diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 34514-8.txt | 7067 | ||||
| -rw-r--r-- | 34514-8.zip | bin | 0 -> 131285 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 7083 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/34514-8.txt b/34514-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7544b32 --- /dev/null +++ b/34514-8.txt @@ -0,0 +1,7067 @@ +The Project Gutenberg EBook of Laivuri Worse, by Alexander L. Kielland + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Laivuri Worse + +Author: Alexander L. Kielland + +Release Date: December 1, 2010 [EBook #34514] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAIVURI WORSE *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +LAIVURI WORSE + +Kirj. + +Alexander L. Kielland + + +Suomennos Norjan kielestä ["Skipper Worse", Elisabeth Löfgren]. + + +Helsingissä, +K. E. Holm'in kustantama. +1883. + + + + +I. + + +"Laurits! Saakelin poika! Ylös! Viiri selvilleen!" + +Kippari Worse seisoi perällä laivamajan takana. Raitis pohjoistuuli +kävi vuonon yli, ja vanha priki purjehti mukavasti sisäänpäin, pienillä +purjeilla. + +Virta meni ulospäin ja nosti lakkapäitä laineita sen niemen kohdalla, +jossa Sandsgaardin lahti alkoi. Kääntyessään sinnepäin, "Perheen +Toivo", tuo hyvä laiva, näytti hyvin menestyvän kodikkaassa vanhassa +satamassa. + +Mutta kippari Worse vilkkui perämiehelle: "Tuhat tulimmaista, kyllä se +tietää missä ollaan, päästyämme niemen ohitse". + +Sillä "Perheen Toivo" ei ollut muitten laivain laatuinen. Oli kenties +laivoja, jotka köykäisemmiltä ja hienommilta näyttivät; olihan +mahdollista -- vaikk'ei Jaakko Worse niitä koskaan ollut nähnyt -- +mutta mahdotointa ei ollut että noiden uusmuotisten englantilaisten +parissa oli jokunen, joka purjehti hiukan paremmin. + +Mutta siihen kaikki myöntymiset päättyivät kun päättyivätkin. +Vahvempaa, tukevampaa, kelvollisempaa kuin "Perheen Toivo" ei merellä +liikkunut eikä koskaan tulisi merellä liikkumaan. + +Sentähden aurinko niin juhlallisesti valaisi Sandsgaardin taloja, +valaisi merta ja laivaveistämöä, valaisi koko tuota ystävällistä +lahtea, jossa sinertävät kesäaallot joukottain riensivät rannalle +ilmoittamaan että Jaakko Worse oli vuonolla. + +Mutta Sakari meriaitta-renki oli sen jo ilmoittanut. + +"Oletko oikein varma asiasta?" kysyi konsuli Garman terävästi. + +"Me olemme hänet observeranneet kiikarilla -- herra konsuli! Se on yhtä +varmaan 'Perheen Toivo', kuin minä olen syntinen ihminen Jumalan +edessä. Se tulee juuri Sandsgaardin lahdelle". + +Morten V. Garman nousi nojatuolistaan. Hän oli pitkä, vahva mies, tukka +kutrinen ja vaalea, alahuuli esiin pistävä. + +Ottaessaan hatun ja kepin, vapisi kätensä hieman; sillä "Perheen Toivo" +oli ollut hyvin kauan poissa. + +Ulkona konttorin etuhuoneessa seisoi kirjanpitäjä ikkunan edessä. +Konsuli otti kiikarin hänen kädestänsä, katseli vuonolle päin, löi +kiikarin kokoon ja sanoi: "Niin on todellakin. Jaakko Worse on +luotettava mies." + +Ensimmäisen kerran oli laiva näiltä paikoilta käynyt Rio de Janeirossa, +ja sen uskaliaan työn Jaakko Worsen kunnianhimo oikeastaan oli aikaan +saanut. Mutta kun hän oli ollut niin kauan poissa, oli konsuli +heittänyt kaiken toivon "Perheen Toivosta", niinkuin monesta muustakin +viime vuosina. + +Nyt hän kyllä oli hyvillään, sekä laivan, että vanhan kapteni Worsen +tulosta, mutta kuitenkin hänen askeleensa kuuluivat raskailta ja +huolistuneilta, kulkiessansa niitä leveitä portaita myöten, jotka +veivät toiseen kerrokseen. + +Sillä enempi kuin yksi onnellinen matka tarvittiin huolistuneen +kauppamiehen mielen rauhoittamiseksi. Sandsgaard olikin tyhjä ja autio, +ei mitään nuorisoa, ei mitään seuroja, -- ainoastaan vanhoja muistoja +hienoista kavaljereista, kevytmielisesti puetuista naisista, jotka +olivat jättäneet huoneisin tuoksun, mikä saattoi sydämen tykyttämään. + +Rouva Garman'in kuoltua viime kesänä olivat kaikki seurahuoneet +toisessa kerroksessa olleet lukittuina. Molemmat pojat olivat +ulkomailla, Kristian Fredrik Lontoossa ja Rikkard Tukholmassa, ja +konsuli Garman, joka koko elinaikanansa oli tottunut iloiseen, +huolettomaan seuraelämään, tietysti ei voinut juuri iloisesti elää +kahden vanhan pii'an seurassa -- hänen vaimo-vainajansa sisaria, jotka +nyt riitelivät hänen talonsa hoidosta. + +Nähdessään hyvästä laivastansa kaiken sen viisauden, joka syntyi +laivaveistämöllä ja lahden rannalla, Jaakko Worsen sydän paisui +ylpeydestä. Kaikki veneet soudettiin ulospäin. Laivaväestön sukulaiset, +äidit ja morsiamet heiluttivat huiviansa, itkien liikutuksesta; enin +osa heistä oli jo aikoja sitten heittänyt kaiken toivon "Perheen +Toivosta". + +Ei mikään sukulainen vastaan-ottanut kippari Worsea; hän oli leskimies, +ja hänen poikansa oli kauppakoulussa Lybekissä. Se häntä ilahutti, että +saisi kertoa noille muille kippareille klubissa Rio de Janeirosta, +jossa ei kukaan heistä ollut käynyt; mutta enimmin hän iloitsi kaikista +niistä jutuista, joita aikoi syöttää kippari Randulfille. + +Mitä Randulfin mainio matka Taganrog'iin oli Rion matkan rinnalla! Hän +-- Worse -- ei pitäisi väliä, vaan voitelisi juttujansa oikein +paksulta. + +Nuorena Jaakko Worse oli ollut aika hulivili, ja vieläkin hän oli +lystikäs vanha poika viidennellä kymmenennellä. + +Hänen vartalonsa oli lyhyt ja tukeva, hänen kasvonsa, todellinen +kipparinaama -- neliskulmainen, punertava, suora ja lystikäs. Jos hänen +hiuskarvansa olivat luetut, ne varmaankin tekivät sangen suuren summan; +sillä ne kasvoivat niin tiheästi kuin saukon nahassa ja lisäksi aivan +omituisella tavallaan. + +Näytti siltä kuin myrsky joskus olisi puhaltanut hänen kiireesensä +pienen spiralimuotoisen hiuspyörrön ja sitten loput hiuksista sivuille +ja otsallepäin. Ja siinä järjestyksessä hänen hiuksensa nyt pysyivät +järkähtämättömäsi, huolimatta kaikista myöhemmistä myrskyistä; korvien +eteen oli tuuli ajanut pienet kutrit, jotka muistuttivat juoksevasta +hiedasta myrskyn jälkeen. + +Sillalta "rouvan vene" lykättiin vesille; kippari Worse hieroi +käsiänsä, se oli erinomainen kunnian-osoitus. Mutta kun hän sitten näki +konsulin itsensä astuvan veneesen, hyppäsi hän laivan kannella, kuin +vallaton poika. Sillä se, että konsuli itse tuli ottamaan laivaa +vastaan, oli tavatonta. Tavallisesti joku tuli konttorista, kun eivät +nuoret herrat olleet kotona; silloin Kristian Fredrik, mutta varsinkin +Rikkard oli vastassa jo kaukana vuonolla purjehtiakseen satamaan ja +juodakseen Marsala-viiniä laiva-majassa. + +Prikin kääntyessä ankkuri-paikkaa kohti, oli "rouvan vene" vielä +kappaleen matkaa siitä. Mutta kippari Worse ei enää voinut malttaa +mieltänsä, vaan tarttuen vanttiin, nousi hän laivan portaalle, heilutti +hattuansa ja huusi niin että kuului yli koko Sandsgaardin: "Me tulemme +myöhään -- herra Kunseli! Mutta me tulemme varmaan!" + +Konsuli Garman hymyili ja vastasi tervehdykseen, vetäen kaikessa +hiljaisuudessa sormukset pois oikeasta kädestään; sillä hän tunsi +varsin hyvin Jaakko Worsen käden-puserrusta kun Worse palasi +matkoiltaan. + +Kannella seisoi kapteni kaikella kunnioituksella ja autuaana hattu +kourassa, konsulin noustessa varovasti ja kankeasti köysiportaita +myöten. + +"Tervetullut kotia -- Jaakko Worse!" + +"Kiitoksia vaan -- herra kunseli!" + +Konsuli antoi kätensä puserrettavaksi. + +Laivan miehistö seisoi kunnioittavasti ympärillä. Kaikki olivat pestyt +ja puetut -- valmiit astumaan maalle, sillä sukulaisia ja ystäviä oli +tulvaillut laivaan heidän lähestyessään, jotta eivät nyt ehtineet +ruveta ankkurin laskemiseen ja laivan kiinnittämiseen. + +Konsuli tervehti heitä ystävällisesti. Nuo päivettyneet kasvot +näyttivät niin oudoilta ja reippailta täällä kotona kevätkesän +viileässä ilmassa; muutamalla oli tulipunainen paita, toisella sininen +merimiehen lakki, jotka olivat kotoisin tuosta merkillisestä Riosta. -- +Ja kaikkien hymyilevistä kasvoista huomattiin selvästi että tiesivät +mitä perhanan poikia he olivat ja kuinka maltittomasti ikävöivät päästä +maalle näyttämään itseänsä ja kertomaan juttujansa. + +"Täällä on eräs hulivili", sanoi kippari Worse, "hän läksi merelle +majapoikana; mutta me olemme tehneet hänet jungmanniksi matkalla. -- +Tietäkää, kunseli, siellä kuoli pari miestä Riossa -- saakelin ankara +ilman-ala siellä! -- No Laurits! -- Esille nyt!" + +Viiden-, kuudentoista vuotias poika sysättiin esille joukosta, hän +näytti nöyrältä ja ujolta; punaset ja pyöreät kasvonsa hohtivat kuin +omena ankaran pesun perästä. + +"Mikä on nimensä?" kysyi konsuli. + +"Laurits Seehus", vastasi poika. + +"Laurits Voldeman[1] Seehus", oikasi kapteni; ja toverit tirskahuttivat +keskenänsä, sillä he nimittivät häntä Laurits Vollemandiksi.[2] + +"Meillä on aina ollut syytä panna suurta arvoa kapteni Worsen +suositukseen, ja, jos tämä nuorukainen aikoo astua näin kunnollisen +merimiehen jälkiä" -- tätä sanoessaan konsuli kumarsi kaptenille -- "on +kauppahuoneeni häntä palkitseva hänen ansionsa mukaan. Paitse sitä on +koko laivaväki saava suhteellisen palkinnon tästä pitkästä ja +vaarallisesta matkasta. Kauppahuone kiittää jokaista erikseen heidän +kelvollisesta ja uskollisesta työstään." + +Konsuli tervehti joka haaralle ja meni majaan kaptenin seurassa. + +Miehistö oli mainiolla tuulella sekä palkkion tähden että sen +tavattoman tapauksen vuoksi, että laivan-omistaja itse tuli laivaan +kiittämään halpoja merimiehiä. + +Konsuli Garman'in tapana ei ollutkaan liikkua paljon väkensä +keskuudessa. Ei sen vuoksi että hän olisi ollut kova isäntä -- päin +vastoin; hän tervehti aina ystävällisesti, sanoi myös silloin tällöin +jonkun sanan ohitse mennessään. Mutta hän oli sittenkin niin äärettömän +korkea ja ylhäinen että pieninkin ystävällisyys hänen puoleltansa +vastaan-otettiin kiitollisella ja ihastuksella. + +Astuessansa puolen tunnin perästä jälleen veneesen, lähteäksensä +maalle, hurrattiin hänelle laivasta. Konsuli nousi seisalleen veneessä +ja otti hatun päästänsä. Hän oli hyvin liikutettu ja halusi kotiin +konttoriinsa ja yksinäisyyteen. + +Konsuli vei mukaansa maalle laivan paperit ja pussillisen hyviä +Souvereign'ia.[J] Oli ollut hyvä matka; kauppahuone E. F. Garman ei +ollut moneen aikaan niin hyvin onnistunut asioissaan; se oli +ilahuttavaa; vaan siinä ei ollut tarpeeksi. + +Niinä vuosina, joina Morten Garman isänsä kuoleman jälkeen oli +koettanut saada laveat asiansa kukoistamaan, ei hänen työnsä ollut +onnistunut. + +Kauppahuone oli sotavuosina ja rahamuutoksen aikoina kadottanut niin +paljon, että sen voimat olivat moneksi vuodeksi masentuneet, -- niin, +näyttipä siltä, kuin ei se koskaan enää ottaisi voimistuakseen. Asia +oli nimittäin se, että tällä kauppahuoneella entisistä ajoista oli niin +paljon kiinteätä omaisuutta, ett'ei ollut minkäänlaista järjellistä +suhdetta sen ja vähentyneen liike-pääoman välillä; lisäksi tuli +velkoja, jotka rasittivat. + +Asiat eivät parantuneet; Morten V. Garman, joka oli tavattoman ky'ykäs +kauppias, sai panna kaikki voimansa ja koko ahkeruutensa alttiiksi +pitääkseen voimassa talon vanhaa loistoa ja arvoa. + +Niin kauan kuin hän vielä oli nuori, semmoinen elämä kävi päinsä, vaan +lähestyessään viidettäkymmentä vuotta, kun vaimonsa oli kuollut ja +Sandsgaard oli tyhjä ja autio, rasitti se häntä kaksinkertaisesti, että +kauppatoimensa, hänen ilonsa ja ylpeytensä, jota oli toivonut +saattavansa suurenmoiseksi ja voimakkaaksi, jäisi kitumaan hänen +jälkeensä, ilman elinvoimaa, ja kenties joutuisi rappiotilaan. + +Talonpito Sandsgaard'issa oli aina ollut hyvin kallis. Vilkasluontoinen +kaunis rouva Garman oli mieltynyt seuroihin, naamiohuveihin ja +kaikenlaisiin huvituksiin, ja hänen miestänsä miellytti samanlainen +elämä kuin häntäkin. + +Vuosisadan alkupuolen vapaat aatteet ynnä hänen asemansa suuren +kauppahuoneen ainoana poikana olivat saattaneet hänet harrastamaan +ylellisyyttä. -- Kaupungissa pilkattiin hänen turhamaisuuttansa ja +oltiin harmissaan siitä. + +Vaan siitä ei hän itse tietänyt mitään. + +Nuoruutensa elämästä ulkomailla ja avaroilta matkoiltansa toi hän +mukanaan oman ilman-alansa, jossa eli -- mielipiteitä ja aatteita, +jotka suuresti erosivat niistä, mitkä silloin vallitsivat tuossa +pienessä yksinkertaisessa kaupungissa taloudellisen ponnistuksen ja +voimakkaan hengellisen liikkeen muodossa. + +Mutta Sandsgaard'issa elettiin vielä perukin eli valetukan +aikakaudella. Ylpeät virkamiehet ja kaupungin upserit elpyivät taas ja +löysivät vanhat tapansa jälleen Sandsgaard'in pidoissa, joissa syötiin +ja juotiin kauan pitkien pöytien ääressä; joissa seura oli niin hienon +hieno ja luotti niin vilpittömästi omaan hienouteensa, ett'ei +keskustelun aina tarvinnut olla niin tuskallisen hienoa; joissa rohkea +sana taikka käden tai jalan puserrus, mikä sattui minne sen ei olisi +pitänyt sattua, taikka viuhkan-takainen kuiskaus, mikä oikeastaan oli +suutelo korvalle; joissa sata pientä lankaa, liian keveitä olemaan +kevytmielisiä, sitoi koko seuran hienoon loistavaan silkkiverkkoon, +minkä suojassa irstaisuus näytti hienolta, sievältä, siveältä kuin +minuetti. + +Ja tässä elämässä konsuli Garman uiskenteli -- vakavasti ja mukavasti +kuin kiiltävä kala. + +Istuessaan suurina seura-päivinä aamupuolella konttorissaan, lenteli +hänen kynänsä paperia myöten, ja silloin hän kirjoitti parhaat +kirjeensä. Hänen ajatuksensa olivat niin selvät, hänen mielensä niin +terävä ja huoletoin, että pienet kuin suuretkin asiat tulivat +mainituiksi oikeassa järjestyksessä, oikeassa paikassa. + +Samassa kirjeessä, jossa hän tilasi laivanlastillisen kahvia, ei +häneltä unohtunut tilaamatta kaksitoista tukkua lakkaa eikä kaksi +korillista hollantilaisia liitu-piippuja puotiinsa. Annettuansa +haaksirikkoa kärsineelle kaptenille käskyjänsä, voi hän ilman +vähintäkään vaikeutta kertoa kaikki yksityiskohdat niissä +uunintorvissa, joita oli nähnyt Lontoossa ja jommoisia hän tahtoi +rakennettavaksi kaupungin sairashuoneesen. + +Mutta suoritettuansa postin k:lo 3 aikana, -- päivällis-aika hänen +suurissa seuroissaan -- konsuli ajoi partansa tarkasti, käytteli +hajuvesiä kaikenlaisista pulloista ja purkkiloista, astui sitten ylös +leveitä portaita myöten, puettuna pitkään siniseen takkiin, joka oli +varustettu kiiltävillä napeilla, puhkat olkapäissä, ahtaat liivit, +timanttineula röyhelössä ja harmaat hiukset kutrisina ja ikäänkuin +hiukan puuderoittuna. Tapahtuipa silloin välistä että hän hyräili +jotakin kevyt-mielistä ranskalaista nuottia -- ajatellen nuoruutensa +kepposia, asetellen kauniita sääriänsä kaikkien hienouden sääntöjen +mukaan; hän toivoi että polvihousujen aikakausi vielä palajaa. + +Huolimatta nuoruuden kepposista oli konsuli Garman ollut aviomiehen +esikuva ajan vaatimusten mukaan; ja kun vaimonsa kuoli, hän suri häntä +koko sydämestänsä sekä pystytti monta, ystävällisillä kirjoituksilla +varustettua muistopatsasta vaimonsa mielipaikoille puistoon. -- Rouvan +kuoltua seurat lakkasivat, jotenka talon kulungit melkoisesti +vähenivät; mutta sen sijaan kaksi kulunkisummaa nousi aika lailla, +nimittäin nuorten herrain -- varsinkin Rikkard'in. + +Konsulin luonto oli ikäänkuin kahtia jakaantunut noille pojille. +Rikkard oli hänen ylpeytensä ja hänen heikkoutensa. Hänen kaunis +ulkomuotonsa ja kevyt mielensä oli kuin heijastus konsulin omasta +nuoruudesta. Kun Rikkard otti parhaan hevosen, kauniimmat suitset sekä +konsulin oman ratsuraipan, jota ei muka kukaan saanut koskea, +silloin isä hiipi ikkunasta toiseen niin kauan kuin poikaa näkyi, +ihastuksissaan siitä tavasta millä hän istui hevosen selässä ja kuinka +hyvin kaikki hänelle soveltui. + +Mutta vanhempaa poikaansa -- Kristian Fredrikiä -- kohtaan oli konsuli +ankarampi. + +Välistä hän kenties kirjoitti Rikkard'ille kun hänen tuhlaavaisuutensa +meni liian pitkälle: "Voin varsin hyvin käsittää että se carrière, +jonka vanhempasi suostumuksella olet valinnut, kysyy kaikenlaisia +raha-menoja, jotka näyttävät turhamaisilta, vaan tarkemmin +tarkasteltuina, katsoen kaikenlaisiin suhteisin ja oloihin, voivat +olla, ellei välttämättömän tarpeellisia, kuitenkin yllämainittujen +olojen vaatimat; mutta toiselta puolen jätän sinun ratkaistavaksi, etkö +voisi saavuttaa samaa päämäärää diplomatisella elämän-urallasi paljon +vähennetyillä expense'illä. Varsinkin neuvon sinua pitämään regulair'iä +kirjaa raha-menoistasi; ei niin paljon siitä syystä, että minä +tahtoisin tarkastaa niitä, kuin siitä syystä, että kokemus on minulle +osottanut että siten parhaiten voimme tarkastaa itseämme." + +Mutta kirjanpitoa Rikkard ei juuri harrastanut -- vielä vähemmin +säännöllistä kirjanpitoa; hän yritti silloin tällöin, mutta siitä +syntyi ainoastaan lystillisiä juttuja, jotka huvittivat vanhusta ja +saattoivat hänet unohtamaan rahat. + +Kristian Fredrik puolestaan lähetti kuukausittain otteita +kassakirjastaan aina siitä ajasta alkaen, jolloin kävi Kristianiassa +koulua; ja näitä otteita konsuli tarkasti armottomasti. Jos niissä oli +virheellinen sijoitus, puhumattakaan laskuvirheistä -- tai joku summa, +joka näytti tavattoman suurelta, sai poika kohta ankaran kirjeen siitä, +kuinka peräti sopimaton huolimaton kirjanpito ja tuhlaavaisuus on +kauppamiehelle. + +Tuo piti Kristian Fredrik'ia pelossa ja vavistuksessa, jopa loukkasikin +häntä välistä. Mutta hän olisi rauhoittunut, jos olisi nähnyt, millä +mieltymyksellä konsuli luki näitä siistiä laskuja, ja kuinka +huolellisesti ne sitten numeroituina laskettiin määrä-laatikkoonsa. + +Paitsi sitä Kristian Fredrik nyt oli ainoa, jolle konsuli uskoi +tuumansa ja toimensa; ja pitkissä kirjeissään, joita hän ainakin kerran +kuukaudessa kirjoitti, selvitti hän asiansa perin pohjin vanhimmalle +pojallensa. Tapahtuipa että hän kysyi pojan ajatusta toisesta tai +toisesta asiasta. + +Kaupungin taloudellinen edistys oli niitä seikkoja, jotka viime aikoina +erittäin kummastuttivat ja arveluttivat konsuli Garman'ia. + +Aivan uusia henkilöitä ilmestyi taskut täynnä rahoja; ne ostivat +silliä, suolasivat omaksi edukseen ja lähettivät keväällä tuhansittain +tynnyriä ulkomaille. Suurta omaisuutta ansaitsivat Haugelaiset ja +kaikenlaiset allapäiset ihmiset, jotka sekoittivat raamatun lauseita +kauppakirjeisinsä eivätkä aavistaneetkaan mitä kirjanpito on. + +Oli semmoista liikettä ja kiirettä ja virsien veisaamista ja +saarnaamista kaupungissa että vanhus Sandsgaard'issa ei voinut sitä +kyllin kummeksia. Ja kaikilla noilla ihmisillä oli rahaa. + +Siitä alkoi sitten taas konsulin murheelliset mietteet, mutta ne hän +piti itsekseen. Ei Kristian Fredrikkään saanut tietää kuinka tukalat +olot hänellä välistä oli. + +"Perheen Toivo" oli nyt kiinnitetty ja koristettu lipuilla ja +viireillä. Merimiehet läksivät maalle ja vieraita kävi yhtä mittaa +laivassa, sekä kaupungista että Sandsgaard'ista. + +Kaptenin valkoinen vene laskettiin vesille, Jaakko Worse istui perään, +suurelle levitetylle lipulle, jonka kulmat ulottuivat veteen. Hänen +taaksensa Laurits Voldeman asettihe istumaan ja tarttui peräsimen +nuoriin; tuopa kaikki tulisi näyttämään aivan sotaveneeltä. Kuusi +miestä souti pitkillä vetämisillä, kuohuttaen vettä airoillaan. + +Näin kippari Worse aina oli uneksinut palaavansa Rion matkaltansa, +sentähden hän olikin niin sielustansa iloinen lähestyessään kaupunkia. + +Sillä eipä juolahtanutkaan hänen mieleensä soudattaa venettänsä +Sandsgaardiin, kävelläkseen sieltä kaupunkiin, vaikka se tie olisi +ollut suorempi. Hänen päähänsä oli pistänyt että Sandsgaard oli saari, +ja vaikka ilma olisi ollut minlainen hyvänsä, hän aina soudatti itsensä +sekä sinne että takaisin. + +Hän näki jo että olivat nostattaneet lipun hänen makasininsa katolle +torisillan varrella. Worsella oli vanha avara kauppatalo, joka täytti +koko korttelin torin varrella ja päättyi suureen, viisikertaiseen +meri-aittaan lahden puolella. Sillä Jaakko Worsella oli rahoja, joita +oli säästänyt monta vuotta kipparina ollessaan ja ansainnut omalla +kauppaliikkeellänsä. + +Ollessaan kotona talvisaikana oli hän hartahin kalastaja kohta +kalastus-ajan ensimmäisestä päivästä siihen asti kun se päättyi. Hän +osti, myi ja suolasi omaksi hyväkseen. + +E. F. Garman ei käynyt sillikauppaa; se harjoitti enimmiten +välityskauppaa suolalla ja viljalla sekä pankki- ja vekseli-asioita. + +Kippari Worse oli siis vuosien kuluessa tullut verraten rikkaaksi +mieheksi; ja oltuansa kauan poissa -- niinkuin tällä kertaa -- oli hän +utelias tiedustamaan mitenkä väkensä oli asioita sillä aikaa hoitanut. + +Vaan ennen kaikkia hän kuitenkin halusi tavata kippari Randulfia; joka +kerta kun vaan sitä ajatteli, löi hän kätensä polveen ja nauroi +ääneensä. + +Laivoja oli satamassa vähän, kesä kun oli, mutta siellä täällä saatiin +kuitenkin lippuja esille kun Jaakko Worsen vene kulki ohitse. Silloilta +ja meri-aitoista sataman molemmilta puolin tervehtivät tuttavat häntä, +hän vastasi tervehdyksiin ja hymyili -- ylpeänä ja mielihyvillään. + +"Minnekä aiot mennä, Laurits?" kysyi hän heidän lähestyessään siltaa; +sillä Laurits Seehus'in koti oli Flekkefjord'issa. + +"Arvattavasti matami Torvestad'in luo; siellä olen aina ennen asunut", +vastasi poika. + +"Piru vieköön -- sanoi Jaakko Worse, olethan nyt täysikasvuinen, poika; +ethän voi jäädä asumaan tuon vanhan tekopyhän postillan luokse." + +Mutta huomattuaan irvistyksiä soutomiesten kasvoissa, ymmärsi hän yskän +ja huusi: "Ahaa, saakelin poika! Vai tyttöjenkö tähden sinä tahdot +matami Torvestad'in luo! -- ole sinä varoillasi; tiedäthän että minä +sitäkin jaalaa komennan." + +Se oli sukkeluus; sillä matami Torvestad asui pihanpuolella Worsen +talossa. + +Mutta tori-sillalla odotti kippari Worsea katkera sanoma: Randulf oli +Itämerellä sillilastilla. + + + + +II. + + +"Saara! -- sinun on mentävä rukoushetkeen iltapäivällä", sanoi matami +Torvestad vanhimmalle tyttärelleen. + +"Menen, äiti." + +"Kippari Worse on tullut kotia; minä tahdon mennä häntä tervehtimään." + +"Tuo kurja mies elää arvattavasti vielä synneissään, haluamatta päästä +veljesten kanssa armon-istuimen osallisuuteen. Aatteles Saara! Jos joku +meistä voisi tulla välikappaleeksi Herran kädessä tuon eksyneen +pelastamiseksi!" + +Matami Torvestad katseli vakaasti tyttäreensä; mutta Saara, joka seisoi +kyökissä pöydän ääressä pesemässä astioita päivällisen jälkeen, ei +nostanut silmiänsä, jotka olivat tummat ja suuret, pitkillä ripsillä ja +mustilla kulmilla varustetut. "Voit kysyä ystäviltä, eikö joku heistä +tahtoisi poiketa meidän luo keskustelemaan siitä, mitä seurakunnassa on +puhuttu, ja siten vahvistamaan toisiamme armon liitossa." + +"Kysyn, äiti." + +Matami Torvestad meni perähuoneesen, joka oli hieman pimeä, pihan +perällä kun oli. Muuten se oli somasti ja kunnollisesti sisustettu, +kaikki oli puhdasta ja siistiä, mutta tuntui sentään jotenkin karulta. + +Matami oli Veljesseurakunnan esimiehen leski, jonka esimiehen kuoltua +ei ollut jälkeistä tullut. Sillä todellisten Herrnhutien luku ei ollut +suuri, eikä heidän lukunsa lisääntynytkään, koska hengellinen liike +yleensä kävi Haugelaisten suuntaan. + +Heidän opissaan olikin niin paljon sisällistä yhtäläisyyttä ja heidän +elämässään niin paljon ulkonaista yhtäläisyyttä, sitä ne, jotka olivat +herätyksen ulkopuolella, pitivät niitä niin yhtäläisinä kuin "hip" ja +"hop"; tosiasia oli että nuo kaksi hengellistä suuntaa vähitellen +sulivat yhteen. + +Alkuansa ei eroitus ollut vähäinen yhteiseen sivistykseen katsoen +Haugen ystäväin ja veljesten välillä. Hauge etsi ja löysi ensimmäiset +uskovaisensa talonpoikien parista. Veljes-seurakuntaan taas kuului +suuri osa rikkaita kaupunkilaisia, jotka saksalaisten esimiestensä +kautta, sekä käyden Kristiansfeldt'issä ja muissa herrnhutien +pesäpaikoissa saavuttivat enemmän ulkonaista ja sisällistä sivistystä. + +Mutta myöhemmin, kun Hans Nilsen Haugen herätys oli kaikunut yli maan +ja voittanut lukemattomat koetukset ja varsinkin Haugen pitkällisen +vankeuden ja hänen kuolemansa jälkeen, kun kansan tiedoksi tuli mitä +hirmuista väkivaltaa virkasääty oli harjoittanut viattomia, hurskaita +ihmisiä kohtaan -- silloin tämä liike sai monta uskolaista niissäkin +säätyluokissa, joissa siihen saakka oli kammottu ja ylenkatsottu noita +talonpoikaisia haaveksijoita ja raivijoita. + +Se helpoitti yhteensulatuksen. Haugen ystävät olivatkin aina sopuisat +ja kärsivälliset missä vaan tapasivat elävää kristin-uskoa. Herrnhutit +eivät puolestaan olleet niin lukuisat ja voimakkaat että olisivat +voineet säilyttää erityisasemansa vaikkapa olisivatkin sitä tahtoneet. + +Haugelaisten uuteen kokoussaliin matami Torvestad siis lähetti +tyttärensä, ja niinikään tuli hänen pieniin hengellisiin kokouksiinsa +heränneitä molemmista uskonlahoista ilman erotuksetta. Itse käytti hän +joitakuita sanoja ja lausetapoja, jotka muistuttivat asiantuntevia +hänen pitkästä olostansa Gnadanissa, ja häntä suuresti miellytti pienten +pietistillisten kirjain lukeminen, joista hän itse oli muutamia +kääntänyt saksan kielestä. + +Perheen-huoneesta matami Torvestad meni kutomahuoneesen, jossa +palveluspiika heitteli sukkulaansa ahkerasti ja tahdikkaasti. Siinä +seisoi rukkia ja kerin-jalkoja ja ikkunalla oli räätälin työtä; sillä +talossa vuorottain harjoitettiin rukousta ja laulua sekä ankaraa ja +hyödyllistä työtä. + +"Missä on Henriette?" + +"Hän meni ulos kuulustamaan miksi lippuja nostetaan satamassa." + +"Oi, oi -- Martha! -- kuinka kauan nuori sydän sentään riippuu kiinni +tämän maailman turhuuksissa! -- Näytäs kuinka pitkälle olet ehtinyt." + +Saara sill'aikaa jatkoi työtään, hyräillen virttä. Hänen vuoronsa oli +hoitaa kyökkiä; hän ja piika pitivät sitä toimenaan vuorottain; +Henriette oli vielä liian nuori. + +Saara oli 26 vuotta vanha. Vaikka hänen ruumiinsa oli voimakas ja +pulska raskaasta, terveellisestä elämästä, oli hän kuitenkin hyvin +kalpea kasvoiltansa; hän meni harvoin ulos eikä tuntenut maailmaa +pitemmälle kuin kirkolle ja kokoushuoneelle. + +Hänen puikeat kasvonsa olivat sangen kauniit ja tuo voimakas leuka +muistutti vähän äidin käskevää muotoa. Tukka oli sileäksi kammattu ja +palmikot yksinkertaisesti ylöspantu takana. + +Neiti Saaran kasvoissa ja koko olennossa ei ollut sitä kauneutta, jota +jokainen näkee toisena vuonna, mutta josta ei ole jälkeäkään +seuraavana. Hänessä oli päinvastoin jotakin kestävää: pyöreät, hienot +muodot, valkoinen iho ja tummat silmät tummine kulmineen tekivät hänen +kauneutensa sangen viehättäväksi ja pysyväiseksi. + +Kolistellessaan kuppeja ja talrikkeja -- hyräillen virttään, ei hän +kuullut että eräs mies astui kyökin portaita myöten. Vasta kun ovi +avattiin, katsoi hän tulijaan, punastui ja loi silmänsä alas jälleen. + +Ovella seisova mies, joka oli pitkä ja leveähartioinen, loi niinikään +silmänsä alas sanoen: -- "Saara! minä tuon sinulle 'Elämän kuolemassa', +josta puhuimme. Olkoon sinulla siitä todellista iloa!" + +"Kiitos Hans Nilsen!" vastasi neiti Saara, katsomatta häneen; hän ei +voinut ottaa kirjaa käteensä, sillä käsi oli märkä; Hans Nilsen laski +sen sentähden penkille ja läksi taas pois. + +Saara kuunteli hänen askeleitansa, kun hän astui yläkerrokseen; Hans +Nilsen Fennefos oli nimittäin matami Torvestad'in hyyryläisiä. + +Sitten pyhki hän yht'äkkiä kättänsä, otti varovasti kirjan ja luki +sieltä täältä kappaleen innolla ja ilolla. Olihan Hauge itse sen kirjan +tehnyt, hän, josta Fennefos aina puhui, vaan josta äiti näytti vähemmin +pitävän; ei hänellä ainakaan ollut yhtään Haugen tekemää kirjaa. + +Mutta neiti Saaralla oli muuta tekemistä kuin lukeminen. Hän laski tuon +rakkaan pienen kirjan, jonka Hans Nilsen itse oli sitonut, ikkunalle +eteensä ja aloitti työtänsä ja virttänsä uudelleen, mutta lauloi +oivallisemmalla äänellä. Välistä hän kumartui vähän eteenpäin, kallisti +päätänsä ja katseli sitä sinisen kesätaivaan kappaletta, jota näkyi +Worsen katon yläpuolelta, ja hänen tummiin silmiinsä tuli autuas +loiste, ikäänkuin hän olisi suoraan katsonut avattuun taivaasen. + +Nyt kuului toisia askeleita alhaalta portailta, ja tällä kertaa Saara +kuuli selvästi; Henriette tuli, -- ei epäilystäkään -- reippaita, +nopeita juoksuaskeleita, sitten kaatuminen ja vähän melua, sitten +muutamia askeleita jälleen -- aivan niinkuin nuorten tyttöjen tapa on +kompastua rappusissa, kun äskettäin ovat saaneet pitkän hameen. + +Henriette tuli sisään -- punaposkena, loistavana, hengästyneenä, tukka +hajallaan ja aloitti kiiruulla: "Oi Saara! oi jos olisit nähnyt! Ei +kummempaa! Kuinka ällistyin, -- jos vaan tietäisit, -- tiedätkös kuka +on kuilut kotia?" + +"Hys -- hys -- Henriette", torui sisar, "entäs jos äiti tulisi ja +näkisi sinut!" + +Kohta Henriette rupesi, käsiinsä sylkien, silittämään vallatonta +tukkaansa; mutta vai'eta ei hän voinut, vaan kuiskasi kiihkoissaan: +"minä olin torilla -- aivan alhaalla sillalla, -- älä kerro äidille; ja +silloin tuli kippari Worse soutaen, -- kippari Worse on palannut +Riosta, -- tiesitkö sinä sen? -- hänellä oli kuusi soutomiestä ja +lippu, -- ja perässä istui Laurits -- en tuntenut häntä ennenkun hän +hyppäsi maalle, -- noin pitkä hän oli" -- hän osoitti ilmaan -- "hän +näki minut, luulenpa että hän on jälessäni!" + +"Ei, mutta Henriette" -- aloitti sisar ankarasti; ja veti kulmakarvansa +kokoon. + +Mutta jumalatoin Henriette pieti kielensä suusta ja hiipi ulos +käytävään, josta toivoi pääsevänsä kutomahuoneesen huomaamatta. + +Saaran kasvot näyttivät huolistuneilta, melkein ankarilta. Tuo raju +luonto sisaressa oli hänestä käsittämätön; semmoinen ei hän itse ollut +koskaan ollut ja hän tiesi että tuommoinen maailmallinen mieli oli +ankarasti taivutettava Herran pelvossa. + +Kuitenkin tuntui ikäänkuin pistos hänen sydämessänsä kun nuoruus +Henriettessä kuohui yli laitojensa, tuntuipa melkein kuin hän itse +olisi tahtonut olla yhtäläinen. + +Se oli vanha Aatami hänen lihassaan, joka yhä oli kuoletettava ja +upotettava; ja sitä hän pyysikin tehdä virsien veisaamisella, +rukouksilla ja sanan käyttämisellä; -- mutta kuitenkin -- -- + +Vielä kerta neiti Saaraa häirittiin, pyöreät, päivettyneet, hymyilevät +kasvot kun pistäytyivät ovesta sisään. + +Mutta hymy katosi, ja Laurits astui huoneesen ujona ja ällistyneenä; +hän oli nähtävästi luullut tapaavansa toista kuin Saaraa. + +"Tervetullut kotia Laurits", sanoi Saara ystävällisesti. + +"Kiitoksia siitä", sanoi Laurits syvimmällä basso-äänellä, minkä taisi +kurkustansa pusertaa; hän jäi seisomaan ja hieromaan ruumistansa ovea +vasten. + +"Tahdoitko puhua äitini kanssa?" + +"Tahdoin -- tahtoisin kysyä, saisinko asua täällä." + +"Hän on perheen-huoneessa." + +Saara piti Laurits Seehus'ia melkein kuin nuorempana veljenään, sillä +aina siitä asti kun Laurits oli koulupoikana, oli hän ollut ja elänyt +matami Torvestad'in luona. Hänen oikea kotonsa Flekkefjord'issa ei +ollut hyvä, isä oli viinaan menevä ja siellä oli aina koko lauma pieniä +lapsia. + +Vähän ajan kuluttua tuli Laurits ulos perheen-huoneesta hyvin kurjan ja +allapäisen näköisenä. + +"No -- Laurits!" -- sanoi Saara, "pitääkö sinun kohta lähteä?" + +"Pitää" -- vastasi hän rientäen ulos, "en saanutkaan". + +Mutta astuessansa alas vanhoja tuttuja kyökin portaita myöten oli hän +mielestään onnettomin ihminen maailmassa, niin, hän itki -- ensi kerran +jungmanniksi päästyänsä. + +Se ajatus oli ollut hänen ilonsa matkalla: että saisi vanhan +ylis-kamarinsa jälleen, saisi olla Henrietten seurassa joka päivä, +lahjoittaa hänelle kaikki ne oudot kalut, mitkä hänellä oli kirstussa, +hiipiä ulos soutamaan hänen kanssansa kun matami oli seurakunnassa, tai +laskea mäkeä hänen kanssansa talvis-iltoina kuutamossa, -- kaikki nämä +loistavat toiveet, jotka olivat niin varmat, niin monta kertaa +vakaantuneet pitkinä, yksinäisinä vahtituntina laivankannella -- kaikki +olivat rau'enneet. + +Nyt ei hänellä olisi mitään iloa enää tässä maailmassa ja tuskinpa +tulevassakaan. + +Saaran tuli häntä sääli sydämessään. Mutta äiti astui huoneesen ja +sanoi: "sinä näit Laurits'in? -- Saara!" + +"Näin, äiti". + +"Puhuttelitko häntä?" + +"En -- sanoin häntä vaan tervetulleeksi". + +"Luuletko että hän on herännyt?" + +Saara ei tietänyt mitä vastata; mutta äiti jatkoi ankarasti: "sano sinä +vaan 'en' -- lapseni! Tuommoiselta ei kääntynyt katuvainen syntinen +näytä. Tuomio tosin on Herran; mutta meidän on käyttäminen silmiämme ja +järkeämme, jotta ei syyhyinen lammas tunkeu saastuttamaan koko laumaa". + +Saaran oli sydämessään myöntäminen että äiti oli oikeassa; sillä hän +ymmärsi että Henriette ja Laurits nyt olivat siinä ijässä, että heidän +keskenäinen tuttavuutensa helposti voi muuttua syntiseksi rakkaudeksi. + +Sill'aikaa kun Laurits oli kamarissa oli Saara arvellut itsekseen, että +velvollisuus kentiesi vaatisi häntä lausumaan äidille mielipiteensä. +Nyt hän pääsi siitä, ja hänen vakuutuksensa oli että asian nykyinen +laita oli paras noille nuorille. + +Kuitenkin juohtui hänelle mieleen, kuinka nololta Laurits takaakin +näytti hiipiessään ulos kyökin ovesta ja kuinka pahoille mielin +Henriette joutuisi siitä, -- olihan Laurits aina asunut heidän luona. +Tietysti oli hyvä kummallekin että kiusaus saatettiin pois heidän +tieltänsä -- mutta kuitenkin! -- kuitenkin -- -- + +Jo kello seitsemän aikana oli Jaakko Worse lähtenyt pois klubista; +siellä ei ollut olemista. + +Kaikki oli mennyt takalukkoon, ei mitään ollut käynyt hänen toivonsa +mukaan siitä asti kuin maalle astui. + +Klubissa oli hän tavannut kaksi suomalaista haaksirikkountunutta +laivuria; aivan nuoria miehiä, jotka olivat tulleet Amerikasta. Toinen +heistä -- oikein hävytön naama, varustettu englantilaisella parralla ja +keltaisilla kellonvitjoilla -- oli ollut Rio de Janeirossa -- kaksi +kertaa. + +Oi Randulf -- Randulf! Miksi olit sinä Itämerellä! + +Kippari Worsen kävi niinkuin tavallisesti käy niiden, joilla on kevyt +mieli. Pieninkin ilo taisi saattaa hänet mainion hyvälle tuulelle ja +auttaa häntä kaikenlaisten vastusten halki; mutta jos -- päinvastoin -- +pieni kiusa saattoi hänen mielensä toiselle uralle, silloin oli kaikki +päin männikköön, koko joukko onnettomuuksia muka sateli hänen päällensä +eikä kukaan ollut siihen määrään kohtalon vainooma, kuin hän -- sinä +päivänä; sillä tavallisesti hän sitten nukkui itsensä tasapainoon +jälleen. + +Tänäänpä juuri oli tuommoinen onnettomuuden päivä siitä hetkestä asti, +kun Worse kuuli että Randulf oli poissa; sentähden ei hän havainnut +mitään ilon aihetta klubissa eikä konttorissa, ei kauppapuodissa eikä +meriaitassa, vaikka asiat oli nuhteettomasti hoidettu hänen poissa +ollessaan ja hänen väkensä olisi ansainnut enemmän kiitosta kuin +saivat. + +Kiukkuisena ja alakuloisena hän käveli edes takaisin suurissa kauniissa +huoneissaan. Aurinko oli laskeumaisillaan luoteesen ja kaupungin +sataman sekä Sandsgaard'in lahden rajalla kuvautui keltaista +iltataivasta vasten "Perheen Toivon" raaka-puut. + +Vaan apua ei ollut niistäkään. Päälle päätteeksi muistui mieleensä että +vanha satamavouti Snell klubissa oli vienyt hänet erilleen erääsen +nurkkaan ja kuiskannut -- sormi pitkää punasta nenäänsä vasten +painettuna: "Pop -- pop! Jaakko! parhaasen aikaan toit kun toitkin +vanhukselle muutamia killinkiä. Sanotaan -- pop -- pop -- että hän +tarvitsee niitä tätä nykyä." + +"Hitto vieköön! mitä hän sillä tarkoitti?" huusi kippari Worse äreästi, +muistellessaan asiaa, "tahtooko tuo vanha veijari uskotella minulle +että E. F. Garman on killinkien puutteessa -- puh! -- mitä sinä tahdot? +-- Laurits!" huusi hän yht'äkkiä, nähdessään jungmanninsa ovessa. + +"Ei mitään -- kapteni!" -- vastasi Laurits matalalla äänellä ja meni +taas. Mutta Worse juoksi hänen jälkeensä, sai hänet kiinni käytävässä +ja veti hänet sisään huoneesen. + +Tosi on, mitä Laurits oli puhunut; hän ei oikeastaan tahtonut mitään. +Mutta kun hän surussaan ja hyljätyssä tilassaan näki ikkunoista +kaptenin, joka aina oli ollut hyvä häntä kohtaan, kävelevän edes +takaisin, uskalsi hän mennä sisään, toivoen saavansa jonkinlaista +lohdutusta. + +Worse piti häntä niskasta kiinni ja katseli häntä: "Hm! -- vai niin, on +siis toinenkin, jolla ei ole ollut juuri hauskaa kotia palattuaan. Tule +poika! -- juokaamme lasillinen yhdessä, niin saat jälestäpäin kertoa +vastoinkäymisiäsi". + +Kippari Worse avasi nurkassa seisovan ruokakaapin luukun, otti esille +kaksi ympyriäistä Hollannin lasia ja kaasi kirsikkaviiniä Lauritsille +ja vanhaa keltaista Jamaicaa itsellensä. + +"Kas niin!" -- sanoi Worse heidän juotuansa -- "kerro nyt surujasi ja +huoliasi". + +Mutta aloittamatta mitään kertomusta pisti Laurits hui hai lasinsa +ruokakaappiin ja kaptenin lasin niinikään, sysäsi luukun kiinni ja +istui puutuolille oven viereen. + +Worse luuli pojan käyneen hulluksi; mutta ennenkuin ennätti aloittaa +mitään pauhinaa, kolkutettiin ovelle ja matami Torvestad astui sisään. + +Laurits oli nähnyt hänen menevän ikkunan ohitse ja matamin pelko oli +siihen määrään painunut hänen vereensä, että matamin ilmestyminen +karkoitti kaikki muut ajatukset hänen päästänsä paitsi sen: kun ei hän +vaan näkisi meidän juovan. + +Ei Worsekaan olisi tahtonut että matami olisi tavannut häntä +nuorukaisen kanssa ruokakaapin luukun edessä; ja kun hän nyt oivalsi +Laurits'in menetyksen, tirkisteli hän vaan viekkaasti toisella silmällä +poikaa, viedessään matamia sohvaan istumaan. + +Hän oli puettu mustaan silkki-kaloppiin, tumman-harmaasen hattuun, +jossa oli suuri esiinpistävä lieri ja atlasinauhoja. Hänen pukunsa ja +koko hänen personansa näytti varakkaalta ja juhlallisen totiselta. + +Tuo isonlainen, kaksinkertainen leuka sekä pystyssä pidetty pää tekivät +hänen katsantonsa käskeväiseksi. Siinäpä hän erosikin muista +heränneistä. Sillä ne koettivat ulkomuodossaan ja koko olennossaan +näyttää nöyriltä, niinkuin myös oli tullut tavaksi Haugen ystäväin +parissa maan läntisissä osissa puhua surkealla, imelällä äänellä. + +Matami Torvestad ei ollut unohtanut että hän oli veljesseurakunnan +esimiehen leski, ja hän pyysi aina pitää taloansa hengellisen liikkeen +keskikohtana. Sentähden olivat hänen pienet kokouksensa -- puoleksi +raamatunselitys-hetkiä ja puoleksi iltaseuroja -- hänen mielestänsä +sangen tärkeät, ja samasta syystä otti hän taloonsa hyyryläisiä, jota +hänen ei tulojen vuoksi olisi tarvinnut tehdä. + +Lauritsi'a ei hän siinä lukuun ottanut; hänet oli hän ottanut luoksensa +Flekkefjord'issa olevain ystäväin pyynnöstä; vaan muut, jotka asuivat +hänen luonansa, olivat hurskaita nuoria ihmisiä -- enimmiten +matkustavia maallikko-saarnaajia, jotka tulivat ja menivät, jäivät +muutamiksi päiviksi ystäväin luo keskustelemaan ja mieltänsä keskenään +ylentämään. + +Ja siten matami saavutti sen, että hänen talonsa oli yksi kaupungin +heränneitten kokouspaikoista ja hän itse oli mitä mahtavimpia naisia, +jota vanhemmat tavallisesti kutsuivat neuvotteluihinsa. + +Kippari Worsen edessä matami aina oli vähemmin ankara ja totinen kuin +kaikkien muitten, -- siitäkö syystä, että hän monta vuotta oli ollut +kipparin hyyryläisenä -- vaiko siitä että hän luuli siten paraiten +voittavansa hänen sielunsa armon kutsumukselle, vai oliko hänellä +kenties muita syitä. + +Kaikissa tapauksissa oli huomattava, että hän hyvin vähän sekoitti +Jumalan sanaa ja hurskaita lauseparsia puheesensa keskustellessaan +Worsen kanssa; jopa kärsi -- niin, välistä nauroikin lystikkään +kaptenin sukkeluuksia, kun ne olivat aivan viattomia. + +Sanottuansa häntä tervetulleeksi kotia ja kerrottuansa yhtä ja toista, +mitä oli tapahtunut hänen poissa ollessaan, lopetti hän kysymällä, eikö +kapteni -- joka istui täällä niin yksinänsä -- tahtoisi tulla hänen +luoksensa illalliselle. Se ilahuttaisi hänen tyttäriänsä. + +"Eikö tule muita?" kysyi Jaakko Worse epäluulolla. + +"Mahdollista kyllä, että joku ystävistä poikkee meille palatessaan +seurakunnasta." + +"Vai niin -- kiitoksia sitten minun puolestani!" mutisi Jaakko Worse +äreästi, "te tiedätte ett'en sovi siihen seuraan". + +"Älkää sanoko niin -- kapteni Worse! vaan toivokaamme ja rukoilkaamme, +että tulisitte oikein hyvin sopimaan siihen seuraan, jossa Jumalan +sanaa kuullaan mielen ylennykseksi Herrassa"; sen hän sanoi hyvin +innokkaasti katsellen kaptenia viisailla silmillään. + +Kippari Worse joutui vähän hämilleen ja käveli hetken aikaa. Ei ollut +helppo vastata tuommoisiin lauseihin; hän, hitto vieköön, ei tahtonut +mennä seurakuntaan, mutta hän kaipasi kohteliasta syytä kieltämiseen. + +Laurits nousi samassa oven vierestä ja aikoi mennä. + +"Ei -- ei -- Laurits!" huusi kapteni, "et saa mennä; pitihän meidän +puhua keskenämme. Minne ai'ot?" + +"Minun täytyy mennä kaupunkiin etsimään itselleni yösijaa", vastasi +Laurits synkeänä, mutta vähän rohkeammin viinin jälkeen. + +"Mitä -- tulethan asumaan matami Torvestad'in luona? Eikö niin? +Matami?" + +"Ei", vastasi tämä kuivasti, "kuten tiedätte minun luonani asuu +enimmiten hurskaita nuoria ihmisiä. Minä en vastaan-ota meriväkeä." + +"No -- mutta Laurits'illa on aina ollut ikäänkuin koti teidän luonanne, +matami! -- On liian kova kohtalo tulla kotia ja sitten joutua +heitetyksi kadulle." + +Worse käsitti nyt että siinä oli syy jungmannin suruun, ja +hyväntahtoisuudessaan hän mielellään tahtoi auttaa poikaa. + +Matami Torvestad ei vastannut siihen mitään; hän kiersi kalopin +ympärilleen ja aikoi mennä. + +"Niin jääkää siis hyvästi -- kapteni Worse", sanoi hän, "ja +sydämellisesti tervetullut te olette. Puolen tunnin perästä tulee Saara +ja ehkä pari seurakuntalaista paitsi häntä, ja kenties joku meistä +sitten pitää pienen rukouksen. Ettekö te tunne mitään halua toisten +uskovaisten kanssa kiitoksella kääntymään Hänen puoleensa, joka on +pelastanut teidät myrskyistä ja saattanut teidät vahingoittumatta +pauhaavien aaltojen yli?" + +"Tietysti -- tietysti -- matami! -- näettehän, mutta" -- Worse seisoi +kynsien korvanjuurta. + +"Tulkaa nyt! Älkää olko vastahakoinen kutsumukselle!" Hän ojensi +kaptenille kättä ja katseli häntä ystävällisesti. + +Mutta Worse peräytyi ja sanoi puoleksi leikillä: "en ole mielelläni +vastahakoinen. Mutta minusta te matami Torvestad olette sangen +vastahakoinen, kun ette suo Laurits paralle asuntoa. Tehkäämme sopimus? +-- Minä tulen raamatunselitykseen, jos te annatte Laurits'in asua +luonanne, -- mitä? Kätenne, matami Torvestad!" + +"Tekisinpä enemmänkin, -- kapteni Worse! -- jos siten voisin edistää +armon työtä teissä", vastasi hän, hellästi ojentaen kaptenille +kättänsä. + +Sitten sanoi hän tavallisella äänellänsä Laurits'ille: "sinä kuulet +että teen sen kaptenin tähden. Näytäs että käytät itseäsi niin, ett'en +sitä kadu. Sinä saat vanhan kamarisi; se on reilassa." + +Näin sanoen hän läksi. + +Kapteni ja jungmanni tyhjensivät vielä lasillisen ruokakaapin ääressä. +Se oli virvoittanut Worsea ja nähdessään kuinka sielun pohjasta +iloisena Laurits juoksi meripuodille noutamaan kirstuansa +kalleuksinensa, hän hetkeksi unohti kuinka kalliisti oli maksanut +jungmanninsa pienen yliskamarin. + + + + +III. + + +Hans Nilsen Fennefos kuului perheesen, joka aikaisin oli tullut +herätetyksi Haugen matkustaessa maaseuduilla. Lapsuudestansa asti hän +oli kuullut puhuttavan tuosta rakkaasta opettajasta; äitinsä oli +laulanut hänen virsiänsä ja itse hän oli saanut Haugen nimen. + +Oli siis paljon, jonka olisi pitänyt saattaa hänet seuraamaan Haugen +jälkiä. + +Mutta pojalla oli raju ja intohimoinen luonto, ja +kahdenteenkymmenenteen ikävuoteensa asti tuotti hän äidillensä +paljon surua irstaisella elämällänsä. + +Tapahtuipa kerran eräänä yönä hänen palatessaan tanssiaisista, kun +aikoi hiipiä tuvan ohitse ylös kamariinsa, että kuuli äitinsä, joka +makasi valveilla, laulavan: + + "Sa sydän-surus jällen + Ja tiesi louhikkaat + Oi usko'os ne Hällen, + Mi johtaa taivaat, maat. + Ken levoon sinilaineen + Ja myrskyn tyyneks saa, + Hän tiesi perkaa, saineen + Sydämmes lohduttaa". + +Se virsi oli vasta hiljakkoin tullut tutuksi niillä seuduin, ja hän +tiesi äitinsä siitä paljon pitävän; mutta hän ei koskaan ennen ollut +paljon sitä ajatellut. + + "Ken Luojaansa vain luottaa, + Sen toimet siunataan; + Häll' avun Herra tuottaa + Ja onnen päällä maan. + Ei auta itku meitä. + Ei huolten voihkaus; + Sill' yksin taivon teitä + Vain saapuu siunaus". + +Tanssin ja juominkien höyryt haihtuivat hänen päästänsä; ja kun äidin +kaunis, kirkas ääni lauloi: "Sill' yksin taivon teitä; vain saapuu +siunaus", niin nuo sanat vaikuttivat häneen niin nähtävästi, että hän +purskahti katkeraan itkuun, jota hän ei voinut hillitä ennenkuin pääsi +ulos. + +Sitten hän kulki koko yön isänsä kartanolla itkien ja tuskissaan +"taistellen Herran kanssa". Vasta päivän noustessa sai hän armon +rukoilla ja kiittää. + +Mutta ensi kerran oli hän koko yön ollut ulkona talosta; ja kun hän +astui tupaan, nousi äitinsä penkiltä ja tuli ankarana häntä vastaan. +Mutta, nostettuaan silmänsä ja nähtyään muutoksen pojan kasvoissa ja +käytöksessä, sanoi äiti hiljaa: "poikani! varmaankin Jumala on sinua +lähestynyt tänä yönä". Ja iloisella, rohkealla äänellä hän alkoi: + + "Oi riemuitse mun sieluni! + Sull' Lunastajas, Herrasi + Soi uskon voiman uuden. + Vierasna armo-alttarin + Sun valtas autuus runsahin, + Näit taivaan ihanuuden. + + "Oi Luoja, kiitos, kunnia! + Tää juhlapäivä kultaisa + Toi rauhan ihanaisen. + Sua hartain mielin kiittelen + Edestä hetken suloisen + Ja armos taivahaisen." + +Siitä päivästä alkaen Hans Nilsen ei enää mennyt tanssiaisiin; vaan +monivuotisen kiusauksen ja taistelun jälkeen saavutti hän viimein +sielun rohkeuden, jotta rupesi puhumaan omaistensa ja tuttaviensa +kanssa tuosta ainoasta tärkeästä asiasta. Seurakunnassa hän myöskin sai +puhua, ja yleinen mielipide oli että aikoja oli mennyt siitä, kun +olivat kuulleet niin elävää puhetta. + +Mutta muistaen Haugen määräyksen, eivät vanhimmat sallineet hänen +lähteä ystävien luo muualle, ennenkuin hän oli vahvistunut puhtaassa +uskonnossa ja elämänsä oli tuottanut kääntymyksen todellisia hedelmiä. + +Vasta täytettyänsä viisikolmatta vuotta hän lähetettiin ulos; ja +kuljettuansa sitten yhtä mittaa viisi kuusi vuotta paikasta toiseen -- +joko kutsumuksesta tai Hengen lähettämänä, oli hän tullut hyvin +tunnetuksi ja suuresti kunnioitetuksi maallikko-saarnaajaksi +länsi- rannikolla -- aina Trondhjemin toiselle puolelle asti. + +Ne ajat olivat nyt ohitse,[4] jolloin pappi vei nimismiehen tai +juopunee luutnantin mukanansa ja hajoitti noita hengellisiä kokouksia, +soimaten saarnamiestä tai sylkien häntä kasvoihin ja lähettäen hänet +sitten pois pitäjästä lähimmän nimismiehen luo. + +Mutta vaikka ei maallikkosaarnaajoita nyt vainottu niinkuin muinoin, +uhkasi heitä kaikenlaiset muut vaarat nytkin, joten heidän tilansa oli +hankala. + +Sillä papit eivät suinkaan olleet mieltänsä muuttaneet. Mutta +kun eivät enää uskaltaneet vangita ja julkisesti soimata "noita +haaveksijoita, noita vekkuleja, noita pettureja, valepyhiä konnia ja +kansanviettelijöitä", niin he salassa kuitenkin heitä väijyivät ja +panettelivat. + +Tämä oli maallikoille ja varsinkin heidän esi- ja saarnamiehilleen uusi +kuritus kärsivällisyyteen. Sillä sitä myöten kuin heränneitten luku +kasvoi, tapahtui luonnollisesti sekin, että joku heistä lankesi +julkisiin synteihin tai havaittiin valehurskaaksi ja jumalattomaksi. + +Ja silloinpa papit olivat liikkeellä; hartaasti ja innokkaasti he +kertoivat kertomistaan saarnastuoleista ja kodeissa kaikenlaisia +rosvojuttuja noista Haugelaisista, noista valepyhistä, jotka +ylenkatsoivat Jumalan huonetta ja turvautuivat omiin hämäriin +kokouksiinsa, joissa kaikenlaista ilkeyttä harjoitettiin. + +Ja virkasäädystä levisi koko niinsanottuun sivistyneesen luokkaan +epäluulo ja kammo, jopa vihakin näitä rauhallisia ja yleensä sangen +kunnioitettavia ihmisiä kohtaan. + +Siitäpä kirjallisuuteenkin tuli noita ilkeitä, konnantapaisia +maallikkosaarnaajia ja apostolin kaltaisia provasteja ja pappeja -- +valon ja rauhan miehiä. Kirjallisuutta viljelevä osa yhteiskunnasta ei +paljon tietänyt maallikkosaarnaajista; mutta kuvaukset pidettiin +todenperäisinä; sillä pappeja -- rauhan miehiä tunsivat he hyvin. + +Suurin osa tunsi pappeja, he kun lupa-aikoinaan olivat käyneet +pappiloissa, jotka käynnit aina ovat loistokohtia nuoruuden +muistelmissa -- joko kuun valaisemana kesä-yönä metsässä tai valkoisen, +kimeltävän lumipeitteen aikana, kun kulkusen helinä kuuluu kaukaa ja +lähestyy lähestymistään. Tämmöisen kehyksen ympäröimänä pappi nähtiin +-- kirkastuneena ystävällisenä ja kuitenkin niin totisen hyvänä; kuinka +hupaisia pöytäpuheita hän osasi pitää, kuinka hän rakasti viattomia +leikkipuheita ja kuinka hyvä oli olla vieraanvaraisessa talossa, joka +oli täynnä nuoruuden iloa, "isän" hellän totisuuden turvissa. + +Pappi oli aina keskikohtana, -- ei ainoastaan vaimonsa ja tyttärien +huolenpitoon katsoen; nuorison leikeissäkin iloissa "isän" piti olla +muassa, muuten ei ollut niinkuin olla piti; suuri merivaahto-piippu +täytettiin hänelle ja nuoret ihmiset riensivät tuomaan hänelle tulta, +kun se sammui; ja kaikki häntä hellyydellä ympäröivät kun hänen toisena +joulupäivänä piti lähteä kappeli-kirkkoon saarnaamaan ja rouva +tottuneella kädellä kiersi hänet kaikkiin hänen villa-nuttuihinsa, +nahka-nuttuihinsa, tuluppeihinsa, vöihinsä ja turkkiinsa. + +Ken olisi voinut unohtaa noita rauhallista lauantai-iltoja, jolloin oli +paras olla ulkona, jotta ei pappia häirittäisi kun hän mietti +saarnaansa konttorissa ja tupakansavu vieri ulos avainrei'ästä kuin +sininen käärme; tahi sunnuntaisaamuja ennenkuin kirkkoon mentiin, kun +odotettiin isää, joka söi muna-toddy'ansa vahvistaakseen ääntänsä. + +Ja kuitenkin tuo lupa-ajan pappi saattoi olla aivan toinen mies kun hän +istui yksin talonpoikiensa kanssa vaivais- tai koulu-toimikunnassa; +konttorista kuului välistä ääni, jonka tuskin olisi luullut tulevan +valon ja rauhan miehen suusta. + +Niin, tapahtuipa joskus kun nuoriso porstuassa etsi +päällysvaatteitansa, jollekin huvimatkalle lähteäkseen, että +sarkanuttuun puettu talonpoika tuli päistikkaa ulos konttorista ja +ovessa nähtiin punottavien kasvojen hohde, jotka äkkiä katosivat +jälleen, ja liehuva yönuttu samaten. + +Silloin sanoi rouva tai joku tyttäristä: "oi! -- isä parka! Siinä oli +taas yksi noita ilkeitä Haugelaisia, jotka tekevät isälle niin paljon +harmia pitäjässä". + +Eikä tuo mieliala heränneitä kohtaan hävinnyt silloinkaan kun +pietismi yliopistossa vallalle pääsi. Uudet opettajat ja papit, jotka +eivät ainoastaan olleet Haugelle kiitollisuuden velassa opin +syvämielisyydestä ja sen omistamisesta, vaan myös olivat omistaneet +tuon nöyrän ulkomuodon ja imelän puhetavan sekä tuon suhisevan +"s"-äänen Haugelaisuuden rappioajalta, näyttivät helposti unohtavan +että koko tuo kristillinen henki, jonka kurjista jäännöksistä he +elivät, oli jotakin, jota kansa alhaaltapäin oli itsellensä voittanut. +Ja samoin kuin arvoisat isänsä hekin rupesivat jaarittelemaan että +olivat kansan paimenet ja isät, että jokainen, joka mutkisti hiuskarvaa +heidän päässään, oli kumooja! -- hän kumosi kansan pyhyyden tuntoa ja +koski röyhkeällä kädellään tuohon muinaiseen ihanaan isälliseen väliin +seurakunnan ja sen paimenen kesken! + +Hans Fennefos'in ensimmäisinä matkavuosina hän enimmiten tapasi vanhan +koulun pappeja, jotka väijyivät jokaista hänen sanaansa ja askelettaan +sekä tekivät hänelle ja hänen ystävilleen niin paljon haittaa ja harmia +kuin suinkin voivat. + +Silloin oli tarkasti vaari pitäminen sekä itsestänsä että ystävistä, ja +siinä nuorella saarnamiehellä oli paljon taistelemista. Sillä hänellä +ei ainoastaan ollut tavattomia ruumiillisia voimia, vaan mieleltäänkin +hän oli uhkarohkea. Vanhat ihmiset sanoivat hänen paljon muistuttavan +Haugea tämän ensimmäisinä aikoina ennenkuin vainoominen oli hänet jo +masentanut. + +Sentähden sanottiinkin noissa kirjeissä, joita seurakunnan vanhimmat +lähettivät ystäville kaikkialle, alinomaa että nuori Hans Nilsen yhä +oli kehoitettava tottelevaisuuteen vallanpitäjiä kohtaan, jotta ei +mitään riitaa eikä hämmennystä syntyisi. + +Vähittäin hän oppi mieltänsä malttamaan niin että hän monessa paikoin +kaikessa hiljaisuudessa sai eripuraisuuden estetyksi papin ja +seurakunnan välillä. + +Täten Fennefos, niinkuin moni muukin maallikkosaarnaaja, sai mielet +niin asettumaan että, jos papilla vaan oli hyvä tahto, hän melkein aina +-- sangen ansaitsemattomasti -- löysi pienen joukon todellisia +kristittyjä seurakunnasta, jotka mielellään kokoontuivat hänen +ympärilleen, jos ei hän nimenomaan tarjonnut heille kiviä leivän +sijasta, niinkuin nuo vanhat papit. + +Vaan välistä Hans Nilsen'in oli vaikea malttaa mieltänsä. Vanhojen +kertomuksista Fennefos'issa tunsi hän hyvin kaikki Haugen elämän +vaiheet. Hän tiesi hyvin niiden nimismiesten, tuomarien ja varsinkin +pappien nimet, jotka olivat pilkanneet, vainonneet ja puoleksi +kuolijaksi kiduttaneet rakastettua opettajaa. + +Ja missä vaan kulki, hän tapasi noita nimiä. Sekä tuomarinistuimet että +saarnastuolit heidän poikansa olivat perineet -- noiden vanhojen +inhoittavien vainoojien ruumiilliset, eikä ainoastaan hengelliset, +pojat. + +Hänen nuori verensä rupesi suonissa kiehumaan, ja kun sanat vapaasti ja +terävästi lausuttiin seurakunnassa, huomasi hän että muidenkin laita +oli sama kuin hänen. Mutta silloin he kurittivat toisiansa lausuen: ei +ole esivaltaa toista kuin Jumalan asettama. + +Matkustaessaan maan länsi-osassa jäi hän aina vähäksi aikaa matami +Torvestad'in luokse. Kaupunki oli avaralle levinneen herätyksen +keskikohtana, ja vähittäin Hans Nilsen kodistui siellä paremmin kuin +Fennefos'issa. + +Sinne lähetettiin siis myös hänelle kirjeitä ystäviltä maan eri ääriltä +kun jotain kävi nurinpäin heidän parissaan tai kun halu kuulla hänen +puhuvan tuli heissä liian vastustamattomaksi. + +Silloin hän läksi heidän luo tai kirjoitti heille kirjeitä; tai +vanhimmat lähettivät jonkun toisen hänen sijaansa jos joku siihen +sopiva henkilö oli tarjona. + +Vaan eivät veljet eikä matami Torvestad häntä niin voimakkaasti +vetäneet kaupunkiin tahi saaneet häntä niin kauan sinne jäämään. Sillä +oikeastaan viihtyi hän paremmin talonpoikain parissa. + +Matami Torvestad'ista hänellä oli paljon muistuttamista. Monissa kohdin +tuo matami oli liian veltto, täynnä saksalaista pietistillistä +haaveksivaisuutta, jota Fennefos ei kärsinyt, ja ennen kaikkia oli hän +Fennefos'in mielestä sekä talossansa että seurakunnassa liian +käskeväinen ja vallanhimoinen. + +Fennefos'ia kaupunkiin veti etupäässä Saara. + +Ei sen vuoksi että hän tietääksensä olisi rakastanut Saaraa +minkäänlaisella himolla. Mutta Saara oli niin herätyksen valloittama, +niin perehtynyt raamattuun ja hyviin kirjoihin, ett'ei hän tietänyt +toista ihmistä, jonka kanssa mieluummin olisi puhunut hengellisistä +asioista. + +Ystävienkin keskuudessa pidettiin Saaraa suuressa arvossa, ja vanhojen +oli sydämellinen ilo kuulla tuon nuoren naisen puhuvan seurakunnassa +Jumalan sanaa. Se tosin oli harvinaista eikä hänellä ollut paljon "omia +sanoja". Mutta hän osasi niin monta virttä, niin paljon raamatun +lauseita ja kappaleita hyvistä kirjoista ulkoa, ja ennen kaikkia hän +oli perehtynyt itse raamattuun niin, että tuskin kukaan miehistäkään +siinä voi vetää hänelle vertoja. + +Pöydällä matami Torvestad'in huoneessa oli siihen kiinnitetty pulpetti; +siinä oli aina avattu raamattu. + +Se oli Saaran paikka ja sen viereen asetti matami tänään hyvän tuolin +kippari Worselle. + +Muutamia totisia vaimoja oli nyt saapunut, ja he kävivät istumaan +pitkin seiniä, laskivat kädet helmaansa ja huokailivat. Pari nuorta +tyttöä istuutui Henrietten kanssa eräälle hyvin ahtaalle penkille uunin +viereen, ja muuan puolikasvuinen poika, jota vanhemmat veivät mukaansa +kokouksesta toiseen, istui -- kasvoiltaan vaaleankeltaisena, täynnä +suvipilkkuja ja näppylöitä, aivan tylsän näköisenä -- erään tuolin +reunalle, joka seisoi oven suulla. + +Vähän ajan kuluttua tuli miesväki joukossa. Siinä oli veljekset Endre +ja Nikolai Egeland, joilla oli suurin talonpoikaiskauppa kaupungissa, +Sivert Jespersen, joka muutaman vuoden kuluessa oli ansainnut suuren +omaisuuden sillikaupalla, ja vielä neljä, viisi etevimmistä +Haugelaisista -- käsityöläisiä ja kauppamiehiä. + +Matami Torvestad ojensi kaikille kättä ja koetti hankkia heille +istuinsijoja, joka lopulta oli varsin vaikeata, vaikka huone oli iso ja +täynnä tuoleja. + +Hans Fennefos meni Saaraa tervehtimään ja kysyi samalla, kelle +nojatuoli oli asetettu? + +"Kippari Worse tulee tänne tänä iltana", vastasi Saara katsomatta +häneen. Hans Nilsen hämmästyi ja hänelle tuli paha ollakseen, vaikk'ei +tietänyt mistä syystä; matami Torvestad tervehti häntä ystävällisesti, +vaan itse hän ei vielä mennyt paikallensa istumaan; hän käveli -- +hieman kuumeentapaisesti, kunnes Jaakko Worse viimein tuli. + +Avatessansa ovea, Worsen teki suuresti mieli pötkiä tiehensä. Hän tuli +suurista huoneistansa, joissa vielä oli vähän valoa laskeuvasta +auringosta. Mutta täällä oli pimeää ja ahdistavaa; kaksi talikynttilää +seisoi messinki-jaloissa valaisten pöytää ja raamatun pulpettia; mutta +huoneessa ei näkynyt muuta kuin sarja kasvoja pitkin seiniä. + +Ei toivomistakaan päästä pois. Matami Torvestad otti häntä +ystävällisesti kädestä ja vei hänet sisään. + +Paitsi sitä tunsi hän kaikki läsnäolijat, ja miehet astuivat esille +puristamaan hänen kättänsä ja sanomaan häntä tervetulleeksi kotia. + +Yleinen oli ilo nähdä häntä seurakunnassa, sillä Jaakko Worse oli +mahtava mies kylässä ja tähän asti hän oli ollut melkein Haugelaisten +vihamiehiä ja pilkkaajia. He nyykkäsivät hymyillen matami +Torvestad'ille ja tämä nautti voitostaan. + +Varsinkin oli Sivert Jespersen hyvillään. Hän ja Worse olivat vanhoja +tuttavia pohjoiseen päin tehdyiltä kalastusretkiltä; ja Sivert Gefvint +-- joksi häntä nimitettiin -- oli kokouksien ulkopuolella vilkas ja +näppärä mies. Samalla kuin hänen suunsa oli täynnä Jumalan sanaa ja +virsiä, oli hän rohkea missä hyvä voitto oli tarjona ja taisi purjehtia +kuin riivattu päästäksensä ensimmäiseksi kalastus-paikalle. + +Kippari Worse murisi vähän ja silitti saukonnahkaansa kun Sivert +puristi hänen kättänsä, sydämellisesti ja hellästi sanoen häntä +tervetulleeksi. Oli nimittäin vanha juttu heidän välillänsä +suolakaupasta, jossa Worse arveli Sivertin häntä pettäneen; jota hän +olikin sanonut suoraan Sivert'ille monta kertaa heidän yhtyessään +kalastus-retkillä; mutta Sivert Gefvint hymyili vaan ystävällisesti ja +taputti Worsea olkapäälle. + +Matami Torvestad vei nyt Worsen nojatuoliin; kipparin oli hyvin paha +ollakseen ja hän kiroili mielessään sekä Laurits'ia että matamia. Mutta +Laurits istui autuaana eräällä pallilla kahden lihavan matamin takana, +joiden välistä hän näki vähän Henrietteä. + +Saara tervehti ujosti kippari Worsea; tämä silitti hänen päätänsä; +olihan hän nähnyt Saaran kasvavan pienestä tyttösestä. + +Kun nyt olivat istumassa ja kaikki oli hiljaa, sanoi matami Torvestad: +"No -- pikku Erik Pontoppidan! voitko kertoa minulle mistä puhuttiin +seurakunnassa?" + +"Pyhennyksestä" -- sanoi vaaleanaamainen poika oven suusta -- nopeasti +ja yksitoikkoisesti ikäänkuin olisi painettu sähkökellon nappia. + +"Mitä virttä te lauloitte -- Henriette! muistanet kai?" kysyi äiti. + +Henriette oli ollut rukoushetkessä, mutta tuo suru-sanoma ett'ei +Laurits saa asua heidän luonansa, oli häntä niin hämmentänyt, ett'ei +hänellä ollut suurta hyötyä siitä. Ja kun hän sitten kotia tultuansa +sai kuulla että Laurits kuitenkin oli otettu vastaan, tuli hän niin +rajattoman iloiseksi, että äidin kysymys tuli niinkuin sangollinen +vettä hänen päällensä. + +Hän kävi tulipunaiseksi eikä tietänyt sitä eikä tätä. + +Matami Torvestad katsahti hetkeksi ankarasti Henrietteen; sitten +kääntyi hän Erik Pontoppidan'in puoleen, ja kohta kun hänen silmänsä +oli nappiin koskenut, vastasi poika vilkkumatta: + + "Ei enää synnin valta + Saa mieltäin hallita + Sen voitan. Jumalalta + Saan siihen voimia." + +Kokouksessa oli monta, jotka nyykähyttivät ja hymyilivät kehoittavasti +pojalle. Tämän äiti, paksu kellahtava matami, sekä isä, Endre Egeland, +olivat ylpeät hänestä. Mutta Eerik Pontoppidan ei näyttänyt huomaavan +tätä kaikkea. + +Henrietteä ei kukaan katsellut -- paitsi Laurits; tyttö istui +häpeissään ja piiloitti itsensä kahden ystävänsä taakse. + +Matami Torvestad aloitti nyt ja muut jatkoivat ilman virsikirjoja: + + "Ei enää synnin valta + Saa mieltäin hallita. + Sen voitan. Jumalalta + Saan siihen voimia". + +Laulettiin kaikki kuusi värssyä. Jaakko Worsen korvissa tämä soi niin +kummallisen kolkolta ja ilkeältä -- kaikki nuo äänet matalassa +huoneessa, naisten terävät äänet ja miesten matala murina. Hitaasti, +äärettömän hitaasti laulettiin; jokaisen säkeen loppuun Sivert +Jespersen liitti muutamia kummallisia liverryksiä ja trimulantteja, +jotka olivat hänelle omituiset. + +Yksi vanhimmista, joka oli puhunut rukouskokouksessa, ei ollut läsnä +tänä iltana matami Torvestad'in luona; tämä pyysi sentähden että joku +kertoisi hänen puhettansa. Näin sanoessaan hän ja moni muu katseli +Fennefos'in puoleen; mutta hän istui ääneti, huulet yhteen +puserrettuina; näytti siltä kuin ei hän tänä iltana tahtonut puhua. + +"Niin, minä arvelen kaikessa nöyryydessä", lausui Sivert Jespersen, +"että vanhus puhui oikein hyvin ja sydämellisen yksinkertaisesti. Se +oli pyhän hengen vaikuttamaa, -- niinkuin pieni Erik Pontoppidan kohta +tiesi sanoa -- ja vanhus valitsi alkulauseeksi Lutheruksen sanat +artikkelissa: 'Minä uskon ja tunnustan etten omasta ymmärryksestäni ja +voimastani taida Jesuksen Kristuksen minun Herrani päälle uskoa, eli +hänen tykönsä tulla' -- ja näytti niin selvästi ainakin minun +mielestäni -- sekä raamatusta että jokapäiväisestä kokemuksesta kuinka +surkeasti meidän käy sekä hengellisessä että maallisessa katsannossa +jos luotamme lihaamme ja kurjaan järkeemme". + +Nikolai Egeland, joka ei juuri ollut varustettu hyvillä hengellisillä +lahjoilla, lausui: "Minä uskon, Herra! auta epä-uskoani". + +Hän ei todellakaan taitanut muuta kuin neljä viisi raamatun lausetta +ulkoa, joita käytti kun niin sopi, ja välistä eivät ne ollenkaan +sopineet. Mutta veljet tunsivat hänen uskollisuutensa ja kärsivät sitä; +hänelle ei ollut uskottu sen suurempaa lahjaa. + +Eräs vaimoista huokasi: "se on totuuden sana -- Sivert Jespersen -- +emme pitkälle pääsisi hengellisissä suhteissa omalla ymmärryksellämme". + +Matami Torvestad ryhtyi nyt puheesen; hänen oli tapana istua ja +käännellä lehtiä kirjasissa, jotka olivat pöydällä hänen edessänsä, +vastapäätä Saaraa. Ne olivat hengellisiä kirjasia, rukouskokoelmia ja +hengellisiä lauluja. Ja löytäessään niistä jotakin soveliasta, hän sen +koroitti puheesensa, jotta osittain puhui omia sanojansa, osittain luki +kirjasta. "Kristityn on aina muistaminen", alkoi hän, "että armon +järjestyksessä on monta korkeata ja salaista ihmetyötä, joita kurja +ihmisjärki ei ikinä voi käsittää eikä ymmärtää. Sentähden ei meidän +koskaan tarvitse vaivata itseämme pyytämällä sitä käsittää; meidän on +ainoastaan luottaminen Jumalan kaikkivaltaisuuteen ja totisuuteen, joka +on sen meille ilmoittanut. Tosiaan -- niin pian kuin järki tahtoo +ruveta tutkimaan mitenkä se on mahdollista, jota Kristus sanoo, niin +meidän pitää kohta tietämän että silloin kiusauksen hetki on käsissä, +että perkele on läsnä, tuo vanha järkevä käärme, joka vietteli Eevan +kavaluudellansa, ja silloin meidän on heti turvautuminen Jumalan nimeen +puolustukseksi kuolemaa ja itse helvettiä vastaan. Suotakoon meille +kaikille armo siihen". + +"Amen" -- sanoi Nikolai Egeland. + +"Mutta armaani!" kysyi Sivert Jespersen, kääntyen nuorison puoleen, +"mitenkä meidän on saavuttaminen tätä armoa?" + +"Se on pyhän hengen työ", kuului alhaalta oven suusta. + +"Oikein vastattu -- pikku Erik! ja miksikä nimität tätä pyhän hengen +työtä?" + +"Pyhennykseksi" + +"Ja mitkä eri osat pyhennykseen kuuluvat? Voitko siihenkin vastata?" + +"Uudesta-syntyminen, vanhurskauttaminen ja uudistus." + +Taas kaikki mielihyvillään katselivat tuota oivaa poikaa. Itse hän +istui kasvot muuttumattomina, suu puoleksi avoinna -- valmiina kun vaan +nappia kosketettaisiin. + +Mutta nyt Nikolai Egeland'in kunnianhimo paisui ja hän aloitti pisintä +raamatunlausetta, mitä osasi: "yhden ihmisen kautta synti tuli +maailmaan", mutta matami Torvestad katkaisi hänen puheensa lempeästi: + +"Ihmeellinen on uudestisyntyneen ihmisen laita; hän ei ole +minkäänlaisen synnin eikä maallisen himon orjana, -- ei viattomissakaan +asioissa. Sanoessani ett'ei hän ole orja, en tahdo sillä kieltää että +hän heikkouden hetkenä voi joutua synnin valtaamaksi; mutta minä +tarkoitan ett'ei hän jää syntiin. Jos perkele tai liha äkkiarvaamatta +karkaavat hänen päällensä, niin että hän lankee syntiin, nousee hän +jälleen, valittaa Jumalalle hätäänsä ja pyytää anteeksi-antamusta, Ja +niin kauan kuin hän näin uudistetaan uskossa ja löytää rauhaa Jumalan +kanssa, hän aina voittaa synnin ja vaeltaa yhä edelleen hengessä." + +Saara katseli Fennefos'in puoleen; sillä hän tiesi ett'ei Fennefos +voinut kärsiä sitä kirjaa, josta äiti sen luki. Vaan hän ei liikkunut. +Himmeässä valossa Saara näki hänen voimakkaat suorat kasvonsa -- vähän +ylöspäin käännettyinä ikäänkuin hän olisi lakeen päin katsellut. Koska +Fennefos ei näyttänyt tahtovan puhua tänä iltana, jatkettiin +keskustelua ainoastaan neljänneksen tuntia ilman mitään virkeyttä. +Saara istui koko ajan raamatun edessä; ja aina keskustelua myöten haki +hän raamatun paikkoja sieltä täältä -- joko itsellensä tai muille, +jotka pyysivät häneltä apua muistuttamisessa. Hän löysi kohta kaikki, +mitä haki, ja tärkeimmät paikat hän aina osasi ulkoa. + +Kippari Worse ei tuota pyhennys-asiaa ymmärtänyt, ja häntä rupesi +kovasti väsyttämään. Häntä pitivät vielä valveilla yksistään Saaran +pienet sormet, jotka niin ahkerasti liikkuivat pyhän kirjan lehdissä. + +Viimein hän kuitenkin olisi nukkunut; mutta silloin matami Torvestad +ehdotti, että he yhdessä veisaisivat erään virren. + +Saara otti nyt virsikirjan, piti sitä kaptenin edessä, ja laulu alkoi. +Worse istui puoli-nukuksissaan ja katseli Saaran sormia. Silloin Saara +yht'äkkiä katseli häntä suurilla mustilla silmillänsä, sanoen: +"laulakaa tekin". + +Kippari Worse heräsi selki selväksi ja rupesi ynähtelemaän sitä myöten +kuin Saara muutti sormiansa. Virsien veisaaminen ei ollut koskaan ollut +hänen hyviä avujansa, ja kun tuli sanoja semmoisia kuin Jumala ja +Jesus, häpesi hän päästää ne syntisestä suustansa. + +Mutta hereillä hän oli ja vieläpä lisäksi: hänen oli hyvä ollakseen. +Tuon tuostakin hän katseli Saaran sormia ja käsivartta myöten hänen +vahvoja olkapäitänsä, katseli tuota hentoa valkoista ihoa korvien +takana ja leu'an alla, jossa kurkku hieman liikkui hänen laulaessaan. +He istuivat niin tuttavasti ja likellä toisiansa, kun Saara kallistui +hänen puoleensa, pitäen virsikirjaa, että kippari Worse tunsi jotakin +lämmintä ja naisellista läheisyydessään -- ensimmäinen kodikas tunne, +mitä oli tuntenut tänään. + +Oli toinenkin, joka hyvin menestyi, vaikk'ei hänkään juuri seurannut +hengellisiä selityksiä, ja tuo toinen oli Laurits Seehus nurkassaan. + +Hän oli niin onnellinen kovan kärsimyksensä jälkeen, ett'ei hänestä +ensinkään tuntunut samalta kuin muulloin rukouskokouksissa; voihan hän +nähdä Henrietteä. Ja koska pyhä sana ja laulu vaikutti häneenkin, joka +niin kauan oli ollut sitä vailla, tuli hän niin liikutetuksi, että +kiitti Herraa siitä, että oli pannut hänelle tuon pienen koetuksen, +jotta hän nyt sitä paremmin tajuisi kuinka onnellinen hän oli. + +Virren veisattua talon tyttäret toivat teetä ja voileipiä. Sittenkuin +Endre Egeland oli lukenut pöytärukouksen, kaikki söivät ja joivat +paljon teetä, jonka jälkeen erosivat kello yhdeksän aikana. + +Kun Worse taas seisoi huoneissansa ja näki matami Torvestad'in +vieraiden menevän torin yli, ei hän tietänyt pitikö hänen nauraa vai +kiroilla ajatellessaan että oli näiden ihmisten seurassa viettänyt +ensimmäistä iltaa. + +Siinä meni Endre Egeland, josta kerrottiin että hän vietteli +talonpoikaistyttöjä alas makasiniinsa, ja Sivert Gefvint, joka niin +häpeällisesti oli Worsea suolakaupassa pettänyt. Jospa Randulf vaan +tietäisi! Kuitenkin ajatteli hän useita kertoja kuinka hauska oli ollut +laulaa neiti Saaran kanssa, ja hänestä tuntui ikävältä ja tyhjältä +suurissa avaroissa huoneissaan. + + + + +IV. + + +Seuraavana iltana kippari Worse taas oli klubissa, ja hyvä hänen oli +olla. Ainoastaan ensimmäisenä päivänä siellä oli ollut niin kiusallista +noiden nuorten Amerikkalaisten seurassa. + +Myöhemmin vanhat ystävät kokoontuivat hänen ympärillensä, ja hän kertoi +heille monta hauskaa juttua Rio de Janeirosta, lauloipa heille erään +englantilaisen laulunkin espanjalaisella jälki-säikeellä, minkä oli +oppinut eräältä kauniilta tytöltä, joka oli maannut riippu-matossa +kahden palmupuun välissä. + +Se huvitti, sillä klubissa oli tapana laulaa melkein joka ilta; ja +opittuansa jälki-säikeen lauloi koko joukko voimakkaasti niin että +lusikat kilisivät suurissa höyryävissä toddy-laseissa: + + "Ah chio -- chio -- la-la-la, + Ah -- chio -- chio voi!" + +Siellä oli sekä satamavouti Snell että kontrollöri Aarestrup, +tullinhoitaja Preuss, palopäällikkö ja muuten koko joukko kipparia ja +laivan-omistajia. + +Tietysti puhuttiin koko kaupungissa kippari Worsen olosta Haugelaisten +kokouksessa, ja hän sai pitää hyvänänsä paljon iva-sanoja sen johdosta. + +Hänestä oli paras nauraa muiden kanssa; suuttuminen ei olisi asiaa +parantanut, ja lopulta oli hän niin jumalaton että luki pöytärukousta +Endre Egeland'in tapaan. Paitse sitä huvitti häntä kun kaikki klubissa +viimein päättivät että Jaakko Worse oli viekas vanha armastelija, joka +viljeli pyhien tuttavuutta kauniitten tyttöjen tähden. + +Matami Torvestad ei sittemmin ollut häntä häirinnyt. Kun he tapasivat +toisiansa, pyysi hän aina kaptenia muistamaan jälkiänsä, mutta yhtä +lempeä hän oli, vaikk'ei Worse tullutkaan. + +Saatuansa kapineensa laivasta, lähetti hän Laurits'in neiti Saaralle +viemään arkun, joka oli näkinkengillä koristettu ja ihmeellisin kapine, +minkä hän oli Riosta tuonut. + +Tästä suuresta lahjasta matami Torvestad tyttärensä puolesta kiitti +kaptenia lempeästi, nuhdellen häntä siitä, sanoen että tällaiset komeat +esineet helposti nuoressa tyttösessä voivat synnyttää maailmallista ja +turhaa mieltä. + +Kesän kuluessa Worse lakkasi kaipaamasta Randulfia. Hänestä tuntui +hyvältä olla rauhassa kotona, asiansa menestyivät hyvin, ja koko +kaupunki jumaloitsi häntä hieman, hän kun oli vienyt ensimmäisen laivan +Rioon. + +Pojaltansa Lybekistä hän ei usein saanut kirjeitä. Mutta rätingeistä +hän näki että tuo nuori herra eli ja eli reippaastikin. Heidän välinsä +ei ollut koskaan ollut erittäin hellä, osittain siitä syystä että isä +oli niin paljon poissa kotoa ja osittain sentähden että poika oli +äitinsä mämmittelemä ja lellittelemä. + +Äiti oli ollut teeskennelty hentohermoinen nainen, joka ei ajatellut +muuta kuin ritareja, linnaneitosia, aseenkantajia, kuutamoa, salaovia, +pitkiä kiharoita ja kierto-portaita. + +Hän oli aikanansa viehättänyt perämies Worsea eräällä soutoretkellä +kuutamossa. Kippari Worse ei ollut koskaan ennen nähnyt niin hienoa +naista, niin suuria kosteita silmiä -- ei Itämerellä eikä Välimerellä. + +Ja tämä nainen oli tullut hänen omakseen ennenmainitulla +souto-retkellä, kun Worse, sittenkuin seura oli juonut kahvia eräässä +pienessä saaressa, oli ottanut hänet syliinsä ja kaalaten kantanut +häntä veneesen, odottamatta kunnes se pääsi oikein rantaan. + +Sepä muistutti tuota hienoa naista vähäisen Romarinosta, joka iski +vahvan käsivartensa Mirandan hoikkaan vartaloon ja hyppäsi satulaan, +kallis taakka sylissään, lähtien hänen kanssansa kuorsuvalla +ratsullansa ulos linnan portista. + +Mutta Worse oli yhtä vähän ritari, kuin hänen vaimonsa oli +kipparin-matami. Läpiluettuansa kaupungin lainakirjaston, vaimo vaipui +tunteellisiin unelmiin, joista ainoastaan heräsi valittamaan ja +voivottamaan; Jaakko Worse rupesi silloin lähtemään pitkille +merimatkoillensa. + +Kerran kun Worse oli paluumatkalla Lissabonista, synnytti hänen vaimonsa +pojan, jonka joutuisaan ristitti Romarinoksi. + +Se koski kipeästi Worsen sydämeen. Hän ei voinut oikein iloitakaan +tuosta pienestä, kehdossa olevasta kalpeasta olennosta sen nimen +tähden, joka ikäänkuin eroitti pojan hänestä ja veti hänet äidin +maailmaan. Ja olipa se todellakin mitä kummallisinta ajatella voi -- +kun kuuli kippari Worsen sanovan: Romarino. + +Tuon heikon huokailevan naisen kuollessa Romarino oli 15-vuotias; ja +hän lähetettiin erään perheen luo Kyöbenhamniin, joka konsuli Garman'in +pyynnöstä otti hänet huostaansa; kotia, tuohon suureen tyhjään taloon, +ei hän voinut jäädä, isä kun aina oli matkoilla. + +Nyt hän oli 20-vuotias ja ennen Jaakko Worsen lähtöä pitkälle Rion +matkalle oli poika käynyt kotona. + +Hän oli vielä nytkin vaalea-ihoinen ja vaaleatukkainen, puettuna +olivi-vihriään takkiin, keltaisiin liiviin, ahtaisin housuihin, joita +saappaiden alla olevat valkonahkaiset hihnat vahvasti pinnistivät. +Äärettömän korkeata silkkihuopahattua kannatti kolme hiuskarvaa tahi +oikeammin kaksi; ihmeellistä oli, ett'ei se pudonnut hänen päästänsä -- +useammin. + +Näin hän kummastutti muutamia päiviä pientä kalastuskaupunkia. Kävellen +hoikka espanjan-ruokokeppi kädessä, katseli hän ylön kaikki ja kaikkea; +eikä hän voinut oikein puhua Norjan kieltäkään. + +Isä puoleksi ihaeli, puoleksi häpesi häntä. Mutta ihailu sai kovan +kolauksen, kun Tuomas Randulf eräänä päivänä vannoi että Romarinolla +oli hajuvettä nenäliinassaan. + +Kuitenkin Worse aina rakasti poikaansa. Vaikkapa olisikin toivonut +hänessä olevan vähän enemmän merimiehen verta. Usein hän ajatteli +kuinka hyvältä olisi tuntunut jättää "Perheen toivo" pojallensa -- +semmoisen kuin Laurits Seehus hänen olisi pitänyt olla. + +Romarino Worse oli todellakin mitä hän näytti olevan -- keikari, joka +käytti hyväkseen isänsä rahoja ja sydämessään ylenkatsoi halpaa +kipparia, -- jota hän aikanaan oli äidiltänsä oppinut. + +-- Mitä enemmän kippari Worse perehtyi kaupungin oloihin, sitä enemmän +rupesi hän miettimään kuinka laita oikein oli Sandsgaard'issa. +Sillä niinkuin ennen siellä ei ollut, perhana tiesi mitenkä siellä +oikein oli laita. Että rouva Garman oli kuollut, se teki tietysti +suuren eroituksen, vaan eihän se voinut olla syynä siihen, että +Sandsgaard'issa yhä vieläkin oli niin kolkkoa ja ahdistavaa. Viimein +Worse rupesi epäilemään asian oikeata laitaa. Ei yksistään satamavouti +Snell, silloin ensimmäisenä iltana, ollut viitannut siihen, että E. F. +Garman oli rahapulassa. Samaa hän sai kuulla useilta haaroilta. Ensin +hän nauroi, mutta lopulta häntä rupesi arveluttamaan. + +Usein kun Worse soudatti itsensä Sandsgaard'iin, päätti hän sillä +kertaa puhua suunsa puhtaaksi konsulille. Herranen aika! -- jos E. F. +Garman todellakin oli rahan puutteessa, olihan Jaakko Worsella koko +joukko rahoja käytettävänä, ja enemmän hän voisi hankkia. + +Mutta häneltä puuttui uskallusta kysymään. + +Oli vanha tapa että niin pian kuin nähtiin kippari Worsen venettä +soudettavan Sandsgaard'in lahdelle, Sakari makasini-renki sai käskyn +ottaa kala-sumpusta suuren turskan; sillä se oli kippari Worsen +mieliruokaa. + +Sekä neiti Mette että neiti Birgitte iloitsivat sydämestään kun hän +tuli; vaikka suuttuivat häneen julmasti kun hän ärsytti heitä, ja sitä +hän aina teki. + +Tervehdittyänsä neitoja, Jaakko Worse aina ensimäiseksi meni +konttoriin, joka oli perheen-huoneen takana; ovi siihen oli +tavallisesti avoinna. Konttorissa hän tarttui almanakkaan, ja +havaitessaan että sillä päivällä oli pyhän Krispinuksen tai pyhän +Hieronymuksen nimi, oli hänellä tapana hieroa käsiänsä: + +"Kuolema ja kirous, senkö pyhimyksen päivä se olikin! Minä tunnen sitä +Italiasta, se on heidän parhaimpia pyhiänsä. No -- pitää siis saada +lasillinen toddya tänä iltana". + +Konsuli Garman hymyili ja vanha kirjanpitäjä Adam Kruse hirnakoitsi +pulpettinsa takaa; hän käskettiin tavallisesti toddylle kun kapteni oli +siellä. Sitten otti Worse, joka oli aivan kuin kotonansa talossa, +konttorin kaapin avaimet ja veti esille muutamia neliskulmaisia +Hollannin pulloja. + +Illalla hän pelasi "styrvalt" neitien kanssa; konsuli istui heitä +katselemassa ja nauroi sydämmellisesti kun kapteni pelasi väärin ja +petti noita arvoisia nettiä niin, että heidän myssy-nauhansa vapisivat +vihasta. + +Välistä konsuli ja Worse myös puhuivat politikia "Hamburger +Nachrichten'in" mukaan; silloin vanha kirjanpitäjä istui ääneti lasinsa +ääressä nöyrällä paikallansa nurkassa suuren lyömä-kellon vieressä +imien liitupiippuansa. + +Vanhassa perheen-huoneessa, sataman puolella, seisoi kaksi +talikynttilää pöydällä sohvan edessä, jossa konsuli istui, ja kaksi +kynttilää paloi toddy-pöydällä uunin kohdalla, kun oli vieraita. + +Yläpuolella valkoista panelia, joka oli yhtä korkea kuin nuo +kankea-selkäiset tuolit, oli seinät verhotut viheriäiseksi maalatulla +palttinalla. Harmaissa rullakartiineissa, jotka hiljakkoin oli tuotu +Kyöbenhamnista, oli kuvattuina Kristianborgin, Kronborgin ja +Fredriksborgin linnat. Etupuolella niissä seisoi joku pitkä +mies-vaeltaja erään puun juurella, katsellen yli veden pinnan linnaan +päin ja kolme vallasnaista, pitkä shaali hartioilla ja hattu päässä, +jotka hatut olivat vaunu-kuomien näköiset, käveli oikealle päin. + +Uunin-nurkassa oli kerinpuut, joita neidit käyttivät kun eivät juosseet +toinen toisensa jäljissä tai puuhanneet taloustoimissa. + +Rouva Garman'in kuoltua konsulin ei onnistunut jakaa työtä sisarusten +välillä. Kun neiti Birgitte hetken aikaa oli lukenut pöytävaatteita, +hopeita, pesoa y.m.s., valloitti hänet vastustamatoin halu valvomaan +ett'ei kyökissä haaskattaisi liian paljon voita. Ja kun neiti Mette +viikon aikaa oli hoitanut ruo'an laittamista ja talouskassaa, ei hän +voinut nukkua ennenkuin hänkin oli lukenut pöytäliinat ja hopealusikat. + +Tämä sai aikaan suurta häiriötä taloudessa ja sisarten välillä +arveluttavia kahakoita, joista kuitenkin vaan viimeiset mainingit +tulivat konsulin näkyviin. Ainoastaan yhdessä asiassa he olivat +yksimieliset, nimittäin rakkaudessa kanaria-lintuun. Heillä oli ollut +useita lintuja vuosien kuluessa, ja joka kerta, kun kissa jonkun vei, +vannoivat he ett'eivät enää tahdo joutua semmoisen surun valtaan. + +Mutta kapteni Worsen laskujen mukaan hovisuru kanarialinnun jälkeen +kesti ummelleen kolme viikkoa; sen ajan kuluttua hankittiin aina uusi. +Ne olivat aina naaraslintuja, sillä neidit eivät kärsineet mitään +urospuolista, ja paitsi sitä laulu heitä vaivasi. + +Nykyinen kanarialintu oli suloisin, mikä heillä oli ollut. Sillä paitsi +muita oivallisia ominaisuuksia oli sillä sekin, joka alussa heitä vähän +hämmästytti: se taisi munia. + +Mutta koska tuo pikkunen älykäs eläin nähtävästi tiesi kuinka turhaa +tuo muniminen yksinäisyydessä oli, ei se muninutkaan järjellisellä ja +varovaisella tavalla pesäänsä. Se etsi aina jotain korkeata paikkaa, ja +siitä se pudotti munansa alas pöydälle tai lattialle, jotta nuo somat +pienet munat menivät vallan murskaksi. + +Tuo suretti suuresti neiti Birgetteä ja neiti Metteä, sillä kun ensin +olivat tottuneet tuohon ihmeesen, joka alussa heidän mielestään oli +sopimattomuuden rajalla, halutti heitä saada noita somia pieniä munia +-- yksi kummallekin heistä --, ja he tuumasivat ja miettivät mitenkä +saisivat lintua järjellisesti käyttäymään. + +Häkkiin he panivat pumpulia ja hienoja lankoja; ympäri huonetta, +varsinkin niille paikoille, mistä joskus olivat löytäneet rikkinäisen +munan, he rakensivat taitavasti pieniä pesiä pehmeästä savesta ja +sisustivat ne pumpulilla ja jouhilla; jopa viimein juoksentelivat +ympäri huonetta, pesä kummassakin kädessä, kun linnun menetystapa +heidän mielestänsä oli arveluttava. Mutta parantumaton pikku eläin sai +aina heidän toiveensa raukeemaan tyhjiin. Sillä oli varsinainen +mielipaikka ylhäällä peilin päällä, josta se muni alas pöydälle kun ei +kukaan sitä huomannut. + +Siitä oli katkeraa surua neiti Birgettellä ja neiti Mettellä; ja +tulisina hetkinä eivät voineet olla toisiansa syyttämättä siitä +onnettomuudesta. -- + +-- Eräänä iltana klubissa kysyi satamavouti ivallisesti: "Onko vanha +Aatami lähtenyt Bergeniin?" + +"On -- hän läksi viime viikolla", vastasi Worse. + +"Asioita tietysti. E. F. Garman'illa on paljon asioita Bergenissä." + +"Lainata rahoja -- kenties -- pop -- pop." + +"Kuulkaa nyt satamavouti! -- nyt olen jo saanut tarpeekseni tuosta", +huusi Jaakko Worse. + +Mutta toinen jatkoi joutamatta häirityksi: + +"Ei ole niin varmaa -- pop-pop -- tukalat ajat suurilla ja pienillä. +Puhuttelin kapteni Andersen'iä -- Freya --, hän tuli suoraan +Bergenistä. Vanha Aatami pyysi saadakseen pari tuhatta specie-taaleria +vaikka mistä -- tiesivät he; mutta hän ei saanut niitä -- niks -- ei! +sanoivat Bergeniläiset -- pop -- pop! Sinne ei ole vilkasemista!" + +Nyt kävi liian hulluksi. Worse meni suoraan kotia. Joko nyt oli +ihmisten suussa, että E. F. Garman'in laita oli huono, ja että luotto +oli menetetty; silloin, Jumala paratkoon, oli aika Worsen ryhtyä +asiaan. + +Seuraavana päivänä hän ilmautui konttoriin, lukitsi oven +perheen-huoneesen ja sisimpään konttoriin; hän halusi puhutella +konsulia kahden kesken. + +Worse oli tänään hyvin kummallinen käytökseltään -- hän näytti puoleksi +ujolta ja puoleksi viekkaalta, jotta konsuli, nojautuen tuoliinsa, +kysyi: + +"Onko jotain tapahtunut?" + +"Ei -- ei suinkaan -- ei suinkaan", vastasi Worse, nojautuen milloin +toiseen milloin toiseen jalkaansa, "ai'oin vaan pyytää kunselilta +jotain." + +"Me olemme aina valmiit täyttämään vanhojen ystävien toivomukset, sitä +myöten kuin voimia riittää. Istukaa -- kapteni Worse!" + +"On nyt niin, että tahtoisin lähteä kalastus-retkelle tänä talvena +omaksi hyödykseni, -- ja -- ja sitten -- sitten --" + +"Luulin teidän, kapteni Worse, menneistä ajoista tietävän ett'emme +tahdo estää teitä asioitsemisesta sillinkalastuksen aikana. Niin tulee +olemaan laita tänäkin vuonna --" + +"Niin -- tietysti! -- Kiitoksia -- tiedänhän sen -- paljon kiitoksia! +mutta siihen tarvitaan paljon rahaa -- herra konsuli!" + +Konsulin kasvot venyivät kun hän kuuli nämä sanat. + +Mutta Worse rohkaisi mielensä ja pani suuren pomminsa räjähtämään: +"Tahtooko E. F. Garman lainata minulle 2,000 specie-taaleria +vekseli-obligationia vastaan?" + +Morten Garman hypähti tuolissaan. + +"Mitä! tahtooko Jaakko Worsekin lainata rahoja?" + +"Niin -- katsokaas -- herra konsuli, kaikki ihmiset kokoovat rahoja +syksyksi kalastusta varten, ja minun tekee kerran mieli kilpailla Sivert +Jespersen'in ja noitten toisten kanssa --" + +"Kas, siinä nyt ollaan!" huusi konsuli, "niin tähän aikaan eletään. +Toinen tahtoo olla toista parempi, ja sitte on vaan puhetta +lainaamisesta -- lainaamisesta ja keinottelemisesta; mutta kun sitten +tilinteon päivä tulee, -- silloin ollaan pulassa". + +"Mitä siihen tulee -- herra konsuli! niin toivon että E. F. Garman +tietää Jaakko Worsen olevan 2,000 specie-taalerin arvoisen ja vähän +päällekin!" + +"Hyvin mahdollista -- hyvin mahdollista", vastasi konsuli äkäisesti; +"mutta me olemme nyt jo siihen määrään etumaksuja antaneet puolen +maailman puolesta, ett'emme loppua siitä näe; suurempiin emme voi +ryhtyä näinä huonoina aikoina". + +Jaakko Worse, jota huvitti pieni komedia, näytteli eteenpäin. + +"Sepä paha kyllä", vastasi hän hieman äreän näköisenä, "että minun +täytyy kääntyä muitten puoleen, sillä sitten kentiesi luullaan ett'en +ole hyvässä sovinnossa kauppahuoneen kanssa, tai keksitään muita +valheita niiden lisäksi, mitä ihmiset jo hokevat --" + +"Mitä sillä tarkoitatte? -- mitä sanotaan E. F. Garman'ista?" -- kysyi +konsuli terävästi. + +"No -- eilen oli esimerkiksi klubissa eräs, joka sanoi, että muuan +henkilö oli lähtenyt Bergeniin hankkimaan rahoja muutamalle toiselle." + +Konsuli Garman käänsi pois kasvonsa ja katseli ulos puistoon, jossa +syksy hajoitteli ensimmäisiä kellastuneita lehtiä; ei hän koskaan +ennen ollut nähnyt vaaraa niin läheltä; hänen kevyt mielensä, hänen +uhkarohkeutensa ei koskaan ollut oikein selvästi tajunnut että +kauppahuone E. F. Garman -- että vanha Sandsgaard -- kaikki riippui +hiuskarvasta -- valmisna raukeemaan niinkuin vararikkountunut ainakin. + +"Niin niin --" mutisi hän, "oli hullusti tehty että lähetin Krusen +Bergeniin. Mutta --" yhtäkkiä väsyi hän kantamaan tuota taakkaa +yksinänsä, hän kääntyi suoraan Worsen puoleen, sanoen: "E. F. Garman'in +laita ei ole niin hyvä kuin luulet -- Jaakko!" + +Hän tuli sinutelleeksi Worsea niinkuin muinoin kun Jaakko Worse oli +matrosina ja Morten Garman koulupoikana. + +Nyt oli tuo viekas kippari Worse päässyt tarkoituksensa perille. +Yht'äkkiä hän heitti takkinsa auki, sieppasi setelipalan +rintataskustaan ja heitti sen konsulin eteen. + +"5,000 specie-taaleria -- herra kunseli! Aluksi tämä, ja kymmenen tai +viisitoista tuhatta kun olen ehtinyt haalia ne kokoon"; hänen kasvonsa +loistivat ja hän nauraa hohotti täyttä kulkkua. + +Mutta hänen ilonsa sai pikaisen lopun kun konsuli sysäsi rahapakan +luotansa, kysyen kylmimmällä äänellänsä: + +"Mitä tämä tietää? -- mitä pitää minun tehdä noilla rahoilla?" + +"Käyttää niitä, lainata, pitää niitä niin kauan kuin mieli tekee -- +herra kunseli!" + +"Ah, vai niin! -- Te olette siis ilveilleet täällä minun kanssani; +sangen somasti tehty -- herra kapteni Worse! Mutta niin pitkälle E. F. +Garman ei ole joutunut, että lainaavat rahoja omalta -- omalta +väeltänsä." + +Hetkisen istui tuo viekas kippari Worse äänetönnä; mutta viimein se +tuntui hänestä liian hassulta; hän kiivastui ja löi nyrkkinsä pöytään: + +"Ei, kuules Morten -- Vaari! nyt tuo ylhäisyytesi jo hyppää aisojen +yli! Jos E. F. Garman tarvitsee rahoja, niin on luonnollisinta että se +lainaa minulta, joka olen ansainnut jok'ainoan äyrin teidän ja isänne +palveluksessa!" + +"Mutta etkös ymmärrä --" huusi konsuli, kiivastuen hänkin vuorostansa, +"tuhat tulimmaista, etkös käsitä että luottomme kärsii siitä jos +saadaan tietää että yksi omista kippareistamme on pelastanut meidät +pulasta?" + +"Oh -- mene sinä metsään luottonesi päivinesi! -- rahat ovat luottoa +paremmat, luulisin ma! Minun rahani ovat totta tosiaan yhtä hyvät kuin +sinun -- Morten Garman! -- ja jos et sinä ota niitä, niin et olekaan +sama mies, minä sinua pidän." + +Jaakko Worse oli nyt vallan innoissaan ja he sinuttelivat toisiansa +sitä huomaamattakaan. + +"No -- no, Jaakko, älkäämme rikkoko ystävyyttämme!" -- sanoi konsuli, +järjestäen kaulaliinaansa; ensi kerran joku rupesi hänen käskijäkseen. +Hän katseli rahoja ja katseli ulos puistoon, ja pitkä äänettömyys +syntyi. + +Kippari Worse oli noussut ja seisoi selin pöytää vasten, katsellen +seinällä olevaa karttaa. Perheen-huoneen vanha lyömäkello tikitti +yksitoikkoisesti. + +Viimein konsuli Garman nousi ja meni Worsen luo. + +"Kuules, Jaakko Worse! -- Minä otan rahasi jos tahdot ruveta +kumppanikseni." + +"Mitä? -- mitä sanotte? -- kumppaniksi? -- Oletteko mieletön? herra +kunseli!" + +"Kuulkaa nyt: te panette teidän pääomanne asioihimme, se on: niin +paljon pääomastanne kuin itse tahdotte, ja sillä te tulette Garman & +Worsen kauppahuoneen osakkaaksi prosentilla, jonka vast'edes voimme +määrätä." + +"Ei -- ei -- kunseli! Se ei ollut tarkoitukseni. Muutettaisiinko +toiminimi? Se ei koskaan käy laatuun; eikä se ole tarkoitukseni?" + +"Mutta se on minun tahtoni ja on ainoa keino. Istukaamme, puhukaamme +tyvenesti. -- Se ajatus, että lainaisin rahoja teiltä, on kärsimätön. +Sitä vastoin ei se ensinkään loukkaa tunnettani eikä väliämme, että me +ahtaana ja -- ja -- kuinka sanoisinkaan -- hm -- tukalana aikana, +julkisesti otamme kumppaniksemme miehen, joka monta vuotta on tehnyt +työtä kanssamme, jonka tähden liitämme hänen nimensä meidän nimeemme ja +tästälähin sanomme yhteisen kauppahuoneemme: Garman & Worseksi." + +"Niin -- mutta, mutta -- kaikki muu kävisi laatuun, mutta nimi -- +isänne nimi --" + +"Isäni kentiesi ei olisi sitä tehnyt, mutta minä sitä tahdon. Tämä +keino on -- hm -- on kauppahuoneen pelastus; minä tahdon sen tunnustaa, +ja minä pyydän teitä suostumaan ehdotukseeni." + +"Mutta, hyvä herra konsuli", aloitti Worse taas. Hän oli taas alentunut +tavalliseen asemaansa eikä voinut suostua siihen ajatukseen, että +tulisi itse konsulin, Morten V. Garman'in kumppaniksi. + +Vaan toinen pysyi päätöksessään; ja koska hän todellakin sitä tahtoi, +ei ollut muuta neuvoa kuin suostua. + +He istuivat vielä kauan yhdessä keskustelemassa, mitenkä asiat +asetettaisiin tulevaisuudessa; ja konsuli sanoi suoraan toivovansa +ett'ei Jaakko Worse liioin sekaantuisi asioiden hoitoon, jota Worse +nauroi makeasti -- se ei voinut hänen mieleensä juolahtaa. + +Soutaessaan kaupunkiin tuntui hänestä ikäänkuin hän nyt olisi aivan +toinen Jaakko Worse kuin se, joka souti Sandsgaardiin. Hänessä rupesi +liikkumaan suuria ajatuksia uudesta arvostansa, ja hän istui +mutisemassa: Garman & Worse, ja ajatteli minkä vaikutuksen tuo tulisi +tekemään Randulfiin. Ei hän kuitenkaan ollut oikein iloinen; se oli +hänestä liikaa, oli tapahtunut liian äkkiä; ja hän häpesi puhua siitä. + +Vaan konsuli Garman ei pitänyt toiminimen muutosta salassa, ja +seuraavana päivänä uutinen oli luettavana kaupungin molemmissa +sanomalehdissä, jotka kokonsa ja sisällyksensä puolesta olivat +tavallisten kaalilehtien kaltaiset. + +Helppo on arvata kuinka tervetulleena aiheena tuo oli pitoihin ja +ylimääräisiin juominkeihin klubissa. Jaakko Worsea kunnioitettiin +komeilla puheilla pöydässä, ja pilkattiin sitten mitä enemmän juotiin. +Kateus on aina sangen sukkelapuheinen, jotta Worsella ei ollut pelkkää +iloa ylennyksestänsä. + +Ja Randulf, tuo vanha pölkky, joka Riiasta oli lähettänyt sanoman +paluumatkastaan, hän lähetti nyt tiedon siitä, että oli törmännyt +yhteen erään Rostockin laivan kanssa ja sitten palannut Volderaan +takaisin purkamaan lastiansa ja korjauttamaan vammoja. Nyt puuttui vaan +että hän jäätyisi kiinni syksyksi. + +Saatuansa tiedon tuosta suuresta tapauksesta, kirjoitti Romarino ensi +kerran kiittävällä tavalla isälleen. Vaan isälle tuo kiitos ei +maistunut juuri makealta, se kun oli lausuttu näillä sanoilla: + +"Vaikka olet hiomaton merimies, täytyy minun tunnustaa että tässä +tilaisuudessa olet temppuellut viisaasti ja hienosti." + +Mutta matami Torvestad'in ystävällisyys kasvoi kahdenkertaiseksi, ja +syksyn tullessa, myrskyineen ja sateineen, Jaakko Worsen mielestä oli +hauska istua piharakennuksessa teekupin ääressä matamin ja neitien +seurassa -- kun siellä ei ollut rukouskokousta. + +Klubissa he olivat niin kirotun sukkelapuheisia. + + + + +V. + + +Kun aurinko myöhään syksyllä laskeutui keltaisiin myrskyisiin +sadepilviin, tuli tuo pieni kaupunki pilkkosen pimeäksi, eikä tätä +pimeyttä millään lailla vastustettu -- jos ei ollut pidettävä +tämmöisenä vastustuksena eräs muurinrakosessa raastuvan ovella oleva +pieni, luminen lyhty. + +Muuten oli pimeä, pilkkosen pimeä ahtailla mutkikkailla kaduilla, ja +silloilta putosi päistikkaa veteen se, joka sattui olemaan päissään tai +vieras kaupungissa. + +Pienissä puotiloissa paloi hylkeenrasva-lamput tahi +talikynttilät; hienommissa puodeissa oli ruvettu käyttämään riippuvia +moderatöri-lamppuja, jotka vaivasivat vanhojen ihmisten silmiä. +Vesilätäkköjä valaisi silloin himmeä valo, ja ne, jotka hyvin tunsivat +katua, taisivat hyppiä eteenpäin jotensakin kuivin jaloin. Vaan enin +osa astui suuret saappaat jalassa niin että läiskyi rapakot. + +Siellä täällä tuli pieni lyhty näkyviin, milloin huolistuneena maahan +kallistuen, löytääkseen käytävän pahimpien paikkojen yli, milloin +valaisten rohkealla tavalla ohitse kulkevien kasvoja tai mataloita +puurakennuksia. + +Naisia meni vieraisin, käsivarrella kori josta kudinneulat pistivät +esille, tai palveluspiika valaisi varovasti tietä lyhdyllä, ja jälessä +hyppi pari kolme pientä tyttöä, joidenka oli mentävä tanssikouluun +hoikkine valkoisine säärineen ja suuret päällyskengät jaloissa. + +Mutta kello seitsemän jälkeen tuskin oli mitään kynttilää puotiloissa +ja hiljaisuus vallitsi kaduilla; ainoastaan silloin tällöin pääsi +valon-raita lätäkköihin ja rapakkoihin kun jonkun kapakan ovi avattiin, +jossa merimiehiä tai kodistuneita juoppoja istui ryyppäämässä, +riitelemässä ja tappelemassa. + +Sitten rupesivat yövartijat kulkemaan raastuvasta ympäri kaupunkia. Ne +olivat enimmiten vanhoja merimiehiä ja laivanveistäjöitä, jotka eivät +enään jaksaneet työtä tehdä; heidän äänensä oli karhea ja sekainen, +kyyryselkäisiä ja kuuroja olivat tavallisesti myöskin. + +He kävelivät vitkaillen pitkissä, paksuissa sarkanutuissa, lyhty +vasemmassa kädessä, iskien raskasta piikkisauvaa katukivihin, jotta +heidän lähestymisensä jo kaukaa kuului. Määrätyissä kadunkulmissa he +huusivat mikä aika oli ja mistäpäin tuuli kävi niin, että jokaista +yövartijaa ymmärrettiin hänen omalla kadullansa, vaan tuskinpa missään +muualla koko maailmassa. + +Kun sitten vieraissa kävijät palasivat kotia hyvään aikaan noin k:lo +10, näkyi taas muutamia lyhtyjä kaduilla; he kohtasivat yövartijaa ja +toivottivat hyvää iltaa; nuoret kysyivät mitä kello oli, kiusataksensa +häntä, mutta vanhat kysyivät täydellä todella mistäpäin tuuli kävi. + +Vaan sen jälkeen oli kaupunki pilkkosen pimeä ja aivan kuin kuollut. +Joku juopunut mies horjui eteenpäin kunnes kaatui johonkin +kellarin-suuhun, katuojaan, mereen tai, jos hän kompastui yövartijaan, +raastupaan. Mutta ei ollut niinkään helppo kompastua yövartijoihin, +sillä heillä oli hyvin kätketyt makuu-sijat, joita sangen +vastahakoisesti jättivät kun heidän piti huutaa jotakin tai kun kadulla +kuului kierto-vahdin vanhojen, kankeain saappaitten kopina. + +Kierto-vahti oli oikea palovahti. Siinä oli, luullakseni, oikein +ikivanhoja yövartijoita, joissa ei enää ollut mitään ääntä. + +Heitä oli neljä viisi seurassa, ja kaikki olivat nostaneet kauluksensa +ja vetäneet alas nahkatakit niin syvälle, että tuskin mitään tulipaloa +näkivät ennenkuin heidän partansa korventui. + +Ja kuitenkin kaupunki nukkui niin tyvenesti ja rauhaisasti. + +Jos joku heräsi ja rupesi ajattelemaan kaikkia niitä ruis-varastoja, +mitä oli makasinissa, tai kuva toisensa perästä syntyi mielessä -- +selvästi, vastustamattomasti, niinkuin niitä yön pimeydessä syntyy -- +kuvia -- tulesta -- tulesta, joka hehkuu jossakin, sytyttää seinän +tuleen, pääsee valloilleen, ympäröi talon, polttaa tuhaksi rukiit, +suolat, tynnyrit ja koko puodin tavaroineen päivineen! Silloin kuului +laahaavia askeleita kadulla, vanhojen, kankeain saappaitten kopina, +piikkisauvat iskettiin katukiviin; ne lähestyivät ja kulkivat ohitse. + +Ah, kulku-vahti! Kaikki järjestyksessä. Kas niin, Jumalan kiitos! nyt +saa tyvenesti jatkaa untansa. + +Tai lapsi heräsi pahasta unesta ja makasi kuunnellen ja pelkäsi +mörköjä, varkaita ja rosvoja, jotka tulivat sisälle kyökin ikkunasta +tappamaan isää ja äitiä pitkillä puukoillaan! Silloin kuului ulkoa +kulmasta: "Kuule vartijan ääntä! kello on kymmenen lyönyt. Tyyni on +ilma!" + +Ah, yövartija! Se en totta, vartija on siellä, siis ei mitään varkaita +eikä rosvoja kyökin ikkunasta. Kaikkien pahojen ihmisten täytyi pysyä +kotonansa, muuten vartija otti ne kiinni ja vei raastupaan; niin, +ehk'ei löytynytkään pahoja ihmisiä -- ainoastaan hyviä ja siivoja, ja +yövartijoita. Sitten nukkuivat taas levollisina ja kiitollisina, +eivätkä uneksineet enään niin mitään. + +Mutta -- kun joskus kuului nuo kolme kauheata palolaukausta, jotka +panivat ikkunaruudut helisemään ja särkivät monta -- silloinpa oli hätä +ja tuska rajatoin. + +Punertava valo hohti kaduilla kuin tulimeri sumeassa sade-ilmassa, +vaikkapa vaan olisi ollut tavallinen nokivalkea; pitkä Jörgen rumpali +rummutti kuin riivattu kapuloiden paksulla päällä; katuja pitkin juoksi +karkea-äänisiä miehiä ja kimakka-äänisiä poikia, huutaen täyttä +kulkkua: tuli on valloillaan! Tuli on valloillaan! + +Ruiskuhuoneelle kokoontui lyhdyillä varustettua väkeä, huutaen, +kiroten: Avaimet? Ne riippuivat palopäällikön sängyn takana -- pois +noutamaan palopäällikköä! Pimeässä joku astui suoraan hänen +vatsallensa, ja avain-kimppu hukkui, piru vieköön, rapakkoon; etsiessä +sitä kolmella lyhdyllä, muutamat kipparit mursivat oven auki, ja +ruiskut kalisivat tietä myöten kolkolla kamalalla jyrinällä. + +Vanhoja piikoja juoksi ulos kadulle pesuvati tai silitysrauta kourassa, +ja taloissa kaikki kokoontuivat isän ja äidin makuuhuoneen edustalle. +Pienet lapset istuivat itkemässä sängyissään; täysikasvuiset tyttäret +koettivat heitä lohdutella, puoleksi puettuina, hiukset hajallaan, +kalpeina, pelosta vavisten. + +Mutta äiti käski keittämään kahvia -- lämmin kahvi on aina ja kaikissa +tapauksissa terveellinen; sill'aikaa tuli isä kotia ja kertoi kuinka +kävi. + +Pojat olivat kohta pukeutuneet ja katosivat. Heistä se oli juhla, +kauhistuksen juhla. Punertava taivas yli pimeän yön, liekki, joka +välistä nousi paksusta savu-pilvestä, täysikasvuisia miehiä +juoksemassa, huutamassa; tuo kaikki jännitti heidän mieltänsä enemmän +kuin kymmenen romania; pyytäen uskaltaa jotain tavatonta, jotain +uljasta ja miehuullista, he syöksivät taloihin, joissa ei ollut valkeaa +eikä vaaraa, ja ryhtyivät raivokkaasti liikkumattomimpiin, +mahdottomimpiin esineisin, pelastaakseen niitä. + +Palopäällikkö seisoi ruiskujen luona ja komensi. Kaksi riviä miehiä ja +puolikasvuisia poikia haalasi käsi kädestä vettä ylös ja tyhjiä ämpäriä +takaisin. Rannalla tai alhaalla kaivolla nuoret merimiehet täyttivät +vuorottain sankoja kunnes kastuivat läpimäriksi ja käsivarret kuolivat. +Porvarikunnan upserit sinisissä, valkonauhaisissa hännystakeissaan +juoksentelivat ympäri ja olivat joka paikassa pitkine sapelineen sekä +itsensä että muiden tiellä. + +Mutta meri-pekat olivat tulessa. He olivat taloissa pelastamassa kunnes +katto romahti alas, olivat naapuritalon katolla, niitä märillä +purjeilla suojelemassa, repivät maahan aitoja ja pieniä rakennuksia. + +Tuomas Randulf ja Jaakko Worse olivat pienistä pojista asti tunnetut +uljaimpina tulipalomiehinä. Aina olivat ensimmäiset paikalla, kantoivat +ulos vanhat ja sairaat ja seisoivat sitten kuumimmissa ja +vaarallisimmissa paikoissa sammuttamassa. Tosi on että he johtivat +kaikki, huolimatta siitä, että palopäällikön kolmikulmainen hattu oli +koristettu sekä keltaisilla että punaisilla sulilla. + +Kaiken tuon tapahtuessa kauppiaat kärsivät kovinta tuskaa. Palovakuutus +oli aivan tavatonta; heränneistä moni arveli että palo-vakuutus olisi +epäluottamuksen osotus taivaan hallitsijaa kohtaan; muutamat sanoivat +vakuuttaneensa omaisuutensa Jumalan luona. + +Mutta kun tuuli kiihtyi ja toinen pieni talo toisen perästä syttyi +tuleen, niin viisaimmat ja maltillisimmatkin joutuivat päästä pyörälle; +he juoksivat makasineissaan maalla ja rannalla ja olivat avullisina +heittämässä jauhosäkkejä ja jyväsäkkejä mereen, tehden työtä ja tuhoa +otsansa hiessä ja unohtaen pelastaa rahat konttorista puodin takaa. + +Mutta läpi tulen ja savun -- korkealta yli melun ja huutojen kaikui +suuren kellon ääni tuomiokirkosta. Kolme neljä juhlallista lyöntiä, +sitten pitkä loma, sen jälkeen taas muutamia lyöntiä väliajan perästä. +Tuo kuului niin raskaalta, niin toivottomalta. Se ei ollut myrskykello, +jonka oli ihmisiä apuun ja pelastukseen herättäminen; se oli kirkon +armon huuto, tuo uudistettu epätoivon huuto Jumalan puoleen, että Hän +sammuttaisi riehuvan tulen. + +Mutta talvis-yö taisi kertoa toisenlaisestakin elämästä tuossa pienessä +piki-pimeässä kaupungissa. Se oli joulun aikana tai kohta uuden vuoden +jälestä, kun lounas-tuuli lumipyryineen raivosi joka puolen tunnin +perästä ja tähdet sillä välin tuikkivat taivaalla. + +Silloin kaupungin vuonoon yht'äkkiä purjehti joku vene, sitten +toinen ja vieläpä kolmaskin, sen perästä pieni jaala ja sitten taas +pieniä veneitä. Ne purjehtivat eri haaroille satamaan; hakivat +kiinnitys-paikkojansa makasinien edustalla tai siltojen luona. + +Joku mies hyppäsi rannalle ja juoksi voimiensa takaa kaupunkiin; suuret +merisaappaat jättivät norsun jälkiä lumeen, joka peitti viimeisen +sateen muodostamat rapakot. + +Vartija nosti lyhtynsä ja katseli miestä. Hänen saappaansa, hänen +housunsa -- niin, koko mies keltaseen nahkahattuunsa asti kimalteli +kuin hopeoittuna, täynnä lukemattomia pieniä tähtiä. Vartija hymyili +ja, vanha vakava otus kun oli ja seisoessaan juuri kippari Worsen +kulmassa torin varrella, hän huusi: "luoteesta käy tuuli; -- sillit +ovat tulleet." + +Enemmän veneitä ja pieniä aluksia saapui satamaan; siellä täällä kilisi +ja kalisi ankkurit, joita laskettiin. Kolkutettiin makasinin seinään; +väkeä tuli näkyviin ja juostiin lyhty kädessä. Makasinin ovet +alimmaisissa kerroksissa heitettiin selki selälleen ja valossa nähtiin +miehiä veneissä siellä ulkona sekä hopean hohtava paljous kauniita +lihavia kevätsillejä. + +Ylhäällä kaupungissa kolkutettiin kauppamiesten taloissa; koko talo +tärisi kun tuo suurisaappainen mies nosti kiven kadulta ja heitti sen +seinään, hän ei ollut peloissaan, hän tiesi olevansa tervetullut. + +Kaikki heräsivät ja ajattelivat kohta tulipaloa. Mutta talon isäntä +hyppäsi heti sängystään ja heitti ikkunan auki. + +"Minulla on teille terveisiä Iivari Österbö'ltä: hän on ostanut teille +neljä sataa tynnyriä." + +"Tiedätkö hinnan?" + +"Kolme ortia ja kahdeksantoista. Me olemme pohjoisen makasinin +edustalla 80 tynnörin kanssa; toiset ovat jäljissämme." + +"Mistä käy tuuli?" + +"Luoteesta, lumiräntää sataa." + +"Juokse Laurin tuo Berjeen ja käske hänen ko'ota vaimoväki; hän tietää +tehtävänsä." + +Ikkuna lyötiin kiinni; merisaapasjalka-mies juoksi eteenpäin ja kohtasi +tiellä miehiä, jotka myöskin olivat ruvenneet juoksemaan. Mutta +kauppamies kiiruusti pukeutui makasini-vaatteisin, jotka riippuivat +valmiina. Vaimo sängystä käski häntä ottamaan päällensä kaksi paksuinta +villapaitaa, ja niin hän tekikin. Hän tiesi miltä tuntui olla +makasinissa kun käy luoteistuuli, lumiräntää ajaen. + +Vihurien tullessa tuuli kiihtyi, tuoden lumipyörteitä mukanansa; muuten +oli jotensakin ravakka luoteinen, ja veneitä sekä laivoja tuli +tulemistaan, kunnes koko satama oli yhtenä huutona ja meluna; aallot +loiskivat, purjeet nostettiin ja hyvien ankkuriketjujen iloinen hälinä +kuului niitä laskiessa. + +Ylhäällä makasinien neljännessä kerroksessa näkyi valkeata; +hylkeenrasva-lamppuja asetettiin siellä täällä, väkeä saapui, miehiä, +akkoja ja nuoria tyttöjä; suolapuoti avattiin, vanteitten tekijä +puuhasi tynnyrien ääressä; miehet veneissä kävivät maltittomiksi, +huutaen he makasinissa oleville ilmoittivat että nyt aikoivat aloittaa, +ja ensimmäiset neljä kiiltävää silliä heitettiin makasinin laattialle. + +Mutta nyt oli uutinen jo levinnyt yli koko kaupungin, etäisimpään +soppeen asti; kynttilöitä sytytettiin pikkusten ikkunaruutujen takana +ja lukemattomia kahvipannuja asetettiin tulelle. Kaikkialla puuhattiin +ja iloittiin; silli oli tullut -- silli, jota kaikki olivat odottaneet +ja jolta kaikki jotakin odottivat. + +Nuoret tytöt ja vaimot, joiden piti "ganata" sillejä, s.o. perata +sisukset, pukeutuivat perkaus-vaatteisin, nauraen ja leikkiä laskien, +vaikka oli niin kolkkoa nousta, että hampaat kalisivat suussa. Ennen +kaikkia he sitoivat paksun liinan hyvästi päänsä ympäri, jotta ei +näkynyt muuta kuin suu ja nenä, sillä jos hiuksiin tuli sillilientä, +niin siitä syntyi haavoja. + +Kun olivat valmiina, he juoksivat joukottain sen makasinin luo, jossa +jo edeltäpäin olivat tilanneet työtä itselleen; yks kaks he löysivät +työpiirinsä ja paikkansa keskellä sillikasoja, joihin heidän +puukenkänsä upposivat, keskellä suola-astioita ja tynnyriä ja tuon +onnettoman talikynttilän ympärillä, joka, kiinnitettynä kepin päähän, +oli pistetty sillikasaan ja aina oli vastuksena kun sitä piti niistää +märillä sormilla, kun se kaatui tai muuta hankaluutta aikaan sai. He +vetivät esille pienet terävät perkaus-puukkonsa ja sitten kiireimmän +kautta leikkaamaan silliä toisen perästä puhki. + +Nyt oli lumi täynnä norsun jälkiä, eikä siitä ollut vähintäkään apua, +että vihurit uudestaan peittivät jäljet; uusi lumipeite sotkettiin heti +rapakkoon. + +Ainoastaan ylhäällä kaupungissa leveimmillä kaduilla oli vielä sen +verran lunta, että koulupojat saivat aikaan pientä lumisotaa, kun aamu +vihdoin koitti. + +Kun nuo kalpeat, vaaleanaamaiset yläluokkien koululaiset mennä +hössöttivät kouluun, kuollut kuorma latinalaisia ja kreikkalaisia +kirjoja kainalossa, ja ajatukset tiesi missä menneessä kultturi-ajassa, +aivot täynnä kielioppia -- puoleksi sääntöjä, puoleksi poikkeuksia -- +ja kun sitten tiellänsä kohtasivat perkaustyttöjä, jotka menivät kotia, +seisottuansa silleissä puolen yön, niin silloinpa tapahtui että nuo +iloiset tytöt pistivät päänsä kokoon ja nauroivat. + +He olivat vetäneet huivinsa alas, jotta vaan suu oli peittämättä, ja +kävelivät nyt keskellä katua iloisesti jutellen ja haastellen, +tulisina, punaposkisina työstä sekä koristettuina kiiltävillä +sillinsuomuksilla hameissa jopa nenälläkin. Moni heistä oli +saman-ikäinen, kuin nuo oppineet herrat, tai nuorempikin; kuitenkin he +katselivat heitä sangen ylhäiseltä kannalta ja nauroivat raikkaasti +niille halukkaille, ylenkatseellisille silmäyksille, joita heihin +luotiin. + +Nuo oppineet herrat tuota kenties hiukan tajusivat. Mutta heitä +lohdutti plebs plebis tai semper varium et mutabile tai joku +senkaltainen klassillinen sukkeluus. + +He tiesivät että sillit olivat tulleet viime yönä; he näkivät sataman, +jossa laivoja kiehui, ja näkivät kiireen kaupungissa. + +Mutta mitäs tuo heitä koski? Ansaita rahoja! Hekö semmoista +ajattelemaan? Heidän maailmansa oli ylempi tuota raakaa joukkoa; he kun +kulkevat ad parnassum, ylenkatsoivat syvästi noita alhaisia sieluja, +kaikkea roskaväkeä, joka orjaili halki elämän, nenä maahan käännettynä +kuin kukoilla, ilman jumaluuden kipinää tieteen pyhältä alttarilta. + +Ja tätä juurtunutta ylenkatsetta kansaa kohtaan he uskollisesti +säilyttivät kunnes joutuivat alas parnassus'elta ja tulivat +virkamiehiksi. Tosi kyllä, he oppivat puheita pitämään elinkeinojen +syntymisestä, vaan itse asiassa he olivat niistä välinpitämättömiä. + +Tuskinpa muut virkamiehet iloitsivat runsaasta kalansaaliista, kuin +papit, sillä sen kautta heidänkin saaliinsa tuli runsaammaksi. Mutta +kun sillejä tulvaili rannoille, kun rahoja levisi rahvaalle, jotta +jokainen itse selvisi asioistaan, jopa pääsi vähän pinnallekin +kohoamaan, silloin lakimiehet valittivat huonoja aikoja. + +Vaan kun rahvaan olot ovat tukalat, kun kalansaalis tai vuodentulo +menee hukkaan, kun niukat rahavarat sulkevat tulo-lähteet, jotta +vahvasti tapahtuu vararikkoja, ryöstöjä, pakkohuutokauppoja korkeilla +prosenteilla ja runsailla sivutuloilla -- silloinpa lakimiehet +menestyvät. + +Vaan, huolimatta virkamiehistä ja niistä harvalukuisista perheistä, +jotka elivät eläkkeistänsä tai koroistaan, oli ilo ja juhlallinen mieli +yleinen kaikissa muissa kaupungin asukkaissa kun sillit tulivat. Tämä +tapaus oli kaikille tärkeä. Runsas kalansaalis saattoi monen +toiveittensa perille ja oli monelle pelastus huolista. Ensiksikin +olivat kaikki, joilla oli tekemistä merellä -- ja melkein koko kaupunki +kuului niihin -- ahkerimmassa työssä; itse kalastajista alkaen aina +suolaus-laitosten omistajiin ja keinottelijoihin asti -- kaikki olivat +kiihkoissaan niin kauan kuin kalastus-aikaa kesti. + +Silloin eivät ainoastaan kipparit, vaan aivan nuoret perämiehetkin +saivat viedäkseen aluksia kalastus-retkille, ja mitä rohkeimmin +purjehdittiin, jotta päästiin ensimmäiseksi kalastus-paikalle, täyttä +lastia saamaan. Silloin toinen petti toista väärillä tiedoilla, +tapeltiin ja juotiin itsensä aika humalaan ajan ja tarpeen vaatimusten +mukaan. + +Kotona klubissa oli hauskat illat; kaikki huoneet täynnä, ihmisiä istui +biljardinkin ääressä, joka muuten oli kielletty. + +Joka viimeiseksi tuli, sai aina kertoa missä päin sillit olivat, mikä +hinta oli, kuinka monta lukkoa oli käytetty ja mitä muuten pohjoisesta +kuului. Se oli ainoa tapa, millä tietoja saatiin, ja näiden tietojen +mukaan toimitettiin. Välistä nuo tiedot olivat oikeat, välistä vääriä; +välistä oli kalansaalis runsahin kun kerrottiin että meri oli +valkoisena, sillit kun oli kääntyneet pois rannikolta; välistä kaikki +loppui juuri kun huhu tiesi kertoa suunnattoman suurista sillijoukoista +ja saaliista, ja siinä sitten istuttiin varastot täynnä kalliita +suoloja ja tyhjiä tynnyriä. + +Juotiin myös sangen ahkerasti klubissa illoin kun oli oltu kotona +syömässä; silloin ei kukaan enää ajatellut asioita sinä päivänä, vaan +silloin laulettiin. + +Tavallisesti joku nuori kippari astui esille ja, tehden äänensä niin +karkeaksi ja puuromaiseksi kuin mahdollista, kysyi eikö saisi tarjota +seuralle lasillista. He tiesivät että hän oli ansainnut yli 100 +specie-taaleria yhdellä matkalla, jotta hänellä kyllä oli varaa +tarjota. + +Kun malja oli asetettu vanhimpien, satamavouti Snell'in ja +luotsioltermannin eteen, laulettiin kernaasti uusi silli-laulu +nuotilla: "Ja nyt rakkaan sukupuolen malja". + + "Ylistäös tunturis uljuutta + Ja laaksois loistoa, Norjan miesi, + Mutt' laula myös mertesi suuruutta, + Vaiheilla vuon jos on huonehes liesi. + Ylt'yli rantaa + Sen aallot kantaa + Hopeeta ja kultaa -- näin aarteita antaa + Ve'et Norjallen. + + "Ja valas ja lokki kun viestin tuo, + Ett' aallot kiehuvi Ahdin viljaa, + Niin pursista täyttyvi valtava vuo, + Ja syvyys se nielevi verkot hiljaa. + Kas! -- vedet valaa + Hopeista kalaa + Ja ruuhet ne riemuten laineilta palaa + Taas rannallen. + + "Oi Vellamo, Ahtolan kaunoisin, + Sa kultihin pohjoiset rantamme peitä! + Sua kuohuvin maljoin ma tervehdin + Ja laulan kuin taattomme ennen meitä + Suo viljas iitää + Vesiimme kiitää + Ja riemun viestinä suo lokin liitää + Vuonoimme luo". + +He tyhjensivät pikarinsa vanhojen tavalla ja lauloivat laulun toisen +perästä vanhan Norjan ja meriliikkeen sekä perustuslain kunniaksi, ja +viimein luotsioltermanni sai lauletuksi laulunsa: + + "Pidä arvossa vanhukset seppele-päät, + He mit' ovat olleet, sen meistä sä näät. + Myös loistivat nuorina, uljaina he, + Ja että he lempivät, toistamme me." + +Myöhään yöllä ikkunat vielä voimakkaasti tärisivät yhteislaulusta, +sillä mitä enemmän aikaa kului, sitä väkevämmin he huusivat ja löivät +paksuilla lasilla tahtia pöytään. + +Vaan kaupungissa oli niitäkin, jotka eivät koskaan juoneet eivätkä +astuneet klubin oven sisäpuolelle ja jotka kuitenkin riippuivat +toimeentulonsa puolesta kalastuksesta. Ja nämä olivat Haugelaiset, +heränneet -- pyhät -- miten pilkkaajat heitä nimittivät. + +Paitsi Sivert Jespersen ja veljekset Egeland, joilla oli suuret +suolaus-laitokset ja jotka harjoittivat maatavara-kauppaa, enin osa +Haugelaisista teki sillikauppaa. Parhaasta päästä he olivat +talonpoikia, jotka olivat tulleet kaupunkiin palvelemaan jonkun +"vanhemman" luona ja siellä oppivat Haugelaisten säästäväisyyttä, +vaatimattomuutta ja väsymätöntä uutteruutta. + +Kun sitten alkoivat omin päin vähin asioida, he pian pääsivät +itsenäisiksi. Kalastusretkissä, joilla usein elettiin hyvin hurjasti, +he myöskin olivat osallisina, vaikka kärsivät paljon pilkkaa siitä, +että lauloivat virsiä eivätkä juoneet ja kironneet. + +Vaan vähitellen muutkin rupesivat käsittämään ett'ei "pyhiä" ollut +ylenkatsominen. Heidän parissaan ei tapahtunut mitään hullutuksia +eivätkä heidän miehensä tapelleet eivätkä ryypänneet, heidän veneensä +oli aina reilassa ja pyytimensä parhaimmassa kunnossa; ja vaikka eivät +kiroilleet eivätkä juoneet, he kuitenkin purjehtivat kilpaa rohkeimpien +kanssa ja vaikka käyttäytyivät tyynesti ja puhuivat nöyrästi, he +kuitenkin pääsivät oikeuksiensa perille, ja jokainen ajatteli pari +kertaa ennenkuin heitä solvaisi. + +Sivert Jespersen oli myöskin tuommoinen maalaispoika, joka oli +aloittanut tyhjin käsin. Nyt hänellä oli kaksi suurta makasinia +kaupungissa ja useita suolaus-laitoksia pohjoisessa; paitsi sitä +hänellä oli monta laivan-osaa. + +Hän ei enää lähtenyt itse kalastusretkille; hän oli kuudennella +kymmenennellä, oli kyyryselkäinen ja kitui luuvaloa niinkuin useimmat, +jotka nuoruudessaan olivat olleet osallisina talvikalastuksessa. +Mutta sillien tullessa käveli hän makasinissaan ikivanhassa +kalmukki-takissaan ja karvalakki päässä, ja silloin hän oli +oivallisella tuulella. + +Koko talo täynnä ihmisiä, silliä, suoloja, tynnyriä aina orsiin asti; +huutoa ja melua, vanteiden tekijäin iskuja; nosto-köysiä, joita +vedettiin ylös ja laskettiin alas, laattiat ja portaat märkinä ja +liukkaina sillien verestä ja suolavedestä, joka tippui ylisiltä +laattian läpi alas kivijalkaan saakka, sillien suomuksia pitkin seiniä, +minne vaan kääntyi, ja pahaa hajua niinkuin valaskalan vatsassa -- +keskellä tuota kaikkea käveli Sivert Gefvint talikynttilä kädessä edes +takaisin ympäri koko taloa, puoliääneen laulaen mielivirttänsä: + + "O Kriste, Jumal-ihmisnä + Rauhalla ihanalla + Mun kurjan sielun täytit sä, + Ja veres purppuralla + Mun synnin vallast' irti sait + Ja tyhjäks saatit kuolon lait." + +"Ylös sieluni! laula ja iloitse -- ei -- ei!" huusi hän yht'äkkiä +terävällä äänellä. Jotain oli tekeillä perkaaja-tyttöjen parissa: joko +tappelivat taikka laskivat leikkiä; he olivat niin rajuja, että +kaasivat pari täytettyä tynnyriä, jotta sillejä lensi ympäri laattiaa +sekä suola-astioihin, kaikki mullin mallin. + +"Ei, ei, ei!" toisti Sivert Jespersen, tultuansa paikalle, ja nyt hänen +äänensä taas oli lempeä ja suloinen kuin ainakin, "teidän pitää +menetellä varovasti Jumalan lahjoilla, jotta eivät mene hukkaan ja +pilaannu. Eikö niin, rakkaat lapseni?" + +Hän katseli toisesta toiseen terävillä vaaleansinisillä silmillään ja +ikuisella hymyllään; tyttöjoukko vaikeni kuin muuri ja kaikki rupesivat +kiiruusti kokoamaan sillejä ja saattamaan kaikki entiseen +järjestykseen. Se oli kahta kauheampaa kun Sivert Jespersen sanoi: +rakkaat lapseni kuin jos joku muu olisi sanonut: te helvetin kekäleet! + +Vaikka Haugen ystävät menettelivät näin hiljaisesti ja näyttivät +toimivan niin huolellisesti, eivät heidän asiansa suinkaan olleet +varmalla ja vakavalla kannalla. Jos vaan tapahtui että kalastus +onnistui huonosti parina vuonna tai tulipalo hävitti heidän +vakuuttamattomia kalleuksiansa, niin monet näönnäisesti suuret varat +menivät tyhjiin. + +Sitäpä he itsekin tunsivat kun viipyi tavallista kauemmin ennenkuin +sillit saapuivat rannikolle, ja varsinkin kevätpuolella kun kassa oli +tyhjä ja silli-varat makasivat makasineissa ja niiden ulosvienti +riippui hinnan nousemisesta tai laskeumisesta Venäjällä tai Preussissä. + +Silloin vapisivat heidän kätensä postin tullessa kerran viikossa, he +nukkuivat huonosti öisin ja lauloivat varsinkin siihen aikaan virsiä. + +Heillä oli rukoushetkiä melkein joka päivä, he lukivat, rukoilivat, +lauloivat yhdessä. Ja kun näin kaikki olivat ko'ossa ja istuivat +katselemassa toisiansa, toinen tunsi toisen asiat ja kuinka paljon hän +oli pannut alttiiksi, kuinka hiljaiset ja hurskaat he olivat, kuinka +Jumalan käsi tähän asti oli heitä suojellut eikä nytkään heitä suinkaan +jättäisi -- jos ei minun ansioiden tähden, niin muiden -- silloin +saivat voimia rukouksista, hymyilivät ystävällisesti toisillensa ja +menivät hyvillä toiveilla kotia. + +Eikä toivo pettänyt. Vuosi vuoden perästä heidän kävi hyvin, heidän +pääomansa kasvoi, ja he panivat sen kohta asioihin. Joka tänä vuonna +oli suolattanut 1,000 tynnyriä, hän tahtoi tulevana vuonna suolattaa +3,000; heillä oli aina silmät auki, aina purjeet reilassa, ja vaikka +käyttäytyivät niin hiljaisesti, laulaen virsiään ja puhuen nöyrästi, he +tosiaan olivat uskaliaita, rohkeita keinottelijoita. + +Sepä se kaikkein vähimmin miellytti Hans Nilsen Fennefos'ia. Ei sen +vuoksi että olisi sotinut Haugen tahtoa ja järjestelmää vastaan, että +veljekset harjoittivat kauppaa, päinvastoin. Mutta se ei ollut tuota +vanhaa uutteruutta ja vanhaa tapaa, millä nöyrä toimeentulo +saavutettiin. Rahoja saatiin liian helposti ja liian suurin määrin. + +Fennefos myös arveli että ylellisyys oli päässyt veljesten +seuraelämään, heillä oli päivällis-pitoja, joissa syötiin tarpeettoman +paljon. + +Asian laita oli se, että näille ihmisille, yksinkertaisia tavoiltaan +kun olivat, paisti ja sokerileivokset olivat uutta ja tavatonta; ja +huomattuansa että heillä oli varoja siihen, iloitsivat he lapsellisesti +siitä, että kaupungin ruoanlaittaja-rouva valmisti ruokaa heille +niinkuin ylhäisten taloissa. + +Fennefos puhui heille siitä, moittien heitä; he kuuntelivat häntä, +hymyilivät ja kiittivät; vaan mitään muutosta ei havaittu. + +Kaupungin julkisessakin elämässä rupesivat nuo hiljaiset miehet, jotka +olivat rikastuneet kenenkään huomaamatta, astumaan esille. Useissa +kohdin oli pakko ottaa heitäkin lukuun; heidän hurskaat tapansa ja +puheensa saivat viimein olla pilkkaamatta. + +Niin, mitä enemmän Haugen ystävät saavuttivat ulkonaista arvoa ja +kadottivat alkuperäistä hengellisyyttään, levisi heistä ja heidän +herätyksestään yhteiskuntaan sekä kaupungissa että maalla pintapuolinen +hurskaus ja julkinen tekopyhyys, joka kasvaa rehoitti. + +Sellainen oli kaupunki siihen aikaan: vanha kaupunki täynnä uutta, +ahdas, mutkainen, synkkä ja pietistillinen, mutta raitis ja hymyilevä +sinertävää mertä kohti pulskine laivoineen, kelpo merimiehineen. + +Se oli nähtävä jonakin lepopäivänä auringon paisteessa ja +pohjois-tuulessa, kajavain lentäessä vuonon yli edestakaisin sataman +valkoisten makasiinin ohitse, kun lahdella suolalastia purettiin ja +tuuli toi kaupungin puoleen tuon iloisen laulun: "Amalia Maria! me +tulimme Lissabon'ista", -- sill'aikaa kuin suoloja ratisi alas +puujuovaa myöten lastiveneesen hauskalla, unohtumattomalla äänellä ja +koko kaupunki tuli vähän silliltä, mutta vielä enemmän mereltä -- +raittiilta Pohjoismereltä. + +Ja ne, jotka olivat kauan olleet poissa kotoa ja maailmaa matkustaneet, +vakuuttivat ett'ei muualla maailmassa ollut semmoista ilmaa; ja he +lähtivät ulos maailmaan ja palasivat jälleen; kotona oli joitakuita, +joiden mieli teki myös maailmaan, mutta kaikki, jotka olivat ulkona +maailmassa, ikävöivät kotia. + + + + +VI. + + +Neiti Saara ja Henriette istuivat kutoma-huoneessa ja kerivät lankaa, -- +Henriette kuiskasi. Äiti istui kirjoittamassa kirjeitä ja ovi oli auki; +mutta hän kuuli huonosti. + +"-- Ja sitten, ajatteleppas, eikö ole kummallista mitä kaikkia he +voivat tehdä, he varastivat köyden, ajatteleppas --" + +"Mitkä?" + +"Laurits ja ne muut." + +"Varastivatko?" + +"Oletko hassu?" sanoi Henriette suutuksissaan, "luuletko että Laurits +varastaa! Ei, he ottivat sen vaan -- ottivat, ymmärrätkö, oven takaa, +oven takaa Worsen ryytipuodista -- tuommoisen köysi-raaskan, joka ei +ollut kuudenkaan killingin arvoinen -- rikkaalta kippari Worselta, +sekös nyt mitään tekisi?" + +"Mutta, Henriette, tiedäthän sinä, ett'ei siitä riipu, otetaanko suurta +vai pientä, jokainen, joka varastaa --" + +"-- on varas; niin minä tunnen sen raamatun lauseen", katkaisi +Henriette hänen puheensa yht'äkkiä, "mutta kuullos, mitä he tekivät +köydellä; eilen illalla Laurits kertoi sen minulle kyökissä teetä +puuhatessani --" + +"Silloinko kun täällä oli rukouskokous?" kysyi Saara moittien. + +Henriette nyökäytti päätään. + +"Älä vaan kerro sitä äidille! Oi, hän on niin hupainen tuo Laurits; hän +naurattaa minua sanomattomasti, mutta ajatteleppas, he laskivat nuoran +kadun poikki, kaksi miestä piti kiinni kummastakin päästä kun tuli +hämärä, ja kun joku tuli kävellen, johonka olivat suuttuneet, +jännittivät he köyttä, jotta hän lankesi, ja sitten tuli sotakomisarius +-- tiedäthän, tuo äreä punakasvoinen -- ja lankesi nenälleen ja taittoi +käsivartensa." + +"Olet varmaankin menettänyt järkesi, Henriette! Ethän arvanne tuota +hyvin tehdyksi?" + +"Aivan mainiosti! Jospa vaan tietäisit kuinka ilkeä hän on; kaikki +pojat koko kaupungissa ovat suuttuneet häneen -- minä myöskin; kun hän +on virastossa, istuu hän koko ajan kiroilemassa tai huutamassa, +ja kun on oikein pahimmillaan, lyö hän -- ajatteleppas, hän lyö +ratsuraipallansa. Hyi sitä! se oli aivan oikein hänelle; jospa vaan +olisi taittanut molemmat käsivartensa -- tuo rakkari!" + +Saara oli aivan hämillään; vaan samassapa äiti liikahti, juuri kuin +noustaksensa, ja sisaret työskentelivät hetkisen ahkeraan ja hiljaa. + +Saara istui ajattelemassa että oli aivan hullu tuo Henrietten laita, ja +eiköhän hänen olisi velvollisuus puhua siitä äidille. Mutta matami +Torvestad oli niin kummallisen heikko nuorempaa tytärtänsä kohtaan. +Kerran oli hän sanonut: "Henrietten puolesta en pelkää, hän on helposti +taivutettu ja armon kutsumus on kyllä hänet herättävä aikanansa. Toisin +on sinun laitasi, Saara, sinulla on vastahakoinen luonto, joka aikaisin +on pantava Herran kurituksen alaiseksi. Ja kiitos Jumalalle, ei +rehellinen isäsi enkä minä ole säästäneet vitsaamme, ja Jumala on +antanut runsaan siunauksensa siihen, jotta nyt olet semmoinen kuin +olet." + +Sen hän lausui tavattoman hellästi. Muuten oli äidin ja tyttären väli +hieman jäykkä. He taisivat keskustella maallisista ja hengellisistä +asioista, vaan avosydämisiä he eivät koskaan olleet. + +Saaran kasvatuksessa oli noudatettu ankaria perusteita lapsen +velvollisuudesta vanhempiansa kohtaan, ja hän suuresti kunnioitti +äitiänsä. Hän olisi ennemmin hakannut kätensä poikki kuin loukannut +äitinsä tahtoa; vaan hän ei uskaltanut langeta hänen kaulaansa niinkuin +monasti olisi mieli tehnyt. + +Kun Henriette raivio suuteli ja halaili äitiä, tuntui se hänestä niin +oudon suloiselta, mutta hän päästi äidin kohta, sillä hän tiesi ett'ei +äiti rakastanut hyväilemistä. + +Kun tytöt olivat tehneet työtä hetken aikaa, kuiskasi Henriette taas: +"hän oli päissään lauantaina." + +"Ken?" + +"Laurits." + +"Hyi! kuinka sinä sen tiedät?" + +"Hän kertoi sen minulle." + +"Mutta onhan hän kaikkea häpeätä vailla!" + +"Oh, ei se suinkaan niin vaarallista ollut; ei hän ollut vallan +juopunut, ymmärräthän; ainoastaan hieman hutikassa, niinkuin sanotaan." + +Henriette oli nähtävästi ylpeä Laurits'ista. Vaan ennenkuin Saara oli +tointunut kauhistuksestaan äiti huusi: + +"Saara! tule tänne ja auta minua vähäisen. Missä on se paikka, jossa +Herra puhuu viinipuusta?" + +"Johanneksen viidennessätoista luvussa." + +"Lue se minulle." + +Saara rupesi lukemaan ja äiti katseli häntä sill'aikaa tutkivalla +silmällä; mutta hän oli kiinnittävinään kaiken huomionsa kirjeesen ja +siihen mitä luettiin. + +Matami Torvestad kirjoitti monta kirjettä, joita pitivät suuressa +arvossa ystävät ympäri maata. Ne luettiin ääneen seurakunnissa minne +tulivat, ja säilytettiin sitten huolellisesti lainattaviksi +rasitetuille sieluille, jotka kaipasivat hyvää sanaa. Sillä hänen +kirjeensä olivat lempeitä ja helliä. + +Saaran lukiessa kahdettatoista värssyä: "se on minun käskyni, että te +rakastatte teitänne keskenänne, niinkuin minä teitä rakastin", äiti +hänen keskeytti: "niin, tuota värssyä minä ajattelin". + +Hän katseli kirjeesen, jatkaen ikäänkuin noudattamalla kirjoituksen +ajatussuuntaa, vaikka Saara varsin hyvin ymmärsi että äidin sanat +tarkoittivat häntäkin. + +"Oikean viinipuun oksien ensimmäinen hedelmä on: rakkaus, veljesten +keskinäinen rakkaus; tätä rakkautta tuo suloinen Johannes sanoo Jumalan +lasten tunnusmerkiksi. Vaan, rakas sielu, ole varoillasi: tutki millä +lailla rakkautesi veljiin on syntynyt ja millä tavalla heitä rakastat; +rakastatko heitä sentähden, että ovat uudestaan syntyneet Jumalassa, +vai viehättääkö sinua heidän personallinen suloutensa. Tutki syntyikö +rakkautesi silloin ja sen kautta, että sinä itse etsit Herraa, halaten +hänen armoansa ja rauhaa Jumalan kanssa, rakastaen Häntä niin että niin +pian kuin kuulit tai näit jonkun muun halaavan ja rakastavan Herraa, +hän ainoastaan sen kautta tuli sinulle niin rakkaaksi, niin +miellyttäväksi, niin veljellisesti sinuun liitetyksi, jotta siitä +syystä unohdit kaikki hänen muut ominaisuutensa." + +Saara kävi tulipunaiseksi ja kumartui raamatun yli; hän oli +aloittamaisillaan kolmattatoista värssyä, mutta äiti keskeytti: +"kiitos, Saara, sinun ei tarvitse lukea enempää; tahdoinpa juuri +herättää näitä mietteitä keskinäisestä rakkaudesta itsessäni pyhän +sanan kautta". + +Ja hän jatkoi taas samalla tavalla -- puoleksi Saaralle, puoleksi +itselleen: "Kas siihen on kiusaaja taas pannut kavalan verkkonsa. Ole +varoillasi ja rukoile Jumalaa ohjaamaan askeleitasi, ett'et astu +siihen. Sillä syntinen lempi väijyy sinua veljellisen rakkauden +naamalla, ikäänkuin käärme piileili ihanain hedelmäin takana. Katso +siksi ettäs rakastat hengessä etkä lihassa. Vaan jos rakastat hengessä +ja tielläsi kohtaat sitä, joka etsii samaa Jumalaa, jota sinä rakastat +ja jossa rakkaudessa olette yksimieliset, niin tätä etsijää sinun on +rakastaminen. Ja vaikkapa hän olisi" -- nämä sanat hän lausui erittäin +pontevasti -- "ja vaikkapa tämä etsijä vielä on kaukana, on eksynyt +niin että hän ainoastaan vilahdukselta näkee valoa ja heikosti haperoi +sitä -- vaikkapa hänen ulkomuotonsa, hänen käytöksensä ja luonnollinen +mielentilansa on arveluttava, sinun kuitenkin pitää häntä rakastaa tuon +yhteisen rakkauden tähden, joka ensin teitä rakasti. Kas niin, lapseni, +kiitos avustas. Mene nyt työhösi ja rukoile Jumalaa rakkautensa kautta +selittämään sinulle mitä veljellinen rakkaus on, jotta et eksyisi". + +Kun Saara oli ovella, äiti jatkoi: "Se minua kummastuttaa että kun +Henriette ja sinä istutte noin kahden kesken, te ette veisaa virsiä; +niin aina tehtiin minun nuoruuteni aikana. Se helpottaa työtä ja +varjelee sydäntä pahoista ajatuksista ja kiusaajan ahdistuksista". + +Kohta sen jälkeen sisaret veisasivat hiljaa ja puhtaasti erästä virttä, +jota tiesivät äidin rakastavan: + + "Sun porttis, oves avaja, + Kanss' nöyräst' itses' alenna, --" + +Kun Henriette ei muistanut sanoja, hyräili hän kunnes muistuivat +mieleen jälleen. Mutta Saara istui vähän kalpeana laulamassa, hänen +silmiänsä poltti, vaan hän ei nostanut niitä. + +Ei kumpikaan tytöistä kuullut että Hans Nilsen Fennefos tuli portaita +myöten ja jäi seisomaan oven ulkopuolelle. + +Hän seisoi kuuntelemassa tuota kaunista laulua ja mieleensä muistui tuo +yö, jolloin kuuli äitinsä veisaavan. Hän tuli syvästi liikutetuksi; +hänestä Saaran suloinen ääni muistutti hänen äitinsä ääntä, ja +kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. + +Tultuansa ylös huoneesensa, ristiriitaiset ajatukset ajelivat toisiansa +hänen mielessään. Kuinka hyvä nyt olisi ollut jos hänellä olisi ollut +äiti neuvon antajaksi. Vaan hän oli kuollut kaksi vuotta sitten. Jotka +olivat olleet hän kuolinvuoteensa ääressä, he kertoivat että hän +ikäänkuin oli laulanut itsensä taivaasen. + +Hans Nilsen tuli vanhimpien veljes-kokouksesta. Hän kuului itse niiden +joukkoon, sillä ikä ei ollut siinä määräävä vaan usko, rakkaus, +hurskaus ja kokemus hengellisissä asioissa -- sekä todellinen viisaus. + +Kirje oli nimittäin tullut hänen kotipaikoiltansa, jossa valitettiin +että kaikellainen hentomielisyys oli päässyt valloilleen ystävissä +siellä; ja he rukoilivat innokkaasti että heille lähetettäisiin joku +mies tai vaimo virkistyttämään sammuvaa tulta, ennenkuin se hiiltyen +aivan sammuisi. + +Mieluimmin he tietysti tahtoivat saada Hans Nilsen'in; mutta +tyytyisivät kehenkä hyvänänsä, jonka vanhimmat lähettäisivät heidän +luo. + +Tämän kirjeen luettua, lausui vanhin heistä -- eräs vanhus, joka oli +tuntenut Haugea ja työtä tehnyt hänen kanssansa: + +"No -- rakas Hans Nilsen! -- mitä sinä arvelet? -- Todistaako henki +sinussa että sinun pitää noudattaa veljesten kutsumusta? Vai tiedätkö +jotakuta toista, joka olisi sopivampi?" + +"Minä luulen Hans Nilsen'in arvelevan että hänen on hyvä olla missä nyt +on", sanoi Sivert Jespersen, katsomatta postillasta, jonka lehtiä hän +käänteli. + +Enempää siitä ei puhuttu. Mutta he olivat niin tottuneet toisiinsa, +ymmärsivät niin hyvin pienet viittaukset ja hienointa äänen korkoa, +että se äänettömyys, joka nyt syntyi, oli heille yhtä valaiseva ja +jännittävä kuin kiivas keskustelu. + +Viimein Fennefos nousi ja vastasi: + +"Tahdon tutkia itseäni ja rukoilla hengen johtoa; huomenna tai kenties +tänä iltana kokouksessa annan vastaukseni, jos Jumala sen sallii." + +Nyt hän istui siinä ja pyysi olla täydelleen todenperäinen, päästäkseen +selville omasta itsestään. + +Sen moitteen, jonka hän varsin hyvin oivalsi Sivert Jespersen'in +muistutuksesta, oli hän ennenkin saanut kuulla siellä täällä. Ylimalkain +tahdottiin häntä pitää seurakunnassa; vaan muutamia oli, joita hän +rasitti. Ne antoivat pieniä viittauksia siitä, että matami Torvestad'in +talo voi olla vaarallinen maallikko-saarnaajalle, voi houkutella häntä +hentomielisyyteen. + +Kun Fennefos sen huomasi, hän kohta ajatteli Saaraa. Hän oli niin +tarkasti kuin mahdollista tutkinut sydäntänsä. Mutta hänen oli +mahdotoin päättää, oliko se ilo, jota hän tunsi Saaran seurassa, +syntisen lemmen alkua vaiko, mitä sen olisi pitänyt olla: sydämellistä +ystävyyttä ja rakkautta naiseen, joka oli kaikkia muita puhtaampi ja +parempi. + +Vaan kun hän ei voinut tulla mihinkään varmaan päätökseen ja se rupesi +häntä vaivaamaan ja huolistuttamaan, oli hän eräänä päivänä mennyt +suoraan matami Torvestad'in luo ja kysynyt häneltä, arveliko hän että +hänen pitäisi mennä naimiseen, ja tiesikö hän siinä tapauksessa jotain +kristillistä naista, jonka voisi ehdottaa hänelle vaimoksi. + +Se ei hämmästyttänyt matami Torvestad'ia. Oli tullut tavaksi Haugen +ystäväin keskuudessa ja varsinkin Herrnhutein seurakunnassa, että +nuoret tässä asiassa noudattivat vanhempien neuvoja. Sukkeluuksien +sepittäjät kaupungissa tiesivät kertoa että Torvestad-vainaja oli +saanut vaimonsa arvan määräyksestä Kristiansfeldt'issä. + +Toiselta puolen oli niin luonnollista, että matami Torvestad nyt +ajattelisi omia tyttäriänsä, etupäässä Saaraa, jotta olisi sopinut +pitää Hans Nilsen'in kysymystä melkein kosimisena. Mutta hän pyysi +välttää vastausta. Hän ei uskonut että Hans Nilsen, joka oli niin hyvin +tunnettu ja rakastettu saarnaaja, vielä saisi la'ata matkustamasta +ympäri maata; ja itse hän kaiketi ymmärsi, lisäsi matami Torvestad, +että sen ei ole niin helppo päästä matkustamaan, joka on naimisissa. +Tätä nykyä ei hänen tuttavissaan ollutkaan ketään, joka soveltuisi +hänelle vaimoksi. Se hämmästytti Hans Nilseniä. Hän ei käsittänyt +minkätähden matami Torvestad ei tahtonut antaa hänelle tytärtänsä. +Hänen mieleensä ei juolahtanut, että matamilla oli toisia naimistuumia, +eikä hän ajatuksissaankaan olisi häntä vastustanut. + +Hän pyysi päästä siihen päätökseen, että matami Torvestad oli oikeassa; +ponnistelemalla voimiansa se hänelle onnistuikin. + +Viikko oli kulunut tuon keskustelun perästä, ja sen ajan kuluessa Hans +Nilsen tarkasti oli tutkinut itseänsä. Hän arveli että jos lihallinen +himo olisi häntä vetänyt Saaran puoleen, niin hän olisi kovasti +kärsinyt toiveensa rauetessa. + +Vaan hän ei kärsinyt suuresti; muuta hänen ei sopinut sanoa. Hän olisi +ollut sanomattoman onnellinen jos olisi käynyt toivonsa mukaan; vaan +nyt, kun hän kuitenkin jäi Saaran läheisyyteen, eikä halunnut päästä +likemmäksi häntä, eikä tahtonut häntä paetakaan pahojen himojen tähden, +nyt hän katsoi todistetuksi, että hänen ajatuksensa olivat puhtaat, ja +hän rauhottui, vaikka mielensä oli vähän raskas. + +Mutta sitten tuli tuo kirje, se selvä epäluulo, joka piileksi Sivert +Jespersen'in sanoissa, ja hänen omat tunteensa kuullessansa Saaran +laulavan. Kaikki epäilykset heräsivät jälleen, ja hänen istuessaan +pienessä kovassa sohvassaan illan hämärtäessä kuohui hänen verensä, ja +ajatuksia, joita hän ei tuntenut, tulvaili häneen, soimaten ja +puolustaen toisiansa. + +Miksi ei hän tahtonut lähteä pois ja noudattaen kutsumusta kulkea +majasta toiseen pimeällä talvella? Miksi eivät vetäneet häntä +puolehensa kaikki nuo huolistuneet raukat, joita istui kaikkialla +yksinäisyydessään taistelemassa kiusausta ja epäilystä vastaan? Miksi +ei hän nyt, niinkuin ennen, pyrkinyt taisteluun helvetin voimia +vastaan? + +Eikö ollut totta mitä Sivert Jespersen sanoi: hänen oli liian hyvä olla +missä nyt oli? -- Eikö ollut Saara -- yhä vaan Saara, joka teki kaikki +niin hyväksi ja siunatuksi hänessä sekä hänen ympärillänsä? + +Hän tunsi että nyt läheni yksi noita pahoja hetkiä, jotka välistä häntä +ahdistivat -- varsinkin hänen nuoruudessansa. Hän väänteli käsiänsä, +rukoillen että Henki häntä johtaisi ja pimeys poistuisi. Hän hikoili, +hän vaipui kokoon tuskasta, ja hengitti raskaasti ja tukalasti. Ja +sill'aikaa ajatukset ajelivat toisiansa -- pahat, rumat, saastaiset +ajatukset, jotka eivät olleet hänen omiansa. Todellisen itsetutkimuksen +sijaan muisteli hän niitä epäilyksiä ja sitä pilkkaa, mitä oli kuullut; +outoja, sekaisia kuvituksia lenteli hänen aivoissaan, ja kun hän tahtoi +tehdä päätöstä, kiinnittää mielensä johonkin, päästäksensä tästä +kamalasta kiusauksesta, silloin hän ikäänkuin makasi voimattomana, +käsistä ja jaloista sidottuna, ja paholainen seisoi häntä nauramassa. + +Nyt huusi hän ääneensä: "poistu minusta saatana!" ja hermottomana, +masennettuna hän heittäysi sohvalle, kätkien kasvonsa. + +Vaan ummistaen silmänsä näki hän ikäänkuin pieniä tulikieliä, jotka +hänen silmälaudoistaan hohtivat, kokoontuen, hajoten, kunnes yht'äkkiä +pimeässä, ummistettujen silmiensä edessä luki sanan: lähde! + +Hän hypähti seisalleen ja katseli ympärilleen hämärässä, kertoen sanaa: +"Lähde -- lähde!" Päänsä selvisi jälleen ja mielensä rauhottui; rukous +oli kuultu; henki oli häntä johtanut ja poistanut pimeyden ja hän +laskeutui polvilleen, kiittäen Jumalaa. + +Sitten heitti hän yltään takin ja liivit, avasi ikkunan ja antoi sataa +kasvojansa vastaan. Hän oli selvillään omasta itsestänsä. Täällä oli +todellakin vaara käsissä; pois hänen täytyi lähteä mitä pikemmin, ja +nyt hän ikävöi -- kiitos Jumalalle -- hän ikävöi taistelua helvetin +voimien kanssa. + +Sytytettyänsä kynttilän, ajoi hän partansa, käden vapisematta; hän oli +aivan tyyni, hiukan voimaton, vaan niin oudon iloinen ja tyyni +mieleltään. Sitten riisui hän kaikki vaatteensa, pesi voimakkaan, +kauniin ruumiinsa ja pukeutui puhtaisin vaatteisin. + +Hans Nilsen'in otsa ei ollut aivan korkea, mutta leveä, ja katseensa +oli suora; hiukset tummat ja paksut, jonka tähden hän piti ne lyhyiksi +leikattuina; nenä oli suuri ja kaareva, suu vakava, huulet +kapeanlaiset, leuka vahva ja puhdas. + +Koska huulet olivat niin kapeat ja parrattomat, näkyivät hampaat +selvästi kun hän puhui -- tiviit, suorat talonpoikaiset hampaat; moni +seurakunnassa katseli mielellään hänen suutansa kun hän luki tai +lauloi, tuo suu oli punainen ja valkoinen, raitis ja puhdas, eikä se +koskaan ollut maistanut tupakkaa eikä viinaa. + +Puhtaus oli ylimalkain tuon miehen pääominaisuuksia. Vaatteensa olivat +puhtaat sekä kauluksensa, ja kasvotkin olivat puhtaat suurine selvine +muotoineen, voimakas leuka oli sileäksi ajettu parrasta. Silmistä, +jotka olivat harmaat ja kirkkaat, loisti niin puhdas ja totinen valo, +että ihmisiä löytyi, jotka eivät mielellään niihin katsoneet. + +Hänellä ei ollut tuota terävän julkeaa katsetta, millä muutamat hänen +virkaveljistään tavallisesti tarkastivat syntistä, ikäänkuin olisivat +tahtoneet tunkea salaisen synnin ja pahuuden syvyyteen. Hans Nilsen +katseli aina ihmistä niinkuin heidän silmistänsä olisi odottanut samaa +puhtauden loistetta, joka hohti hänen omista silmistänsä, ja siitäpä +syystä kenties useimmat katselivat sivulle päin kun seisoivat hänen +edessänsä. + +Melkein kaikki kaupungin Haugelaiset olivat kokoontuneet, koska oli +lauantai. He ilostuivat sanomattomasti kun Fennefos meni Endre +Egeland'in luo, joka juuri seisoi pienessä katederissa, aikoen lukea +postillasta, ja pyysi häneltä saadakseen puhua muutamia sanoja. + +Kaikki asettuivat paikoilleen, oikein iloitakseen rakastetusta +puhujasta; oli niin pitkä aika siitä kuin viimein olivat saaneet häntä +kuulla; viime aikoina hän ei ollut tuntenut mitään kutsumusta puhumaan. + +Vaan ilo kävi surunsekaiseksi Hans Nilsen'in aloittaessa: "Rakkaat +veljet ja sisaret! Minä seison tässä sanoakseni teille jäähyväiset!" + +Oli sittenkin niin hyvä kuulla häntä. Vanhat innostuneina nyykäyttivät +päätään, hymyillen toisilleen. Se oli vanha tuttu ääni, tunnetuita +voimakkaita sanoja Haugen omasta ajasta, jolloin hyvä viini ei vielä +ollut käynyt laimeaksi ja sekoitetuksi. + +Hans Nilsen'in ryhti oli myös aivan toisellainen kuin niiden, jotka +tavallisesti ohjasivat kokouksia; ääni ei ollut valittavainen eikä hän +koskaan hymyillyt. Korkeana ja jalona hän seisoi heidän keskuudessansa, +tehden harvoja ja yksinkertaisia liikuntoja, kääntäen silloin tällöin +kaunista päätänsä ja ikäänkuin valaisten jokaista soppea sädeloisteella +kirkkaista, harmaista silmistään. + +Ensin hän neuvoi heitä totisesti ja vakavasti; sitten hän kiitti heitä +kaikkia sydämellisesti hyvästä ja uskollisesta veljeydestä; sitten hän +kääntyi, kaikkien nähden, erittäin Sivert Jespersen'in puoleen, +kiittäessään niitä, jotka olivat ojentaneet hänelle kättä kun hän +haparoi ja eksyi. + +Lopuksi hän rukoili rukouksen, jota ystävät kauan muistivat. Se oli +niitä hetkiä, jolloin sanat tulivat hänelle myrskyn tavalla ja koko +hänen olentonsa hohti intoisuudesta. + +Jälestäpäin he kokoontuivat hänen ympärilleen, saadaksensa häneltä +pienen muistisanan, sillä eihän kukaan voinut arvata kauanko hän tulisi +olemaan poissa. Kun tämmöinen rakastettu opettaja kerran lähti +matkoille, hän helposti vedettiin seudusta toiseen koko maan ympäri; +sillä kaikkialla tahdottiin häntä kuulla, ja varmaankin moni kutsuisi +häntä luokseen kun tietyksi tuli että hän oli kulussa. + +Sentähden vallitsi nyt ystävissä kyyneleet ja surumielisyys. Fennefos +oli tosiaankin seurakunnan vahvimpia pylväitä. Sillä monesta muusta, +esim. nyt Endre Egeland'ista ja. Sivert Jespersen'istä -- lausuttiin +aina joku pieni "mutta"; ainakin heistä aina puhuttiin pahaa, ja +kaikilla haaroilla heitä ympäröi panettelijat ja pilkkaajat, vaan Hans +Nilsen'in maineessa ei koskaan ollut pienintäkään pilkkua. Niinpä +kaupungin uusi pappi, joka oli lähestyvinään Haugelaisia, puhui +Fennefos'ista suurella myötätuntoisuudella. Siitä eivät veljet niinkään +vähän ylpeilleet. Ei tapahtunut joka päivä, että pappismies kiitti +maallikkosaarnaajaa. + +Hans Nilsen'in oli lähteminen parin päivän perästä niin pian kuin +vanhimmat olivat kirjoittaneet kirjeet, jotka hänen piti viedä +muassaan, sekä sittenkuin ne kirjat ja kirjaset olivat järjestetyt, +joita hänen piti jakaa rahvaalle matkallansa. + +Oltiin lokakuun lopussa, ja Hans Nilsen'in tuli käydä talosta taloon +Kristiansand'iin asti, ko'oten ystäviä rukoushetkiin missä hän vaan +kulki. + +Kristiansand'ista hänen piti mennä Saeter-laaksoon, ja joulun aikana +hän luuli olevansa kotipaikoillaan. + + + + +VII. + + +Se ei ollut teeskentelemistä kun matami Torvestad puhui kuinka paljon +arvoa hän siihen pani että Hans Nilsen asui hänen talossaan, ja että +koski häneen kipeästi kun hänen piti lähteä pois. Toiselta puolen hän +ei voinut salata että se nyt tapahtui sangen sopivaan aikaan. + +Nyt hän pisti kaikki airot veteen, saadakseen tyttärelleen kippari +Worsen. + +Syyt, miksi hän tahtoi aikaansaada tämän avioliiton, olivat hyvin +monimutkaisia. Itse hän kaiketi pääsyyksi selitti, että tahtoi pelastaa +eksyvän sieluraukan, joka ainoastaan sillä tavoin saatettaisiin pois +kadotuksen tieltä. Vaan ne, jotka häntä tunsivat, ne tiesivät että yhä +kiihtyvä vallanhimo oli hänen helmasyntiänsä. + +Ja siihen katsoen Jaakko Worse kyllä oli tuon vaivan maksava, varsinkin +nyt kun hänestä oli tullut Garman'in kumppani. Se ei ainoastaan +ulkonaisesti vahvistaisi veljesten seurakuntaa, vaan -- joka hänestä +kenties oli kaikista tärkein asia -- se vahvistaisi hänen asemansa +veljesten keskuudessa, jos hän heille hankkisi tuon uuden +kallis-arvoisen veljen. + +Sillä matami ei ensinkään epäillyt että hänen onnistuisi tehdä Jaakko +Worsesta "veli". Hän, matami, oli nähnyt maailmaa, oli nähnyt useita +vanhanpuolisia miehiä, jotka olivat naineet nuoret tytöt; hän aikoi +hallita Worsea tyttärensä kautta, hänen valtansa alkaisi tuolla pihan +perällä ja ulottuisi yli koko talon; veljet tulisivat häntä kiittämään, +ja Jumalan asia edistyisi. + +Saara näki tuon kaiken lähenevän. Siitä asti kun keskustelivat +viinipuusta ei hän enää epäillyt mitä hänelle määrätty oli. + +Lähtiessään Hans Nilsen lahjoitti Saaralle kalliimman kapineen, mitä +hänellä oli. Se oli omakätinen kirje Haugelta hänen äidillensä. Paperi +oli kellastunut ja kulunut ja läkki vaaleentunut. Fennefos, joka oli +ollut kirjansitojan opissa, oli itse tehnyt somat kannet, joissa kirje +säilytettäisiin. Kansiin oli Saaran nimi ja raamatun-lause painettuna. + +Naisten kesken siitä puhuttiin paljon, niin merkillistä se heistä oli, +että Hans Nilsen luopui semmoisesta kalleudesta. Mutta joka sen +johdosta teki johtopäätöksiä matamin kuullen, hän sai niin terävän ja +jäähdyttävän muistutuksen, ett'ei kukaan yrittänyt sitä uudistamaan. + +Saara oli hämillänsä; iloinen ja onnellinen lahjasta sekä niistä +sydämellisistä sanoista, jotka Hans Nilsen oli ennen lähtöänsä hänelle +lausunut; vaan muuten oli hän onneton, sanomattoman onneton. Öisin +makasi hän itkien vuoteellansa ja rukoili apua itsensä voittamiseksi. + +Eräänä semmoisena yönä tuli äiti Saaran makuuhuoneesen. Siellä oli +aivan pimeä, ja Saara, joka makasi itkemässä, ei huomannut mitään +ennenkuin kuuli äidin sanovan: "Näetkös nyt, lapseni, että olen +oikeassa! Kiitä nyt Herraa että ajoissa huomasit vaaran". + +Sen sanoi hän niin ankarasti ja moittivasti, että Saara nousi sängyssä +ja istui siinä kauan itkemättä ja rukoilematta ristiriitaisten +ajatusten vallassa. + +Vanha Aatami häntä ahdisti, vaan Saara ei huolinut taistella hänen +kanssansa. Hän antoi pahojen ajatuksien tulla ja mennä minne vaan +tahtoivat -- hän ajatteli kaikkia vikoja, mitä ikinä oli havainnut +veljissä ja aavistanut äidissään -- hän ajatteli kippari Worsea +ja hänen tupakanhajuansa ja kirouksiaan, kunnes kävi aivan +vastenmieliseksi -- hän antoi ajatusten lentää kauas kielletyille +aloille, missä oli valoa ja onnea -- missä hän oli yksinänsä tuon +rotevan voimakkaan miehen kanssa, jolla oli raitis suu ja valkoiset +hampaat -- hän heittäysi taas pitkäkseen sänkyyn, uneksien +puolinukuksissa; vaan aamulla herätessään painoi häntä sanomattoman +kurjuuden raskas taakka. + +Kippari Worse tiesi alussa sangen vähän siitä onnesta, joka oli hänelle +määrätty. Hän tarvitsi päinvastoin useita viittauksia matami +Torvestad'ilta ennenkuin käsitti, että tuo kaunis Saara, jonka oli +nähnyt kasvavan pienestä tyttösestä, voi tulla hänen vaimoksensa. + +Vaan kun se selvisi hänelle, niin hänet valloitti tuo ukkojen rakkaus, +joka nuorentaa yhtä paljon kuin se sokaisee. + +Kalansaanti oli hyvin runsas sinä vuonna. Jaakko Worse toimiskeli +väsymättä ja oli oivallisella tuulella. Ajatus noista lämpösistä +huoneista matami Torvestad'in asunnossa, hänen hauskasta sijastaan +Saaran vieressä, pehmeistä, hienoista käsistä, millä Saara tarjosi +hänelle teetä, johon matami -- sanomattoman suurena suosion-osotuksena +-- tiputti pari pisaraa rommia -- se ajatus häntä seurasi +kaikkialla; hänen juuri ollessansa mitä ahkerimmassa puuhassa sillien +tähden, ilmautui lempeä, melkein haaveksiva hymy hänen vanhaan +kippari-naamaansa, vaikka harvat sitä huomasivat tai ymmärsivät. + +Ei hän ollut koskaan ollut niin toimelias eikä semmoisella +menestyksellä toiminut. Hän suolasi tänä vuonna kauppahuoneen +yhteiseksi eduksi ja osti suunnattoman paljon silliä. Ollen hilpeä ja +reipas kuin nuorukainen, toi hän vireyttä ja iloa mukanansa minne vaan +tuli; ja kaikki olivat siinä yksimieliset että Jaakko Worse oli +peijakkaan hauska vanha otus. + +Mutta vanhaksi ei saatu häntä sanoa tähän aikaan. + +"Piru on vanha", oli hänen tapana vastata, sysäten lasin luotansa, kun +joku oli kyllä onneton esittämään vanhan Worsen maljaa. + +Vaan kun hän kalastuksen aikana sai aihetta lähteä kaupunkiin +sillilastineen, joudutti hän työtään makasinissa ja meni kotia pesemään +itsensä puhtaaksi. + +Hän hieroi ruumistaan lipeällä ja muutti vaatteita alusta loppuun. Eikä +hän kuitenkaan ollut varma siitä, ett'ei häntä seurannut vähäisen +sillihajua ja sentähden -- jospa Randulf sen tietäisi! -- priiskutti +hän päällensä hajuvettä, jota Laurits kaikessa salaisuudessa oli +hänelle ostanut. + +Puhtaana, sievistettynä ja parta ajettuna, saukon-nahka harjattuna ja +myrskyaallot, jotka rupesivat harmaantumaan, tarkasti järjestettyinä +sormien eteen näin ilmestyi kapteni Worse, Garman & Worsen +kauppahuoneesta, kosijana piharakennuksessa. + +Hänessä oli jotain sydämellistä ja ritarillista esittäessään asiansa, +ja se olisi häntä kaunistanut vielä enemmän jos asia olisi koskenut +äitiä eikä tytärtä. + +Vaan että naisi vanhanpuolisen, pyhän lesken, se oli ajatus, joka ei +ikinään olisi pöllähtänyt tuon lystikkään kaptenin päähän, ja sen +matamikin jo aikoja sitten oli ymmärtänyt. + +Saatuansa kaptenin vauhtiin ja nähdessään hänen nuoruuden-intoansa, +matami muutti menetystapaansa, vetäysi takaisin eikä ensinkään +ymmärtänyt Worsen viittauksia, ja kun ne tulivat tarpeeksi selviksi, +oli hänellä lukemattomia arveluttavia seikkoja esiintuoda. + +Saara oli ostettava korkealla hinnalla. + +Ensiksikin oli tuo suuri eroitus ijässä -- matami tunnusti että eroitus +oli suurempi kuin hän oli luullut, hän ei todellakaan olisi uskonut +Worsen olevan niin lähellä viidettäkymmentä ikävuottansa. + +Vaan -- sehän oli vähäisempää; tärkein arveluttavin kohta oli hänen +sielunsa tila, hänen kiroilemisensa, maailmallinen mielentilansa ja +että hän oli niin kiinnitetty kaikkeen, mitä tähän maailmaan kuuluu. + +Worse myönsi ett'ei hän ollut Herramme kaikkein parahimpia lapsia, vaan +ei hän ollut huonoimpiakaan; ja voisihan hän parantua. + +Niinpä todellakin, se oli välttämätöntä, jos hän tahtoi Saaraa +omakseen; hänen pitäisi peräti muuttua monessa suhteessa. Worse lupasi +kaikki. Hänestä tuntui niinkuin hän jaksaisi kärsiä rajattoman määrän +rukoushetkiä kun vaan saisi istua Saaransa vieressä ja sitten viedä +hänet mukaansa kotia. + +Mutta kuitenkin jäivät välipuheet kesken. Worse ei todellakaan tietänyt +edistyikö hänen asiansa vai menikö se myttyyn. Hän oli nyt aivan +hurmauntunut ja hyppäsi Saaran ympärillä kuin vanha kalkkuna. + +Mitä Saara ajatteli, siitä ei paljoa puhuttu äidin ja kosijan välillä; +matami Torvestad "tunsi tyttärensä". Ja Jaakko Worse, tuo vanha +viekastelija, luuli että, kun Saara punastui hänen katseistaan eikä +uskaltanut olla yksinään hänen kanssansa sekä kieltäytyi ottamasta +hänen lahjojansa, se muka oli ynseäin tyttöjen tapa, josta hän oli +laulanut ja jommoista oli nähnyt tarpeeksi sekä Itä- että Välimerellä. + +Vaikka näytti siltä kuin konsuli Garman'illa olisi hyvin vähän +tekemistä kaupungin kanssa, oli hänellä kuitenkin urkkijoita, ja +Sandsgaardissa tiedettiin yhtä ja toista, sekä suurta että pientä, mitä +kaupungissa tapahtui. Varsinkin huvitti neiti Birgitteä ja neiti Metteä +kaikki uutiset, olkootpa mitä laatua tahansa. + +Näin tuli pian Garman'in tiedoksi, että Jaakko Worse kävi kosimassa, +joka synnytti sekä mielipahaa että huolta konsulissa. + +Ensiksikin se oli aivan hänen mieltänsä vastaan, että kauppakumppaninsa +meni uuteen naimiseen, se tekisi vaan asiat mutkallisemmiksi. + +Toiseksi ajatteli hän levottomuudella, että nuo pyhät -- hän tunsi sen +joukon -- pilaisivat kunnon kaptenin häneltä. + +Konsuli Garman melkein vihasi heränneitä, vaikka tunsi heitä sangen +vähän. Mutta häntä pahoitti, että jumallista oppia, joka oli +annettu ihmisille valistukseksi ja hyvien avujen sekä järkevän +sivistyksen enentämiseksi, muutamain kiihkoisten haaveksijain kautta +väärinkäytettiin rahvaan hämmentämiseksi ja villitsemiseksi, joka juuri +oli terveen ja käytöllisen kristillisyyden tarpeessa. Sentähden hän +kohta lähetti kapteni Worsea hakemaan kun neidit Birgitte ja Mette +kertoivat toinen toisensa suuhun, että Jaakko Worse nai pyhän matami +Torvestad'in tyttären. + +Worsen tultua, konsuli suurella innolla rupesi puhumaan eräästä +laivasta, josta oli lukenut että se oli myytävänä Bremenissä. He saivat +Börsen-Hallen käsiinsä, tutkivat laivan suuruutta, sen ikää, ja +laskivat sen hintaa arviosta, ja viimein molemmat tulivat siihen +päätökseen, että tämä laiva olisi erittäin sopiva Garman & Worselle. + +Toisen into tarttui toiseenkin; usein ei tapahtunut että konsuli noin +paistikkaa heittäysi uusiin yrityksiin; eikä aikaakaan, niin oli +päätetty että Worse heti huomenna tai ylihuomenna lähtisi eräällä +Bremeniläisellä laivalla, joka makasi ulkosatamassa odottamassa +pohjoistuulta, lähtisi laivan ostoon, jos laiva vastaisi kertomusta +siitä ja muuten olisi kunnollinen; sen tehtyään Worsen piti joko palata +Sandsgaard'iin tai ottaa rahtia, jos semmoinen olisi saatavissa +muualle. + +Täynnä intoa ja toiminnan halua Worse jätti hyvästi, valmistuakseen +matkalle; vasta kun istui veneessä, juolahti hänen mieleensä että hänen +oli eroaminen Saarasta. + +Tuo jalo laiva kävi yhä kehnommaksi hänen tätä ajatellessaan, ja hyvä +kauppa yhä arveluttavammaksi. Intonsa laimistui peräti ja hän istui +keksimässä tuhansia esteitä soutaessa lahden pohjukkaan. + +Konsuli Garman puolestaan hieroi käsiänsä, hän oli hyvään aikaan +ryhtynyt asiaan. Sitten hän istui tuumimaan ja laskemaan tuota laivan +kauppaa; Jumala tiesi oliko se oikeastaan hyvä kauppa. + +Iltapäivällä matami Torvestad huomasi että Worsen piiat kiireellisesti +harjasivat vaatteita ja piiskasivat matka-kapineita. + +"Lähteekö kapteni matkoille, Martta?" kysyi hän ystävällisesti +parvelta, joka kulki sen rakennuksen ympäri pääpuolella, jossa hänen +asuntonsa oli. + +"Lähtee", vastasi Martta äreästi, sillä piiat eivät rakastaneet +matamia. + +"Vai niin? Tiedätkö minne?" + +"En tiedä, mutta varmaankin pitkälle matkalle -- varmaankin pitemmälle +kuin viime kerralla, niinpä luulen." + +Martta tunsi ilmassa että se harmittaisi matamia; ja siinä olikin +oikeassa. Matami Torvestad joutui aivan hämilleen. Vaan hän maltti aina +mieltään, palasi huoneisinsa ja jäi hetkeksi seisomaan miettimään. + +"Saara! pane teepannu tulelle. Martta sanoo kapteni Worsen lähtevän +matkoille; vaan minä luulen hänen erehtyneen; mitä sinä arvelet?" + +"Minäkö äiti?" + +Matami Torvestad olisi tahtonut sanoa enempää, mutta Saaran katsanto +oli niin kummallinen että sanominen jäi sikseen. + +Saara on viisas, hän ajatteli: ei tarvita sanoja. + +Sitten silitti matami hiuksiansa, otti kalopin yllensä ja meni. Hän +meni ulos takatietä talon ympäri portille, sillä hän ei tahtonut mennä +poikki pihan, jossa Martta oli. + +Jaakko Worse istui äreänä puhumassa makasinin-hoitajalleen, joka +samalla oli hänen valtuusmiehenänsä hänen poissa ollessaan. Kauppa +kaupungissa oli vielä Worsen yksityisenä asiana, huolimatta siitä että +hän oli otettu firmaan. + +Niinikään oli Sandsgaard laitoksineen nyt niinkuin ennenkin konsulin +käsissä. Kumppanuus oli supistettu erityisiin osiin kauppatoimesta, +joihin Jaakko Worsen rahat oli sijoitettu, varsinkin laivaliikkeesen ja +mitä siihen kuului. + +Nähdessään matami Torvestad'in, Worse lähetti pois makasinin-hoitajan +ja tervehti vähän hämillänsä. + +"Tulen toivottamaan teille hyvää ja siunattua matkaa, kapteni Worse!" + +"Kiitoksia -- hm -- suuri kiitos, matami -- minä olisin muuten --" + +"Tuleeko siitä pitkällinen matka?" + +"Sitä ei ole helppo tietää. Hän tahtoo että minä --" + +"Kuka tahtoo, sanotte?" + +"Konsuli -- konsuli Garman; hän lähettää minut Bremeniin laivan +ostoon." + +"Lähettää?" sanoi matami Torvestad hymyillen epäilevästi, "en luullut +että toinen kumppani noin ilman muita mutkia voi lähettää --" + +"Kumppani! -- No niin -- hän on konsuli Garman, näetten, ja minä olen +kippari Worse, eikä se seikka muutu koskaan. Ja paitsi sitä, kun on +kysymys laivan ostosta, niin se toimi juuri sopii minulle." + +"Se minua kummastuttaa ja huolettaa, ett'ette yhtä hyvin voi sanoa +minulle todellista syytä lähtöönne. Meidän olisi sopinut odottaa teiltä +sitä vilpittömyyttä." + +Worse katseli häneen suu selällään. + +"Sillä tietäkää, kapteni Worse, minä ymmärrän varsin hyvin että +lähdette, päästäksenne irti kaikesta." + +Hän aikoi jatkaa tällä uhkaavalla tavalla, mutta kapteni hyppäsi +seisalleen innoissaan ja hehkuvin kasvoin. + +"Ei, tiedättekö, matami Torvestad, nyt teette minulle vääryyttä, +perhana vieköön -- anteeksi että kiroilen, mutta mitä on sanottava, se +on sanottava! Ensiksi olen käynyt vihan karvaiseksi miettiessäni +mitenkä pääsisin tästä kirotusta matkasta, ja sitten te tulette +sanomaan että menettelen viekkaudella ja saatanan konsteilla. Luulenpa +että joka ikinen on riivattu tänä päivänä!" + +Hän astui ympäri huonetta, raapien saukon nahkaansa; mutta matami +Torvestad katseli häntä mielihyvillään; taakka putosi hänen +sydämestään. + +Levottomuus ja hermottomuus, joka tullessa oli hänessä vallinnut, +hävisi aivan ja hän puhui taas levollisella ja ylpeällä äänellään, +niinkuin äiti ainakin puhuu arveluttavalle kosijalle. + +"Sen jälkeen, mitä meidän keskenämme viime aikoina on puhuttu, +hämmästyin suuresti kuullessani tästä äkkipikaisesta lähdöstänne." + +"Ettekö luule minun sitäkin ajatelleen? Vakuutan teille, matami, että +kun ajattelen että minun pitää lähteä ilman mitään varmaa lupausta, +olen hulluksi tulemaisillani. Piru periköön koko Bremenin laivan. Jos +vaan voisin keksiä jotakin syytä tai keinoa --!" + +"Oh, kaksikymmentä vuotta sitten Jaakko Worse kai olisi jotakin keinoa +keksinyt tällaisessa tapauksessa." + +Sepä koski hänen arimpaan puolehensa. Että häntä pidettäisiin vanhana +pöllönä, joka ei enää ymmärrä rakkautta, se suututti häntä +mahdottomasti; ja hän kuvasi matamille tunteitansa tulisesti ja +suoraan, ja matamin täytyi keskeyttää hänet, sillä sitä tuli jo +liiaksikin. + +"Hyvä, hyvä, kapteni Worse! -- Kylläksi -- kylläksi, minä en sitä +epäile", huusi hän useita kertoja, "mutta muuta kuin maallista +rakkautta tarvitaan, olkoonpa se kuinka uskollinen tahansa. Se mies, +jolle minä täydellä luottamuksella uskoisin lapseni, minun Saarani, sen +pitää olla sidottuna häneen myöskin yhteisessä rakkaudessa Herraan. Ja +te tiedätte mitä usein olen sanonut: teidän merimiehen elämänne on +täynnä kiusauksia eikä ollenkaan sovelias kantamaan kääntymyksen +hedelmiä." + +"Oi, matami, meillä kaikilla on heikko liha monessa kohdin", vastasi +kippari Worse, ja hän toivoi että tuo oli raamatun lause. + +"Niin meillä on, kapteni Worse, muutamilla suuremmassa, toisilla +vähemmässä määrässä. Mutta juuri sentähden teidän pitää luopua siitä +elämästä, jossa on niin paljon kiusauksia tarjona. Entäs jos nyt olisin +antanut teille tyttäreni ja te sitten olisitte lähteneet kohta häiden +jälkeen." + +"Ei, matami, siitä lähdöstä ei olisi tullut mitään, sen voisitte +huoleti vannoa!" + +"Jos minä nyt -- otaksuen että antaisin suostumukseni, luuletteko että +konsuli siinä tapauksessa -- että teidän kumppaninne sallisi teidän +jättää tämä matka sikseen!" + +"Tietysti! Tietysti! Sehän on selvä." Hän aivan innostui sitä +ajatellessaan. + +"Voisinko luottaa siihen?" + +"Niin, periköön minut --" + +"Älkää kiroilko! Minä uskon paremmin ilman kirouksia. Istukaa taas ja +kuulkaa mitä minulla on teille sanottavaa. Olen viime aikoina paljon +miettinyt tätä. Sisällinen ääni ikäänkuin vakuuttaa minulle, että tämä +liitto tyttäreni kanssa olisi teidän sielunne pelastukseksi. Niin, minä +ai'oin jo paljon miettimisen ja huolen jälkeen määrätä ensi sunnuntai +hääpäiväksi --" + +"Mitä -- mitä sanotte?" huusi Worse hyppien ylös tuolilta. "Oi matami, +te olette sentään peijakkaan kelpo vaimo!" + +"Mutta nyt havaittuani että äkkinäinen matkakäsky voi riistää teidät +perheeltänne, heittääkseen teidät kiusauksiin ja vaaroihin, jotka +helposti -- me tiedämme kuinka helposti -- voi tukehduttaa hyvät +siemenet ja taas tehdä teidät kadotuksen lapseksi, nyt en uskalla +ajatellakaan sitä, että uskoisin teille lapseni, rakkaan Saarani!" + +"Mutta, matami, matami! Minä en lähde, minä en tahdo lähteä, minä menen +suoraan konsulin luo ilmoittamaan että hän saa lähettää toisen; minä +vannon ett'en lähde!" + +"Ehk'ette tällä kertaa, vaan toisen kerran, kun juolahtaisi kumppaninne +mieleen --" + +"Ei koskaan! Jos saan hänet, niin minä lupaan --" + +Hän vaikeni: ikkunasta näki hän "Perheen toivon" Sandsgaard'in +lahdella; ja matami Torvestad hymyili katkerasti. + +"Älkää luvatko mitä ette kykene täyttämään. Saara on tosiaan +valmistettu, vaan vielä ei hän varmuudella tiedä mitään; en ole puhunut +ystävillekään siitä, ja häitä aioin viettää kaikessa hiljaisuudessa, +niinkuin tapa on meidän kesken, papin ja parin veljen läsnäollessa. +Onhan talonne valmis; teidän tulisi vaan viedä hänet siihen." + +"Minä lupaan jättää meren siitä päivästä, kuin nain tyttärenne", sanoi +Jaakko Worse, ojentaen kättänsä. + +Hän oli tullut ajatelleeksi että saisi viedä Saaran huoneisinsa, lukita +oven hänen jälkeensä ja aina pitää häntä siellä itseksensä. + +Mutta matami sanoi: "Se on arveluttava asia. Olen kuullut puhuttavan +monesta merimiehestä, joka ei ole voinut luopua merestä, vaikka jo +olivat ijäkkäitä ja varakkaita ja vaikka heillä oli vaimo ja lapsia. +Sellaista nähdään, vaikk'en minä tosiaan sitä käsitä. Minusta +merimiehen pitäisi kiittää Jumalaa hyvästä satamasta myrskyisen elämän +jälkeen." + +"Te olette oikeassa, matami, niin on minun laitani nyt. Antakaa +tyttärenne minulle ja saattepa nähdä että olen parantuva kaikin tavoin, +niinkuin te tahdotte." + +He ojensivat toinen toiselleen kättä, ja Worse tahtoi kohta mennä +Saaran luo. Vaan mennessään pihan yli, jossa Martta sai käskyn panna +pois matkavaatteet, tuntui asia toki hänestä vähän arveluttavalta. + +"Mitä luulette Saaran sanovan?" kysyi Worse hiljaa. + +"Saarasta on tuleva uskollinen ja hellä puoliso sille miehelle, jonka +hänen äitinsä, rukoillen Jumalaa, on hänelle valinnut", vastasi matami +Torvestad vakaalla, varmalla äänellä, joka suuresti rauhoitti kaptenia. + +Saara kuuli heidän tulevan; hän oli odottanut heitä, eikä jälkeäkään +näkynyt niistä kyyneleistä, joita hän oli itkenyt. Kalpeana kuin +ainakin, silmät alasluotuina, tuli hän huoneesen äidin kutsumuksesta. + +"Saara! tässä seisoo mies, joka pyytää sinua vaimoksensa. Minä olen +luvannut sinun puolestasi että olet tuleva hänelle uskolliseksi ja +helläksi aviopuolisoksi Jumalan ja ihmisten edessä. Eikö totta, +lapseni, sinä tahdot noudattaa äitisi tahtoa, siten totellen Jumalan +käskyä?" + +"Tahdon, äiti." + +"Ojentakaa siis toinen toisellenne kättä Jesuksen nimessä -- Amen!" + +Jaakko Worse oli liikutettu; hän yritti sanomaan muutamia sanoja siitä, +että tahtoi olla isänä Saaralle; vaan keskellä lausetta hän hoksasi +ett'ei se sopinutkaan, ja tahtoi sanoa jotakin parempaa, vaan silloin +siitä tuli paljasta sekasotkua, jonka tähden hän tyytyi pusertamaan +matami Torvestad'in kättä tavallista vahvemmin. Mutta morsiamensa +käteen hän tarttui hyvin varovasti ja nautti tuntiessaan kuinka pehmeä +ja hieno se oli. + +Koko illan hän menetteli sangen kömpelösti, mutta hän oli niin +sanomattoman onnellinen että tuskin huomasi mikä katse Saaran kalpeissa +kasvoissa oli. + +Palattuaan huoneisinsa, käveli hän kauan edes takaisin autuaissa +unelmissa; nyt oli tiistai, sunnuntaipäivään ainoastaan neljä päivää; +hän aikoi järjestää taloansa, se ei likimainkaan ollut tarpeeksi +hyvässä kunnossa. + +Kauan hän mietti tuottaisiko vaimo-vainajansa sängyn alas ylisiltä, +vaan viimein hän kuitenkin päätti ostaa uuden. + +Kaptenin mentyä matami Torvestad käski Henrietten panemaan maata; Saara +aikoi mennä samalla, vaan äiti käski hänen jäämään. + +"Nyt saat kiittää Jumalaa kaikesta hänen armostansa, Saara!" + +"Niin, äitini." + +"Etkö kiitä minuakin?" + +Saara oli ääneti eikä liikahtanut. + +Äiti tunsi ikäänkuin pistoksen. + +"Saara!" sanoi hän ankarasti. + +Mutta nyt Saara katsahti äitiinsä ja silmissään välkkyi jotakin, joka +hämmästytti äitiä; hän ei kysellyt enää, sanoi vaan hyvää yötä, ja +tytär meni. + +Matami Torvestad vaipui monenlaisiin mietteisin. Nuoruuden muistelmat +heräsivät, eivätkä ne olleet kauniita. Hänkin oli annettu miehelle, +jota ei tuntenut; vanhempi häntä oli hänkin ollut; vaan hän oli +ymmärtänyt kohdella vaimoansa oikealla tavalla. + +Hän muisteli kyllä vuodattaneensa kyyneleitä ensi aikoina, vaan sitten +oli kaikki käynyt hyväksi; hän oli pelastunut turhamaisuudesta ja +joutavista rakkauden unelmista, ja niistä aikoi hän pelastaa +lapsensakin. + +Vaan tuossa tyttären katseessa oli kuitenkin jotakin, joka sattui +arkaan paikkaan hänessä, ja tuo katse tunkeutui syvälle kuin +piikki. Hän, joka muuten oli niin varma itsestänsä ja tekojensa +oivallisuudesta, joutui tukalaan epäilykseen. Kaikki heränneet muistot +ja epäselvä pelko siitä, ett'ei hän kuitenkaan tuntenut tätä hiljaista +tytärtänsä perin pohjin, teki unen levottomaksi ja rasitti häntä +ilkeillä unilla. + +Mutta Henriette, joka kuuli Saaran itkevän, hiipi hänen sänkyynsä ja +tahtoi häntä lohduttaa. + + + + +VIII. + + +Ensimmäinen varjo kippari Worsen autuaallisuudessa oli kohtaus konsuli +Garman'in kanssa, kun Worse meni ilmoittamaan kihlauksensa. + +"Hyvää huomenta Worse!" huusi konsuli hänelle vastaan, "hän oli juuri +täällä, tuo Bremiläinen kapteni, hän ottaa kernaasti teidät mukaansa; +ja koska hän on valmis lähtemään, arvelen parhaaksi että ajatte +Smörvikiin tänään; meidän vaunumme tulevat teitä noutamaan kaupungista, +jotta voitte lähteä ensimmäisellä sopivalla tuulella." + +"Kiitoksia, herra konsuli, mutta -- hm --" + +"Onko tullut esteitä?" + +"On, paha kyllä, on tullut esteitä." + +"Joku onnettomuus?" + +"Ei, ennemmin onni", hymyili Worse; hän ikäänkuin sieppasi vähän +rohkeutta tuosta käännöksestä. "Minä ai'on naida". + +"Piru vieköön!" huudahti konsuli, unohtaen kaikki. "Hm -- naida -- sepä +odottamatonta. Kenenkä, jos saan kysyä?" + +"Matami Torvestad'in tyttären; tiedättehän hänen asuvan talossani." + +"Vai niin, minä en tietänyt -- en luullut Torvestad vainajalla olevan +mitään tytärtä soveliaassa ijässä." + +"Onhan hän nuorenlainen -- minua vähän nuorempi", vastasi Worse kasvot +punoittavina, "vaan muuten hän on hyvin vakava ja totinen tyttö." + +"Hänen perheensä kuuluu heränneitten joukkoon, aiotteko tekin, kapteni +Worse, ruveta Haugelaiseksi?" + +"Enpä aiokkaan", vastasi Worse, koettaen nauraa, vaan konsulin ääni ei +juuri yllyttänyt nauruun. + +"No niin, onhan se teidän vallassanne, hyvä Jaakko Worse", sanoi +konsuli nousten ojentamaan hänelle kättä; "vastaan-ottakaa +onnentoivotukseni; kun ette vaan tätä askelta koskaan katuisi. +Milloinka häitä vietetään?" + +"Ensi sunnuntaina!" + +"Vai niin, onpa teillä kiire, niin, niin -- kun ette vaan sitä kauppaa +katuisi!" + +Kun Worse läksi, oli konsuli juoksemaisillaan hänen jälkeensä, +kertoakseen hänelle sydämensä oikeat ajatukset Haugelaisista ja +kaikesta heidän tekopyhyydestään. Mutta hän malttoi mielensä. + +Morten V. Garman oli viisas mies, joka ei tuhlannut sanojansa. Hän oli +tarpeeksi asti tutkinut kippari Worsea tuon lyhyen keskustelun aikana, +ja hän tunsi jotensakin tarkoin rakkauden ja kaikki sen tunnusmerkit. + +Jaakko Worse ei päässyt oikein tasapainoon ennenkuin oli kotona +huoneissansa, jossa päälle päätteeksi oli kauhea sekamelska pesuakoista +ja kaiken maailman käsityöläisistä. + +Vaan täällä hän käveli onnellisena ja säteilevänä; silloin tällöin +täytyi hänen mennä piharakennukseen, saadakseen vilahdukselta nähdä +Saaraa. Paljon ei hän nähdä saanut, sillä sielläkin oli kiire +neulomisessa ja merkitsemisessä, ja Saara istui aina ujona ja työhönsä +kiinnitettynä. + +Näin hän kulutti päivänsä, onnesta hurmauntuneena; perjantai-aamuna hän +huvikseen kertoi: ylihuomenna, ylihuomenna! + +Hän ei ollenkaan huomannut, että ystävänsä pilkkasivat häntä ja +ennustivat hänelle sekä sitä että tätä; tuon ikävän kohtauksen +konsulinkin kanssa hän unohti. Ja tuo laiva Bremenissä, joka oli niin +suuressa määrässä molempia innostuttanut, siitä ei mainittu, kumma +kyllä, sanaakaan sittemmin heidän keskenänsä. + +Sunnuntaina pappi vihki heidät matami Torvestad'in salissa muutamain +talon ystäväin läsnäollessa; ja illalla Saara annettiin Jaakko +Worselle, joka vei hänet huoneisinsa ja sulki oven hänen jälkeensä. + +Vihdoin viimeinkin kippari Randulf tuli kotia. Worse riensi häntä +tapaamaan, ja he rupesivat kohta kertoa meluamaan toinen toisensa +suuhun. Mutta se ei ollutkaan niin hauskaa kuin olisi voinut olla. +Rio-jutut olivat jo vanhoja ja heidän välinsä oli jotensakin jäykkä, +kunnes Randulf viimein ryhtyi suoraan asiaan ja sanoi: "No, vanha +pakana, olethan nainut, kuulen ma, yhden noista yhdestätoista +tuhannesta viisaasta neitsyestä?" + +"Niin olen, ukkoseni, usko pois, se on pulska nainen!" vastasi Worse ja +vilkutti silmiänsä. + +"Varo vaan ett'ei hän tee sinusta semmoista voikokkaroa, jommoisia +Sivert Gefvint ja muut ovat." + +"Ei, kiitos! Jaakko Worse on nähnyt naisväkeä ennenkin." + +"No niin, tiedätkös Jaakko, en juuri voi kehua että suoriuit erittäin +hyvin ensimmäisen vaimosi kanssa." + +"Oi, ole jo vaiti hänestä! Hän oli puolihupsu. Ei, tiedätkös, Saara se +on toista"; ja hän rupesi pitämään sangen harrasta ylistyspuhetta +kaikista Saaran oivallisuuksista, välistä kuiskaten, vaikka he istuivat +yksinänsä kippari Randulfin salissa. + +Vaan Tuomas Randulfin kasvoista ei kadonnut tuo epäilevä hymy, joka +niin harmitti Worsea; ja mitä hartaammin hän jatkoi kertomustaan +vaimonsa oivallisuudesta ja omasta onnestansa, sitä suuremmalla +epäilyksellä Randulfin pitkä nenä vaipui alasvedettyjen suupielien yli, +kunnes Worse väsyi häneen ja tahtoi mennä. + +"Äläppäs huoli mennä, vielä lasillinen! Onko sinulla semmoinen kiire, +Jaakko?" + +"Niin, kello on puoli kaksitoista ja me syömme päivällistä kello +kaksitoista." + +"Aijaa, joko alkaa?" huudahti Randulf riemuiten. "Nyt sinä jo roikut +vaimosi kellonnuorassa. Ehkä et uskalla juoda lasillistakaan enää, +voisihan hän sitä huomata. Hahahaa -- kylläpä sinä olet mainiosti +asioitasi hoitanut, Jaakko, minun poissa ollessani!" + +Seuraus siitä oli että Jaakko jäi istumaan puoli yhteen ja tuli kotia +hieman punoittavana ja silmät nuoskeina. + +Vaimonsa odotti häntä ruo'alla: heillä oli tuoretta turskaa, maksaa ja +mähnää. Saara oli hyvin totinen, tavallista totisempi, ja kun Worse +yritti puhumaan: "Randulf on palannut kotia" -- iloisella, +huolettomalla äänellä, niin vaimo hänen suureksi harmiksensa vastasi: +"Minä huomaan sen". + +Vaan pahemmaksi asia vielä kääntyi, kun vaimo, sanaakaan sanomatta, +otti viinakarahvin pöydältä. Worse oli tottunut päivällis-ryyppyynsä. + +Vaan hän ei tehnyt mitään vastaväitöksiä. Randulfin väkevä Marsala +vaikutti vähitellen, eikä hän ollut niin varma kielestänsä, että olisi +uskaltanut ryhtyä pitempiin puheisin. He söivät sentähden ääneti ja +Worse pani tavallisuuden mukaan pitkäkseen salin sohvalle, +päivällisunta nukkuakseen. + +Tunnin verran hän tavallisesti nukkui, vaan tänään ei hän herännyt +ennen kuin kello viisi; ja hämmästyi suuresti kun havaitsi olevansa +käärittynä harmaasen shaaliin; tuolilla sohvan vieressä oli suuri +kupillinen kauralientä. Hän makasi liikkumatta ja mietti, pää oli +raskas, muisto huono ja täynnä aukkoja. Hän muisti varsin hyvin, että +pari poikaa seisoi nauramassa hänelle kun hän näppärästi hyppäsi +porraskiven yli Egeland veljesten ryytipuodin edustalla, ja että hän +täydellä todella oli aikonut käydä polisimestarin luona ilmoittamassa +mitä pojat olivat tehneet; sitten hän selvästi muisti viinakarahvin, +joka hävisi erääsen kaappiin; vaan sen jälkeen oli hänellä vaan +epäselvä, vaaleanpunainen muisto turskan mähnästä. Hän aikoi nousta, +mutta samalla Saara tuli ruokahuoneesta: "Ei, ei, sinä olet sairasna, +sinun täytyy jäädä makaamaan." + +"Oh, älä lörpötä, Saara, se ei merkitse mitään. Se oli ainoastaan, +näetkös, että --" + +"Minä menen noutamaan äitiä", vastasi Saara ja meni ovea kohti. + +"Ei, ei, mitäpä hänestä? Mieluummin minä sitten jään makaamaan jos +välttämättömästi tahdot." + +Hän pani jälleen maata ja Saara tarjosi hänelle kauralientä. + +Se maistui todellakin hyvältä hänen hermottomassa, janoisessa +kurkussaan; hän kiitti ja yritti tarttumaan Saaran käteen, vaan Saara +ei sitä sallinut. + +Saara seisoi Worsen takana, katsellen hänen harmaita hapsiansa, ja +onnellista oli Worselle, ett'ei hän nähnyt tuota katsetta. + +Kippari Worse makasi siis koko päivän sohvallansa, ja se tuntuikin +hänestä oikein hyvältä, väsynyt kun oli aamupuolisesta humalasta. Vaan +seuraavana päivänä oli hän reipas jälleen. Viinakarahvia ei hän +kuitenkaan uskaltanut kysyä; se oli poissa eikä palannutkaan. + +Pojaltansa Romarinolta Worse sai sangen ikävän kirjeen. Tuo nuori herra +selitti miten hullua oli ottaa nuori vaimo vanhuuden päivillä, jonka +ohessa hän jotenkin suoraan valitti sitä aineellista vahinkoa, mitä +hän, Romarino, sen kautta tuli kärsimään. + +Worse suuttui ja antoi kirjeen Saaralle; hän luki sitä Worsen maristen +kävellessä edestakaisin laattialla. + +"Eihän sinun sovi odottaa muuta", sanoi Saara. "Tuo nuori mies ei +arvattavasti ole saanut parempaa opetusta äidiltänsä eikä sinulta. Mitä +kylvätte, sen saatte niittää. Tahdotko että minä kirjoitan hänelle?" + +"Oikeinpa kiittäisin sinua, Saara, jos tahtoisit sen tehdä", vastasi +Jaakko Worse iloisesti; se olisi suuri helpoitus hänelle itsellensä. + +Ihmeteltävä oli mitä kaikkia Saara ymmärsi ja kuinka paljon hän sai +muutetuksi ja järjestetyksi talossa, kerran siihen ryhdyttyänsä. Se +olikin tarpeellista, sillä tietty oli että paljon tuhlaavaisuutta ja +epäjärjestystä vallitsi talossa, jossa ei ollut emäntää ja jonka isäntä +enimmiten oli matkoilla. + +Ensi aikoina häiden jälkeen Saara ei huolinut mistään. Kun hänen +puoleksi kehkeytynyt nuoruutensa ja surkastuneet toiveensa sekä alkava +rakkautensa noin armottomasti sotkettiin maahan, lankesi hänen eteensä +ikäänkuin tumma esirippu, joka peitti häneltä elämän eikä jättänyt +hänelle muuta toivottavaksi kuin että autuaallisen kuoleman kautta +pääsisi kaikesta. + +Vaan eräänä päivänä oli jotakin uutta hänessä herännyt. + +Hän tuli kotia muutamilta ostoksilta kaupungilta ja tapasi huoneissansa +äidin, joka seisoi siellä järjestämässä, asettamassa tuoleja pitkin +seiniä ja levittämässä pieniä kirjojansa pöydille. + +Saaran tullessa, sanoi äiti -- eikä hänen äänensä ollut niin vakava +kuin tavallisesti: "arvelenpa että pidämme rukoushetkeä sinun +huoneissasi; täällä on kuitenkin tilavampi ja valoisampi". + +"Oletko kysynyt mieheni mieltä asiassa?" + +"Mieheni"! Tuon sanan kuuli hän ensi kerran, ja se lausuttiin niin +vakaasti ja varmasti että leski säpsähti. + +Saara rupesi aivan tyynellä mielin kokoilemaan äidin kirjasia yhteen +kasaan, jonka hän pani oven suulla olevalle tuolille, asetti pari +tuolia paikoillensa ja sanoi sitten, katsahtamatta äitiinsä: "en tahdo +pitää rukoushetkiä talossani kysymättä mieheltäni". + +"Siinä varmaankin teet oikein, rakas Saara", vastasi matami Torvestad +hyvin ystävällisesti, mutta huulensa vapisivat, "ja kenties se oli +ajattelemattomasti tehty minulta. Toivon että tulette meille illalla?" + +"Jos mieheni tahtoo." + +Äiti meni kirjoinensa. + +Saara painoi kädet rintaansa vasten; sillä vaikka tämä oli tapahtunut +hiljaa, molemmat tiesivät että oli ollut taistelu, kapina, ja että +tytär oli voittanut äitinsä. + +Saara seisoi hetkisen liikahtamatta, katsellen tukevia +mahonkihuonekaluja, ikkuna-verhoja, peilejä, avainkaappia, jonka avain +oli hänen taskussansa. Hän meni ja avasi kaapin ja katseli niitä suuria +ja pieniä avaimia, jotka siinä riippuivat. + +Hän oli kuullut miehensä sanovan rajattomassa onnellisuudessansa: +"Katso, tämä kaikki on nyt sinun! Sinä voit tehdä sen kanssa mitä +tahdot; jos jotain puuttuu, jota tahtoisit, niin sano vaan sananen ja +se on heti paikalla hankittava". + +Mutta hän ei ollut ottanut noita sanoja huomioonsa. Mitäpä kaikesta +tuosta! Voisiko mikään palkita hänen menetettyä elämäänsä. + +Vasta kun näki äidin puuhaavan hänen huoneissansa, hän heräsi, ja +siitä hetkestä alkain hän pysyikin hereillä. + +Pian lakkautettiin ne "yhteiset" ostokset, joita matami Torvestad +alussa toimitti molemmille perheille; Saara ryhtyi nyt itse toimeen. Ja +hiljaa, mutta vakaasti supistettiin äidin valtakunta jälleen +piharakennukseen luhtineen. + +Saara oli reipas ja hyvin opetettu sekä oli perinyt äidin +järjestämis- ja hallitus-ky'yn. Tämä kyky ei ollut koskaan päässyt +vaurastumaan hänessä; äiti oli aina hänen päällikkönsä, ja Saara oli +orjaillut piian askareissa tarkkana ja hurskaana, huolimatta sen +enemmän niistä kaluista, jotka eivät kuitenkaan hänen omiansa olleet, +kuin ett'ei hän vaan lyönyt rikki mitään. + +Nyt hänellä oli oma tavaransa, hän oli vapaa ja hänellä oli varsin +toisellaiset varat kuin äidillä käytettävinä. Rikas rouva Worse, joksi +häntä sanottiin kauppapuodeissa, oli aivan toista ja mahtavampaa kuin +leski-matami Torvestad, ja sepä se uudestaan herätti Saaran elämään ja +sulatti osan siitä jäästä, jota oli kokoontunut hänen ympärillensä. + +Kun ensimmäinen pahin aika oli ohitse, hän karkoitti unelmansa ja +nuoruutensa niin hyvin kuin taisi rukouksilla ja lukemisella, ja +talouden toimet estivät synkkiin ajatuksiin vaipumasta. + +Varsinkin kostui Jaakko Worse tuosta muutoksesta. Se jäädyttävä +kylmyys, jolla Saara alussa kohteli häntä, oli välistä koskenut häneen +kipeästi keskellä kaikkea hänen autuuttaan. + +Vaan nyt Saaran käytös häntä kohtaan muuttui, hän ei koskaan ollut +hellä, tuskinpa ystävällinenkään; vaan hän kärsi häntä kuitenkin, teki +hänen olonsa talossa hauskaksi ja puhutteli häntä, kysyipä häneltä +hänen asioistaan ja toimistaan. + +Kippari Worse selitti, eikä väsynyt ihmettelemään että naisella voi +olla niin hyvä ymmärrys. Ennen pitkää Saara taisi antaa hänelle hyviä +neuvoja ja viimein Worse neuvotteli hänen kanssansa kaikesta. + +Näin vuosi kului ja talvi tuli. + +Saara kävi ahkerasti rukoushetkissä kuin ennenkin. Hän istui usein +äidin luona vanhalla paikallansa raamatun edessä. Hän oli entistä +kauniimpi, sillä hänen katsantonsa oli vapaampi; pukunsakin oli +toisellainen. + +Hän ei suinkaan koreillut vaatteillansa; ankarinkin Haugelainen ei +siinä olisi voinut löytää moitteen sijaa. Vaan naiset, jotka asian +ymmärsivät, huomasivat että hänen palttina-vaatteensa olivat kaikkein +hienointa lajia, hänen villapukunsa yhtä kalliit kuin silkki-vaatteet, +ja että hänen kauluksensa olivat pitseistä, jotka maksoivat ainakin +pari taalaria kyynärä. + +Miehetkin huomasivat jotakin erinomaista tuossa nuoressa vaimossa ja +sanoivat usein vaimoilleen: "katsokaa Saaraa; noin teidän pitäisi +pukeutua, noin teidän pitäisi taloanne hallita!" Äitikin sai paljon +kiitosta siitä, että niin hyvin oli kasvattanut tytärtänsä. + +Kippari Worse ei aina ollut mukana rukoushetkissä. Kun hän joskus +mieluummin meni klubiin tai Randulf'in luo, ei Saara sitä vastustanut. + +Vaan yleensä hän näytti paraiten menestyvän kotonansa. Talvella kun +kynttilöitä aikaisin sytytettiin, istui hän salissa työssänsä. Jaakko +Worse oli nimittäin sangen kätevä, ja nuoruudessansa hän oli oppinut +vähän laivanrakennustaitoa. Ja nyt oli hän ottanut rakentaakseen pienen +mallilaivan, puolentoista kyynärän pituisen, jossa hän kaikissa +erityiskohdissakin mukaili "Perheen Toivoa". + +Saara luki ääneen hänelle. Hän luki Scriver'in, Johan Arndt'in, +Lutheruksen ja muiden teoksia. Worse ei kuunnellut erittäin tarkasti, +mutta Saaran ääni oli niin suloinen ja hauska kuulla, ja hän oli niin +kaunis kun kynttilä valaisi hänen valkoista otsaansa ja tummaa, sileää +tukkaansa. + +Klubissa oltiin aina Jaakko Worsen mielestä liian sukkelapuheisia. +Randulfkin oli hyvin paha häntä ärsyttämään. En tiedä mistä syystä, +mutta Randulfin palaaminen oli kun olikin pettynyt toivo. Aina hän +laski pistosanoja tuosta naimisesta; itse hän oli leski, lapset +täysikasvuiset, vanhin poika oli kipparina ja asui kaupungissa. + +Toinen seikka harmitti myöskin Worsea, se nimittäin että Randulf puhui +ehtimiseen, kuinka heidän tulisi käymään tänvuotisessa kalastuksessa. +Worse muisti nimittäin lupauksensa matami Torvestad'ille. Vaan eräänä +päivänä Saara sanoi joitakuita sanoja, jotka osottivat että hän arveli +Worsen lähtevän kalastusretkelle kuin ennenkin. + +"Niin mutta --" sanoi Worse, "minun täytyy sanoa sinulle, että +ennenkuin menin naimisiin, täytyi minun luvata äidillesi ett'en +koskaan --" + +"Tiedän sen, äiti on sen kertonut minulle. Vaan sen lupauksen äiti otti +sinulta minun tähteni, ja sentähden minä päästän sinut siitä. Sinä voit +lähteä jos tahdot." + +Saara oli sen sanonut äidillekin, heidän puhuessaan asiasta, joko +sentähden että mielellään tahtoi päästä miehestään vähäksi aikaa, tai +sentähden, ett'ei hän tässäkään asiassa tahtonut riippua äidistä. Niin +äiti ainakin käsitti sen, ja häntä rupesi yhä enemmän arveluttamaan. + +Mutta Worse rupesi nyt hyvin innokkaasti puhumaan kalastuksesta ja +Randulf ajatteli itsekseen: nyt on hän saanut luvan. Kalastus tuli +kuitenkin huono sinä vuonna; sillit nousivat epätasaisesti ja +muuttelivat joka hetki; myrskyä ja rajuilmaa oli myös. Ei oikein +luonnistunut kippari Worselle; vanha onni oli jättänyt hänet, uskallus +myöskin, sanoi moni; Worse kävi vanhaksi, se oli yleinen mielipide. + +"Niinpä niin", sanoi Randulf klubissa, "kun noin vanha mies saa niin +nuoren vaimon, niin hän pian on ollut ja mennyt" -- ja hän teki +liikunnon ikäänkuin olisi vääntänyt riepua ja heittänyt sen luotansa. + +Kun Jaakko Worse palasi kotia, vaivasi häntä luuvalo ja hän kävi +istumaan uunin nurkkaan vaimonsa luona. Kotona oli parasta olla; ja +keväällä, kun "Perheen Toivon" piti lähteä pitkälle matkalle, Worse +itse esitti että päällikkyys annettaisiin jollenkin toiselle +laivurille, joka oli kauppahuoneen palveluksessa. + +Laurits Seehus pääsi silloin perämieheksi. Talvella oli hän käynyt +Bergenin merikoulussa tutkintoa suorittamassa, ja ennen lähtöänsä oli +hän ottanut Henrietteltä uskollisuuden valan elämässä ja kuolemassa. + +-- Ei seuraavanakaan kevännä Jaakko Worse lähtenyt merelle. Hän valitti +luuvaloa ja vaivoja vatsassa; tohtori ei tietänyt mitä se oli; vaan hän +pelkäsi maksassa olevan vikaa. + +Mutta vaimoonsa Worse kiintyi yhä enemmän. Kun tuota vanhaa miestä +alkoivat vaivata luuvalo ja huono ruoansulatus, hoiti vaimo häntä +tyttären tarkkuudella; ja kun hän samalla oli hänen vaimonsa, sepä +saattoi Worsen vielä onnellisemmaksi ja kiitollisemmaksi. + +Aikoja myöten myöskin veisaaminen ja lukeminen hänen ympärillänsä +huomaamatta rupesi vaikuttamaan Worseen. + +Hän oli aina kuvaillut itselleen Jumalaa konsuli Garman'in näköiseksi +teräväksi ja ankaraksi herraksi, joka kuitenkin sydämessään oli +hyväntahtoinen ja jota oli helppo tyydyttää kun vaan ei menetelty +viekkaudella ja saatanan kujeilla häntä kohtaan. + +Vaan nyt hän oppi aivan toista. + +Vähätpä siitä, että hän oli ollut kelpo merimies eikä koskaan ollut +pettänyt yhtäkään norjalaista miestä (saksalaisia ja ruotsalaisia ei +hän ottanut lukuun), että oli ollut rehellinen ja tehnyt kaikille +oikeutta. Tarvittiin paljoa, paljoa enemmin. + +Usein heidän lukiessaan ja puhuessansa kääntymisen vaikeudesta, syvästä +tuskasta kiusauksen hetkenä, hän salaa ajatteli itsekseen: lieneeköhän +totta tuo kaikki? + +Hän epäili suuresti Sivert Gefvintiä eikä uskonut Endre Egeland'in +kursauksia; siksi tunsi hän heitä liian hyvin nureelta puolelta. + +Mutta Saara -- Saara! -- hän, joka kuitenkin kaikessa oli itse +täydellisyys, hän sanoi jok'ainoana päivänä, ihan jok'ainoana päivänä +saavansa taistella vanhaa Aatamia ja perkelettä vastaan omassa +lihassaan. + +Se saattoi kipparin vähitellen arvelevaiseksi, ja hän kysyi näkikö +Saara paljon vanhasta Aatamista hänessä. + +Saara sanoi sen näkevänsä ja Worse sai tietää enemmän itsestään kuin +häntä halutti kuulla. Ensiksikin, että hän kiroili, sitä hän itsekin +ymmärsi vääräksi, ankarasti hän koettikin jättää pois kiroukset; mutta +tuo tapa oli niin juurtunut; vaan omasta mielestänsä hän oli parantunut +siitä. Mutta hänessä oli kuitenkin niin paljon sekä vanhaa Aatamia että +itse perkelettäkin, että hänen oli hyvin paha ollaksensa. + +Saara tahtoi että hänen piti veisata ja rukoilla, vaan sitä ei hän +voinut. Hän ei vielä ollut saavuttanut Hengen vapautta käyttämään +Jumalan sanaa -- sanoi Saara. + +Ei -- sitä pahempi, sitä vapautta hänellä ei ollut, jospa hänellä +sentään olisi; sehän varmaan olisi tehnyt hänelle hyvää. + +Mutta nähdessään rukoushetkissä millä suloisella hengen vapaudella +Sivert Gefvint käytti Jumalan sanaa, kuullessaan hänen teeskennellyllä +äänellään kuiskaavan niin imelästi ja hurskaasti, ja kun samalla tuli +muistaneeksi miten tuo mies oli julkeasti häntä pettänyt suolakaupassa, +silloin hengen vapaus ei kelvannut Jaakko Worselle, vaan hän meni +klubiin. + +Seuraavana päivänä häntä aina kohdeltiin ikään kuin hän olisi ollut +sairas; kaikki sanat olivat turhia, niin totiset kuin leikillisetkin; +kauraliemi ja harmaa villashaali ilmestyivät silloin taas ja vaimonsa +istui hänen viereensä kutomaan. Viimein Worse uskoi olevansa sairaana, +kun hänen vaimonsa sanoi sen. Kirje, jonka Saara oli kirjoittanut +nuorelle Worselle, teki erinomaisen hyvän vaikutuksen; ja kun Romarino +joku aika sen jälkeen palasi kotia, aloittaaksen omia kauppa-asioita, +oli hänen ja nuoren äitipuolen väli hyvin ystävällinen. + +Romarino, keikari, liehakoi hieman Saaran edessä, vaan sitä Saara ei +huomannut, tai ei huolinut siitä vähintäkään; vaan talossa oli +kuitenkin nyt vähän nuoruutta. Ja vaikka Jaakko Worse ei ainoatakaan +askelta ottanut neuvottelematta Saaran kanssa, näytti kuitenkin aina +siltä kuin vanhus olisi ollut vastahakoinen ja nuoret vetäneet yhtä +köyttä. Vaan kun Romarino oli asettunut itsenäiselle kannalle ja nainut +erään neiden Bergenistä, josta ei tiedetty muuta kuin että hän oli +iloinen ja maailman-mielinen ja ettei hänen perheensä kuulunut +heränneisin, silloin tuli Saaran ja Romarinon väli kylmäksi. Vanhoilla +ja nuorilla Worseilla ei ollut mitään yhteisiä rientoja, ja he näkivät +toisiansa hyvin harvoin. Romarino osti itselleen talon ja eli hyvin +suurellisesti. Vanha Worse pudisti päätänsä. + +Viipyi vähän aikaa ennenkuin matami Torvestad käsitti että hän +täydellisesti oli erehtynyt tyttärensä suhteen. Vaan vähittäin hänelle +selvisi, ett'ei siihen voinut mitään. Tuosta silmäyksestä alkaen, jonka +matami oli saanut kihlaus-iltana, Saara oli irtautunut hänen vallastaan +ja astui yht'äkkiä esiin hänen vertaisenansa; pianpa matami +Torvestad'ista tuli vaan rouva Worsen äiti. + +Viisas kun oli, salasi hän että oli pettynyt. Mutta hän lupasi +itselleen, ett'ei kävisi niin Henrietten suhteen; hänen pitäisi saada +mies, jota matami tulisi hallitsemaan, ja itse olisi hän pidettävä +aivan toisellaisessa kurissa kuin tähän asti. Aluksi tuon lapsiraukan +tulisi istua Saaran paikalla kun Saara ei ollut läsnä. + +Hans Nilsen Fennefos'ista tuli parin vuoden kuluessa hyvin vähän +tietoja. Hänen sanottiin kulkevan pohjoisessa, pohjoisempana kuin +koskaan ennen oli käynyt, aina synkimmässä Ruijassa asti, sanoivat +muutamat. + +Vanhimmat saivat tietää yhtä ja toista, vaan sitä ei kerrottu +seurakunnalle. Jos kysyttiin Fennefos'ia, niin vastattiin että jokainen +saa hoitaa itseänsä, tai että Herran tiet ovat käsittämättömät. + +Ystävät eivät nimittäin tietäneet mitään iloisia uutisia Hans +Nilsen'istä. + +Hän, joka ennen oli vaeltanut seudusta toiseen suloisena rauhan +sanansaattajana, hän jätti nyt jälkeensä rauhattomuutta ja hämmästystä. +Sanottiin että hän liikkui Herran myrskyn lailla; puheensa oli tulen +kaltainen, ja moni tuli heikkomieliseksi häntä kuullessansa -- +kerrottiinpa erään nuoren tytön surmanneen itsensä Fennefos'in saarnan +johdosta. + +Papit ryhtyivät hänen kimppuunsa virkakertomuksissaan; hänen vanha +maineensa sävyisyydestä katosi ja uskottomat huusivat riemuten: "Kas -- +kas! Hänkin!" + +Suuri oli suru tästä heränneissä, minne vaan uutinen tuli, ja vähittäin +se tietysti pääsi leviämään, vaikka vanhimmat koettivat sitä salata. +Useat kirjoittivat hänelle ja rukoilivat häntä hartaasti palaamaan +etelään päin; he toivoivat että hänen henkensä taas rauhottuisi, hänen +päästyänsä vanhojen ystävien pariin. + +Vaan hän ei tullut, ja viimein koko maa oli täynnä parkunaa, jota oli +herättänyt tuo raju saarnaaja, joka veisaten kulki majasta majaan läpi +lumen, ja jota oli saattamassa kalpeita miehiä ja naisia, hapset +hajalla, itkien ja huutaen sekä vaatteitansa repien. + +Silloin vanhimmat pyysivät matami Torvestad'ia kirjoittamaan hänelle. + +Seuraavana päivänä matami antoi heille sinetillä suljetun kirjeen. Se +oli vasten sääntöjä, vaan olot olivat niin eriskummalliset, ett'ei +mitään vastaväitöksiä tehty. Kirje lähetettiin syksyllä, ja +kevät-puolella kerrottiin Hans Nilsen'in kulkevan etelään päin. + +Vaan kirjeen Saara oli kirjoittanut; äiti oli itse sitä pyytänyt. + + + + +IX. + + +Garman & Worsella oli muutamat hyvät vuodet. Virkistävänä virtana +Jaakko Worsen rahat kulkivat hervahtuneessa kauppatoimessa, +jakauntuivat eri haaroihin ja saattoivat koko ruumiin virkeäksi ja +väkeväksi. Eikä kauan viipynyt ennenkuin kauppahuone jälleen oli +saavuttanut maineensa sekä kotona että ulkomailla. + +Konsulin kasvot kävivät jälleen sileiksi ja huolettomiksi, hänen +askeleensa olivat reippaat ja nuorekkaat, hänen kulkiessansa ylös +leveitä portaita myöten katsomaan niitä vieraita käsityöläisiä, jotka +hän oli tuottanut Kyöpenhaminasta koristamaan seurahuoneita +ylikerrassa. + +Keväällä Kristian Fredrik palasi kotia; hänen kasvatuksensa oli +päättynyt, oltuansa viime talven Parisissa. + +Konsuli iloitsi suuresti poikansa palaamisesta, varsinkin nyt kun +ylpeydellä voi näyttää hänelle talon mahtavuutta ja asioiden +kukoistavaa tilaa. + +Mutta tuo Worsen juttu. Konsuli Garman kirosi sydämessään haugelaisia +ja pyhiä entistä kiivaammin. + +Niin oli käynyt kuin hän oli pelännyt: he olivat turmelleet kippari +Worsen konsulilta. + +Samaa arvelivat neiti Birgitte ja neiti Mettekin. Naimisensa ensi +aikoina kippari kyllä tuli usein Sandsgaard'iin ja koetti olla aivan +niinkuin ennen. + +Vaan se ei enään onnistunut, hän ei päässyt oikeaan alkuun enään, ja +kaikista oli ikävä tuntea että vanhat hyvät päivät olivat olleet ja +menneet. + +Ainoastaan kerran oli rouva Saara Worse käynyt Sandsgaardissa. Konsuli +antoi suuret päivälliset äskennaineitten kunniaksi. + +Silmät alasluotuina Saara istui loistavassa pöydässä konsuli Garmanin +rinnalla. Ympärillä oli hienoja herroja ja naisia, joiden kasvot hän +oli nähnyt kaduilla tai kirkossa. Seurassa kuului leikkipuhetta ja +naurua sekä iloista melua, jonka vertaista hän ei ollut eläissään +kuullut, ja sinä päivänä seura kuitenkin koetti hillitä itseään tuon +nuoren rouvan tunnetun hurskauden tähden. + +Jaakko Worse, joka oli tottunut siihen ja oli kaikilta rakastettu, +istui siinä sanomattoman tyytyväisenä ja tahtoi nyykätä vaimolleen. +Vaan tämä tuskin nosti silmänsä koko päivällis-aikana, ja palattuansa +kotia -- Worsen täytyi tällä kertaa ajaa -- sanoi Saara miehelleen että +hänestä tuntui aivan kuin olisi ollut helvetin etupihassa. + +"Eikö mitä, Saara, kuinka voitkaan puhua noin? Ne ovat todellakin +siivoja, kunnon ihmisiä kaikki." + +"Ymmärsit kai että he ainoastaan pilkkasivat sinua?" sanoi Saara +terävästi, sillä niin hän oli asian käsittänyt, kun pormestari ja joku +muu pyysivät saada kunnian juoda vanhan kaptenin ja nuoren sulhasmiehen +maljaa. + +Sinne Saara ei tullut enää. Ensiksikin oli hän kylläksi viisas +ymmärtämään ett'ei hän koskaan voisi perehtyä siihen piiriin; mutta +toiseksi tuntui todellakin hänestä, joka lapsuudesta saakka oli kuullut +ainoastaan totista ja hurskasta puhetta, saatanalliselta tuo ilo ja +huolettomuus ihmisissä, jotka nauroivat ääneen juodessaan vaarallista +viiniä. + +Konsuli Garman moitti aina kälyjänsä siitä, ett'eivät olleet kertoneet +hänelle kippari Worsen hankkeista haugelaisten suhteen. Hän arveli että +kyllä olisi parantanut kipparin jos vaan olisi saanut hänet +hoidettavakseen ennenkuin tauti oli liian pahaksi kääntynyt. + +Mutta Worse näytti olevan tyytyväinen, ja sehän oli hyvä niin kauan +kuin sitä kesti. Vaan Sandsgaard'issa häntä kaivattiin, ja kun hän +vetäysi pois mereltä, jättäen "Perheen Toivon" muiden huostaan, heitti +konsuli kaiken toivon hänestä ja piti häntä pilattuna, hukkaan +joutuneena. + +Konsuli oli nyt entistä yksinäisempi, ja usein käveli hän synkissä +ajatuksissa edes takaisin puutarhamajan edessä olevalla leveällä +hiekkatiellä. + +Se oli lammikon rannalla. Tällä rannalla kasvoi kaunista ruovokkoa. +Lammikko oli varmaankin ennen ollut paljoa suurempi, sillä konsuli +muisti lapsuudestansa että oli ollut vettä molemmin puolin majaa ja +silta, jota nostettiin. + +Olipa hänellä myös hämärä muisto muutamista naisista valko-sinisessä +veneessä ja miehestä punaisessa silkkitakissa, joka seisoi kokassa airo +kädessä. + +Nyt lammikko oli niin pieni, että olisi ollut naurettavaa pitää venettä +siinä. Konsuli mietti usein mitenkä tapahtui että lammikko noin +supistui vuosi vuodelta. Ruovokko kai pääsi liiaksi rehoittamaan, ja +joka vuosi hän käski puutarhuria pitämään ruovokkoa silmällä, vaan se +ei auttanut. + +Puutarha oli alkuansa järjestetty puhtaasen ranskalaiseen malliin +leveillä suorakulmaisilla käytävillä, tiheillä, leikatuilla +pensastoilla ja lehto-kujilla tai sanomattoman pienillä +nukkeen-tapaisilla puksi-puu-pensastoilla. Säännöllisten matkain päässä +oli pyörö, missä neljä tietä yhteen sattui, ja keskellä tätä pyöröä +päiväkello, muistopylväs tai jotakin semmoista. Vaan puutarhan rajalle, +varsinkin luoteispuolelle, oli tiheään istutettu puita, jotka +muodostivat kehyksen tarhan ympäri. Ne olivat yksinkertaisia kotimaisia +puita, joiden tuli suojella hienoa ranskalaista puutarhaa ja sen +vieraita kasveja ja kukkia kylmältä merituulelta. + +Maja ynnä lammikko olivat päärakennuksesta länteen päin; ja vaikka +sinne ei ollut monta askeletta, sitä kuitenkin entisinä aikoina +pidettiin jonkinlaisena Trianonina, johonka lähdettiin kahvia juomaan +ja soittoa kuulemaan. Komea kulku kävi silloin sinne mitä +mutkallisimpia teitä sillan yli ja lammikon ympäri, tai astuttiin +veneesen ja soudettiin kolmella aironvetämisellä toiselle puolelle, +lausuttaessa lukemattomia kohteliaisuuksia ja sukkeluuksia. + +Tätä kaikkea Morten Garman muisteli nuoruudestansa varsin hyvin. Itse +oli hän koettanut pitää voimassa vanhat tavat ja temput, mutta se oli +onnistunut vaan puoleksi. Ihmiset muuttuivat, lammikko ruohistui; niin +isän komea puutarha oli peräti ruohistumaisillaan. + +Molemmin puolin leveätä hiekkakäytävää, joka majalle vei, oli niin +tiheä leikattu pensasto, että nuorten naisien oli, puutarhurin suureksi +harmiksi, tapana istahtaa siihen, ja säännöllisen matkan päässä oli +siinä kuusi puksipuu-pyramidia. Siellä konsuli mielellään käveli +edestakaisin; siellä oli vielä koko tuo vanha jäykkä komeus olemassa. + +Vaan puutarhassa rupesi näyttämään hyvin kirjavalta. Tavalliset +yksinkertaiset puut, jotka oli istutettu suojaksi, rupesivat nyt, +saatuansa paksut rungot ja vahvat juuret, leviämään omin päin, ja koska +eivät päässeet kasvamaan luoteesen päin, lähettivät ne pitkiä oksia +puutarhaan päin suorakulmaisten käytävien ja säännöllisten puksipuisten +nukkeen-pensastojen yli. + +Joukko nuoria pyökkipuita nosti kapinaa. Monta vuotta olivat ne melkein +olleet kasvamatta. Pohjoistuuli katkaisi latvat ja taivutti ne sekä +kaikki muut puut sisäänpäin, jotta näyttivät siltä kuin olisivat +saksilla viistoon poikkileikatut. Vaan saatuansa vihdoin tarpeeksi +voimaa alhaaltapäin, rupesivat ne leviämään, kasvoivat toistensa ja +muitten puitten niskoille, taistellen jokaisesta auringon säteestä ja +kiiltäen raittiudesta ja tuoruudesta. + +Toiset puut noudattivat esimerkkiä; niinpä nuo vaatimattomat +seljapensaatkin, jotka seisoivat ihan aidan vieressä ja ensimmäisinä +kovina vuosina kestivät kaikkea tuota kurjuutta pohjoistuulelta, nekin +elpyivät ja koettivat nostaa pyöreitä latvojaan yhtä korkealle kuin +nuoret pihlajat ja poppelipuut, jotka sisempänä kasvoivat. + +Sekä konsuli että puutarhuri pitivät niitä silmällä, vaan eivät paljoa +mitään niille voineet. Joka haaralla nuo halvat kotimaiset puut kasvaa +rehoittivat yli kuivan, komean tarhan. Puiden suojaan istutetut pensaat +eivät enää ottaneet menestyäkseen, niistä kasvoi ainoastaan nälkä-oksia +taikka ne kuivuivat peräti; siistit pensas-kasvit, jotka ennen oli +leikattu pieniksi tyynylöiksi, paisuivat suuriksi, heinäkuorman +tapaisiksi; käytävät, missä ennen mahtui kaksi kävelemään, ummistuivat +niin että yksi henkilö töin tuskin pääsi liikkumaan. + +Ei ollut puutarhuri siihen syypää, mutta puutarha oli päässyt niin +pitkälle, että muuttui puistoksi; eikä sitä olisi muulla neuvoin +jälleen saatu alkuperäiseen Ranskan malliin, kuin että olisi kaadettu +puut ja aloitettu alusta. + +Vaan se ei käynyt laatuun; arvelipa moni että se oli kauniimpi nyt +noilla korkeilla puilla kuin ennen. Mutta konsuli näki suruksensa +kuinka hänen oiva puutarhansa vuosi vuodelta supistui, kunnes oli +jälellä ainoastaan tuo leveä hiekkakäytävä ja nuo kuusi pyramidia +huvimajan edustalla. + +Kävellessään siellä valoisina, hiljaisina kesä-iltoina, näki hän +kapinallisten puitten lävitse vilahdukselta keltaisen-punasta +iltataivasta, jonka hohde valui yli Sandsgaardin lahden länteenpäin +merelle, jonka pinta oli kuin peili pitkine aaltoviiruineen. Hän tuli +ajatelleeksi että puutarhamajan katolta muinoin oli ihana näköala +merelle. Nyt sekin oli ummessa. Puutarhan kävi samoin kuin +kaupunginkin: ne kasvaa rehoittivat niin, ett'ei enää tuntenut toista +eikä toistakaan. + +Huvimajan peräpuolella oli panelissa salaovi, jonka avain aina oli +konsulin taskussa. Monta pientä muistoa rakkauden seikoista tulvaili +häntä vastaan kun hän nyt vanhoina päivinä joskus avasi tuon salaoven. +portaat olivat ahtaat; nyt hänen varmaankin olisi vaikea päästä ylös, +mutta nuoruudessa, hyvänen aika, kuinka kepeästi silloin lennettiin +ylös ja alas! + +"Le nez, c'est la mémoire", sanoi hän kertoen omat komppasanansa, kun +tunsi hajua umpinaisessa huoneessa olleesta vanhasta mahonkipuusta, ja +hyräillen käveli hän edestakaisin nuoruutensa puutarhan pienessä +jäännöksessä, asetellen varovasti ja sievästi kauniita sääriänsä, +uneksien että hänellä oli jalassa kengät ja valkoiset silkkisukat. + +Mutta tiellä puutarhan ulkopuolella seisahtui eräs matkamies ja katseli +vuonon yli. + +Se oli tuo tunnettu maallikkosaarnaaja Hans Nilsen Fennefos. +Ko'okkaana, laihana, pistävä loiste vaaleissa silmissään, seisoi hän +siinä äänetönnä mietteissään; hän nojasi pienen suljetun portin +tolppaan. + +Selässä hänellä oli suuri laukku, jossa kantoi hengellisiä kirjoja ja +kirjasia; hän oli pölyinen ja väsynyt, käytyänsä koko päivän auringon +paisteessa. + +Kolmeen vuoteen ei hän ollut käynyt näillä seuduilla, ja paljon oli +hänessä tapahtunut sillä aikaa. + +Kuullessaan että Saara oli naitu kippari Worselle, tunsi hän ankaran +sisällisen pistoksen, ruumiillisen tuskan, joka oli tukehduttaa hänet. +Hän käsitti nyt täydellisesti, että hän kuitenkin rakkaudella oli +sidottu tuohon vaimoon, rakkaudella, jonka rinnalla hänen rakkautensa +veljiin, jopa Jumalaankin oli heikko ja mitätön. Hän kauhistui omaa +itseänsä ja heittäysi tomuun katuen ja rukoillen. Ja koska hänestä +tuntui kuin ei mikään rangaistus eikä mikään sovitus olisi kyllin +ankara näin suuresta petoksesta, näin kamalasta rikoksesta, kävi hän +ankaraksi muitakin kohtaan; ja hän rupesi tulisella innolla saarnaamaan +parannusta ja rankaisemaan syntisiä kovemmilla sanoilla kuin mitä +kukaan oli käyttänyt ennen häntä. + +Kolme vuotta hän eli tässä ankarassa, jyrkässä taistelossa syntiä +vastaan omassa itsessään sekä ympärillänsä, ja sen ajan kuluessa hänen +onnistui voittaa sydämensä ja perata pois syntinen rakkaus, ja hänelle +selveni että hän niinkuin veljetkin tähän asti oli osoittanut liian +vähän ankaruutta niin elämässä kuin opissa. + +Sentähden hän noudattikin kutsumusta ja palasi etelään. Lukiessaan +Saaran kirjettä, tuli hänen sääli sekä Saaraa että veljiä, jotka +sokeasti vaelsivat synnissä ja itsehurskaudessa. + +Vaan kulkiessaan etelään päin ystävällisempien seutujen kautta, missä +asui ihmisiä, jotka vanhastaan häntä tunsivat ja vastaanottivat häntä +hellällä huolella, hän ei voinut vastustaa sitä lempeää vaikutusta, +minkä se teki hänen mieleensä. Ja kulkiessaan Sandsgaard'in läpi, +täytyi hänen seisattua niiden muistojen valloittamana, jotka hänessä +heräsivät kun hän näki tuon ystävällisen lahden ja kaupungin +kirkontornit, jotka jo tulivat näkyviin. + +Hans Nilsen tutki vielä kerran sydäntänsä, vaan ei löytänyt siitä muuta +kuin mitä siinä olla piti. Saara oli hänelle niinkuin sisar tai veli; +hän oli toisen miehen vaimo ja Fennefos toivoi että hän oli onnellinen. + +Vaan ennenkuin meni eteenpäin, katsoi hän sattumalta aidan yli, ja +oksien välitse näki hän konsuli Garman'in, joka oli kävelemässä. + +Fennefos tunsi hänet ja intohimoinen luontonsa pääsi taas voitolle, kun +hän näki tuon kääntymättömän vanhuksen, joka käveli noin huoletonna +synneissään keskellä rikkauttaan, silmien ja lihan hekkuman +ympäröimänä, käveli avo-silmin suoraan helvetin piinaan. + +Hän tarttui sauvaansa ja meni eteenpäin; he saisivat kokea tuolla +kaupungissa, että Hans Nilsen Fennefos oli palannut. + +Iltaruskon viimeinen hohde katosi ja taivas muuttui sinertävän +vihriäksi ilman rannalla; kylmä tuuli keinutti pitkiä sitkeitä +pyökin-oksia, ja konsuli Garman meni sisälle. + +Puutarhassa oli hiljaista ja se kasvoi umpeen puista ja pensaista. +Lehdikkäät latvat peittivät käytävät, taistelivat, päästäkseen +eteenpäin, tai kuolivat, kuivuivat siimekseen, vettä kun niihin +pisarteli muista oksista. Ylhäällä sekä alhaalla pisti oksia esiin, +tehden yhä ahtaammaksi tuota pientä aukkoa huvimajan edustalla, ja +lammikko supistui vuosi vuodelta. + +Vaan se, joka taivutti oksia sivulle päin ja tunkeutui sisään +pensastoon, hän saattoi vielä nähdä jälkiä suorakulmaisista käytävistä +ja pienistä leikatuista nukkeentapaisista pensas-aidoista. Siellä oli +pimeätä ja nuoskeata, liukasta vihriäisestä sammaleesta ja vanhaa +kuolleen hajua puksi-puusta, joka mätäni. + + + + +X. + + +Matalassa vanhan-aikuisessa salissa Sivert Jespersen'in talossa +katettiin pitkiä pöytiä. Pöytäliina ja servetit olivat hienointa +tamasti-langasta, mutta veitset huonoja ja kahvelit rautaiset. Siellä +täällä, kaukana toisistaan, seisoi Medoc-pulloja; paitsi sitä oli +pöydällä vettä, suolaa ja leipää, eikä mitään muuta. + +Isäntä pelkäsi kuitenkin että tuo kenties oli liian ylellistä. +Tavallisesti hänen ruokapöytänsä oli katettu vaksi-vaatteella ja hän +otti perunat vadista sormillaan sekä kuori ne tasku-veitsellänsä. Tämän +päivän pidot olivat kotia palanneen Hans Nilsen'in kunniaksi; ei ollut +helppo tietää kuinka ankaraksi hän oli käynyt. + +Vanhimmat olivat määränneet että Fennefos ensin oli kutsuttava +luotettavimpien veljesten ja sisarten piiriin, jotta tulisi ilmi miten +hänen oli laita. Ei ollut viisasta antaa hänen kohta puhua +rukoushuoneessa. He pelkäsivät häntä sydämessään, ja jokaisella oli +jonkunmoista omantunnon vaivaa. + +Fennefos oli ollut neljättä päivää kaupungissa, vaan häntä ei oltu +liioin nähty sillä aikaa. Hän oli enimmiten kotona ja puhui matami +Torvestad'in kanssa. Päärakennuksessa Worsen luona oli hän myös käynyt. + +Kun Saara ja hän ensi kerran kohtasivat toisiansa, olivat he kahden +kesken, ja kun Saara ensi kerran loi tummat silmänsä häneen, vapisi +hänen äänensä; vaan hänen mielensä asettui kohta ja hän puhui sitten +tyynesti ja totisesti katsomatta paljon Fennefos'iin. + +Saara ei sanonut juuri mitään; kuunteli vaan hänen ääntänsä. + +Kippari Worse tuli sisään ja sanoi Hans Nilsen'in sydämellisesti +tervetulleeksi; vaan Hans Nilsen hämmästyi nähdessään kuinka laivuri +näinä vuosina oli vanhentunut; kun oli niin hermoton ja iho niin +keltainen. + +He puhuivat tulevan päivän pidoista Sivert Jespersen'in luona, ja Worse +käveli edes-takaisin, silittäen saukon-nahkaansa; nähtävästi hänellä +oli jotakin mielessä. + +"Hm -- hm --", sanoi hän pari kertaa, kun muut vaikenivat, "on 24 päivä +kesäkuuta huomenna, niin on totta tosiaankin -- hm, hm -- Juhannuspäivä +-- niin, niin on!" + +"Onko Juhannuspäivä joku merkillinen päivä kippari Worselle?" kysyi +Fennefos; hän tahtoi olla ystävällinen Saaran miehelle! + +"Merkillinenkö päivä! niinpä niin -- luulisinpa, Hans Nilsen! Monena, +monena vuotena -- se on Randulfin syntymäpäivä, näetten -- ja aina +poikuuden iästä asti -- no niin, niin, mitäpä siitä, ne ajat ovat +olleet ja menneet." + +"Te tahdotte ehkä sentähden mieluummin olla kippari Randulfin luona +huomenna kuin mennä Sivert Jespersen'in luo." + +"Häpeä on sitä tunnustaa, mutta sitä minä todellakin tahtoisin +mieluummin." + +"En luule kenenkään sitä paheksivan jos et tule Sivert Jespersen'in +luo", sanoi Saara; nähtyänsä Fennefos'in jälleen, tahtoi hän mielellään +päästä miehestänsä kokonaiseksi päiväksi. + +Jaakko Worse ilostui kuin lapsi tästä odottamattomasta käännöksestä ja +riensi kippari Randulf'ille ilmoittamaan että hän oli saanut luvan +tulla. + +Saara ja Fennefos jäivät istumaan kahden kesken, ja hetken äänettömyys +syntyi. + +"Eikö miehesi ole terve?" + +"Ei, hän on sairas; minä luulen että hänellä on sisällinen tauti." + +"Sinä tarkoitat ruumista; minä ajattelin sielua. Onko hän vielä +synneissään?" + +"Pahoin sitä pelkään, Hans Nilsen. Sana ei pääse häneen vaikuttamaan." + +"Oletko koettanut auttaa häntä, Saara?" + +"Olen, olen koettanut, vaan suuria hedelmiä en näe työstäni," + +"Ehkä et ole koettanut oikealla tavalla. Hän on ollut voimakas mies, +ehkä tarvitaan voimallisia keinoja hänen taivuttamiseen." + +Saara olisi tahtonut kysyä enemmän siitä, mutta heidät häiritsi matami +Torvestad, joka tuli Fennefos'ia noutamaan. He olivat sopineet yhdessä +menemään erästä tyttö-kotia katselemaan, jonka haugelaiset olivat +perustaneet. + +Saara seurasi heitä, joka äitiä ei liioin miellyttänyt. Hän oli viime +aikoina joutunut aivan syrjälle tyttärensä tähden ja koetti nyt kaikin +voimin saada pitää Fennefos'ia itsekseen. + +Hän oli kuitenkin olevinaan hyvin iloinen, ja he menivät kaikki kolme. +Saara tunsi outoa iloa ollessaan Fennefos'in seurassa, vaikka hän koko +ajan kallistui äidin puoleen, joka matalalla äänellä kertoi hänelle +yhtä ja toista vastaan-tulevista. + +Vaan tultuansa kotia jälleen, sanoi Hans Nilsen jäähyväiset matami +Torvestad'ille ja seurasi Saaraa hänen huoneisinsa. + +He puhuivat kauan keskenänsä, ja Saara kertoi hänelle veljeksistä ja +kaikesta, mitä oli tapahtunut hänen poissa ollessaan. Kun hän piankin +huomasi että Fennefos arvosteli kaikkia ankarammin ja synkeämmin kuin +ennen, hän tietämättään myös antoi kertomuksilleen synkemmän värin. Hän +kertoi veljesten laimeudesta, heidän ilettävästä halustaan ko'ota +maallista tavaraa, kuinka he syntisestä turhamaisuudestaan pyytävät +saavuttaa ihmisten kunnioitusta, kuinka sallivat nuorten pappien +imartelemisella lörpötellä heitä sinne tänne ja tunkea heidän +armeliaisuuden-laitoksiinsa ja lähetys-toimiinsa. + +Fennefos kuunteli ja kiitti Saaraa, kun hän oli lopettanut. + +"Mutta sinä, Saara, kuinka sinun on?" + +"Kiitos, Hans Nilsen", vastasi Saara ja katseli häneen, "itsestäni en +mitään voi, vaan Herra on ollut voimani, jotta luulen voivani sanoa, +että minun nyt on hyvin". + +Hän kääntyi yht'äkkiä ja sanoi hyvästi. + +Päivällisillä Sivert Jespersen'in luona istuttiin hiljaa odottaen. +Kaikki katselivat tarkasti Hans Nilsen'iä, joka istui Saaran vieressä +totisena ja harvapuheisena, jommoisena oli ollut sinne tultuansa. + +Ennenkuin lihalientä tarjottiin, luki eräs valkopäinen, sinikätinen +vanha mies pöytärukouksen; hän oli värjäri. Sitten veisattiin: "sydämen +pohjast' veisatkaamme". + +Lihaliemen jälkeen olisi pitänyt tulla lohta, mutta isäntää oli +ruvennut arveluttamaan viimeisenä hetkenä, ja hän oli keittäjä-rouvan +suureksi harmiksi kieltänyt panemasta sitä pöydälle. Sentähden tuli +ainoastaan lampaanpaistia, jota syötiin suunnattoman paljon. Keittäjä +oli uskaltanut laittaa paistin kanssa syötävää salatia, jommoista +suurin osa läsnä-olijoista ei ennen ollut nähnyt. Eräs vanhuksista +sanoi sentähden leikillisesti: "mitä nyt. Pitääkö meidän syödä ruohoja +niinkuin kuningas Nebukadnesar?" + +Naurettiin vähäisen ja matami Torvestad käytti tilaisuutta kertoakseen +että, hänen ollessaan nuorena Gnadanissa, hän ei saanut juuri mitään +muuta kuin tämmöistä ruohoa ja muita kaaliksia. + +Siitä tuli sitten puheeksi veljesseurakunnan eri laitokset ja sen +johtavat henkilöt, ja puhuttiin sitten vielä vanhoista hurskaista +opettajista ja saarnaajista, jotka viime vuosisadalla olivat +herättäneet uutta henkeä Saksanmaan kristillisissä. + +Hans Nilsen oli vaiti tai puhui puoliääneensä Saaralle muutamia sanoja. +Vaan moni vilkastui puhuessaan noista asioista, jotka huvittivat +kaikkia ja jotka kaikki hyvin tunsivat. Matami Torvestad oli erittäin +innostunut; noihin asioihin oli hän perehtynyt, eikä jättänyt mitään +tilaisuutta käyttämättä, jolloin sai puhua niistä miehistä, joista +nuoruudessaan oli kuullut niin paljon. + +"Toden totta", sanoi Sivert Jespersen, "moni siunattu sana Juhana +Arndt'ilta, Spener'iltä ja Franckelta on meille säilytetty. +Herrnhuteissakin on sittemmin ollut monta hurskasta Jumalan miestä". + +"Me voimme oppia yhtä ja toista heiltä ja he meiltä", sanoi vanha +värjäri. + +"Minä lu'in juuri tänään pienestä kirjasta, joka minulla on, eräästä +ilmestyksestä, jonka muuan Francken ystävistä näki. Sittemmin tuli +saman miehen tiedoksi, että Francke kuoli juuri samana hetkenä kun hän +sen näki". Näin sanoessaan veti matami Torvestad taskustaan yhden +noista ijankaikkisista kirjoista, ja Sivert Jespersen pyysi häntä +lukemaan tuosta ilmestyksestä, jos se oli sama kirja, mitä hänellä +siinä oli. + +Se se oli ja hän oli ottanut sen mukaansa sentähden, että hän ja +vanhimmat olivat tulleet siihen päätökseen, että pitäisi lempeillä +sanoilla koettaa herättää iloisempaa ja luottavaisempaa mielen-alaa +heidän rakkaassa ystävässään ja veljessään Hans Nilsen'issä. + +Valmistuttiin kuuntelemaan. Enin osa oli päättänyt atriansa, mutta +jotkut miehistä ottivat vielä paistinpalasen ja söivät hiljaisuudessa +matami Torvestadin lukiessa. Heidän mielensä kävi vähän keveämmäksi ja +he katselivat vapaammin Fennefos'in puoleen. + +Matami Torvestad luki hyvin, ääntämättä väärin vieraita sanoja niinkuin +muut, jotka nuoruudessaan olivat saaneet huonompaa opetusta: + +"Tuli viimein aika, jolloin Elias -- sillä tarkoitetaan Franckea -- oli +otettava pois; se oli vuonna 1727. Pimeydestäni näin kirkkaan +ilmestyksen autuaitten asunnoista. Minä näin suuren rauhanruhtinaan, +ympärillään suuri joukko vapautettuja, hymyhuulin heille lausuvan: +'Isäni siunatut! Te rakastatte minua ja minä teitä, me riemuitsemme +toisistamme. Ja nyt meillä on uusi ilon aihe. Tässä uudessa +Jerusalemissa pitää meidän huomenna viettää ilon juhlaa. Suuri siunattu +sielu on silloin kruununsa saava. Hän riisuu nyt päältänsä maallisen +verhonsa.' + +"Kohta huusi koko taivas suurimmalla kunnioituksella: Amen! Amen! + +"Mutta kuka? kysyi toinen toiselta, oi kuka tuo uusi suuresti siunattu +ystävä lienee? + +"Huomioni kiintyi nyt kolmeen, jotka olivat arvokkaimmat vanhuksista ja +korkean-autuaasti koristetut kruunuilla ja puhtaalla hohtavalla +silkillä pääenkelin loisteessa. Ken on tuo? tuo? tuo? kysyi sydämeni +hetkeksi. Ja kohta tunsin heidät: ne olivat Luther, Arndt ja Spener. +'Veljeni', sanoi Spener, 'luuletteko minun voivan arvata ketä +kuninkaamme tarkoittaa tuolla autuaalla ystävällä, jota huomispäivä on +kirkastava? Varmaankin Francke on kruunattava; sillä hän on +rehellisesti taistellut'. + +"äin puhui armas Filip Jakob; ja Vapahtaja, joka samassa seisoi hänen +läheisyydessään, vastasi hymyillen: 'sinä sanoit sen'. + +"Koko taivaassa taputettiin tästä ilolla käsiä. + +"Siis tuli se autuas päivä, jota Francken sielu niin kauan oli +halannut. Suuri joukko autuaita palvelushenkiä, jotka seisoivat +valmiina ja toivoivat saavansa toimittaa kuninkaansa käskyjä, sai +samalla Vapahtajalta viittauksen lähteä noutamaan Francken sielua. +Taivaan portit avattiin, Israelin vaunut ja ratsujoukot lähtivät +tavallisessa loistossaan alas noutamaan Eliasta. + +"Pyhällä vaatimattomuudella astui Francke Sionin portista sisään, ja +samassa kääntyi Vapahtaja esikkonsa puoleen: 'katso', sanoi hän, 'katso +Franckeni. Katso kuinka tämä sielu kultaisten vaatteidensa loistossa +kuitenkin autuaallisimmin loistaa sydämensä nöyryydessä!' + +"'Mutta tule, Hernan Augustini!' jatkoi kuningas. 'Tule valittu +sisareni. Käy kunnia-istuimellesi mun oikealle puolelleni.' + +"Vaan kun nyt huomasi että kuningas itse tuli häntä vastaan, heittäysi +Francke heti paikalla sievimmällä nöyryydellä hänen jalkojensa juurelle +ja suuteli hänen hameensa lievettä. + +"Sionin kuningas riensi nyt nostamaan ylös morsiantaan ja antamaan +hänelle rauhan suudelman. + +"Oi jos olisin voinut nähdä ja kuulla enemmän! Mutta nyt ilmestys +katosi kun Vapahtaja otti puhdasta morsiantansa kädestä ja vei hänen +isänsä luokse. Sinne minun heikko näköni ei voinut eikä uskaltanut +heitä seurata." + +Suurin osa läsnäolijoista ilmoittivat mieltymystänsä hymyllä ja +nyykkäyksillä, jotkut näyttivät kuitenkin vähän miettiväisiltä. Sivert +Jespersen katui ett'ei hän aikanaan ollut paremmin sopinut matami +Torvestad'in kanssa. + +Tosin oli hän älykäs vaimo, jolle kyllä sopi uskoa asian johtaminen, +vaikkapa se olisikin vähän mutkallinen. Vaan se juuri oli hänen +heikkoja puoliansa, ja Sivert Jespersen tiesi varsin hyvin kuinka +suuresti Fennefos kammosi tämmöistä liiallista mielen kiihoitusta. Hans +Nilsen istui yhtä tyyneen näköisenä, mutta hän ei puhunut enää, vaan +näytti olevan ajatuksiinsa vaipuneena. + +Muut sitä vastoin rupesivat vilkastumaan. Hapanta Medoc-viiniä juotiin +varovasti ja vaaleanpunaiseksi sekoitettuna vedellä ja sokurilla; +muutamat joivat kotona tehtyä kaljaa, enin osa heistä joi ainoastaan +vettä. + +Mutta se lempeä veljellinen mieli, joka heidät yhdisti, kuohui nyt +muutamissa yli laitojen; he hymyilivät toisillensa ja taputtivat toinen +toistaan olkapäälle tai poskelle. Vähittäin levottomuus Hans Nilsen'in +suhteen haihtui ja he iloitsivat vaan nähdessään häntä jälleen, vaikka +hän istuikin niin äänetönnä heidän keskuudessansa. Eihän kukaan voinut +tietää mitä koetuksia Herra oli hänelle lähettänyt; kun sairas mielensä +parantui, hän kyllä saisi vapauden armonlahjan niinkuin ennen. + +Nyt kaikui yht'äkkiä hänen äänensä, ja samalla vaikenivat kaikki. + +"Sydämestä rakastetut veljeni ja sisareni! Kutsutut ja valitut Herran +Jesuksen Kristuksen rauhassa Jumalassa, suotakoon teille hurskautta ja +pyhyyttä, viisautta ja kärsivällisyyttä, oikeata rakkautta ja +nöyryyttä, joka on puhdistettu pyhän hengen tulessa ja isän +kurituksella -- hän kutsukoon, valaiskoon, varjostakoon, innostuttakoon +ja valmistakoon teitä täydellisesti ijankaikkiseen autuuteen! Amen!" + +He tunsivat äänen, moni heistä nuo kummalliset vanhan-aikuiset +sanatkin; se oli Haugen oma tervehdys eräästä hänen kirjeistänsä; ja +veljet ajattelivat: nyt tulee! + +Alussa hän puhui hiljaa, jopa surumielisesti "ensimmäisestä +rakkaudesta", hän muistutti että itse Haugekin viimeisinä vuosinaan oli +tunnustanut ett'ei ensimmäinen rakkaus hänessäkään palanut niinkuin +armon ensi päivinä. + +Sen jälkeen hän kuvasi veljesten tukaluutta pahoina päivinä; hän kiitti +ja ylisti Jumalaa, joka oli ollut voimallinen isissä, jotta liekki ei +ollut sammunut, vaan loisti kirkkaasti yli maan. + +Vaan sitten hän puhui veljesten tukaluudesta hyvinä päivinä, ja kaikki +kallistivat päätään ajatellen: nyt tulee. + +Ja sitä tuli kun tulikin myrskyn lailla. Niin kuin isku iskun päälle +sattuivat hänen sanansa heihin, milloin siellä, milloin täällä, aina +arkoihin paikkoihin; jokainen tiesi mitä joka sana tarkoitti, eikä +kukaan katsellut toista. Heille ei jäänyt aikaa ajatella mistä hän +kaikki tiesi; sillä ajatukset eivät päässeet toiselle uralle kuin hänen +määräämäänsä suuntaan. + +"Mitä nyt on jälellä", huusi hän, "mitä nyt on jälellä ensimmäisestä +rakkaudesta teissä? Tuntisiko hän ystäviänsä jos vielä oleskelisi +täällä maallisessa verhossaan, hän joka isämme herätti, hän jota moni +vanha meidän seurassa on nähnyt kasvoista kasvoihin? Ja se Vapahtaja, +jonka veressä te olette kutsutut ensimmäiseen rakkauteen, tunteneekohan +hän teitä tuomion päivänä? Voi, voi teitä! Hyvä henki on jättänyt +teidät ja te olette vallassa uuden hengen, joka on täynnä maallisia +murheita, ylpeyttä, vallattomuutta ja himoja, ja teidän tähtenne +pakanat pilkkaavat Jumalan nimeä. + +"Vai oletteko unohtaneet vanhan vihollisen? Vai arveletteko +ymmärtämättömästi sydämissänne että vanha käärme nukkuu? Voi teitä! +Sillä te -- te nukutte! Ja heräämisenne tulee olemaan rikkaan miehen, +joka heräsi helvetin piinassa". + +Useat vaimot rupesivat itkemään. Miehet istuivat kallistaen päätänsä, +joka kerta kuin uusi isku tuli. Vaan kun Hans Nilsen oli lopettanut, +sanoi Sivert Jespersen nöyrästi hymyillen: "Nyt lienee parasta että +laulamme: + + "Oi että olen aikanain + Ma hekkumassa uinut". + +Kolmatta värssyä veisatessa keittäjä-rouva toi jälkiruokaa. Isäntä +väänsi kasvojansa mitä hirvittävimmällä tavalla hänelle, pudistaen +päätänsä, vaan hän johti virttä ja hänen täytyi pitää vaari kaikista +äänensä väristyksistä ja vavistuksista. + +Keittäjä-rouva ymmärsi kuitenkin varsin hyvin hänen tarkoituksensa. +Mutta koska hän ei saanut tuoda lohta, ei pirukaan saisi häntä +jättämään jälkiruokaa sikseen. Hänen maineensa olisi pilattu kaikissa +hienoissa taloissa jos tulisi tiedoksi että hän päivällisissä +kahdellekolmatta hengelle oli tarjonnut ainoastaan lihalientä ja +paistia -- ei kalaa eikä jälkiruokaa. + +Sepä ei ikinä maailmassa saisi tapahtua! Ja kasvot punoittavina +sisällisestä liikutuksesta kantoi hän itse pöydälle suuren vadillisen +rasvaisia torttuja ja asetti ne ihan Sivert Jespersen'in eteen. + +Se teki sanomattoman tuskallisen vaikutuksen, ja isännän ääni oli aivan +tukehtumaisillaan, kun hän aloitti neljättä värssyä: + + "Ma vihan maljan täyttänyt + Oon laitojansa myöten." + +Jälkiruoka jäi koskematta; virren perästä vanha värjäri luki kiitoksen +ruoasta, jonka jälkeen vielä laulettiin kaksi värssyä virrestä: + + "Me atriamme päätämme + Ja kädet ristiin saamme." + +Kahvia juodessa vallitsi tukala äänettömyys; muutamat olivat syvästi +liikutetut ja surumieliset, toiset katselivat tuskissaan vanhimpia. +Naiset kokosivat päällysvaatteensa, mennäkseen rukoushuoneesen, jossa +raamatunselitys oli pidettävä; Fennefos ja muutamat miehistä menivät +myös. + +Mutta Sivert Jespersen'in pieneen konttoriin, höystepuodin takana, +kokoontui viisi kuusi vanhimmista. He saivat liitupiippunsa sytytetyiksi +ja istuivat kauan aikaa aivan äänettöminä polttamassa. Ei kenenkään +tehnyt mieli aloittaa. + +"Tietääkö kukaan mikä suolan hinta on pohjoisessa, Bergenissä?" kysyi +Endre Egeland, joka tahtoi päästä siitä, mikä ikävää oli. + +Vaan näytti siltä kuin ei kukaan olisi tietänyt suolan hinnoista +mitään; oli selvä että jotakin muuta oli keskusteltava. + +"Niin, niin", huokasi Sivert Jespersen, "kyllä tuokin voi olla meille +hyödyksi!" + +"Totisesti", vastasi toinen, "on monta virhettä korjattavana ja +rangaistavana sekä sinussa että minussa". + +"Sinä näet raiskan veljesi silmässä, mutta et näe malkaa omassa +silmässäsi", sanoi nyt Nikolai Egeland näppärästi. + +"Vaimon neuvot ja vaimon puheet eivät aina tee miestä lempeämmäksi", +sanoi vanha värjäri hiljaa. + +Äänettömyys syntyi, kunnes kaikki, jopa Nikolai Egelandkin olivat asian +perille päässeet. Sitten joku sanoi: "Me tarvitsemme paljon väkeä +talossamme tänä vuonna. Herra on siunannut sekä niittymme että +peltomme". + +Se tarkoitti muutamien haugelaisten omistamaa taloa lähellä kaupunkia. + +"Me tarvitsemme miestä, joka ymmärtää sekä työtä tehdä että ko'ota +väkeä rukoushetkiin loma-aikoina", sanoi Sivert Jespersen. + +Taas pitkä vaitiolo; toinen katseli naapuriansa, ja tämä katsoi +toisaalle päin, nurkkaan, jossa vanha värjäri istui, monta silmää +katsoi nyt samaan suuntaan. Ei ollut helppoa nähdä minne vanhus katsoi; +hän istui vilkkuvassa paksussa tupakan savussa. + +Lopuksi nyykäytti hän päätänsä monta kertaa: "Niin, niin, koska te niin +arvelette, rakkaat ystävät, niin täytynee mun kaiketi koettaa sanoa se +hänelle". + +Se helpoitti nähtävästi suuresti muitten mieltä, ja nyt vasta rupesivat +hyvin hartaasti keskustelemaan suolan hinnoista. + + + + +XI. + + +Kippari Randulfin pieni talo oli korkealla ja näköalana oli sekä +kaupungin lahti että vuono. Nuo kaksi ystävää oli syöneet ja juoneet +kunnollisesti; nyt vetivät he päivällisunta. Isäntä tavallisella +paikallansa sohvalla ja vieras suuressa nojatuolissa. + +Ikkunat olivat avoinna. Päivä paahtoi. Rauhallisena iltapäivän aikana +kaupungista ei kuulunut mitään melua, kärpäset surisivat ja lentelivät +sisään ja ulos ja tuulonen leuhotteli ikkunanverhoja. + +Suuria, kirkkaita hikipisaroita kokoontui Jaakko Worsen nenälle; hän +makasi selällään tuolissa, suu avoinna, ja kuorsaeli. + +Randulf kuorsaeli myöskin, vaikk'ei juuri niin kovasti. Silmillään +hänellä oli keltainen silkkiliina, jonka hänen vanha emännöitsijänsä +joka päivä sai sitoa hänen päähänsä, muuten ei hän saanut unta. + +Jyrkällä rinteellä talon ulkopuolella oli muutamia poikia, jotka +leikkivät "mablis" nimistä peliä; he rupesivat huomaamaan nukkuvien +jyrinää ja kokoontuivat nauraen ja meluten ikkunan alle. Vaan yht'äkkiä +Randulfin emännöitsijä ryntäsi heidän kimppuunsa luudallaan ja pojat +läksivät yhtenä sekamelskana päistikkaa alas mäkeä, huutaen ja nauraen, +niin että Worsen silmät avautuivat rakoselleen ja hän kallisti päätänsä +toiselle puolelle. + +Nyt oli aivan hiljaista kunnes kuorsaus taas pääsi alkuun; airojen +loiskina kuului veneestä, jota soudettiin ulos lahdelle, ja majavan +huutoa kaukaa vuonoita. Randulfin emännöitsijä seisoi vartioimassa +luudallaan, ja nuo kunnon kaptenit nukkuivat vielä puolen tunnin ajan. +Vihdoin Randulf nousi, otti siteen silmiltään ja haukotteli. + +Worse heräsi puoleksi ja sanoi kohta ylpeästi: "Oi, kuinka sinä olet +nukkunut! En uskonut sinun heräävänkään enään". + +"Heräävän?" kertoi Randulf pilkallisesti, "minä en ole saanut unen +kipinettäkään syntisiin silmiini, niin sinä kuorsaat." + +"Minä en kuorsaa koskaan", vastasi Worse vakaasti, "paitse sitä olen +valvonut koko sen ajan, minkä sinä nukuit." + +"Nukuin? Minä en nukkunut ollenkaan, kuuletkos!" + +"No mutta sen kai minä paraiten tiedän, joka olen istunut tässä --" + +-- "kuorsaamassa, niin! Kuorsailit kuin mies." + +Tästä nyt pitivät vähän nalkutusta kunnes selvisivät unesta. + +Sitten he sytyttivät piippunsa ja pukivat takit yllensä; Randulfin +luona he aina olivat paitahihasillaan, ja juhlahetkiä ne olivat +Worselle, sillä kotonaan ei hän saanut olla paitahihasillaan. + +Sitten kävelivät nuo vanhat kipparit ympäri kaupunkia, kaikilla +silloilla, pistäytyivät meriaitoissa ja köysitehtaan radalla sekä +tarkastivat suurella epäluulolla erästä uutta laivaa, jota rakennettiin +laivan veistämöllä. Joka paikassa he tapasivat tuttavia, joiden kanssa +juteltiin; Randulf oli parhaimmalla tuulellaan, ja Worsekin vilkastui, +vaikk'ei ollut sama mies kuin entisinä aikoina. + +Tämmöinen käynti kaupungilla oli hänestä nyt varsin outoa ja uutta. +Sillä viime aikoina ei hän mennyt juuri omaa makasiniansa kauemmas. + +Hänen oli käynyt niin kummallisesti; ei hän itsekään sitä käsittänyt. +Mutta siitä hetkestä kun hän jätti "Perheen Toivon" muiden huomaan, +eivät entiset työnsä ja toimensa häntä enää huvittaneet. Niin, kun hän +nyt näki laivan purjehtivan myötätuulella ulos kaupungin lahdelta, se +melkein häntä tuskastutti, vaikka se ennen oli hänestä ihaninta +maailmassa. + +Vaan tänään Randulf sai hänet niin virkistetyksi, että hän pari kertaa +huomaamattaan kiroilikin, joka sanomattomasti ilahutti hänen +ystävätään. + +Sillä niinkuin konsuli Garman murehti Randulfkin puolestaan että Jaakko +Worse meni hukkaan, kuten sanoi. Hän ei enää pilkannut Worsea, sillä se +ei maksanut vaivaa. Vaan klubissa hän lämpöisen lasin ääressä uskoi +ystävilleen kuinka surullista oli nähdä semmoisen merimiehen helmen, +kuin Worse oli, perin pilattuna hengellisen vaimon kautta. + +"Tuo perhanan Rostockilainen!" oli hänen tapana sanoa lopuksi. Sillä +hän tarkoitti sitä Rostockin laivaa, joka oli purjehtinut hänen +päällensä Volderaassa; sillä se oli hänen järkähtämätön uskonsa että +jos hän, Randulf, olisi ollut kotona, Jaakko Worsea ei koskaan olisi +saatu pauloihin. + +Kello seitsemän aikana he palasivat Randulfin pieneen taloon +oivallisella tuulella ja nälkäisinä kuin sudet. Syötyänsä aika tavalla +-- Worsella ei ollut pitkään aikaan ollut niin oivaa ruokahalua -- +saivat he höyryävät toddylasit pöydälle avonaisen ikkunan eteen; ja +sininen savu heidän piipuistaan tuli milloin toisen, milloin toisen +suusta, ikäänkuin kaksi rekattia olisi toisiansa kanunanlaukauksilla +tervehtinyt. + +Poltettuansa kauan ääneti, sanoi Worse: "Meri voi olla kaunis +tämmöisenä kesäiltana -- maljasi!" + +"Meri on aina kaunis, Jaakko! maljasi!" + +"No niin, niin kauan kuin nuoria ollaan." + +"Nuoria! Sinä et ole kuin kolme vuotta minua vanhempi, eikä Tuomas +Randulf vielä kymmeneen vuoteen aio ryömiä maalle, siinä vakuutuksessa +voit hirteen mennä." + +"Toista on sinun laitasi, näetkös, minussa kun on tämä sisällinen +tauti, sinä tiedät --" + +"Lörpötyksiä!" vastasi Randulf, "ei minulla ole juuri paljon tolkkua +maksasta, keuhkoista, suolista, sisuksista, pernasta ja muusta romusta, +mitä sanotaan meillä olevan vatsassa, mutta sen minä tiedän että se, +joka on meren oma, kituu sairaana maalla; aivan niinkuin talonpoika +oksentaa kuin kissa kun hän laivaan joutuu. Sepä on totuus vakaa ja +järkähtämätön." + +Jaakko Worse ei voinut väittää tätä puhetta vastaan; hän murisi vaan +hiukan ja hieroi vatsaansa. + +"Oletko koettanut Riga-balsamia?" kysyi Randulf. + +"Oletko hullu? Onhan tautini sisällinen." + +"Ja sinä et luule Riga-balsamin kelpaavan sisällisesti käytettynä? Jos +saat oikeata lajia, niin se on terveellistä sekä sisällisesti että +ulkonaisesti käytettynä, sen mahdan minä tietää!" + +"Paitsi sitä ei sinulla ole vikaa vatsassa", lisäsi Randulf +syvämielisesti, "ennemmin sydämessä, sillä tuo rakkaus ja tuo akkaväki, +sen sanon sulle, se se aina on ollut sinun pitali-tautisi, Jaakko; +kaiken ikäsi olet ollut hupsu naisväkeen katsoen, ja aina he ovat sinua +narranneet, sitä olen monasti nähnyt sekä Välimerellä että Itämerellä. +Vaan tämä viimeinen villitys on kuitenkin pahin, sillä nuo pyhät, +näetkös --!" + +"Ole varoillasi, Tuomas, kun Saarasta puhut. Hän on ollut minulle +suureksi siunaukseksi. Mitä minusta, vanhasta sairaasta ukosta olisi +tullut ilman häntä?" + +"Sinusta ei olisi tullut vanhaa sairasta ukkoa, ilman häntä", puhkesi +Randulf puhumaan, vaan toinen näytti nyt niin uhkaavalta että Randulf +otti syvän kulauksen ja yski aivan hirveästi sen jälkeen. + +"Ei, ei", sanoi Worse, juotuansa hänkin, "Saara on ollut minulle hyvä +vaimo sekä ruumiille että sielulle, ja häneltä olen oppinut paljon, +jota en tietänyt ennen." + +"Se oli totuuden sana, Jaakko! Annas kun kerron sinulle mitä olet +oppinut: sinä olet oppinut istumaan uunin nurkassa kuin vanha ämmä ja +riippumaan naisten hameista kiinni, antaen kulettaa itsesi +rukouskokouksiin, Jumala paratkoon, niinkuin munkkien aasit Espanjassa +-- sen hän on sinulle opettanut!" + +"Odotas Tuomas!" vastasi Worse ja nyykkäsi päätään vakavan näköisenä, +"tulet vielä kokemaan että minä olen oikeassa. Minä olin samallainen +kuin sinä, vaan toista olen kokea saanut, ja sen sinäkin saat kun +aikasi tulee; silloin vasta ymmärrät kuinka syntiset me olemme." + +"Syntiset! No niin, mutta niin huono kuin moni muu en kuitenkaan ole +etkä sinäkään, Jaakko! Minä olen nyt tuntenut sinua yli neljänkymmenen +vuoden, vaan parempaa miestä ei löydy Norjan maassa ja valtakunnassa, +sen pituinen se!" Ja hän löi nyrkkinsä ikkunalautaan. + +Worse ei ollut aivan tunnoton tälle ylistyspuheelle, vaan hän mutisi +kuitenkin, puhdistaessaan piippua uunin edessä: "Niin, mutta enemmän, +paljoa, paljoa enemmän vaaditaan!" + +"Kuule nyt sana niin hyvä kuin kaksi! Tunnetko Sivert Jespersen'iä, +jota myöskin Gefvintiksi sanotaan?" + +"Kyllä, kiitos." + +"Ehkä muistat nuo 200 tynnöriä suoloja, jotka ostit häneltä eräänä +vuonna pohjoisessa Kinnissä." + +"No niitä en taida niinkään pian unohtaa." + +"Vastaa nyt pieneen, hyvin pieneen kysymykseen: pettikö hän sinua vai +eikö pettänyt?" + +"Konnamaisesti", vastasi Worse pontevasti ja vakuutuksella. + +"No, näetkös! Tahdotko nyt vastata vielä yhteen kysymykseen: minkä +luulet enemmän miellyttävän Herraamme, rehellisen merimiehenkö, joka +pitää kitansa kiinni ja hoitaa laivaansa, vaiko tuommoisen valepyhän, +joka varastaa pahemmin kuin kreikkalainen juuri kaikkivaltiaan Jumalan +silmien edessä ja sitten jälestäpäin veisaa hänelle virttä vasten +naamaa? Hä? Kummastako luulet hänen enemmän pitävän?" + +"Sitä et tiedä sinä enkä minä, Randulf, sillä tuomio on Herran, joka +tutkii sydämiä ja munaskuita." + +"Munaskuita!" huusi Randulf pilkallisesti. "Sivert Jespersen'in +munaskuita! Kylläpä maksaisi vaivan semmoista tutkia! Ei, ukkoseni! +Herramme on mies, joka tietää mitä tekee, eikä anna pettää itseänsä." + +"Sanonpa sinulle jotain -- Tuomas Randulf! Jumalan kanssa ei ole +suinkaan niin helppo sopia kuin he meille ovat opettaneet. Sillä, +näetsen -- kävisi kyllä laatuun hänen itsensä kanssa; mutta ensinnä on +kaikki nuo tehtävät pyhän Hengen kanssa." + +"Etkö luule että minä häntä tunnen?" kysyi Randulf suuttuneena. + +"Mutta näetkös, on niin monta mutkaa hänen kanssa; ensinnä on se, +jota he sanovat uudesta-syntymiseksi ja kääntymykseksi, -- ei +uudesta-lunastus, se se ensiksi tulee; -- ei! nytpä olen sen jälleen +unohtanut, mikä nyt ensiksi tuleekaan?" + +"No se on kai ympärileikkaus, sitä kai tarkoitat", sanoi Randulf +vakavasti. + +Mutta silloin täytyi Jaakko Worsen hymyillä vasten tahtoansa; ja nyt +jättivät he jumaluusopin sikseen ja panivat itselleen toisen +totillisen. + +"Mutta siitä et pääse -- Jaakko! se oli sekä synti että häpeä, että +luovuit merestä niin aikaisin; ja sen sanoo joka mies, ken sinua +kyselee." + +"Kyseleekö kukaan minua?" + +"Kyselee sinua! Sinua totta tosiaan kysellään Kyöbenhamnista +Kronstadt'iin asti. Muistatko tuota paksua neitoa 'Drei Norweger' +nimisessä ravintolassa Villanissa?" + +"Sielläkö, missä me tanssimme, sinä tiedät?" + +"Ei peijakas, sehän oli Königsbergissä; hyvänen aika, oletko jo sen +unohtanut? Mutta tuo paksu neito Villanissa itki katkeria kyyneleitä +kun kuuli että olit nainut ja jäit kotiin. -- Ach du lieber, sanoi hän, +was soll nu den arme Minchen machen, kun tuo lustige Jaakko Worse on +gegiftet sich!" + +"Sanoiko hän todellakin niin?" huudahti Worse liikutettuna. "Mutta +kylläpä kerrot sitä hullunkurisesti. Se on kummallista, Tuomas, ett'et +koskaan opi puhumaan saksaa --" + +"No tiedätkös, minä tulen varsin hyvin toimeen, sillä minä huomaan heti +kun tahtovat minua peijata. Silloin he tulevat niin imeläsuisina ja +sanovat: 'guten Abis!' mutta kun he sanovat: 'das globis', niin silloin +saa olla varoillansa, sillä silloinpa vasta ovat oikein viekkaita." + +"Annappas heidän koettaa minun kanssani! Ei, ukkoseni, kyllä minä +niille kyytiä annan!" huusi Worse kerskaavasti. "Vanha Bencke +Danzigissa sai sitä kokea hän. Ensiksikin pettivät minua sillikaupassa, +niinkuin aina tekevät." + +"Aina!" todisti Randulf. + +"Ja sitten ruiskaupassa." + +"Äläppäs toki!" + +"Mutta lopuksi olivat panneet jotakin uutta saatanan kujetta +konossementtiin." + +"Mitä se oli?" + +"Perhana tiesi, mutta minä näin että se oli jotakin uutta, jota siinä +ei ollut ennen, enkä tahtonut allekirjoittaa." + +"Tietysti." + +"Ja konttoristi, joka oli jonkunmoinen tanskalainen, hän seisoi +valmiina kynä kädessä ja tahtoi minua houkutella, se muka ei merkinnyt +mitään, oli päinvastoin laivan eduksi, ynnä muita loruja, jota oli +helppo ymmärtää valheeksi. Niin, siitä seurasi sitten vaan että minä +vannoin tahtovani senlaista konossementtia, joihin olin tottunut, +muuten en kirjoittaisi alle, vaikkapa sekä priki että rukiit jäisivät +mätänemään Danzigin rannalle." + +"Tietysti", virkkoi Randulf. + +"Vaan meidän tästä kiistellessä tulee ukko Bencke itse ulos konttoriin, +ja tanskalainen hänelle selittämään mikä oli asia. Ja ukko kävi +helkkarin vihaiseksi, ymmärräthän, ja rupesi sitten haukkumaan ja +kiroilemaan saksaksi, niin paljon kuin jaksoi. Mutta nyt minäkin +suutuin ja käännyin hänen puoleensa ja sanoin hänelle saksaksi, +ymmärrätkös; juuri näin minä sanoin hänelle: 'Bin Bencke bös, bin Worse +ock bös!' ja huomattuansa että ymmärsin saksaa ei hän uskaltanut +hiiskua sanaakaan; hän kääntyi vaan ja korjasi luunsa konttorista. Vaan +se, joka sai toiset konossementit, olin minä!" + +"Silloinpa olit reipas, Jaakko!" huudahti Randulf; oli kauan aikaa +siitä kun hän oli tuon jutun kuullut. + +He joivat menneitten päivien muistoksi ja vaipuivat mietteisin kumpikin +kohdaltansa. Molempien kasvot punoittivat ja Worse näytti tavattoman +terveeltä ja reippaalta sinä iltana. Kellahtavat kasvot olivat +kadonneet, mutta myrsky-aallot korvien edessä olivat valkoiset kuin +hyrsky. + +Viimein Jaakko Worse sanoi: "Nähdessäni tuommoisen suuren pöydän kuin +sinulla on tuossa sohvan edessä, en voi käsittää että pöytä taisi +haleta, niinkuin taannoin Königsbergissä, sinä muistat". + +"No mutta, Jaakko, tanssimmehan pöytää vasten täyttä vauhtia." + +"Niin, täyttä vauhtia se oli", nauroi Worse. + +"Ja juuri Sankt Antonius, kuinka sitten juoksimme!" huusi Randulf ja +nauroi että tärisi. + +"Ja niin pilkkosen pimeä silloin oli, että meidän oli vaikea löytää +laivaa. Mitähän tuo pöytä lienee maksanut?" + +"Sanoppas muuta, Jaakko: minä en koskaan ole käynyt siinä talossa +sittemmin." + +"Enkä minäkään." + +He muistelivat toista juttua toisen perästä nuoruutensa ajoilta; +kertoivat niitä vaan puoleksi muutamilla viittauksilla, sillä he +osasivat ne kaikki ulkoa molemmat. + +"Mitäs sanot, pannaanko pikku pisara lisäksi, Jaakko?" + +"Se saa olla sangen pikkunen, se." + +"Tavallinen vuoteen-lämmittäjä", arveli isäntä ja meni noutamaan +lämmintä vettä. + +Kello ei ollut yli kymmenen, ja Worsella oli lupa jäädä yhteentoista +asti; hänellä oli sentähden hyvä omatunto, ja sitä myöten kuin +Randulfin vanha Jamaika-rommi lämmitti hänen päätänsä, unhotti hän sekä +sisälliset tautinsa että huolet sielustansa. + +Juodessaan kolmatta lasia Randulf esitti, että he puhuisivat Englannin +kieltä, jota puhuivatkin hyvin vakaasti -- tavallansa. + +Sammuva hohde pohjoistuulen pilvessä, jonka taakse aurinko oli +laskeutunut, teki ystävien kasvot vielä punaisemmiksi, heidän +istuessaan avonaisen ikkunan ääressä Englannin kieltä puhumassa. + +Vuono oli tyyni kuin peili; äärimmäiset niemet ja saaret kohosivat +korkealle veden pinnasta; lähempänä kaupunkia suuremmilla saarilla ja +vuoristossa nuoriso sytytti kokkoja. Savu nousi suoraan ylös ilmaan ja +valkeat hohtivat vaaleasti valoisassa kesä-yössä. + +Veneitä, joissa oli tyttöjä ja poikia, kulki edestakaisin; eräs +merimies oli tullut kotia, tuoden mukanansa harmonikan, jolla hän osasi +soittaa "Kun pohjoismeri pauhaa" ja monta muuta kaunista laulua. + +Sarjanen veneitä seurasi sitä venettä, missä hän istui; välistä +muutamat lauloivat hänen soittamiansa lauluja, mutta enin osa oli vaiti +ja kuunteli tuota outoa soitantoa, katsellen pitkin vuonoa merelle päin +-- pohjoismerelle, joka pauhasi ja herätti heissä surun ja toivon +muistoja, muistoja rakkaudesta ja kaipauksesta. + +Haugelaiset olivat jo aikoja sitten jättäneet rukoushuoneen. Muutamat +Sivert Jespersen'in vieraista palasivat illallista syömään, toiset +menivät suoraan kotia. + +Saara ja Fennefos kohtasivat toisiansa mennessään ulos. Molemmat kai +tunsivat ett'eivät muut oikeen suvainneet heitä, sentähden olikin +luonnollista että he yhtyivät toisiinsa; niin, tultuansa torille, +poikkesivat he vasemmalle eivätkä menneet kotia, vaan kävelivät +kappaleen matkaa lehtikujassa, joka vei Sandsgaard'iin päin. + +Ei kumpikaan heistä suuresti huomannut luontoa. He eivät olleet +oppineet muuta kuin että kaikessa mitä tässä maailmassa ympäröi meitä, +piilee lihan, silmien ja ylpeyden kiusaus. Saara ei ollut paljoa +nähnyt, mutta ei Fennefoskaan, joka oli kulkenut ympäri maata, +käsittänyt luonnon ihanuutta muulla tavoin kuin että se seutu oli +kaunis, jossa kaikki hyvästi kasvoi, ja että se oli ruma, missä oli +ainoastaan vuoria, vettä ja pensastoa, vaan vahänlaisesti ruokamultaa. + +Yhtäkaikki hiljainen, lämmin kesä-ilta vaikutti heihin, heidän +tietämättään. He olivat taas puhuneet seurakunnan suurista vammoista ja +kuinka tarpeellista oli että joku ryhtyi toden teolla niiden +parantamiseen. + +Mutta nyt keskustelu lakkasi; he seisahtuivat ja katselivat ulos +vuonolle päin, jossa ilotulia sytytettiin, veneitä soudettiin, josta +soitantoa ja laulua kuului; Saara huokasi syvään ja kääntyi palatakseen +kaupunkiin. + +Hans Nilsen olisi tahtonut sanoa jotakin maailman lasten lyhyestä +synnin ilosta, mutta hän ei saanut sitä lausutuksi, hän katkaisi +puheensa, eikä aikaakaan, niin hän kysyi, oliko Saaralla ollut iloa +siitä kirjeestä, jonka hän oli Saaralle lahjoittanut heidän viimein +erotessaan. + +"Oi, kyllä, Hans Nilsen", vastasi Saara ja katseli ylös hänen +puoleensa; hän punastui vähäisen, eikä sanonut sen enempää; mutta +Fennefos joutui aivan hämille. + +Nyt he palasivat kaupunkiin. Portilla Saara kysyi, eikö hän tahtoisi +hetkeksi poiketa heille. Fennefos seurasi tietämättä mitä teki, ja +tultuansa huoneesen, istui hän eräälle tuolille. + +"Hyvä on saada levätä", sanoi hän, sillä hän oli niin kummallisen +väsynyt. + +Iltarusko valaisi hämärästi ikkunan edustaa, vaan sisempänä huoneessa +oli jotensakin pimeä. Saara meni kyökkiin koettamaan oliko taka-ovi +suljettu; pii'at olivat menneet levolle, talo oli kuin kuollut, kello +oli kymmenen paikoilla. + +Saara toi kylmää vettä ja vatunmehua, ja Hans Nilsen joi, vasten +tapaansa, kohta suuren täyden lasillisen; hän oli sekä väsynyt että +janoinen, sanoi hän. + +Saara istui sohvalle vähän matkaa hänestä; vaan ei kumpikaan puhunut. +Mutta vaitiolon kestettyä pari minutia, se tuskastutti molempia ja he +rupesivat puhumaan yht'aikaa, vaan vaikenivat heti taas. + +"Mitä aioit sanoa?" kysyi Hans Nilsen. + +"Minä -- aioin vaan kysyä etkö tahtonut enemmän marjanmehua ja vettä", +sanoi Saara epäillen. + +"En, kiitoksia! Nyt minä menen." + +Hän nousi ja meni yli laattian. Hattu oli pöydällä, mutta Fennefos +käveli, niinkuin ei olisi tietänyt missä oli, ikkunaan päin ja katseli +valoista iltataivasta. + +Saara nousi myöskin ja meni erään kaapin luo, joka oli ikkunoiden +välissä ja jossa hän rupesi yhtä ja toista toimimaan. + +Fennefos huomasi että Saara oli hänen takanansa, ja palasi tuolille. + +"On ollut kaunis ilma tänään", sanoi hän ja äänensä soi niin oudolta ja +sumealta, ja vaikka hän äsken oli juonut, oli hänen suunsa taas aivan +kuiva. + +Saara vastasi myös aivan epäselvästi, otti lasin, josta Fennefos oli +juonut, ja asetti sen tarjottimelle; hänen kätensä vapisi niin, että +lasi kilisi tarjotinta vasten. + +Hans Nilsen nousi taas, käveli ikäänkuin houreissa sinne tänne ja tuli +viimein Saaran luo, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa jotakin; Saara +käänsi kasvonsa hänen puoleensa niin että valo sattui häneen. + +Fennefos'in huulet liikkuivat, vaan ääntä ei kuulunut, kunnes hän +viimein sai lausutuksi: "sinä olet niin kalpea". + +"Mitä sanot?" kuiskasi Saara; Fennefos'in ääni oli niin epäselvä, +ett'ei hän ymmärtänyt. + +Fennefos yritti vielä kerran ja ikäänkuin auttaaksensa puhetta, joka ei +tahtonut sujua, lähestyi hänen kätensä Saaran poskea. Hän tuli +koskeneeksi tuohon hienoon pehmeään ihoon, ja silloin hän ei enää +tietänyt mitä teki; hänen päässänsä suhisi, hän ei tietänyt kuinka se +oli tapahtunut, mutta hän piteli Saaraa vahvoilla käsivarsillansa, +melkein nosti häntä laattialta ja suuteli suutelemistaan hänen +silmiänsä, hänen suutansa. + +Saara ei irroittanut itseänsä eikä sysännyt häntä luotansa, mutta hänen +ruumiinsa läpi kävi väristys, jonka Fennefos huomasi. + +Fennefos päästi Saaran hetkeksi, jotta voi katsella hänen kasvoihinsa; +toisen silmät tunkeusivat sisälle toisen silmiin; Fennefos näki kalpeat +kasvojen muodot, huulet, jotka vielä olivat puoleksi avoinna hurjista +suuteloista; hän voisi viedä hänet, hän oli hänen sylissänsä, taas +päätä huimasi -- silloin juoksi hän pois, huutaen: "Herra auta meitä! +Mitä me teemme?" + +Mutta kun ovi oli suljettu, riensi Saara yli laattian ja kuunteli. Hän +kuuli hänen syöksevän ulos porstuasta, kuuli porttia lyötävän kiinni ja +nopeita askeleita ikkunan ohitse. + +Silloin hän kääntyi päivän valoon päin, painaen kädet rintaansa vasten; +suupielissä vapisi jotain, mikä katkeralta hymyltä näytti; sitten +heittäytyi tuo nuori, voimakas nainen alas laattialle ja itkeä +nyyhkytti. + +Kun Jaakko Worse tuntia myöhemmin iloisena ja "tasaisesti ladattuna" +hoperoi kotia päin, istui hänen vaimonsa lukemassa pipliaa kahden +kynttilän valaiseman pöydän ääressä, ikkunaverhot alas laskettuina. + +"Hyvää iltaa", aloitti Worse lystikkäästi, "vieläkö pikku rouvani +valvoo? Tule, pannaan nyt maata, Saaraseni!" + +Saara jatkoi lukemista, katsomatta kirjasta. Worse pani hattunsa pois +ja viittasi Saaraan mennessänsä laattian yli. + +"Usko pois, Saara! Meillä on ollut hauska päivä." + +"Kaikillako kolmella?" + +"Kolmella?" sanoi Worse ja seisahtui, "siellä oli ainoastaan Randulf ja +minä." + +"Sinä valehtelet; kolme teitä oli", vastasi Saara vakaasti. + +Nyt Jaakko Worsen päähän pölähti se onneton luulo että Saara laski +leikkiä. Hän nuoskeilla silmillään hymyillen lähestyi halaamaan Saaraa: +"Vai niin, sinä tiedät sen paremmin kuin minä itse! Missä olet koulua +käynyt ja tullut niin viisaaksi? Ken oli kolmas -- hä?" + +"Perkele", vastasi Saara ja nosti yht'äkkiä silmänsä, "itse saatana +istui teidän välillänne." + +Kippari Worse horjahti taaksepäin. + +"Usko pois, hänellä on ollut hauskin päivä teistä. Hän on riemuinnut +kun kiroukset ja manaukset sekä törkeät puheet ja kaikki sydämenne +saastaisuus tulvaili yli huulienne. Etkö nähnyt hänen käyriä kynsiänsä, +kun hän asetti eteesi lasin, että juopuisit saastaisuuden viinistä? +Etkö kuullut kuinka hän nauroi, teidän vieriessä syntinne ilkeydessä, +kypsyäksenne helvetin tuskaan ja piinaan?" + +Worse rupesi hieromaan vatsaansa; nyt hän taas tunsi tautiansa siinä. + +"Mutta, Saara, älä sano niin", rukoili hän sill'aikaa kuin Saaran +silmät katselivat häntä niin kylmästi ja kolkosti, että hän nosti +kättänsä suojellakseen itseänsä niiltä. + +"Kuinka kauan aiot sinä pilkata Herraa, sinä vanha mies? Etkö ollenkaan +pelkää katumattomien rangaistusta? Vai etkö ole mitään kuullut etkä +mitään lukenut perimmän pimeyden kauhistuksista?" + +Worse pakeni kauhistuneena makuuhuoneesen. Humalassa kun oli, ei hän +oikeen voinut käsittää tuota; hän kuuli vaan nuo kamalat sanat ja tunsi +vaan noiden tummien silmien vainoovan häntä, pari kertaa hän +liikuttavasti rukoili Saaraa taukoomaan, vaan jota kerta häntä +säikäytettiin uudestaan, jotta masennettuna ja kurjana hiipi +makuuhuoneesen ja meni sänkyyn. + +Vasta kun Worse oli kuorsaillut kokonaisen tunnin, tuli hänen vaimonsa +hiljaa huoneesen ja pani maata hänen vierehensä. + + + + +XII. + + +Joka ilta, kun Henriette pani maata, kertoi hän sen valan, jonka oli +vannonut Lauritsille ennen hänen lähtöänsä: "Minä lupaan ja vannon +rakastaa sinua uskollisesti elämässä ja kuolemassa ja ett'en koskaan +mene vaimoksi toiselle". + +Mutta joka aamu hän noustessaan huokaili ja välistä itki, sillä kaikki +oli niin synkkää, ja hän pelkäsi jokaista uutta päivää. + +Hänen kahdeksantenatoista syntymäpäivänään oli äiti suoraan sanonut +hänelle, että hänen piakkoin pitää mennä naimiseen. Laurits oli +lähtenyt pitkälle matkalle eikä varmaankaan palajaisi kahteen vuoteen; +ja vaikkapa hän palajaisikin, Henriette varsin hyvin tiesi, ett'ei äiti +sallisi heidän saada toisiansa. + +Näin Henriette horjui rohkean valan ja mustimman epätoivon välillä, +milloin oli hän alakuloinen, milloin tuuditti hän itsensä rohkeihin +unelmiin pulskasta Lauritsistaan, kuinka Laurits häntä rakasti ja +kuinka vilpittömästi Laurits luotti hänen uskollisuuteensa. + +Hänen vartalonsa ei tullut niin voimakkaaksi kuin sisaren oli, vaan hän +pysyi hoikkana ja laihana; hänen hienot, vilkkaat kasvonsa olivat aina +jännitettyinä, ikäänkuin hän joka hetki olisi odottanut jotain. Hän +uskoi asiansa Saaralle, ja Saara puhui hänelle ja kehoitti häntä +tottelevaisuuteen. + +Mutta Henriette oli kylläksi viisas huomaamaan mitenkä Saaran oli +avioliitossaan; eivätkä Saaran kehoitukset tottelevaisuuteen olleet +liioin pontevia. + +Monta päivää Sivert Jespersen'in kestien jälkeen Hans Nilsen oli +näkymättömissä; hän ei tullut aterioimaan eikä ollut kotona yölläkään. + +Matami Torvestad ei olisi huolinut siitä paljon, sillä semmoista oli +ennenkin tapahtunut. Fennefos'illa oli monta ystävää lähiseuduilla, +joita hän välistä kävi katsomassa. Mutta matamia huoletti se että vanha +värjäri useita kertoja oli käynyt kysymässä Hans Nilsen'iä, tahtomatta +uskoa hänelle mitä asiaa hänellä oli Fennefos'ille. + +Matami oli nyt melkein lohdutettu pettymyksestään Saaran suhteen. +Huomatessaan että tyttärensä kasvoi häntä korkeammaksi, oli matami +kylläksi viisas tyytymään siihen loisteesen, joka hänenkin osakseen +tuli tuosta rikkaasta naimiskaupasta. + +Ja vaikk'ei Henriette likimaillakaan täyttänyt Saaran paikkaa raamatun +pulpetin ääressä, käytiin kuitenkin vielä matamin pienissä kokouksissa +ja hän säilytti arvonsa vanhimpien parissa. + +Mutta viime aikoina tapahtui muutos, joka häntä huoletti. Hän huomasi +pian, että se, mitä hän oli päivällisillä lukenut Francken taivaasen +lähdöstä, oli tehnyt pahan vaikutuksen. Saipa myös tietää että +vanhimmat pitivät neuvotteluja Fennefos'ista, häntä niihin kutsumatta. +Vanhalla värjärillä oli nähtävästi salaisia asioita Fennefos'ille. + +Matami Torvestad mietti asiaa tarkasti ja teki päätöksen. Kun Hans +Nilsen viimein tuli viidennen päivän iltapuolella, otti matami häntä +portailla vastaan ja vei hänet huoneesensa. + +"Viimein kuin olit kaupungissa", aloitti hän ilman mitään johdantoa, +"kysyit minulta pitäisikö sinun mennä naimiseen; silloin vastasin +kieltävästi, mutta nyt luulen että jo olisi aika." + +Hans Nilsen liikutti tuolia, ja nyt vasta matami huomasi kuinka oudolta +hän näytti. + +Hän istui kääntyneenä pois päivän puolelta; kirkkaat, harmaat silmänsä, +jotka muuten aina suoraan katselivat sitä, jota hän puhutteli, olivat +maahan luotuina, ja kun hän nyt nosti ne, katseli hän aina syrjään. +Kalpea hän myöskin oli, mutta välistä hän punastui ja koski kädellänsä +kasvoihin, ikäänkuin niitä peittääkseen. + +Hämmästyksissään matami unohti jatkamisen ja kertoi yhä: "nyt olisi jo +aika". Fennefos puolestaan luuli että matami tiesi kaikki, niinkuin hän +yleensä luuli jokaisen näkevän hänen syntinsä ja saastaisuutensa. Ja +kun matami kertoi kertomistansa, että hänen olisi aika mennä naimiseen, +häpesi Fennefos niin ett'ei tiennyt minne katsoa. + +Matami Torvestad ei oikein käsittänyt mitä näki, vaan sen hän ymmärsi +että Fennefos tavalla tai toisella oli tullut murretuksi; ja semmoisena +ehkä olisi helpompi häntä ohjata. + +"Silloin, Hans, sinä myöskin kysyit minulta, tunnenko jotain +kristillismielistä nuorta naista, joka sopisi sinulle. Nyt luulen +tietäväni yhden. Tyttäreni --" + +Fennefos tuijotti hetkeksi matamiin niin että matami melkeen pelästyi: +"Oletko sairas, Hans Nilsen?" + +"En, minä olen ainoastaan väsynyt." + +Mutta nyt matami Torvestad rupesi häntä epäilemään: "vai pitääkö minun +uskoa, että sydämesi on kietoutunut syntiseen rakkauteen? Siinä +tapauksessa, Hans Nilsen, rukoile Jumalaa sinua suojelemaan ja +auttamaan taistelussa paholaista vastaan omassa lihassasi. Sinussa +pitäisi olla mies voittamaan, jotta et joutuisi semmoiseen kurjaan ja +ilettävään paulaan. Henriette on kyllä nuori, mutta sinun luonasi +tietäisin hänen olevan hyvissä turvissa, ja minä toivon ja uskon että +hän tulisi sinulle siunaukseksi." + +Fennefos tointui nyt sen verran, että voi kiittää; ei hän tosiaan vielä +ollut ajatellut mennä naimiseen; olihan se totinen asia -- + +"Ei ihmisen ole hyvä olla yksin, ei ainakaan miehen", lausui matami +Torvestad pontevasti, "sen sinäkin tiedät, Hans Nilsen; ja sinä kyllä +muistat mitä Paulus sanoo --" + +"Kyllä kyllä", Fennefos kiiruhti keskeyttämään, "koska arvelette että +minun pitäisi se tehdä, niin rukoilen Jumalaa kääntämään sitä +parhaaksi." + +"Tahdon puhutella Henrietteä", sanoi matami Torvestad. + +"Kiitos, mutta minä tahtoisin mieluummin itse --" + +"No niin, minä luotan sinuun; hän on tuolla kutomahuoneessa." + +"Nytkö kohta! Minä arvelin --" + +"Ei ole mitään syytä lykätä sitä toistaiseksi", vastasi matami +Torvestad, avasi oven ja huusi ulos palvelustytön; sitten antoi hän +Fennefos'in astua sisään. + +Hän antoi viedä itsensä kuin koira. Ei epäilemistäkään, ett'ei matami +tietänyt kaikkia. Ja häpeä siitä ja väsymys tekivät hänet aivan +koneeksi matamin käsissä. Neljä päivää oli hän kuljeskellut pitkin +rannikkoa, välttäen kaikkia tuttavia, ja vieraitten ihmisten luona oli +hän nukkunut ja syönyt. Koko ajan oli hän taistellut katumuksessa, +pelossa ja vavistuksessa. Mutta hän oli palannut epätietoisena, +rauhattomana, mielessä epämääräinen aikomus noutaa kapineensa ja lähteä +kauas pois. + +Kun hän nyt seisoi Henrietten edessä, joka katsoi levottomasti hänen +kasvoihinsa, ei hän tietänyt mitä tehdä. + +Mutta Henriette, joka oli saanut tarpeeksi paljon viittauksia viime +aikoina, rohkaisi mielensä ja sanoi puoliääneen: "Hans, minä olen +kihloissa". + +"Minä olen antanut Laurits Seehus'ille valani elämässä ja kuolemassa", +lisäsi hän, katsoen vakaasti Fennefos'iin. Hans Nilsen katsoa tuijotti +tuohon lapseen, joka suoraan tunnusti rakkautensa elämässä ja +kuolemassa, niin ylevänä, häntä niin paljoa puhtaampana. + +"Kuuleppa, hyvä Hans", sanoi Henriette ja laski tuttavasti kätensä +hänen olkapäilleen, "sinä olet aina ollut hyvä minua kohtaan ja olet +aina ollut hyvä ihminen. Sinä et ole minua ottava tällä tavalla, sen +minä tiedän; mutta sinun täytyy auttaa minua äitiäni vastaan." + +"En suinkaan tahdo tehdä sinua onnettomaksi, Henriette; mutta sinä et +saa vastustaa äitiäsi." + +"Mutta minä en tahdo enkä voi ottaa ketäkään toista, paitsi sen, jota +rakastan!" + +"Kuule lapsi!" sanoi Fennefos tyynesti ja katseli Henrietteä +surkutellen; tämä ei ollut ensi kerta kun rakastunut nais-parka etsi +häneltä neuvoa, ja tänään hän ymmärsi heitä paremmin kuin koskaan +ennen; "ei mikään haava ole katkerampi sitä, jonka rakkaus lyöpi +nuoruudessa. Mutta sille on kuitenkin parannus tarjona, joka etsiipi +rauhaa täyttämällä velvollisuutensa Jumalan käskyjen tottelemisessa ja +noudattamalla heidän käskyjään, jotka on pantu meitä hallitsemaan. Sinä +et sano voivasi mennä vaimoksi sille, jota et rakasta, vaan muista +kuitenkin kuinka usein sydän erehtyy nuoruuden ijässä --" + +"Niin, katsele esimerkiksi Saaraa", keskeytti Henriette, "mitä häntä +auttaa kaikki hänen rikkautensa ja hurskautensa; minä tiedän että hän +on onnettomin olento maailmassa." + +Hans Nilsen kääntyi pois; hän oli taas aseeton. + +Mutta Henriette meni ikkunan luo ja katseli avaran pihan päällä olevaa +taivasta, löi vakaalla päätöksellä kädet yhteen ja sanoi matalalla +äänellä: "olenhan paitsi sitä vannonut." + +Hans Nilsen palasi matami Torvestad'in luo ja sanoi vaan, ett'eivät +Henriette ja hän voineet sopia. Matami aikoi tehdä kysymyksiä, mutta +nyt Fennefos ei kestänyt sitä enää, vaan lähti pois, niihin +vastaamatta. + +Vaan ei hän tuolla ylhäälläkään saanut lepoa, jota kyllä olisi +tarvinnut, sillä hänen huoneessansa istui vanha värjäri häntä +odottamassa. + +"Olen sinua odotellut, Hans Nilsen, ja käynyt sinua hakemassa useita +kertoja. Meissä kaikissa hehkuu halu saada puhua ja ahkeraan +seurustella kanssasi. Mutta meistä näyttää siltä kuin tässä talossa +olisit enemmän mieltynyt naisten puheesen ja seuraan." + +Fennefos oli nyt niin väsynyt että hän puolinukuksissa kuunteli +vanhusta; hän ymmärsi että tahtovat saada hänet pois matami +Torvestad'in luota, jota hän itsekin mielellään tahtoi. + +"Tuossa talossamme on paljon väkeä ko'ossa", jatkoi värjäri, "ja +enemmän sinne saapuu leikkuu-aikana. Muutamat meistä arvelivat että +olisi hyvä jos meillä siellä olisi luotettava mies, joka voisi sekä +työtä tehdä että lepoaikoina puhua Jumalan sanaa. Sivert Jespersen'illä +ja noilla muilla on niin paljon toimia kaupungissa, ja arvelimme +sentähden että kysyisimme eikö Hans Nilsen tahtoisi muuttaa sinne?" + +"Sen tahdon mielelläni tehdä, jos luulette siitä jotain hyötyä olevan." + +"Me arvelimme että menisit sinne huomenna?" + +Fennefos hämmästyi vähäisen, mutta suostui, saadakseen rauhaa; kohta +värjärin mentyä heittäysi Fennefos vuoteelleen ja nukkui. + +Matami Torvestad seisoi hetken aikaa miettimässä Hans Nilsen'in mentyä, +niinkuin hänen tapansa oli. Sitten avasi hän tavallansa juhlallisesti +kutomahuoneen oven: "Henriette mene ylös ja pane maata!" + +"Kyllä, äiti", vastasi Henriette, joka keskusteltuansa Fennefos'in +kanssa oli vaipunut syvimpään alakuloisuuteen; hän vavisten läheni +äitiä, sanoakseen hyvää yötä, vaikka aurinko oli vielä korkealla +taivahalla. + +"En tahdo sanoa sinulle hyvää yötä, ja ilman illallista saat olla", +sanoi äiti sulkien oven. + +Noin alkoivat nuo suuret rangaistustoimet Gnadanissa, ja matami +Torvestad muisti vieläkin kuinka ne vaikuttivat ja taivuttivat +vastahakoisintakin. + +Kun Jaakko Worse heräsi aamulla Randulfin muistorikkaan syntymäpäivän +jälkeen, jaksoi hän hyvin huonosti, pää oli raskas ja siinä kolkutti +kuin vasara pajassa; vatsassa tunsi hän vanhat vaivat. + +Vaimonsa oli aikoja sitten noussut, ja Worse heräsi oikeastaan siitä, +että pari makasini-miestä tuli sisään ja ottivat Saaran sängyn, joka +seisoi hänen sänkynsä vieressä. + +"Mitä te täällä teette?" kysyi Worse äreästi. + +"Me muutamme matamin sängyn ulos saliin." + +"Mitä tuhmuuksia?" + +"Hiljaa, hiljaa!" sanoi vanha makasinin-päällikkö, "kapteni, ette saa +suuttua; te olette sairas, kapteni, ettekä saa puhua -- sanoi matami." + +Worse murisi hieman ja katseli tylsin katsein sängyn jälkeen, joka ulos +muutettiin. + +Kun vaimonsa kohta sen jälkeen tuli huoneesen, sanoi Worse: "Ettäs olet +muuttanut sängyn, Saara! Tiedäthän että huomenna taas olen terve; +ainoastaan ensimäinen päivä on niin ilkeä -- hyi! -- en koskaan maista +totia enää, se on ilkeätä sekasotkua!" + +"Sinä olet sairaampi kuin luuletkaan sekä ruumiillisesti että +hengellisesti, ja minusta sinun pitäisi hakea apua molemmille -- +varsinkin sielullesi -- ennenkuin on myöhäistä." + +"Oi, kultani, tiedäthän että mielelläni tahdon; mutta sinun täytyy +auttaa minua, Saara! Tule tänne luokseni istumaan ja lue vähän +minulle." + +"En tänään", vastasi Saara. + +Worse makasi siis yksinänsä sängyssään koko päivän ja voi hyvin +pahasti. Seuraavana päivänä hän ainakin oli selvä päästään, mutta +vatsakivut vaivasivat häntä niin että hän jäi vuoteellensa. + +Saara tuli silloin tällöin sänkyhuoneesen, ja Worse rukoili niin +liikuttavasti häntä jäämään sinne; kun hän oli yksinänsä, tuli +mieleensä niin paljon tuskallisia ja kamalia ajatuksia. + +Saara istui silloin ikkunan ääreen kirjoineen; hänkin oli hankkinut +itsellensä kirjasia, niinkuin äiti. + +"Onkohan niin, Worse, että tahdot kääntyä ja tehdä parannusta +synneistäsi; vai tahdotko sitä vielä kauemmaksi lykätä?" + +"En, en, kultani, tiedäthän kuinka mielelläni tahdon kääntyä; mutta +sinun täytyy auttaa minua, Saara, enhän tiedä sitä enkä tätä." + +"No -- tahdon siis ruveta lukemaan sinulle hyvää kirjaa yhdeksästä +vaikuttavasta syystä, jotka herättävät ihmistä synnin tunnustamiseen ja +saattavat hänet katumaan ja parannusta tekemään. Kuuntele nyt tarkasti +ei ainoastaan korvillasi, vaan myöskin vastahakoisella sydämelläsi, ja +siunatkoon Herra sanaansa." + +Sitten luki hän hitaasti ja pontevasti: "Ensiksi Jumalan suuri armo +saattaa meidät kääntymään, niinkuin apostoli sanoo kirjeessä +Roomalaisille toisen luvun neljännessä värssyssä: Jumalan hyvyys +saattaa sinut parannukseen. + +"Sitten puhdas ja selvä Jumalan sana saattaa meidät katumukseen. Sillä +niinkuin Herra muinoin lähetti profetansa, niin hän vielä joka päivä +lähettää saarnaajansa ja välikappaleensa, jotka ikäänkuin pasuunalla +huutavat hänen sanansa ja antavat suloisen Aaronin-kellon soida +ihmisille, siten herättääkseen heitä kääntymään. + +"Meidän tulee myöskin tarkasti huomioon ottaa Jumalan tuomiot, joilla +hän maailman alusta on tuominnut paatuneita syntisiä, nimittäin +vedenpaisumukset, vahvat myrskyt, oudot uhkaukset taivaalta, ilmatulet, +jotka syöksevät alas tulta ylhäältä, ja maanjäristykset jalkojemme +alla, jotka kaatavat huoneet kumoon meidän päällemme." + +"Lissabon", mutisi Worse; hänellä oli kuva salissa sohvan yli suuresta +maanjäristyksestä. + +"Neljäs vaikuttava syy on syntiemme rajaton luku, kun elimme +himoissamme, juopumuksessa, syömäryydessä ja kauhistavassa epäjumalan +palveluksessa. + +"Viides on elämämme lyhyys, joka totisesti huutaa meitä kääntymään. +Sillä elämä kuluu nopeasti, ikäänkuin lentäisimme täältä, ja meidän +vuotemme pikemmin kuin juttu. + +"Kuudes syy on vähäinen luku niitä, jotka autuaiksi pääsevät; sillä +portti on ahdas ja tie on kaitanen, joka elämään viepi, ja harvat ne, +jotka sen löytävät. + +"Seitsemänneksi kuolema meitä uhkaa, joka on lihalle vastenmielinen, ja +ajatus kuolemasta on katkera jokaiselle, joka on vangittu maailman +hekkumassa." + +Worse liikkui levottomasti sängyssä, ikäänkuin olisi tahtonut +keskeyttää, mutta Saara jatkoi: + +"Meidän pitää myöskin muistaa tuomion päivää, joka on tuleva kuin varas +yöllä, jolloin taivahat katoovat suurella melulla; elementit sulavat +kuumuudesta ja maa sekä kaikki, mitä siinä on, palaa poroksi. + +"Mutta yhdeksäs ja viimeinen syy on helvetin piina, joka kaikista +tuskista on suurin ja kauhein. Raamattu hirvittävällä tavalla puhuu +kadotettujen tilasta ijankaikkisessa tulessa, jossa käärme ei koskaan +kuole eikä tuli koskaan sammu; kadotuksesta, sammumattomasta suosta, +joka ijankaikkisesti palaa tulikivellä ja tulella; sitä sanotaan +Gehennaksi, joka selitettynä on: ijankaikkinen piina; ja kirjoitettu +on: tämä luola on eilisestä valmistettu, -- jopa kuninkaallekin -- se +on syvä ja avara tarpeeksi. Tuo asumus siellä sisällä on tulta ja puuta +suurimmassa määrässä; Herran henki on sytyttävä sitä ikäänkuin +tulikivi-virtaa." + +"Kuules Saara, etkö luule että voisit lukea jotakin muuta?" kysyi Worse +levottomasti. + +"Helvetin piinan päiviä", jatkoi Saara lukemistansa, "tulee aina +kestämään eikä sen vuodet koskaan lopu. Kun niin monta vuotta on +kulunut kuin ihmisiä on maailmassa ja tähtiä taivaalla, kun niin monta +tuhatta vuotta on loppunut kuin kiviä ja hietaa on meren pohjalla, +tulee paitsi näitä vielä kymmenen sataa tuhatta lisäksi. Ne, jotka +eivät kadu kuullessansa tätä, he saavat sitä kokea ja tulla repaleiksi +revityksi. Kaikki juomarit ja pilkkaajat ja ne, joidenka jumalana +heidän vatsansa on, ja ne, jotka palvelevat himojansa, ynnä kaikki +epäuskoiset tulevat samana päivänä seisomaan Jumalan tuomioistuimen +edessä. Silloin Jumalan majesteetti on ilmestyvä vereen asti kostavalla +miekalla ja tuomion sauvalla. Perkele, tuo vanha saatana, on seisova +toisella puolella heidän päällekantajanansa ja heidän allansa on oleva +helvetin avonainen kita valmiina heitä nielemään." + +"Saara, Saara! Älä lue enemmän!" pyysi Worse. + +Mutta Saara koroitti ääntänsä ja sanat leikkasivat kuin terävät +veitset: "silloin on se julistettava tuo kauhea ja hirvittävä tuomio: +menkää pois, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka perkeleelle ja +hänen enkeleillensä valmistettu on! Siellä saavat juoda Jumalan +ijankaikkisen vihan pikarista, pimeyden valtakunnassa, perkeleen +kauhistavassa läheisyydessä, kaikkien Herran kirottujen vihollisten +parissa. Siellä surkea ja surullinen Jumalan vihan pauhina on aina +soiva heidän korvissansa, siellä on oleva itkua ja hampaitten +kiristystä, siellä ei muuta iloa ole kuin hirveä tyhjyys, voivotus ja +ääretön valitus. Heidän huutonsa ja ulvontansa on oleva ankara, syvät +heidän huokauksensa ja heidän kurjuutensa niin sanomaton, että ulvovat +kuin koirat ja villisudet, ja ulvoten, raivoten tulevat he huutamaan +kadotuksessaan: voi, voi, voi minua että synnyin maailmaan! Oi ett'en +koskaan olisi syntynyt, ett'ei äitini koskaan olisi minua synnyttänyt! +Kirottu se hetki, jolloin sikisin, se hetki, jolloin synnyin, ja se +päivä, jolloin äitini rintoja imin". + +"Saara! Lopeta Jumalan tähden!" huusi Jaakko Worse; hän istui +sängyssään, pitäen kiinni siitä molemmin käsin, hikihelmet nousivat +otsallensa ja hän vapisi niin että sänky tärisi. + +Saara käänsi terävät silmänsä hänen puoleensa ja sanoi: + +"Oletko vihdoinkin langennut elävän Jumalan käsiin?" + +"Saara, Saara, mitä pitää minun tehdä?" + +"Rukoile!" vastasi hän ja meni. + +Worse makasi väännellen itseään tuskissa ja vaivoissa, huusi Saaraa, +pyysi häntä armahtamaan ja tulemaan hänen luoksensa; hän kuuli että +Saara oli viereisessä huoneessa. Vihdoin Saara tuli. + +"Saara, miksi olet niin kova minua kohtaan? Semmoinen et ollut ennen." + +"Minä en kohdellut sinua oikealla tavalla." + +"Luuletko että tämä on oikea?" + +"Toivon niin olevan." + +"Niin, niin, sinä ymmärrät sitä paraiten; mutta sinun pitää auttaa +minua -- Saara, älä mene pois luotani!" ja hän piti Saaran kädestä +kiinni, ikäänkuin olisi ollut uppomaisillaan. + +Muutamia päiviä sen jälkeen hän sai nousta vuoteestaan; hän käveli +ympäri taloa, missä Saara oli, levotonna kun Saara lähti huoneesta. + +Tai istui hän jossakin nurkassa hengellinen kirja kädessä, ei juuri +lukeakseen, vaan suojellakseen itseänsä paholaisen hyökkäyksiltä. + +Sillä nyt hän oli päässyt selville siitä, mitä ei ennen ollut oikein +uskonut, että paholainen aina oli häntä väijymässä. + +Kun Saaran oli onnistunut peloittaa Worse luotansa, heltyi hänen +ankaruutensa. Ainoastaan silloin kun Worse häntä vaivasi tai viittasi +siihen, että hän nyt oli terve taas ja että sänkyä sopisi muuttaa +paikallensa jälleen, silloin ilmaantui taas tuo kova katse Saaran +silmiin ja hän luki tai puhui Worselle jotakin, joka saattoi hänet +puolihulluksi. + +Itse Saara kulki ikäänkuin synkimmässä pimeydessä. Ei hänellä ollut +rukouksia eikä virsiä mielessä, ja rukoushetkissä kuunteli hän +hajamielisenä. + +Sinä hetkenä, jolloin Fennefos häntä syleili, tuli hänelle selväksi +mikä ääretön petos oli hänelle tehty. Hänen nuoruutensa, hänen kuohuvan +verensä, lämpimän, äärettömän rakkautensa tähän mieheen, kaikki olivat +he sortaneet ja kukistaneet Jumalan sanalla, saarnoilla, virsillä, +raamatunlauseilla, puheilla ja rukouksilla. + +Ja tuo kaikki ei ollut muuta kuin sanoja -- sanoja -- sanoja --, joita +hän pilkalla viskasi luotansa. Hän ei enää tietänyt mitään uskosta ja +toivosta, mutta rakkaudesta hän tiesi, tiesi rakastavansa yhtä ainoata +miestä, rakastavansa häntä raivokkaasti, hurjasti. + +Fennefos'in poissa-olon aikana kävi Saara kuin kuumeessa. Kun hän +palasi, muutti hän Saaran äidin luota haugelaisten taloon. Se oli aivan +kaupungin läheisyydessä, ja Saara, joka muuten ei päässyt lähimpien +katujen ulko-puolelle, rupesi tekemään pitkiä kävelyretkiä +lähiseuduilla. + +Suuren kiven tai aidan suojassa seisoi Saara katselemassa Fennefos'ia, +kun hän oli työssä ulkona. Jos Saara ei saanut häntä nähdä, istui hän +vuoren rinteelle ja tuijotti eteensä tai poimi kukkasen ja tarkasti +sitä joka puolelta, ikäänkuin se olisi ollut jotain outoa, jota hän ei +ollut koskaan ennen nähnyt. + +Rukouskokouksissa sai hän katsella Fennefos'ia, mutta tämä ei puhunut +koskaan eikä hän kertaakaan katsellut siihen suuntaan, missä Saara +istui. + +Saarassa ei kukaan huomannut mitään erinomaista, mutta Fennefos'issa +arvelivat edullisen muutoksen tapahtuneen. Se ylenpalttinen ankaruus, +millä hän oli aloittanut, oli hänestä tykkönään kadonnut, sen sijaan +oli hän melkein nöyrä käytökseltään. + + + + +XIII. + + +Se talo, jota useat etevimmät haugelaiset omistivat, oli jotensakin +suuri, ja paitsi maanviljelystä siinä harjoitettiin vähän +tehdasliikettäkin. + +Siinä oli siis tarpeeksi työtä sille, jonka tuli johtaa kaikkea, ja +Fennefos ryhtyi kun ryhtyikin tavattomalla innolla ja voimalla toimeen. +Mutta ensi viikkoina hän ei voinut johtaa rukoushetkiä tuossa suuressa +työmies-joukossa, joka haugelaisten tapaan kokoontui atrioille ja +kotirukouksiin suureen huoneesen pitkän yhteisen pöydän ääreen. + +Hans Nilsen supisti toimensa siihen, että oli ensimmäisenä työssä, vaan +rukoushetkinä oli hän ääneti ja alakuloinen. Vaan parin kuukauden +kuluttua tällä tavalla nosti hän taas päätänsä ja kirkkaat harmaat +silmänsä. Raskaassa ruumiillisessa työssä ja kaiken sen edesvastauksen +alaisena, jossa hän oli päällysmiehenä, saavutti hänen vahva, terve +luontonsa jälleen tasapainon. + +Hän katui kyllä alati tuota heikkouden hetkeä ja häpesi siitä, +mutta hän rupesi myöskin käsittämään että se saattaa tapahtua +parhaimmallekin, ja hän kiitti Jumalaa siitä, että oli tullut hänen +avukseen viimeisenä hetkenä. + +Mutta samalla kuin tuo tapaus oli ilmaissut Fennefos'ille hänen oman +heikkoutensa ja saattanut itseensä luottamuksen hänessä horjumaan +suuressa määrässä, saattoi se hänet myöskin epäilemään oliko oikein +että hän vaati niin paljon muilta, kuin hän vaati. + +Ajatellessaan noita huolistuneita raukkoja tuolla pohjoisessa, oli +hänestä väärin rasittaa heitä niin suurilla vaatimuksilla; +ajatellessaan noita haugelaispohattoja täällä, oli hänestä häpeä elää +heidän keskuudessansa. Välistä hän toivottomuudessaan arveli että oli +yhtä hullusti siellä kuin täällä, ja hän ikävöi jotakin aivan uutta. + +Näin pitkälle päästyänsä, oli hänen miettiminen mitenkä hän tästälähin +asettaisi elämänsä. Jäädä tänne ei hän voinut. Omasta puolestaan ei hän +pelännyt suuresti -- vaikka hän ei koskaan enää tohtinut olla varma +itsestään. Vaan Saaran tähden täytyi hänen lähteä pois. Tuntuipa vielä +ikäänkuin tulivirta olisi juossut hänen suonissaan muistellessa noita +silmiä, joihin hän hetkeksi oli katsonut, silloin kuin Saara oli hänen +vallassaan; ja katsomattakaan Saaraan tunsi hän samaa tulta kun he +tapasivat toisiansa rukoushetkinä. + +Heidän oli eroaminen, se oli selvä asia; sitä hän kertoi kertomistaan +itsekseen, eikä kuitenkaan lähtenyt. Täällä oli tarpeeksi työtä myöhään +syksyyn asti, ja sitä paitsi -- minne hänen oli lähteminen? + +Jätettyään tämän paikan ei ollut yhtään paikkaa koko avarassa +maailmassa, joka olisi vetänyt hänet puolehensa; ei kotiseutu eikä +ystävät ylt'ympärillä; mieluimmin tahtoisi hän päästä näkemästä ketään +ja elää yksinänsä. + +Hänen sydämensä kärsi syvistä haavoista ja hän ajatteli näinä aikoina +usein Henrietteä. Hänkin oli sidottu elämässä ja kuolemassa rakkauteen, +jota ei yksikään ajatus saisi saastuttaa. Saaran edestä tahtoi hän +rukoilla. + +Mutta vanhimmat murehtien pitivät Hans Nilsen'iä silmällä. Sivert +Jespersen'in talossa pidetty puhe teki suurta vahinkoa. Ihmisten kesken +kerrottiin että haugelaiset olivat eripuraisia keskenänsä ja että +Fennefos oli eronnut heistä. + +Veljestenkin parissa vallitsi levottomuus. Ne, jotka eivät olleet +läsnä, tahtoivat tietää mitä Fennefos oli puhunut; mutta ne, jotka +olivat olleet läsnä, vastasivat kiertämällä. Sill'aikaa kasvoi sekä +ystävissä että vihamiehissä uteliaisuus ja into saada selville oliko +jotain arveluttavaa tuossa kunnioitetussa ja yleisesti tunnetussa +miehessä. Lisäksi tuli hänen muuttunut käytöksensä kohta puheen +jälkeen; epäilemättä oli jotain tapahtunut, arvattiin sitä tätä, ja +vanhimmat istuivat neuvottelemassa. "Minä arvelen", sanoi Sivert +Jespersen, katsoen ympärillensä pienessä veljespiirissä, "että kaikki +olemme yksimieliset siitä, että tässä asiassa on naisia osallisina?" + +"Olen kuullut kerrottavan", sanoi Endre Egeland, "että hän paljon on +viljellyt matami Torvestad'in tyttären, Henrietten tuttavuutta." + +"Henriettenkö?" kertoi Sivert Jespersen, venyttäen tuota epäilevää +kysymystä. + +Hetken hämmästys ja äänettömyys syntyi. + +"Ei, ei", sanoi vanha värjäri, "emme saa uskoa niin pahoja asioita." + +"Kaikissa tapauksissa, rakkaat ystävät", sanoi Sivert Jespersen +lempeästi, "täytyy meidän kaikkien yhtenä miehenä tuumia, mitenkä +voisimme auttaa veljeämme Hans Nilsen'iä kaikessa tuskassa ja +koetuksessa. Minä olen ajatellut, jos siihen suostutte, että +kokoontuisimme maataloon lauantaina iltapäivällä. Tarkastettuamme +kirjoja, voisimme kenties puhua hänen kanssansa vähän." + +"Vaan olkaamme varovaiset", arveli vanhus, "emmehän tiedä mitään +hänestä." + +"Ei, rakas ystävä, enhän minä tarkoittanutkaan että me +ymmärtämättömyydellä --" + +"Minä tiedän että olet varovainen, Sivert Jespersen; mutta muistakaamme +että hän on väkevin meistä; emme saa häntä kadottaa." + +Lauantai, jolloin sopimuksen mukaan kokoontuivat taloon, oli viimeinen +päivä syyskuuta. Heillä oli siis tarkastettavana koko kuukauden tilit +talosta, värjäystehtaasta, myllystä y.m. + +Tilit olivat kunnossa ja kaikki hyvässä järjestyksessä; he kiittivät +Hans Nilsen'iä ja olivat erittäin ystävällisiä. Mutta kun kirjat oli +kiinnilyöty ja sopimuksia tehty tulevaisuudesta, jäivät he istumaan +tuoleillensa pitkin seiniä. Fennefos, joka istui keskellä lattiaa, +katseli tyynesti toisesta toiseen. + +Ei keneltäkään jäänyt huomaamatta, että hänellä tänään oli entinen +katsantonsa; alakuloinen, epävakaa katse, jota jonkun aikaa olivat +hänessä havainneet, oli aivan kadonnut, ja, päivettyneenä ja terveenä +siinä istuessaan kalpeitten kaupunkilaisten keskellä, näytti hän heistä +voimakkaammalta kuin koskaan ennen. + +Sentähden teki värjäri viittauksia Sivert Jespersen'ille ja nousi +ikäänkuin mennäkseen. + +Mutta Sivert Jespersen oli päättänyt päästä selville Fennefos'in +salaisuudesta tai ainakin hankkia itselleen ja vanhimmille voimaa +hallitsemaan tuota itsenäistä nuorta miestä. + +"Me olemme puhuneet keskenämme", aloitti hän, "me olemme puhuneet +sinusta, rakas Hans Nilsen, niin me olemme todellakin puhuneet sinusta. +Me arvelimme kaikki että sinä käytit jotensakin ankaria sanoja +taannoin, tiedät itse, minun kodissani." + +"Puhuin innostuksen voimalla; ja jos sanani olivat liian kovia, pyydän +teitä antamaan ne anteeksi; luulin ne tarpeellisiksi, mutta vihaa ei +ollut sydämessäni." + +"Ei suinkaan olekaan", jatkoi Sivert Jespersen, "mutta meitä on +huolistuttanut se alakuloinen mielentila, jossa sittemmin olemme sinua +nähneet. Sinä olet vielä nuori, Hans Nilsen, ja me olemme vanhoja, +ainakin vanhemmat sinua kaikki. Ja me niin hyvin tunnemme nuoren veren +koetukset; ja jos olet joutunut tappiolle taistelussa vihollista +vastaan omassa lihassasi, niin ojennamme me sinulle kättä." + +Hans Nilsen Fennefos katseli kirkkailla silmillään toisesta toiseen, ja +kaikkein mielestä katseli hän tuskallisen kauan Endre Egeland'ia, + +"Minä kiitän teitä, vaan Jumala on ollut minulle armollinen, enkä siinä +tarvitse mitään käden ojennusta." + +"Sanomattoman hauska kuulla!" lausui lempeästi Sivert Jespersen. "Vaan +älä suutu minuun, rakas ystävä! Jos kohta ulkonaisessa merkityksessä +olemme lankeemuksesta suojeltu, ethän unhottane että totisia sanoja on +kirjoitettu ajatuksista, sanoista ja haluistakin." + +"Tahtookohan kukaan teistä heittää ensimmäisen kiven?" kysyi Hans +Nilsen tyynesti läsnäolijoilta. + +Ei kenkään vastannut, ja se, joka istui lähinnä Sivert Jespersen'ia, +polki häntä jalalle, saadakseen hänen lakkaamaan. Vaan nyt oli +myöhäistä; Fennefos teki päätöksen, nousi yht'äkkiä ja puhui näin: + +"Rakkaat veljet ja ystävät! Tosiaankin käytin kovia sanoja viimein +teille puhuessani. Minä tulin kurjuuden majoista ja näin ylöllisyyttä, +minä tulin nälästä ja kärsimyksestä ja minut pantiin rikkaan miehen +pöytään istumaan. Sentähden muistin mitä Hauge on jättänyt meille +ohjeeksi: Vanhimmat älkööt salliko kanssavanhimmissaan mitään +velttoutta, vaan rangaiskoot heitä tarpeen mukaan sekä yleisesti että +jokaista yksityisesti. Tarkasti ovat ne silmällä pidettävät, jotka ovat +saavuttaneet uskovaisten kunnioituksen ja jotka pyytävät olla hyviä +kristittyjä, jotta eivät tottuisi imartelemiseen ja leväperäisyyteen, +vaan kärsivät ankaria muistutuksia ja yksinkertaista ruokaa. Sentähden +minä puhuin velvollisuuden tunteitten ohjaamana. Vaan sen jälkeen on +Herran käsi koskenut raskaasti minuun; ja suuressa viheliäisyydessäni +arvelin ett'en koskaan enää rohkenisi astua esille puhumaan rankaisevaa +sanaa. Sillä aikaa olette nähneet minun alakuloisena ja masennettuna +kulkevan parissanne. Mutta kiitetty olkoon Jumala, joka on nostanut +minut jälleen armonsa kautta; nyt uskallan toivoa ett'ei Herra peräti +hylkää minua levottomana välikappaleena. Vaan, rakkaat ystävät, teidän +pariinne en voi enään jäädä." + +Kaikki katsoivat levottomasti häneen. + +"Aiotko erota veljistä?" kysyi vanhus. + +"En, sitä en ai'o, mutta minun täytyy tähteä pois täältä, oman +heikkouteni tähden ja sen vuoksi että pelkään en voivani tämän jälkeen +kyllin ankarasti rangaista ja varoittaa teitä, sillä, rakkaat ystävät, +luulen että te surkeasti eksytte monessa asiassa." + +"Aiotko taas lähteä pohjoiseen päin?" kysyi yksi. + +"Vai onko Herra vetänyt sydämesi pakana-raukkojen puoleen Afrikassa?" +sanoi toinen. + +Hans Nilsen katsahti häneen: "Kiitos siitä sanasta; sitä tahdon miettiä +ja rukoilla henkeä neuvomaan minulle oikeata tietä". + +Se oli heille kaikille helpoitukseksi. Lähetystoimikin oli heidän +työalansa, herätetty ja alkuunpantu herrnhutien ja Haugen ystävien +kautta. Jos Hans Nilsen joutui lähetystoimeen, oli hän vastakin heidän +omansa, eivätkä he kadottaisi häntä; vasta nyt he tunsivat minä tukena +hän oli heille kaikille. + +Sivert Jespersen rupesikin kohta kehoittamaan häntä suostumaan siihen, +että hänet lähetettäisiin pimeille pakanamaille. + +Vaan tuo puhetapa että "hänet lähetettäisiin" sekö sen vaikutti, vai +eikö Hans Nilsen tänään voinut kärsiä Sivert'iä, yhtä kaikki, hän +vastasi jotensakin jyrkästi: "jos minä menen, ainoastaan yksi +minut lähettää, ja se on Herra Jumala. Olkaa myös varoillanne +lähetystoimessa, rakkaat ystävät! Muistatte kuinka teitä pilkkasivat +sekä epäuskoiset että papit kun ensin aloititte. Ja katsokaa, nyt jo, +kun se tuli, jonka te sytytitte, on levinnyt yli maan niin että apua ja +rahoja runsaasti teille tulvailee, katsokaa nyt tulee noita samoja +pappeja parvittain kuin korppeja, joita lihavan haju tänne houkuttelee. +He eivät tahdo jättää kristillistä työtä maallikkojen haltuun, kun +siinä kerran on elinvoimaa, vaan tahtovat taivuttaa sitä kirkon +alaiseksi, kuten sanovat, s.o. he tahtovat pilata työnne, tuoden siihen +ylpeytensä ja suvaitsemattomuutensa; niin kauvan kuin hyvin käy +tahtovat he olla etunenässä huutamassa: kas tässä olemme me! vaan jos +jotain nurin käy, silloin ryömivät he taakse, sanoen: niinpä käy kun +kansa saa hallita itseänsä". + +Vanha tuli leimusi nyt hänessä. Vanhimmat katselivat toisiansa +murehtien, kun olivat kadottamaisillaan tämän veljen, ja yksi heistä +sanoi: + +"Vaan jos et tahdo ruveta meidän lähettilääksi, minne sitten aiot +mennä?" + +"Kyllä kai minä pakanoita löydän", vastasi Hans Nilsen, "vaan +erotkaamme nyt täksi kertaa; ja sallikoon Jumala, joka isämme herätti, +meissä kaikissa ensimmäisen rakkauden voimalla, jotta voisimme +toimittaa hänen työnsä hänelle mieliksi." + +Sitten ojensi hän heille kättä toiselle toisensa perästä, ja he +menivät. + +Oli tyyni, raskas syys-ilta. Tuo pieni seura kulki ketojen poikki +kaupunkiin päin. Haugelaistalo, joksi rahvas sitä nimitti, oli tuossa +kauniin ilta-auringon valaisemana, kelvollisine maalattuine +rakennuksineen. Maa oli laihaa, mutta hyvin hoidettua ja kunnollisten +kiviaitojen taakse oli siellä täällä istutettu puita. + +Vaan kun tuo pieni seura tuli kiviaidan portille, josta tie meni +suoraan alas kaupunkiin, seisahtui vanha värjäri ja hyrskähti itkuun. +Muut kokoontuivat hänen ympärillensä. + +"Tässä seisoin keväällä 1804 isäni ja Hans Nilsen Haugen seurassa. +Siihen aikaan tässä oli kanervikko ja paljaita kallioita minne vaan +kääntyi. Isäni ja Hauge puhuivat tämän alangon ynnä rämeikön +ostamisesta, niinkuin sittemmin tapahtuikin. Hauge neuvoi mitä täällä +oli tehtävä ja toimeenpantava -- melkein niinkuin me sitten teimme. Kun +meidän sitten oli kotiin meneminen, sanoi isäni: 'kun nyt vaan Jumala +antaisi siunauksensa siihen!' Hän ajatteli kai maallista siunausta, +isäni; olihan se rohkea teko, ja paljon rahoja ei siihen aikaan ollut +Haugen ystävillä. Mutta Hauge itse hymyili, sanoen: 'En todellakaan +pelkää sen puolesta, Ingebret, jos tarkoitat maallista hyvää. Ennemmin +pyytäisin Jumalaa varjelemaan jälkeläisiämme liian suuresta +ulkonaisesta myötäkäymisestä. Ja sinun tulee muistaa' -- sanoi hän +sitten minulle -- 'sinun, joka olet nuori: vahvaa selkää tarvitaan +kantamaan hyviä päiviä.' Minä näen häntä niin selvästi edessäni juuri +semmoisena kuin hän tässä seisoi. Olihan hän itse vielä nuori eikä +minua paljoa vanhempi, ja kuitenkin tuntui minusta ikäänkuin olisin +seisonut ylevän, arvoisan henkilön edessä, jolle minun tuli syvästi +kumartaa. Jotain senkaltaista tunsin minä tänäänkin nuoren Hans Nilsen +Fennefos'in puhuessa. Ei sitä ole kieltämistä: hän on oikeassa, ja +ensimmäinen rakkaus on meissä laimeentunut." + +Vanhus pudisti surumielisenä päätänsä ja meni alas kaupunkiin päin; +muut seurasivat äänettöminä. + +Matami Torvestad kävi harmaaksi harmista näihin aikoihin. Veljet olivat +vieneet pois Hans Nilsen'in hänen luotansa ja jatkoivat toimintaansa +hänen selkänsä takana: Gnadan'in temput näyttivät myöskin aivan +hyödyttömiltä. + +Tosin Henriette taipui ja kalpeni nälästä ja sisäänsulkemisesta, vaan +uhkarohkea tuli syttyi sen sijaan hänen silmissään; ja eräänä päivänä +äiti kuuli hänen laulavan reippaalla äänellä: + + "Merimiehen morsian rakastaa + Mert' aavaa, jylhää, aaltosaa: + Se ompi vuode morsiamen + Ja kehto sulhon poikasen." + +Nyt matami Torvestad ei enää voinut malttaa mieltänsä; ja miettimättä +hyökkäsi hän huoneesen Henrietten luo ja antoi hänelle aika +korvapuustit kummallekin korvalle, sanoen mennessään: "kyllä minä pian +opetan sinulle toista laulua; odotappas vaan!" + +Henriette istui kuin kivettyneenä. Oli hän ennenkin nähnyt äitinsä +suuttuneena ja lapsuuden ijällä saanut monta korvapuustia, vaan +semmoisena ei hän koskaan ennen ollut äitiänsä nähnyt. Hyvää hän ei +aavistanut; vaan niin kauheata, kuin nyt seurasi, ei hän voinut +aavistaa. + +Tuntia myöhemmin Henriette kutsuttiin ulos saliin, jossa oli Endre +Egelandin vaimo. Tämä paksu, kelpeä rouva suuteli Henrietteä, ja nyt +ilmoitettiin että Henriette oli samana hetkenä kihlattu Erik +Pontoppidan Egelandille, ilkeimmälle miehelle, mitä hän tiesi +maailmassa. + +Kuultuansa tämän kihlauksen meni Saara piharakennukseen äitinsä +puheille. He sulkeutuivat lukon taakse, mutta keskustelu tuli lyhyeksi. +Matami Torvestad torjui kohta tyttärensä pois luotaan, ja kun Saara +ratkaisevana hetkenä istui äitinsä edessä vanhassa huoneessa, ei +hänellä ollut rohkeutta ruveta lopulliseen taisteluun. + +Mitä oli hänen sanominen? Pitikö hänen ilmaista oma kurjuutensa, oma +häpeänsä. + +Saara meni ylös Henrietten luo. Kaikkiin hänen puheisinsa Henriette ei +vastannut muuta kuin: "En tahdo, en tahdo; olenhan minä luvannut." +Henriette oli sairaana, oli kuumeessa. + +Saara riisui vaatteet hänen päältänsä ja sai hänet vuoteelle; mutta +äiti tahtoi itse hoitaa häntä. Ja Saaran täytyi lähteä pois +alakuloisempana, onnettomampana kuin oli tullessaan ollut. + +Mitä syksymmäksi aika kului, sitä enemmän Saaran sydän paatui. +Fennefos'in katse oli kirkastunut jälleen; hän katseli Saaraa ikäänkuin +tämä olisi ollut hänestä hyvin kaukana. + +Eräänä päivänä kerrottiin että Fennefos rupee lähetyssaarnaajaksi. +Saara kuuli sen ja pimeys peitti hänen sielunsa. Hän vihasi äitiänsä ja +kammosi miestänsä; vaan hän oli niin hiljainen käytökseltään, ettei +kukaan aavistanut mitä ajatuksia hänessä kuohui. + +Jaakko Worse oli nyt todenteolla ruvennut perkeleen kimppuun. +Vähitellen hänelle muka selvisi että paholainen aina ja kaikkialla oli +läsnä sekä hänen ulkopuolellansa että sisimmässä sydämessään. Ja he +taistelivat, perkele ja kippari Worse, aamusta iltaan ja yöllä hänen +unissaan. + +Tavallisesti Worse joutui tappiolle. + +Vaan joskus hänenkin onnistui pettää tuota viekasta saatanaa, kun hän +hyvään aikaan huomasi hänen kirotut juonensa. + +Niinpä eräänä päivänä Randulfin seurassa. + +Randulf oli saanut Worsen mukaansa kävelymatkalle kaupungille, käveli +jutellen hänen kanssansa ja houkutteli häntä yhä kauemmaksi +laivaveistämöön päin; mutta yht'äkkiä Worse sen huomasi. + +Hän kuuli muutamilta ohitsejuoksevilta pojilta, että laiva oli +sysättävä mereen, ja nyt hänen oli helppo nähdä paholaisen paula. + +Sillä se oli perkeleen tavallisia kepposia, että viekoitteli hänen +ajatuksiansa entisen elämän synti-kurjuuteen semmoisten asiain avulla, +jotka koskivat merta ja laivoja. + +Sentähden oli Worse jo aikoja sitten pannut "Perheen Toivon" puoleksi +valmistuneen mallin ylisille, ja kun hän nyt huomasi että perkele häntä +houkutteli Tuomas Randulfin muodossa, kääntyi hän yhtäkkiä ja riensi +kotia Saaran luo. + +Mutta Randulf suri ystäväänsä, ja illalla hän lausui klubissa: "nyt on +Jaakko Worse pian mennyt; muistakaa sanani: hän ei elä enää kauan, sen +näin hänestä tänään". + +"Sitä en usko", sanoi toinen, "kylläpä hän näyttää vähän kelmeältä ja +haljakkaalta, mutta --" + +"Mutta, minä näin sen hänen housuistaan", vastasi Randulf. + +"Mitä perhanan tuhmuuksia sinä puhut, Randulf?" huusi luotsioltermanni +pelipöydän äärestä. + +"Vai tuhmuuksiako?" vastasi Randulf, halukkaana kiistelemään. "Olkoon +sinun sanasi kaikessa kunniassa ja minun sanani pujahtakoon plakkariin; +mutta niin on kuin sanon. Kun kuolema on miehen merkinnyt, käy hän noin +kummallisen oikoseksi ja löyhäksi housuissaan." + +Kaikki nauroivat ja sanoivat syyn siihen olevan sen, että sairaat +ihmiset laihtuvat. + +"Ei, ei", huusi Randulf innoissaan, "Minä tarkoitan aivan toista. +Housut näyttävät noin tyhjiltä, raskailta ja pitkiltä, ikäänkuin +olisivat putoamaisillaan, ja edessä jalan kohdalla kääntyy niissä kolme +suurta taivetta. Kun sen näen, niin tiedän: se mies ei kauan elä. +Siihen voitte luottaa, sillä se on vakaa ja järkähtämätön totuus." + +Kun huonoja ilmoja tuli Lokakuulla, Jaakko Worse vielä harvemmin meni +ulos; hän ei kärsinyt vilua ja istui mieluummin huoneessa. Kirjasia hän +luki niin hyvin kuin taisi; vaan ei hän kuitenkaan saavuttanut hengen +vapautta, jota niin suuresti kaipasi. + +Rukouskokouksissa oli kummallista nähdä, noiden tyynten, hartaiden +kasvojen parissa, tuo vanha huolistunut mies tuuheine harmaine +hiuksineen, joka, kasvot rypyssä ja löyhinä, katseli toisesta toiseen, +halukkaasti kuunnellen mitä puhuttiin ja toivoen kerrankin saavansa +kuulla ne sanat, jotka antaisivat hänelle rauhaa ja hengen vapautta. + +Mutta paholainen oli saanut hänestä liian lujasti kiinni. Hän pani +kirouksia Worsen kielelle ja pahoja ajatuksia hänen sydämeensä; +kokouksissa, kun Sivert Jespersen luki postillasta, tuli perkele, +kulettaen noita 200 tynnyriä suoloja, tai käänsi paholainen hänen +silmänsä niin, että hän luuli Endre Egelandin istuvan vilkkumassa +nuorille tytöille pienillä vihriäisillä silmillään. + +Yöllä, tuulen vinkuessa pienessä solassa Worsen talon vieressä, perkele +vei hänet ulos myrskyiselle merelle "Perheen Toivolla", jotta hänellä +oli syntinen ilo ajatellessaan kuinka hän hallitsi tuota komeaa laivaa +ja kuinka kauniisti se purjehti isoilla laineilla. + +Tai perkele kiusasi häntä ylpeyteen, kun Garman & Worse teki hyviä +kauppoja, taikka suuttumiseen ja kärsimättömyyteen kun Romarino tuli +pyytämään rahoja tai hänen nimeänsä johonkin paperiin. + +Käyttipä perkele Tuomas Randulfiakin hänen kadotuksekseen; ja eräänä +päivänä kun he tapasivat toisiansa Worsen portilla, täytyi Worsen +rientää jälleen kotia Saaran luo; hän oli selvästi näkevinään että +Randulfilla oli pitkät käyrät kynnet. + +Makuuhuoneessa oli parasta olla, varsinkin kun Saara oli siellä. Siellä +hän osasi torjua perkeleen luotansa, jos piti oikein tarkkaa vaaria. + +Vaan Worsen kivut yltyivät yltymistään; hän nukkui huonosti ja kadotti +ruokahalunsa. Hänelle kelpasi vielä ainoastaan hernerokka ja sianliha, +jota hän aina oli merellä syönyt. Kun hän tunsi rokan hajua kyökistä, +silloin hän aina virkistyi. + +Vaan eräänä päivänä juolahti hänen mieleensä että sekin oli paholaisen +viekkaita pauloja, jotta paholainen houkutteli hänen ajatuksiansa pois +siitä ainoasta, mikä oli tärkeä, ja ajoi ne takaisin entisen elämän +suureen synti-kurjuuteen. + +Ja heidän istuessaan pöytään, hän tuskin uskalsi koskea ruokaan; +perkele oli hernerokassakin. + + + + +XIV. + + +Rakas Kristian Fredrik! + +Autuaan äitisi kuoltua, jonka liian aikaista poismenoa vieläkin +suremme, en muista olleeni niin content ja hyvällä mielellä kuin tähän +aikaan. Jokaisen ihmisen elämässä on aika, jolloin hänen olentonsa ja +sisällinen luontonsa ikäänkuin muuttuu ja toiseksi vaihtuu. Hänen +harrastuksensa ovat samat, se into, millä hän työnsä toimittaa, ei +vähene; ja kuitenkin saa hän, tämän ajan tultua, ikäänkuin toiset +silmät, millä voi nähdä, ja osaksi toiset tunteet, millä voi tuntea. + +Se muutos, jota näin olen vaan epäselvästi voinut kuvata, +välttämättömästi tapahtuu kun nuoruudesta astumme vanhuuden ikään, ja +tämän askeleen olen minä astunut viime vuosina äitisi kuoltua; kiittäen +armollista Jumalaa, voin minä tänään sanoa että olen onnellinen +ollessani vanha mies. + +Varsinkin on sydämeni täynnä kiitollisuutta ajatellessani, kuinka +paljon ruumiillista voimaa ja terveyttä minulla vielä on, ja varsinkin +että minulla on henkistä verveä, jotta ei mikään, joka tähän asti on +sieluni voimia puoleensa kääntänyt, vielä ole käynyt minulle vieraaksi +tai yhdentekeväksi. Mieleni on ainoastaan tyynempi, aivot toimittavat +paremmin functioniansa, himojen häiritsemättä, nuoruuden, välistä +liiallisen innon sijaan on astunut kypsyneen miehen tyyni +miettimis-voima. + +Minä kirjoitan tänään sinulle tavallista laveammalta, rakas poikani, ja +aineista, joihin tavallisesti emme ole koskeneet correspondenceissamme; +mutta syynä siihen on haluni saada sinua käsittämään ne olot, joihin +kerran joudut, niinkuin myöskin toivoni, että tämä kirje on oleva +viimeisiä, joita kirjoitan ollessamme näin kaukana toisistamme. Sillä +nyt ja vast'edes se on toivoni ja isällinen tahtoni että entisten +sopimuksiemme mukaan palajat kotias ensi keväänä; sinun päätettäväksesi +jätän tahdotko palata kotia Parisin ja Kyöbenhamnin kautta vai tahdotko +lähteä takaisin Englantiin, tullaksesi sieltä jollain ensimmäisistä +merikrapu-laivoista. + +Ilolla olen näkevä sinua kotona taas hyvissä voimissa, ja minä toivon +että sinä puolestasi olet menestyvä ja oleva onnellinen näissä oloissa +sekä työtä tehdessäsi kauppatoimessamme. Ei ole mennyt mielestäni että +itse pidin Sandsgaard'ia tomuisena nurkkana kun suuresta maailmasta +sinun ijälläsi palasin, monta vuotta ulkomailla oltuani, Vaan elämäni +kokemus on minulle opettanut että mies, jolla on järjellinen elämän +filosofia ja siveelliset mielipiteet, helposti tulee toimeen minne vaan +kohtalo hänet asettaa. Ja minä rohkenen toivoa että, vaikkapa +tulisitkin suoraan Parisista, et ole pitävä Sandsgaard'ia aivan +ala-arvoisena olopaikkana; olen nimittäin viime aikoina antanut +sievistää ja decorerata päärakennusta, jotta minusta ei muuta näy +manqueraavan, kuin joukko nuoria ja iloisia ihmisiä loihtimaan esille +niitä aikoja, joissa muistoni vielä rakkaudella viihtyy, vaikka +kaipauksen ja surun huntu niitä puoleksi peittää. + +Epäilemättä se seikka on herättänyt huomiotasi, että minä +viimeaikaisessa correspondenceissamme täydellä intentionilla olen +pyytänyt saada sinua tutustumaan asioihimme koko niiden laveudessa sitä +myöten kuin se on ollut mahdollista minulle, rupeamatta liian lavealta +niistä kirjoittamaan. Minä pidän sinua nimittäin jo apulaisenani ja +associena, joksi en voi pitää sinua sopimattomana, vielä vähemmin +kelvottomana, päättäen kirjeistäsi ja kirjanpidostasi sekä +esimiehiesi lausunnoista sinusta ollessasi ulkomailla. Tiedät +siis että kauppahuoneellamme on ollut hyviä vuosia; tavallisesti +kauppamies ei sitä mielellään sano, mutta meidän kesken voin sanoa: +kauppahuoneellamme on ollut tavattoman hyviä vuosia. Sinä olet siis, +kuten toivon, iloisella hämmästyksellä huomaava, että moni kauppahaara, +jota tähän asti, resourcien puutteessa, en ole voinut tarpeeksi +cultiverata, nyt niinkuin nuoret kasvit, runsasta sadetta saatuansa, on +ilahuttavalla tavalla kasvanut, kun käytettävissäni on ollut contantia +rahoja. Kotia tullessasi olet siis löytävä avaran työalan nuorille +voimillesi, samalla kuin pääset kärsimästä sitä huolta ja pelkoa, jota +minä monena vuotena, sinun ja kenenkään tietämättä, olen kärsinyt. + +Minä tulen nyt siihen kohtaan kirjeessäni, jota täydellä syyllä sopisi +sanoa sen pää- eli cardinali-kohdaksi: nimittäin Worsen ja meidän +välisiin suhteisin. Correspondenceissamme emme paljon ole koskeneet +tähän asiaan; kuitenkin olen ollut huomaavinani että ainoastaan lapsen +kunnioitus on estänyt sinua ankarammin arvostelemasta minun asemaani +Worsen suhteen sekä hänen ottamista kauppahuoneesemme. Tahdon siis, +rakas Kristian Fredrik, kerran sanoa sinulle selvillä sanoilla: +se oli kauppahuoneemme pelastus, ni plus ni moins. Voipi olla että tämä +seikka on hieman alentavaista meille; mutta itse puolestani en voi +nytkään käsittää asiaa toisin, kuin että se olisi ollut vieläkin +alentavaisempaa ja creditillemme vahingollisempaa, jos me vähitellen ja +salassa olisimme vastaanottaneet subventionia omilta kippareiltamme. +Sentähden minä itse vaadin toiminimen muuttamista, syystä että katsoin +oman arvomme vaativan suoraa käytöstä, ja myöskin niiden principien, +jotka vallitsevat solidissa kauppamaailmassa. En tahdo kuitenkaan +kieltää että minusta tuntui raskaalta jättää isäni vanha toiminimi, +enkä ole huomaamatta niitä rettelöitä, jotka voivat syntyä tästä +kumppaniudesta. Näitä seikkoja olen minä viime aikoina tarkasti +miettinyt, ja aikomukseni on tämän kirjeen kautta selvittää sinulle +nykyistä asemaa sekä lyhyesti esittää sinulle yleisissä piirteissä +tuumani, jotka tulevaisuudessa toivon voivani realiserata. + +Vanha Jaakko Worsemme on tätä nykyä hyvin sairas, ja, päättääkseni +käynnistäni hänen luonansa muutamia päiviä sitten, en voi, paha kyllä, +epäillä että hänen päivänsä ovat luetut; hänen avioliittonsa tuli +hänelle, kuten ennustin, huonoksi onneksi, sillä, niinkuin arvattavasti +tiedät, hänen vaimonsa on noita hengellisiä haaveksijoita, ja näiden +muutamien vuosien kuluessa on hänen onnistunut, äitinsä ja tuon pyhän +joukon avulla, siihen määrään turmella vanhaa Worseamme, ett'en tahdo +tahrata tätä paperia kuvaamalla hänen surkeaa decadenceansa, vaan +tahdon ennemmin, tukehduttamalla suruni ja harmini, pysyä ainoastaan +käytännöllisissä asioissa. + +Kun nyt Jaakko Worse kuoleman kautta eroaa -- ja, hänen nykyiseen +tilaansa katsoen, emme voi muuta, kuin toivoa hänelle pikaista ja +helppoa loppua -- on siis perinnön-jako toimitettava hänen leskensä ja +hänen poikansa välillä ensimmäisestä avioliitosta, ja tältä taholta +helposti rettelöitä voi syntyä kauppahuoneellemme. + +Päästäksemme niistä olen minä päättänyt, ajan tultua, tarjoutua +lunastamaan nuoren herra R. Worsen osan kauppahuoneessamme selvillä +rahoilla, jonka tarjomuksen luulen hänen hyväksyvän niin hyvin siitä +syystä että aion offererata hänelle melkoisen rahasumman, kuin siitä +syystä että hän minun, ehkä pintapuolisen päättämiseni mukaan, hyvin +mielellään ottaa runsaan määrän selviä rahoja tai helposti kaupaksi +meneviä arvopapereita. Kuten jo ylempänä mainitsin, en liioin tunne +tuota nuorta miestä, mutta sen käsityksen olen kuitenkin saanut, että +nuori herra R. Worse ei ole niitä henkilöitä, joidenka kanssa me +tahtoisimme työtä tehdä. Minä kyllä luulen että minä, niin kauvan kuin +sallimus suo minulle voimia johtaa asiat, voisin pitää hänet alallansa, +mutta en kuitenkaan tahdo vaivata sinua compagnonilla, johon emme voisi +täydelleen luottaa. + +Tämän muutoksen toivon saavani panna toimeen ennenkuin palajat, ja +toivon sinun sitä hyväksyvän. Tosin on se vähän loukkaava, tuo lyhyt +kumppanius Worsen kanssa; mutta toiselta puolen emme koskaan saa +unhottaa että vanhan Jaakko Worsen rahat meidät pelastivat; täten +painan siis sinun mieleesi, että pidät tätä perhettä silmällä; meidän +tulee aina töin ja sanoin sitä auttaa. + +Tämän affairen järjestettyäni on mieleni oleva tyyni; ja minä toivon +että meille sitteki vielä jää kaunis sarja vuosia, joiden kuluessa +yhdessä saamme työtä tehdä "Garman & Worsen" hyväksi. + +Jos sinä nyt jo olet tullut Parisiin, niinkuin otaksun viimeisestä +kirjeestäsi päättäen, niin sinulla varmaankin on ollut ilo tavata +veljesi Richard legationissamme, minne tämän kirjeenkin lähetän. +Epäilemättä teillä molemmin puolin tulee olemaan paljon hauskuutta ja +hyötyä toinen toisenne seurasta tuossa suuressa kaupungissa. Veljesi +Richard voi relationiensa kautta saattaa sinut seurapiireihin, mihin +muuten et voisi muukalaisena päästä; toiselta puolen en ensinkään +epäile että sinun läsnäolosi monella tavalla voi hyödyttää nuorempaa +veljeäsi. + +Seurauksena siitä elämän-urasta, jonka Richard on valinnut, ovat +suuremmat expensit ja ylöllisempi elämä kuin kauppiaalle olisi +soveliasta; huolimatta siitä lasken kuitenkin sydämellesi että +kehoittaisit Richard'ia rajoittamaan menojansa vähäisen. Älä ymmärrä +minua niin että tarkoitukseni olisi vaatia teitä käyttämään lyhyttä +yhdessäoloanne siten, että sinä antaisit hänelle ankaria lectiones, en +myöskään tahdo että sinä puhut hänelle niin, että hän arvelee minun +olevan pahoillani. Päinvastoin toivon että molemmat käytätte oloanne +Parisissa iloisten ja kauniitten muistojen keräämiseen, johon on niin +monta oivaa tilaisuutta tuossa kaupungissa -- tietysti siinä määrässä +ja semmoisilla kulungeilla, kuin sopii gentlemanille meidän +asemassamme, kuitenkin aina välttämällä tarpeetonta tuhlaamista, joka +ainoastaan on huonosti cultiverattujen turhamainen halu kerskailevaan +ostentioniin. -- Koska veljesi olo Parisissa arvattavasti tulee +kestämään kauemmin kuin sinun, olen toimittava accreditiviä, jotka +kauppahuone lähettää teille tässä samassa postissa Richard'in ordrelle; +ja puhuessani nuoremmasta veljestäsi tahdon, meidän kesken, vielä +ilmoittaa sinulle jotakin. Minun kuoltuani et tule löytämään mitään +contoa Richardin nimellä. Hänen kasvatuksensa on, monesta syystä, ollut +sinun kasvatustasi kalliimpi; mutta kuitenkin on minun tahtoni että te +hyvinä veljeksinä ja'atte tasan; neuvon sinua sentään ainoastaan +osittain maksamaan veljellesi mitä hänelle tulee, ja pyydän sinua +olemaan hänelle tykkänään antamatta viimeistä osaa. + +Sillä minä pelkään että Richard veljelläsi, kaikkien hänen +luonnonlahjojensa ja kauniitten ominaisuuksiensa rinnalla, on hyvin +vähän kykyä kokoomaan ja säilyttämään maallista tavaraa. Sentähden +sinä, rakas Kristian Fredrik, joka suosiolliselta luonnolta olet saanut +tämän ky'yn, saat olla Richardin veljellisenä holhoojana. Sano tuolle +rakkaalle pojalle sydämellisiä terveisiä minulta, pyydä että hän jonkun +soitannon harrastajan avulla tuttavapiiristänsä sinun kanssasi valitsee +hyvän flyygeli-pianon Erard'ilta; sitten pitää sinun toimittaa se +hyvästi sisäänpakatuksi ja tänne lähetetyksi, jos et itse voi ottaa +sitä mukanasi keväällä tullessasi. Meidän vanha claver ei vastaa +nykyajan vaatimuksia äänen mahtavuuteen katsoen, ja äitisi kuoltua on +minun tuskallista kuulla noita vanhoja säveleitä, jotka liian +katkerasti muistuttavat minua suuresta, palkitsemattomasta tappiostani. + +Täällä on monta viikkoa ollut ankaria ja pitkällisiä myrskyjä, ja me +olemme saaneet kuulla monesta haaksirikosta ja onnettomuudesta merellä +pitkin rannikkoa. Kaikeksi onneksi ei meidän laivoja ole näillä +vesillä; vaan monesta kaupunkimme laivasta, jotka ovat Itämerellä, +ollaan hyvin levottomia. Sinua tulee hämmästyttämään se vauhti, johon +laiva- ja kauppaliike on joutunut viime aikoina meidän hyvässä +kaupungissamme. Arvattavasti tulet myöskin, niinkuin minäkin, +kummastelemaan paljoa siitä, mitä täällä tapahtuu ja tehdään. Erittäin +sekä kummastuttaa että huolettaa minua se, että tuo hengellinen +haaveksivaisuus, jota minun nuoruudessani nähtiin ainoastaan +talonpojissa ja sivistymättömissä henkilöissä, ei ole parantunut eikä +la'annut, vaan päinvastoin tähän aikaan näyttää leviävän ja voittavan +alaa niissäkin yhteiskunnan kerroksissa, joita olisi luullut +järjellisen opinnon kautta suojelluiksi semmoiselta hulluudelta. Onpa +minulle kerrottu että on nuoria pappejakin, jotka ovat taipuvaiset +hyväksymään, jopa suorastaan yhtymään tuohon kerrassaan mielettömään ja +vahingolliseen "herätykseen", joksi sitä sanotaan. Jokaisen hyvän ja +todellisen isänmaan-ystävän tulee surkutella tätä. Sillä yhtä +hyödyllinen kuin järjellinen uskonnollinen oppi on yhteiselle kansalle, +yhtä vahingollista ja turmiollista on kun vale-pyhät ja peräti +oppimattomat subjektit ryhtyvät pyhään raamattuun, jota eivät osaa +selittää eivätkä kunnollisesti käyttää. Ja jos todellakin niin on asian +laita, jota tuskin voin uskoa, että pappissääty jälleen taipuu +pietistiseen taika-uskoon, sekä järjettömään tuskittelemiseen ja +haaveksimiseen, silloin pahasti pelkään että tämä tulee olemaan +suureksi vahingoksi rakkaalle isänmaallemme. Vaan sinä tiedät että on +kappale matkaa kaupungin ja Sandsgaard'in välillä, ja minä toivon että +olet huomaava ilman täällä ulkona olevan yhtä puhtaan ja raittiin kuin +ennenkin. Ja nyt lopetan, rakas poikani, hellällä tervehdyksellä +sinulle ja Richardille minulta ja tädeiltäsi. Noilla hyvillä ihmisillä +on juuri nyt hovisuru, niinkuin Jaakko Worse sanoi ennen muinoin; mutta +he iloitsivat kuitenkin saadessaan nähdä sinua jälleen, ja minä luulen +että kohta aikovat naittaa sinut; sillä he kaipaavat ja suuresti +haluavat pieniä lapsia. Niin, suoraan sanoen, niinpä minuakin suuresti +haluttaa nähdä uutta elämää, naurua ja tepastelevia askeleita vanhassa +talossa. + + Sinua rakastava isäsi + Morten V. Garman. + + + + +XV. + + +Voihan myrskyä kestää, jopa ankaraakin, kun ollaan mannermaalla. + +Mutta kun tuulee lakkaamatta viikkokaudet, yöt-päivät pääksytysten, +jotta ei kukaan enää tiedä tolkkua siitä, milloin toinen myrsky alkoi, +toinen taukosi, silloin ovat ne harvoja, joita ei valloita tuskallinen +ahdistus, varsinkin jos asuvat pienessä puukaupungissa aavan vuonon +rannalla ja meri tuolla ulkona ulvoo. + +Silloin taivas laskeutuu niin matalaksi että pilvet ikäänkuin +laahaavat maassa, ja sadetta ja hyrskyä pärskyy kauas maalle; päivä on +vaalean-harmaa keltaisine rajuilman välähdyksineen, ja yö on pilkkosen +pimeä kuin ruumis-arkku. + +Pahimmalta tuntuu kun makaa hereillä ja turvattomana vuoteellaan +myrskyn vinkuessa pienillä, mutkikkailla kaduilla ja sen heiluttaessa +kattorännejä ja heittäessä kattotiiliä maahan. + +Kun ei ole nukkunut kelvollisesti moneen yöhön ja aamusta iltaan on +katsellut ilmapuntaria ja tuota harmaata, pilvistä taivasta tahi +autiota katua, jossa siellä täällä on rapakossa punasia pilkkuja +muserretuista kattotiileistä, taikka kuunnellut kertomuksia kaupungissa +tapahtuneista vahingoista ikkunoissa ja katoissa tahi satamassa -- tahi +kuinka tuli oli pääsemäisillään valloilleen viime yönä -- tulipalo +tämmöisessä myrskyssä! -- silloin moni rupee epäilemään käykö maailma +tavallista menoansa vai eikö se ole joutunut pois saranoiltaan, eiköhän +kaikki repeä repaleiksi ja mene yhteen myttyrään, jotta meri pääsee +vyörymään matalien rantakallioin ylitse ja heittämään talot ja kirkot +ja koko komennon ulos vuonolle kuin tyhjiä tulitikkurasioita. + +"Jumalan viha puhaltaa yli maan", sanoivat haugelaiset ja pitivät +hattujansa kiinni mennessään rukouskokouksiin; ovessa heitti tuuli +kaulavaatteen kulman vaimojen pään yli, jotka tulivat aivan +pyöryspäisinä matalaan, hämärään kokoussaliin. + +Siinä he sitten istuivat, toinen toiseen litistyen, ja joka luki, hän +sai koroittaa ääntänsä mahdottomasti tai aivan vaieta kun myrsky oikein +ankarasti ravisti ulkona olevia sarapuita sekä ovia ja ikkunoita. + +Hiljaisuudessa, joka seurasi kun vihuri oli asettunut, rupesi hän taas +lukemaan, mutta ääni oli heikko, ilman intoa ja reippautta. Ja he +katselivat toveriansa, vaan rohkeutta eivät missään havainneet; naiset +säpsähtivät jokaisesta tuulen puuskasta ja miehillä oli paljon +ajattelemista. + +Useat haugelais-laivat olivat paluumatkalla Itämereltä tai S:t +Ybes'istä. He odottelivat odottamistaan, vaan ei mikään tullut ja tuuli +kiihtyi yhä ankarammaksi -- kääntyen lounaasta luoteesen ja yltyen +yltymistään; jos eivät laivat ole päässeet hätäsatamaan itärannikolla, +niin Jumala armahtakoon sekä heitä että meitä! + +Itse Sivert Jespersen istui hymytönnä, pistäen kädet takinhihoihin +kunnes sai kyynyspäistä kiinni; sitten istui hiljaa nipistelemässä +niitä, ikäänkuin olisi tahtonut pitää jotakin kiinni. + +Matami Torvestad istui ylpeänä ja mahtavana paikallansa; häntä katseli +moni, hänpä ainakin oli tyyni. Vaan se, jota he kaikki ikävöivät, hän +ei ollut heidän parissansa. + +Jo kahdeksan päivää sitten oli Fennefos kaikessa hiljaisuudessa +jättänyt hyvästi ystävilleen; hän lähti Englantiin eräällä +hollantilaisella laivalla, joka oli kärsinyt merivahingon; sieltä aikoi +hän varmaankin lähteä Intiaan. + +Ei hän kuitenkaan vielä ollut päässyt pois maasta, sillä tuo +hollantilainen laiva oli myrskyn tähden mennyt hätäsatamaan, ja siellä +Fennefos oli Smörvikissä puolen peninkulman päässä kaupungista; pari +päivää sitten oli hän asioissa käynyt kaupungissa. + +Myrsky oli ollut jotenkin kohtuullinen päivällisaikaan asti; mutta +hämärässä se kääntyi lounaiseksi ja kiihtyi ankarammaksi kuin koskaan +ennen. Suuria maininkia vyöryi lahteen, nostaen laivat ja raskaat +lossiveneet, ja kuohuen makasinien alla olevaan kivimuuriin, nousivat +siellä täällä ylös laattialankkujen välitse, sillä vesi oli tavattoman +korkealla. Suurien laivojen köysissä vinkui ikäänkuin sata helvetin +klarinettia olisi soitettu, ja riihulteissa ja ankkurivitjoissa rätisi +ja ratisi. + +Jaakko Worsen makasini-luhtia myöten tuli hoikka valkoinen haamu +juosten, haparoiden portaita alas, ja seisoi ensimmäisessä kerroksessa, +jossa laattia ikäänkuin lainehti joka kerta kuin aallot nousivat +huoneen alla. + +Ponnistaen kaikki voimansa, sai hän oven sen verran rakoselle että +pääsi siitä ulos, ja kumartuen mustan veden yli kertoi hän vielä kerran +pienen valansa ennenkuin päästi itsensä irti: + +"Minä lupaan ja vannon uskollisesti rakastaa sinua elämässä ja +kuolemassa ja ett'en koskaan nai toista. -- Laurits! oma Lauritsini!" + +Nyt päästi hän itsensä irti, ja lainehtiva meri vei hänet erään lossin +alle, joka oli kiinnitetty makasinin viereen. Vasta myöhään illalla +huomasivat muutamat merimiehet, jotka olivat käyneet eräässä laivassa +koettamassa sen ankkuriköysiä, jotakin valkoista, joka keinui ylös ja +alas torisillan kiviportaitten edustalla. + +Huhu siitä levisi yli koko kaupungin vielä nopeammin kuin tämmöiset +huhut tavallisesti leviävät, sillä kaikki olivat niin säikähdyksissään +ja mielet niin jännitetyt pitkällisistä rajuilmoista, että tuo ruumis, +joka löydettiin, ikäänkuin kuului asiaan, myrskyn seuralaisena, ja +viidessä minutissa oli huhu lentänyt läpi kaupungin. + +Pienet lapset, jotka olivat maata panemaisillaan, kuulivat kuinka piiat +kyökissä päivittelivät; vaan kun kysyivät äidiltään mitä oli +tapahtunut, vastattiin heille vaan, että sitä ei pienille lapsille +kerrota; ja siitä he päättivät että se oli jotain hirvittävää ja +hiipivät vavisten peitteen alle. + +Vaan itse huhua kerrottiin useilla eri tavoilla. Muutamat sanoivat että +Henriette oli houreissaan juossut sängystänsä -- hänessä oli lavantauti +-- sill'aikaa kuin matami Torvestad oli rukouskokouksessa ja piika +ulkona. Toiset vaan mutisivat ja pudistivat päätänsä. + +Viimemainitut olivat lopuksi enemmistönä. + +Toiset arvelivat että tässä taas oli tullut ilmi mitä noiden "pyhien" +parissa harjoitetaan. + +Henriette Torvestad oli murhannut itsensä, se oli varma asia; hänelle +oli lapsi syntyvä -- tai äiti tahtoi pakoittaa häntä ottamaan +miehekseen Erik Pontoppidan'in; niin syypää oli äiti, hän ja +haugelaiset, nuo kamalat, kamalat haugelaiset, jotka eivät suoneet +itsellensä eikä muille mitään iloa, he olivat tappaneet tyttöparan, he +toivat onnettomuutta kaupunkiin; sentähden siellä oli niin kolkkoa ja +kylmää, ikäänkuin se paikka olisi kirottu; ruumiita uiskenteli +kaupungin lahdella ja myrskyt ulvoen seurasivat toisiansa lakkaamatta, +niinkuin tuomion päivä olisi käsissä! + +Monen täytyi mennä ulos pihalle, vaikkapa se ilkeätä olikin, saadakseen +selkoa asioista; he näkivät ihmisjoukon parin hämmentyneen lyhdyn +ympärillä torilla. + +Haugelaiset saivat kuulla uutisen juuri rukouskokouksesta tultuansa. +Sivert Jespersen pukeutui kavaijiinsa jälleen, nosti kauluksen ja +riensi pitkin pimeitä katuja matami Torvestad'in luo. + +Vaan useammat kuin hän olivat uskaltaneet lähteä ulos; levottomat +miehet ja naiset haugelaisseurakunnasta pelkäsivät istua yksinään +kotonansa, kuultuaan tuon uutisen, joka ikäänkuin herätti pahaa +omaatuntoa heissä kaikissa. He rohkaisivat mielensä ja menivät ulos, +saadakseen varmuutta ja kuulemaan mitä vanhimmat arvelivat asiasta. +Kaduilla torin seuduilla he tapasivat toisiansa, mutta matami +Torvestad'in kulmaan Worsen-solan päähän oli jo kokoontunut paljon +ihmisiä lyhtyineen. + +Joka kerta kun joku haugelaisista pyrki menemään ohitse, nostivat he +lyhtynsä hänen kasvojensa eteen ja huusivat hänen nimensä, lausuen +pilkkasanoja ja sukkeluuksia. Heidän täytyi kulkea mutkateitä, +päästäkseen taloon; ovella seisoi pari ystävistä, jotka avasivat kun +ääni oli tuttu ja sulkivat sen kohta taas. + +Sisäpuolella olivat he mielestään turvissa, sillä Worsen talo oli +rakennettu neliön muotoiseksi, piha keskellä niinkuin linnassa. Mutta +siellä vallitsi hämmästys ja kauhistus. Matami Torvestadin sanottiin +menettäneen järkensä; hän istui jäykkänä sängyn vieressä katselemassa +ruumista, josta vettä tippui, eikä kukaan saanut sitä lähestyä. Vanha +värjäri oli hänen luonansa, muita hän ei kärsinyt. + +Ja päärakennuksessa makasi Jaakko Worse taistellen viimeistä +taisteluaan perkelettä vastaan. Hän makasi eräässä pihan-puolisessa +kamarissa; torin-puolisissa huoneissa ei uskallettu pitää valkeata, +jotta ei tuo ulkopuolella oleva joukko kiihtyisi vielä hullummaksi, +joka joukko kasvoi kasvamistaan ja josta uhkaavia ääniä kuului. + +Vähitellen kokoontuivat enimmät arvokkaimmista miehistä ja naisista +haugelais-piiristä. Kalpeina he kulkivat, kaikki olivat hämmentyneinä +ja tuskastuneina; heillä ei ollut mitään johtajaa, ja myrsky raivosi +yhä ankarammin niin että huone tärisi. + +Jaakko Worse makasi sängyssään kelpeänä, kasvot vääntyneinä. Monta +päivää hänellä oli ollut kovia kipuja; nyt näytti siltä kuin kaikki +vähitellen lamautuisi, ja lääkäri sekä muuan viisas akka sanoivat että +hänen viimeinen yönsä oli käsissä. + +Vaan taistelu ei vielä ollut lopussa. Se nähtiin Worsen silmistä, jotka +katselivat levottomasti toisesta toiseen kun Saara oli ulkona. Välistä +näytti hän joutuvan suureen tuskaan, hän mutisi jotain, jota he eivät +ymmärtäneet, ja väänsi käsiänsä. + +"Paholainen häntä riivaa", sanoi yksi naisista. + +Ja se ajatus oli muillakin. Muutamat rupesivat etsimään virsikirjasta +tai raamatusta tai noista lukuisista pienistä kirjasista semmoisia +rukouksia, joita sopii lukea kun perkele ihmistä ahdistaa. + +Vaan enimmät heistä puhuivat tuosta kamalasta, Henrietteä koskevasta +jutusta tai katselivat levotonta, ulkopuolella olevaa ihmisjoukkoa. + +Saara käveli edestakaisin tylsin kasvoin, jotka näyttivät olevan +surusta kivettyneet. Vaan surua ei se kuitenkaan ollut. + +Eroaminen Fennefos'ista ja Henrietten kuolema iskivät häneen +lamauttavalla voimalla, jäädyttäen ja paaduttaen hänen sydämensä. Hänen +kuoleva miehensä tuolla sängyssä, säikähtäneet miehet ja naiset, melu +kadulla -- se kaikki koski häneen sangen vähän! Hän olisi voinut +istahtaa keskelle huonetta nauramaan heille kaikille. + +Mutta ulkopuolella kiihtyivät ihmiset kiihtymistään. Pari poikanulikkaa +rupesi jyskyttämään seinää, muutamat lähestyivät ikkunoita, kiipesivät +vesilaudalle ja painoivat kasvonsa lituskaisiksi ikkunalasia vastaan. +Haugelaiset kätkeytyivät nurkkiin; Sivert Jespersen makasi melkein +pöydän alla. + +"Jonkun pitää mennä ulos ja saattaa heidät järkeensä", esitti yksi +vanhemmista vaimoista. + +Sivert Jespersen'in olisi pitänyt mennä, hän oli heistä vanhin, vaan +hän ei uskaltanut. Hän tiesi varsin hyvin että hänen ilmestymisensä +vaan pahentaisi huonoa asiaa. Vanha värjäri oli ylhäällä matami +Torvestad'in luona; parempi olisi pyytää häntä koettamaan. + +Ei kenenkään mieleen juolahtanut kääntyä polisin puoleen; kaupungissa +eivät olleet -- ainakaan haugelaiset -- tottuneet toivomaan apua siltä +taholta, vaikka melske nyt täytti koko tuon ahtaan kadun ja suuren osan +torista kippari Worsen talon edustalla. Siellä oli varmaankin hienoa +väkeä joukossa, sillä muutamat lyhdyt olivat noita kalliita, +kuusikulmaisia, kiittävästä messingistä. + +Vaan heidän keskustellessaan, oliko vanha värjäri haettava vai ei, +vaikeni ihmisjoukko tuolla ulkona tykkönään; kuultiin ainoastaan niiden +nopeita askeleita, jotka juoksivat ahtaalta kadulta ulos torille. +Siellä he kokoontuivat jonkun ympäri, ja kaikki lyhdyt käännettiin +keskikohtaan päin, jotta siinä oli verraten valoista; ja muiden päitten +yli näkivät haugelaiset taas oman Hans Nilsen Fennefos'insa. + +Hän puhui kansalle; sanoja he eivät kuulleet riehuvan myrskyn tähden, +mutta he tiesivät että kaikkien sydämet taipuisivat jos hän tahtoi +niitä taivuttaa; ja heidän kaikkien, miesten sekä naisten, rientäessä +ikkunoille, kiittivät he Jumalaa tästä pelastuksesta, ikäänkuin heidän +henkensä olisivat hiuskarvasta riippuneet. + +Mutta Saara jäi yksinänsä istumaan sairashuoneesen. Nyt oli hänen +mielensä kiintynyt tuohon ainoaan ajatukseen: että hän saisi nähdä +Fennefos'in jälleen; hän värisi sitä ajatellessaan, melkeinpä vapisi, +ja hänestä tuntui tuo kaikki kärsimättömältä. + +Worse katseli häntä, vaan hänen kiihtyneistä kasvoistaan vanhus ei +löytänyt mitään lohdutusta; hän ummisti silmänsä ja näytti menevän +tainnoksiin. + +Fennefos tuli portista sisään ja häntä vastaanotti pimeässä käytävässä +lukuisat kädet ja hellät sanat. Ensimmäiset sanansa, kun hän astui +huoneesen, olivat: "Miksikä istutte tässä pimeässä? Peloittaako teitä +valo?" + +Heidän mielestänsä hän puhui liian kovalla äänellä, he kun olivat koko +ajan kuiskanneet; mutta pari naisista meni noutamaan kynttilöitä ja +ikkunaverhot laskettiin alas. + +"Sinä tulit parhaasen aikaan, Hans Nilsen!" sanoi Sivert Jespersen ja +taputti häntä hellästi olkapäälle. + +"Kuinka ihanat niiden jäljet, jotka rauhaa puhuvat, jotka iloisia +sanomia tuovat", sovitti Nikolai Egeland. + +"Minä muuten tuon teille surusanoman", sanoi Hans Nilsen, katsellen +totisesti toisesta toiseen, "vaikka näen että tässä talossa on surua +kylläksi. Me saimme tuolla Smörvikissä iltapäivällä tietää, että +laivanne Ebenezer on joutunut haaksirikkoon Bratwald'in eteläpuolella; +ei ainoakaan mies pelastunut; sentähden tulin tänne, jotta +valmistuisitte pitämään huolta leskistä ja orvoista." + +"Herra antoi ja Herra otti, siunattu olkoon Herran nimi", sanoi Nikolai +Egeland. + +Sivert Jespersen kääntyi pois ja meni yksinään toiseen huoneesen; hän +näytti lukua laskevan. + +Kadulta ihmiset hajosivat vähitellen. Fennefos oli tunnettu ja +laillansa kunnioitettu; sekin vaikutti että hän, jonka kaikki tiesivät +lähteneen ruvetakseen lähetyssaarnaajaksi Intiassa, nyt yht'äkkiä +seisoi heidän keskellänsä. + +Paitsi sitä oli Fennefos'issa erinomainen ominaisuus, joka vaikutti +että jokaisen täytyi kuunnella hänen puhuessaan. Hän puhui heille +muutamia totisia sanoja siitä, kuinka kohtuutonta on lisätä painoa +taakkaan kun Herran käsi raskaasti on koskenut jonkun veljen huoneesen. + +Nuo hienot lyhdyt katosivat ja muut seurasivat; paitsi sitä oli niin +kolkkoa ja märkää myrskyn raivotessa torilla; joukko hajosi +hajoomistaan, muutamat löivät seinään pahankurisella tavalla, +mennessään matami Torvestad'in kulman ohitse. + +Fennefos oli istuutunut haugelaisten pariin sairashuoneessa ja puhui +vielä kerran heille. Henrietten kuolema oli syvästi häntä liikuttanut +ja jokainen sanansa värähteli liikutuksesta ja säälistä ja vaikutti +jokaiseen tuskastuneesen sydämeen. + +Kaikki huusivat, muutamat itkivät hiljaa; ainoastaan Saara istui +puoleksi pois kääntyneenä, kasvot muuttumattomina. Välistä kääntyi hän +Fennefos'in puoleen; ja Fennefos katseli häntä aivan niinkuin muitakin +suorilla kirkastuneilla silmillään. Vaan Saaran syvät, tenhosat silmät +tunkeusivat hänen silmiinsä kuin valitus, kuin huuto suurimmassa +hädässä: nyt kun hän oli vapaaksi pääsemäisillään, nytkö olisi kaikki +myöhäistä, turhaa, autiota; eikö tahtonut hän auttaa? Hän ei tahtonut +mitä Saara tahtoi. Hän puhui niinkuin hän jo olisi ollut kaukana heistä +ja he vaan kuulivat rakastetun äänen Jumalan siunauksen sanoja heille +etäältä. + +Sitten hän nousi, sanoi hyvää yötä ja hyvästi heille. + +Se hämmästytti ja koski heitä kipeästi: nytkö hän taas heidät hylkäisi, +veisi rauhan pois, jonka tullessansa oli tuonut? He tunkeusivat hänen +ympärilleen rukouksilla ja hyvillä sanoilla, puhuivat myöskin myrskystä +ja kamalasta ilmasta -- "tuskin sinä löydät tien, Hans Nilsen, tässä +pimeydessä." + +Siihen vastasi hän tyynesti äitinsä virrellä: + + "Sa sydän-surus jällen + Ja tiesi louhikkaat + Oi usko'os ne Hällen, + Mi johtaa taivaat, maat. + Ken lepoon sinilaineen + Ja myrskyn tyyneks saa, + Hän tiesi perkaa, saineen + Sydämmes lohduttaa". + +Ovella kääntyi hän vielä kerran ja katseli lempeästi heitä kaikkia. +Viimein tuli hän Saaran luo, joka seisoi ihan hänen läheisyydessään; +ojensi hänelle viimeisen kerran kättä jäähyväiseksi, hänen silmistään +loisti koko tuo vanha, viaton rakkaus heidän nuoruutensa ajoilta, +hartaana ja suorana, mutta surumielisenä ja täynnä sydämellistä sääliä. + +Muut saattoivat häntä porstupaan; Saara otti kynttilän ja meni +ylikerrasta noutamaan jotakin liinavaatetta. Mutta liinakaapin +edustalla vaipui hän maahan ja rupesi yht'äkkiä itkemään. + +Ensin itki hän intohimosta ja katkeruudesta, vaan vähitellen kaikki +suli ja hän itki Henriette paran tähden, itki oman itsensä tähden, itki +kaikkea tätä ääretöntä kurjuutta. Muuta ei hänelle jäänyt kuin tuo +kirkas, puhdas katse, ja siinä katseessa kyyneleet sulattivat hänen +paatumuksensa, ja lempeät, hurskaat ajatukset palasivat siitä ajasta, +jolloin Hans Nilsen ja hän seurasivat toisiansa rukoushetkiin ja kotia +ja jolloin puhuivat niin viattomasti ja suloisesti toisillensa. + +Näin tapasi kaksi naista hänen itkemässä liinakaapin edessä, ja toinen +sanoi toiselle: "Kas kuinka hän häntä rakasti!" + +Saara nousi hämmästyneenä, mutta tyyntyi heti kun ymmärsi heidän +tarkoittavan hänen miestänsä. + +Muutamat äidit, joilla oli pieniä lapsia, menivät nyt kotia, +havaittuaan kadun tyhjäksi. Vaan enin osa tahtoi jäädä sinne koko yöksi +valvomaan ja rukoilemaan kippari Worse raukan edestä ja ollakseen +saapuvilla jos jotain tapahtuisi piharakennuksessa. Silloin tällöin +joku meni sinne kuuntelemaan oven takaa. Vanhan värjärin ääni kuului, +ja se ilahutti heitä, sillä he päättivät että matami Torvestad oli +entisellään taas, koska vanhus voi hänelle puhua. + +Keskiyön aikana tuotiin kahvia saliin, ja he menivät vuorottain sinne +kupillista ottamaan, pysyäkseen hereillä. + +Vaan sairashuoneessa istuivat he lukemassa pyhistä kirjoista, taikka +joku rukoili sairaan edestä, että Herra pian päästäisi hänet vaivoista +ja siunaisi hänen viimeiset hetkensä, suoden hänelle rauhaa. + +Jaakko Worse oli maannut ihan liikkumattomana pari tuntia; he eivät +tietäneet oliko hän tunnoissaan vai ei. Saara istuutui sängyn viereen +ja otti häntä kädestä; ensi kerran hän siten osoitti miehellensä +vapaaehtoisen hyväilyn tapaista. Vaan se oli myöhäistä. Worse ei sitä +huomannut. + +Yön kuluessa myrsky asettui, ja rukoukset sekä lukemiset laimentuivat +myöskin. Kaikilla oli ollut niin paljon mielenliikutusta, että väsymys +heidät valloitti kun myrsky ei enää riehunut niin ankarasti; sairas +makasi äänetönnä ja tyyneenä. + +Muutamat nukahtivat; Sivert Jespersenkin ummisti silmänsä; vaan hän ei +nukkunut, hän yhä lukua laski. Lukeminen taukosi. Oli vallan hiljaa +huoneessa. + +Mutta yht'äkkiä kaikki heräsivät. Sillä sängystä Jaakko Worse huusi; +"Laurits! Perhanan poika! ylös ja viiri selville!" + +He juoksivat sängyn luo kynttilät kädessä, ja hämmästyneinä he katsoa +tuijottivat kuolevaan, luulivat että perkele itse puhui hänen +suustansa; Saara oli laskeutunut polvilleen sängyn viereen ja rukoili. + +Mutta siinä makasi Jaakko Worse aivan muuttuneena; silmät olivat +puoliavoinna eivätkä nähtävästi kyenneet näkemään enään; vaan tuo +kärsivä, levoton katse oli poistunut hänen kasvoistansa, olipa siinä +melkein tuo vanha, lystikäs laivuri Worse; tuuhea, lumivalkea tukka +kauniisti muodosti nuo muuttumattomat myrskylaineet, ja kädet hän +hiljaa asetti peitteelle, ikäänkuin nyt olisi jonkun tehtävän +suorittanut. + +Sillä viimeisellä hetkellä paholainen jätti hänet rauhaan ja kun tauti +viimeisen kerran tärisytti hänen vahvaa ruumistansa ja aivot viimeisen +kerran vavahtivat, silloin välähti keskeltä kirjavia, epäselviä +muistoja ja sekasia ajatuksia, jotka riensivät ohitse, yksi kuva, joka +hetkeksi loisti tuon kärsivän miehen mielessä. + +Se kuva oli tuo mainio kotiintulo Rio-de-Janeirosta, hänen +kunniapäivänsä. + +Laivuri Worse seisoi "Perheen Toivossa"; raitis pohjoistuuli puhalteli +yli vuonon ja vanha priki hiljaa purjehti satamaan pienillä purjeilla. + +Hän avasi silmänsä, vaan hän ei nähnyt noita kalpeita kasvoja +ympärillänsä. + +Hän näki auringon loistavan Sandsgaardin lahdella, jossa siniset +kesäaallot joukottain riensivät rannalle ilmoittamaan, että Jaakko +Worse oli vuonolla. + +Hän yritti nostamaan päätänsä nähdäkseen paremmin, mutta se vaipui +takaisin pään-alukselle, ja hän sanoi sanomattoman tyytyväisesti +hymyillen: + +"Me tulemme myöhään, herra konsuli, mutta me tulemme varmasti!" + +Näin vanha kippari Worse purjehti pois elämästä. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Merkitsee: Ylpeä mies. + +[2] = Pyöreä mies. + +[3] Englantilaista kultarahaa. + +[4] Viime vuosisadan lopussa ja tämän alussa olivat papit Norjassa +kuivia rationalisteja (järkeis-oppisia), jotka eivät voineet tyydyttää +kansan hengellistä tarvetta, jota eivät käsittäneet, ja jotka kansan +sivistymättömyyttä ylenkatsoivat. + +Silloin rupesi oppimaton talonpoika -- Hans Nilsen Hauge -- syntynyt +1771 -- kulkemaan ympäri maata, ja keskustelujen sekä hengellisten +kokouksiensa kautta hän vähässä ajassa sai hengellisen elämän rahvaassa +kukoistamaan. Talonpojat jättivät tappelut ja juomingit ja rupesivat +työhönsä; ja pian oli tällä hengellisellä liikkeellä useita keskikohtia +avarassa maassa, joissa ahkerat ihmiset perustivat tehtaita ja +kaikenlaisia hyödyllisiä laitoksia ja työntekijät sekä työn teettäjät +veljellisessä rakkaudessa kokountuivat Jumalan sanaa kuulemaan. + +Että rahvas näin auttoi itseänsä sekä hengellisissä että maallisissa +asioissa, sitä ei virkasääty voinut kärsiä. Papit saivat ystävällisen +käden-ojennuksen lakimiehiltä ja vanhan asetuksen nojalla vuodelta +1741, joka koski hengellisiä kokouksia, saivat he Haugen vangituksi. + +Kymmenen vuotta hän pidettiin vankeudessa. Mutta kun kaikki, mitä ilmi +saatiin lukemattomien kuulustuksien ja tutkimusten kautta, ainoastaan +oli uutta todistusta miehen nuhteettomasta elämästä, suurista lahjoista +ja jalosta luonteesta, hänen vihamiestensä viimeinkin täytyi päästää +hänet vapaaksi ja tyytyä ryöstämään häneltä loput hänen omaisuudestaan. + +Kuitenkin he olivat voittaneet, sillä Hauge oli ruumiillisesti +masennettu pitkästä epäterveellisestä vankeuden elämästä; monta vuotta +ei hän sen jälkeen elänyt, -- sairaana ja rampana, mutta uljaana ja +rohkeamielisenä loppuun asti. + +V. 1824 hän kuoli. Mutta vasta 1842 saivat maan edusmiehet tuon +vanhan asetuksen vuodelta 1741 kumotuksi -- huolimatta kuninkaasta, +valtioneuvostosta, amtmaend'eistä, yliopistosta, piispoista ja +papeista. + +(Tämä muistutus seuraa saksalaista painosta.) + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Laivuri Worse, by Alexander L. Kielland + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAIVURI WORSE *** + +***** This file should be named 34514-8.txt or 34514-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/4/5/1/34514/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/34514-8.zip b/34514-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..91eba63 --- /dev/null +++ b/34514-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5f3f9cc --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #34514 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34514) |