initial commit of ebook 36125HEADmain

5 files changed, 1755 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/36125-8.txt b/36125-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..4d0641d
--- /dev/null
+++ b/36125-8.txt
@@ -0,0 +1,1739 @@
+The Project Gutenberg EBook of Omituisia sairaita, by Mikko Akseli Helander
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Omituisia sairaita
+       Ilveily 1:ssä näytöksessä
+
+Author: Mikko Akseli Helander
+
+Release Date: May 16, 2011 [EBook #36125]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OMITUISIA SAIRAITA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+OMITUISIA SAIRTAITA
+
+Ilveily 1:ssä näytöksessä
+
+
+Kirj.
+
+Mikko -l-r [Mikko Akseli Helander]
+
+
+Helsingissä 1896,
+G. W. Edlund, kustantaja.
+
+Helsingissä,
+J. C. Frenckell ja Poika,
+1896.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+_Hoffmann_, ent. välskäri.
+_Riikka_, hänen vaimonsa.
+_Emma_, heidän tyttärensä,
+_Saara Humalisto_,  |  palvelustyttöjä.
+_Kati Virtanen_,    |
+_Tikkanen_, konttoorikirjuri.
+_Rikkonen_, kauppa-apulainen.
+_Sundström_, vanha maisteri.
+_Neulanen_, räätälin sälli.
+_Kalle Savolainen_.
+_Neiti Holmström_.
+
+
+
+
+Näyttämö: Vastaanotto-huone Hoffmannilla. Sundström, Tikkanen, Rikkonen
+ja Neulanen sisällä.
+
+SUNOSTRÖM. Kuinkahan kauvan tässä täytynee odottaa, ennenkuin tohtori
+suvaitsee esiintyä?
+
+TIKKANEN. Minä olen tässä jo vähintäinkin puoli tuntia odottanut.
+Kärsivällisuyteni alkaa loppua!
+
+RIKKONEN. Ilmoitettu vastaanotto-aika on k:lo 8-12. Jo ennen k:lo 8
+olen tässä odotellut, mutta lääkäriä ei vaan kuulu.
+
+NEULANEN. Aika on rahaa, ja jos tohtori viiden minuutin kuluttua ei
+tule, niin hajotan minä koko talon!
+
+SUNOSTRÖM. Sallikaa kysymykseni -- suokaa anteeksi -- oletteko itse
+sairas?
+
+NEULANEN. Terve kuin pukki. Mutta asiat ovat sairaat. Minä olen räätäli
+ja olen täällä tohtorilta saapa yhden miehenpuvun tekopalkan, sekä
+lisä-aineista niinkuin vuorista, napeista, nauhoista, taskuvaatteista
+ja muista senlaisista, erikseen. Useamman kerran olen täällä käynyt
+saatavaani pyytämässä, vaan aina turhaan ja jos ei hän tällä kerralla
+maksa niin -- -- --
+
+TIKKANEN. -- -- panette hakuun. Se on viisainta, ja niin teen minäkin,
+ellei rahat heltiä.
+
+SUNOSTRÖM. Oletteko tekin saapa häneltä?
+
+TIKKANEN. Hm! Ompahan vaan yhden vuoden vuokra saatavana.
+
+RIKKONEN. Minulla on myöskin hänelle lasku, joka jo aikoja sitten on
+langennut maksettavaksi.
+
+SUNOSTRÖM. Kummallista! Minä huomaan että olemme kaikki samalla
+asialla. Kaikki olemme karhuja, mutta karhuttava otus ei lähde
+pesästänsä.
+
+TIKKANEN. Otus olisi saatava ulos pesästänsä -- mutta mitenkä?
+
+NEULANEN. Se on helposti tehty! Jos ovi on suljettu, niin se rikotaan.
+Tahdotteko nähdä, kuinka ovia avataan? (Tekee uhkaavan liikkeen).
+
+RIKKONEN. Malttakaa hiidessä, malttakaa! Parempi olisi keksiä jokin
+keino. Väkivaltaa ei saa käyttää.
+
+NEULANEN. Mutta minulla ei ole aikaa juosta täällä joka päivä!
+Kärsivällisyyteni loppuu, ja kun se loppuu niin -- -- --
+
+RIKKONEN. -- -- sillooin on leikki kaukana. No niin, myönnetään, mutta
+minä nyt kuitenkin ehdottaisin erästä keinoa ja se on että me kaikki
+ruvettaisiin sairaiksi.
+
+SUNOSTRÖM. Se ei ole hullumpi esitys. Mutta mitenkäs tämä kaikki
+tapahtuisi? Ettäkö haettaisimme tohtorin kotia luoksemme, tahi -- -- --
+
+RIKKONEN. -- -- eikö hiidessä, siitä voisi tulla meille kustannuksia,
+-- vaan nyt olisi meidän kaikkien mentävä hetkeksi pois ja vähän ajan
+perästä tultava uudelleen, ei kuitenkaan kaikki yht'aikaa, mutta ei
+suurta väliäkään saisi olla. Kullakin meistä olisi oma tautinsa. Minä
+puolestani koetan tavattomasti aivastella, -- se on, minuun on tullut
+aivastus-tauti, ja te toiset voisitte ottaa jonkun muun taudin
+näyteltäväksenne.
+
+TIKKANEN. Ja samalla kun hän tarkastaa tautimme laatua, niin voimme
+häntä muistuttaa siitä vanhasta kolmesta markasta (nauravat) niinkuin
+sanotaan. Minä suostun ja otan näytelläkseni nikottajan osaa.
+
+NEULANEN. Minuun tulee naurutauti.
+
+SUNDSTRÖM. Entä minä? Mitähän tautia minä sairastaisin?
+
+NEULANEN, Sitä niinkutsuttua pohmeloa.
+
+RIKKONEN. Eikö hiidessä! Sehän olisi liiaksi luonnollista -- jotain
+muuta. Ettekö voisi haukotella?
+
+SUNOSTRÖM. En tiedä, kumpahan koetan. (Haukottaa).
+
+RIKKONEN. Hyvin käy. Te olette siis haukotustaudissa. Mennään nyt
+hetkeksi harjoittelemaan ja pian on tohtorimme saava vastaanottaa
+oikein omituisia sairaita.
+
+SUNOSTRÖM. Ha, ha, ha! Tosiaankin omituisia sairaita. (Menevät).
+
+HOFFMANN (tulee haukotellen). Olenpa nukahtanut vähän liian pitkään. Yö
+oli rauhaton. Uneksin kaksijalkaisista karhuista ja kaikenlaisista
+omituisista sairaista. Jaa -- ah! Kyllä se niin on, että jos ihminen
+jotain yrittää tahi alkaa niin pitäisi hänen se viedä päähän asti, eikä
+kesken lopettaa. Omasta kokemuksestani olen tullut sen huomaamaan,
+vaikka valitettavasti liika myöhään. Ennen poikana ollessani oli
+minulla halu lääkäriksi ja luinkin sitä tiedettä jo niin paljo että
+vaadin välskäriksi sotaväkeen, kun äkkiä sain vastustamattoman halun
+lakitieteen alalle. Sitä tutkin sitte niin suurella innolla että jopa
+määräsivät virkaatekeväksi nimismieheksi erääsen pitäjääsen, jota minun
+ei tarvitse tässä mainita, -- vaan kun hetken olin ollut vallesmannina
+ja ottanut muutamia viinapannuja sekä reppurien laukkuja takavarikkoon,
+sekä kytkenyt muutamien talollisten sikoja, jotka liian vapaasti
+kyntivät ja omavaltaisesti käyttivät kruunun maantietä, -- niin
+kylläännyin taas siihenkin toimeen, ja uudestaan päätin ruveta
+lääkäriksi. Toisinaan huolettaa, ett'en ole täydellinen, tutkintoa
+suorittanut lääkäri, vielä vähemmän nimismies. Paljon minä kuitenkin
+tunnen lääkitiedettä ja monta sairasta olen varmasta kuolemasta
+pelastanut. (Huutaa ovelta). Mutta hoi! Eikö sitä huomen-kahvia jo
+tuoda? Ei tänäänkän näy tulevan sairaita. -- Merkillisen terveitä
+ihmisiä.
+
+RIIKKA (tuo kahvia). Kas tässä on kahvia. Tule nyt heti juomaan
+ennenkuin se jäähtyy. Kermakin on aivan tuoretta, sillä vast'ikään
+ostin torilta, Sinä vielä silloin kuorsasit.
+
+HOFFMANN. Vai niin. No, mitä siellä torilla nyt tiedettiin kertoa?
+
+RIIKKA. Paljonkin. Puhuivatpa muun muassa eräästä uudesta taudista,
+joka nykyään sanotaan liikkuvan ympäri maailmaa. Kuuluu ennättäneen jo
+meidänkin paikkakunnallemme.
+
+HOFFMANN. Mistä taudista sinä puhut?
+
+RIIKKA. En minä sitä sen tarkemmin tiedä, oliko se jokin luuska tahi
+lenska tahi jotain sinnepäin, -- niinhän ne sitä sanoivat.
+
+HOFFMANN. Sanoivat. Ketkä sanoivat?
+
+RIIKKA. Ne ihmiset, siellä kaupungilla, -- äsken, siellä torilla. Odota
+vaan, kyllä niitä vielä käypi sinunkin luonasi.
+
+HOFFMANN. Keitä käy minun luonani?
+
+RIIKKA. Niitä sairaita, -- niitä lenskatautisia. Etkö sinä nyt tajua?
+
+HOFFMANN. Mitähän sinä oikeastaan juttelet? Onko sinua joku
+säikäyttänyt? Annapas tänne kätesi! Kuuletko mitä sanon! Minä tahdon
+koettaa miten valtimosi lyö, -- se on -- minä tahdon koettaa sen
+tykytystä.
+
+RIIKKA. Sinä olet varmaan nousnut nurinpäin vuoteeltasi tänä aamuna,
+tahi miksi sinä kujeilet? Minä vakuutan sinulle että minun valtimoni
+tykyttää paikallansa.
+
+HOFFMANN. Paikallansa, Sen minä kyllä tiedän että se paikallansa
+tykyttää, -- mutta kuinka taajaan, ja missä järjestyksessä, sitä minä
+tahdon tietää.
+
+RIIKKA. Ompa ihme jos ei se kulkutauti ole jo sinussakin. Olethan sinä
+aivan lapsellinen.
+
+HOFFMANN. Sinuun se on tarttunut, Sinussa se on täydessä mitassa ja se
+pitää aikanansa parantaa. Kätesi tänne!
+
+RIIKKA. Mutta oletko sinä aivan järjiltäsi?
+
+HOFFMANN. Minun täytyy tunnustaa valtasuontasi. Kuuletko! minun täytyy.
+Heti kätesi!
+
+RIIKKA. Älä kiusaa minua. Minä näen sen selvästi että sinä olet sairas.
+Sinussa on lentsu, se on aivan samanlaista tautia.
+
+HOFFMANN. Mikä on?
+
+RIIKKA. Se lentsu, niin lentsu, nyt muistan sen oikean nimenkin.
+Lentsussa oli sen ja sen rouva, lentsussa tytär, herrakin oli
+lentsussa, ja kaikki oli lentsussa.
+
+HOFFMANN. Herra auta. Sinä saatat minut levottomaksi. Minä pyydän sinua
+Riikka, anna kätesi, minä tunnustan valtimosi tykytystä.
+
+RIIKKA. Oi sitä itsepäisyyttä. No niin, tässä käteni. Tutki nyt!
+
+HOFFMANN (Ottaa käden, ja taskustansa kellon). Tässä ei ole itsepäisyys
+kysymyksessä, vaan sinun terveytesi. -- Kas niin, enkös arvannut. Liian
+taaja tykytys -- yks', kaks', kolm', nelj' j.n.e.
+
+RIIKKA. Ei se niin taajaan -- -- kellosi naksutustahan sinä -- -- --
+
+HOFFMANN. Kymmenen, yksitoista, kaksitoist' -- Älä sekoita minua -- --
+Yks'kolmatta, kaks'kolmatta -- --
+
+RIIKKA. Eihän toki se nyt vielä niin monta kertaa ennättänyt -- --
+Kuuletko, sinä lasket väärin!
+
+HOFFMANN. Yks'neljättä, kaks'neljättä -- -- -- no enkös sitä ajatellut
+että se menee sekaisin. Ole nyt puhumatta edes yksi minuutti, -- koeta
+nyt, ja minä alan uudestaan. Mutta malta niin kauvan kun tuo sekunti
+viisari ennättää tuon kuudenkymmenen päälle, st, hiljaa, no nyt yks'
+kaks' kolm -- -- --
+
+EMMA (tulee). Isä hoi! Siellä eteisessä kysytään tohtoria.
+
+HOFFMANN. St! st! -- yks'kolmatta, kaks'kolmatta -- --
+
+EMMA. Kuuliko isä? Siellä on odottajia.
+
+HOFFMANN. Viisikolmatta. Se nyt on merkillistä! Anna sinä heidän
+odottaa. Yksi kerrallansa pääsee lääkärin luokse ja etkö näe että
+vastaanottoaika on alkanut.
+
+EMMA. Mutta eihän äiti ole sairas.
+
+RIIKKA. Varovaisuuden vuoksi. -- --
+
+HOFFMANN. Niin, varovaisuus on hyvä.
+
+EMMA. Mutta turha varovaisuus on tarpeeton.
+
+HOFFMANN. Älä viisastele isällesi tyttö.
+
+EMMA. Onhan äiti aivan terve. Vai mitenkä äiti, olethan terve?
+
+HOFFMANN. Mistä sinä tiedät, harakka. Mistä sinä tiedät että äitisi on
+terve. Kumpi meistä on lääkäri, sinä vai minä?
+
+EMMA. Minä luulen ett'emme kumpikaan ole lääkäreitä.
+
+HOFFMANN. Mitä sinä uskallat tyttö! Riikka, mene sanomaan että pian
+saavat tulla. Sano että tohtori pukeutuu parhaillaan. (Riikka menee).
+-- Kuinka sinä uskallat sanoa ett'ei isäsi ole lääkäri?
+
+EMMA. Eihän välskärit eikä samarius-kurssin suorittaneet ole vielä
+lääkäreitä, vai mitenkä?
+
+HOFFMANN. Enkö minä ole enempi kuin välskäri tahi joku samarius-kurssin
+suorittanut! Sanoppas vielä kerran ett'en minä ole lääkäri, niin -- --
+
+EMMA. -- -- enhän minä sitä yksin -- -- ne ihmisethän sitä sanovat.
+
+HOFFMANN. Ihmiset! Ketkä ihmiset? No niin, ne tietysti, jotka kuumeessa
+hourivat. Mutta sinä et sitä saa milloinkaan sanoa, muista se! -- Sinä
+et ole lääkäri, mutta minä olen lääkäri.
+
+EMMA. Älä vihastu isä. Tiedäthän, että minä olen aina leikkisä ja
+sanothan itsekin että naisilla on liukas kieli. Koetapas isä parantaa
+se kielen sukkeluus kaikilta naisilta, niin varmaankin monta
+turhanpäivästä asiata jäisi lörpöttämättä.
+
+HOFFMANN. Lääketiede ei vielä ole niin pitkälle kehittynyt ja epäilen,
+josko se milloinkaan niin pitkälle ennättääkään.
+
+EMMA. Sitte pitäisi keksiä joku muu keino ja ottaa keksinnölle
+patentti.
+
+HOFFMANN. Kun et sinäkin vaan olisi siinä lentsussa?
+
+EMMA. Missä lentsussa?
+
+HOFFMANN. Niin, malta kun katson täältä kirjastani sen oikeata
+tieteellistä nimeä.
+
+EMMA. Tuskinpa sieltä senlaista löytyy.
+
+HOFFMANN. Mitä sanot? Täällä löytyy kaikki maailman taudit, olkoon ne
+mitä laatua tahansa.
+
+EMMA. Isä, saanko minäkin tutkia sitä kirjaa?
+
+HOFFMANN. Sinäkö? Et! -- Muista ett'et milloinkaan luvattani avaa tätä
+kirjaa.
+
+EMMA. Mutta jos olisin jo avannut ja tutkinut sitä?
+
+HOFFMANN. Emma! -- Olisitkohan sinä -- ei, se on mahdotointa. -- Emma,
+sinä olet sairas.
+
+EMMA. Minä olen terve.
+
+HOFFMANN. Mutta kun minä sanon että sinä olet sairas, niin silloin sinä
+olet sairas!
+
+EMMA. Ja kun minä sanon, että minä olen terve, niin silloin minä olen
+terve.
+
+HOFFMANN. No mitä täältä sitte haet? Mene huoneesesi ja heti paikalla!
+
+EMMA. Kyllä, kyllä, -- mutta miksi niin ärtyisesti, isä?
+
+RIIKKA (tulee). Herranen aika! Yhäkö sinä vieläkin olet tuossa
+aamu-nutussasi. Etkö sinä muista että siellä odotetaan.
+
+HOFFMANN. No tulkoot sisälle vaan. En suinkaan minä heitä nutullani
+paranna. Menkää nyt molemmat täältä. (Emma ja Riikka pois).
+Minkähänlaisia sairaita sieltä nyt tulee? Monikin hakee lääkärin apua
+aivan turhasta -- -- ketä on tikku pistänyt varpaasen, -- ketä neula
+sormeen, kuka taas epähuomiossa on niellyt veskunan kiven -- -- kuka
+mitäkin -- -- no niin, siitähän sitä tuloakin piisaa (ovelle
+kolkutetaan.). Astukaa sisälle!
+
+SAARA HUMALISTO. Hyvää päivää herra tohtori! Odotin tuolla eteisessä
+varmaankin puoli tuntia. Niin, puoli tuutia ihan valehtelematta, --
+tuolla oven takana.
+
+HOFFMANN. Vai niin, vai niin. Sepä oli ikävästi.
+
+SAARA HUMALISTO. Niin sanokas muuta. Tuota, minä tulin ilmottamaan,
+että nyt on jonkinlainen kuume liikkeessä ja että se kai se nyt on
+tarttunut -- --
+
+HOFFMANN. Vai niin, vai niin. Istukaa! Tutkitaan taudin laatua. Ehkä
+sallitte kätenne.
+
+SAARA HUMALISTO. Ei, kiitos vaan. Kyllä minä pääsen auttamattakin
+istumaan.
+
+HOFFMANN. Se tahtoo sanoa -- -- minä vaan pyysin kättänne valtimon
+koetusta varten.
+
+SAARA HUMALISTO (antaa kätensä). Suokaa anteeksi, mutta -- -- --
+
+HOFFMANN. Ai, ai! -- kylläpä se tuntuu lyövän tavallista taajempaan.
+Minä kirjoitan erästä lajia lääkettä, jonka luulen varmasti auttavan
+(kirjoittaa). Mikä teidän nimenne on?
+
+SAARA HUMALISTO. Saara Humalisto (itkee.). Mutta minä en käsitä miksi
+tässä minun nimeäni kysytään?
+
+HOFFMANN. Kas niin. Nyt menette apteekiin ja jätätte tämän lapun sinne,
+ja niitä lääkkeitä kun sieltä teille annetaan, niin otatte kolme
+ruokalusikallista päivässä.
+
+SAARA HUMALISTO. Niin minäkö? Mutta paraneekos herrassöörinki sitte
+siitä, että minä lääkkeet nautin?
+
+HOFFMANN. Mitä sinä höpiset?
+
+SAARA HUMALISTO. Enhän minä ole sairas.
+
+HOFFMANN. Mitä saakelia! Kuka sitte sairas on? Puhu selvemmin asiasi!
+
+SAARA HUMALISTO. Se meidän herrassöörinki. Sehän se mun tänne
+lähetti puhumaan siitä, mutta kun ette antanut asiaani puhua loppuun,
+niin -- -- --
+
+HOFFMANN. -- -- kaikenlaisia asianajajia. Miks'ei hän itse tullut?
+Miksi hän sinut tänne lähetti asiaansa seulomaan?
+
+SAARA HUMALISTO. Kuinka hän itse -- -- -- kun hän kerran on sairas
+-- -- ja oikeen vuoteen omana.
+
+HOFFMANN. No mikä häntä vaivaa? Mistä hän on sairas?
+
+SAARA HUMALISTO. Niin, onko se nyt kysymys herrassööringistä?
+
+HOFFMANN. Hänestä tietysti.
+
+SAARA HUMALISTO. Päätänsähän tuo valittaa, ja kädet ristissä pitelee
+vatsastansa.
+
+HOFFMANN. Lienee tavallista vatsan-purua.
+
+SAARA HUMALISTO. No niin herrassööringskakin ensin arveli, ja käski
+herrassööringin pureskelemaan karvaita pippuria sekä ryyppäämään
+kanvärtti-viinaa päälle. Vaan kun ne eivät auttaneet, niin lähettivät
+mun täältä neuvoa kysymään.
+
+HOFFMANN. Miksi juuri minun luokseni?
+
+SAARA HUMALISTO. Sanoivat teidän olevan halvemman kuin täysin oppineet.
+
+HOFFMANN. Mitä! -- Ovatpa aika hölmöjä. Kuka sen on sanonut, ett'en
+minä täysin oppinut ole? Tuhmat! Mahtaa olla kitsasta ja ahdasmielistä
+väkeä se herrasväkesi?
+
+SAARA HUMALISTO. Eihän tuo itse -- -- mutta kyllä se rouva. -- -- Olen
+minä herrassööringiltä monasti juomarahaakin saanut.
+
+HOFFMANN. Rouvan tietämättä, arvelen. -- No niin, minä kirjoitan nyt
+uuden reseftin ja niitä lääkkeitä mitä tällä annetaan, niin ottakoon se
+herrassöörinkisi neljä ruokalusikallista päivässä ja kolmeen päivään
+älköön hän syökö niin einettäkään, ymmärrätkö?
+
+SAARA HUMALISTO. Kolmeen päivään? Mutta aivanhan se sitte kuolee, --
+muutenkin niin laiha ja -- --
+
+HOFFMANN. Sano niinkuin minä käskin!
+
+SAARA HUMALISTO. Kyllä, kyllä. Mutta saako näitä rohtoja pian
+apteekista, sillä minulla ei enään olisi aikaa niitä pitkältä odottaa?
+
+HOFFMANN. Oletpa aika hupakko. Mistä minä tiedän, mitenkä kauvan
+suvaitsevat niitä valmistaa!
+
+SAARA HUMALISTO. Älkää kiukustuko herra tohtori! Kuinka paljon minä nyt
+olen velkaa?
+
+HOFFMANN. Onko se herrassöörinkisi varakas mies?
+
+SAARA HUMALISTO. En tiedä, -- mutta eiköhän tuo liene.
+
+HOFFMANN. Olkoon nyt viisi markkaa.
+
+SAARA HUMALISTO. Viisi markkaa! Ja minulle kun antoivat vaan yhden
+markan.
+
+HOFFMANN. Ovatpa juutalaisia, vai yhden markan! -- No, olkoon nyt
+sekin, mutta jos vasta lääkäriä tarvitsevat, niin kääntykööt tataarin
+eli turkkilaisen puoleen.
+
+SAARA HUMALISTO. Tuota -- -- tässä olisi se markka, -- mutta eiköhän,
+-- tuota, viisikymmentä penniä riittäisi, -- -- eihän se työkään niin
+suuri -- -- --
+
+HOFFMANN. Mene ulos markkonesi! Pidä se itse, mokoma saituri!
+
+SAARA HUMALISTO. Hyvästi! Kiitoksia, kiitoksia! (pois).
+
+HOFFMANN. Vai en minä heidän silmissänsä ole täysin oppinut -- ja yhden
+markan, -- on niitä jos jonkinlaisia ihmisiä, -- ja sitte mokomalle
+piika letukalle lörpötellään kaikkia tuhmuuksia. Kaunista herrasväkeä!
+(kolkutetaan). Astukaa sisälle!
+
+KALLE SAVOLAINEN. Hyvää päivää! Uonkos mie oikiissa, vai assuukos tässä
+tohtorj?
+
+HOFFMANN. Kyllä te olette oikeassa.
+
+KALLE SAVOLAINEN. Työ taijattekin olla tohtorj ite?
+
+HOFFMANN. Niin olen. -- No, olettekos te sairas?
+
+KALLE SAVOLAINEN. Empä'än mie oo sairas. Oompa'an voan toisen asjalla
+neät.
+
+HOFFMANN. Selitä sitte sukkelaan asiasi.
+
+KALLE SAVOLAINEN. No neät, kuin myö lähettii kaupunnin kilipa ajosta,
+niin se olj terve ja niin inteissään, -- hirnui voan juostessaan, neät,
+niinkuin juoksja aina'in.
+
+HOFFMANN. Puhu asiasta. Mitä turhista verukkeista.
+
+KALLE SAVOLAINEN. No elähän hättäile, neät. Asjassahan myö juur'
+ollaan. Niin, se kompastui neät ja myö molemmat pyllä'yimme moantien
+oijaan.
+
+HOFFMANN. Niin, hevonen ja sinä.
+
+KALLE SAVOLAINEN. Eikä, kun toverinj ja minä neät, -- -- neät myö
+molemmat, myö jotka riessä istuimma.
+
+HOFFMANN. Ja entäs sitte? Kuka se oikeastaan kompastui?
+
+KALLE SAVOLAINEN. Hevonen neät. Tajuahan tok'. hevonen kompastui.
+
+HOFFMANN. No niin, hevonen -- ja siinä mylläkässä meni kai toveriltasi
+silmä puhki taikka jalka eli käsi poikki. -- Selitä nyt vihdoinkin!
+
+KALLE SAVOLAINEN. Ei maar -- ei se toveriltanj -- --
+
+HOFFMANN. Mutta, herran nimessä, keneltä se sitte meni?
+
+KALLE SAVOLAINEN. Elähän hättäile neät. Se toverinj voan, se joka on
+piällysmies, -- niin hänhän se lähetti mun tänne sen saman asjan tähen.
+
+HOFFMANN. Minkä hiiden asian?
+
+KALLE SAVOLAINEN. Hei, sen jalan tähen neät, -- se kun nilikutti sitte
+niin pahast', niin myö arveltii jotta, kai se tais männä tiloiltasa
+tahi aivan poikki, neät.
+
+HOFFMANN. No, miltä kohden arvelette sen katkenneen?
+
+KALLE SAVOLAINEN. Juur nilikasta, tahi siitä nilikan paikoilta.
+
+HOFFMANN. Tietysti se heti ajettui.
+
+KALLE SAVOLAINEN. No eihän sitä niin tiijä sannoo. -- Eikä tuossa
+vielä niin mitää näkyvee ollut, mutta sempätähen mie juuri tänne,
+aikanasa -- -- --
+
+HOFFMANN. No niin, no niin. Missä hän nyt on?
+
+KALLE SAVOLAINEN. Tallissa neät.
+
+HOFFMANN. Tallissa? Miks'ei asuinhuoneessa?
+
+KALLE SAVOLAINEN. Häh! -- Mittees työ? Milloinkas hevosia
+asuinhuoneessa pietään?
+
+HOFFMANN. Kuinka? -- Minä luulen että meistä on toinen tahi toinen
+hullu.
+
+KALLE SAVOLAINEN. Sitä minnäin arvelen. Työ uottakin ollunna niin
+omituinen, jotta kyllä kai työ taijatte olla hullu, tai aina'in pian
+siksi taiatta tulla.
+
+HOFFMANN. Sinä olet hullu, sinä. Keneltä se jalka katkesi: hevoselta
+vai mieheltä?
+
+KALLE SAVOLAINEN. Yhäkö sitä vielä tillastat? -- hevoselta neät.
+
+HOFFMANN. Mene sitte eläinlääkärille, tolvana!
+
+KALLE SAVOLAINEN. Alähän nyt taas vikurtele. Mie voan arvelinj, jotta
+eiköhän se ol yhen tekevä, -- tohtorj kun tohtorj.
+
+HOFFMANN. Mene ulos täältä!
+
+KALLE SAVOLAINEN. Kyllähän mie -- kyllä, -- mutta ettäkös työ sitte
+anna siihen minkäänlaista risähtiä? Ahteekista pitäis soaaha
+jonkinlaista sekotusta, neät.
+
+HOFFMANN. En minä ole eläinlääkäri.
+
+KALLE SAVOLAINEN. Mutta se on kilipa-ajo hevonen ja sillä on otettu
+monta palakintoo, jotta rohtoloitaj sille -- -- --
+
+HOFFMANN. Minä jo sanoin ett'en ole eläinlääkäri. Marssi matkaas
+täältä!
+
+KALLE SAVOLAINEN. No niin, hyväst' sitte! Mutta kuulkees tohtorj, --
+missäs teällä assuu toinen sellainen tohtormainen?
+
+HOFFMANN. Mene etsimään!
+
+KALLE SAVOLAINEN. Äläkee ylypeilkö. On niitä tohtoreita meijänkin
+puolessa nähty, ja siellä ne ovat immeisiksi.
+
+HOFFMANN. Niin olet tuhma kun saapas.
+
+KALLE SAVOLAINEN. Mutta empä'än niin musta. Hyväst voan! (pois).
+
+HOFFMANN. Että sivistyneessä aikakaudessa vielä tänäpäivänä voi löytyä
+tuonlaista roskaa ja tyhmyyttä. Tuo mies ei ole vielä kiertokouluakaan
+käynyt, vielä vähemmän muita oppilaitoksia. -- Kaikennäköisiä
+sivistymättömiä jöröjä (ovelle kolkutetaan). No kukas siellä nyt?
+-- -- -- Astukaa sisälle.
+
+KATI VIRTANEN. Hyvää päivää. Meidän herrasväki pyysi, jos tohtori
+tahtoisi olla niin hyvä ja käydä siellä, sillä ne makaavat kaikki
+sairaina.
+
+HOFFMANN. Teidän herrasväki! -- -- Siinä, on taas yksi. Ketä se sitte
+on, se teidän herrasväki?
+
+KATI VIRTANEN. Herra itse on virkamies ja -- tynnyriseppä ja rouva
+on -- hänen rouvansa, kyllähän tohtori ne tuntee.
+
+HOFFMANN. Tuntee, tuntee! -- Mutta herran nimessä, sano mikä nimi on.
+
+KATI VIRTANEN. Kati Virtanen.
+
+HOFFMANN. Kati Virtanen. En minä tunne senlaista herrasväkeä.
+
+KATI VIRTANEN. Enhän minä olekaan mitään herrasväkeä. Huomatkaa herra
+tohtori, että se on minun nimeni.
+
+HOFFMANN. Mitä minulla on sinun nimesi kanssa tekemistä! Herrasväkesi
+nimeä minä kysyn.
+
+KATI VIRTANEN. Jassoo, -- minä luulin että tohtori meinasi minua. --
+Niin, Kalle kuuluu olevan herran nimi ja rouvaa puhuttelee herra
+Liisaksi. Röökinän nimi on Nanni.
+
+HOFFMANN. Mutta liikanimi hiidessä! Sukunimi, sukunimi, ymmärrätkö?
+Onko se joku Jussilainen, Mattilainen, Savolainen tahi -- -- --
+
+KATI VIRTANEN. Ei ne savolaisia ole. Pohjanmaalta kuuluvat olevan
+kotoisin.
+
+HOFFMANN. Nimestä on kysymys, eikä kotiperästä. Ompas sinulla tylsä
+muistinen kallo. Etkö nyt voi sanoa heidän sukunimeänsä? Onko se
+Hyvärinen, Höyrynen, Tolvanen tahi -- -- --
+
+KATI VIRTANEN. Eihän senlaiset nimet sovi herrasväelle.
+
+HOFFMANN. Myrkky sinut vieköön! Onko se sitte joku Petterssonni,
+Kustassonni, Juhanssonni, Iisakssonni -- -- --
+
+KATI VIRTANEN. Niin, niin sonni, se on ihan varmaan sonni, -- nyt
+muistan. -- Mutta mikäs sonni se taas -- -- --
+
+HOFFMANN. -- -- paljon vaaditaan kärsivällisyyttä lääkäriltä, mutta
+toisinaan asiat menee yli äyräittensä ja silloin kärsivällisyys loppuu.
+Sinäkin tyttö-parka mahdat syntyisin olla jostain korven takaa tahi
+metsän sydämmestä.
+
+KATI VIRTANEN. En maar. Minä olen meidän pitäjän emäkirkolta enkä
+mistään korvesta, enkä takamaalta.
+
+HOFFMANN. Mutta aivan äskettäin olet kaupunkiin muuttanut, sen näkee
+kaikesta.
+
+KATI VIRTANEN. Ei miestä turkista tunneta, vaikka totta kyllä, ett'en
+täällä vielä ole vuosia ollut.
+
+HOFFMANN. No, eikö se nimi vieläkään ole johtunut mieleesi?
+
+KATI VIRTANEN. En minä sitä alkupuolta -- -- Sen lopun minä -- -- --
+
+HOFFMANN. -- -- niin sen sonnin, sen sinä muistat. -- Muistatko missä
+herrasväkesi asuu?
+
+KATI VIRTANEN. Kyllä, kun tästä nyt lähdetään, niin ensin käännytään
+vasemmalle ja sitte hetken matkaa niin käännytään oikealle ja
+sitte -- -- --
+
+HOFFMANN -- -- oikealle ja vasemmalle, eikö niin?
+
+KATI VIRTANEN. Ei maar sentään, ja sitte kun mennään portista sisälle
+niin se on vasemmalla, ensimmäinen kuisti oikealle.
+
+HOFFMANN. Ota tästä nyt selvä. Se on vasemmalla, ensimmäinen oikealle
+ja oikealle ja vasemmalle ha, ha, ha. Minua säälittää sua ihmisparka.
+Et suinkaan sinä tiedä kadun nimestäkään.
+
+KATI VIRTANEN. Kun olen ollut täällä vasta niin vähän aikaa, -- ja
+taitaispa siinä olla oppineillakin tavaamista, sillä ei niistä
+"poostavia" eroita, niistä rautalevyistä, jotka sinne seiniin on
+liisteröity.
+
+HOFFMANN. Tiedätkö mikä herrasi ammatti on?
+
+KATI VIRTANEN. Sanoinhan sen jo äsken. Hän on virkamies ja hänen
+virkansa on olla tynnyriseppänä.
+
+HOFFMANN. Tynnyriseppä ei ole virkamies. Hän on silloin ammattimies!
+
+KATI VIRTANEN. Olkoon mikä tahansa, -- mutta tynnyriseppä hän ainakin
+on.
+
+HOFFMANN (miettii). Tynnyriseppä. Kukas täällä onkaan tynnyriseppänä?
+-- (huutaa ovesta toiseen huoneesen). Riikka hoi! Mikä kylämme
+tynnyrisepän nimi on?
+
+RIIKAN ÄÄNI. Gabrielson.
+
+KATI VIRTANEN. Niin justiin, -- Gabrielsonni, Gabrielsonni, se on
+oikein, nyt muistan minäkin. Se on niin vaikea se alkupuoli, mutta sen
+loppupuolen minä muistan, niin kauvan kuin minä elän, sillä minua on
+sonni kerran puskenut ja siitä muistoksi saan kantaa suurta arpea
+tuolla niskassani. Loppua minusta katsoivat, sillä kauvan aikaa makasin
+tunnotonna. Sitte seuraavana päivänä sonni teurastettiin. Huomaattehan
+että se oli oikea sonni.
+
+HOFFMANN. Jätä jo sonnit, ja sano mikä sitä herrasväkeäsi vaivaa.
+Ovatko hekin siinä lentsussa?
+
+KATI VIRTANEN. Ei, ne ovat luntsassa.
+
+HOFFMANN. Se on sama tauti. Toiset sanovat luntsa, toiset lentsa, vaan
+oikeammin kutsuttuna on se nuhakuumetta.
+
+KATI VIRTANEN. Ei suinkaan. Sehän on eri tauti. Meidän rouvalla on
+useinkin nuhaa, vaikka hän sitä suvaitsee kutsua snuuvaksi.
+
+HOFFMANN. Nuhalla ja nuhakuumeella on suuri eroitua.
+
+KATI VIRTANEN. Tuleekos nenäänkin sitte kuume?
+
+HOFFMANN. Ompas sekin kysymys. Minä luulen että sinun nenässäsi on
+kuume...
+
+KATI VIRTANEN. Eipä olekkaan.
+
+HOFFMANN. Miksi sitte kyselet senlaisia tuhmuuksia? Oletko sinä koulua
+käynyt? Tuskin. Taidatko edes ruokia valmistaa?
+
+KATI VIRTANEN. Kahvia ainakin osaan keittää.
+
+HOFFMANN. Sen minä uskon, -- mutta käsitöistä et tiedä mitään?
+
+KATI VIRTANEN. Tiedänpä. Antakaapas kätenne niin povaan teille. Minä
+olen taitava kädenkatsoja.
+
+HOFFMANN. Mene jo tiehesi täältä.
+
+KATI VIRTANEN. Kiitos käskystänne. Niin, kylläkai te sitte tulette?
+
+HOFFMANN. Sitte kun vastaanotto-tunti on loppunut.
+
+KATI VIRTANEN. Yksi asia vielä, tohtori. Te annoitte kerran
+oksennuspulveria minun isälleni juuri silloin kuin hänen olisi pitänyt
+kaikista vähimmin sitä saada. Hän tuli heti paljon sairaammaksi ja oli
+kovin vihastunut teihin. Minä olen ehkä näyttänyt mielestänne kovin
+tuhmalta, mutta päätin jollain tavalla kostaa isäni puolesta. Hyvästi!
+(pois).
+
+HOFFMANN (yksin). Häh! -- mitä sinä tyttö letukka, -- vai niin, vai
+oksennuspulveria. Maltapas, -- sinulle minä vielä oksennuspulveria
+annan! Vai tuli hän sairaammaksi. -- Kyllä se on viimeinen virka tämä
+lääkärin toimi, jos missään niin tässä ihmisen kärsivällisyys on
+kysymyksessä. Silloin tällöin haetaan sairaan luokse, -- kirjoita
+sitte "resefti", mutta mihin? Paperia ei ole. Muste on vanhaa ja
+homehtunutta, toisinaan kahviporolla höystettyä, entäs kynä, -- sama
+jos kirjoitat tulitikulla, -- ja puolitusinaa likaisia lapsia
+ympärilläsi. Toiset pyörtyy verinaarmun nähdessään ja toiset mutisevat,
+jos vähän erehtyy ja niin on kissasta karhu valmis. Ei lääkärikään ole
+muuta kun ihminen, (kolkutetaan). Tulkaa sisälle!
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Herra tohtori, hyvää päivää! Ai ai! Hammastauti, kova
+hammastauti.
+
+HOFFMANN. Vai niin, vai niin. Ikävä asia -- -- -- syömähampaitako?
+-- -- --
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Ei syömähampaita, ei niitä vaan -- -- --
+
+HOFFMANN. Silmähampaita, jaha.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Ei, ei niitäkään, vaan ai, ai!
+
+HOFFMANN. Vaan -- --
+
+NEITI HOLMSTRÖM. -- -- tuota viisauden-hammasta ai, ai!
+
+HOFFMANN. Vai viisauden-hammasta. Noh, lienee parasta että tempaamme
+sen pois.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Niin kai lienee, -- mutta jos te sentään ensin vähän
+tarkastaisitte -- eiköhän tuota mitenkään voisi parantaa ilman pois
+ottamatta.
+
+HOFFMANN (tarkastaa). Kerpuuki, kerpuuki. Sitä on vaikea parantaa,
+paras on, kun otetaan pois.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Mutta se ottaa niin kipeää, ai ai!
+
+HOFFMANN. Kyllä sen nyt noin ikä-ihminen kärsii.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Ikä-ihminen? Olenko minä ikä-ihminen -- -- --
+parhaassa naima-ijässä. Sanokaas, herra tohtori, kuinka vanhan luulette
+minun olevan?
+
+HOFFMANN. Minä siitä viis! Jos te olette naima-ijässä, tahi siitä alle,
+eli päälle, niin se ei koske minua. Minä tarkoitin, että te ette enään
+ole mikään lapsi, ja voitte siis helposti kestää yhden hampaan
+nyhtäykseu.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Mutta ajatelkaas, jos minä pyörryn.
+
+HOFFMANN. Entäs sitte? Senlaisia tapahtumia olen minä paljon nähnyt.
+Kas niin, käykää nyt istumaan tähän.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Vaan jos te kuitenkin nukuttaisitte, ennenkun -- -- --
+
+HOFFMANN. Turhuuksia. Se on vaarallista, sillä siinä useinkin voi
+nukkua ainiaaksi.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Voi, voi! kun minua peloittaa.
+
+HOFFMANN. Se on suotta. Niin, tuohan se on, tuo takimmainen?
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Ei se se ole. Kyllä sitäkin ennen särki, vaan se
+paikattiin, -- se plombeerattiin oikein hyväksi, eikä sitä ole enään
+sen ko'ommin särkenyt.
+
+HOFFMANN. Vai niin, -- no se on siis tällä toisella puolella.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Ei suinkaan. Siellä on tekohampaat.
+
+HOFFMANN. Tekohampaat. No missä se viisaudenhammas sitten on? Vai onko
+se niitä tekohampaita kun särkee.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Suokaa anteeksi, hammastautisen kanssa ei sovi leikkiä
+laskea.
+
+HOFFMANN. Selittäkää sitte tarkemmin. Noh, mikä hammas se nyt
+temmataan?
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Tuo tuossa, tuo, -- -- mutta ettehän te vaan noilla?
+-- -- -- Nehän ovat tavalliset hohtimet.
+
+HOFFMANN. No niin. Kyllä näillä hammas lähtee.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Mutta eihän ne sovi suuhunkaan, ja voisittehan niillä
+vielä särkeä kalliit tekohampaani.
+
+HOFFMANN. Ottakaa pois tekohampaat siksi aikaa.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. En ikänä! En millään ehdolla! Joku vielä näkisi ja
+saisi tietää minulla olevan tekohampaat! -- En koskaan!
+
+HOFFMANN. Kärsikää sitte hammastautia!
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Niin teenkin. Tuhat kertaa ennemmin kärsin
+hammastautia kuin ottaisin tekohampaat suustani. -- Mutta kummallista
+-- eihän minulla enään olekaan hammastautia, ei niitä enään kivistä
+ensinkään, -- olisikohan ne säikähtäneet noita hohtimia? Kiitos
+parannuksesta herra tohtori -- -- mutta älkää vaan sanoko kellekään
+että minulla on tekohampaat.
+
+HOFFMANN. Mitäpähän vaaraa tuosta sitte olisi?
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Vai mitä vaaraa, -- olenhan minä vielä naimaton.
+
+HOFFMANN. Ja neitenä pysyttekin.
+
+NEITI HOLMSTRÖM. Kuinka niin? Hyi toki ja jos tahdotte, niin en minä
+ikänä naimisiin menekään. Näin on tuhat kertaa parempi. Hyvästi!
+(pois).
+
+RIKKONEN (tulee ja aivastelee). Tshi! herra tohtori, tshi! Minulla on
+hirveä nuha, tshi! -- Minä en voi olla aivastamatta, en minuuttiakaan,
+tshi. Mitä pitää minun sille tekemän? tshi! Auttakaa minua! Parantakaa
+minut jos vaan suinkin voitte, tshi. Minä luulen että se sai alkunsa
+siitä kun kerran kurillani pistin nuuskaa nenääni, tshi! ymmärtäkää
+etten ollut koskaan ennen sitä haistanut, tshi! ja tällaista sitä nyt
+piisaa illasta aamuun ja aamusta iltaan, ja jos tätä vielä pitkältä
+kestää, niin aivastan minä nenän irti päästäni, tshi! se tuntuu kuin se
+jo heiluisi, -- ikäänkuin se olisi poissa alkuperäiseltä paikaltansa,
+tshi! Voi herran pojat, tämä ei ole hauskaa, tshi!
+
+HOFFMANN. No mikä pani teidät vetämään sitä nuuskaa nenäänne?
+
+RIKKONEN (yhä aivastellen). Niin mikä pani. Siinäpäs se kysymys onkin,
+jota en itsekään tiedä, Sen vaan tiedän, että kauheat ovat sen
+seuraukset...
+
+HOFFMANN. Joko se on tuota tekoa kauvankin pitänyt? Hiidessä! -- ettekö
+nyt voi sitä vähääkään pidättää.
+
+RIKKONEN. En herra tohtori! tshi. Eilen aamulla se alkoi, -- ei tosin
+näin taajaan -- mutta yhä se vaan tshi, pahenee. Mitä minun on
+tekeminen?
+
+HOFFMANN. Yhä edelleenkin aivastella, siksi kunnes se itsestään
+taukoaa. -- Aivasteleminen tulee useinkin jonkun taudin edellä ja -- --
+(ovelle kolkutetaan). Odottakaa siellä.
+
+TIKKANEN (ulkoa). Minä en voi kaumemmin odottaa. Heti paikalla herra
+tohtori! (tulee sisään).
+
+HOFFMANN. Ohoh! Taitaa olla henki kysymyksessä.
+
+TIKKANEN (taajaan nikottaen). Eipä paljon muutenkaan, hyvää päivää!
+Minulla on tämmöinen kauhea tauti, niinkuin itse kuulette. Toissa
+iltana jouduin muutamien ystävieni pariin ja taisin luullakseni olla
+hieman humalassa silloin, sekä mahdollisesti sitte kylmettyä. Eilen
+aamusta asti on tätä nikottamista kestänyt, Se jutkahuttelee niin
+pahasti tuolla sydämessä ja kurkussa. Kuulettehan te sen tohtori?
+Auttakaa nyt pian minua tästä, sillä jos tätä vielä huomiseen kestää
+niin silloin on sydän suussani, minä laudalla ja henkivakuutuyshtiö saa
+kärsiä 10,000 markan tappion. Mitä minun on tekeminen?
+
+HOFFMANN. Miksi joitte itsenne humalaan?
+
+TIKKANEN (yhä vaan nikottaen). Enhän minä juonut. -- Ne toiset, nehän
+ne joivat mun humalaan, se tahtoo sanoa: juottivat mun humalaan.
+
+HOFFMANN. Teillä itsellänne ei siis ole mitään päättämiskykyä. Teidän
+täytyy siis tanssia toisten pillien mukaan?
+
+TIKKANEN. Ei suinkaan herra tohtori, ei, ei. Kyllä se oli minun omasta
+vapaasta tahdostani. En minä ollut sidottuna kenenkään talutusnuoraan,
+mutta -- --
+
+HOFFMANN. Oletteko voinut nukkua tuon taudin saatuanne.
+
+TIKKANEN. En hetkeäkään, Siinähän sitä juur' ollaan. Tuo alituinen
+ruumiin hytkäys ja nykäys, tämä on aivan kauheata. Tohtori! minun pitää
+tästä pian päästä.
+
+HOFFMANN. No niin, no, kunpahan nyt tutkitaan. (Rikkoselle). Ettekös
+tekään nyt voisi pidättää sitä aivastustanne edes hetkeksikään?
+
+RIKKONEN (yhä vaan aivastellen). Se on mahdotointa.
+
+HOFFMANN. Niin kutsuttu nuhakuume alkaa useinkin nikottamisella.
+Nikottaminen, samoin kuin aivasteleminenkin on tavallisesti sen taudin
+alkuoireita, ja niistä se voipi koitua aina keuhkokuumeesen asti.
+Istukaa nyt, niin minä tutkin tätä nikottamista tarkemmin. (Ovelle
+kolkutetaan). Malttakaa nyt siellä! Täällä on jo kaksi sisällä.
+
+SUNDSTRÖM (tulee hirveästi haukotellen). Nyt maltti pois. Tästä on
+leikki kaukana veli Hoffmann. Hyvää päivää, -- mutta auta minua
+ennenkuin suuni repeää.
+
+HOFFMANN. Ihme ja kumma, tänäänhän on omituisia sairaita.
+
+SUNDSTRÖM. Veli Hoffmann, minä en ole nukkunut kahteen yöhön, enkä
+kahteen päivään ja jos tätä alituista haukottelemista vielä kauvemmin
+kestää, niin on suuni pian korvieni kanssa yhdessä, Sen lisäksi kalvaa
+leini sääriäni ja reumatismi käsivarsiani. Pelasta nyt, veli hyvä,
+minua edes tästä haukottelemisesta.
+
+HOFFMANN (Tikkaselle). Ettekös tekään voisi vähän hiljempaa nikottaa.
+
+TIKKANEN, Se on mahdotointa. Yhä se vaan tuntuu yltyvän.
+
+HOFFMANN (Sundströmille). Se on ilkeä tauti tuo haukotteleminen. Eikö
+veli voisi nukkua?
+
+SUNDSTRÖM (yhä haukotellen). Mikäs sitten olisikaan -- ja vaikka
+parhaalla tahdollani sitä koetankin, niin ei siitä tule sittenkään
+mitään tuon alituisen haukottelemisen takia. --
+
+HOFFMANN. Jos minä nyt määräisin jotain nukutus-ainetta, joka samalla
+poistaisi tuon haukottelemisen, -- jotain uni-pilleriä.
+
+SUNDSTRÖM. Mutta, niinkuin veli tietää, niin se määräys pitää olla
+hyvin laimea, sillä jos univettä eli pilleriä on määrätty liian suuri
+portiooni, niin se nukuttaa ikipäiviksi, ja ennemmin minä toki
+haukottelisin kun nukkuisin ijäiseen uneen, se tahtoo sanoa -- nyt
+vielä, sillä kaikkihan me kuolemme, mutta -- -- --
+
+HOFFMANN. Turha huomautus. Minä määrään vaan hiukan oopiumia
+ja -- -- --
+
+SUNDSTRÖM. Oopiumia! Ei, ei, -- se ei käy laatuun. Minä olen siitä
+aineesta raittiusmies, -- jotain muuta, veli hyvä, jotain muuta, --
+mutta miksi tuo herra tuossa niin aivastelee, ja miksi tuo toinen noin
+nikottaa?
+
+HOFFMANN. Omituinen tauti kummallakin. Toinen on sen saanut nuuskasta
+ja toinen on ollut humalassa.
+
+TIKKANEN (Sundströmille). Ja miksi te sitä kysytte? Kovinpa tekin
+näytte aukovan suutanne.
+
+HOFFMANN. Minä todella ihmettelen, sillä te kaikki olette hyvin
+omituisia sairaita.
+
+SUNDSTRÖM. Siltä näyttää. Olemmepa tosiaankin kovan onnen poikia. Mutta
+ehkä veli on hyvä ja koettaa parastansa, ainakin mitä minun tautiini
+tulee?
+
+RIKKONEN. Tshi! Minä olin täällä ensimmäinen. Kuinka kauvan täytyy mun
+aivastella?
+
+TIKKANEN. Ja minä olen nummero kaks'. Kuinka kauvan pitää minun
+nikottaa?
+
+SUNDSTRÖM. Mutta hyvät ystävät, minä olen vanhempi, ja niinmuodoin
+minulla on etuoikeus. Minun täytyy ensin päästä haukotuksestani.
+
+RIKKONEN. Järjestys! Minä ensin, herra tohtori tshi! tshi! Minä ensin!
+
+TIKKANEN (yhä nikottaen). Älkää unhottako, että minä olen nummero
+kaks'.
+
+RIKKONEN. Tshi! Herra tohtori! Mitä minun pitää tekemän aivastukseni
+kanssa? tshi!
+
+SUNDSTRÖM. Veli! Mitenkä tulee minun menetellä haukotukseni kanssa?
+
+TIKKANEN. Mitäs minulle sanotaan tästä nikotuksesta?
+
+SUNDSTRÖM. Veli! Minulla olisi kiire, -- tärkeät asiat kotona -- --
+
+RIKKONEN. Järjestys! -- sanoin jo äsken tshi! ymmärrättekö että minä
+olen tässä jo kauvan odottanut ja -- -- tshi!
+
+HOFFMANN. Hiljaa, hiljaa! Järjestys, sanon minäkin! Yksi puhuu ensin.
+
+SUNDSTRÖM. Niin, niin. Ettekö nyt voi olla yhtä siunaamaa hetkeä
+aivastamatta, ja ettekö tekään voi sitä nikottamistanne heittää, siksi
+kun minä selittäisin, tästä ha -- -- au-kotuksestani.
+
+TIKKANEN (Sundströmille). Olkaa huutamatta siinä. Repäsette suunne, ja
+tohtori ei kuule nikotustani.
+
+SUNDSTRÖM. Jeeveli vieköön! Pata kattilaa soimaa, -- varokaa vaan
+ett'ei teidän sydämenne halkea mokomista nykäyksistä.
+
+RIKKONEN. Älkää väitelkö. Olkaa hiljaa niin kauvan kun aivastus on
+minusta lähtenyt.
+
+SUNDSTRÖM. Veli! Päästä jo minua tästä haukotuksesta! -- --
+
+RIKKONEN. -- -- ja minua aivastuksesta -- --
+
+TIKKANEN. -- -- ja minua nikotuksesta. Eihän tätä kauvemmin kestä,
+vaikka sydän olis hylkeen nahasta.
+
+HOFFMANN. Lempo soikoon! hulluksi tässä ihminen tulee. Malttakaa nyt ja
+olkaa kärsivällisiä. Minä parannan teidät kaikki hyvin pian, -- mutta
+kyllä se tulee maksamaan noin vähän tavallista enemmän sairasta kohti.
+Ensin aivastaja!
+
+NEULANEN (syöksee nauraen sisälle). Hyvää päivää! Minä olen pakahtua
+naurusta! hi-hi-hi, herra tohtori, auttakaa minua ja se pitää
+tapahtumaan hyvin pian! Auttakaa ennenkun kuolema tulee. Eilen aamulla
+pisti oppipoika neulalla minua sierameen. -- Kuulittehan, sierameen!
+hi-hi-hi -- -- Ensin minä vain aivastelin hi-hi-hi --
+
+HOFFMANN (osoittaen Rikkosta). -- -- ehkäpä yhtäläisesti kuin tämä
+tässä?
+
+NEULANEN. Niin, ehkä! hi-hi -- -- Sitte alkoivat kaikki toiset siellä
+verstaassa nauramaan ja voi sun helkkari, kun se tarttui hi-hi-hi.
+Eilen aamusta asti olen minä yhtämittaa nauranut, -- ja mikä tässä
+taudissa on hullumpaa, niin se on sen nopea tarttuminen. Minä olen sitä
+tartuttanut jo toisiinkin. Kuka ikänä tuolla kadullakin katsoo minuun,
+niin heti pitää hänen nauraman ja tätä tänlaista on kestänyt eilis
+aamusta asti, -- herra auta, -- minä sanoin, eiles aamusta asti.
+
+SUNDSTRÖM. Oaah! Niin olen minäkin haukotellut. Oaah!
+
+NEULANEN. Hi, hi, hi! Vai niin, sepä hauskaa.
+
+TIKKANEN. Ja minä nikottanut.
+
+NEULANEN. Hi hi hi. Se huvittaa minua.
+
+RIKKONEN. Mutta minä onneton olen aivastellut.
+
+NEULANEN. Hi-hi -- Jaa'a. Siitä on leikki pois. Tämäkin alkoi
+aivastuksella herra tohtori, ja koettakaa nyt parastanne, sillä tätä
+kiusallista naurua en minä enään kauvemmin voi kestää.
+
+HOFFMANN. Ei se ole vaarallista. Nauravan suuhun on hauskempi katsoa
+kuin itkevän.
+
+NEULANEN. Alkää, tohtori hyvä, minua kauvemmin kiusatko. Kyllä minä jo
+mieluimmin itkisin, kun -- hi hi -- --
+
+HOFFMANN. No niin. Minä tahdon koettaa parastani. Ottakaa nyt
+huomioonne te kaikki, ja tarkkaan tehkäät määräykseni mukaan. Kunkin
+teistä täytyy istua alallansa noin pari tahi kolme minuuttia.
+Ensinnäkin tulee teidän aivastella niin paljo kuin suinkin voitte, ja
+teidän täytyy nikottaa enemmän kuin tavallista. Veljen täytyy
+haukotella niin paljon kuin suu myöten antaa, ja teidän täytyy pitää
+vatsastanne ja nauraa kaikin voimin. Sitte on ihme, jos ette parane
+(itsekseen). Tässä lienee jokin koira haudattuna, mutta minä tahdon
+ottaa siitä selvän. Niin, tehkää nyt kuten käskin, parin minuutin
+perästä tulen jälleen (pois). (Noin parin minuutin ajan tekevät kukin
+Hoffmann'in määräyksen mukaan, kunnes Sundström alkaa puheen).
+
+SUNDSTRÖM. Minä luulen että nyt on jo kulunut pari minuuttia. Mahtoiko
+hän mennä valmistamaan jonkinlaisia lääkkeitä?
+
+TIKKANEN. En tiedä. Mutta minusta tuntuu, kuin siitä olisi kulunut jo
+viisi minuuttia.
+
+RIKKONEN. Hyvät ystävät! -- sanokaa viisitoista minuuttia.
+
+NEULANEN. Sanokaa puoli tuntia. (Huutaa). Tohtori hoi! Minnekä te
+menitti? Minä en vielä ole lakannut nauramasta!
+
+SUNDSTRÖM (huutaa). Veli hoi! Suuni tuntuu jo repeävän.
+
+TIKKANEN. Oi, voi, hoi! Nikottaminen yhä yltyy.
+
+RIKKONEN. Auttakaa! Kuinka kauvan aivastutatte te minua!
+
+HOFFMANN (tulee). Mikä hätänä! Kuinka? Yhäkö entisellään? Ettekö
+tosiaankaan tunne vieläkään minkäänlaista huojennusta?
+
+KAIKKI. Emme. En minä ainakaan.
+
+HOFFMANN (itsekseen). Siinäpä on neljä omituista sairasta. (Aivastaa,
+nikottaa, haukottelee ja nauraa jäljitellen heitä). Luulenpa, peeveli
+vieköön, että heidän tautinsa tarttuu minuunkin. Vai niin, vai ei
+yhtään huojennusta, Siinä tapauksessa täytyy minun koettaa viimeistä,
+mutta vaarallisinta keinoa. (Ottaa pyyhinliinoja sekä sitoo Rikkosen ja
+Tikkasen silmille. Käärii Sundström'in pään kokonaan nyyttiin, vaan
+Neulaselle ei mitään). Jos tämä keino ei auta, niin tunnin perästä
+olette joka mies toisessa maailmassa.
+
+KAIKKI. Tunnin perästä!
+
+HOFFMANN. Tunnin perästä. Pitkältä ei teillä ole miettimisen aikaa. Nyt
+tahdon koettaa viimeistä keinoa, ja ehkä aljetaan aivastajasta.
+(Tarttuu Rikkosta nenään sekä kuljettaa siitä häntä pari kertaa ympäri
+näyttämön, jonka jälkeen asettaa hänet liina silmillä istumaan
+paikallansa).
+
+RIKKONEN. Ai, ai, hiidessä! Nipistätte liian kipeästi, herra tohtori!
+
+HOFFMANN. Ei tee mitään. Kohta on aivastus kadonnut. Ja nyt tulee
+teidän vuoronne. (Tarttuu Tikkasta tukkaan ja pyörittää jotenkin
+tuntuvasti).
+
+TIKKANEN. Riittää, jo riittää! Se ottaa hemmetin kipiää! Hellittäkää!
+-- Kyllä minä lakkaan vähemmälläkin.
+
+HOFFMANN. Vai lakkaatte vähemmälläkin? Mutta kuitenkin saatte olla
+varma siitä, että tämän lääkityksen voimasta nikotus hävisi. (Päästää
+liinat Tikkasen ja Rikkosen silmiltä), ja luulen myös, ett'ei se enään
+aivan äkkiä palaja -- ja koska teitäkään ei enään kuulu aivastuttavan
+niin päästetään pää siteistä. Teitä yhä vielä naurattaa, mutta kyllä
+minä sen pian lopetan. (Läimäyttää Neulasta korvalle). Kas noin, nyt ei
+enään naurata, luulen ma.
+
+NEULANEN. Saakeli! -- Se oli liiaksi, Sitä työtä ette tehneet
+ilmaiseksi.
+
+HOFFMANN. En suinkaan. Maksun vaadin minä reseftistäni.
+
+SUNDSTRÖM. Kuinkas kauvan veli minua kiusaa?
+
+HOFFMANN. Hetken aikaa vaan. Veli odottaa vielä kärsivällisesti
+muutaman minuutin. (Ottaa vesi-karahvin ja valelee siitä vettä
+Sundström'in päähän). Joko tuntuu helpoittavan?
+
+SUNDSTRÖM. No, ompahan kuin vähän helpoittaisi; -- mutta milläs veli
+valelee mun päätäni?
+
+HOFFMANN. Lusikka-vedellä. Ymmärtäähän veli, että se on samaa kuin
+sievesi.
+
+SUNDSTRÖM. Lusikka-vedellä! -- Mutta eikö se ole jotain polttavaa
+ainetta?
+
+HOFFMANN. On, varmasti polttavaa. Mutta senlaisessa taudissa ei
+senlaista auta katsoa. Kyllä ne ovat nyt viimeisetkin hiukset veljen
+päästä heltivät.
+
+RIKKONEN. Parasta lienee tästä lähteä -- -- --
+
+SUNDSTRÖM. Seis! Kukaan ei saa lähteä ulos. Tästä nousee ankara
+prosessi. Katsokaa tarkkaan kuinka tämä kaikki tapahtuu. Kuulitteko?
+Olettehan nähnyt kaikki? Minun viimeisetki hiukseni -- pankaa se
+muistiin!
+
+HOFFMANN. Minä olin pakoitettu niin tekemään, sillä muuten suu olisi
+ollut vaarassa.
+
+SUNDSTRÖM. Voi, voi! Kuinka päätäni kirveltää. Sitä polttaa niin
+kauheasti. Auttakaa, -- minä olen jo helvetin portilla.
+
+HOFFMANN. Ei vielä, ei vielä, veli. Se on vaan lusikka-veden tavallinen
+ominaisuus. Kun se on aikansa polttanut, niin sitte lakkaa, jäljen
+kamalan se tosin jättää, mutta -- -- --
+
+SUNDSTRÖM. Voi, voi, voi! Sitä olisi pitänyt vedellä laimentaa, ai, ai
+ai! Sitä kirveltää niin hirveästi. En minä luullut tässä näin pitkälle
+mentävän. Voi! oletteko te toiset täällä vielä? Ota veli hyvä pian tämä
+nyytti päästäni.
+
+HOFFMANN. Mutta jos veljeä vielä haukotuttaa?
+
+SUNDSTRÖM. Ei, -- minä vakuutan. Ei ensinkään. Päätäni vaan polttaa
+niin kamalasti. Voi voi, -- nyt se tulee kaljuakin kaljummaksi.
+
+HOFFMANN. Koska haukotus on mennyt, niin päästetään pää pintehestä.
+
+SUNDSTRÖM. Se on parasta, veli Hoffmann. Minä jo kadun että tämän
+kepposen kanssa näinkin pitkälle mentiin. Huh, huh -- jaa, olettehan te
+toisetkin täällä vielä. Katsokaa nyt vieraan miehen puolesta jos minun
+päässäni on jotain kamalaa jälkeä. Voi, voi kun sitä polttaa.
+
+HOFFMANN. Minä luulen että veljen haukotustauti muuttui pääntaudiksi.
+Miksikäs teidän toisten tauti muuttui? (Rikkoselle). No, miksi ette
+enään aivasta?
+
+RIKKONEN. Siksi että minua ei haluta.
+
+HOFFMANN (Tikkaselle). Entäs te? Mikäs teiltä nikottamisen vei?
+
+TIKKANEN. Tunsin tuolla päässäni viisi luista sormea jotka jokseenkin
+pahasti sekaantuivat hiuksieni kanssa. Siitä syntyi kai jonkinlaista
+sähköä joka peloitti nikotuksen, vaan joka sen sijaan suussa pani
+hampaat toisiansa vasten kiristelemään.
+
+HOFFMANN. Oiva lääke. (Neulaselle). Minä huomaan, ett'ei teitäkään
+enään naurata.
+
+NEULANEN. Ei, eikä minua todellisesti äskenkään naurattanut, mutta kun
+ihmiset kertovat että te annatte senlaisia lääkkeitä, jotka saattavat
+nauramaan, niin päätin minä koettaa, jos myöskin voisitte naurusta
+parantaa. Hyvin se kävi. Vastapulverin annoitte naurupulverille ja
+saamani korvapuusti olkoon siitä maksuksi. Mutta nyt voitte maksaa
+kerrankin velkanne. Nyt minä vaadin maksun lisäaineista ja vaatteiden
+työpalkasta.
+
+RIKKONEN. Äsken kiskoitte minua tarpeettomasti nenästä. Aivastuksen
+parannuksesta riittäköön maksuksi nenäni liikanainen puristus jota
+vieläkin kirvelee. Vaan sen sijaan on teidän nyt maksaminen tämä lasku,
+jonka olette meidän kauppahuoneesen velkaa.
+
+TIKKANEN. Minua ei ole koskaan ennen nikottanut, mutta kun astuin tuon
+kynnyksen yli tähän huoueesen, niin se alkoi, -- vaan oikeastaan se oli
+isäntäni käskystä, sillä teidän tämän vuotinen vuokranne on vielä
+maksamatta ja ennenkuin täältä lähden niin täytyy minulla olla rahat,
+ylössanomisen uhalla.
+
+HOFFMANN. Senlaiset karhuamiset ja huomautukset eivät sovellu
+vastaanotto-tunnilla.
+
+TIKKANEN. Muulloin teitä ei saa nähdä. Päivät pysytte kun karhu
+pesässänne ja herra ties missä illat oleskelette.
+
+HOFFMANN. Vai niin. Noh, koska minä olen teidät kaikki parantanut, niin
+annan minä teille vastalaskun. Ensinnäkin ilmoittakaa isännällenne että
+neljännes vuoden vuokra on merkittävä minun hyväkseni teidän
+parantamisestanne.
+
+TIKKANEN. Olkaa hiidessä. Nikotuksesta kiskoitte hiukseni.
+
+HOFFMANN. Kuka sen on sanonut? Näkikö veli Sundström että minä olen
+häntä hiuksista kiskonut?
+
+SUNDSTRÖM. Mitenkä minä olisin voinut nähdä kun pääni oli nyytissä.
+
+HOFFMANN. Niin, teillä ei ole vieraita miehiä. Merkitkää siis neljännes
+vuoden vuokra hyväkseni.
+
+TIKKANEN. Tämä asia ei tähän pääty. Hyvästi! (pois).
+
+HOFFMANN. Jatkukoon, jatkukoon minun puolestani.
+
+NEULANEN. Tahdotteko heti maksaa saatavani!
+
+HOFFMANN. Suuriko se olikaan?
+
+NEULANEN. Kaksikymmentä markkaa.
+
+HOFFMANN. Jaa, teillä oli vaikea tauti ja minä olen sen parantanut,
+siis molemmin puolin olemme kuitit.
+
+NEULANEN. Minä en tähän suostu. Kaupungin-voudin saatte niskaanne vielä
+tänäpäivänä. Hyvästi. (Pois).
+
+HOFFMANN. Antaa tulla vaan! (Rikkoselle). No mitäs te vielä odotatte?
+
+RIKKONEN. Minä odotan saatavaani.
+
+HOFFMANN. Turha vaiva. Minä en kuitenkaan maksa.
+
+RIKKONEN. Minä en saa lähteä pois, ennenkun olen rahat saanut.
+
+HOFFMANN. Siinä tapauksessa on minun laittaminen teille joku huone
+kuntoon täällä.
+
+RIKKONEN. Ette siis aijo maksaa?
+
+HOFFMANN. En. Teillä oli vaikea aivastustauti, jota muut lääkärit eivät
+olisi voineet parantaa. Te voitte maksaa minun puolestani sen laskun.
+
+RIKKONEN. Kylläpä sen vielä maksatte, jos ei hyvällä niin pahalla.
+(Pois).
+
+HOFFMANN. Ha-ha! -- No mitäs veli Sundström sanoo?
+
+SUNDSTRÖM. Mitäpä minä sanon. Tuo hiiden lusikkavesi, sehän se taitaa
+tehdä lopun tästä elämästä.
+
+HOFFMANN. Mikä lusikkavesi?
+
+SUNDSTRÖM. Mikäkö? Se, jolla veli valeli mun päätäni. Voi, voi kuinka
+sitä kihelmöi.
+
+HOFFMANN. Joutavia. Veli saa olla huoletta, ei se ollut lusikka-vettä,
+-- mutta eihän se haukotus olisi muuten mennyt.
+
+SUNDSTRÖM. Mitä? Eikö se ollutkaan lusikkavettä?
+
+HOFFMANN. Puhdasta vettä, tuosta karahviinista, mutta minun täytyi
+sanoa sitä lusikkavedeksi, sillä eihän se haukotus muuten olisi
+pelästynyt.
+
+SUNDSTRÖM. He, he, he! Totisesti, minun täytyy sanoa, että veli on
+viisas lääkäri; mutta onko se aivan varma, ett'ei se ollut
+lusikkavettä.
+
+HOFFMANN. Varma totuus.
+
+SUNDSTRÖM. Niin -- ja eihän mun päätäni enään kihelmöikään. Minä luulen
+että se oli turha pelko, -- tuonlainen säikähdys, joka pian menee
+ohitse, -- -- mutta muistaahan veli Hoffmann sen yön, kun me korttia
+tuota -- -- -- ja minä jäin vähän saamiseen, -- sentähden minä -- -- --
+
+HOFFMANN. Vai sentähden? -- Niin, oikein. Minä taisin vähän hävitä
+silloin veljelle.
+
+SUNDSTRÖM. He, he, he! Ei maksa vaivaa mainita, he, he, he! Jaa, hah!
+Paljokos minä nyt olen veljelle maksamista tästä haukotuksen
+parannuksesta?
+
+HOFFMANN. No -- -- oliskohan viisi markkaa --
+
+SUNDSTRÖM. Viisi markkaa! Niin viisikö markkaa, -- niin, tuota, mutta
+eiköhän veli tuosta vähän tinkisi, -- vettähän se vaan oli. -- Minä
+ajattelin että, eiköhän tuosta yksi markka -- -- --
+
+HOFFMANN. Liian vähän. -- Mutta mitenkäs paljo se olikaan, -- se minun
+häviöni siinä korttipelissä?
+
+SUNDSTRÖM. Niin, en minäkään sitä niin varmaan muista. Mutta sen minä
+muistan aivan varmaan, että minä, siinä viimeisessä pelissä voitin
+veljeltä 12 mk. Ja sentähden minä oikeastaan tänne, -- -- -- niin, älä
+pahastu veli Hoffmann, mutta rahaa se sekin on.
+
+HOFFMANN. Aivan oikeen. Se oli kaksitoista markkaa. No niin. Mutta kun
+minä nyt olen parantanut veljen siitä ikävästä taudista, niin vaadin
+minä siitä työstäni kaksitoistakymmentä markkaa ja niin on välimme
+kuitti. Se on selvä ja lopullinen tili välillämme, ja tuossa on ovi.
+Astukaa heti ulos.
+
+SUNDSTRÖM. Kuinka? Ajaako veli -- -- no no, minä menen, -- mutta miksi
+veli sitte ei ole lukenut itseänsä oikein todelliseksi lääkäriksi -- --
+no no, -- eihän se tähän kuulu, -- mutta se kaksitoista markkaa, -- --
+niin, niin, minä menen -- paitsi jos minä sentään maksaisin sen viisi
+markkaa, veli -- -- --
+
+HOFFMANN. Viisi markkaa, ha, ha, ha! Ulos veli!
+
+SUNDSTRÖM. Kyllä, kyllä. Mutta jos minä vaan siitä lusikkavedestä saan
+jotain jälki seurauksia, niin -- -- he, he! Minä tarkoitan siitä
+oikeasta vedestä. -- -- Miks'ei veli sitte ole suorittanut tutkintoa
+lääketieteessä -- -- --
+
+HOFFMANN. Se on minun asiani. Ulos!
+
+SUNDSTRÖM. Mutta minkätähden niin kiivaasti?
+
+HOFFMANN. Sentähden että minä niin käsken ja sentähden että
+vastaanotto-tunti on nyt loppunut. Ulos!
+
+    (Työntää ulos).
+
+(Esirippu alas).
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Omituisia sairaita, by Mikko Akseli Helander
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OMITUISIA SAIRAITA ***
+
+***** This file should be named 36125-8.txt or 36125-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/6/1/2/36125/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/36125-8.zip b/36125-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..713c74d
--- /dev/null
+++ b/36125-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..61a2c8b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #36125 (https://www.gutenberg.org/ebooks/36125)