diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 37902-8.txt | 3124 | ||||
| -rw-r--r-- | 37902-8.zip | bin | 0 -> 64085 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3140 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/37902-8.txt b/37902-8.txt new file mode 100644 index 0000000..beb9d4c --- /dev/null +++ b/37902-8.txt @@ -0,0 +1,3124 @@ +The Project Gutenberg EBook of Saulus Tarsolainen, by Mathilda Roos + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Saulus Tarsolainen + Erään sielun historia + +Author: Mathilda Roos + +Translator: K. G. H. + +Release Date: November 1, 2011 [EBook #37902] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAULUS TARSOLAINEN *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +SAULUS TARSOLAINEN. + +Erään sielun historia + + +Raamatun mukaan kuvaillut + +MATHILDA ROOS + + +Suomensi K. G. H. + + +K. E. Holm'in kustannuksella Helsingissä, +J. Simeliuksen perillisten Kirjapaino Osakeyhtiö 1897. + + + +Sisältö: + + I. Saulus, fariseus + II. Saulus, vainooja +III. Jeesus natsarealaisen edessä + IV. Kääntyminen + + + + +I. + +Saulus, fariseus. + + +Oli kolmas hetki eräänä päivänä Sif-kuuta, kristillisen ajanlaskun 37 +vuosi. Talvi oli loppunut, viimeinen sade oli nykyään kostuttanut +maata, ja kesä oli tullut. Vuorten huippujen ympäri, vierevien +kunnasten, tummien öljypuulehtojen, kimaltelevien hopeapoppelien ja +uhkean viheriäin viikunapuiden yli kaareili läpikuultava ilma, jossa +kaikki äänet kuuluivat heleästi, kaikki esineet näyttäytyivät ikäänkuin +peitettyinä valkeaan hohteeseen. Vieno lämpö kylvetti päivällä nisu- ja +ohravainioita, jotka olivat täydessä tähässä odottaen leikkaajan +sirppiä; mutta illan tullen nousi maasta höyryjä, jotka kietoutuivat +vainioiden ja laaksojen ympäri harsomaisena utuna, ja yöllä laskeusi +viljava kaste, joka, kun aurinko nousi Öljymäen yli, kimalteli +viheriässä maassa kuni tuhannet jalokivet. + +Mutta nyt oli aurinko ehtinyt Öljymäen yli ja valaisi tummansiniseltä +taivaalta Jerusalemin temppelin huippuja, jonka kultainen katto +heijasti kimaltelevaa valoa, marmorin esiintyessä valkealla kiillolla +temppeliä ympäröiväin esikartanoiden pylväskäytävissä, sen portaissa ja +seinissä. + +Yläkaupungilta, lounainen osa Jerusalemia, ja alakaupungilta, jota myös +Akraksi nimitettiin, ja joka, ympäröiden sekä pohjois- että +eteläpuolelta kaakossa sijaitsevaa temppelivuorta, oli puolikuun +muotoinen, minkä keskus yhdistyi syvään Tyropöonin laaksoon, joka +luoteesta kaakkoon jakoi Jerusalemin kahteen osaan -- tulvaili +eri-ikäistä ja -säätyistä väkeä temppeliin. Niillä suurilla portailla, +jotka yläkaupungilta johtivat Tyropöoniin ja sieltä temppeliin, sekä +temppelivuorta ja alakaupunkia yhdistävillä teillä näkyi kansaa käyvän +ylös ja alas. Ja niissä neljässä portissa, jotka pakanain esikartanolta +olivat länteen päin, vilisi kirjava-pukuista väkeä edestakaisin. Väliin +näkyi noita kullalla ja hopealla silattuja portteja vastaan loistava +turbaani ja tummat kasvot; väliin kiiltävä roomalainen kypäri; väliin +tuo tuttu valkoinen levätti, jonka alta vilahti toisinaan kultainen, +loistavasti kirjailtu vyöhyt, toisinaan yksinkertainen nahkavyö, joka +kiinnitti alusvaatteita. + +Myöskin itäisiltä porteilta, jotka olivat Josafatin laaksoon päin, tuli +temppelissä-kävijöitä. Erittäin eräässä, joka oli yksinomaan aiottu +naisille, vallitsi vilkas liike. Kauniita, nuoria tyttöjä hunnutettuina +ja vaaleissa puvuissa, komeita juutalaisia vaimoja viisti portissa +olevain likaisien kerjäläis-naisten ohi, menivät pakanain ja kansan +esikartanoiden kautta idässä sijaitsevaan "naisten esikartanoon", jossa +he panivat lahjansa uhriarkkuun. + +Pakanain esikartanoon täytyi kaikkein ympärileikkaamattomain pysähtyä; +tämä paikka osoittikin vilkkaan kuvan niistä eri kansallisuuksista, +jotka siellä olivat edustettuina. Jos ken oli tietämätön, että oli +kielletty menemästä sisemmäksi temppeliin, niin tarvitsi hänen vain +luoda silmäys kansan ja pakanain esikartanoiden väliseen muuriin +pystytettyihin pylväisiin, joihin oli kreikaksi ja latinaksi +kirjoitettu: "Kukaan muukalainen ei saa astua pyhäkköön." +"Kuninkaalliseen pylväskäytävään" heitti aurinko säteensä valkealle +marmorille pylvästen välistä. Alhaalla lepäsi laakso, joka etelässä +rajoitti temppelivuorta, hiljaisena ja hämärässä; kun katsoi sinne, +tunsi heikkoa pyörrytystä, joka ikäänkuin liiteli ylöspäin tuosta +salaperäisestä syvyydestä. -- + +Nojautuneena yhteen pylvääseen seisoi eräs nuori mies ja katseli +laakson ja temppelivuoren ylitse kaupunkiin, jonka tasaiset, valkeat +katot jyrkästi kuvastivat rajaviivojaan selkeässä kesäilmassa. + +Hän oli puettu roomalaisen sotamiehen varukseen, kypäriin ja +rintahaarniskaan, hänen kädessään oli soikea kilpi ja miekka, ja hänen +tumma ihonsa ja jyrkät kasvonpiirteensä kuvastuivat eloisasti valkeata +marmoria vasten. + +Hän näytti huomaamattaan olevan erään toisen nuorukaisen innokkaiden +katseiden esineenä. Tämä kulki useita kertoja hänen ohitseen, väliin +seisahtuen ja katsellen häntä, väliin hymyillen ja päätään pudistaen +vetäytyen sivulle, tullakseen heti takaisin tähystämään muukalaista. + +Viimein säpsähti tämä siitä, että käsi laskettiin hänen olalleen. Hän +rypisti hieman kulmiaan, kääntyi äkkiä ja näki edessään yksinkertaiseen +juutalaiseen pukuun vaatetetun nuorukaisen, jonka alusvaatteet olivat +kiinnitetyt nahkavyöllä. + +"Sekstus!" huudahti tuo nuori juutalainen iloisella hymyllä, "oletko se +sinä, vai etkö? Olen useita kertoja käynyt ohitsesi ja tarkastanut +sinua, mutta en ole vielä varma oletko se sinä..." + +"Kyllä asiassa on perää, minä olen todellakin minä", vastasi nuori +roomalainen soturi hymyillen, "ja sinä olet Joel, jaarittelija, +kuten sinua nimitimme! Etpä ole muuttunut siitä asti, kun olimme +Tarsossa tovereita, ja sinä alituiseen toimitit meille nuhteita +lörpöttelemiselläsi ja ilveilläsi..." + +Nuo kaksi miestä nauroivat sydämellisesti ja tervehtivät toisiaan +vanhoina tovereina. + +"Mutta mistä syystä kohtaan sinut täällä roomalaisena sotamiehenä?" +alkoi kielevä Joel, "sinähän kudoit telttakankaita ja aioit +kauppiaaksi?" + +"Sen täytyi minun heittää siksensä", vastasi Sekstus kiivaasti. "Minä +ja muutamat muut pojat teimme eräänä iltana ruman kepposen, me löimme +rikki eräät kangaspuut, emmehän liene olleet oikein selviä, ja sitte me +kaikki karkasimme. Minulla oli paljon vastuksia, mutta viimein tulin +Roomaan ja rupesin sotamieheksi, ja nyt olen täällä auttaakseni +maaherraa Marcellusta pitämään kansaa kurissa, joka, päättäen kaikista +täällä vallitsevista uusien aatteiden levittäjistä ja kansan +viettelijöistä, näyttääkin tarpeen vaatimalta. Ja sinä?" + +"Minäkö?" virkkoi Joel, joka Sekstuksen viimeisistä sanoista rypisti +otsaansa, "minä olen täällä herrani Saulus tarsolaisen kanssa, jonka +palvelukseen rupesin, kun ikävystyin telttakangasten kutomiseen..." + +"Kuka on Saulus tarsolainen?" + +"No, etkö sitä tiedä?" vastasi Joel niin paheksuvalle muodolla, kuin +jos ystävänsä oli sen sijaan kysynyt, kuka Moses tahi Abraham oli, +"Saulus tarsolainen", lisäsi hän ylvästellen, "on mahtava herra, +oppinut fariseus, jota kansa suuresti kunnioittaa. Kaikki sanovat, että +hän ensi vaalissa tulee valituksi korkeaan neuvostoon, johon hän onkin +itseoikeutettu. Ja hän on se, joka on kukistava kapinoitsijat, sillä +hän harrastaa palavalla innolla isäimme uskoa, ja Abrahamin Jumala on +hänen kanssaan. Hän kiistelee mahtavasti synagoogissa ja päivä päivältä +hävittää hän joitakin niistä rikkaruohoista, joita tuo ristiinnaulittu +pettäjä on kylvänyt kansaamme". + +"Väitteleminen ja puheiden pitäminen on tosin kaunista ja hyvää", +vastasi roomalainen halveksivalla hymyllä, "mutta ilman roomalaisten +miekkaa kävisi teidän kuitenkin aikaa myöten nolosti. Mitä olisitte +tehneet, jos ei Pilatus olisi antanut teille lupaa ristiinnaulita +Jeesus natsarealaista? Vielä tälläkin hetkellä hän saarnaisi täällä, ja +papistonne olisi mielipahasta repinyt tukkansa. Mutta sanoppas, kutka +tänään tuodaan neuvoston eteen tuomittaviksi? Olen kuullut monta +kummallista tarinaa heistä -- että he pääsivät pois vankilasta, vaikka +vartijat olivat ulkopuolella, ja ovet olivat suljettuina; että he +parantavat sokeita ja rampoja ja muuta semmoista. Kuuluvatko hekin tuon +merkillisen natsarealaisen puoluelaisiin?" + +"Kuuluvat niinkin!" vastasi Joel vilkkaasti, "ne ovat hänen +opetuslapsiaan, hänen niinsanottuja apostoleitaan. He saarnaavat +mielettömän tavoin hänen oppejaan; tuolla Salomonin pylvästössä he +tavallisesti kiihoittavat kansaa sekä Jumalaa että esivaltaa vastaan. +Ei mikään ole heistä pyhää. Olen omin korvin heidän kuullut sanovan, +että tuo väärä natsarealainen profeetta on käskenyt hylkäämään isän ja +äidin hänen tähtensä. Onpa tuo kaunista oppia, eikö niin? Aivan vastoin +Moseksen pyhää lakia, joka käskee meidän kunnioittamaan isää ja äitiä. +Mutta hiljaa ... tuolla he tulevat ... näetkö, tuolta ... mennään +sinnepäin, niin näemme paremmin heidät..." + +Nuo molemmat nuoret miehet lähtivät pylväskäytävästä ja sekaantuivat +väkijoukkoon, jossa nyt nähtiin aaltoilevaa liikettä ja kuultiin +vilkasta kuiskinaa. Kaikki likistivät ja tuuppivat toisiaan nähdäkseen +molempia vankeja, jotka vahtien ympäröiminä liikkuivat verkalleen +kartanon poikki. Ei kumpikaan vangeista näyttänyt kuitenkaan huomaavan +kansan uteliaisuutta, vielä vähemmin vaivasi se heitä. Toinen heistä +oli vähän yli keski-ijän, ja hänellä oli voimakas ruumis ja karaistut, +päivänpaahtamat kasvot. Katseensa oli vapaa, melkein iloinen, osoittaen +tuota sielun tyyntä rauhaa, jota ei mitkään ulkonaiset myrskyt voi +häiritä. + +Toinen oli useita vuosia nuorempi kumppaniansa, ja hänen vartalonsa oli +hoikka sekä hieno kuin nuorukaisen. Hänen lempeät, siniset silmänsä +olivat haaveksivat, ilmaisten hengen ylevyyttä, mutta kun hän joskus +loi katseensa ympärillä oleviin, kuvastui siinä sama rohkeamielisyys, +joka kunnosti tuota vanhempaa vankia. + +"Näetkö, miten julkealta ja voittoriemuiselta tuo kaljupää näyttää?" +huudahti Joel, joka nyt Sekstuksen kanssa oli tullut vankien luo. +"Mutta odotappas, aurinko ei vielä ole laskenut, ennenkuin pääsi +keikahtaa maahan, itserakas natsarealainen!" + +Sekstus veteli partaansa ja heitti pilkallisen katseen Joeliin. + +"Se ei käy niin nopeasti, kuin luulet, ystäväni! Erehtyisinpä suuresti, +jos ei tuolla miehellä olisi pää oikealla paikalla ja antaisi teille +yhtäpaljon tekemistä kuin väärä profeetta itse!" + +"Ehkä", vastasi Joel yhä enemmän kiihoittuneena, "sillä he ovat +liitossa perkeleen kanssa ja villitsevät kansaa hänen lumouksillaan +samoinkuin heidän niinsanottu mestarinsa. Heitä on jo useita kertoja +vakavasti varoitettu ja kehoitettu lakkaamaan saarnoistaan ja +kujeiluistaan rampojen ja sokeain suhteen, ja kun ei mikään auttanut, +pantiin he vankeuteen. Mutta kuinkas kävi! Kun heitä aamulla aiottiin +tuoda neuvoston eteen, ja oikeudenpalvelijat menivät heitä noutamaan, +oli perkele vapauttanut heidät vartijain kuulematta ja näkemättä +mitään. Ja sitte he alkoivat tavallisen saarnaamisensa jälleen, kunnes +päällikkö tuli kutsumaan heitä neuvoston eteen. Nyt näemme, onko +saatana edelleen halukas auttamaan heitä!" + +"Teidän neuvosherranne varmaankin kunnioittavat suuresti saatanaa, +koska he ovat niin sääliväisiä hänen suosilaitaan kohtaan", vastasi +Sekstus pilkallisesti. "Jos joku Roomassa uskaltaa hiiskahtaakaan +keisaria vastaan, niin on paikalla pää poikki, mutta täällä on pitkät +mutkat ja metkut vähäpätöisten kapinoitsijain kanssa." + +Joel ei vastannut. Hän rypisti kulmiaan, ja vastenmielinen tunne siitä, +että hän kuului vapaudettomaan kansaan, jonka neuvostolla ei +todellakaan ollut kuolemaan tuomitsemisen oikeutta, keskeytti hetkeksi +hänen kerskuvat sydämenpurkauksensa. + +Sillä aikaa jatkoivat vartijain ja heidän päällikkönsä ympäröimät +vangit kulkuansa kansan esikartanoon. Täälläkin oli paljon kansaa +koolla; temppelipalvelusta toimittavia leviittoja, jotka asuivat muurin +sisäpuolella olevissa rakennuksissa; pappeja ja fariseuksia sekä +oppilaita, jotka tulivat siellä sijaitsevasta synagoogasta, liikkui +sekaisin. Mutta koska kaikki täällä olivat juutalaisia, ei näköala +ollut niin kirjava kuin ulkona. Valkoinen väri oli puvuissa +vallitsevana sekä noissa pitkissä alusvaatteissa että valkeissa +viitoissa, joita muutamat kantoivat hartioillaan. + +Vangit kulkivat kartanon poikki hiljaisuuden vallitessa ja vietiin +sitte portaita myöten n.s. "neljäkäskivi-saliin", jossa olivat ovet +kummallakin puolella, ja jonka ulkopuoli oli kansan ja sisäpuoli +pappien esikartanoon päin. Tämän alttarilta nousi vielä savua aamulla +uhratusta lampaasta. + +Tähän saliin kokoontui korkea neuvosto joka päivä käyttämään lakia ja +oikeutta Israelin kansalle. + +Tänään olivat nuo seitsemänkymmentä jäsentä melkein kaikki saapuneet. +Sitäpaitsi oli suuri joukko pappein puoluetta kokoontunut, vanhimmat +sekä kaikki, jotka kuuluivat ylimmäispapilliseen sukuun, kuten Hannas, +Kaifas, Aleksander, y.m. + +Kun tuomarit olivat asettuneet tavallisille puolikuun muotoisesti +sijoitetuille paikoilleen, ja molemmat sihteerit, jotka aina olivat +saapuvilla neuvoston istunnoissa, olivat valmiit kirjoittamaan +neuvosherrain päätöksen, alkoi neuvoston puheenjohtaja eli nasi +kuulustelun, kehoittaen muutamilla vakavilla sanoilla todistajia +harkitsemaan sanottavansa, jonka jälkeen itse oikeudenkäynti alkoi. + +Useampia todistajia kutsuttiin esiin ja kuulusteltiin; ensin niitä +oikeudenpalvelijoita, jotka olivat tavanneet vankilan suljettuna ja +tyhjänä, kun he menivät noutamaan noita kahta pahantekijää, sitte niitä +miehiä, jotka nykyään olivat nähneet syytettyjen, ylimmäisen papin +kielloista huolimatta, saarnaavan natsarealaisen oppia ja kiihoittavan +kansaa. + +Kaikki todistukset olivat kiihkeitä ja yhtäläisiä. Ne eivät jättäneet +syytetyille mitään pelastuksen mahdollisuutta, vaan esitettiin mitä +jyrkimmässä muodossa. Pietari ja Johannes, natsarealaisen seuraajat eli +apostolit, joiksi he itseään nimittivät, olivat näyttäneet suunniteltua +uhkaa sekä juutalaisten lakia että keisarillista esivaltaa kohtaan. + +Sitte seurasi parin minuutin syvä, äänetön odotus. Synkeinä ja ankarina +istuivat korkeat herrat; muutamat tuijottivat miettiväisinä eteensä, +toiset loivat pikaisia silmäyksiä naapureihinsa. Kaikki tänne +kokoontuneet huomasivat enemmän tahi vähemmän selvään, sen mukaan kuin +heillä oli enemmän tahi vähemmän maallisia etuja valvottavina, että +tässä esiintyi välinpitämätöntä uppiniskaisuutta, josta voisi seurata +suuri vaara, ellei sitä perinpohjaisesti rangaistaisi. + +Ylimmäinen pappi, keski-ikäinen mies, veltolla, ryppyisellä naamalla, +jonka piirteet sillä hetkellä värisivät tukahutetusta harmista, +nojautui eteenpäin ja antoi merkin, että vangit tuotaisiin lähemmäksi. + +Nämät tottelivat käskyä ilman epäilystä tahi pelkoa. Pietari, vanhin +heistä, esiintyi nopein askelin, Johannes sitävastoin läheni hitaasti, +silmät yhä puoleksi maahan luotuina, ikäänkuin peljäten saastuttaa +ajatuksiaan ulkonaisilla esineillä. + +Muutamaksi silmänräpäykseksi loi ylimmäinen pappi terävät, syvällä +olevat silmänsä apostoleihin; sitte hän oikasi itsensä nopeasti, pisti +toisen kätensä kullalla kirjaillun vyönsä sisäpuolelle ja huusi +mielenliikutuksesta ja vihasta värisevällä äänellä: + +"Te miehet, emmekö ole ankarasti ja selvillä sanoilla kieltäneet teitä +opettamasta kansaa kuolleen natsarealaisen nimessä? Eikö hänen +kuolemansa tuottanut meille tarpeeksi levottomuutta ja huolta, ja nyt +tahdotte jälleen saattaa hänen verensä meidän päällemme. Eikö teitä jo +ole rangaistu uppiniskaisuudestanne, ja sen sijaan, että osoittaisitte +kuuliaisuutta käskyillemme, täytätte Jerusalemin tällä vaarallisella +opilla, kiihoitatte helposti vieteltävää kansaa sekä häiritsette sitä +rauhaa, joka viimeinkin on kalliisti ostettu vuodatetulla ihmisverellä. +Syytetyt, mitä voitte vastata näihin oikeudenmukaisiin syytöksiin?" + +Seurasi jälleen syvä äänettömyys salissa; kaikkein katseet siirtyivät +ylimmäisestä papista Pietariin. Tämä astui vielä askeleen eteenpäin, +katsoi tuomariaan lakkaamatta silmiin ja sanoi sitte vakavalla äänellä: + +"Ei paljon, mutta kyllä tarpeeksi, ollaksemme puhtaita sen lain edessä, +jonka mukaan me ainoastaan tahdomme tulla tuomituiksi. Te olette +kieltäneet meitä julistamasta Herran Jeesuksen oppia, ja maailman +mahtavina on teillä oikeus antaa käskyjä ja vaatia kuuliaisuutta. Mutta +teidän _yläpuolellanne_ on korkeampi laki, jota ei kukaan voi väistää, +kaikkein vähemmin me, hänen opetuslapsensa: enemmän on kuultava Jumalaa +kuin ihmisiä. Ja isäimme Jumala on herättänyt Jeesuksen vapahtajaksi, +tuottaakseen Israelille syntein anteeksiantamuksen ja johdattaakseen +sitä parannuksen tielle, ja hän on ottanut todistajiksi meidät, joille +hän on lahjoittanut pyhän hengen, ja antaa sen kaikille, jotka häntä +kuulevat. Mikä on syynä, ettette te, kirjanoppineet ja lainoppineet, +tunne häntä, valittua ja lähetettyä, te, jotka tutkitte kirjoituksia ja +ymmärrätte niiden pyhät sanat? Ettekö ole siellä lukeneet lupauksesta, +jonka Jumala on antanut kansalleen, että hän kerran lähettäisi +vapahtajan pelastamaan heitä, ei maallisista siteistä, vaan hengen +kahleista, synnistä? Ja ettekö käsitä, että tämä vapahtaja on jo +tullut, ja hänet te olette ristiinnaulinneet ja surmanneet? Mutta" -- +tässä tuli Pietarin ääni kiivaammaksi ja silmänsä säihkyivät -- "te +luette kehnosti, paatuneilla sydämillä; sentähden ette tunne Jumalan +salaisuuden ilmestystä. Te väärennätte sanan, te sadukealaiset +maanmadot, te kiellätte hengen, joka on ylösnousemus, ja elätte lihan +ja puustavin mukaan. Sentähden ette myöskään huomaa, että Jeesus +natsarealainen on Messias, tuo luvattu, tuo uusi elämä Jumalassa..." + +Kiivastuneitten äänten sorina keskeytti Pietarin, joten hänen viimeisiä +sanoja tuskin kuultiin. "Ulos", "pois", "kuolema pilkkaajalle", +huudettiin useilta tahoilta. Tulinen liikunto kulki mainingin tavoin +salissa, noustiin ylös, vaihdettiin kiireellisiä kuiskauksia ja +heitettiin arastelevia, kysyviä katseita ylimmäiseen pappiin. Moni +kokoontuneista tunsi tosin salaista tyytyväisyyttä Pietarin rohkeista +sanoista, sillä ylimmäinen pappi kuului sadukeusten lahkoon, ja hänellä +oli kiivaita vastustajia farisealaisissa, jotka täällä olivat +monilukuisesti edustettuina; mutta kaikilla oli vallitsevana tunteena +närkästys natsarealaisen julkeudesta. + +Ylimmäinen pappi oli tullut vaaleaksi kuin viitta, jota hän kantoi. Hän +huomasi tällä hetkellä kärsivänsä henkisen tappion, ja tämä teki hänen +vihansa tunteet vieläkin väkivaltaisemmiksi. + +"Mieletön!" huusi hän nousten ja ojentaen kättään Pietaria kohden, +"kuinka uskallat häväistä Jumalan ylimmäistä pappia? Sitä olet katuva, +julkea hupsu! Viekää ne ulos! Odottakoot tuomiotaan!" Hän viittasi +kädellään, ja oikeudenpalvelijat veivät ulos Pietarin ja Johanneksen. + +Nyt alkoi korkeaääninen ja intohimoinen neuvottelu. Ne papeista, jotka +kuuluivat sadukeusten lahkoon, olisivat, jos se olisi ollut heidän +vallassaan, heti äänestäneet apostolein kuolemaa. Mutta korkealla +neuvostolla ei ollut enää oikeutta tuomita hengiltä; suurin rangaistus, +mihin se voi tuomita, oli vankeus ja ruumiillinen kuritus. Laillisella +tavalla oli siis mahdoton tuomita heitä kuolemaan; mutta voi monella +tavalla kiertää ja polkea lakia. Voisihan kokoonkutsua, kuten +natsarealaista tuomitessa, salaisen neuvoston, turvaantua maaherraan, +huomauttaa roomalaiselle vallalle vaaralliseksi ja vastenmieliseksi, +jos ei tuommoisia henkilöitä poisteta j.n.e. Ja väliin kuiskien, väliin +huutaen, säihkyvin silmin ja kiivailla liikkeillä kumartuivat nuo +arvoisat papit toistensa puoleen, kiihoittivat toisiaan kertomuksilla +apostolein vallasta kansaan, esittivät myötä- ja vastasyitä, miten +parhaiten pääsisi asian perille. Kuumuus salissa oli yhtä suuri kuin +neuvottelijain mielissä; keskipäivän aurinko paahtoi temppelin kattoa +ja loisti kansan esikartanonpuoleisista akkunoista neuvottelusaliin; +ylimmäisen papin kalpealla, kaljulla otsalla tihkui suuria +hikipisaroita, ja hänen ojennettu kätensä vapisi. + +Kun kiihoitus oli noussut korkeimmilleen, meni eräs kokoontuneista +neuvosherroista ylimmäisen papin luo ja kuiskasi hänelle jotakin. +Ylimmäinen pappi loi häneen tyytymättömän, miltei kiukkuisen +silmäyksen, mutta vaati heti vaitioloa, jonka jälkeen korkean neuvoston +jäsenet asettuivat paikoilleen, ja kaikkien katseet kääntyivät siihen, +joka oli pyytänyt puheenvuoroa. + +Tämä oli pieni, keski-ikäinen mies, jolla oli suippopäinen parta, jota +hän tuon tuostakin siveli toisella kädellään, ja tummanharmaat silmät, +joista loisti omituinen hyvyyden ja terävän älyn ilme. Hänen nimensä +oli Gamaliel. Ollen lainoppinut ja fariseus oli hän ylimmäisen papin +kiivas vastustaja, joka, kuten jo mainittiin, kuului sadukeusten +lahkoon. Kansa häntä suuresti kunnioitti sekä hänen oppinsa että sen +lempeyden ja sävyisyyden tähden, jolla hän kohteli vastustajiansa. Hän +oli Hillel'in pojanpoika ja oppilas, tuon suuren rabbiinin, jonka +pyhien kirjojen tulkitseminen oli perustuksena Gamalielin +järjestelmälle, ja Gamalielin kouluun tulivat maan etevimmät +nuorukaiset oppiakseen juutalaisista viisautta. + +"Israelin miehet!" huusi hän, kun tuon kiivaan neuvottelun kohina oli +asettunut, "kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille! Kuulkaa +minua, ennenkuin on myöhäistä! Tämä oppi on joko Jumalasta tahi +ihmisistä -- mitään keskiväliä ei ole. Jos se siis on ihmisistä, niin +häviää se ennemmin tahi myöhemmin teidän vaikutuksettanne. Muistatteko +Judasta, joka esiintyi veronlaskemisen päivinä ja nosti paljon hälinää? +Muistatteko hänen mieletöntä puhettaan: 'ei mitään veroa keisarille, +Jumala on yksin kuninkaamme', ja kuinka hän sen kautta saattoi paljon +kansaa luopioiksi? Mutta mitenkäs kävi hänen ja hänen korkealentoisille +tuumilleen? Kuin savu, tomu, katosi kaikki, kapina kukistettiin, hän +itse sortui, ja kaikki hänen puoluelaisensa hajoitettiin. Samoin käypi +myös natsarealaiselle ja hänen opetuslapsilleen, jos heidän oppinsa on +ihmisistä. Jos se sen sijaan on Jumalasta" -- tässä hän korotti +kätensä, ja hänen silmissään näkyi harras sisällinen loisto -- "niin +ette voi sitä tyhjäksi tehdä. Te voitte surmata nämät profeetat, mutta +oppi on elävä heidän jälkeensä. Kavahtakaa siis vastustamasta elävää +Jumalaa!" + +Kun Gamaliel syvällä ja liikutuksesta vapisevalla äänellä oli puhunut +nämät sanat, vaikeni hän, antoi käsiensä laskeutua ja päänsä vaipua +rinnalleen. Sitte hän katsoi äkkiä ylös, kohotti tuskin huomattavasti +hartioitaan ikäänkuin sanoakseen: "tämä on totuus, olen sanonut sen +teille, olkoon syy teidän, ellette siitä huoli", ja asettui +paikoilleen. + +Jonkun minuutin istuivat neuvosherrat hiljaa punniten Gamalielin +sanoja, mutta sitte alkoi ensin hiljaa, sitte yhä kiivaammin +samallainen neuvottelu kuin äsken. Useat myönsivät Gamalielin olevan +oikeassa, mutta ne, jotka toivoivat apostolein kuolemaa, eivät heti +taipuneet sitä tunnustamaan. + +Kun Gamaliel istuutui, tunsi hän käden keveästi koskettavan olkapäätään +ja nuorekkaan ääneen hillityllä kiivaudella kuiskaavan hänen korvaansa: + +"Jalo Gamaliel, minä ihailen sanojasi, jotka ovat viisaat ja kauniit, +niinkuin kaikki puheesi. Mutta suo anteeksi, mestari, että uskallan +vastustaa sinua. Hyvyytesi viettelee sinua liikanaiseen lempeyteen. +Natsarealaisen oppi, joskin se olisi vain ihmisistä, on vaarallisempi, +kuin luuletkaan. Sillä oppimaton kansa on helposti käännetty, ja kun +uuden opin puolustajilla kerran on kansa vallassaan, niin on meidän +työläs kitkeä sitä rikkaruohoa, jota he ovat kylväneet. Paras siis on +hävittää koko kylvö!" + +Gamaliel kääntyi ja katseli rauhallisesti hymyten puhujaa. Tämä oli +keskikokoinen nuori mies, jolla oli jalot, vaikka vähän tylyt +kasvonpiirteet. Innostuneesti puhuessaan säkenöivät hänen tummat, +henkevät silmänsä teräväpiirteisten kulmien alta, ja hänen voimaa +osoittavilla huulillaan oli malttamattomuuden ilme, jota hän turhaan +koki tukahuttaa. + +"Nuoruudenveri, nuoruudenveri!" vastasi Gamaliel nostaen pari kertaa +hitaasti päätään ja vetäisten tavallisuuden mukaan partaansa. "Jos +sinä, rakas Saulukseni, olisit elänyt niin kauvan kuin minä, jos +olisit oppinut vertaamaan elämää kirjoituksiin ja siitä tekemään +johtopäätöksesi tulevista tapauksista, niin huomaisit minun tuominneeni +oikein ja viisaasti..." + +"Anteeksi vielä kerran", virkkoi Saulus samalla hillityllä kiivaudella, +"mutta minä luulen, jalo Gamaliel, että tällä opilla on mieliin +suuremmoinen valta, jota sinä et ole ottanut huomioon. Tässä on jotakin +tekeillä, tässä piilee vaara, tunnen sen -- aina siitä asti, kun tuota +uutta oppia alettiin julistaa, ei minulla ole ollut lepoa yöllä eikä +päivällä. Esi-isiemme uskolle viritetään pauloja, sille uskolle, jonka +puolesta me kaikki taistelemme, niinkuin kalliimman ja rakkaimman +tavaran puolesta, jonka omistamme. Ja jos minulla, mestari, olisi vain +puolet sinun opistasi, sinun arvostasi, en silloin epäilisi; sen +myrskyn, jonka äsken sanoillasi hillitsit, herättäisin minä uudelleen +kukistaakseni juurtajaksain uppiniskaisten aikeet!" + +Hän vaikeni, pani käsivarret ristiin rinnalleen ja katsoi miltei uhaten +ympäri salia. + +"Hiljaa, hiljaa," sanoi Gamaliel koskettaen keveästi Sauluksen kättä ja +hymyillen anteeksi antavaisesti, "sinä olet kiivas, poikani, ja kiivaus +on kuin sumu, joka himmentää arvostelukykyämme, ja joka estää meitä +näkemästä asioita semmoisina, kuin ne todellisuudessa ovat. Ainoastaan +se, joka hillitsee mielensä, voi vaikuttaa muihin. Sillä miten luulet +voivasi hallita muita, kun et edes voi hallita itseäsi?" + +Saulus ei vastannut mitään; hän loi silmänsä alas ja puristi huulensa +yhteen, ikäänkuin pidättääkseen niitä sanoja, jotka olivat hänen +kielellään. + +"Sitäpaitsi, poikani", jatkoi Gamaliel samallaisella hymyllä, "unhoitat +nuoruuden innossasi yhden asian, jonka sinun toki tulisi ottaa +huomioon. Panemalla liian paljon arvoa esineisiin ja olosuhteisiin, +annat niille semmoisen arvon, jota ei niillä todellisuudessa ole. +Uskotko, että natsarealainen olisi se, mikä hän nyt on, uskotko, että +hänellä olisi ollut sellainen vaikutus kansan mieleen kuin hänellä on, +jos hän olisi kuollut toisella tavalla? Jos hän olisi saanut +häiritsemättä saarnata elämänsä iltaan asti, niin se hohde, joka +ympäröi häntä, ja joka monenkertaisella loisteella hehkuu hänen +verisestä rististään, olisi jo aikoja sitte sammunut. Usko minua, mies, +jolla on onni ja rohkeus kuolla julistamansa opin puolesta, _saa_ +oikeuden, vaikka hänellä ei _olisikaan_ sitä. Ristiinnaulitse hänen +seuraajansa, niin sinä valmistat heille yhtä monta voittoa, kuin +pystytät ristiä". + +"Sanasi ovat viisaat ja oikeat", vastasi Saulus levollisempana. "Mutta +usko minua, mestari, sinä et huomaa, kuinka uhkaava vaara on..." + +"Rakas Saulukseni", muistutti Gamaliel laskien kätensä Sauluksen olalle +ja terävästi katsellen häntä, "sinä kummastutat minua todellakin! +Minusta näyttää, ikäänkuin tuo oppi jo olisi tietämättäsi suuresti +vaikuttanut sinuun..." + +"Minuun!" keskeytti Saulus uudelleen leimahtaneella kiihkeydellä. +"Minuun ... minuun ... joka vihaan tuota oppia koko sielustani, joka +kiroon sitä sukuni, kansani, uskoni nimessä! Sinä hourailet, mestari, +sinä puhut sanoja, jotka hämmentävät ajatukset! Mutta minä vakuutan +vielä, kerta toisensa perästä, että tämä oppi on vaarallinen, että +sillä on lumoava vaikutus mieliin. Ja minkätähden? Sentähden, että se +perustuu ajatukseen, joka kaikkina aikoina on ollut kansojen ihanteena, +jota aina on pidetty korkeimpana onnena: kaikkien yhdenvertaisuus. +Natsarealainen ei myönnä, että Israel on Jumalan valittu kansa. Hän +hylkää isäimme säännöt, hän murtaa lain, hän hävittää jumalallisen +järjestyksen, jonka mukaan Herra Sebaot tähän asti on hallinnut +kansaansa. Hänen lempiajatuksensa lienee ollut tehdä kaikki ihmiset +suureksi lammaslaumaksi, jossa kaikki lampaat olisivat toistensa +kaltaisia; tämän paimeneksi hän aikoi ruveta ja olisi hallinnut sitä +oman tahtonsa voimalla. Etkö myönnä, mestari, että uuden opin puoltajat +tähtäävät kuolon-iskun juuri kaikkeen siihen, johon Israel on +perustanut ihanan toivonsa? Ja vaikkakin Jeesus natsarealainen on +kuollut, elää kuitenkin hänen oppinsa; se kuiskaa salavainoin hänen +haudastaan, jonka enkelit kolmantena päivänä aukaisivat hänelle, kuten +yksinkertaista kansaa on vietelty uskomaan. Annahan vaan natsarealaisen +opetuslapsille oikeus saarnata missä tahansa ja miten tahtovat -- anna +kansan saada käsitys kaikesta, mistä nyt kuulevat puhuttavan -- ja sinä +olet pian näkevä koko maailman tulessa!" + +Samassa vaati puheenjohtaja hiljaisuutta. Pitkällä ja tulisella +neuvottelulla olivat nyt tuomarit Gamalielin neuvon vaikuttamina +päättäneet, etteivät käyttäisi väkivaltaa apostolein henkeä kohtaan. +Mutta sen rangaistukseksi, että he olivat olleet tottelemattomia +laille, tulisivat he molemmat ruoskittaviksi ja sitte saamaan +vapautensa, kun heitä vielä kerran oli ankarasti varoitettu +julistamasta natsarealaisen oppia sekä Jerusalemissa että muualla. + +Apostolit kutsuttiin sisään kuulemaan tuomiotaan. Ylimmäinen pappi piti +lyhyen nuhdepuheen, jonka hän lopetti sillä varoituksella, etteivät he +enää tekisi itseään syypääksi tottelemattomuuteen, jossa tapauksessa +armon-aika olisi auttamattomasti kadonnut ja heidän elämänsä menetetty. + +Pietari ja Johannes kuulivat tuomiotaan samalla rauhalla ja +tyyneydellä, kuin koko tutkinnon aikana olivat osoittaneet. Ja kun he +menivät ulos salista, loistivat heidän katseensa hiljaisesta ilosta, +heijastus siitä riemusta, jota he tunsivat huomatessaan olevansa +mahdollisia kärsimään mestarinsa tähden. + +"Tosiaankin, he näyttivät riemujuhlaan menijöiltä", sanoi Gamaliel +silmäillen Saulusta. "Heidän silmänsä loistivat kuin voittosankarien, +jotka tulevat kotiin rikkaine saaliineen! Kummallista väkeä nuo +natsarealaiset, kummallinen oppi..." + +Mutta Saulus ei vastannut; synkin ja ankarin katsein seurasi hän +poistuvia. Nähdessään heidän ilosta loistavat kasvonsa tunsi hän +katkerata vihaa. Hämärästi tunsi ja ymmärsi hän tällä hetkellä, että +joskin lain koura voi saavuttaa nämät miehet ja ripustaa heidät +ristille, niinkuin se oli tehnyt heidän herralleen ja mestarilleen, +niin miten on masennettava ja kukistettava tuo henkinen etevyys, josta +uhkaukset ja rangaistukset kimmoavat takaisin? Missä olisi ase, joka +heihin pystyisi? Ei ylimmäisen papin vallassa eikä korkean neuvoston +rangaistustuomioissa -- mutta missä? + +Vähän ajan kuluttua poistuivat neuvosherrat. Osa heistä jätti temppelin +mennäkseen kaupungin synagoogiin opettamaan; muutamat jäivät kansan +esikartanoon lain käskyn mukaan rukoilemaan, vastaanottamaan siunausta +papilta sekä panemaan roponsa uhriarkkuun; toiset jäivät +uteliaisuudesta näkemään vankeja sekä heidän kohtaloaan. Ainoastaan +harvat neuvoston jäsenet, ne, joilla oli jokin temppelipalvelus +toimitettavana, menivät pappien esikartanoon. + +Täällä järjestivät leviitat polttouhrinalttaria siihen uhriin, joka +illalla oli toimitettava. Tuolle viittätoista kyynärää korkealle +alttarille menivät he kaltevata siltaa myöten ja panivat puita niihin +kolmeen rovioon, jotka tavallisesti leimusivat alttarilta; kaksi +rovioista oli jo sammunut ja mustina, kolmannesta, jota sanottiin +"ikuiseksi", tuprusi alinomaa aaltoilevia savupyörteitä kirkkaaseen +ilmaan. Komeat, kullalla silatut pariovet, mitkä johtivat pyhään, jonne +ainoastaan papit saivat mennä, olivat auki, mutta raskas esirippu +peitti sisäänkäytävän. Silloin tällöin liikkui esirippu, kun papit, +jotka sisällä tekivät tehtäviään, kulkivat ulos ja sisään. He toimivat +suitsutusalttarilla järjestäen tulia kynttiläjalkoihin tahi vaihtoivat +leipiä katsomusleipäin pöydälle, ja nostetun esiripun alta virtasi +ikäänkuin tuulahduksena pyhä salaperäisyys, joka hiljaisuudessa ja +hämärässä piiloutui sen takana... + +Gamaliel ja Saulus olivat seuranneet toisiaan kansan esikartanolle. +Täällä oli se synagooga, jossa Gamaliel tavallisesti opetti, ja kun hän +oli puhunut hetken Sauluksen kanssa, jätti hän hänet hyvästi ja meni +opetuslastensa luo, jotka odottivat häntä. + +Mutta Saulus viipyi kansan esikartanolla, kunnes virkaatoimittava pappi +tuli portaille, jotka johtivat pappien esikartanoon, antamaan +siunauksen. Kaikki seisahtuivat heti ja kääntyivät pohjoiseen päin. +Muutamat lankesivat polvilleen; toiset kohottivat käsivartensa ja +loivat silmänsä alas. + +Saulus oli myöskin kääntynyt ympäri ja kun nuo juhlalliset sanat: +"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua! Herra valistakoon kasvonsa +sinun päällesi ja olkoon sinulle armollinen! Herra kääntäköön kasvonsa +sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan!" kaikuivat hiljaisuudessa, +lankesi hän polvilleen ja painoi toisen kätensä rintaansa vasten. Hän +ei rukoillut, kuten muut, eikä, niinkuin tapa vaati, silmät maahan +luotuina; hänen päänsä oli pystyssä, tummat silmänsä olivat luotuina +siniseen, äärettömään avaruuteen, ja palava, harras ilme levisi hänen +kasvoilleen. + +Tämä Jehovan siunaus, jota hän monta kertaa, aina hartaasti, mutta +ilman syvempää vaikutusta oli kuunnellut, valtasi hänet tänään +ihmeteltävällä voimalla. Kaikki se viha, joka äsken täytti hänen +sydämensä, suli äkkiä siinä tunteessa, joka tällä hetkellä yksinomaan +hallitsi häntä: hurmaava, korkea havainto, että se kansa, johon hän +kuului, oli valittu kansa, kansa, jonka korkeana tehtävänä oli aikojen +pimeydessä, vuosisadasta vuosisataan kehittää suurta jumal'aatetta. Hän +ei tuntenut tätä totuutta ainoastaan järjellään, joka älykkäästi tutki +ja selvitti lain vertauskuvia, vaan koko olennollaan, tuolla +käsittämättömällä, äärettömällä sielumme aatteella, joka on ikäänkuin +kaiku näkymättömästä ijankaikkisuuden syvyydestä ympärillämme. Hän +tunsi Herran Sebaotin hengen lepäävän tämän pyhyyden yli, jossa hän, +Saulus, oli ympärileikkauksella pyhitetty Jumalan palvelukseen, ja +jossa hän oli rukoillut ensimmäiset jalkansa ja kätensä päivälliseksi, +joka ajan tapaan syötiin viiden ja kuuden välillä illalla. + +Se sali, jossa päivällinen nautittiin, oli talon keskiosassa. Talo oli +rakennettu neliskulmaisen pihan ympärille, jonka keskellä sijaitsi +puiden ja rehevien kasvien ympäröimä vesisäiliö. Se puoli salia, joka +oli pihan puolella, oli tykkänään avonainen, jotta tuoksuvain kukkain +ja auringon valon täyttämä kesäilma virtasi sisään pylvästen välistä, +jotka tällä puolella kannattivat kattoa. + +Melkein salin keskelle oli levitetty kultakirjainen matto. Sille oli +asetettu matala marmoripöytä, jonka ääressä oli sohva. Muita +huonekaluja ei ollut; mutta pitkin seiniä, joiden laudoitukset +olivat öljypuuta, ja jotka parissa kohden olivat koristetut +kalkkimaalauksilla, oli patjoja ja mattoja istumapaikoiksi. + +Kun Saulus oli istuutunut ja mukavasti nojautunut marmoripöydän +vieressä olevaan sohvaan, toi Joel ruuan sisälle ja asetti sen herransa +eteen. + +Mutta Saulukselle ei tänään ruoka maistunut. Hän söi hitaasti tuota +pieneksi paloitettua, valkoista karitsanlihaa, kastoi muutamia +leipäviipaleita liemeen ja maisteli viiniä, jota Joel ojensi hänelle +kalliissa hopeamaljassa. + +Sillä aikaa kuunteli hän puoleksi suuttuneena, puoleksi uteliaana sitä +pakinaa, millä Joel koetti ilahuttaa herraansa, jonka synkkä muoto ja +puuttuva ruokahalu huolestutti hyväluontoista palvelijaa. + +"Oletko kuullut, herra", kysyi hän ottaen pois lihan ja asettaen esiin +viikunoilla täytetyn astian, "että raatiherra Jonatanin pieni orjatar +Akte on paennut ja on otettu tuon roskaväen, natsarealaisten, turviin, +jotka ovat piiloittaneet hänet?" + +"En", vastasi Saulus mielenliikutuksella, jota hän turhaan yritti +salata ulkonaisella välinpitämättömyydellä, "sitä en ole kuullut. Mutta +se ei kummastuta minua. Kaikki, jotka eivät pelkää lakia, palvelijat, +jotka eivät ole nöyriä herroilleen, lapset ja vaimot, jotka eivät +tottele niitä, joita Herra Sebaot on käskenyt tottelemaan, kaikki nämät +käyttävät nyt tilaisuutta hyväkseen ja yhtyvät natsarealaisen lahkoon. +Kunnioitettava joukkue tulee siitä tosiaankin aikaa myöten!" + +Joel seisoi yhä herransa edessä tuudittaen hiljaa ruumistaan ja +halukkaasti kuunnellen tuota vihanpurkausta, jota hän huvikseen koetti +kiihoittaa, "Ja mitä inhoittavia taikakeinoja nuo harjoittavatkaan!" +jatkoi hän matalalla äänellä, samalla kun hän kumartui eteenpäin, laski +sormensa nenälle ja katsoi ympäri huonetta, ikäänkuin peljäten jonkun +sivullisen kuuntelevan hänen pakinaansa. "Päällikkö Aleksanterin +keittiömestari Baruk kertoi omin silmin nähneensä heidän katseellaan ja +muutamilla loihtusanoilla parantavan miehen, joka syntymästään saakka +oli ollut sairaana. Ja nyt juoksee mies ympäri, ikäänkuin hänen +jalkansa eivät koskaan olisi olleet kuihtuneet. Semmoista ei voine +tapahtua muutoin kuin perkeleen avulla. Sen minä sanoin Barukille, +herra", jatkoi Joel tyytyväisenä ja liehakoiden, "mutta hän oli +varmaankin tullut hupsuksi, koska hän piti sen Herran Sebaotin hengen +vaikuttamana. Minä nauroin häntä vasten naamaa, niin, herra, sen +todellakin tein! Herran Sebaotin henkikö vaikuttaisi tuommoisiin +kalastaja- ja kirvesmies-raukkoihin, sillä semmoista väkeä +natsarealaisen joukko enimmäkseen lienee! Jos he olisivat oppineita ja +ylhäisiä herroja, kuten sinä, joka ymmärrät lain ja kirjoitukset, niin +voisihan sitte puhua Herran Sebaotin hengestä, mutta näinollen se on +niin mieletöntä, että täytyy oikein nauraa!" + +Saulus ei vastannut. Synkällä katseella käski hän Joelin vaikenemaan ja +jättämään hänet rauhaan. Kun hän kuuli palvelijan puheen, jossa hänen +omat mielipiteensä hienouden ja kaunopuheliaisuuden loiston menettäminä +paljaina esiintyivät, valloitti hänet äkillinen vastenmielisyys, joka +puhkesi ilmi halveksumisen tunteena oppimatonta Joel-parkaa kohtaan. + +"Miten inhoittavasti ja naurettavasti nämät lörpöttelevät herrojensa +puheita", ajatteli hän ivanaurulla, "miten supistetuilta ja typeriltä +kuuluvat syvimmät totuudet, kun he niitä papukaijain tavoin matkivat!" + +Kun Saulus oli atrioinnut ja pessyt kätensä, nousi hän ylös ja meni +niille portaille, jotka rakennuksen sisästä johtivat tasaiselle +katolle. + +Täällä hän tavallisesti, kuten juutalaisten oli tapa, vietti jonkun +hetken päivällisen jälkeen, joko puolinukuksissa leväten tahi +vastaanottaen vieraita, jotka tulivat suoraan kadulta niitä portaita +myöten, mitkä talon ulkopuolelta veivät katolle. + +Mutta tänään ei hän levännyt eikä vastaanottanut vieraitakaan, ja +kuitenkin hän viipyi niin kauvan tuolla ylhäällä, että illan hämärä +alkoi laskeutua Jerusalemin kunnasten ylitse, kääri Tyropöonin +läpinäkymättömään yöhön, laskeutui mustana harsona temppelin +kultaisille katoille ja hävitti rajapiirteet noista neliskulmaisista +rakennuksista, joiden valkea väri pisimmän aikaa häämöitti hämärästä. +Taivas kaareili vapaana ja ääretönnä Sauluksen pään päällä, ja tähti +toisensa perästä ilmaantui sinne yhä kirkkaammalla loistolla. Sitä +myöten kuin pimeys alhaalla tiheni, tuli avaruus valoisammaksi ja +ikäänkuin korkeammaksi ja laajemmaksi. Noiden yksinäisten, kiiluvien +tähtien välistä näkyi toisinaan himmeämmin, toisinaan loistavammin +valosumua, ikäänkuin salaperäisenä heijastuksena sen takana olevasta +äärettömyydestä. Samat tähdet, jotka olivat kuvastuneet Jabbokin +virrassa, missä Jakob taisteli Herran enkelin kanssa, jotka olivat +loistaneet Mamren tammistoon ja niille laitumille, missä David kaitsi +laumaansa, loistivat myöskin tuohon yksinäiseen haaveksijaan... + +Hän nojasi käsivarttaan rintasuojukseen, ja katseensa oli lakkaamatta +kiinnitetty tähtikirkkaaseen avaruuteen. Se heikko humina, mikä +hämäränaikana oli kuulunut Jerusalemista, oli loppunut, koko kaupunki +lepäsi pimeässä ja hiljaisuudessa. Hänestä tuntui, ikäänkuin tuulahdus +Jehovan hengestä olisi liidellyt hänen ohitseen yön pimeydessä ja +koskettanut hänen sieluaan. Ja tässä salaperäisessä havainnossa, joka +saatti hänen sydämensä hehkumaan ja suonensa tykkimään, luuli hän +jälleen kuulevansa heikon, juhlallisen uudistuksen tuosta suuresta +lupauksesta... + +Hän makasi hiljaa, vaipuneena noihin unelmiin, jotka hyväilivät hänen +kiihoittuneita, väsyneitä ajatuksiaan, kunnes hän säpsähti heikosta +äänestä, mikä kuului kadulle johtavilta portailta. Hän nousi ylös +katsomaan, ken niin myöhään häiritsi häntä. Mutta kun hän tuli +porrasten luo, oli kaikki yhtä hiljaa ja liikkumatta kuin ennenkin; nuo +valkoiset portaat häämöittivät epätäydellisesti pimeässä, ja alhaalla +hän näki ainoastaan Joelin hiipivän lyhty kädessä seinämällä, jossa tuo +lekuttava valo kulki ylös, alas... + +Hänet oli kuitenkin häiritty unelmistaan; hän ei enää asettunut +makaavaan asentoon, vaan alkoi käydä edestakaisin katolla. + +Päivän tapaukset -- kohtaus neljäkäskivi-salissa, keskustelu Gamalielin +kanssa, rukous kansan esikartanolla -- nousivat uudelleen kirjavina, +levottomina kuvina hänen mielikuvituksessaan. Ja perusajatuksena +kaikista näistä muistoista, jotka karkoittivat kaikki muut mietteet +hänen sielustaan, säilyi vain yksi ainoa, kummallisesti hämmentävä +ajatus: minkätähden oli se innostus, jonka hän tunsi rukoillessaan +temppelissä kansansa suuruutta, silmänräpäyksessä sammunut, kun hän +alkoi rukoilla Jehovaa tuhoamaan natsarealaisen puoluelaisineen? -- + +Hän mietti kauvan tätä kysymystä voimatta antaa itselleen tyydyttävää +vastausta. Moseksen lain ja rabbiinien sääntöjen mukaan ei hänellä +ollut ainoastaan oikeus, vaan velvollisuuskin pyytää Jehovaa +hukuttamaan itse kunkin, joka näyttäytyi ainoan, totisen opin +viholliseksi -- ja mikä olikaan tällä hetkellä Israelin vaarallisin +vihollinen, jos ei tuo julkea natsarealainen, joka ahdistaa niitä pyhiä +isäinsääntöjä, mihin Israel rakentaa kaiken toivonsa. + +Mutta miksi muuttui hänen rukouksensa raukeaksi, miksi hämmentyivät +hänen ajatuksensa, kun hän tahtoi huutaa: "Herra, hukuta hänet...?" + +Ruumiillisesti ja sielullisesti väsyneenä, käsittämättömän +alakuloisuuden kiusaamana, jota hän katkeralla itsensäsyytöksellä sanoi +henkiseksi välinpitämättömyydeksi, meni hän alas katolta +työhuoneeseensa. + +Täällä riippui keskellä huonetta palava lamppu; hän otti esiin kirjansa +sekä pergamenttikäärönsä ja alkoi lukea tuon pienen lampun heikossa +valossa. + +Tunti tunnin perästä kului, jolla aikaa hän lepäämättä tutki pyhiä +kirjoituksia. Gamalielin koulussa oli hänelle opetettu sekä _halakaa_ +-- vaikeatajuinen, turhantarkka lain ulkonaisen ohjeen tulkitseminen -- +että _haggadaa_, joka sisälsi lain syvän aatteen tutkimuksen ja +selityksen: ennustusten kätketyn salaisuuden, Jehovan henkisen liiton +kansansa kanssa. Tulisella sielullaan käsitti Saulus ihastuksella +jälkimäisen järjestelmän, ja häntä pidettiin yleisesti yhtenä +messiallisten ennustusten parhaimpana tulkitsijana. Hänen sielunsa +janosi henkeä noihin kuolleisiin kirjaimiin, joiden kanssa +rabbiinikoulun säännöt olivat pakoittaneet häntä työskentelemään, ja +oli ikäänkuin syöpynyt noihin valoisiin näkyihin, jotka loistivat +hänelle pyhien kirjojen mahtavista ennustuksista... + +Mutta tällä hetkellä ei Saulus ollut haggadisti, tuo rakkaudesta rikas +Jumalan kätkettyjen salaisuuksien selittäjä. Innolla, ikäänkuin hän +olisi peljännyt oman itsensä vastaansanomista, heittäytyi hän tutkimaan +lain tulkitsemista, vaipui noihin tuhansiin monimutkaisiin sääntöihin, +joilla rabbiinit, johtaen laista johtopäätöksiä johtopäätösten perään, +osasivat kietoa ajatuksen, kunnes se ikäänkuin tukehtui, koska se näki +mahdottomaksi voida täyttää vanhurskaan Jumalan vaatimuksia... + +Ja kuitenkin, juuri siihen -- juuri lain täydelliseen täyttämiseen -- +perustui Israelin vapautus! Ei ollut yhtään tinkimisen varaa, ei mitään +-- kaikki oli täytettävä, jos toivottiin koko lupauksen täyttyvän... + +Kokonainen, täydellinen vanhurskaus ... ei kirjaintakaan laista +poistettuna ... ei edes huojennusta _siellä_, jonne ainoastaan Jehovan +silmät näkivät, kapinallisen sydämen himoissa ... sitä vaati vanhurskas +Jumala häneltä -- heikolta, hauraalta astialta... + +Kamala, masentava ajatus! Eikä kuitenkaan ollut pyhissä kirjoissa +mitään, joka sitä vastusti, ei mitään, joka edes huojentaisi sen painoa +tahi auttaisi sitä kantamaan... + +Hänen syvät, tummat silmänsä paloivat synkästi, ja hän painoi kättä +otsaansa, jonka takana nuo surulliset ajatukset taukoamatta +työskentelivät. Jossakin sielunsa sopukassa kuiskasi hiljainen, +valittava ääni: "ei, minä en voi, Herra, tämä on liiaksi paljon!" Mutta +väkinäisellä voimanponnistuksella tukahutti hän tämän hiljaisen +valituksen, hypähti ylös, nosti molemmat kätensä ja huudahti +intohimoisesti: + +"Niin, Herra, minä tahdon täyttää lain, minä tahdon tulla +vanhurskaaksi, kuten sinä vaadit, Israelin vanhurskas Jumala! Voimani +ei ole horjuva, kärsivällisyyteni ei ole väsyvä, ennenkuin Abrahamin +lupaus on täyttynyt, ja Messias, tuo ihana, pelastaja, vapahtaja, on +tullut!" + +Nämät sanat lausuttuaan lankesi hän patjoille, hänen päänsä vaipui +taaksepäin ja silmänsä sulkeutuivat. Mitättömäksi tekevä ruumiin ja +sielun voipumus seurasi tätä luonnottomiin kiihoitettua henkistä +voimaa. Liikkumatta lepäsi hän samassa asennossa, jolla aikaa lampun +liekkuva valo yhä enemmän vaaleni aamusarastuksesta, joka alkoi tunkea +sisään pienten akkunain puuristikkojen kautta. "Lepää ... lepää", +kuiskasi hänen väsynyt ajatuksensa, -- "mistä löytyy, missä on se lepo, +jonka Jumala on luvannut kansalleen? Vanhurskaus ... musertava laki ... +sieluni menehtyy ... niinkuin vuoret vyöryvät nuo äärettömät +vaatimukset sen yli... Herra, kuka voi sinun edessäsi kestää... Eikä +kuitenkaan ole mitään pakopaikkaa... Hirmuinen Jumala ei myönnytä +kirjaintakaan pyhästä laistaan ... minun täytyy ... minun täytyy..." + +Hän nousi istumaan, kätki kasvot käsiinsä, ja syvä, raskas huokaus +kaikui ikäänkuin avun ja säälin huutona yön hiljaisuudessa... + +Saulus ei herännyt ennen synkeistä mietteistään, kun liike kadulla oli +alkanut, ja lintujen viserrys oli tullut yhä terävämmäksi ja +heleämmäksi sekä pihalle johtava ovi narissut saranoillaan päästääkseen +ulos Joelin, joka meni noutamaan vettä säiliöön ja pingoittamaan +mattoja pihan yläpuolelle suojaksi auringonhellettä vastaan. Sitte hän +nousi ylös, sammutti lampun ja meni hetkeksi nukkumaan, sillä välin kun +Jerusalem valveentui, kun päivän elo ja valoisat, kirjavat värit +karkoittivat itämaisen yön synkeän pimeyden ja hiljaisen, pyhän levon. + + + + +II. + +Saulus, vainooja. + + +Lyhyt ajanjakso kului ilman ulkonaisia otteluja rabbiinien ja heidän +vihaamansa lahkon välillä. Tosin olivat Pietari ja Johannes edelleen +uhmailleet ylimmäisen papin kieltoa vastaan ja saarnanneet sekä +Salomonin pylvästössä että torilla, jossa heitä aina ympäröi joukko +hartaita kuulijoita, eikä ylimmäinen pappi ollut unhoittanut lähettää +urkkijoitaan heitä väijymään; mutta hän karttoi ryhtymästä ankarampiin +toimenpiteisiin, osaksi epätietoisena, kenen puolelle kansa asettuisi, +osaksi toivosta, että hän viimeinkin saisi nuo molemmat villitsijät +kiinni silminnähtävästä rikoksesta, todellisesta, kumoamattomasta +häväistyksestä, jolla hän saattaisi kansan sellaiseen raivoon, että se +ilman hänen vaikutustaan surmaisi nuo julkeat. + +Tämmöinen oli hänen suunnitelmansa, ja sillä aikaa, kun hän +hiljaisuudessa koetti sitä kypsyttää, saivat natsarealaisen +opetuslapset verrattain häiritsemättä julistaa mestarinsa oppia. + +Mutta jos apostolit nauttivat satunnaista rauhaa, jolla aikaa usko +valtavasti levisi, leimahti taistelu sitä kiivaammin toisella taholla. + +Temppelisynagoogassa taisteltiin päivittäin loppuun syvällisiä riitoja, +jotka, mitä enemmän tunnit kuluivat, saivat yhä kiivaamman ja kiivamman +luonteen. Useista etevistä synagoogista oli rabbiineita kokoontunut +opin ja älyn aseilla vastustamaan ja kukistamaan tuota vaarallista +oppia, josta jo maine oli kulkenut ulkopuolelle Judan valtakunnan +rajojen. + +Ja he saivat teroittaa aseitaan, sillä tällä kertaa ei heidän +vastustajansa ollut oppimaton kalastaja eikä halveksittu publikaani, +vaan mies, jolla oli suuri arvo, moitteeton käytös ja syvällinen +helleeniläinen sivistys. Hänen nimensä oli Stefanus. Hän oli +natsarealaisen puoluelainen, ja nuoruudestaan huolimatta oli hän jo +tunnettu hehkuvasta uskostaan ja hengen voimastaan, jonka kautta hän +teki merkkiä ja ihmeitä kansan seassa. + +Tämän miehen kanssa taistelivat nyt rabbiinit raivoissaan, kun +huomasivat väitteensä kuluneiksi ja todistuksensa hengettömiksi sitä +elävää henkeä vastaan, joka esiintyi Stefanuksen sanoissa. +Jonkullaisessa epätoivoisessa huumeessa singahuttivat nuo arvoisat isät +kokonaisia vuoria rabbiinilaista viisautta sekoittaakseen ja +tukahuttaakseen tuon nuoren puhujan ihastuttavaa kaunopuheliaisuutta; +mutta heidän vastustajansa syvät tiedot, jota kannatti luja usko, +olivat läpitunkematon kilpi, josta kaikki heidän suurioppisuutensa +iskut kimmosivat takaisin... + +Maine näistä henkisistä taisteluista oli levinnyt laajalle. Se mielten +kuohu, joka natsarealaisen esiintymisestä ja kuolemasta tuskin koskaan +oli kokonaan loppunut, kiehahti nyt esiin uudella voimalla. Kaikkialla +synagoogissa kiisteltiin samasta asiasta; pitkään aikaan eivät +temppelin esikartanot olleet olleet niin täynnä väkeä, joka tuli +näkemään taistelun loppua mahdollisimman pian; vieläpä köyhemmänkin +kansan seassa, työmiesten joukossa, jotka istuivat pienissä kadulle +avonaisissa myymälöissään ja valmistivat kenkiä tahi muovaelivat +saviastioita, puhuttiin tuosta merkillisestä uudesta opista, joka +tahtoi kumota Moseksen lain, ja osoitettiin innokkaasti natsarealaisen +opetuslapsia, kun joku heistä näyttäytyi kadulla, tavallisesti suuren +ihmisjoukon seuraamana. + +Temppelisynagoogassa tapahtuvissa taistoissa oli Saulus tarsolainen +usein läsnä, mutta ihmeellistä oli, ettei hän tuskin milloinkaan voinut +ottaa siihen tehokkaampaa osaa. Usein oli hän valmiina tähtäämään +kuolinviholliseensa Stefanukseen ennen mietityn murhaavan iskun, mutta +kun hän katsahti noihin ihaniin, nuorekkaisiin kasvoihin, joilla aina +asui jokin salaperäinen loisto, hämmentyivät hänen ajatuksensa, ja +sanat kuolivat huulille. + +Sen sijaan valloitti hänet tulinen viha, ei ainoastaan oppiin, kuten +tähän asti, vaan itse Stefanukseen. Nuo kirkkaat, lempeät silmät, +joiden katseista loisti ilo ja rauha, niin tykkänään erillainen kuin +Sauluksen oma, murrettu sieluntila, saattoivat liikkeeseen hänen syvät +intohimonsa ja täyttivät hänen rintansa kuohuvalla katkeruudella sekä +uteliaisuuden, odotuksen ja epätoivon tunteella. + +Mitä omisti tämä mies, jota hän, Saulus, ei omistanut, ei voinut +hankkia väsymättömällä ponnistuksellaan, loppumattomalla taistelullaan? +Mitä oli se salaperäinen vanhurskauttaminen, se rauhan ja ilon lupaus, +jonka hän väitti vastaanottaneensa ristiinnaulitulta natsarealaiselta? + +"Mieletön haaveksija, hupsu narri", ajatteli Saulus, kun hän +yhteenpuristetuin huulin ja synkin katsein kuuli Stefanuksen puhetta, +"mistä sinä riemuitset, mikä on se aarre, jonka luuloittelet +löytäneesi, ja jota me emme omistaisi, me, lupauksen lapset, me, jotka +olemme vaeltaneet vanhurskaasti Abrahamin Jumalan edessä? Raskaana +painaa elämän todellisuus meitä kaikkia, musertavana vaatii Herran +Sebaotin ääni pelvolla ja vapistuksella ahkeroimaan sielujemme +pelastusta, Israelin vapahdusta; vaikeat, musertavat taistelut +odottavat meitä, ja sinä laulat riemulauluja ja iloitset, rohkeileva +hupsu! Tomussa sinä makaisit, tuhkaa heittäisit päähäsi, jos tietäisit, +mitä minä tiedän: että Israelin Jumala on ankara Jumala, ja ettei hän +ennen, kun viimeinen kirjain hänen käskystään on täytetty, ole +pelastava kansaansa!" + +Eräänä aamuna, kun Saulus aikoi lähteä työhuoneestaan mennäkseen +temppeliin, hyökkäsi Joel sisälle, ja hänen koko olentonsa osoitti +hämmästystä ja kiihkoa. + +"Koko kaupunki on kapinassa, herra!" huudahti hän. "Stefanus +raastetaan kivitettäväksi... Viimeinkin hänet on todistettu syylliseksi +pilkkaan ... useat todistajat ovat valalla vannoneet kuulleensa hänen +pilkkaavan Mosesta ja Jumalaa ... niin että, ylistetty olkoon Jehova, +tuo petollinen joukkue tullee viimeinkin rangaistuksi...!" + +Saulus ei vastannut. Hänen kasvonsa kävivät vielä synkemmiksi, hän +käski Joelin antamaan hänelle viitan ja riensi sitte pois palvelijansa +seuraamana. + +Kun hän tuli kadulle, huomasi hän kohta, että jotakin tavatonta oli +tekeillä; silloin tällöin kuului kaukaa kamala, onnettomuutta ennustava +kohina, joka myrskyaaltojen lailla milloin nousi, milloin laski, ja +uteliaannäköisiä ihmisiä juoksi edestakaisin huutaen ja kirkuen +toisilleen. + +"Mihin? Tänne?... Ei, tuonne... Efraiminportille... Neuvosto on +tuominnut hänet kuolemaan... Ei, mutta kansa repii hänet kuoliaaksi... +Mistä on kysymys?... Eräs natsarealainenko?... Stefanus on hänen +nimensä... Hän on ivannut temppeliä ja pilkannut Moseksen lakia!... Voi +häntä ... kuolema pilkkaajalle!" -- kaikuivat kysymykset, vastaukset ja +huudot sekaisin kansan rientäessä kaupungin pohjoiseen osaan, +Efraiminportille. + +Saulus riensi edelleen; tultuaan Tyropöonille näki hän vastakkaisella +puolella väkijoukon, joka raivokkaasti kirkuen hyökkäsi eteenpäin. +Sauluksesta tuntui, kuin vihan- ja kostonhenget puhkuen kohisisivat +ilmassa ja ajaisivat joukkoa eteenpäin, joko sen tahdosta tahi +tahtomatta. Hän tunsi sen joukossa useita korkean neuvoston jäseniä; +hän käsitti nyt, että kaikki laillinen järjestys oli kumottu, että tuo +niin kauvan ravittu ja tukahutettu katkeruus oli nyt puhjennut +suuntaan, jota ei kukaan eikä mikään voinut vastustaa. + +Juosten riensi hän alas laaksoon sekä sieltä vastakkaiselle puolelle ja +saavutti viimein nuo aaltoilevat ihmisjoukot. Kapeilla kaduilla +vierivät ne eteenpäin kirkuen, tuuppien ja tunkien toisiaan. +Stefanukselta he olivat jo riistäneet viitan, hänen hameensa oli +rikkirevitty, ja jalat, joihin hän kiireessä ei ollut ehtinyt +kiinnittää kenkiään, vuotivat verta tuon tulisen juoksun tähden. Mutta +hänen käytöksensä oli täysin rauhallinen, ja hänen kasvoillaan lepäsi +syvä, miltei onnellisuuden rauha. Sillä hänen kuoleman tiedosta +liikutetusta hengestään virtasi myötäänsä salainen voima sädehtien +siitä muistosta, joka lepäsi tämän tien ylitse: muisto hänestä, joka +kerran kulki sitä nääntyen ristin taakan alle. + +Kun pyövelit ja heidän uhrinsa olivat tulleet Efraimin portin +ulkopuolelle, seisahtuivat he, liike yhteensullotussa väkijoukossa +lakkasi, ja hurjaa kirkunaa seurasi muutaman sekunnin syvä hiljaisuus. + +Samassa kääntyi kaksi hurjannäköistä miestä Saulukseen, joka vähitellen +oli tunkeutunut katsojien ensi riviin, heittivät vaatteensa hänen +jalkoihinsa ja huusivat: + +"Saulus, sinä, joka kiivailet lain ja taistelet Israelin Jumalan +puolesta, huomaa, miten me puolustamme hänen pyhää asiaansa, miten me +hävitämme saatanan aseen!" + +Sitte he kääntyivät kohotetuin käsin Stefanukseen -- ja nyt vingahti +ilman läpi kaksi kiveä, jotka tähdättiin hänen päähänsä. + +Näin antoivat merkin nuo kaksi todistajaa, joiden velvollisuus oli +alkaa kivien heittäminen. Vimmattu ulvonta katkaisi hiljaisuuden, +ensimmäistä kiveä seurasi salamannopeudella toinen sekä kolmas, ja +jonkun sekunnin kuluttua ratisi kivisade Stefanuksen ympärillä. + +Ensimmäisen kiven tapaamana vaipui hän polvillensa maahan, ja kohta +vuoti verta useammasta syvästä haavasta. Mutta hän ei näyttänyt edes +tuntevan sitä kipua, jonka nuo rikkirevityt hermot ja lihakset varmaan +vaikuttivat. Hänen huuliltaan liiteli useamman kerran kuiskauksena +sanat: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" ja koko hänen kasvonsa olivat +ikäänkuin kirkastetut, läpikuultavat, niin että hänen sisäinen, +henkinen elämänsä näytti kuolinhetkellä leimahtavan hehkuvalla +voimalla. + +Kivittäminen ja ulvonta taukosi hetkeksi, ikäänkuin tarvitseisi +murhaajain vetää henkeä. Toisiin vaikutti tämä kuolonkamppailu, joka +enemmän näytti salaiselta uuden, korkeamman elämän kehitykseltä, kuin +viimeiseltä nukahdukselta, valtavammin kuin kaikki käännytyspuheet, ja +tietämätön, salainen toivo aukaisi jo heidän sydämensä uudelle opille. +Toiset taas kyllästyttivät kiihoitettuja himojansa noiden +vertavuotavien haavojen näkemisellä ja nielivät halulla kuolevan +jokaisen liikkeen, vainutakseen niissä katumuksen tahi tuskan ilmeitä; +muutamat alkoivat viimein tuntea myötätuntoisuutta ja mielipahaa tuosta +väkivallan työstä. + +Stefanus lepäsi edelleen polvillaan kädet kohotettuina taivasta kohti, +ja hänen kasvonsa loistivat yhä enemmän kirkastetusta valosta. Nyt +päästivät lähinnä seisovat jälleen hurjan kiljunnan, joka yhä eneni +kansan läpi kulkiessaan. Kivi toisensa perästä tuli suhisten joka +taholta, ja raivoisat huudot: "Alas häpäisijä, kuolema pilkkaajalle!" +kaikuivat hälisevän temmellyksen yli. Stefanus horjui; hänen silmänsä +säilyttivät vielä saman yliluonnollisen loiston; mutta hänen kalpeat +kasvonsa alkoivat vääntyä kouristuksista, ja veri vuoti virtoina +avonaisista haavoista. Hänen rikkirevittyyn lihaansa tunki teräviä +kiviä, hänen toisen kätensä musersi kauhea isku, ja se vaipui alas +levittäen verisateen lähinnä seisovien päälle; viimeisellä +ponnistuksella huudahti hän korisevassa hengenvedossa: "Herra, älä lue +heille tätä syntiä!" ja vaipui sitte kuolleena maahan. + +Yhä edelleen satoi kiviä häneen, mutta kun ei mitään ääntä kuulunut, +kun ei yhtään liikettä huomattu tuosta verisestä, kohta muodottomasta +lihakasasta, joka äsken niin ihanasti oli sädehtinyt hengen jaloa +elämää, lakkasi vähitellen kivien heittäminen, kostonhuudot taukosivat, +ja äsken hurjaa melua seurasi tukahuttava hiljaisuus. + +Saulus oli katsellut tuota kamalaa näkyä käsivarret ristissä ja kulmat +synkästi rypyssä. Ei mitään liikutusta näkynyt hänen kasvoillaan, mutta +värähdykset hänen huuliensa ympärillä näyttivät, että hän sisässään +taisteli kovaa taistelua. + +Kun Stefanus verisenä ja runneltuna syöksyi maahan, kulki hänen +ruumiinsa läpi väristys, ja hän asetti käden silmilleen. "Kauheata", +mutisi hän, "Israelin Jumala, sinun kostosi on hirmuinen!" + +Mutta hän voitti pian tunteensa; tulisella liikkeellä nosti hän +päätään, oikaisihe ja katsoi ympärilleen ikäänkuin näyttääkseen, että +hän kokonaan oli voittanut tuon hetken heikkouden. + +Silloin hän kuuli siinä hiljaisuudessa, joka seurasi Stefanuksen +kuolemaa, erään äänen takanaan sanovan: "Hänen verensä on tuleva meidän +päällemme, niinkuin _tuon toisenkin_", a useita muita ääniä, jotka +yhtyivät siihen: "Niin, niin, sillä hän oli epäilemättä syytön". + +Saulus kääntyi kiivaasti ympäri. Kaikki hellät tunteet, joita hän äsken +oli kokenut, katosivat salaman tavoin, ja vihan sekä koston henget +saivat hänessä taas vallan. + +Hänen terävä katseensa tarkasti lähinnä olevia; useimpien kasvoilla hän +näki ilmeen, joka todisti, että mieliala Stefanusta kohtaan alkoi nyt, +kun murha oli tehty, muuttua vihasta myötätuntoisuudeksi. + +"Noita kurjia raukkoja", ajatteli Saulus pilkallisesti, "jotka kulkevat +tuulen mukaan! Mutta odottakaa, viheliäiset raukat, toinen tuuli on +heti puhaltava teihin!..." + +"Israelilaiset!" huusi hän kääntyen kansaan ja voimakkaalla äänellään +karkoittaen heikkouden, joka oli vallannut katsojat -- "Herra Sebaot on +sallinut tämän miehen kuoleman, koska hän sen kautta tahtoi antaa aseen +käteenne ja voimaa sydämeenne taistelemaan hänen pyhän asiansa +puolesta. Tämä pilkkaaja on saanut rangaistuksen rikoksensa mukaan, ja +vaarallinen Jehovan kansan vastustaja on hänessä poistettu. Mutta +natsarealaisen puolue ei ole silti juurinensa hävitetty, eikä hänen +kylvämänsä rikkaruoho pois kitketty. Ja tämän täytyy meidän tehdä, +vaikka se tapahtuisi vielä enemmällä verenvuodatuksella. Seuratkaa +minua! Hävittäkäämme perinjuurin tuo jumalaton joukko, joka suosii +laittomuutta, häpäisee Jehovaa, pilkkaa lupausta odotetun Messiaan +kirkkaudesta; joka hävittää sukulaisuuden ja kehoittaa lapsia +hylkäämään isän ja äidin tuon ristiinnaulitun tähden! Ja rukoilkaamme +Herraa Sebaotia, että niinkuin hän on musertanut pilkkaaja Stefanuksen, +hän on myös tekevä jokaiselle, joka häpäisee hänen pyhää nimeänsä!" + +Hän kohotti molemmat kätensä kukistavalla liikunnolla, hänen sointuva +äänensä vapisi valtavista sisällisistä tunteista, ja hänen tummat +silmänsä heittivät leimuavia katseita väkijoukkoon, joka viehättyneenä +hänen voimakkaasta ja innostuttavasta esiintymisestään yhä enemmän +kietoutui hänen innostuksensa pyörteeseen ja äänekkäillä +suostumushuudoilla tunkeutui hänen ympärilleen. + +"Niin, niin, hän on oikeassa. Eläköön Saulus, eläköön! Me seuraamme +sinua! Kuolema natsarealaiselle! Hukka periköön pettäjät, kuolema +pilkkaajille!" kaikui joka taholta, samalla kun nyrkkejä kohoutui +vihasta vääntyneiden kasvojen yli. Neuvosherrat, jotka, kun murha +viimeinkin oli suoritettu, kyllä tarvitsivat Sauluksen hehkuvan puheen +yllytystä pysyäkseen samassa kiihoittuneessa mielentilassa, yhdistyivät +kansaan, kiristelivät hampaitaan raivosta ja purkasivat rajuja +kostonhuutoja. Stefanuksen silvottu, verinen ruumis oli unhoitettu; +kaikki käänsivät hänelle selkänsä seuratakseen Saulusta ja +hurjistuneita pappeja uusiin väkivaltaisuuksiin.... + +Sinä ja useina seuraavina päivinä toimitti Saulus ylimmäisten pappein +ja neuvosherrain valtuutettuna, jotka ilolla tervehtivät häntä +pelastajana uhkaavasta vaarasta, ja kiihoittuneen kansanjoukon +seuraamana ankaran vainon natsarealaisen puoluetta kohtaan. + +Ensin hän teki puhdasta temppelissä ja synagoogissa. Missä hän vain +kohtasi jonkun, joka vähänkään rikkoi uuden opin saarnaamisen ankaraa +kieltoa vastaan, se otettiin kiinni ja pantiin armotta vankeuteen. +Mutta ei ainoastaan ne, jotka julkisesti uhmailivat lain käskyjä +vastaan, tulleet hänen väkivaltaisuutensa esineiksi. Vakoojillaan urkki +hän tiedon, missä uuden opin harjoittajat olivat piiloutuneina, tunki +taloihin, rikkoi kotirauhan, otatti kiinni ei ainoastaan miehiä, vaan +vaimoja ja lapsiakin, kuulustelutti heitä ja panetti vankeuteen tahi +antoi kansan kivittää uppiniskaiset pilkkaajina. + +Äänetön kauhu oli vallannut tuon pienen seurakunnan. Rohkeain ja +järkeväin onnistui pysyä syrjässä vainon raivotessa, ja pakenivat sitte +Jerusalemista, piiloittuivat vuorenluoliin kaupungin ulkopuolelle +taikka etsivät uskonveljiä kaukaisemmissa osissa maata. Toiset, jotka +olivat vähemmin rohkeita, antautuivat heti armoille, heidän täytyi +vaihtaa nuo ihanat rakkaudenateriat, joihin he olivat kokoontuneet +onnesta tykkivillä sydämillä, vankilan synkkään yksinäisyyteen. Koko +natsarealaisen puoluelaisten joukko oli muutamassa päivässä +poispyyhkäisty ikäänkuin aavikkotuulen lakaisemana. Salomonin +pylvästössä, jonne opetuslapset niin usein kokosivat innostuneita +kuulijoita, ei heitä enää näkynyt; turhaan odottivat myymälöissään +istuvat työmiehet nähdäkseen Pietarin tahi Johanneksen kulkevan +kadulla, ja pienet juutalaislapset, joita natsarealaiset niin usein +puhuttelivat, eivät enää kertoneet kotonaan isilleen ja äideilleen, +että he olivat kuulleet kummallisen ihanan kertomuksen jostakin, jota +eivät tunteneet, mutta joka kuitenkin oli rakastanut heitä enemmän kuin +isä, äiti ja sisarukset, niin paljon, että hän oli kuollut heidän +edestään... + +Mutta kun Saulus yhä enemmän kiihoittuneen intohimonsa pakoittamana, +joka ryösti häneltä yön levon ja päivän rauhan, luuli perinpohjin +häätäneensä kaikki natsarealaiset Jerusalemista, johtui hänen mieleensä +levittää vainoomis-toimintaansa myöskin muille tahoille. _Koko_ tuo +Jehovan kirooma lahko oli juurineen hävitettävä, ei enemmän eikä +vähemmän; jokainen tuon rikkaruohon korsi oli pois kitkettävä, missä +ikänä se olikaan juurtunut! Sitä vaati Herra Sebaot -- ei mitään +puolinaista, mitään sovittelua, vaan _kaikki_. Lain _jokainen_ kirjain +oli täytettävä, niinhän kuului käsky. Ei yhtään kiertelemistä, ei +yhtään myönnytystä, ei mitään väsymystä, mitään valitusta, vaikkakin +tuo raskas taakka painoi häntä maahan asti. Mitä se auttoi, että hän, +Saulus, oli pyhittänyt elämänsä palavan levottomuuden tuskalle? Mitä +välittää Herra Sebaot, korkea, hirmuinen Jumala, noista öitten pitkistä +hetkistä, joina Saulus valvoen, vaan kuitenkin käärittynä unien +pilviin, on kerta toisensa perästä näkevinään Stefanuksen verisen +haamun häämöittävän, katsoen häntä kummallisella, puoleksi +surullisella, puoleksi rakkaudesta rikkaalla hymyllä... Mitä merkitystä +tuo kaikkivaltias panee halvan palvelijansa tuskalle -- tuolle kurjalle +epäilykselle, joka toisinaan ikäänkuin halvauksena tarttuu häneen juuri +silloin, kun hän on tarttumaisillaan uhriinsa ja sivaltamaisillaan?... + +Ei, sillä ei ole mitään arvoa, ei rahtuakaan! Saulus on omistanut +elämänsä Herra Sebaotille -- hän on luvannut raivata tien vapaaksi +luvatulle ja pian tulevalle Messiaalle -- ja vaikkakin hän uhraisi +elämänsä, on tämä lupaus pidettävä! + +Vähän epäiltyään, mihin hän ensin kääntyisi, sillä hän tiesi tuon uuden +opin levinneen useihin kaupunkeihin ja maanpaikkoihin, päätti hän +viimein matkustaa Damaskoon, joka yleisen luulon mukaan oli +vaarallisimpia natsarealaisten käännytyskiihkon pesäpaikkoja. + +Aika olikin varsin sopiva tähän matkaan. Damasko kuului näet tähän +aikaan kuningas Areteen, Petran emiirin, valtaan, ja kun tämä sekä +ylimmäinen pappi olivat ystäviä, helpoitti se suuresti Sauluksen +yritystä. + +Hän teki siis matkasuunnitelman laskien tarkasti, kuinka paljon aikaa, +väkeä ja rahaa hän tarvitsi päästäkseen suotuisaan tulokseen. Sitte +meni hän ylimmäisen papin luokse saadakseen tämän hyväksymisen ja +suostumuksen. + +Ylimmäinen pappi Teofilus, joka pääsiäisjuhlan aikana oli nimitetty +hänelle uskottuun virkaansa, oli, kuten hänen veljensä Jonatankin -- +Stefanuksen tuomari -- ja isänsä Hannas, sadukeusten lahkoa ja siis +oikeastansa Sauluksen, tuon innokkaan fariseuksen ja Gamalielin +oppilaan vastustaja. Mutta yhteinen viha natsarealaisiin, joka +viime aikoina oli tykkänään vieroittanut Sauluksen Gamalielista, +pakoitti nuo molemmat vihamiehet yhteen ja saattoi heidät unhoittamaan +entiset riitansa. Teofilus vastaanotti Sauluksen kohteliaalla +alentavaisuudella, ja kun hän kuunteli tuon nuoren kiivastelijan +ehdoitusta ja näki sen tulen, joka hehkui hänen silmissään, silloin +riemuitsi tuo pelkuri sadukeus ja onnitteli itseään sekä korkeaa +neuvostoa, että ilman omaa alkuunpanoa, joka aina saattoi vaaraan +joutua kansan epäsuosioon, voi tähdätä kuoloniskun vihattuun +natsarealaiseen lahkoon... + +Seuraavana päivänä esitettiin Sauluksen ehdoitus korkealle neuvostolle. +Tämä herätti ensin kovaa vastustusta. Kiivas ottelu tapahtui +sadukeusten ja fariseusten kesken, joista jälkimäiset katsoivat +kylläksi julmuuksia harjoitetun, kyllin verta vuodatetun. Mutta +sadukeukset, joihin kuului mahtavimmat Israelin pappissuvuista, eivät +myöntyneet; he huomauttivat jäykällä itsepintaisuudella kaikista +suosiollisista asianhaaroista: nuoren Sauluksen uutteruuden ja innon, +joita ei voitu rahalla ostaa, ystävyyden suhteen kuningas Artekseen +j.n.e., kunnes korkea neuvosto viimein myöntyi ja ehdoitus +hyväksyttiin. + +Saulus varustettiin siis korkean neuvoston lähettilääksi. Hänelle +annettiin tarpeellinen apujoukko ja rahasumma sekä valtuutettiin +jokapaikassa, synagoogissa, kaduilla tahi yksityisissä asunnoissa, +vangitsemaan kielletyn natsarealaisen harhaopin harjoittajat sekä +tuomaan ne sidottuina Jerusalemiin. + +Kuumeentapaisen voitonriemun valloittamana, joka hetkeksi lievensi +levottomuutta hänen mielessään, kiiruhti Saulus kotiin ryhtyäkseen +välittömästi matkan valmisteluun. + +Väsymätön toiminnanhalu täytti hänen; hän suunnitteli päivien matkat, +päätti jo edeltäpäin, missä oli pysähdyttävä, valvoi kaikkia +järjestelyjä, osti itse hevosia ja muuleja, nuoria, voimakkaita +eläimiä, jotka pikaisimmin voisivat taivaltaa matkan, ja valitsi +seuralaisensa, joihin, paitsi hänen palvelijaansa Joelia, kuului +leviittoja ja oikeudenpalvelijoita sekä muutamia maaherran antamia +roomalaisia sotamiehiä. Hän näytti kammoksuvan lepoa ja rauhaa tällä +ajalla. Ei hän edes öillä ollut levossa; silloin otettiin vanhat +pergamenttikääröt esiin, ja kirjoitusten lainkäskyistä ja säännöistä +etsi hän tuskallisella innolla menetystavalleen oikeudenmukaista +vahvistusta, jota hänen kapinallinen sydämensä kieltäytyi antamasta. +Hän kirosi tuota heikkoutta, hän vietti tuntikausia rukouksessa, että +Jehova ottaisi sen pois ja tekisi hänen sydämensä yhtä vapaaksi +epäilyksestä kuin hänen tahtonsa oli, ja mennessään aamusilla pihalta +vettä noutamaan näkivät Joelin uteliaat katseet tuon pienen akkunan +ristikon läpi Sauluksen haamun vaeltavan edestakaisin, valaistuna +omituisella harmaankeltaisella valolla, jonka vaikuttivat aamuhämärä ja +tuo pieni palava lamppu... + +Oli sen päivän edellinen ilta, joksi Saulus oli päättänyt Damaskon +matkansa. Väsyneenä sielun ja ruumiin puolesta, mutta voimatta etsiä +lepoa, lähti hän kaupungin ulkopuolelle, saadakseen luonnon +yksinäisyydessä ja sen levon ympäröimänä, minkä ilta tuotti tienoolle, +rauhaa sielulleen ja kootakseen voimia siihen vaikeaan tehtävään, joka +odotti häntä. + +Hän oli kulkenut läntisestä kaupunginportista. Pohjoisessa ja etelässä +kohtasivat hänen katseitaan korkeat vuoret, jotka kallistuivat Hinnomin +ahtaaseen ja syvään rotkoon päin, mikä kaakossa rajoitti Jerusalemia. +Edessään näki hän kiemurtelevan tien, joka Jerusalemista vei länteen +päin merenrannalla olevaan Jaffan kaupunkiin. Tätä tietä käyttivät +uutterasti matkustajat; muukalaiset, jotka olivat nousseet maihin +Jaffassa, kauppiaat, jotka tavaroilla kuormitettuine muuleineen +matkustivat Jerusalemiin myymään ja vaihtamaan tavaroitaan. + +Aurinko oli laskeumaisillaan; tuon tuostakin kohtasi Saulus kulkijoita, +jotka kiireesti riensivät kaupunkiin ennen yön tuloa. + +Miettivänä, pää kumarassa kulki hän tietä eteenpäin. Illan vienossa +hämärässä kuvastui elävästi hänen tummakiharainen päänsä voimakkaine +henkevine piirteineen, joilla tällä hetkellä lepäsi ikäänkuin synkkien +ajatusten varjo. + +Sillä jokaisena minuuttina tunsi Saulus velvollisuudekseen ottamansa +toimen käyvän yhä raskaammaksi, että hän epäili, oliko hänellä todella +voimia sitä menestyksellä täyttämään. Hänen voimallisen ja kyvykkään +luonteensa perustuksena oli syvä tunteellisuus, joka oli tuottanut +hänelle sanomattomia kärsimyksiä näinä vainon ja verenvuodatuksen +aikoina. Monasti olivat hänen voimansa horjuneet noissa kuulusteluissa, +noissa kivittämisissä ja raipparangaistuksissa, monasti oli hän +kuiskaissut itsekseen: "ei, ei nyt enempää, älä, Israelin Jumala, enää +vaadi toisia uhreja palvelijaltasi!" Mutta silloin hän oli tuntenut +Herran Sebaotin käskyn ikäänkuin kalvaavana tulena, jossa hänen heikko +sydämensä karastui uuteen voimaan... + +Nyt vaivasi häntä taas tuollainen arkuuden puuska. Luonnon tyyni rauha +herätti eloon kaikki hänen hellemmät tunteensa; hän ei voinut, vaikka +toivoi, kiihoittaa itseään vihaan ja katkeruuteen. Tuntui ikäänkuin +illan vieno tyyneys olisi tuonut hänelle tervehdyksen rauhasta ja +rakkaudesta, tervehdyksen, jota hän ei ymmärtänyt, vaan tunsi +heräävällä aavistuksella... + +Äkkiä nousi hänessä kesken levottomia mietteitään aivan uusi, +tuntematon ajatus... + +"Jos heillä on oikein ja sinulla väärin? Jos heidän halveksitussa +opissaan on kätkettynä jokin kallis salaisuus, jota et ole edes +viitsinyt tutkia, ja joka salaperäisellä tavalla on yhteydessä tuon +suuren lupauksen kanssa eikä kumoa sitä..." + +Salaman tavoin valaisi tämä ajatus hetkeksi suuren, laajan näköalan +hänelle. Hän tunsi ahtautta, rajoitettua ja tukahuttavaa siinä opissa, +jonka puolesta hän oli kamppaillut niin katkeria taisteluja. Hänen +henkensä tuntui kasvavan ja lyövän siivillään noita taiteellisesti +liitettyjä ristikkoja, joita oppi, ylpeys ja isiltä perityt mielipiteet +olivat pystyttäneet hänen ympärilleen. + +Mutta hän ei voinut suvaita tuota uutta valoa. Hämmästyneenä ja +lumoutuneena ummisti hän silmänsä, heittäytyäkseen jälleen +suonenvedon-tapaisella innolla entiseen ajatukseensa. + +Hän ei tietänyt, miten kauvas hän oli kulkenut tietä pitkin. +Jerusalemin kunnaat ja vuoret hehkuivat ilta-auringon loistossa, +lämmin, punainen valo levisi koko paikkakunnan yli, maiseman kaarevat +viivat esiintyivät terävinä vienon lempeässä valossa, varjot yhä +pitenivät, ja suloinen viileys levisi äkkiä pimenevässä ilmassa. + +Saulus seisahtui hetkeksi, nosti päätään ja katsoi ympärilleen. + +Tällöin hän havaitsi miehen, joka hitaasti kävi häntä vastaan toisella +puolella tietä. Se oli hoikka, vähän kumara haamu; haaveksivissa, +lempeissä silmissään, jotka aatoksissaan tuijottivat eteenpäin, oli +ikäänkuin unihunnun ilme, ja hänen haulillaan lepäsi samalla kertaa +sekä alakuloinen että valoisa hymy. Hän ei näyttänyt huomaavan +Saulusta, vaan kulki edelleen ajatuksiin vaipuneena; pari kertaa +aukenivat hänen huulensa kuiskatakseen muutamia äänettömiä sanoja. + +Saulus tunsi heti hänet; se oli Johannes, yksi niistä opetuslapsista, +joita neuvosto useita kertoja oli pannut vankeuteen rangaistukseksi +heidän tottelemattomuudestaan. + +Kiireisin askelin ja rypistetyin otsin meni Saulus tien poikki +Johanneksen luo ja huudahti kohottaen kättään: + +"Miten uskallat näyttäytyä Jerusalemissa, kun tiedät, mihin kaikki +Jehovan kiroomat natsarealaisen opetuslapset ovat tuomitut? Etkö tiedä, +että minulla on valta, ja että sinä olet kurja tomuhiukkanen, jonka +minä voin sekä tahdon musertaa?" + +Johannes hymyili niin suurella katkeruudella, kuin hänen lempeät +kasvonsa ja silmänsä myönsivät. + +"Ei sinulla olisi mitään valtaa minua vastaan, jos ei sitä olisi +annettu sinulle ylhäältä", kuiskasi hän hitaasti ja haaveksien, kuten +silloin, kun kerrotaan toisen sanoja. + +Sauluksen silmät leimusivat, ja hän teki nostetulla kädellään uhkaavan +liikkeen, ikäänkuin hän olisi mielinyt lyödä Johannesta. + +"Israelin Jumalan kautta, minulle on _annettu_ se voima! Niin +totisesti kuin hän elää, tulet sinäkin tuomittavaksi pilkkaajana ja +kansanvillitsijänä!" + +"Niin", vastasi Johannes rauhallisesti, "totta puhut, sinulla on valta +minun ruumiiseeni, siihen tomumajaan, jossa asun. Mutta", jatkoi hän ja +kohotti katseensa avaruuteen, "minun henkeni on vapaa, sille et sinä +mitään voi. Sillä _hän_ on tehnyt meidät vapaiksi ... kahleissa +nääntyneinä, joka taholta ahdistettuina ... vapaita olemme kuitenkin +yhdellä sanalla ... yhdellä ainoalla ... yhdellä käskyllä ... yhdellä +ainoalla... + +"Ja tuo sana ... tuo käsky?" kuiskasi Saulus antaen kohotetun kätensä +vaipua. + +Tuo innostuksen ilme sammui Johanneksen kasvoilta, ja hänen silmissään +loisti sama haaveksiva katse kuin äsken. + +"Rakkaus", vastasi hän matalalla, uneksivalla äänellä, ikäänkuin +katsoisi hän kaukaista näkyä, "uuden käskyn minä annan teille, että te +rakastatte toinen toistanne ... niin opetti hän meitä..." + +Saulus ei voinut vastata. Hänen silmänsä seurasivat Johanneksen +haaveksivaa silmäystä; hänestä tuntui ihme tapahtuvan tällä hetkellä! +Eikö se ollut Johannes, joka puhui, eikö hän seisonut hänen edessään? +Eikä se ollut kuitenkaan ainoastaan hän. Joku tahi jotakin leijaili +hänen ympärillään tahi vieressään ... jokin, joka haamoitti hänen +uneksivista silmistään, joka ympäröi koko hänen olentoaan, ikäänkuin +jäljelle jäänyt varjo tahi sammuvan äänen kaiku, ja joka aina, kun hän +puhui tuolla yksitoikkoisella, kuiskaavalla äänellä, äkkiä loihti esiin +ikäänkuin kirkkaan hohteen hänen ympärilleen. + +"Sinä näit hänet ... sinä tunsit hänet?" kuiskasi viimein Saulus miltei +arasti. + +"Minä olin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti", vastasi Johannes +harvaan, "minä lepäsin hänen rinnallaan iltaa ennen hänen kuolemaansa +ja vastaanotin hänen viimeiset rakkaudensanansa... Mutta sinäkin, +veljeni, olet kerran maistava hänen rakkautensa suloisuutta..." + +"Minäkö!" huudahti Saulus väkivallalla riistäen itsensä tuosta +suloisesta lumouksesta, joka oli hänet kietomaisillaan. "Etkö siis +tiedä, kuka minä olen, etkö tiedä, että olen Saulus, fariseus, +juutalaisuuden puolustaja, natsarealaisen vainooja, ijäti koko lahkonne +verivihollinen..." + +Johannes hymyili -- syvää, hiljaista hymyilyä. + +"Sinä vihaat, sinä vainoot häntä, Saulus, sinä tahdot juurinensa +hävittää hänen oppinsa, ja kuitenkin sinä jo rakastat häntä, rakastat +häntä siinä kaipuussa, jota et voi kuolettaa..." + +Saulus säpsähti, ikäänkuin Johannes olisi lyönyt häntä kasvoihin. +Epäselvä närkästyksen huuto tunkeutui hänen huuliltaan, hän astui +askeleen Johannesta kohti ja kohotti kättään ikäänkuin vangitakseen +hänet, mutta samalla hetkellä laskeusi hänen kätensä alas, ja hänen +katseensa vaipui maahan, ikäänkuin hän ei olisi voinut katsoa noihin +lempeästi tutkiviin, lemmekkäisiin silmiin. + +"Hyvästi, veljeni", sanoi Johannes ja ojensi siunaten kättään Saulusta +kohti, "Jumalan rauha ja rakkaus olkoot kanssasi!" + +Sitte hän kääntyi ympäri sekä jatkoi matkaansa, ja muutaman +silmänräpäyksen kuluttua oli hänen haamunsa kadonnut pimeään. + +Saulus seisoi liikkumatonna ja katsoi Johanneksen jälkeen, mutta kun ei +hän enää nähnyt häntä, palasi hän kiirein askelin ja kumarassa päin +takaisin Jerusalemiin. + +Koko hänen sisunsa oli ankarasti kuohuksissa. Kohtaus Johanneksen +kanssa näytti hänestä oudolta ja ihmeellisen kehoittavalta; tuo vaalea +hahmo, käärittynä illan hämärään ja kirkastettuna tähtien loistolla, +nuo samalla sekä yksinkertaiset että mahtavat sanat, jotka Johannes +lausui, tuo käsittämätön, unelmantapainen, mikä leijaili hänen +ympärillään, kaikki oli rajusti vallannut Sauluksen. Ja jokaisena +sekuntina esiintyi tämä näky yhä selvemmin, ja määrätyt sanat kaikuivat +kuin kaukaiset vienot sävelet: "Uuden käskyn minä annan teille..." "Se +opetuslapsi, joka lepäsi Jeesuksen rinnalla ..." + +Väristys kulki hänen ruumiinsa läpi; tämä välillinen läheisyys Jeesus +natsarealaisen kanssa, jolle hän oli vannonut leppymätöntä vihaa, +täytti hänet tulisella mielenliikutuksella. + +Samalla kertaa tunsi hän sanomatonta ikävöimistä johonkin, joka voisi +rauhoittaa hänen levottomuuttaan. Väsyneellä eljeellä laski hän kätensä +otsalleen, seisahtui ja katsoi ympärilleen. Miten yksinäisenä hän kulki +täällä, miten pimeä oli yö, miten rajaton avaruus, miten tuo laaja +lakeus, jossa jokainen ääni hävisi hiljaisuuden syvyyteen, miten vuoret +ja kukkulat ikäänkuin nielivät ja mitättömäksi tekivät hänen +ajatuksensa! Kaikki oli niin suurta, niin laajaa, niin kaukana. +Taivaalla loisti Herran Sebaotin nimi, olihan äärettömyys, joka +painosti yksinäistä vaeltajaa, tuulahdus hänen hengestään; myöskin yön +pyhä hiljaisuus näytti kuiskaavan Jumalasta, mutta kaikki oli niin +korkeaa, niin suurta, että sydän sitä turhaan tavoitteli. + +Taipuisuus ja hellyys Sauluksen luonteessa, joita hän oli viime aikoina +niin väkivaltaisesti sortanut, kostivat nyt siten, että täyttivät hänen +sydämensä synkkämielisyydellä, joka tällä hetkellä anasti häneltä +kaiken toimintakyvyn. + +"Huomenna taistelu ja ottelu", kuiskasi hän väsyneesti, "mutta ennen +sitä hetken lepo, hetkisen rakkautta..." + +Hän riensi sukkelammin eteenpäin ja oli puolen tunnin kuluttua +Jerusalemin muurien sisäpuolella. Jaffaportin vieressä asui Sauluksen +sisar pienen poikansa kanssa, joita hän oli luvannut käydä hyvästi +heittämässä ennen matkaansa. Hänen sisarensa oli leski. Viime aikoina +eivät nuo molemmat sisarukset olleet nähneet toisiaan niin usein kuin +ennen, ja kun he kohtasivat, sattui aina jotakin -- joku sana tahi +viittaus --, joka häiritsi sitä hellää suhdetta, mikä ennen oli ollut +heidän välillään. Sauluksen natsarealaisten vainoominen tuotti +Mirjamille syvän surun, ja kun hän nuhteli veljeään siitä, suuttui tämä +puolestaan ja vastasi hänelle suuttuneena. Mirjam lopetti sitte +vähitellen moitteensa, mutta muuttui sen sijaan kaihtivaksi ja +kummalliseksi, ja Saulus näki usein kyyneleitä hänen silmissään, kun +hän katsoi veljeään. + +Saulus ei ymmärtänyt häntä, eikä hän koettanut vaivatakkaan itseään +käsittääkseen häntä. Hän rakasti sisartaan lämpimästi, mutta niinkuin +juutalainen mies rakastaa naista, nimittäin, kuten rakastetaan lasta, +heikkoa astiaa, joka piiloittaa hellemmät, tyyneemmät tunteet, mutta +joka särkyisi, jos ainoakaan hänen syvällisistä, miettivistä +ajatuksistaan heitettäisiin sinne. + +Mutta tällöin hän juuri kaipasi hellyyttä ja lempeyttä; mietiskelyn +tahtoi hän työntää pois luotaan, hän tahtoi istua Mirjamin vieressä, +kuunnella hänen ääntään -- sillä vaikka se oli nuhteleva, oli siinä +kuitenkin rakkauden vieno sointu -- ja muutaman silmänräpäyksen +levätä ... levätä... + +Sillä välin oli Mirjamin asuma talo tullut Sauluksen näkyviin. Kuu oli +vastikään noussut, ja sen säteet valaisivat kattoa, jossa molemmat +sisarukset olivat viettäneet niin monta ystävällistä hetkeä keskenään. +Tämän rakkaan asunnon näkeminen tuotti hänelle haikeamielisen erotuskan +tunteen, jota hän ei ymmärtänyt, ja äkillinen halu nähdä Mirjamia +pakoitti hänet melkein juoksemaan viimeiset askeleet. + +Hän kiiruhti ulkoportaita myöten katolle, jossa Mirjani istui kädet +ristissä polvien ympärillä katse kohotettuna korkeuteen. + +Kun hän huomasi Sauluksen, nousi hän ylös ja meni häntä vastaan. +Mirjamin vartalo oli pitkä ja hoikka sekä kokonaan verhottu valkeaan +vaippaan. Hänen mustien, kiharain hiustensa ympäri oli huivi sidottu, +ja hänen silmänsä, yhtä henkevät kuin veljensä, loistivat suruisina ja +kyyneleisinä kuutamossa. + +"Rauha sinulle veli", sanoi hän ja ojensi hänelle kätensä, "olen +odottanut sinua kauvan ... kauvan..." + +Saulus syleili ja suuteli häntä useita kertoja, mutta sisar irroitti +itsensä hiljaa hänestä ja vältti hänen hyväilyjään hitaasti sivellen +kädellään hänen otsaansa. + +"Istu, veljeni", sanoi hän hellällä hymyllä ja kummallisella +pidätetyllä äänellä, "minulla on sinulle jotakin puhuttavaa ... +jotakin, joka ehkä ... olkaamme täällä ylhäällä, eikö niin...? Yö on +niin tyyni ja ihana ... tuolla alhaalla lampun valossa ajatukseni +sekaantuvat ja sanat tukehtuvat ... mutta täällä ylhäällä ... täällä +tulevat ajatukset niin selviksi, selviksi kuin tunteet täällä +sisällä..." + +Hän painoi samalla hymyllä kättään rintaansa vasten ja asetti esille +tyynyn, jolle hän pakoitti Sauluksen maata. Itse hän istui hänen +viereensä, ja nojaten kyynärpäitään nostettuihin polviinsa katsoi hän +veljensä kasvoihin. + +Saulus kuunteli Mirjamin sanoja ja seurasi hänen liikkeitään +vaitonaisena. Kun sisarensa ensin vetäysi pois hänestä, olivat hänen +tunteensa jäähtyneet, ja synkkä tyytymättömyys seurasi sitä odotusta, +jota hän äsken tunsi. Yhteenvedetyin kulmin koetti hän hämärässä tutkia +hänen kasvojensa ilmeitä. Mutta hän ei näyttänyt alakuloiselta eikä +surulliselta, niinkuin usein viime aikoina, päinvastoin hän hymyili +hiljaa ja vienosti, joka muistutti hänelle jotakin toista hymyä, ja +joka saattoi hänen sydämeensä kärsimättömän tuskallisen pistoksen... + +"No niin", sanoi Saulus viimein, kun Mirjam puhumisen sijaan painoi +äkkiä päätään ja kätki kasvot käsiinsä. "Mitä sinulla oli sanottavaa?" + +Saulus otti hänen päänsä käsiinsä ja pakoitti hänet väkinäisellä +liikkeellä katsomaan ylös. Mirjamin silmät olivat kyyneleissä, ja hänen +huulensa vapisivat. + +"Oi, Saulus", kuiskasi hän arasti, "on niin vaikea puhua, vaikea +antaa ajatuksilleen muotoa, yksinkertainen, oppimaton nainen ei voi +lausua ajatuksiaan kuin sinä... Sydämeni on ylen täysi, monta ihanaa +ajatusta ja kuvaa kulkee päässäni... Oi, jos voisin näyttää ne sinulle +puhumatta ... sanat ovat minulle esteenä ... en voi sanoa, mitä +tahdon ... se on ylen ihanaa ... ylen suurta..." + +"Mirjam!" + +Saulus tempasi hänen toisen kalvoimensa, puristi sitä, kumartui +eteenpäin ja katsoi ankarasti ja tutkivasti hänen silmiinsä. + +"Ei, Saulus, ei", kuiskasi Mirjam vielä arempana, "et saa suuttua ... +minä en voinut muuta ... vaikkapa uhraisin sinun lempesi..." + +Viimeiset sanat tukehtuivat vapisevaan huokaukseen, ja hän kätki +uudelleen kasvot käsiinsä. + +Saulus veti kiivaasti pois hänen kätensä. Aavistus jostakin hirveästä +kiiti hänen sydämensä läpi; hän ei voinut ajatella, mitä se oli, +sillä hänen terävää älyänsä sumenti se mielenliikutus, jonka uhriksi +hän oli joutunut, mutta selittämättömästä epätoivosta, joka oli +tukahuttamaisillaan hänet, tunsi hän kauhean iskun suunnattavan +häneen... + +"Mitä tarkoitat?" huudahti hän samalla tuimasti ja liikutettuna, "mitä +tarkoitat sanoessasi 'en voinut muuta?' Mitä se on, mistä puhut...?" + +Tällöin otti Mirjam hänen toisen kätensä, painoi sitä ikäänkuin +rukoillen rintaansa ja kuiskasi tuskin kuultavasti: + +"Veljeni, minut on kastanut Johannes, Jeesus natsarealaisen +opetuslapsi..." + +Sauluksen silmistä välkähti salama. Hän työnsi pois siskonsa kädet ja +syöksyi ylös. Jos Mirjam olisi työntänyt keihään hänen rintaansa sen +sijaan, kun hän lausui nämät hiljaiset rukoilevat sanat, olisi Saulus +tuntenut vähemmän tuskaa kuin nyt. Kaikki se viha natsarealaisen lahkoa +kohtaan, joka Johanneksen tapaamisesta oli miltei haihtunut, kuohahti +nyt monenkertaisella voimalla hänen sieluunsa. Hänen mielensä tuntui +siltä, kun olisi hän ollut mieskohtaisen väkivallan alaisena. Mirjamin, +hänen rakkaan, lemmityn sisarensa, lapsuutensa leikkikumppanin, +nuoruutensa ystävän, tämän he olivat ryöstäneet häneltä, nuo viekkaat +teeskentelijät, jotka puhuivat ja saarnasivat sitä rakkautta, jota he +eivät teoissaan osoittaneet. Mutta voi heitä, voi heitä kaikkia! Koston +miekka häilyi jo heidän päittensä päällä, kalpa, terävämpi kuin mikään +Damaskossa taotuista, oli kohta putoava alas ja ruhjoova heidät +kaikki... + +Mirjam oli myös noussut seisaalleen, ja tuokion seisoivat veli ja sisar +äänettöminä ja liikkumattomina toistensa edessä. Sauluksen säkenöivät +silmäykset tunkivat hämärän läpi kuin terävät valonsäteet ja +kaivautuivat Mirjamin sydämeen. Tuo nuori nainen piti päätään +kumarruksissa ja käsiään ristissä, ikäänkuin tuomiotaan odottaen. Mutta +hänen kasvonsa olivat tyyneet, ei epäilystä eikä pelkoa ilmaantunut +niiden kalpeissa, totisissa piirteissä. Tyyni, juhlallinen oli yö, +avaruus korkea ja ääretön; hiljaisuus kääri kaikki salaperäiseen +tunnelmaansa, ei äänähdystäkään kuulunut noina hetkinä, kun kahden +sielun syvyydestä virtasi heidän korkeimmat, voimallisimmat +ajatuksensa, taistellakseen elämän ja kuoleman taistelua toistensa +kanssa... + +Saulus katkaisi ensin äänettömyyden. + +"No niin, Mirjam", sanoi hän onealla äänellä, "jos niin on, niin +jääös hyvästi! Meidän tiemme täytyy erota. Jos olet antautunut +natsarealaiselle, veriviholliselleni, jonka opetuslapset minä olen +vannonut kukistavani, niin emme voi enää elää veljellisessä +rakkaudessa. En pakoita, en taivuta enkä houkuttele sinua, sillä minä +tajuan, että kun sinä vastoin tahtoani, vastoin kaikkea, mikä on +minulle korkeata ja pyhää, ja tietämättäni olet antaunut noiden +viettelijäin valtaan, niin todistaa se, että asetat hänen, pilkkaajan, +kapinannostajan, minun ja rakkauteni edelle. Hyvästi siis, Mirjam! +Mutta voi sinua, onneton vaimo, voi minua, joka olen sinua paljon +rakastanut ja yhä vielä rakastan! Sillä muista, että tästä hetkestä +alkaen olet viholliseni, jota minun täytyy vainoa niinkuin muita!..." + +Hänen äänensä, joka oli ollut alussa ankara ja katkera, heltyi, ja kun +hän lausui viimeisiä sanoja, värisi se tukahutetuista kyyneleistä. + +Mirjam kalpeni vielä enemmän, ja sanomaton tuskan ja uupumuksen ilme +levisi hänen kasvoilleen. + +"Veljeni", kuiskasi hän vapisten ja kuroitti ristissä olevat kätensä +Sauluksen puoleen, "älä lausu niin julmia sanoja! Sinä erehdyt, oi, et +ymmärrä minua! Älä luule rakkauteni sammuneen, en ole koskaan, en +milloinkaan rakastanut sinua niinkuin nyt..." + +"Lorua, surkeata naisten lorua!" keskeytti Saulus halveksivasti ja +työnsi sivulle hänen kuroitetut kätensä, "sinä tuotat veljellesi, jonka +isäimme Jumala on asettanut herraksesi ja puolustajaksesi, suurimman +surun ja häpeän, minkä voit ajatella, ja sitte uskallat sanoa +rakastavasi minua enemmän kuin koskaan. Tuommoisia kaunisteltuja +valheitako sinä opit natsarealaisilta?" + +Mirjam ei vastannut. Hän seisoi muutaman silmänräpäyksen hiljaa silmät +suljettuina, rukoukseen vaipuneena. Sitte hän katsoi ylös ja kiinnitti +syvän, surullisen katseensa Saulukseen. + +"Veljeni", kuiskasi hän samalla lempeällä äänellä kuin äsken, "se +tuska, jota tunnen saattaessani sinulle surua, on niin suuri, että +tahdon sen kätkeä sydämeeni. Se ehkä vaatii henkeni, minusta tuntuu +kuin sydämeni vuotaisi kuiviin, kuin sieltä tippuisi suuria +veripisaroita. Enkä kuitenkaan, Saulus, voi enkä saata kääntyä +takaisin! Minä olen maistanut _hänen_ rakkauttaan, olen tuntenut hänen +elämänsä täyteläisyyttä, entinen Mirjam on kuollut hänen kuolemassaan, +en voi enää peräytyä, vaan pyrkiä yhä eteenpäin ja -- ylöspäin! Mutta +ennenkuin poistut, ennenkuin menet luotani, anna minun kerran puhua, +puhua hänen nimessään sinulle. Sinä et tunne häntä, anna minun opettaa +sinua tuntemaan häntä, sitä pyydän sinulta veljellisen rakkautesi +muiston kautta!" + +Saulus veti levättinsä kasvoilleen salatakseen kyyneleitään. Sitte hän +heittäysi tyynyille ja viittasi kädellään sisarelleen merkiksi, että +hän tahtoi kuunnella. Mirjam istui jälleen hänen jalkoihinsa kädet +pantuina ristiin polviensa ympäri. + +"Minä tiedän, veljeni", alkoi hän tyyneesti, "että olen yksinkertainen, +oppimaton vaimo, enkä voi väitellä kanssasi. Sentähden en tahdo +selittää sinulle, mitä ehkä kerran tulet käsittämään paremmin kuin minä +-- että se, josta profeetat ovat puhuneet, Messias, jota odotamme, +lunastaja ja sovittaja, se on juuri tämä Jeesus, jonka kansamme on +ristiinnaulinnut ja surmannut. Mutta ei tarvitse olla kirjanoppinut +voidakseen omistaa sen uuden elämän, jonka hän tarjoo meille omassa +elämässään. Hänen oppinsa on niin yksinkertainen, veli, siinä ei ole +mitään ankaria määräyksiä, ei mitään viisastelevia lainkäskyjä, kuten +isäimme säännöissä, se sisältää vain yhden käskyn, yhden ainoan, ihanan +käskyn, joka ikäänkuin ijäisyyssäteenä tunkee aikojen pimeydestä ja +hajoittaa kaiken levottomuuden, kaiken epätietoisuuden..." + +"Minkä käskyn?" kysyi Saulus puoleksi vastenmielisesti, puoleksi sen +kaipuun pakoittamana, jota hän tunsi kohdatessaan Johanneksen. + +"Että kaikkein on rakastettava toisiaan ... kaikkein ... rikkaan ja +köyhän, herran ja orjan, ystävän ja vihollisen, kaikkein toisiaan +hänessä ja hänen kauttansa!" kuiskasi Mirjam tyyneellä innostuksella. +"Ah, veljeni, ennen hänen tuloaan ei ollut rakkaudenkäskyä! Me +rakastimme niitä, jotka meitä rakastavat, isäämme, äitiämme, kansaamme, +mutta tuo kummallinen, sanomaton tunne, rakastaa kaikkia, tuo +taivaallinen autuus, antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan +rikkoneet ... tuntea silloin, kun ihmiset vihastuvat ja puhuvat kovia +sanoja meille, miten sydämemme kostaa heille rakkaudella, niinkuin hän +teki ristiinnaulitsijoilleen ... tuota, jota en voi sanoin selittää, +joka on liian suurta ja korkeaa puhuttavaksi ... aavistus kokonaisesta, +täydellisestä rakkaudesta, joka kerran on aukaiseva meille sylinsä ... +vilahdus suuresta, ihanasta, meitä ympäröivästä henkimaailmasta... Ah, +veljeni, minulla ei enää riitä sanoja, en voi lausua tunteitani ... +mainitsen noita Jumalan kätketyitä salaisuuksia, jossa vain usko ja +toivo koskettavat siipiään ijankaikkisuuden portteihin ... oi, veljeni, +jos voisit seurata minua tuohon ihmeteltävään rajaan, missä elämän +todellisuus katoaa aavistuksessa tulevasta rakkauden-elämästä Jumalassa +hänen poikansa kautta..." + +Hän sulki silmänsä, päänsä vaipui taaksepäin ja syvällinen hymyily +levisi hänen kasvoilleen. Sauluksesta tuntui, kuin Mirjam olisi äkkiä +siirtynyt kauvemmaksi hänestä, ja kuin hänen kasvonsa olisivat +hohtaneet samaa ihmeellistä loistoa kuin Johanneksen. Mutta hän ei +vastannut; hän ei näyttänyt kestävän sitä näkyä, sillä hän käänsi äkkiä +päänsä pois. + +"Oi, veljeni", jatkoi Mirjam hartaasti rukoilevalla äänellä, "jos +voisin kuvailla sinulle, miten äärettömän onnellinen olen! Jos voisin +selittää sinulle tuon rakkauden ihmeellisyyttä ja suuruutta, rakkauden, +joka sitoo meidät kaikki toinen toisiimme kulumattomilla siteillä. +Muistatko Akimia, tuota likaista kerjäläistä, jonka oli tapana käydä +tästä ohitse, ja joka aina uhkasi minua sekä kiristeli minulle +hampaitaan, kun en antanut hänelle sitä, jota hän vaati? Kuinka minä +häntä kammosin, kuinka minua inhoitti hänen haavansa, joista luulin +saavani tarttuman, jos häntä lähestyisin, kuinka olin väsynyt hänen +alituisiin vaatimuksiinsa!... No niin, eilen hän kävi ohitse ... minä +menin ulos, otin hänen kätensä ja puhuttelin häntä ystävällisesti. Enkä +tuntenut muuta kuin rakkautta ja sääliä! Mikä ihme, Saulus! Miksi en +enää inhonut hänen haavojaan, miksi en tuntenut mielipahaa hänen +raa'asta puheestaan? Oi, jos tietäisit, miten sydämeni riemuitsi!... +Olisin voinut sulkea Akimin syliini siitä ilosta, että voin tuntea niin +ihanaa, niin suurta ... että olin voinut niin vapautua kaikista +entisistä siteistä..." + +"Vapaa ... irti siteistä..." keskeytti Saulus pilkallisesti, "äskein +sanoit, että natsarealaisen oppi sitoo meidät toinen toisiimme +kulumattomilla siteillä. Totta tosiaan, se oppi sopii naisille ja +hupsuille..." + +"Älä pilkkaa minua, veli", vastasi Mirjam suruisesti, "mutta siinä olet +oikeassa, että hänen oppinsa sopii hulluille, noille hengessään +nöyrille -- yhtä hyvin kuin viisaille ja oppineille. Se on niin korkea +ja ääretön kuin taivas ja kuitenkin yksinkertainen kuin lapsen +ensimmäinen lepertävä rukous. Hänen rakkautensa sitoo minut +voimallisimmin kuin mikään maallinen side, mutta juuri tuossa +täydellisessä rakkaudessa, _hänen_ rakkaudessaan, olen minä vapaa. +Sillä voi, veljeni, missä olemme enemmän vapaudettomia? Vihassamme, +omissa tunteissamme ja ajatuksissamme, _itsessämme_ olemme +vapaudettomia. Mutta kun hänen rakkautensa päästää minut tästä +kaikesta, kun vanha ihmiseni kuolee hänen kuolemassaan, ja minä nousen +hänen kanssaan uuteen rakkauselämään, niin enkö silloin ole vapaa +kaikista muinaisista siteistä? Mutta sinä, Saulus, sano minulle totuus, +etkö tällä hetkellä ole kahleitten orja. Eikö vihasi vallitse sinua? +Eikö se ole vahvempi itseäsi, eikö se voita kaikkia tunteitasi ja +ajatuksiasi? Sinä olet oppinut mies, veljeni, ja minä oppimaton nainen, +mutta minä olen nyt vapautettu, ja sinä olet vain orja, vihan orja, +josta et voi vapautua, ennenkuin..." + +"Riittää, Mirjam, lopeta", keskeytti Saulus kiivaasti ja nousi ylös, +"minä en tahdo, en saata kuulla enempää. Sanasi ovat kiusaajan +johdattamia nukuttaakseen järkeäni, järkähyttääkseen uskoani ja +tukehuttaakseen toimintakykyäni. Anna minun mennä", jatkoi hän miltei +tuskalloisesti, "väsyneenä ruumiiltani ja raadeltuna sielultani tulin +tänne etsimään lepoa luonasi, mutta nälkäiselle sinä ojensit kiven ja +nääntyvälle et antanut veden tippaakaan janonsa sammuttamiseksi. +Väsyneempänä kuin koskaan lähden luotasi." + +Mirjam ei vastannut. Hänen kasvonsa kävivät vielä surullisemmiksi, ja +alaspäin luotujen silmäluomien alle kerääntyi suuria kyyneleitä, jotka +hitaasti vierivät pitkin poskia. + +Tällöin tarttui Saulus hänen käsiinsä, veti hänet luokseen ja kuiskasi +perin muuttuneella äänellä: + +"Mirjam, ei vielä ole myöhäistä ... vielä voidaan sinut pelastaa +veljesi rakkaudelle ... ehkä kaikki onkin vain unta, hirveää unta ... +sano, rakas sisareni ... ethän _voi_ rakastaa oppia, jota minä, +veljesi, vihaan ja vainoon ... sinä olet katuva... Israelin Jumala on +antava anteeksi... ja kaikki on entisellään..." + +Mirjam riuhtasi itsensä äkkiä hänestä irti. + +"Ei milloinkaan ... ei milloinkaan ... ei milloinkaan!" huudahti hän +kiihkeästi. + +Sauluksen kasvot jäykistyivät jälleen kuvastaen leppymätöntä +katkeruutta. + +"Valitse hänet tahi minut!" kuiskasi hän uhkaavasti. + +Mirjam ei saattanut vastata; mielenliikutus tukahdutti hänen äänensä. +Hän painoi vain toista kättään rintaansa vasten ja osoitti toisella +kädellä taivasta kohden. + +"No niin, tapahtukoon, niinkuin tahdot!" huudahti Saulus kovuudella, +"eroitkoon tiemme ainaiseksi! Sinä et voi kuulua hänelle ja pysyä +sisarenani. Mutta sinä olet murtanut sydämeni, Mirjam, ja olet +heittänyt uutta virikettä koston lieskalle, joka rinnassani raivoo. +Rukoile Israelin Jumalaa, ettei liian paljon verta vuodatettaisi +Damaskossa!" + +Mirjam säpsähti ja tarttui Sauluksen levättiin ikäänkuin pidättääkseen +häntä. + +"Ei, Saulus, ei, veljeni", kuiskasi hän vapisten, "sinä et saa +matkustaa Damaskoon ... hillitse itsesi ... jää, jää..." + +"En, Abrahamin Jumalan kautta, minä menen Damaskoon, vaikkapa perkele +asettuisi tielleni!" huudahti Saulus leimuavin silmin. "Vainoa, vangita +tahdon kaikki, jotka ovat Jehovaa vastaan, hävittää kaikki tuon pyhän +kiroomat, jotka eroittavat sydämiä, kun pitäisi niitä yhdistää, jotka +kylvävät epäsopua siihen, missä ennen rakkaus vallitsi. Oi, Mirjam, +etkö ymmärrä, onneton, ettei se enää ole ainoastaan uskontoni, kansani +vihollisia, joita aion murhata, vaan nyt tahdon myös kostaa sukuni +häpeän ja hävitetyn onneni!" + +Mirjam ei vastannut. Hän pani kätensä ristiin ja nosti kyyneleiset +silmänsä taivasta kohden. + +"Oi, Herra Jeesus, elävän Jumalan poika, vapauta hänet vihan +kahleista!" kuiskasi hän rukoillen. + +Muutaman silmänräpäyksen seisoivat he liikkumattomina, sisar palavaa +hartautta osoittaen, veli ristiinlasketuin käsivarsin ja synkkä, +uhkaava ja läpitunkeva katseensa kiinnitettynä häneen. Hiljaisuus +heidän ympärillään näytti värisevän tuon sieluntaistelun viimeisestä +kamppailusta, jonka he olivat taistelleet. Ei kumpikaan tahtonut +heittää viimeistä, heikkoa toivoa, että jotakin tapahtuisi, joka +estäisi tahi toistaiseksi lykkäisi nuo haikeat jäähyväiset. + +Mutta minuutti minuutin perästä kului, ja hiljaisuus heidän ympärillään +kävi syvemmäksi ja tyhjemmäksi, ikäänkuin sielunkamppailu olisi +vähitellen tyyntynyt. Ei ollut enää mitään sanottavaa, ei mitään, +paitsi viimeiset jäähyväissanat. + +"Hyvästi, Mirjam," sanoi Saulus matalalla äänellä ja kääntyi +lähteäkseen. + +"Hyvästi", vastasi sisar hiljaa ja surullisesti, "isäimme Jumala olkoon +kanssasi!" + +Saulus kumarsi päätään ja meni hitaasti portaita alas. Kun hän oli +käynyt muutaman askeleen, kääntyi hän, ja hänen katseensa kohtasi vielä +kerran Mirjamin. Tutkimattomain tunteitten hyrsky syöksyi hänen +sielunsa läpi, entisyyden muistot, onnellinen lapsuus, nuoruus +tuttavallisine seurusteluineen ja vienoine sisarrakkauksineen +kuohahtivat hänen ylitsensä, hän mieli hyökätä esille, sulkea sisarensa +syliinsä ja sanoa hänelle, että hän vastoin kaikkea sittenkin rakasti +häntä... + +Eikä hän kuitenkaan liikahtanutkaan lähetäkseen Mirjamia; hän tunsi +itsensä ikäänkuin kahlehdituksi, pidätetyksi, ei tällä erää vihasta ja +katkeruudesta, vaan uudesta, kummallisesta havainnosta. _Se_ Mirjam, +joka seisoi tuossa, ei ollut hänen entinen Mirjaminsa, eikä se nuori +nainen, joka oli lahjoittanut hänelle niin paljon sisarellista +harrastusta, ja jota hän oli niin lämpimästi rakastanut takaisin, -- +eivät he milloinkaan enää, sen hän käsitti, tulisi toisilleen siksi, +mitä olivat olleet. Jos hän olisi sulkenut hänet syliinsä, Mirjamia ei +hän kumminkaan olisi painanut rintaansa vasten, sillä hänen muinoinen +Mirjaminsa oli kuollut... Jotakin uutta ja outoa oli tullut häneen, +jotakin, joka muistutti häntä siitä vaaleasta haamusta, minkä hän oli +kohdannut tiellä Jerusalemin ulkopuolella. Ja hänen seisoessaan siinä +ja katsellessaan Mirjamia heräsi hänessä harras halu, ei muinaiseen +Mirjamiin, vaan juuri tuohon selittämättömään, outoon, joka eroitti +heidät. Ikäänkuin kaukaisena kuiskauksena kuuli hän vielä kerran +Johanneksen sanat: "Uuden käskyn minä annan teille..." + +Hänen sydämensä vapisi mielenliikutuksesta, ja hän ojensi siunaten +molemmat kätensä sisartaan kohti. + +"Jääös hyvästi, Mirjam, jääös hyvästi!" kuiskasi hän tukahutetusti. + +Sitte hän kääri levätin ympärilleen ja riensi kiireesti portaita alas. + + + + +III. + +Jeesus natsarealaisen edessä. + + +Varhaisena aamuhetkenä, ennenkuin aurinko vielä oli ehtinyt imeä yön +viileyttä, lähti Saulus seuralaisineen, johon kuului leviittoja, orjia +ja sotamiehiä, ulos Efraiminportista aloittaakseen Damaskon-matkansa. + +Hän oli laskenut, että jos hän kulkisi kahdensadan stadion paikoille +vuorokaudessa, s.t.s. runsaan päivänmatkan, tulisi hän perille noin +kahdeksana päivänä, ja hän kiirehti matkaansa niin paljon kuin +mahdollista, sillä hänen sietämätön levottomuutensa kasvoi hetki +hetkeltä. + +Viljava kaste kylpi vielä maata, pensaita ja puita. Tähtikirkas yö oli +ollut tyyni ja kylmähkö; luonto oli ikäänkuin uudestisyntynyt tuosta +virkistävästä viileydestä. Viikunapuiden tuuheilla lehvillä kimalteli +kastepisaroita, vieläpä öljypuidenkin pienet, tummanharmaat lehdet +näyttivät elpyneiltä. Alhaalla laaksoteillä leijaili vielä keveää +sumua, joka vähitellen hajosi ja haihtui päivänpaahteessa. Mitä enemmän +aurinko nousi, sitä enemmän ilma puhdistui ja sai vihdoin ihmeellisen, +harhauttavan kirkkauden, jossa etäisyys katosi, niin että kaukana +olevat esineet näyttivät olevan hyvin lähellä. + +Tuo pieni matkue käytti nuoria, voimakkaita hevosia ja muuleja, joten +matka joutui niin nopeasti, kuin Saulus oli arvioinnut. Mitspan ja +Raman ohitse ratsastivat he ripeää, tasaista juoksua tuolla miltei +suoralla tiellä ja olivat jo auringon korkeimmillaan ollessa ehtineet +Beteliin. Sen läheisessä metsässä pystyttivät he telttansa, ruokkivat +juhtansa ja lepäsivät tukalimman puolipäivähelteen. Sitte jatkettiin +matkaa samalla vauhdilla. Päivä laski länteen, ilma viileni, hämärä +etäännytti esineet silmistä, pimeys levisi nopeasti alaslasketun hunnun +tavoin, ja tähdet alkoivat pilkistää yhä kirkkaammin. Mutta +keskeytymättä kuului illan tyyneessä ja yön hiljaisuudessa kavionkapse +maantiellä, joka melkein suoraan pohjoiseen päin johti Ebalin ja +Garitsimin väliseen laaksoon. + +Pari kertaa olivat matkustajat leiriytyneet lyhyihin levähdyksiin, +mutta kun he seuraavana päivänä väsyneinä kuumuudesta ja pölystä +saapuivat Sikemin kaupunkiin, Garitsimin juurelle, pidettiin siellä +pitempi seisahdus, niin että väki ja eläimet saivat tarpeeksi levähtää. + +Saulus ei itse voinut nauttia hetkenkään lepoa. Toisten nukkuessa +vaelsi hän laakson suulle, Jakobin lähteelle, ja koetti siellä +hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä, edessään korkeat vuoret ja +ympärillään nuo vanhat tammet, joiden alle Abraham rakensi alttarin +Herralle, kutsua esille noita muinaisuuden suuria muistoja, jotka +kaikkialla kuiskailivat hänelle. Mutta hänen mielensä oli kipeä, hänen +sydämensä väsynyt, jäykällä katseella tuijotti hän lähteeseen, josta +samarialaisten naisten oli tapana tulla vettä noutamaan; hän ei +tuntenut muuta kuin polttavan levottomuuden täyttämään työtään... + +Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa lisääntyvällä vauhdilla, kunnes he +kuulivat Jaludin puron kohinan Jisreelin lakeudella, joka ilmoitti +heille, että he lähestyivät Skytopoliin kaupunkia. + +Täällä vilkkaassa, kansakkaassa kaupungissa, komeine, pylväskäytävillä +koristettuine temppelineen ja ihanine näköaloineen yli Jordanin +laakson, levähti Saulus seuralaisineen uudelleen, aterioidakseen, +vaihtaakseen hevosia ja varustuakseen ruokavaroilla seuraavaksi +päiväksi. + +Täyden kuun valaisemina, joka suurena ja keltaisena nousi ilmanrannasta +ja kirkkaalla valollaan heitti tielle pitkiä teräväpiirteisiä varjoja +eteenpäin rientävästä karavaanista, lähtivät matkustajat uudelleen +matkalle. + +Tällöin tulivat levähdysajat yhä lyhemmiksi ja harvemmiksi. Kun Saulus +oli itse välinpitämätön levosta, ei hän tuntenut mitään sääliä +seuralaisiaan kohtaan, vaan ukitti heitä lakkaamatta huolehtien, ettei +minuutinkaan viipymisellä loitontaisi sitä tarkoituksen perille +pääsemistä, jota hän niin kuumeentapaisesti ikävöi, koska hän toivoi +sen olevan takanansa. + +Varhain aamulla, kun ilmalla oli vielä jäljellä se puhtaus, minkä +puolipäivänhelle karkoitti, kuljettiin Jordanin yli eräästä +kaalamopaikasta vähän etelään päin sen lisäjokea Jarmukia. Koko luonto +uinui rauhassa rantamilla; sen tiheistä metsistä ja varvikoista, joiden +monet puulajit, hopeapoppelit, halavat, tamariskit, y.m. muodostivat +ikäänkuin vihannan ja läikkyvän väriasteikon, kuului silloin tällöin +metsäkyyhkyn tahi peltopyyn yksitoikkoinen ääni, muuten oli tuon +ruskean veden juoksu virranuomassa ainoa ääni, joka häiritsi aamun +hiljaisuutta. + +Tie kääntyi nyt koilliseen Jarmukin ylitse, kulki läpi rehevien +metsien, jossa kasvoi korkeita, hoikkia palmupuita, pähkinäpuita, +sykomoreja ja hedelmien painosta nääntyviä viiniköynnöksiä, ohi +hedelmällisten vainioitten, joissa leikkuumiehen sirppi nykyään oli +käynyt. Pari kertaa, kun tie yleni, kimalteli Genetsaretin sininen +pinta näköpiirin rajalla, kunnes tie teki äkkinäisen mutkan itään päin, +kulkien Gaulantiin ja Aurantiin kautta, ja sitte kiepsahti kaakkoiseen +rajaa kohden. Toisinaan levähti Saulus seuroineen niiden vanhojen, +mahtavain tammien alla, jotka täällä levittivät lehteviä latvojaan +ikäänkuin varjoisat lehdot, ja saapui viimein seitsemäntenä päivänä +Jerusalemista lähtemisestä Syrian rajalle. + +Matkan päämaali lähestyi yhä enemmän; kun ratsastajat Syrian auringon +hehkuvain säteitten polttamina olivat kulkeneet erään ruskean ja kuivan +erämaan läpi, tulivat he Farfarin virralle, joka, saaden vetensä +Hermonin lumesta, lukemattomin haaroin virtasi aavikolle ja muutti sen +Damaskon ympärillä keitaaksi, jota arabialaiset nimittivät "maalliseksi +paratiisiksi". + +Viehättävä näköala avautui täällä matkustajain silmäin eteen. Reheviä, +tuoksuvain kukkain ja ihanien hedelmien täyttämiä puutarhoja levisi +laajalle ympäristöön, ja keskellä tätä jättiläis-kukkavihkoa pilkoitti +Abanus-virran kostuttama Damasko valkeine, päivänpaisteessa kimaltevine +kattoineen. Lännessä ja luoteessa näkyi kuulakassa puolipäivänvalossa +Antilibanonin vuorisarjanne ja Hermonin ikuisella lumella peitetyt +huiput, ja kauvas näköpiirin rajalle levisi hiljaisena ja elottomana +ääretön erämaa, ikäänkuin suuri, salaperäinen uni ijankaikkisuudesta... + +Sillä aikaa kun matkustajat seisahtuivat tähän muutamaksi hetkeksi, ja +Saulus synkkänä ja välinpitämättömänä katseli maisemaa, astui Joel +esille ja kuiskasi malttavalla kiivaudella: + +"Herra, anna meidän hetkisen levähtää tuolla puiden varjossa. Väki on +uuvuksissa kiivaasta ratsastuksesta ja polttavasta kuumuudesta. Ja jos +en erehdy", lisäsi hän ja osoitti itään päin, "niin on rajuilma +tulossa. Kuumuus on tukehuttavaa, ilma alkaa suhista, ja näetkö pilveä +tuolla kaukana! Etsikäämme suojaa, herra!" + +Sauluksen silmät seurasivat sekunnin Joelin osoittamaa suuntaa; +näköpiiri näytti todellakin kääriytyvän äkkiä nousevaan pimeyteen. +Mutta hän kääntyi kohta ympäri; hänen kasvoilleen levisi melkein tuskan +ilme, hänen synkästi kokoonvedetyt silmänsä mustenivat, ja hän huusi +käskevällä äänellä: + +"Ei, päinvastoin, meidän täytyy eteenpäin niin pian kuin mahdollista. +En voi silmänräpäystäkään viipyä, minun täytyy olla Damaskossa jonkun +tunnin päästä. Eteenpäin siis Herran Sebaotin nimeen!" + +Joel katseli herraansa hämmästyneenä, niin suhdattomana ja kiivaana ei +hän ollut koskaan häntä nähnyt. "Onkohan jokin saastainen henki mennyt +häneen", ajatteli palvelija-raukka, kun hän hikisenä ja huohottaen +ponnisti voimiaan seuratakseen kiireesti ratsastavaa herraansa. + +Pian kuitenkin nähtiin, että Joel oli oikein aavistanut. Yhä kovemmaksi +kiihtyvä tuuli tuli äkkiä suhisten idästä, helle tuli yhä +sietämättömämmäksi, ilma oli niin kuiva, että huulet tahmistuivat +yhteen ja kieli poltti kitalakea, hieno hieta, jota tuuli oli tuonut +mukanaan aavikoilta, lenteli pilvinä ratsastajain ympärillä ja pimitti +ilman, ja tämän hämärän läpi näkyi aurinko vaaleankeltaisena levynä +sekä heitti kamalan turmaaennustavan valon tuohon äsken niin +hymyilevään maisemaan. + +"Sirokko!" huudahti Joel, "astukaamme alas!" + +Hän vieritti itsensä alas muuliltaan, ja leviitat sekä sotamiehet +seurasivat hänen esimerkkiään. + +Saulus ei kuitenkaan pannut huomiota seuralaisiinsa. Tuo sokaiseva pöly +kääriytyi yhä tiheämmästi hänen ympärilleen, mutta hänen katseensa +tuijotti vielä itsepäisesti eteensä, ja hänen kasvoilleen oli levinnyt +hurja, ajattelematon uhka. + +"Meidän täytyy eteenpäin", mutisi hän matalalla, kummallisella äänellä, +ikäänkuin hän puhuisi unissa, "tähän on vaarallista pysähtyä ... +perkele virittää paulojaan minulle..." + +Hän kovisti hevostaan, mutta eläin ei tahtonut totella, se kavahti tuon +tuostakin pystyyn tahi kääntyi sivulle. + +Sauluksen kasvot olivat käyneet vaaleiksi kuin Hermonin huippujen lumi; +hänen päänsä oli eteenpäin painunut, hartiat nostettuina, ja palavat +silmänsä tuijottivat tomupilviin, ikäänkuin hän taistelisi näkymättömän +vihollisen kanssa, joka tahtoi sulkea häneltä tien. + +"Ratsastanko profeetta Bileamin aasilla", kuiskasi hän huokuen, ja +tuskanhiki levisi suurina pisaroina hänen otsalleen. "Seisooko Herran +enkeli edessäsi, muuten jatkakaamme Jehovan nimessä matkaamme!" + +Hän kehoitti jälleen eläintä, mutta hevonen vavahteli ja karahti taas +pystyyn... + +Tällöin -- hajosi äkkiä tomupilvi, ja valo, hohtavampi kuin Syrian +värisevä vaaleansininen keskipäivän-ilma, ja jota seurasi kummallinen +jylinä, loisti matkustajain ympärillä ja verhosi koko tienoon, vuoret, +metsät, erämaan, valomereen. Tämän ihmeellisen kirkkauden tapaamana +hellitti Saulus ohjakset ja syöksyi hevoselta, joka hurjalla +kauhistuksella pakeni erämaahan. + +Ja samana hetkenä, kun tuo valo sokaisevasti löi hänen silmiinsä ja +heitti hänet maahan, kuuli hän tuossa ihmeellisessä kuminassa äänen -- +josko se puhui hänessä tahi hänen ulkopuolellaan, sanoilla hänen +korviinsa tahi hengen äänellä hänen sydämessään, josko hän "oli +ruumiissa tahi ei", sitä hän ei tietänyt eikä voinut senjälkeen +milloinkaan selittää, mutta selkeinä, lahjomattomina, runnellen häntä +sielun syvyyteen, jonne ne tunkivat kuin kaksiteräinen miekka, +kaikuivat sanat: + +"_Saul, Saul, miksi vainoot minua? Työläs on sinun potkia tutkainta +vastaan_." + +Saulus ei kyennyt nostamaan päätään. Tuo taivaallinen valo ympäröi +häntä kuin kuluttava tuli, jonka liekit painoivat hänet maahan, ja nuo +juhlalliset sanat kukistivat hänet. + +"Kuka sinä olet, Herra?" kuiskasi hän viimein. + +Tällöin vastasi sama ääni: + +"Minä olen Jeesus natsarealainen, jota sinä vainoot_." + +Saulus oli yhä liikkumatta paikallaan, otsa maahan painettuna. Hänen +takanaan olivat leviitat ja sotamiehet kauhun valtaamina myös +heittäyneet maahan, mutta kun kaikki jälleen oli hiljaista, nousi yksi +toisensa perästä ylös, ja katsoivat hämmästyneinä ympärilleen +epävarmoina, josko he olivat uneksineet tahi ei. Äkillinen rajuilma oli +kokonaan kadonnut; taivas oli yhtä pilvetön kuin äsken, ei +tuulahduskaan tuntunut, ja ainoa valo, minkä he näkivät, oli auringon +säteet, jotka polttivat erämaan keltaisella hiekkamerellä... + +Mutta Saulus ei noussut; hänen ruumiinsa oli hervahtanut ja hänen +järkensä pimitetty. Aika oli hänestä merkityksetön; hän ei tietänyt, +oliko kulunut muutamia sekunteja tahi muutamia tunteja siitä, kun hänet +heitettiin maahan. Hänestä tuntui, kuin maailma olisi pirstaleiksi +lyöty, hänen entinen elämänsä loppunut, kaikki muistot sammuneet, +kaikki siteet katkeneet. Hänen ympärillään oli sysimusta pimeys, hänen +sisässään täydellinen tyhjyys, jossa värähteli kaiku noista +juhlallisista sanoista: "Saul, Saul, miksi vainoot minua?" + +Hämmästyneinä katsoivat leviitat toisiaan peljäten, että Sauluksen +olisi salama tappanut. Mutta kun he lähestyivät ja huolestuneina +puhuttelivat häntä, huomasivat he, että hän teki liikkeen, ikäänkuin +hän tahtoisi ojentaa toista kättänsä, ja Joelin avulla onnistui heidän +saada hänet viimeinkin ylös. + +Mutta oliko tuo murtunut, vapiseva mies, suljettuine, palaneine +silmineen ja tuskanhikisine otsineen, sama mahtava herra, korkean +neuvoston lähettiläs, joka äsken oli käskenyt heitä ratsastamaan +eteenpäin. + +Vapisten päästivät he Sauluksen; tässä seisoi mies, jota oli kohdannut +Jehovan kauhea kosto. + +Kuitenkin tuli Saulus jälleen tuntoihinsa huomaten, missä hän oli ja +mitä oli tapahtunut. + +"Miksi on täällä näin pimeä?" mutisi hän ja ojensi molemmat kätensä, +"eikö ollut puolipäivän aika, ja eikö Damasko ollut varsin lähellä?" + +Tällöin alkoi Joel kovasti huutaa, valittaa ja repiä tukkaansa. + +"Ah, voi meitä, voi meitä, Herra Sebaot on hirmuinen Jumala! Onhan +selkeä keskipäivä, ja tuolta vilahtelevat Damaskon valkeat katot. Voi +meitä, voi meitä, mikä onnettomuus!" + +Silloin ymmärsi Saulus, että Jumalan rangaistus oli häntä kohdannut ei +ainoastaan henkisesti, vaan myös ruumiillisesti siten, että hänet oli +tehty sokeaksi. Mutta samassa heräsi hänessä jotakin muinoisesta +toimintakyvystään; hän antoi ojennetut kätensä laskeutua sivuille, +kääntyi Joelin äänen mukaan seuralaisiinsa ja sanoi varmalla äänellä: + +"Te kaikki, jotka ylimmäinen pappi Teofilus on antanut minulle +kiinniottaakseni ja vangitakseni natsarealaisen opetuslapset +Damaskossa, palatkaa heti kotiin Jerusalemiin ja sanokaa Teofilukselle, +että luovun toimestani. Kertokaa hänelle, mitä on tapahtunut, sanokaa +hänelle, että minä olen mennyt mies, jota Herra Sebaot on lyönyt. +Menkää sitte sisareni Mirjamin luokse ja sanokaa, että hän rukoilee +puolestani sekä että hän, niin pian kuin voin, on saava kuulla minusta; +mutta älköön siihen asti kukaan etsikö tahi häiritkö minua. Minä menen +Damaskoon ollakseni yksinäni Herran kanssa; Joel ja Simon vievät minut +sinne. Ja nyt, Israelin Jumala olkoon kanssanne, hyvästi!" Senjälkeen +nosti hän kätensä ja lisäsi äkillisen profeetallisen hengen +vaikuttamana: "Saulus tarsolaista, isäin sääntöjen ja Moseksen lain +kiivastelijaa ette enää tapaa milloinkaan!" + +Tämän sanottuaan ojensi hän hapuillen kätensä kohti Joelia, joka yhä +korkeaäänisesti valittaen tarttui siihen ja talutti Sauluksen erään +muulin luo, jolle hän leviitta Simonin avulla asetti herransa ja vei +hänet Damaskoon. Sauluksen muut seuralaiset leiriytyivät erääseen +taatelilehtoon, virvoittivat itseään hedelmillä ja raittiilla vedellä, +vaihtoivat ajatuksia siitä kummallisesta tapauksesta, mikä oli +sattunut, ja lähtivät sitte paluumatkalle Jerusalemiin. + +Hitaasti lähestyivät nuo kolme miestä Damaskon portteja. Ei sanaakaan +vaihdettu matkalla; Saulus istui pää kumarassa, hiljaa ja liikkumatta, +Joel talutti herransa muulia, ja Simon ratsasti jäljessä. Ainoastaan +Joelin huudahdukset: "voi meitä", "auta Herra Sebaot", katkaisivat +toisinaan hiljaisuuden. + +Tultuaan Damaskon ulkopuolelle autatti Saulus itseään alas muulilta, +käski Simonin ottamaan huostaansa molemmat eläimet, hankkimaan niille +rehua sekä katosta ja meni sitte palvelijansa taluttamana jalan +kaupunkiin. + +"Mihin minä vien sinut, herra?" kysyi Joel murheellisesti, kun he +olivat tulleet kaupunginportin sisäpuolelle. + +"Vie minut Judaksen taloon sille kadulle, jota nimitetään 'suoraksi'", +vastasi Saulus, "minä tulin tänne vainotakseni sitä kansaa, jota hän +suosii ja suojelee, mutta tiedän hänen unhoittavan entisen +vihollisuutemme ja ottavan minut vastaan semmoisena kuin nyt olen, +sokeana ja murrettuna." + +Vaitonaisina kävelivät he eteenpäin, jättivät nuo enemmän rappeutuneet +kaupunginosat ja johtivat askeleensa leveämmille kaduille, ohi komeain +rakennusten ja pakanallisten temppelien, joilla Damasko oli kaunistettu +kreikkalais- ja roomalais-vallan aikana. Viimein tulivat he pitkällisen +vaelluksen perästä sille kadulle, jota Saulus oli nimittänyt suoraksi. + +Tämä useita tuhansia jalkoja pitkä ja sataa jalkaa leveä katu kulki +ikäänkuin eloa ja voimaa pulppuava valtimo suoraan läpi kaupungin. +Neljä riviä upeita korinttilaisia pylväitä jakoi kadun kolmeen +käytävään: keskimmäinen oli jalkamiehille, sivuilla olevat +ratsastajille tahi ajajille, toinen länteen toinen itään päin +aikoville. + +Tämä katu tarjosi koko päivän mitä kirjavimman näytelmän. Ylhäiset +roomalaiset kohtasivat täällä päivänhelteen viiletessä ja kävelivät +hetken pylväsrivien keskellä puhellen niistä merkittävistä tapauksista, +jotka vapisuttivat länsimaita; hunnutettuja naisia kantoivat orjat +tuoleissa, taikka he ratsastivat hiljaa aaseilla tahi hevosilla; +vaaleapukuisia, ketteräjalkaisia arabialaisia; totisia juutalaisia +pitkine partoineen ja arveluttavine kasvonpiirteineen vilisi sikin +sokin, samalla kun kauppiaat tarjosivat huutaen tavaroitaan. Täällä ei +ollut koskaan tyhjää tahi hiljaista; nuo molemmat vastavirtaa, kirjavia +eri kansallisuutten vaihtelevista kasvonväreistä ja puvuista, +aaltoilivat lakkaamatta toistensa ohitse. + +Mutta noille kahdelle matkaajalle, jotka vaivaloisesti pujottelivat +eteenpäin kansan vilinässä, oli tämä itämainen ylellinen vilkkaus +kuollutta ja arvotonta. Saulus ei havainnut siitä muuta kuin kohinan, +joka kiusasi hänen vaivaantuneita hermojaan, ja ohikulkijain +tuuppaukset, kun hän ei sokeutensa tähden voinut tarpeeksi pian +väistyä; Joel taas oli niin levoton ja liikutettu, ettei hän voinut +ajatella muuta, kuin miten varovaisimmin voisi johtaa herraansa +tungoksessa. + +Sillä välin he olivat tulleet Judaksen talolle. Saulus istui tien +partaalle, ja Joel meni koputtamaan ovelle. Jonkun sekunnin kuluttua +aukasi oven vanha, ryppyinen ja ruskottanut vaimo, joka loi +ystävälliset silmänsä kysyväisesti Joeliin. + +"Rauha sinulle", sanoi tämä laskien oikean kätensä rintaansa vasten, +"Judas, herrasi, elää ja voi hyvin?" + +"Kyllä, ylistetty olkoon Herra Sebaot, joka runsaasti siunaa +palvelijaansa terveydellä ja menestyksellä." + +"Ja hänen sisarensa ja äitinsä ovat myös terveitä?" + +"Niin, he ovat terveitä." + +"Ja sinä sekä omaisesi voitte hyvin?" + +Joel suuteli nyt vanhusta pari kertaa ja jatkoi sitte: + +"Saulus tarsolainen, minun herrani, jonka Jehova, kauhea kostaja, on +rangaissut sokeudella -- en tiedä mistä synnistä", lisäsi hän +kuiskaten, "pyytää sinua menemään herrasi Judaksen luo kysymään, jos +hän tahtoo ottaa hänet huoneeseensa ja antaa hänelle tarpeellista +hoitoa?" + +"Herrani Judas on matkalla", vastasi Zipora, tuo vanha palvelija, +"mutta hänen nimessään lausun minä herrasi tervetulleeksi ja pyydän +häntä astumaan herrani katon alle." + +Joel meni noutamaan Saulusta, tarttui hänen käteensä ja talutti hänet +ovelle. + +Kun Zipora näki Sauluksen, kumartui hän maahan ja suuteli hänen +viittansa lievettä. + +"Jehova siunatkoon sinua", sanoi hän senjälkeen, "herrani on matkalla, +mutta jos suvaitset, vien sinut erääseen huoneeseen toisessa +kerroksessa, missä on hiljaista ja rauhallista, ja missä silmäsi +varmaan paranevat." + +"Kiitos Herran Sebaotin nimessä. Hän siunatkoon sinua. Vie siis minut +heti ylös." + +Joel ja Zipora tarttuivat Sauluksen käsiin, taluttivat hänet ylös +portaita myöten ja laskivat hänet vuoteelle. Hänen voimansa alkoivat +loppua; jäsenet vapisivat, ja hänen ajatuksensa sekaantuivat yhä +enemmän. + +"Etkö, herra", huudahti Joel peljästyneenä Sauluksen kalpeista, +vavahtelevista kasvoista, "etkö suvaitse minun menevän noutamaan +lääkäriä?" + +"En", vastasi Saulus kärttyisellä, soinnuttomalla äänellä, "älköön +kukaan tulko minua häiritsemään. Jätä minut ja lähde heti sisareni +luokse, tervehdi häntä, lohduta häntä. Pian saatte kuulla minusta. +Rauha olkoon kanssasi!" + +"Kyllä, herra, mutta anna minun vaan tuoda ensin lääkäri", intti Joel, +"sinä tiedät, nuo natsarealaiset", lisäsi hän epäröiden, "he voinevat +tehdä sokeat näkeviksi yhdellä ainoalla sanalla; etkö suvaitse minun +etsiä...?" + +"En", keskeytti Saulus, "tee, niinkuin käskin. Mene!" + +Joel ei uskaltanut esittää muita vastaväitteitä. Nyyhkien sanoi hän +herralleen jäähyväiset ja poistui sitte Ziporan kanssa, jolle hän +tarkoin kertoi tuon matkalla kohdanneen kauhean tapauksen. + +Nyt oli Saulus yksinään. Hänen silmiensä sumeus tuntui sakenevan ja +yhdistyvän hänen sielunsa läpipääsemättömään pimeyteen yhdeksi ainoaksi +tuskan, epäilyksen ja omantunnonvaivan yöksi. + + + + +IV. + +Kääntyminen. + + +Saulus nukkuu ja uneksii. Tuo ankara mielenliikutus on kutsunut +vapauttajaksi unen, joka muutamiksi tunneiksi antaa hänen unehuttaa +ruumiin ja sielun viheliäisyyden, mihin hän yhä syvemmälle vajoaa. + +Hän uneksii, ja siinä suhteessa muistuttaa hänen unensa todellisuutta, +että hän on olevinansa pimeässä, kolkossa vankihuoneessa. Ei +ainoatakaan valonsädettä tunkeu sisään noista pienistä muurinaukoista, +hänen kätensä ja jalkansa ovat käärittyinä kahleisiin, ja luolan +näkymättömistä nurkista hän kuulee sähinän ja kahinan, ikäänkuin muurin +vierustalla matelisi käärmeitä ja skorppiooneja. + +Hän ei tiedä, miten kauvan hän on istunut siellä, miksi hän on sinne +tullut, eikä pääseekö hän sieltä koskaan vapaaksi. Tunteet ja ajatukset +olivat lamaantuneet tuskasta; hänen ainoa tunteensa oli sekava havainto +jostakin hirveästä tapahtumasta, hänen ainoa ajatuksensa innokas avun +rukous, väliin palava, väliin horjuva ja katkonainen. + +Silloin aukaistaan ovi, ja joku astuu huoneeseen. Saulus ei voi nähdä +vierasta tuossa synkässä pimeydessä, mutta hän kuulee askeleiden +lähestyvän, ja kun hän jännitetyllä kiihkolla kääntää kasvonsa noita +ääniä kohden, tuntee hän käden laskettavan hiljaa kasvoilleen ja +silmilleen. + +Suloinen rauha tuntui virtaavan hänen olentonsa läpi. Ja hänen +ympärillään tulee äkkiä valoisaksi; hänen silmiensä pimeys karkoittuu +tuosta keveästä kosketuksesta; hän ei tosin voi nähdä vierasta eikä +tuntea hänen piirteitään, sillä ne ovat ikäänkuin käärittyinä +kirkkaaseen hohteeseen, mutta tuosta hohteesta säteilee muudan katse, +niin täynnä hyvyyttä ja rakkautta, että Saulus tuntee, miten jäykkä +epätoivonsa alkaa sulaa. + +Hän mielii puhua ja kysyä, mutta sanat kuolevat hänen huulilleen. +Vieras hymyilee vain, sivelee pari kertaa hänen silmiään -- ja poistuu. +Saulus näkee, kuinka hän menee yhä kauvemmaksi ja kauvemmaksi, haamun +rajapiirteet hajoavat, hetken se seisoo ovella ikäänkuin heikko +valonliekki, joka vaalenee ja viimein kokonaan sammuu... + +Samassa heräsi Saulus. Hänen ympärillään oli edelleen pimeä, hänen +silmiensä valo oli sammunut, ja hän itse suljettu pois ulkomaailmasta. +Mutta sitä hän tuskin nyt huomasi, sillä tuon ihmeellisen unen rauha +oli lopussa, kun uni pakeni, ja todellisuuden myötä ikäänkuin hyökkäsi +häneen ajatusten, kuvien ja muistojen uudistettu elämä. Tuntui kuin hän +olisi varustaunut valtavaan sieluntaisteluun; ikäänkuin kaikki hänen +henkiset voimansa olisivat heränneet elämään, valmiina kamppailemaan +epätoivon taistelua toistensa kanssa. + +Yhä kauvemmaksi hän tunkee sielunsa syvyyteen ... yhä leppymättömämmin +kokoontuvat hänen luonteensa taistelunhaluiset ainekset, ikäänkuin +päättäneensä tehdä mitä kauvemmin vastarintaa ... ylpeys ja +itsekkäisyys asettuivat hänen sydämensä vartijoiksi, joka vaikeroi +kaipuusta. + +Taistelu hänen sielussaan on kamala. Hän ei voi liikutella itseään, ei +nousta ylös, eikä nauttia palaakaan ruokaa; hänen kielensä on +tahmettunut kiinni suuhun, huulet ovat kuumat ja kuivat. Kankeana ja +kalpeana viruu hän vuoteellaan, jolla aikaa hänen poskensa käyvät +kuopille, ja sieluntuskat uurtavat syviä, poistamattomia ryppyjä hänen +kasvoilleen. Hän on unhoittanut ajan, hän ei muista, että on ihmisiä +hänen ympäristössään, että aurinko, kuten ennen, paahtaa Syyrian +aavikoille ja Damaskon puutarhoihin, hän ei muista mitään, ulkomaailma +on kadonnut, hän on yksinään ... ja tuossa yksinäisyydessä näkee hän +kerta toisensa perästä saman näyn, minkä hän näki Damaskon tiellä, +kuulee jälleen saman lempeän, nuhtelevan äänen: "Saul, Saul, miksi +vainoot minua?" Ja hänen sydäntään raatelevat tuskat sellaiset, joita +ei hän milloinkaan ennen ole tuntenut. Nuo nuhtelevat sanat kohtaavat +hänen verta vuotavaa sydäntänsä, kuin kuumat vahapisarat avonaista +haavaa. + +Hänen ajatuksilleen ja mielipiteilleen leviää ikäänkuin pimeys; hän ei +ymmärrä omaa tuskaansa, eikä tiedä miten sitä nimittäisi. Se tuntuu +samalta, kuin omantunnonvaiva nimittämättömistä synneistä, kuin halu +johonkin, jota hän ei milloinkaan voi saavuttaa, kuin epätoivo +haihtuneista, rakkaista unelmista. + +Tuntuu ikäänkuin murtorauta työnnettäisiin hänen sydämmensä syvyyteen +ja särkisi siellä jok'ainoan liitoksen. + +Ja tuon muinoin niin vankan ja korskean sekä pöyhkeydellä rakennetun +ajatusluoman rakosista alkoi vähitellen pilkoittaa valonsäde, ja sen +valossa voi hän tarkastaa entisen elämänsä pirstaleita. + +Muistelma muistelman jäljestä vilahtaa ohitse; tapauksia, kauvan sitte +menneitä -- tekoja, sanoja, jotka hän oli unhottanut, suhisee hänen +ympärillään kirjavassa sekasorrossa. Ja tämän yläpuolella leijailee +kummallisen raukaiseva ilma, ikäänkuin tuulahduksia siitä painostavasta +kuumuudesta, joka ilmaantui silloin, kun Jeesus natsarealainen ilmestyi +hänelle. Hän tukehtuu siinä ilmassa; hänen mielestään kuolee siinä +kaikki elo, jokainen voima veltostuu, jokainen pyrintö hervastuu. + +Mutta mikä on todellakin ollut hänen elämänsä pyrintö, hänen sielunsa +syvin ikävöinen, hänen henkensä hartain halu? + +Järkähtämättä kaikuu tämä kysymys pimeydestä hänen ympärillään. Mutta +hän ei voi siihen vastata, hän ei enää tiedä, mihin on pyrkinyt, hänen +entinen elämänsä tuntuu hänestä tällä hetkellä vielä vähäpätöisemmältä +kuin pirstaleiksi menneeltä, se tuntuu _tyhjältä_ -- ja kun hän vielä +kerran tarkastaa sitä, tuntuu siltä, kuin tuijottaisi hän pääkallon +tyhjiin silmäkoloihin. + +Tällöin ilmaantuu äkkiä jotakin noiden kolojen... Se on hän itse, hänen +oma minuutensa... Se kasvaa, kasvaa ikäänkuin muodoton kummitus, joka +ympäröi häntä joka taholta. Ja samalla kuulee hän tuomitsevan äänen +kuiskaavan: "Sinulla on ollut oma itsesi, oma menestyksesi, oma +suuruutesi päämääränä!" + +Mutta nämät sanat herättävät eloon itsepintaisen vastustuksen. + +"Ei, ei", huutaa toinen ääni hänessä, "Israelin suuruuden minä asetin +päämaalikseni, liitto Jehovan kanssa tuli rakkaimmaksi unelmakseni, +kansani vapauteen ja valtaan saattamista, Messiaan tulemista, niitä +minä odotin ja tahdoin jouduttaa palavalla ahkeruudellani ja lain +järkähtämättömällä täyttämisellä." + +"Hullu!" vastaa hänelle tuo tuomitseva ääni, "omaa _itseäsi_ sinä +tarkoitit, omaa ylpeyttäsi tahdoit tyydyttää Israelin suuruudella. +Kenelle muulle, paitsi itsellesi, omistit milloinkaan ainoata ajatusta? +Sinä pöyhkeilit opillasi, sinä pöyhkeilit ankarasta lainkäskyn +noudattamisesta, ja armahtamatta tuomitsit heikkoa veljeäsi, joka +rikkoi. Oletko koskaan edes aavistanut, mitä rakkaus on, erehtymätön, +sydämetön fariseus, joka murhasit veljiäsi toimittaaksesi Israelille +sitä suuruutta, joka kuvastaisi omaa kuntoasi? Oletko milloinkaan +ojentanut janoovalle pikarillista vettä tahi kuivannut lesken +kyyneleitä? Ei, sillä sinulla ei ollut aikaa siihen -- sinun täytyi +tutkia kirjoituksia ja harjoittaa itseäsi lain täyttämisessä. Voi +sinua, olet elänyt itsekkäisyyden tukehuttavaa elämää, hengittänyt sen +myrkyllistä ilmaa, sentähden olet ollut onnistumaton kaikessa, +sentähden on koko entinen elämäsi särkynyt pirstaleiksi!" + +Tuskanhiki tihkuaa suurina pisaroina hänen otsalleen. Hänestä tuntuu, +ikäänkuin jokainen noista masentavista syytöksistä raastaisi hänen +sydämestään palan. Koko hänen elämänsä on ollut vain suuri erehdys -- +voiko hän täst'edes enää elää, eikö hän hautaannu tämän tiedon taakan +alle? Täydellinen toivottomuus kääriytyy kuin kylmä usva hänen sielunsa +ympärille; turhaan etsii hän muistoa, joka häntä lämmittäisi, ajatusta, +jolla voisi vahvistaa heikontunutta itseluottamustaan -- kaikki on +lopussa, kaikki heitetään armotta tyhjyyteen, ja tuon suuren, kamalan +haudan yli leviää vähitellen hiljaisuus, jossa niinhyvin syyttäjän kuin +syyllisenkin äänet haihtuvat pois. + +Ja nyt vallitsee täydellinen pimeys ja tyhjyys hänessä ja hänen +ulkopuolellaan; entinen elämä on kuollut ja ulkopuolinen on sammunut. + +Se on tuo salaperäinen hetki, kun uuden elämän siemen alkaa itää sielun +syvyydessä... + +Tunti tunnin perästä kuluu; hän ei enää ajattele, hän vain kärsii, +kärsii ... ja odottaa... + +Tällöin hän on huomaavinaan verta valuvan ristin nousevan eteensä. Hän +näkee siihen olennon naulituksi, ja tuon kärsivän huulilta kaikuvat +samat sanat, jotka hän on kuullut Mirjamilta ja Johannekselta: +"Rakastakaa toinen toisianne". + +Koko hänen olemustansa vihlaisee sanomaton, juhlallinen väristys -- +oliko se vastaus hänen tuskalloisiin kysymyksiinsä, oliko se hän, +Jeesus natsarealainen, tuo niin katkerasti vihattu, joka antaisi +sokealle ja murretulle uuden elämän? + +Rakkaus, niin täydellinen, ettei siinä ole ainoatakaan epäilystä, niin +rajaton, että se antaa kaikki eikä vaadi mitään -- rakkaus, jonka vain +_Jumala_ voi tuntea, ensimmäisen kerran ilmestynyt ajassa, eikö se, ja +ainoastaan se, ole niin valtava, että sielu, jota vain tuon ijäisen +rakkauden kipuna koskettaa, saa voimaa nousta entisyyden yöstä uuteen +elämään. + +Ikäänkuin vieno kevätsade raivoisan ukkosen jälkeen laskeutuivat nämät +ajatukset hiljaa ja sovittaen hänen sieluunsa. + +Ei siis enää vihata ... ei halveksia ja vainota ... rakastaa kaikkia +samaten, tuota viheliäistä kerjäläistä, joka istui "Kauniilla +portilla", yhtäläisesti kuin Mirjamia, hänen sisartaan ja +nuoruudenystävätään? + +Muutaman silmänräpäyksen tunsi hän itsensä täysin onnelliseksi ja +vapautetuksi; kaikki mietiskeleminen, kaikki epäilys ja tuska olivat +kadonneet, ja tuo suloinen rakkausarvoitus leijaili, ikäänkuin +juhlallinen humina autiossa temppelissä, edestakaisin hänen sielussaan. + +Taas hän muisti veripisarat, jotka hän oli nähnyt välkkyvän ristillä. +Eikö tämä ollut Jeesus natsarealaisen verta -- ja eikö veri merkinnyt +uhria -- ja eikö uhri ollut sama kuin sovitus? + +Niin, tässä oli tie, ainoa tie, uuden elämän, _rakkauselämän_ +täydellisentämiseen. + +Eikö tässä salaisuudessa, että kostava, oikeutta noudattava Jumala, +joka oli antanut järkähtämättömän, ehdottomasti täytettävän lakinsa, +oli myös rakastava Jumala, joka, kun ei hän vanhurskaudessaan voinut +peruuttaa ainoatakaan kirjainta, sen sijaan sovitti ihmiskunnan +rikoksen -- eikö tässä ollut uuden elämän voima, ei ainoastaan hänelle, +Saulukselle, vaan koko ihmiskunnalle, alku uuteen hallintoon, jolle +Jumala ikuisista ajoista asti on viitoittanut sen suunnitelman, minkä +hän vasta nyt on saattanut täytäntöön? + +Ja palavalla innolla kiitää hänen ajatuksensa takaisin läpi +vuosisatojen, ja siitä toivottomuuden yöstä, joka peitti maailman, +kansat, näki hän kirkasten tähtien lailla kimaltelevan profeetain +ikävöivät aavistukset pelastajasta, joka oli tuleva, Messiaasta, joka, +kuohuen rakkauden voimana Jumalan sydämestä, oli syynalaiselle +ihmiskunnalle tuleva tieksi pyhän, vanhurskaan Jumalan luo. + +Tämä on siis sovituksen salaisuus; lakia ei voi täyttää, mutta se +täytyy täyttää, sillä Jumalan vanhurskaus ei anna itseänsä pilkata -- +näiden kahden sovittamattoman totuuden välille täytyy rakentaa silta, +ja tämä silta, tämä side on odotettu Messias, Jeesus natsarealainen, +tuo ristiinnaulittu ja murhattu. + +Mutta kuinka se on mahdollista? Ristiinnaulittu Messias -- +saavuttaisiko Israel jälleen suuruutensa, täytettäisiinkö liittolupaus +tuon kärsineen ja alennetun miehen kautta, tuon kuninkaan kautta, jonka +valtakuntaa ei kukaan ole nähnyt? + +Ei koskaan, ei koskaan, mikä mieletön, haaveksivainen unelma, joka on +ilvehtinyt hänelle! + +Ja vanha Saulus, joka jo oli astunut menneisyyden hautaan, nousee +uudestaan koko voimallaan tehdäkseen viimeisen ankaran vastustuksen. + +Sillä mitä tosiaankin hyödyttää kunnioittaa ristiinnaulittua +natsarealaista Messiaana? + +Samaa, kuin luopua kaikista maallisen suuruuden unelmista, kaikista +ajatuksista Israelin saattamisesta mahtavaksi valtioksi ja Jumalan +omaisuuskansako! -- siis kieltäytyä juuri siitä, joka on antanut hänen +elämälleen tarkoituksen, hänen toimillensa voimaa, hänen ajatuksilleen +syvyyttä ja intoa. + +Terävällä järjellään ja voimallisella luonteellaan käsitti Saulus heti, +että tässä oli elinasia -- tässä täytyi luopua kaikesta tahi ei +mistään, tässä ei ollut varaa tinkimiseen tahi myönnytykseen. + +Se oli samaa, kuin muuttaa elämän painopiste toisesta asiasta toiseen, +maallisesta henkiseen valtakuntaan, sillä sen uuden valon kautta, joka +oli avautunut hänelle, ymmärsi hän, että se oli siinä, kun Jumala +profeettainsa kautta oli luvannut Israelille suuruuden, että se oli +siinä, jossa ristiinnaulittu Messias voittaisi rakkautensa lopullisen +voiton. Se oli samaa, kuin unhoittaa nuo entiset opin, viisauden ja +vanhurskauden unelmat -- nuo rakkaat unelmat, jotka olivat hyväilleet +ja ravinneet hänen ylpeyttään -- ja sen sijaan tulla oppimattomaksi, +nöyräksi, hengessään köyhäksi ja järjeltään lapseksi, antaa kaiken +vanhan kuolla Kristuksessa ja jälleen nousta ylös uusilla ajatuksilla, +uusilla unelmilla, uusilla toivoilla. -- Kerrassaan uusi ihminen, joka +ei enää elä itselleen, vaan ainoastaan hänelle. + +Nyt vasta nousee taistelu Sauluksen sielussa korkeimmilleen. + +Se rauha, se onnellisuus, jota hän äsken oli tuntenut, oli paennut; +hänen sielunsa hurjien intohimojen myrskyt kohisivat hänen sydämensä +läpi ja kietoivat jokaisen tunteen, jokaisen ajatuksen vastarintaan. +Sillä hän tiesi, että nyt oli valittava, että nyt oli ratkaiseva hetki. +Mutta hän tunsi myöskin, että hän ei voinut tehdä päätöstä, että hän +auttamattomasti horjui tuosta viimeisestä armottomasta vaatimuksesta. + +Jotakin täytyi hänen säilyttää entisyydestä. Suuruus, valta, ulkonainen +onnellisuus ne menköön; mutta se älyisyys, josta hän oli tullut +mainehikkaaksi, se oppi, jonka saavuttamiseksi hän oli uhrannut vuosia +elämästään, näitä hän ei saattanut myöntää turhiksi. Hänen oli +mahdotonta tunnustaa, että yksinkertainen, oppimaton kansan mies +saattaisi yhtä hyvin käsittää ja vastaanottaa Messiasta kuin hän, +Saulus, tuo oppinut tutkija, jolle ei yksikään messiallisten +ennustusten tarkoitus ollut tuntematon. + +Ja kuitenkin se oli niin -- ristiinnaulitun Messiaan verinen käsi +osoittaa lakkaamatta kieltäymyksen ja alhaisuuden tietä. Ken tahtoo +noudattaa hänen askeleitansa, täytyy kokonaan kieltää itsensä, sillä +hänen askeleensa ovat: köyhyys, nöyryys, pilkka ja ylenkatse. + +Mutta Saulus ei voi kieltää itseään, hän ei voi luopua omasta +osallisuudestaan. Hän tietää, että Jeesus natsarealainen, jonka +rakkauden hän jo on tuntenut ja ymmärtänyt, ei tahdo eikä voi +vastaanottaa muuta kuin kokonaisen uhrin, mutta hän tuntee myös +sanomattomalla tuskalla, että se menee yli hänen voimiensa. Kaikki hän +tahtoo antaa, ei vain tuota viimeistä: omaa oivallisuuttaan. Yhä +syvemmälle vajoo hän epätoivoon; yhä heikommin kaikuu tuo rakkaudesta +rikas ääni, joka ei väsy huutamasta hänelle: "Miksi vainoot minua?" Nyt +on hänen elämänsä sydänyö; yksinäisyyden tuskat kietovat hänet kuin +suuret erämaan varjot. Davidin kanssa huutaa hän toivottomuudessaan: +"Minun ylitseni käyvät vihasi aallot ... sinä olet eroittanut minulta +ystävän ja toverin, minun uskottuni ovat pimeys..." Tästä pimeydestä +kuulee hän lakkaamatta, tunti tunnin -- perästä, ikäänkuin +taukoamattoman mainingin pauhaavan hänen sielunsa sisimmässä... + +Ne ovat nuo kaksi taistelevaa valtaa: tuo väistymätön vaatimus ja +itsepintainen oma vanhurskaus, jotka kamppailevat keskenään. + + * * * * * + +Kolme yötä ja päivää kului tällä tavalla; hänen ruumiinsa oli ikäänkuin +kuollut, mutta sisällään raivosi polttava tuli. Hänen muotonsa oli +kauheasti muuttunut; ei kukaan olisi tuosta laihtuneesta olennosta +voinut tuntea entistä ylpeää, kenopäistä Saulusta. Hänen parrassaan ja +hiuksissaan näkyi siellä täällä hopeisia juovia, ja syvään painuneet, +kireästi suljetut silmäluomet, joiden takana katseen tuli oli sammunut, +tekivät hänen näkönsä jäykäksi ja kuolleeksi, samalla kuin hänen +kasvonsa kuvastivat sisällisten taistelujen mylleröimää sielua. + +Kolmannen päivän aamuna olivat hänen voimansa niin lopussa, ettei hän +voinut nousta sijaltaan. Kalmankalpeana, liikkumattomana ja +kokoonpuristetuin huulin virui hän vuotellaan; ainoa liike, minkä hän +teki, ainoa ääni, mikä kuului huoneessa, oli hänen heikko, vaivaloinen +hengityksensä, jota tuontuostakin keskeytti syvä huokaus. + +Äkkiä hän säpsähti ja nousi kyynäspäälleen; hänen korvansa, jotka +sokeuden aikana olivat käyneet ylen tarkoiksi, olivat huomaavinaan +etuhuoneesta äänen, jonka paljas kaiku kummallisella tavalla vaikutti +häneen. + +Hän kuunteli innokkaasti; tällöin hän kuuli vieraan äänen sanovan: +"veljeni Saulus", ja väristys toivosta kiiti hänen ruumiinsa läpi. + +Samassa aukaistiin ovi, ja Zipora astui Sauluksen vuoteen ääreen. + +"Eräs ulkona oleva mies tahtoo puhutella sinua, herra", kuiskasi eukko, +"mutta minä sanoin sinun olevan kipeän ja heikon." + +"Mikä on miehen nimi?" keskeytti Saulus malttamattomasti ja nousi +kokonaan vuoteeltaan. + +"Ananias", sanoi eukko yhä kuiskien, "hän sanoo Herran Jumalan +lähettäneen hänet luoksesi." + +"Ananias", kertoi Saulus vielä enemmän liikutettuna, "minä en tunne +ketään sen nimellistä, mutta jos Herra Jumala on hänet lähettänyt, niin +pyydä miestä hänen nimessään tulemaan huoneeseeni!" + +"No, Israelin Jumala olkoon kiitetty, että jälleen tahdot tavata +jonkun!" huudahti eukko lyöden käsiään yhteen ja riensi sitte ulos +päästämään vierasta sisälle. + +Pari minuuttia kului, pari minuuttia, jotka Sauluksesta tuntuivat yhtä +pitkiltä kuin yhtä monta tuntia. Hän seisoi suorana vuoteensa vieressä +kasvot jännitetyssä odotuksessa käännettyinä oveen päin. + +Viimein aukeni ovi, ja Ananias astui sisälle. + +Hän oli pieni, heikkorakenteinen, miltei viallinen mies. Kalpeissa, +kurttuisissa kasvoissaan kuvastui selkeämmin kuin kirjaimin ja sanoin +tauvonnut elämäntarina: suuri, loppuun taisteltu suru, jonka katkeruus +oli kääntynyt järkähtämättömäksi rauhaksi, täydeksi iloksi Jumalassa. +Hänen tummanharmaista, loistavista silmistään ja suuren, kivulloisen +suunsa hymyilystä virtasi niin vastustamaton ja läpitunkeva hyvyys, +että tuo sokea mies, jonka tarkistuneet korvat näyttivät sekä kuulevan +että näkevän, tunsi heti Ananiaksen sisään tullessa sen vaikutusta. +Luottamuksen, ilon ja kaipaavan odotuksen tunne hajoitti äkkiä sydänyön +pimeyden hänen sielustaan. Hapuillen astui hän pari askelta eteenpäin +ja ojensi kätensä kysyväisellä liikkeellä tulijaa kohden. + +"Veljeni Saulus", sanoi nyt Ananias, samalla kuin hänen omituiseen, +säteilevää hyvyyttä osoittavaan mielenilmeeseensä sekaantui totisuutta +ja voimaa, joka kohotti hänen pientä, mitätöntä ruumistaan. "Herra on +lähettänyt minut, Herra Jeesus, joka ilmaantui sinulle tiellä, kun +matkustit Damaskoon vainoomaan ja hävittämään hänen uskollisiaan!" + +Saulus ei voinut vastata; se mielenliikutus, joka valtasi hänet, oli +miltei yhtä masentava kuin se, minkä hän tunsi silloin, kun Jeesus +ilmestyi hänelle ja löi hänet sokeaksi. + +"Niin", jatkoi Ananias samalla valtaavalla tavalla, "hän on lähettänyt +minut, palvelijansa, hänen nimessään päästämään sinua hengen kahleista, +antamaan sinulle jälleen vapauden sekä julistamaan hänen rakkauttaan, +joka on täyttävä sinut uskolla ja rauhalla ja antava sinun maistaa +Jumalan sanomatonta iloa Kristuksessa." + +Tuli muutaman hetken hiljaisuus. Tuo ihmeellinen uni esiintyi nyt +elävänä Sauluksen hengen silmäin edessä; nyt se täytettiin, hän jo +tunsi tämän miehen, ei se ollut ensi kertaa, kun tuo hyvyyttä uhkuva +katse, jota hän ei voinut nähdä, kohtasi hänen sydäntään ja pehmitti +sen kovan epätoivon. + +Sanomaton, toivorikas väristys kiiti hänen olentonsa läpi; hän pani +kätensä ristiin ja kumarsi päätään ikäänkuin odottaen. + +"Saulus, veljeni", jatkoi Ananias juhlallisesti, "uskotko, että Jeesus +natsarealainen on Kristus, elävän Jumalan poika, ja luvattu Messias." + +Saulus nosti päätään ja antoi ristiinlasketut kätensä vaipua. + +"Uskon", vastasi hän kovalla, selkeällä äänellä. + +Ja käsittämättä, miten se oli tapahtunut, voimatta milloinkaan +selittää, miten tuo Jumalan salaperäinen työ kävi täytäntöön hänen +sielussaan, tunsi hän varjojen, jotka olivat sumentaneet hänen +sieluaan, väistyvän ja taistelun päättyvän. + +"Silloin, veljeni", sanoi Ananias loistavalla katseella, "on +kaikkivaltias Jumala täyttävä sielusi pyhällä hengellään ja lähettävä +sinut vaikuttamaan hänen pyhän työnsä hyväksi." + +"Ja tämä työ?..." kuiskasi Saulus. + +Ananias nosti siunaten kätensä Saulusta kohden ja jatkoi: + +"Sinä olet tuleva Herran valituksi aseeksi julistamaan hänen nimeään +laajalle kaikkein kansain seassa, pakanoille ja israelilaisille, +kuninkaille ja ruhtinaille, orjille ja halveksituille! Paljon sinä, +olet kärsivä hänen nimensä tähden, sinua lyödään ja pilkataan +uskostasi, vaikeisiin kiusauksiin, ruumiin ja sielun hätään olet sinä +tuleva. Saulus, veljeni, ei turhamaisiin unelmiin, ei itsekkäisiin +tarkoituksiin Herra Jumala ole tehnyt sinun henkeäsi palavaksi, antanut +sinulle oppia ja viisautta, varustanut sinua parhaimmilla lahjoillaan! +Kaikki -- kaikki täytyy sinun uhrata hänen asialleen, hänen nimensä +ylistämiseksi -- ja hän, suuri, voimallinen, oikeamielinen ja +rakkaudesta rikas, hän on näyttävä sinulle, että hän on viimeiseen +ropoon saakka velkova sen jalon leiviskän, jonka hän on sinulle +uskonut!" + +Sauluksen turmeltuneille, äsken niin hervottomille kasvoille levisi +Ananiaksen sanojen johdosta innostuksen loisto. Unohtaen sokeutensa, +unohtaen Ananiaksen läsnäolon ja huoneen, jossa hän oli, unohtaen +kaikki, ja ainoastaan sen palavan innon valtaamana, joka oli hänessä +herännyt, otti hän askeleen eteenpäin, ikäänkuin hän tahtoisi heti +rientää siihen uuteen elämään, joka kutsui häntä. + +Mutta Ananiaksen käsi, joka esti häntä sattumasta seinään, taltutti +hänen kiihkonsa ja saatti hänet jälleen muistamaan onnetonta tilaansa. + +"Ananias, veljeni", kuiskasi hän, ja toivottomuuden tunne sammutti +tulen hänen kasvoistaan, "minä olen sokea, onneton, saamaton mies! En +voi kulkea yksin, toisten täytyy taluttaa minua! Kuinka olen toimiva +hänen asiaansa, miten voin näyttää muille tietä, kun en itse näe sitä? +Kuinka olen tuleva hänen valituksi aseekseen, minä kurja, hänen +oikeamielisen vihansa rankaisema syntinen?" + +Tällöin kosketti Ananias sormensa päällä hänen otsaansa. + +"Sinä olet saava näkösi, veljeni, ainoastaan näiksi päiviksi, jolloin +hän on etsinyt ja löytänyt sinut, on hän pimittänyt näkösi. Kun +intohimot kamppailevat sielussamme tuota taistelua, jossa seisomme +kasvoista kasvoihin Herran kanssa, ja hän huutaa tuon hirmuisen sanan: +'valitse!' silloin tulee henkinen elämä niin valtavaksi, että +ruumiilliset silmämme huikaistuvat ja ulkopuolinen elämä ympärillämme +pimenee. Jumala sammuttaa häikäisevän päivänvalon sentähden, että me +täydellisesti ja selvästi näkisimme, miten hengelliset totuudet +välkähtävät esille, niinkuin taivaan tähdet valaisevat yön pimeydessä. +Hiljaisuudessa, yksinäisyydessä, pimeydessä löydämme Jumalan. +Yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa kuulemme hänen äänensä -- pimeydessä +loistaa hänen rakkautensa valo. Mutta kun tuo pyhä tuli on kerran +sytyttänyt sydämemme, kun hänen äänensä on peruuttamattomasti +sekoittunut valtimoittemme sykintään ja aatoksiemme arveluihin -- +tällöin katkaisee hän äänettömyyden, tällöin hän hälventää pimeyden ja +lähettää meidät toisille julistamaan, mitä olemme nähneet ja kuulleet +noina kauheina kamppailun hetkinä. Veljeni Saulus. Jesuksen nimessä, +hänen, jota vainosit ja kielsit, mutta jonka rakkaus on tuleva sinulle +ikäänkuin kuluttavaksi tuleksi -- Israelin Jumalan nimessä, hänen, joka +tahtoo voimalliset saaliikseen -- käsken sinua aukaisemaan silmäsi ja +tulemaan näkeväksi!" + +Hän kosketti jälleen sormensa päällä Sauluksen otsaa ja silmiä. Nuo +palaneet silmäluomet, joista rupi lähti ikäänkuin suomukset, aukenivat +raskaasti ja harvaan, ja kirkkaan päivänvalon häikäisemänä sekä +tuperruttamana horjahti Saulus seinää vasten. + +Oli keskipäivä, mutta sitä ei painostanut tuo ukkosilman helle, joka +oli ympäröinyt Saulusta matkallaan Damaskoon. Taivas oli korkea ja +sees, kirkas päivänpaiste valaisi kaikki esineet, ja puutarhassa sekä +kaupungissa vallitsi vilkas, eloisa elämä. + +Samallainen, mutta vielä voimakkaampi innostus valtasi uudelleen +Sauluksen. Hän laski kätensä ristiin, ja hänen silmänsä katsoivat +ikävöiden siihen maailmaan, jonka hän luuli ainaiseksi jättäneensä, +mutta jolle hän sen sijaan sai nyt saattaa tiedon noista Jumalan +salaisuuksista, jotka olivat hänelle ilmoitetut. + +Sen jälkeen menivät hän ja Ananias puutarhaan, ja Zipora antoi hänelle +ruokaa ja juomaa, joilla hän vahvisti ruumistaan sillä aikaa, kun hän +keskusteli opettavaisesti ja sielua ylentäväisesti Ananiaksen kanssa. + +Ja kun tämä illalla erosi hänestä, ei ollut enää Saulus tarsolaista, +tuota ylpeää fariseusta, isäin sääntöjen kiivastelijaa ja Herran +Jeesuksen vainoojaa. Mutta puutarhassa Judaksen talon edustalla istui +koko tähtikirkkaan yön nöyrä opetuslapsi vaipuneena hartaisiin +rukouksiin ja palavalla, pyhähällä ikävällä vuottaen tuota uutta +elämää, tuota hetkeä, jolloin kokonaan, hengellään, sielullaan ja +ruumillaan, saisi antautua siihen työhön, johon Herra Jeesus itse oli +valinnut ja pyhittänyt hänet. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Saulus Tarsolainen, by Mathilda Roos + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAULUS TARSOLAINEN *** + +***** This file should be named 37902-8.txt or 37902-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/7/9/0/37902/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/37902-8.zip b/37902-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..a4a2161 --- /dev/null +++ b/37902-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..23f638b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #37902 (https://www.gutenberg.org/ebooks/37902) |