diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 38878-8.txt | 1953 | ||||
| -rw-r--r-- | 38878-8.zip | bin | 0 -> 38975 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 1969 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/38878-8.txt b/38878-8.txt new file mode 100644 index 0000000..5725534 --- /dev/null +++ b/38878-8.txt @@ -0,0 +1,1953 @@ +The Project Gutenberg EBook of Idän kuningatar, by Mór Jókai + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Idän kuningatar + Historiallinen kertomus + +Author: Mór Jókai + +Release Date: February 14, 2012 [EBook #38878] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IDÄN KUNINGATAR *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +IDÄN KUNINGATAR + +Historiallinen kertomus + + +Kirj. + +MAURUS JÓKAI + + +Käännös. + + +Jyväskylässä, +Jyväskylän kirjapainossa, +1891. + + + + +Siihen aikaan, jolloin roomalaisen vallan rajat koskettelivat Persiaa, +ja suuri maailmakaupunki nimitteli maailman kaukaisimpia maita +naapurikseen -- juuri siihen aikaan oli Rooma syvimmässä +alentumistilassaan. + +Suuren valtakunnan hallitsiat hallitsivat esi-isäinsä valloittamaa +maailma-puoliskoa; mutta heitä ei enää elähyttänyt näiden esi-isien +henki. He olivat lyhyt-ikäisiä jumalia, jotka kaipasivat voimia ja +älyä; he olivat kääpiöitä, jotka olivat saaneet perinnökseen +jättiläisten aseet. + +Mutta sankarien henki ei ollut laskeunut hautaan heidän kanssaan, ja +sillä aikaa kuin Roomassa obeliskeja pystytettiin heidän haudoilleen, +ilmausi tämä henki, vapauden, kunnian ja isänmaan rakkauden henkenä +kaukana idässä Palmyran taivaan alla. + +Samaan aikaan, jona Roomassa keisarit, semmoiset kuin Kommodus ja +Karakalla, kohottivat rikoksen valtaistuimelle ja raivasivat häpeälle +tien yleiseen kunniaan; samaan aikaan, jona kavaluus taistelun asemesta +antoi voittoja, ja kulta miekan sijassa osti rauhan; samaan aikaan, +jona Heliogabalus ikuistutti nimensä kehruuvokin ja värttinän, +Gallienus taasen kyökkikauhan avulla -- samaan aikaan heräsi idässä +henkipatto hyve ja kunnianhimo uudelleen eloon ja miesten raiskaama +sankarihenki otti asuntonsa erään naisen rinnassa, kohottaakseen häntä +kaikkien hänen kansalaistensa jaloimmaksi. + +Niiden maiden joukkoon, jotka idässä olivat Rooman suojeluksen +alaisina, kuului myöskin Armenia -- maakunta, jonka asema oli +vaarallinen likisyytensä tähden Persiaan, missä kuningas Sapor uneksi +Kyroon vallan uudistamisesta. Kahdeksantoista maaherraa oli hän jo +Aasiassa laskenut valtikkansa alle ja huudattanut kuninkaiksi, +voidaksensa sanoa itsensä "kuninkaitten kuninkaaksi." Yhdeksästoista +oli Kosros, Armenian hallitsia. Sapor kaasi salamurhalla sankarin, +jonka haarniskaa vastaan hän turhaan oli tylsyttänyt miekkansa, ja sai +siten hänen maansa haltuunsa. + +Sillä aikaa eli suojelusherra Rooma entiseen tapaansa täydessä +touhussa, voiden tuskin enää kohottaa päätään, sitä vähemmin pitää +silmällä kauempana olevia jäseniään. Se heräsi vasta silloin, kun se +oli käden kadottanut. + +Kostaaksensa Armenian kukistamisen kokosi keisari Valerianus +legionejansa ja meni Eufrat-virran yli, mutta pian näki hän kuningas +Saporin ratsurijoukkoja edessänsä ja kohta myös takanaan. Turha oli +itse epätoivonkin urhoollisuus. Kaikkialta päin ympäröitynä luovutti +roomalainen sotajoukko aseensa ja antoi keisarinsa raakalaisten +hallitsialle. Mielipaha, jonka tämä häpeä Valerianuksessa herätti, sai +aikaan hänen kuolemansa. Ylimielinen voittaja antoi täyttää kuolleen +keisarin ruumiin, ja vuosisatoja seisoi se auringon temppelissä +kauhistuttavana voitonmerkkinä, keisarillinen viitta olkapäillään ja +orjan kahleet kaulan ympärillä -- katkera, raaka iva maailman +mahtavimmasta ja ylpeimmästä. + +Kolme valtakuntaa oli jo tämä elävä rutto, tämä kuoleman enkeli ihmisen +muodossa hävittänyt, ja pelvolla odottivat jo lähellä olevat maat +vuoroansa, kun eräänä päivänä sanansaattaja saapui Palmyrasta ja astui +kuningas Saporin eteen, muassansa kirje, jonka kunnioitusta osoittava, +mutta samalla miehuullinen sisällys herätti hirmuvaltiaan vihaa. + +Kirjeen oli kirjoittanut Odenatus, Palmyran kansalainen, joka +hyvitelläkseen valloittajaa lähetti hänelle kaksisataa aarteilla +lastattua kameelia -- lahjan semmoisen, jonkakaltaista ei muu kuin +ruhtinas voi vertaiselleen tarjota. Suopeilla sanoilla pyysi Odenatus +ystävyyttä ja rauhaa, kumminkin salaamatta ettei hän pelännyt sotaa. + +"Kuka hän on, tuo Odenatus?" kysyi voittamaton valloittaja +ylimielisesti. "Kuka hän on, joka uskaltaa kirjoittaa tuollaista +hallitsialleen? Heittäkää hänen lahjansa Eufratiin! Pitääkö hän itsensä +ruhtinaana, koska uskaltaa lähettää minulle lahjoja, hän, kurja orja, +jonka velvollisuus olisi tomussa ryömien lähestyä minua. Sanokaa +hänelle että jos hän tahtoo voittaa minun suosiotani, niin tulee hänen +saapua valta-istuimeni eteen polvillaan ja selän taakse kahlituin +käsin. Jos hän uskaltaa viipyä, niin on tuomio kohtaava häntä ja +kaupunkia, jossa hän on syntynyt, ynnä aluetta, joka kaupunkiin +kuuluu!" + + * * * * * + +Ylös, ylös, laajojen tasankojen vapaat asukkaat, te paimenet, jotka +laidunnatte laumojanne keidasten lähteitten reunoilla, te jalot +metsästäjät, jotka saavutatte nopeasti pakenevaa antilopia ja +tempaatte leijonan hänen luolastaan, te, jotka teltoissa asutte ja +kaukaisimmista ajoista olette oppineet aseita käyttämään! Ylös, sinä +paimentolaislauma, joka et koskaan ole veroa maksanut etkä ikinä +valloittajan kasvoja nähnyt, te uljaat nuorukaiset, jotka väsymättä +istutte kolme päivää, kolme yötä kesyttömien hevosienne selässä, te, +jotka uitte kuohuvien koskien yli ja saavutatte tomupilven, minkä +erämaan vihuri ajaa edessään taivahan rannalla! Tuima vihollinen +lähenee teitä ja teidän rauhallisia puistoja. Kokoontukaa, näyttäkää +viholliselle, että teidän alueellanne on jokainen tomujyvä vapaa, että +se kohoaa sitä vastaan, joka sitä uskaltaa jalallaan tallata; näyttäkää +että joka mies on sankari, joka kaisla-ruoko vasama, joka louhikko +linna, mikä vastarintaa tekee! + +Taikasauvan koskettamana virkoavat arapialaiset tasangot; itäisillä +hieta-aroilla vilisee äkkiä upeita sotilasjoukkoja, mitkä kaikki +kiiruhtavat Palmyraan päin, ja kun ne, jotka vuorelta tulevat, yhtyvät +erämaasta saapuvien kanssa, puristavat he uhittelevassa ilossa +toistensa käsiä. Tosin ovat heidän aseensa ainoastaan yksinkertaisia +sotanuijia, nuolia ja heittokeihäitä; mutta kun katselee vahvoja +käsivarsia, jotka näitä aseita heiluttavat, tulee vakuutetuksi siitä, +että nämä aseet riittävät. + +Joukkojen keskellä vetää huomiota puoleensa kaksi päällikköä, jotka +läsnäolollaan rohkaisevat sotilaita, järjestät heitä ja uskollistensa +kanssa ottavat osaa kaikkiin vaaroihin ja vastuksiin, taistelevat +päivän kuumuutta ja yön kylmyyttä vastaan, ohjatessaan heitä Palmyraan. + +Kaupungin portin vieressä kohtaavat nämä päälliköt toisensa. + +Toinen niistä on mies, jonka kasvojen juonteet sanovat, että hän on +rauhaa rakastavainen, mutta että hän on myös sankari. Ei suojaa mitään +hänen rintaansa, sillä miekassaan on hänellä suojelia; kullalla ei ole +hänen pukunsa siroitettu, sillä sotilaiden tulee tuntea päällikköään +hänen teoistansa eikä viitan koristeista. + +Toinen päällikkö on -- nainen, korkea olento, jonka silmät salamoivat, +jonka posket hehkuvat ja jonka kuninkaallinen otsa vaatii kunnioitusta. +Tuuhea tukka liehuu sinne tänne kultaisen kypärin alta; suuri, käyrä, +leveä miekka riippuu hänen sivullaan. + +Kummastellen katselevat päälliköt toisiaan. Onpa kuin olisi yht'aikaa +kaksi aurinkoa kohonnut taivaalle ja tavanneet toisensa. Naisen +lumivalkoinen ratsu kohottaa ylpeästi päätään; musta ori taasen, jolla +miespuolinen päällikkö ratsastaa, laskee päänsä ja vetäypi hiukan +takaisin. + +"Kuka olet sinä, sankari? Mikä on sinun nimesi? Mistä tulet sinä, ja +minkätähden?" kysyy nainen äänellä, joka oli suloinen kuin rakkauden +selitys ja samalla voimallinen kuin sotatorven räikinä. + +"Nimeni on Odenatus", vastasi mies; "olen Palmyran kansalainen ja olen +kohottanut miekkani valloittajaa vastaan, suojellakseni kotoani ja +omaisiani, jotta en tarvitsisi kumartaa päätäni hänelle. Mutta sinä, +jumalatar, kuka olet sinä, joka tulet suojelemaan meitä kilvelläsi?" + +"Minä olen Senoopia, Syrian ja Egyptin kuningatar, Makedonian +kuninkaiden jälkeläinen. Olen kohottanut valtikkani suojellakseni +valtakuntaani vihollista vastaan; hän on murtuva tahi minun +valtikkani." + +Mies kumartuu, hevosen selässä istuessaan, ja suutelee Senoopian +levätin lievettä. + +"Ole tervehditty, kuningatar!" + +"Jätä sikseen arvonimeni ja sano minua -- puolisoksesi." + +"Mitä sanot!?" + +"Sanon että se, joka, ollen kaukana minusta ja minulle tuntemattomana, +kumminkin on saman hengen elähyttämä kuin minä, hänen sielunsa ja minun +ovat yksi sielu. Sinä olet tuleva minun puolisoksi." + +"Minä olen paljas kansalainen, en muuta." + +"Ja minä nainen, en muuta. Kohtalo, joka meitä kumpaakin odottaa, on +sama; kunnia tahi kuolema, valtaistuin tahi hauta. Ei yksikään niistä +kuninkaista ja itsevaltiaista, jotka ovat minut puolisokseen pyytäneet, +ole saapunut luokseni, kun vaadin että paljastaisivat miekkansa minun +tähteni. Minä taas en tahdo laskea kruunuani kenenkään päähän, joka +kumartaa vihollistani. Kosiani syntyivät kaikki kuninkaiksi, mutta +kaikki ovat he vapaa-ehtoisesti antauneet orjiksi. Sinä olet ainoa +kuninkaaksi syntynyt niistä kaikista, jotka tielläni olen kohdannut. +Jos en olisi sinua tavannut, niin olisi kentiesi kunnia kuollut naisen +kanssa. Otatko vastaan käteni, vai tekeekö kentiesi kasvoni sinuun +vastoinmielisen vaikutuksen?" + +Vavisten ilosta painaa Odenatus tarjottua kättä huuliansa vastaan ja +huudahtaa innostuneena: + +"Kasvosi olet perinyt kanta-äidiltäsi Kleopatralta, sielusi taasen +suurelta Aleksanterilta, joka oli sinun esi-isiäsi." + +"Isieni jumalojen kautta" -- vastaa nainen leimuvin silmin -- "myöskin +tämän miekan olen häneltä perinyt, ja onhan Sapor niinikään Dareioksen +jälkeläinen. Tämä miekka, joka minun kanta-isäni kädessä masensi +Saporin kanta-isän, on myöskin Aleksanterin jälkeläisen kädessä +masentava Dareion. Suuren Aleksanterin käsiin jätti kohtalo Dareioksen, +minun käsiini on se jättänyt Saporin." + +Sotilaat hurmistuivat riemusta, ja miehestä mieheen kulkivat nämä +kuningattaren sanat. + +Palmyran ympäri kohouu suojelusmuuri: tappelunhaluisia sankareita. + + * * * * * + +Kuningasten kuningas lähestyi voittoon tottuneilla sotilaillaan. +Ensimäisinä marssi kaksisataa tuhatta ratsuna, jotka olivat puetut +kirjaviin, itämaalaispukuihin, jokainen eri heimo maakuntansa väreissä +ja aseissa. Tässä joukossa oli kokonaisia laumoja, jotka ratsastivat +joko lumivalkoisilla tahi sysimustilla hevosilla. Etujoukkoja seurasi +viisisataa elehvanttia, kullakin selässään heittokoneita, jotka +saattoivat viskata sentnerin painavia kiviä, keihäitä ja kreikkalaista +tulta tuhannen askelen päähän. Kuningasta ympäröi kymmenen tuhatta +valittua ratsuria -- hopea-kypärisiä, kullatuilla luustoilla +varustettuja sankareita, joiden aseissa jalokiviä hohti. Näiden jälkeen +marssi dromedareja, jotka olivat kuormitut entisissä sodissa +voitetuilla aarteilla, ja viimeksi jalkaväki, järjestämätön lauma -- +keihäillä ja lingoilla varustettuja joukkoja, joiden toimena oli +voitetun tappelun jälkeen riistää ja ryöstää, sekä ruumiilla täyttää +valloitetun kaupungin ympärillä olevat ojakaivokset. + +Mitä oli Palmyran sotavoima näitä mahtavia laumoja vastaan? Joukko +suurimmassa kiireessä kokoonhaalittuja paimentolaisia ja metsästäjiä, +joiden käsiin epätoivo oli työntänyt aseet... + +Mutta sotajoukkojen välillä oli -- erämaa, ja tämä oli +viimeksimainittujen ystävä, kuningasten kuninkaan vihollinen. Jo +ennenkin oli nälkä ja jano masentanut persialaisen armeijan, ja vieläpä +kohta sen jälkeen kuin se oli voittanut vihollisensa. + +Niinpä nytkin. + +Suurella ponnistuksella olivat Persialaiset voittaneet ensi päiväisen +taistelun erämaata vastaan. Kuuma tuuli, joka puhalsi heitä silmiin, +täytti ilman pienillä tomuhituleilla, ja neulantapaisesti tunkeusivat +nämä vaatteiden läpi, tunkeusivat ihon huokosiin, keuhkoihin ja +silmiin; sammuttamaton jano kuivasi kurkut, ja paahtavan auringon +kuumuus tylsytti aivot. Sotajoukko, jonka toinen pää oli koko +päivänmatkan toisesta päästä, oli pahemmassa kun pulassa. Illan +tullessa tyyntyi tuuli, mutta nälkä ja jano eivät sillä olleet +tyydytetyt. Väsyneinä laskeusivat hevoset alas makaamaan; kamelit +repivät itsensä irti ja ryntäsivät janosta raivostuneina kaukana +olevan, aistinsa ilmoittaman lähteen luo. Nääntymäisillään olevat +sotilaat seurasivat suurissa parvissa kamelien jälkiä, mutta voimien +loppuessa laskeusi toinen toisensa viereen kuolemaan erämaan hiekalla. +Se, joka kesti juoksussa, näki keitaan ympäröimät palmut, joiden +keskellä lähde oli, kuvastuvan himmenevän ehtoo-taivaan rannalla; mutta +ne harvat, jotka lähteen luo pääsivät, eivät enää palanneet. Nuolet, +joita näkymättömät viholliset ampuivat, lävisti heidät jo ennenkuin +olivat ehtineet janoansa sammuttaa. + +Puolen yön aikana näkyi, pimeästä huolimatta, mustia varjon muotoisia +olentoja hiljaan lähestyvän Persialaisten leiriä. Äkkiä seisahtuivat +ne. Ja kohta sen jälkeen syöksivät paimentolais-ratsurien joukot +aaveiden kaltaisesti voimattomien, uneen uupuneiden Persialaisten +kimppuun. Heidän suhisevat nuolensa kaasivat unen horroksesta jalkeille +hypänneiden miehien taajasta joukosta kukin sotilaan, semminkin kun +valaisevat nuotiotulet ilmaisivat, minnepäin nuoli oli suunniteltava. +Mutta ampujia itseään ei voinut mikään nuoli kohdata, pilkkopimeässä +kun olivat. Ja joskin siellä täällä väliin liikkui kummituksen +kaltaisia varjoja, niin kukapa taisi sysimustassa yössä näitä ajaa +takaa erämaassa? + +Tätä kesti aina aamupuhteeseen saakka. Silloin järjesti kuningas +sotilaansa; mutta -- silloin ei näkynyt ainoatakaan vihollista. +Olivatko nuo yön pimeydessä leiriä ympäröinneet varjot todellakin +olleet erämaan aaveita, jotka aamun koittaessa jälleen olivat +hautoihinsa paenneet? -- Persialaisten joukkojen edessä ja ympärillä ei +ollut nähtävänä muuta kuin loppumatonta, autiota hieta-aroa. + +Kuningas Sapor kulki eteenpäin. Vielä päivän jatkoi hän +valloitusretkeään, mutta varsin vähän edistyi hänen matkansa sen +kuluessa. Koko armeija oli vähällä nääntyä. Jokaisen lähteen luona +pysähtyivät sotilaat, ja lähteet täyttyivät kaikki kuolleiden +ruumiilla. + +Taasen tuli yö. Koko armeija seisoi tappelu-asennossa. Moni, joka +laskeusi maahan hiukankaan lepoa saamaan, kuoli siihen väsymyksestä. +Odotettiin yöllistä hyökkäystä, ei tiedetty mistä päin. Pitkään aikaan +ei kuulunut muuta kuin janoovien elehvanttien hurjaa räikytystä, ja +meluavaa soittoa ja pikarien kilinää leirin keskuksesta. + +Samaan aikaan kuin sotilaat ahnaasti joivat lähteiden verensekaista +vettä ja ahmivat kaatuneiden kamelien lihaa, loisti kuningas Saporin +teltissä kultaisilla lautasilla outoja, maailman kaukaisimmista maista +tuotuja kaloja, kallisarvoisia lintuja ja mitä herkullisimpia hedelmiä. +Teltan perällä istui nuupialaisia soittajia, jotka harpuilla ja +rummuilla säestivät kreikkalaisten eunukkien laulua, läpikuultaviin +harsoihin puettujen liipyalaisten tanssiattarien huvitellessa +kuningasta hohtavin poskin hurmaavilla hypyillään. + +Kuningas Sapor itse makasi lumivalkoisessa, hohtokivillä +koristetussa yöpuvussa purppuralla katetulla vuoteellaan; kaksi hänen +lempipuolisoistaan, jotka hän oli valinnut monien maakuntiensa +kauneimmista kaunottarista, istui hänen vieressään, ja orja kallisti +hänen suutansa vastaan Damaskon ruusujen lehdillä ympäröityä kultaista +pikaria -- kun yht'äkkiä kauhea meteli ja huuto kuului teltan +ulkopuolelta, ja maurilainen, joka oli seisonut teltan ovella, +kuoliaaksi haavoitettuna vaipui maahan. + +Pelästyneenä tavotteli Sapor miekkaansa, mutta saikin huomaamattansa +käteensä eninnä rakastetun puolisonsa kultaiset saksit. Seuraavassa +tuokiossa seisoi, paljastettu miekka kädessään, hänen edessänsä kookas +soturi, jonka kasvot hohtivat tappelun innosta. + +"Kuka olet? Mitä tahdot?" huusi hänelle Sapor. + +"Nimeni on Odenatus", kuului vastaus. "Olet kutsuttanut minua. Tässä +olen." + +Kimakasti huudahtaen hypähti Sapor ylös ja riensi telttansa perä-osaan. +Orjat heittäysivät hänen ja Odenatuksen väliin ja menivät kuolemaan +pelastaakseen kuningastaan, joka sillä aikaa pääsi unesta heränneen +henkivartiajoukkonsa avulla pakenemaan. + +Saporin täytyi nyt itse nähdä, kuinka kaikkialta ilmestyi +varjonkaltaisia olentoja, jotka ajoivat pakoon hänen jalkaväkensä ja +vapauttivat hänen kahlitut vankinsa; nähdä, kuinka hänen kamelinsa +otettiin takavarikkoon, hänen aarteensa ryövättiin ja hänen +lempipuolisonsa, joista hän ei olisi tahtonut mistään hinnasta luopua, +vietiin pois. + +Sapor oli valloittanut laakereita ja kruunuja; toiset koristivat nyt +niillä päänsä: kuninkaallinen nainen, ja uljas, kansasta lähtenyt +sankari. + + * * * * * + +Ei kuvasta aurinkoa mikään niin hyvin, kuin miekan terä. Säde, minkä se +heittää, on -- kunniaa. + +Se, joka tahtoo nähdä uljuutta ja suuria töitä sen jälkeen kun keisari +Valerianuksen kanssa lännen kunnia näyttämöltä on kadonnut, kääntäköön +silmänsä itäänpäin. Siellä loistaa kaksi uutta nimeä -- kahden tähden +tapaisesti, mitkä yhdistävät valonsa yhdeksi säteeksi: Odenatus, +Senoopia! Kukistetut maakunnat näkevät tämän kuninkaallisen pariskunnan +kohoavan kostavan kohtalon kaltaisena, irroittavan kahleet ja torjuvan +pois viholliset. Ja niin kauas kuin heidän voittojensa maine tunkeuu, +niin kauas tunkeuu myös maine heidän rakkaudestaan. Aina nähtiin heidät +yksissä, vieritysten valta-istuimella, vieritysten tappelun touhussa. +Samaan aikaan kun Caton ja Scaevolan turmeltuneet jälkeläiset, +naisvaatteisiin puettuina, täyttävät maan kertomuksilla mitä +saastaisimmista paheista, on tämä pariskunta puhtaimman, siveimmän +aviorakkauden esimerkkinä. -- + +Orontes-virran oikealla puolella kohousi kaukaa Emesan kaupunki, joka +korkeine, ainoastaan epämääräisissä piirteissä näkyvine palatsineen +esiintyi kangastavana valekuvana. Sen keskeltä nousi muita korkeammalle +mahtava Auringon temppeli, äärettömän suuri, ihmiskäsien rakentama +vuori, jonka kullattu kattokupooli vieläpä näinkin etäältä loisti ja +sätenöi. + +Vasemmalle levisi laaja, metsäinen tasanko, jota kohden loistava +metsästysseurue oli matkalla. Siihen kuului tuhannen silkkiin ja +purppuraan puettua ratsuria, sitten seurasi viisikymmentä elehvanttia, +mitkä selässään kantoivat eepenpuista rakennettuja, arapialaisilla +vaatteilla verhottuja tornia, joissa istui kolmekymmentä hurmaavan +kaunista naishenkilöä, kukin pitäen kädessään kullattuja teräsjousia ja +höyhentöyhdöillä koristettuja, hopeoituja nuolia. Ainoastaan yhdessä +tällaisessa tornissa istui mies, -- mies ainoastaan ulkomuodoltaan, ei +hengeltään, nuori Herode, Odenatuksen poika hänen ensimäisestä +naimisestaan. Hän ei ollut perinyt rahtuakaan isänsä uljuudesta; hän +oli vapiseva, pelkäävä nuorukainen, joka vaaleni jo kuullessaan +puhuttavan niistä vaaroista, joista hänen isällään ja äitipuolellaan +oli tapana raivata itselleen pääsöä miekan avulla, ja joka nyt oli +ottanut osaa metsästysretkeen ainoastaan sillä ehdolla että Senoopia +alinomaa pysyisi hänen vieressään. + +Mitä hellimmällä äidinrakkaudella oli Senoopia ottanut suojaansa tämän +hengellisesti raajarikkoisen pojan, ja ajalla, jona heikkous oli rikos. +Kuningatar hoiti, suojeli ja vaali tätä nuorukaista kentiesi vielä +suuremmalla huolella kuin omaa poikaansa Waballath'ia, joka, vaikka +vasta lapsuuden ijässä, jo ratsasti isänsä vieressä. Äitipuoli oli +ainoa, joka piti Herode raukasta, ainoa, joka hankki sairasmieliselle +nuorukaiselle jonkunlaista iloa. Tiikerijahdiltaan toi hän hänelle +kauniisti laulavia lintuja, vesiretkiltään loistavia näkinkenkiä ja +verisistä tappeluista kultaisia koristuksia, joilla Herode sitten +leikki, ajattelematta että koristeiden antaja oli leikkinyt kuoleman +kanssa. + +Valkoisella hevosella ratsasti Senoopia elehvantin vieressä, jonka +tornista Herode huolellisesti katseli häntä. + +"Äiti, pitääkö meidän lähteä tuohon pimeään metsään?" kysyi nuorukainen +arasti. "Eikö siellä ole petoeläimiä? Mutta -- ethän sinä luovu +minusta? Seisahtukaamme palmujen suojaan kuuntelemaan lintujen laulua, +katsomaan kauniiden kalojen uintia vedessä. Ei sentään, äiti; älkäämme +katsoko veteen, sillä silloin rupeaa päätäni huimaamaan." + +Elehvantin toisella puolella ratsasti kookas, roteva tuimasilmäinen +mies, joka Heroden puheen johdosta purskahti nauruun. + +"Äiti", sanoi Herode peläten; "Maron nauraa minulle; en uskalla katsoa +häneen. Minä tiedän, että hänen mustat silmänsä tuijottavat minua. +Käske hänen jäädä jälkeemme; minä pelkään häntä." + +"Maron, miksi et ratsasta eteenpäin?" kysyi kuningatar. + +Tuima mies kannusti hevostaan, asettausi ratsastamaan kuningattaren +viereen, iski häneen leimuavat silmänsä ja kysyi ynseästi: + +"Eikö minulla, sinun puolisosi veljellä, ole yhtä suuri oikeus +ratsastaa sinun vieressäsi kuin Herodella?" + +"Sinä olet mies, Maron, hän on lapsi. Sinulle on kohtalo antanut vahvan +käden, hänelle ei. Riennä sinne, missä vaara uhkaa!" + +"Vaara!... Sinun silmiisi kun katson, siinä vaarani. Mieluummin +tunkeudun tiikerin luolaan, sieltä paljain käsin peto-eläintä +tavoitellakseni, kuin katson sinuun; ja kumminkin täytyy minun katsella +sinua, etsiä sinua." + +Senoopia kääntyi toisaanne ja sanoi hitaasti: "Minun kasvoni punastuvat +sinun puolestasi. Tämä punastus on vielä häpeän, mutta varo itseäsi, +ettei se muutu vihan punastukseksi." + +"Niin, Senoopia, vihaa minua, tallaa minua jaloillasi. Mieluisampi on +minulle kuolettava vihasi, kuin tämä kylmyys." + +"Mikä paha henki puhuu sinun suustasi?" + +"Kuinka? Onko rakkaus paha henki?" huudahti Maron; mutta hän hillitsi +itseänsä ja jatkoi muuttuneella äänellä: "Onko olemassa vain yksi ainoa +laji rakkautta? Sinä lemmit Odenatusta ja Herodea; enkö voisi minä +saada sydämessäsi pienen vaatimattoman paikan heidän välillään?" + +"Puolisoani rakastan minä puolisona, hänen poikaansa äitinä." + +"No, rakasta minua sitten veljenä." + +"Odenatus on sankari, Herode hienotunteinen. Kummastako näistä +ominaisuuksista ansaitset sinä tulla rakastetuksi?" + +"Sinä tiedät sen; sinä tiedät sen hyvin. Sinä pelkäät minua. Sinä olet +tahtonut pysyä kaukana minusta. Tappeluissa olet lähettänyt minut +vaarallisimpiin paikkoihin; yhtä mittaa ja kaikkialla olen minä +seisonut kuolemaa lähinnä, ja kumminkin olen aina palannut takaisin +hengissä. Sinä et ole onnistunut saamaan minua turmioon, etkä sinä +konsanaan ole onnistuva. Miehen käsi ei kykene minua vahingoittamaan, +sen ovat Egyptin papit minulle ennustaneet. Olet kuullut, mitä minä +olen sanonut, ja nyt saat koettaa parastasi, turmellaksesi minua. +Ja ... jos tahtoisitkin olla ääneti, niin on kapalolapsi tuolla +ylhäällä kirjavassa tornissaan herittänyt korviansa, ja hän ilmaisee +vielä tänä päivänä kaikki isällensä." + +"Mene ja ole huoleti", sanoi Senoopia. "Sinua ei kukaan rankaise +kavalien sanojesi tähden, ... jollei joku käsiliinalla lyö sinua +selkään, niinkuin on tapana tehdä metsästäjälle, joka palaa +saalihitta." + +Maronin kasvot muuttuivat tuhkan karvaisiksi. Kiristellen hampaitansa +huudahti hän: + +"Minä ymmärrän! Sinä tahdot saada minut mielettömästi syöksemään +viidakkoihin, pensastoihin petoeläimiä vastaan, sillä sinä tiedät ettei +ainoankaan miehen käsi voi minua tappaa. No, minä syöksen sinne, mutta +-- olen sittenkin elävä. Minä tuon sinulle imisän jalopeuran +kuristettuja pentuja, sarvikuonon torahampaita ja kalkkakäärmeen +myrkkyhampaita, voidakseni sanoa sinulle: näetsen, en tullut +surmatuksi!" + +Ja sanottuaan tämän iski Maron ylimielisesti kannuksensa hevosensa +kylkiin, löi elehvanttia kuonolle keihään varrella ja huusi ivallisesti +nuorukaiselle, joka kalpeana ja vavisten oli keskustelua kuunnellut: + +"Koetahan, ystävä Herode! Ammu minua vasamalla, joka sinulla on +kädessäsi." + +Sitten katosi hän kaikuvalla pilanaurulla metsään. Heroden ruumista +karsi; hätäisesti kätki hän kasvonsa levättiinsä ja änkytti: + +"Minä en ole mitään ilmaiseva, äiti." + + * * * * * + +Aurinko paahtoi keskitaivaalta; metsässä vallitsi mitä syvin +hiljaisuus. + +Kiiltävät palmunoksat hikoilivat kastetta kuumuudessa, ja +valkorunkoisten kummipuiden halenneesta kuoresta tihkui +keltaisenväristä hartsia. Kaukana olevien puistojen kanelipuiden +ruusupunaisista odelmista ja aaluvista lemahti tuoksua, joka sekausi +himeneen, mikä lähti kypsiä hedelmiä ja kukkia samalla aikaa kantavista +puunkaltaisista myrttikasveista. Niiden vieressä oli himmeitä, vakavia +viikunapensasten muodostamia käytäviä, kattoina tiheät, muurivihreät +verkot, joiden kirjavat kukat kauas loistivat; sitten korkeita, +solakoita, suomuksisia runkoja, toisiinsa kietouvine kukkaisterheineen, +joiden lehtiruotien alla riippui jättiläissuuruisia hedelmiä, mitkä +näiden painosta uhkasivat katketa. Käytävien välillä seisoi kauhean +suuria puita, joiden ontelossa sisässä kokonaisia apinaperheitä elamoi, +ja joiden oksat kaukana rungoistaan laskeusivat maahan, missä uudelleen +tekivät juuria ja siten muodostivat viheriän, tuoksuavan labyrintin, +jonka lehtiteltassa lukematon joukko apinoita, lintuja, mehiläisiä ja +perhosia piti asuntoa. + +Hiljaisuuden viileässä siimeksessä lepäsivät uneen uupuneina kaikki +eläimet, ja ainoastaan sattumalta nähtiin joskus jonkun valkoisen +riikinkukon hiipivän lehtiholvien läpi laahaten perässään pitkän, +tähdillä siroitetun purstonsa, tahi jonkun pienen apinan hyppivän +puusta puuhun ja kietovan pitkän notkean häntänsä oksien ympäri. + +Äkkiä häiritsi hiljaisuutta outo ääni. Se muistutti jonkinlaista +kalinata; mutta se tuli kaukaa ja oli tuskin huomattava. + +Tämä ääni sai kumminkin aikaan liikennettä viidakoissa, joka kuului +kuin jonkun suuren, raskaan kappaleen vyöryminen eteenpäin. Jo kaukaa +oli sen lähestyminen huomattava. Nyt murtausi eläin ulos viidakosta; se +ei väistänyt tiheässä seisovia puitakaan, mitkä oksinensa muodostivat +muurin; raivosti tunki se eteenpäin; se murtausi läpi ja tallasi +jaloillaan maahan rungot, kuin olisivat ne olleet vain heikkoja +ruokoja. Kauhean suuri sarvikuono -- jonka kaliseva ääni oli herättänyt +-- samosi esiin etsiäksensä rauhanhäiritsiää. Villipedon toinen kylki +oli lokainen ja peitetty pienillä näkinkengillä, jotka se viime +kylvystään oli ottanut mukaansa, ja toisessa takajalassaan laahasi se +pitkän bamburungon, joka oli tarttunut varpaiden väliin ja nyt, +ritisten, ratisten, seurasi eläimen joka askelta. + +Äkkiä seisahtui se, kohotti kuononsa vaanien kaikkialle päin, pitkän +sarven liikkuessa milloin oikealle milloin vasemmalle; väliin suuntasi +se pitkät, alaspäin riippuvat korvansa, ylös ja aukaisi suuren leveän +suunsa, jolloin kiiltävät, mustat hampaat tulivat näkyviin. Jo kuului +toistamiseen kaliseva ääni, mutta nyt vastaiselta suunnalta, Petoeläin +säpsähti ja lähti taas liikkeelle, yht'aikaa nostaen ja laskien +vuorottaisin molemmat etu- ja takajalkansa, ja murtausi omituisesti +hirnuen esiin puiden lomista. Hetken kuluttua kuului tuo meluinen ääni +useilta eri tahoilta oikealta ja vasemmalta, kiihtyen kiihtymistään +voimassa. Jylkeä eläin alkoi neuvottomana harhailla sinne tänne. + +Jo oli se täydellisesti raivostunut. Sen silmät miltei katosivat +paisuneiden, verisien silmälautasten alle; sen sarvi ei enää liikkunut, +se oli jäykistynyt ja taaksepäin taipunut, se vaani likellä olevaa +vihollista, se aukaisi kauhean kitansa, se täytti ilman tulista kiukkua +uhkuvilla törrötyksillä, ikäänkuin olisi se tahtonut vaatia taisteluun +vihollisensa. Yhä selkeämmin alkoi sillä välin esiintunkevien +metsästäjien melu kuulua; korkeiden pensaiden lomista välkkyi +vilahdukselta elehvanttien tornit, joissa nuolilla varustetut +amatsoonit istuivat, ja jahtimiesten strutsin höyhenillä koristetut +keihäät. + +Ei aikaakaan, niin alkoi piiri supistua; elehvantit, kärsätorvet +pystyssä, jäivät seisomaan, ja päristen kavahtivat hevoset pystyyn +petoeläintä nähdessänsä. + +Siinä ryntäsi vastaiselta suunnalta esiin kaksi ratsuna sitä vastaan, +keihäät korkealla kädessään kummallakin: Odenatus ja Maron. + +Eläin kääntyi ensinnä mainittua kohden, laski sarvensa alas maata +vasten ja teki sillä pitkän, syvän uran ruohokenttään. Mutta juuri +samassa silmänräpäyksessä, jona Odenatus tarkalla kädellään oli +heittämäisillänsä keihäänsä siihen, tunkeusi Maronin keihäs odottamatta +petoeläimen kylkeen ja jäi istumaan paksuun nahkaan, melkeinpä lihaan +koskematta. + +"Järjetön, mitä teet?" huudahti hänelle kuningas. + +Samassa silmänräpäyksessä kääntyi peto ja ryntäsi Maronia vastaan, +mutta kääntyi äkki-arvaamatta puolitiestä ja samosi kauheasti mylvien +elehvanttien välistä pakosalle. Nuolet, mitkä torneista sitä vastaan +ammuttiin, ponnahtivat takaisin, voimatta tunkeutua paksun nahan läpi +ja naiset, jotka pelästyneiden elehvanttien selässä torneissaan +häilyivät sinne tänne, ikäänkuin olisivat istuneet meren aaltojen +viskelemässä veneessä, pitivät huutaen kiinni tornien seinistä. Jo oli +peto ehtinyt raivata itselleen tietä melkein kaikkien vainoojiensa +ohitse, kun Odenatus toistamiseen heittäysi sitä vastaan. Eläin vetäysi +takaisin, laski alas kömpelöisen päänsä, ärjähti kerran, äkkiä +vaijetaksensa... Mutta sitten ryntäsi se Odenatusta kohden. + +Hevonen vapisi, sen silmät pyörivät, ja kuuma höyry savusi sen +sieraimista; mutta kuningas piti vakavana keihäänsä eteenpäin +ojennettuna, ja kun peto oli ehtinyt häntä kylliksi likelle, iski hän +terävän raudan sen silmään. Voimakas isku sai lujan ratsun vaipumaan +takakintuilleen, mutta Odenatus ei horjunut satulassaan eikä laskenut +alas kättään. Ihan hänen vieressään pysähtyi eläin, keihään kärki oli +sen naulannut maahan kiinni. Penkoen maata viimeisillä voimillaan +päätti se elämänsä. + +Jahtitorven toitotus ilmoitti voiton, ja seurueeseen kuuluvat riensivät +esiin ylistääkseen kuninkaan taitoa ja lujaa kättä. Maron tunkeusi ihan +hänen luokseen ja mumisi ynseällä äänellä: + +"Niin, sinun oli helppo tappaa eläin, kuin minä olin sen haavoittanut." + +Vihassaankin jalomielisenä vastasi Odenatus: + +"Sinäpä juuri oletkin syypää siihen, etten ensi hyökkäyksellä saanut +sitä lävistetyksi; ja joskin kuninkaana voisin antaa sinulle anteeksi, +mitä alamaisena olet minua vastaan rikkonut, pitäisi minun metsästäjänä +rangaista sinua malttamattomuudestasi." + +"No hyvä, rankaise!" + +"Väisty, kiittämätön! Helppo on sinun uhitella minua, kun tiedät että +minä kärsin enemmän sinun rangaistuksestasi kuin sinä itse." + +Tällä aikaa istui Senoopia Heroden kanssa ja onki Orontes-virran +rannalla. Kanta-äitinsä esimerkkiä noudattaen antoi kuningatar +seurassaan oleville sukeltajille käskyn veden alla kiinnittää +kultakaloja virtaan heitettyihin koukkuihin. Mitä sielunlujuutta ja +tosinaisellista hienotunteisuutta vaadittiinkaan semmoiselta naiselta, +ennenkuin hän luopui huvituksesta, joka häntä eninnä miellytti ja +jahtitorvien toitottaessa mielivikaisen pojan vieressä ryhtyi +turhamaiseen ajanviettoon! + +Metsästäjät lähenivät meluten lähestymistään. + +"Oi äiti", huudahti Herode äkkiä, "kuuletko tuota mylvinää? Minä +pelkään." + +"Minä kuulen vaan elehvanttien räikytystä. Levoitu, poikani!" + +"Etkö eroita huutoa, joka kuuluu juuri kuin joku hädässä oleva apua +anoisi?" + +"Sehän ei ole muuta kuin voitonriemua, iloisten metsästäjäin +riemastusta." + +"Mutta -- eikö se ole isäni, joka huutaa?" + +"Mitä ajattelet! Mitä pahaa voisi häntä kohdata? Ei ole olemassa +ihmistä eikä elävää, jota hänen tarvitsisi pelätä." + +"Niin, niin, isäni on voimakas", sanoi Herode nauraen kuin lapsi, joka +kuulee isänsä voimaa ja miehuullisuutta kiitettävän. "Ja onhan sitä +paitsi Waballath hänen kanssaan. Sano minulle, äiti, miksi en ole yhtä +rohkea kuin Waballath?" + +"Mitä tekisit sinä semmoisella rohkeudella?" + +"Olisin isäni luona. Ajatteles, jos jotakin pahaa häntä kohtaisi! +Ajatteles, jos hänen miekkansa taittuisi taistelussa! Minä silloin +tarjoaisin hänelle omani. Jos häntä uhkaisi lymytty vaara, jota hän ei +näe, minä silloin varoittaisin häntä. Oi, häntä voi paljon kohdata! +Äiti, minä pyydän sinua, kiiruhtakaamme hänen luokseen." + +"Mutta sinähän vapiset kuullessasi jo etäältä metsästäjäin melua." + +"Jos vain hänen luokseen pääsen, niin en ensinkään tunne mitään pelkoa. +Ja olethan sinä minun vieressäni, etkä sinä jätä minua. Miksi siis +pelkäisin?" + +Nuorukainen ei levottunut, ennenkuin Senoopia täytti hänen pyyntönsä. +Kuta lähemmäksi he tulivat, sitä innollisemmin koetti hän sanoilla ja +käytöksellä osoittaa, ettei hän pelännyt, ja kun he viimein saapuivat +sille avonaiselle paikalle, mihin tapettu eläin oli laahattu, rohkaisi +hän mieltänsä ja koetteli käsin mahtavaa sarvea; mutta sitten kalpeni +hän, antoi nostaa itsensä elehvantin selkään ja kysyi peloissaan +metsämiehiltä, tiesikö kauhea melu, mikä ihan samalla kajahti läpi +metsän, että par'aikaa taisteltiin toisen sarvikuonon kanssa?" + +"Se on vain ajo", vastasi yksi metsästäjistä. "Tiikeripari on +piiloutunut viidakkoon, eikä tahdo esiintyä." + +"Onhan isäni turvatulla paikalla?" + +"Paikka, jossa isäsi miekka salamoi, on aina turvattu", vastasi +metsästäjä tarttuen kuningattaren viittauksesta elehvantin +ohjausnuoraan ja suuntasi kulkunsa kuninkaan luo. + +Tiikeri oli lymynyt laajaan, tiheään viidakkoon. Metsästäjät olivat +ympäröineet sen, ja puoleksi alastomat arapialaiset panivat piirin +sisässä toimeen mitä kauheimman melun, syytäen samalla pitkiä tankoja +tiheään bambukkoon. Odenatuksen koko huomio oli siihen määrään tähän +kiintynyt, että hän huomasi vaimonsa ja poikansa vasta silloin kuin +nämä olivat hänen vieressänsä. Isä ihastui sanomattomasti kun näki +poikansa Heroden. + +"Ja sinäkin olet täällä?!" huudahti hän isällisellä ylpeydellä. +"Oikein, poikani. Katsele kerta vain vaaraa silmästä silmään, niin et +sitä enää pelkää. Täällä vieressäni on sinun paikkasi. Tiikeriä ajetaan +juuri tännepäin. + +"Kas tässä, ota tämä keihäs ja heitä se siihen, kun näet sen tulevan +viidakosta. Jos satutat sitä tahi et, yhdentekevä. Ensi heiton kunnia +on kumminkin sinun, ja kunnianhimo on tekevä sinut rohkeaksi." + +Herode otti vastaan keihään, mutta hänen kasvonsa, joissa kauhistus ja +pelko kuvastui, olivat käännetyt toisaalle päin. + +"No, mitä katselet?" kysyi Odenatus. "Tuolta päin ei tiikeri tule; +siellä seisoo setäsi Maron." + +Vavisten kumartui Herode isänsä puoleen ja kuiskasi: + +"Tuosta pensastosta näin nuolen kärjen tähdättynä sinua vastaan." + +"Erehdyit. Nuoli, jonka näit, odottaa tiikeriä." + +Samassa kuului torven toitotus viidakosta ja kohta sen jälkeen tiikerin +kiljunta. Joku uhkarohkea arapialainen oli hiipinyt eläimen taakse, ja +tämä, joka huolimatta ajon melusta oli jäänyt liikkumattomana +makaamaan, hypähti nyt pelästyneenä ylös ja murtausi viidakon läpi +kauhistuttavalla kiljunnalla. + +"Se tulee tännepäin!" huudahtivat metsästäjät, jotka seisoivat +Odenatuksen vieressä, ja samassa tulikin eläin näkyviin; mutta silloin +ilmaisi sille malttamattomuudesta heitetty keihäs, joka ratisten katosi +pensastoon, paikan, missä väijyvät metsästäjät piilousivat. Eläin +säpsähti, kääntyi ja hiipi, vatsalleen laskeutuneena, hiljaan ja +kuulumattomasti takaisin viidakkoon. + +"Kuka heitti tuon keihään?" huudahti Odenatus raivostuneena. + +Maronin synkkä uhitteleva katse ilmaisi että hän taaskin oli +malttamattoman työn tehnyt. + +"Nostakaa hänet alas hevosen selästä!" käski vimmastunut kuningas. Tämä +rangaistus oli suurin, mikä metsästäjää saattoi kohdata. + +Raivon ja häpeän kyyneleet polttivat Maronin silmiä; hän tempasi pitkän +tikarin tupesta ja ryntäsi sanaa sanomatta viidakkoon. + +"Mitä aiot sinä tehdä?" huusi kuningas. + +Maron seisahtui, kääntyi ja vastasi vihansa vimmassa: + +"Joko tappaa tiikerin tahi itse tulla tapetuksi." + +"Ottakaa kiinni raivostunut!" käski Odenatus; "vääntäkää ase hänen +kädestään, viekää hän johonkuhun luolaan ja vyöryttäkää kivi sen +suulle. Sinne jääköön hän, kunnes metsästys on loppunut." + +Kuninkaan käsky täytettiin paikalla. Maronilta otettiin pois aseet, ja +kun ei mitään luolaa ollut likisyydessä, pönkättiin hän +jättiläissuuruisen baobabpuun onttoon sisustaan, jonka sun +huolellisesti suljettiin. Mutta tiikeriä ei enää saatu ulos +lymypaikastaan. Jo oli ilta tulemaisillaan ja vielä ei oltu tarkoitusta +saavutettu. Viimein ei ollut jälellä muuta keinoa eläimen esiin +saamiseen kuin viidakon sytyttäminen. Pitkiä keihäitä tahrattiin +setripuun hartsilla, sytytettiin ja viskattiin sitä suuntaa kohden, +jolla arveltiin tiikerin olevan. + +Noidannuolia muistuttaen lensivät palavat keihäät pimeää taivasta +kohden ja putosivat ratisten viidakkoon, joka siellä täällä syttyi +palamaan. Vähitellen yltyi tuli; palavat kohdat yhtyivät, ja kosteiden +köynnöskasvien ratistessa näkyi koko viidakko äkkiä heräävän eloon. +Sieltä lemahti lentoon lintuja kokonaisia pilviä, jotka täyttivät ilman +kirkunallaan, ja kauheata siinä oli nähdä äkkiä esiintyvän +jättiläiskäärmeen, joka kokonaan tulen ympäröimänä, kun ei päässyt enää +minnekään päin pakenemaan, kiertäysi yksinäisen palmupuun ympäri, missä +pyrstöllään pieksi palavia lehtiä ja ammottavalla suullaan raivoisasti +irvi allansa leimuvia leikkejä vastaan, sekä sitten, kun palmu rupesi +palamaan, tuskallisesti väänteli itseään ja viimein putosi tuleen, +jossa kiemuroi, kunnes henkensä heitti. + +Yltä ympäri vallitsi jo syvä pimeys, joka sai tulipalon näyttämään +vielä kauheammalta, se kun antoi kaikille esineille veripunaisen +värityksen. Mutta vieläkään ei huomattu, että tiikeri olisi tehnyt +mitään liikenneitä. Viimein lienee joku heitetyistä palavista keihäistä +sattunut paikalle, missä se makasi. Ja nyt kun kuumuus tuli +sietämättömäksi, päästi se äkkiä korkean kiljunnan ja syöksi esiin +hurjassa raivossa. Kun se näki itseänsä vastaan ojennetut keihäät, +painoi se nuortean ruumiinsa maata vasten ja tähysteli ympärilleen +terävillä mustilla silmillään, ikäänkuin tutkiakseen, kuka sitä eniten +pelkäsi, ryömi sitten eteenpäin ja heittäysi vihdoin kauhealla hypyllä +sen elehvantin kimppuun, joka selässään kantoi Heroden. + +Kauhistus valtasi nuorukaisen niin kokonaan, ettei hän voinut edes +liikuttaa keihästänsä puolustuksekseen. Mutta elehvantti oli ollut +varuillansa. Se iski kärsänsä tiikerin ympäri ja lennätti sen +tavattomalla vauhdilla ilmaan. Kiljuen teki voimakas peto kiekauksen +ilmassa, ja kun se räsähtäen putosi maahan, helähti jousenjänne, eikä +tiikeri enää sen koommin liikahtanut; kullattu nuoli sydämessään jäi se +makaamaan. Senoopia oli ampunut nuolen. + +Voiton toitotus kutsui kokoon hajonneet metsästäjät. Jättiläiskorkuisen +bananipuun juurelle pystytettiin teltta, jonka mahdottoman laajan katon +alla koko metsästysseurue mahtui liikkumaan. Siellä sitten vietettiin +kahden palavan setripuun valossa metsästyksen onnistunutta loppua. + +Ilma oli tyyni ja leuto. Metsästäjät olivat riisuneet yltään aseensa ja +asettauneet istumaan turpeista tehtyjen pöytien ympäri, jotka olivat +katetut yksinkertaisilla ruokalajeilla: paistetulla lihalla ja +viinillä, jota juotiin puhvelinsarvista. + +Päivän vaivat olivat masentaneet miesten voimat, mutta mielet olivat +vireät. Vielä kauan sen jälkeen, kun naiset olivat menneet levolle, +istuivat metsästäjät pöytiensä ääressä, ja kun viini oli tehnyt +vaikutuksensa, nousivat he ja tanssivat sotatanssin. Jokainen liikenne, +jokainen salama heidän silmistään puhui taisteluista ja voitoista. + +Heidän keskellään istui kuningas. Hänen valta-istuimensa oli setripuun +poikkisahattu runko, hänen kunniataivaansa kasteesta kimalteleva +lehtiholvi. Hänen jalkojensa vieressä istui Herode ja sitoi seppeleitä +papukaijan höyhenistä. + +"Laskekaa vapauteen Maron", käski Odenatus. Tätä nimeä kuullessaan +nousi Herode, heitti sylistään höyhenet, syleili isänsä polvea ja +katsoi arasti hänen kasvoihinsa. + +Maron tuotiin telttaan. Äänetönnä, synkkänä seisoi hän kuninkaan +edessä, kädet levättiin kätkettynä. + +"Annan sinulle anteeksi malttamattomuutesi", sanoi Odenatus ja ojensi +hänelle ystävällisesti kätensä. "Istuudu tähän minun viereeni. Mitä +metsästäjäin välillä on tapahtunut, ei saa rikkoa sukulaisten väliä." + +Sitten tarjosi hän hänelle pikarin viiniä ja lisäsi: + +"Tämä pikari olkoon pyhitetty sovinnolle." + +Maron otti pikarin vasemmalla kädellään. Mutta, samassa +silmänräpäyksessä, jona Odenatus tyhjensi oman pikarinsa, heitti hän +yltään levättinsä, paljastain oikeassa kädessään olevan miekan, ja +ryntäsi kuninkaan päälle kolkosti lausuen: + +"Ja tämä miekka kostolle." + +Salaman nopeudella heittäysi Herode isänsä eteen ja tahtoi heikoilla +voimillaan hillitä Maronin iskua. Mutta nuorukaisen kutistuneesta +ruumiista ei ollut kilveksi, Herode kaatui kuolleena maahan, ja +seuraavassa, silmänräpäyksessä oli miekka lävistänyt Odenatuksen +sydämen. + +Maron tempasi samassa diadeemin kaatuvan kuninkaan päästä ja painoi sen +omaan päähänsä; sitten istuutui hän veljensä paikalle, kohotti verisen +miekkansa ja huusi kauhistuksesta hervostuneille miehille: + +"Minä olen teidän kuninkaanne! Tämä kruunu tekee minun siksi, ja jollei +kruunu sitä tekisi, on tämä miekka sen tekevä." + +"Surma sinulle!" ärjäsi kaksi Odenatuksen miehistä vetäen esiin +miekkaansa. Mutta samassa kaatuivat molemmat salamurhaajien tikarien +lävistäminä. + +"Ei kukaan saa liikahtaa paikaltaan!" huusi Maron. "Jokaisen +viholliseni takana seisoo yksi minun ystäviäni, jokaisen kapinoivan +vieressä pyöveli." + +Hämmästyneinä katselivat miehet toisiaan; jokainen luuli toverissaan +näkevänsä Maronin puoluelaisen. Sillaikaa kun muutamat näistä +vetäysivät päällikkönsä ympäri, hakivat Odenatuksen ystävät aseensa ja +ryntäsivät murhaajaa vastaan, mutta kaatuivat ennenkuin yksikään heistä +oli ehtinyt päästä Maronin luokse. + +Melu ja huuto tuli yleiseksi; jokainen näki toverissakin vihollisen. +Hurjan tappelun touhinassa kaatui yksi palavista setripuista leimuavan +miekan kaltaisena mylläkän keskelle, ikäänkuin tahtoen erottaa +toisistaan raivostuneet. Kahakan kauheassa melussa ei voinut eroittaa +kuin Maronin jyrisevän huudon: + +"Minä olen teidän kuninkaanne, minä jalkojen alle tallattu mato, joka +olen kaatanut jättiläiseni! Minua ei voi miekka eikä kirous +vahingoittaa, minun henkeäni vastaan ei miehen käsi kohoutua." + +"Sentähden olet saava surmasi naisen kädestä", kuului äkkiä vapiseva +ääni, joka sai Maronin vaikenemaan ja kalpenemaan. Ja nainen, jonka +mustia kutria yötuuli pyöritteli ja jonka silmät salamoivat, tunkeusi +taistelevain lävitse esiin. + +"Pois täältä, vaimo!" huusivat Maronin puoltajat ja asettausivat hänen +eteensä. Mutta miekkaansa heiluttaen raivasi nainen itselleen tien +murhaajan luo. + +"Maron, puolusta itseäsi!" huusivat hänen ystävänsä. Mutta ääneti ja +liikkumattomana tirkisteli hän vain esiintunkeevaa. + +"Nosta, salamurhaaja, aseesi!" huusi Senoopia ja kosketteli Maronin +miekkaa. + +Hämmästynein silmin katseli Maron häntä ja mumisi: + +"Jos sinut tappaisin, olisin turhaan hänet surmannut." + +Samassa tunkeusi Senoopian miekka hänen rintaansa aina kahvaa myöten. +Äänettömänä vaipui Maron maahan. Senoopian pitkät, mustat kutrit +koskettelivat hänen kasvojansa. Hän suuteli niitä ja kuoli. + + * * * * * + +Puolentoista vuosituhatta takaperin, kun Egyptistä tuleva matkustaja +kuusi päivää oli kulkenut Arapian erämaiden halki ja matkallaan +tavannut ainoastaan yksinäisiä kaivoja, näki hän vihdoin seitsemäntenä +etäisyydessä palmumetsiä esiintyvän koittavan aamun valossa. + +Haluisesti juoksivat nyt kameelit, ja ihmisten kasvot selkenivät. Siinä +oli palmujen valtakunta, ihana Palmyran maa, rikas, onnellinen, mahtava +Palmyra, missä itä ja länsi aarteitaan vaihtelivat ja etsivät ystäviä; +valtakunta, missä oikeus vielä eli, missä kansa vielä seisoi pystyssä +kuninkaansa valta-istuimen edessä, missä hyvettä palkittiin, rikosta +rangaistiin ja viattomuutta suojeltiin; missä rehellinen oli rikas ja +oikeudessa pysyvä onnellinen; missä vankilat seisoivat tyhjinä, ja +kuninkaallinen valtikka oli naisen kädessä, mutta naisen, jonka silmäys +sai vihollisen vapisemaan. + +Tämä nainen oli Senoopia, vertaistansa kaipaava Palmyran kuningatar, +joka hallitsi kansoja. Ja kaikki kansat, joita hän hallitsi, siunasivat +ja ylistivät häntä. + +Suunnattoman suuren kaupungin ympärys oli kolmen päivänmatkan pituinen; +sen muurit olivat tehdyt poltetuista tiilistä, varustetut suojaavilla +torneilla ja sadalla portilla. + +Mutta paremmin kuin nämä muurit suojeli Palmyraa ympäröivä ääretön +erämaa ja väestön käsivarret. + +Kaupunki muistutti kullatussa huotrassaan lepäävää miekkaa. + +Sen keskellä kohousi Odenatuksen lepokammio kullattuine pilarineen, +marmorisine patsaineen, joka marmori oli kultaa kalliimpi. Vastapäätä +tätä lepokammioa seisoi Senoopian palatsi, joka oli rakennettu +valkoisesta marmorista ja kaunistettu alapasteripilareilla -- +kuninkaallinen ainoastaan suurenmoisuutensa tähden, ilman minkäänlaisia +loistavia koristeita. Kuningatar rakasti loistoa, mutta kielsi sitä +itseltään, eikä sitä ympäristössään sallinut. + +Viisi vuotta oli kulunut Odenatuksen kuolemasta. Idän kansa on +tottunut onneen ja vapauteen. Rooman senaatti tosin luki Syrian +suojeluvaltakuntiensa joukkoon; mutta kumminkaan eivät naapuriruhtinaat +lähettäneet lähettiläitään eikä vuosiverojansa Roomaan, vaan -- +Palmyraan; ja ystävällisesti, mutta arvokkaasti vastaanotti näitä +lähettiläitä kahdenkertaisesti vastustamaton nainen -- vastustamaton +lumoavan kauneutensa ja miekkansa voiman tähden. + +Aseita ja hohtokiviä ympäröi hänen valta-istuintansa. Itse oli hän +puettu valkoiseen hameeseen ja purppuravaippaan. + +Kerran saapui sattumalta melkein yht'aikaa neljä lähettilästä +Palmyraan. Senoopia vastaanotti samana päivänä kaikki neljä. + +Ensimäinen lähettiläs tuli Armeniasta ja toi mukanansa lahjanaan +ihmeitätekevää balsamia ja maagien valmistamia noitayrttejä, jotka +pitensivät ihmisen elämää. Nämä hän laski Senoopian jalkoihin ja lausui +arasti: "Onnea sinulle, Idän kuningatar!" ja kumarsi kolme kertaa +lattiaan asti. + +Sitten seurasi Persian lähettiläs. Kuningas Sapor lähetti kruununsa +hohtokiviä lahjaksi kerran niin ylönkatsotulle viholliselleen, jonka +ystävyyttä hän nyt rukoili. + +Kolmas lähettiläs tuli Intiasta, tuoden mukanaan lahjana meren syvyyden +helmiä ja puhuvia lintuja, jotka aina kun hän otsallaan kosketteli +lattiaa ja lausui sanat: "Eläköön Idän suuri kuningatar", matkivat +hänen sanojaan: "Eläköön Idän suuri kuningatar!" + +Vakavana vastaanotti Senoopia näitä kunnian osoituksia. Ei mikään +hänessä ilmaissut sitä miellytystä, minkä imarrus ja onni vaikuttaa +heikoissa. + +Nyt tuli neljäs lähettiläs esiin. Hän oli kovannäköinen mies; hänen +katseensa oli julma, hänen silmänsä terävät, hänen käsivartensa paljaat +hartioihin saakka; lyhyt, kapealla purppuranauhalla reunustettu viitta +verhosi häntä; hänen sormessaan kiilsi yksinkertainen kultasormus, +hänen vyötäreellään lyhyt, leveä miekka. Ei kultaa, ei hopeaa, ei +silkkiä eikä koruompelua ollut hänen puvussaan. + +Uhkamielisesti astui hän kuningattaren eteen, kohotti ylpeästi päänsä, +oijensi kätensä ja huusi raa'alla äänellä: + +"Alas valta-istuimelta, nainen! Rooma on minut lähettänyt..." + +Palmyralaisten kasvot kuvastivat milloin kauhistuksen vaaleutta, +milloin vihan leimuavaa hehkua; mutta Senoopian katse pysyi tyynenä. +Kunnioitus ei ollut tehnyt häntä ylimieliseksi, häpeä ei nöyryyttänyt +häntä. + +"Puhu!" sanoi hän; "mutta muista että kun sinä lähettiläänä olet +turvattu, et urhoutta osoita solvaamalla muita." + +Lähettiläs laski kädet ristiin rinnoillensa ja lausui vakavalla +äänellä: + +"Tämä maa on roomalainen maakunta; sinä olet Rooman alamainen. Tällä +alueella ei ole herra kukaan muu kuin se, jonka Rooma on siksi +nimittänyt. Senaatti tunnusti sinun puolisosi kuninkaaksi; sinua emme +tunne. Niin kuuluu Rooman senaatin päätös. Sinun tulee haudata miehesi +hautaan kruunusi, joka ei ole sun -- nainen kun olet -- eikä poikasi, +joka vielä on lapsi. Jos menet naimisiin kuninkaan kanssa, niin ei +kukaan sinua vastusta; mutta jos valitset valtakunnan puolisoksesi, +niin kiellämme sen. Jos sinä olet ollut Palmyran puoliso, niin olet +sinä myös oleva Palmyran leski." + +Senoopian kasvot alkoivat hehkua ja hän vastasi vapisevalla äänellä: + +"Vie Roomaan tämä vastaukseni: En minä, eikä Rooma ole tämän maan +herra; ainoastaan jumalilla on voima ja valta jakaa valtakuntia ja +voidella kuninkaita. Valtaistuimeni, jolla istun, ei ole Rooma minulle +lahjoittanut eikä puolisoni; miekkamme, minun ja hänen, ovat yhdessä +temmanneet sen vihollisen käsistä -- vihollisen, jonka edessä teidän +legioonanne laskivat aseensa ja joka tallentaa teidän urhoollisimman +vastustajanne oljilla täytetyn ruumiin jumalansa temppelissä... Tälle +viholliselle kostin minä, sill'aikaa kuin Valerianuksen poika, Rooman +Caesar, kotona kulutti aikansa takan ääressä paistinpannujen ja +kattiloiden kanssa puuhatessaan." + +Hetken aikaa ääneti oltuaan jatkoi Senoopia: + +"Ja sinun senaattisi, joka vapisi, kun raakalais-joukot seisoivat sen +porttien edustalla ja joka armossa salli meidän asua omassa +isänmaassamme, kun aseemme suojeli valtakunnan itäistä rajaa -- tämä +senaatti ei tunne minua nyt!... Ketä kuuluukaan tähän senaattiin? +Rooman patrisioitako, Caton kunnian-arvoisia jälkeläisiä, niiden +uljaiden isienkö, jotka, istuen istuimillaan tyyneesti odottivat +kuolemaa palavan kaupungin torilla? Ei! Niitä ei enää ole olemassa! +Tiberius, Caligula, Claudius, Nero, Commodus, Caracalla, Heliogabalus, +nämä mielenvikaiset hirviöt ovat juuria myöten hävittäneet aatelinne, +Roomanne ylpeyden, ja niiden sijalle asettaneet partureita ja +gladiatoreja. Eikä siinä vielä kaikki! He ovat korottaneet +ratsuhevosiaankin ylimyksienne joukkoon..." + +"Nainen, ei sanaa enää!" keskeytti Roomalainen. + +"Tee valheeksi sanani, jos voit! Ja tämä senaatti, joka on kumartanut +jalkavaimoja, häpeäisi tunnustaa naista kuningattareksi!" + +Hän vaikeni ikäänkuin olisi viha uhannut tukehuttaa häntä. Sitten +lopetti hän tyyneydellä ja arvollisuudella: + +"Hän, joka asetti leijonan erämaahan asumaan, on myös antanut sille +aseita niillä puolustautuakseen. Sill'aikaa kun Gallienus oppi +kyökkikauhan käsittelemisen taidetta, opein minä käyttämään miekkaa; +jos naispuku ja huivi hänelle sopivat, niin minulle kypäri ja +haarniska. Jos hän tahtoo ne minulta riistää, tulkoon ottamaan ne." + +"Sinä olet sen sanonut", vastasi Roomalainen ja eteni. + + * * * * * + +Jonkun aikaa tämän keskustelun jälkeen lähti propretori Marcus Labio +Egyptin ja Vähän Aasian legioonien kanssa liikkeelle Senoopiaa vastaan, +joka odotti maansa rajalla. + +Pienemmissä kahakoissa oltuaan, antoi kuningatar vihollisensa tunkea +esiin ja heittäysi sitten sen päälle koko voimallaan. Roomalaisten +sota-taito ja -kuri eivät voineet mitään itämaalaisten heimojen +yltiöpäisyyttä vastaan. Yllätettyinä ja takaisin lyötyinä menettivät +Roomalaiset toisen tappelun toisensa jälkeen. He eivät koskaan +paenneet, mutta heidän lukunsa väheni vähenemistään, kunnes lopulta oli +jälellä ainoastaan pieni joukko, joka alinomaa vastarintaa tehden +vetäysi takaisin Bosporuksen rannoille, missä se kaatui viimeiseen +mieheen, pelastaessaan päällikkönsä ja viimeisen kotkan. Yksinään +pelastui propretori, joka sitten sai kertoa nähneensä Senoopian miekan +välkynnän. + +Voittavan kuningattaren tielle siroitteli kukkia kansa, jonka orjuuden +hän oli upottanut legioonien vereen. Koko Vähä-Aasia ja Egypti tunnusti +hänet hallitsiakseen, ja ne maat, mitkä muinen olivat olleet hänen +esivanhempainsa omaisuus, tervehti riemuhuudolla jälkeläistä, joka +jälleen antoi heille takaisin, heidän entisen kunniansa. + +Ei aikaakaan, niin kohtasi Gallienusta Rooman keisarien tavallinen +kohtalo. Hän tuli murhatuksi. Hänen jälkeläisensä Claudius oli uljas +sotapäällikkö, joka kovia oli kokenut taistellessaan pohjan +villikansoja, Goteja ja Allemanneja vastaan. + +Eräänä päivänä saapui taasen roomalaisia lähettiläitä Senoopian luo, ja +heidän puheenjohtajansa tervehdys alkoi sanoilla: + +"Kauan eläköön Idän kuningatar!" + +Ja sitten lausui hän keisari Claudiuksen puolesta pyynnön, että +Palmyran hallitsia ottaisi suojellakseen hänen valtakuntansa itäisiä +rajoja, sillaikaa kun hän itse oli torjumassa pois viholliset +läntisiltä. + +Sitä hän ei kuitenkaan voinut. Hän kaatui Goteja vastaan taistellessaan +ja sai seuraajakseen Aurelianuksen, lujan ja urhoollisen miehen. Kansa +kallistuu aina sen puolelle, minkä se pitää voimallisimpana. Aurelianus +tiesi lyhyen ajan kuluessa koota hajonneen roomalaisen valtakunnan eri +osat. Toinen kapinannostaja toisensa jälkeen joko kaatui tahi antausi +hänen armoihinsa. + +Senoopia oli ainoa, joka vielä seisoi pystyssä, Palmyra ainoa, joka +vielä uskalsi esiintyä kilpailiana Roomalle. Kaikki idän maakunnat +olivat käyneet liittoon hänen kanssaan, puollustaakseen itseään Rooman +uhkaavaa valtaa vastaan; myöskin kuningas Sapor'kin paljasti miekkansa +hänen puolestaan. + +Kaikki tämä ei kumminkaan voinut ehkäistä Aurelianusta. Eräänä aamuna +toivat bytsantiniset laivat hänen legioonejaan Aasian rannoille, ja jo +seuraavana aamuna oli Bithynia hänen hallussaan. + +Askele askeleelta peräytyivät paimentolais-heimot esiintunkeevien +sotajoukkojen tieltä, joiden hyvin järjestettyjä kolonneja ei miltään +taholta voitu ahdistaa. Turhaan väijyttiin niitä ahtaissa solissa; +velitit hakivat ja löysivät polut ja raivasivat sotajoukolle +kulkuväylän. Turhaan hyökättiin äkkiarvaamatta kaikilta tahoilta heihin +heidän marssiessaan eteenpäin; silmänräpäyksessä olivat viholliset +suuren koneen tapaisesti muodostaneet kolonneja, joita ei miltään +puolelta käynyt ahdistaminen. Ja turhaan koetettiin niitä öisin +yllättää. Missä roomalaiset sotajoukot pitivät lepoa, siinä olivat he +tunnin kuluttua tehneet valleja ympärilleen. Turhaan täytettiin kaikki +kaivot ja poltettiin ruokavarat; raskaiden sota-aseittensa ohessa +kantoi legioonan sotilas vielä muonaa, joka riitti kymmeneksi päiväksi. +Joukot olivat Tonavan legiooneja, alituisissa taisteluissa karaistuja +sotavanhuksia, jotka pitivät sodankäynnin leikkinä. + +Hämmästyneenä heidän vastustamattomasta esiinryntäämisestään avasi +Ancyran kaupunki keisarille porttinsa. Tyana sitä vastoin sulki ne, ja +Aurelianuksen murtokoneet saivat yhtä vähän lävistetyiksi reikiä +kaupungin lujiin muureihin, kuin hänen rauhan tarjoumuksensa pystyi +asukkaiden koviin sydämiin. + +Mutta kun jo piiritys oli kauemman aikaa kestänyt, karkasi eräänä yönä +mies kaupungista ja ilmoitti keisarille, että vesijohdon kautta saattoi +kenenkään huomaamatta kaupunkiin tunkeutua. + +"Olet saava palkinnon semmoisen kuin uutisesi ansaitsee", vakuutti +hänelle keisari ja hiipi sitten valittujen triarien etupäässä +osoitettua tietä nukkuvaan kaupunkiin. Ja kun kaupunkilaiset aseiden +kolinasta heräsivät, näkivät he kauhistuksekseen vihollisten +urhoollisimmat legioonat keskuudessaan. Petetty väestö ei kumminkaan +antaunut, ja kun se näki puolustuksen turhaksi, suuntasi se miekan omaa +rintaansa vastaan, pelastautuakseen vihollisten käsiin joutumasta. +Silloin astui Aurelianus heidän pariinsa ja sanoi ystävällisesti: + +"Te olette osoittaneet suurta urhoollisuutta. Minun voittooni ei ole +syynä mikään pelkuruus teidän puoleltanne, vaan kavallus; mutta minä en +ensinkään ole tullut rankaisemaan hyvettä ja palkitsemaan rikosta. +Eläkää vapaina; kavaltajan annan minä teidän tuomittavaksi." + +Sen sanottuaan jätti hän heidän käsiinsä kurjan miehen, jonka +raivostunut väki paikalla repi kappaleiksi. Sitten heittäysi se +keisarin jalkoihin, luvaten käyttää hänen hyväkseen samoja miekkoja, +mitkä se vähää ennen oli kohottanut häntä vastaan. + +Siten voitti Aurelianus kansat: ensinnä heidän kaupunkinsa, sitten +heidän sydämensä. + +Hän oli kooltaan tavallisen pitkä; hänen hartiansa olivat leveät, +voimalliset, hänen kasvonsa auringon polttamat; mutta hänen korkeaan +otsaansa oli majesteetillisuus painanut leimansa. + +Hän oli puettu samallaiseen pukuun kuin hänen sotamiehensä. Tappelun +ulkopuolella oli hän heidän toverinsa, sodan touhussa heidän +epäjumalansa. Painettuaan päähänsä kultaisen leijonan kuvalla +koristetun sotakypärinsä, riitti hänen silmänsä isku johtamaan +rautaisten rivien liikkeet. Hän toteutti vanhaa roomalaista +sananlaskua: "hyvän sotilaan tulee pelätä päällikköään enemmän kuin +vihollista." + +Tyanan valloituksen jälkeen kääntyi Aurelianus Antiokiaa vastaan. +Kaupungin asukkaat kokosivat kiireimmittäin omaisuutensa ja pakenivat +vuoristoon, jättäen sisääntunkeeville vihollisille ainoastaan tyhjät +muurit. + +Aurelianus lähetti paenneille julistuksen, jossa hän lupasi heille +suojelusta ja turvallisuutta, jos he palaisivat. Kohta tämän +julistuksen jälkeen esiintyi -- Senoopia Antiokian muurien edustalla. + +Idän kuningatar oli koonnut valitut joukkonsa. Immanin kentällä kohtasi +hän Rooman keisarin. Muutaman tuhannen askeleen päässä toisistaan +asettuivat he sotajärjestykseen. Rooman sotavoima oli parhaasta päästä +jalkaväkeä; Senoopian taasen ratsumiehiä, jotka muodostivat puolikuun +muotoisen linjan vastapäätä Aurelianuksen armeijaa. + +Ensimäinen torventoitotus soi. Aurelianus nousi eräälle kukkulalle, +josta hän oli tilaisuudessa pitää silmällä koko armeijansa. Senoopia +taasen ratsasti ehtimiseen rintamansa, edessä. + +Hopearenkaista tehty sotisopa ympäröi kuningattaren muhkeaa ruumista; +mustat hiusletit olivat käärityt kokoon ympyräisen, kultaisen kypärin +alle. Kahdelle jalalle nousten tanssi valkoinen hevonen ikäänkuin +tahtoen kohota ilmaan kuninkaallisen taakkansa kanssa. Missä Senoopia +esiintyi, siinä kaikui häntä vastaan eläköönhuutoja, jotka olivat +kummallisena vastakohtana hiljaisuuteen, mikä vallitsi roomalaisessa +sotajoukossa. + +Toisen torven toitotuksen soidessa ratsastivat Palmyralaisten eri +osastojen päälliköt esiin armeijojen välillä olevalle aukealle ja +kehoittivat sen aikuisen tavan mukaan vihollisen parhaimpia sotureita +ritarilliseen kaksintaisteluun -- yhdentekevä millä aseella. + +Äänettömän vihollisen velitit vastasivat tähän kivenheitolla, ja +päälliköt vetäysivät takaisin joukkojensa luo. Mutta melskeessä ja +touhussa, mikä siinä syntyi, kuuluivat Senoopian sanat, kun hän +paljasti miekkansa, jonka terä oli täynnä koloja muinaisista +tappeluista: + +"Sankarit", huusi kuningatar, "vapaiden kenttien ja voittamattomien +vuorten pojat! Taistelun päivä on tullut. Vihollinen on edessämme! Hän +tarjoo meille orjan kahleita, me hänelle miekan iskuja. Hän ei ole +ensimäinen, joka meidän päällemme hyökkää; lyökäämme hänet, jotta hän +olisi viimeinen. Edessämme on kunniaa ja kuuluisa nimi, takanamme +häpeää. Eteenpäin siis!" + +Torvien ja pasuunojen räikytys saivat maan ja taivaan vapisemaan. +Vihurin nopeudella ryntäsi ratsuväki Rooman joukkoja vastaan. +Paljastetut miekat kimaltelivat auringon säteillessä. + +Roomalaisten kimppuun ehtivät ensimäisinä Palmyralaisten sivusosastot. +Arapialaiset heittivät vähässä ajassa ylösalaisin illyrialaisen +ratsuväen; toisella sivuspuolella seisovat Numidialaiset eivät edes +odottaneetkaan hyökkäystä. Ne pakenivat jo, ennenkuin Senoopian +syyrialaiset joukot ehtivät niiden päälle hyökätä. + +Sillä välin olivat kuningattaren valituimmat joukot iskeneet kiinni +Rooman legiooneihin, ja Germanilaiset, jotka seisoivat rintamassa, +saivat vastaanottaa ensimäisen hurjan törmäyksen. Sodan jumalattaren +kaltaisena ryntäsi kuningatar sankariensa eturivissä eteenpäin, kilpi +edessään oijennettuna, suoraan legioonan tribunia vastaan. Tämä +suuntasi miekkansa kuningatarta kohden. Kaarevasta kilvestä lähti +särisevä ääni, mutta kuningattaren käsi ei hievahtanut. Hänen iskunsa +tapasi salaman kaltaisesti tribunin paljastettua kaulaa ja kaasi hänet +hengettömänä maahan. + +Germanilaisten urhoollinen vastustus oli turha; heidän rivinsä +horjuivat, hajosivat. Siellä täällä nähtiin vielä yksityisiä kookkaita +sankareita tappelevan huipputeräisillä nuijillaan koko parveja vastaan; +heidän pitkät vaaleat hapsensa liehuivat tuulessa, kunnes he +vihollisten aseiden lävistäminä vaipuivat maahan ja joutuivat eteenpäin +tunkeevien tallattaviksi. Ei paennut kukaan, ei antaunut kukaan; missä +kukin seisoi, siihen kaatui hän. + +Riemuhuudoilla ryntäsivät Palmyralaiset vierimäisiä legiooneja vastaan. +Nämä antoivat heidän lähestyä kymmenen askeleen päähän, pitivät varalta +raskaan pilum'in ja heittivät tämän kauhean aseen yht'aikaa +vihollisiinsa. + +Raskas heittokeihäs tunkeusi puolentoista jalan pituisella kärjellään +pantsarien ja rautapaitojen läpi; se surmasi, minkä saavutti. Sitten +tarttuivat legioonat lyhyiin miekkoihinsa ja seisauttivat vaskisena +muurina ryntäystä. + +"Älkää hakatko; pistäkää!" huusi Aurelianus sotilailleen, ja tämä neuvo +oli hyvä. Miekan terä liukahti haarniskaa kohdatessaan, mutta kärki +lävisti sen, ja Palmyran ratsumiehet näkivät edessään elävän muurin, +johon he eivät miltään taholta voineet tunkea. Kun yksi kaatui, +asettausi toinen hänen sijalleen, ja kun ensimäisen rivin voimat +uupuivat, astui toinen sen paikalle. + +Ensimäisen kohortin luona oli taistelu tuimin. Siinä yhtyivät molemman +puolen sankarit, ja jokaisesta Palmyralaisesta, joka kaatui, sai +myöskin yksi Roomalainen surmansa. Viimein vaipui legioonan tribuni +maahan ja kohortti hajosi. + +Kukkulaltaan seurasi Aurelianus silmillänsä tappelun menoa. Hän näki +Senoopian taistelevan joukkojensa eturivissä, näki hänen murtavan hänen +kunnollisimpien legiooniensa linjat -- ensimäisen ja toisen, kunnes +enää oli jäljellä vaan kolmas, viimeinen. Myöskin tämä murtui; sotilaat +kaatuivat toinen toisensa viereen; ainoastaan lippunsa luona +taistelivat vielä muutamat, kuolema silmiensä edessä. + +Nyt vei Aurelianus triarinsa tappeluun. Kolkko jäykkyys, joka tähän +saakka oli kuvastunut sotilas-vanhuksien kasvoissa, muuttui vihaisen +kostonhimon piirteiksi. He ryntäsivät voittoisia Palmyralaisia vastaan, +saivat peräytyvät toverinsa taasen järjestykseen ja työnsivät sitten +takaisin vihollisen. + +Kahakassa yhtyivät Senoopia ja Aurelianus. Taistelun ponnistuksista +lainehti kuningattaren rinta, hänen miekkansa oli verinen, hänen +kasvonsa hehkuivat, silmät salamoivat, ja hiukset, jotka olivat +valuneet alas kypärin alta, liehuivat vapaina hänen uljailla +hartioillaan. Sotatorvien toitottaessa, haavoitettujen vaikeroidessa ja +tappelun melskeessä kuului hänen raikas äänensä, joka yhä yllytti +uusiin hyökkäyksiin. + +Silloin kuului äkkiä rokahuttava rätinä Palmyralaisten takana. He +kääntyivät hämmästyneinä. + +Oikean sivuosan numidialainen ratsuväki oli houkutellut arapialaiset +ratsumiehet tappelutantereen syrjäpuolella olevalle suolle, murtaunut +heidän riviensä läpi, ja, jättäen nämä kauas jälkeensä, heittäyneet +niiden syyrialaisjalkajoukkojen kimppuun, jotka reservinä seisoivat +odottaen aikaansa. + +Nämä jalkajoukot pakenivat nuolien julmaa lentoa, ja Senoopian +jälkijoukossa olevat, jumalien kuvilla kuormitut elehvantit, lu'ultaan +200, joutuivat äkkiarvaamatta päällehyökkäävien tielle. Eläimet +päästivät kauhean äänen. + +Tämä elehvanttien toitotus se oli, joka sai Palmyralaiset niin äkkiä +kääntymään, juuri kun voitto jo puolittaisin oli heidän käsissänsä. +Kauhea pelko valtasi heidät, kun näkivät vihollisten ryntäävän heidän +jumaliaan vastaan. Kaikki järjestys katosi; kaikki kiirehtivät +jumaliansa suojelemaan ja jättivät paljolla verellä valloitetun +tappelutantereen jo puoleksi voitettujen vihollisten omaksi. + +Minuutti minuutilta kävi epäjärjestys yhä kauheammaksi. Myöskin +Senoopian uskollisimman liittolaisen Tsabdaksen, Arapialaisten +päällikön, tempasivat takaisin päin kiiruhtavat ratsumiehet mukanaan, +kunnes hän keskellä tappelun touhua näki kuningattaren. + +Tämä teki vielä vastarintaa ja koetti kiihoittaa niitä muutamia, jotka +tappelivat hänen vieressään Rooman sotavanhuksia vastaan. + +Tsabdaksen täytyi väkisin temmata ohjakset kuningattaren kädestä, +voidaksensa saada hänet tappelukentältä. Sillä välin olivat +numidialaiset ratsumiehet tulleet saarretuiksi ja kaatuneet viimeiseen +mieheen saakka. Mutta Palmyralaisten joukot olivat hajonneet. Jumalain +kuvat olivat pelastetut; mutta tappelu kadotettu. + +"Kaikki on kadotettu!" huusi Tsabdas temmaten mukanaan kuningattaren +hevosen, joka nousi pystyyn, puri ja potki, ikäänkuin se ei olisi +tahtonut lähteä tappelukentältä. + +"Vielä ei ole kaikki kadotettu", vastasi kuningatar, "vielä seisoo +Palmyra." + +Kumminkin täytyi hänen paeta, sillä roomalainen ratsuväki oli taasen +kokoontunut ja näytti takaa-ajossaan pitävän silmällä yksinomattain +häntä ja hänen pientä joukkoaan. Tästä kaatui toinen toisensa jälkeen +koettaessaan puolustaa hallitsiaansa. + +"Seisahdu, kuningatar, ja antaudu!" kuului ääni takaa-ajajien keskeltä, +ja kun Senoopia kääntyi ääntä kohden, näki hän Aurelianuksen. + +Silloin hiljensi hän hevosensa juoksua, tarttui jouseen ja asetti +nuolen jänteelle. Sitten kääntyi hän satulassaan, viritti jousen ja +tähtäsi tyyneesti. Jänne helähti, kuningattaren hevonen ryntäsi +eteenpäin hurjaa vauhtia, jättäen takaa-ajajat kauas jälkeensä. Nuoli +oli kohdannut Aurelianuksen olkapäätä. + +"Vielä ei ole kaikki hukassa, vielä seisoo Palmyra!" kuuluivat +Senoopian sanat kadotetun tappelun jälkeen. + +"Ylös muureille! Sulkekaa portit! Aseisiin joka mies! Avatkaa temppelit +-- vanhukset, sokeat ja raajarikkoiset rukoilkoot, muut taistelkoot! +Tehkää tulikasoja toreille -- naiset, sulattakoot lyijyä ja keittäkööt +öljyä; lapset karaiskoot nuolia. Myrkkyä nuoliin, myrkkyä sydämiin! +Lapsi muuttukoon mieheksi, mies puolijumalaksi ja miekka salamaksi." + +Ja niin tapahtui. + +Waballath, Senoopian poika, riensi kadulta kadulle, vallilta +vallille rohvaistakseen kansaa... Hän oli runoiliain sielu, sotilaiden +johtaja. -- + +Jo samana päivänä, jona Aurelianus esiintyi Palmyran muurien edustalle, +lähetti hän sanan Senoopialle ja vaati tämän vapaaehtoista antaumista, +vakuuttaen että kuningatar siinä tapauksessa saisi pitää hengen, +valta-istuimen ja valtakunnan. + +Senoopia otti sanansaattajan mukaansa kaupungin muureille ja osoitti +hänelle siellä olevat heitto- ja linkokoneet, vei hänet alas +aukkopaikoille, missä väki par'aikaa piti harjoituksiaan, näytti +hänelle äärettömät maanalaiset makasiinit, jotka olivat täynnä +tyhjentämättömiä muonavaroja, kirkkaat, pulppuavat lähteet, kaupungin +keskellä olevat, tuuheat palmupuistot ja lammasparvien lukemattomat +joukot, mitkä niityillä laidunsivat. + +"Kerro hallitsiallesi, mitä olet nähnyt! Näiden muurien sisällä +rehoittaa maa rikkaudesta, mutta ulkopuolella niitä on se paljas ja +autio. Meidän puolellamme ovat jumalat, maa ja aika." + +Taajoissa riveissä lähestyivät legioonat verkalleen kaupungin +varustuksia. Kun he olivat ehtineet päästä pari sataa askelta niiden +likisyyteen, alkoivat muureille asetetut koneet pyöritellä rattaitaan +ja heittää kolmen sentnerin painavia kiviä vihollisia vastaan. + +Nuolien ja kivien sataessa kulkivat nämä yhtä verkallisesti kuin ennen +eteenpäin. Yhteen aikaan hyökkäsivät he kaupunkia vastaan kaikilta +tahoilta; veden vallassa olevat kaivokset täytettiin ruovoilla ja +kaisloilla, ja niiden yli ryntäsivät anastajat esiin, kilvillään +muodostaen päittensä yli täydellisen katon. Ja sillaikaa kuin yhdellä +puolen pystytettiin rynnäkkö-portaita ja toiselta puolen vyörytettiin +esiin raudalla verhottuja telineitä, joiden suojassa alettiin alta +kaivaa muureja, kulkivat hiljaa eteenpäin piiritystornit, joita kutakin +sata miestä vieritti ympyräisten puukapulain avulla, mitkä syydettiin +niiden alle. Näiden tornien huipussa, mitkä olivat yhtä korkeat kuin +muurit, seisoi sotajoukon uljainta väkeä. + +Heittokoneiden lataukset suunnattiin näitä torneja vastaan. Useat +musertuivat ja kaatuivat maahan miehine kaikkineen; toiset taasen +sytytettiin tuleen joko lentävillä, palavilla pikivanteilla tahi +sammuttamattomalla "kreikkalaisella valkealla." Vihdoin viimein +onnistui kumminkin yhden näistä torneista päästä ihan muurin viereen. +Heittokeihäät ponnahtivat takaisin sen rautaverhoa kohdatessaan ja +samaten palavat tulikiviset sytyttimet. Torni tunkeusi ihan muurin +viereen: tätä vastaan laskeusi samassa vipusilta, iskien siihen +rautakyntensä. Mutta ne parikymmentä miestä, jotka sillalle hyppäsivät, +kaatuivat silmänräpäyksessä nuolien lävistäminä ja putosivat +kaivokseen; ne, jotka heitä seurasivat, seisahtuivat ällistyneinä. + +"Eteenpäin Roomalaiset!" huudahti silloin sotatribuni, temmaten +lipunkantajan kädestä roomalaisen kotkan, minkä heitti vihollisten +keskelle. Se vaikutti. Sokeassa raivossa ryntäsivät nyt Roomalaiset +sillalle, ottaakseen takaisin sotamerkkinsä. He olivat päässeet +muurille ja siinä järjestäyneet, kun samassa palmyralainen nuorukainen, +kädessään palava pikivanne, samosi heitä vastaan. Tämä nuorukainen oli +Waballath. + +"Perikatoon Roomalaiset!" huusi hän ja heilutti rätisevää ja leimuavaa +pikivannetta päänsä ympäri. + +Hämmästyneinä uhkarohkeasta hyökkäyksestä, vetäysivät Roomalaiset +takaisin ja täten pääsi nuorukainen sotilaiden päitten yli heittämään +hävittävää kreikkalaista tulta torniin, joka kohta syttyi palamaan. +Pieni joukko, joka seisoi muureilla ja jolta takaisin paluu nyt oli +katkaistu, jäi turmion omaksi. + +Samassa avattiin portit, ja kirkuen ryntäsi siitä ulos ratsureita ja +rähiseviä viikatevaunuja joka haaralta Roomalaisten päälle. Legioonat +asettausivat hyökkääjiä vastaan, ja kauhean sotamelskeen kestäessä ja +tulen rätistessä kuului lakkaamatta tibiseenien sotamusiikki ja +Palmyran muureilta huuto: "Rooma ei ole voittava meitä!" + +Palmyralaiset ajoivat vihollisiaan takaa aina heidän varustuksiinsa +saakka. Aurelianus ymmärsi nyt ettei kaupunkia käynyt rynnäköllä +valloittaminen; mutta kumminkin päätti hän valloittaa sen. + +Päivät kuluivat toinen toisensa perään, mutta Palmyran voimat eivät +lannistuneet. Asukkaat nousivat usein muureille härnätäkseen +piirittäjiään ivallisilla muistutuksilla. Senoopia yksin käsitti vaaran +ja eräänä päivänä sanoi hän pojalleen: + +"Turmiomme lähestyy, sillä itse kohtalo on meitä vastaan. +Liittolaisemme ovat toinen toisensa jälkeen antautuneet Roomalaisille, +eikä meillä ole apua toivomista mistään. Jumalammekin luopuvat meistä: +tuuli ei enää puhalla niin vihaisesti, aurinko ei polta niin kuumasti, +eikä maakaan enää ole niin autio kuin muinen. Roomalaiset ovat +kaivaneet kaivon erämaahan, ja kaikilta maailman suunnilta tuodaan +heille muonaa. Probus, Egyptin legioonien päällikkö on matkalla +tännepäin, ja jos me odotamme, kunnes hän yhtyy Aurelianuksen kanssa, +niin täytyy meidän lannistua. Ainoa keino on meillä enää jälellä, ainoa +epäilyksen alainen uhkayritys, sama, mikä kaksikymmentä vuotta +takaperin pelasti Palmyran: meidän täytyy nostaa vuoristoissa asuvat +paimentolaiset ja saada heidät ryntäyksellään kerrassaan lakaisemaan +pois viholliset kaupunkimme edustalta. Tätä varten täytyy sinun lähteä +Palmyrasta ja tunkea vihollisten läpi. Minä sill'aikaa puolustan +kaupunkia, kunnes apu tulee." + +"Lähde itse tälle matkalle, äiti!" + +"Hyvä", sanoi Senoopia, hiukan mietittyään. "Minä lähden ja -- palaan +takaisin." + +"Äiti", jatkoi Waballath, "ota pienet tyttäresi mukaasi. Luuletko että +Palmyra olisi muuta kuin rauniokasa, jos et tulisi takaisin tahi jos et +voisi auttaa meitä? Ota sentähden tyttäresi mukaasi!" + +"Ja miten kuuluu sinun päätöksesi, poikani? Mitä aiot sinä tehdä?" + +"Uskaltaa kaikki, puolustaa kaupunkia viimeiseen." + +"Sinä olet minun lihaani ja vertani", huudahti Senoopia ja puristi +hänen kättään. Ja ennenkuin aurinko ehti laskeutua, järjestäysivät +hänen joukkonsa hyökkäykseen. Ja valmiina seisoi siinä kaksi +dromedaaria, joilla kuningatar saattoi ratsastaa kymmenen penikulmaa +yhteen jaksoon. + +Tuskin oli aurinko mailleen mennyt ja yön hiljaisuus alkanut levitä, +niin äkkiä Palmyran portit avautuivat ja syyrialaiset sotajoukot +ryntäsivät kaikilta tahoilta roomalaisia legiooneja vastaan. Nämä +olivat jo seuraavassa tuokiossa jalkeilla ja odottivat ryntäystä. He +olivat jo tottuneet itämaalaisten tappelutapaan ja joutuivat ainoastaan +vähäksi aikaa hämille; mutta sepä riitti antaaksensa muutamien +pakolaisten kiivasta vauhtia karata roomalaisten varustuksien läpi. + +Roomalaisten äärimäiset vahtimiehet huomasivat kumminkin pakolaiset, ja +kohortti keveätä ratsuväkeä lähti heitä takaa-ajamaan. Kuningatar kuuli +heidän hevostensa kolinaa ja kiiti tuulen nopeudella eteenpäin +tasankoa. Toisen kameelin, jonka selässä hänen tyttärensä istuivat, +ajoi hän edessään. + +Aamuauringon ensi säteet kohtasivat kuningatarta erämaan tasangolla. +Takaa-ajajat seurasivat yhä hänen jälkiään, hopealle välähtelevän +siinteen esiintyessä taivahan rannalle. + +Eteenpäin oijennetuin kauloin näyttivät kameelit lentävän hiekka-aroa. +Silloin loukkaantui niistä edellinen, jonka selässä lapset istuivat, +aron lukuisia kotelokiviä vastaan ja jäi jälkeen. Säikähtyneenä tarttui +Senoopia sen ohjaksiin ja koetti väkisin temmata sen luokseen, mutta +silloin vaipui haavoitettu eläin maahan. + +"Kiivetkää ylös tänne minun luokseni", huusi Senoopia tyttärilleen. He +tottelivat. + +Mutta nyt alkoi kuningattaren ja takaa-ajajien välimatka yhä lyhetä. +Kameelin juoksua hidastutti kolminkertainen paino. Jo alkoivat +Roomalaisten nuolet lennellä pakeniain ympäri. Ei ollut enää mitään +mahdollisuutta pelastukseen. + +"Heitä meidät maahan ja pakene yksin, äiti", sanoi toinen tyttäristä. +Itkien suuteli Senoopia häntä ja painoi häntä lujemmin rintaansa +vastaan. Jos olisi kunnianhimo puhunut äänekkäämpää kieltä hänen +sydämessään kuin äidin rakkaus, niin olisi hän kentiesi voinut pelastaa +itsensä. + +Vielä puolen tunnin kauhean takaa-ajon jälkeen joutui Idän kuningatar +vihollistensa käsiin -- juuri kun hän oli saavuttamaisillaan pelastavaa +rantaa. Pian sen jälkeen seisoi hän voitettuna ja nöyryytettynä +Aurelianuksen edessä. + +"Minkätähden olet kohounut Roomaa vastaan?" kysyi ylpeä voittaja. + +Senoopia oli ääneti; ainoastaan hänen kuninkaallinen silmäyksensä +vastasi. -- + +Airuen torvi kutsui Palmyralaiset ylös muureille. + +"Mitä tahdot sinä?" kysyi Waballath portin tornista. + +"Että antaudutte Roomalle, siten pelastaaksenne kuningattarenne +hengen", vastasi airut ja osoitti sormellaan kultaketjuilla kahlittua +Senoopiaa ja hänen kahta lastaan. + +Palmyralaiset ostivat kaupunkinsa avaimilla kuningattarensa hengen. +Aurelianus antoi heille anteeksi heidän vastustuksensa. + +Mutta tuskin oli hän jättänyt kaupungin, ennenkuin kansa nousi kapinaan +hänen sinne jätettyjä sotilaitansa vastaan, jotka se surmasi viimeiseen +mieheen. Portit suljettiin uudelleen, ja uudelleen liehui sotalippu +kaupungin muureilla. + +Keisari palasi kohta takaisin, ja se, joka joitakuita päiviä sen +jälkeen loi silmänsä itään päin, kun aurinko maillemenoa teki, luuli +varmaan näkevänsä iltaruskon hohtoa kahtaalta päin; sillä taivas oli +punainen sekä lännessä että idässä. + +Sill'aikaa kun surma raivosi Palmyran muurien sisäpuolella, kulki +riemusaatto Rooman katuja. + +Puettuna juhlallisimpaan pukuunsa, diamanteilla koristettu kruunu +päässään, kulki Idän kuningatar keisarin riemuvaunujen edellä. Hän +horjui jalokivien tahi enemmän häpeän painosta; hänen lumivalkoista +kaulaansa ympäröivät kultaiset kahleet, joihin oli kiinnitetty vitja, +minkä toinen pää oli orjalle uskottu. Kohta hänen jälessään seurasi +voittaja palmunoksa oikeassa kädessään; hänen helmillä koristettua +ajopeliänsä oli neljä kesytettyä peuraa vetämässä. Tänä hetkenä eli +voitetun mielessä yksi ainoa ajatus. Kadonnutta suuruuttaan ei Senoopia +siinä muistanut; nöyryytyksen katkeruutta ei hänellä nyt ollut aikaa +ajatella eikä edes kostoakaan. Kaikki nämä olivat väistyneet yhden +ainoan ajatuksen tieltä: "Miksi ei Waballath ollut hänen vieressään +kahleissa?" + +Sentähden ei, että hän jo kauan sitä ennen oli valmistanut itselleen +haudan surmattujen Roomalaisten ruumisten keskellä ja luonut itselleen +kirkkomaan hävitettyjen temppelien raunioista. -- + +Kun riemukulku oli loppunut, lahjoitti Aurelianus Idän kuningattarelle +suuren omaisuuden. Senoopian tyttäret menivät naimisiin roomalaisten +senatorien kanssa. Kauan eli Italiassa Idän kuningattaren jälkeläisiä, +jotka hartaalla kunnioituksella ajattelivat muinaisia aikoja. + + * * * * * + +Kun matkustaja meidän aikanamme on ratsastanut kuutena päivänä +Arapialaisen erämaan läpi, näkee hän seitsemäntenä komeita palatseja, +joiden tornien huiput koskettelevat taivasta. Loistavia torniholveja ja +jättiläiskokoisia kupoolikattoja kohouu hänen silmiensä edessä; +kirjavat palatsit, jotka ovat rakennetut sinisistä, liilas-värisistä ja +valkoisista kivistä, ynnä ryhmä kukoistavia puistoja tervehtivät häntä +kaukaa, ja hänelle näyttäytyy himmeitä palmumetsiä, jotka siimestävät +loistavan kaupungin varjollansa. + +Hiljaisesti juosta hölkyttävät kameelit eteenpäin, mutta ihmiset +kääntävät suruisesti pois kasvonsa. Se on _Fata morgana_, haaveellinen +ilmakuvastus, jonka he ovat nähneet -- erämaan unennäköä kauan sitten +kadonneesta loistosta. Nyt tulee tuulenpuuska ja puhaltaa pois +suunnattoman suuren kaupungin maan pinnalta; kirjavat palatsit katoovat +-- katoovat niinkuin puistot ja palmumetsät. Erämaan keskellä seisoo +kasoittuina toinen toisensa päällä pilareita ja patsaita puolittaisin +lentohiekan peitossa. Erään vanhan temppelin raunioissa asuu +neljäkymmentä köyhää perhettä, jotka ovat kiinnittäneet ruokomajojaan +marmoriseiniin, ja vuohilauma nakertelee marmorilevyjen lomista +esiinpistävää, laihaa ruohoa. Kolmen päivän matkalla näkee +poikkitaitettuja pilareita ja muserrettuja kuvapatsaita, jotka +odottavat myrskyä ja rajuilmaa kokonaan peittyäksensä hiekkaan. + +Siinä -- Palmyra... + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Idän kuningatar, by Mór Jókai + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IDÄN KUNINGATAR *** + +***** This file should be named 38878-8.txt or 38878-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/8/8/7/38878/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/38878-8.zip b/38878-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..4fd5388 --- /dev/null +++ b/38878-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1bbc36e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #38878 (https://www.gutenberg.org/ebooks/38878) |