diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 36466-8.txt | 10118 | ||||
| -rw-r--r-- | 36466-8.zip | bin | 0 -> 200281 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 10134 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/36466-8.txt b/36466-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0e2d61a --- /dev/null +++ b/36466-8.txt @@ -0,0 +1,10118 @@ +Project Gutenberg's Välskärin kertomuksia 4.2, by Zacharias Topelius + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Välskärin kertomuksia 4.2 + Vaasan prinsessa + +Author: Zacharias Topelius + +Translator: Juhani Aho + +Release Date: June 19, 2011 [EBook #36466] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA 4.2 *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA 4.2 + +Vaasan prinsessa. + + +Kirj. + +ZACHARIAS TOPELIUS + + +Suomentanut Juhani Aho + + +Ilmestynyt ensimmäisen kerran +Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1897. + + + +SISÄLLYS: + +Vaasan prinsessa: + + 1. Hammarbyn kukkaset + 2. Linné ja hänen oppilaansa + 3. Eräänä iltana Hammarbyssä + 4. Kirje, nimi ja mielilause + 5. Perhosten ajelija + 6. Eerikki Ljung pääsee hoviin + 7. Sorvipenkin ääressä ja vierashuoneessa + 8. Taisteluja vallasta + 9. Kuninkaan oppipoika +10. Uusi seikkailu ja vanha tuttava +11. Juhlapidot Kiinassa +12. Kuningattaren valtioviisautta +13. Vaarallinen kiinalainen Kiinassa +14. Kapteeni Neptunus Gast +15. Merimies Långvikin kertomus +16. Kuningas Aadolf Fredrik Suomessa +17. Kahden kuninkaan päivä +18. Kuningas Daavidin kahdeksastoista psalmi +19. Sukuliitto +20. Kolme kosijaa +21. Kihlaus +22. Kapteeni Gastin kertomus +23. Kohtaus puutarhassa +24. Lemmen tili +25. Palosaaren väylällä +26. Lisätietoja kuninkaan seurueesta ja matkasta +27. Kuninkaan tulo ja rovastin puhe +28. Korsholman vallien luona +29. Eerikki Ljung kuninkaan keittiössä +30. Auringon paistetta pilvien lomitse +31. Husaari, lukiolainen ja porvariskuningas +32. Petojen kesyttäjätär +33. Eerikki Ljung kuninkaan luona +34. Kuninkaan puheilla +35. Kuninkaan päivänä Vaasassa +36. Valtakunnan ja porvariston majesteetit +37. Kaksi kirjettä +38. Vaasan prinsessa + + + + + + +VÄLSKÄRIN KAHDESTOISTA KERTOMUS. + +VAASAN PRINSESSA. + + + + +Uusi valkea oli viritetty sillä tuohella, jota lasten oli tapana +kiskoa kuuden äyrin viikkopalkalla, ja isoäiti, joka oli seuran +ikäpresidentti, otti ensin puhuaksensa. + +-- Minusta on, -- hän sanoi, -- niinkuin istuisimme täällä häitä +odotellen. Muistaakseni tulee niiden nyt seurata laillisessa +järjestyksessä. Minkätähden muuten olisimmekaan saaneet niin paljon +tietää tuosta pitkästä rakkausjutusta Kaarle Viktor Bertelsköldin ja +porvariskuninkaan tyttären, Ester Larssonin välillä? Minulla ei ole +mitään tätä nuorta ylhäistä herraa vastaan, vaikka olikin +epäkristillistä ottaa henki ihmiseltä siellä Espanjan ravintolassa +Hornin tullin ulkopuolella Tukholmassa. Muutoin hän näyttää olevan +siivo nuori mies, joka pitää äitiään kunniassa, ja olkoon se +kiitoksella mainittu. Mutta sitä enemmän on minulla tuota vallatonta +nuorta tyttöä vastaan. Enpä tosiaankaan voi ymmärtää, kuinka serkku +Bäck, joka on ymmärtäväinen ja rehellinen ihminen, voi asettaa nuorison +eteen semmoisia esimerkkejä kuin Ester Larsson. Sopiiko nuoren tytön +ensin ratsastaa virmalla hevosella, niin että niskansa taittaa -- liki +ainakin piti -- ja sitten juosta ja laukata kuin mustalaistyttö +keskellä yötä Vähäkyrön metsissä "utukuningattaren sukkanauhoineen"? +Utukuningatar! Jopa nyt jotakin, kyllähän se kuuluu runolliselta, mutta +se ei merkitse mitään muuta kuin että tyttö on jonninjoutava +homssuttaja, joka lentelee sinne tänne metsässä, kengät lintassa ja +hapset hajallaan. Sitten saamme kuulla, kuinka hän Tukholmassa +koukuttelee saadakseen nähdä kuninkaan, hyppää neljännen kerroksen +ikkunasta ulos, menee kutsumattomana hovinaamiaisiin ja pukeutuu +joksikin Floraksi tai Frejaksi, joutuen ihmisten naurettavaksi! Sen +minä vain sanon, että jos Ester Larsson olisi ollut minun tyttäreni, +niin kyllä tiedän, mitä olisin tehnyt; vitsaa hän olisi saanut, +vaikkapa olisikin ollut neljäntoista vanha, ja sitten -- niin, mitä +aioinkaan sanoa? + +-- Sitten isoäiti olisi pannut hänet luostariin, -- puuttui Anna Sofia +hymyillen puheeseen. + +-- Sitten kun hän olisi saanut vähän enemmän älyä ja ymmärrystä, olisin +sanonut hänelle: sydänkäpyseni, niin ja niin on asiat, ja nyt on minun +tahtoni, koska sinulla on niin monta kosijaa, että menet naimisiin +jonkun ymmärtäväisen ja kelpo miehen kanssa, joka voi pitää sinua +aisoissa, jos vielä yrität metsään karkaamaan. Eikä hänen olisi ollut +hyvä ruveta sillä kertaa vastustelemaan. + +-- Olen aivan samaa mieltä kuin serkku siitä, että patukka on +välttämättömän tarpeellinen ajattelemattoman nuorison kasvattamiseksi, +-- lausui koulumestari juhlallisesti. + +-- Ester-parka! -- huokasi Anna Sofia. -- Hän on kumminkin hyvä lapsi, +vaikka onkin kiivasluontoinen; ja jos hän on hairahtunut, niin on hän +saanut siitä kärsiäkin. En ikinä voi uskoa, että isoäiti sentähden +olisi tahtonut naittaa hänet vastoin hänen tahtoansa. + +-- Se on asia, jota sinä kaikeksi onneksi et ymmärrä, rakas Anna Sofia, +-- jatkoi isoäiti. -- Jos kelpo mies on niin hyvä, että ottaa tytön, +jolla syystä tahi syyttä on liikoja maineita itsestään, niin tekevät +minun mielestäni asianomaiset parhaiten siinä, että niiaavat ja +kiittävät nöyrimmästi kunniasta. Tekisipä mieleni tietää, mitä siitä +raukasta sitten tulee, kun isä on silmänsä ummistanut. + +-- Niinpä niin, -- sanoi välskäri. -- Serkku ajattelee ja puhuu kuin +ymmärtäväinen ihminen ainakin, ja niin ajatteli ja puhui Falkbyn +kreivitärkin, nuoren Kaarle Viktor Bertelsköldin äiti. Mutta joskin voi +olla yhdeksän vallatonta ja ajattelematonta nuorta tyttöä, jotka +kiittävät neuvosta ja ottavat miehen minkälaisen tahansa, kunhan hän +vain on rehellinen mies, niin voi kuitenkin tapahtua, että kymmenes +antaa hänelle rukkaset, enkä minä voi häntä sentähden sen pahemmaksi +tuomita, sillä moinen riippuu aina siitä, mistä puusta mikin on +veistetty. Yksi on pajua ja taipuu vaikka lattiamatoksi. Toinen on +koivua ja antaa kurittajilleen vitsoja. Kolmas on haapaa ja taittuu, +kun sitä tahdotaan taivuttaa. Jos Ester Larsson ei ollut haapaa, niin +koivua hän kumminkin oli; minä pelkään, että siinä olisi pantu kova +kovaa vastaan. Hänen äitinsä kuoli, kun tyttö oli vielä kapalossa; isä +oli sekä ylen ankara että ylen heikko nuorinta lastaan kohtaan ja sen +lisäksi vielä turhamainen ja ylpeä tuosta sukkelasta pennustaan. +Semmoisia periaatteita noudattava kasvatus on aina nurja, ja se +synnyttää ylpeitä, hillittömiä ja kiivaita luonteita, jotenkin +semmoisia kuin Ester Larsson. Mutta kas, sitten tulee elämä kirpeine +vitsoineen ja kurittaa lapsia vanhempain ja vanhempia lasten tähden; +niin kävi Esterin ja porvariskuninkaan. Semmoista tapahtuu joka päivä; +jota itsekukin punnitkoon ja noudattakoon. + +Isoäiti myhäili. -- Suokaa anteeksi, -- sanoi hän; -- kuullessani +vanhainpoikain puhuvan lastenkasvatuksesta, muistuu mieleeni laivuri +Nyström, joka rakensi leipomotuvan ja välttämättömästi tahtoi taklata +sen fregatiksi. Saattaahan olla hitunen tottakin siinä, mitä serkku +sanoo, mutta koska elämä on kovakourainen kouluttaja, niin on parasta, +ettei anneta vitsaa sen käteen, vaan koetetaan tulla muutoin toimeen +niin kauan kuin voidaan. Sentähden on ajatukseni se, ettei Ester +Larssonin pitäisi saada tuota helläkouraista, haaveilevaa ja liiaksi +rakastunutta kreiviä miehekseen. Mutta asiasta toiseen: kuinka kävi +vanhan kreivi Torsten Bertelsköldin, tuliko se mies parka todellakin +hulluksi? + +-- Ensin sokeaksi ja sitten mielipuoleksi; se oli hirmuista -- huokasi +Anna Sofia. + +-- Nyt muistan. Ja ellen erehdy, oli kuninkaan sormus taas syynä +siihen? + +-- Niin oli, -- puuttui Jonathan innokkaasti puheeseen, -- että +presidentistä piti tulla Ruotsin kuningas, mutta sitten hän oli +vannonut hankkivansa eräälle vanhalle sotamiehen leskelle eläkkeen, ja +kun hän kieltäytyi sitä tekemästä; kadotti hän sormuksen ja niin +hänestä tuli sokea ja sitten tuli hänestä hassu. + +-- Kuulkaapa vain, -- sanoi isoäiti välskärille, -- kuulkaapa vain +noiden pikkupatain korvia! En voi hyväksyä, että serkku uskottelee +nuorisolle kaikenlaista taikuutta. Heitä on opetettava luottamaan +Jumalaan eikä vanhoihin vaskipalasiin. + +-- Ja sitten tulee heille opettaa kielioppia, -- sanoi koulumestari,-- +eikä heitä saa viedä harhaan keittiölatinalla jommoista tuo _Rex Regi +Rebellis_ on. Sormuksen turmiota tuottava voima johtui juuri siitä, +että siinä oli pukki. Niin anna anteeksi, veli on ollut ylioppilaana ja +kuunnellut Porthania, ja itse Porthankin sanoi kerran _hominorum_, ja +sentähden veli ei saata kieltää, että siinä pitää olla _in regem_ eikä +datiivi. + +Kapteeni Svanholm, joka tähän asti oli mistään huolimatta katsellut +espanjalaisen ruokokeppinsä hopeanuppia, veti nuo sanat kuultuaan +punaiset viiksensä leveään hymyy eikä voinut vastustaa vanhaa +kiusantekohaluaan. -- Minulla oli kerran, -- sanoi hän, -- postinviejä, +joka oli kuin vimmattu turkkilainen ajamaan hevosia kuoliaaksi, ja kun +minä näin hyväksi istuttaa kepillä järkeä siihen lempoon, niin hän +huusi: -- Ei se ollut minun syyni, herra kapteeni, sillä ruoska oli +pukin nahkaa! -- Niin, niin. Ja nyt väittää veli Svenonius, että +sormuksessakin oli pukki. Sillä nyt ei ole suurta väliä, onko pukki +nominatuksessa vai dasitivuksessa; mielestäni veli tekee väärin, kun +syyttää vanhoja tuttuja. + +-- Nominatuksessa ja dasitivuksessa! -- huudahti koulumestari, nyt +vuorostaan mahtavan ylenkatseellisesti naurahtaen. -- Tällä kertaa +veljen postimies ajoi kumoon sileällä maantiellä. Olisihan Karstulassa +käynyt pakoon pötkiminen, tarvitsematta sentään ottaa toisen luokan +poikasta latinassa kiinni. + +-- Tuhat tulimmaista, -- aloitti postimestari, joka yhä vielä karahti +tulipunaiseksi joka kerta, kun Karstulaa mainittiin; mutta hänet +keskeytti välskäri. + +-- Jo luulin, -- hän sanoi, -- tarpeeksi asti selittäneeni, mitä sormus +merkitsee; ymmärtäköön sen nyt sitten kukin miten tahtoo. Minusta se +aina on ollut kuin itsekkyyden paha haltija, joka on yhtä kuolematon +kuin ihmiskunta. Sormuksen suurin vaara ei ollut siinä, että se +synnytti rajatonta kunnianhimoa ja tuotti ääretöntä onnea aina siihen +saakka, kunnes odottamaton lankeemus seurasi; suurin vaara oli siinä, +että kuninkaan sormus paadutti sydämet. Kaikki, jotka sen omistivat, +tulivat mahtaviksi, rikkaiksi ja ihmisten mielestä onnellisiksi, mutta +ainoastaan muiden ihmisten, jopa kaikkein läheisimpäinsäkin +kustannuksella. Niinpä oli Torsten Bertelsköldkin kohonnut kunniaansa +polkemalla lähimmäisiään. Kun hän itse rikastui, oli hänen sukunsa +vähällä joutua mieron tielle; valtansa kukkuloille pääsi hän +kukistamalla mestarinsa Arvid Hornin, jota hän sai kiittää loistavasta +menestyksestään. Mutta on olemassa siveellinen painolaki, joka tekee +kukistumisen sitä nopeammaksi kuta korkeammalla ollaan. Juuri kun +Torsten Bertelsköld oli ehtinyt siihen päämäärään, mihin hänen hillitön +kunnianhimonsa oli häntä kiihoittanut, juuri kun Ruotsin kuningas, +Ruotsin kuningatar ja kaikki mahtavimmat puolueiden johtajat +tunkeilivat hänen ympärillään hänen suosiotaan ja puoltolauseitaan +kerjäämässä, niin hän luuli tarvitsevansa vain ojentaa kätensä kruunua +tavoittaakseen ja sen saadakseen; juuri silloin olisi hänen +kukistumisensa ollut varma ilman sormuksenkin vaikutusta. Siinä ei ole +mitään yliluonnollista; se on aivan inhimillistä. Mutta se tulee +selvemmin näkyviin, selvemmin käsitettäväksi, jos tämä kamala, +pirullinen voima, tämä inhimillinen itsekkyys, joka aina asettaa oman +itsensä maailman keskipisteeseen ja polkee muut säälimättä alleen, saa +jonkin näkyvän muodon. Jos nyt tämä voima ajatellaan kätketyksi +kuninkaan sormukseen, niin me ymmärrämme sen merkityksen, ja sitten +ymmärrämme myöskin, minkätähden väärä vala on syynä sen katoamiseen. +Sillä väärä vala tempaa jalat varmuuden valtaistuimen alta; väärä vala +saattaa omantunnon, joka on sydämen kuningas, kapinoimaan ja nostaa +ihmisen omaa itseään vastaan: _Rex regi rebellis_. Mutta olkoonpa nyt +taikakalulla vertauskuvallista merkitystä tai ei, niin on sillä +kumminkin suuri valta, kun sen vaikutukseen uskotaan. Pane hämähäkki +pussiin, ripusta pussi rinnallesi ja usko, että siitä paranet, niin +paranet. + + "Tuonne mä sinut manoan: + meren mustihin murihin, + vaaran vaskisen sisähän, + Kipuvuoren kukkulalle", manasi Anna Sofia. + +-- Juuri niin. Tunnen useita sellaisia, jotka ovat päässeet +vilutaudista, kun ovat liidulla ovensa ulkopuolelle kirjoittaneet: +N.N. ei ole kotona. Mutta palataksemme Torsten Bertelsköldiin, älkäämme +unohtako, että usko kuninkaan sormuksen voimaan oli jo neljännestä +polvesta asti kulkenut isän perintönä ja että sillä oli juurensa +aikakauden taikauskossa. Joka järkähtämättä uskoo onneen, hän raivaa, +jos on tarmokas, itselleen tiensä kaikkien esteiden läpi. Siinä oli +suuren Napoleonin menestyksen salaisuus. Mutta uskon sortuessa sortuu +valtakin, ja maailman vallitsijasta on jäljellä vain kourallinen tomua. + +Isoäiti pudisti harmaata päätänsä. -- Tuo, -- sanoi hän, -- tuntuu +minusta siltä kuin jos joku rupeaisi kourallisella keittosuoloja +suolaamaan Oulujärveä. Mutta mikä siitä porvariskuninkaasta tuli? +Järjetön isä vanha Larsson kyllä oli, siitä ei päästä, mutta hän oli +kelpo mies, joka kaikissa kiusauksissa pysyi lujana siinä, minkä hän +katsoi oikeaksi. Mieleni olisi paha, jos hänen täytyisi tehdä +vararikko, menettää tuon oikeusjutun vuoksi kaikki, mitä hänellä oli; +kuinka sen asian laita nyt oikein olikaan? + +-- Se oli niin, -- sanoi välskäri, -- että Lauri Larssonilla oli +vanhempi veli, Tuomas, joka omisti Bertelsköldin suvun entisen +perintötilan, Perttilän talon ynnä monta muuta tilaa viljavassa +Isokyrössä. Tällä Tuomaalla oli kahdeksan poikaa ja kolme tytärtä. +Seitsemän veljeä kaatui sodassa ja kahdeksannen, joka vielä oli lapsi, +ryösti vihollinen ja vei mukanaan. Monta vuotta kului, Tuomas Larsson +kuoli, tyttäret naitiin, ja nyt lunasti Lauri Larsson kaiken tämän +suuren omaisuuden polkuhinnasta. Sitten tapahtui -- niinkuin monesti +tapahtui Isonvihan jälkiaikoina -- että eräs nuori mies Istvan, joka +oli ratsupalvelijana kreivi Kaarle Viktor Bertelsköldillä ja jonka +elämä oli täynnä monenlaisia seikkailuja, seurasi herraansa Suomeen ja +tuli Perttilän taloon. Siellä virkosivat yht'äkkiä hänen lapsuutensa +muistot, hän tunsi kartanolla olevan kaivon, joen rannat ja paljon +muuta. Tästä saivat Lauri Larssonin valtiolliset vihamiehet vihiä ja +houkuttelivat Istvanin sukuoikeudella lunastamaan isänsä perinnön, +koska saatiin selville, että hän todellakin oli Tuomas Larssonin ainoa +elossa oleva poika, jonka vihollinen oli ryöstänyt. Samaan aikaan +menetti Lauri Larsson kokonaisen viljalaivaston Hollannissa ja kaikesta +tästä joutuivat hänen asiansa rappiolle, vaikka hän itse pysyikin +murtumatonna. Edellisen kertomuksen lopulla hän seisoi vielä suorana ja +jäykkänä taistellen kovaa onneaan vastaan. + +-- No, ja kuinka sitten kävi? + +-- Sitten tulivat taas maalle kovat ajat 1741 vuoden surkean sodan +mukana. Ruotsin ja Suomen armeija antautui Helsingin luona, ja +sill'aikaa kun vihollinen tulvasi maahan jatkoivat puolueet Ruotsissa +hillitöntä taisteluaan, yhtyäkseen vain kerran yksimielisinä kenraalien +Lewenhauptin ja Buddenbrockin verisen mestauslavan ympärillä. + +-- Tuhat tulimmaista! -- kiljaisi postimestari. -- Näkyy kyllä, että +koulukarhut olivat päässeet valtaan. + +-- Niin, kun suunpieksäjät pötkivät kuin hätähousut ainakin vihollista +pakoon, -- vastasi koulumestari. + +-- Mustepullosta lähteneen komennon mukaan! -- jatkoi julmistunut +Svanholm. -- Veli olisi hyvä ja kertoisi meille jotakin Lappeenrannan +taistelusta. + +-- Kuulkaa, kuinka korpit ronkkuvat! -- vastasi koulumestari. + +-- Minun mielestäni on meillä ollut jo tarpeeksi puhetta verestä, -- +vastasi välskäri vakavasti, -- eikä minulla ole enää halua penkoa 1741 +vuoden rikkaläjiä. Ne harvat kultarakeet, joita niistä voi löytää +sieltä täältä loan seasta, ovat sitäpaitsi jo poimitut "Suomen +herttuattaren" [1] kruunuun. Mutta voimmehan sen sijaan luoda silmäyksen +isoäitimme äidin nuoruuden aikaan -- 18. vuosisadan keskivaiheille, +tuohon porisevaan pataan, jossa uuden ajan aatteet keitettiin pehmeiksi +ja sittemmin vuoden 1789 vallankumouksen aikana syötiin jäähdyttämättä +-- Aadolf Fredrikin, Loviisa Ulriikan, Tessinin, Linnén aikaan, Kustaa +III:n lapsuuteen ja pönkkähameiden aikakauteen. Puhummeko niistä? + +-- Puhukaa, puhukaa! -- vastasivat kaikki yhteen ääneen, paitsi +kapteeni Svanholm, joka oli ääneti siipeen ammutuita kotkia ajatellen. + +Välskäri katseli vähän aikaa mietteihinsä vaipuneena takkavalkeaa. -- +Heikko on kykyni, -- sanoi hän, -- kuvaamaan tuota hehkuvaa ahjoa. +Edessäni on palatsien täyttämä kaupunki, mutta minä kuvaan vain +kuninkaanlinnan portaat ja erään porvaristalon eteisen. Hyödyn +aikakautena istuu porvariskuningas valtaistuimella. Kaikki hänen kylmät +laskunsa eivät kuitenkaan voi tukehduttaa sydämen elämää. Hänen +jalkainsa juuressa on polvillaan nuori nainen, hiljaisia taistelujaan +taistellen, ja tämän naisen ympärille kutoutuu nyt kertomuksen lanka. +Sano, Anna Sofia, kuinka tulee minun nimittää tätä erään ihmissydämen +iltatarinaa? + +-- Jos porvariskuninkaan tytär on arvoisensa, -- vastasi Anna Sofia +vilkkaasti, -- niin antakaa tälle kertomukselle hänen nimensä. + +-- Mikä nimi? + +-- Vaasan prinsessa. + +-- Olenhan jo usein sanonut, -- naurahti välskäri, -- että Anna Sofia +ei koskaan tyydy muihin kuin kuninkaallisiin! + + + + +VAASAN PRINSESSA. + +1. HAMMARBYN KUKKASET. + + +Viime vuosisadan keskivaiheilla oli penikulman matkan päässä Upsalasta, +Danmarkin pitäjässä, Hammarby niminen talo, jonka maine on säilynyt +aina meidän päiviimme saakka. Itsessään ei tässä paikassa ollut mitään +merkillistä: se ei ollut rumempi eikä kauniimpi kuin moni muukaan +pienempi Uplannin herraskartano; siellä oli päivänpaistetta, vihreyttä +ja vettä niinkuin muuallakin, kenties oli maanlaatu vähän lihavampaa, +mutta mitään muuta erikoisempaa ei huomattu. Matala, yksikerroksinen +asuinrakennus oli puusta ja tavallisen kappalaisen virkatalon tapaan +rakennettu; muutkin rakennukset olivat yhtä yksinkertaiset; mutta +kaikki oli kuitenkin somaa ja iloisaa niinkuin siellä olisi päivä +paistanut silloinkin, kun taivas oli pilvessä, sillä kaikki oli hyvin +hoidettua, puutarhan lauta-aita oli maalattu, ja kesyt kyyhkyset +lentelivät yhtämittaa lakastaan pihamaalle ja pihamaalta lakkaan. Oli +muitakin siivekkäitä asukkaita Hammarbyn talossa: harvinaisia ulkomaan +helmikanoja, jotka juosta piipersivät kartanolla yhdessä hanhien, +ankkain, kalkkunain ja kesyjen sorsain, parin pitkäjalkaisen kurjen ja +yhden ylhäisen Brasilian papukaijan kanssa, joka joskus alentui +eteisessä riippuvasta avonaisesta häkistään lähtemään katajoilla +havutettujen portaiden eteen tallustelemaan. Puolikasvuinen +messinkivitjoihin kytketty kettu tähysteli kopistaan ahnain silmin +tuota räpyttelevää ja kaakottavaa seuraa. Pari jäniksenpoikaa ja +muutamia kaniineja tirkisteli rautaristikon läpi, joka ympäröi pientä, +heitä varten aidattua tarhaa. Karjapihassa vilahteli muun karjan +seassa, joka juuri oli tuotu kotiin laitumelta, kesyn poron sarvet +kauniin metsäkauriin ja muiden etelämaisten nelijalkaisten vieraiden +rinnalla. Kaikki nämä elukat olivat tyytyväisiä ja hyötyvän näköisiä, +ainoastaan eräs karhu ja muuan ahma, jotka olivat häkeissään +eräässä kartanon nurkassa, ilmaisivat tuon tuostakin murahdellen +tyytymättömyytensä siitä, etteivät saaneet läsnäolollaan kunnioittaa +toisten iloista seuraa. + +Jos olisimme rohjenneet luoda silmäyksen asuinhuoneeseen, olisimme +varmaan tavanneet siellä tuhansittain harvinaisia esineitä, jotka +olisivat herättäneet huomiotamme vielä suuremmassa määrässä kuin +kartanolla olevat eläimet. Mutta puutarhan veräjä oli niin +houkutteleva, vaikka olikin tällä kertaa suljettuna kartanolla olevien +kutsumattomien vieraiden vuoksi; ja kuka voikaan siihen aikaan puhua +Hammarbystä, muistamatta etupäässä sen puutarhaa, joka kieltämättä oli +kaikista paikan merkillisyyksistä ensimmäinen? Iso se ei ollut, ja +useat nuoret istutetut tammet, lehmukset, pyökit, vaahterat ja lukuisat +ulkomaiset puulajit osoittivat, ettei laitos ollut monen vuoden vanha. +Mutta siitä huolimatta oli Hammarbyn puutarhassa paljon ja harvinaisia +esineitä nähtävänä. + +Ensiksikin siellä oli pari somaa, erinomaisen hyvin hoidettua +kasvihuonetta täynnä harvinaisia uhkeita kasveja kaikista maailman +ääristä. Sitten taimilavoja raollaan olevine ikkunoineen, jotka oli +vartavasten niin asetettu, että imisivät kaiken sen lämpimän, mikä +pohjolan viileästä kesäilmasta liikeni. Vähän matkan päässä näistä oli +pienoinen kalalammikko täynnä iloisia asukkaita. Sitten oli pitkiä, +monenlaisia kasveja kasvavia pensas-aitoja, joiden seassa nähtiin +ainakin kaksikymmentä lajia erivärisiä ruusuja. Sitten vielä näiden +pensasaitain välissä, sekä kylmien, että lauhkeiden vyöhykkeiden +kukkasia, kaikkia mahdollisia lajeja: Hollannin hohtavia tulppaaneja +tai ujosti lemuavia pohjolan leukoijia -- lukemattomia, monivärisiä, +ihanoita, niin huolellisesti järjestettyjä, niin hartaasti hoidettuja, +että ne näyttivät hengittävän, elävän ja menestyvän siinä rakkauden +ilmassa, joka kaikilta haaroilta tuulahteli niiden ympärillä. Täällä -- +sanoi ohikulkeva katselija itsekseen -- täällä on hyvä haltiatar +liikkunut vesikannu kädessä sammuttamassa armastensa janoa; täällä on +taivaan aurinko tuhlaillut suloisinta lämpöään, iltakaste +virvoittavinta viileyttään. Eivät kuitenkaan ole haltiat, ei aurinko, +eikä kaste yksin voineet kaikkea tätä saada aikaan; kukkaismaailman oma +tuoksuva hengetär on täällä liikkunut ja lumonnut ihanat lapsensa +iloitsemaan lyhyestä keväästä, ja kukat ovat hänet ymmärtäneet; ne ovat +ojentaneet hoikat vartensa mullasta, kuullakseen hänen ääntänsä ja +ilahduttaakseen hänen silmiään uhkeimmalla ihanuudellaan. + +Tämä hengetär on vielä salainen ja tuntematon -- mutta olkoon. Ajattele +vain, että kukkien kuningas on lähtenyt suuriruhtinaskunnastaan Upsalan +kasvitieteellisestä puutarhasta ja paennut tähän vähäiseen +alusmaahansa, tähän hänen omaan armahimpaan vapaaherrakuntaansa, jossa +hänen vaivoista ja huolista vapaana suodaan vuosittain viettää muutamia +lyhyitä, onnellisia kuukausia kauneimpien ja rakkaimpien alamaistensa +keskellä. Luokaamme sen sijaan silmäys kahteen nuoreen ihmiseen, jotka +ahkerasti toimivat puutarhassa puhellen ja nauraen, ei isoäänisesti ja +meluten, vaan iloisuudella, joka vivahtaa puutarhan omaan tyveneen +rauhaan; ollen itse kaksi kaunista, puhkeamassa olevaa ihmishahmoista +kukkaa. + +Toinen näistä on poika eli nuorukainen -- tai miksi häntä sanoisimme -- +seitsemäntoista-, korkeintaan kahdeksantoistavuotias, varreltaan +hoikka, ei pitkä, vaaleatukkainen, sinisilmäinen ja hienokasvoinen ja +ikäisekseen ainoastaan hiukan ahavoitunut. Hänen pukunansa on raitainen +villaliivi ja harmaasta pumpulivaatteesta tehdyt housut, mikä oli +tavatonta ylellisyyttä tänä aikana, jolloin teinit kävivät sarassa tai +olivat puettu mustiin nahkahousuihin. Takin hän on ripustanut aidalle +ja hän on nyt paitahihasillaan ja avopäin, mutta jalassa hänellä on +vankat rasvanahkasaappaat. Koko hänen käytöksensä on ujoa ja +kuitenkin reipasta; hän ei häikäile pistämästä paljasta kättään +orjanruusupensaaseen, kun kuivat oksat on leikattava pois, vaikka se +kenties on verisenä sieltä takaisin vedettävä. Kun juuri tämä oli hänen +työtänsä, hänen kulkiessaan pensasaidalta toiselle, kädessä lyhyt +suomalainen puukko, jonka tyhjä tuppi riippui vyössä hänen kupeellansa, +alkoivat hänen kätensä näyttää siltä kuin kaiken maailman +kissanpoikaset olisivat häntä hyväilleet. + +Tämä herätti sekä tyytymättömyyttä että sääliä hänen nuoressa +naistoverissaan, sievässä, avopäisessä, ruskeasilmäisessä ja +hilpeäluontoisessa, noin 14- tahi 15-vuotiaassa tytössä, jolla oli +yllään kotitekoinen, punarantuinen sininen villahame ja musta +kamlottiliivi lumivalkoisine paidanhihoineen; kaulassa hänellä oli +punaraitainen pumpulihuivi sitä lajia, jota juuri siihen aikaan +alettiin Hollannista maahan tuottaa. -- Voi sinun käsiäsi! -- sanoi +hän, jättäen kasteltavansa narsissit vähäksi aikaa siksensä, samoin +kuin jasmiinitkin, joista hän kyyhkysen siiven nenällä huolellisesti +puhdisteli matoja. -- Olisit totellut minua ja ottanut kintaat käteesi, +-- jatkoi hän; -- niin tekee eno, ja sentähden on hänellä aina hienot +kädet. + +-- Kyllä minun karkeat käteni aina itselleni kelpaavat, -- vastasi +poika iloisesti, leikaten pois kourallisen kuivettuneita oksia; -- ja +minusta on hauskaa vuodattaa pisarainen verta sinun tähtesi, Riikka! +Voit kuvitella, että minä olen sodassa sinun tähtesi. + +-- Siitä minä vähät, -- nurisi tyttö, ruiskauttaen suihkukannusta vettä +veriselle kädelle. -- Sen sanon sinulle, Eerikki, että sinä olet niin +itsepäinen, niin armottoman itsepäinen sinä olet, että sinut pitäisi +panna lasikaappiin ja kirjoittaa ovelle: _Herchepaeus Obstinatus, +habitat in Finlandia frequenter_. Olen kuullut, että _Herchepaeus_ +teidän raakalaiskielessänne merkitsee härkäpäätä. + +-- Niin, miksipä ei? -- nauroi poika. -- Kelvanneehan se siinä, missä +teidän Svinhufvudit ja Oxehufvudit ja Oxenstjernatkin.[2] Mutta sitä en +ole vielä tiennyt, Riikka, että sinä, joka osaat niin mainiosti +latinaa, olet vielä päällisiksi suomeakin opetellut. + +-- Kuulehan, kuinka kehuu! Sentähden, että on ollut opettajanani kolme +kesää, luulottelee hän minun jo tänään tai huomenna voivan päästä +maisteriksi. + +-- Kyllä kai! Kun arkkiaatteri on lukenut kanssasi kaiken talvea ja +minä kertailen läksyjäsi kesällä, niin luulet kai jo, että olet minulta +oppinut Pliniuksen ulkoa. No -- no, neitsyt Riikka, hyvä pää sinulla +kyllä on, se kuuluu sukuun, mutta semmoinen ahma et kumminkaan ole, +että ahmisit latinaa, niinkuin ahmitaan velliä, lukemalla yhden läksyn +päivässä. Vai tahdotko uskotella minulle, että minä muka olen opettanut +sinulle myöskin _Species plantarumit_ ja _Corollarium Generumit_? +Minäkö olen opettanut sinulle kaikki tämän puutarhan kasvit, +ja niitä on täällä, luulen ma, liki tuhat eri lajia? Ja minäkö panin +sinut kiistelemään suuren, siunatun enosi kanssa luonnollisista +kasviheimoista ja väittämään, että orkideat muodostavat oman erinäisen +heimonsa, eivätkä olisi sovitettavat muihin _monogyneihin_? Sano, +sopiiko minua semmoisista syyttää? + +-- Se johtuu siitä, että olet kiusannut minua noilla _monogyneilläsi_ +ja _monandreillasi_ ja yksiavioisillasi ja kaksiavioisillasi ja +moniavioisillasi ja koko tuolla siitinjärjestelmälläsi, joka on tehnyt +enoni kuolemattomaksi, mutta joka minua vain harmittaa. Tiedätkö, että +minä olen siemenen itäessä tarkastellut, nouseeko siitä yksi vai +kaksiko sirkkalehteä, vai eikö sirkkalehteä ensinkään, ja se ihmetytti +enoakin ja hän sanoi: sitä sietää kyllä ajatella, Riikkaseni, mutta me +tunnemme vasta seitsemäntuhatta lajia, meidän tulee tuntea +viisikymmentä tai seitsemänkymmentätuhatta lajia, ennenkuin voimme +siitä mitään varmaa väittää. Minä en voi kärsiä teidän moniavioisia +kukkianne. Kas tuossa esim. eräs _Bellis_. Eikö ole inhoittavaa, että +te luette tämän viattoman satakaunon _polygamia superflua_-luokkaan? +Hyi, sanon minä. Mitä pahaa se on teille tehnyt, että panitte sen niin +rumaan lahkoon? Mutta näetkö, minä olen huomannut, että se itää +siemenestään kaksin sirkkalehdin -- toinen lehti sitä itseään, toinen +sen ystävää, esim. tuota pientä mehiläistä varten, joka nyt juuri +surisee sen kukassa, sill'aikaa kuin apolloperhonen turhaan tekee +kauniita kierroksiaan sen ympärillä. Se on kaunista ja sen voi +ymmärtää, mutta moniavioisuus on jotakin, jota en ikinä saa päähäni ja +ellei eno olisi vielä parempi kuin hän on suuri, niin olisin oikein +vihainen hänen iljettävälle siitinjärjestelmälleen. + +-- Mutta se perustuu kumminkin luonnonlakeihin ja sentähden sen täytyy +olla totta. + +-- Minä viis' teidän luonnonlaeistanne! Olen keksinyt jotakin parempaa, +olen löytänyt sirkkalehdet. Mutta eivätkös olekin kaniinit taas olleet +liikkeellä ja nakertaneet kastanjapuun kuorta? Tuo syöminen ja +hävittäminen, se on sekin semmoinen luonnonlaki; se on juuri niitä +teidän luonnonlakejanne! Hyi, mokomia raakalaisia!... Tiedätkö mitä, +Eerikki? Sinunkin pitäisi noudattaa luonnonlakeja. + +-- Niin pitääkin. Minun alkaa tulla nälkä. + +-- Ei, mutta on sekin luontoa, että kun villi hedelmäpuu istutetaan +puutarhaan, niin se jalostuu ja kantaa paljon kauniimpia hedelmiä. Ja +jos otan orjantappuran niityltä ja hoidan sitä hyvässä maassa, niin se +saa kauniimpia kukkia. + +-- Sen kyllä uskon, kun _sinä_ sitä hoidat. + +-- Sentähden sinun pitää ottaa itsellesi parempi nimi. Mikä isäsi oli? + +-- Oli hiukkasen talonpoikaa, mutta enemmän merimiestä. Isonvihan +aikana hän kuului Löfvingin sisseihin ja teki viholliselle vahinkoa +enemmän kuin koko Lybeckerin johtama Suomen armeija, mutta sitten hän +sai pienen tilan Munsalan pitäjästä Pohjanmaalta ja nai minun äitini, +joka oli porvarintytär, ja kuningas Fredrik ja kuningatar Ulriika +Eleonoora olivat heidän häissään. Mutta isälläni oli sittemmin pieni +kuunarikin, jolla hän teki matkoja Tukholmaan, kunnes joutui +haaksirikkoon Ratanin luona kuusi vuotta sitten ja jäi sille tielleen. + +-- Mutta kuinka sinä tulit Ruotsiin? + +-- Äitini jäi leskeksi monen lapsen kanssa ja hänellä oli sisar täällä +Ruotsissa naimisissa. Eräänä kesänä tuli tätini Pohjanmaalle +sukulaisiaan tervehtimään ja hän kun oli varakas ja lapseton, otti hän +minut luoksensa ja kustansi Strengnäsin lukioon. + +-- Etkä ole sittenkään päässyt suomalaisesta itsepäisyydestäsi. Mutta +nyt sanon sinulle jotakin. Nimesi on nyt Eerikki Pietarinpoika, ja sama +nimi on sadalla muulla talonpojalla. Mutta sinä osaat latinaa, sinä +olet lukiolainen, aiot syksyllä ylioppilaaksi, ja sitten saattaa +sinusta tulla pappi tahi arkkiaatteri sinustakin, kuka sen tietää. +Sentähden ajattelen, että tekisit niinkuin muutkin ja ottaisit paremman +nimen, kreikkalaisen tai latinalaisen. + +-- Niinkö arvelet? + +-- Tietysti. En tarkoita semmoista naurettavaa nimeä, jonka otti eräs +Långhundran kihlakunnasta kotoisin oleva ylioppilas, joka tahtoi olla +oikein hieno herra ja nimitti itsensä _Långhundrianderiksi_, niin että +toiset ylioppilaat sitten paransivat sen Långhundundrianderiksi. Enkä +semmoistakaan kuin Wieselin suku, joka oli kotoisin Almesåsista ja +nimitti itsensä ensin _Almesåsiuseksi_, mutta kun tämä kävi kovin +soosiseksi, ottivat he nimen _Almosius_, kunnes häpesivät mokomaa +kerjäläisen nimeä[3] ja kutsuivat itsensä Wieseliksi, joka ei ole sievä +sekään. Mutta semmoinen nimi pitäisi sinun ottaa kuin esim. meillä on. +Kantaisämme oli talonpoika nimeltä Jöns Linnegård ja hänellä oli kolme +poikaa, jotka kaikki olivat oppineita miehiä ja ottivat nimensä siitä +isosta Stenbrohultissa olevasta lehmuksesta. Yksi nimitti itsensä +_Tilianderiksi Tilia europaean_ mukaan; toinen kutsui itsensä +_Lindeliuseksi_[4] joka ei ole ruma nimi sekään... + +-- Eriikka Lindelia on minusta kauniimpi kuin mikään muu nimi, -- +keskeytti hänet nuorukainen, ja hänen kasvoilleen lennähti heleä puna, +ikäänkuin hän olisi ilmaissut suurimman salaisuutensa. + +-- Niinkö on? -- jatkoi tyttö, päätänsä keikauttaen, mutta ei näyttänyt +ollenkaan loukkaantuneelta. -- No niin, kolmas otti nimekseen +_Linnaeus_, ja nimi lienee kymmenen muun veroinen. Eikö niiden ole +tapana siellä Suomessakin ottaa uusia nimiä? + +-- Kaikki, jotka rupeavat papiksi tai muuten herrasmiehiksi, muuttavat +nimensä, -- vastasi nuorukainen. -- Olen kuullut sanottavan, että erään +tilan nimi on Pakkanen, joka on ruotsiksi _frost_, ja siitä juontavat +Frosterukset nimensä. Calamniukset polveutuvat eräästä kalastajasta eli +kalamiehestä; Porthaneilla on nimensä Viipurin kaupungin portista, +Cygnaeusten kantaisän nimi oli Svan (Joutsen), Laguksen suku on +kreikankieleen kääntänyt kantaisänsä nimen Hare (Jänis), ja +lukemattomat muut ovat tehneet samalla tavalla, latinalaiset +liittämällä _us_- ja kreikkalaiset _ander_ päätteen. + +-- Niinpä niin! Etsi siis sinäkin itsellesi nimi, joka joltakin kuuluu. +Miltä kuuluu sinusta _Munsalius_? Tahi _Munsander_? + + + + +2. LINNÉ JA HÄNEN OPPILAANSA. + + +-- Munsalius! Munsander! -- toisteli nuorukainen. -- Paljon kiitoksia. +Jos sanot sitä kunniallisen nimeni jalostamiseksi, niin kasvakoon se +ennemmin itsekseen metsässä. + +-- Myönnän, -- jatkoi nuori tyttö nauraen ja sitoi erään persialaisen +ruusun vartta lujemmalle tukeen kiinni, -- myönnän kyllä, että noissa +nimissä on enemmän suuta[5] kuin mitä antelias luonto on sinulle +suonut. Mutta miksi sanotaan Munsalaa teidän Suomen rengonkielellänne? + +-- Jos Munsala on rengonkieltä, niin se on ruotsalaisten syy. jotka +ovat sen siksi vääntäneet Munisalosta, joka on sama kuin munasaari. + +-- Muniako! Kovaksi keitettyjä munia! Eerikki hyvä, ole nyt niin +herttainen, että nimität itsesi _Oveniuseksi_ taikka _Ovanderiksi_. + +-- Kun suutut minuun, otan nimekseni Ovenius, jos en muun vuoksi, niin +kiusatakseni sinua. + +-- Joko taas olet pahankurinen? Nyt taas repäisit kätesi; katsohan, +orjanruusun oka on uponnut keskisormesi juureen. Maltahan -- kas noin! +-- Ja Riikka näpisti tuon syvälle pistäneen oan pois niin taitavasti +kuin mikäkin haavalääkäri. + +-- Sano minulle, -- sanoi tyttö veitikkamaisesti, -- mistä tämän +puutarhan kukasta pidät enimmin? + +Eerikki Pietarinpoikaa oli helppo lepyttää. Hänen teki mieli vastata +kysymykseen: -- Sinusta itsestäsi! -- mutta hän malttoi mielensä ja +vastasi: -- kaikkein enimmin pidän niistä, joiden vuoksi olen verta +vuodattanut. + +-- Tahdonpa siis etsiä sinulle nimen. Annahan olla: _Rosenius ... +Malaspina ... Spinarosa ... Centifolius ... Lindros_ ... kuinka tulin +nyt sitä ajatelleeksi? + +-- Kiitoksia. Lindros ehkä sopii. Se on kaunis nimi, ja silloin saan +vielä sinutkin kaupantekijäisiksi. + +-- Miksi ei yhtä hyvin _Rospigg_ tahi _Fingerros_! Ei, latinaa sen olla +pitää... _Roseus ... Spinosius_ ... no, mutta autahan nyt minua!... +_Taerneus ... Rosenlind_ ... nyt se taas meni hongikkoon... +_Rosarius_... Entä jos turvautuisimme kreikankieleen... _Rhodius ... +Rhododaktylus_... + +-- Herkeä jo, suuri oppisi panee pääsi pyörälle! Jos välttämättömästi +tahdot kastaa minut uudestaan, niin tahdon minä semmoisen nimen, jossa +sinäkin olet mukana. Sano minua Rosenlindiksi. + +-- Nyt tiedän. Eikö isäsi ollut merimies? + +-- Oli. + +-- Ja sinä olet meren rannalla syntynyt ja kasvanut. _Rosmarin_ olkoon +nimesi! + +-- Mutta eihän se johdu rosa-sanasta, vaan sanasta _rhos_, yökaste, +ruotsiksi dagg. Mutta sana _dagg_ merkitsee ruotsinkielessä myöskin +pamppua eli köydenpätkää, ja koska isäni oli merimies, saattaisi joku +luulla minun saaneen maistaa hänen pamppuaan. + +-- Sepä oli paha se; minä pidän paljon rosmarinista. + +-- Ja minä pidän kaikista _lind_-päätteisistä sanoista. + +-- Totta puhuen: aiotko todellakin ruveta papiksi, Eerikki? + +-- Etkö sinä sitä tahtoisi, Riikka? + +-- Se on kyllä korkea virka, mutta nykyaikana rupeavat melkein kaikki +ylioppilaat papeiksi, niin ettei yksi siinä asiassa mitään vaikuta. +Olen aina ajatellut, että maailmassa on kaksi Raamattua. Toisen on +Jumala kirjoittanut lain tauluille ja pyhään evankeliumiinsa; toisen on +hän kirjoittanut luonnon suureen kirjaan. Tosin on edellinen ylempi, +koska maailma on langennut ja tarvitsee vapahtajaa. Mutta on toinenkin +Jumalan tekemä ja suurenmoinen. Kaikki riippuu siitä, kuinka kumpaakin +luetaan. Sanotaan, että monet papit ovat maailman miehiä; mutta minä +tiedän oikein tosi Jumalan miehen, josta hänen vanhempansa tahtovat +tehdä papin ja joka sitten kävi selittämään luonnon suurta Raamattua +niin erinomaisen selvästi, ettei kukaan ennen häntä ollut sitä niin +selvästi selittänyt. Oletko huomannut, Eerikki, että _hän_ lukee +Jumalan nimen jokaiselta luonnon kirjan lehdeltä. + +-- Näenhän ja kuulenhan sen joka päivä! Hurskaampaa ihmistä kuin enosi, +suuri Linnaeus, ei ole koko avarassa maailmassa. + +-- Niin, tiedätkö! Semmoinen pappi pitäisi sinustakin tulla. + +-- Niinkö ajattelet? -- sanoi nuorukainen säteilevin silmin. -- Ei, +Riikka, se on mahdotonta. Semmoista miestä kuin enosi on, ei synny +toista edes sadankaan vuoden kuluttua. + +-- Niin minäkin luulen. Mutta suuripa on kirjakin, jota hän selittää, +eikä _yksi_ ihminen kaikkeen ennätä. Katsohan esimerkiksi minua. Mikä +minä olen? + +-- Sinä olet enosi sisarentytär, sen ainakin tiedän. + +-- Enpä edes sitäkään, tiedätkö, vaan äitini oli enoni orpana, ja on +hän hyvyydessään ottanut minut luoksensa isätönnä ja äiditönnä lapsena. +Mutta voitko selittää sitä, että minä, joka en ole mitään, ja tuskinpa +sitäkään, kuitenkin väittelen sirkkalehdistä hänen kanssansa, jota koko +maailma ihmettelee? + +-- En, sitä en tosiaankaan voi käsittää, -- naurahti Eerikki. + +-- Mutta sokeakin kana voi välistä löytää jyväsen, ja semmoisia jyväsiä +ovat nuo pienet sirkkalehdet, sanoo eno. Sentähden ajattelen, että +vaikka sinusta ei tulisikaan niin suurta ja mainiota miestä kuin eno +on, niin voit sentään sinäkin keksiä selityksen johonkin sellaiseen +tuon suuren kirjan sanaan, jota eno ei ole ehtinyt miettiä. Sinusta +pitää tulla luonnontiedetten tohtori, Eerikki. + +Eerikki Pietarinpoika oli vähän aikaa ääneti ja sanoi sitten arvellen: +-- Koko minun sukuni tahtoo nähdä minut kauhtanaan ja papin kaulukseen +puettuna. Enkä minä ole koskaan mitään muuta ajatellutkaan, +ennenkuin... + +-- Ennenkuin tulit Hammarbyhyn. Näetkös nyt! Aivan niinkuin enoni, +ennenkuin tohtori Rothman Vexiössä sanoi hänelle: sinun pitää ruveta +lääkäriksi! Se on: sinun pitää tutkia luontoa! + +-- Olisit siis iloinen, jos seuraisin neuvoasi? -- kysyi Eerikki +sydämellisesti. + +-- Iloinenko? Minä lentäisin sinua... Niin, minä tarkoitan -- jatkoi +tyttö hämillään -- minä tarkoitan, että se olisi enosta hyvin mieleen; +hän sanoo, että sinä olet hänen parhaita oppilaitaan. + +Eerikki punastui. Näin paljon hän ei koskaan ollut rohjennut toivoa. +Hän loi silmänsä alas kainommin kuin tuo nuori tyttö itse, ja tapaili +turhaan sanoja lausuakseen mitä ajatteli. -- Niinkö luulet, Riikka? -- +sanoi hän niin saamattomasti kuin rakastunut lukiolainen, joka ei +koskaan vielä ole romaania lukenut, suinkin saattaa sanoa. Sillä +romaanien lukemista eivät senaikaiset lukiolaiset vielä harjoittaneet. + +Ei ole koskaan saatu tietää, mitä Riikka siihen aikoi vastata, sillä +samassa tempasi hän jalkansa aidan luona olevasta risuläjästä ja +kiljaisi: -- Käärme! käärme! + +Eerikki juoksi hätään. Pieni vaskenkarvainen käärme, tuskin kahdeksaa +tuumaa pitkä, oli kiertynyt tytön jalan ympärille ja näkyi koettavan +luikertaa sukan ja kengän väliin. + +Lyödä käärmettä ei Eerikki voinut. Ei hän kuitenkaan kauan miettinyt, +vaan tarttui petoa niskasta ja heitti sen hiekkakäytävälle niin +nopeasti, ettei pahus ennättänyt purra. Samassa polki hän saappaallaan +käärmettä hännälle ja yritti katkaista siltä kaulan rautalapiolla. + +-- Älä tapa sitä! -- huusi nyt tyttö, joka jo oli toipunut +säikähdyksestään. Kas kuinka kaunis kyykäärme! Noin kaunista +_viperata_ ei enolla ole koko kokoelmassaan! + +-- Olkoon tai älköön -- vastasi Eerikki vihoissaan, -- mutta ethän +tahtone, että päästän sen irti täällä puutarhassa, että se kenties +vielä kerran pääsee käymään kimppuusi! + +-- Älä hätäile, vaan anna tänne puukkosi! -- Ja tuota pikaa oli Riikka +halaissut kepin, johon hän niin taitavasti pisti käärmeen kaulastaan, +ettei se päässyt siitä irti, vaikka kuinka olisi kiemurrellut. + +-- Eno! Eno, me olemme saaneet _viperan_! -- huudahti Riikka heti sen +jälkeen heiluttaen käärmettä korkealla ilmassa. + +Läheisen niityn ojanreunaa pitkin lähestyi pikaisin askelin noin +50-vuotias mies, viheriä nahkamyssy päässä, keltainen kesätakki +käsivarrella ja kainalossa jotenkin iso salkku. Hän aukaisi veräjän, +antoi kahden häntä seuraavan nuorukaisen astua siitä sisään ja sulki +sen huolellisesti jälkeensä. Sitten hän jäi seisomaan eräälle talon +luona olevalle kukkulalle ja näkyi hyvin vilkkaasti osoittelevan +jotakin muukalaisille. + +-- Enolla ei ole nyt aikaa meitä kuulla, -- sanoi Riikka -- Nyt hän on +taas päässyt puhumaan mieliaineestaan, siitä uudesta museosta, jonka +hän aikoo rakentaa tuonne kukkulalle, ja silloin hän unohtaa kaiken +muun. Mutta maltahan, minulla on jotakin, jota hän ei voi vastustaa; +saatpa nähdä. + +Hän juoksi erääseen puutarhan nurkassa olevaan pihlajamajaan ja toi +sieltä tuokkosen vast'ikään poimimiansa mansikoita, ei tavallisia +puutarhamansikoita, vaan keski kokoisia, hyvin kypsyneitä marjoja, +jommoisia itsestään kasvaa ahonrinteillä. -- Saatpa nähdä! -- huudahti +hän uudelleen ja oli jo veräjän ulkopuolella. + +Eerikki Pietarinpoika, joka ei ollut niin nopsa kuin hänen nuori +toverinsa, läheni verkalleen, käärmekeppi kädessä, ja sai nähdä tytön +onnistuvan pienessä, viattomassa kepposessaan. Tuskin oli arkkiaatteri +Linnaeus -- sillä hänhän se oli -- huomannut mansikat, kun hän +suopeasti hymyillen katkaisi keskustelunsa, istahti kivelle ja alkoi +hyvillä mielin maistella niitä. Mansikat olivat hänen paras herkkunsa +ja joka päivä hän nautti niitä pienen tuokkosen. Vuonna 1750 hän oli +niillä parantanut ensimmäisen tautinsa ja aina siitä pitäen käytti hän +mansikoita suojelulääkkeenä. Kerrotaan, että kuningatar Loviisa +Ulriika, joka oli saanut siitä kuulla, antoi heti käskyn, että +mansikoita oli viljeltävä kaikissa kuninkaallisten huvilinnain +kasvihuoneissa, ettei tältä suurelta luonnontutkijalta talvellakaan +puuttuisi näitä hänen mielimarjojansa. + +Eriikka tiesi, kuinka hänen enonsa suosio oli voitettava. Hänen +mansikkansa olivat tämän vuoden ensimmäiset viljelemättä kasvaneet ja +täysikypsyneet mansikat, ja kun arkkiaatteri oli kiirehtinyt +Hammarbyhyn ennenkuin hänen perheensä oli muuttanut kaupungista maalle, +oli Riikka saanut toimekseen kaikkien hänen pienten mielitekojensa +täyttämisen. Palkakseen sai hän sydämellisen suukkosen avonaiselle +ahavoituneelle otsalleen. Tyytyväisyys loisti arkkiaatterin pienistä, +mutta sanomattoman vilkkaista, kirkkaista ja leppeistä silmistä. -- Kas +tässä, -- sanoi hän latinankielellä noille kahdelle muukalaiselle, +joista toinen oli ranskalainen, toinen hollantilainen ja jotka +vartavasten olivat saapuneet Ruotsiin tutustuakseen tähän mainioon +mieheen, -- kas tässä minun Hammarbyn Hebeni niin kauan kuin eukkoseni +vielä viipyy kaupungissa! Oikea pikku noita hän on, se täytyy +tunnustaa. Hän tuntee kaikki istutukseni yhtä hyvin kuin minä itse, +rohkeneepa vielä arvostellakin järjestelmääni. No, veitikka, -- virkkoi +hän punastuvalle tytölle latinaksi, -- oletko taaskin löytänyt +sirkkalehtiä tuottaaksesi vanhalle enollesi päänvaivaa? + +-- En, -- vastasi tyttö hämillään ruotsiksi; -- mutta minä olen +löytänyt käärmeen. + +-- Käärmeenkö? Vai niin, se ei ole lapsille sopiva leikkikalu. Mutta +näytähän; kai se on vain meidän tavallinen _coluber natrix_, +tarhakäärme? + +-- Oikea _vipera_ se on, enoseni, ja se yritti juuri luikertaa +kenkääni, kun Eerikki otti sitä niskasta kiinni ja pisti pihtiin. + +-- Vai niin, katsotaanpa; tämä olisi siis ensi kerran, jolloin +tuollainen _maleficus_ näyttäytyy täällä Hammarbyssä. + +Eerikki tuli saaliineen. -- _Mehercle_, -- sanoi arkkiaatteri, -- nuori +_Coluber -- scutis abdominalibus_ 150, _squamis caudalibus_ 34. +Katsohan peikkoa, tuskin makkaratikkua pitempi ja kuitenkin vaarallisin +peto koko Ruotsissa! Tämän me panemme väkiviinaan; se on kaunein +kappale, minkä olen nähnyt, ja _captus in Hammarby_. Sepä on +merkillistä! -- Taas kiilsi luonnontutkijan ihastus noissa kauneissa +ruskeissa silmissä. + +Käärmeestä kääntyi arkkiaatterin hyväntahtoinen huomio äänettömään ja +ujoon lukiolaiseen. -- Ei tuostakaan, hyvät herrat, -- sanoi hän +latinaksi muukalaisille, -- tule mikään kehno mies. _Ingenium haud +vulgare, peritia ac labore perficiendum_. Kuinka olet käsiäsi hoitanut, +poikaseni? Oletko otellut ahman kanssa vai karhuako olet näykkinyt? + +-- Eerikki tahtoi välttämättömästi sulin käsin leikellä kuivia oksia +ruusuaidasta, -- vastasi tyttö hänen puolestaan, -- ja sentähden olen +ehdottanut, että eno panee hänet lasiastiaan päällekirjoituksin: +_Herchepaeus obstinatus, habitat in Finlandia_. + +-- _Frequenter, frequenter_, -- nauroi arkkiaatteri. -- Minä tunnen +useita sen lajin kappaleita Suomessa: Kalmin, Montinin ja muita +samanlaisia; härkäpäitä ne kaikki ovat, mutta kunnon poikia. Mene ja +pese kätesi piimällä, Eerikki, ja ota toiste sormikkaat käteesi, muuten +kenties luullaan sinun saaneen sormillesi täällä Hammarbyssä, ja se +olisi häpeä noin pitkälle lukiolaiselle. + +Nuorukainen meni, sekä hurmautuneena siitä kiitoksesta, jonka oli +saanut mieheltä, jota hän ihaili ja kunnioitti enemmän kuin ketään +muuta tässä maailmassa, mutta myöskin hämillään siitä hymyilystä, jonka +oli huomannut muukalaisten huulilla, ja siitä pilanteosta, jonka +esineenä hän oli ollut -- ehkä hän myöskin oli hiukan mustasukkainen +siitä huomaavaisuudesta, jota ranskalainen ja hollantilainen osoittivat +Eriikka Lindelialle, sitten kun he olivat kuulleet puhuttavan tytön +kasviopillisesta älystä ja huomanneet, että hän osasi latinaakin. + +Arkkiaatteri Linnaeus vei sitten vieraansa puutarhaan ja alkoi näytellä +heille kaikkia noita monia ja harvinaisia kasvejaan sekä selitellä +heille sitä ihmeteltävää järjestelmää, jonka mukaan hän oli lajitellut +ja luokitellut tämän kauniin, elävän kasvistonsa. Valpas kesäkuun +aurinko aleni jo länttä kohti ihastuneesti silmäillen tätä puiden, +pensaiden, kukkien ja vihannuuden uhkeaa ihanuutta, jossa eteläinen +väriloiste oli yhtynyt pohjoisen kasvikuntamme himmeämpiin +värivivahduksiin. Kaikki nämä suloiset kukkaislapset, kaikki nämä +armaat, viattomat olennot, joita valo ja keväinen ilma kasvatteli, +näyttivät tuntevan kukkasten kuninkaan läsnäolon, ja nauttivan hänen +lempeiden silmäinsä loisteesta. Kaikkialla, missä hän vain käyskenteli +niinkuin yksinvaltias valtakunnassaan, siellä näyttivät tammet ja +vaahterat tervehtivän häntä hiljaisella huminalla, kastanjat +notkistavan latvojaan ja lehtikuuset havuisia oksiaan; oli niinkuin +olisivat poppelien lehdet ihastuksissaan lepattaneet, ruusuaidat +lemunneet kahta ihanammin ja kaikki matalakasvuiset kukat varsiaan +korkeammalle kohottaneet, hänet paremmin nähdäksensä. Itseäänkin +liikutti häntä hänen rakkautensa aina kyyneliin asti. Kaikki nämä +olennot, jotka hän oli nostanut maan mullasta esiin, olivat hänestä +kuin eläviä, rakastavia ja onnellisia, niinkuin hänkin, mutta samalla +myös niin nöyriä, niin hellämielisiä kuin hän itsekin oli. Ei hän +nähnyt niissä omaa työtään, vaan sen suuren mestarin työn, jonka +ääretöntä kaikkivaltiutta, ihanuutta, rakkautta ja hyvyyttä jokainen +lehti julisti. -- En minä, -- sanoi hän itsekseen, unohtaen +muukalaisten läsnäolon, jotka kunnioittaen varoivat häiritsemästä hänen +syvällisiä mietteitään, -- en minä, Herra, vaan sinä se olet, joka olet +luonut kaiken tämän keväisen ihanuuden ympärilleni, antanut minun +riemuita sen kauneudesta ja suonut minun paljastaa sen kätketyitä +salaisuuksia. Sinä tiedät. Herra, etten ole oman kunniani tähden sitä +tehnyt; _sinun_ kunniaksesi on tämä kaikki tehty, niinkuin olet +käskenyt minun toimia; minun nimeni hävitköön unhon yöhön, kunhan vain +_sinun_ nimesi elää kunnioitettuna ja ylistettynä ihmisten kesken +kirkkaudesta niin kirkkauteen hamaan maailman loppuun. + + + + +3. ERÄÄNÄ ILTANA HAMMARBYSSÄ. + + +Tämän kertomuksen aikana oli arkkiaatteri Linnaeuksella vielä +tavallinen kansalaisnimensä (hänet aateloitiin 1757), mutta tämä nimi +alkoi jo loistaa yli kaiken, mitä Ruotsissa siihen aikaan oli ylhäistä +ja kuuluisaa. Ei siinä kyllin, että koko valtakunnasta tulvaili +nuorempia ja vanhempia miehiä kuulemaan hänen luennoitaan ja +katselemaan hänen kokoelmiaan; muistakin maista saapui joka vuosi +oppineita tiedonhaluisia tahi uteliaita vieraita tutustumaan tähän +mieheen, joka oli "luonnon järjestänyt".[6] Tällä väsymättömällä +tiedemiehellä oli aikaa kaikkeen ja kaikille. Kateelliset syyttivät +häntä suotta siitä, että hän enemmän suosi muukalaisia: mutta täytyihän +hänen edustaa Ruotsin tiedettä. Luultavampaa on, että nämä vierailut, +etenkin silloin, kun ne tapahtuivat paljaasta uteliaisuudesta, usein +olivat tälle suurelle miehelle kiusaksi. Ne, joilla itsellään on +runsaasti aikaa, eivät tavallisesti armahda muita, joille jokainen +hetki on kallis, ja kukapa tietää, kuinka monta arvaamattoman kallista +hetkeä nämä Linnén julkeat vieraat riistivät senaikaiselta ja tulevilta +sukupolvilta! Mutta olivatpa nämä tiheät vierailut Linnén +yksityisellekin elämälle haitallisia. Ollen hyväsydäminen, ystävällinen +ja halukas ilmoittamaan ajatuksiaan kenelle hyvänsä, hän ei juuri +koskaan sulkenut oveansa, ja silloin riistettiin häneltä ne harvat +hetket, jotka hän olisi voinut käyttää perheensä ja taloutensa hoitoon. +Hän oli säästäväinen mies jokapäiväisessä elämässään, mutta vaikka hän +tuhlasikin varoja kokoelmiinsa, oli hän samalla siksi vieraanvarainen, +että nuo monet vieraat melkoisesti vaikuttivat hänen yksityiseen +talouteensa, vaikka sen ajan tavat olivatkin yksinkertaiset. Tätä hän +ei koskaan itse ajatellut; mutta hänen puolisollaan, reippaalla, kunnon +Saara Liisa Moraealla, jonka haltuun hän jätti koko taloudenhoidon, oli +kaikesta tästä kovinkin usein huolta ja vaivaa. Mahdollistahan on, +ettei emäntä aina voinut tyydyttää kaikkia vaatimuksia, sillä muutamat +ulkomaalaiset olivat niin hävyttömiä, että levittivät juoruja hänen +tylyydestään, hänen taloudellisesta itsevaltaisuudestaan ja että suuri +Linné muka oli akkavallan alla. Siinä oli kiitos Saara Liisa Moraean +vieraanvaraisuudesta ja hänen monista huolistaan. Mutta mitäpä hän +siitä välitti. Hänen puolisonsa ihaili ja kunnioitti häntä, ja hänen +nimensä on säilynyt arvossa pidettynä hänen miehensä nimen rinnalla. + +Nyt oli, niinkuin sanottu, arkkiaatteri Linnaeus kiirehtinyt maalle +ennen perhettään, ja emännän poissa ollessa oli taloudenhoito +Hammarbyssä huonolla kannalla. Kartanokin oli vanha ja rappeutunut; +sillä uuden Hammarbynsä hän rakensi vasta elämänsä lopulla. Ruokaa ei +ollut vieraiden varalle varustettu; taloutta hoitamassa oli vain kaksi +karjapiikaa ja kaksi renkiä. Mutta tämä ei huolettanut arkkiaatteria +ensinkään. Illan tullen pyysi hän kaunistelematta ranskalaisen ja +hollantilaisen vieraansa jäämään illalliselle. + +Tätä valmistettaessa ei aika käynyt vieraille pitkäksi. Heillä oli +Hammarbyssä yllinkyllin harvinaisia ja eriskummallisia asioita +ihmeteltävänä, harvinaisia Surinamin ruukkukasveja ja harvoin nähtäviä +Brasilian papukaijoja, jopa erään Itä-Intiasta kotoisin olevan +Ostracion-nimisen kalan kuivattu nahkakin, joka riippui katossa ja oli +siitä omituinen, että se kääntyili huoneessa tuulen mukaan. Enemmän +kuin nuo harvinaisuudet ihastutti heitä kumminkin ilomielisen isännän +puhelu. Kaikkien lukuisten luonnontuotteidensa johdosta hänellä oli, ei +ainoastaan oppineita selityksiä, vaan samalla myös hupaisia +kertomuksia. Linné oli kaunopuheinen, sukkela sanoissaan, vieläpä +erinomaisen huvittavakin, kun oli puhe hänen tieteestään. Hänen +silmänsä loistivat, hänen kasvonsa kirkastuivat; hän oli, kuten +sanotaan, kuin "kala vedessä"; ja kuitenkin oli koko hänen olennossaan +ja käytöksessään jotakin hänen rakkaiden kukkastensa viattomuutta, +lauhkeutta ja rauhaa. + +Arkkiaatteri oli käskenyt valmistaa illallisen, mutta jättänyt +tavallisuuden mukaan ruokalajien määräämisen muiden huoleksi. Hänen oma +illallisensa oli yksinkertainen ja kevyt: vieraat olisivat pitäneet +kunnianaan tyytyä samanlaiseen. Mutta Eriikka Lindelia ei siihen +tyytynyt. Hän oli nyt ensi kerran eläessään saanut tähdelliseksi +toimekseen enonsa talouden hoidon ja hän päätti nyt esittää jotakin +arvokasta, suurenmoista ja loistavaa. + +Kovaksi onneksi oli nuori Riikka tutkinut latinaa, kreikkaa ja +kasvioppia semmoisella menestyksellä, ettei ollut jäänyt aikaa +ensinkään kotoisten tieteiden oppimiseen, ja kun keittotaito hänen +mielestään oli maailman helpoin asia, komensi hän heti kohta +laitettavaksi kolme paistia yhtä haavaa, vasikan-, porsaan- ja +kananpaistia. + +Karjapiiat, joiden keittotaito ei ulottunut herneitä ja läskiä ylemmä, +kuuntelivat tätä ehdotusta suuresti kummeksien ja kysyivät, pitikö +heidän heti käydä teurastamaan. + +-- Teurastamaanko? -- toisti hämmästynyt Riikka. -- Ei, sitä älköön +kukaan uskaltako. + +Piiat rohkenivat kumminkin kysyä, mistä paistit sitten saataisiin. + +-- Paistitko? -- vara-emäntä sanoi. -- Totta kai paistit ovat valmiina +aitassa. + +Nyt hän sai tietää, ettei ollut kesällä tapana säilyttää tuoreita +paisteja aitoissa ja että Hammarbyn paistit juoksivat ja lentelivät +vielä ilmi elävinä mikä missäkin. Riikka ei kuitenkaan ollut neuvoton; +hän vastasi, että hän tyytyisi kuhaan, kampelaan ja haukeen. -- "Voissa +paistettuihin", lisäsi hän tärkeän näköisenä. + +Kun kumminkin huomattiin, että nämä kalat vielä uivat järvessä, aikoi +hän tyytyä pinaattiin ja herneihin. Mutta koska nämä vasta juuri olivat +idulle nousseet -- Riikka oli itse lukenut sirkkalehdet -- oli hänen +pakko käydä käsiksi talon munavarastoon, joka kaikeksi onneksi oli +runsas. Hän panetti siis talon ison padan tulelle ja keitätti varmuuden +vuoksi kolme tiuta munia. Mutta kun hän oli huomannut, että kaikki +puolitekoinen työ, siis puolikiehunut ruokakin, oli enolle +vastenmielistä, tahtoi hän välttämättömästi keittää munia kaksikymmentä +minuuttia, että niistä tulisi oikein pehmeitä. Ja tarjotakseen jotakin +parempaa kuin paljasta iltamaitoa keitätti hän maidon ja panetti siihen +semmoisia mausteita, joita arkkiaatteri enin rakasti, nimittäin +krassia, humaloita, sinappia ja kardemummaa. Ylpeänä tästä herkusta, +jota oli määrä tarjota kaikeksi onneksi maustamattoman voin, leivän ja +juuston kera, astui hän kainosti niiaten herrain luo ja ilmoitti, että +ruoka oli valmis. + +"Arkiselle ruualle" kutsutut vieraat istuivat paikoilleen, ja pöydälle +tuotiin kaksi kukkuraista vadillista munia, joista kuitenkin suurin osa +oli vedestä otettaessa haljennut. Oli ruvettava ruualle, mutta ensin +piti saada veitsiä, suolaa, kahveleita, lusikoita, jotka pienet +sivuasiat olivat unohtuneet pöytää katettaessa. + +Vieraat naurahtelivat. Käytiin vatien kimppuun: niiden sisältöä oli +mahdoton syödä; munia olisi voinut luulla joiksikin uusiksi tähän asti +tuntemattomiksi kiviksi. + +-- Ei, _pullula mea_, -- sanoi arkkiaatteri, -- ota pois nämä piikivet +ja tuo meille jotakin muuta. Nämä ovat kukonmunia. + +Riikka sävähti tulipunaiseksi, mutta kuiskasi, varmasti toivoen sitä +loistavampaa voittoa tämän ensimmäisen tappion jälkeen: -- Eno saa +vehnäsmaitoa. + +-- Vehnäsmaitoa keskellä kesää? -- arveli arkkiaatteri. -- No, tuohan +sitten vehnäsmaitosi; me olemme paljon kävelleet ja tyydymme +hätätilassa vaikka mihin -- paitsi muniin. + +Riikka kantoi salaisesti riemuiten pöytään tuon uuden keksimänsä +keitoksen. Nyt vasta hän huomasi, että se oli ruskeata, syrjiltä +viheriää ja että se haiskahti oudolta ja tuntui pohjaan palaneelta. + +-- Mitä tämä on olevinaan? -- kysyi arkkiaatteri, joka mielellään söi +hyvää, vaikka aina kohtuullisesti. + +-- Se on nyt sitä vehnäsmaitoa, -- vastasi Riikka viattomasti. + +Arkkiaatteri maistoi, mutta sylkäisi samassa. Näin hirveätä lääkettä +hän ei toki ollut potilailleenkaan tyrkyttänyt. + +Vaikka olikin hyväntahtoinen, oli hän kuitenkin jotenkin +kiivasluontoinen. Hän sysäsi lautasen luotaan ja huusi. -- Painu +paikalla tiehesi ja tuo meille jotakin muuta! Mokoma myrkkyvelli voisi +viedä hengen eskimoltakin! + +Riikka purskahti itkemään. -- Ei minulla enää ole mitään muuta! -- +nyyhkytti hän. + +Hollantilainen katseli syviin mietteisiin vaipuneena tyhjää lautastaan, +mutta vilkas ranskalainen nauroi niin sydämensä pohjasta ja rohkeni +rukoilla niin leikillisesti onnettoman keittäjän puolesta, että +arkkiaatterikin viimein nauroi hänen kanssansa. Onneksi oli pöydässä +vielä juustoa, kylmää vasikanpaistia ja tavallista maitoa, siis kaikkea +mitä tarvittiin. Huomattiinpa vielä, että rouva Saara Liisa Moraea oli +kaupunkieväiden mukaan pannut pullollisen sitä harvinaista tokaijin +viiniä, jota arkkiaatteri äskettäin oli saanut lahjaksi eräältä +wieniläiseltä ihailijaltaan ja tämä löytö muutti äskeisen pienen +epäsovun täydelliseksi iloksi -- Älä itke enää, sinä pikku kananpoikain +tappaja! -- lohdutteli hellätunteinen eno, joka ei voinut nähdä edes +maanmatosenkaan kärsivän. Ainoastaan aika on parantumaton. Nyt saat +jättää Pliniuksen joksikin aikaa ja kuunnella Luculluksen oppilaiden +luentoja. + +Eriikka oli kuitenkin niin häpeissään, ettei häntä ollut helppo +lohduttaa. Hän riensi ulos saadakseen vielä hiljaisuudessa vuodattaa +katkeria kyyneliä, ja hän rauhoittui vasta sitten, kun oli +hiljaisuudessa tehnyt sen päätöksen, että vielä kerran olisi tuleva +sekin päivä, jolloin eno saisi ihmetellä yhtä paljon hänen keittiössä +kuin kasvihuoneessakin osoittamaansa taitoa. + +Hyvä mieli oli jo täydellisesti palannut oivallista tokaijinviiniä +maistellessa, kun sanansaattaja saapui kaupungista, tuoden kirjeitä ja +sanomalehtiä, jotka äskettäin olivat tulleet postissa Upsalaan. + +Arkkiaatteri avasi kääröt tiedemiehen mielenkiinnolla ja +uteliaisuudella. Valtiolliset asiat, joista ei muutenkaan ollut paljon +sanomista, työnsi hän syrjään, silmäilläkseen sen sijaan noita monia +tieteellisiä aikakauskirjoja ja yhtä tärkeitä kaikista maailman ääristä +tulleita kirjeitä. Milloin synkistyi hänen katsantonsa hänen lukiessaan +jostakin nuoresta luonnontutkijasta, joka oli tiedonhalunsa uhrina +hävinnyt Afrikan erämaihin tahi Amerikan aarniometsiin; milloin +kirkastui se jälleen jostakin kasviopillisesta löydöstä. -- Mokomaa +kiittämätöntä! -- huudahti hän lukiessaan eräältä oppilaaltaan tullutta +kirjettä; -- hän on kerännyt niin paljon eikä lähetä minulle +ainoatakaan kasvia. + +Heti sen jälkeen hän avasi käärön, jossa oli harvinaisia puristettuja +kanadalaisia kasveja, jotka eräs toinen hänen oppilaistaan, Kalm, oli +lähettänyt, luvaten kohta toimittaa eläviä kappaleita. Tyytyväisyys +loisti Linnén vilkkaista silmistä. Hän unohti kaiken muun, saadakseen +vielä hämärän kesäillan valossa suurennuslasilla tutkia juurta, vartta +ja lehtiä, mutta erittäinkin kukkaa ja siemenlaitetta. -- Mikä ihana +kaikkivaltiaan Jumalan luoma! -- huudahti hän. -- Kas tässä eräs +_dodecandria_! Tässä ylen harvinainen _monandria_! Tässä eräs +_polygamia_! Tässä uusi _gladiolus_! Tässä eräs _aconitum_! Ja kas +tässä eräs uusi _campanula_ -- mikä loistava kainon sinikellomme sisar! + +Näin olisi hän puhellut kenties kuinka kauan, ellei yö viimein olisi +ruvennut pimenemään, ja elleivät hänen vieraansa, näön vuoksi, olisi +tehneet lähtöä. Kovaksi onneksi heille -- sillä he olisivat mielellään +viipyneet täällä aina aamuun asti -- nyt näin kesäkuussa ei ollut +yhtään kynttilää koko Hammarbyssä. Ja kuitenkin oli vielä avaamatta +useita kirjeitä, joiden joukossa kaksi isoa, komeilla sineteillä +lukittua. Linnén uteliaisuus heräsi taas. -- Olenhan luonnontutkija, -- +laski hän leikkiä; -- enkä kuitenkaan voi kaikilla tiedoillani loihtia +yhtä halpaa talikynttilää esiin! Riikka -- pane tuli takkaan; minä +tahdon nähdä, mitä nämä kirjeet sisältävät. + +-- Eerikillä on jotakin muuta tarjolla, vastasi tyttö ujosti ja hänen +silmänsä olivat vielä äskeisen surkean tappion jäljeltä punaiset. + +-- No, saammepa nähdä, mitä Eerikki voi tehdä Hammarbyn valaistuksen +hyväksi! -- vastasi arkkiaatteri. + +Eerikki astui sisään tuoden puolen tusinaa mitä komeimpia kiiltomatoja, +jotka hän vast'ikään oli poiminut kasteiselta niityltä. Arkkiaatetri +oikein ihastui tästä keksinnöstä. Kiiltomadot asetettiin niin, että +niiden valo keskittyi niin paljon kuin mahdollista yhteen paikkaan ja +kas, niiden avulla voi auttavasti lukea selvää käsialaa. + +Nyt murrettiin nuo isot sinetit, ja luettiin kirjeet. Niissä kutsuttiin +suuri Linnaeus erinomaisen imartelevin sanoin Pietarin ja Firenzen +tiedeakatemiain kunniajäseneksi. + + + + +4. NIMI, KIRJE JA MIELILAUSE. + + +Epäilemättä on kahdeksannentoista vuosisadan pysyväisimpiä ansioita -- +paljon pysyväisempiä kuin sen filosofiset järjestelmät -- sen +luonnontieteiden alalla suorittama työ. Meidän aikamme, jolloin nämä +tieteet joka vuosi, miltei joka päiväkin niin loistavasti edistyvät ja +niin suunnattomin voimin vaikuttavat jokapäiväisenkin elämän +koneistoon, on jo ammoin ehtinyt unohtaa sen ajan, jolloin nämä samat +tieteet sata vuotta sitten vielä olivat nuoruutensa kukoistuksessa ja +niiden harjoittajia elähytti nuoruuden rakkaus, samalla kuin ne +oppimattomissa herättivät enemmän hämmästystä kuin osanottoa. Tuskin +oli Linnén suuri "luonnonjärjestys" tullut tunnetuksi, kun jo hänen +nimensä lennähti kuin valon välähdys yli Euroopan. Kaikki kuuluisimmat +ja etevimmät tieteiden harjoittajat riensivät osoittamaan hänelle +kunnioitustaan ja pyytämään hänen apuaan ja neuvojaan semmoisella +innostuksella, jota nykyaikana osoitetaan ainoastaan suurille +valtiomiehille. Etenkin oppineet seurat kilpailivat saadakseen hänet +kunniajäseneksensä, eivätkä Pietarin ja Firenzen akatemiat olleet +ensimmäiset eivätkä ainoat, jotka katsoivat kunniakseen päästä +lähempään yhteyteen tämän pohjolan tiedemiehen kanssa. + +Linné itse oli mielissään näistä kunnianosoituksista eikä salannut +niistä johtuvaa iloansa. Hän puhui niistä usein ja mielellään, +kopeilematta, kadehtimatta, lapsellisella vilpittömyydellä, +tavallisesti niinkuin puhutaan jostakin kolmannesta henkilöstä. Tällä +syvämielisellä tiedemiehellä oli lapsen mieli ajattelijan ryppyisen +otsan alla. Kukkaset, joita hän niin suurta oppia osoittaen tutki, +elähyttivät samalla hänen vilkasta mielikuvitustaan. Yksin nuo +kutsumuskirjeiden isot sinetitkin ilahuttivat ja huvittivat häntä. +Minkätähden? Sentähden, että ne olivat todisteita hänen järjestelmänsä +menestyksestä, sentähden, että ne olivat tieteen kuninkaana kirjeitä, +jotka vahvistivat hänen uusien keksintöjensä totuuden. + +Tavallista myöhemmin meni Linné levolle edellämainittuna iltana ja +nukkui niin keveästi kuin ei Eriikka Lindelian keittotaito olisi +yrittänytkään häiritä hänen yölepoaan. Ainoastaan yksi kaino ja +unohdettu reseda sai kunnian levittää hienoa lemuansa kukkasten +kuninkaan vuoteen ympärille. + +Tuskin oli aamuaurinko ehtinyt nousta lehmusten latvain tasalle, kun +arkkiaatteri jo oli jalkeilla ja tavallisella kävelyllään. Myös hänen +molemmat oppilaansa ja koko Hammarby olivat liikkeellä jo kello +neljältä aamulla. Puutarhassa oli aina niin paljon järjestämistä, +kasvihuoneissa kastelemista ja talon siivellisten ja nelijalkaisten +asukkaiden jälkiä oli aina siivottava ja heitä itseään puhdistettava. +Vasta kello kuuden aikana syötiin aamiainen. Sitten ryhtyi arkkiaatteri +hetkiseksi tarkemmin silmäilemään eilispäivän postia, ja katso, silloin +löytyi sieltä noiden monien kääröjen joukosta pieni, karkealle +paperille kirjoitettu kirje, joka oli osoitettu lukiolaiselle Eerikki +Pietarinpojalle Strengnäsiin, josta joku tuttava oli käännyttänyt sen +arkkiaatterille, tohtori Linnaeukselle, Upsalaan. + +Kirje oli Eerikin äidiltä ja kirjoitettu Vaasassa. Se sisälsi tuon +suuren summan kahdeksan plootua sekä hellän äidillisen tervehdyksen, +että pojan tuli viipymättä lähteä Tukholmaan ja sieltä ensi tilaisuuden +tullen pyrkiä meren poikki Pohjanmaalle, syystä että hänen äitinsä +vanha setä, hyvin kunnioitettu valtiopäivämies Lauri Larsson Vaasasta, +halusi vielä kerran nähdä kaiken sukunsa, sekä nuoret että vanhat, +ympärillään ennen kuolemaansa. Ukko Larsson, niin sanottiin vielä +kirjeessä, tahtoi kaikin mokomin, ettei kukaan jäisi pois, hän itse +lähetti nämä kyytirahat, ja koska hän vielä vanhoillaankin oli jäykkä +mies, tulisi Eerikin muistaa, että hänen köyhällä äidillään voisi olla +vahinkoa mahtavan setänsä tyytymättömyydestä, mutta hyötyä hänen +suosiostaan. Muutoin tulisi Eerikin anoa tädiltään lupaa tähän lähtöön +eikä millään muotoa tehdä mitään vastoin hänen tahtoaan, koska täti +suuresta hyvyydestään oli ottanut hänet pojakseen ja luvannut tehdä +hänet perillisekseen, jos Eerikki hyvin käyttäytyisi. Lopuksi +sanottiin, että Eerikin veljet ja sisaret ja muut sukulaiset voivat +asianhaarain mukaan jotenkin hyvin. + +Arkkiaatteri, joka sill'aikaa oli uudelleen innostunut Kanadasta +saamiaan kasveja tutkimaan, ei huomannut, että hänen oppilaansa tätä +kirjettä lukiessaan kävi yhä murheellisemmaksi, kunnes pari isoa +vesikarpaloa valahti alas Eerikin poskille. Oli siinä kuitenkin muuan, +joka kaiken huomasi, ja se oli Eriikka Lindelia. Hän laski kätensä +Eerikin olalle ja kysyi osaa ottavasti, "oliko hänen äitinsä kipeä". + +-- Ei, -- sanoi poika; -- mutta hän tahtoo, että minun heti kohta pitää +lähteä täältä hänen setänsä luo Pohjanmaalle. + +-- Se ei käy laatuun, se on aivan mahdotonta, -- vastasi Riikka hyvin +varmasti. + +-- Mutta äidin onni on kysymyksessä, -- huokasi poika. + +-- Mitä se merkitsee? -- jatkoi Riikka närkästyneenä. -- Eikö hänen +etupäässä tule ajatella sinun parastasi? Koko maailma kadehtii sinua, +että saat olla kuin oma lapsi enon kodissa ja joka päivä nähdä ja +kuulla semmoista miestä. + +-- Eno! Sanokaa toki, enoseni, ettei se ensinkään käy laatuun! + +-- Mikä ei käy laatuun? -- kysyi arkkiaatteri. + +-- Eerikki tahtoo lähteä Suomeen. Hänen äitinsä tahtoo ottaa hänet +meiltä pois ja lähettää hänet jonnekin erään vanhan tervasudin luo +taikoja oppimaan. + +Arkkiaatteri otti kirjeen ja luki sen hyvin tarkkaavaisesti. -- +Mieltäni pahoittaa, rakas Eerikki, että minun täytyy sinusta luopua, -- +sanoi hän; mutta äidin tahto on pyhä; sinun tulee totella häntä heti +kohta ja arvelematta. + +-- Ja kuka auttaa minua sitten kantamaan vettä kaivosta ja +kirjoittamaan nimiä taimipuikkoihin ja siivoamaan pensasaitoja, ja +kitkemään saviheinää ja ruokkimaan ahmaa ja valikoimaan parahiksi isoja +ruukkuja kasvihuoneisiin ja puristamaan kasvejani tarpeeksi kovasti ja +liisteröimään niitä paperille ja pyytämään sisiliskoja, joihin en tohdi +käsin koskea, ja panemaan sammakoita väkiviinaan ja pistämään +hyönteisiä neuloihin, mitä en myöskään tahdo tehdä? -- puhkesi +kiivastunut ja kielevä tyttö päivittelemään. -- Vai pitäisikö minun +ehkä ottaa puutarharengikseni Tuomas, joka mennä kesänä nyhti pois enon +harvinaisimmat nuoret hopeapoppelit ja vastasi, kun häntä siitä toruin: +onhan häpeä antaa haapain pilata puutarhaa! + +Arkkiaatteri naurahti. -- Kalle tulee tänne ylihuomenna ja auttaa +sinua. + +Kalle oli arkkiaatterin vanhin poika, Eerikin ikäinen. + +-- Mutta kuka selittää minulle Pliniusta? Kalle tekee minusta vain +pilkkaa, -- päivitteli Eriikka. + +-- Plinius saa levätä laakereillaan, kunnes olet oppinut munia +keittämään, -- vastasi eno; ja Eerikki saa hevoseni Tukholmaan. + +Tätä ratkaisevaa päätöstä vastaan ei ollut mitään sanomista. Eerikki ja +hänen nuori ystävänsä menivät alla päin, pahoilla mielin kokoamaan ja +laukkuun panemaan niitä harvoja kaluja ja kapineita, jotka kuuluivat +senaikaisen lukiolaisen vaatevarastoon. Kun tämä oli tehty vajaassa +puolessa tunnissa, ryhtyivät he vaihtamaan kasvikokoelmiaan ja siihen +meni aikaa paljon enemmän. Eerikki valikoi harvinaisimmat ja parhaat +kasvinsa antaakseen ne Eriikalle, ja Eriikka teki samoin. Vaihdettaessa +lupasivat molemmat yhä edelleen lähettää toisilleen kalleimpia +kasvejaan ja kirjoittaa toisilleen niin usein kuin mahdollista. + +He olivat vielä kerran käyskennelleet läpi kasvihuoneiden ja puutarhan; +he olivat heittäneet hyvästit joka puulle, joka pensaalle, joka +kukalle, joka heidän hoitaessaan oli kukkimaan puhjennut; vielä kerran +olivat he tarkastaneet mehiläispesiä, ruokkineet kyyhkysiä, taputelleet +poroa kaulalle, antaneet karhulle hunajaa ja nakanneet palasen +hevosenlihaa ahmalle. He olivat lopuksi istuneet pienelle penkille +pihlajamajaan, joka juuri nyt oli ihan valkeana tuoksuvia kukkia, ja +täällä oli Eerikki lohduttanut itkevää tyttöä sillä lujalla +lupauksella, ettei hän rupeaisi papiksi, vaan ensin lääkäriksi ja +sitten luonnontutkijaksi, niinkuin hänen suuri esikuvansakin oli +tehnyt. Tämän lupauksen vahvistukseksi he olivat lyöneet kättä, ja +siinä oli tarpeeksi. He ymmärsivät toisensa pitemmittä puheitta; ja +mitäpä hyötyä niistä olisi ollutkaan? Nuorten sydänten hellimmät ja +pyhimmät tunteet eivät sanoja tarvitse, ne pikemminkin karttavat niitä +-- ne eivät tahdo lehdon kukkastenkaan edessä nostaa rakkaimman +salaisuutensa hienoa, läpikuultavaa, lumoavaa huntua. + +Antamastaan lupauksesta tunsi Eerikki oikein miehistyvänsä ja nousi +lähteäkseen. Mutta ennenkuin hän lähti, tarttui hän tyttöä käteen ja +sanoi: + +-- En saanut ollenkaan unta viime yönä sentähden, että maatessani +alinomaa ajattelin sitä uutta nimeä, jonka aioit antaa minulle. +Munsalaa en usko aiotun ihmiseen nimeksi; jos sanoisin itseäni +Lohilahtiukseksi, isäni Lohilahti-nimisen tilan mukaan, kuuluisi se +kovin kummalliselta. Hortulan, Rosenius, Delphin tahi Lilius olisivat +kyllä puutarhasta ja kukista otettuja nimiä, mutta semmoisia on +ennestään, etkä sinä suinkaan hyväksy semmoisia nimiä kuin Aquilegius, +Digitalis, Helianthus tai Verbascus. En myöskään tahdo ryöstää +mestariltani pienintäkään osaa hänen suuresta nimestään, ja sentähden, +Eriikka, olen ajatellut, että jos nimittäisin itseäni -- arvaapas! + +-- _Herchepaeus_; sehän on jo päätetty. + +-- Älä luulekaan; minä otan nimeni sinusta. + +-- Minustako? _Erica vulgaris_! Mutta sinusta ei saa tulla mikään +_vulgaris_, ei mikään tavallinen ihminen. Sinusta, pitää tulla suuri ja +mainio mies, Eerikki! + +-- Tahdon koettaa. Ja sentähden olkoon nimeni paljas _Ljung_, onhan se +kukkasen nimi ja päälle päätteeksi vielä sinun nimesi. + +-- Mutta se ei ole latinaa. + +-- Se on oleva minun salaisuuteni. Ei kukaan aavista, että joka kerta, +kun kuulen nimeni, minä ajatuksissani käännän sen _Ericaksi_. + +-- Ljung ... Eerikki Ljung ... _Ericus Ljungius_ ... tavaili tyttö. -- +Ruma se ei ole, mutta se ei kuulosta suurelta. Ajattelepas, Eerikki: +_Carolus Linnaeus_! Se kalskahtaa joltakin se! + +-- Jos kilinä on pääasia, niin olisi paras olla Klingeliklangius taikka +Pekka Paukkenius. Vähempäänkin minä tyydyn. + +Eriikka mietti vähän aikaa. Sitten hypähti hän syrjään ja huusi: -- Jos +saat minut kiinni, niin saat pitää sen nimesi! + +Eerikki lähti jälkeen, mutta tyttö oli jo matkojen päässä. He juoksivat +kautta kaikkien puutarhan koukkuisten käytäväin tyttö edellä, Eerikki +jäljessä, niinkuin leikkivät lapset, niinkuin siivekkäät pääskyset, +ajattelematta muuta kuin sitä hetkeä, jossa elivät. Pensasaidat +taivutettiin syrjään, kasvien yli hypittiin, pihlajat, tuomet ja +omenapuut, joita he juostessaan koskettelivat, varistelivat heidän +päällensä valkoisia kukkiaan, mutta poika jäi jälkeen. Lopuksi he +alkoivat kiertää erästä suurta puutarhan veräjällä olevaa lehmusta, ja +siinä syöksähti Eriikka enonsa syliin, tämän juuri astuessa veräjästä +sisään. Mutta samassa saavutti hänet ajajakin. + +-- Lapset, mitä te mellastatte? -- torui arkkiaatteri, mielihyvin +katsellen nuorten vereviä, juoksusta hehkuvia poskia. + +-- Eerikki tahtoi täydessä laukassa kaapata itselleen suuren nimen, -- +nauroi tyttö. + +-- Ja nyt olen sen saavuttanut, -- vastasi poika. + +Arkkiaatteri naurahti. -- Ei suuria nimiä saavuteta ruusupensaiden yli +hyppimällä, -- sanoi hän. -- Sitä varten täytyy astua monta +vaivalloista askelta yli ohdakkeiden ja orjantappurain; mutta astu vain +eteenpäin, Eerikki, astu lujasti, rehellisesti ja pelkäämättä, Jumala +sydämessäsi ja ylevä päämäärä aina silmäisi edessä, ja sinun on kerran +onnistuva _tangere astra_.[7] Vähäisestä juuresta kasvaa lehtevä puu. +Sinä astut nyt ensi kerran omin päin maailmaan; kenties tulet joskus +taas takaisin meidän kukkaisaan Hammarbyhymme, tahi ehkä et enää +palaakaan; meri on Ruotsin ja Suomen välillä, ja jos voit enemmän +hyödyttää toista rantaa, niin en tahdo sinua siitä kieltää. Jos +sukulaisesi antavat sinun harjoittaa opinnoitasi Turussa, niin annan +sinulle suosituskirjeen Turun akatemian kanslerille, kreivi Tessinille, +jonka luona sinun on käytävä Tukholmassa; ja jos vast'edes tarvitset +joitakin neuvoja, niin käänny aina minun puoleeni. Hevonen on +valjaissa. + +Nuorukainen kiitteli heltynein mielin, mutta vastasi, että hän ennemmin +tahtoi kulkea jalan, saadakseen kerätä kasveja matkalla. + +-- Tee niin -- sanoi arkkiaatteri; -- olen minäkin kulkenut pitkiä +taipaleita reppu selässä. Kas tässä muutamia talareita matkarahojesi +lisäksi; kenties saat odottaa laivaa Tukholmassa kauemmin kuin +luuletkaan. Tässä annan sinulle kasvisäiliöni. Ilmoita minulle, jos +löydät jotakin harvinaista. Muuten, poikaseni, on minulla vain yksi +neuvo sinulle annettavana, ja sen voit lukea oveni päältä. + +Näin sanoen seurasi Linné oppilastaan puutarhahuoneen portaille ja +osoitti tuota tunnettua kaunista oven päällä olevaa kirjoitusta: + + INNOCUE VIVITO. NUMEN ADEST. + +-- Niin, -- jatkoi hän; olkoon tuo tuossa sinun elämänviisautesi, +niinkuin se on minunkin elämänviisautenani ollut: + + "_Elä nuhteettomasti! Jumala on kanssasi_." + +Ja hetken kuluttua oli Eerikki Pietarinpoika eli Eerikki Ljung, joksi +hän nyt itseään nimitti, matkalla Tukholmaan, kulkien sinne jalan ja +reppu selässä. + + + + +5. PERHOSTEN AJELIJA. + + +-- Voitteko ajatella, Bjelke, kuinka mainion aatteen minä juuri keksin. +Heinäkuun 7. päivänä on Fredrikin syntymäpäivä. Kuningatar ja +hovimestarinrouva menevät puistoon kävelemään, ja kamaripalvelija Åberg +työntää Fredrikiä lastenvaunuissa. Silloin pukeutuu Kaarle +metsänhaltiaksi, juoksee pensasaidan takaa esiin ja ryöstää prinssin. +Suuri kohtaus, ollaan pyörtyvinään, mutta se ei ole niin vaarallista. +Minä olen piilossa jonkin tammen takana ja olen pukeutunut -- sanokaa, +Bjelke, mihin pukuun minä pukeutuisin? Haltian, dryadin tai ehkä +pelottoman ja nuhteettoman ritarin pukuun? Malttakaahan -- minä +olen olevinani joku Azorien saarilta kotoisin oleva prinssi -- jousi +ja nuolet, keihäs ja kilpi -- minä saan lainata viheriän takin +Dübeniltä -- sandaalit me leikkaamme niistä kuningasvainajan +metsästyshansikkaista, jotka ajelehtavat vinnillä -- ja sitten pitää +minulla olla viheriä samettinen lakki, johon korea perhonen on otsaan +kiinnitettynä. Kaikkein kauneimmat perhoset kuningattaren kammiossa +ovat Azorien saarilta. + +Se, joka näin puhui, oli vilkasliikkeinen, kaunis, noin kuusivuotias, +suurisilmäinen ja hienokasvoinen poikanen, Puettuna ruumiinmukaiseen, +siniverkaiseen ihokkaaseen, keltaisesta silkistä ommeltuihin +alusvaatteihin ja silkkisukkiin. Hän käveli Ulriksdalin puistossa erään +hoviherran seurassa. + +-- Mutta mitä hänen majesteettinsa kuningatar siitä sanoo? -- kysyi +saattajaherra. + +-- Sen Bjelke saa kuulla. Ei se olekaan kuningatar, joka pyörtyy, se on +Fredrikin hoitajatar, hovimestarinrouva. Luuleeko Bjelke hänen +pyörtyvän? + +-- Enpä luulisi. + +-- Mutta _minäpä_ luulen. No niin, hän menee tainnoksiin, ja kuningatar +huutaa: _Au secours! aux armes_! lapseni! lapseni! -- tai mitä muuta +hänen majesteettinsa suvainnee huutaa -- hiukset hajallaan ja tehden +tämän suuren liikkeen, kas näin, juuri niinkuin mademoiselle Duroche +tekee "Zenaidessa". Silloin juoksen minä tammen takaa esiin -- mutta +luuleeko Bjelke, että Åberg voi ehtiä ennen minua? + +-- Voihan hänkin pyörtyä, koska se on välttämättömästi näytelmään +kuuluvaa. + +-- Ei, hänen tulee vain ilmaista äänetöntä toivottomuuttaan -- kas +näin! Nyt tiedän. Minä juoksen tammen takaa esiin -- syöksähdän +metsänhaltian jälkeen -- tempaan häneltä hänen saaliinsa -- se tulee +näyttämään aivan oikealta tappelulta... + +-- Jossa ei kuitenkaan toivoakseni keihästä käytetä? + +-- Ei kuin vartta vain; mutta tappelutta voittaminen ei olisi minulle +mikään kunnia. Minä tempaan Fredrikin ryövärin käsistä -- hän huutaa +täyttä kurkkua, se on tietty -- kuningatar syöksähtää kuin raivotar -- +ei, kuin madonna minua kohti -- minä lasken pelastetun uhrin hänen +jalkainsa eteen -- notkistan polvea, niinkuin herra Lafleur tekee +näytelmässä, ja huudahdan: + + Hyvettä kun vainoo väkivalta, + apuun rientää perho taivahalta. + +-- Juuri sentähden, Bjelke, minun täytyy kiinnittää perhonen lakkiini. + +-- Teidän korkeutenne on unohtanut erään seitsemännen henkilön +näytelmästä -- kreivi Tessinin. + +Prinssi Kustaa loi suuret silmänsä kysyjään, ikäänkuin tutkiakseen, +puhuiko tämä leikkiä vai totta. -- Lukija on jo arvannut, että poika +oli prinssi Kustaa, sittemmin Kustaa III, ja että hänen seuralaisensa +oli hänen aliopettajansa kreivi Niilo Bjelke, jotka molemmat nyt olivat +tavallisella aamukävelyllään Ulriksdalin puistossa. Prinssin +ensimmäisenä opettajana oli silloin vielä valtakunnanneuvos, kreivi +Kaarle Kustaa Tessin. + +-- Jos kuningatar taputtaa käsiään, tulee kreivi Tessinin huutaa: da +capo! -- jatkoi prinssi ylpeästi nakaten kaunista päätänsä. -- Hänhän +juuri on opettanut minua näytelmiä esittämään. Kai hän tahtoisi yhä +vieläkin kertoa minulle satuja maalaisrotasta ja kaupunkilaisrotasta. +Se oli kauhean opettavaa, Bjelke; _on s'endorme_. Mutta katsokaa, kun +maalaisrotta pääsi hovineitien kamariin ja söi heidän makeisensa ja +marmelaadinsa; oi, Jumalani, kuinka minä saatoin nauraa sille piennä +ollessani. + +-- Teidän korkeutenne ei ole enää pieni; hänen tulee jo ajatella +vakavampia asioita. + +-- Juuri niin, Bjelke. Ja sentähden on minulla osa Tessinillekin, jos +hän tahtoo esiintyä näytelmässäni. Eikö Bjelke jo arvaa sitä? + +-- Hänen tulee olla se, joka jakaa hyveen palkinnon. + +-- Ei, anteeksi, hänen tulee olla hattumestarina, jota on pyydetty +tekemään hattuja Ulriksdalin puistoon, mutta joka kummastuu siitä, että +hyvä Jumala on antanut tammille kruunut. Ymmärtääkö Bjelke? Hänen tulee +olla kuningas Midas, mahdottoman suuri hattu ... tekotukalla. + +-- Teidän korkeutenne ei saa puhua noin kevytmielisesti kuuluisasta +miehestä. Opettajaa tulee kunnioittaa hänen poissa ollessaankin. + +Prinssi ei virkkanut mitään. Vaikka hän ei rakastanutkaan ensimmäistä +opettajaansa, pelkäsi hän kumminkin häntä ja hänellä oli siksi +ymmärrystä, ettei jatkanut pilantekoa, joka luultavasti oli ollut +säkissä, ennenkuin tuli pussiin. Hän kulki puoleksi hyppien edelleen, +pienellä ratsuvitsallaan huvikseen katkoen nurmikolla tiepuolessa +kasvavien kukkasten latvoja. + +Kreivi Bjelke ehdotti, että kerättäisiin ja tutkittaisiin kasveja, se +huvitus oli nyt Linnén vaikutuksesta tullut hyvin muotiin. Prinssi +Kustaa tunsi jo koko joukon kasveja, ja ne, joita hän ei tuntenut, tuli +hänen poimia ja kotona tutkia. + +Ehdotus miellytti hilpeää poikaa, mutta vain vähäksi aikaa. Nypittyään +irti joukon kasveja, joita hän ei tuntenut, alkoi hän taas nakella pois +niitä, joilla ei ollut kauniita kukkia, arvellen, ettei Linnaeus +itsekään tuntenut kaikkia rikkaruohoja. Silloin pyrähti kaunis +perhonen, _machaon_, akasia-aidan takaa ilmaan, ja prinssi muisti, että +hän tarvitsi semmoisen Azorien saarilta saatavaan näyttelijäpukuunsa. +Heti paikalla hän lähti hattu kädessään saalistaan ajamaan. + +Perhonen oli kuitenkin häntä nopeampi, lensi yhä edemmä puistoon päin, +ja prinssi ajoi sitä takaa. Näin hän tuli vihdoin aivan puiston laitaan +asti ja oli juuri saamaisillaan pakolaisen vihdoinkin kiinni, kun +kompastui johonkin pitkässä heinikossa piilevään esineeseen, kaatui +pitkäkseen maahan ja sai eräästä kannosta aika naarmun poskeensa. + +Vihoissaan nousi hän ylös, huomasi heinikossa henkilön, jota luuli +puutarhurin rengiksi, ja sivalsi häntä ensi kiukussaan tuota pikaa +ratsuvitsallaan ympäri korvia. Rengiksi luultu, yksinkertaisesti puettu +seitsemän- tai kahdeksantoistavuotias nuorukainen nousi seisoalleen, +enemmän ihmeissään kuin hämmästyksissään, eikä tehnyt ensin muuta +kuin varjelihe lyönneiltä, mutta kun ratsuvitsa yhä vain vingahteli +hänen korvainsa ympärillä, menetti hän kärsivällisyytensä, väänsi +vitsan prinssin kädestä, taittoi sen ja nakkasi palaset kauas +orapihlaja-aitaan, joka tältä puolen ympäröi puistoa. + +Kaikki tämä tapahtui niin äkkiä, että kun kreivi Bjelke, joka vaivoin +seurasi kuninkaallista oppilastaan kintereillä, ennätti paikalle, oli +prinssi jo aseetonna, juoksusta ja närkästyksestä punaisena ja valmiina +omin korkein käsin käymään hävytöntä renkiä tukkaan, opettaakseen +hänelle tarpeellista kunnioitusta kuninkaallista korkeutta kohtaan. + +Nuorukaisen käytöksessä oli kumminkin samalla sekä jotakin nöyrää että +jotakin uhkaavaa, joka pidätti prinssiä. Mutta hänen nuori sydämensä +kuohui yhä, hän alkoi itkeä suuttumuksesta ja kykeni änkyttämään vain: +"Hän ... taittoi ... ratsuvitsani!" + +Kreivi Bjelke -- pikavihainen hänkin -- näki prinssin posken verta +vuotavan ja oli vakuutettu heti siitä, että häntä oli pahoin pidelty. +Vimmoissaan tempasi hän lähellä olevan karahkan ja astui uhaten +rikoksentekijää kohti. -- Kuinka rohkenet sinä, lurjus, tehdä +väkivaltaa hänen kuninkaalliselle korkeudelleen? -- huusi hän. Ja +vastausta odottamatta suuntasi hän iskun, joka olisi voinut hyvinkin +kipeästi koskea, ellei se, jolle se oli aiottu, olisi väistänyt lyöntiä +nopeasti syrjään hypähtämällä. Heti sen jälkeen oli rikoksentekijä +keikahtanut orapihlaja-aidan yli ja oli nyt toistaiseksi hyvässä +turvassa. + +-- Antakaa anteeksi, teidän kuninkaallinen korkeutenne, sanoi outo +nuorukainen, pakenematta enää sen edemmä -- minä en tiennyt tulleeni +kuninkaalliseen puistoon. + +-- Kuka sinä olet, ja mitä sinä täällä teet? -- kysyi kreivi, hienolla +hollantilaisella nenäliinallaan pyyhkien verta prinssin poskelta. + +-- Minä olen lukiolainen Strengnäsistä ja nimeni on Eerikki Ljung, +vastasi nuorukainen avomielisesti. -- Lähdin kasveja keräämään enkä +tiennyt sitä tehdessäni tulleeni puistoon. Laskeutuessani maahan +tutkimaan erästä harvinaista _convolvulus sepiumia_, tuli hänen +kuninkaallinen korkeutensa juosten ja sattui kovaksi onnekseen minuun +kompastumaan, ja kun olen jo liian vanha selkään saadakseni, niin... + +-- Niin rohkenit lyödä takaisin, sinä maanpetturi! -- karjaisi kreivi, +uudelleen vihastuneena. + +-- Jumala minua siitä varjelkoon! -- vastasi Eerik vilpittömästi. -- En +tiennyt, että se oli prinssi; mutta lasta en löisi koskaan. + +-- Olenko minä lapsi, minä! keskeytti hänet kiivaasti prinssi, +loukkautuen. + +-- Sinä valehtelet, riivattu konna! Tunnusta heti, että olet jonkun +petturin palkkalainen! -- kiljaisi kreivi uudestaan, sillä hovilla oli +siihen aikaan paljon salaisia vihollisia. + +-- Ennenkuin mitään muuta sain oppia, -- vastasi Eerikki silmiään +räpäyttämättä -- opin minä äidiltäni puhumaan totta Jumalan ja ihmisten +edessä. Ja kun olen varma siitä, että hänen kuninkaallinen korkeutensa +on oppinut samaa, niin voi hän todistaa, että olen puhunut totta. + +-- Olet, -- sanoi prinssi Kustaa, taistellen suuttumuksensa kanssa +tavalla, joka tuotti hänen sydämelleen kunniaa, -- totta on, ettei hän +minua lyönyt, minä kaaduin kantoon, mutta hän taittoi vitsani. + +-- Sen tein vasta sitten, kun olin saanut muutamia aika sivalluksia, -- +vastasi Eerikki, osoittaen vasenta poskea, jossa oli punainen juova +kuninkaallisen kurituksen jäljeltä. + +Tuosta tuli prinssi hyvilleen. Hän oli antanut noin pitkää poikaa +selkään, ja tämä oli luultavasti hänen ensimmäinen urotekonsa. Hän ei +ollut pitkävihainen ja tunsi jo leppyvänsä. -- Voinhan saada toisenkin +ratsuvitsan, -- sanoi hän. + +-- Tulkaa, teidän korkeutenne, kreivi Tessin odottaa meitä. Mutta sinä +seuraat minua linnaan, junkkari! -- lisäsi Bjelke, jolla oli vielä +pahoja epäluuloja nuorukaisen tarkoituksista. + +-- Onko kreivi Tessin Ulriksdalissa? -- kysyi Eerikki. + +-- On, -- vastasi Bjelke, katsoen häneen terävästi. + +Eerikki hyppäsi pensasaidan yli takaisin puutarhaan, -- Jos teidän +armonne suvaitsee, niin pyydän saada tavata hänen ylhäisyyttänsä. +Minulla on kirje hänelle ja minä olen kauan ja turhaan etsinyt häntä +Tukholmasta. + +Vakuutettuna kreivi Tessinin suojeluksesta ei Eerikki nyt enää epäillyt +lähteä linnaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että tämä hänen +asiansa hattupuolueen mahtavalle johtajalle ja hovin vihatulle +holhoojalle ei suinkaan ollut omansa kohottamaan hänen osakkeittensa +hintaa näiden kahden mahtavan henkilön silmissä, joita hän vast'ikään +oli loukannut. Kreivi Bjelke astui tuimana hänen edellään ja prinssi +Kustaa valmistihe saamaan nuhteita pelätyltä yliopettajaltaan. + + + + +6. EERIKKI LJUNG PÄÄSEE HOVIIN. + + +Vähän ennen tämän kertomuksen alkua oli uusi hallitsijasuku ja nuori +kuninkaallinen pariskunta astunut Ruotsin valtaistuimelle. Elähtänyt ja +ruumiin ja sielun puolesta rappeutunut vanha kuningas Fredrik oli v. +1751 jättänyt tämän maailman kaikkine ikävine valtiopäiväpuuhineen, +joihin hän ikänsä lopulla oli puuttunut niin vähän kuin mahdollista. +Hänen v. 1743 valittu jälkeläisensä, Holstein-Gottorpin hallitsijasukua +oleva Aadolf Fredrik sai perinnökseen paitsi valtakuntaa, suurellisen +ja mahtavan neuvoskunnan, kaikkivaltiaat säädyt ja täysin kehittyneen +puolue-elämän, jota hatut ja niiden johtaja, kreivi Tessin hallitsivat. +Perintöprinssinä oli Aadolf Fredrik lohduttanut mieltänsä perheen +keskuudessa älykkään puolisonsa Loviisa Ulriikan, Preussin prinsessan +seurassa, ja valmistamalla leikkikaluja kolmelle prinssilleen, +Kustaalle, Kaarlelle ja Fredrikille. Puolueet pyrkivät jo silloin +valtaansa näyttämään; ne olivat hävyttömyydellä, joka olisi voinut +saada hiljaisimmankin miehen raivostumaan, tunkeutuneet aina +perintöprinssin kehdon ääreen ja kahdeksan päivää hänen syntymisensä +jälkeen pakottaneet vanhemmat vaihtamaan lapsen imettäjää. Aadolf +Fredrik alistui, mutta hänen puolisonsa ei alistunut. Ollen +pikaluontoinen, vallanhimoinen ja itsevaltiaassa hovissa kasvatettu hän +ei salannut sydämensä kiukkua ja osoitti selvää selvemmin, että jos +valtakunta saisikin myöntyväisen kuninkaan, se tulisi saamaan sitä +lujemman kuningattaren. Niin kävikin; Aadolf Fredrik kantoi +kuninkaallista manttelia -- jonka päällys kiilsi purppuraa ja +kuninkaallista korkeutta, mutta jonka nurealla puolella oli köyhyyttä +ja nöyryytystä -- mutta Loviisa Ulriika kantoi kruunua. Kuningas oli +heikko käsi, kuningatar oli neuvokas pää. Monien ja rohkeiden tuumiensa +vahingoksi tämä kuningatar oli liian pikainen valitakseen oikean +aikansa ja liian vilpitön ollakseen valtiollisesti viisas. Koko hänen +elämänsä tulikin olemaan korkealle pyrkivän hengen säännötöntä, +keskeneräistä pyrkimistä valtaan ja kunniaan. Jos hän olisi ollut mies, +olisi hän kukistanut ruotsalaiset, jotka voivat vuodattaa verensä +kuiviin suurten kuninkaiden puolesta, samalla kun he kieltä pieksäen +kaatavat kumoon pienet kuninkaansa. Mutta hän oli nainen, ja Kristiinan +ajat olivat olleet ja menneet. Fredrik II:n sisar osasi taistella, +mutta ei voittaa. Emäkotka kietoutui ajan pauloihin ja jätti viimein +uupuneena tulevaisuuden perinnöksi kasvaville pojillensa. + +Näin oli tämä nuori hovi jo hallituskautensa alussa siinä kierossa ja +kireässä asemassa, joka aina seuraa valtaa puuttuvia vaatimuksia ja +vilpittömyyttä vailla olevia myönnytyksiä. Sen ympärillä seisoi +epäluulo vaanimassa, puolueet kadehtivat valtaa eivätkä vehkeilijät +lakanneet paulojaan kutomasta. Se oli surullista valtaa, vaikka sen +pinta vielä kimmeltelikin. Ei koskaan ole itsenäinen kansa alamaisemmin +kumarrellut paperikruunua. Ei koskaan ole enemmän liehakoitu +kuninkaallisen korkeuden edessä kuin juuri tähän aikaan, jolloin oltiin +niin kärkkäitä ryöstämään siltä kaikki todellinen merkitys. Kotkalta +hakattiin nokka, kynnet leikattiin mutta höyheniä varottiin kynimästä. +Olihan kansalle jätettävä edes jonkinlaista silmänhuvia. Ja tuo siivo +Aadolf Fredrik oli alussa tyytyväinen. Hän oli iloinen, kun sai toki +olla kuningas -- Kiinassa. + +Me palaamme kertomukseemme. + +Lukiolainen Eerikki Ljung oli luonnostaan rohkea ja pelkäämätön, joka +muun muassa lienee ollut johtunut hänen omantuntonsa puhtaudesta. Eikä +hänestä ollut niin kovin vaarallista se, että oli taittanut pojan +ratsuvitsan, vaikka poika olikin prinssi, ja hän seurasi sentähden +alussa jotenkin tyynin mielin ylhäisiä johtajiaan Ulriksdalin puiston +kautta. Mutta kuta enemmän hän läheni linnaa, kuta komeammiksi ja +jäykemmiksi kävivät paikat hänen ympärillään, sitä enemmän alkoi hänen +sydämensä sykkiä; hänen oikein tietämättä syytä siihen. Kun hän viimein +seisoi linnan korkean ja komean julkipuolen edustalla ja seurasi +prinssiä ja hänen opettajaansa puutarhan portista sisään, olisi hänen +mielensä jo tehnyt kääntyä takaisin ja juosta tiehensä. Mitä hänellä +olisi täällä tekemistä, hänellä, joka ei ikinä ollut hovista edes +uneksinutkaan! Mutta juuri, kun kiusaus oli pääsemäisillään voitolle, +katsahti kreivi Bjelke taaksensa -- ja Eerikki astui portista sisään. + +-- Onpa hauska nähdä, mitä he aikovat tehdä minulle, -- ajatteli hän +itsekseen. + +Kartanolle tultuaan sanoi Bjelke: -- Sinulla on kirje kreivi +Tessinille? + +-- On. + +-- Anna se tänne. Minä vien sen kreiville. + +-- Mieluimmin minä itse antaisin sen, -- arveli Eerikki. + +-- Kirje tänne! -- toisti Bjelke lyhyesti ja komentavasti. + +Eerikki katseli korkeita linnan ikkunoita, katseli portaiden kupeella +olevaa vahtia ja noita monia livreapukuisia kamaripalvelijoita, jotka +askaroivat isossa etehisessä. Siitä huolimatta hän vastasi: -- En tahdo +vaivata teidän armoanne, minä kyllä itse vien kirjeen perille. + +Luultavasti olisi tästä itsepäisyydestä ollut Eerikille pahemmat +seuraukset kuin hän voi arvatakaan, elleivät eräät vaunut juuri samassa +olisi ajaneet kartanolle. Heti kohta, kun Bjelke tunsi korean kuskin ja +komeat espanjalaiset hevoset, riensi hän kuninkaallisen oppilaansa +kanssa ylös linnaan, ettei tämä alentaisi arvoaan ottamalla alamaista +portailla vastaan. + +Yksinään jäätyään seisoi Eerikki uteliaasti katsellen noita komeita +vaunuja, joista nousi eräs vielä komeampi herra. Hän oli viiden- ja +kuudenkymmenen vuoden välillä oleva mies, puvultaan ja ryhdiltään +erinomaisen hieno ja sorea, mutta samalla niin luontevan ylhäinen ja +niin kunnioitusta herättävä, että Eerikki heti kohta päätti mielessään: +Tuo ei voi olla kukaan muu kuin kuningas itse! + +Huomaamattaan oli Eerikki asettunut linnan portaiden viereen ja seisoi +siinä lakki kädessä kunnioituksen ja ihmettelyn ilme kasvoillaan. Kun +tuo ylhäinen herra astui hänen ohitsensa, huomasi hän nuorukaisen, joka +lienee näyttänyt hänestä vähän oudolta täällä Ulriksdalissa, ja kysyi +ystävällisesti: + +-- Tahdotko jotakin, ystäväiseni? + +-- Hänen ystävänsä! -- ajatteli Eerikki ja hänen sydämensä sykähti. +Kuitenkin rohkaisi hän mielensä ja vastasi: -- Teidän majesteettinne, +minulla on kirje kreivi Tessinille. + +Ylhäinen herra naurahti, mutta ei näyttänyt ollenkaan pahastuvan +erehdyksestä. + +-- Anna minulle kirje, -- sanoi hän. + +Eerikillä ei ollut siihen halua. Hän ei tahtoisi kuninkaalle +itselleenkään antaa kirjettään. Hän pyysi saada jättää sen kreivi +Tessinille. + +-- Minä olen kreivi Tessin, -- jatkoi tuo alava herra hiukan +kärsimättömästi. + +Vihdoin viimein tuli nyt tuo tärkeä kirje esiin. Eerikki kertoi +puolustuksekseen, että kreivi Bjelke oli vast'ikään vaatinut kirjettä, +mutta että hän ei ollut nähnyt hyväksi totella. + +-- Bjelke? -- virkkoi mahtava valtakunnanneuvos luoden nopean ja +terävän katseen linnan ikkunoihin. Ja hän silmäsi pikimmältään +päällekirjoitusta. + +-- Tämä on rakkaalta arkkiaatteriltani, sanoi hän. -- Odota tuolla +ulompana, kunnes kutsutan sinut. Rydin, laske poika sisään ja anna +hänelle aamiaista. + +Valtakunnanneuvos, kreivi Tessin komensi täällä Ulriksdalissa niinkuin +kotonaan. Tosin hän oli perintöprinssin ensimmäinen opettaja ja siis +tavallaan perheeseen kuuluva, mutta tämä linna oli kumminkin +turvapaikka, johon kuninkaallinen pariskunta oli vetäytynyt päästäkseen +aina kauneimmaksi vuodenajaksi valtakunnanneuvoston tuskallisesta +holhouksesta. + +Kreivi meni suoraan perintöprinssin huoneisiin, mutta ei tavannutkaan +häntä sieltä. Päivystävä hoviherra ilmoitti että hänen kuninkaallinen +korkeutensa oli kuningattaren luona. + +Kreivi meni hänen majesteettinsa kuningattaren huoneisiin ja ilmoitutti +tulonsa. Ei kukaan vastannut. Hovipalvelijat näyttivät olevan +hämmästyksissään. Jokin onnettomuus oli tapahtunut. + +Kreivi meni sisään; se oli hänen velvollisuutensa prinssin opettajana. + +Hän tapasi kuningattaren itkemässä ja kamarirouvain avustamana +hautomassa prinssi Kustaan verta vuotavaa poskea kylmällä vedellä ja +_eau de Cologne'lla_. + +Loviisa Ulriika, joka oli äärettömän pikainen ja aina valmis syyttämään +prinssi Kustaan virheistä hänen opettajaansa, kääntyi kreivin puoleen, +ennenkuin tämä ennätti mitään kysyä, ja huusi ranskaksi: + +-- Siinä nyt näette, herra kreivi, kasvatuksenne seuraukset. +Perintöprinssi antautuu tappeluun poikanulikkain kanssa ja tulee kotiin +verta vuotaen, poskessa naarmu, joka iäksi päiväksi tulee hänet +rumentamaan. + +Kreivi vastasi arvokkuudella, joka sopi hänelle erinomaisesti, mutta +jota kuningatar ei voinut hänelle anteeksi antaa: -- Jos hänen +kuninkaallinen korkeutensa on siihen määrin unohtanut arvonsa, silloin +hän on myöskin unohtanut ne varoitukset, joita _minä_ en koskaan ole +lakannut hänelle antamasta. + +Äänen paino _minä_-sanan kohdalla suututti kuningatarta vielä enemmän. +Hän oli juuri vastaamaisillaan, ja vastaus olisi epäilemättä saanut +aikaan pahennuksen hoviväen läsnäollessa, ellei kreivi sitä estääkseen +olisi pyytänyt kahdenkeskistä keskustelua. + +Kuningatar huomasi kiivastuneensa liiaksi ja suostui pyyntöön, +jätettyään prinssin kreivitär Wrangelin hoitoon ja varoitettuaan häntä +hautomaan haavaa niin, ettei siitä jäisi arpea. + +Sillaikaa oli Eerikki Ljungille osoitettu eräät sivuportaat linnan +toisessa kylkirakennuksessa, eikä kukaan hänestä sen enempää +välittänyt. Palvelijain kesken oli levinnyt hämärä huhu, että joku +tuntematon pahantekijä oli puistossa karannut kruununprinssin kimppuun +ja lyönyt häntä. Kaikki riensivät isoon eteiseen, saadakseen tarkempia +tietoja tästä merkillisestä uutisesta, eikä kukaan aavistanut, että +koko tämän metelin viaton aikaansaaja yksinään ja esteettömästi ravasi +linnan portaita pitkin. + +Eerikki ei tavannut ketään, jolta olisi voinut kysyä, mistä hänen oli +sisään mentävä. Hän aukoi oven toisensa perästä, mutta paikat näyttivät +hänestä niin koreilta, ettei hän rohjennut mennä sisään, ja niin hän +tuli viimein erääseen jotensakin siivoamattomaan huoneeseen, jossa +kaikenlaisia lastuja ja työkaluja ajelehti hujan hajan lattialla. +Täällä tuntui hänestä hiukan kodikkaammalta ja hän kiipesi rohkeasti +kynnyksen yli. + +Tässä huoneessa oli yhtä vähän kuin muissakaan niin ristinsielua, mutta +viereisestä huoneesta kuului jonkinlaista, ikäänkuin surisevan rattaan +jyrinää. Eerikki astui sisään. + +Siellä oli jonkunlainen vahtimestari tai puuseppä, tai mikä hän lienee +ollut, joka sorvasi. Tosin hänellä oli päällään sinisilkkinen yönuttu, +mutta sen hän oli luultavasti saanut kaupanpäällisiksi jostakin työstä, +sillä se oli vaalennut ja tahrainen. Tekotukkansa oli mies ripustanut +naulaan, hänellä oli kauniilla ruskealla tukallaan yömyssy ja edessään +pitkä nahkainen esiliina, joka peitti alaosan ruumista. Mies oli +muutoin ystävällisen ja suopean näköinen, ja tuon tosin hiukan ylhäisen +kyömynenän ylitse katseli kaksi varsin tavallista silmää, jotka tuskin +malttoivat vilkaista tulijaan, niin oli hän kiinni työssään pieniä +puurasioita sorvatessaan. + +-- Sinäkö se olet, Feif? -- sanoi hän saksanvoittoisesti, kun Eerikki +astui sisään; mutta vastausta odottamatta hän lisäsi: -- Vai niin, +tulehan tänne ratasta polkemaan; nuo lurjukset ovat kaikki juosseet +tiehensä, eikä minulla ole ketään, joka auttaisi minua. + +Sorvarin hikinen otsa osoittikin, että hän tarvitsi apua eikä Eerikki, +joka ennen kotona Munsalassa oli oppinut sorvaamaan isänsä +sorvipenkissä, kauan vitkastellut. Ratas hurisi nyt kahta kiivaammin, +ja mies, jolla oli yömyssy päässään, näytti olevan erittäin tyytyväinen +uuteen apumieheensä. + + + + +7. SORVIPENKIN ÄÄRESSÄ JA VIERASHUONEESSA. + + +Sorvipenkin ääressä seisovalla miehellä näkyi olevan paljon vaivaa +eräästä oksaisesta puupalikasta, joka alinomaa halkeili oksanreiän +kohdalta. Suutuksissaan nakkasi hän sen pois ja meni hakemaan toista +hyllyltä, jonne useita harvinaisia, ulkomaisia puulajeja oli pinottuna +sopiviin palasiin halkaistuina. Sill'aikaa rupesi Eerikki sorvaamaan +tuota pois nakattua puupalasta ja teki siitä pienen teevadin kokoisen +komean napin. + +Hänen tuntematon ystävänsä katseli nappia mielihyvin ja kysyi: -- +Osaatko sorvata? + +-- Aina vähän, -- vastasi poika, -- ja samassa hän tekaisi siron +imukkeen. + +Mies tuli yhä tyytyväisemmäksi ja kysyi: -- Osaatko olla vaiti? + +-- Aina vähän, -- vastasi Eerikki, -- ainakin kaikessa, mikä koskee +kuninkaallista majesteettia ja valtakuntaa. -- Politiikkaa oli ilmassa, +josta se tarttui yksin lukiolaisiinkin. + +-- Hyvä, -- sanoi mies. -- Minulla on muuan tuuma. Sinun pitää sorvata +minulle kolmekymmentäkaksi tusinaa isoja nappeja, joiden täytyy kelvata +vaikka mandariinille. Tiedätkö, mikä mandariini on? + +-- En. + +-- Sen parempi. Aber das Maul halten. Ymmärrätkö? + +-- En. + +-- Sinä et saa hiiskua sanaakaan siitä asiasta. Mausestill. Ei kukaan +muu kuin minä ja Feif saa sitä tietää. Se on salaisuus. Sinä saat +aloittaa nyt heti kohta. + +Eerikki sanoi suostuvansa, mutta huomautti samalla, että hänellä oli +nälkä ja että hänelle oli luvattu aamiaista. Mies näytti siivolta; +miksi hän -- lukiolainen, josta kohta oli tuleva ylioppilas -- +ujostelisi sorvaria? + +-- Mitä? -- sanoi tämä. -- Etkö olekaan puutarhurin väkeä? + +Vastaukseksi kertoi Eerikki vilpittömästi, kuinka hän oli tullut +linnaan eikä salannut puistossa sattunutta seikkailuaan prinssin +kanssa. + +Sorvari näytti alussa käyvän hämilleen ja tuleva levottomaksi, mutta +kuultuansa, että kaikki oli käynyt ilman sen pahempia seurauksia, +taputti hän poikaa olkapäälle ja sanoi arvokkaammin kuin mitä häneltä, +vanhasta yömyssystä päättäen, olisi voinut odottaa: -- Hyvä on, sehr +gut. Sinä olet kunnon poika. Mutta en kehoita sinua toista kertaa +koskemaan prinssin ratsuvitsaan, jos tahdot tulla kuningattaren silmäin +eteen. + +-- Onko hänen majesteettinsa kuningatar sitten niin vihainen? kysyi +Eerikki. + +Sinitakki naurahti, pudisti päätänsä ja meni, vastaamatta, seinässä +olevan salakaapin luo, josta otti esiin ja pani sorvipenkille palasen +vehnäleipää, voita, herkkujuustoa ja lyypekinliikkiötä. Kaapin perältä +häämötti sitäpaitsi pari viinipulloa. + +-- Kas tässä -- syö! -- sanoi hän. + +-- Paljon kiitoksia, -- vastasi Eerikki ja piti kestityksen +kursailematta hyvänään. Ruokiin käsiksi käydessään juolahti hänelle +mieleen, että hän täällä kenties saisi tietää jotakin hovista, johon +hänet noin odottamatta oli kutsuttu aamiaiselle. + +-- Herra on kenties hovisorvari? -- aloitti hän, sanoakseen jotakin +kohteliasta kiitokseksi kestityksestä. + +-- Vähän sinnepäin, -- vastasi mies, joka taiteentuntijan silmillä yhä +edelleen tarkasteli rasioitaan ja lajitteli niitä sen mukaan, kuinka +hyvin ne olivat onnistuneet. + +-- Niinpä voi herra siis sanoa minulle, millainen mies kuningas on? + +-- Kyllä kai -- mutta mitä kansa hänestä sanoo? + +-- Kansa sanoo, että hän kuuluu olevan erinomaisen hyvä ihminen ja maan +isä, kun vain saa tehdä niinkuin itse tahtoo. + +-- Minä luulen hänen tahtovan hyvää valtakunnalleen, -- vastasi +sorvari. + +-- Mutta muuten kerrotaan hänen olevan hiukan akkavallan alla, niinkuin +sanotaan. + +Toinen vastasi luomalla pitkän, tarkastelevan katseen nuorukaiseen, +mutta näytti sitten olevan tyytyväinen noihin rehellisiin kasvoihin. + +Eerikki ei tätä huomannut, vaan jatkoi, suu nisuleipää täynnä: -- Hänen +majesteettinsa kuningattaren sanotaan olevan... + +Onneksi huomasi hän sorvarin kasvoissa jotakin, mikä vaikutti, että hän +oikeaan aikaan hillitsi kielensä ja lisäsi: -- oikea Minerva. + +-- Se on asia, jota sinä et ymmärrä, ystäväiseni, -- sanoi mies, -- ja +minä varoitan sinua puraisemasta kieltäsi poikki, kun syöt aamiaistasi. + +Tuo tuntui jo nuhteelta. Eerikki, joka harvoin oli näin puheliaalla +tuulella, päätti olla varuillaan ja jättää kuningattaren omaan +arvoonsa. + +-- Mutta mitä kansa sanoo valtakunnanneuvostosta? -- kysyi mies, joka +näytti mieltyvän nuorukaisen vilpittömyyteen. + +-- Kansa sanoo, että ne ovat korkeita herroja, -- vastasi Eerikki, +omasta mielestään hyvinkin valtioviisaasti. + +-- Ehkä korkeampia kuin itse kuningas? -- naurahti sorvari. + +Eerikki nyökäytti päätään: -- Niin, silloin kun he seisovat ja kuningas +istuu. Jumala varjelkoon maan isää. + +-- Amen, -- vastasi sorvari. + +Eerikki oli nyt lopettanut ateriansa ja ojensi isännälleen kätensä, +niinkuin hän aina oli tottunut tekemään. Tämä veti paksun kellon +liivintaskusta ja sanoi huoaten: -- kymmenen. + +Liivi oli kirjaeltu, ja kello oli kultainen. + +Nyt heitti sorvari vaalenneen yönutun ja pitkän nahkaisen esiliinan +päähänsä. Eerikin silmät suurenivat. Hieno pitsikaulahuivi ja röyhelö, +pitsikalvosimet, mustat silkkisukat ja isot hopeiset kengänsoljet +tulivat näkyviin. + +Joku tuli etuhuoneeseen. Se oli muuan hoviherra. + +-- Bleib er da! Nicht von der Stelle! -- käski sorvari ja lykkäsi +kiivaasti salvan sisemmän oven eteen. -- Tuo minulle takkini! -- +kuiskasi hän, osoittaen Eerikille erästä vaatekomeroa. + +Eerikki otti sieltä hienon, kultanappisen, sinisestä sametista tehdyn +aamutakin ja auttoi käsiä hihoihin. + +-- Tekotukkani! -- jatkoi sorvari. + +Eerikki otti tekotukan naulasta seinältä, ja auttoi sitä parhaansa +mukaan herran päähän. Sorvari oli kuin muuttunut, hänen ryhtinsä oli +uljas, hänen äänensä käskevä. Ylhäinen herra seisoi hämmästyneen +nuorukaisen edessä. + +-- Muista nyt, mitä sanon sinulle, -- jatkoi ylhäinen sorvari yhä +kuiskaten. -- Sinä jäät tänne siksi, kunnes annan noutaa sinut. Pidä +varasi, äläkä liikahda täältä henkesi uhalla, jos kuulet jonkun +portaissa liikkuvan. Mutta kun kaikki on hiljaa, voit sorvata nappeja. +Kaksineljättä tusinaa. Tuossa on puuta. Maul halten! + +Ovi suljettiin, askelet etenivät, ja kohta oli Eerikki Ljung yksinään +rattaansa, puupalojensa ja sorvarin salaisuuden kanssa. + +Sen sijaan, että jäisimme hänelle seuraa pitämään, siirrymme me +kuningatar Loviisa Ulriikan vierashuoneeseen. + +Tätä kuuluisaa ja älykästä ruhtinatarta kuvaa eräs hänen aikalaisensa +seuraavalla tavalla: + +Hän oli pieni ja sirokasvuinen, hipiä tuhankarvainen, silmät suuret ja +tummansiniset, useimmiten tuikeat, välistä leppeät ja ilmaisivat aina +hänen henkensä hehkua ja levottomuutta. Vanhempina vuosinaan menivät +hänen hampaansa pilalle; mutta suu oli kaunis, hymy suloinen, nenä +pieni ja pysty, mutta säännöllinen. Liian kiivaana ollakseen +salaperäinen hän täten usein ilmaisi ne tuumat, joita hänen olisi +tullut pitää salassa. Ollen suuriaatteinen, antelias, komeutta +rakastava, säädyllinen, kohtelias, sukkelapuheinen ja ystävä +ystävilleen, oli hänen seuransa hauska, hänen tietonsa laajat, mutta +eivät perusteelliset, hänen kunnianhimonsa ääretön. -- Tähän kuvaukseen +lisää poika, Kustaa III, kirjallisissa muistiinpanoissaan seuraavat +piirteet: -- Hän rakastaa tieteitä ja taiteita; voimakas luonne, +sääliväinen sydän, ja kaikkea vilppiä ja petosta vihaava mieli ovat +tehneet hänestä aikakautensa ensimmäisen naisen. Hän on hellä puoliso +ja äiti, luotettava ystävä. Liikanainen vilkkaus ja varomattomuus ovat +ainoat viat, joista häntä voi moittia. -- Ja kreivi Tessin sanoo +muistiinpanoissaan: -- Epäilemätöntä on, että jos kuningatar olisi +syntynyt alamaiseksi, olisi hän ollut jäykin ja järkähtämättömin +kaikista tasavaltalaisista, mutta Jumala on antanut hänen syntyä +asemaan, jossa kaikki ovat arkoja arvostaan ja vallastaan. + +Kuningatar istui pienessä, korkea-istuimisessa ja matalaselustimisessa +nojatuolissa, joka oli ikäänkuin aiottu pidentämään hänen vartaloaan. +Hänen edessään seisoi sen ajan mahtavin puoluesankari ja hienoin +hovimies, valtioneuvos, kreivi Kaarle Kustaa Tessin. + +Odottaen uutta hyökkäystä hän oli, niinkuin taitava sotapäällikkö +ainakin, aloittanut taistelun siten, että itse teki ryntäyksen ja +jatkoi taitavasti kuningattaren itsensä jo koskettamaa aihetta +kruununprinssin kasvatuksesta. Hän puhui valittaen niistä +liehitsijöistä, jotka koettivat ryöstää häneltä heidän majesteettiensa +luottamuksen, ja niistä mielettömistä johtajista, jotka koettivat +vieroittaa hänestä hänen kuninkaallisen oppilaansa lapsellisen sydämen. +Sitten hän sanoi mielikarvaudekseen huomanneensa, että kaikki tämä oli +vain liiankin hyvin onnistunut; että prinssi oli alkanut osoittaa yhä +suurempaa huomaamattomuutta hänen opetuksilleen ja kylmäkiskoisuutta +hänen varoituksilleen -- että opettajan parhaiden tarkoitusten täytyi +mennä myttyyn, jos hänen ahkeroimisilleen asetettiin esteitä, ja jos +prinssi valitsi huvituksia, jotka eivät sopineet hänen iälleen, tahi +seuraa, joka ei ollut hänen arvonsa mukaista -- sanalla sanoen, jos hän +niinkuin hänen majesteettinsa kuningatar oli nähnyt hyväksi lausua, +tappeli poikanulikkain kanssa -- niin olivat kaikkeen tähän syynä +ainoastaan nuo turmiolliset vaikutukset, jotka olivat häirinneet +oppilaan ja heidän majesteettiensa ja valtakunnan säätyjen valitseman +opettajan hyviä välejä. + +Kuningatar tuskin jaksoi keskeyttämättä kuunnella loppuun asti tuota +pitkää puhetta. Hän vihasi tätä miestä, johonka hän kerran oli ollut +niin suuresti mieltynyt ja jolle hän oli tuhlannut luottamustaan: hän +uskoi hänestä kaikkea pahaa ja tiesi, että hän oli se salpa, joka +enemmän kuin mikään muu esti häntä valtaan pääsemästä; mutta hän tunsi +samalla häntä kohtaan sitä pelonsekaista kunnioitusta, joka syntyy +niiden välillä, jotka ovat toistensa vertaiset nerossa, kyvyssä ja +kunnianhimossa. Näiden kahden käsissä, tämän kuningattaren ja tämän +alamaisen, oli silloisen Ruotsin kohtalo. He seisoivat nyt vihollisina +ja kilpailijoina toisiaan vastaan: pitikö heidän raastaa rikki toisensa +ja siten saattaa kaikki häiriöön, vai tulisivatko he ojentamaan +toisilleen kättä ja yhteisesti hallitsemaan kaikkia puolueita, joiden +silloin olisi täytynyt yhdistettyinä palvella heitä molempia? Loviisa +Ulriika ei tiennyt sitä itsekään; yksi asia vain oli hänellä selvillä, +se, että hän tahtoi vallita -- joko tuon pelätyn, tuon vihatun miehen +kanssa yhdessä tai häntä vastaan. + +Voitolle päästäkseen hän päätti malttaa mielensä -- jos mahdollista. -- +Hän olisi yhtä hyvin voinut komentaa kosken pysähtymään juoksustaan tai +päiväntasaajan herkeämään hehkumasta. + +-- En epäile, -- sanoi hän, -- että herra kreivi omistaa oppilaansa +hyväksi kaiken sen ajan, jonka valtakunnan hoito ja huolenpito +taiteiden kehittämisestä jättää hänen käytettäväkseen. Pelkään vain, +että tuo tasavaltainen yhdenvertaisuus, jota tahdotaan kruununprinssiin +istuttaa, viimein viepi luonnolliseen päämääräänsä, joka on -- +_l'égalité des gamins_. + +-- Hänen kuninkaallinen korkeutensa tulee kerran hallitsemaan vapaata +kansaa eikä poikanulikoita. + +-- Sen tiedän. Älkäämme esittäkö tässä ilveilyä, herra kreivi. +Tasavalta, se on neuvoskunnan valta. Vapaus, se on teidän vapautenne +olla käskijöinä, hyvät herrat. + +-- Neuvoskunta on säätyjen edustaja, ja säädyt edustavat itsenäistä +kansaa. + +-- Kansa! Säädyt! _Laissons les phrases et parlons des réalités_. Kansa +on luotu tottelemaan, herra kreivi, ja säädyt ovat olemassa sitä +varten, että myöntäisivät rahoja. + +-- Suvaitkaa minun muistuttaa teidän majesteettianne siitä +unohtumattomasta ajasta, jolloin minulla oli armo saattaa Euroopan +älykkäintä prinsessaa tähän kaukaiseen maahan. Silloin sanoin teidän +majesteetillenne: -- Tämä on köyhä maa, mutta ylpeä ikivanhasta +vapaudestaan. Teidän najesteettinne onni ja kunnia on oleva sen +hallitseminen hyveillänne, sen kaunistaminen esimerkeillänne. + +-- _Encore de la rhitorique_! Säästäkää minua noista kaunopuheisuutenne +kukkasista, joilla te epäilemättäkin voitatte vapauden taiteiden +akatemian palkinnon,[8] mutta jotka eivät pysty niin kovapäiseen +kuulijaan kuin minä olen. Päättäen teidän käytöksestänne +kuningasvainajan kuollessa näytte te luulevan, että hyveet tarvitsevat +jalkarautoja kainoina pysyäkseen. + +-- Tottahan on, että rohkenin olla toista mieltä kuin kuningas, kun oli +puhe kuninkaan-vakuutuksen tulkitsemisesta. Se ei tapahtunut ainoastaan +valtakunnan edun vuoksi, vaan siihen oli syynä myöskin huolenpito +kuninkaallisen majesteetin omasta rauhasta, joka olisi joutunut +vaaraan. + +-- Voi noita viisaita herroja diplomaatteja, joilta ei koskaan puutu +koreita sanoja huonojen tekojen kultaamiseksi, kuinka arkoja he +ovatkaan meidän rauhamme suhteen, kuinka hellää huolta he pitävätkään +meidän omatunnostamme ja niiden saattamiseksi oikealle tielle! Kovaksi +onneksi on minun omatuntoni vaskesta ja kykenemätön käsittämään niitä +suuria hyväntekoja, joita olette majesteetille ja meille osoittanut. +Tahdon tehdä teille erään ehdotuksen, herra kreivi. Heittäkää naamari +pois -- sillä minua ei teidän kumminkaan onnistu pettää -- ja +puhukaamme kerrankin suoraa kieltä! + + + + +8. TAISTELUJA VALLASTA. + + +-- Teidän majesteettinne on ehtinyt lausua hartaimman toivomukseni, -- +vastasi kreivi Tessin, -- ja minä pidän itseäni onnellisena, jos saan +teidän majesteettinne tutkittavaksi asettaa alamaiset huoleni +kruununprinssin kasvattamisesta. Tunnustan siis vilpittömästi, että jos +hänen kuninkaallinen korkeutensa kovaksi onneksi on saanut jotakin +taipumusta kehnoihin tapoihin, niin ei pienen neekeripojan Badinin +seura millään muotoa ole esimerkiksi kelpaavaa. + +-- Minä luulen, -- jatkoi kuningatar kärsimättömästi, -- jo kyllin +tuntevani teidän ajatuksenne siitä asiasta. Te tahdotte kasvattaa +ihmistä, minä kuningasta. Hyvä, jättäkäämme oppineiden asiaksi väitellä +periaatteista ja puhukaamme kernaammin tosiasioista. Te olette tätä +nykyä neuvoskunnan ja samalla koko Ruotsin mahtavin mies. + +Tessin aikoi vastata. + +-- Ei, -- jatkoi kuningatar, -- älkää keskeyttäkö minua. Pankaa +tarkasti mieleenne, herra kreivi, että minä sanon _tätä nykyä_. Toiset +ajat voivat tulla, jolloin te ette enää ole sama kuin nyt. + +-- Kun minun vähäinen palvelukseni käy tarpeettomaksi, -- vastasi +kreivi, -- silloin heidän majesteettinsa ja valtakunta helposti +löytävät mahdollisemman, mutta ei milloinkaan uskollisempaa palvelijaa +kuin minä olen. + +-- Kuninkaalla on liiankin monta todistetta teidän innostanne, +voidakseen sitä epäillä. Mutta ajatelkaa esimerkiksi, että kateus ja +viholliset, jotka aina vaanivat korkeiden kunniasijain ympärillä, +voisivat tänään tai huomenna päästä teitä vahingoittamaan, kuka tietää, +ehkäpä kukistamaankin teidät. Ehkä ette silloin paheksuisi, jos teillä +olisi tuki lähellä valtaistuinta, joka on puolueiden vaiheista +riippumaton. + +-- Arvioisin sen korkeimmaksi kunniakseni ja onnekseni, ellei minulla +täytetyn velvollisuuden tunnossa olisi vielä luotettavampaa tukea, +jolle viholliseni eivät mitään mahda. + +-- Tunnen, tunnen hyvin kyllä tuon mietelmän, jonka te kerran +hyväntahtoisesti lausuitte minulle: + + _Je ne veux opposer à mes vils ennemis, + qu'une vertu sans tâche et un juste mépris.[9] + +Tiedättekö, kreiviseni, että tämä tuntuu minusta vähän uskalletulta. +Muistaakseni se oli apotti Laroche, joka kerran sanoi tahtovansa +_kääriytyä hyveeseensä_, jolloin prinsessa Conti vastasi: varokaa, +apottiseni; niin ohuissa vaatteissa voisitte paleltua kuoliaaksi! + +-- Se on mahdollista, teidän majesteettinne. Ja kuitenkin minä +kirjoitan porttini päälle: _Malgré l'envie et les envieux_. + +-- No niin, jos itse hyveennekin olisi niin varma kuin +sudennahkaturkki, niin voi sekin päivä tulla, jolloin se tarvitsee +vuoria. Minä tarjoan teille tuon vuorin, kreivi. + +-- En rohkene käsittää teidän majesteettinne tarkoitusta. + +-- Niin kokenut diplomaatti kuin te, ymmärtää kaikki. _Yhden_ miehen +tulee olla Ruotsin _ensimmäinen_, ja te ette ole se mies, kreiviseni. +Luopukaa tästä vaatimuksesta, joka helposti voisi tehdä teistä +viimeisen miehen, ja minä takaan, että aina tulette olemaan _toinen_. + +-- Tarvitsenko vakuuttaa teidän majesteetillenne... + +-- Että kuningas on ensimmäinen kansalainen vapaassa tasavallassa, +tahdotte kai sanoa. Kuinka usein pitää minun pyytää teitä heittämään +pois nuo puheenparret, kun puhutte _minun_ kanssani! Siis suoraan +puhuen: tahdotteko, sitten kun olette lahjoittanut pois kiiltokruunun, +arvottoman kruunun, käyttää vaikutusvaltaanne pannaksenne saman kruunun +todellisen kuninkaan päähän? Tahdotteko, oltuanne niin kauan +ensimmäinen näyttelijä tässä mieltä ylentävässä paimennäytelmässä, +jossa lauma taluttaa paimenta ruusunuorasta, vihdoin antaa esiripun +laskeutua ja huutaa _pièce est finie_! + +-- Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne, silloin vasta pelkään ma, on +näytelmä alkava, ja yleisökin astuu näyttämölle. + +-- Oh, minä tunnen yleisön, se taputtaa aina käsiään, kun loppu on hyvä +ja rakastavat saavat toisensa. Minä muistutan vielä eräästä +historiallisesta lauselmasta: "teidän armonne ja meidän armomme eivät +mahdu saman katon alle." Tahdotteko hallita, kreiviseni, kuninkaan +kanssa ja hänen _johdollaan_, vai tahdotteko yhä edelleen hallita hänen +yläpuolellaan? Tämä kysymys on yhtä ratkaiseva kuin se on suora. +Valitkaa! + +-- Vastaukseni on oleva yhtä suora kuin teidän majesteettinne kysymys. +Ylempänä minua on kuningas, ylempänä kuningasta on laki. Minä en voi +luopua velvollisuudestani kumpaakaan kohtaan. Jos minua tahdotaan +pakottaa siihen, no niin, silloin vetoan korkeammasta oikeudesta +korkeimpaan. + +Loviisa Ulriika nousi istuimeltaan. Hänen suuret brandenburgilaiset +silmänsä, jotka voivat olla lempeydessään niin viehättävät, tuijottivat +nyt eteensä vihasta kivettyneinä. -- Oletteko tarkoin miettinyt, kreivi +Tessin? -- kysyi hän. + +-- Olen, teidän majesteettinne. Olen miettinyt tätä kaiken elinaikani. + +-- Tapahtukoon sitten niinkuin tahdotte. Minä olen pettynyt teidän +suhteenne. Minä luulin teitä mieheksi, jolla on yhtä paljon rohkeutta +kuin älyä. Nyt huomaan, ettette ole muuta kuin tavallinen +kansankiihoittaja. Teillä on lupa lähteä huoneistani. + +Kreivi Tessin tahtoi notkistaa polvensa, mutta kuningatar soitti. -- +Ilmoita, -- sanoi hän kamaripalvelijalle, että minä pyydän saada armon +nähdä hänen majesteettinsa luonani. + +Tuskin oli ovi suljettu, kun kreivi uudelleen polvistuen koki lepyttää +kuningattarensa vihaa. Mikä oli hänen tarkoituksensa? Kuningatar on +itse kauan aikaa tämän tapauksen jälkeen kertonut prinssi Kustaalle, +että kreivi Tessin muka oli julennut rakastaa häntä intohimoisesti ja +ahdistaa häntä eilisillä rakkaudentunnustuksillaan. Olkoonpa, että tämä +rakkaus oli joko teeskenneltyä tai todellista, tai että ratkaisevalla +hetkellä puhkesi ilmi, tai että kuningatar luuli rakkaudeksi sitä, mikä +oli vain sitä ennen suositun alamaisen intoa ja surua, joka oli +syntynyt ankarasta taistelusta kahden velvollisuuden välillä -- varmaa +on, että kreivi Tessiniä ei saatu hovin tuumiin suostumaan, ja yhtä +varmaa on myös, että kun kuningas Aadolf Fredrik astui puolisonsa +vierashuoneeseen, hän näki ylimmäisen hovimarsalkkansa ja mahtavimman +vastustajansa polvillaan kuningattaren jalkain juuressa. + +Parhaidenkin ja hiljaisimpainkin ihmisten elämässä on hetkiä, jolloin +heidän tavallinen malttinsa katoaa ja he saattavat kuohahtaa +kiivauteen, joka muuten on kokonaan heidän luontoansa vastaan. Kuningas +Aadolf Fredrik voi suvaita, että hänen kuninkaallista valtaansa +rajoitettiin, että hänet äänestettiin kumoon neuvoskunnassa, että hänen +puoluelaisiansa karkoitettiin ja että hänen annettiin sekä valtakunnan +hallinnossa että hovinkin asioissa tuntea vallanalaisuutta ja +neuvoskunnan ja säätyjen ylivaltaa. Hän oli vastustamatta tyytynyt +tähän painostavaan asemaan; jos hän valitti, niin se tapahtui +yksityisten ystäväin seurassa. Mutta hänellä oli kuitenkin yksi arka +kohta, ja jos sitä kosketettiin, loukkautui hän helposti, oli ylen +kiivas ja vaikea lepyttää. Se tapahtui silloin, kun käytiin hänen +perheonnensa kimppuun ja uskallettiin loukata hänen puolisoaan, +jota hän rakasti, samalla kun pelkäsi häntä ja tunnusti hänen +etevämmyytensä. + +Kohtaus oli kiivas ja päättyi, niinkuin Kustaa III sanoo, "hirmuiseen +meteliin." + +-- Vapauttakaa minut tuosta miehestä, jos teidän majesteetillanne vielä +on rahtunenkaan jäljellä kunniataan ja kuninkaallista miehuuttaan! -- +huusi kuningatar mieletönnä vihasta ja raivoissaan niistä rikollisista +tunteista, joiden luuli kreivi Tessiniä johtavan. + +Kuningas syyti suustaan herjauksia, joita onneksi ei ole muistiin +kirjoitettu; niinkuin tavallisesti kävi, yllytti hän lempeän luontonsa +yhä rajattomampaan vihaan. Kerrotaan, että kreivi Tessin tässä +tilaisuudessa tarvitsi kaiken kuuluisan mielenmalttinsa, ollakseen +unohtamatta sitä kunnioitusta, jota hän oli velvollinen kuninkaalleen +osoittamaan ja että hän tässä ankarassa taistelussa itsensä kanssa oli +murtanut erään huoneessa olevista tuoleista. + +Kuningatar sitävastoin ei enää huolinut hillitä itseään. -- Ei ole +yhtään olentoa, jota minä niin inhoan kuin teitä! -- huusi hän. -- +Pankaa liikkeelle kaikki vaikutusvaltanne! Ärsyttäkää kuningastanne +vastaan kaikki nuo juonittelijat ja kansan yllyttäjät, joita te sanotte +puoluelaisiksenne! Minä en pelkää teitä, minä vihaan teitä, ja vihani +on ajava teitä takaa niin kauan kuin elän! Ah! te pommerilaisten +perunankuorijain[10] hävytön jälkeläinen, jolla tuskin on kaksi oksaa +vasta tehdyssä sukupuussanne -- te rakennusmestarin poika ja sellaisen +käsityöläisen pojanpoika, joka on tehnyt työtä päiväpalkalla ja osannut +veistää teille sukukilven meidän edeltäjämme aikana -- te julkenette +nostaa häpeämättömät silmänne kuninkaanne puolison puoleen ja sanoa +hänelle -- vanhurskas taivas, miksi tahraisin huuleni toistamalla tuon +miehen sanomattomia hävyttömyyksiä! + +Tuollainen puhe kuningattaren puolelta, joka tällä hetkellä oli vain +nainen -- ja kiivaita intohimoja kuohuva nainen -- vaikutti toki sen, +että tämä näin kiukkuisesti hätyytetty alamainen ennätti täydellisesti +malttaa mielensä. Kreivi Tessin seisoi taas suorana, vaikkakin +kunnioittavaisena raivoavan hallitsijattarensa edessä ja vastasi tuolla +verrattomalla arvokkuudella, jonka hän oli saavuttanut pitkällisen +kokemuksensa avulla monina arveluttavina aikoina ja Euroopan +hienoimmissa ja kohteliaimmissa hoveissa: + +-- Minä olen heidän majesteettiensa ja valtakunnan palveluksessa +kokenut monta katkeraa hetkeä, monta ansaitsematonta tuskaa, mutta +tuskin koskaan olen kokenut mitään katkerampaa kuin nyt, kun näen +niiden halveksivan ja herjaavan minua, joita minä viimeiseen +hengenvetoon asti en ole lakkaava kunnioittamasta ja tottelemasta. +Sallittakoon minun kuitenkin -- ei ylentääkseni vähäisiä ansioitani, +vaan ainoastaan puhdistaakseni itseäni kuninkaani ja kuningattareni +edessä -- muistuttaa, että jos esi-isäni ovatkin olleet halvempaa +säätyä, ovat he kumminkin palvelleet maatansa ja ruhtinashuonettaan +tavalla, joka tuottaa kunniaa heidän nimelleen. Totta kyllä on, että +isäni oli rakennusmestari, mutta rakennusmestari, joka on rakentanut +tämän kuninkaallisen linnan, jota koko maailma ihmettelee. Mitä minuun +itseeni tulee, niin olin _minä_ se, jolla oli onni saattaa teidän +majesteettejanne Ruotsiin. _Minä_ se olin, jolla oli armo solmia jalon +kuninkaan ja nerokkaan kuningattaren välillä tämä liitto, josta +valtakunta syystä kyllä on onnellinen ja ylpeä. _Minä_ olin ensimmäinen +ruotsalainen, joka esiintoin heidän majesteeteillensa alamaisen +kunnioitukseni. _Minä_ olin se, jolla oli verraton onni ensiksi saada +nauttia heidän majesteettiensa korkeata luottamusta, järjestää heidän +ensimmäinen asuntonsa tässä maassa ja koettaa valmistaa heille täällä +mieluinen olinpaikka. _Minä_ se olin, joka sain kalliiksi +luottamustoimekseni opastaa heidän esikoistansa hyveen ja totuuden +tiellä, ja lopuksi olin _minä_ se, joka, kun velvollisuuteni asetti +minut kuninkaani ja maani välille, koetin parhaan vakaumukseni mukaan +sovittaa molempain etuja toisiinsa. Muu vaikutukseni jääköön +mainitsematta; riittäköön tämä todistamaan intoani ja rajatonta +kuuliaisuuttani. Ja samalla, kun nyt alamaisesti anon eroani kaikista +hoviviroistani, teen sen täynnä kunnioitusta ja kiitollisuutta niitä +kohtaan, joiden armollinen suosio soi minulle sen onnen, että sain +palvella heitä elämäni onnellisimpina hetkinä. + +Näin sanottuaan kumarsi kreivi Tessin, ei enemmän eikä vähemmän kuin +hänen asemassaan olevan miehen tuli tehdä, ja poistui hitain askelin +kuninkaallisen pariskunnan ja ulkopuolelle saliin kokoontuneen hoviväen +kummastelevien, epäröivien katseiden seuraamana. + + + + +9. KUNINKAAN OPPIPOIKA. + + +Se epäsuosio, joka oli kohdannut niin mahtavaa ja kaikkivaltiasta +miestä kuin kreivi Tessin oli, ei voinut kauan pysyä salaisuutena. +Hovissa ei nyt muusta puhuttukaan. Ne, jotka alussa olivat kuiskineet, +kävivät nyt isoäänisiksi, ja ne, jotka luulivat olevansa muita +viisaampia, väittivät alunpitäen ennustaneensa, että niin oli käyvä. +Eikä ollut kreivi itsekään salannut sitä: hän oli Ulriksdalista +lähtiessään heittänyt pitkäaikaisen eron hyvästit ja jaellut rahaa +palvelijoille. Vaikka hänellä olikin niin paljon loistavia +ominaisuuksia, ei hänellä kuitenkaan ollut tarpeeksi tahdon lujuutta +kantamaan onnen päiviä ilman turhamaisuutta ja vastoinkäymistään ilman +kiukkua, ja kun kuningatar Loviisa Ulriika oli säälimättä iskenyt hänen +arimpaan kohtaansa -- sanoessaan hänen tahtovan "kääriytyä +hyveeseensä". + +Kuninkaalliset huomasivat itse hyvin kyllä, etteivät he ilman vaaraa +olleet luotaan sysänneet miestä, jolla oli niin suuri vaikutusvalta. +Koko päivä käytettiin keskusteluihin ja toimenpiteisiin tämän tapauksen +johdosta. Puolueiden kanssa keskusteltiin. Tahdottiin hankkia muita +luotettavia tukia. Kreivi Strömberg valittiin kruununprinssin +virkaatekeväksi opettajaksi. + +Kuningatar johti kaikkia hankkeita ja mietti kaikki ne vastakeinot, +joihin hovin puolelta oli ryhdyttävä. Kuningas, tuo hyvä ja siivo +Aadolf Fredrik, oli iloissaan, kun pääsi kaikesta tuosta touhusta, ja +ajatteli muita asioita. + +Hänen uudella oppipojallaan, Eerikki Ljungilla, ei ollut mitään +aavistusta niistä tapauksista, joihin hän viattomuudessaan oli antanut +aihetta. Tämä kunnon poika olisi suuresti hämmästynyt, jos joku olisi +sanonut hänelle: Miksi annoit kukkain houkutella itsesi Ulriksdalin +puistoon? Miksi tutkit nurmikolla _convolvulustasi_ semmoisella +innolla, että Ruotsinmaan kruununprinssi tuli tehneeksi kuperkeikan +ajellessaan, Azorien saaret mielessään, perhoja puistossa? Jos hän ei +olisi sinuun kompastunut, ei hän olisi satuttanut poskeansa kantoon. +Jos hän ei olisi poskeansa satuttanut, ei kuningatar olisi luullut +hänen saaneen ikuista arpea ja joutunut semmoiseen vihan vimmaan. Jos +ei tämä tapaus olisi saattanut häntä noin pahalle tuulelle, ei hän +olisi loukannut kreivi Tessiniä. Jos ei kreivi Tessiniä olisi loukattu +hoviväen nähden, ei hän olisi tahtonut puhdistaa itseänsä. Jos hän ei +olisi yllyttänyt kuningattaren jo kuohuvaa vihaa, niin ei olisi +syntynyt tuota kuningattaren vierashuoneessa tapahtunutta kuuluisaa +kohtausta, josta oli seurauksena hänen epäsuosioon joutumisensa ja +hänen karkoittamisensa. Jos taas tätä ei olisi tapahtunut, niin +olisivat kenties monet välttämättömät järkytykset Ruotsin valtakunnassa +jääneet sikseen -- ja näin ollen olit sinä, viaton Eerikki Ljung-parka, +joka nyt seisot kaikesta tietämättömänä sorvituolisi ääressä, syynä +siihen, että kuninkaan kruunu horjuu ja että valtakunnan rauha on +häiriintynyt. + +Valtioviisaat lukiolaiset tuumailevat usein tähän tapaan. Mutta +tapausten säikeet tulevat näkyviin pieninä kuin keväällä puhkeavien +puiden lehdet, samalla kun mehut, jotka niitä kasvattavat, nousevat +syvältä maasta. Riita hovissa oli välttämätön; yksinvallan ja +monivallan, jotka olivat yhtä yksipuolisia kumpikin, täytyi käydä +toistensa kimppuun! + +Eerikki Ljung istui kaiken päivää piilossa ja unhotettuna tuossa +salaperäisessä huoneessa, jossa aika olisi käynyt hänelle sangen +pitkäksi, ellei hänellä olisi ollut kolmekymmentäkaksi tusinaa nappeja +sorvattavana. Vaihtelua tuotti hänelle vain kuunteleminen aina, kun +askelia kuului ikkunan takaa tahi portailta. Silloin hän pysähdytti +pyörivät rattaan; silloin hän odotteli henkeä vetämättä, kunnes +askelten ääni taas vaikeni. Näin häntä oli käsketty tekemään, ja +hänellä oli siihen muitakin syitä. Kohta sorvarin mentyä kuuli Eerikki +näet kahden äänen -- luultavasti kahden hovipalvelijan -- puhelevan +keskenään ihan ikkunan alla. + +-- Tännepäin hän meni. + +-- Niin, tännepäin hän meni. + +-- Mutta minne hän katosi? + +-- Haetaan portailta! + +-- Se konna on saatava kiinni! Onhan se kauheata, hänen sanotaan +pieksäneen prinssin pahanpäiväiseksi. + +-- Ellei kreivi Bjelke olisi tullut oikeaan aikaan, olisi hän lyönyt +prinssin kuoliaaksi. Kuningatar on kovin murheissaan. Hänen +kuninkaallisella korkeudellaan kuuluu olevan kuusi tai seitsemän +hirmuista haavaa. Muutamat sanovat hänen lyöneen kangella, toiset +puukolla. + +-- Minä kuulin sanottavan, että hänellä oli ollut tikari. Hyvä, ettei +se päälliseksi vielä ollut myrkytetty! Ylimmäinen hovimarsalkka meni +itse kaupunkiin henkilääkäriä noutamaan. + +-- Ei, ei se niin ollut. Kreivi Tessin on joutunut epäsuosioon, ja +arvaapas minkätähden? Luotettavia todistuksia on siihen, että juuri hän +palkkasi salamurhaajan, ja kun hänen majesteettinsa kuningatar huusi: +minkätähden tahtoo kreivi tappaa poikani? kuuluu hän vastanneen: mitä +me kruununprinssillä teemme? Huomenna aiomme panna kuninkaan pois +viralta. + +-- Mutta silloinhan me kaikki saamme eromme. Tämähän on hirmuista. + +-- Kuka tietää? Jos saamme murhaajan kiinni, niin on kenties onnemme +valmis. + +-- Minkä rangaistuksen hän mahtanee saada? + +-- Hänet ruhjotaan ensin ja sitten hänet hakataan neljäksi kappaleeksi, +se on vähin rangaistus. Mutta hakekaamme häntä. Hän mahtaa olla +vimmattu mies. Onko sinulla pistooleja mukana? + +-- Ei minulla ole muuta kuin kuvetappara ja keittiöveitsi. + +-- Mene sinä edellä. + +-- Ei, mene sinä edellä, niin minä vartioin täällä portailla. + +-- Lienee parasta, että huudamme vartiota... + +Ja näin sanottuaan menivät nämä yleisen turvallisuuden urhoolliset +puolustajat tiehensä, tapaamatta sitä saalista, jota hakivat. Mutta +Eerikki oli saanut kuulla tarpeeksi pysyäkseen "mausestill", jota hänen +tuntematon ystävänsä oli niin ankarasti häneltä vaatinut. Hänellä oli +sillä välin aikaa tarpeeksi miettiä kaikkia noita salaisuuksia. Oliko +sorvari tosiaankin kätkenyt hänet siinä luulossa, että hän oli +osallisena kruununprinssin henkeä vastaan tähdätyssä salaliitossa? +Mutta mihin hän tarvitsi sitten nuo kolmekymmentä kaksi tusinaa +nappeja? + +Eerikki antoi rattaan taas hyrrätä kun kaikki oli hiljaa, ja kun hän +sai tehtävänsä valmiiksi, oli ilta jo pitkälle kulunut. Työ antoi +ruokahalua, mutta seinäkaappi oli lukittu, ja Eerikki alkoi ikävöidä +pois vankeudestaan. + +Oli jo tullut hämärä, kun sorvari, kamaripalvelijan seuraamana, tuli +vankiaan vapauttamaan. Uutimet laskettiin alas, kynttilät sytytettiin, +napit tarkastettiin ja huomattiin hyviksi. Joitakuita vajavaisuuksia +kumminkin moitittiin, ja ylhäinen sorvari -- sillä Eerikki ymmärsi jo, +ettei hänen suosijansa ollut mikään tavallinen imukkeiden tekijä -- +alentui omin käsin neuvomaan oppipoikaansa, kuinka oksanreikiä oli +vältettävä, kuinka halkeamia oli estettävä syntymästä ja kuinka +tarpeellinen pyöristys oli saatava aikaan. + +-- Sinulla on taipumusta, hyvää taipumusta, nuori mies, -- sanoi +sorvari; sinusta voi tulla jotakin, jos harjoittelet. Kunst macht +Gunst. Mutta Roomaa ei rakennettu yhtenä päivänä. Katselepas tätä +rasiata! Mikä sopusuhtaisuus! Mikä täsmällisyys kaikissa sen osissa! +Entä kansi! Katsopa, kuinka hyvin se sopii; ei hiuskarvaakaan liian +vähän eikä liian paljon! Ota se, nuori ystäväni, ja pidä se +hyödyllisenä esikuvana, josta voit oppia sitä tarkkuutta, joka on +oikean mestaruuden todistus. + +Eerikki vastaanotti tämän kuninkaallisen lahjan ja lienee mielessään +ajatellut, että jokainen Munsalan talonpoikaissorvari kyllä osaisi +tehdä samanlaisen, varsinkin jos hänellä olisi käytettävänä noin +monenlaisia ja erinomaisia puulajeja. Mutta hän varoi ajattelemasta +ääneen. Hän ymmärsi, että jos toinen puoli lahjasta olikin kerskaa ja +omahyväisyyttä, oli toki toinen puoli todellista hyväntahtoisuutta, ja +hänellä oli siksi paljon älyä, että kiitti siitä. + +-- Pidä se, pidä se, -- toisti sorvari, hyvillään kiitoksesta, jonka +hän luuli ilmaisevan taidokkaasti tehdyn lahjan synnyttämää ihastusta, +-- ja jos vast'edes tahdot pyytää jotakin palkintoa napeistasi, niin +näytä minulle rasia; luulen tuntevani sen; ei ole monta, jotka tekevät +sellaisia tässä maassa. -- Feif, -- lisäsi hän saksankielellä, anna +tälle nuorelle miehelle illallista ja vie hänet muassasi määrättyyn +paikkaan. Sano Adelcrantzille, että hän käyttää poikaa sorvipenkin +ääressä siellä; meidän täytyy iskeä kiinni kykyihin, missä vain niitä +tapaamme, muuten emme ehdi valmiiksi tuoksi suureksi päiväksi. +Mausestill, mies! Ei kukaan saa nähdä häntä. Anna asian tapahtua +hiljaisuudessa. Onhan palatsi jo laivastolla? + +-- On teidän majesteettinne. + +(Teidän majesteettinne? Eerikki säpsähti. Hän oli mielessään miettinyt, +että sorvari varmaankin oli tavallista hovisorvaria ylempi mies, ehkäpä +ylihovimestarikin eli linnan _Custos_, joksi lukiolainen olisi häntä +oikeimmittain voinut nimittää; mutta nyt tuli totuus ilmi. Eerikki +Ljung huomasi olevansa itsensä kuninkaan oppipoika jalossa +sorvaustaidossa!) + +-- Gut, -- sanoi kuningas. -- Ilmoita minulle huomenna, kuinka se on +onnistunut. + +-- Tule, -- sanoi kamaripalvelija yksikantaan, heittäen rakuunaviitan +nuorukaisen hartioille ja vetäen häntä muassaan. + +-- Oliko se kuningas itse? -- kysyi Eerikki kovin kummastuneena. + +-- Weiss nicht, -- vastasi mies. -- Feif oli vanha palvelija, jonka +Aadolf Fredrik oli tuonut muassaan Saksasta, ja joka edelleen puhui +äidinkieltänsä, ollen ylpeä virkansa arvosta ja niskoittelevan +itsepäinen, niinkuin hänen asemassaan olevat suosikit, joita muut +alemmat palvelijat pelkäävät, imartelevat ja kadehtivat. + +-- Minne me menemme? kysyi Eerikki jälleen. + +-- Weiss nicht. + +-- Enkö saa mennä takaisin kaupunkiin? + +-- Weiss nicht. + +-- Mutta mitä kuningas aikoo minun suhteeni? + +-- Maul halten, -- vastasi jäykkä opas. + +Tähän ei ollut mitään muistuttamista. He kulkivat linnan toisessa +osassa olevaan Feifin huoneeseen, jossa Eerikki sai kiireimmittäin +tyydyttää nälkänsä, ja kohta sen jälkeen hän sai käskyn yhtä +salaperäisesti nousta kamaripalvelijan kanssa rattaille, jotka olivat +sitä varten linnan portilla valmiina. Täältä he ajoivat hämäränä +heinäkuun yönä asevaraston pihalle, ja kun Feif oli siellä saanut +muutamia käskyjä, jatkoivat he ajoansa rantaan. + +Eerikistä alkoi tuntua oudolta, kun hän näki joukon miehiä +irroittamassa kolmea isoa hirsilauttaa, joiden päällä häämötti kolme +komeaa huonetta. Turhaan hän koki miettiä näiden kummallisten toimien +tarkoitusta. Että oli kysymys jostakin suuresta ja valtakunnalle +vaarallisesta valtiollisesta salaliitosta, sen hän piti varmana asiana. +Mutta mitä oli hänellä täällä tekemistä? Ja mitä tämä kaikki merkitsi? +Eihän toki aiottu siirtää Tukholmaa lautoilla pois ja rakentaa +kuninkaan asuntoa toiseen osaan valtakuntaa? + +Hänen turhaan vaivatessaan päätään näillä arvoituksilla saatiin lautat +valmiiksi ja hinattiin veneillä ulos tyynelle lahdelle. Eerikki nousi +saattajansa kanssa yhdelle näistä lautoista, ja niin laski tämä +kummallinen laivasto verkalleen ulos yön varjostamille kirkkaille +vesille, jotka milloin kuvastivat huoneita ja rantoja, milloin +valkenivat välkkyviksi hopeankarvaisiksi juoviksi, milloin kimaltelivat +airojen välkkeestä ja veden hiljaisesta loiskinasta lauttain +hirsiseiniä vasten. + + + + +10. UUSI SEIKKAILU JA VANHA TUTTU. + + +Kun Eerikki Ljung vähän aikaa turhaan oli koettanut miettiä kummallisen +matkansa tarkoitusta ja kyllikseen katsellut yön varjossa häämöttäviä, +ohitse liukuvia rantoja, teki hän päätöksensä, kömpi erääseen tämän +pienen palatsin huoneeseen ja oli kohta, lautan tasaisesti keinuessa ja +airojen yksitoikkoisesti polskiessa, vaipunut sikeään uneen. + +Hänen yösijansa ei ollut juuri tavallista laatua, mutta vielä +kummallisempi oli hänen heräämisensä. + +Hän oli nukkunut kauan ja makeasti, kun hän unenhorroksissaan alkoi +tuntea jotakin pistävää, milloin toisessa, milloin toisessa korvassaan, +milloin tukassa. Häntä kutkutettiin nenän alta, häntä häirittiin +jaloista vetämällä, käsistä tempomalla, ja hänellä oli sekava tunne +jonkinlaisesta ympärillä vallitsevasta melusta. Kun kaikki tämä alkoi +käydä hänestä kovin kiusalliseksi, nousi hän istumaan, hieroi silmiään +ja katseli kummastellen ympärilleen. + +Hän oli isossa huoneessa, kohotetulla lattialla, tukassa hänellä oli +kummallisia kukkakiehkuroita, vaatteissa lehtiköynnöksiä ja käsissä +lehviä. Hänen ympärillään tanssiskeli seitsemän tai kahdeksan +hillittömän iloista nuorta tyttöä, jotka nipistelivät hänen korviaan ja +kutkuttivat heinänkorsilla hänen nenäänsä. Huoneen alemmassa osassa +seisoi joukko ihmisiä, jotka näyttivät hänelle sydämensä pohjasta +nauravan. Koko tämä joukko kiljui, nauroi, lauleli ja taputteli +käsiään, keksien yhä uusia ilveitä, joiden esineenä tämä lukiolaisparka +vasten tahtoaan oli. + +Tämä suututti Eerikki Ljungia. Hän hyppäsi ylös, sysäsi lähinnä +seisovat syrjään ja juoksi tiehensä kiusaajainsa seuraamana. +Pakoonpääsy ei kuitenkaan ollut helppoa. Ovea ei ollutkaan niin helppo +löytää. Kun Eerikki viimein näki kirkkaan aamuauringon paistavan +jostakin kapeasta ovesta, oli hän jo ehtinyt kymmeniä kertoja ryntäillä +seiniä vasten ja ryntäillessään kaadellut kumoon niitä, jotka sattuivat +hänen tiellensä, ennenkuin pääsi ulkoilmaan. Mutta täälläkin ajeli +häntä muuan pieni, ketterä ja itsepäinen olento. Se oli nuori tyttö, +kaunis, mustasilmäinen ja hoikka kuin ruusun varsi, keveä kuin +keijukainen ja puettuna haaveelliseen, Eerikille outoon pukuun. +Kädessään hänellä oli pitkä tammen ja lehmuksen lehdistä tehty köynnös, +jolla hän koetti pyydystää ja kietoa häntä. Mutta siihenpä ei Eerikillä +ollut halua. Hän pakeni edelleen, tietämättä minne. Etäältä häämötti +erään komean linnan pitkä pääty, mutta Ulriksdal se ei ollut. Kirkas +vesisuihku ruiskusi ilmaan, aurinkoa vasten kimallellen. Eerikki +vältteli näitä puiston osia ja pakeni ahtaimpia polkuja pitkin. Mutta +turhaan hän koetti päästä pakoon; hänen vainoojansa oli alinomaa hänen +kintereillään. + +Silloin hän menetti malttinsa, kääntyi päin ja alkoi vuorostaan ajella +tuota rohkeata keijukaista. Tämä tapahtui niin odottamatta, että hän +oli juuri vähällä saada kiinni hänen liehuvasta vyöhiköstään, kun tyttö +tarttui vanhan solmuisen tammen riippuvaan oksaan, keikahti sukkelasti +kuin nuorallatanssija oksalle ja istui puussa, pilkallisesti uhaten +häntä taitetulla oksalla. + +Närkästyneenä ja vielä vähän unenpöpperössä istahti Eerikki puun +juurelle hengähtämään. Mutta tuskin luuli keijukainen olevansa vapaa +vainoojastaan, kun hän taas yhdellä hyppäyksellä oli maassa, mutta +erehtyi hypätessään ja putosi ajelijansa syliin. + +Se, joka nyt odottaa tässä hellää kohtausta, pettyy suuresti, sillä sen +sijaan, että olisi onneensa tyytynyt -- minkä ei olisi luullut olevan +niinkään vaikeaa -- käytti keijukainen kaikkia niitä aseita, joita +luonto ja opittu taito oli hänelle antanut. Hän tappeli, kynsi, puri, +kiljui ja koukerteli kuin ankerias irti päästäkseen. Mutta hän oli +aivan liian kauan härsyttänyt vastustajaansa, päästäkseen hänestä niin +helpolla. Tämän käsivarret likistivät häntä kuin ruuvipenkki +vyötäisiltä, ja välittämättä sekä hampaista että kynsistä hän näytti +hetken aikaa olevan kahdella päällä siitä, millä tavalla keijukaista +olisi rangaistava -- varsinkin kun muutkin hänen kiusaajansa riensivät +keijukaisen apuun. + +Polkua myöten tuli pitkä, komea upseeri kävellen. Hänet nähtyänsä huusi +tyttö vieraalla kielellä: -- Kreivi Bertelsköld! kreivi Bertelsköld! +Pelastakaa minut tuon hävyttömän pojan käsistä. + +Tämä pitkä upseeri -- linnoitusväen eversti, ylimmäinen majoitusupseeri +ja kuninkaan adjutantti -- pysähtyi huudon kuultuaan ja komensi +tuntemattoman nuorukaisen heti paikalla päästämään signora Morellin +irti. + +-- Olkoon signora tahi mamselli, -- vastasi Eerikki, joka erehtyi +nimessä, -- niin hän on ainakin puolen tunnin ajellut minua takaa ja +hänellä on liian terävät hampaat saadakseen kulkea irrallaan ilman +kuonokoppaa. + +-- Siinä tapauksessa tiedän vain yhden keinon rangaista tyttöä, -- +vastasi kreivi, ja surumielinen hymyily elähytti hetkeksi hänen +vakaisia, miettiväisiä kasvojaan. Hän muisti kenties, kuinka hän itse +kerran oli rangaissut erästä vallatonta tyttöä, ja vielä tänä päivänä +oli hänellä vasemmassa poskessaan merkki siitä. + +Niin vähän tunsi Eerikki näitä rangaistustapoja, että hän tuskin olisi +ymmärtänyt hänelle annettua neuvoa, ellei signora Morellin päähän olisi +pistänyt koettaa purra häntä. -- Maltahan! -- sanoi Eerikki, ja +mäiskäytti tuota pikaa niin tukevan muiskun purevaan suuhun, että +puistossa kajahti. + +Samassa päästi Eerikki -- itsekin hämmästyen suunnatonta rohkeuttaan -- +vangin irti. Mutta hän oli kostanut. Lähenevä joukko näki tytön +tappion, ja kun oli monta, jotka kadehtivat signora Morellia, hovin +ensimmäistä tanssijatarta, joutui hän nyt vuorostaan toisten +naurettavaksi. + +-- Hyvä, hyvä! -- huusivat katsojat käsiään taputellen. + +Loukkautunut kaunotar loi uhkaavan katseen voittajaansa ja astua +sipsutteli ylpeästi pois syrjäpolkua pitkin päästäkseen naurajain +nähtäviltä ja kenties kyyneleitään salatakseen. + +Liekö omain nuoruuden vaiheiden muisto vaiko jokin nuorukaisen kasvojen +ilme vaikuttanut siihen, että kreivi Bertelsköld kysyi Eerikin nimeä. + +Eerikki sanoi sen. + +-- Ljung? -- toisti kreivi välinpitämättömästi. + +-- Isäni nimi oli Pietarinpoika, mutta minä olen ottanut oman nimen, -- +sanoi poika vähän hämillään. + +-- Ja mikä oli äitisi nimi? -- kysyi kreivi taas. + +Hän oli tuntenut erään Pietarinpojan, mutta sen nimellisiä oli niin +monta. + +-- Äitini nimi on Maria, ja äitini isän nimi on Larsson, -- vastasi +Eerikki. + +Kummallinen salama leimahti kreivi Bertelsköldin kauneissa silmissä. +Nyt ymmärsi hän, minkätähden tämän tuntemattoman pojan kasvon piirteet +olivat niin suuresti hänen huomiotaan herättäneet. Ester Larsson oli +aina muistuttanut paljon orpanaansa Mariaa. + +-- Seuraa minua! -- sanoi hän. + +Eerikki seurasi kreiviä hänen eräässä linnan sivurakennuksessa olevaan +huoneeseensa. Siellä hän sai vastata moneen kysymykseen, ja kun hänellä +ei ollut mitään salattavaa, teki hän tarkasti selkoa kaikista elämänsä +vaiheista aina siihen saakka, kunnes oli joutunut seikkailuunsa +Ulriksdalissa ja niin odottamatta tullut tänne tuoduksi. Enimmin +kumminkin miellytti hänen ylhäistä kuuntelijaansa se, mitä nuori +Eerikki tiesi kertoa Vaasan Larssonin perheestä. Että vanha +porvariskuningas oli toiminut niin, että oli jälleen päässyt jotenkin +varakkaaksi; että hän jo oli vanhentunut; että hänen kankea selkänsä +oli koukistunut niiden kahdeksankymmenen kuuden vuoden taakan alla, +joita hän niskoillaan kantoi: että hänen vanhin poikansa hoiti +kauppa-asioita; että vanhin tytär Veronika oli mennyt manalle ja että +nuorempi, Ester Larsson oli hylännyt kaikki kosijat ja pysynyt +naimatonna vanhaa isäänsä hoitaaksensa; tätä kaikkea kreivi Bertelsköld +kyseli ja kuunteli. Paljon olivat olot muuttuneet kahtena- tai +neljänätoista vuotena, jotka olivat kuluneet siitä, jolloin hän +viimeksi oli ollut tekemisissä tuon suomalaisen porvarisperheen kanssa. +Monet tunteet olivat hänen sydämensä täyttäneet, iloja oli hänen +rinnassaan asunut, mutta vielä enemmän suruja. Kreivin tukka oli +alkanut harmaantua, vaikkei hän vielä ollut neljänkymmenenkään vanha; +hänen kauneilla miehuullisilla kasvoillaan oli hymy harvinainen vieras, +mutta totisuus sitä enemmän kotiutunut. Tämä kyllä voi pikimmältään +väistyä hovissa esiintyessä, mutta astui heti taas sijalleen +yksinäisinä hetkinä. Tämä hovimies erosi muista siinä, ettei hän +sallinut tukehduttaa sydämensä tunteita ja luonteensa itsenäisyyttä. +Mutta koska hänen, tarvittaessa kylläkin lannistumaton luonteensa, oli +lempeä, hento ja harvoin särmikäs muita kohtaan, niin ei kreivi +Bertelsköldillä ollut paljon kadehtijoita, jotka eivät olisi hänelle +hyvää suoneet. Hän oli tähän saakka vallan vähän ottanut osaa +kiukkuisiin ajan puolueriitoihin. Hänen elämänsä oli sentähden kulunut +huomaamattomammin kuin useimpain muiden hovimiesten. Hänen yksityisiin +murheisiinsa tyytyen näytti sallimus suoneen hänelle sen onnen, jonka +hänen luontoisensa ihmiset saavuttavat ulkonaisessa levollisuudessa; +kuinka pysyväinen tuo lepo tulisi olemaan, se riippuisi taas +tulevaisuudesta. + +Kaikesta tästä Eerikki Ljung ei ymmärtänyt niin mitään. Joskin hän +lapsuudessaan ehkä oli kuullut kreivin nimeä mainittavan, oli hän sen +jo aikoja sitten unohtanut, ja hän oli kotiseudultaan lähtiessään liian +nuori tunteakseen perheensä entisyyttä. Hän oli hyvillään siitä, että +tämä ylhäinen upseeri, joka näytti olevan niin lempeä ja sydämellinen, +osoitti näin ystävällistä osanottoa häntä ja hänen sukuansa kohtaan; +hän tunsi häntä kohtaan ystävyyttä ja luottamusta ja rohkeni viimein +kysyä, missä hän nyt oli. + +-- Drottningholmassa, -- vastasi kreivi, samalla kun tuo +kaunistelematon kysymys herätti eloon hymyilyn hänen huulillaan. + +-- Mutta, -- jatkoi Eerikki ja ajatteli outoa heräämistänsä, -- kuinka +olen tullut tänne, ja mitä väkeä ovat ne jotka asuvat täällä +Drottningholmassa? + +-- Sen sanon sinulle, -- vastasi kreivi, taaskin hymyillen. Siitä oli +kauan, kun hän oli kaksi kertaa peräkkäin hymyillyt. -- Kuningas +valmistelee syvimmässä salaisuudessa suuria juhlapitoja kuningattaren +nimipäiväksi, ja sentähden on hän yhtä salaisesti rakennuttanut nuo +kolme uutta huoneistoa ja tuonut ne lautoilla tänne. Ne ihmiset, jotka +tapasivat sinut uudessa teatterissa nukkumassa, ovat hovin +teatteritanssijoita ja ilveilijöitä, ranskalaisia ja italialaisia, +jotka on tänne lähetetty harjoittelemaan erästä näytelmää tuoksi +suureksi päiväksi. He ovat hilpeämpiä, iloisempia ja vallattomampia +ihmisiä kuin ne, joihin me olemme tottuneet, he ilkamoivat täällä kuin +vasikat laitumella, enkä minä ihmettele, että he valitsivat sinut +iloisuutensa esineeksi -- erittäinkin signora Morelli, joka on +vallattomin kaikista heistä ja tottunut noudattamaan kaikkia oikkujaan. +Mutta pidä varasi Eerikki! Sinä olet jo tätä ennen hankkinut itsellesi +vihamiehiä hovissa; nyt olet saanut uuden, joka on muita vaarallisempi, +hän kun on kaunis, kaikkien suosikki ja kaikkien hemmoittelema. Hän on +nainen ja italialainen: hän ei koskaan anna sinulle anteeksi sitä, että +hänelle on naurettu. + + + + +11. JUHLAPIDOT KIINASSA. + + +Jalomielisestä kreivi Bertelsköldistä sai Eerikki Ljung neuvonantajan, +jota hän nuorena ja kokemattomana hyvin kyllä tarvitsi. Kuninkaan +lausuma toivomus oli käsky, jota Eerikki ei ollut tohtinut vastustaa, +jos hänellä olisikin ollut halua siihen. Mutta toisekseen oli Eerikki +hyvillään siitä, että näki olevansa noin korkean henkilön huomion +esineenä ja että oli sen lisäksi päässyt osalliseksi kuninkaan +salaisuuksistakin. Hän tyytyi sitäkin kernaammin kohtaloonsa, kun oli +saanut luvan kesemmällä seurata suojelijaansa Suomeen. Hän toimitti +tarkasti kaikki hänelle määrätyt tehtävät ja käytti joutohetkiään +tutkiakseen niitä kukkia, joita hänen suuri mestarinsa, arkkiaatteri +Linnaeus oli kuningattaren pyynnöstä Hollannista tilannut +Drottningholman puutarhaa varten. Signora Morellia ja hänen +seuralaisiaan Eerikki karttoi niin paljon kuin mahdollista, ja hän teki +viisaasti siinä, sillä hän oli signorasta saanut salaisen vihamiehen; +hän teki siinä viisaasti vielä toisestakin syystä, sillä vaikka +signoran hellyydenosoitukset olivat olleet sekä purevat että +kouraantuntuvat, poltti vielä tuon kauniin tanssijattaren suukkonen +kuin tuli hänen huuliansa. + +Kreivi oli varoittanut häntä menemästä yksinään puiston kaukaisempiin +osiin, varsinkin iltasilla. Pari kertaa unohti Eerikki tämän +varoituksen ja huomasi epäilyttävän näköisten miesten seurailevan hänen +askeliaan. Hän pääsi heistä kyllä lähtemällä pian pakoon, mutta hän +ymmärsi, että häntä väijyttiin ja päätti olla varuillaan. + +Viimein tuli tuo suuri päivä, kuningattaren nimipäivä.[11] + +Aadolf Fredrik oli tehnyt kaiken voitavansa esiintyäkseen kuninkaana +ainakin Drottningholmassa -- ja Kiinassa. Valmistuksia oli kestänyt +neljä vuotta, ja kolme tynnyriä kultaa oli niihin käytetty. Vasemmalla +kädellä puistossa, linnasta tullen, oli siihen aikaan liejuinen suo. +Tämä oli suurin kustannuksin täytetty ja teitä oli tehty sinne +puistosta. Se leikkikalu, jota vielä tänäkin päivänä sanotaan Kiinan +linnaksi, oli rakennettu vanhan asehuoneen pihamaalle ja syyksi siihen +oli ilmoitettu, että se oli tilattu Åkeröhön kreivi Tessinille, ja se +siirrettiin sitten siihen kuuluvine rakennuksineen siitä pois, niinkuin +olemme nähneet. Huonekaluja, kaikki kiinalaista tekoa, tilattiin salaa +useilta käsityöläisiltä hoviväen nimissä. Samoin kalleita pukuja +kaikille, niin mandariineille kuin kokkipojille. Näyttelijöitä ja +teatteritanssijoita lähetettiin edeltäkäsin harjoittamaan osiansa +uudessa teatterissa, ja hovi-intendentti Pasch maalasi komeita +koristuksia juuri tätä tilaisuutta varten. Paitsi sitä harjoitettiin +kolmekymmentä kuusi kadettia äkseeraamaan kiinalaisittain ja +kaksitoista pisintä miestä valittiin olemaan statisteina teatterissa. + +Kaikki oli valmiina. Räätälit, kokit, puusepät, koneenkäyttäjät ja +sadat muut eivät olleet nukkuneet moneen yöhön. Kuninkaalliset henkilöt +olivat tulleet nimipäivän edellisenä iltana, mutta kuningatar ei +aavistanut mitään, tai ei ainakaan ollut mitään näkevinään. Oli onneksi +kaikelle, mikä oli säästetty viimeiseen hetkeen, että hänen +majesteettinsa kuningatar valvoi kauan iltasilla ja nousi aamulla +myöhään ylös. + +Jo päivän koittaessa vilisi puisto Kiinan ympärillä hätiköiviä ja +uteliaita ihmisiä. Ensiksikin oli nähtävä, miten kadetit tekivät +temppunsa kuninkaan edessä, ja katselijain joukossa oli Eerikki +Ljungkin. + +Poikaparat oli herätetty jo kello kahden aikaan aamulla ja he seisoivat +nyt paraatissa, päässään korkeat krenatöörilakit, joiden hopealevyissä +näkyi kuninkaan nimikirjaimet. Kaksi kaunista kanuunaa ajettiin esiin +komeutta lisäämään. Kello viiden aikana tuli hänen majesteettinsa +kuningas ja äkseerautti poikia. Tämä kävi uljaasti, kuningas oli +tyytyväinen, iloinen ja hyvin armollinen kaikille. + +Sitten seurasi pitkä loma-aika, jolloin kadetit seisoivat paikoillaan +ja söivät nisuleipää ja sokerileivoksia, joita he olivat saaneet luvan +ahtaa kaikki taskunsa täyteen, sotaelämän vaivoja paremmin +kestääksensä. Vihdoin viimein tulivat heidän majesteettinsa, korkeissa +vaunuissa ajaen ja loistavan seurueen saattamana, kello yhdentoista +aikana aamupäivällä. Kadetit marssivat esiin paraatiin, tekivät kunniaa +ja suorittivat kaikki temppunsa yleiseksi ihastukseksi. Koko puisto +kaikui hurraahuudoista, ja Eerikki Ljung mietti jo, eikö hänen pitäisi +heittää lukujaan sikseen ja suojelijansa avulla koettaa päästä +sotilaaksi ja hämmästyttää Eriikka Lindeliaa korkeaan krenatöörilakkiin +puettuna. + +Vielä oli kumminkin jäljellä tuon suuren salaisuuden paljastaminen. Sen +oli määrä tapahtua vasta illalla, ja varustuksia jatkettiin mitä +suurimmalla innolla. Kadetit puettiin nyt kiinalaisiksi, ja suurta +huomiota herättivät heidän univormuissaan nuo suuret, nyt viheriäksi +maalatut napit, jotka Eerikki Ljungilla oli ollut kunnia tehdä +kuninkaan omassa sorvihuoneessa. Kaikki kävi niinkuin pitikin, kunnes +puoli tuntia ennen määrättyä kellonlyömää tapahtui pieni häiriö. + +Kreivi Bertelsköld käsketti silloin luoksensa Eerikin, joka seisoi +katselijain joukossa vähän matkaa Kiinasta. Yön valvonta, liian lihava +aamiainen kello puoli neljä aamulla ja koko muun osan päivää kestänyt +paasto -- ehkä liiat makeisetkin -- oli liikaa kiinalaispojille. Yksi +kadeteista oli juuri ratkaisevalla hetkellä sairastunut, eikä +kuitenkaan yksikään heistä saanut olla poissa tuosta juhlallisesta +tilaisuudesta. + +-- Täällä on puku, -- sanoi kreivi Eerikille, -- pue heti paikalla +päällesi! + +-- Minäkö? -- kysyi Eerikki ihmeissään. + +-- Sinäpä sinä. Ei ole aikaa hukata. Sinun täytyy ruveta kiinalaiseksi. + +-- Mutta kuinka pitää minun siis olla? -- kysyi Eerikki. + +-- Ei se mitään. Tee niinkuin muutkin. + +Ei auttanut tinkiminen. Hetken kuluttua oli Eerik kiinalainen ja seisoi +sydän kintaan peukalossa Kiinan portilla. + +Hän ei ollut seisonut siinä viittä minuuttia, ennenkuin eräs pienoinen, +komeasti koristettu mandariini, seitsemää korttelia pitkä, saapui +portille mukanaan koko lauma taivaan valtakunnan ylimyksiä. Tämä pieni +mandariini oli uuteen arvoonsa niin ihastunut, ettei hän huomannutkaan, +kuinka yksi niistä pitkistä punaisista silkkinauhoista, joilla hänen +avarat alusvaatteensa oli sidottu, oli irtautunut ja laahasi pitkin +maata -- anteeksiantamaton vika, josta kamaripalvelija olisi voinut +virkansa menettää, ellei suuri kiire nyt olisi kelvannut puolustukseksi +kaikille. + +Eerikki Ljung, joka uudessa asussaan seisoi lähinnä, tunsi +kruununprinssin, kumartui maahan ja pyysi saada solmita nauhan kiinni. + +Prinssi katseli häntä suurilla, kauneilla silmillään ja sanoi: -- +Kiinalainen, sinä löit minua! + +Eerikki säpsähti. Niin vilkas oli prinssi Kustaan -- sittemmin Kustaa +III:n -- mielikuvitus, että kun hän alinomaa oli kuullut kuningattaren +valittavan, kuinka _häntä oli lyöty_, hän viimein itsekin uskoi sen +todeksi. Mutta ennenkuin Eerikki ennätti tai rohkeni virkkaa sanaakaan +puolustuksekseen, lisäsi prinssi arvokkuudella, joka tosin oli vähän +varhaisvanhaa, mutta joka sopi hänelle mainiosti: + +-- Tänään on kuningattaren nimipäivä. Ruhtinasten tulee käyttää +sellaisia tilaisuuksia anteeksiantoon ja minä annan sinulle anteeksi. +Sinulla on lupa solmita nauhani. + +Samassa riensi siihen prinssin opettaja, kreivi Bjelke, mutta nauha oli +jo solmittu, ja heti sen perästä saapuivat kuninkaalliset henkilöt. + +Kuningas ja kuningatar tulivat kello kuuden aikaan iltapäivällä +vaunuissa ajaen Kiinaan. Heti kun hänen majesteettinsa kuningatar oli +astunut vaunuista, meni kruununprinssi häntä vastaan, tarjoten hänelle +linnan kullatut avaimet punaisilla, leveillä kultaripsuilla +koristellulta samettityynyltä. Loviisa Ulriika oli -- tai oli olevinaan +kovin hämmästynyt ja lisäsi hyvän puolisonsa ihastusta sillä, ettei +heti tuntenut tuossa oudossa puvussa olevaa kruununprinssiä. Mutta niin +pian kuin prinssi aloitti ulkoa opitun, tätä tilaisuutta varten +sepitetyn puheensa, sulki hän hänet äidillisellä ilolla syliinsä, ja +tästä nousi semmoinen riemu, että tuo hyvä kuningas unohtaen koko tämän +komeuden sen onnen rinnalla, että sai olla puoliso ja isä -- yhtä +haavaa nauraen ja vesissä silmin syleili puolisoaan ja pientä pulskaa +mandariiniaan, toivottaen kaikki tervetulleiksi tähän hänen itämaiseen +palatsiinsa. + +Nyt astui esiin koko muukin lauma ylhäisempiä ja alhaisempia +kiinalaisia ylimyksiä lausumaan alamaisia tervetulotoivotuksiaan. +Kuningatar itse avasi suurimmalla kullatulla avaimella ison käytävän +oven ja lausui mitä mielistelevimmällä tavalla ihastuksensa tästä +suurenmoisesta ja tietysti aivan odottamattomasta laitoksesta. Kohta +istuivat kuningas ja kuningatar kaiken hoviväen kanssa loistavan +ateriapöydän ääressä Kiinassa, ja Ruotsin parhaat soittajat soittelivat +lehväin taa kätkettyinä koko aterian ajan. + +Kello kahdeksan aikaan alkoi näytelmä, jommoista ei oltu nähty +Ruotsissa sitten kuningatar Kristiinan aikojen, siinä kun oli +kuusitoista näytöstä, ja kun esirippu nousi ja laski kaikkiaan +kolmekymmentä kaksi kertaa, kesti näytelmä aina kello kahteen asti +aamulla. Kaksi oopperaa esitettiin: toisen nimi oli _Le berger devenu +roi_ ja se kuvasi paimenta, josta monen kummallisen seikkailun perästä +erään haltiattaren noitasauvan vaikutuksesta tuli kuningas, jolloin hän +-- niinkuin kyllä voi arvatakin -- samalla sai hellän paimenettarensa +kuningattarekseen. Sankarina toisessa oopperassa sitävastoin oli +Aleksanteri suuri, ja hänen osaansa näytteli eräs italialainen nainen, +signora Fabrici, jonka ääni ja käytös olivat tämän ylhäisen yleisön +ihastukseksi kuin oikean husaarin. Oopperoihin oli sitäpaitsi sovitettu +baletteja aivan niinkuin meidän aikanamme, ynnä monta muuta +taidetemppua, joista mainioimpana mainittakoon "ilmassa juoksijan" +Frossardin ensiluokkaiset esitykset. Italialainen Crotzi ihmetytti +naisia kauniilla tenoriäänellään, mutta sitävastoin herätti kuohilas +Squalgi heidän nauruansa vihellyspillimäisen hienolla äänellään, jota +kapellimestari Buloz säesteli huilunsa sävelillä. Tanssijattarien +Decaigen ja Gallodierin rinnalla teki ensimmäinen tanssijatar signora +Morelli niin koreita pyörähdyksiä, että mieltymys oli rajaton. Hoviväki +oli aivan ihastuksissaan: lähinnä Loviisa Ulriikaa oli Morelli sinä +iltana Kiinan kuningatar. + + + + +12. KUNINGATTAREN VALTIOVIISAUTTA. + + +Ooppera oli päättynyt ja loistava seura hajaantunut, mutta ainoastaan +muutamia silmänräpäyksiä myöhemmin taas tanssisalissa yhtyäkseen. Tänne +kutsuttiin myös teatteriseurueen etevimmät henkilöt, jotka, kun olivat +ehtineet muuttaa vaatteensa, esitettiin heidän majesteeteilleen. +Heille lausuttiin armollisimmat ja suosiollisimmat kiitokset +ja he saivat vastaanottaa kallisarvoisia lahjoja: herrat +kultakelloja ja hohtokivisormuksia, naiset jalokivikoristuksia ja +timanttikorvarenkaita. Heidän majesteettinsa alkoivat itse tanssin. +Kuningas tanssitti paroonitar von Ungern-Sternbergiä, o.s. kreivitär +Mörner, sill'aikaa, kun kuningatar suvaitsi tarjota käsivartensa +Ranskan lähettiläälle, kreivi Breteuil'ille. Ei huvitustenkaan +pyörteessä unohdettu politiikkaa. Hattupuolueen merkitsevimmät miehet +-- paitsi tietysti poismatkustanutta kreivi Tessiniä -- oli näihin +juhlapitoihin kutsuttu ja heille osoitettiin kohteliaisuutta, jonka +tarkoituksena oli joko heidän voittamisensa tai rauhoittamisensa; +molemmissa tapauksissa tuli sen herättää kunnioitusta ja valmistaa +tulevia tapauksia. + +Oli yö, ja kuitenkin näytti kaikki olevan päivänpaistetta. Pitkiin +aikoihin ei ollut Ruotsin hovi ollut noin loistoisa, kruunu kimallellut +noin huikaisevasti, eivätkä ne, jotka sitä kantoivat, olleet näyttäneet +koskaan ennen niin keveästi sitä kantavan. Olisi luullut, että +tulevaisuus, niin paljon vihan ja eripuraisuuden jälkeen, jo viimeinkin +oli koittanut ruusunpunaisena, tai ettei tuota tulevaisuutta ollutkaan, +vaan että kaikki elivät vain nykyhetkeä varten, joka oli niin lyhyt, +mutta näytti niin äärettömältä. _La beauté reprend son empire en Suéde_ +-- kauneus pääsee taas valtaansa Ruotsissa -- olisi kreivi Tessin +sanonut, jos hän olisi ollut läsnä.[12] -- niin monet lemmettäret +kilpailivat tänä yönä kauneuden palkinnosta. Onni ja ilo näyttivät +jälleen virkoavan eloon tässä itämaisessa taikalinnassa -- ja jos joku +olisi sanonut, että kaikki tämä onni oli hiedalle rakennettu, että tämä +ilo oli vain naamari, joka peitti kylmiä itsekkäitä tarkoituksia -- +kuka olisi sitä uskonut? Mutta ilman totuutta -- ilman totuutta +kaikessa -- ei ole olemassa todellista onnea, ei mitään puhdasta iloa, +ei purppurassa eikä sarkatakissa. + +Kuningatar Loviisa Ulriikan valtiotaitoon kuului kuninkaallisen huoneen +vallan vahvistaminen solmimalla avioliittoja puoluelaistensa ja +mahtavimpain perheiden välillä. Niin hyvää tilaisuutta kuin oli tämä, +jossa kaikki epäsopu näytti olevan unohtunut, hän ei tahtonut jättää +käyttämättä. Hänen tarkat silmänsä keksivät kreivi Bertelsköldin +vilkkaassa keskustelussa neiti Palmstjernan kanssa, joka oli +samannimisen valtioneuvoksen, erään hattujen johtajan, tytär. + +Kuningatar käsketti hänet hetken kuluttua luoksensa. + +-- Olette onnistunut mainiosti, kreiviseni, -- sanoi hän. -- Kaikki +laitoksenne ovat niin kauniit, että teillä on oikeus vaatia niistä +jotakin palkintoa. Anokaa jotakin armonosoitusta minulta! + +-- Teidän majesteettinne armo on ollut niin suuri, ettei minulle ole +jäänyt enää mitään muuta anottavaa, -- vastasi kreivi. + +-- Älkää uskotelko minulle sitä! Totta on, ettette koskaan ole mitään +anonut: uusi syy, että sen nyt teette. Mies semmoinen kuin te, joka on +ikänsä parhaassa kukoistuksessa, ei saa huokailla kaikkea elämäänsä +yksinäisyydessä! + +Meidän täytyy tässä ohimennen ilmoittaa jotakin, joka kenties on +odottamatonta niille, jotka muistavat edellisen kertomuksen. Kreivi +Bertelsköld oli leskimies lyhyen, neiti Stenbockin kanssa solmitun +avioliiton jälkeen. Hänen äitinsä oli solminut tämän liiton, johon +suostuessaan kreivi uhrasi vanhemman, kauan kaihotun, toivottoman +rakkautensa. Avioliitto ei ollut onneton: se perustui keskinäiseen +kunnioitukseen, jota molemmat suuressa määrässä ansaitsivat, ja kenties +olisi hellempiäkin tunteita ajan ollen versonut tästä juuresta, ellei +sallimus olisi toisin päättänyt. Ainoastaan kolmivuotisen yhdessäolon +jälkeen oli kreivi menettänyt puolisonsa, joka jätti hänelle yhden +pojan ja yhden tyttären. Poika oli syntynyt samana päivänä kuin prinssi +Kustaa. + +-- Te olette uneksija, rakas Bertelsköld, -- jatkoi kuningatar +armollisesti hymyillen. -- Minunko nyt pitää muistuttaa teille, että +olette jo kolme vuotta ollut nuorten naisten huomion esineenä? Kuinka +miellyttää teitä neiti Palmstjerna? + +-- Hän on miellyttävä ja älykäs nuori nainen, -- vastasi kreivi. + +-- Ja sen te sanotte semmoisella äänellä kuin arvostelisitte kanuunaa! +Ettekö ujostele, herra kreivi, näyttelemästä filosofia, kun teidän +tulisi olla ihastuksissanne menestyksestänne. Minä lyön vetoa, että jos +olisitte Aleksanteri suuri, nuorella kaunottarella ei olisi mitään +vastaan olla teidän Roxolanenne. + +-- Valitettavasti, teidän majesteettinne, en ole Aleksanteri suuri, +enkä muutenkaan ole yhtä mieltä neiti Palmstjernan kanssa. + +-- Ja missä asiassa olette eri mieltä, viisas filosofi? + +-- Hän väitti, että Morellilla oli suuret jalat, jonka jälkeen minä +vannoin, että luonto oli aikonut Crotzin, hänen pitkään kaulaansa +nähden, kurjeksi. + +-- En olisi uskonut, että te voitte olla noin häijy, -- sanoi +kuningatar. -- Mutta kas tässä, -- jatkoi hän, -- on yksi, joka ehkä +paremmin kuin minä voi houkutella teitä perhe-elämän helmaan. + +Samassa hän osoitti muutamia pieniä kiinalaisia, jotka naurettavan +juhlallisesti samosivat kruununprinssin saattamina salin läpi matkalla +sivuhuoneeseen saamaan muutamia kunnon voileipiä paljojen makeisten +särpimeksi. Kuningas viittasi yhden pojan luoksensa. Tämä oli +valkoverinen, kaunis poika, samanikäinen kuin kruununprinssi, jonka +palveluksessa hänellä oli kunnia olla hovipoikana. + +-- Kuules, pikku Bernhard! -- sanoi kuningatar, -- sano isällesi, että +hän tuo sinulle uuden äidin! + +Poika punastui, tuijotti kuningatarta silmiin eikä vastannut mitään. + +-- Kai sinä hyvinkin mielelläsi tahtoisit uuden äidin, -- jatkoi +kuningatar. + +-- Ennemmin tahtoisin hevosen, -- sanoi poika. + +-- Mutta jos saat uuden äidin, niin saat joka päivä syödä +sokerileivoksia, jotka ovat sinusta niin hyviä. + +-- En tahdo syödä sokerileivoksia, -- vastasi pieni Bernhard +Bertelsköld. + +-- Mene sitten ja ota voileipä, -- sanoi kuningatar, +puoleksi naurahtaen, puoleksi närkästyneenä tuosta varhaisesta +vastustelemishalusta. Poika teki kaartelevan kumarruksen, jonka +oppiminen oli maksanut paljon vaivaa tanssikoulussa, ja meni. + +-- Minä näen, hyvä kreivi Bertelsköld, että kaikki ovat liittoutuneet +teidän onneanne vastaan, -- lisäsi kuningatar. + +-- Teidän majesteettinne armo on runsain korvaus onneni epäsuosiosta, +-- vastasi kreivi, joka oli siksi paljon hovimies, ettei voinut toisin +vastata, mutta mielessään hän oli varsin tyytyväinen poikansa +vastaukseen. + +Nyt läheni kuningas, virkaatekevän hovimarsalkan saattamana, jolla oli +armo esittää kuningattarelle signora Morelli, joka oli käyttänyt +enemmän aikaa kuin muut pukunsa muuttamiseen, mutta joka nyt voittikin +kaikki hovineidit kauneutensa loistolla ja pukunsa komeudella. Loviisa +Ulriika, joka jo ennestään oli vähän hermostunut, oli liiaksi nainen +ollakseen tuota nähdessään tuntematta salaista vastenmielisyyttä, ja +tätä tunnetta ei suinkaan vähentänyt se, että hän huomasi siivon ja +uskollisen puolisonsa silminnähtävällä mielihyvällä katselevan tuota +kaunista tanssijatarta. Hän salasi kuitenkin tunteensa mitä +armollisimpaan imarrukseen, josta kuitenkin silloin tällöin pisti esiin +tuskin huomattava iva. -- Zefyri itse, -- sanoi hän, -- ei voisi olla +huikentelevampi, ei mikään Flora ihastuttavampi. Terpsikore ei voisi +paremmin lumota Helikonin yleisöä. Daphne, paimentansa huokaillen, ei +voisi miellyttävämmin lampaitansa kaita; ja tuo pieni jalka oli +myrkytetty nuoli, joka voi haavoittaa tuhansia sydämiä j.n.e. + +-- Eikä kuitenkaan, -- puuttui puheeseen kuningas, joka vain luuli +ottavansa osaa puolisonsa ihastukseen, -- eikä kuitenkaan pientä +Daphnea saada vastaanottamaan ainoatakaan todistusta kuninkaallisesta +suosiostamme muistoksi siitä huvista, jota hän on meille verrattomalla +tanssillaan tuottanut. + +-- Mitä? -- kysyi kuningatar pilkallisesti, katsahtaen Bertelsköldiin, +-- onko täällä vielä toinenkin, joka on niin paljon ylempänä kaikkia +kuolevaisia, ettei hänellä enää ole mitään toivottavaa tässä +maailmassa? Onko se mahdollista ihana paimentyttö? Eikö yhtään +kilpailijaa voitettavana! Eikö edes ketään kostettavaa, olkoon se kuka +hyvänsä, joka kovaksi onnekseen on sattunut astumaan tenhotulle +jalallenne? + +Tanssijatar asettui suloiseen asentoon, loi silmänsä maahan ja anoi, +että hänen majesteettinsa kuningatar sallisi hänen pyytää jotakin, +kenenkään sitä kuulematta. Hän kyllä luultavasti tiesi, tämä pienoinen +Morelli, että hänen pyyntönsä olisi pikemmin otettu huomioon eräällä +toisella taholla, mutta hän tiesi myöskin, kuka voi parhaiten pitää +lupauksensa. + +-- Olen siis oikein arvannut; -- vastasi kuningatar, antaen ympärillä +seisoville merkin, että nämä peräytyisivät; -- on siis joku Celadon, +joka on ollut ihanalle paimentytölleni uskoton? + +-- Ei, teidän majesteettinne, -- sanoi tanssijatar närkästystään +hilliten ja posket punaisina, -- minua on inhoittavasti loukattu, ja +jos minä vielä olen Drottningholmassa, niin olen täällä vain +totellakseni heidän majesteettiensa käskyä ja velvollisuutta +täyttääkseni. + +-- Mitä kuulen? -- sanoi kuningatar yhä yhtä pilkalliseni. -- Kuka +hovin kavaljeeri on rohjennut nostaa ylhäiset silmänsä noin mahtavan ja +siveän haltiattaren puoleen, muuttumatta silmänräpäyksessä hänen +noitasauvansa voimasta kiveksi? Minä oletan, -- lisäsi hän +ylenkatseellisesti, -- ettei yksikään hovin nainen ole rohjennut +loukata teitä pukeutumalla lyhyempään hameeseen kuin teidän on. + +-- Päinvastoin, -- vastasi ihana Italian nainen, vaivoin hilliten +vimmaansa, -- on vika minussa, joka vähäpätöisyydessäni olen rohjennut +vaivata teidän majesteettianne ja minä pyydän sentähden alamaisimmasti +eroani teatteritanssijain joukosta. + +-- Ei, Morelli, -- jatkoi kuningatar, joka ei ollut kyllin julma +kiduttaakseen kauemmin pelättyä kilpailijaa, ja luultavasti katsoi +häntä jo tarpeeksi nöyryyttäneensä, -- jos tuohon tapaan puhutte, +täytyy meidän keksiä hirmuinen kosto sille, joka uhkaa ryöstää meiltä +tanssijajoukkomme kevytjalkaisimman kaunistuksen. Puhukaa, armahaiseni. +Onko kenties joku rohjennut viheltää teille? + +-- Teidän majesteettinne, minulle on taputettu käsiä jo siksi paljon, +että vihellyspillit eivät rauhaani häiritse. Mutta minulle on julettu +nauraa ja se on tuhatta kertaa pahempi. + +Kuningatar hymyili. -- Nauraa teille! Nauraa noin vakavalle ja +kunnioitusta herättävälle olennolle! -- Ja samassa hänen majesteettinsa +näki hyväksi leyhäyttää viuhkaansa, salatakseen naurua, joka +vastustamattomasti pyrki hänen kuninkaallisille huulilleen. + + + + +13. VAARALLINEN KIINALAINEN KIINASSA. + + +Pieni tanssijatar huomasi, ettei hänellä ollut mitään sääliä +odotettavana _omain_ kärsimystensä tähden. Mutta hän oli päättänyt +kostaa, ja hän oli hankkinut luotettavampia tietoja. + +-- Armollinen kuningattareni suvaitkoon antaa anteeksi, -- sanoi hän, +-- että olen rohjennut vaivata teidän majesteettianne vähäpätöisillä +asioillani, kun minulla kumminkin on paljoa tärkeämpää ilmoitettavaa. + +-- Oo, -- sanoi kuningatar, jota suuresti huvitti tämän ihaillun +kaunottaren pilkkaaminen ja nöyryyttäminen, -- puuttuu vain, että pieni +lumoava haltiattaremme käy antamaan meille neuvoja valtakunnan +asioissa. No niin, älkää pelätkö; sanokaa minulle vain vilpittömästi, +kaunis Morelli, mitä ajattelette Euroopan nykyisestä tilasta. Tuleeko +meidän solmita jokin uusi liitto? Haluaako pieni ystäväni, että +nimitämme hänet lähettilääksi Konstantinopoliin? Minä olen varma siitä, +että veljemme sulttaani tulisi siitä sekä hyvilleen että liikutetuksi. +Mutta puhukaa kaikin mokomin hiljaa, ettei markiisi de Breteuil kuulisi +meitä; se voisi synnyttää rettelöitä Ranskan kanssa ja ehkä riistää +meiltä koko ranskalaisen teatterimme. + +-- Teidän majesteetillanne on liian armollinen ajatus valtiotaidostani, +-- sanoi tanssijatar, joka vaivoin sai hillityksi mielensä kuohumasta; +-- minun vähäinen kykyni ei ulotu niin pitkälle. Mutta alamainen +uskollisuuteni ulottuu pitemmälle, enkä minä voi sentähden nähdä, että +ilkeät vehkeilijät käyttävät näin juhlallista tilaisuutta hyväkseen +häiritäkseen teidän majesteettinne kallista rauhaa ja uhatakseen +valtakunnan turvallisuutta. + +-- Tämähän käy yhä paremmaksi; oo, sehän on kerrassaan mainiota! +Astukaa lähemmä, kreivi Bertelsköld, me saamme kuulla jotakin uutta. +Meidän sukkela Morellimme on solminut salaliiton, saadakseen sitten +pelastaa meidät noitasauvallaan. Se tulee meitä suunnattomasti +huvittamaan. Mikä tuon näytelmän nimeksi? Nimen pitää olla hauska. _Le +roi devenu berger_? -- mitä sanotte siitä? + +Signora Morelli ei ollut viittausta ymmärtävinään ja kuiskasi +kuningattaren korvaan, jossa korvarenkaat kimmeltelivät: -- Jumalan +tähden, teidän majesteettinne, pitäkää varanne! Se, joka aikoi murhata +kruununprinssin Ulriksdalin puistossa, on valepuvussa täällä +Drottningholmassa ja odottaa vain tilaisuutta toteuttaakseen hirveän +aikomuksensa. + +Kuningatar kalpeni. Hän ei tosin ollut antanut prinssi Kustaan +naarmulle -- joka sitäpaitsi jo oli parantunut -- noin suurta +merkitystä, mutta hän epäili kuitenkin, että jotakin oli ollut tekeillä +ja hänen epäluulonsa sai uutta yllykettä, kun kaikista ponnistuksista +huolimatta ei oltu saatu mitään tietoa tuosta luullusta pahantekijästä, +joka oli kadonnut niin salaperäisellä tavalla. Hän nousi heti kohta +ylös ja käski Morellin mukaansa erääseen sivuhuoneeseen. + +-- Jos tämä on pilapuhetta uteliaisuuteni kiihoittamiseksi, niin se on +ilkeää ja sopimatonta pilaa, nuori ystäväni, -- sanoi hän ankaralla, +kokonaan toisenlaisella äänellä. + +Tanssijatar heittäytyi kuningattaren jalkain juureen ja vakuutti, että +hänen sanansa olivat vilpittömimmän ja alamaisimman innon ilmauksia. +Hänen aikomuksensa ei ollut pelästyttää kuningatarta ja sentähden hän +oli tahtonut epäsuorasti ilmoittaa huomionsa, koska se oli yhteydessä +erään hänen itsensä kärsimän herjauksen kanssa, mutta hänen +majesteettinsa ei ollut sitä sallinut, ja hän oli sentähden pakotettu +paljastamaan totuuden peittelemättä. Hän selitti, kuinka hän oli +tavannut pahantekijän teatterissa nukkumassa -- kuinka hän muun +seurueen mukana oli ilvehtinyt hänen kanssaan -- kuinka tämä törkeällä +tavalla oli vastannut hänen pilantekoonsa -- kuinka hänen vihollisensa +ja kadehtijansa sitten olivat pilkanneet häntä hänen uuden kömpelön +rakastajansa tähden -- kuinka hän oli epäillyt -- antanut vakoilla, +mikä mies tämä oli, ja lopuksi saanut käsiinsä kirjeen, joka oli +kirjoitettu eräälle tuntemattomalle lähellä Upsalaa asuvalle naiselle, +joka luultavasti oli osallisena salaliitossa -- kuinka pahantekijä +siinä oli peitetyin sanoin kertonut tapahtumasta Ulriksdalin puistossa, +jonne hän oli puikahtanut kasvia keräämään ja tutkimaan, -- kuinka hän +oli tuonut kirjeen kreivi Tessinille, joka oli käskenyt päästää +hänet linnaan; kuinka joku salainen rikostoveri oli pitänyt häntä +kätkössä kokonaisen päivän ja sitten yön tullen toimittanut hänet +Drottningholmaan -- kuinka hän oli ollut täällä ja kuinka Morelli oli +tuntenut hänet kiinalaiseen valepukuun puettuna heidän majesteettejansa +vastaan otettaessa -- kuinka hän väentungoksessa oli etsinyt +tilaisuutta pahan aikeensa toimeenpanemiseen, ja kuinka hän vielä puoli +tuntia sitten oli ollut katselijain joukossa linnan ulkopuolella. Koko +tämä tunnustus tapahtui itkien ja vannoen, että hän -- rikollisen +salaliiton keksijä -- ei olisi saanut rauhaa, ennenkuin oli ilmoittanut +keksintönsä itselleen kuningattarelle. + +Loviisa Ulriika oli tarpeeksi tarkkanäköinen huomatakseen, että +vaikuttimena tämän muka tuiki tärkeän valtiollisen salaliiton +ilmaisemiseen oikeastaan oli loukattu ja kostonhaluinen turhamaisuus; +mutta samalla se kuitenkin näytti hiukan todennäköiseltäkin, eikä hän +voinut pitää pelkkänä sattumana sitä, että tuntematon väkivallantekijä +oli tuonut muassaan kirjeen kreivi Tessinille, ja että tämä niin hyvin +oli ottanut hänet vastaan aivan vähän ennen kuin kreivi noin äkkiä oli +rikkonut välinsä hovin kanssa. Koko hänen kiukkunsa tätä pelättyä +vastustajaa kohtaan heräsi nyt uudella voimalla ja vaikutti, että +kreivin luuloteltu rikostoveri esiintyi hänen silmissään mitä +vihattavimmassa valossa. + +-- Soisin teidän olevan väärässä, signora, -- sanoi hän. -- Mutta jos +olette oikeassa, minkä kohta saamme nähdä, niin lupaan teille niin +täydellisen korvauksen kuin suinkin voitte toivoa. Menkää, yhtykää +tanssiin, älkääkä antako kenenkään mitään huomata. Tarvittaessa +kutsutan teidät puheilleni. + +Näin sanottuaan palasi kuningatar tanssisaliin, jossa pieni +tanssijatar, jonka tappiolle hoviväki vast'ikään oli nauranut, joutui +yleisen ihmettelyn ja uteliaisuuden esineeksi, sitten kun kuningatar +oli suvainnut puhutella häntä kahden kesken. + +Tietämättä mitään niistä valtakunnalle petollisista salahankkeista, +joista häntä oli syytetty, seisoi Eerikki Ljung muiden uteliaiden +joukossa pienen huvilinnan ulkopuolella, jossa hän huvittelihe +katselemalla tuota komeaa tanssia, mikä tapahtui ikkunain verhottomina +ollen. Kiinalaista pukuaan hän ei vielä ollut saanut takaisin +jätetyksi, ja kun muut kiinalaiset, jotka kaikki olivat ylhäisiä +aatelisia kadetteja, oli kutsuttu linnaan illalliselle, oli hän, joka +oli vain ylimääräinen hovipalvelija, joutunut unohduksiin. Nälästä ja +janosta hänellä ei ollut haittaa, sillä sämpylöitä, olutta ja mummaa +jaettiin väkijoukolle. Mutta aamu alkoi jo olla käsissä. Väsyneenä ja +unisena seisoi Eerikki yhä paikoillaan, koettaen tuntea noita loistavia +haamuja, jotka leijailivat tuolla sisällä vahakynttiläin valossa. +Milloin oli siinä joku valtioneuvoksen rouva avarassa pönkkähameessaan, +milloin joku hovineiti pullohameineen ja hihapitseineen, milloin joku +diplomaatti juhlallisessa kankipalmikossaan, milloin taas joku +kamarijunkkari, puettuna jonkinlaiseen hännystakin ja pitkän takin +väliseen viittaan, jonka selkämys oli puuterin valkaisema. Milloin +tunsi Eerikki kuningattaren komean hahmon siitä kunnioituksesta, jolla +kaikki siirtyivät hänen tieltään; milloin näki hän kuninkaan leppeät +kasvot, jotka kaiken yötä olivat pelkkää päivänpaistetta; milloin näki +hän ikkunassa suojelijansa, kreivi Bertelsköldin pitkän vartalon; +milloin tepasteli siinä taas hänen kaunis vihollisensa, signora +Morelli. Välistä taas peittyi kaikki tuo komeus huuruun, jota +lämpimissä huoneissa paneutui ikkunoihin, mutta kauan ei kestänyt, +ennenkuin joku armo tai joku heidän kavaljeereistaan pyyhki ruudut +nenäliinallaan, katsellakseen juhlatulilla valaistua puistoa ja +vilkasta väkijoukkoa. Siellä poltettiin myös hovin ja kansan huviksi +ilotulia; raketteja ja sähikäisiä lenteli ilmaan kaiken yötä, valaisten +pimeitä lehtikujia ja taampana olevan ison linnan päätyä. + +Väkijoukko teki huomautuksiaan; suuri ilotulitus kuuluu säästettävän +huomiseksi, jolloin kuningatar itse sytyttäisi tulikyyhkysen. Sisällä +olijat joutuivat tarkastelun alaisiksi; ei hattuja eikä myssyjä +säästetty. + +-- Tuossa on Düben -- sanottiin -- kuningattaren sihteeri. Se mies on +varmaan monta valhetta keksinyt aikoinaan. + +-- Tuossa on vanha Bjelke, -- sanoi toinen -- hän, joka v. 39 sai +virkaeron harmaalle paperille, mutta yhtä suuri hän on sittenkin +olevinaan. + +-- Ei hän sentään ole mitään poikansa nuoren Bjelken rinnalla! -- +puuttui kolmas puheeseen. -- Kas, tuolla kulkee hän prinssin kanssa ja +on niin ylpeä, että koko ajan vain katselee kattoon. Luulenpa, +jumal'auta, että hän on mielestään parempi mies kuin hänen +kuninkaallinen korkeutensa itse. + +-- Mutta katsohan tuota keikailevaa herraa! -- nauroi neljäs. -- +Tiedättekö kuka se on? Se on herra Dalin, joka tekee runoja, ja se, +joka tekee runoja, luulee kelpaavansa kaikkeen; sentähden hän on +tietysti päässyt kuninkaalliseksi opettajaksikin. Sanotaan, ettei +prinssi enää osaa puhua muuta kuin runoksi, ja kun hänellä on nälkä, +niin ei hänen sovi sanoa: armas äiti, anna minulle voileipä! vaan +silloin on Dalin opettanut hänet naukumaan näin: + + Jo nälkäkuolo uhkaa vanhaa Götan leijonaa, + mut pentu vinkuu: "Voitaleipää mulle antakaa!" + +Hattujen puoluelaiset osoittivat mieltymystään tuohon hiukan +karkeanpuoliseen pilaan, sillä kaikki tähän asti mainitut olivat +myssyjä. Mutta näilläkin oli puolustajansa, jotka kostoksi lausuivat +yhtä pilkallisia huomautuksia hatuista, niin pian kuin joku heistä tuli +näkyviin. + +-- Kas tuolla on Nordencrantz, josta on tullut kauppaneuvos sentähden, +että osaa tehdä kultaa suoloista. On sillä nyt kauhean komea nimi, +jolla rehentelee. Ei ole kauan siitä, kun hänen nimensä oli paljas +Backmansson ja hän oli konsulina Lissabonissa, saaden kuusi äyriä +tynnyriltä sivutuloja. + +-- Tuolla on Ungern-Sternberg, joka viime talvena oli valtakunnan +tallimestarina kruunauksessa. Eihän hän suotta ole kenraali eikä kanna +serafiimiketjuja ilman aikojaan; hänhän oli yksi niitä, jotka v. 42 +pötkivät venäläistä pakoon Suomesta ja palasi Tukholmaan koreita +puheita pitämään. + +-- Entä majuri Rudbeck sitten, joka pöyhkeilee kalpatähdistön +kunniamerkki rinnassaan! Muistaako kukaan, kuinka hän sai 100 tukaattia +ja kultamiekan siitä, että hän v. 43 kolme vuorokautta tirkisteli +taalalaisia Riddarholman linnan ikkunoista. + +-- Tiedä huutia! -- kiljaisi eräs hattujen puoluelainen. -- Rudbeck +tappeli kuin mies Ahvenanmaalla, eikä pidäkään venäläisten puolta +niinkuin yömyssyt tekevät. + +-- Katsos kelpo hattumestareita! -- huusi eräs vastapuolueen mies. +Kuinka monta Ranskan hopeatalaria te luulette heidän pistäneen +taskuunsa viimeisillä valtiopäivillä? + +Vastaukseksi antoi loukattu vastustaja korvapuustin, ennen pitkää +syntyi meteli, josta uhkasi tulla tulinen tappelu molempain puolueiden +välillä, joiden intoa täällä nautittu olut virkisti, sillä aikaa kun +hatut ja myssyt tuolla sisällä tanssivat veljellisessä sovussa ja +yksimielisyydessä. + +Silloin nähtiin tanssin äkkiä lakkaavan ja tanssivain keräytyvän eri +ryhmiin, jotka näyttivät kyselevän toisiltaan jotakin, mikä oli +tapahtunut. + +Ennenkuin täällä ulkona oli saatu selville syy tanssin taukoamiseen, +tunsi Eerikki Ljung jonkun tarttuvan häntä käsivarteen ja vetävän hänet +pois väkijoukosta. Hän katsahti taaksensa: se oli kamaripalvelija Feif. + +-- Weg! Gleich ins Boot, -- kuiskasi saksalainen. + +-- Mitä ilvettä tämä nyt taas on? -- kysyi vihastunut poika. -- Minua +nukuttaa, antakaa minun mennä kotiin! + +-- Nicht resonniren! Gleich putzweg, oder der Teufel soll dich holen, +verfluchter Junge! -- jatkoi kamaripalvelija vetäen häntä muassaan, ja +tämä oli luultavasti pisin puhe, minkä tämä kuninkaan juro +sanansaattaja oli pitänyt sen jälkeen, kun tuli Ruotsiin. + +Ei auttanut panna vastaan. Muutamia minuutteja sen jälkeen istui +Eerikki veneessä, joka voimakkaiden soutajain kiidättämänä nopeasti +eteni pois rannasta, sill'aikaa kun takaapäin puistosta kuului yhä +enenevän hälinän keskeltä huutoja: -- Kiinalainen! Kiinalainen! Ottakaa +kiinni -- kiinalainen! + + + + +14. KAPTEENI NEPTUNUS GAST. + + +Lukijan ei liene vaikea arvata syytä Eerikki Ljungin uuteen +seikkailuun. Kaikki oli tapahtunut hyvin ymmärrettävästi. Kuningatar +oli uskonut tuon salaisuuden kuninkaalle; kuningas oli naurahtanut +sille ja vakuuttanut tuntevansa sen asian paremmin -- mutta hän +pelkäsi, että asia herättäisi huomiota, ei tahtonut saattaa Morellia +kuningattaren epäsuosioon, päätti huomenna korjata asian ja koetti +lyödä leikiksi koko tuon kamalan salaliiton. Mutta kun kuningatar aina +oli pikainen luonteeltaan, oli hän jo sillä välin ennättänyt ilmaista +salaisuuden prinssin opettajalle, kreivi Bjelkelle. Kun taas tällä +herralla, kuten olemme nähneet, ei ollut mitään hyviä ajatuksia +Ulriksdalin puiston kasvientutkijasta, oli hän kiirehtinyt antamaan +viittauksen vartiossa olevalle upseerille. Upseeri oli antanut käskyn +epäluulonalaisen henkilön kiinniottamisesta, ja näin olisi onneton +nuorukainen epäilemättä tullut murhaajana ja maankavaltajana +vangituksi, ellei hänen majesteettinsa olisi ehtinyt kuiskata jotakin +kamaripalvelijansa Feifin korvaan. Tanssi oli hetkeksi tauonnut, oli +levinnyt huhuja joistakin rikoksellisista hankkeista ja tuolla ulkona +oleva väki oli parantanut jutun niin, että viimein puhuttiin koko +Kiinan ilmaan räjäyttämisestä. Pian kuitenkin tämä pyryilma asettui. +Kun kuninkaalliset taas hymyilivät yhtä suopeasti kuin ennenkin, +kuvastui ilo myöskin hoviväen kasvoilta; ja kansan kesken ulkona sai +asia sen käänteen, että kaikki oli ollut ilvettä, jonka kuninkaalliset +olivat omaksi huvikseen toimeenpanneet. Näin koitti päivä melun ja +iloisuuden jälkeen, ja vahakynttilät paloivat keltaisina ja unisina +päivänpaisteessa, kun tanssijat hajaantuivat kello kuuden aikaan +valoisana kesäaamuna. + +Kun kreivi Bertelsköld haki turvattiaan, oli tämä kadonnut. Ja kun +ihana Morelli kuulusteli pienen juonensa uhria, sai hän palkaksi +kaikista vaivoistaan epäsuosiollisia katseita majesteeteilta ja ankaran +muistutuksen kreivi Bertelsköldiltä, että hän toiste olisi puuttumatta +muihin valtakunnalle tärkeisiin asioihin kuin tanssiin. + +Oli vielä yksi, joka olisi voinut valaista tätä hämärää asiaa, ja se +oli pieni prinssi Kustaa. Mutta hän nukkui tähän aikaan päivästä +viattomuuden unta ja uneksi kaikkien vaivainsa perästä milloin +Kiinasta, milloin Azorien saarista. + +Sill'aikaa oli kuninkaan käskystä kaikkien näiden kummallisten +seikkailujen sankari, lukiolainen Eerikki Ljung seuraavana päivänä -- +tai oikeammin samana päivänä -- viety Toivo-nimiseen, kauppahuone +Larssonin omistamaan laivaan, joka oli Tukholman satamassa valmiina +lähtemään Vaasaan lastattuna raudalla ja suolalla, tuotuaan ensin +kotiseudultaan Ruotsin pääkaupunkiin vaasanruista, voita, läskiä, +silakoita ja lohta. + +Eerikki oli hyvillään tästä asiain onnellisesta käänteestä ja hänen +iloaan lisäsi vielä se, että Toivo-laiva oli vanha tuttava, jonka +mastoissa ja touveissa hän monta kertaa oli lapsena kiipeillyt, kun hän +äitinsä kanssa oli käynyt sukulaistensa luona Vaasassa. Toivo ei siis +ollut -- niinkuin nimestä olisi voinut luulla -- iäti kukoistava +nuorukainen, vaan päinvastoin vanha kaukalo, joka yli kahdenkymmenen +kesän kuluessa oli kokenut jos jonkinlaisia säitä ja tuulia Vaasan +saariston ja Furusundin välillä. Tällä aikaa oli se kuluttanut monet +hyvät purjeet, sen partaita oli paikattu, vintturi mennyt vinoon ja +kajuutta oli näköjään kuin mikäkin vanha koirankoppi. Tällaisena muisti +Eerikki lapsuudessaan nähneensä Toivo-laivan; mutta hän tiesi myös, +että se oli rehellinen ja oivallinen lastinvetäjä, joka aikoinaan oli +jutuuttanut monta kaunista äyriä isäntänsä raha-arkkuun ja verkalleen +hölkytellyt Gaddenin kallioiden ohi sill'aikaa kun muut olivat paenneet +Rataniin Pohjanlahden pohjoismyrskyjä pakoon. Sentähden hämmästyi hän +nyt suuresti nähdessään, että vanha kunnon kapusta oli maalattu +uudestaan Tukholmassa ja koristettu niinkuin iäkäs torimatami, joka +vanhoilla päivillään on päässyt rouvaksi ja ostanut itselleen uuden +liinan. Ellei Eerikki olisi niin hyvin tuntenut vanhaa keulakuvaa, +jonka eräs Munsalan poika oli vuollut ja veistellyt ja joka oli +kuvaavinaan jotakin iäkästä jumalatarta, joka ammoin sitten oli +törmännyt jotakin kovaa esinettä vasten ja siinä menettänyt +olympolaisen nenänsä, niin hän ei olisi uskonut silmiään, nähdessään +Toivon nyt noin sievänä ja suurellisena nuorempain kaunottarien +rinnalla Tukholman satamassa. + +Laivaan tultuaan kohtasi Eerikki siellä erään vanhan ystävän, joka oli +muuttunut yhtä paljon kuin Toivo itse, ja se oli laivan kapteeni. + +Hänen nimensä oli Neptunus Gast -- nimi oli epäilemättä hyvin +kummallinen alusta loppuun asti, mutta kumminkin se oli paikallaan +siihen nähden, että miehen isä oli ollut merimies täydestä sydämestään +ja oli sentähden tahtonut antaa pojalleen, joka kehdosta alkaen oli +määrätty samaan ammattiin, nimen, joka muka tuottaisi onnea merellä. +Kauan näytti kumminkin siltä kuin olisi toinen nimi Gast[13] päässyt +voitolle, sillä jokainen ihminen Vaasassa ja Tukholmassa tiesi, että +kapteeni nuorempina päivinään oli ollut aika velikulta. Vaikka hän oli +vähän palleroinen varreltaan, joka ei ollut viittä jalkaa pitempi, oli +hänellä leveä rinta, vahvat käsivarret, paksu pää ja aina iloinen +mieli, mutta kovaksi onneksi hän oli myöskin koko lailla laiska ja +hutilus eikä syläissyt lasiinkaan, niin että hän yleensä ei esiintynyt +edukseen maissa ollessaan eikä sen paremmin juuri merelläkään. +Merimieheksi hän rupesi, siksi hänet oli kastettu, mutta kovaa hän sai +kokea. Hän aloitti ammattinsa kokkina, ja hänen onnistui lukemattomia +kertoja pilata sekä herneet että puuro, ennenkuin hän viimein pääsi +jungmanniksi. Hänen ainainen opettajansa oli pamppu, sillä se hänet +herätti aamusilla, sitä hän sai aamiaiseksi, päivälliseksi ja +illalliseksi ja se seurasi häntä illalla makuulle. Minkä verran hänellä +siitä lienee ollut opillista ja käytöllistä hyötyä, se jääköön +sanomatta, mutta ainakin parkkiintui siitä hänen selkänahkansa, joka +ajan ollen ei enää vähään tyytynyt, vaan vaati aina uutta ja parempaa. +Ihmiset sanoivat, että jungmanni Gast ei voinut nukkua oikein makeasti, +ellei hän sitä ennen ollut saanut kunnon selkäsaunaa, koska hän muuten +oli saavinaan sitä unissaan. Kun tämä elämä vihdoin alkoi käydä hänelle +kovin tukalaksi, hän otti ja karkasi kerran Öresundissa, mutta parin +vuoden kuluttua tuli hänen ikävä, kun ei saanut selkäänsä, ja hän tuli +kauniisti takaisin, jolloin häntä heti kohta kestittiin vanhalla +herkulla. Vihdoin viimein oli hän, luoja tiesi mitenkä, oppinut isänsä +vanhain ystäväin avulla sen verran merenkulkutiedettä, että kohosi +vähitellen asteittain matruusiksi, konstaapeliksi ja perämieheksi. Kun +hän näin oli purjehtinut noin parikymmentä vuotta, melkein aina +huonolla onnella, mutta katsellen merta ja maailmaa jotenkin +huolettomasti, tapahtui eräänä kauniina kevätpäivänä, että erään +vaasalaisen laivan kapteeni sattui purjehtimaan kumoon satamassa ja +hukkui juuri, kun laiva oli merelle lähtemässä. Heikkona hetkenä tuli +silloin laivan isäntä, raatimies Blom, ilman muuta nimittäneeksi +perämies Gastin laivansa päälliköksi, mutta sitä kauppaa hän ei +kehunut. Sillä kun hänen uusi laivurinsa, jolla oli alinomainen +vastatuuli, minne ikinä hän kääntyikin, oli vitkastellut kaiken kesää +eräällä Tukholman-matkalla, eikä välittänyt siitä enemmän kuin +muustakaan, sattui kapteeni Gast eräänä kauniina syyskuun päivänä, +keskellä päivää ja auringon kirkkaasti paistaessa ja tuulen ollessa +myötäinen, ajamaan matalikolle Santahaminan luona hänen itsensä +uinaillessa päivällisunta ja peränpitäjän istuessa ja pelatessa viittä +lehteä tytöistä. Kun tämä oli saatu toimitetuksi, meni kapteeni +miestensä kanssa maihin, eleli hyvästi pari päivää kylässä, odottaen, +että laiva joskus pääsisi irti karilta. Niin tapahtuikin kohta sen +jälkeen, mutta kun se tapahtui hirmuisessa myrskyssä, meni kaikki +menojaan tuhannen möynyksi, eikä paljon muuta saatu pelastetuksi kuin +laivan pamppu, jolla kapteenin oli tapa virkistää nuoruutensa muistoja +miestensä selkään ja joka oli yleisesti tunnettu _kissan_ nimellä. +Tämän kissan kapteeni Gast toi aivan oikein kotiin laivan isännälle, +raatimies Blomille, muistoksi laivasta, mutta kun Blom oli niin +kohtuuton, ettei siihen tyytynyt, vaan halusi merkitä sillä muistoja +Gastin omaan selkään, pisti tämä kapineen taskuunsa ja meni matkaansa +niin tyynenä kuin ei mitään olisi tapahtunut, jatkaakseen jossakin +toisessa laivassa ammattiaan uudelleen perämiehenä. + +Siihen aikaan, kun Eerikki Ljung lapsena ollessaan oli tullut tuntemaan +tämän merkillisen miehen, oli kapteeni Gast -- sillä kapteeniksi häntä +yhä sanottiin -- huolettomuutensa ja ainaisen huonon onnensa tähden +joutunut sangen huonoihin oloihin ja vähitellen solunut kunniansa +portaita alaspäin aina entiseen paljaan matruusin arvoon asti. Hän oli +silloin ryysyinen, tervainen ja juoppo kun oli, mutta aina hyvällä +tuulella -- ollut kaupungin poikasten pilkkalauluna, ja Eerikki oli +usein ollut muassa, kun nuo pienet ilkivaltaiset itikat olivat +tupakkipurulla ostaneet Gastilta oikeuden saada voimainsa takaa hutkia +häntä niin hyvin kuin taisivat. Ei mikään pystynyt tuohon pikiseen +takkiin: Gast vetäisi vain niinkuin kilpikonna päänsä kuoreen ja antoi +koko parven surista ympärillään ja mäikyttää sydämen pohjasta käsin ja +jaloin, kunnes he viimein väsyivät. + +Senpätähden Eerikki nyt tuskin uskoi silmiään, kun ensimmäinen, joka +kohtasi hänet laivassa, oli juuri tuo sama niin monesti hutkittu +ystävä, kapteeni Neptunus Gast -- nyt kapteenina Vaasan suurimmassa +aluksessa, Toivossa, jonka isännistö oli kuulu erinomaisesta +tarkkuudestaan valitessaan päälliköitä laivoihinsa. Lienee siis jokin +suuri muutos tapahtunut tässä aikoinaan niin hunningolle joutuneessa +merikarhussa, joka nyt saattoi olla noin parinkuudetta vuoden vanha. Ja +tämä näkyikin heti kohta hänen ulkoasustaan. Hänen tanakka vartalonsa, +joka ennen muinoin kiilsi liasta, tupakasta ja piestä, oli nyt verhottu +uuteen, sinisestä hollantilaisesta pörhökankaasta tehtyyn viittaan, +jossa oli koreat mustat sarvinapit. Mies oli pesty ja kammattu, ja +parta ajettu, hänellä oli ihan uusi kiiltohattu, punainen kaulahuivi, +taskukello helyineen, herrasmiehen housut ja kiilloitetut saappaat. +Ellei kaikki tämä vielä olisi näyttänyt vähän niinkuin seipääseen +ripustetulta, olisi häntä voinut luulla täydelliseksi keikariksi: +tuskin oli hänen takissaan ainoatakaan tomunhituista, ja suunnaton +mälli oli vaihdettu hienoiseen kanelliin, jota hän tuon tuostakin +puraisi palasen pienestä hopearasiasta. Mutta kaiken tämän ohessa +oli jotakin kadonnutkin, oli kadonnut tuo säyseä, järkkymätön +huolimattomuus, tuo miehen koko ulkomuodossa ja käytöksessä vallinnut +retuisuus ja hitaisuus. Sen sijaan huomasi Eerikki hänessä jotakin +hätäistä, varovaista ja epäluuloista mieltä, ja tämä miellytti Eerikkiä +vähemmin kuin entiset ryysyt. + +Saadaksemme selville syyn tähän näin kummalliseen muutokseen miehessä, +joka jo kerran näytti hunningolle joutuneen, siirrymme ajassa vähän +aikaa eteenpäin ja kerromme, mitä Eerikki matkan kestäessä sai +laivamiehiltä urkituksi siitä, miten heidän kapteenistaan oli tullut +uusi ihminen. + +Siihen aikaan, jolloin kapteeni Gastin kansalaisasema ja arvo näytti +heikoimmalta, s.o. siihen aikaan, jolloin hänen juoppouden turmelemana +luultiin olevan joutumaisillaan seurakuntansa hoidettavaksi -- mitään +merimieshuoneita ei siihen aikaan ollut -- oli eräs hänen entinen +toverinsa, joka kuljetti muuatta Larssonin laivaa, armosta ottanut +Gast-paran matruusina mukaansa eräälle Tukholman-matkalle. Menomatka +oli ollut pitkä ja myrskyinen. Mutta Tukholmaan tultua näytti kaikki +muuttuneen. Sillä paluumatka oli ollut niin nopea ja onnellinen, ettei +semmoisesta oltu kuultu puhuttavankaan moniin aikoihin, ja sen +jälkeenkin huomasivat merimiehet, jotka aina ovat taikauskoista väkeä, +että joka kerta kuin Neptunus Gast oli laivassa, oli sillä alinomainen +myötätuuli ja erinomainen onni. Laivat, jotka tähän asti olivat olleet +merellä hitaita kuin rupikonnat ja jääneet kauas jäljelle kaikista +muista, ennättivät tällä tavoin perille pikemmin, kun mitkään muut. Oli +niinkuin kaikki luonnonvoimat olisivat liittoutuneet jouduttamaan +kulkua ilman pienintäkään viivykkiä ja vastusta. Laiva, laivan +päällikkö, miehistö, köysistö, purjeet ja merikartat, kaikki nämä +saivat olla kuinka huonot tahansa: kun vain Gast oli mukana, kävi +kaikki hyvin. Jos tuli tyyni; sama se, purjeet näyttivät pullistuvan +tuntemattomista tuulista, laiva kulki. Jos tuli myrsky: sitä parempi, +silloin tultiin pikemmin perille. Jos tuli sumu, pimeä ja sudenilma, ei +haittaa mitään, kaikki saivat mennä huoleti kojuihinsa sillä laiva +kulki itsestään, aina oikein ja ilman vahinkoja! Sama onni suosi lastia +ja kauppa-asioita: kaikki myytiin korkeimpaan mahdolliseen hintaan, +laivan isännät ansaitsivat suunnattomia summia. Nyt alettiin, sen +sijaan, että ennen oli käyty kerta kesässä Tukholmassa, tehdä kaksi, +viimein kolmekin matkaa. Kaikki kävi yhtä onnellisesti; voitto oli +kolminkertainen, nelinkertainen. + + + + +15. MERIMIES LÅNGVIKIN KERTOMUS. + + +Kapteeni Neptunus Gast muuttui itse samalla kuin hänen onnensa. Hän +herkesi ryyppäämästä, hänestä tuli siisti, raitis, säädyllinen, ahkera, +sanalla sanoen: ihme kaikille niille, jotka olivat tunteneet hänet +hänen huonompinakin päivinään. Ihmiset ällistelivät häntä kuin +kummitusta. Katupoika, joka aikoi hutkia häntä tupakkipurupalkoilla, +sai sen sijaan maistaa hänen pamppuaan, tuota mainiota kissaa, sillä +kissa pysyi kapteenin uskollisena seuralaisena -- ja siitä pilanteosta +tuli pikainen loppu. Kapteeni Gastista tuli arvossa pidetty mies, hän +kiipesi taas kunnian portaita ylös, maksoi vanhat kapakkavelkansa ja +varoi tekemäsi uusia. + +Eräänä kauniina päivänä kutsuttiin hänet raatimies Larsson nuoremman, +valtiopäivämiehen pojan luo, jonka laivoilla silloin oli jonkin ajan +kuluessa ollut huono onni. -- Kuulkaapas, -- sanoi raatimies, joka oli +viisas kauppias hänkin, vaikkei niin puhdas- ja lujaluontoinen kuin +hänen isänsä -- sanotaan, että kapteenista viime aikoina on tullut +kunnon mies. + +Gast siristi silmiään ja arveli sen kyllä olevan mahdollista. + +-- Sanotaan myös, että kapteenilla on onni merellä, -- jatkoi +raatimies. + +Kapteeni Gast siristi vielä pahemmin silmiään ja arveli, ettei ollut +juuri syytä moittia. + +-- Olkaamme suorat, -- sanoi laivan isäntä. -- Isä ei tahdo kuulla +teistä puhuttavan, hän pitää teitä heittiönä ja arvelee teidän vielä +kerran purjehtivan myötätuulta päin kallioon, niinkuin teitte Blomin +laivalla. Minulla sitävastoin on toiset ajatukset, ja koska minä hoidan +asioita, niin kysyn teiltä, onko teillä halua ruveta kuljettamaan +Toivo-laivaamme. + +Aluksi oli kapteeni estelevinään, mutta kun oli sovittu runsaasta +kuukauspalkasta ja kapteeni oli saanut oikeuden itse lastata +laivankannen ja kajuutan, suostui Gast ehdotukseen ja tuli Toivon +päälliköksi. Tässä toimessa hän oli nyt ollut jo neljättä vuotta ja +hänen onnensa oli ollut niin ihmeteltävä, että se oli pannut kaikki +kilpailijat kadehtimaan. Ihmiset väittivät, että Toivo joka vuosi +tuotti isännälleen enemmän kuin oman hintansa. Kapteeni Gast teki yhtä +hyviä kauppoja kansi- kuin kajuuttalastilla. Huhuttiin, että hänestä +muutamissa vuosissa oli tuleva rikas pajari ja että hän oli rohjennut +luoda silmänsä valtiopäivämiehen ainoaan, vielä naimattomaan tyttäreen, +mutta tämä oli ilmeistä panettelua, sillä ei valtiopäivämies eikä hänen +tyttärensä voineet sietää vanhan Toivon uutta kapteenia. + +Kaiken tämän ja vielä paljon muutakin tiesivät Toivon laivamiehet +kertoa Eerikki Ljungille. + +Miehistö ei puhunut kapteenistaan juuri hyvää. He sanoivat, että joskin +hänestä nyt oli tullut yhtä kunnollinen kuin hän ennen oli ollut +hutilus, niin oli hänestä samalla tullut yhtä ahne kuin hän ennen oli +ollut tuhlaava. Hän, joka ennen vietti niin iloista elämää, oli nyt +juro, äkäinen ja kärttyisä väelleen. Että hän antoi kissan kynsiä, +se oli oikein ja kuului asiaan. Pahempi oli, että hän niukensi +ruoka-annoksia, otti muonaksi eltaantunutta voita, ummehtuneita +ryynejä, laihaa sianlihaa, kivenkovia herneitä ja pari vesiastiaa +vähemmän matkalle, saadakseen enemmän sijaa lastille. Hän ei antanut, +niinkuin muut laivurit, yhtä levähdyspäivää satamassa ja ellei työ +olisi Toivon kummallisen onnen tähden ollut helpompaa ja palkka parempi +kuin muissa laivoissa, niin vannoivat matruusit, ettei yksikään heistä +enää purjehtisi tuon vanhan marakatin kanssa, joka silminnähtävästi oli +myynyt itsensä paholaiselle. + +Eerikin iällä ei tuommoisista paljon välitetä. Hän oli sanonut +kapteenille nimensä ja päässyt laivaan isännän sukulaisena, mutta sai +maksaa matkasta ja ravinnosta kuusi plootua, mikä siihen aikaan +katsottiin hävyttömän kalliiksi. Tämän sopimuksen lisäksi hän ei ollut +puhunut sanaakaan kapteenin kanssa. Hän sai makuupaikan katon alla +perämiehen kojussa kajuutan portaiden luona, kahta jalkaa leveän, +viittä jalkaa pitkän, ja niin matalan, että tuskin oli kyynärän verran +tilaa sängynpohjan ja katon välissä. Istua hän ei voinut, suorana hänen +ei myöskään käynyt makaaminen, mutta vähät siitä. Ruokaa hän sai muun +väen kanssa, yhtä suuren tai yhtä pienen annoksen tuota ummehtunutta +puuroa ja noita kivenkovia herneitä, mutta vähät siitäkään; kapteeni +itsekään ei syönyt parempaa ruokaa. Ja sitten, vähätpä siitä, jos +Eerikki kaivaten muistelikin Drottningholman herkullista pöytää ja +Hammarbyn tuoksuavia tyynyjä, kun hänellä kaiket päivät oli sininen +taivas päänsä päällä, aukea meri allansa, virkeä tuuli ympärillään ja +mielessä vanha koti, jonne hän kohta oli pääsevä. + +Jos Eerikki itse olisi voinut käskeä ilman ja tuulen puhaltamaan, ei +hän olisi osannut toivoa kauniimpaa matkaa. Siitä hetkestä alkaen, kun +Toivo nosti ankkurinsa ja lähti Tukholman laiturista, puhalsi tasainen +myötätuuli, taivas oli kirkas ja suunta aina sama. Jos ei kuljettukaan +yhdentoista, niin kuljettiin toki yötä ja päivää lakkaamatta kuuden tai +seitsemän solmuvälin vauhdilla alinomaa eteenpäin ja tämä kannattaa +paremmin, arvelivat matruusit, kuin tanssia kolmen miehen enkeliskaa, +milloin ei pääse paikalta liikkumaan. + +Neljän tai viiden vuorokauden kuluttua oli Toivo purjehtinut +Merenkurkun läpi, läheni nyt Björkön saaristoa, ja jos tuuli tulisi +pysymään yhtä myötäisenä, oltaisiin jo ennen iltaa Vaasan satamassa. +Eerikki, joka oli erinomaisen hyvä ystävä laivaväen kanssa, läheni +erästä vanhaa, Aabraham Långvik-nimistä matruusia, joka likeisen +tuttavuutensa tähden tervapytsin kanssa oli tunnettu nimellä Långpyts +ja joka nyt istui laivan keulassa köysikimpulla purjeita paikaten. -- +Milloin luulee Långvik Vaasan valotornin tulevan näkyviin? -- kysyi +poika. + +Långpyts arveli, että he kyllä vielä sitä ennen saisivat taittaa pari +hammasta herneitä purressaan. + +-- Mutta minä aioin nukkua enoni luona ensi yönä, -- vakuutti Eerikki. + +-- Niin, se hänen tietäköön! -- vastasi matruusi pyöräyttäen mällinsä +toiseen poskeen. + +Vastauksessa oli jotakin, joka pani Eerikin kysymään: -- Mitä Långvik +sillä tarkoittaa? Onhan meillä hyvä lounaistuuli ja me viilettelemme +eteenpäin kuin viheltäen. + +-- Minä tarkoitan, -- jatkoi matruusi nostamatta silmiään työstään, -- +että hyvä olisi, jos me kaikki niin varmaan tietäisimme saavamme nukkua +satamassa. + +-- Kyllähän sataman suu lienee vaarallinen, mutta eihän Långvik uskone, +että Toivo, jonka luulisi osaavan tuon tien ilman perämiestä vaikka +pilkkopimeässä yössäkin, on niin tyhmä, että törmää kallioon +kirkkaimmassa päivänpaisteessa? + +-- Sitä en usko, -- vastasi mies; -- ellei vain jo ole tullut se hetki, +jolloin _toinen_ ottaa omansa. + +-- Luuletteko tosiaankin, että kapteeni on lupautunut paholaiselle? -- +nauroi poika. + +-- Kuulkaapa, hyvä herraseni, -- sanoi matruusi jurosti, -- hän on nyt +niin kauan ajanut tuota latinaa aivoihinsa, ettei usko enää Jumalaan +eikä siihen toiseenkaan. Mutta yhden asian sanon hänelle: älköön +opetettako vanhalle merimiehelle kompassia. Minulla on neulani, joka +osoittaa suoraan Herraan, meidän Jumalaamme; mutta minun kapteenini +neula osoittanee, sen tietää se, joka on auttanut hänet upoksista ja +tilkinnyt hänen rötiskönsä. Ennenkuin päivä on päättynyt, sanokaa +Långpytsiä myyräksi, jos en ole totta puhunut. + +-- Pitäkää varanne, Långvik, etten pakota teitä pitämään sananne, -- +laski Eerikki leikkiä. -- Onhan usein nähty, että hutiluksesta taas +tulee mies, ja koko asia on siinä, että kapteenista on tullut ahne +vanhoilla päivillään. + +-- Onko Eerikki oppinut koulussa, että ihminen tai peikko voi madella +ulos omasta nahastaan? Minä olen purjehtinut Gastin kanssa monta herran +vuotta; koko hänen rikissään ei ole ainoatakaan riepua, jota en tunne +ulkoa. Mutta jos se Gast, joka nyt seisoo ja tähystee peräkannella, on +sen Gastin kaltainen, joka ennen oli minun kojukumppanini, senkään +vertaa kuin minä olen Turun tuomiorovastin kaltainen, niin sanokaa, +etten osaa köydenpäätä solmita. Runko on sama, vaikka kantta on hiukan +huuhdottu ja märssyä mukamas öljyvärillä sivelty; mutta muutoin on +täällä toinen kapteeni laivassa, ja hänen pitää saada omansa. + +-- Mitä Långvik sillä tarkoittaa? + +-- En tarkoita mitään. Mutta laivakirjaan on kirjoitettu, että hän, +jota en kehtaa mainita, kyllä ottaa omansa. Ei ikinä ole millään +veneellä ollut parempaa tuulta purjeissa kuin tällä meidän. Mutta +katsokaapa, tuo toinen on semmoinen, että mitä hän antaa pikkusormella, +sen hän ottaa keskisormella takaisin. Ei koskaan ole minkään laivan +isännistö ansainnut niin paljon kuin Larsson on ansainnut Toivolla, +mutta toisaaltapa on vuotanut ulos sitä enemmän. Ei mikään alus maksa +väelleen niin hyvää palkkaa kuin meidän, mutta pitäköön kukin varansa +lähtiessään vaimonsa ja lastensa luota, sillä _yksi_ Toivon miehistä ei +koskaan palaa. Tämä on nyt seitsemäs matkani tällä laivalla siitä +lähtien, kun Gast tuli kapteeniksi. Ensimmäisellä matkalla putosi vanha +Petterson Itämereen. Toisella kertaa se oli Vöyrin Pikku Matti, hän, +joka aina piti kukonsulkaa lakissaan ja iski silmää kaikille kylän +tytöille. Kolmannella kerralla, purkaessamme lastia Tukholmassa, putosi +kirvesmies isosta luukusta ruumaan ja taittoi niskansa. Neljännellä +kerralla joi kokki itsensä kuoliaaksi Öregrundissa. Viidennellä +matkalla sai kajuutanvahti rotanmyrkkyä, jota kapteeni oli +nisujauhoihin leiponut, sillä silloin oli meillä jauholasti katovuoden +varalle. Kuudennella matkalla oli kapteeni Uumajassa ja aikoi purjehtia +merelle tullipapereineen, mutta vene sattui kaatumaan, ja kun kontrahti +ei ollut vielä loppunut, niin otti se toinen sen sijaan Raippaluodon +Ison Pekan, hänet, joka menetti oikean korvansa miekanlyönnistä +husaarivuosina ja sattui olemaan samassa purressa. Mutta nyt tällä +seitsemännellä matkallamme on kaikki käynyt erinomaisen onnellisesti, +ilman mitään vahinkoa, ja sentähden tekisi mieleni tietää, kenenkä +meistä tänäpäivänä pitää lähteä simppuja onkimaan, ennenkuin laskemme +ankkuriin Vaasan satamaan. Jos on minun vuoroni, niin olkoon, vähät +siitä, minä olen sopinut hyyrystä Herrani kanssa, ja olen valmis +kääntämään, kun hän ajaa minut hereille vanhasta kojustani uuteen +aamuvahtiinsa. En toivoisi Eerikin vuoron tulleen, hänellä näyttää +vielä olevan pitkä matka kuljettavana tässä maailmassa. Ja suunnatkaa +kurssinne suoraan satamaa kohti, joka on tuolla ylhäällä, vaikkakin +kansi olisi täynnä tuota koulussa saatua liikaa lastia. Se lasti joutaa +mereen, kun myrsky käy, ja päästäkseen ohi karien kuohuista, täytyy +pitää valotorni silmäinsä edessä. + +Samassa kutsui aamukello aamiaiselle, ja turhaa koki Eerikki karkoittaa +mielestään kaikenlaisia kummallisia ajatuksia. Opistaan huolimatta oli +hänkin täynnä aikakautensa ennakkoluuloja, jotka täällä pohjolassa +vielä häiritsemättä vallitsivat, vaikka ne jo etelässä jyrkästi +murtuivat Voltairen ja ensyklopedistien vapaauskoisuutta vastaan. +Vanhan matruusin taikauskoinen kertomus palautti Eerikin muistiin +kertomuksia, joita hän oli kuullut lapsuudessaan ja jotka hän ammoin +aikoja sitten oli unohtanut. Hän muisteli äitinsäkin kertoneen jotakin +samanlaista; hän ei muistanut kenestä, mutta se vanha usko, että onni +aina ottaa toisella kädellä, mitä se on toisella antanut, johtui nyt +niin vilkkaasti mieleen kuin hän olisi kuullut sen kerran ennenkin. +Ketä hänen äitinsä oli mahtanut tarkoittaa? + +Mutta päivä pysyi yhä kauniina, tuuli myötäisenä, täydessä lastissa +oleva Toivo-laiva kynti tyynesti ja varmasti tasaista vakoansa läpi +Pohjanmeren karehtivien laineiden. Se tuli saaristoon, laski ilman +pienintäkään vaaraa tunnettua tietä eteenpäin salmia ja selkiä pitkin, +sivuutti majakan, vähensi sitten pulloisia purjeitaan ja liukui sen +jälkeen hiljennettyä vauhtia ylöspäin jo silloin mataloitunutta väylää, +joka vei vanhempaan, n.s. vanhaan satamaan. Ihastuksekseen tunsi +Eerikki nämä rannat, joilla hän lapsena niin usein oli uinut ja +onkinut. Kaikki ikävät muistot olivat haihtuneet navakan lounaistuulen +puhaltaessa, ja hän voi nyt taas sydämestään riemuiten ajatella sitä +iloa, että saisi syleillä armasta äitiään, veljiään ja sisariaan ja +kaikkia vanhoja kotoisia ystäviään. + +Oli päästy perille, kaikki oli käynyt onnellisesti. Riemuiten läheni +Eerikki vanhaa Långpytsiä, joka seisoi keulassa valmiina hoitamaan +halkaisijaa. + +-- Myyrä, myyrä! -- huusi hän. -- Varo nyt vain, kun tulemme maihin! + +-- En ole vielä myyrä, ennenkuin ankkuri on laskettu, -- vastasi +matruusi, valmiina purjetta kääntämään. + +-- Halkaisija sisään! Nosta etupurjetta! -- kuului kapteenin ääni. + +-- Halkaisija sisään! Nosta etupurjetta! -- vastasivat merimiehet. + +Komentoa toteltiin. Laiva liukui kauniisti ja ystävällisesti pelkän +ison prammipurjeen avulla suoraa suuntaansa satamaan, jonka rannat +olivat täynnä uteliaita katselijoita, sillä eihän Vaasassa tapahtunut +joka päivä, että näin iso laiva, joka lisäksi vielä oli niin siisti ja +pulska kuin Toivo, tanssi kuin nukke satamaan. + +-- Myyrä, myyrä! -- huusi Eerikki uudelleen. + +-- Väst lite, -- vastasi matruusi lausumalla, joka Pohjanmaan +ruotsinkielessä merkitsee: odota vähän. + +-- Ankkuri selväksi! Laukaise kanuuna! -- kuului taas kapteenin +komento. + +-- Ankkuri selväksi! Laukaise kanuuna! -- vastasi kaiku kannelta. + +Komentoa toteltiin. Tavallinen tervehdys -- tulotervehdys, jota ei +koskaan laiminlyöty -- paukahti keulasta, mutta tällä kertaa räikeällä +ja turmiota ennustavalla räjähdyksellä. Savu peitti koko keulakannen, +ja sen hajottua nähtiin vanha Långpyts kannella pitkänään ja +hengetönnä. Kovaksi onneksi oli konstaapeli, joka oli tykin ladannut, +unohtanut, että se jo ennestään oli ladattu, mutta ettei sitä oltu +tyhjäksi ammuttu Tukholmasta lähtiessä. Kaksinkertainen panos oli +särkenyt putken sadaksi kappaleeksi, ja yksi niistä oli singonnut +lähellä seisovaan Aabraham Långvikiin, liikanimellä Långpyts, sattuen +suoraan otsaan. Ei kukaan muu vahingoittunut, mutta Herra oli ajanut +tämän kunnon merimiehen, niinkuin hän itse oli ennustanut, hereille +hänen vanhasta kojustaan uuteen aamuvahtiin. + + + + +16. KUNINGAS AADOLF FREDRIK SUOMESSA. + + +Kesällä vuonna 1752 tapahtui Suomessa jotakin tavattoman tärkeää ja +perin harvinaista. Aurinko, Kuu, Otava, Aleksanteri suuri, Herkules, +Orpheus, Diogenes ja mitä kaikkea koreata ja kaunista ja ylenmäärin +suurenmoisia sen ajan runoilijat lienevät otsansa hiessä keksineet -- +sanalla sanoen, hän itse, kuningas, maan isä, Aadolf Fredrik, suuri +Aadolf Fredrik lempeä, y.m., y.m, y m., -- ilahutti tätä maata +armollisella käynnillään. Aina Kustaa II Aadolfin aikoihin asti olivat +kaikki -- tai melkein kaikki -- Ruotsin valtakunnan kuninkaat ja +hallitsijat tuon tuostakin sekä käyneet Suomessa, että myös nähneet +hyväksi viettää täällä useita kuukausia, jopa kokonaisia talvikausia +yhteen menoon. Mutta Kristiinasta alkaen -- s.o. siitä saakka, kun +Ruotsista tuli suurvalta -- olivat nämä käynnit köyhäin sukulaisten +luona kokonaan lakanneet. Nyt oli toista sataa vuotta kulunut -- ellei +oteta lukuun Kaarle IX:n käyntiä Ahvenanmaalla ja Torniossa -- siitä, +kun tämä kunnia ja armo oli tapahtunut tälle kaukaiselle maalle. Että +Aadolf Fredrik, joka muutoin mielellään istui levollisesti kotonaan, +nyt antautui tuollaisen matkan rasitusten alaiseksi, se oli tämän +hyväsydämisen ja rehellisen miehen tapaista, hän kun tahtoi nähdä +kaikki ihmiset tyytyväisinä ja iloisina koko valtakunnassaan. Mutta +tässä oli nyt myöskin mainio tilaisuus kaikenlaisille pekoille ja +paavoille esiintuoda alamaisia suitsutusuhrejaan. Ylistyspuheita, jotka +olivat hienommin sorvatuita kuin hänen omat rasiansa, surisi kuin +hyttysiä kuningasparan ympärillä, niin että hän tuskin sai henkeään +vedetyksi! + +Ei koskaan ole täällä pohjolassa niin alamaisesti hätiköity ja +kumarreltu kuin tämän valtaa vailla olevan majesteetin edessä. Ei +koskaan ole täällä siroteltu niin paljon koreita kaunopuheisuuden +kukkia kuin tuon kultapaperikruunun edessä, tuon valtaistuimen edessä, +jolla istui siivo mies, joka oli olevinaan kuningas. Nuo monet hyvää +tarkoittavat alamaiset puheet ja ilosäkeet, joista muutamat on painettu +eri kirjaan, muutamat sen ajan tieteellisiin sanomalehtiin, mutta +joista enin osa, paha kyllä, lienee iäksi päiväksi joutunut hukkaan, +alkoivat jo ennen kuin kunink. majesteetti vielä oli tuon mainitun +merkillisen vuoden kesäkuun 12 päivänä edes ennättänyt lähteä +Tukholmasta -- jatkuivat yhä edelleen kuninkaan tultua Ahvenanmeren yli +ja hänen kulkiessaan Uudenmaan, Hämeenlinnan, Turun- ja Porinläänin, +Pohjanmaan, Länsipohjan, Ångermanlannin, Medelpadin, Helsinglannin, +Gestriklannin ja Uplannin kautta, eivätkä lakanneet edes kuninkaan +onnellisen Drottningholmaan paluunkaan jälkeen, vaan vuotivat vielä +kauan sittenkin yhtä vuolaasti sen ajan kirjallisista mustesäiliöistä. +Kas tässä muutamia hauskoja ja kohteliaita näytteitä. + +Eräs runoilija vakuuttaa lähdön edellisenä päivänä, että Suomi tuskin +kahteen vuosisataan on nähnyt näin harvinaista tapahtumaa, jonka tähden +se nyt "ilosta hymyilee", jota vastoin "ymmärrettävä suru" valtaa koko +Ruotsinmaan. Toinen vakuuttaa, että + + ratki riemuitsee + nyt Lohja, Kokemäki, + kun rannoillansa väki + Sun kättäs suutelee... + +Siellä luullaan syntyvän suuren tungoksen. Ilon, joka tällä kertaa +"kyynelinä virtailee", sanotaan murtavan kielen kahleet, niin että +jokainen + + on niinkuin kultasuu: + Ah, Sua tervehdän; + Sa aurinkona loistat + ja Kemin mailta poistat + tuon pitkän pimeän. + +Oppineet pitivät kuitenkin tätä ilonhurmausta liian lapsellisena ja +rukoilivat helisevimmällä latinankielellä kaikilta Olympon jumalilta ja +jumalattarilta apua, varsinkin pelättyä ja vaarallista Ahvenanmeren yli +tehtävää matkaa varten. Kamarineuvos Löfvenskiöld ei katsonut tämänkään +riittävän, vaan painatti monin tieteellisin muistutuksin lisäillyn +julistuksen, nimeltä _Elegia Votiva ad Magnum Ducatum Finlandia_, joka +alkoi seuraavin muhkein sanoin: + + Aura, extolle caput, choreas age, Fennia, laetas, + Gloria quanta tua est, quam tibi fausta dies! + Exoptata dies! Nova iam tibi Secula surgunt, + Cum _Patria_ temet gestit adire _Pater_.[14] + +Kesäkuun 19. päivänä saapui hänen majesteettinsa kuninkaallisella +kaleerilla Seraphimilla silloin rakenteilla olevaan Viaporin linnaan ja +ilahutti seuraavana päivänä Helsinkiä läsnäolollaan. Valitettavasti on +ajanhammas hävittänyt kaikki tässä tilaisuudessa lausutut puheet ja +runot. Tiedetään vain, että päivä oli lauantai, että vastaanotto oli +komea, että pormestari Henrikki Pippingillä oli tukalat päivät, että +kunink. majesteetti asui maaherra, kreivi Gyllenborgin luona ja että +hänen majesteettinsa sunnuntaina oli läsnä jumalanpalveluksessa +kaupungin kirkossa; mutta selville ei ole saatu, oliko vanha +kirkkoherra Fortelius vaiko oppinut rehtori, maisteri Jonas Krook sinä +päivänä kylvämässä Saaronin liljoja saarnatuolista. Sen sijaan tietävät +aikakirjat kertoa, että Helsinki sai armon juuri juhannusaattona +viettää maan isän nimipäivää hänen itsensä korkeasti läsnäollessa; ja +siitä olisi paljonkin kertomista, mikä tässä ei voi tulla kysymykseen. + +Se Hjalmariksi sanottu nimetön runoniekka, joka viidessä viidettä +tavallista pehmoisemmassa ja sointuvammassa ruotsinkielisessä +säkeistössä, jotka painettiin Petter Jöraninpoika Nyström-vainajan +kirjapainossa Tukholmassa, kuvailee kuninkaan matkustusta Suomessa, +kertoo Helsingissä olosta seuraavalla hauskalla tavalla: + + Vainiot täysine tähkineen + ne häntä nyt kunnioittaa. + Paimenet käy kotimatkalleen + ja karjansa kokohon soittaa. + Linnut laulavat kirkkaimmin, + ja saaret ja kummut kaikuu. + Lehdot on kylvetty kukkasin; + ja leikit lasten ne raikuu. + + Terve, oi kuningas lempein, + isä Pohjolan, terve sulle! + Toivomme nuoret ja vanhatkin + vain onnea siunatulle. + AADOLFIN päivää jos juhlimaan + Hän luonamme käy, nimi loistaa. + Vuodet ei, ei kateuskaan + voi muistoas' Suomesta poistaa. + +Kesäkuun 27. päivänä kuningas matkusti Porvooseen ja täällä olivat, +paitsi muita juhlallisia laitoksia, lukiolaiset hiellä ja vaivalla +pystyttäneet lukion eteen kaksi pyramidia, joissa oli kokonaista +kahdeksan maisteri Johan Borgströmin sepittämää komeaa latinankielistä +päällekirjoitusta; niistä panemme tähän neljännen: + + In + Communis gaudii cumulatissimi, + Subjectionis devotissimae, + Fidei integerrimae + Et obsequii consummatissimi + Tesseram + A musis Borgoënsibus Consecratam.[15] + +Kertomus kaikista niistä riemun ja kunnioituksen osoituksista, joilla +kuningas Aadolf Fredrik Suomessa vastaan otettiin, riittäisi yksinään +täyttämään suuremman kirjan kuin ovat kertomukset Mariuksen, Caesarin +ja Pompeiuksen riemukulkueista. Riittänee, kun mainitsemme, että +kuningasta yleensä tervehdittiin ihastuksella, jossa tuon alamaisen +kaunopuheisuuden vaahdon takana oli paljon todellista ystävyyttä ja +rakkautta, jonka tämä hyvä hallitsija hyvin ansaitsikin. Turussa, jossa +hänen majesteettinsa asui kenraalikuvernööri, kreivi Rosenin luona, +piti hovisaarnaaja Gabriel Timotheus Lutkeman komean puheen +kuningattaren nimipäivänä, jonka jälkeen, paitsi muita, koulun rehtori, +maisteri Martin Gråå, lausui hengellisen tervehdysrunoelman, joka ei +vielä ole aivan kokonaan peittynyt yhden vuosisadan lumen alle ja joka +hyväntahtoisuudessaan ei ole niin pöyhistelevä kuin monet muut +samanlaiset. Hymähdellen lukee jälkimaailma, mihinkä valtakunnalle ja +hengelle vaaralliseen uhkayritykseen kuningas oli antautunut, +matkustaessaan Suomeen komeassa laivassaan ja kulkiessaan ympäri maata +upeissa vaunuissaan. Viidennessä säkeistössä ylistetään nimittäin +kuningasta siitä, ettei hän "säästä kallista henkeään", + + ... vaan uskoo sen, + niin suureks' iloks' Suomellen, + ja meren, metsäin hoivahan + ja vuorten myöskin jyrkkien + ja korven kulkemattoman, + näin käydäksensä siunaten + vain oikeuttaan, armoaan + nyt kaikkein kesken jakamaan. + +Kun hänen majesteettinsa, matkustaessaan Lohtajan kautta Pohjanmaalla, +näki hyväksi syödä aamiaista nurmikolla maantien vieressä, pystytettiin +näin merkillisen tapauksen ikuiseksi muistoksi kivinen muistopatsas, +jota jälkeentulevat vielä tänäkin päivänä voivat sillä paikalla +ihastuksekseen katsella. Kuninkaan Torniossa käydessä verrattiin häntä +keskiyön aurinkoon, joka siihen aikaan paistaa kaukana pohjolassa, +j.n.e. + +Mutta vaikkakin kunnon suomalaiset olisivat kuinka tahansa hyörineet +kuninkaansa ympärillä -- oli heidän alamainen ihastuksensa kuitenkin, +verrattuna ruotsalaisten kuninkaan palatessa osoittamaan ihastukseen, +kuin karhun kömpelöä kohteliaisuutta loistavasti välkkyvän +ilotulituksen rinnalla. Upsalan akatemia pani toimeen erityisen +juhlallisuuden, jossa pidettiin latinankielisiä runomittaisia puheita +ja väiteltiin kuningattaren käskystä "tieteiden etevämmyydestä +keskenään." Tervehdysrunossaan sanoo Martti Hedenberg muun muassa: + + Niinkuin päivä kiertää kautta taivahan + ja paistaa yli kaiken laajan maailman; + niin KUNINKAAMME valaissut on valollaan + _Perman_, Suomen suot ja kylmän _Thulen_ maan j.n.e. + +Drottningholman puutarhassa toimeenpani Loviisa Ulriika, puolisonsa +onnellisen kotiintulon viettämiseksi, kolme kuvaelmaa käsittävän +paimennäytelmän, joka oli hyvin hupainen lukea. Tätä tilaisuutta varten +kirjoitti myös A. Nicander "Iloajatuksia", kertoen, kuinka kaikki veden +ja ilman haltiat olivat matkalla olleet apuna, niin että vieläpä + + Tritonin suomuinen karja se pystytti harjansa ilmaan. + ... _Taivaskin_ ihastui ja riemusta liikkui _manner_. + ... Ontosta vaskesta nyt taratantara kaikuvi kauas, + tykkien suustakin säihkyvi tulta ja paukkina kuuluu. + +Tukholmassa oli riemu yhtä suuri. Runoja ja ilopuheita rakeili siellä +ehtimiseen, niin että surisi korvissa. Meidänaikaisten kuninkaallisten +nimipäivän-puhaltajain mallit tavataan näissä viattomissa ilorunoissa, +joissa kuningas ja aurinko olivat yhtä eriämättömät kuin Orestes ja +Pylades -- joissa "Kaarlein ylistystä" luvataan sankarille, "joka +rauhan meille antaa, miekkaa tupessa vain kantaa", ja AADOLFIN ja +LOVIISAN nimeä + + Beltistä Litis-vuonoon asti + palvotaan jumaloitsevasti. + +Pahaan pulaan joutui muuan näistä hyvänsuopaisista runoilijoista, kun +sattui sanoissaan erehtymään seuraavalla tavalla: + + _Naso_ hän Kreikan sankarien + on tekoja laulanut julki. + Sinun jos näki hän elänehen, + niin toisinpa virtensä kulki! + Sankarit nuo ne vain tuhoja toi, + mut Sulla on rauhan haaksi. + Ihmekö siis, jos kiitokses' soi, + teet kaikki kuin autuaaksi. + +Kohta tämän jälkeen eräs säälimätön arvostelija vastasi tähän runoon +Tukholman "Lärda Tidningarissa" näin: + + Jos _Maro_, tuo suuri, mi lauleli niin, + ettei ole vertaistansa, + ois joutunut kanssasi kamppauksiin, + hän viejälle kunniansa + olis antanut pampustansa. + + + + +17. KAHDEN KUNINKAAN PÄIVÄ. + + +Tuskin oli aurinko eräänä kauniina kesäaamuna noussut, kun syntyi +vilkasta elämää ja liikettä pienessä Vaasan kaupungissa kaukana +Pohjanmaalla. Yöllä oli näet levinnyt tieto, että kuninkaallinen +majesteetti oli saapuva Vaasaan hyvään aikaan iltapäivällä. + +Maaherra Piper, joka velvollisuutensa mukaisesti oli mennyt läänin +rajalle maan isää vastaan, lähetteli vielä erityisen sanansaattajan +mukana käskyjä ja määräyksiä siitä, miten kaupungin tulisi olla +parhaassa kunnossa tämän korkean matkustajan vastaanottamiseksi. +Kaikki, mikä vielä oli jäänyt viimeiseen hetkeen asti, oli siis +kiireesti siivottava, siistittävä ja koristettava niin kauniisti kuin +suinkin mahdollista. Kunniaportti oli rakennettu tulliin, ja kaikki +kaupungin nuoret neitoset olivat innokkaassa toimessa sitä kukilla ja +lehvillä kaunistaakseen. Kaikista puutarhoista oli riistetty äsken +puhjenneet ruusut; kaikki niityt olivat saaneet luovuttaa sinikellonsa, +ketoneilikkansa ja nurmikuismonsa. Koivuista ja pihlajista oli lehviä +riivitty; katajan havuja ripoteltiin tullista alkaen kauas pitkin +tietä, mutta tullin sisäpuolelle levitettiin unikukan lehtiä. +Kunniaportissa loisti, paitsi muita koristuksia, _jemna_-kiehkuroita ja +muhkeat kuninkaalliset nimikirjaimet, joiden alla oli Vaasan kaupungin +vaakuna. Maaherran asunto Korsholmassa oli uudestaan maalattu ja se +keikaili siinä niinkuin neljän- tai viidensadanvuotias kaunotar suinkin +voi. Vanha kirkko oli niin ikään tomutettu, pesty, lehditetty, ja isot +messinkikruunut olivat kirkkaat kuin aurinko. Koulun, joka keskellä +kesää muuten oli autio, puhdisti ja siisti kaupungin koulunuoriso. +Yksin tuo uusi "hapanlähdekin", jota kaksi vuotta tätä ennen oli +ruvettu käyttämään, oli saanut komean katoksen, ja kylpyvieraat olivat +hankkineet komean hopeamaljan, tarjotakseen siitä hänen majesteetilleen +tätä oivaa juomaa. Sanalla sanoen, koko Vaasa ja sen silloiset 1222 +asukasta oli suurimmassa puuhassa ja mitä merkillisimmän odotuksen +vallassa. Muuta ei ajateltukaan, muusta ei puhuttukaan kuin +kuninkaasta. Maalaisia alkoi jo isoissa joukoissa virrata kaupunkiin ja +keräytyä eteläisen tullin luo. Kaikki kantoivat pieksuja kädessään +niinkuin suurina juhlapäivinä, valmiina vetämään ne jalkaansa maan isän +kunniaksi. Kylien keikareilla oli kukonsulkia lakissa; tytöt olivat +seppelöidyt ruiskukkakiehkuroilla; ukot olivat kaapineet parran +puukoillaan, ja muutamat emännät herättivät toisten kateutta koreasti +huolitetuilla tykkimyssyillään, jotka silloin juuri olivat alkaneet +tulla muotiin ja joita pidettiin niin sanomattomana ylellisyytenä, että +papit usein ottivat näistä myssyistä aiheen nuhdesaarnoihinsa. + +Koko Vaasassa oli ainoastaan yksi talo, joka ei näyttänyt ottavan osaa +tähän yleiseen puuhaan, ja se tapahtui siitä syystä, että toinen +kuningas tavallaan oli yhtä hyvä kuin toinenkin. + +Vanha valtiopäivämies Lauri Larsson, tavallisesti porvariskuninkaaksi +nimitetty, täytti tänään kuudennenyhdeksättä ikävuotensa. Hänen +syntymäpäiväänsä oli lukuisa suku aina viettänyt suurin +juhlallisuuksin. Kaupungin pormestari oli harvoin laiminlyönyt +tulemasta raatimiestensä kanssa onnentoivotuksille tämän korkeassa +arvossa pidetyn miehen luo, eikä itse maaherrakaan ollut katsonut +arvoaan alentavaksi silloin tällöin yhtyä kaupungin viranomaisten +onnentoivotuksiin. Näin oli vuosi vuodelta syntymäpäivä toisensa +jälkeen hiljalleen liittynyt ja kasvanut tämän vanhan miehen harmaalle +päälle, niinkuin venäläisessä helmitaulussa rengas vähitellen liittyy +renkaaseen, kunnes lukumäärä on täysi. Larsson oli nähnyt sekä hyviä +että pahoja päiviä, kokenut köyhyyttä ja rikkautta, surua ja iloa, +kunniata ja nöyrtymystä; mutta hän oli kantanut elämänsä vaikeudet +arvokkaasti, niiden alle murtumatta, ja sentähden ei kukaan ollut +voinut kieltää häneltä kunnioitustaan hänen ahtaimpinakaan aikoinaan, +kun köyhyys näytti tulevan olemaan hänen töittensä ja toimiensa palkka. +Nyt oli hän taas, joskaan ei niin rikas kuin moni luuli, niin kuitenkin +kaikin puolin paikkakuntansa etevin kauppias, mitä tuli varallisuuteen, +kokemukseen ja yhteiskunnalliseen arvoon, ja sentähden hänen +kuudesyhdeksättä syntymäpäivänsä ei suinkaan olisi ollut sen vähemmin +tärkeä tapaus kuin edellisetkään Vaasan kaupungille, ellei se olisi +sattunut juuri sille päivälle, jolloin porvarismajesteetin ehdottomasti +piti joutua valtakunnan majesteetin varjoon. + +Larssonin perhe ei siis tänä päivänä voinut odottaa kaupungin +virastoja, eikä edes ketään muuta kuin oman suvun jäseniä; mutta juuri +suvulle oli tämä päivä tavallista merkillisempi. + +Vanha kantaisä -- joka, vaikka olikin jättänyt enimmät asiat vanhemman +poikansa hoidettavaksi, kuitenkin aina edelleen pysyi suvun päämiehenä +-- oli tuntenut vuosien painavan ja luullut huomaavansa, että tämä +syntymäpäivä tulisi olemaan hänen viimeisensä. Hän oli sentähden jo +keväällä ilmoittanut halunsa saada tänä päivänä, heinäkuun +kahdeksantenatoista, nähdä kaikki tämän laajalle levinneen suvun +jäsenet, suuret ja pienet, kokoontuneina ympärilleen Vaasaan. Tämä +hänen halunsa oli käsky, jota ei kukaan tahtonut eikä tohtinut olla +täyttämättä. Sukurakkaus oli silloin paljon kiinteämpi side kuin meidän +aikanamme; neljännen tai viidennen polven heimolaisia pidettiin silloin +vielä täysinä sukulaisina, jotavastoin meidän aikanamme kolmannen +polven serkukset tuskin muistavat toisiaan. Mutta paitsi sitä, että +kaikki Larssonit pitivät itseään saman rungon vesoina, oli se huhu +kaukaisempien sukulaisten kesken käymässä, että porvariskuningas tahtoi +viettää tätä syntymäpäiväänsä tekemällä testamentin, josta murusia +kenties putoilisi loitommallekin rikkaasta emäpuusta, kun asianomaiset +eivät vain poisjäämällä loukkaisi vanhusta -- syy, jonka olemme nähneet +mainittunakin siinä kutsussa, minkä Eerikki Ljung sai Hammarbyhyn +äidiltään Munsalasta. + +Jo useita päiviä ennen määräpäivää oli suku kokoontunut eri haaroilta, +ja nyt olivat kaikki valmistuneet esittämään onnentoivotuksiansa. + +Kello oli neljä aamulla; siihen aikaan tavallisesti Larssonin perheessä +noustiin. Iso sali oli pesty ja lehditetty; se oli keskellä entistä +asuinrakennusta, johon Larsson oli taas muuttanut asumaan, sittenkun +hänen varallisuutensa oli korjautunut ja hänen pahin kilpailijansa, +vävy raatimies Blom, oli sattunut ennen appeaan kallistamaan päänsä +ikuiseen lepoon. Vastapäätä ovea kunniaistuimen yläpuolella riippui +vieläkin, niinkuin entisinäkin aikoina, Kaarle XII:n muotokuva ja se +oli nyt, samoin kuin aina ennenkin kaikissa juhlatilaisuuksissa, +kukilla seppelöity. Tämä suuri nimi heijasti yhä edelleen valoaan yli +koko kahdeksannentoista vuosisadan ja etemmäksikin. + +Vaikka sali oli Vaasan suurin yksityishuone, ja vaikka ei ketään muuta +kuin sukulaisia ollut läsnä näin varhain aamulla, oli huone melkein +täynnä väkeä. Heitä oli yli yhdeksänkymmenen hengen, miehiä, naisia, ja +lapsia, kaikki mielestään likeisessä sukulaisuudessa kantaisän kanssa. + +Porvariskuninkaalla oli ollut kolme poikaa: Lauri, Matti ja Bertel. +Vanhin poika Lauri, joka oli menettänyt toisen silmänsä Norjan +sotaretkellä ja nyt oli kauppahuoneen johtaja, oli itse harmaantuva, +seitsemänkuudettavuotias mies ja lukuisan perheen isä, jolla oli neljä +poikaa, viisi tytärtä ja viisi tai kuusi lapsenlasta. Häntä lähin poika +Matti, Isokyrössä asunut maanviljelijä, oli kuollut, mutta oli jättänyt +jälkeensä vaimon ja kuusi tytärtä, jotka nyt olivat saapuvilla, kaksi +heistä miehineen ja lapsineen. + +Kolmas poika Bertel oli elossa ja näytti lisäksi erittäin +hyvinvoivalta. Hän oli ainoa veljeksistä, joka oli astunut opin teitä, +oli pappi, kuudenviidettä vuoden vanha, kirkkoherrana L:ssä, ja tuli +kookkaana ja ruumiikkaana saapuville yhdeksän poikansa kanssa, joista +kaksi vanhinta äskettäin oli tullut ylioppilaaksi. + +Vielä oli vanhalla Larssonilla ollut kolme tytärtä: Kaisa, Veronika ja +Ester. Molemmat vanhemmat sisarukset olivat kuolleet, Veronika +naimatonna; mutta Kaisa oli ollut naimisissa raatimies Blomin kanssa ja +jättänyt jälkeensä kolme nuorta kukkaa,[16] jotka eivät olleet +laiminlyöneet saapumasta tänne, perinnön toivossa. + +Sitäpaitsi oli valtiopäivämiehellä ollut kolme veljeä ja neljä sisarta. +Nämä olivat kuitenkin kaikki kadonneet maan päältä, useimmat heidän +jälkeläisistään samaten, mutta näistä oli täällä kuitenkin viidentoista +tai kahdenkymmenen paikoilla saapuvilla. Näiden joukossa oli Maria +Larsson, Elias Pietarinpojan leski Munsalasta, kuuden lapsensa kanssa, +joiden joukossa nuori ystävämme, lukiolainen Eerikki, joka oli ottanut +nimekseen Ljung. + +Maria Larsson oli nyt lähes viidenkymmenen vuoden vanha, mutta hänessä +näkyi yhä vieläkin jälkiä siitä tavattomasta kauneudesta, joka hänen +nuoruudessaan oli saattanut hänet niin paljon vainon alaiseksi. Kun +näki hänet Ester Larssonin rinnalla, niin näki kesän ja syksyn +rinnakkain, molempien kasvoista surumielisyyden vivahduksen, mutta tämä +vivahdus oli viehättävän kaunis. Ester Larsson ei ollut enää nuori +hänkään -- ei enää se huimapäinen villikko, joka ratsasti Korsholman +vallien luona tai kadotti sukkanauhansa Vähäkyrön metsään -- eikä +myöskään se oikullinen, rohkea tyttö, joka heittäytyi ulos ikkunasta +Tukholmassa, eikä se itkettynyt ja hylätty, joka taisteli kohtaloaan +vastaan Falkbyn kartanossa -- hän täytti kohta yhdeksänkolmatta vuotta. +Mutta hän oli ulkonäöltään terve ja kukoistava niinkuin olisi ollut +vasta kahdenkymmenen vanha. Merkkejä sydämen kovista taisteluista, +joissa hän oli niin suurta rohkeutta ja kieltäymystä osoittaen päässyt +voitolle, näkyi ainoastaan kauniiden silmäin syvällisessä totisuudessa +ja eräässä huulien ympärillä olevassa piirteessä, joka muistutti isän +lujaa, tarmokasta luonnetta. Ester Larsson ei ollut koskaan ollut +täydellinen kaunotar, niinkuin hänen serkkunsa Maria, mutta monen +mielestä he olivat hyvin toistensa näköiset. Vaikka oli kaksikymmentä +vuotta väliä heidän iässään, pisti kuitenkin tämä yhdennäköisyys nyt, +kun he seisoivat rinnakkain, heti kohta silmään. Kummallakin oli +käytöksessään jotakin Pohjanmaan naisen päättäväisestä ryhdistä: +ruotsalaista tarmoa, suomalaista alistumista. Molemmat olivat älykkäitä +naisia, molemmissa oli hienoutta ja suloutta, mikä oli saavutettu +seurustelemalla ylhäisempien yhteiskuntaluokkien parissa ja mikä +tuntuvasti erotti heidät heidän nykyisestä ympäristöstään. Mutta kun +Maria Larsson -- me kutsumme häntä yhä edelleen näin -- oli rakennettu +pehmeämmästä aineesta ja näytti pikemmin olevan luotu rakastamaan ja +kärsimään, todisti Esterin koko käytös tarmokasta, vastuksissa +lannistumatonta luonnetta, jossa voimakkaat intohimot ja iäti +kulumattomat tunteet taistelivat vallasta lannistumattoman +tahdonlujuuden kanssa. + +Tällaisiksi olivat elämän vaiheissa muuttuneet nämä naiset, jotka +olemme nähneet heidän nuoruutensa ja heidän rakkautensa ensimmäisen +suloisimman kukoistuksen aikoina ja jotka nyt kyllä olivat rakkaimmat +toiveensa menettäneet, mutta kuitenkin seisoivat pää pystyssä +jumalanpelkoon juurtuneina ja hyvän omatunnon rauhasta nauttien. He +kohtasivat nyt toisensa ensi kerran monen vuoden kuluttua ja virkkoivat +toisilleen muutamia sanoja, odottaessaan vanhaa valtiopäivämiestä, joka +vielä viipyi kamarissaan tänä varhaisena aamuhetkenä. + + + + +18. KUNINGAS DAAVIDIN KAHDEKSASTOISTA PSALMI. + + +Maria Larsson talutti lapsensa Esterin luo. + +-- Tässä on minun vanhin poikani, Elias, neljänkolmatta vuoden vanha, +kirjanpitäjä Kepon sahalla. Hän on isänsä näköinen. + +Nuori Elias teki kumarruksen, kankean kuin sahatukki, joka on kymmentä +tuumaa latvastaan. + +-- Tässä, -- jatkoi Maria, -- ovat minun neljä tytärtä Maria, Sigrid, +Veronika ja Ester, tämä viimeinen kahdeksanvuotias. Hän on sinun +näköösi, sentähden hän on sinun kaimasi. + +Tytöt niiasivat niin, että heidän lyhyet punaraitaiset juhlahameensa +lakaisivat katajanhavuja ympyröiksi lattialla. Kaikki he olivat +erinomaisen kauniita lapsia, mutta Sigridistä, joka oli järjestyksessä +toinen, uhkasi kerran tulla äitinsä veroinen kaunotar. + +-- Ja tässä, -- jatkoi äiti ymmärrettävällä ylpeydellä, taluttaen esiin +nuoremman poikansa -- tässä on poikani Eerikki, jonka vast'ikään olen +saanut Ruotsista takaisin. + +Eerikki, pää vielä täynnä kuninkaallisia henkilöitä, teki kumarruksen, +joka ei ensinkään tuntunut sahatukilta, mutta sen sijaan nosti makean +hymyilyn Ester Larssonin huulilla. Tämä suuteli kaikkia tyttöjä, otti +Eerikkiä leuan alta kiinni, oikaisi hänen päänsä ja sanoi: -- Katso +ylös sinä, jolla on äitisi leppeät silmät ja isäsi uljas otsa! Mutta +missä ihmeessä sinä olet oppinut noin koreasti kumartamaan? Luulisipa, +että olet ollut hovissa. + +-- Eipä aivan ilmankaan, -- naurahti Eerikin äiti, kenties vähän, aivan +vähän mielissään Eerikin ylhäisistä tuttavista, vaikka hänellä +itsellään oli ollut niin kovin vähän iloa korkeista ihailijoistaan. + +-- Hovissa? -- toisti Ester kummastuneena. + +-- Minä olen asunut kreivi Bertelsköldin luona Drottningholmassa, -- +vastasi Eerikki hämillään. + +Molemmat naiset punastuivat, mutta eri syistä. Maria Larsson ajatteli +_sitä_ Bertelsköldiä, joka kerran oli ollut hänet häpeään heittää -- +Ester Larsson ajatteli _sitä toista_, jonka kuva oli niin +lähtemättömästi kätkeytynyt hänen sydämensä sisimpään. + +-- Hän kyseli paljon tädistä ja sanoi tädin ja hänen olleen vanhat +ystävät, -- jatkoi Eerikki, tietämättä, minkä tunteiden myrskyn hän +näillä sanoilla nostatti. + +Ester Larsson kääntyi pois salatakseen sitä punastusta, joka tulvahti +hänen kasvoilleen. Maria puristi ääneti hänen kättänsä. Maria yksin +ymmärsi Esterin. Hänelle yksin oli Ester kertonut kaikki. + +-- Minä luulin sinua kyllin lujaksi voidaksesi unohtaa! -- kuiskasi +hän. + +-- Oi, minä olen taistellut muistoja vastaan hengen ja kuoleman uhalla! +-- kuiskasi Ester. -- Mutta tämä ei ole enää vääryyttä, tämä on +kohtalon ivaa. + +Meidän tulee mainita, että Ester nyt kymmenen vuoden kuluessa -- aina +siitä asti, kun Bertelsköld herkesi hänelle kirjoittamasta -- aina +siitä asti, kun hän, eräänä katkerana päivänä, oli kuullut hänen +naimisestaan -- tahallaan oli välttänyt kaikkia kysymyksiä, kaikkia +tietoja hänen myöhemmistä elämänvaiheistaan. Ja niin aava oli meri +heidän molempien välillä, ettei Ester vielä tänäkään päivänä tiennyt +että kreivi jo kolme vuotta oli ollut leskimies. + +Onneksi aukesi samassa kamarin ovi, ja porvariskuningas astui sisään. + +Tämä voimakas ja ylpeä mies oli paljon muuttunut niinä kahtena- tai +kolmenatoista vuotena, jotka olivat kuluneet siitä, kun viimeksi näimme +hänet. Tuo ennen niin jäykkä ja suora selkä oli köyristynyt vuosien +taakan alla; hänen tukkansa oli käynyt lumivalkeaksi, hänen luja, +ahavoitunut ihonsa oli kellastunut ja rypistynyt, hänen käyntinsä oli +kompastelevaa, ja hänen luiseva, ryppyinen kätensä nojasi vankkaan +keppiin. Kuitenkin hänessä oli vielä jäljellä paljon muinaista +päättäväisyyttä ja mahtavaa ryhtiä, ja hänen katsantonsa oli yhtä luja +kuin ennen, kun hän nyt tervehti lukuisaa, kokoontunutta sukuaan ja +kävi kehenkään nojaamatta lehdillä ja kiehkuroilla peitetylle +kunniaistuimelleen istumaan. + +Lauri Larsson nuorempi aloitti nyt kovalla äänellä virren, johon kaikki +yhtyivät. Virsi oli vanhuksen mielivirsi, n:o 301, kolmen miehen +kiitosvirsi tulessa. Vuosi vuodelta, hyvinä ja pahoina aikoina, olivat +lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset aina tänä päivänä veisanneet +mainitun virren Larssonin kodissa, ja nytkin kuului vanhain ja nuorten +huulilta samat voimalliset sanat: "Herra kiitett' olkoon, isäimm' +Jumala!" + +Kun tultiin laulukertoon: "Ylistäkäät hänt' tott'. Hän tuo hurskaat +tuomiot, Eikä uskovit' unhot'!" -- yhtyi vanhuksen vapiseva ääni +virteen ja hän veisasi kaikki yksitoista säkeistöä aina virren loppuun +saakka. Sitten astuivat kaikki sukulaiset esiin ja esiteltiin nimeltään +-- sillä monta noista vielä kasvavista näki vanhus nyt ensi kerran, +toisten nimet oli hän unohtanut -- ja lausuivat yksi kerrallaan +onnentoivotuksensa. Kaikille oli harmaapäisellä vanhuksella jokin +ystävällinen kysymys tai jokin rohkaiseva sana. Näin leppeänä ei oltu +vielä milloinkaan ennen nähty tätä jäykkää, töykeätä, usein kovaa +porvariskuningasta, ja moni päätteli siitä mielessään, että hänen +päivänsä kohta oli päättyvät. + +Sen kauemmin ei tämä juhlallisuus kestänyt. Sen päätyttyä annettiin +lapsille rusinoita ja piparkakkuja, vanhemmille sitävastoin kahvia, +joka kuningas Fredrikin aikana oli alkanut tulla jotenkin yleiseksi +Ruotsin kaupungeissa, mutta jota vielä katsottiin niin kalliiksi ja +erikoiseksi Suomessa, että sitä käytettiin vain varakkaissa taloissa ja +juhlatilaisuuksissa. Sekä kahvi että rusinat nautittiin juhlallisesti +vaiti ollen, sillä niin suuri oli kunnioitus suvun päätä kohtaan, että +niin kauan kuin hän istui kunniaistuimella, ei kukaan muu tohtinut +avata suutansa, ellei vanhus häneltä suorastaan kysynyt jotakin. + +Hetkisen kuluttua viittasi vanhus "silmäinsä valon" Esterin luoksensa +-- Ester oli hänen silmäinsä valo kahdellakin tavalla -- ja käski hänen +lukea ääneen kuningas Daavidin kahdeksannentoista psalmin. Ester +istuutui isänsä viereen, avasi Kaarle XII:n ison raamatun ja luki +kuuluvalla, sointuvalla äänellä: + +"Sydämestäni sinua rakastan, Herra, minun voimani, Herra minun +kallioni, linnani ja auttajani. Jumalani, vuoreni, jonka turviin +pakenen, kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni... Silloin maa vapisi +ja järkkyi, vuorten perustukset horjuivat; ne vapisivat, sillä hänen +vihansa syttyi. Savu suitsui hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen +suustaan, salamoita kirnusi hänestä. Hän taivutti taivaan ja astui +alas, musta pilvi jalkain alla. Ja hän ajoi keruubilla ja lensi, ja hän +liiteli siivillä tuulen; hän pani pimeyden peitoksensa, verhoksensa +mustat vedet ja paksut pilvet... Hän ojensi kätensä korkeudesta ja +tarttui minuun, veti minut suurista vesistä ylös, hän pelasti minut +voimallisesta vihollisesta, vainoojistani, jotka olivat minua +väkevämmät. He hyökkäsivät kimppuuni hetkenä hädän, mutta Herrasta tuli +mulle turva; hän toi minut ulos ahdingosta, hän pelasti minut, sillä +hän on mieltynyt minuun... Niin, sinä soihtuni sytytät, Herra, +Jumalani, joka valaiset pimeyteni... Eläköön Herra, kiitetty kallioni +olkoon, ylistetty autuuteni Jumala!" + +-- Lapsukaiseni, -- jatkoi vanhus psalmin hengessä, kun tytär oli +lopettanut, -- rakkaat lapsukaiseni, kun ne olemme koolla pyhän +Raamatun, meidän linnamme ja kalliomme ympärillä, niin tahdon, +ennenkuin teistä eroan, olla elävä todistus Jumalan sanan totuudesta. +Katsokaa minuun, kun istun tässä vanhana ja harmaana jälkeläisteni +keskellä. Koko minun pitkä elämäni on Herran edessä kuin savu, jota +tuuli ajelee, eikä sen sijaa enää kohta löydetä ihmisten joukosta. +Mutta ihmeellisesti minun on käynyt maailmassa, ja minä saanen sanoa +kuningas Daavidin kanssa, että Herra on vetänyt minut suurista vesistä, +pimeydestä ja maanjäristyksestä, ja auttanut minua monista +vihollisista, jotka olivat minua väkevämmät. Viiden kuninkaan aikana +minä olen elänyt ja nähnyt hyviä ja pahoja päiviä koko Ruotsin +valtakunnassa ja erittäinkin tässä Suomenmaassamme. Lasna ollessani +hallitsivat mahtavat herrat suurella komeudella köyhää kansaa, ja minä +opin kehdosta alkaen, ettei lähde mitään hyvää herrain hallinnosta. +Minusta tuli nuorukainen, ja silloin tuli tarmokas ruhtinas, jonka +aikana maa oli onnellinen. Minusta tuli mies, ja minä näin valtakunnan +onnen kuolevan yhdennentoista Kaarlen kanssa. Silloin tuli kovia +nälkävuosia, jolloin pellot olivat mustat kuin haudat ja toinen puoli +kansaamme surkastui pois kuin lehdet syksyllä, mutta eloon jääneet +kuljeksivat siellä täällä niinkuin kummitukset, ja äidit söivät +kuolleita lapsiaan. Ei suinkaan kukaan silloin uskonut niin kovaa aikaa +koskaan enää tulevan, mutta Herra tiesi vielä panna mitan kukkuralleen. +Kohta nälän jälkeen tuli rutto maahan, ja ruton jälkeen vyöryi sota +kaiken Suomenmaan ylitse murhaten ja hävittäen. Silloin olin mies +parhaassa iässäni, eikä minun ollut mahdollista itkeä naisen kyyneliä, +mutta varjelkoon teitä Jumala, rakkaat lapseni, kokemasta koskaan niin +surullisia aikoja. Sillä silloin totisesti maa vapisi ja järkkyi, ja +vuorten perustukset horjuivat Herran vihan edessä, ja tuli suitsui +hänen suustaan, ja musta pilvi oli hänen jalkainsa alla. Mutta +katsokaas, tästä synkästä, vapisevasta pimeydestä, jolloin metsänpetoja +oli paljon enempi kuin ihmisiä, jolloin hävityksen kauhistus täytti +temppelit ja maamme oli erämaana ja näytti iäti kadonneen Jumalan +Kaikkivaltiaan kuluttavassa tulessa, silloin Hän auttoikin meitä +kaikesta tästä suuresta hädästämme ja lähetti meille viimein rauhan +kaikissa meidän suruissamme. Minä näin suuren kuninkaan Kaarlen +samoavan sotaan parrattomana poikana, minä kuulin maailman äärten +kaikuvan hänen kiitostansa; minä näin hänen palaavan köyhänä, +yksinäisenä pakolaisena tähän valtakuntaan, joka hänen tähtensä +vuodatti verensä: -- minä menetin, niinkuin monet tuhannet muut hänen +tähtensä kaikki, mitä minulla oli, enkä kuitenkaan voi vielä tänäkään +päivänä, hänen katsellessaan minua tuolta seinältä, sanoa hänestä muuta +kuin: Jumala siunatkoon tuon sinisen takin alla olevaa rehellistä +sydäntä. + +Tässä ääni vavahti, ja vanhus oli hetken aikaa vaiti, mutta kohta hän +jatkoi taas vakavalla äänellä: + +-- Niin, minä olen kuullut rottain jyrsivän hänen hautapatsastaan, ja +kauppiaana saattanen sanoa, että köyhinä me sen luota lähdimme, mutta +sen me siitä kuitenkin voitimme, että näimme Jumalan käden päällämme +sekä vihassa että armossa. Lapsukaiseni: sitä maata, joka nääntymättä +voi kantaa semmoisia kuormia, ei ihmisen käsi voi koskaan perin pohjin +tuhota. Kansaa, joka on kokenut ja kestänyt semmoiset ajat ja jälleen +noussut pystyyn, ei mikään voima tässä maailmassa voi pyyhkiä pois +elävitten joukosta. Vaikka vuoret kaatuisivat päällemme ja majamme +olisi pimeä ja sakea kuin musta pilvi, niin on Herra kumminkin ottava +meidät siitä ulos ja saattava meidät avaruuksiin, sillä hän mielistyy +tähän kansaan, ja Hän on tekevä pimeytemme valkeudeksi. + +-- Tämän jälkeen minä olin jo vanhaksi käynyt, mutta näin kruunuja ja +mahtavuuksia -- näin koko maamme toistamiseen vihollisen käsissä -- +näin noiden monien herrain jälleen hallitsevan, vaikka he hallitsivat +kansan nimessä. Itsestäni en tahdo paljon sanoa: minä olen ollut niin +köyhä, ettei minulla ollut kiveä, jota vasten olisin pääni kallistanut, +ja kuitenkin on Herra uudelleen siunannut minua, halpaa työmiestä, +tavaralla ja omaisuudella -- minulla on ollut monta vihollista ja +parjaajaa, minä olen paennut kodista ja konnulta niin köyhänä ja +hylättynä, etten odottanutkaan enää kohtaavani rehellistä katsetta, ja +kuitenkin on Jumala säästänyt minua kelvotonta syntistä tähän päivään +asti, jolloin näen sukuni vihertävän kuin laakson viinipuun ja näen +ympärilläni koko tämän huoneen täynnä sukulaisia ja jälkeläisiä aina +kolmanteen ja neljänteen polveen. Herra elää, kiitetty kallioni olkoon, +ylistetty autuuteni Jumala! + + + + +19. SUKULIITTO. + + +-- Yhden asian lasken kumminkin teidän sydämellenne -- jatkoi vanhus -- +ja se on -- lähinnä kaikkea viisauden alkua -- isien oppi, jota koko +meidän sukumme aina on tunnustanut. Minun isoisäni isän aikana eli +Isokyrössä eräs mies nimeltä Aaron Perttilä, joka oli ollut kuningas +talonpoikain kesken ja jota sentähden sanottiin talonpoikaskuninkaaksi. +Tämä Aaron Perttilä oli ollut yksi talonpoikain johtajia nuijasodassa, +ja koko hänen elämänsä oli alinomaista taistelua kansan _puolesta_ ja +sitä valtaa _vastaan_, joka asettuu kuninkaan ja kansan väliin ja joka +vielä tänäkin päivänä hallitsee Ruotsin valtakuntaa, nimittäin +aatelistoa vastaan. Hänen heimostaan Herra antoi kaksi haaraa kasvaa. +Perttilällä oli yksi ainoa tytär, ja hänestä polveutuvat Bertelsköldin +kreivit, jotka kaikkina aikoina ovat kuuluneet niihin, jotka +ylenkatsovat kuninkaan valtaa, samalla kun polkevat kansaa. Perttilällä +ei ollut poikaa, mutta hän otti minun isoisäni ottopojakseen; antoi +hänelle siunauksensa ja kodin ja konnun ja -- nyt otti Larsson vanhan +tammivartisen kirveen, joka riippui seinällä -- antoi hänelle tämän +kirveen. + +Kaikki tunkeutuivat lähemmä, nähdäkseen suvun perityn kalleuden, ja +vanhus jatkoi: + +-- Niin, katselkaa tätä kirvestä, lapseni, se ei tee pahaa kenellekään, +siinä ei ole mitään noituutta. Se on vain työmiehen kirves, se ei +merkitse mitään muuta kuin työn kunniaa. Teidän tulee tietää, että tuo +talonpoikaiskuninkaan suvun ylhäinen haara on perinyt erään +pakanallisin ja paavillisin loitsuin noidutun kuparisormuksen, joka +tuottaa ajallista onnea, mutta iankaikkisen kadotuksen. Kirveen mukana +ei seuraa mitään perkeleen kiusauksia, se antaa vain ahkeruutta ja +työkykyä ja jokapäiväistä leipää, se synnyttää Herran pelkoa ja antaa +hyvän omatunnon sekä hyvinä että pahoina aikoina. Tämä, rakkaat +lapseni, on _meidän_ perintömme. Ja kas, Herran pelko on siunannut +työmme, siunannut sukumme, niin että meissä toteutuu Viisauden kirjan +5:1, että vanhurskas seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka +häntä ahdistaneet ja hänen työnsä hylänneet ovat. Tahdotteko pysyä +siinä lujina kaikkina elämänne päivinä? + +-- Tahdomme, -- vastasivat miehet ja naiset. + +-- Tahdotteko pysyä lujina sekä Herran pelossa, ahkeruudessa ja +tyytyväisyydessä että myös kansan vapauden ja kuninkaan oikeuden +puolella aatelistoa ja herroja vastaan, niinkuin vanhastaan on ollut +tapana Pohjanmaalla? + +-- Tahdomme, -- vastattiin. + +-- Tahdotteko, lapset, -- jatkoi vanhus juhlallisesti, -- luvata ja +vannoa saman, minkä teidän isänne ja äitinne ovat vannoneet: että +pelkäätte Jumalaa, kunnioitatte kuningasta, teette työtä kansanne +hyväksi ja elätte ja kuolette sen vapauden puolesta? + +-- Tahdomme, -- vastasivat lapset vapisevalla äänellä, sillä heitä +peloittivat nuo vakavat sanat, joista he ymmärsivät vain sen verran, +että niissä oli jotakin kuninkaasta. Ainoastaan Eerikki Ljung, joka +tähän asti oli ollut ääneti, seisoessaan siinä kahden aikakauden +välillä, ilmaisi myöntymyksensä miehuullisella äänellä. + +-- Otan siis Jumalan, joka kuulee meidät, lupauksenne todistajaksi, -- +jatkoi vanhus, ojentaessaan siunaten kätensä kokoontuneen joukon yli, +-- ja nyt, kun olette tämän luvanneet Jumalan Kaikkivaltiaan kasvojen +edessä, on minulla lisättävänä vain: Herra, nyt sinä lasket palvelijasi +rauhaan menemään, sillä nyt minä tiedän, että joskin kaikki horjuu, ei +ainakaan tämä suku luovu sinun kunniastasi ja kansan asiasta. Rakkaat +lapseni, ottakaa nyt minun siunaukseni, ennenkuin menen teidän +luotanne. Jumala antakoon teidän lisääntyä ja varttua kaikessa hyvässä. +Hän antakoon teidän kukoistaa kuin liljain vesiojain vierellä ja teidän +kanssanne kaiken meidän maamme, että se olisi yksimielinen, vapaa ja +onnellinen lain ja oikeuden turvissa ja Korkeimman varjeluksen alla +aina ajan täyttymiseen asti. Kiitetty olkoon Hänen pyhä nimensä! + +-- Amen! -- sanoi eräs ääni, ja kun kaikki katsahtivat taaksensa, +seisoi oven suussa lyhyenläntä, roteva, noin viidenkymmenen vuoden +ikäinen talonpoika. + +Porvariskuninkaan katsanto synkistyi. Hän tunsi veljensä pojan +Benjaminin, ennen Istvaniksi nimitetyn, saman, jonka kasakat hänen +lapsena ollessaan ryöstivät ja joka sitten monien vaiheiden ja +seikkailujen perästä tuli kotiin ja sukulunasti sedältään melkoisen +suuren isän perinnön, Perttilän perintötilan Isokyrön pitäjästä. Tästä +oli syntynyt monivuotinen oikeudenkäynti, jota Larssonin valtiolliset +vihamiehet olivat käyttäneet hyväkseen köyhdyttääkseen hänet perin +pohjin. Tämä paha hanke ei tosin ollut kaikinpuolin onnistunut; mutta +porvariskuningas ei voinut unohtaa, että hän viimein menetti jutun +korkeimmassa oikeudessa ja oli pakotettu luopumaan maatilasta. Molemmat +riitaveljet olivat milloin kantajina milloin vastaajina, aina tähän +hetkeen asti käräjöineet talon rappeutumisesta, uudisviljelyksistä ja +sen semmoisista. Kaikesta tästä oli syntynyt katkera viha veljenpojan, +sedän ja koko perheen välille; he eivät olleet tervehtineet toisiaan, +kun joskus kohtasivat toisensa Vaasassa, ja Benjamin Perttilä oli tästä +suuresta suvusta ainoa, jota ei oltu kutsuttu syntymäpäivää viettämään. +Nyt hän seisoi kutsumatonna tämän hänelle vihamielisen talon +kynnyksellä, ja kaikki odottivat kummastuneina ja hämmästyneinä, mitä +tästä yhtymisestä seuraisi. + +Vähän aikaa oli vanha Larsson ääneti ja näytti taistelevan kuohuvia +tunteitaan vastaan. Silloin kallistui hänen tyttärensä Ester hänen +puoleensa ja kuiskasi hiljaa: "Isä, sinä olet vaatinut meidän +lupauksemme. Nyt on Jumala vaatinut sinulta sinun lupauksesi!" + +Larsson oli yhä vieläkin vaiti. Mutta hänen luja tahtonsa sai voiton ja +hänen kuultiin kysyvän äänellä, joka tuskin huomattavasti vapisten +ilmaisi hänen sisällisen taistelunsa: + +-- Tuleeko veljeni Tuomaan poika huoneeseeni vihamiehenä vai tuleeko +hän tänne Jumalan käskystä rauhan öljypuunoksa kädessään? + +-- Minä olen sanonut amen teidän sanoihinne, Lauri-setä, Ja lieneehän +minussa miestä sanomaan se vieläkin kerran, jos niin tahdotte, -- +vastasi hän suorasukaisesti ja astui samalla pari askelta lähemmä. + +-- Niinpä tule sitten ja ojenna minulle kätesi, ja jääkööt kaikki +unohduksiin! -- sanoi Larsson. + +Lautamies Perttilä -- hänelle oli äskettäin annettu tämä arvo -- astui +heti vakaisin askelin joukon läpi, tarttui setää käteen ja puristi sitä +niin, että pehmeämpi käsi olisi voinut palasiksi murtua. -- Jumalan +rauha teille, taattoseni, -- sanoi hän jurosti, mutta hyväsydämisesti. +-- Jumala suokoon teille terveyttä ja antakoon koittaa sen päivän, +jolloin viskaali Spolin roikkuu hirsipuussa. Ei liene pitkälti siihen, +sitten kun hän nyt on joutunut kiinni vääristä rahoista. Taatto +tietäköön, että hän se on saanut aikaan koko rettelön. + +-- Älkäämme enää siitä puhuko, -- sanoi Larsson, pudistaen tarjottua +kättä. -- Kaikilla meillä on vekseleitä Herralle maksamatta, +katsokaamme vain, että voimme ne lunastaa sinä suurena maksupäivänä. +Olisipa häpeä Larssoneille, jos he eläisivät epäsovussa ja riitelisivät +keskenään, niinkuin toinen haara Aaron Perttilän sukua tekee. Benjamin, +-- jatkoi vanhus, -- sinä olet ottanut ensimmäisen askelen. Et ole +turhaan ojentanut kättäsi vanhalle sedällesi. Minä ajattelin tänä +päivänä vedota asiassamme kuninkaaseen, mutta nyt se jäänee tekemättä. +Välillämme vallitkoon ystävyys, ja unohdettu olkoon vanha kina ja paha +tahto. Lauri-poikani, Bertel-poikani, minä lasken sen omatunnollenne, +että muistaisitte sen, kun ei minua enää ole olemassa. Ja takeeksi +sitä, että kaikki Larssonin suvun kolme haaraa: papit, porvarit ja +talonpojat, tekevät keskenään uskollisen liiton ikuisiksi ajoiksi, +pitää Benjaminin, joka nimittää itseänsä Perttiläksi, saada kantaisämme +kirves. Kas tässä, ota se mukaasi, ja siltä suvustamme, joka tästä +lähtien nostaa kätensä toistansa vastaan -- siltä hakkaa käsi poikki, +hakkaa se poikki Aaron Perttilän kirveellä! Se on talon omaisuutta, ja +oikea perillinen olet sinä, joka olet vanhemman veljen ainoa elossa +oleva poika. Säilytä sitä hyvästi, sanon minä sinulle, ja muista sen +tarkoitusta, sillä sen varassa on suvun onni. + +Benjamin Perttilä -- muuten tunnettu kotikylässään Pennan nimellä -- +punnitsi kirvestä karkeassa kourassaan, katseli sen vielä terävää terää +ja arveli hämillään, että taatto saisi kernaasti pitää sen takanaan; +Perttilässä oli kyllä kirveitä riittämiin. + +Porvariskuningas rypisti otsaansa; hän ei ollut tottunut vastaväitteitä +sietämään ja sanoi: + +-- Kun jumalanmies Elisa tuli Jordanille ja näki erään työmiehen, joka +oli pudottanut kirveensä syvälle veteen eikä kukaan voinut ottaa sitä +sieltä, nakkasi Elisa puun veteen, ja kirves kohosi veden pintaan. +Katsos, se työmies on meidän sukumme, talonpoika on kirves, kauppias on +varsi, pappi on Elisa, joka heittää veteen ristinpuun. Ja vaikka tämä +kirves putoaisi syvimpään kaivoon, niin se jälleen nousee sieltä ylös +sen puun tähden, joka heitetään sinne sen jälkeen. Muistakaa tämä, +Benjamin ja lapseni! Tahdotko ottaa vastaan talonpoikaiskuninkaan +perinnön? + +-- Minä ripustan sen sänkyni yläpuolelle ja olen muistava, mitä olette +sanonut, taattoseni, -- vastasi Penna. + +Samassa näytti vanhus muistavan jotakin, ja hänen neuvokkaaseen +päähänsä, joka aina oli kauppatuumia täynnä, iski salamana uusi aate, +joka hänen mielestään tulisi turvaamaan koko suvun tulevaisuuden. + +-- Minkätähden pysyt naimatonna, Benjamin, -- sanoi hän, -- siksi, +kunnes tarmo suonistasi kuivettuu? Ei ole miehen hyvä yksin olla, ja +huonosti tulee ilman emäntää hoidetuksi maatila niin siunattu kuin on +Perttilän talo. + +Penna kääntelihe ja vääntelihe, kourasi korvallistaan ja vastasi, ettei +hän ollut tullut sitä ajatelleeksi niin kauan kuin hänellä ei mitään +ollut, ja nyt se taitaa olla myöhäistä. + +-- Mutta ilman poikaa, ilman lapsia, kenen hyväksi sinä puuhaat ja +ponnistat? -- jatkoi vanhus ystävällisesti. -- Kuka perii sinun tilasi, +kun kerta silmäsi ummistat? Niin no, kyllähän ymmärrät, että perillisiä +ei tule puuttumaan; niitä seisoo täällä huone täynnä. Ne ovat sinun +vertasi, Benjamin, mutta se veri on kuitenkin vetelämpää kuin oma +veresi on, se on kylmempää kuin omain lasten veri, poikaseni. Sinun +täytyy siepata vaimo, kuta pikemmin sen parempi; onko siellä sinun +kylässäsi yhtään kelpo tyttöä, ei kovin nuorta eikä kovin vanhaa, joka +osaisi hoitaa Perttilän taloa? + +Penna vastasi, että sitä hän ei ollut joutanut tiedustelemaan; hänellä +oli ollut yllin kyllin tekemistä hyviä hevosia ja oivallisia lehmiä +hankkiessaan. + +-- Niinpä tahdon siis antaa sinulle hyvän vaimon, -- sanoi setä, -- +vaimon, joka olisi Jumalan lahja paljon paremmalle miehille kuin sinä +olet, Benjamin, ja joka voi tehdä Perttilästä oikean Herran paratiisin. +Minä annan sinulla uuden sovinnon ja ystävyyden merkin kaikiksi +ajoiksi, annanpa parhaimman, minkä mies saattaa toiselle antaa, sillä +kaikki, mitä vanhalla sedälläsi on, ei ole mitään tämän hänen +kalleimman aarteensa rinnalla. Kas tässä, Benjamin Perttilä, rakkaan +veljeni Tuomaan poika, minä annan sinulle tyttäreni Esterin vaimoksi. + +Syntyi hiljaisuus suuressa salissa. Ainoastaan Ester Larssonin huulilta +pääsi hiljainen hämmästyksen huudahdus. + +-- Isä! -- Mitä ajattelette! -- kuiskasi hän tuskin kuuluvasti, ja +närkästyksestä punastuen. + + + + +20. KOLME KOSIJAA. + + +Yhtä hämmästyksissään kuin hänelle luvattu morsiamensa, tapaili kunnon +Penna pitkiä niskakarvojaan, kiskoakseen sieltä vastauksen sedän +odottamattomaan ja imartelevaan tarjoukseen, kun samassa saapui +sanantuoja, ilmoittaen kahdelle nuorimmalle Larssonille, jotka +kuuluivat porvariston ratsuväkeen, että heidän heti kohta tuli +kiiruhtaa harjoituksiin Korsholman luo. Syntyi liikettä kokoontuneessa +joukossa, mutta kukaan ei tohtinut poistua, ennenkuin porvariskuningas +näki hyväksi lopettaa kokouksen. Tämä sattuma pelasti Esterin ikävästä +pulasta, niin ettei hänen tarvinnut istuvan oikeuden edessä nousta +kapinaan yksinvaltaista isäänsä vastaan eikä kaikkien kuullen antaa +orpanalleen rukkasia. + +Porvaristolla oli siihen aikaan sekä ratsu- että jalkaväkeä ja se oli +niistä hyvin ylpeä. Nämä molemmat joukko-osastot kilpailivat jalosti +keskenään sotaisissa harjoituksissa. Ratsastajat koettivat uupumatta +totuttaa siivoja työkonejaan etäiseen ryhtiin, saada niitä pysymään +rintamassa ja opettaa niitä astumaan torvensoittajan ja rumpalin tahdin +mukaan, mutta erittäinkin he tekivät kaiken voitavansa, etteivät +hevoset jossakin äkkipyöräyksessä karkaisi takaisin Larssonin, Bladhin +tahi Blomin pihoihin, tai ryöstäytyisi portista sisälle johonkin +viettelevään läheiseen kapakkaan, jossa konit olivat jokapäiväisiä +vieraita. Jalkaväki puolestaan puhkui ja hikoili kesähelteessä kiväärin +painon alla, ja sillä oli synnynnäiset vaikeudet voitettavana, kun tuli +erottaa oikea puoli vasemmasta tai nostaa kankeita sääriä niin +korkealle kuin vaadittiin alamaisen innon ja kuuliaisuuden +osoittamiseksi. Kaikki olivat kumminkin mieheviä mielestään noissa ihan +uusissa vaatteissaan, joitten valmistamisessa täksi suureksi päiväksi +räätälit olivat nähneet uskomattomia vaivoja ja joita kaupungin tytöt +ihailivat kuin korkeinta sotaista komeutta. Voihan olla, että päivän +iloa hiukan häiritsi ratsu- ja jalkaväen välinen keskinäinen kateus, +mikä ilmeni siten, että kumpikin puoli tuon tuostakin nakkeli +kompasanoja ohi mennen toisilleen, mutta mitäpä tuosta. Vaasan poikia +ei oltu vielä silloin sankarirunoissa ylistetty; mutta mahdollista on, +että senkin ajan pojat äksyistä hevosistaan ja kankeista koivistaan +huolimatta olisivat tarpeen tullessa kyenneet kunnostautumaan. + +Ester Larsson oli käyttänyt tilaisuutta pakoon pujahtaakseen. Hän oli +mennyt muiden muassa Korsholman valleille ja katseli kokonaan muuta, +ajatellen näitä merkillisiä sotaharjoituksia, kun käheä ja +epämiellyttävä ääni virkkoi ihan hänen korvansa juuressa: -- Kaunis +ilma tänään, neitsyt Larsson! + +Ester kääntyi päin ja tunsi kapteeni Neptunus Gastin, jolla oli +mahdottoman iso röyhelö rinnassa, kukkia hatussa ja monenlaisia muita +helyjä yllään, niin että hän oli kuin juhlatilaisuutta varten +koristettu keularaaka. Ester inhosi kapteenia, mutta nykyisessä +asussaan oli tämä siihen määrin hullunkurinen, että Ester remahti +nauruun, jota hän ei ensinkään huolinut salata. + +Kapteeni Gast luuli tämän merkitsevän, että hän oli tehnyt miellyttävän +vaikutuksen, ja jatkoi vastausta odottamatta: -- Mastot ja märssyt, +kuinka kuningas on mielistyvä Vaasaan tänä päivänä. + +-- Niin, varsinkin kun saa nähdä Gastin -- vastasi Ester ja kääntyi +selin. + +Kapteeni siirtyi askelen lähemmä ja jatkoi samaan tapaan: -- Kunpa hän +ei vain saisi teitä itseänne kiikariinsa; niinhän te olette korea kuin +vastamaalattu keulakuva. + +-- Se on isän syntymäpäivän vuoksi, jos välttämättömästi tahdotte +tietää, -- vastasi Ester yhä selin ollen. + +-- Isän? -- jatkoi hänen ahdistelijansa. -- Tiedättekö, punaisin +ruusunnuppuseni, että minä olen purjehtinut teidän vanavedessänne aina +siitä asti kuin tulin kotiin, ja minulla on teille mitä keltaisinta +Tukholman kultaa. Minä koristan teidät komeilla viireillä kannesta +mastonhuippuun saakka, kun vain osoitatte pienintäkin myöntymystä. + +-- Mitä nyt? -- vastasi Ester närkästyen. -- Enkö ole sanonut teille, +ett'ette koskaan saa loruta mokomia tyhmyyksiä. + +-- Jos painaisin mieleeni kaikki neitojen laverrukset, olisi laivassani +liiaksikin lastina höyheniä ja untuvia. Jos ette tahdo minua, niin +näyttää kompassinne hulluun suuntaan, neitoseni; ei virta minua sentään +väärään vie. Teidät pitää minun kumminkin saada, maksoi mitä maksoi, se +on nyt kerta laivakirjaan kirjoitettu; nyt olen valmis purjehtimaan, ja +nyt lasken suoraan isää kohti, kosimaan. + +-- Laskekaa kiviin ja kallioihin, niinkuin teitte Santahaminan luona! +-- vastasi Ester ylenkatseellisesti. -- Ennenkuin Gast minut saapi... + +Hän keskeytti lauseensa. Muuan ratsuväen hevosista, joka oli kannuksiin +tottumaton, oli heittänyt ratsastajansa maahan ja karkasi pillastuneena +kenttää pitkin heitä kohti. + +-- Sanokaa, mitä minun pitää tekemän saadakseni teidät? Minä teen +vaikka mitä! -- vakuutti omahyväinen kosija. + +-- Istukaa tuon hevosen selkään, joka tulee tuolta, ratsastakaa kotiin +isäni luo; pyytäkää minun punaista kaulahuiviani ja olkaa ennen +kymmenen minuutin kuluttua täällä jälleen! -- vastasi Ester +pilkallisesti. + +Ester oli varma siitä, että tuo vanha juopottelija ei ikinä uskaltaisi +hevosen selkään kiivetä. Kapteeni oli kuitenkin heti paikalla valmis, +tarttui hevosen riippuviin ohjiin kiinni ja taisteli vastaan, kunnes +sai sen seisahtumaan. + +-- Antakaa olla, te taitatte niskanne! -- huusi Ester, joka jo katui +ajattelemattomuuttaan. -- Merimies hevosen selässä on kauhistus +Herralle! + +Mutta kapteeni Gast oli jo kiivennyt satulaan, melkein niinkuin hän +olisi johonkin märssyyn kiivennyt. Ennenkuin kukaan edes aikoikaan +häntä estää, lensi hän tiehensä täyttä neliä, riippuen kuin säkki +hevosen selässä, nenällään satulassa ja pitäen molemmin käsin +satulannupista kiinni. Kiljunaa ja naurua kuului katselijain joukosta. +-- Nyt se menee sinne, jonne sen kerta on mentävä! -- huusivat +muutamat, sillä se usko oli yleinen, että kapteeni Gast oli lupautunut +paholaiselle. + +-- Saadaanpa nähdä, että se, joka on auttanut häntä vastatuulessa +Vargön riuttain yli,[17] auttaa hänet eheänä hevosenkin selästä! -- +huusivat toiset. + +Esteriä kauhistutti. Hän oli aikansa taikauskon alainen ja hänestä +tuntui, niinkuin hän uhkamielisesti olisi kiusannut pahoja haltioita ja +ajattelemattomalla lupauksella sitoutunut mieheen, jonka paljas nimikin +jo häntä kauhistutti. -- Juokse, Eerikki, juokse! -- kuiskasi hän +lukiolaiselle, joka seisoi hänen vieressään. -- Riennä kotiin meille, +ja sano Jumalan tähden, ettei kukaan saa antaa Gastille minun punaista +huiviani. + +Eerikki juoksi. + +Samassa syntyi hälinää, joka etelätullista levisi aina Korsholman +valleille asti. -- Kuningas tulee! Kuningas tulee! -- kuului kaikkien +huulilta. + +Vaunut ajoivat kaupunkiin. Se oli maaherra, joka ajoi edellä, +ottaakseen vastaan hänen majesteettinsa residenssin portilla. Hänen +rinnallaan istui ylhäinen, komean näköinen herra. Kansa päätteli, että +se oli maan isä itse, ja alkoi hurrata. Maaherra tervehti ja viittaili, +hänen seuralaisensa tervehti ja viittaili joka haaralle, niinkuin +hänkin. Kansa hurrasi yhä hurjemmin, tunkeutui tielle, niin että +vaunujen täytyi pysähtyä, ja alkoi riisua hevosia, vetääkseen vaunuja +maaherran asuntoon. + +Virta vei Ester Larssoninkin mukanaan ja kohta hän oli vain muutaman +askelen päässä vaunuista. Turhaan huusi maaherra, että tämä oli +erehdys, ja että hänen majesteettinsa vasta illalla saapuisi. Häntä ei +kuultu, vaahtoiset hevoset riisuttiin, kansa oli hurjana ihastuksesta, +satoja käsiä ojentui yht'aikaa vetohihnoihin tarttuakseen. Kaikki tämä +tapahtui muutamissa minuuteissa. Ei kukaan huomannut, että Ester +Larsson oli vajonnut voimatonna katuvierellä olevalle hirsiläjälle. + +Nyt hyppäsi tuo outo herra alas vaunuista, tunkeutui väkijoukon läpi, +sysäsi syrjään muutamia tanakoita merimiehiä, jotka välttämättömästi +olisivat tahtoneet nostaa hänet olkapäilleen, ja seisoi samassa tuon +uuvahtaneen tytön vieressä. -- Rohkeutta Ester! -- kuiskasi hän äkisti. +-- Tästä päivästä alkaen voi ainoastaan kuolema meidät erottaa! + +Ester kuuli jokaisen sanan, ja ne sattuivat kuin puukonpistot hänen +sydämeensä, mutta hän ei kyennyt vastaamaan. Eikä siihen ollut +aikaakaan, joukko tunkeutui päälle, maaherra läheni, tarttui +seuralaistaan käsipuoleen, ja niin kävelivät molemmat -- sitten kun +kansa viimeinkin oli saatu huomaamaan erehdyksensä -- ilman sen enempiä +esteitä, väkijoukon heitä yhä ällistellessä, Korsholmaan. + +Nyt vasta Ester tointui. Hän oli taas nähnyt hänet, jonka tähden hän +niin kauan oli kärsinyt petettynä, unohdettuna ja hylättynä. Hän oli +tuntenut kreivi Kaarle Viktor Bertelsköldin; hän se oli, hänen olivat +nuo kauniit, lempeät, siniset silmät -- nuo silmät, jotka samalla +voivat olla niin petolliset! -- hänen oli tuo ennen muinoin niin armas +ääni -- hänen nuo huulet, jotka niin hyvin osasivat valehdella ikuista +rakkautta! -- ja hän oli kehoittanut Esteriä rohkeuteen, oli sanonut, +että vain kuolema nyt voisi heidät erottaa -- hän, joka oli pettänyt ja +jo ammoin aikoja sitten oli toiseen puolisoon sidottuna! Oliko tämä +pilkantekoa? Oliko tämä teeskentelyä? Ester ei tiennyt sitä, mutta +kumpikin mahdollisuus tuntui hänestä musertavalta. Mutta oli miten oli +-- äärettömän julmaa se kumminkin oli, ja Ester tunsi, että nuo sanat, +jos ne vielä toistamiseen lausuttaisiin, ehdottomasti tuottaisivat +hänelle kuoleman. + +Hän tahtoi rientää kotiinsa, mutta hänen tiellään seisoi nyt kapteeni +Gast, heiluttaen riemuiten kädessään hänen punaista huiviansa. + +-- Tässä on huivi, neitoseni, -- huusi hän, -- ja minä otan kaikki +tässä seisovat sen todistajiksi, että kello oli neljännestä yli +yhdeksän, kun lähdin ratsastamaan, ja oli vielä seitsemän minuuttia +vailla puolesta, kun palasin tänne tämä viiri kädessäni. Kahdeksan +minuuttia, neitoseni, ja kymmenen oli minulla lupa viipyä. Minulla on +ollut myötätuuli, niinkuin näette, tullen ja mennen. Nyt olette ottanut +pestin ja kirjoittanut nimenne kontrahdin alle. Mastot ja märssyt, nyt +on neitsyt Larsson minun sydänkäpyseni. Sunnuntaina kuulutetaan meidät +kolme kertaa yhteen menoon, se on laissa niin kirjoitettuna, sillä +Toivo on valmis purjehtimaan, ja minä otan hänet mukaani. + +Ester ei huolinut vastata, vaikka nuo sanat häntä uudelleen +kauhistuttivat. Eerikki Ljung, joka oli tullut liian myöhään ja nyt +juoksusta palavissaan palannut takaisin, tarttui häntä käsivarteen ja +lykkäsi kapteenin syrjään. + +-- Ruori alas, moukka, -- kiljui merihärkä, -- äläkä rohkenekaan ottaa +minun ruusunnuppustani, muuten paha sinut perii! Minua ei kukaan +pysäytä, saamatta vettä kokan yli! + +Näin sanoen tunkeutui hän taas esiin saalistaan kaapatakseen. Eerikki +töyttäsi häntä rintaan niin tuimasti, että hän horjahti taapäin; mutta +samassa poika tunsi pistävää kipua oikeassa käsivarressaan, niinkuin +sanotaan sähköisen ankeriaan turruttavan sitä, joka siihen koskee, ja +heti sen jälkeen riippui käsi hervotonna hänen kupeellaan. + +-- Olkoon siinä täksi kerraksi! Palajan kohta taas kosimaan, -- jupisi +kapteeni Gast. + + + + +21. KIHLAUS. + + +Sill'aikaa, kun uskolliset vaasalaiset hurrasivat luullulle +kuninkaalleen, oli valtiopäivämies Larsson vetäytynyt omaan kamariinsa +ja levähti siellä tunnin ajan, sillä hän oli vanha, ja tuo juhlallinen +puhuminen oli häntä väsyttänyt. Luonto vaati omansa takaisin tältäkin +tarmokkaalta mieheltä, jota ei mikään näyttänyt voivan lannistaa. Hän +ei mielellään näyttänyt ihmisille yhä enenevää raihnaisuuttaan; ei +kukaan tiennyt, kuinka väsyneenä ja rauenneena hän lepäsi kovalla +vuoteellaan. Ainoa, joka tässä ja kaikessa muussa nautti hänen +täydellistä luottamustaan -- hänen tyttärensä Ester -- oli tällä +kertaa, naimistuumasta säikähtyneenä, vasten tavallisuutta jättänyt +hänet yksin. + +Tämä teki vanhuksen äreäksi ja katkeraksi. Hän tunsi itsensä +yksinäiseksi ja hylätyksi -- hän, joka kaiken elinaikansa oli luottanut +omiin voimiinsa ja ollut aina mies yksin kantamaan niin monta murhetta. +-- Herra, -- huokasi hän, -- ota pois palvelijasi täältä; hänen +omaisensa ovat hänet hylänneet. Vanha, kuivettunut honka hän on, +vanhuuttaan kaatunut tuulettomaan metsään, eikä kelpaa enää +rakennuspuuksi mihinkään tässä maailmassa. Välinpitämättöminä seisovat +kasvavat puut ja vahvat rungot hänen ympärillään; hän näkee nurmen +vihannoivan ja kukkasten puhkeavan laaksossa, mutta sammalta kasvaa +hänen ytimelleen, ja hän lepää kuivettuneena lakastuneine oksineen, +rytöpuuna ihmisten tiellä. + +Silloin aukeni ovi hiljaa, ja hänen tyttärensä astui sisään. Hän oli +kalpea ja itkettynyt, mutta vanhus ei sitä huomannut; hän oli itsekäs +mies, oli kaikkina aikoina ajatellut _omaa_ täydellisyyttään, _omaa_ +lujaa, rehellistä tahtoaan, _omia_ surujaan ja vaivojaan, ja kaikessa +siinä jalossa, mitä hän oli ajatellut, kaikessa hyvässä, mitä hän oli +maansa, sukunsa ja lastensa eduksi vaikuttanut, kaikessa siinä oli +hänen sydämensä salainen peili kuitenkin näyttänyt hänelle hänen oman +kuvansa. + +-- Kuinka on laitanne? -- kysyi Ester lempeästi, hän, joka nyt eli +ainoastaan muiden onnen vuoksi. + +-- Lopen kulunut -- hyödytön -- unohdettu kuin vanha työhevonen, joka +ei parempaa ansaitse kuin että häntä kurikalla otsaan isketään, ettei +enää rehuja kuluttaisi ja ottaisi muilta tallisijaa, -- vastasi isä +äreästi. + +-- Minä luulin sen tehneen teille hyvää, kun näitte, kuinka +kaikki teitä kunnioittavat ja ovat kokoontuneet tänne teidän +syntymäpäiväksenne, -- sanoi tytär. + +-- Minua kunnioittavat? Niin, saadakseen periä jonkin repaleen. Mutta +siinä he pettyvät. Täällä ei ole enempää kuin minkä Lauri tarvitsee -- +ja sinä, tyttö. Sinä juokset pois vanhan isäsi luota sill'aikaa, kun +hän sinua ajattelee. + +-- Antakaa anteeksi, isäkulta! Minua niin peloitti -- minua niin +suretti se, mitä äsken sanoitte. + +-- Lauri tarvitsee varoja viljakauppaa varten, -- jatkoi ukko, +huolimatta kuunnella Esterin vastausta. -- Ilman rahaa hän ei voi +liikkua, ja tilinpäätös osoittaa, että me taas olemme saaneet tappiota. +Toivo yksinään purjehtii rahaa taloon; Gast, eikä kukaan muu, munii +kultaa. Mutta kuta enemmän Toivo ansaitsee, sitä enemmän täältä vuotaa +ulos toisia teitä. Muut kapustat joutuvat haaksirikkoon toinen toisensa +perästä, tervan hinta alenee, voin hinta laskee, ja me häviämme +talonpoikain kanssa tekemissämme kaupoissa. Minä sanon sinulle, Ester, +tässä ei kelpaa ruveta taloa jakamaan. Kaikki, mitä minulla on, sen +olen itse ansainnut; minä annan sen kenelle tahdon. Lauri sen tulee +saamaan; testamenttini on tuolla rauta-arkussa. Bertel on kirkkoherra, +hän voi hoitaa itsensä, ja sinä, Ester, saat kunnon myötäjäiset +sentähden, että olet hoitanut vanhaa isääsi. Muutoin saat sinäkin +ajatella tulevaisuuttasi, lapseni, ja sentähden tahdon, että vihdoin +viimeinkin menet naimisiin. Sinä olet jo vanha tyttö; on jo aika, että +saat kelpo miehen. + +-- Minä tyydyn isäni tahtoon, -- vastasi Ester nöyrästi. -- Yksi tunti +-- tai oikeammin muutamat sanat -- olivat muuttaneet hänen mielensä. +Mikä vastikään oli näyttänyt hänestä onnettomuudelta, siitä oli nyt +tullut hänelle pelastus. + +-- Hyvä on, -- sanoi isä, ikäänkuin ei muusta olisi voinut olla +puhettakaan. -- Kutsu tänne Benjamin; minä tahdon tehdä tilini tämän +maailman kanssa, enkä jouda vitkastelemaan. + +Penna tuli. + +Vanhus oikaisi selkänsä eikä hänessä näkynyt enää merkkiäkään vanhuuden +raihnaisuudesta. -- Poikani, -- sanoi hän arvokkaasti, me olemme +eläneet pitkällisessä vihollisuudessa ja se on ollut synti Jumalan ja +ihmisten edessä. Se on nyt, Jumalan kiitos, loppunut, ja koska minä +muuten tiedän sinut kunnolliseksi ja kelpo mieheksi, niin kysyn sinulta +vielä kerran; tahdotko sanoa minua isäksi ja ottaa tyttäreni Esterin +vaimoksesi? + +Penna oli niitä miehiä, jotka eivät koskaan osaa ajatella kovin +pitkälle omin päinsä. Hän katsoi jäykästi tuohon arvokkaaseen äijään, +katsoi sitten kukoistavaan ja kauniiseen naiseen, jota hänelle +tarjottiin ja vastasi, vähän aikaa aprikoituaan, miehevästi: _tahdon_. + +-- Anna hänelle kätesi, lapseni, -- sanoi ukko. -- Niin -- nyt olette +kihlatut. Minä annan tyttärelleni pitovaatteita, liinavaatteita, +täydellisen huonekaluston, kuusi lypsävää lehmää, sata tynnyriä suoloja +ja neljätuhatta talaria myötäjäisiä. Tyydytkö siihen? + +-- Tyydyn, -- vastasi Penna. -- Kyllähän hän oli toivonut saavansa +paljon enemmän, mutta ei rohjennut antaa kieltävää vastausta. + +-- Sitäpaitsi, -- jatkoi Larsson, -- on minulla Hampurin pankissa +talletettuna kymmenen tuhannen talarin pääoma, josta jälkeläiseni +suoraan alenevassa polvessa saavat kantaa korot, jos voivat todistaa +olevansa suurimmassa puutteessa. Mutta muutoin pitää tämän pääoman +kasvaa korkoa korolle sata vuotta siitä päivästä lukien, kun rahat +talletettiin, jolloin se on käytettävä sillä tavoin kuin +testamentissani on määrättynä. Lupaatko, ettet tästä kohdasta etkä +muistakaan testamentin säädöksistä nosta mitään riitaa ja rettelöä? + +-- Lupaan, -- vastasi Penna. + +-- Uskon sanoihisi niinkuin kunnon miehen, -- sanoi vanhus. -- Ole hyvä +mies vaimoasi kohtaan, Benjamin; hän on kelpo nainen kaikissa +askareissaan, ja sydän hänellä on kuin kullasta. Ettei olisi mitään +salattua välillänne, tulee minun sanoa sinulle, että hän nuoruudessaan +oli joutua erään ylhäisen herran pauloihin. + +-- Isä hyvä! -- puuttui Ester puheeseen. + +-- Minä sanon, -- jatkoi vanhus, -- että hän on ollut lankeamaisillaan +ja minulle suuren surun tekemäisillään, mutta Jumalan kiitos, hän on +päässyt siitä kunnialla, ja minä annan hänet sinulle puhtaana ja +tahratonna. Et koskaan saa sanoa hänelle siitä pahaa sanaa! Hän ei ole +sittemmin enää nähnyt viettelijäänsä ja hän kiroaa häntä sydämessään. + +Ester peitti kasvonsa käsiinsä. + +-- Nyt tiedät, mitä sinun tulee tietää, -- sanoi Larsson, -- ja nyt on +kaikki selvillä meidän välillämme. Mene nyt poikani; Jumala siunatkoon +teitä. Mitä siihen tulee, että olette orpanukset, niin hankin teille +kuninkaan oman luvan avioliittoonne. Tulevana sunnuntaina teidät +kuulutetaan Vaasan kirkossa, ja kaksi viikkoa sen jälkeen ovat häänne, +jos elän niin kauan. + +Penna, joka tämän selityksen alussa oli seisonut silmät selällään, +näytti olevan tyytyväinen ja tahtoi nyt esiintyä rakastettavana +sulhasena. Hän tiesi kyllä, -- sanoi hän, -- että ukkovaari asettaisi +kaikki oikein päin. Myös tiesi hän, ettei Ester ollut mikään +kaupunkilaisvauva, vaikka oli saanutkin vähän enemmän oppia kuin hänen +tuleva miehensä, ja hän tulisi kyllä viihtymään Perttilän uudessa +tuvassa. Hänen mielensä tulisi kyllä käymään hyväksi hänen +katsellessaan niitä kahtatoista kaunista lehmää, jotka olivat +niin lihavia, että karva kiilsi, ja nyt niitä tulisi olemaan +kahdeksantoista, ja maitohuone siellä oli myös ja uudet koreat hyllyt +ja hulikat, ja sitten hän saisi ajaa Pokella, jonka vertaista ei ole +koko Suomessa, sillä Poke on unkarilaista rotua, sen kantaisän nimi oli +ollut Bogatir; ja hän saisi ratsastaa milloin haluttaisi, se olisi +mieleen Pennasta, joka oli ollut husaarina. Tuota ylhäistä herraa +Esterin ei tarvitsisi pelätä; herra kyllä kavahtaisi vanhaa husaarin +sapelia, joka ei vielä ollut tuppeensa ruostunut. Sitten Penna +kertoilisi hänelle kaikki merkilliset, Unkarin aroilla kokemansa +nuoruudenkikkailut ja kertoisi suuresta Eugen-prinssistä ja... Niinpä +niin, heidän onnestaan ei tulisi muuta puuttumaan kuin että Penna vielä +kerran saisi nähdä entisen rakkaan herransa kreivi Bertelsköldin, ja +kutsua hänet häihinsä. -- Mitä appi siihen sanoo? + +Larssonin harmaat kulmat rypistyivät tuimiksi. -- Tyhmää lorua! -- +vastasi hän. + +Penna loukkautui mielessään. Niin tyhmää se ei suinkaan ollut, arveli +hän, koska kreivi oli pelastanut hänet turkkilaisten vankeudesta, ja +koska hän oli ollut hyvä herra, jota Penna oli uskollisesti palvellut +kahdeksan vuotta. + +-- Jumalan kiitos, että se herra on toisella puolen meren, muuten +saattaisit tehdä suuremman tyhmyyden kuin itse voit käsittääkään, -- +sanoi Larsson. + +-- Niin, -- sanoi Penna pelkäämättä, -- jos kreivi sanoo minulle: +Istvan -- sillä se oli nimeni siihen aikaan -- Istvan, tuossa on meri, +hyppää siihen, poikaseni! -- niin saa appi olla varma siitä, että +paikalla hyppään. Ja jos hän sanoo minulle: Istvan, sinä voit antaa +minulle Perttilän talon ja taas ruveta minun ratsurengikseni ja ruokota +minun Bogatiriani, sillä sitä ei osaa kukaan muu tehdä niinkuin sinä, +ja se ymmärtää, kun sinä vihellät ja tulee tulista laukkaa luoksesi, +vaikka olisi sinusta penikulman päässä, niinkuin kerran tapahtui +Vähäkyrön metsässä -- niin, appi, silloin vastaan minä: ottakaa kaikki +ja minut päällisiksi! Semmoista herraa ja semmoista hevosta en saa enää +ikinäni! + +-- Mutta jos hän sanoo sinulle: Istvan, anna minulle vaimosi! -- jatkoi +vanhus, terävästi katsoen häneen. + +Penna käsitti tämän hienoksi leikkipuheeksi, vilkutti viekkaasti +silmiään ja sanoi: -- Ei minun herrani pahimpia ollut. Mutta jos hän +sattuisi sanomaan siihen suuntaan, tietääkö appi, mitä siihen +vastaisin? + +-- Sinä vastaisit: tietäkää huutia! + +-- Ei, minä lataisin vanhan ratsupistoolini kahdella pienellä luodilla, +pistäisin sen herrani käteen ja sanoisin hänelle: tässä on minun +vaimoni -- ottakaa hänet, mutta ensin ampukaa minua otsaan; silloin on +kaikki niinkuin olla pitääkin. + +-- Se on koiran uskollisuutta eikä vapaan miehen! -- ärjäisi vihastunut +vanhus. -- Ja mokomalle orjalleko minä annan tyttäreni! Mutta ... +olkoon niin. On vielä yksi, jolla myös on sananvaltaa siinä asiassa, ja +se on sinun vaimosi, Benjamin! Tiedätkö, mitä hän vastaisi? Hän astuisi +teidän molempain väliinne ja antaisi luotisi sattua omaan rintaansa. +Olenko sinut ymmärtänyt, tyttäreni? + +Ester nyökäytti surullisesti päätänsä. + +-- Niinpä saat olla huoleti, -- vastasi Larsson. -- Semmoista ei toki +Jumalan avulla tulle koskaan tapahtumaan. Menkää, lapseni, ja rukoilkaa +Korkeinta joka päivä, ettei hän johdattaisi teitä kiusaukseen. + +Kihlatut menivät. -- Sukuni ei ole pilautuva, -- mutisi Larsson +itsekseen. + +Kohta sen jälkeen astui kapteeni Neptunus Gast sisään. + +Hän oli koreaksi puettu ja kukoistava, jommoisena vast'ikään näimme +hänet harjoituspaikalla, ja kopeaa itseensä tyytyväisyyttä osoitti +hänen kömpelö käytöksensä. + +-- Vaari Larsson ... aloitti hän jonkinlaisella juhlallisuudella. + +-- Mitä nyt? -- sanoi vanhus tylysti. -- Onko Toivo valmis +purjehtimaan, tahtooko Gast muonaa? Menkää Lauri-poikani luo, hän +hoitaa asioita. Mutta älkää vast'edes syöttäkö laivaväelle ummehtuneita +ryynejä, eltaantunutta voita ja homehtunutta leipää. Gastin pitäisi +itsensä parhaiten tietää, että merellä tarvitaan kelvollista ravintoa. + +-- Herra valtiopäivämies! -- aloitti kapteeni uudestaan. + +-- Mitä nyt? -- ärjäisi taas vanha porvariskuningas. Milloin minusta on +herra tullut, minusta? -- Kunniallista Porvaria sanottiin silloin vielä +tavallisesti _vaariksi_ ja hänen vaimoaan _muoriksi_. + +-- Ei olekaan nyt Toivosta puhe -- tai oikeammin sanoen _minun_ Toivoni +on nyt valmis purjehtimaan! -- jatkoi kapteeni, kooten kaiken +rohkeutensa. -- Vaari on kenties huomannut, että minä kotvan aikaa olen +luovaillut erään ihmisen vanavedessä. Ja nyt minä tulen kosimaan +kunnioitettavaa ja siveätä neitsyt Esteriä ja anomaan häntä +aviovaimokseni, siihen on minulla varoja. + +-- Vai niin -- sanoi Larsson kuivasti. -- No, siispä saatan vastata +teille yhtä lyhyesti, että saatte ajaa mokomat houreet mielestänne +vanhoilla päivillänne. Ei kelpaa, että paikattu pikiröijy rupee +tyttöjen narriksi. + +-- Minä sanon, että siihen minulla on varoja, -- jatkoi kapteeni +pelästymättä. -- Ja koska tiedän vaari Larssonin pitävän äyristä +kiinni, niin saatte merkitä lastikirjaan, että minussa on miestä +ostamaan Toivo ja kaikki teidän laivanne lasteineen päivineen, ja jos +ette usko minua, niin näytän teille velkakirjani ja nassakkani +hollantilaisine kultalintuineen, ne kilahtavat hiukan paremmin kuin +teidän rahamerkkinne, vaari Larsson. Sentähden huudan: priki, ohoi! + +-- Kiljukaa merellä, mutta pitäkää suunne kiinni täällä sisällä. Ei +kannata vanhoja variksia ruudilla ampua. Tyttäreni on toisen morsian +tästä päivästä alkaen, ja hänen miehekseen tulee Benjamin Perttilä. + +-- Väkipyörät ja plokit! Ajakaa se koira ovesta ulos, ennenkuin +kadutte, vaariseni! Minä olen pestannut tytön ja minä otan hänet +mukaani! -- karjui kapteeni. + +-- Mies! Tiedätkö, ketä puhuttelet? + +-- Tiedän kyllä, tiedän, että puhuttelen miestä, joka saa kiittää minua +kaikesta, mitä hänellä nyt on ja joka ilman minua on vajaassa vuodessa +laivarottaa köyhempi. Kirjoittakaa lastikirjaan, vaari Larsson, että +kaikki teidän onnenne riippuu minusta. Ilman minua menevät kaikki +asianne hiiteen. Mutta minun kädessäni on onni, ja minä voin tehdä +teidät vielä seitsemän kertaa rikkaammaksi kuin olette. + +Kaikessa tässä oli jotakin totta, joka pani vanhuksen miettimään ja +saattoi hänen tuleen syttyneen vihansa hiiltymään. Hän ei peräytynyt, +mutta ei tahtonut myöskään teurastaa kukkoa, joka muni hänelle +kultamunia. Hän jatkoi sentähden, antamatta hävyttömän palvelijan +huomata voittoansa. + +-- Onni ja onnettomuus ovat Herran kädessä. Ja minä neuvon Gastia +pitämään suurta suutaan pienempänä. Minua te ette voi peloittaa +kerskauksillanne; mutta te voitte saada viskaalin niskoillenne, sillä +yksinkertainen kansa sanoo teidän lupautuneen paholaiselle, ja laissa +on kirjoitettu, että noituus rangaistaan kuolemalla. Teidän oma +laivaväkenne on valmis tekemään kanteen teitä vastaan siitä, että yksi +mies on aina hukkunut joka matkallanne, ja nyt viimeksi Aabraham +Långvik, jota he sanoivat Långpytsiksi. Väistäkää vihuria, mies, +ennenkuin otatte vettä sisään tuulen alta. + +-- Minäkö huolisin siitä, mitä ihmiset sanovat! Minäkö huolisin siitä, +mitä laki tuomitsee! Minä purjehdin kaikissa tuulissa. Minä purjehdin +matalikkojen ja luotojen yli, joihin kaikki muut laivat ovat särkyneet. +Minä kuljen kuivin jaloin meren yli. Minä ojennan käteni tyhjään ilmaan +ja vedän sen takaisin kultaa täynnä! Minuun ei tohdi kukaan koskea; jos +joku koskee minuun, niin hän on hukassa; jos hän puhuu pahaa minusta, +niin hänen loppunsa on tullut. Vanha Petterson tarttui minua rintaan ja +suistui laivasta Itämereen. Kajuutanvahti matki minua, ja seuraavana +päivänä söi hän rotanmyrkkyä. Långpyts sepitti minusta valheellisia +juttuja ja sai kanuunan palasen otsaansa. Kaikki onnistuu minulle; +kahden vuoden kuluttua ostan Vaasan ja siirrän sen Palosaareen. Minä +voisin anastaa teidän talonne ja kaikki mitä teillä on, mutta mastot ja +märssyt! käy säälikseni niin kunnon miestä kuin te olette ollut, ja +sentähden pyydän vain tytärtänne ja teen teistä kaikkien porvarien +keisarin, sen sijaan, että tähän asti olette ollut vain paljas +kuningas. + +Hän vaikeni ja koetti tarkastaa sitä vaikutusta, minkä luuli tehneensä. +Mutta vanhasta porvariskuninkaasta oli mahdoton saada selkoa. Ei +liikahtanut ainoakaan piirre hänen kasvoissaan, vaikka kyllä jokainen, +joka tunsi hänet tarkemmin, olisi voinut sanoa, että hän aikoi +viekkaudella voittaa tuon vaarallisen miehen. + + + + +22. KAPTEENI GASTIN KERTOMUS. + + +-- Tahdon kysyä teiltä jotakin, -- sanoi Larsson kapteeni Gastille. -- +Milloin te aiotte heretä kerskailemasta? + +-- Minä en koskaan kerskaile! -- huudahti kapteeni. -- Toivon menestys +osoittaa parhaiten, kerskailenko? + +-- Teillä on aina ollut tuulta purjeissa ja onni matkoillanne. Mutta +huomenna voitte saada vastatuulen ja jonakin kauniina päivänä te voitte +menettää sekä laivan että miehistön. + +-- _Minä_ en koskaan saa vastatuulta, _minä_ en voi koskaan joutua +haaksirikkoon, -- vastasi kapteeni Gast hyvin varmasti. + +Larsson naurahti ylenkatseellisesti. + +-- Sanalla sanoen, minä luulen, että tuo kaikki tyynni on valhetta. + +-- Valhettako? + +-- Niin, te itse uskotte omia tyhmyyksiänne ja tahdotte sitten syöttää +niitä minullekin. + +-- Voisin kyllä sanoa valtiopäivämiehelle jotakin. Voisin näyttää +toteen... + +-- Te ette voi mitään näyttää toteen. + +-- Voinpa. + +-- Ette voi, sanon minä. Te olette narri ja kerskailija, ja semmoista +en tahdo vävykseni. + +-- Saanko tyttärenne, jos voin näyttää toteen, että minulla on onni +vallassani? -- kysyi kapteeni vähän aikaa epäröityään. + +-- Se olisi onnea onnen päälle. Mutta jos te kaikissa onnistutte, niin +kai onnistutte kosinnassannekin. Minkä näköinen on se kapine, jota te +sanotte onnenne todisteeksi? + +-- Siitäpä onkin kysymys, tahdonko näyttää sen. + +-- Pitäkää lorukalunne, minä en huoli siitä ja pysyn mielipiteessäni, +että te olette suuri lörpöttelijä. + +-- Minä lörpöttelijä! + +-- Juuri te. + +Kapteeni Gast taisteli silminnähtävästi itsensä kanssa, pisti useita +kertoja kätensä poveen, mutta veti sen aina heti takaisin niinkuin +olisi sormensa polttanut. Viimein hän sanoi: + +-- Lupaatteko, ettette kenellekään ihmiselle puhu siitä, niin sanon, +kuinka asianlaita on. + +Juuri tähän tahtoi Larsson tulla. Mutta hän vastasi +välinpitämättömästi: -- Voinhan tuon luvata. Ei se kuitenkaan +ole muuta kuin lirun larua. + +-- Se nyt on niin -- kertoi kapteeni vastahakoisesti -- että minä olin +hiukan hunningolla, niinkuin valtiopäivämies tietää... + +-- Sen tietää Jumala ja koko maailma -- vastasi Larsson. + +-- Silloin sattui niin, -- jatkoi Gast, -- että tuuli kantoi minut +Tukholmassa juomaretkille erään rappiolle joutuneen rentun kanssa +nimeltä Kalle Sager, ja minä join viikon tai pari, kunnes laiva lakkasi +odottamasta. Sen luovin perästä olin juuri kuin loppuni viimeisellä +nikamalla. Olin ryypännyt kaiken taklaasini: lakin, röijyn, liivit, +saappaat, sukat, ja viimein myin paitani pahanpäiväiseen ryyppyyn; +enempää ei tahtonut kukaan siitä antaa. Repaleiset pikipöksyni oli +minulla vielä jäljellä siitä syystä, ettei kukaan huolinut niitä +lahjaksikaan. Mutta silloin oli syksy, ja alkoi olla hiukan koleata +nukkua porttikäytävissä. Kolmeen päivään en ollut syönyt muuta kuin +muutamia pois nakatuita sillinpyrstöjä, jotka poimin maasta Kornhamnin +torilta. En kestänyt sitä tyrskyä, vaan sairastuin. Hyvästi, vanha +pikinahkuri, sanoin minä itselleni; onnea matkalle, taitaa olla +parasta, että nostat ankkurisi ja lähdet näiltä vesiltä. Mutta, kas, +silloin näin unta. + +-- Päissäsi, tietysti. + +-- Minusta oli niinkuin joku ylhäinen herra olisi tullut luokseni ja +sanonut minulle: Tahdotko elää ja viettää hyviä päiviä tässä +maailmassa? -- Sama se minulle, vastasin minä, olen saanut selkääni +tarpeeksi elämäni päivinä, nyt aion nostaa purjeeni. -- Mutta jos +lupaan tehdä sinut rikkaaksi ja komeaksi? kysyi hän. -- Sepä olisi +hiiden outoa sille, joka imeskelee sillinruotoja, arvelin minä. -- +Hyvä, sanoi hän, mene yöllä kello kolmen aikana Mestari Samulin +kujalle, niin saat nähdä. -- Samassa meni hän tiehensä, niin että +ratisi vanhassa vajassa, jossa viluissani makasin, lähellä Skansenin +tullia, jossa hirttopaikka on. Heräsin ja tunsin tulikiven hajua +kajuutassani. Vai niin, ajattelin minä, jos olet niitä miehiäsi, niin +en otakaan pestiä sinulta; ennen menen pohjaan painolastineni. + +-- Mutta Gast otti kuitenkin pestin. + +-- Makasin, niinkuin jo sanoin, ja palelin kuin märkä koira, hampaat +kalisivat suussani, ja minä jyrsin kuorta haloista; siinä oli +illalliseni. Sitten kuulin Jaakopin kirkontornin kellon lyövän +kaksitoista, lyövän yksi, lyövän kaksi, ja kun se oli puolivälissä +kolme, silloin alkoi kaikkia ankkurikettinkejä repiä ja riuhtoa niin, +etten enää kauemmin voinut pysyä paikoillani. Laskin sumussa ja +pimeässä satamasta ulos, ja ennenkuin aavistinkaan, olin minä Mestari +Samulin kujalla. Kello löi kolme. + +-- Ja sitten kolkutitte kapakan oveen? + +-- Siellä oli siihen aikaan jonkinlainen siistinpuoleinen kapakka, +jossa suurten herrain palvelijain oli tapana pelata pois herrainsa +rahoja. Sieltä näkyi valoa ikkunaluukun raosta ja tuntui häränpaistin +hajua, mutta minä seisoin ulkopuolella ja ajattelin: istuapa nyt tuolla +sisällä lautasellinen sianlihaa toisella ja maljallinen lämmintä totia +toisella puolella! Juuri siinä seisoessani ja koettaessani ahmia +vatsani täyteen tuota paistinhajua, kuului sisältä kauhea jytäkkä, ja +minä ymmärsin, että siellä tapeltiin. Eikä kestänytkään kauan, +ennenkuin sieltä syöksyi ulos miehiä kiljuen ja kiroillen. Minä kömmin +likimmäiseen porttisuojaan, mutta en ollut siellä seisonut kahtakaan +minuuttia, ennenkuin eräs mies tuli hyökäten perässäni, ja kun hän tuli +kolmen askelen päähän minusta, tuupertui hän maahan kuin siipeen +ammuttu kalalokki. -- Auttakaa minua, huohotti hän, ja samassa +juoksivat muut veijarit ohi, huomaamatta häntä pimeässä. Siihen aikaan +minä olin hiukan helläsydäminen ja minä vastasin heti kohta: olkoon +menneeksi; ja sitten minä yritin kuoria takkini hihoja tapellakseni, +mutta niitä ei tarvittukaan kääntää, sillä minä olin juonut takkini. -- +Jo tuli loppu minusta, ähkyi mies, minun seisoessani ja ammentaessani +sadevettä hänen verta vuotavaan päähänsä. -- Vähätpä tuosta, sanoin +minä ja koetin kantaa häntä erääseen kapakkaan, jonka tunsin. Mutta +matkalla vuoti hänestä yhä enemmän verta, ja viimein hän pyysi minua +hinaamaan itsensä Skeppsbron kivilaiturille. Minä kuolen, uikutti hän, +ja se on sinun syysi, sinä kirouksen kapine. + +-- Vai niin, -- virkkoi Larsson välinpitämättömästi. + +Kapteeni huokasi syvään ja jatkoi: + +-- Kuullessani miehen vaikeroivan, tulin ajatelleeksi vajassa +Skanssenin tullin luona tapahtunutta näkyäni ja kysyin, mitä hän +tarkoitti. -- Isännälläni oli eräs onnenkapine, -- puuskutti tuo +onneton, -- jonka hän pudotti eräänä päivänä kamarinsa lattialle. +Seuraavana päivänä minä löysin sen lattian raosta; en antanut sitä +kuitenkaan takaisin, vaan pidin sen päästäkseni yhtä rikkaaksi kuin +isäntäni oli. Ja rikas minusta on tullut ja kaikki minulle onnistuu; +mutta sitten tein sen, jota ei saa tehdä, jos tahtoo säilyttää +onnenkalun, ja niin karkasivat pelitoverini tänä yönä kimppuuni, +voitettuani heiltä kaikki, mitä heillä oli. He ovat lyöneet pullonsa +rikki minun päähäni, ja nyt on loppuni tullut. Mutta ei ikinä ole enää +tuo pahus syntisiä ihmisiä kiusaava, -- sanoi hän, ja samassa aikoi hän +nakata jotakin virtaan, mutta hänen kätensä oli niin heikko, että kalu +putosi alimmalle portaalle, niin että kivet helähtivät. Panin mieleeni +paikan, mihin onnenkalu putosi ja luovailin sen jäljessä, kunnes sen +löysin. Mutta kun koetin herättää miestä kysyäkseni häneltä, mitä ei +saanut tehdä, ettei onneaan menettäisi, niin hän oli jo mennyt kaiken +maailman tietä. Nähtyäni, ettei hän enää liikkunut, tuntui minusta kuin +olisi laine Pohjanmeren vettä selkääni huuhtaissut ja minä nostin +kaikki purjeeni painuakseni pakoon palovartijoita, jotka tulivat +Itäisellä Pitkäkadulla. Ja silloin löi kello neljä aamulla. + +Näin puhuttuaan pyyhkäisi kapteeni hikeä otsaltaan, ollen melkein kuin +pahantekijän näköinen, joka vasten tahtoaan on pakotettu tunnustamaan +rikoksensa. Vanhan Larssonin kylmät, viekkaat, läpitunkevat silmät +kammottivat häntä. Hän jo nähtävästi katui, että oli paljastanut +itsensä. Mutta kun se nyt kerran oli tehty, jatkoi hän puolustelevasti: + +-- Katketkoot kaikki taljat ja touvit, jos olen tehnyt muuta kuin mitä +kuka kunniallinen mies hyvänsä olisi minun sijassani tehnyt. Olen +korjannut talteen kalun, joka oli jaloissani, enkä sen vuoksi suinkaan +ole ottanut pestiä mustalta kapteenilta. Voinko minä sille mitään, että +siitä alkaen asiani ovat hyvin menestyneet? Samana aamuna minä kohtasin +Skeppsbron sillalla erään vanhan kojutoverin, joka otti minut +laivaansa, antoi minulle vaatteita ja antoi minun syödä vatsani +täyteen, mitä ei ollut tapahtunut kahteen viikkoon. Kun herkesin +juomasta, oli minulla myötäinen tuuli kaikissa purjeissani. Nyt tietää +valtiopäivämies, kuinka asianlaita on, ja nyt voitte hyvällä +omallatunnolla antaa minulle tytön. + +-- Annetaan sen asian olla vielä toistaiseksi, -- vastasi Larsson. -- +Te olette kertonut minulle tapauksen, mutta kuka takaa, että siinä on +ainoakaan sana totta? Antakaapa tänne se, jota sanotte onnenkaluksenne, +että kerrankin saisin minäkin nähdä, miltä semmoinen näyttää. + +Kapteeni nauroi. -- Ei, taattoseni, -- sanoi hän, -- teidän kettunne ei +pure minun hanheani. Ei, ei vanhaa laivarottaa niinkään vain petetä. + +-- Mutta ettehän tahtone, että minun pitää näin vain umpipäähän uskoa +sananne tosiksi. Kuka oli se mies, joka lyötiin kuoliaaksi +pelihuoneessa, ja kuka oli hänen isäntänsä? + +-- Sitä en tiedä, eikä se kuulu minuun; yö oli pimeä, minun oli +mahdoton tuntea ventovierasta miestä. + +-- Mutta te saitte kumminkin kuulla sen seuraavana päivänä. Tukholmassa +puhutaan monesta vähäpätöisemmästäkin asiasta, saati sitten, kun mies +löydetään murhattuna laivarannasta. + +-- Vantit ja partuunat! sanon minä. Minä en ole mitään kuullut. + +-- Eihän Gast itse liene lyönyt miestä kuoliaaksi? + +-- Kuulkaapa, valtiopäivämies... + +-- Hiljaa, minä en sano mitään, minä vain kysyn kaikessa ystävyydessä. +Ette siis tiedä ensinkään mitään muuta miehestä tai hänen isännästään? + +-- En mitään, johan olen sen sanonut. + +-- Vannokaa se! + +-- Niin totta kuin Jumala minua auttakoon hengen ja ruumiin puolesta, +en minä tiedä siitä asiasta mitään sen enempää kuin minkä jo olen +sanonut. + +Larsson naurahti tavalla, joka toisesta ei ollut mieleen. -- No, -- +sanoi vanhus, -- koska Gast on kertonut minulle sadun, niin minä kerron +teille vuorostani toisen. Oli kerran jossakin Saksanmaalla noita, joka +rupesi muuttamaan nauriinvarsia prinsseiksi ja ritareiksi. Nämä +ylhäiset herrat ylvästelivät jonkin aikaa kaikessa komeudessaan, mutta +kun kaikki varret alkoivat syksyllä lakastua, kiristyivät nuo ylhäiset +herratkin, jotka eivät muuta olleet kuin nauriinvarsia, ja laihtuivat, +kunnes heistä ei ollut jäljellä muuta kuin nuo kauniit vaatteet. Näin +on teidänkin laitanne, Gastiseni. Paholainen otti teidät ylös teidän +maatessanne kuin riepu katuojassa, ja puki teidät ihmiseksi, mutta kun +aika on tullut, ottaa tuo antaja omansa takaisin, ja ihmisestä tulee +jälleen ihan sama repale eli nauriinvarsi kuin mikä hän oikeastaan on. +Gast sanoo tarvitsevansa vain ojentaa tyhjän kätensä ilmaan, vetääkseen +sen kultaa täynnä takaisin. Katsokoon hän tarkoin eteensä: se kulta ei +ole muuta kuin lakastuneita lehtiä. + +Kapteeni näytti alakuloiselta, kaivoi povitaskustaan nahkakukkaron ja +pudisti sen sisällön pöydälle. Sieltä ei tullut lakastuneita lehtiä, +sieltä tuli kirkkaita Hollannin tukaatteja, ja hän huusi riemuiten: -- +Miksi näitä sanotte? + +-- Minä sanon niitä syntirahoiksi, -- vastasi Larsson kylmästi. -- +Vielä on nauriinvarsi vihreä, mutta se on madonsyömä juureltaan. Minä +tahdon auttaa muistianne, sillä minä olin siihen aikaan Tukholmassa. +Tuota murhattua miestä ei oltu ainoastaan päähän lyöty, vaan sen +lisäksi vielä kuristettukin. Huomatkaa, mitä sanon: kuristettu. + +Kapteeni kalpeni. -- Sitä en ole koskaan kuullut, -- änkytti hän. + +-- Murhattu mies, -- jatkoi Larsson, -- oli ranskalainen, nimeltä +Baptiste, ja hän oli ollut kamaripalvelijana presidentti, kreivi +Bertelsköldillä, joka edellisenä vuonna ensin tuli sokeaksi ja sitten +hulluksi, kun kadotti tuon onnenkalun. + +-- Niinkö? -- kysyi kapteeni sammaltaen. + +-- Niin se oli, -- jatkoi vanhus taipumattomasti. -- Ja onnenkalu, jota +Gast nyt kantaa kaulassaan, on pieni kuparisormus, joka on kulkenut +perintönä Bertelsköldin kreiveillä. Siitä kuulutettiin kirkoissa, että +löytäjä saisi 500 talaria löytöpalkkaa, mutta ei ketään ilmaantunut. +Tahdotteko tietää vielä jotakin? + +-- En, sanoi kapteeni ja aikoi poistua. + +-- Kuulkaa kumminkin vielä yksi asia, jonka voitte panna mieleenne. +Tiedättekö, mikä se on, jota ei saa tehdä, jos tahtoo säilyttää +onnensa? On eräs vanha taikauskoinen tarina, joka kertoo, että sormus +tuo onnea muassaan jokaiselle, joka sitä kantaa, mutta ainoastaan niin +kauan, kun hän ei vanno väärää valaa. + +Kapteeni Gast valahti valkeaksi kuin palttina + +-- _Ja nyt te olette vannonut väärän valan!_ huusi Larsson yht'äkkiä +jylisevällä äänellä. + +Kauhistunut mies lankesi polvilleen ja alkoi nyyhkyttää. + +-- Ei siinä kyllin, että olette väärän valan vannonut, te olette myös +kuristanut ranskalaisen, joka makasi haavoitettuna Skeppsbron +laiturilla. + +-- Armoa! armoa! -- änkytti kapteeni mitä suurimman kauhun valtaamana. + +-- Antakaa tänne se pahus, että saan nakata sen sinne, missä ei päivä +paista eikä kuu kumota. Se on ainoa keino, mikä nyt enää voi teitä +auttaa, -- huusi Larsson ankarasti. + +Kapteeni kaivoi vapisevin käsin esille tuon pienen kuparisormuksen, +jota hän kantoi nauhassa kaulassaan. + +-- Hyvä, -- sanoi Larsson. -- Nyt saatte mennä. + + + + +23. KOHTAUS PUUTARHASSA. + + +Larssonin ison pihan takana, joka melkein aina oli täynnä talonpoikia, +hevosia ja kuormia, oli vähäinen puutarha, niin kaunis ja hyvästi +hoidettu, että se oli ainaisena ilon aiheena kaikille kukkia +rakastaville. Tämä puutarha oli kokonaan Ester Larssonin laittama, ja +juuri täällä oli hänen tapansa levähtää talouden ja äreän isänsä hoidon +aiheuttamain huolien lomassa. Jokainen lava oli niin tasainen, jokainen +polku niin hyvin puhdistettu, että oli riemu niitä katsella. Kolme osaa +eli sarkaa oli omistettu hyödyllisiä kasveja niinkuin sipulia, dilliä, +persiljaa, meiramia, porkkanoita, punajuuria, retiisejä ja monenlaisia +hernepenkkejä varten; neljäs oli yksinomaan niin harvinaisten ja +kauniiden kukkien hallussa, ettei kenelläkään muulla kuin rikkaalla +Larssonilla ollut varaa tuotattaa sellaisia Tukholman puutarhureilta. +Sarkain välissä oli sievästi sannoitetut polut; näiden reunoilla oli +ruusupensaita, sireenejä ja houkuttelevia karviaismarjapensaita. Puille +ei ollut paljon tilaa, mutta ne, mitä siellä oli, olivat sitä +kauniimmat. Täällä näki muutamia Pohjanmaalla harvinaisia vaahteroita, +lehmuksia ja jalavia parin puolikasvuisen kuusen rinnalla, jotka olivat +Esterin erinomaisia lemmikkejä. Olipa vielä pari omena- ja +kirsikkapuutakin, jotka ahnaasti koettivat ahmia lyhyen kesän lämpöä ja +kukkivat joka kevät, mutta tekivät vain lämpiminä kesinä pieniä, +jokseenkin happamia, mutta yhtäkaikki suuresti ihailtuja hedelmiä. + +Puutarhan perällä oli uhkea humalatarha ja siinä vähäinen huvihuone -- +eli leikkitupa, joksi sitä tavallisesti sanottiin -- niin pieni ja +siro, että sitä paremmin olisi sopinut nimittää sieväksi nukkekaapiksi. +Täällä oli kesällä Esterin harppu, ja täällä oli vanhan isänkin tapana +istua jokin hetkinen kuuntelemassa kaunista soittoa, joka aina oli +hänen sydämensä sulattanut. Mutta Larsson ei tiennyt, minkätähden +Daavidin harppu oli käynyt hänen tyttärelleen yhä rakkaammaksi: +sentähden, että niin monet nuoruuden muistot yhä vielä asuivat sen +kielissä ja herättivät aikoja sitten karkoitettuja ajatuksia aina +uuteen eloon. Hänelle oli harpunsoittoa opettanut eräs, jota hän ei +voinut unohtaa, ja kun itätuuli humahteli nuorten kuusten oksissa -- +kun ilmanhenki huvimajan ikkunan läpi lehahtaen hiljaa kosketti harpun +kieliä -- silloin ajatteli Ester usein: -- se on hänen näkymätön +kätensä, joka kieliä koskettelee -- se on minun ystävä-vainajani henki! +Sillä hän, joka oli minun, on kuollut, ja se, jolla vielä on sama nimi +ja samat kasvonpiirteet kaukana sinisen meren takana, hän on toinen, +hän on vieras, jota on tunne! + +Nyt oli Ester taas pujahtanut tähän viheriään puutarhaansa ja tähän +somaan huvimajaansa, paetakseen isänsä hänelle tyrkyttämää miestä. Hän +tarvitsi yksinäisyyttä, hän halusi kyyneleitä. Ah, nuo yksinäiset +kyynelet ovat kuin iltakaste, joka huuhtoo päivän pölyn kasveilta ja +pesee puhtaaksi niiden vihreyden. + +Heinäkuun aurinko paahtoi lämpimästi. Yöllä oli satanut, ja huurua +nousi kosteilta käytäviltä. Kaikki kasvit joivat valoa ja imivät +lämpöä. + +Suuret surut olivat opettaneet Ester Larssonin taivuttamaan jäykän +sydämensä nöyryyteen kaikkien sydänten tutkijan edessä. Mutta tänään +hänen mielensä oli niin raskas, hänen ajatuksensa niin sekavat. Hän ei +voinut rukoilla, ei tyytyä, ei unohtaa. Koko hänen sielunsa oli +kapinassa. Kuolleet olivat nousseet ylös; menneisyys oli noussut +haudastaan. Hän oli kärsinyt, hän oli taistellut, temmatakseen tuon +miehen muiston juurineen sydämensä yrttitarhasta -- ja juuri silloin, +kun hän luuli siinä onnistuneensa, seisoi tämä mies taas hänen +edessään, kutsui häntä taas omakseen -- ja poissa oli Esterin rauha. +Taas tunsi Ester hänen läsnäolonsa kuusten huminassa ja harpunkielillä; +mutta tämä ei ollut enää vainajan läsnäoloa, se oli elävän miehen, ja +tuntui kuin ukkosena ilmassa hänen ympärillään. + +Hän olisi mielellään antanut kaikki, mitä hänellä oli, saadakseen +rauhassa itkeä, mutta hän ei voinut itkeä. Mustat pilvet eivät +antaneetkaan siunattua sadetta. Hän tarttui harpun kieliin, hän veisasi +saman Daavidin psalmin, joka aina oli asettanut hänen sielunsa +levottomat laineet, mutta ne kuohuivat yhä yli äyräittensä, ja kielien +ääni oli nyt katkera ja kova eikä vieno kuin ennen. + +-- Herra, -- huokasi hän, -- _koska minä tahdoin vaieta, nääntyi minun +sieluni_. + +-- Ja minkätähden sinä vaikenit? -- sanoi samassa tuttu ääni hänen +vieressään, ja huvimajan ovella seisoi roteva, pitkään matkaviittaan +puettu mies. + +-- Minkätähden sinä vaikenit? -- toisti Bertelsköld, Esterin +tuijottaessa häneen posket kalman kalpeina. -- Johan sen tiedät: Tästä +hetkestä alkaen olet sinä minun maailman edessä, niinkuin Jumalankin +edessä, eikä ole kukaan meitä erottava. + +-- Kuinka tulitte tänne? -- sanoi Ester, vielä vapisten, sillä +närkästys rohkaisi hänen mieltään. Hän oli kumminkin nainen, sen miehen +pettämä, jolle hän muinoin oli sanansa ja sydämensä antanut, ja nyt +ajatteli tämä mies hänestä niin alhaisesti, että hän ottaisi häneltä +petetyn onnensa lahjaksi. + +-- Minä tulin puhuttelemaan isääsi ja sinua, -- vastasi kreivi. -- +Astuessani takakatua puutarhan sivu kuulin tuon harpun äänen ja tuon +virren, joka ei koskaan ole mennyt muististani. + +-- Isäni asuu tuolla kadunpuoleisessa rakennuksessa ja on tavattavissa +siellä, jos kreivi tarvitsee vekseliä, -- sanoi Ester, tarkoittaen +Bertelsköldin ensimmäistä, hänen lapsuutensa aikana tapahtunutta +talossa käyntiä, ja nousi lähteäkseen. + +Mutta Bertelsköld veti oven kiinni -- Ei, -- sanoi hän -- minä en ole +matkustanut maita ja meriä kadottaakseni sinut taas samassa, kun sinut +tapasin. Ester -- minä tiedän tuottaneeni sinulle paljon murhetta, olen +tehnyt väärin, ja sinulla on oikeus puhutella minua kuin muukalaista +isäsi talossa. Mutta sinun täytyy kuunnella minua, ja kuultuasi tulet +ymmärtämään, etten olekaan niin syyllinen kuin ehkä voit luulla. Voi, +monet vuodet on meidän välillämme vallinnut yö ja pimeys ja meren sumu, +mutta usko minua, kaikki on taas selviävä ja parhaaksi kääntyvä. Et voi +kieltäytyä minua kuulemasta. + +Esterin ylpeä veri kuohahti niinkuin hänen nuoruutensa päivinä. Hänen +kalpeat kasvonsa tummenivat yht'äkkiä, ja hän sanoi: -- En tiedä, mitä +hyötyä olisi selityksistä meidän välillämme. Jos herra kreivi on +unohtanut olevansa nainut mies, niin en ainakaan minä ole unohtanut +olevani kihlattu nainen. + +-- Eikö mitään muuta! -- huudahti kreivi kevyesti -- liian kevyesti. + +-- Keneksi te luulette minua? Ja keneksi on minun teitä luuleminen, +herra kreivi? -- kysyi Ester äänellä, jossa viha ja tuska taistelivat +keskenään. + +-- Ymmärrä minut oikein! -- sanoi Bertelsköld. -- Minä pelkäsin sinun +jo solmineen lujempia siteitä. Tuo ei voi estää onneamme. + +-- Minä pyydän teitä, kreivi, antakaa minun mennä, ennenkuin minun +täytyy ylenkatsoa miestä, jota minä kerran... + +Hän ei jatkanut; se kävi hänelle ylivoimaiseksi. + +-- Mutta onko mahdollista, Ester, ettet tiedä mitään myöhemmistä +elämänvaiheistani. Eikö kukaan ole sanonut sinulle, että minä olen +vapaa, että kohta on kolme vuotta kulunut siitä, kun kuolema vei +minulta ensimmäisen puolisoni? Vai kuinka on minun ymmärrettävä nuo +kovat sanasi, joilla tervehdit häntä, joka ei koskaan ole lakannut +sinua rakastamasta, ei silloinkaan, kun tämä rakkaus oli ristiriidassa +uusien velvollisuuksien kanssa? + +-- En ole tiennyt, että kreivittärenne on kuollut -- ei saa loukata +kuolleita eikä eläviä, -- vastasi Ester. -- Hän ei voinut olla syvään +huokaisematta, keventääkseen surun raskauttamaa sydäntänsä. Tämä mies +ei toki ollut _niin_ kevytmielinen, _niin_ rikoksellinen kuin hän oli +ajatellut aina siitä asti, jolloin he ensi kerran olivat nähneet +toisensa. + +-- Kuuntele minua, -- sanoi kreivi vakavasti ja pakotti Esterin jälleen +istumaan. -- Minä olen antanut ensimmäiselle puolisolleni kaikki, mitä +voin hänelle antaa: ystävyyteni, vilpittömän kunnioitukseni, jonka hän +ansaitsi. Enempää hän ei voinut vaatia. Oletko koskaan aavistanut, +millaisia taisteluja saa taistella mies, jonka täytyy uhrata elämänsä +onni velvollisuudesta äitiään kohtaan? Sinä tunsit äitini; jalompaa, +ylevämielisempää sydäntä ei ole sykkinyt maan päällä. Eikä kuitenkaan +täällä maan päällä ole mitään niin ylevää, ei mitään niin jaloa ja +voimakasta, että se kaikissa koetuksissa voisi inhimillisen +heikkoutensa voittaa. Äitini heikkous oli siinä, että hänen ainoan +poikansa, ainoan, joka enää kantoi loistavaa nimeämme, tuli valita +sukuunsa nähden vertaisensa puoliso, voidakseen -- niinkuin äiti +ajatteli -- jättää tämän nimen _kaikin puolin_ himmentymättömänä +perinnöksi tuleville sukupolville. Usko minua, hän kunnioitti sinua, +hän rakasti sinua kuin tytärtä; mutta hän ei luullut voivansa muuttaa +sitä, minkä hän katsoi luojan maailmanjärjestykseksi. + +-- Sen tiedän -- vastasi Ester. -- En ole ikinä unohtava, että juuri +hän häpeässäni ja onnettomuudessani ojensi minulle pelastavan käden. + +-- No niin, sitten ymmärrät myöskin käytökseni, kun tiedät, että oli +minun vallassani valmistaa hänelle surua tahi iloa. Minähän olin hänen +ainoa onnensa tässä maailmassa; kuinka olisin voinut epäillä +tehtävääni, kun viimein huomasin, ettei hänen ennakkoluuloaan käynyt +muuttaminen? Ja uhristani olen saanut palkkani. Kaksi vuotta sitten +lakkasi kaksi rakastavaa sydäntä sykkimästä: toinen oli hyvyydessä +enkelin vertaisen ihmisen, tätini, kreivitär Ebba Liewenin sydän. +Vajaan kahden viikon kuluttua seurasi häntä äitini autuaallisten +majoihin. Ja ennenkuin hän silmänsä ummisti, siunasi hän poikaansa. + +Esterin silmät kostuivat, mutta hän oli vaiti. + +-- Äidin siunaus, -- jatkoi kreivi, -- on kaikille kallis aarre, mutta +Bertelsköldeille enemmän kuin muille. Meidän keskemme käy taru, että +isien kirous ja äitien siunaus taistelevat suvustamme aina sen +alkuajoista asti. Meillä ei ole yhtään keskitietä valittavana, ei +kukaan meistä tohdi kieltäytyä, kun voi saada tuon paremman osan. Tästä +hinnasta minä ostin korkeasukuisen puolisoni ja kun lupasin, etten enää +näkisi sinua, etten enää kirjoittaisikaan sinulle, tyytyi kreivitär +Malin _oikealla puolella_ olevaan sydämeeni. Elämämme oli kahden +ystävän elämää: viileätä, mutta onnellista. Hän lahjoitti minulle pojan +ja tyttären. + +Ester peitti silmänsä. + +-- Surettaako se sinua, Esterini? -- kysyi kreivi. + +-- Ei. Ajattelin vain, että nuo lapsiraukat ovat menettäneet äitinsä. + +-- Sinun pitää korvata heille tämä vahinko. Sinun pitää ruveta heille +hyväksi äidiksi. + +Ester pudisti surullisesti päätänsä. + +-- Minä ymmärrän, -- jatkoi kreivi. -- Jokainen ajatteleva nainen +pelkää tuohon edesvastuulliseen asemaan antautumasta. Juuri sentähden, +että kauan epäröin, pyytäisinkö sinulta tätä, juuri sentähden +viivyttelin käyttämästä heti kohta vapauttani ja rientämästä luoksesi. +Mutta joka päivä on minulle selviämistään selvinnyt, ettei kenestäkään +muusta kuin sinusta voi tulla puolisoa minulle ja äitiä lapsilleni. Älä +pelkää, että hovi tai jalosukuiset sukulaiseni ylenkatseella kohtelevat +sinua. Sinun sielusi aateluus on suurempi kuin heidän. Sinä olet +enemmän jalosukuinen, sinä olet ylevä, jalo nainen: he oppivat sinut +tuntemaan, oppivat kunnioittamaan sinua ja hätätilassa pelkäämään sinun +etevyyttäsi. Ja muutoin minä aion vetäytyä pois hovista. Minä olen +kyllästynyt kaikkeen tuohon ulkonaisen komeuden tavoittelemiseen, jolla +koetetaan salata sisällistä voimattomuutta. Enkä minä ole, Jumalan +kiitos, hattu enkä myssy. Niin, älä sitä kummastele; nuo nimet, joiden +mukaan nyt kaikki merkitään, eivät minulle mitään merkitse. Me muutamme +syksyllä kauniiseen Falkbyhymme, jossa muinoin vietit niin surullisia +päiviä ja jossa nyt olet levittävä siunausta ja iloa ympärillesi. +Sitten kun viimeksi olit siellä, olen minä perinyt rikkaan setäni. Me +voimme nyt elää niin hauskasti kuin haluamme. Eikö niin, Ester, me +tulemme hyvin onnellisiksi! + +Ja omiin tulevaisuudentuumiinsa innostuneena Bertelsköld suuteli +hellästi tulevan puolisonsa kättä. Mutta tämä veti sen verkalleen, +miltei vasten tahtoaan takaisin ja sanoi, hetkisen vaiti oltuaan: + +-- Vapaa käsi, vilpittömästi tarjottuna, ei ole mikään häväistys, ja +suokaa minulle anteeksi, jos sanani sattuivat toisin, ennenkuin tiesin, +mitä nyt tiedän. Minä kiitän teitä, sillä minä uskon, minä uskon niin +mielelläni teidän hyvää tarkoittavan. Mutta ettekö koskaan ole +ajatellut, että jonkun toisen tahto kuin teidän voisi tulla kysymykseen +tehtäessä tätä liittoa, jonka te jo katsotte niin varmasti päätetyksi +sentähden, että _te_ nyt olette vapaa? + +-- Luuletko minun unohtaneen, -- sanoi kreivi, -- että isäsi on kovaa +puuta, jota ei ole helppo taivuttaa? Mutta kun me molemmat yhdessä +häntä rukoilemme, niin hän ei saata meitä vastustaa. + +-- Pelkään, ettette vielä tunne häntä. Mutta jos saisittekin hänen +suostumuksensa, jos toiselle annettu lupaukseni ei olisikaan esteeni, +luuletteko meitä olevan _kaksi_, jotka sitä isältäni rukoilemme? + +-- Kuinka? Sinäkö, Ester? Sinäkö hennoisit sysätä vapaan, rehellisen +käteni luotasi! -- huudahti Bertelsköld hämmästyksissään, sillä se ei +ollut hetkeksikään johtunut hänen mieleensä: + +-- Niin se on, -- sanoi Ester tuskin kuuluvasti. + +-- Minua onnetonta! huudahti kreivi otsaansa lyöden. -- Hän ei +rakastakaan minua enää! + + + + +24. LEMMEN TILI. + + +-- Ja kuka on sanonut, etten rakasta teitä? -- kysyi Ester Larsson. + +-- Silloinhan teet julmaa pilkkaa miehestä, joka on valmis uhraamaan +vaikka henkensä sinun edestäsi! -- vastasi Bertelsköld. + +-- Kuulkaa minua, kreivi! -- sanoi Ester, samalla kun hänen äänensä, +joka alussa vapisi, vähitellen kävi yhä lujemmaksi ja täyteläisemmäksi. +-- On hyvä, että me molemmat opimme tuntemaan toisemme. Minä olen +teidät väärin ymmärtänyt; tekin olette minut väärin ymmärtänyt. + +-- Puhu; mutta älä avaa mitään meitä erottavaa juopaa. + +-- Te olette sanonut minua jaloksi. Jumala tietää, että olen vain +heikko naisparka, ja paras todistus siitä on se, etten tähän päivään +asti ole voinut karkoittaa teidän muistoanne särjetystä sydämestäni. +Mutta niin mahdoton teidän rakkauteenne en ole, niin kokonaan en ole +toki naisen arvoa unohtanut, että ansaitsemattoman nöyryytyksen +kärsittyäni tyytyisin hyvitykseen, joka minulle armona tarjotaan, te +olette puhunut paljon itsestänne; minä kiitän teitä, te olette siinä +tehnyt oikein, vaikka kenties vähän itsekkäästi, mutta semmoisia ovat +kaikki miehet. Oletteko koskaan ajatellut, mitä _minä_ olen kärsinyt +niinä pitkinä vuosina, jolloin hän, joka vannoi minulle uskollisuutta +kaikeksi elinajakseen, rikkoi valansa ja hylkäsi minut ilman +ainoatakaan lohdutuksen tahi selityksen sanaa? Mies elää maailmaa +varten; miehellä on satoja muita elämän päämääriä kuin rakkauden onni +tahi onnettomuus, ja jos yksi niistä pettää hänet, niin hänen +oikeutensa ja velvollisuutensa on suunnata sielunsa voima uuteen +toimintaan. Nainen sitävastoin elää ja kuolee rakkauttaan varten; se on +se ilma, jota hän hengittää, se auringonvalo, jossa hän kukoistaa, ja +sen puutteessa hän kuihtuu ja kuolee. En sano, että hänen tulisi uhrata +sielunsa maallisten epäjumalain alttarille, sillä hänelläkin on +Jumalansa ja pyrkimyksensä. Mutta ilman rakkautta hän on tämän maailman +yrttitarhassa juureton kasvi ja määrätty tiepuoleen heitettäväksi. +Oletteko koskaan aavistanut, kreivi Bertelsköld, miltä tuntuu naisen +sydämessä, kun se tällä tavoin reväistään irti juurineen ja heitetään +lakastumaan -- kun sitä ei repäise kuolema, joka aina sovittaa ja +sulostuttaa suuretkin onnettomuudet, vaan kun sen tekee kylmä +ihmiskäsi, joka ei edes tiedäkään, mitä tekee? + +-- Lakkaa jo, Ester, sinä muserrat minun sydämeni. En ole koskaan +ajatellut... + +-- Niin, te ette ole sitä ajatellut, ja sentähden istun minä vielä +täällä, ja sentähden olen vastannut yhtä suoraan kuin te olette +kysynyt. Mutta päättäkää itse: mitä ajattelisitte naisesta, joka +kärsittyään moisen häväistyksen -- joka tultuaan niin muserretuksi kuin +suinkin on mahdollista, kuitenkin olisi valmis heti ojentamaan kätensä +sille, joka on hänet musertanut? Sanoisitteko sellaista naista jaloksi? +Semmoiselleko uskoisitte lastenne hoidon ja velvollisuuden opettaa +heille hyviä avuja ja jaloja mielipiteitä? Eikö hän pikemminkin olisi +teistä kelvoton tulemaan edes halvimman torpparin kunnialliseksi +vaimoksi? + +-- Olet oikeassa, -- vastasi Bertelsköld, täydestä sydämestään +ihmetellen tätä ylevää naista, jonka hän tunsi menettäneensä. -- Olet +oikeassa, ellei vain katumukseni ja rukoukseni voi sovittaa, mitä olen +rikkonut. Sinä et ota vastaan tarjoustani; minä sen sijaan rukoilen +sinua tekemään minulle ja perheelleni sen uhrauksen, että rupeat +puolisokseni. + +-- Ja mitähän luulette ihmisten tulevan siitä sanomaan? He sanovat: tuo +turhamainen, halveksittu porvarin tytär odotti vain tätä tilaisuutta, +kietoakseen jälleen tuon ylhäisen hovimiehen verkkoihinsa. Kas, tuolla +menee kreivitär Larsson! huutaisivat hovin pilkkakirveet. Larssonin +tytär kreivittärenä! Uskokaa minua, teidän arvonimenne ja minun nimeni +sopivat yhteen niinkuin punaiset ruusut kuusen kaarnaan. Se ei kelpaa. +Sen verran olen toki perinyt sukuni katsantotapoja. + +-- Oli kumminkin aika, jolloin ajattelit toisin -- jolloin itse itkit +ja valitit tuon onnettoman sukuvihan olemassaoloa. + +-- Silloin olin vielä nuori -- mutta nyt en enää ole. Ihmisten +sanomisista en isosti välitä. Mutta niinkuin asiat _silloin_ olivat, +olisimme me raivanneet tiemme kaikkien jäämuurien läpi, jotka sydämiä +erottavat. Nyt on asianlaita toisin: meillä ei ole enää tuota nuorten +elämänuskallusta, joka pitää mahdottomimmankin mahdollisena. Meillä ei +ole enää oikeutta eikä valtaa uudistaa maailmaa. Meidän täytyy astua +eri teitämme: te kukkuloilla, minä laaksossa. Jos joskus tapaamme +toisemme rinteillä, silloin te pysytte kreivinä, minä kansan naisena. +Teidän vallassanne on, jos siitä huolimatta kohtaamme toisemme vanhoina +ystävinä. + +-- Oi, Esterini, ensimmäinen, ainoa todellinen rakkauteni, pitääkö +meidän iäksi erota, kun on omassa vallassamme yhtyä jälleen kaikeksi +elinajaksemme! -- huudahti Bertelsköld ja tarttui häntä käteen, +voimatta enää hillitä liikutustaan. + +-- Teidän, joka olette mies ja aatelismies, tulisi toki kantaa +välttämättömyyttä suuremmalla miehuudella kuin minun, joka olen heikko +nainen! -- vastasi Ester, eikä kukaan huomannut sitä kyyneltä, joka +pusertui esiin hänen pitkien silmänripsiensä välistä. + +-- Älä puhu enää, sinä kova, tunteeton olento, -- jatkoi Bertelsköld; +-- älä puhu enää minulle rakkaudestasi; et ole koskaan, et koskaan +rakastanut minua niinkuin minä sinua. + +-- Niinkö luulette? -- kysyi Ester surunvoittoisesti. + +-- Olen varma siitä! -- huudahti kreivi. -- Sydämesi on kylmä kuin jää. +Rakkaus on herkkä antamaan anteeksi. Mutta sinä et muista muuta kuin +sitä, mitä sanot häväistykseksi. Sinun surusi! Teeskenneltyjä ne ovat +ja sinä tahdot niiden avulla vain salata uuden liittosi! Sinä olet +toisen oma. + +-- Niin olenkin. Ja te olette antanut minulle kaksitoista vuotta +valmistautuakseni siihen. + +-- Sinä rakastat tuota toista! Kas siinä kieltosi koko salaisuus! Ja se +toinen on nuorempi ja rakastettavampi kuin minä! Hän on osannut +valloittaa sydämesi paremmin kuin minä! + +Vaikka suru hänen sydäntään kalvoi, ei Ester Larsson kuitenkaan voinut +olla naurahtamatta, ajatellessaan tuota kuvausta, jonka Bertelsköld +aavistamattaan antoi entisestä kömpelöstä ratsupalvelijastaan, kunnon +Istvanista. Mutta hän varoi ilmoittamasta hänelle asian oikeaa laitaa. + +-- Luulenpa, että olette mustasukkainen! -- sanoi hän naurahtaen. + +Bertelsköld oli nyt synkeällä tuulellaan. -- Saat olla varma siitä, -- +sanoi hän, -- että minä haen käsiini sen miehen, ennenkuin lähden +Vaasasta ja eroan sinusta. Minä tahdon tuntea sen rohkean, joka on +tohtinut temmata minulta elämäni onnen. Jos hän on sinun arvoisesi -- +silloin on sallimus erottanut tiemme. Jos hän ei ole -- sitä pahempi +hänelle -- ja sinulle. Jää hyvästi! + +Ja kreivi Bertelsköld meni -- kiukkuisena, vihaisena ja mitään +kuulematta, jollaiseen mielentilaan tämä lempeä ja tunteellinen mies +joskus joutui. Miettiväisenä näki Ester hänen poistuvan samaa tietä, +jota hän oli tullut: puutarhan aidassa olevasta pienestä sivuportista. +Tämän portin oli vastoin tavallisuutta jättänyt auki kaksi eukkoa, +jotka varhain aamulla olivat puhdistaneet puutarhaa, sillä tänään ei +saanut ainoatakaan rikkaruohoa näkyä Vaasassa. + +Niin salaa ei kreivi kumminkaan ollut kadonnut, ettei Penna, joka tuli +morsiantaan hakemaan, huomannut hänen viittansa lievettä. Pennan oli +käynyt niinkuin monen muun hidasluontoisen, että kun hän oikein oli +ennättänyt miettiä uutta ja odottamatonta onneansa, oli hän tuota pikaa +silmittömästi rakastunut -- tai ainakin luullut rakastuneensa. + +Ja kun hän nyt näki oudon herran pujahtavan pois puutarhasta ja kun +hänelle johtui mieleen, mitä vanha Larsson vähän ennen oli ilmaissut +hänelle eräästä vanhasta lemmikistä, joka kenties voisi käydä +kihlattujen onnelle vaaralliseksi, niin tapahtui se merkillisyys, mistä +Penna ei eläessään ollut uneksinutkaan, että hän tuli yhtä +mustasukkaiseksi kuin hän tähän asti oli ollut tyyni ja rauhallinen +kaikissa lemmen asioissa. + +Ester kohtasi hänet puutarhassa juuri silloin, kuu kunnon Pennamme oli +ennättänyt tarpeeksi perehtyä näihin uudenoutoihin tunteisiin, +käydäkseen niin järjettömäksi kuin mahdollista. + +-- Kuka oli se herra, joka meni ulos täältä? -- kysyi hän, levittäen +silmänsä Esteriä kohden selälleen kuin tarhapöllö. + +-- Kuka herra? -- sanoi Ester, joka ei ollut halukas tunnustamaan +totuutta. + +-- Hän, joka vast'ikään oli luonasi leikkituvassa. + +-- Tahdotko välttämättömäsi tietää sen? + +-- Minulla on mielestäni oikeus siihen. + +-- Penna hyvä, älä kysele minulta mitään. Tyydy siihen, kun sanon, että +kaikki on niinkuin olla pitääkin. + +-- Mutta minä sanon, että minä tahdon tietää sen, ja tietää nyt heti +kohta. En aio suvaita mitään koukkuilemisia. + +-- Vai niin. No, voinhan silloin sanoa sen. Mutta kenties kadut +kysyneesi? + +-- Kuka se oli? -- kysyi Penna uteliaasti. + +-- Älä säikähdä! + +-- Mitä sinä hulluttelet? + +-- Pidä lauta-aidasta kiinni, ettet kaadu! + +Pennan täytyi nauraa vasten tahtoaan. -- Sinusta taitaa tulla koko +kiusankappale, kunhan kerta oikein kotiudut Perttilän taloon! -- sanoi +hän. + +-- Nyt korvat pörhölleen! + +-- Saanko siis tietää? + +-- Saat, se oli... Juokse, Penna, juokse! + +-- Mitä? Pitääkö minun juosta? + +-- Se oli... + +-- No? + +-- Kuningas! + +Penna ei kaatunut eikä juossutkaan -- sillä se oli vastoin hänen +luontoaan -- mutta kyllä hän mulkoili niinkuin se tunnettu hauki, jonka +silmien sanotaan olleen lautasen kokoiset. -- Kuningasko? -- toisti +hän. + +-- Mitäs kummaa siinä on? -- nauroi Ester. -- Etkö tiedä, että minä ja +orpanani ja vielä Eerikkikin olemme olleet hovissa? Kuningas oli niin +armollinen, että tuli kysymään, kuinka voimme, ja paitsi sitä hän +lähetti sinulle terveisiä, ja käski sanoa sinulle, että teet hyvin +siinä, kun noudatat minun ja muiden ymmärtäväisten ihmisten tahtoa. +Pane se mieleesi! + +Sen sanottuaan jätti Ester hänet yksinään miettimään tuota tärkeätä +uutista, samalla kun hän itse puikahti pieneen kamariinsa, saadakseen +tuon pienen pilan jälkeen rauhassa ja kenenkään näkemättä itkeä +kyynelensä kuiviin. + +Penna seisoi vähän aikaa hämmästyneenä, neuvotonna ja pää sekavana. Hän +kyllä ymmärsi, että hänen morsiamensa oli vain tehnyt hänestä pilkkaa; +mutta mitä se merkitsi, se oli hänelle käsittämätöntä. Hän ei luottanut +Esteriin. Mustasukkaisuuden paha henki oli saanut hänessä vallan, ja +hän päätti, ettei hän lepäisi ennenkuin oli saanut selvän asian +oikeasta laidasta. + +Kun hän nyt, mielessään julmistuneena, palasi taloon takaisin, kuuli +hän vanhan Larssonin äänen, joka käski muutamien merimiesten soutaa +hänet heti kohta Toivo-laivaan yhdessä kapteeni Gastin kanssa. Penna ei +tullut panneeksi merkille, kuinka tavaton tuo matka oli tällaisena +päivänä ja kuningaskiireen ylimmillään ollessa. Hän astui juhlallisin +askelin kaupungille ottamaan selkoa luullusta kilpailijastaan. + + + + +25. PALOSAAREN VÄYLÄLLÄ. + + +Valtiopäivämies Larsson meri satamaan kapteeni Neptunus Gastin +seuraamana. Tässä miehessä näytti satu nauriin varsista jo toteutuneen: +hän oli kuin perunamaa hallayön jälkeen. Tuo äsken niin kankea hattu +luuhotti korvilla, kiilloitettu paidan rintamus resotti ulkona +liiveistä. Mies oli tunnin kuluessa käynyt kelmeäksi, ja kuin kokoon +luuhistunut märkä koira hän seurasi ankaraa isäntäänsä, joka tuskin oli +häntä huomaavinaan. + +Lähellä satamaa he kohtasivat kreivi Bertelsköldin, joka oli lähtenyt +kävelemään kaupungille, kenties vanhoja muistoja virkistääkseen, +kenties myöskin tyynnyttääksensä mielensä myrskyisiä laineita. Larsson +tunsi hänet heti kohta, ja kummallinen, ivallinen hymy värähti +vanhuksen lakastuneilla huulilla. + +Bertelsköldkin tunsi vanhan vihollisensa, jonka puheille hän vast'ikään +oli aikonut pyrkiä, tarjotakseen hänelle loistavaa sovintoa pyytämällä +porvarintytärtä kreivittärekseen. Nyt tuli tämä kohtaus hänelle +sopimattomalla hetkellä ja oli hänelle vastenmielinen; mutta hän oli +siksi sivistynyt ja kohtelias, ettei antanut huomata tunteitaan ja +tervehti vastaantulijaa niinkuin vanhaa tuttavaa. + +Larsson näytti niin ikään iloiselta ja pyylevältä. Tiedusteltuaan +kreivin matkaa ja kuninkaan tuloa, joka ei tulisi tapahtumaan ennen +iltaa, ehdotti hän kreiville, että tämä lähtisi hänen kanssaan tunnin +ajaksi soutelemaan väylälle. Bertelsköld suostui, ja vene lähti +rannasta. + +Päivä oli paisteinen ja kaunis; vieno tuuli täytti valkoiset purjeet. +Puheltiin valtiopäivistä ja puolueiden asemasta. Kreivi kysyi +piloillaan, oliko valtiopäivämies vielä yhtä innokas myssy kuin ennen. + +-- Sielustani ja sydämestäni, -- vastasi Larsson. -- Ja kreivi on +arvattavasti hattu, niinkuin aina on ollut? + +-- Kiireestä kantapäähän asti, -- vastasi Bertelsköld pilkallisesti. + +-- Mutta hattu, joka ulottuu kiireestä kantapäähän asti, peittää silmät +ja sokaisee ihmisen. Mitä sanoo hänen majesteettinsa kuningas -- minä +tarkoitan kaikessa alamaisuudessa, mitä sanoo hänen majesteettinsa +_kuningatar_ siitä? + +-- Hänen majesteettinsa kuningatar sanoo, että on oltava hyvällä +kannalla kaikkien puolueiden kanssa, että voitaisiin toisella lyödä +toista tarpeen mukaan. + +-- Silloin pelkään, että hattu ensin lyödään päästä pois, -- sanoi +Larsson. + +-- Se on mahdollista. Mutta tätä nykyä on myssy naulasta pudonnut, -- +vastasi Bertelsköld samanlaiseen leikilliseen sävyyn. + +-- On siis, -- jatkoi valtiopäivämies, viekkaasti muhoillen, -- on siis +varmaa, että me pysymme vihollisina ja ettemme kumpainenkaan laiminlyö +ensimmäisen sopivan tilaisuuden tultua syöksemästä toisiamme mereen. +Mutta eikö ole mahdollista, että yhdeksi päiväksi teemme aselevon +keskenämme? + +-- Miksei! Itse olen aikonut samaa ehdottaa. + +-- No, sitten olemme yhtä mieltä. Minulle ja perheelleni tulee olemaan +suuri kunnia saada nähdä herra kreivi vieraanamme tyttäreni häissä, +jotka pidetään jonkin viikon kuluttua. + +Larsson oli hyvin harkinnut tämän piston, jonka hän tähtäsi +vastustajaansa. Se ei kumminkaan tullut aivan niin odottamatta kuin hän +oli luullut. Bertelsköldin kasvot synkistyivät hetkeksi, mutta hän +vastasi kohta: + +-- Jos minun vain on mahdollista viipyä Vaasassa on minulla kunnia +tulla häihin tavalla tahi toisella. + +-- Ei kukaan kykene paremmin kuin kreivi itse arvostelemaan tulemisensa +_tapaa_, -- sanoi vanhus painokkaasti. Hän ei ollut oikein selvillä +siitä, mitä kreivi tarkoitti. + +Bertelsköld puri huultansa. Nyt olisi ollut erittäin sopiva tilaisuus +puhua kaikesta siitä, mikä hänen mieltään painoi. Mutta hänen +vieressään veneen perässä istui Gast, joka surkean näköisenä ja +äänetönnä tuijotti basiliskin silmillään valtiopäivämieheen. Se, mikä +olisi pitänyt sanoa, jäi sanomatta. + +-- Tänään on minun syntymäpäiväni, jatkoi Larsson hetkisen kuluttua. -- +Semmoisina päivinä johtuu monta vanhaa muistoa mieleen. Tänään olen +hakenut esiin sen vanhan kirveen, joka on ollut kantaisäni kirves, ja +antanut sen tulevalle vävylleni. En juuri usko taikoja, mutta sen +tunnustan, etten mielelläni soisi tuon kuluneen kirveenterän menevän +suvustani pois. Onhan se toki esi-isäin muistoja. Onhan kreivinkin +suvulla jokin semmoinen muistokalu? Vanha sormus muistaakseni? + +-- Niin sanotaan, mutta minä en tiedä siitä mitään, -- sanoi kreivi +lyhyesti. + +-- Kuinka? Olisiko kreivi kadottanut sen vanhan kalleuden, joka on +kulkenut perintönä niin monessa sukupolvessa? + +-- Setäni, presidentti, kuuluu sitä säilyttäneen, mutta hänen +kuollessaan joutui se hukkaan, en tiedä kuinka, ja samantekevää se +minusta onkin. + +-- Totta on, minä unohdan, ettei kreivi ole voinut kuulla kaikkia niitä +tyhmiä juttuja, joita oli liikkeellä nuoruuteni aikana kuusi- tahi +seitsemänkymmentä vuotta tätä ennen. Millaisia hullutuksia ihmiset +saattavatkaan keksiä! Sanottiin, että Bertelsköldien sormus, jota kaksi +Ruotsin kuningasta oli pitänyt, tuottaisi onnea kaikessa. Väitettiin, +että kreivin koko suku seisoisi tahi kukistuisi sen sormuksen kanssa. +Luulenpa, että sormusta pidettiin itsensä perkeleen keksintönä, jolla +hän tahtoi saattaa ihmisiä ylpeyden vietteleminä häviöön. Vai kuinka, +kapteeni?... Mutta kuinka te peräsintä hoidatte? Annattehan tuulen +kantaa meidät suoraan Lemetinsaaren matalikolle! + +Kapteeni Gast jupisi jotakin, jota ei kukaan ymmärtänyt ja käänsi +tuuleen päin. + +-- Olen kuullut puhuttavan jostakin taiasta, -- sanoi kreivi +uteliaampana kuin miltä tahtoi näyttää, -- mutta se on haihtunut +muististani. Olisitteko kenties te, joka olitte Tukholmassa siihen +aikaan, kun setä kuoli, kuullut jotakin sormuksen löytäjästä, tai +oikeammin sen varastajasta? + +-- Minulla oli tosiaankin muuta ajattelemista siihen aikaan, kun +hollantilaiset kaappasivat komean viljalaivastoni. Muistelen kuitenkin +kuulleeni, että varas tahi varastetun kalun kätkijä sai +rangaistuksensa. Vai kuinka, kapteeni, oletteko te kuullut siitä +mitään? + +Kapteeni Neptunus ei vastannut, vaan irvisti rumasti. Samassa törmäsi +vene vedenalaiselle karille ja kallistui kyljelleen, mutta seuraava +aalto irtautti sen heti taas, sillä nyt oli tultu tiukempaan tuuleen, +joka puhalsi Palosaaren salmen läpi. + +-- Luovatkaa! -- murahti Larsson. -- Tehän pidätte perää kuin +närpiöläinen. Ei paljon puuttunut, ettemme keikahtaneet kumoon... Mutta +mistä me puhuimmekaan? Niin, ihmiset sanovat, että kreivin setä +presidentti tuon onnenkalun avulla nousi korkeihin virkoihin ja tuli +tavattoman rikkaaksi. Ei olisi hulluinta, jos olisi semmoinen haltia +aina auttamassa! + +-- Älkäämme enää siitä puhuko. + +-- Suokaa anteeksi, että olen näin rohkea, -- jatkoi valtiopäivämies, +ja hänen äänensä, joka oli ollut pilkallinen, muuttui äkkiä vakavaksi. +-- Siinä on kreiville todistus siitä, mitä laatua se valta on, +joka tahtoo asettua kuninkaan la kansan välille. Teidän isänne +iso-isä oli talonpojantyttären poika, hänestä tuli sitten ratsumies +kolmikymmenvuotisessa sodassa; sitten hän pääsi kenraalin arvoon ja nai +ruhtinattaren. Sen sijaan, että syyksi tähän olisi sanottu hänen +sotilasonneansa ja kunnon miekkaansa, pisti jonkun narrin päähän puhua +onnenkalusta. Ja kuta enemmän ihmiset uskoivat asiaa, sitä kopeammaksi +suku kävi tuosta suuresta onnestaan, jota sanottiin Luojan teoksi, +vaikka minä yksinkertaisuudessani pidän Belsebubia sen onnen seppänä. + +-- Olkaa hyvä ja puhukaa _omista_ asioistanne, vastasi Bertelsköld +ylpeästi. + +-- Ei, suokaa anteeksi, minä olen sanonut isällenne ja isoisällenne +totuuden, ja minä aion puhua suuni puhtaaksi teillekin. Minä luulen +kreiviä ylipäänsä kelpo mieheksi, ja jollette olisi vihamieheni, te +kenties olisitte ystäväni. Mutta niinkuin kaikkien vertaistenne, niin +on teidänkin päänne ylpeydestä vähän pyörällä, ja Jumala teitä +armahtakoon, jos joskus saatte sormuksen takaisin, sillä silloin käy +teidän niinkuin kaikkien muidenkin. Minun mielestäni olisi hyvä teko, +jos teidät iäksi päiväksi pelastettaisiin joutumasta tuon lemmon +pahuksen valtaan. + +-- En ymmärrä teidän tarkoitustanne, -- vastasi Bertelsköld. -- Jos +loukataksenne minua ja sukuani häväistäksenne olette kutsunut minut +tänä päivänä seuraanne, niin olisi paremmin sopinut harmaille +hiuksillenne, ettette pakottaisi minua... + +-- Mihinkä? + +-- Sanomaan teille jotakin, josta vanhan miehen pitäisi olla paremmin +selvillä kuin minun. Ylpeydestä ei toisen kansanluokan tulisi koskaan +toistaan syyttää. Se saattaa asua kerjäläisenkin ryysyjen alla; se +saattaa paisua sangen korkealle porvarinkin kultavuorisen takin alla! + +Larsson naurahti. -- Siitä emme huoli väitellä, -- sanoi hän kylmästi. +-- Tahdoin kysyä teiltä, ettekö sanoisi sitä, joka pelastaisi teidät +tuosta onnettomasta, kuninkaan sormuksessa asuvasta ylpeyden hengestä, +itsenne ja sukunne hyväntekijäksi? + +-- Minä vastaisin hänelle: hoitakaa omia asioitanne älkääkä sekaantuko +siihen, mikä ei teihin kuulu. + +-- Vai niin, vai niin; no, älkäämme siitä enää puhuko. Tiedättekö, +herra kreivi, että tässä on koko väylän syvin kohta; vettä luulisin +olevan kolmekymmentä syltä. Meren syvyydeksi se ei ole paljon, mutta +matalalle rannikolle, niinkuin meidän on, se kyllä riittää. Se, mikä +tässä mereen putoaa, se ei tule ihmisten ilmoille ennen kuin +tuomiopäivänä... Ohjatkaa oikeaa suuntaa te siellä peräsimessä; ettekö +näe, että purjeet lepattavat? + +Bertelsköld ei vastannut. + +Larsson nousi nyt veneen peräistuimelta seisomaan ja piti jotakin +himmeästi kiiltävää esinettä peukalon ja keskisormen välissä. -- +Tahtoisinpa tietää, sanoi hän, -- kenellä olisi halua hakea +merenpohjasta sitä, jota nyt pidän kädessäni. + +Tuskin oli hän saanut nämä sanat sanotuksi, kun kapteeni Gast hurjimman +raivon vallassa karkasi hänen kimppuunsa ja koki riuhtaista esinettä +hänen kädestään. Hurja painiskelu syntyi. Peräsimetön vene nousi tuulta +vasten ja alkoi peräytyä. Paitsi perässä olevaa kolmea henkilöä oli +keulassa kaksi matruusia, mutta nämä eivät liikahtaneet paikaltaan +luultavasti sentähden, että Toivon laivaväki varmasti oli vakuutettu +siitä, että se, joka koski kapteeni Gastiin, armotta oli kuoleman oma. + +Mutta kapteenipa sai toisen vastustajan, joka ei ollutkaan +löyhäkätinen. Bertelsköld heittäysi näet vuorostaan Gastin kimppuun ja +tempasi hänet pois, niin että leveät olkapäät rutisivat. Nähdessään +joutuvansa allekynsin koetti Gast syöstä itsensä ja Larssonin +yhtähaavaa mereen. Vanhus olisi ollut hukassa, ellei Bertelsköldin +väkevä käsi juuri Larssonin kaatuessa olisi temmannut häntä takaisin +kallistuvaan veneeseen. Eikä kestänyt kauan, ennenkuin kapteeni makasi +mihinkään kykenemättömänä veneen pohjalla, kädet jollakin +köydenpätkällä selän taa sidottuina. Vene ajautui maata kohden, mutta +matruusit eivät liikahtaneet. + +-- Tiukentakaa purjenuoraa, koirat! Kreivi tarttuu peräsimeen! komensi +Larsson ihmeteltävän kylmäverisesti. + +Vene nousi taas tuuleen päin ja läheni samaa paikkaa, missä taistelu +oli alkanut. Nyt nousi vanhus taas peräistuimelta seisomaan. + +-- Te teitte hyvän tempauksen vast'ikään, kreivi Bertelsköld, -- sanoi +hän, -- ja minä olen osoittava kiitollisuuttani siitä. Me olemme nyt +taas kolmenkymmenen sylen syvyydellä, mutta siinä lieneekin kyllin. +Katsokaa nyt -- ja te myöskin, te vanha ahma siellä veneen pohjassa! +Näettekö, mitä minulla on kädessäni? Piu -- nyt se on siellä, iäti +haudattuna meren syvyyteen. + +Kuului ääni niinkuin viulunkielen hiljainen näppäys, heikko, mutta +selvä, kun tuo nakattu esine vajosi vedenpinnan alle. + +-- Mikä se oli? -- huudahti Bertelsköld. + +-- Se oli kuninkaan sormus, -- vastasi Larsson kylmästi. + +-- Mitä olette tehnyt! Tuollako lailla palkitsette minua siitä, että +henkenne pelastin! + +-- Niin, -- vastasi valtiopäivämies, -- ja minä ajattelen, että +huonommasti kuin minä on moni mies palkinnut pelastajansa. Nyt olemme +kuitit. Kuulkaa minua! Minä otan taivaan ja maan todistajakseni tähän: +_Niin totta kuin tuo sormus ei ikinä enää näe päivän valkeutta, niin +totta ei myöskään minkäänlaista liittoa synny Larssonien ja +Bertelsköldien kesken ikuisiin aikoihin asti_. -- Me voimme nyt palata +kaupunkiin takaisin. Pysy siellä, katala vaskipalanen, joka olet ollut +syynä niin monen ihmisen ajalliseen ja iankaikkiseen turmioon! Pysy +siellä, sinä perkeleen kilokalu, tuomiopäivään asti, ja kammotkoot +meren kalatkin sitä paikkaa, jossa kirottu pahuutesi on hiekkaan +haudattuna! + + + + +16. LISÄTIETOJA KUNINKAAN SEURUEESTA JA MATKASTA. + + +Myöhästyneet olivat nuo suuret sukupäivälliset Larssonin talossa toista +tuntia isäntää odottaessa; liikkiö oli kuivanut, naurispaistikkaat +liiaksi ruskettuneet, vasikanpaisti oli pohjaan palanut, kastike +jähmettynyt ja leivokset jo kauan seisoneet juhlallisissa riveissä +isolla hopeavadilla. Kaikki olivat kummastelleet, mitkä tärkeät asiat +olivat pakottaneet vanhan valtiopäivämiehen tällaisena juhlapäivänä ja +juuri ennen päivällistä satamaan lähtemään. Vihdoin hän palasi +väsyneempänä kuin miltä tahtoi näyttää. Se, mitä Palosaaren väylällä +oli tapahtunut, pysyi salaisuutena. Matruusit olivat saaneet rahaa +pitääkseen suunsa kiinni, ja kapteeni Gast oli taas heti maihin +laskettua päästetty irti ja edesvastuun uhalla käsketty lähtemään +tiehensä kaupungista. + +Tuon ison pöydän ympärille keräytyi nyt suku kolmeen osaan: ensiksi +vanhemmat ja arvokkaammat, sitten nuoremmat, lopuksi lapset ja +palkkaväki. Kunniaistuimella istui vanha perheenisä, oikealla puolen +häntä pojat vaimoinensa, vasemmalla tytär Ester sulhasensa kanssa ja +veljentytär Maria; sitten muut iän ja arvon mukaan. Toinen poika, +pastori Bertel, siunasi ruoan, kaikki söivät hyvällä ruokahalulla, joka +oli odottaessa yhä kasvanut, ja lopuksi veisattiin kiitosvirsi. + +Kun tämä oli toimitettu, lähti perheenisä päivällislevolle, sill'aikaa +kun vieraat hajausivat sinne tänne katselemaan kuninkaan kunniaksi +tehtyjä valmistuksia. + +Eikä viipynytkään kauan, ennenkuin airuita alkoi toinen toisensa +perästä ilmaantua. Hovimestari Åberg, keittiömestari Björck, +hovileipuri Kammecker, hoviviinuri Laurent ja pääkokit Severin ja +Arelius palvelijoineen[18] olivat saapuneet jo aamupäivällä kuninkaan +keittokalujen kanssa ja herättivät tärkeäntähdellisillä hankkeillaan +koko kaupungin huomion. Kuninkaallisessa matkaohjelmassa oli näet +määrättynä, että hänen majesteettinsa levähtäisi yhden päivän Vaasassa +matkan vaivoista, ja koska maan isä ei halveksinut hyviä ruokia, niin +oli kaupungin hellänä huolena ollut kaikkien niiden tarpeiden +hankkiminen, jotka se suinkin voi hankkia. Jo keväästä asti oli +sentähden vasikoita, porsaita, hanhia, jopa kalkkunakukkojakin +maaherran asunnossa hoidettu mitä huolellisimmin ja ne olivat nyt +valmiit uhraamaan henkensä kuninkaan ja isänmaan hyväksi. Huolta oli +pidetty mitä oivallisimmasta maidosta ja kaikkein sakeimmasta kermasta, +mitä vain kaupungin lehmistä suinkin oli saatavana, sillä nämä +ymmärtäväiset Vaasan porvarit osasivat jo silloin niinkuin paljon +myöhempinäkin aikoina tuottavan kaupan ohessa harjoittaa myöskin +menestyksellistä maataloutta. Silloin, niinkuin uudempinakin aikoina, +nähtiin nimittäin laumoittain hyvinvoipia lehmiä aamuin ja illoin +vaeltavan pitkin kaupungin katuja kesälaitumilleen ja sieltä takaisin +(mikä vaellus tätä nykyä kaupungin katujen siisteyden vuoksi tapahtuu +kuitenkin syrjäteitä) -- ja heinänteko, joka sattui juuri tähän aikaan +vuodesta, oli täällä siitä syystä yhtä tärkeä aika kuin maaseuduillakin +kaupungin ympäristössä. Paitsi näitä kestityksiä oli pidetty siitäkin +huolta, että voitiin tarjota verestä pinaattia ja muita ruokakasveja, +Ja koko valoisan heinäkuun yön oli lähimpäin kyläin nuoriso ollut +muuraimia ja mansikoita poimimassa, voidakseen tarjota valtakunnan +majesteetille jotakin oikein makeata maan tuotteista. Nämä kaikki +tuotiin nyt noiden ylhäisten kokkien käytettäväksi, ja nämä mahtavat +herrat, jotka rehentelivät hienoissa valkoisissa esiliinoissaan, +suvaitsivat joskus päätään nyökäyttäen ilmaista armollisen mielihyvänsä +kunnon ihmisten alamaisesta innosta. + +Paitsi kreivi Bertelsköldiä, joka oli tullut maaherran kanssa, +saapuivat myöhemmin päivällä hovimajoitusmestari, vapaaherra Forssner, +eversti, vapaaherra Kaarle Adlerfelt, vänrikki, parooni Löwenhjelm y.m. +herroja ja muutamia kuninkaallisia lakeijoita. Jokaiselle vaunulle, +mikä tuli näkyviin Runsarin kylän luona, jossa ensimmäinen iso +kunniaportti upeili päiväpaisteessa, nosti kansa, joka seisoi +juhlavaatteissaan tiheissä laumoissa tien syrjillä, hurraahuudon, ja +useat kiipesivät aidoille, kylästä alkaen aina kaupungin etelätulliin +asti. Joka kerta vastasivat herrat ja lakeijat armollisesti hymyillen, +ja joka kerta huomasi väestö pettyneensä toiveissaan. Joukossa oli +käräjäkirjureita, merimiehiä ja muita perin viisaita politikoitsijoita, +jotka olivat käyneet Tukholmassa ja tiesivät, miten asiat olivat. Nämä +osoittelivat kansalle, mitkä noista saapuvista herroista katsottiin +hatuiksi ja mitkä olivat valtiollisilta mielipiteiltään tunnetut +myssyiksi. Nyt oli useilla miespuolisilla katselijoilla päässä +lasihelmillä ja kukonsulilla koristetut myssyt; toisilla taas oli +päivän kunniaksi paikkakunnan tekoa olevat hatut. Kun nyt väkijoukko +oli hurrannut kuninkaalle, mutta huomasi pettyneensä, ryhtyi se +harmissaan siihen sukkelaan ilveilyyn, että aina, kun hattu ajoi sivu, +nakattiin paljaita myssyjä ilmaan, mutta joka kerta, kun myssy ajoi +esiin, lensivät hatut taivasta kohden. Ja tämä oli kansasta +sanomattoman hauskaa. Nekin, jotka eivät tienneet tarkoitusta, +seurasivat iloissaan annettua esimerkkiä, ja siinä oli melua ja riemua, +joka tietysti selitettiin alamaisen ilon ilmaukseksi. Valtiollisella +taivaanrannalla vaeltavat pilvenkuvat kuvastelivat tällä tavoin +niinkuin haihtuvat revontulet aina ylhäällä pohjolan kaukaisissa +seuduissa asti. + +Kuningas itse ... mutta suotakoon meille anteeksi, että "mielin +hiljaisin" vielä panemme tähän seuraavan runollisen kertomuksen hänen +matkustuksestaan Suomen rajain sisällä.[19] + + Degerby, Sottunga,[20] Korpo[21] ja muut + saa sankarin haltuhunsa. + Taivasta kiittävät lasten suut, + toi heille kun voideltunsa. + Hanko ja Barösund, Porkkalakin[22] + ja Viapor[23] reittiä valvoo + urhon, mi mielin hiljaisin + vain hyvettä seuraa ja palvoo. + + Sankari saapuvi Helsinkiin[24] + ja hyvästi heittävi Ahdin, + aallot oivat jok' antoi niin + ja matkan suunnan ja tahdin. + AADOLF kun maihin on astunut näin, + soi rannoilta huudot vastaan: + juhlivi riemuiten tervehtäin + koko kaupunki kuningastaan. + + -- -- -- -- -- + Suomen kansa kun kuninkaan + näin saanut on vieraaksensa, + hänelle uskollisuudessaan + se antavi rakkautensa. + Sitten tuo siunattu ruhtinas + läks' ULRIIKAN[25] linnaa kohti; + Långörnin[26] muurit ne myöskin, kas, + kesäpäivän kullassa hohti. + + Juhannus veisaten juhlitahan + ja riemuiten Ruotsin malliin. + AADOLFIN kaikkeen ihastuvan + nyt nähdään. -- Uskovi kalliin + henkensä Siltavuorellekin[27] + maan isä ja eelleen matkaa. + Porvoossa[28] tavalla Daavidin + käy templissä -- kulkua jatkaa.[29] + + Kiväärit, kanuunat kaikuvat + ja laulut, hän täältä kun kulkee. + Aurinko säteensä kirkkaimmat + suo hälle. Syliinsä sulkee + hänet jo Loviisa,[30] jolle soi + nimen kuningattaren mukaan + naisen tuon, johon ketään voi + ei verrata koskaan kukaan. + + Ahvenkoskelle, Anjalaan[31] + käy sankari, rajalle asti. + Keltinkoskikin[32] iloissaan + niin kuohuvi kirkkahasti! + Kansa käy isäänsä ihaillen + hänen luoksensa täältä ja tuolta; + saasta tuskin näet kymmenen + niin heistä on pitänyt huolta. + + Hämeenmaahan nyt matkaillaan + ja luokse sen vanhan linnan.[33] + Rahvas ei kursaile valtiataan, + vaan kulkevi yhtä-rinnan. + Kunnia-ammunta linnasta soi + ja kaikuvi ruorilta vastaan; + tervetulleheks' ilakoi + kaikk' kuulua kuningastaan. + + Isän tavalla tyydyttää + hän kaikkia lahjoillansa; + lapsetkaan niit' ilman ei jää. -- + Nyt Turkuhun[34] kulkuansa + jatkaa hän kukkain ja seppelten + ja kuusien oppaana ollen. + Nuoriso vastass' on tanssien, + käy vanhatkin hurmiollen. + + Nymfeinkin parvi käy karkeloimaan, + Mars, Phoibos ja Minerva vielä; + kaikki nyt puolelta kuninkaan + saa vainen armoa siellä, + Ehemiskin maahan lankeaa + hänen kärkkyen katsettansa. + Hermes laivansa liputtaa + näin näyttäen riemuansa. + + Vielä mä mainita tahtoisin + sen ammunnan, jota silloin + sankari mielin ihastuvin + sai kuunnella aamuin ja illoin. + Savu ja ruuti ne haihtuu pois, + siis niistä en kuluta kaulaa. -- + Muistos' ei Suomesta häipyä vois, + ja siitä mä tahdon laulaa. + + -- -- -- -- -- + Siksipä ihmiset, parveillen + kevätkalojen hilpeäin lailla. + syntymäpäivää viettäen + LUDOVIKAN[35] on huolta vailla. + Eessänsä näkevät kuninkaan + ja hengessä kuningattarenkin. + Taivasta yhtyvät rukoilemaan + he onneksi kumpaisenkin. + + Matka käy sankarin Huittisiin[36] + ja eellehen Paskilahan. + Niinisalo jää taakse niin, + ja Kyröhön[37] saavutahan. + Metsä saa hetkeksi AADOLFIN, + ja sitten on Vaasan[38] vuoro. + Kaikuvi saakka pilvihin + ilohuutoina kansan kuoro. + +Mutta koska lukija lienee saanut jo tarpeeksi, lopetamme toistaiseksi +tähän. + + + + +27. KUNINKAAN TULO JA ROVASTIN PUHE. + + +Kun kansa tällä tavalla oli ollut liikkeellä aina varhaisesta aamusta, +saapui maan isä, kuningas Aadolf Fredrik, vihdoinkin kello seitsemän ja +kahdeksan välillä illalla. Ei mitään oltu laiminlyöty, että tulo +tapahtuisi niin komeasti kuin mahdollista. Kuninkaan rinnalla istuivat +neljän hevosen vetämissä komeissa vaunuissa hänen ylhäisyytensä, kreivi +Claes Ekebladh ja henkilääkäri Petersen. Lähinnä näiden jäljessä ajoi +kenraali, vapaaherra Ungern Sternberg adjutantti Rehausenin kanssa; +sitten hovimarsalkka, vapaaherra Löwen asessori Schutzenin kanssa ja +sitten tuli muu seurue ja palvelijat: kamaripaashi Tornerhjelm ja +kamaripalvelija Bedat, kellarirenki Hornay ja pyssynvirittäjä +Asmüs y.m., y.m., joiden merkilliset nimet niinikään ovat jälkimaailman +iloksi säilyneet.[39] Maaherra oli hänen majesteettiaan vastassa vähän +matkaa kaupungista, sill'aikaa kun paikkakunnan virkamiehet, papisto ja +porvaristo seisoivat hatuttomin päin, hikisin otsin ja selkä koukussa +vasta maalatun tulliportin luona, joka oli koristettu Vaasan kaupungin +kunniakkaalla ja kuninkaallisella vaakunalla. + +Syntyi siitä melu ja hälinä, kun ensiksi nimismies tuli ratsastaen, +ajaen kuin luuta väkeä tieltä pois -- kun sitten kuninkaalliset +esiratsastajat vaahtoisilla hevosillaan ajoivat esiin täyttä karkua ja +kun vaunut viimein näkyivät tien mutkassa Runsarin kylän luona. +Kuningas ajatti hiljaa ja nyökäytti päätään joka haaralle. Väestön +käytös oli arvokasta. _Nuo_ selät eivät olleet tottuneet syvälle +kumartamaan. Aadolf Fredrik oli kumminkin todella rakastettu -- +rakastettu toivovan rakkaudella, sillä hän ei ollut vielä tehnyt mitään +muuta kuin vastaan ottanut kruunun -- mutta tämänkin vuoksi häntä jo +suosittiin Pohjanmaalla, jossa oli oltu tyytymättömiä herrojen valtaan +ja valtiopäiväriitoihin kuningas Fredrik-vainajan aikana. + +-- Katsokaapa, kuinka armollisen näköinen hän on! -- hälisi väkijoukko. + +-- Ja noin hiljainen! Eikä ylpeämpi kuin muutkaan kristilliset ihmiset! +-- arvelivat toiset. + +-- Jumala armahtakoon, luulenpa, että hän tervehti minua; mahtaneeko +hän tuntea minut? -- huudahti Martolan kestikievarin emäntä suuresti +hämmästyksissään ja hyvillään, seisoessaan uudessa tärkätyssä +kamlottihameessaan kuin vehnäpulla reikäleipäin keskessä. + +-- Suunne kiinni! -- murahti eräs ryysyinen kerjäläinen, vanha +vöyriläinen karoliini, ja kääntyi päin. -- On noita nyt ennenkin +kuninkaita nähty! Kuninkaan pitää olla ylpeä ja kopea. Valtakunnan +majesteetilla pitää olla käsivarret kuin rautakanget ja hänen pitää +osata iskeä. Ja ratsastaa hänen pitää, niin että kivet kipenöivät; eikä +istua noin kuin villasäkki pehmeillä vaununtyynyillä! Toinen tarmo oli +Kaarle-kuninkaassa! -- Ja samalla kohautti hän repaleista hattuaan. + +-- Mutta katsokaapa, kuinka maaherra kumartelee! -- kuiskailivat taas +toiset. -- Voi hyväinen aika, kuinka notkeaselkäisiä ne nyt ovat, nuo +kopeat herrat, jotka muuten niin isosti pöyhkeilevät muille +kunniallisille ihmisille! -- Ja kansa hurrasi kahta kiivaammin +maaherran kumarruksille. + +Vaivoin saatiin nämä riemunosoitukset vaikenemaan, sillä syynä siihen, +minkätähden kuninkaalliset vaunut pysähtyivät tullin luona, oli +alamainen puhe, jonka kirkkoherra, maisteri Claudius Hedman -- vanha +hovimies ja tätä ennen Tukholman Klaran kirkon kappalainen -- oli tähän +tilaisuuteen valmistanut. Onneton kuningas, nuo ylenmäärin makeat ja +imartelevat sekä suorasanaiset että runomittaan sepitetyt puheet olivat +vainonneet häntä pahemmin kuin hyttyset aina siitä asti, kun hän astui +jalallaan Suomeen. Nyt tuli hän Hämeen metsästä, helteisen päivän +ajettuaan ja ikävöiden päästäkseen lepoon ja saadakseen vaihtaa +pölyiset matkavaatteet silkkivuoriseen yönuttuun, kun taas putosi +puhuja hänen eteensä kuin pilvettömältä taivaalta! Raskas kruunu, +minkätähden oli sinulla monien piikkiesi seassa vielä kaunopuheisuuden +ruusujakin kätkettynä! + +-- Vaikka[40] -- sanoi puhuja, -- lauhkeamman taivaan alla syntyneen +tulen ottavan neron ja enemmän siistityn pään kuin mitä kylmältä +pohjolalta käy odottaminen, tulisi olla tässä korkean harvinaisessa +tilaisuudessa sen tavattoman ilon tulkitsijana, joka teidän +kuninkaallisen majesteettinne -- (syvä kumarrus) -- tänne +kokoontuneilla kaikkein nöyrimmillä, papistoon kuuluvilla alamaisilla +on; niin rohkenen kumminkin syvimmässä alamaisuudessa teidän +kuninkaallisen majesteettinne eteen -- (uusi kumarrus) -- minä halvin +pappismies minun ja minun kanssaveljieni uskollisuuden ja alamaisuuden +uhrin kanssa teidän majesteettinne armoalttarille tulla -- +(suorakulmainen kumarrus). + +-- Suuri kuningas! -- jatkoi puhuja -- sallikaa, niinkuin Aleksanteri +suuri, köyhän alamaisen kantaa esiin kourallinen vettä lahjain ja +antimien asemesta! + +-- Me kiitämme herra rovastia; me tulemme erittäin mielellämme -- +keskeytti hänet kuningas, joka tosiaankin paljon ennemmin olisi ottanut +"kourallisen vettä"; mutta puhuja ei hätäytynyt, vaan jatkoi alinomaa +kumarrellen: + +-- Alamaiset ovat saaneet luvan uhrata yksinvaltaiselle hallitukselle +-- (tässä nykäisi maaherra rovastia kauhtanan helmasta) -- sekä kaiken +heidän omaisuutensa että myös mikä heistä kaikkein rakkainta oli, minä +tarkoitan henkensä. Teidän kuninkaallinen majesteettinne ei rakasta +kumpaakaan... + +-- En, hyvä herra rovasti ... puuttui taas kuningas puheeseen, +pyyhkäisten hikeä otsaltaan. + +-- Jonkatähden myöskin alamaiset yleensä, mutta erittäinkin me +papistoon kuuluvaiset, uhraamme itsemme teidän kuninkaalliselle +majesteetillenne, niinkuin kalliille Herran voidellulle, kaikesta +meidän sydämestämme. + +Kuningas huokasi, luultavasti liikutettuna näin suuresta +uhraavaisuudesta. + +-- Ei ikinä, -- jatkoi puhuja, -- ei ikinä osannut Orpheus niin hyvin +soittaa kanneltaan, ettemme me vielä heleämmin äänin yhtyisi +alamaisuuttamme osoittamalla maan sanomattoman hartaihin +ilonilmauksiin. + +-- Suokoon luoja, että ne todella olisivat _sanomattoman_ hartaita! -- +kuiskasi hänen ylhäisyytensä Ekebladh vierustoverinsa tohtorin korvaan, +mutta puhuja jatkoi: + +-- Pakanallinen Diogenes rakastakoon vain auringon paistetta enemmän +kuin Aleksanteri suuren varjoa. Me emme ainoastaan iloitse teidän +kuninkaallisen majesteettinne armonsäteistä, vaan rukoilemme meillemme +myös sitä korkeata etua, että rauhan levossa saisimme kuin lapset +nauttia armollista suojaa teidän kuninkaallisen majesteettinne, meidän +maanisämme avarassa varjossa... + +-- Herran tähden, ei mitään viittauksia hänen majesteettinsa +lihavuuteen! -- kuiskasi maaherra, joka huomasi kuninkaan alkavan +kyllästyä. Puhuja jatkoi kuitenkin uupumatta ja lausui asiaan kuuluvin +kumarruksin sen toivomuksen, ettei ainoastaan kuninkaallisen +majesteetin terveydentila olisi hänen matkansa jälkeen hyvä, vaan myös +koko kuninkaallinen huone ja meidän kaikkein armollisin kuningattaremme +siunatussa tilassa; verraten kuninkaallista majesteettia Tornion +sydänyön aurinkoon, ja -- niin totta kuin on päivä, vaikka aurinko ei +aina ole näkyvissä ja vaikuttamassa, niin totta me elämme siinä +epäilemättömässä toivossa, että teidän kuninkaallinen majesteettinne ei +koskaan väsy antamasta korkean suosionsa ja korkeimmasti myötäsyntyisen +kuninkaallisen armonsa heloittaa... + +Rauskis! Samassa romahti lahonnut lauta-aita tullihuoneen luona maahan +niiden monien katselijain ja kuuntelijain painosta, joita puheen aikana +yhä useampia oli sille kiivennyt kuningasta näkemään ja jotka nyt +äkkiarvaamatta tulivat hänen majesteetilleen esitetyiksi mitä +oudoimmissa ja kaikkia hovitapoja vastaan sotivissa asennoissa. + +-- Onko kukaan saanut vammoja? -- kysyi heti kohta hyväsydäminen +kuningas, samalla kun hevoset riuhtaisivat vaunuja, ja kaupungin +poliisi, s.o. viskaali, yksi kaupunginpalvelija ja kaksi palovartijaa +kiiruhtivat apuun. + +-- Se oli vain pieni kuperkeikka, teidän majesteettinne, -- vastasi +lukiolainen Eerikki Ljung, joka oli istunut ylinnä aidalla, mutta muita +nopeammin oli päässyt jaloilleen ja taas seisoi lakki kädessä, valmiina +hurraamaan, vaikkakin kättä vielä pakotti ja ääni oli käheä, hän kun +oli kiljunut vuorottain sekä hatuille että myssyille ja majesteetille. + +-- Tuossahan on minun ylimääräinen hovisorvarini! -- huudahti kuningas, +joka oli unohtanut nimen, mutta heti kohta tunsi nuo raittiit ja +iloiset kasvot. + +-- Teidän majesteettinne palvelukseksi, -- vastasi poika. -- Sen verran +hän oli hovissa ollessaan jo oppinut sanojansa sovittelemaan. + +-- Tule luokseni huomenna, minulla on sinulle jotakin sanottavaa, -- +jatkoi kuningas armollisesti ja luontevasti, unohtaen kaikki nuo +kankean juhlalliset vastaanottotemput. + +Eerikki Ljung kumarsi niin, että hänen pitkä, vaalea tukkansa valahti +hänen silmilleen. + +-- Koska siis Vaasan kaupungilla on se arvaamaton armo ja onni, että +jälleen, puolentoista vuosisadan kuluttua, saa nähdä auringon ... -- +aloitti hellittämätön puhuja, joka tuosta pitkästä ja koreasta +johdannostaan ei vielä ollut ennättänyt päästä varsinaiseen +aineeseensa. + +-- Sapperment! Sepä oli pitkällinen pimeys! -- kuiskasi Ekebladh. + +-- ... Auringon, sanon minä, virkistävillä säteillään valaisevan vanhaa +Thulea... + +-- Me kiitämme, me kiitämme, -- sanoi kuningas keskeyttäen. + +Mutta puhuja ei voinut millään muotoa ottaa omatunnolleen sitä, ettei +hänen majesteettinsa saisi kuulla vielä jäännöstäkin hänen ulkoa +opitusta pitkästä, saarnantapaisesta puheestaan. -- Koska, -- aloitti +hän jälleen, -- aurinko nyt nousee kaikessa ihanuudessaan näiden +pohjoisten seutujen yli... + +-- Sehän menee mailleen, hyvä herra rovasti, sehän menee mailleen, ja +aika on jo mennä levolle, -- ryhtyi taas onneton majesteetti puheeseen. + +Maaherra nykäisi puhujaa kauhtanasta. + +-- Ja koska, -- jatkoi itsepäinen puhuja, -- koska tähdet samalla +kadottavat valonsa ja suloinen kuu sammuttaa lyhtynsä nähdessään +Phoibon loistavat vaunut... + +-- Aja! -- sanoi kuningas. + +Vaunut lähtivät liikkeelle, kaunis puhe hukkui väkijoukon +hurraahuutoihin, ja siinä seisoi nyt tuo hämmästynyt puhuja, voimatta +käsittää, kuinka kuninkaallinen majesteetti oli voinut jättää +käyttämättä noin mainiota tilaisuutta kuullakseen puhetta, jota, +puhujan mielestä, ei joka päivä tarjottu edes matkustaville +ruhtinaillekaan. + +Suurin osa väkijoukkoa riensi vaunujen jäljessä Korsholmaan, +saadakseen, jos mahdollista, nähdä kuninkaan astuvan vaunuista. Toiset +taas, joilla ei ollut halua juosta kilpaa, keräytyivät suuresti +kummastellen Eerikki Ljungin ympärille, tahtoen välttämättömästi +tietää, mitä kuningas oli hänelle sanonut. + +-- Se ei kuulu teihin, -- sanoi Eerikki hämillään. + +-- Hän sanoi sinua ylimääräiseksi hovisorvarikseen, mitähän hänen +majesteettinsa sillä tarkoitti? -- kysyi eräsi raatimies, joka oli +seisonut likellä vaunuja. + +-- Sanoiko hänen majesteettinsa _hovisorvari_? -- kysyi Eerikki ollen +kummastuvinaan. + +-- Sen kuulin omin korvin, -- vakuutti raatimies. + +-- Minusta tuntui, että hän sanoi _hovikarvari_, arveli Eerikki. + +-- Karvari? Niin, niin se olikin. Hovikarvari? Sepä oli merkillistä. +Mitä hän sillä tarkoitti? + +-- Asianlaita on se, -- sanoi Eerikki tekeytyen mahtavaksi, -- että +satuin asumaan moniaita viikkoja hovin karvarin luona, ja kun kuningas +tavallisesti joka kuukausi kävi kahta tuumaa paksummaksi vyötäisiltään, +niin oli hänen majesteettinsa tapana aina tuon tuostakin käydä meitä +tervehtimässä, antaakseen mittaa uusiin nahkavöihinsä. Sentähden hän +sanoi minua ylimääräiseksi hovikarvarikseen. + +-- Mutta hän käski sinun tulla huomenna luoksensa? + +-- Sanoiko hän niin? + +-- Tottahan kuulin sen, kun seisoin aivan hänen vieressään. + +-- Vai niin -- no, kai hän on taas tullut paria tuumaa paksummaksi +pitkiä puheita kuunnellessaan, ja sentähden pitää minun nyt mennä sinne +uutta mittaa ottamaan. + +Näin sanoen puikahti Eerikki tiehensä. + + + + +28. KORSHOLMAN VALLIEN LUONA. + + +Oli sydänyön aika eräänä heinäkuun yönä Pohjanmaalla. Pohjolan yön +sanoin selittämätön kirkkaus, jota ei voi verrata mihinkään muuhun +luonnonilmiöön, valaisi heloittaen pientä kaupunkia, etäämpänä olevia +ulapoita ja kaukaisia metsiä. Keveä kytömailta tuleva savu uiskenteli +siellä täällä kuin sumu taivaanrannalla, ja välistä kuului hevosen +hirnuntaa, lampaankellon kilinää tai tasaisia aironvetoja jonkun +myöhään kotiinsa palaavan kalastajan veneestä. + +Kaupungissa ei kumminkaan kaikki ollut niin elotonta kuin olisi voinut +luulla. Näillä pohjoismaalaisilla on ihmeteltävä kyky, samoin kuin +linnuilla, mukautua valoon ja pimeyteen. Talven he nukkuvat, kesällä +tuskin tiedät, milloin he nukkuvat. Nyt oli sitäpaitsi kuningas +vieraana Vaasassa; kukapa silloin tahtoi nukkumalla hukata aikaansa? +Paljon ihmisiä oli liikkeellä; mutta niin hiljaa he liikkuivat kuin +olisivat kaikki olleet sukkasillaan. Jos ei saanut nähdä majesteettia, +niin voihan toki saada jonkun nauhustetun lakeijan näkyviinsä; jos ei +niinkään käynyt, niin sai kenties katsoa ällistellä kuninkaallisia +vaunuja, tai udella uutisia joltakin porvarisvartijalta, joka seisoi +vahdissa Korsholman portilla. Ja jos siinäkin pettyi, niin oli ainakin +se lohdutus jäljellä, että sai katsella linnan ikkunaruutuja ja +tutkistella, minne seurue oli majoitettuna kaupunkiin ja ennen kaikkea +ottaa selkoa kuninkaan makuuhuoneen ikkunoista ja odottaa, eikö jokin +yömyssy sattuisi luomaan varjoansa alaslaskettuihin uutimiin. + +Kun kesäyön kirkkaus paistaa pohjoisesta, oli eteläpuoli Korsholman +valleja pimennossa. Alussa tämä pimento ei estänyt näkemästä ympärillä +olevia esineitä, mutta puolilta öin nousi pilviä, ja silloin kävi se +synkemmäksi. + +Kaksi miestä puheli keskenään lähellä vallia. Heidän kasvojaan ei +voinut erottaa, mutta äänet olivat tuttuja. Miehet olivat Pennaksi +nimitetty Benjamin Perttilä, ja kapteeni Neptunus Gast. + +-- Oletteko varma siitä? -- sanoi Penna. + +-- Niin varma kuin tässä seison ankkurissa, -- sanoi kapteeni. Minä +lokasin joka sanan leikkituvan seinän läpi. He puhuivat kauniisti +vanhoista rakkaudenasioistaan. Vieras herra vannoi ja vakuutti, että +neitsyestä piti tulla hänen vaimonsa, ja asia oli järjestettävä jo +huomispäivänä, vaikka isäukko olisi kiljuva jalopeura. + +-- Niinkö sanoivat? + +-- Totta varmaan sanoivat. Ja kun neitsyt Ester mainitsi jotakin siitä, +että hänellä oli sulhanen jo ennestään, vastasi herra: minä panen +sulhasesi vesilastiin, jolloin ei kuu kumota eikä päivä paista. + +-- Mikä sen muukalaisen nimi on? + +-- Nimeä ei ole lokikirjassani, mutta kuninkaallisella lipulla hän +kulkee, sen tiedän. Sentähden hän on niin suurenteleva ja aikoo +huomenna purjehtia tiehensä morsiamesi kanssa. + +-- Ellei hän kuuluisi kuninkaan seurueeseen, niin... + +-- No niin, tietysti; sinä pelkäät. Jos se olisi joku tavallinen +ruuhipekka, ampuisit hänet upoksiin iäksi päiväksi, mutta koska hän +kulkee kuninkaallisella lipulla, niin et uskalla edes kantta huuhtoa. +Tulee siitä hauska juttu, kun kaikki ihmiset Vaasassa sinua sormella +osoittavat ja sanovat: kas tuossa menee se raukka, joka törmäsi +matalikolle, kun kreivi vei hänen morsiamensa. + +-- Kreivi? Onko hän kreivi? + +-- Mistäpä minä sen tietäisin? Jonkinlainen ylhäisyys hän lienee. Siitä +tehdään soma rekilaulu Isokyrössä: + + "Näin, näin minä laivan seilaavan, + kolme kreiviä laivassa." + +Penna ei virkkanut mitään -- mikä oli sen merkki, että viha jo kuohui +hänessä. Hänen oli kovin vaikea päästä vihastumaan, mutta jos hän kerta +niin pitkälle pääsi, ei hän määrää tiennytkään. Ja sangen pitkälle hän +oli nyt tullut. Hän oli aina aamupäivästä asti ollut samoissa +ajatuksissa; nyt ne olivat yli äyräittensä kuohahtamaisillaan. + +-- Te valehtelette! Te olette itse kosinut Esteriä, ja sentähden te +valehtelette! -- jupisi hän hammastensa välitse ja tarttui kapteenia +kovasti käsivarteen. + +-- Minä olen kosinut tytön rahoja, sanoi Neptunus, -- ja kuultuani, +ettei hän mitään saa, helpotin minä köyttä. Ota hänet, kernaasti minun +puolestani, ja katso, voitko pusertaa äyrinkään painolastia isästä, +siitä vanhasta saiturista... Mutta niinhän se onkin, olin jo unohtaa, +että toinenhan pitääkin komentoa siinä laivassa. + +-- Jos olisin kahdenkesken sen konnan kanssa! -- ärjäisi Penna +nyrkkiään puristaen. + +-- Sanon sinulle jotakin, -- kuiskasi Gast. -- Äsken kuulin kreivin +lakeijan sanovan vahdille: herrani ei nuku öillä niinkuin muut ihmiset. +Jos hän menee ulos, niin älä ole häntä näkevinäsi. + +-- Kreivi? Taaskin kreivi! + +-- No, olkoon sitten parooni, se on minusta samantekevä. Mutta katsopa +tuonne ... kareja keulan edessä! Se on hän, joka tulee tuolla vallilla! + +Bertelsköldin pitkä vartalo kuvastui samassa selväsi yöllistä taivasta +vasten. Hänelle ei ollut lepoa suotu viimeisten mielenliikutusten +jälkeen. Siitä oli jo aikoja, kun hän oli nähnyt valoisan kesäyön, ja +täällä ulkona oli niin viileää, niin ihanaa. + +-- Kuinka monet vuosisadat lienevät tuiskuttaneet luntaan näille +valleille? -- sanoi hän itsekseen. -- Sitä ei kukaan tiedä. Niiden ikä +ulottuu kuin lapsuudenmuisto kauas muinaisuuteen, eikä kukaan tiedä +sanoa milloinka, ei kukaan, mitenkä. Ne ovat yhtä vanhat kuin +kristinusko näillä tienoilla ja ne ovat aikoinaan suojelleet sen +kehtoa. Vanhat vallit -- juuri teidän vierellänne minä ensi kerran näin +hänet, jonka muistoa en enää voi poistaa mielestäni! Tänään seison +täällä minä lyhytaikaisine muistoineni -- eilen seisoi täällä joku +toinen, huomenna taas toinen -- kaikki olemme hetken lapsia, mutta te +olette vuosisatain! + +-- Hän lähtee oijustamaan vallin yli Larssonin leikkituvalle; hän +tietää, kuka siellä odottaa, -- kuiskasi kiusaaja vierustoverilleen. + +Penna murahti kuin kahlekoira. + +-- Olisinpa vanha husaari, kyllä minä tietäisin, mitä tekisin, -- +jatkoi toinen. + +Mutta Penna ei tiennyt enää mitä teki. Hän kiipesi vimmoissaan vallille +ja seisoi Bertelsköldin selän takana, ennenkuin tämä häntä huomasikaan. + +-- Minä opastan sinut leikkituvalle! -- jupisi hän, ja karkasi samassa +niin voimakkaasti luullun vihollisensa kimppuun, että tämä -- ihan +valmistumaton kun oli mokomaan hyökkäykseen -- tupertui alas vallilta, +joka tällä kohdalta oli sangen jyrkkä. + +Hiljainen huudahdus kuului alhaalta, ja Penna voi erottaa pudonneen, +joka nyt makasi kivilohkareitten seassa, joita sinne oli luultavasti +täytteeksi vedätetty. + +-- Joudu, anna hänelle viimeinen isku, niin ei kieliä kantele! -- +kuiskasi Gast, joka oli hiipinyt hänkin vallille. + +Penna seisoi liikkumatonna. Hänen vimmansa oli kadonnut hänen +kilpailijansa pudotessa: hänellä oli sekava aavistus siitä, että hän +pikaisuudessaan oli tehnyt tyhmän tekosen, ja hänen luonnollinen +hyvyytensä alkoi jälleen päästä voitolle. + +Kapteeni Gast puolestaan loi aran silmäyksen maaherran asunnon +ikkunoihin. Ei ole hyvä liian kauan seistä tuulta vasten, ajatteli hän. +Tuo kopea herra tuolla alhaalla on saanut maksun aamullisesta, +Palosaaren väylällä tekemästään tempauksesta. Hän on kosija numero +yksi. Vahti pistänee talteensa kosijan numero kaksi. Sitten tulee apen +vuoro. Gast ei olekaan vielä se lakastunut nauriinvarsi, joksi häntä +luulevat. Jos en enää purjehdikaan mieleni mukaan onnen merellä, niin +tahdon näyttää heille, että olen vedenalainen riutta, ja he joutuvat +haaksirikkoon minuun törmätessään. He saavat maksun kaikesta, ja hyvän +hyyryn he saavatkin kuninkaan sormuksesta! + +Näitä kostontuumia hautoen riensi Gast tiehensä valoisassa yössä, +Pennan häntä huomaamatta. + +Mutta nyt kuului muutamia sanoja tuolta alhaalta. + +-- Jos olet rosvo, niin ota kukkaroni, mutta auta minua täältä, sillä +minä en pääse liikkumaan! -- valitti Bertelsköld. + +Penna kuunteli. Hän luuli tuntevansa tuon äänen. Hän seisoi kuin +kivettyneenä. + +-- Pölkkypää! -- sanoi taas pudonnut matalalla äänellä, etkö tiedä, +että kuningas nukkuu muutamain askelten päässä täältä. Täytyykö +herättää koko linnan väki apua huutamalla? + +Penna oli kuullut tarpeeksi. Hän harppasi, niinkuin olisi tuli häntä +polttanut, ja hyppäsi yhdellä loikkauksella vallilta alas, samaa tietä, +jota hän oli pannut kilpailijan menemään. Onnistuen paremmin kuin tämä, +tuli hän jokseenkin eheänä alas eikä huomannut edes sitäkään, että +nyrjäytti jalkansa ja sai pari mustelmaa polviinsa. Tuskin hän oli +tullut alas, kun hän heittäysi kaatuneen päälle ja alkoi täyttä kurkkua +ulvoa. + +-- Lurjus, pidätkö suusi kiinni! kuiskasi Bertelsköld, joka luuli +yhtyneensä hulluun ihmiseen, joka panisi koko linnan väen liikkeelle. + +Mutta Penna ulvoi vain, ja töin tuskin voi kreivi erottaa muutamia +katkonaisia sanoja: -- Minun oma isäntäni! Minun rakas herrani!... + +Pilvet olivat tällä aikaa kevenneet, eikä pimeys enää ollut niin +synkkä. Suureksi ihmeekseen tunsi Bertelsköld miehen vanhaksi +palvelijakseen, jota hän ei ollut nähnyt kahteentoista vuoteen. -- +Sinäkö, Istvan, olet täällä? --- sanoi hän. -- Ajaako sinua +painajainen, kun heität minut vallilta alas? + +-- Kun olisin tiennyt teidän siinä olevan! -- ulvoi Penna taas +nyyhkyttäen... Lemmon Kasti... Koira minä olen, hullu koira, joka olen +omaa herraani puraissut!... Rakas, armollinen isäntä, elättekö vielä? + +-- Vaiti, junkkari, niin annan sinulle anteeksi. Olen taittanut +jalkani, kenties käsivarteni, enkä pääse liikkumaan. Kanna minut heti +kohta huoneeseeni; se on linnan sivurakennuksessa, ja kuninkaan +henkilääkäri asuu viereisessä huoneessa. Mutta heitä pois, mies, tuo +ulvominen, muuten lyön sinulta kädet ja sääret poikki, kun taas pääsen +jaloilleni. Meidän täytyy sanoa, että olen vahingossa pudonnut. + +Penna oli puoleksi tainnoksissa surusta ja säikähdyksestä. Kuitenkin +hän nosti, niin varovasti kuin taisi, rakastetun isäntänsä väkeville +karhunkäpälilleen ja vaelsi linnaan, kokien kovin hullunkurisesti +niellä nyyhkytyksiään, joita ei tahtonut saada millään lailla +tukahdutetuiksi. + + + + +29. EERIKKI LJUNG KUNINKAAN KEITTIÖSSÄ. + + +Eerikki Ljung oli muiden Larssonin talon miespuolisten vierasten kanssa +majoitettu isoon tupaan, jonka lattialle oli olkia levitetty. Oljilla +lepäsi kahdeksan poikaa ja nuorta miestä, kullakin pienoinen +villapeitto katteenaan. Seinään kiinnitetyissä sängyissä, joita +aina oli kaksi päällekkäin, makasi kahdeksan vanhempaa henkeä +ruovonröyhyillä täytetyillä matrasseilla. Höyhenpatjoja oli yllinkyllin +arvokkaampien vierasten varalle. + +Nukkuessaan ajatteli Eerikki vain sitä, että hänen huomenna piti mennä +kuninkaan luo. Merkilliseltä se tuntui hänestä, mutta miksi antaisi hän +sen untansa häiritä. Hän oli ollut liikkeellä varhaisesta aamusta ja +nukkui sentähden niin raskaasti, että hänen puolestaan olisi voinut +vierittää vaikka koko talon mereen ja purjehtia niin Länsipohjaan. -- +Herätä minut kello kolme, -- oli hän sanonut vanhalle Sannalle, joka +palveli makuutupalaisia ja jolla enemmän kuin kellään muulla oli se +linnun luonto, ettei kukaan tiennyt, milloin hän kesällä nukkui. + +Palovartija oli juuri huutanut talon nurkalla, kun Sanna suurella +vaivalla sai nuoren herran käsiinsä peittojen ja olkien rykelmästä. -- +Kello on kolme, -- sanoi hän. + +Mutta Eerikki käännähti toiselle kyljelleen eikä ollut mistään +milläänkään. + +-- Aiotteko nousta? -- jatkoi eukko ja pudisteli häntä jalasta. + +Mahdotonta saada häntä virkoamaan. + +-- Kuningas odottaa! + +Kuin nuoli oli Eerikki jaloillaan. Hänen parhaat vaatteensa, hänen +hienoin paitansa tärkättyine kauluksineen ja isän hopeinen kaulahakanen +olivat jo valmiina hänen vierellään. + +Kymmeniä kertoja oli äiti, joka ei ollut saanut unta silmiinsä koko +yönä tätä kuninkaallista armoa ajatellessaan, kysynyt, mitä kuninkaalla +mahtoi olla hänelle sanomista, ja kymmeniä kertoja oli Eerikki +vakuuttanut, että hän yhtä vähän kuin äitikään voi sitä arvata. -- +Pahaa se ei voi olla, hän oli iloisen näköinen, -- vakuutti Eerikki. + +-- Et saa unohtaa kutsumasta häntä hänen majesteetikseen, -- varoitti +äiti. -- Kampaa tukkasi eteisessä ennen kuin menet sisään ja pyyhi tomu +tarkasti saappaistasi. Älä puhu ennenkuin hän kysyy, ja katso häntä +suoraan silmiin. Jos hän kysyy sinulta jotakin vanhemmistasi, niin sano +hänelle, että isäsi palveli Ruotsin kruunua siihen aikaan, jolloin ei +kenelläkään muulla tässä maassa kuin Löfvingillä ja hänellä ollut +siihen rohkeutta. Näytä sitten, että voit pitää suusi kiinni, kun +uteliaat hovilakeijat kyselevät, ja riennä heti kotiin. Varo paidan +kaulustaa, pane takki oikein nappiin, äläkä pidä käsiäsi taskussa. + +-- Hyvästi, nyt en enää jouda! -- sanoi Eerikki ja oli jo eteisessä. + +-- Jumala olkoon kanssasi, lapseni! -- huusi huolestunut äiti hänen +jälkeensä ja palasi tytärtensä luo, jotka kuningashuolista vapaina +nukkuivat luhdissa lähellä makuutupaa. + +Oli neljän aika aamulla, kun Eerikki, kaikki nämä varoitukset +kilpenään, saapui Korsholman linnaan, peläten, että kuningas kenties jo +oli häntä odottanut. Hänen kummastuksekseen olivat kaikki muut paitsi +vahdit vielä sikeässä unessa, ja hänen tahtoessaan mennä sisään +sanottiin portilla: "seis". + +Nyt vasta muisteli Eerikki kuulleensa, ettei Aadolf Fredrikin hovissa +ollutkaan tapana nousta näin varhain. -- Milloin portti avataan? -- +kysyi hän. + +-- Odota! -- vastattiin. + +Ei auttanut muu kuin odottaminen. Hän meni valleille kävelemään ja +valleilta niityille. Aamuaurinko paistoi kirkkaasti metsän yli +Veikkaalaan päin, ja kastehelmet kimaltelivat ruohistossa. Vanha +rakkaus kasveihin ja kukkiin virkosi Eerikin sydämessä, ja vaikkei +ollutkaan enää paljon oppimista tuossa satoja kertoja tutkitussa +seudussa, lähti hän kuitenkin keräämään kasveja vallien ympäriltä. Ei +kestänyt kauan, ennenkuin kaikki Hammarbyn iloiset muistot taas +virkosivat eloon. -- Jos minulla nyt olisi Eriika Lindelia täällä, -- +ajatteli hän itsekseen, -- niin tutkisimme tämän _anthylliksen_ +arkkiaatterin suurennuslasilla... Kukahan nyt auttanee häntä +kirjoittamaan nimiä kasvien puikkoihin, kuka puristamaan kasveja ja +selittämään Pliniusta? Kai tekee sen Kaarle... Kaarle Linnaeus pieni, +erotukseksi suuresta, -- lisäsi hän huokaisten kaipuun ja +mustasukkaisin tuntein. + +-- Hyvä on, ettei kukaan tiedä, minkätähden nimeni on Ljung! -- +ajatteli hän heti sen jälkeen. -- Entä jos lähettäisin Eriikalle +_linnaean_ Vaasasta, puristettuna yhteen jonkin hienon _erica +vulgariksen_ kanssa? Senpä teenkin. Molempia lajeja kasvaa tuolla +läheisellä männikkömäellä. + +Tuumasta toimeen. Eerikki meni Lemetinsaaren puolella olevalle +männikkömäelle ja oli pian kiintynyt kasviopillisiin tutkimuksiinsa +niin, että unohti sekä kuninkaan että kaikki äidilliset neuvot. Viimein +hän kuuli tornikellon lyövän. Hän luki lyönnit. Kello oli kahdeksan. + +-- Kuningas on odottanut minua! -- ajatteli hän säpsähtäen. Hän juoksi +läpi pensaiden ja risukoiden ja oli kohta linnan portilla. + +Nyt hän pääsi sisään. Kaikki olivat nyt liikkeellä. Adjutantteja ja +hovimestareita, kokkeja ja palvelijoita juoksenteli ristiin rastiin, ja +Vaasan porvaristo kysytti alamaisuudessa, milloin hänen majesteettinsa +näkisi hyväksi laskea heidät puheillensa. Mutta hänen majesteettinsa ei +ollut vielä pukeutunut. Porvariston käskettiin tulla kello kymmenen +tienoissa. Töin tuskin pääsi Eerikki puhuttelemaan ensin erästä +kamaripalvelijaa, sitten hovimarsalkkaa, parooni Löweniä, jolle hän +ilmoitti, että hänen majesteettinsa oli käskenyt hänet tänne. Hän sai +käskyn odottaa tuolla alhaalla, kunnes häntä kutsuttaisiin. + +Minne hän menisi? Huoneet ja eteiset, vieläpä pihakin, olivat täynnä +väkeä. Eerikki meni keittiön nurkkaan seisomaan. + +Tämä tärkeä osa linnaa ja maaherran asuntoa oli tätä tilaisuutta varten +laajennettu yhdellä tai kahdella viereisellä huoneella, ja kaikissa oli +kova kiire. Vaikka suurin osa seuruetta asui kaupungissa, oli +mestarikokeilla ja pöydänkattajilla täysi tekeminen, sillä paitsi +aamiaishommia täytyi jo pitää huolta päivällisistäkin, joille kaupungin +virkamiehet ja etevimmät porvarit oli käsketty. Kaikki olivat sentähden +liikkeessä, arvokkaalla tavalla ylläpitääkseen kuninkaallisen pöydän +arvoa, ja meren, metsän ja karjan parhaat ja tuoreimmat antimet +kerättiin nyt keittiöihin ja kellareihin asiaankuuluvasti +tarkastettaviksi ja valmistettaviksi. + +Eerikin sisään tullessa oli keittiössä täysi kapina. Pahaa ennustava +sisällinen sota oli syttymässä keittiömestari Björckin ja mestarikokki +Areliuksen välillä. Syynä oli se, että viimeksimainittu alhaisempi +virkamies oli ollut niin kuulumattoman rohkea, että oli tehnyt +muutoksen korkeiden asianomaisten vahvistamaan ja niin muodoin +peruuttamattomasti voimassa olevaan kuninkaalliseen ruokalistaan. +Björck toi esiin kumoamattomia todistuksia siitä, että tässä tärkeässä +asiakirjassa, jonka hovimestari Åberg oli allekirjoittanut, oli selvin +sanoin kirjoitettuna: uunissa paistettua haukea. Ja kuitenkin oli +Arelius ollut kyllin rohkea tahtoakseen tehdä siitä mureketta! + +Puolustuksekseen muistutti loukkautunut mestarikokki, että hän oli +palvellut jo viisikolmatta vuotta kuninkaallisessa keittiössä. Kuningas +Fredrik-vainaja, jonka makuaisti oli erinomaisen tarkka ja joka +kieltämättä ymmärsi nämä tämmöiset asiat, oli usein kiitellyt hänen +kalaruokiaan, ja mitä uunissa paistettuun haukeen tuli, luuli hän +kykenevänsä kilpailemaan sen valmistuksessa itsensä keittiömestarin +kanssa. -- Mutta, jatkoi hän, -- minä otan Ruotsin valtakunnan sen +seikan todistajaksi, kuinka sopivaa mahtanee olla panna kuninkaan +pöytään tuommoisia viiden tai kuuden naulan painoisia haukia uunissa +paistettuina! Sen sijaan, että taitoani pilkataan, tulisi minua +polvillaan kiittää siitä, että olen pelastanut kuninkaallisen +majesteetin ja valtakunnan arvon ja laatinut murekkeen, joka ei voi +muuta kuin herättää asiantuntijain suurinta ihastusta! + +-- En epäile mestarikokin erinomaista kalamurekkeen valmistamistaitoa; +sitähän syödään kaikissa talonpoikaishäissäkin, -- vastasi +keittiömestari vähän pilkallisesti. -- Mutta koska ei käy kieltäminen, +että uunissa paistettua haukea on käsketty valmistaa päivälliseksi, +lienee mestarikokin alamainen velvollisuus mukautua hänen +majesteettinsa armollisen määräyksen mukaan. Sentähden saan +velvoittaa mestarikokin ehdottomasti ottamaan sanotunlaisen hauen +valmistettavaksensa. + +-- Mutta silmästänikö minä sen hauen nyt kaivan, tässä katalassa +kaupungissa ei ole isompia, ja suurimmat on jo hienoiksi hakattu! -- +huudahti mestarikokki tuskissaan. + +-- Se on mestarikokin oma asia, -- sanoi keittiömestari esimiehen +ylemmyyttä äänessään. -- Hauki on kokonaisena pöytään tuotava, vaikkei +se olisi hollannin silliä isompi. + +-- Olkoon minun puolestani vaikka särjen kokoinen, -- jupisi +mestarikokki ja syöksyi ulos tarkastamaan vielä kerran kaikkia +kalastajaveneitä. + +-- Mitä sinä täällä teet? Miksi seisot tiellä? -- kysyi keittiömestari +mahtavasti Eerikki Ljungilta. + +-- Hänen majesteettinsa on armossa käskenyt minun odottamaan +puheillepääsyä, -- vastasi Eerikki. + +-- Se on toinen asia, -- vastasi tuo mahtava mies leppeämmällä äänellä. +-- Istu, jos sinulla lie tuolia muassasi. + +-- Kiitän, saatan minä seisoakin, -- sanoi Eerikki. + +Kohta sen jälkeen aukeni ovi, ja mestarikokki astui riemuiten sisään, +mukanaan eräs vanha kalastaja, Lauri eli Laurikainen, tuo vanha +tuttavamme, joka nyt harjoitti tätä elinkeinoa ja kantoi jotakin +kammottavaa otusta selässään. + +-- Mikä se on? -- tiuskaisi keittiömestari. + +-- Se on hauki, -- vastasi mestarikokki. + +Ja haukihan se olikin, mutta haikalaksi sitä olisi saattanut luulla. Se +oli niin pitkä, että kun pää julmasti ammotti miehen olan yli, laahasi +pyrstö pitkin lattiaa. Ei mikään puntari ottanut sitä nokkaansa. Se +punnittiin vaa'alla, ja painot osoittivat kolmea leiviskää ja kuutta +naulaa. Semmoista haukea sopi kuninkaalle tarjota! Vaasan kaupungin ja +mestarikokki Areliuksen kunnia oli pelastettu. + +-- No, peratkaa ja paistakaa se, niinkuin mestarikokki hyväksi näkee, +mutta minun väkeni ei siihen jouda, -- sanoi keittiömestari äreästi. + +Arelius kävi kohta työhön käsiksi. -- Joku tulkoon tänne, -- huusi hän, +-- samalla kun kalastajan avulla veti hirviön takapihalle ja laski sen +laudalle. + +Eerikillä oli aikaa ja hän seurasi mukana. Ei koskaan hän ollut nähnyt +mokomaa veden venkaletta. Sen kita oli niin suuri, että se olisi voinut +hoklaista kahlekoiran; lujat hampaat ja halkinainen pyrstö osoittivat, +että se oli ollut monessa ottelussa. Yksitoista koukkua ja puolen +leiviskän hauki löytyi vatsasta sitä perattaessa: vähintään yksitoista +kertaa se oli siis elämänsä aikana, joka oli arvioitava vähintään +kahdeksaksikymmeneksi vuodeksi, pelastunut, kunnes kahdennellatoista +kerralla yhtyi koukkuun, jota oli mahdoton katkaista. + +Mutta paitsi yhtätoista koukkua oli hauen vatsassa vielä pieni esine, +jonka mestarikokki pudotti maahan siitä välittämättä. Eerikki otti sen +ja pyyhki sitä. Se oli pieni ja himmeästi loistava sormus. + +-- Katsokaapa, -- sanoi hän mestarikokille, -- hauen vatsassa oli +sormus. + +Mestarikokki katseli sitä. -- Vaskipalanenhan tuo vain on, -- sanoi hän +ja nakkasi sen ylenkatseellisesti luotansa. + +-- Saanko pitää sen? -- kysyi Eerikki. + +-- Pidä hyvänäsi, -- nauroi kokki. -- Mutta mistä Lauri sai tämän +hirveän hauen? + +-- Palosaaren salmesta, -- vastasi kalastaja. + + + + +30. AURINGON PAISTETTA PILVIEN LOMITSE. + + +Sill'aikaa, kun Eerikki Ljung näin odottamatta tuli saamaan tuon +"vaskipalasen", jota mestarikokki Arelius ei katsonut arvonsa sallivan +ottaa edes maasta ylös, oli eräs toinen tämän kertomuksen taittunut +säie yhtä odottamatta solmiutunut yhteen muutamain askelten päässä +hänestä. + +Linnan kylkirakennuksessa oli nimittäin kolme huonetta järjestetty +kuninkaan henkilääkärille, tohtori Petersenille ja sivusadjutantille, +kreivi Bertelsköldille, jotka hänen majesteettinsa tahtoi pitää +läheisyydessään. Tänne kantoi siis tuo lohduton Penna -- eli Istvan, +joka oli hänen entinen nimensä -- haavoittuneen herransa tuon ikävän +linnan valleilla tapahtuneen erehdyksen jälkeen. Henkilääkäri +herätettiin heti unestaan eikä hän voinut muuta ajatella kuin että +hänen majesteettinsa oli syönyt liiaksi mansikoita edellisenä iltana ja +että nuo mansikat nyt uhkasivat valtakunnan rauhaa. Niin pian kuin hän +kuuli, että kysymyksessä oli vain taittunut käsivarsi, kirkastui hänen +otsansa ja hän kävi tottuneesti haavoja tarkastamaan. + +Valitettavasti ei ollut ainoastaan oikea käsivarsi pahoin +vahingoittunut, vaan oikea jalkakin oli ihan poikki. Tohtori kävi +totiseksi ja murahti, että asia oli arveluttava. + +-- Ette siis luule minun voivan seurata hänen majesteettiaan matkalle? +-- kysyi Bertelsköld ranskaksi. + +-- Matkalle? -- murisi tohtori. -- Toiseen maailmaan te tulette +matkustamaan, jos liikautatte jännettäkään kuuteen viikkoon. + +-- Entä sitten? -- kysyi Bertelsköld levottomasti. + +-- Sitten saadaan nähdä, halpautuuko käsivartenne, mikä on +todennäköistä. Onnittelen teitä, ettei teidän koskaan enää ole pakko +käydä kaksintaisteluun, kreiviseni. Mitä sääreen tulee, ei sen tila ole +niin vaarallinen; minulla on täällä lastoja matkaa varten. Te tulette +vain käymään kainalosauvan varassa niin kauan kuin elätte. + +-- Ihania toiveita! -- huokasi kreivi. + +-- Joutavia! -- älkää olko millännekään! Onnellinen mies, te annatte +nyt palttua hoviseuruelle -- minäkin soisin voivani tehdä samoin! Te +säästytte tulemasta murhatuksi kylmillä kotleteilla, kelvottomalla +viinillä, yön seisoneella kaljalla ja loppumattomilla puheilla. Sen +sijaan siirrytte maatiloillenne ja elätte siellä kuin pasha syöden +viiliä ja vastakirnuttua voita. Jos sitten vaihteen vuoksi tahdotte +niskanne taittaa, niin ette muuta tarvitse kuin viskaatte +kainalosauvanne pois. Mutta sanokaapa minulle, olitteko hullu vai +kuljitteko unissa ryhtyessänne heittämään kuperkeikkaa alas valleilta? + +-- Jalkani lipesi kasteisella nurmella, ja minä luiskahdin vallilta +alas. + +-- Kuka käski teidän mennä sinne? Ikäänkuin ihminen olisi muuliaasi, +luotu jyrkänteitä kävelemään. Ja miten te elätte? Täytyy nukkua +silloin, kun on nukkumisen aika, syödä syönnin aikana, kävellä, kun on +kävelyn aika -- ja kävellä _siellä_, missä sopii kävellä ja panna piste +siihen, missä on pisteen paikka. Haavat on sidottu. Toivotan teille +hyvää yötä. + +Näin puhuen meni henkilääkäri haukotellen keskeytettyä lepoansa +jatkamaan. Bertelsköld koetti turhaan nukkua. Hänen taittuneet, nyt +kankeiksi lastoitetut jäsenensä tuottivat hänelle kipua, ja pohjolan +kesäyö oli hänelle liian valoisa. -- Istvan! -- sanoi hän entiselle +palvelijalle, joka surullisena ja katuvaisena oli hiipinyt kuin koira +huoneen nurkkaan. + +Penna nousi ylös. + +-- Mikä sinua riivasi, mies, kun sysäsit minut vallilta alas? Oliko +kukaan palkannut sinut siihen? + +Pennan povesta pääsi huokaus, joka hyvin paljon muistutti erään +nelijalkaisen eläimen rintaääniä, ja hän kertoi omalla tavallaan +mustasukkaisuudestaan, joka oli alkanut leikkituvan luona Larssonin +puutarhassa, vahvistunut Esterin pilkanteosta, yltynyt kapteeni Gastin +puheista ja viimein soaissut hänen järkensä niin, että hän kadotti +kaiken mielenmalttinsa. Nyyhkytykset ja kiroukset keskeyttivät aina +tuon tuostakin hänen kertomustaan. + +Bertelsköld oli käynyt yhä tarkkaavammaksi. Hän alkoi luulla miestä +hulluksi. Tuo yksinkertainen tomppeliko olisi se mies, jonka Ester +Larsson oli katsonut paremmaksi häntä, korkeasukuista, hienosti +sivistynyttä -- häntä, joka oli valmis uhraamaan kaikki säätynsä +ennakkoluulot koroittaakseen hänet puolisona rinnalleen! Mahdotonta; jo +paljas ajatuskin jostakin semmoisesta tuntui hänestä häpeälliseltä. + +Hän koetti päästä tästä tuskallisesta ajatuksesta ja sadoilla syillä +todistaa itselleen, että Istvan iloissaan kuninkaan tulosta oli +maistellut liiaksi. Mahdotonta; tuo ajatus ei antanut hänelle lepoa +eikä rauhaa. Hän kyseli -- Istvanin teeskentelemättömät tunnustukset +sopivat vain liiankin hyvin yhteen Esterin omain viittauksien kanssa. + +Tämä pahensi hänen tilansa. Välttämätön haavakuume tuli aamupuoleen, ja +hän alkoi hourailla. + +-- Ester! -- huudahti hän. -- Minä tahdon puhutella Ester Larssonia! + +Penna kuuli joka äännähdyksen ja pelästyi kovin. Entä jos hänen +rakastettu herransa nyt kuolee, ja Penna saa hänen kuolemansa +omatunnolleen. Mitä oli tehtävä? + +Kreivi huuteli yhä Esteriä. Vaikka Penna ei ensinkään tätä ymmärtänyt, +päätti hän noudattaa sitä, minkä hän käskyksi käsitti. Hän kutsui +kreivin palvelijan sisään ja juoksi varhain aamulla Larssonin taloon. +Ester oli jo valveilla. + +-- Herrani on kuolemaisillaan ja tahtoo sinua puhutella! -- huusi hän +sydän kurkussa. + +-- Sinun herrasi? -- kysyi Ester kalveten. + +-- Minun isäntäni, kreivi Pertensöld! -- vastasi Penna. + +Muuta ei tarvittu. Muutamien minuuttien perästä oli Ester lainkaan +ajattelematta tällaisen ja tähän aikaan päivästä tapahtuvan käynnin +tavattomuutta, linnassa haavoitetun luona. + +Bertelsköld oli nukahtanut; tunnin lepo vahvisti vähän hänen voimiaan. +Ester istui hänen päänalustansa vieressä välittämättä palvelijan +kummastelevista katseista ja sai Pennan katkonaisista kuiskeista +jonkinlaisen selon siitä, mitä oli tapahtunut. + +Nyt heräsi kreivi, katseli häntä pitkään ja surullisesti ja viittasi +molemmat miehet poistumaan. Hän jäi kahden kesken nuoruutensa lemmityn +kanssa. + +-- Onko totta, -- kysyi hän, -- mitä Istvan on minulle sanonut? Hänkö +se on, joka... + +Hän ei jaksanut jatkaa. Mutta Ester vastasi hiljaa: + +-- Se on isäni tahto. + +-- Isäsi tahto? Eikä siis sinun! + +-- Ei. + +Sairas huokasi helpotuksesta. -- Suo minulle anteeksi, -- sanoi hän, -- +että hetkenkään ajan saatoin epäillä sitä! Kuitenkin lienee asia +päätetty? Onko se päätetty? + +Ester ei vastannut. + +-- Se on siis päätetty, -- jatkoi kreivi. Minä toivottaisin sinulle +onnea, mutta minä en voi sitä tehdä. Millaista elämää tuletkaan +viettämään tuon miehen kanssa? + +Ester oli yhä ääneti. + +-- Sinä olet jalo nainen. Jaloutta ei käy koskaan alhaisuuteen +yhdistäminen, jos mieli jalon jalona pysyä. Ja vaikka kohottaisit tuon +miehen niin korkealle kuin se hänelle on mahdollista, tulet sinä +kuitenkin vajoamaan, ja mieleni on siitä paha. En puhukaan enää +halveksitusta rakkaudestani. Minä olen hukkaan joutunut mies, jonka +täytyy valita kuolema tai kainalosauva. Sentähden en voi enää tarjota +sinulle taitettua käsivartta ja tukea, kun itse tukea tarvitsen. Mutta +minä vannotan sinua, Ester, kallis ystäväiseni, älä vajoa siitä +jaloudesta, minkä Luoja on sieluusi istuttanut! Käy ennemmin yksinäsi +elämän läpi, tai valitse kelvollisempi, semmoinen, joka ainakin +ymmärtää sinut, semmoinen, jonka kanssa joskus voit ajatuksia vaihtaa, +ajatuksia, jotka eivät aina koske tämän maailman ajallisia murheita ja +jotka edes hiukan eroavat siitä aatepiiristä, jossa orja elää +huolissaan jokapäiväisestä leivästä. + +Esterin silmät loistivat. Oli vain _yksi_ sana, jonka hän oli +käsittänyt ja joka yht'äkkiä kasvoi päätökseksi hänen tarmokkaassa +sielussaan. + +-- Hukkaan joutunut mies? -- kertasi hän. -- Miksi niin? Ei kukaan ole +hukkaan joutunut, joka ei ole itse itseään hukannut! + +-- Elämä kainalosauvain nojassa, yksinäinen, iloton elämä, ja aina +mieltä kalvamassa tieto siitä, mitä elämäni _olisi voinut_ olla sinun +rinnallasi -- ei sellainen elämä ole minkään arvoinen! + +-- Eläkää lastenne hyväksi! + +-- Lapseni ovat pieniä eikä heillä ole äitiä! + +-- Hakekaa, niin löydätte heille äidin omasta säädystänne. + +-- En ikinä. Tulkoon sieluni yhtä raajarikoksi kuin ruumiini nyt on, +jos koskaan valitsen toisen puolison kuin sinut. + +-- Onko se teidän luja ja peruuttamaton päätöksenne? + +-- On. Ja sinä, sinä kysyt sitä vielä? + +-- Kenties tulee se päivä, jolloin taas olette terve ja ajattelette +toisin! + +-- Monta vuotta olen tätä päätöstä valmistanut, ja kuitenkin sinä +luulet sitä vain oikuksi! + +-- No hyvä -- tahdon siis näyttää teille, ettette olekaan hukkaan +joutunut mies. + +-- Sinäkö? Millä lailla? + +-- Minä tahdon ruveta teidän lastenne äidiksi. + +-- Suuri Jumala -- onko se mahdollista, että onni vielä voi hymyillä +minulle sinun huuliltasi? Siis tahdot... + +Ester katseli rakkaudesta lämpöisin ja itsetunnosta ylpein silmin +haavoittunutta aatelismiestä. -- Kuulkaa minua, -- sanoi hän. -- Niin +kauan kuin vielä olen vapaa, ja ennenkuin nöyrästi taivun miehen tahdon +alamaiseksi, niinkuin vaimon tulee tehdä, on tarpeellista, että puhumme +suoraan ja vapaasti ymmärtääksemme toisemme nyt ja vastedes. + +-- Ah, sano mitä tahdot, kun et vain enää ota sanaasi takaisin! + +-- Te olette lempeä, ylevämielinen ja jalosti ajatteleva mies, kreivi +Bertelsköld, mutta te olette heikko. + +-- Sinun suhteesi ... se on totta. + +-- Te olette herkkä vastaanottamaan vaikutuksia ja kuulemaan ihmisten +arvosteluja. Se päivä on tuleva, jolloin teitä moititaan siitä, että +olette koroittanut halvan porvarintyttären rinnallenne ja jolloin +sanotaan, että juuri hän on sitä tahtonut. Sanokoot mitä sanovat: minä +en pelkää itseni vuoksi, minuun eivät herjaukset ulotu. Mutta teillä ei +ole kyllin terästä tahdossanne käydäksenne omaa tietänne ja +seurataksenne omaa vakaumustanne, huolimatta siitä, mitä siitä +sanotaan. Semmoinen puhe kenties kerran rikkoo rauhanne. + +-- Ei koskaan! + +-- Mikä on ihmisten _ei koskaan_! Hetkinen, joka luulee olevansa +iankaikkisuus -- ei sen enempää! Mutta kun te kerta horjutte, niin +muistakaa, että kieltäydyin suostumasta tarjoukseenne silloin, kun +teillä oli tarjottavana minulle kaikki ja myönnyin siihen silloin, kun +sanoitte itseänne hukkaan joutuneeksi mieheksi! + +-- Jos sen joskus unohtaisin, on sinulla oikeus muistuttaa minua siitä. + +-- Ei, kreiviseni, olkaa varma, etten sitä tee. Vaimo ei saa katsella +mieheensä ikäänkuin ylhäältä käsin eikä vallita häntä edes menneillä +muistoillakaan. Puhun teille tästä viimeisen kerran, niinkauan kuin +vielä olen vapaa. Koroitettuanne minut vertaiseksenne tulee minusta +teidän palvelijanne ja minä alistun kaikkeen, mihin naisen tulee +alistua. + +-- Ojenna minulle kätesi merkiksi siitä, että olet minun omani! + +-- Ota se, Jumalan kaikkivaltiaan nimessä! + +Ja Ester ojensi hänelle kätensä, jota kreivi suuteli. Tämä +kädenpuristus oli heidän kihlauksensa, ja se oli peruuttamattomampi +kuin jos olisi ollut tuhansien todistajien vahvistama. + +-- Nyt paranen pelkästä ilosta, -- kuiskasi haavoittunut vesissä +silmin. + +-- Niin, sinä paranet ilosta ja sinä paranet paremmasta lääkkeestä kuin +mitä itse kuninkaan henkilääkärikään voi tarjota sinulle, -- vastasi +Ester Larsson lämpimästi. + +-- Sano uudestaan minua _sinuksi_. Siitä on kauan, kun kuulin noin +suloisen sanan. Tuo sinä-sana tulee olemaan minun lääkkeeni ja sinä +minun henkilääkärini. + +-- Toinen ei estä toistaan. Minä tiedän tohtorin -- paremman kuin +kuninkaan tohtorin, tai oikeastaan tohtorittaren. + +-- Se ei voi olla kukaan muu kuin sinä. + +-- Kuka tietää? Mutta nyt tulee meidän valmistautua kalliota murtamaan. + +-- Sinä luulet siis, että kuningas... + +-- Kuningas on kankaalle maalattu vuori, mutta minä tiedän vuoren, joka +on harmaata kiveä. Ja se vuori on isäni. + + + + +31. HUSAARI, LUKIOLAINEN JA PORVARISKUNINGAS. + + +Odotus alkoi käydä pitkäksi. Vaskipalanen taskussaan meni Eerikki Ljung +isoille portaille hänen majesteettinsa käskyä odottamaan. + +Siellä seisoi hänen enonsa Penna, synkkänä kuin syksyinen yö. Minkä +kummallisen sattuman johdosta miehen ymmärrys aivan äkkiä oli selvinnyt +-- oliko hän ollut niin rohkea, että oli kuunnellut, vai oliko muuten +jokin valonvilahdus saanut hänen hämärät käsityksensä selviämään -- +siitä ei ole koskaan saatu mitään varmaa tietoa. Se vain on varmaa, +että hän nyt ymmärsi, minkätähden Ester Larsson oli kutsuttu linnaan, +ja minkätähden Ester oli tätä kutsumusta totellut ja minkätähden Penna +itse oli käsketty ulos. Sitä ei Penna sitävastoin ensinkään ymmärtänyt, +mitä hänen nyt tulisi tehdä. Ollen mustasukkainen kuin korsikalainen -- +mikä ei ole harvinaista näissä osissa maatamme -- oli tämän kunnon +miehen vähän vaikea ajatella, että hänet noin juhlallisen kihlauksen +jälkeen oli näin hylyksi heitetty. Neljäkymmentä vuotta oli hänessä +yksi ainoa intohimo, ensimmäinen koko hänen elämässään hänen +tietämättään kytenyt, ja nyt oli satunnainen tuulenpuuska puhaltanut +sen ilmituleen. Kivinen kalliokin voi haljeta kuumuudesta, märkää +suotakin voi kulovalkea kärventää, ja Pennako olisi voinut pysyä +kylmänä, ruvettuaan vihdoin viimeinkin kiehumaan! + +Mutta kun hänelle johtui mieleen, että hänen onnensa ryöstäjä ei ollut +kukaan muu kuin hänen oma entinen herransa ja isäntänsä -- ainoa +ihminen, johon hän tähän asti oli rajattomasti kiintynyt -- sama +isäntä, joka muinoin oli pelastanut hänet turkkilaisten vankeudesta, +ja jota hän vast'-ikään oli palkinnut siitä taittamalla häneltä +kädet ja jalat, -- silloin roiskahti kuin kylmä raekuuro hänen +mustasukkaisuutensa lieskaan, ja Penna oli sillä päällä kuin hän olisi +ensin tahtonut lyödä kuoliaaksi koko maailman, paitsi herraansa, ja +sitten itse hypätä lähimpään kaivoon. + +Tässä mielentilassa tapasi hänet Eerikki Ljung. He olivat vanhoja +ystäviä, ja Penna oli Eerikin lapsuuden aikana ajatellut ottaa +sisarensa pojan Perttilän talon perilliseksi, kun päätös siitä, että +Eerikistä piti tulla lukumies teki kaikki nämä tuumat tyhjiksi. + +-- Miksi eno on noin tuiman näköinen? -- kysyi poika iloisesti. -- Ei +nyt saa olla nurpealla mielin, kun kuningas on täällä. Kuningas voi +kaikkia auttaa, ja minä menen kuninkaan luo, -- lisäsi poika, oikaisten +vartensa korttelia pitemmäksi. + +-- Aiotko mennä kuninkaan luo? -- kysyi Penna. + +-- Tietysti; hän on itse käskenyt minua tulemaan, -- vastasi Eerikki. + +Pennan päässä eivät neronleimaukset juuri usein välähdelleet, mutta +tällä kertaa hän oli kuin poissa saranoiltaan, oli kuin toinen mies, ja +oma ajatus iski hänelle päähän. + +-- Jos tapaat kuninkaan, -- sanoi hän, niin pyydä häneltä, että saisin +ruveta husaariksi. + +-- Eno tahtoo ruveta husaariksi! -- huudahti Eerikki hämmästyen. + +-- Entä sitten? Husaarina olen ollut ennenkin, -- vastasi Penna. + +-- Mutta eno on jo viidenkymmenen vuoden vanha. + +-- Se ei tee mitään. Luulen pysyväni vielä satulassa, ja vanha miekkani +riippuu sänkyni päällä. + +-- Kuka sitten Perttilän taloa hoitaisi? + +-- Se hoitakoon itse itsensä. + +-- Mutta minkätähden? + +-- Se ei liikuta ketään. En rupea enää koirana olemaan. Tahdon kuolla +sotamiehenä. + +-- Mutta nythän on rauha. + +-- Se on sama. Minä tahdon tapella. Kai kerta tulee sotakin. + +-- Mutta ei kai kuningas voi sotaa hankkia, antaakseen enolle +tilaisuutta tapella. + +Pennan täytyi myöntää, että se ei juuri ollut luultavaa. + +-- Mutta se on sama, -- arveli hän. -- Kauemmin en voi elää; sentähden +tahdon kuolla niinkuin olen elänyt, miekka kädessä. + +Hänen näitä sanoja sanoessaan vierähti pari isoa kyyneltä hänen +ruskeille poskilleen. Tämä liikutti Eerikin hellää sydäntä. + +-- Mikä se on, joka noin raskauttaa teidän sydäntänne? -- kysyi hän. + +-- Sitä sinä et käsitä. Mutta sama se -- lisäsi hän hetken kuluttua -- +saatatpa yhtä hyvin olla ensimmäinen ja viimeinen, jolle sen kerron. +_Minä_ en kosinut Esteriä, orpanaani. Se oli hänen isänsä +valtiopäivämies itse, joka tyrkytti häntä minulle. + +-- Ja nytkö hän ei huolikaan teistä? + +-- Nyt on _hän_ tullut tänne... + +-- Kuka on tullut tänne? + +-- Entinen isäntäni, ratsumestari -- Pertensöld. Onhan se päivänselvä +asia. + +-- Minä en ymmärrä mitään. + +-- Ajatellessani, että tyttö on ollut hänen henttunsa -- ja että he +leikkituvassa kohtasivat toisensa -- ja että olen sysännyt hänet +vallilta alas -- ja että olen tehnyt hänet raajarikoksi kaikeksi hänen +elinajakseen -- ja että olen heitetty roskaläjään kuin lopen kulunut +luuta -- ja että hän voi sanoa minulle: tuossa on meri, hyppää siihen! +-- tai: tuolla on turkkilainen, huimi häntä hornan lailla, ja anna +hänen keihästää itsesi kuin silakka! -- sillä jos ei minua olisi ollut, +mitäpä tällä hetkellä olisit muuta kuin kurja orja Adrianopolissa? -- +onhan se päivänselvä asia, että minun täytyy kuolla, ja sentähden +tahdon ruveta husaariksi. + +-- Kertokaa minulle koko asia! -- sanoi Eerikki, jonka kävi sydämen +pohjasta sääliksi tätä onnetonta miestä, ja veti hänet eteisen +nurkkaan, jossa ihmisten häärinä vähemmin häiritsi heitä. Eerikki oli +siksi viisas, että hän jo edeltäkäsin äitinsä puolinaisista sanoista ja +Bertelsköldin monista Esteriä koskevista kysymyksistä Drottningholmassa +oli arvannut enemmän kuin toiset olivat luulleetkaan, mutta enonsa +sekavasta puheesta selvisi hänelle vain sen verran, että jotakin +tavatonta oli tapahtunut. Ei kestänyt kauan, ennenkuin hänellä oli koko +asia tiedossaan. Kreivi Bertelsköld, Ester, hänen enonsa, kaikki nämä +tähän asiaan näin läheisesti kuuluvat henkilöt olivat hänelle rakkaat. +Mikä ilo, mikä onni, voida tehdä jotakin kaikkien heidän hyväkseen! +Tämä ajatus kypsyi Eerikissä tuota pikaa päätökseksi, ja kenties emme +tee hänelle väärin, jos arvaamme, että se samalla hiveli hänen +itserakkauttaan ja turhamaisuuttaan ja sai siitä uutta yllykettä. + +Mutta kuinka hän, köyhä lukiolainen, voisi heikolla kädellään tarttua +tapausten menoa ohjaamaan? + +Hänelle johtui jotakin mieleen. + +-- Tiedänpä neuvon! -- huudahti hän riemuiten. -- Joka ei ole lahjaa +pyytänyt, voi helpommin antaa sen takaisin. Menkää heti kohta, menkää, +ennenkuin kukaan tietää, kuinka asia on, valtiopäivämiehen luo ja +sanokaa hänelle, että olette tarkemmin miettinyt asiata -- ettei teillä +ole halua mennä naimisiin, niin pääsette kunnialla koko jutusta. + +Penna alkoi tapansa mukaan miettiä. + +Samassa tuli eräs kamaripalvelija, ajoi kuin lumireki kaikki tieltään +pois ja julisti, että korkea majesteetti itse aikoi tulla +tiedustelemaan kreivi Bertelsköldin terveydentilaa. + +Ester Larsson ehti tuskin ulos haavoittuneen huoneesta, Penna ehti +tuskin tehdä kunniaa, ja Eerikki Ljung oli parahiksi saanut lakin +päästään, kun kuningas, vapaaherra Löwenin seuraamana, astui ohitse. +Hänen majesteettinsa oli vielä aamupuvussaan ja niin suopean ja +tavallisen ihmisen näköinen kuin joku Vaasan raatimies, ennenkuin +raastuvankello on soinut yhdeksää maanantaiaamuna. + +-- Odota tuolla ylhäällä! -- nyökäytti hän Eerikille päätänsä. Samassa +aukaisi ja sulki kamaripalvelija oven. + +Sen sijaan, että seuraisimme hänen majesteettiaan tai valvoisimme +lukiolaisen tottumattomia askelia hovin portaissa, seuraamme Ester +Larssonia, joka nopein askelin riensi kotiinsa, huomaamatta Pennaa, +joka pää riipuksissa ja hitain askelin lähti samaan suuntaan kömpimään. + +Vanha porvariskuningas istui huoneessaan, papereita ja sinettejä +edessään kirjoituspöydällä, kun tytär astui sisään. Ester astui esiin +ja suuteli hänen kättänsä, jonka jälkeen ukko samaten laski kätensä +hänen päänsä päälle. Tämä oli tavallinen aamutervehdys, jota ei koskaan +laiminlyöty. Mutta tänään painoi Ester erinomaisen lämpimästi +suukkosensa kurttuiselle kädelle. + +-- Missä olet ollut? Minä olen jo kaksi tuntia odottanut sinua, -- +nurisi taas tuo ylen säntillinen isä, joka oli tottunut siihen, että +tytär viimeistään kello kuuden aikana toi hänelle hänen aamujuomansa, +lasillisen puoleksi maidolla sekoitettua kaljaa. + +Kysymys oli mutkaton, mutta vastaukseen tarvittiin nyt tavallista +enemmän rohkeutta. Ja Esterin rohkeus lannistui kokonaan, kun hän näki +vanhan rakkaan isänsä kuihtuneempana ja vanhentuneempana kuin koskaan +ennen. Hän oli tuntenut hänen kätensä vapisevan päänsä päällä; kuinka +voi hän vielä tuottaa hänelle surua hänen elämänsä ehtoona! + +Mutta toden puhuminen oli ensimmäinen ohje, jonka hän oli pienuudestaan +pitäen oppinut, ja Ester Larsson ei voinut valehdella. Hän vastasi siis +vapisevalla äänellä: + +-- Kävin erään sairaan luona. + +-- Olisit voinut käydä siellä sopivampaan aikaan, -- sanoi isä. -- Kun +sinä unohdit minut, olen minä sinua ajatellut. Kas tässä, olen lukenut +läpi testamenttini ja pannut sinun osallesi entisen lisäksi vielä kuusi +lypsävää lehmää. Huoletta voin nyt lähteä täältä; tulevaisuutesi on +turvattu. + +-- Isä hyvä! + +-- Tulevaisuutesi on turvattu. Et lähde tyhjin käsin isäsi kodista, ja +sinä tulet rikkaaseen taloon, joka sinun huolenpitosi avulla on tuleva +kahta vertaa rikkaammaksi. Älä keskeytä minua, minä tiedän, mitä tahdot +sanoa. Rikkaus ei merkitse kaikkea, mutta merkitsee kuitenkin paljon +tässä maailmassa. Rikas on itsenäinen ja muista riippumaton, samalla +kun voi tehdä hyvää muille. Käytä rikkautta hyvästi ja älykkäästi, niin +se tekee sinut onnelliseksi. Se on omassa vallassasi, sillä sinä tulet +talossasi hallitsemaan. Miehesi on kunniallinen mies, ja se riittää. +Että hän muutoin on sinua heikompi ymmärryksen ja opin puolesta, sitä +hyvä vaimo älköön koskaan surko, sillä se on molempain eduksi. + +-- Suokaa minulle anteeksi, isä hyvä, mutta joka kerta, kun olen nähnyt +pariskuntia vihittävän, olen aina kuullut papin sanovan: vaimon tulee +olla miehellensä alamainen, niinkuin Saara, joka miestänsä Abrahamia +kutsui herraksi. -- Te ette koskaan olisi taipunut naisen tahdon +alaiseksi. + +-- Se on totta, mutta kaikki riippuu siitä, mitenkä Herra jakaa +lahjojansa. Yksinkertaiselta mieheltä, jolla on yksinkertainen vaimo, +menevät kaikki asiat päin mäntyyn. Toisen heistä tulee ajatella toisen +puolesta, ja jos tämä on tullut vaimon osaksi, niin noudattakoon hän +Jumalan nimessä kutsumustaan. + +-- Mutta se on Raamattua vastaan. Ja kuinka sellainen vaimo voi +rakastaa, kunnioittaa ja pitää arvossa miestänsä. + +-- Tässä maailmassa ei aina kunnioiteta sitä, mikä on järkevää, vaan +sitä, mikä on oikein. Kelpo mies on voinut saada vain vähäisen +leiviskän älyä, mutta on kuitenkin kunnioitettava. Muuten on asia sinun +suhteesi jo päätetty ja suvun vuoksi se on välttämätöntä, sillä meidän +pesäämme ei saa hajoittaa. Kyllä kerran ymmärrät, että olen etuasi +valvonut. + +Isän päättävän varma puhetapa viritti Esterin murtuneen vastustuksen +uuteen eloon. Että hänet myytäisiin suvun hyväksi, että hänet +lahjoitettaisiin pois, häneltä itseltään sitä edes kysymättäkään -- se +oli jo liikaa. + +-- Suokaa anteeksi, isäni, -- aloitti hän taas. -- Ei ole pappi vielä +sulkenut sitä lukkoa, joka sitoo minut. Vielä olen vapaa ihminen. Minä +voin muuttaa päätöksen, jota en ole ollut tekemässä. + +-- Muuttaako päätöksen! Mitä oikkuja nämä ovat? Milloin on kukaan +meidän suvustamme sanansa peruuttanut? + +-- Kuulkaa minua, isä, älkää tuomitko minua liian ankarasti! +Taipuessani teidän tahtoonne minä en tiennyt, että hän, jonka minä +luulin hylänneen ja unohtaneen minut, samana päivänä oli palaava +Vaasaan, toistamiseen pyytämään minua vaimoksensa. + +-- Minä jo arvasin. No, ja sinä olit heti valmis uskomaan tuota +viekastelijaa, valmis unohtamaan kärsimäsi vääryyden ja pettämään +vanhan isäsi hänen selkänsä takana? Sinä niiasit ja kiitit kaikkein +nöyrimmästi? + +-- En, minä vastasin niinkuin isäni tyttären sopi vastata. Minä +hylkäsin hänen tarjouksensa. + +-- Hyvä. Ja minä sanoin hänelle lennättäessäni tuon pahuksen, kuninkaan +sormuksen, meren syvyyteen: niin totta kuin tuo sormus ei ikinä enää +päivän valkeutta näe, niin totta ei myöskään minkäänlaista liittoa +synny Larssonien ja Bertelsköldien kesken ikuisiin aikoihin asti. + +-- Te olette tehnyt väärin, isäni, tahtoessanne estää sallimuksen +menoa. Liitto syntyy niiden kesken, jotka luulitte iäti erotetuiksi. + +-- Tyttö! Älä sano tuota sanaa toistamiseen! + +-- Taivuttakaa mielenne! Minä olen ollut tahdollenne kuuliainen niin +kauan kuin ihminen suinkin voi. Minä olen hylännyt sen ainoan miehen +tarjouksen, jota olen koskaan rakastanut ja tulen koskaan rakastamaan. +Hänen onnellisena ja mahtavana ollessaan minä työnsin hänet luotani, +mutta kun hän makasi onnetonna, voimatonna, melkein kuoliaaksi +runneltuna, kun hän sanoi olevansa hukkaan joutunut mies, ja kun minä +selvästi tunsin, että hän todella sellainen olikin ilman minua, mutta +että minä voisin antaa hänelle elämän, terveyden ja onnen takaisin -- +silloin en voinut enää kieltää, ja -- suokaa, isä, anteeksi! -- silloin +ojensin hänelle käteni! + +-- Sinä lupasit hänelle... + +-- Ruveta hänen vaimokseen. Niin, isä hyvä. Sen lupasin hänelle. Ja +minä aion pitää sanani. + + + + +32. PETOJEN KESYTTÄJÄTÄR. + + +Joka tunsi Ester Larssonin, tiesi myöskin, että hän oli perinyt +jommoisenkin määrän isänsä rautaista tahtoa. Mutta on terästä, joka +pystyy rautaankin, ja kahdesti ennen oli isän tahto voittanut tyttären +tahdon asioissa, jotka ovat kaikista tärkeimmät naisen elämälle ja +onnelle. Vanha porvariskuningas luotti varmasti siihen, että hänen +kuninkaansanansa kolmannellakin kerralla voittaisi kaiken vastustuksen, +mutta tällä kerralla hän erehtyi. + +-- Ja sinusta tulisi kreivitär Bertelsköld! -- sanoi hän kylmästi, +miltei ylenkatseellisesti. + +-- Niin, isäni. + +-- Totuta ajatuksesi pois tuosta koreasta arvonimestä. Sinä et ikinä +tule sitä kantamaan. + +-- Vielä kerran, isä hyvä, minä rukoilen teitä, minä rukoilen +polvillani -- ja Ester polvistui ja suuteli hänen kättänsä -- antakaa +suostumuksenne! Te tiedätte, kuinka kalliilla hinnalla minä olen sen +ostanut, kuinka olen totellut teidän tahtoanne, vaikka sydämeni on +ollut siitä pakahtumaisillaan. Minä olen teidän tyttärenne, en koskaan +ole lakkaava rakastamasta, tottelemasta teitä ja tahtoanne +kunnioittamasta; älkää vain kieltäkö minulta suostumustanne tässä +ainoassa asiassa, joka koskee koko minun elämääni! Minä tiedän, että +luulette minun parastani tarkoittavanne, tahtoessanne sitoa minut +toiseen mieheen. Se on mahdotonta, isä hyvä! Minä rukoilen teitä, älkää +tehkö tytärtänne niin äärettömän onnettomaksi. Mitä on minulla toiselle +miehelle antaa? Murtunut sielu, särkynyt sydän, kylmyyttä rakkauden, +inhoa kunnioituksen sijasta. Ja vaikkei oma onneni olisikaan +kysymyksessä -- olisiko oikein menetellä näin kunniallista miestä +kohtaan? + +Larsson mietti; hän ei kysynyt kuitenkaan neuvoa sydämeltään, vaan +järjeltään. Hän oli viisas kauppias, olisiko ehkä edullista tinkiä? Ei, +tässä ei käynyt äyrinkään vertaa myöten antaminen, koko kauppaa +menettämättä. Hän antoi tyttärensä pysyä polvillaan. + +-- Tuon kyllä tiedän ja tunnen, -- sanoi hän välinpitämättömästi. -- +Kaikki tytöt ajattelevat niinkuin sinä. Jos he eivät saa sitä tahi +sitä, ovat he "äärettömän onnettomia". Mutta tuo ääretön onnettomuus ei +ulotu sen etemmä kuin sen miehen kynnykselle, jonka ymmärtäväinen isä +on heille valinnut. He sulavat kyyneliin niinkuin voi auringon +paisteessa, mutta kun ovat sulamiseensa kyllästyneet, jäähtyvät he ja +alkavat katsella asiaa käytännölliseltä kannalta. Sinä, tyttäreni, et +tule olemaan muita kummempi. Ensi viikon kuluessa kuljet tietysti +happamena Perttilän pihoilla. Seuraavalla viikolla on sinulla jo niin +paljon askaroimista, että unohdat typerät kyynelesi, ja kolmannella +viikolla sinä heloitat kuin aurinko tuleentuneella ruisvainiolla. Usko +minua, lapseni, parasta on, että ripustat nuoruutesi haaveet +rojukamarin naulaan, samoin kuin naulataan uljas kotka hajasiivin +tallinoven päälle. + +-- Eikö teillä ole minulle mitään muuta vastausta, isäni, kun +polvillani rukoilen teiltä elämäni onnea! -- huusi Ester tuskissaan. + +-- Ei ole, -- sanoi isä, -- minä vastaan sinulle niinkuin täytyy +vastata jokaisen viisaan isän, joka katsoo lastensa onnea. + +Ester nousi ylös. + +-- Kuulkaa siis minunkin vastaukseni, -- sanoi hän, -- ja olkaa varma +siitä, että se on peruuttamaton, sillä minä olen _teidän_ tyttärenne, +enkä ole mikään lapsi, joka nakkaa yhden leikkikalun pois valitakseen +toisen. Minä _en voi_ mennä naimisiin serkkuni kanssa sentähden, että +olemme niin kokonaan erilaiset kaikessa, mikä tekee yhdyselämän +puolisoiden välillä pysyväiseksi ja onnelliseksi, ja etten koskaan voi +rakastaa häntä niinkuin velvollisuuteni olisi. Minä en myöskään _voi_ +peruuttaa kreivi Bertelsköldille antamaani lupausta. Minä voisin sen +tehdä, jos vain _oma_ onneni olisi kysymyksessä, mutta minä en voi, kun +tiedän, että ennen kaikkea on kysymys hänen onnestaan. Sentähden rikon +minä siteet Pennan ja minun välillä. Sentähden _täytyy_ minusta tulla +Bertelsköldin puoliso. + +-- Se ei tule tapahtumaan, ei, se ei tule tapahtumaan, niin kauan kuin +minä elän! -- huudahti nyt yht'äkkiä kiivastunut isä. -- Ja minun +kuolemani jälkeen on veljesi Lauri naittajasi. + +-- Teitä minä olen rukoillut polvillani, -- vastasi Ester päättävästi; +-- mutta veljeni kerjäläiseksi en aio ruveta. Ottakaa henkeni -- se on +teidän -- mutta rakkauttani ette myy ettekä surmaa! + +-- Uppiniskainen lapsi, tahdotko siis, että vielä kerran kiroan sinut? + +-- Voi, isäkulta, enhän ole muuta rukoillut kuin siunaustanne. + +-- Ja sen sanot minulle samalla hetkellä, kun asetut isäsi käskyjä +vastaan. Vielä kerran: tahdotko mennä naimisiin serkkusi kanssa ja +iäksi päiväksi luopua mielettömästä taipumuksestasi tuohon kopeaan +aatelismieheen? + +-- En. + +-- Etkö? -- Sinä sukupatto tytär, jonka isä kaiken elinaikansa on +taistellut kansan puolesta! Kelvoton aatelisnukke -- kelvoton kantamaan +isiesi kunniallista porvarillista nimeä! -- tee niinkuin tahdot, +herjaa vanhaa isääsi ja polje hänen käskynsä jalkoihisi, mutta otakin +sitten syntisille retkillesi hänen kirouksensa matkaeväiksi! Pudotkoon +kerran päällesi tuo korea vaakuna, jonka taa sinä tahdot peittää +kunniallisen nimemme, jota häpeät, ja musertakoon se alleen kurjan +turhamielisyytesi! + +-- Ne olivat laihoja eväitä ne! -- sanoi tuttu ääni, ja ovella seisoi +Penna. Hänen muotonsa oli happamen ja äreän näköinen. Hänen röyhkeä +käytöksensä, tavaton puheliaisuutensa ja epävakainen ryhtinsä osoitti, +että tämä muuten raitis mies nyt oli tavattomasti hairahtunut. + +-- Tulet oikeaan aikaan, -- sanoi Larsson aivan toisella äänellä. -- +Tunnin perästä minä menen porvariston kanssa kuninkaan puheille. Hänen +majesteettinsa lupa teidän, serkuksien vihkimiseen annetaan +iltapäivällä. Sunnuntaina kuulutetaan yht'aikaa kaikki kolme kertaa. Ja +tiistaina ovat häät. + +-- Ei niillä ole kiirettä, -- vastasi Penna. -- Minullakin on asiassa +jotakin sanomista. Suoraan sanoen, vaari ja valtiopäivämies -- on +tarpeetonta vaivata kuningasta häiden tähden, joista ei tule mitään. + +-- No mitä nyt? Ovatko kaikki ihmiset tulleet hulluiksi tänä päivänä? + +-- Sanokaa ennemminkin, että olen hiukan viisastunut eilisestäni. +Hiukan kyllä laihtunut, mutta myös lasillisen lihonnut. Luuletteko +minun huolivan tytärtänne? En välitä hänestä enemmän kuin siitä +kengästäkään, jonka hevoseni pudotti kaksikymmentä vuotta sitten +Debreczinin arolle. + +-- Mies, sinä olet juonut lasillisen liikaa kuninkaan onneksi. + +-- Kaksi, jos niin tahdotte, neljäkin -- en lainkaan kursaile. -- Tämän +talon ja linnan välillä on kapakka. Koira olen ollut ja minua on piesty +kuin koiraa ja petetty kuin koiraa -- ja kun Kasti usutti minua, +puraisin minä. Mutta nyt aion minä juoda itseni kuoliaaksi; siitä minä +vähät. Pitäkää tyttönne ja naittakaa hänet kreiville. Kyllä minä +telttaa pidän ja tanssin häissä. + +-- Etkö häpeä tulla silmäini eteen tuommoisessa tilassa? Mene tiehesi +ja pane maata. + +-- Sen teenkin; minä menen kapakkaan nukkumaan ja näen unta, että olen +hakattu neljäksi kappaleeksi. Kuulkaahan nyt, appiseni -- tahdoittehan +ruveta minulle apeksi? Minä sanon teille jotakin. Te aiotte työntää +minulle tuon tyttönne, koska tiesitte hänen mielensä kultakauluksiin +palavan. Mutta katsokaas, Penna oli viisaampi kuin luulittekaan ja +sattui näkemään herransa jalan jäljen hietapolulla leikkituvan luona. +Kernaasti minun puolestani, se oli _minun_ herrani, ja joka sanoo +ainoankaan pahan sanan hänen saappaansa kannasta, se saapi minun +kanssani tekemistä. Mutta pankaa tytölle suitset suuhun ja pitäkää +ohjat tiukalla. Perttilän talosta älkää huoliko; jos ette saa sitä +sillä tavalla, niin saatte sen sitten, kun olen kapakkaan nukkunut. +Täällä tulee hauska elämä, ja te tulette ansaitsemaan rahaa. Kuinka +paljon maksaa kunnon miehen onni ja menestys? Ja mitä maksatte ihmisen +sielusta? + +Larsson avasi oven ja huusi renkejään. Mutta Penna oli nyt pahalla +päällään. + +-- Älkää huutako tänne janitsaarejanne, -- sanoi hän; -- sillä niin +totta kuin eilen annoitte minulle tuon kirveen, joka tuossa riippuu, +niin on minulla nyt halu koetella, mihinkä se kelpaa, Kas, kuinka +vihaisesti se minuun muljottaa, tuo vanha, ryppyinen ihmiskauppias! +Onpa hauska, onpa nimessä pyhän Tapanin, niinkuin unkarilaiset sanovat, +hauska nähdä, kuinka nolona hän nyt seisoo siinä, tuo vanha verenimijä, +kun kerrankin olin liian viisas onkeen tarttuakseni. Mitä teitte +isälleni, jota juoksutitte ympäri maailmaa -- mitä veljilleni, jotka +kasakoilla hakkautitte palasiksi -- mitä sisarilleni -- joilta +peijasitte heidän isän perintönsä -- mitä Perttilän talolle, jonka +tahdoitte ryöstää isäni pojalta? Ihmissaksa, minne hävititte sukuni? + +Hän tarttui kirveeseen ja heilautti sitä hurjasti. Yhä vimmaisemmin +pyörivät tuon juopuneen miehen silmät, kuta enemmän nuo kauan itäneet +-- niinkuin tiedämme, suurimmaksi osaksi väärät -- ajatukset saivat +hänessä valtaa ja kuta enemmän hän itse kiihoitti kiukkuaan, joka oli +niin ylen tavatonta hänen hitaalle luonteelleen. + +Vanhus kuuli kirveen hujahtavan päänsä päällitse. Hän väisti, kasvojaan +vähänkään värähyttämättä -- silloin heittäytyi Ester heidän väliinsä. +Hän iski kiinni aseelliseen käteen; hän katsoi juopunutta miestä +lujasti silmiin ja sanoi tyynesti: + +-- Mene makuutupaan nukkumaan. + +Penna tuijotti häneen. Hän koetti kiskoa kättänsä irti, mutta ei +voinut. Tuo syvä, tyyni ja luja katse tunki läpi humalan sumujenkin ja +vei häneltä luonnon. + +-- Pitääkö minun mennä? -- kysyi hän. + +-- Pitää, sinun pitää mennä, -- vastasi Ester ja työnsi häntä hiljaa +edellänsä. Penna ei vastustellut. Voimakkaampi tahto oli voittanut +hänet. + +Hetken kuluttua nukkui hän jo sikeässä unessa. Ester palasi hiljaa +takaisin vanhuksen luo. -- Isä, -- sanoi hän, -- tuommoiselle miehelle +te tahdoitte uskoa tyttärenne! + + + + +33. EERIKKI LJUNG KUNINKAAN LUONA. + + +Sill'aikaa, kun Larssonin perheen sisälliset asiat kääntyivät vanhalle +valtiopäivämiehelle odottamattomaan suuntaan, kiipesi lukiolainen +Eerikki Ljung pelkäämättä ylös Korsholman linnan portaita. Aluksi hän +sai odottaa salissa muiden ylhäisten, kuninkaan seurueeseen kuuluvain +herrain kanssa, sill'aikaa kun eteinen oli täynnä armonanojia, vanhoja +Isonvihan aikaisia invaliideja, köyhiä, kruununrästeistä ahdistettuja +talonpoikia, varpaansa palelluttaneita merimiehiä, ja eukkoja, jotka +oivallisen puhelahjansa avulla olivat valmistautuneet laskemaan +huolensa ja kipunsa valtakunnan majesteetin isälliseen helmaan. Kaikki +nämä olivat silminnähtävästi kateellisina katselleet sitä onnellista, +joka pääsi sisään, sen sijaan kuin vartija käännytti heidät itsensä +ovelta takaisin, ja hänen jälkeensä kirkui puheliain akka joukosta: +"Sanokaa maan isälle, että minä seison täällä". + +Saliin kokoontunut hoviväki oli sekin yhtä ihmeissään lukiolaisen +puheille pääsystä. Koetettiin urkkia syitä siihen, mutta huonolla +menestyksellä. Eerikki piti salaisuutensa omanaan. Maaherrakaan ei +malttanut olla sinnepäin viittaamatta. Eerikki vastasi, että hänen +majesteettinsa oli kutsuttanut hänet. + +-- Onko kysymys eläkkeestä teidän äidillenne? + +-- En tiedä. + +-- Mistä on kysymys? + +-- En tiedä. + +-- Oletko anonut puheillepääsyä? + +-- En, teidän armonne. + +Maaherra Piper oli kuusikymmenvuotias sotavanhus, oli +seitsentoistavuotiaana joutunut vangiksi Dnieperin luona ja kuusi +vuotta Venäjällä oltuaan päässyt sieltä pois vankien vaihdossa. Hornin +hallituksen aikana hän oli kauan ollut syrjäytettynä, oli jo sentähden +ollut innokas hattu ja oli nopeasti noussut arvosta arvoon, kun hatut +pääsivät valtaan. V. 1746 hän oli tuolta vallassa olevalta puolueelta +saanut toimekseen Pohjanmaan maaherrana pitää tätä levotonta maakuntaa +kurissa. Pohjalaiset pitivät näet kovasti myssyjen puolta +muistellessaan, mitä vuosina 1742 ja 1743 oli tapahtunut, kuin myöskin +siitä syystä, että he vihasivat Etelä-Suomen aatelisia, jotka +enimmäkseen olivat jyrkkiä hattuja. Kaupunkien porvaristot, Vaasan +porvaristo etukynnessä, kallistuivat nekin yhä edelleen myssyjen +puolelle, ja Vaasassa oli tuo vanha myssyjen johtaja Larsson vielä +vanhoillaankin kaikkivaltiaiden hattujen vaarallinen vastustaja. + +Maaherralla oli sentähden syytä kyllin jonkinlaiseen pelkoon, että +kuningas saisi Vaasassa kuulla asioita, jotka eivät juuri tienneet +hyvää hattujen hallinnosta. Hän pelkäsi pahaa porvariston kohta +tapahtuvasta puheille pääsystä ja näki tarpeelliseksi vartioida hänen +majesteettinsa molempia korvia niin huolellisesti kuin suinkin. +Luultavasti hän tiesi myöskin -- niinkuin pikkukaupungissa kaikki +tiedetään -- että Eerikki Ljung oli sukua vanhalle porvariskuninkaalle +ja ajatteli kai, että poikaa kenties käytettiin aseena herratiesi +minkälaisiin salaisiin vehkeisiin. + +-- Onko valtiopäivämies Larsson lähettänyt sinut tänne? -- kysyi hän, +terävästi katsoen poikaan. + +-- Ei, -- sanoi Eerikki. + +-- Käytyäsi kuninkaan puheilla tulet sinä heti kohta minun luokseni, -- +sanoi maaherra käskevästi. + +Eerikki kumarsi eikä virkkanut mitään. + +Hetken kuluttua tuli hänen majesteettinsa takaisin, ja neljännestuntia +myöhemmin sai Eerikki käskyn astua kuninkaan makuuhuoneeseen. +Lukiolaisen sydän sykki levottomasti sinisen takin alla. -- Mitä asiaa +mahtanee hänellä minulle olla? -- kysyi Eerikki itseltään ja oli +kysynyt samaa jo ainakin kaksikymmentä kertaa. + +Ovi avattiin, kamaripalvelija jäi ulkopuolelle, ja Eerikki oli nyt +valtakunnan keskuksessa eli -- puhuaksemme hovirunoilijain tapaan -- +silmätysten "auringon" kanssa. + +Tämä pohjolan aurinko ja "Aleksanteri suuri" istui tai oikeammin oli +pitkällään sohvalla, puettuna keltaiseen silkkiseen yönuttuun, +aamusaappaihin ja tekotukkaan, joka oli melkoista pienempi ja keveämpi +kuin se raskas ja avara tekotukka, jota hän käytti juhlallisesti +esiintyessään. Lähimmässä nojatuolissa istui henkilääkäri Petersen, +ainoa, joka tällä kertaa oli hänen majesteettinsa luona. Etteivät +mitkään korkeat kivut tällä kertaa olleet vaatineet hänen läsnäoloaan, +näkyi selvästi kuninkaan muhoilevasta muodosta. Tuo viekas lääkäri, +joka hyvin kyllä ymmärsi, että terveydestään nauttivaa majesteettia on +huviteltava toisilla resepteillä kuin majesteettia, jolla on +jalkaleini, oli luultavasti juuri kertonut jonkin hauskan kaskun, sillä +Aadolf Fredrikillä oli vielä Eerikin sisään astuessa huulet hymyssä, +kun hän sanoi: + +-- Verfluchte Geschichten! Ist der Kerl denn geradezu toll? Mutta +sairaanne odottaa teitä, tohtori! + +Henkilääkäri meni, ja Eerikki Ljung seisoi ihan ypöyksin "auringon" +paisteessa. + +-- Tule likemmä, -- sanoi kuningas lukiolaiselle, joka tehden +mahdollisimman sievän kumarruksen, raapaisi mattoa oven edessä. + +Eerikki siirsi niin hyvin kuin voi jalkansa muutamia askelia eteenpäin. + +-- Mikä on nimesi? + +-- Eerikki Ljung. + +Kuningas silmäili kirjettä, jonka hän otti esiin salkustaan. -- Ljung? +-- toisti hän. -- Olisinko erehtynyt? + +-- Isäni nimi oli Pietarinpoika. -- vastasi Eerikki vähän peloissaan. + +-- Pietarinpoika, niin juuri. Sinä olet sorvarin kisälli? + +Eerikki vastasi kaikessa alamaisuudessa olevansa Strengnäsin +lukiolainen. + +-- Mutta sinä osaat sorvata? + +-- Olen vähän oppinut isältäni. + +-- Sinähän se olit, joka -- annas olla, Ulriksdalissa? Niin, ja sitten +Drottningholmassa? Sinä sorvasit nappeja? + +Eerikki kumarsi. + +-- Jotenkin hyvin... Sinulla on kykyä siihen. Sinusta voi tehdä +jotakin. Sinut voisi lähettää Hannoveriin tahi Braunschweigiin oppimaan +tuota taidetta. Se on kaunista taidetta. + +Ja samassa huokasi kuningas Aadolf Fredrik syvään. Oli hetkiä, jolloin +matkavaunujen ratas, puhumattakaan pyörivästä rattaasta näytti hänestä +sekä epämiellyttävämmältä että epäluotettavammalta kuin sorvipenkin +ratas. + +Eerikki vastasi kaikessa alamaisuudessa, että hän toivoi syksyllä +pääsevänsä ylioppilaaksi. + +Hyvän kuninkaan kasvot synkkenivät. -- Minä tiedän, -- sanoi hän. -- +Kreivi Tessin puoltaa ja suojelee sinua. Kuinka kauan olet ollut +tekemisissä kreivi Tessinin kanssa? + +-- Minulla ei ole ollut sitä kunniaa, että hänen ylhäisyytensä olisi +tuntenut minut ennen kuin Ulriksdalissa, kun jätin hänelle erään +kirjeen. + +-- Nuori mies, sinä olet antanut viekoitella itsesi vaaralliselle +tielle, ja ainoastaan vilpitön tunnustus voi vielä sinut pelastaa. Saat +kiittää minun armoani ja omaa nuoruuttasi siitä, ettet joudu +ruusukammioon. On olemassa niitä, jotka ovat ajatelleet sen paremmaksi +keinoksi. Mutta sinussa on jotakin, joka minua miellyttää ja minä +tahdon kuulla, mitä sinulla on sanottava puolustukseksesi. + +Eerikkiä puistatti. Jo lapsena hän oli kuullut äitinsä puhuvan +ruusukammiosta -- tuosta pahassa huudossa olevasta Tukholman +vankilasta, jossa oli tapana kiduttaa vankeja tunnustukseen. + +Kuningas jatkoi: -- Keneltä oli kreivi Tessinille tuomasi kirje? + +-- Arkkiaatteri Linnaeukselta. + +-- Linnaeukselta? Mitä se merkitsee? Voitko näyttää sen toteen? + +Onneksi oli Eerikillä taskussaan Eriika Lindelialta saamansa kirje, +jossa tämä muun muassa kertoi, että arkkiaatteri oli saanut kirjeen +kreivi Tessiniltä, joka oli luvannut pitää Eerikkiä mielessään, niin +että tämä saisi jonkin kuninkaallisen stipendin. Punastuen otti Eerikki +esille tämän kirjeen. + +Kuningas luki sen, ja hänen otsansa kirkastui. -- Eikö sinulla ole +ollut mitään muuta tekemistä kreivi Tessinin kanssa? + +-- Ei mitään muuta, teidän majesteettinne. + +-- Entä ottelusi kruununprinssin kanssa? Ja valhepukusi +Drottningholmassa? + +Eerikki kertoi lyhyesti sen, mitä lukija jo tietää. Hänen +majesteettinsa kävi yhä tyytyväisemmän näköiseksi ja remahti viimein +nauruun. + +-- Sanoinhan minä sen! -- huudahti hän iloisesti. -- Mutta he tahtoivat +kaikin mokomin saada sinut valtakunnan pettäjäksi. Yhden neuvon tahdon +antaa sinulle, poikaseni. Kavahda naisia; he eivät saata koskaan antaa +anteeksi sille, joka kerta on loukannut heidän turhamielisyyttään. Ja +ennen kaikkea, kavahda kuninkaallisen balettijoukon tanssijattaria, +sillä ne neitoset osaavat käyttää kieltään yhtä nokkelasti kuin +jalkojaankin. _Sacre nom_, ellen olisi pitänyt sinun puoltasi, +olisivat he tehneet sinut pari tuumaa pitemmäksi tahi lyhyemmäksi +ruusukammiossa, ja minun olisi ollut sääli nuorta miestä, joka on +osoittanut niin suurta taipumusta sorvaamiseen. Menehän nyt kuitenkin +Turkuun. Sinne tultuasi tahdomme armollisesti katsoa, mitä voimme tehdä +hyväksesi. Yksi stipendi tullee vapaaksi syksyllä. + +Eerikki luuli tätä merkiksi siitä, että saisi mennä ja kumarsi kaikkein +alamaisimmasti kaikkien taiteen parhaiden sääntöjen mukaan. + +-- Odota, -- sanoi hänen majesteettinsa. -- Muistelen, että kreivi +Bertelsköldkin on puhunut puolestasi. Tunnetko kreivi Bertelsköldin? + +Eerikki kertoi kiitollisesti kreivin häntä kohtaan osoittamasta +hyvyydestä. + +-- Tunnetko myöskin erään Larssonin, entisen täällä Vaasassa asuvan +valtiopäivämiehen, jota sanotaan porvariskuninkaaksi? + +-- Hyvin hyvästi, teidän majesteettinne. + +-- Hänellä sanotaan olevan tytär. Minkälainen ihminen hän on? + +Ensi kerran elämässään oli Eerikki nyt joutunut antamaan toisen +mainetodistusta. Hän ei voinut vastata muuta kuin: -- Kyllä hän on hyvä +ihminen. + +-- Tyhmiä juttuja, -- virkkoi kuningas, puoleksi nauraen, puoleksi +harmissaan. Eerikki ymmärsi, että kuningas oli saanut kuulla kreivin +kummallisesta rakkaudesta. Hänen sydämensä säpsähti, sillä hän odotti +uusia kysymyksiä samaan suuntaan. + +Mutta kun hänen majesteettinsa ei jatkanut, pisti Eerikin päähän kovin +rohkea tuuma. -- Nyt tai ei koskaan, -- ajatteli hän. + +-- Teidän majesteettinne, -- julkeni hän sanoa, -- kreivi Bertelsköld +tahtoo naida Ester Larssonin. + +Kuningas naurahti. -- Niin sanotaan, -- virkkoi hän. + +-- Parempaa kreivitärtä ei hän saa ikinä, -- vakuutti Eerikki, jonka +mieltä kuninkaallinen hymyily yhä rohkaisi. -- Ester Larsson on +kasvatettu aatelisneidin tavoin Tukholmassa, eikä kellään +aatelisneidillä ole parempaa sydäntä. + +-- Huomaan, -- sanoi kuningas, jota tämä keskustelu huvitti, -- että +hänellä tänään on hyvä puolustaja. Mikä estää häntä sitten +kreivittäreksi tulemasta? + +-- Hänen isänsä. + +-- Hän ei tahdo? Sehän on mainiota. + +-- Hän on liian ylpeä. + +-- Kuinka? Liian ylpeä antaakseen tyttärensä tulla kreivittäreksi? + +-- Niin. Hänen mielestään porvari on yhtä hyvä kuin kreivikin, jopa +joskus parempikin. + + + + +34. KUNINKAAN PUHEILLA. + + +Meidän kunnioitettavalla _Vaasa-serkullamme_ näkyy olevan oma +politiikkansa, -- vastasi kuningas nauraen sukkeluudelleen. -- +Porvariskuninkaankin tulee olla itsevaltias valtakunnassaan; ei saa +puolustaa kapinan tekijöitä. Neitsyt Larsson ei saa alentua niin, että +rupeaisi kreivittäreksi. Meidän suuri Linnae'uksemme sanoisi: tuosta +kaalimadosta ei tule Apolloa. + +-- Jos teidän majesteettinne on niin armollinen, että sanoo sanankaan, +niin on kaikki kääntyvä hyvinpäin, -- sanoi Eerikki rohkeasti. -- Ei +ole ensi kerta, kun kuninkaan sana oikaisee sen, mikä on vinoa +suvussamme. + +-- Vai niin? -- sanoi kuningas, josta tuo suorapuheisuus lienee +tuntunut raittiilta kaiken sen alamaisen sanatulvan perästä, joka +matkalla oli hänen korviaan kiusannut. -- Se mahtoi tapahtua kuningas +Teiren hallituksen aikana? + +-- Kuningasvainaja ja kuningatar Ulriika Eleonoora panivat toimeen +minun vanhempaini häät ja ne pidettiin Tukholman linnassa, -- vastasi +Eerikki hätäytymättä. Jos teidän majesteettinne tahtoo olla niin +armollinen... + +-- Ja noudattaa esimerkkiä? Käänny kuningattaren puoleen, poikaseni, +hän on taitavampi tällaisissa hallitustoimissa, vaikka epäilenkin, +olisiko hänellä tällä kertaa halua auttaa noita rakastavia. Mutta kerro +minulle jotakin vanhempaisi saamasta kuninkaansanasta. + +Eerikki kertoi, mitä tiesi tästä tapauksesta eikä unohtanut äitinsä +käskyä muistaen mainitsemasta isän ansioita. Kuningas kuunteli häntä +tarkkaavasti ja armollisesti ja sanoi sitten: + +-- Sano äidillesi, että hän iltapäivällä jättää paperinsa hovimarsalkka +vapaaherra Löwenille, niin saadaan nähdä, mitä voimme tehdä hänen +hyväkseen. Se on oleva _meidän_ asiamme; urhoollisen sotamiehen leski +ei saa puutetta kärsiä. Tuo toinen asia ei kuulu minuun. + +-- Teidän majesteettinne ei tiedä, kuinka asianlaita on, -- jatkoi +Eerikki itsepintaisesti, ja nyt hän kertoi omalla tavallaan, kuinka +erään kilpailijan kosto oli tehnyt kreivi Bertelsköldin raajarikoksi. + +Kuningas pudisteli päätänsä ja näytti käyvän kärsimättömäksi. Oli +tullut porvariston puheille pääsyn aika. + +Mutta Eerikki ei aikonut päästää tilaisuutta käsistään ja turvautui nyt +apukeinoon, jonka hän varalta oli kätkenyt taskuunsa kotoa lähtiessään. +-- Teidän majesteettinne oli niin armollinen ja lupasi suostua +pyyntööni, kun ensikerran toisin jotakin nähtäväksi, sanoi hän +punastuen. + +-- Mitä se on? + +-- Se on rasia, jonka teidän majesteettinne armollisesti lahjoitti +minulle, -- vastasi Eerikki, ojentaen rasian esiin. + +-- Minä muistan sen, -- sanoi kuningas nauraen. -- Mutta minä olen jo +suosiollisesti myöntänyt sinulle kaksi asiata. + +-- Ei kahta kolmannetta, teidän majesteettinne! -- sanoi poika +rohkeasti. -- Antakaa Ester Larsson kreivi Bertelsköldille, niin kolme +hyvää ihmistä siunaa teidän majesteettianne. + +-- Sitä en epäile, koska minulle on sitä niin usein vakuutettu, -- +jatkoi kuningas, -- ja minä huomaan, että sinä osaat sorvata pikku +juonia samalla menestyksellä kuin nappejakin. Mene -- saadaan nähdä, +mitä voin tehdä. + +Eerikki oli siksi kokenut, että ymmärsi, kuinka vähäiset hänen +toiveensa olivat tuossa asiassa. Hän kumarsi kaikkein alamaisimmasti ja +kysyi, suvaitsiko hänen majesteettinsa, että hän saisi tehdä +maaherralle tilin hänen majesteettinsa armollisista sanoista. + +-- Mitä sinulla on maaherran kanssa tekemistä? -- kysyi kuningas +otsaansa rypistäen. + +-- Hänen ylhäisyytensä näytti haluavan tietää, mitä teidän +majesteettinne on nähnyt hyväksi lausua minulle ja hän on käskenyt +minun, teidän majesteettinne puheilla oltuani, tulla hänen luoksensa. + +-- Mitä hän sillä tarkoittaa? + +-- Sitä en rohkene arvata, -- vastasi Eerikki viekkaasti, -- mutta minä +luulen, ettei kaikkia, mitä täällä Vaasassa sanotaan, suotaisi +saatettavan teidän majesteettinne armollisiin korviin. + +-- Poika -- sinä olet viekkaampi kuin sinun on lupa olla. Mitä sanotaan +täällä Vaasassa? + +-- Jos ei teidän majesteettinne pane pahakseen... + +-- Puhu. Sallin sinun puhua. + +-- Täällä sanotaan, että maaherra puolustaa erästä puoluetta, jota +nimitetään... + +-- Minä tiedän, minä tiedän. No, mitä sanotaan hattujen hallinnosta? + +-- Sanotaan, että hatut pettävät teidän majesteettianne, että kansa on +tyytymätön ja että kauppa kituu ja kuolee, jos asiat menevät entistä +menoaan. + +-- Ah, -- murahti Aadolf Fredrik huoaten, -- kyllä ymmärrän. Piperkin +tahtoo opettaa minua valtakuntaani hallitsemaan! -- Mutta mitä kansa +sanoo minusta? + +-- He sanovat, että teidän majesteettinne tekisi maan onnelliseksi ja +rikkaaksi, jos teidän majesteettinne saisi vallita, -- vastasi Eerikki. + +-- Hyvä on -- mene ja sano maaherralle, että olen myöntänyt sinun +äidillesi eläkkeen, -- sanoi kuningas synkein silmin. + +Eerikki meni. -- Mitähän tuo viimeinen merkitsi? -- tuumi hän +mennessään. + +Mutta kuningas Aadolf Fredrik mietti hetkisen, ennenkuin soitti +kamaripalvelijataan. -- Joka paikassa noita kirottuja, vallanhimoisia +hattuja! -- sanoi hän. Milloin se päivä koittanee, jolloin tämän hyvän +kansan tahto täytetään ja minä itse saan sen onnesta huolta pitää? +Malttakaa, herrat kreivit ja maaherrat, se päivä on ehkä lähempänä kuin +luulettekaan! Sillä välin on tarpeellista, että suosittelemme myssyjä +puolellemme. Larsson kuuluu olevan niiden johtaja porvarissäädyssä... +Olkoon ... saas nähdä ... hyvä puolisoni ... mutta pitääkö minun aina +olla oikkujen heiteltävänä?... Sepä tulee olemaan oivallista: Vaasan +prinsessa alentunee kyllä rupeamaan kreivittäreksi. + +Kuningas soitti. Kamaripalvelija astui sisään. + +-- Porvaristo saa tulla sisään! + +Hetken kuluttua näki hänen majesteettinsa hyväksi seurueensa +ympäröimänä, joka oli loisteliaampi kuin kuningas itse, päästää Vaasan +kaupungin maistraatin ja porvariston puheilleen. Tuo ainoastaan +kahtatoista kyynärää pitkä, yhtä leveä ja vain 5-3/4 kyynärää korkea +huone oli täynnä kuninkuuden varjoa ja kansan alamaisuutta. + +Vahingoksi jälkimaailmalle on tarkka kertomus sekä tästä tärkeästä +tapahtumasta että myöskin kuninkaan koko olosta Vaasassa joutunut +hukkaan, jonka tähden lukijakin, paha kyllä, jääpi osattomaksi kaikista +niistä alamaisista puheista ja kaikista niistä huokauksista, joita +nöyryys ja into, yhdessä todellisten tarpeiden kanssa, lienee tässä +tilaisuudessa pusertanut kaupungin viranomaisten huulilta. Kerrotaan -- +kuinka luotettaviin historiallisiin lähteisiin nojautuen, jääköön +sanomatta -- että valtiopäivämies Larssonin harmaantunut, koukistunut, +mutta vielä kookas ja kunnioitusta herättävä vartalo ennen muita oli +kiinnittänyt kuningas Aadolf Fredrikin huomiota; että kuningas +armollisimman kärsivällisesti oli kuunnellut uudistettuja alamaisia +anomuksia, että Vaasa saisi tapulikaupungin oikeudet -- että vanha +Larsson hartaasti, kaunopuheisesti ja rohkeasti oli puolustanut +tätä pyyntöä, joka oli hänen elämäntehtävänsä, ja että kuningas +oli luvannut, valtakunnan säätyjen suosiollisella luvalla ja +suostumuksella, ottaa tämän asian vakavan harkinnan alaiseksi. Sekin on +tunnettu asia, että hatut sitkeästi vastustivat tätä oikeutettua +pyyntöä -- jonka vuoksi Pohjanmaan kaupungit vihasivat heidän +hallitustaan -- ja että vasta sitten, kun myssyt olivat päässeet +valtakunnan peräsimeen, Vaasa y.m. Suomen kaupungit vihdoin viimein +saivat tämän ikävöidyn oikeuden vuonna 1765, vaikkei Larssonin oltu +sallittu nähdä tämän hänen hartaimman toiveensa toteutumista. + +Kerrotaan myös, että maaherra Piper tämän vastaanoton aikana oli ollut +korvat höröllään; ollen kuitenkin tarpeeksi taitava hovimies +ymmärtääkseen kuninkaan mielialan; hän ei sekaantunut puheisiin, vaan +pani kuitenkin tarkasti mieleensä, mitä hän katsoi salaisiksi vehkeiksi +puoluettaan vastaan, muun muassa senkin kummallisen seikan, että hänen +majesteettinsa oli nähnyt hyväksi suoda vähäpätöisen lukiolaisen, jonka +korvantaustat tuskin vielä olivat kuivat, olla puolen tuntia +kahdenkesken puheillansa, sill'aikaa kun hänen ylhäisyytensä itse ja +niin moni muu huomattava mies sai odottaa eteisessä. + +Kun vastaanotto oli päättynyt, suvaitsi hänen majesteettinsa armossa +käskeä maistraattia ja porvariston päivällisille ja yhtä armollisesti +kutsua valtiopäivämies Larssonin erityisesti puheilleen. + +Maaherra oli tuskin saanut viiden minuutin verran aikaa hengähtääkseen, +kun hän käsketti Eerikki Ljungin erääseen huoneeseen ja vaati äänellä, +joka ei mitään vastustelemista suvainnut, tarkkaa selontekoa siitä, +mitä kuninkaan luona oli puhuttu. + +Eerikki näytti tätä kysyttäessä tuiki tyhmältä, sormieli lakkiaan ja +tunnusti, että hänen majesteettinsa isällisessä armossaan oli myöntänyt +eläkkeen hänen äidillensä, jonka vuoksi äidin tuli jättää paperinsa +iltapäivällä. + +-- Eikö mitään muuta? -- kysyi ankara herra katsoen terävästi +lukiolaista silmiin. + +-- Enpä muista muuta olleen, -- vastasi Eerikki. + +-- Sinä valehtelet, poika! -- sanoi vihastunut maaherra. -- Sinä olet +käynyt muiden asioilla. Hänen majesteettinsa ei tarvinnut puolta tuntia +myöntyäkseen niin mutkattomaan anomukseen. + +-- Kah -- nyt muistan, -- jatkoi Eerikki haraisten korvallistaan. -- +Kuningas oli niin armollinen, että... + +-- Totuus ilmi, lurjus! Mitä se oli? + +-- Hänen majesteettinsa oli niin armollinen, että antoi minulle rasian. + +-- Mitä sinä lörpöttelet? + +-- Tässä teidän ylhäisyytenne saa nähdä. Minä en tätä ymmärrä, mutta +luulen sitä -- nuuskarasiaksi! + +-- Ulos ovesta, -- riivattu konna, kyllä minä vielä joskus toiste otan +sinusta selvän! -- ärjyi maaherra. + + + + +35. KUNINKAAN PÄIVÄNÄ VAASASSA. + + +Kuningas Aadolf Fredrik oli ottanut valtiopäivämies Larssonin +yksityisesti puheilleen. Vanhus näytti tuntevan, että hän nyt viimeisen +kerran puhui maansa ja kaupunkinsa asioissa. Hän oli ankarasti +arvostellut hattujen koko hallitusjärjestelmää -- oli lämpimästi ja +kaunopuheisesti puolustanut myssyjen politiikkaa -- oli erittäinkin +mitä välttämättömimpänä asiana laskenut kuninkaan sydämelle, että +kauppa vapautettaisiin niistä kahleista, joilla Tukholman kateus koki +sitoa kilpailijoitansa. Hän oli päästänyt ilmoille juurtuneen vihansa +kaikkea aatelisvaltaa vastaan -- oli harmin ja inhon tuntein lausunut +mielipiteensä neuvoskunnan, Aadolf Fredrikin valtaistuimelle noustessa +toimeenpanemista uusista kuninkaan vallan rajoituksista -- oli +vakuuttanut kuninkaalle aatelittomain säätyjen suostuvan kuningasvallan +laajentamiseen neuvoskunnan, joskaan ei säätyjen kustannuksella. Ja +kuningas oli hetken aikaa mielihyvin kuunnellut tätä puhetta. Aadolf +Fredrikillä oli herkkä ja tunteellinen sydän; hän ymmärsi kunnioittaa +tätä rohkeamielistä puhetta, joka muutenkin oli sopusoinnussa hänen +omien mielipiteittensä kanssa, ja tätä harmaantunutta patriarkkaa, joka +noin arvokkaasti asetti elämänsä kokemuksien aarteet kuninkaansa eteen. + +Mutta valitettavasti Aadolf Fredrik ei ollut rakennettu siitä puusta, +joka lujuudellaan perustaa valtakuntain menestyksen. Vaikka hänellä +olikin hyvä tahto, kyllästyi hän pian vakaviin asioihin, ja kun hän +aina oli tottunut tärkeissä asioissa turvautumaan puolisonsa terävään +älyyn, epäili ja pelkäsi hän omin päin mitään päättämästä. Vanhan +Larssonin tuumat, jotka eivät tarkoittaneet sen vähempää kuin +aatelittomain säätyjen avulla toimeenpantavaa vallankumousta +neuvoskuntaa ja vallitsevaa ylimyskuntaa vastaan, tekivät hänet +neuvottomaksi. Hän ei oikein tiennyt, mitenkä hänen tuli kohdella tätä +miestä, joka rohkeni sanoa hänelle: vallitse! ja valtakunnan +etevimmille miehille: luopukaa vallasta! Oman heikkouden tunto tuon +voimakkaan luonteen rinnalla saattoi hänet hämilleen. Ja tästä pulasta +päästäkseen hän turvautui toiseen asiaan. + +-- Me kiitämme teitä ilmoituksistanne. Kuninkaan tulee kuunnella +totuuden puhetta, varsinkin luotettavan ja uskollisen alamaisen suusta, +ja me tulemme sitä sopivassa tilaisuudessa muistelemaan ja +punnitsemaan. Te olette rehellinen ja kuninkaanne suosion hyvin +ansainnut mies. Me haluamme antaa teille todistuksen siitä. Te tulette +olemaan ensimmäinen kauppias, joka saa Pohjantähden ritarikunnan +arvomerkin. + +-- Kiitän teidän majesteettianne, mutta minä olen liian vanha +leikkikaluja kantamaan. + +-- Kuinka? Jokin arvonimi siis miellyttäisi teitä enemmän? No niin, +minä nimitän teidät kauppaneuvokseksi. + +-- Kiitän teidän majesteettianne, mutta korkeammaksi kuin minkään muun +arvioin minä sen arvonimen, jonka teidän majesteettinne vast'ikään näki +hyväksi antaa minulle: rehellisen miehen arvonimen. + +-- Jokin palkinto tulee teidän kumminkin vastaanottaa, -- sanoi +kuningas käyden tyytymättömäksi. + +-- Vähäiset palvelukseni ovat moninkertaisesti palkitut, jos teidän +majesteettinne näkee hyväksi myöntää Vaasalle tapulikaupungin oikeudet. + +-- Minä kunnioitan teidän epäitsekkyyttänne; mutta, hyvä Larsson, tämä +asia ei ole meidän vallassamme. Me tahdomme tehdä, mitä voimme. Te +tiedätte, kuinka vähän voimme. Jos kaitselmus ja kansan luottamus +joskus antavat meille mahdollisuuden vaikuttaa maamme hyväksi, on +teidän toivomuksenne ennen muita otettava huomioon. Mutta älkäämme enää +siitä puhuko. Onko teillä perhettä? + +-- On, teidän majesteettinne; kaksi poikaa ja yksi tytär elossa, paitsi +lastenlapsia. + +-- Me haluamme tutustua niin ansiokkaan miehen perheeseen. Jos teille +sopii, tahdomme illalla kello kuuden aikana käydä luonanne. + +-- En voi sanoin kiittää teidän majesteettianne armosta. + +-- Olemme iloiset voidessamme olla muutamia hetkiä teidän vieraananne. +Mutta minä panen erään ehdon, -- jatkoi kuningas sillä herttaisella +äänellä, joka sopi hänelle niin hyvin ja jolla hän niin usein voitti +alamaistensa sydämet, -- ei mitään muodollisuuksia! Ennen kaikkea, ei +mitään puheita! + +-- Me olemme halpaa porvarillista väkeä, -- vastasi Larsson. -- Koko +vähäinen taloutemme on teidän majesteettinne palvelukseksi, mutta +alamainen kunnioituksemme ei osaa koreita sanoja käyttää. + +-- Hyvä on. Älkääkä antako liikkeenne ja asiainne menon häiriytyä +tulostamme. Auf Wiedersehen; tulettehan päivällisille luoksemme? + +Valtiopäivämies kumarsi, ja vierailu oli päättynyt. + +Kohta sen jälkeen ratsasti kuningas, loistavan seurueensa kanssa, +porvariskaartin katselmusta pitämään. Kukapa ei silloin olisi tahtonut +olla muassa! Kaikki, jotka Vaasassa kynnelle kykenivät, olivat +liikkeellä, yksin kapalolapsetkin, joita heidän äitinsä kantoivat +sylissään. Päivä oli lämmin, ja porvarisotilaat hikoilivat surkeasti +uusissa sarkatakeissaan, jotka olivat maksaneet räätäleille niin monta +unetonta yötä. Siitä huolimatta ottelivat nämä sen ajan Vaasan pojat +urhoollisesti kuninkaan ja isänmaan puolesta -- juoksivat lihavina, +punaposkisina ja hikihatussa ja tekivät temppunsa tavalla semmoisella, +mikä kenties ei olisi herättänyt yhdeksännentoista vuosisadan +korpraalien ihastusta, mutta mitä pidettiin mestarillisena Fredrik II:n +aikakaudella. Kuningas suvaitsi useita kertoja lausua korkean +tyytyväisyytensä -- sotajoukot hurrasivat, ja nuo monet tuhannet +katselijat, jotka jo olivat ehtineet lepuuttaa keuhkojaan eilisestä, +yhtyivät sydämen pohjasta tähän sotahuutoon. + +Vaasassa kerrotaan vieläkin eräs juttu tästä ylen merkillisestä +tilaisuudesta. Herrat Bladh ja Thölberg -- molemmat mahtavia miehiä ja +molemmat hyvin sotaisella tuulella siitä kunniasta, että olivat saaneet +"Aleksanteri suurelle" näyttää sota-asioissa neroaan, mitä kukaan ei +tätä ennen ollut tiennyt näillä rauhan miehillä olevankaan -- johtivat +joukkoja: Bladh ratsuväkeä ja Thölberg jalkaväkeä. Kaikki kävi +mainiosti aina siihen asti, kunnes Thölberg innoissaan tuli +asettuneeksi joukkoineen ratsuväen eteen, niin että tätä arveluttavasti +estettiin liikkumasta. Molempain joukkojen välillä oli, niinkuin +muistamme, jo ennen ollut olemassa kateutta. Kun siis ratsuväki ei +päässyt paikaltaan liikahtamaan ja kun jalkaväki kuuli hevosten +puhkuvan juuri selkänsä takana, oli luultavasti vain tämä juhlallinen +tilaisuus ja kuninkaan läsnäolo syynä siihen, etteivät nämä urhot +käyneet kiväärinperillä ja miekanterillä huimimaan toisiaan, niinkuin +Pohjanmaalla on tapana, kun ystävät joutuvat riitaan pitopaikoissa -- +vaikkakin taistelu silloin tavallisesti toimitetaan aidanseipäillä. +Erittäinkin oli Bladhin vaikea sulattaa tätä hänen joukkoaan kohtaan +tapahtunutta herjausta ja hän haastoi Thölbergin kaksintaisteluun +Korsholman hakaan. Molemmat oli kumminkin käsketty päivällisille +kuninkaan luo. Thölberg, joka oli uskollinen alamainen ja piti hyvän +päivällisen miekaniskuja parempana, totteli käskyä, Bladh sitävastoin +ei totellut. Miekkailuhaaste tuli tunnetuksi, Bladhia lähetettiin +hakemaan ja hänet löydettiin määrätyltä paikalta, jossa hän kiroillen +oli kävellyt ja odottanut hidasta vastustajaansa. Sovinto lienee sitten +tehty, mutta kuitenkin olivat kuninkaan päivälliset, ainakin Bladhin +silmissä, arveluttavasti vahingoittaneet Thölbergin sotaista mainetta. + +Nyt olisi aika käydä arvokkaasti kertomaan näistä erinomaisista +päivällisistä, joilla ei ole vertaistaan Pohjanmaan keittotaidon +historiassa ja joilla tarjottiin niin peräti toisenlaisia ruokia kuin +sillä yksinkertaisella aterialla, jonka Kaarle IX -- ollen silloin +vielä kruununtavoittelija -- 152 vuotta sitä ennen valmistutti +itselleen "Mussarinkylässä" ollessaan paluumatkalla Pohjanlahden +ympäri. Olkoon vain mainittu, että mestarikokki Arelius esitti +loistavan näytteen verrattomasta kalakastikkeen valmistamistaidostaan +-- että hänen esimiehensä, keittiömestari Björck kovin kehuskeli +mainiosti onnistuneesta juottovasikasta, maukkaasta ja todellisesti +kotimaisesta kalkkunasta ja että hän vielä päälliseksi piti kunnianaan +tuon ison hauen, joka herätti sanomatonta ihailua. Jos tähän lisäämme, +että hänen majesteettinsa suvaitsi kuninkaallisesti nauttia laitoksista +-- että seurue niin ikään osoitti, että matkustukset edistävät +ruokahalua -- että porvarit laskivat ruokalajeja sormillaan, osatakseen +tehdä niistä tiliä rouvilleen kotona -- että maistraatti sulasta +alamaisesta kunnioituksesta tuskin rohkeni viedä kahvelia suuhunsa ja +läikäytti joka toisen lusikallisen lihalientä lautaselle, koska herrat +eivät tohtineet siirtää silmiään hänen majesteetistaan soppaan -- ja +että kaikki tämä tapahtui julkisessa ateriapöydässä avonaisten ikkunain +edessä lukemattoman, ulkopuolella seisovan väkijoukon läsnäollessa -- +niin saatamme jossakin määrin mielessämme kuvailla tämän muistettavan +tapauksen. Nähdä kuninkaan syövän, oikein syövän -- suokaa anteeksi, +aterioivan -- niinkuin muutkin ihmiset, se oli jotakin tuiki +merkillistä! Kun ihmisten on mahdoton muistaa, mitä on tapahtunut 150 +vuotta sitten, oli monella varsin kummalliset ajatukset kuninkaasta ja +hänen elämäntavoistaan. Että noin ylhäinen henkilö söisi muuta kuin +rusinoita, viikunoita ja lakeria tahi joisi muuta kuin kirkkoviiniä, +sitä oli monen katselijan mahdoton käsittää. Että hän alentui aina +siihen määrin, että käski tuoda lasillisen vettä ja todella joikin sen, +sitä oli vielä mahdottomampi ymmärtää. Ainakin olivat he odottaneet +kuninkaan vaativan, että joku kenraali häntä syöttäisi ja joku +valtioneuvos palvelisi häntä. Kuninkaan leveähelmainen, kullankirjailtu +hännystakki, hänen komea tekotukkansa siroine kankipalmikkoineen +(hännystakki ja kankipalmikko olivat uudenaikaisia laitoksia), +sinettisormus hänen sormessaan, kankea rintaröyhelö, hienot +pitsikalvosimet, hänen armollinen hymyilynsä, ja erittäinkin hänen hyvä +ruokahalunsa herättivät yleistä ihmettelyä. Pohjanmaan kansanvaltaiset +katselivat taas, samoin kuin kuninkaan tullessakin, oikein sydämen +ilolla noita suuria herroja, jotka majesteetin rinnalla näyttivät niin +kovin pieniltä; itse maaherrakin kutistui siinä kääpiöksi ja rovasti +Hedman, joka seisoi niin suorana saarnatuolissa, seisoi nyt selkä +koukussa turhaan etsien tilaisuutta saadakseen lopettaa puheensa, joka +eilen niin äkkiarvaamatta oli keskeytynyt. + +Yksi puhe siellä kumminkin pidettiin, mutta aivan lyhyt, ja sen piti +maaherra, joka alamaisuudessa esitti hänen majesteettinsa maljan. +Sitten jyskivät kanuunat valleilta, sitten herättivät ruokasalissa +kohotetut hurraahuudot raikuvan vastakaiun noiden lukuisain katselijain +joukossa tuolla ulkopuolella, ja yli avarain, Pohjanmaan viljavain +lakeuksien kulki sinä päivänä riemuhuuto, joka olisi voinut herättää +nuijasodan ammoin aikoja maaksi maatuneet urhotkin haudoistansa. + +Yhdellä ainoalla talolla Vaasassa ei ollut aikaa lähettää katselijoita +Korsholman päivällisille, ja se oli valtiopäivämies Larssonin talo. +Siellä odotettiin kuningasta, siellä lakaistiin, pestiin, pudisteltiin +tomua ja pyyhittiin, siellä lehditettiin -- siellä oli nuorilla ja +vanhoilla sydän kintaan peukalossa. Molemmat isännät, isä ja poika, +olivat menneet kuninkaan päivällisille, mutta ennen lähtöään he olivat +antaneet väelleen mitä tarkimmat määräykset. Nämä eivät olleetkaan +helpot täyttää. Ei yhtään kauppa-asiata saanut keskeyttää, ei yhtään +talonpoikaa pantu menemään pois, ennenkuin hän oli saanut +tervatynnyrinsä merkityksi, suolansa tahi tupakanlehtensä oikein +kärryihin pannuksi. Tämä oli kunnia-asia: porvariskuninkaan talo ei +saanut, niinkuin muut, nelinkontin ryömiä ylhäisten vallanpitäjäin +edessä; sen tuli kunnioittavasti ja kuitenkin selkä suorana avata +porttinsa maan isälle. Mutta se, joka näki miten tuolla sisällä +puuhattiin, mikä hyörinä ja pyörinä siellä vallitsi ja millä +maltillisella neuvokkuudella Ester Larsson kälyjensä avulla koki saada +sekasortoa järjestykseen, se huomasi kyllä, että tässäkin kopeassa +talossa oli ruvettu kuninkaan vierailun johdosta suurempaan puuhaan +kuin mitä sen esimiehet tahtoivat näyttää. + +Inhimillinen turhamielisyys, kuinka monenlaisissa puvuissa sinä +liikutkaan! Kerjäläismunkin harmaan viitan alla piilee paavin +vallanhimo; käräjäkirjurin nöyrään kumarrukseen kätkeytyy +virkavaltaisen armollinen alentuvaisuus; tylyn liikemiehen vekseleitä +miettivän otsan alta luikahtaa syrjäsilmäys siihen tyhjään turhuuteen, +jota hän niin syvästi ylenkatsoo. Ei ole yhtään kansanvaltaista, jonka +takin alla ei olisi taipumuksia täydelliseen itsevaltiuteen. + + + + +36. VALTAKUNNAN JA PORVARISTON MAJESTEETIT. + + +Kuninkaan aiottua käyntiä valtiopäivämies Larssonin luona ei käynyt +salassa pitäminen. Kaupunki alkoi uudestaan liikehtiä, kansaa keräytyi +portin ulkopuolelle, yrittäen tunkeutua pihamaallekin, josta se +saatiin vain vaivoin peräytymään. Kateus menestyy liian hyvin +pikkukaupungeissa, ja rikkaalla Larssonilla oli monta vihamiestä, ja +nämä keksivät kummallisia juorujuttuja. Muutamat väittivät, että tämä +kopea porvari oli heittäytynyt polvilleen kuninkaan eteen ja ostanut +aateliuden arvokirjan kuudella kultatynnyrillä. Toiset tiesivät kertoa, +kuinka hän oli saanut yksinoikeuden viedä viljaa ulkomaille ja tuoda +suoloja maahan. Toiset taas olivat kuulleet, että Larsson oli ottanut +lahjoja, tiettiin kyllä keneltä, ja hieroi kauppaa maan myymisestä +venäläiselle. + +Kuninkaan seurue ei ollut juuri milläänkään tästä vierailusta, joka ei +ollut mitään tavatonta. Ainoastaan maaherra Piperillä oli syynsä sen +johdosta epäillä joitakin erityisiä tarkoituksia, eikä hän kokonaan +erehtynytkään. Kello neljä minuuttia yli kuuden näki hänen +majesteettinsa hyväksi, ajeltuaan kaupungin ympäristössä, pysäyttää +vaununsa Larssonin portille ja astua ulos väkijoukon ympärillä +hurratessa. Valtiopäivämies oli hänen majesteettiaan vastassa, nuorempi +Larsson piteli vaunujen astuinlautaa, ja he molemmat saattoivat +asuntoonsa tämän korkean ja armollisen vieraan, jonka mukana oli vain +maaherra ja pari kamariherraa. + +Piha oli koivuilla lehditetty, ja portista portaille vei hieno, +siniverkainen käyntimatto. Muutamain askelten päässä siitä seisoivat +kärryt, joiden kuormana oli tervatynnyrejä, ja edempänä toiset, joiden +kuormana oli suoloja. Kauppapuoti oli auki ja siellä ostettiin ja +myytiin. Portaat, eteinen ja koko salin lattia oli peitetty +kallisarvoisilla flanderinmatoilla, joita tämän kauppahuoneen +hollantilaiset liiketuttavat olivat sille lahjoittaneet. Salin +seinille, samoin kuin sen kattoonkin oli levitetty hienoja +hollantilaisia reivaskankaita, niinkuin vieläkin on tapana +talonpoikaishäissä Pohjanmaalla. Kaikki ikkunat, tuolit ja pöydät +olivat sitävastoin paljaat, ja perimpänä kunniaistuimen luona seisoi, +niinkuin ainakin ilman mitään koristeita, isännän vanha, kulunut, +visasta tehty nojatuoli. Yhtä yksinkertaiset ja koristelemattomat +olivat isäntäin ja perheen jäsenten juhlavaatteet. Tahdottiin näyttää, +että tässä kyllä voitiin loistaa, jos tahdottiin, mutta ei tahdottu -- +kaikessa. + +Ensimmäinen, joka salissa kohtasi kuninkaan, oli talon tytär, Ester +Larsson, joka tarjosi hänen majesteetilleen siselöidyltä tarjottimelta +tervetuliaismaljan, joka niin ikään oli hopeasta ja valiotekoa. Aadolf +Fredrik ei halveksinut hyviä ruokia, niinkuin olemme jo nähneet, ja hän +kerskaili, samoin kuin edeltäjänsäkin, olevansa hyvä viinintuntija. Hän +maistoi kohteliaisuuden vuoksi tuota valkoista viiniä, luullen sitä +tavalliseksi ranskanviiniksi, sillä muuta viiniä Suomessa tuskin +tunnettiinkaan. Mutta kasteltuaan huuliaan näytti hän hämmästyvän, +ryyppäsi vielä kerran -- tällä kertaa melkoista enemmän -- ja kysyi, +mitä viiniä se oli. + +-- Vuoden 1648 rüdesheimiläistä, vastasi isäntä tyynesti. + +-- Kuinka, hyvä Larsson? Onko teillä Westfalin rauhanteon aikaista +viiniä? Sitä ei ole edes meidän kuninkaallisessa kellarissammekaan. + +-- Minä ostin sen Hampurissa Altonan ryöstämisen jälkeen neljäkymmentä +vuotta takaperin, -- vastasi Larsson. Katsoisin sen suureksi kunniaksi, +jos teidän majesteettinne suvaitsisi minun lähettää, mitä minulla vielä +on tätä lajia kellarissani jäljellä, vähäiseksi vaihteluksi teidän +majesteettinne matkaeväiden joukkoon. + +-- Minä kiitän teitä, -- sanoi kuningas tuttavallisesti, maistaen vielä +kerran tuota erinomaista juomaa. En ole juonut näin oivaa viiniä sitten +kuin tulin Ruotsiin, ja olisin utelias näkemään, ovatko pullot +samanlaisia kuin ne satavuotiset reiniläiset pullot, joita säilytettiin +autuaan isävainajani viinikellarissa. + +-- Eerikki, -- sanoi Larsson lukiolaiselle, joka seisoi suorana kuin +seiväs oven pielessä, -- juokse kellariin n:o 3 perimmäiseen kolkkaan +oikealle kädelle, neljäs hylly alhaalta päin, ja tuo pari pulloa. + +Eerikki livahti ulos. + +Nyt vasta sattuivat kuninkaan silmät siihen pitkään, komeaan naiseen, +joka oli hänelle maljan ojentanut -- ja vaikka kuningas Aadolf Fredrik +olikin tunnettu uskollisuudestaan puolisoaan kohtaan, eroten siinä +kohden surullisen kuuluisasta edeltäjästään, oli hänellä kuitenkin +tarkka silmä huomaamaan kauniita naisia. + +-- Tyttäreni, -- esitti isä Larsson. + +-- Ah, -- sanoi kuningas, joka mielellään höysti puhettaan pienillä +sukkeluuksilla, -- se on siis meidän serkkumme, Vaasan prinsessa? Olen +ihastunut saadessani tutustua häneen. + +-- Tyttäreni on aivan liian halpa ansaitsemaan sitä kunniaa, jonka +teidän majesteettinne näkee hyväksi hänelle antaa, -- vastasi isä, +jonka mielestä moinen leikkipuhe ei sopinut edes kuninkaallekaan. + +Mutta kuningas oli tänään hyvällä tuulella. Hän puhutteli Esteriä +edelleen samaan armolliseen leikilliseen tapaan ja häntä näkyi +huvittavan tämän oppimattoman, yksinkertaisesti puetun porvaristytön +hämilleen saattaminen. Mutta hän pettyi. Ester vastaili niin +taitavasti, niin viisaasti, niin nöyrästi ja kuitenkin niin varmasti, +että kuningas -- melkein yhtä hämmästyneenä kuin viiniä maistaessaan -- +muutti kohtelutapansa ja näki hyväksi tiedustella hänen kasvatustaan ja +aikaisempia elämänvaiheitaan. + +Hyvä kuningas Aadolf Fredrik kävi yhä armollisemmaksi, yhä +uteliaammaksi. Hänestä näytti niinkuin tässä "kaalimadossa", joksi +hän kerran oli suvainnut häntä nimittää, olisi ollut alku +korkeampiarvoiseen perhoseen. Hän päätti suoraan ottaa asian puheeksi. + +-- No, rakas Larsson, -- sanoi hän, ja läsnäolevat saivat viittauksen +poistuakseen, -- vastatkaa minulle suoraan, minkätähden ette anna +tytärtänne kreivi Bertelsköldille, joka pyytää häntä puolisoksensa? + +Vanha porvari oli vähän aikaa ääneti. Hän epäili tämän kysymyksen +olleen säkissä, ennenkuin se tuli pussiin. -- Tulta ja vettä -- vastasi +hän -- ei sovi yhdistää, siitä seuraa vahinko jommallekummalle tai +molemmille. + +-- Antaa niiden sähistä, -- hymähti kuningas; -- se ehkä rauhoittaa +molempia. Tiedättekö, rakas Larsson, että minä olen nähnyt +aviopuolisoita, jotka eivät ole sopineet senkään vertaa yhteen. Meidän +serkkumme, teidän tyttärenne puhuu oivallisesti saksaa. Minä olen +vakuutettu siitä, että hän muihinkin ominaisuuksiinsa nähden ansaitsee +korkeamman yhteiskunnallisen aseman, ja koska kreivi Bertelsköld on +kunnioitettava mies, jota pidän suuressa arvossa, niin en voi käsittää, +mitä teillä voi olla sitä vastaan. + +-- Kaikki on sitä vastaan, teidän majesteettinne. Yhdistää kaksi +yhteiskuntaluokkaa, jotka vuosisatain kuluessa ovat käyneet toistensa +ikuisiksi vastustajiksi, olisi yhtä mieletöntä kuin perustaa lapsensa +onni tyhjän nimen voittamiseen. + +-- Päinvastoin on ennakkoluulojen voittaminen hyödyllinen teko. Minä +takaan teidän tyttärenne onnen ja pyydän häntä puolisoksi +sivusadjutantilleni, eversti, kreivi Bertelsköldille. + +-- Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne -- se on mahdotonta. + +-- Kuinka, hyvä Larsson? Kuninkaanne on teidän vieraananne, ja te +panette niin vähän arvoa hänen toivomuksilleen. + +-- Ottakaa kaikki, mitä minulla on, ja käskekää minua tekemään kaikki, +mitä voin; käyttäkää jäljellä oleva elämäni mihin tahdotte, mutta +suvaitkaa jättää minulle isänoikeuteni. Minä olen vannonut kalliin +valan, etten koskaan anna suostumustani tuohon liittoon niin kauan kuin +elän; minä olen ottanut siihen taivaan todistajaksi, ja ainoastaan ihme +voisi saada minut muuttamaan päätökseni. + +-- Me olimme odottanut enemmän järkeä vanhalta mieheltä ja enemmän +tunnustusta armollisen myötätuntoisuutemme johdosta, -- sanoi kuningas +vihastuneena. -- Emme tahdo kauemmin kuluttaa kallista aikaanne ja +toivotamme teille hyvää iltaa. + +Ja sangen epäsuosiollisesti päätänsä nyökäyttäen astui hänen +majesteettinsa muutamia askelia ovea kohti. Mutta siellä seisoi Eerikki +Ljung, tulipunaisena ja pullo vanhaa rüdesheimiläistä kummassakin +kädessään. + +-- Me käskemme hovimestarimme maksamaan viinin, -- jatkoi kuningas, +puoleksi suuttuneena, mutta tuosta harvinaisesta lahjasta jo puoleksi +leppyneenäkin, samalla kun hän tuntijan silmällä katseli pulloja. +Samassa huomasi hän, että Eerikin oikeasta kädestä vuoti vahvasti verta +siihen käärityn nenäliinan läpi. + +-- Mitä se on? -- kysyi hän. + +-- Lasinsirpale raapaisi kättäni, -- vastasi Eerikki. + +Mutta Aadolf Fredrik oli hyväsydäminen mies ja hänen mielestään kädestä +vuoti siksi paljon verta, ettei hän voinut jättää haavaa tutkimatta, +varsinkin kun se oli saatu hänen asioillaan. Tuota pikaa hän oli +unohtanut vihansa, viittasi Eerikkiä ikkunan luo ja näki hyväksi käskeä +kamaripalvelijansa purkamaan nenäliinan auki. + +-- Ei tämä ole lasin leikkaama haava, se on koiran purema, -- sanoi +kamaripalvelija, näyttäen vanhalle Larssonille pojan kättä, joka vuoti +verta syvästä, peukalon ja etusormen välillä olevasta haavasta. + +-- Ehkä siellä oli koira pimeässä, -- vastasi Eerikki hämillään. + +-- Minä lähetän tänne henkilääkärini, sanoi kuningas huolestuneena. -- +Mätäkuu alkaa, eikä tiedä, vaikka koira olisi ollut vesikauhuinen. + +Vanha Larsson oli tällä välin tullut katsahtaneeksi Eerikin käteen ja +alkanut samassa kovasti vapista, muuttuen kasvoiltaan tuhkanharmaaksi. +-- Älkää hätäilkö, -- sanoi kuningas, luullen, että Larsson oli haavaa +pelästynyt; -- Petersen osaa parantaa vesikauhun, hän on täällä +muutamien minuuttien kuluttua. + +Ja silmähtäen Larssoniin paljon armollisemmin kuin äsken poistui hyvä +kuningas Aadolf Fredrik, jolla tavallisesti aina oli jokin lohduttava +sana sanottavana surujen lieventämiseksi. Mutta minkätähden väkijoukko +nyt hurrasi paljon kiihkeämmin kuin äsken? Minkätähden lensi nyt kahta +enemmän hattuja ja lakkeja ilmaan? Ei yksistään kuninkaan vuoksi -- ei +sen osanottavaisuuden tähden, jota hän oli osoittanut köyhälle pojalle +-- nyt hurrattiin sentähden, että vanha porvariskuningas, niinkuin huhu +jo tiesi kertoa, oli joutunut epäsuosioon -- sentähden, että hän oli +turhaan ponnistellut -- sentähden, ettei hänestä tehtäisikään +aatelismiestä -- sentähden, ettei hän tulisikaan yksinään viemään +viljaa ulkomaille ja tuomaan suoloja maahan -- sentähden, ettei hän +saisikaan myydä maata venäläiselle. Eikä tämä vanha porvari kuitenkaan +ollut käyttänyt suurta vaikutusvaltaansa muuhun kuin Vaasan kaupungin +ja Suomen kaupan hyväksi. Mutta tätä ei tuo rahvas ymmärtänyt, tuo +rahvas, joka kaikkialla on kaltaisensa. + +Tuskin oli kuningas mennyt, kun Larsson horjuvin askelin viittasi +Eerikkiä mukaansa kamariin ja kysyi, mistä hän oli saanut tuon pienen +vaskisormuksen, joka oli hänen etusormessaan. + +Eerikki kertoi sen, minkä lukija jo tietää. Hän oli vain huvikseen +pistänyt sormuksen sormeensa. + +-- Jumalan käsi! Jumalan käsi on minun päälläni! -- huokasi vanha +porvariskuningas ja vaipui tainnoksiin mennen vuoteellensa. + +Ei kukaan muu kuin Ester ymmärtänyt näitä sanoja. Kalveten ja +kauhistuen kätki hän ne sydämeensä, kokiessaan saada isäänsä +virkoamaan. + +Mutta niin pian kuin hän oli vähän tointunut tästä odottamattomasta +kohtauksesta, pyysi Eerikki saadakseen puhua muutamia sanoja nuoremman +Larssonin kanssa. -- Minä en lasiin loukkautunut, eikä koirakaan ole +minua purrut -- sanoi hän -- vaan varas. Hän selitti, kuinka hän +pimeässä oli hamuillut kellarin perälle ja siellä yhtynyt mieheen, joka +iski tulta. Luullen häntä varkaaksi, oli Eerikki käynyt kiinni mieheen, +ja kiivaan painiskelun jälkeen, jossa häntä oli sormeen purtu, oli +hänen onnistunut sulkea hänet erääseen syrjäkellariin. Varmaan oli hän +siellä vielä nytkin. + +Seurattiin Eerikin opastusta, kellarin ovi avattiin ja kuollut mies +löydettiin hirttäytyneenä seinältä riippumasta. Hänet vedettiin +päivänvaloon: se oli kapteeni Neptunus Gast. + +-- Ja hän aikoi varastaa? -- kysyi hämmästynyt Eerikki. + +Nuorempi Larsson pudisteli päätänsä ja kuiskasi: -- Kiitä omaa onneasi +ja meidän kaikkien ikuista onneamme, poika, että tulit oikeaan aikaan, +mutta pidä suusi kiinni siitä asiasta, jos henkesi on kallis. +Kellarissa oli neljä ruutitynnyriä, jotka tulivat eilen ja olivat +tänään makasiiniin vietävät, mutta unohtuivat kiireessä. Kai oli +kapteeni Gast saanut siitä vihiä, ja kun hän viime aikoina vihasi meitä +kaikkia vereen ja henkeen asti, puikahti hän hämmingin aikana +kellariin, lähettääkseen ... se on hirmuista ajatella! + +-- Kuninkaan täällä ollessa...? + +-- Niin. Hän aikoi räjäyttää talon ilmaan, ja ilman sinua, se on: ilman +Jumalan, sinun kätesi välityksellä asiaan puuttunutta kättä, olisi +Ruotsin valtakunta nyt leski. Mutta katso, se toinenpa sentään ottikin +omansa. + + + + +37. KAKSI KIRJETTÄ. + + +Larssonin talossa oli yksi henkilö, jolla ei ollut kuningaskiireestä +aavistustakaan, ja se oli Penna. Niinkuin muistamme, oli tämä kunnon +mies ryypännyt vähän liikaa murheeseensa ja nukkui yhä makuutuvassa. +Saattoi olla puolenyön aika, kun hän vihdoin heräsi ja tapasi Eerikki +Ljungin viereltään nukkumasta. + +Pennan pää oli sangen sekava ja verrattava matalaan, sumun peittämään +järveen, josta siellä täällä jokin kivi pistää näkyviin, mutta josta +ajatukset turhaan koettavat rantaan soutaa. Hänellä oli jonkinlainen +hämärä käsitys siitä, että hän oli tyhmästi käyttäytynyt, mutta +mitenkä, sitä hänen oli mahdoton muistaa. + +Hän pudisti Eerikkiä. -- Eerikki ei ollut niitä, jotka heräävät +aivastuksesta, mutta neljännestunnin häntä muokkailtuansa sai Penna +hänen silmänsä raolleen. + +-- Mitä minä tein eilen? -- kysyi Penna. + +-- Nukuitte, -- vastasi Eerikki. + +-- Mitä muuta? + +-- Anna minun olla rauhassa. + +Mutta Pennan täytyi välttämättömästi saada selko siitä, mitä hän oli +tehnyt, ja päästäkseen hänestä rauhaan täytyi Eerikin vihdoinkin +luetella hänen urotekonsa, alkaen hyökkäyksestä kreivi Bertelsköldiä +vastaan aina siihen, kun hän alkoi juovuspäissään mellastaa ja uhkasi +valtiopäivämiestä kirveellä. + +Penna mietti hetken aikaa, tarttui sitten Eerikkiä olkapäähän, asetti +hänet suorana lattialle seisomaan, vei hänet pöydän ääreen, painoi +hänet tuolille istumaan ja sanoi: -- Kirjoita! + +-- Mitä minun pitää kirjoittaa? -- kysyi Eerikki, nauraen +suuttumuksensa sekaan, sillä ensi kerran kuuli hän Pennan -- joka ei +ollut mikään kynämies ja tuskin osasi piirtää puumerkkiäänkään -- +tahtovan käyttää kirjoitusmiehen apua. + +-- Kirjoita niinkuin minä sanon, -- vastasi Penna tärkeännäköisenä. Ja +Eerikki kirjoitti kääreessä olevalla kädellään: + +"Koska olen nauta ja olen pukannut isäntääni. Minä ollut kapakassa. +Minä olen juonut itseni juovuksiin. Ja koska he ovat huilanneet pois +morsiameni kanssa. Mutta sepä on minulle sama. Sillä minä olen pukannut +isäntääni. Se on Kastin syy. Minä olen ollut tyhmä. Kuninkaallisen +majesteetin pitää sanoa vältvääpelille..." + +-- Onko tämä kirje kuninkaalle? + +-- Kellekäs se olisi? Kirjoita vielä: Vältvääpeli, antakaa miehelle +viisikymmentä paria rintaman edessä. Sillä hän on pukannut +isäntäänsä... + +-- Nyt on tässä jo kolmannen kerran isännästä. + +-- Kirjoita vielä kerran: pukannut isäntäänsä. Mutta koska olen ollut +husaari. Kuninkaallisen majesteetin pitää antaa minun taas ruveta +husaariksi. Kuninkaallinen majesteetti antakoon minulle koiranruokaa. +Onko siinä nyt koiranruokaa? + +-- Onko siinä nyt koiranruokaa? -- kirjoitti Eerikki. + +-- Ja kerran päivässä selkään. Koska en ole kelvannut talonpojaksi. +Koska minulla on ollut enemmän hevosia kuin lehmiä. Jospa +kuninkaallinen majesteetti näkisi minun raudikkoni. Koska sen nimi on +Poke. Sillä on valkoiset etujalat. Hevosenkengät minä taon itse. Ne +tomppelit eivät osaa takoa hevosenkenkiä Isokyrössä. Ja minkälaisia +heidän naulansa ovat? Koskeivät kelpaa sioillekaan. Sillä ne turmelevat +kavioita. Ja koska heillä on hevosenkengittäjä Komssilassa. Hän olisi +omansa pässejä keritsemään... + +-- Ehkä olisi hyvä, jos alkaisimme tulla pääasiaan, -- arveli Eerikki. + +-- Heti tullaan, -- sanoi Penna. -- Kirjoita vielä: minä olen ollut +tyhmä. Minä olen pukannut isäntääni. + +-- Tämä on jo neljäs kerta. + +-- Kirjoita vain: Minä tahdon, että Pertensöld saapi morsiameni. Koska +tyttö tahtoo ottaa hänet. Kyllä Pertensöld hänelle kelpaa. Ja hän tulee +saamaan Perttilän talon. Kyllä se hänelle kelpaa. Siellä on talli +kuudelletoista hevoselle. Koska tahdon ruveta husaariksi. Setäni ei saa +haistaakaan sitä taloa. Sillä hän on veijari. Mutta se ei liikuta +kuninkaallista majesteettia, mikä setäni on. Piste. Tämän on Eerikki +kirjoittanut minulle. Jumala varjelkoon teidän majesteettianne. Minä +olen kalmankalpeaan kuolemaan asti uskollinen + + _Istvan_. + Jota kutsuvat Penjami Perttiläksi. + Harjaantunut Husaari. + +-- Ja mitä aiotte tehdä tällä kirjeellä? -- kysyi Eerikki, taittaen sen +kokoon ja kirjoittaen osoitteen kuninkaalle. + +-- Sinä osaat kumartaa paremmin kuin minä; sinun pitää viedä se +kuninkaalle nyt heti kohta, -- sanoi Penna. + +-- Keskellä yötä! Hän nukkuu. + +-- Niin herätä hänet. Nythän on valoisa päivä. + +Vaivoin sai Eerikki tämän merkillisen kirjeen kokoonpanijan +vakuutetuksi siitä, ettei käynyt herättäminen kuninkaita niin helposti +kuin lukiolaisia heidän makeimmasta unestaan, ja houkutelluksi hänet +malttamaan mielensä vielä muutamia tunteja. Mutta kello oli tuskin +lyönyt viittä aamulla, kun Eerikki jo seisoi Korsholman portilla, kirje +taskussa. Jotakin hän tahtoi uskaltaa sen asian vuoksi, jonka oli +ottanut ajaakseen, ja hän oli kyllin viisas luottaakseen enemmän +hullunkuriseen kirjeeseen kuin jonkun virkamiehen tekemään +monimutkaiseen anomukseen. + +Kuninkaan oli määrä kello seitsemän aikaan jatkaa matkaansa pohjoiseen +päin, ja kaikki olivat jo Korsholmassa liikkeellä. Vaunut vedettiin +esille, kuninkaalliset keittiö- ja muut kapineet pantiin kokoon, +lakeijoita, kuskeja ja kamaripalvelijoita juoksenteli hätiköiden +ristiin rastiin kartanolla. Kuinka onnistuisi Eerikin tässä +sekasorrossa saada kirje kuninkaan omaan käteen? + +Hän rohkaisi mielensä ja puhutteli keittiömestari Björckiä. Tämä +mahtava mies muisti hänen, katseli häntä halveksivasti ja käänsi +hänelle selkänsä sanoen: -- Mene mestarikokin luo ja kysy, tarvitseeko +hän tänään kalansiivoojaa. + +Siinä seisoi nyt ystävämme, kun hän samassa näki mestarikokki +Areliuksen häärivän kuormavaunujen luona kädet täynnä tavaraa. -- +Saanko auttaa? -- kysyi Eerikki. + +Mestarikokki muisti hänen hänkin, ja hänen kasvonsa kirkastuivat. -- +Pitele näitä niin kauan kuin minä pidän silmällä noita kuhnuksia, -- +sanoi hän. + +Eerikki esitti asiansa eikä unohtanut kertoa keittiömestarin herjaavia +sanoja. -- Sanoiko hän niin? -- huudahti mestarikokki. -- No, sitten +näytän, että kirje ennen puolen tunnin kuluttua on kuninkaan omissa +käsissä. Niinkuin ei muilla kuin keittiömestarilla olisi hovissa mitään +sanomista! + +Tunti kului, ja kaikki oli lähtöön valmiina. Silloin suvaitsi hänen +majesteettinsa vielä kerran käydä armollisesti katsomassa +raajarikkoista kreiviä ja tiedustelemassa hänen tilaansa. Se oli +pahennut ja oli arveluttavalla kannalla. Henkilääkäri Petersen veti +oppineen otsansa ryppyihin ja jupisi jotakin kylmänvihoista, jotka +kohta muka tulisivat. Tämä liikutti ja huolestutti hyvää Aadolf +Fredrikiä. -- Eikö siis ole olemassa yhtään inhimillistä keinoa, joka +voi hänet pelastaa? -- kysyi hän. + +-- Ei, -- sanoi henkilääkäri kuivasti. + +-- On, -- sanoi ääni huoneen nurkasta, ja varjostimen takaa astui Ester +Larsson esiin. + +-- Ah, -- sanoi kuningas hämmästyen, -- minun kaunis serkkuni, Vaasan +prinsessa! Te luotatte siis, ystäväiseni, rakkauden voimaan! Soisin +teidän olevan oikeassa. + +Korkeasti oppinut henkilääkäri käänsi ylenkatseellisesti selkänsä, +mutta Ester sanoi luottavasti: -- Teidän majesteettinne on kenties +kuullut, että me täällä Pohjanmaalla osaamme taikoa. Kreivi Bertelsköld +on paraneva, mutta ei pimeyden, vaan valkeuden valtain avulla. + +-- Jos kaunis serkkuni voi pitää lupauksensa, niin antaisin teille +mielelläni sairaan itsensä lääkärinpalkkioksi, -- laski kuningas +leikkiä. -- Mutta valitettavasti ei se asia ole minun vallassani. +Kuulkaahan, voiko serkkuni sanoa minulle, mitä tämä kirje merkitsee? +Kirjeen kirjoittajan sopii tosiaankin luottaa kuninkaalliseen +suosioomme, sillä hän on tuottanut meille paljon hauskuutta ja oivan +ruokahalun aamiaiseksi. + +-- Kirje on kunnialliselta oppimattomalta mieheltä, jolle isäni oli +luvannut minut vaimoksi -- sanoi Ester punastuen. + +-- Minä ymmärrän. Siltä taholta ei siis ole mitään pelkäämistä. Mutta +isänne, ihana serkkuni, isänne on raudasta. Häntä ei saa edes hänen +kuninkaansakaan esirukous taipumaan. + +-- Ei, teidän majesteettinne. Häntä ei saa taipumaan, hän voi vain +murtua. Suvaitkoon teidän majesteettinne silmäillä näitä rivejä, jotka +hän on pyytänyt minua antamaan teidän majesteettinne käteen. + +Kuningas luki: -- Taivaallisen tuomion musertamana rukoilen minä +Herraani ja kuningastani armollisimmasti antamaan anteeksi, että minä, +joka aina olen tahtonut kuninkaan ja isänmaan hyväksi uhrata kaikki, +eilen hylkäsin hänen armollisen toivomuksensa, kun hän suvaitsi +korkealla läsnäolollaan kunnioittaa taloani. Heti sen jälkeen minä +tunsin päälläni kuningasten kuninkaan käden ja ymmärrän vihdoin, etten +minä, ettei heikko kuolevainen, jonka lujat päätökset ovat pelkkää +voimattomuutta, vaan ainoastaan sydänten ja tahtojen tuomari se on, +joka määrää ihmisten kohtalot. Jos minun kuninkaani vielä pysyy eilen +lausumassaan armollisessa tahdossaan, niin pidän itseäni onnellisena, +voidessani antaa siihen isällisen suostumukseni ja siunaukseni ja +rukoilen nöyrimmästi saadakseni elämäni kohta lähenevään loppuun asti, +yhdessä lasteni kanssa, olla teidän majesteettinne korkeaan suosioon ja +armoon suljettuna. Olen alati j.n.e. + + _Lauri Larsson_, + entinen valtiopäivämies. + +-- Jumala siunatkoon sitä kivistä sydäntä, joka vihdoinkin pehmeni, -- +sanoi kuningas liikutettuna. -- Tervehtikää isäänne, ystäväiseni, ja +sanokaa, että me pysymme hänelle kaikella kuninkaallisella armolla +suosiollisina, emmekä suinkaan aio jättää hänen suostumustansa +käyttämättä. Tässä, kreivi Bertelsköld, annan minä teille enemmän +kuin mitä olette Vaasassa käydessänne menettänyt. Serkkuseni -- +suvaitsettehan, että vielä käytän tätä tuttavallista sanaa? -- minä +pyydän, että annatte tulevalle puolisollenne hänen terveytensä +takaisin, että hän taas voisi palvella isänmaatansa ja kuningastansa, +joka häntä kunnioittaa tosi aatelismiehenä ja uskollisena palvelijana. +Jääkää hyvästi! Iloista ja mieluisaa on minun oleva kerran taas nähdä +kreivi ja kreivitär Bertelsköld onnellisina kuninkaallisessa +pääkaupungissamme. Nyt menen sanomaan jäähyväiset uskolliselle +Vaasalleni! + +Nyt, niinkuin usein muulloinkin, oli näissä sanoissa niin paljon +mutkatonta arvokkuutta, niin paljon todellista kuninkaallisuutta, +etteivät nekään, joilla ei ollut suuria ajatuksia Aadolf Fredrikin +hallitsijaominaisuuksista, voineet olla häntä ihmisenä kunnioittamatta. +Hetken kuluttua istui kuningas vaunuissaan, seurueensa ja hurraavan +väkijoukon keskellä. Niiden joukossa, jotka kauimmin ja innokkaimmin +heittelivät lakkejaan ilmaan, oli lukiolainen Eerikki Ljung. Erehtyikö +hän, vai kunnioittiko kuningas todellakin häntä armollisella +päännyökkäyksellä? Eerikki oli siitä varmasti vakuutettu, ja niin kauan +kuin vielä vähääkään näkyi pölyä Uudenkaarlepyyn tieltä, kuultiin +Eerikin huutavan: Eläköön kuningas! Hurraa! kunnes hänen +äänensä viimein oli kuin käheän kukonpojan, joka turhaan kokee +hellittämättömällä laulamisella ylläpitää miehenarvoansa. + +Mutta pohjolan "aurinko" jatkoi matkaansa Pohjanmaan kautta, niinkuin +jo tätä ennen mainittu hovirunoilija siitä kertoo seuraavin +kaunopuheisin sanoin: + + Uusikaarlepyy[41] sitten saa + maan sankarin ottaa vastaan. + Kansa ei kylliksi tuijottaa + voi armasta kuningastaan. + Pietarsaari[42] jo satasen + on täyttää ehtinyt vuotta; + onnentoivotus porvarien + siis hälle ei kaiu suotta. + + Kokkolan pitäjä, kaupunkihin[43] + saa kestitä sankariansa;[44] + riemusta sitovi hattuihin + nyt tähkiä koko kansa, + saatuhun satoon näin viitaten, + mi sankarin saapuessa + kypsyi. -- Sä lahja taivainen + pysyt muistossa ikuisessa. + + Raaheen hän saapuu ja Metalahan;[45] + on tuhannet vastassa siellä. + Hurraa pilvihin kimpoavan + saa vuoretkin kerrata vielä. + Sata ja viisikymmentä kai + jo vuotta on kulunut varmaan, + kuninkaan jolloin nähdä sai + tää maa; nyt AADOLFIN armaan. + + Oulussa[46] kunniaporttikaan + ei ehtinyt kohdallensa, + valtias Ethonin-vaunuissaan[47] + kun saapui jo vierainensa. + Armollisesti luo katseitaan + hän mielellä iloisella + kansaan, mi sulaa hartauttaan + hänt' tahtoisi kanniskella. + + Sankari saapui Torniohon;[48] + saa sielläkin hauskaa myötä: + Tääll' on se paikka, miss' auringon + tapa paistaa on päivää ja yötä. -- + Ethän vielä siis Sinäkään + pois hennone Pohjolasta? + Seutumme luopuis ei ikänään + Sun valostas kirkkahasta! + + Pariksi päiväksi jäätävä on + näin sankarin Pohjan maille.[49] + Tuntuu kuin vanhan auringon + hän tehnyt ois valoa vaille. + Paha on katsoa päivää päin: + se näköhön vikoja saapi. + Aurinko tää ei teekään näin, + vaan silmiä vahvistaapi. + J.n.e. + + + + +38. VAASAN PRINSESSA. + + +Se taikavoima, josta Ester Larsson semmoisella luottamuksella oli +puhunut kuninkaalle, ei ollut ainoastaan rakkauden voima, sillä oli +myöskin eräs tavallisempi -- tai jos niin tahdotaan,-- todellisempi +muoto. Pohjanmaalla on näet -- niinkuin melkein kaikkialla muuallakin +Suomessa -- vanhan taikauskon juuresta kasvanut eräänlainen +lääketaitokin. Vanhimmat lääkkeet olivat loitsut, sauna, hieronta ja +uudemmalla ajalla paloviina. Hieromisesta kehittyi ajan ollen muutamain +harvain käsissä kirurgia, jota ei oppineidenkaan lääkärien pitäisi +kokonaan halveksia, sillä heillä voisi siitä olla paljonkin opittavaa. + +Yksi noita harvoja oli siihen aikaan Uudenkaarlepyyn pitäjästä kotoisin +oleva Riitta Seppälä eli "Sepän Riitta", vanhastaan tunnettu Larssonin +talossa Vaasassa, jonne hänet usein ennenkin oli tarvittaessa +kutsuttu tehokasta apuaan antamaan. Hän oli, niinkuin useimmat muutkin +hänen ammatissaan, ensi alussa toimittanut koko joukon ihmisiä +iankaikkisuuteen, mutta sittemmin hän passitti vielä useampia elämään +ja terveyteen, kun opillinen taito jo oli allekirjoittanut heille +matkapassin manalaan. Tätä kunnon vaimoa oli nyt lähetetty noutamaan, +mutta häntä ei tohdittu näyttää niin kauan kuin henkilääkäri vielä oli +Vaasassa. Hänen tullessaan oli kreivi Bertelsköldin tila siinä määrin +pahentunut, että sairas, henkilääkäri Petersenin häntä hoidettua, +odotteli varmaa kuolemaansa. Ester yksinään oli pysynyt rohkeana +toivoaan menettämättä, ja kun hän vihdoin astui Bertelsköldin vuoteen +ääreen Sepän Riitan seuraamana, huudahti hän: + +-- Tässä tuon minä nyt terveyden ja elämän! + +Bertelsköld loi epäilevän silmäyksen rotevaan, rumaan, rokonarpiseen +ämmään ja kuiskasi surullisesti: + +-- Minua ei enää mikään inhimillinen voima voi pelastaa. + +-- Ja kuka sanoo sinulle, että toivoni perustuu inhimillisiin voimiin? +-- sanoi Ester lämpimästi. -- Tässä minä tuon muassani Jumalan voiman, +joka on heikoissa väkevä. + +Sepän Riitta ei ollut lainkaan huolestuneen näköinen, ja kun hän kääri +harmaan röijynsä hihat ylös, huomattiin hänet hartiakkaaksi kuin mies +ja hänen lihaksensa olivat kuin pohjanahasta. Eikä hän ollut tottunut +kursailemaankaan ihmisten edessä; torppari tai maaherra, ne olivat +hänelle samoja luita ja jänteitä, ja kun hänen kovat kätensä kopeloivat +murtuneita jäseniä, pääsi sairaalta tuskan huuto. + +-- Ei tässä parku auta, -- sanoi Sepän Riitta, omalla tavallaan +lohduttaen. -- Jos mieli teistä miestä tulla, täytyy teidän vähän +kärsiä. + +-- Kuinka on? -- kuiskasi Ester, vasten tahtoaan vapisten. + +-- Mitä joutavia, -- sanoi ämmä. -- Oikea käsivarsi ei ole katkennut, +on vain nyrjähtänyt sijoiltaan. Mokoma vamma paranee kuudessa päivässä. +Sääri on prapaala[50] ja kahdesta kohden taittunut, mutta tohtori ei +ole huomannut kuin yhden taittuman. Se on huonosti lastoitettu ja +täytyy taittaa uudelleen. Sen lisäksi siinä on irtonainen luunsiru, +josta kaikki tuska johtuu. Olipa hyvä, että tulin. Huomenna olisi +herrasta tullut loppu. + +Sen enempiä sanoja tuhlailematta tarttui Riitta kipeään jalkaan, laski +sen hätäilemättä tuolille ja naksahutti sen vielä kerran poikki. Tällä +kertaa puri kreivi hampaansa yhteen eikä ääntä päästänyt. + +-- Mitä teette! -- huusi Ester säikähtäen. + +-- Ei mitään, -- sanoi taas Sepän Riitta, -- se oli vain hitunen +rustoa, jota oli kasvanut väärälle paikalle. Sillä lailla olisi +miehestä tullut nilkku kuin nuolella ammutusta kurjesta, jos olisi +sattunut eloon jäämään. + +-- Te näette turhaa vaivaa, -- huokasi Bertelsköld. -- Minä en ole +mikään hevonen; minä en kestä tätä. + +-- Lörpötystä vain! -- jupisi ämmä. -- Mutta minä sanon teille, että +teistä tulee mies vieläkin, kun vain pidätte suunne kiinni ja teette +niinkuin minä sanon. Ei tämä ole mitään essenssa tulssista tämä? + +Sitten kun turvotus oli saatu kylmillä kääreillä laskeutumaan, asetteli +ämmä hyvin huolellisesti tuon taittuneen paikan sijoilleen ja pani +päälle uuden kääreen, niin yksinkertaisen ja mutkattoman, että +haavalääkäri olisi sanonut sitä leikkikaluksi. Mutta pian näkyi, että +Sepän Riitta oli ymmärtänyt tehtävänsä. Kovat tuskat lakkasivat miltei +heti kohta ja kun luunsirpale muutamien päivien kuluttua saatiin pois, +oli sairas pelastettu. Rakastavan naisen väsymätön hoito sekä yöllä +että päivällä sai sairaan terveeksi. Jalka parani helposti, ja jos +käsivarresta olikin enemmän vaivaa, tapahtui se vain sentähden, että +sitä oli "hierottava" illoin ja aamuin tavalla semmoisella, joka pani +hienon kreivillisen ihon kirvelemään. + +-- Enkö sitä sanonut! -- huudahti Ester ilosta säteilevin silmin eräänä +päivänä elokuun alkupuolella, kun viimeinen side otettiin pois, ja +viileä kesäilma avatusta ikkunasta sattui kreivin kasvoihin, jotka taas +alkoivat punoittaa, -- enkö sitä sanonut: Jumala on heikoissa väkevä! + +Bertelsköld hymyili. -- Tässä ei ole aivan niinkuin pitäisi olla: mies +on heikko ja nainen on väkevä! + +-- Sinustakin tulee väkevä kantamaan alhaista halpasukuista vaimoa +käsilläsi maailman läpi, -- naurahti Ester vuoroonsa. + +Laurin päivänä, 10. päivänä elokuuta kuulutettiin Vaasan kirkossa ensi +kerran avioliittoon kuninkaan sivusadjutantti, eversti ja kamariherra, +korkeasti vapaasukuinen kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld sekä siveä ja +kunnianarvoisa neitsyt Ester Larsson -- "kristillisesti toivottamalla +armoa ja siunausta heidän luvalliselle aikomukselleen". Vaikka on jo +vanhastaan tunnettu asia, etteivät kihlaukset koskaan pysy Vaasassa +kahta viikkoa salassa ja tämä kihlaus jo aikoja sitten oli ollut +yleisenä puheenaiheena, niin oli uteliaisuus ja hämmästys kuitenkin +suuri tästä uutisesta. Kuninkaan pilapuhe tuli tunnetuksi ja "Vaasan +prinsessa" oli kaikkien huulilla. Tietysti ei puuttunut selityksiä +tähän näin ylen outoon tapaukseen. Kun tuskin kukaan tiesi kihlattujen +aikaisemmasta nuoruudenrakkaudesta, jäivät useimmat siihen lujaan +uskoon, että Sepän Riitta, joka osasi loihtia -- sillä kaikki +pohjalaiset ämmät, mutta etenkin puoskariämmät osaavat loihtia -- oli +antanut tälle ylhäiselle sulhaselle lemmenjuoman hänen raajarikkona +sairastaessaan Korsholmassa. Tämän oli ämmä tehnyt kopealta +porvariskuninkaalta ja tämän yhtä kopealta tyttäreltä saamaansa hyvää +maksua vastaan, koska tytär oli ollut vähällä jäädä vanhaksi piiaksi, +kun mukamas ei sen vähempi mies kuin kreivi kelvannut hänelle. Ja +kaikkihan olivat sanoneet: mitäpä Penna kelpaisi mokomalle, joka osasi +saksaa ja kenties espanjaakin! Tiettiinhän sitäpaitsi, että kuninkaan +seurueen herrat elivät kansan hiestä ja vaivasta. Kreivi oli tietysti +elänyt ja juopotellut niinkuin kaikki muutkin, ja olihan selvää, että +kun hän ei kyennyt erottamaan aurinkoa kuusta, hän suistui Korsholman +valleilta alas ja taittoi jalkansa. Sillä tavoin ne suuret touhuavat, +ja kai nyt Sepän Riitan vaivat maksetaan kruunun rahoilla. Mitä +Riittaan tuli, niin oli paha kyllä, ettei noita-akkoja enää poltettu; +moni oli ennen maailmassa kärvennetty vähemmästäkin! + +Näin jaariteltiin tässä kunnon kaupungissa, ja näin jaarittelivat +erittäinkin ne, joiden käsiä tai jalkoja Sepän Riitta oli paikkaillut +tai joilla oli ollut paras toimeentulonsa Larssonin suuresta ja +laajalle ulottuvasta kauppaliikkeestä. Mutta kaikesta tästä huolimatta +istui porvariskuninkaan tytär, Vaasan prinsessa, kaiket ajat, milloin +isä ja sulhanen eivät häntä tarvinneet, kangastuoliensa ääressä omin +käsin myötäjäisiään valmistamassa. Olihan se anteeksiannettavaa +kunnianhimoa, ettei hän toki tahtonut tyhjin käsin tulla kreivilliseen +taloon, ja kun hänellä oli ollut hyvää aikaa sitä ajatella, niin olikin +kaikki, mitä näihin myötäjäisiin kuului, runsaampaa ja täydellisempää +kuin useimmissa paljon ylhäisemmissäkään perheissä. + +Kuukauden keskipalkoilla alkoi kreivi liikkua ulkona, ja Loviisan +päivänä, elokuun 25:ntenä, kuningattaren nimipäivänä, koristettiin +Vaasan prinsessa morsiameksi. Sinä päivänä olivat kaikki paikat +vihreiksi lehditetyt ja kauniisti koristetut Larssonin talossa. Kaikki +kalliit matot, kaikki hopeakannut ja kalliit tarjottimet oli otettu +esiin lukuisain vierasten ihmeeksi ja kateudeksi; ainoastaan vanha +kulunut visainen nojatuoli seisoi entisessä kunnossaan komean +morsiusjakkaran edessä. Morsian itse oli puettu valkoiseen silkkiin, +niin paksuun, ettei semmoista nykyaikana kudota eikä saada edes +rahallakaan. Paksuun tukkaansa pujotetussa myrttikruunussa kantoi hän +morsiuslahjaa, jonka kuningas itse äskettäin oli lähettänyt, ja se oli +iso, pieneen, mutta välkkyvään timanttiseen kreivinkruunuun kiinnitetty +kultaneula. Ei koskaan ollut Ester Larsson ollut näin kaunis, mutta ei +koskaan niin nöyräkään sisimmässä sydämessään. Kun tarkasti hänen +syvällisiä, vakavia, helliä silmäyksiään, niin ymmärsi, että hän tänä +päivänä tunsi olevansa halvintakin halvempi, ja että hän, joka oli noin +komea ja noin kaikkien kunnioittama, ennemmin olisi tahtonut langeta +polvilleen ja sanoa Jumalalleen: "Sinä tiedät sen, Herrani ja Jumalani, +etten ole tätä kunniata etsinyt. Minä kannan sitä sinun tahtosi mukaan +niinkuin taakkaani, ja Sinun Kaikkivaltiaan eteesi, joka yksin +ansaitset kiitosta ja ylistystä, minä lasken nämä myrtti- ja +timanttikruunut. Herra, katso armossa köyhää palvelijaasi ja ole hänen +johdattajansa aina edelleenkin tällä oudolla polulla!" + +Sulhanen itse koreassa univormussaan oli yhtä vakava hänkin, ja hänen +kasvonsa olivat vielä kalpeat äskeisten kärsimysten jälkeen. Hän ei +vielä saanut oikein nojata äsken parantuneeseen jalkaansa, ja sentähden +ei ollutkaan varsinaisia tansseja häissä. Ainoastaan lehtimajoissa +kartanolla saivat nuoret, Eerikki Ljungin johtamina, illan suussa +huvitella itseään iloisilla tanssileikeillä: "Fria vill Simon i Sälle", +"Ungersvennen sig i dansen går", ynnä muilla, jotka sittemmin ovat +joutuneet unohduksiin. + +Morsiamen talutti esille ja jätti sulhaselle hänen vanhin veljensä +Lauri. Nuorempi veli, pastori Bertel, toimitti vihkimisen. Se oli +juhlallinen vihkitoimitus kolmine tai neljine virsineen, joita +veisaamaan kaikki läsnäolevat yhtyivät, ja suvun nuorimmat jäsenet +pitivät punaista silkkitelttaa. Sitten menivät vastavihityt vanhan, +nojatuolissa istuvan isän luo, polvistuivat hänen eteensä ja +vastaanottivat hänen siunauksensa. + +Vanha porvariskuningas ei ollut jaksanut -- tai ei ollut _tahtonut_ -- +taluttaa tytärtään vihittäväksi. Hänen sitkeä voimansa oli murtunut +sisällisestä taistelusta enemmän kuin viimeisestä taudista. Ester oli +ollut oikeassa: vanhus voi murtua, mutta ei taipua. Kuinka hän olikaan +vielä vähän ennen halveksivasti puhunut kuninkaan sormuksesta! Ja +kuinka varma hän luulikaan olevansa haudattuaan tuon pahuksen +Palosaaren salmeen! Mutta ei kukaan kuolevainen voi kokonaan irtautua +aikansa heikkouksista, ja tuohon aikaan oli taikausko vielä voimallinen +Suomessa. Sen ruminta kuonaa oli vain jonkin verran pinnalta kuorittu. +Noita-akkoja ei enää poltettu, mutta noituuteen uskottiin. Kuninkaan +sormuksella oli vielä täysi tehonsa, ja voimakkaimmatkin luonteet +olivat sen vaikutuksen alaisina. Sen kummallinen löytyminen heti +seuraavana päivänä sen jälkeen, kun Larsson luuli sen ikuisesti +haudatuksi, oli yhdellä iskulla musertanut tämän jäykän ukon koko +itseluottamuksen ja -- niinkuin hän itse lausui -- asettanut hänet +Jumalan tuomion alle. Hän ei tahtonut tunnustaa itselleen, kuinka suuri +osa hänen taikauskollaan oli siinä asiassa; hän ei tahtonut taipua oman +heikkoutensa alaiseksi; sentähden hän katsoi sormuksen Jumalan +rangaistukseksi. Ja tämän korkeamman voiman painon alla, joka oli hänen +viisauttaan pilkannut, sortui hän maahan. Tästä päivästä alkaen ei +Larsson enää katsonut olevansa oman tahtonsa herra. Kun hän nyt suostui +antamaan pois tyttärensä, näytti hänestä kuin hän tottelisi korkeain, +ikuisten voimain ankaraa käskyä, mutta itse hän sydämessään oli ja +pysyi samana järkähtämättömänä Pohjanmaan kansanvaltaisten johtajana, +ja niin muodoin aateliston ja aatelisvallan vihollisena, mikä hän aina +oli ollut. + +Mutta juuri tämä, että hän piti itseään korkeampain valtain +tahdottomana välikappaleena, vaikutti sen, että tässä ennen niin +kopeassa porvariskuninkaassa oli jotakin juhlallista ja outoa. Oli +tavatonta nähdä tämä kova mies pehmeänä. Kun tuo pitkä, mutta nyt +köyristynyt äijä, jonka tukka oli lumivalkea ja otsa vakava ja +rypistynyt, laski kuivettuneet kätensä vastanaineiden päitten päälle, +puistatti juhlallinen hartauden tunne läsnäolevia; tiedettiin, mitä se +merkitsi. Ei koskaan ennen ollut porvariskuningas näyttänyt paremmin +ansaitsevan kuninkaan nimeänsä kuin sillä hetkellä, jolloin hän ensi +kerran näytti olevan sille uskoton. Hän oli sillä hetkellä +ristiriidassa koko entisen elämänsä kanssa; mutta samalla hän oli kuin +kuningas, joka sallimuksen tahdosta kaatuu kansansa johtajana. + +Ymmärrettiin, mitä hän tarkoitti, kun hän, siunatessaan vastanaineita +ja kaunistaessaan tyttärensä porvarillisen nimen kreivinkruunulla, +virkkoi: + +-- Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, maassa rauha ja ihmisillä hyvä +tahto! + +Sillä nyt hän lopetti sen pitkällisen riidan, joka vuosisatoja oli +erottanut aateliston ja kansan Suomessa, ja rauhan henki alkoi saarnata +sovintoa noiden eripuraisten kansanluokkain välillä. Totta kyllä on, +että samaa riitaa kesti vielä kauan, mutta se oli vain myrskyn +maininkia. Kahdeksannentoista vuosisadan vapaamman hengen ensimmäinen +aamuvartio oli murtanut vastakohtain kärjen. + +Kreivitär Bertelsköldiä ei voitu saada vanhasta isästään eroamaan, ja +koska kreivikin tarvitsi vielä levähtää täysin tervehtyäkseen, niin +päätettiin, että vastanaineet toistaiseksi jäisivät Vaasaan. Vanha +porvariskuningas ei kumminkaan kauan tarvinnut tyttärensä hellyyttä +hyväkseen käyttää. Eräänä päivänä syyskuun alkupuolella -- se oli +Reginan päivä, seitsemäs -- nukkui hän, vuoteensa vieressä istuvan +tyttärensäkään sitä huomaamatta, pois pitkästä, vaivalloisesta ja +levottomasta elämästään. Hänen viimeiset sanansa olivat muistoja tuosta +hänen nuoruudessaan vallinneesta suuresta nälänhädästä. -- Lakaiskaa +vilja-aitta, -- kuiskasi hän -- ihmiset näkevät nälkää -- kultatynnyri +ruistynnyristä! + +Niinkuin tavallisesti käy, tunnustettiin tämän toimeliaan miehen ansiot +hänen kuolemansa jälkeen. Huuto hänen karuudestaan, hänen viljakaupalla +kiskomastaan liiasta voitosta ja muista semmoisista vaikeni vähitellen, +ja ymmärtäväiset ihmiset alkoivat huomata, että kauppiaan voitto, +hyvästi ansaittuna ja viisaasti käytettynä, on samalla koko +yhteiskunnan voitto. Rovasti Hedman ei jättänyt tätä tilaisuutta +käyttämättä antaakseen ainakin vaasalaistensa nauttia pitkästä +puheestaan, joka niin nolosti oli keskeytynyt kuninkaan tullessa. Ja +koska osaava puhuja ei koskaan joudu pulaan vanhoja tähteitä +tarjotessaan, taisi rovastikin niin taitavasti asetella sanansa, että +kärsivälliset kuulijat kahden tunnin kuluessa luulivat kuuntelevansa +hautauspuhetta Larssonista, vaikka varsinaisena aineena oli "auringon" +matka Pohjanmaan kautta ja papiston erinomainen kunnioitus, uskollisuus +ja mielihartaus -- "Phoibosta" kohtaan. + +Kreivi Bertelsköld oli ylimys raha-asioissa niinkuin kaikessa +muussakin. Hän ei siis tinkinyt vaimonsa perinnöstä, ja panettelu, joka +nyt oli jättänyt vainajan rauhaan, kääntyi sen sijaan hänen poikiansa +vastaan. Väitettiin -- emme tiedä, kuinka suurella syyllä -- että +veljekset, ja erittäinkin Lauri, isänsä testamentin nojalla osasivat +käyttää kreivin auliutta hyväkseen ja laskivat sisaren osan tästä +rikkaasta pesästä jotenkin niukaksi. Varmaa vain on, että +perunkirjoitus kävi nopeasti, että lukuisa suku sai tyytyä muutamiin +vähäisiin lahjoihin ja että kreivitär Bertelsköld kyllä vei muassaan +runsaat myötäjäiset hopeaa, liina- ja pitovaatteita ja huonekaluja, +mutta sitävastoin ainoastaan neljätuhatta taleria puhdasta rahaa. Talon +oma laiva, Toivo, joka oli käynyt Englannissa sen jälkeen, kun viimeksi +kuulimme siitä puhuttavan, varustettiin nyt, niinkuin sanottiin, +vartavasten viemään kreivillistä pariskuntaa myötäjäisineen Tukholmaan. +Mutta luultavasti ei matka tulisi laivan isännistöllekään tappiota +tuottamaan. + +Sitten kun Sepän Riitta oli runsaasti palkittu, lähtivät kreivi ja +kreivitär Bertelsköld syyskuun lopulla Vaasasta ja tulivat +kaksiviikkoisen myrskyisen matkan jälkeen Tukholmaan, jonne +toistaiseksi voimme heidät jättää varmoina siitä, että he olivat +onnelliset rakkaudessaan, onnelliset keskinäisessä kunnioituksessa ja +luottamuksessa. + +Eerikki Ljung oli täll'aikaa ollut jo kuukauden ajan Turussa, oli +kunnialla tullut ylioppilaaksi ja odottamattomaksi ilokseen vielä +saanut kuninkaalta viidenkymmenen plootun suuruisen vuotuisen +stipendin, joka riitti hänen kirjainsa ostoon ja siihen, että jonkin +kerran sai kaljalla ja talonpoikaisjuustolla maustaa sitä leipäsäkkiä +ja voitynnyriä, jonka hänen äitinsä, reipas ja hellä Maria +Pietarintytär -- entinen Maria Larsson -- oli Lohilahdesta lähettänyt +kultanupulleen Turkuun. Hän oli myös saanut ystävällisen kirjeen +jalolta suosijaltaan, arkkiaatteri Linnaeukselta, joka antoi +hänelle hyviä, hänen opintojaan koskevia neuvoja ja lupasi tulevana +kesänä lähettää hänelle rahaa Satakuntaan ja Hämeeseen tehtävää +kasvitieteellistä retkeä varten. Kirjeessä oli myös muutamia +tervetulleita rivejä Eriika Lindelialta, joka kertoi, että hän kesällä +oli tutkinut kuusi uutta sienilajia ja pannut neljätoista käärmettä +väkiviinaan, ja sitten vielä oppinut munia keittämään. Mainitsi Eriika +myöskin sivumennen, että hänellä oli Hämeessä täti, jonka luona hän oli +saanut luvan käydä tulevana kesänä, jolloin kenties saattaisi niin +sopia, että Eerikki niillä tienoin tutkisi kasveja. Hauskaa olisi +kohdata toisiaan, arveli hän, mutta Eerikin ei pitäisi millään muotoa +antaa häiritä itseään hänen tähtensä. Ja tätä toisteli pikku Eriika +niin monta kertaa kirjeessään, että Eerikki viimein alkoi epäillä, että +juuri Eriika eikä kukaan muu ensiksi oli tehnyt hänen uuden +kasvitieteellisen retkensä suunnitelman, vaikka siinä olikin menetelty +niin nokkelasti, että näytti aivan siltä kuin eno arkkiaatteri olisi +sen keksinyt. + +Vielä on yksi henkilö, jonka vaiheista meidän tulee kertoa, ja se on +Penna. Tämä kunnon mies oli nyt ehtinyt selvitä unestaan tuon sekavan +yön jälkeen, jolloin hän kirjoitti kuninkaalle ja samalla kertaa +lahjoitti sekä morsiamensa että maatilansa isännälleen, jota hän oli +"pukannut". Edellinen lahja oli kiitollisesti otettu vastaan, mutta +toista ei ollut kukaan korviinsa ottanut, ja tarkemmin ajateltuaan +päätti Penna itsekin ennemmin elää varakkaana talonpoikana kuin köyhänä +husaarina, jonka vielä päälliseksi -- oman ajattelemattoman pyyntönsä +mukaan -- piti saada koiran ruokaa ja selkäsauna kerta päivässä. +Kreivin paranemisesta kävi tämän rehellisen miehen mieli niin hyväksi, +ettei hän ainoastaan tyytyväisin mielin ollut läsnä entisen morsiamensa +häissä, vaan lahjoitti vielä sulhaselle kuuluisan, sukkajalka +Pokensakin. Mutta Penna oli saanut naimishuolista kyllänsä, pysyi +sentähden koko elinaikansa vakavana vanhanapoikana ja otti kasvatikseen +ja perillisekseen yhden Eerikki Ljungin nuoremmista veljistä, Munsalan +pikku Pietarinpojista. + +Näin puhkesi vähitellen uusi suku Perttilän talossa nupulle, uusi suku +Suomen saloilla ja kankailla, ja kenties me kerran vielä saamme nähdä +noiden nuppujen kukkivan. Yksi aikakausi haarautuu loitolle toiseen. +Satavuotisen, lakastuneen, myrskyn kaataman hongan rinnalla nousee +maasta vaaleanvihreä vesa ja vankka runko. Minkätähden emme loppuun +kuluneen elämän ohella, jommoinen porvariskuninkaan elämä oli, +kukoistavan kesän ohella, jommoinen Ester Larssonin elämä oli, myös +viipyisi muutamia iloisia hetkiä Kustaa III:n perhosajeluakin +katsellen, miksi emme tarkastaisi lukiolaisen tulevaisuudentoiveita ja +Eriika Lindelian vihreitä sirkkalehtiä? Korkealla näiden yllä, näiden +takana, näiden edessä kaareutuu selkenevän ajan taivaanranta, ajan, +joka luo väriensä heijastusta niihin kaikkiin. Erämaissa on päivä +koittanut, vapauden aika on Ruotsissa ja Suomessa korkeimmillaan. +Milloin ja mitenkä on uusi aamu koittava? Ammoin aikoja vastauksenne +saaneet kysymykset, joihin ei kukaan osannut silloin vastata, mitä +muuta te olette kuin ihmiskunnan samoja iäti uudistettuja kysymyksiä +elämälle? Putoa, lakastunut lehti, ja idä piilossa, heikko siemen, kun +vain putoat jalosti ja idät suuruuteen! Joko sitten ennustanet iltaa +tahi aamua, niin se kaikki on kaikkivaltiaan päivää, jonka sadot +tuleentuvat iankaikkisuutta varten. + +_Neljännen jakson loppu_. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Topeliuksen v. 1850 ilmestynyt kertomus. _Suoment. muist._ + +[2] Sianpää, Häränpää ja Häräntähti. _Suom. muist._ + +[3] Almosa = almu. _Suom. muist._ + +[4] Lehmus = lind. _Suom. muist._ + +[5] Mun = suu. _Suoment. muist._ + +[6] Kasvientutkija Liljeblad sai oppineilta toisenlaisen todistuksen. +Kun Linnén oppilas, kuuluisa Daniel Thunberg, sittemmin arvosteli +Liljebladin ruotsalaista Floraa (kasviota), lausui hän, tosin vähän +liian ankarasti: "Deus creavit, Linnaeus ordinavit et Liljeblad +perturbavit." -- Jumala loi, Linné järjesti ja Liljeblad sotki +(kasvikunnan). + +[7] Koskettaa tähtiä = tulla kuolemattomaksi. + +[8] Kreivi Tessin y.m. perustivat sen v. 1735. + +[9] Vihamiehen voitan ma alhaisen + ylenkatsein ja kilvellä hyveiden. + +[10] Kreivi Tessinin isoisän isä oli Stralsundin raatiherra. + +[11] Välskäri olettaa sen Ulriikan päiväksi, 4:nneksi päiväksi +heinäkuuta. Senaikaiset aikakirjat sitävastoin sijoittavat juhlan +Loviisan päivään, 25:nteen päivään elokuuta, mistä tässä on +huomautettava siitä syystä, ettei niin merkillistä tapausta kuin Kiinan +vihkiminen oli, sijoitettaisi väärään päivään. Heinäkuun 4 päivä ei +sovi yhteen kuninkaan Suomeen tekemän matkan päivämäärien kanssa. + +[12] Hän lisää päiväkirjassaan: "_J'ai vu un temps, on il avait pas 20 +jolis visages dans tout Stockholm_". (Olen nähnyt ajan, jolloin koko +Tukholmassa ei ollut kahtakymmentäkään kaunista naista.) + +[13] Gast merkitsee oikeastaan peikkoa, aavetta sekä laivamiestä, mutta +myöskin reuhakkoa, metelöitsijää. + +[14] Aura, nyt otsasi nostaos, riemuiten tanssios. Suomi! + Kunnia mimmoinen! Päivä mik' onnellinen! + Päiv' ikävöity! Nyt uudet vuos'sadat koittavat sulle, + maan Isä kun haluaa tulla sun rannoilles. + +[15] Kukkuraisimman yhteisen ilon, syvimmän alamaisuuden, +vilpittömimmän uskollisuuden ja täydellisimmän kuuliaisuuden +todistukseksi, Porvoon Runottarien pyhittämä. + +[16] Blom = kukka. _Suoment. muist._ + +[17] Vaarallisia matalikkoja Pohjanlahdessa. + +[18] Kellarirenki Hornay, teurastajarenki Ekerman y.m. Vaasassa +säilytetään vielä täydellinen, tässä merkillisessä tilaisuudessa +kuningas Aadolf Fredrikin mukana olleen seurueen luettelo. Koko +seurueen lukumäärä nousi Suomessa matkustettaessa 78 henkeen, mutta +kaikki ne eivät olleet mukana Vaasassa. + +[19] Sen nimi on suomennettuna: "Kuninkaan Onnellinen Matka Tukholmasta +Ahvenan Meren yli, Uudenmaan, Hämeenlinnan, Torun ja Porin läänien, +sekä Pohjanmaan, Norrbottenin, Länsipohjan, Ångermanlannin, Medelpadin, +Helsinge-, Gestrike- ja Uplannin kautta Drottningholmaan. Alettu 12 +päivänä Kesäkuuta, päättynyt 10 päivänä Elokuuta 1752. Sepittänyt +Hjalmar. Lauletaan kuin: Rest hafver jag över vatten j.n.e. +Tukholmassa, painettu P.J. Nyströmin kirjapainossa 1752." Nämä nyt ylen +harvinaiset laulut, joista kaksi säkeistöä jo tätä ennen on tähän +kirjaan otettu, olivat välskärille tuntemattomat, mutta säilytetään +Suomen yliopiston kirjastossa jälkimaailman mielen ylennykseksi. + +[20] 15 p. kesäkuuta. + +[21] 16 ja 17 p. + +[22] 18 ja 19 p. + +[23] 19 ja 20 p. + +[24] 20 p. + +[25] 21 p. + +[26] 23 p. H.K.M.:n korkea nimipäivä. + +[27] 23 p. + +[28] 27 p. + +[29] 28 p. + +[30] 29 ja 30 p. kesäk. ja 1 p. heinäk. + +[31] 3 p. heinäk. + +[32] 4 p. + +[33] 7 p. heinäk. + +[34] 10 p. + +[35] 13 p. + +[36] 15 p. + +[37] 16 p. + +[38] 18 p. heinäkuuta. + +[39] Aadolf Fredrik rakasti komeutta matkoillaan. Tessin huomauttaa +siitä päiväkirjassaan: "Preussin kuningas Fredrik matkusti, ollen itse +kahdeksas, Pyrmontiin; Aadolf Fredrik kulki v. 1761 Lokaan 450 +hevosella." + +[40] Välskäri näkyy tässä käyttäneen puhetta, jonka kappalainen Tunaes +Anundsjössä Ångermanlannissa _aikoi_ pitää hänen majesteettinsa +matkustaessa sen kautta ja joka on otettuna "Lärda Tidningariin" vuoden +1752 100:nteen numeroon. Olisi ehkä liian rohkeata väittää, että +arvoisan rovasti Hedmanin sanat sattuivat aivan samoin, mutta luultavaa +kuitenkin on, että ne kirjaimen ja hengen puolesta sointuivat hyvinkin +hyvästi yhteen tämän mainitun puheen kanssa, joka on oikea loistonäyte +sen ajan alamaisesta kaunopuheisuudesta. + +[41] 20 p. heinäk. + +[42] Samana päivänä. + +[43] Samana päivänä. + +[44] Kauppias Kyntzellin talossa, jossa viime paloon asti eräässä +kirjoituksessa oli säilynyt muisto kuninkaan yösijasta. + +[45] 22 p. heinäk. + +[46] 23 p. heinäk. + +[47] Ethoniksi sanotaan erästä hevosta. + +[48] 24 p. + +[49] 25 ja 26 p. heinäk. + +[50] Venäläinen sana husaarivuosilta: pilalla. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Välskärin kertomuksia 4.2, by Zacharias Topelius + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA 4.2 *** + +***** This file should be named 36466-8.txt or 36466-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/6/4/6/36466/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/36466-8.zip b/36466-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..fffaea8 --- /dev/null +++ b/36466-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a2acb42 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #36466 (https://www.gutenberg.org/ebooks/36466) |