irlantilaiset ajuritkin lukuun otettuina, +ennemmin katsovat elämää tien pilviseltä kuin sen valoisalta puolelta; +lyhyesti, he ovat alakuloisia. Mutta hyvyydessänsä Jumala soi heidän +iloita atrioistansa, niinkuin te ja minä nyt olemme aikeissa tehdä." + +Lausuessansa näitä omituisia mietelmiä Kenelm oli hiljentänyt +käyntiänsä; mutta nyt hän taas joudutti kulkuansa, astui pieneen +ravintolaan ja, katseltuansa mitä kauppapöydällä oli, käski hän viedä +kaikki, mitä sillä oli, lehtimajaan, jonka hän näki keiliradan kulmassa +huoneen takana. + +Paitsi leipää, voita, juustoa ja teetä, oli pöydällä kyyhkysenpaistia, +häränlihaa ja lampaanlapa, jäännöksiä kemuista, jotka erään +kuukausklubin jäsenet edellisenä päivänä olivat pitäneet. Tom söi +alussa vaan vähäsen; mutta esimerkki vaikuttaa, ja hän alkoi vähitellen +matkakumppaninsa kanssa kilpailla liharuokien vähentämisessä. Sitten +hän tilasi viinaa. + +"Ei," sanoi Kenelm, "ei, Tom; te olette minulle ystävyyttä luvannut, ja +sitä ei sovi viinan kanssa yhdistää. Viina on pahin vihollinen mikä +teidän kaltaisella miehellä voi olla; ja se saattaisi teidät riitaan +minunkin kanssa. Jos tahdotte kiihoitinta, niin sallin teidän +tupakoida; minä tavallisesti en itse tupakoi, mutta on ollut hetkiä +elämässäni, jolloin olen tarvinnut jotakin rauhoittavaa, ja silloin +olen huomannut, että piipullinen tupakkaa rauhoittaa ja viihdyttää +aivan kuin pienen lapsen suutelo. Tuokaa tälle herralle piippu." + +Tom jupisi jotain, mutta otti nöyrästi piipun ja muutaman minuutin +kuluttua, jolla ajalla Kenelm antoi hänen olla rauhassa, selkeni hänen +otsansa ja rypyt hävisivät siitä. + +Hän tunsi vähitellen kuinka lievittävästi hänen mieleensä vaikutti +päivä ja paikka, auringonsäteiden iloinen leikki puiden lehtien +välissä, raitis haju nurmikosta ja lintujen lento sinne tänne ennenkuin +ne vaipuivat hiljaiseen lepoon kesäpäivän sydännä. + +Vihdoin hän nousi ja huokasi, sanoessaan Kenelmille: "Meillä on vielä +pitkä matka käytävänä; meidän pitää lähteä." + +Emäntä oli sitä paitsi antanut heille viittauksen siitä, että hän ja +perhe aikoivat mennä kirkkoon ja että huoneet heidän poissa ollessansa +olisi lukossa. Kenelm otti kukkaronsa esille, mutta Tom teki samoin, +vetäen otsansa taasen ryppyyn, ja Kenelm näki, että hän loukkaantuisi +kauheasti, jos häntä kohdeltaisiin niinkuin alhaisempaa säätyläistä, +sentähden kumpainenkin maksoi osansa ja molemmat miehet lähtivät taas +matkalle. Tällä kertaa he kulkivat syrjätietä viljavainioiden poikki, +joka oli oikoisempi, kun heidän sitä ennen kulkema tiensä. He astuivat +vallan ääneti siksi, kunnes saapuivat kapealle sillalle, joka vei +vuolaan virran yli; virta ei ollut pauhaavainen, vaan lirisi hiljaa ja +suloisesti ja oli epäilemättä sama joki, jonka reunalla, vaikka monen +peninkulman päässä tästä paikasta, Kenelm oli puhunut laulajan kanssa. +Juuri kun he tulivat tälle sillalle, kaikui kyläkirkon kellojen +kaukainen ääni heidän korviinsa. + +"Istukaamme tähän hetkeksi kuuntelemaan," sanoi Kenelm ja istui sillan +kaidepuille. "Minä näen että otitte mukaanne piipun ravintolasta ja +varustitte itsenne tupakalla; pistäkää piippuun vielä kerta ja +kuunnelkaa." + +Tom hymyili ja totteli. + +"Oi, ystäväni," sanoi Kenelm totisesti ja kauan aikaa mietittyänsä, +"ettekö tunne kuinka siunattu asia tässä elämässä on alituisesti saada +muistutuksia siitä että teillä on sielu?" + +Tom säpsähti, otti piipun suustansa ja jupisi: + +"Hä!" + +Kenelm jatkoi: + +"Te ja minä, Tom, emme ole niin hyvät kuin meidän tulisi olla -- sitä +ei ole epäilemistä; ja hyvät ihmiset syyllä sanoisivat, että meidän nyt +tulisi olla kirkossa, ennemmin kuin kirkon kelloja kuunnella. Se on +selvä, ystäväni; mutta on kuitenkin hauskaa kuulla näitä kelloja ja +tuntea meitä sen ajatusjuoksun kautta, joka alkoi viattomassa +lapsuudessamme, kuin äidin polvilla luimme rukouksemme, ikäänkuin +ylennetyiksi yli tämän näkyväisen luonnon, yli näiden vainioin ja +metsien ja vesien, joissa, olkoot ne kuinka kauniit tahansa, te ja minä +kaipaamme jotakin, joissa ette te enkä minä ole niin onnelliset kuin +eläimet kedoilla, kuin linnut oksilla, kuin kalat vedessä -- +ylennetyiksi havaitsemaan tunnetta, joka on ainoastaan meille suotu, +mutta ei eläimelle, linnulle ja kalalle -- tunnetta, jonka kautta +käsitämme, että luonnolla on Jumala, ja ihmisellä elämä tämän jälkeen. +Kellot sitä meille sanovat. Vaikka niiden ääni olisi tuhat kertaa +sointusampi, niin ne eivät voisi sitä eläimelle, linnulle ja kalalle +sanoa. Ymmärrättekö minua, Tom?" + +Tom oli kotvasen ääneti ja vastasi sitten: + +"Minä en ole milloinkaan ennen sitä ajatellut; mutta niin kuin te sitä +lausutte, ymmärrän sen kyllä." + +"Luonto ei anna yhdellekään elävälle olennolle ominaisuuksia, jotka +eivät käytännöllisesti tarkoita hänen parastansa ja hyötyänsä. Kun +luonto antaa meille ky'yn uskoa, että meillä on luoja, jota emme +milloinkaan ole nähneet, jonka olemisesta meillä ei ole mitään +välitöntä todistetta, joka on arvollisempi, parempi ja hellempi kuin +mikään olento maan päällä, niin tulee se siitä, että meidän kykymme +käsittää sellaista olentoa täytyy olla meille hyödyksi ja hyväksi, se +ei olisi hyväksemme ja hyödyksemme, jos se olisi valhe. Kun luonto +vielä on antanut meille ky'yn käsittää että tulemme elämään toisessa +maailmassa, huolimatta siitä että muutamat meistä eivät ota sitä +uskoaksensa tahi koettavat väittää sitä vastaan, -- niin itse tämä kyky +käsittämään aatetta (sillä jos emme sitä käsittäisi, niin emme voisi +väittää sitä vastaan) todistaa että se on meidän hyväksemme ja +hyödyksemme; ja jos ei olisi mitään elämää tämän elämän jälkeen, niin +me järjestäisimme elämämme ja kehittäisimme sivistyksemme totellen +valhetta, jonka luonto itse on sepittänyt antamalla meille ky'yn uskoa. +Ymmärrättekö minua vielä?" + +"Kyllä; tosin se tuntuu vähän vaikealta, sillä, katsokaa, minä en ole +pappien ystävä; mutta minä ymmärrän teitä kumminkin." + +"Hyvä, ystäväni, koettakaa sovittaa sitä, mitä ymmärrätte, itseenne. Te +olette jotakin enempää kuin Tom Bowles, seppä ja hevoslääkäri; jotakin +enempää kuin tappelija, joka joutuu raivoon tytön tähden ja tappelee +kilpailijansa kanssa: niin tekee härkä. Te olette henki, ja olette +saaneet ky'yn käsittää luojaa niin jumalallisena, viisaana, suurena ja +hyvänä, että Hän voi, vaikka yleisten lakien kautta toimien, sovittaa +niitä kaikkiin yksityisiin kohtiin, niin että -- jos otamme lukuun +tulevaisen elämän, jota Hän suo teille ky'yn uskoa -- kaikki, mikä nyt +on meistä epäselvää, kerta on meistä oleva viisasta ja suurta ja hyvää +joko tässä elämässä tahi tulevassa. Pankaa tämä totuus mieleenne, +ystäväni, nyt, ennenkuin kellot herkeävät soimasta; muistakaa tätä joka +kerta kuin kuulette kirkonkellojen soivan. Ja, Tom, te olette niin +jalo --" + +"Minä -- minä! Älkää pilkatko minua!" + +"Niin jalo luontoinen; sillä te voitte niin hartaasti rakastaa, te +voitte niin hurjasti tapella ja kuitenkin te voitte, kun olette tullut +vakuutetuksi siitä, että teidän rakkautenne olisi onnettomuus hänelle, +jota rakastatte, luopua siitä; ja te voitte, kun tappelussa olette +tappiolle joutunut, antaa voittajallenne anteeksi siihen määrään, että +kuljette yksin hänen kanssansa niinkuin ystävän kanssa, vaikka tiedätte +ettette tarvitse tehdä muuta kuin panna jalka hänen taaksensa +voidaksenne malttamattomassa hetkessä hänen surmata; mutta ennen kuin +te hänen surmaisitte, puolustaisitte te häntä koko sotajoukkoa vastaan. +Luuletteko minun olevan niin tuhman, etten tätä kaikkea huomaa. Ja eikö +se ole jalon luonteen todiste?" + +Tom Bowles peitti kasvonsa käsillänsä ja hänen leveä rintansa kohosi. + +"No niin, tähän jalon luonteesen minä luotan. Minä olen itse tehnyt +varsin vähän hyvää tässä maailmassa. Kenties en koskaan teekään paljon, +mutta suokaa minun uskoa, että en turhaan ole teidän tiellenne tullut, +vaan olen jotain tehnyt teidän ja niiden hyväksi, joille teidän +elämänne voi olla hyväksi tai vahingoksi. Koska olette väkevä, olkaa +lempeä; koska voitte rakastaa, olkaa ystävällinen kaikille; koska +teillä on niin suuri lahja ihmisenä -- se on, korkein Jumalan teoista +maan päällä, -- muistakaa kaikissa toimissanne Häntä, jonka luokse +kellojen ääni nyt kutsuu. Oh! kellot ovat vai'enneet; mutta ei teidän +sydämenne, Tom, -- se puhuu vielä." + +Tom itki niinkuin lapsi. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Kun molemmat matkustajamme taas pitkittivät matkaansa, oli heidän +keskenäinen välinsä vallan muuttunut: niin, voisipa melkein sanoa, että +heidän luonteensakin oli muuttunut. Tom kertoi, näet, sydämensä tuskat +Kenelmille ja ilmoitti tälle filosofiselle pilkkaajalle rakkauden koko +inhimillistä kiihkoa -- sen toivoa, sen tuskaa, sen mustasukkaisuutta, +sen vihaa -- kaikkea, mikä muuttaa suloisimman tunteen kauhistukseksi +ja kammoksi. Ja Kenelm, joka säälien häntä kuunteli, ei lausunut +yhtäkään pilkallista sanaa, -- ei edes leikillistä pilapuhettakaan. Hän +huomasi, että se, jota hän kuuli, oli liian vakaata pilkattavaksi, +liian syvää lohdutettavaksi. Hän ei milloinkaan ollut tämän kaltaista +rakkautta kokenut, eikä milloinkaan toivonutkaan sellaista kokevansa, +eikä uskonut milloinkaan kokevansakaan; mutta kuitenkin häntä miellytti +kuulla siitä puhuttavan. Se on omituista, että meitä miellyttää +näyttämöllä tahi kirjassa esitellyt intohimot, jotka eivät milloinkaan +ole meitä itseä kiihoittaneet. Jos Kenelm olisi laskenut leikkiä, tahi +ruvennut väittämään taikka saarnannut, niin Tom kohta olisi vai'ennut, +mutta Kenelm ei puhunut mitään; ainoastaan väliin, kun hän nojasi +käsivartensa väkevän miehen olkapäähän, hän mutisi: "mies poloinen!" +Kun Tom oli lopettanut tunnustuksensa, tuntui hänen mielensä niin +erinomaisen hyvältä ja rauhalliselta. Hän oli poistanut rinnastansa +tuon vaarallisen polttoaineen, joka hänen sydäntänsä vaivasi. + +Molemmat miehet pitkittivät matkaansa rehoittavien laitumien ja +kellahtavien viljavainioiden poikki, kunnes he vihdoin saapuivat +tomuiselle, isolle maantielle. Täällä heidän kanssapuheensa huomaamatta +kääntyi toiseen suuntaan -- se kävi enemmän jokapäiväiseksi, ja Kenelm +rohkeni lausua muutaman noista väitöksistä, joilla hän jokapäiväisestä +puhetavastakin keksi iloisen leikkipuheen, niin että Tom vähän väliä +purskahti suureen nauruun. Tälle isolle ja rotevalle miehelle oli Luoja +antanut erittäin miellyttävän lahjan, joka, minun luullakseni, on suotu +ainoastaan kunnollisille ja hyväluontoisille ihmisille -- hyvän naurun, +miehekkään ja suoran, vaan ei hurjan, niinkuin te kenties luulette. +Mutta tällainen nauru ei ollut hänen huuliltansa kajahtanut siitä +päivästä saakka, kuin hänen rakkautensa Jessie Wiles'iin oli saattanut +hänen riitaan itsensä ja maailman kanssa. + +Aurinko oli laskeumaisillansa kun he kukkulan huipulta näkivät +Luscomben kirkon tornit; kaupunki sijaitsi matalain niittymaiden +keskellä, joiden läpi suikerteli sama puro, joka oli kulkenut pitkin +heidän tietänsä; täältä se levisi komeaksi joeksi, jonka yli oli +rakennettu iso ja vahva silta. Kaupunki näytti olevan aivan lähellä, +mutta sinne oli vielä kahden peninkulman matka. + +"Tämän paalun tuolla puolen on oikotie vainioitten yli, joka vie +suoraan setäni taloon," sanoi Tom; "ja minä olen varma siitä, että te +mielellänne tulette sitä tietä, sillä silloin pääsette kulkemasta +kurjan etukaupungin läpi, jonka kautta tie kulkee ennenkuin kaupunkiin +päästään." + +"Se oli hyvä tuuma, Tom. Omituista on, että kauneihin kaupunkeihin aina +tullaan rumain esikaupunkien kautta -- kenties on se salainen, +vertauskuvallinen iva niistä teistä, jotka vievät onneen ja +menestykseen isoissa kaupungeissa. Rahanhimo tahi kunnianhimo kulkevat +kapeain solain läpi ennenkuin ne tulevat sille paikalle, johon ne +pakoittavat joukon pyrkimään: raatihuoneesen tai pörssiin. Onnellinen +se, joka, niinkuin te, Tom, huomaa, että lyhempi, puhtaampi ja +mukavampi tie viepi päämaaliin taikka lepopaikkaan, kuin se, joka +kulkee siivottomien etukaupunkien läpi!" + +He kohtasivat ainoastaan harvoja matkustajia tiellänsä vainioiden +poikki: kunnioitettavan, totisen ja ijäkkään parikunnan, joka näytti +olevan lahkolais-pappi vaimonsa kanssa; neljäntoista vuotiaan tytön, +joka talutti seitsemän vuotiasta poikaa kädestä; kaksi rakastavaista, +jotka nähtävästi olivat rakastajia ainakin Tom Bowles'in silmissä -- +sillä kun hän näki heidän huolettomina kulkevan ohitse, säpsähti hän ja +kävi kalpeaksi. Vielä kun he olivat menneet sivutse, näki Kenelm hänen +kasvoistansa, että hän vielä oli tuskainen; huulet olivat suljetut ja +suupielet alaspäin vedetyt. + +Samassa koira juoksi heitä vastaan haukkuen -- pommerilainen, +pitkäkuonoinen ja pystykorvainen koira. Se taukosi haukkumasta, kun se +tuli Kenelmin tykö, haisteli hänen housujansa ja heilutti häntäänsä. + +"No ihme kumma," huudahti Kenelm, "se on tinalippaalla varustettu +koira! Missä isäntäsi on?" + +Koira näytti ymmärtävän kysymystä, sillä se käänsi päätänsä, ikäänkuin +antaaksensa merkin, ja Kenelm näki ison lehmuksen alla, vähän matkaa +tieltä, miehen istuvan kirja kädessä, nähtävästi piirtäen maisemakuvaa. + +"Tulkaa tätä tietä," sanoi Kenelm Tomille. "Minä näen tuolla vanhan +tuttavan. Te tulette häneen mielistymään." Tomin ei tehnyt mieli tällä +hetkellä tutustua kenenkään kanssa, mutta hän seurasi Kenelmiä +nöyrästi. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +"Niinkuin näette, on kohtalo määrännyt, että meidän taas pitää tapaaman +toisiamme," sanoi Kenelm ja istui mukavaan asentoon kuljeksivan +laulajan viereen ja kehoitti Tomia tekemään samoin. "Mutta te näytte +runonsepittämisen ohessa harjoittavan piirustustaidettakin. Te +piirustatte teidän nimittämänne luonnon mukaan?" + +"Minun nimittämäni luonnon mukaan! kyllä, väliin." + +"Ja löydättekö yhtä vähän piirustuksessa kuin runonsepittämisessä sen +totuuden, jota olen koettanut teidän vastahakoisiin korviinne huutaa -- +sen totuuden, että luonnolla ei ole mikään muu ääni kuin se, jonka +vuodatamme siihen omasta sielustamme? Minä panisin vetoa siitä että se +kuva, jota nyt piirrätte, ennemmin on koe ilmoittaa joku tunne teidän +mielessänne, kuin koe esittää sen piirteitä sellaisina kuin ne +jokaiselle katsojalle näyttäyvät. Sallikaa minun itse päättää olenko +oikeassa." + +Hän katseli tätä lausuessaan piirustuskirjaa. On usein vaikea +henkilön, joka ei itse ole taideniekka tai taiteentuntija, päättää +onko lyijykynällä piirretty kuva mestarin tekemä vaiko vaan +taiteen-harrastajan piirtämä. Kenelm ei ollut taideniekka eikä +taiteentuntija, mutta sen hän kuitenkin huomasi tästä kuvasta, että +piirtäjä oli ottanut jonkun määrän piirustustuntia hyvän opettajan +edessä. Tämä oli kuitenkin kylläksi antaaksensa hänelle kuvan hänen +perustelmiinsa. + +"Minä olin oikeassa," huudahti hän riemullisesti. "Tältä kukkulalta on +kaunis näkö-ala yli kaupungin, niittyjen ja virran, joita laskeuva +aurinko valaisee; sillä auringon lasku, samoin kuin kultaus, yhdistää +epäsointuisia väriä ja sovittaa ne toisiinsa yhdistäessään ne. Mutta +minä en teidän piirustuksessanne näe mitään tästä kuvaelmasta. Mitä +näen, on minulle vallan outoa." + +"Se näköala, jota te tarkoitatte, on kieltämättä hyvin kaunis," sanoi +laulaja, "mutta ainoastaan Turner tahi Claude voisivat sitä kuvata. +Minun taitoni ei riitä tällaisen maiseman kuvaamiseen." + +"Minä näen teidän piirustuksessanne ainoastaan yhden muodon, lapsen." + +"Katsokaa, tuossa lapsi seisoo. Hiljaa! minä valmistan kuvan." + +Kenelm näki kaukana pienen yksinäisen tytön, joka viskasi jotain ilmaan +(hän ei voinut eroittaa mitä se oli) ja tavoitti sitä kiinni, kun se +putosi alas. Tyttö näytti seisovan kukkulan äärimmäisellä huipulla ja +kuvastui rusottavia pilviä vasten, jotka kokoontuivat laskeuvan +auringon ympärille; alhaalla näkyi epäselvästi iso kaupunki. +Kuvauksessa kaupunki oli vieläki epäselvempi, koska se vaan muutamilla +paksuilla viivoilla oli esitelty; mutta lapsen vartalo ja kasvot olivat +selvät ja miellyttävät. Sen yksinäisyydessä oli jotakin erinomaisen +tunteelle käypää, sen iloinen leikki ilmoitti puhdasta iloa. + +"Kuinka voitte näin kaukaa eroittaa tytön kasvoja?" kysyi Kenelm, kun +laulaja oli piirrustuksensa valmistanut ja, katseltuansa sitä, pani +kirjan kiinni ja kääntyi Kenelmiin iloisesti nauraen. "Kuinka voitte +nähdä, että tuo esine, jota hän hiljan on viskannut ylös ja taas +tavoittanut, on kukkasista tehty pallo? Tunnetteko lasta?" + +"En ole milloinkaan tyttöä nähnyt ennenkuin tänä iltana; mutta minun +täällä istuessani, juoksi hän yksin minun ympärilläni ja sitoi +seppeleitä voikukista, joita hän oli tienvarrelta poiminut; ja tätä +tehdessänsä lauloi hän muutamia somia kehtolauluja. Ymmärrättehän, että +minä ihastuin kun kuulin hänen laulavan, ja kun hän tuli likelle minua, +puhuttelin minä häntä ja meistä tuli hyvät ystävät. Hän kertoi minulle, +että hän oli orpo ja että hän asui hyvin vanhan miehen luona, joka oli +kaukaista sukua hänelle, oli ennen kauppaa tehnyt, mutta nyt asui +kapean kadun varrella keskellä kaupunkia. Mies oli hyvä tytölle ja kun +hänen ikänsä ja kivulloisuutensa takia täytyi olla kotona, antoi hän +tytön kesällä juosta niityillä leikkimässä. Tytöllä ei ollut yhtään +samanikäistä leikkikumppania. Hän sanoi ei pitävänsä toisista tytöistä +naapuristossa, ja ainoa pieni tyttö, jota hän koulussa rakasti, oli +korkeampaa säätyä, eikä saanut hänen kanssansa leikkiä, sentähden hän +tuli ulos leikkimään yksinänsä; ja hän sanoi ettei hän tarvitsekaan +muuta seuraa niin kauan kuin aurinko paistaa ja kukkaset tuoksuvat." + +"Kuuletteko tätä, Tom? Koska tulette Luscombessa asumaan, niin hakekaa +tuon pienen kummallisen tytön seuraa ja olkaa ystävällinen häntä +kohtaan, Tom, minun tähteni." + +Tom ei vastannut mitään, vaan laski ison kätensä Kenelmin käteen; mutta +hän katseli tutkivaisesti laulajaa, mielistyi hänen ääneensä ja +kasvonsa luonnolliseen sulouteen ja siirtyi lähemmäksi häntä. + +Laulaja pitkitti: "Tytön puhuessa minun kanssani, otin ajattelematta +kukkaisseppeleet hänen kädestään ja kokoilin ne palloksi, tietämättä +mitä tein. Hän näki mitä olin tehnyt, ja sen sijaan, että hän olisi +soimannut minua siitä, että olin pilannut hänen kauniit seppeleensä, +jota olisin ansainnut, tuli hän iloiseksi nähdessänsä, että olin +käärinyt ne kokoon uudeksi leikkikaluksi. Hän riensi pois pallo kädessä +ja heitteli sitä juosten eteenpäin, kunnes hän saapui kukkulan +huipulle; silloin minä aloitin piirrustustani." + +"Ovatko nämä viehättävät kasvot, jotka olette piirtänyt, tytön kasvojen +näköiset?" + +"Eivät ole; ainoastaan osaksi. Minä ajattelin toisia kasvoja +piirtäessäni, mutta ne eivät ole näiden kasvojen näköiset; tämä pää on +niitä kyheitä, joita sanomme 'haave-päiksi', ja aikomukseni oli tehdä +siitä toinen selitys ajatukseen, josta juuri olin sepittänyt runon, kun +lapsi tuli näkyville." + +"Saammeko kuulla runon?" + +"Minä pelkään, että sillä kiusaisin ystäväänne, joll'ei teitä itseä." + +"Minä olen varma siitä, ett'ette sitä tekisi Tom; laulatteko te?" + +"Minä _olen_ laulanut," sanoi Tom, allapäin, "ja kuulisin mieleltäni +tämän herran laulavan." + +"Mutta minä en osaa näitä värssyjä, joita vasta sepitin, niin hyvin, +että voisin laulaa niitä; siinä on kyllä, että osaan lausua ne." +Laulaja oli hetken aikaa ääneti, ikäänkuin muistutellaksensa jotakin, +ja sitten hän kauniilla ja selvällä sekä erinomaisen puhtaalla +äänellään lausui seuraavat värssyt liikuttavalla ja vaihtelevalla äänen +värähdyksellä, jota ei kukaan voi käsittää ainoastaan lukemalla niitä: + + Kukanmyyjä kadun kulmassa. + + Tyttö pieni seisoi + Kadun kulmassa, + Kukkasia kaupan + Häll' on korissa. + Ohikulkeville + Tarjoo aarteitaan, + Kaikenikäisille + Suloruusujaan. + Orvokkia ei vanhat osta, + Eikä nuoret ruusuja. + Lontoon elämä on vilkas, + Kenpä huomaa kukkia. + + Yks' on liian vakaa, + Toinen hilpeä; + Täll' on kova kiire, + Tuoll' ei penniä. + Kukat toukokuussa + Tavalliset on; + Huomaamatta jäävät + Suuren joukkion. + Kehnosti siis kauppa sujuu + Lontoon kivikaduilla; + Orvokkia ei vanhat osta, + Eikä nuoret ruusuja. + +Kun runoilija oli päättänyt runonsa, hän ei odottanut mieltymyksen +osoituksia, eikä ujosti luonut silmiänsä alas, niinkuin enimmät ihmiset +tekevät kun omia runojansa lukevat, vaan huudahti epätoivossa, suoraan +arvostellen taidettansa korkeammaksi kuin kuulijoitansa: + +"Minä näen suureksi surukseni, että piirrän paremmin kuin runoja +sepitän. Voitteko," lisäsi hän Kenelmiin kääntyen, "edes ymmärtää mitä +runoni tarkoittaa." + +_Kenelm_: "Ymmärrättekö te, Tom?" + +_Tom_: (kuiskaten) "En." + +_Kenelm_: "Minä otaksun, että ystävämme kukanmyyjällänsä tarkoittaa ei +ainoastansa runoutta, vaan hänen kaltaistansa runoutta, joka runous ei +nyky-aikana muodissa ole. Minä kehitän hänen aatettansa, ja hänen pieni +kukanmyyjänsä minusta kuvaa luonnollista totuutta tahi kauneutta, josta +emme, kansakkaisten katujen teeskennellyissä oloissa eläen, maksaisi +penniäkään, kiire kun aina on." + +"Selittäkää sitä kuinka mielitte," sanoi laulaja, nauraen ja huo'aten +yhtä haavaa; "mutta minä en ole sanoilla ilmoittanut, mitä tarkoitin, +läheskään niin hyvin, kuin ilmoitin sen piirustuskirjassani." + +"Kuinka niin?" kysyi Kenelm. + +"Ajatukseni kuva piirustuksessa, olkoon se runous tahi mikä tahansa, ei +ole yksin väkirikkailla kaduilla -- tyttö seisoo viheriän kukkulan +huipulla, kaupunki on epäselvänä alapuolella häntä, ja hän leikkii, +ajattelematta rahoja ja ohikulkevia, niillä kukilla, jotka hän on +poiminut -- mutta leikkiessänsä hän viskaa ne taivasta kohti ja seuraa +niitä silmät taivasta kohti." + +"Hyvä!" mutisi Kenelm -- "hyvä!" Sitten hän, kauan aikaa vaiti +oltuansa, lisäsi hiljaa: "Suokaa anteeksi mitä hiljan puhuin teille +paistista. Mutta myöntäkää, että olen oikeassa -- se, jota te sanotte +luonnonmukaiseksi kuvaukseksi, on vaan teidän oman ajatuksenne kuvaus." + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Kukkapallolla leikkivä lapsi oli kadonnut kukkulalta; rusottavat pilvet +olivat hävinneet taivaanrannalta ja laskeutuneet kaduille ja pimeys +peitti jo maan kun nuo kolme miestä saapuivat tiheimpään osaan +kaupunkia. Tom pyysi Kenelmin tulemaan hänen kanssansa sedän luokse, +jossa hän lupasi hänelle sydämelliset tervetulijaiset, sängyn ja +pöydän, mutta Kenelm epäsi tulemasta. Hän oli vakuutettu siitä, että +olisi Tom'ille paras tänä iltana olla yksin omaistensa kanssa, mutta +hän ehdoitteli sen sijaan, että he viettäisivät seuraavan päivän +yhdessä, ja lupasi tulla eläinlääkärin tykö aamulla. + +Kun Tom erosi heistä setänsä portin luona, sanoi Kenelm laulajalle: +"Minä oletan, että te ai'otte johonkin ravintolaan mennä -- saanko +tulla teidän kanssanne? Me voimme syödä illallista yhdessä ja minun +tekisi mieli kuulla teidän puhuvan runoudesta ja luonnosta." + +"Teidän ehdoituksenne on minulle hyvin mieleen; mutta minulla on +ystäviä tässä kaupungissa, joiden luona minä tavallisesti asun, ja he +odottavat minua. Ettekö näe, että olen toisessa puvussa nyt? Täällä en +ole tunnettu 'kuljeksivana laulajana!'" + +Kenelm katseli toisen pukua, ja nyt vasta hän huomasi eroituksen. Tämä +puku oli kuitenkin tavallansa kaunis; se oli sellainen, jommoista +herrat korkeimmasta säädystä tavallisesti käyttävät maalla, muhkea, +uusi ja täydellinen hamaan leveihin kenkiin pauloineen ja solkineen. + +"Minä pelkään," sanoi Kenelm vakaasti, "että teidän pukunne muutos +ilmoittaa niiden kauniiden tyttöjen läheisyyttä, joista puhuitte kerta +ennen tavatessamme toisiamme. Darwinin opin mukaan luonnollisesta +valinnasta suosii Jenny Wren ja hänen sukunsa hienoa höyhenpukua, +vaikka tosin sanotaan, että komeilla höyhenillä varustetut linnut +harvoin ovat hyviä laulajia. Kilpailijoille on hyvin ikävää, että te +omistatte molemmat nämä ominaisuudet." + +Laulaja nauroi: "Minun ystäväni talossa on ainoastaan yksi tyttö -- +hänen veljensä tytär; hän on hyvin vaatimaton ja vaan kolmentoista +vuoden vanha. Mutta minulle on vaimoväen seura, olkoot he rumat tahi +kauniit, ehdottomasti välttämätöntä; ja minä olen nyt monta päivää +kuljeksinut ympäri nauttimatta tätä, jotta tuskin voin sanoa teille +kuinka ajatukseni ikäänkuin pudistivat tomun päältänsä kun taas olin +lähellä --" + +"Hameita," keskeytti Kenelm. "Olkaa varoillanne. Minun hyvä ystäväni, +jonka seurassa nyt matkustan, on itse vakainen varoitus hamevaltaa +vastaan, jota minä toivon voimani hyväkseni käyttää. Hänellä on kova +suru, mutta siitä olisi voinut tulla pahempaakin, kuin surua. Ystäväni +aikoo jäädä tähän kaupunkiin. Jos tekin tänne jäätte, niin käykää +joskus häntä katsomassa. Se tekisi hänelle hyvää, jos te voitte +viekoitella häntä todellisesta elämästä runouden yrttitarhoihin, mutta +te ette saa laulaa ettekä puhua hänelle rakkaudesta." + +"Minä kunnioitan kaikkia rakastajia," sanoi laulaja tunnokkaalla +äänellä, "ja mielelläni minä koettaisin ilahduttaa tai lohduttaa teidän +nuorta ystäväänne, jos voisin; mutta minä olen luvannut muualle mennä, +ja lähden Luscombesta -- johon tulin raha-asiain tähden -- jo +ylihuomenna." + +"Minun täytyy myöskin lähteä. Suokaa meidän ainaki pari tuntia huomenna +nauttia teidän seuraanne." + +"Mielelläni siihen suostun; kello kahdestatoista auringon laskuun +saakka minä aion kuljeksia ympäri -- tyhjäntoimittajana. Jos te +molemmat tahdotte tulla kanssani, niin olen hyvin mielissäni. Se on +siis päätetty! Hyvä, minä tulen teidän luoksenne ravintolaan huomenna +kahdentoista aikana; ja minä kehoitan teitä hakemaan yösijaa tuossa +vastapäätä meitä olevassa ravintolassa, jonka nimi on Kultainen +Karitsa. Olen kuullut että siellä matkustajia hyvin kohdellaan ja että +siellä on hyvät passarit." + +Kenelm huomasi, että laulaja tahtoi hänestä erota, ja käsitti vallan +hyvin sen seikan, että laulaja, joka ei tahtonut nimeänsä ilmoittaa, ei +sanonut missä se perhe asui, jonka vieraana hän oli. + +"Vielä sana!" sanoi Kenelm. "Teidän ystävänne tahi hänen vaimonsa voi +varmaankin hankkia tiedon siitä missä tuo pieni tyttö ja vanha mies +asuvat, kun te kerrotte tytöstä. Jos siitä selkoa saatte, niin +toivoisin, että matkakumppanini tutustuisi tytön kanssa. Tässä +suhteessa ainakin hamevalta on oleva viatonta ja ilman vaaratta. Ja +minä en tiedä mitään, joka voisi niin hyvin viihdyttää suurta, +kiihkoista sydäntä, kuin Tomin on, joka vaikeroi kauhistavaa tyhjyyttä, +ja asettaa sen myrskyjä sekä ohjata sitä puhtaihin ja jaloihin +esineihin, kuin rakkaus pieneen lapseen." + +Laulaja kävi kalpeaksi -- hän oikein säpsähti. + +"Sir, te olette noita, kun voitte näin minulle puhua." + +"Minä en ole mikään noita, mutta teidän kysymyksenne johdosta arvaan, +että teillä itsellä on pieni lapsi. Sitä parempi; lapsi voi suojella +teitä monesta onnettomuudesta. Muistakaa pientä tyttöä. Hyvää yötä!" + +Kenelm astui Kultaisen Karitsan kynnyksen yli, sai itselleen huoneen, +pesi itsensä, pyysi ruokaa ja söi innokkaasti kuin ainakin +illallistansa; mutta kun tuo synkkämielisyys taas alkoi hänen mieltänsä +vaivata, jonka hän niin omituisella tavalla oli selittänyt olevan +väkeville ihmisille tavallisen, lähti hän ulos kaasulla valaistuille +kaduille haihduttaaksensa suruisia ajatuksiansa. + +Se oli iso, kaunis kaupunki -- kauniimpi kuin Tor-Hadham sen kantta, +että se sijaitsi laaksossa, jota metsäiset kukkulat ympäröivät, ja sen +ohi kulki se kaunis joki, jonka mutkia me olemme nähneet sen vielä +purona ollessa -- kauniimpi senkitähden, että siinä oli uhkea +katedraalikirkko, joka oli aukealla paikalla ja jonka ympärillä oli +kunnianarvoisia, vanhoja rakennuksia, joissa asui pappeja tahi +hiljaista aatelisväkeä, joka rakasti keski-ajan tapoja. Valtakatu +vilisi väkeä; muutamat olivat matkalla kotiin päivän työstä, toiset, +nuoremmat, kävelivät hiljakseen morsiamensa tahi omaistensa kanssa, +tahi kulkivat käsikädessä nuorina miehinä tai kihlaamattomina tyttöinä. +Kenelm kulki tätä katua pitkin hajamielisenä. Hän kääntyi oikealle ja +tuli katedraalikirkon lähelle. Siellä oli hiljaista ja autiota. Tämä +yksinäisyys miellytti häntä ja hän kulki kauan aikaa katsellen +kauniisen muotoon rakennettua kirkkoa, jonka tornit ja huiput kohosivat +tummansinistä, tähdikästä taivasta kohti. + +Sitten hän miettiväisenä astui edelleen ja tuli kapeille kaduille, +joissa puodit olivat suljetut, mutta monet ovet olivat auki ja +kynnyksillä seisoi työmiehiä tupakoiden, vaimot istuivat portailla +puhellen keskenänsä, ja telmääväiset lapset leikkivät tai tappelivat +kadunkulmissa. Tämä näkö ei näyttänyt englantilaisen pyhäpäivän +rauhallista puolta sen miellyttävimmältä ja kauniimmalta kannalta. +Kenelm kulki joutuisammin edelleen; hän tuli leveämmälle kadulle, johon +kirkas valo häntä houkutteli. Tultuansa lähemmäksi valaistua paikkaa, +näki hän, että valo tuli gin-palatsista, jonka mahogny-puiset ovet +au'aistiin ja suljettiin ehtimiseen, väkeä kun alinomaan tuli ja meni. +Tämä rakennus oli kauniin minkä hän oli nähnyt kaupungissa, kirkon +jälkeen. + +"Uusi sivistys vastoin vanhaa," jupisi Kenelm. Samassa käsi pantiin +julkealla tavalla hänen käsivarrellensa. Hän katsoi alaspäin ja näki +nuoret kasvot, joista kuitenkin nuoruuden vienous oli kadonnut; ne +näyttivät jäykiltä ja kuihtuneilta ja ruso niissä ei ollut luonnon +antama lahja. + +"Oletteko hyvä tänä iltana?" kysyi käheä ääni. + +"Hyvä!" sanoi Kenelm suruisella äänellä ja loi säälivän katseen +puhujaan -- "hyvä. Oi, sisar parka! Jos sääliväisyys on hyvyys, kukapa +voi teitä katsella olematta hyvä?" + +Tyttö päästi irti Kenelmin käden ja matkustaja kulki edelleen. Vaan +tyttö seisoi hetken aikaa tuijottaen häneen kunnes hän katosi +näkyvistä; sitten tyttö peitti silmänsä kädellään, kääntyi takaisin ja, +kun hän meni gin-palatsin ohitse, tarttui kovempi käsi häneen. Hän +työnsi äkäisesti käden pois ja lähti suoraan kotiin. Kotiin! onko se +oikea sana? Sisar parka! + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Kenelm oli nyt kaupungin syrjässä ja virran rannalla. Vähän matkaa oli +vielä pieniä, kurjia rakennuksia joen rannalla, mutta nämä loppuivat +lähempänä siltaa ja hän kulki avaran torin poikki ja tuli taas +valtakadulle. Kadun toisella puolella oli pitkä rivi huvilan-kaltaisia +rakennuksia, joiden alapuolella oli virtaan saakka ulottuvia +puutarhoja. + +Katu oli vallan hiljainen ja autio. Tähän aikaan väki oli mennyt kotia. +Huvilain puutarhoissa kasvavain kukkien suloinen tuoksu kohosi +tähdikästä taivasta kohti. Kenelm seisahtui hengittääksensä tätä, ja +kun hän sitten loi silmänsä ylös, jotka tähän asti olivat olleet +alaspäin luodut, niinkuin miettiväisten ihmisten on tapa, näki hän +lähimmäisen huvilan balkongilla joukon hyvin puettuja ihmisiä. Balkongi +oli tavattoman iso ja avara. Sillä oli pieni pyöreä pöytä, jolla oli +viiniä ja hedelmiä. Pöydän ympärillä istui kolme rouvasihmistä +rottinkituoleilla ja sillä puolella, joka oli lähinnä Kenelmiä, istui +mies. Tämän miehen, joka juuri kääntyi Kenelmiin päin, hän huomasi +olevan laulajan. Hänellä oli vielä yllänsä tuo omituinen puku, ja hänen +kasvoinsa sävy ja tuuhea tukka sekä parran väri ja muoto olivat +tavallista kauniimmat, kun tähdet ja hiljan noussut kuu loi häneen +lempeän valonsa. Naiset olivat iltapuvussa, mutta Kenelm ei voinut +heidän kasvojansa eroittaa, sillä he istuivat laulajan takana. Kenelm +meni hiljaa kadun yli ja asettui maatalon puutarhaa ympäröimässä +aitauksessa olevan pylvään taakse, josta hän hyvästi näki balkongille, +mutta itse hän ei näkynyt. Tällä hänellä ei muuta tarkoitusta ollut +kuin huvittaa itseänsä. Koko tämä pieni seura oli hänestä hyvin +romantillinen, ja hän seisoi siinä ikäänkuin taulua katsellen. + +Nyt hän näki, että yksi noista kolmesta naisista oli vanha; toinen oli +noin kahdentoista vuotias tyttö; kolmas näytti olevan kahdeksankolmatta +vuoden vanha. Hän oli komeammasti puettu kuin toiset kaksi naista. +Kaulassa hänellä oli hohtavia jalokiviä; ja kun hän käänsi kasvonsa +kuuta kohtaan, näki Kenelm, että hän oli erinomaisen kaunis -- hänen +kauneutensa oli sitä ihastuttavaa laatua, joka viehättää runoilijaa +tahi taideniekkaa -- hiukan sitä laatua kuin Rafaelin Fornarina. + +Nyt näkyi avonaisessa ikkunassa tanakkavartaloinen, lihava, +keski-ikäinen mies, joka näytti perheenisältä ja varakkaalta +rahamieheltä. Hän oli kaljupää, punakka ja parrakas. + +"Kuulkaas," sanoi hän hiukan murteellisesti, mutta kuuluvalla, +selkeällä äänellä, jonka Kenelm selvään kuuli, "eikö jo ole aika tulla +sisään?" + +"Älä ole noin ikävä, Frits," sanoi kaunis nainen, puoleksi ynseällä, +puoleksi leikillisellä äänellä ja tavalla, jolla vaimot kohtelevat +ikäviä aviomiehiä, joita he akkavallan alla pitävät. "Teidän ystävänne +on koko illan ollut niin jörö ja vasta nyt, kun kuu nousi, on hän +alkanut tulla hauskaksi." + +"Kuu tekee aina hyvän vaikutuksen runoilijoihin ja muuhun hulluun +väkeen," sanoi kaljupää mies nauraen. "Mutta minä en tahdo pientä +hoidokastani kipeäksi taas, kun hän vasta on parantunut -- Annie, tulee +sisään." + +Tyttö totteli vastahakoisesti. Vanha rouvakin nousi istualta. + +"Te olette ymmärtäväinen, äitini," sanoi kaljupää mies; "ja enchren +pelaaminen on kaikissa tapauksissa varmempi kuin haaveksiminen kylmässä +ilta-ilmassa." + +Hän pani käsivartensa hellästi vanhan rouvan vyötäisten ympärille, +sillä rouvan oli vaikea liikkua. + +"Mitä teihin kahteen hellätuntoiseen, kuun ihailijaan tulee, niin annan +teille kymmenen minuuttia -- ei enempää, muistakaa se!" + +"Tyranni!" sanoi laulaja. + +Balkongilla oli nyt vaan kaksi henkilöä -- laulaja ja kaunis nainen. +Ikkuna oli suljettu ja osaksi peitetty musliini-uutimella, mutta Kenelm +taisi kuitenkin luoda silmäyksen huoneesen. Hän näki että huone, jota +valaisi lamppu, joka seisoi keskilaattialla olevalla pöydällä, ja +siellä täällä olevat kynttilät, oli komeasti sisustettu, mutta ei +englantilaiseen tapaan. Hän näki muiden muassa, että katto oli maalattu +ja että seinillä ei ollut tapettia, vaan ne olivat maalatut paneleihin, +joiden välillä oli arabeski-pylväät. + +"He ovat ulkomaalaisia," ajatteli Kenelm, "vaikka mies puhui hyvin +englannin kieltä. Sentähden he pelaavat enchreä pyhä-iltana, ikäänkuin +se ei olisi väärin tehty. Miehen nimi on Frits. Oh, nyt arvaan -- he +ovat saksalaisia, jotka ovat asuneet Amerikassa, ja runoilija sanoi, +että hän oli Luscombessa raha-asioilla. Hänen isäntänsä on epäilemättä +kauppias, ja runoilija on jonkun kauppahuoneen palveluksessa. Sentähden +hän pitää nimensä salassa ja pelkää tulevan ilmi, että hän käyttää +jouto-aikaansa toimiin, jotka eivät hänen virkaansa sovellu." + +Kenelmin tätä ajatellessa oli nainen nostanut tuolinsa lähelle laulajaa +ja puhui hänen kanssansa hyvin vakaasti, mutta niin hiljaa ettei Kenelm +mitään kuullut. Hänen käytöksestään ja miehen katseesta Kenelm +kuitenkin arvasi, että hän puhui soimaavalla äänellä, jota mies koetti +vastustaa. Sitten mies puhui, hänkin kuiskaten, ja nainen käänsi +hetkeksi kasvonsa pois -- sitten hän ojensi kätensä ja laulaja suuteli +sitä. Näitä kahta olisi tällä hetkellä voinut luulla rakastavaisiksi; +ja leuto ilta, kukkaisten tuoksu, hiljaisuus ja yksinäisyys, tähdet ja +kuunvalo, kaikki mikä heitä ympäröi hengitti rakkauden ilmaa. Mies +nousi nyt ja nojasi balkongin yli, käsi poskella ja katseli jokeen. +Nainenkin nousi ja nojasi hänkin balkongin yli ja hänen mustat +hiuksensa miltei koskeneet miehen ruskeihin kutriin. + +Kenelm huokasi. Oliko se kateudesta, sääliväisyydestä, pelvosta? En +tiedä; mutta hän huokasi. + +Hetken aikaa vaiti oltuansa sanoi nainen, hiljaisella, mutta tällä +kertaa ei niin matalalla äänellä, ettei Kenelm sitä kuullut: + +"Lausukaa nuo värssyt minulle vielä kerta. Minun täytyy muistaa joka +sana niistä, kun te olette pois mennyt." + +Mies pudisti päätänsä ja vastasi, mutta niin hiljaa ettei Kenelm +kuullut mitään. + +"Sepittäkää nuotti niihin," sanoi nainen; "ja kun ensi kerta tulette +tänne, laulan minä ne. Minä olen jo miettinyt päällekirjoituksen +niille." + +"Minkä?" kysyi laulaja. + +"Rakkauden kiista." + +Laulaja käänsi päätänsä ja heidän silmäyksensä kohtasivat toisiansa. He +katselivat kauan toistensa silmiin ja sitten mies vetäytyi syrjälle ja +kasvot käännettyinä virralle päin lausui hän erinomaisen sointuvalla +äänellään seuraavat rivit: + + Rakkauden kiista. + + Virran reunall' istuessa + Suloa illan ihaillen, + Näemme veteen kuvastuvan + Taivaan tuhattähtisen. + Tuuli leyhkää, + Aallot väikkyy, + Taivas, tähdet katoaa; + Hairaus kaikk' oli vaan. + + Taivahan ja meidän välill' + Pilvi paksu leviää. + Virran pinnalt' valo taivaan + Samalla myös häviää. + Kuiskaos hiljaa: + "Anteeks' anna!" + Silloin valo loistoisa + Virran kalvoon palajaa. + +Kun hän oli lopettanut, kasvot yhä pois käännetyt, niin nainen ei +kuiskannut "anna anteeksi," eikä halannut häntä; mutta hän laski, +ikäänkuin vastustamattoman vaiston kehoituksesta, kätensä hiljaa miehen +olkapäälle. + +Laulaja säpsähti. + +Hänen korvaansa tunki -- hän ei tiennyt mistä, sanat: + +"Onnettomuus -- onnettomuus! Muistakaa pientä lasta!" + +"Hiljaa!" sanoi hän kääntyen naiseen: "Ettekö kuullut ääntä?" + +"Ainoastaan teidän," vastasi nainen. + +"Se oli meidän suojelusenkelimme ääni, Amelie. Se tuli oikeaan aikaan. +Mennään sisälle." + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +Varhain seuraavana aamuna Kenelm kävi Tomin sedän kodissa. Se oli +kunnollinen ja arvollinen koti ja osoitti että sen omistaja oli hyvissä +varoissa. Eläinlääkäri itse oli sivistynyt mies ja oli nähtävästi +saanut huolellisemman kasvatuksen, kuin hänen vertaisensa tavallisesti +saavat; hän oli leskimies ja lapseton ja ijältänsä kuuden- tai +seitsemänkymmenen paikkeilla; hän asui yhdessä sisarensa kanssa, joka +oli naimaton vanha neiti. He rakastivat nähtävästi Tomia ja iloitsivat +siitä, että hän jäisi heillä asumaan. Tom itse näytti surulliselta +mutta ei kolkolta, ja hän kävi iloiseksi kun hän näki Kenelmin. Tämä +omituinen mies koetti olla niin hauska ja niin paljon muiden ihmisten +kaltainen kuin taisi puhuessansa vanhan miehen ja vanhan neiden kanssa +ja kun hän sanoi jäähyväiset, käski hän Tomin tulla hänen luoksensa +ravintolaan puoli yhden aikana, viettääksensä päivää hänen ja laulajan +seurassa. Sitten Kenelm palasi Kultaiseen Karitsaan ja odotti siellä +ensimmäistä vierastansa, laulajaa. + +Tämä runottarien palvelija saapuikin juuri kahdentoista aikana sinne. +Hänen kasvonsa olivat tavallista vähemmän iloiset ja loistavat. Kenelm +ei maininnut mitään siitä tapauksesta, jonka hän oli nähnyt, eikä hänen +vieraansa näyttänyt aavistavankaan, että Kenelm oli sitä nähnyt, tahi +että hän oli lausunut nuo varoittavaiset sanat. + +_Kenelm_: "Minä olen käskenyt ystävääni, Tom Bowles'ia, tänne vähän +myöhemmin, sillä toivon, että te olisitte hänelle hyödyksi, ja sitä +tarkoitusta varten minä ehdoittelisin millä tavalla: --" + +_Laulaja_: "Tehkää se." + +_Kenelm_: "Te tiedätte etten ole runoilija, ja ylipäänsä minä en pidä +suuressa arvossa runonsepitystä ainoastaan ammattina." + +_Laulaja_: "En minäkään sitä tee." + +_Kenelm_: "Mutta minä suuresti kunnioitan runoutta inspirationina. Minä +kunnioitin teitä kun te eilen illalla piirsitte ja puhuitte +innostuneena ja painoitte sydämeeni -- ikipäiviksi, toivon minä -- tuon +pienen lapsen kuvan, joka seisoo valoisalla kukkulalla, korkealla +ihmishälinän yläpuolella, jossa se viskasi kukkapalloansa taivasta +kohti, silmät taivaasen nostettuina." + +Laulajan kasvot kävivät punaisiksi ja hänen huulensa vapisivat; hän oli +hyvin herkkä kiitokselle, niinkuin enimmät laulajat ovat. + +Kenelm jatkoi: "Minä olen kasvatettu realisessa koulussa, ja minä olen +tyytymätön realismiin, sentähden ettei realismissä kouluna katsottuna +ole totuutta. Siinä on ainoastaan osa totuudesta, ja kylmin ja kovin +osa päälle päätteeksi, ja se joka lausuu osan totuudesta ja salaa +loput, hän valehtelee." + +_Laulaja_ (viekkaasti): "Valehteleeko arvostelija, joka sanoo minulle: +'Laulakaa paistista, sillä ruokahalu on todellinen jokapäiväisen elämän +ehto, mutta älkää laulako taiteesta ja kunniasta ja rakkaudesta, sillä +ihminen tulee vallan hyvin jokapäiväisessä elämässä aikaan ilman +näitä'?" + +_Kenelm_: "Kiitoksia tästä nuhteesta. Minä tyydyn siihen. Epäilemättä +minä lausuin valheen -- se on, jos minä täyttä totta tätä tarkoitin; ja +jos en sitä tehnyt, niin --" + +_Laulaja_: "Te valehtelitte itsellenne." + +_Kenelm_: "Aivan oikein. Minä lähdin matkoilleni välttääkseni +petollista valhetta, ja aloin huomata, että itse olen valhe. Mutta minä +kohtasin äkkiä teidän, niinkuin poika, joka on väsynyt kieliopin +lukemiseen, äkkiä löytää hauskan runon tahi kuvakirjan ja huomaa +ajatuskykynsä selvenevän. Minun on teitä kiittäminen paljosta, te +olette tehnyt minulle paljon hyvää." + +"En käsitä miten." + +"Se on mahdollista, mutta te olette minulle näyttänyt kuinka itse +luonnon realismi saa värin ja hengen ja sielun, kun sitä sen +ideaaliselta tai runolliselta puolelta katsotaan. Ne sanat, jotka te +lausutte tai laulatte, eivät juuri tee minulle hyvää, mutta ne +herättävät minussa ajatuksia, joita koetan toteuttaa. Paras opettaja on +se, joka ennen antaa neuvoja kuin pitää pitkiä esitelmiä, ja herättää +oppilaassaan halun itse opettaa itsensä. Sentähden, oi laulaja, +pitäköön arvostelija teidän laulujanne mimmoisina tahansa, minua +ilahduttaa muistaa, että sanoitte mielellänne tahtovanne alituisesti +laulaen kulkea maailman läpi." + +"Suokaa anteeksi; te unohdatte että lisäsin: 'jos elämä aina olisi +nuori ja jos olisi ikuinen kesä'." + +"Sitä en unohtanut. Mutta, vaikka nuoruus ja kesä lakastuvat teiltä, +niin jätätte kuitenkin nuoruuden ja kesän jälkeenne missä vaan kuljette +-- sydämiin, joita paljas realismi tekisi ainaiseksi vanhoiksi ja jotka +tykyttäisivät hitaasti pilvisen taivaan alla, jolla ei olisi aurinkoa +eikä tähtejä; minä pyydän teitä sentähden muistamaan kuinka ihana +laulajan kohtalo on -- te voitte viettää elämänne sopusoinnussa +laulunne kanssa ja, niinkuin lapsenne teki, viskata kukkanne taivasta +kohti, silmät taivaasen kohoitettuina. Ajatelkaa tätä kun puhutte +surevan ystäväni kanssa, niin te'ette hänelle hyvää, samoin kuin olette +minulle tehnyt, ymmärtämättä kuinka ihminen, joka etsii kauneutta, +niinkuin te, voi viedä meitä mukaansa matkallansa, niin että mekin +alamme kauneutta hakea ja huomaamme kedon kukkia, joita emme ennen ole +nähneet." + +Tom tuli nyt pieneen huoneesen, jossa miehet istuivat, ja nämä kolme +miestä menivät ulos, kulkien oikosinta tietä kaupungista vainioille ja +metsiin. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + +Lieneekö laulaja ihastunut siitä, että Kenelm häntä kiitti, tahi ei, +sitä emme tiedä, mutta hänen puheensa tänä päivänä oli niin viehättävä, +että Tom vallan oli ihmeissään ja Kenelm lausui vaan väliin jonkun +sanan, jonka tarkoitus oli saattaa laulajaa pää-asiasta puhumaan. + +Puhuttiin ulkonaisista asioista, luonnonesineistä -- sellaisista, jotka +huvittavat lapsia ja miehiä, mitkä, niinkuin Tom Bowles, ovat tottuneet +katselemaan heitä ympäröiviä esineitä enemmän sydämen kuin sielun +silmillä. Tämä vaeltaja tunsi hyvin lintujen ja hyönteisten ja muiden +eläinten tapoja ja kertoi huvittavia tarinoita niistä omituisella, +osaksi leikillisellä, osaksi juhlallisella, tavalla, joka suuresti +viehätti Tomia, saattoi häntä nauramaan ja väliin tuotti kyyneleitä +hänen suuriin sinisiin silmiinsä. + +He söivät päivällistä tien varrella olevassa ravintolassa, ja +päivällinen oli iloinen; sitten he hitaasti lähtivät takaisin. Sen +mukaan kuin päivä pimeni, heidän puheensa kävi totisemmaksi, ja +Kenelmkin otti puheesen osaa. Tom kuunteli äänettömänä -- yhä +ihastuneena. Kun vihdoin tulivat kaupungin näköisälle, päättivät he +levätä vähän aikaa pienessä pensastossa, jossa maa oli pehmeä ja +sammalta kasvava ja jossa kukat suloisesti tuoksuivat. + +Heidän ollessansa pitkällänsä nurmikolla ja lintujen laulellessa +iltalaulujansa puiden oksilla, tahi hypellessä pelvotta heidän +ympärillänsä nurmikolla iltaruokaa haeskellen, sanoi vaeltaja +Kenelmille: "Te sanoitte ett'ette ole runoilija, mutta minä olen varma +siitä, että teillä on runollinen katsantotapa; te olette varmaankin +kirjoittanut runoja?" + +"Minä olen, kuten jo ennen teille sanoin, kirjoittanut ainoastaan +koulurunoja kuolleilla kielillä; mutta minä löysin tänä aamuna +matkalaukustani runon, jonka eräs koulukumppanini on kirjoittanut, ja +minä pistin sen lakkariini lukeakseni sen teille. Se ei ole sellainen +kuin teidän runonne ovat, jotka nähtävästi vallan itsestään kumpuavat +teidän sielustanne, eivätkä ole toisten runoilijain jälittelemistä. +Nämä värssyt on eräs skotlantilainen kirjoittanut ja ne ovat vanhain +ballaadien tapaiset. Sanat eivät ole itsessään mistään arvosta, mutta +aatteessa on jotain, joka minusta oli omituista ja teki niin syvän +vaikutuksen minuun että päätin kopioida runo itselleni, ja tämä +jäljennös on tavalla tahi toisella joutunut lehtien väliin yhteen +niistä kahdesta kirjasta, jotka otin mukaani kotoa." + +"Mitä kirjoja ne ovat? Minä panen vetoa siitä, että ne ovat +runoelmia ---" + +"Väärin arvattu! Molemmat ovat filosoofisia kirjoja ja kuivia kuin +luut. Tom, sytyttäkää piippunne, ja te, sir, nojatkaa mukavasti +kyynärpäätä vasten; saan ilmoittaa, että ballaadi on pitkä. +Kärsivällisyyttä tarvitaan." + +"Tarkkaavaisuutta!" sanoi laulaja. + +"Tulta!" lisäsi Tom. + +Kenelm alkoi lukea -- ja hän luki hyvin -- + + Lord Ronaldin morsian. + + 1. + + "Miks' torille väkeä kokoontuu + Kun tähdet tuikkivat viel'?" + "On juhlapäivä kun roviolla + Noita-akka poltetaan siell'." + + "Miks' sai hän tuomion sellaisen -- + Laihon tuleenko pisti hän, + Vai ryöstikö haudan hän noituen, + Tai äidiltä pienoisen?" + + "Ei sellaiset rikokset olleetkaan, + Hän sairaita hoiteli, + Ja armoo saarnasi syntisill' + Ja köyhiä autteli. + + "Vaan Roomasta tullut pyhä mies + Keksi avulla kirjansa, + Ett' ihmetyöt hän toimitti + Petoksella ja valheella. + + "Kosk' Clyden lordin hän vaimo ol', + Häntä kirkko ois armahtanut, + Jos varakas noituri-pyhimys tää + Ois syntinsä tunnustanut. + + "Mutt' hiljaa, tulkaapas katsomaan + Sotureita ja munkkeja; + Tuoll' noita on valkeissa vaatteissa, + Pappi kelloll' ja kirjalla. + + "Ja noita poltettiin roviolla; + Pappi menestyi vehkeissään. + Vaan noidalta poikanen eloon jäi + Clyden tiloja perimään. + + "Ja poikanen kasvavi suureksi; + Hän ol' ko'okas ja väkevä, + Ja purjehti selkiä pohjolan + Sekä etelän meriä. + + 2. + + "Lord Ronald kera morsion kummallisen + Kotimaahansa palajaa: + Joka moista mielii suudella + Ei pelkuri olla saa. + + "Tään morsion silmät ne säihkyivät + Kuni väijyvän tiikerin; + Ja pöydän päähän kun istuu hän + Niin vapisee rohkeinkin. + + "Ja ääni kuin kiljuvan pedon on + Kun saaliin saa vainullen. + Ja katse on kolkko ja uhkaava + Kuin myrsky on syksyinen." + + "Lord Ronald! Mies kosivi lempeä + Tai kultaa -- kai rikas hän on?" + "Tääll' Clyden rannoilla ostakoon + Kuka mielii, morsion; + + "Kyll' tavaraa on mun morsiollain + Vaikk' ei penniä taloon hän tois, + Jos silmillä mun häntä katselisit + Hän kaunihin maailmassa ois!" + + Ja kuninkaall' virkkasi piispa näin: + "Clyde on saatanan vallassa. + Ja veri tuon poltetun noidan viel' + Sykkii suonissa lapsensa. + + "Lord Ronald on kotihin palajanut + Kera riivatun morsiamen, + Jonk' käsi kuin noidan on merkitty; + Sillä käärmeksi muuttuu hän. + + "Kun skotlantilainen rakastuupi + Itämaisehen kummitukseen, + Niin autuutensa hän menettääpi + Joutuu ikuiseen kadotukseen. + + "Kun myrkkyistä hedelmää kantava puu + Näin maahan kaadettiin, + Miks' juurineen ylös ei riistetty + Ja viskattu liekkeihin?" + + Ja kuningas virkkoi: + "Oi pyhä mies, Sa viisaasti juttelet; + On kirkoll' rahaa, vaan mulla ei, + Hyvät Clyden on tilukset. + + "Kun miehen noita lumonnut on + Pian loihdinta poistetaan. + Mä kutsutan luokseni molemmat + Tule sa heitä tuomitsemaan." + + 3. + + Lord Ronald tuli kuninkaan hovihin + Hänen kanssansa morsionsa. + Ja herrat kun tulleet ol' pilkkaamaan + He vapisivat pelvosta. + + Ja piispa, vaikk' kirja ol' kädessä, + Oli vallan kuin kivettynyt. + Mutta kuningas yksin ei katsetta + Tään morsion säikähtynyt. + + Hän lausui: "Ronald, sun kaltaisesi + Hän naipi vaan vertaisen. + Mitä sukua on tämä morsiosi, + Missä koti tään neitosen? + + "Minkä huomenlahjan hän sulle toi, + Tai millä hän lumosi sun, + Kun kaunis ja urhokas ritari + Nai noidan näin riivatun?" + + Ja herrat nauroi, mutt' morsian + Hän katseli vieraihin; + "Te vapisisitte, jos isäni + Nimen teille ma sanoisin. + + "Vaikk' kultaa en tuonut sulhollein + Enkä nuoruuden suloutta; + Niin leski jos oisin, kyll' joukottain + Mulle tulisi kosioita. + + "Mitä hartaimmin toivoo sydämessään, + Ja salaa Jumalalta, + Jota ei edes tohdi rukoillakaan, + Sen sulhoni multa saa. + + "Jokainen nyt sydämensä tutkikoon, + Mitä enin hän halajaa; + Sitt' luokoon silmänsä minuun, niin + Lempisyntinsä nähdä saa." + + Ja piispa ja herrat ja kuningaskin + Nyt toiveitaan miettivät. + Kun silmänsä loivat morsiameen, + Lempisyntinsä näkivät. + + Ei noita nyt morsian ollutkaan, + Vaan kaunis kuin kukkainen. + Ja ääni, mi veren sai hyytymään, + Kuni laulavan leivosen. + + Ja kaikki he morsioon rakastuivat, + Ja vihasivat sulhasta; + Nouss' tappelu, huudettiin: "Leskesi + Otan vaimoksein kohta ma." + + Kun pimeys vaippansa levitteli + Yli maiden ja merien, + Niin kuului parkuna salista + Ja huutoja sotivien. + + Kun päivä taas salihin paistavi, + Se on kolkko ja hämärä. + Ja piispa ol' kuolleena laattialla + Ja vaatteensa veressä. + + Lord Ronald ol' kuolleen vieressä, + Pani tuppehen miekkansa. + Ja kuolon kalpeana virkkoi hän: + "Katsos, hän piti sanansa! + + "Mun morsioni muille ma annan nyt, + Hän kaunis ei olekaan; + Kun lempisyntiän' katselen, + Ma näen nyt kuolleen vaan. + + "Ma huomenlahjastaan huoli en + Sill' kuollut on toivoni. + Se papin verehen sammui, tuon, + Joka poltatti äitini!" + + Lord Ronald yli laattian astuvi, + Ei kenkään hänt' estele. + Lord Ronald käy ovesta pihalle, + Ei kenkään hänt' katsele. + + Ja morsiota, leskeä ylistettiin + Yli neitoja kaikkia. + Moni uhraa henkensä eestä tään, + Jopa sielunkin rauhansa. + + Suo Herra, ett' mitä ei rukoilla voi + En milloinkaan toivoisi; + Ett' en milloinkaan ensi huolissan' + Lempisyntiän' näkisi! + +Kun Kenelm oli päättänyt lukemisensa, katseli hän Tomin kasvoja, jotka +olivat käännetyt häntä kohden; hänen suunsa oli auki, silmät hurjan +näköiset, posket kalpeat ja kasvojen sävy ilmoitti sellaista korkeampaa +pelkoa, jommoista kunnioitus ja kauhu yhteisesti herättää. Kun Tom +jälleen tuli tunnoillensa, koetti hän puhua ja hymyillä, mutta ei +kumpikaan onnistunut. Hän nousi äkkiä ja meni pois, hiipi tuuhean +tammen suojaan ja nojasi sen runkoa vasten. + +"Mitä ballaadista sanotte?" kysyi Kenelm laulajalta. + +"Se ei ilman hyviä puolia ole," vastasi tämä. + +"Niin, muutamissa suhteissa se on hyvä." + +Laulaja katseli tutkivaisesti Kenelmiä, loi katseensa alas ja kasvot +kävivät vallan punaisiksi. + +"Skotlantilaiset ovat ajattelevaista rotua. Se skotlantilainen, joka +kirjoitti tämän ballaadin, muisti varmaankin päivää, jolloin hän näki +kauneutta rakastetun syntisen kasvoissa; mutta jos niin on, niin on +selvä, että hänen katseensa on tästä hairauksesta vapautunut. Mennäänkö +eteenpäin? Tulkaa, Tom!" + +Laulaja erosi heistä heidän kaupunkiin tullessansa, sanoen: "On ikävä +etten enää saa teitä kumpaakaan tavata, sillä minä lähden huomenaamulla +täältä. Nyt muistan, tässä on adressi, jonka te pyysitte minun hankkia; +olen unohtanut ennen sitä antaa." + +_Kenelm_: "Pienen tytön adressiko? Se oli hauskaa että häntä +muistitte." + +Laulaja taas katseli tutkivaisesti Kenelmiä, tällä kertaa luomatta +silmiänsä maahan. Kenelm näytti niin tyyneeltä, että voi sanoa hänen +olleen hajamielisen. + +Kenelm ja Tom kulkivat muutamia minuuttia äänettöminä edelleen +eläinlääkärin taloa kohti. Sitten Tom kuiskasi: "Eikö tarkoituksenne +ollut, että noiden värssyjen piti koskea minuun tähän -- tähän," ja hän +löi rintoihinsa. + +"Värssyt oli kirjoitettu aikaa ennen kuin minä teitä nä'in, Tom; mutta +hyvä on, jos niiden tarkoitus vaikuttaa meihin kaikkiin. Teidän +puolestanne, ystäväni, en enää mitään pelkää. Ettekö jo ole vallan +toinen ihminen?" + +"Minä tunnen, että minussa muutos tapahtuu," vastasi Tom surullisella +äänellä. "Kun minä kuulin teidän ja tuon herran puhuvan niin paljon +asioita, joita en milloinkaan ennen ole ajatellut, niin tunsin jotain +mielessäni -- te nauratte, kun kerron sitä teille -- jotain, joka +muistutti lintua." + +"Muistutti lintua -- hyvä! -- linnulla on siivet." + +"Aivan niin." + +"Ja teistä oli niinkuin siivet, joista ette ennen tiennyt mitään, olisi +lyöneet häkin seiniä vasten. Te olitte silloin vainuillenne uskollinen, +rakas kumppanini -- vainuillenne, joiden kautta käsitätte avaruuden ja +taivaan. Rohkaiskaa mielenne -- häkin ovi on piakkoin aukeava. Ja nyt +minä, käytöllisesti puhuen, jäähyväisiksi annan teille tämän neuvon: +teillä on vilkas ja tunteellinen henki, jonka olette sallinut teidän +voimakkaan ruumiinne pitää kahleissa ja sorron alaisena. Antakaa tälle +hengelle vapautta. Hoitakaa uutterasti tointanne: säännöllinen työ on +hengelle hyvin tarpeellinen; mutta kehittäkää joutohetkinä niitä uusia +ajatuksia, joita teidän kanssapuheenne miesten kanssa, jotka ovat +tottuneet enemmän kehittämään henkeänsä kuin ruumistansa, on teissä +herättänyt. Ruvetkaa lukuseuran jäseneksi ja harrastakaa lukemista. +Viisas mies on sanonut: 'Kirjat laajentavat nykyisyyden lisäämällä +siihen entisyyden ja tulevaisuuden.' Etsikää sivistyneiden miesten ja +sivistyneiden naistenkin seuraa; ja kun olette vihoissanne jollekin, +niin puhukaa hänen kanssansa -- älkääkä lyökö häntä maahan; mutta ennen +kaikkea, älkää antako sen vihollisen voittaa teitä, joka on teitä +väkevämpi -- Juopumuksen. Tehkää tätä; ja kun taas teitä tapaan, niin +olette --" + +"Oh, sir, tuletteko vielä minua tapaamaan?" + +"Kyllä, jos me molemmat elämme, niin lupaan sitä tehdä." + +"Milloin?" + +"Katsokaa, Tom, meissä on kumpaisessakin jotain, jota meidän tulee +koettaa kuolettaa itsessämme. Te kuoletatte sitä sen kautta, että +olette tyynenä ja rauhaisena, ja minun täytyy kuolettaa sitä, jos voin, +kuljeksimalla ympäri maata. Sentähden nyt olen matkoilla. Toivokaamme, +että kumpainenkin olemme uusia ja parempia ihmisiä kuin nyt, kun vasta +toisiamme kättelemme. Koettakaa te puolestanne parastanne, rakas Tom, +ja Jumala olkoon teille armollinen." + +"Ja Jumala teitä siunatkoon!" huudahti Tom innolla, ja kyyneleet +vierivät salaamatta hänen sinisistä silmistänsä. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + +Vaikka Kenelm lähti Luscombesta tiistaiaamuna, niin hän ei saapunut +Neesdale Park'iin ennenkuin keskiviikkoaamuna, vähää ennen kuin +päivälliskello soi. Hänen seikkailujansa tällä ajalla ei kannata tässä +ruveta selittelemään. Hän oli toivonut tapaavansa laulajan, mutta hän +ei häntä tavannut. + +Hänen matkalaukkunsa oli tullut, ja hän huokasi kun hän pukeutui +herrasmiehen iltapukuun. "Pian olen taas joutunut omaan nahkaani," +sanoi hän itsekseen. + +Talossa oli muutamia muitakin vieraita, vaikka seura ei ollut suuri. +Vieraita oli kutsuttu tulevan vaalin johdosta ja olivat tilanomistajia +ja pappeja kaukaisemmista kreivikunnan osista. Vieraiden joukossa oli +korkeasukuisin ja tärkein George Belvoir, joka tässä tilaisuudessa oli +seuran päähenkilö. + +Kenelm mukautui kohtaloonsa tässä seurassa nöyryydellä, joka tuntui +katumukselta. + +Ensimmäisenä päivänä hän puhui hyvin vähän, ja se nainen, jonka hän vei +ruokapöytään, piti häntä hyvin ikävänä nuorena miehenä. Mr Travers +koetti turhaan saada häntä paremmalle tuulelle. Hän oli toivonut paljon +huvitusta vieraansa omituisuuksista, joka vieras oli ollut niin +puhelias kivikossa, mutta hän huomasi pettyneensä. "Minä olen aivan +kuin lord Pomfret raukka," kuiskasi hän Mrs Campionille, "joka ihastui +Punchin vilkkaasen puheesen ja senvuoksi osti sen, mutta hämmästyi +suuresti, kun hän sen kotia sai, siitä ett'ei Punch osannut puhua." + +"Mutta teidän Punchinne kuuntelee," sanoi Mrs Campion, "ja tekee +havaintoja." + +George Belvoir sitä vastoin oli kaikkein mielestä erittäin hauska. +Vaikk'ei hän luonnoltaan ollut iloinen, koetti hän kuitenkin näyttää +iloiselta -- hän näet nauroi tilanomistajien kanssa ja puheli varsin +ystävällisesti heidän vaimojensa ja tyttäriensä kanssa kreivikunnan +tanssitunneista ja croquetin heittämisestä ja muista samankaltaisista +asioista; ja kun hän iltapuolella, niinkuin Cato oli 'lämmittänyt +avunsa viinillä,' niin avu sangen huvittavalla tavalla puhkesi +ylistämään hyviä ihmisiä -- se on, hänen omia puoluelaisiansa -- ja +kiroomaan huonoja ihmisiä -- se on vastapuolueesen kuuluvia. + +Väliin hän kääntyi Kenelmiin, kysyen hänen mielipidettänsä, ja Kenelm +aina vastasi samalla tavalla: "Teidän lausumissanne sanoissa on paljon +miettimisen aihetta." + +Ensimmäinen ilta päättyi niinkuin illat tavallisesti päättyvät maalla. +Kuljettiin vähän aikaa terassilla kuunvalossa; senjälkeen muutamat +nuoret neidet lauloivat ja ijäkkäämmät naiset pelasivat whist'iä; +sitten seurasi viiniä ja vettä sekä tupakkahuone niille, jotka +tupakoivat, ja sänky niille, jotka eivät sitä tehneet. + +Illan kuluessa Cecilia osaksi täyttääksensä emännän velvollisuuksia, +osaksi säälien ujoutta, joka sääli oli hyväntahtoisissa ja +sivistyneissä henkilöissä tavallinen, oli lähestynyt Kenelmiä ja +koettanut saada häntä pois siitä yksinäisyydestä, jolla hänen oli +onnistunut itsensä ympäröidä; mutta turhaan sekä tyttärelle että +isälle. Kenelm vastasi hänelle tyyneellä mielenmaltilla, jonka olisi +pitänyt vakuuttaa tyttöä siitä, ett'ei yhdenkään ihmisen maan päällä +ollut vähemmän tarvis sääliä ujoudesta, joka ei herrasmiehelle sovi, ja +ett'ei kukaan vähemmän tarvinnut emännän kohteliaita yrityksiä +huvitella häntä, tahi oikeammin vähentää hänen ikäväänsä; mutta hänen +vastauksensa olivat yks'toikkoiset ja lausuttiin tavalla, joka ilmoitti +että hän sydämessään ajatteli: "Kunpa tuo tuhmeliini antaisi minun olla +rauhassa!" + +Cecilia ensi kerran elämässänsä tunsi itsensä loukatuksi ja alkoi, +kumma kyllä, enemmän mielistyä tähän väliäpitämättömään muukalaiseen, +kuin yleisesti pidettyyn, iloiseen ja hauskaan George Belvoiriin, jonka +hän tiesi olevan sen verran rakastunut häneen, kun hän taisi olla. + +Kun Cecilia Travers tänä iltana meni huoneesensa lepäämään, sanoi hän +hymyillen palvelustytöllensä, että hän oli liian väsynyt antaaksensa +tämän laittaa hänen hiuksensa; mutta kun tyttö oli mennyt, katsoi hän +peiliin vakaammasti ja suuremmalla tyytymättömyydellä kuin hän +milloinkaan ennen oli tehnyt; ja vaikka hän oli väsynyt, seisoi hän +kuitenkin ikkunassa katsellen kuunvaloa kauan aikaa sen jälkeen kuin +palvelustyttö oli mennyt pois. + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + + +Kenelm Chillingly on nyt useampia päiviä ollut vieraana Neesdale +Parkissa. Hän on jälleen saanut puhetaidon, muut vieraat ovat lähteneet +pois, George Belvoirkin. Leopold Travers on mieltynyt Kenelmiin. +Leopold oli niitä miehiä, jotka kenties eivät ole harvinaisia +Englannissa, joilla on suuret hengen voimat, mutta sangen vähän +kirjallista oppia, ja kun he tutustuvat kirjakoihin, joka ei ole +pedantillinen, niin he rakastavat hänen seuraansa ja kummastelevat sitä +että toinen vahvistaa niitä johtopäätöksiä, joita heidän oma +synnynnäinen älynsä on tehnyt elämän suhteen; tai että nämä +johtopäätökset vastustamattomilla väitöksillä kumotaan. Leopold Travers +rakasti leikkipuhetta, niinkuin käytännölliset ja hyväpäiset miehet +yleensä, ja häntä huvitti Kenelmin omituinen käytös ja puhetapa, ja +usein hän luuli Kenelmin pilapuhetta täydeksi todeksi. + +Siitä asti kuin Leopold Travers jätti pääkaupungin ja rupesi +maanviljelystä harjoittamaan, tapasi hän niin harvoin miestä, jonka +kanssa hän taisi puhua muista asioista, kuin sellaisista, jotka +koskivat hänen jokapäiväistä elämäänsä, että Kenelmin käsitykset +ihmisistä ja oloista huvittivat häntä ja saattoivat häntä lausumaan +omia filosoofisia mietelmiänsä, jotka hän tietämättänsä oli kehittänyt +ja jotka kauan olivat tutkimatta ajullisen järjen piiloissa olleet. +Kenelm puolestansa huomasi Leopold Travers'issa paljon, joka häntä +miellytti ja jota hän ihaili; mutta hän käänsi heidän suhteensa +toisiinsa vuosien suhteen ja puhui Travers'in kanssa ikäänkuin tämä +olisi ollut häntä nuorempi. Hänen omituisia teoriiojansa oli että +jokainen sukupolvi on olentonsa puolesta edellistä sukupolvea vanhempi, +etenkin kaikessa mitä koskee tiedettä; ja hän sanoi, että "elämän +tutkiminen on tiede, eikä taide." + +Mutta Cecilia -- minkä vaikutuksen hän teki nuoreen vieraasen? +Vaikuttiko häneen tytön erinomainen kauneus ja henki, joka oli niin +kehittynyt, että hän taisi keskustella niiden kanssa, jotka rakastavat +ajattelemista, ja joka kuitenkin oli kyllin naisellinen ja leikillinen +käsittääksensä olojen iloista puolta ja antaaksensa pikkuseikoille, +jotka ovat inhimillisten asiain summa, niiden oikea asema? Tyttö +vaikutti häneen, ja se oli hänelle uutta ja hauskaa. Väliin hän tytön +läsnä ollessa ja väliin yksinään ollessansa vaipui syviin +keskusleluihin itsensä kanssa ja sanoi: "Kenelm Chillingly, kun nyt +olet palannut omaan nahkaasi, eikö sinusta olisi parasta, että jäisit +siihen? Etkö voisi tyytyä osaasi harhailevana Adamin jälkeläisenä, jos +kumppaniksesi saisit niin virheettömän Evan jälkeläisen kuin se, joka +nyt edessäsi liehuu?" Mutta hän ei voinut itsestänsä hankkia +tyydyttävää vastausta niihin kysymyksiin, jotka hän näin oli itsellensä +tehnyt. + +Kerta hän äkkiä sanoi Travers'ille, kun he, palatessansa eräältä +kävelymatkalta, vilahdukselta näkivät Cecilian valoisan muodon, hänen +kumartuessansa tien vierellä olevain kukkalavain yli: "Ihailetteko te +Virgilioa?" + +"Totta puhuakseni en ole Virgiloa lukenut siitä asti kuin olin poikana; +ja, suoraan sanoen, hän minusta tuntui hyvin yks'toikkoiselta." + +"Kenties sentähden, että hänen runonsa ovat niin puhtaat ja kauniit +muodon puolesta." + +"Ehkä. Kun on vallan nuori, niin rakastaa sitä mikä on virheellistä, ja +jos runoilijan runoissa ei ole virheitä, niin voimme luulla, että +häneltä puuttuu vireyttä ja vilkkautta." + +"Kiitoksia tästä selvästä selityksestä," vastasi Kenelm ja lisäsi +miettiväisesti itseksensä: "Minä pelkään, että haukottaisin hyvin +usein, jos olisin naimisissa Miss Virgilian kanssa." + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + + +Mr Travers'in talossa oli melkoinen kokoelma perhemuotokuvia, joista +harvat olivat hyvin maalatut, mutta Mr Travers oli nähtävästi ylpeä +näistä hänen sukunsa vanhuuden todisteista. Näitä kuvia ei ollut +ainoastaan seurahuoneiden seinillä, vaan niitä oli etevimmissä +makuusuojissakin ja ne hymyilivät tahi katselivat kolkon näköisinä +katsojaan pimeäin käytäväin ja kaukaisten etuhuoneiden seiniltä. Kun +Cecilia eräänä aamuna oli matkalla posliinikammariin, näki hän Kenelmin +tarkasti katselevan naisenkuvaa, joka oli pantu tällaiseen pimeään +soppeen, josta hän takaportaita myöten porstuasta pääsi omaan +huoneesensa. + +"Minä tosin en ymmärrä maalauksia arvostella," sanoi Kenelm kun Cecilia +pysähtyi hänen viereensä tultuansa; "mutta minusta tämä kuva on +parempi, kuin enimmät, jotka teidän kokoelmassanne ovat kunniapaikan +saaneet. Ja kasvot ovat niin suloiset, että ne olisivat koristeena +ruhtinaallisessakin taulukokoelmassa." + +"Niin," sanoi Cecilia huoaten. "Kasvot ovat suloiset ja kuvaa pidetään +Lely'n parhaampana mestariteoksena. Se riippui ennen ison salin +kakluunin yläpuolella; mutta isäni muutti sen jo monta vuotta sitten +tänne." + +"Kenties sentähden, että hän huomasi ett'ei se ollutkaan perhekuva?" + +"Päinvastoin -- sentähden että häntä surettaa ajatella sen olevan +perhekuvan. Hiljaa! minä kuulen hänen askeleitansa; älkää puhuko hänen +kanssansa kuvasta; älkää katselko sitä hänen nähden. Asia on hänelle +hyvin ikävä." + +Cecilia kiiruhti posliinikammariin ja Kenelm meni omaan huoneesensa. + +Minkähän rikoksen tämä nainen oli tehnyt Kaarlo II aikana, joka tuli +ilmi vasta Victorian hallituksen aikana ja joka oli antanut Leopold +Travers'ille syytä ottaa hänen kuvansa, joka oli kaunein koko talossa, +pois sen entisestä paikasta ja panna se näin syrjäiseen paikkaan? +Kenelm ei sen enempää asiasta puhunut, ja tunnin kuluttua hän ei enää +asiata ajatellut. Seuraavana päivänä hän lähti ratsastamaan Travers'in +ja Cecilian kanssa. He ratsastivat hiljaisia ja varjoisia kujia pitkin, +ilman määrättyä päämäärää, kun äkkiä, eräässä paikassa, missä kolme +kujaa yhtyi erään laitumen kulmassa, yksinäinen harmaa torni kohosi +heidän edessänsä keskellä avaraa ruohoista kenttää, joka näytti ennen +olleen puistona, sillä siellä täällä kentällä oli isojen tammien +kantoja. + +"Cissy!" huudahti Travers suutuksissaan, pidätti hevosensa ja keskeytti +valtiollisen puheen, jota hän oli pakoittanut Kenelmiä kuuntelemaan -- +"Cissy! Mitä tämä on! Me olemme väärälle tielle joutuneet! Noh, se on +yhdentekevää, minä näen tuolla," osoittaen oikealle, "vanhan Mondellin +talon uuninpiiput. Hän ei vielä ole luvannut ääntänsä George +Belvoirille. Minä lähden häntä puhuttelemaan. Palatkaa te takaisin, +sinä ja Mr Chillingly -- olkaa minua vastassa Ternerin niityllä ja +odottakaa minua siellä siksi kun tulen. Minun ei tarvitse pyytää teitä +suomaan minulle anteeksi epäkohteliaisuuttani, Mr Chillingly. Ääni on +aina ääni." Näin sanoen Mr Travers ohjasi hevosensa, joka oli vanha +metsästyshevonen, syrjälle, ja kun ei veräjää ollut näkyvissä, antoi +hän sen hypätä aidan yli ja katosi vanhan Mondellin uuninpiippuja +kohti. Kenelm, joka tuskin oli kuullut isäntänsä käskyä Cecilialle ja +anteeksipyyntöä häneltä itseltä, oli ääneti ja katseli vanhaa harmaata +tornia, joka niin odottamatta oli hänen näkyviinsä tullut. + +Vaikka Kenelm ei ollut mikään oppinut muinaistutkija, niinkuin hänen +isänsä, niin kaikki muinaisjäännökset erittäin häntä miellyttivät; ja +vanhat harmaat tornit, jotka eivät ole kirkontornia, ovat Englannissa +hyvin harvinaisia. Kaikki tämän vanhan harmaan tornin ympärillä puhui +sanomattomalla surumielisyydellä raunioina olevasta muinaisuudesta: +sen vieressä nähtiin suuren götiläisen rakennuksen jäännökset, jotka +kohosivat siellä täällä särkyneinä holvikaareina; korkeilla äyräillä +varustettu kuiva oja oli entinen vallihauta; olipa se kukkulakin vielä +olemassa, jolla paroni muinoin istui oikeutta. Harvoin etevinkään +muinaistutkija löytää tämän jäännöksen normandilaisesta ajasta maalla, +joka vielä on jonkun vanhimman anglo-normandilaisen perheen hallussa. +Tuo jylhä luonto ylt'ympärillä; nuo ruohoiset kentät vanhoine +jättiläiskokoisine tammirunkoineen, jotka olivat ontot sisästä ja +latvotut; kaikki yhdessä harmaan tornin kanssa puhui menneistä ajoista, +jotka olivat yhtä kaukana Viktorian hallituksesta kuin pyramidit +Egyptin sijaiskuninkaan hallituksesta. + +"Palatkaamme takaisin," sanoi Miss Travers, "isäni ei soisi että minä +pysähtyisin tänne." + +"Suokaa anteeksi! viipykää hetkinen. Minä soisin että minun isäni olisi +täällä; hän viipyisi täällä auringon laskuun saakka. Mutta mikä on +tämän vanhan tornin historia? -- historia sillä varmaankin on." + +"Jokaisella kodilla on historiansa -- talonpojan tuvallakin," sanoi +Cecilia. "Mutta suokaa anteeksi, että pyydän teitä noudattamaan isäni +pyyntöä. Minun ainakin täytyy palata." + +Näin pakoitettuna Kenelm vastahakoisesti käänsi katseensa rauniosta ja +ratsasti Cecilian luo, joka jo oli paluumatkalla. + +"Minä en suinkaan luonteeltani ole kyseliäs," sanoi Kenelm, "mitä +elävitten oloihin tulee. Mutta minä en viitsisi au'aista kirjaa, +jollei mennyt aika minua miellyttäisi. Olkaa hyvä ja tyydyttäkää +uteliaisuuttani saada tietää jotakin tästä vanhasta tornista. Se ei +voisi näyttää surumielisemmältä ja autiommalta, jos itse olisin sen +rakentanut." + +"Sen surullisimmat muistot ovat yhteydessä myöhäisemmän ajan kanssa," +vastasi Cecilia. "Torni oli ennen muinoin vartijatornina eräässä +linnassa, jonka omisti vanhin ja aikoinaan mahtavin perhe näillä +seuduin. Sen omistajat olivat paronia, jotka ottivat tehokkaasti osaa +ruusujen sotiin. Viimeinen heistä oli Richard III:nen puolella ja +Bosworthin tappelun jälkeen hän menetti arvonimensä ja suurin osa +maasta pantiin takavarikkoon. Uskollisuus Plantagenetia kohtaan oli +tietysti petosta Tudoria kohtaan. Mutta perheen uudestaan vaurastuminen +riippui nyt sen suoranaisista jälkeläisistä, jotka yleisestä onnensa +haaksirikosta olivat pelastaneet niin paljon maata, joka vastaa +varakkaan tilanomistajan tilaa -- jonka tulot kenties olivat yhtä +suuret kuin isäni, mutta joka oli alaltansa isäni tilaa paljon +suurempi. Mutta kuitenkin kreivikunnassa näitä tilanomistajia pidettiin +suuremmassa arvossa kuin rikkainta peeriä. He olivat vielä kreivikunnan +vanhin perhe; ja heidän sukupuunsa osoitti heidän olevan sukua +Englannin historian kuuluisimpain sukujen kanssa. Linnaa -- jota aika +ja piiritykset olivat hävittäneet -- eivät koettaneetkaan korjata. He +asuivat linnan lähellä olevassa talossa, joka oli Elisabetin aikana +rakennettu, jota ette voi nähdä, sillä se on laaksossa tornin takana -- +yksinkertainen, vanhanaikuinen, maalaiselle tilanomistajalle sopiva +talo. Meidän perhe tuli naimisen kautta näiden sukulaisiksi. Muotokuva, +jonka näitte, oli tämän perheen tyttären kuva. Ja jokainen +tilanomistaja kreivikunnassa ylpeili hyvin siitä että heimostui +Fletwodien kanssa. + +"Fletwode -- oliko se heidän nimensä? Minä muistuttelen kuulleeni nimen +yhteydessä jonkun hirvittävän -- ei, se ei voi olla sama perhe -- +kertokaa edelleen, olkaa hyvä!" + +"Minä pelkään, että se on sama perhe. Mutta minä lopetan kertomukseni +sellaisena kuin olen sen kuullut. Tila joutui vihdoin eräälle Bertram +Fletwodille, joka, kovaksi onneksi, sanottiin olevan erinomaisen viisas +toimintomies. Hän ynnä muut kreivikunnan herrasmiehet olivat suuresti +mieltyneet erääsen kaivosyhtiöön; hän osti suuren joukon osakkeita; +rupesi johtokunnan puhemieheksi --" + +"Minä ymmärrän; ja joutui tietysti häviölle." + +"Ei: vielä pahemmin, hän tuli hyvin rikkaaksi; ja, onnettomuudeksensa, +hän halusi tulla vieläkin rikkaammaksi. Olen kuullut, että siihen +aikaan keinottelu-raivo oli hyvin yleinen. Hän liittyi tällaisiin +yrityksiin ja menestyi hyvin, kunnes hän vihdoin houkuteltiin panemaan +suuren osan täten saatua omaisuuttansa pankkiin, joka silloin oli +hyvässä maineessa. Tähän saakka hän oli hyvin rakastettu ja arvossa +pidetty kreivikunnassa, mutta samat tilanomistajat, jotka olivat +osallisina kaivosyhtiön seikkailuissa ja tunsivat hyvin vähän tahi +eivät ensinkään toisia kauppatuumia, joissa hänen nimeänsä ei nähty, +olivat hämmästyvinään, kun kuulivat Fletwode'n Fletwode'sta näin +julkisesti rupeavan kauppaliittoon Clapham'in Jones'in kanssa eräässä +Londonin pankissa. + +"Hidasta väkeä, nuo maalaiset tilanomistajat -- jälessä aikaansa. Noh?" + +"Olen kuullut, että Bertram Fletwode oli tätä tuumaa vastaan, mutta +hänen poikansa kehoitti häntä siihen. Tällä pojalla, Alfredilla, +sanottiin olevan vieläkin suurempi toimintokyky kuin hänen isällänsä +oli. Mrs Campion tunsi vallan hyvin Alfred Fletwode'n. Hän sanoo hänen +olleen kauniin, vilkassilmäisen miehen, joka oli äärettömän +kunnianhimoinen -- enemmän kunnianhimoinen kuin itara -- ja joka +kokoili rahaa vähemmän niiden itsensä tähden kuin sen puolesta, jota +niillä saavutetaan -- arvon ja vallan. Hänen hartain toivonsa oli, Mrs +Campionin kertomuksen mukaan, saada vanha paroni-arvo takaisin, mutta +ei ennen kuin hän sen kanssa voi yhdistää omaisuuden, joka vastasi niin +vanhan arvonimen loistoa ja korvasi uudempain peerein rikkautta nimen +korkeammalla arvolla." + +"Kurja kunnianhimo tosiaan; minä katsoisin vinttikammarissa asuvan +runoilijan kunnianhimoa paremmaksi. Mutta minä en mikään tuomari ole. +Kiitos Jumalan, minä en ole kunnianhimoinen. Mutta jokainen +kunnianhimo, jokainen toivo kohota, on viehättävä sille, joka on +tyytyväinen kun vaan itse ei häviölle joudu. Poika kulki siis +omaa tietänsä, ja Fletwode piti seuraa Jones'ille rikkauteen ja +paroni-arvoon vievällä tiellä -- sillä välin kai poika nai? ja siinä +tapauksessa tietysti herttuan tahi pohatan tyttären. Kunnian etsimistä, +rahanhankkimista, jonka kautta hän oli vaarassa tulla alennetuksi tai +joutua työhuoneesen. Aikakauden edistys!" + +"Ei," vastasi Cecilia, joka hymyili hänen innollensa, mutta hymyili +suruisesti, "Fletwode ei nainut herttuan eikä pohatan tytärtä; mutta +hänen vaimonsa oli kuitenkin jaloa sukua -- köyhää, mutta hyvin ylpeää. +Kenties hän nai kunnianhimosta, mutta ei voitonhimosta. Hänen vaimonsa +isä oli mahtava valtiollinen mies, joka kenties olisi voinut olla +hänelle hyödyksi hänen vaatiessansa paroni-arvoa takaisin. Äiti, jolla +oli etevä asema seuraelämässä, oli likeistä sukua meidän läheisen +sukulaisemme -- Lady Glenalvonin kanssa." + +"Lady Glenalvon, jonka minä pidän suurimmassa arvossa naistuttavieni +joukossa! Oletteko sukua hänen kanssansa?" + +"Olen; Lord Glenalvon oli äitini eno. Mutta minä tahdon lopettaa +kertomukseni ennenkuin isäni tulee. Alfred Fletwode ei nainut ennenkuin +kauan aikaa sen jälkeen kuin hän rupesi pankin osakkaaksi. Hänen isänsä +oli hänen pyynnöstänsä Mr Jones'in kuoltua ostanut koko toimituksen. +Pankki hoidettiin nimellä Fletwode ja Poika. Mutta isä oli osakas vaan +nimeksi, tahi niinkuin luullakseni sanotaan 'nukkuva' kumppani. Hän oli +jo aikaa sitten herennyt asumasta kreivikunnassa. Vanha talo ei ollut +kylläksi iso hänelle. Hän oli ostanut linnantapaisen asunnon naapuri +kreivikunnassa; sillä hän eli hyvin suurellisesti; oli aulis tieteiden +ja taiteiden suosija; ja vaikka hän aikaisin ryhtyi kaikenmoisiin +kauppatuumiin, niin hän näyttää olleen hyvin etevä ja hieno +seuraihminen. Muutamia vuosia ennen hänen poikansa naimista hän oli +tullut halvaukseen ja hänen lääkärinsä kielsi hänen ottamasta osaa +toimiin. Siitä ajasta hän ei enää puuttunut pankin hoitoon. Hänellä oli +ainoastaan yksi tytär, joka oli paljon nuorempi Alfredia. Lord +Cagleton, minun enoni, oli kihloissa hänen kanssansa. Hääpäivä oli jo +määrätty -- kun maailma ihmeeksensä sai tietää että tuo suuri +kauppahuone Fletwode ja Poika oli lakkauttanut maksunsa -- onko se +oikein sanottu?" + +"Minä luulen niin." + +"Suuri joukko ihmisiä joutui häviölle tämän vararikon kautta. Yleinen +mielipaha oli suuri. Tietysti koko Fletwoden omaisuus annettiin +velkojille. Vanha Mr Fletwode julistettiin laillisesti syyttömäksi +kaikkeen paitsi siihen että hän oli liian paljo poikaansa luottanut. +Alfredia syytettiin petoksesta -- väärennyksestä. Minä tietysti +en tarkoin tunne näitä asioita. Hän tuomittiin pitkälliseen +rangaistustyöhön, mutta kuoli päivää ennen kuin tuomio lankesi -- +luultavasti myrkkyyn, jota hän kauan oli luonansa kantanut. Nyt +ymmärrätte miksi isäni, joka on melkein liian arka kunnian-asioissa, +muutti Arabella Fletwoden kuvan pimeään soppeen -- tämä nainen oli +tosin hänen sukulaisensa, mutta myöskin tuomitun pahantekijän sisar -- +ja te käsitätte myöskin miksi koko tämä asia on hänelle ikävä. Hänen +lankonsa olisi nainut pahantekijän sisaren; ja vaikka tämä kihlaus +tietysti kaikessa hiljaisuudessa purattiin sen kauhean häpeän tähden, +joka Fletwodeja oli kohdannut, niin luulen, ettei eno raukka +milloinkaan toipunut tästä hänen toiveidensa kuoliniskusta. Hän lähti +ulkomaille ja kuoli Madeirassa kauan kiduttuansa." + +"Ja pahantekijän sisar, kuoliko hänkin?" + +"Ei; ainakaan minun tietääkseni. Mrs Campion sanoo sanomalehdissä +nähneensä ilmoituksen vanhan Mr Fletwoden kuolemasta, ja tiedon siitä +että Miss Fletwode tämän tapauksen jälkeen oli lähtenyt Liverpoolista +New Yorkiin." + +"Alfred Fletwoden vaimo tietysti palasi perheensä luo?" + +"Valitettavasti ei -- vaimo parka! Hän ei ollut monta kuukautta +naimisissa ollut kun pankki joutui häviöön; ja hänen onneton miehensä +näyttää muiden ystäväin nimien joukossa myöskin vääristäneen vaimonsa +elatusverojen hoitajan nimen ja siten saanut käsiinsä nekin varat, +joilla vaimo muuten olisi voinut itsensä elättää. Vaimon isä kärsi +myöskin suuren tappion tässä häviössä, sillä hän oli vävynsä neuvosta +uskonut suuren osan omaisuuttansa Alfredille, joka omaisuus nyt meni +yleiseen takavarikkoon. Minä luulen, että hän oli hyvin kova mies; +hänen tytär raukkansa ei ainakaan milloinkaan palannut hänen luoksensa. +Hän kuoli luullakseni jo ennen Bertram Fletwodea. Koko kertomus on +hyvin surullinen." + +"Surullinen kyllä, mutta rikas terveellisistä varoituksista niille, +jotka elävät edistyksen aikakaudessa. Tässä näette varakkaan perheen, +joka on vierasvarainen, rakastettu ja suuremmassa arvossa pidetty kuin +rikkaammat ylimykset -- ei ollut sitä perhettä, joka ei olisi ylpeillyt +olevansa sukua sen kanssa. Äkkiä esiintyy tähän onnelliseen perheesen +tuo aikakauden lempilapsi, tuo edistyksen sankari -- kunnon +toimintomies. Hänen olisi pitänyt tyytyä elämään niinkuin hänen +esi-isänsä! Hänen olisi pitänyt tyytyä sellaisiin vähäpätöisyyksiin +kuin hyvään tuloon, kunnioitukseen ja rakkauteen! Hän oli liian +hyväpäinen siksi. Meidän aikakautemme on rahankokoomisen aikakausi -- +täytyy elää aikakautensa mukaan! Hän elää aikansa mukaan. Syntyneenä +maalais-herrasmieheksi, kohoittaa hän itsensä kauppiaaksi! Mutta vaikka +hän oli itara, hän ei ollut epärehellinen. Hän oli syntynyt +herrasmieheksi, mutta hänen poikansa oli syntynyt kauppiaaksi. Poika on +isäänsäkin etevämpi toimintomies; pojalta kysytään neuvoa ja hän tulee +isänsä uskotuksi. Oi! Hänkin seuraa aikaansa; itaruuteen hän lisää +kunnianhimon. Kauppiaan poika tahtoo palata -- mihin; herrasmiehen +arvoon? -- herrasmiehen! hullutuksia! jokainen on meidän aikoina +herrasmies -- lordin arvonimeen. Miten se päättyy? Jos voisin +ainoastaan kaksitoista tuntia istua tämän Alfred Fletwoden sydämessä -- +jos vaan voisin nähdä, kuinka epärehellinen poika askel askeleelta +lapsuudesta saakka rehellisen isän ohjaamana johdatettiin hylkäämään +Fletwodein Fletwodesta vanhaa _vestigiaa_ -- niin luulen että voisin +näyttää että aikakausi asuu lasihuoneessa, eikä olisi itsensä tähden +tullut viskata kiveä pahantekijään!" + +"Mutta, Mr Chillingly, tämä on varmaankin harvinainen poikkeus +yleisestä -" + +"Harvinainen!" keskeytti häntä Kenelm, joka innostui niin, että hänen +parahin ystävänsä olisi ällistynyt siitä -- jos hänelle milloinkaan +olisi suotu hyvää ystävää -- harvinainen! ei, kuinka tavallinen halu +enempään onkaan niissä, joilla on kyllin; kuinka tavallinen eikö ole +tyytymättömyys riittävään tuloon, kunnioitukseen ja rakkauteen, kun +rahakukkaro on näkyvissä! Kuinka monta korkeasukuista perhettä onkaan +maanpäällä kadonnut sentähden että heillä on ollut perillinen, jota +sanotaan taitavaksi toimintomieheksi. Yhtiö perustetaan -- tuo taitava +mies rupeaa yhtiön osakkaaksi. Vanhat tilat ja vanhat nimet ovat +pelkkää juorua. Nouskaa korkeammalle. Katsokaa ylimyksiä, joiden +perimöisien arvonimien tulisi englantilaisiin korviin kuulua pasuunan +ääneltä, joka voisi herättää hitaimmankin halveksimaan rahakukkaroa ja +maineen halua. Katsokaa! tässä hullussa kuolontanssissa, jota sanotaan +Aikakauden Edistymiseksi, hakee se, joka ei ruhtinaallisissa tuloissa +saanut kylläksensä, enemmän pelaajana viheriän pöydän ääressä, +noudattaen vääräin pelaajain neuvoja. Katsokaa! toinen, jonka nimi +kerran hänen esi-isäinsä aikana oli Englannin vihollisten kauhuna -- on +ravintolan isäntänä! Kolmas -- mutta miksi luetella niitä kaikkia? Yksi +seuraa toista -- tiellä häviöön, Edistyksen Aikakaudessa. Oi, Miss +Travers! ennen muinoin tultiin Kunnian Temppelin kautta Onnen +Temppeliin. Tässä viisaassa aikakaudessa on järjestys päinvastainen. +Mutta tässä isänne tulee." + +"Pyydän tuhat kertaa anteeksi!" sanoi Leopold Travers. "Tuo +hölmö Mondell viivytteli minua näin kauan vanhanaikuisilla +Tory-epäilyksillänsä siitä, onko liberaalinen politiiki +maanviljelykselle edullinen vai ei. Mutta koska hän on velkaa suuren +rahasumman eräälle Whig-puolueen lakimiehelle, niin minä puhuin hänen +vaimonsa kanssa, joka on ymmärtäväinen nainen; minä vakuutin häntä +siitä, että Mr Mondellin omalle maanviljelystoimille whigpuolue olisi +edullisin; ja suudeltuani hänen pientä lastansa ja puristettuani +hänen kättänsä, lupasi hän antaa äänensä George Belvoirille -- +kaksois-äänen." + +"Minä oletan," sanoi Kenelm itsekseen, "että Travers on valinnut oikean +tien ei Kunnian vaan kunnianosoituksien Temppeliin jokaisessa maassa, +olkoonpa se vanha tai uudenaikainen, joka on omistanut yleisen +äänestyksen järjestelmän." + + + + +SEITSEMÄSTOISTA LUKU. + + +Seuraavana päivänä Mrs Campion ja Cecilia istuivat verandalla. He +neuloivat molemmat näennäisesti kahta erilaista korko-ompelusta; +toisesta oli tuleva tulenvarjostin, toisesta soffatyyny. Mutta ei +kumpainenkaan työtänsä ajatellut. + +_Mrs Campion_: -- "Onko Mr Chillingly sanonut milloin hän aikoo +lähteä?" + +_Cecilia_: -- "Ei minulle. Kuinka hauskaa isäni mielestä on puhua hänen +kanssansa!" + +_Mrs Campion_: -- "Riettaus ja iva ei ollut niin yleinen nuorissa +miehissä isäsi aikana kuin ne luullakseni nyt ovat, ja sentähden ne Mr +Travers'ille tuntuvat uusilta. Minulle ne eivät uusia ole, sillä minä +olin Londonissa asuessani enemmän vanhain kuin nuorten seurassa, ja +riettaus ja iva ovat luonnollisemmat miehille, joiden pian on +maailmasta eroaminen, kuin niille, jotka siihen astuvat." + +_Cecilia_: "Hyvä Mrs Campion, kuinka katkera ja väärä te olette! Te +käsitätte Mr Chillinglyn leikillistä puhetta liian paljon sanan mukaan. +Se ihminen ei voi olla rietas, joka koettaa tehdä muita onnelliseksi." + +_Mrs Campion_: "Sinä tarkoitat hänen oikkunsa rakentaa sopimaton +avioliitto kauniin kylän tytön ja kivulloisen raajarikon välillä ja +saattaa talonpoikaisen parikunnan toimeen, joka ei heille ensinkään +sovi." + +_Cecilia_: "Jessie Wiles ei ole mikään huono tyttö, ja minä olen +vakuutettu siitä että hänestä tulisi Will Somers'ille hyvä vaimo ja +että puoti tuottaisi heille hyvät tulot." + +_Mrs Campion_: "Saamme nähdä. Jos Mr Chillinglyn puhe sotii hänen +tekojansa vastaan, niin hän tosin voi olla hyvä mies, mutta hän on +hyvin teeskenteleväinen." + +_Cecilia_: "Enkö itse ole kuullut teidän sanovan että on ihmisiä, jotka +ovat niin luonnollisia, että he näyttävät teeskennellyltä niille, jotka +eivät heitä ymmärrä?" + +Mrs Campion nosti silmänsä Cecilian kasvoihin, loi ne taas työhönsä ja +sanoi totisella, mutta matalalla äänellä: + +"Ole varoillasi, Cecilia." + +"Mistä?" + +"Rakas lapseni, suo anteeksi; mutta minä en pidä siitä että niin +innokkaasti Mr Chillinglyä puolustat." + +"Eikö isäni vielä suuremmalla innolla häntä puolustaisi, jos hän teitä +kuulisi?" + +"Miehet arvostelevat miehiä heidän suhteensa mukaan miehiin. Minä olen +nainen ja arvostelen miehiä heidän suhteessaan naisiin. Minä vapisisin +sen vaimon onnesta, joka yhdistäisi kohtalonsa Kenelm Chillinglyn +kohtaloon." + +"Rakas ystäväni, en ymmärrä teitä tänään." + +"Tarkoitukseni ei ollutkaan olla näin juhlallinen, armaani. +Yhdentekevähän meille on kenen Mr Chillingly nai tahi ei nai. Hän on +vaan satunnainen vieras, ja kun hän täältä lähtee, on luultava ett'emme +moneen vuoteen tule häntä tapaamaan." + +Näin puhuen Mrs Campion toistamiseen katseli ylös työstä ja loi +salaisen katseen Ceciliaan; ja hänen sydämeensä, joka oli hellä kuin +äidin, koski, kun hän huomasi kuinka tyttö äkkiä oli käynyt kalpeaksi +ja kuinka hänen huulensa vapisivat. Mrs Campionilla oli kyllin elämän +kokemusta käsittääksensä, että hän oli tehnyt suuren erehdyksen. +Neidellisen rakkauden aikaisimmassa jaksossa, jolloin tyttö on +tietämätön muusta kuin siitä, että hän on mieltynyt yhteen mieheen, +jolla on suurempi tila hänen ajatuksissaan kuin muilla, -- niin tämä +määräämätön mieltymys vakaantuu, jos hän kuulee tätä miestä syyttömästi +paneteltavan, jos lausutaan joku varoitus hänen suhteensa, jos +tahdotaan vakuuttaa häntä siitä ettei tämä mies milloinkaan tule +olemaan hänelle muuta kuin satunnainen tuttava; se tuska, jota tämä +vaikuttaa, saattaa hänen ehdottomasti, ja ensi kerta, kysymään +itseltään: "Rakastanko minä?" Mutta kun niin herkkätuntoinen tyttö kuin +Cecilia Travers voi itseltänsä kysyä: "Rakastanko minä?" niin hänen +kainoutensa, hän kun pelkää tunnustaa, että mies on saanut vallan hänen +ajatuksissaan muuten kuin sen rakkauden pyhittämänä, joka tulee pyhäksi +hänen silmissänsä ainoastaan kun se on totinen ja puhdas ja +itsensäkieltäväinen, saattaa hänet liian aikaiseen vastaamaan +"rakastan." Ja kun sen-luontoinen tyttö omassa sydämessään vastaa +"rakastan" sellaiseen kysymykseen, vaikka hän sillä hetkellä pettää +itsensä, niin hän alkaa suosia tätä itsensä pettämistä, kunnes luulo +hänessä tulee todellisuudeksi. Hän on omistanut uskonnon, väärän tai +oikean, ja hän ylönkatsoisi itseänsä, jos häntä helposti siitä voisi +kääntää. + +Mrs Campion oli pakoittanut Cecilian tekemään tämän kysymyksen ja hän +pelkäsi, tytön kalpeudesta päättäen, että tämän sydän antoi tähän +kysymykseen myöntävän vastauksen. + + + + +KAHDEKSASTOISTA LUKU. + + +Sillä aikaa kuin edellä mainittu kanssapuhe tapahtui, oli Kenelm +lähtenyt Will Somers'in luokse käymään. Kaikki esteet Willin naimiseen +olivat nyt poistetut; vuokrakontrahdin muuttaminen puodin suhteen oli +allekirjoitettu, ja ensi pyhänä oli ensimmäinen kerta kuulutettava +kirkossa. Emme tarvitse sanoa, että Will oli hyvin onnellinen. Kenelm +kävi sitten Mrs Bowles'in tykönä, jossa hän viipyi tunnin aikaa. Kun +hän palasi herrastaloon, näki hän Travers'in, joka kulki hitain +askelin, kädet selän takana ja silmät maahan luotuina, niinkuin hänen +tapansa oli kun hän kulki ajatuksissaan. Hän ei huomannut Kenelmiä +ennenkuin tämä oli parin askeleen päässä hänestä, ja hän tervehti +silloin vierastansa hiljaa, vallan toisin kuin hänen oli tapa. + +"Minä olen käynyt sen miehen luona, jonka te olette niin onnelliseksi +tehnyt," sanoi Kenelm. + +"Kuka se on?" + +"Will Somers. Te'ettekö niin monta ihmistä onnelliseksi, ettette niitä +muistakaan?" + +Travers hymyili hiljaa ja pudisti päätänsä. + +Kenelm jatkoi: "Minä olen tavannut Mrs Bowles'inkin, ja varmaankin +huvittaa teitä kuulla, että Tom on tyytyväinen muuttoonsa; ei ole +luultavaa, että hän palaa Graveleigh'iin; ja Mrs Bowles hyväksyi minun +ehdoitustani, että te ostaisitte tuon pienen tilan, ja siinä +tapauksessa hän muuttaisi Luscombeen ollaksensa lähempänä poikaansa." + +"Minä kiitän teitä siitä että minua ajattelitte," sanoi Travers, "ja +tämä tuuma pannaan kohdakkoin toimeen, vaikka kauppa ei nyt enää +minulle mistään arvosta ole. Minun olisi jo kolme päivää sitten tullut +sanoa teille, vaikka se unohtui minulta, että eräs naapuristossa asuva +tilanomistaja, nuori mies, joka juuri hiljan on saanut tilan haltuunsa, +on tarjonnut vaihtamaan suuren arentitalon, joka on paljon lähempänä +minun tilaani, siihen maahan, mikä minulla on Graveleigh'issa, +Saunderson'in arentitalo ja sen lähellä olevat mökit; ne ovat minun +tilani äärimmäisessä päässä, mutta koskevat hänen alueesensa, ja vaihto +on tuleva edulliseksi meille kumpaisellekin. Mutta minua ilahduttaa +kumminkin että seutu on täydelleen vapautettu sellaisesta hirviöstä +kuin Tom Bowles." + +"Te että häntä hirviöksi sanoisi, jos hänen tuntisitte; mutta minua +surettaa kuulla että Will Somers tulee toisen tilanomistajan +vuokramieheksi." + +"Se ei mitään tee, sillä onhan arenti vakuutettu neljäksitoista +vuodeksi." + +"Minkälainen mies tuo uusi tilanomistaja on?" + +"Minä en tunne häntä likemmin. Hän palveli sotajoukossa siksi kuin +hänen isänsä kuoli, ja on aivan hiljakkoisin tullut kreivikuntaan. +Mutta hänestä käy nyt jo se puhe, että hän on suuresti ihastunut +toiseen sukupuoleen, ja hyvä on että kaunis Jessie Wiles menee +naimisiin ja tulee turvaan." + +Travers taas vaipui kolkkoon äänettömyyteen, josta Kenelmin oli vaikea +häntä herättää. Vihdoin jälkimäinen sanoi ystävällisesti: + +"Hyvä Mr Travers, älkää katsoko minua liian rohkeaksi kun uskallan +arvata että jotakin on tapahtunut tänä aamuna, joka huolettaa tahi +harmittaa teitä. Kun niin on laita, on usein helpoitus sanoa mitä se +on, vaikka sellaisellekin uskotulle, joka on niin kykenemätön neuvomaan +tahi lohduttamaan, kuin minä olen." + +"Te olette hyvä mies, Chillingly, ja minä en tunne ketään, ainakaan en +näillä seuduin, jolle vapaammin voisin uskoa mikä mieltäni painaa. Minä +olen petetty, minä myönnän sen; minua on pilkattu minua miellyttävän +toiveen suhteen, ja," lisäsi hän naurahtaen, "minua harmittaa aina, kun +en saa kaikkea käymään minun mieltäni myöten." + +"Niin on minunkin laita." + +"Eikö George Belvoir teistä ole hyvin kelpo mies?" + +"Kyllä." + +"Minusta hän on kaunis; hän on sitä paitsi vakavampi kuin enimmät hänen +ikäisensä ja hänen varoissansa olevat miehet, ja kuitenkaan hän ei ole +elämän tuntemista vailla. Kaikkiin niihin etuihin, jotka arvo ja +varallisuus antavat, hän lisää sitä ahkeruutta ja kunnianhimoa, joka +tuottaa etevän aseman yleisessä elämässä." + +"Aivan oikein. Aikooko hän vetäytyä pois vaalista?" + +"Jumala varjelkoon, ei!" + +"Minkä suhteen hän siis ei teidän mieltänne noudata?" + +"En minä hänestä puhu," sanoi Travers äkäisesti, "vaan Ceciliasta. +Ettekö käsitä että George on juuri se mies, jonka minä hänelle olen +määrännyt; ja tänä aamuna tuli häneltä hyvästi kirjoitettu kirje, jossa +hän pyytää minulta lupaa kosia tyttöä." + +"Mutta tämähän on tähän saakka vallan yhtäpitävää teidän oman tahtonne +kanssa." + +"Niin, ja tässä tulee pettynyt toive. Minä tietysti jätin asian +Cecilian ratkaistavaksi ja hän kielsi jyrkästi, voimatta mitään syytä +antaa; hän kyllä myöntää George'n olevan kauniin ja ymmärtäväisen +miehen, miehen jonka suosiosta jokainen tyttö voisi ylpeillä; mutta hän +sanoo ett'ei hän voi häntä rakastaa, ja kun kysyn häneltä miksi, ei +hänellä ole muuta vastausta kun että 'hän ei voi sitä sanoa.' Se on +kovin harmillista." + +"Se on harmillista," vastasi Kenelm; "mutta rakkaus on kaikkein +itsepäisin kaikista himoista; se ei milloinkaan syitä tahdo kuunnella. +Logiikan alkeet ovat sille tuntemattomat. 'Rakkaudella ei ole mitään +miksi,' sanoo yksi niistä latinalaisista runoilijoista, jotka +kirjoittivat lempirunoja, jotka sanottiin elegioiksi -- nimi, joka +meidän aikana tarkoittaa hautausrunoja. Minä puolestani en käsitä +kuinka voi odottaakaan että joku vapaasta tahdosta suostuisi +menettämään ymmärrystänsä. Ja jos Miss Travers ei sitä voi tehdä, +sentähden että George Belvoir tekee sen, niin ette voi häntä siihen +suostuttaa, vaikka tuomiopäivään saakka puhuisitte hänelle siitä." + +Travers hymyili vasten tahtoansa, mutta vastasi vakaasti: "Minä tosin +en tahtoisi naittaa Cissyä miehelle, joka hänelle on vastenmielinen, +mutta George Belvoir ei ole hänestä vastenmielinen -- eikä kenenkään +tytön mielestä; ja asian niin ollen, niin tyttö, joka on niin +hellätuntoinen, järkevä ja hyvästi kasvatettu, vallan varmaan häitten +jälkeen tulee rakastamaan niin perin pohjin hyvää ja kunnollista +miestä, etenkin kun hän ei ole ennen ketään rakastanut -- jota Cecilia +tietysti ei milloinkaan ole tehnyt. Vaikka en tahdo tytärtäni pakoittaa +mihinkään, niin en kuitenkaan vielä ole halullinen luopumaan +tuumastani. Ymmärrättekö?" + +"Vallan hyvin." + +"Minulle ovat nämä kaikin puolin edulliset kaupat hyvin mieleen, +varsinkin sentähden, että Cissy Londoniin tullessansa -- jossa hän ei +vielä ole ollut -- varmaan tulee kokoomaan kasvojensa ja saatavan +perintönsä ympärille kaikkia kohteliaita onnenhakijoita; ja jos +rakkaudessa ei ole mitään miksi, kuinka silloin voin olla varma siitä, +ett'ei hän rakastu heittiöön?" + +"Minä luulen teidän voivan olla varma siitä," sanoi Kenelm. "Miss +Travers'illa on siksi liian hyvä järki." + +"Niin, nyt; mutta ettekö sanonut että ihmiset menettävät järkensä kun +he rakastuvat?" + +"Se on totta! Minä unohdin sen." + +"Sentähden minun ei tee mieli Georgen kysymykseen antaa kieltävä +vastaus, ja kuitenkin olisi väärin pettää häntä kehoituksilla. Minä +tahdon tulla hirtetyksi, jos tiedän mitä hänelle vastaan." + +"Te luulette ettei Miss Travers'illa ole mitään George Belvoiria +vastaan, ja että hän mieltyisi häneen enemmän, jos hän olisi useimmin +hänen seurassaan, ja että olisi hyvä heille molemmille ettei tämä +mahdollisuus tyhjäksi menisi?" + +"Aivan niin." + +"Voittehan sitten kirjoittaa näin: Rakas George! Voitte olla vakuutettu +siitä että minä teidän parastanne toivon, mutta tyttäreni ei näy olevan +taipuvainen naimaan nyt. Sallikaa minun pitää teidän kirjettänne +niinkuin kirjoittamatta, ja olkaamme samassa suhteessa toinen toiseemme +kuin ennenkin! Koska George tuntee Virgilioa, voisitte kukatiesi tässä +käyttää koulupoika-muistojanne ja lisätä: 'Varium et mutabile +semper femina!' -- jotenkin kulunut puhetapa, mutta tosi." + +"Rakas Chillingly, teidän ehdoituksenne on hyvä. Miten hiivatti te +teidän ijällänne olette oppineet niin hyvin maailmaa tuntemaan?" + +Kenelm vastasi innokkaalla äänellä, joka oli hänelle omituinen: +"Olemalla pelkkänä katselijana, -- valitettavasti!" + +Leopold Travers'ista tuntui keveämmältä, kun hän oli kirjoittanut +Georgelle vastauksen. Hän ei ollut kertomuksessaan Chillinglylle ollut +aivan niin ajullinen, kuin ehkä näytti olevan. Samoin kuin kaikki +ylpeät ja hellät isät, hänkin oli tiedollinen tyttärensä viehättävistä +ominaisuuksista, ja sentähden hän hiukan pelkäsi että Kenelm itse +kenties toivoi jotain, joka soti George Belvoirin toiveita vastaan: jos +niin oli, niin hänen mielestänsä oli hyvä ajoissa tehdä sellaiset +toiveet tyhjäksi -- osaksi sentähden, että hän jo oli Georgeen +mieltynyt; osaksi sentähden, että George arvoon ja omaisuuteen katsoen +oli etevämpi; osaksi sentähden, että George oli samaa valtiollista +puoluetta kuin hän itse, jota vastoin Sir Peter, ja luultavasti Sir +Peterin perillinenkin, olivat vastakkaista puoluetta; ja osaksi +senkintähden, että Leopold Travers, ymmärtäväisenä ja maailman +kokeneena miehenä, ei ollut varma siitä, että baronetin perillinen, +joka kuljeskeli maata maailmaa jalkaisin vuokramiehen puvussa ja +osoitti taipumusta nyrkkitappeluihin voimakkaiden hevoisseppäin kanssa, +tulisi hyväksi aviomieheksi ja kunnon vävyksi. Kenelmin sanat, ja vielä +enemmän hänen käytöksensä, vakuuttivat kuitenkin Travers'ia siitä, että +hänen pelkonsa kilpailusta olivat vallan turhat. + + + + +YHDEKSÄSTOISTA LUKU. + + +Samana iltana Kenelm Travers'in ja Cecilian seurassa nousi puutarhan +takana olevalle pienelle kukkulalle, jolla oli vanhan luostarin +rauniot, josta oli ihana näköala laaksoin ja metsien, virran ja +kaukaisten kukkulain yli; aurinko oli juuri laskeumaisillaan. + +"Onko se huvi, jonka kauniin maiseman katseleminen tuottaa, todellakin +saavutettu lahja, niinkuin muutamat filosoofit meille sanovat?" sanoi +Kenelm; "onko se totta että pienet lapset ja sivistymättömät +raakalaiset eivät tätä huvia tunne -- että silmä on kehitettävä sen +suloutta käsittämään, ja että silmää ainoastaan hengen kautta voi +siihen muodostaa?" + +"Minä luulisin teidän filosoofein olevan oikeassa," sanoi Travers. "Kun +minä olin koulupoikana, minusta ei mikään maisema ollut tasaisen +kricket-kentän vertainen; kun Meltonissa metsästin, oli minusta tämä +ruma seutu kauniimpi kuin Devonshire. Vasta viime vuosina minä todella +olen huvitettu kauniin maiseman katselemisesta itse maiseman takia, +huolimatta siitä hyödystä mikä siitä voi olla." + +"Ja mitä te sanotte, Miss Travers?" + +"Minä tuskin tiedän mitä sanoa," vastasi Cecilia miettiväisesti. "Minä +en muista mitään aikaa lapsuudessani jolloin en olisi ollut huvitettu +nähdessäni sitä, mikä minusta oli kaunista maisemassa, mutta minä +pelkään, että hyvin vähän kykenin eroittamaan yhdellaista kauneutta +toisesta. Tavallinen vainio, jolla kasvoi voikukkia ja kaunokkia, oli +silloin minusta kaunis, ja minä en luule nähneeni mitään kauniimpaa +avaroissa maisemissa." + +"Totta," sanoi Kenelm; "aikaisessa lapsuudessamme emme huomaa +etäisyyksiä: mimmoinen sielu, sellainen silmä; aikaisessa lapsuudessa +sielu iloitsee nykyisyydestä, ja silmä nauttii enin niistä esineistä, +jotka ovat sitä lähinnä. Minä en usko, että me lapsuudessamme: + +"'Miettiväisesti auringon laskua katselimme'." + +"Oi! mikä paljous ajatuksia on sanassa 'miettiväisesti!'" jupisi +Cecilia, luoden katseensa läntiseen taivaasen, johon Kenelm oli +osoittanut puhuessansa ja jossa suureneva pallo nojasi puolta kehäänsä +taivaan rantaa vasten. + +Cecilia oli istunut rauniokasalle, nojaten särkyneen holvikaaren +jäännöksiä kohti. Auringon viimeiset säteet valaisivat hänen kasvojansa +ja katosivat senjälkeen hänen takanansa olevan kaaren varjoon. Muutamia +minuutteja valliksi hiljaisuus, jolla aikaa aurinko laski. Punertavia +pilven hattaroita väikkyi vielä ilmassa, mutta hävisivät seuraavassa +silmänräpäyksessä; ja iltatähti hiipi hiljaa, loistavana ja yksinäisenä +esille -- ei, nyt ei enää yksinäisenä; -- tämä vartija oli herättänyt +kokonaisen sotajoukon. + +Ääni sanoi: "Ei vielä mitään sateen merkkiä, herra. Mitenkähän +nauriiden käy?" + +"Taasen todellinen elämä! Kuka voi siitä päästä?" jupisi Kenelm, kun +hän loi silmänsä isännöitsijän paksuun muotoon. + +"Ah! North," sanoi Travers, "mikä teidät tänne tuo? Ei mikään paha +uutinen, toivon minä." + +"Kyllä, herra. Durham'in härkä --" + +"Durham'in härkä! Mitä se on? Te peloitatte minua." + +"Se on kipeä. Ähky." + +"Suokaa anteeksi, Chillingly," huudahti Travers; "minun täytyy lähteä. +Se on hyvin kallisarvoinen eläin, eikä ole ketään, joka voi sitä +parantaa, paitsi minä itse." + +"Se on vallan totta," sanoi isännöitsijä ihastellen. "Ei koko +kreivikunnassa ole eläinlääkäriä, joka vetää vertoja herralle." + +Travers oli jo mennyt ja hengästynyt isännöitsijä töin tuskin saavutti +häntä. + +Kenelm istui Cecilian viereen rauniokasalle. + +"Voi, kuinka minä teidän isäänne kadehdin!" sanoi hän. + +"Miksi juuri tällä hetkellä? Senkötähden, että hän tietää miten härkä +on parannettava?" sanoi Cecilia, suloisesti, hiljaisesti hymyillen. + +"Niin, se on todella kadehdittavaa. On hauskaa voida helpoittaa +tuskista jokaista Jumalan luotua olentoa -- Durham'in härkääkin." + +"Oikein. Nuhde oli oikeutettu." + +"Päinvastoin, teitä tulisi syyllä kiittää. Teidän kysymyksenne herätti +minussa sääliä sen itsekkään tunteen sijaan, joka oli esinnä +ajatuksissani. Minä kadehdin teidän isäänne, sentähden, että hän luo +itsellensä niin monta mieltymyksen esinettä, sentähden, että hän voi +arvostella maiseman ja auringon laskun aistillista nautintoa, huomaa +mieltä ylentävää nauriinsadossa ja härissä. Käytöllinen mies, Miss +Travers, on onnellinen." + +"Kun rakas isäni oli yhtä nuori kuin te, Mr Chillingly, niin hän ei +ollut enemmän huvitettu nauriista ja häristä kuin te, siitä olen varma. +Minä en epäile sitä, että te kerta tulette yhtä käytölliseksi kuin hän +on tässä suhteessa." + +"Uskotteko sitä -- toden perään?" + +Cecilia ei vastannut mitään. + +Kenelm kysyi toistamiseen. + +"Noh, suoraan sanoen, en tiedä tuletteko te mielistymään juuri niihin +asioihin, jotka isääni nyt miellyttävät; mutta on toisia esineitä, kuin +nauriita ja eläimiä, jotka kuuluvat teidän kutsumaanne käytännölliseen +elämään, ja ne voivat teitä miellyttää niinkuin Will Somers'in ja +Jessie Wiles'in kohtalo teitä miellytti." + +"Se ei ollut käytöllinen mieltymys. Minä en mitään sillä ansainnut. +Mutta vaikka tämä mieltymys olisi ollutkin käytännöllinen -- minä +tarkoitan tuotteliaasti, niinkuin eläimet ja naurissadot ovat -- niin +emme voi toivoa uusia Somers'eja ja Wiles'ejä. Historia ei milloinkaan +toista itseänsä." + +"Sallitteko minun vastata teille, vaikka hyvin nöyrästi?" + +"Miss Travers, viisain mies, mikä milloinkaan on löytynyt, ei ollut +kyllin viisas käsittämään naista; mutta minä luulen että enimmät +kohtalaisen viisaat miehet ovat yksimieliset siinä, ettei vaimo +suinkaan mikään nöyrä olento ole, ja että kun hän sanoo vastaavansa +'hyvin nöyrästi', hän ei tarkoita mitä hän sanoo. Sallikaa minun +kehoittaa teitä vastaamaan hyvin ylpeästi." + +Cecilia nauroi ja punastui. Nauru oli soinnullinen, punastus oli -- +mitä? Se mies, joka istuu Cecilian kaltaisen tytön vieressä tähtisessä +hämärässä, keksiköön oikean nimityksen tälle punastukselle. Mutta +Cecilia vastasi vakaasti, vaikka lempeällä äänellä: + +"Eikö löydy hyvin käytännöllisiä asioita, sellaisia, jotka eivät koske +ainoastaan yhden tai kahden, vaan lukemattomien tuhansien onnea, joihin +Mr Chillinglyn kaltainen mies ei voi olla mieltymättä jo aikoja ennen +kuin hän on isäni ikäiseksi tullut?" + +"Suokaa anteeksi; te ette vastaa minulle -- te kysytte. Minä jälittelen +teitä ja kysyn, mitä asioita ne on, jotka sopisivat sellaiselle +miehelle kuin Mr Chillingly?" + +Cecilia mietti, ikäänkuin tahtoisi hän lausua paljon muutamilla +sanoilla, ja sanoi sitten: + +"Ajatuksen lausuminen, kirjallisuus; tehtävän toimittaminen, +politiiki." + +Kenelm Chillingly katseli hämmästyneenä häneen. Minä luulen ettei +innokkainkaan Vaimon Oikeuksien puoltaja voisi suuremmalla +kunnioituksella puolustaa vaimon henkisiä kykyjä, kuin hän; mutta +näiden joukkoon hän ei milloinkaan ollut lukenut "lakonisuutta". "Ei +mikään nainen," hänen oli tapa sanoa, "milloinkaan ole axioomia tai +sananlaskua keksinyt." + +"Miss Travers," sanoi hän vihdoin, "ennenkuin menemme eteenpäin, olkaa +hyvä ja sanokaa minulle, oliko tämä teidän erittäin kaunis vastauksenne +omanne, vai oletteko lainannut sen jostakin kirjasta, jota en ole +sattunut lukemaan?" + +Cecilia mietti hetken aikaa ja sanoi sitten: "Minä en usko, että se on +kirjasta; mutta minun on kiittäminen Mrs Campionia niin monesta +ajatuksestani, ja hän on niin paljon oleskellut nerokkaiden miesten +parissa, että --" + +"Sen kyllä näen, ja vastaanotan teidän määritelmänne, huolimatta siitä +mistä se on alkuansa. Te luulette siis että minusta voisi tulla +kirjailija tai valtiomies. Oletteko milloinkaan lukenut erään elävän +kirjailijan kirjoittaman kirjoituksen, nimeltä 'Liikutusvoima'?" + +"En." + +"Tämän kirjoituksen tarkoitus on näyttää ett'ei ihminen voi tehdä +mitään käytännöllistä ilman liikutusvoimaa, olkootpa hänen +taidollisuutensa ja hengen-kehityksensä mimmoiset tahansa. +Liikutusvoiman viehättimet ovat Puute ja Kunnianhimo. Minun +koneistossani ne puuttuvat. Syntymiseni johdosta en ole leivän ja +juuston puutteessa; luonteeni ja filosoofisen sivistykseni johdosta en +välitä kiitoksesta enkä moitteesta. Mutta uskotteko vakaasti, että +mies, joka ei ole leivän ja juuston puutteessa ja joka ei niin nimeksi +pidä väliä kiitoksesta ja moitteesta, voi toimittaa jotakin +käytännöllistä kirjallisuuden tai politiikin alalla? Kysykää tätä Mrs +Campionilta!" + +"Minä en tahdo häneltä kysyä. Eikö velvollisuuden tunne mitään ole?" + +"Oi! me selitämme velvollisuuden niin eri tavalla. Mitä pelkkään +velvollisuuteen tulee, semmoisena kuin me sen sanan tavallisesti +käsitämme, en luule sitä laiminlyöväni enemmän kuin muut ihmiset. Mutta +luuletteko te että meidän, kehittääksemme kaikkea sitä hyvää mikä +meissä on, tulee valita virka, joka on meille mitä vastenmielisin? +Voitteko sanoa kirjurille: 'Rupea runoilijaksi?' Voitteko runoilijalle +sanoa: 'Rupea kirjuriksi?' Se ei tuota enemmän onnea miehelle käskeä +hänen valita virka, kun koko hänen halunsa on toiseen, kuin käskeä +hänen naida vaimo, kun hän on toiseen rakastunut." + +Cecilia säpsähti ja katsoi toisaalle. Kenelm oli tarkkatuntoisempi kuin +enimmät hänen-ikäisensä miehet -- se on, hän käsitti nopeammin ne +aineet, joita tulee puheessa välttää; mutta Kenelmillä oli sitä vastoin +onneton tapa unohtaa sitä henkilöä, jonka kanssa hän puhui, ja puhua +itseksensä. Vallan unohtaen George Belvoirin hän nyt puhui itsekseen. +Huomaamatta minkä vaikutuksen hänen sopimaton väitöksensä oli hänen +kuulijaansa tehnyt, hän pitkitti: "Onni on hyvin kevytmielisesti +käytetty sana. Se voi tarkoittaa vähän -- se voi tarkoittaa paljon. +Sanalla onni tahtoisin tarkoittaa pysyvää sopusointua taipumustemme ja +esineidemme välillä, eikä leikkikalun saavan lapsen satunnaista iloa; +ja ilman tätä sopusointua olemme epäsointu itsellemme, olemme +vajanaisuuksia, olemme erhetyksiä. On kuitenkin suuri joukko +neuvonantajia, jotka sanovat meille: 'On velvollisuus olla epäsointu.' +Minä en sitä myönnä." + +Tässä Cecilia nousi ja sanoi hiljaisella äänellä: "On jo myöhäinen. +Meidän täytyy mennä kotia." + +He astuivat kukkulaa alas hitaasti ja alussa ääneti. Yölepakot, jotka +tulivat esiin murattia kasvavista raunioista heidän takanansa, lensivät +heidän ympärillänsä ajaen yöllisiä hyönteisiä takaa. Koi, joka koetti +päästä takaa-ajajastansa pakoon, haki turvaa Cecilian rinnalla. + +"Yölepakot ovat käytöllisiä," sanoi Kenelm, "heidän on nälkä ja heidän +liikuntovoimansa tänä iltana on suuri. Heidän halunsa on kiinnitetty +hyönteisiin, joita he ajavat takaa. Tähdet ei heitä ensinkään miellytä; +mutta tähdet houkuttelevat koita esiin." + +Cecilia pani pienen vyönsä koin yli, ett'ei se voisi lentää pois ja +joutua yölepakkojen saaliiksi. "Kuitenkin," sanoi hän, "on koikin +käytöllinen." + +"Niin nyt, kun se on löytänyt turvan sitä vaaraa vastaan, joka uhkasi +sitä matkalla tähtejä kohti." + +Cecilia tunsi sydämensä tykyttävän. Luuliko hän, että näissä sanoissa +oli syvempi ja hellempi tarkoitus, kuin ne ulkonaisesti ilmoittivat? +Jos niin oli, niin hän erehtyi. He lähenivät nyt puutarhan porttia, ja +Kenelm pysähtyi avatessansa sitä. "Kas," sanoi hän, "kuu on juuri +noussut noiden tummain mäntyjen yli ja tekee hiljaisen yön vielä +hiljaisemmaksi. Eikö se ole kummallista että me kuolevaiset, jotka +olemme alituisessa liikkeessä ja melskeessä ja taistelussa, ikäänkuin +se olisi meidän luonnollinen tilamme, huomaamme jotain pyhää niissä +kuvissa, jotka ovat tavallisen elämämme vastakohtana -- minä tarkoitan +levon kuvissa? Minusta tuntuu tällä hetkellä niinkuin äkkiä olisin +tullut paremmaksi, nyt kun taivas ja maa äkkiä ovat käyneet +hiljaisemmiksi. Minä tunnen, että on puhtaampi ja suloisempi siveysoppi +kuin se, jonka sekä te että minä teidän suojelemanne hyönteisestä +opimme. Minun täytyy turvautua runoilijoihin voidakseni sitä lausua: + + "Koin toivo päästä tähden loistohon, + Yön halu päästä aamun koittohon. + Halu palvella mi etäällä + Ompi surujemme piiristä! + +"Oi tuota etäällä olevaa! tuota etäistä, jota ei milloinkaan maailmassa +saavuteta -- ei milloinkaan!" + +Tämä Kenelmin sydämestä tuleva huuto oli niin tuskallinen, ett'ei +Cecilia voinut olla sydämellisesti häntä säälimättä. Hän pani kätensä +hänen olallensa ja katseli lempeätä surumielisyyttä hänen ylöspäin +käännetyissä kasvoissa silmillä, joita taivas oli määrännyt olemaan +lohdutuksen lähteinä surevalle miehelle. Kenelm säpsähti tuntiessaan +tämän koskentaa, katsoi alas ja kohtasi näitä suloisia silmiä. + +"Minun on mieleni hyvä siitä että voin teille kertoa pelastaneeni +Durham'ini," huusi Mr Travers portin toiselta puolelta. + + + + +KAHDESKYMMENES LUKU. + + +Kuu Kenelm sinä iltana meni omaan huoneesensa, pysähtyi hän pimeässä +sopessa sen kuvan vastapäätä, jonka Mr Travers oli sinne siirtänyt. +Tämä sammuessansa häväistyn suvun tytär olisi ollut sen talon +kaunistus, johon hän morsiamena olisi astunut. Kasvot olivat +ihmeellisen kauniit ja hienot; niistä loisti hyvyys ja kainous, +jommoista ei usein Sir Peter Lely'n naisen kuvissa tavata; ja silmät ja +hymyily ilmoittivat viatonta iloa ja onnea. + +"Mikä selvä varoitus sinä, oi suloinen kuva, olet sitä halua vastaan, +jota kaunis sukulaisesi voisi minussa herättää!" sanoi Kenelm itsekseen +kääntyneenä tauluun. "Sinun kauneutesi on sukupolvia elänyt tällä +kankaalla ja on ollut sen suvun ilona ja ylpeytenä, jolle se kunniaa +tuotti. Omistaja omistajan jälkeen on sanonut ihaileville vieraille: +'Niin, Lely'n tekemä kaunis kuva; hän oli meidän sukua -- Fletwode +Fletwodesta. Nyt sinä olet viety pois näkyvistä, sentähden, ett'eivät +vieraat muistaisi että Fletwode on ollut naimisissa Travers'in kanssa; +ei edes Lelyn taide voi sinulle arvoa antaa tai pelastaa viattomuutesi +epäsuosiosta. Ja viimeinen Fletwode, epäilemättä enin kunnianhimoinen +kaikista -- joka hartaimmin toivoi voivansa palauttaa ja uudestaan +kullata vanhaa lord-nimeä, kuolee pahantekijänä; elävän miehen +hävyttömyys on niin suuri, että se voi hävittää kuolleen kunnian.'" Hän +loi silmänsä pois hymyilevästä kuvasta ja meni omaan huoneesensa, istui +kirjoituspöydän ääreen, otti esille alustan ja paperia ja tarttui +kynään, mutta sen sijaan, että hän olisi ruvennut kirjoittamaan, vaipui +hän syviin ajatuksiin. Pieni ryppy näkyi hänen otsassansa, jossa rypyt +muuten olivat harvinaisia. Hän oli hyvin suuttunut itseensä. + +"Kenelm," sanoi hän, alkaen tavallista keskustelua itsensä kanssa, +"sinun juuri sopii saarnata perheiden kunniasta, joiden kanssa sinulla +ei ole mitään tekemistä. Sir Peter Chillinglyn poika, ajattele kotoasi! +Oletko varma siitä, ett'et ole sanonut tai tehnyt tai ajatellut mitään, +joka voi tuottaa häiriötä siinä perheessä, jossa sinua on vieraana +vastaanotettu? Mikä oikeus sinulla oli tuoda esiin omat itserakkaat +tuumasi, muistamatta, että sanasi lausuttiin sääliväisten korvien +kuullen, ja että sellaiset sanat, joita tyttö kuuvalossa oli kuullut ja +jotka olivat hänen sydäntänsä liikuttaneet, voivat olla hänen +rauhallensa vaaralliset. Häpee, Kenelm! häpee! sinä joka tiedät mikä on +hänen isänsä toivo; joka myöskin tiedät ett'ei sinulla ole mitään +puolustusta toivollesi saada tuo kaunis olento omaksesi. Mikä on +aikomuksesi, Kenelm? Minä en sinua kuule; puhu suusi puhtaaksi! Oi, +kuinka voin olla sellainen narri ja luulotella itseäni että hän minusta +välittäisi! Mutta kenties en olekaan sellainen narri; toivon ett'en +ole; ja, oli miten oli, ei tule olemaan aikaa mihinkään onnettomuuteen. +Me lähdemme pois huomenna, Kenelm; kiiruhda ja pane kapineesi kokoon, +kirjoita kirjeesi, ja sitte 'sammuta tuli -- sammuta _se_ tuli!'" + +Mutta hän ei kohta toimeen ryhtynyt, vaan nousi ylös ja käveli edes +takaisin laattialla ja pysähtyi väliin katselemaan kuvia seinillä. + +Useat huonoimmin maalatut muotokuvat olivat siirretyt siihen huoneesen, +jossa Kenelm asui ja joka aina pantiin kuntoon naimattomalle miehiselle +vieraalle, osaksi sentähden että se oli syrjäinen ja että siihen pääsi +ainoastaan niitä pieniä portaita myöten, joiden parveen Arabellan kuva +oli siirretty; ja osaksi sentähden, että huhu kertoi siellä +kummittelevan ja semmoista naiset enemmän pelkäävät, kuin miesten +luullaan tekevän. Ne kuvat, joita Kenelm nyt katseli, olivat eri +ajoilta, Elisabetin hallituksen ajasta George III:nen hallitukseen; +ei yksikään niistä ollut minkään etevän taiteilijan tekemä, eikä +yksikään niistä kuvannut henkilöä, joka oli jättänyt nimen historiaan +-- sanalla sanoen, ne olivat sellaisia kuvia, jollaisia usein näkee +korkea-sukuisten tilanomistajain luona. Sama perheluonne kasvojen +juonteiden ja sävyn suhteen huomattiin enimmissä muotokuvissa -- +juonteet olivat säännölliset ja kovat, sävy suora ja vilpitön. Ja +vaikk'ei yksikään näistä kuolleista miehistä ollut mainetta +sammuttanut, oli kuitenkin jokainen heistä vaatimattomalla tavallansa +ottanut osaa aikansa rientoihin. Tuo herra, jonka lyhyt suora tukka +riippui otsassa, ja joka toisella kädellänsä nojasi miekkaansa ja +toisessa piti avonaista kirjaa, oli ollut kreivikuntansa pääkaupungin +edusmies Pitkän Parlamentin aikana, oli tapellut Marston Moor'in +tappelussa Cromwellin sotajoukossa ja vastustanut protektoria, kun hän +raivasi "leikkikalun" tieltänsä, jonkatähden hän oli yksi niistä +isänmaan ystävistä, jotka heitettiin "helvetin luolaan." Toinen, jonka +kasvojen sävy oli lempeämpi ja jolla oli suuri valetukka päässä, oli +ollut rauha-tuomarina, mutta hänen vilkas katseensa osoitti, että hän +oli ollut hyvin toimelias virassansa. Hän ei ollut lisännyt eikä +vähentänyt perittyä omaisuuttansa. Kolmas, sotajoukon luutnantti, +kaatui Blenheimin tappelussa; hän oli, kuvasta päättäen, ollut hyvin +nuori ja kaunis mies ja kuva oli otettu vuotta ennen hänen kuolemaansa. +Hänen vaimonsa kuva oli saanut sijan salissa sentähden että se oli +Knellerin maalaama. Hänkin oli kaunis ja nai uudelleen aatelismiehen, +jonka kuvaa tietysti ei ollut tässä perhekokoelmassa. Tässä seurasi +loma kronoloogisessa järjestyksessä, syystä, että luutnantin perillinen +oli lapsi vielä: mutta George II:sen aikana näkyy uusi Travers olleen +kuvernörinä Länsi-Indian siirtomaissa. Hänen poikansa otti osaa vallan +toisellaiseen liikkeesen, joka oli hänen aikakaudelleen omituinen. Hän +kuvattiin vanhaksi, kunnianarvoiseksi ja valkopäiseksi ja hänen kuvansa +alle on kirjoitettu: "Wesleyn lahkolainen." Hänen seuraajansa oli +viimeinen tässä kokoelmassa. Hän on meriupseerin univormussa; hän on +kuninkaallisen laivaston kapteenina ja hänen kuvansa alla luetaan: +"Taisteli Nelssonin johdannolla Trafalgarissa." Tämä kuva olisi saanut +etevän paikan jossakin paremmassa huoneessa, jos eivät kasvot olisi +olleet niin kauhean rumat ja kuva itse niin huonosti maalattu. + +"Nyt minä ymmärrän," sanoi Kenelm ja pysähtyi äkkiä, "miksi Cecilia +Travers'ia on opetettu puhumaan velvollisuudesta käytännöllisenä asiana +elämässä. Nämä muinaisajan miehet näyttävät eläneen velvollisuutta +täyttääksensä eikä seurataksensa aikakauden edistystä rahakukkaron +takaa ajamisessa. Kenelm, herää ja kuule minua; missä olemmekin, +toimessa tai huolettomina, eikö lempilauseeni ole oikea ja tosi, +nimittäin, että 'hyvä ihminen tekee hyvää sillä että hän elää?' Mutta +voidaksensa sitä tehdä, täytyy hänen olla sopusoinnussa eikä riidassa +itsensä kanssa. Kenelm, laiskuri, meidän täytyy hankkia lähtöä!" + +Kenelm pani nyt tavaransa matkalaukkuun ja varusti sen +päällekirjoituksella, jossa ilmoitettiin, että se oli Exmundhamiin +menevä; sitten hän kirjoitti seuraavat kolme kirjettä: + + Ensimmäinen kirje. + + Markisinna Glenalvonille. + + "Rakas ystäväni ja neuvojani! Minä olen jättänyt teidän kirjeenne + vastaamatta kokonaisen kuukauden. Minä en voinut vastata teidän + onnentoivotuksiinne siitä, että olen yksikolmatta vuotta täyttänyt. + Tämä tapaus on konventionellista valhetta ja te tiedätte kuinka + minä vihaan konventionellisuutta ja valhetta. Asian todellinen + laita on, että olen joko paljon nuorempi yksikolmatta vuotta tai + paljon vanhempi. Mitä niihin tuumiin tulee, että minä rupeaisin + ensi vaalissa kreivikunnan kandidaatiksi, niin toivoisin tekeväni + ne tyhjiksi, ja olen jo sen tehnytkin; ja nyt olen aloittanut + matkustuksiani. Olin ensin päättänyt rajoittaa ne isänmaahani. + Tuumat ovat vaihtelevaisia. Minä lähden ulkomaille. Saatte kuulla + minulta mihin. Minä kirjoitan tämän kirjeen Leopold Travers'in + tilasta, joka, sen mukaan kuin olen hänen tyttäreltään kuullut, + on teidän sukulaisenne; -- korkeasti kunnioitettu ja hyvin + rakastettu mies. + + "Ei, teidän mielisteleväin ennustuksenne uhalla, minusta ei + milloinkaan tule mitään etevämpää tässä elämässä, kuin mitä + nyt olen. Lady Glenalvon, sallikaa minun sanoa itseäni teidän + kiitolliseksi ystäväksenne, + + "K. C." + + Toinen kirje. + + "Rakas Mivers serkkuni! Minä lähden ulkomaille. Minä tarvitsen + kukatiesi rahaa; sillä, herättääkseni liikuntovoimaa itsessäni, + luulen, jos mahdollista on, tarvitsevani rahaa. Kun olin + kuudentoista vuotias poika, niin te tarjositte minulle rahaa + siitä, että minä kirjoittaisin 'The Londoneriin' teräviä + kirjoituksia vanhoista kirjailijoista. Tahdotteko nyt antaa + minulle rahaa samankaltaiseen meidän sukupolvemme suuremmoisen + Uuden Aatteen kehittämiseen, se on, sen aatteen, että kuta + vähemmän ihminen jotakin ainetta tuntee, sitä paremmin hän sitä + käsittää. Minun aikomukseni on matkustaa maihin, joita en + milloinkaan ole nähnyt, ja kansojen luo, joita en milloinkaan + ole tuntenut. Minun omavaltaiset arvosteluni molemmista tulevat + olemaan verrattomana apuna 'The Londonerille' sen Erityiseltä + Kirjeenvaihtajalta, joka samoin kuin tekin pitää nimettömyyttä + suuressa arvossa ja jonka nimeä ei milloinkaan ilmoiteta. + Kirjoittakaa minulle vastaus; kirje-osoitteeni on Calais, + poste restante. -- Teidän uskollinen + + "K. C." + + Kolmas kirje. + + "Rakas isäni! Minä sain kirjeenne täällä, josta huomenna lähden + pois. Suokaa anteeksi kiirettä. Minä menen ulkomaille ja + kirjoitan teille Calais'ista. + + "Minä ihailen suuresti Leopold Travers'ia. Kuinka paljon + tasapainoa todellisessa englantilaisessa herrasmiehessä on! + Viskatkaa häntä ylös alaisin kuten tahdotte, hän tulee kuitenkin + aina jaloillensa -- todellisena herrasmiehenä. Hänellä on yksi + lapsi, tytär, nimeltä Cecilia -- kyllin kaunis houkutellaksensa + minkä kuolevaisen tahansa rakastumaan, jota Decimus Roach ei + ole vakuuttanut siitä että aviottomuudessa on oikea 'Enkeleitä + Läheneminen'. Sitä paitsi hän on tyttö, jonka kanssa voi puhua. + Tekin voisitte hänen kanssansa puhua. Travers tahtoo hänen + naimaan hyvin kunnioitettavan, hyvännäköisen herrasmiehen, + josta on hyvät toiveet ja joka kaikin puolin on sopiva mies + hänelle, niinkuin sanotaan. Ja jos hän sen tekee, tulee hän + kilpailemaan Lady Glenalvonin kanssa, joka on säädyllisen + naisellisuuden täydellinen esikuva. Minä lähetän matkalaukkuni + takaisin. Minä olen menettänyt kokemusrahani, mutta en vielä + ole koskenut kuukausrahoihini. Kuitenkin aion nyt elää niillä, + ja lisätä niitä, jos tarvis vaatii, otsani tahi aivoni hiessä. + Mutta jos niin tapahtuisi, että tarvitsisin liikarahaa, niin + minun täytyy teidän pankkiiriinne turvautua. Mutta muistakaa, + että se on teidän menonne, eikä minun, ja että _te_ saatte + palkan siitä taivaissa. Rakas isä, minä rakastan ja kunnioitan + teitä päivä päivältä yhä enemmän! Te pyydätte minun lupaamaan + etten kosi ketään nuorta ladya ennenkuin siihen teidän suostumusta + pyydän! -- oi, rakas isäni, kuinka te voitte epäillä etten sitä + tekisi? kuinka epäillä että minä onnelliseksi tulisin vaimon + kanssa, jota te ette rakastaisi niinkuin tytärtä? Vastaanottakaa + tämä lupaus pyhänä. Mutta toivoisin teidän pyytäneen minulta + jotain, jonka suhteen kuuliaisuus ei olisi ollut liian helppo + ollaksensa velvollisuuteni koetuksena. Minä en olisi voinut + suuremmalla ilolla sitä luvata, jos olisitte pyytänyt minun + lupaamaan etten milloinkaan nuorta ladya kosi. Jos olisitte pyytänyt + minulta sen lupauksen, että luopuisin järjen arvollisuudesta + rakkauden hulluuden tähden, tahi miehen vapaudesta naineen miehen + orjuuden tähden, niin olisin koettanut tätä mahdottomuutta tehdä; + mutta olisin kuollut yrityksessä! -- ja te olisitte saanut kokea + niitä omantunnon vaivoja, jotka kummittelevat hirmuvaltiaan + vuoteen ääressä. -- Teidän kuuliainen poikanne + + "K. C." + + + + +YHDESKOLMATTA LUKU. + + +Seuraavana aamuna Kenelm hämmästytti perhettä tulemalla aamiaispöydälle +siinä karkeassa puvussa, jossa hän ensin oli isäntänsä tuttavuutta +tehnyt. Hän ei katsonut Ceciliaan, kun hän ilmoitti lähtöänsä; mutta +kuu hän loi katseen Mrs Campioniin, hymyili hän, kenties hiukan +surumielisesti, nähdessänsä hänen kasvonsa kirkastuvan ja kuullessansa +hänen päästävän lyhyen huokauksen, joka ilmoitti, että tämä sanoma +häntä ilahdutti. Travers koetti innokkaasti kehoittaa Kenelmiä +viipymään pari päivää vielä heillä, mutta Kenelm pysyi lujana +päätöksessään. "Kesä kuluu," sanoi hän, "ja minulla on pitkä matka +kulkea ennenkuin kukat kuihtuu ja lumi tulee. Kolmantena yönä tämän +jälkeen minä nukun ulkomaalla." + +"Menettekö ulkomaille?" kysyi Mrs Campion. + +"Menen." + +"Äkkipikainen päätös, Mr Chillingly. Toissa päivänä te sanoitte +lähtevänne skotlantilaisia järviä katselemaan." + +"Se on totta; mutta likemmältä asiaa mietittyäni, tulin ajatelleeksi, +että niillä seuduin on paljon huvimatkailijoita, joiden joukossa +kenties on minun tuttaviakin. Ulkomailla olen vallan vapaa, sillä olen +tuntematon." + +"Minä oletan, että palaatte metsästysajaksi," sanoi Travers. + +"Sitä en usko. Minä en kettuja ammu." + +"Kaikissa tapauksissa me luultavasti tapaamme toinen toisemme +Londonissa," sanoi Travers. "Minä luulen että pitkällisen maalla +oleskelemisen jälkeen yksi tai kaksi säsongia vilkkaassa pääkaupungissa +ovat terveellinen vaihtelu sekä hengelle, että ruumiille; ja nyt on jo +aika, että Cecilia esitellään hovissa ja että hänen hovipukunsa +mainitaan 'Morning Post' nimisen sanomalehden palstoissa." + +Cecilia näytti olevan niin toimessaan teekeittimen takana ett'ei hän +kuullutkaan tätä viittausta hänen debutiinsa. + +"Minä tulen kaipaamaan teitä kauheasti," huudahti Travers +sydämellisesti. "Minä vakuutan, että olette vallan siirtänyt minua +tasapainostani. Teidän terävät lauseenne tulevat kaikuinaan minun +korvissani kauan aikaa sen jälkeen kuin te olette mennyt." + +Vaimon hameen ratina kuului äkisti teekeittimen takaa. + +"Cissy," sanoi Mrs Campion, "saammeko milloinkaan teetä?" + +"Suokaa anteeksi," vastasi ääni teekeittimen takaa. "Minä kuulen +Pompejon (skotlantilaisen koiran) vinkuvan tiellä. He ovat sulkeneet +sen portin ulkopuolelle. Minä tulen kohdakkoin takaisin." + +Cecilia nousi ja lähti ulos. Mrs Campion astui hänen sijaansa +teekeittimen ääreen. + +"On oikein hassua, että Cissy on niin ihastunut tuohon kauhistavaan +eläimeen," sanoi Travers kiivaasti. + +"Sen kauheus on sen kauneus," vastasi Mrs Campion nauraen. "Mr Belvoir +valitsi sen hänelle sentähden, että sillä on pisin selkä ja lyhyimmät +jalat, mitkä hän on koiralla nähnyt koko Skotlannissa." + +"Ah, George on sen hänelle antanut; minä unohdin sen," sanoi Travers +tyytyväisesti nauraen. + +Kului moniaita minuutteja ennenkuin Miss Travers palasi skotlantilaisen +koiran kanssa, ja hän näytti jälleen tointuneen, tuodessansa tämän +koristeen seuralle takaisin -- sillä hän puhui hyvin sukkelaan ja +iloisesti ja hehkuvin poskin, niinkuin nuori ihminen, joka on +liiallisesta ilosta kiihoittunut. + +Mutta kun Kenelm puoli tuntia myöhemmin otti jäähyväiset häneltä ja Mrs +Campionilta porstuan ovella, oli puna kadonnut hänen poskiltansa, hänen +huulensa olivat suljetut ja ne sanat, jotka hän jäähyväiseksi lausui, +eivät olleet kuuluvia. Kun Kenelm sitten (hänen isänsä rinnalla, joka +saattoi vierastansa portille) meni tietä pitkin ja hävisi puiden +taakse, niin Mrs Campion pani käsivartensa tytön vyötäisten ympärille +ja suuteli häntä. Cecilia vapisi ja käänsi hymyillen kasvonsa +ystäväänsä kohti; mutta mimmoinen hymyily, -- niitä hymyilyjä, jotka +näyttävät olevan täynnä kyyneleitä. + +"Kiitoksia, ystäväni", sanoi hän vienosti; ja hiipien pois kukkatarhaa +kohti, viipyi hän hetken sen portin kohdalla, jonka Kenelm edellisenä +iltana oli au'aissut. Sitten hän hitain askelin meni viheriää kukkulaa +ylös luostarin raunioille. + + + + + + +NELJÄS KIRJA. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +On vähän yli puoli toista vuotta siitä kun Kenelm Chillingly lähti +Englannista, ja näyttämö on nyt London, sillä aikaisemmalla ja enemmän +seurallisella säsongilla, joka käy pääsiäisjuhlan edellä -- säsongi, +jolloin sivistyneen seuran viehätys ei vielä ole täpötäysien huoneiden +kuumassa ilmassa rau'ennut -- säsongi, jolloin ei tarvitse pelätä että +parhaimmat ystävämme meitä laiminlyövät heidän vieraampien tuttaviensa +suurempien vaatimuksien tähden. + +Oli niin sanottu "conversazione" yhden noista whigylimyksien huoneessa, +joka vielä säilyttää tuon miellyttävän taidon tuoda hauskaa väkeä +yhteen ja ko'ota ympärillensä todellista aristokratiiaa, joka yhdistää +tieteiden ja taiteiden tuntemista perinnöllisen arvon ja valtiollisen +etevyyden kanssa. Lord Beaumanoir itse oli iloinen, oppinut mies, hyvä +taiteen tuntija ja hauska puhuja. Hänellä oli herttainen vaimo, joka +rakasti häntä ja lapsiansa, mutta joka kuitenkin rakasti yleistä +kiitosta kyllin tehdäksensä itsensä rakastetuksi ylhäisten piirissä, +ikäänkuin hän sen iloissa olisi hakenut turvaa kotielämän ikävästä. + +Beaumanoir'in vieraiden joukossa tänä iltana oli kaksi miestä, jotka +istuivat pienessä huoneessa erikseen, puhellen tuttavallisesti +keskenään. Toinen oli noin neljänkuudetta vuoden ikäinen; hän oli +pitkä, ko'okas mies, mutta ei lihava, vähän kaljupää; hänellä oli +mustat silmäkarvat, mustat vilkkaat silmät, ja liikkuvat huulet, joilla +väliin näkyi kamala ja ivallinen hymy. Tämä herra, korkeasti +kunnioitettu Gerard Danvers, oli hyvin etevä parlamentin jäsen. Hän oli +nuorena ollessaan päässyt korkeaan virkaan; mutta -- osaksi syystä että +viran vaivat olivat hänelle vastenmieliset; osaksi sentähden että hän +oli niin ylpeä luonnoltaan, että hänen oli mahdotonta osoittaa sitä +kuuliaisuutta, jota tulee päällikölle osoittaa; osaksi senkintähden +että hän tavattomasti harrasti epikurista filosofiiaa, ollen yht'aikaa +iloinen ja raaka ja katsoen elämän iloa pää-asiaksi ja kunniaa varsin +vähäpätöiseksi -- hän oli vakaasti kieltänyt uudestaan virkamieheksi +rupeamasta, ja puhui ainoasti erinomaisissa tilaisuuksissa. Vaikka hän +oli kunnianhimoa vailla, niin hän tavallansa rakasti valtaa -- hän +tahtoi hallita niitä ihmisiä, joilla oli valta; ja valtiollisesta +juonesta hänen kavala ja toimelias järkensä oli huvitettu. Tällä +hetkellä hän tarkasteli saman puolueen eri osastojen johtajain tekemää +uutta ehdoitusta, jonka mukaan muutamat vanhat miehet eroaisivat ja +muutamat nuoremmat miehet otettaisiin virkakuntaan. Hänen luonteensa +hyviä puolia oli se, että hän suositteli nuorisoa, ja oli auttanut +parlamenttiin, niin hyvin kuin virkoihinkin, muutamia taitavimpia +henkilöitä myöhempää sukupolvea kuin hän itse oli. Hän antoi heille +viisaita neuvoja, oli mielissänsä kun he menestyivät hyvin, ja rohkaisi +heitä kun he hairahtuivat -- aina ollen varma siitä että heissä oli +kykyä kyllin hairahdusta sovittamaan; jos niin ei ollut, hän lempeästi +herkesi pitämästä heitä uskottuinansa, mutta pysyi kuitenkin kyllin +tuttavalla kannalla heidän kanssansa, ollaksensa varma siitä, että hän +sai heitä äänestämään mielensä mukaan, jos hän tahtoi. + +Se herra, jonka kanssa hän nyt puhui, oli nuori, noin viidenkolmatta +vuotias -- ei vielä parlamentissa, mutta erittäin halukas saada paikkaa +siellä; hänellä oli sellainen maine, jonka nuorukainen tuo mukaansa +koulusta ja yliopistosta, ja joka on todeksi näytetty, ei paljaan +akademiallisen kunnian kantta, vaan vakuutuksen kautta siitä, että +hänellä oli taitavuutta ja kuntoa, jota hänen aikalaisensa olivat +hänessä herättäneet ja hänen vanhempansa oikeaksi vakuuttaneet. Hän oli +tehnyt hyvin vähän yliopistossa -- paitsi sitä että hän Kiista-Seurassa +tuli kuuluisaksi erittäin sukkelana ja taitavana puhujana. Yliopistosta +tultuansa hän oli kirjoittanut yhden tai kaksi valtiollista kirjoitusta +erääsen aikakauskirjaan, jotka olivat huomiota herättäneet; ja vaikka +hänellä ei mitään virkaa ollut, ja hänen tulonsa olivat vähäiset, mutta +itsevaraiset, niin seurapiiri oli hyvin kohtelias häntä kohtaan, sillä +hän katsottiin mieheksi, joka kerta voisi saavuttaa aseman, jossa hän +voisi vahingoittaa vihamiehiänsä ja palvella ystäviänsä. Tämän nuoren +miehen kasvoissa ja käytöksessä oli jotain, joka lisäsi sitä +taitavuuden ja toiveen mainetta, minkä hän oli saavuttanut. Hänen +kasvonsa eivät olleet kauniit, hänen käytöksensä ei ollut viehättävä. +Mutta hänen kasvonsa sävy osoitti voimaa -- pontevuutta -- rohkeutta. +Hänen otsansa oli leveä, mutta matala, ja koroituksia oli niissä otsan +elimissä, jotka osoittivat tajuamista ja päättämiskykyä -- +ominaisuuksia, jotka jokapäiväisessä elämässä ovat tarpeellisia; hänen +silmänsä olivat siniset, pienet, hiukan sisään painuneet, vilkkaat, +terävät; ylähuuli oli pitkä ja ilmoitti uskaliaisuutta; hänen suussansa +kasvojen tutkija olisi huomannut vaarallista suloisuutta. Hymy oli +miellyttävä, mutta se oli teeskennelty ja paljasti valkoisia, pieniä, +hyviä, mutta harvassa olevia hampaita. Tämä hymy olisi näyttänyt +luonnolliselta ja vilpittömältä niiden mielestä, jotka eivät huomanneet +että se ei sopinut yhteen tutkistelevan otsan ja kovan katseen kanssa +-- että se näytti olevan erillänsä muusta kasvojen osasta, ikäänkuin +kasvot, jotka ovat osansa oppineet. Pään takaosassa oli tuota +ruumiillista voimaa, joka on tavallinen miehissä, jotka raivaavat +itselleen tien elämässä -- taistellen ja hävittäen. Kaikilla +gladiatoreilla on sellainen voima; niin on väittelijöillä ja +parantajilla -- se on, parantajilla, jotka voivat hävittää, mutta ei +välttämättömästi uutta sijaan laatia. Niin myöskin miehen käytös +osoitti uskaliasta itseensäluottamista, joka kuitenkin oli niin +yksinkertainen ja teeskentelemätön, ett'ei hänen pahin vihollisensakaan +olisi voinut sitä itsensäpettämiseksi sanoa. Hänen käytöksensä ilmoitti +että hän tiesi miten tulee ylläpitää persoonallista arvoa näyttämättä +että siitä välittää. Ei milloinkaan orjallinen ylhäisiä kohtaan, ei +milloinkaan ylpeä alhaisia kohtaan; niin vähän ylen-sivistynyt, ett'ei +milloinkaan tuntunut jokapäiväiseltä -- kansanmieleinen käytös. + +Huone, jossa nämä herrat istuivat, oli eroitettu tavallisista huoneista +vierashuoneen kautta, ja oli Lady Beaumanoir'in kammari. Se oli kaunis +huone, mutta huonekalut olivat yksinkertaiset ja poimutelmat olivat +indian karttuunia. Seiniä koristi vesivärillä maalatut kuvat ja +kallis-arvoiset posliini-kalut, jotka olivat omituisilla +seinäpienoilla. Yhdessä kulmassa, eteläänpäin olevan ikkunan luona, +jonka ulkopuolella oli avara balkongi, joka oli ikkunoilla varustettu +ja täynnä kukkia, oli yksi noita korkeita, ristikolla varustettuja +varjostimia, joita luullakseni ensin keksittiin Wienissä ja jonka +ympärille murattia pujotetaan niin, että se muodostaa lehtimajan. Tämä +näin varustettu yksinäinen huone, joka oli vallan erillään muista +huoneista, oli emännän lempi kirjoitus-huone. Nuo kaksi miestä istuivat +lähellä varjostinta, eivätkä varmaankaan voineet aavistaa että joku voi +sen takana olla. + +"Niin," sanoi Mr Danvers, joka istui huoneen toisessa nurkassa olevalla +sohvalla, "minä luulen että Saxboro'lle pian tulee tyhjä paikka. Milroy +tahtoo kuvernöörin virkaa jossakin siirtomaassa; ja jos voimme +järjestää kabinetin minun ehdoitukseni mukaan, niin hän saapi +sellaisen. Saxboro' tulee silloin avoimeksi. Mutta, rakas veikkoseni, +Saxboro' on paikka, jota tulee kosia rakkaudella ja jonka voittaa +ainoastaan rahalla. Se vaatii kandidaatiltansa vapaamielisyyttä -- +kahdellaista vapaamielisyyttä, jota harvoin voi yhdistää: +vapaamielisyyttä mielipiteiden suhteen, joka on kyllä luonnollista +hyvin köyhälle miehelle, ja menojen vapaamielisyyttä, jota tuskin +kukaan muu kuin hyvin rikas mies voi osoittaa. Voitte laskea että +teiltä menee 3,000 puntaa Saxboro'n kandidaatiksi pääsemiseen, ja noin +2,000 puntaa lisäksi paikkanne puolustamiseen petitionia vastaan -- +voitettu kandidaati melkein aina petitioneeraa. 5,000 puntaa on suuri +rahasumma, ja pahin kohta siinä on se, että ne mielipiteet, joita +Saxboro'n edusmiehen tulee edistää, vähentävät hänen virallista +menestystänsä. Kiivaat valtiomiehet eivät ole parasta raaka-ainetta, +josta valmistetaan hyviä virkamiehiä." + +"Mielipiteet eivät paljon asiaan vaikuta; toisin on menojen laita. Minä +en voi hankkia 5,000 puntaa, en edes 3,000 puntaa." + +"Eikö Sir Peter voisi teitä auttaa? Te sanotte että hänellä on yksi +ainoa poika, ja jos tälle pojalle jotain tapahtuu, olette te lähin +perillinen." + +"Minun isäni oli riidassa Sir Peter'in kanssa ja vaivasi häntä +mielettömällä ja ikävällä oikeudenkäynnillä. Minä pelkään ett'en voisi +häneltä pyytää rahaa saavuttaakseni paikkaa parlamentissa +demokraatisella puolella; silla vaikka hyvin vähän tunnen hänen +valtiollisia mielipiteitänsä, otaksun kuitenkin varmana asiana että +maalaisaatelismies vanhasta suvusta ja 10,000 punnan vuotuisilla +tuloilla ei juuri voi olla demokraati." + +"Siinä tapauksessa oletan ett'ette olisi demokraati, jos te serkkunne +kuoleman kautta tulisitte Chillingly'ein perilliseksi." + +"En ole varma siitä, mitä siinä tapauksessa olisin. On aikoja, jolloin +demokraati vanhasta suvusta ja suurilla tiluksilla voisi saavuttaa +hyvin korkean aseman ylhäisten piirissä." + +"Rakas Gordon, teistä tulee vielä etevä mies." + +"Minä toivon sen. Kun vertaan itseni minun ikäisiini miehiin, en näe +monta, jotka voisivat minua panna takalaitaan." + +"Minkälainen mies on serkkunne Kenelm? Minä näin hänen pari kertaa +silloin kun hän vielä oli aivan nuori ja luki Welby'n edessä +London'issa. Siihen aikaan sanottiin että hänellä oli erittäin hyvä +pää; minusta hän oli hyvin omituinen." + +"Minä en ole milloinkaan häntä nähnyt; mutta siitä päättäen mitä olen +kuullut, niin hän, olkoonpa hän hyväpäinen tai kummallinen, varmaankaan +ei tule mitään toimittamaan tässä elämässä -- hän on uneksija." + +"Kentiesi hän kirjoittaa runoja?" + +"Hän voisi, luullakseni, sitä tehdä." + +Samassa tuli muutamia muita vieraita huoneesen, niiden joukossa nainen, +joka oli erittäin kunnioitettava ja miellyttävä, pitempi kuin naiset +tavallisesti ovat ja käytöksensä puolesta sanomattoman ylevä ja jalo. +Lady Glenalvon oli London'in ylhäisen maailman kuningattaria, eikä +yksikään tämän maailman kuningatar ole ollut enemmän maailman kokenut +tai enemmän kuningattaren kaltainen. Hänen rinnallansa kävi Mr +Chillingly Mivers. Gordon ja Mivers nyykäyttivät ystävällisesti toinen +toisillensa, ja edellinen meni pois ja katosi pian muutamain muiden +nuorten miesten joukkoon, joiden lemmikki hän oli, sentähden että hän +taisi hyvin ja hauskasti puhua heidän kanssansa asioista, jotka heitä +miellytti; hän ei kuitenkaan ollut heille harras seurakumppani. Mr +Danvers vetäysi läheisen vierashuoneen nurkkaan, jossa hän ilahdutti +Franskan lähettilästä ilmoittamalla hänelle mielipiteensä Euroopan +tilasta ja kabinetin uudistamisesta yleensä. + +"Mutta," sanoi Lady Glenalvon Chillingly Mivers'ille, "oletteko vallan +varma siitä että minun nuori ystäväni Kenelm on täällä? Siitä asti, +kuin sen minulle kerroitte, olen turhaan häntä hakenut kaikkialla. Minä +tahtoisin hyvin mielelläni häntä jälleen tavata." + +"Mutta varmaan näin hänen vilaukselta puoli tuntia sitten; mutta +ennenkuin voin päästä geoloogistani, joka vaivasi minua siluurisella +järestöllänsä, oli Kenelm kadonnut." + +"Ehkä oli se hänen haamunsa!" + +"No, me todella elämme herkkäuskoisimmassa ja taikauskoisimmassa +aikakaudessa mikä olla voi; ja niin moni kertoo minulle puhelevansa +kuolleiden kanssa pöydän alla, että ehkä näyttää liian rohkealta kun +sanon ett'en kummituksia usko." + +"Kertokaa minulle jotain noista käsittämättömistä tarinoista +pöydän-nakutuksesta," sanoi Lady Glenalvon. "Meillä on erittäin hyvä +loukko tuolla varjostimen takana." + +Tuskin oli hän ehtinyt lehtimajaan, ennenkuin hän vetäysi takaisin +päästäen hämmästyshuudon. Nuori mies istui lehtimajan pöydän ääressä; +hän nojasi leukaansa kättä vasten ja oli vaipunut uneilemisiin. Hänen +asentonsa oli niin hiljainen, hänen kasvonsa osoittivat niin suurta +tyyneyttä ja surua, hän näytti olevan niin vieras sille kirjavalle, +mutta loistavalle vilinälle, joka liikkui sen yksinäisyyden ympärillä, +jonka hän oli itselleen luonut, että vallan hyvin olisi voinut luulla +että hän oli yksi noita kävijöitä toisesta maailmasta, jonka +salaisuuksia sisääntulija toivoi saavansa tietää. Hän nähtävästi +oli tiedoton sisääntunkijan läsnä-olosta. Kun tämä tointui +hämmästyksestään, hiipi hän Kenelm'in luo, pani kätensä hänen +olkapäällensä ja lausui hiljaisella ja lempeällä äänellä hänen nimensä. +Tätä ääntä kuullessansa Kenelm Chillingly katsoi ylös. + +"Muistatteko minua?" kysyi Lady Glenalvon. Ennenkuin Kenelm ehti +vastata tuli Mivers, joka oli seurannut markisinnaa lehtimajaan, ja +sekaantui puheesen. + +"Rakas Kenelm'ini, kuinka voitte? Milloin tulitte London'iin? Miks'ette +ole minun luonani käynyt; ja miksi ihmeen te piiloitatte itsenne näin?" + +Kenelm oli nyt jälleen saavuttanut mielen malttinsa, jonka hän harvoin +muiden läsnä-ollessa kauaksi aikaa menetti. Hän vastasi sydämellisesti +sukulaisensa tervehdykseen ja suuteli tavallisella ritarillisella +suloudella sitä kaunista kättä, jonka lady otti pois hänen +olkapäältänsä ja ojensi hänen puristettavaksensa. "Muistaa teitä!" +sanoi hän Lady Glenalvon'ille, ja loi häneen mitä suloisimman katseen +lempeistä, mustista silmistään; "minä en ole tullut niin kauas elämän +puolipäivää kohti, että unohtaisin päiväpaistetta, joka sen aamua +valaisi. Rakas Mivers, teidän kysymykseenne on helppo vastata. Minä +tulin kaksi viikkoa sitten Englantiin, viivyin Exmundham'issa tämän +päivän aamuun saakka, olin tänään päivällisillä Lord Thetford'in luona, +jonka kanssa tutustuin ulkomailla, ja hän kehoitti minua tulemaan tänne +tullakseni esitellyksi hänen isällensä ja äidillensä, Beaumanoir'eille. +Tämän juhlamenon läpikäytyäni säikähdin minä nähdessäni niin monta +vierasta ihmistä. Minä tulin tähän huoneesen hetkellä, jolloin se oli +vallan autio, ja päätin vetäytyä yksinäisyyteen varjostimen taakse." + +"Te olette siis tavannut serkkunne Gordon'in tässä huoneessa." + +"Mutta te unohdatte ett'en tunne häntä ulkonäöltä. Täällä ei kuitenkaan +ollut ketään huoneessa kun minä tänne tulin; vähän myöhemmin muutamia +muita tuli sisään, sillä minä kuulin hiljaisen jupinan, niinkuin kaksi +ihmistä olisi keskenään kuiskannut. Minä en kumminkaan kuunnellut, +niinkuin varjostimen takana istuva henkilö tekee näyttämöllä." + +Se oli totta. Vaikka Gordon ja Danvers olisivat puhuneet korkeammalla +äänellä, niin Kenelm oli niin omissa ajatuksissansa, ett'ei hän +sittenkään olisi sanaakaan kuullut heidän puheestansa. + +"Teidän täytyy oppia tuntemaan nuorta Gordon'ia; hän on hyvin taitava +mies, ja hän pyrkii parlamenttiin. Minä toivon ett'ei mikään vanha +perhekiista hänen karhumaisen isänsä ja rakkaan Sir Peter'in välillä +saata teitä epäämään tapaamasta häntä." + +"Sir Peter on enin anteeksi antavainen kaikista ihmisistä, mutta hän +tuskin antaisi minulle anteeksi, jos minä kieltäisin tapaamasta +serkkuani, joka ei milloinkaan ole häntä loukannut." + +"Hyvin puhuttu. Tulkaa tapaamaan Gordon'ia aamiaisella huomenna -- +kymmenen aikana. Minä asun vielä vanhoissa huoneissani." + +Sillä välin kuin sukulaiset näin puhelivat, oli Lady Glenalvon istunut +Kenelm'in viereen ja katseli ääneti hänen kasvojansa. Nyt hän puhui: +"Hyvä Mr Mivers, te saatte monta tilaisuutta puhua Kenelm'in kanssa; +älkää nyt kadehtiko että minä viisi minuuttia puhun hänen kanssansa." + +"Minä jätän teidän arvonne yksin hänen erakkomajaansa. Kuinka kaikki +miehet tässä seurassa tulevat erakkoa kadehtimaan!" + + + + +TOINEN LUKU. + + +"Minua ilahduttaa nähdä teitä vielä kerta maailmassa," sanoi lady +Glenalvon, "ja minä toivon että te nyt olette valmis näyttämään sitä +osaa siinä, jonka ei tule olla vähäpätöinen, jos te myönnätte +taidollisuutenne ja taipumuksenne oikeiksi." + +_Kenelm_: "Kun te menette teateriin ja näette yhden niitä kappaleita, +jotka nyt näyttävät olevan muodissa, kumpi te ennen olisitte: +näyttelijä vai katsoja?" + +_Lady Glenalvon_: "Nuori ystäväni, teidän kysymyksenne huolestuttaa +minua." (Hetkisen vait'olon jälkeen.) -- "Mutta vaikka minä käytin +näytelmällisen lausetavan, kuin lausuin toiveeni että te ette +näyttelisi vähäpätöistä osaa maailmassa, niin tämä maailma ei +kuitenkaan todellisuudessa teateri ole. Elämä ei salli yhtään katsojia. +Puhutelkaa minua suoraan, niinkuin teidän oli tapa tehdä. Teidän +kasvoissanne on tuo vanha surumielisyys vielä jälellä. Ettekö ole +onnellinen?" + +_Kenelm_: "Minun tulisi olla onnellinen kuin kuolevaiset voivat olla. +Minä en luule olevani onneton. Vaikka luontoni on surumielinen, on +kuitenkin surumielisyydelläkin oma onnensa. Milton näyttää että voi +löytyä yhtä paljon suloutta elämässä sen Penseroro-puolella kuin +Allegro-puolella." + +_Lady Glenalvon_: "Kenelm, te pelastitte poika-raukkani hengen, ja kun +hän myöhemmin otettiin minulta pois, tuntui minulta kuin olisi hän +jättänyt teidät minun holhottavakseni. Kun te kuudentoista ikäisenä, +nuorukaisena vuosiin katsoen, ja hengen puolesta kehittyneenä miehenä +tulitte London'iin, enkö minä silloin koettanut olla teille melkein +äitinä? Ja ettekö usein minulle sanonut että te helpommin voitte +minulle uskoa sydämenne salaisuuksia, kuin kenellekään muulle?" + +"Te olitte minulle," sanoi Kenelm liikutettuna: "arvoisin ja enin +auttavainen haltija, minkä nuorukainen voi elämän kynnyksellä löytää -- +lempeä, viisas ja myötätunteinen nainen, joka saattoi häntä, +nähdessänsä tämän puhtautta, häpeämään kaikkia suurempia erhetyksiä, +joka ylensi häntä vähäpätöisistä taipumuksista ja esineistä sillä +sanomattomalla hengen ylevyydellä, joka ainoastaan jaloimmissa naisissa +löytyy. Minä tahdon vielä avata sydämeni teille. Minä pelkään että se +on entistä harmillisempi. Se vielä tuntee itsensä vieraaksi sille +seuralle ja niille riennoille, jotka ovat luonnollisia minun isälleni +ja asemalleni. Minä olen kuitenkin koettanut karaista ja komentaa +luontoani elämän käytöllisiä tarkoituksia varten, matkustuksilla ja +seikkailuilla etenkin ihmissuvun sivistymättömäimpien lajien kesken, +kuin mitä salongeissa tapaamme. Velvollisuuteni johdosta isäni toivoa +kohtaan tulen nyt takaisin näihin piireihin, joihin minä nuorukaisena +astuin teidän johdannollanne, ja jotka silloinkin minusta tuntuivat +tyhjiltä ja teeskennellyiltä. Teidän toivonne on että minun tulee +näyttää osa näiden piirien maailmassa. Minun vastaukseni on lyhyt. Minä +olen tehnyt parastani hankkiakseni itselleni liikutusvoimaa, ja minä en +ole siinä onnistunut. Minä en näe niin mitään, jota tekisi mieli +voittaa. Se aika, jossa elämme, on minulle niinkuin Hamlet'ille -- +liitoksistaan irti; ja minä en ole, niinkuin Hamlet, syntynyt niitä +oikeaan paikkaan asettamaan. Ah! jospa voisin katsella yhteiskuntaa +niiden silmälasien kautta, joiden läpi Hidalgo parka näytelmässä, 'Gil +Blas' katseli laihaa pöytää -- sellaisilla silmälasilla, joiden kautta +kirsikat näyttävät persikkojen kokoisilta ja peukaloinen kalkkunan +suuruiselta! Se luulo, joka on kunnianhimolle tarpeellinen, suurentaa +paljon." + +"Minä olen tuntenut useamman kuin yhden miehen, joka nyt on etevä ja +toimelias mies, mutta jolla, hänen ollessaan teidän ikäisenne, toisten +käytölliset riennot olivat yhtä vastenmieliset, kuin teille." + +"Ja mikä sovitti nämä miehet näiden rientojen kanssa?" + +"Yksityisen persoonallisen tunnon vähentyminen, tuo tietämätön oman +olemisensa sulattaminen muiden olemisen kanssa, joka kuuluu kotiin ja +avioliittoon." + +"Minulla ei ole mitään kotia, mutta kyllä avioliittoa vastaan." + +"Olkaa vakuutettu siitä että ei ole mitään kotia miehelle, missä ei ole +yhtään vaimoa." + +"Kauniisti sanottu. Siinä tapauksessa minä luovun kodista." + +"Onko tarkoituksenne toden perään sanoa minulle ett'ette milloinkaan +ole nähnyt naista, jota voisitte kyllin rakastaa ottaaksenne häntä +vaimoksenne, ja ett'ette milloinkaan ole ollut kodissa, josta olette +lähtenyt kadehtien aviollisen elämän onnea?" + +"Toden totta, minä en milloinkaan ole sellaista naista nähnyt; toden +totta, en milloinkaan ole sellaisessa kodissa ollut." + +"Kärsivällisyyttä siis; teidän aikanne kyllä tulee, ja minä toivon että +se jo on käsissä. Kuulkaa minua. Vielä eilen minä sanomattomasti +toivoin saada taas teitä tavata -- saada tietää teidän adressianne, +jotta voisin teille kirjoittaa; sillä eilen, kun eräs nuori lady lähti +minun luotani, oltuansa meillä viikkokauden ajan, sanoin itsekseni että +tästä tytöstä tulisi erittäin hyvä vaimo ja ennen kaikkea vaimo, joka +sopisi erinomaisen hyvin Kenelm Chillingly'lle." + +"Kenelm Chillinglyä suuresti ilahduttaa kuulla että tämä nuori lady on +lähtenyt pois teidän talostanne." + +"Mutta hän ei ole London'ista lähtenyt -- hän on täällä tänä iltana. +Hän asui vaan minun luonani siksi, kunnes hänen isänsä tulisi +kaupunkiin ja kunnes ne huoneet tulisivat avoimiksi, jotka hän on +vuokrannut säsongiksi; tämä tapahtui eilen." + +"Onnellinen tapaus minulle: se sallii minun ilman vaaratta tulla teidän +luoksenne." + +"Ettekö edes ole utelias saada tietää kuka se nuori lady on, joka +minusta sopii teille niin hyvin?" + +"Ei, minä en ole utelias, mutta minä olen hiukan levoton." + +"No niin, minä en voi puhua iloisesti teidän kanssanne, kun olette +tällä kiusallisella tuulella, ja nyt on jo aika lähteä tästä +erakkomajasta. Tulkaa, täällä on moni, jonka kanssa teidän tulee +uudelleen tutustua, ja moniaita, joiden kanssa minä mielelläni +tahtoisin teitä tutustumaan." + +"Minä olen valmis seuraamaan Lady Glenalvon'ia mihin hän vaan minun vie +-- paitsi alttarille toisen kanssa." + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Huoneet olivat täynnä ihmisiä -- ei kuitenkaan täpötäynnä, ja ani +harvoin tässäkään talossa niin monta etevää henkilöä oli ko'ossa. +Nuorta miestä, jota niin etevä rouva, kuin Lady Glenalvon, suosi, +tervehtivät sydämellisesti kaikki, jolle tämä rouva häntä esitteli, +ministerit ja parlamentin johtajat, tanssinpitäjät ja muodin mukaiset +kaunottaret -- jopa kirjailijat ja taiteilijatkin; ja Kenelm +Chillingly'ssä oli jotain, hänen omituisissa kasvoissansa ja +muodossansa, hänen luonnollisessa, tyyneessä käytöksessänsä, joka oli +kaikkea teeskentelemistä paitsi, jotain, joka näytti oikeuttavan sitä +suosiota, jota muodin loistava ruhtinatar hänelle osoitti, ja antavan +hänelle valtaa tulla yleiseen huomattavaksi. + +Tämä hänen hienoon maailmaan palajamisensa ensimmäinen ilta oli +menestys, jommoista harvat hänen ikäisensä miehet saavuttavat. Hän +herätti suurta huomiota. Kun väki alkoi vähentyä, kuiskasi Lady +Glenalvon Kenelm'ille: + +"Tulkaa tätä tietä -- tuolla on henkilö, joka minun täytyy uudelleen +esitellä teille -- te kiitätte minua siitä jälestäpäin." + +Kenelm seurasi markisinnaa ja seisoi pian vastapäätä Cecilia +Travers'ia. Tämä nojasi isänsä käsivarteen, näytti hyvin kauniilta, ja +hänen kauneuttansa enensi puna, joka levisi hänen poskillensa, kun +Kenelm Chillingly läheni. + +Travers tervehti hyvin ystävällisesti häntä, ja kun Lady Glenalvon +pyysi Travers'in viemään häntä virvoitushuoneesen, ei Kenelm'illä ollut +muu edessä kuin tarjoa käsivartensa Cecilia'lle. + +Kenelm oli hiukan hämillänsä. "Oletteko kauan ollut kaupungissa, Miss +Travers?" + +"Vähän yli viikon, mutta me muutimme vasta eilen omaan kortteeriimme." + +"Aha, todellako; te olitte siis se nuori lady, joka --" Tässä hän +keskeytti itsensä, ja hänen kasvonsa näyttivät lempeämmiltä ja +totisemmilta. + +"Se nuori lady, joka -- mitä?" kysyi Cecilia hymyillen. + +"Joka on asunut Lady Glenalvon'in tykönä." + +"Niin, onko hän kertonut sen teille?" + +"Hän ei teidän nimeänne maininnut, mutta kiitti niin oikein tätä nuorta +ladya, että minun olisi pitänyt sitä arvata." + +Cecilia ei antanut aivan kuuluvaa vastausta, ja kun he tulivat +virvoitushuoneesen, kokoontui muita nuoria miehiä hänen ympärillensä, +ja Lady Glenalvon ja Kenelm olivat ääneti kesken yleistä pakinoimista. +Kun Travers oli antanut Kenelm'ille adressinsa ja tietysti pyytänyt +häntä käymään hänen luonansa, lähti hän Cecilian kanssa pois, ja Kenelm +sanoi miettiväisesti Lady Glenalvon'ille: + +"Tämä oli siis se nuori lady, jossa minun tuli nähdä kohtaloni määräämä +-- tiesittekö että me ennen olimme tavanneet toisiamme?" + +"Kyllä, hän on kertonut minulle milloin ja missä. Sitä paitsi ei ole +täyttä kahta vuotta siitä kuin te kirjoititte minulle hänen isänsä +talosta. Oletteko sitä unohtanut?" + +"Ah," sanoi Kenelm niin hajamielisesti että hän näytti näkevän unta, +"ei yksikään mies avosilmin riennä kohtaloansa kohti; kun hän sen +tekee, on hän kadottanut näkönsä. Rakkaus on sokea. Sanotaan että +sokeat ovat hyvin onnelliset, kuitenkaan minä en milloinkaan ole +tavannut sokeaa, joka ei mielellään tahtoisi näköänsä jälleen, jos hän +voisi sen saada." + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Mr Chillingly Mivers ei milloinkaan pitänyt päivällisiä omassa +kortteerissaan. Kun hän piti päivälliset, oli se Greenwich'issa tai +Richmond'issa. Mutta hän piti usein aamiaiset, ja niitä pidettiin +hauskoina. Hänellä oli kauniit nuoren miehen huoneet Grosvenor +Street'in varrella, jotka olivat somilla huonekaluilla varustetut ja +yleensä erittäin kauniit ja sievät. Hyvä kirjasto, varustettu +sanakirjoilla ja koristettu kauniihin kansiin sidotuilla muodin +mukaisten kirjailijain ilmoituskirjoilla. Vaikka huone oli kirjailijan +työhuone, siinä ei kuitenkaan huomattu sitä sekasotkua, joka yleensä on +tavallinen henkilön työhuoneessa, jonka virkana on toimia kirjojen ja +paperin kanssa. Ei edes kirjoitustarpeet olleet esillä paitsi kun ne +tarvittiin. Ne olivat kätketyt isoon ympyriäiseen franskalaiseen +piironkiin. Tässä piirongissa oli suuri joukko salalaatikoita ja iso +syvennys varustettu erityisellä patenttikannella. Tässä syvennyksessä +säilytettiin ne kirjoitukset, jotka aiottiin julaista The +Londoner'issa, korehtuuri-arkkia y.m.; salalaatikoissa säilytettiin +suunnitelmia eteväin, nyt eläväin miesten elämänkertomuksiin, joita oli +aikomus valmistaa julaistaviksi päivä jälkeen heidän kuolemaansa. + +Ei kukaan voinut kirjoittaa tällaisia suru-kirjoituksia vilkkaammalla +kynällä, kuin Chillingly Mivers; ja se suuri joukko tuttavia, mikä +hänellä oli, antoi hänelle tilaisuutta hankkia itselleen tietoja niiden +eteväin ystäväin kuolettavaisista taudeista, joiden luona hän oli +päivällisillä, niin että hän usein voi kirjoittaa loppujakson heidän +nekroloogiinsa päiviä, viikkoja, jopa kuukausia ennen, kuin heidän +kuolemansa hämmästytti yleisöä. Tämä piironki oli yhtäpitävä sen +salaperäisyyden kanssa, johon tämä merkillinen mies kätki aivonsa +tuotteita. Kirjallisessa elämässänsä Mivers'illä ei ollut mikään +"minä"; siinä hän aina oli tuo käsittämätön, salamielinen "me." Hän ali +"minä" ainoastaan kun hänen tapasit ulkona maailmassa ja kutsuit häntä +Mivers'iksi. + +Työhuoneen toisella puolella oli pieni päivällis- tai oikeammin +aamiaishuone, jonka seinillä riippui kallis-arvoisia tauluja -- eläväin +maalaajain lahjoja. Monta näistä maalaajista oli Mr Mivers "me" +nimellä kovistellut -- ei aina The Londoner'issa. Hänen ankarimmat +arvostelukirjoituksensa lähetettiin usein toisiin järellisiin +sanomalehtiin, joita toimitti samaan järelliseen yhtiöön kuuluvat +jäsenet. Maalaajat eivät tienneet kuinka loukkaavasti "me" oli heitä +kohdellut, kun he tapasivat Mr Mivers'in. Hänen "minä" oli niin +kohtelias ja kiitteleväinen, että he lähettivät hänelle kiitollisuuden +osoituksen. + +Toisella puolella oli hänen salinsa, jossa myöskin oli monta lahjaa, +varsinkin kauniiden käsien tekemiä: korkoneulomuksella kirjaeltuja +tyynyjä ja pöytävaatteita, posliinikaluja, komeita koristus-kapineita +kaikellaisia. Muodissa olevat naiskirjailijat miellyttelivät Mr +Mivers'iä; ja hänellä oli elämässänsä nuorena miehenä ollut toisiakin +naisellisia ihailijoita, kuin muodin-mukaisia naiskirjailijoita. + +Mr Mivers oli jo palannut tavalliselta kävelymatkaltansa puistossa ja +istui nyt ymmyrkäisen piirongin ääressä lempeän-näköisen miehen kanssa, +joka oli säälimättömimpiä The Londoner'in aputoimittajia ja tärkeä +jäsen sen liittokunnan oligarkiiassa, jonka nimenä oli "ymmärtäväiset." + +"Minä en edes jaksa lukea läpi kirjaa", sanoi Mivers +väsyneen-näköisenä; "se on niin kuiva kuin maa Marraskuussa. Mutta +tekijä on, niinkuin vallan oikein sanotte, 'Ymmärtäväinen' ja +liittokunta olisi kaikkea muuta paitsi ymmärtäväinen, jos se ei +jäseniänsä auttaisi. Ilmoittakaa itse kirja -- sanokaa että sen kuivuus +on selvä todiste sen ansiosta. Kirjoittakaa: 'Tavallisille lukijoille +tämä erinomainen teos kenties näyttää vähemmän loistavalta kuin vilkas +hilpeys' ... jonkun toisen kirjailijan teoksessa, jonka te katsotte +sopivaksi mainita; mutta sivistyneelle ja valistuneelle on joka rivissä +j.n.e., j.n.e. Nyt muistan, kun tulemme arvostelemaan Burlington +House'n näyttelyä, niin meidän täytyy koettaa parastamme masentaa yhtä +maalaajaa siellä. Minä en ole hänen maalauksiansa nähnyt, mutta hän on +aivan uusi, ja meidän ystävämme, joka on hänen nähnyt, kadehtii häntä +hirveästi ja sanoo, että joll'eivät hyvät taiteen arvostelijat +kohdakkoin häntä masenna, niin yleisön ilettävä mieli koroittaa häntä +ihmeeksi. Sitä paitsi olen kuullut, että hän on halpa mies. Tuossa on +miehen nimi ja ilmoitus siitä mitä maalaukset kuvaavat. Katsokaa niitä, +kun saatte aikaa siihen. Valmistakaa kuitenkin sillä välin maalauksien +teurastamista lausumalla muutamia satunnaisia pistosanoja maalaajalle." +Mr Mivers otti nyt piirongistansa ystävällisen kirjeen kadehtivaiselta +kilpailijalta ja antoi sen lempeän-näköiselle virkaveljellensä. Sitten +hän nousi istualta ja sanoi: "Minä pelkään että minun täytyy jättää +toimet huomiseksi; minä odotan kahta nuorta serkkua aamiaiselle." + +Niin pian kuin lempeän-näköinen mies oli mennyt, lähti Mr Mivers salin +ikkunalle ja antoi ystävällisesti sokeripalasen kanarialinnulle, jonka +hän edellisenä päivänä oli saanut lahjaksi ja joka kullatusta häkistä, +joka oli osa lahjasta, katseli häntä epäileväisesti eikä ottanut +sokeria. + +Aika oli kohdellut Chillingly Mivers'iä hyvin varovasti. Hän tuskin +näytti päivääkään vanhemmalta kuin silloin, kun hän ensin lukijalle +esiteltiin sukulaisensa Kenelm'in syntyessä. Hän nautti nyt hedelmän +omista viisaista periaatteistansa. Koska hänellä ei ollut partaa ja +käytti valetukkaa, niin ei ollut harmaan hiuksen merkkiäkään. +Seisomalla kaikkia himoja ylempänä, välttämällä kaikkia ikävyyksiä, +tyydyttämällä taipumuksiansa huviin ja karttamalla liiallisuuksia, oli +hän säilyttänyt muotonsa jänteyttä ja ihonsa hienoutta. Ovi aukeni ja +hyvin puettu palvelija, joka oli ollut kylläksi kauan Mivers'in +palveluksessa, tullaksensa hänen-näköiseksensä, ilmoitti että Mr +Chillingly Gordon tulee. + +"Hyvää huomenta," sanoi Mivers; "minä olin hyvin mielissäni kun nä'in +teidän niin kauan ja niin tuttavasti puhuvan Danvers'in kanssa: toiset +tietysti huomasivat sitä, ja se seikka oli uusi askel teiden tiellänne. +Se on teille erittäin hyvä, että nähdään teidän salongissa erillänsä +puhelevan jonkun etevän miehen kanssa. Mutta saanko luvan kysyä, oliko +itse kanssapuhe tyydyttävä?" + +"Ei ensinkään: Danvers kaataa kylmää vettä minun toiveideni yli +Saxboro'n suhteen, eikä edes viittaakaan siihen että hänen puolueensa +tahtoo minua auttaa johonkin toiseen avoinna olevaan paikkaan." + +"Puolueella on nykyänsä harvoja avonaisia paikkoja käytettävänä +nuorelle miehelle. Ulkomailla oleva koulumestari on temmannut pois +koulun valtiomiehiä varten samoin kuin hän on temmannut pois koulun +näyttelijöitä varten -- se on pahe, ja pahe, joka kansan kohtaloille +tuottaa paljoa kovemmat seuraukset, kuin se hyvä, jota kenties se +järestö vaikuttaa, joka sitä seurasi. Mutta turhaa on moittia sitä, +jota ei voi auttaa. Jos minä olisin teidän sijassanne, niin minä +heittäisin koko parlamentillisen kunnianhimon siksensä ja lukisin +lakitiedettä." + +"Neuvo on hyvä, mutta vaikea seurata. Minä olen päättänyt hankkia +itselleni paikan alihuoneessa, ja missä tahtoa on, siinä on myöskin +mahdollisuus raivata itselleen tie." + +"Siitä en ole vallan varma." + +"Mutta minä olen." + +"Siitä päättäen mitä teidän kumppaninne yliopistossa kertovat minulle +teidän puheistanne Kiista-Seurassa, ette silloin ollut ylellinen +radikaali. Mutta ainoastaan ylellinen radikaali voi toivoa menestystä +Saxboro'ssa." + +"Minä en ole mikään raivio valtio-asioissa. On paljon sanottavaa +kaikilla puolilla -- caeteris paribus, minä katson voittavan puolen +paremmaksi kuin voitetun: ei mikään menesty niin hyvin kuin menestys." + +"Niin, mutta valtio-asiassa syntyy aina reaktiooni. Se puoli, joka +yhtenä päivänä voittaa, voi toisena päivänä joutua tappiolle. Voitettu +puoli edustaa vähemmistöä, ja vähemmistö on varma siitä että se +sisältää enemmän intelligenssiä kuin enemmistö; intelligenssi ajan +pitkään raivaa itselleen tien, voittaa enemmistön ja kadottaa sen +sitten, sentähden että se tulee tuhmaksi, niin pian kuin se +enemmistöksi muuttuu." + +"Mivers-serkku, eikö historia teille näytä että yksi ainoa henkilö voi +kumota kaikkia harvoin tahi monen verrannollista viisautta koskevia +teoriioja? Ottakaa viisaimmat mitkä löydätte, ja nerokas mies, jolla ei +ole kymmenes osakaan edellisten viisautta, murentaa ne tomuksi. Mutta +silloin tämän nerokkaan miehen täytyy käyttää ne monet hyväksensä, +vaikka hän niitä ylönkatsoo. Sitä tehdessänsä hän hallitsee niitä. +Ettekö näe kuinka vapaissa maissa valtiolliset määräykset sulavat +yhteen yksityisiin henkilöihin? Yleisessä vaalissa vaalimiehet +kokoontuvat yhden nimen ympärille. Kandidaati puhukoon kuinka paljon +tahansa valtiollisista periaatteista, kaikki hänen puheensa ei +kuitenkaan hanki hänelle menestykseen tarpeellista ääni-lukua, joll'ei +hän sano: 'Minä seuraan Mr A:ta, ministeriä, tai Mr Z:tä, +vastustuspuolueen johtajaa. Tory-puolue ei voittanut Whig-puoluetta, +kun Mr Pitt hajoitti parlamentin. Se oli Mr Pitt, joka voitti Mr +Fox'in, jonka kanssa hän yleisiin valtiollisiin periaatteisin katsoen +-- niinkuin orjakauppaan, roomankatoliseen emancipatiooniin, +parlamentin parantamiseen, -- varmaankin oli enemmän yhtäpitävä, kuin +kenenkään kanssa omassa kabinetissansa." + +"Olkaa varoillanne, nuori serkkuni," huudahti Mivers levottomalla +äänellä; "älkää astuko esiin nerokkaana miehenä. Nero on huonoin +ominaisuus, minkä julkinen mies meidän päivinä voi omistaa -- ei kukaan +siitä välitä ja kaikki kadehtivat sitä." + +"Suokaa anteeksi, te erehdytte; minun muistutukseni oli vallan yleinen, +sen tarkoitus oli olla vastaus teidän väitteesenne. Minä tällä erällä +mieluisemmin olen samalla puolella kuin nuo monet, senvuoksi että se on +voittava puoli. Jos me tarvitsemme nerokkaan miehen ylläpitämään +voittavaa puolta, niin on varma että hän saadaan esille, sillä hän voi +seuralaisissaan saada tahtonsa aikaan. Ne harvat tuovat hänen meille, +sillä harvat vihaavat aina yksinäistä nerokasta miestä. Ne ovat +epäluuloisia -- ne ovat kateellisia -- eikä monet. Te olette sallinut +kokemuksenne arvostelijana johonkin määrin himmentää teidän +tavallisesti selvää arvostelukykyänne. Arvostelijat ovat ne _harvat_. +Heillä on äärettömän paljon enemmän sivistystä, kuin monilla. Mutta kun +todellisesti nerokas mies astuu esiin, niin arvostelijat harvoin +tuomitsevat häntä niin rehellisesti kuin nuo monet. Jos hän ei kuulu +heidän oligarkiseen seuraansa, niin he joko pilkkaavat tai alentavat +häntä, tahi eivät ole häntä tuntevinaan; vaikka aika vihdoin on tuleva, +jolloin arvostelijat häntä tunnustavat, kun hän on voittanut +puolellensa ne monet. Mutta eroitus toiminnan miehen ja kirjailijan +välillä on siinä, että kirjailijalle harvoin myönnetään arvoa ennenkuin +hän on kuollut, jota vastoin toiminnan miehelle on välttämätöntä +väkisin vaatia itselleen arvoa jo eläissänsä. Mutta nyt on kyllin +puhuttu näistä asioista; te kutsuitte minua tapaamaan Kenelm'iä -- eikö +hän tule?" + +"Kyllä, mutta minä en kutsunut häntä tulemaan ennenkuin kymmenen +aikana. Minä kutsuin teitä puoli kymmenen sentähden että tahdoin kuulla +miten oli Danvers'in ja Saxboro'n laita, ja myöskin edeltä +valmistaakseni teitä hiukan, ennenkuin esittelen teitä serkullenne. +Minun täytyy nyt lyhyesti esitellä asia, sillä kello on ainoastaan +viittä minuuttia vailla kymmenen, ja hän on luultavasti tarkka mies. +Kenelm on kaikin puolin teidän vastakohtanne. Minä en tiedä onko hän +taitavampi, tahi vähemmän taitava -- teitä ei voi millään tavalla +verrata keskenänne; mutta hän on kokonansa kunnianhimoa vailla, ja +voisi kenties olla teille avuksi. Hän voi tehdä mitä hän tahtoo Sir +Peter'in kanssa; ja kun muistaa kuinka teidän isänne -- kunnollinen, +mutta vähän raaka mies -- vaivasi ja vaivasi Sir Peter'iä, sentähden +että Kenelm tuli teidän ja tilan välille, niin on luultavaa että Sir +Peter pitää vihaa teille, vaikka Kenelm väittää ett'ei hän voi sitä +tehdä; ja olisi hyvä jos voisitte poistaa tätä vihaa isässä pääsemällä +pojan suosioon." + +"Minä olisin hyvin mielissäni, jos voisin tätä vihaa poistaa. Mutta +mikä on Kenelm'in arka kohta -- kilpa-ajo? metsästyskenttä? vaimot? +runous? Miestä voipi voittaa ainoastaan koskemalla hänen arkaan +kohtaansa." + +"Hiljaa! Minä näen hänen ikkunasta. Kenelm'in arka kohta oli, kun +tunsin hänen muutamia vuosia sitten, ja luulenpa että se vieläkin +on --" + +"Noh, kiiruhtakaa! Minä kuulen hänen soittavan teidän ovi-kelloanne." + +"Kiihkoinen toivo löytää ideaalista totuutta reaalisessa elämässä." + +"Ah!" sanoi Gordon, "hän on, niinkuin luulin -- vaan uneksija." + + + + +VIIDES LUKU. + + +Kenelm astui huoneesen. Nuoret serkut esiteltiin toinen toisillensa, +puristivat kättä, astuivat pari askelta taaksepäin ja katselivat +toisiansa. Tuskin on mahdollista ajatella suurempaa vastakohtaa +ulkonäköön katsoen, kun mikä oli molempain nousevaa sukupolvea +edustavain Chillingly'jen välillä. Molemmat huomasivat äänettöminä +tämän vastakohdan. Molemmat tunsivat että tämä vastakohta käsitti +vastustusta, ja että, jos he kohtaisivat toisiansa taistelutantereella, +se tapahtuisi niinkuin kilpailevina vastustajina; mutta kuitenkin he +tavallansa kunnioittivat toisiansa, ja kumpikin aavisti että toisella +oli kyky, jota he eivät voineet oikein arvostella, mutta jota vastaan +heidän oman kykynsä tulisi vaikeaksi taistella. Niin varmaan hyvin +kasvatettu jahtikoira ja typerä talonkoira katselevat toisiansa; +katsoja tuskin voi olla kahdella päällä kumpi niistä on jalompi eläin, +mutta hän voisi evätä kumman hän panisi vetoon, jos ne kaksi +rupeaisivat kaksintaisteluun hengen uhalla. Hyvin kasvatettu jahtikoira +ja typerä kotikoira haistelivat nyt toisiansa kohteliaassa +tervehdyksessä. Gordon oli ensimmäinen, joka keskeytti vaiti-olon. + +"Minä olen kauan toivonut tehdä persoonallista tuttavuutta teidän +kanssanne," sanoi hän ja hänen äänensä ja käytöksensä osoitti sitä +hellätuntoista kunnioitusta, jota hyvin kasvatettu nuori mies perheen +nuorempaa haaraa on velvollinen osoittamaan perheen tulevaa esimiestä +kohtaan. "Minä en voi käsittää kuinka minä en nähnyt teitä eilen +illalla Lady Beaumanoir'in tykönä, jossa Mivers kertoo teitä +tavanneensa; mutta minä menin aikaisin pois." + +Mivers vei heitä aamiaishuoneesen, ja kun he istuivat, puhui isäntä +etupäässä kertoen vilkkaasti päivän etevimmistä puheen-aineista -- +viimeisestä skandaalista, viimeksi ulostulleesta uudesta kirjasta, +sotajoukon parantamisesta, kilpa-ajon parantamisesta, Espanjan +arveluttavasta tilasta ja italialaisen laulajan debutista. Hän oli +vallan kuin ruumiillistunut sanomalehti, sisältäen Ohjaavaisen +kirjoituksen, Oikeuden jutut, Ulkomaisen osaston, Hovi-uutiset, +Syntyneihin, Kuolleihin ja Vihittyihin saakka. Gordon väliin keskeytti +tätä ajatuksen tulvaa lyhyillä, terävillä muistutuksilla, jotka +ilmaisivat hänen omia tietojansa puheena olevissa asioissa ja +tottumusta katsella ihmisten toimia ja rientoja ylhäiseltä, hänelle +omituiselta kannalta, ja sellaisten sinisten silmälasien läpi, jotka +luovat talvimaisen näön kesäiselle maisemalle. Kenelm puhui vähän, +mutta hän kuunteli tarkasti. + +Puhe kääntyi tästä helposta, häilyvästä tavasta valtiollisiin asioihin, +-- puhuttiin valtiollisesta johtajasta, joka oli etevin arvoon ja +asemaan katsoen siinä puolueessa, jota Mivers sanoi seisovansa lähellä +-- hän ei mihinkään puolueesen kuulunut, sillä hän kuului vaan +itseensä. Mivers puhui tästä johtajasta suurimmalla epäilyksellä ja +halveksivalla tavalla. Gordon piti yhtä hänen kanssansa, vaikka hän +lisäsi: "Mutta hän vallitsee asemaa ja tietysti täytyy tätä nykyä +kaikin puolin häntä auttaa." + +"Niin, nykyisellä hetkellä ei ole muu edessä," sanoi Mivers. "Mutta +istunnon loppupuolella saatte nähdä muutamia eteviä kirjoituksia 'The +Londoner'issa,' jotka tulevat suuressa määrässä häntä vahingoittamaan, +senkautta että ne väärällä paikalla häntä kiittävät ja lisäävät +levottomuuden etevissä seuralaisissa -- levottomuuden, joka nyt kytee +heissä, vaikka sitä tukehdutetaan." + +Tässä Kenelm nöyrällä äänellä kysyi: "Miksi Gordon luuli että +ministeriä, joka hänestä oli epäluotettava ja vaarallinen, oli +nykyisellä hetkellä autettava kaikin puolin." + +"Siksi että se jäsen, joka on valittu häntä auttamaan, nykyisellä +hetkellä kadottaisi paikkansa, joll'ei hän sitä tekisi: ei hätä lakia +lue." + +_Kenelm_: "Siinä tapauksessa minusta olisi parempi luopua paikastansa." + +_Mivers_: "Hyvin sanottu, Kenelm. Mutta vertaukset sikseen, Gordon on +oikeassa: nuoren valtiomiehen täytyy puoluettansa seurata; vanha +sanomalehden kirjoittaja, niinkuin minä olen, on enemmän itsenäinen. +Niin kauan kuin hän soimaa kaikkia, on hänellä oleva paljon lukijoita." + +Kenelm ei vastannut mitään ja Gordon alkoi puhua toimista. Hän puhui +muutamista parlamenttiin esiintuoduista laki-ehdoituksista +erinomaisella taidolla, joka ilmoitti suurta asiantietoa, suurta +arvostelevaa terävyyttä, sillä hän esiintoi ehdoitusten vajavaisuuksia +ja näytti niiden seurauksien vaaraa. + +Kenelm suuresti ihmetteli tämän kylmän, selkeän järjen voimaa ja myönsi +itselleen että alihuone oli sopiva paikka sen kehittämiseen. + +"Mutta," sanoi Mivers, "eikö teidän olisi pakko puolustaa näitä +laki-ehdoituksia, jos olisitte Saxboro'n edusmies parlamentissa." + +"Ennenkuin tähän kysymykseenne vastaan, vastatkaa te minulle tähän. +Koska laki-ehdoitukset ovat vaarallisia, eikö ole välttämätöntä että ne +saadaan voimaan? Eikö yleisö ole niin päättänyt?" + +"Sitä ei ole epäilemistä." + +"Siis Saxboro'n edusmies ei voi olla kyllin voimallinen yleisöä +vastustamaan." + +"Aikakauden edistyminen!" sanoi Kenelm miettiväisesti. "Luuletteko että +tänkaltaisia herrasmiehiä kauan tulee löytymään Englannissa?" + +"Mitä tarkoitatte herrasmiehillä? suku-ylimyksiä? -- aatelismiehiäkö?" + +"Niin, minä oletan ett'ei mitkään la'it voi henkilöltä riistää hänen +esi-isiänsä, ja aatelismiesten luokkaa ei voi hävittää. Mutta paljas +aatelismiesten luokka -- ilman velvollisuuksia, edesvastauksia tai +käsitystä siitä, mitä korkeasukuisen tulee tehdä isänmaahan tai +persoonalliseen kunniaan katsoen, ei kansaa hyödytä. Se on onnettomuus, +jota demokraatisen uskontunnustuksen valtiomiesten tulisi myöntää, että +vapaasukuisten luokkaa ei voi hävittää -- sen täytyy jäädä olemaan +niinkuin se jäi olemaan Roomaan ja on olemassa Franskassa, vaikka sitä +kaikin tavoin koetettiin hävittää, vaarallisimpana kansalaisten +luokkana, kun siltä riistetään ne ominaisuudet, jotka tekivät sitä enin +palvelukseen kykeneväksi. Minä en puhu tästä luokasta; minä puhun siitä +Englannille omituisesta kansanluokasta, joka epäilemättä on alkuansa +muodostanut itsensä sen ideaalisen kunnian ja totuuden määrän mukaan, +jonka aatelismiesten tai vapaasukuisten luultiin säilyttävän, mutta +joka ei enää tarvitse sukupuuta ja määrättyä acrea maata antaaksensa +jäsenillensä nimityksen herrasmies; ja kun minä kuulen 'herrasmiehen' +sanovan että hänellä ei ole muu edessä kuin ajatella yhtä ja sanoa +toista, olkoon se kuinka vaarallista tahansa hänen maallensa, niin +minusta tuntuu kuin herrasluokka aikakauden edistyksessä olisi vähällä +tulla voitetuksi joltakulta hienommalta lajilta." + +Tämän sanottua Kenelm nousi ja olisi lähtenyt pois, jos ei Gordon olisi +tarttunut hänen käteensä ja pidättänyt häntä. + +"Rakas serkkuni, jos saan kutsua teitä niin," sanoi hän, "minä olen +niitä, jotka, syystä että herkkätunteisuus ja jaaritus on heille +vastenmielinen, usein saattavat sellaisia henkilöitä, jotka eivät heitä +likemmin tunne, ajattelemaan pahempaa heidän periaatteistansa, kuin he +ansaitsevat. Voipi olla aivan totta että mies, joka on puolueellensa +uskollinen, ei hyväksy niitä toimia, joita hän katsoo itsensä +velvoitetuksi edistämään, ja että hän ystäville ja sukulaisille suoraan +sanoo sen; tämä mies ei kuitenkaan ole rehellisyyttä ja kunniaa vailla; +ja minä toivon että, kun opitte tuntemaan minua paremmin, te ette tule +luulemaan että minä pahennun siitä herrasmiesluokasta, johon me +molemmat kuulumme." + +"Suokaa anteeksi, jos minä teistä olen epäkohtelias," vastasi Kenelm; +"lukekaa se minun tietämättömyyteni syyksi julkisen elämän vaatimuksiin +katsoen. Minusta valtiomiehen ei tulisi edistää hyvänä asiana sitä, +jota hän katsoo huonoksi. Mutta minä olen luultavasti erehtynyt." + +"Aivan oikein," sanoi Mivers, "ja siitä syystä että ennen +valtio-asioissa voitiin suoraan valita hyvän ja pahan välillä. Sitä voi +harvoin tehdä nyt. Korkeasti sivistyneiden miesten, joiden täytyy joko +hyväksyä tai hyljätä teko, on punnitseminen paha pahaa vastaan -- +hyväksymisen pahaa tai hylkäämisen pahaa; ja jos he edellisen +valitsevat, niin he tekevät sitä sentähden, että se on vähempi paha +niistä." + +"Teidän määritelmänne on erittäin hyvä," sanoi Gordon, "ja minä +perustan siihen anteeksipyyntöäni siitä, jota serkkuni katsoo +valheellisuudeksi." + +"Minä oletan että tämä on todellinen elämä," sanoi Kenelm surullisesti +hymyillen. + +"Tietysti se on," sanoi Mivers. + +"Joka päivä minkä elän," huokasi Kenelm, "vahvistaa yhä enemmän minun +vakuutustani siitä, että todellinen elämä on haaveellinen valhe. Kuinka +mielettömästi on filosoofeilta väittää ett'ei kummituksia ole: +mimmoisia kummituksia me mahdammekaan olla henkien mielestä." + + "Viisaitten henget + Istuvat pilvissä pilkaten meitä." + + + + +KUUDES LUKU. + + +Chillingly Gordon ei laiminlyönyt vahvistaa tuttavuuttansa Kenelm'in +kanssa. Hän kävi usein hänen luonansa aamusilla, kävi väliin +iltapuolilla ratsastamassa hänen kanssansa, saattoi häntä tutuksi omien +tuttaviensa kanssa, jotka parhaasta päästä olivat innokkaita +parlamentin jäseniä, eteenpäin pyrkiviä asianajajia tai valtiollisia +sanomalehden kirjoittajia, mutta suuri joukko oli vaan loistavia +laiskureita -- klubi-miehiä, sportti-miehiä, ylhäisiä ja varakkaita +muodin-mukaisia miehiä. Hän teki tätä tahalla, sillä nämä miehet +puhuivat hänestä hyvää -- puhuivat hyvää ei ainoastaan hänen +taidollisuuksistansa, vaan hänen kunniallisesta luonteestansakin. Hänen +tavallinen lempinimensä oli "Rehellinen Gordon." Kenelm luuli ensin +että tämä oli pilkallinen haukkumanimi; mutta sitä ei se ensinkään +ollut. Hän oli saanut sen siitä että hän niin suoraan ja rohkeasti +lausui mielipiteitä, jotka ovat sitä suoraa laatua, joka +jokapäiväisessä puheessa sanotaan "humbug'in puutteeksi." Mies ei +suinkaan ollut tekopyhä; hän ei ollut uskovinansa mitä hän ei uskonut. +Hän uskoi hyvin vähän muuta kuin edellisen puolen sananparresta: +"Jokainen ihminen omasta puolestaan, -- ja Jumala meidän kaikkein +puolesta." + +Mutta vaikka Chillingly Gordon oli teoreetisesti uskoton sellaisiin +asioihin katsoen, jotka ovat siveiden yleinen uskontunnustus, niin +hänen elämässänsä ei kuitenkaan ollut mitään, joka ilmoitti taipumusta +paheihin: hän oli erittäin tarkka kaikissa toimissaan, ja aroissa +kunnian-asioissa hänen ikäisensä miehet mieluisimmin valitsivat hänen +asian ratkaisijaksi. Vaikka hän oli niin suorasti kunnianhimoinen, niin +ei kukaan voinut syyttää häntä koettavan kiivetä ylös suojelijain +hartijoille. Hänen luonteessansa ei ollut mitään orjamaista, ja vaikka +hän oli valmis lahjomaan vaalimiehiä, jos tarvittiin, ei kuitenkaan +mikään rahasumma olisi voinut häntä ostaa. Hänen ainoa pää-himonsa oli +vallanhimo. Hän nauroi pilkallisesti isänmaanrakkaudelle, niinkuin +vanhanaikaiselle valeluulolle, filantropiialle, niinkuin +herkkätuntoiselle korvapuheelle. Hän ei tahtonut palvella maatansa, +vaan hallita sitä. Hän ei tahtonut koroittaa maatansa, vaan itseänsä. +Hänellä ei sen vuoksi ollut omantunnon epäilyksiä, ja hän oli ilman +periaatteita, niinkuin vallanhimoiset usein ovat; mutta jos hän saisi +valtaa, niin hän kuitenkin luultavasti käyttäisi sitä hyvin, siitä +päättäen, kuinka hän arvosteli rehellisyyttä ja voimaa. Minkä +vaikutuksen hän teki Kenelm'iin, voi nähdä seuraavasta kirjeestä: + + Sir Peter Chillingly, Bart:ille, j.n.e. + + "Rakas isäni! Teitä ja minun rakasta äitiäni varmaankin ilahduttaa + kuulla että London yhä edelleen on hyvin kohtelias minulle: että + 'arida nutrix leonum' lukee minua siihen miellyttävään jalopeurain + luokkaan, joita muodin-mukaiset ladyt laskevat polvirakkiensa + seuraan. Nyt on kuusi vuotta siitä kuin minun sallittiin katsella + näitä harvinaisuuksia Mr Webby'n turvapaikan aukosta. Minusta + tuntuu, vaikka kenties erehdyn, kuin seura-elämän henki olisi + nähtävästi muuttunut tällä lyhyellä ajalla. Onko tämä muutos + parempaan-päin, se on asia, jonka heitän niiden ratkaistavaksi, + jotka kuuluvat edistyspuolueesen. + + "Minä en usko että läheskään niin moni nuori lady kuusi vuotta + takaperin maalasi silmäripsensä ja värjäsi hiuksensa; muutamat + heistä ehkä jälittelivät koulupoikain keksimää siansaksaa, jota + pienet novellin kirjoittajat levittelivät; he käyttivät sellaisia + lausetapoja kuin 'kauhean hauskaa,' 'julman kaunista,' j.n.e. + Mutta nyt minä huomaan koko joukon, joka on muuttunut siansaksaksi, + paitsi lausetapoja -- siansaksaa ajatuksissa, tunteissa, siansaksaa, + jossa näkee hyvin vähän naisesta jälellä, eikä niin mitään ladysta. + + "Sanomalehden kirjoittajat sanovat että tämä on meidän aikamme + nuorten miesten syy; että nuoret miehet pitävät siitä, ja että nuo + kauniit miesten-onkijattaret pukevat hyttysiänsä niihin väreihin, + jotka parhaiten houkuttavat pyydettäviä käymään onkeen. Onko tämä + puolustus tosi vai ei, sitä en ota päättääkseni. Mutta minusta on + kummallista että minun ikäiseni miehet, jotka ovat olevinaan niin + vireät, ovat enemmän uuvuksissa olevaa sukua, kuin kymmenen tai + kaksikymmentä vuotta vanhemmat miehet, joita he katsovat hitaiksi. + Tapa ottaa ryyppy aamuisin on vallan uusi aate, joka aate nykyänsä + on varsin tavallinen. Adonis pyytää 'ylösajajaa' ennenkuin + hänellä vielä on kyllin voimia vastata Venus'en kirjeesen. + Adonis'ella ei ole voimaa ottaa jaloa naukkua, mutta hänen + heikko ruumiin-rakennuksensa vaatii kiihoittavaa ainetta, ja + hän ryypiskelee alinomaa. + + "Ne korkeasukuiset tai seura-elämän menestykseen katsoen kuuluisat + miehet, jotka kuuluivat teidän aikaanne, rakas isäni, ovat vieläkin + hienon käytöksensä ja puhetapansa kautta, joka on enemmän tai + vähemmän kohtelias, eikä kirjallista sivistystä vailla, etevämmät + kuin minun ikäiseni miehet samaa säätyä, jotka minusta näyttävät + ylpeilevän siitä, ett'eivät ketään kunnioita eivätkä mitään osaa, + ei edes kielioppia. Mutta meille vakuutetaan että maailma yhä + paranee. _Tämä_ uusi aate on täydessä voimassa. + + "Yhteiskunta kokonaisuudessaan on tullut erinomaisen itseluuloiseksi + oman edistymisensä oivallisuuteen katsoen, ja niillä yksityisillä + henkilöillä, jotka kokonaisuuden muodostavat, on sama ystävällinen + ajatus itsestänsä. On tietysti monta poikkeusta siitä, mikä minusta + näyttää olevan vallitsevana tuntomerkkinä nousevaan sukupolveen + katsoen yhteiskunnassa. Näistä poikkeuksista minä mainitsen + ainoastaan erinomaisimmat. Place aux dames, ensimmäisen, jonka + mainitsen, on Cecilia Travers. Hän ja hänen isänsä ovat nyt + kaupungissa, ja minä tapaan heidät usein. Minä en voi ajatella + mitään sivistynyttä aikakautta maailmassa, jolle ei sellainen + nainen, kuin Cecilia Travers, olisi koriste, sillä hän on + olennainen naisen esikuva -- sitä on naisluonteen kauneimman + puolen suhteen. Minä käytän mieluisemmin nimitystä, 'nainen,' + kuin tyttö, sentähden että Cecilia Travers'ia ei voi lukea + 'Aikakauden tyttöjen' joukkoon. Voisi sanoa häntä neitoseksi, + neitsyeksi, immeksi, mutta häntä voisi yhtä vähän nimittää + tytöksi, kuin hyvin kasvatettua franskalaista demoiselle'a + voisi kutsua nimellä 'fille'. Hän on kyllin kaunis miellyttämään + jokaisen miehen silmää, mutta hänen kauneutensa ei ole sitä + laatua, joka huikasee kaikkia miehiä liian paljon voidaksensa + lumota yhtä miestä; sillä minä -- joka, Jumalan kiitos, puhun + vaan melkein tiedon mukaan -- luulen että rakkaus naiseen käsittää + tunteen, että jotain omistetaan; tahdotaan erityisentää omistamaansa + kokonaan omanansa, eikä sellaisena, jota koko maailmaa kutsutaan + ihailemaan. Minä voin vallan hyvin käsittää kuinka rikas mies, + jolla on niin sanottu huomattava paikka, jossa komeat huoneet ja + uhkeat puistot ovat avoinna kaikille tarkastajoille, niin että + hänellä ei ole yhtään erityistä piilopaikkaa koko linnassansa, + rientää kauniisen majaan, jossa hän on vallan itsekseen, ja josta + hän voi sanoa: '_Tämä_ on koti -- _tämä_ on kokonaan minun." + + "Mutta on sellaisia kauneuden lajia, jotka ovat oikeita näkyleipiä + -- joita yleisö luulee saavansa ihailla yhtä suurella oikeudella + kuin omistaja itse; ja itse näkyleipä kävisi huonoksi ja pilaantuisi, + jos yleisöä kiellettäisiin sitä katselemasta. + + "Cecilia Travers'in kauneus ei ole mikään näyteleivän kauneus. + Hänessä on jotain, joka herättää luottamusta. Jos Desdemona olisi + ollut hänen kaltaisensa, niin Othello ei olisi ollut mustasukkainen. + Mutta silloin Cecilia ei olisi pettänyt isäänsä -- eikä hän, minun + luullakseni, olisi mustasta moorilaisesta sanonut toivovansa että + Jumala olisi antanut hänelle sellaisen miehen. Hänen henkiset + ominaisuutensa ovat yhtä pitäväiset hänen ulkonaisen olentonsa + kanssa. Hänen taidollisuutensa eivät ole loistavat, mutta + yhdistettyinä muodostavat ne miellyttävän kokonaisuuden. Mitä + luontoon tulee, niin ei kukaan tiedä minkäluontoinen nainen on, + ennenkuin suututtaa häntä. Mutta minä oletan että hänen luontonsa + on, tavallisuuden mukaan, hyvä ja iloinen. Rakas isäni, joll'ette + olisi niin älyllinen mies, voisitte tästä kiitoksesta, jota olen + Cecilia Travers'ista lausunut, tulla siihen päätökseen että olen + häneen rakastunut. Mutta epäilemättä te keksitte sen totuuden, + että mies, joka rakastaa naista, ei punnitse hänen hyviä avujansa + niin vakaalla kädellä kuin se, joka pitää tätä teräskynää. Minä + en ole Cecilia Travers'iin rakastunut. Toivoisin olevani. Kun Lady + Glenalvon, joka yhä on erinomaisen hyvä minulle, joka päivä sanoo: + 'Cecilia Travers olisi erittäin sopiva vaimo teille', niin minulla + ei ole sanaakaan vastattavana, mutta minun ei tee ensinkään mieli + kysyä Cecilia Travers'ilta tahtoisiko hän tuhlata hyviä avujansa + henkilön hyväksi, joka niin kylmästi niitä arvostelee. + + "Minä kuulen että hän on antanut rukkaset sille miehelle, jonka + kanssa hänen isänsä tahtoi häntä menemään naimisiin, ja että + hylätty kosija lohdutti itsensä naimalla toisen. Epäilemättä + toisia kosijoita, jotka ovat yhtä hyvät kuin hän, pian ilmauntuu. + + "Oi, sinä rakkahin kaikista ystävistäni -- ainoa ystävä, jonka + minä katson uskotuisekseni -- tulenko minä milloinkaan rakastamaan? + ja jos en, miksi ei? Väliin minusta tuntuu kuin minulla sekä + rakkauteen että kunnianhimoon katsoen olisi mahdoton ideaali, että + minun aina täytyy olla välinpitämätön sellaisen rakkauden ja + sellaisen kunnianhimon suhteen, jotka ovat minun saavutettavissani. + Minulla on se luulo, että jos minä rakastuisin, niin rakastaisin + yhtä palavasti kuin Romeo, ja tämä ajatus herättää minussa + peloittavia aavistuksia; jos minä löytäisin esineen, joka herättäisi + kunnianhimoani, niin minä yhtä hartaasti sitä tavoittaisin kuin -- + kenenkä minä mainitsen? -- Caesar'in tai Cato'n? Mutta nyky-ajan + ihmiset sanovat kunnianhimoa epäkäytölliseksi hullutukseksi, jos + sitä harjoitetaan tappiolla olevalla puolella. Cato olisi pelastanut + Rooman roistoväen ja diktaatorin vallasta; mutta Roomaa ei voitu + pelastaa, ja Cato lankesi omaan miekkaansa. Jos meillä nyt olisi + Cato, niin ruumiin-avaus-tutkinnon pöytäkirja ilmoittaisi sen + olleen 'itsemurhan mielenhäiriön johdosta,' ja tätä selitystä olisi + vahvistettu hänen mielettömän vastustuksensa kautta roistoväkeä ja + diktaatoria kohtaan. Kun on puhe kunnianhimosta, niin tulen nyt + toiseen poikkeukseen meidän päivien nuorisosta -- minä olen puhunut + neidestä, nyt tahdon mainita jotain nuoresta herrasta. Ajatelkaa + noin viidenkolmatta vuotiasta miestä, joka siveellisesti on noin + viisikymmentä vuotta vanhempi kuin kuudenkymmenen vuotias terve + mies -- ajatelkaa häntä varustettuna vanhuuden aivolla ja olevan + nuoruuden kukoistuksessa -- sydämellä, joka on sulanut yhteen + aivon kanssa ja antaa lämmintä verta jäykistyneille aatteille -- + miestä, joka pilkkaa kaikkea mitä minä katson yleväksi, mutta ei + tekisi mitään, jota hän katsoo huonoksi -- jolle pahe ja hyvät + avut ovat yhtä vähä-arvoiset kuin ne olivat Goethe'n estetiikille + -- joka ei milloinkaan panisi elämänkeinonsa alttiiksi varomattoman + hyveen harjoittamisen kautta eikä milloinkaan häpäisisi mainettansa + alentavan paheen kautta. Ajatelkaa tätä miestä, teräväjärkiseksi, + ilman oman tunnon arveluja ja ilman pelkoa -- hyväpäiseksi, vaan + neroa vailla olevaksi. Ajatelkaa tätä miestä, ja älkää hämmästykö, + kun minä sanon teille, että hän on Chillingly. + + "Chillingly-suku on hänessä päässyt korkeimmillensa ja tullut + enin Chillingly'iseksi. Minusta tuntuu todella kuin eläisimme + ajassa, joka juuri sopii Chillingly'ein maailman katsannoille. + Niillä kymmenillä vuosisadoilla kuin meidän suvulla on ollut + vakinainen asunpaikka ja nimi, on se ollut niinkuin tyhjä ilma. + Sen edustajat elivät kuumaverisissä ajoissa, ja heidän täytyi + pysyä hiljaisessa vedessä vertauskuvallisten seipiensä kanssa. + Mutta meidän aikamme, rakas isäni, on niin kylmäverinen, ett'ei + voi olla liiaksi kylmäverinen jos mieli menestyä. Mitä Chillingly + Mivers olisi voinut olla ajalla, jolloin ihmiset pitivät + uskonnollista uskontunnustansa arvossa, jolloin heidän valtiolliset + puolueensa katsoivat asiaansa pyhäksi, ja heidän johtajansa olivat + sankareja? Chillingly Mivers ei olisi saanut viisikään tilaajaa + 'The Londoner'ille.' Mutta nyt on 'The Londoner' valistuneen + yleisön lempi-sanomalehti; se turmelee yhteiskunnallisen järestön + perusteet, koettamattakaan niitä parantaa; ja jokainen uusi + sanomalehti, jos se mielii menestyä, noudattaa 'The Londoner'in' + esimerkkiä. Chillingly Mivers on suuri mies ja aikakauden mahtavin + kirjailija, vaikka ei kukaan tiedä mitä hän on kirjoittanut. + Chillingly Gordon on vieläkin mainiompi todiste Chillingly-arvon + nousemisesta muodin-mukaisilla markkinoilla. + + "Niissä piireissä, joissa tiedetään parhaiten sellaisia asioita, + on yleinen luulo se, että Chillingly Gordon tulee saamaan etevän + sijan niiden miesten eturivissä, jotka nyt pyrkivät eteenpäin. + Hänen itseluottamuksensa on niin suuri, että se saastuttaa kaikkia, + joiden yhteyteen hän tulee -- yksin minuakin. + + "Hän sanoi minulle tuonnoin kylmyydellä, joka sopi kylmimmälle + Chillinglylle: 'Minä aion Englannin pääministeriksi -- se on vaan + ajankysymys.' No, jos Chillingly Gordon tulee pääministeriksi, + niin tapahtuu se sentähden että yhä lisääntyvä kylmyys meidän + siveellisessä ja yhteiskunnallisessa ilmassamme soveltuu erittäin + hyvin kehittämään hänen taitoansa. + + "Hän on mies, joka ennen kaikkia muita saapi ne vaikenemaan, + jotka saarnaavat vanhanaikaista hellätuntoisuutta, rakkautta + isänmaahan, huolenpitoa sen asemasta kansain joukossa, intoa + sen kunnian puolesta, ylpeyttä sen maineen suhteen. Sellaisia + käsitteitä hän jaottelee melkein niinkuin 'bosh.' Ja kun tämä + jaottelu on täydellinen -- kun Englannilla ei enää ole mitään + siirtomaata puolustettavana, ei yhtään laivaa ylläpidettävänä, + ei mitään harrastuksia muiden kansain asioihin katsoen, ja kun + se on saavuttanut Hollannin onnellisen aseman -- silloin + Chillingly Gordon tulee pääministeriksi. + + "Mutta vaikka minä, jos milloinkaan tulen ryhtymään valtiollisiin + toimiin, tulen kieltämään Chillingly'ein ominaisuuksia, ja + vastustamaan, vaikka toivottomasti, Chillingly Gordon'ia, niin + huomaan kuitenkin että tätä miestä ei voi sortaa, vaan hänen + tulee saada vapaa ala toimiinsa; hänen kunnianhimonsa tulisi + äärettömän paljoa vaarallisemmaksi, jos sitä viivyttelemisen + kautta suututettaisiin. Minä luulen, rakas isäni, että te saatte + kunnian saattaa tämän valistuneen sukulaisen kiitollisuuden + velkaan teille ja tehdä häntä tilaisuuteen päästä parlamenttiin. + Kun viimeisen kerran puhuimme yhdessä Exmundham'issa, kerroitte + te minulle kuinka harmissaan vanhempi Gordon oli, kun minun tuloni + maailmaan sulki hänet pois Exmundham'in perinnöstä; te uskoitte + silloin minulle aikomuksenne vuotuisesti panna säästöön rahasumma, + joka voisi turvata nuoremman Gordon'in tulevaisuutta, ja olla + jonkinmoisena korvauksena hänen toiveidensa tyhjiin menemisestä; + te kerroitte myöskin minulle kuinka tämä teidän jalomielinen + tuumanne raukesi senkautta että syyllä suutuitte vanhempaan + Gordon'iin, kun hän alkoi suututtavan ja kalliin käräjä-jutun + teidän kanssanne. Minä taannoin sattumalta tapasin asianajajan, + Mr Bining'in, ja kuulin häneltä teidän kauan toivoneen että minä, + joka tulen vastaanottamaan tilan, yhtyisin teidän kanssanne + poistamaan sukuperintö-oikeuden ja taas tekemään tilan vapaaksi, + mutta hienotuntoisuutenne on estänyt teitä sitä minulle + ilmoittavasta. Hän näytti minulle kuinka suuri hyöty siitä olisi + tilalle, senkautta että te silloin saisitte vapaasti parannuksia + tehdä, joihin katsoen minä kaikesta sydämestäni seuraan aikakauden + edistystä, ja joiden toimeen panemiseen te, tilan elinkautisena + omistajana vaan, ette voisi lainata rahoja paitsi hyvin kovilla + ehdoilla; uusia työväen asuntoja, uusia vuokrataloja, j.n.e. Ja + sallikaa minun lisätä että minä mielelläni tahtoisin lisätä + rakkaan äitini eläkerahaa suuremmalla rahasummalla. Bining sanoo + myöskin että osa kauempana olevasta maasta, koska se on lähellä + kaupunkia, voitaisiin myydä jotenkin suurella voitolla, jos tila + olisi vapaa. + + "Kiirehtikäämme toimittamaan tarpeelliset tehtävät ja siten + hankkimaan itsellemme nuo 20,000 puntaa, jotka tarvitaan + toimeenpanemaan teidän jaloa ja oikeaa toivoa tehdä jotakin + Chillingly Gordon'in hyväksi. Uusissa asiakirjoissa voimme + hankkia itsellemme oikeuden testamentin kautta antaa tila + kelle itse tahdomme, ja minä en millään muotoa soisi että se + tulisi Chillingly Gordon'in käsiin. Voi olla, että se on minun + oikkujani, jonka kuitenkin luulen teidänkin hyväksyvän, että + englantilaisen maanomistajan tulee pojan-rakkaudella isänmaatansa + rakastaa, ja Gordon ei ikinä sitä tekisi. Luulen myöskin että + olisi parasta hänen omaan menestykseensä katsoen, että hän + suoraan saa tietää ett'ei hän meidän kuolemamme jälkeen mitään + saa. Kaksikymmentä tuhatta puntaa, nyt hänelle annettuina, olisi + suurempi etu hänelle, kuin kymmenen kertaa suurempi summa + kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Jos hän saapi tämän rahasumman + käytettäväksensä, niin hän voi päästä parlamenttiin, ja saa + tuloja, lisättyinä siihen mitä hänellä nyt on, jotka, vaikka + vähäiset, kuitenkin ovat riittävät saattaaksensa häntä vapaaksi + ministerin holhouksesta. + + "Rakas isäni, minä pyydän teidän suostumaan siihen ehdoitukseen, + jonka teille te'en. Teidän kuuliainen poikanne + + "Kenelm." + + Sir Peter Chillingly'ltä Kenelm Chillingly'lle. + + "Rakas poikaseni! Sinä et ole kelvollinen olemaan Chillingly; + sinä olet kieltämättä lämminverinen: ei milloinkaan ole paino + keveämmällä kädellä nostettu ihmisen mielestä. Niin, minä olen + toivonut saada sukuperintö-oikeuden poistetuksi ja maan jälleen + vapaaksi, mutta koska siitä olisi minulle ollut suuri etu, niin + minua arvelutti tehdä sitä, vaikka se kenties olisi sinullekin + yhtä suureksi eduksi. + + "Rakas poikani, minä olen hyvin liikutettu sinun toivostasi lisätä + äitisi eläkerahaa -- toivo, joka muuten on paikallansa, puhumatta + pojan tunteesta, sillä hän toi taloon melkoisen omaisuuden, jonka + holhojat sallivat minun käyttää maakappaleen ostamiseen; ja vaikka + se maa teki meidän tilamme alan luontevammaksi, niin se ei kuitenkaan + anna kahtakaan prosenttia korkoa, ja sukuperintö-määräykset + supistavat elatusveron-oikeuden summaan, joka on liian vähäinen + Chillingly'n leskelle. + + "Minä katson näiden asiain järestämisen tärkeämmäksi kuin ne asiat, + jotka koskevat vanhan Chillingly Gordon'in poikaa. Aikomukseni oli + käyttää itseäni hyvin kauniisti isää kohtaan, ja kun vastaukseksi + saa haastan -- niin kierteleiksehän matokin. Siitä huolimatta olen + kuitenkin yhtä mieltä kuin sinä, siinä että poikaa ei tule + rangaista isän rikoksen takia, ja jos 20,000 punnan alttiiksi + paneminen voi herättää sinussa ja minussa tunteen, että olemme + parempia kristityitä ja todellisempia herrasmiehiä, niin ostamme + sen tunteen hyvin halvalla hinnalla." + +Sir Peter alkoi sitten, puoleksi leikillä, puoleksi todenperään, +vastustamaan Kenelm'in vakuuttamista että hän ei Cecilia Travers'ia +rakastanut, ja huomautti viekkaasti, tuoden esiin edut avioliitosta +henkilön kanssa, josta Kenelm myönsi tulevan erinomaisen hyvän vaimon, +että jollei Kenelm saisi omaa poikaa, niin hänestä ei olisi aivan +oikein läheisintä sukulaista kohtaan ottaa tila häneltä, voimatta tuoda +esiin mitään pätevämpää syytä kuin isänmaanrakkauden puutetta. "Hän +kyllä rakastaisi maatansa kyllin, jos hänellä olisi 10,000 acrea maata +siinä." + +Kenelm pudisti päätänsä, kun hän tuli tähän mietelmään. + +"Eikö siis, kun asiaa oikein tutkitaan, isänmaan-rakkaus olekaan muuta +kuin rakkaus ruokapöytään?" sanoi hän; ja hän päätti jättää isän +kirjeen loppupuolen lukemisen toistaiseksi. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Kenelm Chillingly ei liioitellut sitä asemaa seura-elämässä, jonka hän +oli saavuttanut, kun hän luki itsensä muodin-mukaisen maailman +keikarien joukkoon. Minä en uskalla laskea niiden kolmikulmaisten +kirjeiden lukua, jotka oikein satamalla tulvailivat hänen päällensä +niiltä hienoilta lady'ilta, jotka romanttisesti pyörivät kaikellaisten +mainioisuuksien ympärillä; eikä myöskään niitä huolellisesti sinetillä +kiinnitettyjä kirjeitä kauniilta tuntemattomilta, jotka kysyivät oliko +hänellä sydän ja tahtoiko hän siinä tapauksessa tulla puistoon sillä ja +sillä ajalla. Olisi vaikea sanoa mikä se oli Kenelm Chillingly'ssä, +joka voi tehdä häntä niin suosituksi, etenkin kauniilta sukupuolelta, +joll'ei mahdollisesti hänen kaksinkertainen maineensa olla erilainen +kuin muut ihmiset, ja vakaisesti välinpitämätön maineen etuun katsoen. +Hän olisi, jos hän olisi tahtonut, helposti voinut näyttää että tuo +yleinen, vaikka epämääräinen usko hänen taidollisuuksiinsa ei ollut +aivan perätön. Sillä ne kirjoitukset, jotka hän ulkomailta oli 'The +Londoner'iin' lähettänyt, ja joilla hän oli matkakustannuksensa +maksanut, olivat sekä sisällön että muodon puolesta osoittaneet +sellaista itsenäisyyttä, joka harvoin on herättämättä uteliaisuutta +kirjailijaan katsoen ja joka saavuttaa enemmän yleistä kiitosta, kuin +se kenties ansaitsee. + +Mutta Mivers piti uskollisesti lupaustansa säilyttää kirjailijan +nimettömyyttä pyhänä, ja Kenelm katseli suurella ylönkatseella sekä +kirjoituksia että niitä lukijoita, jotka niitä kiittivät. + +Samoin kuin ihmiskaiho muutamissa ihmisissä syntyy petetystä +hyväntahtoisuudesta, niin on luonteita -- ja Kenelm Chillingly'n oli +kenties niitä -- joissa välinpitämättömyys syntyy siitä, että heidän +intoansa on pilkattu. + +Mutta hän oli toivonut itsellensä iloa siitä että saisi uudistaa +tuttavuuttansa vanhan opettajansa, Mr Welby'n kanssa -- iloa virkistää +omaa taipumustansa metafysikaan ja kasuistikaan ja arvosteluun. Mutta +tämä erinomainen realismon opettaja oli kokonansa vetäytynyt pois +filosofiiasta, ja nautti nyt mukavaa elämää yleisen viran +palveluksessa. Eräs ministeri, jonka hyväksi Mr Welby oli kirjoittanut +erittäin hyviä kirjoituksia johtavaan aikakauslehteen, silloin kuin +ministeri oli vastapuolueessa, oli, valtaan päästyänsä, lahjoittanut +realistille yhden niitä hyviä asioita, jotka vielä ovat ministerin +käytettävissä -- viran, jolla oli 1,200 punnan vuotuinen arvo. Mr Welby +oli siis aamupäivät virkatoimissansa, mutta iltansa hän vietti +seura-elämän huvissa. + +"Inveni portum," sanoi hän Kenelm'ille; "minä en nyt heittäy kuohuvaan +veteen. Mutta tulkaa minun luokseni päivällisille huomenna, kahden +kesken. Minun vaimoni on S:t Leonard'issa viimeksi syntyneen kanssa +meri-ilmaa nauttimassa." + +Kenelm suostui siihen. + +Päivällinen olisi tyydyttänyt Brillat-Savarini'n -- se oli moitteeton; +ja clareti oli sitä nektaria, jota sanotaan vuoden 1848:n Lafitte'ksi. + +"Minä en milloinkaan tarjoo tätä viiniä," sanoi Welby, "paitsi yhdelle +ystävälle kerrallansa." + +Kenelm koetti saada isäntäänsä puhumaan muutamista uusista teoksista, +joista puhuttiin yleisesti ja jotka olivat kirjoitetut arvostelun +realististen lakien mukaan. "Kuta enemmän realistisia nämä kirjat +ovat olevinansa, sitä vähemmän realisia ne ovat," sanoi Kenelm. "Minä +olisin melkein valmis uskomaan että koko se koulu, jota te niin +järestöllisesti olette koettanut rakentaa, on erehdys, ja että realismi +taiteessa on mahdottomuus." + +"Minä myönnän teidän olevan oikeassa. Minä innossani perustin tämän +koulun syystä että olin joutunut riitaan ideaalisen koulun puolustajien +kanssa, ja johon innossansa ryhtyy, se on tavallisesti erehdys, +varsinkin jos on suutuksissaan. Minä en ollut innossani enkä ollut +suutuksissa, kun kirjoitin ne kirjoitukset, joista minun on kiittäminen +virkani saamista." + +Mr Welby tässä mukavasti ojensi jäseniänsä, ja nostaen lasia +huulillensa, hekumallisesti huokui sisäänsä sen bouquet'ia. + +"Te saatatte minua alakuloiseksi;" sanoi Kenelm. "On ikävä huomata että +henkemme nuoruudessa on ollut opettajan vaikutuksen alainen, joka +pilkkaa omia opetuksiansa." + +Welby nosti olkapäitänsä. "Elämä on vaihteleva opin ja unohtamisen +toimitus; mutta usein on viisaampaa unohtaa, kuin oppia. Koska olen +herennyt olemasta arvostelija, niin en paljon välitä olinko väärässä +tai oikeassa, kuin sitä osaa näytin. Minä luulen että olen oikeassa nyt +virkamiehenä. Menköön maailma omaa tietänsä, kun se vaan antaa meidän +elää sen päällä. Hyljätkää realismi taiteessa, jos mielitte, ja +omistakaa realismi käytännössä. Ensi kerta elämässäni minulla nyt on +mukava: kun henkeni on kuluttanut matkakenkänsä, nauttii se nyt +käymisestä tohvelissa. Kuka voi kieltää mukavuuden realismia." + +"Onko ihmisellä oikeus," sanoi Kenelm itsekseen, kun hän astui +vaunuihinsa, "käyttää harvinaista sukkeluutta -- yhtä harvinaisen opin +hedelmää -- säikähdyttääksensä nuorta sukupolvea niistä turvallisista +vanhoista teistä, jotka nuoriso, yksinänsä jätettynä, valitsisi, +ohjataksensa heitä uusille teille avaroilla hiekka-tasangoilla, ja +sitten, kun he ovat uupuneet ja saaneet haavoja jalkoihinsa, +sanoaksensa heille ett'ei hän rahtuakaan välitä siitä, ovatko he +kuluttaneet kenkänsä oikeilla vai väärillä teillä, ainoastaan senvuoksi +että hän itse on saavuttanut filosofiian parhaimman hyvän kepeäin +tohvelien mukavuudessa?" + +Ennenkuin hän voi vastata siihen kysymykseen, jonka hän näin itsellensä +teki, pysähtyi hänen vaununsa sen ministerin oven eteen, jonka Welby +oli auttanut valtaan. + +Tänä iltana oli paljon ihmisiä ylhäisten maailmasta suuren miehen +talossa. Sattui olemaan arveluttava hetki ministerille. Hänen +kabinettinsa kohtalo riippui erään lakiehdoituksen päätöksestä, joka +ehdoitus seuraavalla viikolla otettaisiin keskusteltavaksi +alihuoneessa. Etevä mies seisoi huoneidensa ovessa vieraita +vastaanottamassa, ja vieraiden joukossa olivat viholliset ehdoituksen +tekijät sekä vastustus-puolueen johtajat. Hänen hymynsä ei ollut +vähemmän suloinen heille, kuin hänen parhaimmille ystävilleen ja +uskollisimmille auttajilleen. + +"Tämä kai nyt on realismia," sanoi Kenelm itsekseen; "mutta totuutta se +ei ole, eikä se ole mukavuutta." Hän nojasi seinää vasten lähellä ovea +ja katseli tarkasti ja vakaan-näköisenä mainion isäntänsä kasvoja. Hän +huomasi tuon kohteliaan hymyn ja säädyllisen käytöksen ohessa huolen +merkkejä. Katse oli hajamielinen, posket vajonneet ja otsa rypyssä. +Kenelm loi katseensa pois ja silmäeli elämän yleisillä maanteillä +kulkevain kuhnurien vilkkaita kasvoja. Heidän katseensa eivät olleet +hajamieliset, heidän otsansa ei rypyssä; heidän ajatuksensa näyttivät +olevan vallan mielityössään vaihtaessansa jonkin joutavia +kohteliaisuuksia. Moni heistä oli mieltynyt lähenevään taisteluun, +mutta se oli suureksi osaksi vaan sellaista mieltymystä, kuin pienten +rahasummain veikan-panijoilla voi olla Derby-päivällä -- juuri kyllin +tehdäksensä kilpa-ajoa hauskaksi; mutta ei kyllin tehdäksensä voittoa +suureksi iloksi, tai tappiota suureksi huoleksi. + +"Meidän isäntämme on kipeän näköinen," sanoi Mivers kääntyen +Kenelm'iin. "Minä huomaan hänessä luuvalon merkkejä. Tunnettehan minun +aforismini: 'ei mikään ole luuvalolle niin vaarallista kuin +kunnianhimo,' etenkin parlamentillinen kunnianhimo." + +"Te ette ole niitä ystäviä, jotka tahtovat pakoittaa minulle tätä +taudin lähdettä; suvaitkaa minun kiittää teitä siitä." + +"Teidän kiitoksenne eivät ole paikallansa. Minä vakaasti kehoitan teitä +rupeamaan valtiollisiin toimiin." + +"Luuvalosta huolimatta?" + +"Luuvalosta huolimatta. Jos te voisitte katsella maailmaa niin kuin +minä, silloin neuvoni voisi olla toisellainen. Mutta teidän sielunne on +täynnä epäilyksiä ja haaveita ja kummallisuuksia, ja teillä ei ole muu +edessä kuin haihduttaa ne toimeellisessa elämässä." + +"Te olette osaksi tehnyt minua siksi kuin nyt olen -- heittiöksi; +teidän on jossakin määrin vastaaminen minun epäilyksistäni, haaveistani +ja kummallisuuksistani. Teidän neuvostanne minä tulin Mr Welby'n +kouluun sillä ijällä, jolloin vesan taivutus muodostaa puun muodon." + +"Ja minä ylpeilen itse siitä neuvosta. Minä mainitsen syyt, miksi sen +annoin: nuorelle miehelle on verraton etu alkaa elämän juoksunsa +täydellisesti tuntien niitä uusia aatteita, jotka tulevat vähemmässä +tai suuremmassa määrässä vaikuttamaan hänen sukupolveensa. Welby oli +näiden aatteiden taitavin edustaja. Se on ihmeellinen onni, kun uusien +aatteiden levittäjä on jotain enempää kuin kirjan-oppinut filosoofi -- +kun hän on täydellinen 'maailman mies,' on mitä me painolla sanomme +'käytöllinen.' Niin, te olette kiitollisuuden velassa minulle siitä +että hankin teille sellaisen opetuksen, ja pelastin teidät imelyydestä +ja hellätuntoisuudesta, Wordsworth'in runoudesta ja John serkun +jänterekristillisyydestä." + +"Se, josta minun pelastitte, olisi kenties tehnyt minulle enemmän +hyvää, kuin kaikki mitä te minulle hankitte. Minä luulen, että kuin +kasvatuksen onnistuu panna vanha pää nuorille hartioille, niin +sommitelma ei ole terve -- se estää verenkulkua ja heikontaa suonen +tykytyksen. Minun ei kuitenkaan tule olla kiittämätön; teidän +tarkoituksenne oli hyvä. Niin, minä oletan että Welby on käytöllinen; +hän ei usko mitään ja hän on saanut hyvän viran. Mutta isäntämmekin, +luullakseni, on käytöllinen; hänen virkansa on paljoa korkeampi kuin +Welby'n ja kuitenkaan hän ei kokonaan ole ilman uskoa, vai kuinka?" + +"Hän oli syntynyt ennen kuin uudet aatteet pääsivät käytölliseen +voimaan; mutta siinä määrässä kun ne ovat sitä saavuttaneet, on hänen +uskonsa ehdottomasti vähentynyt. Minä en luulisi hänen nyt uskovan +paljon, paitsi näitä kahta väitettä: ensiksi, että, jos hän uusia +aatteita hyväksyy, saapi hän valtaa ja saa sen pitää, ja jos hän ei +niitä hyväksy, ei mikään valta kysymykseen tule; ja toiseksi, että jos +uudet aatteet tulevat vallitsemaan, on hän paras mies varmuudella niitä +johtamaan -- tämä on ministerille kylläksi uskoa. Ei minkään viisaan +ministerin tule enempää uskoa." + +"Eikö hän usko että se laki-ehdoitus, jota hän tulevalla viikolla tulee +vastustamaan, on huono?" + +"Tietysti se on huono seurauksiin katsoen, sillä jos se pääsisi +voimaan, se kukistaisi hänen; minä olen varma siitä, että se itsessänsä +on hänen mielestänsä hyvä, sillä hän itse ehdoittelisi sitä, jos hän +vastustuspuolueesen kuuluisi." + +"Minä huomaan että Pope'n määritelmä on oikea: 'Puolue on monien +hulluus harvoin hyödyksi'." + +"Ei, se ei ole totta. On väärin käyttää sanaa hulluus monille; monet +ovat kyllä viisaat -- he tuntevat omia tarkoituksiaan ja he käyttävät +harvain taitoa tarkoituksiensa saavuttamiseen. Jokaisessa puolueessa +monet pitävät silmällä harvoja, jotka nimeksi heitä johtavat. Mies +pääsee pääministeriksi sentähden että hän monien mielestä näyttää +olevan sopivin mies heidän mieltänsä noudattamaan. Jos hän rohkenisi +olla toista mieltä kuin he, niin he panevat hänen siveelliseen +kaakkipuuhun ja viskaavat hänen päällensä likaisimmat kivensä ja +enin-mädänneet munansa." + +"Väite olisi silloin käännettävä, ja puolue olisi siinä tapauksessa +paremmin harvain hulluus monien eduksi." + +"Näistä kahdesta väitteestä on jälkimmäinen oikeampi." + +"Suvaitkaa minun pitää järkeni ja kieltäytyä olemasta yksi noita +harvoja." + +Kenelm läksi serkkunsa luota ja meni erääsen huoneesen, jossa oli +vähemmän väkeä, jossa hän näki Cecilia Travers'in istuvan nurkassa Lady +Glenalvon'in kanssa. Hän meni heidän luoksensa, ja lausuttuansa +muutamia jokapäiväisiä lauseparsia, Lady Glenalvon lähti pois puhumaan +ulkomaisen lähettilään kanssa, ja Kenelm istui sille tuolille, josta +hän oli noussut. + +Kenelm'istä oli oikein hauskaa katsella Cecilian kirkasta ja puhdasta +otsaa; ja suloista kuulla tätä lempeää ääntä, jolla ei ollut mitään +teeskenneltyjä väreitä, ja joka ei lausunut mitään joutavia +sukkeluuksia. + +"Eikö teistä ole kummallista," sanoi Kenelm, "että me englantilaiset +niin tuiki pilaamme tapojamme, että teemme sitäkin, jota huviksi +nimitämme, niin vähän miellyttäväksi kuin suinkin? Me olemme nyt +Kesäkuun alussa, jolloin kesä on kauneimmassa kukoistuksessaan, jolloin +joka päivä maalla on silmälle ja korvalle ilo, ja me sanomme: +'lämpimäin huoneiden säsongi on alkamaisillaan.' Me yksin sivistyneistä +kansoista vietämme kesämme pääkaupungissa, ja oleskelemme maalla +silloin, kuin puut ovat lehdittömiä ja vedet jäässä." + +"Tämä on tosin väärin; mutta minä rakastan maata kaikkina +vuoden-aikoina, talvellakin." + +"Kun koti maalla on täynnä London'in väkeä?" + +"Ei; se on päin vastoin haitta. Minä en milloinkaan kaipaa seuraa +maalla." + +"Se on totta; minun olisi pitänyt muistaa ett'ette ole muiden nuorien +ladyjen kaltainen yleensä ja että teillä on seuraa kirjoista. Ne ovat +aina hauskemmat maalla, kuin kaupungissa; tai oikeammin, me kuuntelemme +niitä vähemmän hajamielisellä tarkkuudella. Ah! enkö näe George +Belvoir'in vaaleita viiksiä tuolla? Kuka on se lady, jota hän +taluttaa?" + +"Ettekö tiedä sitä? -- Lady Emily Belvoir, hänen vaimonsa." + +"Niin, onhan minulle kerrottu että hän on naimisissa. Lady on kaunis. +Hän kyllä tulee kunnialla perhe-timantteja käyttämään. Lukeeko hän +Sinistä Kirjaa?" + +"Minä kysyn häneltä, jos tahdotte." + +"Ei, se tuskin maksaa vaivaa. Matkoillani ulkomailla lu'in minä +ainoastaan harvoja englantilaisia sanomalehtiä. Mutta minä kuulin +kuitenkin että George oli voittanut vaalissa. Joko hän on puhunut +parlamentissa?" + +"Jo; hän vastasi adressiin tässä istunnossa, ja sai paljon kiitosta +puheensa erinomaisesta laadusta ja hyvästä aistista. Hän puhui taas +moniaita viikkoja senjälkeen, mutta minä pelkään ett'ei hänellä sillä +kertaa ollut yhtään hyvää menestystä." + +"Yskimälläkö mykitettiin?" + +"Jotain sinnepäin." + +"Se tekee hänelle hyvää; hän tulee täyttämään minun ennustustani hänen +menestykseensä katsoen." + +"Joko olette lopettanut puheenne George raukasta tällä kertaa? Jos niin +on, sallikaa minun kysyä, oletteko unohtanut Will Somers'in ja Jessie +Wiles'in?" + +"Unohtanut heitä! en." + +"Mutta ettehän te ole kysynyt heistä mitään." + +"Minä pidin sen varmana asiana että he olivat niin onnellisia kuin voi +toivoa. Minä pyydän teitä vakuuttamaan minua että niin on laita." + +"Minä toivon että he nyt ovat onnelliset; mutta heillä on ollut huolta +ja he ovat muuttaneet Graveleigh'ista." + +"Huolta! muuttaneet Graveleigh'ista! Te te'ette minun levottomaksi. +Selittäkää asia." + +"He eivät olleet naimisissa olleet kolmeakaan kuukautta ja järjestäneet +sitä kotia, josta heidän on teitä kiittäminen, kun Will-raukka sai +luuvalo-kuumeen. Hän oli monta viikkoa vuoteen omana; ja kun hän +vihdoin pääsi liikkumaan, oli hän niin heikko, ett'ei hän vielä voinut +mitään työtä tehdä. Hänen sairaana ollessansa Jessie'llä ei ollut halua +eikä aikaa puotia hoitaa. Tietysti minä -- se on, isäni antoi heille +tarpeellista apua; mutta --" + +"Minä käsitän; he joutuivat vihdoin yleisen armeliaisuuden esineiksi. +Mikä hylkiö olenkaan, joka kokonaan unohdin velvollisuuksiani sitä +pariskuntaa kohtaan, jonka saatoin yhteen. Olkaa hyvä, jatkakaa." + +"Tiedättehän että isälleni ehdoiteltiin, vähää ennenkuin te meiltä +lähditte, vaihtaa maansa Graveleigh'issa muutamiin maatilkkoihin, jotka +olivat hänelle edullisemmat." + +"Nyt muistan. Hän suostui tähän ehdoitukseen." + +"Niin; kapteeni Stavers, Graveleigh'in uusi omistaja, näyttää olevan +hyvin huono mies, ja vaikka hän ei voinut ajaa Somers'eja pois niin +kauan kuin he veronsa maksoivat -- jonka suorittamisesta me pidimme +huolta -- niin hän kuitenkin ilkeästä häijyydestä toimitti kilpailevan +puodin erääsen toiseen tupaan kylässä, ja nuorille ihmisraukoille kävi +vallan mahdottomaksi saada elatustansa Graveleigh'issa." + +"Minkä syyn kapteeni Stavers voi löytää tai keksiä tällaiseen +käytökseen niin hyvänluontoista nuorta pariskuntaa kohtaan?" + +Cecilia loi silmänsä maahan ja punastui. + +"Se oli kostoa Jessie'a kohtaan." + +"Ah! Minä ymmärrän." + +"Mutta nyt he ovat muuttaneet pois kylästä ja heidän on onnistunut +majautua muualle. Will on tullut terveeksi ja he menestyvät hyvin -- +paljon paremmin kuin he milloinkaan olisivat voineet tehdä +Graveleigh'issa." + +"Te varmaankin olitte heidän hyväntekijänsä, Miss Travers?" sanoi +Kenelm, lempeämmällä äänellä ja katseella kuin hän milloinkaan ennen +oli perillistä kohtaan käyttänyt. + +"Ei, heidän ei ole minua kiittäminen ja siunaaminen." + +"Ketä siis? Isäänne?" + +"Ei. Älkää kysykö; minä olen luvannut ett'en sitä sano. He eivät itse +sitä tiedä; he luulevat että heidän on teitä kiittäminen siitä." + +"Minua! Pitääkö minun aina olla valhe vasten tahtoani? Hyvä Miss +Travers, minun kunnialleni on tarpeellista että päästän noita +herkkäuskoisia ihmisiä heidän erehdyksestänsä; missä minä heidät +löydän?" + +"Sitä en saa sanoa; mutta minä pyydän heidän hyväntekijältänsä luvan +ilmoittaa sitä, ja lähetän sitten heidän adressinsa teille." + +Joku koski Kenelm'in käsivarteen ja ääni kuiskasi: "Saanko pyytää teitä +esittelemään minua Miss Travers'ille?" + +"Miss Travers," sanoi Kenelm, "minä pyydän teitä lisäämään tuttavienne +joukkoa minun serkullani -- Mr Chillingly Gordon'illa." + +Sillä välin kun Gordon lausui Cecilia'lle muutamia noita tavallisia +kohteliaita sanoja, joilla tuttavuus London'in salongeissa tavallisesti +alkaa, nousi Kenelm, totellen Lady Glenalvon'in viittausta, joka juuri +oli huoneesen tullut, paikaltansa ja meni markisinnan luo. + +"Eikö tuo nuori mies, jonka te jätitte puhelemaan Miss Travers'in +kanssa, ole teidän serkkunne Gordon?" + +"On." + +"Miss Travers kuuntelee suurella huomiolla hänen puhettansa. Kuinka +serkkunne kasvot kirkastuvat hänen puhuessansa! Hän on todella kaunis, +kun hän noin innostuu." + +"Niin, minä luulisin häntä vaaralliseksi kosijaksi. Hän on sukkela, +vilkasluontoinen ja rohkea; hän voisi suuresti rakastua suureen +omaisuuteen ja puhua sen omistajan kanssa innolla, jommoista Chillingly +harvoin osoittaa. No, tuo ei minuun koske." + +"Sen _tulisi_ kuitenkin sitä tehdä." + +"Voi, voi tuota 'tulisi' mikä kamalan surullinen tarkoitus tuossa +yksinkertaisessa puheenparressa on! Kuinka onnellinen elämämme olisi, +kuinka suuret meidän tekomme, kuinka puhtaat meidän sielumme, jos +kaikki voisimme olla sellaiset kuin meidän tulisi olla!" + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Me rakennamme usein likeisiä tuttavuuden liittoja maalaiskartanon +ahtaassa piirissä, tai hiljaisella kylpypaikalla, tahi pienessä +kaupungissa mannermaalla, jotka haihtuvat kaukaiseksi tuttavuudeksi +London'in elämän pauhaavassa pyörteessä, eikä kuitenkaan voi kumpaakaan +puolta syyttä tahallisesta vieraantumisesta. Niin oli laita Leopold +Travers'in ja Kenelm Chillingly'n. Travers oli, kuten olemme nähneet, +ollut erittäin huvitettu keskustelusta nuoren muukalaisen kanssa, +joka oli vastakohta seurustelutapaan katsoen hänen maalaisille +tuttavillensa. Mutta kun hän taas oli palannut London'iin säsongin +ajaksi, oli hän, ennenkuin hän jälleen tapasi Kenelm'in, uudistanut +vanhaa tuttavuutta miesten kanssa, jotka olivat samalla kannalla kuin +hän -- upsiereja siinä rykmentissä, jonka koristeena hän kerta oli +ollut, muutamat naimattomia, toiset leskimiehiä niinkuin hän itse; +toisia, jotka olivat olleet hänen kilpaajoitansa muodin maailmassa, ja +vieläkin olivat iloisia laiskureita; ja harvoin tapahtuu että +pääkaupungissa pidetään likeistä ystävyyttä toiseen sukupolveen +kuuluvan henkilön kanssa, joll'ei ole jotain yhteistä yhdistintä +taiteen ja tieteen harjoituksessa, tai ystävällinen yhtämielisyys +valtiollisessa puolueriidassa. Sentähden Travers ja Kenelm olivat +olleet hyvin vähän yhdessä siitä kuin he ensin kohtasivat toisiansa +Beaumanoir'in luona. Silloin tällöin he kohtasivat toisiansa samoissa +täpötäysissä salongeissa, ja nyykäyttivät päätänsä toisilleen ja +tervehtivät toisiansa. Mutta heidän tapansa olivat vallan erilaiset. He +eivät tuttavallisesti seurustelleet samoissa taloissa; eivätkä he +käyneet samoissa klubeissakaan. Kenelm'in etevin ruumiinharjoitus oli +yhä vielä pitkät, varhaiset kävelymatkat maalaisten esikaupunkien +halki; Leopold'in oli ratsastus puistoon myöhemmin päivällä. Näistä +molemmista miehistä oli Leopold paljon enemmän mieltynyt huveihin. Taas +palattuansa pääkaupungin elämään, antautui hänen tulinen ja seuraa +rakastavainen luonteensa innolla, samoin kuin nuoruudessakin sen +keveihin nautintoihin. + +Jos näiden miesten keskenäinen väli olisi ollut yhtä tuttavallinen kuin +Nesdale Park'issa, niin Kenelm luultavasti useammin olisi nähnyt +Ceciliaa hänen kodissaan; ja se ihaileminen ja kunnioitus, jota tyttö +nyt jo oli hänessä herättänyt, olisi kenties kypsynyt paljon +hellemmäksi tunteeksi, kun hän siten olisi saanut selvemmän käsityksen +tästä suloisesta ja naisellisesta sydämestä ja sen heränneestä +rakkaudesta häneen. + +Hän oli kirjoittanut jotenkin epämääräisesti +kirjeessänsä Sir Peter'ille että "hänestä väliin tuntui kuin hänen +välinpitämättömyytensä rakkauteen ja kunnianhimoon katsoen tuli siitä +että hänellä oli joku mahdoton ideaali molemmissa." Mutta likemmältä +tätä tarkasteltuansa, hän ei voinut suoraan vakuuttaa itseänsä siitä +että hän oli luonut itselleen naisen ja vaimon ideaalin, joka olisi +vastakkainen Cecilia Travers'iin todellisuudessa. Päinvastoin, kuta +enemmän hän ajatteli Cecilian jaloja ominaisuuksia, sitä enemmän ne +näyttivät vastaavan jokaista ideaalia, joka unien hämärässä oli hänen +mieltänsä viehättänyt, ja kuitenkin hän tiesi ett'ei hän häntä +rakastanut, ett'ei hänen sydämensä ollut yhtäpitäväinen hänen järkensä +kanssa. Ja hän nöyrtyi surullisena siihen uskoon, ett'ei missään tällä +kiertotähdellä, jonka asukasten tavalliset riennot ja pyrinnöt olivat +hänelle vallan vieraat, mikään hymyilevä seurakumppani, mikään totinen +puoliso häntä odottanut. Sen mukaan kuin tämä luulo vakaantui, +lisääntyi hänen väsymyksensä pääkaupungin teeskenneltyyn elämään ja sen +huveihin ja hän alkoi ikävöidä täydellistä vapautta ja raittiita +jalkamatkoja. Hän usein kateudella ajatteli kuljeksivaa laulajaa, ja +arveli tapaisiko hän hänen vielä, jos hän taas lähtisi kuljeksimaan +samoja seutuja. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +On lähes viikko siitä kuin Kenelm tapasi Cecilia'n, ja hän istuu +huoneissansa Lord Thetfordin kanssa kolmen aikana iltapuolella eli +sillä tunnilla, joka pääkaupungin laiskureille on vaikein saada +kulumaan. Niiden nuorten miesten joukossa, jotka olivat Kenelm'in +ikäisiä ja hänen säätyänsä ja joiden kanssa hän seurusteli ylhäisten +maailmassa, oli kenties Beaumanoir'in nuori perillinen se, joka enin +"häntä miellytti ja jonka kanssa hän enin oli yhdessä; ja vaikka Lord +Thetford'illa ei ole mitään tekemistä kertomukseni suoranaisen juoksun +kanssa, kannattaa kuitenkin viipyä tässä muutamia minuutteja kuvaamaan +yhden niitä parhaimpia henkilöitä, joita viimeinen sukupolvi on luonut +näyttämään osaa, jommoista Lord Thetford'in kaltaisten nuorten miesten +täytyy syntyperänsä ja omaisuutensa johdosta näyttää sillä näyttämöllä, +jonka edestä esirippu ei vielä ole nostettu. Määrättynä sellaisen +perheen pääksi, joka ruhtinaallisten tiluksien ja historiallisen nimen +ohessa omistaa rohkean, vaikka rehellisen halun valtiollisen vallan +perään, on Lord Thetford saanut huolellisen kasvatuksen, varsinkin +aikansa uusiin aatteihin katsoen. Hänen isänsä, vaikka hän oli +tavallista lahjakkaampi mies, ei milloinkaan ollut ottanut tehokasta +osaa julkiseen elämään. Hän toivoo että hänen vanhin poikansa sitä +tekee. Beaumanoir'in suku on ollut Whig-puoluelaisia William III:nen +ajoista saakka. He ovat ottaneet osaa puolueen menestyksiin ja +vastoinkäymisiin, jota ei mikään valtiollinen mies voi toivoa joutuvan +häviöön tai heikontuvan, niin kauan kuin perustuslaillinen hallitus on +olemassa Englannissa. George I:sen hallituksesta George IV:nen +kuolemaan asti oli Beaumanoir'in perhe yhä edistymässä. Käykää +katselemassa sen perhe-kuvien kokoelmaa, niin teidän täytyy ihailla +sukua, joka vähemmässä ajassa kuin vuosisadassa on antanut niin monta +miestä valtion palvelukseen tai hovin koristukseksi -- niin monta +ministeriä, lähettilästä, kenraalia, kammariherraa ja tallimestaria. +Kun nuorempi Pitt kukisti suuret Whig-perheet, katosivat Beaumanoir'it +verrannollisesti hämärään; he tulivat taas näkyviin William IV:nen +hallitukseen tullessa ja antoivat taas valtiolle varustusta ja hoville +koristeita. Nykyisellä Lord Beaumanoir'illa, vaikka hän valtio-asioissa +on poco curante, on ainakin korkeita hovivirkoja; ja hän on tietysti +kreivikuntansa lord-luutnantti ja sukkanauhan tähdistön ritari. Hän on +mies, jolta hänen puolueensa johtajat ovat tottuneet neuvoa kysymään +vaikeissa asioissa. Hän lausuu mielipiteensä salaisesti ja +vaatimattomasti, eikä hän milloinkaan suutu, vaikka ne hyljätään. Hän +uskoo että aika on tuleva, jolloin Beaumanoir'in perheen päämiehen +tulee alentaa itsensä kirjoituttamaan nimensä vaaliluetteloihin ja +taistella käsikahakassa Hodge'n tai Hobson'in kanssa isänmaan asian +puolesta Whig'ien hyväksi. Ollen liian hidas tai liian vanha itse +tehdäksensä sitä, sanoo hän pojallensa: "Sinun täytyy se tehdä: minun +elinaikanani kyllä voivat asiat olla niinkuin tähän saakka, ilman +ponnistuksia minun puolestani. Sinun puolestasi vaaditaan sitävastoin +ponnistuksia, ja se voi kestää koko sinun aikasi." + +Lord Thetford tottelee isällisiä kehoituksia. Hän tukehuttaa +luonnolliset taipumuksensa, jotka eivät ole taide-aistia vailla eikä +miehuuttomia; sillä yhdeltä puolen hän suuresti ihailee soitantoa ja +maalausta; ja toiselta puolen hän innolla harrastaa sport'ia, etenkin +metsästystä. Hän ei kuitenkaan salli näiden viehättäväin huvien estää +itseään huomiolla alihuoneen toimia silmällä pitämästä. Hän on jäsenenä +komiteoissa, hän on puheenjohtajana terveyskysymyksiä koskevissa +yleisissä kokouksissa, ja toimittaa tehtävänsä hyvin. Hän ei vielä ole +puhujana ottanut osaa väittelyyn, mutta hän onkin vaan kaksi vuotta +parlamentissa ollut, ja hän noudattaa isänsä neuvoa olla puhumatta +kolmanteen vuoteen saakka. Mutta hän ei ole ilman vaikutusvoimaa +puolueen aatelisen nuorison piirissä, ja hänessä on sitä ainetta, josta +kabinetin korinttisia pylväitä suurella menestyksellä veistetään, kun +aika tulee. Hän on sydämessään vakuutettu siitä, että hänen puolueensa +menee liian pitkälle ja toimii liian joutuisasti; mutta hän seuraa +kuitenkin tätä puoluetta keveällä mielellä, ja seuraisi sitä yhä, +menköön se vaikka hiiteen. Hän kuitenkin mieluisimmin soisi sen toista +tietä menevän. Muuten hauska, kirkassilmäinen, iloinen nuori mies; ja +yleisen viran väli-ajoilla luo hän päivänpaistetta kolkkoihin +metsästys-kenttiin ja raittiin leyhkän kuumiin tanssi-saleihin. + +"Kunnon veli," sanoi Lord Thetford viskaten sikarrinsa pois, "minä +vallan hyvin käsitän että teillä on ikävä -- teillä ei ole mitään muuta +tehtävää!" + +"Mitäpä voin tehdä?" + +"Tehkää työtä." + +"Tehdä työtä!" + +"Niin, teillä on kylläksi hyvä pää käsittääksenne että teillä on sielu; +ja sielu on ruumiin väsymätön hyyryläinen; se vaatii aina jonkinlaista +tointa, ja vieläpä säännöllistä tointa; se tarvitsee jokapäiväistä +harjoitusta. Annatteko sielullenne sitä?" + +"Sitä en tiedä, mutta sieluni aina toimii yhtä tai toista." + +"Mutta vaihtelevaisesti -- ilman määrättyä esinettä." + +"Se on totta." + +"Kirjoittakaa kirja, ja se on oleva oikealla tuulellaan." + +"Minun sieluni aina kirjoittaa kirjaa (vaikka se ei voi sitä ulosantaa) +se kirjoittaa aina havaintojansa, tai keksii tapahtumia tai tutkii +luonteita; ja olkoon se sanottu meidän kesken, minä en luule kiusaavani +itseäni niin paljon kuin ennen tein. Toiset ihmiset kiusaavat minua +enemmän kuin heidän tulisi tehdä." + +"Sentähden ett'ette tahdo luoda itsellenne päämaalia yhteisesti muiden +kanssa: tulkaa parlamenttiin, ruvetkaa johonkin puolueesen, ja teillä +on se päämaalina." + +"Onko aikomuksenne toden perään väittää, ett'ette ole tuskastunut +alihuoneesen?" + +"Puhujiin minä usein tuskastun, mutta en taisteluun puhujain välillä. +Alihuoneella on erityinen kiihoitus, jota tuskin ymmärtää, kun on +ulkopuolella sitä; mutta te voitte käsittää sen viehätystä, kun näette +että henkilö, joka kerta on siellä ollut, on vallan kuin hukassa, jos +hän menettää paikkansa siellä, vieläpä on harmissaan, kun syntyperän +satunnaisuus muuttaa hänen ylihuoneen selkeämpään ilmaan. Koettakaa +tätä elämää, Chillingly!" + +"Minä tekisin sen, jos olisin ylellinen radikaali, tasavaltainen, +kommunisti, sosialisti ja jos tahtoisin kääntää kaikki olevaiset olot +ylösalaisin, sillä silloin olisi taistelu ainakin totinen." + +"Mutta ettekö voisi olla yhtä totinen näitä vallankumouksellisia +herrasmiehiä kohtaan?" + +"Oletteko te ja teidän johtajanne totisia heitä kohtaan? Minusta ei +siltä näytä." + +Thetford oli hetken aikaa vaiti. "No niin," sanoi hän, "jos te +epäilette minun perusteitani, niin menkää toiselle puolelle. Minä +puolestani ja moni meidän puoluettamme soisi mielellään +konservatiivisen puolueen mahtavammaksi." + +"Sitä en epäile. Ei mikään järkevä mies rakasta saada jalkansa +katkastuiksi takaa ahdistavan väkijoukon tungon kautta; ja väkijoukko +on vähemmän itsepintainen, kun näkee vahvan sotajoukon asetetuksi +vastapäätä itseänsä. Mutta minusta tuntuu kuin konservatismi nykyänsä +ei voisi olla muuta kuin mitä se nyt on -- puolue, joka voi yhdistyä +vastustukseen, mutta ei tahdo yhdistyä keksimään uusia järestöjä. Me +elämme aikakaudessa, jolloin muuttamistointa harjoitetaan umpimähkää, +vallan kuin sitä olisi ajamassa Nemesis, joka on yhtä sokea kuin se +itse. Uusia aatteita tulla kohahtaa hurjana tyrskynä niitä vastaan, +joita ennen on pidetty tukevina karina ja aallon-halkaisijoina; ja +uudet aatteet ovat niin liikkuvaisia ja muuttelevaisia, että ne, jotka +kymmenen vuotta takaperin katsottiin uusiksi, tänään pidetään vanhoina, +ja ne, jotka tänään ovat uusia, tulevat vuorostaan huomenna olemaan +vanhoja. Ja te näette valtiomiehiä, jotka ikäänkuin sallimuksen +alaisina, taipuvat näiden perättäin seuraavain koetus-kiiltokalujen +alle, ja sanovat toisillensa olkapäitään nostaen! 'Bismillah, niinhän +tuon täytyy olla; maa tahtoo niin, vaikka se veisi vaan hiiteen.' Minä +en ole varma siitä ett'ei maa joudu siihen vielä pikemmin, jos vaan +voidaan tukea konservatiivista puoluetta kyllin saattaen hallinto sen +käsiin, ja jos ollaan varmat siitä että sitä taas voitaisiin kukistaa. +Minä olen valitettavasti liian välinpitämätön katsoja puoluemieheksi +kelvatakseni; toivoisin ett'ei niin olisi. Kääntykää serkkuuni, +Gordon'iin." + +"Niin, Chillingly Gordon on tulevaisuuden mies ja hänessä on sitä +vakaisuutta mikä teiltä puuttuu." + +"Sanotteko häntä vakaaksi?" + +"Kyllä, yhden päämäärän saavuttamisessa -- Chillingly Gordon'in +menestyksen. Jos hän pääsee alihuoneesen ja menestyy siellä, niin +toivon ett'ei hän milloinkaan tule minun johtajakseni, sillä jos hän +luulisi kristillisyyden olevan tiellä hänen menestykselleen, hän +varmaan antaisi laki-ehdoituksen sen peruuttamisesta." + +"Olisiko hän siinä tapauksessa yhä vielä teidän johtajanne?" + +"Rakas Kenelm, te ette tiedä mikä puoluehenki on ja kuinka helposti se +keksii puolustus-syitä jokaiseen sen johtajien tekoon. Jos Gordon +esittelisi laki-ehdoituksen kristillisyyden peruuttamisesta, tapahtuisi +se tietysti sillä tekosyyllä, että tämä peruuttaminen olisi +kristityille hyödyksi, ja hänen seuralaisensa kiittäisivät tätä +valistunutta aatetta hyväksi." + +"Ah," sanoi Kenelm huo'aten, "minun on myöntäminen että olen tuhmin +tyhmeliini maan päällä; sillä sen sijaan että houkuttelisitte minua +puolue-politiikin alalle, panee teidän sananne minua ihmettelemään, +ett'ette lähde käpälämäkeen, jossa kunniaa voidaan pelastaa ainoastaan +pa'on kautta." + +"Oh, hyvä Chillingly, me emme voi juosta pois siitä aikakaudesta, jossa +elämme -- meidän täytyy hyväksyä sen oloja ja käyttää niitä hyväksemme; +ja jos alihuone muuten ei mitään ole, on se kumminkin kuuluisa kiistävä +seura ja erinomainen klubi. Miettikää asiaa. Minun täytyy nyt lähteä. +Minä menen katselemaan maalausta näyttelyssä, jota 'The Londoner'issa' +on hyvin ankarasti arvosteltu, mutta joka kuitenkin, sen mukaan mitä +olen kuullut varmalta taholta, on hyvin arvokas taideteos. Minä en +suvaitse nähdä ihmistä pilkattavan ja häväistävän, epäilemättä +kadehtivilta kilpailijoilta, joilla on sanomista sanomalehdissä, ja +sentähden tahdon itse arvostella maalausta. Jos se todella on niin +hyvä, kuin olen kuullut, niin minä puhun siitä kaikille jotka tapaan -- +ja taidekysymyksissä luulen minun sanoillani jotain arvoa olevan. +Tutkikaa taidetta, rakas Kenelm. Ei yksikään herrasmies ole oikein +sivistynyt, jos hän ei voi eroittaa hyvää maalausta huonosta. Käytyäni +näyttelyssä, on minulla oleva tunnin verta aikaa kävelymatkaa varten +puistoon, ennenkuin istunto alkaa illalla." + +Nuori mies lähti kepein askelin huoneesta, hyräillen aariaa +'Figarosta,' kun hän astui portaita alas. Kenelm voi ikkunasta nähdä +hänen hyppäävän satulaan huolettomalla suloudella ja ratsastavan +reippaasti katua alas -- muotoon, kasvoihin ja käytökseen katsoen +todellinen nuoren, ylimyksellisen, hyvin kasvatetun miehen esikuva. +"Venetialaiset," jupisi Kenelm, "mestasivat Marino Faliero'n sentähden +että hän kapinoiksi omaa säätyänsä, aatelismiehiä, vastaan. +Venetialaiset rakastivat valtiolaitostansa ja uskoivat niihin. Onko +sellaista rakkautta ja uskoa englantilaisissa?" + +Hänen näin puhuessansa itsekseen, kuuli hän kimakan äänen; ja +silmänkääntäjä asetti hänen ikkunansa eteen näyttämön, jolla Punch +ilkkuelee maailman lakeja ja siveyttä, "tappaa pyövelin ja pettää +paholaisen." + + + + +KYMMENES LUKU. + + +Kenelm kääntyi pois Punch'in ja Punch'in koiran katselemisesta, kun +hänen palvelijansa astui sisään, sanoen: "Eräs mies maalta, joka ei +tahdo nimeänsä sanoa, pyytää saada teitä puhutella." + +Ajatellen sen kenties olevan jonkun hänen isänsä lähettämän +sanantuojan, käski Kenelm että tuntematon laskettaisiin sisään, ja +seuraavassa minuutissa astui sisään kaunis ja roteva nuori mies, jonka +Kenelm, ensin hämmästyksellä häntä katseltuansa, tunsi Tom Bowles'iksi. +Olisi ollut vaikea vähemmän terävämieliselle katsojalle tuntea häntä: +raa'asta tappelijasta tai kylän hevossepästä ei ollut merkkiäkään +jälellä; kasvot olivat lempeän ja älyllisen näköiset, ja osoittivat +enemmän ujoutta kuin rohkeutta; hänen jykevä vartalonsa oli kadottanut +entisen kömpelyytensä, yksinkertainen puku oli niinkuin herrasmiehen -- +käyttääksemme selvästi kuvailevaa lausetapaa, koko mies oli +ihmeellisesti "virittänyt säveltä alas." + +"Minä pelkään, sir, että olen liian rohkea," sanoi Tom hiukan +sammaltaen ja käännellen hattua sormillaan. + +"Minä olisin suurempi vapauden ystävä, kuin olen, jos minua aina +kohdeltaisiin tällä tavalla," sanoi Kenelm, huonolla tuulella ollen; +mutta hänen luonteensa jalompi puoli pääsi kohdakkoin voitolle, ja hän +tarttui vanhan vastustajansa käteen ja huudahti: "Tom hyvä, te olette +hyvin tervetullut. Minä olen erittäin iloinen nähdessäni teitä. +Istukaa, mies; istukaa -- olkaa niinkuin kotonanne." + +"Minä en tiennyt että olitte palannut Englantiin, sir, ennenkuin näinä +päivinä vasta; sillä te sanoitte että kun tulette takaisin, niin saisin +nähdä teitä tai kuulla teistä." Nämä viimeiset sanat lausuttiin hiukan +soimaavaisella äänellä. + +"Minä ansaitsen moitetta, suokaa anteeksi," sanoi Kenelm katumaisesti. +"Mutta miten te minun löysitte? Ettehän edes nimeäni tuntenut? Siitä +oli kuitenkin helppo selkoa saada; mutta kuka teille antoi adressini?" + +"Sen teki Miss Travers, sir; ja hän käski minun käydä teidän luonanne. +Muutenhan minun ei olisi sopinut kutsumatta tulla, koska ette +lähettänyt minua hakemaan." + +"Mutta, Tom hyvä, minulla ei ole ollut aavistustakaan siitä, että te +Londonissa olitte. Eihän kutsuta ihmistä, jonka luullaan olevan enemmän +kuin sadan penikulman päässä, luokseen iltapäivällä. Minä otaksun että +vielä olette setänne luona? Ja minun ei tarvitse kysyä miten te +viihdytte -- jok'ainoa tuuma teissä, kiireestä kantapäähän, ilmoittaa +että olette hyvin-voipa mies." + +"Niin," sanoi Tom; "paljon kiitoksia, sir, minulla on varsin hyvä +toimeeni katsoen, ja setäni aikoo jättää koko toimen minulle +joulun-aikana." + +Tällä aikaa Kenelm oli soittanut palvelijaansa ja käskenyt hänen +tuomaan sellaisia virvokkeita sisään, joita voi löytyä hyyryllä asuvan +nuoren miehen varastossa. "Ja minkätähden olette kaupunkiin tullut, +Tom?" + +"Miss Travers kirjoitti minulle pienestä seikasta, jonka hän +hyväntahtoisesti on minulle toimittanut, ja hän sanoi että te tahdoitte +tietoja siitä; ja mietittyäni muutamia päiviä asiata, päätin tulla +kaupunkiin: toden perään," lisäsi Tom sydämellisesti; "minun teki mieli +jälleen nähdä teidän kasvojanne." + +"Mutta minä en teitä käsitä. Mistä teidän toimistanne Miss Travers +luulee minun tahtovan saada selkoa?" + +Tom punastui kovin ja näytti hämmästyneeltä. Onneksi palvelija samassa +tuli sisään virvoitus-tarjotin kädessä, niin että hän sai aikaa +jälleen tointua. Kenelm pani hänen eteensä ison palasen kylmää +kyyhkyis-piirakkaa, kaatoi hänelle viiniä, eikä ottanut asiaa puheeksi +ennenkuin hän luuli vieraansa kielen olevan sujuvampi puhumaan; silloin +hän sanoi, laskien kätensä ystävällisesti Tom'in olkapäälle: "Minä olen +ajatellut sitä, mitä Miss Travers'in ja minun välilläni on tapahtunut. +Minä toivoin saada Will Somers'in uuden adressin; hän lupasi kirjoittaa +tämän hyväntekijälle ja pyytää lupaa sitä minulle antaa. Tehän olette +tämä hyväntekijä?" + +"Älkää sanoko hyväntekijä, sir. Jos sallitte, niin kerron teille miten +se tapahtui. Katsokaa, minä möin pienen tilani Graveleigh'issa sen +uudelle omistajalle, ja kun äiti muutti Luscombee'n, ollaksensa +lähempänä minua, kertoi hän minulle kuinka kapteeni Stavers kiusasi +Jessie parkaa, sillä kapteeni näytti katsovan nuoria naisia tilalla +samoin kuin kasvavia puita kauppaan kuuluviksi; ja minä pelkäsin osaksi +että Jessie oli antanut jotakin syytä hänen vainoonsa, sillä +tiedättehän että hänen suloisissa silmissään on katse semmoinen, joka +voisi lumota viisaan miehen vallan mieleltään ja tehdä hänestä hullun." + +"Mutta minä toivon että hän on lakannut sellaisia katseita luomasta +siitä kun hän meni naimiseen." + +"Minäkin luulen hänen tehneen sen. Se on varmaa, ett'ei hän kapteeni +Stavers'ille yhtään kehoitusta antanut, sillä minä menin itse +salaisesti Graveleigh'iin ja olin piilossa erään mökkiläisen luona, +joka oli minulle kiitollisuuden velassa; ja yhtenä päivänä, kun olin +väijyksissä, näin kapteenin tulla hiipivän porraspuita myöten, jotka +eroittavat Holm-metsän pappilasta -- muistattehan Holm-metsän?" + +"En oikein sitä muista." + +"Polku kylästä Squire Travers'in tilaan vie tämän metsän halki, joka on +moniaan sadan kyynärän päässä Will Somers'in puutarhasta. Kapteeni +äkkiä kääntyi takaisin porraspuista ja katosi puiden väliin, ja sitten +nä'in Jessie'n tulevan puutarhasta kori kädessä, kiiruhtaen nopein +askelin metsää kohti. Silloin mieleni masentui, sir. Minä olin +varma siitä, että hän meni kapteenia tapaamaan. Kuitenkin hiivin +pensas-aitaa pitkin, piiloitellen itseäni, ja saavuin metsään melkein +yhteen aikaan kuin Jessie, vaikka toista tietä. Pensaston suojassa +hiivin eteenpäin kunnes nä'in kapteenin tulevan esille toisella +puolella tietä olevasta pensastosta ja asettavan itsensä suoraan +Jessie'n eteen. Silloin kohta huomasin että olin tehnyt väärin +Jessie'lle. Hän ei ollut odottanut kapteenia tapaavansa, sillä hän +äkkiä kääntyi ja alkoi juosta kotiapäin; mutta kapteeni saavutti hänen +ja tarttui hänen käsivarteensa. Minä en kuullut mitä hän sanoi, mutta +minä kuulin Jessien äänen, joka ilmoitti pelkoa ja vihaa. Ja silloin +kapteeni äkkiä otti hänen vyötäisistä, hän huusi, ja minä juoksin +esiin --" + +"Ja annoitte kapteenille aika selkäsaunan?" + +"En, sitä en tehnyt," sanoi Tom; "minä olin tehnyt itselleni sen +lupauksen, ett'en milloinkaan enää käyttäisi väkivaltaa, jos voisin +sitä välttää. Minä otin häntä toisella kädellä kauluksesta kiinni ja +toisella vyöstä, ja viskasin hänen pensaasen -- aivan hiljaa. Hän kömpi +pian siitä ylös, sillä hän on notkea pieni veitikka, ja alkoi haukkua +ja pauhata. Mutta minä hillitsin itseäni ja sanoin kohteliaasti: 'Pikku +herraseni, suuret sanat eivät luita muserra; mutta jos te vielä +milloinkaan Mrs Somers'ia kiusaatte, niin minä kannan teidät hänen +puutarhaansa ja pistän teidät lammikkoon ja kutsun kokoon koko kylän +väen katsomaan teidän kömpivän siitä ylös; ja minä te'en sen nyt, +joll'ette pötki tiehenne. Minä otaksun että olette kuullut nimeni -- +minä olen Tom Bowles.' Tätä sanoessani kävivät hänen kasvonsa, jotka +ennen olivat olleet hyvin punaiset, vallan vaaleiksi, ja jupisten +jotain, jota en kuullut, lähti hän tiehensä. + +"Jessie -- minä tarkoitan Mrs Somers -- näytti ensimältä pelkäävän +minua yhtä paljon kuin hän oli pelännyt kapteenia; ja vaikka minä +tarjousin saattamaan häntä Miss Travers'in tykö, johon hän oli matkalla +viemään koria, jota nuori lady oli tilannut, niin hän ei suostunut +siihen, vaan lähti kotia. Se loukkasi minua, ja minä palasin samana +iltana setäni luo; ja ei viipynyt monta kuukautta ennenkuin kuulin että +kapteeni oli ollut kylläksi ilkeä asettamaan kilpailevan puodin kylään, +ja että Will parka oli sairastunut ja että hänen vaimonsa samaan aikaan +oli vähävoimainen, ja kerrottiin heidän olevan suuressa puutteessa ja +kenties täytyisi myydä kaikki mitä heillä oli. + +"Kun tämän kuulin, luulin että minun raaka puheeni oikeastaan oli niin +kovin kapteenia suututtanut ja herättänyt hänen vihaansa, ja sentähden +oli minun velvollisuuteni pitää huolta Will-parasta ja hänen +vaimostaan. Minä en tiennyt miten voisin asiaa parantaa, mutta päätin +kääntyä Miss Travers'in puoleen; ja jos milloinkaan on löytynyt hyvä +sydän tytön rinnassa, on hänen sellainen." + +"Siinä luulen teidän olevan oikeassa. Mitä Miss Travers sanoi?" + +"Niin, tuskinpa tiedän mitä hän sanoi, mutta hän saattoi minun +ajattelemaan, ja minä tulin miettineeksi että Jessie'lle -- Mrs +Somers'ille -- olisi parempi muuttaa kauas pois kapteenin +saavuttamista, ja että Will'ille olisi edullisempaa asua paikalla, joka +olisi vähemmän erillään muusta maailmasta. Ja sitte minä kaikeksi +onneksi sanomalehdessä lu'in että paperikauppa ynnä lainakirjasto oli +myytävänä helppoon hintaan Moleswich'issa, Londonin toisella puolella. +Minä lähdin sinne junalla ja katsoin puodin erittäin sopivaksi nuorelle +parikunnalle, eikä antavan liian paljon työtä kumpaisellekaan; sitten +menin Miss Tavers'in luokse, ja minulla oli rahasumma säästössä siitä +kuin möin vanhan pajan ja talon-aseman, jota en tiennyt mihin käyttää; +ja niin, sanalla sanoen, ostin tämän kauppaoikeuden, ja Will ja hänen +vaimonsa asuvat nyt Moleswich'issa, jossa he menestyvät ja ovat +onnelliset, toivoakseni, sir." + +Tom'in ääni vapisi viimmeisiä sanoja lausuessansa, ja hän kääntyi äkkiä +syrjään, pannen kätensä silmäinsä eteen. + +Kenelm oli syvästi liikutettu. + +"Ja he eivät tiedä mitä te olette heille tehnyt?" + +"Ei suinkaan. Minä en luule, että Will olisi tahtonut olla minulle +velkaa. Oh, sillä pojalla on oma mielensä, Jessie -- Mrs Somers -- +olisi tuntenut itsensä loukatuksi ja nöyryytetyksi siitä, että olisin +edes ajatellutkaan sellaista. Miss Travers toimitti kaikki. He ottivat +vastaan rahat lainana, joka on määräajoilla maksettava. He ovat +lähettäneet Miss Travers'ille osan rahoista takaisin, jotta tiedän +heidän hyvin menestyvän." + +"Oliko Miss Travers lainannut heille rahaa?" + +"Ei; Miss Travers tahtoi ottaa siihen osaa, mutta minä pyysin hänen +luopumaan siitä tuumasta. Se teki minut onnelliseksi että voin aivan +yksin tehdä mitä tein, ja Miss Travers käsitti minua eikä ollut +yksipäinen. Kenties he luulevat että se on Squire Travers tai joku +toinen herrasmies, joka heitä säälii." + +"Minä olen aina sanonut, että te olette jalomielinen mies, Tom. Mutta +te olette jalomielisempi kuin luulin." + +"Jos minussa jotain hyvää on, niin minun on kiittäminen teitä siitä, +sir. Mikä juoppo, raju hirviö olinkaan kun ensin teidät tapasin! +Matkustukset teidän kanssanne ja myöskin tuon toisen herrasmiehen puhe +sekä tuo pitkä ystävällinen kirje, jonka teiltä sain, jossa ei teidän +nimeänne ollut, ja joka oli ulkomailla kirjoitettu -- kaikki tämä +muutti minun, niinkuin lapsi muuttuu kasvatuksen kautta." + +"Olette varmaankin lukenut paljon siitä kuin erkanimme toisistamme?" + +"Olen; minä kuulun nuorten miestemme lukuseuraan ja instituuttiin; ja +kuin silloin saan kirjan käteeni, etenkin hyvästi kirjoitetun +historian, en kaipaa muuta seuraa." + +"Ettekö milloinkaan ole nähnyt toista tyttöä, jota voisitte lempiä ja +jonka kanssa voisitte mennä naimisiin?" + +"Ah, sir", vastasi Tom, "mies ei joudu niin hulluksi tytön tähden, kuin +minä Jessie'n takia, voidaksensa, kun se on ohitse mennyt ja hän on +tullut taidollensa jälleen, uudestaan liittää sydämensä johonkin yhtä +helposti kuin se olisi ainoastaan taittunut jalka. Minä en sano ett'en +tule rakastamaan ja naimaan toista vaimoa -- päinvastoin toivoisin sitä +voivani tehdä. Mutta minä tiedän myöskin, että kuolinpäivääni saakka +tulen Jessie'ä rakastamaan; mutta ei syntisellä tavalla, sir -- ei +syntisellä. Minä en tahtoisi häntä loukata ajatuksissanikaan." + +Oli pitkällinen vait'olo. + +Vihdoin Kenelm sanoi: "Te lupasitte olla hyvä tuota pientä +kukkapallilla leikkivää tyttöä kohtaan; miten hänen on käynyt?" + +"Hän voi vallan hyvin, sir, kiitoksia kysymästänne. Minun tätini on +suuresti mieltynyt häneen, ja samoin äitinikin. Hän käy usein heidän +luonansa illoin ja hänellä on silloin työ mukana. Vikkelä, älykäs pieni +olento, rikas kauniista ajatuksista. Pyhäpäivinä, kun on kaunis ilma, +kuljemme yhdessä vainiolla." + +"Hän on ollut teille lohdutukseksi, Tom." + +"On kyllä." + +"Hän rakastaa teitä?" + +"Siitä olen varma; hän on tunnokas, kiitollinen lapsi." + +"Hänestä tulee piakkoin nainen, Tom, ja silloin hän voi rakastaa teitä +niinkuin nainen." + +Tom näytti loukatulta ja melkein suuttuneelta tästä ehdoittelemisesta +ja kiiruhti taas siihen aineesen, joka koski häntä likemmältä. + +"Miss Travers sanoi että te mielellänne kävisitte Will Somers'in ja +hänen vaimonsa luona; onko se totta? Moleswich ei ole kaukana +Londonista niinkuin tiedätte." + +"Tietysti minä tahdon." + +"Minä toivon että tapaatte heidät onnellisina; ja jos niin on, kenties +olette hyvä ja annatte minulle siitä tiedon; ja -- -- ja -- tekisi +mieleni saada tietää onko Jessie'n lapsi hänen näköisensä. Onko se +poika -- minä olisin ennen toivonut sen olleen tytön." + +"Minä kirjoitan teille kaikesta. Mutta miks'ette tule kanssani?" + +"Ei, minä en usko että voisin tehdä sitä juuri nyt. Minä olin kovin +liikutettu, kun viimein nä'in hänen kauniit kasvonsa Graveleigh'issa, +ja hän pelkäsi minua vielä! -- se oli kova kohtaus." + +"Hänen pitäisi saada tietää mitä te olette hänen hyväksensä tehnyt ja +aiotte tehdä." + +"Ei millään muotoa, sir; luvatkaa se minulle. Minä halveksisin itseäni, +jos nöyryyttäisin heitä -- sillä tavoin." + +"Minä ymmärrän, mutta minä en lupaa teille mitään varmaa. Niin kauvan +kuin kaupungissa viivytte, asutte minun luonani; emäntäni kyllä hankkii +teille huoneen." + +"Paljon kiitoksia, sir, mutta minä lähden takaisin iltajunalla; Herra +siunatkoon, kuinka myöhäinen jo on! Minun täytyy sanoa teille +jäähyväiset. Minulla on muutamia asioita toimitettavina tädilleni, ja +minun pitää ostaa uusi nukki Susey'lle." + +"Susey on siis tuon pienen kukkapallolla leikkivän tytön nimi?" + +"Niin. Minun täytyy joutua matkalle; tuntuu oikein hauskalta, kun olen +saanut teitä jälleen nähdä ja olen huomannut että vielä vastaanotatte +minua yhtä suurella hyvyydellä, ikäänkuin olisimme vertaisia." + +"Ah, Tom, toivoisin olevani teidän vertaisenne -- ei, vaan puoleksi +niin jalo kuin taivas on teidät tehnyt." + +Tom hymyili epäileväisesti ja lähti pois. + +"Tuolla onnettomalla rakkauden kiihkolla," sanoi Kenelm itsekseen, +"näyttää kuitenkin, kun asiaa oikein miettii, olevan hyvätkin puolensa. +Jos se oli vähällä tehdä peto tästä kunnon miehestä -- niin, petoakin +pahempaa, hirsipuuhun tuomittua murhaajaa -- niin se toiselta puolen on +tehnyt hienon, hellätuntoisen, ritarillisen herrasmies-luonteen sen +ensimmäisen hulluuden rajuista aineista. Niin, minä lähden vastanaineen +parikunnan luona käymään. Minä olen melkein varma siitä että ne nyt jo +äräjävät ja sylkevät toinen toisillensa kuin koira ja kissa. +Moleswich'iin on kohkalainen kävelymatka." + + + + + + +VIIDES KIRJA. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Kaksi päivää edellisen kirjan viimeisessä luvussa kerrotun keskustelun +jälkeen, sai Travers, joka sattumalta aikoi Kenelm'in luona käymään, +hänen palvelijaltansa kuulla, että Mr Chillingly oli lähtenyt +London'ista vallan yksin eikä ollut antanut mitään tietoa mihin hänelle +tulevat kirjeet olisi lähetettävät. Palvelija ei tiennyt mihin hän oli +lähtenyt, eikä milloin hän palaisi. + +Travers kertoi sattumalta tämän uutisen Cecilia'lle, ja tämä oli hiukan +loukattu siitä, ettei Kenelm ollut hänelle kirjoittanut riviäkään +Tom'in käynnistä. Hän arvasi kuitenkin että Kenelm oli mennyt +Somers'ilaisia tervehtimään, ja että hän parin päivän kuluttua palaisi +kaupunkiin. Mutta viikkoja kului, säsongi läheni loppuansa, eikä hän +Kenelm Chillingly'stä nähnyt eikä kuullut mitään: hän oli kokonaan +hävinnyt London'in seura-elämästä. Hän oli vaan kirjoittanut muutaman +rivin palvelijallensa ja käskenyt hänen mennä Exmundham'iin ja odottaa +häntä siellä, sekä lähettänyt pankki-setelin maksamattomien rätinkien +maksamiseen. + +Meidän täytyy nyt seurata sen omituisen olennon harhailevia askeleita, +joka on tullut tämän kertomuksen sankariksi. Hän oli aamupuhteella, +aikaa ennenkuin hänen palvelijansa oli noussut ylös, lähtenyt +huoneestansa varustettuna repulla ja pienellä matkalaukulla, jossa oli +-- paitsi sellaisia vaatteita, joita hän luuli tarvitsevansa ja jotka +eivät reppuun mahtuneet -- muutamia hänen lempikirjojaan. Hän ajoi, +nämä tavarat mukanansa, rattailla Vauxhall'in pysäyspaikkaan, toimitti +matkalaukun lähetettäväksi Moleswich'iin, heitti repun selkäänsä ja +astuskeli hiljakseen vielä unen helmoissa lepäävien etukaupunkien läpi, +jotka ulottuivat kauas maalle, ennenkuin hän, vapaammasti hengittäen, +kumpaisellakaan puolella valtateitä huomasi maalaisen viljelyksen +merkkejä. Vasta kun hän oli jättänyt hauskan Richmond'in katot ja puut +taaksensa, alkoi hän tuntea olevansa pääkaupungin häiritseväin +vaikutuksien ulkopuolella. Vähäisessä ravintolassa, jossa hän viipyi +suurusta syödäksensä, sai hän kuulla että vainioiden poikki kulki +polku, josta virta näkyi, ja jota myöten hän voisi saapua matkansa +päämaaliin; hän poikkesi siis valtatieltä, kulki mitä kauneimman +kreivikuntamme kauneimman seudun läpi, ja saapui puolipäivän aikana +Moleswich'iin. + + + + +TOINEN LUKU. + + +Tullessansa kauniin kaupungin valtakadulle, näki hän uhkean puodin oven +ylipuolella nimen Somers kirjoitettuna suurilla kultakirjaimilla. +Puodissa oli kaksi isoa, uhkeaa ikkunaa, jossa oli ainoastaan yksi iso +ruutu; toisessa oli hyvin somasti järjestettyä kaikellaista +paperikaupassa tavallista tavaraa, korko-ompelu-malleja y.m.; toisessa +oli yhtä sievästi järjestettyjä kauniita koritöitä. + +Kenelm astui kynnyksen yli ja näki kauppapöydän takana vanhan ystävänsä +Jessien, joka oli kaunis kuin ainakin, mutta hänen kasvonsa osoittivat +enemmän vakavuutta ja hän oli vartaloltansa tukevampi kuin ennen. +Puodissa oli pari kolme ostajaa, joille hän myi tavaroita. Sillä välin +kuin eräs nuori lady, joka oli istunut, lausui kovallaisella, mutta +ystävällisellä ja miellyttävällä äänellä: "Älkää minusta välittäkö, -- +Mrs Somers -- minä voin odottaa," lensi Jessie'n vilkas silmä +muukalaista kohti, mutta liian sukkelaan voidaksensa hänen kasvojansa +tuntea, jotka tämä kuitenkin käänsi pois ja alkoi koreja katsella. + +Parin minuutin kuluttua toiset ostajat olivat ostoksensa toimittaneet +ja lähteneet pois. Ja kauniin ladyn ääni kuului taas: "No, Mrs Somers, +minä tahtoisin nähdä teidän kuvakirjojanne ja leikkikalujanne. Minä +pidän pienet lapsenkemut tänään iltapuolella, ja tahtoisin saada ne +niin iloisiksi kuin suinkin." + +"Minä olen paikalla tai toisella tällä kiertotähdellä, tai ennenkuin +minun monaadini viskattiin siihen, kuullut tämän äänen ennen," mutisi +Kenelm. Sillä välin kun Jessie toi esiin leikkikalunsa ja kuvakirjansa, +sanoi hän: "Minun on mieleni paha siitä, että teidän täytyy odottaa, +sir; mutta jos mielitte koria katsella, niin voin kutsua mieheni +tänne." + +"Tehkää se," sanoi Kenelm. + +"William -- William," huusi Mrs Somers; ja hetken kuluttua, jolla aikaa +hän ehti vetää takin päällensä, tuli William Somers puodin takaisesta +huoneesta. + +Hänen kasvonsa olivat kadottaneet tuon entisen kärsivän ja kivuloisen +näön; ne olivat vielä jotenkin kalpeat, mutta niillä asui vielä +älyllisyys niinkuin ennen. + +"Kuinka olette kehittynyt taiteessanne!" sanoi Kenelm sydämellisesti. + +William säpsähti ja tunsi kohdakkoin Kenelmin. Hän juoksi esiin, otti +Kenelmin ojennetun käden molempiin käsiinsä ja huudahti äänellä, joka +oli naurun ja itkun sekainen: "Jessie, Jessie, se on hän! -- hän, jonka +edestä me joka ilta rukoilemme. Jumala teitä siunatkoon! -- Jumala +siunatkoon ja tehköön teitä niin onnelliseksi kuin Hän antoi teidän +tehdä minut!" + +Ennenkuin tämä puhe oli lopetettu, oli Jessie miehensä vieressä, ja hän +lisäsi, matalammalla mutta syvästä liikutuksesta vapisevalla äänellä: +"Ja minutkin!" + +"Teidän luvallanne," sanoi Kenelm, ja hän suuteli Jessien valkoista +otsaa, joka suutelo ei olisi voinut olla ystävällisempi ja kylmempi, +jos se olisi ollut Jessien iso-isän antama. + +Sillä välin lady oli hiljaa noussut istualta ja huomaamatta hiipinyt +Kenelmin luo ja tutkivin silmin hänen kasvojansa katsellut. + +"Teillä on toinenkin ystävä täällä, sir, jolla myöskin on syytä teitä +kiittää --." + +"Minusta teidän äänenne oli tuttu," sanoi Kenelm, hiukan hämillänsä +ollen. "Mutta suokaa anteeksi, jos en teidän kasvojanne voi muistaa. +Missä me olemme toisiamme lamanneet?" + +"Tarjokaa minulle käsivartenne, kun lähdemme täältä, niin minä saatan +teitä jälleen minua muistamaan. Mutta ei: minä en saa ajaa teitä pois +nyt. Minä tulen puolen tunnin kuluttua takaisin. Mrs Somers, voitte +sillaikaa panna kokoon ne tavarat, jotka olen valinnut. Minä otan ne +mukaani kun palaan pappilasta, johon jätin hevoseni ja vaununi." +Nyykäyttäen päätänsä ja hymyillen Kenelm'ille, kääntyi hän ja jätti +Kenelm'in vallan hämmästyneenä. + +"Kuka tuo lady oli, Will?" + +"Eräs Mrs Braefield. Hän on vastatulija." + +"Eihän tuo muuta voi olla, Will," sanoi Jessie hymyillen, "sillä hän on +ollut naimisissa vasta kuusi kuukautta." + +"Ja mikä oli hänen nimensä ennenkuin hän nai?" + +"Sitä en totta tosiaan tiedä, sir. On vaan kolme kuukautta siitä kuin +me tänne muutimme, ja hän on ollut erittäin hyvä meille ja ostaa meiltä +paljon. Mr Braefield on kaupunkilainen herrasmies ja hyvin rikas; ja he +asuvat tämän paikan kauniimmassa talossa ja heillä käy paljon +vieraita." + +"Hyvä, minä en ole entistä viisaampi," sanoi Kenelm." + +"Ihmiset, jotka kysyvät paljon, harvoin viisastuvat." + +"Mutta miten te löysitte meidät, sir?" sanoi Jessie. "Oh! nyt minä +arvaan," lisäsi hän, luoden veitikkamaisen katseen Kenelm'iin ja +hymyillen. "Te olette tietysti tavannut Miss Travers'in ja hän on sen +teille kertonut." + +"Te olette oikeassa. Häneltä ensin kuulin että olitte muuttaneet, ja +päätin käydä teitä katsomassa ja tulla esitetyksi pienokaiselle -- +poika kaiketi? Teidänkö näköisenne, Will?" + +"Ei, sir -- Jessien kuva." + +"Mitä joutavia, Will; aivanhan se kuin sinä itse, pieniin kätösiin +asti." + +"Ja äitinne, Will, kuinka te hänen jätitte?" + +"Oh, sir!" huudahti Jessie nuhtelevaisesti; "luuletteko että me +olisimme hennoneet jättää äitiä -- niin yksin ja päälle päätteeksi +jäsenten kolotusta potevana? Hän vaalii pienokaista nyt -- sen hän aina +tekee, kun minä olen puodissa." + +Nyt Kenelm seurasi nuorta parikuntaa puodin viereiseen huoneesen, jossa +Mrs Somers istui ikkunan vieressä lukien raamattua ja heijaten +pienokaista, joka nukkui rauhallisesti kehdossa. + +"Will", sanoi Kenelm, kumartaen synkkämielisiä kasvojaan lapsen yli, +"minä tahdon kertoa teille muukalaisen runoilijan kauniin ajatuksen, +jota on niin huonosti käännetty:" -- + + "Lapsi sä miekkoinen! viel kehto on ääretön sulle. + Kuin tulet mieheksi, käy ahtahaks' maailmakin." + +"Minä en usko että se on totta, sir," sanoi Will vaatimattomasti; +"sillä onnellinen koti on maailma, joka on kylläksi avara mille +miehelle tahansa." + +Kyyneleet nousivat Jessien silmiin; hän kumartui alaspäin ja suuteli -- +ei lasta -- vaan kehtoa. "Will teki tämän." Hän lisäsi punastuen: "Minä +tarkoitan kehtoa, sir." + +Aika riensi sillä välin kuin Kenelm puheli Will'en ja vanhan äidin +kanssa, sillä Jessie oli kohdakkoin taas kutsuttu puotiin; ja Kenelm +vallan hämmästyi, kun hän huomasi että se puoli tunti, joka armosta oli +hänelle suotu, oli päättynyt, ja Jessie pisti päänsä ovesta ja sanoi: +"Mrs Braefield odottaa teitä." + +"Hyvästi, Will; minä tulen piakkoin taas teitä katsomaan; ja äitini on +pyytänyt minun ostamaan en tiedäkään kuinka monta todistetta teidän +taidostanne." + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Komeat avonaiset vaunut, joissa oli sija kuskille, joka oli yhtä +loistavassa puvussa, seisoivat puodin edustalla. + +"Nyt, Mr Chillingly," sanoi Mrs Braefield, "on minun vuoroni ryöstää +teidät; astukaa sisään!" + +"Aha!" jupisi Kenelm, katsellen häntä miettivin silmin. "Onko se +mahdollista?" + +"Aivan mahdollista; astukaa sisään. Kuski, ajakaa kotia! Niin, Mr +Chillingly, te tapaatte taas tuon varomattoman olennon, jolle uhkasitte +selkäsaunan antaa; se olisi tehnyt hänelle hyvää. Minun tulisi häpeällä +muistutella teitä minusta, ja kuitenkaan minä en ensinkään häpee. Minä +ylpeilen siitä että voin teille näyttää muuttuneeni vakaaksi, +arvolliseksi naiseksi ja, niinkuin mieheni sanoo, hyväksi vaimoksi." + +"Te olette olleet naimisissa ainoastaan kuusi kuukautta, kuulen minä," +sanoi Kenelm kuivasti. "Toivon että miehenne sanoo samaa kuuden vuoden +kuluttua." + +"Hän tulee sanomaan sitä kuudenkymmenen vuoden jälkeen, jos niin kauan +elämme." + +"Kuinka vanha hän on?" + +"Kahdeksan neljättä." + +"Kun miehelle puuttuu ainoastaan kaksi vuotta hänen sataansa, on hän +luultavasti paremmin oppinut tunteitansa tuntemaan; mutta hänellä on, +tavallisesti, silloin hyvin vähän jälellä tunnettavana." + +"Älkää olko ivallinen, sir; ja älkää puhuko niin, kuin pilkkaisitte +avioliittoa, juuri kun olette jättänyt mitä onnellisimman nuoren +parikunnan, jonka päälle aurinko on loistanut, ja jonka -- sillä Mrs +Somers on kertonut minulle kaikki naimisestansa -- on teitä kiittäminen +onnestansa." + +"Minua kiittäminen onnestansa! ei ensinkään. Minä autoin heitä +naimisiin, ja tämän naimisen uhalla he auttoivat toisiaan tulemaan +onnellisiksi." + +"Oletteko vielä naimaton?" + +"Jumalan kiitos, olen!" + +"Ja te olette onnellinen?" + +"En ole; minä en voi itseäni onnelliseksi tehdä -- minä olen tyytymätön +olento." + +"Miksi te sitten sanotte, 'Jumalan kiitos'?" + +"Siksi että se ajatus lohduttaa minua, etten tee toista onnettomaksi." + +"Luuletteko, että te, jos rakastaisitte vaimoa joka teitä rakastaisi, +tekisitte hänet onnettomaksi?" + +"Sitä en toden totta tiedä; mutta en ole nähnyt naista, jota voisin +vaimona rakastaa. Ja meidän ei tarvitse sen edemmäksi asiaa tutkia. +Mitenkä on tuon pahasti pidellyn harmaan hevosen käynyt?" + +"Kiitoksia, se oli vallan terve, kuin viimeksi siitä kuulin." + +"Ja setä, joka olisi peijannut teitä minulle, joll'ette niin +urhoollisesti olisi itseänne puolustanut?" + +"Hän asuu siinä, missä hän asui, ja on nainut emännöitsijänsä. Hän oli +niin hellätuntoinen että epäsi tätä tehdä, ennenkuin minä olin +naimisiin joutunut ja tieltä pois." + +Tässä Mrs Braefield, joka alkoi puhua hyvin sukkelaan, niinkuin naiset +usein tekevät, kun koettavat salata liikutustansa, kertoi Kenelmille +kuinka onnettomaksi hän tunsi itsensä monta viikkoa senjälkeen, kuin +hän tätinsä luona oli turvapaikan löytänyt -- kuinka hän oli päättänyt +ettei hän milloinkaan naimisiin mene -- ei milloinkaan! Kuinka Mr +Braefield sattui olemaan vierailla naapuristossa, ja näki hänen +kirkossa -- kuinka tämä koetti päästä tuttavuuteen hänen kanssansa -- +kuinka tämä herra alussa oli hänelle miltei vastenmielinen; mutta hän +oli niin hyvä ja kiltti, ja kun hän vihdoin kosi -- ja tyttö itse +suoraan kertoi hänelle kaikki paostansa ja tuhmuuksistansa -- kiitti +hän häntä niin jalosti rehellisyydestä, joka saattoi häntä +kunnioittamaan häntä yhtä paljon kuin hän ennen häntä rakasti. "Ja +tästä hetkestä," sanoi Mrs Braefield hellästi, "olen sydämestäni häntä +rakastanut. Ja nyt tiedätte kaikki. Ja nyt me olemmekin perillä." + +Vaunut vieri hyvin joutuisasti leveää ajotietä ylös, jonka varrella +kasvoi murattia, ja pysähtyi kauniin huoneuksen edustalle; rakennuksen +vastapäätä oli uhkea portti ja puutarhan kohdalla oli pitkä kasvihuone +-- se oli niitä rakennuksia, joita omistaa "kaupunkilais-herrasmiehet," +ja jotka usein ovat komeammat ja uhkeammat kuin moni muhkea +herraskartano. + +Mrs Braefield oli nähtävästi hiukan ylpeä, kun hän vei Kenelm'in +kauniin eteisen läpi, jonka laattia oli Malverntiilistä tehty ja jota +koristi Scagliola-pylväät, ja salongiin, joka oli sisustettu hyvällä +aistilla ja antoi isoon kukkatarhaan päin. + +"Mutta missä on Mr Braefield?" kysyi Kenelm. + +"Hän lähti junalla konttooriinsa; mutta hän tulee takaisin jo aikaa +ennen päivällistä, ja te syötte tietysti päivällistä meidän kanssamme?" + +"Te olette hyvin vierasvarainen, mutta --." + +"Ei mitään mutta; minä en ota korviini mitään estelyjä. Älkää pelätkö +saavanne vaan lampaanpaistia ja riisipuddingia; sitä paitsi minulla on +lasten kemut täällä kahden aikana, ja niissä tulee olemaan kaikellaista +lystiä. Pidättehän lapsista?" + +"Sitä en luule tekeväni. Mutta en ole milloinkaan tehnyt tätä tunnetta +selväksi itselleni." + +"Hyvä, te saatte erittäin sopivan tilaisuuden tekemään sitä tänään. Ja, +minä lupaan teille, että saatte nähdä mitä suloisimmat kasvot, kuin +voitte ajatella tulevalle vaimollenne." + +"Minun tuleva vaimoni ei, toivoakseni, vielä ole syntynyt," sanoi +Kenelm väsyneenä. "Mutta minä viivyn kaikissa tapauksissa täällä +jälkeen kahden; sillä kahden aika kai tarkoittaa lunchon'ia." + +Mrs Braefield nauroi. "Teillä on vielä ruokahalunne jälellä." + +"Niin on enimmillä yksinäisillä miehillä, jos eivät ole rakastuneet ja +käyvät kaksinkertaisiksi." + +Mrs Braefield ei viitsinyt nauraa tälle inhoittavalle sukkeluuden +yritykselle; hän kääntyi pois sen lausujasta, otti hatun ja hansikkaat +päältänsä ja silitteli kädellään otsaansa ikäänkuin järjestääksensä +vallattomia kutria ennestään jo kiiltävästä ja sileästä tukasta. Hän ei +ollut aivan niin kaunis naisvaatteissa, kun hän oli pojan vaatteissa +ollut, eikä hän näyttänyt niin nuoreltakaan. Muuten hän kaikin puolin +oli erinomaisella tavalla kehittynyt. Hänen rehellisissä kirkkaissa +silmissään asui enemmän loistoa ja älyä, hänen huulillaan enemmän +lempeyttä. Kenelm katseli häntä ihaillen. Ja kun hän kääntyi pois +peilistä ja kohtasi Kenelmin katseen, heleämpi puna hänen poskillensa +ja vedet nousivat hänen kirkkaihin silmiinsä. Hän meni Kenelmin luokse, +otti hänen kätensä molempiin käsiinsä ja puristi sitä. "Ah, +Chillingly," sanoi hän liikutuksesta vapisevalla äänellä, "katsokaa +ympärillenne, katsokaa tätä onnellista rauhaisaa kotia! -- elämää niin +huoletonta, miestä, jota rakastan ja kunnioitan; kaikkea tätä +siunausta, jota olisin ikuiseksi ajaksi menettänyt, jollen olisi teitä +kohdannut ja jollei minua olisi rangaistu niinkuin ansaitsin. Kuinka +usein olen ajatellut teidän sanojanne, että ylpeilisitte minun +ystävyydestäni, kun jälleen tapaisimme toisiamme! Minkä voiman nämät +sanat minulle antoivat katumuksen hetkinä!" Hänen äänensä tässä kävi +kuulumattomaksi, ikäänkuin hän olisi koettanut nyyhkytystä tukehduttaa. + +Hän laski Kenelmin käden irti, ja ennenkuin tämä ehti vastata, riensi +hän äkkiä avonaisesta lasi-ovesta puutarhaan. + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Lapset ovat tulleet -- niitä on noin kolmenkymmenen paikkeilla, +kauniita kuin englantilaiset lapset yleensä ovat, onnellisia +iloitessaan kesästä ja päiväpaisteesta, kukkaiskentistä ja katetusta +pöydästä, jota suojasi kastanjapuiden väliin levitetty telttakangas ja +jonka mattona oli nurmi. + +Kenelm oli epäilemättä oikein hyvällä tuulella tässä banketissa ja teki +parastansa yleistä iloa lisätäksensä, sillä kun hän puhui, kuuntelivat +lapset hartaasti, ja kun hän lopetti, nauroivat he iloisesti. + +"Ne kauniit kasvot, jotka lupasin saavanne nähdä," kuiskasi Mrs +Braefield, "eivät vielä ole täällä. Minä sain kirjeen nuorelta ladylta, +jossa hän sanoo Mrs Cameron'in olevan vähävoimaisen tänään, mutta +toivoo hänen sen verran paranevan, että hän voi tulla vähän myöhemmin +iltapuolella." + +"Saanko luvan kysyä kuka on Mrs Cameron?" + +"Ah! vallanhan unohdin että olette muukalainen täällä. Mrs Cameron on +se täti, jonka luona Lily asuu. Eikö Lily ole kaunis nimi?" + +"Erittäin kaunis! se tarkoittaa valkopäistä ja ohutkortista kehrääjää, +joka ei kehrää." + +"Siinä tapauksessa nimi valehtelee minun Lilyyni nähden, niinkuin +saatte nähdä." + +Lapset päättivät nyt syömisensä ja lähtivät tanssimaan lehtokujaan +violiinin soiton mukaan, jota soitti yhden lapsen iso-isä. Sillä aikaa +kuin Mrs Braefield järesti tanssin, käytti Kenelm tilaisuutta +vetäytyäksensä pois nuoren kahdentoista vuotiaan neidon luota, joka +banketissa oli hänen vieressänsä istunut ja niin mieltynyt häneen, että +hän alkoi pelätä, tämän lupaavan ei milloinkaan hänestä eroavansa, ja +lähti huomaamatta pois. + +On hetkiä, jolloin toisten ilo vaan tekee meitä huolenalaisiksi, +etenkin vilkasluontoisten lasten ilo, joka sotii meidän omaa +rauhallista käytöstämme vastaan. Kenelm hiipi tiheän viidakon läpi, +jossa seljakukat jo olivat kuihtuneet, ja tuli yksinäiselle paikalle, +joka esti hänen kulkuaan ja tarjosi hänelle lepoa. Se oli ympyriäinen +muodoltaan ja sitä ympäröi piste-aita, jonka vieressä kasvoi ruusuja, +täynnä lehtiä ja kukkia. Tämän keskellä oli pieni suihkulähde ja +perä-alassa kohosi muhkeain puiden rungot, joiden yli aurinko loi +hohteensa, mutta jotka itse estivät takana olevaa taivaanrantaa +näkymästä. Aivan kuin elämässä suuret valtaavat himot -- rakkaus, +kunnianhimo, halu saada valtaa, tai kultaa, tai mainetta, tai tietoa -- +muodostavat nuoruutemme lyhytaikuisten kukkaisten komean perä-alan, +kohoittavat meidän silmämme niiden hymyilevien kukkien yli näkemään +vilahdusta korkeammasta valasta, kuitenkin, kuitenkin estävät meitä +näkemästä sitä avaruutta, joka leviää niiden takana ja ulkopuolella. + +Kenelm heittäysi nurmikolle suihkulähteen viereen. Kaukaa kuului lasten +huuto ja nauru heidän leikkiessään ja tanssiessaan. Näin kaukaa niiden +ilo ei tehnyt hänen mieltänsä kolkoksi -- hän ihmetteli mikä siihen oli +syynä; ja mietiskelevässä uneilemisessa hän aikoi tehdä tätä itselleen +selväksi. "Runoilija", tällaiset olivat hänen hitaat ajatuksensa, "on +meille kertonut, että etäisyys tekee näkö-alan viehättäväksi! ja vertaa +siten toivon harhaluuloa etäisyyden viehätykseen. Mutta runoilija +rajoittaa oman kuvansa. Etäisyys viehättää sekä korvaa että näköä, eikä +ruumiillisia aistia yksistään. Muiston, ei vähemmän kuin toivon, on +tuota 'etäällä olevaa' kiittäminen suloudestansa. + +"Minä en voi ajatella jälleen olevani lapsi, kun olen keskellä +telmäävää lapsijoukkoa. Mutta sellaisena kuin niiden melu kuuluu tänne: +lievennettynä ja hiljentyneenä, voisin helposti uneilla itseni takaisin +lapsuuteeni ja koulun menetettyihin leikkikenttiin. + +"Niin varmaankin on surunkin laita: kuinka toisellainen on +kauhistavainen tuska ja ikävöiminen hiljan kuollutta rakasta olentoa, +kuin hiljainen kaipaus muutamia vuosia sitten taivaasen mennyttä +ystävää! Niin on runotaidonkin laita: kuinka väkivaltaisesti täytyy +sen, surunäytelmän mahtavia tunteita enteillessä, poistaa näyttelijät +luotamme, sen mukaan kuin liikutusten tulee kiihtyä, ja surunäytelmän +tulee huvittaa meitä niiden kyyneleiden kautta, jotka se vaikuttaa! +Ajatelkaa kuinka me pettyisimme, jos runoilija näyttämölle asettaisi +jonkun järkevän herrasmiehen, jonka kanssa eilen olimme päivällisellä, +ja joka huomattiin tappaneen isänsä ja naineen äitinsä. Mutta kun +Oidipos tämän onnettoman erehdyksen tekee, niin ei kukaan siitä +hämmästy. Oxford on yhdeksännessätoista vuosisadassa pitkän matkan +päässä Thebestä 3000 tai 4000 vuotta. + +"Ja", jatkoi Kenelm, joka tunki yhä syvemmälle filosoofisen arvostelun +labyrintteihin, "vaikka runoilijan, silloinkin kun hän puhuu +henkilöistä ja asioista, jotka ovat lähellä niitä, jotka jokapäivä +näemme, antaisi heille runollisen viehätyksen, täytyy hänen turvautua +jonkimoiseen siveelliseen tai psykoloogiseen etäisyyteen; kuta +lähemmäksi he ovat meitä ulkonaisiin kohtiin nähden, sitä etäämpänä +heidän täytyy olla joihinkin sisällisiin omituisuuksiin katsoen. +Wertherin ja Clarissa Harlowen sanotaan olleen samanaikuiset +taiteelliseen luomiskykyyn ja ulkonaisen realismin vähäpätöisimpiin +erityiskohtiin nähden; mutta kuitenkin he kohta eroavat meidän +jokapäiväisestä elämästämme katsantotapansa ja kohtalonsa kautta. Me +tiedämme että vaikka Werther ja Clarissa ovat monessa katsannossa meitä +niin lähellä, että me olemme yksimieliset heidän kanssaan, niinkuin +ystäväin ja sukulaisten kanssa, ovat he kuitenkin runollisen ja +ihannoivan luonteensa suhteen niin kaukana meistä, kuin he kuuluisivat +Homeroon aikakauteen; ja tämä se on, joka luo viehätystä itse tuskaan, +jota heidän kohtalonsa meissä synnyttää. Niin otaksun olevan +rakkaudenkin laidan. Jos rakkautemme on saava runollisen muodon, niin +täytyy rakastaa jotakuta, joka on siveellisesti kaukana meistä +jokapäiväisistä olennoista; sanalla sanoen, jotakuta, joka on +eroavainen meistä ominaisuuksiin katsoen, jota emme milloinkaan voi +saavuttaa tahi himmentää meidän ominaisuuksiemme kautta; jotta +rakastetussa aina on jotain ideaalista -- salaperäistä -- 'auringon +valaisema vuorenhuippu, joka koskee taivaasen!'" + +Tässä Kenelmin ajatukset vähitellen liukuivat uneilemisien alueelle. +Hän sulki silmänsä väsyneenä; hän ei nukkunut eikä ollut oikein +hereillään: niinkuin me väliin selkeinä kesäpäivinä, kun panemme +pitkäksemme nurmikolle, suljemme silmämme ja kuitenkin epäselvästi +näemme kultaista hohdetta, joka unisia silmäluomia kostuttaa; ja tämän +valon läpi tulee ja menee unen kaltaisia kuvia, vaikka tiedämme ettemme +unta näe. + + + + +VIIDES LUKU. + + +Tästä puoleksi nukkuvasta, puoleksi tiedottomasta tilasta Kenelm +herätettiin hitaasti ja vastenmielisesti. Jotakin kosketti hiljaa hänen +poskeansa -- vielä kerta, vähän kovemmin; hän aukaisi silmänsä -- ne +kohtasivat ensin kaksi pientä ruusunuppua, jotka olivat sattuneet hänen +kasvoihinsa, sitten pudonneet hänen rinnallensa; ja sitten, +katsellessaan ylös, hän piste-aidan aukossa näki tytön nauravat kasvot. +Tytön käsi oli vielä ylösnostettuna ja siinä oli vielä ruusunuppunen; +mutta tämän lapsen takana näkyivät toiset kasvot, yhtä viattomat mutta +paljoa suloisemmat -- ensi nuoruudessansa olevan tytön kasvot, jota +piste-aitaa koristavat kukkaset kehyksenä ympäröivät. Kuinka hyvin nämä +kasvot sopivat yhteen kukkaisten kanssa! Ne näyttivät olevan niiden +haltiattaren henki. + +Kenelm säpsähti ja nousi seisoalleen. Lapsi, sama, jonka luota hän niin +epäkohteliaasti oli hiipinyt, juoksi piste-aidassa olevasta pienestä +portista hänen luokseen. Sen kumppani katosi. + +"Tekö se olitte?" sanoi Kenelm lapselle -- "tekö minua niin julmasti +kohtelitte? Kiittämätön olento! Enkö minä teille antanut parhaimmat +mansikat mitä vadissa oli ja kaiken kermani?" + +"Mutta miksi juoksitte pois ja piiloititte itsenne kun teidän olisi +tullut tanssia minun kanssani?" vastasi nuori lady ja vältti siten, +sukunsa vainun mukaan, vastata siihen soimaukseen, jonka hän oli +ansainnut. + +"Minä en juossut pois, ja selväähän se on, ett'en aikonut itseäni +piiloittaa, koska niin helposti minun löysitte. Mutta kuka oli se nuori +lady, joka oli teidän kanssanne? Minä luulen että hänkin heitti +kukkanuppuja minun päälleni, sillä hän näkyy juosseen tiehensä +piilottelemaan itsensä." + +"Ei, sitä hän ei tehnyt; hän koetti estää minua, ja te olisitte saaneet +päällenne vielä yhden ruusunupun -- ja paljon isomman -- jos hän ei +olisi käsivarteeni tarttunut. Ettekö tunne häntä -- ettekö Lilyä +tunne?" + +"En; vai on se Lily. Teidän pitää esitellä hänet minulle." + +He olivat nyt astuneet pienestä portista, joka oli vastapäätä sitä +polkua, jota pitkin Kenelm oli kulkenut sinne, ja tulivat suoraan +puistoon. Täällä olivat lapset kokoontuneina vähän matkaa heistä, +muutamat makasivat nurmikossa, toiset kävelivät edes takaisin tanssin +lomahetkinä. + +Piste-aidan ja lasten välillä olevalla aukealla paikalla käveli Lily +yksin nopein askelin. Lapsi lähti Kenelmin luota ja riensi ystävänsä +jälkeen, jonka se pian saavutti, kuitenkin saamatta häntä pysähtymään. +Lily ei pysähtynyt ennenkuin hän saapui tanssipaikalle, ja täällä +kaikki lapset kokoontuivat hänen ympärillensä ja kätkivät hänen +suloisen muotonsa Kenelmin silmiltä. + +Ennenkuin Kenelm ennätti paikalle, tuli Mrs Braefield hänelle vastaan. + +"Lily on tullut!" + +"Minä tiedän sen -- olen nähnyt hänen." + +"Eikö hän ole kaunis?" + +"Minun pitää nähdä häntä likempää, voidakseni arvostelijan tapaan +vastata kysymykseenne; mutta ennenkuin minua esittelette, sallitte kai +minun kysyä kuka ja mikä Lily on." + +Mrs Braefield oli hetken aikaa vaiti ennenkuin hän vastasi, ja vastaus +oli kuitenkin kyllin lyhyt tarvitsematta pitkää miettimisen aikaa. "Hän +on Miss Mordaunt, orpo lapsi; ja hän asuu, niinkuin jo teille kerroin, +tätinsä, Mrs Cameron'in luona, joka on leski. Heillä on noin +peninkulman päässä täältä mitä kaunein huvila, minkä näkee virran tai +oikeammin joen varrelta. Mrs Cameron on hyvin hyvä ja suora ihminen. +Mitä Lily'yn tulee, voin hyvällä omalla tunnolla kiittää ainoastaan +hänen kauneuttansa, sillä koska hän vielä on lapsi -- on hänen sielunsa +vielä muodostumaton." + +"Oletteko milloinkaan tavannut miestä, vielä vähemmin naista, jonka +sielu on ollut täydellisesti muodostunut?" jupisi Kenelm. "Minä olen +varma siitä että minun sieluni ei ole, eikä milloinkaan tulekaan siksi +täällä maan päällä." + +Mrs Braefield ei kuullut tätä, matalalla äänellä lausuttua muistutusta. +Hän haki silmillään Lilyä; ja kun hän vihdoin hänen näki, häntä +ympäröiväin lasten erotessa uudelleen tanssimaan ruvetaksensa, kävi hän +Kenelmin käsivarteen, vei hänen nuoren ladyn luo, jossa säännöllinen +esitteleminen tapahtui. + +Niin säännöllinen kuin se voi olla tällä auringon-valaisemalla +nurmikolla, kesä-ilon ja lasten naurun keskellä. Tällaisella paikalla +ja tällaisissa oloissa tavanmukaisuudet eivät kauan kestä. En tiedä +mistä se tuli, mutta muutamissa minuuteissa olivat Kenelm ja Lily +herenneet olemasta muukalaisia toinen toisillensa. He istuivat erikseen +leikkivistä lehmuksien varjostamalle penkille; mies kuunteli silmät +alaspäin luodut, tyttö katseli vilkkain silmin väliin maahan, väliin +taivaasen, ja puhui vapaasti, iloisesti -- niinkuin hilpeän virran +lirinä, hopeanheleällä äänellä ja säkenöivin, värähtelevin hymyin. + +Tämä on kieltämättä vallan vastoin tapaa sivistyneessä seura-elämässä. +Tämän tavan mukaan tulee miehen ehdottomasti puhua ja tytön kuunnella; +mutta minä kerron asiat suoraan, semmoisina kuin ne olivat. Ja Lily ei +tuntenut enemmän salongi-elämän tavoista kuin pesästään vastalentänyt +leivo tuntee laulunopettajaa ja häkkiä. Hän oli vielä monessa +katsannossa lapsi. Mrs Braefield oli oikeassa -- hänen sielunsa oli +vielä muodostumaton. + +Mistä hän puhui, heidän ensi kerta puhellessansa toistensa kanssa, sitä +en oikein varmaan tiedä, ainakaan en voisi sitä paperille panna. Minä +pelkään että se oli hyvin itsekästä, niinkuin lasten puhe ylipäänsä on +-- hän puhui itsestään ja tädistään, ja kodistaan ja ystävistään, +joiden joukossa Clemmy oli etevin. Clemmy oli sama tyttö, joka oli +Kenelmiin mieltynyt. Ja kaiken tämän juttelemisen läpi vilahti terävän +ymmärryksen, vilkkaan mielikuvituksen -- jopa runollisen mielen ja +tunteen säteitä. Se oli kyllä lapsen puhetta, mutta ei suinkaan typerän +lapsen. + +Mutta niin pian kuin tanssi oli päättynyt, kokoontuivat lapset taas +Lilyn ympärille. Hän oli nähtävästi kaikkein lemmittyinen; ja koska +hänen kumppaninsa nyt olivat väsyneet tanssimiseen, ehdoiteltiin uusia +leikkejä, ja Lily vietiin pois "sokkosille." + +"Minä olen hyvin iloinen siitä, että saan tehdä tuttavuutta teidän +kanssanne, Mr Chillingly," sanoi suora, miellyttävä ääni; ja hyvin +puettu, hyvännäköinen mies ojensi kätensä Kenelmille. + +"Mieheni," sanoi Mrs Braefield, ja hänen katseensa osoitti hiukan +ylpeyttä. + +Kenelm vastasi sydämellisesti talon isännän kohteliaisuuksiin; tämä oli +vastikään palannut konttooristansa kaupungissa ja jättänyt kaikki +huolensa jälkeensä. Ei tarvinnut muuta kuin katsella häntä, +huomataksensa että hän oli onnellinen ja ansaitsi sitä olla. Hänen +kasvoistansa näki että hän oli järkevä ja hyvänluontoinen mies -- ennen +kaikkea toimelias ja ponteva luonteeltaan. Hänen otsansa oli leveä ja +sileä, silmät vilkkaat ja ruskeat, huulet ja leukaluut vankat; hän oli +erittäin tyytyväinen itseensä, kotiinsa, maailmaan yleensä, joka +tyytyväisyys levisi yli hänen teeskentelemättömän hymyilynsä ja ilmaisi +itsensä hänen äänensä metallintapaisessa helähdyksessä. + +"Te jäätte tietysti päivälliselle meille," sanoi Mr Braefield; "ja jos +ei teidän välttämättömästi tarvitse olla kaupungissa tänä yönä, niin +toivon että pidätte hyvänä vuoteen täällä." + +Kenelm epäsi. + +"Viipykää ainakin huomiseksi," sanoi Mrs Braefield. Kenelm epäsi +vieläkin; mutta evätessänsä hänen silmänsä lankesivat Lily'yn, joka +nojasi keski-ikäisen ladyn käsivarteen ja läheni emäntää -- nähtävästi +jäähyväisiä sanomaan. + +"Minä en voi niin houkuttelevaa kutsumusta vastustaa," sanoi Kenelm ja +vetäytyi vähän Lilyn ja hänen kumppaninsa taakse. + +"Paljon kiitoksia näin hauskasta päivästä," sanoi Mrs Cameron +emännälle. "Lilyllä on ollut erinomaisen lysti. Minusta on vaan ikävä +ettemme voineet aikaisemmin tulla." + +"Jos menette kotiin jalkaisin," sanoi Braefield, "niin suokaa minun +tulla kanssanne. Minä tahtoisin puhua puutarhurinne kanssa hänen +orvokeistansa -- ne ovat paljon kauniimmat kuin minun." + +"Siinä tapauksessa minäkin saan tulla?" sanoi Kenelm Lily'lle. +"Kaikista kukista minä pidän orvokkeja suurimmassa arvossa." + +Moniaita minuutia sen jälkeen Kenelm ja Lily kulkivat pienen joen +reunaa pitkin, joka joki laski Thames'iin -- Mrs Cameron ja Mr +Braefield kävivät edellä, sillä polku oli niin kapea, että ainoastaan +kaksi voi kulkea rinnakkain. + +Äkkiä Lily juoksi hänen luotansa, harvinaisen perhosen houkuttelemana +-- luulen että sitä sanotaan Marokkon Keisariksi -- joka keltasiipisenä +kimalteli ruovostossa. Tytön onnistui saada tämä kuljeksija kiinni +olkihattuunsa, jonka yli hän heitti silmikkonsa. Tämän erinomaisen +pyynnin jälkeen hän ylpeänä palasi Kenelmin luo. + +"Kokoiletteko hyönteisiä?" sanoi tämä filosoofi, niin hämmästyneenä +kuin hän luontonsa mukaan voi jostakin olla. + +"Ainoastaan perhosia," vastasi Lily; "ne eivät ole hyönteisiä, niinkuin +tiedätte; ne ovat sieluja." + +"Te tarkoitatte sielujen vertauskuvia -- semmoisiksi ainakin +kreikkalaiset kauniisti niitä esittelivät." + +"Ei, todellisia sieluja -- pienten lasten sieluja, jotka kuolevat +kastamattomina kehdoissansa; ja jos niitä hoidetaan, ja ne eivät joudu +lintujen syötäviksi, vaan saavat elää vuoden, niin niistä tulee +haltiattaria." + +"Se on hyvin runollinen ajatus, Miss Mordaunt, ja se perustuu yhtä +järkeviin todisteihin, kuin muut väitteet yhden luodun olennon +muuttumisesta toiseksi. Kenties te voitte tehdä mitä filosoofit eivät +voi -- kertoa minulle miten olette oppinut että uusi aate on +järkähtämätön tosiasia?" + +"En tiedä," vastasi Lily ja näytti hyvin hämmästyneeltä; "ehkä olen +oppinut sitä kirjasta, tai kenties olen nähnyt unta siitä." + +"Ette voisi viisaampaa vastausta antaa, jos olisitte filosoofi. Mutta +te puhutte perhosten hoitamisesta; miten te niitä hoidatte? Pistättekö +ne lasiseen laatikkoon pistettyihin neuloihin?" + +"Pistääkö niitä! Kuinka voitte niin julmasti puhua? Te ansaitsisitte +tulla haltiattareilta pistetyksi." + +"Minä pelkään," ajatteli Kenelm sääliväisesti, "ett'ei kumppanillani +ole sielua, jota voisi muodostaa; että hän on sellainen, jota niin +kauniisti sanotaan viattomaksi olennoksi!" + +Hän pudisti päätänsä ja oli vaiti. + +Lily jatkoi: + +"Minä näytän kokoelmani, kun tulemme kotia -- ne näyttävät niin +onnellisilta. Minä olen varma siitä että muutamat niistä tuntevat minua +-- ne tahtovat ruokaansa minun kädestäni. Yksi ainoa on kuollut +minulta, siitä kuin viime kesällä rupesin niitä kokoilemaan." + +"Ne on siis olleet teillä vuoden; niiden olisi jo pitänyt muuttua +haltiattareksi." + +"Luulenpa että moni niistä jo on siksi muuttunutkin. Minä tietysti +päästän pois kaikki, jotka kaksitoista kuukautta ovat minun luonani +olleet -- tiedättehän ett'ei ne häkissä voi haltiattareksi muuttua. Nyt +on minulla jäljellä ainoastaan ne, jotka tänä vuonna tai viime syksynä +otin kiinni; kauneimmat eivät tule näkyviin ennenkuin syksyllä." + +Tyttö painoi tässä paljaan päänsä olkihatun yli, ja lausui lempeitä +sanoja vangille. Sitten hän taas katsoi ylös ja loi silmäyksen +ympärilleen, ja seisahtui äkkiä, huudahtaen: + +"Kuinka voivat ihmiset asua kaupungeissa -- kuinka voivat ihmiset sanoa +että heillä milloinkaan on ikävä maalla? Katsokaa," jatkoi hän vakaasti +ja innokkaasti -- "katsokaa tuota korkeata mäntyä, jonka pitkät oksat +ulottuvat veden yli; katsokaa kuinka sen varjot vaihtelee, tuulen +tarttuessa sen oksiin, ja kuinka varjo vaihettelee auringonsäteiden +leikkiä veden kalvolla: + + "Notkistakaa latvojanne, männyt, + Kuni kaikki kasvit, Herraa palvellen." + +"Mikä musiikin vaihetusta mahtaa olla luonnon ja runoilijan välillä!" + +Kenelm säpsähti. Tämäkö "viaton olento"! -- tällä tytölläkö ei olisi +sielua, jota voisi muodostaa! Hänen läsnäollessansa Kenelm ei voinut +olla törkeä, hän ei voinut puhua luonnosta mekanismina, valheellisena +humbug'ina niinkuin hän oli tehnyt runoilijan kanssa puhuessaan. Hän +vastasi totisesti: + +"Luoja on suonut koko luodulle maailmalle puhetaidon, mutta ne sydämet +ovat harvat, jotka voivat sitä selittää. Onnelliset ne, joille se ei +ole muukalainen kieli, jota huolella ja vaivalla on opittu, vaan +paremmin äidinkieli, jota tietämättä on suuren äidin huulilta oppinut. +Niiden mielestä perhosen siipi kyllä voi kohota taivaasen haltiattaren +sielun kanssa!" + +Kun hän herkesi puhumasta, kääntyi Lily ja katseli ensi kerran tarkasti +hänen mustiin, lempeihin silmiinsä; sitten hän pani kepeän kätensä +Kenelm'in käsivarrelle ja sanoi hiljaa: "Puhukaa enemmän -- puhukaa +niin; minusta on hauska kuulla teitä." + +Mutta Kenelm ei enää puhunut. He olivat nyt saapuneet Mrs Cameron'in +huvilan puutarhan portille, ja molemmat vanhemmat henkilöt, jotka +kävivät edellä, pysähtyivät portilla ja kulkivat heidän kanssansa +taloon. + +Se oli pitkä, matala, säännötön rakennus, ilman rakennustaiteellisen +kauneuden vaatimuksia, mutta erittäin soma -- kukkatarha, jonka +kukkalavoissa kukat olivat värien mukaan järjestetyt, ja joka vietti +joen ruohoiselle rannalle päin; juuri sillä kohdalla joki muodosti +järvenmuotoisen lammen, joka kumpaisessakin päässä kapeni +sulkulaitoksien kautta, joista vaahtoiset vedenputoukset heittäysivät +alas suloisesti kohisten. Joen rannalla oli yksinkertainen +istumapaikka, jota ison halavan riippuvat oksat osaksi suojasi. + +Rakennuksen sisusta vastasi kaikin puolin ulkonaiseen -- se oli +maalainen huvila, mutta ilmoitti silminnähtävää hienoa aistia huoneiden +järjestämisessä, pieneen eteiseen saakka, jonka seiniä koristi +pompejilaiset frescomaalaukset. + +"Tulkaa katsomaan perhos-häkkiäni," kuiskasi Lily. + +Kenelm seurasi häntä sen lasi-oven läpi, joka vei puutarhaan; ja +pienen kasvihuoneen toisessa päässä oli näiden omituisten lemmityisten +asunto. Se oli pienen huoneen kokoinen; kolme sivua oli hienoa +rautalankaverkkoa, sillä täällä oli musliinista tai muusta ohuesta +kankaasta tehtyjä poimutelmia, väliin sitä peitti, milloin sisäpuolelta +milloin ulkopuolelta, kauniit kiertokasvit; keskellä oli vesisäiliö, +josta taivaankaaren kaltainen vesisuihku kohosi. Lily nosti varovasti +ylös oven, joka oli sysättävä ylös ja alas, ja meni sisään, sulkien sen +jälkeensä. Hänen tulonsa pani joukon hienoja siipiä liikkeelle, +muutamat liipotteli hänen ympärillensä, toiset olivat rohkeammat ja +asettuivat hänen hiuksilleen ja vaatteilleen. Kenelmin mielestä hän ei +ollut syyttä kehunut, sanoessansa että muutamat perhoista olivat +oppineet häntä tuntemaan. Tyttö päästi Marokkon Keisarin hatustansa; se +lensi pelkäämättä hänen ympärillänsä, ja katosi sitten kiertokasvien +lehtien taakse. Lily aukaisi oven ja tuli ulos. + +"Olen kuullut puhuttavan filosoofista, joka kesytti ampiaisen," sanoi +Kenelm, "mutta en ole milloinkaan ennen kuullut että nuori lady +kesyttää perhosia." + +"Ei", sanoi Lily ylpeästi; "luulen olevani ensimmäinen, joka on sitä +koettanut. Kenties en olisi koettanutkaan, jos minulle olisi kerrottu +että toisien on onnistunut tehdä sitä ennen. En kuitenkaan ole +täydelleen onnistunut. Mutta yhdentekevä; jos ne eivät minua rakasta, +niin minä rakastan niitä." + +He palasivat salongiin, ja Mrs Cameron kääntyi Kenelm'iin: + +"Tunnetteko hyvin tätä seutua, Mr Chillingly?" + +"Se on vallan outo minulle, ja se on enemmän maalainen, kuin moni +kauempana Londonista oleva seutu." + +"Se on onni enimmille kotiseuduillemme," sanoi Mr Braefield; +"ne välttävät sen kautta tehdaskaupunkien savua ja melua, ja +maanviljelys-tiede ei ole niiden lehteviä pensasaitoja hävittänyt. +Viheriäin niittyjemme läpi kulkevain polkujen molemmin puolin kasvaa +yhtä paljon kiertokasveja ja puna-apiloita kuin silloin kun Izaak +Walton kuljeksi niitä myöten onkimatkoillansa virralle." + +"Sanooko kansantaru hänen onkineen tässä joessa? Minä luulin hänen +oleskelleen toisella puolella Londonia." + +"Se on mahdollista; minä en paljon tiedä Walton'ista ja hänen +taiteestansa; mutta tuolla salpauksen toisella puolella on vanha +huvihuone, jonka seinään on leikattu nimi Izaak Walton, mutta onko hän +itse sen tehnyt, tai joku toinen, sitä en voi sanoa? Onko Mr Melville +hiljan täällä käynyt, Mrs Cameron?" + +"Ei, ei moneen kuukauteen." + +"Hänellä on ollut erinomainen menestys tänä vuonna. Toivokaamme että +maailma vihdoin viimeinkin tunnustaa hänen neronsa. Minä aioin ostaa +hänen maalauksensa, mutta en saapunut ajoissa -- Manchesterilainen +ennätti ennen minua." + +"Kuka on Mr Melville? sukulainenko teille?" kuiskasi Kenelm Lily'lle. + +"Sukulainen! -- sitä en varmaan tiedä. Mutta minä luulen sen, koska hän +on holhojani. Mutta minä en rakastaisi häntä enemmän, vaikka hän olisi +likeisin omaiseni maan päällä," sanoi Lily innokkaasti; posket lensivät +punaisiksi ja vedet nousi silmiin. + +"Ja hän on taiteilija -- maalari?" kysyi Kenelm. + +"Niin, ei kukaan maalaa niin kauniita kuvia kuin hän -- ei kukaan ole +niin taitava, niin hyvä." + +Kenelm koetti muistutella oliko hän kuullut puhuttavan maalarista, +nimeltä Melville, mutta turhaan. Kenelm tunsi kuitenkin hyvin vähän +maalareita -- ne eivät hänen tiellensä sattuneet; ja hän myönsi +itsellensä hyvin nöyrästi, että voi löytyä monta mainiota elämää +maalaria, joiden nimet ja teokset olivat hänelle tuntemattomat. + +Hän katseli seiniä. Lily käsitti hänen katseensa. "Täällä ei ole hänen +kuviansa," sanoi hän; "minun huoneessani on yksi. Minä näytän sen +teille, kun tulevalla kertaa tulette tänne." + +"Ja nyt," sanoi Mr Braefield, nousten istualta, "täytyy minun puhua +teidän puutarhurinne kanssa ja sitten menemme kotia. Me syömme +päivällistä aikaisemmin täällä kuin London'issa, Mr Chillingly." + +Kun molemmat herrasmiehet olivat ottaneet jäähyväiset ja menivät +eteiseen, saattoi Lily heitä ja sanoi Kenelm'ille: "Mihin aikaan +tulette huomenna kuvaa katsomaan?" + +Kenelm käänsi päänsä toisaalle ja vastasi sitten, vaikka ei +kohteliaasti, niinkuin hän tavallisesti teki, vaan lyhyesti ja jörösti: + +"Minä pelkään, etten voi tulla huomenna. Minä olen auringon nousun +aikana oleva kaukana täältä." + +Lily ei vastannut mitään, vaan meni takaisin sisään. + +Mr Braefield tapasi puutarhurin kukkalavaa kastelemasta, keskusteli +hänen kanssansa orvokeista ja palasi sitten taas Kenelm'in luo, joka +oli pysähtynyt muutaman kyynärän päähän puutarhan portista. + +"Tämä on pieni kaunis paikka," sanoi Mr Braefield jonkinlaisella +itsensä alentavalla sääliväisyydellä, joka sopi Braefieldvillen +omistajalle. "Se on niin sanoakseni koristettu." + +"Niin, koristettu," toisti Kenelm hajamielisesti. + +"Niin on aina sellaisten rakennusten laita, jotka vähitellen +lavennetaan. Olen kuullut äitini sanovan, että kun Melville tai Mrs +Cameron ensin sen ostivat, oli se tuskin parempi kuin työmiehen mökki, +siihen kuuluvan maatilkun kanssa. Ja pari kolme vuotta myöhemmin +rakennettiin pari huonetta lisää, ja osa maatilkusta tehtiin +puutarhaksi; senjälkeen rakennettiin koko se osa, jossa perhe nyt asuu, +vanha rakennus tuli pesutuvaksi ja koko maatilkku laitettiin +puutarhaksi niinkuin näette. Mutta minä en tiedä toimitettiinko nämä +parannukset Melvillen tai tädin rahoilla. Luultavasti tädin. Minä en +käsitä mikä vetovoima paikalla olisi Melvilleen nähden; hän ei usein +siellä käy, minun luullakseni -- se ei hänen kotinsa ole." + +"Mr Melville näyttää olevan maalari, ja teidän sanoistanne päättäen, +etevä maalari." + +"Minä en luule hänellä olleen menestystä ennenkuin tänä vuonna. Mutta +varmaankin te näitte hänen kuviansa näyttelyssä?" + +"Minä häpeän sanoa, etten ole näyttelyssä ollut." + +"Te saatatte minua hämille. Melvillellä oli kuitenkin kolme maalausta +siellä; ne olivat kaikki hyvin hyvät, mutta se, jonka minä aioin ostaa, +herätti suurempaa huomiota kuin toiset, ja on äkkiä korottanut häntä +mitättömyydestä maineen kukkuloille." + +"Hän näyttää olevan sukua Miss Mordauntille, mutta niin kaukainen, että +hän ei edes voinut minulle kertoa miten he sukua olivat." + +"En minäkään voi sitä sanoa. Melville on Miss Mordauntin holhoja, sen +tiedän. Jos he ovat sukua, on tämä sukulaisuus, niinkuin sanotte, hyvin +kaukainen; sillä Melville on alhaista sukua, jota vastoin jokainen voi +nähdä että Mrs Cameron on täydellinen aatelisrouva, ja Lily Mordaunt on +hänen sisarensa lapsi. Olen kuullut äitini kertovan että se oli +Melville, silloin vielä aivan nuori mies, joka osti rakennuksen, +kenties Mrs Cameronin rahoilla; hän sanoi ostavansa sen leskirouvalle, +jonka mies kuollessansa oli jättänyt hänet hyvin vähiin varoihin. Ja +kun Mrs Cameron tuli Lily'n kanssa, joka silloin oli pieni lapsi, oli +hän suruvaatteissa ja oli itse nuori ja kaunis nainen. Jos Melville +siihen aikaan usein olisi hänen luonansa käynyt, niin olisi se tietysti +antanut aihetta häväistyspuheihin, mutta hän kävi hyvin harvoin, ja kun +hän tuli, asui hän Cromwell Lodge nimisessä tuvassa, joen toisella +puolella, väliin hänellä oli mukana kumppani -- joku nuori maalari, +luullakseni, joka tahtoi onkia. Siis ei voinut olla mitään syytä +panetteluun, ja Mrs Cameron raukan elämä on niin moitteeton kuin olla +voi. Minun äitini, joka silloin asui Braefieldvillessä, mielistyi +suuresti sekä Lily'yn että hänen tätiinsä, ja kun maja vähitellen +suureni kauniiksi huvilaksi, niin useat vallassäätyläiset naapuristossa +seurasivat äitini esimerkkiä ja tulivat hyvin ystävällisiksi Mrs +Cameron'ia kohtaan, jotta hän nyt kuuluu seurapiiriin täällä ja on +hyvin rakastettu." + +"Entä Mr Melville? -- käykö hän yhä vielä ani harvoin täällä?" + +"Totta sanoakseni, hän ei ole käynyt täällä siitä asti kuin minä +Braefieldville'en muutin. Minun äitini omisti paikan eläissänsä, ja +minä en paljon siellä oleskellut sillä ajalla, kuin hän asui siellä. +Minä olin silloin meidän kauppahuoneemme nuorempi osakas ja hoidin osan +toimista New York'issa, tullen Englantiin vaan noin kerta vuodessa, +kun minulla oli lupa-aika. Kun äitini kuoli, oli vielä paljon +järjestettävänä, ennenkuin voin muuttaa asumaan Englantiin, ja minä en +muuttanut Braefieldville'en ennenkuin naimisiin menin. Minä näin +Melvillen kerran käydessäni täällä muutamia vuosia sitten; mutta, +olkoon se meidän kesken lausuttu, hän ei ole niitä miehiä, joiden +kanssa mielellään tahtoisi likeistä tuttavuutta tehdä. Äitini kertoi +minulle että hän oli laiska, kevytmielinen ihminen ja toisilta olen +kuullut että hän on hyvin huikentelevainen. Mr --, tuo etevä maalari, +kertoi minulle että hän oli oikein hurja veitikka; ja minä otaksun että +hänen tapansa ovat estäneet häntä edistymästä, kunnes hän tänä vuonna, +kenties onnellisen sattumuksen kautta, on maalannut kuvan, joka +koroittaa häntä maineen kukkulalle. Mutta eikö Miss Lily ole ihmeen +suloinen katsella? Kuinka suuri vahinko että hänen kasvatustansa on +niin kovin laiminlyöty!" + +"Onko sitä laiminlyöty?" + +"Ettekö nyt jo ole sitä huomannut. Hänellä ei ole ollut edes soitannon +opettajaa, vaikka vaimoni sanoo että hänellä on hyvä korva ja että hän +osaa laulaa kauniisti. Mitä lukemiseen tulee, niin luulen ettei hän ole +lukenut mitään muuta kuin satuja ja runoja ja muuta senkaltaisia +loruja. Hän on kuitenkin vielä aivan nuori; ja nyt kun hänen +holhojansa saa kuviansa myydyksi, voidaan toivoa että hän paremmin +holhojatointansa hoitaa. Maalaajat ja näyttelijät eivät elä niin +säännöllistä elämää kuin me jokapäiväiset ihmiset, ja heitä täytyy +suuresti sääliä. Olettehan siinä yhtä mieltä kuin minä?" + +"Kyllä," sanoi Kenelm innolla, joka herätti kauppiaassa kummastusta. +"Se on ihmeen kaunis ajatus: se näyttää olevan vallan tavallinen, mutta +kuinka usein se tuntuu meistä uudelta, kun se lausutaan. Velvollisuus +voi olla hyvin vaikea asia, hyvin vastenmielinen asia, ja se on kumma +kyllä, usein hyvin vähäpätöinen asia. Se on nykyinen -- vallan +edessämme, emmekä kuitenkaan sitä näe; joku huutaa korvaamme sen nimen: +'Velvollisuus,' ja se kohoaa eteemme hirmuisena jättiläisenä. Suokaa +anteeksi että jätän teidät -- minä en voi päivälliselle jäädä: +Velvollisuus kutsuu minua johonkin. Pyytäkää minun puolestani Mrs +Braefield'ilta anteeksi." + +Ennenkuin Mr Braefield ehti hämmästyksestään tointua, oli Kenelm +hypännyt porraspuun yli ja lähtenyt tiehensä. + + + + +KUUDES LUKU. + + +Kenelm meni Somers'in puotiin ja tapasi Jessien kauppapöydän takana. +"Antakaa reppuni takaisin. Kiitoksia!" sanoi hän, heittäen repun +selkäänsä. "Tehkää minulle palvelus. Minun omistamani matkalaukun olisi +pitänyt tulla asemalle. Lähettäkää noutamaan se, ja pitäkää se täällä +siksi kuin annan teille likempiä tietoja. Minä aion lähteä Oxford'iin +pariksi päiväksi. Mrs Somers, vielä sana. Vastatkaa minulle suoraan, +oletteko, niinkuin tänä aamuna sanoitte, täydellisesti onnellinen, ja +kuitenkin naimisessa sen miehen kanssa, jota rakastitte?" + +"Oi, minä olen niin onnellinen!" + +"Ettekö toivo enää mitään? Ettekö toivo että Will olisi toinen kuin hän +on?" + +"Jumala varjelkoon! Te peloitatte minua, sir." + +"Peloitan heitä! Olkoon menneeksi. Jokaisen, joka on onnellinen, tulisi +pelätä, ettei onni pakenisi. Koettakaa pitää siitä kiinni, ja te +tulette onnistumaan, sillä te yhdistätte velvollisuuden onneen; ja," +jupisi Kenelm, lähtien puodista, "velvollisuus väliin ei olekaan +ruusunpunainen nauha, vaan raskas jalkarauta." + +Hän kulki katua pitkin sitä tienviittaa kohden, johon oli kirjoitettu +"Oxford'iin". Ja hän lausui itsekseen, liekö hän suoraan tarkoittanut +reppua, vai jatkanut vertausta velvollisuudesta: + +"Rihkamatakka painaa kantajaa." + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Kenelm olisi aivan hyvin voinut ehtiä Oxford'iin yöksi, sillä hän oli +reipas ja väsymätön jalkamies; mutta hän lepäsi vähän aikaa kuun nousun +jälkeen ja pani pitkäkseen vastalyödyn heinäru'on viereen, joka oli +lähellä maantietä. + +Hän ei nukkunut, vaan nojasi kyynärpäähänsä ja sanoi miettiväisesti +itsekseen:" + +"On kauan aikaa siitä kuin olen tyhjää kummastellut. Nyt kummastelen: +voiko tämä olla rakkautta -- todellista rakkautta -- silminnähtävää +rakkautta? Mitä vielä! se on mahdotonta; hän olisi viimeinen henkilö +maailmassa johon rakastuisi. Miettikäämme asiaa -- sinä ja minä. +Aloitamme kasvoista! Mitä on kasvot? Muutaman vuoden kuluttua voivat +kauneimmat kasvot käydä hyvin jokapäiväisiksi. Esimerkiksi +Florencilainen Venus. Luo häneen henki; mene katsomaan häntä kymmenen +vuoden jälkeen; valetukka, etuhampaat 'siniset tai keinotekoiset +valkoiset', ruskeankehnäinen iho, kaksi leukaa. Kasvot, oh! Mikä +järkevä mies -- mikä Welbyn, realistin, oppilaisista voi kasvoihin +rakastua? ja vaikka olisinkin kyllin tuhma sitä tekemään, niin kauniit +kasvot eivät ole niin tavallisia kuin mäkikielot. Cecilia Traversin +kasvot ovat säännöllisemmät, Jessie Wiles'illä on kauniimpi iho. Minä +en ollut heihin rakastunut -- en niin nimeksikään. Minä, sinulla ei ole +mitään sitä vastaan sanottavaa. Hyvä, miten on sielun laita? Puhu +sielusta, kun on sellainen olento kysymyksessä, joka mieluisimmin +oleskelee perhojen kanssa ja kertoo minulle että perhoset ovat +kastamattomien lasten sieluja. Mikä erinomainen kirjoitus siitä tulisi +The Londoner'iin nuorien naisten kasvatuksesta! Mikä tyttö se olisi +Miss Garrett'ille ja Miss Emily Faithfull'ille! Mutta heitetään sielu, +niinkuin heitimme kasvotkin. Mitä on jäljellä? -- ranskalaisen +onnellisen avioliiton ideaali? yhdenvertaisuus sukuperään, +varallisuuteen, mieleen ja tapoihin katsoen. Yhä huonompaa. Minäni, +vastaa suoraan, etkö ole nöyryytetty?" + +"Minä" mietti vertausta ja vastasi: "Oi sinä tyhmeliini! miksi olet +niin onnellinen hänen läsnäollessaan? Miksi velvollisuus tuntui niin +kauhealta, kun hänestä oli eroaminen? Miksi teet minulle tällaisia +turhamaisia kysymyksiä tuon kuun kumottaessa, joka äkkiä on herennyt +ajatuksillesi olemasta astronoominen kappale, ja on ainaiseksi sydämesi +unelmissa tullut merkitsemään samaa kuin romanttisuus, runous ja +ensimmäinen rakkaus? Miksi et, sen sijaan että tuijotat tuohon kolkkoon +palloon, jouduta askeleitasi johonkin mukavaan ravintolaan ja hyvään +illalliseen Oxfordissa? Kenelm, ystäväni, sinä olet joutunut kiinni. +Älä totuutta kiellä -- sinä olet rakastunut?" + +"Minä tahdon tulla hirtetyksi, jos olen," sanoi toinen persoona +Kenelmin dualistisessä hengessä; ja samalla hän repustansa teki +pään-aluksen ja käänsi silmänsä pois kuusta, mutta ei sittekään saanut +unta. Lilyn kasvot yhä olivat hänen silmäinsä edessä -- Lilyn ääni +kaikui hänen korvissansa. + +Oi, lukijani! pyydätkö minun tässä kertoa sinulle minkänäköinen Lily +oli? -- Oliko hän tummanverinen, oliko hän vaaleaverinen, oliko hän +pitkä, oliko hän lyhyt? Minulta et milloinkaan saa tätä salaisuutta +tietä. Ajattele olentoa, jota kohti koko elämäsi, ruumiisi, henkesi ja +sielusi vastustamattomasti pyrkii, niinkuin maneettineula pohjoisnapaa +kohti. Olkoon hän pitkä tai lyhyt, tummanverevä tai valkeaverinen, hän +on kuitenkin se, joka kaikista maailman naisista on sinulle tullut +ainoaksi naiseksi. Onnellinen olet sinä, lukijani, jos olet sattunut +kuulemaan tämän ainoan naisen laulavan tuon yleisesti tunnetun laulun +"Kuningattareni," hänen, joka yksin voi laulaa sitä niin, kuin runo ja +nuotti ansaitsee tulla lauletuksi! Mutta jollet ole kuullut runoa niin +laulettavan ja säestettävän, niin sanat kumminkin ovat, tai ainakin +niiden tulisi olla sinulle tutut, jos sinä, jota otaksun varmana +asiana, todellista lyriikiä rakastat. Muistuttele silloin niitä sanoja, +joita otaksutaan sen lausuneen, joka on käsketty suosittelemaan +henkilöä, jota hän ei vielä ole nähnyt: + + "Hän, jota mun tulee kunnioittaa, + Hän, jota ma odotan, ikävöitsen, + Mun kuningattarein, herttainen, + Hän jossain maan päällä asustaa. + Jos ompi hän kultakutrinen, + Vai mustatukkainen, tiedä en; + Jos siniset lienevät silmänsä, + Vai mustat, sitä en tiedä. + Se väri on tulevaisuudessa + Mun lempivärini oleva. + Hän olkoon nöyrä tai ylpeä, + Tai tyyni-luontoinen, lempeä, + Mun kuningatartani suosimaan + Oon valmis, tulkoon hän milloin vaan." + +Oliko se mahdollista että se julma jumala, "joka hioo nuoliansa +ihmissydämen kovasimeen," oli löytänyt sopivan tilaisuuden kostaaksensa +hänen alttarinsa laiminlyömistä ja hänen valtansa pilkkaamista? +Täytyykö tämän pelättävän kuljeksivan ritarin, tämän kertomuksen +sankarin, vaakunassaan olevien kolmen kalan uhalla, vihdoin lyödä +rintoihinsa, notkistaa polvensa ja jupista itseksensä; "Kuningattareni +on tullut!" + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Seuraavana aamuna Kenelm saapui Oxford'iin -- "Verum secretumque +Mouseion." + +Jos tällä toimien saarella löytyy paikka, joka voi johtaa nuoruuden +himot rakkaudesta oppiin, ritualismiin, keskiajan seuroihin, sellaiseen +runolliseen mielentilaan tai runolliseen raivoon, jota Mivers'in ja +Welby'n kaltaiset miehet ja reaalisen koulun advokaati halveksisi -- +niin Oxford varmaankin on se paikka. Se on kuitenkin suurien +aatteilijain ja käytöllisen maailman mainioiden miesten koti. + +Koulujen väli-aika ei vielä ollut alkanut, mutta se oli kuitenkin +lähenemässä. Kenelm luuli tuntevansa etevämpiä miehiä heidän +hitaammasta käynnistänsä ja hajamielisistä kasvoistansa. Näiden +joukossa oli sen kirjan kuuluisa tekijä, joka niin voimakkaasti oli +viehättänyt Kenelm Chillingly'ä hänen aikaisemmassa nuoruudessansa, ja +joka kirjailija itse oli ollut vielä voimakkaamman hengen +viehätysvoiman vaikutuksen alaisena. Hänen arvoisuutensa Decimus Roach +oli aina suuresti kunnioittanut ja ihaillut John Henry Newman'ia. Mutta +vaikka Roach jäi kääntymättömäksi protestantiksi oikea-uskoiseen, +korkeakirkolliseen tunnustukseen katsoen, oli kuitenkin yksi kohta, +johon nähden hän oli yhtä mieltä "Apologian" tekijän kanssa. Hän luki +naimattomuuden jumalalle otollisten hyveiden joukkoon. Kaunopuheisessa +kirjasessaan "Enkeleitä lähestyminen," väitti hän ei ainoastaan että +jokaisen kristillisen papiston jäsenen tuli olla naimaton, vaan myös +että jokaisen kunnollisen maallikon tuli heidän esimerkkiänsä +noudattaa. + +Halu keskustella tämän mainion teoloogin kanssa oli pakoittanut +Kenelmin ohjaamaan askeleitansa Oxford'iin. + +Mr Roach oli Welby'n ystävä, jonka talossa Kenelm nuorukaisena pari +kertaa oli hänen nähnyt ja ihaillut hänen puhettansa vielä enemmän kuin +hänen kirjaansa. Kenelm meni Mr Roach'in luokse, joka vastaanotti häntä +hyvin kohteliaasti, ja, koska hän ei ollut opettaja eikä tutkija, +tarjosi hän aikansa Kenelmin käytettäväksi; vei hänen college'ihin; +kutsui häntä päivällisille College'ensa; ja päivällisten jälkeen vei +hän hänen omiin huoneihinsa ja tarjosi hänelle pullollisen Chateau +Margaux viiniä. + +Mr Roach oli noin viidenkymmenen paikkeilla -- hyvännäköinen mies, ja +tiesi nähtävästi itse siitä, sillä hän piti pitkää tukkaansa taaksepäin +kammattuna ja jakaus oli keskellä päätä; se ei ole tavallista miehillä, +jotka vaatimattomammasti personallista ulkonäköänsä arvostelevat. + +Kenelm alkoi kohdakkoin isännällensä puhua siitä aineesta, jota tämä +suuri ajattelija oli niin paljon miettinyt. + +"Tuskin voin teille sanoin selittää," sanoi Kenelm, "kuinka +erinomaisella ihastuksella olen lukenut teidän jaloa teostanne +'Enkeleitä lähestyminen.' Se teki syvän vaikutuksen minun pojan ja +nuorukaisen välisessä ijässä ollessani. Mutta viime aikana on +epäilyksiä teidän oppinne käytöllisestä sovittamisesta elämään +mielessäni herännyt." + +"Todellako?" sanoi Mr Roach, jonka kasvot osoittivat innostusta. + +"Ja minä tulen teidän tykönne saadakseni nämä epäilykset poistetuksi." + +Mr Roach käänsi päänsä pois ja työnsi pullon Kenelm'ille. + +"Minä myönnän," jatkoi Chillingly'jen perillinen, "että papiston tulisi +pysyä erillänsä häiritsevistä perhehuolista ja olla lihallisista +himoista vapaa." + +"Niin, niin!" jupisi Mr Roach, pannen toisen jalan toisen yli. + +"Minä jatkan," pitkitti Kenelm, "ja kun teidän kanssanne oletan että +rippi on niin tärkeä kuin katolinen kirkko sanoo sen olevan, ja että +reformisen kirkon tulisi yhtä paljon sitä käyttää, niin minusta on +hyvin tärkeä että rippi-isällä ei ole puolisoa, jolle voisi pelätä +hänen malttamattomassa hetkessä ilmoittavan nais-tuttaviensa +heikkouksia." + +"Minä menin liian pitkälle tässä suhteessa," jupisi Roach. + +"Ei ensinkään. Rippi-isän naimattomuus pysyy tai häviää ripin kanssa. +Teidän todisteenne siinä katsannossa on päivän selvä. Mutta kun se +maallikkoa koskee, luulen huomaavani eroituksen." + +Mr Roach pudisti päätänsä ja vastasi rohkeasti: "Ei; jos naimattomuus +on yhden velvollisuus, on se toisenkin. Minä sanon, 'jos'." + +"Sallikaa minun kieltää tätä väitöstä. Älkää pelätkö minun loukkaavan +teidän käsitystänne sillä yleisellä typeryydellä, että jos naimattomuus +olisi yleinen, niin ihmissuku muutaman vuoden kuluessa häviäisi +sukupuuttoon. Niinkuin te aivan oikein vastaukseksi tähän +sanotte: 'Jokaisen ihmishengen velvollisuus on pyrkiä korkeimpaan +täydellisyyteen ja heittää ihmissuvun kohtalo luojan huostaan.' Jos +naimattomuus on välttämätön henkiseen kehitykseen, mistä me siis +tiedämme, eikö Kaikkiviisaan tarkoitus ja päätös ole että ihmissuvun +tulee, tämän täydellisyyden saavutettuansa, häviämän maan päältä? +Yleinen naimattomuus olisi siten ihmissuvun häviö. Jos, toiselta +puolen, luoja on päättänyt että ihmissuvun, tähän täydellisyyteen +päästyänsä, kuitenkin edelleen tulee lisääntyä maan päällä, niin +olettehan te riemullisesti huudahtanut: 'Rohkea kuolevainen! kuinka +uskallat Kaikkivaltiaan kykyä rajoittaa? Eikö Hänelle olisi helppo +jatkaa ihmisen olemista jollakin toisella tavalla, joka ei olisi synnin +ja himon alainen, niinkuin kasvikunnan siitännössä, jonka kautta suvut +uudistetaan! Voimmeko otaksua että enkelit -- taivaan kuolemattomat +sotajoukot -- eivät alinomaa lisäänny lukuun nähden ja levitä näitä +joukkojansa äärettömyyden läpi? Ja taivaissa ei kuitenkaan mitään +avioliittoa ole! Kaiken tämän, jonka te olette pukenut sanoihin, joita +muistoni ainoastaan vaillinaisesti voi lausua -- kaiken tämän minä +epäämättä myönnän oikeaksi." + +Mr Roach nousi ja meni hakemaan toisen pullon Chateau Margauxta +kellaristansa, kaatoi Kenelm'in lasin täyteen, istui jälleen ja pani +nyt toisen jalan ensimmäisen yli. + +"Mutta," jatkoi Kenelm, "minun epäilykseni koskee seuraavaa." + +"Niin!" huudahti Mr Roach, "sanokaa pois epäilykset." + +"Ensiksi, onko naimattomuus välttämättömästi tarpeen henkisen +täydellisyyden korkeimmalle kannalle pääsemiseen? ja toiseksi, jos niin +olisi, voivatko kuolevaiset ihmiset, sellaisina kuin he nyt ovat, +päästä tälle korkeimmalle täydellisyyden huipulle?" + +"Hyvin lausuttu," sanoi Mr Roach, ja hän tyhjensi lasinsa +tyytyväisemmän näköisenä, kuin hän tähän saakka oli ollut. + +"Katsokaa," sanoi Kenelm, "meidän täytyy, niinkuin muissa filosofiian +kysymyksissä, turvautua induktiiviseen todistamiseen ja johtaa +teoriiojamme niistä tosi-asioista, jotka ovat meidän tietomme piirin +sisäpuolella. No niin, onko todella niin, että vanhat piiat ja vanhat +nuoret miehet ovat enemmän edistyneet henkisessä katsannossa kuin +naineet? Viettävätkö he, niinkuin hindulainen dervishi, aikansa +hiljaisuudessa jumalisuuden täydellisyyttä ja onnea tutkistellen? Minä +en suinkaan tahdo tylysti puhua vanhoista piioista ja vanhoista +nuorista miehistä. Minulla on kolme tätiä, jotka ovat vanhoja piikoja +ja erittäin kunnollisia semmoisia; mutta minä olen varma siitä että he +kaikki kolme olisivat olleet hauskempia seuraihmisiä ja henkisesti yhtä +lahjakkaita, jos he olisivat joutuneet onnellisiin naimisiin ja +hyväilleet lapsiansa, sen sijaan että he polvirakkiansa hyvälevät. +Minulla on serkkukin, joka on vanha nuori mies, Chillingly Mivers, +jonka tunnette. Hän on niin hyvä kuin ihminen voi olla. Mutta, Jumala +varjelkoon! mitä henkisiin miettimisiin tulee, hän ei voisi olla +maallisiin enemmän mieltynyt, jos hänellä olisi ollut yhtä monta vaimoa +kuin Salomolla ja yhtämonta lasta kuin Priamolla. Ja lopuksi, eikö +puolet erehdyksistä tässä maailmassa ole tulleet siitä, että ihmisen +henkistä ja siveellistä luontoa on eroitettu? Eikö ihminen yhteydessä +kanssaihmistensä kanssa 'enkeleitä lähesty'? Ja eikö siveellinen +järestö ole oikea jänterejärestö? + +"Minä kysyn tätä teiltä suurimmalla nöyryydellä. Minä odotan sellaisia +vastauksia, jotka täydellisesti järkeäni tyydyttävät, ja minä tulen +olemaan iloinen, jos niin tapahtuu. Sillä kiistan juurella on rakkauden +himo. Ja rakkaus on varmaankin hyvin häiritsevän ikävä liikutus, ja se +on saattanut monta sankaria ja viisasta kummastuttaviin heikkouksiin ja +tuhmuuksiin." + +"Hiljaa, hiljaa, Mr Chillingly; älkää liioitelko. Rakkaus on +epäilemättä -- tuota -- häiritsevä himo. Mutta jokainen liikutus, joka +muuttaa elämää liikkumattomasta lätäköstä raittiiksi ja kohisevaksi +virraksi, on lätäkölle hyvin häiritseväinen. Ei ainoastaan rakkaus ja +muut samankaltaiset himot -- niinkuin kunnianhimo --, vaan +tutkistelemusky'ynkin käyttäminen, joka on alituisessa työssä, muuttaen +aatteitamme, on hyvin häiritsevä. Rakkaudella, Mr Chillingly, on hyvät +sekä huonot puolensa. Pitäkää huolta putellista." + +_Kenelm_ (pitäen huolta putellista): "Niin, niin; te teette aivan +oikein siinä, että koetatte vahvistaa vastustajan asiaa, ennenkuin +kumootte sen -- niin tekevät kaikki hyvät teoriian tutkijat. Suokaa +anteeksi, jos minä en ole oikein taitava tässä todistamisen mutkassa. +Otaksukaa että minä tiedän kaikki, mitä voidaan sanoa tämän terveen +ymmärryksen kieltämisen hyväksi, jota tunnetaan tuolla kauniilla +nimellä 'rakkaus', ja joka muuttuu asian hävittämiseksi." + +_Hänen arvoisuutensa Decimus Roach_ (epäävästi): "Hävittämiseksi? +Kuinka! Himot ovat juurtuneet inhimilliseen järestöön osana siitä, eikä +niitä voi niin helposti hävittää kuin te näytätte luulevan. Kun hyvin +kasvatettu ja terve-järkinen mies käsittää rakkauden järkevästi ja +siveellisesti, on se -- on se --." + +_Kenelm_: "No, mitä se on?" + +_Hänen arvoisuutensa Decimus Roach_: "Se -- se -- se on -- asia, jota +ei saa halveksia. Se on, niinkuin aurinko, elämän suuri koloristi, Mr +Chillingly. Ja te olette aivan oikeassa -- siveellinen järestö vaatii +jokapäiväistä harjoitusta. Mikä voi antaa tätä harjoitusta yksinäiselle +miehelle, kun hän tulee siihen ikään, että hän ei voi istua kuusi +tuntia peräkkäin jumalallista olemusta miettien; ja kun luuvalo tai +muut taudit estävät häntä menemästä lähetyssaarnaajana seikkailuille +Afrikan raakalaisten luo? Sillä ijällä vaatii luonto, joka tahtoo tulla +kuulluksi, oikeutensa, Mr Chillingly. Hellä naisellinen kumppani +rinnalla, viattomia pieniä lapsia, jotka kapuilevat ylös polvelle -- +mikä herttainen, lumoava kuva! Kuka voi olla kyllin raaka sitä +hävittämään, kuka voi olla kyllin hurja maalaamaan sen yli pylväällä +yksinään istuvan pyhän Simon'in kuvan! Vielä lasillinen. Ettehän te +juo, Mr Chillingly." + +"Minä olen juonut kylläksi," vastasi Kenelm tylysti, "uskoakseni että +näen kaksi asiaa yht'aikaa. Minä luulin, että edessäni istui rakkauden +epäterveellisyyden ja avioliiton kurjuuden ankara vastustaja. Mutta nyt +luulen kuulevani itkusuisen herkkätuntoisen ihmisen, joka tuo esiin +typeryyksiä, joita toinen Decimus Roach jo on vääriksi todistanut. +Varmaa on että minä näen kaksi asiaa yhtaikaa, tai että te huvitatte +itsenne pilkkaamalla minun vetomistani teidän viisauteenne." + +"Ei niin, Mr Chillingly. Mutta asia on se, että minä olin nuori, kun +tuon kirjan kirjoitin, ja nuoruus on innokas ja yksipuolinen. Samalla +kuin halveksin niitä liiallisuuksia, joihin rakkaus voi heikkopäisiä +saattaa, myönnän nyt sen hyviä vaikutuksia, kun sitä, niinkuin jo ennen +sanoin, käsitetään järjellisesti -- järjellisesti, nuori ystäväni. +Siinä elämän aikakaudessa, jolloin arvostelukyky on kypsynyt, +naisellisen ystävän sulostuttava seura ei voi olla mieltä +miellyttämättä ja poistamatta sitä kolkkoa kuuraa, johon yksinäisyys +aikaa voittaen jähmettyy. Sanalla sanoen, Mr Chillingly, tultuani +siihen vakuutukseen, että erehdyin liian rohkeasti esiteltyyn +mielipiteeseni katsoen, on velvollisuuteni totuutta ja ihmissukua +kohtaan tunnustaa kääntymykseni maailmalle. Ja minä olen aikeissa +tulevassa kuussa mennä naimiseen nuoren ladyn kanssa, joka --." + +"Ei sanaakaan enää, Mr Roach. Se mahtaa olla ikävä aine teille. +Jättäkäämme se." + +"Se ei ole ensinkään ikävä!" huudahti Mr Roach innokkaasti. "Minä +katselen eteenpäin velvollisuuteni täyttämiseen ilolla, jota +tosisivistyneen miehen aina tulee tuntea peruuttaessansa väärää oppia. +Mutta kyllä kai te teette minulle sen oikeuden, että käsitätte minun +tietysti en tätä tekeväni -- oman itsekohtaisen huvini takia. Ei, sir, +se on minun esimerkkini arvo muille, joka jalostuttaa minun perisyitäni +ja innostuttaa sieluani." + +Tämän jalon periaatteen lausumisen jälkeen keskustelu päättyi. Sekä +isäntä että vieras käsittivät, että heillä oli ollut kyllin toinen +toisistansa. Kenelm nousi lähteäksensä pois. + +Mr Roach virkkoi, sanoessaan jäähyväiset hänelle ovella, erityisellä +painolla: + +"Ei oman itsekohtaisen huvini takia -- muistakaa se. Milloin vaan +kuulette minun kääntymykseni olevan keskustelun aineena maailmassa, +niin sanokaa omasta suustani kuulleenne nämät sanat -- ei oman +itsekohtaisen huvini takia. Ei! Sanokaa terveisiä Welby'lle -- hän on +itse nainut mies; hän käsittää minua." + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Kun Kenelm lähti Oxfordista, kuljeskeli hän monta päivää ympäri maalla, +ilman päämaalia ja olematta missään mainittavassa seikkailussa. Vihdoin +viimein hän huomasi tavanmukaisesti palaavansa sitä tietä, jota hän oli +tullut. Maneetillinen vaikutus, jota hän ei voinut vastustaa, ajoi +hänet takaisin Moleswich'in ruohoisia niittyjä ja liriseviä puroja +kohti. + +"Löytyy varmaankin sielun-harhaus samoin kuin näönharhaus," sanoi hän +itsekseen. "Otaksutaan että luulettelemme nähneemme kummituksen. Jos +emme uskalla katsella näköä -- emme uskalla koettaa koskea siihen -- +vaan juoksemme takamaisesti tiehemme -- mitä tapahtuu? Me tulemme +kuolinpäiväämme saakka uskomaan ett'ei se harhaus ollutkaan -- vaan +että se oli kummitus -- ja voimme tulla onnettomiksi koko +elinajaksemme. Mutta jos me rohkeasti menemme aaveen luo, ojennamme +käsiämme tarttuaksemme siihen, katsos! se häviää tyhjään ilmaan, +silmämme pilkkanäkö on haihtunut, eikä aaveet enää meitä milloinkaan +tule vaivaamaan. Niin mahtaa olla minun sielun-harhauksenkin laita. +Minä näen kuvan, joka on minulle vallan outo -- se näyttää minusta ensi +katsannolta olevan varustettu yliluonnollisella viehätysvoimalla; +ikäänkuin mieletön pelkuri pakenen sitä. Se yhä kummittelee minulle; +minä en voi sitä kartoittaa. Se ajaa minua takaa päivällä sekä +väentungossa että luonnon yksinäisyydessä; se käy luonani öillä +unissani. Minä alan luulla että se on todellinen kävijä toisesta +maailmasta -- se mahtaa olla rakkaus -- se rakkaus, josta luen +runoilijain teoksissa, niinkuin runoilijain teoksissa luen noitumisesta +ja kummituksista. Kuta enemmän sitä ajattelen, sitä vähemmän +todenmukaiselta se minusta tuntuu että minä toden perään olisin +rakastunut kummalliseen, puolisivistyneesen, tavallisuudesta +poikkeavaiseen olentoon, ainoastaan sentähden että näen hänen kasvonsa +alinomaa edessäni. Minä voin vallan turvallisesti tätä olentoa +lähestyä; kuta enemmän minä olen hänen seurassansa, sen mukaan on +harhaus häviävä. Minä menen rohkeasti takaisin Moleswich'iin." + +Näin sanoi Kenelm itsellensä, ja vastasi itse: + +"Mene; sillä sinä et voi muuta tehdä. Luuletko että sinun siipesi +voivat sitä verkkoa välttää, joka on Roachen [Roach merkitsee myöskin +rauskua] kietonut silmukkoihinsa? Ei --. + +"'Tuleva varmaan se päivä on, jonk' kohtalo määrännyt lie,' se päivä, +jolloin sinun on nöyrtyminen 'luonnon alle, joka tahtoo tulla +kuulluksi.' Parempi on nöyrtyä nyt ja kunnialla, kuin tehdä +vastarintaa, kunnes tulen viidenkymmenen ikäiseksi ja silloin valita +järjen mukaan, jolla valinnalla ei ole niin mitään oman tyydytyksesi +kanssa tekemistä." + +Tähän vastasi Kenelm itselleen harmissaan ollen: "Oh! sinä +kevytmielinen olento. Minun alter egoni, et tiedä mistä puhut! Eihän +ole puhe mistään luonnollisesta asiasta, on puhe yliluonnollisesta -- +harhanäöstä -- aaveesta." + +Näin Kenelm ja hänen minänsä yhä kiistivät toistensa kanssa; ja kuta +enemmän he kiistivät, sitä lähemmäksi he tulivat sitä paikkaa, jossa +oli nähty ja josta oli paettu ensimmäisen rakkauden katalaa ilmiötä. + + + + + + +KUUDES KIRJA. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Sir Peter ei ollut Kenelmistä kuullut mitään siitä kuin kirje ilmoitti +hänelle että hänen poikansa oli jättänyt pääkaupungin lähteäksensä +jalkamatkalle, joka luultavasti tulisi olemaan lyhyt, vaikka se kenties +kestäisi moniaita viikkoja; ja kunnon baroneti päätti itse lähteä +London'iin, siinä toivossa että Kenelm jo olisi palannut, tai, jos hän +vielä olisi poissa, ainakin saadaksensa Mivers'iltä ja muilta kuulla +kuinka kauas tämän epäsäännöllisen kiertotähden oli onnistunut ohjata +säännöllistä rataa pääkaupunkilaisen järestön kiintotähtien keskellä. +Hänellä oli muitakin syitä matkaansa. Hän tahtoi oppia tuntemaan +Chillingly Gordonin ennenkuin hän hänelle antoi nuo 20,000 puntaa, +joista Kenelm oli suostunut luopumaan, kun tila tehtäisiin vapaaksi, +jota tarkoitusta varten nuori perillinen oli allekirjoittanut +tarpeelliset paperit, ennenkuin hän jätti London'in mennäksensä +Moleswich'iin. Sir Peter tahtoi myöskin nähdä Cecilia Traversin, johon +hän Kenelmin kertomusten johdosta oli suuresti mieltynyt. + +Päivänä tulonsa jälkeen pääkaupunkiin oli Sir Peter aamiaisella +Miversin luona. + +"Toden totta, te asutte erittäin mukavasti täällä," sanoi Sir Peter, +luoden silmäyksen runsasvaraiseen pöytään ja hyvillä huonekaluilla +varustettuun huoneesen. + +"Sehän on luonnollista -- eihän kukaan estä minua asumasta mukavasti. +Minä en ole naimisissa: -- maistakaa tätä omelettia." + +"Muutamat miehet väittävät, etteivät milloinkaan ole tunteneet +mukavuutta kodissansa ennenkuin ovat naineet, Mivers serkku." + +"Muutamat miehet ovat heijastavia kappaleita, ja saavat himmeän +vilahduksen siitä mukavuudesta, jonka vaimo itseensä kokoo. Kuinka +monta nyt omistamaani mukavuutta Mrs Chillingly Mivers minulta +riistäisi ja itsellensä omistaisi, vähävarainen kun olen! Näiden +iloisten huoneiden sijaan saisin pimeän hökkelin, joka antaisi +takapihaan, johon ei aurinko paistaisi päivällä ja jossa öillä +kissannaukujaisia kuulisin; Mrs Mivers sitä vastoin asuisi varsin +mukavasti; hänellä olisi kaksi salongia auringon puolella ja kenties +kammarikin. Ei! jos minä milloinkaan nain, niin tapahtuu se silloin, +kun naiset ovat täydellisesti oikeuksiansa vahvistaneet; sillä silloin +miehilläkin on jokin toivo voida omia oikeuksiansa pelastaa. Jos +talossa on kaksi salongia, niin minä otan toisen, jos ei, niin +heitetään arpaa kumpi takapihaan antavan huoneen saa; jos meillä on +vaunut, niin se kolme päivää viikossa on oleva kokonaan minun +käytettäväni; jos Mrs M. tahtoo 200 puntaa vaatteiksensa, niin hänen +täytyy tyytyä yhteen sataan, toinen puoli tulee minulle itselle; jos +korehturiarkit ja kirjapainopojat minua kiusaavat, niin puolet vaivasta +tulee hänen osallensa, ja sillä välin minä otan itselleni vapautta ja +huvittelen itseäni croquet-kentällä Wimbledon'issa. Niin, kun naisten +nykyiset vääryydet poistetaan ja he tulevat yhdenvertaisiksi miesten +kanssa -- silloin minä varsin mielelläni menen naimisiin; ja, +jalomielinen ollakseni, minä en vastusta Mrs M.--'in äänestysoikeutta +kunnalliskokouksessa tai parlamentin vaalissa. Minä annan hänelle +varsin kernaasti omat ääneni." + +"Minä pelkään, serkku hyvä, että olette pannut Kenelmin päähän omat +itsekkäät mielipiteenne aviosäädystä. Hän ei näy olevan halukas naimaan +-- vai kuinka?" + +"Sitä en tiedä." + +"Mimmoinen tyttö on Cecilia Travers?" + +"Hän on niitä erinomaisia tyttöjä, jotka todenmukaisesti eivät +milloinkaan tule pystyttämään itseänsä siksi kauhistavaksi +jättiläisnaiseksi, jota sanotaan 'eteväksi naiseksi.' Kaunis, hyvin +kasvatettu, järkevä nuori lady. Hän ei ole turmeltunut siitä että hän +on perillinen -- sanalla sanoen, hän on juuri sellainen tyttö, jonka +voisitte toivoa miniäksenne." + +"Ettekö usko että Kenelm on häneen mieltynyt?" + +"Suoraan sanoen -- sitä en usko." + +"Kenties joku toinen vetovoima? On asioita, joista pojat eivät puhu +isiensä kanssa. Ettehän milloinkaan ole kuullut että Kenelm on ollut +vähän hurja?" + +"Hurja hän on niinkuin se jalo raakalainen, joka juoksi metsään," sanoi +Mivers serkku. + +"Te peloitatte minua!" + +"Ennenkuin jalo raakalainen juoksi peltojen poikki, ja oli niin viisas +että hän pakeni niistä. Kenelm on nyt lähtenyt tiehensä johonkin." + +"Niin, hän ei ole ilmoittanut minulle mihin, eikä hänen +kortteerissaankaan sitä tiedetä. Hänen pöydällänsä oli joukko kirjeitä, +mutta hän ei ole ilmoittanut mihin ne ovat lähetettävät. Kai hän +kuitenkin yleensä on käyttänyt itsensä hyvin London'in seuraelämässä -- +mitä?" + +"Kyllä häntä on enemmän hyväilty kuin enimpiä nuoria miehiä ja hänestä +on kenties enemmän puhuttukin. Niin on yleensä omituisten ihmisten +laita." + +"Te myönnätte siis että hänen taidollisuutensa ovat keskikertaisuutta +etevämmät? Ettekö usko että hän vielä tulee eteväksi mieheksi +maailmassa ja suorittamaan sen velan maansa kirjallisille varoille tai +valtiollisille pyrinnöille, jotka minä ja edelläkävijäni, toiset Sir +Peterit, valitettavasti olemme laiminlyöneet maksaa, ja joiden tähden +minä iloitsin hänen syntymisestään ja panin hänelle nimeksi Kenelm?" + +"Toden totta," vastasi Mivers -- joka nyt oli aamiaisensa lopettanut ja +istunut mukavalle tuolille, -- "toden totta, sitä en voi sanoa; jos +hänelle tapahtuisi joku suuri onnettomuus ja hänen olisi täytymys tehdä +työtä henkensä elättämiseksi, tai jos joku muu surullinen kohtaus +panisi hänen hermonsa liikkeesen, niin luulen että hän tekisi loiskinan +siihen elämän virtaan, joka vie ihmisiä hautaan. Mutta hän tarvitsee, +niinkuin hän itse aivan oikein sanoo, nämät kaksi kiihoitinta +ryhtyäksensä toimeen -- köyhyyttä ja turhamaisuutta." + +"Mutta on kuitenkin löytynyt eteviä miehiä, jotka eivät ole olleet +köyhiä eikä turhamaisia?" + +"Minä epäilen sitä. Mutta turhamielisyys on vaikuttava syy, joka +ilmestyy monessa muodossa -- sanottakoon sitä kunnianhimoksi, +sanottakoon sitä maineen haluksi, sen luonto on kuitenkin sama -- halu +kiitoksen perään, joka on kiihoittunut melskeiseksi käytökseksi." + +"Voipihan toivoa ja harrastaa ajateltua totuutta kiitoksesta +huolimatta." + +"Tietysti. Filosoofi voi autiolla saarella huvitella itsensä +mietiskelemällä eroitusta valon ja lämmön välillä. Mutta jos hän, +palatessaan maailmaan, julkaisee miettimisensä johtopäätöksiä, niin +turhamielisyys astuu esiin ja halu saada mieltymyksen osoituksia." + +"Mitä joutavia, Mivers serkku, ennemmin hän voi toivoa olla +ihmiskunnalle hyödyksi ja hyväksi. Ettehän kiellä että on olemassa +sellainen asia kuin filantropiia?" + +"Minä en kiellä että on olemassa sellainen asia kuin humbug. Ja missä +tahansa tapaan ihmisen, jonka kasvojen juonteet ikäänkuin ilmoittavat +minulle että hän näkee suurta vaivaa ja uhraa paljon filantroopisen +asian puolesta, ajattelemattakaan palkintoa, tai kiitosta tai rahaa, +niin tiedän että minulla on edessäni humbugi -- petollinen humbugi -- +henkilö, jolla on lakkarit täynnä vääriä prospekteja ja +tilauskehoituksia." + +"Hyi, hyi! heittäkää tuo teeskennelty raakuus; te ette ole huono +ihminen -- teidän täytyy rakastaa ihmiskuntaa -- teidän täytyy +harrastaa jälkeentulevaisten parasta." + +"Rakastaa ihmiskuntaa? Harrastaa jälkeentulevaisten onnea? Jumala +varjelkoon, Peter serkku, minä toivon ettei teillä ole prospekteja +teidän lakkarissanne; eikä mitään ehdoituksia varallisuusveron +suurentamiseen säästövarastoksi meidän jälkeentulevaisillemme, jos +tapahtuisi niin että hiilikaivokset eivät kolmen tuhannen vuoden +jälkeen mitään tuottaisi. Rakkautta ihmiskuntaan! Joutavia! Se tulee +siitä että asuu maalla." + +"Mutta te rakastatte ihmiskuntaa -- te ajattelette tulevaa sukupolvea." + +"Minä! En rahtuakaan. Päinvastoin, minä en kärsi ihmiskuntaa, yhtenä +kokonaisuutena, austraalialaiset raakalaiset siihen luettuina; ja minä +en usko ketään, joka sanoo minulle, että hän surisi puolet niin paljon, +jos kymmenen miljoonaa inhimillisiä olentoja hukkuisi maanjäristyksen +kautta kaukana hänen omasta olopaikastansa, esimerkiksi Abyssiniassa, +kuin hän tekisi jos hänen teurastajarätinkinsä koroitettaisiin." + +Sir Peter, joka hiljan oli hermotautia sairastanut, pudisti päätänsä, +mutta oli liian hellätuntoinen mitään virkkaaksensa. + +"Mutta puhuaksemme toisesta asiasta," sanoi Mivers, sytyttäen +sikarrinsa, jonka hän oli pannut pois, kun hän ystävällisiä +mielipiteitänsä lausui, "niin luulen että olisi hyvä, jos te, +kaupungissa ollessanne, kävisitte vanhan ystävänne Traversin luona ja +antaisitte esitellä itsenne Cecilialle. Jos ajattelette hänestä yhtä +hyvää kuin minä, miksi ei kutsua isää ja tytärtä Exmundhamissa käymään? +Tytöt ajattelevat enemmän miestä, kun näkevät sen paikan, jonka hän voi +tarjota heille kodiksi, ja Exmundham on hyvin miellyttävä paikka +tytöille -- ihana ja romanttinen." + +"Se on erittäin hyvä tuuma," huudahti Sir Peter sydämellisesti. "Ja +minä tahtoisin myöskin oppia Chillingly Gordonia tuntemaan. Antakaa +minulle hänen adressinsa." + +"Hänen käyntikorttinsa on täällä uunin-reunalla, ottakaa se; te +tapaatte hänen aina kotona kahteen saakka. Hän on liian järkevä mies +tuhlaamaan aamupuolta ratsastamalla Hyde Parkkiin nuorien ladyjen +kanssa." + +"Sanokaa minulle todellinen ajatuksenne tästä nuoresta sukulaisestamme. +Kenelm sanoo hänen olevan älykkään ja kunnianhimoisen miehen." + +"Kenelm puhuu totta. Hän ei ole semmoinen mies, joka puhuu joutavia +rakkaudesta ihmiskuntaan ja jälkimaailmaan. Hän on meidän ajan ihminen, +jolla on suuret, uljaat selkomen selällään olevat silmät, jotka +katselevat ainoastaan sellaisia ihmiskunnan osia, joista hänelle voi +hyötyä olla -- eivätkä pilaa näköänsä alinomaa tirkistämällä +rikkinäisten teleskopien läpi nähdäksensä jälkimaailmaa vilahdukselta. +Gordon on mies, joka voi tulla valtiovaraston kansleriksi, kenties +pääministeriksi." + +"Ja vanhan Gordonin poika on taitavampi kuin minun poikani -- kuin +Kenelm Digbyn kaima!" huokasi Sir Peter. + +"Sitä en sanonut. Minä olen viisaampi kuin Chillingly Gordon, ja sen +todistaa se, että olen liian viisas pyrkiäkseni pääministeriksi -- joka +on hyvin ikävä virka -- antaa paljon työtä -- epäsäännöllisiä +ateria-aikoja -- paljon moitetta ja huonon ruoansulatuksen." + +Sir Peter meni pois jotenkin alakuloisena. Hän tapasi Chillingly +Gordon'in kotona kortteerissansa Jermyn Streetin varrella. Vaikka Sir +Peter ennakolta oli kylmäkiskoinen häntä kohtaan, sen johdosta mitä hän +oli kuullut, niin hän kuitenkin pian mieltyi häneen. Gordon kohteli +häntä kuin maailman mies ainakin ja oli liian tarkkatuntoinen +lausuaksensa mielipiteitä, jotka kenties voisivat loukata +vanhanaikuista maalais-herrasmiestä ja sukulaista, joka kukaties voisi +tulla hänelle hyödyksi hänen pyrinnöissään. Hän puhui vain niinkuin +sivumennen tuosta onnettomasta oikeudenjutusta, jonka hänen isänsä oli +alkanut; hän puhui ystävällisellä kiitoksella Kenelmistä; ja +hyväntahtoisuudella Mivers'istä, semmoisena miehenä, joka, Charles +II:sen epigrammia ivallisesti mukaillaksensa: + + "Ei hyvää lausu milloinkaan, + Ei koskaan mitään pahaa tee." + +Sitten hän johti Sir Peter'in puhumaan maa-elämästä ja +maanviljelyksestä. Hän sai kuulla että yksi syy Sir Peterin käyntiin +kaupungissa oli halu katsella patentin saanutta hydraulista +vedennostokonetta, joka voisi olla hyödyksi maatilalla, jossa veden +saanti oli huonollainen. Hän kummastutti baronetia osoittamalla +mekanikin käytännöllistä tuntemista; tarjousi tulemaan hänen kanssaan +cityyn vedennostokonetta katselemaan; teki sen, ja hyväksyi kaupan; vei +hänen senjälkeen katsomaan uutta amerikalaista leikkuukonetta, eikä +eronnut hänestä ennenkuin Sir Peter oli luvannut tulla hänen kanssaan +päivälliselle Garrick'iin; tämä kutsumus miellytti Sir Peter'iä, joka +aivan luonnollisesti oli utelias saada nähdä muutamia etevämpiä miehiä, +jotka tässä klubissa kävivät. Kun Sir Peter erosi Gordonista ja lähti +Leopold Traversin luokse, ajatteli hän nuorta sukulaistansa suurella +ystävyydellä. "Mivers ja Kenelm," sanoi hän itsekseen, "saattoivat +minua ajattelemaan pahaa tästä nuorukaisesta; he sanoivat hänen olevan +maallismielisen, itsekkään ja niin edespäin. Mutta Miversillä on niin +tärkeät ajatukset inhimillisestä luonteesta, ja Kenelm on liian +haaveksivainen voidaksensa oikein arvostella järkevää maailman miestä. +Kaikissa tapauksissa se ei ole itsekästä hänen puolestaan että hän +vaivaa itseänsä olemalla kohtelias vanhaa miestä kohtaan, niinkuin minä +olen. Nuori mies tässä kaupungissa voi varmaankin hauskemmalla tavalla +viettää päivänsä kuin hydraulisia vedennostokoneita ja leikkuukoneita +katselemalla. He myöntävät että hän on järkevä mies. Niin, hän on +kieltämättä järkevä -- eikä ainoastaan järkevä -- hän on +käytöllinenkin." + +Sir Peter tapasi Traversin salongissa tyttärensä, Mrs Campion'in ja +Lady Glenalvon'in kanssa. Travers oli niitä harvoja keski-ikäisiä +miehiä, joita useammin tapaa heidän salongissansa, kuin +työhuoneessansa; hän rakasti naisväen seuraa; ja kenties se oli tämä +taipumus, joka vaikutti sen että hänen käytöksensä yhä pysyi hienona ja +miellyttävänä. Nämä molemmat miehet eivät olleet tavanneet toisiansa +moneen vuoteen; ei siitä kuin Travers oli onnensa kukkulalla muodin +maailmassa ja Sir Peter oli yksi noita hauskoja _dilettantteja_ ja +hiukan humoristisia seura-ihmisiä, jotka ovat rakastettuja ja yleiseen +suosittuja päivällisvieraita. Sir Peter oli alkuansa ollut maltillinen +Whig, sentähden että hänen isänsä oli sitä ollut häntä ennen, mutta hän +luopui Whig-puolueesta Richmondin herttuan, Mr Stanleyn (myöhemmin Lord +Derbyn) ja muiden kanssa, kun tämä puolue hänestä oli lakannut olemasta +maltillinen. + +Leopold Travers oli nuorukaisena, kaartissa palvellessansa, ollut +ankara Tory, mutta hän oli Sir Robert Peelin puolella viljalakien +lakkauttamiseen katsoen, jäi Peeliläisten puolelle sen jälkeen kun enin +osa Tory-puolueesta oli luopunut entisen johtajansa johdannosta ja +seurasi nyt näitä Peeliläisiä mihin suuntaan vaan aikakauden edistys +veisi heidän askeleitaan Whig'ien eduksi ja Toryin vahingoksi. + +Nyt ei kuitenkaan ole kysymys näiden molempain herrasmiesten +valtiollisista mielipiteistä. Niinkuin sanoin, he eivät olleet moneen +vuoteen toisiaan tavanneet. Travers oli hyvin vähän muuttunut. Sir +Peter tunsi hänet ensi katsannolla; Sir Peter sitä vastoin oli paljon +muuttunut, ja Travers epäsi ennenkuin hän, kuullessansa hänen nimeänsä +oli varma että se oli oikea Sir Peter, jota hän meni vastaan ja jolle +hän sydämellisesti kättänsä ojensi. Traversin tukka oli säilyttänyt +alkuperäisen karvansa ja hän oli yhtä huolellisesti puettu kuin +keikarina ollessansa. Sir Peter, joka nuoruudessansa oli ollut hyvin +laiha, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen, oli nyt tullut jotenkin +lihavaksi, ainakin katsoen ruumiin keski-osaan -- harmaapäiseksi -- ja +oli aikaa sitten ruvennut silmälasia käyttämään -- hänen pukunsakin oli +hyvin vanhanaikainen ja maalais-räätärin tekemä. Hän oli, ulkonäköön +katsoen, yhtä paljon herrasmiehen näköinen kuin Travers. Mutta he +olivat erilaiset luonteen suhteen. Travers, jolla oli pienemmät aivot, +oli pitänyt niitä lakkaamattomassa toimessa; Sir Peter oli sitä vastoin +antanut aivonsa kuhnustella vanhojen kirjojen yli ja hakea hidasta +nautintoa antamalla tuntien kulua. Sentähden Travers näytti nuorelta -- +vilkkaalta, ja oli huvitettu kaikesta; jota vastoin Sir Peter, +astuessaan tähän salongiin, oli jonkinmoisen Rip van Winklen näköinen, +joka on nukkunut koko viimeisen sukupolven ajan ja vielä unisin silmin +nykyisyyttä katselee. Mutta niinä harvoina hetkinä, kuin hän oikein +innostui, löytyi Sir Peterissä sydämen hehkua, vieläpä ajatusvoimaa, +joka paljon suuremmassa määrässä, kuin Leopold Traversin synnynnäinen +vilkkaus, ilmaisi niitä ominaisuuksia, joita enin rakastamme ja +ihailemme nuorissa. + +"Hyvä Sir Peter, tekö olette? Minä olen hyvin iloinen saada teitä +jälleen nähdä," sanoi Travers. "Kuinka pitkä aika on siitä kuin viimein +toisiamme tapasimme, ja kuinka ystävällinen te olitte minua, +hurjamielistä, kohtaan! Mutta mennyt on mennyt; nyt nykyisyyteen. +Sallikaa minun esitellä teille ensin arvollinen ystäväni, Mrs Campion, +jonka etevän miehen te tunsitte. Ja sitten tämä nuori lady, josta hän +pitää äidillisen huolen; tyttäreni Cecilia. Lady Glenalvonia, vaimonne +ystävää, minun tietysti ei tarvitse esitellä, hänelle aika on +alallansa." + +Sir Peter laski alas silmälasinsa, jotka hän oikeastaan tarvitsikin +ainoastaan kun hän luki hienopainoisia kirjoja, ja katseli tarkasti +noita kolmea ladya -- joka katseella kumartaen. Mutta hänen vielä +katsellessaan Ceciliaa, meni Lady Glenalvon, joka oli aivan +luonnollista sekä säätyyn että vanhaan tuttavuuteen katsoen, ensiksi +näistä kolmesta häntä tervehtimään. + +"Oi, hyvä Sir Peter! aika ei ole alallansa kenellekään meistä; mutta +mitä se tekee, kun se vaan jättää hauskoja jälkiä jälkeensä! Kun näen +teidät, astuu nuoruuteni esiin. Nuoruuden ystäväni, Caroline Rotherton, +nyt Lady Chillingly; meidän kävelymatkamme tyttönä ollessamme, jolloin +puhuttiin hiuskoristuksista ja baali-vaatteista; aviomiehistä nähtiin +unta vaan kaukaa. Tulkaa tänne istumaan; kertokaa minulle kaikki +Carolinesta." + +Sir Peter, jolla oli hyvin vähän Carolinesta kerrottavaa, joka +mahdollisesti voisi olla arvosta muille kuin hänelle itselle, istui +kuitenkin Lady Glenalvonin viereen, niinkuin hänen oli velvollisuus +tehdä, ja antoi mitä mielistelevimmän kuvauksen puolisostaan. Sillä +välin hän kuitenkin koko ajan ajatteli Kenelmiä ja katseli Ceciliaa. + +Cecilia alkoi taas neuloa jotakin salaperäistä naistyötä - tiesi mitä +-- kenties tohvelia isällensä. Cecilia näytti olevan innostunut +työhönsä; mutta hänen silmänsä ja ajatuksensa olivat käännetyt Sir +Peteriin. Miksi, sen naislukijani kyllä voivat arvata. Ja kuinka lempeä +hänen katseensa on! Hänestä Sir Peterin kasvot olivat miellyttävät, +älykkäät ja hyvännäköiset. Hän ihailee hänen vanhanaikuista takkiansa, +korkeata kaulahuiviansa ja omituisia housujansa. Hän kunnioittaa hänen +harmaita hiuksiansa, jotka eivät ole värjätyt. Hän koettaa löytää +likeistä yhdennäköisyyttä tämän valkeaverisen, sinisilmäisen, lihavan, +vanhan herrasmiehen ja solakan, mustasilmäisen, synkkämielisen, +kookkaan Kenelmin välillä; hän huomaa tämän yhtäläisyyden, jota ei +kukaan muu voisi huomata. Hän alkaa rakastaa Sir Peteriä, vaikka tämä +ei ole sanaakaan hänelle virkkanut. + +Niin, tässä sananen, nuoret lukijani, jota teidän tulee kuulla. Te, +sir, joka tahdotte naida tytön, joka hellästi teitä rakastaa ja josta +on tuleva kaikin puolin hyvä, käytöllinen vaimo, katselkaa tarkoin +miten hän teidän vanhempianne kohtelee -- osoittaako hän heille +sanomatonta hellätuntoisuutta, puolueetonta kunnioitusta -- vaikka +ainoasti epäselvästi tätä hellätuntoisuutta ja kunnioitusta +huomaisitte, tahi tahtooko hän, jos joku aihe kylmäkiskoisuuteen syntyy +teidän ja teidän vanhempanne välillä, lumousvoimallansa saattaa teitä +jälleen kunnioittamaan isäänne ja äitiänne vaikk'eivät nämä olisikaan +erittäin ystävällisiä häntä kohtaan -- jos sellaisen tytön saatte +vaimoksenne, niin olkaa varma siitä että olette saanut aarteen. Te +olette saanut vaimon, jolle Jumala on antanut kaksi parahinta +ominaisuutta: elämän rakkauden ja lujan velvollisuuden tunnon. Mitä +minä sanon, rakas nais-lukijani, yhdestä sukupuolesta, se koskee +myöskin toista, vaikka vähemmässä määrässä; sillä tyttö, joka menee +naimiseen, tulee miehensä perheesen, eikä mies vaimonsa perheesen. Minä +en kuitenkaan luota miehen rakkauden syvyyteen naista kohtaan, jos hän +ei osoita jossakin määrin hellyyttä hänen vanhempiansa kohtaan. Suokaa +anteeksi tämä pitkä poikkeus aineesta, rakas lukija -- se ei ole +kokonaan poikkeus, sillä kertomukseni vaatii että teidän tulee selvään +käsittää, mimmoinen tyttö Cecilia Travers toden perään on. + +"Mihin on Kenelm joutunut?" kysyi Lady Glenalvon. + +"Toivoisin voimani sanoa sitä teille," vastaa Sir Peter. "Hän kirjoitti +minulle että hän lähtee ehkä muutamaksi viikoksi kuljeksimaan +'viileihin metsiin ja uusille laitumille.' Siitä saakka minulla ei ole +ollut riviäkään häneltä." + +"Te saatatte minut levottomaksi," sanoi Lady Glenalvon. "Minä toivon +ettei mitään ole tapahtunut -- ei suinkaan hän ole voinut sairastua." + +Cecilia herkenee neulomasta ja katsoo levottomasti ylös. + +"Rauhoittukaa," sanoi Travers nauraen, "minä tiedän hänen +salaisuutensa. Hän on vaatinut Englannin etevimmän tappelijan +kaksintaisteluun ja on lähtenyt maalle harjoittelemaan." + +"Se on mahdollista," sanoi Sir Peter tyynesti; "minua se ei ensinkään +ihmetyttäisi -- ihmetyttäisikö se teitä, Miss Travers?" + +"Minusta on luultavampaa että Mr Chillingly tekee jonkun hyvän työn +muille, jonka hän tahtoo pitää salassa." + +Sir Peter oli tyytyväinen tähän vastaukseen ja siirsi tuolinsa +lähemmäksi Cecilian tuolia. Lady Glenalvon, joka oli hyvin iloinen +siitä, että hän oli voinut viedä nämät kaksi yhteen, nousi ja sanoi +jäähyväiset. + +Sir Peter viipyi lähes tunnin ja puheli etupäässä Cecilian kanssa, joka +erinomaisen helposti raivasi itselleen tien hänen sydämeensä; ja hän ei +lähtenyt talosta ennenkuin tytön isä, Mrs Campion ja tyttö itse olivat +luvanneet viikon ajaksi tulla Exmundhamiin, Londonin säsongin +loppupuolella, joka loppu juuri oli lähenemäisillään. + +Kun Sir Peter oli tämän lupauksen saanut, meni hän pois, ja kymmenen +minuutia myöhemmin Mr Gordon Chillingly astui salongiin. Hän oli jo +tullut niin tutuksi Traversilaisten kanssa, että hän taisi tulla +visiitille milloin tahansa. Travers oli mieltynyt häneen. Mrs Campionin +mielestä hän oli erittäin sivistynyt, teeskentelemätön nuori mies, +paljon etevämpi nuoria miehiä yleensä. Cecilia oli sydämellisesti +kohtelias Kenelmin serkulle. + +Se oli kaikin puolin hauska päivä Sir Peterille. Hän oli erittäin +tyytyväinen päivälliseen Garrickissa, jossa hän tapasi monta vanhaa +tuttavaa ja esiteltiin muutamille uusille "celebriteeteille". Hän +huomasi että Gordon oli näiden eteväin miesten suosiossa. Vaikka tämä +ei vielä ollut mitään erinomaista tehnyt, niin he kohtelivat häntä +kunnioituksella ja olivat nähtävästi mieltyneet häneen. Etevimmät +heistä, ainakin se, jonka maine oli enin vakaantunut, kuiskasi Sir +Peterin korvaan: "Te voitte ylpeillä veljenne pojasta, Gordonista!" + +"Hän ei ole veljeni poika, hän on vaan kaukaisen serkkuni poika." + +"Suokaa anteeksi! Mutta hän tulee tuottamaan kunniaa sukulaisillensa, +olkoot he kuinka kaukaiset tahansa. Taitava mies, ja kuitenkin +rakastettu; harvinainen yhdistys -- tulee varmaan mainioksi mieheksi +vielä." + +Sir Peter esti kulahduksen kurkussansa. "Oi, jospa joku näin etevä mies +olisi puhunut niin Kenelmistä!" + +Mutta hän oli liian ylevämielinen salliaksensa tämän puoleksi +kateellisen tunteen kestää enemmän kuin silmänräpäyksen ajan. Miksi hän +ei ylpeilisi jokaisesta perheenjäsenestä, joka voisi Chillinglysuvun +vanhasta vähäpätöisyydestä tehdä lopun? Ja kuinka tämä taitava nuori +mies koetti olla Sir Peter'ille mieliksi! + +Seuraavana päivänä Gordon tuli häntä hakemaan British Museumin +merkillisyyksiä katsomaan ja illalla he menivät Walesin prinssin +teateriin, jossa Sir Peteriä erittäin huvitti pieni hauska, Mr +Robertsonin kirjoittama, huvinäytelmä. Seuraavana päivänä, kun Gordon +tuli hänen luokseen hotellista, ryki hän ensin ja alkoi kohta sen +tiedonannon, jonka hän tähän asti oli ylös lykännyt. + +"Gordon, poikani, minun on teille velkaa, ja nyt olen tilaisuudessa +maksaa se, josta minun on Kenelmiä kiittäminen." + +Gordon säpsähti hämmästyneenä, mutta oli vaiti. + +"Minä sanoin isällenne, vähää sen jälkeen kuin Kenelm syntyi, että +aioin myydä taloni Londonissa ja panna säästöön teitä varten 1000 +puntaa vuodessa, teidän petettyjen toiveidenne korvaukseksi Exmundhamin +suhteen, jos minä lapsetonna olisin kuollut. Teidän isänne ei näyttänyt +paljon tästä lupauksesta välittävän ja vei minut oikeuteen muutamain +kieltämättömien oikeuksieni tähden. Minua kummastuttaisi kuinka niin +älykäs mies voi tehdä semmoisen erehdyksen, jollen muistaisi hänen +olevan riitaisen luonteeltaan. Koska minä puolestani en ole riitainen +luonteeltani (Chillinglyt ovat rauhallista sukua), en paljon välittänyt +isänne riidasta ja hänen (Chillinglylle) epäluonnollisesta +mielentilastansa. Mutta kieli ja kirjoitustapa hänen asiata koskevassa +kirjeessänsä harmitti minua. Minä en käsittänyt miksi minun tuli +vaivata itseäni panemalla säästöön 1000 puntaa vuodessa, kun minua +tällä tavoin kohdeltiin. Oli sopiva tilaisuus ostaa maatila, joka oli +erittäin mukava Exmundhamin omistajalle. Minä ostin sen lainarahoilla +ja, vaikka möin taloni Londonissa, en pannutkaan säästöön 1000 puntaa +vuodessa." + +"Hyvä Sir Peter, minä olen aina ollut pahoillani siitä, että +isä-vainajaani vieteltiin -- kukaties isällisestä huolesta minun +luulluista oikeuksistani -- tähän onnettomaan ja turhaan käräjäjuttuun, +jonka jälkeen ei kukaan voinut epäillä että te vihdoin luopuisitte +jalomielisistä tuumistanne. Se on ollut minulle iloinen ja odottamaton +tapaus että sekä Kenelm että te itse olette minua niin ystävällisesti +ja sydämellisesti vastaanottaneet perheesen. Olkaa hyvä ja heretkää +puhumasta raha-asioista -- ajatus korvata hyvin kaukaisen sukulaisen +pettyneitä toiveita, joita hänellä ei ollut oikeutta pitää, on minusta +ainakin niin luonnoton, etten milloinkaan sitä ajattelisi." + +"Mutta minä olen kyllin luonnoton sitä ajattelemaan -- vaikka te +puhutte erittäin jalomielisesti. Mutta nyt asiaan: Kenelm on +täysi-ikäinen ja me olemme lakkauttaneet tilan sukuperintö-oikeuden. +Kenelmillä on tietysti täysi oikeus tehdä sillä mitä hän tahtoo, ja +meidän täytyy otaksua varmana asiana että hän menee naimiseen; mutta +tehköön Kenelm mitä tahansa tilansa kanssa, se ei teihin kuulu, ja +teillä ei ole mitään odotettavaa. Arvonimikin kuolee Kenelmin kanssa, +jos hän ei poikaa saa. Mutta tilan vapaaksi tekemisen kautta on +rahasumma saatu irti, joka, niinkuin jo sanoin, saattaa minun siihen +tilaan, että voin maksaa velkani teille, ja Kenelm on tässä suhteessa +vallan yhtä mieltä kuin minä. 20,000 puntaa on nyt pankkiirillani, +jotka ovat siirrettävät teille; jos tahdotte käydä lakimieheni, Mr +Winingin luona, joka asuu Lincoln'in ravintolassa, niin voitte +tarkastella uutta avokirjaa ja antaa hänelle kuittinne 20,000:sta +punnasta, joista hänellä on osoituslippu minulta. Hiljaa -- hiljaa -- +hiljaa -- en tahdo kuulla sanaakaan -- ei mitään kiitoksia -- niitä ei +tarvita." + +Tässä Gordon, joka tämän puheen kestäessä oli päästänyt moniaita +lyhyitä huudahduksia, joita Sir Peter ei ollut huomannut, tarttui +sukulaisensa käteen, ja, vastuksesta huolimatta, suuteli sitä. "Minun +täytyy kiittää teitä, minun täytyy antaa liikutukselleni valtaa!" +huudahti Gordon. "Tämä jo itsessään suuri rahasumma on minulle paljon +enemmän kuin voin ajatellakaan -- se raivaa minulle tien -- se turvaa +tulevaisuuteni." + +"Niin Kenelmkin sanoo; hän sanoi että tämä rahasumma nyt on teille +suuremmaksi hyödyksi kuin kymmenen kertaa suurempi summa kaksikymmentä +vuotta myöhemmin." + +"Niin on, niin on. Ja Kenelm suostuu tähän uhraukseen?" + +"Suostuu -- hän vaatii sitä!" + +Gordon käänsi kasvonsa pois, ja Sir Peter jatkoi: "Te mielitte päästä +parlamenttiin; vallan luonnollinen kunnianhimo taitavalle nuorelle +miehelle. Minä en tahdo säätää teille määrättyä valtiollista +mielipidettä. Minä luulen että olette niin sanottu liberaali; minä +otaksun että voidaan olla liberaali olematta Jakobiini." + +"Minä toivon sen. Minä puolestani olen kaikkea muuta kuin väkivaltainen +mies." + +"Väkivaltainen, ei! Kukapa milloinkaan on kuullut väkivaltaisesta +Chillinglystä? Mutta minä luin tänään sanomalehdissä puheen, joka oli +pidetty jossakin kansankokouksessa, jossa puhuja tahtoi että kaikki se +maa ja pää-oma, joka on muiden ihmisten, jaettaisiin työväelle, +rauhallisesti ja hiljaisesti, ilman väkivaltaa; mutta hän sanoi, +kukaties aivan oikein, että ne, joita ryöstettäisiin, ehkä eivät siihen +suostuisi, vaan tekisivät väkinäistä vastarintaa; siinä tapauksessa +heidän kävisi pahasti ja heidän täytyisi tyytyä seurauksiin, jos he +vastustaisivat hänen ja hänen ystäväinsä järjenmukaista ehdoitusta! +Tämä on luullakseni niitä uusia aatteita, joita Kenelm tuntee paremmin +kuin minä. Hyväksyttekö te näitä uusia aatteita?" + +"En suinkaan -- minä ylönkatson niitä hölmöjä, jotka sitä tekevät." + +"Ja te ette tule puolustamaan kapinallisia hankkeita, jos tulette +parlamenttiin?" + +"Rakas Sir Peter -- minä pelkään että olette saanut hyvin vääriä +tietoja minun mielipiteistäni, koska teette tällaisia kysymyksiä. +Kuunnelkaa," ja nyt Gordon alkoi hyvin taitavia ja hyvin viekkaita +selityksiä, jotka eivät millään tavalla häntä alttiiksi heittäneet, +siitä, kuinka viisasta on johtaa yleistä mielipidettä oikeaan suuntaan; +mikä tämä oikea suunta oli, sitä hän ei likemmältä määritellyt, hän +antoi Sir Peterin arvata sen. Sir Peter luuli, niinkuin Gordon oli +tahtonut hänen tekemään, että se oli se suunta, jonka hän, Sir Peter, +katsoi oikeaksi; ja hän oli tyytyväinen. + +Kun tämä asia nyt oli selvillä, sanoi Gordon, syvää tuntoisuutta +osoittavalla äänellä: "Saanko pyytää teitä tekemään sitä hyvyyttä +täydelliseksi, jota olette minulle niin ylellisesti osoittanut. Minä en +ole milloinkaan nähnyt Exmundhamia, ja sen suvun kotia, josta olen +lähtenyt, tahtoisin hyvin mielelläni nähdä. Sallitteko minun viettää +muutamia päiviä teillä ja teidän puidenne varjossa oppia valtiollista +tiedettä henkilöltä, joka nähtävästi on syvästi sitä miettinyt?" + +"Syvästi -- ei -- vähäsen -- vähäsen, ainoastaan katsojana," sanoi Sir +Peter vaatimattomasti, mutta hyvin mielissänsä ollen. "Tulkaa, +poikaseni, kaikin mokomin; te olette sydämellisesti tervetullut. Se oli +totta, Travers ja hänen kaunis tyttärensä lupasivat parin viikon +kuluttua tulla minun luonani käymään, miks'ei tulla yhtaikaa?" + +Nuoren miehen kasvot kävivät äkkiä selkeiksi. "Se olisi erittäin +hauskaa," huudahti hän. "Minä tunnen Mr Traversin hyvin vähän, mutta +minä olen hyvin mieltynyt häneen, ja Mrs Campion on hyvin sivistynyt +nainen." + +"Ja mitä sanotte tytöstä?" + +"Tytöstä, Miss Traversista. No, hän on tavallansa hyvä hänkin. Mutta +minä en puhu nuorien ladyjen kanssa enemmän kuin minun on täytyminen +puhua." + +"Silloinhan olette vallan serkkunne Kenelm'in kaltainen." + +"Toivoisin olevani muissa kohdissa hänen kaltaisensa." + +"Ei, yksi sellainen omituinen henkilö perheessä on kylläksi. Mutta +vaikka minä en tahtoisi teitä muutetuksi Kenelmiksi, en kuitenkaan +tahtoisi vaihtaa Kenelmiä parhaimpaan pojan malliin, minkä maailma voi +esiintuoda." Lausuessansa näitä isänrakkauden vaikuttamia tunteita, Sir +Peter pudisti Gordonin kättä ja lähti Miversin luokse, joka oli häntä +luncheonille kutsunut ja sitten oli saattava häntä asemalle. Sir +Peterin piti iltapäivän junalla palaaman Exmundhamiin. + +Kun Gordon jäi yksin, vaipui hän sellaiseen loistavaan tulevaisuuden +unelmaan, joka on nuoruuden onnellisimpia hetkiä, kun on niin +kunnianhimoinen kuin hän oli. Se rahasumma, jonka Sir Peter hänelle +antoi, saattaisi häntä tilaisuuteen parlamenttiin pääsemään. Hän toivoi +varmaan siellä aikaista menestystä. Hän laajensi tulevaisuuden +näköalansa alueen. Tällaista menestystä saavutettuansa hän oli varma +voivansa tehdä loistavat naimiskaupat, jotka lisäisivät hänen +omaisuuttansa ja vahvistaisivat hänen asemaansa. Hän oli ennen +ajatellut Cecilia Traversia -- -- minä tahdon hänen puolustukseksensa +sanoa ettei voitonpyyntö yksistään ollut siihen syynä, mutta +varmaankaan ei nuoruuden rakkauden kuvauskaan. Hän katsoi häntä vallan +sopivaksi etevän, julkisen miehen vaimoksi, sekä hänen ulkonäköönsä +että arvokkaasen mutta kuitenkin miellyttävään käytökseensä nähden. Hän +kunnioitti häntä, hän oli mieltynyt häneen, ja sitä paitsi tulisi hänen +omaisuutensa lisäämään hänen oman asemansa vakavuutta. Hän todella +rakastikin Ceciliaa sellaisella järjellisellä tavalla, kuin viisaat +miehet, niinkuin Lord Bacon ja Montaigne kehoittavat viisaita miehiä +tekemään, jotka vaimoa hakevat. Mikä sopiva tilaisuus tytössä +herättämään samankaltaista, ehkä hellempää tunnetta, Exmundhamissa +käynti olisi! Traversin luona käydessänsä hän oli kuullut että he +aikoivat lähteä sinne, ja siitä tuli se sukulaisrakkauden syttyminen, +joka vaikutti sen että hän itsekin kutsuttiin sinne. + +Mutta hänen täytyi olla varovainen, hän ei saanut liian aikaiseen +Traversin epäluuloa herättää. Hän ei vielä ollut sellainen mies, jonka +squire katsoisi sopivaksi tyttärellensä. Ja vaikka hän ei tiennyt Sir +Peter'in tuumasta tämän nuoren ladyn suhteen, niin hän oli liian +varovainen ilmoittaaksensa aikeitansa sukulaiselle, jonka varovaisuutta +hän suuresti epäili. Nyt oli hänelle kylläksi, että tie oli avoinna +hänen omalle uskaliaalle voimallensa. Ja hän aprikoi ilomielin, vaikka +miettiväisesti, sen esteitä ja aavisti sen päämaalia, astuen allapäin +ja väsymättömin askelin, väliin hitaasti, väliin joutuisasti edes +takaisin laattialla. Sir Peterille oli Miversin luona valmistettu +erittäin hyvä luncheon, jonka hän sai aivan yksin syödä, sillä hänen +isäntänsä ei milloinkaan 'pilannut päivällistänsä eikä loukannut +aamiaistansa' tällä väli-aikaisella aterialla. Viimeksi-mainittu istui +kirjoituspöytänsä ääressä ja kirjoitti muutamia lyhyitä kirjeitä, jotka +koskivat toimia tai huvia, sillä aikaa kuin Sir Peter söi hänen +lampaankotlettiansa ja paistetuita kanojansa. Mutta hän katsoi otsa +rypyssä ylös työstänsä, kun Sir Peter, ensin laveasti kerrottuaan +käynnistänsä Traversin tykönä ja siitä taitavuudesta, jolla hän, +serkkunsa kehoituksen johdosta, oli saanut perheen lupaamaan tulla +muutamaksi päiväksi Exmundhamiin, lisäsi: "Niin, olin unohtaa, minä +olen kutsunut nuoren Gordonin heille seuraa pitämään." + +"Heille seuraa pitämään; pitämään Mr ja Miss Traversille seuraa! Te +olette sen tehnyt? Minä luulin teidän toivovan että Kenelm naisi +Cecilian. Minä erehdyin, te tarkoititte Gordonia!" + +"Gordonia!" huudahti Sir Peter, pudottaen veitsen ja kahvelin +kädestänsä. "Älkää joutavia puhuko, ettehän voi uskoa että Miss Travers +pitää häntä parempana kuin Kenelmiä, tai että hän on niin rohkea, että +hän luulee tytön isän hyväksyvän hänen kosimistansa?" + +"Minä en tällaisiin otaksumisiin ryhdy. Minä tyydyn ajattelemaan että +Gordon on älykäs, mielisteleväinen, nuori mies; ja te olette antanut +hänelle erittäin hyvän tilaisuuden edistyttämään itseänsä. Mutta se ei +kuitenkaan minuun koske; ja vaikka minä oikeastaan pidän enemmän +Kenelm'istä kuin Gordonista, niin minä kuitenkin olen Gordon'iinkin +mieltynyt ja minusta on hauska seurata hänen harrastuksiansa, jota en +voi sanoa tekeväni Kenelmin harrastuksien suhteen -- jotka luultavasti +eivät harrastuksia olekaan." + +"Mivers, te huvitatte itsenne suututtamalla minua: te sanotte minulle +niin ikäviä asioita. Mr Gordon puhui hyvin huolettomasti Miss +Traversista." + +"Vai niin, se oli huono merkki," jupisi Mivers. + +Sir Peter ei häntä kuullut, vaan jatkoi: + +"Ja sitä paitsi minä olen vallan varma siitä että tyttö jo on mieltynyt +Kenelmiin niin, ettei hänen sydämessänsä ole tilaa kilpailijalle. Minä +en kuitenkaan teidän muistutustanne ole unohtava, vaan aion olla +ankarana tähystäjänä: ja jos huomaan että nuori mies koettaa päästä +Cecilian suosioon, niin minä teen pikaisen lopun hänen käynnistänsä." + +"Älkää itseänne vaivatko sillä; siitä ei tule mitään hyötyä. Avioliitot +määrätään taivaissa. Herran tahto tapahtuu. Jos vaan pääsen, niin tulen +teille pariksi päivää. Kenties tämän asian suhteen voisitte neuvoitella +Lady Glenalvon'in kanssa. Hän miellyttää minua, ja hän on mieltynyt +Kenelmiin. Oletteko lopettanut? Minä näen vaunut oven edessä ja meidän +pitää mennä teidän hotelliinne matkalaukkuanne hakemaan." + +Mivers pani kirjeitänsä kiinni puhuessaan näin. Nyt hän soitti +palvelijaansa, käski hänen viedä ne määräpaikkaan, ja seurasi sitten +Sir Peteriä portaita alas ja vaunuihin. Hän ei tahtonut puhua sanaakaan +enempää Gordonista, ja Sir Peter ei tahtonut kertoa hänelle noista +20,000:sta punnasta. Chillingly Mivers oli ehkä viimeinen maailmassa, +jonka edessä Sir Peterin olisi tehnyt mieli kerskailla auliista teosta. +Mivers voi usein itse tehdä hyvän työn, kun siitä vaan ei puhuttu; +mutta hänellä oli aina iva valmiina muiden jalomielisyydelle. + + + + +TOINEN LUKU. + + +Matkallansa Moleswichiin Kenelm tuli vähää ennen auringon laskua +lirisevän joen rannalle, melkein vastapäätä sitä taloa, jossa Lily +Mordaunt asui. Hän seisoi kauan aikaa ja ääneti ruohoisella joen +partaalla. Hän katseli rakennusta ja sen edustalla olevaa puutarhaa. +Ylemmät ikkunat olivat auki. "Mikähän ikkuna lienee hänen," sanoi hän +itsekseen. Viimein hän vilahdukselta näki puutarhurin, joka seisoi +eteenpäin kumartuneena kukkalavan yli ruiskukannu kädessä ja sitten +hiljakseen astuskeli pienen pehikon läpi, epäilemättä tupansa luo. Nyt +oli puutarha autio; kuitenkin muutamia rastaita äkkiä laskeutui alas +ruohikolle. + +"Hyvää iltaa, sir," sanoi ääni. "Tämä on erinomainen paikka rauduille." + +Kenelm käänsi päänsä ja huomasi takanansa polulla kunnioitettavan +vanhanpuoleisen miehen, nähtävästi kuuluva pikkukauppiaiden luokkaan; +hänellä oli onkivapa kädessään ja pieni kori riippui hihnassa hänen +sivullansa. + +"Rauduille," vastasi Kenelm, "sen myönnän. Todellakin erittäin +miellyttävä paikka." + +"Oletteko te onkija, sir, jos rohkenen kysyä?" kysyi vanhanpuoleinen +mies, ehkä ollen vähän epätietoinen muukalaisen arvon suhteen; yhdeltä +puolen tarkastaen hänen pukuansa ja ryhtiänsä, ja toiselta puolen hänen +selässänsä riippuvaa kulunutta ja rumaa reppua, jota Kenelm edellisinä +vuosina oli käyttänyt sekä kotona että ulkomailla. "Kyllä, minä olen +onkija." + +"Sitten tämä on paras paikka koko virrassa. Katsokaapas, sir, tuolla on +Izaak Waltonin kesähuone; alempana näette komean valkoiseksi maalatun +rakennuksen. Noh, se on minun rakennukseni, sir, ja minulla on pari +huonetta, joita minun on tapana vuokrata herroille onkijoille. Niissä +on tavallisesti asukkaita kaiket kesät. Minä odotan joka päivä että +joku vuokraisi ne, mutta nyt ne ovat vielä vapaat vuokrata. Hyvin somia +huoneita, sir -- salongi ja makuusuoja." + +"Descende coelo, et dic age tibia," sanoi Kenelm. + +"Sir!" sanoi vanhanpuoleinen mies. + +"Pyydän tuhat kertaa anteeksi. Minulla on ollut onnettomuus olla +yliopistossa ja oppia vähän latinaa, joka joskus tulee esiin hyvin +sopimattomasti. Mutta, puhtaalla englannin kielellä puhuen, +tarköitukseni oli sanoa tätä: Minä pyysin laulun jumalattaren astumaan +alas taivaasta ja tuomaan mukanansa -- alkukirjoitus sanoo huilun, +mutta minä tarkoitin -- onkivavan. Minä luulen että teidän huoneenne +sopisi minulle erinomaisen hyvin; olkaa hyvä ja näyttäkää se minulle." + +"Varsin kernaasti," sanoi vanha mies. "Laulun jumalattaren ei tarvitse +tuoda teille onkivapaa! meillä on kaikellaisia kalanpyydyksiä, joita +saatte käyttää, ja venekin, jos tahdotte. Joki on täällä niin matala ja +ahdas, että veneestä ei ole paljon hyötyä ennenkuin tulee alemmaksi." + +"Minä en tahdo alemmaksi mennä; mutta jos tahdon vastakkaiselle +rannalle lähteä, kahlaamatta joen poikki, voinko veneellä mennä, vai +onko siellä silta?" + +"Voitte mennä veneellä. Se on laakeapohjainen ruuhi, ja löytyy siltakin +jalkamiehiä varten, vallan vastapäätä minun taloani; tämän ja +Moleswichin välillä, jossa joki on leveämpi, on lautta. Kivisilta +liikettä varten on kaupungin etäisimmässä päässä." + +"Hyvä. Menkäämme kohdakkoin teidän taloonne." + +Molemmat miehet menivät. + +"Tuota, minun piti kysyä," sanoi Kenelm heidän kulkiessaan eteenpäin, +"tunnetteko tuon perheen, joka asuu toisella puolella olevassa +kauniissa huvilassa?" + +"Mrs Cameronin? Tietysti, hyvin kunniallinen lady; ja Mr Melville, +maalari. Minun pitäisi tuntea hänet, sillä hän on usein asunut minun +luonani, kun hän on tullut Mrs Cameronia tervehtimään. Hän kehoittaa +ystäviänsä vuokraamaan minun huoneitani ja he ovat parhaimmat +hyyryläiseni. Minä rakastan maalareja, sir, vaikka en paljo maalauksia +ymmärrä arvostella. He ovat hauskoja herroja, ja ovat hyvin tyytyväisiä +minun halpaan kotiini ja elämääni." + +"Te olette aivan oikeassa. Tosin en minäkään paljon maalauksia ymmärrä, +mutta minä kyllä uskon että maalarit yleensä ovat ei ainoastaan +hauskoja vaan jalojakin herrasmiehiä. He luovat itsessään toiveita +koristaa tai koroittaa jokapäiväisiä asioita, ja he saavuttavat +toiveitansa ainoastaan alinomaa tutkimalla sitä mikä on kaunista ja +mikä on ylevää. Henkilön, joka aina toimii sellaisten asiain kanssa, +tulee olla hyvin jalo herrasmies, vaikka hän olisi kengänpuhdistajan +poika. Ja koska hän elää korkeammassa maailmassa kuin me, niin minä +voin käsittää että hän on, niinkuin sanotte, hyvin tyytyväinen halpaan +kotiin ja elämänlaatuun siinä maailmassa, jossa elämme." + +"Aivan niin, sir; minä näen -- minä näen sen nyt, vaikka te esittelitte +sitä tavalla, jota en milloinkaan ennen ole ajatellut." + +"Ja kuitenkin," sanoi Kenelm, luoden suosiollisen katseen puhujaan, "te +näytätte minusta olevan sivistynyt ja intelligentti mies; te mietitte +yleisiä asioita, jättämättä omia erityisiä harrastuksianne syrjälle, +etenkin kun teillä on huoneita vuokrattavana. Älkää suuttuko. Sellainen +mies kenties ei ole maalariksi syntynyt, mutta minä kunnioitan häntä +suuresti. Maailma, sir, vaatii että suuren enemmistön sen asujamista +tulee elää siinä -- tulee elää siitä. 'Jokainen omasta puolestaan, +Jumala meidän kaikkein puolesta.' Suurimman luvun suurin onni +säilytetään parhaiten sillä, että osoitetaan viisasta malttia Numero +yhdelle." + +Kenelm hämmästyi hiukan (hän oli nyt oppinut kylläksi elämästä +voidaksensa väliin hämmästyä), kun vanha mies tässä äkkiä seisahtui, +ojensi hänelle kätensä sydämellisesti ja sanoi: "Kuulkaa, kuulkaa! minä +näen että te, niinkuin minäkin, olette täydellinen demokraati." + +"Demokraati! Suokaa minun kysyä, ei miksi te olette demokraati -- se +oli liian rohkeata, ja demokraatit eivät pidä siitä että on liian +rohkea heitä kohtaan -- vaan miksi te luulette minun olevan +demokraati?" + +"Te puhuitte suurimman luvun suurimmasta onnesta. Sehän on +demokraatista! Ettekö sitä paitsi sanonut, sir, että maalarit -- +maalarit, sir, maalarit, vaikka ovat kengänpuhdistajien poikia, ovat +todellisia herrasmiehiä -- todellisia ylimyksiä?" + +"Minä en sanonut sitä aivan niin, alentaakseni toisia herrasmiehiä ja +ylimyksiä. Mutta jos sen tein, mitäs sitten?" + +"Sir minä olen samaa mieltä kuin te. Minä halveksin kaikkea +säätyläisyyttä, minä halveksin herttuoita, kreivejä ja ylimyksiä. +'Rehellinen mies on Jumalan jaloin teko.' Niin sanoo eräs runoilija. +Luulen että se on Shakespeare. Ihmeellinen mies, tuo Shakespeare. +Käsityöläisen poika -- teurastajan, luullakseni. Oh! Setäni oli +teurastaja, ja olisi voinut tulla aldermanniksi. Minä pidän yhtä teidän +kanssanne kaikesta sydämestäni, kaikesta sydämestäni. Minä olen +demokraati kiireestä kantapäähän. Puristakaa kättäni, sir -- puristakaa +kättäni; me olemme kaikki yhdenarvoiset. 'Jokainen omasta puolestaan, +Jumala meidän kaikkein puolesta!'" + +"Minulla ei ole mitään sitä vastaan," sanoi Kenelm; "mutta älkää vaan +käsittäkö minua väärin. Vaikka me kaikki lain edessä olemme +yhdenarvoiset, paitsi rikas mies, jolla on hyvin vähän toivoa saada +oikeutta köyhää miestä vastaan, kun englantilainen jury asiaa +ratkaisee, niin minä kuitenkin suuresti epään että kaksi miestä, +valitkaa mitkä tahansa, voi olla samallaiset. Toisen täytyy olla toista +etevämpi jossakin suhteessa, ja kun ihminen on toista etevämpi, päättyy +demokratiia ja aristokratiia alkaa. + +"Aristokratiia! Sitä en voi käsittää. Mitä tarkoitatte +aristokratialla?" + +"Paremman ihmisen etevyyttä. Sivistymättömässä valtiossa on väkevin +paras; turmeltuneessa valtiossa kenties häijyin; uudenaikaisissa +tasavalloissa seikkailijat saavat rahat ja lakimiehet vallan. +Ainoastaan hyvin järjestetyissä valtioissa aristokratiia esiintyy +todellisessa arvossansa: henkilö on etevä syntyperäänsä katsoen, siitä +syystä että esi-isäin kunnioitus tuottaa hänelle korkeamman +kunniapaikan; henkilö on etevä varallisuuteen nähden, sentähden että +rikas mies, joka noudattaa luonnollisia taipumuksiansa, ehdottomasti on +äärettömän suureksi hyödyksi toimellisuudelle, vireydelle ja +kaunotaiteille; henkilö on etevä luonteensa, taitavuutensa puolesta, +syistä, jotka ovat liian selvät tarvitaksensa selitystä; ja nämä kaksi +viimeksi mainittua tulevat himmentämään toisia valtion hallinnossa, jos +valtio on kukoistava ja vapaa. Kakki nämä neljä luokkaa eteviä miehiä +ovat todellinen aristokratiia; ja kun ihmiskunta viisaudessaan keksii +paremman hallituksen, kuin todellinen aristokratiia on, silloin emme +ole kaukana tuhatvuotisesta valtakunnasta ja pyhien hallituksesta. +Mutta nyt me olemme talon luona -- teidän, eikö niin? Se miellyttää +minua ulkoa katsoen." + +Vanha mies astui nyt pienestä portista, jonka yli kiertokasveja +suikerteli, ja vei Kenelmin hauskaan suojaan, jossa oli kaarenmoinen +ikkuna ja jonka takana oli yhtä hauska makuukammari. + +"Sopivatko ne teille, sir?" + +"Aivan hyvin. Minä otan ne kohta. Reppuni sisältää kaikki mitä yöksi +tarvitsen. Minulla on matkalaukku Mr Somers'in puodissa, jonka voi +lähettää tänne huomenna." + +"Mutta emme vielä ole sopineet ehdoista," sanoi vanha mies, joka alkoi +hiukan epäillä, olisiko hänen todenperään tullut hyyryläiseksi ottaa +tuommoinen kuljeksija, jota hän ei tuntenut ja joka ei ollut puhunut +sanaakaan maksusta. + +"Ehdoista -- se on totta, mainitkaa ne." + +"Ruoka siihen luettuna?" + +"Tietysti. Kameleontti elää ilmasta, demokraatit tuulesta. Minulla on +halvempi ruokahalu ja tarvitsen lihaa!" + +"Liha on hyvin kallista tähän aikaan," sanoi vanha mies, "ja minä +pelkään etten voi ruo'asta ja kortteerista ottaa vähemmän kuin kolme +puntaa ja kolme killinkiä -- se on kolme puntaa viikossa. Minun +hyyryläiseni tavallisesti maksavat yhdestä viikosta edeltäkäsin." + +"Siihen suostun," sanoi Kenelm, ottaen esiin kolme sovereignea +kukkarostaan. "Minä olen jo syönyt päivällistä -- minä en tarvitse +mitään enää tänä iltana; älkää antako minun viivytellä teitä +pitemmältä. Olkaa hyvä ja sulkekaa ovi jälkeenne." + +Kun Kenelm oli yksin, istui hän holvikkaan ikkunan loukkoon, nojasi +ikkunapuitteesen ja katseli innokkaasti ulos. Aivan oikein -- hän voi +sieltä nähdä Lilyn kodin. Hän tosin ei nähnyt muuta kuin valkoisen +vilahduksen asuinhuoneesta puiden ja pensaiden välisistä aukoista -- +mutta hän näki kauniin nurmikon, joka vietti joelle päin, ja ison +rannalla kasvavan halavan, joka kastoi oksiansa veteen ja esti kaiken +näköalan toisella puolella tuuhealla lehväkuvullansa. Nuori mies nojasi +kasvonsa käsiinsä ja vaipui uneilemisiin; ilta pimeni; tähdet tulivat +esiin, kuun säteet tunkivat vienosti halavan kaarenmuotoisien oksien +läpi ja hopeilivat tiensä hiipiessänsä alhaalla oleviin aaltoihin. + +"Tuonko kynttilää, sir? vai tahdotteko ennemmin lampun?" kysyi ääni +hänen takanaan; ääni oli vanhan miehen vaimon. "Tahdotteko että luukut +pannaan ikkunain eteen?" Nämä kysymykset herättivät uneksijaa. Ne +näyttivät pilkkaavan hänen entistä ivaansa rakkauden romanttisuudesta. +Lamppu tahi kynttilä, käytöllistä valoa proosallisille silmille ja +luukut eteen kuuta ja tähtiä vastaan! + +"Kiitoksia, rouva, ei vielä," sanoi hän; ja nousten hiljaa istualta, +laski hän kätensä ikkunapuitteelle, hyppäsi avonaisesta ikkunasta ulos +ja astui hitain askelin joenreunaa pitkin polkua myöten, jossa varjo ja +tähtivalo vaihteli; kuu nousi vielä hitaammin halavien yli ja pitensi +yhä siinnettänsä pitkin laineita. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Vaikk'ei Kenelm nyt katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa vanhemmillensa +tai tuttavillensa Londonissa viimeisistä muuttamisistansa ja nykyistä +olopaikkaansa, niin hänen mieleensä ei milloinkaan juolahtanut olla +väijyksissä Lilyn kodin läheisyydessä ja odottaa tilaisuutta saada +salaa häntä tavata. Hän meni seuraavana aamuna Mrs Braefieldin luokse, +tapasi hänen kotona ja sanoi tavallista suoremmalla tavalla: "Minä olen +vuokrannut itselleni huoneet teidän naapurissanne joen rannalla +pyytääkseni rautuja. Te sallitte kai minun väliin käydä teidän luonanne +ja minä toivon että te jonakin päivänä annatte minulle sen päivällisen, +jolle niin epäkohteliaasti epäsin tulla muutama päivä sitten. Minua +kutsuttiin silloin yht'äkkiä pois, suureksi osaksi omaa tahtoani +vastaan." + +"Niin; minun mieheni sanoi että te ryntäsitte hänen luotansa huudahtaen +jotain velvollisuudesta." + +"Aivan oikein; järkeni, ja voin sanoa omatuntonikin säikähtyivät äkkiä +erittäin tärkeän ja minulle vallan uuden asian johdosta. Minä lähdin +Oxford'iin -- siihen paikkaan, jossa järjen- ja omantunnonkysymyksiä +mietitään syvemmin kuin missään muualla ja kenties vähimmän +tyydyttävästi ratkaistaan. Kun mieleni oli lievennetty senkautta että +kävin tämän yliopiston etevän koristeen tykönä, niin mielestäni minulla +oli oikeus ottaa itselleni vapautta muutamaksi päivää, ja tässä olen +nyt." + +"Oh! minä ymmärrän. Teillä oli uskonnollisia epäilyksiä -- te kenties +aioitte kääntyä katooliseen uskoon. Minä toivon ettette sitä tee." + +"Minun epäilykseni eivät ehdottomasti olleet uskonnollista laatua. +Pakanatkin ovat sellaisia kokeneet." + +"Mitkä lienevät olleetkaan niin minua ilahuttaa nähdä, etteivät ne ole +estäneet teitä tulemasta takaisin tänne," sanoi Mrs Braefield +kohteliaasti. "Mutta missä olette kortteeria saanut -- miksi ette +tullut meille? Minun mieheni olisi tuskin ollut vähemmän iloinen kuin +minä itse, jos olisitte meille tullut." + +"Te sanotte sitä niin vilpittömästi ja niin ystävällisesti, että +minusta tuntuu tylyltä ja tunnottomalta vastata siihen pelkällä +'kiitos'. Mutta on aikoja elämässä jolloin ikävöi saada olla yksin -- +tuumaella oman sydämensä kanssa, ja, jos mahdollista, olla rauhassa; +minä olen nyt sellaisessa ikävässä ajassa. Älkää panko pahaksi +vikojani." + +Mrs Braefield katseli häntä sydämellisesti ja sääliväisesti. Hän oli +ennen häntä tehnyt tuon yksinäisen matkan nuoruuden romanttisuuden +läpi. Hän muisti haaveksivaa, vaarallista tyttö-aikaansa, jolloin +hänkin oli halunnut olla yksin. + +"Panna pahakseni teidän vikojanne -- ei suinkaan. Toivoisin, Mr +Chillingly, että olisin teidän sisarenne ja että uskoisitte asianne +minulle. Jokin huolettaa teitä." + +"Huolettaa minua -- ei. Ajatukseni ovat hauskat ja ne voivat väliin +saattaa minua hämille, mutta ne eivät herätä minussa huolta." + +Kenelm lausui tämän hyvin lempeästi; ja hänen miettiväisten silmiensä +hellempi hohde ja hänen tyynen hymyilynsä suloisempi loisto eivät hänen +sanojansa vastustaneet. + +"Te ette vielä ole kertonut minulle missä olette kortteeria saanut," +sanoi Mrs Braefield vähän jyrkästi. + +"Enkö ole!" vastasi Kenelm ja säpsähti tietämättänsä, kuin hän olisi +unesta herännyt. "Erään isännän luona, joka, luullakseni, ei ole teille +aivan tuntematon, sillä kun minä tänä aamuna kysyin häneltä hänen +talonsa adressia, saadakseni matkakapineitani sinne, niin hän antoi +minulle korttinsa ylpeän näköisenä ja sanoi: 'Minä olen hyvin tunnettu +Moleswichissa ja ulkopuolella sitä.' Minä en vielä ole korttia +katsonut. Tässä se on: 'Algernon Sidney Gale Jones, Cromwell Lodge. -- +te nauratte. Mitä hänestä tunnette?" + +"Toivoisin mieheni olevan täällä; hän voisi kertoa teille enemmän +hänestä. Mr Jones on hyvin omituinen mies." + +"Sen olen huomannut." + +"Ankara radikaali -- hyvin suuripuheinen ja rähisevä +kunnalliskokouksissa; mutta meidän pappimme, Mr Ewlyn, sanoo ettei +hänessä ole mitään todellista pahaa -- että hänen haukuntansa on +pahempi kuin hänen puremansa -- ja että hänen tasavaltaiset tahi +radikaaliset mielipiteensä ovat hänen kummiensa antamat! Jones nimensä +eteen hän onnettomuudekseen kasteessa sai nimen Gale; Gale Jones oli +kuuluisa radikaalinen puhuja sillä ajalla, jolloin hän syntyi. Ja minä +otaksun että Algernon Sidney pantiin Galen eteen siinä tarkoituksessa +että vastasyntynyt pontevasti ikäänkuin vihittäisiin tasavaltaisiin +peri-aatteihin." + +"Sentähden tietysti Algernon Sidney Gale Jones nimittää kotiansa +Cromwell Lodgeksi, koska Algernon Sidney erittäin vihasi protektoraatia +ja alkuperäinen Gale Jones oli varmaankin, jos hän oli rehellinen +radikaali, tehnyt samoin syystä että Hänen Korkeutensa kohteli niitä, +jotka parlamentin parannusta ehdoittelivat, kovin tylysti. Mutta meidän +tulee antaa anteeksi niiden vikoja, jotka onnettomuudeksi ovat kastetut +ennenkuin he saivat valita sen nimen, jonka oli hallitseminen heidän +kohtaloansa. Minä olisin itse vähemmän kummallinen, jollen olisi saanut +nimeä erään Kenelmin mukaan, joka uskoi sympaatista ruutia. Hänen +valtiollisista mielipiteistänsä huolimatta minä pidän isännästäni -- +hän pitää vaimonsa erinomaisessa kurissa. Vaimo näkyy vapisevan +kuullessansa omia askeleitansa ja liukuu edes takaisin kuni nöyrän +vaimon kalpea kuva tohvelit jalassa." + +"Se on todella hyvä rekomendationi ja Cromwell Lodgella on erittäin +kaunis asema. Se on aivan lähellä Mrs Cameronin asuntoa." + +"Kun nyt ajattelen sinä, niin huomaan että todella on niin," sanoi +Kenelm viattomasti. + +Oi! Kenelm ystäväni, sinä petoksen vihamies ja totuuden apostoli _par +excellence_, mihin saakka olet joutunut! Kuinka syvälle oletkaan +langennut! + +"Koska sanotte tahtovanne tulla päivälliselle meille, niin voimme +määrätä sen päivän ylihuomiseksi ja minä kutsun Mrs Cameronin ja Lilyn +kanssa." + +"Ylihuomenna -- se tulee olemaan erittäin hauskaa." + +"Aikaisinko?" + +"Kuta aikaisemmin sitä parempi." + +"Onko kuuden aika liian aikainen? + +"Liian aikainen -- ei suinkaan -- päinvastoin. Hyvästi -- minun pitää +mennä Mrs Somersin luokse, minun matkalaukkuni on hänen huostassansa." + +Sitten Kenelm nousi. + +"Lily-parkaa!" sanoi Mrs Braefield; "toivoisin että hän olisi vähemmän +lapsi." + +Kenelm istui jälleen. + +"Onko hän lapsi? Minä en luule että hän todella on lapsi." + +"Ei ikään katsoen; hän on seitsemäntoista ja kahdeksantoista vuoden +välillä; mutta mieheni sanoo että hän on liian lapsellinen jottei hän +voi puhua hänen kanssansa, ja hän pyytää aina että minä vapauttaisin +häntä hänen seurastaan; hän puhuu mieluisemmin Mrs Cameronin kanssa." + +"Todellako!" + +"Hänessä on kuitenkin jotain, joka minua miellyttää." + +"Todellako!" + +"Se ei ole suoraan lapsellista, eikä aivan naisellistakaan." + +"Mitä sitten?" + +"En voi oikein sitä selittää. Mutta kyllä kai te tiedätte minkä +lempinimen Mr Melville ja Mrs Cameron ovat hänelle antaneet?" + +"En." + +"Haltiatar! Haltiattareilla ei ole ikää; haltiattaret eivät ole lapsia +eikä vaimoja." + +"Haltiatar. Ne, jotka likemmin häntä tuntevat, sanovat häntä +haltiattareksi? Haltiatar!" + +"Ja hän uskoo haltiattareita olevan." + +"Uskooko hän? -- niin minäkin te'en. Suokaa anteeksi, minun täytyy +lähteä. Ylihuomenna kello kuuden aikana." + +"Odottakaa hiukan", sanoi Elsie ja meni kirjoituspöytänsä tykö. Koska +te menette Grasmere'n sivutse kotimatkallanne, viettekö +hyväntahtoisesti tämän kirjeen sinne?" + +"Minä luulin että Grasmere oli järvi vaan pohjoisessa osassa." + +"Niin; mutta että Melville antoi huvilalle nimen järven mukaan. Minä +luulen että ensimmäinen taulu, jonka hän myi, oli siellä olevan +Wordsworth'in huoneen kuva. Tässä on kutsumuskirjeeni Mrs Cameron'ille: +mutta jos ette tahdo ruveta kirjeenkantajakseni -- -- --" + +"Jos en tahdo? hyvä Mrs Braefield. Sanoittehan itse että minä menen +vallan huvilan ohitse." + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Kenelm meni jotenkin nopein askelin Mrs Braefield'in luota sen +Ison-kadun varrella olevan puodin tykö, joka oli Will Somers'in +hallussa. Jessie seisoi kauppapöydän takana, jonka ympärillä ostajat +tunkeilivat. Kenelm sanoi hänelle mihin matkalaukku oli lähetettävä ja +meni senjälkeen puodin takaiseen huoneesen, jossa Jessie'n mies +työskenteli korien kutomisessa -- lapsen kehto oli nurkassa ja sen +isoäiti liekutti sitä koneentapaisesti lukiessansa ihmeellistä +lähetyskirjaa täynnä kertomuksia kummallisista kääntymyksistä: mihin +uskonlahkoon, sitä emme pysähdy tutkimaan. + +"Ja te olette siis onnellinen, Will?" sanoi Kenelm, istuen korintekijän +ja lapsen väliin; rakas vanha äiti istui hänen vieressänsä ja luki +kirjoista, joka liitti hänen uneilemisensa ijankaikkisesta elämästä +siihen elämään, joka aukeni hänen liekuttamassaan kehdossa makaavalle +olennolle. Hän ei olisi onnellinen! Kuinka hän sääli sitä miestä, joka +voi sellaisen kysymyksen tehdä! + +"Onnellinen, sir! Luulisinpa se olevani. Ei mene yhtäkään iltaa, +jolloin ei Jessie ja minä, ja äitikin rukoile että tekin joskus +tulisitte yhtä onnelliseksi. Lapsikin oppii pian rukoilemaan: 'Jumala +siunatkoon isää, äitiä, isoäitiä ja Mr Chillinglyä!'" + +"On toinen, joka ansaitsee teidän rukouksianne paljon paremmin kuin +minä, vaikka hän vähemmän niitä tarvitsee. Te saatte tietää sen kerran +-- jätetään nyt se asia. Palatkaamme pää-asiaan; te olette onnellinen; +jos kysyisin miksi, ettekö sanoisi: 'Sentähden että olen nainut sen +tytön, jota rakastan, enkä ole milloinkaan sitä katunut?'" + +"Kyllä, sir, niin se on; vaikka, suokaa anteeksi, minusta sitä voisi +lausua vielä kauniimmin." + +"Siinä olette oikeassa. Mutta kenties rakkaudelle ja onnelle ei +milloinkaan ole löydetty sanaa, joka oikein vastaisi niitä. Hyvästi +tällä kertaa." + +Oi! jos todella olisi niin kuin materialistit tahi monet keski-ikäiset +miehet tai vanhanpuoleiset ihmiset, jotka, jos ne ovat materialisteja, +ovat sitä tietämättänsä, ajattelemattomasti sanovat: "Onnen varsinainen +ydin on ruumiillinen tai sielullinen terveys ja voima," niin tämä +kysymys, jonka Chillingly teki, näyttäisi vallan mielettömältä ja +loukkaavalta, koska se lausuttiin kalpealle raajarikolle, joka, vaikka +hänen terveytensä viime aikoina oli parantunut, kuitenkin tulisi koko +elinaikansa olemaan kivulloinen ja kituvainen, -- ja kun kysyjä oli +erittäin runsaasti varustettu ruumiillisilla voimilla, joita luonto voi +muodostaa ruumiillisia nautintoja varten -- mies, joka ei milloinkaan, +siitä ajasta kuin muisto alkaa, ole tiennyt mitä on olla kipeänä, joka +tuskin käsitti sinua, jos puhuit kipeästä sormesta, ja jota nuo hengen +sievistyksen sivistykset, jotka aistien nautintoja lisäävät, ovat +saattaneet parhaiten käsittämään sellaista onnea, jommoista ainoastaan +luonto ja vainut voivat antaa! Mutta Will ei katsonut kysymystä +mielettömäksi eikä loukkaavaksi. Hän, raajarikko parka, tunsi iloiseen +olemiseen katsoen olevansa paljoa etevämpi nuorta, korkeasukuista, +sivistynyttä ja rikasta Herkulesta, joka tiesi niin vähän onnesta, että +kysyi raajarikolta korintekijältä oliko hän onnellinen -- hän, +onnellinen puoliso ja isä! + + + + +VIIDES LUKU. + + +Lily istui nurmikolla kastanjapuun alla, joka kasvoi kentällä. +Valkoinen kissa makasi kyyristyneenä hänen vieressänsä. Sylissä hänellä +oli avonainen kirja, jota hän suurella innolla luki. + +Mrs Cameron tuli huoneesta, katseli ympärilleen, näki tytön ja meni +hänen luokseen; ja hän joko hiipi niin hiljaa tai oli Lily niin +kiintynyt kirjaansa, että jälkimäinen ei huomannut edellisen läsnä-oloa +ennenkuin hän tunsi kepeän käden olkapäällänsä ja, katsoessansa ylös, +näki tätinsä ystävälliset kasvot. + +"Oh! Haltiatar, Haltiatar, taas tuo tuhma kirja, kun sinun tulisi lukea +ranskalaisia verbejäsi. Mitä holhojasi sanoo, kun hän tulee ja huomaa +sinun menettäneen niin paljon aikaa?" + +"Hän sanoo että haltiattaret eivät milloinkaan tuhlaa aikaa; ja hän +toruu teitä siitä että niin sanotte." Lily viskasi kirjan pois, hyppäsi +ylös, laski käsivartensa Mrs Cameronin kaulan ympäri ja suuteli häntä +hellästi. "Kas niin! onko _tämä_ ajan tuhlausta? Minä rakastan teitä +niin, täti. Tällaisena päivänä minusta on kuin rakastaisin kaikkia ja +kaikkea!" Tätä sanoessaan hän ojensi solakkaa vartaloansa, katseli +sinistä taivasta ja näytti huulet auki huokuvan sisäänsä ilmaa ja +päivänpaistetta. Sitten hän herätti nukkuvan kissan ja alkoi ajaa sitä +takaa pitkin kenttää. + +Mrs Cameron seisoi yhdessä kohti ja katseli häntä vesissä silmin. +Samassa Kenelm tuli puutarhan portista sisään. Hänkin pysähtyi +ja katseli Haltiattaren hienon muodon aaltomaisia liikkeitä. +Viimeksi-mainittu oli saanut lemmityisensä kiinni ja leikki nyt sen +kanssa, heitti olkihatun pois päästään ja veti hattuun kiinnitetyn +silkkinauhan vietteleväisesti pehmeää nurmea pitkin. Hänen tuuhea +tukkansa, joka tämän kautta oli irroittunut ja nyt häylyi edestakaisin +hänen liikkuessansa, muodosti kauniita suortuvia, jotka osaksi valuivat +hänen kasvoillensa; ja hänen suloinen naurunsa ja leikilliset, +viehättävät sanansa kuuluivat Kenelmin korvissa iloisemmilta kuin +leivosen viserrys, suloisemmalta kuin kyyhkysen kuherrus. + +Hän meni Mrs Cameronin luokse. Lily kääntyi äkisti ja näki hänen. Hän +pyyhki irroittuneet palmikkonsa taaksepäin, pani olkihatun päähänsä ja +tuli vakaasti hänen luoksensa juuri kun hän oli kääntynyt Mrs +Cameroniin. + +"Suokaa anteeksi että tunkeun näin rohkeasti tänne, Mrs Cameron. Minä +tuon tämän kirjeen Mrs Braefield'ilta." Sillä välin kuin täti luki +kirjettä, kääntyi Kenelm tyttöön. + +"Te lupasitte näyttää minulle kuvan, Miss Mordaunt." + +"Mutta siitä on pitkä aika." + +"Onko liian pitkä nuoren ladyn pitääksensä lupauksensa?" + +Lily näytti miettivän tätä kysymystä, ja viipyi vähän aikaa ennenkuin +hän vastasi. + +"Minä näytän teille kuvan. Minä en luule milloinkaan rikkoneeni +lupausta, mutta tästälähin aion olla varovaisempi sellaista +antaessani." + +"Miksi niin?" + +"Siksi ettette pannut mitään arvoa lupaukseeni, ja se loukkasi minua." +Lily kohoitti päätänsä ja näytti viehättävän ylpeältä, lisäessään +juhlallisesti: "Minä olin loukattu." + +"Mrs Braefield on erittäin hyvä," sanoi Mrs Cameron; "hän kutsuu meitä +päivälliselle huomenna. Tahdotko mennä, Lily?" + +"Minä oletan että sinne tulee vaan aika-ihmisiä. En, kiitoksia, hyvä +täti. Menkää te yksin, minä jään ennemmin kotia. Saanhan kutsua pikku +Clemmyn tänne leikkimään kanssani! Hän tuo Juban kanssansa, ja Blanche +on hyvin mieltynyt Jubaan, vaikka se raappi sitä." + +"Hyvä, kultaseni, sinä saat leikkikumppanisi tänne ja minä menen +yksin." + +Kenelm oli vallan hämillänsä. "Te ette mene, Miss Mordaunt; Mrs +Braefield tulee olemaan hyvin pahoillansa siitä. Ja jos te ette tule +sinne, kenen kanssa minä sitten puhun? Minä en pidä aika-ihmisistä +enemmän kuin tekään." + +"Menettekö te sinne?" + +"Kyllä." + +"Ja te puhutte minun kanssani, jos tulen? Minä pelkään Mr Braefield'iä. +Hän on niin kovin viisas." + +"Minä pelastan teitä hänestä, ja en aio lausua rahtuakaan viisautta." + +"Täti, minä tulen mukaan." + +Tässä Lily hypähti ja otti kiinni Blanchen, joka vastaanotti hänen +suuteloitansa nöyrästi ja katseli uteliaisuudella Kenelmiä. + +Nyt kello huoneen sisästä ilmoitti että luncheon oli valmis. Mrs +Cameron kutsui Kenelmiä ottamaan osaa ateriaan. Hän havaitsi saman +tunteen, jota Romulus mahtoi tuntea kun häntä ensin kutsuttiin +maistamaan jumalien ambrosiaa. Tämä luncheon ei suinkaan ollut +sellainen, että se olisi tyydyttänyt Kenelm Chillinglyä silloin kun hän +oli raittiuden ravintolassa. Mutta syystä tai toisesta hän viime aikana +oli menettänyt ruokahalunsa; ja tässä tilaisuudessa hän tyytyi hyvin +vaatimattomaan osaan huonosti varustettua vatia, jossa oli +kananpaistia, ja muutamaan viiniköynnöksen lehdille somasti +järjestettyyn kirsimarjaan, jotka Lily hänelle valitsi -- samoin kun +luultavasti hyvin vähäinen määrä ambrosiaa tyydytti Romulusta silloin +kun hän Hebeä katseli. + +Kun luncheon oli lopetettu, istui Mrs Cameron kirjoittamaan Elsielle +vastausta, ja Lily vei Kenelmin omaan huoneesensa, -- jokapäiväisessä +puheessa boudoiri vaikkei se suinkaan näyttänyt siltä kun joku +bouderisi (ikävöitsisi) siellä. Se oli erinomaisen soma -- ei niinkuin +täysikasvuisen naisen, vaan niinkuin lapsen uni siitä omasta huoneesta, +jota hän tahtoisi saada -- ihmeen kaunis, viileä ja siisti; siinä oli +seinäpaperit, joihin oli kuvattu ruusuja, mäkikieloja, lintuja ja +perhosia; musliini-akuttimia, sidotut ylös kauniilla nauhoilla; pieni +kirjakaappi, joka näytti olevan hyvin varustettu, ainakin nidoksiin +katsoen; kaunis pieni, ranskalaisilla koristuksilla varustettu +kirjoituspöytä, joka näytti niin uudelta ja tahraamattomalta, ettei +sitä luultavasti oltu paljon käytetty. Ikkuna oli auki; mäkikieloja ja +ruusuja ulkoa kierteli ikkunapieltä pitkin ja levitti suloista hajua +pieneen huoneesen. Kenelm meni ikkunan tykö ja katseli näköalaa siitä. +"Minä olin oikeassa," sanoi hän itsekseen; "minä arvasin sen." Mutta +vaikka hän puhui vaan hiljaa kuiskaen, kuuli Lily kuitenkin mitä hän +sanoi. + +"Te arvasitte sen. Mitä?" + +"Ei mitään; minä puhuin vaan itsekseni." + +"Sanokaa minulle mitä te arvasitte -- minä vaadin sitä!" ja haltiatar +polki kiivaasti pientä jalkaansa laattiaan. + +"Vaaditteko? Silloin minä tottelen. Minä olen vähäksi ajaksi vuokrannut +itselleni huoneet toisella puolella jokea -- Cromwell Lodgessa -- ja +katsellessani teidän taloanne ohi kulkeissani arvasin että teidän +huoneenne oli tässä osassa rakennusta. Kuinka viehättävää on nähdä +vettä! Ah! tuossahan on Izaak Walton'in kesä-asunto." + +"Älkää puhuko Izaak Walton'ista, muuten tulen riitelemään teidän +kanssanne, niinkuin tein Leijonan kanssa, kun hän tahtoi että minun +piti rakastaa tätä julmaa kirjaa." + +"Kuka on Leijona?" + +"Leijona -- holhojani, tietysti. Minä nimitin häntä Leijonaksi pienenä +lapsena ollessani. Se tuli siitä että kerran eräässä hänen kirjassansa +näin kuvattuna leijonan, joka leikki pienen lapsen kanssa." + +"Ah! sen kuvan tunnen vallan hyvin," sanoi Kenelm hiljaa huoahtaen. "Se +ei ole leijona, joka leikkii lapsen kanssa, se on lapsi joka hallitsee +leijonaa, ja kreikkalaiset sanoivat lasta 'rakkaudeksi!'" + +Tämä ajatus näytti menevän Lilyn käsitysvoiman yli. Hän viipyi vähän +aikaa ennenkuin hän, vilpittömästi kuin kuuden vuoden vanha lapsi, +vastasi: + +"Nyt ymmärrän mistä se tuli että minä voin Blanchea hallita, joka +muuten ei tahdo olla kenenkään ystävä -- minä rakastan Blanchea. Tämä +muistuttaa minua jostakin -- tulkaa katsomaan kuvaa." + +Hän meni seinän luo, jonka vieressä kirjoituspöytä oli, veti syrjään +silkkisen esiripun pienestä sametti-puitteella varustetusta +maalauksesta ja huudahti riemullisesti, osoittaen sitä: "Katsokaa! eikö +se ole kaunis?" + +Kenelm oli luullut saavansa nähdä maisemankuvaa tai laatukuvaa tahi +mitä muuta tahansa paitsi sitä mitä hän näki -- se oli Blanchen kuva, +sen poikaisena ollessa. + +Vaikkei aine itsessään ollut ylevää laatua, oli se kuitenkin maalattu +miellyttävällä aistilla. Kissan-poika oli nähtävästi herennyt +leikkimästä lankarullan kanssa, joka oli sen käpälien välissä, ja +katseli nyt ahnain silmin peipposta, joka istui lähellä olevan pensaan +oksalla. + +"Ymmärrättehän," sanoi Lily, laskien kätensä Kenelmin käsivarrelle ja +vieden häntä sille paikalle, josta hän luuli kuvan näkyvän parhaimmassa +valossa; "tämä kuvaa sitä hetkeä, jolloin Blanche ensi kerta näkee +linnun. Katselkaa tarkoin sen kasvoja; ettekö huomaa äkillistä +hämmästystä -- puoleksi iloa, puoleksi pelkoa? Se herkenee leikkimästä +rullan kanssa. Sen ymmärrys -- tai, niinkuin Mr Braefield sanoisi, sen +'vaisto' -- on ensi kerta herätetty. Tästä hetkestä Blanche ei ole vaan +kissan poikainen. Ja tarvittiin mitä huolellisin kasvatus opettamaan +sitä ettei saanut tappaa pikku lintusia. Se ei milloinkaan tee sitä +nyt, mutta minulla on ollut paljon vaivaa sen kanssa." + +"Minä en, suoraan sanoen, voi nähdä kaikkea mitä te kuvassa näette; +mutta minusta se näyttää olevan yksinkertaisesti maalattu, ja oli +epäilemättä vallan Blanchen näköinen sen nuoruudessa." + +"Niin oli. Leijona teki ensimmäisen suunnitelman lyijykynällä luonnon +mukaan; ja kun hän näki kuinka ihastunut minä olin -- hän oli niin hyvä +-- niin hän piirsi sen kankaalle ja antoi minun istua vieressänsä, kun +hän maalasi. Sitten hän vei kankaan pois ja toi sen takaisin valmiina +ja puitteilla varustettuna, niinkuin näette, viime Toukokuussa minulle +syntymäpäivälahjaksi. + +"Te olette syntynyt Toukokuussa -- kukkaisten kanssa." + +"Parhaimmat kaikista kukista syntyvät ennen Toukokuuta -- orvokit." + +"Mutta ne syntyvät siimeksessä ja rakastavat sitä. Toukokuun lapsena te +varmaankin rakastatte aurinkoa!" + +"Minä rakastan aurinkoa -- se ei milloinkaan ole liian loistava tai +kuuma minulle. Mutta minä en luule että synnyin auringonpaisteessa, +vaikka olen Toukokuussa syntynyt. Minä olen mielestäni enemmän oman +alkuperäisen itseni kaltainen, kun hiivin siimekseen ja saan istua +vallan yksin. Silloin voin itkeä." + +Hänen arasti lausuessaan nämä sanat, muuttuivat hänen kasvonsa vallan +-- niiden lapsellinen iloisuus oli kadonnut; nuo suloiset silmät ja +vapisevat huulet näyttivät totisilta, miettiväisiltä. + +Kenelm oli niin liikutettu, että häneltä puuttui sanoja, ja syntyi +hetken äänettömyys. Vihdoin viimein Kenelm sanoi hitaasti: + +"Te puhutte alkuperäisestä itsestänne. Te tunnette siis, niinkuin minä +usein teen, että löytyy toinen, kenties _synnynnäinen_ minä, joka on +syvään kätketty ei ainoastaan sen minän taakse, jota me tavallisesti +maailmalle näytämme (se voi olla vaan naamio) -- vaan senkin minän +taakse, jonka me tavallisesti otaksumme omaksi minäksemme, kun olemme +aivan yksin; sisin, kaikkein sisin minä; oi, kuinka erilainen se on +kuin se toinen, ja kuinka harvoin se tulee esiin piilopaikastansa, +puolustamaan yksivaltaansa ja ajamaan pois tuon toisen minän, niinkuin +aurinko ajaa pois tähden!" + +Jos Kenelm olisi puhunut näin taitavalle maailman miehelle -- eräälle +Chillingly Mivers'ille -- tai eräälle Chillingly Gordon'ille -- niin he +varmaan eivät olisi häntä ymmärtäneet. Mutta sellaisille miehille hän +ei milloinkaan olisi puhunut niin. Hänellä oli epätietoinen toivo että +tämä lapsellinen tyttö käsittäisi häntä; ja hän käsittiki häntä +kohdakkoin. + +Tyttö meni lähemmäksi häntä, pani taas kätensä hänen käsivarrellensa ja +katsellessaan ylös hänen kasvoihinsa hämmästynein, ihmettelevin silmin, +jotka eivät enää olleet suruisen näköiset, vaikkeivät iloisetkaan, +sanoi hän: + +"Kuinka totta! Tekin olette siis sitä tuntenut? Missä on tuo sisin +minä, joka on niin syvässä -- niin syvässä; joka kuitenkin esiin +tullessansa on paljon korkeampi -- korkeampi -- äärettömän paljon +korkeampi kuin jokapäiväinen minämme? Se kesyttää perhoset -- se +halajaa päästä tähtiin. Ja sitten -- sitten -- oi, kuinka pian se +katoaa jälleen! Te olette tuntenut tätä. Eikö se saata teitä hämille?" + +"Kyllä, suuressa määrässä." + +"Eikö ole yhtään opillista kirjaa, joka voisi auttaa sen asian +selittämistä?" + +"Ei mitkään opilliset kirjat, mitkä minä olen lukenut, edes mainitse +tätä pulaa. Minä luulen että se on niitä selittämättömiä kysymyksiä, +jotka jäävät olemaan lapsen ja sen luojan välillä. Henki ja sielu eivät +ole sama asia, ja ne, jotka te ja minä sanomme 'viisaiksi miehiksi,' +sekoittavat aina nämä kaksi --." + +Onneksi kaikille asian-osaisille -- etenkin lukijalle, sillä Kenelm oli +tässä päässyt puhumaan yhdestä lempi-aineestansa -- erotuksesta +psykologiian ja metafysiikin välillä -- sielun ja hengen välillä +tieteellisessä tai loogillisessa katsannossa -- Mrs Cameron nyt tuli +huoneesen ja kysyi häneltä miellyttikö kuva häntä. + +"Hyvin paljon. Minä en ole mikään etevä taidetuomari. Mutta se +miellytti minua kohdakkoin, ja nyt, kun Miss Mordaunt on selittänyt +minulle maalarin ajatuksen, ihailen sitä vielä enemmän." + +"Lily selittää hänen ajatustansa omalla tavallansa ja väittää että +Blanchen kasvojen juonteet herättää sen luulon, että sillä on kyky +hillitä hävittämis-vaistoansa ja oppia uskomaan että on paha tappaa +lintuja ainoastaan huviksensa. Saadaksensa elatusta sen ei tarvitse +niitä tappaa, koska se näkee että Lily pitää huolen siitä että sillä on +yltäkyllin syötävää. Mutta minä en luule että Mr Melvillellä oli +himmeintäkään aavistusta siitä, että hän kuvassansa on tätä kykyä +esittänyt." + +"Hänen on täytynyt sitä tehdä, joko hän sitä aavisti tai ei," sanoi +Lily vakaasti; "muuten hän ei olisi ollut totinen." + +"Miksei?" kysyi Kenelm. + +"Ettekö sitä ymmärrä? Jos teitä pyydettäisiin todenmukaisesti kuvaamaan +pienen lapsen huonetta, puhuisitteko silloin ainoastaan sellaisista +vähäpätöisistä taipumuksista, jotka ovat kaikille lapsille yhteisiä ja +ettekö viittaisikaan siihen että sillä on kyky muodostua paremmaksi?" + +"Mainiosti sanottu!" huudahti Kenelm. "Ei ole epäilemistä että paljon +rajumpaa eläintä kuin kissaa -- esimerkiksi tiikeriä tai voitollista +sankaria -- voi opettaa elämään mahdollisimman ystävällisellä kannalla +niiden olentojen kanssa, joita vastaan sen luonnollinen vaisto käskee +sen olla väijyksissä." + +"Niin -- niin; kuulkaa tätä, täti! Muistattehan vielä sitä Onnellista +Perhettä, jonka me kahdeksan vuotta takaperin näimme Moleswichin +markkinoilla ja jolla oli kissa, joka ei ollut puoleksikaan niin kaunis +kuin Blanche, ja joka antoi pienen hiiren purra sen korvaa? Eikö +Leijona olisi ollut hirveän petollinen Blanchea kohtaan, jos Leijona ei +olisi --." + +Lily keskeytti itsensä ja katseli puolittain arasti, puolittain +veitikkamaisesti Kenelmiin ja lisäsi sitten hitaasti ja syvällä +äänenvärähdyksellä: "näyttänyt vilahdusta sen sisimmäisestä minästä?" + +"Sisimmäisestä minästä!" toisti Mrs Cameron kummastuneena ja naurahti. + +Lily hiipi likemmäksi Kenelmiä ja kuiskasi: "Eikö sisimmäinen minä ole +paras minämme?" + +Kenelm nauroi myöntyväisesti. Haltiattaren taikavoima sai äkkiä yhä +suuremman vallan hänen ylitsensä. Jos Lily olisi ollut hänen sisarensa, +hänen morsiamensa, hänen vaimonsa, kuinka hellästi hän olisi häntä +suudellut! Hän oli lausunut ajatuksen, jota hän itse usein +kuulumattomasi oli harkkinut, ja hän oli verhonnut sen oman lapsellisen +mielikuvituksensa ja naisellisen sulouden viehätyksellä! Goethe on +jossain sanonut, tai mainitaan ainakin sanoneen: 'Jokaisen ihmisen +sydämessä on jotakin, joka saattaisi teitä vihaamaan häntä, jos sitä +tuntisitte.' Mitä Goethe sanoo, ja vielä vähemmin mitä Goethen +kerrotaan sanoneen, sitä ei milloinkaan saa käsittää aivan sanan +mukaan. Ei yhtäkään laajaa neroa -- joka on nero samalla kuin hän on +runoilija ja ajattelija -- saa niin käsittää. Aurinko paistaa +tunkiolle. Mutta aurinko ei mitenkään tunkioa suosi. Se vaan valaisee +tunkioa samoin kuin ruusuakin. Kenelm oli aina katsonut tätä irtonaista +sädettä Goethen rikkaasta ajatuksen aartehistosta inholla, +joka oli varsin epäfilosoofinen filosoofille, joka oli niin nuori +että yleensä olisi luullut hänen valalla vannovan niin suuren +mestarin jokaista sanaa oikeaksi. Kenelm luuli että juuri kaikkeen +yksityiseen hyväntekeväisyyteen, kaikkeen valistuneesen edistykseen +yhteiskunnallisiin parannuksiin katsoen oli vastakkaisessa +mielipiteessä -- että jokaisen ihmisen luonnossa on jotakin, joka +saattaisi meitä rakastamaan häntä, jos löytäisimme sitä, puhdistaisimme +sitä, saattaisimme sitä selväksi silmiemme eteen. Ja tähän +vapaa-ehtoiseen, kehittymättömään myötätuntoisuuteen, siihen +johtopäätökseen katsoen, johon hänen oma skolastinen järkensä monen +vaivalloisen taistelun kautta oli tullut saksalaisen jättiläisen dogmia +vastaan, luuli hän löytäneensä nuoremman -- totisen, mutta paljoa +enemmän masentavaisen, koska hän oli niin paljon nuorempi -- sisaren +omalle miehekkäälle sielulleen. + +Hän tunsi niin syvästi että Lily oli myötätuntoinen hänen kummalliseen +sisäiseen minäänsä nähden, jota tunnetta ei mies milloinkaan voi tuntea +kuin kerta elämässään Eevan tytärtä kohtaan, ett'ei hän tohtinut puhua +mitään. Hän sanoi jotenkin kiireesti jäähyväiset. + +Kun hän puutarhan alapuolella kulki sitä siltaa kohti, joka vei hänen +asuntoonsa, näki hän vastakkaisella rannalla, sillan toisessa päässä, +Mr Algernon Sidney Gale Jonesin, joka rauhallisesti onki rautuja. + +"Ettekö tahdo koettaa onneanne virrassa tänään, sir? Ottakaa minun +vapani." + +Kenelm, joka muisti että Lily oli sanonut Izaak Waltonin kirjaa +"julmaksi," pudisti päätänsä ja meni sisään huoneesen. Siellä hän +ääneti istui ikkunan ääreen ja katseli ruohokenttää ja halavia, joiden +oksat riippuivat vedessä, ja valkoisia seiniä, jotka pilkistivät niitä +ympäröivien puiden väliltä, niinkuin hän edellisenä iltana oli tehnyt. + +"Ah!" jupisi hän vihdoin viimein, "jos, niinkuin luulen, vaan +kohtalaisen hyvä mies tietämättänsä tekee hyvän työn ainoastaan sillä, +että hän elää -- jollei hän yhtaikaa voi matkustaa tietänsä kehdosta +hautaan kylvämättä missä hän kulkee voiman, rikkauden ja kauneuden +siemeniä, samoin kuin huoleton tuulonen tai lenneskelevä lintu jättää +tammen, elonlyhteen ja kukan taaksensa, missä se kulkee ohi -- oi, jos +niin olisi, kuinka paljon parempi se hyvä mahtaa olla, jos mies löytää +jalomman ja puhtaamman osan omasta olennostansa siinä salaperäisessä, +selittämättömässä yhdistyksessä, jota Shakespeare ja päiväläinen +yksimielisesti sanovat rakkaudeksi; jota Newton ei milloinkaan myönnä +olevan olemassa ja jota Descartes alentaa renkaiksi nuoruuden +yhteydessä, vakuuttaen että hän rakasti kierosilmäisiä naisia sentähden +että hänen pienenä poikana ollessaan eräs kierosilmäinen tyttö katsasti +häneen hänen isänsä puutarhanmuurin toiselta puolen! Oi, tämä yhteys +miehen ja vaimon välillä olkoon mimmoinen tahansa; jos se todella on +rakkaus -- todella on se side, joka käsittää molempain sisimpää ja +parasta minää -- kuinka meidän tuleekaan joka päivä ja joka hetki +kiittää Jumalaa siitä, että Hän on tehnyt meille niin helpoksi olla +onnellisia ja hyviä!" + + + + +KUUDES LUKU. + + +Päivällisvieraiden luku Mr Braefieldin tykönä ei ollut niin vähäinen, +kuin Kenelm oli luullut. Kun kauppias vaimoltansa kuuli että Kenelmin +piti tulla, luuli hän osoittavansa kohteliaisuutta nuorta herrasmiestä +kohtaan sillä, että hän kutsui muutamia muita henkilöitä hänelle +seuraksi. + +"Katsos, ystäväni," sanoi hän Elsielle, "Mrs Cameron on hyvä ja suora +ihminen, mutta hän ei ole erittäin hauska; ja Lily, vaikka hän on +kaunis tyttö, on niin kovin lapsellinen. Elsie kultani, me olemme +suuressa velassa tälle Mr Chillinglylle --" tässä hänen äänensä ja +katseensa ilmoittivat syvää tuntoa -- "ja meidän tulee toimittaa niin +että hänellä on niin hauskaa kuin suinkin. Minä tuon mukaani ystäväni +Sir Thomaan, ja sinä käsket Mr Ewlyn'in ja hänen vaimonsa. Sir Thomas +on hyvin järkevä mies, ja Ewlyn on hyvin oppinut. Mr Chillingly tapaa +siten ihmisiä, joiden kanssa kannattaa puhua. Niin, kun menen +kaupunkiin, lähetän sieltä paistin Growesilta." + +Kun Kenelm vähää ennen kuutta tuli, oli salongissa jo ennen häntä hänen +arvoisuutensa Charles Ewlyn, Moleswichin seurakunnan pastori, +vaimoinensa, ja muhkea keski-ikäinen mies, joka Kenelmille esiteltiin +Sir Thomas Prattiksi. Sir Thomas oli arvossa pidetty kaupungin +pankkiiri. Kun esittelemisen juhlallisuus oli ohitse, meni Kenelm +Elsien luo. + +"Minä luulin tapaavani Mrs Cameronin täällä. En näe häntä." + +"Hän tulee kohdakkoin. Näytti siltä kun tulisi sadetta ja minä olen +lähettänyt vaunuilla hakemaan häntä ja Lilyä. Tässä he ovatkin jo!" + +Mrs Cameron astui sisään puettuna mustaan silkkiin. Hän oli +aina mustassa puvussa; ja hänen jälkeensä tuli Lily siinä +saastuttamattomassa värissä, joka sopi hänen nimelleen; hänellä ei +ollut mitään muita koristuksia, kuin ohuet kultavitjat ja yksi ainoa +punainen ruusu hiuksissa. Hän oli erinomaisen suloinen; ja tämän +suloutensa ohessa hän oli hyvin ylhäisen näköinen, joka kenties tuli +hänen muotonsa ja ihonsa hienoudesta; kenties hänen käytöksensä +suloisuudesta, joka ei ollut ylpeyttä vailla. + +Mr Braefield, joka oli hyvin täsmällinen mies, viittasi palvelijalleen, +ja hetkisen kuluttua ilmoitettiin että päivällinen oli valmis. Sir +Thomas tietysti vei emännän pöytään; Mr Braefield pastorin rouvan (joka +oli rovastin tytär); Kenelm Mrs Cameron'in ja pastori Lilyn. + +Pöydässä sai Kenelm paikan emännän vasemmalla puolella, ja Mrs Cameron +ja Mr Ewlyn istuivat hänen ja Lilyn välillä; ja kun pastori oli +pöytärukouksen lukenut, katsoi Lily hänen ja tädin selän takaa +Kenelmiin (joka teki samoin) tehden hänelle mitä ranskalaiset sanovat +moue'ksi. Lupaus hänelle oli rikottu. Hän istui kahden täysikasvuisen +miehen, pastorin ja isännän, välillä. Kenelm vastasi tähän moue'esen +suruisella hymyilyllä ja olkapäätänsä kohoittamalla. + +Kaikki olivat ääneti siksi kunnes Sir Thomas, syötyänsä soppansa ja +juotuansa ensimmäisen lasillisen sherryä, alkoi: + +"Minä luulen, Mr Chillingly, että olemme tavanneet toisiamme ennen, +vaikka minulla ei silloin ollut kunnia tulla tutuksi teidän kanssanne." +Sir Thomas oli hetken aikaa vaiti ennenkuin hän jatkoi: "Siitä ei ole +pitkä aika; se oli viime baalissa Buckinghamin linnassa." + +Kenelm nyykäytti päätänsä merkiksi että hän myönsi sen. Hän oli ollut +baalissa. + +"Te puhuitte erään erittäin viehättävän naisen, -- erään ystäväni -- +Lady Glenalvonin kanssa." + +(Sir Thomas oli Lady Glenalvonin pankkiiri.) + +"Minä muistan sen aivan hyvin," sanoi Kenelm. "Me istuimme +kuva-galleriassa. Te tulitte puhuttelemaan Lady Glenalvonia, ja minä +jätin paikkani teille." + +"Aivan oikein; ja minä luulen että te menitte puhuttelemaan nuorta +ladya -- hyvin kaunista -- rikasta perillistä, Miss Traversia." + +Kenelm taas kumarsi ja, kääntyen pois niin kohteliaasti kuin hän taisi, +alkoi puhua Mrs Cameron'in kanssa. Sir Thomas, joka oli tyytyväinen +siihen että oli vakuuttanut kuulijoitansa olevansa Lady Glenalvonin +ystävä ja olleensa hovi-baalissa, kääntyi nyt pastorin puoleen, joka, +turhaan koetettuansa saada puhetta alkuun Lilyn kanssa, innokkaasti +kuunteli baronetin puhetta, niinkuin puheenhaluinen ihminen ainakin, +jonka kauan on täytynyt olla vaiti. Kenelm koetti ujostelematta +kehittää tuttavuuttansa Mrs Cameron'in kanssa. Viimeksi-mainittu ei +kuitenkaan näyttänyt erittäin suurella innolla kuuntelevan hänen +jokapäiväistä puhettaan maisemasta ja ilmasta, vaan, kun hän ensi kerta +keskeytti itsensä, sanoi tämä: + +"Sir Thomas puhui eräästä Miss Traversista: onko hän sukua erään +aatelismiehen kanssa, joka ennen oli kaartissa -- Leopold Traversin +kanssa?" + +"Hän on hänen tyttärensä. Oletteko tuntenut Leopold Traversia?" + +"Olen kuullut ystäväni puhuvan hänestä, mutta siitä on hyvin pitkä +aika," vastasi Mrs Cameron ja hänen äänensä ja käytöksensä osoittivat +väsymystä, joka ei ollut tavatonta; sitten hän alkoi puhua muista +asioista ikäänkuin hän olisi tahtonut poistaa tätä muistoa +ajatuksistansa. + +"Lily kertoo minulle, Mr Chillingly, että te olette sanonut asuvanne Mr +Jonesin tykönä Cromwell Lodgessa. Toivon että teidän on mukava asua +siellä." + +"Erittäin mukava. Asema on erinomaisen miellyttävä." + +"Niin on, sitä pidetään kauneimpana paikkana koko virran rannalla ja on +tavallisesti onkijain lempipaikka; mutta luullakseni raudut ovat +käyneet harvinaisiksi; ainakin Mr Jones valittaa että hänen vanhat +hyyryläisensä hylkäävät hänen, nyt kun kalastus Thames'issa on +parantunut. Te otitte tietysti huoneet kalastuksen takia. Toivon että +se on parempi kun sen sanotaan olevan." + +"Se ei juuri minuun koske; minä en paljon kalastamisesta välitä; ja +koska Miss Mordaunt sanoo sitä kirjaa 'julmaksi,' joka ensin houkutteli +minua siihen ryhtymään, niin minusta tuntuu kuin rautu olisi tullut +yhtä pyhäksi kuin krokodiilit olivat vanhoille egyptiläisille." + +"Lily on turhamainen lapsi sellaisiin asioihin katsoen. Hän ei voi +kärsiä sitä että tehdään pahaa mykälle eläimelle; ja meidän puutarhamme +alapuolella on muutamia rautuja, jotka hän on kesyttänyt. Ne ottavat +ruokansa hänen kädestänsä; hän pelkää alituisesti että ne lähtevät +tiehensä ja joutuvat kiinni." + +"Mutta onhan Mr Melville onkija?" + +"Moniaita vuosia sitten hän joskus oli kalastavinaan, mutta minä luulen +että se vaan oli tekosyy, sillä hän makasi nurmikossa lukien tuota +'julmaa kirjaa' tahi kenties oikeammin piirtäen. Mutta nyt hän harvoin +tulee tänne ennenkuin syksyllä, jolloin on liian kylmä sellaiseen +huvitukseen." + +Tässä Sir Thomaan ääni kävi niin kovaksi, että se keskeytti Kenelmin ja +Mrs Cameronin kanssapuhetta. Hän oli ottanut puheeksi muutamia +valtiollisia kysymyksiä, joissa hän ja pastori olivat eri mielipidettä, +ja väittely alkoi käydä kiivaaksi, kun Mrs Braefield todellisella +naisen hienotuntoisuudella alkoi puhua toisesta aineesta, josta Sir +Thomas kohdakkoin innostui; se koski orchidea-kasvia varten +rakennettavan kasvihuoneen järjestämistä, jota hän aikoi rakennuttaa +lähelle maatilaansa ja josta asiasta usein kysyttiin neuvoa Mrs +Cameronilta, joka katsottiin erittäin taitavaksi kukkasien hoitoa +koskevissa asioissa. + +Kun rouvasväki oli mennyt pois, huomasi Kenelm istuvansa Mr Ewlynin +vieressä, joka kummastutti häntä lausumalla sievistelevän citaatin +eräästä hänen omista latinalaisista runoistaan yliopiston ajoista, +toivoi että hän viipyisi jonkun aikaa Moleswichissa, mainitsi hänelle +ne paikat naapuristossa, joita kannatti käydä katsomassa, ja tarjosi +hänelle kirjastonsa käytettäväksi, jonka hän itse luuli olevan hyvin +rikkaan sekä kreikkalaisten että latinalaisten klassikkojen parhaimpiin +painoksiin ja vanhempaan englantilaiseen kirjallisuuteen katsoen. +Kenelmistä tuo oppinut pastori oli hyvin hauska, etenkin kun Mr Ewlyn +alkoi puhua Mrs Cameronista ja Lilystä. Edellisestä hän sanoi: "Hän on +niitä naisia, joissa tyyneys on niin vallan päällä, että viipyy kauan +ennenkuin kukaan voi tietää, mitä hyvien tunteiden alivirtoja liikkuu +hämmentymättömän pinnan alla. Minä toivon kuitenkin että hän olisi +vähän vireämpi hoidokkaansa ohjaamisessa ja kasvattamisessa; se on +tyttö, joka erittäin minua miellyttää ja jota Mrs Cameron minun +luullakseni ei käsitä. Kenties kuitenkin ainoastaan runoilija ja vaan +hyvin omituinen runoilija häntä ymmärtää: Lily Mordaunt on itse runo." + +"Teidän selityksenne hänestä miellyttää minua," sanoi Kenelm. "Hänessä +on jotain, joka suuressa määrässä eroaa jokapäiväisen elämän +proosasta." + +"Te luultavasti tunnette Wordsworthin sanat: + + "-- -- -- -- korvansa nojaapi + Hän moneen paikkaan salaiseen, + Missä purot tanssivat iloiten + Ja suloisesti porisevat, + Ja ihanuuden, herttaisen + Tuo kasvoihinsa lirinä." + +"Nämä rivit ovat monen arvostelijan mielestä selittämättömät; mutta +Lily näyttää olevan elävä avain näihin." + +Kenelmin kolkot kasvot kirkastuivat, mutta hän ei vastannut mitään. + +"Ainoa mikä minua kummastuttaa ja surettaa," jatkoi Mr Ewlyn, "on +kysymys mimmoiseksi sellainen tyttö, joka jätetään aivan oman onnensa +nojaan, ilman kasvatusta, ilman opetusta, tulee täysikasvuisena naisena +käytöllisessä elämässä." + +"Vähän enemmän viiniä?" kysyi isäntä, lopettaessaan kanssapuhetta Sir +Thomaan kanssa kauppa-asioista. "Eikö? -- mennäänkö rouvasväen tykö?" + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +Salongi oli tyhjä; rouvasväki oli puutarhassa. Kenelmin ja Mr Ewlynin +kävellessä vierekkäin sitä paikkaa kohti, jossa rouvasväki oli (Sir +Thomas ja Mr Braefield seurasivat heitä vähän matkan päässä) edellinen +kysyi jotenkin jyrkästi: "Mimmoinen mies Miss Mordauntin holhoja, Mr +Melville, on?" + +"Minä tuskin voin siihen vastata. Minä näen häntä hyvin vähän kun hän +on täällä. Ennen hän hyvin usein tuli tänne ja hänellä oli mukanaan +joukko nuoria miehiä, jotka asuivat Cromwell Lodgessa, sillä +Grasmeressa ei ollut heille tilaa -- luullakseni ne olivat akademiian +oppilaita. Muutaman vuoden kuluessa hän ei tuonut mukanaan noita +henkilöitä, ja kun hän itse tulee, viipyy hän vaan moniaan päivän. Hän +sanotaan olevan hyvin kevytmielinen." + +Tässä keskustelu keskeytettiin. Molemmat miehet olivat, näin +puhuessansa, poikenneet suorasta tiestä nurmikolle mennäksensä naisväen +luo, ja joutuneet yksinäisille poluille, jotka kulkivat sinne tänne +pensastossa; nyt he äkkiä tulivat aukealle nurmikolle suoraan pöydän +eteen, jolla kahvia oli tarjottavana ja jonka ympärillä muut seuran +jäsenet olivat koossa. + +"Minä toivon, Mr Ewlyn," kuului Elsien iloinen ääni, "että olette +kieltänyt Mr Chillinglyä papistiksi rupeamasta. Olen varma siitä että +teillä on ollut aikaa kyllin sitä tehdäksenne." + +Mr Ewlyn, joka oli protestantti päästä kantapäähän vetäysi vähän +etemmäksi Kenelmistä. "Aiotteko kääntyä --" Hän ei voinut päättää +lausetta. + +"Älkää olko levoton, hyvä sir. Minä vaan kerroin Mrs Braefield'ille +että olen käynyt Oxfordissa neuvottelemassa oppineen miehen kanssa +asiasta, jota paljon olen miettinyt ja joka on yhtä abstraktinen kuin +tuo naisellinen ajanviete teologiia on nyky-aikana. Minä en voi +vakuuttaa Mrs Braefieldiä siitä että Oxfordissa on muita pulmia, kuin +sellaiset jotka naisia huvittavat." Tässä Kenelm vaipui tuolille Lilyn +viereen. + +Lily käänsi puoleksi selkäänsä Kenelmille. + +"Olenko taas teitä suututtanut?" + +Lily kohoitti hiukan olkapäätänsä, mutta ei tahtonut vastata. + +"Minä pelkään, Miss Mordaunt, että luonto on teidän hyvistä +ominaisuuksistanne jättänyt pois yhden; paremman minän teissä tulisi +korvata sitä." + +Lily käänsi äkkiä kasvonsa häneen päin -- taivaan valo oli käynyt +himmeäksi, mutta iltatähti tuikki taivaalla. + +"Mitä tarkoitatte?" + +"Tuleeko minun vastata kohteliaasti vai todenmukaisesti?" + +"Todenmukaisesti! Tietysti todenmukaisesti! Mikä on elämä ilman +totuutta?" + +"Vaikka uskoo haltijoitakin?" + +"Haltijattaret ovat tavallansa todellisia. Mutta te ette ole totinen. +Te ette ajatellut haltijattareita, kun te --." + +"Kun mitä?" + +"Huomasitte vikaa minussa." + +"En ole varma siitä. Mutta minä tahdon teille kääntää ajatuksiani, sen +mukaan kuin itse voin niitä lukea, ja sitä varten minä turvaudun +haltijattareihin. Otaksukaamme että haltijatar on pannut vaihetetun +lapsensa ihmisen kehtoon; että hän kehtoon levittää kaikellaisia +haltijattaren lahjoja, joita ei anneta pelkille kuolevaisille; mutta +että hän unohtaa yhden inhimillisen ominaisuuden. Vaihdokas kasvaa, hän +viehättää kaikkia, jotka hänen näkevät; kaikkia hänen mielihalujansa +noudatetaan; häntä hemmoitellaan, häntä pilataan. Mutta tulee aika, +jolloin hänen ihailijansa ja ystävänsä kaipaavat tuota ainoaa +inhimillistä lahjaa. Arvatkaa mikä se on." + +Lily mietti. "Minä ymmärrän mitä tarkoitatte: todenmukaisuuden, +kohteliaisuuden vastakohtaa." + +"Ei, ei juuri sitä, vaikka kohteliaisuus tietämättä yhtyy siihen; se on +hyvin vaatimaton ominaisuus, hyvin epärunollinen ominaisuus; +ominaisuus, jota moni yksinkertainen ihminen omistaa; ja kuitenkaan ei +mikään haltijatar voi ilman sitä ihmisiä viehättää, kun ensimmäinen +ryppy tulee haltijattaren kasvoihin. Ettekö voi arvata mikä se on?" + +"En; te suututatte minua, te loukkaatte minua;" ja Lily polki jalkaansa +maahan kiivaasti, niinkuin hän Kenelmin läsnäollessa oli tehnyt kerta +ennen. "Puhukaa selvään, minä vaadin sen." + +"Miss Mordaunt, suokaa anteeksi, minä en uskalla," sanoi Kenelm ja +nousi istualta, kumartaen ikäänkuin kuningattarelle; sitten hän meni +Mrs Braefieldin luokse. + +Lily istui paikallaan yhä vielä vihoissaan. + +Sir Thomas otti sen tuolin, josta Kenelm oli noussut. + +Eron hetki tuli. Sir Thomas oli ainoa vieraista, joka jäi yöksi sinne. +Mr ja Mrs Ewlynillä oli omat vaununsa. Mrs Braefieldin vaunut ajoivat +esille Mrs Cameronia ja Lilyä kotiin viemään. + +Lily sanoi hätäisesti ja epäkohteliaasti: "Kuka ei mieluisemmin +kävelisi tällaisena iltana?" ja hän kuiskasi jotain tädillensä. + +Mrs Cameron kuunteli kuiskausta, ja, tottelevainen kuin oli kaikille +Lilyn oikuille, sanoi: "Te olette hyvin kohtelias, hyvä Mrs Braefield, +mutta Lily tahtoo ennemmin käydä jalkaisin kotiin; eihän nyt näytä +sadetta tulevan." + +Kenelm seurasi tädin ja hoidokkaan askeleita, ja saavutti heidät joen +reunalla. + +"Kaunis ilta, Mr Chillingly," sanoi Mrs Cameron. + +"Englantilainen kesä-ilta; en ole niillä paikoin maailmaa, joissa olen +käynyt, nähnyt sen vertaista. Mutta, voi, englantilaiset kesä-illat +ovat niin harvat." + +"Te olette paljon matkustanut ulkomailla?" + +"Paljon -- en, vähän; pää-asiallisesti jalkasin." + +Lily ei ollut tähän saakka sanaakaan puhunut, ja oli käynyt pää +alaspäin. Nyt hän katsoi ylös ja sanoi mitä lempeimmällä ja +sovinnollisemmalla äänellä: + +"Te olette käynyt ulkomailla," ja lisäsi sitten semmoisella +nöyryydellä, jota hän tähän saakka ei ollut milloinkaan häntä kohtaan +osoittanut, "Mr Chillingly," ja jatkoi enemmän tuttavallisesti: "Mikä +merkitys tuolla sanalla 'ulkomailla'! Kaukana itsestänsä, +jokapäiväisestä elämästänsä. Kuinka minä kadehdin teitä! Te olette +ollut ulkomailla: niin on Leijonakin --." Tässä hän ojensi itsensä, -- +"minä tarkoitan holhojaani, Mr Melvilleä." + +"Niin, minä olen käynyt ulkomailla; mutta kaukana itsestäni -- en +milloinkaan. Se on vanha sananparsi -- kaikki vanhat sananparret ovat +todet, enimmät uudet ovat väärät -- että ihminen vie synnyinmaata +mukanansa jalkapohjassansa." + +Tässä polku kävi hiukan kapeammaksi. Mrs Cameron meni edellä, Kenelm ja +Lily jälessä; Lily kulki tietysti kuivalla polulla, Kenelm kosteassa +heinikossa. + +Lily saattoi häntä pysähtymään. "Te käytte märässä ruohossa noilla +ohuilla kengillä." Lily siirtyi vaistomaisesti pois kuivalta polulta. + +Vaikka tämä Lilyn puhe oli yksinkertainen ja vaikka se tuntui +luonnottomalta, kun heikko tyttö lausui sen Kenelmin kaltaiselle +gladiaatorille, niin se kuitenkin ilmaisi kokonaista naisellisuuden +maailmaa -- se ilmaisi koko sen keksimättömän maan, joka oli kätketty +oppineelle Mr Ewlynille, koko sen maan, jonka käsittämätön tyttö +valloittaa ja hallitsee, kun hän tulee vaimoksi ja äidiksi. + +Tätä yksinkertaista puhetta kuullessaan ja tätä äkillistä liikettä +nähdessään, Kenelm pysähtyi ja näytti miettiväiseltä ja hämmästyneeltä. +Hän kääntyi ujosti: "Voitteko antaa minulle anteeksi kovat sanani? Minä +luulin löytäväni virheitä teissä." + +"Ja siinä olitte oikeassa. Minä olen ajatellut mitä te sanoitte, ja +minä tunnen että teillä oli aivan oikein; mutta en kuitenkaan oikein +ymmärrä mitä te tarkoitatte sillä inhimillisellä ominaisuudella, jota +haltijatar ei vaihdokkaalle antanut." + +"Jos en ennen uskaltanut sitä sanoa, niin vielä vähemmän uskaltaisin +sitä nyt sanoa." + +"Sanokaa." Hän ei enää polkenut jalkaa, hänen silmänsä eivät +säihkyneet, ei enää ollut itsepäisyys, joka sanoi: "Minä vaadin sen;" +-- vaan tuo "sanokaa" kuului niin lempeältä, suloiselta ja +rukoilevalta. + +Kenelm ei voinut sitä vastustaa, vaan rohkaisi mieltänsä ja vastasi +rohkeasti, mutta uskaltamatta Lilyä katsella: + +"Tuo ominaisuus, joka on tärkeä miehille mutta vielä tärkeämpi +naisille, sen mukaan missä määrässä he ovat haltijattarien kaltaisia, +on hyvä luonto." + +Lily äkkiä riensi hänen luotansa ja meni tätinsä tykö, käyden märässä +ruohossa. + +Kun he saapuivat puutarhan portille astui Kenelm esiin ja aukaisi sen. +Lily meni ylpeästi hänen ohitsensa; he saapuivat huoneen ovelle. + +"Minä en tämmöisellä ajalla pyydä teitä sisään tulemaan," sanoi Mrs +Cameron. "Se olisi vaan valheellista kohteliaisuutta." + +Kenelm kumarsi ja vetäysi pois. Lily lähti tätinsä luota, meni Kenelmin +tykö ja ojensi hänelle kätensä. + +"Minä aion miettiä teidän sanojanne, Mr Chillingly," sanoi hän +majesteetillisen näköisenä. "Nyt luulen teidän olevan väärässä. Minä en +ole pahaluontoinen; mutta" -- tässä hän taukosi ja lisäsi sitten +ylpeydellä, joka olisi ollut inhoittava, jos hän ei olisi ollut niin +kaunis -- "minä annan teille kaikissa tapauksissa anteeksi." + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Moleswichin lähestössä oli monta kaunista huvilaa, ja niiden omistajat +olivat yleensä varakkaat, ja kuitenkaan siellä ei ollut sanottavasti +seuraelämää -- kenties siitä syystä että, vaikka niiden joukossa ei +ollut yhtään henkilöä tuosta niin sanotusta "aristokraatisesta +luokasta," niin oli kuitenkin aristokraatisia vaatimuksia. Mr A--n +perhe, joka oli rikastunut keinottelun kautta, kohoitti nenäänsä +Mr B--n perheelle, joka oli rikastunut vielä enemmän rihkamakauppiaana, +ja Mr B--n perhe kohoitti olkapäitään Mr C--n perheelle, joka oli +tullut rikkaammaksi kuin kukaan heistä pantin-lainaajana ja jonka vaimo +käytti timantteja, mutta puhui murteellisesti. Englanti olisi niin +aristokraatinen yhteiskunta, ett'ei kukaan voisi siinä elää, jos voisi +hävittää sitä, jota nyt sanotaan "aristokratiiaksi." Braefieldin perhe +oli ainoa, joka todella vei Moleswichin seuraelämän vastakkaiset +atoomit yhteen, osaksi sentähden että se yleensä myönnettiin olevan +etevin perhe siellä, syystä että he eivät ainoastaan olleet asuneet +siellä kauan (Braefieldin suku oli neljä sukupolvea omistaneet +Braefieldvillen), vaan myöskin sen rikkauden takia, jonka olivat +saavuttaneet sillä kauppa-toimen alalla, joka katsotaan korkeimmaksi, +ja sentähden että heidän kartanonsa pidettiin komeimpana koko seudussa; +mutta etupäässä sentähden että Elsiellä, vaikka hän oli vilkas ja +iloinen, oli luja tahto (jota hänen karkaamishullutuksensa osoitti), +ja, kun hän sai ihmisiä yhteen, pakoitti hän ne olemaan kohteliaat +toinen toisillensa. Hän oli alkanut tätä tointansa pitämällä +lastenkemuja, ja kun lapset tulivat ystäviksi niin vanhempainkin täytyi +likemmin tutustua toistensa kanssa. Mutta hänen yrityksensä olivat +vasta hiljan aloitetut, ja niiden vaikutuksia ei vielä voitu nähdä. +Vaikka siis Moleswichissa tuli tunnetuksi että nuori herrasmies, +baronetin arvon ja suuren tilan perillinen, oleskeli Cromwell Lodgessa, +niin A--n, B--n ja C--n puolesta ei koetettukaan tehdä tuttavuutta +hänen kanssansa. Pastori, joka kävi Kenelmin luona Braefieldin +päivällisen jälkeisenä päivänä, kertoi hänelle seura-elämän tilaa tällä +seuduin. "Te tiedätte nyt," sanoi hän, "että se ei ole kohteliaisuuden +puutteesta naapureissani kuin he eivät tarjoa teille mitään vaihtelua +yksinäisyyden hauskuudessa. Se tulee ainoastaan siitä, että he ovat +ujoja, mutta ei siitä että ovat epäkohteliaita. Ja sentähden minä, +vaikka se kenties näyttää liian rohkealta, kehoitan teitä käymään +pappilassa joka aamu tahi ilta, jolloin olette kyllästynyt omaan +seuraanne -- voitte esimerkiksi juoda teetä meillä tänä iltana -- te +tapaatte silloin nuoren ladyn, jonka sydämen te jo olette voittanut." + +"Jonka sydämen olen voittanut!" änkytti Kenelm, ja lämmin veri nousi +hänen poskillensa. + +"Mutta," jatkoi pastori hymyillen, "hänellä ei ainakaan nyt ole mitään +naimistuumia teihin katsoen. Hän on vaan kahdentoista vuoden vanha -- +minun pikku tyttöni Clemmy." + +"Clemmy! -- Hän on teidän tyttärenne. Sitä en tiennyt. Minä varsin +mielelläni tulen teille." + +"Minä en tahdo pitemmältä estää teitä huvistanne. Taivas on nyt +kylläksi pilvinen kalan syödä. Mitä kärpäsiä te käytätte?" + +"Totta puhuakseni niin epäilen tokko virta erittäin viehättää minua +rautuihin katsoen, ja minua enemmän miellyttää kuljeskeleminen teitä ja +polkuja pitkin kuin 'Hiljaisen onkian yksinäinen asema.'" + +"Minä olen väsymätön käymämies, ja tämän paikan ympäristö hyvin minua +miellyttää. Sitäpaitsi," lisäsi Kenelm, joka huomasi että hänen tuli +löytää joku pätevämpi syy, kuin seudun kauneus, siihen että hän niin +kauan asui Cromwell Lodgessa -- sitäpaitsi -- aion käyttää suuren osan +aikaani lukemiseen. Minä olen ollut hyvin laiska viime aikoina, ja +tämän paikan yksinäisyys on varmaan lukemiseen sovelias." + +"Ettehän aio ruveta mihinkään oppineesen ammattiin?" + +"Oppineesen ammattiin!" vastasi Kenelm. "Se on väärä lausetapa, jota +meidän tulisi kokonaan poistaa kielestämme. Kaikilla mitoilla +nykyaikana on sama määrä oppia. Sotilas-ammatin tieteellisyys on +kohoitettava, skolastisuuden tieteellisyys on alennettava: Ministerit +halveksivat latinan ja kreikan kielen käyttämistä. Ja sellaisetkin +rehelliset opit kuin lakitiede ja lääketiede ovat sovitettavat maun ja +säädyllisyyden vaatimuksien mukaan kouluissa nuoria ladyjä varten. Ei, +minä en aio ruveta mihinkään sellaiseen ammattiin! mutta kuitenkaan ei +sellainen oppimaton mies kuin minä olen mahda tulla pahemmaksi siitä +että hän silloin tällöin vähin lukee." + +"Te näytätte olevan huonosti varustettu kirjoilla täällä," sanoi +pastori katsellen ympäri huonetta, jossa eräällä pöydällä nurkassa oli +puolikymmentä vanhaa kirjaa, jotka nähtävästi eivät olleet hyyryläisen +vaan isännän omat. "Mutta niinkuin jo sanoin, minun kirjastoni on +teille avoinna. Mitä kirjallisuuden haaraa te enin rakastatte?" + +Kenelm oli ja näytti hämmästyneeltä. Mutta hetken aikaa vaiti oltuansa, +hän vastasi: + +"Kuta etäämpänä se on meidän ajasta, sitä parempi minulle. Te sanoitte +että kirjakokoelmanne on rikas keskiajan kirjallisuudesta. Mutta +uudenaikaiset götit ovat niin jälitelleet keski-aikaa, että minä yhtä +hyvin voisin lukea Chaucerin käännöksiä, tai muuttaa asumaan Wardour +kadun varrelle. Jos teillä on kirjoja, jotka koskemat niiden +elämäntapoja ja oloja, jotka tieteen uusimman tutkimuksen mukaan olivat +meidän puoli-inhimilliset esi-isämme välitilassa meri-elävän ja +gorillan välillä, niin mieleni tulisi hyvin ylennetyksi lainaamalla +niitä." + +"Valitettavasti," sanoi Mr Ewlyn nauraen, "ei yhtään sellaista kirjaa +ole meille jätetty." + +"Ei yhtään sellaista kirjaa? Te varmaankin erehdytte. Niitä täytyy olla +paljonkin jossain. Minä myönnän koko sen ihmeellisen keksimistaidon, +joka romanttisen runouden luojille omistetaan; mutta kuitenkaan ei +kukaan tämän kirjallisuuden valtakunnan etevimmistä mestareista -- ei +Scott, ei Cervantes, ei Goethe, ei Shakespearekaan -- olisi voinut +uskoa voivansa uudestaan rakentaa entisyyttä ilman sellaisia aineita, +joita löysivät niissä kirjoissa, jotka siitä kertovat. Ja vaikka minä +yhtä kernaasti myönnän että meillä nyt on romanttisen runouden luoja, +joka on paljoa kekseliäämpi heitä -- joka suurimmassa määrässä vetoo +meidän herkkäuskoisuuteemme ja tekee sitä miellyttävällä tavalla -- +niin en kuitenkaan käsitä että tämäkään verraton romaaninkirjoittaja +niin voi lumota järkeämme, että voisimme uskoa, että jos Miss +Mordauntin kissa ei tahdo kastella jalkojansa, tulee se luultavasti +siitä että sen esi-isät historian edellisellä ajalla asuivat kuivassa +Egyptin maassa; tahi että, kun joku etevä puhuja, niinkuin Pitt tahi +Gladstone, kohteliaasti hymyillen, jonka kautta hänen koiranhampaansa +tulevat näkyviin, vastustaa jonkun vastustajan hyökkäystä, hän sillä +ilmoittaa polveutuvansa 'puoli-inhimillisistä esi-isistä,' joiden oli +tapa purra vihollisiansa. Toden totta -- täytyy vielä löytyä kirjoja, +jotka joku filosoofi ennen Adamin syntymistä on kirjoittanut, jotka +antavat vahvistusta tällaisille runollisille keksinnöille, vaikka se +olisikin vaan myytillinen satu. Toden totta, jotkut aikaiset +aikakauskirjailijat ovat varmaankin todistaneet, että he ovat nähneet, +nähneet omin silmin niitä isoja gorilloja, jotka kaappivat päällänsä +karvaisen verhonsa miellyttääksensä heidän sukuisia nuoria ladyja, ja +että he panivat muistoon yhden eläimen askel askeleelta tapahtuvan +muutoksen toiseksi. Sillä, jos te sanotte minulle että mainittu +kuuluisa romaaninkirjoittaja on ainoastaan varovainen tiedemies, ja +että meidän täytyy otaksua hänen keksintönsä niiden säännöllisten +lakien mukaan, jotka ilmoittavat todisteita ja teko-asiaa, niin ei +löydy yhtään mahdotonta kummitusjuttua, joka ei paremmin tyydytä +epäilijän tervettä järkeä. Mutta jos teillä ei sellaisia kirjoja ole, +niin lainatkaa minulle ennemmin epäfilosoofiset mitkä teillä on -- +joissa on puhe magiiasta esimerkiksi -- filosoofisesta kivestä --." + +"Minulla on moniaita sellaisia," sanoi pastori nauraen, "saatte itse +valita." + +"Jos nyt menette kotiapäin, niin sallikaa minun saattaa teitä vähän +matkaa -- minä en vielä tiedä missä kirkko ja pappila ovat, ja minun +tulee kuitenkin tietää se, ennenkuin tulen teille illalla." + +Kenelm ja pastori astuivat hyvin tuttavallisesti rinnakkain sillan yli +ja sille puolelle jokea, jossa Mrs Cameronin huvila oli. Kun he +kulkivat huvilan takana olevan puutarhan aidan ohi, keskeytyi Kenelm +keskellä erästä lausetta, joka oli Mr Ewlyniä miellyttänyt, ja pysähtyi +yhtä äkisti tien viertä muodostavalle pientareelle. Vähän matkan päässä +hänestä seisoi vanha talonpoikainen vaimo, jonka kanssa Lily, joka oli +aidan toisella puolella, puhui. Mr Ewlyn ei ensin huomannut mitä Kenelm +näki; hän kääntyi katsellaksensa häntä, ihmeissään siitä että hän niin +äkkiä pysähtyi ja vaikeni. Tyttö pisti pienen korin muijan käteen, joka +sitten kumarsi ja lausui hiljaisella äänellä: "Jumala teitä +siunatkoon." Vaikka nämä sanat lausuttiin hyvin hiljaa, kuuli Kenelm ne +kuitenkin ja sanoi hajamielisesti Mr Ewlynille: "Löytyykö suurempaa +yhdyssidettä tämän elämän ja tulevaisen elämän välillä, kuin Jumalan +siunaus, jota vanhan huulet anovat nuorelle?" + + + + +KYMMENES LUKU. + + +"Miten miehenne on, Mrs Haley?" sanoi pastori, joka nyt oli saapunut +sille paikalle, jossa vanha vaimo seisoi -- ja johon Lilyn kauniit +kasvot vielä olivat käännetyt -- ja Kenelm seurasi häntä hitaasti. + +"Kiitoksia kysymästä, sir, hän on parempi -- hän on nyt ylhäällä. Tämä +nuori lady on hankkinut hänelle voimia --." + +"Vaiti!" sanoi Lily punastuen. "Kiiruhtakaa kotia nyt; te ette saa +antaa hänen vartoa päivällistä." + +Muija niiasi taas ja kiiruhti nopein askelin pois. + +"Te ette kenties tiedä, Mr Chillingly," sanoi Mr Ewlyn, että Miss +Mordaunt on paras lääkäri täällä? Mutta jos hän yhä edelleen parantaa +niin monta, niin varmaankin hänen sairaansa lukumäärä tulee häntä +rasittamaan." + +"Siitä on vaan muutamia päiviä," sanoi Lily, "kuin te soimasitte minua +parhaimmasta parantamisesta, minkä olen tehnyt." + +"Minä? -- Ah! Minä muistan; te luuloittelitte tuota yksinkertaista +Magde nimistä lasta että oli taikavoima siinä arrovijuuressa, jonka +sille lähetitte. Myöntäkää ansainneenne soimausta." + +"En, sitä en ansainnut. Minä valmistan arrovijuurta, ja enkö minä ole +haltiatar? Mr Ewlyn, minä juuri sain niin kauniin kirjeen Clemmyltä, +jossa hän kutsuu minua luoksensa tänä iltana hänen uutta laterna +magikaansa katsomaan. Oletteko hyvä ja sanotte hänelle että minä tulen? +Ja -- muistakaa -- ei yhtään toria." + +"Vaan kaikki magillista?" sanoi Mr Ewlyn; "niinkö?" + +Lily ja Kenelm eivät tähän saakka olleet sanaakaan puhuneet toisilleen. +Lily oli vastannut Kenelmin kumarrukseen vakaasti päätään +nyykäyttämällä. Mutta nyt hän ujosti kääntyi häneen ja sanoi: "Minä +otaksun että olette kalastanut koko aamun?" + +"En ole, kalat tällä paikalla ovat erään haltiattaren suojeluksen alla +-- jota en uskalla loukata." + +Lilyn kasvot kirkastuivat ja hän ojensi Kenelmille kätensä aidan yli. +"Hyvästi, minä kuulen tätini äänen -- nuo ilkeät ranskalaiset verbit!" + +Hän katosi pensaiden väliin, josta he kuulivat hänen nuorella +sointuvalla äänellä laulavan itsekseen. + +"Tällä lapsella on kultainen sydän," sanoi Mr Ewlyn, kun nuo kaksi +miestä kulkivat edelleen. "Minä en liioitellut kun sanoin että hän on +paras lääkäri tässä kylässä. Minä luulen että köyhät todella uskovat +hänen olevan haltiattaren. Me lähetämme tietysti pappilasta +tarvitsevaisille pitäjäläisillemme ruokaa ja viiniä; mutta se ei +milloinkaan näy tekevän niille niin hyvää kuin hänen vähäiset +ruokalajit, joita hän omilla hennoilla käsillään valmistaa; en tiedä +huomasitteko korin, jonka vanha vaimo otti mukaansa. -- Miss Lily on +opettanut Will Somersin tekemään erittäin kauniita pieniä koria; ja hän +panee ruokatavaroitansa koreihin, jotka hän koristaa nauhoilla. Se on +korien näkeminen, joka herättää sairaan ruokahalua, ja lasta voi syyllä +nyt sanoa haltiattareksi; mutta minä soisin että Mrs Cameron pitäisi +vähän enemmän huolta hänen kasvatuksestaan." + +Kenelm huokasi, mutta ei mitään vastannut. + +Mr Ewlyn alkoi nyt puhua oppineista aineista ja niin he tulivat kylän +näkyville, jolloin pastori pysähtyi ja osoitti kirkkoa, jonka tornin +huippu kohosi vähän vasemmalla ja jonka vieressä kasvoi kaksi vanhaa +ebenholtsipuuta, jotka osaksi varjosivat hautausmaata, ja takana +haamoitti pappila puutarhan pensaiden väliltä. + +"Nyt tiedätte tien," sanoi pastori, "suokaa anteeksi että jätän teidät +nyt, minun täytyy monessa paikassa käydä; muiden muassa Haley raukan +luona, joka on tuon vanhan vaimon mies, jonka näitte. Minä luen hänelle +yhden luvun raamatusta joka päivä; mutta minä luulen että hän kuitenkin +uskoo haltiattarien taikaa." + +"Parempi on uskoa liikaa kuin liian vähän," sanoi Kenelm; ja hän lähti +kylään, jossa hän Willin luona puoli tuntia katseli niitä kauniita +koria, joita Lily oli opettanut Willin tekemään. Kun hän sitten palasi +hitain askelin kotiapäin, poikkesi hän hautausmaalle. + +Kirkko, joka oli rakennettu kolmannellatoista vuosisadalla, ei ollut +iso, mutta epäilemättä kyllin suuri pitäjälleen, koska siinä ei näkynyt +mitään uudenaikaisen lisärakennuksen merkkiä; se ei ollut korjausta +tarvinnut. Vuosisadat olivat ainoastaan vaalentaneet sen lujia seiniä, +joita ne paksut muuratti-rungot, jotka kohoittivat ylöspyrkiviä +lehtiänsä uhkean tornin huippuun saakka, yhtä vähän vahingoittivat kuin +hennommat ruusut, jotka kiertelivät noin jalan korkealle mahtavia +pylväitä pitkin. Hautausmaan asema oli erittäin mukava: pohjoisessa +suojeli sitä ylöspäin kohoava, metsäinen kukkula, joka aleni niitä +reheviä niittyjä kohti, joiden läpi joki kierteli niin lähellä että sen +lirisevä hulina kuului tyynenä päivänä. Kenelm istui vanhalle haudalle, +joka nähtävästi menneinä aikoina oli valmistettu jollekin +korkeasukuiselle henkilölle, mutta jonka hautakirjoitus oli kokonaan +kulunut pois. + +Paikan hiljaisuus ja yksinäisyys erittäin miellytti hänen miettiväistä +mieltänsä; ja hän viipyi siellä kauan unohtaen aikaa ja tuskin kuullen +kellon kaikua, joka muistutti sen kulkua. + +Silloin äkkiä lankesi varjo -- ihmismuodon varjo -- nurmelle, johon +hänen haaveksivat silmänsä olivat luodut. Hän katsoi hämmästyneenä ylös +ja näki Lily'n seisovan edessänsä ääneti ja liikkumattomana. Tytön kuva +oli tällä hetkellä niin hänen mielessänsä, että hän vapisi pelosta +ikäänkuin ajatukset olisivat loihtineet hänen haamunsa esiin. Lily +ensiksi puhui. + +"Te myöskin täällä?" sanoi hän hyvin hiljaa, melkein kuiskaten. + +"Myöskin!" toisti Kenelm nousten seisoalleen; "myöskin! Eihän se ole +kumma että minun, joka olen muukalainen täällä, tekee mieli katsella +kylän enin kunnioitettavaa rakennusta. Välinpitämättöminkin matkustaja +poikkee tieltä, kun hän on pysähtynyt jonkun kaukaisen asumuksen +tykönä. jossa eläviä ihmisiä asuu, mennäksensä katsomaan kuolleiden +hautauspaikkaa. Mutta minua ihmetyttää että te, Miss Mordaunt, olette +mieltynyt tähän paikkaan." + +"Se on minun lempipaikkani," sanoi Lily, "ja on aina ollut niin. Minä +olen monta tuntia istunut tällä hautakivellä. On niin omituista +ajatella, ettei kukaan tiedä kuka sen alla lepää. Vaikka 'Moleswichin +tien-opas' kertoo kirkon historiaa sen kuninkaan hallituksesta saakka, +jonka aikana se rakennettiin, niin se vaan arvaamalla uskaltaa mainita +että tämä hauta, joka on suurin ja vanhin koko hautuumaalla, on erään +Montfichet-perheen jäsenen, joka perhe kerran oli hyvin mahtava +kreivikunnassa ja Henrik VI:nen hallituksen ajasta on ollut sammunut. +Mutta," lisäsi Lily, "siinä ei ole ainoatakaan kirjainta jäljellä +nimestä Montfichet. Minä olen löytänyt enemmän kuin kukaan muu -- minä +opin sitä tarkoitusta varten göötiläistä kirjoitusta; katsokaa tähän," +ja hän osoitti pientä paikkaa, josta sammal oli raavittu pois. +"Näettekö noita merkkiä, eikö ne ole XVIII? ja katsokaa vielä +numeroiden yläpuolisella rivillä ELE. Se on varmaan ollut eräs Eleanor, +joka kuoli kahdeksantoista vuoden vanhana." + +"Minusta on luultavampaa että numerot ilmoittavat kuolin vuotta, +kenties 1318; ja sen mukaan kuin minä voin göötiläistä kirjoitusta +selittää, niin luulen että se on AL eikä EL, ja näyttää siltä kuin +olisi ollut joku kirjain L:n ja toisen E:n välillä, joka nyt on +kulunut. Itse hauta luultavasti ei ole minkään mahtavan perheen hauta, +joka silloin asui tällä seuduin. Niiden haudat olivat tavallisesti +kirkossa, useimmiten niiden omissa hautakappelissa." + +"Älkää koettako minun luuloani hävittää," sanoi Lily, päätänsä +pudistaen; "te ette voi sitä tehdä, sillä minä tunnen hänen historiansa +liian hyvin. Hän oli nuori ja joku rakasti häntä ja rakensi hänen +haudallensa kauneimman hautakiven minkä hän voi hankkia; ja katsokaa +kuinka pitkä hautakirjoitus mahtoi olla! kuinka paljon se on mahtanut +puhua hänen hyvyydestänsä ja sulhon surusta! Ja sitten sulho lähti +pois, hauta joutui rappiolle ja tytön kohtalo on unohdettu." + +"Hyvä Miss Mordaunt, tämä on todella haaveellinen romaani, jonka olette +kehrännyt näin heikosta lankasta. Mutta jos se olisikin totta, niin ei +ole mitään syytä uskoa että ihminen on unohdettu, vaikka hautaa ei ole +hoidettu." + +"Kenties ei niin ole," sanoi Lily miettiväisesti. "Mutta jos minä voin +katsoa alas maan päälle, kun olen kuollut, niin luulen että minua +ilahuttaa nähdä etteivät ne, jotka kerran olivat minua rakastaneet, +heitä hautaani hoitamatta." + +Hän astui näin puhuen vähän Kenelmistä ja meni pienelle hautakummulle, +joka näytti olevan hiljan luotu; pään kohdalla oli yksinkertainen risti +ja sitä ympäröi kapea reunus kukkia. Lily rupesi polvilleen kukkaisten +viereen ja otti pois muutaman heinänkorren. Sitten hän nousi ja sanoi +Kenelmille, joka oli häntä seurannut ja nyt seisoi hänen vieressänsä: + +"Hän oli vanhan Mrs Haley paran pieni lapsenlapsi. Minä en voinut häntä +parantaa, vaikka tein kaikki minkä voin; hän rakasti hyvin minua ja +kuoli minun sylissäni. Ei; minun ei tule sanoa että hän 'kuoli,' +varmaankaan ei ole mitään kuolemaa. Se on vaan elämän vaihtamista: + + "Vähempi kuin tila kahden ilma-aallon välillä, + Inehmoisen sielun sekä ruumiin tyhjäväli on!" + +"Kuka niin sanoo?" kysyi Kenelm. + +"En tiedä; minä olen oppinut sen Leijonalta. Ettekö usko että ne ovat +tosia?" + +"Kyllä! Mutta totuus ei herätä meissä ajatusta jättää tätä elämän +näyttämöä toisen edestä, joka on enimmille meistä mieluisempi. Katsokaa +kuinka suloinen ja kaunis ja loistava koko tämä kesämaisema on; +hakekaamme siitä puheenaihetta, eikä hautausmaasta, jolla seisomme." + +"Mutta eikö löydy kauniimpaa kesämaisemaa, kuin se, jota nyt näemme, ja +jota me parhaiten näemme, ikäänkuin unessa, kun otamme puheenaihetta +hautuumaalta?" Vastausta odottamatta Lily jatkoi: "Minä istutin nämä +kukat; Mr Ewlyn oli äkäinen minulle ja sanoi että se oli paavillista! +Mutta hän ei hennonut repiä niitä ylös; minä tulen hyvin usein tänne +niitä katselemaan. Luuletteko että se on väärin? Pikku Nell-parka! hän +rakasti niin kukkasia. Ja Eleanor isossa haudassa, hänkin kukaties +tunsi jonkun, joka kutsui häntä nimellä Nell; mutta hänen hautansa +ympärillä ei ole yhtään kukkasia -- Eleanor-raukkaa!" + +Hän otti kukkaisvihon, joka oli hänen rinnassaan, ja kun hän astui +haudan ohitse, pani hän sen murenneelle kivelle. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +He lähtivät hautuumaalta ja menivät Grasmereen päin. Kenelm astui Lilyn +vieressä; he eivät sanaakaan puhuneet keskenään, ennenkuin tulivat +kylän näkyville. + +Silloin Lily äkisti pysähtyi, kohoitti suloiset kasvonsa häntä kohti ja +sanoi: + +"Minä sanoin teille että miettisin sitä, jota eilen illalla minulle +sanoitte. Minä olen sitä tehnyt ja tunnen että minulla on syytä kiittää +teitä. Te olitte varsin hyvä; minä en ole milloinkaan ennen luullut +että olen pahaluontoinen, ei kukaan ole milloinkaan sitä minulle +sanonut. Mutta nyt ymmärrän mitä tarkoitatte -- väliin minun tunteeni +kiihoittuvat, ja silloin minä näytän siltä. Mutta miten minä sitä +teille näytin, Mr Chillingly?" + +"Ettekö kääntänyt selkäänne minulle kun minä istuin teidän viereenne +Mrs Braefieldin puutarhassa, ja ette vastanneet, kun kysyin olinko +teitä loukannut?" + +Lilyn kasvot kävivät tulipunaisiksi ja hän sammalti vastaessansa: + +"Minä en ollut loukkaantunut, minä en ollut suutuksissa, se oli vielä +pahempaa." + +"Pahempaa -- mitä se voi olla?" + +"Minä pelkään että se oli kateutta." + +"Kateutta, mistä -- ketä kohtaan?" + +"En tiedä miten sitä selittää; kun oikein asiaa mietin, pelkään että +täti on oikeassa, ja että haltiatar-sadut panevat hyvin tuhmia ja +joutavia ajatuksia päähämme. Kun Cinderellan sisaret menivät kuninkaan +baaliin ja Cinderella jäi yksin kotiin, eikö hänen silloin tehnyt mieli +lähteä mukaan? Eikö hän sisariansa kadehtinut?" + +"Minä ymmärrän -- Sir Charles puhui hovibaalista." + +"Ja te puhuitte siellä kauniiden ladyjen kanssa -- ja -- oi! minä olin +niin tuhma että olin alakuloinen." + +"Te, joka ensi kerta toisiamme tavatessa ihmettelitte kuinka ihmiset, +jotka voisivat asua maalla, mieluisemmin asuvat kaupungissa, te puhutte +siis väliin ristiin ja ikävöitsette suurta maailmaa, joka on näiden +rauhaisain joenrantojen ulkopuolella. Te tiedätte olevanne nuori ja +kaunis, ja tahtoisitte tulla ihailluksi!" + +"Ei se juuri sitä ole," sanoi Lily, ja hänen tunnokkaat kasvonsa +osoittivat hämmästystä, "ja parempina hetkinäni, jolloin 'parempi +minäni' tulee esiin, tiedän kyllä etten ole luotu sitä suurta maailmaa +varten, josta te puhutte. Mutta katsokaa --" tässä hän taas taukosi, ja +koska he nyt tulivat puutarhaan, vaipui hän väsyneenä käytävän vieressä +olevalle penkille istumaan. Kenelmkin istui ja odotti että hänen piti +lopettaman katkaistua lausettaan. + +"Katsokaa," jatkoi Lily, silmät ujosti alaspäin luoden ja muodostaen +suuria kehiä hiekkaan pienellä jalallaan, "kotona on minua aina, niin +kauas kuin minä voin muistaa, kohdeltu niinkuin olisin -- mitä minä +sanon? korkeasukuisen ladyn lapsi. Leijonakin, joka on niin jalo, niin +ylevä, näytti jo silloin, kun olin lapsi, luulevan minua pieneksi +kuningattareksi; kerran kun olin valehdellut, hän ei ensinkään minua +nuhdellut, mutta en ole milloinkaan nähnyt häntä niin suruisena ja +suuttuneena kuin silloin kun hän sanoi: 'Älkää milloinkaan enää +unohtako olevanne lady?' Ja, mutta minä väsytän teitä --." + +"Väsytätte minua, ei suinkaan! jatkakaa." + +"En, minä olen sanonut kylläksi selittääkseni miksi minulla väliin on +ylpeät ajatukset, ja turhamaiset ajatukset; ja miksi minä silloin +sanoin itselleni: 'Kenties minun oikea paikkani on noiden ylhäisten +ladyjen piirissä, jotka hän --' mutta se on nyt kaikki ohitse." Hän +nousi äkkiä suloisesti nauraen, ja riensi Mrs Cameronin luo, joka +hitaasti kulki pitkin puutarhan käytävää kirja kädessä. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +Se oli hyvin pieni iloinen seura, joka tänä iltana oli pappilaan +kokoontunut. Lily ei ollut tiennyt että hän saisi tavata Kenelmiä, ja +hänen kasvonsa kirkastuivat ihmeellisesti, kun Kenelm hänen sisään +tullessaan kääntyi pois kirjahyllyiltä, joihin Mr Ewlyn oli hänen +huomiotansa tarkkauttanut. Mutta sen sijaan että Lily olisi häntä +lähestynyt, juoksi hän ulos kentälle, jossa Clemmy ja joukko muita +lapsia tervehti häntä ilohuudoilla. + +"Ettekö tunne Macleanen 'Juvenalia?'" sanoi arvoisa oppinut; "te +tulette pitämään siitä paljon -- tässä se on -- posthuminen teos, Georg +Long'in ulosantama. Minä voin lainata teille Munro'n Lucretius nimisen +kirjan vuodesta 69. Ah! meillä on vielä muutamia oppineita asettaa +saksalaisia vastaan." + +"Minua suuresti ilahuttaa kuulla sitä," sanoi Kenelm. "Tulee olemaan +pitkä aika, ennenkuin ne mielivät kilpailla meidän kanssa siinä +leikissä, jota Miss Clemmy nyt paraikaa järjestää kentällä ja jossa +Englanti on saavuttanut euroopalaista mainetta." + +"Minä en teitä käsitä. Mikä kaikki se on?" + +"Kissa nurkassa. Jos suvaitsette, niin menen ulos katsomaan pääseekö +kissa matolle." Kenelm meni ulos lasten tykö, joiden joukossa Lily ei +näyttänyt olevan vähimmin lapsellinen. Hän hylkäsi kaikki Clemmyn +kehoitukset tulla leikkimään heidän kanssaan ja istui vähän matkan +päässä olevalle penkille toimettomana katsojana. Hänen silmänsä +seurasivat Lily'n nopeita liikkeitä, hänen korvansa huokuivat sisäänsä +hänen iloisen naurunsa sointuisuutta. Oliko tämä todella sama tyttö, +jonka hän oli nähnyt hoitavan kukkasia hautakivien välillä! Mrs Ewlyn +tuli käyden kentän poikki ja istui penkille Kenelmin viereen. Mrs Ewlyn +oli erittäin sivistynyt nainen; kuitenkaan hän ei ollut peloittava, +vaan päinvastoin miellyttävä ja hauska; ja vaikka naapuriston ladyt +sanoivat että hän puhui niinkuin kirja, niin hänen äänensä lempeys +poisti tämän loukkauksen. + +"Minä luulen, Mr Chillingly," sanoi hän, "että minun tulee pyytää +anteeksi mieheni kutsumusta sellaiseen, joka tietysti teille on yhtä +vähäpätöinen kuin lastenkemut. Mutta kun Mr Ewlyn kutsui teitä tulemaan +meille tänä iltana, niin hän ei tiennyt että Clemmykin oli kutsunut +nuoret ystävänsä. Hän oli toivonut saavansa puhua teidän kanssanne +lempi-opinnoistansa." + +"Ei ole niin pitkä aika siitä kun minä kouluni lopetin, etten katsoisi +puolta lupapäivää paremmaksi kuin luentoa, vaikka sen pitäisikin niin +miellyttävä opettaja kuin Mr Ewlyn -- + + "Oi, vuodet herttaiset -- ken vielä lapseksi + Ei tulla tahtoisi, jos voisi vaan?" + +"Ei," sanoi Mrs Ewlyn nauraen vakaasti. "Kuinka se, joka on aloittanut +niin loistavan tien kuin Mr Chillingly, voi toivoa menevänsä takaisin +ja taas yhtyä pienien poikien joukkoon?" + +"Mutta, hyvä Mrs Ewlyn, ne sanat, jotka lausuin, olivat tulleet miehen +sydämestä, joka jo oli voittanut kaikki kilpailijat sillä +kilpailukentällä, jonka hän oli valinnut, ja joka sillä hetkellä oli +nuoruuden ja maineen kukoistus-ajassa. Ja jos sellainen mies +sellaisella elämänsä ajalla voi toivoa 'vielä kerta lapseksi +muuttuvansa,' niin se varmaankin oli silloin kun hän ajatteli +koulupojan lupa-aikaa ja tahtoi päästä siitä toimesta, jota hän oli +tuomittu oppimaan miehenä." + +"Ne sanat, jotka lausuitte, ovat luullakseni Childe Haroldista, ja +teidän ei tule sovittaa ihmiskuntaan yleensä tätä tunnon-ilmausta +runoilijalta, joka on niin itsemiettiväinen (jos saan tätä lausetapaa +käyttää), ja jonka tunnon-ilmaukset usein ovat niin alakuloiset." + +"Te olette oikeassa, Mrs Ewlyn," sanoi Kenelm suoraan. "Mutta kuitenkin +on koulupojan lupa-aika hänelle onnellinen asia, ja ihmisten joukossa +yleensä on varmaankin moni, joka mielellään tahtoisi sitä takaisin. Mr +Ewlyn itse, luullakseni." + +"Mr Ewlynillä on nyt lupa-aikansa. Ettekö näe hänen seisovan tuolla +ikkunan ulkopuolella? Ettekö kuule hänen nauravan? Hän on jälleen lapsi +iloisen lapsijoukkonsa piirissä. Minä toivon että viivytte jonkun ajan +tällä seudulla ja olen varma siitä, että te ja hän tulette mieltymään +toinen toiseenne. Ja hänelle on niin erinomainen huvi saada puhua +oppineen miehen kanssa, niinkuin te olette." + +"Suokaa anteeksi, minä en ole oppinut -- se on hyvin suuri kunnianimi, +joka ei sovi niin laiskalle ja vähäpätöiselle miehelle kirjallisten +tietojen pinnalla, kuin minä olen." + +"Te olette liian vaatimaton. Minun miehelläni on jäljennös niistä +runoista, joista Cambridgessa saitte palkinnon, ja hän sanoo että +'latina niissä on oikein kaunista.' Minä lausun hänen omat sanansa." + +"Latinalaisten runojen kirjoittaminen on vaan lapsenleikkiä, eikä +todista juuri muuta kuin että niiden kirjoittajalla on ollut opettajana +hieno-aistinen oppinut mies, niinkuin minun on ollut laita. Mutta se on +erinomainen hyvä onni, kun realistinen oppinut voi kasvattaa toista +reaalista oppinutta ja yksi Kennedy voi luoda yhden Munron. Mutta +palataksemme tuohon hauskempaan kysymykseen koululuvasta; minä saan +ilmoittaa että Clemmy riemulla vie miehenne pois. Hän tulee todellakin +Kissaksi Nurkassa." + +"Kun opitte enemmän Charlesia tuntemaan -- minä tarkoitan miestäni -- +niin tulette huomaamaan että koko hänen elämänsä on suuremmassa tai +vähemmässä määrässä lupa-aika. Kenties siitä syystä että hän ei ole, +mitä te syytätte itsenne olevan -- hän ei ole laiskuri; hän ei +milloinkaan toivo vielä kerta tulevansa koulupojaksi; ja hänen +virkansakin on lupa-aika hänelle. Hän nauttii siitä että hän saapi +sulkea itsensä työhuoneesensa ja lukea rauhassa -- hän nauttii +kävelymatkasta lasten kanssa -- hän nauttii köyhäin tykönä käymisestä +-- hän nauttii papillisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Ja vaikka +minä en aina ole tyytyväinen häneen, vaikka luulen että hän virassansa +olisi saavuttanut niitä kunnianosoituksia, joita on tuhlattu miehille, +joilla on vähemmän kykyä ja vähemmän oppia, niin hän itse ei kuitenkaan +ole koskaan tyytymätön. Kerronko teille hänen salaisuutensa?" + +"Kertokaa." + +"Hän on kiitollinen ihminen. Teilläkin, Mr Chillingly, on varmaankin +paljon, josta tulee Jumalaa kiittää; ja eikö kiitollisuuteen Jumalaa +kohtaan yhdisty ilo siitä, että voi olla hyödyllinen kanssaihmisille ja +sellainen hyvityksen tunne työssä, joka tekee joka päivän +juhlapäiväksi?" + +Kenelm katsoi kummastuneen näköisenä tämän vaatimattoman papin rouvan +kasvoihin. + +"Minä huomaan, hyvä rouva," sanoi hän, "että olette uhrannut paljon +ajatusta esteetisen filosofiian tutkimiseen, sellaisena kuin +saksalaiset aattelijat sitä esittelevät, joita on vaikea ymmärtää." + +"Minä, Mr Chillingly -- Jumala varjelkoon! En! Mitä tarkoitatte +estetisellä filosofiialla?" + +"Esteetikan tutkijain mukaan saavuttaa ihminen korkeimman siveellisen +täydellisyyden silloin kun työ ja velvollisuus kadottavat rasituksen +kovuuden -- kun ne tulevat elämän luonnoksi ja tavaksi; kun niitä, +kauneuden varsinaisina ominaisuuksina, nautitaan, niinkuin kauneutta, +todellisena ilona; ja silloin joka päivä, kuten sanotte, tulee +juhlapäiväksi. Se on miellyttävä oppi, kenties ei niin ylevä kuin +sotilasten, mutta viehättävämpi. Ainoastaan harvat meistä voivat +käytöllisesti upottaa huolensa ja surunsa niin puhtaasen ilmaan." + +"Muutamat tekevät sen tuntematta mitään esteetikasta ja ilman +vaatimusta olla stoilaisia; mutta ne ovat kristityitä." + +"Sellaisia kristityttä epäilemättä löytyy, mutta niitä tapaa harvoin. +Katselkaa kristikuntaa kokonaisuudessaan, ja se näyttää teistä +käsittävän raivoisimman väestön maailmassa; väestön, jossa kuullaan +suurinta nurinaa tehtävän työn rasituksesta, äänekkäimmät valitukset +siitä että velvollisuus, jonka tulisi olla huvi, on hyvin kova ja ikävä +taistelu, jossa juhlapäivät ovat harvat ja jossa siveellinen ilma ei +ole puhdas. Kenties," lisäsi Kenelm ja hänen otsallansa näkyi syvempi +ajatuksen varjo, "kenties on se tämä alinomainen tieto taistelusta; +tämä vaikeus muuttaa työtä levoksi tahi ankaraa velvollisuutta +miellyttäväksi huvitukseksi; tämä vastenmielisyys itse kehoittaa +itsensä tyveneen ilmaan niiden pilvien yli, jotka pimentävät, ja niiden +raesadetuulien yli, jotka lyövät niitä kanssaihmisiä, jotka me jätämme +jälkeemme alas, joka tekee kristityn murheenalaisen elämän rakkaammaksi +taivaalle ja enemmän yhtäpitäväksi Jumalan tarkoituksen kanssa tehdä +maata taistelupaikaksi eikä lepopaikaksi ihmiselle, kuin brahminin, +joka aina koettaa välttää kristittyjen selkkauksia toimen ja halun +välillä ja korkeimmillensa sovittaa tuon esteetisen teoriian, jonka +mukaan tulisi häiritsemättä vaipua mitä ehdottomimman kauneuden +sisälliseen katselemiseen, minkä ihmisajatus voi esiintuoda +käsityksestään jumalallisesta hyvyydestä!" + +Mrs Ewlynin vastaus keskeytettiin sen kautta että lapset tulivat +juosten hänen luoksensa; he olivat kyllästyneet leikkiin ja heidän teki +mieli teetä ja laterna magikaa. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + +Huone on kylläksi pimeä ja valkoinen vaate on kiinnitetty seinään; +lapset istuvat hiljaa ja juhlallisina. Ja Kenelm istuu Lilyn vieressä. + +Jokapäiväisimmät asiat, joita me kuolevaiset tunnemme, ovat +salamielisimpiä. On enemmän salaperäisyyttä heinäkorren kasvamisessa +kuin taikapeilissä tai spiritisti-mediumin tempuissa. Enimmät meistä +ovat kokeneet sen vetovoiman, joka vetää yhden inhimillisen olennon +toiseen ja tekee ne niin erinomaisen onnellisiksi kun ne saavat istua +hiljaa ja ääneti toistensa vieressä; joka silmänräpäyksessä rauhoittaa +levottomimmat ajatukset aivoissamme, raivoisimmat halut sydämessämme ja +saattaa meitä tuntemaan sanomatonta onnea. Enimmät meistä ovat sitä +kokeneet. Mutta kukapa on milloinkaan tyydyttävää metafysillista +selitystä saanut sen kysymyksiin miksi ja minkätähden? Me voimme vaan +sanoa että se on rakkaus, ja rakkaus tuossa sen historian aikaisemmassa +jaksossa, joka ei vielä ole romanttisuudesta vapautunut: mutta minkä +menetyksen kautta tämä toinen henkilö yksin on valittu koko maailmassa +saamaan sellaisen erityisen vallan meidän ylitsemme, se on kysymys, +jota ei milloinkaan ole voitu selittää, vaikka moni on koettanut sitä +tehdä. Himmeässä valossa Kenelm ei voinut eroittaa muuta kuin Lilyn +hienoin kasvojen piirteet, mutta joka kerta kun laternan kummalliset +kuvat herättivät katsojissa hämmästystä, kääntyivät kasvot häneen päin, +ja kerran, kun kääriliinoihin puetun kummituksen kauhistavainen kuva +kulki pitkin seinää ajaen takaa pahantekijää, siirtyi Lily +lapsellisessa pelossaan likemmäksi häntä ja pani tietämättänsä +viattomasti kätensä hänen käteensä. Hän piti kiinni sitä hellästi, +mutta, oi! seuraavassa silmänräpäyksessä se vedettiin pois; kummitusta +seurasi kaksi tanssivaa koiraa. Ja Lilyn äkillinen nauru -- hän nauroi +osaksi koirille, osaksi omalle pelolleen -- kiusasi Kenelmin korvaa. +Hän toivoi että olisi ollut joukko toisiansa seuraavia kummituksia, +toinen peloittavampi toista. + +Näyttely oli loppunut, ja kun oli syöty leivoskakkuja sekä juotu viiniä +ja vettä, sanoivat vieraat jäähyväiset; vieraat lapset menivät kotiin +palvelustyttöjen kanssa, jotka olivat tulleet niitä hakemaan. Mrs +Cameron ja Lily aikoivat jalkasin mennä kotia. + +"On hyvin ihana ilta, Mrs Cameron," sanoi Mr Ewlyn, "ja minä tulen +saattamaan teitä teidän portille saakka." + +"Sallikaa minunkin tulla," sanoi Kenelm. + +"Niin," sanoi pappi, "teillä on sama tie Cromwell Lodgeen." + +Tie vei hautausmaan poikki, sillä se oli suorin tie joen rannalle. Kuun +säteet kuumottivat ebenholtsipuiden läpi ja valaisivat hautaa -- +leikkien niiden kukkaisten ympärillä, joita Lily oli samana päivänä +pannut sen kivelle. Lily astui Kenelmin vieressä -- molemmat vanhemmat +kulkivat muutamia askeleita edellä heitä. + +"Kuinka tuhma olin," sanoi Lily, "joka peljästyin niin kovin tuota +luultua kummitusta! Minä en luule että todellinen kummitus voisi minua +peloittaa, ainakaan ei jos näkisin sen täällä, tässä ihanassa +kuunvalossa ja Jumalan pellolla!" + +"Kummitukset eivät voisi tehdä viattomalle mitään, jos ne saisivatkin +näyttäytyä muuten kuin laterna magikassa. Ja minä olen usein ihmetellyt +miksi niiden ilmestyminen aina on yhdistetty sellaisiin peloittaviin +mielikuvituksiin, etenkin synnittömien lapsien puolelta, joilla on +kaikkein vähin syytä pelätä niitä." + +"Oh, se on totta," huudahti Lily; "mutta silloinkin, kun tulemme +aika-ihmisiksi, on varmaankin hetkiä, jolloin meitä haluttaisi saada +nähdä kummituksen ja tuntea minkä lohdutuksen, minkä ilon se meille +tuottaisi." + +"Minä ymmärrän teitä. Jos joku meille hyvin rakas henkilö on kadonnut +elämästämme; jos surumme eroamisesta on niin suuri, että se poistaa +ajatuksen että elämä, kuten niin kauniisti sanoitte, 'ei milloinkaan +kuole', silloin minä voin käsittää että surevainen toivoo nähdä +poismenneen vilahdukselta, vaikka se olisikin ainoastaan saadaksensa +tehdä sille sen ainoan kysymyksen, jonka hän voisi toivoa tehdä: +'Oletko onnellinen? Voinko toivoa että me tulemme tapaamaan toisiamme, +ei milloinkaan enää erotaksemme -- ei milloinkaan?'" + +Kenelmin ääni vapisi hänen puhuessansa ja kyyneleet nousivat hänen +silmiinsä. Selittämätön, outo, kummallinen alakuloisuuden tunne valtasi +hänen sydämensä, niinkuin jonkun mustasiipisen linnun varjo kiitää +tyvenen virran yli. "Ettehän vielä milloinkaan ole sitä kokenut?" kysyi +Lily epäileväisesti hiljaisella äänellä, joka ilmoitti hellää +sääliväisyyttä, ja pysähtyi äkkiä, katsellen hänen kasvoihinsa. + +"Minä? En. Minä en vielä ole kadottanut ketään, jota niin hellästi olen +rakastanut ja jota niin hartaasti olen toivonut saada jälleen nähdä. +Minä vaan ajattelin että me kaikki tulemme kokemaan sellaisia suruja +ennenkuin mekin häviämme näkyvistä." + +"Lily!" huusi Mrs Cameron, joka oli pysähtynyt hautausmaan portilla. + +"Mitä, täti?" + +"Mr Ewlyn tahtoo tietää kuinka pitkälle sinä olet ehtinyt 'Numa +Pompilius' nimisessä kirjassa. Tule vastaamaan itse!" + +"Voi, noita ikäviä aika-ihmisiä!" kuiskasi Lily nenäkkäästi +Kenelm'ille. "Minä pidän Mr Ewlynistä; hän on parhaimpia ihmisiä +maailmassa. Mutta hän on kuitenkin aika-ihminen ja hänen 'Numa +Pompiliuksensa' on niin hirveän ikävä." + +"Minun ensimmäinen ranskalainen lukukirjani. Ei, se ei ole ikävä. +Lukekaa vaan sitä. Siinä on viittauksia kauneimpaan haltiatarsatuun +minkä minä tunnen, ja erittäin siinä puhutaan siitä haltiattaresta, +joka lumosi minun mielikuvitukseni pienenä poikana ollessani." + +He olivat nyt tulleet hautausmaan portille. + +"Mikä haltiatartarina? Mikä haltiatar?" kysyi Lily, puhuen sukkelaan. + +"Hän oli haltiatar, vaikka hän pakanallisella kielellä sanotaan +nymfiksi -- Egeria. Hän oli välittäjänä ihmisten ja jumalien välillä +sille, jota hän rakasti; hän oli itse jumalien sukua. Toden totta; +hänkin voi kadota, mutta hän ei milloinkaan voi kuolla." + +"Noh, Miss Lily," sanoi pastori, "kuinka pitkälle olette ehtinyt siinä +kirjassa, jonka teille lainasin -- 'Numa Pompiliuksessa?'" + +"Kysykää sitä kahdeksan päivän kuluttua." + +"Sen teen; mutta muistakaa että teidän tulee kääntää mitä luette. Minä +tahdon nähdä käännöstä." + +"Hyvä. Minä teen parastani," vastasi Lily nöyrästi. + +Lily astui nyt pastorin rinnalla ja Kenelm Mrs Cameronin vieressä siksi +kunnes he tulivat Grasmereen. + +"Minä tulen teidän kanssanne sillalle saakka, Mr Chillingly," sanoi +pappi, kun ladyt olivat kadonneet näkyvistä puutarhaansa. + +"Meillä oli hyvin vähän aikaa katsella kirjojani, mutta minä toivon +että te ainakin otitte 'Juvenalini.'" + +"En, Mr Ewlyn; kuka voi teidän talostanne lähteä taipumuksella +ilkkumiseen? minun täytyy tulla teidän luoksenne huomenna valitsemaan +sellaista kirjaa, joka herättää miellyttäviä ajatuksia elämästä ja +jättää jälkeensä hyviä luuloja ihmiskunnasta. Teidän vaimonne, +jonka kanssa minulla oli hauska keskustelu estetisen filosofiian +perusteista --." + +"Minun vaimoni -- Charlotte! Hän ei tiedä mitään estetisestä +filosofiiasta." + +"Hän nimittää sitä toisella nimellä, mutta hän ymmärtää sitä kylläksi +voidaksensa selittää näitä perusteita esimerkeillä. Hän kertoi minulle +että työ ja velvollisuus ovat teistä niin + + "'In den heitern Regionen + Wo die reinen Formen wohnen,' + +"että ne tulevat iloksi ja kauneudeksi -- onko niin?" + +"Minä olen varma siitä ettei Charlotte milloinkaan ole sanonut mitään, +joka on ollut edes puolet niin runollista. Mutta, totta puhuakseni, +päiväni kuluvat hyvin hauskasti. Olisin kiittämätön, jos en olisi +onnellinen. Jumala on suonut minulle niin monta rakkauden lähdettä -- +vaimon, lapset, kirjoja, ja sen viran joka, kun oman kynnyksensä yli +menee, vie mukanansa rakkautta sen ulkopuolella olevaan maailmaan. +Pieni maailma itsessään -- ainoastaan seurakunta -- mutta virkani +yhdistää sen äärettömyyden kanssa." + +"Minä ymmärrän; se on rakkauden lähteistä kuin te hankitte onnen +kannatusta." + +"Aivan niin; ilman rakkautta voipi kenties olla hyvä, mutta tuskin voi +olla onnellinen. Ei kukaan voi ajatella taivasta muullaiseksi kuin +rakkauden asuinpaikaksi. Mikä kirjailija se on joka sanoo: 'Kuinka +hyvin hän tunsi ihmissydäntä, joka ensin sanoi Jumalaa isäksi?'" + +"Sitä en muista, mutta se on kauniisti sanottu. Te nähtävästi ette +hyväksy väitteitä Decimus Roachin kirjassa 'Enkeleitä Lähestyminen!'" + +"Ah, Mr Chillingly! teidän sananne ilmoittavat kuinka ihmisen onni voi +tulla turmiolle, jollei hän tarkoin leikkaa turhuuden kynsiä. Minun on +todella hyvin vaikea olla, kun te puhutte tuosta kaunopuheisesta +avioliittoa koskevasta panegyrikasta, tietämättä että ainoa kirja, +minkä eläissäni olen julaissut, ja joka luullakseni on saavuttanut +ymmärtäväisten lukijain kunnioitusta, on vastaus kirjaan 'Enkeleitä +Lähestyminen --' nuorellinen kirja, joka on kirjoitettu avioliittoni +ensimmäisenä vuotena. Mutta sillä oli menestys: minä olen juuri hiljan +käynyt läpi kymmenennen painoksen siitä." + +"Sen kirjan minä valitsen teidän kirjastostanne. Kukatiesi huvittaa +teitä kuulla että Mr Roach, jonka muutamia päiviä sitten tapasin +Oxfordissa, peruuttaa mielipiteitään ja, viidenkymmenen vuoden vanhana, +on aikeissa mennä naimisiin -- hän pyytää minun lisäämään: 'Ei oman +persoonallisen huvinsa vuoksi!'" + +"Aikeissa mennä naimisiin! -- Decimus Roach! Uskoinhan minä että +vastaukseni vihdoin viimein vakuuttaisi häntä siitä että hänen oppinsa +on väärä." + +"Minä aion katsoa voiko teidän kirjanne poistaa muutamia epäilyksiä, +jotka vielä mieltäni painavat." + +"Epäilyksiä, celibatin hyväksikö?" + +"Niin, vaikkei maallikoille, niin kenties papeille." + +"Voimallinen osa vastauksessani koskee juuri sitä asiaa: lukekaa sitä +tarkkuudella. Minä luulen että kaikista ihmiskunnan osista papit ovat +ne, joille avioliitto on enin tarpeen, ei ainoastaan heidän itsensä +tähden, vaan yhteiskunnankin takia. Ettekö ole huomannut, sir," jatkoi +pastori, joka innostui niin että hän tuli oikein kaunopuheiseksi, +"ettei ole yhtään kotia Englannissa, josta miehiä, jotka ovat +palvelleet maatansa ja tuottaneet kunniaa sille, on tullut niin +lukuisasti, kuin meidän kirkkomme pappien kodeista? Mikä muu luokka voi +tuoda esiin niin suuren luettelon eteviä nimiä kuin se, josta me papit +voimme ylpeillä niissä pojissa, joita me olemme kasvattaneet ja +lähettäneet ulos maailmaan? Kuinka moni valtiomies, soturi, merimies, +lakimies, lääkäri, kirjailija, tiedemies onkaan ollut maanpapin poika? +Ja sehän on vallan luonnollista -- sillä meillä he saavat huolellisen +kasvatuksen; he saavuttavat täytymyksestä niitä yksinkertaisia tapoja, +jotka herättävät ahkeruutta ja kestävyyttä; ja useimmiten he vievät +mukanaan elämän läpi puhtaamman siveellisen lain, systematisemman +kunnioituksen uskonnollisia asioita ja ajatuksia kohtaan, kuin voi +odottaa maallikkojen pojilta, joiden vanhemmat ovat vallan +maallismielisiä. Sir, minä väitän että se on vastustamaton argumentti, +jota koko kansan tulisi tarkoin miettiä, ei ainoastaan pappien naimisen +tähden -- sillä siinä kohden ei miljoonakaan Roacheja voisi muuttaa +yleistä mielipidettä tässä maassa -- mutta kirkon takia, joka on niin +runsaasti kasvattanut mainioita maallikkoja; ja minä olen usein +ajatellut että pää-asiallinen ja löytämätön syy alhaisempaan +siveelliseen henkeen, sekä yleisessä että yksityisessä elämässä, +tapojen yleisempään turmelukseen, uskonnon yhä enenevään +halveksimiseen, jota näemme esimerkiksi niin sivistyneessä maassa kuin +Franskassa, on se, että sen papisto ei voi kasvattaa poikia, jotka +vievät mukaansa maallisiin taisteluihin vakaan uskon siihen, että +meillä on edesvastaus Jumalan edessä." + +"Minä kiitän teitä kaikesta sydämestäni," sanoi Kenelm. "Minä aion +tarkoin miettiä kaikkea mitä te niin vakaasti olette sanonut. Olen jo +taipuvainen luopumaan niistä puolustussyistä naimattoman papiston +hyväksi, joita vielä on jäljellä; mutta pelkään etten minä, +maallikkona, milloinkaan tule saavuttamaan Mr Decimus Roachin puhdasta +filantropiiaa, ja jos minä joskus nain, niin teen sen hyvin paljon oman +persoonallisen huvini tähden." + +Mr Ewlyn nauroi sydämellisesti, ja, koska nyt olivat tulleet sillalle, +puristi hän Kenelmin kättä ja astui kotiapäin pitkin joenrantaa ja +hautausmaan poikki kepein askelin ja pää ylöspäin niinkuin sopii +miehen, joka nauttii elämästä ja joka ei pelkää kuolemaa. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + +Seuraavan kahden viikon kuluessa tapasivat Kenelm ja Lily toisiansa, ei +niin usein kuin lukija kukatiesi luulee, mutta kuitenkin usein; viisi +kertaa Mrs Braefieldin tykönä, vielä kerran pappilassa ja kun häntä +yhden kerran pyydettiin jäämään teetä juomaan, viipyi hän koko illan. +Kenelm ihastui yhä enemmän, kuta useammin hän sai olla yhdessä sen +olennon kanssa, joka hänen elämänkokemukselleen oli niin omituinen. +Tämä olento ei ollut hänelle ainoastaan runo, vaan runo Sibyllan +kirjoista -- selittämätön, kummallinen arvoitus, joka yhdellä tai +toisella salaperäisellä tavalla sekoitti miellytyksensä tulevaisuuden +näkyjen kanssa. + +Lily oli todellakin viehättävä yhdistys vastakohdista, jotka harvoin +yhtyvät sopusoinnuksi. Hänen tietämättömyytensä monessa asiassa, joita +tytöt tuntevat ennenkuin ovat ehtineet puoliväliin hänen ikäänsä, +korvasi teeskentelemätön, viaton yksinkertaisuus; koroitti herttaiset +mielikuvitukset ja miellyttävä herkkäuskoisuus; ja valaisi vilahdukset +tiedosta, jommoista ne nuoret ladyt, jotka me sanomme hyvin +kasvatetuiksi, harvoin ilmoittavat -- tiedosta, joka on saavutettu +terävällä ulkonaisen luonnon huomaamisella ja taipuvaisuudella sen +vaihtelevia ja vienoja ihanuuksia käsittämään. Tätä tietoa oli kenties +ensin antanut ja sitten voimassa pitänyt sellainen runous, jota hän ei +ainoastaan ole ulkoa oppinut, vaan myöskin pitänyt eroamattomana +ajatustensa raittiista juoksusta; ei meidän aikamme runollisuus -- sitä +meidän nuoret ladymme kylläksi tuntevat -- vaan valittuja osia vanhojen +runoista, enimmät sellaisten runoilijain teoksista, joita ei kumpikaan +sukupuoli nyt paljon lue, runoilijoin, jotka olivat rakkaita +sellaisille hengille kuin Coleridge ja Charles Lamb. Niistä ei +kuitenkaan mitkään olleet hänelle niin rakkaat kuin Milton'in +juhlalliset laulut. Suurimman osan tästä runoudesta hän ei ollut +milloinkaan kirjoista oppinut; hänen holhojansa, maalari, oli opettanut +hänelle sitä hänen lapsuudessansa. Ja kaiken tämän vaillinaisen, +häälyvän kasvatuksen ohessa ilmoitti jokainen hänen katseensa ja +liikkeensä miellyttävää hienoutta ja syvää sydämen naisellisuutta. +Siitä asti kun Kenelm oli kehoittanut häntä lukemaan "Numa +Pompiliusta," oli hän hyvin halukkaasti ruvennut tätä vanhanaikaista +romaania lueskelemaan ja puhui mielellään Kenelmin kanssa Egeriasta +ikäänkuin henkilöstä, joka todella oli olemassa ollut. + +Mutta minkä vaikutuksen -- ensimmäinen mies, joka ijän suhteen oli +hänen vertaisensa, jonka kanssa hän tuttavallisesti oli puhunut -- +minkä vaikutuksen Kenelm Chillingly teki Lilyn mieleen ja sydämeen? + +Se olikin juuri kysymys joka enin häntä vaivasi -- eikä ilman syytä: se +olisi voinut panna älykkäimmänkin katsojan pulaan. Se teeskentelemätön +suoruus, jolla Lily näytti että hän oli mieltynyt häneen, oli +toisellainen kuin se tapa, jolla tyttöjen rakkaus tavallisesti +ilmoittaa itsensä; se näytti enemmän lapsen hellyydeltä lempiveljeä +kohtaan. Ja se oli tämä epätietoisuus, joka, Kenelmin omissa +ajatuksissa, puolusti hänen viipymistänsä siellä, sillä hän luuli että +oli välttämätöntä voittaa tahi ainakin oppia paremmin tuntemaan Lilyn +sydäntä, ennekuin hän uskalsi avata sydämensä. Hän ei mairitellut +itseänsä sillä hauskalla pelolla, että hän voisi saattaa Lilyn onnen +vaaraan; se oli vaan hänen oma onnensa, joka oli vaarassa. Sitä paitsi +ei heidän keskustellessaan toistensa kanssa oltu lausuttu ainoatakaan +sellaista sanaa, joka kiinnittää meidän kohtalomme toisen tahtoon. Jos +rakkaus tahtoi esiintyä hänen silmässään, niin Lilyn suora viaton katse +ajoi sen takaisin sen sisäpuolella olevaan sopukkaan. Lily voi juosta +iloisesti häntä vastaan, mutta hänen poskillansa ei näkynyt mikään +petollinen puna, hänen hellä, suloinen äänensä ei vavissut. Ei; Kenelm +ei vielä ainoatakaan kertaa ollut voinut itsellensä sanoa: "Hän +rakastaa minua." Sitä vastoin hän usein sanoi itselleen: "Hän ei vielä +tiedä mitä rakkaus on." + +Niillä väli-ajoilla, jolloin Kenelm ei ollut Lilyn seurassa, kuljeskeli +hän pitkät matkat Mr Ewlynin kanssa tai istui Mrs Braefieldin salissa. +Edelliseen hän mieltyi enemmän kuin hän oli mieltynyt keneenkään oman +ikäiseensä mieheen -- hänessä heräsi ystävyys, joka käsitti ihailemisen +ja kunnioituksen jaloja ominaisuuksia. + +Charles Ewlyn oli niitä luonteita, joissa värit näyttävät kalpeilta, +jos ei valoa aseteta lähelle niitä, mutta silloin näyttää joka väri +muuttuvan lämpimämmäksi ja rikkaammaksi. Se käytös, jota ensin voisi +sanoa ainoastaan hyväksi, tulee todella nerokkaaksi; henki, jota alussa +voisi sanoa hitaaksi, vaikka kehittyneeksi, myönnetään nyt olevan +täynnä karastua voimaa. Ewlyn ei kuitenkaan ollut pieniä heikkouksia +vailla; ja kukaties nämä juuri tekivät hänen niin rakastettavaksi. Hän +uskoi suuresti inhimilliseen hyvään, ja häneen voi hyvin helposti +vaikuttaa kavalasti vetomalla "hänen yleisesti tunnettuun +hyväntahtoisuuteensa." Hän oli taipuvainen liian korkeaksi arvaamaan +aimollisuuden kaikessa, johon hän oli mieltynyt. Hän luuli että hänellä +oli paras vaimo maailmassa, parhaimmat lapset, parhaimmat palvelijat, +parhaimmat mehiläispesät, paras hevonen ja paras kotikoira. Hänen +seurakuntansa oli siveellisin, hänen kirkkonsa omituisin, hänen +pappilansa kaunein, ainakin koko kreivikunnassa -- kenties koko +kuningaskunnassa. Luultavasti oli se tämä optimistinen filosofiia, joka +auttoi kohoittamaan häntä esteetisen nautinnon selkeään ilmaan. + +Hän ei ollut mieltymyksiä ja vastenmielisyyksiä paitsi. Vaikka hän oli +vapaamielinen kirkon mies eriuskoisia protestantteja kohtaan, niin +hänessä kyti odium teologicum kaikkeen, joka tuntui paavilaisuudelta. +Siihen oli ehkä toinenkin syy kuin suora teologinen. Hänen nuorena +ollessaan oli hänen nuorta sisartansa, käyttääksemme hänen omaa +lausuntotapaansa, "salaisesti kiedottu" kääntymään rooman-katoliseen +uskoon ja hän oli sitten mennyt luostariin. Hänen tunteensa olivat +tulleet kovin loukatuiksi tämän solvauksen kautta. Mr Ewlynillä oli +myöskin pienet heikkoutensa, joihin oli syynä itse-arvo ennemmin kuin +turhamielisyys. Vaikka hän oli hyvin vähän nähnyt maailmasta pitäjänsä +ulkopuolella, niin hän kuitenkin kehui tuntevansa inhimillistä luontoa +ja käytöllisiä asioita ylipäänsä. Varmaankaan ei yksikään ihminen ollut +lukenut enemmän niistä, etenkin vanhain klassillisten kirjailijain +kirjoista. Kenties oli se siitä syystä kun hän niin vähän Lilyä ymmärsi +-- luonnetta, johon klassillisten kirjailijain teoksissa ei ole +vertaista; ja kenties se oli se, joka saattoi Lilyn katsomaan häntä +"niin hirveän aika-ihmiseksi." Sentähden ei tyttö voinut oikein +tutustua hänen kanssansa, vaikka hän oli lempeä ja hyvänluontoinen. + +Tämän ystävällisen oppineen seura miellytti Kenelmiä sitä enemmän +sentähden että oppineella nähtävästi ei ollut vähintäkään aavistusta +siitä että Kenelmin asumiseen Cromwell Lodgessa oli syynä Grasmeren +läheisyys. Mr Ewlyn oli varma siitä että hän tunsi inhimillisen luonnon +ja käytölliset asiat yleensä liian hyvin voidakseen uskoa että rikkaan +baronetin perillinen voisi ajatella vaimoksensa ottaa tytön, jolla ei +ollut rikkautta eikä yhteiskunnallista asemaa, joka oli orpo ja +alhaisesta säädystä lähteneen taideniekan holholainen; tai että +henkilö, joka Cambridgessa oli mainetta saavuttanut ja nähtävästi oli +paljon lukenut vakaisia ja kuivia aineita, ja seurustellut paljon +hienosti sivistyneissä seurapiireissä, voisi huomata muuta viehätystä +huolettomasti kasvatetussa tytössä, joka kesytti perhosia eikä tuntenut +ylhäisten elämästä enemmän kuin ne, minkä Mr Ewlyn itse huomasi tuon +itsepäisen, viattoman lapsen läsnä-ollessa -- joka oli hänen Clemmynsä +leikkikumppani ja ystävä. + +Mrs Braefield oli terävämpi-järkinen; mutta hän oli hienotunteinen, +eikä tahtonut peloittaa Kenelmiä talostansa näyttämällä kuinka paljon +hän oli huomannut. Hän ei edes tahtonut kertoa sitä miehellensä, joka +oli poissa enimmät aamupäivät ja jolla oli niin paljon tekemistä omien +asioidensa kanssa että hän ei juuri muiden asioista välittänyt. + +Elsie'ssä oli vielä jäljellä vähän romanttisuuden oireita ja hän oli +saanut päähänsä että Lily Mordaunt, vaikk'ei hän todellisuudessa ollut +se prinsessa, josta runollisissa draamoissa puhutaan ja jonka säätyä +jonkun aikaa pidetään salassa, kuitenkin oli sitä ylhäistä sukua, jonka +nimi hänellä oli, eikä siis tässä suhteessa ollut mitään alentavaista +Kenelm Chillinglylle naida hänet. Elsie oli tehnyt tämän johtopäätöksen +ainoastaan tädin sievistä tavoista ja käytöksestä ja hoidokkaan koko +olennon ja kasvojen hienoudesta ja sanomattoman miellyttävästä +käytöksestä päättäen, jonka suloisuus astui esiin niinä hetkinäkin kuin +hän oli enin huoleton ja leikillinen. + +Mutta Mrs Braefield oli myöskin kyllin älykäs huomaamaan tämän miltei +itsensä kasvattaneen tytön lapsellisen käytöksen ja mielikuvituksien +ohessa vielä kehittymättömiä todellisen naisellisuuden siemeniä. Kaiken +tämän johdosta oli Elsie, jo ensi päivästä kuin hän taas tapasi +Kenelmin, aina ajatellut että Lily olisi sopiva vaimo hänelle. Kerta +siihen päätökseen tultuansa saattoi hänen synnynnäinen tahdonvoimansa +häntä päättämään kaikin puolin, hiljaa, huomaamatta ja sen kautta +taitavasti edistää tämän ajatuksen toteutumista. + +"Se ilahduttaa minua," sanoi hän eräänä päivänä, kun Kenelm käveli +hänen kanssansa hänen kauniissa puutarhassansa, "että Mr Ewlyn ja te +olette tulleet niin hyviksi ystäviksi. Vaikka kaikki tällä seuduin +paljon pitävät hänestä hänen hyvyytensä takia, niin ei ole monta, jotka +hänen oppiansa voivat oikein arvostella. Teille mahtaa olla sekä +odottamatonta että hauskaa tällä hiljaisella paikalla löytää niin +taitavan ja oppineen seurakumppanin; se korvaa teidän pettyneitä +toiveitanne kalastuksen suhteen meidän joessa." + +"Älkää alentako jokea; se antaa meille mitä kauneimmat rannat, joilla +voimme puolipäivän aikana loikoa vanhain latvattomain tammien alla, ja +joita pitkin aamuin ja illoin voimme käyskennellä. Missä näitä +suloisuuksia ei ole, siinä ei lohikaan voi meitä huvittaa. Niin; minä +olen iloinen siitä että olen Mr Ewlynissä ystävän saanut. Minä olen +oppinut häneltä paljon, ja kysyn usein itseltäni tulenko milloinkaan +saamaan rauhaa omantuntoni kanssa käytöllisesti sovittamalla elämääni +mitä olen oppinut." + +"Saanko luvan kysyä mitä erityistä tieteen haaraa te tarkoitatte?" + +"Tuskin tiedän miten sitä määritellä. Nimittäkäämme sitä +'Ajanarvion-taidoksi.' Niiden uusien aatteiden joukossa, joita minua +kehoitettiin tutkimaan, sentähden että ne minun sukupolveani +hallitsevat, oli Ei-ajanarvio-taidolla hyvin etevä sija; ja koska minä +itse luonteeltani olen hyvin tyyni ja tasainen, niin tämä uusi aate oli +minun filosoofisen järestelmäni perustus. Mutta nyt kun olen tullut +tutuksi Charles Ewlynin kanssa, luulen että on paljon, joka puhuu +Ajanarvio-taidon puolesta, vaikka se onkin vanha aate. Minä näen miehen +joka, vaikka hänellä on vallan jokapäiväisiä mieltymyksiä ja huvituksia +tuottavia aineita tarjona, yhä edelleen on mieltynyt tai ylipäänsä +huvitettu; minä kysyn itseltäni mistä se tulee ja mikä siihen on syynä? +Ja minusta tuntuu että syy siihen on se vakaa usko, joka määrää hänen +suhdettaan Jumalaan ja ihmisiin, ja tätä suhdetta hän ei salli minkään +miettimisen häiritä. Olkoon tämä usko muille epäiltävä tahi ei, se +ei kuitenkaan voi jumaluudelle vastenmielinen olla ja on varmaankin +hyvä ja hyödyllinen kanssaihmisille. Sen ohessa hän istuttaa tätä uskoa +onnellisen ja iloisen kodin maahan, joka vahvistaa ja nostattaa sitä +jokapäiväiseen käytäntöön; ja kun hän lähtee kotoansa, vaikka kehän +kaukaisempaankin päähän, niin hän vie mukaansa kodin vaikutuksen +ystävällisyyteen ja hyötyyn katsoen muita kohtaan. Kenties minun +elämäni linja tulee vedettäväksi suuremman kehän periferiiaan kuin +hänen; mutta se on sitä parempi mieltymykselle ja huville, jos sitä voi +vetää samasta keskipisteestä; se on, vakaa usko, jota rauhallisen kodin +päiväpaiste joka päivä lämmittää todelliseen toimintaan." + +Mrs Braefield kuunteli iloisella tarkkaavaisuudella tätä puhetta, ja +kun se päättyi, pyöri Lilyn nimi hänen kielellään, sillä hän aavisti +että, kun hän puhui kodista, niin hän ajatteli Lilyä; mutta hän +hillitsi itsensä ja vastasi lausumalla jokapäiväisen typeryyden: + +"Tietysti tulee tässä elämässä etupäässä hankkia itselleen onnellinen +ja hauska koti. Mahtaa olla kauheaa parhaimmillekin naida ilman +rakkautta." + +"Kauheaa, todella, jos toinen puoliso rakastaa ja toinen ei sitä tee." + +"Se tuskin teille voi tapahtua, Mr Chillingly, sillä minä olen varma +siitä ettette voisi mennä naimisiin jollette rakastaisi; ja minä en +luule imartelevani teitä kuu sanon että miehen, joka on paljon vähemmän +lahjakas kuin te, tuskin kävisi pahasti hänen yrityksessään voittaa sen +naisen rakkautta, jota hän kosii ja jonka hän saa." + +Kenelm, joka siinä katsannossa oli mitä vaatimattomimpia ihmisiä, +pudisti epäileväisesti päätänsä ja aikoi juuri vastata jotain +vaatimatonta, kun hän, luoden silmänsä ylös ja katsellen ympärilleen, +pysähtyi ääneti ja hiljaa kuin olisi hän paikkaan juurtunut. He olivat +tulleet sille aitauksella ympäröidylle paikalle, jonka ympärillä kasvoi +ruusuja, joiden välillä hän ensi kerran oli nähnyt ne nuoret kasvot, +jotka siitä saakka aina olivat hänen mielessänsä olleet. + +"Ah!" sanoi hän äkisti; "minä en voi kauemmin viipyä täällä ja tuhlata +työpäivän tuntia uneilemiin haltiattarien piirissä. Minä lähden tänään +ensi junassa kaupunkiin." + +"Tuletteko takaisin?" + +"Tietysti -- tänä iltana. Minä en jättänyt adressia kortteeriini +Londonissa. Siellä on varmaan suuri joukko kirjeitä -- muutamia +epäilemättä isältäni ja äidiltäni. Minä menen vaan niitä hakemaan. +Hyvästi! Kuinka hyvä olette ollut, kun olette kuunnellut minua!" + +"Määräämmekö jonkun päivän nousevalla viikolla vanhan roomalaisen +huvilan raunioiden katselemiseen? Minä kutsun Mrs Cameron'in ja hänen +hoidokkaansa tulemaan mukaan." + +"Minkä päivän itse tahdotte," vastasi Kenelm iloisesti. + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + + +Kenelm löysi todella suuren kasan kirjeitä ja pilettejä kun hän tuli +autioon kortteeriinsa Mayfairissa -- useat niistä olivat vaan +kutsumuskirjeitä aikaa sitten menneihin päiviin, eikä mitkään olleet +tärkeitä paitsi kaksi kirjettä Sir Peteriltä, kolme hänen äidiltänsä ja +yksi Tom Bowlesilta. + +Sir Peterin kirjeet olivat lyhyet. Ensimmäisessä hän hiukan toruu +Kenelmiä siitä että hän on lähtenyt pois jättämättä adressia; ja kertoo +että hän oli tutustunut Gordonin kanssa, että tämä nuori herrasmies +miellytti häntä, että hän siirsi nuo 20,000 puntaa hänelle, ja että hän +oli kutsunut Gordonin, Traversin perheen ja Lady Glenalvonin +Exmundhamiin. Toisessa kirjeessä, joka oli myöhemmin kirjoitettu, Sir +Peter ilmoitti että kutsutut vieraat olivat tulleet ja puhui erittäin +suurella lämpimyydellä Cecilian viehättävistä ominaisuuksista ja käytti +tilaisuutta muistuttaaksensa Kenelmiä tämän antamasta pyhästä +lupauksesta, ettei milloinkaan kosia nuorta ladya, ennenkuin Sir Peter +oli tutkinut asian ja antanut siihen suostumuksensa. "Tule +Exmundhamiin, ja jos minä en anna suostumustani sinulle kosia Cecilia +Traversia, niin pidä minua tyrannina." + +Lady Chillinglyn kirjeet olivat paljon pitemmät. Hän puhuu enemmän +surustansa siitä että Kenelmin tavat yhä edelleen ovat niin kummalliset +-- niin vallan erilaiset kuin muiden ihmisten, niinkuin sekin että hän +juuri säsongin kestäessä lähti London'ista, ja lähti niin ettei edes +palvelijakaan tiennyt mihin hän meni -- hän ei tahdo Kenelmin tunteita +loukata; mutta tällainen menetystapa ei ollut nuorelle korkeasukuiselle +herrasmiehelle luonnollista. Jos hän ei kunnioittanut itseänsä, tuli +hänen ainakin kunnioittaa vanhempiansa, etenkin äitiparkaansa. Sitten +Lady Chillingly alkoi puhua Leopold Traversin hienosta käytöksestä ja +Chillingly Gordonin hyvästä päästä ja miellyttävästä puheesta; hän oli +nuori mies, josta jokainen äiti voisi ylpeillä. Tästä aineesta hän +kääntyi vaikeroivaan perheellisten seikkain kertomiseen. John pastori +oli hyvin tylysti lausunut mielipiteensä Chillingly Gordonille erään +ulkomaalaisen kirjailijan kirjan johdosta -- jonka kirjailijan nimi oli +Comte tai Count taikka jotain sinnepäin -- jossa kirjassa Mr Gordon oli +huomannut moniaita varsin hyväntahtoisia mielipiteitä ihmiskuntaa +kohtaan, joita John pastori hyvin sopimattomalla tavalla oli väittänyt +olevan hyökkäyksiä uskontoa kohtaan. Mutta todellisuudessa John pastori +hänen mielestänsä oli liian ankara Korkean kirkon puoltaja. Näin +puhuttuansa John pastorista, teki hän muutamia naisellisia muistutuksia +noiden kolmen Miss Chillingly'jen kummallisesta puvusta. Sir Peter oli +hänen tietämättänsä -- se oli niin Sir Peterin kaltaista -- kutsunut +heitä heidän vieraillensa seuraksi, Lady Glenalvon'ille ja Miss +Traversille, joiden puku oli niin täydellinen (tässä hän kertoi +mimmoinen heidän pukunsa oli), ja he tulivat ruohonpäisissä +leningeissä, joissa oli hienot pitsit reunuksina, ja Miss Lallylla oli +kiharat ja jasmiiniseppele päässä, "jommoista ei minkään +kahdeksantoista vuotta vanhemman tytön tulisi pitää." + +"Mutta, poikaseni," lisäsi hänen arvonsa, "sinun isä parkasi suku on +todella hyvin omituinen. Minulla on enemmän kärsimyksiä kuin kukaan +tietää. Minä kannan ristiäni niin hyvin kuin voin. Minä tunnen +velvollisuuteni ja tahdon niitä täyttää." + +Kun näitä perhesuruja näin oli kerrottu ja niistä oli vaikeroittu, +palasi Lady Chillingly vieraidensa luo. + +Hän nähtävästi ei tiennyt mitään miehensä tuumista Cecilian suhteen ja +puhui hänestä hyvin lyhyesti: "Hyvin kaunis nuori lady, vaikka liian +valkoverinen hänen mielestänsä, ja käytöksensä puolesta miellyttävä." +Viimeksi hän laveasti puhui kuinka hauskaa hänelle oli tavata nuoruuden +ystäväänsä, Lady Glenalvonia. + +"Häntä ei ole ensinkään suuri maailma pilannut, jonka minä, +valitettavasti, aikaa sitten jätin, käyttääkseni velvollisuuksiani +vaimona ja äitinä, vaikka minun alttiiksi panemistani niin vähässä +arvossa pidetään. Lady Glenalvon ehdoittelee että täyttäisimme tuon +kamalan vanhan lammikon -- joka olisi suuri edistys. Mutta tietysti +sinun isä-parkasi panee vastaan." + +Tomin kirje oli kirjoitettu mustareunaiselle paperille ja kuului näin: + + "Hyvä Sir! Siitä kuin minulla oli kunnia tavata teitä Londonissa, + olen kärsinyt suuren tappion -- minun setäni ei enää ole elävitten + joukossa. Hän kuoli äkisti iloisen illallisen jälkeen. Yksi lääkäri + sanoo että hän kuoli halvaukseen, toinen sanoo sydämentautiin. Hän + on tehnyt minun perillisekseen, määrättyään sisarelleen osan + omaisuudestaan -- ei kellään ollut aavistusta siitä että hän oli + koonnut niin paljon. Minä olen nyt rikas mies. Ja minä aion luopua + eläinlääkärin virasta, joka viime aikoina -- siitä asti kuin rupesin + lukemaan, johon te hyväntahtoisesti minua neuvoitte -- on käynyt + minulle vastenmieliseksi. Etevin viljakauppias täällä on pyytänyt + minua kauppaliittoon kanssansa; ja minun nähdäkseni on se erittäin + hyvä ja edullinen asema elämässä. Mutta, sir, minä en voi tätä nykyä + siihen tuumaan ruveta -- en voi, vaikka tahtoisin, mitään päättää. + Minä tiedän että te nauratte minulle kun sanon että minulla on + kummallinen halu matkustaa vähäsen. Olen lukenut matkakertomuksia ja + ne kummittelevat minun mielessäni enemmän kuin mitkään muut kirjat. + Mutta en luule voivani lähteä maasta tyytyväisellä mielellä ennenkuin + olen saanut vielä kerta luoda silmäyksen siihen, jonka kyllä + tiedätte, ennenkuin olen saanut häntä nähdä ja tietää että hän on + onnellinen. Minä olen varma siitä että voisin puristaa Willen kättä + ja suudella tuon toisen pientä kättä ilman pahaa ajatusta. Mitä te + siihen sanotte, sir? Te lupasitte kirjoittaa minulle hänestä. + Mutta en ole kuullut mitään teistä. Susyllakin, tuolla pienellä + kukkapallilla leikkivällä tytöllä, on ollut suru -- se vanha mies, + jonka luona hän oli, kuoli muutamia päiviä setäni kuoleman jälkeen. + Muistaakseni olen kertonut teille että äitini muutti tänne, kun paja + Graveleighissä myytiin; ja hän ottaa Susyn tykönsä. Hän pitää hyvin + paljon Susysta. Antakaa minun pian kuulla teistä, hyvä sir, ja + antakaa minulle neuvoja matkan suhteen -- ja häneen nähden. + Ymmärrättehän että mielelläni soisin hänen ajattelevan parempaa + minusta, kun olen kaukaisessa maassa. + + "Minä olen, hyvä sir, + + "Teidän kiitollinen palvelijanne + + "T. Bowles." + + "P. S. -- Miss Travers on lähettänyt minulle Willen viimeisen + rahalähetyksen. Ainoastaan hyvin vähän on enää maksamatta velasta; + varmaankin ne menestyvät hyvin. Toivon ettei hän rasita itseänsä + liiaksi." + +Kun Kenelm palasi junassa illalla, meni hän Will Somersin taloon. Puoti +oli jo kiinni, mutta eräs roteva palvelustyttö vei hänet puodin +takaiseen huoneesen, jossa hän tapasi koko perheen illallisella, paitsi +pienokaista, joka jo aikaa sitten oli kehtoonsa vetäytynyt, ja kehto +oli kannettu yläkerrokseen. Will ja Jessie olivat hyvin mielissään, kun +Kenelm itse tarjousi syömään illallista heidän kanssansa, joka ei +suinkaan huono ollut, vaikka se oli kohtuullinen. Kun ateria oli +päätetty ja ruoan tähteet viety pois, siirsi Kenelm tuolinsa lähelle +sitä lasi-ovea, joka vei pieneen hyvästi hoidettuun puutarhaan -- sillä +Will hoiti sitä aina ennenkuin hän aamuin alkoi varsinaista työtänsä. +Ovi oli auki; siitä tulvasi tähdikkään illan viileys sekä uinailevien +kukkasien tuoksu. + +"Teillä on täällä hauska koti, Mrs Somers." + +"Niin on todella, ja me tiedämme siunata häntä, jota meidän tulee siitä +kiittää." + +"Se ilahuttaa minua. Kuinka usein Jumala, kun Hän tahtoo osoittaa +meille jonkun erityisen hyvän, vuodattaa hyvyyttä kanssaihmisen +sydämeen -- kenties sellaisen ihmisen, josta me kaikkein vähimmin sitä +voisimme ajatella; mutta siunaessamme sitä ihmistä, kiitämme Jumalaa, +joka hänen sydämeen tämän hyvyyden vuodatti. Rakkaat ystäväni, minä +tiedän että te kaikki kolme luulette minun olevan sen välikappaleen, +jonka Jumala on valinnut hyväntekeväisyytensä toimeenpanemiseen. Te +luulette että se oli minulta kun te saitte sen lainan, joka saattoi +teitä tilaisuuteen muuttaa Graveleighista ja asettua tänne asumaan. Te +olette erehtyneet -- te katsotte epäileväisesti minuun." + +"Eihän se voinut olla Squiri," huudahti Jessie. "Miss Travers vakuutti +minulle ettei se ollut hän eikä hän itse. Se on varmaankin te. Suokaa +anteeksi, mutta kukapa se muuten olisi?" + +"Teidän miehenne arvaa sen. Otaksukaa, Will, että olette kohdellut +pahoin ihmistä, josta kuitenkin pidätte, ja että te, likemmältä asiaa +ajateltuanne, olette ollut hyvin pahoillanne ja hävennyt itseänne, ja +otaksukaa että teillä myöhemmin olisi tilaisuutta ja kykyä tehdä tälle +henkilölle palveluksen, luuletteko että tekisitte sen?" + +"Muuten olisin huono mies." + +"Hyvä! Ja olettakaa että kun se henkilö, jolle te olette tämän +palveluksen tehnyt, saisi tietää että te olitte sen hyvän työn hänelle +tehnyt, ei olisi siitä kiitollinen, ei katsoisi sitä kauniiksi teidän +puolestanne täten sovittaa sen pienen vääryyden, minkä hän kukaties +ennen oli teille tehnyt, vaan olisi epäkohtelias, äkäinen ja suuttunut, +ettekö katsoisi tätä henkilöä kiittämättömäksi olennoksi -- +kiittämättömäksi ei ainoastaan teitä, hänen kanssaihmistänsä -- vaan +Jumalaakin kohtaan, joka herätti teidän sydämessänne ajatuksen olla +Hänen inhimillinen välikappaleensa tehdyn hyvän työn toimeen +panemiseen?" + +"Kyllä, sir, tietysti," sanoi Will, joka, vaikka hän oli paljoa +älyllisempi Jessiä, ei huomannut mitä Kenelm tarkoitti; sillä välin +Jessie kovasti puristi käsiänsä yhteen, kävi vallan kalpeaksi ja, +katsellen säikähtyneenä Willen kasvoihin, vastasi äkkiä: + +"Oi Mr Chillingly, minä toivon ettette tarkoita Mr Bowlesia?" + +"Ketäpä toista tarkoittaisin?" + +Will nousi äkkiä tuoliltansa, hänen kasvonsa vallan muuttuivat. + +"Sir, sir, tämä on kova kohtaus, kovin kova." + +Jessie riensi Willen luo, pani käsivartensa hänen kaulansa ympäri ja +huokasi. + +Kenelm kääntyi hiljaa vanhan Mrs Somersin puoleen, joka oli herennyt +sitä työtä tekemästä, jota hän oli tehnyt illallisen jälkeen; hän, +näet, kutoi sukkia pienokaiselle. + +"Hyvä Mrs Somers, mitä hyötyä siitä on että olette isoäiti ja kudotte +sukkia pienille lapsenlapsille, jos ette voi vakuuttaa näitä tuhmia +lapsianne siitä että he ovat liian onnelliset voidaksensa pitää vihaa +miestä kohtaan, joka olisi tahtonut heitä eroittaa ja nyt sitä katuu?" + +Kenelmin ihmeeksi vanha Mrs Somers nousi paikaltansa ja läheni +arvoisuudella, jommoista ei kukaan olisi voinut hiljaiselta +talonpoikaiselta naiselta odottaa, avioparia, nosti toisella kädellänsä +Jessien kasvot ylös, pani toisen Willen pään päälle, ja sanoi: "Jos +ette toivo saada jälleen tavata Mr Bowlesia ja sanoa hänelle: 'Jumala +teitä siunatkoon, sir!' niin ette ansaitse sitä Jumalan siunausta, joka +teillä on." Sitten hän taas palasi tuolilleen ja alkoi kutoa. + +"Jumalan olkoon kiitos siitä että olemme maksaneet suurimman osan +velkaa," sanoi Will hyvin liikutetulla äänellä, "ja minä luulen, +Jessie, että me voimme maksaa loputkin, kun säästäväisesti elämme ja +myymme ne tavarat mitkä meillä on -- ja silloin, sir," lisäsi hän, +Kenelmiin kääntyen, "me kiitämme Mr Bowlesia." + +"Se ei minua ensinkään tyydytä, Will," vastasi Kenelm; "ja koska minä +autoin teidät yhteen, niin katson oikeudekseni sanoa teille etten +milloinkaan olisi sitä tehnyt, jos olisin voinut aavistaa että teillä +on niin vähän luottamusta vaimoonne, että sallitte muiston Mr +Bowlesilta teitä loukata. Te ette tuntenut itsenne nöyryytetyksi, kun +luulitte että olitte velkaa minulle rahoja, joita rehellisellä tavalla +maksatte. Noh hyvä, minä lainaan teille sen pienen rahasumman, joka +vielä on maksamatta velastanne Mr Bowlesille, jotta pikemmin voitte +hänelle sanoa: 'Kiitoksia.' Mutta, olkoon se meidän kesken sanottu, +Will, minä luulen että te olette sekä parempi että miehekkäämpi mies, +jos ette ota lainaksi minulta sitä pientä summaa, jos huomaatte että +teidän tulee Mr Bowlesille sanoa 'Kiitoksia,' ilman tuota turhaa +ajatusta että, koska olette velkanne maksaneet, ette ole hänelle mitään +velkaa hänen hyvyydestänsä." + +Will katsoi toisaalle ja näytti olevan kahdella päällä. Kenelm jatkoi: +"Minä olen tänään saanut kirjeen Mr Bowlesilta. Hän on tullut rikkaaksi +ja aikoo lähteä ulkomaille; mutta ennenkuin hän menee, sanoo hän +mielellänsä tahtovansa puristaa Willen kättä ja saada Jessieltä +vakuutuksen että hänen entinen raaka käytöksensä häntä kohtaan on +anteeksi annettu. Hän ei aavistanut että minä lavertelisin lainasta; +hän toivoi että se aina pysyisi salaisuutena. Mutta ystäväin kesken ei +tarvita salaisuuksia. Mitä sanotte, Will? Vastaanotetaanko Mr Bowles +täällä ystävänä vai ei?" + +"Sydämellisesti tervetullut," sanoi vanha Mrs Somers, katsoen ylös +sukankutimestaan. + +"Sir," sanoi Will, äkkiä rohkaisten mieltänsä, "te ette suinkaan ole +milloinkaan rakastanut. Jos olisitte sitä tehnyt, niin ette olisi niin +ankara minulle. Mr Bowles oli rakastunut vaimooni. Mr Bowles on kaunis +mies ja minä olen rampa." + +"Oh, Will, Will!" huudahti Jessie. + +"Mutta minä luotan sydämestäni ja sielustani vaimooni; ja nyt kun +ensi tuska on ohitse, on Mr Bowles oleva, niinkuin äiti sanoo, +sydämellisesti tervetullut." + +"Kätenne tänne! Nyt puhutte niinkuin mies, Will. Minä toivon tuovani Mr +Bowlesin mukaani tänne parin päivän kuluttua syömään illallista teidän +kanssanne." + +Ja samana iltana Kenelm kirjoitti Mr Bowlesille: + + "Hyvä Tom! Tulkaa muutamaksi päiväksi minun luokseni Cromwell + Lodgeen, Moleswichissä. Mr ja Mrs Somers toivovat saamansa tavata + teitä ja kiittää teitä. Minä en voinut ainaiseksi jäädä niin + hävyttömäksi että noudattaisin teidän oikkuanne. He väittivät että + minä olin ostanut puodin ynnä muuta heille, ja puolustaakseni + itseäni täytyi minun sanoa kuinka asia oli. Puhutaan enemmän tästä + ja matkoista kun te tulette. + + "Teidän todellinen ystävänne, + + "K. C." + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + + +Mrs Cameron istui yksin kauniissa salissansa ja hänen polvellansa oli +auki oleva kirja, jota ei kuitenkaan luettu. Hän katseli pois siitä, +näennäisesti puutarhaan, vaan oikeastaan tyhjään ilmaan. + +Terävämielinen ja kokenut katselija olisi hänen kasvoissansa huomannut +ilmauksen, jota tavallinen silmä ei nähnyt. + +Tavalliselle silmälle hänen kasvonsa osoittivat ainoastaan +huolettomuutta; ne ilmoittivat että hän oli hiljainen nainen, joka oli +ajatellut jotakin vähäpätöistä talouden asiaa, mutta oli siihen väsynyt +ja nyt ei ajatellut niin mitään. + +Mutta todellinen katsoja huomasi näissä kasvoissa myrskyisen entisyyden +jälkiä, haamuja, jotka eivät milloinkaan tahtoneet saada lepoa; ne +osoittivat luonnetta, joka oli jollakin tavalla suuresti muuttunut; se +ei aina ollut hiljaisen ja nöyrän naisen luonne ollut. Huulien ja +sieramien hienot piirteet osoittivat hekumallisuutta, ja alahuulen +syvä, alaspäin vedetty mutka ilmoitti synkkämielisyyttä. Hänen +katseensa lempeys ei osoittanut huolettomuutta, vaan pikemmin mieltä, +jota salaisen surun kuorma oli nöyryyttänyt ja rasittanut. Koko hänen +olentonsa todisti että hän oli sivistyneissä piireissä ollut -- +piireissä, joissa on sekä tyyneyttä että arvollisuutta ja suloa. Köyhät +käsittivät sitä paremmin kuin hänen rikkaat tuttavansa Moleswichissä, +kun he sanoivat: "Mrs Cameron on päästä kantapäähän lady." Hänen +kasvoistansa päättäen oli hän varmaan ollut kaunis, ei mikään +täydellinen kaunotar, mutta hän oli ollut sievä. Nyt tämä kauneus oli +haihtunut kylmäksi, harmaaväriksi ja masennetuksi ja uniseksi +ujoudeksi. Hän ei nostanut suurta melua itsestään, vaan oli luultavasti +määrännyt velvollisuudekseen tukehduttaa kaikkia taipumuksia siihen. +Kukapa voi näiden huulien muotoa katsella huomaamatta että ilmoittivat +kiivasta, äkkipikaista luonnetta? Ja kuitenkin, kun taas likemmin häntä +katseli, niin tämä hänen luonnollisen suoran luonteensa sortaminen +viehätti sitä enemmän, kun hänessä oli hyvin vähän mielenlujuutta, jos +muka fysiognomiiassa ja frenologiiassa mitään perää on. Mutkikas +ylähuuli, arka, rukoileva katse, pään epäsuhteellinen kapeneminen +korvan ja niskan välillä ilmoittivat että hän oli ihminen, joka ei +voinut sen tahtoa vastustaa, jota hän joko rakastaa tai johon hän +luottaa. + +Hänen polvellaan oleva kirja on uskonnollinen kirjoitelma armon-opista, +jonka eräs tunnettu "Matalan kirkon" pappi on kirjoittanut. Hän luki +harvoin muita kirjoja kun hengellisiä, paitsi kun hänen huolensa Lilyn +kasvatuksesta pakoitti häntä lukemaan "Historian ja Maantieteen +ensimmäisiä alkeita," tai niitä ranskan kielen oppikirjoja, joita +luettiin seminareissa nuoria tyttöjä varten. Mutta jos joku olisi +houkutellut Mrs Cameronia tuttavalliseen keskusteluun niin hän olisi +huomannut että hän oli mahtanut saada semmoisen kasvatuksen, kuin +ylhäiset nuoret naiset tavallisesti saavat. Hän osasi puhua ja +kirjoittaa ranskan ja italian kieliä. Hän oli lukenut ja muisti vielä +sellaisia näiden kielisien klassillisten kirjailijain teoksia, joita +oikea-uskoiset opettajattaret antoivat oppilasten lukea. Hän osasi +vähän kasvioppia, sellaista kasvioppia, jommoista kaksikymmentä vuotta +sitten opetettiin. Minä en ole varma siitä vaikka hän olisi erittäin +hyvin oppinut teologiiaa ja valtiollista ekonomiiaakin, sellaisina kuin +nämä tieteet esitellään Mrs Marcetin helppotajuisissa käsikirjoissa. +Sanalla sanoen, hänessä olisi oppinut tuntemaan korkeasti sivistynyttä +englantilaista ladya, joka oli saanut kasvatuksensa nykyistä +edellisessä sukupolvessa ja henkiseen kehitykseen katsoen oli paljoa +korkeammalla kannalla kuin nuoret englantilaiset naiset nyt +tavallisesti ovat. Mitä vähä-arvoisempiin sivistys-aineihin tulee -- +jotka nyt tehdään etevimmiksi -- niinkuin musiiki, niin asiantuntija ei +voinut kuulla hänen soittavan sanomatta: "Tällä naisella on ollut hänen +aikansa parhaimmat opettajat." Hän taisi soittaa ainoastaan sellaisia +soittokappaleita, jotka olivat hänen sukupolvensa aikaiset. Hän ei +ollut siitä ajasta pitäen mitään oppinut. Sanalla sanoen, koko hänen +henkinen kehityksensä oli vallan pysähtynyt monta vuotta sitten, +kenties jo ennenkuin Lily oli syntynyt. + +Hänen näin katsellessansa tyhjään ilmaan, tullaan sanomaan että Mrs +Braefield on tullut. Mrs Cameron ei säpsähdä. Hän ei milloinkaan joudu +hämille. Mutta hänen liikkeensä osoittavat väsymystä ja mielipahaa; hän +panee hengellisen kirjan pois. Elsie astuu sisään, nuorena, loistavana, +puettuna uusimman muodin mukaan, se on, niin kokonansa aistia vailla +taiteilijan silmissä, kuin vallasnainen voi olla puettu; mutta rikkaat +kauppiaat, jotka ylpeilevät vaimoistansa, vaativat että heidän vaimonsa +pukevat itsensä niin, ja heidän vaimonsa tässä katsannossa nöyrästi +noudattavat miestensä tahtoa. + +Molemmat rouvat tervehtivät toisiansa, sitten alkaa tavallisesti +kanssapuheen valmistukset ja hetken vaitiolon jälkeen Elsie kysyy: + +"Mutta enkö saa Lilyä tavata? Missä hän on?" + +"Minä pelkään että hän on mennyt kylään. Pienelle pojalle, joka on +käynyt meidän asioilla, on sattunut tapaturma -- hän on pudonnut maahan +kirsikkapuusta." + +"Josta hän varasti marjoja?" + +"Luultavasti." + +"Ja Lily on mennyt nuhtelemaan häntä?" + +"Sitä en tiedä; mutta poika on loukannut itsensä pahasti, ja Lily on +mennyt katsomaan kuinka hänen on." + +Mrs Braefield lausui suoraan, niinkuin hänen tapansa oli: + +"Minä en ylipäänsä pidä Lilyn ikäisistä tytöistä, vaikka hyvin rakastan +lapsia. Te tiedätte kuinka paljon pidän Lilystä; ehkä tulee se siitä +että hän on niin lapsen kaltainen. Mutta hän tuottaa varmaankin teille +paljon huolta." + +Mrs Cameron vastasi levottomasti: "Ei. Hän on vielä lapsi, ja erittäin +hyvä lapsi; miksi olisin levoton?" + +Mrs Braefield, innokkaasti: + +"Teidän lapsenne on varmaan kahdeksantoista vuoden vanha." + +Mrs Cameron: + +"Kahdeksantoista -- onko se mahdollista! Kuinka aika rientää! vaikka +aika ei tunnu rientävän niin ykstoikkoisessa elämässä kuin minun, niin +se liukuu eteenpäin kuin vesi virrassa. Annas nähdä -- kahdeksantoista? +Ei, hän on vaan seitsemäntoista -- tuli seitsemäntoista vanhaksi viime +Toukokuussa." + +Mrs Braefield: + +"Seitsemäntoista vuotias! Hyvin vaarallinen ikä tytölle; ikä, jolloin +nuket lakkaa ja rakastajat alkaa." + +Mrs Cameron, ei niin väsyneellä äänellä, mutta kuitenkin tyynesti: + +"Lily ei ole milloinkaan paljon pitänyt nukeista -- ei milloinkaan +paljon välittänyt elottomista esineistä; ja mitä rakastajiin tulee, hän +ei ensinkään niitä ajattele." + +Mrs Braefield vilkkaasti: + +"Niin pian kun tyttö on yli kuuden vuoden, ajattelee hän rakastajia. +Mutta tässä tulee toinen kysymys. Kun niin kaunis tyttö, kuin Lily, +ensi syntymäpäivänänsä tulee kahdeksantoista vuoden ikäiseksi, eikö +rakastaja silloin voi häntä ajatella?" + +Mrs Cameronin kylmä ja tyyni käytös osoitti että kysyjä, joka sellaista +kysyi, oli liian rohkea, ja hän vastasi: + +"Koska ei mitään rakastajaa ole kuulunut, en voi vaivata itseäni hänen +ajatuksiansa miettimällä." + +Elsie sanoi itsekseen: "Tämä on tuhmin nainen minkä olen nähnyt!" ja +ääneen Mrs Cameronille: + +"Eikö naapurimme, Mr Chillingly, teistä ole kaunis mies?" + +"Luulen että häntä yleensä katsotaan kauniiksi. Hän on hyvin pitkä." + +"Kauniit kasvot." + +"Ovatko ne kauniit? Sitä en myönnä." + +"Mitä Lily sanoo?" + +"Mistä?" + +"Mr Chillinglystä. Eikö hän pidä häntä kauniina?" + +"En ole koskaan sitä häneltä kysynyt." + +"Hyvä Mrs Cameron, eikö hän olisi sopiva mies Lilylle? Chillinglyein +suku on vanhimpia 'Burken maa-aatelisukuja,' ja minä luulen että hänen +isänsä, sir Peter, on jotenkin rikas." + +Mrs Cameron osoitti nyt ensi kerta tämän keskustelun kestäessä +liikutusta. Hänen kasvonsa äkisti lensivät punaisiksi ja sen jälkeen ne +kävivät entistä vaaleammiksi. Hetkisen vaiti oltuansa hän taas oli +tyyni kun ainakin, ja vastasi jyrkästi: + +"Se ei olisi Lilyn ystävä, joka sellaisia ajatuksia hänen päähänsä +panee; eikä ole mitään syytä luulla että ne ovat Mr Chillinglyn mieleen +tulleet." + +"Surettaisiko se teitä, jos niin olisi? Varmaankin te soisitte että +hoidokkaanne joutuisi hyvään naimiseen ja Moleswichissä ei ole sopivaa +kosijaa hänelle." + +"Suokaa anteeksi, Mrs Braefield, mutta minä en ole milloinkaan +kenenkään kanssa keskustellut Lilyn naimisesta, ei edes hänen +holhojansa kanssa. Ja kun ajattelen kuinka lapsellinen hän on ikäänsä +katsoen, niin en luule että aika vielä on käsissä siitä neuvotella." + +Kun Elsie huomasi että häntä vastustettiin, alkoi hän puhua muutamasta +sanomalehden kirjoituksesta, joka sillä erällä oli yleisön huomiota +herättänyt, ja nousi pian lähteäksensä pois. Mrs Cameron piti vieraansa +hänelle ojennetusta kädestä kiinni ja sanoi matkalla, hiukan +hämmästyneellä, mutta vakaalla äänellä: "Hyvä Mrs Braefield, suokaa +minun toivoa että teidän terve järkenne ja ystävyytenne Lilyä kohtaan +estää teitä häiritsemästä hänen mielensä rauhaa viittaamalla niihin +kunnianhimoisiin tuumiin hänen tulevaisuuteensa nähden, joista nyt +olette minulle puhunut. On vallan mahdotonta uskoa että sellainen nuori +mies, kun Mr Chillingly, toden perään voisi aikoa naida tyttöä, joka ei +ole hänen omaa säätyänsä, ja --." + +"Odottakaa, Mrs Cameron. Minun täytyy keskeyttää teitä. Lilyn +persoonalliset ominaisuudet ja hänen miellyttävä käytöksensä olisivat +koristeena mille säädylle tahansa; ja enkö ole teitä oikein käsittänyt, +kun olette sanonut että vaikka hänen holhojansa, Mr Melville, on, +niinkuin kaikki tiedämme, mies, joka on kohoittanut itsensä +vanhempiensa säädyn yli, on Miss Mordaunt kuitenkin, niinkuin te +itsekin, korkeasukuinen nainen?" + +"Kyllä hän on korkeasukuinen nainen," sanoi Mrs Cameron ja kohoitti +ylpeästi päätänsä. Mutta hän lisäsi, yhtä äkillisesti muuttuen nöyräksi +ja kylmäksi: "Mitä se tekee? Tyttö ilman rikkautta, ilman sukulaisia, +kasvatettu pienessä huvilassa, taideniekan valvatti, joka itse on +City-kirjurin poika, ei ole samaa säätyä kuin Mr Chillingly, ja tämän +vanhemmat eivät voisi hyväksyä sellaista avioliittoa. Se olisi hyvin +julmaa Lilyä kohtaan, joka muuttaisi sen viattoman ilon, mikä hänellä +voi olla puhumisesta sivistyneen muukalaisen kanssa, sellaiseksi +mieltymykseksi, jommoista niinkin lapsellisessa ja kauniissa tytössä, +kuin Lily on, voisi herätä henkilöä kohtaan, joka esitellään hänelle +hänen tulevaksi elämänsä kumppaniksi. Älkää tätä julmuutta harjoittako; +älkää -- älkää sitä tehkö -- minä rukoilen teitä!" + +"Luottakaa minuun!" huudahti helläsydäminen Elsie, ja kyynelet nousivat +hänen silmiinsä. "En ole milloinkaan tullut ajatelleeksi sitä, jota te +niin viisaasti ja jalosti sanotte. Minä en paljon maailmaa tunne -- en +tuntenut sitä ensinkään ennenkuin menin naimiseen -- ja kun pidän +Lilystä ja suuresti kunnioitan Mr Chillinglyä, niin luulin voivani +hyödyttää heitä molempia paremmin kuin -- kuin -- mutta nyt näen: Mr +Chillingly on hyvin nuori, hyvin kummallinen; hänen vanhempansa kenties +panisivat vastaan, ei Lilyn itsensä tähden, vaan niiden asiain +johdosta, joita mainitsitte. Ja te ette soisi hänen tulevan perheesen, +johon hän ei olisi niin sydämellisesti tervetullut, kuin hän ansaitsee +olla. Minä olen iloinen siitä että olen puhunut teidän kanssanne tästä. +Kaikeksi onneksi en vielä ole mitään pahaa tehnyt. Enkä aio tehdäkään. +Minä tulin tänne kutsumaan teitä ja Mr Chillinglyä huviretkelle +roomalaisen huvilan raunioille, jotka ovat parin peninkulman päässä +täältä. En enää aio koettaa saattaa häntä ja Lilyä yhteen." + +"Kiitoksia! Mutta te käsitätte vielä minua väärin. Minä en luule että +Lily pitää puoletkaan niin paljon Mr Chillinglystä kuin uudesta +perhosta. Minua ei heidän yhdessä olemisensa peloita siinä valossa, +jossa Lily nyt häntä katselee, ja jossa hän, minun havainnoistani +päättäen, Lilyä katselee. Ainoa jota pelkään on että joku viittaus +sinnepäin saattaisi tyttöä katsomaan häntä toisin, ja se on +mahdotonta." + +Elsie lähti pois ollen hyvin hämillänsä ja kovin halveksien Mrs +Cameronin tietoja siitä mitä voi tapahtua kahdelle "yhteen saatetulle" +nuorelle henkilölle. + + + + +SEITSEMÄSTOISTA LUKU. + + +Samana päivänä ja melkein samana tuntina kuin edellä kerrottu +keskustelu tapahtui, meni Kenelm, yksinäisillä kävelymatkoillansa ollen, +hautausmaalle, jossa Lily odottamatta oli häntä tavannut vähän aikaa +sitten. Ja siellä hän näki Lilyn seisovan sen kukkareunuksen luona, +jonka hän oli laittanut sen lapsen haudan ympärille, jota hän turhaan +oli hoitanut ja vaalinut. + +Päivä oli pilvinen ja aurinko ei paistanut; se oli niitä päiviä, +jolloin alakuloisuus usein tunkee englantilaisen kesän sydämeen. + +"Te tulette tänne liian usein, Miss Mordaunt," sanoi Kenelm hiljaa ja +meni lähemmäksi tyttöä. + +Lily käänsi kasvonsa häneen päin, mutta hän ei säpsähtänyt eikä mikään +muutos tapahtunut hänen kasvoissaan, jotka olivat miettiväisen näköiset +-- joka oli hyvin harvinaista näissä muuten niin vilkkaissa ja elävissä +kasvoissa. + +"Ei liian usein. Minä lupasin tulla niin usein kuin voin; ja, niinkuin +jo ennen teille kerroin, en ole vielä milloinkaan lupausta rikkonut." + +Kenelm ei vastannut mitään. Tyttö lähti nyt pois siltä paikalta ja +Kenelm seurasi häntä ääneti, kunnes hän pysähtyi tuon vanhan hautakiven +viereen, josta kirjoitus oli kulunut. + +"Katsokaa," sanoi Lily hymyillen, "minä olen pannut sinne uusia kukkia. +Siitä päivästä asti kuin me tapasimme toisemme täällä hautausmaalla, +olen paljon ajatellut tätä hautaa, joka on niin unhoitettu, niin hoitoa +vailla, ja --" tässä hän hetken aikaa oli vaiti ja jatkoi sitten äkisti +"ettekö te usein omasta mielestänne ole liian -- mikä se nyt onkaan? +oh! liian itsekäs, miettiväinen ja ajattelette liian paljon itseänne?" + +"Kyllä, te olette siinä kohden oikeassa; vaikka minun omatuntoni ei ole +sitä ilmoittanut, ennenkuin te näin soimaatte minua siitä." + +"Ja eikö teistä ole kuin te pääsisitte noista ajatuksista kun +ajattelette kuolleita? ne eivät milloinkaan voi olla osallisina meidän +olemiseemme täällä. Kun sanotte: 'Tänään minä teen sitä tai tätä,' kun +ajattelette: 'Huomenna olen sitä tai sitä,' niin te ajattelette ja +uneksitte ainoastaan itseänne ja itsestänne. Mutta te olette +ulkopuolella, yli itseänne, kun ajattelette kuolleita, joilla ei voi +olla mitään tekemistä teidän tänäpäivän ja huomisen kanssa." + +Niinkuin jo tiedämme, oli Kenelm Chillingly pannut elämänsä +ohjesäännöksi ettei milloinkaan hämmästyä. Mutta kun ne sanat, jotka +juuri olen kirjoittanut, kuuluivat perhos-kesyttäjän huulilta, joutui +hän niin hämilleen, että hän, kauan aikaa vaiti oltuansa, puhkesi +sanomaan ainoastaan: + +"Kuolleet ovat entisyys; ja entisyydessä lepää kaikki nykyisyydessä ja +tulevaisuudessa, mikä voi vetää meitä meidän synnynnäisestä itsestämme. +Entisyys määrää nykyisyytemme. Entisyyden kautta aavistamme +tulevaisuutemme. Historia, runous, tiede, valtioiden menestys, +yksityisten edistyminen, kaikki on yhteydessä hautakivien kanssa, +joista kirjoitus on kulunut. Te teette oikein siinä että kunnioitatte +rappeutuneita hautakiviä kukilla. Ainoastaan kuolleiden seurassa +herkenee ihminen olemasta itsekäs." + +Jos vajanaisen kasvatuksen saanut Lily puheessansa oli ollut +akademiallisen kasvatuksen saamatta Kenelmiä etevämpi, niin Kenelmin +puhe nyt oli niin korkeata, ettei Lily sitä käsittänyt. Hän olikin +hetken aikaa vaiti ennenkun hän vastasi: + +"Jos tuntisin teitä paremmin, niin varmaankin ymmärtäisin teitä +paremmin. Tahtoisin että tuntisitte Leijonan. Minun tekisi mieleni +kuulla teidän puhuvan hänen kanssaan." + +Näin puhuessansa he olivat lähteneet pois hautausmaalta, ja olivat nyt +tavallisten matkustajain astumalla polulla. + +Lily jatkoi: + +"Niin, minä mielelläni tahtoisin kuulla teidän puhuvan Leijonan +kanssa." + +"Te tarkoitatte holhojaanne, Mr Melvilleä?" + +"Niin, te tiedätte sen." + +"Ja miksi tahtoisitte kuulla minun puhuvan hänen kanssaan?" + +"Sentähden että on asioita, joihin katsoen luulen hänellä olevan väärät +käsitykset ja minä pyytäisin teitä selittämään epäilykseni hänelle; +tekisittehän sen?" + +"Mutta miksi ette voi sitä itse tehdä? Pelkäättekö häntä?" + +"Pelkäänkö, en suinkaan! Mutta -- oi, kuinka paljon väkeä kulkee tällä +tiellä! Tänään kai on joku ikävä kansankokous kylässä. Mennään lautalla +toiselle puolelle jokea, siellä on paljon hauskempi, me saamme siellä +olla enemmän rauhassa." + +Lily kääntyi oikealle ja astui joen rinnettä alas rannalle, jossa he +tapasivat vanhan miehen, joka unisena loikoi lauttaveneessänsä. + +Kun he rinnakkain istuen kulkivat tyvenen veden yli pilvisen taivaan +alla, niin Kenelmin taas olisi tehnyt mieli puhua siitä aineesta, jota +hänen kumppaninsa oli aloittanut, mutta Lily pudisti päätänsä ja loi +silmäyksen lauttamieheen. Se mikä hänellä oli sanottavaa, oli +nähtävästi sitä laatua, ettei sopinut olla kuulijaa, vaikka vanha +lauttamies näytti siltä kun hän ei vaivaisi itseänsä kuulemalla mitään, +jota ei suoraan hänelle lausuttu. Lily alkoi pian hänen kanssaan puhua: +"No, Brown, onko lehmä jo parantunut?" + +"Kyllä, Miss, kiitos teille siitä ja Jumala teitä siunatkoon. Kumma +että voititte tuollaisen vanhan noita-ämmän!" + +"En minä sitä tehnyt, Brown; sen teki haltiatar. Haltiattaret ovat, +kuten tiedätte, paljoa mahtavammat kuin noidat." + +"Minä huomaan sen, Miss." + +Lily tässä kääntyi Kenelmiin: "Mr Brownilla on hyvin kaunis lehmä, joka +äkkiä tuli kovin kipeäksi ja sekä hän että hänen vaimonsa olivat +vakuutetut siitä että lehmä oli loihdittu." + +"Tietysti se oli, se on varma asia. Eikö Wright muija sanonut +vaimolleni että hän tulisi katumaan sitä että hän myi maitoa, ja +haukkui häntä kauheasti? Ja eikö lehmä samana yönä saanut vilutautia?" + +"Hiljaa, Brown! Wright muija ei sanonut että teidän vaimonne tulisi +katumaan maidon myymistä, vaan sitä että hän kaatoi vettä maitoon." + +"Ja mistä hän sen tiesi, jos hän ei ollut noita? Meidän parhaimmat +maidonostajat ovat herrasväkeä, ja ne eivät ole milloinkaan +valittaneet." + +"Ja," sanoi Lily Kenelmille, ottamatta korviinsa Brownin viimeistä +lausetta, joka lausuttiin äreällä äänellä, "Brownilla oli julmat asiat +mielessä; hän aikoi houkutella Wright muijaa lauttaveneesensä ja +viskata hänet veteen, päästääksensä lehmää velhouksesta. Mutta minä +kysyin haltiattareilta neuvoa, ja annoin hänelle haltiattaren nauhan +sidottavaksi lehmän kaulaan. Ja lehmä on nyt vallan terve, niinkuin +kuulette. Ei siis ollutkaan tarpeellista, Brown, heittää Wright muijaa +veteen sentähden että hän sanoi teidän panneen osan sitä maitoon. +Mutta," lisäsi hän, kun vene laski toiseen rantaan, "kerronko teille, +Brown, mitä haltiattaret sanoivat minulle tänä aamuna?" + +"Kertokaa, Miss." + +"He sanoivat: Jos Brownin lehmä antaa maitoa, jossa ei ole vettä, ja +jos on vettä maidossa kun sitä myydään, niin me, haltiattaret, +nipistämme Mr Brownia vallan siniseksi; ja kun Brown ensi kerta +sairastuu jäsentautiin, niin haltiattaret eivät loihdi sitä pois." + +Sen sanottuansa Lily pani hopearahan Brownin käteen, hyppäsi keveästi +maalle ja Kenelm seurasi häntä. + +"Te olette kokonaan kääntänyt hänen, ei ainoastaan haltiattaren +olemiseen vaan niiden hyväntekeväiseen voimaan katsoen," sanoi Kenelm. + +"Mutta," sanoi Lily vakaasti, "eikö olisi hauska, jos vielä löytyisi +haltiattareita? hyviä haltiattareita, ja niitä saisi käsiinsä? saisi +kertoa niille kaikesta mikä huolettaa ja surettaa meitä, ja saisi +niiltä taikavoimaa sitä taikaa vastaan, jota käytämme itseämme +kohtaan?" + +"Minä luulen ettei olisi hyvä meille luottaa sellaisiin +yliluonnollisiin neuvonantajiin. Meidän omat sielumme ovat niin +rajattomat, että me, kuta enemmän niitä tutkimme, tulemme löytämään +maailmoja maailmojen vieressä ilman loppua; ja maailmojen joukossa on +Haltiattarien maa." Hän lisäsi itsekseen: "Enkö nyt ole Haltiattarien +maassa?" + +"Hiljaa!" kuiskasi Lily. "Älkää puhuko mitään vähään aikaan. Minä +ajattelen sitä, jota juuri sanoitte, ja koetan käsittää sitä." + +Heidän näin ääneti astuessansa eteenpäin, saapuivat he sen pienen +kesähuoneen luo, jonka taru on omistanut Izaak Waltonin muistoksi. + +Lily meni sisään ja istui; Kenelm istui hänen viereensä. Se oli pieni +kahdeksankulmainen rakennus, joka, rakennustavasta päättäen, +luultavasti oli Charles I:sen aikana rakennettu; valkeat, rapatut +seinät sisäpuolella olivat täynnä nimiä ja kirjoituksia, joissa +kalastusta ylistettiin, ja Izaakia kiitettiin, sekä otteita hänen +kirjoistansa. Toisella puolella jokea he näkivät Grasmeren pihan +suurine pajupuineen, joiden oksat riippuivat vedessä. Paikan +yksinäisyys ja sen yhteys kalastajan yksinäisen elämän kanssa +soveltuvat vallan hyvin yhteen tyynen päivän, hiljaisen ilman ja +pilvisen taivaan kanssa. + +"Te aioitte kertoa minulle epäilyksestänne holhojanne mielipiteihin +katsoen muutamissa asioissa, joista ette itse voi hänelle puhua." + +Lily kavahti ajatuksistansa, jotka tuntuivat olevan kaukana täten +jälleen puheeksi otetusta aineesta. + +"Niin, en voi ilmoittaa hänelle epäilyksiäni siitä syystä että ne +koskevat minua ja hän on niin hyvä. Minun on häntä kiittäminen niin +paljosta, etten voisi suututtaa häntä ainoallakaan sanalla, joka +näyttäisi soimaukselta tai valitukselta. Te muistatte kai," tässä hän +siirtyi lähemmäksi Kenelmiä, käänsi häneen rohkeat silmänsä ja pani +kätensä hänen käsivarrellensa: "Te muistatte kai että minä +hautausmaalla sanoin huomaavani kuinka ihminen aina ajattelee liian +paljon itseänsä. Se on varmaankin väärin. Kun minä puhun teidän +kanssanne ainoastaan itsestäni, tiedän kyllä tekeväni väärin, mutta en +voi sille mitään, minun täytyy tehdä se. Älkää ajatelko pahaa minusta +sentähden. Olette kyllä huomannut että minä en ole saanut sellaista +kasvatusta kuin toiset tytöt. Onko holhojani tehnyt oikein siinä +kohden? Jos hän ei olisi antanut minun noudattaa omia oikkujani, jos +hän olisi antanut minun lukea niitä kirjoja, joita Mr ja Mrs Ewlyn +tahtoivat minulle antaa luettaviksi niiden runojen ja haltiatarsatujen +sijaan, joita hän minulle antoi, niin minulla olisi ollut niin paljon +ajattelemista että olisin ajatellut vähemmän itseäni. Te sanoitte että +kuolleet ovat entisyys, että ihminen unohtaa itsensä kun ajattelee +kuolleita. Jos olisin lukenut enemmän entisyydestä ja minulla olisi +enemmän tietoja niistä kuolleista, joiden historiaa se kertoo, niin +varmaankin olisin vähemmän suljettu omaan ahtaasen, itsekkäiseen +sydämeeni. Vasta viime aikoina olen ruvennut tätä ajattelemaan ja +ruvennut suremaan ja häpeemään sitä että olen niin taitamaton +sellaisissa asioissa, joita muut tytöt tietävät, yksin pikku Clemmykin. +Ja minä en uskalla sanoa sitä Leijonalle, kun vasta häntä tapaan, +sentähden että hän silloin soimaisi itseänsä, sillä hän tarkoitti vaan +hyvää, kun hänen oli tapa sanoa: 'Minä en tahdo Haltiatarta oppineeksi, +minulle on kylläksi että hän on onnellinen.' Oi, minä olinkin niin +onnellinen, ihan viime aikaan saakka." + +"Sentähden että te viime aikaan saakka tunsitte itsenne ainoastaan +lapseksi. Mutta nyt, kun teidän tekee mieli tietää jotain, nyt lapsuus +katoaa. Älkää kiusatko itseänne. Luonto on antanut teille hyvät +hengenvoimat, ja niiden avulla te hyvin pikaan ja hyvin helposti +hankitte itsellenne niitä tietoja, joita tarvitsette, voidaksenne puhua +noiden pelättyjen 'aika-ihmisten' kanssa. Te opitte enemmän yhdessä +kuukaudessa, kun olisitte oppinut vuodessa lapsena ollessanne, jolloin +lukeminen olisi ollut rasitusta eikä mielityötä. Teidän tädillänne on +varmaankin hyvät tiedot, ja jos uskaltaisin puhua hänen kanssansa +kirjojen valitsemisesta --." + +"Älkää sitä tehkö. Leijona ei hyväksyisi sitä." + +"Teidän holhojanne ei siis pitäisi siitä että te saisitte sellaisen +kasvatuksen kuin tytöt tavallisesti saavat?" + +"Leijona on kieltänyt tätiäni opettamasta minulle paljon, jota +mielelläni tahtoisin oppia. Täti tahtoi sitä tehdä, mutta hän on +luopunut siitä holhojani tahdosta. Hän kiusaa minua nyt vaan noilla +hirveillä franskalaisilla verbeillä, ja se on ainoastaan tekosyy, minä +tiedän sen. Tietysti on toisin pyhäpäivinä, silloin en saa lukea muuta +kuin raamattua ja saarnoja. Minä en pidä saarnoista niin paljon kuin +minun tulisi tehdä, mutta raamattua voisin lukea koko päivän, +arkipäivät sekä pyhät; ja raamatusta olen oppinut että minun tulee +ajatella vähemmän itseäni." + +Kenelm tietämättänsä puristi sitä pientä kättä, joka niin viattomasti +lepäsi hänen käsivarrellaan. + +"Tunnetteko eroitusta eri runolajien välillä?" kysyi Lily äkisti. + +"En voi varmaan sitä sanoa. Minun tulisi tietää, onko runolaji hyvä tai +huono. Mutta siinä katsannossa olen tavannut monta ihmistä, etenkin +varsinaisia arvostelijoita, jotka enemmän pitävät siitä runoudesta, +jota minä sanon huonoksi, kuin siitä, jota minä katson hyväksi." + +"Eroitus eri runolajien välillä, kun oletamme että ne molemmat ovat +hyviä," sanoi Lily varmalla äänellä ja riemullisen näköisenä, "on tämä +-- minä tiedän sen, sillä Leijona on selittänyt sen minulle --: +Toisessa runouslajissa runoilija asettuu aivan ulkopuolelle itseänsä, +hän asettaa itsensä toisiin olopiireihin, jotka ovat vallan vieraat +hänen omalle olopiirillensä. Hän voi olla varsin hyvä ihminen, ja hän +voi kirjoittaa parhaimmat runonsa hyvin huonoista ihmisistä; hän ei +tahtoisi valoakaan loukata, mutta hänestä on hauska kuvata murhaajia. +Toisessa runolajissa sitävastoin kirjoittaja ei asetu toisen oloihin, +vaan hän kertoo omat ilonsa ja surunsa, puhuu oman sydämensä ja +sielunsa pohjasta. Jos hän ei voisi vähintäkään olentoa loukata, niin +hän varmaankaan ei voisi todellisesti kuvata murhaajan julman sydämen +tunteita. Tämä, Mr Chillingly, on eroitus eri runolajien välillä." + +"Se on hyvin totta," sanoi Kenelm, jota tytön kritilliset määritelmät +huvitti. "Se on eroitus draamallisen ja lyyrillisen runouden välillä, +Mutta sallikaa minun kysyä, mitä tällä määritelmällä on tekemistä sen +asian kanssa, johon te niin äkisti sitä sekoititte?" + +"Paljon -- sillä kun Leijona selitti tätä tätilleni, sanoi hän: +'Täydellinen nainen on runo, mutta hän ei milloinkaan voi olla +edellistä lajia, hän ei milloinkaan voi kodistua sydämmissä, joiden +kanssa hänellä ei ole mitään yhteyttä, hän ei milloinkaan voi tuntea +sympatiiaa siihen mikä on rikoksellista ja pahaa; hänen täytyy olla +jälkimmäistä lajia ja tuoda esiin runoutta omista ajatuksistaan ja +mielikuvituksistaan!' Ja sitten hän kääntyi minuun ja sanoi hymyillen: +'Sellaiseksi runoksi tahtoisin Lilyn tulevan. Liian monet isot kirjat +pilaavat vaan runon.' Nyt tiedätte miksi olen niin tietämätön ja niin +erilainen kuin toiset tytöt, ja miksi Mr ja Mrs Ewlyn katsovat alas +minuun." + +"Te ajattelette väärin, ainakin Mr Ewlyniin katsoen, sillä hän ensin +sanoi minulle: 'Lily Mordaunt on runo.'" + +"Sanoiko hän niin? Siitä minä tulen pitämään hänestä. Kuinka se tulee +Leijonaa ilahuttamaan!" + +"Mr Melvillellä näyttää olevan suuri valta teidän ylitsenne," sanoi +Kenelm mustasukkaisesti. + +"Tietysti. Minulla ei ole isää eikä äitiä. Leijona on ollut minulle +kumpikin. Täti on usein sanonut: 'Sinä et voi olla kyllin kiitollinen +holhojallesi; ilman häntä minulla ei olisi sinulle mitään kotia, ei +mitään ruokaa antaa!' Hän ei ole milloinkaan sellaista puhunut -- hän +olisi hyvin äkäinen tädille, jos hän tietäisi että täti on sitä +sanonut. Kun hän ei sano minua haltiattareksi, niin hän kutsuu minua +prinsessaksi. En tahtoisi millään muotoa häntä loukata." + +"Hän on paljon vanhempi teitä, kylläksi vanha voidaksensa olla teidän +isänne, olen kuullut." + +"Se on mahdollista. Mutta vaikka hän olisi kahta vertaa vanhempi, niin +minä en kuitenkaan voisi rakastaa häntä enemmän." + +Kenelm hymyili -- mustasukkaisuus oli kadonnut. Varmaankaan ei mikään +tyttö, ei edes Lily, puhuisi näin henkilöstä, johon hän oli rakastunut. + +Lily nousi nyt ylös hitaasti ja vastahakoisesti. "On aika lähteä +kotiin, täti varmaankin kummeksii mihin olen joutunut -- tulkaa!" + +He ohjasivat kulkuansa Cromwell Lodgen vastapäätä olevaa siltaa kohti. + +Muutamaan minuuttiin ei kumpikaan heistä virkkanut mitään. Lily teki +sen ensin, sanoen: + +"Teidän vanhempanne elävät vielä, Mr Chillingly." + +"Kyllä, Jumalan kiitos." + +"Kumpaista te enemmän rakastatte?" + +"Siihen kysymykseen ei ole helppo vastata. Minä hyvin rakastan äitiäni; +mutta isä ja minä ymmärrämme toinen toisiamme paremmin kuin --." + +"Minä tiedän -- on niin vaikeaa tulla ymmärretyksi. Ei kukaan minua +ymmärrä." + +"Minä luulen sitä tekeväni." + +Lily pudisti päätänsä merkiksi että hän oli toista mieltä. + +"Ainakin niin hyvin kuin mies voi nuorta neitoa käsittää." + +"Minkälainen nuori neito on Miss Cecilia Travers?" + +"Cecilia Travers? Milloin ja missä olette kuullut että sellainen +henkilö on olemassa?" + +"Se iso Londonin herra, jota nimittivät Sir Thomas'iksi, mainitsi hänen +nimensä sinä päivänä, jolloin olimme Braefieldvillessä päivällisellä." + +"Minä muistan -- hän sanoi hänen olleen hovin baalissa." + +"Hän sanoi että hän on hyvin kaunis." + +"Niin hän onkin." + +"Onko hänkin runo?" + +"Ei; sitä en ole milloinkaan huomannut." + +"Mr Ewlyn varmaankin sanoisi että hän on hyvin kasvatettu. Hän ei +rypistäisi silmäkulmiansa hänelle, niinkuin hän tekee minulle, +tyttö-raukalla!" + +"Oi, Miss Mordaunt, te ette tarvitse häntä kadehtia. Suokaa minun vielä +kerta sanoa että te voisitte hyvin pian hankkia itsellenne ne tiedot, +jotka koroittasivat teitä niiden nuorien neitojen vertaiseksi, jotka +hovin baaleissa käyvät." + +"Niin; mutta sitten en olisi runo," sanoi Lily, luoden aran silmäyksen +Kenelmin kasvoihin. + +He olivat nyt sillalla, ja ennenkuin Kenelm ehti vastata, sanoi Lily +äkkiä: "Te ette tarvitse edemmäksi tulla, tämä tie tekee teille +väärää." + +"Minua ei käy niin pois-ajaminen, Miss Mordaunt; minä pyydän saada +saattaa teitä ainakin puutarhan portille." + +Lily ei pannut vastaan, ja puhui taas: "Minkälainen on teidän +kotiseutunne -- onko se tämän seudun kaltainen?" + +"Ei näin kaunis; maisema on täällä enemmän suurenmoinen, on enemmän +laaksoja ja vuoria ja metsää; mutta meidän seudussa on jotain, joka +muistuttaa vähän tästä maisemasta: pieni virta, joka kuitenkin on +leveämpi kuin teidän jokenne; mutta rannat ovat paikka paikoin niin +Cromwell Lodgen rantojen kaltaiset, että väliin hämmästyn ja luulen +olevani kotona. Minä erittäin rakastan jokia ja kaikkia juoksevia +vesiä; jalkamatkoillani tunnen itseni maneetillisesti vedetyksi niitä +kohti." + +Lily kuunteli häntä suurella huomiolla ja sanoi, vähän aikaa vaiti +oltuansa, hiljaa huoaten: "Eikö teidän kotinne ole paljon kauniimpi +kuin mikään paikka täällä, kauniimpi Braefieldvilleäkin? Mrs Braefield +sanoo että teidän isänne on hyvin rikas." + +"Minä en luule että hän on rikkaampi kuin Mr Braefield ja vaikka hänen +talonsa kenties on isompi kuin Braefieldin, niin siinä ei ole niin +kalliita huonekaluja, eikä niin komeita kasvihuoneita. Isäni aisti on +samankaltainen kuin minun, hyvin yksinkertainen. Kun hänellä on +kirjastonsa, niin hän tuskin kaipaisi omaisuuttansa, jos hän sen +menettäisi. Siinä katsannossa hänellä on ääretön etu minuun verraten." + +"Te siis kaipaisitte rikkautta?" sanoi Lily äkkiä. + +"En sitä; mutta isäni ei milloinkaan kyllästy kirjoihin. Ja, myönnänkö +minä sen? -- on päiviä, jolloin kirjat kiusaavat minua miltei yhtä +paljon kuin teitä." + +He olivat nyt puutarhan portilla. Lily, joka toisella kädellään piti +portin säpestä kiinni, ojensi toisen kätensä Kenelmille, ja hänen +hymyilynsä valaisi surullista pilveä, niinkuin auringonsäde, kun hän +katsoi Kenelmin kasvoihin ja katosi näkyvistä. + + + + + + +SEITSEMÄS KIRJA. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Kenelm ei palannut kotiin ennenkuin iltahämärässä, ja juuri kun hän oli +istunut pöytään halpaa ateriaansa syömään, soitettiin kelloa ja Mrs +Jones toi Mr Thomas Bowlesin sisään. + +Vaikka tämä ei ollut kirjoittanut että hän tulee, oli hän kuitenkin +yhtä tervetullut. + +"Mutta," sanoi Kenelm, "jos teillä on yhtä hyvä ruokahalu kuin ennen, +niin pelkään että tänään saatte huonoa ruokaa. Istukaa, olkaa hyvä." + +"Kiitoksia, mutta minä söin pari tuntia sitten päivällistä Londonissa, +enkä todellakaan nyt voi syödä enempää." + +Kenelm oli liian sivistynyt pakoittaaksensa toiselle vastenmielistä +vierasvaraisuutta. Muutaman minuutin kuluttua hän oli lopettanut +yksinkertaisen ateriansa, ruoka oli otettu pois pöydältä, ja molemmat +miehet olivat kahden kesken. + +"Teillä on tietysti kortteeri täällä, Tom; teille hyyrättiin huone +täällä samana päivänä kuin kutsuin teitä tänne, mutta teidän olisi +pitänyt kirjoittaa minulle ja ilmoittaa milloin tulette, että olisin +voinut käskeä emännän laittaa päivällistä tai illallista. Poltattehan +tupakkaa vielä? sytyttäkää piippunne." + +"Kiitoksia, Mr Chillingly, minä tupakoin tätä nykyä harvoin; mutta jos +suotte anteeksi, niin otan sikarrin," ja Tom otti esille hyvin soman +sikarrikotelon. + +"Olkaa kuin kotonanne. Minä lähetän sanan Will Somersille että te ja +minä huomenna tulemme heille illalliselle. Annattehan anteeksi minulle +että ilmaisin teidän salaisuutenne. Kaikki on nyt selvällä. Te tulette +heidän kotiinsa niinkuin ystävä, joka vuosi vuodelta tulee heille yhä +rakkaammaksi. Ah, Tom, tuo rakkaus naiseen on minusta hyvin ihmeellinen +asia. Se voi painaa miestä pahuuden syvyyteen ja koroittaa häntä +hyvyyden kukkuloille." + +"Minä en tiedä mitä se voi toimittaa hyvään katsoen," sanoi Tom +surullisesti ja pani sikarrinsa pois. + +"Polttakaa edelleen sikarrianne; minä mielelläni pitäisin teille +seuraa; voitteko antaa minulle yhden sikarreistanne?" + +Tom ojensi hänelle kotelonsa. Kenelm otti sikarrin, sytytti sen, veti +muutamia savuja, ja kun näki että Tom jälleen oli ottanut oman +sikarrinsa, jatkoi hän kanssapuhetta. + +"Te ette tiedä mitä hyvää se toimittaa; mutta sanokaa minulle suoraan, +luuletteko että olisitte niin hyvä ihminen kuin nyt olette, jos ette +olisi Jessie Wilesiä rakastanut?" + +"Jos olen parempi kuin olen ollut, niin se ei tule rakkaudestani +tyttöön." + +"Mistä sitten?" + +"Siitä että hänen kadotin." + +Kenelm säpsähti, kävi hyvin vaaleaksi, heitti sikarrin pois, nousi ja +astui nopein, äänettömin askelin edes takaisin huoneessa. + +Tom pitkitti tyynesti: "Jos olisin saanut Jessien ja nainut hänen, niin +en luule että mikään parannuksen ajatus olisi minussa herännyt. Minun +setäni olisi kovin suuttunut, jos olisin päiväläisen tyttären nainut, +eikä olisi kutsunut minua luoksensa Luscombeen. Minä olisin jäänyt +Graveleighiin, ilman muuta kunnianhimoa kuin olla tavallinen +hevosenkengittäjä, oppimaton, riitainen mies; ja jos en olisi saanut +Jessieä rakastamaan minua niin kuin olisin tahtonut, niin en olisi +herennyt juomasta, ja minua kammottaa ajatellessani mikä hirviö minusta +olisi voinut tulla, kun sanomalehdissä luen aviomiehestä, joka +juovuksissa ollen lyö vaimoansa. Ei tiedä vaikka tämä vaimon-lyöjä +rakasti vaimoansa ennenkuin menivät naimisiin, ja tämä ei hänestä +välittänyt. Hänen kotinsa oli onneton, ja niin hän alkoi juoda ja lyödä +vaimoansa." + +"Minä olin siis oikeassa," sanoi Kenelm, pysähtyen, "kun sanoin teille +että olisi kovin surkeata joutua naimisiin tytön kanssa, jota rakastaa +vallan rajusti ja jonka sydäntä ei milloinkaan voi lämmittää, jonka +elämää ei koskaan voi onnelliseksi tehdä?" + +"Aivan oikeassa!" + +"Jätetään tällä kertaa tämä aine," sanoi Kenelm, istuen entiselle +paikalleen, "ja puhukaamme teidän matkahalustanne. Vaikka olette +iloinen siitä ettette Jessieä nainut, vaikka nyt voitte ilman tuskaa +tervehtiä häntä toisen miehen vaimona, niin kuitenkin vielä ajattelette +häntä, ja ne ajatukset saattavat teitä levottomaksi; ja te luulette +että helpommin voisitte näistä ajatuksista päästä olopaikan muuttamisen +ja seikkailujen kautta, että voisitte ne kokonaan haudata vieraan maan +multaan. Eikö niin?" + +"Kyllä, jotain sinnepäin, sir." + +Kenelm alkoi nyt puhua vieraista maista ja ehdoitteli +matkasuunnitelmaa, jonka mukaan matka tulisi kestämään moniaita +kuukausia. Hän oli iloinen kun kuuli että Tom jo oli oppinut ranskan +kieltä sen verran että hän voi puhua ainakin jokapäiväisiä asioita, ja +vielä iloisemmaksi hän tuli huomatessaan että Tom ei ainoastaan ollut +lukenut varsinaisia matka-käsikirjoja tärkeimmistä paikoista Europassa, +joita kannatti käydä katsomassa, vaan myöskin oli huvitettu näistä +paikoista sen maineen vuoksi minkä ne olivat saaneet historiassa +muinaisuuteensa katsoen tahi niissä löytyvien taideteoksien tähden. + +Siten istuivat he puhellen myöhään yön päälle, ja kun Tom meni +huoneesensa, lähti Kenelm hiljaa ulos huoneesta ja astui hitain askelin +vanhan kesähuoneen tykö, jossa hän oli Lilyn kanssa istunut. Oli +ruvennut tuulemaan ja tuuli hajoitti ne pilvet, jotka edellisenä +päivänä olivat peittäneet taivaan, niin että tähdet näkyivät taivaalla +pilvien yläpuolella -- ne tuikkivat hetkisen milloin yhdellä milloin +toisella paikalla, sillä joutuisat pilvet väliin niitä peitti. Eri +äänien joukossa, jotka kuuluivat puissa kun yötuuli kiiti niiden läpi, +luuli Kenelm kuulevansa joen toisella puolella olevan Grasmeren pihalla +kasvavan pajun huokauksia. + + + + +TOINEN LUKU. + + +Kenelm lähetti varhain seuraavana aamuna kirjeen Will Somersille, jossa +hän sanoi Mr Bowlesin kanssa tulevansa heille illalliselle. Hänellä oli +kyllin tarkka tunto tietääksensä että sellaisessa seurassa voisi olla +vapaampi, kun jos Tom päivällä menisi heille oikein vasituiselle +visiitille, jolloin Jessie oli puodissa myymässä. + +Mutta hän vei Tomin läpi kaupungin ja näytti hänelle puodin sen +ikkunassa olevine kauniine tavaroineen, sitten hän vei hänen mukaansa +vainioille ja niityille maalla, ja saattoi häntä ihmettelemään näiden +silminnähtävää parannusta viljelykseen katsoen ja johti hänen +ajatuksiaan sellaisiin esineihin, joita viljelys herättää ja edistää. + +Mutta Kenelm huomasi kuitenkin että Tom oli hajamielinen koko ajan; +ajatus, että hän pian saisi tavata Jessien, painoi hänen mieltänsä. + +Kun he illalla lähtivät Cromwell Lodgesta mennäksensä Willen luo +illalliselle, huomasi Kenelm että Bowles oli käyttänyt matkalaukkunsa +sisällystä muutamiin sievistämiin muutoksiin puvussansa. Nämä muutokset +pukivat häntä. + +Kun he astuivat puodin takaiseen huoneesen, nousi Will tuoliltansa ja +hänen kasvonsa ilmoittivat syvää liikutusta; hän meni Tomille vastaan, +tarttui hänen käteensä, puristi sitä ja päästi sen taas irti, sanaakaan +puhumatta. Jessie tervehti molempia vieraita samalla tavalla, silmät +alaspäin luodut ja syvästi niiaten. Vanha äiti oli ainoa, joka +täydellisesti malttoi mielensä. + +"Minä olen iloinen siitä että saan nähdä teitä, Mr Bowles," sanoi hän, +"ja niin me kaikki kolme olemme, ja niin meidän tuleekin olla; jos +pienokainen olisi vanhempi, niin meitä olisi neljä." + +"Mutta missä ihmeen on pienokainen?" huudahti Kenelm. "Varmaankin +olette pitäneet häntä ylhäällä tänä iltana, koska minua odotettiin; kun +viime kerralla olin täällä illallisella, tulin odottamatta, ja +sentähden minulla ei ollut oikeutta olla pahoillani pienokaisen +kunnioituksen puutteesta vanhempiensa ystävää kohtaan." + +Jessie kohoitti akutinta ja osoitti sen takana olevaa kehtoa. Kenelm +kävi Tomin käsivarteen, vei hänen kehdon luo, jätti hänen sinne yksin +nukkuvaa pienokaista katselemaan ja istui pöydän ääreen Mrs Somersin ja +Willen välille. Willen silmät olivat luodut akuttimeen, jota Jessie +piti syrjään vedettynä, ja kauhistavainen Tom, joka oli ollut +kotiseutunsa kammona, kumartui hymysuin kehdon yli, laski vihdoin ison +kätensä hiljaa ja varovasti päänalukselle, jotta ei nukkuva lapsi +heräisi, ja hänen huulensa liikkuivat; epäilemättä hän lausui +siunauksen; sitten hänkin meni pöydän luo ja istui, mutta Jessie vei +kehdon yläkerrokseen. + +Will loi viisaat, terävät silmänsä entiseen kilpailijaansa; ja kun hän +huomasi kuinka ennen uhkamielisten kasvojen sävy oli muuttunut ja että +pukukin todisti Tomin saavuttaneen korkeampaa asemaa yhteiskunnassa, +josta hänen ei suinkaan tehnyt mieli palata vanhoihin tapoihin +talonpoikaisessa kylässä, niin viimeinenkin mustasukkaisuuden varjo +katosi Willen tunteellisen luonnon kirkkaalta pinnalta. + +"Mr Bowles," huudahti hän äkkiä, "teillä on kelpo sydän ja hyvä sydän, +ja jalomielinen sydän. Ja teidän käyntinne täällä tänä iltana on +kunnia, joka -- joka --." + +"Joka," keskeytti Kenelm, jolle Willen hämmästys kävi sääliksi, "on +meidän, nuorien miehien, puolella. Tässä vapaassa maassa voi nainut +mies, jolla on pieni poika, tulla Lordkanslerin tahi Canterburyn +arkkipiispan isäksi. Mutta -- noh, ystäväni, sellainen yhtyminen kuin +meidän tänä-iltana, ei usein tapahdu; viettäkäämme sitä punssimaljalla +illallisen jälkeen. Jos huomen-aamulla saamme päätaudin, niin ei +yhdenkään meistä tule siitä nurista." + +Vanha Mrs Somers nauroi iloisesti. "Jumala teitä siunatkoon, sir, minä +en tullut ajatelleeksi punssia; minä menen hankkimaan sitä," ja +pienokaisen sukat kädessä hän kiiruhti huoneesta. + +Illallinen, punssi ja Kenelmin kyky saada toimeen hauskan keskustelun +yleisistä asioista poisti pian kaiken varovaisuuden, kaiken ujouden ja +hämmästyksen pöytäkumppanien väliltä. Jessie otti osaa puheesen; hän +puhui kukaties Kenelmin jälkeeni vapaammasti, iloisemmasti kuin toiset, +eikä huomattu hänessä enää tuota vanhaa veikistelemistä ensinkään; +mutta silloin tällöin hänen käytöksensä osoitti jonkinmoista hienoutta, +joka ilmoitti hänen korkeampaa yhteiskunnallista asemaansa ja vilkkaan +puodinomistajan kanssakäymistä sivistyneiden ostajien kanssa. Se oli +hauska ilta -- Kenelm oli päättänyt että sen piti olla niin. Ei +sanaakaan puhutte kiitollisuudenvelasta Mr Bowlesille, ennenkuin Will, +joka saattoi vieraitansa ovelle, kuiskasi Tomille: "Te ette tahdo +kiitoksia, enkä minä voikaan niitä lausua. Mutta kun me illoin +rukoilemme, niin aina pyydämme Jumalaa siunaamaan häntä, joka saattoi +meidät yhteen ja sitten on tehnyt meitä niin onnelliseksi -- minä +tarkoitan Mr Chillinglyä. Tänä iltana on hänen rinnallansa oleva +toinen, jonka edestä me rukoilemme ja jonka edestä pienokainenkin tulee +rukoilemaan, kun hän tulee vanhemmaksi." + +Tässä Willen ääni tukkeutui ja hän vaikeni, sillä hän pelkäsi että +punssi ehkä tulisi tekemään häntä liian liikutetuksi, jos hän enempää +puhuisi, ja siihen pelkoon hänellä olikin syytä. + +Tom oli hyvin harvapuheinen kotimatkalla Cromwell Lodgeen; hän ei +näyttänyt olevan alakuloinen, vaan näytti tyynesti miettivän jotakin, +ja Kenelm ei tahtonut häntä häiritä. + +Vasta kun he saapuivat Grasmeren puutarhan aidan kohdalle, pysähtyi Tom +ja kääntyi Kenelmiin, sanoen: + +"Minä olen teille hyvin kiitollinen tästä illasta -- hyvin +kiitollinen!" + +"Se ei siis ole herättänyt tuskallisia ajatuksia teissä?" + +"Ei; minun mieleni on paljon rauhallisempi kuin luulin olevan +mahdollista sen jälkeen kun olin hänen jälleen nähnyt." + +"Onko se todella niin!" sanoi Kenelm itsekseen. "Miltähän minulle +tuntuisi jos näkisin Lilyn toisen miehen vaimona: hänen lapsensa +äitinä?" Häntä hirvitti tämä ajatus ja hänen huuliltaan pääsi +väkinäinen huokaus. Hän oli pysähtynyt, kun Tom herkesi puhuttelemasta +häntä, ja tunsi, että jokin hiljaa koski hänen käsivarteensa, jota hän +nojasi aitaa vasten. Hän katsoi sinne ja näki, että se oli Blanche. Se +oli tavalla tai toisella päässyt huoneuksen sisällä olevalta +vuoteeltaan ulos ja kun se oli kuullut äänen, joka tuntui tutulta sen +korvissa, oli se hiipinyt esiin pensastosta ja hypännyt aitaukselle. +Siinä se seisoi, selkä köyryssä ja hyrräsi, ikäänkuin ystävällisesti +tervehtien. + +Kenelm kumartui ja suuteli useampia kertoja sitä sinistä nauhaa, jota +Lilyn käsi oli sitonut lemmityisen kaulaan. Blanche hyväksyi vähän +aikaa hyväilyä, mutta kun se kuuli hiljaisen ratinan pensastosta, jota +joku heräävä lintu oli matkaansaattanut, hyppäsi se vapisevien lehtien +sekaan ja katosi näkyvistä. + +Kenelm astui nopein, kärsimättömin askelin eteenpäin, eikä sanaakaan +enää puhuttu ennenkuin he tulivat asuntoonsa ja erosivat toisistaan +yöksi. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Seuraavana päivänä päivällisen aikana Kenelm ja hänen vieraansa, +kävellessänsä joen rantaa pitkin, pysähtyivät Izaak Walton'in +kesähuoneen edustalla ja menivät Kenelmin ehdoituksesta sisään +lepäämään ja rauhassa jatkamaan aloitettua keskustelua. + +"Te juuri sanoitte minulle," sanoi Kenelm, "että teistä tuntuu kuin +kivi olisi rinnaltanne nostettu, siitä saakka kun jälleen Jessie +Somersin tapasitte, ja että hän teistä on niin muuttunut, ettei hän +enää ole se nainen jota te rakastitte. Mitä muuttumiseen tulee, niin se +minusta näyttää olevan muutos parempaan, hänen ulkonäköönsä, +käytökseensä ja luonteesensa katsoen; tietysti en sanoisi tätä, jos en +olisi vakuutettu siitä että puhuitte aivan vilpittömästi kun sanoitte +että muka haavanne on parantunut. Mutta minusta on hyvin kummallista +että palava rakkaus, joka on syttynyt ja saanut sijaa niin +harrasmielisen ja tulisen miehen sydämessä kuin teidän, yhtäkkiä voi, +yhden ainoan yhtymisen kautta, haihtua tai muuttua tyveneksi +ystävyydeksi; selittäkää se minulle." + +"Se on minustakin ihmeellistä," vastasi Tom, "ja minä en tiedä voinko +sitä selittää." + +"Miettikää sitä ja koettakaa." + +Tom mietiskeli vähän aikaa ja alkoi sitten: "Te tiedätte että minä olin +vallan toinen mies silloin kun rakastuin Jessie Wilesiin ja sanoin: +'Tapahtukoon mitä tahansa, tuo tyttö on tuleva minun vaimokseni. Ei +kukaan muu häntä saa.'" + +"Sen myönnän; jatkakaa." + +"Mutta sillä aikaa kun tulin toisellaiseksi mieheksi, niin +mielikuvitukseni yhä vielä kuvasi häntä minulle samana Jessie Wilesinä; +ja kun näin hänen Graveleighissä, hänen jo naimisessa ollessaan -- sinä +päivänä --." + +"Kun pelastitte hänen squiren hävyttömyydestä." + +"-- Oli hän vasta nainut. Minä en ajatellut häntä naineena. Minä en +nähnyt hänen miestänsä, ja muutos minussa alkoi vasta silloin. No niin, +koko sillä ajalla kuin luin ja ajattelin ja koetin parantaa vanhaa +minääni Luscombessa, oli Jessie Wiles yhä mielessäni ainoana tyttönä, +jota eläissäni olen rakastanut ja milloinkaan voisin rakastaa; minä en +uskonut mahdolliseksi voivani koskaan naida toista; kaikki omaiseni +sitä toivoivat, mutta Jessien kasvot olivat taas edessäni ja minä +sanoin itsekseni: 'Minä olisin kunnoton mies, jos menisin naimiseen +naisen kanssa, kun en saa toista mielestäni.' Minun täytyi vielä kerta +saada Jessieä nähdä, minun täytyi saada selkoa siitä, olivatko hänen +kasvonsa nyt toden perään samat, jotka minulle kummittelevat yksin +ollessani; ja minä olen hänen nähnyt, ja ne eivät olleet samat kasvot; +kukaties ne ovat kauniimmat, mutta ne eivät ole tytön kasvot, ne ovat +vaimon ja äidin kasvot. Ja eilen illalla, kun hän puhui niin +avosydämisesti kuin en milloinkaan ennen ole kuullut hänen tekevän, +niin huomasin sen muutoksen itsessäni, joka hiljakseen on tapahtunut +kahden viime kuluneiden vuosien ajalla. Silloin, sir, kun minä olin +sivistymätön, vähäpätöinen kylän hevoskengittäjä, ei ollut mitään +eroitusta minun ja talonpojan tytön välillä; tai oikeammin talonpojan +tyttö oli minua etevämpi kaikessa paitsi varallisuudessa. Mutta eilen +illalla kysyin itseltäni, kun likemmältä häntä katselin ja hänen +puhettansa kuuntelin: 'Jos Jessie nyt olisi vapaa, pakoittaisinko häntä +minun vaimokseni rupeamaan?' ja vastasin itselleni: 'En.'" + +Kenelm kuunteli tarkasti ja huudahti innokkaasti: "Miksi?" + +"Tuntuu kenties siltä kuin tahtoisin kerskata. Mutta, sir, minä olen +viime aikoina ollut ihmisten seurassa, sekä naisten että miesten, jotka +ovat korkeampaa säätyä kuin se, josta minä olen syntynyt; ja minä +tahtoisin vaimokseni kumppanin, joka olisi niiden vertainen; oi, sir, +minä en usko että Mrs Somersista sellaisen saisin." + +"Nyt ymmärrän teitä, Tom. Mutta te hävitätte minun typerää romaniani. +Minä olen luullut että tuo pieni kukkapallilla leikkivä tyttö kasvaisi +korvaamaan teille Jessieä; ja, minä tunnen näet niin vähän +ihmissydäntä, luulin että ne vuodet, jotka tarvittaisiin kehittämään +pientä tyttöä naiseksi, menisivät, ennenkuin vanhaa rakkautta voisi +korvata. Nyt näen että pienellä kukkapalli-tytöllä ei ole mitään +toiveita." + +"Toiveita? Kyllä, Mr Chillingly," huudahti Tom nähtävästi +närkästyneenä, "Susy on pieni herttainen olento, mutta hän on tuskin +muuta kuin löytölapsi. Sir, kun viimeksi tapasin teitä Londonissa, +niin puhuitte tästä asiasta niinkuin minä vielä olisin kylän +hevoskengittäjän poika, joka voisi naida työmiehen tyttären. Mutta," +lisäsi Tom ja hänen suuttunut äänensä kävi lempeämmäksi, "vaikka Susy +olisi syntyänsä lady, niin luulen että se mies suuresti erehtyisi, joka +luulee saavansa pientä tyttöä pitämään häntä isänä ja sitten, kun tyttö +on täysikasvuinen, toivoo että tämä suostuisi ottamaan häntä +rakastajaksi." + +"Ah, uskotteko niin!" huudahti Kenelm innokkaasti, ja loi ilosta +loistavat silmänsä Grasmereen päin. "Te uskotte sen; se on hyvin +järkevästi sanottu -- hyvä -- teitä on kehoitettu naimaan, ja te olette +evännyt sitä tehdä siksi kun olette jälleen nähnyt Mrs Somersin. +Oletteko nyt enemmän taipuvainen tähän; sanokaa se minulle?" + +"Minä sanoin eilen illalla että etevin rahamies Luscombessa, suurin +viljakauppias, on pyytänyt minua rupeamaan kauppaliittoon hänen +kanssaan. Ja, sir, hänellä on yksi ainoa tytär, joka on hyvin +rakastettava, on saanut mitä parhaimman kasvatuksen ja käyttää itsensä +ja puhuu aivan kuin lady. Jos minä naisin hänen, niin pääsisin pian +etevimmäksi mieheksi Luscombessa, ja Luscombe lähettää, niinkuin +epäilemättä tiedätte, kaksi edusmiestä parlamenttiin; kuka tietää, +vaikka hevoskengittäjän poika vielä tulisi --." Tom keskeytti itseänsä +-- hämillään ollen kunnianhimoisesta ajatuksesta, joka hänen +puhuessansa oli saattanut hänen poskensa entistä punaisemmiksi ja joka +nyt loisti hänen rehellisistä silmistänsä. + +"Ah!" sanoi Kenelm melkein suruisesti, "onko se niin? täytyykö jokaisen +miehen eläissänsä näyttää monta osaa? Kunnianhimo seuraa rakkautta, +viisasteleva ymmärrys kiihkoista tuntoa. Te olette todella muuttunut; +minun Tom Bowlesini on kadonnut." + +"Ei loppumattomaan kiitollisuuteen katsoen teille, sir," sanoi Tom +syvästi liikutettuna. "Teidän Tom Bowles luopuisi kaikista rikkauden ja +maallisen menestyksen unelmistaan ja menisi vaikka tuleen +palvellaksensa sitä ystävää, joka ensin kehoitti häntä rupeamaan +uudeksi Bowlesiksi! Älkää hyljätkö minua, minä olen teidän oma tekonne: +te sanoitte minulle sinä kauheana päivänä, jolloin hulluus valtasi +otsani ja rikos sydämeni: 'Minä tahdon olla teille uskollisin ystävä +mikä maailmassa löytyy.' Te olette ollut sellainen ystävä. Te +kehoititte minua lukemaan, te kehoititte minua ajattelemaan, te +opetitte minulle että ruumiin tulee olla sielun palvelija." + +"Hiljaa, hiljaa, ajat ovat muuttuneet; nyt te opetatte minulle jotakin. +Opettakaa, opettakaa: miten kunnianhimo korvaa rakkauden! Kuinka voi +halu edistyä maailmassa tulla vallitsevaksi himoksi, ja, jos siinä +onnistuisi, kaikkea korvaavaksi lohdutukseksi elämässämme? Me emme +milloinkaan voi olla niin onnellisia, vaikka nousisimme Caesarien +valtaistuimelle, kuin luulemme että olisimme voineet olla, jos Jumala +vaan olisi sallinut meidän asua kaukaisimmassa kylässä sen naisen +kanssa, jota rakastamme." + +Tom oli kovin ihmeissään tästä masentamattomasta kiihkon ilmauksesta +miehessä, joka oli hänelle sanonut että vaikka ainoastaan kerran +maailmassa voi löytää ystävän, niin on lemmityisiä yhtä runsaasti kuin +mustikoita. + +Hän silitti kädellään otsaansa ja vastasi epääväisesti: "Minä en +rohkene sanoa miten lienee muiden laita. Mutta omasta asiastani +päättäen näyttää olevan näin: nuori mies, jolla ei ole mitään joka +häntä miellyttää tai innostuttaa, paitsi ammattinsa, tulee +tyytyväiseksi, mieltyneeksi ja innostuneeksi kun hän rakastuu; ja hän +luulee silloin ettei mikään tässä maailmassa ole rakkauden vertaista, +hän ei välitä ensinkään kunnianhimosta. Minun setä-vainajani pyysi +minua monta monituista kertaa tulemaan hänen luoksensa Luscombeen ja +kuvasi kaikki ne maalliset edut mitkä minulle siitä olisi; mutta minä +en voinut lähteä siitä kylästä, jossa Jessie asui, ja sitä paitsi minä +tunsin itseni kykenemättömäksi päästä korkemmalle kannalle, kuin olin. +Mutta kun jonkun ajan olin Luscombessa asunut ja olin tottunut +toisellaisiin ihmisiin ja toisellaiseen puheesen, aloin mieltyä +samoihin, kuin ne, joiden seurassa oleskelin; ja kun minä, osittain +seurustelemisen kautta sivistyneempien ihmisten kanssa, osittain sen +kautta että koetin sivistää itseäni, huomasin että nyt voisin helpommin +kohoittaa itseäni setäni aseman yli kuin pari vuotta sitten taisin +kohoittaa itseäni hevoskengittäjän pojan yli, silloin heräsi +kunnianhimo minussa ja kasvoi yhä enemmän päivä päivältä. Sir, minä en +usko että millään voi herättää ihmisen henkisiä kykyjä niin kuin +kilpailuhalulla. Ja kilpailuhalu on juuri kunnianhimo." + +"Silloin minussa ei mahda löytyä kilpailuhalua, sillä minussa ei ole +kunnianhimoa." + +"Sitä en voi uskoa, sir; kenties toiset ajatukset sitä peittävät ja +pitävät alalla jonkun aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin se puhkee +ilmi ja tunkeutuu esimmäiseksi, niinkuin se on minussa tehnyt. Päästä +eteenpäin maailmassa, tulla yhä enemmän kunnioitetuksi, kuta +vanhemmaksi tulee, niiden joukossa, jotka meitä tuntevat, se on minusta +miehen toive. Minä olen varma siitä että se on englantilaiselle yhtä +luonnollista kuin -- kuin --." + +"Halu lyödä maahan toisen englantilaisen, joka on hänen tiellänsä. Minä +huomaan nyt että aina olette ollut hyvin kunnianhimoinen mies, Tom; +kunnianhimo on vaan ottanut toisen suunnan. Caesar olisi ehkä ollut +vaan + + "'Tappelija ensimmäinen kentällä.' + +"Ja nyt oletan että te luovutte matkatuumastanne, te palaatte +Luscombe'en, parantuneena surusta Jessien kadottamisen tähden, te +menette naimiseen sen nuoren ladyn kanssa, josta puhuitte, ja kokootte +vähitellen askelittain aldermannista ja mayorista Luscomben +parlamentin-jäseneksi." + +"Kaikki tuo kaiketi tulee aikoinaan," sanoi Tom, jota Kenelmin +ivallinen ääni ei loukannut, "mutta minun yhä vielä tekee mieleni +matkustaa; yhden vuoden matkustus ulkomailla varmaankin tekee minun +vielä soveliaammaksi sitä asemaa varten, johon pyrin. Minä lähden +takaisin Luscombeen järjestämään asioitani, tuumaamaan Mr Lelandin, +viljakauppiaan, kanssa takaisin tulostani ja --." + +"Nuori lady odottaa kai siksi." + +"Emily." + +"Oh, onko se hänen nimensä? Emily! se on paljon muhkeampi nimi kuin +Jessie." + +"Emily," jatkoi Tom järkähtämättömällä mielenmaltilla, "Emily tietää +että jos hän tulee vaimokseni, niin minä ylpeilisin hänestä, ja hän +tulee kunnioittamaan minua vielä enemmän, kun huomaa kuinka vakaa +päätökseni on elää niin, ettei hänen milloinkaan tarvitse minua +hävetä?" + +"Suokaa anteeksi, Tom," sanoi Kenelm lempeämmin ja pani veljellisellä +hellyydellä kätensä hänen olallensa. "Luonto on teistä tehnyt +täydellisen herrasmiehen; ja te ette voisi ajatella ja puhua jalommin, +jos olisitte tullut maailmaan kaikkien Howardien päämiehenä." + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Tom lähti seuraavana päivänä. Hän ei tahtonut enää tavata Jessieä, vaan +sanoi lyhyesti: "Minä en tahdo että se vaikutus, jonka hän toissa +iltana minuun teki, mitenkään heikontuisi." + +Kenelm ei suinkaan ollut pahoillansa ystävänsä lähdöstä. Vaikka Tomin +käytös ja sivistys oli niin parantunut, että hän oli käynyt enemmän +Chillinglyein säädyllisen ja taitavan perillisen kaltaiseksi, niin +Kenelm kuitenkin oli enemmän mieltynyt entiseen lohtumattomaan +matkakumppaniin, joka oli pannut pitkäkseen hänen viereensä heinikkoon +ja kuunnellut laulajan puhetta tai runoja, kuin käytölliseen ylöspäin +pyrkivään Luscomben porvariin. Lily Mordauntin nuoren rakastajan mieltä +loukkasi tieto, että ihmissydän voi suostua sellaisiin viisasteleviin +kunnioituksen esineiden vaihtelemisiin: yksi Jessie tänään, yksi Emily +huomenna -- "La reine est morte; vive la reine!" + +Pari tuntia sen jälkeen kuin Tom oli mennyt huomasi Kenelm että häntä +melkein mekaanisesti vietiin Braefieldvilleen päin. Hän oli +vaistontapaisesti aavistanut Elsien toiveita hänen itsensä ja Lilyn +suhteen, vaikka Elsie luuli niitä salanneensa. + +Braefieldvillessä hän kuuli puhuttavan Lilystä ja juuri niillä +paikoilla, jossa hän ensi kerran oli häntä nähnyt. + +Hän tapasi Mrs Braefieldin yksin salongissa; hän istui pöydän vieressä, +joka oli täynnä kukkia, joita hän järjesteli ja laitteli kukkavaaseihin +pantavaksi. + +Kenelmin mielestä hän oli tavallista varovaisempi ja hiukan +hämmästynyt; ja kun Kenelm, ensin puhuttuansa jokapäiväisistä asioista, +äkkiä kysyi oliko hän hiljan Mrs Cameronia tavannut, vastasi hän +lyhyesti: "Kyllä, minä kävin siellä toissa päivänä," ja alkoi sitten +kohta puhua surkeasta tilasta mannermaalla. + +Kenelm oli päättänyt ettei hän anna niin helposti itseänsä hämmentää, +ja palasi kohdakkoin aineesen. + +"Taannoin ehdoittelitte että tekisimme huviretken roomalaisen huvilan +raunioille, ja sanoitte kutsuvanne Mrs Cameronin tulemaan kanssamme. +Ehkä olette sitä unohtanut?" + +"En; mutta Mrs Cameron ei tule. Me voimme kutsua Ewlynin hänen +sijaansa. Hän tulee olemaan erittäin hyvä opas." + +"Erinomainen! Miksei Mrs Cameron tule?" + +Elsie oli hetken aikaa vaiti, loi sitten kirkkaat, mustat silmänsä +Kenelmiin ja päätti tehdä pikainen muutos asiassa. + +"En voi sanoa miksi Mrs Cameron ei tule, mutta hän teki siinä hyvin +viisaasti ja hyvin kunniallisesti. Kuulkaa, Mr Chillingly. Te tiedätte +kuinka suuresti minä teitä kunnioitan ja kuinka sydämellisesti minä +teistä pidän, ja jos saan päättää siitä, mitä moniaita viikkoja, +kenties pitemmänkin ajan tunsin, senjälkeen kun erosimme Tor-Hadhamissa +--." Tässä hän taas epäsi puhua, mutta jatkoi punastuen ja hymyssä +suin: "Jos minä olisin Lilyn täti tai vanhempi sisar, niin tekisin niin +kuin Mrs Cameron tekee; minä kieltäisin Lilyä olemasta paljon yhdessä +nuoren herrasmiehen kanssa, joka varallisuuteen ja säätyyn nähden on +liian paljon Lilyä etevämpi, voidaksensa --." + +"Tauotkaa," huudahti Kenelm ylpeästi, "minä en voi myöntää että miehen +rikkaus tahi sääty voisi puoltaa hänen julkeuttansa luulla olevansa +Miss Mordauntia etevämpi." + +"Varmaankaan ei etevämpi häntä synnynnäiseen sulouteen ja hienouteen +katsoen. Mutta maailmassa on toisia kohtia, joita Sir Peter ja Lady +Chillingly kenties ottaisivat lukuun." + +"Te ette sitä ajatellut ennenkuin viimeksi olitte Mrs Cameronin +tykönä." + +"Suoraan sanoen, en sitä tehnyt. Koska olin vakuutettu siitä että Miss +Mordaunt oli syntyänsä korkeasäätyinen nainen, niin en kylläksi +miettinyt muita eroavaisuuksia." + +"Te tiedätte siis että hän on syntyänsä vallas-nainen?" + +"Minä tiedän sen vaan, niinkuin kaikki täällä, Mrs Cameronin +vakuutuksesta, eikä kukaan voi epäillä ettei hän ole lady. Mutta on eri +asteita ladyjen ja herrasmiehien välillä, joista ei tavallisessa +yhteiselämässä paljon välitetä, mutta jotka otetaan huomioon kun +naimiskaupasta on puhe; ja Mrs Cameron itse sanoo suoraan ettei hänen +hoidokkaansa hänen mielestänsä kuulu siihen säätyyn, josta Sir Peter ja +Lady Chillingly toivoisi, että heidän poikansa valitsisi morsiamen. +Suokaa sentähden anteeksi (tässä hän ojensi kätensä Kenelmille) jos +olen loukannut tai pahoittanut teitä. Minä puhun niinkuin teidän ja +Lilyn totinen ystävä. Jos Miss Mordaunt on syynä teidän viipymiseenne +täällä, niin minä vakaasti kehoitan teitä lähtemään pois, kun vielä on +aika, sekä hänen että teidän oman mielenne rauhan takia." + +"Hänen mielen rauhan takia," sanoi Kenelm matalalla äänellä. "Hänen +mielen rauhan takia. Uskotteko toden perään että hän minusta välittää +-- että hän välittäisi siitä -- jos minä jäisin tänne?" + +"Toivoisin voivani vastata teille varmasti. Minä en ole hänen sydämensä +salaisuuksiin tunkeunut. Minä voin ainoastaan otaksua, että jokaiselle +nuorelle tytölle olisi vaarallista olla liian paljon yhdessä teidän +kaltaisenne miehen kanssa, ja aavistaa, että tämä häntä rakastaa, +tietämättä ettei tämä mies voisi perheensä suostumuksella kosia häntä." + +Kenelm painoi päänsä alas ja peitti kasvonsa oikealla kädellään. Hän ei +puhunut hetken aikaan. Senjälkeen hän nousi; hänen raittiit poskensa +olivat käyneet hyvin vaaleiksi, ja hän sanoi: + +"Te olette oikeassa. Miss Mordauntin mielen rauhaa tulee ajatella ennen +kaikkea. Suokaa anteeksi että minä äkisti lähden teiltä. Te olette +antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta, ja minä voin ajatella +sitä oikein ainoastaan kun olen yksin." + + + + +VIIDES LUKU. + + +Kenelm Chillinglyltä Sir Peter Chillinglylle: + + "Isäni! Rakas isäni! -- Tämä ei ole mikään vastaus teidän + kirjeesenne. Minä en tiedä voiko sitä edes kirjeeksi sanoakaan. + En voi vielä päättää tahdonko että se teidän käsiinne tulee vai + ei. Väsyneenä puhumisesta itseni kanssa, istun pöytäni ääreen + puhuakseni teidän kanssanne. Olen usein soimannut itseäni siitä + etten ole käyttänyt jokaista sopivaa tilaisuutta antaakseni + teidän tietää kuinka hellästi teitä rakastan, kuinka suuresti + teitä kunnioitan; teitä, ystävääni, isääni. Mutta me Chillinglyt + emme ole mikään demonstrativinen suku. Minä en muista että te + sanoissa milloinkaan olette minulle lausunut sen totuuden että + rakastatte poikaanne äärettömästi paljoa enemmän kuin hän ansaitsee. + Ja enkö kuitenkin tiedä että te mieluisemmin antaisitte rakkaat + vanhat kirjanne joutua vasaran alle, kuin antaa minun turhaan + toivoa jotain koettamatonta, viatonta iloa, jota mieleni tekisi? + Ja tiedättehän te yhtä hyvin, että minä ennemmin luopuisin koko + perintöoikeudestani ja rupeaisin päivämieheksi, kuin antaisin teidän + kaivata rakkaita vanhoja kirjojanne? + + "Tämän molemminpuolisen tiedon minä pidän vallan varmana kaikessa + mitä sydämeni toivoo saada teille ilmoittaa. Mutta jos aavistukseni + on oikea, niin päivä on tuleva, jolloin teidän ja minun välillä + täytyy tulla alttiiksi paneminen kysymykseen toisen tai toisen + puolesta. Jos niin on, niin pyydän että te tämän uhrauksen teette. + Kuinka se voi käydä laatuun? Kuinka voin olla niin hävytön, niin + itsekäs, niin kiittämätön ja unhoittaa kaikki mitä nyt jo olen + teille velkaa ja jota kenties en milloinkaan voi maksaa? Minä voin + ainoastaan vastata: 'Se on kohtalon, se on luonnon, se on rakkauden + syy' --." + + * * * * * + + "Tässä minun täytyy keskeyttää itseäni. On keski-yö, kuu on aivan + vastapäätä ikkunaa, jonka vieressä istun, ja joessa, joka juoksee + sen alitse, näkyy pitkä, kapea viiva, jossa jokainen aalto värähtelee + sen valossa; kuun valaisevan viivan molemmin puolin ovat toiset + aallot, jotka rientävät yhtä kiireesti hautaansa kohti näkymättömään + syvyyteen, liikkumattomina ja kolkkoina. En voi kirjoittaa enää." + + * * * * * + +Kaksi päivää myöhemmin. + + "Sanotaan että hän on alempana meitä varallisuuteen ja arvoon + katsoen. Olemmeko me, isäni -- me, kaksi jalosukuista herrasmiestä + -- kullanhimoisia tahi ylhäisten suosiota hakevia. Minun yliopistossa + ollessani halveksittiin ainoastaan kuokkavierasta ja keikaria, + miestä, joka valitsi ystäviänsä sen mukaan kuin niiden rahat tai + niiden arvo voisi olla hänelle hyödyksi. Jos niin on laita siinä, + missä valinta on niin vähästä arvosta henkilön onneen ja + tulevaisuuteen katsoen, jolla on jonkimoinen miehuullisuus, + kuinka paljoa vähäpätöisempi kuokkavieras ja keikari onkaan kun + tulee päättää mitä vaimoa on rakastaminen ja valitseminen + sulostuttamaan ja jalostuttamaan jokapäiväistä elämää! Voiko + hän tulla minulle täksi sulostuttavaksi ja jalostuttavaksi + olennoksi? Minä uskon sen vakaasti. Itse elämä on minusta saanut + viehätyksen, jommoista en milloinkaan aavistanut sillä olevan; + minä alan jo vähän ottaa osaa kanssaihmiseni rientoihin ja + pyrintöihin, joka on voimallisin niissä, joita jälkimaailma katsoo + hyväntekijöiksensä. Tässä hiljaisessa kylässä voisin tosin löytää + riittäviä esimerkkejä siihen, ettei ihmisen tarkoitus ole mietiskellä + elämää, vaan ottaa tehokasta osaa siihen ja siinä toimessa huomata + voivansa hyödyttää ihmiskuntaa. Mutta minä epäilen että olisin + hyötynyt sellaisista esimerkeistä; luulen että olisin katsellut + tätä pientä maailman näyttämöä samalla tavalla kuin olin katsellut + suurta, välinpitämättömänä kuin katselija, joka näkee huonoin + näyttelijäin tavallista perhenäytelmää näyttävän, jos ei koko + olentoni yht'äkkiä olisi luopunut filosofiasta intohimon edestä, + ja kerta lämmitettynä, tullut myötätuntoiseksi ihmiskuntaa kohtaan, + missä ikinä se palaa ja hehkuu. Oi, voiko epäillä siitä, mikä arvo + hänelle tulee kuolevaisen morsiamena -- hänelle, prinsessalleni, + Haltiattarelleni? Kuinka tyytyväiseksi te, isäni, tulette poikanne + maalliseen asemaan! Kuinka uutterasti hän tulee koettamaan korvata + kaikkia puutteitansa ymmärrykseen, neroon ja tietoihin katsoen, + sillä yhteen ainoaan päämaaliin kootulla voimalla, joka -- enemmän + kuin ymmärrys, nero ja tieto vaatii mitä maailma sanoo kunniaksi. + + "Niin, hänen kanssansa, hänen kanssansa minun nimeni kantajana, + hänen kanssansa, jolle minä, mitä hyvää ja suurta tehnenkin, voisin + sanoa: 'Se on sinun tekosi,' lupaan minä että te tulette siunaamaan + sitä päivää, jolloin syliinne suljette tyttären." + + * * * * * + + "'Sinä olet yhteydessä rakastetun kanssa kaikessa, jota tunnet olevan + sinua ylempänä.' Niin kirjoittaa yksi noista taikatempuissa + taitavista saksalaisista, jotka rinnassamme hakevat haudattujen + totuuksien siemeniä ja kehittävät niitä kukkaisiksi, ennenkuin me + itse edes tiedämme mitään siemenistä. + + "Jokainen ajatus, joka saattaa minua rakkaani yhteyteen, on + minusta syntynyt siivillä." + + * * * * * + + "Olen juuri hiljan häntä tavannut, juuri hänestä eronnut. Siitä asti + kuin minulle -- ystävällisesti ja viisaasti -- sanottiin ettei + minulla ollut oikeutta panna hänen mielen rauhaansa alttiiksi, jos + minulla ei ole oikeutta kosia häntä ja saada häntä, lupasin itselleni + että välttäisin hänen seuraansa siksi kunnes olin kertonut teille + kaikki, niinkuin nyt teen, ja saanut teiltä tämän luvan; sillä + vaikken olisi milloinkaan sitä lupausta antanut, joka sitoo + kunniatani, niin teidän myönnytyksenne ja siunauksenne tulee pyhittää + valintaani. Minä en uskaltaisi pyytää niin viattoman ja puhtaan + olennon naimaan kiittämätöntä ja tottelematonta poikaa. Mutta tänä + iltana minä tapasin hänen vallan odottamatta pastorin luona, joka on + kelpo mies, jolta olen paljon oppinut; jonka elämänohjeet, jonka + esimerkki, jonka perheellinen onni ja samalla toimelias ja puhdas + elämä sopivat yhteen minun omien unelmieni kanssa, kun näin unta + hänestä. + + "Minä kerron teille rakkaani nimen -- hiljaa, se on vielä suuri + salaisuus teidän ja minun välillä. Mutta, oi, jospa se päivä jo + olisi käsissä, kun saisin kuulla teidän kutsuvan häntä nimeltä ja + nähdä teidän painavan hänen otsallensa ainoan miehen suudelman, + josta en olisi mustasukkainen. + + "On pyhäpäivä, ja iltakirkon jälkeen on ystäväni tapa koota lapsensa + ympärilleen ja ilman varsinaista saarnaa tahi esitelmää hän herättää + niiden mieltymystä aineihin, jotka ovat päivän pyhän tarkoituksen + yhteydessä. Hän ei usein suoraan puhu uskonnollisista asioista; + useammin hän alkaa jostakin vähäpätöisestä tapauksesta tahi + tarinasta, joka edellisellä viikolla on lapsia huvittanut, ja + kehittää vähitellen siitä jonkun siveellisen ohjesäännön tai ottaa + raamatusta jonkun valaisevan esimerkin. Hän on sitä mieltä että kun + lasten täytyy oppia paljon siitä mitä heidän on oppiminen ahkeran + työn kautta, niin uskontoa ei tule tehdä heille vaikeaksi, vaan + huomaamatta sovitettava heidän mieleensä ja yhdistettävä rauhallisten + ja rakkaiden muistojen kanssa, ja tehtävä lohdutukseksi surujen + jälkeen, tukeeksi vastoinkäymisissä, eroittamattomaksi kumppaniksi + sen kaksoissisarelle, Toivolle. + + "Minä astuin tänä iltana pastorin huoneesen juuri kun seura oli + kokoutunut hänen ympärilleen. Hänen vaimonsa vieressä istui lady, + joka erittäin minua miellyttää. Hänen kasvonsa osoittaa sellaista + tyyneyttä, joka ilmoittaa surun vaikuttavaa väsymystä. Hän on + rakastettuni täti. Lily oli istunut matalalle tuolille hyvän pastorin + jalkain juureen, erään pastorin tyttären kanssa, jonka kaulan ympäri + hän oli pannut käsivartensa. Hän on paljon mieluummin lasten kanssa + kuin hänen ikäistensä tyttöjen seurassa. Pastorin rouva, joka on + hyvin viisas ja ymmärtäväinen nainen, kysyi kerta minun kuullen, mikä + siihen oli syynä ja miksi hän aina tahtoi olla vaan lasten kanssa, + joilta hän ei voinut oppia mitään. Oi! toivon että olisitte nähnyt + kuinka viaton enkelinkaltainen hänen kasvoinsa sävy oli, kun hän + suoraan vastasi: 'Minä luulen että se on sentähden että niiden + seurassa olen enemmän turvallinen, minä tarkoitan lähempänä Jumalaa.' + + "Mr Ewlyn -- niin on pastorin nimi -- kehitti tänä iltana esitelmänsä + kauniista haltiatarsadusta, jonka Lily edellisenä päivänä oli + kertonut hänen lapsillensa ja jonka pastori pyysi hänen uudestaan + kertomaan." + + "Tämä on lyhykäisyydessä sadun sisältö:" + + "Oli kerran kuningas ja kuningatar, jotka olivat hyvin onnettomat + sentähden ettei heillä ollut perillistä, joka olisi kruunun perinyt; + ja he rukoilivat Jumalalta sellaista; ja katso, eräänä kauniina + kesä-aamuna näki kuningatar, herätessänsä, kehdon vuoteensa vieressä + ja kehdossa makasi kaunis nukkuva lapsukainen. Oli suuri juhlapäivä + yli koko valtakunnan! Mutta kun poika kasvoi suuremmaksi, tuli hän + hyvin itsepäiseksi ja pahaksi; hänen kauneutensa katosi, hän ei + tahtonut oppia läksyjänsä, hän oli niin häijy kuin lapsi olla voi. + Vanhemmat olivat kovin suruissansa; heidän toivottu perillisensä + näytti tulevan suureksi vitsaukseksi sekä heille että heidän + alamaisilleen. Vihdoin eräänä päivänä näkyi kaksi pientä ajettumaa + prinssin hartioissa, joka vielä lisäsi heidän suruansa. Kaikilta + lääkäreiltä kysyttiin syytä tähän ja haettiin apua. Ne koettivat + tietysti nuoria ja teräspuristimia, jotka tuottivat pienelle + prinssiraukalle suurta vaivaa ja tekivät hänen entistä häijymmäksi. + Ajettumat tulivat kuitenkin yhä isommiksi ja prinssi sairastui ja + kävi yhä heikommaksi. Vihdoin taitava lääkäri sanoi että ainoa keino + pelastaa prinssin henkeä oli ajettumain poisleikkaaminen, ja + määrättiin että leikkaus oli tapahtuva seuraavana aamuna. Mutta yöllä + kuningatar näki unessa kauniin olennon, joka seisoi hänen vuoteensa + vieressä. Ja tämä olento sanoi soimaavalla äänellä hänelle: + 'Kiittämätön nainen. Kuinka sinä palkitset minua siitä kalliista + lahjasta, jonka minun suosioni sinulle hankki? Minä olen + Haltiattarein kuningatar. Sinun valtakuntasi perilliseksi uskoin + minä sinun huostaasi lapsen Haltiattarein maasta, joka tulisi olemaan + siunaukseksi sinulle ja sinun kansallesi; ja sinä aiot nyt lääkärin + veitsen kautta tuottaa sille kuoleman tuskaa.' Ja kuningatar vastasi: + 'Kalliiksi tosiaankin voit sanoa sen lahjan! Kurja, kivulloinen, + katala vaihdokas.' + + "'Oletko niin typerä,' sanoi kaunis olento, 'ett'et käsitä että + ensimmäiset vainut haltiatar-lapsessa aivan luonnollisesti ovat + tyytymättömyys siitä että se on ajettu pois kotimaastansa? Ja tämä + tyytymättömyys olisi piinannut sitä kuoliaaksi tahi olisi se yhä + enentynyt katkeruudeksi ja ilkeydeksi, koska lapsi olisi ollut + voimaan katsoen haltiatar; mutta siitä olisi tullut paha haltiatar, + jos ei sen synnynnäinen luonto olisi ollut kylläksi voimallinen + kehittämään sen siipiä. Se, jota te sokeudessanne katsotte + viallisuudeksi ihmislapsessa, se tekee haltiatarlapsen kauneuden + täydelliseksi. Voi sinua, jos et salli haltiatarlapsen siipien + kasvaa!'" + + "Ja seuraavana aamuna kuningatar lähetti lääkärin pois, kun hän tuli + kamala veitsi muassaan, ja otti pois nuorat ja teräspuristimet + prinssin hartioilta, vaikka lääkärit sanoivat että se tuottaisi + kuoleman lapselle. Ja siitä hetkestä alkaen rupesi kuninkaallinen + perillinen parantumaan ja kukoistamaan. Ja kun vihdoin viimein + noista rumista ajettumista kehittyi lumivalkoiset siivet, niin + prinssin pahantapaisuus hävisi ja hän kävi lempeäksi ja + hyväluontoiseksi. Sen sijaan että hän ennen oli kiusannut + opettajiansa, tuli hän nyt mitä oppivaisimmaksi ja ahkerimmaksi + oppilaaksi, oli vanhempainsa ilo ja koko kansan ylpeys; ja kansa + sanoi: 'Hänestä me kerta saamme kuninkaan, jommoista meillä ei + milloinkaan ennen ole ollut.' + + "Tähän Lilyn satu päättyi. Minä en voi teille selittää kuinka + suloisella, leikillisellä tavalla hän sitä kertoi. Sitten hän + sanoi, vakaasti päätänsä pudistaen: 'Mutta te ette näy tietävän + mitä jälestäpäin tapahtui. Kenties luulette ettei prinssi + milloinkaan siipiänsä käyttänyt? Kuunnelkaa minua. Hovimiehet, + jotka palvelivat hänen Kuninkaallista Korkeuttansa, huomasivat että + hän katosi muutamina öinä joka viikko. Näinä öinä hän lensi, + totellen siipien vainua, linnan saleista Haltiattarein maahan; + hän tuli takaisin sieltä vielä enemmän mieltyneenä siihen + inhimilliseen kotiin, josta hän hetkeksi aikaa oli päässyt pois.' + + "'Oi, lapseni,' sanoi pappi vakaasti, 'me olisimme turhaan saaneet + siivet, jos emme tottele sitä vainua, joka kehoittaa meitä lentämään; + itse lentäminen olisi yhtä turhaa, jos emme lentäisi sitä kotia + kohti, josta tulimme, tuoden kotimaastamme paremman terveyden ja + puhtaamman ilon.' + + "Sillä välin kun pappi näin teki täydelliseksi Lilyn haltiatarsadun + opetuksen, nousi tyttö alhaiselta istuimeltansa, tarttui hänen + käteensä, suuteli sitä suurella kunnioituksella ja meni ikkunan luo. + Minä näin että hän oli hyvin liikutettu, sillä hän koetti salata + kyyneleitänsä. Myöhemmin illalla, kun olimme ulkona pihalla, tuli + Lily ujosti minun luokseni, juuri vähää ennen kuin piti mentämän + pois, ja sanoi kuiskaten: + + "'Oletteko suuttunut minuun? Mitä olen tehnyt, joka on teitä + loukannut?' + + "'Suuttunut teihin? Kuinka voitte sellaista ajatella minusta?' + + "'Ettehän ole moneen päivään käynyt meillä, enkä ole teitä yhtään + nähnyt,' sanoi hän niin suorasti ja katsoi minuun silmillä, joissa + kyyneleet vielä näytti väikkyvän. + + "Ennenkuin minä uskalsin vastata, tuli hänen tätinsä meidän + luoksemme, sanoi minulle kylmästi 'hyvää yötä,' ja vei pois + hoidokkaansa. + + "Minä olin aikonut saattaa heitä heidän kotiinsa, niinkuin minun + oli ollut tapa, kun me tapasimme toisiamme naapurien luona. Mutta + täti oli luultavasti arvannut että minä olisin pappilassa sinä + iltana ja, tehdäksensä minun tuumani tyhjäksi, hän oli tilannut + heille vaunut paluumatkaa varten. Ei ole epäilemistäkään, ettei + häntä ole varoitettu antamasta hoidokkaansa olla minun kanssani + yhdessä. + + "Isäni, minun täytyy kohdakkoin tulla teidän tykönne, minun pitää + täyttää lupaukseni ja teidän huuliltanne vastaanottaa suostumuksenne + minun valintaani; sillä suostuttehan siihen, eikö niin? Mutta minä + tahdoin edeltäkäsin ilmoittaa asian teille, ja lopetan sentähden + hajanaiset otteet neuvottelemisestani oman sydämeni kanssa ja teidän + kanssa, ja panen ne huomenna postiin. Te saatte odottaa minua kohta + niiden jälkeen, kun ensin annan teille yhden päivän vapauden + saadaksenne yksin niitä miettiä -- yksin, rakas isäni; ne eivät + ole aiotut muiden silmille kuin teidän. + + "K. C." + + + + +KUUDES LUKU. + + +Seuraavana päivänä Kenelm lähti kaupunkiin, pani ison kirjeensä Sir +Peterille postiin ja poikkesi Will Somersin puotiin ostaaksensa Jessien +kauniista varastosta koreja tai muita pieniä kapineita, jotka hänen +äitiänsä miellyttäisivät. + +Kun hän astui puotiin, alkoi hänen sydämensä tykyttää nopeammin. Hän +näki kaksi nuorta tyttöä seisovan kauppapöydän vieressä katsellen +lasisen laatikon sisällystä. Toinen näistä oli Clemmy; toinen oli +epäilemättä Lily Mordaunt. Clemmy huudahti: "Oi, kuinka kaunis tämä on, +Mrs Somers; mutta," ja tässä hän loi silmänsä kauppapöydästä +silkkikukkaroon, joka oli hänen kädessään, ja hän lisäsi suruisesti: +"minä en voi sitä ostaa. Minulla ei ole likimainkaan niin paljon +rahaa." + +"Ja mitä se on, Miss Clemmy?" kysyi Kenelm. + +Molemmat tytöt kääntyivät kuullessaan hänen ääntänsä, ja Clemmyn kasvot +kävivät iloisen näköisiksi. + +"Katsokaa," sanoi hän, "eikö se ole ihmeen kaunis?" + +Tämä ihaeltu ja haluttu esine oli pieni kultamedaljongi, varustettu +pienistä helmistä tehdyllä ristillä. + +"Minä vakuutan teitä siitä, Miss," sanoi Jessie, joka oli oppinut +ammattinsa mielikielisyyttä, "se on todella pilkkahinta. Miss Mary +Burrows, joka oli täällä juuri ennenkuin te tulitte, osti medaljongin, +joka ei ollut läheskään näin kaunis, ja maksoi kymmenen killinkiä +enemmän siitä." + +Miss Mary Burrows oli Miss Clemmy Ewlynin ikäinen, ja nämä kaksi nuorta +kaunotarta kilpailivat toistensa kanssa kauneudessa. "Miss Burrows!" +huokasi Clemmy, ollen mielipahoillaan. + +Mutta Kenelmin huomio kääntyi Clemmyn medaljongista pieneen sormukseen, +jota Mrs Somers oli kehoittanut Lilyä koettamaan ja jonka hän nyt otti +sormestaan ja antoi takaisin päätänsä pudistaen. Mrs Somers, joka näki +ettei hänellä ollut toivoa myydä medaljongia Clemmylle, kääntyi nyt +vanhempaan tyttöön, jolla luultavasti oli kyllin rahaa kukkarossaan ja +jolle kaikissa tapauksissa voisi antaa velaksi. + +"Sormus sopii teille erittäin hyvin, Miss Mordaunt, ja jokainen teidän +ikäisenne nuori lady pitää ainakin yhden sormuksen; antakaa minun panna +se sormeenne!" Hän lisäsi matalammalla äänellä: "Vaikka me myymme tässä +laatikossa olevat tavarat ainoastaan komissionina, niin on meille +kuitenkin yhdentekevä jos saamme maksun nyt tahi joulun aikana." + +"Se ei minua viehätä, Mrs Somers," sanat Lily nauraen ja lisäsi +vakaan-näköisenä, "minä lupasin Leijonalle, tarkoitan holhojaani, etten +milloinkaan tekisi velkoja, ja sitä en milloinkaan teekään." + +Lily kääntyi uskaliaasti pois vaarallisesta kauppapöydästä, otti +paperin, jossa oli uusi nauha, jonka hän oli Blanchelle ostanut, ja +Clemmy seurasi häntä vastahakoisesti ulos puodista. + +Kenelm jäi puotiin ja valitsi kiireimmiten vähäsen pikku tavaraa, joka +illalla oli hänelle lähetettävä muutaman korin kera, jotka Will itse +saisi valita; sitten hän osti sen medaljongin, jonka Clemmyn oli tehnyt +mieli saada, mutta koko ajan hän ajatteli sitä sormusta, jota Lily oli +koettanut. Se ei ollut rikos etikettiä vastaan antaa medaljongi +sellaiselle lapselle kuin Clemmy oli, mutta eikö kauhea loukkaus +tarjota Lilylle lahjaa? Jessie sanoi: + +"Miss Mordaunt piti paljon tästä sormuksesta, Mr Chillingly. Minä olen +varma siitä että hänen tätinsä soisi hänen saada sen. Minun tekee +mieleni panna se erilleen siksi kunnes Mrs Cameron tulee tänne. Olisi +vahinko jos joku toinen ostaisi sen." + +"Minä luulen," sanoi Kenelm, "että minä rohkenen näyttää sitä Mrs +Cameronille. Hän varmaankin ostaa sen hoidokkaallensa. Pankaa sormuksen +hinta minun velkalistaani." Hän otti sormuksen ja vei sen mukaansa; se +oi hyvin halpa pieni sormus, jossa oli yksi ainoa, sydämen muotoinen +kivi, eikä maksanut puoltakaan niin paljon kuin medaljongi. + +Kenelm saavutti nuoret neitoset juuri siinä missä tien haara oli; +toinen vei suoraan Grasmereen, toinen hautausmaan poikki pappilaan. Hän +antoi medaljongin Clemmylle ja lausui muutamia ystävällisiä sanoja, +jotka helposti poistivat epäyksen sitä vastaanottaa; ja Clemmy riensi +iloisena lahjastaan pappilaa kohti voidaksensa mitä pikemmin näyttää +aarrettaan äidilleen ja sisarelleen ja etupäässä Mary Burrowsille, joka +oli luvannut tulla heille luncheonille. + +Kenelm astui hitaasti Lilyn rinnalla. + +"Teillä on hyvä sydän, Mr Chillingly," sanoi tyttö hiukan jyrkästi. +"Kuinka hauskaa mahtaa olla teille tehdä niin suurta iloa toiselle! +Rakas pieni Clemmy!" + +Tämä teeskentelemätön kiitos ja täydellinen kateellisuuden ja +itsekkäisyyden puute, jota hänen ilonsa siitä, että ystävänsä toivo oli +täytetty, ilmoitti, ilahutti Kenelmiä. + +"Jos on hauskaa tuottaa muille iloa," sanoi Kenelm, "niin on nyt teidän +vuoronne tehdä minulle sellainen ilo." + +"Kuinka niin?" kysyi tyttö äkkiä punastuen. + +"Siten että suotte minulle saman oikeuden kuin pieni ystävänne on +minulle suonut." + +Ja hän otti sormuksen esiin. + +Lily heilautti päätänsä ja näytti kopealta. Mutta kun hänen silmänsä +kohtasivat Kenelmin silmiä, painoi hän taas alas päänsä ja hän vapisi +hiukan. + +"Miss Mordaunt," sanoi Kenelm, joka töin tuskin taisi hillitä palavaa +haluansa langeta hänen jalkainsa juureen ja sanoa: 'Tämän sormuksen +kautta tarjoon minä teille rakkauteni -- vannon minä teille +uskollisuuteni!' -- "Miss Mordaunt, säästäkää minua tuskasta ajatella +että olen teitä loukannut; kaikin vähimmin tahtoisin tehdä sitä tänä +päivänä, sillä kenties tulee kulumaan vähän aikaa ennenkuin taas teitä +tapaan. Minä lähden kotiin muutamaksi päiväksi asian tähden, josta +elämäni onni voi riippua, ja minä olisin huono poika ja kelvoton +aatelismies, jos en tässä asiassa neuvoittelisi hänen kanssansa, joka +on neuvonut minua kaikessa, mikä tunteitani koskee, kääntymään hänen +puoleensa, isänä, ja kaikessa, mikä kunniaani koskee, häneen, +aatelismiehenä." + +Ei mikään arvostelija olisi "The Londonerissa" voinut pilkata +lausetapaa, joka olisi ollut enemmän poikkeava siitä mitä meidän ajan +elämäntapojen ja siveellisyyden kuvaaja olisi antanut rakastajan +lausua. Mutta pieni perhoskesyttäjä raukka ja haltiatarsatujen kertoja +käsitti kohdakkoin kaikki mitä tämä kummallisin olento maailmassa jätti +sanomatta. Se tunki syvemmälle hänen sydämeensä kuin palavin ilmoitus +veijarin tai seikkailijain huulilta olisi tehnyt, joihin meidän aikamme +tapain-kuvaajat hyvin usein alentavat sen ritarillisuuden, jota nimitys +"rakastaja" käsittää. + +Siinä, missä he olivat puhuessansa pysähtyneet joen partaa pitkin +kulkevalla tiellä, oli penkki, jolla he sattumalta olivat moniaita +viikkoja takaperin istuneet. Jonkun minuutin kuluttua he taas istuivat +samalla penkillä. + +Ja se pieni kiiltävä turkosisydämellä varustettu sormus oli Lilyn +sormessa, ja he istuivat siellä lähes puoli tuntia; he eivät puhuneet +paljon, mutta olivat ihmeen onnelliset; ei ainoatakaan uskollisuuden +lupausta tehty. Ei, ei edes sanaakaan lausuttu, jota olisi voinut +selittää lauseeksi "Minä rakastan sinua." Ja kuitenkin tiesi kumpikin +heistä, kun he nousivat penkiltä ja astuivat ääneti joenrantaa pitkin, +että hän oli rakastettu. + +Kun he tulivat portille, joka vei Grasmeren puutarhaan, säpsähti Kenelm +hiukan. Mrs Cameron seisoi portilla ja nojasi siihen. Sitä +levottomuutta, joka Kenelmissä heräsi hänet nähdessänsä, ei Lily +tuntenut; hän riensi Kenelmin edellä, suuteli tätiänsä poskelle ja +juoksi pihan poikki kepein askelin ja iloisesti laulaen. + +Kenelm jäi seisomaan portille Mrs Cameronia vastapäätä. Jälkimäinen +avasi portin, kävi Kenelmin käsivarteen ja vei hänet takaisin joen +rannalle. + +"Mr Chillingly," sanoi hän, "minä olen varma siitä ettette pane +sanoihini vakavampaa merkitystä kuin minä tahdon niille antaa, kun +muistutan teitä siitä ettei ole mitään paikkaa, joka on niin piilossa, +että se välttäisi juorupuhetta, ja teidän täytyy myöntää että minun +holhottini herättää tämän huomiota, jos nähdään hänen kulkevan näillä +poluilla yksin teidän ikäisenne ja kaltaisenne miehen kanssa, jonka +oleskeleminen näillä seuduilla ilman nähtävää tarkoitusta jo on alkanut +herättää arveluita. Minä en luule että holhottini teidän silmissänne on +mitään muuta kuin vilpitön lapsi, jonka omituinen mielikuvitus ja +taipumukset huvittavat teitä; ja vielä vähemmän minä luulen että hän on +vaarassa väärin selittämään sitä huomiota, jota olette häntä kohtaan +osoittanut. Mutta hänen tähtensä täytyy minun kuitenkin ottaa lukuun +mitä muut voivat sanoa. Suokaa sentähden anteeksi kun lisään, että +luulen teidänkin velvollisuutenne olevan kunnianne ja hyvän maineenne +tähden tehdä samaa. Mr Chillingly, minä olisin hyvin iloinen, jos +soveltuisi teidän tuumiinne lähteä pois täältä." + +"Hyvä Mrs Cameron," vastasi Kenelm, joka vallan tyynen-näköisenä oli +tätä puhetta kuunnellut; "minä kiitän teitä siitä että puhutte niin +suoraan asian, ja minä olen iloinen siitä että saan tilaisuutta +ilmoittaa teille että aion lähteä tästä seudusta siinä toivossa, että +saan palata tänne muutaman päivän kuluttua ja silloin oikaista teidän +erehdyksenne siihen kantaan nähden, jolla minä teidän holhottianne +katselen. Sanalla sanoen," tässä hänen kasvonsa ja äänensä äkkiä +muuttuivat, "minun hartain toivoni on vanhemmiltani saada oikeus +vakuuttaa teitä siitä, että he rakkaudella vastaanottavat teidän +holhottianne tyttäreksensä, siinä tapauksessa että hän suostuu minun +pyyntööni ja uskoo minulle toimen tehdä hänet onnelliseksi." + +Mrs Cameron pysähtyi äkkiä ja loi hänen kasvoihinsa sanomattoman +levottoman katseen. + +"Ei, Mr Chillingly," huudahti hän, "niin ei saa olla -- ei voi olla. +Poistakaa mielestänne niin hurja ajatus. Se on nuoren miehen järjetön +romaani. Teidän vanhempanne eivät voi antaa suostumustansa siihen että +te naitte minun hoidokkaani; minä sanon teille edeltäkäsin etteivät +voi." + +"Mutta miks'ei?" sanoi Kenelm hiljaa hymyillen. + +"Miks'ei?" toisti Mrs Cameron kiivaasti; sitten hän jossakin määrin +jälleen saavutti tavallisen tyyneytensä. "Se on helppo selittää. Mr +Kenelm Chillingly on hyvin vanhan suvun ja, niinkuin olen kuullut, +suurien tiluksien perillinen. Lily Mordaunt ei ole mitään: orpolapsi, +ilman omaisuutta, ilman sukulaisia, alhaisesta säädystä lähteneen +taiteilijan holhotti; hän puuttuu korkeasukuisen naisen tavallista +sivistystä; hän ei ensinkään tunne sitä maailmaa, jossa te elätte. +Teidän vanhemmillanne ei ole oikeutta sallia pojan, joka on niin nuori +kuin te, äkillisen ja mielettömän naimisen kautta astua ulos omasta +piiristänsä. En minä, eikä Walter Melville milloinkaan suostuisi siihen +että Lily tulisi perheesen, joka vastenmielisesti ottaisi häntä +vastaan; olkoon siinä kylläksi sanottu. Poistakaa nämä ajatukset +mielestänne. Ja hyvästi." + +"Rouva," vastasi Kenelm hyvin vakaasti, "uskokaa minua, kun vakuutan +etten olisi puhunut näin suoraan teille, jos en olisi toivonut että ne +syyt, joita te tuotte esiin minun rohkeaa tuumaani vastaan, eivät +vanhemmilleni ole niin tärkeät, kuin te luulette. Vaikka olen nuori, +voin kuitenkin vaatia oikeuden itse valita vaimoni. Mutta minä olen +luvannut isälleni etten kosi ketään ennenkuin olen ilmoittanut hänelle +toivomukseni ja saanut hänen suostumuksensa siihen; ja hän on viimeinen +maailmassa, joka kieltäisi tätä suostumusta, kun sydämeni olisi niin +kiintynyt siihen, kuin se nyt on. Minä en tarvitse omaisuutta vaimoni +kanssa, ja jos milloinkaan tekisi mieleni päästä korkeaan asemaan +maailmassa, niin ei mitkään sukulaisuuden siteet voisi minulle siinä +olla niin suureksi hyödyksi kuin sen vaimon hymyily, jota rakastan. On +ainoastaan yksi asia, jota vanhempani katsoisivat oikeudekseen vaatia +siltä, jonka minä olen valinnut meidän nimeämme omistamaan. Minä +tarkoitan että hänen tulee olla hyvän näköinen, miellyttävä käytöksensä +ja periaatteensa puolesta ja -- äitini ainakin lisäisi -- jaloa sukua. +Mitä hänen ulkonäköönsä ja käytökseensä tulee, olen minä lapsuudestani +saakka nähnyt paljon ylhäisten maailmasta, mutta en ole kaikkein +ylhäisimpäinkään joukossa nähnyt ketään, joka ulkonaisessa suloudessa +ja synnynnäisessä hienotuntoisuudessa olisi ollut häntä etevämpi, jota +minä omakseni tahtoisin. Mitä tavallisen kouluopetuksen mitättömyyteen +ja turhuuteen tulee, niin se pian on korvattu. On siis viimeinen +ominaisuus -- suku. Mrs Braefield on sanonut minulle että te olette +vakuuttanut hänelle Miss Mordauntin olevan jaloa sukua, vaikka +asianhaarat, joista minulla ei vielä ole oikeus saada tietoa, ovat +tehneet hänen halpasäätyisen miehen holhotiksi. Väitättekö sitä +vastaan? + +"En," sanoi Mrs Cameron vitkallisesti, mutta hänen silmissään välkähti +ylpeyden säihke. "En. Minä en voi kieltää sitä että hoidokkaani on +sellaisesta suvusta, joka ei ole teidän omaa sukuanne halvempi. Mutta +mitä se auttaa?" lisäsi hän alakuloisella äänellä. "Yhdenarvoisuus +säätyyn nähden lakkaa, kun toinen on joutunut köyhyyteen, alhaisuuteen, +vähäpätöisyyteen!" + +"On todella väärin että niin ajattelette. Mutta koska olemme niin +tuttavallisesti puhuneet, niin ettekö valtuuta minua antamaan siihen +kysymykseen, joka luultavasti minulle tehdään, sellainen vastaus, joka +epäilemättä tulee poistamaan kaikki esteet onnellisuuteni tieltä. +Vaikka ne syyt, jotka ovat saattaneet teitä tässä hiljaisessa seudussa +pitämään Miss Mordauntin perhe-oloja ja omaa entisyyttänne salassa, +pakoittavat teitä varovaisuuteen vieraihin nähden, niin estävätkö ne +teitä uskomasta minulle, joka pyrin holhottinne mieheksi, salaisuuden, +jota ei kuitenkaan voi hänen tulevalta mieheltään salassa pitää?" + +"Hänen tulevalta mieheltään? Tietysti ei," vastasi Mrs Cameron. "Mutta +minä en tahdo että sellainen henkilö kysyy sitä minulta, jota kukatiesi +en milloinkaan enää tule näkemään ja jota niin vähän tunnen. Minä en +tahdo olla avullisena esteen poistamisessa avioliittoon nähden minun +holhottini kanssa, joka avioliitto minusta on kaikin puolin sopimaton +molemmille asianosaisille. Minulla ei edes ole syytä uskoa että minun +hoidokkaani suostuisi teidän tuumaanne, jos teillä olisi täysi vapaus +kosia häntä. Minä oletan ettette ole puhutellut häntä kosijana. Ettehän +ole puhunut hänelle tunteistanne tahi koettanut houkutella häntä +kokemattomuudessaan lausumaan sanoja, jotka antavat teille syytä uskoa +että hänen sydämensä särkyisi, jos hän ei milloinkaan enää saa teitä +tavata?" + +"Minä en ole ansainnut niin julmia ja loukkaavia kysymyksiä," sanoi +Kenelm närkästyneenä. "Mutta minä en tahdo puhua enempää nyt. Kun taas +tapaamme toisemme, toivon että te kohtelette minua vähemmän +epäkohteliaasti. Hyvästi!" + +"Odottakaa, sir. Pari sanaa vielä. Te pysytte siis päätöksessänne +pyytää isänne ja Lady Chillinglyn suostumusta saada kosia Miss +Mordauntia." + +"Tietysti." + +"Ja te lupaatte minulle kunniasanallanne aatelismiehenä, että +ilmoitatte heille kaikki ne seikat, jotka voisivat tehdä heidän +suostumuksensa mahdottomaksi: hoidokkaani köyhyys, vaatimaton asema ja +vaillinainen kasvatus; niin ett'eivät he jälestäpäin sano että te +olette houkutellut heitä myöntymykseen ja kostavat teidän petostanne +kohtelemalla hoidokastani ylönkatseellisesti?" + +"Voi, rouva, te todella liian kovasti koettelette kärsivällisyyttäni. +Mutta minä lupaan sen teille, jos voitte mitään arvoa antaa sellaisen +henkilön lupaukseen, jonka luulette tahtovan tahallansa pettää +ihmisiä." + +"Suokaa anteeksi, Mr Chillingly. Älkää panko pahaksenne +epäkohteliaisuuttani. Minä olen joutunut niin hämilleni että tuskin +tiedän mitä puhua. Mutta koettakaamme täydellisesti ymmärtää toinen +toisiamme ennenkuin eroamme. Jos teidän vanhempanne eivät suostu teidän +tuumaanne, niin te annatte minulle tiedon siitä, minulle ainoastaan, +eikä Lilylle. Minä sanon vielä kerran, etten tiedä ensinkään miten on +hänen tunteittensa laita. Mutta se voisi tehdä jokaisen tytön elämän +katkeraksi, että häntä saatettaisiin rakastamaan henkilöä, jonka kanssa +hän ei voisi mennä naimisiin." + +"Olkoon niin kuin sanotte. Mutta jos he suostuvat?" + +"Silloin te puhutte minulle siitä ennenkuin menette Lilyn puheille, +sillä silloin tulee toinen kysymys: Suostuuko hänen holhojansa siihen? +-- ja -- ja --." + +"Ja mitä?" + +"Se on yhdentekevä. Minä luotan teidän kunniaanne tässä asiassa, +niinkuin kaikessa muussakin. Hyvästi." + +Hän lähti nopein askelin takaisin, jupisten itsekseen: "Mutta he eivät +suostu. Jumala suokoon ett'eivät suostuisi, mutta jos he sitä tekevät, +mitä -- mitä silloin on sanominen tai tekeminen? Voi, jospa Walter +Melville olisi täällä, tai jos tietäisin mihin minä kirjoittaisin +hänelle!" + +Paluumatkalla Cromwell Lodgeen Kenelmin saavutti pastori. + +"Minä olen juuri matkalla teidän luoksenne, Mr Chillingly, ensiksikin +kiittämään teitä siitä erittäin kauniista lahjasta, jolla olette pientä +Clemmiäni ilahuttanut, ja toiseksi kutsumaan teitä meille tapaamaan +Mr. ----, kuuluisaa muinaistutkijaa, joka tänä aamuna tuli Moleswichiin +minun pyynnöstäni tutkimaan vanhaa götiläistä hautaa meidän +hautausmaalla. Ajatelkaapas, -- vaikka hän ei voi lukea kirjoitusta +paremmin kuin mekään, niin hän kuitenkin tuntee sen historian. Näyttää +siltä että eräs nuori, urhoollisista teoistansa kuuluisa ritari, Henry +IV:nen hallituksen aikana, nai erään mahtavan Montfichetin kreivin +tyttären, joka kreivinsuku silloin oli mahtavin suku näillä seuduin. +Hän sai surmansa puolustaessansa kirkkoa Lollard-puolueen hyökkäystä +vastaan; hän kaatui sillä paikalla, missä hauta nyt on. Sentähden hauta +on hautausmaalla, eikä kirkon sisässä. Mr ---- keksi tämän vanhassa +kirjoituksessa siitä vanhasta ja kerta kuuluisasta perheestä, johon +nuori Albert ritari kuului ja joka, valitettavasti, sai niin surkean +lopun; Fletwodein suku, Fletwoden ja Malpan baronit. Mikä voitto tämä +on kauniista Lily Mordauntista, joka aina on luullut että se oli hänen +oman romantillisen keksintönsä sankarittaren hauta! Tulkaa +päivällisille; Mr ---- on hyvin hauska mies ja osaa kertoa huvittavia +juttuja." + +"Minun on mieleni paha siitä etten voi tulla. Minun täytyy kohdakkoin +palata kotiin muutamaksi päiväksi. Tuo vanha Fletwoden suku. Minä aivan +näen silmäini edessä tuon harmaan tornin, jossa he kerta hallitsivat; +ja viimeinen sitä sukua seurasi Mammonia Edistyvän Aikakauden rinnalla +-- tuomittu petturi! Mikä kauhea pilkka sukuylpeydestä!" + +Kenelm lähti samana iltana Cromwell Lodgesta, mutta hän piti vielä +huoneensa siellä, sillä hän sanoi että hän kenties vallan odottamatta +tulee takaisin jonakin päivänä seuraavalla viikolla. + +Hän viipyi kaksi päivää Londonissa, sillä hän tahtoi että se, minkä hän +oli kirjoittanut Sir Peterille, tunkisi isän sydämeen, ennenkuin hän +itse tulisi siihen vetomaan. + +Kuta enemmän hän mietti sitä epäkohteliasta tapaa, jolla Mrs Cameron +oli hänen ilmoitustansa kuunnellut, sitä vähemmän arvoa hän siihen +pani. Jos Mrs Cameronilla, niinkuin hän otaksui, ennen oli ollut paljon +korkeampi yhteiskunnallinen asema kuin nyt, -- jota hänen erinomaisen +hieno käytöksensäkin näytti todistavan -- mutta nyt, niinkuin hän +sanoi, kokonaan riippui maalarin hyvyydestä, joka maalari vasta hiljan +oli jonkimoista huomiota herättänyt taiteensa kautta, niin hänellä +kyllä oli syytä pelätä että hän joutuisi rikkaampien naapuriensa säälin +alaiseksi, joka olisi alentavaista hänelle; Kenelm huomasi myöskin, +likemmin asiaa ajateltuansa, että hänellä ei ollut enemmän oikeutta +kuin näillä naapureillakaan, saada likempiä tietoja Mrs Cameronin ja +Lilyn sukulaisuuden suhteista, niin kauan kuin hänellä ei vielä ollut +varsinaista oikeutta vaatia sitä. + +London oli Kenelmin mielestä kauhean kolkko ja ikävä. Hän ei käynyt +missään, paitsi Lady Glenalvonin luona, hän oli iloinen kun +palvelijoilta kuuli että tämä vielä oli Exmundhamissa. Hän toivoi +paljon tämän muodin kuningattaren vaikutuksesta hänen äitiinsä, jonka +myöntymystä hän tiesi olevan vaikeampi saada kuin Sir Peterin, eikä hän +epäillyt sitä että hän saisi tämän myötätunteisen ja helläsydämisen +kuningattaren puolellensa. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + + +On noin kolme viikkoa siitä kuin Sir Peterin ja Lady Chillinglyn +kutsumat vieraat kokoontuivat Exmundhamiin, ja he ovat vielä siellä, +vaikka maatilalle kutsuttujen ihmisten harvoin on kylläksi sääli sen +omistajan ikävyyttä, viipyäksensä siellä enemmän kuin kolme päivää. Mr +Chillingly Mivers tosin ei ollut tämän tavallisen rajan yli mennyt. Hän +oli siellä ollessaan huomaamatta pitänyt silmällä nuoren Gordonin +käytöstä Ceciliaa kohtaan, ja Cecilian käytöstä häntä kohtaan, ja +tullut siihen päätökseen ettei ollut mitään syytä peloittaa Sir Peteriä +tahi saattaa tätä arvoisaa baronetia katumaan että hän oli kutsunut +tämän taitavan sukulaisen tykönsä. + +Exmundhamilla oli kaikille sinne jääville vieraille erityinen +viehätyksensä: Lady Glenalvonille, sentähden että emäntä oli hänen +paras ystävänsä nuoruuden ajoilta ja senkintähden että häntä huvitti +huomata sitä mieltymystä, jota Cecilia Travers osoitti siihen paikkaan, +joka oli niin likeisessä yhteydessä sen miehen muiston kanssa, jonka +vaimoksi Lady Glenalvon toivoi hänen tulevan; Gordon Chillinglylle, +syystä ettei mikään tilaisuus voinut olla soveliaampi hänen omille +hyvin kätketyille tuumilleen voittaa Cecilian sydäntä ja saada häntä +vaimoksensa. Mitä Ceciliaan itseen tulee, niin tämä viehätys häneen +katsoen ei tarvitse mitään selitystä. + +Leopold Traversille tämä Exmundhamin vetovoima ei ollut niin +voimallinen. Mutta kuitenkin hänkin mielellään viipyi siellä. Hänen +toimelias luonteensa oli huvitettu kuljeksimisesta tiluksen poikki, +jonka pinta-alan olisi pitänyt tuottaa paljoa suuremman sadon, ja +myöskin häntä huvitti soimata Sir Peteriä siitä vanhanaikaisesta +järjestyksestä, jota tämä hyvänluontoinen tilanomistaja salli +vuokramiehensä noudattaa, sekä siitä että hän käytti niin paljon +liikanaista väkeä työskentelemässä puutarhoissa ja puistoissa, jotka +olivat olemassa vaan huvin vuoksi, ja yleensä tilan hoidossa, niinkuin +puuseppiä, puunsahaajia, muurareja ja seppiä. + +Kun squire sanoi: "Te voisitte vallan hyvin tulla aikaan kolmannella +osalla tuosta kalliista työväestä," niin Sir Peter vastasi, +tietämättänsä lainaten vanhan franskalaisen grandseigneurin vastauksen: +"Se on hyvin mahdollista. Mutta kysymys on, voisivatko ne yhtä hyvin +tulla aikaan ilman minua?" + +Exmundham oli kuitenkin hyvin kallis paikka ylläpitää. Itse +päärakennus, jonka joku kunnianhimoinen Chillingly kolmesataa vuotta +takaperin oli rakennuttanut, olisi ollut kyllin iso omistajalle, jolla +olisi ollut kolme kertaa suuremmat tulot; ja vaikka kukkatarha oli +pienempi kuin Braefieldvillen, niin oli siellä kumminkin käytäviä ja +polkuja, jotka ulottuivat peninkulmia nuorien istutuksien ja vanhain +metsikkojen poikki, joissa suuri joukko laiskoja työmiehiä työskenteli. +Ei siis ollut kumma ettei Sir Peter ollut ensinkään rikas, vaikka +hänellä oli kymmenen tuhatta puntaa tuloja vuodessa. Leopold Traversin +toimelias henki myöskin löysi hyvän tilaisuuden työhön isäntänsä +suuressa kirjastossa. Travers, joka ei milloinkaan paljon lukenut, ei +suinkaan halveksinut oppimista, ja hän rupesi tutkimaan historiallisia +ja muinaistieteellisiä kirjoja semmoisella innolla, kuin henkilö +ainakin osoittaa, joka pontevuudella toimittaa jokaisen asian, mikä +antaa hänelle tilaisuuden vapauttaa itseänsä haluttomuudesta. Haluton ei +Leopold Travers milloinkaan voinut olla. Mutta Chillingly Gordonin +seura miellytti häntä enemmän kuin mikään näistä toiminnan +välikappaleista, Ja pani hänen ajatuksensa virran nopeampaan +liikkeesen. Hän oli aina iloinen kun hän sai ikäänkuin uudistaa omaa +nuoruuttansa nuorien seurassa ja oli luonteeltansa sympaatinen, +niinkuin sydämelliset ihmiset yleensä ovat; sentähden hän oli, kuten +olemme nähneet, innokkaasti ottanut osaa George Belvoirin +kunnianhimoisiin rientoihin ja hyvin taipuvaisesti mukauntunut Kenelm +Chillinglyn omituisuuksiin. Mutta edellinen näistä kahdesta oli vähän +liiaksi jokapäiväinen, toinen vähän liiaksi haaveksivainen, voidaksensa +tulla sille täydelliselle kumppanuuden kannalle Leopold Traversin +kanssa, kuin Chillingly Gordon, tuo taitava ja käytöllinen uuden +sukupolven edustaja. Heidän välillänsä oli se valtiollinen ja +yhteiskunnallinen yhtäpitäväisyys että he molemmat halveksivat +viattomia ja vanhanaikuisia mielipiteitä, johon Leopold Traversiin +nähden tuli lisäksi uudenaikaisten, kaikkea muuta kuin viattomien, +mielipiteiden halveksiminen, jotka mielipiteet hänen luullaksensa +uhkasivat hänen maatansa hävittää. Mielipiteet, joita Chillingly +Gordonin paljoa enemmän kehittynyt ymmärrys ja enemmän eteenpäin +pyrkivä kunnianhimo arvosteli näin: "Voisinko hyväksyä näitä oppeja? +Minä en voi käsittää kuinka voin päästä ensimmäiseksi ministeriksi +maassa, jossa uskonto ja raha vielä ovat voimia, joilta täytyy neuvoa +kysyä. Ja, uskonnosta ja rahasta lukua pitämättä, en käsitä kuinka +voisin, jos nämä opit tulevat laeiksi, ehyt takki ylläni, välttää +tappiolle joutumasta. Jos minulla olisi eheä takki päällä, niin joko se +revittäisiin päältäni, kun muka olisin rahamies, tai, jos tekisin +vastarintaa siveellisen kunnian nimessä, niin minua surmattaisiin +uskonnon ystävänä." + +Sentähden, kun Leopold Travers sanoi: "Tietysti meidän täytyy mennä +eteenpäin," hymyili Chillingly Gordon ja vastasi: "Tietysti, mennä +eteenpäin." Ja kun Leopold Travers lisäsi: "Mutta me voimme mennä liian +pitkälle," pudisti Chillingly Gordon päätänsä ja vastasi: "Kuinka totta +te puhutte! Tietysti, liian pitkälle." + +Paitsi tätä yksimielisyyttä valtiollisissa asioissa, oli muitakin +ystävällisiä yhteiskohtia vanhemman ja nuoremman miehen välillä. He +olivat molemmat erittäin hauskoja seuraihmisiä; ja vaikka Leopold +Travers ei olisi voinut tutkia eräitä syvyyksiä Chillingly Gordonin +luonteessa -- jokaisen ihmisen luonteessa on syvyyksiä, joita hänen +taitavin tutkijansakaan ei voi mitata -- niin hän ei kuitenkaan ollut +väärässä, kun hän sanoi itselleen: "Gordon on täydellinen herrasmies." + +Lukijani erehtyisivät suuresti tämän taitavan nuoren miehen suhteen, +jos he katsoisivat häntä viekastelijaksi niinkuin Blifil tahi Joseph +Surface olivat. Chillingly Gordon oli sanan täydellisessä merkityksessä +herrasmies. Jos hän olisi pannut koko omaisuutensa rubber whist'iin ja +huomaamaton katse hänen vastustajansa käteen olisi päättänyt tappiosta +tai voitosta, niin hän olisi kääntänyt päänsä pois ja sanonut: "Pitäkää +korttianne silmällä." Eikä myöskään, niinkuin minulla on ollut +tilaisuutta selittää, sellaiset syyt, jotka ovat tavalliset +onnentavoittelijoissa yleensä, vaikuttaneet hänen salaiseen +päätökseensä koettaa saada Ceciliaa vaimoksensa. Hän ei myöntänyt +olevan mitään eroitusta heidän välillänsä. Hän sanoi itsellensä: "Mitä +hän antaa minulle rahassa, sen minä runsaassa määrässä maksan +yhteiskunnallisen aseman kautta, jos onnistun, ja varmaan minä +onnistun. Jos minä olisin niin rikas kuin Lord Westminster, ja +kuitenkin viitsisin pääministeriksi ruveta, niin valitsisin hänen +soveliaimpana naisena, minkä olen nähnyt, pääministerin vaimoksi." + +Mutta myöntää täytyy, että tänkaltainen monoloogi, vaikk'ei se ollut +innokkaan rakastajan, kuitenkin oli ymmärtäväisen miehen, joka pitää +itseänsä suuressa arvossa, päättää hankkia itselleen korkean aseman +yhteiskunnassa ja tahtoo vaimoksensa naisen, joka tulisi sen aseman +koristeeksi, johon hän varmaan toivoo pääsevänsä. Toden perään ei +kukaan niin taitava mies kuin Chillingly Gordon milloinkaan olisi +saanut päähänsä kunnianhimon tulla Englannin ministeriksi, jos hän +kaikessa, mikä yksityisessä elämässä on englantilaisen herrasmiehen +tuntomerkkinä, voisi syyllä joutua moitteen alaiseksi. + +Hän oli ainoastaan julkisessa elämässä, mitä moni yksityisessä elämässä +kunniallinen herrasmies ennen häntä oli ollut, kunnianhimoinen, +uskalias oman voiton pyytäjä, joka ei suinkaan ollut ilman +personallisia tunteita, mutta joka alisti ne kaikki personallisen +kunnianhimon tarkoituksien alle, ja jolla ei ollut muita mielipiteitä +kuin halu taitavuudella päästä korkeaan asemaan. Ja taitavuutta itseä +hän katsoi valtiomiehen ainoaksi järjelliseksi periaatteeksi. Sitä +paitsi hänellä oli jotenkin hyvä ymmärrys, joka taisi päättää +puolustiko vapaan ja valistuneen kansan yleinen mielipide Pyh. Paavalin +katedraalin muuttamista Agapemoneksi, vai ei. + +Leopold Travers ei ollut ainoa, jonka suosiota Chillingly Gordon oli +saavuttanut niinä viikkoina, joita hän tällä tavoin oli omistanut +Exmundhamin niituille ja lehdoille. Hän oli päässyt Mrs Campionin +suosioon. Hänen puheensa muistutti tätä rouvaa hänen miesvainajastaan. +Kun Mrs Campion puhui Cecilian kanssa, niin hän mielellään vertasi +Chillingly Gordonia Kenelmiin, joka ei ollut jälkimäisen eduksi, sillä +Mrs Campion ei käsittänyt tämän humoria, vaan väitti että hän oli +'teeskennelty.' "Erinomaisen etevä nuori mies, tuo Mr Gordon, niin +sivistynyt, niin viisas, ja ennen kaikkea niin luonnollinen." Sellainen +oli hänen arvostelunsa tästä Cecilian salaisesta kosijasta; ja Mrs +Campion ei tarvinnut mitään suoraa ilmoitusta arvataksensa tätä. Lady +Glenalvonkin oli alkanut mieltyä tähän lahjakkaasen nuoreen mieheen. +Enimpiä vaimoja voi nuoruuden kunnianhimo miellyttää. Chillingly Gordon +herätti Lady Glenalvonissa vakaan vakuutuksen hänen taidostansa ja +vielä suuremman kunnioituksen tämän taidon yhdistymisestä vallan ja +maineen käytöllisiin esineihin. Samoin kuin Mrs Campion alkoi Lady +Glenalvonkin verrata molempia serkuksia toisiinsa, Kenelmin vahingoksi, +sillä toinen näytti hitaisuudesta päättäneen panna kynttilänsä vakan +alle, toinen näytti rehellisesti tahtovan antaa kynttilänsä loistaa +ihmisille. Lady Glenalvon oli myöskin harmissaan siitä että Kenelm oli +lähtenyt kotoansa juuri kun hän ensi kerta kävi siellä ja jolloin +hänellä olisi ollut niin sopiva tilaisuus olla sen tytön seurassa, +jonka hän tiesi että Lady Glenalvon luuli hänen voivan saada +vaimokseen, jos hän tahtoisi. Kun sentähden Mrs Campion eräänä päivänä +käveli puutarhassa Lady Glenalvonin kanssa, juuri kun Chillingly Gordon +tuli käyden käsi kädessä Leopold Traversin kanssa puutarhasta puistoon, +niin edellinen äkisti kysyi: "Ettekö usko että Mr Gordon on Ceciliaan +rakastunut, vaikka hän, köyhä kun on, ei uskalla sitä tunnustaa? Ja +ettekö usko että mikä tyttö tahansa, jos hän olisi niin rikas kuin +Cecilia on, enemmän ylpeili sellaisesta miehestä kuin Chillingly +Gordon, kuin jostakin typerästä kreivistä?" + +Lady Glenalvon vastasi lyhyesti, mutta hiukan suruisesti: + +"Kyllä." + +Hetken aikaa vaiti oltuansa hän lisäsi: "On yksi mies, jonka kanssa +kerta luulin että Cecilia voisi tulla onnellisemmaksi kuin kenenkään +muun kanssa. Mies, jonka pitäisi olla minulle rakkaampi kuin Mr Gordon, +sillä hän pelasti poikani hengen, ja jolla, vaikka hän kenties on +vähemmän lahjakas kuin Mr Gordon, kuitenkin on taitoa, joka voisi tulla +esiin ja tehdä hänestä -- mitä minä sanon? -- hyödylliseksi ja eteväksi +yhteiskunnan jäseneksi, jos hän naisi tytön, joka niin varmaan +kohoittaisi sitä miestä, jonka kanssa hän menisi naimisiin, kuin +Cecilia Travers. Mutta jos minun täytyy luopua tästä toivosta ja +likemmin katsella niitä nuoria miehiä, joita tunnen, niin minä, +säädystä ja omaisuudesta lukua pitämättä, en tunne ketään, jota +katsoisin muita paremmaksi runsaslahjaiselle tyttärelle, joka kaikesta +sydämestään ja mielestään edistäisi taitavan aviomiehen kunnianhimoa. +Mutta, Mrs Campion, minä en vielä ole kokonaan lakannut toivomasta; ja, +vaikk'en ole sitä tehnyt, luulen kuitenkin että löytyy mies, jolle minä +antaisin Cecilian, jos hän olisi minun tyttäreni." + +Lady Glenalvon keskeytti tämän kautta niin jyrkästi puheen aineen, +ett'ei Mrs Campion olisi voinut uudestaan ottaa sitä puheeksi +rikkomatta naisellista säädyllisyyttä vastaan, ja sitä Mrs Campion oli +viimeinen ihminen maailmassa tekemään. + +Lady Chillingly ei voinut olla mieltymättä Gordoniin. Tämä +viimeksi-mainittu oli niin avulias, huvitti hänen vieraitansa ja taisi, +jos niin tarvittiin, ottaa osaa rubber whistiin. + +Oli kuitenkin kaksi henkilöä, joita Gordon ei miellyttänyt, nimittäin +John pastori ja Sir Peter. Kun Travers eräänä päivänä kiitti häntä +hänen vakaiden tietojensa ja arvostelukykynsä puolesta, niin pappi +vastasi pistelevästi: "Niin, yhtä vakaat ja terveet kuin pöytä, joka +ostetaan välikaupittelijaalta; vernissan paksuus peittää rakoja; koko +alivärkki horjuu." Mutta kun pastoria kehoitettiin ilmoittamaan syyt +ankaraan päätökseensä, taisi hän vaan vastata väitöksellä, joka kysyjän +mielestä tuntui olevan papillisen suvaitsemattomuuden osoitus. + +"Sentähden," sanoi John pastori, "että hän ei rakasta ihmisiä, eikä +kunnioita Jumalaa. Eikä mikään luonne ole vakainen ja terve, joka +laajentaa pintaansa sen nojan kustannuksella." + +Toiselta puolen katosi vähitellen se mieltymys, jota Gordon alussa oli +Sir Peterissä herättänyt, sen mukaan kuin jälkimäinen, Miversin +viittauksen johdosta, huomasi kuinka nuori mies hartaasti koetti päästä +Mrs Campionin suosioon ja saman nuoren miehen viekasta ja puoleksi +kätkettyä kohteliaisuutta Ceciliaa kohtaan. + +Ehkä Gordon ei ollut uskaltanut näin "tunnustella" oloja +ennenkuin Mivers oli lähtenyt; tahi kenties Sir Peterin isällinen +levottomuus tässä kohdassa teki hänen terävämmäksi vaarinottajaksi +kuin maailman mies oli, jonka luonnollista terävämielisyyttä +tunteita koskevissa asioissa usein tylsytti hänen saavutettu +välinpitämättömyys-filosofiiansa. + +Cecilia tuli päivä päivältä, tunti tunnilta, minkä hän vielä viipyi +hänen kattonsa alla, yhä rakkaammaksi Sir Peterille, ja yhä +palavammaksi tuli hänen toivonsa saada tämä tyttö miniäksi. Hän oli +hyvin mielissään siitä että Cecilia mieluisimmin oli hänen seurassaan; +tyttö oli aina saapuvilla tulemaan hänen kanssaan hänen tavallisille +kävelymatkoilleen, kävi hänen kanssaan talonpoikien tuvissa, tai +torpparien majoissa, joissa aina saivat kuulla kertomuksia Master +Kenelmistä hänen lapsuutensa ajoilta, kertomuksia, jotka osoittivat +sukkeluutta tai hyväluontoisuutta, sääliväisyyttä tai hurjaa +uskaliaisuutta. + +Koko tällä ajalla Lady Chillingly pysyi tyynenä, niin kuin hänen +arvoisa asemansa vaati häntä olemaan. Hän oli hyvin hyvä nainen ja +hänen käytöksensä oli kaikin puolin ladyn kaltainen. Ei kukaan olisi +voinut huomata tahraa hänen luonteessansa, eikä vinoa poimetta hänen +leninginreunuksessaan. Hän oli, niinkuin Epikuron jumalat, liian hyvä +hämmentämään puhdasta ja kirkasta olemistansa sellaisilla huolilla, +jotka ovat tavalliset meissä poloisissa kuolevaisissa. Hän oli tosin +tyytyväinen siihen tribuutiin, jonka maailma hänen alttarilleen pani; +mutta hän ei ollut niin järin jumalattaren kaltainen, että hän olisi +kohonnut niitä perhe-tunteita ylemmäksi, joita ihmiskunta antaa +perinnöksi maan asujamille. Hän rakasti miestänsä niin paljon kuin +enimmät vanhanpuoleiset vaimot rakastavat vanhanpuoleisia miehiänsä. +Hänen rakkautensa Kenelmiin oli hellempi, ja siihen oli yhdistynyt +sääliväisyys. Kenelmin omituisuudet olisivat saattaneet häntä hämille, +jos hän milloinkaan olisi sallinut itsensä hämille joutua; hänestä oli +mukavampi sääliä niitä. Hän ei toivonut Ceciliaa Kenelmin vaimoksi, +niinkuin hänen miehensä. Hänen mielestänsä hänen poikansa saisi +korkeamman aseman kreivikunnassa, jos hän naisi Lady Janen, Clanvillen +herttuan tyttären, ja se "hänen tuli tehdä," sanoi Lady Chillingly +itsekseen. Hän ei kenellekään puhunut siitä pelosta, joka oli saattanut +Sir Peteriä vaatimaan Kenelmiltä sen lupauksen, ettei hän pyytäisi +ketään naista vaimoksensa, ennenkuin hän oli saanut isänsä suostumusta +siihen. Se ajatus, että Lady Chillinglyn poika naisi säätyänsä alempaa, +vaikka hän muuten olikin kummallinen, olisi niin suuressa määrässä +hänen tasapainoansa häirinnyt, ettei hän voinut sitä käsittää. + +Tällainen oli tila Exmundhamissa kun Kenelmin pitkä kirje tuli Sir +Peterille. + + + + + + +KAHDEKSAS KIRJA. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU. + + +Sir Peterin mieli ei ollut milloinkaan koko hänen elinaikanaan ollut +niin kovin liikutettu kuin hänen lukiessansa Kenelmin hätäisesti +kokoonpantua kirjoitusta. Hän oli saanut sen aamiaispöydässä ollessaan, +ja, äkisti avattuansa sen, oli hän katsahtanut sen sisältöä, kunnes hän +pian tuli sellaisille paikoille, jotka saattoivat häntä vaalenemaan. +Lady Chillingly, joka kaikeksi onneksi hääri teekeittimen ääressä, ei +huomannut miehensä muuttunutta muotoa. Sen huomasivat ainoastaan +Cecilia ja Gordon. Ei kumpainenkaan aavistanut keneltä kirje oli. + +"Toivon ettei ole ikäviä uutisia," sanoi Cecilia lempeästi. + +"Ikäviä uutisia," toisti Sir Peter. "Ei, rakkaani, ei; vaan asiakirje. +Se näyttää olevan hirveän pitkä," ja hän pisti kirjeen taskuunsa, +jupisten, "minä luen sen siteen milloin sopii." + +"Teidän kunnoton vuokramiehenne, Mr Nostock, on kenties joutunut +häviöön," sanoi Mr Travers, kun hän huomasi että hänen isäntänsä huuli +vapisi. "Sanoinhan minä teille että niin kävisi -- se on kuitenkin +kaunis vuokratalo. Antakaa minun hankkia teille toinen vuokramies." + +Sir Peter pudisti päätänsä ja veti suunsa hiukan nauruun. + +"Nostock ei häviölle joudu. On ollut kuusi sukupolvea Nostockeja ennen +sen tilan vuokramiehinä." + +"Sen arvasin," sanoi Travers kuivasti. + +"Ja -- ja," änkytti Sir Peter, "jos viimeinen sitä sukua joutuu +häviöön, niin hän voi luottaa minuun, ja -- jos jompikumpi meistä +kaatuu -- niin se ei tule olemaan --." + +"Niin se ei tule olemaan tämä vastarintaa tekevä pässin pää, hyvä Sir +Peter. Se on liian suurta hyväntahtoisuutta." + +Tässä tuli Chillingly Gordonin taitavuus isännälle avuksi. Hän otti +"Times" nimisen sanomalehden käteensä, päästi todellisen tai +teeskennellyn hämmästys-huudahduksen ja luki ääneen kappaleen +johtavasta artikkelista, joka ilmoitti että kabinetissa piakkoin +tapahtuu muutos. + +Niin pian kuin Sir Peter taisi lähteä aamiaispöydästä, riensi hän +kirjastoonsa ja alkoi siellä lukea Kenelmin ikävää kirjettä: Se vei +paljon aikaa, sillä hän pysähtyi väliin, sisällisen taistelun +valtaamana; väliin lievensi sitä sääli pojan kiihoitettua +kaunopuheisuutta kohtaan, joka tähän saakka oli pysynyt erillään +rakkauden romanttisuudesta, ja väliin hän suri sitä että hänen omat +toiveensa olivat rauenneet. Tämä sivistymätön maalaistyttö ei +milloinkaan voisi Kenelmille tulla sellaiseksi kumppaniksi kuin Cecilia +Travers olisi ollut. Kun hän vihdoin oli päättänyt kirjeen lukemisen, +kätki hän päänsä käsiinsä ja koetti tehdä itselleen selväksi sen +aseman, jonka kautta isä ja poika olivat tulleet niin vastakkaiseen +suhteesen toisiinsa. + +"Mutta," mutisi hän, "kun asiaa oikein miettii, niin etupäässähän +täytyy pojan onnea katsella. Jos hän ei tule onnelliseksi sillä tuvalla +kuin minä olen ajatellut, mikä oikeus minulla sitten on sanoa, ettei +hän tule onnelliseksi omalla tavallaan?" + +Juuri samassa Cecilia tuli huoneesen. Hän oli saanut oikeuden milloin +vaan tahtoi tulla Sir Peterin kirjastoon, väliin valitsemaan kirjaa +hänen ehdotuksestaan, väliin hänen kirjeitänsä sinetillä kiinnittämään +-- sillä Sir Peter oli kiitollinen kaikkia kohtaan, jotka vapauttivat +häntä erityisestä vaivasta -- ja väliin, etenkin tällä aikaa päivää, +pyytämään häntä hänen tavalliselle kävelymatkallensa. + +Sir Peter kohoitti kasvojansa, kun hän kuuli tytön läheneviä askeleita +ja miellyttävää ääntä, ja hänen kasvonsa olivat niin suruisen näköiset +että kyyneleet nousivat tytön silmiin hänen niitä nähdessään. Hän laski +kätensä Sir Peterin olkapäälle ja sanoi: "Hyvä Sir Peter, mitä se on -- +mitä se on?" + +"Ah -- ah, ystäväni," sanoi Sir Peter ja kokoili vapisevin käsin +hajalla olevia arkkeja, jotka olivat täynnä Kenelmin tunteen +ilmoituksia. "Älkää kysykö -- älkää puhuko siitä; se on vaan yksi niitä +pettymyksiä, joita meidän kaikkien täytyy kokea, kun perustamme +toiveitamme toisten epätietoiseen tahtoon." + +Hän näki nyt että kyyneleet vierivät tytön kauniita poskia alas ja otti +hänen kätensä molempiin käsiinsä, suuteli häntä otsalle ja sanoi +kuiskaten: "Herttainen olento, kuinka hyvä olette olleet minulle! +Jumala teitä siunatkoon! Mikä vaimo teistä tulisi miehelle!" + +Näin sanoen hän hitain askelin lähti huoneesta avonaisen lasi-oven +kautta. Tyttö seurasi häntä, ihmeissänsä ollen, mutta ennenkuin hän +saavutti hänen, kääntyi hän, viittasi ystävällisesti kädellään merkiksi +että hänen ei tulisi seurata ja lähti yksin tiheän havumetsikön läpi, +jonka hän oli Kenelmin syntymisen kunniaksi istuttanut. + + + + +TOINEN LUKU. + + +Kenelm saapui Exmundhamiin juuri sopivaan aikaan ehtiäksensä pukea +päivälliseksi. Hänen tulonsa ei ollut odottamaton, sillä aamulla, sen +jälkeen kuin hänen isänsä oli hänen kirjeensä saanut, oli Sir Peter +sanonut Lady Chillinglylle "että hän oli saanut tietoja Kenelmiltä, ja +että hän näinä päivinä kenties tulee kotiin." + +"Onkin jo aika hänen tulla," sanoi Lady Chillingly. "Onko sinulla hänen +kirjeensä täällä?" + +"Ei, rakas Caroline. Hän sanoo tietysti sinulle hartaimmat terveiset, +poika-raukka." + +"Miksi sanot poika-raukka? Onko hän ollut kipeä?" + +"Ei; mutta hänellä näkyy olevan joku huoli. Jos niin on, niin meidän +tulee tehdä kaikki, minkä voimme, huojentaaksemme sitä. Hän on mitä +parahin poika maailmassa, Caroline." + +"Ei minullakaan ole mitään häntä vastaan, paitsi," lisäsi hänen arvonsa +miettiväisesti, "että toivoisin hänen olevan enemmän muiden nuorien +miehien kaltainen." + +"Vai niin -- Chillingly Gordoninko näköinen, esimerkiksi?" + +"Vaikka niinkin; Mr Gordon on erinomaisen hyvin kasvatettu, älykäs +nuori mies. Kuinka toisellainen hän on kuin hänen ikävä, karhumainen +isänsä, joka vei sinun käräjiin!" + +"Todella hyvin erillainen, mutta hänessä on vallan yhtä paljon +Chillingly-verta. Kuinka yksi Chillingly milloinkaan on voinut saada +semmoisen pojan kuin Kenelm, se on kysymys, jota on paljon vaikeampi +selittää." + +"Oh, hyvä Sir Peter, älä nyt rupea metafysillisiä asioita puhumaan. +Tiedäthän että vihaan arvoituksia." + +"Ja kuitenkin, Caroline, minun on sinua kiittäminen arvoituksesta, jota +en milloinkaan voi aivoillani selittää. On monta arvoitusta +inhimillisessä luonnossa, joita ainoastaan sydän voi selittää." + +"Se on aivan totta," sanoi Lady Chillingly. "Minä oletan, että Kenelm +tulee asumaan vanhassa huoneessansa vastapäätä Gordonin huonetta." + +"Niin -- niin, aivan vastapäätä. He tulevat koko elinaikansa olemaan +toisiansa vastapäätä. Ajattelepas, Caroline, minä olen tehnyt +keksinnön." + +"Herra varjelkoon; toivon ettei se ole totta. Sinun keksintösi ovat +yleensä hyvin kalliita ja saattavat meitä yhteyteen niin kummallisten +ihmisten kanssa." + +"Tämä keksintö ei tule meille maksamaan pennyäkään, ja minä en tunne +yhtään ihmistä, joka olisi niin kummallinen, ett'ei hän sitä +ymmärtäisi. Se on lyhykäisesti näin: neron ensimmäinen ehto on sydän; +taidollisuus ei ensinkään sydäntä tarvitse. Rakas Caroline, Gordonilla +on yhtä paljon taidollisuutta kuin millä nuorella miehellä tahansa, +jonka minä tunnen, mutta häneltä puuttuu neron ensimmäinen ehto. Minä +en suinkaan ole varma siitä, että Kenelmillä on neroa, mutta +epäilemätöntä on että hänellä on neron ensimmäinen ehto -- sydän. Sydän +on hyvin omituinen, itsepintainen ja järjetön esine; ja kenties se on +syynä siihen että yleensä neroa ei käsitetä, vaikka mikä tyhmeliini +tahansa voi taidollisuutta käsittää. Hyvä Caroline, sinä tiedät että on +hyvin harvoin, ei enemmän kuin joka kolmas vuosi, kuin minä rohkenen +vaatia että minun tahtoni tapahtuu vastoin sinun tahtoasi; mutta jos +tulee esiin kysymys, joka poikamme sydäntä koskee, niin täytyy minun +tahtoni hallita sinun tahtoasi." + +"Sir Petet käy yhä kummallisemmaksi päivä päivältä," sanoi Lady +Chillingly itsekseen, kun hän jäi yksin. "Mutta hän ei pahaa tarkoita, +ja on niitä pahempiakin aviomiehiä maailmassa." + +Sitten hän soitti palvelustyttöänsä, antoi käskyn Kenelmin huoneen +kuntoon panemisesta, sillä siellä ei ollut kukaan asunut moneen +kuukauteen, ja sen jälkeen hän neuvotteli tämän uskotun palvelijan +kanssa leningin korjaamisesta toisen mukaan, jonka Lady Glenalvon oli +Parisista tuottanut ja joka oli vallan uusimuotinen. + +Samana päivänä kuin Kenelm tuli Exmundhamiin, oli Chillingly Gordon +saanut Mr Gerard Danversilta tämän kirjeen: + + "Hyvä Gordon! Siinä ministerin-muutoksessa, josta sanomalehdet + puhuvat ja jota voitte vallan varmana pitää, lähetetään tuo pieni + kerubi ---- korkealle ja tulee siellä rukoilemaan Jack-paran + elämän puolesta -- se on, sen hallituksen puolesta minkä hän + jättää alas. Senkautta että hän vastaanottaa peer-arvon, johon + olen häntä kehoittanut, valmistaa ---- avonaisen paikan ------ + kauppalalle, joka juuri on sopiva paikka teille, kaikin puolin + parempi kuin Saxborough. ---- lupaa puhua teidän puolestanne + komiteassansa. + + "Teidän + + "G. Danvers." + +Gordon näytti tämän kirjeen Mr Traversille, ja, saatuansa tämän +herrasmiehen sydämelliset onnentoivotukset, sanoi hän liikutuksella, +joka oli osittain todellinen osittain teeskennelty: "Te ette voi +aavistaa kuinka suuresta arvosta teidän onnentoivotuksenne toteutuminen +minulle olisi. Kun kerta pääsen alihuoneesen niin -- älkää katsoko +minua itseluuloiseksi, jos toivon parlamentaarista menestystä." + +"Hyvä Gordon, minä olen yhtä varma teidän menestyksestänne, kuin siitä +että itse elän." + +"Jos onnistuisin -- jos saavuttaisin yleisen elämän suuren palkinnon -- +jos kohoittaisin itseäni asemaan, joka vastaisi toiveitani, niin +tulisin ehkä teidän tykönne ja sanoisin: 'On kunnian esine, joka +minulle on rakkaampi valtaa ja virkaa -- ja toivo sitä saavuttaa oli +voimallisin syy minun toimiini.' Saanko siinäkin toivossa vastaanottaa +onnentoivotuksia Cecilia Traversin isältä?" + +"Kelpo mies, ojentakaa kätenne minulle; te puhutte miehekkäästi ja +suoraan kuin herrasmiehen tulee puhua. Minä en voi kieltää ett'en ole +Ceciliaan nähden ajatellut kosijaa, jolla olisi perinnöllinen arvo ja +kiinteä omaisuus, vaikk'en ole milloinkaan sitä ehdottomaksi ehdoksi +pannut. Siksi en ole kylläksi potentaati enkä kylläksi parveny; ja en +voi milloinkaan unohtaa" (tässä hänen kasvonsa vallan muuttuivat) +"että itse nain rakkaudesta ja olin onnellinen. Jumala yksin tietää +kuinka onnellinen olin! Ja kuitenkin, jos olisitte puhunut tästä +muutamia viikkoja sitten, niin en olisi vastannut teidän kysymykseenne +varsin suosivaisesti. Mutta nyt, kun olen ollut niin paljon teidän +seurassanne, on vastaukseni tämä: Vaikka ette tulekaan valituksi -- -- +vaikka ette ensinkään tule parlamenttiin, niin mieleni ei muutu teitä +kohtaan. Jos tahdotte voittaa tyttäreni sydämen, niin ei ole yhtään +miestä, jolle ennemmin hänen antaisin. Tuossa hän on, vallan yksin +puutarhassa. Menkää puhumaan siitä hänelle." + +Gordon epäsi. Hän tiesi vallan hyvin ett'ei hän ollut voittanut tytön +sydäntä, vaikka hänellä ei ollut aavistusta siitä että se oli toiselle +annettu. Ja hän oli kyllin viisas käsittämään, että se, joka +sellaisissa asioissa kiirehtii, panee paljon alttiiksi. + +"Ah!" sanoi hän, "minä en voi sanoin lausua kiitollisuuttani näin +jalomielisistä sanoista, näin ilahuttavasta kehoituksesta. Mutta en ole +vielä milloinkaan uskaltanut Miss Traversille lausua sanaakaan, joka +olisi voinut edes valmistaa häntä pitämään minua kosijana. Ja minä +tuskin luulen että minulla olisi kyllin rohkeutta koettaa päästä +voitolle vaalissa, jos häneltä rukkaset saisin." + +"No, menkää sitten ensin voittamaan vaalissa; mutta sanokaa kaikissa +tapauksissa Cecilialle jäähyväiset." + +Gordon lähti ystävänsä luota Miss Traversin tykö; hän oli vakaasti +päättänyt puhua suoraan asiasta, vaan vähin kuulustella miten asiat +olivat. + +Heidän kanssapuheensa oli hyvin lyhyt. Gordon tutkisteli taitavasti +alaansa ja tunsi että se oli hyvin epävakainen hänen astuttavaksensa. +Etu, jonka isän suostumus tuotti, oli niin suuri, ettei sitä voinut +tyhjäksi tehdä tyttären päättävä vastaus, joka ei sallinut kosimista, +etenkin kun on kysymyksessä se, että köyhä aatelismies aikoo kosia +rikasta tyttöä. + +Gordon palasi Traversin luo ja sanoi suoraan: "Minä vien mukaani hänen +onnentoivotuksensa niin hyvin kuin teidänkin. Siinä kaikki. Minä jätän +kohtaloni teidän ystävälliseen huostaanne." + +Sitten hän riensi pois jättämään jäähyväiset isännälleen ja emännälleen +ja lausumaan moniaita sanoja Mrs. Cameronille, joka nyt jo oli hänen +liittolaisensa, ja tunnin kuluttua hän jo oli matkalla Londoniin; +matkalla hän kulki sen junan ohitse, joka vei Kenelmin Exmundhamiin. +Gordon oli hyvällä tuulella. Hän oli mielestänsä yhtä varma siitä että +hän saisi Cecilian, kuin siitä että hän pääsisi voitolle vaalissa. + +"Minä en ole vielä milloinkaan pettynyt toiveissani, sentähden että +aina olen koettanut tappiota välttää," sanoi hän itsekseen. + +Syy Gordonin äkilliseen lähtöön herätti suurta liikutusta tässä +pienessä piirissä; ainoastaan Ceciliaan ja Sir Peteriin se ei mitään +vaikuttanut. + + + + +KOLMAS LUKU. + + +Kenelm ei tavannut isäänsä eikä äitiänsä ennenkuin hän tuli +päivällisille. Silloin hän pantiin istumaan Cecilian viereen. He +puhuivat hyvin vähän toistensa kanssa, pääasiallinen puheenaine olikin +yleinen ja koski Chillingly Gordonin vaalia, joka miellytti kaikkia; +ennustettiin että hän voittaisi, puhuttiin siitä mitä hän parlamentissa +toimittaisi. "Siellä on niin suuri puute eteenpäin pyrkivistä nuorista +miehistä," sanoi Lady Glenalvon, "että vaikka hän olisi ainoastaan +puolet niin taitava kuin hän on, niin olisi etu että hän sinne tulisi." + +"Etu minkä suhteen?" kysyi Sir Peter äkäisesti. "Hänen maallensako? +Siitä hän minun luullakseni ei välitä pennyn edestä." + +Tähän väitökseen Leopold Travers vastasi hyvin innokkaasti ja Mrs +Cameron piti yhtä suurella innolla hänen puoltansa. + +"Minä puolestani luulen," sanoi Lady Glenalvon sovittavalla äänellä, +"että jokainen taitava mies parlamentissa on eduksi maalle; ja hän +voipi palvella maatansa yhtä voimakkaasti vaikka hän ei kerskaa +rakkaudestansa siihen. Ne valtiolliset miehet, joita minä enin pelkään, +ovat nuo meluavaiset patriotit, jotka nyt Franskassa pääsevät valtaan. +Kun Sir Robert Walpole sanoi: 'Kaikilla noilla miehillä on hintansa,' +osoitti hän niitä miehiä, jotka sanovat itsensä 'patrioteiksi'." + +"Hyvä!" huudahti Travers. + +"Sir Robert Walpole osoitti rakkauttansa maahansa pilaamalla sitä. On +monta muuta keinoa maan pilaamiseen kuin lahjomiset," sanoi Kenelm +lempeästi, ja se oli hänen ainoa apunsa yleiseen keskuspuheesen. + +Vasta sitten kun muut seuran jäsenet olivat lähteneet levolle, tapahtui +se neuvottelu, jota Kenelm ikävöi ja Sir Peter pelkäsi. Se kesti +myöhään yötä myöten; kun he erosivat toisistaan tuntui heidän sydämensä +keveämmältä ja he rakastivat toisiansa enemmän kuin ennen. Kenelm oli +kuvannut Haltiatarta niin ihmeen viehättäväksi ja niin täydellisesti +vakuuttanut Sir Peteriä siitä että hänen mieltymyksensä tähän +Haltiattareen ei ollut mikään haihtuva nuoruuden mielikuvitus, vaan +rakkaus, joka on juurtunut syvästi sydämeen, että tämä, vaikka syvään +huoaten, luopui ajatuksesta saada Cecilia miniäksensä; ja hän lohdutti +itseänsä vihdoin sillä että Lily oli jaloa sukua, ja että nimi Mordaunt +todella oli vanhan ja kuuluisan suvun nimi, ja sanoi hymyillen: "Se +olisi voinut olla pahempi, poikani. Minä aloin pelätä että sinä +Miversin ja Welbyn opinnoista huolimatta olisit rakastunut 'Myllärin +tyttäreen.' Meille tulee kumminkin vaikea tehtävä saada äitisi +puolellemme. Salatakseni sinun ensimmäistä pakoasi kodistamme +luulottelin minä pahaksi onneksi häntä että sinä ajattelit Lady Janea, +herttuan tytärtä, ja nyt se yhä vaan on hänen mielessänsä. Niin käy kun +valehtelee." + +"Minä toivon että Lady Glenalvon tulee meitä auttamaan," sanoi Kenelm. +"Jos niin arvossa pidetty ylhäisen maailman oraakeli puhuu minun +puolestani ja lupaa esitellä vaimoani hovissa, niin luulen että äitini +suostuu siihen että järjestämme vanhat perhetimantit hänen +käytettäväksensä Londonissa. Ja sitten voitte myöskin sanoa äidilleni +että minä aion ruveta kreivikunnan kandidaatiksi. Minä tahdon +parlamenttiin, ja jos siellä tapaan meidän taitavan serkkumme ja +huomaan ett'ei hän välitä maasta pennyn edestä, niin olkaa vakuutettu +siitä että minä annan hänelle selkään helpommin kuin Tom Bowlesin +voitin." + +"Tom Bowles! Kuka hän on? -- ah! nyt muistan että sinä eräässä +kirjeessäsi puhuit Bowles nimisestä miehestä, jonka lempitutkinnon +esine oli ihmiskunta; hän on siis moraali-filosoofi." + +"Moraali-filosoofit," vastasi Kenelm, "ovat niin täyttäneet aivonsa +uusien aatteiden alkoholilla, että heidän moraaliset jalkansa ovat +käyneet horjuviksi, ja ihmisystävän tulisi ennemmin toimittaa +heitä makuulle kuin antaa heille selkään. Minun Tom Bowles'ini on +jäntere-kristitty, joka ei käynyt vähemmän jäntereiseksi, vaan paljoa +enemmän kristityksi senjälkeen kuin hän sai selkäänsä." + +Ja näin miellyttävällä tavalla päättyi näiden omituisten miesten +keskustelu ja he menivät levolle käsivarret toinen toisensa kaulan +ympärillä. + + + + +NELJÄS LUKU. + + +Kenelm huomasi, että oli paljon vaikeampi saada Lady Glenalvonia +puolellensa kuin hän oli luullut. Hänelle, joka oli toivonut niin +paljon Kenelmin tulevaisuudesta, oli tietysti se ajatus vastenmielinen, +että hän menisi naimisiin halvan, köyhän tytön kanssa, jota hän oli +tuntenut ainoastaan muutamia viikkoja, ja jonka vanhemmista hän ei +näyttänyt mitään tietävän, paitsi että tyttö oli säädyn puolesta hänen +vertaisensa. Ja koska Lady Glenalvon melkein yhtä hartaasti kuin Sir +Peter oli toivonut että Kenelm saisi morsiamen, joka kaikin puolin +olisi hänelle yhtä otollinen kuin Cecilia Travers, niin hän oli yhtä +pahoillaan ja suruissaan toiveidensa raukenemisesta. + +Ensin hän suuttui niin ett'ei hän tahtonut kuulla Kenelmin selityksiä. +Hän lähti hänen luotansa niin kiivaana kuin hän ei milloinkaan ennen +ollut ketään ihmistä kohtaan ollut, eikä suostunut enää puhumaan hänen +kanssansa tästä asiasta vaan sanoi ett'ei hän suinkaan aikonut puhua +hänen romantillisten turhuuksien puolesta, vaan päinvastoin hän aikoi +kieltää Lady Chillinglyä ja Sir Peteriä suostumasta siihen että "Kenelm +näin pilasi tulevaisuuttansa." + +Vasta kolmantena päivänä senjälkeen kuin Kenelm oli tullut myöntyi Lady +Glenalvon, jota Kenelmin syvä surumielisyys liikutti, Sir Peterin +argumentteihin, joita tämä arvoisa baroneti esitteli hänelle +heidän puhuessansa kahden kesken toistensa kanssa. Hän myönsi, +vaikka vastahakoisesti, että pojalla, jolla oli oikeus periä +maatila vallan ilman ehdoitta, mutta vapaa-ehtoisesti luopui sen +sääntöperintö-oikeudesta ehdoilla, jotka olivat erittäin edulliset +hänen vanhemmillensa, oli oikeus vaatia että he puolestansa jossakin +määrin luopuivat omista toiveistansa asiaan katsoen, josta hänen +onnensa riippui, hänen oman luulonsa mukaan; ja että hän oli siinä +ijässä, että hän itse voi valita, riippumatta vanhempain tahdosta, +joll'ei hänen isänsä olisi pyytänyt häneltä sen lupauksen että hän +ensin heiltä neuvoa kysyisi, mikä lupaus oikeastaan ei Lady Chillinglyä +koskenut, vaan oli rajoitettu Sir Peteriin, joka oli perheen ja talon +herra. Isän suostumus oli jo saatu, ja kun Kenelm kunnioituksesta +vanhempiansa kohtaan ei voinut ilman äidin suostumusta mitään tehdä +tässä asiassa, niin oli vanhan ystävän tehtävä poistaa kaikki epäykset +tähän asiaan katsoen hänen omasta tunnostaan ja raivata pois kaikki +esteet rakkauden edestä, jota ei tulisi soimata sentähden että se oli +omaa etua katsomaton. + +Tämän kanssapuheen jälkeen haki Lady Glenalvon Kenelmiä, löysi hänen +alakuloisena istumasta rautu-virran rannalla, tarttui hänen käteensä, +vei hänen havumetsikköön ja kuunteli kärsivällisesti kaikkea, mitä +hänellä oli sanottavaa. Mutta ei silloinkaan Kenelmin selitykset hänen +sydäntänsä voittaneet, ennenkuin nuori mies innollisesti sanoi: "Te +kiititte minua kerran siitä että pelastin teidän poikanne hengen; te +sanoitte silloin ett'ette voisi milloinkaan minua siitä palkita; te +voitte palkita minua kymmenkertaisesti. Jos teidän poikanne, joka nyt +on, niinkuin toivomme, taivaissa, tällä hetkellä voisi katsoa alas ja +tuomita meidän välillämme, uskotteko että hän hyväksyisi teidän +tekoanne, jos te kiellätte?" + +Lady Glenalvon purskahti itkuun ja tarttui Kenelmin käteen, suuteli +hänen otsaansa, niinkuin äiti olisi sitä suudellut, ja sanoi: "Te +olette voittanut, minä menen kohdakkoin Lady Chillinglyn luokse. Te +saatte naida hänen, jota rakastatte, mutta yhdellä ehdolla: häät tulee +olla minun luonani." + +Lady Glenalvon ei ollut niitä naisia, jotka palvelevat ystävää vaan +puoleksi. Hän tiesi hyvin millä tavoin hän voisi taivuttaa ja +suostuttaa välinpitämätöntä Lady Chillinglyä; hän ei herennyt ennenkuin +tämä itse meni Kenelmin huoneesen ja sanoi vallan tyynesti: + +"Vai olet sinä aikeissa kosia Miss Mordauntia, joka luultavasti on +Warwickshiren Mordauntien sukua. Lady Glenalvon sanoo että hän on hyvin +suloinen tyttö, ja että hän tulee asumaan hänen luonansa siksi kuin +menette naimisiin. Ja koska nuori lady on orpo, niin tulee Lady +Glenalvonin setä, herttua, joka on sukua Mordauntin suvun vanhimman +haaran kanssa, saattamaan häntä vihille. Minä toivon tietysti sinulle +onnea; on jo aika että nait ja tulet vakavaksi." + +Kaksi päivää tämän varsinaisen suostumuksen jälkeen Kenelm lähti +Exmundhamista. Sir Peter olisi mennyt hänen kanssansa tervehtimään +tulevaa miniäänsä, mutta mielenliikutukset olivat tuottaneet hänelle +kovan leinitaudin kohtauksen, joka pakoitti häntä pitämään jalkojansa +flanellissa. Kun Kenelm oli mennyt, lähti Lady Glenalvon Cecilian tykö. +Tämä istui hyvin suruissansa huoneessansa avonaisen ikkunan ääressä; +hän oli huomannut, että jokin huoli ja tuska vaivasi isän ja pojan +mieltä, ja oli asettanut tämän yhteyteen sen kirjeen kanssa, joka niin +kovasti oli Sir Peterin tyyntä mieltä liikuttanut; mutta hän ei +aavistanut mitä se oli ja vaikka hän oli pahoillaan siitä, että Kenelm +häntä kohtaan oli entistä varovaisempi, niin hänen kuitenkin oli sääli +tuota surua, jota hän oli hänen kasvoissaan huomannut ja jota hänen +teki mieli lieventää. Kenelmin varovaisuus oli kuitenkin tehnyt +hänenkin entistä varovaisemmaksi häntä kohtaan, ja sentähden hän nyt +enemmän syytti itseänsä kuin häntä. + +Lady Glenalvon pani käsivartensa Cecilian kaulan ympärille ja suuteli +häntä, kuiskaten: "Tuo mies on vallan pettänyt minun, hän ei ansaitse +sitä onnea, jota minä olin hänelle toivonut!" + +"Kenestä te puhutte?" kysyi Cecilia ja kävi vaaleaksi. + +"Kenelm Chillinglystä. Hän näyttää ihastuneen köyhään tyttöön, jonka +hän matkoillansa on tavannut, ja on tullut tänne saamaan vanhempiensa +suostumusta kosia häntä; hän on tämän suostumuksen saanut ja lähtenyt +kosimaan." + +Cecilia oli vähän aikaa vaiti, silmät suljettuna; sitten hän sanoi: +"Hän ansaitsee mitä suurimman onnen, ja hän ei milloinkaan voisi valita +kelvottomasti. Jumala häntä varjelkoon -- ja -- ja --" Hän aikoi lisätä +"hänen morsiantansa", mutta hänen huulensa eivät voineet sitä sanaa +lausua. + +"Gordon serkku on kymmentä kertaa arvokkaampi kuin hän," huudahti Lady +Glenalvon harmissaan. + +Hän oli auttanut Kenelmiä, mutta hän ei ollut hänelle anteeksi antanut. + + + + +VIIDES LUKU. + + +Kenelm makasi sen yön Londonissa, ja koska seuraava päivä oli +erinomaisen kaunis, päätti hän jalkasin lähteä Moleswichiin. Hän ei +tällä kertaa tarvinnut vaivata itseänsä matkalaukkua kantamalla; hän +oli jättänyt Cromwell Lodgeen kylläksi vaatteita. + +Iltapuolella oli hän saapunut mitä kauniimpaan maalaiseen kylään, jonka +ohitse harmaa Thames kierteleikse. + +Se ei ollut suorin tie Londonista Moleswichiin, mutta se oli hauskempi +jalkamiehelle. Ja kun hän helteisen kylän pitkällä kadulla saapui +virran viehättävälle rannalle, oli hän iloinen siitä että hän sai +levätä ja nauttia lirisevän veden viileyttä ja kuunnella sen kohinaa +rantaa vasten. Hänellä oli hyvä aika. Cromwell Lodgessa asuessansa oli +hän tutustunut Moleswichin lähiseutuun, sillä hän oli paljon +kuljeskellut ulkona, ja hän tiesi että hän vainion poikki vievää polkua +myöten saapuisi vähemmässä kuin tunnissa sille syrjäjoelle, jonka +varrella Cromwell Lodge oli, vastapäätä sitä puu-siltaa, joka vei +Grasmereen ja Moleswichiin. + +Sille, joka rakastaa Englannin historian romanttisuutta, on koko +Thames-joen juoksu varsin viehättävä. Ah! jospa voisin siirtyä takaisin +niihin päiviin, jolloin nuoremmat sukupolvet kuin Kenelm Chillinglyn +vielä olivat syntymättä, jolloin jok'ainoa laine Rheinjoessa puhui +minulle historiaa ja romanttiikia, mitä haltiattareita minä +kohtaisinkaan sinun rannoillasi, oi sinä meidän isämme Thames! Kenties +joskus joku saksalainen matkustaja kymmenkertaisesti palkitsee sinulle +sen tribuutin, minkä englantilainen heimolainen isä Rheinille antoi. + +Kenelm Chillingly kuunteli kuiskausta kaislikossa ja tunsi saturikkaan +virran vaihtelevaista vaikutusta. Moni runollinen tapaus tai traditioni +vanhoista aikakirjoista, moni laulu, joka oli ollut rakas esi-isille, +joiden paljas nimi on muuttunut runoudeksi meille, muistui epäselvästi +ja sekaisesti hänen mieleensä, joka ei juuri ollut huolinut pitää +tällaisia hempuja rakkaassa muistossa. Mutta kaikki, mikä lapsuudesta +asti on yhteydessä romanttisuuden kanssa, herää jälleen raittiimpaan +kukoistukseen sen mielessä, joka rakastaa. + +Ja tämän miehen luo, joka vielä nuoruuden vaarallisimmassa ijässä oli +niin omituisesti suojattu nuoruuden tavallisinta vaaraa vastaan, -- +tämän realismon luullun oppilaan, tämän Welbyn ja Miversin koulun +uskotun luokse, -- tämän miehen tykö tuli rakkaus vihdoin ikäänkuin +sadun Kytherean turmiota tuottavalla voimalla; ja tämän rakkauden +kautta elämän realismi muuttui idealismiksi, kaikki meidän +jokapäiväisten kohtaloiden jäykät viivat muuttuivat kauneuden +kaareviksi viivoiksi, kaikki ne äänet, joita ainiaan kuulemme +ympärillämme, kohosivat laulun sulosoinnuksi. Kuinka täynnä toivoa ja +kuinka onnellinen hänen sydämensä oli -- ja kuinka iloiselta hänen +tulevaisuutensa näytti tämän kesäillan vienossa tuulahduksessa ja +lempeässä ilta-ruskossa! Hän tulisi seuraavana aamuna tapaamaan Lilyä, +ja hänen huulensa saisivat nyt vapaasti lausua kaikki mitä niiden tähän +asti oli täytynyt olla lausumatta. + +Hän heräsi äkkiä tästä puoleksi uinailevasta onnen tilasta, joka kuuluu +niihin hetkiin, jolloin siirrymme Elysiumiin, siitä että ääni iloisesti +lauloi: + + "Laulaen -- laulaen, + iloisesti laulaen, + Koirinensa tietä pitkin astuskelee + Nieresteinin ritari tuo urhoisa." + +Kenelm kääntyi niin äkkiä, että hän säikähdytti Maxia, joka vähän aikaa +oli seisonut hänen takanansa yksi käpälä ylösnostettuna ja vainunut, +ollen kahdella päällä oliko se vanha tuttava vai ei; mutta Kenelmin +äkkiä kääntyessä alkoi koira haukkua ja juoksi takaisin isäntänsä tykö. + +Laulaja, joka ei likemmältä katsellut rannalla makaavaa miestä, olisi +kulkenut eteenpäin kepein askelin ja iloista lauluaan laulellen, jollei +Kenelm olisi noussut seisaalleen, ojentanut hänelle kättänsä ja +sanonut: "Minä toivon ettette peljästy siitä, että tapaatte minua +täällä, niinkuin Max?" + +"Ah, nuori filosoofini, onko se todella te?" + +"Jos minua filosoofiksi nimitetään, niin todella en ole se. Ja, suoraan +sanoen, minä en ole sama kuin ennen. Minä, joka vietin tuon hauskan +päivän Luscomben läheisillä vainioilla kaksi vuotta sitten --" + +"Tahi neuvoitte minua Tor Hadhamissa pyhittämään lyyryäni paistin +kunniaksi. En minäkään ole sama, minä, jonka koira ojensi teille +kerjäläis-lippaan." + +"Mutta te vaellatte kuitenkin laulaen maailman läpi." + +"Tämä kuljeksivainen laulun aikakin on melkein ohitse. Mutta minä +häiritsin teidän lepoanne. Minä mieluisemmin tahtoisin levätä teidän +kanssanne; teillä luultavasti ei ole sama tie kuin minulla, ja koska +minulla ei ole kiire, niin tekisi mieleni käyttää tätä tilaisuutta, +jota sattumus niin onnellisesti minulle on suonut, uudistaakseni +tuttavuutta henkilön kanssa, jota usein olen ajatellut siitä kuin +viimein tapasimme toisiamme." Näin puhuen laulaja pani pitkäkseen +rannalle ja Kenelm noudatti hänen esimerkkiään. + +Kerjuu-lippaalla varustetun koiran omistajassa oli todella muutos +tapahtunut pukuun ja kasvoihin ja käytökseen katsoen. Puku ei enää +ollut se maankuljeksijapuku, jossa Kenelm ensi kerta kohtasi +kuljeksivan laulajan, eikä se hieno vaateparsi, joka niin hyvin sopi +hänen säännölliselle vartalolleen hänen Luscombessa käydessään. Se oli +nyt sama ja yksinkertainen, viileä kesäpuku, jommoista jokainen +englantilainen herrasmies valitsisi pitkälle maalaiselle matkalle +lähtiessään. Ja kun hän paljasti päänsä, antaaksensa viileän tuulen +sitä virvoittaa, osoittivat miehen kauniit Rubensin kaltaiset kasvot +arvokkaampaa vakavuutta, ja yksi ja toinen harmaa hivuskarva näkyi +siellä täällä hänen paksuissa tummanruskeissa hiuksissaan ja +parrassaan. Ja hänen käytöksensä ja ryhtinsä osoitti vakavuutta, +itsetuntoa, joka ei ollut vaativaista vaan miehekästä; joka ei rumenna +vanhanpuoleista miestä, jolla on vakaa yhteiskunnallinen asema ja joka +puhuttelee häntä paljon nuorempaa miestä, joka luultavasti ei ole +saavuttanut mitään asemaa yhteiskunnassa paitsi sen, minkä säädyn +sattumus on hänelle antanut. + +"Niin," sanoi laulaja hiljaa huoaten, "nyt vaellusaikani on päättynyt. +Minä muistan vallan hyvin että minä, silloin kun ensi kerta tapasimme +toisiamme tien vieressä olevan lähteen luona, kehoitin teitä tekemään +niinkuin minä, hakemaan huvitusta ja seikkailuja jalkamatkailijana. Nyt +kun näen teidän, joka nähtävästi olette herrasmies sekä sivistykseen +että säätyyn nähden, niin minusta tuntuu kuin tulisi minun sanoa +teille: 'Te olette jo kyllin tällaista kokenut; kuljeksijan elämällä on +vaaransa samoin kuin huvinsakin; luopukaa siitä ja ruvetkaa vakaaksi!'" + +"Niin aionkin tehdä," vastasi Kenelm lyhyesti. + +"Aiotteko ruveta johonkin virkaan -- soturiksi -- juristiksi -- +lääkäriksi?" + +"En" + +"No, siis aiotte mennä naimisiin. Se on oikein; ojentakaa minulle +kätenne. Siis on todella hame vihdoin viimein viehättänyt teitä +todellisessa maailmassa niinkuin kuva kankaalla?" + +"Minä päätän," sanoi Kenelm -- välttäen ottaa huomioonsa tuota +pilkallista lausetta, -- "minä päätän teidän puheestanne, että te itse +aiotte ruveta vakaaksi naimisen kautta." + +"Oi, jos olisin tehnyt sitä ennen, niin olisin pelastunut monesta +hairauksesta ja olisin monta vuotta lähempänä sitä päämaalia, joka +haamoitti silmieni edessä lapsuuden unelmien sumun lävitse." + +"Mikä se päämaali on -- hautako?" + +"Hauta! Se, joka ei mistään haudasta tiedä -- Maine!" + +"Nyt huomaan että te, huolimatta siitä, mitä vasta sanoitte -- yhä +vielä aiotte vaeltaa maailman läpi runoilijan mainetta hakien." + +"Oi! Minä luovun näistä haaveista," sanoi laulaja taasen +hiljaa huoaten. "Se tosin ei suorastaan ollut toivo saavuttaa +runoilija-mainetta, joka saattoi minun vaeltamaan sitä päämaalia kohti, +jota kohtalo ja luonnon minulle suomat ominaisuudet ovat määränneet +minulle sopivaksi. Mutta kuinka kummallinen pilkkakirves rakkaus +runonsepittämiseen on! Kuinka harvoin järkevä mies erehtyy muihin +asioihin nähden, johon hän sopii, jossa hän voi onnistua; mutta annapas +hänen vaan kerta eläissänsä juoda runonsepityksen viehätystä, kuinka +tämä taikavoima lumoo hänen järkensä! kuinka pitkä aika kuluu, +ennenkuin hän voi uskoa että maailma ei ota uskoaksensa hänen sanaansa, +kun hän huudahtaa auringolle, kuulle ja tähdille: 'Minäkin olen +runoilija!' Ja kuinka kova on hänen tuskansa, kun hän vihdoin viimein +tulee siihen vakuutukseen että on vallan yhdentekevä onko hän tahi +maailma oikeassa. Kukapa voi puolustaa asiaansa oikeuden edessä, joka +ei ota hänen puhettaan korviinsa?" + +Kerjäävän koiran omistaja lausui nämä sanat niin syvällä liikutuksella +ja tuskalla, että Kenelmistä tuntui vallan kuin häntä itseä olisi +raadeltu eroittamalla ruumiin sielusta. Mutta Kenelm oli niin +innollinen olento, että jos hän kerta oikein käsitti jonkun +kanssaihmisen kovaa kärsimistä, niin luulen että hän olisi kärsinyt +yhtä paljon kuin tämä kanssaihminen. Siitä se tuli että vaikka Kenelm +Chillingly ei ensinkään välittänyt runonsepityksestä, niin hänen +sydämensä kuitenkin ehdottomasti koetti hakea todisteita, joiden kautta +hän parhaiten taisi laulajan tuskaa lieventää. Hän sanoi: "Sen mukaan +kuin minä vähällä lukemisellani olen selville saanut, on +runonsepittämisen halu ollut tavallinen enin kuuluisissa miehissä, +jotka ovat maineen kukkuloille päässeet. Se mahtaa siis olla hyvin jalo +taipumus -- Augustus, Pollio, Marius, Maecenas -- aikansa suurimmat +valtiomiehet, he olivat runoniekkoja. Kardinali Richelieu oli +runoniekka; Walter Raleigh ja Philip Sidney; Fox, Burke, Sheridan, +Warren Hastings, Canning -- jopa totinen William Pittkin; kaikki olivat +runoniekkoja. Runon sepittäminen ei myöhästyttänyt heidän kilpailuansa +maineen kukkulalle, luulen päinvastoin että runon sepitykseen +tarpeelliset ominaisuudet sitä joudutti. Kuinka moni kuuluisa maalari +onkaan ollut runoniekka! Michael Angelo, Leonardo da Vinci, Salvator +Rosa --" ja Jumala tietää kuinka monta mainiota nimeä Kenelm Chillingly +vielä olisi luetellut, joll'ei laulaja olisi häntä keskeyttänyt. + +"Mitä! olivatko kaikki nämä maalarit runoniekkoja?" + +"Olivat kyllä, niin hyviä runoniekkoja -- etenkin Michael Angelo, +suurin maalari kaikista -- että he olisivat saavuttaneet runoilijan +mainetta, jos ei heidän maalarin maineensa olisi sitä loistossa +voittanut. Mutta kun te nimitätte laulun-lahjanne pelkäksi +runon-sepittämiseksi, niin sallikaa minun huomauttaa että teidän +lahjanne on vallan toista kun runonsepittäjän. Teidän kykynne, olkoon +se minkälainen tahansa, ei voisi olla olemassa tuntematta sympatiiaa +sitä ihmissydäntä kohtaan, joka ei runoja sepitä. Epäilemättä olette te +jalkamatkoillanne tutustunut ulkonaiseen luontoon kaukaisen vuoren joka +tunti vaihtelevassa värien välähtelemisessä, noissa pitkissä varjoissa, +joita laskeuva aurinko luo veden pintaan jalkojemme juuressa, +rastaan laulussa, joka pelkäämättä on laskeunut alas vallan minun +läheisyyteeni, tässä turpeessa, joka on käynyt kosteaksi läheisyytensä +kautta veteen, jota kaikkea minä voisin kertoa yhtä tarkkaan kuin tekin +-- niinkuin Peter Bell olisi voinut kertoa ne yhtä tarkkaan kuin +William Wordsworth. Mutta sellaisiin lauluihin katsoen, joita olen +kuullut teidän laulavan, te minusta olette päässeet runoustaiteen +alkeista ja koskevan tuohon ainoaan pysyvään mieltymykseen, jota +ihmisen yleinen sydän ylipäänsä voi tuntea runoilijan lauluun nähden, +se on, siihen säveleesen, jota runoilijan individuaalinen sympatiia tuo +esiin tämän yleisen sydämen salaisista kielistä. Mitä tuo niin sanottu +maailma on muuta kuin nykyisen päivän muoti? Ansaitseeko sen arvostelu +runoilijan tuskaa, sitä en voi sanoa. Mutta yksi asia on minusta +varma, ja se on se, että vaikka minä yhtä helposti voisin tehdä +sirkkelin-neliön kuin sepittää yksinkertaisen laulun vaatimattomalle +kuulijakunnalle, joka saisi kylläksi menestystä houkutellaksensa heidän +kiitostaan Maxin kerjuulippaasen, niin sitä vastoin voisin kehrätä +kyynärittäin senlaatuisia runoja, jotka meidän aikoina ovat muodissa." + +Laulajaa tämä hyvin mielistytti ja vähän huvitti ja hän käänsi +loistavat kasvonsa lohduttajaansa ja vastasi iloisesti: + +"Te sanotte että voisitte kehrätä kyynäriä sellaista runoutta, mikä nyt +on muodissa. Toivon että näytätte taitoanne tässä käsityössä." + +"Varsin kernaasti; vaan sillä ehdolla, että te palkitsette vaivaani +sepittämällä runon osoitteeksi omista runoistanne, jotka eivät ole +meidän päivän muotia, -- sellaisia kuin minä voin sepittää. Minä väitän +ettette voi sepittää sellaisia kuin minä." + +"Suostuttu." + +"Hyvä, olettakaamme sitten varmana asiana että tämä on englantilaisen +runouden Augustuksen aikakausi ja että englannin kieli on kuollut +kieli, niinkuin latina. Olettakaa että kirjoitan englannin kielellä +saadakseni palkintorahan, niinkuin kirjoitin yliopistossa latinaksi +palkintoa saadakseni; tietysti minä tulen onnistumaan siinä määrässä +kuin käytän niitä somia lausetapoja, joita Augustuksen aikakaudella +käytettiin, ja otan onkeen tärkeimmän runollisen tunnusmerkin tällä +klassillisella aikakaudella." + +"Minä luulen että jokaisen ajullisen arvostelijan täytyy myöntää että +tärkein tunnusmerkki meidän aikamme runoudelle, se on, Augustuksen +aikakauden, on -- ensiksi sellaisten lausetapojen valitseminen, jotka +olisivat suuresti loukanneet edellisen vuosisadan raakaa makua, ja -- +toiseksi hyvin ylpeä ylenkatse kaikkea kohtaan, mikä sanotaan +proosalliseksi alentuvaisuudeksi tavallisen terveen järjen kannalla, ja +tuon ylevyyden liiallinen kehittäminen, jota Mr Burke sanoo himmeäksi." + +"Kun nämä edellyttämiset ovat myönnetyt, tahdon vaan pyytää teitä +valitsemaan runolajia. Nyt ovat muodissa sellaiset runot, jotka ovat +ilman loppusointua." + +"Oh, -- minä en aio vapauttaa teitä loppusoinnun vaikutuksesta." + +"Se on minulle yhdentekevä," sanoi Kenelm haukottaen. "Olkoon sitten +loppusoinnulla: Heroilainen vai lyyrillinenkö?" + +"Heroilaiset ovat vanhan-aikaisia; mutta Chaucerin kupletti, jota +meidän uudenaikaiset runoilijamme ovat kehittäneet niin täydelliseksi, +on minusta sopivin herkullisille lehdille ja halkaisemattomille +pähkinöille. Minä valitsen uudenaikaisen Chaucerkupletin." + +"Aine?" + +"Noh, älkää siitä huolehtiko. Minkä päällekirjoituksen augustolainen +runonsepittäjä paneekin runolleen, niin hänen neronsa, samaten kuin +Pindaronkin, halveksi aineen rajoitusta. Kuulkaa, ja älkää antako Maxin +ulvoa, jos se voi olla sitä tekemättä." + +Ja Kenelm alkoi teeskennyllä, mutta painavalla, laulavalla äänellä: + + "Tuo jalo Pythias asui Attikassa. + Hän nuori olj, ja varat karttumassa; + Vaan hänestä ei nuoruus iloo tuota, + Hän rikkauden onnehen ei luota. + Sophronia, mustasilmä, ihanainen, + Hän neitosista suloisin on vainen. + Kun Neptun ajaa merivaunuissansa + Hiljakseen merellä ja helmahansa + Ulissus sulkee öljypuiston armaan + Ja päivä laskee, rusko punaa taivaan, + Sun kielesi soidessa, Harmonia, + Hän sanoo: 'Sua lemmin mä, Sophronia.' + Ja ruusut, liljat nämä sanat kuuli, + Ja hiljaa heilutteli iltatuuli + Se niiden päitä, simaa mehiläinen + Kukista tuo, ja kyyhky, metsäläinen, + Iloissaan silittääpi sulkiansa. + Näin lempi lumoo ihailijoitansa. + Mi päätös on tään sadun armahaisen? + Odotas, piakkoisin mä painatan sen + Neljässä osassa, ja ystäväni, + Arvostelijat niitä ylistääpi. + Ne muka Chaucerista voiton viepi. + Niin, usko pois; ne puhuu varmaan totta. + Vaan älä lue, et kirjaa silloin osta! + +"Te olette todella pitänyt sananne," sanoi laulaja nauraen. "Ja jos +tämä olisi Augustuksen aikakausi ja englannin kieli olisi kuollut +kieli, niin te ansaitsisitte palkintorahan." + +"Te mairittelette minua," sanoi Kenelm vaatimattomasti. "Mutta jos +minä, joka en milloinkaan ennen ole saanut kokoon kaksi loppusointuista +värssyä, niin helposti voin valmistelematta panna kokoon runon +nyky-ajan stiiliin, miksi ei silloin niin taitava sointuseppä, kuin te +olette, voisi vaikka yhdessä tuokiossa sepittää kokonaisen volyymin +samaan stiiliin. Tehkää se, ja minä lupaan teille mitä tulisimmat +kiitokset 'The Londonerissa.', sillä minä aion itse kirjoittaa ne." + +"'The Londonerissa!'" huudahti laulaja vihan puna poskilla ja otsassa. +"Minun katkera, leppymätön viholliseni." + +"Siinä tapauksessa luulen että te olette yhtä vähän lukenut Augustuksen +aikakauden arvostelu-kirjallisuutta, kuin te olette opettanut +runottarellenne sen runouden klassillista henkeä. Saavuttaaksensa +kirjoituksen taitoa, täytyy harjoitella itseänsä. Taito tulla +arvostelluksi on siinä että on tuttavallisella kannalla arvostelijain +kanssa. Augustuksen aikakaudessa on arvostelu klikin kaltainen. +Ruvetkaa jäseneksi klickiin, niin olette Horatius tai Tibullus. Älkää +ruvetko klickiin, niin tietysti olette Bavius tahi Maevius. 'The +Londoner' ei ole kenenkään vihamies -- se ylenkatsoo yhtä suuressa +määrässä kaikkia ihmisiä. Mutta koska sen, voidaksensa huvittaa, täytyy +herjata, niin se palkitsee sen kiitoksen, minkä sen täytyy klickinsä +jäsenille tuhlata, vuodattamalla vihaansa kaikille, jotka eivät +mihinkään klickiin kuulu. Lyö häntä kovasti, hänellä ei ole yhtään +ystävää." + +"Ah," sanoi laulaja, "minä luulen että teidän sanoissanne on paljon +totta. Minulla ei milloinkaan ollut ystävää, joka on klickiin kuulunut. +Ja Jumala tietää kuinka uutterasti ne, joilta minä, tietämättömänä kuin +olin niihin lakeihin nähden, jotka niin sanotun yleisen mielipiteen +kannattajia hallitsevat, toivoin vähäsen myötätuntoisuutta -- +ystävällistä kehoitusta -- ovat yhtyneet minua kukistamaan. He +onnistuivat kauan aikaa. Mutta vihdoin viimein uskallan toivoa että +olen heidät voittanut. Luonto on kaikeksi onneksi suonut minulle +sangviinisen, iloisen, elastisen mielen. Se, joka ei milloinkaan +epätoivoon joudu, sille harvoin sentään varsin pahasti käy." + +Nämä sanat kummastuttivat Kenelmiä, sillä eikö laulaja ollut sanonut +että hänen laulun aikansa oli ohitse, että hän oli päättänyt heittää +runonsepittämisen sikseen? Mitä toista tietä maineesen, josta arvostelu +ei ollut voinut häntä estää, kulki hän nyt? Hän, jonka Kenelm oli +luullut kauppakirjuriksi. Varmaankin joku vähemmän vaikea proosallinen +tie; kenties kirjoitti hän novelleja. Kaikki ihmiset nyky-aikana +novelleja kirjoittavat, ja koska yleisö tahtoo novelleja lukea vaikk'ei +sitä pyydetä sitä tekemään, eikä tahdo lukea runoutta, jollei sanota +että tulee sitä tehdä, niin kenties novellit eivät niin suuressa +määrässä riipu klickistä, kuin runot meidän augustolaisessa +aikakaudessa. + +Kenelm ei kuitenkaan ajatellut koettaa saada likempiä tietoja tästä +asiasta. Hän kääntyi tällä hetkellä, niinkuin luonnollista oli, +kirjoista ja arvosteluista rakkauteen ja naimiseen. + +"Meidän puheemme," sanoi hän, "on kääntynyt vallan väärälle uralle -- +suokaa minun palata alkukohtaan. Te aiotte asettua kodin rauhaa +nauttimaan. Rauhallinen koti on hyvän omantunnon kaltainen. Sade sen +ulkopuolella ei tunkeudu sen katon läpi, tuulet sen ulkopuolella ei sen +muureja räjähdytä. Jos ette katso sitä liian julkeaksi kysymykseksi: +oletteko kauan tuntenut morsiantanne?" + +"Olen, hyvin kauan." + +"Ja te olette aina häntä rakastanut?" + +"Aina, hänen lapsuudestaan saakka. Hän oli kaikista maailman naisista +määrätty minulle elämän kumppaniksi, ja sieluni jalostuttajaksi. Minä +en tiedä miten minun olisi käynyt, jos ei ajatus häneen olisi käynyt +rinnallani suojelusenkelinäni. Sillä, niinkuin monessa muussa +kuljeksijassa, joka kiertelee maailman valtateitä, on minussakin jotain +tuota laittomuutta, joka on tavallinen hekumallisille luonnoille, tuota +seikkailu-halua ja lämmintä verta, joka vuotaa lauluun, pääasiallisesti +sentähden että laulu on ilon ääni. Ja kun katselen takaisin menneitä +vuosia, niin minun todella täytyy myöntää että olen liian usein antanut +pettäväin kehoituksien tahi hehkuvan mielikuvituksen viedä itseäni pois +niistä esineistä, joita järkeni on määrännyt ja sydämeni hellitellyt." + +"Hame-harrastus, luullakseni," sanoi Kenelm kuivasti. + +"Toivon että voisin rehellisesti vastata 'Ei'," sanoi laulaja ja lensi +vallan punaiseksi. "Mutta minä olen viattoman lapsen kasvojen hymyilyn +kautta pelastunut pahimmasta, kaikesta mikä olisi ainaiseksi tyhjäksi +tehnyt sen tien, jolla toivoin onnea saavuttavani, joka olisi tehnyt +minun mahdottomaksi siihen puhtaasen rakkauteen, joka nyt, toivoakseni, +minua odottaa ja kaunistaa onnen unelmiani. Ainoastaan yhden kerran +olin suuressa vaarassa -- sitä vaaran hetkeä muistan vavistukselta. Se +oli Luscombessa." + +"Luscombessa!" + +"Juuri kun olin joutua hirveän kiusauksen uhriksi, kuulin äänen +sanovan: 'Onnettomuus! Muistakaa pientä lasta!' Tässä hämmästyksessä, +jota on niin taipuvainen pitämään jumalallisena varoituksena, kun +mielikuvitus on kovin kiihoittunut ja omatunto, vaikka hetkeksi +tuuditettu nukuksiin, vielä nukkuu niin kepeästi, että tuulen +huokaus, lehden putoaminen voi herättää sitä, luulin tämän äänen +suojelusenkelini ääneksi. Likemmin asiaa ajateltuani ja yhteen +asetettuani äänen sen neuvon kanssa, jota teidän seuraavana päivänä +lausumanne sanat sisälsivät, tulen siihen päätökseen ett'en erehdy, kun +sanon, että se ääni, joka minua suojeli, tuli teidän huuliltanne." + +"Minä myönnän tämän julkeuden -- suottehan sen anteeksi!" + +Laulaja tarttui Kenelmin käteen ja puristi sitä lämpimästi. + +"Anteeksiko suoda! Oh, tuskin voitte aavistaa kuinka suuri syy minulla +on olla kiitollinen teille, ikuisesti kiitollinen! Tuo äkkinäinen +huuto, se katumus ja kammo itseäni kohtaan, jota se minussa herätti -- +jota vielä lisäsi ne sanat, jotka seuraavana päivänä kuulin, saattoivat +minua pelolla luopumaan 'lempisynnistäni'. Se oli käännekohta +elämässäni. Siitä päivästä oli kevytmielinen seikkailija minussa +kuoletettu. Minä en sillä tarkoita rakkautta luontoon ja lauluun, joka +ensin oli saattanut minua seikkailijaksi rupeamaan, vaan viha vakaihin +tapoihin ja todelliseen työhön -- _se_ oli kuoletettu. Minä en enää +pitänyt ammattiani leikkinä, vaan käsitin sitä todenperäiseksi +velvollisuudeksi. Ja kun näin hänen, jota kohtalo oli minulle +morsiameksi suonut, niin hänen kasvonsa eivät enää olleet likikään +lapsen kasvot; naisen sielu oli heräämisillänsä niissä. On vaan kaksi +vuotta tästä minulle niin tärkeästä päivästä. Minun asemani on nyt +taattu. Ja vaikka minun maineeni ei vielä ole vakaantunut, niin asemani +kuitenkin nyt on sellainen, että voin hänelle sanoa: 'Aika on tullut, +jolloin voin pelkäämättä sinun tulevaisuuttasi pyytää sinua vaimokseni +tulemaan'." + +Hän puhui niin innokkaasti että Kenelm antoi hänelle aikaa jälleen +saavuttamaan mielenmalttiansa -- hän olikin mielellään vaiti, ja tällä +suloisella hetkellä, jolloin kultaruskoinen päivänlasku muuttui +tähdikkääksi hämäräksi, mutisi hän itsekseen: + +"Ja aika on tullut minullekin!" + +Hetken kuluttua jatkoi laulaja iloisesti: + +"Sir, nyt on teidän vuoronne -- oletteko kauan tuntenut -- teidän +edellisestä puheestanne päätän ett'ette kauan ole rakastanut -- sitä +ladya, jota olette kosinut ja saanut?" + +Koska Kenelm ei ollut kosinut eikä saanut kysymyksessä olevaa ladya, +eikä katsonut tarpeelliseksi likemmältä rakkaudenjuttuansa selittämään, +vastasi hän vaan yleisellä lauseella: + +"Minusta on rakkauden tulon kanssa samoin kuin kevään -- päivää ei tule +laskea almanakan mukaan. Se voi tulla hitaasti ja askeleittain; se voi +tulla äkisti ja odottamatta. Mutta aamulla kun heräämme ja näemme +muutoksen luonnossa, lehden puissa, kukat nurmikossa, tunnemme lämpimän +auringonpaisteessa ja kuulemme laulun ilmassa, silloin sanomme: Kevät +on tullut!" + +"Minä pidän teidän vertauksestanne. Ja jos on turhaa kysyä rakastajalta +kuinka kauan hän on rakastettuansa tuntenut, niin on melkein yhtä turha +kysyä onko hän kaunis. Rakastaja ei voi olla hänen kasvoissansa +näkemättä sitä kauneutta, jota rakastettu on ympäröivälle maailmalle +suonut." + +"Se on totta; ja tämä ajatus on kyllin runollinen muistuttamaan minua +siitä että saitte kuulla minun runonsepitykseni esikoisen sillä ehdolla +että maksaisitte minulle teidän oman käytännöllisen taitonne +todisteella. Ja minä vaadin oikeuden ehdoitella ainetta. Olkoon se --." + +"Paistista?" + +"Hiljaa, te olette jo kuluttanut tuota vastenmielistä leikkipuhetta. +Aineen tulee koskea rakkautta ja jos voitte sepittää yhden tai pari +värssyä, jotka ilmoittavat sitä aatetta, jonka juuri ikään lausuitte, +niin minä sitä suuremmalla huomiolla sitä kuuntelen." + +"Valittavasti en ole mikään improvisatööri. Mutta tahdon kumminkin +kostaa teidän entistä minun kykyni halveksimista laulamalla teille +vähäpätöisen laulun, jolla on jonkimoista yhteyttä sen ajatuksen +kanssa, jonka nyt pyydätte minua runon muotoon sovittamaan, mutta jota +ette Tor Hadhamissa tahtonut kuulla (vaikka panitte killingin Maxin +lippaasen) -- se oli niitä lauluja, joita sinä iltana lauloin ja joita +vaatimaton kuulijakuntani suosiolla kuunteli." + +Hän aloitti pienen laulun "Hallitsijattaren kauneudesta rakastajan +silmissä," ja kun hän oli lopettanut, nousi hän ja sanoi: + +"Nyt täytyy minun sanoa teille hyvästi. Minun tieni vie noiden +niittujen poikki, ja te epäilemättä kuljette valtamaantietä pitkin." + +"En. Sallikaa minun tulla teidän kanssanne. Minun kortteerini ei ole +kaukana täältä; niittujen poikki vievä polku on suorin tie sinne." + +Laulaja kääntyi ja katseli hiukan kummastuneena ja vähän tutkivaisesti +Kenelmiin. Mutta hän pian kenties käsitti että koska hän ei ollut +matkakumppanilleen sanonut nimeänsä, eikä kertonut oloistansa, niin +hänellä ei ollut oikeutta tältä herralta pyytää mitään tietoja, joita +hän ei vapaa-ehtoisesti antanut, ja sanoi kohteliaasti "että hän toivoi +tietä pitemmäksi, koska hänellä oli niin hauska seurakumppani," ja +astui ripein askelin eteenpäin. + +Hämärä oli nyt muuttunut tähdenvaloiseksi kesä-yöksi, eikä mikään +vainioiden hiljaisuutta häirinnyt. Molemmat nämä miehet, jotka kulkivat +rinnakkain, olivat erittäin onnelliset. Mutta onni on niinkuin viini; +sen vaikutus on erilainen, niiden luonteiden mukaan, joihin se +vaikuttaa. Tässä se teki toisen miehen, joka oli lämminverinen ja johon +ulkonainen luonto helposti vaikutti, puheliaaksi, ja toisen miehen +totiseksi, joka oli harvapuheinen ja umpimielinen, miettiväinen, +synkkämielinen, johon ulkonainen luonto tosin vaikutti, mutta joka ei +sen vaikutusta missään arvossa pitänyt, paitsi silloin kuin se kääntyi +aistillisuuden alalta henkiselle alalla ja ihmishenki lausui +sieluttomalle luonnolle kysymyksiään ja vastauksiaan. + +Laulaja puhui vilkkaasti, ja hänen puheensa viehätti hänen kuulijaansa. +Hän kävi todella niin kaunopuheiseksi esityksessään, että en voi sitä +tarkemmin kertoa kuin referentti voi kertoa sitä, joka, sanoista +puhumatta, on puhujassa omituista. + +Koska en uskalla ruveta tämän omituisen matkustajan puhetta sana +sanalta kertomaan, tyydyn siihen että mainitsen tämän puheen aineen +olleen sitä laatua, josta puhuessaan enimmät miehet voivat olla +kaunopuheisia: se koski häntä itseä. Hän puhui toiveistansa saavuttaa +kuuluisaa nimeä, jota hän oli toivonut siitä asti kuin hän rupesi +muistamaan; esteistä, joita alhainen sääty ja vähät varat olivat +hänelle tuottaneet; odottamattomista toiveista, joita hänen +lapsuudessaan erään rikkaan miehen aulius hänen kunnianhimolleen avasi; +tuo rikas mies oli sanonut: "Lapsi on nerokas, minä annan sille +sivistyksen kurinpidon, kerran se tulee maailmalle maksamaan mitä se on +minulle velkaa; opinnoista, joita innolla aloitettiin, hartaudella +pitkitettiin ja surulla lopetettiin aikaisessa nuoruudessa. Hän ei +sanonut kuinka tai miksi: hän jatkoi puhettansa ja viipyi taistelussaan +leivän puolesta itselleen ja niille, joiden toimeentulo riippui +hänestä; kuinka hän tässä taistelussa ei voinut panna koko +ahkeruuttansa ja voimaansa päämaalinsa saavuttamiseen; rahan tarvis oli +niin suuri että maineen unelmat eivät voineet sitä voittaa. Mutta," +huudahti hän innokkaasti, "minä tiedän että minun olisi pitänyt, +sellaisistakin valmistumattomista ja äkillisistä kykyni todisteista, +saada kehoittavia kiitoslauseita niiltä, jotka sanovat olevansa +kelvollisia tuomareita. Kuinka paljon parempaa olisinkaan silloin +saanut aikaan! Voihan pieni kiitos kehittää ihmisessä sitä hyvää mikä +hänessä on, ja sitä vastoin pilkallinen iva, jonka hän tietää olevan +väärän, tukehduttaa hänessä halun pyrkiä eteenpäin. Minä raivasin +kumminkin itselleni tien niin kauas kuin silloin oli tarpeellista +minulle ja hankin leipää niille, joita rakastin; ja laulun ja +kuljeksimisen lupa-ajoissa saavutin nautinnon, joka saattoi minua +tyytymään kaikkeen muuhun. Mutta maineen halu, kun se kerta lapsuudessa +on herännyt ja nuoruudessa kehittynyt, ei sammu ennenkuin haudassa. +Jalka ja kavio poljetkoot sen nuppua, lehtiä ja vartta; sen juuri on +niin syvässä pinnan alla ett'eivät ne sitä saavuta, ja vuosi vuodelta +varsi, lehdet ja nuppu jälleen tulevat näkyviin. Rakkaus voi erota +meistä tässä maailmassa; me lohdutamme itsemme -- rakastettu yhdistyy +meihin tulevassa elämässä. Mutta jos se, joka mainetta haluaa, kadottaa +sen tässä elämässä, mikä silloin voi häntä lohduttaa?" + +"Ettekö juuri hiljaa sanonut että maine ei tiedä haudasta mitään?" + +"Kyllä; mutta jos emme sitä saavuta ennenkuin itse haudassa olemme, +minkä lohdutuksen se sitte voi meille antaa? Rakkaus nousee taivaasen, +johon me itsekin toivomme nousevamme, mutta maine jääpi maan päälle, +johon emme milloinkaan enää tule. Ja sentähden että maine on maan +lapsi, kestää halu sen perään koko elinajan ja suru sen menettämisestä +on katkerin maan lapsille. Mutta minä saavutan sen nyt; se on jo +käsissäni." + +Matkustajat olivat nyt tulleet joelle vastapäätä puista siltaa Cromwell +Lodgen kohdalla. + +Tässä laulaja pysähtyi, ja Kenelm sanoi vapisevalla äänellä: "Eikö nyt +ole aika tutustua ilmoittamalla toinen toisillemme nimemme? Minulla ei +ole syytä enää salata nimeäni, eikä minulla ole ollutkaan muuta syytä +siihen kuin oikku -- Kenelm Chillingly, Sir Peterin, Exmundhamin +omistajan, ainoa poika." + +"Minä onnittelen isäänne siihen että hänellä on niin lahjakas poika," +sanoi laulaja kohteliaasti kuin ainakin. "Te tunnette jo minua kylläksi +tietääksenne että olen paljon alhaisempaa säätyä kuin te; mutta jos +sattumalta olette käynyt kuninkaallisessa akademiiassa tänä vuonna -- +ah, minä käsitän teidän hämmästystänne -- niin kenties olette siellä +huomannut kuvan, jonka ensimmäisen suunnitelman olette nähnyt: +'Kukkapallolla leikkivä tyttö', yksi niistä kolmesta maalauksesta, +joita 'The Londoner' on ankarasti arvostellut, mutta joka kuitenkin, +tästä mahtavasta vihollisesta huolimatta, on tuottanut varallisuutta ja +luvannut mainetta kuljeksivalle laulajalle, jonka nimen olisitte +huomannut olevan Walter Melville, jos maalauksien näkeminen olisi +saattanut teitä sitä kysymään. Ensi tammikuussa toivon tämän kuvan +tähden saavani nimeeni liittää 'kuninkaallisen akademiian jäsen.' +Yleisö ei salli niiden estää minua siihen arvoon pääsemästä, 'The +Londoner' sanokoon mitä tahansa. Te olette luultavasti odotettu +vieraaksi johonkin suureen huvilaan, joiden ikkunoista tuli näkyy +tuolla etäällä. Minä menen hyvin vaatimattomaan majaan, jossa tästä +lähtein toivon löytäväni vakinaisen kodin. Minä viivyn siellä +ainoastaan moniaita päiviä, mutta käykää minua katsomassa, olkaa hyvä, +ennenkuin lähden pois. Majan nimi on Grasmere." + + + + +KUUDES LUKU. + + +Laulaja pudisti sydämellisesti matkakumppaninsa kättä, jota kumppania +hän oli kehoittanut hankkimaan itselleen kotia, huomaamatta kuinka +kylmäksi tämän käsi oli käynyt. Hän astui kepein askelin puisen sillan +yli, ja Max juoksi edellä; kun hän saapui sillan toiselle puolelle, +kaikui Kenelmin korvaan valoisan yön hiljaisuudessa tuo lopettamaton +rakkauden laulu: + + "Laulaen -- laulaen, + Iloisesti laulaen, + Koirinensa tietä pitkin astuskelee + Nieresteinin ritari tuo urhoisa." + +Rakkauden laulu, joka oli keski-eräinen -- miksi keski-eräinen? Kenelm +ei sitä voinut käsittää. Se oli rakkauden laulu, jossa mitä kauniin +haltiatarsatu oli runomittaan sovitettu; Lily oli hyvin mieltynyt +siihen ja Leijona oli luvannut Lilylle tehdä siitä runon, mutta +valmistaa se ainoastaan hänen läsnä-ollessansa ja hänen täydelliseksi +tyydytykseksensä. + +Jos minä en uskaltanut koettaa paperille panna kaunopuheisen +maineenhakijan sanoja sanasta sanaan, niin vielä vähemmän uskallan +paperille panna kaikkea mitä tapahtui rakkautta ikävöivän äänettömässä +sydämessä. + +Siitä hetkestä kun Kenelm Chillingly oli Walter Melvillestä eronnut +seuraavan päivän aamupäivään saakka vaijenti ulkonaisen luonnon +kesäinen ilo hänen kolkkoja aavistuksiansa. + +Tämä Walter Melville oli epäilemättä Lilyn rakastettu holhoja; +epäilemättä se oli Lily, jonka hän oli morsiamekseen valinnut. Mutta +siinä asiassa sai Lily itse päättää. Oli vielä katsottava oliko Kenelm +erehtynyt siinä uskossa, joka oli tehnyt maailman niin kauniiksi hänen +silmissään siitä kuin he viimein toisistaan erosivat. Kaikissa +tapauksissa vaati velvollisuus Lilyä kohtaan ja myöskin velvollisuus +kilpailijaa kohtaan että Lily saisi valita heidän välillä. Ja kuta +enemmän hän muistutti mieleensä kaikkea mitä Lily oli puhunut hänelle +holhojastansa, joka niin suoraan, niin vilpittömästi ilmoitti +mieltymystä, ihailemista, kiitollisuutta, sitä enemmän hänen pelkonsa +poistui ja hän kuiskasi itsekseen: "Niin lapsi puhuisi isästään: niin +ei tyttö puhu siitä miehestä, jota hän rakastaa; hän ei suinkaan +uskalla häntä kiittää." + +Sanalla sanoen, Kenelm ei millään muotoa näyttänyt käytöksessään tai +katseissaan alakuloisuutta, kun hän vähää ennen puolta päivää kulki +sillan poikki ja astui Grasmeren lumotulle alalle. Palvelija, joka +aukaisi oven, vastasi Kenelmin kysymyksen ettei Mr Melville eikä Miss +Mordaunt olleet kotona; he olivat vasta hiljan menneet ulos kävelemään. +Kenelm aikoi juuri lähteä pois, kun Mrs Cameron tuli porstuaan ja +enemmän viittauksilla kuin sanoilla kehoitti häntä tulemaan sisään. +Kenelm seurasi Mrs Cameronia salongiin. Hän aikoi ruveta puhumaan, kun +Mrs Cameron keskeytti häntä äänellä, joka oli vallan toisellainen kuin +se tavallisesti oli, niin karkea ja terävä, että se tuntui +valitushuudolta. + +"Minä aioin juuri tulla teidän luoksenne. Kaikeksi onneksi tapaatte +minua yksin, ja mitä meidän on puhuttavaa, on pian sanottu. Mutta +sanokaa minulle ensin yksi asia -- te olette vanhempianne tavannut; te +olette pyytänyt heidän suostumustansa saada mennä naimiseen sellaisen +tytön kanssa kuin minä teille kuvaelin; sanokaa, oi, sanokaa ett'ette +tätä suostumusta saanut!" + +"Päinvastoin, minä olen täällä heidän suostumuksellaan ja he ovat +antaneet minulle luvan kosia teidän hoidokastanne." + +Mrs Cameron vaipui tuoliinsa, kiikkui sinne tänne niinkuin henkilö, +jolla on kovat tuskat. + +"Minä pelkäsin sitä. Walter sanoi tavanneensa teitä eilen illalla; +sanoi että te, niinkuin hänkin, aioitte mennä naimiseen. Kun saitte +tietää hänen nimensä, niin tietysti tiesitte ketä hän ajatteli. Onneksi +hän ei voinut aavistaa ketä te nuoruuden kiihkossa ja umpimähkää olette +valinnut." + +"Hyvä Mrs Cameron," sanoi Kenelm hyvin lempeästi, mutta samalla hyvin +vakaasti, "te tiesitte minkätähden minä muutamia päiviä sitten lähdin +Moleswichistä, ja minusta tuntuu kuin teidän olisi pitänyt puolustaa +minun tuumaani, sitä tuumaa joka saattaa minun näin aikaisin tulemaan +teidän taloonne. Minä tulen sanomaan Miss Mordauntin holhojalle: 'Minä +pyydän teidän holhottianne vaimokseni. Jos tekin häntä kositte, niin on +minulla hyvin jalo kilpailija. Meille molemmille ei voi oma onnemme +olla saman vertainen kuin velvollisuutemme katsoa hänen onneansa. +Valitkoon hän itse meidän välillämme'." + +"Mahdotonta!" huudahti Mrs Cameron; "mahdotonta! Te ette tiedä mitä +sanotte; ette tiedä, ettekä aavista kuinka pyhät Walter Melvillen +vaatimukset ovat kaikille, sentähden tulee orvon, jota hän on suojellut +sen syntymisestä saakka, palkita häntä siitä. Tytöllä ei ole oikeutta +suosia toista, hänen sydämensä on liian kiitollinen voidaksensa valita +toista. Jos hänen tulisi valita Mr Melvillen ja teidän välillä, niin +hän valitsisi edellisen. Minä vakuutan totisesti että hän niin tekisi. +Älkää siis tuottako hänelle tällaisen valitsemisen tuskaa. Olettakaa, +jos mielitte, että hän rakastaa teitä ja että te nyt ilmoittaisitte +hänelle että rakastatte häntä ja kositte häntä, hänen täytyisi +kuitenkin teille rukkaset antaa, mutta te kenties hämmentäisitte hänen +onneansa rupeemaan Melvillen morsiameksi. Olkaa jalomielinen. Voittakaa +omaa rakkauttanne; kenties se on vaan ohitse-menevää. Älkää puhuko +Lilylle, eikä Mr Melvillelle toiveista, jotka eivät voi toteutua. +Menkää pois täältä hiljaa ja kohdakkoin." + +Kalpean, rukoilevan naisen sanat ja käytös herättivät hänen kuulijansa +sydämessä epätietoista pelkoa. Mutta hän vastasi kuitenkin vakaasti: +"Minä en voi teitä totella. Minun kunniani näyttää vaativan minua +näyttämään hoidokkaallenne että vaikka erehdyn hänen tunteensa laatuun +katsoen minua kohtaan, niin minä en kuitenkaan sanoilla tai katseella +ole saattanut häntä uskomaan että minun tunteeni häntä kohtaan ovat +olleet vähemmän todellisia kuin ne ovat; ja minusta on yhtä +kunniallista arvoisaa kilpailijaani kohtaan estää hänen tulevaista +onneansa, kuin että hän myöhemmin tulisi huomaamaan että hänen +morsiamensa olisi voinut olla onnellisempi toisen kanssa. Miksi te niin +kovin pelkäätte? Jos, niinkuin sanotte, ei ole epäilemistä että teidän +hoidokkaanne mieluisemmin valitsee toisen, niin minä kohta, kuultuani +sanan hänen huuliltansa, lähden pois, ettekä enää minua tule näkemään. +Mutta tämä sana täytyy hänen sanoa; ja jos ette salli minun kysyä +sitä teidän huoneessanne, niin lähden nyt häntä hakemaan hänen +kävelymatkallaan Mr Melvillen kanssa; ja jos viimeksi-mainittu kieltää +minulta oikeuden puhutella häntä yksin, niin voin sanoa sen hänenkin +läsnä-ollessa. Ah! rouva, eikö teidän ole sääli sitä sydäntä, jota te +niin turhaan piinaatte? Jos minun täytyy kärsiä vaikeintakin, +ilmoittakaa se, ja nyt kohta." + +"Saatte tietää sen, ja minun huuliltani," sanoi Mrs Cameron, puhuen +tavattoman tyynellä äänellä ja ankaran näköisenä. "Ja minä uskon sen +salaisuuden, jonka te pakoitatte minua ilmoittamaan, teidän kunnianne +huostaan. Kunniallisella avioparilla, joka oli alhaista säätyä ja +vähävarainen, oli ainoa poika, joka aikaisessa lapsuudessansa osoitti +niin suurta neroa, että se herätti sen miehen huomiota, jonka +palveluksessa isä oli; tämä mies oli hyvin hyväntekeväinen ja hyvin +hienosti sivistynyt. Hän lähetti lapsen omalla kustannuksellaan +parhaimpaan kauppakouluun ja aikoi sitten ottaa hänet oman +kauppa-yhtiönsä osakkaaksi. Tämä rikas mies oli suuren pankin +päällikkönä; mutta heikko terveys ja taipumukset, jotka olivat vallan +toista laatua kuin kauppa-asiat, olivat saattaneet hänen luopumaan +tehokkaasta osanotosta pankin toimiin; näitä toimia hoiti poika, jota +hän jumaloi. Mutta rikkaan miehen kouluun lähettämän hoidokkaan +luonnonlahjat kääntyivät varsin innokkaasti taiteen suuntaan ja +luopuivat kaupasta; ja hänen piirustuksensa ilmoittivat tuntijan +mielestä niin mainiota tulevaisuutta että hänen suosijansa muutti +alkuperäisen tuumansa ja toimitti hänen oppilaaksi etevän franskalaisen +maalaajan atelieriin ja saattoi hänen myöhemmin tilaisuuteen kehittää +taide-aistiansa tutkimalla italialaisten ja flamandilaisten +mestariteoksia. + +"Hän oli vielä ulkomailla, kun --" tässä Mrs Cameron tukehdutti +huokauksen ja jatkoi kuiskaten -- "kun ukkosen isku sattui hänen +suojelijansa perheesen, hävitti hänen omaisuutensa, häpäisi hänen +nimensä. Poika oli isän tietämättä viekoitettu kauppa-yrityksiin, jotka +menestyivät hyvin huonosti; tappiota olisi alussa voitu helposti +korvata, mutta poika valitsi onnettomuudeksensa väärän keinon tähän ja +rupesi uusiin keinotteluihin. Minun täytyy kertoa tämä vaan +lyhykäisyydessä. Eräänä päivänä hämmästytti maailmaa sanoma että +kauppahuone, joka oli tunnettu rikkaaksi ja kunnolliseksi, oli häviölle +joutunut. Sanottiin että se oli väärä konkurssi, jossa ei isällä ollut +mitään osaa -- hän julistettiin oikeudessa vapaaksi, mutta sai nuhteen +huolimattomuudesta, ei tuomittu petollisuudesta, vaan oli köyhä raukka. +Poika -- poika -- jumaloitu poika -- havaittiin petturiksi ja +tuomittiin rangaistus-työhön. Hän pääsi tästä -- arvaatte kai miten. +Kuinka hän olisi siitä päässyt muuten kuin kuoleman kautta? -- omalla +kädellään hän itsensä surmasi." + +Kenelm oli milt'ei yhtä liikutettu kuin Mrs Cameron; hän peitti +toisella kädellään kasvonsa ja ojensi toisen tarttuaksensa Mrs +Cameronin käteen, mutta tämä ei tahtonut siihen tarttua. + +Se oli ikävä enne. Taasen Kenelmin silmäin eteen kohosi tuo vanha +harmaa torni -- taasen hänen korvissaan kaikui Fletwodein surullinen +historia. Nuori mies odotti ääneti jatkoa kertomukseen. Mrs Cameron +jatkoi: + +"Minä sanoin että isä oli köyhä raukka; hän kuoli kauan vuoteen omana +oltuansa. Mutta eräs uskollinen ystävä ei hänen vuoteensa äärestä +luopunut; se oli nuorukainen, jonka neroa hänen rikkautensa oli +edistänyt. Tämä nuorukainen oli tullut ulkomailta, vähäinen säästöraha +mukana, jonka hän oli hankkinut myymällä Florensissa tekemiänsä kopioja +tai suunnitelmia. Tämä säästöraha toimitti suojan vanhukselle ja +kahdelle turvattomalle, murtuneelle naiselle -- jotka olivat köyhät +niinkuin hän itsekin -- hänen tyttärelleen ja hänen poikansa leskelle. +Kun säästövarat loppuivat, keskeytti nuori mies määrätyn toimensa, sai +viran jossakin, huolimatta siitä kuinka suuresti se poikkesi hänen +taipumuksistaan -- ja nämä kolme henkeä, joita hänen työnsä ylläpiti, +eivät milloinkaan kodin tai leivän puutteessa olleet. No niin, muutamia +viikkoja miehensä kuoleman jälkeen synnytti hänen leskensä (he eivät +olleet naimisissa olleet vuottakaan) lapsen -- tytön. Äiti ei elänyt +monta päivää tämän tapauksen jälkeen. Hänen kuolemansa koski niin isään +että suru siitä katkaisi sen heikon langan, joka sitoi isä-paran +elämään. Molemmat vietiin hautaan samana päivänä. Ennenkuin he +kuolivat, pyysivät he molemmat ett'eivät molemmat jälkeenjääneet, +petturin sisar ja vanhan miehen nuori hyväntekijä, ilmoittaisi +vastasyntyneelle lapselle sen syntyperää, eikä isän rikosta ja häpeätä. +Lapsi ei saisi kerjätä rikkailta ja ylhäisiltä sukulaisilta apua, jotka +eivät olleet osoittaneet vähintäkään sääliä pahantekijän isälle ja +viattomalle vaimolle. Tätä lupausta on pidetty tähän saakka. Minä olen +tämä tytär. Se nimi, jota minä kannan, ja se nimi, jonka veljeni +tyttärelle annoin, eivät ole meidän nimiä, vaikka voisimme +sukulaisuuden nojalla vaatia oikeuden niitä kantamaan. Minä en koskaan +ole naimisessa ollut. Minä olin morsian ja olisin tuonut arvoisan suvun +edustajalle melkein ruhtinaallisen omaisuuden; hääpäivä oli määrätty, +kun onnettomuus tuli. Minä en ole milloinkaan enää sulhoani nähnyt. Hän +meni ulkomaille ja kuoli siellä. Minä luulen että hän rakasti minua, +hän tiesi että minä häntä rakastin. Kukapa voi soimata häntä siitä että +hän hylkäsi minun? Kukapa olisi voinut naida pettäjän sisaren? Kuka +tahtoisi naida pettäjän lapsen? Kukapa muu kuin yksi? Se mies, joka +tuntee hänen salaisuutensa ja tahtoo sitä pyhänä pitää; se mies, joka +ei ole huolinut hankkia muuta kasvatusta, vaan on koettanut juurruttaa +viattomaan lapsen mieleen niin lujan rakkauden totuuteen, niin vakaan +kunniantunnon, että tämä lapsi kuihtuisi surusta, jos se tietäisi että +sellainen häpeä hänen sukuansa on kohdannut." + +"Onkohan ainoatakaan miestä maan päällä," huudahti Kenelm äkisti ja +kohoitti päätänsä, -- "onkohan yhtään miestä, joka ei katsoisi sitä +neitoa, jonka jalkojen juureen hän tahtoisi langeta polvilleen ja +sanoa: 'Rupea elämäni kuningattareksi,' itsessään liian jaloksi +voidaksensa alentua toisten ihmisten rikosten kautta, jotka ovat tehdyt +ennen hänen syntymistänsä; löytyyköhän ainoatakaan miestä, joka ei usko +että totuuden rakkaus ja kunnian tunto ovat vaimon tai miehen enin +kuninkaallinen ominaisuus, olkoot sitten vaimon tai miehen esi-isät +olleet yhtä laittomia merirosvoja kuin normandilaisten kuninkaiden +esi-isät, tai yhtä tunnottomia valehtelijoita, siinä missä heidän omat +etunsa ovat vaarassa, kuin kuuluisain Caesarin ja Bourbonin, Tudorin ja +Stuartin sukujen kruunatut edustajat ovat olleet? Aatelius, samoin kuin +nero, on synnynnäinen. Oi, hyvä rouva, me Chillinglyt olemme hyvin +vähäpätöinen suku, mutta olemme yli tuhatta vuotta olleet +englantilaisia aatelismiehiä. Emmekö voisi suojella hänen +salaisuuttansa ennemmin kuin ilmaista jotakin, joka voisi hänelle +huolta tuottaa? Minä voisin viettää koko elämääni hänen rinnallaan +Kamtschatkassa, ja tämä salaisuus olisi yhtä hyvin kätkettynä +kunnioituksen ja jumaloitsemisen poimuihin." + +Tämä kiihkoinen puhe tuntui Mrs Cameronin mielestä järjettömältä +deklamationilta kokemattoman, tuittupäisen miehen suusta. Hän sentähden +piti yhtä vähän lukua siitä kuin etevä lakimies jonkun nuoren +asian-ajajan kaunopuheisuuden kukkasista, joka kuitenkin ennen oli +etevää lakimiestä miellyttänyt, tahi kuin äiti, jolle romanttisuuden +aika on ohitse, pitää lukua turhasta hullutuksesta, joksi hän nuorta +tytärtänsä lumoavaa romanttista tunnetta nimittää; ja hän sanoi +suoraan: "Tuo on vaan turhaa puhetta, Mr Chillingly; puhukaamme +pää-asiasta. Aiotteko, huolimatta kaikesta mitä olen sanonut, kosia +hoidokastani?" + +"Kyllä." + +"Mitä!" huudahti Mrs Cameron tällä kerta syyllä harmissaan. "Mitä, +vaikka olisikin mahdollista teille saada vanhempainne suostumus naida +sellaisen miehen tyttären, joka on tuomittu pakkotyöhön, tahi salata +heiltä tämä asia, voisitteko te, joka olette syntynyt säädystä, jossa +jokainen kielikello kysyy: 'Kuka on tuo tuleva Lady Chillingly ja mikä +on hänen nimensä?' -- voisitteko te uskoa ettei tämä kuka ja mikä +milloinkaan ilmi tulisi? Onko teillä, joka olette muukalainen, jota +muutamia viikkoja sitten emme tunteneet, oikeus sanoa Walter +Melville'lle: 'Antakaa minulle se, mikä on teidän ainoa palkkanne +jaloista uhrauksistanne, rehellisestä uskollisuudestanne, huolellisesta +hellyydestänne monien vuosien kuluessa!'" + +"Toden totta, rouva," huudahti Kenelm, jota tämä vetominen liikutti +enemmän kuin ennen saadut tiedot; "kun viimein erosimme toisistamme, +kun minä ilmoitin teille että rakastin teidän holhottianne, kun +suostuitte minun ehdoitukseeni lähteä kotiin ja pyytää isäni +myöntymystä kosimiseeni, silloin oli aika sanoa: 'Ei; kosija, jolla on +vastustamattomat ja korkeammat vaatimukset, on ehtinyt ennen teitä!'" + +"Minä en silloin tiennyt, siihen on Jumala todistajani, minä en edes +aavistanut että Walter Melville aikoi saada vaimoa siitä lapsesta, joka +oli kasvanut hänen silmäinsä edessä. Teidän täytyy kuitenkin myöntää +että minä hyvin kielsin teitä ajattelemasta tätä asiaa; minä en voinut +tehdä sitä suuremmalla innolla, ilmaisematta hänen syntyperänsä +salaisuutta, jota ainoastaan hätätilassa tahdoin ilmoittaa. Mutta minun +vakuutukseni oli että teidän isänne ei suostuisi teidän avioliittoonne +henkilön kanssa, jonka yhteiskunnallinen asema oli niin paljon +alhaisempi kuin hänellä oli oikeus toivoa, ja että tämän suostumuksen +kielto tekisi lopun teidän ja Lilyn tuttavuudesta ja jättäisi Lilyn +syntyperän ilmaisematta. Vasta kun te olitte lähtenyt, ainoastaan kaksi +päivää sitten, sain Walter Melvilleltä kirjeen, joka minulle ilmoitti +mitä en milloinkaan ennen ollut aavistanut. Tässä on kirje, lukekaa se +ja sanokaa sitten hennotteko tunkea itsenne kilpailijaksi hänelle --." + +Hän keskeytti itsensä, sillä liikutus tukehdutti hänen äänensä, antoi +kirjeen Kenelmille ja seurasi innokkaalla tutkivalla katseella Kenelmin +kasvojen liikkeitä tämän lukiessa kirjettä. + + "---- katu, Bloomsberry. + + "Hyvä ystävä! Iloa ja riemua! Maalaukseni on valmis; se maalaus, + jota niin monta kuukautta olen yöt päivät maalannut tuossa kurjassa + soppelossa, joka oli atelierini ja jossa en nähnyt viheriöitä + niittyjä vilahdukseltakaan, sillä olen pitänyt olopaikkaani salassa + kaikilta, yksin teiltäkin, sentähden etten joutuisi kiusaukseen + heittää työni kesken. Maalaus on valmis -- se on myyty; arvatkaapas + hinta! Viisitoista sataa guineaa, ja kuvakauppiaalle -- + kuvakauppiaalle! Ajatelkaa sitä! Se viedään ympäri maan ja + näytetään vallan erikseen. Te muistatte kai nuo minun maalaamani + kolme pientä maisemakuvaa, jotka kaksi vuotta sitten olisin + kernaasti myynyt kymmenestä punnasta, jos vaan Lily ja te + olisitte antaneet minun sitä tehdä. Minun hyvä ystäväni ja + suojelijani, saksalainen kauppias Luscombessa, joka eilen kävi + minun luonani, tarjousi peittämään kuvat kolmenkertaisella + guineakerroksella. Voitte käsittää kuinka iloinen olin, kun + vaadin häntä vastaanottamaan ne lahjaksi. Mikä nautinto ihmisen + elämässä, kun hän voi sanoa: 'Minä annan sen teille!' Noh niin, + vihdoin viimein olen tilassa, joka oikeuttaa sen toivon, joka + kahdeksantoista vuotta on ollut lohdutukseni, tukeni; ollut + auringonsäde, joka aina loisti pimeyden läpi, kun kohtaloni oli + mitä kolkoin; ollut sävel, joka on kohoittanut minua ylöspäin + ikäänkuin leivon viserrys, kun ihmisten äänissä kuulin ainoastaan + pilkkanaurua. Muistatteko sen yön, jolloin Lilyn äiti pyysi meitä + kasvattamaan hänen lastansa niin ettei se tietäisi mitään + vanhemmistansa ja kielsi meitä ilmoittamasta tylyille ja ylpeille + sukulaisille että sellainen lapsi on syntynyt? Muistatteko kuinka + surullinen ja kuinka ylpeä hän kuitenkin oli, hän joka itse oli + niin jaloa sukua ja oli kasvatettu niin suuressa ylellisyydessä, + kuinka hän tarttui käteeni, kun rohkenin väittää häntä vastaan ja + sanoa että hänen omat sukulaisensa eivät voisi hyljätä lasta isän + rikoksen takia --, kuinka hän, ylpein nainen, minkä eläissäni olen + nähnyt ja jonka hymyilyä joskus huomaan Lilyssä, kohotti päänsä + pään-alukselta ja änkytti: + + "'Minä olen kuolemisillani -- kuolevaisen viimeiset sanat ovat + käskyjä. Minä käsken teitä pitämään huolta siitä, että tyttäreni + kohtalo ei tule sellaiseksi kuin petturin tyttären, joka muutetaan + ylhäisten piiriin. Voidaksensa tulla onnelliseksi täytyy hänen + asemansa olla alhainen -- ei mikään katto ole liian alhainen + suojaksi, ei mikään mies liian halpa naimaan petturin tytärtä.' + + "Tästä hetkestä saakka päätin pitää käteni ja sydämeni vapaina, + jotta voisin jalon hyväntekijäni lapsen lapselle sanoa, kun hän on + kehittynyt naiseksi: 'Minä olen alhaista säätyä, mutta äitisi olisi + antanut sinut minulle.' Tuo meidän huostaamme uskottu vastasyntynyt + on nyt kehittynyt naiseksi, ja minä olen nyt saanut niin turvatun + aseman, että en enää pyytäisi häntä jakamaan köyhyyttä ja kurjuutta + minun kanssani. Minä kyllä tiedän että jos ei hänen kohtalonsa olisi + niin omituinen, niin tämä toivoni olisi turhaa julkeutta -- minä + kyllä tiedän että minun on kiittäminen hänen iso-isäänsä kaikesta + mitä nyt olen ja siitä mitä minusta milloinkaan voi tulla -- tiedän + että on eroavaisuus ikään katsoen meidän välillämme -- tiedän että + olen monta hairausta tehnyt ja että minulla on monta vikaa. Mutta + sellaiset seikat eivät paljon mitään vaikuta, kun kohtalo niin + määrää; minä olen se, joka hänen tulee valita. Kun sentähden oletan + että te, hänen likeisin sukulaisensa, ette pidä minua liian + rohkeana, niin minusta kaikki näyttää olevan selvässä. Lilyn + lapsellinen mieltymys minuun on niin syvä ja niin todellinen, että + se kyllä voi kehittyä naisen rakkaudeksi. Sitä paitsi hän onneksi + ei ole oppinut noita pintapuolisia koulutietoja ja ylhäisen + seura-elämän joutavia typeryyksiä, vaan on, niinkuin minäkin, + vapaan luonnon vaikutuksen kautta kasvatettu; hän ei toivo muita + salongeja ja palatseja kuin niitä, joita oman mielemme mukaan + voimme rakentaa haltiattarein maassa; hän on oppinut käsittämään + mielikuvituksen maailmaa ja itse elämään siinä, mikä on parempi + kuin kaikki kirjatiedot sille, joka taidetta ja laulua rakastaa. + Parin päivän kuluttua voin kenties jo päästä Londonista, ja + luultavasti tulen jalkaisin tavallisuuden mukaan. Minun tekee + niin mieleni vielä kerta nähdä vihannoita pensastoja ja niittyjä, + virran loistoisaa pintaa, ja vieläkin enemmän meidän oman pienen + pauhaavaisen puromme vähäisiä putouksia! Sillä välin minä pyydän + teitä, joka olette rakkahin, parahin, enin kunnioitettu niistä + harvoista ystävistä, joita tähän saakka maailmassa olen saanut, + tarkoin tämän kirjeen tarkoitusta miettimään. Jos te, joka olette + syntynyt paljon korkeammasta säädystä kuin minä, arvelette että + on liian rohkeata minun puolestani pyytää suojelijani lapsenlasta + vaimoksi, niin sanokaa se suoraan; ja minä olen kuitenkin yhtä + kiitollinen teidän ystävyydestänne, kuin olin teidän hyvyydestänne, + kun ensi kerran olin päivällisillä teidän isänne palatsissa. Ujo, + tunnokas ja nuori kun olin, luulin minä että hänen mainiot + vieraansa ihmettelivät miksi minua oli kutsuttu samaan pöytään + kuin heitä. Te, joka silloin olitte ihailtu ja kiitetty, te + säälitte sivistymätöntä, jöröä poikaa; te jätitte ne, jotka + silloin minusta olivat pakanallisten Pantheonin jumalien ja + jumalattarien kaltaiset, tullaksenne istumaan isänne holhotin + viereen, ja ystävällisesti kuiskaamaan hänelle sellaisia sanoja, + jotka saattoivat alhaisesta säädystä syntyneen, mutta + kunnianhimoisen nuorukaisen palajamaan kotia ilomielin, sanoen + itsekseen: 'Päivänä tai toisena!' Ja minä luulen ettette voi + arvata mikä se on, joka saattaa kunnianhimoista nuorukaista, + joka luulottelee että jumalat ja jumalattaret ovat häntä + Pantheoniin toimittaneet, palaamaan kotia sanoen itsekseen: + 'Päivänä tai toisena!' + + "Mutta jos olette yhtä ystävällinen rohkealle miehelle, kuin olitte + ujolle pojalle, ja sanotte: 'Toteutukoon uni, saavutettakoon + elämänne päämaali! ottakaa minulta, hänen läheisimmältä + sukulaiseltaan, hyväntekijänne viimeinen jälkeläinen,' silloin + uskallan teille tämän kysymyksen tehdä. Te olette veljenne + tyttärelle äidin sijainen, valmistakaa hänen mielensä ja sydämensä + tulevaa muutosta varten hänen ja minun keskenäiseen suhteesen + katsoen. Kun viimein näin hänen kuusi kuukautta sitten, oli hän + vielä niin lapsekas että minusta olisi miltei ollut synti vallan + äkisti sanoa hänelle: 'Te olette nyt nainen, ja minä en rakasta + teitä lapsena vaan naisena.' Ja kuitenkaan minulla ei ole aikaa + vähitellen siirtyä ystävän asemasta rakastajan asemaan. Minä + käsitän mitä minun taiteeni suuri mestari kerta minulle sanoi: + 'Kutsumus on kohtalo.' Yksi noista rikkaista kauppiaista, jotka + nyt hallitsevat Manchesterissa, niinkuin ennen Genuassa ja + Venedigissä, yhtä suurella vallalla noiden molempain sivistäjäin + yli, jotka himmeille silmille näyttävät olevan vastakohtia + toisilleen, nimittäin taiteen ja kaupan, on pyytänyt minua + maalaamaan kuvan aineesta, joka hänen mielikuvitustaan miellyttää; + tämä tarjous on niin edullinen että hänen kauppansa täytyy voittaa + minun taidettani; ja aine on sitä laatua, että minun pitää niin + pian kuin suinkin lähteä Rheinin rannoille. Minun täytyy saada + kaikki lehdistön vaihevärit etelän kesän hohteesen. Minä en voi + viipyä kuin muutamia päiviä Grasmeressä; mutta ennenkuin sieltä + lähden, täytyy minun tietää menenkö työtä tekemään Lilyn puolesta + vai enkö. Tämän kysymyksen vastauksesta kaikki riippuu. Jos ei + työtä tehdä hänen tähtensä, niin ei olisi minulle mitään viehätystä + kesän ihanuudesta, ei mitään iloa taiteesta: minä en silloin suostu + tarjoukseen. Jos hän vastaa: 'Niin; te teette työtä minun + puolestani,' silloin hän on kohtaloni. Hän tekee kutsumukseni + vakaaksi. Tässä minä puhun niinkuin taideniekka: ei kukaan, joka + ei ole taideniekka, voi aavistaa kuinka suuren vaikutuksen + yhden ainoan teoksen menestys tai epäonnistuminen voi tehdä + hänen siveelliseen olentoonsakin, määrätyllä ajalla hänen + taiteilijaelämässään tai hänen elämässään ihmisenä. Mutta minä + tahdon puhua niinkuin mies. Minun rakkauteni Lilyyn on näiden + viimeksi-menneiden kuuden kuukauden kuluessa tullut niin syväksi, + että jos hän ei minusta huolisi, niin minä kuitenkin taidetta + palvelisin, kuitenkin mainetta haluaisin, mutta tekisin sitä vaan + kuin vanha mies. Elämäni nuoruus olisi mennyt. + + "Miehenä sanon että kaikki ajatukseni, kaikki unelmani onnesta, + puhumatta taiteesta ja maineesta, voi yhdistää yhteen kysymykseen: + 'Tuleeko Lily minun vaimokseni vai ei?' + + "Teidän uskollinen + + "W. M." + +Kenelm antoi kirjeen takaisin sanaakaan sanomatta. Mrs Cameron suuttui +hänen äänettömyydestään ja huudahti: "No, sir, mitä sanotte. Te olette +tuskin muutamia viikkoja Lilyä tuntenut. Mikäpä on muutaman viikon +kuumeentapainen haaveksiminen tällaisen miehen pitkällisen rakkauden +rinnalla! Uskallatteko nyt sanoa: 'Minä aion kuitenkin kosia häntä?'" + +Kenelm teki väistyvän liikkeen kädellänsä, ikäänkuin poistaaksensa +kaikki sellaiset ajatukset, ja sanoi lempein surullisin silmin +katsellen Lilyn tädin tuskaa osoittavia kasvoja: "Tämä mies on +ansiollisempi saamaan hänen kuin minä. Hän pyytää kirjeessään teitä +valmistamaan hoidokastanne tähän muutokseen heidän asemassansa toinen +toisiinsa, jota hän itse pelkää liian jyrkästi ilmoittaa. Oletteko sitä +tehnyt?" + +"Kyllä; samana iltana kun sain kirjeen." + +"Ja -- te epäätte; puhukaa, olkaa hyvä, suoraan asia. Ja -- hän --." + +"Hän," vastasi Mrs Cameron, joka vastoin tahtoansa saatettiin +noudattamaan hänen pyyntöänsä, "hän näytti ensin hämmästyvän ja jupisi: +'Se on uni -- se ei voi olla totta -- se ei voi! Minä Leijonan vaimona +-- minä -- minä! Minä hänen kohtalonsa! Hänen onnensa riippuisi +minusta.' Ja sitten hän nauroi suloista lapsellista nauruansa, ja pani +käsivartensa minun kaulani ympärille, ja sanoi: 'Te laskette leikkiä, +täti. Hän ei voinut noin kirjoittaa.' Minä näytin hänelle tämän osan +kirjeestä; ja kun hän oli saanut vakuutuksen siitä että se oli totta, +kävivät hänen kasvonsa hyvin totisiksi, enemmän vaimon kasvojen +näköisiksi kuin ennen olen niiden nähnyt olevan; ja hetken aikaa vaiti +oltuansa huudahti hän innokkaasti: 'Voitteko ajatella -- voinko itse +ajatella olevani niin paha, niin kiittämätön, että epäisin mitä minä +vastaisin, jos Leijona kysyisi tahtoisinko sanoa tai tehdä jotakin, +joka tekisi häntä onnettomaksi? Jos sellainen epäys sydämessäni olisi, +niin riistäisin sen juurineen pois rinnastani!' Oi! Mr Chillingly. Hän +ei voisi olla onnellinen toisen kanssa, kun hän tietäisi että hän on +tehnyt onnettomaksi sen miehen elämän, jolle hän on niin suuressa +kiitollisuuden velassa, vaikkei hän milloinkaan tule tietämään kuinka +paljon enemmän hän on tälle miehelle velkaa." Kun Kenelm ei mitään +tähän vastannut, jatkoi Mrs Cameron: "Minä tahdon olla vallan totinen +teitä kohtaan, Mr Chillingly. Minä en ollut oikein tyytyväinen Lilyn +käytöksen ja ulkonäön kanssa seuraavana aamuna, se on, eilen. Minä +pelkäsin että hänen sydämessään oli taistelua, johon oli syynä se että +hän ajatteli teitä. Ja kun Walter eilen illalla tänne tullessaan puhui +teistä miehenä, jota hän jo ennen oli matkoillansa tavannut, mutta +jonka nimen hän sai tietää vasta kun erositte Cromwell Lodgen lähellä +olevalla sillalla, niin näin että Lily kävi vallan vaaleaksi ja kohta +sen jälkeen hän meni omaan huoneesensa. Koska pelkäsin että hän +mahdollisesti tapaisi teitä ja tämä voisi tehdä hänen valintansa +vaikeammaksi, vaikkei se voisi hänen päätöstään muuttaa, niin päätin +aamulla lähteä teidän luoksenne ja vedota teidän järkeenne ja +sydämeenne niinkuin nyt olen tehnyt -- enkä ole tehnyt sitä turhaan, +siitä olen vakuutettu. Hiljaa! Minä kuulen Melvillen ääntä!" + +Melville astui huoneesen ja Lily nojasi hänen käsivarteensa. +Taiteilijan kasvot loistivat sanomattomasta ilosta. Hän jätti Lilyn ja +yhdellä hyppäyksellä hän oli Kenelmin vieressä, puristi sydämellisesti +hänen kättänsä ja sanoi: "Minä kuulen että te jo ennen olette ollut +tervetullut vieras tässä talossa. Toivon että tulette olemaan sitä +kauan, niin sanon minä, niin (minä vastaan hänen puolestansa) sanoo +haltiattareni ja kihlattuni, jota minun ei tarvitse teille esitellä." + +Lily astui eteenpäin ja ojensi ujosti kätensä. Kenelm paremmin kosketti +sitä, kuin tarttui siihen. Hänen oma voimakas kätensä vapisi kuin +haavanlehti. Hän tuskin uskalsi katsoa Lilyn kasvoihin. Näistä +kasvoista oli puna kadonnut, mutta ne olivat hänestä erinomaisen tyynen +näköiset. + +"Teidän kihlattunne -- teidän morsiamenne!" sanoi hän taiteilijalle +jotenkin vakaasti, sillä yksi ainoa silmäys noihin tyyneihin kasvoihin +oli häntä rauhoittanut. "Minä toivotan teille onnea. Teillekin toivotan +onnea, Miss Mordaunt. Te olette valinnut jalon miehen." + +Hän haki silmillään hattuansa; se oli maassa, mutta hän ei sitä nähnyt; +hänen silmäyksensä lensivät sinne tänne niinkuin unessa-kävijän. + +Mrs Cameron otti hatun ylös ja antoi sen hänelle. + +"Kiitoksia," sanoi Kenelm lempeästi; sitten hän lisäsi hymyillen +puoleksi ystävällisesti, puoleksi katkerasti: "Minä olen suuressa +kiitollisuuden velassa teille, Mrs Cameron." + +"Mutta ettehän toki vielä mene pois -- juuri kun minä tulen. +Odottakaas! Mrs Cameron on minulle kertonut että te asutte vanhan +ystäväni Jonesin luona. Tulkaa meille pariksi päiväksi, me voimme kyllä +hankkia teille huoneen; huone, joka on sinun perhoshäkkisi yläpuolella, +mitä, haltiatar?" + +"Kiitoksia. Minä kiitän teitä kaikkia. Ei; minun täytyy lähteä ensi +junassa Londoniin." + +Näin puhuen hän oli tullut ovelle, kumarsi ja lähti. + +"Suo anteeksi, Lily, että hän on noin jörö; hänkin on rakastunut; +hänkin toivoo pian tapaavansa morsiantansa," sanoi taiteilija +iloisesti; "mutta koska hän nyt tietää kalleimman salaisuuteni, niin +luulen että minullakin on oikeus saada tietää hänen salaisuuttansa! +minä aion koettaa." + +Hän oli tuskin lausunut nämä sanat ennenkuin hänkin lähti huoneesta ja +saavutti Kenelmin juuri porstuankynnyksellä. + +"Jos menette takaisin Cromwell Lodgeen -- luultavasti panemaan +kapineitanne kokoon -- niin sallikaa minun tulla mukaanne sillalle +saakka." + +Kenelm nyykäytti päätänsä myöntymisen merkiksi ja he astuivat ääneti +puutarhan portista maantielle, joka kierteli aitausta pitkin; kun +tulivat sille paikalle, jossa Kenelm oli nähnyt Lilyn kasvot lehdikon +välitse päivällä sen jälkeen kun he ensimmäisen ja ainoan kerran olivat +riidelleet, samana päivänä kun vanha vaimo Lilystä erotessaan oli +sanonut: "Jumala teitä siunatkoon!" ja jolloin pastori oli puhunut +Lilyn haltiattaren kaltaisesta suloudesta; no niin, juuri kun sille +paikalle tulivat, näkyivät jälleen Lilyn kasvot, mutta tällä kertaa ne +eivät olleet loistavan näköiset, jos ei voi sanoa mitä kapeimman kuun +kalpeutta sädettä loistavaksi. Kenelm näki, hämmästyi, pysähtyi. Hänen +kumppaninsa, joka juuri iloisesti puhui, josta puheesta Kenelm ei ollut +sanaakaan kuullut, ei nähnyt eikä pysähtynyt; hän kulki edelleen +iloisesti puhellen. + +Lily ojensi kätensä lehdikosta. Kenelm tarttui siihen kunnioituksella. +Tällä kertaa ei Kenelmin käsi vavissut. + +"Hyvästi!" kuiskasi Lily, "hyvästi ainaiseksi tässä maailmassa. Te +käsitätte -- te käsitätte kyllä minua. Sanokaa että sen teette." + +"Minä ymmärrän. Jalo lapsi -- jalo valinta. Jumala teitä siunatkoon! +Jumala minua rohkaiskoon!" jupisi Kenelm. He katsoivat toinen toisensa +silmiin. Oi, mikä suru: ja oi, mikä rakkaus molempain silmissä. + +Kenelm kulki edelleen. + +Kaikki oli sanottu yhdessä silmänräpäyksessä. Kuinka usein kaikki +sanotaan yhdessä silmänräpäyksessä! Melville oli keskellä kiihkoista +lausetta, jota hän oli aloittanut kun Kenelm jäi jälkeen ja jonka +päätös kuului näin: + +"Sanoin ei voi selittää kuinka ihanalta elämä näyttää, kuinka helpolta +tuntuu maineen voittaminen siitä päivästä -- siitä päivästä --" ja hän +pysähtyi vuoroonsa, loi silmäyksen auringon valaisemaan maisemaan ja +hengitti syvään, ikäänkuin huoaten sieluunsa kaiken sen maan ilon ja +ihanuuden, jota hänen silmänsä käsitti ja näköpiirin kaari rajoitti. + +"Eivät nekään, jotka häntä parhaiten tuntevat," jatkoi taideniekka, +kulkien edelleen, "ei hänen tätinsäkään voinut milloinkaan aavistaa +kuinka totinen ja vakaa tämän tytön luonne on sen lapsellisien +haaveksimisien ohessa. Me kuljimme pitkin joen rantaa kun minä aloin +kertoa hänelle kuinka yksinäinen maailma minulle olisi, jos en saisi +häntä elämäni kumppaniksi; sillä aikaa kun minä puhuin, oli hän +poikennut siltä tieltä, jota me kuljimme, ja vasta kun olimme sen +kirkon suojassa, jossa meitä vihitään, lausui hän ne sanat, jotka +hopeareunoilla varustavat jokaista pilveä kohtalossani; sillä hän +osoitti kuinka likeisessä yhteydessä rakkaus on uskonnon pyhyyden +kanssa hänen sielussansa." + +Kenelmiä värisytti -- kirkko -- hautausmaa -- vanha götiläinen hauta -- +kukkaset lapsen haudan ympärillä. + +"Matta minä puhun aivan liiaksi itsestäni," pitkitti taiteilija. +"Rakastajat ovat enin itsekkäitä kaikista itsekkäisistä ihmisistä, ja +enin puheliaat kaikista kielikelloista. Te olette toivottanut onnea +minun aiottuun naimiseeni, milloin minä saan toivottaa onnea teidän +naimiseenne? Koska me nyt olemme ruvenneet uskomaan toisillemme +elämämme yksityiskohtia, niin te olette minun velalliseni." + +He olivat nyt saapuneet sillalle. Kenelm kääntyi äkkiä: "Hyvästi; +erotkaamme tässä toisistamme. Minulla ei ole mitään kertomista teille, +joka ei teidän korvissa kuuluisi pilkalta, kun toivotan teille onnea." +Tämän sanottua Kenelm puristi kumppaninsa kättä voittamattoman tuskan +voimalla, ja riensi sillan yli ennenkuin Melville ehti hämmästyksestään +toipua. + +Taiteilijalla olisi ollut hyvin vähän oikeutta neron todelliseen +ominaisuuteen, se on, intohimon sääli intohimoa kohtaan, jos tämä +Kenelmin salaisuus, jota hän niin iloisesti oli sanonut voivansa vaatia +saada tietää, ei olisi käynyt hänelle selväksi niinkuin sähkökipinän +kautta. "Mies parka!" sanoi hän itsekseen sääliväisesti; "kuinka +luonnollista se oli että hän rakastui Haltiattareen! mutta kaikeksi +onneksi hän on niin nuori, ja niin filosoofinen, että se on ainoastaan +yksi niitä koetuksia, joita minä olen kokenut vähintään kymmenen kertaa +vuodessa ja joiden tekemistä haavoista ei mitään arpia jää." + +Näin itsekseen puhellen palasi lämmin-verinen luonnon ihailija kotiin, +ollen liian onnellinen oman rakkautensa voiton riemussa voidaksensa +tuntea muuta kuin ystävällisintä osanottoa sitä haavoitettua sydäntä +kohtaan, jonka hän epäilemättä sen parantavaa vaikutusta uskoi +nuoruuden epävakaisuuden ja filosofiian lohdutuksen huostaan. +Onnellinen kilpailija ei hetkeäkään aavistanut että Lily rakasti +Kenelmiä; että yksi atoomi sen tytön sydämessä, joka oli luvannut +ruveta hänen morsiamekseen, voisi saada valonsa ja varjonsa toisesta +rakkaudesta, kuin hänen. Mutta hän ei puhunut Mrs Cameronillekaan +Kenelmin salaisuudesta ja surusta; ja tietysti ei Mrs Cameron eikä Lily +tahtonut kysyä mitään pois-lähteneestä vieraasta. + +Kenelm Chillinglyn nimeä mainittiin ani harvoin, tuskin ensinkään tässä +talossa niinä harvoina päivinä, jotka kuluivat ennenkuin Walter +Melville lähti Grasmerestä mennäksensä Rheinin rannoille, josta hän ei +aikonut palata ennenkuin syksyllä, jolloin hänen ja Lilyn häät +vietettäisiin. Lily oli näiden päiväin kuluessa tyyni ja näennäisesti +iloinen -- hänen käytöksensä sulhastaan kohtaan oli, vaikka vähän +ujosteleva, yhtä hellä kuin ennenkin. Mrs Cameron oli iloinen siitä +että hän niin helposti oli Kenelm Chillinglystä päässyt. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + + +Jos ei Kenelm Chillingly olisi lausunut nuo varoittavaiset sanat +balkongin alla Luscombessa, niin hän ei olisi Walter Melvillestä +kilpailijaa saanut. Mutta lukija arvostelisi Kenelmin luonnetta väärin, +jos hän luulee että sellainen ajatus teki hänen surunsa katkerammaksi. +Hän ei surrut sitä että jalo henkilö oli pelastunut kiusauksesta +suureen syntiin. + +Hyvä ihminen tekee hyvää ainoastaan sillä että hän elää. Ja se hyvä, +minkä hän tekee, voi usein tyhjäksi tehdä ne tuumat, joista hänen oma +onnensa riippuu. Mutta hän ei voi surra sitä että Jumala on antanut +hänen hyvää tehdä. + +Kenelmin tunteet esiintyvät kenties parhaiten hänen kirjeessään Sir +Peterille, joka tässä seuraa: + + "Rakas isäni! En ikipäivinäni tule unhoittamaan sitä sydämellistä + onnentoivotusta, jonka te lausuitte, huolimatta kaikista + ulkonaisista epäyksistä ja välittämättä teidän onnen tuumienne + tyhjiin menemisestä tai kunnianhimoisista toiveistanne teidän + nimenne ja sukunne perilliseen nähden, kun lähdin teidän luotanne, + ja korvissani kaikuvat vielä nämät sanat ikäänkuin ilokellojen + kaiku: 'Valitse niinkuin itse tahdot, sinulla on minun siunaukseni. + Minä avaan sydämeni vastaanottamaan toisen lapsen -- sinun vaimosi + tulee minun tyttärekseni!' Nyt on minulla suuri lohdutus muistutella + mieleeni nämä sanat. Kaikista inhimillisistä tunteista on + kiitollisuus varmaankin pyhin; ja se yhdistyy uskonnon sulouteen, + kun se on kiitollisuus isää kohtaan. Älkää sentähden surko liian + paljon minun puolestani, kun minä sanon teille että ne toiveet + eivät tulekaan täytetyiksi, jotka tekivät minua niin ihastuneeksi + kun erosimme toisistamme. Hän on luvannut ruveta toisen miehen + vaimoksi -- toisen, jolla on vaatimuksia häneen, joihin minun + vaatimuksiani ei voi verratakaan; ja tämä mies itse on äärettömän + paljon etevämpi minua, kun jätän lukuun ottamatta säädyn ja + varallisuuden satunnaisia etuja. Se ajatus -- minä tarkoitan sen + ajatuksen että se mies, jonka hän valitsee, on ansiollisempi + saamaan hänet kuin minä, ja että hän tämän miehen onnessa näkee + oman onnensa -- tulee minua lohduttamaan niin pian kuin voin + saada tuon ensimmäisen kaikkea valtaavan itsekkäisyyden + vaikenemaan, joka seuraa odottamattoman ja auttamattoman surun + jälkeen. Älkää sentähden katsoko sitä luonnottomaksi että minä + turvaudun sellaisiin välikappaleihin sydämeni tuskan lieventämiseen + kuin matkustus tarjoaa. Minä lähden tänä yönä mantereelle, enkä + pysähdy ennenkuin tulen Venedigiin, jota en vielä ole nähnyt. + Minun tekee niin mieleni nähdä hiljaisia kanavia ja eteenpäin + suljuvia gondoleja. Minä kirjoitan teille ja rakkaalle äidilleni + samana päivänä kuin perille tulen. Ja minä toivon että voin + kirjoittaa iloisesti ja tarkoin kertoa kaikesta mitä näen ja + saan kokea. Älkää, rakas isä, kirjeessänne sanallakaan viitatko + tähän suruun, jota hellinkin sana teidän suustanne tekisi mitä + kovemmaksi tuskaksi. Onneton rakkaus on hyvin tavallinen asia. + Ja tapaahan jokapäivä miehiä -- jopa naisiakin -- jotka ovat sitä + kokeneet, ja jotka ovat täydellisesti parantuneet. + + "Enin miehuullinen meidän lyyrillisistä runoilijoistamme on hyvin + jalosti, ja epäilemättä hyvin oikein sanonut: 'Kärsiä kohtaloamme + on voitto.' + + "Teidän ijäti teitä rakastava poikanne, + + "K. C." + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + + +Lähes puolitoista vuotta on kulunut siitä kun edellisessä luvussa +kerrotut asiat tapahtuivat. Kaksi englantilaista ovat Posilippoon +vievän tien varrella olevalla kukkulalla; toinen heistä istuu, toinen +on pitkällään maassa. Heidän edessänsä on tuo hiljainen meri +päivänpaisteessa ja sen pinnalla ei näy värähdystäkään; vasemmalla +näkyy kaukaa viidakon aukkojen välitse Chiajan julkiset puutarhat ja +valkoinen vesi. He olivat ystäviä, jotka olivat sattumalta, odottamatta +tavanneet toisiansa ulkomailla ja matkustaneet yhdessä monta kuukautta, +etupäässä itämailla. He olivat ainoastaan muutamia päiviä olleet +Neapelissa. Vanhemmalla heistä oli tärkeitä asioita Englannissa, joiden +takia hänen jo aikaa sitte olisi pitänyt palata kotimaahan. Mutta hän +ei puhunut siitä mitään ystävällensä; hänen kauppa-asiansa olivat +hänestä vähemmän tärkeitä kuin hänen velvollisuutensa henkilöä kohtaan, +jota hän rakasti hartaammin kuin veljeä, sillä veljelliseen rakkauteen +yhdistyi kiitollisuus ja kunnioitus. Hän tiesi myöskin että hänen +ystävätään vaivasi suru, jonka syytä toinen aavisti, mutta jota toinen +ei ilmoittanut. + +Näin harras ystävä ei voinut ajatellakaan jättää häntä, jota hän niin +rakasti, yksin näin suruisena vieraasen maahan; sillä tämän miehen +ystävyydessä oli senlaista lempeyttä, joka tekee miehen luonteen +täydelliseksi, antamalla sille jotain naisellisuuteen vivahtavaa. + +Oli se vuoden-aika, jolloin meidän pohjoisessa ilmanalassa on talvi; +Neapelin eteläisessä ilmanalassa oli niin lämmin kuin englantilaisena +kesä-päivänä syksyn lähestyessä. Aurinko laskeusi länteenpäin ja kokosi +jo ympärilleen purppuran- ja ruusunvärisiä pilven hattaroita. Muuten +oli tummansininen taivas vallan selkeä. + +Molemmat olivat muutamia minuutteja olleet vallan ääneti; vihdoin sanoi +se, joka oli pitkällään nurmikossa -- se oli nuorempi mies -- äkisti ja +ilman mitään viittausta puheaineesen: "Pankaa kätenne sydämellenne, +Tom, ja vastatkaa minulle todenmukaisesti. Ovatko teidän ajatuksenne +niin vapaat kaipauksesta kuin taivas tuolla ylhäällä on pilvistä +selkeä? Kaipaus tulee kyyneleistä, jotka ovat herenneet vuotamasta, +niinkuin taivas saapi pilviä siitä sateesta, joka on herennyt maahan +tulemasta." + +"Kaipausta? Ah, minä ymmärrän, siitä että kadotin tytön, jota kerta +rakastin niin että olin hulluksi tulla! En; mutta vakuutinhan minä sitä +teille jo monta, monta kuukautta sitten, kun olin teidän vieraanne +Moleswichissa." + +"Niin, mutta minä en ole milloinkaan siitä ajasta pitäen puhunut teidän +kassanne tästä asiasta. Minä en ole uskaltanut. Minusta on niin +luonnollista että mies, ensi taistelussa rakkauden ja järjen välillä, +sanoo: 'järjen tulee voittaa, ja se on voittanut' ja kuitenkin -- ja +kuitenkin -- sen mukaan kuin aika kuluu, tuntee että ne valloittajat, +jotka eivät voi kapinaa kukistaa, niillä on hyvin rauhaton hallitus. +Älkää vastatko minulle niin, kuin teitte Moleswichissa, ensi taistelun +kestäessä, vaan nyt, kun tämän taistelun reaktioni tulee esiin." + +"Kunniansanallani," vastasi ystävä, "minulla ei ole ensinkään +reaktionia ollut. Minä parannuin vallan kun kerta olin nähnyt Jessien +toisen miehen vaimona, hänen lapsensa äitinä ja onnellisena +naimisessaan; ja, muuttuneena tai ei, aivan toisellaisena kuin se +vaimo, jota nyt tahtoisin, kun en enää ole kylän seppä." + +"Ja muistaakseni puhuitte toisesta tytöstä, jonka kanssa teidän sopisi +mennä naimiseen. Te olette kauan ollut poissa hänen luotansa. +Muistatteko koskaan häntä -- ajatteletteko häntä niinkuin tulevaa +vaimoanne? Voitteko rakastaa häntä? Voitteko te, joka kerta olette niin +uskollisesti rakastanut, toistamiseen rakastaa?" + +"Minä olen varma siitä. Minä rakastan Emilyä enemmän nyt, kuin silloin +kun Englannista lähdin. Me olemme kirjevaihdossa. Hän kirjoittaa niin +hauskoja kirjeitä." Tom epäsi, punastui ja jatkoi ujosti: "Minä +mielelläni näyttäisin teille yhden hänen kirjeistänsä." + +"Tehkää se." + +Tom otti povitaskustansa viimeisen näistä kirjeistä. + +Kenelm nousi nurmikosta, otti kirjeen ja luki hitaasti, tarkasti, ja +sillä välin Tom turhaan odotti jotain myöntymyksen hymyä, joka olisi +kirkastanut näiden surullisten kasvojen kolkkoa kauneutta. + +Se oli todella kirje, jota rakastunut mies ylpeydellä voi ystävälle +näyttää; se oli hyvin kasvatetun, sivistyneen ladyn kirjoittama kirje, +joka säädyllisesti ilmoitti rakkautta, mutta säädyllisesti +intelligenssiäkin; sellainen kirje, jota äiti, joka rakastaa tytärtänsä +ja hyväksyy tyttärensä valintaa, ei olisi voinut millään tavoin +korjata. + +Kun Kenelm antoi kirjeen takaisin, kohtasi hänen katseensa +hänen ystävänsä katsetta. Viimeksi-mainitun silmät osoittivat +uteliaisuutta -- ne himoitsivat kiitosta. Kenelmin sydän soimasi häntä +pahimmasta synnistä mikä voi tulla kysymykseen ystäväin kesken -- +myötätuntoisuuden puutteesta; ja tämä tyytymätön sydän pakoitti hänen +huulilleen onnentoivotuksia, jotka kenties eivät olleet aivan +todellisia, mutta suuresti tyydyttivät rakastajaa. Lausuessansa niitä +nousi Kenelm seisoalleen, laski kätensä ystävänsä olkapäälle ja sanoi: +"Ettekö ole kyllästynyt tähän paikkaan, Tom? Minä olen. Mennään +huomenna takaisin Englantiin." Tomin rehelliset kasvot kirkastuivat. + +"Kuinka itsekäs olen ollut!" jatkoi Kenelm; "minun olisi tullut enemmän +ajatella teitä, teidän tulevaisuuttanne, teidän naimistanne -- suokaa +anteeksi --." + +"Teillekö anteeksi suoda? Eikö minun ole teitä kiittäminen kaikesta -- +Emilystäkin? Jos ette milloinkaan olisi Graveleighiin tullut, ettekä +milloinkaan olisi sanonut: 'Olkaa ystäväni,' mitä minä nyt olisin? mitä +-- mitä?" + +Seuraavana päivänä lähtivät molemmat ystävät Neapelista Englantiin, +eivätkä puhuneet monta sanaa matkalla. Kenelm ei enää ollut iloinen +niin kuin ennen. Ei voi ajatella ikävämpää matkakumppania kuin hän oli. +Hän olisi voinut olla sankarina nuoren ladyn novellissa. + +Vasta kun he Londonissa erosivat toisistaan ilmoitti Kenelm enemmän +sisällistä hengen elämää, enemmän ulkonaista liikutusta, kuin yksi +hänen heraldisista toutaimistaan, joka mieltää elämänsä kulkemalla +aallottoman lammen pohjasta pintaan. + +"Jos olen teitä oikein käsittänyt, Tom, niin tapahtui koko tämä muutos +teissä, tämä parantuminen kalvaavasta tuskasta, joka teki teidän +sydämenne vapaaksi maailman toimille ja kodin rauhalle, sinä iltana, +jolloin näitte hänen, jonka kasvot siihen saakka alinomaa olivat teidän +mielessänne olleet, toisen miehen onnellisena vaimona; ja kun te näitte +hänen, niin joko hänen kasvonsa olivat muuttuneet, tai muuttui teidän +sydämenne." + +"Aivan oikein. Minä voisin lausua sitä toisin, mutta asia on sama." + +"Jumala siunatkoon teitä, Tom; siunatkoon teitä teidän toimissanne ja +teidän kodissanne," sanoi Kenelm ja puristi ystävänsä kättä sen vaunun +ovella, joka oli vievä kylän raa'an tappelijan rakkauteen ja hyvään +asemaan yhteiskunnassa. + + + + +KYMMENES LUKU. + + +On talvi-ilta Moleswichissa. Vallan toisenlainen auringon-lasku kuin +talvipäivänä Neapelissa. On hyvin kylmä ilma. Lunta on vähän satanut ja +sitä on seurannut pakkanen: katuja peittää ohut, valkoinen peite. +Kenelm Chillingly tuli jalkaisin kaupunkiin, mutta hänellä ei nyt ollut +matkalaukkua selässä. Kulkiessansa valtakatua, pysähtyi hän Will +Somersin oven edustalla. Puoti oli suljettu. Ei, hän ei tahtonut +pysähtyä kysymään uutisia. Hän tahtoi mennä rohkeasti ja suoraa tietä +Grasmereen. Hän tahtoi äkki-arvaamatta tulla sinne. Kuta pikemmin hän +voisi viedä Tomin kokemuksen mukaansa kotia, sitä parempi. Hän oli +opettanut sydäntänsä luottamaan tähän kokemukseen ja se teki hänen +askeleensa yhtä ponteviksi kuin ennen. Hänen uljas ryhtinsä ja tyynet +kasvonsa ilmoittivat taas entistä ylpeää välinpitämättömyyttä, joka +pysyy kaukana niiden kiihkoisista liikutuksista ja vähäpätöisyyksistä, +joita sen filosofiia säälii ja vihaa. + +"Ha! ha!" nauroi hän, joka niinkuin Swift ei milloinkaan ääneen +nauranut ja usein nauroi kuulumattomasti. "Ha! ha! minä karkoitan +suruni aaveen. Se ei tule kiusaamaan minua milloinkaan enää. Kun tuo +huima olento, jonka rakkaus olisi voinut rikokseen saattaa, kun hän +kohta parantui rakkaudesta sen kautta että hän kerta kävi sen kodissa, +jonka kasvot hänen mielestään olivat muuttuneet, kuinka paljon enemmän +minun sitten tulisi päästä ilman arpea! Minä, Chillinglyjen perillinen! +Minä, Miversin sukulainen! Minä, Welbyn oppilas! Minä -- minä, Kenelm +Chillingly, olisin siis -- siis --." Tässä tuli, juuri tämän +kerskaavaisen monologin kestäessä, tuo hyvin tunnettu joki äkkiä +kohisten esiin, kimeltäen ja liristen talvisen kuun valossa. Kenelm +Chillingly pysähtyi, peitti kasvonsa käsillään ja purskahti suureen +itkuun. + +Hän tointui vähitellen jälleen, astui polkua myöten eteenpäin, mutta +joka askeleelta haamoitti Lilyn muoto hänen silmäinsä edessä. + +Hän tuli Grasmeren puutarhan portille, aukaisi sen ja astui sisään. +Silloin tuli mies, joka hiukan kosketti lakkiansa ja ryntäsi hänen +ohitsensa -- se oli kylän postimies. Kenelm vetäysi takaisin, +antaakseen miehen mennä ohitse, ja silloin hän syrjästä näki valaistut +ikkunat, jotka antoivat pihalle päin -- hauskan salin ikkunat, jossa +hän ensi kerran oli kuullut Lilyn puhuvan holhojastansa. + +Postimies antoi kirjeet ja palasi puutarhan portille; sillä välin +Kenelm yhä seisoi samalla paikalla miettiväisesti katsellen valaistuja +ikkunoita. Hän meni nyt pitkin pientaretta lähelle valoa, jupisten +itsekseen: "Minä katselen ensin häntä ja hänen onneansa, sitten koputan +ovea ja sanon: 'Hyvää iltaa, Mrs Melville'." + +Kenelm hiipi nyt nurmikon yli, asettui seinän nurkkaan ja katseli +ikkunasta sisään. + +Melville istui yksin uunin ääressä yötakki yllä ja tohvelit jalassa. +Hänen koiransa makasi laiskana uunin edessä olevalla matolla. Esineet +huoneessa, joka oli hänen kadonneen onnensa näyttämö, astuivat +yksitellen esiin hiljaisuudessa: hienosti maalatut seinät; pieni +kirjahylly, jonka ylimmällä hyllyllä oli pieniä naisen korvakaluja; +soitto, joka oli vanhalla paikallaan. Lilyn oma pieni tuoli, _se_ ei +ollut entisellä paikallaan, vaan oli sysätty nurkkaan, ikäänkuin sitä +ei enää tarvittaisi. Melville luki kirjettä, epäilemättä yksi +postimiehen tuomista. Sisältö oli varmaankin hauskaa, sillä hänen +kauniit kasvonsa loistivat kummallisesti, kun hän luki. Sitten hän +äkkiä nousi ja soitti kelloa. + +Somasti puettu palvelustyttö astui sisään -- hän oli vallan outo. +Melville antoi hänelle lyhyen käskyn. "Hän on saanut iloisia uutisia," +ajatteli Kenelm. "Hän on lähettänyt vaimoansa hakemaan, että hän voisi +ottaa osaa hänen iloonsa." Samassa ovi aukeni ja sisään astui, ei Lily, +vaan Mrs Cameron. + +Hän oli muuttunut. Hänen sävynsä ja liikkeensä olivat tyynet kuin +ennenkin, mutta ne ilmoittivat enemmän väsymystä. Hänen hiuksensa +olivat käyneet harmaiksi. Melville seisoi pöydän vieressä, kun Mrs +Cameron läheni häntä. Hän antoi hänelle kirjeen iloisesti, +tyytyväisesti hymyillen ja katseli hänen olkapäänsä yli, kun hän sitä +luki, ja osoitti sormellansa muutamia riviä, joita hänen tuli +suuremmalla huomiolla lukea. + +Kun Mrs Cameron oli päättänyt lukemisen, osoittivat hänen kasvonsa yhtä +suurta iloa kuin Melvillen. He puristivat sydämellisesti toinen +toistensa käsiä, ikäänkuin onnitellen toisiansa. "Ah," ajatteli Kenelm, +"kirje on Lilyltä. Hän on ulkomailla. Kenties se ilmoittaa pienokaisen +syntymistä." + +Samassa tuli Blanche, joka ei ennen ollut näkyvissä ollut, pöydän alta +esiin, ja kun Melville taas istui tulen ääreen, hyppäsi se hänen +syliinsä. Melvillen kasvojen sävy muuttui; hän päästi hiljaisen huudon. +Mrs Cameron otti eläimen hänen sylistään, silitti hiljaa sen selkää, +kantoi sen huoneen läpi ja pani sen ulkopuolelle ovea. Sitten hän istui +taiteilijan viereen, laski kätensä hänen käteensä, ja he puhelivat +hiljaa kunnas Melvillen kasvot jälleen kirkastuivat ja hän taas otti +kirjeen esille. + +Moniaita minuutteja myöhemmin tuli palvelustyttö sisään tuoden +teekeittimen ja kupit; asetettuansa ne pöydälle meni hän ikkunan luo. +Kenelm vetäysi varjoon, piika sulki ikkunanluukut ja laski akuttimet +alas -- tuo hiljaisen kodin mukavuus katosi katsojan näkyvistä. + +Kenelm oli hyvin ihmeissään. Mihin oli Lily joutunut? Oliko hän todella +poissa kotoa? Oliko se ehkä oikein arvattu että kirje, joka nähtävästi +oli Melvilleä ilahuttanut, oli Lilyltä, tahi oliko se mahdollista -- +tässä valtasi häntä niin iloinen ajatus, että hän ei voinut hengittää +-- oliko se mahdollista että Lily ei ollutkaan mennyt holhojansa kanssa +naimiseen; oliko hän löytänyt kodin muualla -- ja oli vapaa? Kenelm +meni pihan alapuolelle, rannalle päin, voidaksensa paremmin katsella +sitä osaa tuosta säännöttömästä rakennuksesta, jossa Lilyn makuusuoja +ennen oli ollut ja hänen oma -- oma huoneensa. Siellä oli vallan pimeä; +luukut olivat suljetut. Se paikka, jossa tuo lapsellinen tyttö oli enin +lapsellisia haaveitansa uneksinut, hoitaessansa ja kesyttäissänsä +hunajan juojat, joiden tarkoitus oli tulla haltiattareiksi, tämä heikko +asunto ei ollut suljettu tuulilla ja lumella; sen ovet olivat auki; +hienossa ristikossa oli isot reijät; sen kauniista akuttimista oli +ainoastaan muutamia jäännöksiä siellä täällä; ja tyhjälle laattialle +loi kuu kylmän ja aaveenkaltaisen valonsa. Ei mitään tirinää kuulunut +pienestä suihkulähteestä; sen vesisäiliö oli rikki; se vähä vesi, mikä +siinä oli, oli jäätynyt. Kaikista niistä kauniista perhosista, joita +Lily luuli voivansa kesyttää, ei ollut yhtäkään jäljellä. Oi! oli +siellä kuitenkin yksi, mutta luultavasti se ei ollut entisen perheen +jäseniä; se oli muukalainen, joka kukaties oli hiipinyt sinne +saadakseen suojaa talven ensi tuulelta ja oli nyt nurkassa siivet +riipassa -- nukuksissa, ei kuolleena. Mutta Kenelm ei sitä nähnyt; hän +huomasi vaan paikan yleisen yksinäisyyden. + +"Se on vallan luonnollista," ajatteli hän. "Lily on kasvanut +tuommoisista pienistä lapsellisuuksista. Vaimo ei voi lapseksi jäädä. +Mutta jos hän olisi ollut minun..." Se ajatus tukehdutti senkin, jonka +hän aikoi itselleen sanoa. Hän kääntyi pois, pysähtyi hetkeksi ison +halavan lehdittömien oksien alle, jotka vieläkin riippuivat vedessä, ja +meni sitten kärsimättömin askelin takaisin puutarhan portille. + +"Ei -- ei. Nyt en voi mennä tuohon huoneesen Mrs Melvilleä kysymään. On +vaikea kyllä viipyä yhden yön vanhalla paikalla. Minä palaan +kaupunkiin. Minä menen Jessien luo ja siellä saan tietää onko Lily +todella onnellinen." + +Hän astui polkua myöten joen rantaa pitkin; yö kävi yhä kylmemmäksi, +mutta myöskin yhä valoisammaksi ja kuu kohosi hiljaa korkeammalle +taivaalla. Kenelm oli niin vaipunut ajatuksiinsa, että kun hän tuli +sille paikalle, jossa polku jakautuu kahdelle haaralle, niin hän ei +mennytkään suoraan kaupunkiin vievää polkua myöten. Hänen askeleensa, +jotka tietysti noudattivat hänen ajatuksiensa juoksua, veivät häntä +sille polulle, joka oli yhteydessä hänen ajatuksiensa esineen kanssa. +Hän huomasi olevansa hautausmaalla ja vastapäätä vanhaa rappeutunutta +hautaa, jossa oli tuo kulunut kirjoitus. + +"Oi! lapsi -- lapsi!" jupisi hän melkein ääneen, "kuinka paljon +naisellista hellyyttä ja syvyyttä sinussa oli! Kuinka suurella +rakkaudella entisyyteen sinä panit kukkiasi sille haudalle, jolle sinä +loit runoilijan historian, naisen sydämen selittämänä, aavistamatta +että kiven alla lepäsi sankari sinun omasta langenneesta suvustasi." + +Hän meni ebenholtsipuiden suojaan, joiden lehtiä ei mikään talven tuuli +voi hajoittaa, ja pysähtyi rappeutuneen haudan viereen -- sen kivellä +ei ollut yhtään kukkaa, ainoastaan lunta sen juurella -- lunta oli +jokaisen hautakummun juurella. Liikkumattomana kohosi suippuinen +kirkontorni kylmään ilmaan, ja yhä korkeammalle nousi ijäti liikkuva +kuu taivaalla. Sen ympärillä ja alapuolella ja yläpuolella olivat +tähdet, joita ei mikään tiede voi lukea; mutta yhtä vaikeat lukea ovat +ne ajatukset, halut, toiveet, jotka lyhyemmässä ajassa kuin talviyössä +voivat kulkea ihmissielun äärettömän syvyyden läpi. + +Götiläiseltä haudalta Kenelm katseli hautausmaan yli, hakien silmillään +lapsen hautaa, jota Lilyn hurskas huolen-pito oli kukilla kaunistanut. +Niin, tuolla näkyi vielä jotain kirjavaa; oliko mahdollista että siellä +oli kukkia näin kovassa talvipakkasessa -- kuu on niin pettäväinen, se +hopeilee muratin lehtiä niin että ne näyttävät jasminin lehdiltä. + +Hän meni valkoisen hautakummun tykö. Hänen näkönsä oli häntä pettänyt; +ei yhtään kalpeaa kukkaa, ei murattia sen reunalla -- ainoastaan mustaa +multaa, kuihtuneita varsia ja lumihiuteita. + +"Ja kuitenkin sanoi hän minulle," jupisi Kenelm suruisesti, "että hän +ei milloinkaan ole lupausta rikkonut; hän oli tehnyt lupauksen +kuolevalle lapselle. Ah! hän on liian onnellinen nyt voidaksensa +ajatella kuolleita." + +Näin puhuessaan aikoi hän juuri kääntyä ja lähteä kaupunkiin päin, kun +hän aivan lapsen haudan vieressä näki toisen haudan. Tämän jälkimäisen +ympärillä kasvoi murattia, pieniä laakeripuita, ja neljässä kulmassa +jouluruusuja; haudalla oli valkoinen kivi, jonka terävät laidat +selvästi kuvastuivat kirkkaaseen ilmaan; ja kiveen oli hiljan +kirjoitettu seuraavat kirjaimet: + + L. M:n + muistoksi. + 17 vuoden vanha. + + Kuoli 29 p. Lokakuuta vuonna 18--. + + Tämän kiven pystytti sille haudalle, joka kätkee hänen + kuolevaiset jäännöksensä, yhtä synnittömän lapsen + rinnalla, ne, jotka enin häntä surevat + ja kaipaavat. + + ISABEL CAMERON, + WALTER MELVILLE. + + "Sallikaat lasten tulla minun tyköni." + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + + +Seuraavana aamuna näki Mr Ewlyn, kun hän puutarhastansa lähti +Moleswichin kaupunkiin päin, ihmisen makaavan hautausmaalla ja +levottomasti, mutta hyvin hiljaa liikuttavan jäseniänsä, ikäänkuin +äkkinäinen väristys olisi häntä vaivannut; hän kuuli tämän lausuvan +katkonaisia sanoja, tuskin kuultavia, ikäänkuin valitus, jota ihminen +turhaan koettaa tukehduttaa. + +Pappi riensi paikalle. Mies makasi suinpäin eräällä hautakummulla; hän +ei ollut kuollut, eikä nukkunutkaan. + +"Poika poloinen! hän on juovuksissa, luullakseni," ajatteli hyvä +pastori; ja koska hän enemmän sääli hairahdusta kuin surua, niin hän +puhutteli luultua syntistä hyvin lempeällä äänellä -- koettaen nostaa +häntä maasta ylös -- ja ystävällisillä sanoilla. + +Silloin mies nosti päätänsä pään-alukselta hautakummulla, katseli +haaveksivasti ympärilleen harmaassa aamu-ilmassa ja nousi hiljaa ja +hitaasti seisaalleen. + +Pastori hämmästyi; hän tunsi nuo kasvot, jonka omistajan hän viimeksi +oli nähnyt terveyden ja voiman kukoistuksessa. Mutta kasvojen sävy oli +muuttunut -- hyvin muuttunut: niiden entinen kirkkaus, joka oli samalla +totinen ja lempeä, oli kadonnut, ja raskaat silmäluomet ja vapisevat +huulet ilmoittivat tuskaa. + +"Mr Chillingly -- te! Onko se mahdollista?" + +"Varus, Varus," huudahti Kenelm kiihkoisesti, "mihin olet legionini +vienyt?" + +Kun Kenelmin vanha ystävä kuuli lausuttavan tämän Augustuksen tutun +tervehdyksen hänen onnettomalle kenraalilleen, hämmästyi hän. Oliko +hänen nuori ystävänsä joutunut mielenvikaan -- kukaties liiallisesta +lukemisesta? + +Hän rauhoitettiin kuitenkin pian; Kenelmin kasvot kävivät jälleen +tyveniksi, vaikka se oli kolkko tyyneys, talvipäivän tyyneyden +kaltainen. + +"Suokaa anteeksi, Mr Ewlyn; minä en ole vielä aivan vapautunut +kummallisesta unesta. Minä näin unta että olin pahemmassa pulassa kuin +Augustus; hän ei kadottanut maailmaa, kun ne legionit hävisivät +hautaan, jotka hän oli toiselle uskonut." + +Tässä Kenelm tarttui pastorin käsivarteen -- johon hän hyvin raskaasti +nojasi -- ja vei hänen mukaansa hautausmaalta sille aukealle paikalle, +missä molemmat tiet yhtyivät. + +"Mutta kuinka pitkä aika on siitä kuin te Moleswichiin palasitte?" +kysyi Ewlyn; "ja mistä syystä te valitsitte näin kostean vuoteen +aamu-uinahdukseenne?" + +"Talvipakkanen hiipi suoniini kun seisoin hautausmaalla, ja minä olin +hyvin väsynyt; en ollut ensinkään nukkunut yöllä. Älkää antako minun +viivytellä teitä; minä menen Grasmereen. Eräästä hautakirjoituksesta +näen että on enemmän kuin vuosi siitä kuin Mr Melvilleltä vaimo kuoli." + +"Vaimo? Ei hän ole milloinkaan naimisissa ollut." + +"Mitä?" huudahti Kenelm. "Kenenkä hautakivi on tuo, jossa on kirjaimet +L. M.?" + +"Oi! se on Lily-raukkamme." + +"Ja hän kuoli naimatonna?" + +Kenelm katsoi ylöspäin tätä sanoessaan ja aurinko loisti harmaan +aamu-sumun läpi. "Minä voin siis saada sinut omakseni kun jälleen +tapaamme toinen toisemme," ajatteli hän itsekseen. + +"Naimatonna -- niin," jatkoi pappi. "Mutta hän oli kihloissa holhojansa +kanssa; he olisivat menneet naimisiin syksyllä, kun Melville tulisi +takaisin Rheinin seuduilta. Hän lähti sinne maalaamaan sitä isoa +kuvaansa, joka nyt on niin mainio -- 'Roland, yksinäinen ritari, joka +katsele luostarin ristikkoa kohti, nähdäksensä pyhää nunnaa +vilahdukselta.' Melville oli tuskin ehtinyt lähteä ennenkuin sen taudin +oireet alkoivat ilmaantua, joka tuli niin turmiolliseksi Lily raukalle; +lääkärintaito ei voinut sille mitään -- hän heikontui heikontumistaan +hyvin äkkiä. Hän olikin aina hyvin heikko, mutta ei kukaan ollut +hänessä huomannut keuhkotaudin oireita. Melville palasi vasta pari +päivää ennen hänen kuolemaansa. Rakas, lapsellinen Lily! Kuinka me +kaikki häntä surimme! -- eikä vähimmin köyhät, jotka uskoivat hänen +haltiatar-voimaansa." + +"Ja kaikkein vähin, nähtävästi, se mies, jonka kanssa hän aikoi mennä +naimisiin." + +"Hänkö? -- Melville? Kuinka voitte niin pahaa hänestä ajatella? Hänen +surunsa oli syvä -- katkera -- jonkun ajan." + +"Ajan! minkä ajan?" mutisi Kenelm, mutta niin matalalla äänellä, että +pastori ei sitä kuullut. + +He kulkivat ääneti eteenpäin. Mr Ewlyn jatkoi: + +"Te huomaatte varmaankin Lilyn haudalla kirjoituksen: 'Sallikaat lasten +tulla minun tyköni?' Hän määräsi sen itse päivää ennen kuin hän kuoli. +Minä olin silloin hänen luonansa, minä olin siellä loppuun saakka." + +"Olitteko siellä -- olitteko siellä -- silloin kun -- silloin kun hän +kuoli? Hyvästi Mr Ewlyn; ne olemme jo puutarhan portin näkyvillä. Ja -- +suokaa anteeksi -- minä tahtoisin tavata Mr Melvillen yksinään." + +"No hyvästi sitten! mutta ettekö tahdo tulla meidän vieraaksemme, jos +aiotte viipyä jonkun ajan naapuristossa? Meillä on huone teitä varten." + +"Kiitoksia paljon; mutta minä palaan Londoniin tunnin kuluttua. +Odottakaas hetkinen. Te olitte hänen tykönänsä hänen viimeisellä +hetkellään. Kuoliko hän tyytyväisellä mielellä?" + +"Tyytyväisellä! se on tuskin sopiva sana. Se hymyily, joka jäi hänen +huulillensa, ei ollut inhimillisen tyytyväisyyden vaikuttama; se oli +taivaallisen ilon hymyily." + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + + +"Kyllä, sir, Mr Melville on kotona, atelierissaan." + +Kenelm seurasi piikaa porstuan läpi huoneesen, joka ei vielä ollut +rakennettu silloin, kun Kenelm viimein oli tässä talossa käynyt: +taiteilija, joka Lilyn kuoleman jälkeen muutti asumaan Grasmereen, oli +rakennuttanut sen sille autiolle paikalle, jossa Lily oli häkissä +pitänyt "ristimättömäin lasten sielut." + +Se oli korkea huone, jossa oli yksi ikkuna pohjaiseen päin; seinällä +oli joukko maalauksia ja suunnitelmia; vanhanaikaisia roikeloisia +huonekaluja ja kallisarvoisia italialaisia silkkikankaita oli hujan +hajan ilman järjestystä huoneessa; etäällä staffliilla oli iso peitetty +kuva; toinen yhtä iso, keskieräinen, jonka edessä maalaaja seisoi. Hän +kääntyi äkkiä, kun Kenelm ilmoituttamatta astui sisään, pani pensselin +ja palletin kädestänsä, riensi innokkaasti häntä vastaan, tarttui hänen +käteensä, nojasi päätänsä Kenelmin olkapäätä vasten ja sanoi syvää +liikutusta ilmoittavalla äänellä: + +"Mikä suru, mikä murhe siitä kuin erosimme!" + +"Minä tiedän sen; minä olen nähnyt hänen hautansa. Älkäämme puhuko +siitä. Mikä hyöty siitä on että turhaan uudestaan herättää teidän +suruanne? Niin -- niin -- teidän hartaat toiveenne ovat tulleet +täytetyiksi -- maailma on vihdoin viimein tunnustanut teidän ansionne +oikeiksi. Minä kuulin Ewlyniltä että olette maalannut varsin kuuluisan +kuvan." + +Kenelm oli puhuessansa istunut. Maalaaja seisoi vielä surullisessa +asennossa keskellä laattiaa ja vei pari kertaa kätensä kyyneleisille +silmilleen ennenkuin hän vastasi: "Niin, mutta odottakaas hiukan, +älkää vielä maineesta puhuko. Säälikää minua, tämä äkkinäinen +jälleentapaaminen on minulta voiman vienyt." + +Taiteilija istui hänkin vanhalle madonpanemalle götiläiselle arkulle ja +kurtisti ja repi rikki kulta- tai hopea-langat kalliissa ja kuluneessa +silkkikankaassa, joka oli heitetty kalliille ja madonpanemalle +kirstulle. + +Kenelm katseli taiteilijaa, ja hänen huulensa, joilla ennen näkyi +teeskennelty ylönkatse, puristettiin nyt yhteen. Melvillen taistelussa +koettaa salata liikutustansa näki voimakas mies toisen voimakkaan +miehen -- näki, ja ihmetteli ainoastaan, ihmetteli kuinka sellainen +mies, jonka vaimoksi Lily oli luvannut ruveta, voi näin pian Lilyn +kuoleman jälkeen maalata kuvia ja välittää siitä kiitoksesta, jota +annettiin kangaskyynärälle. + +Muutaman minuutin kuluttua alkoi Melville taas kanssapuhetta -- ja +osoitti niin vähän huomiota Lilyä kohtaan, kuin hän ei milloinkaan +olisi ollut olemassakaan. "Niin, viimeinen maalaukseni on todella +kiitosta saanut, se on täydellisesti palkinnut minua, vaikka myöhään, +kaikesta katkeruudesta ennen turhaan taistelemissa otteluissa, kaikesta +kärsimästäni vääryydestä, tuskasta, jota ainoastaan taiteilija tuntee, +kun kelvottomia kilpailijoita pidetään häntä etevimpinä. + + "'On viholliset herkät moittimaan + Ja ystävät ei kiittää uskalla.' + +"Se on totta että minulla on vielä paljon voitettavaa, klickit +koettavat vielä minua vahingoittaa, mutta minun ja klickin välillä on +kuitenkin yleisön jättiläismuoto, ja arvostelijat, jotka ovat klickejä +etevämmät, ovat myöntäneet minulle vieläkin korkeamman arvon kuin +yleisö vielä antaa. Ah! Mr Chillingly, te ette pidä itseänne +arvostelijana maalauksiin nähden, mutta, suokaa anteeksi, lukekaa tämä +kirje. Minä sain sen eilen illalla etevimmältä taiteeni tuntijalta, +mikä löytyy Englannissa, kenties koko Europassa." + +Melville otti takkinsa syrjätaskusta kirjeen ja antoi sen Kenelmille. +Kenelm luki sitä haluttomasti, ja rupesi yhä enemmän ylönkatsomaan +taiteilijaa, joka turhamielisyyden tyydyttämisessä sai lohdutusta +rakkaan olennon kadottamisesta. Mutta vaikka hän lukikin kirjettä +välinpitämättömyydellä, vaikutti kuitenkin sen sisällön suora ja +innokas ihastus häneen, ja allekirjoitetun nimen etevä auktoriteeti oli +kieltämätön. + +Kirje oli kirjoitettu sen johdosta että Melville hiljan oli valittu +kuninkaallisen akademian jäseneksi erään etevän taideniekan sijaan, +jonka kuoleman kautta oli jäänyt avonainen paikka akademiaan. Hän antoi +kirjeen takaisin Melvillelle ja sanoi: "Tämä on se kirje, jota minä +näin teidän lukevan eilen illalla, kun kurkistin teidän ikkunastanne +sisään. Sellaiselle miehelle, joka panee arvoa muiden ihmisten +mielipiteesen, on tämä kirje hyvin imarteleva; ja sille maalaajalle, +joka rahoista välittää, on hyvin hauska tietää kuinka monella guinealla +joka tuuma hänen kankaassansa peitetään." Kenelm ei enää voinut hillitä +vihaansa, ylönkatsettansa ja tuskaansa, vaan purskahti sanomaan: "Mies, +mies, jonka minä kerran otin opettajaksi inhimilliseen elämään katsoen, +opettajaksi lämmittämään, valaisemaan ja innostuttamaan minua omasta +välinpitämättömyydestäni, uneilemisestani ja kylmäkiskoisuudestani! +eikö se ainoa nainen, jonka valitsit tästä liiaksi kansoitetusta +maailmasta tulemaan luuksi sinun luustasi ja lihaksi sinun lihastasi, +ainaiseksi ole maan päältä kadonnut -- eikö vähää enemmän kuin vuosi +sitten hänen äänensä ole vaiennut, hänen sydämensä herennyt +tykyttämästä? Mutta kuinka vähäpätöinen sellainen suru on sinun +elämällesi verrattuna sen kiitoksen arvoon, joka turhamielisyyttäsi +mairittelee!" + +Taiteilija nousi seisoalleen suutuksissaan. Mutta vihan puna katosi +hänen poskiltaan, kun hän katseli soimaajansa kasvoja. Hän meni hänen +luoksensa ja aikoi tarttua hänen käteensä, mutta Kenelm sieppasi +ylönkatseella kätensä pois. + +"Ystävä-raukka," sanoi Melville suruisesti ja lempeästi, "minä en +uskonut että te niin hartaasti häntä rakastitte. Suokaa minulle +anteeksi!" Hän nosti tuolin lähelle Kenelmin tuolia ja vähän aikaa +vaiti oltuansa sanoi hän totisella äänellä: "Minä en ole niin tunnoton, +enkä niin välinpitämätön suruuni nähden kuin te luulette. Mutta +muistakaa että te nyt vasta olette saanut tietää että hän on kuollut, +te kärsitte nyt surun ensimmäistä tuskaa. Minulla on ollut enemmän kuin +vuosi oppiakseni vähitellen nöyrtymään Jumalan tahdon alle. Kuunnelkaa +minua ja koettakaa rauhoittua. Minä olen monta vuotta vanhempi teitä, +minun pitäisi paremmin tuntea ne ehdot, joilla elämää voi ylläpitää. +Elämä on monipuolinen, luonnollinen, eikä kauan salli yhden ainoan +intohimon itseänsä hallita tai, täydessä voimassa ollessaan, yhden +ainoan surun itseään kalvata. Katselkaa sukumme suurta joukkoa, joka +harjoittaa erilaisia ammatteja, toiset alhaisempia, toiset ylhäisempiä, +ja jotka toimittavat maailman työtä -- voitteko täydellä syyllä +halveksia köyhää pikkukauppiasta tai mainiota valtiomiestä +tunnottomina, kun kauppias avaa puotinsa tai valtiomies tulee +virkahuoneesensa kukatiesi muutamia päiviä sen jälkeen kuin joku +hänelle mitä rakkahin henkilö on kuollut? Mutta minussa, taiteen +harjoittajassa, minussa näette ainoastaan tyydytetyn turhuuden +heikkoutta, kun se toivo minua ilahuttaa, että taiteeni tulee +voittamaan ja että isänmaani on paneva minun nimeni niiden +nimiluetteloon, jotka ovat sen mainetta edistäneet; missä ja milloin on +löytynyt taiteilijaa, jolle ei tämä toivo ole ollut tukena hänen +yksityisessä elämässään, taudissa, suruissa, joita hänen täytyy jakaa +sukunsa kanssa? Tämä toivo ei myöskään ole naisellisen turhamaisuuden +herättämä, tai kiitoksen halun vaikuttama, se on samaa laatua kuin +mainehikkaat palvelukset isänmaallemme, kansallemme, jälkeläisillemme. +Taiteemme ei voi päästä voitolle, nimemme ei voi elää, jos emme toimita +mitään, jonka tarkoitus on kaunistaa tai jalostuttaa sitä maailmaa, +jossa me vastaanotamme yhteisen työn ja surun perinnön siitä +luodaksemme tuleville suvuille virkistystä ja iloa." + +Taiteilijan näin puhuessa loi Kenelm hänen kasvoihinsa kyynelten +vallassa olevat silmänsä. Ja kasvot, jotka leimuelivat, kun taideniekka +koetti puolustaa itseänsä nuoren miehen katkeraa syytöstä vastaan, +kävivät varsin lempeän näköisiksi tämän jalon puolustuspuheen +loppupuolella. + +"Kyllä," sanoi Kenelm ja nousi istualta. "Teidän puheessanne on paljon +totta. Minä kyllä käsitän sitä että taiteilija, runoilija vetäytyy pois +tästä maailmasta, kun kaikki siinä on kuolemaa ja talvea, ja menee +siihen maailmaan, jonka hän oman mielensä mukaan luopi ja koristaa +kesän väreillä. Minä myöskin käsitän kuinka se mies, jonka elämä +on ankarasti sidottu kauppiaan ammattiin tahi valtiomiehen +velvollisuuksiin, pakoitetaan tavan voimasta kauas niin lyhyestä +lepopaikasta, kuin hauta on. Mutta minä en ole runoilija, enkä +taiteilija, enkä kauppias, enkä valtiomies; minulla ei ole mitään +ammattia, minun elämäni ei ole sidottu sellaisiin velvollisuuksiin. +Hyvästi!" + +"Odottakaa hetkinen. Kysykää itseltänne, ei nyt, mutta myöhemmin, voiko +sallia minkään olennon liikkua avaruudessa toisista olennoista +irroitettuna monaadina. Sen täytyy ennemmin tai myöhemmin tarttua +johonkin ja alistua tottelemaan luonnon lakeja ja edesvastausta Jumalan +edessä." + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + + +Kenelm kulki yksin allapäin takaisin aution kukattoman puutarhan läpi, +kun hän portin toiselle puolelle tultuansa tunsi jonkun hiljaa +koskettavan hänen käsivarttansa. Hän katsoi ylös ja näki Mrs Cameronin. +"Minä näin teidät ikkunastani," sanoi hän, "kun tulitte tänne ja olen +odottanut teitä täällä. Minä tahtoisin puhua kahden kesken teidän +kanssanne. Sallikaa minun tulla teidän kanssanne vähän matkaa." + +Kenelm nyykäytti myöntäväisesti päätänsä, mutta ei vastannut mitään. + +He olivat huvilan ja hautausmaan puolivälillä, kun Mrs Cameron jatkoi +sukkelasti ja liikutetulla äänellä: + +"Minun mieltäni painaa raskas paino; sen ei pitäisi olla oman tunnon +vaiva. Minä tein parhaimman ymmärrykseni mukaan. Mutta oi, Mr +Chillingly, jos minä erehdyin -- jos tuomitsin teitä väärin, sanokaa +ainakin että annatte minulle anteeksi." Hän tarttui Kenelmin käteen ja +puristi sitä kovasti. Kenelm jupisi muutamia sanoja kuulumattomalla +äänellä -- jonkinmoinen kauhistavainen tylsyys oli seurannut tuota +kovaa tuskaa. Mrs Cameron pitkitti: + +"Te ette olisi voinut mennä naimisiin Lilyn kanssa -- te tiedätte, +ett'ette olisi voinut sitä tehdä. Hänen syntyperäänsä ei olisi voitu +pitää salassa teidän vanhemmiltanne. He eivät olisi antaneet +suostumustaan teidän naimiseenne; ja vaikka olisittekin, ilman heidän +suostumustansa ja tästä salaisuudesta huolimatta, tahtoneet hänen naida +-- vaikka hän olisi tullut teidän --." + +"Eikö hän silloin vielä eläisi?" huudahti Kenelm kiivaasti. + +"Ei -- ei; salaisuus olisi tullut ilmi. Julma maailma olisi sen +keksinyt: se olisi hänen korviinsa tullut. Häpeä siitä olisi hänen +kuolettanut. Kuinka katkera hänen lyhyt elämänsä silloin olisi ollut! +Niin kuin se nyt on, erosi hän täältä -- tyytyväisenä ja onnellisena. +Mutta minä myönnän etten häntä ymmärtänyt, en voinut häntä ymmärtää; en +voinut aavistaa että hän niin hartaasti teitä rakasti. Minä luulin että +hän, opittuansa omaa sydäntänsä tuntemaan, tulisi huomaamaan että +rakkaus hänen holhojaansa oli sen voimallisin tunne. Hän suostui, +nähtävästi ilman vaikeutta, rupeamaan holhojansa vaimoksi; hän näytti +aina häntä rakastavan, ja mikä tyttö ei sitä olisi tehnyt? Mutta minä +olin erehtynyt -- pettynyt. Siitä päivästä, kuin te viimeisen kerran +hänen näitte, alkoi hän kuihtua; mutta Walter lähti moniaita päiviä +myöhemmin pois, ja minä luulin että hän ikävöi häntä. Hän ei +milloinkaan minulle myöntänyt että hän rakasti teitä -- ei milloinkaan +ennenkuin oli liian myöhäistä -- liian myöhäistä -- juuri kun minun +surullinen kirjeeni kehoitti Walteria tulemaan takaisin, ainoastaan +kolme päivää ennenkuin hän kuoli. Jos olisin sitä tiennyt silloin kun +vielä oli parantumisen toivoa, niin olisin kirjoittanut teille, vaikka +esteet teidän naimiseenne hänen kanssansa olivat samat kuin ennen. Oi, +minä rukoilen teitä vielä kerta, sanokaa että annatte minulle anteeksi, +jos minä väärin tein. Hän antoi minulle anteeksi ja suuteli minua +hellästi. Ettekö tekin anna minulle anteeksi? Hän toivoi sitä." + +"Toivoiko hän? uskotteko että minä voisin olla täyttämättä hänen +toivoansa? Minä en tiedä onko mitään anteeksi antamista. Jos minulla +on, kuinka en antaisi anteeksi sille, joka häntä rakasti? Jumala +lohduttakoon meitä molempia." + +Tässä hän kumartui ja suuteli Mrs Cameronia otsalle. Vaimo-parka pani +käsivartensa kiitollisuudella ja rakkaudella hänen kaulansa ympäri ja +purskahti itkuun. + +Kun hän oli rauhoittunut, sanoi hän Kenelmille: + +"Ja nyt minä keveämmällä mielellä voin toimittaa Lilyn minulle uskomaa +tehtävää. Mutta lupaatteko minulle yhden asian ennenkuin siihen ryhdyn? +Älkää milloinkaan Melvillelle kertoko kuinka hellästi Lily teitä +rakasti. Lily itse pelkäsi niin että hän saisi siitä aavistusta. Ja jos +Melville tietäisi että se ajatus, että hänen piti mennä naimiseen +Melvillen kanssa, oli syynä hänen kuolemaansa, niin hän ei enää +milloinkaan vetäisi suutaan nauruun." + +"Te ette pyytäisi tällaista lupausta minulta, jos voisitte aavistaa +kuinka pyhänä minä pidän tämän salaisuuden, jonka minulle uskotte. +Tämän kautta hauta muuttuu alttariksi. Meidän häämme ovat lykätyt +ajaksi." + +Mrs Cameron antoi Kenelmin käteen kirjeen ja sanoi: "Hän antoi sen +minulle päivää ennenkuin hän kuoli." + +Sitten riensi hän nopein, horjuvin askelin takaisin huvilaansa. Hän +ymmärsi nyt Kenelmin kylläksi tietääksensä että hänen täytyi olla yksin +kuolleen kanssa, kun hän avasi tämän kirjeen. + +On oikein ihmeellistä että tarvitsemme niin vähän tietoa toinen +toisemme kotioloista voidaksemme rakastua. Kenelm ei ollut milloinkaan +Lilyn käsi-alaa nähnyt. Ja hän katseli nyt jonkinlaisella pelvolla +kirjeen päällekirjoitusta. Se oli tuntematon käsi-ala, joka tuli hänen +luokseen tuntemattomasta maailmasta -- hieno, epävakainen käsi-ala -- +ei aika-ihmisen, mutta ei lapsenkaan, jolla vielä on pitkä aika elää. + +Hän käänteli kirjettä kääntelemistään -- ei kärsimättömästi niinkuin +rakastaja tekee, jonka sydän sykkii lähenevien askeleiden kuuluessa, +vaan hitaasti, epääväisesti. Hän ei tahtonut sinettiä särkeä. + +Hän oli nyt vallan lähellä hautausmaata. Missäpä hän olisi voinut lukea +ensimmäisen kirjeen minkä hän eläissään sai häneltä -- ainoan, minkä +hän eläissään voi saada häneltä -- niin suurella kunnioituksella ja +rakkaudella, kuin hänen haudallansa? + +Hän meni hautausmaalle, istui haudan viereen ja aukaisi kirjekotelon; +pieni, yhdellä turkosilla varustettu sormus vieri ulos ja pysähtyi +hänen jalkainsa eteen. Kirje sisälsi ainoastaan nämä sanat: + + "Sormus palaa teidän tykönne. Minä en voinut elää mennäkseni + naimiseen toisen kanssa. Minä en milloinkaan tiennyt kuinka + hellästi teitä rakastin -- ennenkuin, ennenkuin aloin rukoilla + että te ette rakastaisi minua liian paljon. Rakkaani! rakkaani! + hyvästi rakkaani! + + "Lily." + + "Älkää milloinkaan näyttäkö tätä Leijonalle, älkääkä antako hänen + tietää mitä se sisältää. Hän on niin hyvä ja ansaitsee tulla + onnelliseksi. Muistatteko sitä päivää, jolloin annoitte minulle + sormuksen? Rakkaani! rakkaani!" + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + + +Vähän enemmän kuin vuosi on kulunut. On aikainen kevät Londonissa. +Puissa on jo hiirenkorvat. Leopold Travers on pitänyt lyhyen, mutta +totisen keskustelun tyttärensä kanssa, ja on nyt lähtenyt ratsastamaan. +Hän on vielä kaunis ja muhkean näköinen ja kun hän on London'issa, on +hän tuskin vähemmän huvitettu nuorien seurasta kuin silloin kun hän +itse oli nuori. Hän ratsastaa Serpentine-joen rantaa pitkin, eikä +kukaan istu paremmin hevosen selässä, eikä ole paremmasti puettu, tai +kauniimman näköinen, eikä puhu sujuvammin niistä asioista, jotka hänen +kumppaneitansa miellyttävät, kuin hän. + +Cecilia on yksin Lady Glenalvonin kanssa pienemmässä salongissa, joka +on yksinomaisesti hänen käytettävänänsä. + +Lady Glenalvon: "Minä myönnän, rakas Cecilia, että minun vihdoin täytyy +mennä isänne puolelle. Eihän minun tarvitse sanoakaan kuinka hartaasti +kerta toivoin että Kenelm Chillingly saisi morsiamekseen sen, joka +minusta oli sopivin koristamaan ja sulostuttamaan hänen elämäänsä. +Mutta kun hän Exmundhamissa pyysi minua puoltamaan hänen valitsemistaan +ja hankkimaan hänen äitinsä suostumusta siihen -- vaikka tämä +valitseminen nähtävästi oli sopimaton -- niin minä luovuin hänestä. Ja +vaikka tämä asia nyt on päättynyt, niin ei ole luultavaa että hän +milloinkaan vakaantuu niin, että hän tottuu kodillisiin tapoihin ja +käytöllisiä velvollisuuksia täyttämään, vaan hän tulee aina olemaan +hyödytön kuljeksija maan päällä, joka vaeltaa kaukaisilla seuduilla ja +kummallisten kumppanein seurassa. Hän kenties ei milloinkaan enää +Englantiin palaa." + +Cecilia: "Hän on nyt Englannissa ja täällä Londonissa." + +Lady Glenalvon: "Te peloitatte minua! Kuka sitä teille kertoi?" + +Cecilia: "Hänen isänsä, joka on hänen kanssansa. Sir Peter kävi eilen +meillä ja puhutteli minua niin ystävällisesti." + +Cecilia kääntyi toisaalle salataksensa kyyneleet, jotka olivat hänen +silmiinsä nousseet. + +Lady Glenalvon: "Tapasiko Mr Travers Sir Peterin?" + +Cecilia: "Kyllä; ja minä luulen että jotain tapahtui heidän välillään, +joka saattoi isäni puhuttelemaan minua -- ensi kerran -- miltei +ankarasti." + +Lady Glenalvon: "Hän puolsi Gordon Chillinglyn kosimista." + +Cecilia: "Hän käski minun miettiä asiaa ennenkuin rukkaset annan. +Gordonin on onnistunut viehättää isääni." + +Lady Glenalvon: "Niin on hän tehnyt minuunkin nähden. Te voisitte +tietysti muiden kosijoidenne joukosta valita toisen, joka +yhteiskunnalliseen asemaan ja varallisuuteen katsoen on häntä paljoa +etevämpi, mutta koska jo olette niille rukkaset antaneet, oli +Gordonilla vielä suurempi syy toivoa että hänen ansionsa pidettäisiin +arvossa. Hän on jo saavuttanut aseman, jommoista paljas sääty ja paljas +rikkaus ei voi saavuttaa. Kaikkiin puolueihin kuuluvat puhuvat paljon +hänen parlamentaarisista ansioistansa. Häntä pidetään jo yleisessä +mielipiteessä tulevaisuuden miehenä -- tulevana ministerinä. Hän on +nuori ja kaunis mies, hänen siveellinen luonteensa on moitteeton, ja +hän on käytöksensä puolesta suora ja luonnollinen ja teeskentelemätön. +Jokainen nainen voisi mieltyä hänen seuraansa; ja te, joka olette niin +hyväpäinen ja sivistynyt, te, joka olette syntynyt korkeaan säätyyn +yhteiskunnassa; teidän ennen kaikkia tulisi olla ylpeä siitä että +saisitte ottaa osaa hänen rientojensa huoliin ja hänen kunnianhimonsa +palkintoihin." + +Cecilia (kovasti puristaen hänen käsiänsä): "Minä en voi, minä en voi. +Hän olkoon kaikkea mitä te sanotte -- minulla ei ole mitään Mr +Chillingly Gordonia vastaan -- mutta koko luontoni vastustaa hänen +luonnettaan, ja vaikkei olisikaan niin --." + +Hän keskeytti itsensä äkisti; hänen kasvonsa lensivät punaisiksi, mutta +puna katosi pian ja kasvot jäivät kalpeiksi ja kylmiksi. + +Lady Glenalvon (hellästi suudellen häntä): "Ette siis vielä ole +voittanut ensimmäistä rakkauttanne; tuo kiittämätön on vielä +muistettu?" + +Cecilia nojasi päätään ystävänsä rintaa vasten ja jupisi rukoilevalla +äänellä: "Älkää puhuko hänestä pahaa, hän on ollut niin onneton. Kuinka +hellästi hän on mahtanut rakastaa." + +"Mutta hän ei rakastanut teitä." + +"Jokin tässä, jokin tässä sydämessäni sanoo että hän vielä tulee minua +rakastamaan; ja vaikka se ei tapahdukaan, niin minä tyydyn olemaan +hänen ystävänsä." + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + + +Sillä aikaa kun yllämainittu keskustelu Cecilian ja Lady Glenalvonin +välillä tapahtui, istui Gordon Chillingly kahden kesken Miversin kanssa +tämän pilkallisen vanhan nuoren miehen mukavassa huoneessa. Gordon oli +ollut sukulaisensa luona aamiaisella, mutta oli jo aikaa sitten syöty; +molemmilla miehillä oli ollut paljon puhumista toistensa kanssa +aineista, jotka hyvin miellyttivät nuorempaa ja jotka vanhempaakin +huvittivat. + +Se on totta että Chillingly Gordon oli, siinä lyhyessä ajassa, joka oli +kulunut siitä kun hän pääsi alihuoneesen, saavuttanut sellaista +mainetta, joka ilmoittaa että henkilö aikaisin edistyy yleisen +toiminnan alalla -- se ei ollut mikään pintapuolinen, vaan hyvin vakava +maine. Hänellä ei ollut yhtäkään sellaista ominaisuutta, jotka ovat +varsinaisissa puhujissa tavalliset, ei kiihkoa, ei vilkasta +mielikuvitusta, ei mitään varomatonta tulisen mielen ilmausta. Mutta +hänellä oli kaikki hyvän puhujan ominaisuudet: selvä, heleä ääni; hyvin +mietitty, miellyttävä esitystapa, joka ei ollut vähemmän arvollinen +sentähden että oli melkein liian tyyni; aina valmis suoraa päätä +vastaamaan kaikkeen. Mutta hänen etevin ansionsa parlamentin-johtajien +mielestä oli hyvä, terävä järki ja taitavaisuus käytökseen katsoen, +jotka tekivät hänestä vakaan puhujan. Näistä ominaisuuksista oli hän +kiitollisuuden velassa Chillingly Miversille, jonka kanssa hän usein +piti keskusteluja. Tämä herrasmies oli tuttu kaikkien puolueiden +päällikköjen kanssa, joko erinomaisten seurallisten lahjainsa takia +tahi 'The Londonerin', vaikutuksen johdosta yleiseen mielipiteesen, ja +seisoi korvia myöten maallisessa viisaudessa. "Ei mikään vahingoita +nuorta parlamentin-puhujaa niin kuin kiivaus mlelipiteihin nähden," oli +hänen tapansa sanoa. "Välttäkää sitä. Toimittakaa aina niin että +voidaan paljon sanoa molemmin puolin. Kun teidän puolueenne johtajat +äkisti osoittavat kiivautta, niin voitte mennä niiden puolelle, tai +vastustaa niitä, sen mukaan miten teille itselle paraiten sopii." + +"Me olemme luullakseni nyt", sanoi Mivers, joka makasi sohvallaan +lopettaen toista sikariansa (hän ei milloinkaan polttanut muuta kuin +kaksi) "me olemme nyt määränneet sen muodon, jota teidän tulee käyttää +puhuessanne tänä iltana. Se on tärkeä tilaisuus." + +"Se on totta. On ensi kerta kuin väittely on niin järjestetty, että +minä saan puhua kymmenen aikana tai myöhemmin. Se on jo itsessään suuri +etu; ja sitä paitsi tulee minun vastata ministerille -- kaikeksi +onneksi on hän hyvin ikävä mies. Luuletteko että uskallan laskea +leikkiä -- ainakin lausua sukkeluuden?" + +"Hänestäkö? Ei suinkaan. Vaikka hänen asemansa pakoittaa häntä +esittelemään tätä ehdoitusta, niin hän ei ensinkään hyväksynyt sitä kun +siitä kabinetissa keskusteltiin; ja vaikka hän on ikävä, niinkuin +sanotte, niin se on juuri sellainen ikävyys, joka on hyvin tarpeellinen +arvossa pidetyn kabinetin perustamiseen. Laskea leikkiä hänestä! +Tietäkää se, että ylhäinen ikävyys ei milloinkaan rakasta leikkipuhetta +-- kun se sitä itseä koskee. Turhamainen mies! käyttäkää tätä +tilaisuutta, jota hänen ehdoituksensa moittiminen tarjoo, hankkiaksenne +teille hänen kiitostaan: kehukaa häntä. Mutta nyt on valtioasioista +kyllin puhuttu. Ei ole koskaan hyvä ajatella liian paljon sitä, jonka +jo on päättänyt sanoa. Jos miettii sitä paljon, voi tulla liian +innokkaaksi ja tehdä tuhmuuden. Vai on Kenelm tullut takaisin?" + +"Kyllä. Minä kuulin sen eilen illalla Travers'ilta Whites'illä. Sir +Peter on käynyt Travers'in luona." + +"Travers yhä vielä suosii teitä hänen tyttärensä kosijana?" + +"Entistä enemmin, luullakseni. Menestys parlamentissa tekee syvän +vaikutuksen mieheen, jolla itsellä on menestys muodin maailmassa ja +panee arvoa klubien mielipiteesen. Mutta eilen illalla hän oli +tavallista ystävällisempi. Minä luulen, olkoon se meidän kesken +sanottu, että hän vähän pelkää että Kenelm vielä voi tulla +kilpailijakseni. Minä huomasin sen siitä, että hän sanoi Sir Peter'in +puheen olleen ikävää laatua." + +"Miksi on Travers niin nurjamielinen Kenelm parkaa kohtaan? Hän näytti +ennen olevan mieltynyt häneen." + +"Niin, mutta ei vävynä, eikä myöskään ennen kuin minulla oli toivo +siksi tulla. Ja kun Travers Exmundham'issa ollessaan sai tietää, sen +jälkeen kun Kenelm oli siellä käynyt, että tämä oli rakastunut toiseen +tyttöön ja tahtoi hänen naida, mutta että tämä näytti antaneen +Kenelm'ille rukkaset, ja kun hän vielä lisäksi sai kuulla että Kenelm +sittemmin oli matkustanut mantereelle erään veijarin kanssa, joka oli +juopon ja riitaisen hevoskengittäjän poika, niin käsitätte kai että +niin hieno ja tunnokas mies kuin Leopold Travers ei tahtoisi antaa +tytärtänsä miehelle, josta on niin vähän toivoa saada hauska vävy. Minä +en Kenelmiä pelkää. Mutta mainitsiko Sir Peter onko Kenelm tullut +vallan terveeksi? Hän oli puoli toista vuotta sitten haudan partaalla, +kun lääkärit kutsuivat Sir Peter'in ja Lady Chillingly'n tulemaan +kaupunkiin." + +"Hyvä Gordon, minä pelkään ett'ei teillä ole mitään toivoa saada periä +Exmundhamia. Sir Peter sanoo että hänen kuljeksiva Herkuleensa on niin +voimakas, kuin hän ei milloinkaan ole ollut, ja luonteeltaan +tasaisempi, harvapuheisempi ja totisempi kuin ennen -- sanalla sanoen, +vähemmän kummallinen. Mutta kun sanotte ett'ette pelkää Kenelm'iä +kilpailijana, niin tarkoitatte kai tätä vaan Cecilia Travers'iin +katsoen?" + +"Minä en pelkää häntä Ceciliaan nähden enkä muutenkaan; ja mitä +Exmundham'in perimiseen tulee, niin hän saa antaa sen kelle hän tahtoo, +eikä minulla ole mitään syytä luulla että hän sen minulle antaa. +Luultavampaa on että John pastori tahi hänen poikansa sen saapi -- tahi +miks'ei te itse? Minä usein ajattelen että on parempi, sen päämaalin +saavuttamiseen, jonka olen pannut päämääräkseni, olla ilman +maa-omaisuutta: maa tekee näön himmeäksi." + +"Niin, se on kyllä osaksi totta. Mutta mitä tulee pelkoonne maan +omistamiseen katsoen, eikö se mielestänne puhu teidän kosimistanne +vastaan?" + +"Cecilia Travers'in isä tulee luultavasti elämään siksi kunnes minä +tyydyn lepäämään ja olemaan kiitollinen ylihuoneessa; ja minä en +mielelläni tahtoisi tulla maattomaksi peer'iksi." + +"Siinä olette oikeassa; mutta minä saan ilmoittaa teille että nyt, kun +Kenelm on tullut takaisin, on Sir Peter päättänyt että hänen poikansa +pitää tulla teidän kilpailijaksenne." + +"Ceciliaanko nähden?" + +"Kenties sitäkin; mutta varmaan parlamenttien maineesen katsoen. +Kreivikunnan vanhin jäsen aikoo erota, ja Sir Peter'iä on hyvin +kehoitettu antamaan poikansa ruveta vaali-kandidaatiksi -- sen mukaan +kuin olen kuullut, on varmaa että hän onnistuu." + +"Mitä! vaikka hän piti tuon kummallisen puheen täysi-ikäiseksi +tullessaan?" + +"Oh! nyt ymmärretään että se oli vaan uusien aatteiden ja niiden +äänenkannattajan 'The Londoner'in' pilkkaamista. Mutta jos Kenelm tulee +alihuoneesen, niin hän ei tule olemaan teidän puolellanne, ja jos minä +en arvaa liian suureksi hänen kykyänsä -- mikä on hyvin luultavaa -- +niin hänestä saatte kilpailijan, jota ei saa halveksia. Paitsi sitä, +että hänellä kenties on vika, joka meidän aikoina voisi tehdä hänen +sopimattomaksi julkista elämää varten," + +"Mikä se vika on?" + +"Se on Chillingly-veressä. Tällä aikakaudella ei Englannissa voi olla +kylliksi Chillingly. Minä pelkään että jos valtiolliset abstraktionit +hurmaavat Kenelmin -- sanokaa niitä miksi tahdotte, 'isänmaan +rakkaudeksi', tahi joksikin muuksi vanhan-aikuiseksi hullutukseksi -- +niin pelkään -- pelkään suuresti että hän voi -- innostua." + + + + +VIIMEINEN LUKU. + + +Oli taistelu-ilta alihuoneessa -- lykätty väittely, jonka George +Belvoir alkoi, joka kahden viimeksi kuluneiden vuosien kuluessa hyvin +hitaasti oli ryöminnyt eteenpäin alihuoneen suosioon tahi oikeammin +suvaitsevaisuuteen ja toteuttanut Kenelm'in ennustuksen hänen +menestyksestään. Koska hän oli etevän nimen ja avaran tilan perillinen +ja oli varsin ahkera ja hyvin oppinut, niin oli luonnollista että hän +ryömi eteenpäin. Tänä iltana hän puhui jotenkin järkevästi ja auttoi +muistiansa vähän väliä katsomalla kirjoitukseensa; häntä kuunneltiin +kohteliaasti ja tervehdettiin hiljaisella: "Kuulkaa, kuulkaa!", kun hän +lopetti. + +Sen jälkeen alihuone vähitellen harveni yhdeksän aikaan saakka, jolloin +se hyvin äkkiä jälleen tuli täyteen väkeä. Yksi ministeri oli +juhlallisesti noussut ja pannut pöydälle eteensä kauhean ison kasan +painettuja papereja, niiden joukossa sinisen kirjan. Hän nojasi +käsivarttansa punaiseen kirjalaukkuun ja alkoi kunnioitusta +herättävällä lauseella: + +"Sir, minä vastustan korkeasti-kunnioitettua herraa vastapuolueesta. +Hän sanoo ett'ei tätä asiaa ole puolueasiana pidetty. Minä kiellän sen. +Hänen Majesteetinsä hallitus on vaarassa." + +Tässä kaikui hyväksymisen huutoja niin raikkaasti ja ne olivat niin +outoja tälle ministerille, että hän vallan joutui hämille ja lausui +moniaita "ah" ja "oi" ennenkuin hän taas taisi jatkaa puhettansa. Sen +jälkeen hän jatkoi keskeytymättömällä, mutta nukuttavalla +kielevyydellä, luki pitkiä otteita julkisista kirjoituksista, lopetti +lausumalla kunnianarvoisia typeryyksiä, katsoi kelloa, näki että hän +oli puhunut sen tunnin, jonka ministerin, joka ei ole olevinaan +kaunopuhuja, toivotaan puhuvan, ja istui paikalleen. + +Joukko innokkaita kasvoja nousi, joiden joukosta puhemies, sen johdosta +kuin ennen oli päätetty puolue-pieksijäin kanssa, valitsi yhdet -- +nuoret, rohkeat, kylmät kasvot. + +Eihän minun tarvitse sanoa että ne olivat Chillingly Gordon'in kasvot. + +Hänen asemansa tänä iltana vaati taitavuutta ja tarkkaa tuntoa. Hän +tavallisesti puolusti hallitusta; hänen puheensa oli tähän saakka ollut +sen hyväksi. Tässä tilaisuudessa hän oli toista mieltä. Tämän tiesivät +vastustuspuolueen johtajat, ja sentähden olivat pieksijät toimittaneet +niin että hänen ensi kerta tulisi puhua kello kymmenen jälkeen ja ensi +kerta vastaamaan ministeriä. Sellaisessa tilaisuudessa nuori puoluemies +luopi itselleen tulevaisuuden tai hävittää sen. Chillingly Gordon puhui +kolmannelta riviltä hallituksen takaa; Mivers oli varoittanut häntä +osoittamasta teeskenneltyä itsenäisyyttä, tai rupeamasta "kiihkoiseksi" +ylen-vapaamielisiin mielipiteihin nähden, istumalla pää-käytävän +alapuolelle. Kun hän näin keskellä hallituksen puolustajia lausui +mielipidettä, joka soti ministeripenkin mielipidettä vastaan, oli hän +varma siitä että hän herättäisi suurempaa huomiota kuin jos hän puhuisi +kapinallisten Bashi Bozouk'ien riveistä, joita pää-käytävä eroittaa +paremmin järjestetyistä joukoista. Hänen ensimmäiset lyhyet lauselmansa +kiinnittivät alihuoneen huomiota, sovittivat ministerin puoluetta ja +pitivät vastustuspuoluetta epätietoisuudessa. Koko puhe oli hyvin +kokoonpantu, etenkin siinä että, samalla kuin se vastusti hallitusta +sen kokonaisuudessa, se lausui ne mielipiteet, joita etevä osa +kabinetiä hyväksyi, joka, vaikka se tätä nykyä oli vähemmistönä, +kuitenkin oli hyvin ihastunut uusiin aatteihin ja luultavasti tulisi +aikakauden edistymisen kautta oikeuttamaan sitä luottamusta, jota +rehellinen Gordon pani sen toiveihin voittaa kumppaneitansa. + +Vasta kun Gordon oli lopettanut puheensa, osoitti hänen kuulijoidensa +hyväksymishuudot kalterialle ja sanomalehtien referenteille minkä +vaikutuksen hänen puheensa oli tehnyt. Vastustuspuolueen päällikkö +kuiskasi naapurillensa: "Minä toivoisin että me saisimme sen miehen." Se +ministeri, jonka puheesen Gordon oli vastannut -- joka oli enemmän +hyvillään persoonallisesta kiitoksesta hänelle itselle, kuin tyytymätön +siitä että oli vastustettu ehdoitusta, jota hänen asemansa pakoitti +häntä puoltamaan -- sanoi esimiehellensä: "Tuota miestä emme saa +kadottaa." + +Kaksi herrasmiestä, jotka olivat istuneet puhemiehen kalterialla +väittelyn alusta asti, lähtivät nyt pois sieltä. Kun he tulivat +etuhuoneesen, joutuivat he suureen ahdinkoon parlamentin-jäsenten +joukkoon, jotka myöskin olivat Gordon'in puheen jälkeen lähteneet +paikoiltaan ja nyt kokoontuivat virvoituspöytäin ääreen. Näiden +joukossa oli George Belvoir, joka, nähdessänsä nuoremman +puhemiehen-kalterialla olleista miehistä, puhutteli häntä +ystävällisesti tervehtien: + +"Ah! Chillingly, kuinka voitte? Minä en tiennyt että te olitte +kaupungissa. Oletteko ollut täällä koko illan? Niin; se oli hyvin hyvä +väittely. Mitä piditte Gordon'in puheesta?" + +"Minä pidin paljon enemmän teidän puheestanne." + +"Minun!" huudahti George, hyvin mielissään ja hyvin hämillänsä ollen, +"Oh! minun puheenihan oli ainoastaan vähäpätöinen asia, yksinkertainen +selitys sen votum'in syistä, jota aion esittää. Ja Gordon'in oli vallan +toista. Ettekö pitänyt hänen mielipiteistään?" + +"Minä en tiedä mitkä hänen mielipiteensä ovat. Mutta minä en pidä hänen +periaatteistaan." + +"Minä en oikein teitä ymmärrä. Mitkä periaatteet?" + +"Uudet, joiden kautta näytetään toteen kuinka pikaan iso valtio voi +tulla pieneksi." + +Tässä eräs parlamentinjäsen tuli puhumaan Mr Belvoir'in kanssa +tärkeästä asiasta, jota ehdoiteltaisiin lohenpyynnin valiokunnalle, +johon he molemmat kuuluivat; ja Kenelm kulki kumppaninsa, Sir Peter'in, +kanssa täpö täynnä olevan etuhuoneen läpi ja katosi. Kun he tulivat +sille avaralle paikalle, missä korkea kellon-torni oli, pysähtyi Sir +Peter, osoitti vanhaa Abbeyta ja sanoi: + +"Tämä puhuu paljon kansan pysyväisyydestä, sillä se on yhtäpitävä +ihmisen kuolemattomuuden vaiston kanssa, kun kunnioitettu hauta +katsotaan olevan palkinto jalon elämän vaivoista ja vaaroista. Kuinka +suuri osa Englannin historiaa eikö Nelson yhdistänyt noihin +yksinkertaisiin sanoihin: 'Voitto tai Westminster Abbey'." + +"Erittäin hyvin lausuttu, rakas isäni", vastasi Kenelm lyhyesti. + +"Minä hyväksyn sinun lausuntosi Gordon'in puheesta," sanoi Sir Peter, +"Se oli varsin onnistunut puhe, mutta minä en tahtoisi toistamiseen +sitä kuulla. Sellaisten mielipiteiden kautta ei Nelson tullut +mainioksi. Jos sellaiset mielipiteet joskus tulisi kansallisiksi, niin +ei enää huudettaisi 'Voitto tai Westminster Abbey!', vaan 'Tappio ja +kolme prosenttia!'" + +Sir Peter, jota hänen oma tavaton vilkkautensa ja myötätuntoinen +hymyily pojan hiljaisilla huulilla huvitti, alkoi nyt suoraan puhua +niistä asioista, jotka painoivat hänen sydäntänsä. Gordon'in +edistyminen parlamentissa, Gordon'in kosiminen, jota, sen mukaan kuin +Sir Peter oli kuullut, Cecilia Travers'in isä hyväksyi, vaikka tyttö +itse vielä pani vastaan, nämä hämmentyivät kummallisella tavalla Sir +Peter'in ajatuksiin ja sanoihin, kun hän koetti kiihoittaa poikansa +kilpailuhalua. Hän puhui niistä velvollisuuksista, joita maa määrää +kansalaistensa tehtäväksi, etupäässä nuoren ja voimakkaan sukupolven, +jolle tulevien sukupolvien kohtalo on uskottu; ja näihin totisiin +velvollisuuksiin hän yhdisti kaikki ne sulostuttavat ja hellät +yhteydet, joita englantilainen julkinen mies toivoo englantilaisesta +kodista: vaimon, joka hymyilyllään lieventää huolet, ja sielun, joka +jakaa sen toiveet elämässä, jonka on taisteleminen ja työtä tekeminen +voidaksensa mainetta saavuttaa: näin hän kaikkeen, mitä hän puhui, +yhdisti kunnianhimon ja Cecilian, ikäänkuin ne olisivat eroamattomat. + +Hänen poikansa ei keskeyttänyt häntä ainoallakaan sanalla: Sir Peter ei +ollut innossaan huomannut että Kenelm oli vetäytynyt syrjälle +valtakadulta ja nyt pysähtynyt keskellä Westminstersiltaa, jossa hän +nojasi vankkaa kaidepuuta vasten ja katseli hajamielisenä virran +aaltoja, joita tähdet valaisi. Oikealla puolella oli pitkä ja komea +kansan lainsäätävä palatsi, joka oli niin uusi, mutta muotoon katsoen +niin perin vanha, ja sen takana näkyi kurjuuden ja rikoksen matalat ja +rappeutuneet katot. Syystä nämä olivat niin lähellä kansan lainsäätävää +palatsia; -- sillä jokaisen kansan lainsäätäjän tulee koettaa saada +selväksi tuo tärkeä kysymys, miten kansan loistoa ja siveyttä +voitaisiin enentää ja miten sen kurjuutta ja rikoksia vähentää. + +"Kuinka omituista se on", sanoi Kenelm, joka yhä nojasi kaidepuuta +vasten, "että kaikilla matkoillani on aina juoksevan veden näkeminen ja +lirinä minua viehättänyt, Mitä ajatuksia, mitä unelmia, mitä muistoja +pienimmänkin puron aallot voisivat kertoa, jos eivät itse olisi niin +suuria filosoofeja -- tosin pinnalla hyvin raivoisia kun joku este +niiden juoksua ehkäisee, mutta välinpitämättömiä kaikkeen nähden mikä +tuottaa surua ja kuolemaa olennoille, jotka uneksivat ja tuntevat +niiden rannoilla". + +"Herra siunatkoon", sanoi Sir Peter itsekseen, "poika on vaipunut +entiseen leikillisyyteensä ja alakuloisuuteensa. Hän ei ole kuullut +sanaakaan siitä mitä olen puhunut. Travers on oikeassa. Hän ei tule +milloinkaan toimittamaan mitään maailmassa. Miksi minä panin hänelle +nimeksi Kenelm? Yhtä hyvin hänen olisin voinut panna Peteriksi". Mutta +Sir Peter ei tahtonut myöntää että hänen kaunopuheisuutensa oli turhaan +mennyt ja että hänen hartahin toivonsa oli määrätty raukenemaan, ja +sanoi sentähden ääneen: "Sinä et ole kuullut mitä sanoin; Kenelm, sinä +loukkaat minua". + +"Loukkaan teitä! Teitä! älkää niin sanoko, isäni, rakas isäni. +Kuunnellut teitä! Jok'ainoa sana, minkä olette lausunut, on tunkenut +syvälle sydämeeni. Suokaa anteeksi joutavaa puhettani itseni kanssa, se +on vaan minun tapani, vaan minun tapani, rakas isä!" + +"Poika, poika", huudahti Sir Peter, "jos sinä voisit päästä noista +kummallisuuksistasi, niin minä olisin hyvin kiitollinen. Mutta jos et +voi, niin en kumminkaan ole pahoillani mistään mitä sinä teet. Salli +minun vaan sanoa yhden asian: juoksevat vedet ovat suuresti sinua +viehättäneet. Pieneen puroon liittyy muistoja, ajatuksia, unelmia +entisyydestäsi. Mutta pysähdy nyt tämän mahtavan virran luona; -- +edessäsi on erään valtakunnan senaati, joka valtakunta on Aleksanderin +valtakuntaa avarampi; takanasi on kauppatori, jonka kaupan suhteen +Tyron kauppa oli vähäpätöinen. Katsele alempana noita kurjia hökkeliä +-- kuinka paljo siellä onkaan korjattavaa tai parannettavaa; ja +ulkopuolella meidän näköpiiriämme, mutta ei kuitenkaan kaukana, on +kansan Valhalla: 'Voitto tai Westminster Abbey!' Tuo pieni puro on +nähnyt entisyytesi. Eikö mahtava virta tule mitään vaikuttamaan +tulevaisuuteesi? Puro kertoo entisyyttäsi, eikö siis virta tule +kertomaan tulevaisuuttasi? Oi, poika, poika, minä näen että uneksit +vielä -- ei kannata puhua sinun kanssasi. Mennään kotia." + +"Minä en uneksinut, minä sanoin itselleni että on jo aika korvata vanha +Kenelm uusine aatteineen uudella Kenelmillä, jolla on vanhat aatteet. +Ah! kenties täytyy meidän -- maksakoon se mitä tahansa -- kokea elämän +romanttiikiä, ennenkuin selvään huomaamme mitä on suurta sen +todellisuudessa. Minä en enää voi valittaa sitä että olen vieras sukuni +riennoille ja pyrinnöille. Minä olen oppinut näkemään kuinka paljon +yhteistä minulla on sen kanssa. Minä olen tuntenut rakkautta; minä olen +tuntenut surua." + +Kenelm vaikeni silmänräpäykseksi, ainoastaan silmänräpäykseksi, sitten +hän kohoitti päätänsä, joka hänen vaiti-ollessaan oli vaipunut +alaspäin, ja seisoi siinä suorana ja uljaana; hänen isänsä hämmästyi +nähdessänsä muutoksen hänen kasvoissansa; huulet -- silmät -- koko +hänen ulkomuotonsa osoitti päättävää innostusta, joka oli liian vakava +voidaksensa olla vaan hetken herättämää. + +"Niin, niin", sanoi hän, 'Voitto tai Westminster Abbey!' Maailma on +taistelukenttä, jolla karkulaiset saavat pahimpia haavoja, kun he +koettavat paeta ja tukehduttaa niitä huokauksia, jotka ilmoittaisivat +heidän epäkunnialliset piilopaikkansa. Se tuska, minkä taistelun +tuoksinassa saadut haavat tuottavat, tuskin tuntuukaan, sillä ilo +siitä, että palvellaan kunniallista asiaa, on niin suuri, ja tätä +tuskaa palkitsee sitä paitsi se kunnioitus, jota jalosti saatuja arpia +kohtaan osoitetaan. Minä olen valinnut. En tahdo olla karkulainen, vaan +riveissä taisteleva soturi." + +"Ei tule viipymään kauan aikaa ennenkuin kohoat rivien yli, poikaseni, +jos pysyt vanhassa aatteessa, jota osoittaa englantilainen tunnushuuto: +'Voitto tai Westminster Abbey'!" + +Näin sanoen Sir Peter kävi poikansa käsivarteen ja nojasi siihen +ylpeästi; ja niin astuu Uuden Sukupolven Mies yleisille valtateille +lepopaikasta sillä nykyisyyden sillalla, joka vie muistorikkaan virran +yli, kohtaloita kohti, jotka ovat ulkopuolella sen näkypiirin rajaa, +johon minun sukupolveni silmäin täytyy miettiväistä katsettaan +rajoittaa. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kenelm Chillingly, by Edward Bulwer-Lytton + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KENELM CHILLINGLY *** + +***** This file should be named 34241-8.txt or 34241-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/4/2/4/34241/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/34241-8.zip b/34241-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..392cb78 --- /dev/null +++ b/34241-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fa8b05f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #34241 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34241) |