initial commit of ebook 39058HEADmain

5 files changed, 9239 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/39058-8.txt b/39058-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..5e3da90
--- /dev/null
+++ b/39058-8.txt
@@ -0,0 +1,9223 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kapteeni Grantin lapset, by Jules Verne
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+
+Title: Kapteeni Grantin lapset
+
+Author: Jules Verne
+
+Translator: Eino Voionmaa
+
+Release Date: March 5, 2012 [EBook #39058]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIN LAPSET ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KAPTEENI GRANTIN LAPSET
+
+Kirj.
+
+Jules Verne
+
+
+Suomentanut Eino Voionmaa
+
+
+
+Karisto Oy, Hämeenlinna, 1922.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ Vasarahai
+ Kolme asiakirjaa
+ Malcolmin linna
+ Lady Glenarvanin ehdotus
+ Duncanin lähtö
+ Matkustaja hytissä numero kuusi
+ Mistä Jacques Paganel on tulossa ja minne menossa
+ Yksi kunnon mies lisää retkelle
+ Magalhãesin salmi
+ 37 leveysaste
+ Chilen halki
+ 3900 metrin korkeudessa
+ Kordillieerien rinnettä alas
+ Kaitselmuksen pyssynlaukaus
+ Jacques Paganelin espanjan kieli
+ Colorado-virta
+ Pampa
+ Juomavettä etsimässä
+ Punaiset sudet
+ Argentiinan tasangot
+ Independancen linna
+ Tulva
+ Eletään lintujen lailla
+ Jatketaan lintujen elämää
+ Tulen ja veden välissä
+ Atlantti
+ Viiteselitykset.
+
+
+
+
+VASARAHAI.
+
+
+Heinäkuun 26. päivänä 1864 viiletti komea huvipursi navakassa
+koillistuulessa täyttä höyryä Pohjois-Kanaalin laineilla, Skotlannin ja
+Irlannin välisessä salmessa. Englannin lippu liehui kokkamaston
+kahvelissa; suurmaston päässä oli sininen merkkiviiri, johon oli
+kultaneuloksin ommeltu kirjaimet E.G. ja niiden yläpuolelle
+herttuakruunu. Huvialuksen nimi oli _Duncan_: sen omistaja oli lordi
+Glenarvan, yksi niistä kuudestatoista Skotlannin pääristä, jotka
+istuvat Ylähuoneessa, ja koko Isossa-Britanniassa kuuluisan Thamesin
+kuninkaallisen purjehduskerhon arvokkaimpana pidetty jäsen.
+
+Lordi Edward Glenarvan oli laivassa nuoren vaimonsa, lady Helenan, ja
+erään serkkunsa, majuri MacNabbsin seurassa.
+
+Vastikään valmistunut _Duncan_ oli ollut tekemässä koematkaansa
+muutamia meripeninkulmia Clyden lahden suulta ja nyt palaamassa
+Glasgowiin; Arranin saari kohosi jo näköpiiriin, kun tähystäjämatruusi
+ilmoitti valtavan suuren kalan seuraavan laivan vanavedessä. Kapteeni
+John Mangles lähetti heti lordi Edwardille tiedon tästä tapauksesta.
+Lordi nousi peräkannelle majuri MacNabbsin kanssa ja kysyi, mitä
+kapteeni ajatteli tästä otuksesta.
+
+-- Toden sanoakseni, teidän jalosukuisuutenne, vastasi John Mangles, --
+luulen että se on isohko hai.
+
+-- Hai näillä rantavesillä! Glenarvan huudahti.
+
+-- Epäilemättä, kapteeni vastasi; -- erästä hailajia tavataan kaikissa
+merissä ja kaikilla leveysasteilla. Se on vasarahai, ja pahastipa
+erehtyisin, ellei tuo ole yksi niitä veijareita! Jos teidän
+jalosukuisuutenne suostuu ja lady Glenarvania ehkä huvittaa katsella
+mitä merkillisintä kalastusta, niin saamme pian nähdä, mikä se on.
+
+-- Mitä te siihen sanotte, MacNabbs? lordi Glenarvan lausui majurille;
+-- yrittäisimmekö?
+
+-- Miksei, jos teitä huvittaa, majuri vastasi tyynesti.
+
+-- Muuten, John Mangles jatkoi, -- näitä kauheita petoja ei saa kyllin
+paljon hävitetyksi. Käyttäkäämme tilaisuutta hyväksemme, teidän
+jalosukuisuutenne, se olisi samalla jännittävä näytelmä ja hyvä työ.
+
+-- Tehkää niin, John, lordi Glenarvan sanoi.
+
+Sitten hän lähetti sanan lady Helenalle, joka saapui peräkannelle
+tosiaankin sangen halukkaana katselemaan tätä jännittävää kalastusta.
+
+Meri oli suurenmoisen kaunis; sen pinnalla saattoi helposti seurata
+hämmästyttävän joustavana sukeltelevan ja heittelehtivän hain nopeita
+liikkeitä. John Mangles antoi määräyksiään. Matruusit heittivät aluksen
+oikeanpuolisen laidan varppeiden yli lujan köyden, jonka päässä oli
+pyörykoukku, johon syötiksi oli pantu valtava silavankimpale. Vaikka
+hai vielä oli viidenkymmenen metrin päässä, se vainusi ahneena tarjotun
+täyn. Se lähestyi nopeasti huvipurtta. Sen kärjestä harmaat, juuresta
+mustat evät löivät laineita ankarasti, samalla kun sen pyrstö piti sitä
+tarkoin suorassa suunnassa. Sen lähetessä näkyivät suuret, ulkonevat,
+himoa kiiluvat silmät ja sen kääntyessä välähti ammottavassa kidassa
+nelinkertainen rivi hampaita. Sen pää oli suuri ja muistutti varren
+päässä olevaa kaksipuolista vasaraa. John Mangles ei ollut erehtynyt;
+se oli haisuvun ahnain kala, englantilaisten vasarahai, provencelaisten
+juutalaiskala.
+
+_Duncanin_ matkustajat ja laivamiehet tarkkailivat jännittyneinä hain
+liikkeitä. Pian kala oli koukun ulottuvilla; se kääntyi selälleen
+voidakseen paremmin hotkaista sen, ja valtava kimpale katosi sen
+avaraan kitaan. Samalla se itse kahlehti itsensä voimakkaasti
+nytkäisemällä köyttä, ja matruusit alkoivat hilata sitä ylös isonraa'an
+päähän sovitetun taljan avulla. Hai teki ankaraa vastarintaa
+tuntiessaan itseään kiskottavan pois luontaisesta elinpiiristään. Mutta
+sen voima taltutettiin. Juoksusolmulla varustettu köysi saatiin
+solutetuksi pyrstön ympärille tekemään sen liikkeet tehottomiksi.
+Muutamaa hetkeä myöhemmin se oli nostettu laitavarppeiden yli ja
+vedetty laivan kannelle. Muuan matruuseista lähestyi sitä varovasti ja
+katkaisi voimakkaalla kirveeniskulla pedon pelottavan pyrstön.
+
+Pyynti oli päättynyt; pedon puolelta ei ollut enää mitään pelättävää;
+merimiesten kostonhalu oli tyydytetty, mutta ei heidän uteliaisuutensa.
+Yleisenä merimiestapana onkin aina huolellisesti tutkia hain
+vatsalaukku. Matruusit tuntevat kalan valikoimattoman ahnauden ja
+odottavat yllätystä, eivätkä siinä aina petykään.
+
+Lady Glenarvan ei halunnut katsella tätä tympäisevää tarkastelua ja
+palasi peräsalonkiin. Hai huohotti vielä; se oli lähes neljä metriä
+pitkä ja painoi yli kolmesataa kiloa. Tällainen koko ei tosin ole
+tavaton; mutta vaikka vasarahai ei kuulukaan lajin jättiläisiin, se on
+kuitenkin pelätyimpiä.
+
+Valtavan kalan vatsa avattiin kirveeniskuilla, suuria siekailematta.
+Koukku oli tunkeutunut aina vatsaan saakka, joka oli aivan tyhjä; eläin
+oli ilmeisesti paastonnut pitkän aikaa, ja pettyneet merimiehet
+rupesivat jo heittämään sen raatoa mereen, kun kapteenin huomiota
+kiinnitti muuan suurehko esine sisälmysten sopukassa.
+
+-- Kas, mikä tuo on? hän huudahti.
+
+-- Sekö? yksi matruuseista vastasi. -- Se on kivenlohkare, jonka peto
+on nielaissut painolastikseen.
+
+-- Hei, toinen jatkoi, -- sehän on kanuunankuula, jonka se veitikka on
+saanut vatsaansa, mutta ei ole vielä ehtinyt sulattaa.
+
+-- Olkaa vaiti, huomautti Tom Austin, laivan ensimmäinen perämies, --
+ettekö näe, että tämä ahmatti on ollut paatunut juoppo, joka ei ole
+juonut ainoastaan viiniä, vaan -- ettei pisaraakaan menisi hukkaan --
+vielä pullonkin?
+
+-- Mitä! lordi Glenarvan huudahti, -- onko hain vatsassa pullo?
+
+-- On kuin onkin, ensimmäinen perämies vastasi. -- Mutta sen kyllä
+näkee, ettei se tule suoraan viinikellarista.
+
+-- No niin, Tom, lordi Edward lausui, -- ottakaa se esiin varovasti;
+merestä löydetyt pullot sisältävät usein tärkeitä papereita.
+
+-- Niinkö arvelette? majuri MacNabbs sanoi.
+
+-- Arvelen ainakin, että niin voi olla.
+
+-- Niin, en minä vastaan väitä, majuri vastasi, -- ja ehkäpä tuossakin
+on joku salaisuus.
+
+-- Sen saamme pian tietää, Glenarvan sanoi. -- No, Tom?
+
+-- Tässä se on, vastasi ensimmäinen perämies näyttäen muodotonta
+esinettä, jonka hän juuri oli saanut vaivoin vedetyksi esiin hain
+vatsasta.
+
+-- Hyvä, Glenarvan sanoi, -- peskää se ensin ja tuokaa sitten
+peräsalonkiin.
+
+Tom teki työtä käskettyä, ja näin omituisissa oloissa löydetty pullo
+asetettiin peräsalongin pöydälle, jonka ympärille istuutuivat lordi
+Glenarvan, majuri MacNabbs, kapteeni John Mangles ja lady Helena, sillä
+nainen on, sanotaan, aina hiukan utelias.
+
+Merellä voi kaikki tuntua erikoisen merkittävältä. Syntyi hetken
+hiljaisuus. Jokainen tutki katseellaan tätä merestä saatua särkyvää
+esinettä. Piilikö siinä todellisen onnettomuuden salaisuus vaiko joku
+tyhjänpäiväinen, jonkun joutilaan purjehtijan aaltojen armoille
+heittämä sana?
+
+Oli miten oli, asiasta oli saatava selko, ja Glenarvan ryhtyi enempää
+odottamatta tutkimaan pulloa; hän noudatti siinä muuten kaikkea
+asianmukaista varovaisuutta, ikään kuin olisi ollut vakavan tapauksen
+yksityiskohtia tutkimassa oleva rikoskomisario; ja siinä Glenarvan teki
+oikein, sillä näennäisesti mitättöminkin merkki voi usein paljastaa
+tärkeitä seikkoja.
+
+Ennen pullon avaamista tarkastettiin sen ulkokuori. Sillä oli
+pitkänsuippeneva kaula, jonka vankassa päässä vielä oli ruosteen syömä
+rautalangan pätkä; suurta painetta kestävä paksuseinäisyys osoitti
+ilmeisesti champagnelaista alkuperää. Näillä pulloilla lyövät Ain ja
+Épernayn viinitarhurit poikki aisanpaksuisia kalikoita, pullon saamatta
+vähäisintäkään säröä. Tämä oli siis särkymättä saattanut kestää
+pitkänkin vaelluksen vaiheet.
+
+-- Se on Cliquot-pullo,[1] majuri sanoi yksikantaan.
+
+Ja kun hänen täytyi siinä asiassa olla asiantuntija, myönnettiin hänen
+toteamisensa oikeaksi.
+
+-- Rakas majuri, huomautti kuitenkin lady Helena, -- vähät kai on
+väliä, mikä pullo se on, ellemme tiedä, mistä se tulee.
+
+-- Me saamme sen tietää, Helena-kulta, lordi Edward sanoi, -- ja jo nyt
+voi vakuuttaa, että se tulee kaukaa. Katsokaa sitä peittävää
+kivettynyttä ainesta, jonka merivesi on ikään kuin muuttanut malmiksi!
+Tämä pullo oli uiskennellut jo kauan valtameressä ennen solahtamistaan
+hain vatsaan.
+
+-- Minun täytyy olla samaa mieltä, majuri lausui; -- tämä pullo, jota
+sen kivikuori on suojellut, on tosiaan voinut tehdä hyvin pitkän
+matkan.
+
+-- Mutta mistä se tulee? lady Glenarvan kysyi.
+
+-- Odota, rakas Helena, odota; pullojen suhteen täytyy olla
+malttavainen. Erehtyisin suuresti, ellei se anna vastausta kaikkiin
+kysymyksiimme.
+
+Ja näin sanoen alkoi Glenarvan raaputtaa pullon suuta peittävää kovaa
+kerrostumaa; pian tulikin korkki näkyviin, mutta pahoin meriveden
+tärvelemänä.
+
+-- Ikävä seikka, Glenarvan sanoi, -- sillä jos siellä on joku paperi,
+se on varmaan pahoin pilalla.
+
+-- Se on mahdollista, majuri myönsi.
+
+-- Minä lisäisin, Glenarvan jatkoi, -- että tämän huonosti suljetun
+pullon olisi piankin täytynyt upota, ja on onni, että tuo hai sen
+nielaisi tuodakseen sen meille_ Duncanin _kannelle.
+
+-- Epäilemättä, John Mangles vastasi, -- ja kuitenkin olisi
+ollut parempi löytää se suoraan merestä, määrätyltä pituus- ja
+leveysasteelta. Silloin voisi, tuulia ja merivirtoja tutkimalla, laskea
+sen kulkeman tien; mutta kun sen tuojana on hai, joka kulkee vasten
+tuulta ja virtaa, ei enää tiedä perusteita päätelmille.
+
+-- Saammehan nähdä, Glenarvan lausui.
+
+Samassa hän poisti korkin mitä huolellisimmin, ja hyttiin levisi
+voimakas, suolainen tuoksu.
+
+-- No? lady Helena kysyi malttamattomana kuten naiset ainakin.
+
+-- On kuin onkin! Glenarvan sanoi. -- Minä en erehtynyt. Täällä on
+papereita!
+
+-- Viestejä! Viestejä! lady Helena huudahti.
+
+-- Ne näyttävät vain kosteuden kuluttamilta, Glenarvan vastasi, -- ja
+niitä on mahdoton vetää ulos, sillä ne ovat tarttuneet kiinni pullon
+laitoihin.
+
+-- Lyödään pullo rikki, MacNabbs sanoi.
+
+-- Minä säilyttäisin sen mieluummin ehjänä, Glenarvan huomautti.
+
+-- Niin minäkin, majuri yhtyi.
+
+-- Epäilemättä, lady Helena sanoi, -- mutta sisällys on arvokkaampi
+kuin kuori, ja jälkimmäinen täytyy uhrata edellisen vuoksi.
+
+-- Ehkä teidän jalosukuisuutenne rikkoo vain kaulan, John Mangles
+esitti. -- Silloin saamme paperin ulos sitä vahingoittamatta.
+
+-- Tehdään niin, tehdään niin, rakas Edward! lady Glenarvan huudahti.
+
+Oli vaikea menetellä toisin, ja niinpä lordi Glenarvan päätti särkeä
+kallisarvoisen pullon kaulan. Täytyi käyttää vasaraa, sillä lasin
+kivettymäkerros oli tehnyt sen kovaksi kuin graniitti. Pian se hajosi
+siruina pöydälle, ja pullossa nähtiin useita toisiinsa takertuneita
+paperipaloja. Glenarvan otti ne varovasti ulos, erotti ne ja levitti
+eteensä, lady Helenan, majurin ja kapteenin painautuessa hänen
+ympärilleen.
+
+
+
+
+KOLME ASIAKIRJAA.
+
+
+Näissä meriveden puoleksi hävittämissä paperipalasissa saattoi huomata
+vain muutamia sanoja, melkein tyyten näkymättömiin kuluneiden rivien
+selittämättömiä jäännöksiä. Muutamia minuutteja lordi Glenarvan tutki
+niitä tarkkaavasti; hän käänteli niitä edestakaisin; asetti ne
+päivänvaloa vasten; tarkasteli meren säästämän kirjoituksen
+pienimpiäkin viivoja; sitten hän katsahti ystäviinsä, jotka
+tarkkailivat häntä huolestunein katsein.
+
+-- Tässä on kolme eri asiakirjaa, hän sanoi, -- ja arvatenkin kolme
+saman asiakirjan jäljennöstä käännettyinä kolmelle kielelle, englannin,
+ranskan ja saksan. Eräät säilyneet sanat eivät jätä minulle siinä
+suhteessa mitään sijaa epäilyille.
+
+-- Mutta muodostavatko nämä sanat mitään ajatusta? lady Glenarvan
+kysyi.
+
+-- Sitä on vaikea sanoa, rakas Helena; näihin papereihin piirretyt
+sanat ovat sangen epätäydellisiä.
+
+-- Ehkäpä ne täydentävät toisiansa? majuri arveli.
+
+-- Niin voi olla, John Mangles huomauta; -- on mahdotonta, että
+merivesi olisi rikkonut rivit ihan samoilta kohdilta, ja yhdistelemällä
+toisiinsa nämä lauseiden katkelmat me lopulta keksimme niistä
+ymmärrettävän ajatuksen.
+
+-- Siihen juuri ryhdymmekin, lordi Glenarvan lausui, -- mutta
+menetelkäämme järjestelmällisesti. Tässä on aluksi englantilainen
+asiakirja.
+
+Siinä paperissa oli seuraavat rivit ja sanat:
+
+            _62_               _Bri_        _gow_
+    _sink_                                  _stra_
+                   _aland_
+        _skipp_         _Gr_   _this monit of lond_
+    _and_                               _ssistance_
+    _lost_
+
+-- Se ei sano paljon, majuri sanoi pettyneen näköisenä.
+
+-- Selvästi se ainakin on englannin kieltä, kapteeni vastasi.
+
+-- Siitä ei ole epäilystä, lordi Glenarvan sanoi; -- sanat _sink,
+aland, this, and, lost_ ovat säilyneet ehjinä; _skipp_ muodostaa
+ilmeisesti sanan _skipper_, ja kysymys on eräästä herra Gr:sta,
+luultavastikin jonkun haaksirikkoutuneen laivan kapteenista.
+
+-- Lisätkäämme, John Mangles sanoi, -- sanat _monit_ ja _ssistance_,
+joiden ajatus on ilmeinen.
+
+[Sanat _sink, aland, this, and, lost_ merkitsevät _upota, maihin, tämä,
+ja, hukassa_. _Skipper_ on Englannissa kauppalaivojen kapteenin
+nimityksenä. _Monition_ on _asiakirja eli kirjelmä_, ja _assistance_
+merkitsee _apua_.]
+
+-- Mutta tuohan on jo jotakin, lady Helena huudahti.
+
+-- Onnettomuudeksi puuttuu meiltä kokonaisia rivejä, majuri huomautti.
+-- Mitenkä saamme selville uponneen laivan nimen ja haaksirikon paikan?
+
+-- Kyllä saamme, lordi Edward sanoi.
+
+-- Epäilemättä, vastasi majuri, joka oli ehdottomasti samaa mieltä kuin
+muutkin, -- mutta millä tavalla?
+
+-- Täydentämällä yhtä asiakirjaa toisella.
+
+-- Yrittäkäämme siis! lady Helena huudahti.
+
+Toinen paperipala oli vioittuneempi kuin ensimmäinen ja sisälsi vain
+yksinäisiä sanoja, jotka sijaitsivat näin:
+
+    _7 Juni_                   _Glas_
+
+                       _zwei_           _atrosen_
+                             _graus_
+                             _bringt ihnen_
+
+-- Tämä on kirjoitettu saksaksi, John Mangles sanoi vilkaistuaan
+paperiin.
+
+-- Osaatteko sitä kieltä, John? lordi Glenarvan kysyi.
+
+-- Osaan, teidän jalosukuisuutenne.
+
+-- Niinpä sanokaa meille, mitä nämä muutamat sanat merkitsevät.
+
+Kapteeni tarkasti asiakirjaa huolellisesti ja lausui:
+
+-- Ensinnäkin on tässä tapahtuman aikamäärä; _7 Juni_ merkitsee _7.
+kesäkuuta_ ja liittämällä tämän englantilaisen asiakirjan numeroihin
+62, on meillä aikamäärä täydellisenä: _7. kesäkuuta 1862_.
+
+-- Erinomaista! lady Helena huudahti. -- Jatkakaa, John!
+
+-- Samalla rivillä, nuori kapteeni jatkoi, -- näen sanan _Glas_, josta
+yhdistettynä ensimmäisen asiakirjan tavuun _gow_ tulee _Glasgow_. On
+nähtävästikin kysymys jostakin Glasgowin satamasta kotoisin olevasta
+laivasta.
+
+-- Minä olen samaa mieltä, majuri sanoi.
+
+-- Tästä asiakirjasta puuttuu toinen rivi kokonaan, John Mangles
+jatkoi. -- Mutta kolmannella on kaksi tärkeää sanaa: _zwei -- kaksi_ --
+ja _atrosen_ eli paremmin _matrosen_, kuten _matruusi-sana_
+kirjoitetaan saksan kielellä.
+
+-- Olisiko siis kysymys, lady Helena sanoi, -- kapteenista ja kahdesta
+matruusista?
+
+-- Luultavasti, lordi Glenarvan vastasi.
+
+-- Minä tunnustan, teidän jalosukuisuutenne, jatkoi sitten taas
+kapteeni, -- että seuraava sana, _graus_, saattaa minut pulaan. En
+tiedä, kuinka sen kääntäisin. Ehkäpä kolmas asiakirja tekee sen
+ymmärrettäväksi. Kaksi viimeistä sanaa taas on helppo selittää. _Bringt
+ihnen_ merkitsee _tuokaa heille_, ja jos liittää ne englantilaiseen
+sanaan, joka niin kuin nämäkin on kuudennella rivillä, eli sanaan_
+assistance_, niin syntyy selvästi lause: _tuokaa heille apua_.
+
+-- Niin, tuokaa heille apua! Glenarvan lausui, -- mutta missä ne
+onnettomat ovat? Tähän saakka meillä ei ole ainoatakaan vihjettä
+paikasta; tapahtumapaikka on täysin tuntematon.
+
+-- Toivokaamme, että ranskalainen asiakirja on selvempi, lady Helena
+sanoi.
+
+-- Katsokaamme ranskalaista asiakirjaa, Glenarvan vastasi, -- ja kun
+kaikki osaamme sitä kieltä, on työmme helpompaa.
+
+Kolmas asiakirja oli seuraavannäköinen:
+
+       _trois_      _ats_       _tannia_
+                   _gonie_                     _austral_
+                                            _abor_
+    _contin_         _pr_               _cruel indi_
+             _jete_                            _ongit_
+    _et 37° 11'_              _lat_
+
+-- Siinä on numeroita, lady Helena huudahti. -- Katsokaa, herrat,
+katsokaa!
+
+-- Edetkäämme järjestyksessä, lordi Glenarvan sanoi, -- ja alkakaamme
+alusta. Sallikaa minun korjata entiselleen, yksitellen, nämä hajanaiset
+ja vaillinaiset sanat. Näen ensinnäkin ensimmäisistä kirjaimista, että
+on kysymys fregatista (_troismâts_), jonka nimi on englantilaisen ja
+ranskalaisen asiakirjan avulla säilynyt täydellisenä: _Britannia_.
+Kahdesta seuraavasta sanasta, _gonie_ ja _austral_, on vain
+jälkimmäisellä merkitys, jonka kaikki ymmärrätte: _eteläinen_.
+
+-- Se on tärkeä seikka, John Mangles huomautti. -- Haaksirikko on
+tapahtunut eteläisellä pallonpuoliskolla.
+
+-- Se on laajanpuoleinen käsite, majuri sanoi.
+
+-- Minä jatkan, Glenarvan lausui. -- Ah! sana _abor_, alku verbistä
+_aborder_, päästä maihin. Nuo onnettomat ovat päässeet maihin jossakin.
+Mutta missä? _Contin!_ Onko se siis _continent_, manner? _Cruel_...!
+
+-- _Cruel!_ John Mangles huudahti, -- siinähän on selitys saksalaiseen
+sanaan _graus ... grausam ... cruel_, julma!
+
+-- Jatkakaamme, jatkakaamme! sanoi Glenarvan, jonka into yltyi sitä
+mukaa kuin sananjäännösten ajatus valkeni heille. -- _Indi_ ... olisiko
+siis kysymys _Intiasta_, jonne nämä merimiehet olisivat joutuneet? Mitä
+merkitsee sana _ongit_? Ah, _longitude_, pituusaste! Ja tässä
+_latitude_, leveysaste: _kolmekymmentäseitsemän astetta yksitoista
+minuuttia_. Vihdoinkin! Meillä on siis yksi täsmällinen ohje.
+
+-- Mutta pituusaste puuttuu, MacNabbs sanoi.
+
+-- Ei kaikkea voi saada, rakas majuri, Glenarvan vastasi; -- ja
+leveysasteen tarkka tieto on jo jotakin. Tämä ranskalainen asiakirja on
+kieltämättä täydellisin kaikista kolmesta. Ilmeisesti kukin niistä on
+sananmukainen käännös toisestaan, sillä jokaisessa on yhtä monta riviä.
+Täytyy siis nyt yhdistää ne, kääntää ne yhdelle ainoalle kielelle ja
+etsiä niiden todennäköisintä, johdonmukaisinta ja selvintä ajatusta.
+
+-- Ranskaksi, englanniksi vaiko saksaksi aiotte tämän käännöksen tehdä?
+majuri kysyi.
+
+-- Ranskaksi, Glenarvan vastasi, -- koska useimmat tärkeistä sanoista
+ovat sillä kielellä meille säilyneet.
+
+-- Teidän jalosukuisuutenne on oikeassa, John Mangles sanoi, -- ja
+siksi toiseksi mehän osaamme sitä kaikki.
+
+-- Se on siis sovittu. Minä kirjoitan tämän asiakirjan yhdistämällä
+sanojen ja lauseiden katkelmat, jättämällä erottavat aukot väliin ja
+täydentämällä vain ne, joiden merkitys ei voi olla epäselvä; sitten
+vertaamme ja päättelemme.
+
+Glenarvan tarttui heti kynään ja hetken kuluttua hän esitti ystävilleen
+paperin, johon oli kirjoitettu seuraavat rivit:
+
+    _7 juin 1862_   _trois-mâts_   _Britannia_     _Glasgow_
+      _sombre_            _gonie_                  _austral_
+            _à terre_                         _deux matelots_
+
+    _capitaine Gr_                            _abor_
+    _contin_       _pr_             _cruel_      _indi_
+            _jete ce document_                  _de longitude_
+    _et 37° 11' de latitude_              _Portez-leur secours_
+               _perdus_
+
+Tällä hetkellä tuli eräs matruusi ilmoittamaan kapteenille, että
+_Duncan_ oli saapumassa Clyden lahteen, ja kysymään hänen käskyjään.
+
+-- Mitä teidän jalosukuisuutenne aikoo? John Mangles kysyi kääntyen
+lordi Glenarvanin puoleen.
+
+-- Pyrkiä Dumbartoniin niin pian kuin mahdollista, John; sitten, sillä
+välin kun lady Helena palaa Malcolmin linnaan, matkustan aina
+Lontooseen saakka esittämään tämän asiakirjan meriministeriöön.
+
+John Mangles antoi senmukaiset määräykset ja matruusi meni ilmoittamaan
+ensimmäiselle perämiehelle.
+
+-- Nyt, ystäväni, Glenarvan sanoi, -- jatkakaamme tutkimuksiamme. Me
+olemme suuren onnettomuuden jäljillä. Eräiden ihmisten henki riippuu
+meidän terävyydestämme. Käyttäkäämme siis kaikki älymme saadaksemme
+tämän arvoituksen selville.
+
+-- Me olemme valmiit, rakas Edward, lady Helena vastasi.
+
+-- Ensinnäkin, Glenarvan jatkoi, -- tässä asiakirjassa on tarkoin
+erotettava kolme seikkaa: 1. se, mikä tiedetään; 2. se, mitä voidaan
+olettaa; 3. se, mitä ei tiedetä. Mitä siis tiedämme? Me tiedämme, että
+7. kesäkuuta 1862 eräs fregatti, _Britannia_ Glasgowista, on uponnut;
+että kaksi matruusia ja kapteeni ovat heittäneet tämän asiakirjan
+mereen 37° 11' leveysasteella ja pyytävät apua.
+
+-- Aivan niin, majuri vahvisti.
+
+-- Mitä voimme olettaa? Glenarvan jatkoi. -- Ensinnäkin, että
+haaksirikko on tapahtunut eteläisillä merillä, ja silloin kiinnitän
+heti teidän huomiotanne sanaan _gonie_. Eikö se itsestään viittaa maan
+nimeen, johon se kuuluu?
+
+-- Patagonia! lady Helena huudahti.
+
+-- Epäilemättä.
+
+-- Mutta kulkeeko 37. leveysaste Patagonian kautta? majuri kysyi.
+
+-- Se on helppo todeta, John Mangles vastasi käärien auki
+Etelä-Amerikan kartan. -- Niin on asia. 37. leveysaste koskettaa
+Patagoniaa. Se leikkaa Araucaniaa, kulkee ruohoaavikoiden poikki
+Patagonian alueen pohjoisosassa ja häipyy sitten Atlantin valtamereen.
+
+-- Hyvä. Jatkakaamme olettamuksiamme. Molemmat matruusit ja kapteeni
+_abor_ ... abordent, pääsevät maihin, eikö niin? _contin_ ...
+continent, manner; te ymmärrätte: mannermaalle eikä saarelle. Miten
+heidän käy? Tässä on kaksi kohtalokasta kirjainta _pr_ ... jotka
+ilmaisevat heidän kohtalonsa. Ne onnettomat ovat _pris_ tai
+_prisonniers_, vankeina.
+
+Kenen? _Cruels indiens_, julmien intiaanien. Tuntuuko se teistä
+vakuuttavalta? Eivätkö nämä sanat kuin itsestään hypähdä
+aukkopaikkoihin? Eikö asiakirja selkene teidän silmissänne? Eikö ole
+kuin valo välähtäisi mielessänne?
+
+Glenarvan puhui vakuuttavasti. Hänen silmistään loisti ehdotonta
+luottamusta. Koko hänen hehkunsa tarttui hänen kuulijoihinsa. Hänen
+laillaan hekin huudahtivat:
+
+-- Se on selvää, se on ilmeistä!
+
+Hetken kuluttua lausui lordi Edward jälleen:
+
+-- Kaikki nämä olettamukset, ystäväni, tuntuvat minusta erittäin
+päteviltä; minä katson onnettomuuden tapahtuneen Patagonian rannikolla.
+Muuten, minä annan tiedustaa Glasgowista, mikä _Britannian_
+määräpaikkana oli, ja me saamme tietää, onko se voinut joutua näille
+seuduille.
+
+-- No, meidän ei tarvitse mennä niin kauas, John Mangles huomautti. --
+Minulla on täällä kokoelma _Mercantile and Shipping Gazettea_, josta
+saamme tarkat tiedot.
+
+-- Katsotaan, katsotaan! lady Glenarvan sanoi.
+
+John Mangles otti pinkan kauppa- ja merenkulkulehteä vuodelta 1862 ja
+alkoi selailla nopeasti. Kauan ei hänen tarvinnutkaan hakea, ja pian
+hän sanoi tyytyväisellä äänellä:
+
+-- 30. toukokuuta 1862. Peru! Callao! Lastissa Glasgowiin. _Britannia_,
+kapteeni Grant.
+
+-- Grant! lordi Glenarvan huudahti, -- tuo uskalias skotlantilainen,
+joka aikoi perustaa Uuden-Skotlannin jonnekin Tyynen Valtameren
+saarille!
+
+-- Niin, John Mangles vastasi, -- sama mies, joka vuonna 1861 lähti
+Glasgowista _Britannialla_, ja josta sitten ei ole milloinkaan saatu
+mitään tietoja!
+
+-- Ei epäilystäkään! Glenarvan sanoi. -- Se on hän. _Britannia_ lähti
+Callaosta 30. toukokuuta, ja 7. kesäkuuta, kahdeksan päivää lähtönsä
+jälkeen, se on joutunut haaksirikkoon Patagonian rannikolla. Siinä
+kapteeni Grantin tarina täydellisenä näissä selittämättömiltä
+näyttäneissä sanojen jäännöksissä. Te näette, ystäväni, että se osa,
+minkä me kykenimme olettamaan, on aika runsas. Mitä taas siihen tulee,
+mitä emme tiedä, se supistuu vain yhteen ainoaan seikkaan:
+pituusasteeseen, joka meiltä puuttuu.
+
+-- Se on meille tarpeeton, John Mangles huomautti, -- kun kerran
+tiedämme maan, ja leveysasteen nojalla yksin minä ottaisin mennäkseni
+suoraan haaksirikkopaikalle.
+
+-- Tiedämmekö me nyt siis kaikki? lady Glenarvan kysyi.
+
+-- Kaikki, rakas Helena, ja ne aukot, jotka meri on syövyttänyt
+asiakirjojen sanoihin, minä täytän vaivattomasti, ikään kuin
+kirjoittaisin kapteeni Grantin sanelun mukaan.
+
+Samalla lordi Glenarvan tarttui kynään ja kirjoitti epäröimättä
+seuraavan selonteon:
+
+    "7. kesäkuuta 1862 fregatti Britannia Glasgowista upposi
+    Patagonian rannikolla eteläisellä pallonpuoliskolla. Maihin
+    pyrkien kaksi matruusia ja kapteeni Grant yrittivät nousta
+    mantereelle, missä he joutuvat julmien intiaanien vangiksi.
+    He ovat heittäneet tämän asiakirjan -- pituus- ja 37° 11'
+    leveysasteelle. Tuokaa heille apua tai he ovat hukassa."
+
+-- Hyvä, hyvä, rakas Edward, lady Helena sanoi, -- ja jos nämä
+onnettomat vielä näkevät kotimaansa, niin heidän on siitä onnesta
+kiittäminen sinua.
+
+-- Ja he näkevät sen, Glenarvan vastasi. -- Tämä asiakirja on niin
+pätevä, niin selvä, niin varma, että Englanti ei voi epäröidä
+lähettämästä apua noille kolmelle, autiomaahan joutuneelle lapselleen.
+Mitä se on ennen tehnyt Franklinin ja niin monen muun vuoksi, sen on se
+nyt tekevä _Britannian_ haaksirikkoisten hyväksi.
+
+-- Mutta niillä onnettomilla, lady Helena huomautti, -- on
+varmaankin perhe, joka suree heidän menettämistään. Kukaties kapteeni
+Grant-paralla on vaimo, lapsia...
+
+-- Rakas Helena, sinä olet oikeassa, ja minä toimitan heidän tietoonsa,
+että kaikki toivo ei ole vielä mennyttä. Nyt, ystäväni, nouskaamme
+kannelle, sillä me lähestymme kai satamaa.
+
+_Duncan_ oli todellakin ruvennut kulkemaan höyryllä; se sivuutti tällä
+hetkellä Buten saaren rantaa, oikealla puolellaan Rothesay ja sen
+ihana, vehmaassa laaksossa oleva pikku kaupunki; sitten se saapui
+lahden kapeihin salmiin, kulki Greenockin ohi ja ankkuroi kello kuuden
+aikaan illalla Dumbartonin basalttikallion juurelle, jonka huipulla on
+skotlantilaisen sankarin Wallacen kuuluisa linna.
+
+Siellä odottivat valjastetut kyytivaunut lady Helenaa saattaakseen
+hänet ja majuri MacNabbsin Malcolmin linnaan. Sitten lordi Glenarvan
+syleili nuorta vaimoaan ja riensi Glasgowin pikajunaan.
+
+Mutta ennen lähtöään oli hän antanut eräälle pikalähetille tärkeän
+tiedon, ja muutamia minuutteja myöhemmin sähkölennätin välitti
+_Timesille_ ja _Morning-Chroniclelle_ seuraavan ilmoituksen:
+
+    "Tietojen saamiseksi Glasgowista olevan fregatin, _Britannian_
+    ja kapteeni Grantin kohtalosta käännyttäköön lordi Glenarvanin
+    puoleen, Malcolmin linna, Luss, Dumbartonin kreivikunta,
+    Skotlanti."
+
+
+
+
+MALCOLMIN LINNA.
+
+
+Malcolmin linna, Ylämaiden runollisimpia, sijaitsee lähellä Lussin
+kylää, jonka kaunista laaksoa se hallitsee. Lomond-järven leppoisat
+laineet huuhtovat sen muurien graniittia. Ylimuistoisesta ajasta se oli
+kuulunut Glenarvanin suvulle, joka Rob Royn ja Fergus MacGregorin
+maassa piti yllä Walter Scottin muinaisten sankarien vieraanvaraisia
+tapoja. Skotlannissa tapahtuneen yhteiskunnallisen mullistuksen aikana
+joutui maantielle suuri joukko alustalaisia, jotka eivät voineet maksaa
+tilusten isännille raskaita veroja. Monet kuolivat nälkään; toiset
+rupesivat kalastajiksi; kolmannet muuttivat maasta. Se oli kauttaaltaan
+toivotonta aikaa. Ainoastaan Glenarvanit uskoivat uskollisuuden voivan
+yhdistää ylhäisiä ja alhaisia ja pysyivät uskollisina alustalaisilleen.
+Ei ainoankaan tarvinnut lähteä syntymämajastaan; ei kenenkään
+jättää maata, jossa hänen esi-isänsä lepäsivät; kaikki jäivät
+entisten isäntiensä alueelle. Nytkin vielä, tänä vieraantumisen ja
+hajaantumisen aikana, oli Glenarvaneilla Malcolmin linnassa niin kuin
+Duncan-laivallakin ainoastaan skotlantilaisia; kaikki polveutuivat
+MacGregorien, MacFarlanien, MacNabbsien, MacNaughtonien alustalaisista,
+-- olivat Stirlingin ja Dumbartonin kreivikuntien lapsia: kunnon väkeä,
+henkeen ja vereen uskollista isännälleen, vieläpä muutamat heistä
+puhuivatkin vanhan Kaledonian gaelilaismurretta.
+
+Lordi Glenarvanilla oli suunnaton omaisuus; hän käytti sitä laajaan
+avuliaisuuteen; hänen hyvyytensä oli vielä hänen anteliaisuuttaankin
+suurempi, sillä se oli määrätön, kun taas avustuksilla täytyi
+pakostakin olla jokin raja. Lussin herra, Malcolmin linnanisäntä,
+edusti kreivikuntaansa parlamentin ylähuoneessa. Mutta kun hänen
+mielipiteensä muka olivat jakobiinilaisia, -- kun hänellä ei ollut
+halua mielistellä Hannoverin kuningashuonetta, -- eivät Englannin
+valtiomiehet häntä kovinkaan suosineet, pääasiassa kuitenkin siitä
+syystä, että hän piti kiinni esi-isiensä perimyksistä ja vastusti
+tarmokkaasti "eteläisten" poliittista sekaantumista Skotlannin
+asioihin.
+
+Lordi Edward Glenarvan ei kuitenkaan ollut takapajulle jäänyt mies, ei
+ahdasmielinen eikä älyltään heikko; mutta pitäessään kreivikuntansa
+ovia leveältä avoinna edistykselle hän pysyi skotlantilaisena
+mieleltään, ja Skotlannin kunnian puolesta hän meni nopeilla veneillään
+kamppailemaan Thamesin kuninkaallisen purjehduskerhon kilpailuissa.
+
+Edward Glenarvan oli kolmenkymmenenkahden ikäinen; hän oli
+kookasvartaloinen mies, kasvonpiirteiltään hiukan ankara, mutta
+hänen katseessaan oli rajatonta lempeyttä, ja hänen koko olemuksensa
+oli ylämaalaisen runouden läpitunkema. Tiedettiin, että hän oli
+urhea hurjuuteen saakka, yritteliäs, ritarillinen, kuin konsaan
+19. vuosisadan Fergus. Hän oli ollut naimisissa vasta kolmisen
+kuukautta; hänen puolisonsa oli miss Helena Tuffnel, suuren
+tutkimusretkeilijän William Tuffnelin tytär, miehen, joka oli
+maantieteen ja löytöretki-innostuksen monia uhreja.
+
+Miss Helena ei ollut ylhäistä sukua, mutta hän oli skotlantilainen, ja
+se vastasi lordi Glenarvanin mielestä mitä aateluutta tahansa; tästä
+nuoresta, viehättävästä, rohkeasta, uskollisesta neidosta oli Lussin
+herra tehnyt elämänsä kumppanin. Lordi tapasi hänet ensimmäisen kerran
+yksinäisenä, orpona, melkein varattomana hänen isänsä talossa
+Kilpatrickissa, ja oivalsi, että tuosta tytöstä tulisi erinomainen
+vaimo. Miss Helena oli kaksikymmentäkaksi täyttänyt, valkoverinen,
+silmät siniset niin kuin Skotlannin järvet keväisenä aamuna. Hänen
+rakkautensa oli hänen suurta kiitollisuuttaankin suurempi. Neito
+rakasti häntä aivan kuin olisi hän itse ollut rikas perijätär ja lordi
+köyhäksi jäänyt orpo. Ja alustalaiset ja palvelijat olisivat antaneet
+henkensä rouvan puolesta, josta puhuessaan he käyttivät nimitystä:
+Lussin hyvä valtiatar.
+
+Lordi Glenarvan ja lady Helena elivät onnellisina Malcolmin linnassa,
+keskellä Ylämaiden uhkeata ja villiä luontoa, kävelivät kastanja- ja
+sykomoripuiden reunustamia varjoisia kujia järven rannalla, missä
+entisajan sotalaulut vielä kaikuivat raivaamattomien rotkojen pohjilta,
+-- missä Skotlannin historia on ikivanhoihin raunioihin uurrettuna.
+Milloin eksyivät he koivu- tai lehtikuusimetsiin, kellastuneen
+kanervikon aavan aukion keskelle; milloin taas kiipesivät Ben Lomondin
+äkkijyrkille kukkuloille, tai ratsastivat halki autioiden rotkojen,
+tutkien, ymmärtäen, ihmetellen tätä runollista seutua, jota vieläkin
+sanotaan "Rob Royn maaksi", ja niitä mainioita maisemia, joita Walter
+Scott on niin ihanasti ylistänyt. Illalla, yön yllättäessä, kun
+"MacFarlanen lyhty" syttyi taivaalla, he lähtivät harhailemaan pitkin
+Malcolmin linnan ympäri kiertävää vanhaa puolustusmuuria, jossa vielä
+näkyi ampuma-aukkoja, ja siellä, ajatuksiinsa unohtuneina ja kuin yksin
+maailmassa, jollakin kivellä, luonnon hiljaisuuden keskellä, kalvaan
+kuun katseen alla istuen, yön alkaessa asettua vähitellen hämärtyvien
+vuorten kukkuloille, he viipyivät antautuneina siihen kirkkaaseen
+hurmioon ja sisäiseen ihastukseen, jonka salaisuuden tuntevat maan
+päällä vain rakastavaiset sydämet.
+
+Näin kuluivat heidän avioliittonsa ensimmäiset kuukaudet. Mutta
+lordi Glenarvan ei unohtanut, että hänen vaimonsa oli suuren
+löytöretkeilijän tytär. Hän ajatteli, että lady Helenalla varmaankin
+oli sama kaipuu kuin hänen isänsä sydämessä, eikä hän siinä
+erehtynytkään. Rakennettiin _Duncan_; sen oli määrä kuljettaa lordi ja
+lady Glenarvan maailman kauneimpiin maihin, Välimeren aalloille, aina
+Aigeian meren saarille saakka. Ajateltakoon lady Helenan iloa, kun
+hänen puolisonsa määräsi _Duncanin_ hänen käytettäväkseen! Tuskin
+onkaan suurempaa onnea kuin se, että saa viedä rakastettunsa näille
+viehättäville Kreikan vesille ja viettää kuherruskuukautensa itämaiden
+ihastuttavilla rannoilla?
+
+Tällä erää oli lordi Glenarvan lähtenyt Lontooseen. Koskihan asia
+onnettomien haaksirikkoisten pelastamista ja siksi lady Helena olikin
+tämän ohimenevän eron aikana oikeastaan vain maltiton eikä suruissaan;
+seuraavana päivänä hänen puolisonsa sähkösanoma antoi toiveita
+pikaisesta paluusta; illalla saapunut kirje pyysi pidennystä; siitä
+kävi ilmi, että lordi Glenarvan oli kohdannut jonkun verran vaikeuksia;
+sitä seuraavana päivänä saapui uusi kirje, jossa lordi ei enää salannut
+tyytymättömyyttään meriministeriöön.
+
+Silloin lady Helena alkoi käydä levottomaksi. Kun hän illalla oli yksin
+huoneessaan, linnan hovimestari, herra Halbert, saapui kysymään
+suostuisiko hän ottamaan vastaan nuoren tytön ja nuoren pojan, jotka
+pyysivät päästä lordi Glenarvanin puheille.
+
+-- Ovatko ne paikkakunnan lapsia? lady Helena kysyi.
+
+-- Eivät, rouva, hovimestari vastasi, -- sillä minä en tunne heitä. He
+ovat tulleet rautatiellä Ballochiin ja Ballochista Lussiin jalkaisin.
+
+-- Pyytäkää heitä astumaan sisään, Halbert, lady Glenarvan sanoi.
+
+Hovimestari poistui. Hetken kuluttua olivat nuori tyttö ja poika lady
+Helenan huoneessa. He olivat sisar ja veli. Heidän yhdennäköisyytensä
+vuoksi siitä ei voinut olla epäilystäkään. Sisar oli kuudentoista.
+Hänen sirot, hiukan rasittuneet kasvonsa, hänen silmänsä, jotka varmaan
+olivat usein itkeneet, hänen alistunut, mutta samalla rohkea ilmeensä,
+hänen köyhä, mutta siisti pukunsa puhuivat hänen puolestaan. Hän piti
+kädestä kaksitoistavuotiasta päättävän näköistä poikaa, joka näytti
+ottavan sisarensa suojeltavakseen. Tosiaan, olisi kuka tahansa
+loukannut nuorta tyttöä, hän olisi joutunut tekemisiin tämän
+pikkumiehen kanssa! Sisar oli hiukan ujo jouduttuaan lady Helenan
+eteen. Tämä ehätti panemaan puheen alkuun.
+
+-- Te haluatte puhutella minua? hän lausui rohkaisten nuorta tyttöä
+katseellaan.
+
+-- Emme teitä, nuori poika vastasi päättävällä äänellä, -- vaan lordi
+Glenarvania itseään.
+
+-- Antakaa hänelle anteeksi, rouva, sanoi sisko silloin veljeensä
+katsahtaen.
+
+-- Lordi Glenarvan ei ole linnassa, lady Helena vastasi; -- mutta minä
+olen hänen vaimonsa, ja jos voin edustaa häntä teidän asiassanne...
+
+-- Oletteko te lady Glenarvan? nuori tyttö sanoi.
+
+-- Olen, neiti.
+
+-- Senkö Malcolmin linnan lordi Glenarvanin puoliso, joka on julkaissut
+lehdessä _Britannian_ haaksirikkoa koskevan ilmoituksen?
+
+-- Niin, niin, lady Helena vakuutti innokkaasti. -- Entä te...?
+
+-- Minä olen neiti Grant, rouva, ja tämä on minun veljeni.
+
+-- Neiti Grant! Neiti Grant! lady Helena huudahti, veti nuoren tytön
+luokseen, tarttui hänen käsiinsä ja suuteli pikku poikaa poskille.
+
+-- Rouva, nuori tyttö kysyi, -- mitä te tiedätte isäni haaksirikosta?
+Onko hän elossa? Saammeko enää milloinkaan nähdä häntä? Sanokaa,
+rukoilen sitä teiltä!
+
+-- Rakas lapsi, lady Helena lausui. -- Jumala varjelkoon minua
+vastaamasta teille kevytmielisesti tällaisessa tapauksessa; minä en
+tahtoisi antaa teille toiveita, jotka ehkä tuottaisivat pettymystä...
+
+-- Puhukaa, rouva, puhukaa! Minä olen vahva, kestän tuskaa ja voin
+kuulla mitä tahansa.
+
+-- Rakas lapseni, lady Helena vastasi, -- toive on hyvin heikko; mutta
+kaikkivoivan Jumalan avulla on mahdollista, että te kerran saatte
+jälleen nähdä isänne.
+
+-- Hyvä Jumala! Hyvä Jumala! huudahti neiti Grant, joka ei voinut
+pidättää kyyneleitään, kun taas Robert suuteli lady Glenarvanin käsiä.
+
+Tämän haikean ilon ensi puuskan tyynnyttyä ryhtyi neiti Grant tekemään
+lukemattomia kysymyksiä; lady Helena kertoi hänelle pullossa olleiden
+paperilappujen löytymisestä, että _Britannia_ oli haaksirikkoutunut
+Patagonian rannikolla, että haaksirikon jälkeen kapteeni ja kaksi
+matruusia, ainoat eloonjääneet, nähtävästi olivat päässeet
+mannermaalle, ja vihdoin, että he pyysivät ihmisiltä apua tässä
+kolmella kielellä kirjoitetussa ja meren aaltojen haltuun uskotussa
+kirjeessään.
+
+Kertomuksen kuluessa ahmi Robert Grant silmillään lady Helenaa; hänen
+elämänsä riippui tämän selvityksestä; lapsen mielikuvitus loihti esiin
+kauheat tapahtumat, joiden uhrina hänen isänsä oli täytynyt olla; hän
+näki isänsä _Britannian_ kannella, seurasi tätä aaltojen helmassa,
+kapusi tämän kanssa rannan kallioille ja ryömi huohottaen hiekalle pois
+aaltojen ulottuvilta. Monta kertaa lady Helenan kertomuksen kestäessä
+hän mutisi jotakin.
+
+-- Oi, isä, isä-parka! hän huudahti painaen sydäntään.
+
+Neiti Grant taas kuunteli kädet ristissä eikä lausunut sanaakaan ennen
+kuin kertomuksen päätyttyä, jolloin hän sanoi: -- Oi, rouva, se kirje,
+se kirje!
+
+-- Minulla ei ole sitä enää, rakas lapseni, lady Helena vastasi.
+
+-- Eikö teillä ole sitä enää?
+
+-- Ei; juuri teidän isänne edun vuoksi on lordi Glenarvanin pitänyt
+viedä se Lontooseen; mutta minä olen kertonut teille kaikki, mitä se
+sisälsi, sanasta sanaan, ja kuinka meidän onnistui saada selville sen
+pääsisältö, kun melkein tyyten hävinneiden sanankatkelmien joukossa
+muutamia sanoja kuitenkin oli jäänyt ehjiksi; mutta onnettomuudeksi ei
+ole pituusastetta...
+
+-- Sitä ei tarvitakaan! poikanen huudahti.
+
+-- Niin, Robert-herra, Helena vastasi hymyillen, nähdessään hänet niin
+päättäväisenä. -- Kuten näette, neiti Grant, te tunnette nyt kirjeen
+pienimmätkin yksityiskohdat yhtä hyvin kuin minäkin.
+
+-- Niin kai, rouva, tyttö vastasi, -- mutta minä olisin tahtonut nähdä
+isäni käsialan.
+
+-- No niin, huomenna, kenties lordi Glenarvan palaa jo huomenna.
+Mieheni tahtoi ottaa tämän eittämättömän asiakirjan mukaansa
+näyttääkseen sitä meriministeriön viranomaisille ja saadakseen nämä
+heti lähettämään laivan etsimään kapteeni Grantia.
+
+-- Onko se mahdollista, rouva! nuori tyttö huudahti; -- oletteko
+tehneet senkin meidän hyväksemme?
+
+-- Olemme, rakas neiti, ja minä odotan lordi Glenarvania joka hetki.
+
+-- Rouva, tyttö sanoi, äänessään syvää kiitollisuutta ja hurskasta
+intoa, -- taivas siunatkoon lordi Glenarvania ja teitä!
+
+-- Rakas lapsi, lady Helena vastasi, -- me emme ansaitse mitään
+kiitosta; jokainen muu olisi meidän asemassamme menetellyt samalla
+tavalla. Kunpa vain ne toiveet, joita teissä olen herättänyt, voisivat
+toteutua! Te jäätte nyt linnaan, kunnes lordi Glenarvan on palannut...
+
+-- Rouva, tyttö vastasi, -- minä en tahtoisi käyttää väärin
+myötätuntoanne, jota osoitatte ventovieraille.
+
+-- Ventovierailleko, rakas lapsi? Ettehän te kumpikaan ole
+tuntemattomia tässä talossa, ja minä tahdon teidän saavuttuanne, että
+lordi Glenarvan ilmoittaa kapteeni Grantin lapsille, mitä aiotaan
+yrittää heidän isänsä pelastamiseksi.
+
+Näin sydämellisesti tehtyä tarjousta ei käynyt hylkääminen. Niinpä
+sovittiin, että neiti Grant ja hänen veljensä odottaisivat Malcolmin
+linnassa lordi Glenarvanin paluuta.
+
+
+
+
+LADY GLENARVANIN EHDOTUS.
+
+
+Tämän keskustelun aikana ei lady Helena ollut puhunut lordi Glenarvanin
+kirjeissä lausutusta pelosta, että meriministeriön viranomaiset
+voisivat olla kylmäkiskoisia hänen pyyntöään kohtaan. Ei myöskään
+lausuttu sanaakaan siitä, että kapteeni Grant luultavasti oli
+Etelä-Amerikan intiaanien vankina. Miksi surettaa lapsiparkoja
+turhanpäiten ja heikentää heissä juuri herännyttä toivoa? Sehän ei
+vaikuttanut asiaan vähääkään. Lady Helena oli siis ollut vaiti tästä
+seikasta ja vastattuaan kaikkiin neiti Grantin kysymyksiin kyseli
+vuorostaan hänen elämästään ja asemastaan tässä maailmassa, jossa hän
+näytti olevan veljensä ainoa huoltaja.
+
+Siitä tuli liikuttava, koruton kertomus, joka vielä lisäsi lady Helenan
+myötätuntoa tyttöä kohtaan.
+
+Mary ja Robert Grant olivat kapteenin ainoat lapset. Harry Grant oli
+menettänyt vaimonsa Robertin syntyessä, ja pitkien matkojen ajaksi hän
+jätti lapsensa erään hyvän, vanhan naisserkkunsa hoitoon. Kapteeni
+Grant oli karaistu merimies, ammattinsa hyvin tunteva, hyvä purjehtija
+ja samalla hyvä kauppamies, joten hän oli kuin luotu juuri
+kauppalaivuriksi. Hän asui Skotlannissa Dundeen kaupungissa, Perthin
+kreivikunnassa, ja oli syntyperäinen skotlantilainen. Hänen isänsä,
+Pyhän Katariinan kirkossa palveleva pappi, oli antanut hänelle erittäin
+hyvän kasvatuksen, ajatellen että se ei koskaan voi vahingoittaa
+ketään, ei edes pitkämatkaista kapteenia.
+
+Ensimmäisillä merentakaisilla matkoilla, aluksi perämiehenä ja vihdoin
+laivanomistajana, onnistuivat hänen asiansa hyvin, ja muutamia vuosia
+Robertin syntymän jälkeen Harry oli jo saanut kootuksi joltisenkin
+omaisuuden.
+
+Silloin tuli hänen mieleensä suuri aate, joka teki hänen nimensä
+tunnetuksi Skotlannissa. Kuten Glenarvanit ja muutamat Skotlannin
+alamaiden ylimyssuvut, oli hän sydämessään, vaikkei ulkonaisesti,
+irtautunut anastushaluisesta Englannista. Hänen maansa edut eivät hänen
+mielestään voineet olla samat kuin englantilaisten, ja voidakseen niitä
+omaperäisesti kehittää hän päätti perustaa laajan skotlantilaisen
+siirtokunnan johonkin valtamerentakaisista maanosista. Unelmoiko hän
+tulevaisuudessa sellaista riippumattomuutta, josta Yhdysvallat ovat
+antaneet esimerkin, ja jollaista Intia ja Australia eivät voi olla
+kerran saavuttamatta? Kenties. Kenties hän oli myös antanut salaisten
+toiveidensa kuultaa läpi. Niinpä on ymmärrettävää, että hallitus
+kieltäytyi avustamasta hänen siirtolasuunnitelmaansa, asettipa vielä
+kapteeni Grantin tielle vaikeuksia, jotka missä muussa maassa tahansa
+olisivat tehneet miehestä lopun. Mutta Harry ei antanut masentaa
+itseään; hän vetosi maanmiestensä isänmaallisuuteen, antoi omaisuutensa
+asiansa palvelukseen, rakensi laivan ja lähti valiomiehistön
+saattamana, uskottuaan lapsensa vanhan naisserkkunsa huostaan,
+tutkimaan Tyynen valtameren suuria saaria. Tämä tapahtui vuonna 1861.
+Vuoden ajan, aina toukokuuhun 1862, hänestä tuli tietoja; mutta hänen
+lähdettyään Callaosta, kesäkuussa, ei kukaan enää kuullut puhuttavan
+_Britanniasta_, ja _Shipping Gazette_ pysyi vaiti kapteenia kohtalosta.
+
+Tähän aikaan kuoli Harry Grantin vanha naisserkku, ja molemmat lapset
+jäivät yksin maailmaan.
+
+Mary Grant oli silloin nelitoistavuotias; hänen uljas mielensä ei
+masentunut tästäkään tilanteesta, ja hän omisti kaikki voimansa
+huolenpitoon veljestään, joka vielä oli lapsi. Robertia piti kasvattaa,
+opettaa. Säästäväisyyden, käytännöllisyyden ja terävän älynsä avulla,
+tehden työtä yötä päivää, antautuen kokonaan veljelleen, itse
+kieltäytyen kaikesta, sisko suoriutui hyvin veljensä kasvatuksesta ja
+täytti rohkeasti äidilliset velvollisuutensa. Näin elivät molemmat
+lapset Dundeessa ylväästi omaksutun ja uljaasti kestetyn köyhyyden
+liikuttavassa tilassa. Mary ei ajatellut muuta kuin veljeään ja
+haaveili hänelle jotakin onnellista tulevaisuutta. Hän piti
+_Britanniaa_ iäksi kadotettuna ja isäänsä ilmeisesti kuolleena. Niinpä
+on tarpeetonta kuvata hänen liikutustaan, kun _Times_-lehden ilmoitus,
+jonka hän sattumalta tuli nähneeksi, äkkiä tempaisi hänet irti
+toivottomuudesta.
+
+Tässä ei ollut mitään epäröimistä; hänen päätöksensä oli heti valmis.
+Vaikkapa hänen pitäisi kuulla, että kapteeni Grantin ruumis oli
+löydetty jollakin autiolla rannalla murskaantuneen laivan jäännösten
+joukosta, niin sekin oli parempi kuin tämä alinomainen epäily, tämä
+epätietoisuuden ikuinen kidutus.
+
+Hän kertoi asian veljelleen, ja samana päivänä lähtivät lapset
+rautateitse Perthiin ja saapuivat illalla Malcolmin linnaan, jossa
+Mary, niin kauan kestäneen murheen jälkeen, sai jälleen toivoa.
+
+Tämä oli se surullinen tarina, jonka Mary Grant kertoi lady
+Glenarvanille koruttomasti ja ajattelemattakaan, että hän kaikessa
+tässä, näinä koettelemusten pitkinä vuosina, oli käyttäytynyt
+sankarillisesti; mutta lady Helena ajatteli sitä hänen puolestaan, ja
+monta kertaa, yrittämättäkään salata kyyneliään, hän puristi povelleen
+kapteeni Grantin lapset.
+
+Robert puolestaan näytti kuulevan tämän kertomuksen ensimmäistä kertaa;
+hän kuunteli siskoaan silmät suurina ja ymmärsi kaikki, mitä sisko oli
+tehnyt, kaikki, mitä hän oli kärsinyt, ja vihdoin, voimatta pidättää
+sydämensä pohjasta lähtevää ääntä, hän huudahti sisartaan syleillen:
+
+-- Oi, äiti! Rakas äitini!
+
+Tämän keskustelun aikana oli jo tullut myöhäinen ilta. Ajatellen
+molempien lasten väsymystä lady Helena ei tahtonut enempää pitkittää
+yhdessäoloa. Mary Grant ja Robert saatettiin huoneisiinsa ja he
+nukahtivat haaveillen paremmasta tulevaisuudesta. Heidän mentyään
+lähetti lady Helena kutsumaan majuria ja kertoi hänelle kaikki tämän
+illan tapahtumat.
+
+-- Se on hyvä tyttö, se Mary Grant, MacNabbs sanoi kuultuaan serkkunsa
+kertomuksen.
+
+-- Suokoon taivas, että mieheni onnistuisi yrityksessään, lady Helena
+vastasi, -- sillä muuten näiden kahden lapsen asema olisi kauhea!
+
+-- Hän onnistuu, MacNabbs vakuutti, -- taikka sitten on meriministeriön
+viranomaisten sydän kiveä kovempi.
+
+Huolimatta tästä majurin vakuutuksesta valvoi lady Helena yön kovin
+huolestuneena eikä voinut saada hetkeksikään unta.
+
+Mary Grant ja hänen veljensä olivat nousseet päivän koittaessa ja
+kävelivät aamulla linnan suuressa pihassa, kun alkoi kuulua vaunujen
+rätinää. Lordi Glenarvan palasi Malcolmin linnaan hevosten juostessa
+vinhaa vauhtia. Melkein samassa ilmestyi lady Helena majurin saattamana
+pihalle ja riensi miestään vastaan. Tämä näytti alakuloiselta,
+pettyneeltä, suuttuneelta. Hän syleili vaimoaan, mutta ei puhunut
+mitään.
+
+-- No, Edward, Edward, mitä kuuluu? lady Helena huudahti.
+
+-- Mitäkö kuuluu, rakas Helena, lordi Glenarvan vastasi, -- niillä
+ihmisillä ei ole sydäntä!
+
+-- Eivätkö he ole suostuneet...?
+
+-- Eivät, he eivät anna pyytämääni laivaa! He puhuivat Franklinin
+etsimiseen turhaan kulutetuista miljoonista! Selittivät, että kirje on
+muka hämärä, mahdoton ymmärtää! Sanoivat, että noiden onnettomien
+haaksirikko oli tapahtunut jo kaksi vuotta sitten, joten muka tuskin
+enää oli mahdollista löytää heitä! Ja huomauttivat, että kun he kerran
+ovat intiaanien vankeina, heidät on tietenkin kuljetettu sisämaahan,
+eikä voi ruveta samoamaan koko Patagonian halki kolmen miehen -- kolmen
+skotlantilaisen! -- vuoksi, että etsintä olisi turhaa ja vaarallista ja
+vaatisi useampia ihmishenkiä kuin oli pelastettava! Sanalla sanoen,
+esittivät kaikkia niitä tekosyitä, joita ihmisillä on varalla, kun
+eivät tahdo auttaa. He viittasivat kapteenin siirtolahankkeisiin, ja
+onneton Grant on hukassa!
+
+-- Isäni, isä-parka! Mary Grant huudahti tarttuen lordi Glenarvanin
+polviin.
+
+-- Teidänkö isänne! Mitä, neiti ... tämä sanoi hämmästyneenä nähdessään
+nuoren tytön jalkojensa juuressa.
+
+-- Niin, Edward, neiti Mary ja hänen veljensä, lady Helena vastasi, --
+kapteeni Grantin molemmat lapset, jotka meriministeriö juuri on
+tuominnut orvoiksi!
+
+-- Voi, neiti, lordi Glenarvan lausui, nostaen tytön pystyyn, -- jos
+olisin tiennyt teidän olevan täällä...
+
+Hän ei hennonut sanoa enempää! Pihalla vallitsi tuskallinen,
+nyyhkytysten keskeyttämä hiljaisuus. Ei kukaan puhunut mitään, ei lordi
+Glenarvan, ei lady Helena, ei majuri eivätkä isäntäväkensä ympärillä
+äänettöminä seisovat linnan palvelijat. Mutta tällä käytöksellään
+kaikki nämä skotlantilaiset ilmaisivat vastalauseensa Englannin
+hallituksen menettelystä.
+
+Hetken kuluttua majuri kääntyi lordi Glenarvanin puoleen ja sanoi
+hänelle:
+
+-- Eikö teillä siis ole enää mitään toivoa?
+
+-- Ei mitään.
+
+-- Onhan, nuori Robert huudahti, -- minä menen tapaamaan niitä herroja,
+ja sittenpä on...
+
+Robert ei päättänyt uhkaustaan, sillä hänen sisarensa keskeytti hänet;
+mutta pojan puristettu nyrkki ei ennustanut hyvää.
+
+-- Ei, Robert, Mary Grant sanoi. -- Ei! Kiittäkäämme näitä uljaita
+ylimyksiä siitä, mitä he ovat meidän vuoksemme tehneet: olkaamme heille
+ikuisesti kiitollisia ja lähtekäämme!
+
+-- Mary! lady Helena huudahti.
+
+-- Neiti, minne aiotte mennä? lordi Glenarvan sanoi.
+
+-- Minä menen heittäytymään kuningattaren jalkojen juureen, tyttö
+vastasi, -- ja saamme nähdä, onko hän kuuro kahden isänsä henkeä
+pyytävän lapsen rukouksille.
+
+Lordi Glenarvan pudisti päätään, ei siksi, että hän olisi epäillyt
+hänen armollisen majesteettinsa sydäntä, vaan koska hän tiesi, ettei
+Mary Grantin onnistuisi päästä hänen luokseen. Anomusten tekijät
+pääsevät perin harvoin valtaistuimen juurelle saakka, ja tuntuu melkein
+kuin kuninkaallisten palatsien portille olisi kirjoitettu kuten
+englantilaisilla on tapana kirjoittaa laivojensa komentosillan
+seinämään:
+
+-- _Matkustajia pyydetään olemaan puhuttelematta ruorimiestä_.
+
+Lady Helena oli ymmärtänyt puolisonsa ajatuksen; hän tiesi, että tytön
+yritys olisi turha; hän näki toivottomuuden uhkaavan noita kahta lasta.
+Silloin hän sai suuren ja jalomielisen ajatuksen.
+
+-- Mary Grant, hän huudahti, -- odottakaa, lapseni, ja kuulkaa, mitä
+sanon!
+
+Neitonen oli tarttunut veljensä käteen ja valmistautunut lähtemään. Hän
+pysähtyi.
+
+Silloin lady Helena kääntyi miehensä puoleen, katse nöyränä, mutta ääni
+varmana ja kasvoissa tunteikas ilme:
+
+-- Edward, kirjoittaessaan sen kirjeen ja heittäessään sen mereen
+kapteeni Grant uskoi kohtalonsa Jumalan itsensä haltuun. Jumala on sen
+antanut meidän käteemme, meidän! Epäilemättä Hän on siten tahtonut
+antaa haaksirikkoisten pelastamisen meidän tehtäväksemme.
+
+-- Mitä tarkoitat, Helena? lordi Glenarvan kysyi.
+
+Kaikki olivat aivan hiljaa.
+
+-- Minä tarkoitan, lady Helena jatkoi, -- että meidän on pidettävä
+itsemme onnellisina voidessamme aloittaa avioelämämme hyvällä työllä.
+Rakas Edward, minua huvittaaksesi sinä esität huvimatkaa. Mutta mikä
+huvi on todellisempaa, hyödyllisempää kuin kovaonnisten pelastaminen,
+jotka heidän maansa jättää oman onnensa nojaan?
+
+-- Helena! lordi Glenarvan huudahti.
+
+-- Ah, sinä ymmärrät, Edward! _Duncan_ on uljas ja hyvä laiva! Se
+pystyy uhmaamaan Etelän meriä. Se voi tehdä matkan maailman ympäri. Ja
+se tekee sen, jos tarvitaan! Lähtekäämme, Edward! Lähtekäämme etsimään
+kapteeni Grantia!
+
+Nämä rohkeat sanat kuullessaan lordi Glenarvan ojensi käsivartensa
+nuorta vaimoaan kohti, hymyili ja syleili häntä, Maryn ja Robertin
+suudellessa hänen käsiään. Ja nähdessään tämän liikuttavan kohtauksen
+kohottivat linnan palvelijat innostuksesta haltioituneina ja
+sydämestään kiitollisina huudon:
+
+-- Eläköön Lussin valtiatar! Eläköön! Eläköön lordi ja lady Glenarvan!
+
+
+
+
+DUNCANIN LÄHTÖ.
+
+
+On jo mainittu, että lady Helena oli luja ja jalo nainen. Juuri
+esitetty ehdotus oli siitä kiistämätön todistus. Lordi Glenarvan oli
+täydellä syyllä ylpeä tästä jalosta vaimosta, joka kykeni ymmärtämään
+ja seuraamaan häntä. Ajatus lähteä kapteeni Grantin avuksi oli jo
+herännyt hänen omassa mielessään, kun hänen anomuksensa Lontoossa
+hylättiin; ettei hän ollut sitä lausunut ennen lady Helenaa, johtui
+siitä, ettei hän voinut mukautua ajatukseen olla vaimostaan erossa.
+Mutta kun lady Helena tahtoi lähteä mukaan itsekin, haihtui epäröinti.
+Linnan palvelijat olivat tervehtineet tätä ehdotusta eläköön-huudoilla;
+olihan nyt puhe veljien pelastamisesta, skotlantilaisten niin kuin
+hekin, ja lordi Glenarvan yhtyi sydämestään Lussin emännän kunniaksi
+kaikuviin huutoihin.
+
+Kun kerran lähtö oli päätetty, ei saanut hukata hetkeäkään. Samana
+päivänä lähetti lordi Glenarvan John Manglesille käskyn viedä
+_Duncanin_ Glasgowiin ja ryhtyä kaikkiin varustuksiin Etelän merille
+lähtöä varten, josta saattoi kehittyä matka maapallon ympäri. Muuten
+lady Helena ei ollut ehdotusta tehdessään liioitellut _Duncanin_
+ominaisuuksia; alus oli rakennettu erinomaisen tukevaksi ja
+nopeakulkuiseksi ja saattoi huoleti yrittää pitkääkin purjehdusta.
+
+Se oli malliltaan mitä kaunein huvipursi; sen kantavuus oli
+kaksisataakymmenen tonnia, ja ensimmäiset uuteen maailmaan kulkeneet
+laivat, Kolumbuksen, Vespuccin, Magalhãesin, olivat paljon
+pienempiä.[2]
+
+_Duncanilla_ oli kaksi mastoa: kokkamasto, jossa oli keulapurje,
+kahvelipurje, märssy- ja prammipurje, ja perämasto, johon kiinnitettiin
+mesaani- ja latvapurje; lisäksi etupurje, halkaisija, ajopurje ja
+haruspurjeet. Sillä oli siis runsaasti kangaspintaa, ja se saattoi
+käyttää tuulta hyväkseen kuin nopea amerikkalainen laiva, mutta ennen
+kaikkea se luotti sisukseensa asennettuun konevoimaan. Sen
+höyrykoneella oli sadankuudenkymmenen hevosvoiman teho; se oli
+rakennettu uuden järjestelmän mukaan, niin että sillä oli myös
+tulistuskojeet, jotka antoivat höyrylle suuremman paineen; tämä korkean
+paineen kone käytti kahta potkuria. Täydellä höyryllä saattoi _Duncan_
+saavuttaa suuremman nopeuden kuin siihen saakka yksikään toinen alus.
+Clyde-vuonossa tehdyissä kokeissa se olikin patenttilogin[3] mukaan
+kulkenut seitsemäntoista solmua[4] tunnissa. Niinpä se hyvinkin saattoi
+sellaisenaan lähteä matkalle maapallon ympäri. John Manglesin tarvitsi
+pitää huolta vain ruumien varusteluista.
+
+Hänen ensimmäisenä huolenaan oli ruumien laajentaminen, jotta niihin
+mahtuisi mahdollisimman paljon hiiliä, sillä matkan varrella on vaikea
+täydentää polttoainevarastoa. Samaa varokeinoa oli käytettävä myös
+ruokasäiliöiden suhteen, ja John Mangles teetti ne niin avariksi, että
+voi ottaa mukaan elintarpeita kahdeksi vuodeksi; rahaa häneltä ei
+puuttunut, olipa hänellä sitä riittävästi ostaakseen navalla varustetun
+kanuunan, joka sijoitettiin aivan keulapakkaan; eihän tiedetty, mitä
+voisi tapahtua, ja aina on hyvä kyetä ampumaan kahdeksannaulainen kuula
+neljän meripeninkulman päähän.
+
+Täytyy sanoa, että John Mangles ymmärsi asiansa; vaikka hän oli vain
+huvialuksen päällikkö, hän oli Glasgowin taitavimpia laivureita. Hän
+oli kolmenkymmenen ikäinen, hänen piirteensä olivat hieman karkeat,
+mutta ilmaisivat rohkeutta ja hyvyyttä. Hän oli syntynyt Malcolmin
+linnan alueella, ja Glenarvanin perhe oli kasvattanut hänet ja
+kouluttanut hänestä etevän merimiehen. John Mangles oli pitkillä
+merimatkoillaan usein osoittanut taitavuutta, tarmoa ja
+kylmäverisyyttä. Kun lordi Glenarvan tarjosi hänelle _Duncanin_
+päällikkyyttä, hän suostui siihen ilomielin, sillä hän rakasti
+Malcolmin linnan herraa kuin veljeään, ja etsi, tähän saakka tosin
+vielä sitä löytämättä, tilaisuutta uhrautuakseen hänen hyväkseen.
+
+Ensimmäinen perämies, Tom Austin, oli vanha, täyttä luottamusta
+ansaitseva merimies; kaksikymmentäviisi miestä, kapteeni ja ensimmäinen
+perämies niihin luettuna, oli _Duncanin_ miehistönä; kaikki kuuluivat
+Dumbartonin kreivikuntaan; kaikki olivat kokeneita matruuseja ja
+perheen alustalaisten poikia ja muodostivat laivalla todellisen kunnon
+miesten heimokunnan eli skotlantilaisen klaanin, jolta ei puuttunut
+edes tavanomaista säkkipillinpuhaltajaa. Lordi Glenarvanilla oli heissä
+joukko hyviä alamaisia, tyytyväisiä ammattiinsa, uskollisia, rohkeita,
+taitavia niin aseiden käyttelyssä kuin purjehdukseen kuuluvissa
+toimissa ja valmiita seuraamaan häntä vaarallisimmillekin retkille: Kun
+_Duncanin_ miehistö sai kuulla, minne matka suuntautui, ei se voinut
+hillitä ilon liikutustaan, ja Dumbartonin kalliot toistelivat heidän
+innokkaiden hurraa-huutojensa kaikua.
+
+Laivaansa lastatessaan ja muonittaessaan John Mangles ei unohtanut
+varustaa lordi ja lady Glenarvanin hyttejä pitkää matkaa varten. Samoin
+oli hänen varustettava hytit kapteeni Grantin lapsille, sillä lady
+Helena ei ollut voinut kieltää Maryltä lupaa seurata _Duncanin_ mukana.
+
+Mitä pikku Robertiin tulee, hän olisi ennemmin piiloutunut aluksen
+ruumaan kuin jäänyt pois laivasta. Jos hänen olisi pitänyt palvella
+laivapoikana, kuten Nelsonin ja Franklinin, hän olisi tullut
+_Duncaniin_. Milläpä sellaista pikkumiestä olisi voinut vastustaa! Sitä
+ei yritettykään. Täytyipä suostua "kieltämään häneltä" matkustajan
+ominaisuus, sillä hän tosiaan tahtoi palvella laivapoikana, alokkaana
+tai matruusina. John Mangles sai toimekseen opettaa hänelle merimiehen
+ammattia.
+
+-- Hyvä, Robert sanoi, -- eikä tarvitse säästää pamppua, ellen tee mitä
+käsketään.
+
+-- Siitä saat olla varmakin, poikani, vastasi Glenarvan vakavan
+näköisenä ja lisäämättä, että 'yhdeksänhäntäisen kissan' käyttö oli
+kielletty ja muuten aivan tarpeetontakin _Duncan_-laivalla.
+
+Matkustajaluettelon täydennykseksi riittää majuri MacNabbsin
+mainitseminen. Majuri oli viidenkymmenen ikäinen, tyynen ja
+säännöllisen näköinen mies, joka meni minne hänen käskettiin mennä,
+erinomainen ja eheä luonne, vaatimaton, hiljainen, rauhallinen ja
+lempeä; aina yhtä mieltä vaikka mistä ja vaikka kenen kanssa; ei siis
+kinastellut mistään tai riidellyt tai tulistunut; sama oli hänellä
+askel, astuipa hän ylös makuuhuoneensa portaita tai rikkiammutun vallin
+rinnettä: häntä ei järkyttänyt mikään maailmassa, eikä hän olisi
+väistynyt milloinkaan, ei edes kanuunankuulan vuoksi, ja epäilemättä
+hän ehtisi kuollakin, ennen kuin olisi saanut aihetta vimmastua. Tällä
+miehellä oli mitä suurimmassa määrässä ei ainoastaan tavallista
+taistelukenttien rohkeutta, sitä ruumiillista urheutta, joka riippuu
+yksinomaan lihasten tarmosta, vaan vielä enemmän siveellistä rohkeutta,
+siis mielen lujuutta. Viaksi saattoi hänessä korkeintaan lukea sen,
+että hän oli ehdottomasti skotlantilainen kiireestä kantapäähän,
+puhdasverinen kaledonialainen, maansa vanhojen tapojen itsepintainen
+noudattaja. Niinpä hän ei milloinkaan tahtonut palvella Englantia, ja
+majurin-arvonsa hän oli ansainnut Ylämaan Mustan kaartin 42:nnessa
+rykmentissä, jonka komppanioissa oli yksinomaan skotlantilaisia
+aatelismiehiä. Glenarvanien serkkuna MacNabbs asui Malcolmin linnassa
+ja majurina hän katsoi luonnolliseksi, että hänen oli lähdettävä
+_Duncanin_ matkaan.
+
+Tällainen oli siis miehitys tällä aluksella, jonka odottamattomat
+seikat olivat kutsuneet suorittamaan yhtä nykyajan yllättävimpiä
+matkoja. Sen saavuttua Glasgowin höyrylaivalaiturille oli yleisön
+uteliaisuus kohdistunut yksinomaan siihen; suuri joukko väkeä saapui
+joka päivä sitä katsomaan; ei välitetty muuta kuin siitä, ei puhuttu
+muusta kuin siitä, sataman toisten kapteenien, muiden muassa kapteeni
+Burtonin, _Duncanin_ vieressä ankkuroivan ja Kalkuttaan lähdössä olevan
+_Scotia_-nimisen muhkean höyrylaivan päällikön suureksi mielipahaksi.
+
+Kokonsa puolesta saattoikin _Scotia_ katsoa _Duncanin_ mitättömäksi
+kärpässarjan laivaksi. Mutta kaikkien mielenkiinto keskittyi
+Glenarvanin huvipurteen ja suureni päivä päivältä.
+
+Lähdön hetki olikin lähestymässä. John Mangles oli ollut taitava ja
+toimelias. Kuukausi Clyden lahdella tehdyn koematkansa jälkeen saattoi
+_Duncan_ lähteä merelle lastattuna, muonitettuna ja kaikin puolin
+muuten varustettuna. Lähtö määrättiin elokuun 25. päiväksi, joten alus
+saattoi kevään alkupuolella saapua eteläisille leveysasteille.
+
+Niin pian kuin lordi Glenarvanin aikomus oli tullut tunnetuksi, oli hän
+saanut kuulla useitakin huomautuksia matkan rasituksista ja vaaroista;
+mutta hän ei välittänyt niistä vähääkään, vaan varustautui lähtemään
+Malcolmin linnasta. Toisaalta monet hänen vilpittömät ihailijansakin
+moittivat häntä, kunnes yleinen mielipide asettui arkailematta
+skotlantilaisen lordin puolelle, ja kaikki sanomalehdet,
+lukuunottamatta hallituksen suoranaisia äänenkannattajia,
+yksimielisesti paheksuivat meriministeriön viranomaisten menettelyä
+tässä asiassa. Muuten lordi Glenarvania ei liikuttanut moite eikä
+kiitos: hän teki velvollisuutensa ja välitti vähät muusta.
+
+Elokuun 24. päivänä lähtivät Glenarvan, lady Helena, majuri MacNabbs,
+Mary ja Robert Grant, herra Olbinett, laivan muonamestari, ja tämän
+puoliso, rouva Olbinett, lady Glenarvanin palvelijattarena, Malcolmin
+linnasta jätettyään liikuttavat jäähyväiset perheen palvelijoille.
+Muutamia tunteja myöhemmin he olivat sijoittuneet laivalle. Glasgowin
+väestö tervehti ihailevan myötätuntoisesti lady Helenaa, nuorta ja
+uljasta naista, joka luopui ylellisen elämän huolettomista huvituksista
+ja riensi auttamaan haaksirikkoisia.
+
+Lordi Glenarvanin ja hänen vaimonsa osastona olivat _Duncanin_ kaikki
+perähytit: kaksi makuusuojaa, salonki ja kaksi pukuhuonetta heitä
+itseään varten, sitten yhteinen seurustelusali ja sen ympärillä kuusi
+kajuuttaa, joista Mary ja Robert Grantin, herra ja rouva Olbinettin
+sekä majuri MacNabbsin hallussa oli yhteensä viisi. John Manglesin ja
+Tom Austinin kajuutat olivat taaempana, ja niihin päästiin laivan
+yläkannelta. Miehistö oli sijoitettu välikannelle ja oli hyvin
+mielissään siitä, sillä laivassa ei ollut muuta lastia kuin hiilet,
+elintarvikkeet ja aseet. John Manglesilta ei siis ollut puuttunut tilaa
+sisävarustuksille, ja hän oli käyttänyt sen taitavasti hyväkseen.
+
+_Duncanin_ oli määrä lähteä yöllä elokuun 25. päivää vasten kello kolme
+aamulla, laskuveden aikaan. Mutta sitä ennen sai Glasgowin väestö nähdä
+liikuttavan juhlatoimituksen. Kello kahdeksan illalla lähtivät lordi
+Glenarvan ja hänen vieraansa sekä laivan koko miehistö, lämmittäjistä
+kapteeniin saakka, kaikki, joiden oli määrä olla mukana tällä
+uhrautuvalla retkellä, laivalta St. Mungoon, Glasgowin vanhaan
+tuomiokirkkoon. Tämä vanha katolinen kirkko, joka oli säilynyt
+koskemattomana uskonpuhdistuksen jättämien raunioiden keskellä ja jota
+Walter Scott on niin verrattomasti kuvannut, sai nyt vastaanottaa
+valtavien holviensa alle _Duncanin_ matkustajat ja miehistön. Suunnaton
+väkijoukko saattoi heitä. Siellä, kirkon suuressa laivassa, joka on
+täynnä hautoja kuin hautausmaa, rukoili kunnianarvoisa kirkkoherra
+Morton retkikunnalle taivaan siunausta ja kaitselmuksen suojelusta.
+Olipa rukousten aikana hetki, jolloin Mary Grantin ääni kaikui vanhassa
+kirkossa. Tyttö rukoili hyväntekijöidensä puolesta ja itki Jumalan
+edessä kiitollisuuden kauniita kyyneleitä. Sitten seurue poistui syvän
+liikutuksen vallitessa. Kello yksitoista olivat kaikki palanneet
+laivalle. John Mangles ja miehistö suorittivat viimeisiä
+lähtövalmisteluja.
+
+Puoliyön aikana alkoi lämmitys; kapteeni antoi käskyn lisätä sitä yhtä
+mittaa, ja pian alkoivat mustat savupatsaat yhtyä yön usviin.
+_Duncanin_ purjeet oli huolellisesti verhottu suojuskääreisiin, joiden
+oli määrä varjella niitä kivihiilensavulta, sillä tuuli puhalsi
+lounaasta eikä ollut edullinen purjeiden käytölle.
+
+Kello kahden aikana alkoi _Duncan_ puuskua höyrypannujen kuumetessa;
+höyry pihisi venttiileissä: vuorovesi oli alallaan; saattoi jo erottaa
+Clyden reitin reimarien ja kiviröykkiömerkkien välillä, ja hämäryys
+alkoi vähitellen väistyä nousevan päivänkoiton tieltä. Oli lähdön aika.
+
+John Mangles lähetti sanan lordi Glenarvanille, joka kohta nousi
+kannelle.
+
+Samalla alkoi laskuvesi tuntua; _Duncan_ vihelteli voimakkaasti,
+hellitti köytensä, irrottautui ympärillä olevista laivoista, pani
+potkurit käyntiin ja lipui rannasta salmen reitille. John ei ollut
+ottanut luotsia; hän tunsi itse täydellisesti Clyden solat eikä kukaan
+olisi voinut ohjata paremmin. Laiva liikehti hänen viittaustensa
+mukaan: oikealla kädellään hän ohjasi konetta, vasemmalla peräsintä
+äänettömästi ja varmasti. Pian tekivät viimeiset tehtaat tilaa tuolla
+täällä rannan kukkuloilla kohoaville huviloille, ja kaupungin kohina
+vaimeni välimatkan kasvaessa.
+
+Tunnin perästä sivuutti _Duncan_ Dumbartonin kalliot, kahta tuntia
+myöhemmin se oli Clyden lahdella, kello kuusi aamulla se kiersi
+Cantyren majakan, laski ulos Pohjois-Kanavasta ja kynti aavaa
+valtamerta.
+
+
+
+
+MATKUSTAJA HYTISSÄ NUMERO KUUSI.
+
+
+Tämän ensimmäisen purjehduspäivän aikana oli meri hyvin kuoppainen, ja
+tuuli yltyi iltaan mennessä. _Duncan_ keinui kovasti; niinpä eivät
+naiset näyttäytyneetkään kannella, vaan pysyivät makuulla hyteissään ja
+tekivät siinä viisaasti.
+
+Mutta seuraavana päivänä tuuli kääntyi jonkun verran; kapteeni John
+avautti keula-, etu- ja märssypurjeen; _Duncan_ kulki nyt tukevammin
+aalloilla eikä ollut enää yhtä herkkä heilahtelemaan ja keinumaan. Lady
+Helena ja Mary Grant saattoivat jo päivän koittaessa liittyä lordi
+Glenarvanin, majurin ja kapteenin seuraan kannelle. Auringonnousu oli
+suurenmoinen. Päivän tähti nousi kultakehränä merestä ikään kuin
+suunnattomasta sähkökylvystä. _Duncan_ liukui niin säihkyvän säteilyn
+keskellä, että tosiaan olisi voinut sanoa sen purjeiden pullistuvan
+auringonsäteiden voimasta.
+
+Laivan matkustajat katselivat hiljaisissa mietteissä tätä säteilevän
+taivaankappaleen ilmestystä:
+
+-- Mikä ihana näky! lausui vihdoin lady Helena. -- Se lupaa kaunista
+päivää. Kunpa vain tuuli ei kääntyisi vastaiseksi, vaan suosisi
+_Duncanin_ kulkua!
+
+-- Ei voisi toivoa parempaa päivää, rakas Helena, lordi Glenarvan
+vastasi, -- eikä meillä tosiaan ole valittamista tätä matkan alkua
+vastaan.
+
+-- Kuinkahan kauan matka meren poikki kestää, rakas Edward?
+
+-- Siihen on kapteeni Johnin vastattava, Glenarvan sanoi. -- Kuljemmeko
+hyvin? Oletteko tyytyväinen laivaanne, John?
+
+-- Perin tyytyväinen, teidän jalosukuisuutenne, John vastasi; -- tämä
+on verraton alus, mielikseen merimies astelee sen kannella. Milloinkaan
+ei laivan runkoa ja koneistoa ole saatu paremmin tasapainoon;
+katsokaahan kuinka vauhti on tasainen ja kuinka sulavasti alus liukuu
+aalloilla. Me kuljemme todellakin seitsemäntoista solmua tunnissa. Jos
+tätä vauhtia kestää, olemme päiväntasaajan kohdalla kymmenessä päivässä
+ja ennen viittä viikkoa kiertäneet Kap Hornin.
+
+-- Kuuletteko, Mary? lady Helena toisti, -- ennen viittä viikkoa!
+
+-- Kuulen, rouva, tyttö vastasi -- ja sydämeni sykähtelee kovemmin
+kapteenin sanoista.
+
+-- Entä kuinka te kestätte tätä purjehdusta, Mary-neiti? lordi
+Glenarvan kysyi.
+
+-- Aika hyvin, mylord, ei siitä ole sanottavaa haittaa. Kyllä minä
+siihen pian totun.
+
+-- Entä pikku Robert?
+
+-- Robertko? John Mangles vastasi. -- Kun hän ei ole sukeltanut
+konehuoneeseen, hän on kiivennyt mastojen päähän. Se poika ilkkuu vain
+meritautia. Kas, tuollahan se on nytkin.
+
+Kapteenin viittauksen mukaan kääntyivät kaikkien katseet kokkamastoa
+kohti, ja jokainen saattoi huomata Robertin kiikkumassa pramipurjeen
+raakapuulla kolmisenkymmentä metriä kannen yläpuolella. Mary ei voinut
+olla huudahtamatta.
+
+-- Oh, rauhoittukaa, neiti, John Mangles sanoi, -- minä vastaan hänestä
+ja lupaan ennen pitkää esittää verrattoman velikullan kapteeni
+Grantille, sillä me löydämme kyllä kapteenin.
+
+-- Kunpa taivas kuulisi teidän sananne, herra John, tyttö vastasi.
+
+-- Rakas lapseni, lordi Glenarvan lausui, -- koko tässä asiassa on
+jotakin kaitselmuksen määräämää, minkä tulee antaa meille hyviä
+toiveita. Me emme mene, meitä viedään. Me emme etsi, meitä johdetaan.
+Ja katsokaa kaikkia näitä kunnon miehiä, jotka ovat antautuneet niin
+hyvän asian palvelukseen! Me emme ainoastaan onnistu yrityksessämme,
+vaan pääsemme perille vaikeuksitta. Minä olen luvannut lady Helenalle
+huvimatkan, ja pahastipa erehtyisin, ellen pitäisi sanaani.
+
+-- Edward, lady Glenarvan sanoi, -- sinä olet miehistä paras.
+
+-- En, mutta minulla on paras miehistö parhaalla laivalla. Ettekö
+ihaile _Duncania_, Mary-neiti?
+
+-- Minäkö, mylord? tyttö vastasi. -- Tottahan sitä ihailen, kun olen
+todella asiantuntija.
+
+-- Ah, niinkö?
+
+-- Minä olen leikkinyt lapsena isäni laivoilla; hänen olisi pitänyt
+tehdä minusta merimies, ja jos tarvittaisiin, niin pystyisin kai
+reivaamaan tai punomaan köyttä.
+
+-- Ah, neiti, mitä minä kuulenkaan! John Mangles huudahti.
+
+-- Tuolla puheella saatte kapteeni Johnista hartaan ystävän, lordi
+Glenarvan sanoi, -- sillä hän ei myönnä mitään maailmassa vetävän
+vertoja merielämälle, ei edes naisten kuullen! Eikö totta, John?
+
+-- Epäilemättä, teidän jalosukuisuutenne, nuori kapteeni vastasi, --
+mutta myönnän, että neiti Grant on paremmin paikallaan peräsalongissa
+kuin reivaamassa pramipurjetta; mutta yhtä mieluisaa on silti kuulla
+hänen puhuvan noin.
+
+-- Ja varsinkin kun hän ihailee _Duncania_, lordi Glenarvan lisäsi.
+
+-- Joka sen hyvin ansaitsee, John täydensi.
+
+-- Kuulkaa, lady Helena sanoi, -- kun te olette niin ylpeä
+aluksestanne, herätätte minussa halun tutkia sen ruumanpohjaan saakka
+ja nähdä, minkälaiset olot kunnon matruuseillamme on välikannella.
+
+-- Mainiot, John vastasi, -- he ovat siellä kuin kotonaan.
+
+-- Ja he ovat todellakin kotonaan, rakas Helena, lordi Glenarvan
+lisäsi. -- Tämä alus on kaistale vanhaa Kaledoniaamme! Se on irrallinen
+osa Dumbartonin kreivikuntaa, joka erikoisesta armosta on
+purjehtimassa, niin ettemme ole jättäneet maatamme! _Duncan_ on
+Malcolmin linna, ja valtameri on Lomond-järvi.
+
+-- No hyvä, rakas Edward, esittelepä siis meille tätä linnaa, lady
+Helena vastasi.
+
+-- Kuten käsket, Glenarvan lausui, -- mutta salli minun sitä ennen
+puhutella Olbinettia.
+
+Laivan muonamestari oli mainio ravintoasiantuntija, skotlantilainen,
+joka toimensa tärkeyden puolesta olisi ansainnut olla ranskalainen ja
+täytti tehtävänsä hartaasti ja taitavasti. Hän asettui kuuntelemaan.
+
+-- Olbinett, me teemme pienen retken ennen aamiaista, Glenarvan
+sanoi, ikään kuin olisi ollut puhe huvimatkasta Tarbetille tai
+Katrine-järvelle. -- Toivoakseni pöytä on katettu palatessamme.
+
+Olbinett kumarsi juhlallisesti.
+
+-- Tuletteko mukaan, majuri? lady Helena kysyi.
+
+-- Jos käskette, MacNabbs vastasi.
+
+-- No, lordi Glenarvan huomautti, -- majuri on uponnut sikarinsa
+savuun, siitä häntä ei saa temmata pois; majuri on nähkääs tuima
+tupakkamies, Mary-neiti. Hän polttaa aina, nukkuessaankin.
+
+Majuri nyökkäsi hyväksyvästi, ja lordi Glenarvanin vieraat lähtivät
+välikannelle.
+
+Yksin jäätyään ja tapansa mukaan itsekseen puhellen, mutta väittämättä
+milloinkaan itseään vastaan, kietoutui MacNabbs yhä paksumpaan
+savupilveen; hän seisoi liikkumatta, katsellen taaksepäin laivan
+vanaveteen. Hetken hiljaisen mietiskelyn jälkeen hän kääntyi ympäri ja
+havaitsi seisovansa vastapäätä erästä uutta henkilöä. Jos mikään olisi
+voinut majuria hämmästyttää, hän olisi nyt hämmästynyt, sillä tämä
+matkustaja oli hänelle täysin outo.
+
+Hän oli pitkä, kuiva ja laiha, ehkä noin nelikymmenvuotias mies,
+näöltään kuin pitkä suurinuppinen naula. Hänen päänsä oli tosiaan iso
+ja voimakas, otsa oli korkea, nenä pitkähkö, suu iso, leuka hyvin
+jykevä. Hänen silmiään peittivät suuret, pyöreät silmälasit ja hänen
+katseessaan näytti olevan sellaista erikoista epävarmuutta kuin ns.
+päiväsokeilla, jotka näkevät esineet vain hämärässä. Kasvoista päättäen
+hän oli älykäs ja hilpeä mies; hänellä ei ollut jurojen ihmisten tylyä
+ilmettä, jotka periaatteesta eivät milloinkaan naura ja jotka peittävät
+mitättömyytensä yksivakaisuuden alle. Kaikkea muuta. Tuntemattoman
+herttaisen luonteva, koreilematon käytös osoitti selvästi, että hän
+osasi ottaa ihmiset ja asiat niiden hyvältä puolelta. Mutta vaikkei
+hän vielä ollut puhunut, hänet tunsi puheliaaksi ja varsinkin
+hajamieliseksi niiden ihmisten tapaan, jotka eivät näe, mitä katsovat,
+eivätkä kuule, mitä kuuntelevat. Hänellä oli päässä matkalakki, jalassa
+paksut keltaiset kengät ja nahkasäärystimet, pukunaan ruskeat
+samettihousut ja samasta kankaasta tehty takki, jonka lukemattomat
+taskut näyttivät olevan täynnä kaikenlaisia vihkosia, muisti- ja
+taskukirjoja ja lukemattomia muita yhtä epämukavia ja tarpeettomia
+esineitä, puhumattakaan pitkästä kaukoputkesta, jota hän kantoi
+olkahihnassa.
+
+Tuntemattoman vilkkaus oli majurin tyyneyden räikeänä vastakohtana; hän
+liikuskeli MacNabbsin ympärillä, katseli tätä, teki silmillään
+kysymyksiä, kun taas majuri ei ollut vähääkään utelias tietämään, mistä
+hän tuli, ja minne hän oli menossa, minkä vuoksi hän oli mukana
+_Duncan_-laivalla.
+
+Nähdessään yrityksensä raukeavan majurin välinpitämättömyyteen, tuo
+arvoituksellinen henkilö tarttui kaukoputkeensa, joka pisimmillään oli
+reilun metrin mittainen, ja seisten liikkumatta kuin valtatien
+kilometripylväs, vaikka sääret hajallaan, hän suuntasi kojeensa
+kohtaan, jossa taivas ja meri yhtyivät; viisi minuuttia sitä
+tutkittuaan hän laski kaukoputkensa, käänsi sen pään kantta vasten ja
+nojasi siihen ikään kuin se olisi ollut keppi; mutta silloinpa kiikarin
+putket solahtivat sisäkkäin, ja uusi matkustaja, jolta täten äkkiä
+katosi tukipiste, oli vähällä suistua kumoon isonmaston juurelle.
+
+Jokainen muu olisi ainakin hymyillyt majurin asemassa. Majuri ei edes
+räpäyttänyt silmiään. Silloin tuntematon teki päätöksensä.
+
+-- Muonamestari! hän huusi, ja tämän ainoankin sanan ääntäminen osoitti
+hänen olevan ulkomaalaisen.
+
+Hän odotti. Ketään ei ilmestynyt.
+
+-- Muonamestari! hän toisti vielä kovemmalla äänellä.
+
+Herra Olbinett sattui kulkemaan ohi matkallaan etukannen alla olevaan
+keittiöön. Kuinka hän hämmästyikään kuullessaan tämän kookkaan
+henkilön, jota hän ei tuntenut, tuolla lailla kutsuvan!
+
+-- Mistä ihmeestä tuo tulee? -- hän tuumi. -- Joku lordi Glenarvanin
+ystävä? Mahdotonta!
+
+Hän astui kuitenkin esiin ja lähestyi muukalaista.
+
+-- Oletteko te laivan muonamestari? tämä kysyi.
+
+-- Olen, herra, Olbinett vastasi, -- mutta minulla ei ole kunnia
+tuntea...
+
+-- Minä olen matkustaja hytistä numero kuusi.
+
+-- Numero kuusi? muonamestari toisti.
+
+-- Niinpä niin. Mikä teidän nimenne on?
+
+-- Olbinett.
+
+-- No niin, Olbinett, ystäväni, jatkoi outo hytistä numero kuusi, --
+täytyy ajatella aamiaista, hyvinkin pian. Minä en ole syönyt
+puoleentoista vuorokauteen, tai paremmin sanoen, minä olen nukkunut
+puolitoista vuorokautta, mikä on anteeksiannettavaa miehelle, joka
+tulee oikopäätä Pariisista Glasgowiin. Mihin aikaan täällä syödään
+aamiaista?
+
+-- Kello yhdeksän, Olbinett vastasi konemaisesti.
+
+Muukalainen aikoi katsoa kelloaan, mutta ei saanut sitä esiin pitkään
+aikaan, sillä hän löysi sen vasta yhdeksännestä taskustaan.
+
+-- Kas, hän sanoi, -- kello ei ole vielä kahdeksaa. Tuokaa siis,
+Olbinett, minulle korppu ja lasi sherryä odottaessani, sillä minä olen
+nääntymässä nälkään.
+
+Olbinett kuunteli käsittämättä; tuntematon puhuikin lakkaamatta ja
+siirtyi asiasta toiseen verrattoman vilkkaasti.
+
+-- Entä kapteeni! hän kysyi. -- Eikö kapteeni ole vielä noussut! Ja
+ensimmäinen perämies? Mitä hän tekee? Nukkuuko hänkin vielä? Ilma on
+onneksi kaunis, tuuli suotuisa, ja laiva kulkee omin nokkinsa.
+
+Samassa John Mangles ilmestyi perähytin portaille.
+
+-- Tuossa on kapteeni, Olbinett sanoi.
+
+-- Ah, mieluisaa, tuntematon huudahti, -- kapteeni Burton, mieluisaa
+tutustua teihin!
+
+John Mangles ällistyi pahanpäiväisesti kuullessaan itseään puhuteltavan
+kapteeni Burtoniksi ja nähdessään oudon miehen laivallaan.
+
+Toinen jatkoi mitä luontevimmin:
+
+-- Sallikaa minun puristaa kättänne, hän sanoi. -- Kun en tehnyt sitä
+toissailtana, se johtui siitä, että lähdön hetkellä ei sovi häiritä
+päällikköä. Mutta nyt, kapteeni, olen todella hyvilläni päästessäni
+puheisiin kanssanne.
+
+Silmät suurina John Mangles katseli vuoroin Olbinettia, vuoroin tätä
+tulokasta.
+
+-- Nyt kun ollaan tuttavia, rakas kapteeni, outo mies sanoi, --
+olkaamme kuin vanhoja ystäviä. Jutellaan siis ja sanokaa, oletteko
+tyytyväinen _Scotiaan_?
+
+-- Mitä te _Scotialla_ tarkoitatte? John Mangles kysyi vihdoin.
+
+-- Heh, tietenkin tätä _Scotiaa_, jossa nyt olemme. Tämä on hyvä laiva,
+ja minulle on kehuttu sen lujaa rakennetta samoin kuin päällikön,
+kunnon kapteeni Burtonin, henkisiä ominaisuuksia. Oletteko
+samannimisen, suuren Afrikan-tutkijan sukulaisia? Hän oli uljas mies.
+Saan siis onnitella!
+
+-- Hyvä herra, John Mangles lausui, -- minä en ole ensinkään matkailija
+Burtonin sukulaisia, enkä edes itse ole kapteeni Burton.
+
+-- Ah, päätteli tuntematon, -- minä olen siis puheissa _Scotian_
+ensimmäisen perämiehen, herra Burdnessin, kanssa!
+
+-- Herra Burdnessinko? vastasi John Mangles, joka alkoi aavistaa asian
+oikean laidan. Mutta oliko hän tekemisissä hullun vai laivasta
+erehtyneen kanssa? Se askarrutti hänen mieltään, ja hän oli juuri
+aikeissa antaa ratkaisevan selityksen, kun lordi Glenarvan, hänen
+vaimonsa ja neiti Grant nousivat kannelle. Vieras huomasi heidät ja
+huudahti:
+
+-- Ah, matkustajia! Matkustajia! Mainiota. Pyydän, herra Burdness,
+teitä esittelemään minut...
+
+Ja sitten hän astui esille moitteettoman kohteliaasti, odottamatta John
+Manglesin esittelyä.
+
+-- Rouva, hän sanoi neiti Grantille; -- neiti, hän sanoi lady
+Helenalle; -- hyvä herra, hän lisäsi kääntyen lordi Glenarvanin
+puoleen.
+
+-- Lordi Glenarvan, John Mangles ilmoitti.
+
+-- Mylord, jatkoi silloin tuntematon, -- pyydän anteeksi, että itse
+esittelen itseni; mutta merellähän on lupa hiukan hellittää ankaria
+seurustelusääntöjä; toivoakseni teemme pian tuttavuutta, ja _Scotian_
+matka näiden naisten seurassa tuntuu meistä yhtä lyhyeltä kuin
+mieluisaltakin.
+
+Lady Helena ja neiti Grant eivät olleet keksineet sanaakaan
+vastatakseen. He eivät ymmärtäneet mitään tämän kuokkavieraan
+ilmestymisestä _Duncanin_ kannelle.
+
+-- Arvoisa herra, lausui nyt lordi Glenarvan, -- kenen kanssa minulla
+on kunnia puhua?
+
+-- Minä olen Jacques-Eliacin-Francois-Marie Paganel, Pariisin
+Maantieteellisen seuran sihteeri, Berliinin, Bombayn, Darmstadtin,
+Leipzigin, Lontoon, Pietarin, Wienin, New Yorkin seurojen
+kirjeenvaihtajajäsen, Itä-Intian kuninkaallisen maan- ja
+kansatieteellisen seuran kunniajäsen, joka vietettyään kaksikymmentä
+vuotta elämästään tutkimassa maantiedettä työhuoneessaan on päättänyt
+jatkaa tutkimuksiaan luonnossa ja on nyt matkalla Intiaan liittääkseen
+siellä yhteen suurten löytöretkeilijöiden töiden tulokset.
+
+
+
+
+MISTÄ JACQUES PAGANEL ON TULOSSA JA MINNE MENOSSA.
+
+
+Maantieteellisen seuran sihteeri oli varmaankin mukava henkilö, sillä
+kaikki tämä sanottiin hyvin miellyttävällä tavalla. Lordi Glenarvan
+tiesi muuten täydellisesti kenen kanssa oli tekemisissä, sillä Jacques
+Paganelin nimi ja ansiot olivat hänelle hyvin tutut. Kun otti huomioon
+hänen maantieteelliset tutkimuksensa, hänen seuran julkaisuissa
+esittämänsä selostukset uusimmista löydöistä, hänen kirjeenvaihtonsa
+koko maailman kanssa, oli häntä pidettävä yhtenä Ranskan etevimmistä
+tiedemiehistä. Niinpä Glenarvan ojensikin sydämellisesti käden
+odottamattomalle vieraalleen.
+
+-- Ja nyt, kun esittely on tapahtunut, hän lausui, -- sallinette, herra
+Paganel, minun tehdä teille yhden kysymyksen?
+
+-- Kaksikymmentä kysymystä, mylord, Jacques Paganel vastasi. -- Minulle
+on alati mieluisaa keskustella teidän kanssanne.
+
+-- Toissa iltanako te tulitte tähän laivaan?
+
+-- Niin, mylord, toissa iltana kello kahdeksan. Minä hyppäsin
+Kaledonian rautatievaunusta rattaille ja rattailta _Scotiaan_, jossa
+olin Pariisista tilannut hytin numero kuusi. Ilta oli pimeä. Laivalla
+en tavannut ketään. No, tuntien itseni väsyneeksi kolmenkymmenen tunnin
+matkasta ja tietäen, että meritaudin välttämiseksi on hyvä keino mennä
+nukkumaan heti laivaan tultua ja pysytellä vuoteessa matkan ensimmäiset
+päivät, menin suoraa päätä makuulle ja olen tunnollisesti nukkunut
+kolmekymmentäkuusi tuntia, jos uskotte.
+
+Jacques Paganelin kuuntelijat tiesivät nyt, mitä piti ajatella hänen
+olostaan laivalla. Ranskalainen matkustaja oli osunut väärään laivaan
+ja tullut _Duncaniin_ sillä välin kun sen miehistö oli St. Mungon
+kirkossa. Kaikki oli siis selvää. Mutta mitä tämä tiedemies sanoisi
+kuullessaan, mihin laivaan hän oli joutunut ja minne nyt oltiin
+matkalla?
+
+-- Niinpä te, herra Paganel, lordi Glenarvan sanoi. -- olette valinnut
+tutkimusmatkojenne lähtökohdaksi Kalkuttan?
+
+-- Juuri niin, mylord. Intian näkeminen on ollut minun mielihalunani
+koko elämäni ajan. Se on ollut kaunein unelmani, joka nyt vihdoin
+toteutuu norsujen ja Brahman pappien maassa.
+
+-- Teille ei siis ole yhdentekevää joutua johonkin muuhun maahan, herra
+Paganel?
+
+-- Ei, mylord, se olisi minulle kiusallista, sillä minulla on
+suosituksia Intian varakuninkaalle, lordi Somersetille, ja
+Maantieteellisen seuran antama tehtävä täytettävänä.
+
+-- Ah, onko teillä siis jokin määrätty tehtävä?
+
+-- On, minun pitäisi yrittää tehdä hyödyllinen ja mielenkiintoinen
+matka, jonka ohjelman on laatinut oppinut ystäväni ja ammattiveljeni,
+herra Vivien de Saint-Martin. Olisi näet tarkoituksena seurata
+Schlagintweit-veljesten, eversti Waughin, Webbin, Hodgsonin, Huc- ja
+Gabet-nimisten lähetyssaarnaajien, Moorcroftin, hra Jules Remyn ja
+monen muun kuuluisan retkeilijän jälkiä. Minä koetan onnistua siinä,
+missä lähetyssaarnaaja Krick v. 1846 epäonnistui; sanalla sanoen
+kartoittaa Jaru-Dzangbo-Tshuvirta, joka viidentoistasadan kilometrin
+alalla kostuttaa Tiibetiä, koskettaen Himalajan pohjoista juurta, ja
+vihdoin todeta, eikö tämä joki yhdy Brahmaputraan Assamin
+koillispuolella. Mylord, kultamitali on taattu sille tutkijalle, joka
+näin voi toteuttaa yhden hartaimmista toiveista Intian maantiedon
+alalla.
+
+Paganel oli suurenmoinen. Hän puhui erittäin innostuneesti. Hän
+heittäytyi mielikuvituksen nopeille siiville. Häntä olisi ollut yhtä
+mahdoton keskeyttää kuin Reiniä Schaffhausenin putouksessa.
+
+-- Herra Jacques Paganel, lordi Glenarvan sanoi hetken hiljaisuuden
+jälkeen, -- se olisi epäilemättä hieno matka, josta tiede tulisi
+olemaan teille sangen kiitollinen. Mutta minä en tahdo enempää
+pitkittää teidän erehdystänne; ainakin toistaiseksi täytyy teidän
+luopua ilostanne päästä Intiaan.
+
+-- Luopuako siitä? Ja minkä vuoksi?
+
+-- Koska te nyt matkustatte Intian niemimaasta poispäin.
+
+-- Kuinka?! Kapteeni Burton...
+
+-- Minä en ole kapteeni Burton, John Mangles vastasi.
+
+-- Mutta _Scotia_?
+
+-- Tämä laivakaan ei ole _Scotia_.
+
+Paganelin ällistystä olisi mahdoton kuvata. Hän katsoi vuoronperään
+lordi Glenarvania, joka yhä oli vakava, lady Helenaa ja Mary Grantia,
+joiden ilmeet osoittivat säälivää myötätuntoa, John Manglesia, joka
+hymyili ja majuria, joka ei rävähtänyt; sitten hän kohautti harteitaan,
+siirsi silmälasinsa otsaltaan nenälle ja huudahti:
+
+-- Mitä pilantekoa tämä on!
+
+Mutta silloin sattui hänen katseensa peräsimen rattaaseen, jonka
+kehässä näkyivät nämä kaksi sanaa:
+
+        DUNCAN
+        GLASGOW
+
+-- _Duncan! Duncan!_ hän äännähti päästäen avuttoman epätoivonhuudon.
+
+Ja sitten hän syöksyi päistikkaa alas peräsalongin rappusia hyttiään
+kohti.
+
+Onnettoman tiedemiehen mentyä ei kukaan laivalla voinut pysyä vakavana
+majuria lukuunottamatta, ja nauru levisi matruuseihin saakka. Astua
+väärään junaan! Sama se! Saapua Edinburghiin, kun olisi pitänyt lähteä
+Dumbartoniin! Olkoon menneeksi! Mutta eksyä väärään laivaan ja kellua
+Chileä kohti, kun on aikomus matkustaa Intiaan, se on jo
+hajamielisyyden huippu!
+
+-- Se ei sentään kummastuta minua, kun on puhe Jacques Paganelista,
+Glenarvan sanoi. -- Hän on kuuluisa sentapaisista hairahduksista.
+Kerrankin hän julkaisi kartan Amerikasta, johon hän oli sijoittanut
+Japanin. Se ei kuitenkaan estä häntä olemasta etevä tiedemies, ja hän
+on todella Ranskan parhaita maantieteilijöitä.
+
+-- Mutta mitä nyt teemme miesparalle? lady Helena kysyi. -- Emmehän voi
+viedä häntä väkisin Patagoniaan.
+
+-- Miksi emme? MacNabbs vastasi rauhallisesti. -- Me emme ole vastuussa
+hänen hajamielisyydestään. Olettakaa, että hän olisi astunut väärään
+junaan, pysähtyisikö se?
+
+-- Ei, mutta hän pääsisi pois lähimmällä asemalla, huomautti lady
+Helena.
+
+-- No niin, Glenarvan lausui, -- sen hän voi tehdä, jos haluaa,
+ensimmäisellä pysähdyspaikallamme.
+
+Samassa Paganel palasi peräkannelle viheliäisenä ja nolona, käytyään
+toteamassa, että hänen tavaransa olivat laivassa. Hän toisteli
+lakkaamatta kohtalokkaita sanoja: _Duncan! Duncan!_ Hänen
+sanavarastossaan ei ollut enää muuta. Hän käveli edestakaisin,
+tarkastellen laivan taklausta ja tähyten rannattoman meren mykkää
+näköpiiriä. Vihdoin hän palasi lordi Glenarvanin luo.
+
+-- Ja minne tämä _Duncan_ on menossa? hän kysyi.
+
+-- Amerikkaan, herra Paganel.
+
+-- Ja tarkemmin määritellen?
+
+-- Concepcioniin.
+
+-- Chileen! Chileen! huudahti onneton tiedemies. -- Entä
+Intian-retkeni? Ja mitä sanoo herra de Quatrefages, keskuskomitean
+esimies! Ja herrat d'Avezac ja Cortambert ja Vivien de Saint-Martin! Ja
+mitä sanon minä itse seuran istunnossa!
+
+-- Rauhoittukaa, herra Paganel, lordi Glenarvan vastasi, -- älkää
+menettäkö toivoanne. Kaikki voi järjestyä niin, että teille tulee vain
+verrattain vähäinen viivästys. Jaru-Dzangbo-Tshu odottaa teitä aina
+Tiibetin vuoristossa. Me poikkeamme pian Madeiraan, ja siellä te
+tapaatte laivan, jolla pääsette takaisin Eurooppaan.
+
+-- Kiitän teitä, mylord, täytyy myöntyä. Mutta sen saanee sanoa, että
+tämä on tavaton seikkailu eikä sellaisia satu muille kuin minulle. Ja
+minulla kun on varattu hytti _Scotiassa!_
+
+-- No, _Scotia_ teidän pitänee toistaiseksi jättää sikseen.
+
+-- Mutta, Paganel sanoi, tarkastettuaan alusta uudelleen. -- _Duncan_
+on huvipursi.
+
+-- Niin on, hyvä herra, John Mangles vastasi, -- ja sen omistaja on
+hänen jalosukuisuutensa lordi Glenarvan.
+
+-- Joka pyytää teitä mielin määrin käyttämään vieraanvaraisuuttaan,
+Glenarvan lisäsi.
+
+-- Tuhansia kiitoksia, mylord, Paganel vastasi. -- Minä ymmärrän
+todellakin arvostaa teidän kohteliaisuuttanne; mutta sallikaa minun
+tehdä eräs yksinkertainen huomautus: Intia on ihana maa; se tarjoaa
+matkustajille ihmeellisiä yllätyksiä; naiset epäilemättä eivät sitä
+tunne... No niin, ei tarvitse muuta kuin että perämies kääntää ruoria,
+ja _Duncan_ kulkisi yhtä helposti Kalkuttaa kuin Chileä kohti; ja kun
+se kerran on huvimatkalla...
+
+Päänpudistukset, joita Paganelin ehdotus aiheutti, eivät sallineet
+hänen jatkaa esitystään. Hän vaikeni kesken.
+
+-- Herra Paganel, sanoi silloin lady Helena, -- jos olisi puhe vain
+huvimatkasta, niin vastaisin teille: lähtekäämme kaikki yhdessä
+Intiaan, eikä lordi Glenarvan sitä pyyntöäni hylkäisi. Mutta
+_Duncan_ on matkalla pelastamaan Patagonian rannikolle joutuneita
+haaksirikkoisia eikä voi muuttaa niin ihmisystävällisen matkansa
+suuntaa...
+
+Muutamassa minuutissa tehtiin ranskalaiselle matkustajalle selkoa
+tilanteesta, liikuttuneena hän kuunteli kertomuksen sattumalta
+löydetyistä asiakirjoista, kapteeni Grantin kohtalosta, lady Helenan
+jalomielisestä ehdotuksesta.
+
+-- Mylady, hän sanoi, -- sallikaa minun lausua ihailuni teidän
+menettelystänne kaikessa tässä ja tehdä se tinkimättä. Teidän aluksenne
+on jatkettava matkaansa, ja minä saisin tunnonvaivoja, jos
+hidastuttaisin sitä ainoatakaan päivää.
+
+-- Haluatteko siis ottaa osaa meidän etsiskelyymme? lady Helena kysyi.
+
+-- Se on mahdotonta, rouva, minun pitää suorittaa saamani tehtävä. Minä
+lähden laivasta ensimmäisessä pysähdyspaikassanne...
+
+-- Madeirassa siis, John Mangles sanoi.
+
+-- Madeirassa, olkoon. Siellähän olen vain sadankahdenkymmenen
+peninkulman päässä Lissabonista ja voin odottaa laivavuoroa.
+
+-- No niin, herra Paganel, Glenarvan sanoi, -- teidän toivomustanne
+noudatetaan, ja omasta puolestani olen hyvilläni voidessani tarjota
+teille vieraanvaraisuutta laivallani muutamiksi päiviksi. Toivoisin
+vain, ettette kovin ikävysty meidän seurassamme!
+
+-- Oo, mylord, tiedemies huudahti, -- minähän olen ylen onnellinen,
+että satuin erehtymään näin miellyttävällä tavalla! Yhtäkaikki on
+sentään naurettava seikka, että mies lähtee matkalle Intiaan ja
+purjehtiikin Amerikkaa kohti!
+
+Tästä alakuloisesta ajatuksesta huolimatta Paganel mukautui
+myöhästymiseen, jota ei voinut estää. Hän oli herttainen, hilpeä, jopa
+hajamielinenkin; hän ihastutti naisia hyväntuulisuudellaan; ennen
+päivän loppua hän oli kaikkien ystävä: Hänen pyynnöstään näytettiin
+hänelle nuo merkilliset asiakirjat. Hän tutki niitä huolellisesti,
+kauan, pienimpiä yksityiskohtia myöten. Mikään muu tulkinta ei
+hänestäkään näyttänyt mahdolliselta. Mary Grant ja hänen veljensä
+herättivät hänessä mitä vilkkainta mielenkiintoa. Hän antoi heille
+hyviä toiveita. Se tapa, jolla hän selitti asiaa, ja eittämätön
+menestys, jota hän ennusti _Duncanin_ retkelle, houkutteli hymyn nuoren
+neitosen huulille. Totisesti, jos hänellä ei olisi tehtäväänsä, olisi
+hänkin lähtenyt etsimään kapteeni Grantia!
+
+Ja kun hän kuuli, että lady Helena oli William Tuffnelin tytär, hän
+puhkesi ihmetyksen huudahduksiin. Hän oli tuntenut ladyn isän. Mikä
+uljas tiedemies! Ja kuinka vilkasta heidän kirjeenvaihtonsa oli ollut,
+kun William Tuffnel oli tullut seuran kirjeenvaihtajajäseneksi! Juuri
+hän, hän itse, oli esittänyt toisilleen William Tuffnelin ja herra
+Malte-Brunin! Mikä tapaus, ja mikä ilo matkustaa yhdessä William
+Tuffnelin tyttären kanssa!
+
+Lopulta hän pyysi lady Helenalta lupaa suudella häntä poskelle. Ja
+siihen lady Glenarvan suostuikin, vaikka se ehkä oli hiukan
+"asiaankuulumatonta."
+
+
+
+
+YKSI KUNNON MIES LISÄÄ RETKELLE.
+
+
+Afrikan pohjoispuolen kohdalla kulkevien merivirtojen edistämänä kulki
+_Duncan_ nopeaa vauhtia päiväntasaajaa kohti. Elokuun 30. päivänä tuli
+Madeiran saariryhmä näkyviin. Lupauksensa mukaan tarjoutui lordi
+Glenarvan laskemaan uuden vieraansa siellä maihin.
+
+-- Lordi, Paganel vastasi, -- puhukaamme kursailematta. Oliko ennen
+minun tuloani laivalle aikomuksenne poiketa Madeirassa?
+
+-- Ei, Glenarvan sanoi.
+
+-- Ehkä sitten saisin käyttää hyväkseni onnettoman hajamielisyyteni
+seurauksia. Madeiran saariryhmä on täysin tunnettu. Maantieteilijälle
+ei siellä enää ole mitään mielenkiintoista. On jo sanottu ja
+kirjoitettu kaikki mitä voi siitä saariryhmästä, joka muuten
+viininviljelykseen nähden on täyttä päätä rappeutumassa. Ajatelkaa,
+että Madeirassa ei enää ole viinitarhoja! Viinisato, joka vuonna 1813
+nousi miljoonaan sataantuhanteen hehtolitraan, teki vuonna 1845
+ainoastaan satakolmekymmentätuhatta neljäsataaviisikymmentä
+hehtolitraa. Nyttemmin ei se ole edes kahtakymmentäviittätuhatta! Se on
+masentava ilmiö. Olisiko teistä yhdentekevää laskea maihin Kanarian
+saarille?
+
+-- Lasketaan maihin Kanarian saarille, Glenarvan vastasi. -- Sehän ei
+tee mitään mutkaa meidän matkaamme.
+
+-- Minä tiedän sen, lordi. Kanarian saarilla on, nähkääs, vielä kolme
+saariryhmää tutkimatta, puhumattakaan Teneriffan vuoresta, jota aina
+olen halunnut nähdä. Nythän on tilaisuus. Minä käytän sitä hyväkseni,
+ja odotellessani Eurooppaan menevää laivaa voin tehdä retken sinne.
+
+-- Kuten tahdotte, herra Paganel, vastasi lordi Glenarvan, joka ei
+voinut olla hymyilemättä.
+
+Ja hänellä oli syytä hymyillä.
+
+Kanarian saaret eivät ole kaukana Madeirasta. Näiden kahden saariryhmän
+väliä on tuskin kahtasataaviittäkymmentä meripeninkulmaa, mikä matka
+_Duncanin_ nopeudella kulkevalle laivalle oli jokseenkin mitätön.
+
+31. päivänä elokuuta, kello kahden aikaan päivällä, kävelivät John
+Mangles ja Paganel peräkannella. Ranskalainen ahdisteli kumppaniaan
+vilkkailla kyselyillä Chilestä; yhtäkkiä kapteeni keskeytti hänet ja
+sanoi, viitaten erästä etelässä näkyvää pistettä kohti:
+
+-- Herra Paganel!
+
+-- Mitä nyt, herra kapteeni? tiedemies vastasi.
+
+-- Katsokaas tuohon ilmansuuntaan. Ettekö näe mitään?
+
+-- En.
+
+-- Te ette katso niin kuin pitää. Ei pitkin merenpintaa, vaan sen
+yläpuolelle, pilviin.
+
+-- Pilviinkö? Mitä siellä pitäisi olla...
+
+-- No, nyt, tuosta noin, kokkapuun päitse.
+
+-- Minä en näe mitään.
+
+-- Kun ette tahdo nähdä. Oli miten oli, ja vaikka olemme neljänkymmenen
+meripeninkulman päässä, niin Teneriffan huippu on selvästi nähtävissä
+taivaanrannan yläpuolella.
+
+Oliko Paganel tällöin tahtonut nähdä vai ei, muutamaa hetkeä myöhemmin
+hänen täytyi myöntää asia, ellei halunnut väittää olevansa sokea.
+
+-- No, joko te nyt sen huomaatte? kysyi häneltä John Mangles.
+
+-- Jo toki, selvästi, Paganel vastasi ja lisäsi, äänessään
+välinpitämätön sävy: -- Tuoko se nyt sitten on se Teneriffan huippu?
+
+-- Se se on.
+
+-- Eipä se näy olevan kovin korkea.
+
+-- On sen huippu sentään kolmetuhatta seitsemänsataa metriä merenpintaa
+korkeammalla.
+
+-- Se ei vastaa Mont-Blancia.
+
+-- Se on mahdollista, mutta kun kiipeätte sen laelle, niin pitänette
+sitä sentään kyllin korkeana.
+
+-- Oo, kiivetäkö sen laelle, rakas kapteeni, mitä se kannattaa, pyydän
+kysyä, herrojen von Humboldtin ja Bonplanin jälkeen? Suuri nero, tuo
+Humboldt. Hän nousi tuolle vuorelle; hän on laatinut siitä niin
+tyhjentävän kuvauksen, että siihen ei ole mitään lisäämistä; hän
+havaitsi siinä viisi vyöhykettä: viinivyöhykkeen, lehtipuuvyöhykkeen,
+havupuuvyöhykkeen, alppikanervavyöhykkeen ja vihdoin aivan kasvittoman
+vyöhykkeen. Hän nousi vuoren ylimmälle huipulle saakka, missä ei ollut
+tilaa edes istua. Vuoren laelta näkyvä ala oli yhtä suuri kuin neljäs
+osa Espanjaa. Sitten hän tutki tulivuoren sen uumenia myöten ja
+tunkeutui sammuneen aukon pohjalle saakka. Mitä luulisitte minulla
+olevan tekemistä siellä tämän suurmiehen jälkeen, pyydän kysyä?
+
+-- Tosiaan, John Mangles vastasi, -- eipä siinä ole enää mitään
+haravoimista. Sepä ikävää, sillä teidän aikanne tulee pitkäksi
+odotellessa laivaa Teneriffan satamassa. Siellä ei ole suurtakaan
+vaihtelua toivottavissa.
+
+-- Kuka tietää mitä vaihtelua minun hajamielisyyteni saisi aikaan,
+Paganel sanoi nauraen. -- Mutta, rakas Mangles, eikö Kap Verden
+saarilla ole ankkuripaikkoja?
+
+-- On kyllä. Villa Praiaan on mainion helppo laskea maihin.
+
+-- Puhumattakaan toisesta edusta, joka ei ole halveksuttava, Paganel
+lisäsi, -- siitä, että Kap Verden saaret eivät ole kaukana Senegalista,
+missä voin tavata maanmiehiäni. Minä tiedän kyllä, että tätä villiä ja
+epäterveellistä saaristoa ei pidetä kovin mielenkiintoisena; mutta
+maantieteilijän kannalta on kaikki arvokasta. Näkeminen merkitsee
+tietoja. On ihmisiä, jotka eivät osaa nähdä, ja jotka matkustavat ikään
+kuin olisi heillä kaihi. Voitte uskoa, että minä en kuulu niihin.
+
+-- Kuinka vain teille on mukavampaa, herra Paganel, John Mangles
+vastasi, -- minä olen varma, että maantiede hyötyy teidän
+oleskelustanne Kap Verden saarilla. Meidän täytyy muutenkin poiketa
+sinne ottamaan hiiliä, joten teidän maihinlaskemisenne ei aiheuta
+meille mitään viivästystä.
+
+Tämän keskustelun jälkeen päätti kapteeni suunnata matkan Kanarian
+saarten länsipuolitse; kuuluisa vuori jätettiin vasemmalle kädelle, ja
+nopeakulkuinen _Duncan_ kulki Kravun kääntöpiirin poikki 2. päivänä
+syyskuuta, kello viisi aamulla. Sää alkoi sitten muuttua. Oli
+sadekauden kostea ja raskas ilmasto, _le tempo das aguas_, kuten
+espanjalainen sanoo, matkustajille rasittava, mutta puuttomuudesta ja
+siis myös vedettömyydestä kärsivien Afrikan saarten asukkaille hyötyisä
+aika. Ankara merenkäynti esti matkustajia oleilemasta kannella, mutta
+salongissa kävi keskustelu yhtä vilkkaasti.
+
+3. päivänä syyskuuta ryhtyi Paganel kokoamaan matkatavaroitaan
+lähestyvää maihinnousua varten. _Duncan_ liikkui Kap Verden saarien
+lomassa; sivuuttaen Selin saaren, joka oli todella hedelmätön ja autio
+hietakumpu, ja kulkien laajojen koralliriuttojen ohi se jätti sivulleen
+St. Jacques-saaren, jonka läpi pohjoisesta etelään ulottuu
+basalttivuorien jono, päättyen kahteen korkeaan kumpuun. Sitten John
+Mangles laski Villa Praian lahteen ja ankkuroi laivan kaupungin
+edustalle viidentoista metrin syvällä. Sää oli kauhea, ja aallokko
+tavattoman ankara, vaikka lahti oli suojattu aavalta tulevilta
+tuulilta. Rankka sade oli sellaista ryöppyä, että tuskin saattoi nähdä
+kaupunkia, joka on sadan metrin korkeuteen nousevien, tuliperäisten
+kallioiden hiukan matalamman haaran penkereellä. Saari ei tosiaankaan
+tämän paksun sadeverkon läpi näyttänyt houkuttelevalta.
+
+Lady Helena ei voinut toteuttaa ehdotustaan, että käytäisiin
+kaupungissa; hiilienkin laivaansaanti oli perin hankalaa. _Duncanin_
+matkustajain oli siis pysyteltävä katoksen alla sillä välin kun meri ja
+taivas suorastaan ryöpyttivät vesiään vastakkain. Sääkysymys kuului
+tietenkin päiväjärjestykseen laivalla olevien keskusteluissa. Itsekukin
+sanoi sanansa, paitsi majuri, joka olisi ollut mukana maailman
+vedenpaisumuksessa välittämättä siitä vähääkään. Paganel käveli
+edestakaisin pudistellen päätään.
+
+-- Tämä on ihan kuin tahallista, hän hoki.
+
+-- Niin, se ainakin on varmaa, lordi Glenarvan vastasi -- että
+luonnonvoimat asettuvat teitä vastaan.
+
+-- Kyllä minä niistä sittenkin suoriudun.
+
+-- Ettehän sentään voi uhmata tällaista sadetta, lady Helena sanoi.
+
+-- Minä, rouva, ehdottomasti. En minä pelkää sitä muuten kuin
+matkatavaroiden ja kojeiden vuoksi. Ne menevät kaikki piloille.
+
+-- Eihän tässä ole muuta pelättävää kuin millä keinolla ne saadaan
+laivasta pois, lordi Glenarvan sanoi. -- Niin pian kuin olette
+kampsuinenne Villa Praiassa, voitte siellä asua jokseenkin
+siedettävästi, vaikka ette juuri mukavasti: apinojen ja sikojen seura
+ei aina ole oikein miellyttävää. Mutta matkamies ei turhia valita. Ja
+toivottavasti voitte seitsemän tai kahdeksan kuukauden kuluttua päästä
+lähtemään Eurooppaan.
+
+-- Seitsemän tai kahdeksan kuukauden! Paganel huudahti.
+
+-- Vähintään. Kap Verden saarille ei laivojen ole tapana poiketa
+sadekauden aikana. Mutta te voitte käyttää aikaanne hyödyllisellä
+tavalla. Tämä saaristo on vielä vähän tunnettu; sen topografian,
+klimatologian, etnografian ja hypsometrian alalla on vielä paljon
+tekemistä.
+
+-- Siellä on ehkä virtoja tutkittavana, lady Helena sanoi.
+
+-- Siellä ei ole virtoja, rouva, Paganel sanoi.
+
+-- Entä jokia?
+
+-- Ei niitäkään.
+
+-- No puroja sitten?
+
+-- Ei edes niitä.
+
+-- Hyvä, majuri sanoi, -- sitten samoilette metsissä.
+
+-- Metsien muodostumiseen tarvitaan puita, mutta siellä ei ole puita.
+
+-- Mainio maa, majuri huomautti.
+
+-- Lohduttakaa itseänne, rakas Paganel, sanoi silloin Glenarvan. --
+Onhan siellä ainakin vuoria.
+
+-- Oh, mylord, ihan matalia ja vähän mielenkiintoisia. Ja muuten, nekin
+on jo tutkittu.
+
+-- Niinkö?
+
+-- On, se on minun tavallista huonoa onneani. Kanarian saarilla oli
+edessäni Humboldtin työt, täällä on minut ehättänyt eräs geologi, herra
+Charles Sainte-Claire Deville.
+
+-- Onko se mahdollista?
+
+-- Niin on asia, Paganel vastasi surkealla äänellä. -- Mainitsemani
+tiedemies oli mukana _La Décidée_-nimisessä valtion kornetissa sen
+poiketessa Kap Verden saarilla, ja hän kävi niiden mielenkiintoisimman
+kukkulan, Fogosaaren tulivuoren huipulla. Mitäpä minulla olisi tehtävää
+hänen jälkeensä?
+
+-- Sepä on tosiaan ikävää, lady Helena vastasi. -- Mitä te sitten
+teette, herra Paganel?
+
+Paganel oli hetkisen vaiti.
+
+-- Epäilemättä olisitte tehnyt paremmin, Glenarvan huomautti, -- jos
+olisitte noussut maihin Madeirassa, vaikka siellä ei enää olekaan
+viiniä.
+
+Maantieteellisen seuran oppinut sihteeri oli taas ääneti. -- Minä
+puolestani odottaisin, majuri sanoi juuri samalla äänensävyllä kuin
+olisi sanonut: -- minä en odottaisi.
+
+-- Rakas Glenarvan, sanoi silloin Paganel, -- missä aiotte ankkuroida
+tämän jälkeen?
+
+-- Oh, vasta Concepcionissa.
+
+-- Perhana, se vie minut yhä kauemmaksi Intiasta.
+
+-- Ei suinkaan. Niin pian kuin olette kiertäneet Kap Hornin, tulette
+taas lähemmäksi Intiaa.
+
+-- Sitäpä rohkenen epäillä.
+
+-- Muuten, Glenarvan sanoi ihan vakavissaan, -- kun kerran on mentävä
+Intiaan, niin samantekeväähän on, joutuuko Länsi- vai Itä-Intiaan.
+
+-- Kuinka niin samantekevää?
+
+-- Puhumattakaan siitä, että Patagonian ruohoaavikkojen asukkaat toki
+ovat intiaaneja, elleivät aivan intialaisia.
+
+-- Ah, tosiaan, mylord, Paganel huudahti, -- siinä on seikka, jota en
+koskaan olisi tullut ajatelleeksi.
+
+-- Ja sitten rakas Paganel, voi kultamitalin ansaita missä tahansa;
+kaikkialla on tekemistä, etsimistä, tutkimista, Kordillieerien
+harjanteilla yhtä hyvin kuin Tiibetin vuorilla.
+
+-- Mutta Jaru-Dzango-Tshun suunta?
+
+-- Hyvä! Tutkikaa sen sijaan Rio Colorado! Se on vähän tunnettu virta,
+joka kartoilla juoksee melkoisia matkoja maantieteilijöiden
+mielikuvituksen mukaan.
+
+-- Sen kyllä tiedän, rakas lordi, siinä on useiden asteiden virheitä.
+Ah, en epäile, etteikö Maantieteellinen seura olisi lähettänyt minua
+Patagoniaan yhtä hyvin kuin Intiaan. Mutta en ajatellut sitä.
+
+-- Se oli teidän tavallista hajamielisyyttänne.
+
+-- No niin, herra Paganel, liityttekö meidän matkaamme? lady Helena
+kysyi kiehtovimmalla äänellään.
+
+-- Hyvä rouva, entä minulle annettu tehtävä?
+
+-- Huomautan teille, että aiomme kulkea Magalhãesin salmen kautta,
+lordi Glenarvan mainitsi.
+
+-- Mylord, te houkuttelette.
+
+-- Minä lisään, että me käymme Port Faminessa.
+
+-- Port Faminessa! huudahti ranskalainen, joka puolelta ahdistettuna.
+-- Sielläkö maantieteen aikakirjojen kuulussa satamassa?
+
+-- Ajatelkaa myös, herra Paganel, lady Helena lausui, -- että ottamalla
+osaa meidän retkeemme teillä on oikeus liittää Ranskan nimi Skotlannin
+nimeen.
+
+-- Niin tosiaan!
+
+-- Maantieteilijä voi olla retkikunnallemme suureksi hyödyksi, ja mikä
+on kauniimpaa kuin tieteen asettaminen ihmisyyden palvelukseen?
+
+-- Se on hyvin sanottu, rouva.
+
+-- Uskokaa minua. Antakaa sattuman tai paremmin sanoen kaitselmuksen
+ratkaista. Tehkää niin kuin me. Se on pannut meidän käteemme nuo
+asiakirjat, me olemme lähteneet. Se on tuonut teidät _Duncanin_
+kannelle, älkää sitä jättäkö.
+
+-- Tahdotteko, että puhun teille suoraan, hyvät ystävät? Paganel kysyi
+silloin. -- No niin, haluaisitteko todella hartaasti, että jäisin?
+
+-- Ja te, Paganel, tehän aivan palatte halusta jäädä! väitti Glenarvan.
+
+-- Niinhän se on! tiedemies huudahti, -- mutta minä pelkäsin olevani
+tunkeileva!
+
+
+
+
+MAGALHÃESIN SALMI.
+
+
+Ilo oli yleinen laivalla, kun Paganelin päätös tuli tiettäväksi. Pikku
+Robert kavahti välittömässä vilkkaudessaan hänen kaulaansa niin
+rajusti, että kunnianarvoisa sihteeri oli mennä selälleen. -- Siinä on
+reipas pikkumies, hän sanoi, -- minun pitää opettaa hänelle
+maantiedettä.
+
+Niinpä kun John Mangles oli päättänyt tehdä hänestä merimiehen,
+Glenarvan rohkean, majuri kylmäverisen, lady Helena hyvän ja
+jalomielisen, Mary Grant tällaisille opettajille kiitollisen oppilaan,
+täytyi Robertista väkisinkin ajan oloon kehittyä täydellinen
+herrasmies.
+
+_Duncan_ täytti hiilivarastonsa mahdollisimman ripeästi, lähti näiltä
+ilottomilta seuduilta länttä kohti Brasiliaan päin, ja saapui,
+kuljettuaan 7. päivänä syyskuuta päiväntasaajan poikki vinhan
+pohjatuulen puhaltaessa, eteläiselle pallonpuoliskolle.
+
+Matka tuntui sujuvan vaivattomasti. Kaikki olivat hyvin toiveikkaita.
+Tällä kapteeni Grantin etsintämatkalla tuntui onnistumisen
+todennäköisyys kasvavan joka päivä. Kaikkein luottavaisin oli John.
+Mutta hänen luottavaisuutensa johtui suureksi osaksi halusta nähdä
+Mary-neiti lohdullisena ja onnellisena. Hän oli aivan erikoisesti
+kiintynyt tähän nuoreen neitoon; ja tämän tunteen hän osasi salata niin
+hyvin, että Mary Grantia ja häntä itseänsä lukuunottamatta jokainen
+_Duncanilla_ olija sen huomasi.
+
+Mitä maantieteilijään tulee, hän oli varmaankin koko eteläisen
+pallonpuoliskon onnellisin ihminen; hän vietti päivänsä tutkimalla
+karttoja, jotka oli levittänyt ruokasalin pöydälle; siitä aiheutui
+jokapäiväistä kahnausta herra Olbinettin kanssa, joka ei voinut kattaa
+ateriaa. Mutta Paganel sai puolelleen kaikki peräsalongin matkustajat
+lukuunottamatta majuria, joka pysyi aivan välinpitämättömänä
+maantieteellisten kysymysten ratkaisusta varsinkin aterioiden aikana.
+Sitten löydettyään kokonaisen kantamuksen mitä erilaisimpia kirjoja
+ensimmäisen perämiehen varusteista ja niiden joukossa erinäisiä
+espanjalaisia teoksia, Paganel päätti opetella Cervantesin kieltä, jota
+kukaan muu laivalla ei osannut. Se helpottaisi tutkimuksia Chilen
+rannikolla. Kun hänellä oli taipumuksia kieliopintoihin, hän uskoi
+varmasti osaavansa puhua tätäkin uutta kieltä sujuvasti laivan
+saapuessa Concepcioniin. Niinpä hän sitä opiskeli hartaasti, ja hänen
+kuultiin lakkaamatta mutisevan itsekseen katkonaisia äänteitä.
+
+Mutta hän ei kuitenkaan jättänyt antamatta joutohetkinä pikku
+Robertille käytännön opetusta, vaan kertoi hänelle niiden seutujen
+historiaa, joita _Duncan_ nyt nopeaa vauhtia lähestyi.
+
+Sitten 10. päivänä syyskuuta, tultiin 5° 73' leveys- ja 31° 15'
+pituusasteen kohdalle, ja silloin kuuli Glenarvan ensi kertaa erään
+asian, jota luultavasti ei moni muukaan tiedä. Paganel kertoi Amerikan
+historiaa, ja tullakseen suuriin löytöretkeilijöihin, joiden kyntämää
+reittiä alus juuri seurasi, hän alkoi Kristoffer Kolumbuksesta ja
+lopetti kertomuksensa hänestä mainitsemalla, että tämä suuri
+genovalainen kuoli tietämättä, että oli löytänyt uuden maailman. Kaikki
+huudahtivat ällistyneinä. Mutta Paganel pysyi väitteessään.
+
+-- Se on aivan totta, hän sanoi. -- Minä en suinkaan tahdo vähentää
+Kolumbuksen kunniaa, mutta näin on asia. Viidennentoista vuosisadan
+lopulla oli ihmisillä vain yksi pyrkimys: helpottaa yhteyttä Aasian
+kanssa ja etsiä itää lännen kautta, sanalla sanoen: päästä lyhintä
+tietä 'meden ja hunajan maahan'. Se se Kolumbusta kannusti. Hän teki
+neljä matkaa; tuli Amerikan rannikolle Kumanan, Hondurasin,
+Mosquitosin, Nicaraguan, Veraguan, Costa-Rican ja Panaman kohdilla,
+joita hän luuli Japanin tai Kiinan rannikoiksi, ja kuoli aavistamatta
+tulleensa ennestään tuntemattomaan maanosaan, joka ei edes saanut
+nimeään hänen muistokseen.
+
+-- En tahdo epäillä sanojanne, rakas Paganel, lordi Glenarvan lausui,
+-- mutta sallikaa minun ihmetellen kysyä, ketkä purjehtijat sitten
+ensimmäisinä ymmärsivät, että Kolumbus oli löytänyt uuden maanosan.
+
+-- Heti hänen seuraajansa. Jo hänen matkoillaan mukana ollut Ojeda,
+samoin kuin Vincent Pinzon, Vespucci, Mendoza, Bastidas, Cabral, Solis,
+Balboa. Nämä purjehtijat kulkivat pitkin Amerikan itärantoja ja
+kartoittivat ne kiitäen kolmesataakuusikymmentä vuotta ennen meitä
+tämän saman merivirran vieminä etelää kohti. Nähkääs, ystäväni, me
+olemme leikanneet päiväntasaajan aivan samalta kohtaa, missä Pinzon
+kulki sen poikki viidennentoista vuosisadan viimeisenä vuonna, ja nyt
+lähenemme sitä kahdeksatta eteläistä leveysastetta, jonka kohdalla hän
+laski Brasilian alueelle. Vuosi sen jälkeen eteni portugalilainen
+Cabral Seguron satamaan saakka. Kolmannella retkellään vuonna 1502
+purjehti Vespucci vielä kauemmaksi etelään. Vuonna 1508 ryhtyivät
+Vincent Pinzon ja Solis yhteisesti ottamaan selkoa Amerikan rannoista
+ja vuonna 1514 löysi Solis La Plata-virran suun, missä alkuasukkaat
+söivät hänet suuhunsa, niin että uuden mantereen kiertämisen kunnia jäi
+Magalhãesin osaksi. Tämä kuuluisa purjehtija lähti vuonna 1519 matkalle
+viidellä laivalla, seurasi Patagonian rannikkoa, löysi Desiren sataman,
+samoin San-Julianin, missä hän viipyi pitkiä aikoja, tapasi 52.
+leveysasteella sen Yhdentoistatuhannen Neitsyen salmen, joka myöhemmin
+sai hänen nimensä, ja 28. päivänä marraskuuta 1520 hän pääsi salmesta
+ulos Tyynelle valtamerelle. Ah, mitä riemua hän lieneekään tuntenut,
+mitä liikutusta sykki hänen sydämessään, kun hän näki uuden meren
+kimaltelevan näköpiirissä auringonpaisteessa.
+
+-- Niin, herra Paganel! Robert Grant huudahti innostuneena
+maantieteilijän sanoista. -- Siinä minä olisin tahtonut olla mukana!
+
+-- Niin minäkin, poikaseni, enkä olisi laiminlyönyt sellaista
+tilaisuutta, jos taivas olisi antanut minun syntyä kolmesataa vuotta
+sitten!
+
+-- Mutta se olisi ollut ikävää meille, herra Paganel, lady Helena
+huomautti, -- sillä siinä tapauksessa te ette nyt olisi _Duncanin_
+salongissa kertomassa meille tätä historiaa.
+
+-- Joku toinen olisi kertonut minun sijastani, rouva, ja lisännyt, että
+länsirannikon tutkimisesta kuuluu ansio Pizarron veljeksille. Näistä
+sitkeistä seikkailijoista tuli suurten kaupunkien perustajia. Cusco,
+Quito, Lima, Santiago, Villarica, Valparaiso ja Concepcion, jonne
+_Duncan_ meitä vie, ovat heidän työtään. Pizarrojen löydöt liittyivät
+tähän aikaan Magalhãesin löytöihin, ja Amerikan rannikoiden muoto
+ilmestyi kartoille vanhan maailman oppineiden suureksi iloksi.
+
+-- Minäpä, Robert sanoi, -- en olisi vielä siihen tyytynyt.
+
+-- Miksi et? Mary kysyi katsellen nuorta veljeään, joka oli niin
+innostunut löytöretkien historiasta.
+
+-- Niin, poikani, miksi? toisti lordi Glenarvankin rohkaisevasti
+hymyillen.
+
+-- Koska olisin tahtonut tietää, mitä oli Magalhãesin salmen toisella
+puolen.
+
+-- Oikein, ystäväni, Paganel vastasi. -- Minä myös olisin tahtonut
+tietää, jatkuiko mannerta etelänavalle saakka, vai oliko siellä päin
+olemassa vapaa meri, kuten oletti Drake, muuten teidän maanmiehiänne,
+mylord. On siis selvää, että jos Robert Grant ja Jacques Paganel
+olisivat eläneet seitsemännellätoista vuosisadalla, he olisivat
+ruvenneet matkatovereiksi Shoutenille ja Lemairelle, kahdelle
+hollantilaiselle, jotka olivat kovin uteliaita ratkaisemaan
+lopullisesti tämän maantieteellisen arvoituksen.
+
+-- Olivatko he tiedemiehiä? lady Helena kysyi.
+
+-- Ei, vaan rohkeita kauppiaita, joille löytöjen tieteellinen puoli ei
+paljon merkinnyt. Silloin oli olemassa hollantilainen Itä-Intian yhtiö,
+jolla oli yksinoikeus kaikkeen Magalhãesin salmen kautta käytävään
+kauppaan. Kun siihen aikaan ei tunnettu muuta tietä Aasiaan lännen
+kautta, oli tällainen etuoikeus suoranainen kaappaus. Eräät kauppiaat
+yrittävätkin kamppailla tätä yksinoikeutta vastaan etsimällä toista
+salmea, ja niiden joukossa oli eräs Isaac Lemaire, älykäs ja oppinut
+mies. Hän kustansi retkikunnan, jonka johtajina olivat hänen
+veljenpoikansa Jacob Lemaire ja muuan Shouten-niminen kelpo
+merenkulkija, kotoisin Hornista. Nämä uljaat löytöretkeilijät lähtivät
+matkaan kesäkuussa 1615, lähes sata vuotta Magalhãesin jälkeen; he
+löysivät Lemairen salmen Tulimaan ja Staten-saaren välillä, ja 16.
+päivänä helmikuuta 1616 he kiersivät kuuluisan Kap Hornin, jota
+paremmin kuin sen veljeä, Hyväntoivonniemeä olisi kannattanut sanoa
+Myrskyniemeksi!
+
+-- Niin, tosiaan, siellä minä olisin tahtonut olla! Robert huudahti.
+
+-- Ja olisit saanut ammentaa mitä suurimpien liikutusten lähteestä,
+poikaseni, Paganel jatkoi innostuen. -- Onko tosiaan todellisempaa
+tyydytystä, oleellisempaa iloa kuin purjehtijan, joka laivallaan
+merkitsee kartalle löytöjään? Hän näkee maiden vähitellen muodostuvan
+silmiensä edessä, saaren saaren jälkeen, vuorisen niemen toisen niemen
+jälkeen, ja niin sanoakseni sukeltavan ylös aaltojen helmasta! Aluksi
+ovat rajaviivat epämääräisiä, erillisiä, katkonaisia! Tuolla yksinäinen
+kukkula, täällä erillinen lahti, kauempana avaruuteen häipyvä poukama.
+-- Sitten löydöt täydentävät toisiaan, piirrot yhtyvät, karttojen
+pisteet muuttuvat viivaksi; lahdet kaartuvat määrättyyn muotoon, niemet
+liittyvät siihen ja siihen rantaan; uusi manner järvineen, rantoineen,
+jokineen, vuorineen, laaksoineen ja tasankoineen, kylineen,
+kaupunkeineen ja pääkaupunkeineen esiintyy kartalla koko suurenmoisessa
+loistossaan! Ah, ystäväni, löytöretkeilijä on todellinen keksijä! Hän
+kokee odottamattomia yllätyksiä! Mutta nyt tämä kultakaivos on melkein
+tyhjennetty! On nähty kaikki, löydetty, keksitty kaikki mantereet ja
+uudet maailmat, eikä meillä, maantieteen alalle viimeksi tulleilla, ole
+enää mitään tehtävää.
+
+-- On kyllä, rakas Paganel, Glenarvan vastasi.
+
+-- Ja mitä sitten?
+
+-- Se, mitä me juuri teemme!
+
+_Duncan_ kiiti tätä Vespuccin ja Magalhãesin tietä erinomaisen
+nopeasti. Syyskuun 15. päivänä se kulki Kauriin kääntöpiirin poikki, ja
+keula käännettiin kuuluisan salmen suuta kohti. Monta kertaa näkyi
+Patagonian matalaa rannikkoa kuin hämäränä viivana näköpiirin rajalla;
+niiden ohi kuljettiin yli kymmenen meripeninkulman päästä eikä edes
+Paganelin mainiolla kiikarilla voinut näistä Amerikan rannoista saada
+kuin perin epämääräisen käsityksen.
+
+25. päivänä syyskuuta _Duncan_ oli Magalhãesin salmen kohdalla. Se
+laski siihen epäröimättä. Tyynelle valtamerelle kulkevat höyrylaivat
+käyttävät yleensä mieluummin tätä väylää. Se ei ole kuin
+kolmesataaseitsemänkymmentä meripeninkulmaa pitkä, vesi on kyllin syvää
+suurimmillekin aluksille, jopa aivan rannallakin; siellä on mainio
+ankkuripohja, runsaasti juomaveden ottopaikkoja, kalaisia jokia,
+riistaisia metsiä, kymmenittäin turvallisia ja helposti saavutettavia
+valkamia ja monia muita etuja, joita Lemairen salmen ja rajutuulen ja
+myrskyn yhtä mittaa ahdistaman Kap Hornin väylältä puuttuu.
+
+Alkumatkalla, ensimmäisen kuuden- tai kahdeksankymmenen meripeninkulman
+taipaleella, Kap Gregoryyn saakka, ovat rannat matalia ja hiekkaisia.
+Jacques Paganel ei tahtonut päästää ohitseen ainoatakaan salmen
+nähtävyyttä. Sen läpikulku kestäisi tuskin puoltatoista vuorokautta, ja
+rantojen ohi liukuva näköala maksoi hyvin vaivan, jonka maantieteilijä
+näki saadakseen sitä ihailla etelän auringon häikäisevässä valossa.
+Pohjoisella rannalla ei näkynyt ainoatakaan asukasta; vain muutamia
+surkeita alkuasukkaita harhaili Tulimaan karuilla kallioilla. Paganel
+ei siis saanut nähdä patagonialaisia, mitä hän matkakumppaniensa
+suureksi huviksi kovasti pahoitteli.
+
+-- Patagonia ilman patagonialaisia, hän sanoi, -- eihän se enää ole
+Patagonia!
+
+-- Malttia, arvoisa maantieteilijä, lordi Glenarvan rauhoitti, -- me
+näemme vielä patagonialaisiakin.
+
+-- En ole siitä varma.
+
+-- Niitä on kuitenkin olemassa, lady Helena sanoi.
+
+-- Minä epäilen sitä vahvasti, rouva, kun en näe yhtään.
+
+-- Eihän patagonialaisen nimeä, joka espanjan kielellä merkitsee
+'suuria jalkoja', ole voitu antaa olemattomille olioille.
+
+-- Oh, nimi ei merkitse mitään, vastasi Paganel, joka piti itsepäisesti
+kiinni mielijohteestaan vilkastuttaakseen väittelyä, -- ja muuten,
+totta puhuen, ei tiedetä, miksi he itse itseään nimittävät.
+
+-- Niinkö? Glenarvan huudahti. -- Tiesittekö sitä, majuri?
+
+-- En, MacNabbs vastasi, -- enkä maksaisi viittä penniä saadakseni
+tietää sen.
+
+-- Te kuulette sen kuitenkin, Paganel huomautti, -- välinpitämätön
+majuri. Magalhães on nimittänyt näiden seutujen alkuasukkaita
+patagonialaisiksi, tulimaalaiset nimittävät heitä tiremeeneiksi,
+chileläiset caucalhuiksi, Carmenin siirtolaiset tehuelcheiksi,
+araukaanit huilicheiksi; Bougainville antaa heille chaouhain, Falkner
+taas tehuelhetien nimen! Itse he nimittävät itseään yleensä inakeiksi.
+Kysynpä siis teiltä, kuinka tästä sekamelskasta voi saada selvää ja
+voiko sellaista kansaa olla olemassa, jolla on niin monta nimeä!
+
+-- Tuo on kyllä jonkinlainen peruste! lady Helena vastasi.
+
+-- Olkoon, lordi Glenarvan huomautti, -- mutta ystävämme Paganel
+myöntänee luullakseni, että jos patagonialaisten nimestä onkin
+epätietoisuutta, heidän koostaan kuitenkin ollaan varmoja.
+
+-- Sitä en voi myöntää, Paganel vastasi.
+
+-- He ovat kookkaita, Glenarvan sanoi.
+
+-- Sitä en tiedä.
+
+-- Pieniäkö? lady Helena kysyi.
+
+-- Sitä ei voi kukaan todistaa.
+
+-- Ehkäpä sitten keskikokoisia? esitti MacNabbs sovittaakseen kaikki.
+
+-- Siitäkään en tiedä sen enempää.
+
+-- Tuo menee jo hiukan pitkälle, Glenarvan huudahti. --
+Tutkimusmatkailijat, jotka ovat heitä nähneet...
+
+-- Tutkimusmatkailijat, jotka heitä ovat nähneet, maantieteilijä
+vastasi, -- antavat aivan ristiriitaisia tietoja. Magalhães sanoo, että
+hänen päänsä tuskin ulottui heidän vyötäisilleen.
+
+-- Nähkääs nyt!
+
+-- Niin, mutta Drake väittää, että englantilaiset ovat kookkaampia kuin
+kookkain patagonialainen.
+
+-- Oh, englantilaiset, se on mahdollista, majuri huomautti
+halveksivasti, -- mutta jos olisi puhe skotlantilaisista!
+
+-- Cavendish vakuuttaa heidän olevan suuria ja rotevia, Paganel jatkoi.
+-- Hawkins tekee heistä jättiläisiä. Lemaire ja Shouten sanovat heidän
+olevan yli kolmemetrisiä.
+
+-- Nehän ovat uskottavaa väkeä, Glenarvan sanoi.
+
+-- Ovat, aivan yhtä hyvin kuin Wood, Narborough ja Falkner, jotka ovat
+katsoneet heidät keskikokoisiksi. Tosin Byron, la Giraudais,
+Bougainville, Wallis ja Carteret vakuuttavat, että patagonialaiset ovat
+kahden metrin pituisia, mutta näiden seutujen paras tuntija, herra
+d'Orbigny väittää heidän olevan keskimäärin 160 sentin pituisia.
+
+-- Mutta mikä sitten näin monesta ristiriitaisesta tiedosta on totuus?
+lady Helena kysyi.
+
+-- Totuus, rouva, Paganel vastasi, -- on tämä: patagonialaisilla on
+lyhyet jalat ja pitkä yläruumis. Voi siis määritellä mielipiteensä
+hauskalla tavalla ja sanoa, että he ovat 180 sentin mittaisia
+istuessaan ja vain 150 seisaallaan.
+
+-- Mainiota, arvoisa tiedemies! Glenarvan huomautti. -- Tuo oli
+hauskasti sanottu.
+
+-- Paitsi, Paganel jatkoi, -- ellei heitä ole olemassa, jolloin koko
+tämä ristiriita häviäisi. Mutta oli miten oli, ystäväni, minä lisään
+lohdullisen huomautuksen: Magalhãesin salmi on suurenmoinen ilman
+patagonialaisiakin.
+
+Tällä hetkellä kiersi _Duncan_ luonnonkaunista Brunswickin niemeä.
+Seitsemänkymmenen meripeninkulman päässä Kap Gregoryn ohi kuljettuaan
+se jätti oikealle puolelle Punta Arenan vankilan. Chilen lippu ja
+kirkontapuli näkyivät hetken puiden lomasta. Sitten salmi jatkui
+mahtavien kallioryhmien välissä; vuorten liepeet olivat suunnattomien
+metsien peitossa ja nostivat ikuisen lumen valkaisemat lakensa pilvien
+ylle; lounaassa kohosi Tarn-vuori kahdentuhannen metrin korkeuteen;
+pitkän hämärän jälkeen tuli pimeys; valo hupeni kuin huomaamatta;
+taivas syttyi täyteen tähtiä ja Etelän Risti näytti purjehtijoille
+etelänavan suuntaa.
+
+Tämän valoisan pimeyden keskessä, tuikkivien tähtien valossa, jotka
+korvaavat sivistyneiden seutujen majakat, jatkoi laiva rohkeasti
+matkaansa laskematta ankkuria mihinkään rannikon monista mukavista
+valkamapaikoista; usein hipaisivat sen raakapuiden päät etelän pyökkien
+oksia, jotka rannasta ojentuivat väylän ylle; usein myös myllersi sen
+potkuri suurten jokien vettä, herättäen hanhet, sorsat, kurpat, tavit
+ja rantavesien koko linnuston. Sitten tuli esiin raunioita ja
+soraläjiä, jotka yössä näyttivät valtavilta, surullinen jäännös
+hylätystä siirtolasta, jonka nimi on näiden seutujen hedelmällisyyden
+ja metsien riistan runsauden ikuisena vastakohtana. _Duncan_ lipui Port
+Faminen -- Nälkäsataman -- ohi.
+
+Sinne oli espanjalainen Sarmiento v. 1581 asettunut asumaan neljänsadan
+siirtolaisen kanssa. Hän perusti siihen St. Philippe-nimisen kaupungin;
+julman ankarat pakkaset tappoivat suuren osan asukkaita, nälkä riisti
+ne, jotka talvi oli säästänyt, ja v. 1587 tapasi merirosvo Cavendish
+näistä neljästäsadasta onnettomasta viimeisen melkein nälkään
+kuolemaisillaan kuuden vuoden oleskelun jälkeen kaupungissa, joka
+näytti olevan yhtä monta vuosisataa vanha.
+
+_Duncan_ sivuutti nämä autiot rannat; päivän noustessa se kulki pitkin
+kapeita salmia, pyökki-, saarni- ja koivumetsien välissä, joiden
+keskestä vilahteli leppoisia lehtoja, jykevää rautatammea kasvavia
+kumpuja ja teräviä huippuja, joiden joukossa oli Bucklandin hyvin
+korkealle kohoava obeliski. Se kulki Pyhän Nikolain eli, kuten
+Bougainville aikanaan oli sen nimittänyt, Ranskalaissalmen suun ohi;
+kaukana leikitteli joukko hylkeitä ja suuria valaita, päätellen niiden
+puhaltamista vesisuihkuista, jotka näkyivät neljän meripeninkulman
+päähän. Sitten se sivuutti Kap Forwardin, joka vielä oli talven
+viimeisten ahtojäiden vallassa. Salmen toisella puolen, Tulimaassa,
+kohosi 2300 metrin korkeuteen Sarmienton vuori, suunnaton rykelmä
+pilvien erottamia kallioita, jotka muodostivat taivaalle ikään kuin
+ilmojen saariston. Kap Forwardiin päättyi itse asiassa Amerikan
+mantere, sillä Kap Horn ei ole kuin erillinen kallio kaukana meressä
+56. leveysasteella.
+
+Kap Forwardin jälkeen on salmen toisella puolen Brunswickin niemi ja
+toisella Toivottomuuden maa, pitkänomainen saari, joka muistuttaa
+tuhansien pikkusaarten väliin somerikolle ajautunutta suunnatonta
+valasta. Mikä ero Amerikan näin sirpaleisen, ja Afrikan, Australian tai
+Intian selkeiden ja täsmällisten niemenkärkien välillä! Mikä tuntematon
+maanmullistus lieneekään näin murskannut tämän suunnattoman, kahden
+valtameren välisen vuoriniemen?
+
+Sitten seurasi hedelmällisiä rantoja ja taas sarja alastomia seutuja,
+kolkkoja katsoa, tämän monimutkaisen sokkelon tuhanten solien uurtamia.
+Erehtymättä, epäröimättä kulki _Duncan_ sokkeloiden läpi, sekoittaen
+savuaan kallioiden hajoittamaan usvaan. Vauhtiaan vähentämättä se
+sivuutti muutamia näille raukoille rajoille asettuneita espanjalaisia
+asutuksia. Kap Tamarin kohdalla väylä väljeni; alus saattoi lisätä
+vauhtiaan kaartaessaan äkkijyrkät Narboroughin saaret ja lähestyi
+etelärannikkoa. Vihdoin, samottuaan salmea puolitoista vuorokautta, se
+näki Kap Pilaresin kallion Toivottomuuden maan äärimmäisessä kärjessä.
+Määrätön, vapaa, kimmeltävä meri levisi sen keulan eteen, ja Jacques
+Paganel tervehti sitä intoutuneena ja tunsi yhtä suurta liikutusta kuin
+Ferdinand Magalhães itse sillä hetkellä kun hänen _Trinitad_ aluksensa
+liukui Tyynen valtameren laineille.
+
+
+
+
+37. LEVEYSASTE.
+
+
+Kahdeksan päivää Kap Pilaresin ohi kulkemisensa jälkeen laski _Duncan_
+täyttä höyryä Talkahuanon lahteen, kahdentoista meripeninkulman
+pituiseen, yhdeksän levyiseen poukamaan. Sää oli mitä suotuisin. Tämän
+maan taivaalla ei ole pilvenhattaraa marraskuusta maaliskuuhun, ja
+Andien vuorijonon suojaamaa rannikkoa pitkin puhaltaa jatkuvasti
+etelätuuli. Edward Glenarvanin käskyn mukaan oli John Mangles kulkenut
+aivan likeltä Chiloen saaristoa ja koko tämän Amerikan-seudun
+lukemattomia säröjä. Joku mereen jäänyt laivahylky tai murtunut masto
+tai muu sellainen olisi voinut saattaa _Duncanin_ haaksirikon vaaraan;
+mutta mitään ei näkynyt, ja alus jatkoi matkaansa ja ankkuroi
+Talkahuanon satamassa neljäkymmentäkaksi päivää sen jälkeen kun oli
+jättänyt Clyden myrskyisät vedet.
+
+Glenarvan käski heti laskea veneen vesille ja soudatti itsensä
+Paganelin seurassa sillankorvaan. Maantieteilijä katsoi nyt
+asianmukaiseksi käyttää espanjankieltä, jota oli niin ahkerasti
+opiskellut, mutta hänen hämmästyksekseen eivät maan asukkaat häntä
+ymmärtäneet.
+
+-- Minulla on väärä ääntämiskorko, hän sanoi.
+
+-- Mennään tullikamariin, Glenarvan vastasi.
+
+Siellä ilmoitettiin heille muutamien englantilaisten sanojen ja
+kuvaavien eleiden avulla, että Britannian konsuli asui Concepcionissa.
+Sinne oli tunnin matka. Glenarvanin onnistui saada kaksi levännyttä
+hevosta, ja hetken kuluttua saapuivat Paganel ja hän tähän vanhaan,
+yritteliään Valdivian, Pizarrojen muinaisen kumppanin, perustamaan
+kaupunkiin.
+
+Kuinka paljon se olikaan menettänyt vanhasta loistostaan! Usein olivat
+alkuasukkaat ryöstäneet sitä, tulipalo oli tuhonnut sitä v. 1819,
+suuret alueet olivat revittyinä ja raunioina, muurit vielä näiden
+hävitysten jäljiltä mustuneina; Talkahuano oli jo aikoja sitten päässyt
+sen edelle, eikä siellä enää ollut kuin tuskin kahdeksantuhatta
+asukasta. Sen laiskoilta asukkailta olivat kadut päässeet ruohottumaan.
+Ei kauppaa, ei mitään toimintaa, ei yritteliäisyyttä. Joka parvekkeella
+soiteltiin mandoliinia; hempeämielisiä lauluja kuului ikkunaverhojen
+takaa; Concepcionista, miesten muinaisesta pääkaupungista, oli tullut
+naisten ja lasten mitätön kylä.
+
+Glenarvan ei ollut kovin halukas tutkimaan tämän rappeutumisen syitä,
+vaikka Jacques Paganel kiinnitti siihen hänen huomiotaan, vaan
+menettämättä hetkeäkään hän ratsasti suoraan hänen brittiläisen
+majesteettinsa konsulin J.R. Bentockin luo. Tämä otti hänet vastaan
+hyvin kohteliaasti ja saatuaan kuulla kapteeni Grantin tarinan
+tarjoutui hankkimaan tietoja pitkin koko rannikkoa.
+
+Mitä tuli kysymykseen, oliko _Britannia_ tehnyt haaksirikkonsa 37.
+leveysasteen tienoilla Chilen tai Araucanian rannikolla, siihen
+annettiin kieltävä vastaus. Mitään ilmoitusta sentapaisesta
+onnettomuudesta ei ollut saapunut Englannin eikä muidenkaan maiden
+konsuleille. Glenarvan ei siitä masentunut. Hän palasi Talkahuanoon
+eikä säästänyt omia vaivojaan, ei kuulusteluita eikä rahoja, vaan
+lähetti tiedustelijoita pitkin rannikkoa. Turhia retkiä. Rannikon
+väestön keskuudessa toimeenpannut mitä huolellisimmat tiedustelut
+jäivät tuloksettomiksi. Täytyi päättää, että _Britannian_ haaksirikosta
+ei ollut näillä seuduilla olemassa vähäisintäkään merkkiä.
+
+Glenarvan ilmoitti sitten seuralaisilleen, ettei hänen ponnistuksistaan
+ollut mitään apua. Mary Grant ja hänen veljensä eivät voineet olla
+ilmaisematta mielensä masennusta. _Duncanin_ saapumisesta Talkahuanaan
+oli silloin kulunut kuusi päivää. Matkustajat olivat koolla
+peräsalongissa. Lady Helena lohdutteli, ei sanoilla -- mitäpä hän olisi
+saattanut sanoa? -- vaan hyväilyillään kapteenin lapsia. Jacques
+Paganel oli ottanut uudelleen käsille asiakirjat ja tutki niitä niin
+tarkasti kuin olisi tahtonut saada niistä irti uuden ratkaisun. Kun hän
+oli katsellut niitä tunnin ajan, lordi Glenarvan kysyi:
+
+-- Paganel, minä luotan teidän älyynne. Onko meidän tulkintamme näistä
+papereista virheellinen? Onko siinä jotakin järjenvastaista?
+
+Paganel ei vastannut. Hän mietti.
+
+-- Erehdymmekö ehkä siinä, mitä luulemme haaksirikon paikaksi?
+Glenarvan jatkoi. -- Eikö nimi _Patagonia_ pistä tyhmimmänkin ihmisen
+silmään?
+
+Paganel pysyi yhä vaiti.
+
+-- Entäs sana _indi_? Glenarvan sanoi. -- Eikö ainakin se osoita meidän
+olevan oikeassa?
+
+-- Ilmeisesti, MacNabbs vastasi.
+
+-- Ja sitten, eikö ole selvää, että haaksirikkoiset kirjoittaessaan
+nämä rivit odottivat joutuvansa intiaanien vangeiksi?
+
+-- Tässä keskeytän teidät, rakas lordi, Paganel vastasi vihdoin. --
+Olkoon, että teidän muut päätelmänne ovat oikeita, mutta tämä viimeinen
+ei tunnu minusta järkevältä.
+
+-- Mitä tahdotte sanoa? lady Helena kysyi, kaikkien kiinnittäessä
+katseensa maantieteilijään.
+
+-- Minä tahtoisin sanoa, Paganel vastasi korostaen sanojaan, -- että
+kapteeni Grant _on nyt intiaanien vankina_, ja lisään, että asiakirja
+ei tässä suhteessa jätä mitään epäilystä.
+
+-- Selittäkää ajatuksenne tarkemmin, herra Paganel, neiti Grant pyysi.
+
+-- Ei mikään ole helpompaa, rakas Mary. Jos emme oleta tässä sanottavan
+_seront prisonniers_, vaan _sont prisonniers_,[5] niin kaikki on
+selvää.
+
+-- Sehän on mahdotonta! Glenarvan huomautti.
+
+-- Mahdotonta! Minkä vuoksi, hyvä ystäväni? Paganel kysyi hymyillen.
+
+-- Koska pulloa ei ole voitu heittää mereen muulloin kuin sillä
+hetkellä, jolloin laiva murskautui kallioita vasten. Siitä se päätelmä,
+että pituus- ja leveysasteiden mainitseminen ilmaisee juuri haaksirikon
+paikkaa.
+
+-- Sitä ei todista mikään, Paganel huomautti vilkkaasti. -- Enkä minä
+näe, minkä vuoksi haaksirikkoiset sen jälkeen kun intiaanit ovat
+kuljettaneet heidät sisämaahan, eivät olisi koettaneet tuon pullon
+avulla ilmaista, missä he ovat vankina.
+
+-- Yksinkertaisesti sen vuoksi, rakas Paganel, että pullon mereen
+heittämiseksi on ainakin tarpeen, että meri on lähellä.
+
+-- Tai sen puuttuessa jokin virta, joka laskee mereen, Paganel lausui.
+
+Tätä odottamatonta vastausta seurasi ällistynyt ja kuitenkin hyväksyvä
+äänettömyys. Kuuntelijoiden katseiden välkkeestä Paganel huomasi, että
+heissä alkoi jälleen herätä uusia toiveita. Lady Helena rikkoi
+ensimmäisenä äänettömyyden.
+
+-- Mikä ajatus! hän huudahti.
+
+-- Niin, ja mikä hyvä ajatus, maantieteilijä lisäsi itseluottavaisesti.
+
+-- No, mitä mieltä te sitten olette? Glenarvan kysyi.
+
+-- Minun mielipiteeni on se, että meidän on etsittävä käsiimme 37.
+leveysaste sillä kohtaa, missä se osuu Amerikan rannikolle ja
+seurattava sitä puoltakaan astetta harhaan menemättä siihen kohtaan
+saakka, missä se yhtyy Atlantin valtamereen. Ehkäpä sen varrelta
+löydämme _Britannian_ haaksirikkoiset.
+
+-- Heikko toive! majuri huomautti.
+
+-- Olkoon kuinka heikko tahansa, Paganel vastasi, -- emme voi jättää
+sitä huomioon ottamatta. Jos sattumalta olen oikeassa siinä, että pullo
+on kulkeutunut mereen jotakin tämän mantereen virtaa myöten, täytyy
+meidän sen varrella tavata vankien jälkiä. Katsokaa, ystäväni, katsokaa
+tämän maan karttaa, ja minä voin sen teille todistaa!
+
+Paganel levitti pöydälle Chilen ja Argentiinan kartan.
+
+-- Katsokaa, hän sanoi, -- ja seuratkaa minua tällä kartalla Amerikan
+poikki. Harpatkaamme ensin Chilen kapean alueen ja Andien vuorijonon
+yli. Laskeutukaamme pampalle. Puuttuuko näiltä seuduilta virtoja, jokia
+tai puroja? Ei. Tuossa on Negro, tässä Colorado, tässä niiden
+lisäjokia, jotka 37. leveysaste katkaisee ja jotka kaikki ovat voineet
+kuljettaa pullon mereen. Siellä kukaties jonkin heimon, vakinaista
+asuinsijaa pitävien intiaanien käsissä, jonkin vähän tunnetun joen
+varrella, jonkin vuoren rotkossa odottavat ystävämme -- kuten saanen
+sanoa -- kaitselmuksen lähettämää apua! Sopiiko meidän pettää heidän
+toivoaan? Ettekö tekin kaikki ole sitä mieltä, että meidän on
+kuljettava näiden seutujen halki tarkalleen tätä linjaa pitkin, jota
+sormeni nyt kartalla osoittaa, ja jos vastoin ilmeistä todennäköisyyttä
+vieläkin erehtyisin, eikö meidän velvollisuutemme ole seurata 37.
+leveysastetta loppuun saakka, kiertää sitä myöten vaikka koko maapallo,
+jos kerran tahdomme löytää haaksirikkoiset?
+
+Nämä jalon innostuksen vallassa lausutut sanat herättivät syvää
+liikutusta Paganelin kuulijoiden keskuudessa. Kaikki tulivat
+puristamaan hänen kättään.
+
+-- Isäni on varmasti siellä! Robert Grant huudahti ahmien karttaa
+silmillään.
+
+-- Missä hän onkin, Glenarvan vastasi, -- me löydämme hänet, lapseni!
+Ystävämme Paganelin tulkinta on aivan järkevä ja meidän on epäröimättä
+seurattava hänen osoittamaansa uraa. Joko kapteeni on suurten
+indiaanijoukkojen käsissä tai vain heikon heimon vankina. Jälkimmäisessä
+tapauksessa me vapautamme hänet. Edellisessä tapauksessa me palaamme
+_Duncaniin_ itärannalla saatuamme tietää missä hän on ja menemme Buenos
+Airesiin; siellä majuri MacNabbs järjestää retkikunnan, joka pystyy
+voittamaan kaikki Argentiinan intiaanit.
+
+-- Hyvä, hyvä, teidän jalosukuisuutenne! John Mangles lausui ja lisäsi,
+että Amerikan mantereen poikki voi tältä kohtaa kulkea ilman
+pienintäkään vaaraa.
+
+-- Ilman vaaroja ja rasituksiakin, Paganel sanoi. -- Kuinka monet
+ovatkaan jo sen retken suorittaneet, joilla ei ole ollut käytettävänä
+meidän apuneuvojamme ja joiden rohkeutta ei ollut kannustamassa
+yrityksen suurenmoisuus! Eikö eräs Basilio Villarmo v. 1782 kulkenut
+Carmenista Kordillieereille? Eikö v. 1806 muuan Concepcionin
+maakunnasta kotoisin oleva chileläinen, don Luiz de la Cruz Antucosta
+lähdettyään seurannut juuri 37. astetta, ylittänyt Andeja ja saapunut
+Buenos Airesiin vain neljäkymmentä päivää kestäneen matkan jälkeen? Ja
+vihdoin ovat eversti Garcia, herra Alcide d'Orbigny ja arvoisa
+ammattitoverini, tohtori Martin de Moussy, kulkeneet tämän maan ristiin
+rastiin ja tehneet tieteelle yhtä suuren palveluksen kuin me nyt aiomme
+tehdä inhimillisyydelle.
+
+-- Hyvät herrat, Mary Grant lausui liikutuksen murtamalla äänellä, --
+kuinka voi osoittaa kiitollisuuttaan uhrauksesta, joka saattaa teidät
+niin monille vaaroille alttiiksi?
+
+-- Vaaroille! Paganel huudahti. -- Kuka on lausunut sanan _vaara_?
+
+-- En ainakaan minä! Robert Grant vastasi silmät loistaen ja katse
+päättäväisenä.
+
+-- Vaaroja! Paganel toisti; -- mitä vaaroja siinä voisi
+olla? Mistä tässä muuten on puhe? Tuhannestaviidestäsadasta
+kilometristä, jotka kuljemme suoraa janaa, matkasta, joka suoritetaan
+samalla leveysasteella kuin Espanja, Sisilia ja Kreikka meidän
+pallonpuoliskollamme ja siis ilmaston puolesta jokseenkin samoissa
+oloissa, matkasta, joka saattaa kestää korkeintaan kuukauden! Sehän on
+vain kävelyretki!
+
+-- Herra Paganel, lady Helena kysyi silloin, -- oletatteko te siis,
+että jos haaksirikkoiset ovat joutuneet intiaanien vangiksi, heidät on
+jätetty henkiin?
+
+-- Totta kai, rouva! Eiväthän intiaanit ole ihmissyöjiä. Kaukana siitä.
+Eräs maanmieheni, johon muuten tutustuin Maantieteellisessä seurassa,
+herra Guinnard, oli kolme vuotta preerian intiaanien vankina. Hänellä
+oli tukalat oltavat, häntä kohdeltiin perin huonosti, mutta hän
+suoriutui lopulta tästä koettelemuksesta voitokkaana. Eurooppalainen,
+nähkääs, on näillä seuduilla hyödyllinen; intiaanit ymmärtävät hänen
+arvonsa ja hoitavat häntä kuten kilpahevosta.
+
+-- Niinpä niin, ei siis haikailla enää, Glenarvan sanoi, -- vaan nyt
+pitää lähteä liikkeelle viipymättä. Mitä tietä meidän on kuljettava?
+
+-- Helppoa ja miellyttävää tietä, Paganel vastasi. -- Hiukan vuoria
+alussa, sitten Andien itärinnettä loivaa ja vihdoin yhtenäistä,
+nurmettunutta hiekkatasankoa, joka on kuin yrttitarha.
+
+-- Katsokaamme karttaa, majuri sanoi.
+
+-- Se on tässä, rakas MacNabbs. Me lähdemme 37. leveysasteen päästä
+Chilen rannikolta, Rumenan kärjen ja Carneron lahden väliltä.
+Kuljettuamme Araucanian pääkaupungin läpi menemme Kordillieerien poikki
+Antucon solan kautta, tulivuoren pohjoispuolitse; ja laskien alas
+pitkin vuorien loivia rinteitä, Neuquemin ja Coloradon poikki tulemme
+pampalle, Salinasiin, Guaminin rannalle, Sierra Tapalqueniin. Siellä on
+Buenos Airesin maakunnan raja. Me kuljemme sen yli, nousemme Sierra
+Tandilille ja jatkamme tutkimuksiamme Medanon kärkeen saakka Atlantin
+rannalla.
+
+Näin puhuessaan ja esittäessään retkikunnan matkasuuntaa Paganel tuskin
+vilkaisikaan eteensä levitettyyn karttaan; se oli hänellä päässään. Hän
+oli lukenut Frezierin, Molinan, Humboldtin, Miersin, d'Orbignyn teokset
+ja muisti kaikki selvästi ja tarkasti. Päätettyään tämän
+maantieteellisten nimien luettelon hän lisäsi:
+
+-- Niinpä, rakkaat ystävät, tie on suora. Kolmessakymmenessä päivässä
+ehdimme suorittaa koko matkan ja saapua ennen _Duncania_ itärannikolle,
+jos merituulet vähänkin hidastuttavat sen matkaa.
+
+-- _Duncanin_ on siis risteiltävä Corrientesin ja San Antonion niemien
+välillä? John Mangles tiedusti.
+
+-- Juuri niin.
+
+-- Ja keitä olette ajatellut retkikunnan jäseniksi? Glenarvan kysyi.
+
+-- Mitäs siinä on ajattelemista! Eihän ole puhe muusta kuin saada selko
+kapteeni Grantin olinpaikasta eikä suinkaan taisteluista intiaanien
+kanssa. Minä arvelin, että lordi Glenarvan on mukana, luonnollisena
+päällikkönämme; majuri, joka tietenkään ei luovuta paikkaansa
+kenellekään; teidän palvelijanne Jacques Paganel...
+
+-- Ja minä! pikku Grant huudahti.
+
+-- Robert! Robert! Mary sanoi.
+
+-- Mutta miksei? Paganel huomautti. -- Matkat kehittävät nuorisoa.
+Niinpä me neljä, ja kolme _Duncanin_ matruusia...
+
+-- Anteeksi, John Mangles sanoi kääntyen isäntänsä puoleen, --
+unohtaako teidän jalosukuisuutenne minut?
+
+-- Hyvä John, Glenarvan vastasi, -- me jätämme laivaan naiset, siis
+rakkaimpamme maailmassa! Kuka hoivaisi heitä, ellei _Duncanin_
+uskollinen kapteeni?
+
+-- Emmekö siis me saa tulla mukaan? kysyi lady Helena, jonka silmiin
+ilmestyi surumielisyyden häive.
+
+-- Helena-kulta, lordi Glenarvan vastasi, -- meidän matkamme täytyy
+tapahtua poikkeuksellisen nopeasti; eromme jää siis lyhyeksi, ja...
+
+-- Niin, ystäväni, minä ymmärrän, lady Helena vastasi; -- menkää siis,
+ja onnistukoon yrityksenne!
+
+-- Eikä se muuten ole mikään matka, Paganel huomautti.
+
+-- Mikäs se sitten on? lady Helena kysyi.
+
+-- Tavallinen kävelyretki, ei enempää. Me vaellamme mantereen halki
+tehden niin paljon hyvää kuin voimme, siinä kaikki. _Transire
+benefaciendo_[6] -- se on tunnuksemme.
+
+Tähän Paganelin sanaan päättyi väittely, jos sellaiseksi voi sanoa
+keskustelua, jossa kaikki olivat yksimielisiä. Valmistuksiin ryhdyttiin
+heti samana päivänä. Retkelle lähteminen päätettiin pitää salassa,
+etteivät intiaanit saisi siitä vihiä.
+
+Lähtö määrättiin lokakuun 14. päiväksi. Kun oli valittava mukaan
+tulevat matruusit, tarjoutuivat kaikki, eikä Glenarvanilla ollut muuta
+pulmaa kuin valinta. Niinpä hän katsoi parhaaksi vedota arpaan
+ollakseen loukkaamatta ketään. Näin tehtiinkin, ja merkityn arpalipun
+saivat laivan ensimmäinen perämies Tom Austin, Wilson, vikkelä
+veitikka, ja Mulrady, joka olisi nyrkkeilyssä pitänyt puolensa itse Tom
+Sayersia vastaan.
+
+Glenarvan oli ryhtynyt toimiin mitä suurimmalla tarmolla. Hän tahtoi
+olla valmis määräpäivänä, ja niin kävikin. John Mangles puolestaan
+hankki hiiliä kyetäkseen heti lähtemään merelle. Hän aikoi olla
+Argentiinan rannikolla ennen maitse kulkevia. Siitä syntyi Glenarvanin
+ja nuoren kapteenin välillä kilpailu, joka koitui kaikkien hyödyksi.
+
+Määräaikana, 14. päivänä lokakuuta, olikin kaikki valmista. Ennen
+lähtöä kokoontuivat kaikki laivan matkustajat salonkiin. _Duncan_ oli
+lähtökunnossa, ja sen potkurin lavat polskuttivat jo Talkahuanan
+leppoisia laineita. Glenarvan, Paganel, MacNabbs, Robert Grant, Tom
+Austin, Wilson ja Mulrady varustautuivat Colt-revolverein aseistettuina
+lähtemään laivasta. Oppaat ja muulit odottivat heitä sataman suulla.
+
+-- Nyt on jo aika, lordi Edward sanoi vihdoin.
+
+-- Lähtekää siis, ystäväni! lady Helena vastasi, hilliten
+liikutuksensa.
+
+Lordi Glenarvan sulki hänet syliinsä, ja Robert kiepsahti Mary Grantin
+kaulaan.
+
+-- Ja nyt, hyvät ystävät, Jacques Paganel sanoi, -- viimeinen
+kädenpuristus, joka kestää Atlantin rannikolle asti!
+
+Se ei ollut vähäinen vaatimus. Mutta syleiltiin sentään niin lämpimästi
+kuin arvoisa tiedemies ikinä saattoi toivoa.
+
+Noustiin kannelle ja nuo seitsemän retkeilijää lähtivät _Duncanilta_.
+Pian he olivat sillalla, jota alus oli lähestynyt vajaan sadan metrin
+päähän.
+
+Komentosillalla seisten huusi lady Helena viimeisen kerran:
+
+-- Ystäväni! Herran haltuun!
+
+-- Hän kyllä auttaa meitä, Jacques Paganel vastasi, -- sillä voitte
+uskoa, että me aiomme auttaa itseämme!
+
+-- Eteenpäin, komensi John Mangles koneenkäyttäjälle.
+
+-- Matkaan! Glenarvan käski puolestaan.
+
+Ja samalla hetkellä, kun retkeilijät hellittäen ratsujensa ohjaksia
+kääntyivät kulkemaan rannikkoa pitkin, kääntyi _Duncan_ täyttä höyryä
+jälleen kyntämään valtamerta.
+
+
+
+
+CHILEN HALKI.
+
+
+Glenarvanin järjestämään alkuasukassaattueeseen kuului kolme miestä ja
+yksi poika. Muulipäällikkönä oli muuan täällä kaksikymmentä vuotta
+asustanut englantilainen. Hänen ammattinaan oli muulien vuokraaminen
+matkustajille ja näiden opastaminen läpi Kordillieerien eri solien. Sen
+jälkeen hän jätti heidät erään _baqueanon_, argentiinalaisen oppaan,
+haltuun, joka taas puolestaan tunsi pampan tiet. Tämä englantilainen ei
+seurustellessaan muulien ja intiaanien kanssa ollut sentään siinä
+määrässä unohtanut äidinkieltään, ettei olisi voinut keskustella
+saatettaviensa kanssa. Se helpotti hänen määräystensä ymmärtämistä ja
+toteuttamista, ja sitä Glenarvan riensikin käyttämään hyväkseen, sillä
+Jacques Paganelin espanjan kieltä eivät saattajat vielä käsittäneet.
+
+Tällä muulipäälliköllä eli _catapazilla_, käyttääksemme chileläistä
+nimitystä, oli mukanaan kaksi chileläistä miestä ja kahdentoista
+ikäinen poika. Miehet hoitelivat retkikunnan tavaroita kantavia
+muuleja, poika ohjasi _madrinaa_, pientä tammaa, joka kulki kellokkaana
+edellä kymmenen muulia perässään. Näistä oli retkeilijäin ratsuina
+seitsemän, catapaz ratsasti kahdeksannella; loput kaksi kantoivat
+elintarvikkeita ja muutamia kangaspakkoja, joiden avulla oli aikomus
+saavuttaa tasangon heimopäälliköiden luottamus. Oppaat kulkivat tapansa
+mukaan jalkaisin. Niinpä tämä matka Etelä-Amerikan poikki näytti
+turvallisuuden ja nopeuden kannalta voivan suoriutua mitä
+suotuisimmissa oloissa.
+
+Kulku Andien vuoriharjanteiden poikki ei ole ihan jokapäiväinen matka.
+Sitä ei käy yrittäminenkään ilman sitkeitä muuleja, joista parhaat ovat
+argentiinalaista rotua. Argentiinassa nämä etevät eläimet ovat
+kehittyneet ominaisuuksiltaan alkuperäistä rotua paremmiksi. Niiden
+ruokinnasta ei ole paljon huolta. Ne juovat vain kerran päivässä,
+kulkevat vaivattomasti neljäkymmentäneljä kilometriä kahdeksassa
+tunnissa, kantaen nurkumatta neljäntoista _arroben_ eli
+sadankahdentoista kilon kuormaa.
+
+Tämän matkan varrella valtamereltä toiselle ei ole majataloja. Syödään
+kuivattua lihaa, mausteilla höystettyä riisiä ja riistaa, mikäli sitä
+matkan varrella onnistutaan kaatamaan. Vuorilla juodaan vettä koskista,
+tasangoilla puroista ja pannaan joukkoon pisara rommia, jota jokaisella
+on mukanaan _chiffle_-nimisessä häränsarvessa. Muuten tulee varoa
+alkoholipitoisten juomien väärinkäyttöä, sillä se on perin haitallista
+näillä seuduilla, missä ihmisen hermosto on erikoisen kiihtynyt.
+Vuoteena käytetään yksinomaan _recadoa_, kuten paikkakuntalaiset
+nimittävät satulalaitetta. Se on tehty _pelioneista_, toiselta puolen
+parkituista, toiselta villakankaalla vuoratuista lampaannahoista, ja
+varustettu leveillä, kirjavilla vatsavöillä. Näihin lämpimiin
+peitteisiin kietoutunut matkamies kestää hyvin yön kosteuden ja nukkuu
+kuin tukki.
+
+Glenarvan, joka oli tottunut matkustamaan ja mukautumaan eri maiden
+tapoihin, oli valinnut itselleen ja seuralaisilleen chileläiset
+vaatteet. Paganel ja Robert, kaksi lasta -- toinen suuri, toinen pieni
+-- olivat ratketa riemusta työntäessään päänsä kansalliseen _ponchoon_,
+väljään villaviittaan, jonka keskellä on reikä, ja jalkansa nuoren
+hevosen takajalkojen nahasta tehtyihin pitkävartisiin saappaisiin.
+Kummankin runsassilainen muuli, arabialaiset kuolaimet suussa, pitkät
+nahkaohjakset, joiden pää oli punottu ruoskaksi, metalliheloilla
+kirjaillut päitset, ja _alforjat_, räikeäväriset, kaksipuoliset
+kangaspussit, jotka sisälsivät päivän ruokavarat, olivat näkemisen
+arvoiset. Paganel, joka aina oli hajamielinen, sai mainiolta ratsultaan
+kolme tai neljä potkua yrittäessään nousta sen selkään. Mutta kun hän,
+ikuinen kaukoputkensa olkahihnassa, kerran oli päässyt satulaan ja
+saanut jalkansa tukevasti jalustimiin, hän antautui muulin älyn varaan
+eikä hänellä ollut syytä sitä katua. Mitä taas pikku Robertiin tuli,
+hän osoitti heti alusta eteviä ratsastajan taipumuksia.
+
+Lähdettiin liikkeelle. Sää oli mainio, taivas aivan sees, ja mereltä
+tulevat tuulet vilvoittivat riittävästi muuten rasittavan helteistä
+ilmaa. Retkeilijät kulkivat ripeää vauhtia pitkin Talkahuanon poukaman
+mutkikkaita rantoja päästäkseen noin viisikymmentä kilometriä
+etelämpänä leveysasteen päähän. Ensimmäisenä päivänä samottiin
+reippaasti vanhojen kuivuneiden soiden kaislikossa, mutta oltiin
+vähäpuheisia. Eron hetki oli tehnyt haikean vaikutuksen retkeilijäin
+mieliin. Kaukana saattoi vielä nähdä _Duncanin_ savua. Kaikki olivat
+vaiteliaita, lukuunottamatta Paganelia; tämä opinhaluinen
+maantieteilijä teki itselleen espanjankielisiä kysymyksiä ja vastaili
+niihin samalla kielellä.
+
+Catapaz oli luonnostaankin vaitelias mies, eikä hänen ammattinsa ollut
+omiaan lisäämään lörpöttelyn halua. Vain joskus hän virkkoi jonkin
+sanan miehilleen. Nämä puolestaan olivat alallaan kokeneita
+ammattimiehiä. Jos joku muuli pysähtyi, he päästivät lyhyen
+kurkkuäänteen, mutta ellei se auttanut, auttoi heti varmalla kädellä
+annettu piiskansivallus. Jos jonkun satulavyö sattui höltymään tai
+suitset soljahtamaan irti, riisui saattomies heti ponchonsa ja peitti
+sillä muulin pään; kun sitten vika oli korjattu, muuli lähti jatkamaan
+matkaansa.
+
+Muulinajajien tapana on lähteä liikkeelle kello kahdeksan, kun on syöty
+varhainen aamiainen, ja taivaltaa sitten yhtä mittaa maatapanoon saakka
+kello neljään iltapäivällä. Glenarvan noudatti samaa tapaa. Niinpä
+retkeilijät, juuri kun catapaz antoi pysähdysmerkin, saapuivat Araucon
+kaupunkiin, lahden eteläpohjukkaan, koko ajan seurattuaan valtameren
+vaahtoavaa reunaa. Heidän olisi nyt pitänyt matkata vielä noin
+kolmekymmentä kilometriä länteen, Carneron lahteen saakka, tullakseen
+37. leveysasteen kohdalle. Mutta Glenarvanin lähetit olivat jo
+samonneet tämän osan rannikkoa tapaamatta vähäisintäkään jälkeä
+haaksirikkoisista. Oli siis tarpeetonta uudestaan tutkia niitä seutuja,
+ja niin päätettiin ottaa Araucon kaupunki lähtöpaikaksi. Sieltä
+lähdettäisiin aivan suoraan itää kohti.
+
+Pieni retkikunta meni kaupunkiin ollakseen siellä yötä ja majoittui
+erään ravintolan pihalle, sillä itse ravintolan mukavuudet olivat vielä
+ylen alkeellisia.
+
+Arauco on Araucanian pääkaupunki. Tämä valtio on noin kuusisataa
+kilometriä pitkä ja vain satakaksikymmentä leveä, ja sen asukkaat on
+molucheja, runoilija Ercillan ylistämiä chileläisen rodun vanhempia
+jälkeläisiä. Se on ylvästä ja voimakasta rotua, Pohjois- ja
+Etelä-Amerikan alueilla muuten ainoa, joka koskaan ei ole alistunut
+vieraan vallan alle. Joskin Arauco on joskus ollut espanjalaisten
+vallassa, niin sen väestö ei ainakaan ole alistunut; se vastusti
+silloin kuten nytkin Chilen valloitusyrityksiä, ja sen oma lippu --
+valkoinen tähti sinisellä pohjalla -- hulmuaa vielä kaupunkia
+suojelevan linnoitetun kukkulan laella.
+
+Illallista valmistettaessa kävelivät Glenarvan, Paganel ja catapaz
+katsellen olkikattoisia taloja. Paitsi kirkkoa ja fransiskaaniluostarin
+jäännöksiä ei Araucossa ollut mitään erikoista nähtävää. Glenarvan
+koetti saada joitakin tietoja, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.
+Paganel oli onneton, kun ihmiset eivät ymmärtäneet hänen puhettaan;
+mutta kun he puhuivat araucanian kieltä, joka on yleisesti käytetty
+pääkieli Magalhãesin salmen seuduille saakka, ei Paganelin
+espanjantaito hyödyttänyt häntä enempää kuin heprea. Hän käytti siis
+silmiänsä korvien asemesta ja tunsi todellisen tiedemiehen iloa
+tarkatessaan siellä liikuskelevia moluchirodun eri tyyppejä. Miehillä
+oli roteva vartalo, latuskainen naama, kuparinvärinen iho, sileä leuka,
+epäluuloinen katse, iso pää pitkän, mustan tukan peitossa. He tuntuivat
+antautuneen siihen erikoiseen laiskuuteen, joka on ominaista
+sotilaille, kun he eivät keksi mitään tekemistä rauhan aikana. Heidän
+säälittävät ja uljaat naisensa toimittivat kaikki raskaat taloustyöt,
+ruokkosivat hevoset, puhdistivat aseet, muokkasivat maata, metsästivät
+miestensä puolesta ja saivat vielä aikaa kutoa heleänvärisiä ponchoja,
+joiden valmistaminen vaatii kahden vuoden työn ja joiden hinta on
+vähintään sata dollaria.
+
+Sanalla sanoen, moluchit ovat hyvin vähän mielenkiintoista ja
+jokseenkin raakatapaista kansaa. Heillä on melkein kaikki ihmispaheet
+yhtä ainoata hyvettä, riippumattomuuden rakkautta, vastaan.
+
+-- Ilmeisiä spartalaisia, Paganel sanoi palatessaan kävelyltään
+ottamaan osaa ilta-ateriaan.
+
+Arvoisa tiedemies liioitteli, ja vielä oudommalta tuntui, kun hän
+lisäsi, että hänen ranskalainen sydämensä sykki kovemmin hänen
+ollessaan Araucon kaupungissa. Kun majuri tiedusti häneltä tämän
+odottamattoman sykinnän syytä, hän vastasi, että hänen liikutuksensa
+oli varsin luonnollinen, sillä muuan hänen maanmiehiään oli hiljattain
+ollut Araucanian valtiaana. Majuri pyysi häntä mainitsemaan tämän
+hallitsijan nimen. Jacques Paganel lausui ylväänä nimen de Tonneins;
+tämä oli ollut etevä, kelpo mies, entinen asianajaja Perigueuxista,
+ehkä hiukan liian karkea, kukistunut "alamaistensa kiittämättömyyden
+takia", kuten karkotetut kuninkaat tavallisesti sanovat. Kun majuri
+hiukan hymähti ajatellessaan valtaistuimelta syöstyä entistä
+asianajajaa, huomautti Paganel hyvin vakavasti, että asianajajan oli
+ehkä helpompi olla hyvä kuningas kuin kuninkaan hyvä asianajaja. Tämän
+huomautuksen johdosta kohottivat kaikki nauraen maissiviinamaljan
+Orellie Antoine I:n, Araucanian entisen kuninkaan kunniaksi. Hetkistä
+myöhemmin nukkuivat matkamiehet ponchoihinsa kääriytyneinä sikeää unta.
+
+Seuraavana aamuna kello kahdeksan lähti retkikunta, kellokas edellä,
+saattomiehet perässä, seuraamaan 37. leveysastetta itäänpäin. He
+kulkivat ensin Araucanian hedelmällisen, viinitarhoista ja karjasta
+rikkaan alueen poikki. Mutta vähitellen maa autioitui. Vain tuolla
+täällä, peninkulmien päässä, joku _rastreadorien_, koko Amerikassa
+tunnettujen hevostenkesyttäjä-intiaanien hökkeli. Joskus vanhan
+majapaikan rauniot, joita tasangoilla harhaileva alkuasukas vielä
+käytti yösijanaan. Päivän kuluessa oli kaksi jokea, Raque ja Tubal,
+katkaissut matkaajien tien. Mutta catapaz löysi kahlaamon, josta pääsi
+yli. Andien vuorijono kohosi näköpiiriin huippuinensa, joita
+pohjoisessa näytti olevan yhä runsaammin. Nämä olivat kuitenkin vasta
+pieniä nikamia siitä suunnattomasta selkärangasta, johon Uuden Maailman
+luusto nojautuu.
+
+Kello neljä iltapäivällä, kun oli taivallettu viisikymmentäkuusi
+kilometriä, pysähdyttiin erään jättiläismyrtti-rykelmän suojaan. Muulit
+riisuttiin valjaista ja laskettiin vapaina syömään ruohikon rehevälle
+laitumelle. Eväspusseista otettiin esiin lihaa ja riisiä. Maahan
+levitetyt, pehmeät nahkasatulat olivat sekä peitteenä että patjana, ja
+jokainen sai näissä satunnaisissa vuoteissa virkistävää lepoa,
+saattomiesten ja catapazin valvoessa vuoronperään.
+
+Kun sää oli niin suotuisa ja kaikki matkustajat, Robert mukaan
+luettuna, hyvissä voimissa ja matka oli alkanut näin onnekkain entein,
+täytyi käyttää olosuhteita hyväksi ja puskea eteenpäin, niin kuin
+peluri käyttää hyvää onneaan. Se oli kaikkien mielipide. Seuraavana
+päivänä kuljettiin eteenpäin reippaasti, päästiin onnellisesti Bellin
+kosken yli ja illalla leiriydyttäessä Biobio-virran rannoille, joka on
+Espanjan alaisen ja itsenäisen Chilen rajana, saattoi Glenarvan merkitä
+toiset viisikymmentäkuusi kilometriä retkikunnan hyväksi. Maanlaatu oli
+samanlaista. Se oli yhä rehevää, ja narsissililjoja, pensasmaisia
+orvokkeja, fuksioita, hulluruohoja ja kultakukkaisia kaktuksia kasvoi
+runsaasti. Tiheiköissä lymyili joitakin eläimiä, muiden mukana
+ilveksensukuisia otselotteja. Lintumaailmaa edusti ainoastaan joku
+haikara, yksinäinen pöllö ja joukko haukkaa pakenevia laulurastaita ja
+uikkuja. Mutta alkuasukkaita näkyi vain vähän. Silloin tällöin joitakin
+_guassoja_, intiaanien ja espanjalaisten rappeutuneita sekasikiöitä,
+jotka painoivat veristen hevostensa kylkiin suuria, paljaisiin
+jalkoihinsa sidottuja kannuksia ja katosivat kuin varjot. Ei tavattu
+matkalla ketään, jota olisi voinut puhutella, eikä siis saatu
+minkäänlaisia tietoja. Glenarvan teki siitä johtopäätöksensä. Hän
+arveli, että otettuaan kapteeni Grantin vangiksi oli intiaanien
+täytynyt viedä hänet Andien vuorten toiselle puolelle. Tiedusteluista
+saattaisi olla tuloksia vasta niiden takaisilla tasangoilla, ei tällä
+puolen. Piti siis malttaa mielensä ja kulkea yhä ripeästi eteenpäin.
+
+17. päivänä lähdettiin jälleen matkaan tavalliseen aikaan ja totutussa
+järjestyksessä. Robert alistui siihen vastenmielisesti, sillä hänen
+intonsa pakotti häntä ajamaan kellokkaan edelle, muulinsa suureksi
+kiusaksi. Tarvittiin kerrassaan Glenarvanin ankara muistutus pitämään
+nuori poika paikallaan jonossa.
+
+Maa alkoi käydä epätasaisemmaksi; mäkien runsaus ilmaisi vuorien olevan
+lähellä; rinteiden oikkuja noudattavia kohisevia jokia oli yhä
+useampia. Paganel katsoi usein karttaansa; jos siitä puuttui joku
+näistä virroista, mikä tapahtui varsin usein, kiehui maantieteilijäveri
+hänen suonissaan, ja hän äkäili mitä lystikkäimmällä tavalla.
+
+-- Joki, jolla ei ole nimeä, hän sanoi, -- sehän on kuin ihminen ilman
+siviilisäätyä! Semmoista ei maantieteen laki voi hyväksyä!
+
+Niinpä hän katsoi velvollisuudekseen ristiä nämä nimettömät joet; hän
+merkitsi ne karttaansa ja antoi niille mitä helisevimpiä
+espanjankielisiä nimiä.
+
+-- Mikä kieli! hän toisteli, -- mikä täyteläinen ja kaunissointuinen
+kieli! Sehän on selvää metallia, ja minä olen varma, että siinä on
+seitsemänkymmentäkahdeksan osaa kuparia ja kaksikymmentäkaksi tinaa,
+niin kuin kirkonkellojen pronssissa!
+
+-- Vähintäänkin, Glenarvan vastasi, -- tehän alatte edistyä!
+
+-- Varmasti, hyvä lordi! Ah, kun ei olisi vain sitä omituista korkoa!
+Mutta se juuri siinä on!
+
+Ja paremman puutteessa Paganel rääkkäsi kurkkuaan
+ääntämisharjoituksilla, unohtamatta silti maantieteellisiä havaintoja.
+Siinä hän oli todella hämmästyttävän taitava ja kerrassaan voittamaton.
+Kun lordi Glenarvan tiedusti catapazilta jotakin seudun erikoisuutta,
+ehätti hänen oppinut kumppaninsa aina vastaamaan ennen opasta. Catapaz
+töllisti häneen ällistyneenä.
+
+Juuri tänä päivänä, noin kello kymmenen aikaan, satuttiin kohtaamaan
+tie, joka kulki retkikunnan seuraaman tien poikki. Glenarvan kysyi
+tietenkin sen nimeä, ja tietenkin ehti taas Jacques Paganel vastaamaan:
+
+-- Se on Yumbelista Los Angelosiin vievä tie.
+
+Glenarvan katsahti catapaziin.
+
+-- Niin on, tämä vastasi.
+
+Mutta hän kääntyi samalla maantieteilijän puoleen ja kysyi:
+
+-- Oletteko te sitten jo ennen kulkenut näitä teitä?
+
+-- Totta kai, Paganel vastasi vakavasti.
+
+-- Muulillako?
+
+-- En, nojatuolissani.
+
+Catapaz ei ymmärtänyt, sillä hän kohautti olkapäitään ja palasi joukon
+kärkeen.
+
+Kello viiden aikaan illalla hän pysähtyi matalaan rotkoon, muutamia
+kilometrejä pienen Lojan kaupungin yläpuolelle, ja tänä yönä
+leiriytyivät matkustajat suurten Kordillieerien alkurinteiden
+liepeille.
+
+
+
+
+3900 METRIN KORKEUDESSA.
+
+
+Matka Chilen poikki oli tähän saakka sujunut ilman sanottavia
+tapaturmia. Mutta sitten tulivatkin yhdellä kertaa vastaan kaikki
+vuorten ylityksen vaikeudet ja vaarat. Kamppailu luonnonesteiden kanssa
+alkoi nyt täydellä todella.
+
+Ennen lähtöä oli ratkaistava tärkeä kysymys. Minkä solan kautta saattoi
+mennä Andien yli joutumatta pois määrätystä suunnasta? Asiaa kysyttiin
+catapazilta.
+
+-- Minä en tiedä, tämä vastasi, -- tällä kohtaa Kordillieereja kuin
+kaksi käyttökelpoista solaa.
+
+-- Varmaankin Arican solan, jonka löytäjä oli Valdivia Mendoza, Paganel
+sanoi.
+
+-- Niin kyllä.
+
+-- Ja Villarican solan, Nevado de Villarican eteläpuolella.
+
+-- Niin oikein.
+
+-- Mutta, ystäväni, niissä on vain se vika, että joudumme liian kauaksi
+pois määräsuunnastamme joko etelään tai pohjoiseen.
+
+-- Onko teillä sitten muuta solaa tiedossa? majuri kysyi.
+
+-- On kyllä, Paganel vastasi. -- Antucon sola, joka tosin on
+tuliperäisellä rinteellä, mutta 37. ja 38. asteen keskivälillä, siis
+puolen asteen päässä meidän tiestämme. Se on ainoastaan tuhannen
+kahdeksansadan metrin korkeudella; sen keksi aikanaan Zamudio de Cruz.
+
+-- Hyvä, Glenarvan sanoi, -- mutta tunnetteko te, catapaz, tätä Antucon
+solaa?
+
+-- Tunnen kyllä, mylord, ja olen siitä kulkenutkin, mutta en esittänyt
+sitä sen vuoksi, että se on oikeastaan vain itärinteiden
+intiaanipaimenten käyttämä karjatie.
+
+-- No, ystäväni, Glenarvan vastasi, -- mistä pehuenchien hevos-,
+lammas- ja härkälaumat kulkevat, kykenemme mekin kulkemaan. Ja kun se
+on juuri meidän reitillämme, niin valitsemme Antucon solan.
+
+Niinpä annettiin lähtömerkki ja painuttiin suurten kalkkipitoisten
+vuorten väliseen Lejas-laaksoon. Sitten noustiin loivaa rinnettä ylös.
+Kello yhdentoista tienoilla piti kiertää pieni järvi, kaikkien
+läheisten purojen luontainen säiliö ja yhtymäkohta; ne saapuivat sinne
+solisten ja laskeutuivat siellä leppoisaan rauhaan. Järven yläpuolella
+levisi laajoja, ruohopeitteisiä aukeita, missä intiaanien karjalaumoja
+oli laitumella. Sitten tuli etelästä pohjoiseen kulkeva rämeinen notko,
+jota muulit vaistomaisesti karttoivat. Kello yhden aikaan tuli näkyviin
+Ballenaren linnoitus, jonka murtuneet muurit olivat erään vuoren
+ylimmällä huipulla. Kuljettiin yhä eteenpäin. Rinteet muuttuivat jo
+karuiksi ja kivisiksi, ja muulien kavioiden irrottamia mukulakiviä
+alkoi yhä tiheämmin rapista rinnettä alas. Kello kolmen korvilla
+nähtiin kiehtovan kauniilla paikalla toiset, vuoden 1770 kapinassa
+hävitetyn linnoituksen rauniot.
+
+-- Niin se on, Paganel sanoi, -- vuoret eivät riitä erottamaan ihmisiä,
+ne pitää vielä linnoittaa.
+
+Tästä alkaen kävi tie vaikeaksi, jopa vaaralliseksi; rinne jyrkkeni
+yhä, kallioseinien välit kapenivat, rotkoja kulki ristiin rastiin.
+Muulit astuivat varovasti, sieraimet maassa haistellen tietä.
+Marssittiin jonossa. Joskus, jossakin äkkimutkassa, katosi kellokas
+näkyvistä, ja pienen karavaanin oppaana oli silloin vain kellon
+kaukainen kilinä. Usein tien oikulliset kiemurat johtivatkin jonon
+kahdelle rinnakkaiselle polulle, ja catapaz saattoi puhella
+saattomiesten kanssa samalla kun tuskin kolmen metrin levyinen, mutta
+kolmensadan syvyinen halkeama loi heidän välilleen ylipääsemättömän
+kuilun.
+
+Ruohokasvullisuus kamppaili kuitenkin vielä kiven hyökkäyksiä vastaan,
+mutta kasvikunnan rinnalla tunsi jo kiven vallan. Antucon tulivuoren
+läheisyydestä kertoivat raudanväriset laavajuovat ja kellervät, suipot
+kristallikalliot. Päällekkäin kasautuneet kiviröykkiöt näyttivät olevan
+kaatumaisillaan ja pysyvän pystyssä vasten kaikkia painovoiman lakeja.
+Ilmeisesti vähäinenkin mullistus saattoi muuttaa niiden muotoa, ja
+katsellessa näitä tasapainottomia kukkuloita, vinoja torneja,
+nurinpäisiä nystyröitä saattoi helposti havaita, että lopullisen
+tasaantumisen hetki ei tälle vuoriseudulle vielä ollut tullut.
+
+Näissä oloissa oli tietä luonnollisesti vaikea erottaa. Andien
+vuoriperän miltei lakkaamaton liikehtiminen muuttaa usein sen uraa,
+eivätkä tuntomerkit enää ole paikallaan. Niinpä catapaz epäröikin,
+pysähtyi usein ja katseli ympärilleen; hän tutki kallioiden muotoa,
+etsi mureilta kiviltä intiaanien jälkiä. Oli mahdotonta päästä
+selvyyteen.
+
+Glenarvan seurasi opastaan askel askelelta; hän ymmärsi tilanteen,
+tajusi tämän tulevan huolestuneemmaksi sitä mukaa kuin tie kävi
+hankalammaksi eikä uskaltanut mitään kysellä, vaan ajatteli, eikä ehkä
+syyttäkään, että muulinajajalla on muulin vaisto ja että on parasta
+luottaa siihen.
+
+Vielä tunnin ajan harhaili catapaz niin sanoaksemme onnen kaupalla,
+mutta pysytellen aina vuoren korkeimmilla kohdilla. Vihdoin hänen oli
+pakko äkkiä pysähtyä. Oltiin kapean notkon pohjalla, jollaisia
+intiaanit nimittävät _quebradoiksi_. Laelta katkennut porfyyrimuuri
+sulki sen. Turhaan etsittyään jotakin solaa catapaz astui maahan, pani
+käsivartensa ristiin ja odotti. Glenarvan tuli hänen luokseen.
+
+-- Oletteko eksynyt? hän kysyi.
+
+-- En ole, mylord, catapaz vastasi.
+
+-- Mutta emmehän ole Antucon solatiellä?
+
+-- Ollaan kuin ollaankin.
+
+-- Ettekö erehdy?
+
+-- En. Tässä on tähteitä intiaanien nuotiosta ja tuossa härkä- ja
+lammaslaumojen jättämiä jälkiä.
+
+-- Sittenhän tätä tietä on kuljettu!
+
+-- On, mutta ei kuljeta enää. Viimeinen maanjäristys on sen tukkinut...
+
+-- Muuleilta, majuri huomautti, -- mutta ei ihmisiltä.
+
+-- Jaa, se on teidän asianne, catapaz vastasi, -- minä olen tehnyt
+voitavani. Minä olen valmis muuleineni lähtemään takaisin, jos haluatte
+kääntyä etsimään toisia Kordillieerien ylimenosolia.
+
+-- Kuinka paljon se veisi aikaa?
+
+-- Vähintään kolme päivää.
+
+Glenarvan kuunteli ääneti catapazin sanoja. Tämä toimi täysin
+sopimuksen mukaisesti. Hänen muulinsa eivät voineet kulkea kauemmaksi.
+Mutta kun oli tullut esiin kysymys kääntymisestä samaa tietä takaisin,
+Glenarvan kysyi kumppaneiltaan:
+
+-- Tahdotteko jatkaa matkaa yhtäkaikki?
+
+-- Me seuraamme teitä, Tom Austin vastasi.
+
+-- Menemmepä teidän edellännekin, Paganel lisäsi. -- Mistä tässä itse
+asiassa on puhe? Nousemisesta vuoren harjalle, jonka vastapäisiä
+rinteitä on verrattomasti helpompi laskeutua alas. Sen jälkeen tapaamme
+argentiinalaisia, jotka opastavat meitä pampan halki, ja ripeitä
+hevosia, jotka ovat tottuneet nelistämään näitä maita. Eteenpäin siis
+ja epäröimättä!
+
+-- Eteenpäin! Glenarvanin kumppanit huusivat.
+
+-- Ettekö te liity mukaan? Glenarvan kysyi catapazilta.
+
+-- Minä olen muulien saattomies, tämä vastasi.
+
+-- Kuten haluatte.
+
+-- Tullaan toimeen ilmankin, Paganel sanoi. -- Tuon muurin takana me
+tapaamme jälleen Antucon solapolkuja, ja minä otan opastaakseni teidät
+vuoren juurelle yhtä suoraan kuin Kordillieerien paras opas.
+
+Glenarvan selvitti siis välit catapazin kanssa ja laski hänet,
+saattomiehet ja muulit menemään. Aseet, koneet ja elintarpeet jaettiin
+seitsemän retkeläisen kannettavaksi. Yhteisestä sopimuksesta päätettiin
+ryhtyä heti kiipeämään ja tarpeen tullen kulkea osa yöstäkin. Vasenta
+rinnettä myöten kiemurteli jyrkkä polku, jota muulit eivät olisi
+voineet kulkea. Vaikeudet olivat suuret, mutta kahden tunnin
+ponnistusten ja kiertelyjen jälkeen olivat Glenarvan ja hänen
+kumppaninsa jälleen löytäneet Antucon solatien.
+
+He olivat silloin varsinaisten Andien siinä osassa, joka on lähellä
+Kordillieerien ylintä harjannetta, mutta raivattua polkua, määrättyä
+solaa ei enää näkynyt. Koko tämän seudun olivat äskeiset
+maanjäristykset myllertäneet, ja heidän täytyi kivuta yhä ylemmäs
+harjanteen lakea kohti. Paganel pettyi pahasti huomatessaan, ettei tie
+ollut vapaa, ja ennusti vaativan ankaraa ponnistusta, kunnes
+päästäisiin Andien harjalle, sillä niillä on keskimäärin korkeutta 3500
+ja 4100 metriä. Onneksi ilma oli tyyni, taivas sees ja vuodenaika
+suotuisa; mutta talvella, toukokuusta lokakuuhun, olisi tällainen
+vuorten ylitys ollut mahdoton; ankarat pakkaset tappavat pian
+matkamiehen, ja ne, jotka se säästää, eivät pääse pakoon ainakaan
+_temporalien_, näille seuduille ominaisten rajutuulten voimaa, jotka
+joka vuosi täyttävät ruumiilla Kordillieerien rotkot.
+
+Kiipeiltiin koko yö; kavuttiin käsivoimin melkein luoksepääsemättömille
+penkereille; hypeltiin leveiden ja syvien halkeamien yli; köysien puute
+korvattiin tarttumalla toisten käsiin, ja hartiat saivat olla tikkaina;
+niinpä nämä uljaat miehet näyttivät pelleiltä, jotka olivat tekemässä
+kaikenlaisia hassunkurisia kuperkeikkoja. Tällöin sai Mulrady
+lukemattomia kertoja näyttää jäntevyyttään ja Wilson ketteryyttään.
+Nämä kaksi kunnon skotlantilaista olivat kaikkialla apuna; monta kertaa
+olisi retkikunnalta tie noussut pystyyn ilman heidän alttiuttaan ja
+rohkeuttaan. Glenarvan ei jättänyt näkyvistään pikku Robertia, jota ikä
+ja vilkkaus viekoittivat varomattomuuksiin. Paganel ponnisteli
+eteenpäin aitoranskalaisella innolla. Majuri taas vaivasi itseään juuri
+sen verran kuin tarvittiin, ei enempää eikä vähempää, ja kapusi miltei
+huomaamattomin liikkein. Tiesikö hän edes itse olleensa kiipeämässä jo
+useita tunteja? Se ei ole varmaa. Kenties hän kuvitteli laskeuduttavan
+alaspäin.
+
+Kello viisi aamulla olivat retkeilijät saavuttaneet kahdentuhannen
+neljänsadan metrin korkeuden, mikä todettiin ilmapuntarin avulla. He
+olivat silloin myöhemmin syntyneillä pengermillä, puuvyöhykkeen
+viimeisellä rajalla. Siellä hypähteli joitakin eläimiä, jotka olisivat
+riemastuttaneet metsämiehen mieltä; ne tiesivät itse sen hyvin, sillä
+ne pakenivat vikkelästi jo kaukaa ihmisten lähestyessä. Niitä oli
+laama, vuorten arvokkain eläin, joka vastaa lammasta, raavasta ja
+hevosta, ja elää siellä, missä ei muuli tulisi toimeen. Samoin
+chinchilla, siivo ja arka, tuuheaturkkinen pieni jyrsijä, jäniksen ja
+hyppyrotan välimuoto, joka takajaloistaan muistuttaa kengurua. Mikään
+ei ole hauskempaa kuin nähdä tämän kevyen eläimen hyppelevän puiden
+latvoissa kuin oravan. -- Se ei ole vielä lintu, Paganel sanoi, --
+mutta jo enemmän kuin nelijalkainen.
+
+Nämä eläimet eivät kuitenkaan olleet vuorten viimeisiä asukkaita.
+Kahdentuhannen yhdeksänsadan metrin korkeudessa, ikuisen lumen rajalla,
+eli vielä jopa joukoittain verrattoman kauniita märehtijöitä, pitkä- ja
+kiiltäväkarvainen alpakkalaama ja siro ja ylväs sarveton vuohilaji,
+jonka villa on hienoa ja jota luonnontieteilijät nimittävät vikunjaksi.
+Mutta sitä ei voinut kuvitellakaan lähestyä; hyvä kun sen edes näki; se
+pakeni salamannopeasti häviten kuin henkäys lumikenttien häikäisevään
+valkeuteen.
+
+Täällä oli maisema kokonaan muuttunut. Joka puolella kohosi, päivän
+ensimmäisiä säteitä heijastaen, suuria, räikeitä, eräillä rinteillä
+sinervään vivahtavia jäälohkareita. Kiipeäminen kävi perin
+vaaralliseksi. Nyt ei enää uskaltanut mennä eteenpäin, ennen kuin oli
+huolellisesti tunnustellut maaperää halkeamien selville saamiseksi.
+Wilson oli asettunut jonon kärkeen ja koetteli jalallaan jäätikköjen
+kestävyyttä. Hänen kumppaninsa noudattivat tarkoin hänen askeliaan ja
+välttivät korottamasta ääntäänkään, sillä vähinkin ilmaa värisyttävä
+melu saattoi syöstä alas kaksisataa tai kaksisataa viisikymmentä metriä
+heidän yläpuolellaan olevat lumiröykkiöt.
+
+He olivat tällöin saapuneet pensaspuiden piiriin, jotka neljäsataa
+viisikymmentä metriä ylempänä luovuttivat paikkansa ruoho- ja
+kaktuskasveille. Kolmentuhannen kolmensadan metrin korkeudessa jättivät
+nämäkin kasvit mehuttoman maan, ja kasvullisuus loppui täysin.
+Retkeilijät olivat pysähtyneet vain yhden ainoan kerran, kello
+kahdeksan, virkistääkseen voimiaan nopealla aterialla, ja ryhtyivät
+yli-inhimillisen rohkeasti jatkamaan kiipeämistään, uhmaten yhä
+kasvavia vaaroja. Oli kuljettava yli suippokärkisten kukkulain ja päätä
+huimaavien kuilujen. Tuonne tänne oli pystytetty puisia ristejä, jotka
+osoittivat täällä tapahtuneiden monien tapaturmien tapahtumapaikkoja.
+Kello kahden aikaan avautui karujen kallioiden välillä laaja tasanko,
+vailla merkkiäkään kasvullisuudesta, ilmeinen erämaa. Ilma oli kuiva,
+taivas sinisenkylmä; näin korkealla ovat sateet tuntemattomia, huurut
+muuttuvat vain lumeksi tai rakeiksi. Siellä täällä pisti esiin
+porfyyri- tai basalttikallioita kuin luurankoja valkoisen käärinliinan
+keskeltä, ja väliin aiheutti ilman vaikutuksen murentamien kvartsi- tai
+gneissijätteiden luhistuminen hiljaista rapinaa, jonka ohut ilmakerros
+teki melkein huomaamattomaksi.
+
+Tarmostaan huolimatta olivat retkeläiset kuitenkin lopen väsyneitä.
+Huomatessaan toveriensa uupumuksen Glenarvan katui, että oli noustu
+näin kauas. Pikku Robert ponnisteli väsymystä vastaan, mutta ei
+jaksanut kulkea edemmäksi. Kello kolmen aikana pysähtyi Glenarvan.
+
+-- Täytyy levähtää, hän sanoi, sillä hän huomasi, että kukaan muu ei
+sitä ehdottaisi.
+
+-- Levähtääkö? Paganel vastasi. -- Mutta meillähän ei ole minkäänlaista
+suojaa.
+
+-- Se on kuitenkin välttämätöntä jo Robertin vuoksi.
+
+-- Ei, mylord, uljas poika väitti, -- kyllä minä vielä jaksan ... älkää
+pysähtykö...
+
+-- Sinua kannetaan, poika, Paganel selitti, -- mutta meidän täytyy
+hinnalla millä hyvänsä päästä itärinteelle. Siellä löydämme kukaties
+jonkun majapaikan. Minä pyydän vielä kahden tunnin marssia.
+
+-- Ovatko kaikki muutkin sitä mieltä? Glenarvan kysyi.
+
+-- Ollaan, hänen seuralaisensa vastasivat.
+
+Mulrady lisäsi:
+
+-- Minä hoidan pojan.
+
+Ja niin jatkettiin matkaa itää kohti. Kesti vielä kaksi tuntia
+hirvittävää kiipeämistä, kunnes vihdoin oltiin vuoren harjalla. Ilman
+oheneminen aiheutti _punan_ nimellä tunnetun ahdistavan tunteen.
+Ikenistä ja huulista tihkui verta hengitysvaikeuksien vuoksi ja ehkä
+myös lumen vaikutuksesta, joka näin korkealla ilmeisesti tärvelee
+ilman. Sen tiheyden puutetta täytyi verenkierron ylläpitämiseksi
+korvata läähättävällä hengittämisellä, mikä väsytti yhtä paljon kuin
+auringon säteilyn heijastuminen lumesta. Niin sitkeä kuin näiden
+uljaiden miesten tarmo olikin, tuli kuitenkin hetki, jolloin
+voimakkaimmatkin herpoutuivat, ja pyörrytys, tuo hirveä vuoritauti,
+teki lopun sekä heidän ruumiinvoimistaan että myös heidän mielensä
+rohkeudesta. Tällaisia vaikeuksia vastaan ei voi taistella
+rankaisematta. Pian kompastui yhä useampi eikä kyennyt enää kulkemaan
+kuin nelinkontin.
+
+Uupumus lopetti siis liian kauan kestäneen kiipeämisen, ja Glenarvan
+ajatteli huolestuneena lumen määrättömyyttä, kolean paikan hirveää
+kylmyyttä, vuorille nousevaa hämäryyttä ja yösuojan puutetta, kun
+majuri pysäytti hänet sanoen tyynellä äänellä:
+
+-- Tuolla on maja.
+
+
+
+
+KORDILLIEERIEN RINNETTÄ ALAS.
+
+
+Kuka tahansa muu kuin MacNabbs olisi saattanut kulkea sata kertaa tämän
+majan ohi, ympäri, jopa ylikin, aavistamatta sitä rakennukseksi. Se oli
+lumikumpu, joka ei näyttänyt sanottavasti erottuvan ympärillä olevista
+kallioista. Sisään päästäkseen täytyi luoda lumi pois. Puolen tunnin
+sitkeän raivauksen jälkeen olivat Wilson ja Mulrady saaneet _casuchan_
+oviaukon esiin, ja retkeilijät kömpivät sinne innokkaina.
+
+Tämä intiaanien rakentama kammio oli tehty eräänlaisista auringossa
+poltetuista tiilistä; se oli kuutionmuotoinen, kolme ja puoli metriä
+joka suuntaan ja sijaitsi erään basalttikallion laella. Kiviportaat
+johtivat sen ovelle, joka oli kammion ainoa aukko; lumi ja rakeet
+olivat oven ahtaudesta huolimatta tunkeutuneet sisälle myrskytuulten
+tuiskuttaessa niitä vuorilla.
+
+Siinä oli auttavasti tilaa kymmenelle hengelle, ja vaikkeivät sen
+seinät olisi olleet riittävän tiiviit sadekautena, oli niistä ainakin
+jotakin suojaa pakkasta vastaan; lämpömittari osoitti kymmentä astetta
+alle nollan. Jonkunlainen hatarasti muuratulla savutorvella varustettu
+tulisija mahdollisti tulen sytyttämisen ja tehokkaan taistelun
+ulkoilman kylmyyttä vastaan.
+
+-- Tämähän on auttava suoja, Glenarvan sanoi, -- joskaan ei upea.
+Kaitselmus on ohjannut meidät tänne emmekä voi olla sitä siitä
+kiittämättä.
+
+-- Mitä? Paganel huudahti. -- Tämähän on palatsi! Ei puutu muuta kuin
+kunniavahdit ja hoviherrat. Täällä on mainio olla.
+
+-- Varsinkin kun hyvä tuli loimuaa liedessä, Tom Austin sanoi, -- sillä
+jos meidän on nälkä, on meidän vilukin, ja minua puolestani
+miellyttäisi nyt hyvä risukimppu enemmän kuin riistan viipale.
+
+-- No, Tom, Paganel lausui, -- yritetään etsiä jotakin poltettavaa.
+
+-- Poltettavaa Kordillieerien harjalta? Mulrady huudahti pudistellen
+päätänsä epäilevästi.
+
+-- Kun kerran tähän luolaan on tehty tulisija, majuri huomautti, --
+niin tottakai se on tapahtunut siksi, että täällä on jotakin
+poltettavaa.
+
+-- Ystävämme MacNabbs on oikeassa, Glenarvan sanoi. -- Ottakaa esille
+illallisainekset, minä menen hakemaan polttopuita.
+
+-- Minä tulen mukaan Wilsonin kanssa, Paganel vastasi.
+
+-- Ehkä minäkin voisin olla avuksi...? Robert lausui nousten pystyyn.
+
+-- Ei, poikaseni, levähdä sinä, Glenarvan vastasi. -- Sinusta tulee
+kyllä mies siinä iässä, kun muut ovat vielä lapsia!
+
+Glenarvan, Paganel ja Wilson lähtivät ulos casuchasta. Kello oli kuusi
+illalla. Pakkanen ahdisti ankarasti, mutta ilma oli aivan tyyni.
+Taivaan sini alkoi jo sumentua, ja aurinko kultasi viimeisillä
+säteillään Andien laen korkeimpia huippuja. Paganel, joka oli ottanut
+ilmapuntarinsa mukaan, totesi elohopean näyttävän 495 millimetriä.
+Ilmanpaineen alhaisuus vastasi kolmentuhannen kahdensadan metrin
+korkeutta. Tämä Kordillieerien seutu oli siis ainoastaan tuhatkymmenen
+metriä Mont Blancin huippua alempana. Jos näillä vuorilla olisi
+kohdattu sellaisia vastuksia, joita Sveitsin jättiläinen on täynnä, tai
+jos vain olisi ollut myrsky- ja pyörretuulien aika, yksikään
+retkeilijöistä ei olisi saavuttanut Uuden Maailman suuren
+vuoriharjanteen lakea.
+
+Glenarvan ja Paganel kapusivat eräälle porfyyrikalliolle ja
+tähystelivät joka suunnalle. He olivat tällöin Kordillieerien
+korkeimmalla kohdalla ja saattoivat nähdä yli neljänkymmenen
+neliöpeninkulman alan. Itäänpäin alenivat rinteet loivina pengerminä,
+joita myöten saattoi mukavasti liukua useita satoja metrejä kerrallaan.
+Kaukaa katsoen näyttivät jääkauden siirtämät irtonaiset kivet ja
+kalliot muodostavan suuria, yhtenäisiä sorakiviharjuja. Auringon
+laskiessa nousevan varjon alle peittyi jo Coloradon laakso, ja
+vähitellen häipyivät muutkin piirteet, ensin kalliot, sitten kukkulat,
+sitten niitä korkeammat harjut, jotka, ruskon vielä kerran niitä
+valaistua, asteittain sammuivat, ja pian pimeni Andien koko itäinen
+rinne. Lännessä valaisi päivä rinteitä vielä alas saakka. Oli
+häikäisevää nähdä kallioiden ja jäätikköjen kylpevän tässä auringon
+säteilyssä. Pohjoisessa näkyi jono vuorenharjanteita, jotka näyttivät
+sekoittuvan toisiinsa ja muodostivat ikään kuin kömpelöllä kynällä
+vedetyn murtoviivan. Se sekoitti silmää. Mutta etelässä oli
+näköala päinvastoin loistava ja kävi yön yltäessä suhteiltaan yhä
+suurenmoisemmaksi. Jos näet kääntyi Torbidon autioon laaksoon päin,
+saattoi ylhäältä katsella Antucoa, jonka ammottava kita aukeni kahden
+peninkulman päässä. Tulivuori sähisi kuin Ilmestyskirjan lohikäärmeiden
+kaltainen hirviö ja syöksi sisästään nokisten lieskojen sekaista
+hehkuvaa savua. Sitä ympäröivien vuorten kehä näytti olevan tulessa;
+hehkuvia kivirakeita, punaisia höyrypilviä, laavavirtoja välähteli
+yhtenä tulipatsaana. Keskeytymätön, hetki hetkeltä yltyvä räiske ja
+häikäisevä loimu täytti valtavien heijastusten laajan kehän, kun
+aurinko, jonka hämärtyvä valo vähitellen himmeni, hävisi kuin sammunut
+tähti varjoihin.
+
+Paganel ja Glenarvan olisivat jääneet pitkäksi aikaa katselemaan tätä
+maan ja taivaan tulien suurenmoista kamppailua; puunetsijät saivat
+antaa tilaa taiteilijoille; mutta Wilson, joka ei ollut taipuvainen
+innostumaan, palautti heidän mieleensä nykyisen tehtävän. Puita ei
+ollut, se on totta; sen sijaan kallioita onneksi peitti laiha ja
+kuiva jäkälä; sitä koottiin suuret sylilliset samoin kuin erästä
+_llaretta_-nimistä kasvia, jonka juuri saattoi palaa riittävästi. Kun
+nämä arvokkaat polttoaineet oli kannettu casuchaan, ne sullottiin
+lieteen. Tulta oli vaikea saada syttymään ja varsinkin palamaan. Perin
+ohentunut ilma ei sisältänyt kylliksi happea sen pitämiseksi yllä;
+ainakin majuri selitti asian sillä tavoin.
+
+-- Mutta sen sijaan, hän lisäsi, -- ei vesi tarvitse sadan asteen
+kuumuutta kiehuakseen; ne, jotka pitävät sata-asteisessa vedessä
+keitetystä kahvista, saavat siitä luopua, sillä tällä korkeudella alkaa
+kiehuminen ennen yhdeksääkymmentä astetta.[7]
+
+MacNabbs ei erehtynyt, ja lämpömittari, joka oli pantu kattilan
+veteen siitä alkaen, kun se oli alkanut poreilla, osoitti vain
+kahdeksankymmentäseitsemää astetta. Jokainen joi mielihyväkseen
+muutaman siemauksen kuumaa kahvia. Kuiva liha sitä vastoin tuntui
+hiukan pilaantuneelta, mikä sai Paganelin tekemään järkevän, mutta
+hyödyttömän huomautuksen.
+
+-- Peijakas, hän sanoi, -- täytyy tunnustaa, että käristetty laamanliha
+ei olisi pahitteeksi. Sanotaan tämän eläimen vastaavan raavasta ja
+lammasta, ja minä olisin utelias tutkimaan, onko asia näin myös
+ravintoaineena!
+
+-- Mitä! majuri huudahti, -- ettekö ole tyytyväinen illalliseemme,
+tiedemies Paganel?
+
+-- Ihastunut, arvoisa majuri, vaikka tunnustankin, että
+metsäriista-annos olisi tervetullut.
+
+-- Te olette herkuttelija, MacNabbs sanoi.
+
+-- Hyväksyn määritelmänne, majuri; mutta ettepä te itsekään, sanokaa
+mitä tahansa, panisi pahaksenne, jos edessänne olisi hyvä pihvi!
+
+-- Luultavasti en, majuri myönsi.
+
+-- Ja jos teitä pyydettäisiin lähtemään väijymäpaikalle pakkasesta ja
+pimeästä huolimatta, ettekö tottelisi arvelematta?
+
+-- Kieltämättä; jos vähääkään haluatte...
+
+MacNabbsin kumppaneilla ei ollut aikaa kiittää häntä tarjouksesta ja
+kieltäytyä sitä käyttämästä, kun alkoi kuulua kaukaista mylvinää. Se
+piteni pitenemistään. Se ei ollut yksinäisten eläinten ääntelyä, vaan
+kokonaisen karjan, joka läheni nopeasti. Aikoiko siis kaitselmus, joka
+oli antanut heille asunnon, tarjota heille vielä illallistakin? Se oli
+maantieteilijän päätelmä. Mutta Glenarvan hillitsi hiukan hänen iloaan
+huomauttamalla, että Kordillieerien nelijalkaiset eivät koskaan kiipeä
+näin korkealle.
+
+-- Mistä sitten tuo melu johtuu? Tom Austin kysyi.
+
+-- Äänestä päätellen se lähenee!
+
+-- Ehkäpä se on lumivyöry, Mulrady huomautti.
+
+-- Mahdotonta! Sehän on selvää mylvinää, Paganel sanoi.
+
+-- Menkäämme katsomaan, Glenarvan päätti.
+
+-- Ja metsästäjinä, majuri lisäsi ottaen pyssynsä.
+
+Kaikki kömpivät ulos casuchasta. Oli pimeä, mutta tähtikirkas yö. Kuu
+ei vielä näyttänyt viimeisen vaiheensa puoliksi jyrsittyä kehrää.
+Pohjoisen ja idän kukkulat olivat pimeyden peitossa, eikä voinut nähdä
+muuta kuin muutamien vakavimpien vuorten epämääräiset ääriviivat.
+Mylvinä -- pelästyneiden eläinten mylvinä -- kasvoi kahta kovemmaksi.
+Ne tulivat Kordillieerien pimeältä puolelta. Mitä tapahtui? Äkkiä tuli
+kamala vyöry, ei lunta, vaan eläviä ja pelosta mielettömiä olentoja.
+Koko alue tuntui liikkuvan. Näitä eläimiä, jotka ohenneesta ilmasta
+huolimatta pitivät hirvittävää melua, oli satoja, ehkä tuhansia.
+Olivatko ne tasangon petoja vaiko vain laama- ja vikunjalauma?
+Glenarvan, MacNabbs, Robert, Austin ja molemmat matruusit ehtivät töin
+tuskin heittäytyä maahan, kun tämä elävä massa vyöryi heidän ylitseen.
+Päiväsokea Paganel jäi pystyyn paremmin nähdäkseen, mutta kellahti
+silmänräpäyksessä nurinniskoin.
+
+Samalla hetkellä kuului pyssynpamahdus. Majuri oli ampunut arviolta.
+Hänestä näytti, että muuan eläin kaatui muutaman askelen päässä
+hänestä, samalla kun koko lauma, vastustamatonta vauhtia ja vieläkin
+hurjemmin mylvien katosi tulivuoren heijastuksen valaisemille
+rinteille.
+
+-- Ah, löysinpäs ne! sanoi eräs ääni -- Paganelin ääni.
+
+-- Ja mitä löysitte? Glenarvan kysyi.
+
+-- Silmälasini, helkkarissa! Helpostihan tällaisessa mylläkässä voi
+hukata silmälasinsa!
+
+-- Ettehän ole haavoittunut?
+
+-- En. Minua vain jokin vähän potkaisi. Mutta mikä?
+
+-- Tämä vain, majuri vastasi laahaten perässään ampumaansa elukkaa.
+
+Kaikki kömpivät takaisin kammioon, ja lieden valkean valossa tutkittiin
+majurin "pyssynpamausta."
+
+Se oli kaunis eläin, joka muistutti kyttyrätöntä kamelia, sillä oli
+siro pää, litteä ruumis, pitkät ja hoikat jalat, sileä, vaaleanruskea,
+vatsan alta valkotäpläinen karva. Tuskin oli Paganel siihen vilkaissut,
+kun hän huudahti:
+
+-- Se on guanakki!
+
+-- Mikä on guanakki? Glenarvan kysyi.
+
+-- Syötävä eläin! Paganel vastasi.
+
+-- Onko se hyvääkin?
+
+-- Maukasta. Jumalten ruokaa. Tiesinhän, että saisimme tuoretta lihaa
+illalliseksi. Ja mitä lihaa! Mutta kuka paloittelee elukan?
+
+-- Minä, Wilson sanoi.
+
+-- Hyvä, minä otan sen paistaakseni, Paganel ilmoitti.
+
+-- Oletteko te kokkikin, herra Paganel? Robert kysyi.
+
+-- Peijakas, poikaseni, olenhan minä ranskalainen! Jokaisen
+ranskalaisen ruumiissa on myös kokki.
+
+Vähän ajan kuluttua asetteli Paganel suuria lihaviipaleita
+llaretta-kasvin juurista saaduille hiilille. Kymmenen minuuttia sen
+jälkeen hän tarjosi ystävilleen hyvin maukkaalta näyttävää
+"guanakinkyljystä". Kukaan ei kursaillut, vaan kaikki haukkasivat kuin
+haukat.
+
+Mutta maantieteilijän suureksi kummaksi seurasi ensimmäistä puraisua
+yleinen virnistys ja äännähdys "hyhyh".
+
+-- Sehän on yököttävää! joku sanoi.
+
+-- Ei sitä voi syödä! toinen vastasi.
+
+Miten olikaan, onnettoman tiedemiehen oli todettava, että tämä käriste
+ei kelvannut edes nälkiintyneille. Siksi alettiinkin heitellä hänelle
+pilapuheita, jotka hän muuten käsitti täydellisesti, ja ivailla hänen
+"jumaltenruokaansa"; hän mietti vain syitä, minkä vuoksi guanakin liha,
+jonka hän tiesi todella hyväksi ja arvossapidetyksi, oli hänen
+käsissään käynyt inhoittavaksi, kunnes hänen päähänsä äkkiä pälkähti
+eräs ajatus.
+
+-- Siinähän se on! hän huudahti. -- Peijakas, siitähän se riippuu! Nyt
+sen tiedän!
+
+-- Oliko liha pahentunutta? MacNabbs kysyi tyynesti.
+
+-- Ei, malttamaton majuri, mutta se oli liiaksi juossutta. Kuinka
+saatoinkaan sen unohtaa.
+
+-- Mitä sillä tarkoitatte, herra Paganel? Tom Austin kysyi.
+
+-- Sitä, että guanakin liha on syötävää vain silloin, kun eläin on
+teurastettu rauhallisella laitumella; jos sitä ajetaan takaa kauan,
+niin että se joutuu juoksemaan pitkiä matkoja, sen liha käy
+kelvottomaksi. Tämän lihan mausta voin siis todeta, että otus, ja niin
+muodoin koko lauma, oli tullut hyvin kaukaa.
+
+-- Oletteko siitä varma? Glenarvan kysyi.
+
+-- Aivan varma.
+
+-- Mutta mikä tapahtuma, mikä ilmiö on saattanut säikyttää näitä
+eläimiä sillä tavoin ja ajaa ne pakoon juuri kun niiden olisi ollut
+rauhassa maattava yösijoillaan.
+
+-- Siihen, rakas Glenarvan, Paganel sanoi, -- on minun mahdotonta
+vastata teille. Uskokaa minua, meidän on itsemme paras panna maata
+enempää aprikoimatta. Omasta puolastani olen jo torkahtamaisillani.
+Eikös nukuta, majuri?
+
+-- Nukutaan pois, Paganel.
+
+Tämän jälkeen kääriytyi kukin ponchoonsa, tulta kohennettiin yöksi, ja
+pian kuului kaikenäänisiä ja kaikentahtisia hirvittäviä kuorsauksia,
+joiden sopusointuisuutta piti yllä maantieteilijän matala basso.
+
+Glenarvan yksin ei saanut unta. Salainen levottomuus piti häntä
+väsyttävässä unettomuuden tilassa. Hänen täytyi ajatella
+selittämättömän pelon vallassa yhteiseen suuntaan pakenevaa laumaa.
+Guanakit eivät voineet olla petoeläinten takaa-ajamina. Tällä
+korkeudella niitä tuskin on, metsästäjiä vielä vähemmän. Mikä kammo
+ajoi niitä siis Antucon kuiluja kohti ja mikä oli sen syynä? Glenarvan
+aavisti vaaran lähestyvän.
+
+Puolihorroksessa haihtuivat hänen ajatuksensa vähitellen, ja pelko teki
+tilaa toivolle. Hän kuvitteli olevansa seuraavana päivänä Andien
+tasangolla. Siellä saattaisivat tiedustelut toden teolla alkaa, eikä
+menestys ehkä ollut kaukana. Hän ajatteli kovaan orjuuteen joutunutta
+kapteeni Grantia ja hänen kahta matruusiaan. Nämä kuvat välähtelivät
+hänen mielessään, mutta tulen räiske, ilmassa rätisevät kipinät tai
+joku kirkkaampana loimuava lieska, jonka valossa hän näki nukkuvat
+toverinsa ja joka loi valon väreilyä casuchan seiniin, käänsivät hänen
+ajatuksensa joka hetki toisaalle. Sitten alkoivat pahat aavistukset
+ahdistaa häntä ankarammin. Hän kuuli epämääräistä, näillä yksinäisillä
+huipuilla vaikeasti selitettävää jylinää.
+
+Kerran hän luuli kuulevansa kaukaista, kumeaa, uhkaavaa ukkosenjylinän
+kaltaista jylyä, joka ei tullut taivaasta. Niinpä ei tämä pauhu voinut
+johtua muusta kuin vuoren rinteillä raivoavasta rajuilmasta, joitakin
+tuhansia jalkoja sen harjan alapuolella. Glenarvan tahtoi saada siitä
+varmuuden ja lähti ulos.
+
+Kuu nousi. Ilma oli aivan tyyni. Ei ainoatakaan pilveä, ei ylhäällä
+eikä alhaalla. Siellä täällä vain Antucon liekkien liikahtelevaa
+kajastusta. Ei mitään myrskytuulta, ei ukkosta. Taivaalla tuikki
+tuhansia tähtiä. Mutta jylinää kesti yhä; se tuntui lähenevän ja
+kulkevan Andien vuorten poikki. Glenarvan palasi sisään levottomampana
+pohtien, mitä yhteyttä saattoi olla tämän maanalaisen jytinän ja
+guanakien paon kanssa. Oliko siinä tosiaan syy ja seuraus? Hän katsoi
+kelloaan, joka osoitti kahta aamulla. Mutta kun hän ei ollut varma
+vaaran läheisyydestä, hän ei herättänyt kumppaneitaan, jotka väsymys
+oli uuvuttanut sikeään uneen. Hän vaipui itsekin raskaaseen
+unenhorrokseen, jota kesti useita tunteja.
+
+Äkkiä sai ankara ryske hänet jalkeille. Se oli korviahuumaavaa rätinää,
+sentapaista tärisevää jyryä kuin lukemattomia tykistön kuormastoja
+olisi vedetty kaikuvalla kivikadulla. Sitten Glenarvan tunsi maan
+vajoavan jalkojensa alla; hän näki casuchan horjuvan ja halkeilevan.
+
+-- Huomio, hän huusi.
+
+Kaikki hänen kumppaninsa olivat heränneet ja syöksyivät suinpäin ulos
+jyrkälle rinteelle. Päivä nousi juuri, ja näky oli hirvittävä. Vuorien
+muoto muuttui äkkiä; kukkulat katkesivat, toiset horjahtelivat ensin
+epävakaisina ja katosivat sitten ikään kuin jokin salahauta olisi
+auennut niiden juurelle. Kordillieereille erikoisena ilmiönä siirtyi
+useiden peninkulmien laajuinen möhkäle sellaisenaan liukuen tasankoa
+kohti.[8]
+
+-- Maanjäristys! Paganel huudahti.
+
+Hän oli oikeassa. Se oli yksi Chilen vuorialueella usein sattuvia
+maanmullistuksia, ja juuri sillä seudulla, missä Copiapo on tuhottu
+kaksi ja Santiago myllerretty neljä kertaa neljäntoista vuoden
+kuluessa. Tätä pallon kohtaa uurtavat maan tulet, ja tämän nuorta
+alkuperää olevan vuorijonon tulivuorilla ei vielä ole riittävästi
+aukkoja maanalaisten höyryjen ulospääsyä varten. Siitä nämä alituiset
+_tremblore_-nimiset mullistukset. Alue, jolla nuo seitsemän
+hätääntynyttä, säikähtynyttä ihmistä kyyhöttivät sammaleeseen
+tarrautuneina, liikkui nopeasti kuin pikajuna, siis kahdeksankymmentä
+kilometriä tunnissa. Oli mahdotonta päästää ääntäkään, tehdä
+ainoatakaan pakenemisyritystä eteenpäin tai taaksepäin. Ei olisi
+voinut puhua toisilleen. Maanalainen jyrinä, vuorenvyörymän ryske,
+graniitti- ja basalttiröykkiöiden kolina ja irtautuneen lumen pyry teki
+sen mahdottomaksi. Milloin liikkui pohja heidän allaan töytäyksittä ja
+täräyksittä, milloin taas kiikkui ja heilahteli kuin hyökyaaltojen
+heittelemä laiva, sivuutti kuiluja, joihin putoili vuorenlohkareita,
+nyhti maasta juurineen vuosisataisia puita ja pyyhkäisi kuin suunnaton
+viikate kaikki itärinteen ulkonemat.
+
+Ajatelkoon monta miljardia tonnia painavan ainejoukon voimaa, kun se
+kulkee viidenkymmenen asteen kulmassa yhä kiihtyvää vauhtia!
+
+Miten pitkään tätä sanoin kuvaamatonta kulkua kesti, ei kukaan olisi
+voinut arvioida. Mihin kuiluun se päättyisi, sitä ei kukaan olisi
+uskaltanut ennustaa. Olivatko kaikki mukana ja hengissä, vai makasiko
+jo joku heistä jonkin rotkon pohjalla, ei kukaan olisi voinut vielä
+sanoa. Vauhdin huumaamina, läpitunkevan pakkasen jäätäminä, lumen
+ryöppyjen sokaisemina he läähättivät nääntyneinä, melkein hengettöminä
+ja pitelivät kivistä kiinni vain itsesäilytyksen viimeisestä vaistosta.
+
+Äkkiä tempasi sanomattoman ankara täräys heidät irti liukuvasta
+maankamarasta. He lennähtivät eteenpäin ja kierivät vuoren alimmalle
+pengermälle. Kiitävä vyörymä oli pysähtynyt. Hetkeen kukaan ei
+hievahtanut. Vihdoin nousi yksi kylläkin huumaantuneena, mutta vielä
+sittenkin suoraselkäisenä -- majuri. Hän pudisti pois pölyn, joka
+sokaisi häntä, ja katseli sitten ympärilleen. Hänen toverinsa olivat
+kaikki yhdessä rykelmässä, kuin patruunaan sullotut pyssynhaulit,
+sikinsokin toinen toisensa päällä.
+
+Majuri laski heidät. Kaikki olivat paikalla yhtä lukuunottamatta.
+Robert Grant puuttui.
+
+
+
+
+KAITSELMUKSEN PYSSYNLAUKAUS.
+
+
+Kordillieerien itärinteellä on tällä kohtaa pitkiä luiskia, ne häipyvät
+huomaamatta tasangolle, jolle osa äsken liikkunutta maankamaraa oli
+äkkiä pysähtynyt. Tällä uudella, rehevän ruohikon peittämällä alueella
+kasvoi suurenmoisia puita. Kerrassaan metsikön kaltainen laaja tiheikkö
+valloituksen aikana istutettuja hedelmäpuita välkytteli kultaisia
+tuotteitaan. Se oli kolkka vehmainta Normandiaa heitettynä näille
+tasangoille, ja missä muissa oloissa tahansa olisi matkustajan katsetta
+kiehtonut tämä äkillinen tulo erämaasta keitaaseen, lumivuorilta
+viheriöiville niityille, talvesta kesään.
+
+Maa oli muuten jälleen asettunut ehdottoman tukevaksi. Maanjäristys oli
+tyyntynyt, vaikka epäilemättä maanalaiset voimat jatkoivat kauempana
+mullistustaan sillä Andien vuorijono on aina jollakin kohtaa
+liikkumassa ja tärisemässä. Tällä kertaa oli maanjäristys ollut
+tavattoman voimakas. Vuorijonon muoto oli täysin muuttunut. Taivaan
+sineä vasten piirtyi uusia kallioita, kukkuloita ja vuoria ja
+Kordillieerien opas olisi turhaan etsinyt polkunsa vanhoja
+tuntomerkkejä.
+
+Oli tulossa ihana päivä; aurinko, joka aikoja sitten oli noussut
+kostealta vuoteeltaan Atlantista, valaisi nyt säteillään Argentiinan
+tasankoja ja hipoi niillä kai jo toisenkin valtameren, viimeöisen
+vuoteensa laineita. Kello oli kahdeksan aamulla.
+
+Vähitellen lordi Glenarvan ja hänen kumppaninsa virkosivat majurin
+ravistelemina jälleen ennalleen. Oikeastaan heille ei ollut tapahtunut
+mitään; he olivat kokeneet vain hirveän järkytyksen. Kordillieerit
+olivat laskeneet mäkeä, ja he olisivat voineet vain ylistää tätä
+luonnon suorittamaa pikamarssia, ellei nimenhuudossa olisi kaivattu
+yhtä heistä, heikointa, Robert Grantia.
+
+Kaikki rakastivat tätä uljasta poikaa, Paganel, joka oli erikoisesti
+kiintynyt häneen, majuri kylmäkiskoisuudestaan huolimatta, kaikki ja
+varsinkin Glenarvan. Kuullessaan Robertin kadonneen hän tuli suorastaan
+epätoivoiseksi ja kuvitteli poikasen pudonneen johonkin kuiluun ja nyt
+turhaan huutelevan avukseen sitä, jota piti ikään kuin toisena isänään.
+
+-- Ystäväni, ystäväni, hän sanoi tuskin saattaen pidättää kyyneliään,
+-- meidän täytyy etsiä, täytyy löytää hänet! Me emme voi jättää häntä
+näin! Jokainen syvänne, jokainen kuilu on tarkastettava perinpohjin!
+Minä laskeudun köyden varassa alas! Teidän täytyy päästää minut! Minä
+tahdon, kuuletteko! Minä tahdon! Suokoon taivas, että Robert vielä on
+hengissä! Kuinka uskaltaisimme lähestyä hänen isäänsä ilman häntä ja
+mitä oikeutta olisi pelastaa kapteeni Grant, jos hänen pelastumisensa
+maksaa hänen lapsensa hengen!
+
+Glenarvanin kumppanit kuuntelivat vaieten; he tunsivat hänen etsivän
+heidän silmistään jotakin toivon pilkettä, ja he loivat katseensa
+maahan.
+
+-- Ah! Glenarvan jatkoi. -- Te olette ymmärtäneet! Ja te vaikenette! Te
+ette siis toivo enää mitään, ette mitään!
+
+Tuli hetken äänettömyys. Sitten MacNabbs lausui:
+
+-- Kuka teistä, ystäväni, voi muistaa, milloin Robert katosi?
+
+Tähän kysymykseen ei kukaan vastannut.
+
+-- Ainakin voitte sanoa minulle, kenen vieressä lapsi oli, kun tultiin
+Kordillieereja alas, majuri jatkoi.
+
+-- Minun, Wilson vastasi.
+
+-- No, mihin saakka huomasit hänet vierelläsi? Yritä muistaa! Sano!
+
+-- Minä muistan vain sen, Wilson vastasi, -- että Robert Grant oli
+minun vieressäni, kädet tarrautuneina jäkäliin, vielä kahta minuuttia
+ennen äkkipysäystä.
+
+-- Kahta minuuttia ennen! Olepas tarkka, Wilson! Minuutit ovat voineet
+tuntua pitkiltä. Etkö erehdy?
+
+-- En luule erehtyväni ... en, niin se oli ... ei kahtakaan minuuttia!
+
+-- Hyvä! MacNabbs sanoi. -- Kummallako puolella sinusta Robert oli,
+oikealla vai vasemmalla?
+
+-- Vasemmalla. Hänen ponchonsa hulmusi kasvojani vasten.
+
+-- Entä millä puolella sinä olit meistä?
+
+-- Niin ikään vasemmalla.
+
+-- Niin ollen ei Robert ole voinut kadota muulle kuin tuolle suunnalle,
+majuri sanoi kääntyen vuoristoon päin ja ojentaen oikeaa kättään. --
+Minä lisään, että ottaen lukuun sen ajan, joka on kulunut hänen
+katoamisestaan, lapsen on täytynyt pudota jollekin kohtaa tämän
+vuorenjuuren ja kolmen kilometrin etäisyyden välisellä matkalla. Sieltä
+on häntä etsittävä, ja ketjussa kulkemalla me löydämme hänet sieltä.
+
+Ei sanottu sanaakaan enempää. Nuo kuusi miestä aloittivat heti etsinnän
+asettuen tietyin välein ja ryhtyen kapuamaan ylös Kordillieerien
+rinnettä. He pysyttelivät putoamislinjan oikealla puolella, tarkastaen
+pienimmätkin rakoset, laskeutuen rotkojen pohjalle, jotka olivat osaksi
+täyttyneet alas vyöryneestä sorasta, ja useampi kuin yksi palasi
+vaatteet riekaleina, jalat ja kädet verisinä, henkensä vaarannettuaan.
+Koko tämä Andien osa, lukuunottamatta muutamia luoksepääsemättömiä
+paikkoja, tutkittiin perinpohjin, eikä kukaan moniin tuntikausiin
+ajatellutkaan levähtää. Turhaan! Poika ei ollut ainoastaan kohdannut
+kuolemaansa vuoristossa, vaan varmaan myös haudan, jonka kivi, jokin
+suuri kallio, oli iäksi peittänyt hänet alleen.
+
+Kello yhden aikana kohtasivat Glenarvan ja hänen kumppaninsa toisensa
+murtuneina, näännyksissä laakson pohjalla. Glenarvan oli ankaran surun
+vallassa; hän ei puhunut kenenkään kanssa, huokaili vain ja mutisi
+itsekseen:
+
+-- Minä en lähde täältä! Minä en lähde täältä!
+
+Kaikki oivalsivat tämän tulleen hänelle pakkomielteeksi ja antoivat
+hänen olla rauhassa.
+
+-- Odotetaan, Paganel sanoi majurille ja Tom Austinille. -- Levätään
+hetki ja kootaan voimia. Me tarvitsemme niitä joko alkaaksemme
+uudelleen etsinnät tai jatkaaksemme matkaamme.
+
+-- Niin, MacNabbs vastasi, -- ja etsitään, koska Edwardkin haluaa
+etsiä! Hän toivoo. Mutta mitä hän toivoo?
+
+-- Jumala tietää, Tom Austin sanoi.
+
+-- Robert-parka! Paganel huoahti kuivaten silmiään.
+
+Laaksossa oli runsaasti puita. Majuri valitsi ryhmän korkeita
+johanneksenleipäpuita, joiden siimekseen järjestettiin leiripaikka.
+Muutamia peitteitä, aseet, hiukan kuivattua lihaa ja riisiä oli kaikki,
+mitä retkeilijöille oli jäänyt. Jonkin matkan päässä virtasi puro,
+josta saatiin maanjäristyksestä vielä sameaa vettä. Mulrady sytytti
+tulen ruohoista, ja pian hän tarjosi isännälleen lämmintä ja
+virkistävää juomaa. Mutta Glenarvan ei huolinut sitä, makasi vain
+ponchollaan syvän raukeuden tilassa.
+
+Näin kului päivä. Tuli tyyni ja rauhallinen yö. Kumppaniensa maatessa
+alallaan, vaikka unettomina, lähti Glenarvan uudelleen kapuamaan
+Kordillieerien rinteitä. Hän kuunteli korvat tarkkoina, toivoen yhä,
+että pojan avunhuuto kuuluisi jostakin. Hän eteni kauas, korkealle,
+yksinään, painaen tuon tuostakin korvaansa maata vasten, kuunnellen ja
+hilliten sydämensä tykytystä, huudellen epätoivoisella äänellä.
+
+Koko yön harhaili lordi-parka vuorella. Milloin Paganel, milloin majuri
+seurasi häntä valmiina rientämään hänen avukseen, jos maa alkaisi
+vyöryä tai hänen tarpeeton varomattomuutensa veisi hänet johonkin
+kuiluun. Mutta lordin viimeisetkin ponnistukset jäivät tuloksettomiksi,
+ja hänen tuhat kertaa toistamaansa huutoon -- Robert! Robert! vastasi
+vain kaiku toistamalla kadonneen nimeä.
+
+Päivä nousi. Täytyi lähteä kaukaa etsimään Glenarvania ja tuoda hänet
+leiripaikalle vaikka väkisin. Hänen epätoivonsa oli hirvittävä. Kuka
+olisi rohjennut puhua lähdöstä ja ehdottaa hänelle tämän surullisen
+laakson jättämistä? Mutta elintarvikkeet alkoivat loppua. Verrattain
+lyhyen matkan päässä he varmaankin tapaisivat argentiinalaisia oppaita,
+joista muulinajaja oli puhunut, ja pampan ylipääsyyn tarvittavia
+hevosia. Entisille jäljille palaaminen oli vaikeampaa kuin meno
+eteenpäin. Sitä paitsi oli määrä tavata _Duncan_ Atlantin valtameren
+puolella. Kaikki nämä painavat syyt kielsivät viipymästä kauempaa, ja
+yhteinen etu vaati, ettei lähdön hetkeä enää lykätty.
+
+MacNabbs ryhtyi palauttamaan murheeseen vaipunutta Glenarvania
+toimintaan. Hän puhui kauan, mutta hänen ystävänsä ei näyttänyt häntä
+kuuntelevan. Glenarvan ravisteli päätään. Mutta eräs sana avasi hänen
+huulensa.
+
+-- Lähdetäänkö? hän sanoi.
+
+-- Niin. Lähdetään.
+
+-- Vielä yksi tunti!
+
+-- Olkoon, vielä yksi tunti, arvoisa majuri vastasi.
+
+Mutta tunnin kuluttua Glenarvan pyysi, että hänelle myönnettäisiin
+armosta toinen tunti. Olisi luullut kuolemaantuomitun rukoilevan
+elämänsä puolesta. Näin kului aamu noin puolipäivään saakka. Silloin
+MacNabbs ilmoitti kaikkien puolesta päättävästi Glenarvanille, että
+täytyi lähteä ja että hänen toveriensa henki riippui ripeästä
+päätöksestä.
+
+-- Niin! Niin! Glenarvan vastasi. -- Lähdetään! Lähdetään!
+
+Mutta samalla hän katsoi MacNabbsista poispäin ja tähysti erästä mustaa
+pilkkua ilmassa. Äkkiä hän viittasi kädellään sitä kohti ja jäi
+seisomaan kuin kivettyneenä.
+
+-- Tuolla! Tuolla! hän sanoi. -- Katsokaa! Katsokaa!
+
+Kaikkien katseet kääntyivät kohti taivasta Glenarvanin viittaamaan
+suuntaan. Tällä hetkellä oli musta pilkku suurentunut huomattavasti. Se
+oli lintu, joka liiteli tavattoman korkealla.
+
+-- Kondori, Paganel sanoi.
+
+-- Niin, kondori, Glenarvan vastasi. -- Kuka tietää? Se tulee, se
+laskeutuu maahan! Odottakaamme!
+
+Mitä Glenarvan toivoi? Oliko hän menettänyt järkensä? -- Kuka tietää?
+hän oli sanonut. Paganel ei ollut erehtynyt. Kondori tuli hetki
+hetkeltä selvemmin näkyviin. Tämä mahtava, inka-kansan muinoin
+jumaloima lintu on eteläisten Andien kuningas. Näillä seuduilla se
+kehittyy tavattoman kokoiseksi. Sen voima on suunnaton, ja usein se
+syöksyy härkien kimppuun rotkojen pohjalla. Se iskee tasangolla
+harhaileviin lampaisiin, hevosiin, nuoriin vasikkoihin ja nostaa ne
+kynsissään huikean korkealle. Ei ole harvinaista, että se liitelee
+kuudentuhannen viidensadan metrin korkeudessa, rajalla, jota ihminen ei
+voi ylittää. Sieltä, useimpien silmille näkymättömissä, tämä ilmojen
+kuningas luo läpitunkevan katseen maahan ja erottaa pienimmätkin
+esineet tarkkuudella, jota luonnontieteilijät ihmettelevät.
+
+Mitä siis tämä kondori oli nähnyt? Ruumiinko, Robert Grantin ruumiin?
+-- Kuka tietää? Glenarvan toisteli päästämättä sitä näkyvistään.
+Jättiläislintu lähestyi, milloin liidellen, milloin syöksyen alas
+nopeasti kuin putoava kivi. Sitten se alkoi tehdä laajoja kaarroksia
+tuskin sadan metrin korkeudella maasta. Sen saattoi nähdä erinomaisen
+hyvin. Kooltaan se oli melkein neljä metriä siipien kärjistä. Valtavat
+siivet kantoivat sitä ilmassa melkein liikkumattomina, sillä suuret
+linnut saattavat lentää majesteetillisen tyynesti, kun taas itikat
+tarvitsevat tuhat siivenräpäystä sekunnissa pysyäkseen ilmassa.
+
+Majuri ja Wilson olivat tarttuneet pyssyihinsä. Glenarvan kielsi
+heitä kädenliikkeellä. Kondori kierteli kaarroillaan erästä
+luoksepääsemätöntä tasannetta vain puolen kilometrin päässä
+retkeilijöistä. Se kääntyi huimaavan nopeasti, aukoen ja taas yhteen
+puristaen hirvittäviä kynsiään ja ravistellen rustomaista töyhtöään.
+
+-- Tuolla, tuolla hän on! Glenarvan huudahti.
+
+Silloin äkkiä hänen mieleensä välähti eräs ajatus.
+
+-- Jos Robert on vielä elossa, hän huudahti päästäen kauhean
+parahduksen, -- niin tuo lintu... Ampukaa, ystävät, ampukaa!
+
+Mutta se oli jo liian myöhäistä. Kondori oli kadonnut kallion korkeiden
+ulkonemien taakse. Kului sekunti, jonka tuska oli pitkä kuin vuosisata!
+Sitten ilmestyi jättilintu jälleen jotakin raskasta taakkaa kantaen ja
+hitaammin lentäen. Kuului kauhun huuto. Kondorin kynsissä riippui
+elottoman näköinen ruumis -- Robert Grant. Lintu oli tarttunut hänen
+vaatteisiinsa ja liihotteli nyt tuskin viidenkymmenen metrin
+korkeudessa leiripaikan yläpuolella; se oli huomannut retkeilijät ja
+koettaen paeta painavan saaliinsa kanssa iski ankarasti ilmaa
+siivillään.
+
+-- Ah! Glenarvan huudahti, -- murskautukoon Robertin ruumis ennemmin
+näihin kallioihin kuin että se joutuu...
+
+Hän ei jatkanut vaan tempasi Wilsonin pyssyn ja koetti tähdätä
+kondoriin. Mutta hänen kätensä vapisi. Hän ei kyennyt tukemaan asettaan
+varmaksi. Hänen silmiään sumensi.
+
+-- Antakaa minun ampua! majuri sanoi.
+
+Silmä tyynenä, käsi vakavana, ruumis liikkumattomana hän tähtäsi
+lintuun, joka oli jo ehtinyt sadan metrin päähän hänestä.
+
+Mutta hän ei ollut vielä painanut pyssynsä liipasinta, kun laakson
+pohjasta kajahti pamahdus; kahden basalttiröykkiön välistä pöllähti
+valkoista savua, ja kondori alkoi pää luodin lävistämänä kieppuen
+pudota verkalleen, sen suuret levitetyt siivet kun olivat jonkinlaisena
+laskuvarjona. Se ei ollut hellittänyt saalistaan; niinpä se liukui
+maahan verrattain hitaasti, kymmenen askelen päähän puron reunasta.
+
+-- Apuun, apuun! Glenarvan huusi.
+
+Ja kysymättä, mistä kaitselmuksen pyssynlaukaus tuli, hän riensi
+kondoria kohti. Hänen kumppaninsa seurasivat häntä juoksujalkaa.
+
+Kun he saapuivat perille, lintu oli kuollut, Robertin ruumis oli
+peittynyt siipien alle. Glenarvan heittäytyi lapsen ruumiin ylle,
+irrotti sen linnun kynsistä, laski nurmikolle ja painoi korvansa
+hengettömän rintaa vasten.
+
+Ei milloinkaan ole kuulunut iloisempaa riemunhuutoa kuin sillä
+hetkellä, jolloin Glenarvan nousi hokien:
+
+-- Hän elää! Hän elää vielä!
+
+Silmänräpäyksessä oli Robertilta riisuttu vaatteet yltä, ja hänen
+kasvojaan huuhdottiin raikkaalla vedellä. Robert liikahti, avasi
+silmänsä, katseli ja sanoi sitten:
+
+-- Ah, te mylord ... isä...!
+
+Glenarvan ei voinut vastata; liikutus tukahdutti häntä, ja laskeutuen
+polvilleen hän purskahti itkuun näin ihmeellisesti pelastuneen lapsen
+vierellä.
+
+
+
+
+JACQUES PAGANELIN ESPANJAN KIELI.
+
+
+Sen suunnattoman vaaran jälkeen, josta Robert Grant juuri oli
+pelastunut, hän joutui toiseen yhtä suureen. Vaikka hän oli vielä hyvin
+heikko, eivät nuo kunnon miehet voineet vastustaa haluaan puristaa
+häntä rintaansa vasten ja olivat musertaa hänet hyväilyillään. Täytynee
+uskoa, että sellaiset hyväntahtoiset puristelut eivät ole turmiollisia
+sairaille, koska lapsi ei kuollut. Päinvastoin.
+
+Mutta pelastetun jälkeen ajateltiin pelastajaa, ja ensimmäiseksi se
+tietenkin juolahti majurin mieleen. Viidenkymmenen askelen päässä
+purosta seisoi eräällä vuoren ensi pengermistä liikkumatta hyvin kookas
+mies. Pitkä pyssy lojui maassa hänen edessään. Tällä näin äkkiä
+ilmestyneellä miehellä oli leveät hartiat, pitkä tukka nahkahihnoilla
+sidottuna. Hän oli runsaasti 180 senttiä pitkä. Hänen kasvonsa olivat
+pronssinväriset, silmien ja suun väli punainen, silmänalustat mustat ja
+otsa valkoinen. Rajaseudun patagonialaisten tapaan hänellä oli upea,
+punaisilla arabeskeilla kirjailtu viitta, joka oli tehty guanakin
+kaulan ja jalkojen alustanahasta ja ommeltu kamelikurjen jänteillä,
+silkinpehmoinen karvapuoli käännettynä ulospäin. Viitan alle sopi
+ketunnahkainen, vyötäisiltä tiukka puku, joka edestä päättyi suippoon
+nipukkaan. Vyöllä riippui hänellä pieni pussi, joka sisälsi kasvojen
+maalaamiseen tarvittavia väriaineita. Jalkineet oli tehty yhdestä
+ainoasta härännahan kappaleesta ja sidottu nilkkoihin ristikuvioita
+muodostavilla pauloilla.
+
+Patagonialaisen kasvot olivat uljaat ja ilmaisivat älykästä ymmärrystä
+kirjavista koristeista huolimatta. Hän odotti arvokkaassa asennossa,
+seisoen liikkumatta, mahtipontisena kalliojalustallaan kuin
+kylmäverisyyden muistopatsas.
+
+Miehen huomattuaan majuri osoitti häntä Glenarvanille, joka riensi
+hänen luokseen. Patagonialainen astui kaksi askelta eteenpäin.
+Glenarvan tarttui hänen käteensä molemmin käsin. Lordin katseessa,
+hänen kasvojensa riemuisassa ilmeessä, koko hänen olemuksessaan oli
+sellainen kiitollisuuden tuntu, että patagonialainen ei voinut siitä
+erehtyä. Hän kumarsi verkalleen päätään ja lausui muutamia sanoja,
+joita ei majuri eikä hänen ystävänsä voineet ymmärtää.
+
+Silloin patagonialainen, katseltuaan tarkkaavasti muukalaista, vaihtoi
+kieltä; mutta kuinka olikaan, tätä uutta kieltä ei ymmärretty enempää
+kuin edellistäkään. Mutta jotkut alkuasukkaan käyttämät sanat
+herättivät Glenarvanin huomiota. Ne tuntuivat hänestä kuuluvan espanjan
+kieleen, josta hän osasi muutamia tavallisimpia sanoja.
+
+-- _Espanol_? hän kysyi.
+
+Patagonialainen nyökäytti päätään ylhäältä alas, mikä liike kaikkien
+kansojen keskuudessa on myöntävä merkki.
+
+-- Hyvä! majuri sanoi, -- sehän on ystävämme Paganelin alaa. Hän on
+varmasti mielissään, että sai päähänsä opiskella espanjan kieltä.
+
+Kutsuttiin Paganel. Hän riensi paikalle nopeasti ja tervehti
+patagonialaista aitoranskalaisella kohteliaisuudella, josta
+tämä arvattavasti ei ymmärtänyt mitään. Tilanne selitettiin
+maantieteilijälle.
+
+-- Mainiota, tämä sanoi.
+
+Ja avaten suutaan tavallista enemmän ääntääkseen sanat selvästi, hän
+lausui:
+
+-- _Vos sois um homem de bem_![9]
+
+Alkuasukas höristi korviaan eikä vastannut mitään.
+
+-- Hän ei ymmärrä, maantieteilijä sanoi.
+
+-- Ehkäpä te ette painota oikealla kohdalla, majuri huomautti.
+
+-- Ehkä tosiaan en. Hemmetin korko!
+
+Ja Paganel lausui kohteliaisuutensa uudelleen. Sama tulos.
+
+-- Muutetaanpa lausetta, hän sanoi sitten ja lausui hitaasti kuin
+koulumestari seuraavat sanat:
+
+-- _Sem duvida, um Patago_.[10]
+
+Toinen pysyi mykkänä, kuten ennenkin.
+
+-- _Dizeime_![11] Paganel lisäsi.
+
+Patagonialainen ei vastannut vieläkään.
+
+-- _Vos compriendeis_?[12] Paganel huusi niin rajusti, että oli rikkoa
+äänijänteensä.
+
+Oli selvää, että intiaani ei ymmärtänyt, sillä hän vastasi, mutta
+espanjaksi:
+
+-- _No comprendo_.[13]
+
+Nyt oli Paganelin vuoro ällistyä ja hän vetäisi hermostuneesti
+silmälasinsa otsalta nenälleen.
+
+-- Minut saa hirttää, hän sanoi, -- jos ymmärrän sanaakaan tämän seudun
+murteesta! Se on varmaankin araucanian kieltä.
+
+-- Ei toki, Glenarvan vastasi, -- mies vastasi selvästi espanjan
+kielellä.
+
+Ja kääntyen patagonialaisen puoleen hän toisti:
+
+-- _Espanol_?
+
+-- _Si, si_![14] alkuasukas vastasi.
+
+Paganelin hämmästys yltyi tyrmistykseksi. Majuri ja Glenarvan
+katsahtivat toisiinsa alta kulmien.
+
+-- Ahaa, oppinut ystäväni, majuri sanoi, pienen hymyn väreillessä
+huulillaan, -- olisikohan teille sattunut taas pieni hajamielisyyden
+hairahdus?
+
+-- Häh? Paganel äännähti höristäen korviansa.
+
+-- Niin, niin. Se on selvää, että tämä patagonialainen puhuu
+espanjaa...
+
+-- Hänkö!
+
+-- Hän juuri! Olisitteko te sattumalta opetellut jotakin muuta kieltä,
+kuvitellen opiskelevanne...
+
+MacNabbs ei jatkanut. Tiedemiehen kiivas huudahdus "oh!" ja
+olkienkohautus keskeytti hänet.
+
+-- Majuri, te menette hiukan pitkälle, Paganel sanoi kuivahkosti.
+
+-- No, kun te ette ymmärrä! MacNabbs vastasi.
+
+-- Minä en ymmärrä, kun tuo alkuasukas puhuu huonosti! tiedemies
+selitti alkaen käydä kärsimättömäksi.
+
+-- Ettäkö hän puhuisi huonosti sen vuoksi, että te ette häntä ymmärrä?
+majuri sinkautti tyynesti.
+
+-- MacNabbs, Glenarvan sanoi silloin, -- teidän olettamuksenne on
+sopimaton. Niin hajamielinen kuin ystävämme Paganel onkin, ei sovi
+sentään olettaa hänen hajamielisyytensä menevän niin pitkälle, että hän
+erehtyisi opettelemaan toista kieltä toisen asemesta.
+
+-- Niinpä, rakas Edward, tai pikemminkin te, ystäväni Paganel,
+selittäkää minulle tämä tilanne!
+
+-- Minä en selitä, Paganel vastasi, -- minä totean. Tässä on kirja,
+josta joka päivä opiskelen espanjan kieltä. Tutkikaa sitä, majuri, niin
+näette, olenko valehdellut teille!
+
+Näin sanoen Paganel penkoi taskujaan ja löysikin vihdoin hyvin kuluneen
+kirjan, jonka hän ojensi majurille.
+
+Majuri otti kirjan ja katsoi sitä.
+
+-- No niin, mikä teos tämä on? hän kysyi.
+
+-- Se on _Lusiadit_, Paganel vastasi, -- suurenmoinen eepos, joka...
+
+-- _Lusiadit_! Glenarvan huudahti.
+
+-- Niin, ystäväni, suuren Camoënsin teos _Lusiadit_, ei enempää eikä
+vähempää!
+
+-- _Camoëns_, Glenarvan toisti, -- mutta, ystäväparkani, Camoëns on
+portugalilainen! Te olette nyt kymmenen viikkoa opetellut portugalin
+kieltä!
+
+-- Camoëns, _Lusiadit_, portug...!
+
+Paganel ei saanut sanotuksi enempää. Hänen silmänsä sumenivat lasien
+takana samalla kun hilpeä nauru kaikui hänen korvissaan, sillä kaikki
+seisoivat hänen ympärillään.
+
+Patagonialainen ei värähtänytkään; odotti vain kärsivällisesti hänelle
+käsittämättömän välikohtauksen selviämistä.
+
+-- Ah! Olenko minä ihan hullu? Paganel sanoi vihdoin. -- Kuinka? Niinkö
+on laita? Eikö tämä ole huvin vuoksi keksittyä pilaa? Minäkö sen olisin
+tehnyt, minä? Mutta tämähän on Baabelin kieltensekoitusta! Ah,
+ystäväni, ystäväni! Lähteä Intiaan ja saapua Chileen! Opetella espanjaa
+ja puhua portugalia! Se on jo paksua, ja jos tätä jatkuu, saattaa
+minulle vielä tapahtua, että hyppään itse ulos ikkunasta, kun pitäisi
+heittää sikarini!
+
+Oli mahdotonta kuulla Paganelin näin manailevan hairahdustaan ja nähdä
+hänen huvittavaa nolouttaan purskahtamatta uudelleen nauruun. Hän
+muuten nauroi itse ensimmäisenä.
+
+-- Naurakaa, ystäväni! hän sanoi. -- Naurakaa kylliksenne! Te ette
+kuitenkaan voi nauraa minua niin paljon kuin nauran itse!
+
+Ja hän purskahti hirvittävimpään naurunhohotukseen, mitä milloinkaan on
+kuultu kenenkään tiedemiehen suusta.
+
+-- Oli mitä oli, joka tapauksessa me olemme ilman tulkkia! majuri
+sanoi.
+
+-- Oh, älkää surko, Paganel vastasi, -- portugalin ja espanjan kieli
+ovat niin toistensa kaltaisia, että minä olen erehtynyt niistä. Mutta
+tämä yhtäläisyys auttaa minua korjaamaan hairahdukseni, ja ennen pitkää
+kykenen kiittämään kunnon patagonialaista sillä kielellä, jota hän osaa
+niin hyvin.
+
+Paganel oli oikeassa, sillä pian hän sai vaihdetuksi muutamia sanoja
+alkuasukkaan kanssa; saipa tietää, että patagonialaisen nimi oli
+Thalcave, mikä araucanialainen sana merkitsee "jyrisevä".
+
+Tämän nimen hän oli varmaankin saanut taidostaan käytellä
+ampuma-asetta.
+
+Mutta erikoisesti Glenarvania ilahdutti tieto, että patagonialainen oli
+ammatiltaan pampan opas. Tässä kohtauksessa oli jotakin niin onnekasta,
+että yrityksen onnistuminen tuntui jo aivan varmalta eikä kukaan enää
+epäillyt kapteeni Grantin pelastumista.
+
+Tällä välin matkamiehet ja patagonialainen olivat palanneet Robertin
+luo. Tämä ojensi kätensä patagonialaista kohti, joka puolestaan laski
+sanaakaan sanomatta kätensä hänen päälaelleen. Hän tutki poikaa ja
+tunnusteli hänen kivistäviä jäseniään. Meni sitten hymyillen poimimaan
+puron rannalta muutaman kourallisen villiä selleriä, jolla hieroi pojan
+ruumista. Tästä hellävaraisesta hieronnasta poika tunsi voimiensa
+virkistyvän, ja pian kävi selväksi, että muutaman tunnin lepo saattaisi
+hänet entiselleen.
+
+Päätettiin siis viettää vielä tämä päivä ja seuraava yö leiripaikalla.
+Muuten pitikin ratkaista kaksi tärkeää kysymystä, jotka koskivat
+ravintoa ja matkan jatkamista. Elintarvikkeita samoin kuin muulejakin
+puuttui. Onneksi Thalcave oli paikalla. Tämä opas, joka oli tottunut
+saattamaan matkalaisia pitkin Patagonian rajoja ja oli maansa
+älykkäimpiä baqueanoja, otti toimittaakseen Glenarvanille kaikki, mitä
+hänen pieneltä joukoltaan puuttui, ja tarjoutui saattamaan heidät
+eräälle intiaanien _tolderialle_ enintään kuuden kilometrin päähän,
+mistä retkikunta saisi kaikkea tarvitsemaansa. Tarjous tehtiin osaksi
+eleillä, osaksi espanjalaisilla sanoilla, joista Paganel sai selvän. Se
+hyväksyttiin. Glenarvan ja Paganel sanoivat hyvästi kumppaneilleen ja
+lähtivät heti matkaan patagonialaisen opastamina.
+
+He astelivat puolentoista tunnin ajan ripeää vauhtia ja pitkin askelin
+voidakseen seurata jättimäistä Thalcavea. Koko tämä Andien seutu oli
+ihanaa ja reheväkasvuista. Lihavaa laidunmaata oli tuhkatiheässä, ja se
+olisi huoleti voinut elättää satatuhantista raavaslaumaa. Laajat, sinne
+tänne polveilevien purojen toisiinsa yhdistämät lammikot antoivat
+näille laitumille vehmasta kosteutta. Mustapäisiä joutsenia temmelsi
+niissä huvikseen päästämättä sinne lukuisia kamelikurkia, jotka
+kirmailivat pitkin ruohikkoa. Lintumaailma oli loistava, hyvin
+meluisakin, mutta mitä runsaslajisin, _Isaca_-linnut, sirot,
+harmahtavat, valkotäpläiset turturikyyhkyt ja keltaiset kardinaalit
+hypähtelivät puiden oksilla kuin elävät kukkaset; kirjekyyhkysiä
+lenteli korkeammalla ja koko varpusten höyhenpeitteinen heimo,
+"chingolot", "hilguerot", "monjitat", ajelivat toisiaan takaa ja
+täyttivät ilman hilpeällä kirkunalla.
+
+Jacques Paganel sai ihmetellä ihmettelemästä päästyään; hän huudahteli
+lakkaamatta patagonialaisen kummastukseksi, jonka mielestä oli ihan
+luonnollista, että ilmassa oli lintuja, lammissa joutsenia ja maassa
+ruohoa. Tiedemiehellä ei ollut syytä pahoitella matkaa eikä sen
+pituutta. Hänen mielestään oltiin tuskin matkan alussa, kun intiaanien
+leiripaikka jo näkyi.
+
+Tämä tolderia oli Andien matalampien haarojen välisen laakson pohjalla.
+Siellä eli risumajoissa kolmisenkymmentä vaeltavaa alkuasukasta
+paimennellen suuria lypsylehmä-, lammas-, härkä- ja hevoslaumoja. He
+siirtyivät laitumelta toiselle ja tapasivat pöydän aina katettuna
+nelijalkaisille seuralaisilleen.
+
+Araucanien, pehuenchien ja ancain sekarotuna ei näillä Andien
+perulaisilla, joilla oli oliivinvärinen iho, keskikokoinen vartalo,
+kömpelö ruumis, matala otsa, melkein pyöreät kasvot, ohuet huulet,
+ulkonevat poskipäät, naiselliset piirteet, kylmä ilme, ollut
+ihmistutkijan silmissä mitään puhtaan rodun ominaisuuksia. He eivät
+ylimalkaan olleet missään suhteessa mielenkiintoisia. Mutta Glenarvan
+etsikin heidän karjaansa eikä heitä. Kun heillä vain oli härkiä ja
+hevosia, hän ei muuta halunnut.
+
+Thalcave otti hieroakseen kaupan, josta sovittiinkin pian.
+Seitsemästä sitkeästä, argentiinalaisrotuisesta hevosesta,
+neljästäkymmenestäviidestä kilosta kuivattua lihaa, pienehköstä
+erästä riisiä ja muutamista nahkaisista vesileileistä ottivat
+intiaanit viinan ja rommin asemesta, jota he mieluimmin olisivat
+halunneet, kaksikymmentä unssia kultaa, jonka arvon he tarkalleen
+tunsivat. Glenarvan olisi tahtonut ostaa vielä kahdeksannen hevosen
+patagonialaiselle, mutta tämä teki ymmärrettäväksi, että se oli
+tarpeetonta.
+
+Kun kauppa oli tehty, Glenarvan hyvästeli uudet "muonittajansa", kuten
+Paganel sanoi, ja palasi omalle leiripaikalleen vähemmässä kuin
+puolessa tunnissa. Hänen paluutansa tervehdittiin eläköön-huudoilla,
+joiden hän katsoi oikeutta myöten kuuluvan elintarvikkeille ja
+hevosille. Jokainen söi hyvällä ruokahalulla. Robertkin sai syödyksi
+jonkin verran; hänen voimansa olivat jo melkein entisellään.
+
+Loppupäivä vietettiin täydellisessä levossa. Puheltiin milloin
+mistäkin, rakkaista poissaolevista, _Duncanista_, kapteeni John
+Manglesista, hänen kunnon miehistään, Harry Grantista, jota ehkä oltiin
+jo hyvinkin lähellä.
+
+Paganel puolestaan ei luopunut intiaanista; hän oli Thalcaven varjo.
+Hänelle oli nautinto nähdä todellinen patagonialainen, jonka rinnalla
+hän itse oli kuin kääpiö ja joka miltei olisi voinut kilpailla
+tiedemies van der Brockin näkemien keisari Maksiminin ja
+kongolaisneekerin kanssa, vaikka nämä molemmat olivat 244 sentin
+pituisia. Sitten hän kiusasi vakavaa intiaania espanjalaisilla
+lauseparsilla, ja toinen alistui siihen. Maantieteilijä opetteli tällä
+kertaa ilman kirjaa. Kurkun, kielen ja leukaluiden avulla hän äänteli
+kajahtelevia sanoja.
+
+-- Ellen opi oikeata korkoa, hän selitti majurille, -- älköön sitä
+pantako pahaksi! Mutta kukapa olisi saattanut aavistaa, että joutuisin
+kerran opettelemaan espanjaa patagonialaisen johdolla?
+
+
+
+
+COLORADO-VIRTA.
+
+
+Seuraavana eli 22. päivänä lokakuuta kello kahdeksan aamulla antoi
+Thalcave lähtömerkin. 32. ja 48. leveysasteen välillä luisuu
+Argentiinan alue lännestä itään; matkamiesten oli vain laskettava
+loivaa alamäkeä mereen saakka.
+
+Kun patagonialainen ei huolinut Glenarvanin tarjoamasta hevosesta,
+lordi arveli hänen kulkevan mieluummin jalkaisin, kuten muutamien
+oppaiden tapa on, ja epäilemättä hänen pitkät säärensä olisivat tehneet
+kävelyn helpoksi. Mutta Glenarvan erehtyi.
+
+Lähtöhetkellä Thalcave vihelsi omituisella tavalla. Läheisestä
+metsiköstä ilmestyi heti uhkea argentiinalainen hevonen noudattaen
+isäntänsä kutsua. Se oli moitteettoman kaunis eläin, väriltään ruskea,
+ja näytti tanakalta, ylpeältä, rohkealta ja vilkkaalta; sillä oli kevyt
+ja hienopiirteinen pää, suuret sieraimet levällään, kirkkaat silmät,
+suuret polvet, hyvin ulkoneva säkä, korkea rinta, pitkät nilkat --
+kaikki voimaa ja notkeutta osoittavia ominaisuuksia. Majuri, joka oli
+asiantuntija, ihaili empimättä tätä pamparodun malliratsua, jossa hän
+havaitsi jonkun verran yhtäläisyyttä englantilaisen metsästyshevosen
+kanssa. Ratsun nimi oli "Thauka", joka patagonian kielessä merkitsi
+"lintua", ja se ansaitsi todella tämän nimensä.
+
+Kun Thalcave nousi satulaan, kimmahti hevonen pystyyn. Patagonialaista,
+joka oli mestarillinen ratsastaja, oli suurenmoista katsella. Hänen
+varusteisiinsa kuului kaksi Argentiinan tasangoilla käytettävää
+metsästysasetta, _bola_ ja _lazo_. Edellisessä on kolme palloa sidottu
+yhteen nahkahihnalla, joka on kiinnitetty satulan etuosaan. Intiaani
+heittää nämä pallot usein sadankin askelen päästä ahdistamaansa eläintä
+tai vihollista kohti niin tarkasti, että ne kietoutuvat tämän jalkoihin
+ja kaatavat heti maahan. Se on hänen käsissään pelottava ase, ja hän
+käyttelee sitä hämmästyttävän tarkasti. Lazo, suopunki, taas ei irtoa
+milloinkaan heiluttajansa kädestä. Se on kymmenen metriä pitkä,
+kahdesta nahansuikaleesta hyvin punottu köysi, joka päättyy
+rautarenkaassa liukuvaan silmukkaan. Oikealla kädellä heitetään
+silmukka ilmaan, ja vasemmalla pidellään suopungin muuta osaa, jonka
+pää on lujasti kiinnitetty satulaan. Pitkä, selkähihnassa riippuva
+pyssy täydensi patagonialaisen asevaraston.
+
+Luontaisen sulavuutensa, reippautensa ja ylvään rentoutensa herättämää
+ihailua huomaamatta Thalcave asettui joukon kärkeen, ja niin lähdettiin
+matkaan, hevosten milloin nelistäessä, milloin kävellessä, sillä ravi
+näytti olevan niille tuntematonta. Robert ratsasti hyvin tukevasti ja
+sai Glenarvanin heti rauhoittumaan varmalla satulassa pysymisellään.
+
+Pampatasanko alkaa jo Kordillieerien juurelta. Sen voi jakaa kolmeen
+osaan. Ensimmäinen ulottuu Andien vuorijonosta neljänsadan kilometrin
+levyisen, matalia puita ja pensaita kasvavan alueen yli. Toista, jonka
+leveys on seitsemänsataakaksikymmentä kilometriä, peittää rehevä
+ruohikko, joka päättyy kolmensadan kilometrin päässä Buenos Airesista.
+Siitä mereen asti saa matkustaja kulkea pitkin suunnattomia tasankoja,
+joilla kasvaa kylvömailasia ja ohdakkeita. Tämä on ruohoaavikkojen
+kolmas alue.
+
+Kordillieerien rotkoista lähtiessään Glenarvanin retkikunta kohtasi
+aluksi suuren joukon hiekkaharjanteita, _medanoja_, jotka olivat kuin
+aaltoja tuulen niitä lakkaamatta liikuttaessa, kun kasvien juuret eivät
+niitä sido kiinni maahan. Tämä hieta on tavattoman hienoa; niinpä se
+pienimmästäkin tuulenpuuskasta lähti lentämään keveänä pölynä tai
+muodosti todellisia pilviä, jotka kohosivat hyvinkin korkealle. Tämä
+näky oli silmille sekä mieluisa että kiusallinen: mieluisa, koska
+mikään ei ollut hauskempaa kuin nuo ilmassa harhailevat pilvet, jotka
+iskivät yhteen, sekoittuivat toisiinsa, painoivat toisiaan alas ja
+nousivat taas ylös sanoin kuvaamattomassa sekasorrossa; kiusallinen,
+koska näistä lukemattomista medanoista irtautui hienonhienoa pölyä,
+joka tunkeutui silmäluomien alle, vaikka niitä yrittikin pitää
+tiiviisti kiinni.
+
+Tätä ilmiötä kesti suuren osan päivää pohjoistuulien puhaltaessa. Siitä
+huolimatta kuljettiin nopeasti, ja kello kuuden aikaan näyttivät lähes
+kuudenkymmenen kilometrin päähän jääneet Kordillieerit tummenneina
+häipyvän illan usviin.
+
+Matkamiehet olivat hieman väsyneitä matkastaan, jota oli arviolta
+kertynyt viisikymmentäseitsemän kilometriä. Niinpä heistä olikin
+mieluisaa päästä levolle. He leiriytyivät Neuquemin, erään koskisen,
+sameavetisen, korkeiden, punervien kallioiden välissä virtaavan joen
+rannalle. Neuquem, jota muutamat maantieteilijät nimittävät Ramidiksi,
+toiset Comoeksi, saa alkunsa järvistä, jotka vain intiaanit tuntevat.
+
+Yön ja seuraavan päivän kuluessa ei tapahtunut mitään erikoista
+kerrottavaa. Kuljettiin nopeasti ja mukavasti. Tasainen maa ja
+siedettävä lämpö tekivät etenemisen helpoksi. Puolenpäivän tienoilla
+aurinko paistoi kuitenkin aika kuumasti. Illan tultua nousi lounaiselle
+taivaanrannalle pilviseinä, joka oli varma merkki säänvaihdoksesta.
+Patagonialainen ei voinut siitä erehtyä, ja hän viittasi sormellaan
+maantieteilijälle taivaan läntistä rantaa.
+
+-- Hyvä, minä tiedän, Paganel sanoi, ja jatkoi toveriensa puoleen
+kääntyen: -- Tuuli on muuttumassa. Me saamme kokea hiukan _pamperoa_.
+
+Ja hän selitti, että tällainen pampero on hyvinkin tavallinen
+Argentiinan tasangoilla. Se on hyvin kuiva lounaistuuli. Thalcave ei
+ollut erehtynyt, ja yöllä alkoi pampero puhaltaa melko tuimasti
+suureksi rasitukseksi vain ohueen ponchoon verhotuille matkailijoille.
+Hevoset laskeutuivat maahan, ja miehet painautuivat tiiviinä ryhmänä
+niiden suojaan. Glenarvan pelkäsi matkan hidastuvan, jos tätä myrskyä
+jatkuisi; mutta Paganel rauhoitti häntä, katsottuaan ilmapuntariaan.
+
+-- Tavallisesti, hän sanoi, -- pampero aloittaa kolmipäiväisen myrskyn,
+jonka elohopean laskeminen varmasti ennustaa. Mutta kun ilmapuntari
+päinvastoin nousee, kuten nyt, se on ohi muutamien tuntien hurjien
+puuskien jälkeen. Olkaa siis rauhassa, rakas ystäväni, päivän noustessa
+taivas on jälleen kirkas.
+
+-- Te puhutte kuin kirja, Paganel, Glenarvan vastasi.
+
+-- Ja minä olen kirja, Paganel vastasi. -- Saatte vapaasti selailla
+sitä niin paljon kuin haluatte.
+
+Kirja ei erehtynyt. Kello yksi aamulla tuuli äkkiä taukosi, ja jokainen
+saattoi nukahtaa saadakseen virkistävää lepoa. Seuraavana aamuna
+noustiin reippaina ja virkeinä, Paganel varsinkin, joka äännähteli
+espanjalaisia sanojansa hilpeän äänekkäästi ja venytteli jäseniään kuin
+nuori koira.
+
+Oli 24. päivä lokakuuta ja kymmenen päivää siitä, kun oli lähdetty
+Talkahuoanosta. Sataviisikymmentä kilometriä oli vielä matkaa paikkaan,
+jossa Colorado-virta leikkaa 37. leveysasteen, toisin sanoen kolmen
+päivän taival. Koko tämän retken aikana Amerikan mantereen poikki lordi
+Glenarvan pälyili tuskallisen tarkasti, olisiko alkuasukkaita lähellä.
+Hän halusi tiedustella heiltä kapteeni Grantia patagonialaisen
+välityksellä, jonka kanssa Paganel muuten alkoi tulla keskusteluissa
+riittävästi toimeen. Mutta nyt kuljettiin intiaanien harvoin käyttämää
+reittiä, sillä ne ruohoaavikon tiet, jotka vievät Argentiinan
+tasavallasta Kordillieereille, ovat pohjoisemmassa. Eikä tavattukaan
+vaeltelevia intiaaneja tai päällikkönsä alaisina eläviä, kiinteille
+asumapaikoille asettuneita heimoja. Jos sattumalta joku harhaileva
+ratsumies nähtiin kaukaa, tämä pakeni nopeasti, haluamatta asettua
+yhteyteen tuntemattomien kanssa. Tällainen joukko saattoi tuntua
+epäilyttävältä kenestä hyvänsä, joka sattui yksin vaeltamaan aavikolla,
+rosvosta, jota viisaus käski olemaan varuillaan, hänen nähdessään
+kahdeksan hyvin aseistettua ja varustettua miestä, niin kuin
+matkustajastakin, joka näillä autioilla mailla saattoi pitää heitä
+pahaa aikovana joukkona. Niinpä oli mahdotonta päästä kosketuksiin
+kunniallisten ihmisten tai pahantekijöidenkään kanssa. Oli ikävä, ettei
+tavattu edes _rastreadorien_, pampan rosvojen, joukkoa, vaikkapa
+keskustelu olisi täytynyt aloittaa laukaustenvaihdolla. Mutta vaikka
+Glenarvan tiedustelujensa vuoksi pahoitteli, ettei saanut tavata
+intiaaneja, sattui kuitenkin eräs seikka, joka näytti merkillisesti
+vahvistavan Grantin kirjeen tulkintaa.
+
+Useita kertoja leikkasi retkikunnan noudattama suunta polkuja, muiden
+muassa erästä varsin huomattavaakin tietä, joka vei Carmenista
+Mendozaan. Sen tunsi kotieläinten, muulien, hevosten, lampaiden tai
+härkien luista, jotka petolintujen puhdistamilla ja ilman valkaisemilla
+jäännöksillään reunustivat sitä. Niitä oli tuhansittain, ja epäilemättä
+useampien kuin yhden ihmisluurangon jäänteet olivat siellä eläinten
+luiden joukossa.
+
+Tähän saakka ei Thalcave ollut tehnyt ainoatakaan huomautusta tarkoin
+noudatetusta reitistä. Hän ymmärsi kuitenkin, että kun se ei
+suuntautunut millekään aavikon teistä, se ei lopulta veisi mihinkään
+kaupunkiin tai kylään tai Argentiinan uutisasutukseen. Joka aamu
+kuljettiin auringonnousua kohti poikkeamatta suoralta linjalta, ja joka
+ilta oli aurinko laskiessaan tämän linjan vastakkaisessa päässä.
+Oppaana täytyi Thalcaven siis oudoksua nähdessään, että hän ei
+ainoastaan ollut opastamatta, vaan että häntä itseään opastettiin.
+Mutta mikäli hän sitä oudoksui, hän pysyi intiaanien luontaiseen tapaan
+vaiti eikä ollut tähän saakka huomauttanut mitään siitä, että oli
+jätetty käyttämättä tavallisia polkuja. Mutta tänä päivänä, kun tultiin
+yllämainitulle varsinaiselle tielle, hän pysäytti hevosensa ja kääntyi
+Paganelin puoleen sanoen:
+
+-- Carmenin tie.
+
+-- Niin on, Thalcave, maantieteilijä vastasi puhtaimmalla espanjallaan,
+-- tie Carmenista Mendozaan.
+
+-- Emmekö kulje sitä? Thalcave kysyi.
+
+-- Emme, Paganel vastasi.
+
+-- Minnekäs menemme?
+
+-- Aina vain itään.
+
+-- Se ei vie minnekään.
+
+-- Kuka tietää?
+
+Thalcave vaikeni ja katseli tiedemiestä hyvin kummissaan.
+
+Hän ei kuitenkaan otaksunut, että Paganel vähääkään laski leikkiä.
+Intiaani, joka on itse aina vakava, ei koskaan kuvittele toisen
+laskevan leikkiä.
+
+-- Te ette siis ole matkalla Carmeniin? hän lisäsi hetken vaiettuaan.
+
+-- Emme, Paganel vastasi.
+
+-- Ettekä Mendozaan?
+
+-- Emme sinnekään.
+
+Tällä hetkellä Glenarvan, joka oli tullut Paganelin luo, kysyi häneltä,
+mitä Thalcave sanoi ja miksi hän oli pysähtynyt.
+
+-- Hän kysyi minulta, menemmekö joko Carmeniin tai Mendozaan, Paganel
+vastasi, -- ja ihmettelee kovin kieltävää vastaustani kumpaankin
+kysymykseensä.
+
+-- Tosiaankin, meidän matkamme täytyy tuntua hänestä kovin oudolta!
+Glenarvan huomautti.
+
+-- Sen uskon. Hän sanoi; että me emme mene minnekään.
+
+-- Kuulkaa, Paganel, ettekö voisi selittää hänelle meidän matkamme
+tarkoitusta ja mitä varten meidän on kulkeminen aina vain itää kohti?
+
+-- Se on perin vaikeaa, Paganel vastasi, -- sillä intiaani ei tiedä
+mitään maan asteista, ja Grantin kirjeen kertomus tuntuisi hänestä
+uskomattomalta jutulta.
+
+-- Sanokaa, majuri lausui vakavasti, -- kertomustako hän ei ymmärrä vai
+kertojaa?
+
+-- Ah, MacNabbs, Paganel vastasi, -- te siis epäilette vieläkin minun
+espanjaani!
+
+-- No, yrittäkää, arvoisa ystäväni!
+
+-- Yritetään.
+
+Paganel kääntyi jälleen patagonialaisen puoleen ja ryhtyi selittelyyn,
+joka usein keskeytyi sanojen puutteesta tai vaikeudesta tulkita
+erinäisiä yksityiskohtia ja selittää puolittain tietämättömälle
+villille vaikeasti käsitettäviä seikkoja. Tiedemies oli hassunkurisen
+näköinen. Hän viittilöi, äänteli, väänteli jos jollakin tavalla, ja
+hikikarpaloita putoili sateena otsalta rinnalle. Kun kieli ei enää
+käynyt, tuli käsi avuksi. Paganel laskeutui maahan ja piirsi hiekkaan
+kartan, jossa pituus- ja leveysasteet leikkasivat toisiaan, jossa
+esiintyivät molemmat valtameret, ja jossa näkyi myös Carmeniin vievä
+tie. Milloinkaan ei opettaja ole ollut pahemmassa pulassa. Thalcave
+katseli näitä temppuja tyynen näköisenä, näyttämättä, ymmärsikö hän vai
+ei. Maantieteilijän luento kesti yli puoli tuntia. Sitten hän vaikeni,
+kuivasi likomärkiä kasvojansa ja katsoi patagonialaista.
+
+-- Onko hän ymmärtänyt? Glenarvan kysyi.
+
+-- Saamme nähdä, Paganel vastasi, -- mutta ellei hän ole ymmärtänyt,
+minä luovun yrityksestä.
+
+Thalcave ei hievahtanut. Eikä myöskään sanonut mitään. Hänen katseensa
+oli kääntynyt hiekkaan vedettyihin viivoihin, joita tuuli vähitellen
+puhalsi näkymättömiin.
+
+-- No? Paganel kysyi häneltä.
+
+Thalcave ei näyttänyt kuulevan. Paganel näki jo pilkallisen hymyn
+piirtyvän majurin huulille ja tahtoen suoriutua asiasta kunnialla alkoi
+uudella tarmolla jatkaa maantieteellisiä selityksiään, kun
+patagonialainen keskeytti hänet kädenliikkeellä.
+
+-- Te etsitte erästä vankia? hän kysyi.
+
+-- Niin, Paganel vastasi.
+
+-- Ja juuri tältä laskevan ja nousevan auringon väliseltä linjalta,
+Thalcave lisäsi ilmaisten intiaanien tapaan suunnan lännestä itään.
+
+-- Niin, juuri niin.
+
+-- Ja teidän Jumalanne, patagonialainen sanoi, -- on uskonut aavan
+meren aalloille vangin salaisuuden?
+
+-- Jumala itse.
+
+-- Täyttyköön siis hänen tahtonsa, Thalcave vastasi omituisen
+juhlallisesti, -- me kuljemme itään, jos tarvitaan, vaikka aurinkoon
+asti!
+
+Paganel riemuitsi oppilaansa puolesta ja käänsi heti kumppaneilleen
+intiaanin vastaukset.
+
+-- Kuinka älykästä rotua! hän lisäsi. -- Kahdestakymmenestä oman maani
+kansalaisesta ei yhdeksäntoista olisi ymmärtänyt selityksiäni.
+
+Glenarvan pyysi Paganelia kysymään patagonialaiselta, oliko hän kuullut
+puhuttavan, että muukalaisia oli joutunut pampan intiaanien vangiksi.
+
+Paganel kysyi ja odotti vastausta.
+
+-- Ehkä, patagonialainen vastasi.
+
+Vastaus käännettiin heti ja kaikki seitsemän matkustajaa kertyivät
+Thalcaven ympärille ja tuijottivat häntä kysyvästi.
+
+Liikuttuneena ja tuskin sanoja löytäen Paganel jatkoi mielenkiintoista
+kyselyään, samalla kun hänen vakavaan intiaaniin kiinnittynyt katseensa
+koetti onkia tältä vastausta jo ennen kuin se ehti hänen suustaan.
+
+Hän toisti patagonialaisen jokaisen sanan englanniksi, niin että hänen
+kumppaninsa kuulivat oppaan tavallaan puhuvan heidän kielellään.
+
+-- Ja se vanki? Paganel kysyi.
+
+-- Se oli eräs muukalainen, Thalcave vastasi, -- eräs eurooppalainen.
+
+-- Näittekö hänet?
+
+-- En, mutta olen kuullut intiaanien puhuvan hänestä. Hän oli uljas
+mies. Hänellä oli sonnin sydän.
+
+-- Sonnin sydän! Paganel sanoi. -- Voi suurenmoista patagonian puhetta!
+Ymmärrättehän, ystäväni! Rohkea mies!
+
+-- Minun isäni! Robert Grant huudahti.
+
+Ja kääntyen Paganelin puoleen hän kysyi tältä:
+
+-- Kuinka sanotaan espanjaksi: "_se on minun isäni_"?
+
+-- _Es mio padre_, maantieteilijä vastasi.
+
+Silloin Robert, Thalcaven käteen tarttuen, sanoi hiljaisella äänellä:
+
+-- _Es mio padre!_
+
+-- _Suo padre!_[15] vastasi patagonialainen, jonka katse kirkastui.
+
+Hän otti pojan syliinsä, nosti hänet pois satulasta ja katseli häntä
+mitä hartainta myötätuntoa osoittaen. Hänen älykkäiltä kasvoiltaan
+näkyi hiljainen liikutus.
+
+Mutta Paganel ei ollut lopettanut kyselyään. Missä tämä vanki oli?
+Kuinka hän nyt jaksoi? Milloin Thalcave oli kuullut hänestä puhuttavan?
+Kaikki nämä kysymykset pyörivät samalla kertaa hänen mielessään.
+
+Vastauksia ei tarvinnut odottaa, ja hän sai tietää, että eurooppalainen
+oli erään Colorado- ja Negro-virtojen välisellä alueella kuljeskelevan
+intiaaniheimon orjana.
+
+-- Missä hän oli viimeksi? Paganel kysyi.
+
+-- Heimopäällikkö Calfucuran luona, Thalcave vastasi.
+
+-- Tälläkö suunnalla, jota olemme tähän saakka noudattaneet?
+
+-- Niin.
+
+-- Ja minkälainen mies se heimopäällikkö on?
+
+-- Pojuches-intiaanien päällikkö on mies, jolla on kaksi kieltä ja
+kaksi sydäntä.
+
+-- Toisin sanoen: petollinen puheessa ja petollinen teossa, Paganel
+selitti tulkittuaan tovereilleen patagonialaisen sattuvan kuiskauksen.
+-- Ja voimmeko vapauttaa ystävämme? hän lisäsi.
+
+-- Mahdollisesti, jos hän vielä on intiaanien käsissä.
+
+-- Ja milloin te olette kuullut hänestä puhuttavan?
+
+-- Siitä on jo kauan, ja sen jälkeen on aurinko jo kiertänyt kaksi
+kesää pampan taivaalla.
+
+Glenarvanin iloa ei voi kuvata. Tämä vastaus sopi täsmällisesti yhteen
+Grantin kirjeen päivämäärän kanssa. Mutta vielä oli Thalcavelle tehtävä
+yksi kysymys. Paganel tekikin sen heti.
+
+-- Te puhutte yhdestä vangista, sanoi hän. -- Eikö niitä ollut kolme?
+
+-- En tiedä, Thalcave vastasi.
+
+-- Ettekö tiedä mitään hänen nykyisestä tilastaan?
+
+-- En mitään.
+
+Tähän päättyi keskustelu. Olihan mahdollista, että nuo kolme vankia
+olivat joutuneet erilleen jo kauan sitten. Mutta patagonialaisen
+antamista tiedoista selvisi ainakin se, että intiaanit olivat puhuneet
+vangikseen joutuneesta eurooppalaisesta. Hänen vangiksi joutumisensa
+aika, seutu, missä hänen piti olla, kaikki, jopa patagonialaisen
+käyttämä vertaus, kun hän tahtoi kuvata vangin rohkeutta, sopi
+täydellisesti kapteeni Harry Grantiin.
+
+Seuraavana päivänä, 25:ntenä lokakuuta, jatkoivat retkeilijät matkaansa
+itään uuden innon elähdyttäminä. Yhä iloton ja yksitoikkoinen tasanko
+levisi nyt heidän eteensä sellaisena loputtomana maaperänä, jonka nimi
+maan kielellä on _travesia_. Tuulille altis, savensekainen maa oli
+aivan tasainen, ei kiveä, ei edes kivensirpaletta, paitsi joissakin
+elottomissa ja kuivuneissa vesiuurroksissa tai intiaanikäsien kaivamien
+keinotekoisten lammikoiden reunoilla. Pitkien matkojen päässä näkyi
+matalaa, tummalatvaista metsää ja siinä paikoittain valkoisia
+johanneksenleipäpuita, joiden palko sisältää sokerimaista, miellyttävää
+ja virkistävää ydintä; lisäksi muutamia ryhmiä tärpättipuita,
+"chanareja", villejä väriherneitä ja monenlaisia okaisia puita, joiden
+laihuus jo kertoi maan hedelmättömyydestä.
+
+Seuraava eli 26. päivä oli väsyttävä. Oli päästävä Colorado-virralle.
+Mutta ratsastajiensa kannustamat hevoset kulkivat niin rivakasti, että
+vielä samana iltana saavuttiin ruohikkojen komealle virralle, jonka
+pituusaste on 69° 45'. Sen intiaaninimi Cobu-Leubu merkitsee "suurta
+virtaa", ja pitkän juoksun jälkeen se laskee Atlantin valtamereen. Sen
+suulla tavataan omituinen ilmiö, sillä sen vesimäärä vähenee merta
+lähetessä, joko imeytymällä maan alle tai haihtumalla, joskaan sen
+syytä ei ole vielä lopullisesti todettu.
+
+Coloradolle saavuttua oli Paganelin ensimmäisenä huolena mennä
+"maantieteellisesti" kylpemään punervan saven värittämään veteen. Hän
+hämmästyi havaitessaan joen syväksi, mikä johtui yksinomaan lumen
+sulamisesta kesän ensi päivien paisteessa. Lisäksi joki oli liian
+leveä, jotta hevoset olisivat voineet päästä sen yli uimalla. Onneksi
+muutaman sadan metrin päässä ylävirralle päin oli intiaanien rakentama
+oksista punottu ja nahkahihnoilla lujitettu riippusilta. Retkeläiset
+pääsivät siis kulkemaan joen yli ja saattoivat leiriytyä sen vasemmalle
+rannalle.
+
+Ennen makuulle menoaan Paganel halusi tarkasti määritellä Coloradon
+syvyyden ja merkitsi sen kartalleen erikoisen huolellisesti
+Yaru-Dzangbo-Tshun asemesta, joka virtasi ilman häntä Tiibetin
+vuoristossa.
+
+Kaksi seuraavaa päivää, 27. ja 28. lokakuuta, kului ilman mitään
+erikoisia tapahtumia. Samaa yksitoikkoisuutta ja aina yhtä karua maata.
+Ei missään ole vähemmän vaihtelevaa seutua, tyhjempää maisemaa. Maa
+alkoi sentään käydä kosteaksi. Piti kulkea _canadien_, eräänlaisten
+tulvillaan olevien norojen yli ja kiertää _esteroita_, tiheää
+vesiruohoa kasvavia pysyviä lampia. Illalla hevoset pysähtyivät
+Ure-Lanquem-nimisen laajan järven rannalle, jonka vesi on hyvin
+mineraalipitoista, niin että intiaanit nimittävät sitä "kitkeräksi
+järveksi", ja joka vuonna 1862 oli argentiinalaisen sotaväen julmien
+kostotoimien todistajana. Leiriydyttiin totuttuun tapaan, ja lepoa
+olisi saatu riittävästi, ellei lähellä olisi ollut apinoita,
+marakatteja ja villejä koiria. Nämä metelöivät eläimet panivat toimeen,
+epäilemättä eurooppalaisten korvien kunniaksi, mutta siitä huolimatta
+niiden rääkkäykseksi yhden niitä luonnon sinfonioita, joita
+tulevaisuuden säveltäjä ei olisi hyljeksinyt.
+
+
+
+
+PAMPA.
+
+
+Argentiinan pampa-alue ulottuu 34.-40. asteelle eteläistä leveyttä.
+Sana _pampa_ on araucanialaista alkuperää ja merkitsee ruohotasankoa,
+joten se sopii juuri tälle seudulle. Sen länsiosan mimosapuut, sen
+itäosan rehevät laitumet antavat sille erikoisen leimansa. Tämän
+kasvullisuuden juuret ovat maakerrostumassa, joka peittää punertavaa
+tai keltaista savihietapohjaa. Geologi löytäisi runsaita aarteita
+penkoessaan näitä tertiäärikauden kerrostumia. Siellä piilee loppumaton
+määrä vedenpaisumusta aikaisempia luita, joiden intiaanit arvelevat
+kuuluneen hävinneiden vyötiäisten suurille heimoille, ja näiden
+jätteiden alle on haudattu tämän alueen esihistoria.
+
+Etelä-Amerikan pampa on maantieteellinen erikoisuus, kuten
+Pohjois-Amerikan preeriat tai Siperian arot. Sen ilmasto on
+mantereisempana sekä kuumempi että kylmempi kuin Buenos Airesin
+maakunnan. Sillä, Paganelin selityksen mukaan, valtameri varastoi kesän
+lämpöä ja luovuttaa sitä talven mittaan vähitellen takaisin. Siitä
+johtuu, että saarilla on tasaisempi lämpö kuin mantereiden
+sisäosilla.[16] Niinpä ei myöskään läntisen ruohoaavikon ilmasto ole
+niin tasainen kuin rannikkoseuduilla Atlantin valtameren läheisyyden
+vuoksi. Siinä tapahtuu äkkimuutoksia, jotka panevat lämpömittarin
+elohopean lakkaamatta siirtymään asteesta toiseen. Syksyllä, toisin
+sanoen huhti- ja toukokuussa, on usein rankkasateita. Mutta tähän
+vuodenaikaan ilma oli hyvin kuivaa ja lämpöasteet kovin korkealla.
+
+Lähdettiin matkaan päivän koittaessa, kun oli otettu selville suunta.
+Puiden ja pensaiden sitoma maaperä oli kiinteä, ei ollut irtonaisia
+hiekka-aaltoja maassa eikä tuulen pyörittelemiä pölypilviä ilmassa.
+Hevoset kulkivat ripeää vauhtia, keskellä _paja-bravaa_, näiden
+aavikkojen yleisintä ruohoa, joka antaa intiaaneille suojaa
+myrskyjen aikana. Siellä täällä, mutta vähitellen yhä harvemmin
+tavattiin kosteita noroja; niissä kasvoi pajuja ja erästä
+_Gygnerium argenteum_-nimistä kasvia, joka viihtyy suolattoman veden
+läheisyydessä. Silloin saivat hevoset nauttia raikkaasta vedestä,
+käyttäen hyväkseen etua, kun tuli tilaisuus, ja sammuttaen janonsa
+vastaisen varalta. Thalcave samosi edellä pensaiden läpi. Hän pelotteli
+sillä tavoin pakosalle _cholinat_, mitä vaarallisimmat kyykäärmeet,
+joiden purema tappaa härän alle tunnissa. Ketterä Thauka hyppeli
+risukoiden yli ja auttoi isäntäänsä raivaamaan tietä perässä tuleville
+hevosille.
+
+Matka näillä tasaisilla ja mutkattomilla tasangoilla sujui niin ollen
+helposti ja ripeästi. Ruohokenttien luonnossa ei ollut mitään
+vaihtelua; ei kalliota, ei kivennyppylää sadankaan kilometrin piirissä.
+Ei missään muualla tavattu niin suurta ja niin itsepäisesti jatkuvaa
+yksitoikkoisuutta. Maiseman vaihteluista, luonnon yllätyksistä ei
+varjoakaan. Täytyi olla Paganel, tiedemiesintoilija, joka näkee
+näkemisen arvoista sielläkin, missä ei ole mitään nähtävää, voidakseen
+kiinnostua yksityiskohdista. Mikä siis kiinnitti hänen huomiotaan. Hän
+ei olisi voinut sanoa sitä. Korkeintaan joku pensas tai joku
+ruohonkorsi. Se riitti panemaan liikkeelle hänen ehtymättömän
+sanatulvansa ja aiheeksi ryhtyä opettamaan Robertia, joka aikansa
+kuluksi kuunteli häntä.
+
+Koko tämän päivän, joka oli 29. lokakuuta, levisi tasanko ratsastajien
+edessä yhä vain samanlaisena. Kello kahden tienoissa sattui hevosten
+kavioiden alle suuri joukko eläinten jäännöksiä. Suunnattoman
+härkälauman haalistuneita luita kasoittain. Nämä jätteet eivät
+jatkuneet mutkittelevana jonona, jollainen jää nääntyneiden ja matkan
+varrella vähitellen kaatuneiden eläinlaumojen jälkeen. Niinpä ei kukaan
+osannut selittää tätä luurankojen kasautumista verrattain pienelle
+alueelle, ei edes Paganel, vaikka kuinkakin yritti. Hän kysyi siis
+Thalcavelta, joka ei epäröinyt vastauksen antamisessa.
+
+Paganelin huudahdus "mahdotonta"! ja patagonialaisen ilmeinen
+vakuuttelu herättivät heidän matkakumppaneissaan suurta uteliaisuutta.
+
+-- Mitä tämä siis on? he kysyivät.
+
+-- Taivaan tuli, maantieteilijä vastasi.
+
+-- Mitä! Salamako olisi saanut aikaan tällaisen tuhon! Tom Austin
+sanoi. -- Iskeä maahan viisisataa päätä käsittävä lauma!
+
+-- Niin Thalcave vakuuttaa, eikä hän puhu turhia. Minä puolestani uskon
+sen, sillä Etelä-Amerikan pampan rajuilmat vievät voiton kaikista
+muista. Kunpa vain emme saisi kokea niitä!
+
+-- Nyt on aika kuuma, Wilson sanoi.
+
+-- Lämpömittari osoittanee kolmekymmentä astetta varjossa, Paganel
+vastasi.
+
+-- Se ei minua ihmetytä, Glenarvan sanoi. -- Minä tunnen jo
+sähköisyyden painostavan ruumistani. Toivokaamme, että tätä hellettä ei
+kestä kauan.
+
+-- Oi voi, Paganel sanoi, -- säänmuutoksesta ei ole toivoa, sillä
+taivas on aivan pilvetön.
+
+-- Sen pahempi, Glenarvan vastasi. -- sillä hevosemme ovat helteestä
+näännyksissä. Onko sinun kovin kuuma, poikaseni? hän lisäsi, kääntyen
+Robertin puoleen.
+
+-- Ei, mylord, reipas pikkumies vastasi. -- Eihän lämmin luita riko.
+Hyväähän lämmin vain tekee.
+
+-- Varsinkin talvella, majuri huomautti mielissään, puhaltaen sikarinsa
+savua taivasta kohti.
+
+Illalla pysähdyttiin erään autioksi jätetyn _ranchon_, savella
+tiivistetyistä oksista kyhätyn, olkikattoisen hökkelin luo; sen
+vieressä oli puoliksi lahonnut paaluaitaus, joka kuitenkin riitti
+suojelemaan hevosia kettujen yöllisiä hyökkäyksiä vastaan. Hevosilla ei
+tosin ollut mitään pelättävää näiden eläinten puolelta, mutta ne
+häijyläiset pureksivat poikki riimunvarret, ja hevoset lähtevät pakoon.
+
+Muutaman askelen päähän ranchosta oli kaivettu kuoppa, jota oli
+käytetty keittiönä, ja jossa oli kylmennyttä tuhkaa. Kalustona oli
+penkki, kurja härännahkainen vuode, pata, paistinvarras ja
+_maté_-kannu. Maté on eräänlaista teetä, jota juodaan yleisesti
+Etelä-Amerikassa, varsinkin intiaanien keskuudessa. Se on tulella
+kuivattujen lehtien haudetta, ja sitä nautitaan, kuten amerikkalaisia
+juomia yleensä, olkipillistä imemällä. Paganelin pyynnöstä valmisti
+Thalcave kulhollisen tätä juomaa, joka hyvin edullisesti täydensi
+kuivia eväitä ja julistettiin mainioksi.
+
+Seuraavana eli 30. päivänä lokakuuta nousi aurinko polttavassa sumussa
+ja iski maahan kuumimmat säteensä. Helle oli tänä päivänä tosiaan
+tavaton, eikä tasanko tarjonnut sitä vastaan minkäänlaista suojaa.
+Siitä huolimatta jatkettiin rohkeasti matkaa itäänpäin. Monta kertaa
+kohdattiin suuria karjalaumoja, jotka jaksamatta edes syödä tässä
+hehkuvassa helteessä makailivat laiskoina nurmikolla. Vartijoista tai
+paremmin sanoen paimenista ei ollut puhettakaan. Koirat, jotka ovat
+tottuneet janon ahdistaessa imemään uuhia, valvoivat yksinään suuria
+lehmä-, härkä- ja sonnirykelmiä. Nämä elukat ovat muutoin
+säyseänluontoisia eivätkä tunne sitä vaistomaista kammoa punaista
+kohtaan, joka on niiden eurooppalaisille serkuille ominainen.
+
+-- Se johtuu varmaankin siitä, että ne syövät tasavallan ruohoa![17]
+Paganel lausui ihastuneena ehkä hieman liian ranskalaiseen
+leikinlaskuunsa.
+
+Puolenpäivän aikaan tapahtui maisemassa joitakin muutoksia, jota sen
+yksitoikkoisuuteen väsyneet silmät eivät voineet olla huomaamatta.
+Nurmikot kävivät harvinaisemmiksi. Ruohon sijasta kasvoi laihaa
+takkiaista ja kolmen metrin korkuisia jättiläisohdakkeita, jotka
+olisivat saaneet maapallon kaikki aasit onnellisiksi. Siellä täällä
+kasvoi vaivais-chavareja ja muita tummanvihreitä, kuiville seuduille
+ominaisia okaisia pensaita. Tähän saakka oli ruohokentän savessa
+säilynyt kosteus ylläpitänyt laitumia; ruohopeite oli vehmasta ja
+runsasta; mutta sitten se paikoitellen nukkavieruna, monin kohdin
+paljaaksi kuluneena päästi loimet näkyviin ja levitti nähtäväksi
+maaperän kurjuuden. Näitä lisääntyvän kuivuuden merkkejä ei voitu olla
+havaitsematta, ja Thalcave huomautti niistä.
+
+-- Minä en ole tästä vaihdoksesta pahoillani, Tom Austin lausui; --
+aina vain ruohoa ja ruohoa, se käy lopulta kyllästyttäväksi.
+
+-- Niin, mutta missä aina on ruohoa, siellä on aina vettä, majuri
+huomautti.
+
+-- Oh, meillä ei ole hätää, Wilson sanoi, ainahan sitä matkan varrella
+jokin joki tavataan.
+
+Jos Paganel olisi kuullut tämän vastauksen, hän ei olisi ollut
+ilmoittamatta, että Coloradon ja Argentinan vuoriston välillä ei ole
+monta jokea; mutta tällä hetkellä hän selitti Glenarvanille erästä
+ilmiötä, joka oli kiinnittänyt tämän huomion.
+
+Jo jonkun aikaa oli ilma ollut täynnä savun hajua. Taivaanrannalla ei
+kuitenkaan näkynyt tulta eikä kaukaista kuloa osoittavaa savua. Tälle
+ilmiölle ei siis näyttänyt saatavan luonnollista selitystä. Pian
+kuitenkin kävi palaneen ruohon haju niin väkeväksi, että se hämmästytti
+kaikkia matkamiehiä, lukuunottamatta Paganelia ja Thalcavea.
+Maantieteilijä, jota ei mikään tapahtuma saattanut pulaan, antoi
+ystävilleen seuraavan vastauksen:
+
+-- Me emme näe tulta, hän sanoi, -- mutta haistamme savua. No, ei savua
+ilman tulta: se sananlasku on yhtä tosi Amerikassa kuin Euroopassa.
+Niinpä on nyt jossakin tulta. Nämä ruoholakeudet ovat tosiaankin niin
+laakeita, ettei mikään estä tuulen kulkua, vaan täällä saattaa usein
+tuntea kulon hajua sadankahdenkymmenen kilometrin päähän.
+
+-- Sadankahdenkymmenen kilometrinkö? majuri kysyi epäuskoisella
+äänellä.
+
+-- Ainakin, Paganel vakuutti. -- Mutta minä lisään, että nämä kulot
+voivat levitä usein hyvin laajalle alalle.
+
+-- Kuka sitten sytyttää ruoholakeuden palamaan? Robert kysyi.
+
+-- Joskus ukkonen, kun ruoho on pitkällisestä helteestä kuivunut,
+joskus taas ehdoin tahdoin intiaanit.
+
+-- Mutta mitä varten?
+
+-- He väittävät -- en tiedä, missä määrin heidän väitteessään on perää
+-- että sellaisen kasken jälkeen laitumet kasvavat paremmin. Se olisi
+siis keino elvyttää maaperän toimintaa tuhkan avulla. Omasta puolestani
+luulen pikemminkin, että nämä kulot sytytetään niiden miljardien
+hyönteisten hävittämiseksi, jotka rasittavat heidän karjojaan.
+
+-- Mutta tämä raju keino, majuri sanoi, -- maksaa varmaankin monen
+tasangolla harhailevan raavaankin hengen.
+
+-- Tietysti, niitä palaa montakin. Mutta mitä se merkitsee niin
+suuressa joukossa?
+
+-- Minä en välitä niistä, MacNabbs vastasi, -- olkoon se intiaanien
+asia, mutta ajattelen näillä tasangoilla vaeltavia matkustajia. Voihan
+sattua, että heitäkin joutuu liekkien saarroksiin.
+
+-- Totta kai, Paganel huudahti ilmeisen tyytyväisenä. -- Sattuuhan
+joskus niinkin, eikä minusta olisi hullumpaa, jos saisi olla mukana
+sellaisessa näytelmässä.
+
+-- Katsokaapa tuota tiedemiestämme. Hän on valmis antautumaan tieteensä
+vuoksi elävältä poltettavaksi! Glenarvan huomautti.
+
+-- En sentään, rakas Glenarvan, mutta jokainenhan meistä on lukenut
+Cooperinsa, ja Nahkasukka on meille opettanut keinon pysäyttää kulon
+kitkemällä maasta ruohot muutamien metrien alalta ympärillämme. Mikään
+ei ole sen yksinkertaisempaa. Niinpä en pelkää kulon lähenemistä, vaan
+toivon sitä hartaasti!
+
+Mutta Paganelin toivon ei sallittu toteutua, ja kun hän kuitenkin
+paistui puoliksi, se johtui yksinomaan auringon sietämättömästä
+kuumuudesta. Hevoset läähättivät tässä troopillisessa helteessä.
+Siimestä ei voinut toivoakaan, vaikka joskus jokin pilvenhattara sattui
+hehkuvan auringon eteen; silloin liukui varjo pitkin tasaista maata, ja
+ratsumiehet koettivat hevosiaan yllyttäen pysytellä sen vilpoisessa
+katveessa, jota länsituulet kiidättivät heidän edessään. Mutta hevoset
+eivät olleet niin nopeita, vaan jäivät pian jälkeen, ja jälleen
+paljastunut aurinko syyti uutta hehkua pampan kalkiksi palaneelle
+kamaralle.
+
+Kun Wilson oli sanonut, että heiltä ei tulisi puuttumaan vettä, hän ei
+ollut ottanut lukuun sitä sammumatonta janoa, joka tämän päivän
+kuluessa ahdisti hänen kumppaneitaan; lisätessään, että matkan varrella
+aina kohdattaisiin joku joki, hän oli mennyt liian pitkälle. Itse
+asiassa täällä ei ollut jokia, sillä maan tasaisuus ei suonut niille
+soveliaita uomia, mutta intiaanien kaivamat keinotekoiset lammikotkin
+olivat ehtyneet. Nähdessään kuivuuden oireiden lisääntyvän joka
+kilometriltä, Paganel huomautti asiasta Thalcavelle ja kysyi, missä
+tämä toivoi löytävänsä vettä.
+
+-- Salinas-järvellä, intiaani vastasi.
+
+-- Ja milloin saavumme sinne?
+
+-- Huomenillalla.
+
+Pampalla matkatessaan on argentiinalaisilla tapana kaivaa kaivoja, ja
+muutaman metrin syvyydestä he tavallisesti löytävätkin vettä. Mutta kun
+retkeilijöillä ei ollut mukana tähän tarvittavia työkaluja, he eivät
+voineet turvautua tähän keinoon. Täytyi siis supistaa annoksia, ja
+vaikka ei suorastaan näännyttykään janoon, kukaan ei saanut
+täydellisesti sammuttaa sitä.
+
+Illalla pysähdyttiin noin viidenkymmenen kilometrin taipaleen jälkeen.
+Jokainen toivoi kunnon unta virkistyäkseen päivän rasituksista, mutta
+juuri sen vei sääskien ja hyttysten lauma. Niiden ilmestyminen ennusti
+tuulen muutosta, ja tuuli kääntyikin todella, mutta pohjoiseksi. Nämä
+kiusalliset hyönteiset häviävät yleensä vain etelä- tai
+lounaistuulessa.
+
+Yhtä tyyni kuin majuri oli elämän pienissä vastoinkäymisissä, yhtä
+kärttyisä oli Paganel, joka noitui kohtalon kiusantekoa. Hän kiroili
+hyttysiä ja sääskiä ja kaipasi kovasti hapensekaista vettä, joka olisi
+lievittänyt niiden pistosten kirvelyä. Vaikka majuri koetti häntä
+lohduttaa sanomalla, että kun luonnontutkijoiden tietämän mukaan on
+olemassa kolmesataatuhatta hyönteislajia, sopi katsoa itsensä
+onnelliseksi, ettei ole tekemisissä kuin kahden kanssa, hän heräsi
+perin huonolla tuulella.
+
+Mutta häntä ei tarvinnut pyydellä jatkamaan matkaa heti
+päivän koittaessa, sillä vielä samana päivänä oli määrä ehtiä
+Salinas-järvelle. Hevoset olivat lopen uupuneita; ne olivat
+kuolemaisillaan janoon; ja vaikka ratsastajat olivat supistaneet omia
+annoksiaan ratsujen hyväksi, oli niille voitu antaa vain kovin vähän
+juotavaa. Kuivuus oli vielä ankarampi ja helle yhtä sietämätön pölyä
+tuovan pohjoistuulen, pampan samumin, puhaltaessa.
+
+Tänä päivänä matkan yksitoikkoisuus keskeytyi hetkeksi. Mulrady, joka
+kulki etunenässä, pyörsi takaisin ilmoittaen joukon intiaaneja olevan
+lähistöllä. Tästä kohtaamisesta oltiin eri mieltä. Glenarvan ajatteli,
+että nämä alkuasukkaat ehkä saattaisivat antaa tietoja _Britannian_
+haaksirikkoisista. Thalcave puolestaan ei lainkaan riemastunut
+aavikolla kuljeskelevien intiaanien kohtaamisesta, vaan piti heitä
+rosvoina ja varkaina ja koetti karttaa heitä. Hänen ohjeidensa mukaan
+retkikunta kokoontui tiiviimmäksi joukoksi, ja aseet pantiin kuntoon.
+Täytyi olla valmiina kaiken varalta.
+
+Pian tuli intiaanijoukko näkyviin. Siinä oli ainoastaan kymmenkunta
+alkuasukasta, mikä rauhoitti patagonialaista. Intiaanit lähestyivät
+noin sadan askelen päähän. Heidät saattoi helposti erottaa. He
+kuuluivat nähtävästi siihen pampan heimoon, jonka kenraali Rosas vuonna
+1833 oli lyönyt hajalle. Korkea, kaareva ja pysty otsa, kookas vartalo
+ja oliivia muistuttava väri teki heistä uhkeita intiaanirodun
+edustajia. Heillä oli guanakki- tai lammasnahkaiset vaatteet ja aseina,
+lukuunottamatta kuuden ja puolen metrin pituista keihästä, puukkoja,
+linkoja ja suopunkeja. Heidän kätevyytensä hevosten ohjaamisessa
+osoitti heidän olevan taitavia ratsumiehiä.
+
+He pysähtyivät sadan askelen päähän ja näyttivät neuvottelevan,
+huudellen ja huitoillen. Glenarvan ratsasti heitä kohti. Mutta hän oli
+edennyt tuskin kahta metriä kun joukko teki käännöksen ja katosi
+uskomattoman nopeasti. Matkalaisten väsyneet hevoset eivät ikinä olisi
+voineet saavuttaa heitä.
+
+-- Lurjukset! Paganel huudahti.
+
+-- He pakenivat liian nopeasti ollakseen kunniallista väkeä, MacNabbs
+sanoi.
+
+-- Mitä intiaaneja ne ovat? Paganel kysyi Thalcavelta.
+
+-- Gauchoja, patagonialainen vastasi.
+
+-- Gauchoja, Paganel toisti kääntyen tovereidensa puoleen, -- gauchoja!
+Sitten meidän ei olisi tarvinnut olla niin varuillamme. Ei ollut mitään
+pelättävää!
+
+-- Miksei? majuri kysyi.
+
+-- Koska gauchot ovat rauhallista väkeä.
+
+-- Niinkö luulette, Paganel?
+
+-- Varmasti; nuo pitävät meitä varkaina ja pakenivat sen vuoksi.
+
+-- Minä luulen pikemminkin, että he eivät vain uskaltaneet hyökätä
+meidän kimppuumme, Glenarvan vastasi pahoillaan siitä, ettei ollut
+päässyt puheisiin näiden alkuasukaisten kanssa, olivatpa he muuten
+minkälaisia tahansa.
+
+-- Sitä mieltä olen minäkin! majuri sanoi -- ja ellen erehdy, eivät
+gauchot suinkaan ole rauhallisia, vaan päinvastoin röyhkeitä ja hurjia
+rosvoja.
+
+-- Jopa nyt jotakin! Paganel huudahti.
+
+Ja hän ryhtyi väittelemään innokkaasti tästä kansatieteellisestä
+aiheesta, jopa niin innokkaasti, että sai majurin kiihtymään ja
+lausumaan MacNabbsin sanomaksi tuiki tavattoman sanan:
+
+-- Minä luulen, että te olette väärässä, Paganel!
+
+-- Väärässä? tiedemies kummasteli.
+
+-- Niin. Thalcavekin piti näitä intiaaneja varkaina, ja hänellä on
+siihen jokin peruste.
+
+-- Olkoon, mutta tällä kertaa on Thalcave erehtynyt, Paganel intti
+äreänlaisesti. -- Gauchot ovat maanviljelijöitä ja paimenia eikä mitään
+muuta, ja minä olen itse sanonut varsin huomattavassa kirjasessa samaa
+pampan alkuasukkaista.
+
+-- Sitten on siihen pujahtanut tämä erehdys, herra Paganel.
+
+-- Erehdyskö, minun kirjaani, herra MacNabbs.
+
+-- Hajamielisyydestä kukaties, majuri vastasi itsepäisenä, -- mutta
+senhän voitte oikaista seuraavassa painoksessa.
+
+Paganel oli syvästi loukkaantunut kuullessaan maantieteentuntemustaan
+epäiltävän, jopa pilkattavankin ja kiivastui.
+
+-- Tietäkää, herra, että minun teokseni eivät kaipaa sellaisia
+oikaisuja!
+
+-- Kyllä ainakin tässä kohdassa, MacNabbs intti härkäpäisesti.
+
+-- Herra, te olette mielestäni tänään härnäilevä! Paganel lausui.
+
+-- Ja te kärttyisä! majuri tokaisi.
+
+Kina kiihtyi, kuten näkyy, odottamattoman kiivaaksi ja lisäksi asiasta,
+joka tosiaan ei ollut sen arvoinen. Glenarvan katsoi sopivaksi ryhtyä
+välittämään.
+
+-- Herrat ovat ehdottomasti oikeassa molemmat: toinen härnää, toinen
+ärtyy, mutta sallikaa minun sanoa, että kummastelen teitä kumpaakin.
+
+Ymmärtämättä, mitä kiista koski, oli patagonialainen tietenkin
+huomannut ystävysten nyt riitelevän.
+
+Hän alkoi hymyillä ja sanoi rauhallisesti:
+
+-- Se johtuu pohjoistuulesta.
+
+-- Pohjoistuulesta! Paganel huudahti. -- Mitä hemmettiä pohjoistuulella
+on tekemistä tämän asian kanssa?
+
+-- Hyvinkin paljon, Glenarvan vastasi, -- sillä juuri pohjoistuuli on
+saanut teidät huonolle tuulelle! Minä olen kuullut sanottavan, että se
+Etelä-Amerikassa erikoisesti ärsyttää hermoja.
+
+-- Pyhän Patrikin nimessä, Edward, te olette oikeassa! majuri lausui ja
+purskahti nauramaan.
+
+Mutta Paganel, joka oli tosiaan kimmastunut, ei hellittänyt, vaan
+kääntyi Glenarvanin puoleen, jonka väliintulo tuntui hänestä vähän
+liian leikkisältä.
+
+-- Vai niinkö, mylord, että minun hermostoni on ärtynyt?
+
+-- Niin, Paganel, se johtuu pohjoistuulesta, tästä samasta, joka
+aiheuttaa rikoksia näillä aavikoilla niin kuin Välimerentuuli Rooman
+tasangolla!
+
+-- Rikoksia! tiedemies matki. -- Olenko minä rikollisen näköinen?
+
+-- No, en nyt juuri sitä voi sanoa.
+
+-- Sanokaa saman tien, että minä aion murhata teidät!
+
+-- Niinpä niin, Glenarvan vastasi, voimatta pidättää nauruansa, -- sitä
+ei voi tietää. Mutta onneksi pohjoistuuli kestää täällä vain yhden
+päivän.
+
+Tämän kuullessaan purskahtivat kaikki nauruun Glenarvanin mukana.
+Silloin Paganel kannusti ratsuaan ja ratsasti kaikkien ohi
+haihduttaakseen huonoa tuultaan. Neljännestunnin kuluttua hän ei enää
+ajatellut koko asiaa.
+
+Näin sumeni tiedemiehen hyväntuulisuus hetkiseksi; mutta kuten
+Glenarvan oli sanonut, tämä heikkous johtui aivan ulkonaisesta syystä.
+Kello kahdeksan aikaan illalla ilmoitti Thalcave, joka oli ratsastanut
+jonkun matkaa edellä, saavuttavan kauan kaivatulle järvelle.
+Neljännestunnin kuluttua laskeutui seurue alas Salinas-järven
+rantatöyrästä. Mutta siellä odotti heitä raskas pettymys. Järvi oli
+kuivunut.
+
+
+
+
+JUOMAVETTÄ ETSIMÄSSÄ.
+
+
+Salinas-järvi päättää Ventanan ja Guaminin vuoristoon liittyvän
+vesistön. Ennen aikaan saapui Buenos Airesista useita retkikuntia
+noutamaan sieltä suolaa, sillä sen vesi sisältää huomattavan määrän
+natriumkloridia eli keittosuolaa. Mutta nyt oli polttavan helteen
+haihduttama vesi jättänyt pohjalle kaiken sisältämänsä suolan, ja järvi
+oli niin ollen kuin suunnattoman suuri välkkyvä kuvastin.
+
+Kun Thalcave ilmoitti juotavaa vettä olevan saatavissa
+Salinas-järvellä, hän tarkoitti niitä makeavetisiä jokia, jotka monelta
+puolelta laskevat siihen. Mutta tällä hetkellä olivat sen lisäjoet
+kuivuneet samoin kuin se itsekin. Auringon hehku oli imenyt kaikki.
+Siitä yleinen tyrmistys, kun janoiset retkeilijät saapuivat järven
+kuivuneelle rannalle. Täytyi päättää jotakin. Leileihin jäänyt vähäinen
+vesierä oli puoliksi pilaantunutta eikä voinut sammuttaa janoa, joka
+alkoi tuntua yhä pahemmin. Nälkä ja väsymys väistyivät tämän ehdottoman
+kaipuun tieltä. Erääseen notkelmaan rakennettu, alkuasukkaiden kylmille
+jättämä _ruka_, jonkinlainen nahkateltta, antoi väsyneille
+matkamiehille suojaa, kun taas heidän hevosensa, maaten järven
+mutaisella rannalla, pureksivat vastenmielisesti rannan vesikasveja ja
+kuivia kaisloja.
+
+Kun kaikki olivat sijoittuneet rukaan, Paganel kysyi Thalcavelta, mitä
+hänen mielestään nyt oli tehtävä. Maantieteilijän ja intiaanin välillä
+syntyi tästä vilkas keskustelu, josta Glenarvan ymmärsi muutamia
+sanoja. Thalcave puhui tyynesti. Paganel viittilöi molempien puolesta.
+Tätä keskustelua kesti muutamia minuutteja, minkä jälkeen
+patagonialainen pani käsivartensa ristiin rinnalleen.
+
+-- Mitä hän sanoi? Glenarvan kysyi. -- Minä luulen käsittäneeni, että
+hän neuvoi meitä hajaantumaan.
+
+-- Niin, kahteen joukkoon, Paganel vastasi. -- Ne meistä, joiden
+väsymyksen ja janon näännyttämät hevoset töin tuskin jaksavat enää
+siirrellä jalkojaan, jatkavat parhaansa mukaan matkaa pitkin
+37. leveysastetta. Ne taas, joiden hevoset ovat paremmassa
+kunnossa, lähtevät edeltä tutkimaan Guamin-joen rantaa; se laskee
+San-Lucas-järveen viidenkymmenen kilometrin päässä täältä. Jos siellä
+tavataan riittävästi vettä; he odottavat tovereitaan Guaminin rannalla.
+Jos taas vettä ei ole, he palaavat näitä vastaan säästääkseen heiltä
+hyödyttömän matkan.
+
+-- Entä sitten? Tom Austin kysyi.
+
+-- Sitten täytyy yrittää satakaksikymmentä kilometriä etelämmäksi,
+Sierra Ventanan ensimmäisille haarautumille saakka, missä on useita
+jokia.
+
+-- Se on hyvä neuvo, Glenarvan vastasi, -- ja me noudatamme sitä
+viipymättä. Minun hevoseni ei ole vielä paljon kärsinyt veden
+puutteesta, ja minä tarjoudun saattamaan Thalcavea.
+
+-- Voi, mylord, ottakaa minut mukaan! Robert pyysi ikään kuin olisi
+ollut puhe huvimatkalle pääsemisestä.
+
+-- Mutta jaksatko sinä seurata meitä, poika?
+
+-- Kyllä. Minulla on hyvä hevonen, joka vain pyrkii kulkemaan edellä.
+Sallittehan, mylord ... minä pyydän.
+
+-- Tule siis, poikani, Glenarvan sanoi hyvillään siitä, ettei tarvinnut
+erota Robertista. -- Kun meitä on kolme, hän lisäsi, -- olisimme
+jokseenkin saamattomia, ellemme löydä jotakin raikkaan juomaveden
+saantipaikkaa.
+
+-- Mutta entäs minä? Paganel kysyi.
+
+-- Te, rakas Paganel, majuri vastasi, -- te jäätte jälkijoukkoon. Te
+tunnette 37. leveysasteen, Guamin-joen ja koko pampan hyvin, ja me
+tarvitsemme teitä. Mulrady, Wilson tai minä emme osaisi jälleen löytää
+Thalcavea, mutta sen sijaan me kuljemme turvallisesti kunnon Jacques
+Paganelin johdolla.
+
+-- Minä alistun, maantieteilijä vastasi hyvin mielissään
+ylipäällikkyydestään.
+
+-- Mutta ei mitään hajamielisyyksiä! majuri lisäsi. -- Älkää johtako
+meitä sinne, missä meillä ei ole mitään tekemistä, esimerkiksi takaisin
+Tyynen valtameren rannalle!
+
+-- Teille se kyllä ei olisi muuta kuin oikein ja kohtuullista,
+sietämätön majuri, Paganel vastasi nauraen. -- Mutta sanokaa minulle,
+rakas Glenarvan, kuinka te tulette kielen puolesta toimeen Thalcaven
+kanssa?
+
+-- Minä arvelen, Glenarvan vastasi, -- että patagonialaisella ja
+minulla ei ole paljon halua lörpötellä. Mutta vakavasti puhuen luulen
+vähäisellä espanjallani voivani kuitenkin saada hänet ymmärtämään
+ajatukseni.
+
+-- Lähtekää siis, arvoisa ystäväni, Paganel lausui.
+
+-- Syökäämme ensin, Glenarvan huomautti, -- ja nukkukaamme, jos voimme,
+lähtöhetkeen saakka.
+
+Syötiin ilman pisaraakaan juotavaa, mikä ei tuntunut juuri
+virkistävältä, ja ryhdyttiin paremman puutteessa nukkumaan. Paganel
+näki unta rankkasateista, koskista, virroista, joista, lammikoista,
+puroista, jopa täysistä vesikarahveista, sanalla sanoen kaikesta, mikä
+vain jollakin tavoin sisälsi juotavaa vettä. Siitä tuli hänelle
+suorastaan painajainen.
+
+Aamulla kello kuuden aikana satuloitiin Thalcaven, Glenarvanin ja
+Robert Grantin hevoset; niille annettiin viimeinen vesiannos, ja ne
+nielivät sen suuremmalla halulla kuin nautinnolla, sillä vesi oli jo
+kovin pilaantunutta. Sitten ratsumiehet nousivat satulaan.
+
+-- Näkemiin, sanoivat majuri, Austin, Wilson ja Mulrady.
+
+-- Ja ennen kaikkea, koettakaa olla palaamatta, Paganel lisäsi.
+
+Pian olivat patagonialainen, Glenarvan ja Robert kadottaneet
+näkyvistään maantieteilijän älyn varaan uskotun osaston, ja heidän
+sydäntään ahdisti.
+
+Suola-aavikko, jonka poikki he nyt kulkivat, on savitasankoa, jolla
+kasvaa kolmen metrin korkuisia vaivaispensaita, pieniä mimoosia,
+joilla on intiaanien kielellä nimenä _curra-mammel_, ja soodapitoisia,
+_jume_-nimisiä pensaita. Siellä täällä heijastivat laajat suolakentät
+auringonsäteitä hämmästyttävän kirkkaasti. Silmä olisi helposti
+erehtynyt luulemaan näitä _barreroja_ ankaran pakkasen jäädyttämiksi
+alueiksi, mutta auringon hehku oli omansa haihduttamaan sellaisen
+harhaluulon. Yhtäkaikki antoi tämä karun ja palaneen maan ja näiden
+kimmeltävien päivien vastakohta aavikolle erikoisen, katsetta kiehtovan
+näyn.
+
+Mutta satakaksi- tai kolmekymmentä kilometriä etelämpänä Sierra
+Ventanan luona, jota kohti Guaminin mahdollinen kuivuminen ehkä
+pakottaisi matkamiehet pyrkimään, oli maisema toisennäköinen.
+Tämä alue, jonka vuonna 1835 löysi kapteeni Fitz-Roy, silloisen
+_Beagle_-laivan retkikunnan johtaja, on uhkean hedelmällistä.
+Siellä vihannoivat parhaat laidunmaat; vuoriharjanteiden luoteinen
+rinne on siellä rehevän ruohon peitossa ja viettää alaspäin mitä
+monivivahteisimpien puulajien verhoamana; siellä menestyy _algarrobo_,
+jonka kuivatuista ja jauhetuista hedelmistä intiaanit valmistavat
+herkullista leipää; samoin valkoinen _quebracho_, jonka pitkät ja
+taipuisat oksat riippuvat kuin Euroopan raitapuut; punainen
+_quebracho_, jonka puu ei mätäne; _naudubay_, joka syttyy tuleen
+uskomattoman helposti ja aiheuttaa usein hirveitä kuloja; _viraro_,
+jonka sinipunertavat kukat kerrostuvat pyramidin tapaisiksi, ja
+vihdoin _timbo_, jonka suunnaton latvavarjostin kohoaa aina
+kahdenkymmenenkuuden metrin korkeuteen asti, niin että sen alla voivat
+kokonaiset karjalaumat saada suojaa auringonsäteiltä. Argentiinalaiset
+ovat usein koettaneet asuttaa tätä rikasta maata, onnistumatta
+voittamaan intiaanien vihamielisyyttä.
+
+Tietenkin piti olettaa, että vuolaat virrat toivat vuorten huipuilta
+tälle vehmaudelle tarpeellista vettä, eikä pitkällisinkään pouta ole
+milloinkaan kyennyt kuivattamaan näitä jokia; mutta niiden rannoille
+oli matkaa, kuten sanottu, toistasataa kilometriä etelään. Thalcave oli
+siis oikeassa kääntyessään ensin Guaminia kohti, joka suunnasta
+poikkeamatta oli paljon lähempänä.
+
+Hevoset nelistivät virmasti. Ne tunsivat epäilemättä vaistonsa mukaan,
+minne ratsastajat tahtoivat ohjata niitä. Thauka varsinkin osoitti
+virkeyttä, jota ei väsymys eikä jano tuntunut voivan vähentää; se liiti
+kuin lintu kuivuneiden _canadien_ ja curra-mammel-pensaiden läpi,
+hyväenteisesti hirnahdellen. Glenarvanin ja Robertin hitaammat, mutta
+esikuvan innostuttamat hevoset seurasivat sitä uljaasti. Thalcave oli
+satulassaan tanakasti istumalla tovereilleen yhtä hyvänä esimerkkinä
+kuin Thauka toisille hevosille.
+
+Patagonialainen kääntyi usein katsahtamaan Robert Grantia.
+
+Nähdessään pojan lujana ja varmana, lanteet joustavina, hartiat
+luontevina, jalat vapaina, polvet kiinteinä satulassa, hän ilmaisi
+tyytyväisyyttään rohkaisevalla huudahduksella. Robert Grant oli tosiaan
+mainio ratsastaja ja ansaitsi intiaanin tunnustuksen.
+
+-- Hyvä, Robert, Glenarvan sanoi. -- Thalcave näyttää olevan sinuun
+tyytyväinen! Hän ylistää sinua, poikaseni!
+
+-- Ja mistä sitten, mylord?
+
+-- Hyvästä ratsastustaidostasi.
+
+-- No, minä istun tukevasti, siinä kaikki, Robert vastasi, punastuen
+kuitenkin mielihyvästä.
+
+-- Se onkin pääasia, Robert, Glenarvan lausui, -- mutta sinä olet liian
+vaatimaton, ja minä ennustan, että sinusta aikaa myöten tulee
+ensiluokkainen urheilija.
+
+-- Hyvä on, Robert sanoi nauraen, -- mutta mitäs isä sanoo, kun hän
+tahtoo tehdä minusta merimiehen?
+
+-- Onko se mikään este! Vaikkei kaikista ratsastajista tule hyviä
+merimiehiä, niin kaikista merimiehistä voi tulla hyviä ratsastajia. Kun
+ratsastaa raakapuulla, niin oppii pysymään satulassa. Hevosen
+kurissapito ja siihen kuuluvat liikkeet tulevat taas kuin itsestään.
+
+-- Isä-raukka! Robert lausui. -- Ah, kuinka hän teitä kiittääkään,
+mylord, kun olette hänet pelastanut.
+
+-- Rakastatko häntä paljon, Robert?
+
+-- Rakastan, mylord. Hän oli niin hyvä sisarelleni ja minulle. Hän
+ajatteli vain meitä. Matkoiltaan hän toi meille aina jonkun muiston
+joka maasta, missä oli käynyt, ja vielä hauskempaa oli se, että hän
+palattuaan oli meille niin hellä ja herttainen. Ah, te opitte myös
+rakastamaan häntä, kun saatte tutustua häneen! Mary on hänen
+näköisensä. Isällä on yhtä pehmeä ääni kuin hänellä. Eikö se ole
+omituista, kun hän on merimies?
+
+-- On, perin omituista, Robert, Glenarvan vastasi.
+
+-- Minä näen hänet vielä, poikanen jatkoi ikään kuin itsekseen puhua.
+-- Hyvä, kunnon isä! Hän tuuditti minua polvillaan, kun olin pieni, ja
+hyräili aina erästä vanhaa skotlantilaista laulua, jossa ylistetään
+meidän maamme järviä. Sen sävel muistuu vielä joskus mieleeni, vaikka
+hämärästi. Mary muistaa sen myös. Ah, mylord, kuinka me häntä
+rakastimme! Kuulkaa, minä luulen, että täytyy olla pieni voidakseen
+oikein rakastaa isäänsä!
+
+-- Ja suuri häntä kunnioittaakseen, lapseni, Glenarvan vastasi
+liikuttuneena nuoresta sydämestä puhjenneista sanoista.
+
+Tämän keskustelun aikana olivat hevoset hiljentäneet vauhtiaan ja
+kulkivat nyt vain käyden.
+
+-- Löydämmehän me hänet, eikö niin? Robert sanoi hetken vaitiolon
+jälkeen.
+
+-- Löydämme varmaan, Glenarvan vakuutti. -- Thalcave on johtanut meidät
+hänen jäljilleen, ja minä luotan häneen.
+
+-- Thalcave on kunnon intiaani, poika sanoi.
+
+-- On varmasti.
+
+-- Tiedättekö mitä, mylord?
+
+-- Sanohan ensin, niin vastaan.
+
+-- Tarkoitan sitä, että teidän kanssanne on vain hyviä ihmisiä. Lady
+Helena, jota niin rakastan, majuri, joka on aina niin tyyni, kapteeni
+Mangles ja herra Paganel ja _Duncanin_ niin uljaat ja uskolliset
+matruusit!
+
+-- Niin, sen tiedän, poikani, Glenarvan vastasi.
+
+-- Tiedättekö, että te itse olette paras kaikista?
+
+-- En totisesti, sitä en tiedä.
+
+-- No sitten teidän tulee se tietää, mylord, Robert vastasi tarttuen
+lordin käteen ja suuteli sitä.
+
+Glenarvan pudisti hiljaa päätään, mutta keskustelu ei jatkunut, sillä
+Thalcave viittasi heitä kiiruhtamaan. He olivat jääneet kauas jälkeen.
+Eikä auttanut hukata aikaa, vaan piti ajatella taemmas jääneitä
+kumppaneita.
+
+Hevoset kannustettiin taas neliin, mutta pian kävi selväksi, etteivät
+ne Thaukaa lukuunottamatta enää kestäisi sitä kauan. Puolenpäivän
+aikaan niille täytyi suoda tunnin lepo. Ne eivät jaksaneet enää ja
+hylkivät laihaa, auringonsäteiden kuivattamaa _alfafare_-ruohoa.
+
+Glenarvan kävi levottomaksi. Kuivuuden merkit eivät vähenneet, ja
+vedenpuutteesta saattoi tulla tuhoisia seurauksia. Thalcave ei puhunut
+mitään, luultavasti ajatellen, että jos Guamini oli kuivunut, silloin
+vasta olisi aika surra, jos ylimalkaan intiaani voi milloinkaan tuntea
+epätoivoa.
+
+Lähdettiin jälleen liikkeelle ja ruoskan ja kannusten avulla saatiin
+hevoset kulkemaan, mutta vain käymäjalkaa, juosta ne eivät jaksaneet.
+
+Thalcave olisi voinut hyvin mennä edelle, sillä Thauka olisi saattanut
+muutamassa tunnissa viedä hänet joen rannalle. Epäilemättä hän ajatteli
+sitä; mutta toisaalta hän ei tahtonut jättää kumppaneitaan yksin
+keskelle tätä erämaata, vaan pakotti Thaukan hillitsemään vauhtia.
+
+Mutta hevonen vastusteli, vikuroi ja hirnui rajusti ennen kuin suostui
+kulkemaan käymäjalkaa; se totteli enemmän isäntänsä sanoja kuin
+voimakeinoja. Thalcave keskusteli tosiaankin hevosensa kanssa, ja
+vaikka Thauka ei vastannut, niin se ainakin ymmärsi. Patagonialainen
+selitti sille varmaankin päteviä syitä, sillä jonkun aikaa kiisteltyään
+Thauka taipui hänen todisteluihinsa ja totteli, vaikkakin kuolaimiaan
+pureskellen.
+
+Mutta jos Thauka ymmärsi Thalcavea, niin Thalcavekin oli ymmärtänyt
+Thaukaa. Älykäs eläin oli herkillä aisteillaan tuntenut jotakin
+kosteutta ilmassa; se hengitti sitä ahnaasti liikutellen ja
+maiskutellen kieltään ikään kuin olisi tuonut hyvänmakuista nestettä.
+Patagonialainen ei voinut siitä erehtyä: vesi ei ollut kaukana.
+
+Hän rohkaisi siis kumppaneitaan kertoen Thaukan malttamattomuudesta,
+jonka molemmat toisetkin hevoset pian ymmärsivät. Ne tekivät viimeisen
+ponnistuksen ja lähtivät nelistämään intiaanin perässä. Kello kolmen
+seuduilla näkyi eräässä laaksossa valkoinen juova. Se väreili
+auringonpaisteessa.
+
+-- Vettä! Glenarvan sanoi.
+
+-- Vettä, niin vettä! Robert huudahti.
+
+Heidän ei enää tarvinnut yllyttää hevosiaan. Eläinraukat tunsivat
+voimiensa virkistyvän ja riensivät eteenpäin hurjaa vauhtia. Muutaman
+minuutin kuluttua ne olivat saavuttaneet Guamin-joen ja syöksyivät,
+valjaiden riisumista odottamatta, rintaansa myöten sen virkistävään
+veteen.
+
+Ratsastajat tekivät samoin nopeammin kuin itse olivat aikoneet, ja
+saivat tahtomattaan kylvyn, jota kuitenkaan eivät pahoitelleet.
+
+-- Voi, kuinka se on hyvää! Robert sanoi juoden keskellä jokea.
+
+-- Varovasti, poikani, vastasi Glenarvan, joka itse teki samoin.
+
+Kuului vain tiheää hörppimistä.
+
+Thalcave puolestaan joi tyynesti, hätäilemättä, pienin siemauksin,
+mutta "pitkin kuin suopunki" kuten hän itse sanoi. Hän ei näyttänyt
+lainkaan lopettavan, joten saattoi kerrassaan pelätä hänen nielevän
+koko joen.
+
+-- No, ystävämme eivät pety toiveissaan, Glenarvan sanoi. --
+Saapuessaan Guaminille he saavat tosiaan hyvää vettä ja runsaasti, jos
+vain Thalcave jättää sitä jäljelle.
+
+-- Mutta emmekö voisi ratsastaa heitä vastaan? Robert kysyi. --
+Säästettäisiin heiltä muutaman tunnin levottomuus ja kärsimykset.
+
+-- Epäilemättä, poikani, mutta kuinka saamme kuljetetuksi tätä vettä?
+Leilit jäivät Wilsonin haltuun. Ei, parempi on odottaa, kuten on
+sovittu. Ottaen huomioon matkan vaatiman ajan ja sen, että hevoset
+jaksavat kulkea vain käymäjalkaa, voimme odottaa ystäviämme tänne vasta
+yöllä. Valmistakaamme heille siis hyvä yösija ja hyvä ateria.
+
+Thalcave oli Glenarvanin ehdotusta odottamatta lähtenyt etsimään
+leiripaikkaa. Onneksi hän oli joen rannalla löytänyt _ramadan_,
+eräänlaisen kolmelta sivulta suljetun karja-aitauksen. Se oli
+erinomainen majapaikka, kun vain ei pelätty nukkua paljaan taivaan
+alla, eikä se taas lainkaan huolettanut Thalcaven tovereita. Niinpä he
+eivät parempaa etsineetkään, vaan heittäytyivät pitkälleen
+auringonpaisteeseen kuivatakseen veden kastelemat vaatteensa.
+
+-- No niin, kun meillä nyt on makuupaikka, Glenarvan sanoi, -- niin
+ajatelkaamme ateriaa. Ystäviemme pitää olla tyytyväisiä edelle
+lähettämiinsä airuihin, ja pahasti erehtyisin, jos heillä tulee olemaan
+valittamisen syytä. Luulenpa, että tunnin metsästys ei olisi hukkaan
+heitettyä aikaa. Oletko valmis, Robert?
+
+-- Olen, mylord, poika vastasi nousten pyssy kädessä.
+
+Glenarvan oli saanut tämän ajatuksen sen vuoksi, että Guaminin
+rannoille näytti kokoontuvan ympäröivien tasankojen kaikki riista;
+siellä lenteli laumoittain _tinamuita_, ruohoaavikolle tyypillisiä
+peltopyitä, mustia pyitä, erästä _teruteru_ nimistä kurmitsalajia,
+keltaisia ruisrääkkiä ja heleänvihreitä kaislarääkkiä.
+
+Nelijalkaisia eläimiä ei näkynyt, mutta Thalcave viittasi korkeaan
+ruohistoon ja tiheihin pensastoihin, selittäen niiden piileksivän
+siellä. Metsästäjäin tarvitsi astua vain muutama askel ollakseen
+maailman parhaalla riistamaalla.
+
+Niinpä he lähtivät metsästämään ja aluksi pitäen turkiksia höyheniä
+arvokkaampina tähtäilivät ensi laukauksillaan ruohoaavikon isoja
+otuksia. Pian ilmestyi heidän eteensä, vieläpä sadoittain,
+metsäkauriita ja guanakkeja, samanlaisia kuin ne, jotka syöksyivät niin
+hurjasti heidän ohitseen Kordillieerien laella; mutta nämä erittäin
+arat eläimet pakenivat niin nopeasti, että oli mahdotonta päästä
+ampumamatkan päähän. Metsämiehet kääntyivät silloin hitaamman riistan
+puoleen, joka sitä paitsi ravintoarvoltaan ei jättänyt mitään
+toivomisen varaa. Toistakymmentä peltopyytä ja ruisrääkkää pudotettiin,
+ja Glenarvan ampui _tay-tetren_, keltakarvaisen, paksunahkaisen,
+ruoaksi sopivan napasian, joka hyvinkin oli laukauksen arvoinen.
+
+Alle puolessa tunnissa olivat metsämiehet vaivattomasti saaneet kokoon
+sen riistan, mikä tarvittiin; Robert puolestaan oli kaatanut omituisen
+hampaattoman eläimen, _armadillon_, eräänlaisen puoli metriä pitkän,
+luupanssarin peittämän vyötiäisen. Se oli hyvin rasvainen, ja Thalcave
+sanoi siitä tulevan mainio ruokalaji. Robert oli kovin ylpeä
+menestyksestään. Thalcave näytti ystävilleen, kuinka _nandu_, aavikolle
+tyypillinen erittäin nopea kamelikurjen sukuinen lintu pyydystetään.
+
+Intiaani ei yrittänytkään pettää niin vikkelää eläintä, vaan ajoi
+Thaukalla täyttä neliä suoraan sitä kohti päästäkseen heti sen
+kimppuun, sillä jos ensi hyökkäys ei onnistuisi, väsyttäisi nandu pian
+hevosen ja metsästäjän nopeasti mutkitellen. Sopivan matkan päähän
+päästyään hän heitti voimakkaalla kädellä bolansa niin tarkasti, että
+ne kietoutuivat linnun jalkoihin ja tekivät sen ponnistelut turhiksi.
+Muutaman sekunnin kuluttua se lojui maassa.
+
+Thalcave otti sen haltuunsa eikä vain turhan metsästyshuvin vuoksi;
+nandun liha on hyvin herkullista, ja hän halusi puolestaan tarjota oman
+ruokalajinsa yhteiseen ateriaan.
+
+Ramadaan tuotiin siis joukko pyitä, Thalcaven kamelikurki, Glenarvanin
+napasika ja Robertin vyötiäinen. Kamelikurki ja sika valmistettiin
+heti, siis nyljettiin ja leikattiin ohuiksi siivuiksi. Vyötiäinen taas
+on arvokas eläin, jossa on paistorasva itsessään, ja se pantiin omassa
+kuoressaan hehkuville hiilille.
+
+Omaksi ateriakseen tyytyivät metsämiehet peltopyihin ja säästivät
+pääruoat tovereilleen. Palanpaineeksi juotiin raikasta vettä, joka
+julistettiin paremmaksi kuin kaikki maailman portviinit, jopa
+paremmaksi kuin kuuluisa _usquebaugh_, Skotlannin ylängöillä niin
+suosittu ohraviina.
+
+Hevosia ei unohdettu. Niille koottiin ramadaan suuret määrät kuivaa
+ruohoa sekä ravinnoksi että vuoteeksi. Kun kaikki oli näin valmistettu,
+Glenarvan, Robert ja intiaani kääriytyivät ponchoihin ja heittäytyivät
+alfafarepahnoille, pampan metsästäjien tavallisille vuoteille.
+
+
+
+
+PUNAISET SUDET.
+
+
+Tuli yö. Oli uudenkuun aika, jolloin tämä yön lyhty on näkymätön maan
+asukkaille. Ainoastaan tähden tuike valaisi tasankoa. Horisontissa
+sammuivat eläinradan tähtisikermät yhä tummempaan sumuun. Guaminin vesi
+virtasi äänettömästi kuin pitkä öljyjuova sileällä marmorilla. Linnut,
+nelijalkaiset ja matelijat lepäsivät päivän vaivojen jälkeen, ja
+erämaan hiljaisuus levisi aavikon suunnattoman alueen ylle.
+
+Glenarvan, Robert ja Thalcave olivat noudattaneet yhteistä lakia.
+Maaten paksuilla ruohopatjoillaan he nukkuivat sikeää unta. Väsymyksen
+näännyttäminä olivat hevosetkin heittäytyneet maahan; vain Thauka,
+todellinen rotuhevonen, nukkui seisaallaan yhä neljän jalkansa varassa,
+ylväänä levossa kuin toimessakin ja valmiina rientämään esiin isäntänsä
+pienimmästäkin viittauksesta. Täydellinen hiljaisuus vallitsi aitauksen
+sisällä, ja nuotion hiilet loivat, vähitellen sammuessaan, viimeistä
+hohdettaan äänettömään pimeyteen.
+
+Mutta noin kello kymmenen aikana, jokseenkin lyhyen unen
+jälkeen, intiaani heräsi. Hän terästi katsettaan, höristi korviaan
+kulmakarvat rypyssä ilmeisesti yrittäen tavoittaa jotakin äärimmäisen
+hiljaista ääntä. Pian näkyi epämääräistä levottomuutta hänen
+tavallisesti niin värähtämättömillä kasvoillaan. Oliko hän vainunnut
+kiertelevien intiaanien lähestyvän tai jaguaarien, vesitiikerien tai
+muiden pelottavien petojen, jotka eivät ole harvinaisia jokien
+lähistöllä? Tämä jälkimmäinen olettamus tuntui hänestä epäilemättä
+todennäköisemmältä, sillä hän loi nopean silmäyksen aitaukseen
+kerättyihin polttoaineisiin ja tuntui huolestuvan yhä enemmän. Tuo
+kuivien korsien läjä palaisi tosiaan pian loppuun eikä voisi kauan
+pidättää rohkeita petoja.
+
+Näin ollen ei Thalcavella ollut muuta mahdollisuutta kuin odottaa, mitä
+tuleman piti, ja hän odotti puolikyyryssä, pää käsien varassa,
+kyynärpäät polvia vasten, silmä tarkkana, sellaisen ihmisen asennossa,
+jonka äkillinen vaaran tunne on herättänyt uudestaan.
+
+Kului tunti. Jokainen muu kuin Thalcave olisi ulkoisen hiljaisuuden
+tyynnyttämänä jälleen ruvennut nukkumaan. Mutta missä muukalainen ei
+olisi epäillyt mitään, siinä vainusivat intiaanin kiihtyneet aistit ja
+peritty vaisto jo lähellä vaanivan vaaran.
+
+Hänen tähystäessään ja kuunnellessaan Thauka korskahti kireästi ja
+levitti sieraimiaan aitauksen aukkoa kohti. Thalcave hypähti pystyyn.
+
+-- Thauka on tuntenut vihollisen lähestyvän, hän päätteli. Hän lähti
+tarkastelemaan ympäristöä. Siellä oli vielä hiljaista, mutta ei
+rauhallista. Thalcave näki varjojen liikkuvan pensaikossa. Tuolla
+täällä välähteli kiiluvia pisteitä, jotka liikahtelivat joka suuntaan,
+vuoroin sammuivat ja syttyivät. Niitä olisi voinut verrata vedenkalvon
+päällä tanssiviin hyttysiin. Muukalainen olisi epäilemättä pitänyt
+niitä kiiltomatoina, jotka yöllä välkähtelevät monin paikoin
+ruohoaavikolla, mutta Thalcave ei erehtynyt; hän ymmärsi heti,
+millaisten vihollisten kanssa oli jouduttu tekemisiin, viritti pyssynsä
+hanan ja asettui vartioimaan aitauksen ensimmäisten paalujen tuntumaan.
+
+Kauan hänen ei tarvinnutkaan odottaa. Outo ääni, kuin haukahdus ja
+ulvahdus, kuului tasangolta. Siihen vastasi pyssynlaukaus, jota seurasi
+sataääninen, karmea ulina. Glenarvan ja Robert heräsivät äkkiä ja
+hypähtivät pystyyn.
+
+-- Mikä nyt on? Robert kysyi.
+
+-- Intiaanejako? Glenarvan tiedusteli.
+
+-- Ei, Thalcave vastasi, -- _aguaroja_.
+
+Robert katsahti Glenarvaniin.
+
+-- Aguaroja? hän kysyi.
+
+-- Niin, Glenarvan vastasi, -- pampan punaisia susia.
+
+Kumpikin tarttui aseisiin ja riensi intiaanin luo. Tämä viittasi
+tasangolle, josta nyt kuului kauheaa ulvontaa.
+
+Robert astahti vaistomaisesti askelen taaksepäin.
+
+-- Pelkäätkö sinä susia, poikani? Glenarvan rauhoitti.
+
+-- En, mylord, Robert vastasi lujalla äänellä. -- Teidän rinnallanne en
+minä yleensäkään pelkää mitään.
+
+-- Sen parempi. Aguarat ovat jokseenkin vaarattomia eläimiä, ja ellei
+niitä olisi niin paljon, en edes välittäisi niistä.
+
+-- Olkoon vaikka vielä enemmän! Robert vastasi. -- Meillähän on aseet,
+antaa niiden tulla vain!
+
+-- Niinpä saavat hyvän vastaanoton!
+
+Näin puhumalla Glenarvan tahtoi rauhoittaa poikaa, mutta itse hän
+ajatteli salaa kauhistuen tätä yön turvissa hyökkäävää petolaumaa.
+Petoja oli ehkä satoja, eikä kolme miestä, olkoot kuinka hyvin
+aseistettuja tahansa, voisi pitkään menestyksellä pitää puoliaan
+ylivoimaa vastaan.
+
+Kun patagonialainen mainitsi sanan "aguara", Glenarvan tunsi heti
+pampan intiaanien punaisille susille antaman nimen. Tällä pedolla,
+jolle eläintieteilijät ovat antaneet nimen _Canis jubatus_, on ison
+koiran ruumis ja ketun pää, väriltään se on kanelinpunainen, ja pitkin
+koko selkää ulottuu musta harja. Se on hyvin ketterä ja voimakas,
+oleilee enimmäkseen vesien lähellä ja sieppaa uiden saaliinsa vedestä;
+öisin se hiipii esiin pimennoistaan, missä piileksii päivät nukkumassa;
+sitä pelätään varsinkin estancioilla, missä karjaa kasvatetaan, sillä
+nälän ahdistamana se hyökkää isojenkin eläinten kimppuun ja saa niiden
+keskuudessa aikaan suurta tuhoa. Yksinäistä aguaraa ei tarvitse pelätä,
+mutta toisin on kun ne liikkuvat nälkäisenä laumana, ja parempi olisi
+joutua tekemisiin jonkun kuguaarin tai jaguaarin kanssa, joita voi
+ahdistaa suoraan edestäpäin.
+
+Pampalta kuuluvasta ulvonnasta ja tasangolla liikkuvien varjojen
+paljoudesta Glenarvan ymmärsi, että Guaminin rannalle oli kerääntynyt
+valtava lauma punaisia susia, jotka olivat vainunneet siellä varman
+saaliin, hevos- tai ihmislihaa, eikä yksikään niistä palaisi pesäänsä
+ottamatta osuuttansa saaliista. Tilanne oli siis perin huolestuttava.
+
+Vähitellen susien piiri kävi yhä pienemmäksi. Heränneet hevoset olivat
+pelosta hurjistuneita. Vain Thauka polki maata ja riuhtoili riimuaan
+päästäkseen laukkaamaan pois aitauksesta. Sen isäntä sai sen
+rauhoittumaan vasta pitkillä vihellyksillä.
+
+Glenarvan ja Robert olivat asettuneet puolustamaan ramadan
+sisäänkäyntiä. Pyssyt viritettyinä he aikoivat juuri ampua ensimmäistä
+susiriviä, kun Thalcave tempasi heiltä jo poskelle kohotetut pyssyt.
+
+-- Mitä Thalcave tarkoittaa? Robert kysyi.
+
+-- Hän kieltää meitä ampumasta, Glenarvan vastasi.
+
+-- Minkä vuoksi?
+
+-- Ehkei hän pidä hetkeä sopivana.
+
+Mutta se ei ollut syynä intiaanin menettelyyn, vaan hänellä oli toinen
+vakavampi peruste, ja Glenarvan ymmärsi sen, kun Thalcave ruutisarveaan
+nostaen ja kääntäen näytti, että se oli melkein tyhjä.
+
+-- Mitä nyt? Robert kysyi.
+
+-- Meidän pitää säästää ammuksiamme. Tämänpäiväinen metsästys kulutti
+niitä paljon, ja meillä on niukalti lyijyä ja ruutia. Meillä ei ole
+enää kahtakymmentä panosta.
+
+Poika ei vastannut mitään.
+
+-- Ethän sinä pelkää, Robert?
+
+-- En, mylord.
+
+-- Hyvä, poikani.
+
+Tällä hetkellä kajahti uusi laukaus. Thalcave oli kaatanut maahan liian
+uskaliaan vihollisen; sudet, jotka lähenivät taajoissa riveissä,
+peräytyivät ja jäivät sadan askelen päähän aitauksesta.
+
+Intiaanin antamasta merkistä asettui Glenarvan heti hänen paikalleen;
+Thalcave puolestaan kokosi korsia, ruohoja ja kaikkea poltettavaa,
+kasasi ne ramadan suuaukon luo ja heitti niihin vielä hehkuvan hiilen.
+Pian kohosi liekkiseinä taivaan mustaa taustaa vasten, ja sen lomista
+näkyi tasanko suurten liikkuvien kajastusten valaisemana. Glenarvan
+saattoi nyt nähdä eläinten lukemattoman lauman, jota vastaan oli
+puolustauduttava. Milloinkaan ei ollut nähty niin paljon susia yhdessä
+sellaisen saaliinhimon hurjistuttamina. Thalcaven niitä vastaan
+pystyttämä tuliseinä oli yllyttänyt niiden raivoa yhä hurjemmaksi, se
+kun ehdottomasti pysäytti ne. Muutamat sentään uskalsivat liekkien
+loimuun saakka ja polttivat siinä käpälänsä.
+
+Tuon tuostakin tarvittiin uusi laukaus pysäyttämään uliseva lauma, ja
+tunnin kuluttua virui jo noin viisitoista raatoa maassa.
+
+Piiritetyt olivat tällöin verrattain turvallisemmassa asemassa; niin
+kauan kuin ammuksia riitti, niin kauan kuin tulta voitiin pitää yllä
+ramadan aukossa, ei rynnäkköä tarvinnut pelätä. Mutta mitä sitten
+tehtäisiin, kun nämä susilauman torjumiskeinot yhdellä kertaa
+loppuisivat?
+
+Glenarvan katsoi Robertia ja tunsi sydäntään kouristavan. Hän unohti
+itsensä, ajatellen vain poikaparkaa, joka puolestaan osoitti
+ikäisekseen kovin suurta rohkeutta. Robert oli kalpea, mutta ase
+kädessä hän odotti lujana ärtyneiden susien rynnäkköä.
+
+Harkittuaan kylmästi asemaa Glenarvan päätti tehdä siitä lopun.
+
+-- Tunnin päästä, hän sanoi, -- ei meillä ole enää ruutia, lyijyä eikä
+tulta. Me emme voi odottaa sitä hetkeä päättääksemme, mitä on tehtävä.
+
+Hän kääntyi siis Thalcaven puoleen ja palauttaen mieleensä ne muutamat
+sanat espanjaa, jotka hän muisti, aloitti intiaanin kanssa
+pyssynlaukausten usein keskeyttämän keskustelun.
+
+Heidän oli vaikea ymmärtää toisiaan. Onneksi Glenarvan tunsi punasusien
+tavat. Ilman sitä hän ei olisi käsittänyt patagonialaisen sanoja ja
+eleitä.
+
+Kului kuitenkin neljännestunti, ennen kuin hän saattoi selittää
+Robertille Thalcaven vastauksen. Glenarvan oli kysynyt intiaanin
+mielipidettä heidän melkein toivottomasta asemastaan.
+
+-- No, mitä hän vastasi? Robert kysyi.
+
+-- Hän sanoi, että on kestettävä päivännousuun millä hinnalla hyvänsä.
+Aguara liikkuu vain yöllä ja palaa aamun valjetessa pesäänsä. Se on
+pimeyden susi, katala peto, joka pelkää kirkasta päivää, nelijalkainen
+huuhkaja.
+
+-- No niin, puolustautukaamme päivänkoittoon saakka!
+
+-- Niin, poikani, ja puukko kourassa, kun emme enää voi tehdä sitä
+pyssyllä.
+
+Thalcave oli jo antanut esimerkin, ja kun muuan susi läheni tulta,
+sävähti patagonialaisen pitkä käsivarsi puukko kourassa läpi tulen ja
+oli palatessaan verestä punainen.
+
+Mutta puolustuskeinot alkoivat loppua. Noin kello kahden aikaan aamulla
+Thalcave heitti rovioon viimeisen sylyksen poltettavaa, eikä
+piiritetyillä ollut enää kuin viisi panosta.
+
+Glenarvan katseli ympärilleen tuskaisesti.
+
+Hän ajatteli mukanaan olevaa lasta, tovereitaan, kaikkia, joita hän
+rakasti. Robert ei puhunut mitään. Ehkäpä vaara hänen luottavaisesta
+mielestään ei näyttänyt perin uhkaavalta. Mutta Glenarvan ajatteli sitä
+hänen puolestaan ja kuvitteli välttämätöntä, kauheata kohtaloa: joutua
+elävältä syödyksi! Hän ei voinut peittää liikutustaan, vaan otti pojan
+syliinsä, puristi häntä sydäntään vasten, ja painoi huulensa hänen
+otsalleen, kyynelten väkisinkin kihotessa hänen silmistään.
+
+Robert katsoi häntä hymyillen.
+
+-- En minä pelkää, hän sanoi.
+
+-- Et, lapseni, et, Glenarvan vastasi, -- ja siinä olet oikeassa.
+Kahden tunnin kuluttua nousee päivä, ja me olemme pelastetut! -- Hyvä,
+Thalcave, hyvä, kunnon patagonialainen! hän huudahti samalla, kun
+intiaani pyssynperällä iskien tappoi kaksi isoa sutta, jotka yrittivät
+tulla palavan sulun yli.
+
+Mutta samassa hän myös näki tulen loimun alkaessa sammua aguarien
+lauman ryhtyvän taajoissa riveissä hyökkäämään ramadaan.
+
+Verisen näytelmän loppu lähestyi; polttoaineiden puutteessa heikkeni
+tuli yhä nopeammin, liekit pienenivät, tähän saakka valoisa ympäristö
+alkoi pimetä, ja pimeässä näkyivät punasusien fosforisilmät. Muutamien
+minuuttien kuluttua syöksyisi koko lauma aitaukseen.
+
+Thalcave laukaisi pyssynsä viimeisen kerran, kaataen maahan vielä yhden
+vihollisen ja ammusten nyt loputtua risti käsivartensa. Hänen päänsä
+painui rinnalle. Hän näytti mietteliäältä. Miettikö hän siis jotakin
+hurjaa, mahdotonta, mieletöntä keinoa tämän raivoisan lauman
+torjumiseksi? Glenarvan ei uskaltanut kysyä.
+
+Tällä hetkellä tapahtui susien hyökkäyksessä muutos. Ne näyttivät
+vetäytyvän, ja niiden tähän saakka niin hurja ulvonta loppui äkkiä.
+Tasangolle levisi hirveä hiljaisuus.
+
+-- Ne lähtevät pois! Robert sanoi.
+
+-- Kenties, Glenarvan vastasi tarkaten, kuuluisiko ulkopuolelta mitään.
+
+Mutta Thalcave arvasi hänen ajatuksensa ja pudisti päätään. Hän tiesi
+hyvin, että pedot eivät jättäisi varmaa saalistaan, ennen kuin päivä
+karkottaisi ne pimeisiin loukkoihinsa.
+
+Vihollinen oli kuitenkin ilmeisesti muuttanut hyökkäystapaansa.
+
+Se ei yrittänyt enää tunkeutua ramadan aukosta, mutta sen uusi
+menetelmä tiesi vielä suurempaa vaaraa. Aguarat luopuivat yrittämästä
+sisään siitä paikasta, jota itsepintaisesti puolustettiin tulella ja
+raudalla, kiersivät ramadan ja päättivät kuin yhteisestä sopimuksesta
+hyökätä sinne toiselta puolelta.
+
+Pian kuultiin niiden kynsien raapivan puolilahoa aitausta. Huojuvien
+paalujen välistä pisti jo esiin voimakkaita käpäliä ja verisiä kitoja.
+Hevoset olivat pelosta hurjina riistäytyneet irti riimuistaan ja
+laukkasivat nyt kauhuissaan ympäri aitausta. Glenarvan tempasi Robertin
+syliinsä puolustaakseen häntä viimeiseen hengenvetoon saakka. Hän olisi
+kenties mahdotonta pakoa yrittäen juossut poika sylissään ulos, ellei
+hänen katseensa olisi sattunut intiaaniin.
+
+Thalcave, joka oli kierrellyt ramadassa kuin villi peto, oli äkkiä
+mennyt hevosensa luo, joka vapisi maltittomana, ja alkanut satuloida
+sitä huolellisesti, unohtamatta ainoatakaan hihnaa tai soikea. Hän ei
+näyttänyt välittävän ulvonnasta, joka oli kaksin verroin voimistunut.
+Glenarvan katseli synkän kauhun vallassa hänen puuhiaan.
+
+-- Hän jättää meidät! Glenarvan huudahti nähdessään Thalcaven kokoavan
+ohjaksia kuten ainakin ratsastaja satulaan noustessaan.
+
+-- Hänkö? Ei koskaan! Robert vastasi.
+
+Eikä intiaani aikonutkaan jättää ystäviään pulaan, vaan pelastaa heidät
+uhraamalla itsensä.
+
+Thauka oli valmis, pureskeli kuolaimiaan ja teutaroi levottomana, ja
+sen silmät säkenöivät ylvästä tulta; se oli ymmärtänyt isäntänsä
+aikeen.
+
+Kun intiaani tarttui hevosensa harjaan, Glenarvan puristi
+suonenvedontapaisesti hänen käsivarttaan.
+
+-- Lähdetkö sinä? hän kysyi viitaten tällä hetkellä tyhjälle kentälle
+päin.
+
+-- Niin teen, vastasi intiaani, joka ymmärsi kumppaninsa eleen.
+
+Sitten hän lisäsi espanjaksi muutamia sanoja:
+
+-- Thauka. Hyvä hevonen. Nopea. Vie sudet perässään.
+
+-- Ah! Thalcave! Glenarvan huudahti.
+
+-- Pian, pian! intiaani vastasi, samalla kun Glenarvan sanoi Robertille
+liikutuksesta murtuneella äänellä:
+
+-- Robert, lapseni, kuuletko! Hän aikoo uhrautua meidän puolestamme!
+Hän tahtoo syöksyä pampalle ja vetää vimmastuneet sudet peräänsä, niin
+että ne sen sijaan kävisivät hänen kimppuunsa!
+
+-- Thalcave-ystävä! Robert vastasi heittäytyen intiaanin jalkoihin, --
+Thalcave, älä jätä meitä!
+
+-- Ei! Glenarvan sanoi, -- hän ei jätä meitä!
+
+Ja kääntyen intiaanin puoleen hän lisäsi, viitaten paalujen luona
+värjöttäviin hevosiin:
+
+-- Lähdetään yhdessä!
+
+-- Ei! vastasi intiaani, joka oli ymmärtänyt näiden sanojen
+tarkoituksen. -- Huonoja hevosia. Pelästyneitä. Thauka hyvä hevonen.
+
+-- Hyvä on! Glenarvan sanoi. -- Thalcave ei sinua jätä, Robert. Hän
+osoittaa minulle, mitä minun on tehtävä! Minä lähden! Hän jää sinun
+luoksesi!
+
+Sitten hän tarttui Thaukan suitsiin ja sanoi:
+
+-- Minä lähden!
+
+-- Ette, intiaani vastasi tyynesti.
+
+-- Lähdenpä, kuuletko sinä! Glenarvan huusi, tempaisten ohjakset
+intiaanin kädestä. -- Minä lähden! Pelasta sinä poika! Minä uskon hänet
+sinun haltuusi, Thalcave!
+
+Kiihdyksissään Glenarvan sekoitti englantia espanjan joukkoon. Mutta
+vähät kielestä! Niin hirvittävissä tilanteissa ilmaisevat eleet kaiken,
+ja ihmiset ymmärtävät toisiaan nopeasti. Mutta Thalcave vastusti.
+Keskustelu pitkittyi, ja vaara yltyi joka sekunti. Lahot paalut
+antoivat jo perään susien hampaille ja kynsille.
+
+Mutta Glenarvan ei näyttänyt mukautuvan toisen tahtoon enempää kuin
+Thalcavekaan. Intiaani oli vetänyt Glenarvanin aitauksen veräjää kohti
+ja näytti hänelle susien hylkäämää aukeaa, selittäen vilkkaasti, ettei
+ollut aikaa hukata sekuntiakaan; että vaara olisi suurempi niille,
+jotka jäivät tänne ellei yritys onnistuisi; ja että hän yksin tunsi
+Thaukaa kylliksi käyttääkseen sen erinomaista ketteryyttä ja nopeutta
+kaikkien yhteiseksi pelastukseksi. Sokeudessaan vaati Glenarvan
+itsepäisesti saada uhrautua, kun hänet äkkiä voimakkaasti työnnettiin
+syrjään. Thauka nousi takajaloilleen, riuhtaisi itsensä irti ja
+loikkasi hiipuvan tulen ja makaavien sudenraatojen yli, samalla kun
+heleä pojanääni huusi:
+
+-- Jumala varjelkoon teitä, mylord!
+
+Ja Glenarvan ja Thalcave ehtivät tuskin nähdä Robertin katoavan Thaukan
+harjasta kiinni pitäen pimeyteen.
+
+-- Robert! Onneton! Glenarvan huusi.
+
+Mutta ei edes Thalcave voinut kuulla näitä sanoja, sillä samassa oli
+alkanut hirvittävä ulina. Punasudet syöksyivät hevosen perään ja
+katosivat länteen päin kuin taikatempun pyyhkäiseminä.
+
+Thalcave ja Glenarvan ryntäsivät ramadan ulkopuolelle. Tasangolta ei
+enää kuulunut mitään; he saattoivat tuskin erottaa kaukana pimeässä
+häämöttävää aaltoilevaa jonoa.
+
+Glenarvan kaatui maahan masentuneena, toivottomana, käsiään väännellen.
+Sitten hän katsahti intiaaniin. Tämä hymyili tapansa mukaan tyynenä.
+
+-- Thauka. Hyvä hevonen! Poika rohkea! Pelastuu! Ja hän vahvisti
+sanansa päännyökkäyksellä.
+
+-- Mutta jos hän putoaa? Glenarvan sanoi.
+
+-- Ei putoa!
+
+Thalcaven luottavaisuudesta huolimatta oli loppuyö lordi-paralle
+hirvittävän tuskallinen. Hän ei edes oikein tajunnut, että vaara oli
+vältetty susilauman lähdettyä tiehensä. Hän tahtoi rientää etsimään
+Robertia, mutta intiaani esti sen, selittäen hänelle, että poikaa ei
+voisi saavuttaa näillä hevosilla, että Thauka oli jättänyt viholliset
+taakseen, ettei ratsastajaa missään tapauksessa löydettäisi pimeässä ja
+että täytyi odottaa päivännousua, ennen kuin lähdettäisiin Robertin
+jäljille.
+
+Kello neljä aamulla alkoi päivä sarastaa. Horisontin usva värittyi pian
+kalpeasta hohteesta. Tasangolle levisi kirkas aamukaste, ja pitkä ruoho
+huojui aamun ensi tuulenvirin puhaltaessa.
+
+Lähdön hetki oli tullut.
+
+-- Matkaan! intiaani sanoi.
+
+Glenarvan ei vastannut, vaan hyppäsi Robertin hevosen selkään. Pian
+nelistivät molemmat miehet länttä kohti, samaa suoraa linjaa, jota
+heidän toveriensa piti tarkasti noudattaa.
+
+Tunnin verran he näin ratsastivat kovaa vauhtia etsien Robertia,
+peläten joka hetki kohtaavansa joitakin verisiä jälkiä hänestä.
+Glenarvan raateli hevosensa kupeita kannuksillaan. Vihdoin kuului
+säännöllisten väliaikojen perästä ikään kuin merkiksi ammuttuja
+laukauksia.
+
+-- Tuolla he ovat! Glenarvan huudahti.
+
+Thalcave ja hän kannustivat hevosensa vielä nopeampaan vauhtiin, ja
+muutaman hetken päästä he kohtasivat Paganelin johtaman matkueen.
+Glenarvanin rinnasta kohosi riemuhuuto. Robert oli mukana, elävänä,
+vieläpä kovin pirteänä, ratsastaen uljaalla Thaukalla, joka hirnui
+ilosta nähdessään jälleen isäntänsä.
+
+-- Voi, lapseni, lapseni! Glenarvan huudahti sanomattoman hellyyden
+valtaamana.
+
+Ja Robert ja hän hyppäsivät molemmat maahan rientäen toinen toisensa
+syliin. Sitten tuli intiaanin vuoro puristaa povelleen kapteeni Grantin
+uljas poika.
+
+-- Hän elää! Hän elää! Glenarvan huudahti.
+
+-- Niin elänkin, kiitos Thaukan! Robert vastasi.
+
+Intiaani ei ollut odottanut tätä tunnustuksen sanaa kiittääkseen
+hevostaan, vaan puheli jo sille, silitteli, syleili sitä, ikään kuin
+tämän ylvään eläimen suonissa olisi virrannut ihmisverta.
+
+Kääntyen sitten Paganelin puoleen hän viittasi Robertiin ja sanoi:
+
+-- Uljas poika!
+
+Ja käyttäen intiaanien vertauskuvaa rohkeudesta hän lisäsi:
+
+-- Hänen kannuksensa eivät tärisseet!
+
+Glenarvan puolestaan syleili Robertia uudelleen ja kysyi:
+
+-- Miksi sinä, poikani, et antanut Thalcaven tai minun yrittää tätä
+viimeistä pelastuksen mahdollisuutta?
+
+-- Mylord, poika vastasi, äänessään mitä vilpittömintä kiitollisuutta,
+-- eikö ollut minun vuoroni uhrautua? Thalcave on jo kerran pelastanut
+henkeni! Ja te, tehän olette matkalla pelastamaan isäni.
+
+
+
+
+ARGENTIINAN TASANGOT.
+
+
+Kun jälleennäkemisen ensi riemusta oli toinnuttu tajusivat Paganel,
+Austin, Wilson, Mulrady, kaikki, jotka olivat jääneet jälkijoukkoon,
+majuri MacNabbsia ehkä lukuunottamatta, että he olivat nääntymäisillään
+janoon. Onneksi Guamin ei ollut kaukana. Niinpä lähdettiin jatkamaan
+matkaa, ja kello seitsemän aikaan aamulla saapui retkikunta ramadan
+lähelle. Nähdessään sen edustalle kertyneet susien raadot heidän oli
+helppo ymmärtää hyökkäyksen rajuus ja puolustuksen uljuus.
+
+Kun matkamiehet olivat kyllikseen virkistäytyneet, he ryhtyivät ramadan
+aitauksessa syömään suurenmoista aamiaista. Nandu-viipaleet myönnettiin
+mainioiksi ja kuoressaan paistettu vyötiäinen harvinaiseksi herkuksi.
+
+-- Olisi kiittämättömyyttä kaitselmusta kohtaan, jos tätä söisi vain
+sen verran, että nälkä lähtee, Paganel sanoi. -- Tätä pitää syödä
+vatsan täydeltä.
+
+Ja hän söi suorastaan kuin ahmatti eikä voinut siitä pahoin, sillä hän
+joi runsaasti Guaminin raikasta vettä, jolla hänen mielestään oli
+erinomaisia ruokaa sulattavia ominaisuuksia.
+
+Kello kymmenen aikaan aamulla Glenarvan, joka ei tahtonut toistaa
+Hannibalin hairahdusta Capuan luona, antoi lähtömerkin. Nahkaleilit
+täytettiin vedellä ja lähdettiin matkaan. Virkistyneet hevoset kulkivat
+halukkaasti, joten melkein koko päivä edettiin lyhyttä neliä. Maa oli
+kosteampaa ja vehmaampaa, mutta yhä vain autiota. Marraskuun 2. ja S.
+päivänä ei tapahtunut mitään erikoista, ja illalla majoittuivat
+pitkästä matkasta väsyneet vaeltajat pampan reunalle, Buenos Airesin
+maakunnan rajalle. He olivat lähteneet Talkahuanon lahdelta 14. päivänä
+lokakuuta; niinpä he siis olivat kahdessakymmenessä päivässä kulkeneet
+yli seitsemänsataa kilometriä eli lähes kaksi kolmannesta koko
+matkasta.
+
+Seuraavana aamuna ylitettiin se sopimuksenvarainen raja, joka erottaa
+Argentiinan tasangot pampa-alueista. Siellä Thalcave toivoi tapaavansa
+ne heimot, joiden käsissä hän uskoi kapteeni Harry Grantin ja hänen
+molempien vankitoveriensa olevan.
+
+Niistä neljästätoista maakunnasta, jotka kuuluvat Argentiinan
+tasavaltaan, on Buenos Aires laajin ja väkirikkain. Sen raja ulottuu
+intiaanien alueille etelässä 64. ja 65. asteen välillä. Maaperä on
+hämmästyttävän hedelmällistä. Ilmanala on erinomaisen terveellinen
+tällä tasangolla, joka on ruohojen ja pensasmaisten palkokasvien
+peitossa ja ulottuu melkein aivan vaakasuorana Tandilin ja Tapalquemin
+vuoriharjanteiden juurelle saakka.
+
+Lähdettyään Guaminilta matkamiehet totesivat suureksi mielihyväkseen
+lämpötilan tuntuvasti parantuneen. Se ei noussut keskimäärin yli
+seitsemäntoista asteen Celsiusta, sillä Patagoniasta päin puhalsi
+voimakkaita ja kylmiä tuulia, jotka pitävät siellä ilmaa alituisessa
+liikkeessä. Niinpä eläimillä ja ihmisillä ei ollut mitään valittamista,
+heidän kärsittyään niin paljon kuivuudesta ja kuumuudesta. Kuljettiin
+eteenpäin innokkaasti ja toiveikkaina. Mutta Thalcaven sanoista
+huolimatta näytti maa olevan aivan asumaton tai tarkemmin sanoen
+asukkaista tyhjentynyt.
+
+Matkamiesten itäänpäin suuntautuva reitti sivuutti tai leikkasi usein
+pieniä laguuneja, joissa oli milloin suolatonta, milloin suolansekaista
+vettä. Niiden rannoilla ja pensaiden suojassa hyppeli keveitä
+hippiäisiä ja iloiset leivot livertelivät yhdessä _tangarien_ kera,
+jotka kilpailivat väriloistossa välkkyvien kolibrien kanssa. Nämä sirot
+linnut lepattivat hilpeästi, kiinnittämättä huomiota sotaisiin
+kottaraisiin, jotka komeilivat rannoilla punaisine olkalappuineen ja
+rintoineen. Okaisissa pensaissa keinui _annubien_ irrallinen pesä kuin
+kreolittaren riippumatto, ja järvien rannoilla marssi uhkeita
+flamingoja säännöllisin välein, levitellen tulenvärisiä siipiään
+tuuleen. Täällä nähtiin niiden kolmenkymmenen sentin korkuisia,
+katkaistun kartion muotoisia pesiä tuhansittain ryhmissä, ikään kuin
+pienenä kaupunkina. Flamingot eivät sanottavasti välittäneet
+matkamiesten lähestymisestä. Sitä vastoin tiedemies Paganel ei jättänyt
+niitä rauhaan.
+
+-- Jo kauan, hän sanoi majurille, -- olen kovasti halunnut nähdä
+flamingon lentävän.
+
+-- Vai niin, majuri sanoi.
+
+-- Ja kun nyt sattuu tilaisuus, käytän sitä hyväkseni.
+
+-- Tehkää niin, Paganel.
+
+-- Tulkaa mukaani, majuri. Tule sinäkin, Robert. Minä tarvitsen
+todistajia.
+
+Ja Paganel jätti kumppaninsa jatkamaan eteenpäin ja lähti Robert
+Grantin ja majurin seuraamana lintujoukkoa kohti.
+
+Tultuaan sopivan matkan päähän hän ampui laukauksen tyhjää ruutia,
+sillä hän ei olisi tarpeettomasti vuodattanut edes linnun verta, ja
+kaikki linnut lähtivät kuin yhteisestä sopimuksesta lentoon Paganelin
+tarkkaillessa niitä tiiviisti silmälasiensa läpi.
+
+-- No, hän sanoi majurille lintuparven kadottua, -- näittekö niiden
+lentävän?
+
+-- Näin toki, MacNabbs vastasi, -- täytyihän se nähdä, ellei ole sokea.
+
+-- Muistuttivatko ne teidän mielestänne lentäessään sulitettuja nuolia?
+
+-- Ei vähääkään.
+
+-- Ei ensinkään, Robert vahvisti.
+
+-- Siitä olinkin varma, tiedemies selitti tyytyväisen näköisenä. --
+Mutta se ei ole estänyt vaatimattomista ihmisistä vaateliainta,
+kuuluisaa kansalaistani Chateaubriandia tekemästä tätä väärää vertausta
+flamingoista ja nuolista! Ah, Robert, vertaus, pane se mieleesi, on
+vaarallisin kielikuva, mitä tunnen. Kavahda sitä koko elämäsi aikana
+äläkä käytä sitä kuin äärimmäisessä hädässä.
+
+-- Te olette siis tyytyväinen kokeeseenne? majuri kysyi.
+
+-- Ihastunut.
+
+-- Ja minä myös; mutta kannustakaamme hevosiamme, sillä teidän kuuluisa
+Chateaubriandinne on saanut meidät jäämään pari kilometriä muista
+jälkeen.
+
+Saavuttaessaan kumppaninsa Paganel tapasi Glenarvanin innokkaassa
+keskustelussa intiaanin kanssa, jota hän ei näyttänyt ymmärtävän.
+Thalcave oli usein pysähtynyt tähyämään taivaanrantaa, ja joka kerta
+hän oli näyttänyt hyvin hämmästyneeltä. Glenarvan, jolla ei ollut
+apunaan tavallista tulkkiaan, oli turhaan koettanut kysellä asiaa
+intiaanilta. Niinpä hän heti tiedemiehen huomattuaan huusi tälle jo
+kaukaa:
+
+-- Tulkaa tänne, hyvä Paganel, Thalcave ja minä emme ymmärrä toisiamme!
+
+Paganel keskusteli muutaman minuutin intiaanin kanssa ja kääntyi sitten
+Glenarvanin puoleen sanoen:
+
+-- Thalcave ihmettelee erästä tosiaankin outoa seikkaa.
+
+-- Mitä sitten?
+
+-- Sitä, ettei näy intiaaneja tai jälkeäkään heistä näillä tasangoilla,
+joilla heitä tavallisesti samoilee tuhkatiheään joko ajamassa
+estancioilta varastamaansa karjaa tai menossa Andeille myymään
+zorillomattojaan ja punottuja nahkaruoskiaan.
+
+-- Ja mitä Thalcave arvelee tämän ilmiön syyksi?
+
+-- Hän ei käsitä sitä; hän vain ihmettelee, siinä kaikki.
+
+-- Mutta mitä intiaaneja hän odotti kohtaavansa tässä osassa pampaa?
+
+-- Juuri niitä, joilla on ollut muukalaisia vankeina, Calfucuran,
+Catrielin ja Janchetrutzin heimojen jäseniä.
+
+-- Mitä väkeä ne ovat?
+
+-- Heimojen päälliköitä, jotka olivat kaikkivaltiaita vielä
+kolmekymmentä vuotta sitten, ennen kuin heidät työnnettiin vuorten
+tuolle puolen. Siitä saakka he ovat alistuneet niin paljon kuin
+intiaani voi alistua ja samoilevat sekä pampan että Buenos Airesin
+maakunnan lakeuksia. Niinpä minusta samoin kuin Thalcavesta on perin
+outoa, ettei heistä näy edes jälkiä maassa, jossa he yleisesti
+harjoittavat salteadorien, rosvojen ammattia.
+
+-- Mitä meidän näin ollen on tehtävä? Glenarvan kysyi.
+
+-- Minä kysyn, Paganel vastasi.
+
+Ja hetken keskusteltuaan Thalcaven kanssa hän sanoi:
+
+-- Hän ehdottaa seuraavaa, mikä tuntuu minusta hyvinkin järkevältä.
+Meidän on jatkettava matkaamme itään Independancen linnaan saakka -- se
+on matkamme varrella -- ja ellemme siellä saa tietoja kapteeni
+Grantista, saamme ainakin tietää, minne Argentiinan tasangon intiaanit
+ovat joutuneet.
+
+-- Onko tuo Independancen linna kaukanakin? Glenarvan tiedusteli.
+
+-- Ei, se on Tandil-vuoristossa, noin sadan kilometrin päässä.
+
+-- Ja milloin olemme siellä?
+
+-- Ylihuomenna illalla.
+
+Tämä vastoinkäyminen huolestutti Glenarvania suuresti. Että pampalla ei
+tavattu ainoatakaan intiaania, se oli todella odottamatonta.
+Tavallisesti niitä on siellä liiaksikin. Jonkin aivan erikoisen seikan
+oli siis täytynyt karkottaa heidät. Mutta jos Harry Grant oli jonkin
+heimon vankina, oli ennen kaikkea tärkeätä tietää, oliko hänet
+kuljetettu pohjoiseen vai etelään. Tämä epätietoisuus ei antanut
+Glenarvanille rauhaa. Hinnasta mistä hyvänsä piti päästä kapteenin
+jäljille. Niinpä oli parasta noudattaa Thalcaven neuvoa ja pyrkiä
+Tandilin kylään. Siellä tavattaisiin ainakin joku, jonka kanssa
+päästäisiin puheisiin.
+
+Kello neljän aikaan illalla näkyi taivaanrannalla kumpu, joka näin
+tasaisella maalla kävi vuoresta. Se oli Tapalquemin harjanne, jonka
+juurella matkamiehet viettivät seuraavan yön. Tämän vuoren ylittäminen
+seuraavana päivänä oli mitä helpoin asia maailmassa. Seurattiin
+hiekkakumpareita loivasti kohoavalla maaperällä. Kordillieerien yli
+kulkeneet eivät voineet katsoa sellaista harjannetta juuri miksikään;
+tuskinpa hevosetkaan hiljensivät nopeaa vauhtiaan. Puolenpäivän aikaan
+sivuutettiin autio Tapalquemin linna, ensimmäinen rengas siinä
+linnoitusketjussa, joka oli rakennettu etelärajalle suojaksi
+rosvoilevia alkuasukkaita vastaan. Mutta intiaaneista ei nähty
+varjoakaan Thalcaven yhä suuremmaksi kummaksi. Kerran sentään, juuri
+keskipäivällä, tähysteli kolme hyvillä hevosilla ja aseilla varustettua
+ratsumiestä hetkisen tätä pientä joukkoa; mutta he eivät päästäneet
+sitä lähelleen, vaan katosivat uskomattoman nopeasti. Glenarvan oli
+raivoissaan.
+
+-- Gauchoja, patagonialainen sanoi antaen näille alkuasukkaille saman
+nimen, joka oli aiheuttanut majurin ja Paganelin riidan.
+
+-- Ah, gauchoja, MacNabbs huomautti. -- No, Paganel, tänään ei puhalla
+pohjoistuuli. Mitä te ajattelette niistä?
+
+-- Minä ajattelen, että ne näyttävät selviltä rosvoilta, Paganel
+vastasi.
+
+-- Vai ainoastaan näyttävät? Paljonko tarvitaan lisää, jotta ne ovat
+rosvoja, kunnon tiedemies?
+
+-- Ei muuta kuin yksi askel, rakas majuri!
+
+Paganelin tunnustusta seurasi yleinen nauru, joka ei häntä hämmentänyt,
+vaan hän itse teki näistä intiaaneista hyvin omituisen huomautuksen.
+
+-- Minä olen lukenut jostakin, hän sanoi, -- että arabialaisten suu on
+julma kun taas katse on inhimillinen. Amerikkalaisen villin laita on
+täysin päinvastoin. Heillä on erikoisen ilkeät silmät.
+
+Varsinainen kasvonilmeisiin perehtynyt tiedemies ei olisi voinut
+sattuvammin kuvata intiaanirotua.
+
+Thalcaven ohjeiden mukaan kuljettiin tästedes yhtenäisenä ryhmänä,
+sillä niin autiota kuin maa olikin, piti varautua yllätyksiin; mutta
+tämä varokeino oli tarpeeton, ja illalla majoituttiin suureen, tyhjään
+tolderiaan, jonne heimopäällikkö Catiel tavallisesti kokosi joukkonsa.
+Maaperää tutkittuaan patagonialainen päätteli jälkien puutteesta, että
+tolderia oli kauan aikaa ollut autiona.
+
+Seuraavana päivänä olivat Glenarvan ja hänen kumppaninsa jälleen
+tasangolla; nyt tavattiin ensimmäiset estanciat, suuret
+argentiinalaiset karjatilat, Tandil-vuoriston lähistöllä, mutta
+Thalcave ei halunnut pysähtyä, vaan jatkaa matkaa suoraan Independancen
+linnaan, jossa hän arveli saavansa tietoja etenkin tästä omituisesta
+maan autioitumisesta.
+
+Puita, jotka Kordillieereilta saakka olivat olleet kovin harvinaisia,
+alkoi jälleen näkyä; ne olivat enimmäkseen istutettu vasta
+eurooppalaisten saavuttua Amerikkaan. Siellä oli azedaracheja,
+persikkapuita, poppeleita, raitoja, akaasioita, jotka kasvoivat
+yksinäisinä, nopeasti ja hyvin, tavallisesti ympäröiden _corraleita_,
+suuria paalutettuja karja-aitauksia. Laitumella oli itseään
+lihottamassa tuhansittain härkiä, lampaita, lehmiä ja hevosia, joihin
+kuumalla raudalla oli poltettu omistajan merkki, ja lähettyvillä oli
+lukuisasti valppaita, suuria koiria niitä paimentamassa. Hiukan
+suolapitoinen maaperä ulottuu vuorten juurelle saakka ja sopii
+erinomaisesti karjalle, tuottaen mainiota rehua. Niinpä juuri sinne
+etupäässä perustetaankin karjatiloja, joita hoitavat isännöitsijä ja
+työnjohtaja, apunaan neljä alkuasukasta kutakin tuhatta päätä kohti.
+
+Nämä miehet viettävät raamatun suurten paimenten elämää; heidän
+karjansa ovat yhtä suuria, ehkäpä suurempia kuin ne, jotka täyttivät
+Mesopotamian laitumet; mutta täällä puuttuu paimenelta perhe, ja pampan
+suuret _estancerot_ ovat kaikin puolin raakojen kalakauppiaiden eikä
+vähääkään raamatullisten patriarkkojen kaltaisia.
+
+Tätä Paganel selitti laveasti kumppaneilleen ja juontui siitä erittäin
+mielenkiintoisella tavalla vertailemaan eri rotuja. Onnistuipa hänen
+herättää harrastusta itse majurissakin, joka ei sitä salannutkaan.
+
+Paganel sai myös tilaisuuden huomauttaa omituisesta kangastusilmiöstä,
+joka näillä tasaisilla seuduilla on hyvin tavallinen. Kaukaa estanciat
+näyttivät suurilta saarilta; niitä ympäröivät poppelit ja raidat
+kuvastuivat kirkkaaseen veteen, joka hävisi matkustajien lähestyessä;
+mutta harhanäky oli niin elävä, että siihen ei voinut tottua.
+
+Tänä päivänä, marraskuun 6:ntena, tavattiin useita estancioita ja myös
+pari _saladeroa_. Niihin tuodaan rehevillä laitumilla lihomassa ollut
+karja, ojentamaan kaulansa teurastajan veitselle. Saladero on, kuten
+sen nimikin osoittaa, paikka, jossa lihat suolataan. Nämä tympeät
+toimet alkavat kevään lopulla. Teurastajat lähtevät silloin etsimään
+eläimiä corraleista, vangitsevat ne suopungeilla, joita he käyttelevät
+perin taitavasti, ja kuljettavat sitten lauman saladeroon, missä
+sadoittain härkiä, lehmiä ja lampaita sitten tapetaan, nyljetään ja
+paloitellaan. Mutta usein härkä ei antaudukaan ilman vastarintaa.
+Nylkijästä tulee silloin toreadori, härkä taistelija, ja tätä
+vaarallista ammattia hän harjoittaa harvinaisen taidokkaasti ja, täytyy
+sanoa, julmasti. Sanalla sanoen, tämä teurastus on inhottava näytelmä.
+Ei mikään ole tympäisevämpää kuin saladeron ympäristö; karmean
+aitauksen sisältä kuuluu löyhkäävien laumojen kyllästämässä ilmassa
+teurastajan raakoja huutoja, koirien hurjaa haukuntaa, kuolevien
+eläinten jatkuvaa ulinaa, samalla kun _urubut_ ja _aurat_, Argentiinan
+tasangon korppikotkat, joita sadan kilometrin alalta on saapunut
+tuhansittain, koettavat kahmaista teurastajien käsistä uhrien vielä
+väriseviä sisälmyksiä. Mutta tällä hetkellä olivat saladerot hiljaisia,
+rauhallisia ja asumattomia. Näiden jättiläisteurastusten aika ei ollut
+vielä tullut.
+
+Thalcave joudutti kulkua, sillä hän tahtoi vielä samana iltana ehtiä
+Independancen linnaan, ja ratsastajien kannustamina, Thaukan esimerkkiä
+seuraten kiitivät hevoset korkean ruohikon halki. Kohdattiin useita
+taloja, jotka oli varustettu ampuma-aukoilla ja ympäröity syvillä
+puolustuskaivannoilla; päärakennuksessa oli korkea parveke, jolta talon
+sotilaallisesti järjestäytyneet asukkaat voivat vaihtaa laukauksia
+tasangon rosvojen kanssa. Glenarvan olisi kenties täällä saanut
+haluamiaan tietoja, mutta varminta oli mennä Tandilin kylään. Ei siis
+pysähdytty. Kahlattiin Los Huesos-joen ja vähän kauempana Chapaleofun
+yli. Pian tallasivat hevoset Tandil-vuoriston ensimmäisiä ruohoisia
+rinteitä, ja tuntia myöhemmin näkyi kylä kapean laakson pohjalla, jota
+hallitsivat Independancen linnan ampuma-aukoilla varustetut muurit.
+
+
+
+
+INDEPENDANCEN LINNA.
+
+
+Tandil-vuoristo on noin kolmesataa metriä merenpintaa korkeammalla; se
+on alkuperäinen vuori, toisin sanoen vanhempi kuin mikään elimellinen
+ja vaihtoperäinen tuote siinä mielessä, että sen rakenne ja kokoomus
+ovat vähitellen muuttuneet maan sisäisen kuumuuden vaikutuksesta. Se on
+puoliympyrän muotoinen sarja ruohon peittämiä gneissikukkuloita.
+Tandilin piiri, joka on siitä saanut nimensä, käsittää Buenos Airesin
+maakunnan koko eteläosan ja rajoittuu rinteeseen, josta vedet virtaavat
+pohjoista kohti.
+
+Tässä piirissä on noin neljätuhatta asukasta, ja sen pääpaikkana on
+Tandilin kylä vuoren pohjoisten huippujen juurella Independancen linnan
+suojassa; sillä on jokseenkin suotuisa sijaintipaikka Chapaleofun
+suurehkon joen varrella. Erikoinen ominaisuus, jonka Paganel varmaankin
+tiesi, oli se, että tässä kylässä asuu pääasiallisesti ranskalaisia
+baskeja ja italialaisia siirtolaisia. Juuri Ranska perustikin
+ensimmäiset muukalaissiirtolat tähän osaan La Platan alankoa. Vuonna
+1828 rakennettiin ranskalaisen Parchappen toimesta Independancen linna
+suojelemaan maata intiaanien alituisia hyökkäyksiä vastaan. Häntä
+avusti tässä yrityksessä ensiluokkainen tiedemies, Alcide d'Orbigny,
+joka on parhaiten tuntenut, tutkinut ja kuvannut kaikki Etelä-Amerikan
+eteläiset alueet.
+
+Tandilin kylä on verrattain tärkeä paikka. _Galereilla_, suurilla,
+härkien vetämillä ja tasangon teille hyvin soveltuvilla rattailla,
+sieltä pääsee kahdessatoista päivässä Buenos Airesiin, ja siitä johtuu
+varsin vilkas kauppa; kylä lähettää kaupunkiin estanciojensa karjaa,
+saladerojensa suolalihaa ja intiaaniteollisuuden erikoisia tuotteita,
+kuten pumpulikankaita, villakudoksia, nahanpunojien kysyttyjä teoksia
+ja muuta sellaista. Paitsi muutamia varsin mukavia taloja on Tandilissa
+myös kouluja ja kirkkoja tämän ja tulevan elämän opetusta varten.
+
+Kerrottuaan kaiken tämän Paganel lisäsi, että Tandilin kylästä
+epäilemättä saataisiin kaivatut tiedot; sitä paitsi linnassa on aina
+osasto kansallista sotaväkeä. Glenarvan vei siis hevoset jokseenkin
+asialliselta näyttävän _fondan_ talliin; sen jälkeen Paganel, majuri,
+Robert ja hän lähtivät Thalcaven saattamina Independancen linnaa kohti.
+Muutamassa minuutissa noustuaan erään vuoren harjalle he saapuivat
+ulkoportille, jota argentiinalainen vahtisotilas jokseenkin
+huolimattomasti vartioi. He pääsivät sisään vaivattomasti, mikä osoitti
+joko suurta huolettomuutta tai varmaa turvallisuutta.
+
+Muutamia sotilaita oli parhaillaan harjoituksissa linnan ulkopihalla;
+mutta vanhin näistä sotilaista oli kahdenkymmenen, nuorin tuskin
+seitsenvuotias. Totta puhuen oli siinä tusina lapsia ja nuoria poikia,
+jotka suorittivat tehtävänsä aika hyvin. Heidän univormunaan oli
+nahkavyöllä vyötärölle sidottu juovikas paita; housuista, sukista tai
+skotlantilaisesta housuhameesta ei ollut puhettakaan, varsinkin kun
+lämmin ilmanala salli näin kevyen asun. Paganel sai heti hyvän
+käsityksen hallituksesta, joka ei tuhlannut varojaan turhuuteen.
+Jokaisella näistä nuorista pojista oli nallipyssy ja sapeli,
+jälkimmäinen liian pitkä ja pyssy liian raskas poikasille. Kaikilla oli
+päivettyneet kasvot ja sukulaisuudesta kertovat piirteet. Opettava
+korpraali, joka heitä komensi, oli myös toisten näköinen. Heidän täytyi
+olla ja he olivatkin kaksitoista veljestä, jotka tekivät temppuja
+kolmannentoista johdolla.
+
+Se ei kummastuttanut Paganelia; hän tunsi argentiinalaisen tilastonsa
+ja tiesi, että täällä lasten keskimäärä perhettä kohti on yli yhdeksän;
+mutta enemmän häntä hämmästytti nähdä näiden pikkusotilaiden
+harjoittelevan ranskalaiseen malliin ja suorittavan lataustemput täysin
+täsmällisesti kahdellatoista otteella. Lausuttiinpa korpraalin
+komentosanatkin usein maantieteilijän äidinkielellä.
+
+-- Sepä on omituista, hän sanoi.
+
+Mutta Glenarvan ei ollut tullut Independancen linnaan katsomaan
+poikasten aseharjoitusta, vielä vähemmän keskustelemaan heidän
+kansallisuudestaan tai alkuperästään. Niinpä hän ei antanut Paganelille
+aikaa sen enempää kummastella, vaan pyysi häntä kysymään varusväen
+päällikköä. Paganel teki niin, ja yksi argentiinalaisista sotilaista
+lähti pientä, kasarmina käytettyä rakennusta kohti.
+
+Hetken kuluttua saapui komentaja itse, viisikymmenvuotias, voimakas,
+sotilaallisen ryhdikäs, karkeaviiksinen mies, jolla oli ulkonevat
+poskipäät, harmahtavat hiukset ja käskevä katse, ainakin mikäli hänen
+lyhytvartisesta piipustaan tupruavan savun seasta saattoi huomata.
+Hänellä oli Paganelin mielestä hyvin samanlainen kävelytapa kuin
+vanhoilla aliupseereilla hänen kotimaassaan.
+
+Thalcave kääntyi komentajan puoleen ja esitteli hänelle lordi
+Glenarvanin ja hänen seuralaisensa. Puhuessaan komentaja tarkasteli
+herkeämättä Paganelia kiusallisen itsepintaisesti. Tiedemies ei
+käsittänyt, mitä tämä sillä tarkoitti, ja aikoi juuri kysyä sitä, kun
+toinen arastelematta tarttui hänen käteensä ja lausui ilahtuneena
+maantieteilijän kielellä:
+
+-- Ranskalainen?
+
+-- Niin, ranskalainen! Paganel vastasi.
+
+-- Hauska tavata! Tervetuloa, tervetuloa! Minä olen myös ranskalainen,
+komentaja lausui pudistaen tiedemiehen kättä todellakin huolestuttavan
+voimakkaasti.
+
+-- Onko hän teidän ystäviänne? majuri kysyi Paganelilta.
+
+-- Tietenkin! tämä vastasi ylväästi. -- Onhan minulla ystäviä kaikissa
+viidessä maanosassa.
+
+Ja vapautettuaan vaivoin kätensä sitä puristavista elävistä pihdeistä
+hän aloitti kaikkien sääntöjen mukaisen keskustelun vahvan komentajan
+kanssa. Glenarvan olisi mielellään ottanut välillä esiin oman asiansa,
+mutta sotilas kertoi elämäntarinansa eikä olisi suvainnut keskeytystä.
+Saatiin tietää, että tämä kunnon mies oli lähtenyt Ranskasta kauan
+sitten. Äidinkieltään hän ei enää puhunut sujuvasti: tosin hän ei ollut
+unohtanut sanoja, mutta ei osannut sulavasti yhdistellä niitä. Hän
+puhui melkein kuin Ranskan siirtomaiden neekeri. Mutta näinkin saivat
+hänen vieraansa pian tietää, että Independancen linnan komentaja oli
+ranskalainen kersantti, entinen Parchappen alainen.
+
+Hän ei ollut enää jättänyt linnaa sitten sen rakentamisen vuonna 1828,
+ja nyt hän oli sen päällikkö Argentiinan hallituksen suostumuksella.
+Hän oli viisikymmenvuotias ja kansallisuudeltaan baski; hänen nimensä
+oli Manuel Ipharaguerre. Hän ei siis ollut espanjalainen, vaikka
+läheltä piti. Vuotta jälkeen maahantulonsa oli kersantti Manuel
+hankkinut kansalaisoikeudet, astunut Argentiinan armeijan palvelukseen
+ja nainut kunnon intiaaninaisen, joka nyt imetti kuuden kuukauden
+vanhoja kaksosia. Poikia tietenkin, sillä kersantin elämänkumppani ei
+olisi katsonut sopivaksi antaa hänelle tyttöjä. Manuel ei tunnustanut
+muuta säätyä kuin sotilaan, ja hän toivoi ajan ja Jumalan avulla
+voivansa tarjota tasavallalle kokonaisen komppanian nuoria sotilaita.
+
+-- Tässä! hän sanoi. -- Hyvä poika. Hyvä sotamies. José. Juan. Miquele.
+Pepe. Pepe seitsemän vuotta. Puree jo itse lovet patruunoihin!
+
+Kuullessaan itseään kiitettävän Pepe löi pienet jalkansa yhteen ja teki
+kiväärillä kunniaa täysin moitteettomasti.
+
+-- Hän pääsee pitkälle, kersantti lisäsi. -- Kerran eversti tai
+kenraali.
+
+Kersantti Manuel oli niin innostunut, että hänen kanssaan ei olisi
+voinut väitellä sotilasammatin etevämmyydestä tai hänen sotaisten
+jälkeläistensä tulevaisuudesta. Hän oli onnellinen, ja kuten Goethe
+sanoo: -- Mi huvitusta sulle toi, ei kuvitusta olla voi.
+
+Koko tämä juttu kesti runsaan neljännestunnin Thalcaven suureksi
+kummastukseksi. Intiaani ei voinut käsittää, että yhdestä kurkusta
+saattoi lähteä sellaista sanatulvaa. Kukaan ei keskeyttänyt komentajaa.
+Kun kumminkin jokainen kersantti, ranskalainenkin, kerran vaikenee,
+niin Manuelkin vaikeni vihdoin, pyydettyään vieraitaan tulemaan
+asuntoonsa. Nämä alistuivat esittäytymään rouva Ipharaguerrelle, joka
+heistä tuntui olevan "kunnon ihminen", mikäli tätä vanhan maailman
+sanaa voi käyttää intiaaninaisesta puhuttaessa.
+
+Kun kersantin mieliksi oli tehty kaikki, mitä hän tahtoi, hän kysyi
+vierailtaan, mikä hänelle tuotti heidän käyntinsä kunnian. Silloin, jos
+milloinkaan, se oli aika selittää. Paganel selvitti hänelle ranskaksi
+koko matkan pampan halki ja lopuksi tiedusteli, minkä vuoksi intiaanit
+olivat jättäneet maan.
+
+-- Ah...! eikö ketään! kersantti vastasi kohauttaen olkapäitään. --
+Tosiaankin...! Vai ei ketään...! Meikäläisten täytyy istua kädet
+ristissä ... ei ole mitään tekemistä!
+
+-- Mutta mikä siihen on syynä?
+
+-- Sota.
+
+-- Sotako?
+
+-- Niin. Sisällissota...
+
+-- Sisällissotako? toisti Paganel, joka huomaamattaan hoki kuin
+neekeri.
+
+-- Niin. Sota paraguaylaisten ja buenosairesilaisten välillä, kersantti
+vastasi.
+
+-- Entäs intiaanit?
+
+-- No, kaikki intiaanit pohjoisessa, kenraali Floresin selän takana.
+Intiaanit rosvoja, ryöstävät.
+
+-- Entä heimopäälliköt?
+
+-- Päälliköt mukana.
+
+-- Mitä! Catrielko?
+
+-- Catriel.
+
+-- No Calfucura?
+
+-- Calfucura.
+
+-- Entä Janchetrutz?
+
+-- Janchetrutz samoin!
+
+Tämä vastaus tulkittiin Thalcavelle, joka nyökäytti päätään
+hyväksyvästi. Thalcave joko ei tiennyt tai oli unohtanut, että raivosi
+sisällissota, joka myöhemmin johti Brasilian väliintuloon ja aiheutti
+suuret menetykset tasavallan molemmille puolueille. Intiaaneilla oli
+vain etua näistä keskinäisistä kamppailuista eivätkä he voineet jättää
+niin mainiota ryöstötilaisuutta käyttämättä. Kersantti ei todella
+erehtynytkään selittäessään pampan autiuden syyksi Argentiinan
+pohjoismaakunnissa raivoavan sisällissodan.
+
+Mutta tämä tapaus kumosi Glenarvanin suunnitelmat, jotka näin ollen
+menivät myttyyn. Jos näet Harry Grant oli heimopäälliköiden vankina,
+hänet oli viety heidän mukanaan pohjoisrajoille saakka. Mistä ja miten
+hänet voisi löytää sieltä? Oliko lähdettävä vaaralliselle ja jokseenkin
+hyödyttömälle etsintäretkelle pampan pohjoisrajalle asti? Se oli
+kohtalokas päätös, jota oli vakavasti harkittava.
+
+Mutta kersantille voitiin tehdä vielä yksi tärkeä kysymys, ja se
+juolahti majurin mieleen, kun hänen ystävänsä katselivat toisiaan
+äänettöminä.
+
+-- Onko kersantti kuullut puhuttavan, että pampan heimopäälliköt
+pitivät joitakin eurooppalaisia vankeinaan?
+
+Manuel mietti hetken kuin tarkistaen muistiansa.
+
+-- Kyllä, hän sanoi vihdoin.
+
+-- Ah! Glenarvan huudahti uuden toivon herätessä hänen mielessään.
+
+Paganel, MacNabbs, Robert ja hän kokoontuivat kersantin ympärille.
+
+-- Puhukaa, puhukaa! he sanoivat katsellen häntä silmät hehkuen.
+
+-- Siitä on muutamia vuosia, Manuel vastasi, -- niin ... niin on ...
+eurooppalaisia vankeja ... mutta en ole koskaan nähnyt...
+
+-- Muutamia vuosia, Glenarvan huomautti, -- te erehdytte... Haaksirikon
+aikamäärä on tarkka... _Britannia_ hukkui kesäkuussa 1862... Siitä ei
+siis ole täyttä kahta vuotta.
+
+-- Oh, on enemmän, mylord.
+
+-- Mahdotonta! Paganel huudahti.
+
+-- On varmaan! Se oli Pepen syntymän aikana... Niitä oli kaksi miestä.
+
+-- Ei, kolme! Glenarvan sanoi.
+
+-- Kaksi, kersantti vastasi välittömästi.
+
+-- Kaksi! Glenarvan kummasteli. -- Kaksi englantilaistako?
+
+-- Ei, kersantti vastasi. -- Kuka puhuu englantilaisista? Ei ... yksi
+ranskalainen ja yksi italialainen.
+
+-- Yksi italialainenko, jonka pojuchit tappoivat? Paganel huudahti.
+
+-- Niin, ja minä kuulin jälkeenpäin ... ranskalainen pelastui.
+
+-- Pelastui! Robert huudahti henkeään pidättäen.
+
+-- Niin, pelastui intiaanien käsistä, Manuel vastasi.
+
+Kaikki katsahtivat tiedemieheen, joka epätoivoisen näköisenä löi
+otsaansa.
+
+-- Ah, nyt ymmärrän! hän sanoi vihdoin. -- Kaikki on selvää, kaikki
+selvenee!
+
+-- Mutta mistä on puhe? Glenarvan tiedusteli levottomana ja
+malttamattomana.
+
+-- Ystäväni, Paganel vastasi tarttuen Robertin käteen, - meidän on
+alistuttava suureen pettymykseen! Me olemme väärillä jäljillä! Asia ei
+koske lainkaan kapteenia, vaan erästä maanmiestäni, jonka toverin,
+Marco Vazellon, pojuchit todella tappoivat. Se ranskalainen joutui
+niiden julmien intiaanien mukana monta kertaa Coloradon rannoille
+saakka, mutta päästyään onnellisesti karkaamaan heidän käsistään hän
+palasi Ranskaan. Luullen olevamme Harry Grantin jäljillä olemmekin
+seuranneet nuoren Guinnardin jälkiä.[18]
+
+Syvä hiljaisuus seurasi tätä selitystä. Erehdys oli ilmeinen. Kersantin
+antamat tiedot, vangin kansallisuus, hänen kumppaninsa murha, hänen
+karkaamisensa intiaanien käsistä, kaikki nämä seikat tekivät sen
+kouraantuntuvaksi.
+
+Glenarvan katsoi Thalcavea hämmentyneenä. Silloin alkoi intiaani puhua:
+
+-- Ettekö koskaan ole kuullut puhuttavan kolmesta englantilaisesta
+vangista?
+
+-- En koskaan, Manuel vastasi. -- Siitä olisi kyllä kuultu
+Tandilissa ... minä tietäisin sen... Ei, sellaista ei ole tapahtunut...
+
+Tämän varman vastauksen jälkeen ei Glenarvanilla ollut mitään tekemistä
+Independancen linnassa. Hänen kumppaninsa ja hän lähtivät siis pois
+kiitettyään kersanttia ja puristettuaan hänen kättään.
+
+Glenarvan oli masentunut tästä toiveidensa täydellisestä romahduksesta.
+Robert käveli hänen rinnallaan mitään puhumatta, silmät kosteina
+kyynelistä. Glenarvan ei löytänyt sanoja lohduttaakseen häntä. Paganel
+mutisi itsekseen käsillään elehtien. Majuri puristi huuliaan tiukasti
+yhteen. Mitä Thalcaveen tuli, hänen itserakkautensa intiaanina näytti
+saaneen kolauksen väärille jäljille eksymisestä. Mutta kukaan ei
+ajatellutkaan moittia häntä niin ymmärrettävästä erehdyksestä.
+
+Palattiin fondaan.
+
+Illallinen oli murheellinen. Tosin kukaan näistä uljaista ja
+uhrautuvista miehistä ei pahoitellut niin monia suotta nähtyjä vaivoja,
+turhaan kestettyjä vaaroja. Mutta kaikki katsoivat menestyksen toivon
+tällä hetkellä kokonaan hävinneen. Vai voisiko kapteeni Grant löytyä
+Tandil-vuoriston ja meren väliltä? Ei. Jos joku olisi joutunut
+intiaanien vangiksi Atlantin rannikolla, kersantti Manuel olisi
+epäilemättä saanut siitä tiedon. Senlaatuinen tapahtuma ei voi jäädä
+huomaamatta niiltä alkuasukkailta, jotka alituisesti käyvät kauppaa
+Tandilin ja Negro-virran suulla olevan Carmenin välillä. Ja Argentiinan
+tasangolla kulkevat tietävät kaiken, kaikki kerrotaan. Ei voinut tehdä
+mitään muuta kuin viipymättä lähteä _Duncanin_ kanssa sovitulle
+kohtaamispaikalle Medanon niemen luo.
+
+Tällä välin oli Paganel pyytänyt Glenarvanilta sitä asiakirjaa, joka
+oli vienyt heidän etsintänsä näin surkeasti harhaan. Hän luki sen
+uudelleen, voimatta salata suuttumustaan. Hän koetti keksiä uutta
+selitystä.
+
+-- Tämä asiakirjahan on kuitenkin täysin selvä, Glenarvan lausui. --
+Siitä selviää mitä ratkaisevimmalla tavalla kapteenin haaksirikko ja
+paikka, jossa hän joutui vangiksi!
+
+Eipä selviäkään, ei! maantieteilijä väitti lyöden nyrkkinsä pöytään. --
+Ei, sata kertaa ei! Kun Harry Grant ei ole pampalla, niin hän ei ole
+Amerikassa. Mutta missä hän siis on, se täytyy löytyä tästä paperista,
+ja se löytyy siitä, ystäväni, tai minä en enää ole Jacques Paganel!
+
+
+
+
+TULVA.
+
+
+Independancen linnasta Atlannin valtamerelle on noin
+kahdensadanviidenkymmenen kilometrin matka. Ellei sattuisi
+odottamattomia viivytyksiä, mikä ei ollutkaan luultavaa, piti
+Glenarvanin neljän päivän päästä kohdata _Duncan_. Mutta hän ei voinut
+mukautua ajatukseen palata laivalle ilman kapteeni Grantia
+epäonnistuttuaan täysin surkeasti etsiskelyissään eikä niin ollen
+seuraavana päivänä tullut ajatelleeksikaan antaa lähtökäskyä. Niinpä
+jäi majurin asiaksi satuloida hevoset, hankkia muonaa ja määrätä
+kulkusuunta. Hänen johdollaan lähtikin retkikunta kello kahdeksan
+seuraavana aamuna laskeutumaan pitkin Tandil-vuoriston ruohoisia
+rinteitä.
+
+Glenarvan nelisti eteenpäin sanaakaan sanomatta, Robert rinnallaan;
+hänen uljas ja toimelias luonteensa ei voinut tyynesti alistua tähän
+vastoinkäymiseen; hänen sydämensä jyskytti aivan haljetakseen ja hänen
+päätään särki. Vaikeuksien kannustamana käänteli Paganel pullosta
+löytyneiden paperien sanoja kaikin mahdollisin tavoin löytääkseen
+niistä jotakin uutta. Thalcave pysyi vaiti ja antoi Thaukan pitää
+huolta eteenpäin kulkemisesta. Aina luottavainen majuri oli tyyni ja
+varma kuin konsaan mies, joka ei anna vastoinkäymisten masentaa
+itseään. Tom Austin ja hänen molemmat matruusinsa olivat isäntänsä
+tavoin niin alakuloisia, että kun jänis loikkasi heidän eteensä
+kapealla polulla, katsahtivat taikauskoiset skotlantilaiset toisiaan.
+
+-- Huono enne, Wilson sanoi.
+
+-- Niin, Ylämailla, Mulrady vastasi.
+
+-- Mikä on huonoa siellä, ei ole parempaa täällä, Wilson huomautti
+miettiväisenä.
+
+Puolenpäivän aikaan matkamiehet olivat jo jättäneet taakseen
+Tandil-vuoriston ja vaelsivat jälleen niitä kumpuilevia tasankoja,
+jotka ulottuvat mereen saakka. Joka askelella kostuttivat kirkkaat,
+korkeaan ruohikkoon katoavat joet tätä vehmasta seutua. Maa alkoi
+jälleen olla laakean tasaista, kuin valtameri aaltojen tyynnyttyä.
+Argentiinan pampan viimeiset vuoret oli sivuutettu, ja yksitoikkoinen,
+pitkä, vihreä matto levisi hevosten jalkojen eteen.
+
+Tähän saakka oli sää ollut kaunis, mutta nyt alkoi taivas näyttää
+huolestuttavalta. Edellisten päivien helteen kehittämien ja tiheiksi
+pilviksi keräämien vesihöyryjen paljous uhkasi puhjeta rankkasateiksi.
+Atlantin läheisyys ja siellä puhaltava länsituuli teki ilmaston tällä
+seudulla erikoisen kosteaksi, mikä näkyi maaperän hedelmällisyytenä,
+rehevien laitumien runsaana ruohonkasvuna ja vihannan tummuutena. Mutta
+laajat pilvet eivät sataneet vielä tänä päivänä, ja kun hevoset olivat
+vaivattomasti kulkeneet seitsemättäkymmentä kilometriä, ne pysähtyivät
+illalla syvien _canadien_, luonnon muovaamien kaivantojen äyräälle,
+jotka olivat täynnä vettä. Mitään suojaa ei ollut, vaan poncho sai olla
+sekä telttana että peitteenä, ja kaikki nukkuivat taivaan alla, jonka
+uhkaukset kuitenkin onneksi jäivät toteuttamatta.
+
+Seuraavana päivänä näkyi maanalaisten virtojen runsaus yhä selvemmin
+sitä mukaa kuin lakeus muuttui alavammaksi ja kosteus kihosi esiin maan
+joka huokosesta. Pian tien itäänpäin sulkivat suuret lammikot, joista
+muutamat jo olivat syviä, toiset taas vasta puhkeamassa esiin. Niin
+kauan kuin ei ollut puhe muusta kuin "laguuneista", selväreunaisista ja
+vesikasvittomista vedenkertymistä, hevoset selviytyivät niistä
+hienosti; mutta hankalampia olivat hetteiköt, _pentanot_, joita peitti
+pitkä ruoho ja joiden vaaroja ei voinut ennalta aavistaa.
+
+Nämä rapakot olivat vieneet tuhoon useamman kuin yhden elävän olennon,
+ja Robert, joka oli ratsastanut jonkin matkaa edelle, palasi nelistäen
+ja huusi:
+
+-- Herra Paganel! Herra Paganel! Sarvimetsä!
+
+-- Mitä? tiedemies vastasi. -- Oletko löytänyt sarvimetsän?
+
+-- Olen, olen, ainakin metsikön.
+
+-- Sinä kuvittelet, poika, Paganel vastasi kohauttaen olkapäitään.
+
+-- Minä en kuvittele, Robert intti, -- ja te saatte nähdä itse. Tämä on
+merkillinen maa. Täällä kylvetään sarvia, jotka kasvavat kuin
+ruispelto. Tahtoisinpa nähdä sen viljaa.
+
+-- Hän on tosissaan, majuri lausui.
+
+-- Niin olenkin, herra majuri, saatte kohta nähdä.
+
+Robert ei ollut erehtynyt, ja pian oltiin suunnattoman lakeuden edessä,
+johon oli suorastaan istutettu sarvia ja joka ulottui niin kauas kuin
+silmä kantoi. Se oli todellakin metsä, matala ja tiheä, mutta
+kummallinen.
+
+-- No? Robert kysyi.
+
+-- Se on perin merkillistä, Paganel vastasi ja kääntyi kysyvästi
+intiaanin puoleen.
+
+-- Sarvet pistävät ylös maasta, Thalcave sanoi, -- mutta härät ovat sen
+alla.
+
+-- Mitä! Paganel huudahti, -- onko koko lauma uponnut tuohon mutaan?
+
+-- On, patagonialainen sanoi.
+
+Suunnattoman suuri karjalauma oli todellakin kohdannut kuolemansa tämän
+kamaran alla, joka oli vajonnut sen juostessa yli; satamäärin härkiä
+oli kuollut vieri viereen, hyllyvän rimmen tukehduttamina. Tällaista
+sattuu joskus Argentiinan alangoilla eikä ilmiö voinut olla tuntematon
+intiaanille, joka siitä sopivasti huomauttikin.
+
+Niinpä kierrettiin tämä komea uhrialttari, joka olisi voinut tyydyttää
+antiikin jumalien ahneimmatkin vaatimukset, ja tunnin kuluttua oli
+sarvikenttä jäänyt jo yli kolmen kilometrin päähän.
+
+Thalcave pani jonkin verran levottomana merkille nämä oudot ilmiöt,
+jotka eivät tuntuneet hänestä tavallisilta. Hän pysähtyi usein
+kohottautuen jalustinten varaan. Kookkaana miehenä hän ylettyi
+katsomaan kauas; mutta kun hän ei huomannut mitään, mikä olisi
+selittänyt tätä tilannetta, hän jatkoi taas pian keskeyttämäänsä
+matkaa. Pari kilometriä kuljettuaan hän pysähtyi jälleen, poikkesi
+sivuun reitiltä ja teki monen kilometrin kierroksen, milloin
+pohjoiseen, milloin etelään, eikä palattuaan joukon kärkeen sanonut,
+mitä hän pelkäsi tai toivoi. Tämä toistui monta kertaa, kiihotti
+Paganelin uteliaisuutta ja herätti levottomuutta Glenarvanissa, joka
+pyysi tiedemiestä kysymään intiaanilta syytä siihen, kuten Paganel
+kohta tekikin.
+
+Thalcave vastasi hänelle ihmettelevänsä, miksi koko tasanko oli niin
+vetinen. Mikäli hän muisti ja niin kauan kuin hän oli toiminut oppaana,
+hän ei milloinkaan ollut nähnyt maaperän olevan näin kostea;
+sadeaikanakin tapasi Argentiinan alangoilla aina kuivia kohtia.
+
+-- Mutta mistä tämä lisääntyvä kosteus johtuu? Paganel kysyi.
+
+-- En tiedä, intiaani vastasi. -- Jospa tietäisinkin...!
+
+-- Eivätkö vuorilta tulevat joet koskaan tulvi sateiden jälkeen?
+
+-- Kyllä joskus.
+
+-- No, ehkä niin on nytkin?
+
+-- Ehkä! Thalcave sanoi.
+
+Paganelin täytyi tyytyä tähän puolinaiseen vastaukseen ja ilmoittaa
+Glenarvanille keskustelunsa tulos.
+
+-- Mitä Thalcave neuvoo tekemään? Glenarvan tiedusti.
+
+-- Mitä on tehtävä? Paganel kysyi patagonialaiselta.
+
+-- Ratsastettava ripeästi, intiaani vastasi.
+
+Neuvo oli helpompi antaa kuin noudattaa, sillä hevoset väsyivät pian
+polkiessaan maata, joka vajosi kavioiden alla; maa aleni vähitellen, ja
+tätä lakeuden osaa saattoi pitää suurena altaana, johon kaikkialta
+virtaavat vedet pian kokoontuisivat. Oli siis tärkeätä päästä nopeasti
+tämän alangon poikki, jonka tulva heti muuttaisi järveksi.
+
+Lisättiin vauhtia. Mutta ei siinä kyllin, että vettä jo purskui
+hevosten kavioiden alla; noin kello kahden aikaan aamulla aukenivat
+taivaan sulkuportit, ja trooppinen sade syöksyi ryöppynä avaraan
+rotkoon. Ei liene milloinkaan ollut parempaa tilaisuutta tuoda ilmi
+filosofista maailmankatsomusta; ei ollut mitään mahdollisuutta väistää
+tätä vedenpaisumusta, ja niinpä oli parasta ottaa se vastaan tyynesti.
+Ponchot lirisivät vettä; hatut kastelivat niitä kuin katto, jonka
+rännit ovat tukkeutuneet; satulojen tupsut näyttivät olevan
+nestesäikeistä tehtyjä, ja ratsastajat, joiden päälle hevosten kaviot
+joka askelella pärskyttivät kuraa, kulkivat kahden ryöpyn, taivaasta ja
+maasta tulevan välissä.
+
+Läpimärkinä, kohmettuneina ja väsymyksen näännyttäminä he vihdoin
+illansuussa tapasivat kurjan ranchon. Ainoastaan kaikkein vaatimattomin
+ihminen saattoi katsoa sitä nimelliseksikään suojaksi ja vain lopen
+väsynyt matkamies siihen turvautua. Mutta Glenarvanilla ja hänen
+kumppaneillaan ei ollut valinnan varaa. He ryömivät siis tähän
+hyljättyyn hökkeliin, jota pampan köyhä intiaanikin olisi halveksinut.
+Vaivoin saatiin sytytetyksi kurja ruohotuli, josta lähti enemmän savua
+kuin lämpöä. Sade pieksi ankarasti ulkopuolta, ja mätä olkikatto valui
+vettä. Ettei tuli sammunut kahtakymmentä kertaa, se johtui vain siitä,
+että Mulrady ja Wilson yhtä usein estivät vettä valumasta sisään.
+
+Niukka ja jokseenkin vaatimaton illallinen oli alakuloinen: ei ollut
+ruokahalua. Vain majuri söi lionnuttakin ruokaa jättämättä ainoatakaan
+suupalaa jäljelle; järkähtämätön MacNabbs kesti hyvin nämäkin
+vastukset. Mitä Paganeliin tuli, hän yritti ranskalaisena laskea
+leikkiä, mutta ilman menestystä.
+
+-- Minun vitsini ovat läpimärkiä, hän sanoi, -- ne eivät syty.
+
+Mutta kun näissä oloissa oli parasta panna maata, koetti kukin etsiä
+unesta hetkellistä unohdusta vaivoihinsa. Yö oli tympeä; ranchon paalut
+natisivat kuin murtumaisillaan; hökkeli huojui tuulenpuuskissa ja
+tuntui olevan lentämäisillään seuraavan viiman mukana; hevosparat
+huokailivat ulkopuolella avuttomina taivaan koko armottomuutta vastaan,
+vaikkei heidän isäntiensäkään ollut paljon parempi olla kurjassa
+kojussaan. Vihdoin kuitenkin uni pääsi voitolle. Robert sulki
+ensimmäisenä silmänsä antaen päänsä vaipua lordi Glenarvanin olkaa
+vasten, ja pian nukkuivat kaikki ranchossa Herran huomassa.
+
+Ja Herra tuntuikin olevan hyvä suojelija, sillä yö kului enemmittä
+ikävyyksittä, kunnes yhä valvova Thauka herätti nukkujat hirnumalla ja
+kaapimalla kavioillaan hökkelin seinää. Ellei Thalcave huomannut antaa
+lähtömerkkiä, Thauka teki sen, jos tarvittiin; sitä oli ennestään
+kiittäminen siksi paljosta, että nytkin toteltiin ja lähdettiin.
+
+Sade oli hellittänyt, mutta tiivis maaperä ei ollut niellyt valunutta
+vettä. Läpäisemättömän saven yllä paisuivat lätäköt, suot ja lammet yli
+äyräidensä pettävän syvinä lammikkoina. Paganel tutki karttaansa ja
+päätteli hyvällä syyllä, että Grande- ja Vivarota-joet, joihin näiden
+lakeuksien vesi tavallisesti laskee, olivat yhtyneet monen kilometrin
+levyiseksi uomaksi.
+
+Nyt oli pakko edetä niin nopeasti kuin suinkin, sillä kaikkien henki
+oli vaarassa. Mistä saisi turvapaikan, jos tulva nousisi? Niin pitkälti
+kuin silmä kantoi, ei näkynyt ainoatakaan kumparetta, ja tällä aavalla
+alangolla valtaisi vesi pian kaiken.
+
+Hevosia kannustettiin siis nelistämään niin nopeasti kuin ne suinkin
+jaksoivat. Thauka pysyi edellä ja osoitti ansaitsevansa paremmin
+tarumaisen hepokalan nimen kuin eräät voimakaseväiset sammakkoeläimet,
+sillä se hyppi täällä kuin kovalla maaperällä ainakin.
+
+Noin kello kymmenen aikaan aamulla osoitti Thauka merkkejä hurjasta
+kauhusta. Se kääntyi usein ympäri etelän äärettömiä lakeuksia kohti;
+hirnunta muuttui valittavaksi, ja sieraimet haistelivat kiihkeästi
+ilmaa. Se nousi takajaloilleen niin äkkiä, että hevosen hallitsevan
+Thalcavenkin oli vaikea pysyä satulassa. Suusta pursuava vaahto
+punertui kuolainten esiin repimästä verestä, eikä eläin kuitenkaan
+tyyntynyt. Sen isäntä tunsi, että jos se olisi ollut vapaana, se olisi
+paennut pohjoista kohti, minkä kavioista ikinä olisi päässyt.
+
+-- Mikä Thaukan on? Paganel kysyi. -- Ovatko Argentiinan vesillä niin
+ahnaat iilimadot purreet sitä?
+
+-- Ei, intiaani vastasi.
+
+-- Pelkääkö se sitten jotakin?
+
+-- Pelkää, se tuntee vaaran lähestyvän...
+
+-- Millaisen?
+
+-- En tiedä.
+
+Joskaan silmin ei vielä voinut nähdä Thaukan aavistamaa vaaraa, niin
+korvin sen kuitenkin saattoi jo kuulla. Kumeaa kohinaa, kuin lähenevän
+nousuveden pauhua, kuului kaukaisuudesta. Tuuli puhalsi kosteina,
+vesipärskeistä märkinä puuskina; linnut lensivät ohi nuolennopeasti
+paeten jotakin outoa ilmiötä; ja hevoset, jotka kahlasivat vedessä
+melkein polviin saakka, tunsivat jo tulvan vuolteen. Pian kuului
+kauheaa mölinää, ulinaa, hirnuntaa, määkynää, kaikki etelästä käsin, ja
+hetken kuluttua nähtiin valtavia laumoja mitä erilaisimpia pelästyneitä
+eläimiä pakenevan huikeaa vauhtia, sikin sokin, kaatuen nurin ja taas
+nousten. Niiden nostattamassa vedenpärskeessä oli melkein mahdotonta
+nähdä, mitä eläimiä ne olivat. Sata suurinta valaskalaa ei olisi voinut
+pärskyttää meren aaltoja niin rajusti.
+
+-- _Anda! Anda!_[19] Thalcave huusi kaikuvalla äänellä.
+
+-- Mitä nyt? Paganel kysyi.
+
+-- Tulva! Thalcave vastasi kannustaen hevostaan ja kääntäen sen
+pohjoista kohti.
+
+-- Tulva! Paganel huusi, ja kaikki kääntyivät seuraamaan Thaukan
+jälkiä.
+
+Olikin jo aika, sillä kahdeksan kilometrin päässä etelässä vyöryi
+tasangon yli korkea ja leveä hyökyaalto muuttaen kaikki mereksi. Korkea
+ruoho kaatui kuin viikatteen leikkaamana, virran tempaisemat mimoosat
+kelluivat veden pinnalla ja ajelehtivat sen mukana uivina saarina.
+Vesimassa purkautui paksuina, leveinä koskina vastustamattomalla
+voimalla. Ilmeisesti jossakin pampan suurten jokien padot olivat
+murtuneet ja kenties pohjoisesta Coloradon ja etelästä Negron vedet
+yhtyivät nyt yhteiseen uomaan.
+
+Thalcaven ilmoittama tulva syöksyi eteenpäin nopeasti kuin
+kilpahevonen. Matkamiehet pakenivat sen alta kuin myrskytuulen ajama
+pilvi. Heidän katseensa etsivät turhaan suojapaikkaa. Taivas ja vesi
+yhtyivät horisontissa. Vaaran kannustamina kiitivät hevoset hurjaa
+neliä, ja ratsumiehet saattoivat töin tuskin pysyä satulassa. Glenarvan
+katsoi usein taakseen.
+
+-- Tulva saa meidät kiinni, hän ajatteli.
+
+-- _Anda! Anda!_ Thalcave huuteli.
+
+Ja hevosparkoja kannustettiin vielä enemmän. Kannusten repimistä
+kupeista vuoti lämmintä verta, joka jätti pitkiä punaisia viiruja
+veteen. Ne kompastelivat maaperän kuopissa, sotkeutuivat näkymättömiin
+ruohoihin ja kaatuilivat. Ne nostettiin pystyyn, kaatuivat taas, mutta
+nostettiin aina. Vesi kohosi tuntuvasti. Pitkät mainingit kertoivat
+lähenevästä hyökyaallosta, jonka vaahtoava harja kohisi enää tuskin
+kolmen kilometrin päässä. Neljännestunnin ajan kesti tätä hurjaa
+kamppailua ankarimman luonnonvoiman kanssa. Pakenevat eivät tienneet,
+kuinka kauan olivat kulkeneet, mutta vauhdista päätellen matkan täytyi
+olla melkoinen. Mutta sitten hevoset, jotka kahlasivat vedessä
+rinnuksia myöten, pääsivät vain äärimmäisen vaivalloisesti eteenpäin.
+Glenarvan, Paganel, Austin, kaikki luulivat olevansa hukassa ja
+tuomitut meren ulapalle jääneiden kauheaan kuolemaan. Hevoset alkoivat
+jo menettää jalansijan ja reilun metrin syvä vesi riittäisi hukuttamaan
+ne. On turhaa yrittääkään kuvata näiden tulvan keskelle joutuneen
+kahdeksan ihmisen ahdistavaa tuskaa. He tunsivat olevansa voimattomia
+taistelemaan ihmisvoimia väkevämmän luonnon mullistusta vastaan. Heidän
+pelastumisensa ei enää ollut heidän omassa vallassaan.
+
+Viisi minuuttia myöhemmin olivat hevoset uimassa; tulva kuljetti niitä
+tavattomalla voimalla ja yhtä nopeasti kuin niiden nopein nelistys,
+joka vastasi ainakin kolmeakymmentä kilometriä tunnissa.
+
+Pelastus näytti jo aivan mahdottomalta, kun äkkiä kuului majurin ääni.
+
+-- Puu, hän sanoi.
+
+-- Puuko? Glenarvan huudahti.
+
+-- Tuolla, tuolla! Thalcave vahvisti.
+
+Ja hän viittasi sormellaan jättiläismäistä pähkinäpuuta kohti, joka
+hieman yli kilometrin päässä pohjoiseen kohosi yksinäisenä vedestä.
+
+Hänen tovereitaan ei tarvinnut käskeä. Tuohon odottamatta
+ilmestyneeseen puuhun oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Hevoset
+eivät kai pääsisi sinne asti, mutta ihmiset saattaisivat pelastua.
+Virta vei heitä eteenpäin. Äkkiä Tom Austinin hevonen hirnahti käheästi
+ja katosi. Sen jalustimista irrottautunut isäntä alkoi uida vimmatusti.
+
+-- Tartu minun satulaani! Glenarvan huusi hänelle.
+
+-- Kiitos, teidän armonne, Tom Austin vastasi -- käsivarret kestävät.
+
+-- Entä sinun hevosesi, Robert? Glenarvan kysyi kääntyen nuoren Grantin
+puoleen.
+
+-- Hyvin menee, mylord, se ui kuin kala!
+
+-- Huomio! majuri huusi kovalla äänellä.
+
+Tuskin tämä sana oli kuulunut, kun suunnaton hyökyaalto jo saapui.
+Hirveä, toistakymmentä metriä korkea aalto syöksähti pakenevien päälle
+kauhistuttavalla kohinalla. Ihmiset ja eläimet peittyivät
+vaahtoryöppyyn. Monen miljoonan tonnin painoinen vesiryöppy kietoi
+heidät hurjiin aaltoihinsa. Kun sen harja oli mennyt ohi, nousivat
+ihmiset vedenpinnalle ja huomasivat yhdellä silmäyksellä vielä olevansa
+kaikki elävinä; mutta hevoset olivat ainiaaksi kadonneet
+lukuunottamatta Thaukaa, joka yhä kantoi isäntäänsä.
+
+-- Kestäkää! Kestäkää! huuteli Glenarvan, joka kannatti Paganelia
+toisella kädellään ja ui toisella.
+
+-- Kyllä tästä päästään, arvoisa tiedemies vastasi, -- enkä ole
+suinkaan pahoillani...
+
+Mistä hän ei ollut pahoillaan? Sitä ei koskaan saatu tietää, sillä
+miesparan oli pakko nielaista lauseensa loppu ja samalla aika kulaus
+mutaista vettä. Majuri ui tyynesti, säännöllisin vedoin, jotka olisivat
+olleet uimamaisterille kunniaksi. Matruusit molskivat kuin pyöriäiset
+omassa märässä elementissään. Robert oli tarttunut Thaukan harjaan ja
+antoi sen viedä itseään. Thauka halkoi vettä uhkean voimakkaasti ja ui
+vaistomaisesti suoraan puuta kohti, jonne virtakin vei.
+
+Puu ei ollut enää kuin vain kolmenkymmenen metrin päässä. Hetken
+kuluttua oli koko joukko saavuttanut sen. Onneksi, sillä ellei tätä
+turvapaikkaa olisi ollut, olisi kaikki toivo pelastumisesta mennyt ja
+edessä ollut menehtyminen aaltoihin.
+
+Vesi nousi alimmille oksille saakka. Oli siis helppo kiivetä puuhun
+nostaen sinne Robertin, ja pian hän oli voimakkailla käsillään auttanut
+väsyneet uijat turvaan. Mutta Thauka etääntyi nopeasti virran viemänä.
+Se käänsi älykästä päätään isäntäänsä kohti ja pudistaen pitkää
+harjaansa kutsui häntä hirnumalla.
+
+-- Annatko sen mennä? Paganel sanoi Thalcavelle.
+
+-- Minäkö! intiaani huudahti.
+
+Ja sukeltaen ryöppyävään veteen hän kohosi jälleen pinnalle
+viidentoista metrin päässä. Hetken kuluttua oli hänen kätensä Thaukan
+kaulalla, ja hevonen ja sen isäntä häipyivät yhdessä pohjoisessa
+kohoavaan usvaan.
+
+
+
+
+ELETÄÄN LINTUJEN LAILLA.
+
+
+Puu, jossa Glenarvan kumppaneineen sai turvapaikan, muistutti
+pähkinäpuuta. Sillä oli yhtä kiiltävät lehdet ja pyöreä muoto.
+Todellisuudessa se oli _ombu_, jonka joskus yksinäisenä tapaa
+Argentiinan tasangoilla. Tätä vankkaa ja väärärunkoista puuta eivät
+pidä maassa kiinni ainoastaan sen paksut juuret, vaan myös voimakkaat
+vesat, jotka sitovat sen maahan mitä tukevimmin. Niinpä se olikin
+kestänyt tulvan hyökkäyksen.
+
+Tämä ombu oli noin kolmenkymmenen metrin korkuinen, ja sen lehvistön
+varjo peitti noin sadan metrin alan. Koko tämä latvus oli kolmen suuren
+haaran varassa, jotka levisivät kolmelle taholle kahden metrin
+paksuisen rungon yläpäässä. Kaksi näistä haaroista kohosi melkein
+pystysuoraan kantaen valtavaa lehvistöä oksilla, jotka kulkivat ristiin
+rastiin ja ikään kuin korintekijän punomina muodostivat läpäisemättömän
+katoksen. Kolmas haara sitä vastoin työntyi melkein vaakasuorana
+ryöppyävän veden ylle; sen alimmat lehvät koskettivat jo vettä; se oli
+kuin tästä meren ympäröimästä vihreästä saaresta ulkoneva niemeke.
+Tilaa ei tämän jättiläispuun suojassa puuttunut; lehvistö, joka kasvoi
+oksien ulkokehässä, jätti väliinsä suuria avopaikkoja, todellisia
+aukeita, runsaasti ilmaa ja vilpoisuutta kaikkialle. Kun näki tämän
+rungon haarojen kohottavan lukemattomia oksiaan miltei pilviin saakka,
+samalla kun loiskasviköynnökset yhdistivät niitä toisiinsa ja
+auringonsäteen välähtelivät lehtien lomissa, olisi tosiaan voinut
+sanoa, eitä tämän ombun runko kantoi yksinään kokonaista metsää.
+
+Pakolaisten saapuessa lehahti suuri joukko lintuja ylemmäs oksistoon
+pannen kirkuvan vastalauseen paikan häikäilemättömästä anastuksesta.
+Näitä lintuja, jotka nekin olivat etsineet suojaa tässä yksinäisessä
+ombussa, oli siellä sadoittain, rastaita, kottaraisia, isaca-lintuja,
+hilgueroja ja varsinkin picafloreja, kiiltävänvärisiä, kärpäsen
+näköisiä lintuja; ja kun ne lensivät pois, oli kuin tuulenpuuska olisi
+riipinyt puusta kaikki sen kukat.
+
+Tällainen oli Glenarvanin pienen joukon saama turvapaikka. Melkein heti
+puuhun päästyään kiiruhtivat nuori Grant ja notkea Wilson kiipeämään
+ylimmille oksille, kunnes heidän päänsä pistivät esiin vihreästä
+latvasta. Tältä korkealta paikalta aukeni laaja näköala. Tulvan
+muodostama valtameri ympäröi heitä joka puolella, eikä silmä, niin
+kauas kuin kantoikin, voinut nähdä sen reunaa. Ei yhtään puuta kohonnut
+veden peittämästä tasangosta; ombu seisoi yksinään keskellä tulvaa ja
+huojui sen kynsissä. Kaukana etelästä pohjoiseen päin ajelehti rajun
+virran vieminä juurineen irtautuneita runkoja, katkenneita oksia,
+jostakin luhistuneesta ranchosta temmattuja olkikattoja, veden
+irrottamia estancioiden kattohirsiä, hukkuneiden eläinten raatoja,
+verisiä vuotia ja erään huojahtelevan puun varassa kokonainen perhe
+ulvovia jaguaareja, jotka olivat kynsineen tarrautuneet kiinni
+heiveröiseen lauttaansa. Vielä kauempana kiinnitti Wilsonin huomiota jo
+melkein näkymätön musta piste. Se oli Thalcave ja hänen uskollinen
+Thaukansa, jotka hävisivät näkymättömiin.
+
+-- Thalcave! Thalcave-ystävä! Robert huusi ojentaen kättään uljasta
+patagonialaista kohti.
+
+-- Hän pelastautuu kyllä, Robert-herra, Wilson vastasi; -- mutta
+mennään nyt takaisin toisten luo.
+
+Hetkistä myöhemmin olivat Robert Grant ja matruusi laskeutuneet alas
+oksien kolme kerrosta ja saapuneet rungon päähän. Glenarvan, Paganel,
+majuri, Austin ja Mulrady istuivat, kuka missäkin asennossa, kukin
+luontaisen taipumuksensa mukaan. Wilson teki selkoa käynnistä ombun
+latvassa, ja kaikki olivat Thalcaven kohtalosta samaa mieltä kuin hän.
+Epätietoisia oltiin vain siitä kysymyksestä, pelastaisiko Thalcave
+Thaukan vai Thauka Thalcaven. Ombuun kavunneiden asema oli kieltämättä
+paljon huolestuttavampi. Puu nähtävästi tosin kestäisi tulvan
+rynnistyksen, mutta vesi saattoi kohota sen ylemmille oksille saakka,
+sillä maaperän aleneminen muodosti syvän altaan tähän osaan tasankoa.
+Glenarvanin ensimmäisenä huolena oli veistää merkkejä puun kuoreen
+voidakseen niiden avulla seurata veden korkeuden muutoksia.
+Vedenpaisumus, joka nyt oli tasaantunut, näytti saavuttaneen
+ylärajansa. Jo se oli rauhoittavaa.
+
+-- Ja mitä nyt teemme? Glenarvan kysyi.
+
+-- Pesämme tietenkin, Paganel vastasi hilpeästi.
+
+-- Pesämme! Robert huudahti.
+
+-- Tietenkin, poikaseni, ja elämme lintujen lailla, kun emme voi elää
+kalojen elämää.
+
+-- Hyvä, Glenarvan sanoi. -- mutta kuka antaa meille jotakin nokkaan?
+
+-- Minä, majuri vastasi.
+
+Kaikkien katseet kääntyivät MacNabbsin puoleen; majuri istui mukavasti
+kahden joustavan oksan muodostamassa luontaisessa nojatuolissa ja
+ojensi toisella kädellään märkiä, mutta pulleita nassakoitaan.
+
+-- Ah, MacNabbs, Glenarvan huudahti, -- tuo on niin teidän
+kaltaistanne! Te ajattelette kaikkea sellaisissakin oloissa, joissa jo
+on lupa unohtaa kaikki.
+
+-- Ei kai sitä koetettu olla hukkumatta vain saadaksemme kuolla
+nälkään, majuri vastasi.
+
+-- Minä olisin sitä kyllä ajatellut, Paganel lausui miettiväisesti, --
+mutta minä olen kovin hajamielinen.
+
+-- Mitäs nuo nassakat sisältävät? Tom Austin kysyi.
+
+-- Muonaa seitsemälle hengelle kahdeksi päiväksi,
+
+MacNabbs vastasi.
+
+-- Hyvä, Glenarvan lausui, -- toivottavasti tulva on laskenut
+riittävästi kahdenkymmenen neljän tunnin kuluttua.
+
+-- Tai me keksimme jonkin keinon päästä kuivalle maalle,
+
+Paganel arveli.
+
+-- Niinpä on ensimmäinen velvollisuutemme ruokailla, Glenarvan sanoi.
+
+-- Mutta sitä ennen kuivaamme itsemme, majuri huomautti.
+
+-- Mutta mistä saamme tulta? Wilson kysyi.
+
+-- Sitä täytyy tehdä, Paganel vastasi.
+
+-- Mihin?
+
+-- Tuohon rungon päähän, esimerkiksi!
+
+-- Mistä?
+
+-- Kuivista oksista, joita saamme puusta.
+
+-- Mutta millä ne sytytetään? Glenarvan kysyi. -- Meidän taulamme on
+kuin märkä sieni.
+
+-- Sitä ei tarvita! Paganel vastasi. -- Vähän kuivaa sammalta, yksi
+auringonsäde, kaukoputkeni linssi, ja te saatte nähdä minun
+lämmittelevän tulella. Kuka menee hakemaan puita metsästä?
+
+-- Minä, Robert huusi.
+
+Ja ystävänsä Wilsonin seuraamana hän katosi kuin nuori kissa puun
+pimentoihin. Heidän poissaollessaan Paganel löysi riittävästi kuivaa
+sammalta; hän käytti hyväkseen auringonsädettä, mikä olikin helppoa,
+sillä aurinko paistoi parhaillaan hehkuvan kuumasti; sitten hän
+helposti sytytti linssinsä avulla sammalet, jotka oli pantu kosteiden
+lehtien päälle ombun kolmen suuren haaran juurelle. Siinä oli
+luonnollinen lieden paikka, jossa ei ollut mitään tulipalon vaaraa.
+Pian Wilson ja Robert palasivat mukanaan kantamus kuivia oksia, jotka
+pantiin sammalten päälle. Saadakseen aikaan vetoa Paganel istuutui
+lieden yläpuolelle, pitkät sääret ristissä arabialaiseen tapaan; sitten
+kumartuen ja suoristuen nopeassa tahdissa hän sai ponchonsa avulla
+syntymään voimakkaan vedon. Puut syttyivät, ja pian loimusi melko hyvä
+roihu tästä tilapäisestä nuotiosta. Jokainen kuivasi itseään mielensä
+mukaan, puuhun ripustettujen ponchojen hulmutessa tuulen kuivattavina;
+sitten syötiin varovasti annostettu ateria, sillä täytyi ajatella
+huomistakin päivää; tulva laskisi ehkä hitaammin kuin Glenarvan toivoi,
+ja muonaa oli vähän. Ombu ei kantanut minkäänlaista hedelmää, mutta
+onneksi se saattoi tarjota huomattavan määrän tuoreita munia, sen
+oksilla kun oli lukuisia linnunpesiä, lukuunottamatta satunnaisesti
+vierailevia lintuja.
+
+Tätä lisäravintoa ei suinkaan saanut halveksia.
+
+Mutta ensi sijassa oli nyt ryhdyttävä järjestämään asuntoa mukavaksi
+siltä varalta, että olo tulisi pitkäaikaiseksi.
+
+-- Kun keittiö ja ruokasali ovat kellarikerroksessa, Paganel sanoi, --
+niin me nukumme ensimmäisessä kerroksessa; talo on laaja, vuokra ei ole
+kallis, eikä meidän siis tarvitse nirsoilla. Ylhäällä näen luonnollisia
+lehtimajoja, joissa hyvin kiinnisidottuina nukumme kuin maailman
+parhaissa vuoteissa. Meillä ei ole mitään pelättävää, voimmehan muuten
+pitää vahtia ja meitä on kyllin monta torjuaksemme intiaanien laivastot
+tai eläinten hyökkäykset.
+
+-- Meiltä ei puutu kuin aseita, Tom Austin sanoi.
+
+-- Minulla on revolverini, Glenarvan sanoi.
+
+-- Ja minulla omani, Robert vastasi.
+
+-- Mitä niistä, Tom Austin huomautti, -- ellei herra Paganel keksi
+keinoa ruudin valmistamiseen?
+
+-- Se on tarpeetonta, MacNabbs lausui näyttäen moitteettomassa kunnossa
+olevaa ruutisarvea.
+
+-- Mistä te sen olette saanut, majuri? Paganel kysyi.
+
+-- Thalcavelta. Hän arveli sen saattavan olla meille hyödyksi ja jätti
+sen minulle ennen lähtöään Thaukan avuksi.
+
+-- Jalomielinen ja uljas intiaani! Glenarvan huudahti.
+
+-- Niin on, Tom Austin vastasi. -- Jos kaikki patagonialaiset ovat
+samanlaisia, niin onnittelen Patagoniaa.
+
+-- Pyydän, ettei unohdeta hevosta! Paganel sanoi. -- Se on osa
+patagonialaista, ja yhdessä me heidät jälleen tapaamme.
+
+-- Kuinka kaukana olemme Atlantin rannikolta? majuri kysyi.
+
+-- Noin kuudenkymmenen kilometrin päässä, Paganel vastasi. -- Ja nyt,
+ystäväni, koska meillä kaikilla on toimintavapaus, pyydän saada jättää
+teidät; minä menen etsimään ylhäältä tähystyspaikkaa ja ottamaan
+kaukoputkeni avulla selkoa tämän maailman tapahtumista.
+
+Tiedemiehen annettiin tehdä kuten hän halusi, ja hyvin nopeasti hän
+kapusikin oksalta oksalle ja katosi paksun lehtiverhon suojaan. Hänen
+kumppaninsa alkoivat katsella makuupaikkoja ja rakennella vuoteitaan.
+Se ei ollut vaikeaa eikä aikaa vievää. Ei ollut lakanoita levitettävänä
+eikä huonekaluja siirreltävänä, ja pian palasi kukin paikalleen nuotion
+ääreen. Puheltiin, mutta ei enää hetken tilanteesta, johon täytyi
+kärsivällisesti alistua. Palattiin loppumattomaan keskusteluaineeseen
+kapteeni Grantista. Kun vesi laskisi, olisivat matkamiehet kolmen
+päivän kuluttua _Duncanin_ kannella. Mutta Harry Grantia ja hänen kahta
+matruusiaan, onnettomia haaksirikkoisia, ei olisi heidän mukanaan.
+Tämän epäonnistumisen, tämän hyödyttömän Amerikan halki samoamisen
+jälkeen näytti että viimeinenkin toivo heidän löytämisestään oli
+auttamattomasti mennyt. Mistä päin enää etsiä? Kuinka suuri olisikaan
+lady Helenan ja Mary Grantin suru heidän kuullessaan, että tulevaisuus
+ei suonut heille enää mitään toiveita.
+
+-- Sisko-parka! Robert sanoi. -- Meiltä on kaikki lopussa!
+
+Ensimmäistä kertaa Glenarvanin oli mahdotonta keksiä ainoatakaan
+lohdutuksen sanaa. Mitä toiveita hän saattoi antaa pojalle? Eikö hän
+ollut tarkoin seurannut asiakirjan vihjeitä?
+
+-- Eikä tämä 37. leveysaste kuitenkaan ole vain tyhjä numero. Ei ole
+olettamus, tulkinta, arvaus, että se koskee Harry Grantin haaksirikkoa
+tai vankeutta! Me olemme sen omin silmin lukeneet!
+
+-- Se on kaikki totta, teidän armonne, Tom Austin vastasi, -- mutta
+etsiskelymme eivät ole onnistuneet.
+
+-- Se on sekä kiusallista että masentavaa, Glenarvan huudahti.
+
+-- Kiusallista, olkoon, MacNabbs huomautti tyynellä tavallaan, -- mutta
+ei masentavaa. Juuri sen vuoksi, että meille on annettu kiistämätön
+numero, täytyy meidän suorittaa etsiskelymme loppuun saakka.
+
+-- Mitä te tarkoitatte? Glenarvan kysyi. -- Mitä teidän mielestänne
+vielä voisi olla tehtävää?
+
+-- Perin yksinkertainen ja looginen asia, rakas Edward. Kääntäkäämme
+keula itää kohti, kun olemme _Duncanin_ kannella, ja seuratkaamme tätä
+37. leveysastetta, jos tarvitaan, vaikka lähtökohtaamme saakka.
+
+-- Luuletteko sitten, MacNabbs, etten minä ole sitä ajatellut?
+Glenarvan vastasi. -- Olen kyllä, sata kertaa! Mutta mitä onnistumisen
+mahdollisuutta meillä on? Eikö Amerikan manterelta poistuminen ole
+loittonemista siltä paikalta, jonka Harry Grant itse on ilmoittanut,
+tästä Patagoniasta, joka niin selkeästi on asiakirjassa mainittu?
+
+-- Aiotteko siis uudelleen aloittaa etsiskelynne pampalla, majuri
+kysyi. -- vaikka olette saanut varmuuden, että _Britannian_ haaksirikko
+ei ole tapahtunut täällä, ei Tyynen valtameren eikä Atlantin
+rannikolla?
+
+Glenarvan ei vastannut.
+
+-- Ja niin heikko kuin toivo Harry Grantin löytämisestä seuraamalla
+hänen ilmoittamaansa leveysastetta onkin, eikö meidän pidä sitä
+kuitenkin yrittää?
+
+-- Minä en kiellä ... Glenarvan vastasi.
+
+-- Entä te, ystäväni, majuri lisäsi kääntyen merimiesten puoleen, --
+ettekö ole samaa mieltä kuin minäkin?
+
+-- Täydellisesti, vastasi Tom Austin, jota Mulrady ja Wilson säestivät
+päätä nyökyttäen.
+
+-- Kuulkaa minua, ystäväni, Glenarvan lausui hetken harkittuaan, -- ja
+kuule sinäkin, Robert, sillä tämä on tärkeä asia. Minä teen kaiken
+voitavani kapteeni Grantin löytämiseksi, minä olen siihen ryhtynyt, ja
+minä uhraan siihen koko elämäni, jos tarvitaan. Koko Skotlanti yhtyisi
+minuun pelastaakseen tämän uljaan miehen, joka on uhrautunut sen
+hyväksi. Minäkin ajattelen, että olkoon toive kuinka heikko tahansa,
+meidän on tehtävä matka maapallon ympäri pitkin tätä 37. leveysastetta,
+ja minä teen sen. Mutta nyt ratkaistava kysymys ei ole tämä. Se on
+paljon tärkeämpi ja kuuluu näin: Onko meidän nyt lopullisesti
+luovuttava etsiskelyistä Amerikan mantereella?
+
+Tämä täsmällisesti esitetty kysymys jäi vastausta vaille. Kukaan ei
+uskaltanut sanoa siihen mitään.
+
+-- No, Glenarvan toisti, kääntyen erikseen majurin puoleen.
+
+-- Rakas Edward, MacNabbs vastasi, -- siihen on kovin vastuunalaista
+vastata oikopäätä. Se vaatii harkintaa. Ennen kaikkea haluan tietää,
+mitä seutuja 37. eteläinen leveysaste koskettaa.
+
+-- Senhän tietää Paganel, Glenarvan lausui.
+
+-- Kysykäämme siis häneltä, majuri sanoi.
+
+Ombun tiheän lehvistön lomitse ei näkynyt tiedemiestä.
+
+Täytyi siis huutaa häntä.
+
+-- Paganel! Paganel! Glenarvan huusi.
+
+-- Täällä, vastasi ääni, joka tuntui tulevan taivaasta.
+
+-- Missä te olette?
+
+-- Tornissani.
+
+-- Mitä te siellä teette?
+
+-- Tutkin laajaa näköpiiriä.
+
+-- Voitteko tulla hetkeksi alas?
+
+-- Tarvitaanko minua?
+
+-- Tarvitaan.
+
+-- Mitä varten?
+
+-- Saadaksemme tietää, mitä maita 37. leveysaste koskettaa.
+
+-- Mikäs on sen helpompaa! Paganel vastasi. -- Sitä varten minun ei
+tarvitse vaivautua alas.
+
+-- Sanokaa siis!
+
+-- No. Amerikan jätettyään kulkee eteläinen 37. leveysaste poikki
+Atlantin valtameren.
+
+-- Hyvä.
+
+-- Se koskettaa Tristan da Cunhan saaria.
+
+-- Jaha.
+
+-- Menee kaksi astetta Hyväntoivonniemen eteläpuolitse.
+
+-- Sitten.
+
+-- Menee Intian valtameren poikki.
+
+-- Sen jälkeen?
+
+-- Hipaisee St. Pierre-saarta Amsterdamin saaristossa.
+
+-- Entä sitten?
+
+-- Leikkaa Australiaa Viktorian maakunnan kohdalla.
+
+-- Jatkakaa!
+
+-- Lähtiessään Australiasta...
+
+Tätä lausetta ei jatkunut. Epäröikö maantieteilijä? Eikö tiedemies
+tiennyt? Kyllä; mutta kauhea kirkaisu, hirveä huudahdus kuului ombun
+yläkerrasta. Glenarvan ja hänen kumppaninsa katsahtivat kalveten
+toisiinsa. Oliko tapahtunut uusi onnettomuus? Oliko Paganel-parka
+pudonnut? Wilson ja Mulrady riensivät jo hänen avukseen, kun pitkä
+hahmo lipui alas. Paganel syöksyi oksalta oksalle. Hänen kätensä eivät
+ehtineet tarttua mihinkään. Oliko hän hengissä? Oliko hän kuollut? Ei
+tiedetty, ja hän oli juuri putoamassa kuohuvaan veteen, kun majuri
+voimakkaalla otteella keskeytti hänen matkansa.
+
+-- Paljon kiitoksia, MacNabbs, Paganel huudahti.
+
+-- Mitä? Mikä teidän on? majuri kysyi. -- Mikä teille tuli? Taasko
+niitä ikuisia hajamielisyyden puuskia?
+
+-- Niin, niin! Paganel vastasi liikutuksesta käheällä äänellä. -- Niin,
+hajamielisyys ... ja tavaton tällä kertaa!
+
+-- Mikä?
+
+-- Me olemme erehtyneet! Me erehdymme vielä! Me erehdymme aina!
+
+-- Selittäkää!
+
+-- Glenarvan, majuri, Robert, Paganel huudahti, -- kuunnelkaa minua
+kaikki: me etsimme kapteeni Grantia sieltä, missä hän ei ole!
+
+-- Mitä te sanotte? Glenarvan huudahti.
+
+-- Eikä ainoastaan sieltä, missä hän ei ole, Paganel lisäsi, -- mutta
+missä hän ei ole edes ollutkaan!
+
+
+
+
+JATKETAAN LINTUJEN ELÄMÄÄ.
+
+
+Nämä odottamattomat sanat otettiin vastaan perin hämmästyneinä. Mitä
+maantieteilijä tahtoi sanoa? Oliko hän menettänyt järkensä? Hän puhui
+kuitenkin niin vakuuttavasti, että kaikkein katseet kääntyivät
+Glenarvaniin. Tämä Paganelin väite oli suoranainen vastaus hänen
+esittämäänsä kysymykseen. Mutta Glenarvan tyytyi tekemään kieltävän
+eleen, joka ei puoltanut tiedemiestä.
+
+Mutta Paganel hillitsi mielensä ja alkoi puhua.
+
+-- Niin, hän sanoi vakaumuksellisella äänellä, -- me olemme erehtyneet
+etsiskelyssämme ja lukeneet asiakirjasta sellaista, mitä siinä ei ole!
+
+-- Selittäkää lähemmin, Paganel, majuri sanoi tyynesti.
+
+-- Se on hyvin yksinkertaista, majuri. Samoin kuin te olin minäkin
+erehtynyt, samoin kuin te olin minä väärän tulkinnan eksyttämä, kunnes
+hetki sitten, tuolta puun latvasta vastatessani kysymyksiinne ja
+pysähtyen sanaan Australia, salama välähti pääni läpi ja valaisi sen.
+
+-- Mitä? Glenarvan huudahti. -- väitättekö te, että Harry Grant...?
+
+-- Minä väitän, Paganel vastasi, -- että sana _austral_, joka on
+asiakirjassa, ei ole täydellinen sana, merkiten _eteläistä_, kuten me
+tähän sakka olemme uskoneet, vaan on osa sanasta _Australie_.
+
+-- Sepä olisi omituista, majuri sanoi.
+
+-- Omituista! Glenarvan toisti kohauttaen olkapäitään. -- Se on
+yksinkertaisesti mahdotonta!
+
+-- Mahdotonta! Paganel sanoi. -- Sitä sanaa me emme käytä Ranskassa.
+
+-- Kuinka? Glenarvan lisäsi mitä syvintä uskomattomuutta osoittavalla
+äänellä, -- uskallatteko te, asiakirja kädessänne, väittää, että
+_Britannian_ haaksirikko on tapahtunut Australian rannikolla?
+
+-- Minä olen siitä varma! Paganel vastasi.
+
+-- Totisesti, Paganel, Glenarvan sanoi, -- tuo väite hämmästyttää minua
+suuresti Maantieteellisen seuran sihteerin suusta kuultuna.
+
+-- Mistä syystä? kysyi Paganel, jota oli osunut arkaan kohtaan.
+
+-- Siitä, että jos te oletatte sanan _Australie_, niin oletatte
+samalla, että Australiassa on intiaaneja, mitä tähän saakka ei ole
+koskaan kuultu.
+
+Paganel ei laisinkaan hämmentynyt tästä huomautuksesta. Epäilemättä hän
+sitä odottikin; sillä hän hymyili.
+
+-- Rakas Glenarvan, hän sanoi, -- älkää riemuitko etukäteen; minä lyön
+teidät lyttyyn, kuten Ranskassa sanotaan, eikä englantilaista ole vielä
+milloinkaan voitettu niin perinpohjaisesti. Se on kosto Crecyn ja
+Azincourtin tappioista!
+
+-- Minä en pyydä parempaa. Lyökää, Paganel!
+
+-- Kuulkaa siis. Asiakirjan tekstissä ei puhuta enempää intiaaneista
+kuin Patagoniastakaan! Sanantynkä _indi_ ... ei merkitse _indiens_ --
+intiaaneja -- vaan _indigenes_ -- alkuasukkaita. No, myönnättekö, että
+niitä on Australiassa?
+
+Täytyy tunnustaa, että Glenarvan tällä hetkellä katsoi kiinteästi
+Paganeliin.
+
+-- Hyvä, Paganel! majuri lausui.
+
+-- Hyväksyttekö minun tulkintani, rakas lordi?
+
+-- Hyväksyn, Glenarvan vastasi, -- jos todistatte minulle, että
+sanantynkä _gonie_ ei tarkoita patagonialaisten maata!
+
+-- Ei, varmasti ei! Paganel huudahti. -- Siinä ei ole puhetta
+Patagoniasta! Lukekaa se miten tahansa, paitsi niin!
+
+-- Mutta kuinka?
+
+-- _Cosmogonie, theogonie, agonie_ -- kosmogonia, teogonia, agonia,
+siis kuolinkamppailu...
+
+-- Kuolinkamppailu! majuri sanoi.
+
+-- Se on minusta yhdentekevä, Paganel vastasi, -- sana on toisarvoinen.
+Minä en edes rupea harkitsemaan, mitä se voi merkitä. Pääasia on että
+_austral_ merkitsee Australiaa, ja täytyi olla sokeasti piintynyt
+väärään tulkintaan, kun ei heti alussa huomattu näin ilmeistä
+selitystä. Jos minä olisin löytänyt tämän asiakirjan ja ellei teidän
+tulkintanne olisi eksyttänyt ajatusjuoksuani, niin en olisi ikinä
+käsittänyt sitä toisin!
+
+Tällä kertaa Paganelin sanoja tervehdittiin hurraahuudoin, onnitteluin,
+ylistelyin. Austin, matruusit, majuri ja varsinkin Robert kiittelivät
+kunnianarvoisaa tiedemiestä onnellisina uudelleen heränneestä toivosta.
+Glenarvan, joka alkoi vähitellen ymmärtää, oli, kuten hän sanoi,
+melkein valmis antautumaan.
+
+-- Yksi viimeinen huomautus vielä, rakas Paganel, ja minä kumarran
+teidän nerokkuudellenne.
+
+-- Puhukaa, Glenarvan.
+
+-- Kuinka te sovitatte keskenään yhteen näin tulkitut sanat, ja kuinka
+asiakirja kuuluu teidän lukemananne?
+
+-- Mikään ei ole helpompaa. Tässä on asiakirja, Paganel sanoi, näyttäen
+kallisarvoista paperia, jota hän niin tunnollisesti oli jo muutamia
+päiviä tutkinut.
+
+Tuli syvä hiljaisuus, kun maantieteilijä, ajatuksiaan kooten
+valmistautui vastaamaan. Hän seurasi sormellaan asiakirjan
+katkelmallisia rivejä ja luki sitten varmalla äänellä, erinäisiä sanoja
+korostaen:
+
+-- _Kesäkuun 7. päivänä 1862 on fregatti Britannia Glasgowista
+uponnut_... Olettakaamme, kuinka vain tahdotte ... kahden päivän,
+kolmen päivän tai pitkällisen kamppailun jälkeen ... sillä ei ole
+väliä, se on ihan toisarvoista ... Australian rannikolla. Maihin
+pyrkien kaksi matruusia ja kapteeni Grant koettavat päästä tai ovat
+päässeet mantereelle, missä he joutuvat tai ovat joutuneet julmien
+alkuasukkaiden vangiksi. He ovat heittäneet tämän asiakirjan ... ja
+niin edespäin. Onko se selvää?
+
+-- Se on selvää, Glenarvan vastasi, -- jos Australiaa sopii nimittää
+mantereeksi, vaikka se on ainoastaan saari.
+
+-- Rauhoittukaa, rakas Glenarvan, parhaat maantieteilijät nimittävät
+yksimielisesti tätä saarta Australian mantereeksi.
+
+-- Silloin on minulla vain yksi asia sanottavana, ystäväni, Glenarvan
+huudahti. -- Australiaan! Ja taivas meitä auttakoon!
+
+-- Australiaan, toistivat hänen kumppaninsa yksimielisesti.
+
+-- Tiedättekö, Paganel, Glenarvan lisäsi, -- että teidän tulonne
+_Duncaniin_ on kaitselmuksen työtä?
+
+-- No niin, Paganel vastasi. -- Olettakaamme, että minä olen
+kaitselmuksen lähettiläs, mutta älkäämme puhuko siitä enempää.
+
+Näin päättyi tämä keskustelu, josta tulevaisuudessa oli niin suuret
+seuraukset. Se muutti kokonaan matkamiesten mielialan. He löysivät
+jälleen langan tässä labyrintissa, jossa jo luulivat ainiaaksi
+eksyneensä. Uusi toivo nousi murskaantuneista raunioista. He saattoivat
+epäröimättä jättää taakseen Amerikan mantereen, ja kaikki heidän
+ajatuksensa lensivät jo Australiaa kohti. Noustessaan _Duncanin_
+kannelle matkamiehet eivät toisi sen kannelle toivottomuutta, eikä lady
+Helenan ja Mary Grantin tarvitsisi itkeä kapteeni Grantin toivotonta
+menettämistä! Niinpä matkalaiset unohtivat vaarallisen asemansa
+iloitakseen, eikä heillä ollut kuin yksi huoli, se, etteivät voineet
+lähteä matkaan viipymättä.
+
+Kello oli nyt neljä iltapäivällä. Päätettiin syödä kello kuusi. Paganel
+halusi pitää tänä onnenpäivänä loistavat juhlat. Mutta kun ruokatavarat
+olivat niukat, hän ehdotti Robertille, että he lähtisivät metsästämään
+"läheiseen metsään." Robert taputti käsiään tälle mainiolle
+ajatukselle. Otettiin Thalcaven ruutisarvi, puhdistettiin revolverit,
+ladattiin ne pienillä hauleilla ja lähdettiin.
+
+-- Älkää menkö kauas, majuri lausui vakavasti molemmille metsästäjille.
+
+Heidän lähdettyään Glenarvan ja MacNabbs menivät tutkimaan puuhun
+tekemiään merkkejä, kun Wilson ja Mulrady puolestaan sytyttivät jälleen
+nuotion hiilet.
+
+Laskeuduttuaan rannattoman järven tasalle ei Glenarvan havainnut mitään
+merkkejä vedenpinnan laskemisesta. Vesi näytti kuitenkin saavuttaneen
+lakikorkeutensa; mutta etelästä pohjoiseen kulkevan virtauksen vauhti
+osoitti, että tasapainoa ei ollut vielä palautunut Argentiinan jokien
+välille. Ennen vedenpinnan laskemista täytyi virran ensin lakata
+liikkumasta kuten merikin sillä hetkellä, jolloin vuoksi loppuu ja
+luode alkaa. Ei siis voitu odottaa veden vähenevän niin kauan kuin se
+virtasi pohjoiseen tätä kohisevaa vauhtia.
+
+Glenarvanin ja majurin tehdessä havaintojaan, kuului puusta
+paukahduksia ja niiden perään melkein yhtä kaikuvia riemuhuutoja.
+Robertin sopraano kuului kirkkaana liverryksenä Paganelin basson
+seassa. Saattoi kysyä, kumpi heistä oli poikamaisempi. Metsästys tuntui
+onnistuvan hyvin ja toi edeltäkäsin veden kielelle. Majurin ja
+Glenarvanin oli saapuessaan nuotiolle ensinnäkin onniteltava Wilsonia
+mainiosta aatteesta. Hän oli oivana merimiehenä neulan ja langanpätkän
+avulla laatinut itselleen mainion kalanpyydyksen. Tusinoittain pieniä,
+kuoreiden tapaisia _mojarra_-nimisiä kaloja sätkytteli hänen ponchonsa
+poimussa luvaten erinomaista ruokalajia.
+
+Tällä hetkellä metsämiehet palasivat ombun latvasta. Paganel kantoi
+varovasti mustan pääskysen munia ja rihmassa varpusia, joita hän
+myöhemmin aikoi tarjoilla syömäkelpoisina. Robert oli taitavasti
+ampunut useita hilgueroja, pieniä vihreitä ja keltaisia erinomaisen
+maukkaita ja Montevideon torilla kovin kyseltyjä lintuja. Paganelin,
+joka tunsi viisikymmentäyksi munanvalmistustapaa, täytyi tällä kertaa
+tyytyä antamaan niiden kypsyä kuuman tuhkan alla. Siitä huolimatta oli
+ateria yhtä vaihteleva kuin maukaskin; kuiva liha, kovat munat,
+käristetyt mojarrat, paistetut varpuset ja hilguerot muodostivat yhden
+niitä juhla-aterioita, joiden muisto on unohtumaton.
+
+Keskustelu oli hyvin hilpeää. Paganelia kiitettiin paljon sekä
+metsästäjänä että kokkina. Tiedemies otti nämä ylistelyt vastaan niin
+vaatimattomasti kuin ne ansaitsevalle on ominaista. Ja hän alkoi
+esittää merkillisiä mietelmiä tästä suurenmoisesta ombusta, joka
+suojasi heitä lehvistöllään ja oli hänen sanojensa mukaan äärettömän
+laaja.
+
+-- Robert ja minä, hän lisäsi leikkisästi, -- luulimme todella olevamme
+oikeassa metsässä. Kerran jo luulin, että eksyisimme. En osannut enää
+tietä takaisin! Aurinko alkoi painua taivaanrannan taakse. Etsin
+turhaan jälkiäni. Nälkä alkoi tuntua ankarana. Viidakon pimennosta
+kuului jo petojen karjuntaa ... tai oikeastaan ei, sillä täällähän ei
+ole petoeläimiä, valitettavasti.
+
+-- Kuinka! Glenarvan sanoi. -- Pahoitteletteko sitä?
+
+-- Totta kai!
+
+-- Mutta kun täytyy pelätä niiden julmuutta...
+
+-- Julmuutta ei ole ... tieteellisesti puhuen, tiedemies selitti.
+
+-- No no, Paganel, majuri sanoi, -- te ette koskaan saa minua
+myöntämään petoeläinten hyödyllisyyttä! Mitä hyvää niistä on?
+
+-- Majuri, Paganel huudahti, -- jo se hyvä, että niiden avulla saadaan
+aikaan luokitteluja, heimoja, sukuja, lajeja, alalajeja, muunnoksia...
+
+-- Mokomakin etu! MacNabbs sanoi. -- Minä tulisin hyvin toimeen ilman
+niitä. Jos olisin ollut Nooan mukana vedenpaisumuksen alkaessa, olisin
+varmaan estänyt sitä ajattelematonta patriarkkaa ottamasta arkkiinsa
+parittain leijonia, tiikereitä, panttereita, karhuja ja muita yhtä
+vahingollisia kuin hyödyttömiäkin eläimiä.
+
+-- Olisitteko tehnyt niin? Paganel kysyi.
+
+-- Olisin.
+
+-- Silloin olisitte tehnyt vääryyttä eläintieteelle.
+
+-- En ihmisen kannalta, majuri vastasi.
+
+-- Tuo on hirveää! Paganel lausui. -- Minä puolestani olisin
+päinvastoin säilyttänyt vielä megatheriumit, pterodactylit ja kaikki
+esihistorian eläimet, jotka meiltä onnettomuudeksi ovat hävinneet...
+
+-- Minä taas sanon teille, että Nooa menetteli moitittavasti, majuri
+intti, -- ja että hän on ansainnut oppineiden kirouksen aikojen loppuun
+saakka!
+
+Paganelin ja majurin kuulijat eivät voineet olla nauramatta, kun
+ystävykset kiistelivät ukko Nooan kustannuksella. Majuri, joka ei koko
+elämässään ollut kiistellyt kenenkään kanssa, oli nyt vastoin
+periaatteitansa joka päivä kinassa Paganelia vastaan. Arvattavasti
+tiedemies aivan erikoisesti ärsytti häntä. Tapansa mukaan Glenarvan
+ryhtyi välittämään ja sanoi:
+
+-- Olkoon petoeläinten puute tieteen tai ihmisen kannalta valitettavaa
+tai ei, nyt ainakin meidän täytyy alistua niiden poissaoloon. Paganel
+ei voisi odottaa kohtaavansa niitä tässä ilmassa riippuvassa metsässä.
+
+-- Miksei? tiedemies uteli.
+
+-- Petoeläimiäkö puussa? Tom Austin kysyi.
+
+-- Niin, miksei? Amerikkalainen tiikeri, jaguaari, pakenee puihin, kun
+metsästäjä sitä kovasti ahdistaa! Tulvan yllättämänä olisi joku niistä
+varsin hyvin voinut etsiä turvapaikan ombun oksilla.
+
+-- Mutta arvelen, ettette sentään tavannut niitä? majuri lausui.
+
+-- En, Paganel vastasi, -- vaikka samoilimme läpi koko metsän. Se oli
+ikävää, sillä siitä olisi syntynyt suurenmoinen metsästys. Jaguaari on
+julma raatelija. Yhdellä ainoalla käpälänsä iskulla se katkaisee
+hevosen kaulan. Kun se on saanut maistaa ihmislihaa, se ei muuta
+huolikaan. Eniten se pitää intiaanista, sitten neekeristä, sitten
+mulatista, sitten valkoisesta.
+
+-- Mieluisaa olla vasta neljännellä sijalla! MacNabbs huomautti.
+
+-- Se todistaa vain, että olette äitelä, Paganel lausui halveksuen.
+
+-- Mielelläni olen äitelä jaguaarin ruoaksi! majuri myönsi.
+
+-- Mutta se on nöyryyttävää! itsepäinen Paganel selitti. -- Valkoinen
+julistaa olevansa ihmisrodun valtias. Mutta se ei näy olevan herrojen
+jaguaarien mielipide.
+
+-- Olkoon miten tahansa, hyvä Paganel, Glenarvan lausui, -- mutta
+ottaen huomioon, että meidän joukossamme ei ole intiaaneja, neekereitä
+eikä mulatteja, olen iloinen teidän rakkaiden jaguaarienne
+poissaolosta. Meidän asemamme ei ole niin miellyttävä...
+
+-- Mitä, eikö miellyttävä? Paganel huudahti tarttuen tähän sanaan, joka
+saattoi antaa uuden suunnan keskustelulle. -- Valitatteko te
+kohtaloanne, Glenarvan?
+
+-- Epäilemättä, Glenarvan vastasi. -- Onko teistä hauskaa keikkua
+näillä epämukavilla ja päällystämättömillä oksilla.
+
+-- Minulla ei milloinkaan ole ollut mukavampaa, edes kotonani. Me
+vietämme lintujen elämää, me laulamme, hyppelemme! Minä alan luulla,
+että ihmiset on luotu elämään puissa.
+
+-- Heiltä ei puutu kuin siivet, majuri huomautti.
+
+-- He tekevät nekin itselleen kerran.
+
+-- Mutta siihen mennessä, Glenarvan vastasi, -- sallikaa minun, rakas
+ystäväni, pitää puiston hiekkakäytäviä, talon lattiaa tai laivan kantta
+tätä ilma-asumusta parempana.
+
+-- Glenarvan, Paganel huomautti, -- pitää tyytyä oloihin sellaisina
+kuin ne ovat. Jos ne ovat hyvät, sen parempi. Jos huonot, niin ei
+kiinnitetä siihen huomiota. Mutta te ikävöitte Malcolmin linnan
+mukavuuksia!
+
+-- En, mutta...
+
+-- Minä olen varma, että Robert on täysin tyytyväinen, Paganel kiiruhti
+sanomaan saadakseen ainakin yhden kannattajan aatteilleen.
+
+-- Niin olenkin, herra Paganel! Robert huudahti iloisella äänellä.
+
+-- Se kuuluu hänen ikäänsä, Glenarvan huomautti.
+
+-- Ja minun! tiedemies tiukkasi. -- Mitä vähemmän mukavuuksia, sitä
+vähemmän tarpeita. Ja mitä vähemmän ihmisellä on tarpeita, sitä
+onnellisempi hän on.
+
+-- Kas Paganelia, joka halveksii rikkauksia ja kullattuja kattolistoja,
+majuri lausui.
+
+-- Ei, sitä en tee, MacNabbs, tiedemies vastasi, -- mutta jos sallitte,
+kerron teille tätä koskevan pienen arabialaisen tarinan, joka muistuu
+mieleeni.
+
+-- Kertokaa, herra Paganel! Robert pyysi.
+
+-- Ja mitä teidän tarinanne todistaa? majuri kysyi.
+
+-- Samaa kuin kaikki tarinat, kunnon kumppanini.
+
+-- Se ei ole paljon, MacNabbs vastasi. -- Mutta kertokaa kuitenkin,
+Seherazade! Jokin niitä satuja, joita tarinoitte niin hyvin!
+
+-- Suurella Harun-ar-Rasidilla, Paganel alkoi, -- oli poika, joka ei
+ollut onnellinen. Hän meni kysymään neuvoa vanhalta dervissiltä. Viisas
+vanhus vastasi hänelle, että onnea oli perin vaikea löytää tässä
+maailmassa. -- Minä tunnen kuitenkin, hän lisäsi, -- pettämättömän
+keinon, joka tekee teidät onnelliseksi. -- Mikä se on? nuori prinssi
+kysyi. -- Pukekaa päällenne onnellisen miehen paita. Se auttaa
+varmasti, dervissi sanoi. Silloin prinssi syleili vanhusta ja
+lähti etsimään tätä taikakalua. Hän kävi kaikkien valtakuntien
+pääkaupungeissa. Koetti kuninkaiden, keisarien, prinssien, ylimysten
+paitoja. Turha vaiva. Hän ei tullut siitä onnellisemmaksi. Sitten hän
+koetti taiteilijoiden, sotilaiden, kauppiaiden paitoja. Sama juttu.
+Näin hän kulki suunnattomia matkoja löytämättä onnea. Vihdoin, kun hän
+lukemattomien paitojen turhasta koettelemisesta epätoivoissaan palasi
+isänsä palatsiin, hän kohtasi eräällä pellolla työmiehen, joka työnsi
+raskaita rattaita hilpeästi laulellen. -- Tuossa on kuitenkin mies,
+joka on onnellinen, hän ajatteli, -- tai sitten ei onnea olekaan
+maailmassa. Hän meni miehen luo. -- Hyvä mies, hän kysyi, -- oletko
+onnellinen? -- Olen, vastasi toinen. -- Etkö kaipaa mitään? -- En. --
+Etkö vaihtaisi kohtaloasi kuninkaan asemaan? -- En ikinä! -- No, kuule!
+Myy minulle paitasi! -- Paitaniko? Minulla ei ole paitaa!
+
+
+
+
+TULEN JA VEDEN VÄLISSÄ.
+
+
+Jacques Paganelin tarinaa kuunneltiin suurella mielihyvällä. Häntä
+kiiteltiin kovasti, mutta kukin piti oman mielipiteensä, ja tiedemies
+saavutti kaikesta väittelystä tavallisen tuloksen, sen, ettei kukaan
+häntä uskonut. Siitä kuitenkin oltiin yhtä mieltä, että "se täytyy
+kestää, mitä ei voi estää" ja tyytyä puuhun, kun ei ollut palatsia eikä
+hökkeliä.
+
+Näitä ja muita jutellessa oli tullut ilta. Hyvä uni yksin saattoi
+arvokkaasti päättää tämän järkyttävän päivän. Ombun asukkaat eivät
+ainoastaan olleet tulvan vaiheista väsyneitä, vaan varsinkin helteen
+rasittamia, joka päivällä oli ollut ylenpalttinen. Heidän siivekkäät
+kumppaninsa näyttivät jo levolle menon esimerkkiä; hilguerot, pampan
+satakielet, lopettivat sointuisan livertelynsä, ja kaikki puun linnut
+olivat kadonneet tummenneen lehvistön piiloihin. Parasta oli tehdä niin
+kuin nekin.
+
+Mutta ennen "pesään asettumista", kuten Paganel sanoi, Glenarvan,
+Robert ja hän kiipesivät tähystystorniin tarkastamaan vielä kerran
+veden vallassa olevaa tasankoa. Kello oli noin yhdeksän. Aurinko oli
+juuri laskenut läntisen taivaan välkkyvään sumuun. Koko sen puolen
+taivaankansi keskitaivaalle saakka oli lämpimän usvan vallassa.
+Eteläisen taivaan niin kirkkaat tähtisikermät näyttivät keveän hunnun
+verhoamilta ja näkyivät vain epäselvästi. Sen verran niitä kuitenkin
+erotti, että ne saattoi tuntea, ja Paganel näytti ystävälleen
+Robertille, mutta ystävänsä Glenarvaninkin opiksi, napaseudun piiriä,
+missä tähdet ovat loistavimmat. Muun muassa hän näytti Etelän Ristiä,
+neljän ensimmäisen ja toisen luokan tähden vinoneliönmuotoista ryhmää
+jokseenkin navan kohdalla; Kentauria, jossa maata lähin tähti loistaa
+vain kolmenkymmenenviiden miljardin kilometrin päässä; Magalhãesin
+pilviä, kahta laajaa tähtisumua, joista suurempi peittää kaksisataa
+kertaa niin suuren alan kuin kuun näkyvä pinta; ja vihdoin "mustan
+aukon", josta tähtiaines näyttää tykkänään puuttuvan.
+
+Hänen suureksi mielipahakseen ei vielä näkynyt Orionia, jota saa
+katsella molemmilla pallonpuoliskoilla; mutta Paganel kertoi molemmille
+oppilailleen omituisen seikan patagonialaisten maailmankäsityksestä.
+Näiden runollisten intiaanien silmissä Orion edustaa suunnatonta
+suopunkia ja kolmea palloa, jotka taivaan pampaa samoileva metsästäjä
+on heittänyt. Kaikki nämä tähtisikermät, joiden kuvia vedenkalvo
+heijasti, olivat ihastuttavat katsoa, ympärillä oli ikään kuin kaksi
+taivasta.
+
+Oppineen Paganelin selitellessä näitä sai koko itäinen
+taivaanpuolisko myrskyä ennustavan luonteen. Sinne nousi paksu ja
+musta, jyrkkäreunainen seinä ja se sammutti vähitellen sen puolen
+tähdet. Tämä synkkä pilvi valtasi pian toisen puolen taivasta, jonka se
+näytti peittävän. Sen liikkumisvoiman täytyi olla siinä itsessään,
+sillä tuulenhenkäystäkään ei tuntunut. Ilmakerrokset olivat täysin
+tyyniä. Puussa ei ainoakaan lehti liikahtanut, vedenkalvossa ei näkynyt
+värettäkään. Ilmakin tuntui ohentuneen kuin jonkin suunnattoman
+imukoneen voimasta. Mutta sen täytti painostava sähköisyys, jonka
+jokainen elävä olento tunsi kulkevan pitkin hermojaan.
+
+Glenarvan, Paganel ja Robert tunsivat näiden sähköaaltojen
+voimakkuuden.
+
+-- Nousee rajuilma, Paganel sanoi.
+
+-- Ethän sinä pelkää ukkosta? Glenarvan kysyi pojalta.
+
+-- Mitä vielä, mylord, Robert vastasi.
+
+-- Sen parempi, sillä rajuilma ei ole kaukana.
+
+-- Ja se tulee olemaan ankara, Paganel selitti, -- päätellen
+taivaanmerkeistä.
+
+-- Ukonilma ei minua huolestuta, Glenarvan lausui, -- mutta kylläkin ne
+sadekuurot, jotka tulevat sen mukana. Me kastumme ytimiä myöten.
+Sanokaa, mitä haluatte, Paganel, mutta linnunpesä ei riitä ihmiselle,
+sen saatte pian havaita omissa nahoissanne.
+
+-- No, hiukan filosofiaa avuksi! tiedemies vastasi.
+
+-- Filosofia ei estä kastumasta.
+
+-- Ei, mutta se virkistää.
+
+-- Kuinka tahansa, Glenarvan sanoi, -- menkäämme ystäviemme luo ja
+neuvokaamme heitä kääriytymään filosofiaansa ja ponchoihinsa niin
+tiiviisti kuin suinkin ja varsinkin varaamaan itselleen
+kärsivällisyyttä, sillä sitä tarvitsemme pian.
+
+Glenarvan loi vielä kerran katseen uhkaavalle taivaalle. Pilvet
+peittivät sen nyt kokonaan. Auringonlaskun suunnalla valaisi vain
+epämääräinen valojuova yltyvää pimeyttä. Vesi musteni ja näytti
+suurelta pilveltä, joka alhaalta päin yhtyisi raskaisiin huuruihin.
+Varjojakaan ei enää näkynyt. Valon ja äänen vaikutelmia ei silmin eikä
+korvin tavoittanut. Pimeys oli yhtä syvä kuin äänettömyys.
+
+-- Laskeutukaamme alas, Glenarvan sanoi. -- Pian leimahtaa!
+
+He alkoivat lipua alas sileitä oksia myöten ja hämmästyivät aikalailla
+joutuessaan omituiseen puolivalaistukseen; se johtui lukemattomista
+kiiluvista pisteistä, jotka suristen liikkuivat vedenkalvossa.
+
+-- Onko tuo vesisäihkyä? Glenarvan kysyi.
+
+-- Ei, Paganel vastasi, -- vaan fosforihohtoisia hyönteisiä, todellisia
+kiiltomatoja, eläviä ja halpahintaisia timantteja, joista Buenos
+Airesin naiset saavat suurenmoisia koruja!
+
+-- Mitä! Robert huudahti, -- ovatko nuo hyönteisiä, jotka lentävät kuin
+kipinät?
+
+-- Ovat, poikani.
+
+Robert kaappasi yhden näistä kiiluvista hyönteisistä. Paganel ei ollut
+erehtynyt. Se oli eräänlainen suuri, kahden ja puolen sentin pituinen
+kovakuoriainen, jolle intiaanit ovat antaneet nimen _tuco-tuco_. Tämä
+omituinen kovakuoriainen lähetti kahdesta rintakilvessään olevasta
+täplästä niin voimakasta valoa, että sen äärellä olisi voinut lukea
+pimeässä. Kun Paganel pani hyönteisen lähelle kellonsa lasin, hän
+saattoi nähdä, että kello oli kymmenen illalla.
+
+Kun Glenarvan oli saapunut majurin ja kolmen merimiehen luo, hän neuvoi
+heitä varustautumaan yön varalle. Ankara rajuilma oli tulossa.
+Ensimmäisten ukkosenjyrähdysten jälkeen puhkeaisi epäilemättä myrsky,
+joka ravistaisi ombua tuimasti. Jokaista kehotettiin siis sitomaan
+itsensä lujasti kiinni oksavuoteeseensa. Ellei voitu välttää taivaan
+vettä, oli ainakin kartettava maanpäällistä ja katsottava, ettei
+pudottu alla kiitävään virtaan.
+
+Toivotettiin hyvää yötä, vaikka sellaista ei ollut odotettavissa.
+Sitten kukin laskeutui ilmassa keinuvalle vuoteelleen, kääriytyi
+ponchoonsa ja odotti unta.
+
+Mutta suurten luonnonilmiöiden lähestyminen valaa jokaisen elävän
+olennon sydämeen epämääräistä levottomuutta, jota voimakkaimmatkaan
+eivät voi välttää. Ombun vieraat eivät ahdistukseltaan voineet ummistaa
+silmiään, ja he olivat kaikki valveilla ensimmäisen kerran jyrähtäessä.
+Se tapahtui vähän ennen kello yhtätoista kaukaisena jyrinänä. Glenarvan
+konttasi vaakasuoran oksan päähän ja pisti päänsä ulos lehvistöstä.
+
+Yön mustaa taustaa silpoivat jo säkenöivät ja leimahtelevat salamat,
+joita vedenkalvo tarkoin heijasti. Pilvi oli jo monesta kohdin
+repeytynyt, mutta niin kuin pehmeä villakangas, hiljaa rasahtaen.
+Tarkasteltuaan taivaankantta ja piiriä, jotka olivat yhtäläisen
+pimeyden peitossa, Glenarvan palasi rungon päähän.
+
+-- Mitä sanotte, Glenarvan? Paganel kysyi.
+
+-- Minä sanon, että se alkaa hyvin, ystäväni, ja että jos näin jatkuu,
+tulee hirveä ukkonen.
+
+-- Sen parempi, vastasi innostunut Paganel, -- sitä enemmän pidän
+komeasta näystä, koska en voi sitä paeta.
+
+-- Siinä taas teidän merkillisiä ajatuksianne, majuri sanoi.
+
+-- Ja yksi parhaita, MacNabbs. Minä olen samaa mieltä kuin Glenarvan,
+rajuilma tulee olemaan suurenmoinen. Äsken juuri, yrittäessäni nukkua,
+palasi muistiini monta seikkaa, jotka saavat minut toivomaan sitä,
+sillä me olemme täällä suurten sähkömyrskyjen alueella. Olen jostakin
+tosiaan lukenut, että vuonna 1793, juuri Buenos Airesin maakunnassa,
+salama iski maahan kolmekymmentäseitsemän kertaa yhden ainoan ukonilman
+aikana. Virkatoverini, Martin de Moussy totesi jopa viisikymmentä
+minuuttia kestäneen yhtämittaisen jyrinän.
+
+-- Kello kädessä? majuri kysyi.
+
+-- Kello kädessä. Yksi ainoa seikka minua huolestuttaisi, Paganel
+lisäsi, -- jos huolestumisella voisi karkottaa vaaran, nimittäin se,
+että ainoa vedenpinnan yläpuolella oleva on juuri tämä ombu, jonka
+oksilla me olemme. Ukkosenjohdatin olisi tässä nyt hyvä olemassa, sillä
+juuri tämä puu on kaikista pampan puulajeista se, johon salama
+erikoisesti iskee. Ja tiedättehän toisekseen, ystäväni, että
+tiedemiehet varoittavat etsimästä suojaa puiden alta ukonilman aikana.
+
+-- Kas, se oli paikalle osunut varoitus! majuri sanoi.
+
+-- Täytyy myöntää, Paganel, Glenarvan huomautti, -- että te valitsette
+omituisen hetken kertoaksenne meille näitä rauhoittavia asioita.
+
+-- Mitä vielä! Paganel vastasi. -- Oppia voi aina! Ah, se alkaa!
+
+Ankarat jyrähtelyt keskeyttivät tämän loputtoman keskustelun; niiden
+ääni kävi rajummaksi, ja räikeämmäksi; se lähestyi ja muuttui bassosta
+baritoniksi käyttääksemme sopivaa musiikin alaan kuuluvaa vertausta.
+Pian se kävi kiihkeäksi ja pani ilman harpunkielet värisemään tiuhasti.
+Avaruus oli tulessa, eikä sen lieskassa voinut erottaa, mihin
+salamanleimauksiin nuo yhä pitenevät jyrähtelyt kuuluivat, jotka
+jatkuvana kaikuna kulkivat taivaan kaukaisimpaan soppiin.
+
+Salamat leimahtelivat lakkaamatta ja mitä erilaisimpina. Jotkut iskivät
+kohtisuoraan maahan, viisi, kuusi kertaa peräkkäin samaan kohtaan.
+Toiset taas olisivat jännittäneet tiedemiehen mielenkiinnon huippuunsa,
+sillä kun Argo omituisessa tilastossaan mainitsee vain kaksi
+hajasalamaa, oli niitä täällä sadoittain. Muutamat hajaantuivat
+tuhansiin haaroihin, kiertelivät korallimaisena sokkelona ja loivat
+tummalle taivaalle hämmästyttäviä, puiden muotoisia valoilmiöitä.
+
+Pian oli koko taivas idästä pohjoiseen huikaisevan kirkkaita
+fosforiviiruja täynnä. Tämä palo levisi vähitellen silmänkantamattomiin
+sytyttäen pilvet kuin kasan kuivaa puuta, ja muodosti kimaltelevan
+veden peilissä suunnattoman tulipallon, jossa ombu oli keskipisteenä.
+
+Glenarvan ja hänen kumppaninsa katselivat äänettöminä tätä hirvittävää
+näytelmää. He eivät olisi voineet kuulla toistensa ääntä. Valkoisia
+valoläikkiä iski aivan heidän lähelleen, ja näiden äkkileimahduksissa
+välähtivät ja taas hävisivät milloin majurin tyynet kasvot, milloin
+Paganelin utelias katse tai Glenarvanin tarmokkaat piirteet, milloin
+Robertin kauhistunut pää tai matruusien huoleton ilme äkillisen salaman
+valaisemana.
+
+Vielä ei kuitenkaan satanut, ja ilma oli yhä tyyni. Mutta pian
+aukenivat taivaan sulut, ja sen mustalle pohjalle ilmestyi kohtisuoria
+viiruja, kuin kankaan loimia. Kun suuret sadepisarat sattuivat
+vedenpintaan, ne ponnahtivat siitä tuhansina salamien kirkastamina
+kipinöinä.
+
+Tiesikö tämä sade ukonilman loppumista? Pääsisivätkö Glenarvan ja hänen
+kumppaninsa siitä muutamalla rankalla ryöpyllä? Eivät. Ilmojen tulien
+kamppaillessa ankarimmillaan ilmestyi äkkiä puun vaakasuoran
+valtahaaran päähän noin nyrkin kokoinen, mustan savun ympäröimä
+tulipallo. Se kieppui paikallaan muutaman sekunnin, räjähti kuin pommi
+ja niin kovasti pamahtaen, että se kuului ukkosen yli. Rikkipitoinen
+höyry täytti ilman. Silmänräpäyksessä tuli hiljaista, ja sitten
+kuultiin Tom Austinin huutavan:
+
+-- Puu on tulessa!
+
+Tom Austin ei erehtynyt. Kuin valtavaan ilotulituslaitteeseen pantuna
+levisi tuli tuokiossa ombun läntistä reunaa pitkin; kuivuneet oksat,
+kuivista korsista tehdyt linnunpesät ja yleensä koko puun hohkoinen
+pinta olivat sille suotuisaa virikettä.
+
+Samassa tuuli nousi ja kiihdytti tulta. Täytyi paeta. Glenarvan
+miehineen riensi kiireesti ombun idänpuoliseen osaan, johon tuli vielä
+ei ulottunut, mykkinä, levottomina, pelästyneinä, kiiveten, liukuen ja
+uskaltaen oksille, jotka taipuilivat heidän painonsa alla. Heidän
+takanaan käpristyivät, rätisivät ja kiemurtelivat oksat tulessa kuin
+elävältä palavat käärmeet; niiden palavia rippeitä putoili tulvivaan
+veteen ja kulki sen mukana levittäen hirveää loimua. Milloin loimotti
+liekki suunnattoman korkealle yhtyen tulenväriseen ilmaan; milloin
+painoi tuuli ne alas ja verhosi ombun kuin Nessoksen paitaan.
+Glenarvan, Robert, majuri, Paganel ja matruusit olivat kauhuissaan;
+paksu savu tunkeutui keuhkoihin, ja sietämätön kuumuus poltti; tuli
+tarttui jo heidän puolellaan puun alaosaan; ei mikään voinut hillitä
+saati sammuttaa sitä, ja he ymmärsivät olevansa auttamatta tuomitut
+samaan rangaistukseen kuin hindulaisen epäjumalankuvan hehkuviin
+kylkiin suljetut uhrit. Vihdoin heidän olonsa kävi sietämättömäksi, ja
+on vain valittava kahdesta kuolemasta vähemmän julma.
+
+-- Veteen! Glenarvan huusi.
+
+Wilson, johon liekit jo ulottuivat, oli juuri syöksymässä veteen, kun
+hänen kuultiin mitä suurimman kauhun vallassa parkaisevan:
+
+-- Auttakaa!
+
+Austin riensi hänen luokseen ja auttoi hänet taas rungon päähän.
+
+-- Mikä nyt on?
+
+-- Kaimaaneja! Kaimaaneja! Wilson vastasi.
+
+Puun tyvi olikin näiden pelottavien krokotiilien ympäröimä. Niiden
+suomut välkkyivät tulen valaisemassa laajassa piirissä, niiden lattea
+pyrstö, keihään terää muistuttava pää, ulkonevat silmät, korvien taakse
+asti aukeavat leuat, kaikki nämä tunnusmerkit olivat niin selvät, ettei
+Paganel voinut erehtyä. Hän näki, että ne olivat Amerikalle ominaisia
+julmia alligaattoreita, joita espanjalaisissa maissa sanotaan
+kaimaaneiksi. Niitä oli siinä kymmenkunta pieksemässä vettä
+pelottavalla pyrstöllään ja pureksimassa ombua alaleukojensa pitkillä
+hampailla.
+
+Tämä näky sai kovaonniset tuntemaan olevansa hukassa.
+
+Hirvittävä kuolema oli heidän osanaan, joko heidät kärventäisi tuli tai
+repisi kaimaanien hammas. Jopa itse majurinkin kuultiin tyynellä
+äänellä sanovan:
+
+-- Nyt taitaa tulla loppujen loppu.
+
+Eräissä oloissa ihminen on kykenemätön taistelemaan, eikä riehuvaa
+luonnonvoimaa voi torjua kuin toinen luonnonvoima. Glenarvan tuijotti
+vastaansa liittoutuneita tulta ja vettä ymmärtämättä, mitä apua
+pyytäisi taivaalta.
+
+Ukkonen oli loppumassa, mutta se oli kehittänyt ilmassa suuren määrän
+kaasuja, joita sähköilmiöt olivat juuri rajusti purkamaisillaan.
+Etelässä muodostui vähitellen mahtava pilvenpatsas, nurinpäinen
+usvakartio, joka ulottui vaahtoavasta vedestä ukkospilviin. Se alkoi
+pian kulkea eteenpäin huimaavaa vauhtia pyörien kuin hyrrä ja pakotti
+ylös keskustaansa kohti tulvavedestä kiskomansa patsaan, samalla kun
+sen kehittämän pyörivän liikkeen väkevä vetovoima syöksi sitä kohti
+ympäröivän ilman virtaukset.
+
+Tämä huikea vesipatsas iski muutaman sekunnin kuluttua ombun kimppuun
+ja kietoi sen pyörteeseensä. Puu järkkyi juuriaan myöten. Glenarvan
+luuli aluksi, että kaimaanit ravistelivat sitä voimakkailla leuoillaan
+ja tempasivat sen irti maasta. Hänen kumppaninsa ja hän itse pitivät
+toisistaan kiinni ja tunsivat vahvan puun antavan periksi ja kaatuvan;
+sen palavat oksat sukelsivat kuohuvaan veteen hurjasti sihisten. Se
+tapahtui silmänräpäyksessä. Vesipatsas oli jo ohittanut alueen
+tuhoisana ja siirtyi nyt muualle niellen samalla yhä enemmän vettä
+pyörteeseensä, niin että koko alue tuntui hetkessä kuivuvan.
+
+Veteen kaatunut ombu ajelehti virran ja tuulen yhteisvoimin viemänä.
+Kaimaanit olivat paenneet lukuunottamatta yhtä, joka kiipesi pystyssä
+olevia juuria pitkin leuat levällään; mutta Mulrady tempasi puoliksi
+palaneen oksan ja antoi sillä pedolle niin voimakkaan iskun, että sen
+selkäranka murtui. Kaimaani molskahti takaisin veteen, jota sen
+pelottava pyrstö vielä hurjasti pieksi.
+
+Glenarvan kumppaneineen siirtyi nopeasti tuulen puolisille oksille
+päästyään eroon alligaattoreista, ja ombu, jonka liekkejä myrsky
+paisutti kuin tuulessa lepattavia purjeita, kiiti loimuavana kokkona
+yön pimeydessä.
+
+
+
+
+ATLANTTI.
+
+
+Kaksi tuntia purjehti ombu valtavalla järvellä kohtaamatta maata. Sitä
+syöneet liekit olivat vähitellen sammuneet. Suurin vaara tässä
+hirvittävässä purjehduksessa oli siis ohi. Majuri rajoittui lausumaan,
+ettei tulisi kummastua vaikka pelastuttaisiin.
+
+Tulvavirta piti alkuperäisen suuntansa, yhä lounaasta koilliseen.
+Pimeys, jota vain silloin tällöin valaisi joku myöhästynyt salama, oli
+jälleen käynyt synkäksi, ja Paganel etsi turhaan tuttuja maamerkkejä.
+Rajuilma oli loppumassa. Suurien pisaroiden asemesta satoi kevyttä
+tihkua, jonka tuuli hajotti, ja suuret, tyhjentyneet pilvet
+kerääntyivät ryhmiin korkealle.
+
+Ombun kulku kuohuvassa vedessä oli nopeaa; se kiiti hämmästyttävää
+vauhtia kuin sen sisälle olisi kätketty jokin voimakas moottori. Ei
+mikään osoittanut, ettei se tällä tavoin ajelehtisi päiväkausia. Mutta
+kello kolmen aikaan aamulla huomautti majuri, että sen juuret silloin
+tällöin raapaisivat maata. Pitkällä, katkaistulla oksalla Tom Austin
+tunnusteli huolellisesti syvyyttä ja totesi, että maa oli kohoavaa
+rinnettä. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua tapahtui töytäys, ja ombu
+pysähtyi.
+
+-- Maa! Maa! Paganel huusi kaikuvalla äänellä.
+
+Hiiltyneiden oksien päät olivat törmänneet erääseen kukkulaan.
+Milloinkaan eivät merenkulkijat ole enemmän iloinneet karille
+joutumisesta. Sehän oli tässä sama kuin satama. Robert ja Wilson olivat
+jo hypänneet kovalle maalle ja hurrasivat ilosta, kun kuului tuttu
+vihellys ja intiaanin kookas vartalo kohosi esiin.
+
+-- Thalcave! Robert huusi.
+
+-- Thalcave! kaikki toistivat yhdestä suusta.
+
+-- _Amigos_![20] vastasi patagonialainen, joka oli odottanut tulijoita
+kohdalla, johon virran täytyi heidät tuoda, se kun oli hänen itsensäkin
+sinne tuonut.
+
+Tällä hetkellä hän otti syliinsä Robert Grantin, välittämättä siitä,
+että Paganel piti hänestä takaapäin kiinni, ja puristi häntä poveaan
+vasten. Glenarvan, majuri ja merimiehet puristivat pian sen jälkeen
+sydämellisesti ja voimakkaasti uskollisen oppaansa kättä iloissaan
+hänen tapaamisestaan. Sitten patagonialainen saattoi heidät erään
+aution estancian vajaan. Siellä loimusi hyvä tuli, joka lämmitti heitä,
+ja siellä paistettiin meheviä lihaviipaleita, joista he eivät jättäneet
+jäljelle palaakaan. Ja kun he olivat levänneet ja voivat taas ajatella
+rauhassa, heidän mielestään tuntui uskomattomalta, että he olivat
+pelastuneet tästä seikkailusta, jossa oli niin monta vaaraa, tulta ja
+vettä ja Argentiinan virtojen hirveitä kaimaaneja.
+
+Muutamin sanoin Thalcave kertoi oman tarinansa Paganelille ja antoi
+kaiken kunnian pelastumisestaan uljaalle hevoselleen. Sitten Paganel
+koetti selittää hänelle asiakirjan uutta tulkintaa, ja mitä toiveita
+heillä sen johdosta oli. Ymmärsikö intiaani tiedemiehen nerokkaita
+olettamuksia? Sitä sopii epäillä, mutta hän näki ystävänsä onnellisina
+ja luottavaisina, ja se riitti hänelle.
+
+On helppo ymmärtää, että nämä väsymättömät vaeltajat ombussa vietetyn
+lepopäivänsä jälkeen halusivat jatkaa matkaansa. Kello kahdeksan
+aamulla he olivat valmiit lähtemään. Oltiin liian kaukana etelässä
+estancioista ja saladeroista, jotta olisi voitu hankkia kulkuneuvoja,
+ja siksi oli pakko kulkea jalkaisin. Eihän muuten matkaa enää ollutkaan
+kuin noin kuusikymmentä kilometriä, ja Thauka ottaisi kyllä silloin
+tällöin kantaakseen jonkun väsyneen jalkamiehen, jopa tarpeen tullen
+kaksikin. Kolmessakymmenessäkuudessa tunnissa oltaisiin Atlantin
+rannalla.
+
+Lähtöhetken tultua jätti opas seuralaisineen taakseen laajan
+alankomaan, joka vielä oli veden vallassa, ja matka suunnattiin ylempiä
+tasankoja pitkin. Seutu oli jälleen yhtä yksitoikkoista; siellä täällä
+näkyi joku eurooppalaisten istuttama puurykelmä pistävän esiin
+laitumilta, muuten yhtä harvinaisena kuin Tandilin ja Tapalquemin
+vuoriharjanteiden tienoilla; kotimaisia puita kasvaa vain pitkien
+ruohoaavikkojen laidoilla ja Cap Corrientesin lähistöllä.
+
+Niin kului tämä päivä. Seuraavana päivänä alkoi valtameren läheisyys
+tuntua parikymmentä kilometriä ennen sen rantaan saapumista.
+_Virazon_, omituinen tuuli, joka puhaltaa säännöllisesti päivän ja
+yön jälkipuoliskolla, taivutti korkeata ruohoa. Laihalla maaperällä
+kasvoi harvaa metsää, puumaisia mimoosalajeja, akaasioita ja
+curramabol-pensaita. Muutamia suolapitoisia laguuneja kimmelsi kuin
+rikkilyödyn lasin kappaleita haitaten matkaa, sillä ne täytyi kiertää.
+Lisättiin vauhtia, jotta samana päivänä olisi ehditty Salado-järvelle,
+valtameren rannikolle, ja totta puhuen matkamiehet olivat aika lailla
+väsyneitä, kun he kello kahdeksan illalla näkivät kolmenkymmenen metrin
+korkuiset hietatöyräät, jotka rajoittavat sen vaahtoavaa rantaa. Pian
+heidän korviinsa kuului aaltoilevan meren pitkällinen kohina.
+
+-- Valtameri! Paganel huudahti.
+
+-- Niin, valtameri! Thalcave vahvisti.
+
+Ja vaeltajat, joiden voimat näyttivät olevan melkein lopussa,
+kiipesivät pian hiekkatöyrästä ylös huomattavan vikkelästi.
+
+Mutta nyt oli jo hyvin hämärä, ja katse harhaili turhaan pitkin
+rannatonta pimeyttä etsien _Duncania_, mutta ei kuitenkaan havainnut
+sitä.
+
+-- Se on kuitenkin täällä, Glenarvan huudahti, -- ja risteilee
+edestakaisin meitä odottaen.
+
+-- Saamme nähdä huomenna, MacNabbs lausui.
+
+Tom Austin huuteli umpimähkään näkymätöntä laivaa saamatta mitään
+vastausta. Tuuli oli sitä paitsi verrattain navakka ja merellä kova
+aallokko. Pilviä nousi lännestä, ja aaltojen vaahtoavat harjat
+lensivät hienona vihmana töyrään ylikin. Jos _Duncan_ oli sovitulla
+määräpaikalla, sen tähystäjä ei kuitenkaan voinut heitä kuulla tai
+nähdä. Rannalla ei ollut mitään suojaa. Ei lahtea, ei satamaa, ei
+minkäännäköistä poukamaakaan. Siinä oli vain pitkiä hiekkasärkkiä,
+jotka ulottuivat mereen ja joita on vaarallisempi lähestyä kuin
+vedenpäällisiä kareja. Särkät näet nostavat maininkeja; aallokko on
+niiden kohdalla erikoisen raju, ja ne alukset ovat varmasti tuhon omat,
+jotka kovassa tuulessa ajavat näihin hiekkakasoihin.
+
+Siksi oli luonnollista, että _Duncan_, joka tiesi rannikon olevan
+vaarallinen, pysytteli suojaavan sataman puuttuessa ulompana. John
+Mangles tietenkin varovana miehenä odotti mahdollisimman kaukana. Se
+oli Tom Austinin mielipide, ja hän vakuutti, että _Duncan_ ei voinut
+tulla viittä meripeninkulmaa lähemmäksi rantaa.
+
+Majuri kehotti siis kärsimätöntä ystäväänsä malttamaan mielensä. Ei
+ollut mitään keinoa hälventää läpitunkematonta pimeyttä. Miksi siis
+vaivata silmiään tuijottamalla pimeyteen?
+
+Niinpä pystytettiin jonkinlainen leiripaikka särkkien suojaan;
+viimeiset ruokavarat käytettiin matkan viimeiseen ateriaan; sitten
+jokainen noudatti majurin esimerkkiä ja kaivoi itselleen kuopan, josta
+tuli jokseenkin mukava makuusija, ja vajosi sikeään uneen yllään
+leukaan saakka ulottuva hietapeite. Glenarvan yksin valvoi. Tuuli pysyi
+navakkana, ja valtameri kuohui vielä äskeisen myrskyn jälkeen. Sen yhä
+ankarammat aallot murtuivat särkän reunaan pauhaten kuin ukkonen.
+Glenarvan ei voinut tottua siihen ajatukseen, että _Duncan_ oli niin
+lähellä. Mitä taas tuli siihen, että se ei olisi saapunut sovitulle
+kohtaamispaikalle, ei sitä voinut ajatellakaan. Glenarvan oli lähtenyt
+Talkahuanon lahdesta 14. päivänä lokakuuta ja saapui marraskuun
+12:ntena Atlantin rannalle. Näiden kolmenkymmenen päivän kuluessa,
+jolloin he olivat samonneet halki Chilen, Kordillieerien, pampan ja
+Argentiinan tasangon poikki, oli _Duncanilla_ ollut aikaa kiertää Cap
+Horn ja ehtiä vastapäiselle rannalle. Niin hyvä laiva ei voinut
+myöhästyä; myrsky oli varmaan ollut kova ja ankara Atlantin aavalla
+ulapalla, mutta _Duncan_ oli tukeva alus ja sen kapteeni hyvä merimies.
+Niinpä hän oli paikalla, kun kerran oli määrä olla.
+
+Nämä ajatukset eivät sittenkään saaneet Glenarvania rauhoittumaan. Kun
+sydän ja järki ovat ristiriidassa, ei jälkimmäinen aina voita. Malcolmin
+linnan lordi kaipasi tässä pimeydessä kaikkia rakkaitaan, rakasta
+Helenaansa, Mary Grantia ja _Duncanin_ miehistöä. Hän harhaili autiolla
+rannalla, jota laineet vihmoivat pärskeellään. Katseli, kuunteli.
+Silloin tällöin hän oli havaitsevinaan epämääräistä valoa mereltä.
+
+-- Minä en erehdy, hän ajatteli, -- minä näin laivan valoa, _Duncanin_
+lyhdyt. Ah, miksi minä en näe pimeyden läpi?
+
+Silloin hänen mieleensä välähti eräs ajatus. Paganelhan sanoi olevansa
+nyktalooppi, toisin sanoen hän näki pimeässä. Hän meni siis herättämään
+Paganelin. Tiedemies nukkui kuopassaan kuin myyrä, kun väkevä käsi
+tempaisi hänet hiekkavuoteeltaan.
+
+-- Kuka siinä on? hän huudahti.
+
+-- Minä, Paganel.
+
+-- Kuka minä?
+
+-- Glenarvan. Tulkaa, minä tarvitsen silmiänne.
+
+-- Minun silmiäni? Paganel toisti niitä hieroen.
+
+-- Niin, teidän silmiänne, erottaaksemme _Duncanin_ tässä pimeydessä.
+Tulkaa.
+
+-- Hemmettiin koko nyktalopia! Paganel mutisi, mutta oli sentään
+mielellään valmis auttamaan Glenarvania.
+
+Hän nousi, ravisteli puutuneita jäseniään, muristen kuin ainakin kesken
+unia heränneet ja seurasi ystäväänsä rannalle.
+
+Glenarvan pyysi häntä tähystämään synkkää maisemaa. Kun Paganel oli
+muutaman minuutin ajan ponnistellut, Glenarvan kysyi:
+
+-- No, ettekö näe mitään?
+
+-- En. Ei kissakaan näkisi tässä kahta askelta kauemmaksi.
+
+-- Etsikää punaista tai vihreää valoa, jompaakumpaa laivalyhtyä.
+
+-- En näe vihreää enkä punaista. Kaikki on mustaa, vastasi Paganel,
+jonka silmät väkisinkin menivät umpeen.
+
+Puolen tunnin ajan hän seurasi malttamatonta ystäväänsä konemaisesti,
+pään retkahtaessa rinnalle, mistä sen taas äkkiä nosti pystyyn. Hän ei
+vastannut, ei puhunut. Hänen hoipertelevat askelensa olivat kuin
+juopuneen. Glenarvan katsoi Paganelia. Paganel nukkui kävellessään.
+
+Glenarvan tarttui silloin hänen käsipuoleensa, talutti hänet
+herättämättä jälleen kuoppaansa ja sijoitti siihen mukavasti makaamaan.
+Päivän koittaessa hypähtivät kaikki ylös huutoon:
+
+-- _Duncan! Duncan!_
+
+-- Hurraa, hurraa! vastasivat toverit Glenarvanille rientäen rannalle.
+
+Laiva oli todellakin viiden meripeninkulman päässä, purjeet
+huolellisesti kokoonkäärittyinä edeten höyryn voimalla. Sen savu
+hälveni aamun usviin. Merenkäynti oli kova, eikä sen kokoinen alus
+voinut vaaratta lähestyä särkkiä.
+
+Glenarvan tarkasteli Paganelin kaukoputkella _Duncanin_ liikkeitä. John
+Mangles ei arvatenkaan huomannut matkamiehiä, sillä hän ei kääntänyt
+alusta, vaan näytti jatkavan samaan suuntaan.
+
+Mutta Thalcave, joka oli pannut vahvan panoksen pyssyynsä, laukaisi sen
+tällä hetkellä laivaa kohti.
+
+Kuunneltiin, katsottiin. Kolme kertaa pamahti intiaanin pyssy,
+hiekkasärkkiä kajahduttaen.
+
+Vihdoin näkyi valkoista savua laivan kyljestä.
+
+-- He ovat nähneet meidät! Glenarvan huudahti. -- Se on _Duncanin_
+kanuuna!
+
+Muutaman sekunnin kuluttua kuului kumea pamaus rannalle, minkä jälkeen
+_Duncan_ heti kääntyi ja alkoi lähestyä rantaa varovasti niin lähelle
+kuin mahdollista.
+
+Kaukoputkella nähtiin pian venettä laskettavan vesille.
+
+-- Lady Helena ei voi tulla, Tom Austin sanoi. -- Meri on liian
+myrskyisä.
+
+-- Eikä John Mangles, MacNabbs lausui, -- hän ei voi jättää laivaansa.
+
+-- Siskoni! Siskoni! Robert huudahti ojentaen käsiään keinuvaa laivaa
+kohti.
+
+-- Ah, kuinka mieleni tekee päästä laivalle! Glenarvan huokasi.
+
+-- Malttia, Edward! Te olette siellä kahden tunnin kuluttua, majuri
+vastasi.
+
+Kaksi tuntia! Lyhyemmässä ajassa ei kuuden miehen soutama vene
+tosiaankaan ehtisi tehdä edestakaista matkaa.
+
+Glenarvan meni nyt Thalcaven luo, joka käsivarret ristissä rinnallaan
+ja Thauka vierellään katseli tyynesti meren aaltoilua.
+
+Glenarvan tarttui hänen käteensä ja näytti laivaa:
+
+-- Tule! hän sanoi.
+
+Intiaani pudisti hiljaa päätään.
+
+-- Tule, ystävä! Glenarvan toisti.
+
+-- En, Thalcave vastasi hiljaa. -- Täällä on Thauka ja tuolla pampa,
+hän lisäsi viitaten laajalla kädenliikkeellä aavaa tasankoa kohti.
+
+Glenarvan ymmärsi hyvin, että intiaani ei halunnut milloinkaan luopua
+ruohoaavikoista, missä hänen isiensä luut olivat valkenemassa. Hän
+tunsi näiden aavikonlasten uskonnollisen kiintymyksen synnyinmaahansa.
+Hän puristi siis Thalcaven kättä eikä ollut itsepäinen. Ei silloinkaan,
+kun intiaani erikoisella tavallaan hymyillen kieltäytyi ottamasta
+maksua palveluksistaan, sanoen:
+
+-- Ystävyydestä.
+
+Glenarvan ei voinut vastata hänelle. Hän olisi sentään tahtonut jättää
+kelpo intiaanille edes jonkin muiston eurooppalaisista ystävistä. Mutta
+mitä hänellä oli? Aseensa, hevosensa, kaikki hän oli menettänyt tulvan
+tuhoissa. Hänen kumppaninsa eivät olleet sen rikkaampia.
+
+Hän ei siis tiennyt, miten osoittaisi kiitollisuuttaan kunnon oppaalle,
+mutta silloin hänen mieleensä juolahti muuan ajatus. Hän otti poveltaan
+kallisarvoisen medaljongin, jonka sisällä oli erittäin kaunis kuva,
+Lawrencen mestariteos, ja ojensi sen intiaanille.
+
+-- Minun vaimoni, hän sanoi.
+
+Thalcave katseli kuvaa hellästi ja lausui vain nämä koruttomat sanat:
+
+-- Hyvä ja kaunis.
+
+Sitten Robert, Paganel, majuri, Tom Austin ja matruusit tulivat
+liikuttuneina hyvästelemään patagonialaista. Heistä oli haikea erota
+uljaasta ja aina valmiista ystävästä. Thalcave syleili kaikkia. Paganel
+sai hänet ottamaan Etelä-Amerikan ja molempien valtamerien kartan, jota
+intiaani oli usein hartaasti katsellut. Se oli tiedemiehen kallein
+omaisuus. Robertilla ei ollut antaa kuin kättä pelastajalleen, eikä
+myöskään Thauka jäänyt siitä osattomaksi.
+
+Nyt _Duncanin_ vene lähestyi; se laski pieneen kanavaan kahden särkän
+väliin ja osui pian rantaan.
+
+-- Kuinka vaimoni voi? Glenarvan kysyi.
+
+-- Ja sisareni? Robert huusi.
+
+-- Lady Helena ja miss Grant odottavat teitä laivalla, veneen perämies
+vastasi. -- Mutta lähdetään matkaan, teidän jalosukuisuutenne, meillä
+ei ole minuuttiakaan menetettävänä, sillä laskuvesi alkaa jo tuntua.
+
+Viimeiset kädenpuristukset vaihdettiin intiaanin kanssa. Hän saattoi
+ystävänsä veneelle saakka, joka pian työnnettiin vesille. Kun Robertin
+piti astua veneeseen, intiaani otti hänet syliinsä ja katseli häntä
+hetken.
+
+-- Mene nyt, hän sanoi. -- Sinä olet mies.
+
+-- Hyvästi, ystäväni, hyvästi! Glenarvan sanoi vielä kerran.
+
+-- Emmekö enää milloinkaan tapaa toisiamme? Paganel huudahti.
+
+-- _Quien sabe_? Kuka tietää? Thalcave vastasi kohottaen kätensä
+taivasta kohti.
+
+Intiaanin viimeiset sanat häipyivät tuuleen. Vene lähti liikkeelle
+kulkien luoteen mukana.
+
+Thalcaven liikkumaton vartalo näkyi kauan rannalla kuohujen keskeltä.
+Sitten se pieneni ja katosi vihdoin kokonaan hänen uusien ystäviensä
+silmistä.
+
+Tunnin kuluttua nousi Robert ensimmäisenä _Duncanin_ kannelle ja
+hyppäsi Mary Grantin kaulaan, laivan miehistön huutaessa iloisesti
+hurraata.
+
+Näin oli tehty matka Etelä-Amerikan poikki aivan suoraa linjaa pitkin.
+Vuoret tai virrat eivät olleet saaneet vaeltajia väistymään varmalta
+uraltaan, ja vaikka heidän ei ollut tarvinnut taistella vihamielisiä
+ihmisiä vastaan, olivat luonnonvoimat usein nousseet heitä ahdistamaan
+ja panneet heidän miehekkään pelottomuutensa ankaralle koetukselle.
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+
+[1] Cliquot on vanha, kautta maailman tunnettu samppanjamerkki.
+-- _Suom._
+
+[2] Kristoffer Kolumbuksen neljäs matka tehtiin neljällä laivalla.
+Suurin, johtava laiva, jossa Kolumbus kulki, oli 70 tonnin kantoinen;
+pienin ainoastaan 50. Ne olivat tosiaan vain rannikkoaluksia.
+
+[3] Patenttilogi on sellainen laite, joka asteisiin jaetussa ympyrässä
+kiertävillä neuloilla ilmoittaa laivan nopeuden.
+
+[4] 17 meripeninkulmaa. Kun meripeninkulma eli solmu on 1,852 metriä,
+tekee 17 solmua lähes 31,5 km tunnissa.
+
+[5] Siis ei: _joutuvat vangeiksi_, vaan _ovat vankeina_. -- Suom.
+
+[6] Vaeltaa hyvää tehden.
+
+[7] Veden kiehumapisteen aleneminen tekee noin 1 asteen joka 324 metrin
+nousua kohti.
+
+[8] Melkein samanlainen ilmiö tapahtui Mont Blancin laella vuonna 1820
+ja aiheutti sen järkyttävän tapaturman, joka maksoi kolmen
+chamounixilaisen oppaan hengen.
+
+[9] Te olette kunnon mies.
+
+[10] Epäilemättä patagonialainen?
+
+[11] Vastatkaa!
+
+[12] Ymmärrättekö?
+
+[13] En ymmärrä.
+
+[14] Niin, niin.
+
+[15] Hänen isänsä.
+
+[16] Islannin talvet ovat tästä syystä lauhkeampia kuin Lombardian.
+
+[17] Ranska oli tämän kertomuksen aikana keisarikunta. -- _Suom_.
+
+[18] A. Guinnard oli todella pojuch-intiaanien vankina kolme vuotta,
+vuodesta 1856 vuoteen 1859. Hän kesti tavattoman uljaasti ne kauheat
+koettelemukset, joiden alaiseksi hän joutui, ja pääsi vihdoin
+pakenemaan ylittämällä Andit Upsallata-solan kautta. Hän saapui
+takaisin Ranskaan 1861 ja on nyt kunnianarvoisan Paganelin virkaveljiä
+Maantieteellisessä seurassa.
+
+[19] Pian, pian!
+
+[20] Ystävät!
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kapteeni Grantin lapset, by Jules Verne
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIN LAPSET ***
+
+***** This file should be named 39058-8.txt or 39058-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/9/0/5/39058/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/39058-8.zip b/39058-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..8d4e7ed
--- /dev/null
+++ b/39058-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..85da482
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #39058 (https://www.gutenberg.org/ebooks/39058)