initial commit of ebook 34310HEADmain

5 files changed, 2221 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/34310-8.txt b/34310-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..173ccdc
--- /dev/null
+++ b/34310-8.txt
@@ -0,0 +1,2205 @@
+The Project Gutenberg EBook of Paashi Leubelfing, by K. F. Meyer
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Paashi Leubelfing
+
+Author: K. F. Meyer
+
+Translator: Aatto S.
+
+Release Date: November 14, 2010 [EBook #34310]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAASHI LEUBELFING ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+PAASHI LEUBELFING
+
+Kirj.
+
+K. F. Meyer
+
+
+Suomensi Aatto S.
+
+
+Helsingissä,
+K. E. Holm'in kustantama.
+1883.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Erään ylimystalon konttorissa lähellä Lorensia Nyrnbergissä istuivat
+isä ja poika suuren kirjoituspöydän ääressä vastatusten, selvitellen
+mitä tarkimmasti jotakin suurenlaista kauppa-asiaa. Kumpikin luki
+omalla paperillaan yhteen samoja pitkiä numerorivejä, katsoakseen
+paremman varmuuden tähden, saivatko sitte summat yhtä suuriksi. Hoikka,
+ihan isänsä näköinen nuorukainen kohotti ensiksi terävän nenänsä
+kauniisti piirretyistä numeroistaan. Hänen työnsä oli päättynyt ja hän
+nyt, vähä itsetunnon vivahdusta laihoissa, surumielisissä kasvoissaan,
+odotteli varovaisemman isänsä valmistumista.
+
+Silloin astui sisään palvelija, kädessään suurimuotoinen, isolla
+sinetillä lukittu kirje. Eräs ruotsalaisen ratsuväen kornetti oli sen
+tuonut; hän oli mennyt raatihuoneen luo katselemaan maailmanmainioita
+kuvia ja luvannut palata juuri tunnin kuluttua.
+
+Kauppias tunsi ensi katsahduksella Ruotsin kuninkaan Kustaa Aadolfin
+paksupiirteisen käsialan ja oudosteli hiukan semmoista kunniaa, että
+sai kuninkaalta omakätisen kirjeen. Olihan syytä peljätä, että
+kuningas, jota hän oli äsken-rakennetussa Nyrnbergin kauneimmassa
+talossaan kestinnyt, tahtoisi saada rahalainaa isänmaalliselta
+vierasystävältään. Mutta ollen äärettömän rikas ja tietäen pitää
+arvossa ruotsalaisen valtiorahaston tarkkaa oikeudentuntoa, rikkoi
+kauppias arvelematta, melkeinpä hymyillenkin kuninkaan sinetin. Mutta
+kun hän sai silmäillyksi nuo muutamat, kuninkaallisen lyhytsanaisesti
+kirjoitetut rivit, muuttui hänen muotonsa yhtä vaaleaksi kuin huoneen
+korutekoinen laki, jossa Iisakin uhraaminen oli kuvattuna. Ja hänen
+kelpo poikansa kalveni myöskin isäänsä tarkastellessaan, kun arvasi
+hänen kuivan muotonsa muuttumisen ennustavan suurta onnettomuutta.
+Pojan peljästys vielä eneni, kun vanhus häntä kirjelevyn ylitse katseli
+surumielisesti ja isällisen-hellästi.
+
+"Herran tähden!" kysäsi nuorukainen, "mitä siinä on, isä?"
+
+Vanha Leubelfing -- sillä sen ylhäisen kauppiassuvun jäseniä nämä
+molemmat olivat -- ojensi hänelle vapisevalla kädellä paperin. Poika
+luki:
+
+  "Rakas Herra!
+
+  Tietäen ja hyvin muistaen Teidän poikanne haluavan päästä
+  paashiksemme, ilmoitamme täten, että se tänään täydellisesti
+  voi tapahtua, koska entinen paashimme, Max Beheim-vainaja
+  (edellisen Utzen Stoomer-vainajan ja senedellisen Götzen
+  Fucher-vainajan jälkeinen) tänään rynnäkössä heidän molempien
+  kuoltua sai tykinkuulalla jalkansa pois ammutuiksi ja autuaasti
+  kuoli meidän sylissämme. Meistä on erittäin miellyttävä, että
+  taaskin saamme ottaa palvelukseemme yhden pojan evankelisesta
+  valtiokaupungista Nyrnbergistä, jota me suuresti suosimme.
+  Että poika saa hyvän ylläpidon ja jokapäivä kristillisiä
+  neuvoja, siitä saatatte olla ihan varma.
+
+                                   Teitä hyvin suosiva
+                               Gustavus Adolphus Rex" (kuningas).
+
+"Voi taivahinen!" valitteli poika, huolimatta salata isältään
+pelkurimaisuuttansa, "nyt on minulla kuolemantodistus valmiina ja te,
+isä -- kunnioituksella puhuen -- olette syypää minun aikaiseen
+kuolemaani, sillä kukapa muu kuin te olisi kuninkaalle voinut niin
+väärin esitellä minun toiveeni ja haluni? Jumala meitä armahtakoon!"
+sanoi hän kääntäen kasvonsa taivasta kohti juuri hänen päänsä päällä
+riippuvaan kipsisen patriarkan (Abrahamin) teurastusveitseen. ''
+
+"Poika, sinä muserrat sydämmeni!" vastasi vanhus, niukanpuolinen kyynel
+silmässä. "Kirottu olkoon se Tokai-viini, jota liiaksi join --"
+
+"Isä", keskeytti vanhuksen valitukset poika, jolla kurjuudessaankin
+pysyi pää selvänä, vaikka kyllä ei ihan pystyssä, "kertokaas mitenkä se
+onnettomuus tapahtui."
+
+"August", alkoi tunnustuksensa vanhus alla päin, "muistathan suuret
+pidot, jotka toimitin kuninkaan kunniaksi hänen tullessaan ensi kerran
+kaupunkiimme. Ne tulivat minulle kalliiksi --"
+
+"Kolmesataa yhdeksänkymmentä yhdeksän guldenia yksitoista kreuzeriä,
+isä, enkä minä niistä saanut maistaa muruakaan", virkkoi nuorukainen
+pahoilla mielin, "sillä minä hautelin vesirievulla silmääni omassa
+huoneessani." Hän näytti oikeata silmäänsä. "Gustel-huimapää,
+puolihulluna ilosta, että muka sai nähdä kuninkaan, paiskasi siihen
+höyhenpallolla, kun silloin juuri kuului torven törähdys, josta hän
+arvasi tuon ruotsalaisen olevan tulossa. Mutta entä sitte, isä --"
+
+"Kun pöydät oli saatu poistetuksi ja maisteltiin hedelmiä ja pikareja,
+kokonaisia ilon myrskyjä sekä ylhäällä salissa että alhaalla pihassa,
+jossa kansaa oli kuin sillejä tynnyrissä. Kaikki tahtoivat nähdä
+kuningasta. Maljat kalisivat, juotiin toistensa terveydeksi avonaisten
+ikkunain edessä, ylhäällä ja alhaalla riemuittiin. Silloin kuuluu
+kirkas kimakka ääni: 'Eläköön Kustaa, Saksan kuningas!' Äkisti hiljeni
+riemu, sillä olipa se toki vähän liiaksi. Kuningas hörhisti korviaan ja
+siveli viiksiänsä. 'Semmoista minä en huoli kuulla', sanoi hän. 'Minä
+juon evankelisen Nyrnberg-kaupungin onneksi!' Nyt vasta riemu oikein
+pauhuiseksi muuttui. Kanuunoilla ammuttiin pihalta, kaikki oli
+mullin-mallin! Kotvasen kuluttua lykkäsi majesteetti ikäänkuin
+sattumalta minut nurkkaan. 'Kuka esitti Saksan kuninkaan maljan,
+Leubelfing?' kysyi hän minulta hiljaa. Silloin pääsee minussa vanhassa
+päihtyneessä narrissa valloilleen komeilemisen halu" -- Leubelfing löi
+otsaansa, ikäänkuin syyttäen sitä, ett'ei se ollut paremmin neuvonut
+häntä -- "ja minä vastasin: 'Majesteetti, sen teki minun poikani,
+August. Hän päivät päästänsä miettii, mitenkä pääsisi paashiksi teidän
+palvelukseenne.' Vaikka olinkin päihtyneenä, muistin kuitenkin, että
+kuninkaalla oli paashi-palveluksessaan kolme muuta nyrnbergiläistä,
+joten siinä virassa oli miehiä liikenemäänkin. Minä sanoinkin sen vaan
+pysyäkseni naapurieni, Tucher-vanhuksen ja Beheim-kerskailijan,
+tasalla. Kukapa voi arvata kuninkaan kuluttavan Baierissa kaiken
+nyrnbergiläisen tavaransa --"
+
+"Mutta jos kuningas olisi kutsunut eteensä minut kipeine silmineni?"
+
+"Sekin kyllä oli ajateltu, August! Sukkela Charnace-veijari melusi
+etuhuoneessa. Jo kolmesti oli hän ilmoittanut itsensä eikä hänen enää
+sopinut antaa kauemmin odottaa. Kuningas kutsui hänet siis sisään ja
+pilkkaeli sitte tuota lähettilästä meidän, ylhäisten silmäimme edessä,
+niin että meitä saksalaisia oikein sydämmen pohjasta huvitti sitä
+kuullessamme. En mitään siis ollut kiireessäkään unhottanut
+miettimättä --"
+
+"Miten paljo ja miten vähä viisautta, isä!" valitti nuori viisastelija.
+
+Sitte istahtivat he liki toisiaan keksimään apukeinoa ja jatkoivat
+kuiskuttaen puhettaan, joka tähän asti oli käynyt kyllin kuuluvasti, he
+kun hämmästyksissään eivät ollenkaan muistaneet viereisessä huoneessa
+työskenteleviä apulaisia ja oppipoikia. Mutta he eivät keksineet
+keinoa, heidän liikkeensä kävivät yhä kiivaammiksi ja tuskallisemmiksi.
+
+Silloin alkoi oven takana käytävässä heleä altti-ääni laulaa Kustaan
+mielilaulua:
+
+    "Ei pelkoa, joukko pienoinen,
+    Vaikk' tahtookin vihollinen
+    Sua saattaa surman suuhun!"
+
+ja solakka, leikkotukka, muodoltaan poikamainen ja käytökseltään
+jotenkin ratsumiehen kaltainen tyttö astui konttoriin.
+
+"Tekeekö mielesi meiltä korvat halaista, serkku?" toruivat molemmat
+Leubelfingit.
+
+Tarkastellen surumielistä miesparia, vastasi tyttö:
+
+"Minä tulin kutsumaan teitä ruoalle. Mutta mitä on tapahtunut, hyvä
+setä ja hyvä serkku? Onhan teidän kummankin nenä ihan lumivalkoinen!"
+
+Samassa tempasi hän neuvottomien sukulaistensa keskestä kirjeen ja
+luettuansa kuninkaan paksupiirteisen nimikirjoituksen sekä sitte
+innokkaasti muutkin rivit, huomasi heidän peljästyksensä koko juonen.
+
+"Ruoalle, hyvät herrat!" sanoi hän uudestaan ja astui itse edeltä
+ruokahuoneesen.
+
+Mutta siellä hyväluontoiselle tytölle kävi melkein samoin kuin
+molemmille Leubelfingeille, joilla jokainen suupala vaan kieriskeli
+suussa, tuskin ollenkaan taipuen kulkemaan tavallista tietänsä.
+Tyttönen vietti pois ruoat, työnsi tuolinsa taemmaksi, siunasi kädet
+ristissä, pani jalkansa ristiin sinisen nutun alla, jonka vyössä tasku
+ja avainkimppu riippuivat, ja kerrotti itselleen koko tuon miehiä
+kiusoittavan tapauksen, sitä tarkkaan kuunnellen ja miettien; sillä hän
+näytti olevan talon omaa perettä, vieläpä saaneen siinä uljaan
+käytöksensä tähden jonkinlaisen päätösvallankin.
+
+Leubelfingit kertoivat.
+
+"Ja kun muistelen", sanoi sitte tyttö rohkeasti, "kuka se oikeastaan
+esitti sen maljan kuninkaalle!"
+
+"No, kuka?" kysyivät molemmat Leubelfingit.
+
+"Ei kukaan muu kuin minä!" vastasi tyttö.
+
+"Lempo sinut periköön, tyttö!" torui vanhus. "Varmaankin sinä pukeuduit
+ruotsalaisen sotamiehen siniseen nuttuun, jota säilyttelet kaapissasi
+esiliinojesi takana, ja hiivit ruokasaliin epäjumalasi luo etkä
+siivosti pysynyt naisten seurassa."
+
+"He olisivat minulle jättäneet huonoimman paikan", vastasi tyttö
+suutuksissaan, "tutto quante, ne kaikki tyttöletukat, jotka saivat
+antaa kuninkaalle kaupunkimme lahjat, molemmat hopeaiset juomamaljat,
+taivaanpallon ja maanpallon."
+
+"Kuinka voi siveä tyttö -- ja sehän sinä kumminkin olet, Gustel --
+ollenkaan käyttää miehen pukua!" ärisi kainoutta teeskentelevä
+nuorukainen.
+
+"Oikeammin sanoen", vastasi tyttö vakavasti, "isäni pukua, jossa
+vieläkin on rintataskun vieressä parsittuna näkyvissä se reikä, jonka
+puolalaisen miekka siihen pisti. Minun tarvitsee vaan katsoa vähän
+viistoon" -- ja hän katsoi, ikäänkuin hänellä olisi ollut yllään isänsä
+nuttu -- "niin näen reiän, ja se vaikutti kuin saarna. Sitä paitsi",
+lisäsi hän, muuttuen tapansa mukaan äkisti vakavasta iloiseksi ja
+ruveten nauramaan, "eivät naisten nutut ollenkaan sovellu minulle.
+Eikähän se ole ihmekään, ett'eivät ne minulle sovi, sillä olenhan
+viisitoista-vuotiaaksi asti melkein lakkaamatta ollut äitini kanssa
+ratsun seljässä lyhyissä pukimissa."
+
+"Hyvä serkku", valitteli nuori Leubelfing hellänpuolisesti, "isäsi
+kuolemasta asti on sinua täällä pidetty kuin omaa lasta, ja nyt olet
+minut saattanut tämmöiseen pulaan! Sinä viet oman serkkusi kuin lampaan
+teurastuspölkylle! Utzia ammuttiin otsaan, Götziä kaulaan!" Hänen
+ruumistansa karsi. "Jospa minulle edes voisit antaa hyvän neuvon,
+serkku!"
+
+"Hyvän neuvonko?" sanoi tyttö vakavasti, "sen minä kyllä sinulle annan:
+ole kuin mies, kuin Leubelfing!"
+
+"Kuin Leubelfing!" murisi vanha herra "Pitääkö sitten kaikkien
+Leubelfingien olla semmoisia tappelijoita kuin isäsi Rupert -- Jumala
+häntä armahtakoon! -- joka kymmenvuotiaana läksi minua, vanhempaa
+veljeänsä, vetämään häkkikärreillä, kaatoi minut, jäi itse terveeksi,
+vaan minulta kaksi kylkiluuta mursi? Ja mikä elämä sitte? Viidentoista
+vanhana meni ruotsalaisten joukkoon, seitsentoista-vuotiaana nai
+rumpujen pärinässä viidentoista vanhan tytön ja yhdeksäntoista ijässä
+menetti eräässä tappelukahakassa henkensä!"
+
+"Tarkemmin puhuen", sanoi tyttö, "hän kaatui puolustaessaan äitini
+kunniaa --"
+
+"Etkö tiedä mitään neuvoa, Guste?" kysyi kiihkeästi nuori Leubelfing.
+"Sinä tunnet leirit, sodat ja sotatavat. Millä keinoin voin saada
+asiani selvitetyksi kuninkaalle ja päästä vapaaksi?"
+
+Tyttö purskahti nauramaan täyttä suuta.
+
+"Me panemme sinut", sanoi hän, "tyttöjen joukkoon, niinkuin nuori
+Akilleus tuossa uunin kuvassa, ja kun viekas Odysseus heille näyttelee
+sota-aseita, niin olet tarttumatta miekkaan."
+
+"Tiedätkös mitä!" sanoi nuorukainen äkeissään, "mene _sinä_ kuninkaalle
+paashiksi! Kun olet sekä muodoltasi että käytökseltäsi noin pojan
+kaltainen, arvaa hän yhtä vähän sinua tytöksi, kuin uunikuvan Odysseus,
+josta loruelet, olisi minua arvannut pojaksi! Lähde paikalla epäjumalan
+luo ja palvele häntä! Kukapa tietää", lisäsi hän, "eikö jo kauan ole
+siksi tehnyt mielesi. Uneksithan lakkaamatta sekä valvoessasi että
+maatessasi ruotsalaisesta kuninkaasta, jonka kanssa lapsena kuljeksit
+ympäri maailmaa. Kun toissa päivänä menin sinun ovesi ohitse kammariini,
+kuulin jo kaukaa äänekkään uneksimisesi. Ei minun todellakaan
+tarvinnut painaa korvaani oven avaimen reiälle: Kuningas! Vartiat ulos!
+Pyssy ylös!" Hän matki komennussanoja heleällä äänellä.
+
+Guste kääntyi poispäin. Purppurapuna oli noussut hänelle kasvoihin ja
+otsaan. Sitte näytti hän jälleen vaaleanruskeat silmänsä ja sanoi:
+
+"Ole varoillasi! Voisipa käydä niin, joll'ei muun, niin sen tähden,
+että nähtäisiin, ett'eivät kaikki Leubelfingit ole kurjia pelkureita!"
+
+Sana oli lausuttu ja lapsellinen unelma oli muodostunut rohkeaksi
+tositapaukseksi, joka ei ollutkaan ihan mahdoton. Isän veri houkutteli.
+Rohkeutta ja uljuutta oli tytöllä liiaksikin. Mutta naisellinen kainous
+ja sopimattomuuden pelko -- serkku oli siinä lausunut oikein -- sekä
+kunnioitus kuningasta kohtaan olivat esteinä. Vaan tapahtumain juoksu
+tempasi hänet sitte mukaansa.
+
+Ruotsalainen kornetti, joka oli tuonut kuninkaan kirjeen ja jonka oli
+saatettava uusi paashi leiriin, saapui uudelleen. Hän ei ollutkaan
+katsellut Albrecht-mestarin muurikuvia, vaan iloista viinikellaria ja
+maistellut sen aarteita, unhottamatta kuitenkaan aikansa kulumista.
+
+Leubelfing-vanhus, ollen rajattomasti peloissaan poikansa ja
+kauppahuoneensa säilymisestä, yritti syleilemään veljensä tyttären
+polvia aivan samoin, kuin Priamos-vanhus, Akilleun polvia syleillen,
+rukoili häneltä poikansa ruumista. Nuorelta Leubelfingiltä alkoivat
+kaikki jäsenet vavista ja hampaat kalista. Tyttönen irroittihe nauruun
+remahtaen ja poistui sivu-ovesta juuri silmänräpäystä ennen kuin
+kornetti, kannukset kilisten, astui sisään. Hän oli nuorukainen, jonka
+silmistä loisti vallattomuus ja iloisuus, vaikka hän kyllä oli kasvanut
+kuninkaan kovassa kurissa.
+
+Augusta (Guste) Leubelfing toimiskeli kuin huumauksissa huoneessansa,
+pisti tavaransa matkalaukkuun, pukeutui kiiruusti isänsä vaatteihin,
+jotka hänen hoikalle, solakalle vartalolleen sopivat kuin valetut, ja
+laskeutui sitte polvilleen rukoilemaan anteeksi kujettansa sekä anomaan
+menestystä toimeensa.
+
+Kun hän jälleen astui alas saliin, huusi kornetti hänelle jo vastaan:
+"Joutukaahan, kumppani! Kiire on! Hevoset tepastelevat! Kuningas odottaa
+meitä! Ottakaa jäähyväiset isältä ja serkulta!" ja hän kaatoi
+kerrassaan hänen eteensä asetetun suuren pikarin sisällyksen hienon
+pitsikauluksensa turviin.
+
+Ruotsalaiseen univormuun pukeutunut valepoika kumartui ja suuteli
+vanhuksen kuivettunutta kättä hyvin liikutettuna kahdesti, jota
+vastoin vanhus häntä kiitollisena siunasi; sitte muuttuen äkisti
+hillitsemättömän iloiseksi otti paashi nuorta Leubelfingiä kädestä,
+heilutti sitä edestakaisin ja sanoi nauraen: "Voikaa hyvin, neiti
+serkku!"
+
+Kornetti nauroi oikein kuollaksensa: "Lempo ollen, mitä leikkiä
+kumppani laskee! Antakaa anteeksi, minulle johtui heti mieleen: oikea
+vanha akka, herra serkku! ihan kaikin puolin, liikkeiltäänkin, niinkuin
+meillä Suomessa kerrotaan vanhan akan ratsastaneen uuninluudalla, totta
+tosiaan, lempo ollen!"
+
+Samassa tempasi hän sukkelalla sieppauksella palvelustytöltä päähineen
+ja pisti sen nuorelle Leubelfingille päähän, jossa vaan niukasti kasvoi
+tukkaa. Terävä nenä ja kuoppaan painuneet posket tekivät vanhan akan
+muodon täydelliseksi.
+
+Sitte laski vähästä humaltuva kornetti kätensä paashin käsivarrelle.
+Mutta paashi peräytyi askeleen ja sanoi, käsi miekan nupulla:
+
+"Hyvä kumppani! Minä suosin varovaisuutta ja vihaan liikaa
+likentelemistä!"
+
+"Perhana!" virkkoi kornetti, mutta asettui kumminkin syrjään ja
+kohottaen kohteliaasti kätensä tervehdykseen laski paashin edellensä.
+Molemmat hulivilit mennä kalisivat portaita myöten alas.
+
+Kauan vielä neuvottelivat Leubelfingit. Tietysti ei nuoremman nyt enää
+ollut jäämistä Nyrnbergiin, hän kun oli menettänyt oman nimensä.
+Vihdoin pääsivät isä ja poika selville. Pojan oli asetettava
+kauppahuoneen haaraosasto vaaliruhtinaskuntaan Saksiin, juuri
+kukoistukseensa kohoavaan Leipzigiin; ei kumminkaan katsottu
+soveliaaksi hänen pitää ylhäistä Leubelfing-nimeä, joka nyt oli
+mennyttä kalua, vaan oli hänen ottaminen halpa "Laubsinger"-nimi,
+vähäksi aikaa vaan, kunnes nykyinen August Leubelfing kuninkaansa
+sivulla jossakin tappelussa putoaisi ratsunsa seljästä surman suuhun,
+jota ei suinkaan tarvinnut pitkältä odottaa -- niin isä ja poika
+mietiskelivät.
+
+Kun nimettömäksi jäänyt ja uudelleen ristitty poika pitkän neuvottelun
+jälkeen nousi ylös ja sattui katsahtamaan peiliin, oli hänen
+peljästyneen ja murheellisen muotonsa verhona vieläkin päähine, jonka
+ruotsalainen vekkuli oli siihen sovittanut.
+
+
+
+
+II.
+
+
+"Kuulehan, paashi Leubelfing! Minulla on vähä neuvoja sinulle. Jos sinä
+sukkeloilla sormillasi pahimmassa pulassa voisit kuninkaalle,
+herralleni ommella kiinni jonkun ratkeaman taikka napin, et sillä
+vähintäkään vahingoittaisi paashiarvoasi. Etköhän koskaan ole
+Nyrnbergissä katsonut äitisi tai sisaresi olkapään yli heidän työhönsä?
+Se onkin hyvin helppo konsti, jokainen ruotsalainen sotamies voisi sen
+sinulle opettaa. Sinä rypistelet kulmiasi, nyt et ole hyvä! Ole
+kohtelias ja nöyrä! Kas, tässä oma rasiani! Minä lahjoitan sen
+sinulle!"
+
+Ja Ruotsin kuningatar, syntyisin Brandenburgin prinsessa, ojensi paashi
+Leubelfingille englantilaisen ompelurasian, jossa oli lankaa, neuloja,
+sormustin ja sakset. Luulevaisessa hellyydessään matkustaen kaikkialle
+kuninkaan jäljestä oli hän nyt äkkiä saapunut tervehtimään herraansa
+hänen onnettomaan leiriinsä Nyrnbergiin, jossa kuningas asui eräässä
+sodan puoleksi hävittämässä linnoitetussa ylimyskartanossa.
+Vastahakoisen paashin käsiin avasi hän rasian, otti siitä hopeaisen
+sormustimen ja pisti sen paashille sormeen, sanoen hyvin
+ystävällisesti:
+
+"Minä jätän sinun huoleksesi katsoa että minun herrani ja kuninkaani
+aina käy siististi ja täydellisesti puettuna."
+
+"Viisi minä huolin ompeluksista ja napeista, majesteetti",
+vastasi Leubelfing tyytymättömästi, vaan punastuen sekä niin
+kujeellisen-näköisenä ja niin miellyttävän-sydämmellisellä äänellä,
+ett'ei kuningatar siitä suinkaan pahastunut, vaan päinvastoin
+vertaisesti nauraen nipisti paashia poskesta. Leubelfingistä kuului tuo
+nauru teeskennellyltä ja typerältä; hän alkoi tuntea kuningatarta
+kohtaan vastenmielisyyttä, jota hyvänluontainen rouva ei osannut
+aavistaakaan.
+
+Nyt kuningaskin, joka huoneen ovella oli kuullut koko tapauksen, alkoi
+oikein sydämmestään nauraa, nähdessään paashin vasemmalla kupeella
+riippuvan miekan ja oikeassa kädessä sormustimen.
+
+"Mutta, Gust", sanoi hän sitte, "sinähän kiroilet kuin paavilainen tai
+pakana! Minä saan sinusta paljon kasvattamistyötä."
+
+Todellakaan ei Kustaa Aadolf pitänyt kruunun kantamista minään ilona
+tai onnena. Kuinka olisi hän, joka -- kumminkaan laiminlyömättä
+sotakuria kohteli inhimillisen-hyväntahtoisesti jokaista käskyläistään,
+yksin halvimpaakin, voinut toisin kohdella hyväntapaista sekä
+muodoltaan ja käytökseltään miellyttävää nuorukaista, joka aina eli
+hänen silmäinsä edessä, saamatta poistua hetkeksikään hänen sivultansa.
+Ei hän myöskään unhottanut, että juuri tämä nuori nyrnbergiläinen oli
+noissa suurissa pidoissa huudollaan tervehtinyt häntä "Saksan
+kuninkaaksi", ja hän kuvitteli mielessään, että voisihan se huuto olla
+jonkinlainen ennustus, jos hänen sankarillinen retkensä päättyisi
+mainehikkaasti.
+
+Hellää ja hurjaa, autuaallista ja tuskallista satuelämää oli paashi nyt
+jo sankarinsa seurassa kokenut, mitään epäilemättömän kuninkaan
+ollenkaan aavistamatta tuota ikäänkuin varkain omistettua
+onnea. Huumaavat olivat nuo hetket, jotka nyt alkoivat juuri
+kahdeksannentoista alaikäisyysvuoden täytyttyä ja lopettivat sen ajan,
+kuin aurinko hämärän! Vuorottain ja sekaisin suloisia ja ylpeitä
+tunteita, tuskallista pelkoa, salattua autuutta, valtimoiden
+sykkimistä, kiireempää hengitystä niin paljo, kuin nuoreen sydämmeen
+vaan mahtui ja kevyt mieli voi nauttia kuolettavan kuulan aattona
+taikka häpeällisen ilmitulon pelossa!
+
+Sinä iltana, jolloin kornetti esitti nyrnbergiläisen junkkerin August
+Leubelfingin kuninkaalle, oli Kustaa Aadolfilla ollut niin paljo
+tekemistä, että hän tuskin oli ehtinyt katsomaankaan uutta paashiansa.
+Ja sitte tavattiin paashi pahasta valeesta, muka pelkurimaisuudesta.
+Kuningas oli juuri nousemaisillaan ratsunsa selkään, lähteäkseen
+valmistamaan toista turhaa hyökkäystä Wallensteinin voittamatonta
+asemaa vastaan. Hän käski paashin tulla mukaan ja paashi hypähtikin
+arvelematta raution selkään, joka hänen eteensä talutettiin, sillä
+olihan hän nuoruudestaan asti perehtynyt satulaan ja sitä paitsi oli
+hänellä solakka, ritarillinen vartalo perintönä isältään, joka ennen
+muinoin oli ollut hurjin ratsastaja koko Ruotsin sotajoukossa. Kun
+kuningas, hetkisen kuluttua taaksensa katsahtaen, näki paashinsa
+lumivalkeaksi kalvenevan, niin eivät sitä vaikuttaneet raution
+tepastukset eikä satulaan tottumattomuus, vaan hän sattui näkemään,
+miten erästä kiinni saatua porttoa, selkä paljaana, piiskaten ajettiin
+pois ruotsalaisten leiristä, ja häntä tuo alaston näytelmä inhotti.
+
+Joka päivä -- sillä kuningas tavattomalla itsepäisyydellä lakkaamatta
+uudisteli kerran takaisin syöstyä rynnäkköä -- ratsasti paashi
+vähääkään pelkäämättä hänen sivullansa. Joka hetkihän voi sattua, että
+paashin olisi korjattava kuolettavasti haavoitettu herransa taikka hän
+itse samassa tilassa huoahtaisi viimeisen hengähdyksensä Kustaan
+sylissä. Kun he, milloinkaan sen etemmä pääsemättä, ratsastivat
+takaisin, kuningas kasvoiltaan synkkänä, niin koki kuningas salailla
+suruansa, nuhdellen uutta kumppaniaan, että hänen jalkansa oli häipynyt
+jalustimesta tai että hän oli tarttunut kiinni hevosen harjaan. Taikka
+välistä päinvastoin moitti häntä uhkarohkeudesta, sanoen häntä
+casse-cou'ksi (huimapääksi), joka leirikielessä oli hyvin tavallinen
+nimitys.
+
+Muuten hän ei kyllästynyt paashinsa opettamiseen, vaan jakeli hänelle
+hyviä, isällisiä neuvoja ja sopivassa tilassa aina vähän
+kristillisyyttäkin.
+
+Kuninkaalla oli kiitettävä ja terveellinen tapa viettää päätetyn
+päivätyön jälkeen ennen levolle rupeamista joku puolituntinen
+puhelemisella ja kaikenlaisilla joutavuuksilla, siten peittäen tahtonsa
+totutetulla lujuudella kaikki huolet unhotuksiin, ottaakseen ne päivän
+koittaessa jälleen paikoillensa. Sitä tapaa noudatti hän nytkin sitä
+tarkennin, kun turhat rynnäköt ja ihmishenkien menettäminen hämmensivät
+hänen sotasuunnitelmansa, loukkasivat hänen ylpeyttään ja toimittivat
+miettimistä hänen kristilliselle omalletunnolleen.
+
+Noina myöhäisinä joutohetkinä istui hän mukavasti nojautuneena
+tuolissaan ja paashi Leubelfing jakkaralla vieressä. He leikkivät
+lautapeliä tai shakkia, ja lautapelissä paashi kyllä välistä voitti
+kuninkaansa. Taikka kertoeli kuningas, milloin oli erittäin
+ilomielellä, viattomia juttuja, joita hänen muistissaan olikin
+yllin-kyllin; esimerkiksi komeasta saarnasta, jonka hän hääretkellään
+oli kuullut Berlinin hovin kirkossa. Siinä oli kuvailtu elämää
+näyttämöksi, jossa muka ihmiset olivat näyttelijöinä, enkelit
+katselijoina ja esiripun-laskeva kuolema järjestelijänä. Taikka jutteli
+uskomattoman tapauksen, miten hänelle, kuninkaalle, hänen lapsensa
+syntymisen jälkeen, ensin oli ilmoitettu se pojaksi ja miten hän
+itsekin oli jonkun aikaa samaa uskonut; taikka juhlista ja puvuista,
+eli, omituista kyllä, enimmäkseen semmoisista asioista, jotka yhtä
+paljon ja enemmänkin voivat huvittaa tyttöä kuin poikaa, ikäänkuin
+olisi petetty kuningas tietämättänsä tuntenut vaikutusta petoksesta,
+jonka paashi oli hänelle tehnyt, ja olisi samoin tietämättään nauttinut
+hyvänluontoisen nuorukaisen muotoisena kuuntelevan naisen salaista
+viehätystä.
+
+Siitäpä joutui aina paashikin äkisti pelkoihinsa. Hän syvensi
+altti-äänensä ja teki joitakuita miehenkaltaisia liikkeitä. Mutta jokin
+selvä sana tai helposti ymmärrettävä liike kuninkaan puolelta sai
+pelkääväisen jälleen rauhoittumaan ja uskomaan, että Kustaa olikin
+saman erhetyksen vallassa kuin oman Kristiinansa synnyttyä. Niin pääsi
+paashi entiselleen huiman-vallattomaksi ja näytti jotakin niin
+uhkarohkeata kujetta, että sai moitteita ja kuritusta, kuten eräänkin
+kerran, kun hän, kuninkaan ylistellessä aviotansa ja kuningatartaan,
+rohkeasti kysäsi, minkänäköinen sitte kreivinna Ebba Brahe oikeastaan
+oli. Ebba oli ollut Kustaan nuoruuden lemmitty, vaan mennyt sitte,
+kun ei urhollisinta sankaria saanut, vaimoksi De la Gardielle,
+urhollisimmalle jälkeen paraalle urholle; hänellä oli musta tukka,
+mustat silmät ja teräväpiirteinen muoto. Mutta sitä ei utelias paashi
+kuullut, sillä noiden tietojen sijasta sai hän kuninkaan kämmenestä
+jotenkin kovan iskun vasten suutansa, jonka pielistä Kustaa oli
+näkevinään vallatonta naurua.
+
+Eräänä päivänä tahtoi kuningas lahjoittaa Kristiinalleen ensimäisen
+sinettisormuksen. Sen jalokiveen olisi tavan mukaan ollut piirrettävä
+mielisana, kuten sitä sanottiin, joka -- erotuksena peritystä
+vaakunalauseesta -- olisi osoittanut jotakin sinetin omistajan
+personallista ominaisuutta, hänen päänsä keksintöä tai sydämmensä
+toivetta, oikein lyhyesti, niinkuin esim. nuoren Kaarle V:nen
+vallanhimoinen nondum (ei vielä, nim. kylliksi). Kustaa olisi kyllä
+keksinyt lapselleen tuommoisen mielisanan, mutta tavan vaatimuksesta
+tuli sen olla latinaa, Italiaa tai Ranskan kieltä.
+
+Niinpä hän, syvälle kumartuneena nelitaitteisen nidoksen yli, jossa oli
+tuhansittain kaikkien kuuluisain ja sukkelapuheisten henkilöiden
+tunnussanoja, etsi kirkkailla, vaan lyhytnäköisillä silmillään
+semmoista, joka hänen mielestään olisi hyvin soveltunut lahjaksi vasta
+seitsenvuotiaalle, mutta ikäisekseen hyvin edistyneelle Kristiinalle.
+Hän laski leikkiä noista lakonisista sanoista, jotka keksijäinsä --
+enimmäkseen historiallisten henkilöiden -- olemusta monesti ihan
+oikein, jopa sattuvastikin kuvasivat, vaan monesti ihmisten
+itsekkäisyyden ja kerskailemisen tähden, olivat täydellistä ivaa.
+
+Silloin hieno sormi mustine varjoineen näytti valkoisella lehdellä
+erästä mielilausetta, jonka tekijä oli tuntematon. Näyttäjä oli
+kuninkaan olkapään yli tirkistävä paashi, mutta lauselma kuului: Courte
+et bonne (lyhyt ja hyvä)! Se on: jos minun on valittava elämäni, niin
+olkoon se lyhyt ja nautintorikas!
+
+Kuningas luki sen, mietti vähäsen, pudisti tyytymättömästi päätään ja
+tarttui olkansa ylitse paashinsa kaunismuotoiseen korvalehteen. Sitte
+painoi hän Leubelfingin takaisin jakkaralleen, pitääksensä hänelle
+pienen saarnan.
+
+"Gust Leubelfing", alkoi hän opettavaisen-miellyttävästi, pää taapäin
+aluseensa painuneena, niin että täyteläinen leuka kullankarvaisine
+partoineen oli vähää ulompana ja silmät puoliummessa säteillen
+katselivat kuuntelevan paashin ylöspäin kohonnutta muotoa. "Gust
+Leubelfing, poikani! Luullakseni on tuon lauselman keksinyt joku
+maailman lapsi, joku 'epikurolainen', joiksi Luterus semmoisia sanoo.
+Meidän elämämme on Jumalan oma. Niinpä ei meidän sovi toivoa sitä
+lyhyeksi eikä pitkäksi, vaan ottaa vastaan semmoisena, kuin se meille
+annetaan. Ja hyväkö? Niin hyvä kyllä, se on: suoranainen ja oikea.
+Mutta ei iloa ja pauhua, niinkuin tuo ranskalainen lauselma epäilemättä
+tarkoittaa. Vai kuinka _sinä_ olet sen käsittänyt, rakas poikani?"
+
+Leubelfing vastasi ensin kainosti ja arasti, vaan joka sanaa
+lausuessaan muuttuen iloisemmaksi ja päättäväisemmäksi.
+
+"Niin, armollinen herra: minä toivoisin elämäni kaikki ilot _yhdeksi_
+liekkikimpuksi ja _yhden_ tunnin ajaksi, niin että himmeän koiton
+sijasta syntyisi lyhyt, mutta kirkkaasti-loistava onnen valo, joka
+sitte voisi sammua kuin välähtävä salama."
+
+Hän vaikeni. Semmoiset mietteet, tuo "välähtävä salama", eivät
+näyttäneet miellyttävän kuningasta, vaikka se kuvaus kyllä oli
+silloisen vuosisadan mielilause. Hän rypisteli pilkallisesti sieviä
+huuliansa. Mutta vielä lausumattoman moitesanan pidätti paashi
+pääsemästä ääneen jatkamalla innokkaasti puhettaan:
+
+"Näin minä juuri tahtoisin! Courte et bonne!" Sitte hän ikäänkuin
+äkisti heräsi ja virkkoi nöyrästi: "Rakas herra! Mahdollista kyllä,
+että minä käsitän lauseen väärin. Sen voi ehkä selittää monella lailla,
+niinkuin useammat muutkin tuossa kirjassa. Mutta yhden asian minä
+tiedän ja se on pelkkää totta: Jos sinut, rakas herra, se kuula, joka
+sinua tänäpänä hipasi" -- paashi ei sanonut ajatustaan päähän asti --
+"Courte et bonne! olisi sanottu, sillä nuorukainen sinä olet ja samalla
+mies -- ja sinun elämäsi on hyvä!"
+
+Kuningas sulki silmänsä ja uupui väsyttävän päivätyönsä vaikutuksesta
+uneen, jota hän ensin vaan teeskenteli, ollaksensa muka kuulematta
+paashin imarrusta ja päästäksensä siihen vastaamasta.
+
+Niin leikitteli leijona koirasen ja myöskin koiranen leijonan kanssa.
+Ja ikäänkuin oikullinen ja turmiollinen kohtalo olisi tahallansa
+koettanut mitä sydämmellisimmin liittää rakastavaan lapseen hänen
+jumaloitua sankariansa, näytellen häntä lapselle aina uudelta puolelta
+ja syvimpienkin tunteiden kannalta -- antoi se paashin myöskin päästä
+osalliseksi herransa katkerimmasta murheesta, mitä olla voi, isän
+sydämmen surusta.
+
+Kuningas luetti Leubelfingillä, johon hän muuten ehdottomasti luotti,
+kirjeet, joita hänen pikku tyttärensä hovimestarinna säännöllisesti
+lähetteli Tukholmasta, ja paashipa niihin enimmäkseen sai kirjoittaa
+vastauksetkin. Hovimestarinnan kirjaimet olivat oikeata töherrystä ja
+muuten harvaan piirrettyjä, niin että Kustaa useimmiten ihan katsomatta
+työnsi hänen laveat kertomuksensa paashin eteen, jonka sukkelat silmät
+ja huulet yhtä ripeästi kiitivät pitkin sivuja kuin hänen nuoret
+jalkansa kiertoportaiden lukemattomia rappuja.
+
+Eräänä päivänä huomaa Leubelfing kirjekuoren nurkassa suuren
+E-kirjaimen jota siihen aikaan käytettiin hyvin tärkeiden ja salaisten
+kirjoitusten merkkinä, että kirjeen saaja ne itse avaisi ja lukisi.
+Paashin-ominaisuudet, rohkeus ja uteliaisuus, voittivat. Leubelfing
+rikkoi sinetin ja ihmeellinen tapaus tuli ilmi. Hovimestarinna oli --
+kuninkaan itsensä tekemän oppisuunnitelman mukaan, jossa oli myöskin
+määrätty vierasten kielien aikaisin lukeminen -- katsonut jo olevan
+ajan käsissä hankkia Italian kielen opettaja. Tarkoin toimitettu
+valikoiminen näytti onnistuneen. Nuoressa miehessä, eräässä synnyltään
+ylhäisessä ruotsalaisessa, joka oli pitkillä matkoilllaan paljon
+oppinut maailmassa, näyttivät kaikki ruumiilliset ja henkiset hyvät
+puolet olevan yhtyneinä: jalo, solakka vartalo, miellyttävä muoto,
+sievästi-kaareva otsa, sovelias käytös, vakava siveydentunne,
+opetuskyky ilman liikaa, synkkää kovuutta ja joutavaa turhantarkkuutta,
+aatelinen kunniantunto, kristillinen nöyryys ja -- mikä oli pääasia --
+oikea luterilaisuus, joka, kuten hän itse tunnusti, hänessä oli
+itsenäiseksi ja horjumattomaksi vakuutukseksi muuttunut vasta
+uusiaikaisessa Babylonissa, Roomassa, kun itse näki kaikki heidän
+kauhistuttavat vääryytensä. Ymmärtäväinen hovimestarinna kertoi joka
+kirjeessä, miten suuresti se nuorukainen häntä miellytti. Nuori
+prinsessakin oppi ripeästi semmoisen opettajan johdolla, kun kerran
+pääsi alkuun. Sitte tapasi hovimestarinna eräänä päivänä hyväoppisen ja
+mielikuvitukseltaan vilkkaan Kristiinan nurkassa polvillaan hiljaksensa
+rukoillen päästelemässä sormiensa lävitse hyvänhajuisesta setripuusta
+tehtyjä rukousnauhan nappuloita, joita hän tuon-tuostakin haisteli
+pikku sieramillaan. "Minä löin hämmästyksestä käteni yhteen ja tulin
+valkoiseksi kuin kuvapatsas", kirjoitti kunnon hovimestarinna, ja
+lauseen lopussa oli viisi huutomerkkiä.
+
+Kustaa Aadolf myöskin kalveni; hän oikein peljästyi ja hänen
+sinisilmänsä katsoa tuijottivat tulevaisuuteen. Hän tunsi jesuiittain
+seuran.
+
+Jesuiitta oli viety vankeuteen ja Ruotsin ankaran lain mukaan oli hänen
+kärsittävä hengenrangaistus, joll'ei kuningas tahtonut oikeuden sijasta
+käyttää armoa.
+
+Mutta hän käski paashiansa heti kirjoittamaan hovimestarinnalle: ett'ei
+tytöstä ole paljoa puhumista, koska asiaa oli katsottava vaan paljaaksi
+lapsellisuudeksi; jesuiitta sitä vastoin on kenenkään tietämättä
+toimitettava rajan yli, "sillä" -- niin kuuluivat hänen sanansa --
+"minä en tahdo tehdä marttiiroita. Soaistunut nuorukainen mestauttakoon
+itsensä väärine ominetuntoineen, miten mielensä tekee, päästäkseen
+verentodistajain purppurapilveen, ja menköön taivasta kohti salaisine
+pahoine haluineen, jolla koetti saattaa turmioon lapseni herkkäoppista
+mieltä."
+
+Mutta moneen päivään ei tuo "onnettomuus ja rikos", joksi hän sanoi
+lapsensa sielun viekoittelemista, suonut hänelle rauhaa; monesti hän
+suositun paashinsa näkyvissä sivutse puolen-yön, aina lamppunsa
+sammumiseen asti, käveli levottomasti edestakaisin ja paremmin
+itsekseen kuin paashinsa kanssa puhellen kiivastui noiden hurskasten
+isäin valheista, viisastelemisista ja valepukimista. Sill'aikaa
+puolihämärässä istuva paashi kauhuissaan ja peloissaan löi sykkivää
+nuorta rintaansa: ja lausui hiljaa itsekseen ikävät sanat: "olethan
+sinäkin pettäjä, viisastelija, valepukuun piiloutunut!"
+
+Noista yöllisistä hetkistä asti oli paashi sanomattomasti, melkein
+hulluuteen asti, levoton valepuvustaan ja sukupuolisuudestaan. Voihan
+mitättöminkin seikka saattaa hänet ilmi. Sitä häpeätä karttaakseen
+päätti onneton kyllä kymmenestikin satuloida joka iltahämärässä tai
+varahin aamulla hevosensa ja ratsastaa pois maailman ääriin saakka, ja
+kymmenesti hänet aina pidätti kuninkaan viaton hyväily, hän kun ei
+aavistanut naista suosivansa.
+
+Keveäksi muuttui kumminkin paashin mieli ruudin savussa. Silloin
+säkenöivät hänen silmänsä ja iloisesti ratsasti hän kuolettavaa kuulaa
+vastaan, jota hän uhkamielisesti vaati surullista unelmaansa
+lopettamaan. Ja jos kuningas sitte iltahetkinä ystävällisen kotihuoneen
+valossa kuuli paashiltansa jonkin tyhmyyden tai tietämättömyyden, sai
+hänet kiinni päästä ja suoravaisesti nauraen pöyrrytteli hänen kähärää
+tukkaansa, sanoi paashi, sydämmellisestä ilosta ja pelosta vavisten:
+"Ei se enää toiste tapahdu!"
+
+Niin hän viivyskeli ja nautti suloisinta elämää kuoleman ovella.
+
+Olipa se kummallista. Leubelfing tunsi, että kuningaskin oli tuttu
+kuoleman kanssa. Wallenstein oli nyt ruvennut hyökkääjäksi ja saattanut
+valloittajan väistymään, melkeinpä pakolaisen asemaan. Kristitty
+sankari laski joka päivä ja joka hetki, melkein uhkamielisesti,
+kohtalonsa Jumalan käsiin. Rintahaarniskansa, jota paashi hänelle aina
+tarjosi, hylkäsi hän itsepäisesti, sanoen sen pitimien painavan
+olkapäänsä haavaa. Hieno, taipuvainen panssaripaita, jommoista viisaat
+ja varovaiset käyttivät ihoa vasten, oikea alankomaalaisen
+takomistaidon mestariteos saapuu kuninkaalle, ja kuningatar kirjoitti
+sen mukana, että hän oli kuullut Wallensteinin käyttävän semmoista,
+eikä hänen mielestään hänen herransa ja puolisonsa sopinut olla
+huonommin varustettuna taistelussa. Sen hienon taoksen viskasi kuningas
+halveksivaisesti nurkkaan, sanoen sitä pelkurimaisuuden keksinnöksi.
+
+Kerran yön hiljaisuudessa Leubelfing, ollen ainoastaan hienon seinän
+erottamana kuninkaasta, painaen korvansa seinää vasten kuuli Kustaan
+hartaasti rukoilevan ja Jumalalta anovan, että hänet otettaisiin pois
+paraassa loistossaan, ennenkuin hän tulisi tarpeettomaksi ja
+kykenemättömäksi.
+
+Ensin vuosi kuuntelijalta kyyneleitä tulvimalla, mutta sitte täytti
+hänen mielensä itsekäs ilo, salainen riemu, voiton tunne siitä, että
+hänen oma pikku kohtalonsa oli kuninkaan suuren kohtalon kaltainen.
+Lapsellisissa ajatuksissa, että samoja tavuja oli hänen nimessään kuin
+kuninkaankin, vaipui hän vihdoin unen helmaan.
+
+Mutta paashi näki pahaa unta, sillä hän uneksi omantuntonsa kanssa.
+Tuomitsevissa näyissä, jotka hänen unisilmiensä eteen aukesivat,
+tapahtui välistä niin, että kuningas, saatuaan hänet ilmi, laittoi
+säihkyvin silmäyksin ja nuhtelevin viittauksin hänet pois luotaan;
+milloin taas ahdisteli kuningatar häntä luudanvarrella ja semmoisilla
+haukkumasanoilla, joita se sivistynyt rouva ei tosielämässä käyttänyt,
+tuskinpa niitä lienee edes tuntenutkaan.
+
+Kerran uneksi paashi, että hänen rautiotammansa pilttoutui ja lennätti
+häntä vihaisen-näköisen iltaruskon kultaamassa autiossa seudussa rotkoa
+kohti ja kuningas ratsasti hänen jäljessänsä, vaan hän pelastajansa ja
+takaa-ajajansa silmäin edessä pudota tuiskahti hirveään syvyyteen,
+jossa häntä ympäröi helvetillinen nauru.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Leubelfing heräsi kauhusta huutaen. Aamu koitti ja paashin
+tullessa kuninkaan huoneesen oli Kustaa, maattuansa rauhallisesti
+ja virvoittavasti yht'mittaa koko yön, tyytyväisimmällä ja
+ystävällisimmällä mielellä. Kuningattarelta tuli juuri kirje, mutta
+siinä ei ollut mitään tärkeätä, joll'ei juuri jälkikirjoitus, jossa hän
+pyysi puolisoansa valvomaan oikeutta eräässä asiassa ja hädässä, joka
+hyvin likeisesti koski avuliasta rouvaa.
+
+Lauenburgin herttua, siveetön mies, oli tuskin pari kuukautta sitte
+valtiollisista syistä nainut yhden lukemattomista kuningattaren
+serkuista ja nyt saattoi aikaan yleistä pahennusta siten, että
+kyllästyneenä vaimonsa vaaleaan tukkaan ja tumman-sinisiin silmiin
+lyhensi lempiviikkonsa ja riensi takaisin ruotsalaiseen leiriin ja
+siellä piti luonansa nuorta flavonilaista tyttö-lepakkoa. Sen oli hän
+oikeana ryövärinä riistänyt maantiellä friedlantilaisen saattojoukon
+käsistä.
+
+Nyt kuningatar pyysi puolisoansa nopeasti lopettamaan moista kopeaa
+aviorikosta; sillä Lauenburgin herttua, karttaen vaan kuninkaan silmiä,
+säätyveljiensä keskuudessa julkisesti ylpeili kauniista saaliistaan ja
+rohkeni harjoittaa semmoista syntiä ja häpeää, kun muka oli
+valtakunnan-ruhtinas.
+
+Kustaa Aadolf katsoi asian selväksi velvollisuudekseen ja käski vaan
+lyhyesti, että flavonilaistyttö -- hänen nimensä oli Korinna -- oli
+otettava kiinni ja tuotava hänen eteensä kello kahdeksan aikaan,
+jolloin hän luuli ehtivänsä takaisin lyhyeltä tarkastelumatkaltaan.
+Ollen ankara, vaan samalla inhimillisen-sävyisä, luuli hän, tuntien
+tuon Lauenburgin herttuan ja siis tietäen tytössä olevan vähempi puoli
+syytä, voivansa neuvoilla vaikuttaa häneen ja aikoi sitte lähettää
+hänet takaisin isälleen Wallensteinin leiriin.
+
+Hän ratsasti pois, vaan jätti paashi Leubelfingin kirjoittamaan
+rauhoittavaa vastausta kuningattarelle, sanoen sitte itse lisäävänsä
+siihen pari riviä.
+
+Kello oli jo yhdeksättä eikä kuningasta vielä kuulunut. Pari
+kiukkuisen-näköistä ruotsalaista keihäsmiestä toi Korinnan, jättäen
+hänet paashin huostaan, joka etuhuoneessa lopetteli kirjettään, miekka
+ja pistoolit vieressänsä pöydällä. Sen tehtyään sotamiehet poistuivat,
+sillä olihan kartanon portilla vahti.
+
+Uteliaasti katsahti paashi kirjeensä ylitse vankiin, jonka oli käskenyt
+istuutumaan, ja kummastui hänen kauneudestaan.
+
+Ollen kooltaan ainoastaan keskinkertaisen-suuri oli hänellä sievät
+olkapäät, hieno kaula ja pieni, kaunismuotoinen pää. Jospa vaan silmät
+olisivat olleet vähäistä tyynemmät, otsa vapaampi, sieramet ja
+suupielet levollisemmat, niin olisi siinä ollut täydellisen runottaren
+suloinen pää, vaikka Korinna muuten ei suinkaan ollut runollinen.
+Musta tukka ja tummat silmät tekivät miellyttävän muodon hyvin
+kalpean-näköiseksi. Epäjärjestykseen joutunut kirjava puku, jonka
+värejä ei etelän loistava taivas ollut himmentämässä, näytti pohjolan
+valossa liian heleältä ja uskaliaan-tapaiselta. Rinta kohoili ihan
+näkyvästi.
+
+Vaitiolo kävi tytöstä tuskalliseksi.
+
+"Missä on kuningas, junkkeri?" kysy hän kimakalla äänellä, joka
+mielenkiihtymyksen tähden kuului melkein kiljumiselta.
+
+"Ratsasti vähän tarkastelemaan. Palaa kohta!" vastasi Leubelfing
+matalimmalla äänellään.
+
+"Kuningas älköön luulkokaan, että minä luopuisin herttuasta", jatkoi
+intohimoinen tyttö hillitsemättömän-kiivaasti. "Minä rakastan häntä
+kuollakseni. Ja mihinkä sitte menisin? Isänikö luo? Hän minua julmasti
+rääkkäisi. Minä jään tänne. Kuninkaalla ei ole mitään käskyvaltaa
+herttuan yli. Minun herttuani on valtakunnan-ruhtinas."
+
+Nähtävästi laverteli tyttö tuskissansa Lauenburgin herttuan omia
+sanoja, joka ollen pahatapainen mies kietoi puoleksi ivalla, puoleksi
+tosissaan kaikki rikoksensa ruhtinaanviitan suojaan.
+
+"Siitä ei hänelle apua, neiti", vastasi Kustaa Aadolfin paashi. "Mitä
+valtakunnan-ruhtinaat ovat! Mutta kuningas on sotaherra ja Lauenburgin
+herttuan on totteleminen häntä."
+
+"Herttua on", vastusteli tyttö, "kaikkein ylhäisintä ja jalointa sukua,
+mutta kuningas on syntyisin halvoista ruotsalaisista talonpojista."
+Hänen ystävänsä Lauenburgin herttua lienee hänelle kertonut tarinan,
+joka oli saanut alkunsa Kustaa Vaasan talonpoikaispuvusta.
+
+Leubelfing hypähti ylös pahastuneena, astui kopean-suorana Korinnan
+luo, seisattui ihan hänen eteensä ja kysyi ankarasti: "Mitä loruja?"
+
+Korinna oli myöskin peloissaan noussut ylös, mutta hänen näkönsä
+muuttui äkisti ja hän kiersi kätensä paashin kaulaan.
+
+"Hyvä herra! Kaunis herra! Auttakaa minua! Teidän pitää auttaa minua!
+Minä rakastan Lauenburgia enkä luovu hänestä! En koskaan!"
+
+Niin rukoili ja pyysi hän suudellen, hyväillen ja syleillen paashia,
+mutta sitte väistyi hän sanomattoman hämmästyneenä askeleen taapäin ja
+mitä kummallisin nauru vääristi hänen suunsa sanomattoman ivalliseksi.
+
+Paashi kalveni ja peljästyi.
+
+"Hyvä sisar", kuiskasi Korinna viekkaasti katsoen, "jospa tahtoisit
+vaikutustasi --"
+
+Silloin Leubelfing vasemmalla kädellään kovasti tarttui Korinnan
+käsivarteen, painoi hänet polvilleen ja ojensi nopeasti siepatun
+pistoolinsa piipun kohti Korinnan pikku pään ohimoa.
+
+"Ammu vaan!" huusi Korinna melkein mielipuolen tavalla, "tulkoon loppu
+sekä ilosta että kurjuudesta!" Kumminkin kartteli hän mitä notkeimmilla
+ja pelkääväisimmillä pään liikkeillä murha-aseen suuta.
+
+Nyt asetti Leubelfing kylmän pistoolinsuun ihan hänen otsallensa ja
+sanoi kalman-kalpeana, vaan tyynenä:
+
+"Kuningas ei sitä lainkaan tiedä, ei kuolemakseni."
+
+Epäileväinen hymy vaan oli vastausta.
+
+"Kuningas ei sitä tiedä", jatkoi paashi, "ja sinä vannot minulle tämän
+ristin kautta" -- hän oli temmaissut sen kultavitjoista Korinnan
+kaulasta -- "keltä olet saanut tämän? äidiltäsi, niinkö sanot? -- sinä
+vannot tämän ristin kautta, ett'et sinäkään sitä tiedä, taikka minä
+muuten ammun!"
+
+Mutta paashi antoi aseensa vaipua, sillä hän kuuli ratsujen töminää,
+sotilastervehdyksen kolinaa ja kuninkaan raskaita askelia portailla.
+Vielä kerran katsahti paashi polviltansa nousevaan Korinnaan;
+rukoilevainen oli se katse, niin että siitä voi lukea sanat, joita hän
+ei koskaan olisi ääneen lausunut: "Ole armelias! Minä olen sinun
+vallassasi! Älä ilmase minua! sillä minä rakastan kuningasta!"
+
+Kuningas astui sisään toisena miehenä kuin pari tuntia sitte
+lähtiessään: ankara kuin Israelin tuomari, täynnä pyhää suuttumusta,
+liekitsevää vihaa kuin Raamatun sankari, jonka täytyy poistaa taivaan
+kostoa vaativa vääryys, ett'ei koko kansa hukkuisi.
+
+Hänen oli täytynyt olla näkemässä inhottavaa tapausta: miten
+saksalaiset ylimykset saksalaisen ruhtinaan johdolla ryöstivät
+saksalaisten talonpoikain joukkoa, joka pakeni Wallensteinin jaloista
+Ruotsin leirin turviin.
+
+Herrat olivat eräässä teltassa juoneet, heitelleet kuutiota ja lyöneet
+korttia aamunkoittoon asti. Eräs rehellisyydeltään epäiltävä kumppani,
+joka piti pelipankkia, vei kaikki heidän rahansa. Petturi oli
+aatelismies, jonka tähden he lyhyen riidan jälkeen päästivät hänet
+rauhassa menemään; mutta sen sijaan, suutuksissaan ja unipäissään
+palatessaan telttoihinsa, hyökkäsivät he tavaravaunujen kimppuun, jotka
+eräällä leirin kadulla rauhassa odottelivat. Lauenburgin herttua, joka
+ohi ratsastaessaan oli katsahtanut telttaansa ja nähnyt pesänsä
+tyhjäksi sekä heti arvannut epäillä kuningasta, ajaa lennätti heidän
+jäljestänsä ja yllytti heidän saaliinhimoisia mieliään tekoon, jonka
+tiesi kovasti katkeroittavan Kustaa Aadolfin sydäntä, kun saisi sen
+kuulla.
+
+Mutta sattuikin niin, että kuningas omin silmin näki tuon rikoksen.
+Keskelle meteliä -- kirstuja ja arkkuja murrettiin auki, ratsuja
+pistettiin kuoliaaksi taikka ryöstettiin, turvattomia rääkättiin,
+vastustelijoita haavoitettiin -- siihen meteliin ratsasti kuningas,
+jonka eteen onnettomat toivat rukouksensa, kirouksensa ja sadatuksensa
+ihan kuin Jumalan valtaistuimen eteen.
+
+Kuningas hillitsi mielensä ja suuttumuksensa. Ensin käski hän pitää
+huolta pahoin-kohdelluista pakolaisista, sitte määräsi, että koko
+aateliston oli tuleminen hänen luoksensa kello yhdeksän. Palatessaan
+kotiinsa pysähtyi hän teloittajan teltalle, käski hänen pukeutua
+punaiseen vaippaansa ja seurata vähän matkan päässä jäljestä.
+
+Semmoisella mielellä oli Kustaa-kuningas huomatessaan Lauenburgin
+herttuan jalkavaimon. Hän tarkasteli tyttöä, jonka raakamainen kauneus
+häntä ei miellyttänyt eikä myöskään heleä puku soveltunut hänen
+kirkkaille silmilleen.
+
+"Missä ovat vanhempasi?" alotti kuningas, huolimatta tiedustella tytön
+omaa nimeä tai elämanvaiheita.
+
+"Isäni on kroatilaisten päällikkö; äiti kuoli aikaisin", vastasi tyttö,
+jonka tummat silmät eivät kestäneet kuninkaan kirkasta katsetta.
+
+"Minä lähetän sinut takaisin isällesi", sanoi kuningas.
+
+"Ei", vastasi tyttö, "hän pistäisi minut kuoliaaksi."
+
+Sääliväinen liikutus lievensi kuninkaan ankaruuden. Hän mietti tytölle
+helppoa rangaistusta.
+
+"Sinä olet kuljeksinut leirissä miehen puvussa; se ei ole luvallista",
+syytti kuningas.
+
+"En koskaan", vastasi Korinna pahastuneena, "semmoista siveettömyyttä
+en koskaan ole tehnyt."
+
+"Mutta", jatkoi kuningas, "sinä saatat rikkoutumaan avioliiton ja teet
+jalon, nuoren ruhtinattaren onnettomaksi."
+
+Vimmainen luulevaisuus leimahti Korinnan silmissä.
+
+"Kun herttua rakastaa enemmän, rakastaa ainoastaan minua, mitä minä
+sille voin? mitä minä tuosta toisesta huolin?" vastasi hän
+uhkamielisesti.
+
+Kuningas katsahti häneen kummastuneena, ikäänkuin miettien itsekseen,
+olikohan tuo tyttö koskaan käynyt kristillistä lastenkoulua.
+
+"Minä pidän sinusta huolen", sanoi hän sitte. "Nyt käsken vaan: sinä
+luovut Lauenburgin herttuasta ainiaaksi. Sinun rakkautesi on kuoleman
+synti. Tahdotko totella?"
+
+Korinna kesti ensin väräjävin, sitte vakavin, jäykin silmin kuninkaan
+katseen ja pudisti päätään.
+
+Kuningas kääntyi teloittajaan päin, joka seisoi ovella.
+
+"Mitä hänellä on tekemistä minun kanssani?" kysyi tyttö kauhistuen.
+"Onko hän pyöveli? Mestaako hän minut?"
+
+"Hän leikkaa sinulta hiukset, sitte vie ensimäinen matkue sinut
+Ruotsiin, jossa oleskelet niin kauan parannuslaitoksessa kunnes muutut
+evankeliseksi naiseksi."
+
+Tuntemattomien huhujen ja kummallisten aavistusten vaikuttama pelko sai
+pienet aivot melkein sekaisin. Keritty pää, mitä voisi olla
+häpeällisempää, epäkunniallisempaa! Ruotsiin, tuonneko kylmään ja
+talviseen pimeyden ja jään kotimaahan, josta hänelle oli kerrottu
+tarina, että siellä oli matojen ja kummitusten valtakunnan ovi.
+Parannuslaitokseenko? mitä julmia kidutuksia se tuntematon sana
+sisälsikään! Muuttuisiko evankeliseksi vaimoksi? No, mitä se muuta
+voisi olla kuin: kerettiläiseksi? Ja pitikö hänen siis kaiken muun
+onnettomuuden lisäksi menettää vielä määrätty taivaallinen osansa?
+Hänenkö, joka ei yhtään paastoa rikkonut eikä jättänyt mitään
+hurskauden harjoitusta käyttämättä? -- Hän tarttui ristiinsä, joka
+riippui katkenneissa vitjoissa, ja suuteli sitä innokkaasti.
+
+Sitte katseli hän sekavin silmin ympärillensä. Hän huomasi paashin, ja
+kostonhimo leimahti hänen muodossaan. Hän avasi jo suunsa syyttääkseen
+kuningasta aviorikoksesta, niinkuin kuningas oli häntä syyttänyt.
+
+Kuningas seisoi rauhallisena sivulla. Hän oli ottanut paashin kirjeen
+ja luki sitä silmillään hyvin likeltä. Hänen tarkkaavainen muotonsa,
+jonka oikeuden, ja lempeyden-sekaisessa katseessa oli jotakin
+majesteetillista ja jumalallista, hämmästytti Korinnaa; hän pelkäsi.
+sitä kuin jotakin vierasta ja salaperäistä. Raakoihin tapoihin tottunut
+tyttö, joka oikein osasi arvostella kaikkia miesten kasvoja, joita mikä
+hyvänsä tavallinen intohimo värähytteli, eikä vähääkään arkaillut, hän
+ei päässyt selville tästä ylevän-jalosta ihmismuodosta.
+
+Hän ei voinut kauemmin katsella kuningasta. "Kumminkin on", ajatteli
+hän, "tuo lumikuningas jäätynyt mies, joka ei voi huomata naisen
+läsnäoloa eikä rakkautta, joka salaa hiiviskelee hänen ympärillänsä.
+Minä saattaisin vaan turmella nuoren veren! Mutta mitä siitä olisi
+apua? Ja sitä paitsi -- paashi rakastaa häntä!"
+
+Nyt astui teloittaja askeleen eteenpäin ja ojensi kätensä tyttöä kohti.
+
+Korinna huomasi jo olevansa hukassa. Nuolen nopeasti pujahti hän
+paashin viereen ja kuiskasi hänelle korvaan:
+
+"Lueta minulle kymmenen messua, hyvä sisar! kalleita messuja! Sinä olet
+minulle velkaa paksun kirkkokynttilän! Näetkös, toinen saa nauttia
+onnea, toinen --"
+
+Ja samassa tempasi hän taskustaan puukon, viskasi tupen syrjään ja
+leikkasi taitavalla sivalluksella kaulasuonensa kuin pään kyyhkyseltä.
+Semmoisen taidon lienee hän oppinut leirikyökissä.
+
+Teloittaja riisui heti punaisen viittansa, levitti sen vainaja-raukan
+päälle, kääri hänet siihen ja kantoi kuin nukkuvan lapsen molemmilla
+käsivarsillaan ulos sivuovesta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Viereisestä huoneesta alkoi nyt kuulua kaikenlaista vilkasta ja
+tavattoman kovaäänistä keskustelua. Juuri kellon lyödessä yhdeksän
+astui kuningas, jolle Leubelfing avasi molemmat ovipuolikkaat,
+kokoutuneiden saksalaisten ruhtinasten ja herrojen keskelle.
+
+He olivat huoneen pienuuden tähden tiheässä piirissä, noin viisi- tai
+kuusikymmentä luvultaan. Herrat eivät juuri näyttäneet kunnioitusta
+ansaitsevilta, moni oli päinvastoin muodoltaan niin välinpitämätön,
+kuin tuntisi hän yhtä vähän häpeän kuin pelonkin väriä. Siinä oli
+viekkaita päitä uhkarohkeiden, kunnianhimoisia typeräin ja hurskaita
+hävyttömäin vieressä: enimmäkseen semmoisia, jotka sotaväkeen lisäsivät
+omat miehensä ja jotka sentähden olivat väen luvussa otettavat huomioon
+yhdessä niiden kanssa.
+
+Kuninkaan vasemmalla puolella oli ryhdiltään siveä päällikkö Erlach,
+jolla oikeastaan ei täällä ollut mitään tekemistä. Hän oli tullut
+Kustaa Aadolfin palvelukseen, kun piti häntä aikansa jumalisimpana
+sankarina, ja oli monesti tunnustanut kuninkaalle, miten häntä
+surettivat synnit, joita hänen täällä ulkona valtakunnassa täytyi
+nähdä: kiittämättömyys, teeskenteleminen, toiselle kuopan kaivaminen,
+vehkeily, juonien kutominen, salaliittoisuus, pahanteon eri osain
+jakeleminen mies miestä myöten, konnuuksien peitteleminen, lahjominen,
+maiden myönti, kavallus -- kaikki pelkkiä semmoisia paheita, jotka
+olivat tuntemattomat ja mahdottomat hänen kotiseuduillaan Sveitsin
+vuorilla. Hän olikin tullut vaan kertomaan rakkaalle ystävälleen,
+Ranskan lähettiläälle, joka tunsi mieltyneensä hänen yksinkertaisiin
+tapoihinsa ja siveyteensä, jotakin uutta, lähettiläs kun näet,
+maanmiestensä yleiseen tapaan, oli hyvin halukas kaikkiin uutisiin;
+taikka oli hän tullut vaan mielensä ylennykseksi näkemään, miten hyve
+oli voittava pahuuden. Hän räpytteli levollisesti silmiään ja
+pyöritteli ristissä olevien käsiensä peukaloita.
+
+Tämän hyve-kuvan vastassa, kuninkaan oikealla puolella, seisoi hävytön
+synninkuva: Lauenburgin herttua kalleimmassa puvussaan, paras
+pitsikaulus kaulassa, suu pirullisessa hymyssä, silmät pyörivinä ja
+jalat levottomasti elävinä. Hän oli tavannut teloittajan rengin, jolle
+teloittaja oli jättänyt viittansa. Sen alta oli hän huomannut ihmisen
+kasvot, oli siis astunut luo ja katsahtanut peitteen alle.
+
+Kustaa katseli kokousta moittivilla silmäyksillä. Silloin pääsi myrsky
+valloilleen. Kummallista -- kuningas, suuttuneena siitä, ett'ei noiden
+kopeain muotojen, ylpeäin ryhtien ja loistavain sotapukujen takana
+ollenkaan ollut niiden mukaista sydämmenjaloutta, käytti kopeutta
+masentaessaan ja rikosta rangaistessaan tahallaan karkeata, melkeinpä
+moukkamaista puhetapaa, joka ei muuten ollut hänen omaistansa.
+
+"Rosvoja ja varkaita olette te ensimäisestä niin viimeiseen asti!
+Hävetkää toki! Te varastatte ja ryöväätte omia kansalaisianne ja
+uskonveljiänne! Hyi! Minua inhottaa! Sydäntäni oikein pakottaa! Teitä
+vapauttaakseni olen minä tyhjentänyt rahastoni -- neljäkymmentä
+tynnyriä kultaa -- enkä ole teiltä ottanut edes senkään vertaa, että
+olisin siitä itselleni saanut ratsuhousut! Niin, ennen toden totta
+olisin ratsastanut paljain säärin kuin vaatettanut itseäni saksalaisten
+omaisuudella! Teille olen lahjoittanut kaikki, mitä käsiini on
+joutunut, enkä ole itseäni varten pitänyt sikoläättiäkään!"
+
+Niin kovin ja suorin sanoin nuhteli kuningas noita ylimyksiä.
+
+Sitte kääntäen puheensa toiselle uralle kiitti hän heidän
+urhoollisuuttaan, heidän moitteetonta ryhtiään taistelukentällä ja
+sanoi moneen kertaan: "Urholliset te kyllä olette, niin, sen minä
+tunnustan! Teidän ratsastuksessanne ja taistelemisessanne ei ole
+moittimista!" mutta nyt leimahti toinen vielä kiivaampi puuska:
+"Kapinoitteko minua vastaan?" kysyi hän uhkaavaisesti; "olkoon
+menneeksi, kyllä minä suomalaisteni ja ruotsalaisteni kanssa taistelen
+teitäkin vastaan, niin että räpäleiksi jäätte kaikki tyyni!"
+
+Sitte lopetti hän puheensa kristillisellä kehoituksella ja rukouksella,
+että saatu oppi juurtuisi sydämmiin. Herra Erlach kuivasi kädellään
+kyyneleen. Muiden herrojen muoto osoitti, ett'ei tuo kaikki heihin
+kuulunut, mutta ryhti oli heillä selvästi jo muuttunut sävyisämmäksi.
+Muutamat näyttivät liikutetuiltakin. Saksalainen luonne sietää paremmin
+karkeata, suoravaista haukkumista kuin laimeaa saarnaa tai hienoa,
+pistävää pilkkaa.
+
+Niinpä olisi nyt kaikki ollut hyvin ja järjestyksessä. Mutta
+Lauenburgin herttua peittelemättömässä hävyttömyydessään lausui
+puoleksi kuninkaalle, puoleksi säätyveljilleen kopeat sanat:
+
+"Mitä tarvitsee majestetin suuttua mitättömästä? Mitä me herrat olemme
+rikkoneet? Keventäneet vaan omien alamaistemme kuormat!"
+
+Kustaa kalveni. Hän viittasi teloittajalle, joka oven toisella puolen
+nojasi seinää vasten.
+
+"Laske kätesi tämän herran olkapäälle",  käski hän.
+
+Teloittaja astui esiin, mutta ei uskaltanut täyttää käskyä; sillä
+herttua oli sivaltanut miekkansa tupesta ja pelottavaa murinaa kuului
+joka taholta.
+
+Kustaa tempasi miekan herttuan kädestä, painoi sen kärjen maahan ja
+ponnahutti terän kappaleiksi. Sitte tarttui hän teloittajan leveään ja
+karvaiseen käteen sekä painoi sen itse ikäänkuin halvautuneen herttuan
+olkapäälle ja piti sitä siinä hetkisen.
+
+"Sinä olet valtakunnan-ruhtinas, konna, sentähden ei minun sovi tarttua
+kaulukseesi, mutta pyövelin käsi olkoon sinun kurittajasi!"
+
+Hän kääntyi ja meni omaan huoneesensa. Teloittaja seurasi häntä jykevin
+askelin.
+
+Paashi Leubelfingin olivat tiheässä seisovat herrat työntäneet erääsen
+ikkunankomeroon, jonka edessä riippuivat paksut villaverhot suurine
+tupsuineen. Koko tapaus oli häntä huvittanut nauruun asti. Korinnan
+verisen kuoleman jälkeen, joka häntä oli samalla peljästyttänyt ja
+rauhoittanut, olivat hänestä nuo sankarin masentamat ruhtinaat kuin
+huvinäytelmän henkilöt. Hän oli kuin poika, joka, tuntien olevansa
+isänsä suojassa ja ihmetellen hänen arvoansa ja valtaansa, mielihyvin
+ja nauruaan pidätellen kuuntelee, miten isä toruu velvollisuutensa
+laiminlyönyttä renkiään. Mutta ensi sanasta, jonka Lauenburgin herttua
+lausui, säikähti paashi, sillä niin kummallisen yhtäläiseltä kaikin
+puolin kaikui tuon miehen ääni kuin hänen omansa. Ja se peljästys
+muuttui melkein kauhuksi, kun herttua, kuninkaan pois mentyä, purskahti
+teeskenneltyyn nauruun ja kimakalla äänellä puhui:
+
+"Haukkuipa hän ihan kuin tallirenki, tuo ruotsalainen talonpoika! Mutta
+kylläpä, piru vie, häntä tänään suututimmekin! Pereat Gustavus, Kustaa
+kuolkoon! Eläköön saksalainen vapaus! -- Jatkammeko vähän peliä, herra
+veli, minun teltassani? Minä toimitan astian Wyrzburgin viiniä!" ja
+samassa laski hän kätensä vieressään olevan ruhtinaan käsivarrelle.
+
+Mutta se herra veti kohteliaasti pois kätensä ja vastasi kumartaen:
+"Ikävätä teidän arvoisuutenne. Jo olen lupautunut toisaalle!"
+
+Kääntyen erään toisen puoleen pyysi herttua häntä vielä
+leikillisemmillä ja innokkaammilla sanoilla: "Sinä et suinkaan voi
+hyljätä kutsuani, kumppani! Vielähän olet velkaa yhden pelin, kun
+viimeksi voitit!"
+
+Kreivi, pikainen herra, käänsi mitään virkkamatta hänelle selkänsä.
+
+Joka kerran, kun herttua koetti uudistaa pyyntöänsä, hyljättiin se yhä
+lyhemmin ja jyrkemmin. Hänen edessänsä, kääntyipä hän mihin päin
+hyvänsä, syntyi tyhjää tilaa; kaikki poistuivat hänen tieltänsä.
+
+Vihdoin jäi hän yksin keskelle huonetta, josta kaikki olivat
+poistuneet. Hänelle selvisi tieto, että vertaisensa häntä vast'edes
+tarkasti karttaisivat. Hänen muotonsa vääristyi ihan rumaksi.
+Raivoisasti puristi hän kätensä nyrkiksi ja uhkasi kohtaloa tai
+kuningasta. Mitä hän murisi, ei paashi ymmärtänyt, mutta ylhäisen pään
+kasvot olivat niin pahaa uhkaavan näköiset, että kuuntelija oli vähällä
+pyörtyä.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Saman vaiherikkaan päivän iltana ilmoitettiin kuninkaalle, että häntä
+tapaamaan oli tullut eräs friedlantilainen päällikkö, jolla oli
+oikeaksi havaittu suojeluskirja turvanansa. Ehkäpä oli hänen asianaan
+sopia viimeisessä tappelussa kaatuneiden hautaamisesta taikka jostakin
+muusta semmoisesta asiasta, kuin vastakkain olevien sotajoukkojen
+välillä sattuu.
+
+Paashi Leubelfing vei päällikön tyhjään vastaanottohuoneesen,
+pyytäen hänen siinä odottamaan, kunnes kävisi ilmoittamassa. Mutta
+wallensteinilainen, laiha mies, kasvoiltaan kellahtava ja umpimielisen
+näköinen, pidätti häntä, sanoen mielellään levähtävänsä hetkisen, kun
+oli kiivaasti ratsastanut. Huolimattomasti heittäytyi hän tuolille ja
+sai eteensä seisomaan jääneen paashin yhtymään puheluun vähäpätöisistä
+asioista.
+
+"Minusta tuntuu", sanoi hän, "kuin olisi ääni tuttu. Saanko tietää
+nimenne?"
+
+Leubelfing, ollen varma siitä, ett'ei ikänänsä ollut nähnyt noita
+kylmäkiskoisia ja käskeväisiä liikkeitä, vastasi ujostelematta:
+
+"Minä olen kuninkaan paashi, Leubelfing Nyrnbergistä, teidän armonne."
+
+"Taideteoksistaan tuttu kaupunki", virkkoi vieras välinpitämättömästi.
+"Tehkää hyvin, nuori herra, koettakaa tätä kinnasta -- se on vasemman
+käden. Nuoruudessani, kun olin kasvatettavana jesuiittain luona,
+juurrutettiin mieleeni nöyrä ja avulias tapa korjata kaikki tieltä
+löytyvät esineet, vaikka se nyt ei enää oikein tahdo soveltua
+päällikkötoimessani. Mutta tavaksi se on minussa jäänyt."
+
+Hän veti nahkaisen ratsaskintaan taskustaan, samanlaisen kuin siihen
+aikaan yleensä käytettiin. Tämä kinnas vaan oli tavattoman korutekoinen
+ja niin silmiiinpistävän pieni, että ainakin yhdeksän kymmenettä osaa
+sekä Wallensteinin että Kustaa Aadolfin miehistä olisi sen rikkonut
+ensi kouristuksella. "Tämä oli ulkorappujen alimmalla portaalla."
+
+Leubelfing, hiukan pahastuksissaan päällikön terävästä äänestä ja
+käskeväisestä puhetavasta, mutta mitään pahaa aavistamatta, otti
+melkein liioittelevan-kohteliaasti kintaan ja veti sen hoikille
+sormilleen.
+
+Se sopi kuin hänelle tehty.
+
+Päällikkö hymyili pilkallisesti. "Se on teidän", sanoi hän.
+
+"Ei, herra päällikkö", vastasi paashi oudostuen, "minä en käytä niin
+hienonahkaisia ja korutekoisia käsineitä."
+
+"No, antakaa se sitte minulle takaisin!" sanoi päällikkö ja otti
+kintaan.
+
+Samalla nousi hän hitaasti istuimeltaan ja kumarsi, kuningas astui
+juuri sisään.
+
+Kustaa Aadolf astui muutamia askeleita yhä enemmän kummastuksissaan ja
+hänen kaarevat, kirkkaat silmänsä suurenivat.
+
+"Tekö täällä, herra herttua?" lausui hän hitaanpuolisesti vieraalle.
+
+Hän ei ollut koskaan nähnyt Wallensteinia itseään, mutta monesti kyllä
+katsellut hänen kaikkialle levinneitä kuviansa, ja pää oli niin
+omituinen, ett'ei sitä suinkaan voinut olla tuntematta.
+
+Wallenstein myönsi toisen kerran kumartaen.
+
+Kuningas tervehti vakavan kohteliaasti.
+
+"Tervetuloa, teidän ylhäisyytenne, minä olen valmis kuulemaan
+toivomuksenne. Mitä tahdotte minulta, herttua?" Samalla viittasi hän
+paashille, että poistuisi.
+
+Leubelfing pyörähti omaan, vieressä olevaan huoneesensa, joka huonosti
+sisustettu, kuninkaan vastaanotto- ja makuuhuoneen välinen sola oli
+rauhallisin koko kartanossa. Hän oli peloissansa, ei sentähden että tuo
+mahtava sotapäällikkö oli tullut, vaan siitä syystä, että hän
+salaperäisesti tuli niin myöhään. Hämärä aavistus pakotti paashin
+olettamaan, että päällikön käynti tarkoitti jollakin tavalla häntä
+itseänsä.
+
+Enemmän pelon kuin uteliaisuuden vaikutuksesta avasi hän hiljaa syvän
+kaapin, josta hän -- se tunnustettakoon -- oli seinän raosta kerran
+ennenkin -- ainoastaan kerran kuunnellut kuningasta saadakseen häntä
+oikein kyllikseen katsella. Nyt pidätti häntä väkisinkin kuninkaan ja
+herttuan keskustelun kummallinen sisällys paikoillaan, milloin silmä,
+milloin korva raossa.
+
+Ensin Kustaa Aadolf ja Wallenstein istuivat hetkisen vaiti, toisiaan
+katsellen, kumminkin tarkastelematta. He tiesivät, että kun se
+shakkipeli, joka oli päättävä Saksan kohtalon, kerran oli kaikkine
+salaperäisine kulkuineen ja suunnitelmineen levinnyt kedoille, niin
+eipä enää maksanut vaivaa ruveta sovinnon hieromisiin ennen päättävää
+tappelua, sillä sen välttäminen ei enää ollut mahdollinen. Wallenstein
+alkoi ensiksi puheen.
+
+"Majesteetti", sanoi hän, "minulla on puhuttavana asia, joka koskee
+teitä itseänne."
+
+Kustaa hymyili kylmästi, vaan kohteliaasti.
+
+"Minulla on tapana lukea vuoteellani", jatkoi Wallenstein, "milloin uni
+ei tahdo tulla silmiin. Eilen tai tänään aamusella löysin eräästä
+ranskalaisesta muistelmateoksesta viehättävän kertomuksen. Se oli
+todellinen kertomus, ihan sanasta sanaan, niinkuin sen amirali on
+jättänyt oikeuden papereihin -- minä tarkoitan: amirali Koligny, jota
+kyllä tiedän pitää arvokkaana sotapäällikkönä. Minä kerron sen teidän
+luvallanne, Majesteetti. Amiralin luo tuli eräänä päivänä muuan sissi,
+Poltrot vai mikä hänen nimensä lie ollut. Kuin mielipuoli heittäytyi
+hän istumaan tuolille ja alkoi itsekseen puhella hyvin kiihkoissaan
+amiraalin valtiollisesta vastustajasta ja sotilaasta Frans Guisesta,
+mainiten, että tuo lotringilainen olisi poistettava elävien ilmoilta.
+Se oli, kuten jo sanoin, mielipuolen puhetta ja amiraalin sopi siitä
+arvella, mitä tahtoi -- tuo kohtaus olisi esitettävä näytelmöitsijälle,
+se kyllä vaikuttaisi. Amiraali oli vaiti, pitäen miehen puhetta tyhjänä
+loruna, ja Frans Guise kaatui pyssyn luodin --"
+
+"Jos Koligny teki niin", keskeytti kuningas, "surkuttelen minä häntä.
+Hän menetteli epäihmisellisesti ja epäkristillisesti."
+
+"Ja epäritarillisesti", lisäsi Wallenstein kylmästi ja pilkallisesti.
+
+"Puhukaa asiastanne, teidän ylhäisyytenne", pyysi kuningas.
+
+"Majesteetti, jotakin samanlaista on minulle tänään sattunut; tuo
+murhaajaksi tarjoutunut vaan käyttäytyi vielä täydellisemmän
+mielipuolen tavalla. Eräs teidän miehistänne ilmoitettiin puheilleni,
+ja kun minulla juuri silloin oli kiirettä työtä, käskin viedä hänet
+viereiseen huoneesen. Kun vihdoin astuin sinne, oli hän puolipäivän
+kuumuudesta nukkunut ja puheli hyvin kiivaasti unissaan. -- Muutamia
+katkonaisia sanoja vaan, mutta asian juonen saatoin hyvin arvata. Jos
+minä olen oikein selon saanut, niin olette te, majesteetti, jollakin
+tavalla, en tiedä millä, häntä hirveästi loukanneet ja nyt on hän
+päättänyt, jopa hänen on pakkokin surmata Ruotsin kuningas mistä
+hinnasta hyvänsä tai ainakin kohtuullisesta hinnasta, ja murhaaminen
+hänestä muka on helppo tehtävä, kun hän elää ihan teidän lähellänne,
+majesteetti, ja teidän jokapäiväisenä seurananne. Minä herätin nukkuvan
+enkä tietysti viitsinyt sen enempää puhella hänen kanssaan, kysyinhän
+vaan, mitä hänellä oli asiana. Hän tahtoi saada selkoa, vieläkö eräs
+keisarin palvelukseen lähtenyt reiniläinen oli elossa vai ei. Jokin
+perintöasia. Minä päästin hänet, tuon viekastelijan matkoihinsa. Nimeä
+minä en kysynyt, sillä hän kumminkin olisi sanonut väärän. Ja vangita
+häntä olisi ollut mahdoton muutamien unissa puhuttujen sanojen tähden;
+se olisi ollut hirveä vääryys."
+
+"Niin olisikin", myönsi kuningas.
+
+"Majesteetti", lausui Wallenstein, vakavasti ääntäen erittäin joka
+tavua, "te olette saaneet varoituksen!"
+
+Kustaa mietti. "En minä huoli hukata aikaani joutaviin enkä myrkyttää
+mieltäni niin epätietoisten ja kätkettyjen jälkien etsiskelemisellä",
+sanoi hän. "Minä olen Jumalan kädessä. Onko teillä muita todistuksia
+tai merkkejä?"
+
+Wallenstein veti kintaan taskustaan.
+
+"Korvani ja tämä käsine! Jäi vielä sanomatta, että se uneksija oli
+vartaloltaan solakka, muodoltaan mitätön ja luonteeltaan ryhditön,
+arvattavasti tuommoinen hienotekoinen naamusmuoto, jommoisia Venetiassa
+niin taidokkaasti valmistetaan. Mutta hänen äänensä oli miellyttävän
+ytimekäs, tuommoinen baritooni- tai syvä altti-ääni, jotenkin
+samanlainen kuin teidän paashillanne, ja hänen kintaansa, joka sattui
+häneltä putoamaan, sopii myöskin paashillenne kuin valettu."
+
+Kuningas naurahti sydämmellisesti.
+
+"Minä kyllä lasken nukkuvan pääni Leubelfingin syliin", vakuutti hän.
+
+"Enkä minäkään", vastasi Wallenstein, "voi tuota nuorukaista yhtään
+epäillä. Hänellä on hyvä, rehellinen muoto, aivan samanlainen uljas
+pojannaama kuin böömiläisillä talonpoikaistytöillä, jotka paljain
+jaloin juoksentelevat. Enkä kumminkaan, majesteetti, minä rupea yhtään
+ihmistä takaamaan. Mikä voi pettää -- mutta vaikkapa ei pettäisikään --
+minä en pitäisi luonani paashia, vaikka hän olisi kuinka rakas, kun
+hänen äänensä on samanlainen kuin vihamieheni ääni ja hänen kätensä
+yhtä suuri kuin salamurhaa aikovan. Se on hämärää. Se on sallimuksen
+sattuma. Se voi saattaa häviöön."
+
+Kustaa hymyili. Hän lienee muistanut, että tämä suurenmoinen äsken
+arvoon kohonnut mies nyt uskoi enemmän kuin ennen kaikenlaisia taikoja,
+kun hän tuolla suunnattomalla sovinnollaan, jonka oli tehnyt
+Habsburgi-hallitsijan kanssa, oli kerran astunut mahdottomuuksien ja
+mielikuvitelmien valtakunnan rajan yli. Tarkoin huomaten, miten
+ristiriitaisia Wallensteinissa olivat hänen uskonsa sallimukseen ja
+kokeensa saada sama sallimus voimattomaksi, ei elävän Jumalansa apuun
+uskaltava kuningas tahtonut sanallakaan koskea tuota alaa, jossa hänen
+uskonsa mukaan helvetin utukuvat tanssivat. Hän antoi keskustelun
+katketa ja nousi kiittäen herttuaa suoravaisesta käytöksestään.
+Kumminkin tavoitti hän kinnasta, jonka Wallenstein oli jättänyt heidän
+välillään olleelle pöydälle, niin lyhytnäköisen tavalla, että
+teräväsilmäisen Wallensteinin, joka myöskin oli noussut, täytyi vastoin
+tahtoaankin hymyillä.
+
+"Minä olen iloissani siitä", sanoi leikillisesti kuningas, saattaessaan
+Wallensteinia ovelle, "että te, teidän ylhäisyytenne, olette
+huolissanne minun hengestäni."
+
+"Miksikä en olisi?" vastasi Wallenstein. "Vaikka te, majesteetti, ja
+minä sodimme kahakoissa, niin kuulumme kumminkin eroittamattomasti
+yhteen. Toista ei olisi olemassa ilman toista", jatkoi hän
+leikillisesti; "jos te, majesteetti, tai minä, jompikumpi putoaisi
+maailman vaa'an toiselta laudalta, paiskahtaisi toinen puoli
+armottomasti maahan."
+
+Taaskin mietti kuningas ja joutui ehdottomasti arvelemaan, että jokin
+tähtien asema taivaalla oli varmaankin saattanut Wallensteinin
+sovittelemaan heidän molempien kuolemaa, niin että toisen kuolema muka
+seurasi salaisesti toisen kuolemaa. Kummallisesti pääsi se luulo
+hänessä itsessäänkin äkisti valtaan, vaikka hän kyllä uskollisesti
+luotti Jumalaan. Kristitty kuningas alkoi tuntea, että taikuuden ilma,
+joka ympäröi Wallensteinia, rupesi tarttumaan häneenkin, ja astui
+sentähden taas askeleen ovea kohti.
+
+"Teidän, majesteetti", niin päätti Wallenstein melkein ystävällisesti
+vieraisilla-olonsa, "pitäisi ainakin säilyttää itsenne tytärtänne
+varten. Prinsessa kuuluu oppivan hyvästi ja hän on teille, majesteetti,
+hyvin rakas. Sehän onkin luonnollista. Olenhan minä itsekin
+perheenisä!"
+
+Ja niin sanoen läksi herttua.
+
+Vielä näki paashi, jolta tuo kuultu keskustelu oli nostanut hiukset
+pystyyn, Kustaan istuutuvan tuolillensa ja leikittelevän käsineen
+kanssa. Hän riensi pois seinänraon luota horjuen huoneesensa ja
+heittäytyi vuoteelleen, rukoillen taivasta suojelemaan hänen
+sankariansa, jolle hänen oma läsnäolonsakin -- kuten Wallenstein arveli
+ja hän itsekin alkoi uskoa -- tuottaisi turmiota.
+
+"Vaikkapa se olkoonkin vaikeata", lupasi hän toivottomuudessaan, "niin
+minä kumminkin tahdon erota hänestä, vapauttaa hänet itsestäni, ett'ei
+minun onneton läsnäoloni häntä turmioon saattaisi."
+
+Kun häntä ei kutsuttu sisään, hiipi hän kuninkaan luo vasta tavallisena
+joutohetkenä, joka suurimmaksi osaksi kului joutavia puhellessa.
+
+Vihdoin kuningas kysäsi: "Missä olit tänään puolenpäivän aikana,
+Leubelfing? Minä kutsuin sinua, ja sinä olit poissa."
+
+Paashi vastasi, niinkuin totta olikin, että hän, tuntien aamullisten,
+mieltä häiritseväin tapausten jälkeen tarvitsevansa vähän raitista
+ilmaa, oli noussut ratsunsa selkään ja lennättänyt Wallensteinin leiriä
+kohti, melkein sen kanuunain kantamuksen päähän asti. Hän toivoi
+saavansa kuninkaaltaan ystävällisen silmäyksen tai sanan, mutta niitä
+ei tullut.
+
+Hetkinen puheltiin taaskin joutavista asioista. Sitte otti Kustaa
+hajamielisennäköisenä taskustaan kintaan ja sitä tarkastellen lausui:
+
+"Tämä ei ole minun. Onko tämä sinulta hukkunut, huolimaton, ja minä sen
+sitte epähuomiosta olen pistänyt taskuuni? Katsotaanpas!" Hän tarttui
+leikillisesti paashinsa vasempaan käteen ja veti pehmoisen nahkan hänen
+sormilleen.
+
+"Käypihän se!" sanoi hän.
+
+Paashi heittäytyi polvilleen kuninkaan eteen, tarttui hänen käsiinsä ja
+kostutti niitä kyynelillään.
+
+"Voi hyvin!" sanoi hän nyyhkien, "minun herrani, minun kaikkeni!
+Suojelkoot sinua Jumala ja hänen joukkonsa!"
+
+Sitte hypähti hän äkisti ylös ja kiirehti ulos ovesta kuin mielipuoli.
+Kustaa nousi ja huusi häntä takaisin. Mutta jo kaikuivat pois
+nelistävän hevosen kaviot ulkona pihassa.
+
+Kummallista kyllä ei kuningas sinä yönä eikä seuraavana päivänäkään
+kuulustellut karannutta paashiansa. Hänellä olikin nyt kylliksi muuta
+tekemistä, sillä hän oli päättänyt lähteä pois leiristä Nyrnbergistä.
+
+Leubelfing ei ollut pidättänyt hevosensa laukkaamista, ennenkuin se
+itsestään alkoi hiljemmin juosta leirin toisessa päänsä. Silloin
+rauhoittui myöskin ratsastajan kiihtynyt mieli. Kuu paistoi kirkkaasti
+kuin päivä. Tarkemmin ajatellessaan huomasi pakolainen nyt rakkauden ja
+vihan aistilla, mikä hänen itsensä muotoinen veijari hänet oli saanut
+karkaamaan kuninkaan luota. Se oli Lauenburgin herttua. Olihan hän itse
+nähnyt, miten tuo häväisty oli puristetuin nyrkin uhannut kuninkaan
+oikeudentuntoa. Ja olihan sillä tuomitulla aivan sama ääni kun
+paashilla itsellään. Olipa hän naisen aistillaan vielä huomannut
+senkin, miten pieni tuon ruhtinaan puristettu nyrkki oli. Ei siis ollut
+epäilemistäkään; se petturi mietiskeli kostoa ja murhaa rakastetulle
+kuninkaalle. Ja juuri semmoisena hetkenä, jolloin kuningasta salaisesti
+vainottiin, oli paashi itse nyt lähtenyt herransa luota. Ääretön ikävä
+rakkaimman tähden, mitä hänellä oli ollut, oli sortaa hänen sydämmensä,
+ja kun hänelle nyt johtui mieleen, ett'ei rakastetun kuninkaan suosio
+enää ollut hänen omanansa, puhkesi kaiho ensin katkeraksi nyyhkimiseksi
+ja sitte hillitsemättömiksi kyyneliksi.
+
+Ruotsalainen vartia, eräs pyssymies, jonka viikset jo olivat vähän
+harmahtavat, näki hoikan ratsastajan itkun, väänsi suunsa iloiseen
+hymyyn, vaan kysyi sitte hyväntahtoisesti: "Kotiinko te pyritte, nuori
+herra?"
+
+Leubelfing rohkaisihe ja hitaasti ratsastaen edelleen päätti hän tuolla
+uljuudella, jonka hän oli luonnolta perinyt ja joka oli yhä suurennut
+tappeluiden melskeessä, olla lähtemättä pois leiristä. "Kuningas lähtee
+liikkeelle!" sanoi hän itsekseen; "minä yhdyn johonkin rykmenttiin ja
+pysyn marssien ja vaivojen ajan tuntemattomana! Sitte tulee tappelu."
+
+Silloin huomasi hän erään everstin, joka hiljakseen, vaan tarkastellen
+ratsasti pitkin katua. Kuu paistoi niin kirkkaasti, että sen valossa
+kyllä olisi voinut vaikka lukea. Ensi katsahduksella tunsi hän everstin
+erääksi isänsä ystäväksi, samaksi joka oli päällikkö Leubelfingillä
+ollut todistajana tuossa kuolettavassa kaksintaistelussa. Hän käänsi
+rautionsa paashin vasemmalle puolelle ja katseli tarkasti nuorukaista.
+Hän itse oli viime aikoina enimmäkseen ollut etuvartijain joukossa.
+
+"Minä ehkä erehdyn", alkoi hän puhella, "mutta minä luulen, vaikka
+tosin vaan kaukaa, nähneeni teidän armonne ratsastavan paashina
+kuninkaan sivulla. Todellakin, nyt minä teidät tunnen, vaikka kyllä
+näytättekin vähän kalpealta ja surumieliseltä." Sitte näytti everstille
+äkkiä johtuvan jotakin mieleen, niin että hän hämmästyi ja kysyi:
+"Oletteko te Nyrnbergistä tai sukua päällikkö Leubelfing-vainajalle? Te
+olette hirveästi hänen näköisensä tai oikeastaan hänen lapsensa,
+huimapään Gustelin, näköinen, joka viisitoista-vuotiaaksi asti
+ratsasteli meidän kanssamme. Kuunvalo voi kumminkin pettää ja lumota.
+Hyppäämmekö maahan. Tässä on minun telttani."
+
+Samalla jätti hän jo hevosensa sekä paashinkin ratsun odottelevalle,
+litteänenäiselle ja leveäkasvoiselle palvelijalle, joka otti herransa
+vastaan hyväntahtoisesti ja typerästi hymyillen.
+
+"Olkaa kuin kotonanne!" kehoitti vanhus paashia, tarjoten hänelle
+telttatuolia ja istuutuen itse jonkinlaiselle hevolle. Kahdesta
+tulisoihdusta levisi telttaan väräjävää valoa.
+
+Sitte eversti kursailematta pisti leveän, rehellisen kätensä paashin
+tukkaan. Paljastuneesta otsasta tukanrajasta näkyi vanha, vaan hyvin
+syvä arpi.
+
+"Gustel, sä narri!" virkkoi vanhus, "luuletko, ett'en muistaisi,
+mitenkä unkarilainen varsa potkaisten viskasi sinut päänsä yli, niin
+että pitkältä ilmassa lensit, ja mitenkä me kolme, äitisi itkien ja
+valittaen, isäsi kalpeana kuin aave ja minä itsekin oikein aika lailla
+peljästyneenä, luimme rukouksia henkesi puolesta? Kelpo sotilas se
+Leubelfing-vainaja, minun paras päällikköni ja ystäväni! Vähän vaan
+huimapää, kuten sinäkin näytät olevan, Gustel, tai ainakin tulet
+olemaan! No hyvänen, lapsi, kuinka kauan sinä jo oletkaan pyöriskellyt
+kuninkaan ympärillä? Oletpa kyllä ihan pojan näköinen! Oletko leikellyt
+vaaleat kiharasi niskasta, sä veitikka?" lisäsi hän ottaen paashia
+kiinni niskahiuksista. "Älä luulekaan, että sinä olisit ainoa nainen
+leirissä! Katsohan vaan tuota Jaakko Erikinpoikaa, minun renkiäni!"
+Palvelija toi juuri viinipullon ja lasit. "Mies ihan kuin sinäkin! Ei
+pelkoa, Gustel! Ei hän ole jaksanut oppia _ainoatakaan_ saksan sanaa.
+Siksi on hän liian tyhmä. Mutta oikein kelpo vaimo ja jumalinen! Ja
+ruma! Muuten ihan tavallinen historia, Gustel: seitsemän lasta, mies
+kutsuttiin palvelukseen, vaimo läksi hänen sijaansa. Paras mies kuin
+olla voi! Minä tuskin hänettä enää tulisinkaan toimeen!"
+
+Paashi katseli kunnon naista hyvin vastenmielisesti. Eversti lorueli
+edelleen:
+
+"Toden totta rohkeata, Gustel, tunkeutua kuninkaan luo, joka kammoo
+miehenpukuisia naisia! Olethan näytellyt tarinaa, jota Upsalan
+oppipenkeillä sanovat 'monodraamaksi', kun jokin ihminen ihan yksinänsä
+riemuitsee, pelkää, on toivottomana, tuntee, kärsii ja kuvittelee
+mielessään suuria! Ja olet, Jumala tiesi, kuinka mainiota mielessäsi
+toivonut, kuninkaan ihan tietämättä ja siitä vähääkään huolimatta. Ei
+maksa vaivaa olla noin tyytymättömän näköinen. Hengenvaarallista se ei
+juuri ollut! Jos sinut olisi tunnettu, olisi kuningas sinulle sanonut
+'Tiehesi tyhmä olento!' ja jo seuraavana silmänräpäyksenä ajatellut
+aivan toista. Niin, mutta jos kuningatar olisi sinut huomannut tytöksi!
+No ja! Vaan minä sanon: lapsia ei saa suudella! Semmoinen suudelma
+nukkuu ja leimahtaa sitte jälleen eloon, kun huulet kasvavat ja
+vahvistuvat. Totta se kumminkin on ja totena pysyy, että kuningas sinut
+kerran otti minulta sylistä, ristityttö, ja suuteli ja hyväili sinua,
+että ihme! Sillä sinä olit sievä ja roteva lapsi."
+
+Paashi ei tiennyt mitään suuteloista, vaan nyt hän ne tunsi ja
+punastui.
+
+"Ja mitä sinusta nyt tulee, huimapää?" Hän mietti hetkisen. "Käyhän se
+niin: minä annan sinulle toisen telttani! Saat ruveta minun
+juoksupojakseni, lupaat pysyä minun luonani ja ratsastat minun
+kanssani, kunnes rauha tulee. Sitte vien sinut kotiin Ruotsiin hoviini
+Gefleborgin luo. Minä olen yksin. Yksi poika vaan elossa Falunissa
+sananpalvelijana lihavassa paikassa. Sitte saat valita meistä
+jommankumman."
+
+Paashi Leubelfing lupasi risti-isälleen, mitä jo ennen oli luvannut
+itselleen, ja kertoi hänelle sitte täydellisesti seikkailunsa, niin
+totuuden mukaan, kuin niin pitkän tuntemattomana-olon jälkeen
+välttämättömästi tuntuu tarpeelliselta, yhtä tarpeelliselta kuin ruoka
+ja juoma pitkän paaston jälkeen.
+
+Vanhus kyllä käsitti asian ja teki sitte lakkaamatta ivaa serkku
+Leubelfingistä.
+
+Kesän lopulta aina elonkorjuun loppuun ja siihen kylmään aamuun asti,
+jona ensimäiset ohuet lumihöytyvät tanssivat teillä, ratsasti paashi
+Leubelfing risti-isänsä eversti Ake Totin vieressä kaikkialla
+edestakaisin, niinkuin sodassa sattuu. Pääasuntoa hän ei enää nähnyt
+eikä kuningasta, kun eversti enimmäkseen johti etu- tai jälkijoukkoa.
+Mutta Kustaa Aadolf loisti aina paashin hengen silmissä, kirkkaampana
+vaan ja tavoittamattomampana nyt kuin ennen, jolloin hän oli käsin
+silitellyt ja pöyristellyt hänen tukkaansa ja jolloin paashi, ollen
+ainoastaan ohuen seinän takana kuninkaasta, oli kuullut hänen
+kääntymisensä ja hengityksensä.
+
+Sattuipa sitten kumminkin kerran paashi omin silmin taas näkemään
+kuninkaansa. Se tapahtui Naumburgin torilla, kun paashi, viivyttyään
+joidenkin ostoksien tähden, juuri aikoi lähteä everstiä tavoittamaan,
+joka tällä kertaa oli etujoukon päällikkönä ja siis jo oli lähtenyt
+kaupungista. Yhä taajentuva ihmisjoukko työnsi hänet hevosinensa
+huoneen seinää vasten, ja siitä ahtaasta paikastaan näki hän näytelmän,
+jommoista ei ihmissilmille monesti suoda.
+
+Kustaa istui muhkean ratsun seljässä, haarniskoittuja päälliköitä
+ympärillä ratsuillansa; mutta siinä oli myöskin sadoittain innostuneita
+muotoja, naisia, jotka pitivät lapsiaan ylhäällä korkeammalla muuta
+riemuitsevaa joukkoa, miehiä, jotka ojensivat käsiänsä, antaakseen
+kättä Kustaalle, tyttöjä, jotka suutelivat vaan hänen jalustimiansa,
+alhaisempia ihmisiä, jotka heittäytyivät polvilleen hänen eteensä,
+pelkäämättä hänen ratsunsa kavioita, joka astuikin hyvin tasaisesti ja
+tyynesti: sanalla sanoen, kansa lainehti uljain joukoin, joita rakkaus
+ja innostus riemastuttivat, pohjoismaisen kuninkaan ympärillä, joka oli
+pelastanut sen hengelliset aarteet.
+
+Liikutettuna kumartui Kustaa ratsunsa seljästä pappivanhuksen puoleen,
+joka, kuuinkaan voimatta estää, oli suudellut hänen kättänsä, ja
+lausui, niin että kaikki kuulivat:
+
+"Ihmiset kunnioittavat minua kuin Jumalaa! Se on liiaksi ja muistuttaa,
+että minun loppuni lähestyy. Pappi, minun mukanani ratsastavat pakanain
+jumalatar Viktoria (Voitto) ja kristittyjen kuolemanenkeli!"
+
+Paashille tulivat kyyneleet silmiin. Mutta kun hän eräästä vastassansa
+olevasta ikkunasta huomasi kuningattaren ja näki, miten kuningas
+viittasi hänelle hellät jäähyväiset, paisui hänen rintansa kalvaavasta
+kateudesta.
+
+Tuskin ehti viikkokausi kulua, niin ruotsalaiset sotajoukot alkoivat
+kokoutua Lytsenin lakeudelle ja Ake Tott marssi kerran sivulla lähellä
+vaunuja, joissa kuningas kulki. Leubelfing huomasi silloin petolinnun,
+joka kierrellen pilvissä itsepäisesti pysyttelihe kuninkaan ja hänen
+seurueensa kohdalla vähääkään pelkäämättä laukauksia, joilla sitä
+koetettiin karkoittaa. Paashille johtui mieleen Lauenburgin herttua ja
+samalla alkoi paashi miettiä, vieläköhän hän yhä ajatteli kostoa
+kuninkaalle. Leubelfing-paran sydän oli sanomattoman tuskainen. Mikäli
+ilta aikaisin hämärtyi, kasvoi hänen pelkonsa lakkaamatta, ja pimeän
+tultua kannusti hän, lupaustaan muistamatta, ratsuaan sekä katosi
+everstin näkyvistä, joka häntä huutaen soimasi "valapattoiseksi
+pojaksi".
+
+Kiireesti ratsastaessaan saapui hän kohta kuninkaan vaunujen luo ja
+yhtyi seurueesen, joka odotellun suuren tappelun aattona ei näyttänyt
+häntä huomaavan taikka ei ainakaan pitävän hänestä lukua. Kuningas
+ajatteli sitte viettää yönsä vaunuissa, mutta kylmä pakotti hänet
+vaihtamaan ne erään pienoisen talonpoikaistalon suojakkaampiin
+huoneihin.
+
+Päivän koittaessa tunkeutuivat käskyjenlevittäjät matalaan tupaan,
+jossa kuningas jo oli tutkimassa karttaansa. Ruotsalaisten
+järjesteleminen oli jo päättynyt.  Alkoi juuri saksalaisten rykmenttien
+asetteleminen paikoilleen.
+
+Paashi Leubelfing, jonka häntä suosiva kuninkaan kammaripalvelija tunsi
+ja esteettömästi päästi sisään, anasti Ruotsin vaakunalla kaunistetun
+istuimensa, jolla hän ennen oli tavallisesti istunut kuninkaan
+vieressä, ja asettui nurkkaan, jossa hän hyvästi pysyi piilossa
+monennäköisten sotilasten takana.
+
+Kuningas jakeli viimeiset käskynsä ja oli hyvin liikutettuna. Hän nousi
+hitaasti seisoalleen ja kääntyi läsnäolevien puoleen. Ne olivat kaikki
+saksalaisia ja moni juuri niitä, joita hän oli leirissä Nyrnbergin
+luona niin kovin sanoin muistuttanut. Varmaankin liikutti häntä totuus
+sekä sen valtakunnan armollisuus, jota lähellä hän jo uskoi olevansa.
+Hän viittasi kädellään ja puhui hiljaa, melkein kuin uneksija, paremmin
+hengen tapaisilla silmillään kuin suullaan, joka tuskin liikkui:
+
+"Hyvät herrat ja ystävät, tänään on varmaankin minun hetkeni tullut.
+Niinpä pitäisi minun jättää teille testamenttini. Sodasta minä en huoli
+-- sitä valvokoot elossa olevat. Vaan -- autuudestani ja -- siitä, mitä
+te minusta muistelette. Minä tulin meren takaa, mielessä kaikenlaisia
+ajatuksia, mutta toden totta, kaikkia korkeampana oli puhtaan sanan
+puolustus. Breitenfeldin voiton jälkeen olisin keisarille saattanut
+määrätä kohtuulliset rauhan ehdot ja, turvattuani evankeliumin, lähteä
+saaliineni kuin peto takaisin ruotsalaiseen kalliopesääni. Mutta minä
+ajattelin Saksan parasta. Olipa mielessäni vähä teidän kruununne
+himoakin, hyvät herrat! Vaan suoraan puhuen, valtakuntanne turvallisuus
+voitti kunnianhimoni! Habsburgilaisen omaksi sen ei enää sovi jäädä,
+sillä se on evankelinen valtakunta. Kumminkin ajattelette ja puhutte:
+vieras kuningas älköön meitä hallitko! Ja te olette oikeassa.
+Kirjoitettu on: ei vieras saa periä valtakuntaa. Mutta minä ajattelin
+lapselleni puolisoa, tuolle kolmetoista-vuotiaalle..."
+
+Hänen hiljaisen puheensa äänen hämmensi tyringiläisen ratsujoukon kova
+laulu, josta juuri heidän mennessään kuninkaan asunnon ohi kuuluivat
+selvästi sanat:
+
+    "Hän tosin kautta Gideon
+    Sua valittunsa auttav' on..."
+
+Kuningas kuunteli, ja puhettaan päättämättä lausui hän:
+
+"Jopa olen puhunut kylläksi, kaikki on valmisna."
+
+Herrat läksivät pois ja kuningas laskeutui polvillensa rukoilemaan.
+
+Silloin näki Leubelfing, sydän hurjasti sykkivänä, miten Lauenburgin
+herttua riensi kuninkaan luo. Halvan ratsumiehen pukimissa lähestyi hän
+hyvin matelevaisen-nöyränä kuningasta ja ojensi rukoilevasti kätensä
+häntä kohti, hänen noustessaan hitaasti ylös. Sitte heittäytyi hän
+maahan hänen eteensä, syleili hänen polviansa, itki ja rukoili häntä
+kadotetun pojan liikuttavilla sanoilla:
+
+"Isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäsi, enkä
+ole kelvollinen, että minua sanottaisiin sinun pojaksesi!" Niin
+vaikeroi hän pää kumarruksissa.
+
+Kuningas nosti hänen maasta ja sulki syliinsä.
+
+Paashin kauhistuneissa silmissä olivat nuo toisiaan syleilevät kuin
+kaukana sumun peitossa. "Onko tuo, voiko tuo olla totta? Onko kuninkaan
+pyhyys tehnyt tuossa kadotetussa ihmeen? Vai onko se vaan kelvotonta
+petosta? Käyttääkö tuo pahin teeskentelijä puhtaimman suun sanoja vaan
+uuteen petokseen?" Niin epäili n paashi itsekseen, ajatukset sekavina
+ja pää polttavana.
+
+Kului muutama silmänräpäys. Ilmoitettiin, että hevoset olivat valmiit,
+ja kuningas pyysi nahkaliiviänsä. Kammaripalvelija tuli, vasemmassa
+kädessä pyydetty liivi, vaan oikeassa kiiltävä haarniska. Paashi
+tempasi häneltä tuon pansarin, joka kyllä olisi kestänyt pyssyn luodit,
+ja yritti auttamaan sitä kuninkaan ylle.
+
+Kuningas, vähääkään hämmästymättä Leubelfingin läsnäolosta, katsahti
+häneen hyvin ystävällisesti ja pisti sormensa hänen kähärään tukkaansa,
+niinkuin hänen oli tapana.
+
+"Gust", sanoi hän, "ei se näy. Se puristaa. Anna minulle liivi."
+
+Kohta senjälkeen ratsasti kuningas pois, takanansa toisella puolen
+Lauenburgin herttua ja toisella paashi Leubelfing.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Ruotsalaisten sotarinnan takana olevan kylän Meuchenin pappilassa
+istui puolen yön seuduissa leskimies, maisteri Todaenus suuren
+Raamattunsa takana, lukien Davidin katumuspsalmeja emännöitsijälleen,
+helläluontoiselle Ida-rouvalle, joka samoin oli leski. Maisteri --
+asekykyinen mies, huulessa kankeat, harmaat viikset, nuoruudessaan
+ennen muinoin ollut sotaväessä -- rukoili sitte hartaasti Ida-rouvan
+kanssa, että protestanttinen sankari säilyisi elossa, hän, joka silloin
+juuri vähän matkan päässä oli taistellut -- voittaenko vai tappiolle
+jääden, tietämätöntä.
+
+Silloin kolkutettiin kovasti ovea ja Ida-rouva heti arvasi, että joku
+kuolevainen oli apua etsimässä.
+
+Niin olikin. Kun pappi avasi oven, hoiperteli hänelle vastaan nuori
+mies kalpeana kuin kuolema, silmät kuin kuumetautisella ihan
+seljällään, pää paljasna ja otsassa suuri haava ammottavana.
+
+Hänen takanansa nosti toinen hevosen seljästä kuollutta, raskasta
+ruumista. Sen tunsi pappi heti, vaikka se olikin rumentunut haavoista,
+Ruotsin kuninkaaksi, jonka hän oli kerran nähnyt, hänen riemusaatossa
+kulkiessaan Leipzigiin, ja jonka hyvin onnistunut puupiirroskuva
+riippui hänen oman kammarinsa seinällä. Syvästi liikutettuna peitti hän
+kasvonsa ja itki.
+
+Kuumeisen-kiireesti ja hätäisesti puhuen pyysi haavoitettu nuorukainen,
+että hänen kuninkaansa vietäisiin ihan likellä olevaan kirkkoon. Mutta
+ensin tahtoi hän haaleata vettä ja pesusientä, puhdistaakseen
+haavallisen pään verestä. Sitte laski hän kumppaninsa avulla vainajan,
+joka oli hänen käsivarsilleen liian raskas, huononpuoliselle
+vuoteelle, vaipui polvilleen sen viereen ja katseli hellästi ruumiin
+vahankarvaista muotoa. Mutta yrittäessään sitä pesemään pyörtyi hän
+itsekin ja painui eteenpäin ruumiin päälle.
+
+Kumppani nosti hänet ylös, tarkasteli häntä likemmin ja huomasi, paitsi
+otsahaavaa, vielä suuren haavan rinnassakin. Nutussa oli juuri sydämmen
+kohdalla vanha paikattu reikä, mutta sen vierestä uudesta reiästä
+tiukkui vertä. Hän avasi varovasti kumppaninsa vaatteet eikä ollut
+uskoa silmiänsä. "No, lempo vieköön!" virkkoi hän, ja Ida-rouva, joka
+piti vesivatia, punastui ihan korviinsa asti.
+
+Samana silmänräpäyksenä kiskaistiin ovi ulkoapäin auki ja eversti Ake
+Tott astui sisään. Hänet oli muona-asioille lähetetty taapäin; sieltä
+selvittyään oli hän kiiruhtanut taistelukenttää kohti, ja niin oli hän,
+kylän kadulla kapakan edessä juodessaan viinaryyppyä, kuullut sanoman,
+miten eräs satulassaan horjuva ratsumies oli edessänsä hevosen seljässä
+kuljettanut ruumista.
+
+"Onko totta, onko mahdollista?" kysäsi hän ja riensi suorastaan
+kuninkaan luo, tarttui ruumiin käteen ja kostutti sitä kyynelillään.
+
+Hetkisen kuluttua katsahtaen ympärilleen huomasi hän nuorukaisen, joka
+tunnotonna makasi nojatuolissa. "Lempo periköön!" tiuskasi hän
+vihaisesti, "onhan tuo Gustel kumminkin jälleen karannut kuninkaan
+seuraan!"
+
+"Minä tapasin nuoren herran, kumppanini", virkkoi kornetti varovaisesti
+"kuollutta kuningasta edessään hevosen seljässä pitäen ajaa
+lennättämässä pitkin kenttää. Hän uhrasi henkensä majesteetin edestä!"
+
+"Ei, mutta minun edestäni!" vastusti pitkä mies, jonka muoto oli kuin
+vanhan naisen -- Kauppias Laubfinger. Hän oli uskaltanut tulla
+tappelumelskeen likitienoille vangitsemaan erästä hidasta velkamiestä,
+mutta oli joutunut muonavaunuista täydellä kylän kadulla ahdinkoon ja
+lähtenyt everstin jäljestä saamaan häneltä suojeluskirjaa.
+
+Mieli täynnä kiitollisuutta ja helpotuksen tunnetta kertoi hän
+läsnäoleville laveasti sukunsa historian. "Gustel, Gustel!" sanoi hän
+itkien, "tunnetko vielä omaa serkkuasi? Mitenkä saan minä palkituksi,
+mitä olet minulle tehnyt?"
+
+"Siten, että pidätte kiinni suunne!" vastasi eversti ankarasti.
+
+Pappi rupesi sovittajaksi ja puhui levollisesti, vaan vakavasti: "Hyvät
+vieraat, tunnettehan tämän maailman. Se on täynnä panettelua."
+Ida-rouva itkeä tihutti. "Ja varsinkin silloin, kun puhdas ja jalo
+ihminen ajaa suurta ja puhdasta asiaa. Jos pieninkään epäily
+himmentäisi tämän muistoa" -- hän osoitti levollisesti kuolon unta
+nukkuvaa kuningasta -- "mimmoisen tarinan paavilainen panettelu kutoisi
+tästä hyttys-raukasta", -- sanoi hän, tunnottomaan paashiin päin
+viitaten -- "joka on polttanut siipensä maineen auringossa. Yhtä varma
+kuin omasta olemisestani olen siitäkin, ettei kuningas-vainaja tiennyt
+mitään tästä tyttösestä."
+
+"Toden totta, hyvä pappi", vannoi eversti, "varma siitä minäkin olen
+kuin hengestäni, enkä ainoastaan luulon, vaan totisen tiedon tähden."
+
+"Totta se on", vakuutti Laubfingerkin, "sillä muuten olisi kuningas
+hänet lähettänyt kotiin ja vaatinut minua tulemaan sijaan."
+
+"Toden totta!" vakuutti kornetti, ja Ida-rouva itki.
+
+"Minä olen sanan palvelija, te olette jo harmaapäinen, herra eversti,
+te, kornetti, olette aatelismies, teille, herra Laubfinger, on se
+omaksi eduksi ja hyödyksi, ja Ida-rouvan puolesta takaan minä: me
+olemme vaiti."
+
+Silloin aukesivat paashin kuolevaiset silmät. Ne katselivat ensin
+tuskallisesti ympäri huonetta, mutta pysähtyivät Ake Tottiin.
+
+"Risti-isä!" lausui hän, "minä en ole totellut sinua, minä en voinut --
+minä olen suuri syntinen, tyttö-parka."
+
+"Poika-parka", ojensi pappi ankarasti. "Te hourailette! Te olette
+paashi August Leubelfing, Nyrnbergin patriisin ja kauppiaan Arbogast
+Leubelfingin oma poika, syntynyt sinä ja sinä päivänä, kuollut
+seitsemäntenä päivänä marraskuuta vuonna tuhat kuusisataa
+kaksineljättäkymmentä, haavoista, jotka edellisenä päivänä
+saitte Lytsenin taistelussa pugnans cum rege Gustavo Adolpho."
+[Taistellessanne kuningas Kustaa Aadolfin kanssa.]
+
+"Fortiter pugnans!" [Urhollisesti taistellen!] täydensi kornetti.
+
+"Entä minä?" kysyi serkku hämillään. "Enkö minä saakaan takaisin
+nimeäni?"
+
+"Te pysytte Laubfingerina", tuomitsi pappi. "Te olette pelastaneet
+paraimman omaisuutenne, rakkaan henkenne, ja saatte tyytyä siihen!"
+
+Sitte kääntyi hän jälleen kuolevaiseen päin: "Niin kirjoitan minä
+hautakiveenne. Mutta nyt sopikaa asianne Jumalan kanssa! Teidän
+hetkenne on tullut."
+
+Hän lausui nuo sanat hitaan ankarasti, sillä hän ei jaksanut voittaa
+vastenmielisyyttään haaveksivaista lasta kohtaan, joka oli saattanut
+vaaraan hänen sankarinsa puhtaan maineen, ei sittekään, vaikka tyttö
+oli jo kuolemaisillaan.
+
+"Minä en voi vielä kuolla, vielä on minulla paljo sanottavaa!" sanoi
+paashi köristen. "Kuningas ... savupilvessä... Lauenburgin herttuan
+kuula..." Kuolema sulki hänen suunsa, mutta se ei voinut estää häntä
+vielä viimeisellä ponnistuksella kääntämästä sammuvaa katsettaan
+kuninkaan kasvoja kohti.
+
+Kukin läsnäolijoista täydensi lauseen omalla tavallaan. Mutta älykäs
+pappi, jonka isänmaallisuutta se ajatus loukkasi, että saksalainen
+ruhtinas olisi Saksanmaan ja protestanttisuuden -- jotka hänestä olivat
+sama asia -- pelastajan salaa murhannut, hän pyysi hartaasti kaikkia
+läsnäolevia hautaamaan paashin kanssa myöskin nuo kuoleman katkaseman
+puheen vähäiset jäännökset.
+
+Kirkko suljettiin sisään tunkeutuvalta ihmisjoukolta; sillä nopeasti
+oli sanoma levinnyt, että siellä makasi kuningas kuolleena. Ruumiit
+pestiin ja asetettiin kuoriin. Sillä välin oli päivä valjennut. Kun
+kirkon ovet vihdoin aukesivat malttamattomille, vaan kumminkin
+kunnioittavaisen-näköisinä odotteleville, olivat molemmat alttarin
+edessä paareilla, kuningas korkeammalla, paashi alempana päinvastaiseen
+suuntaan, niin että hänen päänsä oli sillä puolella, jossa kukuninkaan
+jalat. Aamuauringon säde -- eilistä sumua oli seurannut kirkas päivä --
+pilkisti sisään kirkon matalasta ikkunasta, valasi sankarikuninkaan
+kasvot ja lähetti pienoisen väreen myöskin paashi Leubelfingin
+kähärätukalle.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Paashi Leubelfing, by K. F. Meyer
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAASHI LEUBELFING ***
+
+***** This file should be named 34310-8.txt or 34310-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/4/3/1/34310/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/34310-8.zip b/34310-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..a882294
--- /dev/null
+++ b/34310-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ee85d0e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #34310 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34310)