diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 39058-8.txt | 9223 | ||||
| -rw-r--r-- | 39058-8.zip | bin | 0 -> 165530 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 9239 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/39058-8.txt b/39058-8.txt new file mode 100644 index 0000000..5e3da90 --- /dev/null +++ b/39058-8.txt @@ -0,0 +1,9223 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kapteeni Grantin lapset, by Jules Verne + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + + +Title: Kapteeni Grantin lapset + +Author: Jules Verne + +Translator: Eino Voionmaa + +Release Date: March 5, 2012 [EBook #39058] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIN LAPSET *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KAPTEENI GRANTIN LAPSET + +Kirj. + +Jules Verne + + +Suomentanut Eino Voionmaa + + + +Karisto Oy, Hämeenlinna, 1922. + + + +SISÄLLYS: + + Vasarahai + Kolme asiakirjaa + Malcolmin linna + Lady Glenarvanin ehdotus + Duncanin lähtö + Matkustaja hytissä numero kuusi + Mistä Jacques Paganel on tulossa ja minne menossa + Yksi kunnon mies lisää retkelle + Magalhãesin salmi + 37 leveysaste + Chilen halki + 3900 metrin korkeudessa + Kordillieerien rinnettä alas + Kaitselmuksen pyssynlaukaus + Jacques Paganelin espanjan kieli + Colorado-virta + Pampa + Juomavettä etsimässä + Punaiset sudet + Argentiinan tasangot + Independancen linna + Tulva + Eletään lintujen lailla + Jatketaan lintujen elämää + Tulen ja veden välissä + Atlantti + Viiteselitykset. + + + + +VASARAHAI. + + +Heinäkuun 26. päivänä 1864 viiletti komea huvipursi navakassa +koillistuulessa täyttä höyryä Pohjois-Kanaalin laineilla, Skotlannin ja +Irlannin välisessä salmessa. Englannin lippu liehui kokkamaston +kahvelissa; suurmaston päässä oli sininen merkkiviiri, johon oli +kultaneuloksin ommeltu kirjaimet E.G. ja niiden yläpuolelle +herttuakruunu. Huvialuksen nimi oli _Duncan_: sen omistaja oli lordi +Glenarvan, yksi niistä kuudestatoista Skotlannin pääristä, jotka +istuvat Ylähuoneessa, ja koko Isossa-Britanniassa kuuluisan Thamesin +kuninkaallisen purjehduskerhon arvokkaimpana pidetty jäsen. + +Lordi Edward Glenarvan oli laivassa nuoren vaimonsa, lady Helenan, ja +erään serkkunsa, majuri MacNabbsin seurassa. + +Vastikään valmistunut _Duncan_ oli ollut tekemässä koematkaansa +muutamia meripeninkulmia Clyden lahden suulta ja nyt palaamassa +Glasgowiin; Arranin saari kohosi jo näköpiiriin, kun tähystäjämatruusi +ilmoitti valtavan suuren kalan seuraavan laivan vanavedessä. Kapteeni +John Mangles lähetti heti lordi Edwardille tiedon tästä tapauksesta. +Lordi nousi peräkannelle majuri MacNabbsin kanssa ja kysyi, mitä +kapteeni ajatteli tästä otuksesta. + +-- Toden sanoakseni, teidän jalosukuisuutenne, vastasi John Mangles, -- +luulen että se on isohko hai. + +-- Hai näillä rantavesillä! Glenarvan huudahti. + +-- Epäilemättä, kapteeni vastasi; -- erästä hailajia tavataan kaikissa +merissä ja kaikilla leveysasteilla. Se on vasarahai, ja pahastipa +erehtyisin, ellei tuo ole yksi niitä veijareita! Jos teidän +jalosukuisuutenne suostuu ja lady Glenarvania ehkä huvittaa katsella +mitä merkillisintä kalastusta, niin saamme pian nähdä, mikä se on. + +-- Mitä te siihen sanotte, MacNabbs? lordi Glenarvan lausui majurille; +-- yrittäisimmekö? + +-- Miksei, jos teitä huvittaa, majuri vastasi tyynesti. + +-- Muuten, John Mangles jatkoi, -- näitä kauheita petoja ei saa kyllin +paljon hävitetyksi. Käyttäkäämme tilaisuutta hyväksemme, teidän +jalosukuisuutenne, se olisi samalla jännittävä näytelmä ja hyvä työ. + +-- Tehkää niin, John, lordi Glenarvan sanoi. + +Sitten hän lähetti sanan lady Helenalle, joka saapui peräkannelle +tosiaankin sangen halukkaana katselemaan tätä jännittävää kalastusta. + +Meri oli suurenmoisen kaunis; sen pinnalla saattoi helposti seurata +hämmästyttävän joustavana sukeltelevan ja heittelehtivän hain nopeita +liikkeitä. John Mangles antoi määräyksiään. Matruusit heittivät aluksen +oikeanpuolisen laidan varppeiden yli lujan köyden, jonka päässä oli +pyörykoukku, johon syötiksi oli pantu valtava silavankimpale. Vaikka +hai vielä oli viidenkymmenen metrin päässä, se vainusi ahneena tarjotun +täyn. Se lähestyi nopeasti huvipurtta. Sen kärjestä harmaat, juuresta +mustat evät löivät laineita ankarasti, samalla kun sen pyrstö piti sitä +tarkoin suorassa suunnassa. Sen lähetessä näkyivät suuret, ulkonevat, +himoa kiiluvat silmät ja sen kääntyessä välähti ammottavassa kidassa +nelinkertainen rivi hampaita. Sen pää oli suuri ja muistutti varren +päässä olevaa kaksipuolista vasaraa. John Mangles ei ollut erehtynyt; +se oli haisuvun ahnain kala, englantilaisten vasarahai, provencelaisten +juutalaiskala. + +_Duncanin_ matkustajat ja laivamiehet tarkkailivat jännittyneinä hain +liikkeitä. Pian kala oli koukun ulottuvilla; se kääntyi selälleen +voidakseen paremmin hotkaista sen, ja valtava kimpale katosi sen +avaraan kitaan. Samalla se itse kahlehti itsensä voimakkaasti +nytkäisemällä köyttä, ja matruusit alkoivat hilata sitä ylös isonraa'an +päähän sovitetun taljan avulla. Hai teki ankaraa vastarintaa +tuntiessaan itseään kiskottavan pois luontaisesta elinpiiristään. Mutta +sen voima taltutettiin. Juoksusolmulla varustettu köysi saatiin +solutetuksi pyrstön ympärille tekemään sen liikkeet tehottomiksi. +Muutamaa hetkeä myöhemmin se oli nostettu laitavarppeiden yli ja +vedetty laivan kannelle. Muuan matruuseista lähestyi sitä varovasti ja +katkaisi voimakkaalla kirveeniskulla pedon pelottavan pyrstön. + +Pyynti oli päättynyt; pedon puolelta ei ollut enää mitään pelättävää; +merimiesten kostonhalu oli tyydytetty, mutta ei heidän uteliaisuutensa. +Yleisenä merimiestapana onkin aina huolellisesti tutkia hain +vatsalaukku. Matruusit tuntevat kalan valikoimattoman ahnauden ja +odottavat yllätystä, eivätkä siinä aina petykään. + +Lady Glenarvan ei halunnut katsella tätä tympäisevää tarkastelua ja +palasi peräsalonkiin. Hai huohotti vielä; se oli lähes neljä metriä +pitkä ja painoi yli kolmesataa kiloa. Tällainen koko ei tosin ole +tavaton; mutta vaikka vasarahai ei kuulukaan lajin jättiläisiin, se on +kuitenkin pelätyimpiä. + +Valtavan kalan vatsa avattiin kirveeniskuilla, suuria siekailematta. +Koukku oli tunkeutunut aina vatsaan saakka, joka oli aivan tyhjä; eläin +oli ilmeisesti paastonnut pitkän aikaa, ja pettyneet merimiehet +rupesivat jo heittämään sen raatoa mereen, kun kapteenin huomiota +kiinnitti muuan suurehko esine sisälmysten sopukassa. + +-- Kas, mikä tuo on? hän huudahti. + +-- Sekö? yksi matruuseista vastasi. -- Se on kivenlohkare, jonka peto +on nielaissut painolastikseen. + +-- Hei, toinen jatkoi, -- sehän on kanuunankuula, jonka se veitikka on +saanut vatsaansa, mutta ei ole vielä ehtinyt sulattaa. + +-- Olkaa vaiti, huomautti Tom Austin, laivan ensimmäinen perämies, -- +ettekö näe, että tämä ahmatti on ollut paatunut juoppo, joka ei ole +juonut ainoastaan viiniä, vaan -- ettei pisaraakaan menisi hukkaan -- +vielä pullonkin? + +-- Mitä! lordi Glenarvan huudahti, -- onko hain vatsassa pullo? + +-- On kuin onkin, ensimmäinen perämies vastasi. -- Mutta sen kyllä +näkee, ettei se tule suoraan viinikellarista. + +-- No niin, Tom, lordi Edward lausui, -- ottakaa se esiin varovasti; +merestä löydetyt pullot sisältävät usein tärkeitä papereita. + +-- Niinkö arvelette? majuri MacNabbs sanoi. + +-- Arvelen ainakin, että niin voi olla. + +-- Niin, en minä vastaan väitä, majuri vastasi, -- ja ehkäpä tuossakin +on joku salaisuus. + +-- Sen saamme pian tietää, Glenarvan sanoi. -- No, Tom? + +-- Tässä se on, vastasi ensimmäinen perämies näyttäen muodotonta +esinettä, jonka hän juuri oli saanut vaivoin vedetyksi esiin hain +vatsasta. + +-- Hyvä, Glenarvan sanoi, -- peskää se ensin ja tuokaa sitten +peräsalonkiin. + +Tom teki työtä käskettyä, ja näin omituisissa oloissa löydetty pullo +asetettiin peräsalongin pöydälle, jonka ympärille istuutuivat lordi +Glenarvan, majuri MacNabbs, kapteeni John Mangles ja lady Helena, sillä +nainen on, sanotaan, aina hiukan utelias. + +Merellä voi kaikki tuntua erikoisen merkittävältä. Syntyi hetken +hiljaisuus. Jokainen tutki katseellaan tätä merestä saatua särkyvää +esinettä. Piilikö siinä todellisen onnettomuuden salaisuus vaiko joku +tyhjänpäiväinen, jonkun joutilaan purjehtijan aaltojen armoille +heittämä sana? + +Oli miten oli, asiasta oli saatava selko, ja Glenarvan ryhtyi enempää +odottamatta tutkimaan pulloa; hän noudatti siinä muuten kaikkea +asianmukaista varovaisuutta, ikään kuin olisi ollut vakavan tapauksen +yksityiskohtia tutkimassa oleva rikoskomisario; ja siinä Glenarvan teki +oikein, sillä näennäisesti mitättöminkin merkki voi usein paljastaa +tärkeitä seikkoja. + +Ennen pullon avaamista tarkastettiin sen ulkokuori. Sillä oli +pitkänsuippeneva kaula, jonka vankassa päässä vielä oli ruosteen syömä +rautalangan pätkä; suurta painetta kestävä paksuseinäisyys osoitti +ilmeisesti champagnelaista alkuperää. Näillä pulloilla lyövät Ain ja +Épernayn viinitarhurit poikki aisanpaksuisia kalikoita, pullon saamatta +vähäisintäkään säröä. Tämä oli siis särkymättä saattanut kestää +pitkänkin vaelluksen vaiheet. + +-- Se on Cliquot-pullo,[1] majuri sanoi yksikantaan. + +Ja kun hänen täytyi siinä asiassa olla asiantuntija, myönnettiin hänen +toteamisensa oikeaksi. + +-- Rakas majuri, huomautti kuitenkin lady Helena, -- vähät kai on +väliä, mikä pullo se on, ellemme tiedä, mistä se tulee. + +-- Me saamme sen tietää, Helena-kulta, lordi Edward sanoi, -- ja jo nyt +voi vakuuttaa, että se tulee kaukaa. Katsokaa sitä peittävää +kivettynyttä ainesta, jonka merivesi on ikään kuin muuttanut malmiksi! +Tämä pullo oli uiskennellut jo kauan valtameressä ennen solahtamistaan +hain vatsaan. + +-- Minun täytyy olla samaa mieltä, majuri lausui; -- tämä pullo, jota +sen kivikuori on suojellut, on tosiaan voinut tehdä hyvin pitkän +matkan. + +-- Mutta mistä se tulee? lady Glenarvan kysyi. + +-- Odota, rakas Helena, odota; pullojen suhteen täytyy olla +malttavainen. Erehtyisin suuresti, ellei se anna vastausta kaikkiin +kysymyksiimme. + +Ja näin sanoen alkoi Glenarvan raaputtaa pullon suuta peittävää kovaa +kerrostumaa; pian tulikin korkki näkyviin, mutta pahoin meriveden +tärvelemänä. + +-- Ikävä seikka, Glenarvan sanoi, -- sillä jos siellä on joku paperi, +se on varmaan pahoin pilalla. + +-- Se on mahdollista, majuri myönsi. + +-- Minä lisäisin, Glenarvan jatkoi, -- että tämän huonosti suljetun +pullon olisi piankin täytynyt upota, ja on onni, että tuo hai sen +nielaisi tuodakseen sen meille_ Duncanin _kannelle. + +-- Epäilemättä, John Mangles vastasi, -- ja kuitenkin olisi +ollut parempi löytää se suoraan merestä, määrätyltä pituus- ja +leveysasteelta. Silloin voisi, tuulia ja merivirtoja tutkimalla, laskea +sen kulkeman tien; mutta kun sen tuojana on hai, joka kulkee vasten +tuulta ja virtaa, ei enää tiedä perusteita päätelmille. + +-- Saammehan nähdä, Glenarvan lausui. + +Samassa hän poisti korkin mitä huolellisimmin, ja hyttiin levisi +voimakas, suolainen tuoksu. + +-- No? lady Helena kysyi malttamattomana kuten naiset ainakin. + +-- On kuin onkin! Glenarvan sanoi. -- Minä en erehtynyt. Täällä on +papereita! + +-- Viestejä! Viestejä! lady Helena huudahti. + +-- Ne näyttävät vain kosteuden kuluttamilta, Glenarvan vastasi, -- ja +niitä on mahdoton vetää ulos, sillä ne ovat tarttuneet kiinni pullon +laitoihin. + +-- Lyödään pullo rikki, MacNabbs sanoi. + +-- Minä säilyttäisin sen mieluummin ehjänä, Glenarvan huomautti. + +-- Niin minäkin, majuri yhtyi. + +-- Epäilemättä, lady Helena sanoi, -- mutta sisällys on arvokkaampi +kuin kuori, ja jälkimmäinen täytyy uhrata edellisen vuoksi. + +-- Ehkä teidän jalosukuisuutenne rikkoo vain kaulan, John Mangles +esitti. -- Silloin saamme paperin ulos sitä vahingoittamatta. + +-- Tehdään niin, tehdään niin, rakas Edward! lady Glenarvan huudahti. + +Oli vaikea menetellä toisin, ja niinpä lordi Glenarvan päätti särkeä +kallisarvoisen pullon kaulan. Täytyi käyttää vasaraa, sillä lasin +kivettymäkerros oli tehnyt sen kovaksi kuin graniitti. Pian se hajosi +siruina pöydälle, ja pullossa nähtiin useita toisiinsa takertuneita +paperipaloja. Glenarvan otti ne varovasti ulos, erotti ne ja levitti +eteensä, lady Helenan, majurin ja kapteenin painautuessa hänen +ympärilleen. + + + + +KOLME ASIAKIRJAA. + + +Näissä meriveden puoleksi hävittämissä paperipalasissa saattoi huomata +vain muutamia sanoja, melkein tyyten näkymättömiin kuluneiden rivien +selittämättömiä jäännöksiä. Muutamia minuutteja lordi Glenarvan tutki +niitä tarkkaavasti; hän käänteli niitä edestakaisin; asetti ne +päivänvaloa vasten; tarkasteli meren säästämän kirjoituksen +pienimpiäkin viivoja; sitten hän katsahti ystäviinsä, jotka +tarkkailivat häntä huolestunein katsein. + +-- Tässä on kolme eri asiakirjaa, hän sanoi, -- ja arvatenkin kolme +saman asiakirjan jäljennöstä käännettyinä kolmelle kielelle, englannin, +ranskan ja saksan. Eräät säilyneet sanat eivät jätä minulle siinä +suhteessa mitään sijaa epäilyille. + +-- Mutta muodostavatko nämä sanat mitään ajatusta? lady Glenarvan +kysyi. + +-- Sitä on vaikea sanoa, rakas Helena; näihin papereihin piirretyt +sanat ovat sangen epätäydellisiä. + +-- Ehkäpä ne täydentävät toisiansa? majuri arveli. + +-- Niin voi olla, John Mangles huomauta; -- on mahdotonta, että +merivesi olisi rikkonut rivit ihan samoilta kohdilta, ja yhdistelemällä +toisiinsa nämä lauseiden katkelmat me lopulta keksimme niistä +ymmärrettävän ajatuksen. + +-- Siihen juuri ryhdymmekin, lordi Glenarvan lausui, -- mutta +menetelkäämme järjestelmällisesti. Tässä on aluksi englantilainen +asiakirja. + +Siinä paperissa oli seuraavat rivit ja sanat: + + _62_ _Bri_ _gow_ + _sink_ _stra_ + _aland_ + _skipp_ _Gr_ _this monit of lond_ + _and_ _ssistance_ + _lost_ + +-- Se ei sano paljon, majuri sanoi pettyneen näköisenä. + +-- Selvästi se ainakin on englannin kieltä, kapteeni vastasi. + +-- Siitä ei ole epäilystä, lordi Glenarvan sanoi; -- sanat _sink, +aland, this, and, lost_ ovat säilyneet ehjinä; _skipp_ muodostaa +ilmeisesti sanan _skipper_, ja kysymys on eräästä herra Gr:sta, +luultavastikin jonkun haaksirikkoutuneen laivan kapteenista. + +-- Lisätkäämme, John Mangles sanoi, -- sanat _monit_ ja _ssistance_, +joiden ajatus on ilmeinen. + +[Sanat _sink, aland, this, and, lost_ merkitsevät _upota, maihin, tämä, +ja, hukassa_. _Skipper_ on Englannissa kauppalaivojen kapteenin +nimityksenä. _Monition_ on _asiakirja eli kirjelmä_, ja _assistance_ +merkitsee _apua_.] + +-- Mutta tuohan on jo jotakin, lady Helena huudahti. + +-- Onnettomuudeksi puuttuu meiltä kokonaisia rivejä, majuri huomautti. +-- Mitenkä saamme selville uponneen laivan nimen ja haaksirikon paikan? + +-- Kyllä saamme, lordi Edward sanoi. + +-- Epäilemättä, vastasi majuri, joka oli ehdottomasti samaa mieltä kuin +muutkin, -- mutta millä tavalla? + +-- Täydentämällä yhtä asiakirjaa toisella. + +-- Yrittäkäämme siis! lady Helena huudahti. + +Toinen paperipala oli vioittuneempi kuin ensimmäinen ja sisälsi vain +yksinäisiä sanoja, jotka sijaitsivat näin: + + _7 Juni_ _Glas_ + + _zwei_ _atrosen_ + _graus_ + _bringt ihnen_ + +-- Tämä on kirjoitettu saksaksi, John Mangles sanoi vilkaistuaan +paperiin. + +-- Osaatteko sitä kieltä, John? lordi Glenarvan kysyi. + +-- Osaan, teidän jalosukuisuutenne. + +-- Niinpä sanokaa meille, mitä nämä muutamat sanat merkitsevät. + +Kapteeni tarkasti asiakirjaa huolellisesti ja lausui: + +-- Ensinnäkin on tässä tapahtuman aikamäärä; _7 Juni_ merkitsee _7. +kesäkuuta_ ja liittämällä tämän englantilaisen asiakirjan numeroihin +62, on meillä aikamäärä täydellisenä: _7. kesäkuuta 1862_. + +-- Erinomaista! lady Helena huudahti. -- Jatkakaa, John! + +-- Samalla rivillä, nuori kapteeni jatkoi, -- näen sanan _Glas_, josta +yhdistettynä ensimmäisen asiakirjan tavuun _gow_ tulee _Glasgow_. On +nähtävästikin kysymys jostakin Glasgowin satamasta kotoisin olevasta +laivasta. + +-- Minä olen samaa mieltä, majuri sanoi. + +-- Tästä asiakirjasta puuttuu toinen rivi kokonaan, John Mangles +jatkoi. -- Mutta kolmannella on kaksi tärkeää sanaa: _zwei -- kaksi_ -- +ja _atrosen_ eli paremmin _matrosen_, kuten _matruusi-sana_ +kirjoitetaan saksan kielellä. + +-- Olisiko siis kysymys, lady Helena sanoi, -- kapteenista ja kahdesta +matruusista? + +-- Luultavasti, lordi Glenarvan vastasi. + +-- Minä tunnustan, teidän jalosukuisuutenne, jatkoi sitten taas +kapteeni, -- että seuraava sana, _graus_, saattaa minut pulaan. En +tiedä, kuinka sen kääntäisin. Ehkäpä kolmas asiakirja tekee sen +ymmärrettäväksi. Kaksi viimeistä sanaa taas on helppo selittää. _Bringt +ihnen_ merkitsee _tuokaa heille_, ja jos liittää ne englantilaiseen +sanaan, joka niin kuin nämäkin on kuudennella rivillä, eli sanaan_ +assistance_, niin syntyy selvästi lause: _tuokaa heille apua_. + +-- Niin, tuokaa heille apua! Glenarvan lausui, -- mutta missä ne +onnettomat ovat? Tähän saakka meillä ei ole ainoatakaan vihjettä +paikasta; tapahtumapaikka on täysin tuntematon. + +-- Toivokaamme, että ranskalainen asiakirja on selvempi, lady Helena +sanoi. + +-- Katsokaamme ranskalaista asiakirjaa, Glenarvan vastasi, -- ja kun +kaikki osaamme sitä kieltä, on työmme helpompaa. + +Kolmas asiakirja oli seuraavannäköinen: + + _trois_ _ats_ _tannia_ + _gonie_ _austral_ + _abor_ + _contin_ _pr_ _cruel indi_ + _jete_ _ongit_ + _et 37° 11'_ _lat_ + +-- Siinä on numeroita, lady Helena huudahti. -- Katsokaa, herrat, +katsokaa! + +-- Edetkäämme järjestyksessä, lordi Glenarvan sanoi, -- ja alkakaamme +alusta. Sallikaa minun korjata entiselleen, yksitellen, nämä hajanaiset +ja vaillinaiset sanat. Näen ensinnäkin ensimmäisistä kirjaimista, että +on kysymys fregatista (_troismâts_), jonka nimi on englantilaisen ja +ranskalaisen asiakirjan avulla säilynyt täydellisenä: _Britannia_. +Kahdesta seuraavasta sanasta, _gonie_ ja _austral_, on vain +jälkimmäisellä merkitys, jonka kaikki ymmärrätte: _eteläinen_. + +-- Se on tärkeä seikka, John Mangles huomautti. -- Haaksirikko on +tapahtunut eteläisellä pallonpuoliskolla. + +-- Se on laajanpuoleinen käsite, majuri sanoi. + +-- Minä jatkan, Glenarvan lausui. -- Ah! sana _abor_, alku verbistä +_aborder_, päästä maihin. Nuo onnettomat ovat päässeet maihin jossakin. +Mutta missä? _Contin!_ Onko se siis _continent_, manner? _Cruel_...! + +-- _Cruel!_ John Mangles huudahti, -- siinähän on selitys saksalaiseen +sanaan _graus ... grausam ... cruel_, julma! + +-- Jatkakaamme, jatkakaamme! sanoi Glenarvan, jonka into yltyi sitä +mukaa kuin sananjäännösten ajatus valkeni heille. -- _Indi_ ... olisiko +siis kysymys _Intiasta_, jonne nämä merimiehet olisivat joutuneet? Mitä +merkitsee sana _ongit_? Ah, _longitude_, pituusaste! Ja tässä +_latitude_, leveysaste: _kolmekymmentäseitsemän astetta yksitoista +minuuttia_. Vihdoinkin! Meillä on siis yksi täsmällinen ohje. + +-- Mutta pituusaste puuttuu, MacNabbs sanoi. + +-- Ei kaikkea voi saada, rakas majuri, Glenarvan vastasi; -- ja +leveysasteen tarkka tieto on jo jotakin. Tämä ranskalainen asiakirja on +kieltämättä täydellisin kaikista kolmesta. Ilmeisesti kukin niistä on +sananmukainen käännös toisestaan, sillä jokaisessa on yhtä monta riviä. +Täytyy siis nyt yhdistää ne, kääntää ne yhdelle ainoalle kielelle ja +etsiä niiden todennäköisintä, johdonmukaisinta ja selvintä ajatusta. + +-- Ranskaksi, englanniksi vaiko saksaksi aiotte tämän käännöksen tehdä? +majuri kysyi. + +-- Ranskaksi, Glenarvan vastasi, -- koska useimmat tärkeistä sanoista +ovat sillä kielellä meille säilyneet. + +-- Teidän jalosukuisuutenne on oikeassa, John Mangles sanoi, -- ja +siksi toiseksi mehän osaamme sitä kaikki. + +-- Se on siis sovittu. Minä kirjoitan tämän asiakirjan yhdistämällä +sanojen ja lauseiden katkelmat, jättämällä erottavat aukot väliin ja +täydentämällä vain ne, joiden merkitys ei voi olla epäselvä; sitten +vertaamme ja päättelemme. + +Glenarvan tarttui heti kynään ja hetken kuluttua hän esitti ystävilleen +paperin, johon oli kirjoitettu seuraavat rivit: + + _7 juin 1862_ _trois-mâts_ _Britannia_ _Glasgow_ + _sombre_ _gonie_ _austral_ + _à terre_ _deux matelots_ + + _capitaine Gr_ _abor_ + _contin_ _pr_ _cruel_ _indi_ + _jete ce document_ _de longitude_ + _et 37° 11' de latitude_ _Portez-leur secours_ + _perdus_ + +Tällä hetkellä tuli eräs matruusi ilmoittamaan kapteenille, että +_Duncan_ oli saapumassa Clyden lahteen, ja kysymään hänen käskyjään. + +-- Mitä teidän jalosukuisuutenne aikoo? John Mangles kysyi kääntyen +lordi Glenarvanin puoleen. + +-- Pyrkiä Dumbartoniin niin pian kuin mahdollista, John; sitten, sillä +välin kun lady Helena palaa Malcolmin linnaan, matkustan aina +Lontooseen saakka esittämään tämän asiakirjan meriministeriöön. + +John Mangles antoi senmukaiset määräykset ja matruusi meni ilmoittamaan +ensimmäiselle perämiehelle. + +-- Nyt, ystäväni, Glenarvan sanoi, -- jatkakaamme tutkimuksiamme. Me +olemme suuren onnettomuuden jäljillä. Eräiden ihmisten henki riippuu +meidän terävyydestämme. Käyttäkäämme siis kaikki älymme saadaksemme +tämän arvoituksen selville. + +-- Me olemme valmiit, rakas Edward, lady Helena vastasi. + +-- Ensinnäkin, Glenarvan jatkoi, -- tässä asiakirjassa on tarkoin +erotettava kolme seikkaa: 1. se, mikä tiedetään; 2. se, mitä voidaan +olettaa; 3. se, mitä ei tiedetä. Mitä siis tiedämme? Me tiedämme, että +7. kesäkuuta 1862 eräs fregatti, _Britannia_ Glasgowista, on uponnut; +että kaksi matruusia ja kapteeni ovat heittäneet tämän asiakirjan +mereen 37° 11' leveysasteella ja pyytävät apua. + +-- Aivan niin, majuri vahvisti. + +-- Mitä voimme olettaa? Glenarvan jatkoi. -- Ensinnäkin, että +haaksirikko on tapahtunut eteläisillä merillä, ja silloin kiinnitän +heti teidän huomiotanne sanaan _gonie_. Eikö se itsestään viittaa maan +nimeen, johon se kuuluu? + +-- Patagonia! lady Helena huudahti. + +-- Epäilemättä. + +-- Mutta kulkeeko 37. leveysaste Patagonian kautta? majuri kysyi. + +-- Se on helppo todeta, John Mangles vastasi käärien auki +Etelä-Amerikan kartan. -- Niin on asia. 37. leveysaste koskettaa +Patagoniaa. Se leikkaa Araucaniaa, kulkee ruohoaavikoiden poikki +Patagonian alueen pohjoisosassa ja häipyy sitten Atlantin valtamereen. + +-- Hyvä. Jatkakaamme olettamuksiamme. Molemmat matruusit ja kapteeni +_abor_ ... abordent, pääsevät maihin, eikö niin? _contin_ ... +continent, manner; te ymmärrätte: mannermaalle eikä saarelle. Miten +heidän käy? Tässä on kaksi kohtalokasta kirjainta _pr_ ... jotka +ilmaisevat heidän kohtalonsa. Ne onnettomat ovat _pris_ tai +_prisonniers_, vankeina. + +Kenen? _Cruels indiens_, julmien intiaanien. Tuntuuko se teistä +vakuuttavalta? Eivätkö nämä sanat kuin itsestään hypähdä +aukkopaikkoihin? Eikö asiakirja selkene teidän silmissänne? Eikö ole +kuin valo välähtäisi mielessänne? + +Glenarvan puhui vakuuttavasti. Hänen silmistään loisti ehdotonta +luottamusta. Koko hänen hehkunsa tarttui hänen kuulijoihinsa. Hänen +laillaan hekin huudahtivat: + +-- Se on selvää, se on ilmeistä! + +Hetken kuluttua lausui lordi Edward jälleen: + +-- Kaikki nämä olettamukset, ystäväni, tuntuvat minusta erittäin +päteviltä; minä katson onnettomuuden tapahtuneen Patagonian rannikolla. +Muuten, minä annan tiedustaa Glasgowista, mikä _Britannian_ +määräpaikkana oli, ja me saamme tietää, onko se voinut joutua näille +seuduille. + +-- No, meidän ei tarvitse mennä niin kauas, John Mangles huomautti. -- +Minulla on täällä kokoelma _Mercantile and Shipping Gazettea_, josta +saamme tarkat tiedot. + +-- Katsotaan, katsotaan! lady Glenarvan sanoi. + +John Mangles otti pinkan kauppa- ja merenkulkulehteä vuodelta 1862 ja +alkoi selailla nopeasti. Kauan ei hänen tarvinnutkaan hakea, ja pian +hän sanoi tyytyväisellä äänellä: + +-- 30. toukokuuta 1862. Peru! Callao! Lastissa Glasgowiin. _Britannia_, +kapteeni Grant. + +-- Grant! lordi Glenarvan huudahti, -- tuo uskalias skotlantilainen, +joka aikoi perustaa Uuden-Skotlannin jonnekin Tyynen Valtameren +saarille! + +-- Niin, John Mangles vastasi, -- sama mies, joka vuonna 1861 lähti +Glasgowista _Britannialla_, ja josta sitten ei ole milloinkaan saatu +mitään tietoja! + +-- Ei epäilystäkään! Glenarvan sanoi. -- Se on hän. _Britannia_ lähti +Callaosta 30. toukokuuta, ja 7. kesäkuuta, kahdeksan päivää lähtönsä +jälkeen, se on joutunut haaksirikkoon Patagonian rannikolla. Siinä +kapteeni Grantin tarina täydellisenä näissä selittämättömiltä +näyttäneissä sanojen jäännöksissä. Te näette, ystäväni, että se osa, +minkä me kykenimme olettamaan, on aika runsas. Mitä taas siihen tulee, +mitä emme tiedä, se supistuu vain yhteen ainoaan seikkaan: +pituusasteeseen, joka meiltä puuttuu. + +-- Se on meille tarpeeton, John Mangles huomautti, -- kun kerran +tiedämme maan, ja leveysasteen nojalla yksin minä ottaisin mennäkseni +suoraan haaksirikkopaikalle. + +-- Tiedämmekö me nyt siis kaikki? lady Glenarvan kysyi. + +-- Kaikki, rakas Helena, ja ne aukot, jotka meri on syövyttänyt +asiakirjojen sanoihin, minä täytän vaivattomasti, ikään kuin +kirjoittaisin kapteeni Grantin sanelun mukaan. + +Samalla lordi Glenarvan tarttui kynään ja kirjoitti epäröimättä +seuraavan selonteon: + + "7. kesäkuuta 1862 fregatti Britannia Glasgowista upposi + Patagonian rannikolla eteläisellä pallonpuoliskolla. Maihin + pyrkien kaksi matruusia ja kapteeni Grant yrittivät nousta + mantereelle, missä he joutuvat julmien intiaanien vangiksi. + He ovat heittäneet tämän asiakirjan -- pituus- ja 37° 11' + leveysasteelle. Tuokaa heille apua tai he ovat hukassa." + +-- Hyvä, hyvä, rakas Edward, lady Helena sanoi, -- ja jos nämä +onnettomat vielä näkevät kotimaansa, niin heidän on siitä onnesta +kiittäminen sinua. + +-- Ja he näkevät sen, Glenarvan vastasi. -- Tämä asiakirja on niin +pätevä, niin selvä, niin varma, että Englanti ei voi epäröidä +lähettämästä apua noille kolmelle, autiomaahan joutuneelle lapselleen. +Mitä se on ennen tehnyt Franklinin ja niin monen muun vuoksi, sen on se +nyt tekevä _Britannian_ haaksirikkoisten hyväksi. + +-- Mutta niillä onnettomilla, lady Helena huomautti, -- on +varmaankin perhe, joka suree heidän menettämistään. Kukaties kapteeni +Grant-paralla on vaimo, lapsia... + +-- Rakas Helena, sinä olet oikeassa, ja minä toimitan heidän tietoonsa, +että kaikki toivo ei ole vielä mennyttä. Nyt, ystäväni, nouskaamme +kannelle, sillä me lähestymme kai satamaa. + +_Duncan_ oli todellakin ruvennut kulkemaan höyryllä; se sivuutti tällä +hetkellä Buten saaren rantaa, oikealla puolellaan Rothesay ja sen +ihana, vehmaassa laaksossa oleva pikku kaupunki; sitten se saapui +lahden kapeihin salmiin, kulki Greenockin ohi ja ankkuroi kello kuuden +aikaan illalla Dumbartonin basalttikallion juurelle, jonka huipulla on +skotlantilaisen sankarin Wallacen kuuluisa linna. + +Siellä odottivat valjastetut kyytivaunut lady Helenaa saattaakseen +hänet ja majuri MacNabbsin Malcolmin linnaan. Sitten lordi Glenarvan +syleili nuorta vaimoaan ja riensi Glasgowin pikajunaan. + +Mutta ennen lähtöään oli hän antanut eräälle pikalähetille tärkeän +tiedon, ja muutamia minuutteja myöhemmin sähkölennätin välitti +_Timesille_ ja _Morning-Chroniclelle_ seuraavan ilmoituksen: + + "Tietojen saamiseksi Glasgowista olevan fregatin, _Britannian_ + ja kapteeni Grantin kohtalosta käännyttäköön lordi Glenarvanin + puoleen, Malcolmin linna, Luss, Dumbartonin kreivikunta, + Skotlanti." + + + + +MALCOLMIN LINNA. + + +Malcolmin linna, Ylämaiden runollisimpia, sijaitsee lähellä Lussin +kylää, jonka kaunista laaksoa se hallitsee. Lomond-järven leppoisat +laineet huuhtovat sen muurien graniittia. Ylimuistoisesta ajasta se oli +kuulunut Glenarvanin suvulle, joka Rob Royn ja Fergus MacGregorin +maassa piti yllä Walter Scottin muinaisten sankarien vieraanvaraisia +tapoja. Skotlannissa tapahtuneen yhteiskunnallisen mullistuksen aikana +joutui maantielle suuri joukko alustalaisia, jotka eivät voineet maksaa +tilusten isännille raskaita veroja. Monet kuolivat nälkään; toiset +rupesivat kalastajiksi; kolmannet muuttivat maasta. Se oli kauttaaltaan +toivotonta aikaa. Ainoastaan Glenarvanit uskoivat uskollisuuden voivan +yhdistää ylhäisiä ja alhaisia ja pysyivät uskollisina alustalaisilleen. +Ei ainoankaan tarvinnut lähteä syntymämajastaan; ei kenenkään +jättää maata, jossa hänen esi-isänsä lepäsivät; kaikki jäivät +entisten isäntiensä alueelle. Nytkin vielä, tänä vieraantumisen ja +hajaantumisen aikana, oli Glenarvaneilla Malcolmin linnassa niin kuin +Duncan-laivallakin ainoastaan skotlantilaisia; kaikki polveutuivat +MacGregorien, MacFarlanien, MacNabbsien, MacNaughtonien alustalaisista, +-- olivat Stirlingin ja Dumbartonin kreivikuntien lapsia: kunnon väkeä, +henkeen ja vereen uskollista isännälleen, vieläpä muutamat heistä +puhuivatkin vanhan Kaledonian gaelilaismurretta. + +Lordi Glenarvanilla oli suunnaton omaisuus; hän käytti sitä laajaan +avuliaisuuteen; hänen hyvyytensä oli vielä hänen anteliaisuuttaankin +suurempi, sillä se oli määrätön, kun taas avustuksilla täytyi +pakostakin olla jokin raja. Lussin herra, Malcolmin linnanisäntä, +edusti kreivikuntaansa parlamentin ylähuoneessa. Mutta kun hänen +mielipiteensä muka olivat jakobiinilaisia, -- kun hänellä ei ollut +halua mielistellä Hannoverin kuningashuonetta, -- eivät Englannin +valtiomiehet häntä kovinkaan suosineet, pääasiassa kuitenkin siitä +syystä, että hän piti kiinni esi-isiensä perimyksistä ja vastusti +tarmokkaasti "eteläisten" poliittista sekaantumista Skotlannin +asioihin. + +Lordi Edward Glenarvan ei kuitenkaan ollut takapajulle jäänyt mies, ei +ahdasmielinen eikä älyltään heikko; mutta pitäessään kreivikuntansa +ovia leveältä avoinna edistykselle hän pysyi skotlantilaisena +mieleltään, ja Skotlannin kunnian puolesta hän meni nopeilla veneillään +kamppailemaan Thamesin kuninkaallisen purjehduskerhon kilpailuissa. + +Edward Glenarvan oli kolmenkymmenenkahden ikäinen; hän oli +kookasvartaloinen mies, kasvonpiirteiltään hiukan ankara, mutta +hänen katseessaan oli rajatonta lempeyttä, ja hänen koko olemuksensa +oli ylämaalaisen runouden läpitunkema. Tiedettiin, että hän oli +urhea hurjuuteen saakka, yritteliäs, ritarillinen, kuin konsaan +19. vuosisadan Fergus. Hän oli ollut naimisissa vasta kolmisen +kuukautta; hänen puolisonsa oli miss Helena Tuffnel, suuren +tutkimusretkeilijän William Tuffnelin tytär, miehen, joka oli +maantieteen ja löytöretki-innostuksen monia uhreja. + +Miss Helena ei ollut ylhäistä sukua, mutta hän oli skotlantilainen, ja +se vastasi lordi Glenarvanin mielestä mitä aateluutta tahansa; tästä +nuoresta, viehättävästä, rohkeasta, uskollisesta neidosta oli Lussin +herra tehnyt elämänsä kumppanin. Lordi tapasi hänet ensimmäisen kerran +yksinäisenä, orpona, melkein varattomana hänen isänsä talossa +Kilpatrickissa, ja oivalsi, että tuosta tytöstä tulisi erinomainen +vaimo. Miss Helena oli kaksikymmentäkaksi täyttänyt, valkoverinen, +silmät siniset niin kuin Skotlannin järvet keväisenä aamuna. Hänen +rakkautensa oli hänen suurta kiitollisuuttaankin suurempi. Neito +rakasti häntä aivan kuin olisi hän itse ollut rikas perijätär ja lordi +köyhäksi jäänyt orpo. Ja alustalaiset ja palvelijat olisivat antaneet +henkensä rouvan puolesta, josta puhuessaan he käyttivät nimitystä: +Lussin hyvä valtiatar. + +Lordi Glenarvan ja lady Helena elivät onnellisina Malcolmin linnassa, +keskellä Ylämaiden uhkeata ja villiä luontoa, kävelivät kastanja- ja +sykomoripuiden reunustamia varjoisia kujia järven rannalla, missä +entisajan sotalaulut vielä kaikuivat raivaamattomien rotkojen pohjilta, +-- missä Skotlannin historia on ikivanhoihin raunioihin uurrettuna. +Milloin eksyivät he koivu- tai lehtikuusimetsiin, kellastuneen +kanervikon aavan aukion keskelle; milloin taas kiipesivät Ben Lomondin +äkkijyrkille kukkuloille, tai ratsastivat halki autioiden rotkojen, +tutkien, ymmärtäen, ihmetellen tätä runollista seutua, jota vieläkin +sanotaan "Rob Royn maaksi", ja niitä mainioita maisemia, joita Walter +Scott on niin ihanasti ylistänyt. Illalla, yön yllättäessä, kun +"MacFarlanen lyhty" syttyi taivaalla, he lähtivät harhailemaan pitkin +Malcolmin linnan ympäri kiertävää vanhaa puolustusmuuria, jossa vielä +näkyi ampuma-aukkoja, ja siellä, ajatuksiinsa unohtuneina ja kuin yksin +maailmassa, jollakin kivellä, luonnon hiljaisuuden keskellä, kalvaan +kuun katseen alla istuen, yön alkaessa asettua vähitellen hämärtyvien +vuorten kukkuloille, he viipyivät antautuneina siihen kirkkaaseen +hurmioon ja sisäiseen ihastukseen, jonka salaisuuden tuntevat maan +päällä vain rakastavaiset sydämet. + +Näin kuluivat heidän avioliittonsa ensimmäiset kuukaudet. Mutta +lordi Glenarvan ei unohtanut, että hänen vaimonsa oli suuren +löytöretkeilijän tytär. Hän ajatteli, että lady Helenalla varmaankin +oli sama kaipuu kuin hänen isänsä sydämessä, eikä hän siinä +erehtynytkään. Rakennettiin _Duncan_; sen oli määrä kuljettaa lordi ja +lady Glenarvan maailman kauneimpiin maihin, Välimeren aalloille, aina +Aigeian meren saarille saakka. Ajateltakoon lady Helenan iloa, kun +hänen puolisonsa määräsi _Duncanin_ hänen käytettäväkseen! Tuskin +onkaan suurempaa onnea kuin se, että saa viedä rakastettunsa näille +viehättäville Kreikan vesille ja viettää kuherruskuukautensa itämaiden +ihastuttavilla rannoilla? + +Tällä erää oli lordi Glenarvan lähtenyt Lontooseen. Koskihan asia +onnettomien haaksirikkoisten pelastamista ja siksi lady Helena olikin +tämän ohimenevän eron aikana oikeastaan vain maltiton eikä suruissaan; +seuraavana päivänä hänen puolisonsa sähkösanoma antoi toiveita +pikaisesta paluusta; illalla saapunut kirje pyysi pidennystä; siitä +kävi ilmi, että lordi Glenarvan oli kohdannut jonkun verran vaikeuksia; +sitä seuraavana päivänä saapui uusi kirje, jossa lordi ei enää salannut +tyytymättömyyttään meriministeriöön. + +Silloin lady Helena alkoi käydä levottomaksi. Kun hän illalla oli yksin +huoneessaan, linnan hovimestari, herra Halbert, saapui kysymään +suostuisiko hän ottamaan vastaan nuoren tytön ja nuoren pojan, jotka +pyysivät päästä lordi Glenarvanin puheille. + +-- Ovatko ne paikkakunnan lapsia? lady Helena kysyi. + +-- Eivät, rouva, hovimestari vastasi, -- sillä minä en tunne heitä. He +ovat tulleet rautatiellä Ballochiin ja Ballochista Lussiin jalkaisin. + +-- Pyytäkää heitä astumaan sisään, Halbert, lady Glenarvan sanoi. + +Hovimestari poistui. Hetken kuluttua olivat nuori tyttö ja poika lady +Helenan huoneessa. He olivat sisar ja veli. Heidän yhdennäköisyytensä +vuoksi siitä ei voinut olla epäilystäkään. Sisar oli kuudentoista. +Hänen sirot, hiukan rasittuneet kasvonsa, hänen silmänsä, jotka varmaan +olivat usein itkeneet, hänen alistunut, mutta samalla rohkea ilmeensä, +hänen köyhä, mutta siisti pukunsa puhuivat hänen puolestaan. Hän piti +kädestä kaksitoistavuotiasta päättävän näköistä poikaa, joka näytti +ottavan sisarensa suojeltavakseen. Tosiaan, olisi kuka tahansa +loukannut nuorta tyttöä, hän olisi joutunut tekemisiin tämän +pikkumiehen kanssa! Sisar oli hiukan ujo jouduttuaan lady Helenan +eteen. Tämä ehätti panemaan puheen alkuun. + +-- Te haluatte puhutella minua? hän lausui rohkaisten nuorta tyttöä +katseellaan. + +-- Emme teitä, nuori poika vastasi päättävällä äänellä, -- vaan lordi +Glenarvania itseään. + +-- Antakaa hänelle anteeksi, rouva, sanoi sisko silloin veljeensä +katsahtaen. + +-- Lordi Glenarvan ei ole linnassa, lady Helena vastasi; -- mutta minä +olen hänen vaimonsa, ja jos voin edustaa häntä teidän asiassanne... + +-- Oletteko te lady Glenarvan? nuori tyttö sanoi. + +-- Olen, neiti. + +-- Senkö Malcolmin linnan lordi Glenarvanin puoliso, joka on julkaissut +lehdessä _Britannian_ haaksirikkoa koskevan ilmoituksen? + +-- Niin, niin, lady Helena vakuutti innokkaasti. -- Entä te...? + +-- Minä olen neiti Grant, rouva, ja tämä on minun veljeni. + +-- Neiti Grant! Neiti Grant! lady Helena huudahti, veti nuoren tytön +luokseen, tarttui hänen käsiinsä ja suuteli pikku poikaa poskille. + +-- Rouva, nuori tyttö kysyi, -- mitä te tiedätte isäni haaksirikosta? +Onko hän elossa? Saammeko enää milloinkaan nähdä häntä? Sanokaa, +rukoilen sitä teiltä! + +-- Rakas lapsi, lady Helena lausui. -- Jumala varjelkoon minua +vastaamasta teille kevytmielisesti tällaisessa tapauksessa; minä en +tahtoisi antaa teille toiveita, jotka ehkä tuottaisivat pettymystä... + +-- Puhukaa, rouva, puhukaa! Minä olen vahva, kestän tuskaa ja voin +kuulla mitä tahansa. + +-- Rakas lapseni, lady Helena vastasi, -- toive on hyvin heikko; mutta +kaikkivoivan Jumalan avulla on mahdollista, että te kerran saatte +jälleen nähdä isänne. + +-- Hyvä Jumala! Hyvä Jumala! huudahti neiti Grant, joka ei voinut +pidättää kyyneleitään, kun taas Robert suuteli lady Glenarvanin käsiä. + +Tämän haikean ilon ensi puuskan tyynnyttyä ryhtyi neiti Grant tekemään +lukemattomia kysymyksiä; lady Helena kertoi hänelle pullossa olleiden +paperilappujen löytymisestä, että _Britannia_ oli haaksirikkoutunut +Patagonian rannikolla, että haaksirikon jälkeen kapteeni ja kaksi +matruusia, ainoat eloonjääneet, nähtävästi olivat päässeet +mannermaalle, ja vihdoin, että he pyysivät ihmisiltä apua tässä +kolmella kielellä kirjoitetussa ja meren aaltojen haltuun uskotussa +kirjeessään. + +Kertomuksen kuluessa ahmi Robert Grant silmillään lady Helenaa; hänen +elämänsä riippui tämän selvityksestä; lapsen mielikuvitus loihti esiin +kauheat tapahtumat, joiden uhrina hänen isänsä oli täytynyt olla; hän +näki isänsä _Britannian_ kannella, seurasi tätä aaltojen helmassa, +kapusi tämän kanssa rannan kallioille ja ryömi huohottaen hiekalle pois +aaltojen ulottuvilta. Monta kertaa lady Helenan kertomuksen kestäessä +hän mutisi jotakin. + +-- Oi, isä, isä-parka! hän huudahti painaen sydäntään. + +Neiti Grant taas kuunteli kädet ristissä eikä lausunut sanaakaan ennen +kuin kertomuksen päätyttyä, jolloin hän sanoi: -- Oi, rouva, se kirje, +se kirje! + +-- Minulla ei ole sitä enää, rakas lapseni, lady Helena vastasi. + +-- Eikö teillä ole sitä enää? + +-- Ei; juuri teidän isänne edun vuoksi on lordi Glenarvanin pitänyt +viedä se Lontooseen; mutta minä olen kertonut teille kaikki, mitä se +sisälsi, sanasta sanaan, ja kuinka meidän onnistui saada selville sen +pääsisältö, kun melkein tyyten hävinneiden sanankatkelmien joukossa +muutamia sanoja kuitenkin oli jäänyt ehjiksi; mutta onnettomuudeksi ei +ole pituusastetta... + +-- Sitä ei tarvitakaan! poikanen huudahti. + +-- Niin, Robert-herra, Helena vastasi hymyillen, nähdessään hänet niin +päättäväisenä. -- Kuten näette, neiti Grant, te tunnette nyt kirjeen +pienimmätkin yksityiskohdat yhtä hyvin kuin minäkin. + +-- Niin kai, rouva, tyttö vastasi, -- mutta minä olisin tahtonut nähdä +isäni käsialan. + +-- No niin, huomenna, kenties lordi Glenarvan palaa jo huomenna. +Mieheni tahtoi ottaa tämän eittämättömän asiakirjan mukaansa +näyttääkseen sitä meriministeriön viranomaisille ja saadakseen nämä +heti lähettämään laivan etsimään kapteeni Grantia. + +-- Onko se mahdollista, rouva! nuori tyttö huudahti; -- oletteko +tehneet senkin meidän hyväksemme? + +-- Olemme, rakas neiti, ja minä odotan lordi Glenarvania joka hetki. + +-- Rouva, tyttö sanoi, äänessään syvää kiitollisuutta ja hurskasta +intoa, -- taivas siunatkoon lordi Glenarvania ja teitä! + +-- Rakas lapsi, lady Helena vastasi, -- me emme ansaitse mitään +kiitosta; jokainen muu olisi meidän asemassamme menetellyt samalla +tavalla. Kunpa vain ne toiveet, joita teissä olen herättänyt, voisivat +toteutua! Te jäätte nyt linnaan, kunnes lordi Glenarvan on palannut... + +-- Rouva, tyttö vastasi, -- minä en tahtoisi käyttää väärin +myötätuntoanne, jota osoitatte ventovieraille. + +-- Ventovierailleko, rakas lapsi? Ettehän te kumpikaan ole +tuntemattomia tässä talossa, ja minä tahdon teidän saavuttuanne, että +lordi Glenarvan ilmoittaa kapteeni Grantin lapsille, mitä aiotaan +yrittää heidän isänsä pelastamiseksi. + +Näin sydämellisesti tehtyä tarjousta ei käynyt hylkääminen. Niinpä +sovittiin, että neiti Grant ja hänen veljensä odottaisivat Malcolmin +linnassa lordi Glenarvanin paluuta. + + + + +LADY GLENARVANIN EHDOTUS. + + +Tämän keskustelun aikana ei lady Helena ollut puhunut lordi Glenarvanin +kirjeissä lausutusta pelosta, että meriministeriön viranomaiset +voisivat olla kylmäkiskoisia hänen pyyntöään kohtaan. Ei myöskään +lausuttu sanaakaan siitä, että kapteeni Grant luultavasti oli +Etelä-Amerikan intiaanien vankina. Miksi surettaa lapsiparkoja +turhanpäiten ja heikentää heissä juuri herännyttä toivoa? Sehän ei +vaikuttanut asiaan vähääkään. Lady Helena oli siis ollut vaiti tästä +seikasta ja vastattuaan kaikkiin neiti Grantin kysymyksiin kyseli +vuorostaan hänen elämästään ja asemastaan tässä maailmassa, jossa hän +näytti olevan veljensä ainoa huoltaja. + +Siitä tuli liikuttava, koruton kertomus, joka vielä lisäsi lady Helenan +myötätuntoa tyttöä kohtaan. + +Mary ja Robert Grant olivat kapteenin ainoat lapset. Harry Grant oli +menettänyt vaimonsa Robertin syntyessä, ja pitkien matkojen ajaksi hän +jätti lapsensa erään hyvän, vanhan naisserkkunsa hoitoon. Kapteeni +Grant oli karaistu merimies, ammattinsa hyvin tunteva, hyvä purjehtija +ja samalla hyvä kauppamies, joten hän oli kuin luotu juuri +kauppalaivuriksi. Hän asui Skotlannissa Dundeen kaupungissa, Perthin +kreivikunnassa, ja oli syntyperäinen skotlantilainen. Hänen isänsä, +Pyhän Katariinan kirkossa palveleva pappi, oli antanut hänelle erittäin +hyvän kasvatuksen, ajatellen että se ei koskaan voi vahingoittaa +ketään, ei edes pitkämatkaista kapteenia. + +Ensimmäisillä merentakaisilla matkoilla, aluksi perämiehenä ja vihdoin +laivanomistajana, onnistuivat hänen asiansa hyvin, ja muutamia vuosia +Robertin syntymän jälkeen Harry oli jo saanut kootuksi joltisenkin +omaisuuden. + +Silloin tuli hänen mieleensä suuri aate, joka teki hänen nimensä +tunnetuksi Skotlannissa. Kuten Glenarvanit ja muutamat Skotlannin +alamaiden ylimyssuvut, oli hän sydämessään, vaikkei ulkonaisesti, +irtautunut anastushaluisesta Englannista. Hänen maansa edut eivät hänen +mielestään voineet olla samat kuin englantilaisten, ja voidakseen niitä +omaperäisesti kehittää hän päätti perustaa laajan skotlantilaisen +siirtokunnan johonkin valtamerentakaisista maanosista. Unelmoiko hän +tulevaisuudessa sellaista riippumattomuutta, josta Yhdysvallat ovat +antaneet esimerkin, ja jollaista Intia ja Australia eivät voi olla +kerran saavuttamatta? Kenties. Kenties hän oli myös antanut salaisten +toiveidensa kuultaa läpi. Niinpä on ymmärrettävää, että hallitus +kieltäytyi avustamasta hänen siirtolasuunnitelmaansa, asettipa vielä +kapteeni Grantin tielle vaikeuksia, jotka missä muussa maassa tahansa +olisivat tehneet miehestä lopun. Mutta Harry ei antanut masentaa +itseään; hän vetosi maanmiestensä isänmaallisuuteen, antoi omaisuutensa +asiansa palvelukseen, rakensi laivan ja lähti valiomiehistön +saattamana, uskottuaan lapsensa vanhan naisserkkunsa huostaan, +tutkimaan Tyynen valtameren suuria saaria. Tämä tapahtui vuonna 1861. +Vuoden ajan, aina toukokuuhun 1862, hänestä tuli tietoja; mutta hänen +lähdettyään Callaosta, kesäkuussa, ei kukaan enää kuullut puhuttavan +_Britanniasta_, ja _Shipping Gazette_ pysyi vaiti kapteenia kohtalosta. + +Tähän aikaan kuoli Harry Grantin vanha naisserkku, ja molemmat lapset +jäivät yksin maailmaan. + +Mary Grant oli silloin nelitoistavuotias; hänen uljas mielensä ei +masentunut tästäkään tilanteesta, ja hän omisti kaikki voimansa +huolenpitoon veljestään, joka vielä oli lapsi. Robertia piti kasvattaa, +opettaa. Säästäväisyyden, käytännöllisyyden ja terävän älynsä avulla, +tehden työtä yötä päivää, antautuen kokonaan veljelleen, itse +kieltäytyen kaikesta, sisko suoriutui hyvin veljensä kasvatuksesta ja +täytti rohkeasti äidilliset velvollisuutensa. Näin elivät molemmat +lapset Dundeessa ylväästi omaksutun ja uljaasti kestetyn köyhyyden +liikuttavassa tilassa. Mary ei ajatellut muuta kuin veljeään ja +haaveili hänelle jotakin onnellista tulevaisuutta. Hän piti +_Britanniaa_ iäksi kadotettuna ja isäänsä ilmeisesti kuolleena. Niinpä +on tarpeetonta kuvata hänen liikutustaan, kun _Times_-lehden ilmoitus, +jonka hän sattumalta tuli nähneeksi, äkkiä tempaisi hänet irti +toivottomuudesta. + +Tässä ei ollut mitään epäröimistä; hänen päätöksensä oli heti valmis. +Vaikkapa hänen pitäisi kuulla, että kapteeni Grantin ruumis oli +löydetty jollakin autiolla rannalla murskaantuneen laivan jäännösten +joukosta, niin sekin oli parempi kuin tämä alinomainen epäily, tämä +epätietoisuuden ikuinen kidutus. + +Hän kertoi asian veljelleen, ja samana päivänä lähtivät lapset +rautateitse Perthiin ja saapuivat illalla Malcolmin linnaan, jossa +Mary, niin kauan kestäneen murheen jälkeen, sai jälleen toivoa. + +Tämä oli se surullinen tarina, jonka Mary Grant kertoi lady +Glenarvanille koruttomasti ja ajattelemattakaan, että hän kaikessa +tässä, näinä koettelemusten pitkinä vuosina, oli käyttäytynyt +sankarillisesti; mutta lady Helena ajatteli sitä hänen puolestaan, ja +monta kertaa, yrittämättäkään salata kyyneliään, hän puristi povelleen +kapteeni Grantin lapset. + +Robert puolestaan näytti kuulevan tämän kertomuksen ensimmäistä kertaa; +hän kuunteli siskoaan silmät suurina ja ymmärsi kaikki, mitä sisko oli +tehnyt, kaikki, mitä hän oli kärsinyt, ja vihdoin, voimatta pidättää +sydämensä pohjasta lähtevää ääntä, hän huudahti sisartaan syleillen: + +-- Oi, äiti! Rakas äitini! + +Tämän keskustelun aikana oli jo tullut myöhäinen ilta. Ajatellen +molempien lasten väsymystä lady Helena ei tahtonut enempää pitkittää +yhdessäoloa. Mary Grant ja Robert saatettiin huoneisiinsa ja he +nukahtivat haaveillen paremmasta tulevaisuudesta. Heidän mentyään +lähetti lady Helena kutsumaan majuria ja kertoi hänelle kaikki tämän +illan tapahtumat. + +-- Se on hyvä tyttö, se Mary Grant, MacNabbs sanoi kuultuaan serkkunsa +kertomuksen. + +-- Suokoon taivas, että mieheni onnistuisi yrityksessään, lady Helena +vastasi, -- sillä muuten näiden kahden lapsen asema olisi kauhea! + +-- Hän onnistuu, MacNabbs vakuutti, -- taikka sitten on meriministeriön +viranomaisten sydän kiveä kovempi. + +Huolimatta tästä majurin vakuutuksesta valvoi lady Helena yön kovin +huolestuneena eikä voinut saada hetkeksikään unta. + +Mary Grant ja hänen veljensä olivat nousseet päivän koittaessa ja +kävelivät aamulla linnan suuressa pihassa, kun alkoi kuulua vaunujen +rätinää. Lordi Glenarvan palasi Malcolmin linnaan hevosten juostessa +vinhaa vauhtia. Melkein samassa ilmestyi lady Helena majurin saattamana +pihalle ja riensi miestään vastaan. Tämä näytti alakuloiselta, +pettyneeltä, suuttuneelta. Hän syleili vaimoaan, mutta ei puhunut +mitään. + +-- No, Edward, Edward, mitä kuuluu? lady Helena huudahti. + +-- Mitäkö kuuluu, rakas Helena, lordi Glenarvan vastasi, -- niillä +ihmisillä ei ole sydäntä! + +-- Eivätkö he ole suostuneet...? + +-- Eivät, he eivät anna pyytämääni laivaa! He puhuivat Franklinin +etsimiseen turhaan kulutetuista miljoonista! Selittivät, että kirje on +muka hämärä, mahdoton ymmärtää! Sanoivat, että noiden onnettomien +haaksirikko oli tapahtunut jo kaksi vuotta sitten, joten muka tuskin +enää oli mahdollista löytää heitä! Ja huomauttivat, että kun he kerran +ovat intiaanien vankeina, heidät on tietenkin kuljetettu sisämaahan, +eikä voi ruveta samoamaan koko Patagonian halki kolmen miehen -- kolmen +skotlantilaisen! -- vuoksi, että etsintä olisi turhaa ja vaarallista ja +vaatisi useampia ihmishenkiä kuin oli pelastettava! Sanalla sanoen, +esittivät kaikkia niitä tekosyitä, joita ihmisillä on varalla, kun +eivät tahdo auttaa. He viittasivat kapteenin siirtolahankkeisiin, ja +onneton Grant on hukassa! + +-- Isäni, isä-parka! Mary Grant huudahti tarttuen lordi Glenarvanin +polviin. + +-- Teidänkö isänne! Mitä, neiti ... tämä sanoi hämmästyneenä nähdessään +nuoren tytön jalkojensa juuressa. + +-- Niin, Edward, neiti Mary ja hänen veljensä, lady Helena vastasi, -- +kapteeni Grantin molemmat lapset, jotka meriministeriö juuri on +tuominnut orvoiksi! + +-- Voi, neiti, lordi Glenarvan lausui, nostaen tytön pystyyn, -- jos +olisin tiennyt teidän olevan täällä... + +Hän ei hennonut sanoa enempää! Pihalla vallitsi tuskallinen, +nyyhkytysten keskeyttämä hiljaisuus. Ei kukaan puhunut mitään, ei lordi +Glenarvan, ei lady Helena, ei majuri eivätkä isäntäväkensä ympärillä +äänettöminä seisovat linnan palvelijat. Mutta tällä käytöksellään +kaikki nämä skotlantilaiset ilmaisivat vastalauseensa Englannin +hallituksen menettelystä. + +Hetken kuluttua majuri kääntyi lordi Glenarvanin puoleen ja sanoi +hänelle: + +-- Eikö teillä siis ole enää mitään toivoa? + +-- Ei mitään. + +-- Onhan, nuori Robert huudahti, -- minä menen tapaamaan niitä herroja, +ja sittenpä on... + +Robert ei päättänyt uhkaustaan, sillä hänen sisarensa keskeytti hänet; +mutta pojan puristettu nyrkki ei ennustanut hyvää. + +-- Ei, Robert, Mary Grant sanoi. -- Ei! Kiittäkäämme näitä uljaita +ylimyksiä siitä, mitä he ovat meidän vuoksemme tehneet: olkaamme heille +ikuisesti kiitollisia ja lähtekäämme! + +-- Mary! lady Helena huudahti. + +-- Neiti, minne aiotte mennä? lordi Glenarvan sanoi. + +-- Minä menen heittäytymään kuningattaren jalkojen juureen, tyttö +vastasi, -- ja saamme nähdä, onko hän kuuro kahden isänsä henkeä +pyytävän lapsen rukouksille. + +Lordi Glenarvan pudisti päätään, ei siksi, että hän olisi epäillyt +hänen armollisen majesteettinsa sydäntä, vaan koska hän tiesi, ettei +Mary Grantin onnistuisi päästä hänen luokseen. Anomusten tekijät +pääsevät perin harvoin valtaistuimen juurelle saakka, ja tuntuu melkein +kuin kuninkaallisten palatsien portille olisi kirjoitettu kuten +englantilaisilla on tapana kirjoittaa laivojensa komentosillan +seinämään: + +-- _Matkustajia pyydetään olemaan puhuttelematta ruorimiestä_. + +Lady Helena oli ymmärtänyt puolisonsa ajatuksen; hän tiesi, että tytön +yritys olisi turha; hän näki toivottomuuden uhkaavan noita kahta lasta. +Silloin hän sai suuren ja jalomielisen ajatuksen. + +-- Mary Grant, hän huudahti, -- odottakaa, lapseni, ja kuulkaa, mitä +sanon! + +Neitonen oli tarttunut veljensä käteen ja valmistautunut lähtemään. Hän +pysähtyi. + +Silloin lady Helena kääntyi miehensä puoleen, katse nöyränä, mutta ääni +varmana ja kasvoissa tunteikas ilme: + +-- Edward, kirjoittaessaan sen kirjeen ja heittäessään sen mereen +kapteeni Grant uskoi kohtalonsa Jumalan itsensä haltuun. Jumala on sen +antanut meidän käteemme, meidän! Epäilemättä Hän on siten tahtonut +antaa haaksirikkoisten pelastamisen meidän tehtäväksemme. + +-- Mitä tarkoitat, Helena? lordi Glenarvan kysyi. + +Kaikki olivat aivan hiljaa. + +-- Minä tarkoitan, lady Helena jatkoi, -- että meidän on pidettävä +itsemme onnellisina voidessamme aloittaa avioelämämme hyvällä työllä. +Rakas Edward, minua huvittaaksesi sinä esität huvimatkaa. Mutta mikä +huvi on todellisempaa, hyödyllisempää kuin kovaonnisten pelastaminen, +jotka heidän maansa jättää oman onnensa nojaan? + +-- Helena! lordi Glenarvan huudahti. + +-- Ah, sinä ymmärrät, Edward! _Duncan_ on uljas ja hyvä laiva! Se +pystyy uhmaamaan Etelän meriä. Se voi tehdä matkan maailman ympäri. Ja +se tekee sen, jos tarvitaan! Lähtekäämme, Edward! Lähtekäämme etsimään +kapteeni Grantia! + +Nämä rohkeat sanat kuullessaan lordi Glenarvan ojensi käsivartensa +nuorta vaimoaan kohti, hymyili ja syleili häntä, Maryn ja Robertin +suudellessa hänen käsiään. Ja nähdessään tämän liikuttavan kohtauksen +kohottivat linnan palvelijat innostuksesta haltioituneina ja +sydämestään kiitollisina huudon: + +-- Eläköön Lussin valtiatar! Eläköön! Eläköön lordi ja lady Glenarvan! + + + + +DUNCANIN LÄHTÖ. + + +On jo mainittu, että lady Helena oli luja ja jalo nainen. Juuri +esitetty ehdotus oli siitä kiistämätön todistus. Lordi Glenarvan oli +täydellä syyllä ylpeä tästä jalosta vaimosta, joka kykeni ymmärtämään +ja seuraamaan häntä. Ajatus lähteä kapteeni Grantin avuksi oli jo +herännyt hänen omassa mielessään, kun hänen anomuksensa Lontoossa +hylättiin; ettei hän ollut sitä lausunut ennen lady Helenaa, johtui +siitä, ettei hän voinut mukautua ajatukseen olla vaimostaan erossa. +Mutta kun lady Helena tahtoi lähteä mukaan itsekin, haihtui epäröinti. +Linnan palvelijat olivat tervehtineet tätä ehdotusta eläköön-huudoilla; +olihan nyt puhe veljien pelastamisesta, skotlantilaisten niin kuin +hekin, ja lordi Glenarvan yhtyi sydämestään Lussin emännän kunniaksi +kaikuviin huutoihin. + +Kun kerran lähtö oli päätetty, ei saanut hukata hetkeäkään. Samana +päivänä lähetti lordi Glenarvan John Manglesille käskyn viedä +_Duncanin_ Glasgowiin ja ryhtyä kaikkiin varustuksiin Etelän merille +lähtöä varten, josta saattoi kehittyä matka maapallon ympäri. Muuten +lady Helena ei ollut ehdotusta tehdessään liioitellut _Duncanin_ +ominaisuuksia; alus oli rakennettu erinomaisen tukevaksi ja +nopeakulkuiseksi ja saattoi huoleti yrittää pitkääkin purjehdusta. + +Se oli malliltaan mitä kaunein huvipursi; sen kantavuus oli +kaksisataakymmenen tonnia, ja ensimmäiset uuteen maailmaan kulkeneet +laivat, Kolumbuksen, Vespuccin, Magalhãesin, olivat paljon +pienempiä.[2] + +_Duncanilla_ oli kaksi mastoa: kokkamasto, jossa oli keulapurje, +kahvelipurje, märssy- ja prammipurje, ja perämasto, johon kiinnitettiin +mesaani- ja latvapurje; lisäksi etupurje, halkaisija, ajopurje ja +haruspurjeet. Sillä oli siis runsaasti kangaspintaa, ja se saattoi +käyttää tuulta hyväkseen kuin nopea amerikkalainen laiva, mutta ennen +kaikkea se luotti sisukseensa asennettuun konevoimaan. Sen +höyrykoneella oli sadankuudenkymmenen hevosvoiman teho; se oli +rakennettu uuden järjestelmän mukaan, niin että sillä oli myös +tulistuskojeet, jotka antoivat höyrylle suuremman paineen; tämä korkean +paineen kone käytti kahta potkuria. Täydellä höyryllä saattoi _Duncan_ +saavuttaa suuremman nopeuden kuin siihen saakka yksikään toinen alus. +Clyde-vuonossa tehdyissä kokeissa se olikin patenttilogin[3] mukaan +kulkenut seitsemäntoista solmua[4] tunnissa. Niinpä se hyvinkin saattoi +sellaisenaan lähteä matkalle maapallon ympäri. John Manglesin tarvitsi +pitää huolta vain ruumien varusteluista. + +Hänen ensimmäisenä huolenaan oli ruumien laajentaminen, jotta niihin +mahtuisi mahdollisimman paljon hiiliä, sillä matkan varrella on vaikea +täydentää polttoainevarastoa. Samaa varokeinoa oli käytettävä myös +ruokasäiliöiden suhteen, ja John Mangles teetti ne niin avariksi, että +voi ottaa mukaan elintarpeita kahdeksi vuodeksi; rahaa häneltä ei +puuttunut, olipa hänellä sitä riittävästi ostaakseen navalla varustetun +kanuunan, joka sijoitettiin aivan keulapakkaan; eihän tiedetty, mitä +voisi tapahtua, ja aina on hyvä kyetä ampumaan kahdeksannaulainen kuula +neljän meripeninkulman päähän. + +Täytyy sanoa, että John Mangles ymmärsi asiansa; vaikka hän oli vain +huvialuksen päällikkö, hän oli Glasgowin taitavimpia laivureita. Hän +oli kolmenkymmenen ikäinen, hänen piirteensä olivat hieman karkeat, +mutta ilmaisivat rohkeutta ja hyvyyttä. Hän oli syntynyt Malcolmin +linnan alueella, ja Glenarvanin perhe oli kasvattanut hänet ja +kouluttanut hänestä etevän merimiehen. John Mangles oli pitkillä +merimatkoillaan usein osoittanut taitavuutta, tarmoa ja +kylmäverisyyttä. Kun lordi Glenarvan tarjosi hänelle _Duncanin_ +päällikkyyttä, hän suostui siihen ilomielin, sillä hän rakasti +Malcolmin linnan herraa kuin veljeään, ja etsi, tähän saakka tosin +vielä sitä löytämättä, tilaisuutta uhrautuakseen hänen hyväkseen. + +Ensimmäinen perämies, Tom Austin, oli vanha, täyttä luottamusta +ansaitseva merimies; kaksikymmentäviisi miestä, kapteeni ja ensimmäinen +perämies niihin luettuna, oli _Duncanin_ miehistönä; kaikki kuuluivat +Dumbartonin kreivikuntaan; kaikki olivat kokeneita matruuseja ja +perheen alustalaisten poikia ja muodostivat laivalla todellisen kunnon +miesten heimokunnan eli skotlantilaisen klaanin, jolta ei puuttunut +edes tavanomaista säkkipillinpuhaltajaa. Lordi Glenarvanilla oli heissä +joukko hyviä alamaisia, tyytyväisiä ammattiinsa, uskollisia, rohkeita, +taitavia niin aseiden käyttelyssä kuin purjehdukseen kuuluvissa +toimissa ja valmiita seuraamaan häntä vaarallisimmillekin retkille: Kun +_Duncanin_ miehistö sai kuulla, minne matka suuntautui, ei se voinut +hillitä ilon liikutustaan, ja Dumbartonin kalliot toistelivat heidän +innokkaiden hurraa-huutojensa kaikua. + +Laivaansa lastatessaan ja muonittaessaan John Mangles ei unohtanut +varustaa lordi ja lady Glenarvanin hyttejä pitkää matkaa varten. Samoin +oli hänen varustettava hytit kapteeni Grantin lapsille, sillä lady +Helena ei ollut voinut kieltää Maryltä lupaa seurata _Duncanin_ mukana. + +Mitä pikku Robertiin tulee, hän olisi ennemmin piiloutunut aluksen +ruumaan kuin jäänyt pois laivasta. Jos hänen olisi pitänyt palvella +laivapoikana, kuten Nelsonin ja Franklinin, hän olisi tullut +_Duncaniin_. Milläpä sellaista pikkumiestä olisi voinut vastustaa! Sitä +ei yritettykään. Täytyipä suostua "kieltämään häneltä" matkustajan +ominaisuus, sillä hän tosiaan tahtoi palvella laivapoikana, alokkaana +tai matruusina. John Mangles sai toimekseen opettaa hänelle merimiehen +ammattia. + +-- Hyvä, Robert sanoi, -- eikä tarvitse säästää pamppua, ellen tee mitä +käsketään. + +-- Siitä saat olla varmakin, poikani, vastasi Glenarvan vakavan +näköisenä ja lisäämättä, että 'yhdeksänhäntäisen kissan' käyttö oli +kielletty ja muuten aivan tarpeetontakin _Duncan_-laivalla. + +Matkustajaluettelon täydennykseksi riittää majuri MacNabbsin +mainitseminen. Majuri oli viidenkymmenen ikäinen, tyynen ja +säännöllisen näköinen mies, joka meni minne hänen käskettiin mennä, +erinomainen ja eheä luonne, vaatimaton, hiljainen, rauhallinen ja +lempeä; aina yhtä mieltä vaikka mistä ja vaikka kenen kanssa; ei siis +kinastellut mistään tai riidellyt tai tulistunut; sama oli hänellä +askel, astuipa hän ylös makuuhuoneensa portaita tai rikkiammutun vallin +rinnettä: häntä ei järkyttänyt mikään maailmassa, eikä hän olisi +väistynyt milloinkaan, ei edes kanuunankuulan vuoksi, ja epäilemättä +hän ehtisi kuollakin, ennen kuin olisi saanut aihetta vimmastua. Tällä +miehellä oli mitä suurimmassa määrässä ei ainoastaan tavallista +taistelukenttien rohkeutta, sitä ruumiillista urheutta, joka riippuu +yksinomaan lihasten tarmosta, vaan vielä enemmän siveellistä rohkeutta, +siis mielen lujuutta. Viaksi saattoi hänessä korkeintaan lukea sen, +että hän oli ehdottomasti skotlantilainen kiireestä kantapäähän, +puhdasverinen kaledonialainen, maansa vanhojen tapojen itsepintainen +noudattaja. Niinpä hän ei milloinkaan tahtonut palvella Englantia, ja +majurin-arvonsa hän oli ansainnut Ylämaan Mustan kaartin 42:nnessa +rykmentissä, jonka komppanioissa oli yksinomaan skotlantilaisia +aatelismiehiä. Glenarvanien serkkuna MacNabbs asui Malcolmin linnassa +ja majurina hän katsoi luonnolliseksi, että hänen oli lähdettävä +_Duncanin_ matkaan. + +Tällainen oli siis miehitys tällä aluksella, jonka odottamattomat +seikat olivat kutsuneet suorittamaan yhtä nykyajan yllättävimpiä +matkoja. Sen saavuttua Glasgowin höyrylaivalaiturille oli yleisön +uteliaisuus kohdistunut yksinomaan siihen; suuri joukko väkeä saapui +joka päivä sitä katsomaan; ei välitetty muuta kuin siitä, ei puhuttu +muusta kuin siitä, sataman toisten kapteenien, muiden muassa kapteeni +Burtonin, _Duncanin_ vieressä ankkuroivan ja Kalkuttaan lähdössä olevan +_Scotia_-nimisen muhkean höyrylaivan päällikön suureksi mielipahaksi. + +Kokonsa puolesta saattoikin _Scotia_ katsoa _Duncanin_ mitättömäksi +kärpässarjan laivaksi. Mutta kaikkien mielenkiinto keskittyi +Glenarvanin huvipurteen ja suureni päivä päivältä. + +Lähdön hetki olikin lähestymässä. John Mangles oli ollut taitava ja +toimelias. Kuukausi Clyden lahdella tehdyn koematkansa jälkeen saattoi +_Duncan_ lähteä merelle lastattuna, muonitettuna ja kaikin puolin +muuten varustettuna. Lähtö määrättiin elokuun 25. päiväksi, joten alus +saattoi kevään alkupuolella saapua eteläisille leveysasteille. + +Niin pian kuin lordi Glenarvanin aikomus oli tullut tunnetuksi, oli hän +saanut kuulla useitakin huomautuksia matkan rasituksista ja vaaroista; +mutta hän ei välittänyt niistä vähääkään, vaan varustautui lähtemään +Malcolmin linnasta. Toisaalta monet hänen vilpittömät ihailijansakin +moittivat häntä, kunnes yleinen mielipide asettui arkailematta +skotlantilaisen lordin puolelle, ja kaikki sanomalehdet, +lukuunottamatta hallituksen suoranaisia äänenkannattajia, +yksimielisesti paheksuivat meriministeriön viranomaisten menettelyä +tässä asiassa. Muuten lordi Glenarvania ei liikuttanut moite eikä +kiitos: hän teki velvollisuutensa ja välitti vähät muusta. + +Elokuun 24. päivänä lähtivät Glenarvan, lady Helena, majuri MacNabbs, +Mary ja Robert Grant, herra Olbinett, laivan muonamestari, ja tämän +puoliso, rouva Olbinett, lady Glenarvanin palvelijattarena, Malcolmin +linnasta jätettyään liikuttavat jäähyväiset perheen palvelijoille. +Muutamia tunteja myöhemmin he olivat sijoittuneet laivalle. Glasgowin +väestö tervehti ihailevan myötätuntoisesti lady Helenaa, nuorta ja +uljasta naista, joka luopui ylellisen elämän huolettomista huvituksista +ja riensi auttamaan haaksirikkoisia. + +Lordi Glenarvanin ja hänen vaimonsa osastona olivat _Duncanin_ kaikki +perähytit: kaksi makuusuojaa, salonki ja kaksi pukuhuonetta heitä +itseään varten, sitten yhteinen seurustelusali ja sen ympärillä kuusi +kajuuttaa, joista Mary ja Robert Grantin, herra ja rouva Olbinettin +sekä majuri MacNabbsin hallussa oli yhteensä viisi. John Manglesin ja +Tom Austinin kajuutat olivat taaempana, ja niihin päästiin laivan +yläkannelta. Miehistö oli sijoitettu välikannelle ja oli hyvin +mielissään siitä, sillä laivassa ei ollut muuta lastia kuin hiilet, +elintarvikkeet ja aseet. John Manglesilta ei siis ollut puuttunut tilaa +sisävarustuksille, ja hän oli käyttänyt sen taitavasti hyväkseen. + +_Duncanin_ oli määrä lähteä yöllä elokuun 25. päivää vasten kello kolme +aamulla, laskuveden aikaan. Mutta sitä ennen sai Glasgowin väestö nähdä +liikuttavan juhlatoimituksen. Kello kahdeksan illalla lähtivät lordi +Glenarvan ja hänen vieraansa sekä laivan koko miehistö, lämmittäjistä +kapteeniin saakka, kaikki, joiden oli määrä olla mukana tällä +uhrautuvalla retkellä, laivalta St. Mungoon, Glasgowin vanhaan +tuomiokirkkoon. Tämä vanha katolinen kirkko, joka oli säilynyt +koskemattomana uskonpuhdistuksen jättämien raunioiden keskellä ja jota +Walter Scott on niin verrattomasti kuvannut, sai nyt vastaanottaa +valtavien holviensa alle _Duncanin_ matkustajat ja miehistön. Suunnaton +väkijoukko saattoi heitä. Siellä, kirkon suuressa laivassa, joka on +täynnä hautoja kuin hautausmaa, rukoili kunnianarvoisa kirkkoherra +Morton retkikunnalle taivaan siunausta ja kaitselmuksen suojelusta. +Olipa rukousten aikana hetki, jolloin Mary Grantin ääni kaikui vanhassa +kirkossa. Tyttö rukoili hyväntekijöidensä puolesta ja itki Jumalan +edessä kiitollisuuden kauniita kyyneleitä. Sitten seurue poistui syvän +liikutuksen vallitessa. Kello yksitoista olivat kaikki palanneet +laivalle. John Mangles ja miehistö suorittivat viimeisiä +lähtövalmisteluja. + +Puoliyön aikana alkoi lämmitys; kapteeni antoi käskyn lisätä sitä yhtä +mittaa, ja pian alkoivat mustat savupatsaat yhtyä yön usviin. +_Duncanin_ purjeet oli huolellisesti verhottu suojuskääreisiin, joiden +oli määrä varjella niitä kivihiilensavulta, sillä tuuli puhalsi +lounaasta eikä ollut edullinen purjeiden käytölle. + +Kello kahden aikana alkoi _Duncan_ puuskua höyrypannujen kuumetessa; +höyry pihisi venttiileissä: vuorovesi oli alallaan; saattoi jo erottaa +Clyden reitin reimarien ja kiviröykkiömerkkien välillä, ja hämäryys +alkoi vähitellen väistyä nousevan päivänkoiton tieltä. Oli lähdön aika. + +John Mangles lähetti sanan lordi Glenarvanille, joka kohta nousi +kannelle. + +Samalla alkoi laskuvesi tuntua; _Duncan_ vihelteli voimakkaasti, +hellitti köytensä, irrottautui ympärillä olevista laivoista, pani +potkurit käyntiin ja lipui rannasta salmen reitille. John ei ollut +ottanut luotsia; hän tunsi itse täydellisesti Clyden solat eikä kukaan +olisi voinut ohjata paremmin. Laiva liikehti hänen viittaustensa +mukaan: oikealla kädellään hän ohjasi konetta, vasemmalla peräsintä +äänettömästi ja varmasti. Pian tekivät viimeiset tehtaat tilaa tuolla +täällä rannan kukkuloilla kohoaville huviloille, ja kaupungin kohina +vaimeni välimatkan kasvaessa. + +Tunnin perästä sivuutti _Duncan_ Dumbartonin kalliot, kahta tuntia +myöhemmin se oli Clyden lahdella, kello kuusi aamulla se kiersi +Cantyren majakan, laski ulos Pohjois-Kanavasta ja kynti aavaa +valtamerta. + + + + +MATKUSTAJA HYTISSÄ NUMERO KUUSI. + + +Tämän ensimmäisen purjehduspäivän aikana oli meri hyvin kuoppainen, ja +tuuli yltyi iltaan mennessä. _Duncan_ keinui kovasti; niinpä eivät +naiset näyttäytyneetkään kannella, vaan pysyivät makuulla hyteissään ja +tekivät siinä viisaasti. + +Mutta seuraavana päivänä tuuli kääntyi jonkun verran; kapteeni John +avautti keula-, etu- ja märssypurjeen; _Duncan_ kulki nyt tukevammin +aalloilla eikä ollut enää yhtä herkkä heilahtelemaan ja keinumaan. Lady +Helena ja Mary Grant saattoivat jo päivän koittaessa liittyä lordi +Glenarvanin, majurin ja kapteenin seuraan kannelle. Auringonnousu oli +suurenmoinen. Päivän tähti nousi kultakehränä merestä ikään kuin +suunnattomasta sähkökylvystä. _Duncan_ liukui niin säihkyvän säteilyn +keskellä, että tosiaan olisi voinut sanoa sen purjeiden pullistuvan +auringonsäteiden voimasta. + +Laivan matkustajat katselivat hiljaisissa mietteissä tätä säteilevän +taivaankappaleen ilmestystä: + +-- Mikä ihana näky! lausui vihdoin lady Helena. -- Se lupaa kaunista +päivää. Kunpa vain tuuli ei kääntyisi vastaiseksi, vaan suosisi +_Duncanin_ kulkua! + +-- Ei voisi toivoa parempaa päivää, rakas Helena, lordi Glenarvan +vastasi, -- eikä meillä tosiaan ole valittamista tätä matkan alkua +vastaan. + +-- Kuinkahan kauan matka meren poikki kestää, rakas Edward? + +-- Siihen on kapteeni Johnin vastattava, Glenarvan sanoi. -- Kuljemmeko +hyvin? Oletteko tyytyväinen laivaanne, John? + +-- Perin tyytyväinen, teidän jalosukuisuutenne, John vastasi; -- tämä +on verraton alus, mielikseen merimies astelee sen kannella. Milloinkaan +ei laivan runkoa ja koneistoa ole saatu paremmin tasapainoon; +katsokaahan kuinka vauhti on tasainen ja kuinka sulavasti alus liukuu +aalloilla. Me kuljemme todellakin seitsemäntoista solmua tunnissa. Jos +tätä vauhtia kestää, olemme päiväntasaajan kohdalla kymmenessä päivässä +ja ennen viittä viikkoa kiertäneet Kap Hornin. + +-- Kuuletteko, Mary? lady Helena toisti, -- ennen viittä viikkoa! + +-- Kuulen, rouva, tyttö vastasi -- ja sydämeni sykähtelee kovemmin +kapteenin sanoista. + +-- Entä kuinka te kestätte tätä purjehdusta, Mary-neiti? lordi +Glenarvan kysyi. + +-- Aika hyvin, mylord, ei siitä ole sanottavaa haittaa. Kyllä minä +siihen pian totun. + +-- Entä pikku Robert? + +-- Robertko? John Mangles vastasi. -- Kun hän ei ole sukeltanut +konehuoneeseen, hän on kiivennyt mastojen päähän. Se poika ilkkuu vain +meritautia. Kas, tuollahan se on nytkin. + +Kapteenin viittauksen mukaan kääntyivät kaikkien katseet kokkamastoa +kohti, ja jokainen saattoi huomata Robertin kiikkumassa pramipurjeen +raakapuulla kolmisenkymmentä metriä kannen yläpuolella. Mary ei voinut +olla huudahtamatta. + +-- Oh, rauhoittukaa, neiti, John Mangles sanoi, -- minä vastaan hänestä +ja lupaan ennen pitkää esittää verrattoman velikullan kapteeni +Grantille, sillä me löydämme kyllä kapteenin. + +-- Kunpa taivas kuulisi teidän sananne, herra John, tyttö vastasi. + +-- Rakas lapseni, lordi Glenarvan lausui, -- koko tässä asiassa on +jotakin kaitselmuksen määräämää, minkä tulee antaa meille hyviä +toiveita. Me emme mene, meitä viedään. Me emme etsi, meitä johdetaan. +Ja katsokaa kaikkia näitä kunnon miehiä, jotka ovat antautuneet niin +hyvän asian palvelukseen! Me emme ainoastaan onnistu yrityksessämme, +vaan pääsemme perille vaikeuksitta. Minä olen luvannut lady Helenalle +huvimatkan, ja pahastipa erehtyisin, ellen pitäisi sanaani. + +-- Edward, lady Glenarvan sanoi, -- sinä olet miehistä paras. + +-- En, mutta minulla on paras miehistö parhaalla laivalla. Ettekö +ihaile _Duncania_, Mary-neiti? + +-- Minäkö, mylord? tyttö vastasi. -- Tottahan sitä ihailen, kun olen +todella asiantuntija. + +-- Ah, niinkö? + +-- Minä olen leikkinyt lapsena isäni laivoilla; hänen olisi pitänyt +tehdä minusta merimies, ja jos tarvittaisiin, niin pystyisin kai +reivaamaan tai punomaan köyttä. + +-- Ah, neiti, mitä minä kuulenkaan! John Mangles huudahti. + +-- Tuolla puheella saatte kapteeni Johnista hartaan ystävän, lordi +Glenarvan sanoi, -- sillä hän ei myönnä mitään maailmassa vetävän +vertoja merielämälle, ei edes naisten kuullen! Eikö totta, John? + +-- Epäilemättä, teidän jalosukuisuutenne, nuori kapteeni vastasi, -- +mutta myönnän, että neiti Grant on paremmin paikallaan peräsalongissa +kuin reivaamassa pramipurjetta; mutta yhtä mieluisaa on silti kuulla +hänen puhuvan noin. + +-- Ja varsinkin kun hän ihailee _Duncania_, lordi Glenarvan lisäsi. + +-- Joka sen hyvin ansaitsee, John täydensi. + +-- Kuulkaa, lady Helena sanoi, -- kun te olette niin ylpeä +aluksestanne, herätätte minussa halun tutkia sen ruumanpohjaan saakka +ja nähdä, minkälaiset olot kunnon matruuseillamme on välikannella. + +-- Mainiot, John vastasi, -- he ovat siellä kuin kotonaan. + +-- Ja he ovat todellakin kotonaan, rakas Helena, lordi Glenarvan +lisäsi. -- Tämä alus on kaistale vanhaa Kaledoniaamme! Se on irrallinen +osa Dumbartonin kreivikuntaa, joka erikoisesta armosta on +purjehtimassa, niin ettemme ole jättäneet maatamme! _Duncan_ on +Malcolmin linna, ja valtameri on Lomond-järvi. + +-- No hyvä, rakas Edward, esittelepä siis meille tätä linnaa, lady +Helena vastasi. + +-- Kuten käsket, Glenarvan lausui, -- mutta salli minun sitä ennen +puhutella Olbinettia. + +Laivan muonamestari oli mainio ravintoasiantuntija, skotlantilainen, +joka toimensa tärkeyden puolesta olisi ansainnut olla ranskalainen ja +täytti tehtävänsä hartaasti ja taitavasti. Hän asettui kuuntelemaan. + +-- Olbinett, me teemme pienen retken ennen aamiaista, Glenarvan +sanoi, ikään kuin olisi ollut puhe huvimatkasta Tarbetille tai +Katrine-järvelle. -- Toivoakseni pöytä on katettu palatessamme. + +Olbinett kumarsi juhlallisesti. + +-- Tuletteko mukaan, majuri? lady Helena kysyi. + +-- Jos käskette, MacNabbs vastasi. + +-- No, lordi Glenarvan huomautti, -- majuri on uponnut sikarinsa +savuun, siitä häntä ei saa temmata pois; majuri on nähkääs tuima +tupakkamies, Mary-neiti. Hän polttaa aina, nukkuessaankin. + +Majuri nyökkäsi hyväksyvästi, ja lordi Glenarvanin vieraat lähtivät +välikannelle. + +Yksin jäätyään ja tapansa mukaan itsekseen puhellen, mutta väittämättä +milloinkaan itseään vastaan, kietoutui MacNabbs yhä paksumpaan +savupilveen; hän seisoi liikkumatta, katsellen taaksepäin laivan +vanaveteen. Hetken hiljaisen mietiskelyn jälkeen hän kääntyi ympäri ja +havaitsi seisovansa vastapäätä erästä uutta henkilöä. Jos mikään olisi +voinut majuria hämmästyttää, hän olisi nyt hämmästynyt, sillä tämä +matkustaja oli hänelle täysin outo. + +Hän oli pitkä, kuiva ja laiha, ehkä noin nelikymmenvuotias mies, +näöltään kuin pitkä suurinuppinen naula. Hänen päänsä oli tosiaan iso +ja voimakas, otsa oli korkea, nenä pitkähkö, suu iso, leuka hyvin +jykevä. Hänen silmiään peittivät suuret, pyöreät silmälasit ja hänen +katseessaan näytti olevan sellaista erikoista epävarmuutta kuin ns. +päiväsokeilla, jotka näkevät esineet vain hämärässä. Kasvoista päättäen +hän oli älykäs ja hilpeä mies; hänellä ei ollut jurojen ihmisten tylyä +ilmettä, jotka periaatteesta eivät milloinkaan naura ja jotka peittävät +mitättömyytensä yksivakaisuuden alle. Kaikkea muuta. Tuntemattoman +herttaisen luonteva, koreilematon käytös osoitti selvästi, että hän +osasi ottaa ihmiset ja asiat niiden hyvältä puolelta. Mutta vaikkei +hän vielä ollut puhunut, hänet tunsi puheliaaksi ja varsinkin +hajamieliseksi niiden ihmisten tapaan, jotka eivät näe, mitä katsovat, +eivätkä kuule, mitä kuuntelevat. Hänellä oli päässä matkalakki, jalassa +paksut keltaiset kengät ja nahkasäärystimet, pukunaan ruskeat +samettihousut ja samasta kankaasta tehty takki, jonka lukemattomat +taskut näyttivät olevan täynnä kaikenlaisia vihkosia, muisti- ja +taskukirjoja ja lukemattomia muita yhtä epämukavia ja tarpeettomia +esineitä, puhumattakaan pitkästä kaukoputkesta, jota hän kantoi +olkahihnassa. + +Tuntemattoman vilkkaus oli majurin tyyneyden räikeänä vastakohtana; hän +liikuskeli MacNabbsin ympärillä, katseli tätä, teki silmillään +kysymyksiä, kun taas majuri ei ollut vähääkään utelias tietämään, mistä +hän tuli, ja minne hän oli menossa, minkä vuoksi hän oli mukana +_Duncan_-laivalla. + +Nähdessään yrityksensä raukeavan majurin välinpitämättömyyteen, tuo +arvoituksellinen henkilö tarttui kaukoputkeensa, joka pisimmillään oli +reilun metrin mittainen, ja seisten liikkumatta kuin valtatien +kilometripylväs, vaikka sääret hajallaan, hän suuntasi kojeensa +kohtaan, jossa taivas ja meri yhtyivät; viisi minuuttia sitä +tutkittuaan hän laski kaukoputkensa, käänsi sen pään kantta vasten ja +nojasi siihen ikään kuin se olisi ollut keppi; mutta silloinpa kiikarin +putket solahtivat sisäkkäin, ja uusi matkustaja, jolta täten äkkiä +katosi tukipiste, oli vähällä suistua kumoon isonmaston juurelle. + +Jokainen muu olisi ainakin hymyillyt majurin asemassa. Majuri ei edes +räpäyttänyt silmiään. Silloin tuntematon teki päätöksensä. + +-- Muonamestari! hän huusi, ja tämän ainoankin sanan ääntäminen osoitti +hänen olevan ulkomaalaisen. + +Hän odotti. Ketään ei ilmestynyt. + +-- Muonamestari! hän toisti vielä kovemmalla äänellä. + +Herra Olbinett sattui kulkemaan ohi matkallaan etukannen alla olevaan +keittiöön. Kuinka hän hämmästyikään kuullessaan tämän kookkaan +henkilön, jota hän ei tuntenut, tuolla lailla kutsuvan! + +-- Mistä ihmeestä tuo tulee? -- hän tuumi. -- Joku lordi Glenarvanin +ystävä? Mahdotonta! + +Hän astui kuitenkin esiin ja lähestyi muukalaista. + +-- Oletteko te laivan muonamestari? tämä kysyi. + +-- Olen, herra, Olbinett vastasi, -- mutta minulla ei ole kunnia +tuntea... + +-- Minä olen matkustaja hytistä numero kuusi. + +-- Numero kuusi? muonamestari toisti. + +-- Niinpä niin. Mikä teidän nimenne on? + +-- Olbinett. + +-- No niin, Olbinett, ystäväni, jatkoi outo hytistä numero kuusi, -- +täytyy ajatella aamiaista, hyvinkin pian. Minä en ole syönyt +puoleentoista vuorokauteen, tai paremmin sanoen, minä olen nukkunut +puolitoista vuorokautta, mikä on anteeksiannettavaa miehelle, joka +tulee oikopäätä Pariisista Glasgowiin. Mihin aikaan täällä syödään +aamiaista? + +-- Kello yhdeksän, Olbinett vastasi konemaisesti. + +Muukalainen aikoi katsoa kelloaan, mutta ei saanut sitä esiin pitkään +aikaan, sillä hän löysi sen vasta yhdeksännestä taskustaan. + +-- Kas, hän sanoi, -- kello ei ole vielä kahdeksaa. Tuokaa siis, +Olbinett, minulle korppu ja lasi sherryä odottaessani, sillä minä olen +nääntymässä nälkään. + +Olbinett kuunteli käsittämättä; tuntematon puhuikin lakkaamatta ja +siirtyi asiasta toiseen verrattoman vilkkaasti. + +-- Entä kapteeni! hän kysyi. -- Eikö kapteeni ole vielä noussut! Ja +ensimmäinen perämies? Mitä hän tekee? Nukkuuko hänkin vielä? Ilma on +onneksi kaunis, tuuli suotuisa, ja laiva kulkee omin nokkinsa. + +Samassa John Mangles ilmestyi perähytin portaille. + +-- Tuossa on kapteeni, Olbinett sanoi. + +-- Ah, mieluisaa, tuntematon huudahti, -- kapteeni Burton, mieluisaa +tutustua teihin! + +John Mangles ällistyi pahanpäiväisesti kuullessaan itseään puhuteltavan +kapteeni Burtoniksi ja nähdessään oudon miehen laivallaan. + +Toinen jatkoi mitä luontevimmin: + +-- Sallikaa minun puristaa kättänne, hän sanoi. -- Kun en tehnyt sitä +toissailtana, se johtui siitä, että lähdön hetkellä ei sovi häiritä +päällikköä. Mutta nyt, kapteeni, olen todella hyvilläni päästessäni +puheisiin kanssanne. + +Silmät suurina John Mangles katseli vuoroin Olbinettia, vuoroin tätä +tulokasta. + +-- Nyt kun ollaan tuttavia, rakas kapteeni, outo mies sanoi, -- +olkaamme kuin vanhoja ystäviä. Jutellaan siis ja sanokaa, oletteko +tyytyväinen _Scotiaan_? + +-- Mitä te _Scotialla_ tarkoitatte? John Mangles kysyi vihdoin. + +-- Heh, tietenkin tätä _Scotiaa_, jossa nyt olemme. Tämä on hyvä laiva, +ja minulle on kehuttu sen lujaa rakennetta samoin kuin päällikön, +kunnon kapteeni Burtonin, henkisiä ominaisuuksia. Oletteko +samannimisen, suuren Afrikan-tutkijan sukulaisia? Hän oli uljas mies. +Saan siis onnitella! + +-- Hyvä herra, John Mangles lausui, -- minä en ole ensinkään matkailija +Burtonin sukulaisia, enkä edes itse ole kapteeni Burton. + +-- Ah, päätteli tuntematon, -- minä olen siis puheissa _Scotian_ +ensimmäisen perämiehen, herra Burdnessin, kanssa! + +-- Herra Burdnessinko? vastasi John Mangles, joka alkoi aavistaa asian +oikean laidan. Mutta oliko hän tekemisissä hullun vai laivasta +erehtyneen kanssa? Se askarrutti hänen mieltään, ja hän oli juuri +aikeissa antaa ratkaisevan selityksen, kun lordi Glenarvan, hänen +vaimonsa ja neiti Grant nousivat kannelle. Vieras huomasi heidät ja +huudahti: + +-- Ah, matkustajia! Matkustajia! Mainiota. Pyydän, herra Burdness, +teitä esittelemään minut... + +Ja sitten hän astui esille moitteettoman kohteliaasti, odottamatta John +Manglesin esittelyä. + +-- Rouva, hän sanoi neiti Grantille; -- neiti, hän sanoi lady +Helenalle; -- hyvä herra, hän lisäsi kääntyen lordi Glenarvanin +puoleen. + +-- Lordi Glenarvan, John Mangles ilmoitti. + +-- Mylord, jatkoi silloin tuntematon, -- pyydän anteeksi, että itse +esittelen itseni; mutta merellähän on lupa hiukan hellittää ankaria +seurustelusääntöjä; toivoakseni teemme pian tuttavuutta, ja _Scotian_ +matka näiden naisten seurassa tuntuu meistä yhtä lyhyeltä kuin +mieluisaltakin. + +Lady Helena ja neiti Grant eivät olleet keksineet sanaakaan +vastatakseen. He eivät ymmärtäneet mitään tämän kuokkavieraan +ilmestymisestä _Duncanin_ kannelle. + +-- Arvoisa herra, lausui nyt lordi Glenarvan, -- kenen kanssa minulla +on kunnia puhua? + +-- Minä olen Jacques-Eliacin-Francois-Marie Paganel, Pariisin +Maantieteellisen seuran sihteeri, Berliinin, Bombayn, Darmstadtin, +Leipzigin, Lontoon, Pietarin, Wienin, New Yorkin seurojen +kirjeenvaihtajajäsen, Itä-Intian kuninkaallisen maan- ja +kansatieteellisen seuran kunniajäsen, joka vietettyään kaksikymmentä +vuotta elämästään tutkimassa maantiedettä työhuoneessaan on päättänyt +jatkaa tutkimuksiaan luonnossa ja on nyt matkalla Intiaan liittääkseen +siellä yhteen suurten löytöretkeilijöiden töiden tulokset. + + + + +MISTÄ JACQUES PAGANEL ON TULOSSA JA MINNE MENOSSA. + + +Maantieteellisen seuran sihteeri oli varmaankin mukava henkilö, sillä +kaikki tämä sanottiin hyvin miellyttävällä tavalla. Lordi Glenarvan +tiesi muuten täydellisesti kenen kanssa oli tekemisissä, sillä Jacques +Paganelin nimi ja ansiot olivat hänelle hyvin tutut. Kun otti huomioon +hänen maantieteelliset tutkimuksensa, hänen seuran julkaisuissa +esittämänsä selostukset uusimmista löydöistä, hänen kirjeenvaihtonsa +koko maailman kanssa, oli häntä pidettävä yhtenä Ranskan etevimmistä +tiedemiehistä. Niinpä Glenarvan ojensikin sydämellisesti käden +odottamattomalle vieraalleen. + +-- Ja nyt, kun esittely on tapahtunut, hän lausui, -- sallinette, herra +Paganel, minun tehdä teille yhden kysymyksen? + +-- Kaksikymmentä kysymystä, mylord, Jacques Paganel vastasi. -- Minulle +on alati mieluisaa keskustella teidän kanssanne. + +-- Toissa iltanako te tulitte tähän laivaan? + +-- Niin, mylord, toissa iltana kello kahdeksan. Minä hyppäsin +Kaledonian rautatievaunusta rattaille ja rattailta _Scotiaan_, jossa +olin Pariisista tilannut hytin numero kuusi. Ilta oli pimeä. Laivalla +en tavannut ketään. No, tuntien itseni väsyneeksi kolmenkymmenen tunnin +matkasta ja tietäen, että meritaudin välttämiseksi on hyvä keino mennä +nukkumaan heti laivaan tultua ja pysytellä vuoteessa matkan ensimmäiset +päivät, menin suoraa päätä makuulle ja olen tunnollisesti nukkunut +kolmekymmentäkuusi tuntia, jos uskotte. + +Jacques Paganelin kuuntelijat tiesivät nyt, mitä piti ajatella hänen +olostaan laivalla. Ranskalainen matkustaja oli osunut väärään laivaan +ja tullut _Duncaniin_ sillä välin kun sen miehistö oli St. Mungon +kirkossa. Kaikki oli siis selvää. Mutta mitä tämä tiedemies sanoisi +kuullessaan, mihin laivaan hän oli joutunut ja minne nyt oltiin +matkalla? + +-- Niinpä te, herra Paganel, lordi Glenarvan sanoi. -- olette valinnut +tutkimusmatkojenne lähtökohdaksi Kalkuttan? + +-- Juuri niin, mylord. Intian näkeminen on ollut minun mielihalunani +koko elämäni ajan. Se on ollut kaunein unelmani, joka nyt vihdoin +toteutuu norsujen ja Brahman pappien maassa. + +-- Teille ei siis ole yhdentekevää joutua johonkin muuhun maahan, herra +Paganel? + +-- Ei, mylord, se olisi minulle kiusallista, sillä minulla on +suosituksia Intian varakuninkaalle, lordi Somersetille, ja +Maantieteellisen seuran antama tehtävä täytettävänä. + +-- Ah, onko teillä siis jokin määrätty tehtävä? + +-- On, minun pitäisi yrittää tehdä hyödyllinen ja mielenkiintoinen +matka, jonka ohjelman on laatinut oppinut ystäväni ja ammattiveljeni, +herra Vivien de Saint-Martin. Olisi näet tarkoituksena seurata +Schlagintweit-veljesten, eversti Waughin, Webbin, Hodgsonin, Huc- ja +Gabet-nimisten lähetyssaarnaajien, Moorcroftin, hra Jules Remyn ja +monen muun kuuluisan retkeilijän jälkiä. Minä koetan onnistua siinä, +missä lähetyssaarnaaja Krick v. 1846 epäonnistui; sanalla sanoen +kartoittaa Jaru-Dzangbo-Tshuvirta, joka viidentoistasadan kilometrin +alalla kostuttaa Tiibetiä, koskettaen Himalajan pohjoista juurta, ja +vihdoin todeta, eikö tämä joki yhdy Brahmaputraan Assamin +koillispuolella. Mylord, kultamitali on taattu sille tutkijalle, joka +näin voi toteuttaa yhden hartaimmista toiveista Intian maantiedon +alalla. + +Paganel oli suurenmoinen. Hän puhui erittäin innostuneesti. Hän +heittäytyi mielikuvituksen nopeille siiville. Häntä olisi ollut yhtä +mahdoton keskeyttää kuin Reiniä Schaffhausenin putouksessa. + +-- Herra Jacques Paganel, lordi Glenarvan sanoi hetken hiljaisuuden +jälkeen, -- se olisi epäilemättä hieno matka, josta tiede tulisi +olemaan teille sangen kiitollinen. Mutta minä en tahdo enempää +pitkittää teidän erehdystänne; ainakin toistaiseksi täytyy teidän +luopua ilostanne päästä Intiaan. + +-- Luopuako siitä? Ja minkä vuoksi? + +-- Koska te nyt matkustatte Intian niemimaasta poispäin. + +-- Kuinka?! Kapteeni Burton... + +-- Minä en ole kapteeni Burton, John Mangles vastasi. + +-- Mutta _Scotia_? + +-- Tämä laivakaan ei ole _Scotia_. + +Paganelin ällistystä olisi mahdoton kuvata. Hän katsoi vuoronperään +lordi Glenarvania, joka yhä oli vakava, lady Helenaa ja Mary Grantia, +joiden ilmeet osoittivat säälivää myötätuntoa, John Manglesia, joka +hymyili ja majuria, joka ei rävähtänyt; sitten hän kohautti harteitaan, +siirsi silmälasinsa otsaltaan nenälle ja huudahti: + +-- Mitä pilantekoa tämä on! + +Mutta silloin sattui hänen katseensa peräsimen rattaaseen, jonka +kehässä näkyivät nämä kaksi sanaa: + + DUNCAN + GLASGOW + +-- _Duncan! Duncan!_ hän äännähti päästäen avuttoman epätoivonhuudon. + +Ja sitten hän syöksyi päistikkaa alas peräsalongin rappusia hyttiään +kohti. + +Onnettoman tiedemiehen mentyä ei kukaan laivalla voinut pysyä vakavana +majuria lukuunottamatta, ja nauru levisi matruuseihin saakka. Astua +väärään junaan! Sama se! Saapua Edinburghiin, kun olisi pitänyt lähteä +Dumbartoniin! Olkoon menneeksi! Mutta eksyä väärään laivaan ja kellua +Chileä kohti, kun on aikomus matkustaa Intiaan, se on jo +hajamielisyyden huippu! + +-- Se ei sentään kummastuta minua, kun on puhe Jacques Paganelista, +Glenarvan sanoi. -- Hän on kuuluisa sentapaisista hairahduksista. +Kerrankin hän julkaisi kartan Amerikasta, johon hän oli sijoittanut +Japanin. Se ei kuitenkaan estä häntä olemasta etevä tiedemies, ja hän +on todella Ranskan parhaita maantieteilijöitä. + +-- Mutta mitä nyt teemme miesparalle? lady Helena kysyi. -- Emmehän voi +viedä häntä väkisin Patagoniaan. + +-- Miksi emme? MacNabbs vastasi rauhallisesti. -- Me emme ole vastuussa +hänen hajamielisyydestään. Olettakaa, että hän olisi astunut väärään +junaan, pysähtyisikö se? + +-- Ei, mutta hän pääsisi pois lähimmällä asemalla, huomautti lady +Helena. + +-- No niin, Glenarvan lausui, -- sen hän voi tehdä, jos haluaa, +ensimmäisellä pysähdyspaikallamme. + +Samassa Paganel palasi peräkannelle viheliäisenä ja nolona, käytyään +toteamassa, että hänen tavaransa olivat laivassa. Hän toisteli +lakkaamatta kohtalokkaita sanoja: _Duncan! Duncan!_ Hänen +sanavarastossaan ei ollut enää muuta. Hän käveli edestakaisin, +tarkastellen laivan taklausta ja tähyten rannattoman meren mykkää +näköpiiriä. Vihdoin hän palasi lordi Glenarvanin luo. + +-- Ja minne tämä _Duncan_ on menossa? hän kysyi. + +-- Amerikkaan, herra Paganel. + +-- Ja tarkemmin määritellen? + +-- Concepcioniin. + +-- Chileen! Chileen! huudahti onneton tiedemies. -- Entä +Intian-retkeni? Ja mitä sanoo herra de Quatrefages, keskuskomitean +esimies! Ja herrat d'Avezac ja Cortambert ja Vivien de Saint-Martin! Ja +mitä sanon minä itse seuran istunnossa! + +-- Rauhoittukaa, herra Paganel, lordi Glenarvan vastasi, -- älkää +menettäkö toivoanne. Kaikki voi järjestyä niin, että teille tulee vain +verrattain vähäinen viivästys. Jaru-Dzangbo-Tshu odottaa teitä aina +Tiibetin vuoristossa. Me poikkeamme pian Madeiraan, ja siellä te +tapaatte laivan, jolla pääsette takaisin Eurooppaan. + +-- Kiitän teitä, mylord, täytyy myöntyä. Mutta sen saanee sanoa, että +tämä on tavaton seikkailu eikä sellaisia satu muille kuin minulle. Ja +minulla kun on varattu hytti _Scotiassa!_ + +-- No, _Scotia_ teidän pitänee toistaiseksi jättää sikseen. + +-- Mutta, Paganel sanoi, tarkastettuaan alusta uudelleen. -- _Duncan_ +on huvipursi. + +-- Niin on, hyvä herra, John Mangles vastasi, -- ja sen omistaja on +hänen jalosukuisuutensa lordi Glenarvan. + +-- Joka pyytää teitä mielin määrin käyttämään vieraanvaraisuuttaan, +Glenarvan lisäsi. + +-- Tuhansia kiitoksia, mylord, Paganel vastasi. -- Minä ymmärrän +todellakin arvostaa teidän kohteliaisuuttanne; mutta sallikaa minun +tehdä eräs yksinkertainen huomautus: Intia on ihana maa; se tarjoaa +matkustajille ihmeellisiä yllätyksiä; naiset epäilemättä eivät sitä +tunne... No niin, ei tarvitse muuta kuin että perämies kääntää ruoria, +ja _Duncan_ kulkisi yhtä helposti Kalkuttaa kuin Chileä kohti; ja kun +se kerran on huvimatkalla... + +Päänpudistukset, joita Paganelin ehdotus aiheutti, eivät sallineet +hänen jatkaa esitystään. Hän vaikeni kesken. + +-- Herra Paganel, sanoi silloin lady Helena, -- jos olisi puhe vain +huvimatkasta, niin vastaisin teille: lähtekäämme kaikki yhdessä +Intiaan, eikä lordi Glenarvan sitä pyyntöäni hylkäisi. Mutta +_Duncan_ on matkalla pelastamaan Patagonian rannikolle joutuneita +haaksirikkoisia eikä voi muuttaa niin ihmisystävällisen matkansa +suuntaa... + +Muutamassa minuutissa tehtiin ranskalaiselle matkustajalle selkoa +tilanteesta, liikuttuneena hän kuunteli kertomuksen sattumalta +löydetyistä asiakirjoista, kapteeni Grantin kohtalosta, lady Helenan +jalomielisestä ehdotuksesta. + +-- Mylady, hän sanoi, -- sallikaa minun lausua ihailuni teidän +menettelystänne kaikessa tässä ja tehdä se tinkimättä. Teidän aluksenne +on jatkettava matkaansa, ja minä saisin tunnonvaivoja, jos +hidastuttaisin sitä ainoatakaan päivää. + +-- Haluatteko siis ottaa osaa meidän etsiskelyymme? lady Helena kysyi. + +-- Se on mahdotonta, rouva, minun pitää suorittaa saamani tehtävä. Minä +lähden laivasta ensimmäisessä pysähdyspaikassanne... + +-- Madeirassa siis, John Mangles sanoi. + +-- Madeirassa, olkoon. Siellähän olen vain sadankahdenkymmenen +peninkulman päässä Lissabonista ja voin odottaa laivavuoroa. + +-- No niin, herra Paganel, Glenarvan sanoi, -- teidän toivomustanne +noudatetaan, ja omasta puolestani olen hyvilläni voidessani tarjota +teille vieraanvaraisuutta laivallani muutamiksi päiviksi. Toivoisin +vain, ettette kovin ikävysty meidän seurassamme! + +-- Oo, mylord, tiedemies huudahti, -- minähän olen ylen onnellinen, +että satuin erehtymään näin miellyttävällä tavalla! Yhtäkaikki on +sentään naurettava seikka, että mies lähtee matkalle Intiaan ja +purjehtiikin Amerikkaa kohti! + +Tästä alakuloisesta ajatuksesta huolimatta Paganel mukautui +myöhästymiseen, jota ei voinut estää. Hän oli herttainen, hilpeä, jopa +hajamielinenkin; hän ihastutti naisia hyväntuulisuudellaan; ennen +päivän loppua hän oli kaikkien ystävä: Hänen pyynnöstään näytettiin +hänelle nuo merkilliset asiakirjat. Hän tutki niitä huolellisesti, +kauan, pienimpiä yksityiskohtia myöten. Mikään muu tulkinta ei +hänestäkään näyttänyt mahdolliselta. Mary Grant ja hänen veljensä +herättivät hänessä mitä vilkkainta mielenkiintoa. Hän antoi heille +hyviä toiveita. Se tapa, jolla hän selitti asiaa, ja eittämätön +menestys, jota hän ennusti _Duncanin_ retkelle, houkutteli hymyn nuoren +neitosen huulille. Totisesti, jos hänellä ei olisi tehtäväänsä, olisi +hänkin lähtenyt etsimään kapteeni Grantia! + +Ja kun hän kuuli, että lady Helena oli William Tuffnelin tytär, hän +puhkesi ihmetyksen huudahduksiin. Hän oli tuntenut ladyn isän. Mikä +uljas tiedemies! Ja kuinka vilkasta heidän kirjeenvaihtonsa oli ollut, +kun William Tuffnel oli tullut seuran kirjeenvaihtajajäseneksi! Juuri +hän, hän itse, oli esittänyt toisilleen William Tuffnelin ja herra +Malte-Brunin! Mikä tapaus, ja mikä ilo matkustaa yhdessä William +Tuffnelin tyttären kanssa! + +Lopulta hän pyysi lady Helenalta lupaa suudella häntä poskelle. Ja +siihen lady Glenarvan suostuikin, vaikka se ehkä oli hiukan +"asiaankuulumatonta." + + + + +YKSI KUNNON MIES LISÄÄ RETKELLE. + + +Afrikan pohjoispuolen kohdalla kulkevien merivirtojen edistämänä kulki +_Duncan_ nopeaa vauhtia päiväntasaajaa kohti. Elokuun 30. päivänä tuli +Madeiran saariryhmä näkyviin. Lupauksensa mukaan tarjoutui lordi +Glenarvan laskemaan uuden vieraansa siellä maihin. + +-- Lordi, Paganel vastasi, -- puhukaamme kursailematta. Oliko ennen +minun tuloani laivalle aikomuksenne poiketa Madeirassa? + +-- Ei, Glenarvan sanoi. + +-- Ehkä sitten saisin käyttää hyväkseni onnettoman hajamielisyyteni +seurauksia. Madeiran saariryhmä on täysin tunnettu. Maantieteilijälle +ei siellä enää ole mitään mielenkiintoista. On jo sanottu ja +kirjoitettu kaikki mitä voi siitä saariryhmästä, joka muuten +viininviljelykseen nähden on täyttä päätä rappeutumassa. Ajatelkaa, +että Madeirassa ei enää ole viinitarhoja! Viinisato, joka vuonna 1813 +nousi miljoonaan sataantuhanteen hehtolitraan, teki vuonna 1845 +ainoastaan satakolmekymmentätuhatta neljäsataaviisikymmentä +hehtolitraa. Nyttemmin ei se ole edes kahtakymmentäviittätuhatta! Se on +masentava ilmiö. Olisiko teistä yhdentekevää laskea maihin Kanarian +saarille? + +-- Lasketaan maihin Kanarian saarille, Glenarvan vastasi. -- Sehän ei +tee mitään mutkaa meidän matkaamme. + +-- Minä tiedän sen, lordi. Kanarian saarilla on, nähkääs, vielä kolme +saariryhmää tutkimatta, puhumattakaan Teneriffan vuoresta, jota aina +olen halunnut nähdä. Nythän on tilaisuus. Minä käytän sitä hyväkseni, +ja odotellessani Eurooppaan menevää laivaa voin tehdä retken sinne. + +-- Kuten tahdotte, herra Paganel, vastasi lordi Glenarvan, joka ei +voinut olla hymyilemättä. + +Ja hänellä oli syytä hymyillä. + +Kanarian saaret eivät ole kaukana Madeirasta. Näiden kahden saariryhmän +väliä on tuskin kahtasataaviittäkymmentä meripeninkulmaa, mikä matka +_Duncanin_ nopeudella kulkevalle laivalle oli jokseenkin mitätön. + +31. päivänä elokuuta, kello kahden aikaan päivällä, kävelivät John +Mangles ja Paganel peräkannella. Ranskalainen ahdisteli kumppaniaan +vilkkailla kyselyillä Chilestä; yhtäkkiä kapteeni keskeytti hänet ja +sanoi, viitaten erästä etelässä näkyvää pistettä kohti: + +-- Herra Paganel! + +-- Mitä nyt, herra kapteeni? tiedemies vastasi. + +-- Katsokaas tuohon ilmansuuntaan. Ettekö näe mitään? + +-- En. + +-- Te ette katso niin kuin pitää. Ei pitkin merenpintaa, vaan sen +yläpuolelle, pilviin. + +-- Pilviinkö? Mitä siellä pitäisi olla... + +-- No, nyt, tuosta noin, kokkapuun päitse. + +-- Minä en näe mitään. + +-- Kun ette tahdo nähdä. Oli miten oli, ja vaikka olemme neljänkymmenen +meripeninkulman päässä, niin Teneriffan huippu on selvästi nähtävissä +taivaanrannan yläpuolella. + +Oliko Paganel tällöin tahtonut nähdä vai ei, muutamaa hetkeä myöhemmin +hänen täytyi myöntää asia, ellei halunnut väittää olevansa sokea. + +-- No, joko te nyt sen huomaatte? kysyi häneltä John Mangles. + +-- Jo toki, selvästi, Paganel vastasi ja lisäsi, äänessään +välinpitämätön sävy: -- Tuoko se nyt sitten on se Teneriffan huippu? + +-- Se se on. + +-- Eipä se näy olevan kovin korkea. + +-- On sen huippu sentään kolmetuhatta seitsemänsataa metriä merenpintaa +korkeammalla. + +-- Se ei vastaa Mont-Blancia. + +-- Se on mahdollista, mutta kun kiipeätte sen laelle, niin pitänette +sitä sentään kyllin korkeana. + +-- Oo, kiivetäkö sen laelle, rakas kapteeni, mitä se kannattaa, pyydän +kysyä, herrojen von Humboldtin ja Bonplanin jälkeen? Suuri nero, tuo +Humboldt. Hän nousi tuolle vuorelle; hän on laatinut siitä niin +tyhjentävän kuvauksen, että siihen ei ole mitään lisäämistä; hän +havaitsi siinä viisi vyöhykettä: viinivyöhykkeen, lehtipuuvyöhykkeen, +havupuuvyöhykkeen, alppikanervavyöhykkeen ja vihdoin aivan kasvittoman +vyöhykkeen. Hän nousi vuoren ylimmälle huipulle saakka, missä ei ollut +tilaa edes istua. Vuoren laelta näkyvä ala oli yhtä suuri kuin neljäs +osa Espanjaa. Sitten hän tutki tulivuoren sen uumenia myöten ja +tunkeutui sammuneen aukon pohjalle saakka. Mitä luulisitte minulla +olevan tekemistä siellä tämän suurmiehen jälkeen, pyydän kysyä? + +-- Tosiaan, John Mangles vastasi, -- eipä siinä ole enää mitään +haravoimista. Sepä ikävää, sillä teidän aikanne tulee pitkäksi +odotellessa laivaa Teneriffan satamassa. Siellä ei ole suurtakaan +vaihtelua toivottavissa. + +-- Kuka tietää mitä vaihtelua minun hajamielisyyteni saisi aikaan, +Paganel sanoi nauraen. -- Mutta, rakas Mangles, eikö Kap Verden +saarilla ole ankkuripaikkoja? + +-- On kyllä. Villa Praiaan on mainion helppo laskea maihin. + +-- Puhumattakaan toisesta edusta, joka ei ole halveksuttava, Paganel +lisäsi, -- siitä, että Kap Verden saaret eivät ole kaukana Senegalista, +missä voin tavata maanmiehiäni. Minä tiedän kyllä, että tätä villiä ja +epäterveellistä saaristoa ei pidetä kovin mielenkiintoisena; mutta +maantieteilijän kannalta on kaikki arvokasta. Näkeminen merkitsee +tietoja. On ihmisiä, jotka eivät osaa nähdä, ja jotka matkustavat ikään +kuin olisi heillä kaihi. Voitte uskoa, että minä en kuulu niihin. + +-- Kuinka vain teille on mukavampaa, herra Paganel, John Mangles +vastasi, -- minä olen varma, että maantiede hyötyy teidän +oleskelustanne Kap Verden saarilla. Meidän täytyy muutenkin poiketa +sinne ottamaan hiiliä, joten teidän maihinlaskemisenne ei aiheuta +meille mitään viivästystä. + +Tämän keskustelun jälkeen päätti kapteeni suunnata matkan Kanarian +saarten länsipuolitse; kuuluisa vuori jätettiin vasemmalle kädelle, ja +nopeakulkuinen _Duncan_ kulki Kravun kääntöpiirin poikki 2. päivänä +syyskuuta, kello viisi aamulla. Sää alkoi sitten muuttua. Oli +sadekauden kostea ja raskas ilmasto, _le tempo das aguas_, kuten +espanjalainen sanoo, matkustajille rasittava, mutta puuttomuudesta ja +siis myös vedettömyydestä kärsivien Afrikan saarten asukkaille hyötyisä +aika. Ankara merenkäynti esti matkustajia oleilemasta kannella, mutta +salongissa kävi keskustelu yhtä vilkkaasti. + +3. päivänä syyskuuta ryhtyi Paganel kokoamaan matkatavaroitaan +lähestyvää maihinnousua varten. _Duncan_ liikkui Kap Verden saarien +lomassa; sivuuttaen Selin saaren, joka oli todella hedelmätön ja autio +hietakumpu, ja kulkien laajojen koralliriuttojen ohi se jätti sivulleen +St. Jacques-saaren, jonka läpi pohjoisesta etelään ulottuu +basalttivuorien jono, päättyen kahteen korkeaan kumpuun. Sitten John +Mangles laski Villa Praian lahteen ja ankkuroi laivan kaupungin +edustalle viidentoista metrin syvällä. Sää oli kauhea, ja aallokko +tavattoman ankara, vaikka lahti oli suojattu aavalta tulevilta +tuulilta. Rankka sade oli sellaista ryöppyä, että tuskin saattoi nähdä +kaupunkia, joka on sadan metrin korkeuteen nousevien, tuliperäisten +kallioiden hiukan matalamman haaran penkereellä. Saari ei tosiaankaan +tämän paksun sadeverkon läpi näyttänyt houkuttelevalta. + +Lady Helena ei voinut toteuttaa ehdotustaan, että käytäisiin +kaupungissa; hiilienkin laivaansaanti oli perin hankalaa. _Duncanin_ +matkustajain oli siis pysyteltävä katoksen alla sillä välin kun meri ja +taivas suorastaan ryöpyttivät vesiään vastakkain. Sääkysymys kuului +tietenkin päiväjärjestykseen laivalla olevien keskusteluissa. Itsekukin +sanoi sanansa, paitsi majuri, joka olisi ollut mukana maailman +vedenpaisumuksessa välittämättä siitä vähääkään. Paganel käveli +edestakaisin pudistellen päätään. + +-- Tämä on ihan kuin tahallista, hän hoki. + +-- Niin, se ainakin on varmaa, lordi Glenarvan vastasi -- että +luonnonvoimat asettuvat teitä vastaan. + +-- Kyllä minä niistä sittenkin suoriudun. + +-- Ettehän sentään voi uhmata tällaista sadetta, lady Helena sanoi. + +-- Minä, rouva, ehdottomasti. En minä pelkää sitä muuten kuin +matkatavaroiden ja kojeiden vuoksi. Ne menevät kaikki piloille. + +-- Eihän tässä ole muuta pelättävää kuin millä keinolla ne saadaan +laivasta pois, lordi Glenarvan sanoi. -- Niin pian kuin olette +kampsuinenne Villa Praiassa, voitte siellä asua jokseenkin +siedettävästi, vaikka ette juuri mukavasti: apinojen ja sikojen seura +ei aina ole oikein miellyttävää. Mutta matkamies ei turhia valita. Ja +toivottavasti voitte seitsemän tai kahdeksan kuukauden kuluttua päästä +lähtemään Eurooppaan. + +-- Seitsemän tai kahdeksan kuukauden! Paganel huudahti. + +-- Vähintään. Kap Verden saarille ei laivojen ole tapana poiketa +sadekauden aikana. Mutta te voitte käyttää aikaanne hyödyllisellä +tavalla. Tämä saaristo on vielä vähän tunnettu; sen topografian, +klimatologian, etnografian ja hypsometrian alalla on vielä paljon +tekemistä. + +-- Siellä on ehkä virtoja tutkittavana, lady Helena sanoi. + +-- Siellä ei ole virtoja, rouva, Paganel sanoi. + +-- Entä jokia? + +-- Ei niitäkään. + +-- No puroja sitten? + +-- Ei edes niitä. + +-- Hyvä, majuri sanoi, -- sitten samoilette metsissä. + +-- Metsien muodostumiseen tarvitaan puita, mutta siellä ei ole puita. + +-- Mainio maa, majuri huomautti. + +-- Lohduttakaa itseänne, rakas Paganel, sanoi silloin Glenarvan. -- +Onhan siellä ainakin vuoria. + +-- Oh, mylord, ihan matalia ja vähän mielenkiintoisia. Ja muuten, nekin +on jo tutkittu. + +-- Niinkö? + +-- On, se on minun tavallista huonoa onneani. Kanarian saarilla oli +edessäni Humboldtin työt, täällä on minut ehättänyt eräs geologi, herra +Charles Sainte-Claire Deville. + +-- Onko se mahdollista? + +-- Niin on asia, Paganel vastasi surkealla äänellä. -- Mainitsemani +tiedemies oli mukana _La Décidée_-nimisessä valtion kornetissa sen +poiketessa Kap Verden saarilla, ja hän kävi niiden mielenkiintoisimman +kukkulan, Fogosaaren tulivuoren huipulla. Mitäpä minulla olisi tehtävää +hänen jälkeensä? + +-- Sepä on tosiaan ikävää, lady Helena vastasi. -- Mitä te sitten +teette, herra Paganel? + +Paganel oli hetkisen vaiti. + +-- Epäilemättä olisitte tehnyt paremmin, Glenarvan huomautti, -- jos +olisitte noussut maihin Madeirassa, vaikka siellä ei enää olekaan +viiniä. + +Maantieteellisen seuran oppinut sihteeri oli taas ääneti. -- Minä +puolestani odottaisin, majuri sanoi juuri samalla äänensävyllä kuin +olisi sanonut: -- minä en odottaisi. + +-- Rakas Glenarvan, sanoi silloin Paganel, -- missä aiotte ankkuroida +tämän jälkeen? + +-- Oh, vasta Concepcionissa. + +-- Perhana, se vie minut yhä kauemmaksi Intiasta. + +-- Ei suinkaan. Niin pian kuin olette kiertäneet Kap Hornin, tulette +taas lähemmäksi Intiaa. + +-- Sitäpä rohkenen epäillä. + +-- Muuten, Glenarvan sanoi ihan vakavissaan, -- kun kerran on mentävä +Intiaan, niin samantekeväähän on, joutuuko Länsi- vai Itä-Intiaan. + +-- Kuinka niin samantekevää? + +-- Puhumattakaan siitä, että Patagonian ruohoaavikkojen asukkaat toki +ovat intiaaneja, elleivät aivan intialaisia. + +-- Ah, tosiaan, mylord, Paganel huudahti, -- siinä on seikka, jota en +koskaan olisi tullut ajatelleeksi. + +-- Ja sitten rakas Paganel, voi kultamitalin ansaita missä tahansa; +kaikkialla on tekemistä, etsimistä, tutkimista, Kordillieerien +harjanteilla yhtä hyvin kuin Tiibetin vuorilla. + +-- Mutta Jaru-Dzango-Tshun suunta? + +-- Hyvä! Tutkikaa sen sijaan Rio Colorado! Se on vähän tunnettu virta, +joka kartoilla juoksee melkoisia matkoja maantieteilijöiden +mielikuvituksen mukaan. + +-- Sen kyllä tiedän, rakas lordi, siinä on useiden asteiden virheitä. +Ah, en epäile, etteikö Maantieteellinen seura olisi lähettänyt minua +Patagoniaan yhtä hyvin kuin Intiaan. Mutta en ajatellut sitä. + +-- Se oli teidän tavallista hajamielisyyttänne. + +-- No niin, herra Paganel, liityttekö meidän matkaamme? lady Helena +kysyi kiehtovimmalla äänellään. + +-- Hyvä rouva, entä minulle annettu tehtävä? + +-- Huomautan teille, että aiomme kulkea Magalhãesin salmen kautta, +lordi Glenarvan mainitsi. + +-- Mylord, te houkuttelette. + +-- Minä lisään, että me käymme Port Faminessa. + +-- Port Faminessa! huudahti ranskalainen, joka puolelta ahdistettuna. +-- Sielläkö maantieteen aikakirjojen kuulussa satamassa? + +-- Ajatelkaa myös, herra Paganel, lady Helena lausui, -- että ottamalla +osaa meidän retkeemme teillä on oikeus liittää Ranskan nimi Skotlannin +nimeen. + +-- Niin tosiaan! + +-- Maantieteilijä voi olla retkikunnallemme suureksi hyödyksi, ja mikä +on kauniimpaa kuin tieteen asettaminen ihmisyyden palvelukseen? + +-- Se on hyvin sanottu, rouva. + +-- Uskokaa minua. Antakaa sattuman tai paremmin sanoen kaitselmuksen +ratkaista. Tehkää niin kuin me. Se on pannut meidän käteemme nuo +asiakirjat, me olemme lähteneet. Se on tuonut teidät _Duncanin_ +kannelle, älkää sitä jättäkö. + +-- Tahdotteko, että puhun teille suoraan, hyvät ystävät? Paganel kysyi +silloin. -- No niin, haluaisitteko todella hartaasti, että jäisin? + +-- Ja te, Paganel, tehän aivan palatte halusta jäädä! väitti Glenarvan. + +-- Niinhän se on! tiedemies huudahti, -- mutta minä pelkäsin olevani +tunkeileva! + + + + +MAGALHÃESIN SALMI. + + +Ilo oli yleinen laivalla, kun Paganelin päätös tuli tiettäväksi. Pikku +Robert kavahti välittömässä vilkkaudessaan hänen kaulaansa niin +rajusti, että kunnianarvoisa sihteeri oli mennä selälleen. -- Siinä on +reipas pikkumies, hän sanoi, -- minun pitää opettaa hänelle +maantiedettä. + +Niinpä kun John Mangles oli päättänyt tehdä hänestä merimiehen, +Glenarvan rohkean, majuri kylmäverisen, lady Helena hyvän ja +jalomielisen, Mary Grant tällaisille opettajille kiitollisen oppilaan, +täytyi Robertista väkisinkin ajan oloon kehittyä täydellinen +herrasmies. + +_Duncan_ täytti hiilivarastonsa mahdollisimman ripeästi, lähti näiltä +ilottomilta seuduilta länttä kohti Brasiliaan päin, ja saapui, +kuljettuaan 7. päivänä syyskuuta päiväntasaajan poikki vinhan +pohjatuulen puhaltaessa, eteläiselle pallonpuoliskolle. + +Matka tuntui sujuvan vaivattomasti. Kaikki olivat hyvin toiveikkaita. +Tällä kapteeni Grantin etsintämatkalla tuntui onnistumisen +todennäköisyys kasvavan joka päivä. Kaikkein luottavaisin oli John. +Mutta hänen luottavaisuutensa johtui suureksi osaksi halusta nähdä +Mary-neiti lohdullisena ja onnellisena. Hän oli aivan erikoisesti +kiintynyt tähän nuoreen neitoon; ja tämän tunteen hän osasi salata niin +hyvin, että Mary Grantia ja häntä itseänsä lukuunottamatta jokainen +_Duncanilla_ olija sen huomasi. + +Mitä maantieteilijään tulee, hän oli varmaankin koko eteläisen +pallonpuoliskon onnellisin ihminen; hän vietti päivänsä tutkimalla +karttoja, jotka oli levittänyt ruokasalin pöydälle; siitä aiheutui +jokapäiväistä kahnausta herra Olbinettin kanssa, joka ei voinut kattaa +ateriaa. Mutta Paganel sai puolelleen kaikki peräsalongin matkustajat +lukuunottamatta majuria, joka pysyi aivan välinpitämättömänä +maantieteellisten kysymysten ratkaisusta varsinkin aterioiden aikana. +Sitten löydettyään kokonaisen kantamuksen mitä erilaisimpia kirjoja +ensimmäisen perämiehen varusteista ja niiden joukossa erinäisiä +espanjalaisia teoksia, Paganel päätti opetella Cervantesin kieltä, jota +kukaan muu laivalla ei osannut. Se helpottaisi tutkimuksia Chilen +rannikolla. Kun hänellä oli taipumuksia kieliopintoihin, hän uskoi +varmasti osaavansa puhua tätäkin uutta kieltä sujuvasti laivan +saapuessa Concepcioniin. Niinpä hän sitä opiskeli hartaasti, ja hänen +kuultiin lakkaamatta mutisevan itsekseen katkonaisia äänteitä. + +Mutta hän ei kuitenkaan jättänyt antamatta joutohetkinä pikku +Robertille käytännön opetusta, vaan kertoi hänelle niiden seutujen +historiaa, joita _Duncan_ nyt nopeaa vauhtia lähestyi. + +Sitten 10. päivänä syyskuuta, tultiin 5° 73' leveys- ja 31° 15' +pituusasteen kohdalle, ja silloin kuuli Glenarvan ensi kertaa erään +asian, jota luultavasti ei moni muukaan tiedä. Paganel kertoi Amerikan +historiaa, ja tullakseen suuriin löytöretkeilijöihin, joiden kyntämää +reittiä alus juuri seurasi, hän alkoi Kristoffer Kolumbuksesta ja +lopetti kertomuksensa hänestä mainitsemalla, että tämä suuri +genovalainen kuoli tietämättä, että oli löytänyt uuden maailman. Kaikki +huudahtivat ällistyneinä. Mutta Paganel pysyi väitteessään. + +-- Se on aivan totta, hän sanoi. -- Minä en suinkaan tahdo vähentää +Kolumbuksen kunniaa, mutta näin on asia. Viidennentoista vuosisadan +lopulla oli ihmisillä vain yksi pyrkimys: helpottaa yhteyttä Aasian +kanssa ja etsiä itää lännen kautta, sanalla sanoen: päästä lyhintä +tietä 'meden ja hunajan maahan'. Se se Kolumbusta kannusti. Hän teki +neljä matkaa; tuli Amerikan rannikolle Kumanan, Hondurasin, +Mosquitosin, Nicaraguan, Veraguan, Costa-Rican ja Panaman kohdilla, +joita hän luuli Japanin tai Kiinan rannikoiksi, ja kuoli aavistamatta +tulleensa ennestään tuntemattomaan maanosaan, joka ei edes saanut +nimeään hänen muistokseen. + +-- En tahdo epäillä sanojanne, rakas Paganel, lordi Glenarvan lausui, +-- mutta sallikaa minun ihmetellen kysyä, ketkä purjehtijat sitten +ensimmäisinä ymmärsivät, että Kolumbus oli löytänyt uuden maanosan. + +-- Heti hänen seuraajansa. Jo hänen matkoillaan mukana ollut Ojeda, +samoin kuin Vincent Pinzon, Vespucci, Mendoza, Bastidas, Cabral, Solis, +Balboa. Nämä purjehtijat kulkivat pitkin Amerikan itärantoja ja +kartoittivat ne kiitäen kolmesataakuusikymmentä vuotta ennen meitä +tämän saman merivirran vieminä etelää kohti. Nähkääs, ystäväni, me +olemme leikanneet päiväntasaajan aivan samalta kohtaa, missä Pinzon +kulki sen poikki viidennentoista vuosisadan viimeisenä vuonna, ja nyt +lähenemme sitä kahdeksatta eteläistä leveysastetta, jonka kohdalla hän +laski Brasilian alueelle. Vuosi sen jälkeen eteni portugalilainen +Cabral Seguron satamaan saakka. Kolmannella retkellään vuonna 1502 +purjehti Vespucci vielä kauemmaksi etelään. Vuonna 1508 ryhtyivät +Vincent Pinzon ja Solis yhteisesti ottamaan selkoa Amerikan rannoista +ja vuonna 1514 löysi Solis La Plata-virran suun, missä alkuasukkaat +söivät hänet suuhunsa, niin että uuden mantereen kiertämisen kunnia jäi +Magalhãesin osaksi. Tämä kuuluisa purjehtija lähti vuonna 1519 matkalle +viidellä laivalla, seurasi Patagonian rannikkoa, löysi Desiren sataman, +samoin San-Julianin, missä hän viipyi pitkiä aikoja, tapasi 52. +leveysasteella sen Yhdentoistatuhannen Neitsyen salmen, joka myöhemmin +sai hänen nimensä, ja 28. päivänä marraskuuta 1520 hän pääsi salmesta +ulos Tyynelle valtamerelle. Ah, mitä riemua hän lieneekään tuntenut, +mitä liikutusta sykki hänen sydämessään, kun hän näki uuden meren +kimaltelevan näköpiirissä auringonpaisteessa. + +-- Niin, herra Paganel! Robert Grant huudahti innostuneena +maantieteilijän sanoista. -- Siinä minä olisin tahtonut olla mukana! + +-- Niin minäkin, poikaseni, enkä olisi laiminlyönyt sellaista +tilaisuutta, jos taivas olisi antanut minun syntyä kolmesataa vuotta +sitten! + +-- Mutta se olisi ollut ikävää meille, herra Paganel, lady Helena +huomautti, -- sillä siinä tapauksessa te ette nyt olisi _Duncanin_ +salongissa kertomassa meille tätä historiaa. + +-- Joku toinen olisi kertonut minun sijastani, rouva, ja lisännyt, että +länsirannikon tutkimisesta kuuluu ansio Pizarron veljeksille. Näistä +sitkeistä seikkailijoista tuli suurten kaupunkien perustajia. Cusco, +Quito, Lima, Santiago, Villarica, Valparaiso ja Concepcion, jonne +_Duncan_ meitä vie, ovat heidän työtään. Pizarrojen löydöt liittyivät +tähän aikaan Magalhãesin löytöihin, ja Amerikan rannikoiden muoto +ilmestyi kartoille vanhan maailman oppineiden suureksi iloksi. + +-- Minäpä, Robert sanoi, -- en olisi vielä siihen tyytynyt. + +-- Miksi et? Mary kysyi katsellen nuorta veljeään, joka oli niin +innostunut löytöretkien historiasta. + +-- Niin, poikani, miksi? toisti lordi Glenarvankin rohkaisevasti +hymyillen. + +-- Koska olisin tahtonut tietää, mitä oli Magalhãesin salmen toisella +puolen. + +-- Oikein, ystäväni, Paganel vastasi. -- Minä myös olisin tahtonut +tietää, jatkuiko mannerta etelänavalle saakka, vai oliko siellä päin +olemassa vapaa meri, kuten oletti Drake, muuten teidän maanmiehiänne, +mylord. On siis selvää, että jos Robert Grant ja Jacques Paganel +olisivat eläneet seitsemännellätoista vuosisadalla, he olisivat +ruvenneet matkatovereiksi Shoutenille ja Lemairelle, kahdelle +hollantilaiselle, jotka olivat kovin uteliaita ratkaisemaan +lopullisesti tämän maantieteellisen arvoituksen. + +-- Olivatko he tiedemiehiä? lady Helena kysyi. + +-- Ei, vaan rohkeita kauppiaita, joille löytöjen tieteellinen puoli ei +paljon merkinnyt. Silloin oli olemassa hollantilainen Itä-Intian yhtiö, +jolla oli yksinoikeus kaikkeen Magalhãesin salmen kautta käytävään +kauppaan. Kun siihen aikaan ei tunnettu muuta tietä Aasiaan lännen +kautta, oli tällainen etuoikeus suoranainen kaappaus. Eräät kauppiaat +yrittävätkin kamppailla tätä yksinoikeutta vastaan etsimällä toista +salmea, ja niiden joukossa oli eräs Isaac Lemaire, älykäs ja oppinut +mies. Hän kustansi retkikunnan, jonka johtajina olivat hänen +veljenpoikansa Jacob Lemaire ja muuan Shouten-niminen kelpo +merenkulkija, kotoisin Hornista. Nämä uljaat löytöretkeilijät lähtivät +matkaan kesäkuussa 1615, lähes sata vuotta Magalhãesin jälkeen; he +löysivät Lemairen salmen Tulimaan ja Staten-saaren välillä, ja 16. +päivänä helmikuuta 1616 he kiersivät kuuluisan Kap Hornin, jota +paremmin kuin sen veljeä, Hyväntoivonniemeä olisi kannattanut sanoa +Myrskyniemeksi! + +-- Niin, tosiaan, siellä minä olisin tahtonut olla! Robert huudahti. + +-- Ja olisit saanut ammentaa mitä suurimpien liikutusten lähteestä, +poikaseni, Paganel jatkoi innostuen. -- Onko tosiaan todellisempaa +tyydytystä, oleellisempaa iloa kuin purjehtijan, joka laivallaan +merkitsee kartalle löytöjään? Hän näkee maiden vähitellen muodostuvan +silmiensä edessä, saaren saaren jälkeen, vuorisen niemen toisen niemen +jälkeen, ja niin sanoakseni sukeltavan ylös aaltojen helmasta! Aluksi +ovat rajaviivat epämääräisiä, erillisiä, katkonaisia! Tuolla yksinäinen +kukkula, täällä erillinen lahti, kauempana avaruuteen häipyvä poukama. +-- Sitten löydöt täydentävät toisiaan, piirrot yhtyvät, karttojen +pisteet muuttuvat viivaksi; lahdet kaartuvat määrättyyn muotoon, niemet +liittyvät siihen ja siihen rantaan; uusi manner järvineen, rantoineen, +jokineen, vuorineen, laaksoineen ja tasankoineen, kylineen, +kaupunkeineen ja pääkaupunkeineen esiintyy kartalla koko suurenmoisessa +loistossaan! Ah, ystäväni, löytöretkeilijä on todellinen keksijä! Hän +kokee odottamattomia yllätyksiä! Mutta nyt tämä kultakaivos on melkein +tyhjennetty! On nähty kaikki, löydetty, keksitty kaikki mantereet ja +uudet maailmat, eikä meillä, maantieteen alalle viimeksi tulleilla, ole +enää mitään tehtävää. + +-- On kyllä, rakas Paganel, Glenarvan vastasi. + +-- Ja mitä sitten? + +-- Se, mitä me juuri teemme! + +_Duncan_ kiiti tätä Vespuccin ja Magalhãesin tietä erinomaisen +nopeasti. Syyskuun 15. päivänä se kulki Kauriin kääntöpiirin poikki, ja +keula käännettiin kuuluisan salmen suuta kohti. Monta kertaa näkyi +Patagonian matalaa rannikkoa kuin hämäränä viivana näköpiirin rajalla; +niiden ohi kuljettiin yli kymmenen meripeninkulman päästä eikä edes +Paganelin mainiolla kiikarilla voinut näistä Amerikan rannoista saada +kuin perin epämääräisen käsityksen. + +25. päivänä syyskuuta _Duncan_ oli Magalhãesin salmen kohdalla. Se +laski siihen epäröimättä. Tyynelle valtamerelle kulkevat höyrylaivat +käyttävät yleensä mieluummin tätä väylää. Se ei ole kuin +kolmesataaseitsemänkymmentä meripeninkulmaa pitkä, vesi on kyllin syvää +suurimmillekin aluksille, jopa aivan rannallakin; siellä on mainio +ankkuripohja, runsaasti juomaveden ottopaikkoja, kalaisia jokia, +riistaisia metsiä, kymmenittäin turvallisia ja helposti saavutettavia +valkamia ja monia muita etuja, joita Lemairen salmen ja rajutuulen ja +myrskyn yhtä mittaa ahdistaman Kap Hornin väylältä puuttuu. + +Alkumatkalla, ensimmäisen kuuden- tai kahdeksankymmenen meripeninkulman +taipaleella, Kap Gregoryyn saakka, ovat rannat matalia ja hiekkaisia. +Jacques Paganel ei tahtonut päästää ohitseen ainoatakaan salmen +nähtävyyttä. Sen läpikulku kestäisi tuskin puoltatoista vuorokautta, ja +rantojen ohi liukuva näköala maksoi hyvin vaivan, jonka maantieteilijä +näki saadakseen sitä ihailla etelän auringon häikäisevässä valossa. +Pohjoisella rannalla ei näkynyt ainoatakaan asukasta; vain muutamia +surkeita alkuasukkaita harhaili Tulimaan karuilla kallioilla. Paganel +ei siis saanut nähdä patagonialaisia, mitä hän matkakumppaniensa +suureksi huviksi kovasti pahoitteli. + +-- Patagonia ilman patagonialaisia, hän sanoi, -- eihän se enää ole +Patagonia! + +-- Malttia, arvoisa maantieteilijä, lordi Glenarvan rauhoitti, -- me +näemme vielä patagonialaisiakin. + +-- En ole siitä varma. + +-- Niitä on kuitenkin olemassa, lady Helena sanoi. + +-- Minä epäilen sitä vahvasti, rouva, kun en näe yhtään. + +-- Eihän patagonialaisen nimeä, joka espanjan kielellä merkitsee +'suuria jalkoja', ole voitu antaa olemattomille olioille. + +-- Oh, nimi ei merkitse mitään, vastasi Paganel, joka piti itsepäisesti +kiinni mielijohteestaan vilkastuttaakseen väittelyä, -- ja muuten, +totta puhuen, ei tiedetä, miksi he itse itseään nimittävät. + +-- Niinkö? Glenarvan huudahti. -- Tiesittekö sitä, majuri? + +-- En, MacNabbs vastasi, -- enkä maksaisi viittä penniä saadakseni +tietää sen. + +-- Te kuulette sen kuitenkin, Paganel huomautti, -- välinpitämätön +majuri. Magalhães on nimittänyt näiden seutujen alkuasukkaita +patagonialaisiksi, tulimaalaiset nimittävät heitä tiremeeneiksi, +chileläiset caucalhuiksi, Carmenin siirtolaiset tehuelcheiksi, +araukaanit huilicheiksi; Bougainville antaa heille chaouhain, Falkner +taas tehuelhetien nimen! Itse he nimittävät itseään yleensä inakeiksi. +Kysynpä siis teiltä, kuinka tästä sekamelskasta voi saada selvää ja +voiko sellaista kansaa olla olemassa, jolla on niin monta nimeä! + +-- Tuo on kyllä jonkinlainen peruste! lady Helena vastasi. + +-- Olkoon, lordi Glenarvan huomautti, -- mutta ystävämme Paganel +myöntänee luullakseni, että jos patagonialaisten nimestä onkin +epätietoisuutta, heidän koostaan kuitenkin ollaan varmoja. + +-- Sitä en voi myöntää, Paganel vastasi. + +-- He ovat kookkaita, Glenarvan sanoi. + +-- Sitä en tiedä. + +-- Pieniäkö? lady Helena kysyi. + +-- Sitä ei voi kukaan todistaa. + +-- Ehkäpä sitten keskikokoisia? esitti MacNabbs sovittaakseen kaikki. + +-- Siitäkään en tiedä sen enempää. + +-- Tuo menee jo hiukan pitkälle, Glenarvan huudahti. -- +Tutkimusmatkailijat, jotka ovat heitä nähneet... + +-- Tutkimusmatkailijat, jotka heitä ovat nähneet, maantieteilijä +vastasi, -- antavat aivan ristiriitaisia tietoja. Magalhães sanoo, että +hänen päänsä tuskin ulottui heidän vyötäisilleen. + +-- Nähkääs nyt! + +-- Niin, mutta Drake väittää, että englantilaiset ovat kookkaampia kuin +kookkain patagonialainen. + +-- Oh, englantilaiset, se on mahdollista, majuri huomautti +halveksivasti, -- mutta jos olisi puhe skotlantilaisista! + +-- Cavendish vakuuttaa heidän olevan suuria ja rotevia, Paganel jatkoi. +-- Hawkins tekee heistä jättiläisiä. Lemaire ja Shouten sanovat heidän +olevan yli kolmemetrisiä. + +-- Nehän ovat uskottavaa väkeä, Glenarvan sanoi. + +-- Ovat, aivan yhtä hyvin kuin Wood, Narborough ja Falkner, jotka ovat +katsoneet heidät keskikokoisiksi. Tosin Byron, la Giraudais, +Bougainville, Wallis ja Carteret vakuuttavat, että patagonialaiset ovat +kahden metrin pituisia, mutta näiden seutujen paras tuntija, herra +d'Orbigny väittää heidän olevan keskimäärin 160 sentin pituisia. + +-- Mutta mikä sitten näin monesta ristiriitaisesta tiedosta on totuus? +lady Helena kysyi. + +-- Totuus, rouva, Paganel vastasi, -- on tämä: patagonialaisilla on +lyhyet jalat ja pitkä yläruumis. Voi siis määritellä mielipiteensä +hauskalla tavalla ja sanoa, että he ovat 180 sentin mittaisia +istuessaan ja vain 150 seisaallaan. + +-- Mainiota, arvoisa tiedemies! Glenarvan huomautti. -- Tuo oli +hauskasti sanottu. + +-- Paitsi, Paganel jatkoi, -- ellei heitä ole olemassa, jolloin koko +tämä ristiriita häviäisi. Mutta oli miten oli, ystäväni, minä lisään +lohdullisen huomautuksen: Magalhãesin salmi on suurenmoinen ilman +patagonialaisiakin. + +Tällä hetkellä kiersi _Duncan_ luonnonkaunista Brunswickin niemeä. +Seitsemänkymmenen meripeninkulman päässä Kap Gregoryn ohi kuljettuaan +se jätti oikealle puolelle Punta Arenan vankilan. Chilen lippu ja +kirkontapuli näkyivät hetken puiden lomasta. Sitten salmi jatkui +mahtavien kallioryhmien välissä; vuorten liepeet olivat suunnattomien +metsien peitossa ja nostivat ikuisen lumen valkaisemat lakensa pilvien +ylle; lounaassa kohosi Tarn-vuori kahdentuhannen metrin korkeuteen; +pitkän hämärän jälkeen tuli pimeys; valo hupeni kuin huomaamatta; +taivas syttyi täyteen tähtiä ja Etelän Risti näytti purjehtijoille +etelänavan suuntaa. + +Tämän valoisan pimeyden keskessä, tuikkivien tähtien valossa, jotka +korvaavat sivistyneiden seutujen majakat, jatkoi laiva rohkeasti +matkaansa laskematta ankkuria mihinkään rannikon monista mukavista +valkamapaikoista; usein hipaisivat sen raakapuiden päät etelän pyökkien +oksia, jotka rannasta ojentuivat väylän ylle; usein myös myllersi sen +potkuri suurten jokien vettä, herättäen hanhet, sorsat, kurpat, tavit +ja rantavesien koko linnuston. Sitten tuli esiin raunioita ja +soraläjiä, jotka yössä näyttivät valtavilta, surullinen jäännös +hylätystä siirtolasta, jonka nimi on näiden seutujen hedelmällisyyden +ja metsien riistan runsauden ikuisena vastakohtana. _Duncan_ lipui Port +Faminen -- Nälkäsataman -- ohi. + +Sinne oli espanjalainen Sarmiento v. 1581 asettunut asumaan neljänsadan +siirtolaisen kanssa. Hän perusti siihen St. Philippe-nimisen kaupungin; +julman ankarat pakkaset tappoivat suuren osan asukkaita, nälkä riisti +ne, jotka talvi oli säästänyt, ja v. 1587 tapasi merirosvo Cavendish +näistä neljästäsadasta onnettomasta viimeisen melkein nälkään +kuolemaisillaan kuuden vuoden oleskelun jälkeen kaupungissa, joka +näytti olevan yhtä monta vuosisataa vanha. + +_Duncan_ sivuutti nämä autiot rannat; päivän noustessa se kulki pitkin +kapeita salmia, pyökki-, saarni- ja koivumetsien välissä, joiden +keskestä vilahteli leppoisia lehtoja, jykevää rautatammea kasvavia +kumpuja ja teräviä huippuja, joiden joukossa oli Bucklandin hyvin +korkealle kohoava obeliski. Se kulki Pyhän Nikolain eli, kuten +Bougainville aikanaan oli sen nimittänyt, Ranskalaissalmen suun ohi; +kaukana leikitteli joukko hylkeitä ja suuria valaita, päätellen niiden +puhaltamista vesisuihkuista, jotka näkyivät neljän meripeninkulman +päähän. Sitten se sivuutti Kap Forwardin, joka vielä oli talven +viimeisten ahtojäiden vallassa. Salmen toisella puolen, Tulimaassa, +kohosi 2300 metrin korkeuteen Sarmienton vuori, suunnaton rykelmä +pilvien erottamia kallioita, jotka muodostivat taivaalle ikään kuin +ilmojen saariston. Kap Forwardiin päättyi itse asiassa Amerikan +mantere, sillä Kap Horn ei ole kuin erillinen kallio kaukana meressä +56. leveysasteella. + +Kap Forwardin jälkeen on salmen toisella puolen Brunswickin niemi ja +toisella Toivottomuuden maa, pitkänomainen saari, joka muistuttaa +tuhansien pikkusaarten väliin somerikolle ajautunutta suunnatonta +valasta. Mikä ero Amerikan näin sirpaleisen, ja Afrikan, Australian tai +Intian selkeiden ja täsmällisten niemenkärkien välillä! Mikä tuntematon +maanmullistus lieneekään näin murskannut tämän suunnattoman, kahden +valtameren välisen vuoriniemen? + +Sitten seurasi hedelmällisiä rantoja ja taas sarja alastomia seutuja, +kolkkoja katsoa, tämän monimutkaisen sokkelon tuhanten solien uurtamia. +Erehtymättä, epäröimättä kulki _Duncan_ sokkeloiden läpi, sekoittaen +savuaan kallioiden hajoittamaan usvaan. Vauhtiaan vähentämättä se +sivuutti muutamia näille raukoille rajoille asettuneita espanjalaisia +asutuksia. Kap Tamarin kohdalla väylä väljeni; alus saattoi lisätä +vauhtiaan kaartaessaan äkkijyrkät Narboroughin saaret ja lähestyi +etelärannikkoa. Vihdoin, samottuaan salmea puolitoista vuorokautta, se +näki Kap Pilaresin kallion Toivottomuuden maan äärimmäisessä kärjessä. +Määrätön, vapaa, kimmeltävä meri levisi sen keulan eteen, ja Jacques +Paganel tervehti sitä intoutuneena ja tunsi yhtä suurta liikutusta kuin +Ferdinand Magalhães itse sillä hetkellä kun hänen _Trinitad_ aluksensa +liukui Tyynen valtameren laineille. + + + + +37. LEVEYSASTE. + + +Kahdeksan päivää Kap Pilaresin ohi kulkemisensa jälkeen laski _Duncan_ +täyttä höyryä Talkahuanon lahteen, kahdentoista meripeninkulman +pituiseen, yhdeksän levyiseen poukamaan. Sää oli mitä suotuisin. Tämän +maan taivaalla ei ole pilvenhattaraa marraskuusta maaliskuuhun, ja +Andien vuorijonon suojaamaa rannikkoa pitkin puhaltaa jatkuvasti +etelätuuli. Edward Glenarvanin käskyn mukaan oli John Mangles kulkenut +aivan likeltä Chiloen saaristoa ja koko tämän Amerikan-seudun +lukemattomia säröjä. Joku mereen jäänyt laivahylky tai murtunut masto +tai muu sellainen olisi voinut saattaa _Duncanin_ haaksirikon vaaraan; +mutta mitään ei näkynyt, ja alus jatkoi matkaansa ja ankkuroi +Talkahuanon satamassa neljäkymmentäkaksi päivää sen jälkeen kun oli +jättänyt Clyden myrskyisät vedet. + +Glenarvan käski heti laskea veneen vesille ja soudatti itsensä +Paganelin seurassa sillankorvaan. Maantieteilijä katsoi nyt +asianmukaiseksi käyttää espanjankieltä, jota oli niin ahkerasti +opiskellut, mutta hänen hämmästyksekseen eivät maan asukkaat häntä +ymmärtäneet. + +-- Minulla on väärä ääntämiskorko, hän sanoi. + +-- Mennään tullikamariin, Glenarvan vastasi. + +Siellä ilmoitettiin heille muutamien englantilaisten sanojen ja +kuvaavien eleiden avulla, että Britannian konsuli asui Concepcionissa. +Sinne oli tunnin matka. Glenarvanin onnistui saada kaksi levännyttä +hevosta, ja hetken kuluttua saapuivat Paganel ja hän tähän vanhaan, +yritteliään Valdivian, Pizarrojen muinaisen kumppanin, perustamaan +kaupunkiin. + +Kuinka paljon se olikaan menettänyt vanhasta loistostaan! Usein olivat +alkuasukkaat ryöstäneet sitä, tulipalo oli tuhonnut sitä v. 1819, +suuret alueet olivat revittyinä ja raunioina, muurit vielä näiden +hävitysten jäljiltä mustuneina; Talkahuano oli jo aikoja sitten päässyt +sen edelle, eikä siellä enää ollut kuin tuskin kahdeksantuhatta +asukasta. Sen laiskoilta asukkailta olivat kadut päässeet ruohottumaan. +Ei kauppaa, ei mitään toimintaa, ei yritteliäisyyttä. Joka parvekkeella +soiteltiin mandoliinia; hempeämielisiä lauluja kuului ikkunaverhojen +takaa; Concepcionista, miesten muinaisesta pääkaupungista, oli tullut +naisten ja lasten mitätön kylä. + +Glenarvan ei ollut kovin halukas tutkimaan tämän rappeutumisen syitä, +vaikka Jacques Paganel kiinnitti siihen hänen huomiotaan, vaan +menettämättä hetkeäkään hän ratsasti suoraan hänen brittiläisen +majesteettinsa konsulin J.R. Bentockin luo. Tämä otti hänet vastaan +hyvin kohteliaasti ja saatuaan kuulla kapteeni Grantin tarinan +tarjoutui hankkimaan tietoja pitkin koko rannikkoa. + +Mitä tuli kysymykseen, oliko _Britannia_ tehnyt haaksirikkonsa 37. +leveysasteen tienoilla Chilen tai Araucanian rannikolla, siihen +annettiin kieltävä vastaus. Mitään ilmoitusta sentapaisesta +onnettomuudesta ei ollut saapunut Englannin eikä muidenkaan maiden +konsuleille. Glenarvan ei siitä masentunut. Hän palasi Talkahuanoon +eikä säästänyt omia vaivojaan, ei kuulusteluita eikä rahoja, vaan +lähetti tiedustelijoita pitkin rannikkoa. Turhia retkiä. Rannikon +väestön keskuudessa toimeenpannut mitä huolellisimmat tiedustelut +jäivät tuloksettomiksi. Täytyi päättää, että _Britannian_ haaksirikosta +ei ollut näillä seuduilla olemassa vähäisintäkään merkkiä. + +Glenarvan ilmoitti sitten seuralaisilleen, ettei hänen ponnistuksistaan +ollut mitään apua. Mary Grant ja hänen veljensä eivät voineet olla +ilmaisematta mielensä masennusta. _Duncanin_ saapumisesta Talkahuanaan +oli silloin kulunut kuusi päivää. Matkustajat olivat koolla +peräsalongissa. Lady Helena lohdutteli, ei sanoilla -- mitäpä hän olisi +saattanut sanoa? -- vaan hyväilyillään kapteenin lapsia. Jacques +Paganel oli ottanut uudelleen käsille asiakirjat ja tutki niitä niin +tarkasti kuin olisi tahtonut saada niistä irti uuden ratkaisun. Kun hän +oli katsellut niitä tunnin ajan, lordi Glenarvan kysyi: + +-- Paganel, minä luotan teidän älyynne. Onko meidän tulkintamme näistä +papereista virheellinen? Onko siinä jotakin järjenvastaista? + +Paganel ei vastannut. Hän mietti. + +-- Erehdymmekö ehkä siinä, mitä luulemme haaksirikon paikaksi? +Glenarvan jatkoi. -- Eikö nimi _Patagonia_ pistä tyhmimmänkin ihmisen +silmään? + +Paganel pysyi yhä vaiti. + +-- Entäs sana _indi_? Glenarvan sanoi. -- Eikö ainakin se osoita meidän +olevan oikeassa? + +-- Ilmeisesti, MacNabbs vastasi. + +-- Ja sitten, eikö ole selvää, että haaksirikkoiset kirjoittaessaan +nämä rivit odottivat joutuvansa intiaanien vangeiksi? + +-- Tässä keskeytän teidät, rakas lordi, Paganel vastasi vihdoin. -- +Olkoon, että teidän muut päätelmänne ovat oikeita, mutta tämä viimeinen +ei tunnu minusta järkevältä. + +-- Mitä tahdotte sanoa? lady Helena kysyi, kaikkien kiinnittäessä +katseensa maantieteilijään. + +-- Minä tahtoisin sanoa, Paganel vastasi korostaen sanojaan, -- että +kapteeni Grant _on nyt intiaanien vankina_, ja lisään, että asiakirja +ei tässä suhteessa jätä mitään epäilystä. + +-- Selittäkää ajatuksenne tarkemmin, herra Paganel, neiti Grant pyysi. + +-- Ei mikään ole helpompaa, rakas Mary. Jos emme oleta tässä sanottavan +_seront prisonniers_, vaan _sont prisonniers_,[5] niin kaikki on +selvää. + +-- Sehän on mahdotonta! Glenarvan huomautti. + +-- Mahdotonta! Minkä vuoksi, hyvä ystäväni? Paganel kysyi hymyillen. + +-- Koska pulloa ei ole voitu heittää mereen muulloin kuin sillä +hetkellä, jolloin laiva murskautui kallioita vasten. Siitä se päätelmä, +että pituus- ja leveysasteiden mainitseminen ilmaisee juuri haaksirikon +paikkaa. + +-- Sitä ei todista mikään, Paganel huomautti vilkkaasti. -- Enkä minä +näe, minkä vuoksi haaksirikkoiset sen jälkeen kun intiaanit ovat +kuljettaneet heidät sisämaahan, eivät olisi koettaneet tuon pullon +avulla ilmaista, missä he ovat vankina. + +-- Yksinkertaisesti sen vuoksi, rakas Paganel, että pullon mereen +heittämiseksi on ainakin tarpeen, että meri on lähellä. + +-- Tai sen puuttuessa jokin virta, joka laskee mereen, Paganel lausui. + +Tätä odottamatonta vastausta seurasi ällistynyt ja kuitenkin hyväksyvä +äänettömyys. Kuuntelijoiden katseiden välkkeestä Paganel huomasi, että +heissä alkoi jälleen herätä uusia toiveita. Lady Helena rikkoi +ensimmäisenä äänettömyyden. + +-- Mikä ajatus! hän huudahti. + +-- Niin, ja mikä hyvä ajatus, maantieteilijä lisäsi itseluottavaisesti. + +-- No, mitä mieltä te sitten olette? Glenarvan kysyi. + +-- Minun mielipiteeni on se, että meidän on etsittävä käsiimme 37. +leveysaste sillä kohtaa, missä se osuu Amerikan rannikolle ja +seurattava sitä puoltakaan astetta harhaan menemättä siihen kohtaan +saakka, missä se yhtyy Atlantin valtamereen. Ehkäpä sen varrelta +löydämme _Britannian_ haaksirikkoiset. + +-- Heikko toive! majuri huomautti. + +-- Olkoon kuinka heikko tahansa, Paganel vastasi, -- emme voi jättää +sitä huomioon ottamatta. Jos sattumalta olen oikeassa siinä, että pullo +on kulkeutunut mereen jotakin tämän mantereen virtaa myöten, täytyy +meidän sen varrella tavata vankien jälkiä. Katsokaa, ystäväni, katsokaa +tämän maan karttaa, ja minä voin sen teille todistaa! + +Paganel levitti pöydälle Chilen ja Argentiinan kartan. + +-- Katsokaa, hän sanoi, -- ja seuratkaa minua tällä kartalla Amerikan +poikki. Harpatkaamme ensin Chilen kapean alueen ja Andien vuorijonon +yli. Laskeutukaamme pampalle. Puuttuuko näiltä seuduilta virtoja, jokia +tai puroja? Ei. Tuossa on Negro, tässä Colorado, tässä niiden +lisäjokia, jotka 37. leveysaste katkaisee ja jotka kaikki ovat voineet +kuljettaa pullon mereen. Siellä kukaties jonkin heimon, vakinaista +asuinsijaa pitävien intiaanien käsissä, jonkin vähän tunnetun joen +varrella, jonkin vuoren rotkossa odottavat ystävämme -- kuten saanen +sanoa -- kaitselmuksen lähettämää apua! Sopiiko meidän pettää heidän +toivoaan? Ettekö tekin kaikki ole sitä mieltä, että meidän on +kuljettava näiden seutujen halki tarkalleen tätä linjaa pitkin, jota +sormeni nyt kartalla osoittaa, ja jos vastoin ilmeistä todennäköisyyttä +vieläkin erehtyisin, eikö meidän velvollisuutemme ole seurata 37. +leveysastetta loppuun saakka, kiertää sitä myöten vaikka koko maapallo, +jos kerran tahdomme löytää haaksirikkoiset? + +Nämä jalon innostuksen vallassa lausutut sanat herättivät syvää +liikutusta Paganelin kuulijoiden keskuudessa. Kaikki tulivat +puristamaan hänen kättään. + +-- Isäni on varmasti siellä! Robert Grant huudahti ahmien karttaa +silmillään. + +-- Missä hän onkin, Glenarvan vastasi, -- me löydämme hänet, lapseni! +Ystävämme Paganelin tulkinta on aivan järkevä ja meidän on epäröimättä +seurattava hänen osoittamaansa uraa. Joko kapteeni on suurten +indiaanijoukkojen käsissä tai vain heikon heimon vankina. Jälkimmäisessä +tapauksessa me vapautamme hänet. Edellisessä tapauksessa me palaamme +_Duncaniin_ itärannalla saatuamme tietää missä hän on ja menemme Buenos +Airesiin; siellä majuri MacNabbs järjestää retkikunnan, joka pystyy +voittamaan kaikki Argentiinan intiaanit. + +-- Hyvä, hyvä, teidän jalosukuisuutenne! John Mangles lausui ja lisäsi, +että Amerikan mantereen poikki voi tältä kohtaa kulkea ilman +pienintäkään vaaraa. + +-- Ilman vaaroja ja rasituksiakin, Paganel sanoi. -- Kuinka monet +ovatkaan jo sen retken suorittaneet, joilla ei ole ollut käytettävänä +meidän apuneuvojamme ja joiden rohkeutta ei ollut kannustamassa +yrityksen suurenmoisuus! Eikö eräs Basilio Villarmo v. 1782 kulkenut +Carmenista Kordillieereille? Eikö v. 1806 muuan Concepcionin +maakunnasta kotoisin oleva chileläinen, don Luiz de la Cruz Antucosta +lähdettyään seurannut juuri 37. astetta, ylittänyt Andeja ja saapunut +Buenos Airesiin vain neljäkymmentä päivää kestäneen matkan jälkeen? Ja +vihdoin ovat eversti Garcia, herra Alcide d'Orbigny ja arvoisa +ammattitoverini, tohtori Martin de Moussy, kulkeneet tämän maan ristiin +rastiin ja tehneet tieteelle yhtä suuren palveluksen kuin me nyt aiomme +tehdä inhimillisyydelle. + +-- Hyvät herrat, Mary Grant lausui liikutuksen murtamalla äänellä, -- +kuinka voi osoittaa kiitollisuuttaan uhrauksesta, joka saattaa teidät +niin monille vaaroille alttiiksi? + +-- Vaaroille! Paganel huudahti. -- Kuka on lausunut sanan _vaara_? + +-- En ainakaan minä! Robert Grant vastasi silmät loistaen ja katse +päättäväisenä. + +-- Vaaroja! Paganel toisti; -- mitä vaaroja siinä voisi +olla? Mistä tässä muuten on puhe? Tuhannestaviidestäsadasta +kilometristä, jotka kuljemme suoraa janaa, matkasta, joka suoritetaan +samalla leveysasteella kuin Espanja, Sisilia ja Kreikka meidän +pallonpuoliskollamme ja siis ilmaston puolesta jokseenkin samoissa +oloissa, matkasta, joka saattaa kestää korkeintaan kuukauden! Sehän on +vain kävelyretki! + +-- Herra Paganel, lady Helena kysyi silloin, -- oletatteko te siis, +että jos haaksirikkoiset ovat joutuneet intiaanien vangiksi, heidät on +jätetty henkiin? + +-- Totta kai, rouva! Eiväthän intiaanit ole ihmissyöjiä. Kaukana siitä. +Eräs maanmieheni, johon muuten tutustuin Maantieteellisessä seurassa, +herra Guinnard, oli kolme vuotta preerian intiaanien vankina. Hänellä +oli tukalat oltavat, häntä kohdeltiin perin huonosti, mutta hän +suoriutui lopulta tästä koettelemuksesta voitokkaana. Eurooppalainen, +nähkääs, on näillä seuduilla hyödyllinen; intiaanit ymmärtävät hänen +arvonsa ja hoitavat häntä kuten kilpahevosta. + +-- Niinpä niin, ei siis haikailla enää, Glenarvan sanoi, -- vaan nyt +pitää lähteä liikkeelle viipymättä. Mitä tietä meidän on kuljettava? + +-- Helppoa ja miellyttävää tietä, Paganel vastasi. -- Hiukan vuoria +alussa, sitten Andien itärinnettä loivaa ja vihdoin yhtenäistä, +nurmettunutta hiekkatasankoa, joka on kuin yrttitarha. + +-- Katsokaamme karttaa, majuri sanoi. + +-- Se on tässä, rakas MacNabbs. Me lähdemme 37. leveysasteen päästä +Chilen rannikolta, Rumenan kärjen ja Carneron lahden väliltä. +Kuljettuamme Araucanian pääkaupungin läpi menemme Kordillieerien poikki +Antucon solan kautta, tulivuoren pohjoispuolitse; ja laskien alas +pitkin vuorien loivia rinteitä, Neuquemin ja Coloradon poikki tulemme +pampalle, Salinasiin, Guaminin rannalle, Sierra Tapalqueniin. Siellä on +Buenos Airesin maakunnan raja. Me kuljemme sen yli, nousemme Sierra +Tandilille ja jatkamme tutkimuksiamme Medanon kärkeen saakka Atlantin +rannalla. + +Näin puhuessaan ja esittäessään retkikunnan matkasuuntaa Paganel tuskin +vilkaisikaan eteensä levitettyyn karttaan; se oli hänellä päässään. Hän +oli lukenut Frezierin, Molinan, Humboldtin, Miersin, d'Orbignyn teokset +ja muisti kaikki selvästi ja tarkasti. Päätettyään tämän +maantieteellisten nimien luettelon hän lisäsi: + +-- Niinpä, rakkaat ystävät, tie on suora. Kolmessakymmenessä päivässä +ehdimme suorittaa koko matkan ja saapua ennen _Duncania_ itärannikolle, +jos merituulet vähänkin hidastuttavat sen matkaa. + +-- _Duncanin_ on siis risteiltävä Corrientesin ja San Antonion niemien +välillä? John Mangles tiedusti. + +-- Juuri niin. + +-- Ja keitä olette ajatellut retkikunnan jäseniksi? Glenarvan kysyi. + +-- Mitäs siinä on ajattelemista! Eihän ole puhe muusta kuin saada selko +kapteeni Grantin olinpaikasta eikä suinkaan taisteluista intiaanien +kanssa. Minä arvelin, että lordi Glenarvan on mukana, luonnollisena +päällikkönämme; majuri, joka tietenkään ei luovuta paikkaansa +kenellekään; teidän palvelijanne Jacques Paganel... + +-- Ja minä! pikku Grant huudahti. + +-- Robert! Robert! Mary sanoi. + +-- Mutta miksei? Paganel huomautti. -- Matkat kehittävät nuorisoa. +Niinpä me neljä, ja kolme _Duncanin_ matruusia... + +-- Anteeksi, John Mangles sanoi kääntyen isäntänsä puoleen, -- +unohtaako teidän jalosukuisuutenne minut? + +-- Hyvä John, Glenarvan vastasi, -- me jätämme laivaan naiset, siis +rakkaimpamme maailmassa! Kuka hoivaisi heitä, ellei _Duncanin_ +uskollinen kapteeni? + +-- Emmekö siis me saa tulla mukaan? kysyi lady Helena, jonka silmiin +ilmestyi surumielisyyden häive. + +-- Helena-kulta, lordi Glenarvan vastasi, -- meidän matkamme täytyy +tapahtua poikkeuksellisen nopeasti; eromme jää siis lyhyeksi, ja... + +-- Niin, ystäväni, minä ymmärrän, lady Helena vastasi; -- menkää siis, +ja onnistukoon yrityksenne! + +-- Eikä se muuten ole mikään matka, Paganel huomautti. + +-- Mikäs se sitten on? lady Helena kysyi. + +-- Tavallinen kävelyretki, ei enempää. Me vaellamme mantereen halki +tehden niin paljon hyvää kuin voimme, siinä kaikki. _Transire +benefaciendo_[6] -- se on tunnuksemme. + +Tähän Paganelin sanaan päättyi väittely, jos sellaiseksi voi sanoa +keskustelua, jossa kaikki olivat yksimielisiä. Valmistuksiin ryhdyttiin +heti samana päivänä. Retkelle lähteminen päätettiin pitää salassa, +etteivät intiaanit saisi siitä vihiä. + +Lähtö määrättiin lokakuun 14. päiväksi. Kun oli valittava mukaan +tulevat matruusit, tarjoutuivat kaikki, eikä Glenarvanilla ollut muuta +pulmaa kuin valinta. Niinpä hän katsoi parhaaksi vedota arpaan +ollakseen loukkaamatta ketään. Näin tehtiinkin, ja merkityn arpalipun +saivat laivan ensimmäinen perämies Tom Austin, Wilson, vikkelä +veitikka, ja Mulrady, joka olisi nyrkkeilyssä pitänyt puolensa itse Tom +Sayersia vastaan. + +Glenarvan oli ryhtynyt toimiin mitä suurimmalla tarmolla. Hän tahtoi +olla valmis määräpäivänä, ja niin kävikin. John Mangles puolestaan +hankki hiiliä kyetäkseen heti lähtemään merelle. Hän aikoi olla +Argentiinan rannikolla ennen maitse kulkevia. Siitä syntyi Glenarvanin +ja nuoren kapteenin välillä kilpailu, joka koitui kaikkien hyödyksi. + +Määräaikana, 14. päivänä lokakuuta, olikin kaikki valmista. Ennen +lähtöä kokoontuivat kaikki laivan matkustajat salonkiin. _Duncan_ oli +lähtökunnossa, ja sen potkurin lavat polskuttivat jo Talkahuanan +leppoisia laineita. Glenarvan, Paganel, MacNabbs, Robert Grant, Tom +Austin, Wilson ja Mulrady varustautuivat Colt-revolverein aseistettuina +lähtemään laivasta. Oppaat ja muulit odottivat heitä sataman suulla. + +-- Nyt on jo aika, lordi Edward sanoi vihdoin. + +-- Lähtekää siis, ystäväni! lady Helena vastasi, hilliten +liikutuksensa. + +Lordi Glenarvan sulki hänet syliinsä, ja Robert kiepsahti Mary Grantin +kaulaan. + +-- Ja nyt, hyvät ystävät, Jacques Paganel sanoi, -- viimeinen +kädenpuristus, joka kestää Atlantin rannikolle asti! + +Se ei ollut vähäinen vaatimus. Mutta syleiltiin sentään niin lämpimästi +kuin arvoisa tiedemies ikinä saattoi toivoa. + +Noustiin kannelle ja nuo seitsemän retkeilijää lähtivät _Duncanilta_. +Pian he olivat sillalla, jota alus oli lähestynyt vajaan sadan metrin +päähän. + +Komentosillalla seisten huusi lady Helena viimeisen kerran: + +-- Ystäväni! Herran haltuun! + +-- Hän kyllä auttaa meitä, Jacques Paganel vastasi, -- sillä voitte +uskoa, että me aiomme auttaa itseämme! + +-- Eteenpäin, komensi John Mangles koneenkäyttäjälle. + +-- Matkaan! Glenarvan käski puolestaan. + +Ja samalla hetkellä, kun retkeilijät hellittäen ratsujensa ohjaksia +kääntyivät kulkemaan rannikkoa pitkin, kääntyi _Duncan_ täyttä höyryä +jälleen kyntämään valtamerta. + + + + +CHILEN HALKI. + + +Glenarvanin järjestämään alkuasukassaattueeseen kuului kolme miestä ja +yksi poika. Muulipäällikkönä oli muuan täällä kaksikymmentä vuotta +asustanut englantilainen. Hänen ammattinaan oli muulien vuokraaminen +matkustajille ja näiden opastaminen läpi Kordillieerien eri solien. Sen +jälkeen hän jätti heidät erään _baqueanon_, argentiinalaisen oppaan, +haltuun, joka taas puolestaan tunsi pampan tiet. Tämä englantilainen ei +seurustellessaan muulien ja intiaanien kanssa ollut sentään siinä +määrässä unohtanut äidinkieltään, ettei olisi voinut keskustella +saatettaviensa kanssa. Se helpotti hänen määräystensä ymmärtämistä ja +toteuttamista, ja sitä Glenarvan riensikin käyttämään hyväkseen, sillä +Jacques Paganelin espanjan kieltä eivät saattajat vielä käsittäneet. + +Tällä muulipäälliköllä eli _catapazilla_, käyttääksemme chileläistä +nimitystä, oli mukanaan kaksi chileläistä miestä ja kahdentoista +ikäinen poika. Miehet hoitelivat retkikunnan tavaroita kantavia +muuleja, poika ohjasi _madrinaa_, pientä tammaa, joka kulki kellokkaana +edellä kymmenen muulia perässään. Näistä oli retkeilijäin ratsuina +seitsemän, catapaz ratsasti kahdeksannella; loput kaksi kantoivat +elintarvikkeita ja muutamia kangaspakkoja, joiden avulla oli aikomus +saavuttaa tasangon heimopäälliköiden luottamus. Oppaat kulkivat tapansa +mukaan jalkaisin. Niinpä tämä matka Etelä-Amerikan poikki näytti +turvallisuuden ja nopeuden kannalta voivan suoriutua mitä +suotuisimmissa oloissa. + +Kulku Andien vuoriharjanteiden poikki ei ole ihan jokapäiväinen matka. +Sitä ei käy yrittäminenkään ilman sitkeitä muuleja, joista parhaat ovat +argentiinalaista rotua. Argentiinassa nämä etevät eläimet ovat +kehittyneet ominaisuuksiltaan alkuperäistä rotua paremmiksi. Niiden +ruokinnasta ei ole paljon huolta. Ne juovat vain kerran päivässä, +kulkevat vaivattomasti neljäkymmentäneljä kilometriä kahdeksassa +tunnissa, kantaen nurkumatta neljäntoista _arroben_ eli +sadankahdentoista kilon kuormaa. + +Tämän matkan varrella valtamereltä toiselle ei ole majataloja. Syödään +kuivattua lihaa, mausteilla höystettyä riisiä ja riistaa, mikäli sitä +matkan varrella onnistutaan kaatamaan. Vuorilla juodaan vettä koskista, +tasangoilla puroista ja pannaan joukkoon pisara rommia, jota jokaisella +on mukanaan _chiffle_-nimisessä häränsarvessa. Muuten tulee varoa +alkoholipitoisten juomien väärinkäyttöä, sillä se on perin haitallista +näillä seuduilla, missä ihmisen hermosto on erikoisen kiihtynyt. +Vuoteena käytetään yksinomaan _recadoa_, kuten paikkakuntalaiset +nimittävät satulalaitetta. Se on tehty _pelioneista_, toiselta puolen +parkituista, toiselta villakankaalla vuoratuista lampaannahoista, ja +varustettu leveillä, kirjavilla vatsavöillä. Näihin lämpimiin +peitteisiin kietoutunut matkamies kestää hyvin yön kosteuden ja nukkuu +kuin tukki. + +Glenarvan, joka oli tottunut matkustamaan ja mukautumaan eri maiden +tapoihin, oli valinnut itselleen ja seuralaisilleen chileläiset +vaatteet. Paganel ja Robert, kaksi lasta -- toinen suuri, toinen pieni +-- olivat ratketa riemusta työntäessään päänsä kansalliseen _ponchoon_, +väljään villaviittaan, jonka keskellä on reikä, ja jalkansa nuoren +hevosen takajalkojen nahasta tehtyihin pitkävartisiin saappaisiin. +Kummankin runsassilainen muuli, arabialaiset kuolaimet suussa, pitkät +nahkaohjakset, joiden pää oli punottu ruoskaksi, metalliheloilla +kirjaillut päitset, ja _alforjat_, räikeäväriset, kaksipuoliset +kangaspussit, jotka sisälsivät päivän ruokavarat, olivat näkemisen +arvoiset. Paganel, joka aina oli hajamielinen, sai mainiolta ratsultaan +kolme tai neljä potkua yrittäessään nousta sen selkään. Mutta kun hän, +ikuinen kaukoputkensa olkahihnassa, kerran oli päässyt satulaan ja +saanut jalkansa tukevasti jalustimiin, hän antautui muulin älyn varaan +eikä hänellä ollut syytä sitä katua. Mitä taas pikku Robertiin tuli, +hän osoitti heti alusta eteviä ratsastajan taipumuksia. + +Lähdettiin liikkeelle. Sää oli mainio, taivas aivan sees, ja mereltä +tulevat tuulet vilvoittivat riittävästi muuten rasittavan helteistä +ilmaa. Retkeilijät kulkivat ripeää vauhtia pitkin Talkahuanon poukaman +mutkikkaita rantoja päästäkseen noin viisikymmentä kilometriä +etelämpänä leveysasteen päähän. Ensimmäisenä päivänä samottiin +reippaasti vanhojen kuivuneiden soiden kaislikossa, mutta oltiin +vähäpuheisia. Eron hetki oli tehnyt haikean vaikutuksen retkeilijäin +mieliin. Kaukana saattoi vielä nähdä _Duncanin_ savua. Kaikki olivat +vaiteliaita, lukuunottamatta Paganelia; tämä opinhaluinen +maantieteilijä teki itselleen espanjankielisiä kysymyksiä ja vastaili +niihin samalla kielellä. + +Catapaz oli luonnostaankin vaitelias mies, eikä hänen ammattinsa ollut +omiaan lisäämään lörpöttelyn halua. Vain joskus hän virkkoi jonkin +sanan miehilleen. Nämä puolestaan olivat alallaan kokeneita +ammattimiehiä. Jos joku muuli pysähtyi, he päästivät lyhyen +kurkkuäänteen, mutta ellei se auttanut, auttoi heti varmalla kädellä +annettu piiskansivallus. Jos jonkun satulavyö sattui höltymään tai +suitset soljahtamaan irti, riisui saattomies heti ponchonsa ja peitti +sillä muulin pään; kun sitten vika oli korjattu, muuli lähti jatkamaan +matkaansa. + +Muulinajajien tapana on lähteä liikkeelle kello kahdeksan, kun on syöty +varhainen aamiainen, ja taivaltaa sitten yhtä mittaa maatapanoon saakka +kello neljään iltapäivällä. Glenarvan noudatti samaa tapaa. Niinpä +retkeilijät, juuri kun catapaz antoi pysähdysmerkin, saapuivat Araucon +kaupunkiin, lahden eteläpohjukkaan, koko ajan seurattuaan valtameren +vaahtoavaa reunaa. Heidän olisi nyt pitänyt matkata vielä noin +kolmekymmentä kilometriä länteen, Carneron lahteen saakka, tullakseen +37. leveysasteen kohdalle. Mutta Glenarvanin lähetit olivat jo +samonneet tämän osan rannikkoa tapaamatta vähäisintäkään jälkeä +haaksirikkoisista. Oli siis tarpeetonta uudestaan tutkia niitä seutuja, +ja niin päätettiin ottaa Araucon kaupunki lähtöpaikaksi. Sieltä +lähdettäisiin aivan suoraan itää kohti. + +Pieni retkikunta meni kaupunkiin ollakseen siellä yötä ja majoittui +erään ravintolan pihalle, sillä itse ravintolan mukavuudet olivat vielä +ylen alkeellisia. + +Arauco on Araucanian pääkaupunki. Tämä valtio on noin kuusisataa +kilometriä pitkä ja vain satakaksikymmentä leveä, ja sen asukkaat on +molucheja, runoilija Ercillan ylistämiä chileläisen rodun vanhempia +jälkeläisiä. Se on ylvästä ja voimakasta rotua, Pohjois- ja +Etelä-Amerikan alueilla muuten ainoa, joka koskaan ei ole alistunut +vieraan vallan alle. Joskin Arauco on joskus ollut espanjalaisten +vallassa, niin sen väestö ei ainakaan ole alistunut; se vastusti +silloin kuten nytkin Chilen valloitusyrityksiä, ja sen oma lippu -- +valkoinen tähti sinisellä pohjalla -- hulmuaa vielä kaupunkia +suojelevan linnoitetun kukkulan laella. + +Illallista valmistettaessa kävelivät Glenarvan, Paganel ja catapaz +katsellen olkikattoisia taloja. Paitsi kirkkoa ja fransiskaaniluostarin +jäännöksiä ei Araucossa ollut mitään erikoista nähtävää. Glenarvan +koetti saada joitakin tietoja, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. +Paganel oli onneton, kun ihmiset eivät ymmärtäneet hänen puhettaan; +mutta kun he puhuivat araucanian kieltä, joka on yleisesti käytetty +pääkieli Magalhãesin salmen seuduille saakka, ei Paganelin +espanjantaito hyödyttänyt häntä enempää kuin heprea. Hän käytti siis +silmiänsä korvien asemesta ja tunsi todellisen tiedemiehen iloa +tarkatessaan siellä liikuskelevia moluchirodun eri tyyppejä. Miehillä +oli roteva vartalo, latuskainen naama, kuparinvärinen iho, sileä leuka, +epäluuloinen katse, iso pää pitkän, mustan tukan peitossa. He tuntuivat +antautuneen siihen erikoiseen laiskuuteen, joka on ominaista +sotilaille, kun he eivät keksi mitään tekemistä rauhan aikana. Heidän +säälittävät ja uljaat naisensa toimittivat kaikki raskaat taloustyöt, +ruokkosivat hevoset, puhdistivat aseet, muokkasivat maata, metsästivät +miestensä puolesta ja saivat vielä aikaa kutoa heleänvärisiä ponchoja, +joiden valmistaminen vaatii kahden vuoden työn ja joiden hinta on +vähintään sata dollaria. + +Sanalla sanoen, moluchit ovat hyvin vähän mielenkiintoista ja +jokseenkin raakatapaista kansaa. Heillä on melkein kaikki ihmispaheet +yhtä ainoata hyvettä, riippumattomuuden rakkautta, vastaan. + +-- Ilmeisiä spartalaisia, Paganel sanoi palatessaan kävelyltään +ottamaan osaa ilta-ateriaan. + +Arvoisa tiedemies liioitteli, ja vielä oudommalta tuntui, kun hän +lisäsi, että hänen ranskalainen sydämensä sykki kovemmin hänen +ollessaan Araucon kaupungissa. Kun majuri tiedusti häneltä tämän +odottamattoman sykinnän syytä, hän vastasi, että hänen liikutuksensa +oli varsin luonnollinen, sillä muuan hänen maanmiehiään oli hiljattain +ollut Araucanian valtiaana. Majuri pyysi häntä mainitsemaan tämän +hallitsijan nimen. Jacques Paganel lausui ylväänä nimen de Tonneins; +tämä oli ollut etevä, kelpo mies, entinen asianajaja Perigueuxista, +ehkä hiukan liian karkea, kukistunut "alamaistensa kiittämättömyyden +takia", kuten karkotetut kuninkaat tavallisesti sanovat. Kun majuri +hiukan hymähti ajatellessaan valtaistuimelta syöstyä entistä +asianajajaa, huomautti Paganel hyvin vakavasti, että asianajajan oli +ehkä helpompi olla hyvä kuningas kuin kuninkaan hyvä asianajaja. Tämän +huomautuksen johdosta kohottivat kaikki nauraen maissiviinamaljan +Orellie Antoine I:n, Araucanian entisen kuninkaan kunniaksi. Hetkistä +myöhemmin nukkuivat matkamiehet ponchoihinsa kääriytyneinä sikeää unta. + +Seuraavana aamuna kello kahdeksan lähti retkikunta, kellokas edellä, +saattomiehet perässä, seuraamaan 37. leveysastetta itäänpäin. He +kulkivat ensin Araucanian hedelmällisen, viinitarhoista ja karjasta +rikkaan alueen poikki. Mutta vähitellen maa autioitui. Vain tuolla +täällä, peninkulmien päässä, joku _rastreadorien_, koko Amerikassa +tunnettujen hevostenkesyttäjä-intiaanien hökkeli. Joskus vanhan +majapaikan rauniot, joita tasangoilla harhaileva alkuasukas vielä +käytti yösijanaan. Päivän kuluessa oli kaksi jokea, Raque ja Tubal, +katkaissut matkaajien tien. Mutta catapaz löysi kahlaamon, josta pääsi +yli. Andien vuorijono kohosi näköpiiriin huippuinensa, joita +pohjoisessa näytti olevan yhä runsaammin. Nämä olivat kuitenkin vasta +pieniä nikamia siitä suunnattomasta selkärangasta, johon Uuden Maailman +luusto nojautuu. + +Kello neljä iltapäivällä, kun oli taivallettu viisikymmentäkuusi +kilometriä, pysähdyttiin erään jättiläismyrtti-rykelmän suojaan. Muulit +riisuttiin valjaista ja laskettiin vapaina syömään ruohikon rehevälle +laitumelle. Eväspusseista otettiin esiin lihaa ja riisiä. Maahan +levitetyt, pehmeät nahkasatulat olivat sekä peitteenä että patjana, ja +jokainen sai näissä satunnaisissa vuoteissa virkistävää lepoa, +saattomiesten ja catapazin valvoessa vuoronperään. + +Kun sää oli niin suotuisa ja kaikki matkustajat, Robert mukaan +luettuna, hyvissä voimissa ja matka oli alkanut näin onnekkain entein, +täytyi käyttää olosuhteita hyväksi ja puskea eteenpäin, niin kuin +peluri käyttää hyvää onneaan. Se oli kaikkien mielipide. Seuraavana +päivänä kuljettiin eteenpäin reippaasti, päästiin onnellisesti Bellin +kosken yli ja illalla leiriydyttäessä Biobio-virran rannoille, joka on +Espanjan alaisen ja itsenäisen Chilen rajana, saattoi Glenarvan merkitä +toiset viisikymmentäkuusi kilometriä retkikunnan hyväksi. Maanlaatu oli +samanlaista. Se oli yhä rehevää, ja narsissililjoja, pensasmaisia +orvokkeja, fuksioita, hulluruohoja ja kultakukkaisia kaktuksia kasvoi +runsaasti. Tiheiköissä lymyili joitakin eläimiä, muiden mukana +ilveksensukuisia otselotteja. Lintumaailmaa edusti ainoastaan joku +haikara, yksinäinen pöllö ja joukko haukkaa pakenevia laulurastaita ja +uikkuja. Mutta alkuasukkaita näkyi vain vähän. Silloin tällöin joitakin +_guassoja_, intiaanien ja espanjalaisten rappeutuneita sekasikiöitä, +jotka painoivat veristen hevostensa kylkiin suuria, paljaisiin +jalkoihinsa sidottuja kannuksia ja katosivat kuin varjot. Ei tavattu +matkalla ketään, jota olisi voinut puhutella, eikä siis saatu +minkäänlaisia tietoja. Glenarvan teki siitä johtopäätöksensä. Hän +arveli, että otettuaan kapteeni Grantin vangiksi oli intiaanien +täytynyt viedä hänet Andien vuorten toiselle puolelle. Tiedusteluista +saattaisi olla tuloksia vasta niiden takaisilla tasangoilla, ei tällä +puolen. Piti siis malttaa mielensä ja kulkea yhä ripeästi eteenpäin. + +17. päivänä lähdettiin jälleen matkaan tavalliseen aikaan ja totutussa +järjestyksessä. Robert alistui siihen vastenmielisesti, sillä hänen +intonsa pakotti häntä ajamaan kellokkaan edelle, muulinsa suureksi +kiusaksi. Tarvittiin kerrassaan Glenarvanin ankara muistutus pitämään +nuori poika paikallaan jonossa. + +Maa alkoi käydä epätasaisemmaksi; mäkien runsaus ilmaisi vuorien olevan +lähellä; rinteiden oikkuja noudattavia kohisevia jokia oli yhä +useampia. Paganel katsoi usein karttaansa; jos siitä puuttui joku +näistä virroista, mikä tapahtui varsin usein, kiehui maantieteilijäveri +hänen suonissaan, ja hän äkäili mitä lystikkäimmällä tavalla. + +-- Joki, jolla ei ole nimeä, hän sanoi, -- sehän on kuin ihminen ilman +siviilisäätyä! Semmoista ei maantieteen laki voi hyväksyä! + +Niinpä hän katsoi velvollisuudekseen ristiä nämä nimettömät joet; hän +merkitsi ne karttaansa ja antoi niille mitä helisevimpiä +espanjankielisiä nimiä. + +-- Mikä kieli! hän toisteli, -- mikä täyteläinen ja kaunissointuinen +kieli! Sehän on selvää metallia, ja minä olen varma, että siinä on +seitsemänkymmentäkahdeksan osaa kuparia ja kaksikymmentäkaksi tinaa, +niin kuin kirkonkellojen pronssissa! + +-- Vähintäänkin, Glenarvan vastasi, -- tehän alatte edistyä! + +-- Varmasti, hyvä lordi! Ah, kun ei olisi vain sitä omituista korkoa! +Mutta se juuri siinä on! + +Ja paremman puutteessa Paganel rääkkäsi kurkkuaan +ääntämisharjoituksilla, unohtamatta silti maantieteellisiä havaintoja. +Siinä hän oli todella hämmästyttävän taitava ja kerrassaan voittamaton. +Kun lordi Glenarvan tiedusti catapazilta jotakin seudun erikoisuutta, +ehätti hänen oppinut kumppaninsa aina vastaamaan ennen opasta. Catapaz +töllisti häneen ällistyneenä. + +Juuri tänä päivänä, noin kello kymmenen aikaan, satuttiin kohtaamaan +tie, joka kulki retkikunnan seuraaman tien poikki. Glenarvan kysyi +tietenkin sen nimeä, ja tietenkin ehti taas Jacques Paganel vastaamaan: + +-- Se on Yumbelista Los Angelosiin vievä tie. + +Glenarvan katsahti catapaziin. + +-- Niin on, tämä vastasi. + +Mutta hän kääntyi samalla maantieteilijän puoleen ja kysyi: + +-- Oletteko te sitten jo ennen kulkenut näitä teitä? + +-- Totta kai, Paganel vastasi vakavasti. + +-- Muulillako? + +-- En, nojatuolissani. + +Catapaz ei ymmärtänyt, sillä hän kohautti olkapäitään ja palasi joukon +kärkeen. + +Kello viiden aikaan illalla hän pysähtyi matalaan rotkoon, muutamia +kilometrejä pienen Lojan kaupungin yläpuolelle, ja tänä yönä +leiriytyivät matkustajat suurten Kordillieerien alkurinteiden +liepeille. + + + + +3900 METRIN KORKEUDESSA. + + +Matka Chilen poikki oli tähän saakka sujunut ilman sanottavia +tapaturmia. Mutta sitten tulivatkin yhdellä kertaa vastaan kaikki +vuorten ylityksen vaikeudet ja vaarat. Kamppailu luonnonesteiden kanssa +alkoi nyt täydellä todella. + +Ennen lähtöä oli ratkaistava tärkeä kysymys. Minkä solan kautta saattoi +mennä Andien yli joutumatta pois määrätystä suunnasta? Asiaa kysyttiin +catapazilta. + +-- Minä en tiedä, tämä vastasi, -- tällä kohtaa Kordillieereja kuin +kaksi käyttökelpoista solaa. + +-- Varmaankin Arican solan, jonka löytäjä oli Valdivia Mendoza, Paganel +sanoi. + +-- Niin kyllä. + +-- Ja Villarican solan, Nevado de Villarican eteläpuolella. + +-- Niin oikein. + +-- Mutta, ystäväni, niissä on vain se vika, että joudumme liian kauaksi +pois määräsuunnastamme joko etelään tai pohjoiseen. + +-- Onko teillä sitten muuta solaa tiedossa? majuri kysyi. + +-- On kyllä, Paganel vastasi. -- Antucon sola, joka tosin on +tuliperäisellä rinteellä, mutta 37. ja 38. asteen keskivälillä, siis +puolen asteen päässä meidän tiestämme. Se on ainoastaan tuhannen +kahdeksansadan metrin korkeudella; sen keksi aikanaan Zamudio de Cruz. + +-- Hyvä, Glenarvan sanoi, -- mutta tunnetteko te, catapaz, tätä Antucon +solaa? + +-- Tunnen kyllä, mylord, ja olen siitä kulkenutkin, mutta en esittänyt +sitä sen vuoksi, että se on oikeastaan vain itärinteiden +intiaanipaimenten käyttämä karjatie. + +-- No, ystäväni, Glenarvan vastasi, -- mistä pehuenchien hevos-, +lammas- ja härkälaumat kulkevat, kykenemme mekin kulkemaan. Ja kun se +on juuri meidän reitillämme, niin valitsemme Antucon solan. + +Niinpä annettiin lähtömerkki ja painuttiin suurten kalkkipitoisten +vuorten väliseen Lejas-laaksoon. Sitten noustiin loivaa rinnettä ylös. +Kello yhdentoista tienoilla piti kiertää pieni järvi, kaikkien +läheisten purojen luontainen säiliö ja yhtymäkohta; ne saapuivat sinne +solisten ja laskeutuivat siellä leppoisaan rauhaan. Järven yläpuolella +levisi laajoja, ruohopeitteisiä aukeita, missä intiaanien karjalaumoja +oli laitumella. Sitten tuli etelästä pohjoiseen kulkeva rämeinen notko, +jota muulit vaistomaisesti karttoivat. Kello yhden aikaan tuli näkyviin +Ballenaren linnoitus, jonka murtuneet muurit olivat erään vuoren +ylimmällä huipulla. Kuljettiin yhä eteenpäin. Rinteet muuttuivat jo +karuiksi ja kivisiksi, ja muulien kavioiden irrottamia mukulakiviä +alkoi yhä tiheämmin rapista rinnettä alas. Kello kolmen korvilla +nähtiin kiehtovan kauniilla paikalla toiset, vuoden 1770 kapinassa +hävitetyn linnoituksen rauniot. + +-- Niin se on, Paganel sanoi, -- vuoret eivät riitä erottamaan ihmisiä, +ne pitää vielä linnoittaa. + +Tästä alkaen kävi tie vaikeaksi, jopa vaaralliseksi; rinne jyrkkeni +yhä, kallioseinien välit kapenivat, rotkoja kulki ristiin rastiin. +Muulit astuivat varovasti, sieraimet maassa haistellen tietä. +Marssittiin jonossa. Joskus, jossakin äkkimutkassa, katosi kellokas +näkyvistä, ja pienen karavaanin oppaana oli silloin vain kellon +kaukainen kilinä. Usein tien oikulliset kiemurat johtivatkin jonon +kahdelle rinnakkaiselle polulle, ja catapaz saattoi puhella +saattomiesten kanssa samalla kun tuskin kolmen metrin levyinen, mutta +kolmensadan syvyinen halkeama loi heidän välilleen ylipääsemättömän +kuilun. + +Ruohokasvullisuus kamppaili kuitenkin vielä kiven hyökkäyksiä vastaan, +mutta kasvikunnan rinnalla tunsi jo kiven vallan. Antucon tulivuoren +läheisyydestä kertoivat raudanväriset laavajuovat ja kellervät, suipot +kristallikalliot. Päällekkäin kasautuneet kiviröykkiöt näyttivät olevan +kaatumaisillaan ja pysyvän pystyssä vasten kaikkia painovoiman lakeja. +Ilmeisesti vähäinenkin mullistus saattoi muuttaa niiden muotoa, ja +katsellessa näitä tasapainottomia kukkuloita, vinoja torneja, +nurinpäisiä nystyröitä saattoi helposti havaita, että lopullisen +tasaantumisen hetki ei tälle vuoriseudulle vielä ollut tullut. + +Näissä oloissa oli tietä luonnollisesti vaikea erottaa. Andien +vuoriperän miltei lakkaamaton liikehtiminen muuttaa usein sen uraa, +eivätkä tuntomerkit enää ole paikallaan. Niinpä catapaz epäröikin, +pysähtyi usein ja katseli ympärilleen; hän tutki kallioiden muotoa, +etsi mureilta kiviltä intiaanien jälkiä. Oli mahdotonta päästä +selvyyteen. + +Glenarvan seurasi opastaan askel askelelta; hän ymmärsi tilanteen, +tajusi tämän tulevan huolestuneemmaksi sitä mukaa kuin tie kävi +hankalammaksi eikä uskaltanut mitään kysellä, vaan ajatteli, eikä ehkä +syyttäkään, että muulinajajalla on muulin vaisto ja että on parasta +luottaa siihen. + +Vielä tunnin ajan harhaili catapaz niin sanoaksemme onnen kaupalla, +mutta pysytellen aina vuoren korkeimmilla kohdilla. Vihdoin hänen oli +pakko äkkiä pysähtyä. Oltiin kapean notkon pohjalla, jollaisia +intiaanit nimittävät _quebradoiksi_. Laelta katkennut porfyyrimuuri +sulki sen. Turhaan etsittyään jotakin solaa catapaz astui maahan, pani +käsivartensa ristiin ja odotti. Glenarvan tuli hänen luokseen. + +-- Oletteko eksynyt? hän kysyi. + +-- En ole, mylord, catapaz vastasi. + +-- Mutta emmehän ole Antucon solatiellä? + +-- Ollaan kuin ollaankin. + +-- Ettekö erehdy? + +-- En. Tässä on tähteitä intiaanien nuotiosta ja tuossa härkä- ja +lammaslaumojen jättämiä jälkiä. + +-- Sittenhän tätä tietä on kuljettu! + +-- On, mutta ei kuljeta enää. Viimeinen maanjäristys on sen tukkinut... + +-- Muuleilta, majuri huomautti, -- mutta ei ihmisiltä. + +-- Jaa, se on teidän asianne, catapaz vastasi, -- minä olen tehnyt +voitavani. Minä olen valmis muuleineni lähtemään takaisin, jos haluatte +kääntyä etsimään toisia Kordillieerien ylimenosolia. + +-- Kuinka paljon se veisi aikaa? + +-- Vähintään kolme päivää. + +Glenarvan kuunteli ääneti catapazin sanoja. Tämä toimi täysin +sopimuksen mukaisesti. Hänen muulinsa eivät voineet kulkea kauemmaksi. +Mutta kun oli tullut esiin kysymys kääntymisestä samaa tietä takaisin, +Glenarvan kysyi kumppaneiltaan: + +-- Tahdotteko jatkaa matkaa yhtäkaikki? + +-- Me seuraamme teitä, Tom Austin vastasi. + +-- Menemmepä teidän edellännekin, Paganel lisäsi. -- Mistä tässä itse +asiassa on puhe? Nousemisesta vuoren harjalle, jonka vastapäisiä +rinteitä on verrattomasti helpompi laskeutua alas. Sen jälkeen tapaamme +argentiinalaisia, jotka opastavat meitä pampan halki, ja ripeitä +hevosia, jotka ovat tottuneet nelistämään näitä maita. Eteenpäin siis +ja epäröimättä! + +-- Eteenpäin! Glenarvanin kumppanit huusivat. + +-- Ettekö te liity mukaan? Glenarvan kysyi catapazilta. + +-- Minä olen muulien saattomies, tämä vastasi. + +-- Kuten haluatte. + +-- Tullaan toimeen ilmankin, Paganel sanoi. -- Tuon muurin takana me +tapaamme jälleen Antucon solapolkuja, ja minä otan opastaakseni teidät +vuoren juurelle yhtä suoraan kuin Kordillieerien paras opas. + +Glenarvan selvitti siis välit catapazin kanssa ja laski hänet, +saattomiehet ja muulit menemään. Aseet, koneet ja elintarpeet jaettiin +seitsemän retkeläisen kannettavaksi. Yhteisestä sopimuksesta päätettiin +ryhtyä heti kiipeämään ja tarpeen tullen kulkea osa yöstäkin. Vasenta +rinnettä myöten kiemurteli jyrkkä polku, jota muulit eivät olisi +voineet kulkea. Vaikeudet olivat suuret, mutta kahden tunnin +ponnistusten ja kiertelyjen jälkeen olivat Glenarvan ja hänen +kumppaninsa jälleen löytäneet Antucon solatien. + +He olivat silloin varsinaisten Andien siinä osassa, joka on lähellä +Kordillieerien ylintä harjannetta, mutta raivattua polkua, määrättyä +solaa ei enää näkynyt. Koko tämän seudun olivat äskeiset +maanjäristykset myllertäneet, ja heidän täytyi kivuta yhä ylemmäs +harjanteen lakea kohti. Paganel pettyi pahasti huomatessaan, ettei tie +ollut vapaa, ja ennusti vaativan ankaraa ponnistusta, kunnes +päästäisiin Andien harjalle, sillä niillä on keskimäärin korkeutta 3500 +ja 4100 metriä. Onneksi ilma oli tyyni, taivas sees ja vuodenaika +suotuisa; mutta talvella, toukokuusta lokakuuhun, olisi tällainen +vuorten ylitys ollut mahdoton; ankarat pakkaset tappavat pian +matkamiehen, ja ne, jotka se säästää, eivät pääse pakoon ainakaan +_temporalien_, näille seuduille ominaisten rajutuulten voimaa, jotka +joka vuosi täyttävät ruumiilla Kordillieerien rotkot. + +Kiipeiltiin koko yö; kavuttiin käsivoimin melkein luoksepääsemättömille +penkereille; hypeltiin leveiden ja syvien halkeamien yli; köysien puute +korvattiin tarttumalla toisten käsiin, ja hartiat saivat olla tikkaina; +niinpä nämä uljaat miehet näyttivät pelleiltä, jotka olivat tekemässä +kaikenlaisia hassunkurisia kuperkeikkoja. Tällöin sai Mulrady +lukemattomia kertoja näyttää jäntevyyttään ja Wilson ketteryyttään. +Nämä kaksi kunnon skotlantilaista olivat kaikkialla apuna; monta kertaa +olisi retkikunnalta tie noussut pystyyn ilman heidän alttiuttaan ja +rohkeuttaan. Glenarvan ei jättänyt näkyvistään pikku Robertia, jota ikä +ja vilkkaus viekoittivat varomattomuuksiin. Paganel ponnisteli +eteenpäin aitoranskalaisella innolla. Majuri taas vaivasi itseään juuri +sen verran kuin tarvittiin, ei enempää eikä vähempää, ja kapusi miltei +huomaamattomin liikkein. Tiesikö hän edes itse olleensa kiipeämässä jo +useita tunteja? Se ei ole varmaa. Kenties hän kuvitteli laskeuduttavan +alaspäin. + +Kello viisi aamulla olivat retkeilijät saavuttaneet kahdentuhannen +neljänsadan metrin korkeuden, mikä todettiin ilmapuntarin avulla. He +olivat silloin myöhemmin syntyneillä pengermillä, puuvyöhykkeen +viimeisellä rajalla. Siellä hypähteli joitakin eläimiä, jotka olisivat +riemastuttaneet metsämiehen mieltä; ne tiesivät itse sen hyvin, sillä +ne pakenivat vikkelästi jo kaukaa ihmisten lähestyessä. Niitä oli +laama, vuorten arvokkain eläin, joka vastaa lammasta, raavasta ja +hevosta, ja elää siellä, missä ei muuli tulisi toimeen. Samoin +chinchilla, siivo ja arka, tuuheaturkkinen pieni jyrsijä, jäniksen ja +hyppyrotan välimuoto, joka takajaloistaan muistuttaa kengurua. Mikään +ei ole hauskempaa kuin nähdä tämän kevyen eläimen hyppelevän puiden +latvoissa kuin oravan. -- Se ei ole vielä lintu, Paganel sanoi, -- +mutta jo enemmän kuin nelijalkainen. + +Nämä eläimet eivät kuitenkaan olleet vuorten viimeisiä asukkaita. +Kahdentuhannen yhdeksänsadan metrin korkeudessa, ikuisen lumen rajalla, +eli vielä jopa joukoittain verrattoman kauniita märehtijöitä, pitkä- ja +kiiltäväkarvainen alpakkalaama ja siro ja ylväs sarveton vuohilaji, +jonka villa on hienoa ja jota luonnontieteilijät nimittävät vikunjaksi. +Mutta sitä ei voinut kuvitellakaan lähestyä; hyvä kun sen edes näki; se +pakeni salamannopeasti häviten kuin henkäys lumikenttien häikäisevään +valkeuteen. + +Täällä oli maisema kokonaan muuttunut. Joka puolella kohosi, päivän +ensimmäisiä säteitä heijastaen, suuria, räikeitä, eräillä rinteillä +sinervään vivahtavia jäälohkareita. Kiipeäminen kävi perin +vaaralliseksi. Nyt ei enää uskaltanut mennä eteenpäin, ennen kuin oli +huolellisesti tunnustellut maaperää halkeamien selville saamiseksi. +Wilson oli asettunut jonon kärkeen ja koetteli jalallaan jäätikköjen +kestävyyttä. Hänen kumppaninsa noudattivat tarkoin hänen askeliaan ja +välttivät korottamasta ääntäänkään, sillä vähinkin ilmaa värisyttävä +melu saattoi syöstä alas kaksisataa tai kaksisataa viisikymmentä metriä +heidän yläpuolellaan olevat lumiröykkiöt. + +He olivat tällöin saapuneet pensaspuiden piiriin, jotka neljäsataa +viisikymmentä metriä ylempänä luovuttivat paikkansa ruoho- ja +kaktuskasveille. Kolmentuhannen kolmensadan metrin korkeudessa jättivät +nämäkin kasvit mehuttoman maan, ja kasvullisuus loppui täysin. +Retkeilijät olivat pysähtyneet vain yhden ainoan kerran, kello +kahdeksan, virkistääkseen voimiaan nopealla aterialla, ja ryhtyivät +yli-inhimillisen rohkeasti jatkamaan kiipeämistään, uhmaten yhä +kasvavia vaaroja. Oli kuljettava yli suippokärkisten kukkulain ja päätä +huimaavien kuilujen. Tuonne tänne oli pystytetty puisia ristejä, jotka +osoittivat täällä tapahtuneiden monien tapaturmien tapahtumapaikkoja. +Kello kahden aikaan avautui karujen kallioiden välillä laaja tasanko, +vailla merkkiäkään kasvullisuudesta, ilmeinen erämaa. Ilma oli kuiva, +taivas sinisenkylmä; näin korkealla ovat sateet tuntemattomia, huurut +muuttuvat vain lumeksi tai rakeiksi. Siellä täällä pisti esiin +porfyyri- tai basalttikallioita kuin luurankoja valkoisen käärinliinan +keskeltä, ja väliin aiheutti ilman vaikutuksen murentamien kvartsi- tai +gneissijätteiden luhistuminen hiljaista rapinaa, jonka ohut ilmakerros +teki melkein huomaamattomaksi. + +Tarmostaan huolimatta olivat retkeläiset kuitenkin lopen väsyneitä. +Huomatessaan toveriensa uupumuksen Glenarvan katui, että oli noustu +näin kauas. Pikku Robert ponnisteli väsymystä vastaan, mutta ei +jaksanut kulkea edemmäksi. Kello kolmen aikana pysähtyi Glenarvan. + +-- Täytyy levähtää, hän sanoi, sillä hän huomasi, että kukaan muu ei +sitä ehdottaisi. + +-- Levähtääkö? Paganel vastasi. -- Mutta meillähän ei ole minkäänlaista +suojaa. + +-- Se on kuitenkin välttämätöntä jo Robertin vuoksi. + +-- Ei, mylord, uljas poika väitti, -- kyllä minä vielä jaksan ... älkää +pysähtykö... + +-- Sinua kannetaan, poika, Paganel selitti, -- mutta meidän täytyy +hinnalla millä hyvänsä päästä itärinteelle. Siellä löydämme kukaties +jonkun majapaikan. Minä pyydän vielä kahden tunnin marssia. + +-- Ovatko kaikki muutkin sitä mieltä? Glenarvan kysyi. + +-- Ollaan, hänen seuralaisensa vastasivat. + +Mulrady lisäsi: + +-- Minä hoidan pojan. + +Ja niin jatkettiin matkaa itää kohti. Kesti vielä kaksi tuntia +hirvittävää kiipeämistä, kunnes vihdoin oltiin vuoren harjalla. Ilman +oheneminen aiheutti _punan_ nimellä tunnetun ahdistavan tunteen. +Ikenistä ja huulista tihkui verta hengitysvaikeuksien vuoksi ja ehkä +myös lumen vaikutuksesta, joka näin korkealla ilmeisesti tärvelee +ilman. Sen tiheyden puutetta täytyi verenkierron ylläpitämiseksi +korvata läähättävällä hengittämisellä, mikä väsytti yhtä paljon kuin +auringon säteilyn heijastuminen lumesta. Niin sitkeä kuin näiden +uljaiden miesten tarmo olikin, tuli kuitenkin hetki, jolloin +voimakkaimmatkin herpoutuivat, ja pyörrytys, tuo hirveä vuoritauti, +teki lopun sekä heidän ruumiinvoimistaan että myös heidän mielensä +rohkeudesta. Tällaisia vaikeuksia vastaan ei voi taistella +rankaisematta. Pian kompastui yhä useampi eikä kyennyt enää kulkemaan +kuin nelinkontin. + +Uupumus lopetti siis liian kauan kestäneen kiipeämisen, ja Glenarvan +ajatteli huolestuneena lumen määrättömyyttä, kolean paikan hirveää +kylmyyttä, vuorille nousevaa hämäryyttä ja yösuojan puutetta, kun +majuri pysäytti hänet sanoen tyynellä äänellä: + +-- Tuolla on maja. + + + + +KORDILLIEERIEN RINNETTÄ ALAS. + + +Kuka tahansa muu kuin MacNabbs olisi saattanut kulkea sata kertaa tämän +majan ohi, ympäri, jopa ylikin, aavistamatta sitä rakennukseksi. Se oli +lumikumpu, joka ei näyttänyt sanottavasti erottuvan ympärillä olevista +kallioista. Sisään päästäkseen täytyi luoda lumi pois. Puolen tunnin +sitkeän raivauksen jälkeen olivat Wilson ja Mulrady saaneet _casuchan_ +oviaukon esiin, ja retkeilijät kömpivät sinne innokkaina. + +Tämä intiaanien rakentama kammio oli tehty eräänlaisista auringossa +poltetuista tiilistä; se oli kuutionmuotoinen, kolme ja puoli metriä +joka suuntaan ja sijaitsi erään basalttikallion laella. Kiviportaat +johtivat sen ovelle, joka oli kammion ainoa aukko; lumi ja rakeet +olivat oven ahtaudesta huolimatta tunkeutuneet sisälle myrskytuulten +tuiskuttaessa niitä vuorilla. + +Siinä oli auttavasti tilaa kymmenelle hengelle, ja vaikkeivät sen +seinät olisi olleet riittävän tiiviit sadekautena, oli niistä ainakin +jotakin suojaa pakkasta vastaan; lämpömittari osoitti kymmentä astetta +alle nollan. Jonkunlainen hatarasti muuratulla savutorvella varustettu +tulisija mahdollisti tulen sytyttämisen ja tehokkaan taistelun +ulkoilman kylmyyttä vastaan. + +-- Tämähän on auttava suoja, Glenarvan sanoi, -- joskaan ei upea. +Kaitselmus on ohjannut meidät tänne emmekä voi olla sitä siitä +kiittämättä. + +-- Mitä? Paganel huudahti. -- Tämähän on palatsi! Ei puutu muuta kuin +kunniavahdit ja hoviherrat. Täällä on mainio olla. + +-- Varsinkin kun hyvä tuli loimuaa liedessä, Tom Austin sanoi, -- sillä +jos meidän on nälkä, on meidän vilukin, ja minua puolestani +miellyttäisi nyt hyvä risukimppu enemmän kuin riistan viipale. + +-- No, Tom, Paganel lausui, -- yritetään etsiä jotakin poltettavaa. + +-- Poltettavaa Kordillieerien harjalta? Mulrady huudahti pudistellen +päätänsä epäilevästi. + +-- Kun kerran tähän luolaan on tehty tulisija, majuri huomautti, -- +niin tottakai se on tapahtunut siksi, että täällä on jotakin +poltettavaa. + +-- Ystävämme MacNabbs on oikeassa, Glenarvan sanoi. -- Ottakaa esille +illallisainekset, minä menen hakemaan polttopuita. + +-- Minä tulen mukaan Wilsonin kanssa, Paganel vastasi. + +-- Ehkä minäkin voisin olla avuksi...? Robert lausui nousten pystyyn. + +-- Ei, poikaseni, levähdä sinä, Glenarvan vastasi. -- Sinusta tulee +kyllä mies siinä iässä, kun muut ovat vielä lapsia! + +Glenarvan, Paganel ja Wilson lähtivät ulos casuchasta. Kello oli kuusi +illalla. Pakkanen ahdisti ankarasti, mutta ilma oli aivan tyyni. +Taivaan sini alkoi jo sumentua, ja aurinko kultasi viimeisillä +säteillään Andien laen korkeimpia huippuja. Paganel, joka oli ottanut +ilmapuntarinsa mukaan, totesi elohopean näyttävän 495 millimetriä. +Ilmanpaineen alhaisuus vastasi kolmentuhannen kahdensadan metrin +korkeutta. Tämä Kordillieerien seutu oli siis ainoastaan tuhatkymmenen +metriä Mont Blancin huippua alempana. Jos näillä vuorilla olisi +kohdattu sellaisia vastuksia, joita Sveitsin jättiläinen on täynnä, tai +jos vain olisi ollut myrsky- ja pyörretuulien aika, yksikään +retkeilijöistä ei olisi saavuttanut Uuden Maailman suuren +vuoriharjanteen lakea. + +Glenarvan ja Paganel kapusivat eräälle porfyyrikalliolle ja +tähystelivät joka suunnalle. He olivat tällöin Kordillieerien +korkeimmalla kohdalla ja saattoivat nähdä yli neljänkymmenen +neliöpeninkulman alan. Itäänpäin alenivat rinteet loivina pengerminä, +joita myöten saattoi mukavasti liukua useita satoja metrejä kerrallaan. +Kaukaa katsoen näyttivät jääkauden siirtämät irtonaiset kivet ja +kalliot muodostavan suuria, yhtenäisiä sorakiviharjuja. Auringon +laskiessa nousevan varjon alle peittyi jo Coloradon laakso, ja +vähitellen häipyivät muutkin piirteet, ensin kalliot, sitten kukkulat, +sitten niitä korkeammat harjut, jotka, ruskon vielä kerran niitä +valaistua, asteittain sammuivat, ja pian pimeni Andien koko itäinen +rinne. Lännessä valaisi päivä rinteitä vielä alas saakka. Oli +häikäisevää nähdä kallioiden ja jäätikköjen kylpevän tässä auringon +säteilyssä. Pohjoisessa näkyi jono vuorenharjanteita, jotka näyttivät +sekoittuvan toisiinsa ja muodostivat ikään kuin kömpelöllä kynällä +vedetyn murtoviivan. Se sekoitti silmää. Mutta etelässä oli +näköala päinvastoin loistava ja kävi yön yltäessä suhteiltaan yhä +suurenmoisemmaksi. Jos näet kääntyi Torbidon autioon laaksoon päin, +saattoi ylhäältä katsella Antucoa, jonka ammottava kita aukeni kahden +peninkulman päässä. Tulivuori sähisi kuin Ilmestyskirjan lohikäärmeiden +kaltainen hirviö ja syöksi sisästään nokisten lieskojen sekaista +hehkuvaa savua. Sitä ympäröivien vuorten kehä näytti olevan tulessa; +hehkuvia kivirakeita, punaisia höyrypilviä, laavavirtoja välähteli +yhtenä tulipatsaana. Keskeytymätön, hetki hetkeltä yltyvä räiske ja +häikäisevä loimu täytti valtavien heijastusten laajan kehän, kun +aurinko, jonka hämärtyvä valo vähitellen himmeni, hävisi kuin sammunut +tähti varjoihin. + +Paganel ja Glenarvan olisivat jääneet pitkäksi aikaa katselemaan tätä +maan ja taivaan tulien suurenmoista kamppailua; puunetsijät saivat +antaa tilaa taiteilijoille; mutta Wilson, joka ei ollut taipuvainen +innostumaan, palautti heidän mieleensä nykyisen tehtävän. Puita ei +ollut, se on totta; sen sijaan kallioita onneksi peitti laiha ja +kuiva jäkälä; sitä koottiin suuret sylilliset samoin kuin erästä +_llaretta_-nimistä kasvia, jonka juuri saattoi palaa riittävästi. Kun +nämä arvokkaat polttoaineet oli kannettu casuchaan, ne sullottiin +lieteen. Tulta oli vaikea saada syttymään ja varsinkin palamaan. Perin +ohentunut ilma ei sisältänyt kylliksi happea sen pitämiseksi yllä; +ainakin majuri selitti asian sillä tavoin. + +-- Mutta sen sijaan, hän lisäsi, -- ei vesi tarvitse sadan asteen +kuumuutta kiehuakseen; ne, jotka pitävät sata-asteisessa vedessä +keitetystä kahvista, saavat siitä luopua, sillä tällä korkeudella alkaa +kiehuminen ennen yhdeksääkymmentä astetta.[7] + +MacNabbs ei erehtynyt, ja lämpömittari, joka oli pantu kattilan +veteen siitä alkaen, kun se oli alkanut poreilla, osoitti vain +kahdeksankymmentäseitsemää astetta. Jokainen joi mielihyväkseen +muutaman siemauksen kuumaa kahvia. Kuiva liha sitä vastoin tuntui +hiukan pilaantuneelta, mikä sai Paganelin tekemään järkevän, mutta +hyödyttömän huomautuksen. + +-- Peijakas, hän sanoi, -- täytyy tunnustaa, että käristetty laamanliha +ei olisi pahitteeksi. Sanotaan tämän eläimen vastaavan raavasta ja +lammasta, ja minä olisin utelias tutkimaan, onko asia näin myös +ravintoaineena! + +-- Mitä! majuri huudahti, -- ettekö ole tyytyväinen illalliseemme, +tiedemies Paganel? + +-- Ihastunut, arvoisa majuri, vaikka tunnustankin, että +metsäriista-annos olisi tervetullut. + +-- Te olette herkuttelija, MacNabbs sanoi. + +-- Hyväksyn määritelmänne, majuri; mutta ettepä te itsekään, sanokaa +mitä tahansa, panisi pahaksenne, jos edessänne olisi hyvä pihvi! + +-- Luultavasti en, majuri myönsi. + +-- Ja jos teitä pyydettäisiin lähtemään väijymäpaikalle pakkasesta ja +pimeästä huolimatta, ettekö tottelisi arvelematta? + +-- Kieltämättä; jos vähääkään haluatte... + +MacNabbsin kumppaneilla ei ollut aikaa kiittää häntä tarjouksesta ja +kieltäytyä sitä käyttämästä, kun alkoi kuulua kaukaista mylvinää. Se +piteni pitenemistään. Se ei ollut yksinäisten eläinten ääntelyä, vaan +kokonaisen karjan, joka läheni nopeasti. Aikoiko siis kaitselmus, joka +oli antanut heille asunnon, tarjota heille vielä illallistakin? Se oli +maantieteilijän päätelmä. Mutta Glenarvan hillitsi hiukan hänen iloaan +huomauttamalla, että Kordillieerien nelijalkaiset eivät koskaan kiipeä +näin korkealle. + +-- Mistä sitten tuo melu johtuu? Tom Austin kysyi. + +-- Äänestä päätellen se lähenee! + +-- Ehkäpä se on lumivyöry, Mulrady huomautti. + +-- Mahdotonta! Sehän on selvää mylvinää, Paganel sanoi. + +-- Menkäämme katsomaan, Glenarvan päätti. + +-- Ja metsästäjinä, majuri lisäsi ottaen pyssynsä. + +Kaikki kömpivät ulos casuchasta. Oli pimeä, mutta tähtikirkas yö. Kuu +ei vielä näyttänyt viimeisen vaiheensa puoliksi jyrsittyä kehrää. +Pohjoisen ja idän kukkulat olivat pimeyden peitossa, eikä voinut nähdä +muuta kuin muutamien vakavimpien vuorten epämääräiset ääriviivat. +Mylvinä -- pelästyneiden eläinten mylvinä -- kasvoi kahta kovemmaksi. +Ne tulivat Kordillieerien pimeältä puolelta. Mitä tapahtui? Äkkiä tuli +kamala vyöry, ei lunta, vaan eläviä ja pelosta mielettömiä olentoja. +Koko alue tuntui liikkuvan. Näitä eläimiä, jotka ohenneesta ilmasta +huolimatta pitivät hirvittävää melua, oli satoja, ehkä tuhansia. +Olivatko ne tasangon petoja vaiko vain laama- ja vikunjalauma? +Glenarvan, MacNabbs, Robert, Austin ja molemmat matruusit ehtivät töin +tuskin heittäytyä maahan, kun tämä elävä massa vyöryi heidän ylitseen. +Päiväsokea Paganel jäi pystyyn paremmin nähdäkseen, mutta kellahti +silmänräpäyksessä nurinniskoin. + +Samalla hetkellä kuului pyssynpamahdus. Majuri oli ampunut arviolta. +Hänestä näytti, että muuan eläin kaatui muutaman askelen päässä +hänestä, samalla kun koko lauma, vastustamatonta vauhtia ja vieläkin +hurjemmin mylvien katosi tulivuoren heijastuksen valaisemille +rinteille. + +-- Ah, löysinpäs ne! sanoi eräs ääni -- Paganelin ääni. + +-- Ja mitä löysitte? Glenarvan kysyi. + +-- Silmälasini, helkkarissa! Helpostihan tällaisessa mylläkässä voi +hukata silmälasinsa! + +-- Ettehän ole haavoittunut? + +-- En. Minua vain jokin vähän potkaisi. Mutta mikä? + +-- Tämä vain, majuri vastasi laahaten perässään ampumaansa elukkaa. + +Kaikki kömpivät takaisin kammioon, ja lieden valkean valossa tutkittiin +majurin "pyssynpamausta." + +Se oli kaunis eläin, joka muistutti kyttyrätöntä kamelia, sillä oli +siro pää, litteä ruumis, pitkät ja hoikat jalat, sileä, vaaleanruskea, +vatsan alta valkotäpläinen karva. Tuskin oli Paganel siihen vilkaissut, +kun hän huudahti: + +-- Se on guanakki! + +-- Mikä on guanakki? Glenarvan kysyi. + +-- Syötävä eläin! Paganel vastasi. + +-- Onko se hyvääkin? + +-- Maukasta. Jumalten ruokaa. Tiesinhän, että saisimme tuoretta lihaa +illalliseksi. Ja mitä lihaa! Mutta kuka paloittelee elukan? + +-- Minä, Wilson sanoi. + +-- Hyvä, minä otan sen paistaakseni, Paganel ilmoitti. + +-- Oletteko te kokkikin, herra Paganel? Robert kysyi. + +-- Peijakas, poikaseni, olenhan minä ranskalainen! Jokaisen +ranskalaisen ruumiissa on myös kokki. + +Vähän ajan kuluttua asetteli Paganel suuria lihaviipaleita +llaretta-kasvin juurista saaduille hiilille. Kymmenen minuuttia sen +jälkeen hän tarjosi ystävilleen hyvin maukkaalta näyttävää +"guanakinkyljystä". Kukaan ei kursaillut, vaan kaikki haukkasivat kuin +haukat. + +Mutta maantieteilijän suureksi kummaksi seurasi ensimmäistä puraisua +yleinen virnistys ja äännähdys "hyhyh". + +-- Sehän on yököttävää! joku sanoi. + +-- Ei sitä voi syödä! toinen vastasi. + +Miten olikaan, onnettoman tiedemiehen oli todettava, että tämä käriste +ei kelvannut edes nälkiintyneille. Siksi alettiinkin heitellä hänelle +pilapuheita, jotka hän muuten käsitti täydellisesti, ja ivailla hänen +"jumaltenruokaansa"; hän mietti vain syitä, minkä vuoksi guanakin liha, +jonka hän tiesi todella hyväksi ja arvossapidetyksi, oli hänen +käsissään käynyt inhoittavaksi, kunnes hänen päähänsä äkkiä pälkähti +eräs ajatus. + +-- Siinähän se on! hän huudahti. -- Peijakas, siitähän se riippuu! Nyt +sen tiedän! + +-- Oliko liha pahentunutta? MacNabbs kysyi tyynesti. + +-- Ei, malttamaton majuri, mutta se oli liiaksi juossutta. Kuinka +saatoinkaan sen unohtaa. + +-- Mitä sillä tarkoitatte, herra Paganel? Tom Austin kysyi. + +-- Sitä, että guanakin liha on syötävää vain silloin, kun eläin on +teurastettu rauhallisella laitumella; jos sitä ajetaan takaa kauan, +niin että se joutuu juoksemaan pitkiä matkoja, sen liha käy +kelvottomaksi. Tämän lihan mausta voin siis todeta, että otus, ja niin +muodoin koko lauma, oli tullut hyvin kaukaa. + +-- Oletteko siitä varma? Glenarvan kysyi. + +-- Aivan varma. + +-- Mutta mikä tapahtuma, mikä ilmiö on saattanut säikyttää näitä +eläimiä sillä tavoin ja ajaa ne pakoon juuri kun niiden olisi ollut +rauhassa maattava yösijoillaan. + +-- Siihen, rakas Glenarvan, Paganel sanoi, -- on minun mahdotonta +vastata teille. Uskokaa minua, meidän on itsemme paras panna maata +enempää aprikoimatta. Omasta puolastani olen jo torkahtamaisillani. +Eikös nukuta, majuri? + +-- Nukutaan pois, Paganel. + +Tämän jälkeen kääriytyi kukin ponchoonsa, tulta kohennettiin yöksi, ja +pian kuului kaikenäänisiä ja kaikentahtisia hirvittäviä kuorsauksia, +joiden sopusointuisuutta piti yllä maantieteilijän matala basso. + +Glenarvan yksin ei saanut unta. Salainen levottomuus piti häntä +väsyttävässä unettomuuden tilassa. Hänen täytyi ajatella +selittämättömän pelon vallassa yhteiseen suuntaan pakenevaa laumaa. +Guanakit eivät voineet olla petoeläinten takaa-ajamina. Tällä +korkeudella niitä tuskin on, metsästäjiä vielä vähemmän. Mikä kammo +ajoi niitä siis Antucon kuiluja kohti ja mikä oli sen syynä? Glenarvan +aavisti vaaran lähestyvän. + +Puolihorroksessa haihtuivat hänen ajatuksensa vähitellen, ja pelko teki +tilaa toivolle. Hän kuvitteli olevansa seuraavana päivänä Andien +tasangolla. Siellä saattaisivat tiedustelut toden teolla alkaa, eikä +menestys ehkä ollut kaukana. Hän ajatteli kovaan orjuuteen joutunutta +kapteeni Grantia ja hänen kahta matruusiaan. Nämä kuvat välähtelivät +hänen mielessään, mutta tulen räiske, ilmassa rätisevät kipinät tai +joku kirkkaampana loimuava lieska, jonka valossa hän näki nukkuvat +toverinsa ja joka loi valon väreilyä casuchan seiniin, käänsivät hänen +ajatuksensa joka hetki toisaalle. Sitten alkoivat pahat aavistukset +ahdistaa häntä ankarammin. Hän kuuli epämääräistä, näillä yksinäisillä +huipuilla vaikeasti selitettävää jylinää. + +Kerran hän luuli kuulevansa kaukaista, kumeaa, uhkaavaa ukkosenjylinän +kaltaista jylyä, joka ei tullut taivaasta. Niinpä ei tämä pauhu voinut +johtua muusta kuin vuoren rinteillä raivoavasta rajuilmasta, joitakin +tuhansia jalkoja sen harjan alapuolella. Glenarvan tahtoi saada siitä +varmuuden ja lähti ulos. + +Kuu nousi. Ilma oli aivan tyyni. Ei ainoatakaan pilveä, ei ylhäällä +eikä alhaalla. Siellä täällä vain Antucon liekkien liikahtelevaa +kajastusta. Ei mitään myrskytuulta, ei ukkosta. Taivaalla tuikki +tuhansia tähtiä. Mutta jylinää kesti yhä; se tuntui lähenevän ja +kulkevan Andien vuorten poikki. Glenarvan palasi sisään levottomampana +pohtien, mitä yhteyttä saattoi olla tämän maanalaisen jytinän ja +guanakien paon kanssa. Oliko siinä tosiaan syy ja seuraus? Hän katsoi +kelloaan, joka osoitti kahta aamulla. Mutta kun hän ei ollut varma +vaaran läheisyydestä, hän ei herättänyt kumppaneitaan, jotka väsymys +oli uuvuttanut sikeään uneen. Hän vaipui itsekin raskaaseen +unenhorrokseen, jota kesti useita tunteja. + +Äkkiä sai ankara ryske hänet jalkeille. Se oli korviahuumaavaa rätinää, +sentapaista tärisevää jyryä kuin lukemattomia tykistön kuormastoja +olisi vedetty kaikuvalla kivikadulla. Sitten Glenarvan tunsi maan +vajoavan jalkojensa alla; hän näki casuchan horjuvan ja halkeilevan. + +-- Huomio, hän huusi. + +Kaikki hänen kumppaninsa olivat heränneet ja syöksyivät suinpäin ulos +jyrkälle rinteelle. Päivä nousi juuri, ja näky oli hirvittävä. Vuorien +muoto muuttui äkkiä; kukkulat katkesivat, toiset horjahtelivat ensin +epävakaisina ja katosivat sitten ikään kuin jokin salahauta olisi +auennut niiden juurelle. Kordillieereille erikoisena ilmiönä siirtyi +useiden peninkulmien laajuinen möhkäle sellaisenaan liukuen tasankoa +kohti.[8] + +-- Maanjäristys! Paganel huudahti. + +Hän oli oikeassa. Se oli yksi Chilen vuorialueella usein sattuvia +maanmullistuksia, ja juuri sillä seudulla, missä Copiapo on tuhottu +kaksi ja Santiago myllerretty neljä kertaa neljäntoista vuoden +kuluessa. Tätä pallon kohtaa uurtavat maan tulet, ja tämän nuorta +alkuperää olevan vuorijonon tulivuorilla ei vielä ole riittävästi +aukkoja maanalaisten höyryjen ulospääsyä varten. Siitä nämä alituiset +_tremblore_-nimiset mullistukset. Alue, jolla nuo seitsemän +hätääntynyttä, säikähtynyttä ihmistä kyyhöttivät sammaleeseen +tarrautuneina, liikkui nopeasti kuin pikajuna, siis kahdeksankymmentä +kilometriä tunnissa. Oli mahdotonta päästää ääntäkään, tehdä +ainoatakaan pakenemisyritystä eteenpäin tai taaksepäin. Ei olisi +voinut puhua toisilleen. Maanalainen jyrinä, vuorenvyörymän ryske, +graniitti- ja basalttiröykkiöiden kolina ja irtautuneen lumen pyry teki +sen mahdottomaksi. Milloin liikkui pohja heidän allaan töytäyksittä ja +täräyksittä, milloin taas kiikkui ja heilahteli kuin hyökyaaltojen +heittelemä laiva, sivuutti kuiluja, joihin putoili vuorenlohkareita, +nyhti maasta juurineen vuosisataisia puita ja pyyhkäisi kuin suunnaton +viikate kaikki itärinteen ulkonemat. + +Ajatelkoon monta miljardia tonnia painavan ainejoukon voimaa, kun se +kulkee viidenkymmenen asteen kulmassa yhä kiihtyvää vauhtia! + +Miten pitkään tätä sanoin kuvaamatonta kulkua kesti, ei kukaan olisi +voinut arvioida. Mihin kuiluun se päättyisi, sitä ei kukaan olisi +uskaltanut ennustaa. Olivatko kaikki mukana ja hengissä, vai makasiko +jo joku heistä jonkin rotkon pohjalla, ei kukaan olisi voinut vielä +sanoa. Vauhdin huumaamina, läpitunkevan pakkasen jäätäminä, lumen +ryöppyjen sokaisemina he läähättivät nääntyneinä, melkein hengettöminä +ja pitelivät kivistä kiinni vain itsesäilytyksen viimeisestä vaistosta. + +Äkkiä tempasi sanomattoman ankara täräys heidät irti liukuvasta +maankamarasta. He lennähtivät eteenpäin ja kierivät vuoren alimmalle +pengermälle. Kiitävä vyörymä oli pysähtynyt. Hetkeen kukaan ei +hievahtanut. Vihdoin nousi yksi kylläkin huumaantuneena, mutta vielä +sittenkin suoraselkäisenä -- majuri. Hän pudisti pois pölyn, joka +sokaisi häntä, ja katseli sitten ympärilleen. Hänen toverinsa olivat +kaikki yhdessä rykelmässä, kuin patruunaan sullotut pyssynhaulit, +sikinsokin toinen toisensa päällä. + +Majuri laski heidät. Kaikki olivat paikalla yhtä lukuunottamatta. +Robert Grant puuttui. + + + + +KAITSELMUKSEN PYSSYNLAUKAUS. + + +Kordillieerien itärinteellä on tällä kohtaa pitkiä luiskia, ne häipyvät +huomaamatta tasangolle, jolle osa äsken liikkunutta maankamaraa oli +äkkiä pysähtynyt. Tällä uudella, rehevän ruohikon peittämällä alueella +kasvoi suurenmoisia puita. Kerrassaan metsikön kaltainen laaja tiheikkö +valloituksen aikana istutettuja hedelmäpuita välkytteli kultaisia +tuotteitaan. Se oli kolkka vehmainta Normandiaa heitettynä näille +tasangoille, ja missä muissa oloissa tahansa olisi matkustajan katsetta +kiehtonut tämä äkillinen tulo erämaasta keitaaseen, lumivuorilta +viheriöiville niityille, talvesta kesään. + +Maa oli muuten jälleen asettunut ehdottoman tukevaksi. Maanjäristys oli +tyyntynyt, vaikka epäilemättä maanalaiset voimat jatkoivat kauempana +mullistustaan sillä Andien vuorijono on aina jollakin kohtaa +liikkumassa ja tärisemässä. Tällä kertaa oli maanjäristys ollut +tavattoman voimakas. Vuorijonon muoto oli täysin muuttunut. Taivaan +sineä vasten piirtyi uusia kallioita, kukkuloita ja vuoria ja +Kordillieerien opas olisi turhaan etsinyt polkunsa vanhoja +tuntomerkkejä. + +Oli tulossa ihana päivä; aurinko, joka aikoja sitten oli noussut +kostealta vuoteeltaan Atlantista, valaisi nyt säteillään Argentiinan +tasankoja ja hipoi niillä kai jo toisenkin valtameren, viimeöisen +vuoteensa laineita. Kello oli kahdeksan aamulla. + +Vähitellen lordi Glenarvan ja hänen kumppaninsa virkosivat majurin +ravistelemina jälleen ennalleen. Oikeastaan heille ei ollut tapahtunut +mitään; he olivat kokeneet vain hirveän järkytyksen. Kordillieerit +olivat laskeneet mäkeä, ja he olisivat voineet vain ylistää tätä +luonnon suorittamaa pikamarssia, ellei nimenhuudossa olisi kaivattu +yhtä heistä, heikointa, Robert Grantia. + +Kaikki rakastivat tätä uljasta poikaa, Paganel, joka oli erikoisesti +kiintynyt häneen, majuri kylmäkiskoisuudestaan huolimatta, kaikki ja +varsinkin Glenarvan. Kuullessaan Robertin kadonneen hän tuli suorastaan +epätoivoiseksi ja kuvitteli poikasen pudonneen johonkin kuiluun ja nyt +turhaan huutelevan avukseen sitä, jota piti ikään kuin toisena isänään. + +-- Ystäväni, ystäväni, hän sanoi tuskin saattaen pidättää kyyneliään, +-- meidän täytyy etsiä, täytyy löytää hänet! Me emme voi jättää häntä +näin! Jokainen syvänne, jokainen kuilu on tarkastettava perinpohjin! +Minä laskeudun köyden varassa alas! Teidän täytyy päästää minut! Minä +tahdon, kuuletteko! Minä tahdon! Suokoon taivas, että Robert vielä on +hengissä! Kuinka uskaltaisimme lähestyä hänen isäänsä ilman häntä ja +mitä oikeutta olisi pelastaa kapteeni Grant, jos hänen pelastumisensa +maksaa hänen lapsensa hengen! + +Glenarvanin kumppanit kuuntelivat vaieten; he tunsivat hänen etsivän +heidän silmistään jotakin toivon pilkettä, ja he loivat katseensa +maahan. + +-- Ah! Glenarvan jatkoi. -- Te olette ymmärtäneet! Ja te vaikenette! Te +ette siis toivo enää mitään, ette mitään! + +Tuli hetken äänettömyys. Sitten MacNabbs lausui: + +-- Kuka teistä, ystäväni, voi muistaa, milloin Robert katosi? + +Tähän kysymykseen ei kukaan vastannut. + +-- Ainakin voitte sanoa minulle, kenen vieressä lapsi oli, kun tultiin +Kordillieereja alas, majuri jatkoi. + +-- Minun, Wilson vastasi. + +-- No, mihin saakka huomasit hänet vierelläsi? Yritä muistaa! Sano! + +-- Minä muistan vain sen, Wilson vastasi, -- että Robert Grant oli +minun vieressäni, kädet tarrautuneina jäkäliin, vielä kahta minuuttia +ennen äkkipysäystä. + +-- Kahta minuuttia ennen! Olepas tarkka, Wilson! Minuutit ovat voineet +tuntua pitkiltä. Etkö erehdy? + +-- En luule erehtyväni ... en, niin se oli ... ei kahtakaan minuuttia! + +-- Hyvä! MacNabbs sanoi. -- Kummallako puolella sinusta Robert oli, +oikealla vai vasemmalla? + +-- Vasemmalla. Hänen ponchonsa hulmusi kasvojani vasten. + +-- Entä millä puolella sinä olit meistä? + +-- Niin ikään vasemmalla. + +-- Niin ollen ei Robert ole voinut kadota muulle kuin tuolle suunnalle, +majuri sanoi kääntyen vuoristoon päin ja ojentaen oikeaa kättään. -- +Minä lisään, että ottaen lukuun sen ajan, joka on kulunut hänen +katoamisestaan, lapsen on täytynyt pudota jollekin kohtaa tämän +vuorenjuuren ja kolmen kilometrin etäisyyden välisellä matkalla. Sieltä +on häntä etsittävä, ja ketjussa kulkemalla me löydämme hänet sieltä. + +Ei sanottu sanaakaan enempää. Nuo kuusi miestä aloittivat heti etsinnän +asettuen tietyin välein ja ryhtyen kapuamaan ylös Kordillieerien +rinnettä. He pysyttelivät putoamislinjan oikealla puolella, tarkastaen +pienimmätkin rakoset, laskeutuen rotkojen pohjalle, jotka olivat osaksi +täyttyneet alas vyöryneestä sorasta, ja useampi kuin yksi palasi +vaatteet riekaleina, jalat ja kädet verisinä, henkensä vaarannettuaan. +Koko tämä Andien osa, lukuunottamatta muutamia luoksepääsemättömiä +paikkoja, tutkittiin perinpohjin, eikä kukaan moniin tuntikausiin +ajatellutkaan levähtää. Turhaan! Poika ei ollut ainoastaan kohdannut +kuolemaansa vuoristossa, vaan varmaan myös haudan, jonka kivi, jokin +suuri kallio, oli iäksi peittänyt hänet alleen. + +Kello yhden aikana kohtasivat Glenarvan ja hänen kumppaninsa toisensa +murtuneina, näännyksissä laakson pohjalla. Glenarvan oli ankaran surun +vallassa; hän ei puhunut kenenkään kanssa, huokaili vain ja mutisi +itsekseen: + +-- Minä en lähde täältä! Minä en lähde täältä! + +Kaikki oivalsivat tämän tulleen hänelle pakkomielteeksi ja antoivat +hänen olla rauhassa. + +-- Odotetaan, Paganel sanoi majurille ja Tom Austinille. -- Levätään +hetki ja kootaan voimia. Me tarvitsemme niitä joko alkaaksemme +uudelleen etsinnät tai jatkaaksemme matkaamme. + +-- Niin, MacNabbs vastasi, -- ja etsitään, koska Edwardkin haluaa +etsiä! Hän toivoo. Mutta mitä hän toivoo? + +-- Jumala tietää, Tom Austin sanoi. + +-- Robert-parka! Paganel huoahti kuivaten silmiään. + +Laaksossa oli runsaasti puita. Majuri valitsi ryhmän korkeita +johanneksenleipäpuita, joiden siimekseen järjestettiin leiripaikka. +Muutamia peitteitä, aseet, hiukan kuivattua lihaa ja riisiä oli kaikki, +mitä retkeilijöille oli jäänyt. Jonkin matkan päässä virtasi puro, +josta saatiin maanjäristyksestä vielä sameaa vettä. Mulrady sytytti +tulen ruohoista, ja pian hän tarjosi isännälleen lämmintä ja +virkistävää juomaa. Mutta Glenarvan ei huolinut sitä, makasi vain +ponchollaan syvän raukeuden tilassa. + +Näin kului päivä. Tuli tyyni ja rauhallinen yö. Kumppaniensa maatessa +alallaan, vaikka unettomina, lähti Glenarvan uudelleen kapuamaan +Kordillieerien rinteitä. Hän kuunteli korvat tarkkoina, toivoen yhä, +että pojan avunhuuto kuuluisi jostakin. Hän eteni kauas, korkealle, +yksinään, painaen tuon tuostakin korvaansa maata vasten, kuunnellen ja +hilliten sydämensä tykytystä, huudellen epätoivoisella äänellä. + +Koko yön harhaili lordi-parka vuorella. Milloin Paganel, milloin majuri +seurasi häntä valmiina rientämään hänen avukseen, jos maa alkaisi +vyöryä tai hänen tarpeeton varomattomuutensa veisi hänet johonkin +kuiluun. Mutta lordin viimeisetkin ponnistukset jäivät tuloksettomiksi, +ja hänen tuhat kertaa toistamaansa huutoon -- Robert! Robert! vastasi +vain kaiku toistamalla kadonneen nimeä. + +Päivä nousi. Täytyi lähteä kaukaa etsimään Glenarvania ja tuoda hänet +leiripaikalle vaikka väkisin. Hänen epätoivonsa oli hirvittävä. Kuka +olisi rohjennut puhua lähdöstä ja ehdottaa hänelle tämän surullisen +laakson jättämistä? Mutta elintarvikkeet alkoivat loppua. Verrattain +lyhyen matkan päässä he varmaankin tapaisivat argentiinalaisia oppaita, +joista muulinajaja oli puhunut, ja pampan ylipääsyyn tarvittavia +hevosia. Entisille jäljille palaaminen oli vaikeampaa kuin meno +eteenpäin. Sitä paitsi oli määrä tavata _Duncan_ Atlantin valtameren +puolella. Kaikki nämä painavat syyt kielsivät viipymästä kauempaa, ja +yhteinen etu vaati, ettei lähdön hetkeä enää lykätty. + +MacNabbs ryhtyi palauttamaan murheeseen vaipunutta Glenarvania +toimintaan. Hän puhui kauan, mutta hänen ystävänsä ei näyttänyt häntä +kuuntelevan. Glenarvan ravisteli päätään. Mutta eräs sana avasi hänen +huulensa. + +-- Lähdetäänkö? hän sanoi. + +-- Niin. Lähdetään. + +-- Vielä yksi tunti! + +-- Olkoon, vielä yksi tunti, arvoisa majuri vastasi. + +Mutta tunnin kuluttua Glenarvan pyysi, että hänelle myönnettäisiin +armosta toinen tunti. Olisi luullut kuolemaantuomitun rukoilevan +elämänsä puolesta. Näin kului aamu noin puolipäivään saakka. Silloin +MacNabbs ilmoitti kaikkien puolesta päättävästi Glenarvanille, että +täytyi lähteä ja että hänen toveriensa henki riippui ripeästä +päätöksestä. + +-- Niin! Niin! Glenarvan vastasi. -- Lähdetään! Lähdetään! + +Mutta samalla hän katsoi MacNabbsista poispäin ja tähysti erästä mustaa +pilkkua ilmassa. Äkkiä hän viittasi kädellään sitä kohti ja jäi +seisomaan kuin kivettyneenä. + +-- Tuolla! Tuolla! hän sanoi. -- Katsokaa! Katsokaa! + +Kaikkien katseet kääntyivät kohti taivasta Glenarvanin viittaamaan +suuntaan. Tällä hetkellä oli musta pilkku suurentunut huomattavasti. Se +oli lintu, joka liiteli tavattoman korkealla. + +-- Kondori, Paganel sanoi. + +-- Niin, kondori, Glenarvan vastasi. -- Kuka tietää? Se tulee, se +laskeutuu maahan! Odottakaamme! + +Mitä Glenarvan toivoi? Oliko hän menettänyt järkensä? -- Kuka tietää? +hän oli sanonut. Paganel ei ollut erehtynyt. Kondori tuli hetki +hetkeltä selvemmin näkyviin. Tämä mahtava, inka-kansan muinoin +jumaloima lintu on eteläisten Andien kuningas. Näillä seuduilla se +kehittyy tavattoman kokoiseksi. Sen voima on suunnaton, ja usein se +syöksyy härkien kimppuun rotkojen pohjalla. Se iskee tasangolla +harhaileviin lampaisiin, hevosiin, nuoriin vasikkoihin ja nostaa ne +kynsissään huikean korkealle. Ei ole harvinaista, että se liitelee +kuudentuhannen viidensadan metrin korkeudessa, rajalla, jota ihminen ei +voi ylittää. Sieltä, useimpien silmille näkymättömissä, tämä ilmojen +kuningas luo läpitunkevan katseen maahan ja erottaa pienimmätkin +esineet tarkkuudella, jota luonnontieteilijät ihmettelevät. + +Mitä siis tämä kondori oli nähnyt? Ruumiinko, Robert Grantin ruumiin? +-- Kuka tietää? Glenarvan toisteli päästämättä sitä näkyvistään. +Jättiläislintu lähestyi, milloin liidellen, milloin syöksyen alas +nopeasti kuin putoava kivi. Sitten se alkoi tehdä laajoja kaarroksia +tuskin sadan metrin korkeudella maasta. Sen saattoi nähdä erinomaisen +hyvin. Kooltaan se oli melkein neljä metriä siipien kärjistä. Valtavat +siivet kantoivat sitä ilmassa melkein liikkumattomina, sillä suuret +linnut saattavat lentää majesteetillisen tyynesti, kun taas itikat +tarvitsevat tuhat siivenräpäystä sekunnissa pysyäkseen ilmassa. + +Majuri ja Wilson olivat tarttuneet pyssyihinsä. Glenarvan kielsi +heitä kädenliikkeellä. Kondori kierteli kaarroillaan erästä +luoksepääsemätöntä tasannetta vain puolen kilometrin päässä +retkeilijöistä. Se kääntyi huimaavan nopeasti, aukoen ja taas yhteen +puristaen hirvittäviä kynsiään ja ravistellen rustomaista töyhtöään. + +-- Tuolla, tuolla hän on! Glenarvan huudahti. + +Silloin äkkiä hänen mieleensä välähti eräs ajatus. + +-- Jos Robert on vielä elossa, hän huudahti päästäen kauhean +parahduksen, -- niin tuo lintu... Ampukaa, ystävät, ampukaa! + +Mutta se oli jo liian myöhäistä. Kondori oli kadonnut kallion korkeiden +ulkonemien taakse. Kului sekunti, jonka tuska oli pitkä kuin vuosisata! +Sitten ilmestyi jättilintu jälleen jotakin raskasta taakkaa kantaen ja +hitaammin lentäen. Kuului kauhun huuto. Kondorin kynsissä riippui +elottoman näköinen ruumis -- Robert Grant. Lintu oli tarttunut hänen +vaatteisiinsa ja liihotteli nyt tuskin viidenkymmenen metrin +korkeudessa leiripaikan yläpuolella; se oli huomannut retkeilijät ja +koettaen paeta painavan saaliinsa kanssa iski ankarasti ilmaa +siivillään. + +-- Ah! Glenarvan huudahti, -- murskautukoon Robertin ruumis ennemmin +näihin kallioihin kuin että se joutuu... + +Hän ei jatkanut vaan tempasi Wilsonin pyssyn ja koetti tähdätä +kondoriin. Mutta hänen kätensä vapisi. Hän ei kyennyt tukemaan asettaan +varmaksi. Hänen silmiään sumensi. + +-- Antakaa minun ampua! majuri sanoi. + +Silmä tyynenä, käsi vakavana, ruumis liikkumattomana hän tähtäsi +lintuun, joka oli jo ehtinyt sadan metrin päähän hänestä. + +Mutta hän ei ollut vielä painanut pyssynsä liipasinta, kun laakson +pohjasta kajahti pamahdus; kahden basalttiröykkiön välistä pöllähti +valkoista savua, ja kondori alkoi pää luodin lävistämänä kieppuen +pudota verkalleen, sen suuret levitetyt siivet kun olivat jonkinlaisena +laskuvarjona. Se ei ollut hellittänyt saalistaan; niinpä se liukui +maahan verrattain hitaasti, kymmenen askelen päähän puron reunasta. + +-- Apuun, apuun! Glenarvan huusi. + +Ja kysymättä, mistä kaitselmuksen pyssynlaukaus tuli, hän riensi +kondoria kohti. Hänen kumppaninsa seurasivat häntä juoksujalkaa. + +Kun he saapuivat perille, lintu oli kuollut, Robertin ruumis oli +peittynyt siipien alle. Glenarvan heittäytyi lapsen ruumiin ylle, +irrotti sen linnun kynsistä, laski nurmikolle ja painoi korvansa +hengettömän rintaa vasten. + +Ei milloinkaan ole kuulunut iloisempaa riemunhuutoa kuin sillä +hetkellä, jolloin Glenarvan nousi hokien: + +-- Hän elää! Hän elää vielä! + +Silmänräpäyksessä oli Robertilta riisuttu vaatteet yltä, ja hänen +kasvojaan huuhdottiin raikkaalla vedellä. Robert liikahti, avasi +silmänsä, katseli ja sanoi sitten: + +-- Ah, te mylord ... isä...! + +Glenarvan ei voinut vastata; liikutus tukahdutti häntä, ja laskeutuen +polvilleen hän purskahti itkuun näin ihmeellisesti pelastuneen lapsen +vierellä. + + + + +JACQUES PAGANELIN ESPANJAN KIELI. + + +Sen suunnattoman vaaran jälkeen, josta Robert Grant juuri oli +pelastunut, hän joutui toiseen yhtä suureen. Vaikka hän oli vielä hyvin +heikko, eivät nuo kunnon miehet voineet vastustaa haluaan puristaa +häntä rintaansa vasten ja olivat musertaa hänet hyväilyillään. Täytynee +uskoa, että sellaiset hyväntahtoiset puristelut eivät ole turmiollisia +sairaille, koska lapsi ei kuollut. Päinvastoin. + +Mutta pelastetun jälkeen ajateltiin pelastajaa, ja ensimmäiseksi se +tietenkin juolahti majurin mieleen. Viidenkymmenen askelen päässä +purosta seisoi eräällä vuoren ensi pengermistä liikkumatta hyvin kookas +mies. Pitkä pyssy lojui maassa hänen edessään. Tällä näin äkkiä +ilmestyneellä miehellä oli leveät hartiat, pitkä tukka nahkahihnoilla +sidottuna. Hän oli runsaasti 180 senttiä pitkä. Hänen kasvonsa olivat +pronssinväriset, silmien ja suun väli punainen, silmänalustat mustat ja +otsa valkoinen. Rajaseudun patagonialaisten tapaan hänellä oli upea, +punaisilla arabeskeilla kirjailtu viitta, joka oli tehty guanakin +kaulan ja jalkojen alustanahasta ja ommeltu kamelikurjen jänteillä, +silkinpehmoinen karvapuoli käännettynä ulospäin. Viitan alle sopi +ketunnahkainen, vyötäisiltä tiukka puku, joka edestä päättyi suippoon +nipukkaan. Vyöllä riippui hänellä pieni pussi, joka sisälsi kasvojen +maalaamiseen tarvittavia väriaineita. Jalkineet oli tehty yhdestä +ainoasta härännahan kappaleesta ja sidottu nilkkoihin ristikuvioita +muodostavilla pauloilla. + +Patagonialaisen kasvot olivat uljaat ja ilmaisivat älykästä ymmärrystä +kirjavista koristeista huolimatta. Hän odotti arvokkaassa asennossa, +seisoen liikkumatta, mahtipontisena kalliojalustallaan kuin +kylmäverisyyden muistopatsas. + +Miehen huomattuaan majuri osoitti häntä Glenarvanille, joka riensi +hänen luokseen. Patagonialainen astui kaksi askelta eteenpäin. +Glenarvan tarttui hänen käteensä molemmin käsin. Lordin katseessa, +hänen kasvojensa riemuisassa ilmeessä, koko hänen olemuksessaan oli +sellainen kiitollisuuden tuntu, että patagonialainen ei voinut siitä +erehtyä. Hän kumarsi verkalleen päätään ja lausui muutamia sanoja, +joita ei majuri eikä hänen ystävänsä voineet ymmärtää. + +Silloin patagonialainen, katseltuaan tarkkaavasti muukalaista, vaihtoi +kieltä; mutta kuinka olikaan, tätä uutta kieltä ei ymmärretty enempää +kuin edellistäkään. Mutta jotkut alkuasukkaan käyttämät sanat +herättivät Glenarvanin huomiota. Ne tuntuivat hänestä kuuluvan espanjan +kieleen, josta hän osasi muutamia tavallisimpia sanoja. + +-- _Espanol_? hän kysyi. + +Patagonialainen nyökäytti päätään ylhäältä alas, mikä liike kaikkien +kansojen keskuudessa on myöntävä merkki. + +-- Hyvä! majuri sanoi, -- sehän on ystävämme Paganelin alaa. Hän on +varmasti mielissään, että sai päähänsä opiskella espanjan kieltä. + +Kutsuttiin Paganel. Hän riensi paikalle nopeasti ja tervehti +patagonialaista aitoranskalaisella kohteliaisuudella, josta +tämä arvattavasti ei ymmärtänyt mitään. Tilanne selitettiin +maantieteilijälle. + +-- Mainiota, tämä sanoi. + +Ja avaten suutaan tavallista enemmän ääntääkseen sanat selvästi, hän +lausui: + +-- _Vos sois um homem de bem_![9] + +Alkuasukas höristi korviaan eikä vastannut mitään. + +-- Hän ei ymmärrä, maantieteilijä sanoi. + +-- Ehkäpä te ette painota oikealla kohdalla, majuri huomautti. + +-- Ehkä tosiaan en. Hemmetin korko! + +Ja Paganel lausui kohteliaisuutensa uudelleen. Sama tulos. + +-- Muutetaanpa lausetta, hän sanoi sitten ja lausui hitaasti kuin +koulumestari seuraavat sanat: + +-- _Sem duvida, um Patago_.[10] + +Toinen pysyi mykkänä, kuten ennenkin. + +-- _Dizeime_![11] Paganel lisäsi. + +Patagonialainen ei vastannut vieläkään. + +-- _Vos compriendeis_?[12] Paganel huusi niin rajusti, että oli rikkoa +äänijänteensä. + +Oli selvää, että intiaani ei ymmärtänyt, sillä hän vastasi, mutta +espanjaksi: + +-- _No comprendo_.[13] + +Nyt oli Paganelin vuoro ällistyä ja hän vetäisi hermostuneesti +silmälasinsa otsalta nenälleen. + +-- Minut saa hirttää, hän sanoi, -- jos ymmärrän sanaakaan tämän seudun +murteesta! Se on varmaankin araucanian kieltä. + +-- Ei toki, Glenarvan vastasi, -- mies vastasi selvästi espanjan +kielellä. + +Ja kääntyen patagonialaisen puoleen hän toisti: + +-- _Espanol_? + +-- _Si, si_![14] alkuasukas vastasi. + +Paganelin hämmästys yltyi tyrmistykseksi. Majuri ja Glenarvan +katsahtivat toisiinsa alta kulmien. + +-- Ahaa, oppinut ystäväni, majuri sanoi, pienen hymyn väreillessä +huulillaan, -- olisikohan teille sattunut taas pieni hajamielisyyden +hairahdus? + +-- Häh? Paganel äännähti höristäen korviansa. + +-- Niin, niin. Se on selvää, että tämä patagonialainen puhuu +espanjaa... + +-- Hänkö! + +-- Hän juuri! Olisitteko te sattumalta opetellut jotakin muuta kieltä, +kuvitellen opiskelevanne... + +MacNabbs ei jatkanut. Tiedemiehen kiivas huudahdus "oh!" ja +olkienkohautus keskeytti hänet. + +-- Majuri, te menette hiukan pitkälle, Paganel sanoi kuivahkosti. + +-- No, kun te ette ymmärrä! MacNabbs vastasi. + +-- Minä en ymmärrä, kun tuo alkuasukas puhuu huonosti! tiedemies +selitti alkaen käydä kärsimättömäksi. + +-- Ettäkö hän puhuisi huonosti sen vuoksi, että te ette häntä ymmärrä? +majuri sinkautti tyynesti. + +-- MacNabbs, Glenarvan sanoi silloin, -- teidän olettamuksenne on +sopimaton. Niin hajamielinen kuin ystävämme Paganel onkin, ei sovi +sentään olettaa hänen hajamielisyytensä menevän niin pitkälle, että hän +erehtyisi opettelemaan toista kieltä toisen asemesta. + +-- Niinpä, rakas Edward, tai pikemminkin te, ystäväni Paganel, +selittäkää minulle tämä tilanne! + +-- Minä en selitä, Paganel vastasi, -- minä totean. Tässä on kirja, +josta joka päivä opiskelen espanjan kieltä. Tutkikaa sitä, majuri, niin +näette, olenko valehdellut teille! + +Näin sanoen Paganel penkoi taskujaan ja löysikin vihdoin hyvin kuluneen +kirjan, jonka hän ojensi majurille. + +Majuri otti kirjan ja katsoi sitä. + +-- No niin, mikä teos tämä on? hän kysyi. + +-- Se on _Lusiadit_, Paganel vastasi, -- suurenmoinen eepos, joka... + +-- _Lusiadit_! Glenarvan huudahti. + +-- Niin, ystäväni, suuren Camoënsin teos _Lusiadit_, ei enempää eikä +vähempää! + +-- _Camoëns_, Glenarvan toisti, -- mutta, ystäväparkani, Camoëns on +portugalilainen! Te olette nyt kymmenen viikkoa opetellut portugalin +kieltä! + +-- Camoëns, _Lusiadit_, portug...! + +Paganel ei saanut sanotuksi enempää. Hänen silmänsä sumenivat lasien +takana samalla kun hilpeä nauru kaikui hänen korvissaan, sillä kaikki +seisoivat hänen ympärillään. + +Patagonialainen ei värähtänytkään; odotti vain kärsivällisesti hänelle +käsittämättömän välikohtauksen selviämistä. + +-- Ah! Olenko minä ihan hullu? Paganel sanoi vihdoin. -- Kuinka? Niinkö +on laita? Eikö tämä ole huvin vuoksi keksittyä pilaa? Minäkö sen olisin +tehnyt, minä? Mutta tämähän on Baabelin kieltensekoitusta! Ah, +ystäväni, ystäväni! Lähteä Intiaan ja saapua Chileen! Opetella espanjaa +ja puhua portugalia! Se on jo paksua, ja jos tätä jatkuu, saattaa +minulle vielä tapahtua, että hyppään itse ulos ikkunasta, kun pitäisi +heittää sikarini! + +Oli mahdotonta kuulla Paganelin näin manailevan hairahdustaan ja nähdä +hänen huvittavaa nolouttaan purskahtamatta uudelleen nauruun. Hän +muuten nauroi itse ensimmäisenä. + +-- Naurakaa, ystäväni! hän sanoi. -- Naurakaa kylliksenne! Te ette +kuitenkaan voi nauraa minua niin paljon kuin nauran itse! + +Ja hän purskahti hirvittävimpään naurunhohotukseen, mitä milloinkaan on +kuultu kenenkään tiedemiehen suusta. + +-- Oli mitä oli, joka tapauksessa me olemme ilman tulkkia! majuri +sanoi. + +-- Oh, älkää surko, Paganel vastasi, -- portugalin ja espanjan kieli +ovat niin toistensa kaltaisia, että minä olen erehtynyt niistä. Mutta +tämä yhtäläisyys auttaa minua korjaamaan hairahdukseni, ja ennen pitkää +kykenen kiittämään kunnon patagonialaista sillä kielellä, jota hän osaa +niin hyvin. + +Paganel oli oikeassa, sillä pian hän sai vaihdetuksi muutamia sanoja +alkuasukkaan kanssa; saipa tietää, että patagonialaisen nimi oli +Thalcave, mikä araucanialainen sana merkitsee "jyrisevä". + +Tämän nimen hän oli varmaankin saanut taidostaan käytellä +ampuma-asetta. + +Mutta erikoisesti Glenarvania ilahdutti tieto, että patagonialainen oli +ammatiltaan pampan opas. Tässä kohtauksessa oli jotakin niin onnekasta, +että yrityksen onnistuminen tuntui jo aivan varmalta eikä kukaan enää +epäillyt kapteeni Grantin pelastumista. + +Tällä välin matkamiehet ja patagonialainen olivat palanneet Robertin +luo. Tämä ojensi kätensä patagonialaista kohti, joka puolestaan laski +sanaakaan sanomatta kätensä hänen päälaelleen. Hän tutki poikaa ja +tunnusteli hänen kivistäviä jäseniään. Meni sitten hymyillen poimimaan +puron rannalta muutaman kourallisen villiä selleriä, jolla hieroi pojan +ruumista. Tästä hellävaraisesta hieronnasta poika tunsi voimiensa +virkistyvän, ja pian kävi selväksi, että muutaman tunnin lepo saattaisi +hänet entiselleen. + +Päätettiin siis viettää vielä tämä päivä ja seuraava yö leiripaikalla. +Muuten pitikin ratkaista kaksi tärkeää kysymystä, jotka koskivat +ravintoa ja matkan jatkamista. Elintarvikkeita samoin kuin muulejakin +puuttui. Onneksi Thalcave oli paikalla. Tämä opas, joka oli tottunut +saattamaan matkalaisia pitkin Patagonian rajoja ja oli maansa +älykkäimpiä baqueanoja, otti toimittaakseen Glenarvanille kaikki, mitä +hänen pieneltä joukoltaan puuttui, ja tarjoutui saattamaan heidät +eräälle intiaanien _tolderialle_ enintään kuuden kilometrin päähän, +mistä retkikunta saisi kaikkea tarvitsemaansa. Tarjous tehtiin osaksi +eleillä, osaksi espanjalaisilla sanoilla, joista Paganel sai selvän. Se +hyväksyttiin. Glenarvan ja Paganel sanoivat hyvästi kumppaneilleen ja +lähtivät heti matkaan patagonialaisen opastamina. + +He astelivat puolentoista tunnin ajan ripeää vauhtia ja pitkin askelin +voidakseen seurata jättimäistä Thalcavea. Koko tämä Andien seutu oli +ihanaa ja reheväkasvuista. Lihavaa laidunmaata oli tuhkatiheässä, ja se +olisi huoleti voinut elättää satatuhantista raavaslaumaa. Laajat, sinne +tänne polveilevien purojen toisiinsa yhdistämät lammikot antoivat +näille laitumille vehmasta kosteutta. Mustapäisiä joutsenia temmelsi +niissä huvikseen päästämättä sinne lukuisia kamelikurkia, jotka +kirmailivat pitkin ruohikkoa. Lintumaailma oli loistava, hyvin +meluisakin, mutta mitä runsaslajisin, _Isaca_-linnut, sirot, +harmahtavat, valkotäpläiset turturikyyhkyt ja keltaiset kardinaalit +hypähtelivät puiden oksilla kuin elävät kukkaset; kirjekyyhkysiä +lenteli korkeammalla ja koko varpusten höyhenpeitteinen heimo, +"chingolot", "hilguerot", "monjitat", ajelivat toisiaan takaa ja +täyttivät ilman hilpeällä kirkunalla. + +Jacques Paganel sai ihmetellä ihmettelemästä päästyään; hän huudahteli +lakkaamatta patagonialaisen kummastukseksi, jonka mielestä oli ihan +luonnollista, että ilmassa oli lintuja, lammissa joutsenia ja maassa +ruohoa. Tiedemiehellä ei ollut syytä pahoitella matkaa eikä sen +pituutta. Hänen mielestään oltiin tuskin matkan alussa, kun intiaanien +leiripaikka jo näkyi. + +Tämä tolderia oli Andien matalampien haarojen välisen laakson pohjalla. +Siellä eli risumajoissa kolmisenkymmentä vaeltavaa alkuasukasta +paimennellen suuria lypsylehmä-, lammas-, härkä- ja hevoslaumoja. He +siirtyivät laitumelta toiselle ja tapasivat pöydän aina katettuna +nelijalkaisille seuralaisilleen. + +Araucanien, pehuenchien ja ancain sekarotuna ei näillä Andien +perulaisilla, joilla oli oliivinvärinen iho, keskikokoinen vartalo, +kömpelö ruumis, matala otsa, melkein pyöreät kasvot, ohuet huulet, +ulkonevat poskipäät, naiselliset piirteet, kylmä ilme, ollut +ihmistutkijan silmissä mitään puhtaan rodun ominaisuuksia. He eivät +ylimalkaan olleet missään suhteessa mielenkiintoisia. Mutta Glenarvan +etsikin heidän karjaansa eikä heitä. Kun heillä vain oli härkiä ja +hevosia, hän ei muuta halunnut. + +Thalcave otti hieroakseen kaupan, josta sovittiinkin pian. +Seitsemästä sitkeästä, argentiinalaisrotuisesta hevosesta, +neljästäkymmenestäviidestä kilosta kuivattua lihaa, pienehköstä +erästä riisiä ja muutamista nahkaisista vesileileistä ottivat +intiaanit viinan ja rommin asemesta, jota he mieluimmin olisivat +halunneet, kaksikymmentä unssia kultaa, jonka arvon he tarkalleen +tunsivat. Glenarvan olisi tahtonut ostaa vielä kahdeksannen hevosen +patagonialaiselle, mutta tämä teki ymmärrettäväksi, että se oli +tarpeetonta. + +Kun kauppa oli tehty, Glenarvan hyvästeli uudet "muonittajansa", kuten +Paganel sanoi, ja palasi omalle leiripaikalleen vähemmässä kuin +puolessa tunnissa. Hänen paluutansa tervehdittiin eläköön-huudoilla, +joiden hän katsoi oikeutta myöten kuuluvan elintarvikkeille ja +hevosille. Jokainen söi hyvällä ruokahalulla. Robertkin sai syödyksi +jonkin verran; hänen voimansa olivat jo melkein entisellään. + +Loppupäivä vietettiin täydellisessä levossa. Puheltiin milloin +mistäkin, rakkaista poissaolevista, _Duncanista_, kapteeni John +Manglesista, hänen kunnon miehistään, Harry Grantista, jota ehkä oltiin +jo hyvinkin lähellä. + +Paganel puolestaan ei luopunut intiaanista; hän oli Thalcaven varjo. +Hänelle oli nautinto nähdä todellinen patagonialainen, jonka rinnalla +hän itse oli kuin kääpiö ja joka miltei olisi voinut kilpailla +tiedemies van der Brockin näkemien keisari Maksiminin ja +kongolaisneekerin kanssa, vaikka nämä molemmat olivat 244 sentin +pituisia. Sitten hän kiusasi vakavaa intiaania espanjalaisilla +lauseparsilla, ja toinen alistui siihen. Maantieteilijä opetteli tällä +kertaa ilman kirjaa. Kurkun, kielen ja leukaluiden avulla hän äänteli +kajahtelevia sanoja. + +-- Ellen opi oikeata korkoa, hän selitti majurille, -- älköön sitä +pantako pahaksi! Mutta kukapa olisi saattanut aavistaa, että joutuisin +kerran opettelemaan espanjaa patagonialaisen johdolla? + + + + +COLORADO-VIRTA. + + +Seuraavana eli 22. päivänä lokakuuta kello kahdeksan aamulla antoi +Thalcave lähtömerkin. 32. ja 48. leveysasteen välillä luisuu +Argentiinan alue lännestä itään; matkamiesten oli vain laskettava +loivaa alamäkeä mereen saakka. + +Kun patagonialainen ei huolinut Glenarvanin tarjoamasta hevosesta, +lordi arveli hänen kulkevan mieluummin jalkaisin, kuten muutamien +oppaiden tapa on, ja epäilemättä hänen pitkät säärensä olisivat tehneet +kävelyn helpoksi. Mutta Glenarvan erehtyi. + +Lähtöhetkellä Thalcave vihelsi omituisella tavalla. Läheisestä +metsiköstä ilmestyi heti uhkea argentiinalainen hevonen noudattaen +isäntänsä kutsua. Se oli moitteettoman kaunis eläin, väriltään ruskea, +ja näytti tanakalta, ylpeältä, rohkealta ja vilkkaalta; sillä oli kevyt +ja hienopiirteinen pää, suuret sieraimet levällään, kirkkaat silmät, +suuret polvet, hyvin ulkoneva säkä, korkea rinta, pitkät nilkat -- +kaikki voimaa ja notkeutta osoittavia ominaisuuksia. Majuri, joka oli +asiantuntija, ihaili empimättä tätä pamparodun malliratsua, jossa hän +havaitsi jonkun verran yhtäläisyyttä englantilaisen metsästyshevosen +kanssa. Ratsun nimi oli "Thauka", joka patagonian kielessä merkitsi +"lintua", ja se ansaitsi todella tämän nimensä. + +Kun Thalcave nousi satulaan, kimmahti hevonen pystyyn. Patagonialaista, +joka oli mestarillinen ratsastaja, oli suurenmoista katsella. Hänen +varusteisiinsa kuului kaksi Argentiinan tasangoilla käytettävää +metsästysasetta, _bola_ ja _lazo_. Edellisessä on kolme palloa sidottu +yhteen nahkahihnalla, joka on kiinnitetty satulan etuosaan. Intiaani +heittää nämä pallot usein sadankin askelen päästä ahdistamaansa eläintä +tai vihollista kohti niin tarkasti, että ne kietoutuvat tämän jalkoihin +ja kaatavat heti maahan. Se on hänen käsissään pelottava ase, ja hän +käyttelee sitä hämmästyttävän tarkasti. Lazo, suopunki, taas ei irtoa +milloinkaan heiluttajansa kädestä. Se on kymmenen metriä pitkä, +kahdesta nahansuikaleesta hyvin punottu köysi, joka päättyy +rautarenkaassa liukuvaan silmukkaan. Oikealla kädellä heitetään +silmukka ilmaan, ja vasemmalla pidellään suopungin muuta osaa, jonka +pää on lujasti kiinnitetty satulaan. Pitkä, selkähihnassa riippuva +pyssy täydensi patagonialaisen asevaraston. + +Luontaisen sulavuutensa, reippautensa ja ylvään rentoutensa herättämää +ihailua huomaamatta Thalcave asettui joukon kärkeen, ja niin lähdettiin +matkaan, hevosten milloin nelistäessä, milloin kävellessä, sillä ravi +näytti olevan niille tuntematonta. Robert ratsasti hyvin tukevasti ja +sai Glenarvanin heti rauhoittumaan varmalla satulassa pysymisellään. + +Pampatasanko alkaa jo Kordillieerien juurelta. Sen voi jakaa kolmeen +osaan. Ensimmäinen ulottuu Andien vuorijonosta neljänsadan kilometrin +levyisen, matalia puita ja pensaita kasvavan alueen yli. Toista, jonka +leveys on seitsemänsataakaksikymmentä kilometriä, peittää rehevä +ruohikko, joka päättyy kolmensadan kilometrin päässä Buenos Airesista. +Siitä mereen asti saa matkustaja kulkea pitkin suunnattomia tasankoja, +joilla kasvaa kylvömailasia ja ohdakkeita. Tämä on ruohoaavikkojen +kolmas alue. + +Kordillieerien rotkoista lähtiessään Glenarvanin retkikunta kohtasi +aluksi suuren joukon hiekkaharjanteita, _medanoja_, jotka olivat kuin +aaltoja tuulen niitä lakkaamatta liikuttaessa, kun kasvien juuret eivät +niitä sido kiinni maahan. Tämä hieta on tavattoman hienoa; niinpä se +pienimmästäkin tuulenpuuskasta lähti lentämään keveänä pölynä tai +muodosti todellisia pilviä, jotka kohosivat hyvinkin korkealle. Tämä +näky oli silmille sekä mieluisa että kiusallinen: mieluisa, koska +mikään ei ollut hauskempaa kuin nuo ilmassa harhailevat pilvet, jotka +iskivät yhteen, sekoittuivat toisiinsa, painoivat toisiaan alas ja +nousivat taas ylös sanoin kuvaamattomassa sekasorrossa; kiusallinen, +koska näistä lukemattomista medanoista irtautui hienonhienoa pölyä, +joka tunkeutui silmäluomien alle, vaikka niitä yrittikin pitää +tiiviisti kiinni. + +Tätä ilmiötä kesti suuren osan päivää pohjoistuulien puhaltaessa. Siitä +huolimatta kuljettiin nopeasti, ja kello kuuden aikaan näyttivät lähes +kuudenkymmenen kilometrin päähän jääneet Kordillieerit tummenneina +häipyvän illan usviin. + +Matkamiehet olivat hieman väsyneitä matkastaan, jota oli arviolta +kertynyt viisikymmentäseitsemän kilometriä. Niinpä heistä olikin +mieluisaa päästä levolle. He leiriytyivät Neuquemin, erään koskisen, +sameavetisen, korkeiden, punervien kallioiden välissä virtaavan joen +rannalle. Neuquem, jota muutamat maantieteilijät nimittävät Ramidiksi, +toiset Comoeksi, saa alkunsa järvistä, jotka vain intiaanit tuntevat. + +Yön ja seuraavan päivän kuluessa ei tapahtunut mitään erikoista +kerrottavaa. Kuljettiin nopeasti ja mukavasti. Tasainen maa ja +siedettävä lämpö tekivät etenemisen helpoksi. Puolenpäivän tienoilla +aurinko paistoi kuitenkin aika kuumasti. Illan tultua nousi lounaiselle +taivaanrannalle pilviseinä, joka oli varma merkki säänvaihdoksesta. +Patagonialainen ei voinut siitä erehtyä, ja hän viittasi sormellaan +maantieteilijälle taivaan läntistä rantaa. + +-- Hyvä, minä tiedän, Paganel sanoi, ja jatkoi toveriensa puoleen +kääntyen: -- Tuuli on muuttumassa. Me saamme kokea hiukan _pamperoa_. + +Ja hän selitti, että tällainen pampero on hyvinkin tavallinen +Argentiinan tasangoilla. Se on hyvin kuiva lounaistuuli. Thalcave ei +ollut erehtynyt, ja yöllä alkoi pampero puhaltaa melko tuimasti +suureksi rasitukseksi vain ohueen ponchoon verhotuille matkailijoille. +Hevoset laskeutuivat maahan, ja miehet painautuivat tiiviinä ryhmänä +niiden suojaan. Glenarvan pelkäsi matkan hidastuvan, jos tätä myrskyä +jatkuisi; mutta Paganel rauhoitti häntä, katsottuaan ilmapuntariaan. + +-- Tavallisesti, hän sanoi, -- pampero aloittaa kolmipäiväisen myrskyn, +jonka elohopean laskeminen varmasti ennustaa. Mutta kun ilmapuntari +päinvastoin nousee, kuten nyt, se on ohi muutamien tuntien hurjien +puuskien jälkeen. Olkaa siis rauhassa, rakas ystäväni, päivän noustessa +taivas on jälleen kirkas. + +-- Te puhutte kuin kirja, Paganel, Glenarvan vastasi. + +-- Ja minä olen kirja, Paganel vastasi. -- Saatte vapaasti selailla +sitä niin paljon kuin haluatte. + +Kirja ei erehtynyt. Kello yksi aamulla tuuli äkkiä taukosi, ja jokainen +saattoi nukahtaa saadakseen virkistävää lepoa. Seuraavana aamuna +noustiin reippaina ja virkeinä, Paganel varsinkin, joka äännähteli +espanjalaisia sanojansa hilpeän äänekkäästi ja venytteli jäseniään kuin +nuori koira. + +Oli 24. päivä lokakuuta ja kymmenen päivää siitä, kun oli lähdetty +Talkahuoanosta. Sataviisikymmentä kilometriä oli vielä matkaa paikkaan, +jossa Colorado-virta leikkaa 37. leveysasteen, toisin sanoen kolmen +päivän taival. Koko tämän retken aikana Amerikan mantereen poikki lordi +Glenarvan pälyili tuskallisen tarkasti, olisiko alkuasukkaita lähellä. +Hän halusi tiedustella heiltä kapteeni Grantia patagonialaisen +välityksellä, jonka kanssa Paganel muuten alkoi tulla keskusteluissa +riittävästi toimeen. Mutta nyt kuljettiin intiaanien harvoin käyttämää +reittiä, sillä ne ruohoaavikon tiet, jotka vievät Argentiinan +tasavallasta Kordillieereille, ovat pohjoisemmassa. Eikä tavattukaan +vaeltelevia intiaaneja tai päällikkönsä alaisina eläviä, kiinteille +asumapaikoille asettuneita heimoja. Jos sattumalta joku harhaileva +ratsumies nähtiin kaukaa, tämä pakeni nopeasti, haluamatta asettua +yhteyteen tuntemattomien kanssa. Tällainen joukko saattoi tuntua +epäilyttävältä kenestä hyvänsä, joka sattui yksin vaeltamaan aavikolla, +rosvosta, jota viisaus käski olemaan varuillaan, hänen nähdessään +kahdeksan hyvin aseistettua ja varustettua miestä, niin kuin +matkustajastakin, joka näillä autioilla mailla saattoi pitää heitä +pahaa aikovana joukkona. Niinpä oli mahdotonta päästä kosketuksiin +kunniallisten ihmisten tai pahantekijöidenkään kanssa. Oli ikävä, ettei +tavattu edes _rastreadorien_, pampan rosvojen, joukkoa, vaikkapa +keskustelu olisi täytynyt aloittaa laukaustenvaihdolla. Mutta vaikka +Glenarvan tiedustelujensa vuoksi pahoitteli, ettei saanut tavata +intiaaneja, sattui kuitenkin eräs seikka, joka näytti merkillisesti +vahvistavan Grantin kirjeen tulkintaa. + +Useita kertoja leikkasi retkikunnan noudattama suunta polkuja, muiden +muassa erästä varsin huomattavaakin tietä, joka vei Carmenista +Mendozaan. Sen tunsi kotieläinten, muulien, hevosten, lampaiden tai +härkien luista, jotka petolintujen puhdistamilla ja ilman valkaisemilla +jäännöksillään reunustivat sitä. Niitä oli tuhansittain, ja epäilemättä +useampien kuin yhden ihmisluurangon jäänteet olivat siellä eläinten +luiden joukossa. + +Tähän saakka ei Thalcave ollut tehnyt ainoatakaan huomautusta tarkoin +noudatetusta reitistä. Hän ymmärsi kuitenkin, että kun se ei +suuntautunut millekään aavikon teistä, se ei lopulta veisi mihinkään +kaupunkiin tai kylään tai Argentiinan uutisasutukseen. Joka aamu +kuljettiin auringonnousua kohti poikkeamatta suoralta linjalta, ja joka +ilta oli aurinko laskiessaan tämän linjan vastakkaisessa päässä. +Oppaana täytyi Thalcaven siis oudoksua nähdessään, että hän ei +ainoastaan ollut opastamatta, vaan että häntä itseään opastettiin. +Mutta mikäli hän sitä oudoksui, hän pysyi intiaanien luontaiseen tapaan +vaiti eikä ollut tähän saakka huomauttanut mitään siitä, että oli +jätetty käyttämättä tavallisia polkuja. Mutta tänä päivänä, kun tultiin +yllämainitulle varsinaiselle tielle, hän pysäytti hevosensa ja kääntyi +Paganelin puoleen sanoen: + +-- Carmenin tie. + +-- Niin on, Thalcave, maantieteilijä vastasi puhtaimmalla espanjallaan, +-- tie Carmenista Mendozaan. + +-- Emmekö kulje sitä? Thalcave kysyi. + +-- Emme, Paganel vastasi. + +-- Minnekäs menemme? + +-- Aina vain itään. + +-- Se ei vie minnekään. + +-- Kuka tietää? + +Thalcave vaikeni ja katseli tiedemiestä hyvin kummissaan. + +Hän ei kuitenkaan otaksunut, että Paganel vähääkään laski leikkiä. +Intiaani, joka on itse aina vakava, ei koskaan kuvittele toisen +laskevan leikkiä. + +-- Te ette siis ole matkalla Carmeniin? hän lisäsi hetken vaiettuaan. + +-- Emme, Paganel vastasi. + +-- Ettekä Mendozaan? + +-- Emme sinnekään. + +Tällä hetkellä Glenarvan, joka oli tullut Paganelin luo, kysyi häneltä, +mitä Thalcave sanoi ja miksi hän oli pysähtynyt. + +-- Hän kysyi minulta, menemmekö joko Carmeniin tai Mendozaan, Paganel +vastasi, -- ja ihmettelee kovin kieltävää vastaustani kumpaankin +kysymykseensä. + +-- Tosiaankin, meidän matkamme täytyy tuntua hänestä kovin oudolta! +Glenarvan huomautti. + +-- Sen uskon. Hän sanoi; että me emme mene minnekään. + +-- Kuulkaa, Paganel, ettekö voisi selittää hänelle meidän matkamme +tarkoitusta ja mitä varten meidän on kulkeminen aina vain itää kohti? + +-- Se on perin vaikeaa, Paganel vastasi, -- sillä intiaani ei tiedä +mitään maan asteista, ja Grantin kirjeen kertomus tuntuisi hänestä +uskomattomalta jutulta. + +-- Sanokaa, majuri lausui vakavasti, -- kertomustako hän ei ymmärrä vai +kertojaa? + +-- Ah, MacNabbs, Paganel vastasi, -- te siis epäilette vieläkin minun +espanjaani! + +-- No, yrittäkää, arvoisa ystäväni! + +-- Yritetään. + +Paganel kääntyi jälleen patagonialaisen puoleen ja ryhtyi selittelyyn, +joka usein keskeytyi sanojen puutteesta tai vaikeudesta tulkita +erinäisiä yksityiskohtia ja selittää puolittain tietämättömälle +villille vaikeasti käsitettäviä seikkoja. Tiedemies oli hassunkurisen +näköinen. Hän viittilöi, äänteli, väänteli jos jollakin tavalla, ja +hikikarpaloita putoili sateena otsalta rinnalle. Kun kieli ei enää +käynyt, tuli käsi avuksi. Paganel laskeutui maahan ja piirsi hiekkaan +kartan, jossa pituus- ja leveysasteet leikkasivat toisiaan, jossa +esiintyivät molemmat valtameret, ja jossa näkyi myös Carmeniin vievä +tie. Milloinkaan ei opettaja ole ollut pahemmassa pulassa. Thalcave +katseli näitä temppuja tyynen näköisenä, näyttämättä, ymmärsikö hän vai +ei. Maantieteilijän luento kesti yli puoli tuntia. Sitten hän vaikeni, +kuivasi likomärkiä kasvojansa ja katsoi patagonialaista. + +-- Onko hän ymmärtänyt? Glenarvan kysyi. + +-- Saamme nähdä, Paganel vastasi, -- mutta ellei hän ole ymmärtänyt, +minä luovun yrityksestä. + +Thalcave ei hievahtanut. Eikä myöskään sanonut mitään. Hänen katseensa +oli kääntynyt hiekkaan vedettyihin viivoihin, joita tuuli vähitellen +puhalsi näkymättömiin. + +-- No? Paganel kysyi häneltä. + +Thalcave ei näyttänyt kuulevan. Paganel näki jo pilkallisen hymyn +piirtyvän majurin huulille ja tahtoen suoriutua asiasta kunnialla alkoi +uudella tarmolla jatkaa maantieteellisiä selityksiään, kun +patagonialainen keskeytti hänet kädenliikkeellä. + +-- Te etsitte erästä vankia? hän kysyi. + +-- Niin, Paganel vastasi. + +-- Ja juuri tältä laskevan ja nousevan auringon väliseltä linjalta, +Thalcave lisäsi ilmaisten intiaanien tapaan suunnan lännestä itään. + +-- Niin, juuri niin. + +-- Ja teidän Jumalanne, patagonialainen sanoi, -- on uskonut aavan +meren aalloille vangin salaisuuden? + +-- Jumala itse. + +-- Täyttyköön siis hänen tahtonsa, Thalcave vastasi omituisen +juhlallisesti, -- me kuljemme itään, jos tarvitaan, vaikka aurinkoon +asti! + +Paganel riemuitsi oppilaansa puolesta ja käänsi heti kumppaneilleen +intiaanin vastaukset. + +-- Kuinka älykästä rotua! hän lisäsi. -- Kahdestakymmenestä oman maani +kansalaisesta ei yhdeksäntoista olisi ymmärtänyt selityksiäni. + +Glenarvan pyysi Paganelia kysymään patagonialaiselta, oliko hän kuullut +puhuttavan, että muukalaisia oli joutunut pampan intiaanien vangiksi. + +Paganel kysyi ja odotti vastausta. + +-- Ehkä, patagonialainen vastasi. + +Vastaus käännettiin heti ja kaikki seitsemän matkustajaa kertyivät +Thalcaven ympärille ja tuijottivat häntä kysyvästi. + +Liikuttuneena ja tuskin sanoja löytäen Paganel jatkoi mielenkiintoista +kyselyään, samalla kun hänen vakavaan intiaaniin kiinnittynyt katseensa +koetti onkia tältä vastausta jo ennen kuin se ehti hänen suustaan. + +Hän toisti patagonialaisen jokaisen sanan englanniksi, niin että hänen +kumppaninsa kuulivat oppaan tavallaan puhuvan heidän kielellään. + +-- Ja se vanki? Paganel kysyi. + +-- Se oli eräs muukalainen, Thalcave vastasi, -- eräs eurooppalainen. + +-- Näittekö hänet? + +-- En, mutta olen kuullut intiaanien puhuvan hänestä. Hän oli uljas +mies. Hänellä oli sonnin sydän. + +-- Sonnin sydän! Paganel sanoi. -- Voi suurenmoista patagonian puhetta! +Ymmärrättehän, ystäväni! Rohkea mies! + +-- Minun isäni! Robert Grant huudahti. + +Ja kääntyen Paganelin puoleen hän kysyi tältä: + +-- Kuinka sanotaan espanjaksi: "_se on minun isäni_"? + +-- _Es mio padre_, maantieteilijä vastasi. + +Silloin Robert, Thalcaven käteen tarttuen, sanoi hiljaisella äänellä: + +-- _Es mio padre!_ + +-- _Suo padre!_[15] vastasi patagonialainen, jonka katse kirkastui. + +Hän otti pojan syliinsä, nosti hänet pois satulasta ja katseli häntä +mitä hartainta myötätuntoa osoittaen. Hänen älykkäiltä kasvoiltaan +näkyi hiljainen liikutus. + +Mutta Paganel ei ollut lopettanut kyselyään. Missä tämä vanki oli? +Kuinka hän nyt jaksoi? Milloin Thalcave oli kuullut hänestä puhuttavan? +Kaikki nämä kysymykset pyörivät samalla kertaa hänen mielessään. + +Vastauksia ei tarvinnut odottaa, ja hän sai tietää, että eurooppalainen +oli erään Colorado- ja Negro-virtojen välisellä alueella kuljeskelevan +intiaaniheimon orjana. + +-- Missä hän oli viimeksi? Paganel kysyi. + +-- Heimopäällikkö Calfucuran luona, Thalcave vastasi. + +-- Tälläkö suunnalla, jota olemme tähän saakka noudattaneet? + +-- Niin. + +-- Ja minkälainen mies se heimopäällikkö on? + +-- Pojuches-intiaanien päällikkö on mies, jolla on kaksi kieltä ja +kaksi sydäntä. + +-- Toisin sanoen: petollinen puheessa ja petollinen teossa, Paganel +selitti tulkittuaan tovereilleen patagonialaisen sattuvan kuiskauksen. +-- Ja voimmeko vapauttaa ystävämme? hän lisäsi. + +-- Mahdollisesti, jos hän vielä on intiaanien käsissä. + +-- Ja milloin te olette kuullut hänestä puhuttavan? + +-- Siitä on jo kauan, ja sen jälkeen on aurinko jo kiertänyt kaksi +kesää pampan taivaalla. + +Glenarvanin iloa ei voi kuvata. Tämä vastaus sopi täsmällisesti yhteen +Grantin kirjeen päivämäärän kanssa. Mutta vielä oli Thalcavelle tehtävä +yksi kysymys. Paganel tekikin sen heti. + +-- Te puhutte yhdestä vangista, sanoi hän. -- Eikö niitä ollut kolme? + +-- En tiedä, Thalcave vastasi. + +-- Ettekö tiedä mitään hänen nykyisestä tilastaan? + +-- En mitään. + +Tähän päättyi keskustelu. Olihan mahdollista, että nuo kolme vankia +olivat joutuneet erilleen jo kauan sitten. Mutta patagonialaisen +antamista tiedoista selvisi ainakin se, että intiaanit olivat puhuneet +vangikseen joutuneesta eurooppalaisesta. Hänen vangiksi joutumisensa +aika, seutu, missä hänen piti olla, kaikki, jopa patagonialaisen +käyttämä vertaus, kun hän tahtoi kuvata vangin rohkeutta, sopi +täydellisesti kapteeni Harry Grantiin. + +Seuraavana päivänä, 25:ntenä lokakuuta, jatkoivat retkeilijät matkaansa +itään uuden innon elähdyttäminä. Yhä iloton ja yksitoikkoinen tasanko +levisi nyt heidän eteensä sellaisena loputtomana maaperänä, jonka nimi +maan kielellä on _travesia_. Tuulille altis, savensekainen maa oli +aivan tasainen, ei kiveä, ei edes kivensirpaletta, paitsi joissakin +elottomissa ja kuivuneissa vesiuurroksissa tai intiaanikäsien kaivamien +keinotekoisten lammikoiden reunoilla. Pitkien matkojen päässä näkyi +matalaa, tummalatvaista metsää ja siinä paikoittain valkoisia +johanneksenleipäpuita, joiden palko sisältää sokerimaista, miellyttävää +ja virkistävää ydintä; lisäksi muutamia ryhmiä tärpättipuita, +"chanareja", villejä väriherneitä ja monenlaisia okaisia puita, joiden +laihuus jo kertoi maan hedelmättömyydestä. + +Seuraava eli 26. päivä oli väsyttävä. Oli päästävä Colorado-virralle. +Mutta ratsastajiensa kannustamat hevoset kulkivat niin rivakasti, että +vielä samana iltana saavuttiin ruohikkojen komealle virralle, jonka +pituusaste on 69° 45'. Sen intiaaninimi Cobu-Leubu merkitsee "suurta +virtaa", ja pitkän juoksun jälkeen se laskee Atlantin valtamereen. Sen +suulla tavataan omituinen ilmiö, sillä sen vesimäärä vähenee merta +lähetessä, joko imeytymällä maan alle tai haihtumalla, joskaan sen +syytä ei ole vielä lopullisesti todettu. + +Coloradolle saavuttua oli Paganelin ensimmäisenä huolena mennä +"maantieteellisesti" kylpemään punervan saven värittämään veteen. Hän +hämmästyi havaitessaan joen syväksi, mikä johtui yksinomaan lumen +sulamisesta kesän ensi päivien paisteessa. Lisäksi joki oli liian +leveä, jotta hevoset olisivat voineet päästä sen yli uimalla. Onneksi +muutaman sadan metrin päässä ylävirralle päin oli intiaanien rakentama +oksista punottu ja nahkahihnoilla lujitettu riippusilta. Retkeläiset +pääsivät siis kulkemaan joen yli ja saattoivat leiriytyä sen vasemmalle +rannalle. + +Ennen makuulle menoaan Paganel halusi tarkasti määritellä Coloradon +syvyyden ja merkitsi sen kartalleen erikoisen huolellisesti +Yaru-Dzangbo-Tshun asemesta, joka virtasi ilman häntä Tiibetin +vuoristossa. + +Kaksi seuraavaa päivää, 27. ja 28. lokakuuta, kului ilman mitään +erikoisia tapahtumia. Samaa yksitoikkoisuutta ja aina yhtä karua maata. +Ei missään ole vähemmän vaihtelevaa seutua, tyhjempää maisemaa. Maa +alkoi sentään käydä kosteaksi. Piti kulkea _canadien_, eräänlaisten +tulvillaan olevien norojen yli ja kiertää _esteroita_, tiheää +vesiruohoa kasvavia pysyviä lampia. Illalla hevoset pysähtyivät +Ure-Lanquem-nimisen laajan järven rannalle, jonka vesi on hyvin +mineraalipitoista, niin että intiaanit nimittävät sitä "kitkeräksi +järveksi", ja joka vuonna 1862 oli argentiinalaisen sotaväen julmien +kostotoimien todistajana. Leiriydyttiin totuttuun tapaan, ja lepoa +olisi saatu riittävästi, ellei lähellä olisi ollut apinoita, +marakatteja ja villejä koiria. Nämä metelöivät eläimet panivat toimeen, +epäilemättä eurooppalaisten korvien kunniaksi, mutta siitä huolimatta +niiden rääkkäykseksi yhden niitä luonnon sinfonioita, joita +tulevaisuuden säveltäjä ei olisi hyljeksinyt. + + + + +PAMPA. + + +Argentiinan pampa-alue ulottuu 34.-40. asteelle eteläistä leveyttä. +Sana _pampa_ on araucanialaista alkuperää ja merkitsee ruohotasankoa, +joten se sopii juuri tälle seudulle. Sen länsiosan mimosapuut, sen +itäosan rehevät laitumet antavat sille erikoisen leimansa. Tämän +kasvullisuuden juuret ovat maakerrostumassa, joka peittää punertavaa +tai keltaista savihietapohjaa. Geologi löytäisi runsaita aarteita +penkoessaan näitä tertiäärikauden kerrostumia. Siellä piilee loppumaton +määrä vedenpaisumusta aikaisempia luita, joiden intiaanit arvelevat +kuuluneen hävinneiden vyötiäisten suurille heimoille, ja näiden +jätteiden alle on haudattu tämän alueen esihistoria. + +Etelä-Amerikan pampa on maantieteellinen erikoisuus, kuten +Pohjois-Amerikan preeriat tai Siperian arot. Sen ilmasto on +mantereisempana sekä kuumempi että kylmempi kuin Buenos Airesin +maakunnan. Sillä, Paganelin selityksen mukaan, valtameri varastoi kesän +lämpöä ja luovuttaa sitä talven mittaan vähitellen takaisin. Siitä +johtuu, että saarilla on tasaisempi lämpö kuin mantereiden +sisäosilla.[16] Niinpä ei myöskään läntisen ruohoaavikon ilmasto ole +niin tasainen kuin rannikkoseuduilla Atlantin valtameren läheisyyden +vuoksi. Siinä tapahtuu äkkimuutoksia, jotka panevat lämpömittarin +elohopean lakkaamatta siirtymään asteesta toiseen. Syksyllä, toisin +sanoen huhti- ja toukokuussa, on usein rankkasateita. Mutta tähän +vuodenaikaan ilma oli hyvin kuivaa ja lämpöasteet kovin korkealla. + +Lähdettiin matkaan päivän koittaessa, kun oli otettu selville suunta. +Puiden ja pensaiden sitoma maaperä oli kiinteä, ei ollut irtonaisia +hiekka-aaltoja maassa eikä tuulen pyörittelemiä pölypilviä ilmassa. +Hevoset kulkivat ripeää vauhtia, keskellä _paja-bravaa_, näiden +aavikkojen yleisintä ruohoa, joka antaa intiaaneille suojaa +myrskyjen aikana. Siellä täällä, mutta vähitellen yhä harvemmin +tavattiin kosteita noroja; niissä kasvoi pajuja ja erästä +_Gygnerium argenteum_-nimistä kasvia, joka viihtyy suolattoman veden +läheisyydessä. Silloin saivat hevoset nauttia raikkaasta vedestä, +käyttäen hyväkseen etua, kun tuli tilaisuus, ja sammuttaen janonsa +vastaisen varalta. Thalcave samosi edellä pensaiden läpi. Hän pelotteli +sillä tavoin pakosalle _cholinat_, mitä vaarallisimmat kyykäärmeet, +joiden purema tappaa härän alle tunnissa. Ketterä Thauka hyppeli +risukoiden yli ja auttoi isäntäänsä raivaamaan tietä perässä tuleville +hevosille. + +Matka näillä tasaisilla ja mutkattomilla tasangoilla sujui niin ollen +helposti ja ripeästi. Ruohokenttien luonnossa ei ollut mitään +vaihtelua; ei kalliota, ei kivennyppylää sadankaan kilometrin piirissä. +Ei missään muualla tavattu niin suurta ja niin itsepäisesti jatkuvaa +yksitoikkoisuutta. Maiseman vaihteluista, luonnon yllätyksistä ei +varjoakaan. Täytyi olla Paganel, tiedemiesintoilija, joka näkee +näkemisen arvoista sielläkin, missä ei ole mitään nähtävää, voidakseen +kiinnostua yksityiskohdista. Mikä siis kiinnitti hänen huomiotaan. Hän +ei olisi voinut sanoa sitä. Korkeintaan joku pensas tai joku +ruohonkorsi. Se riitti panemaan liikkeelle hänen ehtymättömän +sanatulvansa ja aiheeksi ryhtyä opettamaan Robertia, joka aikansa +kuluksi kuunteli häntä. + +Koko tämän päivän, joka oli 29. lokakuuta, levisi tasanko ratsastajien +edessä yhä vain samanlaisena. Kello kahden tienoissa sattui hevosten +kavioiden alle suuri joukko eläinten jäännöksiä. Suunnattoman +härkälauman haalistuneita luita kasoittain. Nämä jätteet eivät +jatkuneet mutkittelevana jonona, jollainen jää nääntyneiden ja matkan +varrella vähitellen kaatuneiden eläinlaumojen jälkeen. Niinpä ei kukaan +osannut selittää tätä luurankojen kasautumista verrattain pienelle +alueelle, ei edes Paganel, vaikka kuinkakin yritti. Hän kysyi siis +Thalcavelta, joka ei epäröinyt vastauksen antamisessa. + +Paganelin huudahdus "mahdotonta"! ja patagonialaisen ilmeinen +vakuuttelu herättivät heidän matkakumppaneissaan suurta uteliaisuutta. + +-- Mitä tämä siis on? he kysyivät. + +-- Taivaan tuli, maantieteilijä vastasi. + +-- Mitä! Salamako olisi saanut aikaan tällaisen tuhon! Tom Austin +sanoi. -- Iskeä maahan viisisataa päätä käsittävä lauma! + +-- Niin Thalcave vakuuttaa, eikä hän puhu turhia. Minä puolestani uskon +sen, sillä Etelä-Amerikan pampan rajuilmat vievät voiton kaikista +muista. Kunpa vain emme saisi kokea niitä! + +-- Nyt on aika kuuma, Wilson sanoi. + +-- Lämpömittari osoittanee kolmekymmentä astetta varjossa, Paganel +vastasi. + +-- Se ei minua ihmetytä, Glenarvan sanoi. -- Minä tunnen jo +sähköisyyden painostavan ruumistani. Toivokaamme, että tätä hellettä ei +kestä kauan. + +-- Oi voi, Paganel sanoi, -- säänmuutoksesta ei ole toivoa, sillä +taivas on aivan pilvetön. + +-- Sen pahempi, Glenarvan vastasi. -- sillä hevosemme ovat helteestä +näännyksissä. Onko sinun kovin kuuma, poikaseni? hän lisäsi, kääntyen +Robertin puoleen. + +-- Ei, mylord, reipas pikkumies vastasi. -- Eihän lämmin luita riko. +Hyväähän lämmin vain tekee. + +-- Varsinkin talvella, majuri huomautti mielissään, puhaltaen sikarinsa +savua taivasta kohti. + +Illalla pysähdyttiin erään autioksi jätetyn _ranchon_, savella +tiivistetyistä oksista kyhätyn, olkikattoisen hökkelin luo; sen +vieressä oli puoliksi lahonnut paaluaitaus, joka kuitenkin riitti +suojelemaan hevosia kettujen yöllisiä hyökkäyksiä vastaan. Hevosilla ei +tosin ollut mitään pelättävää näiden eläinten puolelta, mutta ne +häijyläiset pureksivat poikki riimunvarret, ja hevoset lähtevät pakoon. + +Muutaman askelen päähän ranchosta oli kaivettu kuoppa, jota oli +käytetty keittiönä, ja jossa oli kylmennyttä tuhkaa. Kalustona oli +penkki, kurja härännahkainen vuode, pata, paistinvarras ja +_maté_-kannu. Maté on eräänlaista teetä, jota juodaan yleisesti +Etelä-Amerikassa, varsinkin intiaanien keskuudessa. Se on tulella +kuivattujen lehtien haudetta, ja sitä nautitaan, kuten amerikkalaisia +juomia yleensä, olkipillistä imemällä. Paganelin pyynnöstä valmisti +Thalcave kulhollisen tätä juomaa, joka hyvin edullisesti täydensi +kuivia eväitä ja julistettiin mainioksi. + +Seuraavana eli 30. päivänä lokakuuta nousi aurinko polttavassa sumussa +ja iski maahan kuumimmat säteensä. Helle oli tänä päivänä tosiaan +tavaton, eikä tasanko tarjonnut sitä vastaan minkäänlaista suojaa. +Siitä huolimatta jatkettiin rohkeasti matkaa itäänpäin. Monta kertaa +kohdattiin suuria karjalaumoja, jotka jaksamatta edes syödä tässä +hehkuvassa helteessä makailivat laiskoina nurmikolla. Vartijoista tai +paremmin sanoen paimenista ei ollut puhettakaan. Koirat, jotka ovat +tottuneet janon ahdistaessa imemään uuhia, valvoivat yksinään suuria +lehmä-, härkä- ja sonnirykelmiä. Nämä elukat ovat muutoin +säyseänluontoisia eivätkä tunne sitä vaistomaista kammoa punaista +kohtaan, joka on niiden eurooppalaisille serkuille ominainen. + +-- Se johtuu varmaankin siitä, että ne syövät tasavallan ruohoa![17] +Paganel lausui ihastuneena ehkä hieman liian ranskalaiseen +leikinlaskuunsa. + +Puolenpäivän aikaan tapahtui maisemassa joitakin muutoksia, jota sen +yksitoikkoisuuteen väsyneet silmät eivät voineet olla huomaamatta. +Nurmikot kävivät harvinaisemmiksi. Ruohon sijasta kasvoi laihaa +takkiaista ja kolmen metrin korkuisia jättiläisohdakkeita, jotka +olisivat saaneet maapallon kaikki aasit onnellisiksi. Siellä täällä +kasvoi vaivais-chavareja ja muita tummanvihreitä, kuiville seuduille +ominaisia okaisia pensaita. Tähän saakka oli ruohokentän savessa +säilynyt kosteus ylläpitänyt laitumia; ruohopeite oli vehmasta ja +runsasta; mutta sitten se paikoitellen nukkavieruna, monin kohdin +paljaaksi kuluneena päästi loimet näkyviin ja levitti nähtäväksi +maaperän kurjuuden. Näitä lisääntyvän kuivuuden merkkejä ei voitu olla +havaitsematta, ja Thalcave huomautti niistä. + +-- Minä en ole tästä vaihdoksesta pahoillani, Tom Austin lausui; -- +aina vain ruohoa ja ruohoa, se käy lopulta kyllästyttäväksi. + +-- Niin, mutta missä aina on ruohoa, siellä on aina vettä, majuri +huomautti. + +-- Oh, meillä ei ole hätää, Wilson sanoi, ainahan sitä matkan varrella +jokin joki tavataan. + +Jos Paganel olisi kuullut tämän vastauksen, hän ei olisi ollut +ilmoittamatta, että Coloradon ja Argentinan vuoriston välillä ei ole +monta jokea; mutta tällä hetkellä hän selitti Glenarvanille erästä +ilmiötä, joka oli kiinnittänyt tämän huomion. + +Jo jonkun aikaa oli ilma ollut täynnä savun hajua. Taivaanrannalla ei +kuitenkaan näkynyt tulta eikä kaukaista kuloa osoittavaa savua. Tälle +ilmiölle ei siis näyttänyt saatavan luonnollista selitystä. Pian +kuitenkin kävi palaneen ruohon haju niin väkeväksi, että se hämmästytti +kaikkia matkamiehiä, lukuunottamatta Paganelia ja Thalcavea. +Maantieteilijä, jota ei mikään tapahtuma saattanut pulaan, antoi +ystävilleen seuraavan vastauksen: + +-- Me emme näe tulta, hän sanoi, -- mutta haistamme savua. No, ei savua +ilman tulta: se sananlasku on yhtä tosi Amerikassa kuin Euroopassa. +Niinpä on nyt jossakin tulta. Nämä ruoholakeudet ovat tosiaankin niin +laakeita, ettei mikään estä tuulen kulkua, vaan täällä saattaa usein +tuntea kulon hajua sadankahdenkymmenen kilometrin päähän. + +-- Sadankahdenkymmenen kilometrinkö? majuri kysyi epäuskoisella +äänellä. + +-- Ainakin, Paganel vakuutti. -- Mutta minä lisään, että nämä kulot +voivat levitä usein hyvin laajalle alalle. + +-- Kuka sitten sytyttää ruoholakeuden palamaan? Robert kysyi. + +-- Joskus ukkonen, kun ruoho on pitkällisestä helteestä kuivunut, +joskus taas ehdoin tahdoin intiaanit. + +-- Mutta mitä varten? + +-- He väittävät -- en tiedä, missä määrin heidän väitteessään on perää +-- että sellaisen kasken jälkeen laitumet kasvavat paremmin. Se olisi +siis keino elvyttää maaperän toimintaa tuhkan avulla. Omasta puolestani +luulen pikemminkin, että nämä kulot sytytetään niiden miljardien +hyönteisten hävittämiseksi, jotka rasittavat heidän karjojaan. + +-- Mutta tämä raju keino, majuri sanoi, -- maksaa varmaankin monen +tasangolla harhailevan raavaankin hengen. + +-- Tietysti, niitä palaa montakin. Mutta mitä se merkitsee niin +suuressa joukossa? + +-- Minä en välitä niistä, MacNabbs vastasi, -- olkoon se intiaanien +asia, mutta ajattelen näillä tasangoilla vaeltavia matkustajia. Voihan +sattua, että heitäkin joutuu liekkien saarroksiin. + +-- Totta kai, Paganel huudahti ilmeisen tyytyväisenä. -- Sattuuhan +joskus niinkin, eikä minusta olisi hullumpaa, jos saisi olla mukana +sellaisessa näytelmässä. + +-- Katsokaapa tuota tiedemiestämme. Hän on valmis antautumaan tieteensä +vuoksi elävältä poltettavaksi! Glenarvan huomautti. + +-- En sentään, rakas Glenarvan, mutta jokainenhan meistä on lukenut +Cooperinsa, ja Nahkasukka on meille opettanut keinon pysäyttää kulon +kitkemällä maasta ruohot muutamien metrien alalta ympärillämme. Mikään +ei ole sen yksinkertaisempaa. Niinpä en pelkää kulon lähenemistä, vaan +toivon sitä hartaasti! + +Mutta Paganelin toivon ei sallittu toteutua, ja kun hän kuitenkin +paistui puoliksi, se johtui yksinomaan auringon sietämättömästä +kuumuudesta. Hevoset läähättivät tässä troopillisessa helteessä. +Siimestä ei voinut toivoakaan, vaikka joskus jokin pilvenhattara sattui +hehkuvan auringon eteen; silloin liukui varjo pitkin tasaista maata, ja +ratsumiehet koettivat hevosiaan yllyttäen pysytellä sen vilpoisessa +katveessa, jota länsituulet kiidättivät heidän edessään. Mutta hevoset +eivät olleet niin nopeita, vaan jäivät pian jälkeen, ja jälleen +paljastunut aurinko syyti uutta hehkua pampan kalkiksi palaneelle +kamaralle. + +Kun Wilson oli sanonut, että heiltä ei tulisi puuttumaan vettä, hän ei +ollut ottanut lukuun sitä sammumatonta janoa, joka tämän päivän +kuluessa ahdisti hänen kumppaneitaan; lisätessään, että matkan varrella +aina kohdattaisiin joku joki, hän oli mennyt liian pitkälle. Itse +asiassa täällä ei ollut jokia, sillä maan tasaisuus ei suonut niille +soveliaita uomia, mutta intiaanien kaivamat keinotekoiset lammikotkin +olivat ehtyneet. Nähdessään kuivuuden oireiden lisääntyvän joka +kilometriltä, Paganel huomautti asiasta Thalcavelle ja kysyi, missä +tämä toivoi löytävänsä vettä. + +-- Salinas-järvellä, intiaani vastasi. + +-- Ja milloin saavumme sinne? + +-- Huomenillalla. + +Pampalla matkatessaan on argentiinalaisilla tapana kaivaa kaivoja, ja +muutaman metrin syvyydestä he tavallisesti löytävätkin vettä. Mutta kun +retkeilijöillä ei ollut mukana tähän tarvittavia työkaluja, he eivät +voineet turvautua tähän keinoon. Täytyi siis supistaa annoksia, ja +vaikka ei suorastaan näännyttykään janoon, kukaan ei saanut +täydellisesti sammuttaa sitä. + +Illalla pysähdyttiin noin viidenkymmenen kilometrin taipaleen jälkeen. +Jokainen toivoi kunnon unta virkistyäkseen päivän rasituksista, mutta +juuri sen vei sääskien ja hyttysten lauma. Niiden ilmestyminen ennusti +tuulen muutosta, ja tuuli kääntyikin todella, mutta pohjoiseksi. Nämä +kiusalliset hyönteiset häviävät yleensä vain etelä- tai +lounaistuulessa. + +Yhtä tyyni kuin majuri oli elämän pienissä vastoinkäymisissä, yhtä +kärttyisä oli Paganel, joka noitui kohtalon kiusantekoa. Hän kiroili +hyttysiä ja sääskiä ja kaipasi kovasti hapensekaista vettä, joka olisi +lievittänyt niiden pistosten kirvelyä. Vaikka majuri koetti häntä +lohduttaa sanomalla, että kun luonnontutkijoiden tietämän mukaan on +olemassa kolmesataatuhatta hyönteislajia, sopi katsoa itsensä +onnelliseksi, ettei ole tekemisissä kuin kahden kanssa, hän heräsi +perin huonolla tuulella. + +Mutta häntä ei tarvinnut pyydellä jatkamaan matkaa heti +päivän koittaessa, sillä vielä samana päivänä oli määrä ehtiä +Salinas-järvelle. Hevoset olivat lopen uupuneita; ne olivat +kuolemaisillaan janoon; ja vaikka ratsastajat olivat supistaneet omia +annoksiaan ratsujen hyväksi, oli niille voitu antaa vain kovin vähän +juotavaa. Kuivuus oli vielä ankarampi ja helle yhtä sietämätön pölyä +tuovan pohjoistuulen, pampan samumin, puhaltaessa. + +Tänä päivänä matkan yksitoikkoisuus keskeytyi hetkeksi. Mulrady, joka +kulki etunenässä, pyörsi takaisin ilmoittaen joukon intiaaneja olevan +lähistöllä. Tästä kohtaamisesta oltiin eri mieltä. Glenarvan ajatteli, +että nämä alkuasukkaat ehkä saattaisivat antaa tietoja _Britannian_ +haaksirikkoisista. Thalcave puolestaan ei lainkaan riemastunut +aavikolla kuljeskelevien intiaanien kohtaamisesta, vaan piti heitä +rosvoina ja varkaina ja koetti karttaa heitä. Hänen ohjeidensa mukaan +retkikunta kokoontui tiiviimmäksi joukoksi, ja aseet pantiin kuntoon. +Täytyi olla valmiina kaiken varalta. + +Pian tuli intiaanijoukko näkyviin. Siinä oli ainoastaan kymmenkunta +alkuasukasta, mikä rauhoitti patagonialaista. Intiaanit lähestyivät +noin sadan askelen päähän. Heidät saattoi helposti erottaa. He +kuuluivat nähtävästi siihen pampan heimoon, jonka kenraali Rosas vuonna +1833 oli lyönyt hajalle. Korkea, kaareva ja pysty otsa, kookas vartalo +ja oliivia muistuttava väri teki heistä uhkeita intiaanirodun +edustajia. Heillä oli guanakki- tai lammasnahkaiset vaatteet ja aseina, +lukuunottamatta kuuden ja puolen metrin pituista keihästä, puukkoja, +linkoja ja suopunkeja. Heidän kätevyytensä hevosten ohjaamisessa +osoitti heidän olevan taitavia ratsumiehiä. + +He pysähtyivät sadan askelen päähän ja näyttivät neuvottelevan, +huudellen ja huitoillen. Glenarvan ratsasti heitä kohti. Mutta hän oli +edennyt tuskin kahta metriä kun joukko teki käännöksen ja katosi +uskomattoman nopeasti. Matkalaisten väsyneet hevoset eivät ikinä olisi +voineet saavuttaa heitä. + +-- Lurjukset! Paganel huudahti. + +-- He pakenivat liian nopeasti ollakseen kunniallista väkeä, MacNabbs +sanoi. + +-- Mitä intiaaneja ne ovat? Paganel kysyi Thalcavelta. + +-- Gauchoja, patagonialainen vastasi. + +-- Gauchoja, Paganel toisti kääntyen tovereidensa puoleen, -- gauchoja! +Sitten meidän ei olisi tarvinnut olla niin varuillamme. Ei ollut mitään +pelättävää! + +-- Miksei? majuri kysyi. + +-- Koska gauchot ovat rauhallista väkeä. + +-- Niinkö luulette, Paganel? + +-- Varmasti; nuo pitävät meitä varkaina ja pakenivat sen vuoksi. + +-- Minä luulen pikemminkin, että he eivät vain uskaltaneet hyökätä +meidän kimppuumme, Glenarvan vastasi pahoillaan siitä, ettei ollut +päässyt puheisiin näiden alkuasukaisten kanssa, olivatpa he muuten +minkälaisia tahansa. + +-- Sitä mieltä olen minäkin! majuri sanoi -- ja ellen erehdy, eivät +gauchot suinkaan ole rauhallisia, vaan päinvastoin röyhkeitä ja hurjia +rosvoja. + +-- Jopa nyt jotakin! Paganel huudahti. + +Ja hän ryhtyi väittelemään innokkaasti tästä kansatieteellisestä +aiheesta, jopa niin innokkaasti, että sai majurin kiihtymään ja +lausumaan MacNabbsin sanomaksi tuiki tavattoman sanan: + +-- Minä luulen, että te olette väärässä, Paganel! + +-- Väärässä? tiedemies kummasteli. + +-- Niin. Thalcavekin piti näitä intiaaneja varkaina, ja hänellä on +siihen jokin peruste. + +-- Olkoon, mutta tällä kertaa on Thalcave erehtynyt, Paganel intti +äreänlaisesti. -- Gauchot ovat maanviljelijöitä ja paimenia eikä mitään +muuta, ja minä olen itse sanonut varsin huomattavassa kirjasessa samaa +pampan alkuasukkaista. + +-- Sitten on siihen pujahtanut tämä erehdys, herra Paganel. + +-- Erehdyskö, minun kirjaani, herra MacNabbs. + +-- Hajamielisyydestä kukaties, majuri vastasi itsepäisenä, -- mutta +senhän voitte oikaista seuraavassa painoksessa. + +Paganel oli syvästi loukkaantunut kuullessaan maantieteentuntemustaan +epäiltävän, jopa pilkattavankin ja kiivastui. + +-- Tietäkää, herra, että minun teokseni eivät kaipaa sellaisia +oikaisuja! + +-- Kyllä ainakin tässä kohdassa, MacNabbs intti härkäpäisesti. + +-- Herra, te olette mielestäni tänään härnäilevä! Paganel lausui. + +-- Ja te kärttyisä! majuri tokaisi. + +Kina kiihtyi, kuten näkyy, odottamattoman kiivaaksi ja lisäksi asiasta, +joka tosiaan ei ollut sen arvoinen. Glenarvan katsoi sopivaksi ryhtyä +välittämään. + +-- Herrat ovat ehdottomasti oikeassa molemmat: toinen härnää, toinen +ärtyy, mutta sallikaa minun sanoa, että kummastelen teitä kumpaakin. + +Ymmärtämättä, mitä kiista koski, oli patagonialainen tietenkin +huomannut ystävysten nyt riitelevän. + +Hän alkoi hymyillä ja sanoi rauhallisesti: + +-- Se johtuu pohjoistuulesta. + +-- Pohjoistuulesta! Paganel huudahti. -- Mitä hemmettiä pohjoistuulella +on tekemistä tämän asian kanssa? + +-- Hyvinkin paljon, Glenarvan vastasi, -- sillä juuri pohjoistuuli on +saanut teidät huonolle tuulelle! Minä olen kuullut sanottavan, että se +Etelä-Amerikassa erikoisesti ärsyttää hermoja. + +-- Pyhän Patrikin nimessä, Edward, te olette oikeassa! majuri lausui ja +purskahti nauramaan. + +Mutta Paganel, joka oli tosiaan kimmastunut, ei hellittänyt, vaan +kääntyi Glenarvanin puoleen, jonka väliintulo tuntui hänestä vähän +liian leikkisältä. + +-- Vai niinkö, mylord, että minun hermostoni on ärtynyt? + +-- Niin, Paganel, se johtuu pohjoistuulesta, tästä samasta, joka +aiheuttaa rikoksia näillä aavikoilla niin kuin Välimerentuuli Rooman +tasangolla! + +-- Rikoksia! tiedemies matki. -- Olenko minä rikollisen näköinen? + +-- No, en nyt juuri sitä voi sanoa. + +-- Sanokaa saman tien, että minä aion murhata teidät! + +-- Niinpä niin, Glenarvan vastasi, voimatta pidättää nauruansa, -- sitä +ei voi tietää. Mutta onneksi pohjoistuuli kestää täällä vain yhden +päivän. + +Tämän kuullessaan purskahtivat kaikki nauruun Glenarvanin mukana. +Silloin Paganel kannusti ratsuaan ja ratsasti kaikkien ohi +haihduttaakseen huonoa tuultaan. Neljännestunnin kuluttua hän ei enää +ajatellut koko asiaa. + +Näin sumeni tiedemiehen hyväntuulisuus hetkiseksi; mutta kuten +Glenarvan oli sanonut, tämä heikkous johtui aivan ulkonaisesta syystä. +Kello kahdeksan aikaan illalla ilmoitti Thalcave, joka oli ratsastanut +jonkun matkaa edellä, saavuttavan kauan kaivatulle järvelle. +Neljännestunnin kuluttua laskeutui seurue alas Salinas-järven +rantatöyrästä. Mutta siellä odotti heitä raskas pettymys. Järvi oli +kuivunut. + + + + +JUOMAVETTÄ ETSIMÄSSÄ. + + +Salinas-järvi päättää Ventanan ja Guaminin vuoristoon liittyvän +vesistön. Ennen aikaan saapui Buenos Airesista useita retkikuntia +noutamaan sieltä suolaa, sillä sen vesi sisältää huomattavan määrän +natriumkloridia eli keittosuolaa. Mutta nyt oli polttavan helteen +haihduttama vesi jättänyt pohjalle kaiken sisältämänsä suolan, ja järvi +oli niin ollen kuin suunnattoman suuri välkkyvä kuvastin. + +Kun Thalcave ilmoitti juotavaa vettä olevan saatavissa +Salinas-järvellä, hän tarkoitti niitä makeavetisiä jokia, jotka monelta +puolelta laskevat siihen. Mutta tällä hetkellä olivat sen lisäjoet +kuivuneet samoin kuin se itsekin. Auringon hehku oli imenyt kaikki. +Siitä yleinen tyrmistys, kun janoiset retkeilijät saapuivat järven +kuivuneelle rannalle. Täytyi päättää jotakin. Leileihin jäänyt vähäinen +vesierä oli puoliksi pilaantunutta eikä voinut sammuttaa janoa, joka +alkoi tuntua yhä pahemmin. Nälkä ja väsymys väistyivät tämän ehdottoman +kaipuun tieltä. Erääseen notkelmaan rakennettu, alkuasukkaiden kylmille +jättämä _ruka_, jonkinlainen nahkateltta, antoi väsyneille +matkamiehille suojaa, kun taas heidän hevosensa, maaten järven +mutaisella rannalla, pureksivat vastenmielisesti rannan vesikasveja ja +kuivia kaisloja. + +Kun kaikki olivat sijoittuneet rukaan, Paganel kysyi Thalcavelta, mitä +hänen mielestään nyt oli tehtävä. Maantieteilijän ja intiaanin välillä +syntyi tästä vilkas keskustelu, josta Glenarvan ymmärsi muutamia +sanoja. Thalcave puhui tyynesti. Paganel viittilöi molempien puolesta. +Tätä keskustelua kesti muutamia minuutteja, minkä jälkeen +patagonialainen pani käsivartensa ristiin rinnalleen. + +-- Mitä hän sanoi? Glenarvan kysyi. -- Minä luulen käsittäneeni, että +hän neuvoi meitä hajaantumaan. + +-- Niin, kahteen joukkoon, Paganel vastasi. -- Ne meistä, joiden +väsymyksen ja janon näännyttämät hevoset töin tuskin jaksavat enää +siirrellä jalkojaan, jatkavat parhaansa mukaan matkaa pitkin +37. leveysastetta. Ne taas, joiden hevoset ovat paremmassa +kunnossa, lähtevät edeltä tutkimaan Guamin-joen rantaa; se laskee +San-Lucas-järveen viidenkymmenen kilometrin päässä täältä. Jos siellä +tavataan riittävästi vettä; he odottavat tovereitaan Guaminin rannalla. +Jos taas vettä ei ole, he palaavat näitä vastaan säästääkseen heiltä +hyödyttömän matkan. + +-- Entä sitten? Tom Austin kysyi. + +-- Sitten täytyy yrittää satakaksikymmentä kilometriä etelämmäksi, +Sierra Ventanan ensimmäisille haarautumille saakka, missä on useita +jokia. + +-- Se on hyvä neuvo, Glenarvan vastasi, -- ja me noudatamme sitä +viipymättä. Minun hevoseni ei ole vielä paljon kärsinyt veden +puutteesta, ja minä tarjoudun saattamaan Thalcavea. + +-- Voi, mylord, ottakaa minut mukaan! Robert pyysi ikään kuin olisi +ollut puhe huvimatkalle pääsemisestä. + +-- Mutta jaksatko sinä seurata meitä, poika? + +-- Kyllä. Minulla on hyvä hevonen, joka vain pyrkii kulkemaan edellä. +Sallittehan, mylord ... minä pyydän. + +-- Tule siis, poikani, Glenarvan sanoi hyvillään siitä, ettei tarvinnut +erota Robertista. -- Kun meitä on kolme, hän lisäsi, -- olisimme +jokseenkin saamattomia, ellemme löydä jotakin raikkaan juomaveden +saantipaikkaa. + +-- Mutta entäs minä? Paganel kysyi. + +-- Te, rakas Paganel, majuri vastasi, -- te jäätte jälkijoukkoon. Te +tunnette 37. leveysasteen, Guamin-joen ja koko pampan hyvin, ja me +tarvitsemme teitä. Mulrady, Wilson tai minä emme osaisi jälleen löytää +Thalcavea, mutta sen sijaan me kuljemme turvallisesti kunnon Jacques +Paganelin johdolla. + +-- Minä alistun, maantieteilijä vastasi hyvin mielissään +ylipäällikkyydestään. + +-- Mutta ei mitään hajamielisyyksiä! majuri lisäsi. -- Älkää johtako +meitä sinne, missä meillä ei ole mitään tekemistä, esimerkiksi takaisin +Tyynen valtameren rannalle! + +-- Teille se kyllä ei olisi muuta kuin oikein ja kohtuullista, +sietämätön majuri, Paganel vastasi nauraen. -- Mutta sanokaa minulle, +rakas Glenarvan, kuinka te tulette kielen puolesta toimeen Thalcaven +kanssa? + +-- Minä arvelen, Glenarvan vastasi, -- että patagonialaisella ja +minulla ei ole paljon halua lörpötellä. Mutta vakavasti puhuen luulen +vähäisellä espanjallani voivani kuitenkin saada hänet ymmärtämään +ajatukseni. + +-- Lähtekää siis, arvoisa ystäväni, Paganel lausui. + +-- Syökäämme ensin, Glenarvan huomautti, -- ja nukkukaamme, jos voimme, +lähtöhetkeen saakka. + +Syötiin ilman pisaraakaan juotavaa, mikä ei tuntunut juuri +virkistävältä, ja ryhdyttiin paremman puutteessa nukkumaan. Paganel +näki unta rankkasateista, koskista, virroista, joista, lammikoista, +puroista, jopa täysistä vesikarahveista, sanalla sanoen kaikesta, mikä +vain jollakin tavoin sisälsi juotavaa vettä. Siitä tuli hänelle +suorastaan painajainen. + +Aamulla kello kuuden aikana satuloitiin Thalcaven, Glenarvanin ja +Robert Grantin hevoset; niille annettiin viimeinen vesiannos, ja ne +nielivät sen suuremmalla halulla kuin nautinnolla, sillä vesi oli jo +kovin pilaantunutta. Sitten ratsumiehet nousivat satulaan. + +-- Näkemiin, sanoivat majuri, Austin, Wilson ja Mulrady. + +-- Ja ennen kaikkea, koettakaa olla palaamatta, Paganel lisäsi. + +Pian olivat patagonialainen, Glenarvan ja Robert kadottaneet +näkyvistään maantieteilijän älyn varaan uskotun osaston, ja heidän +sydäntään ahdisti. + +Suola-aavikko, jonka poikki he nyt kulkivat, on savitasankoa, jolla +kasvaa kolmen metrin korkuisia vaivaispensaita, pieniä mimoosia, +joilla on intiaanien kielellä nimenä _curra-mammel_, ja soodapitoisia, +_jume_-nimisiä pensaita. Siellä täällä heijastivat laajat suolakentät +auringonsäteitä hämmästyttävän kirkkaasti. Silmä olisi helposti +erehtynyt luulemaan näitä _barreroja_ ankaran pakkasen jäädyttämiksi +alueiksi, mutta auringon hehku oli omansa haihduttamaan sellaisen +harhaluulon. Yhtäkaikki antoi tämä karun ja palaneen maan ja näiden +kimmeltävien päivien vastakohta aavikolle erikoisen, katsetta kiehtovan +näyn. + +Mutta satakaksi- tai kolmekymmentä kilometriä etelämpänä Sierra +Ventanan luona, jota kohti Guaminin mahdollinen kuivuminen ehkä +pakottaisi matkamiehet pyrkimään, oli maisema toisennäköinen. +Tämä alue, jonka vuonna 1835 löysi kapteeni Fitz-Roy, silloisen +_Beagle_-laivan retkikunnan johtaja, on uhkean hedelmällistä. +Siellä vihannoivat parhaat laidunmaat; vuoriharjanteiden luoteinen +rinne on siellä rehevän ruohon peitossa ja viettää alaspäin mitä +monivivahteisimpien puulajien verhoamana; siellä menestyy _algarrobo_, +jonka kuivatuista ja jauhetuista hedelmistä intiaanit valmistavat +herkullista leipää; samoin valkoinen _quebracho_, jonka pitkät ja +taipuisat oksat riippuvat kuin Euroopan raitapuut; punainen +_quebracho_, jonka puu ei mätäne; _naudubay_, joka syttyy tuleen +uskomattoman helposti ja aiheuttaa usein hirveitä kuloja; _viraro_, +jonka sinipunertavat kukat kerrostuvat pyramidin tapaisiksi, ja +vihdoin _timbo_, jonka suunnaton latvavarjostin kohoaa aina +kahdenkymmenenkuuden metrin korkeuteen asti, niin että sen alla voivat +kokonaiset karjalaumat saada suojaa auringonsäteiltä. Argentiinalaiset +ovat usein koettaneet asuttaa tätä rikasta maata, onnistumatta +voittamaan intiaanien vihamielisyyttä. + +Tietenkin piti olettaa, että vuolaat virrat toivat vuorten huipuilta +tälle vehmaudelle tarpeellista vettä, eikä pitkällisinkään pouta ole +milloinkaan kyennyt kuivattamaan näitä jokia; mutta niiden rannoille +oli matkaa, kuten sanottu, toistasataa kilometriä etelään. Thalcave oli +siis oikeassa kääntyessään ensin Guaminia kohti, joka suunnasta +poikkeamatta oli paljon lähempänä. + +Hevoset nelistivät virmasti. Ne tunsivat epäilemättä vaistonsa mukaan, +minne ratsastajat tahtoivat ohjata niitä. Thauka varsinkin osoitti +virkeyttä, jota ei väsymys eikä jano tuntunut voivan vähentää; se liiti +kuin lintu kuivuneiden _canadien_ ja curra-mammel-pensaiden läpi, +hyväenteisesti hirnahdellen. Glenarvanin ja Robertin hitaammat, mutta +esikuvan innostuttamat hevoset seurasivat sitä uljaasti. Thalcave oli +satulassaan tanakasti istumalla tovereilleen yhtä hyvänä esimerkkinä +kuin Thauka toisille hevosille. + +Patagonialainen kääntyi usein katsahtamaan Robert Grantia. + +Nähdessään pojan lujana ja varmana, lanteet joustavina, hartiat +luontevina, jalat vapaina, polvet kiinteinä satulassa, hän ilmaisi +tyytyväisyyttään rohkaisevalla huudahduksella. Robert Grant oli tosiaan +mainio ratsastaja ja ansaitsi intiaanin tunnustuksen. + +-- Hyvä, Robert, Glenarvan sanoi. -- Thalcave näyttää olevan sinuun +tyytyväinen! Hän ylistää sinua, poikaseni! + +-- Ja mistä sitten, mylord? + +-- Hyvästä ratsastustaidostasi. + +-- No, minä istun tukevasti, siinä kaikki, Robert vastasi, punastuen +kuitenkin mielihyvästä. + +-- Se onkin pääasia, Robert, Glenarvan lausui, -- mutta sinä olet liian +vaatimaton, ja minä ennustan, että sinusta aikaa myöten tulee +ensiluokkainen urheilija. + +-- Hyvä on, Robert sanoi nauraen, -- mutta mitäs isä sanoo, kun hän +tahtoo tehdä minusta merimiehen? + +-- Onko se mikään este! Vaikkei kaikista ratsastajista tule hyviä +merimiehiä, niin kaikista merimiehistä voi tulla hyviä ratsastajia. Kun +ratsastaa raakapuulla, niin oppii pysymään satulassa. Hevosen +kurissapito ja siihen kuuluvat liikkeet tulevat taas kuin itsestään. + +-- Isä-raukka! Robert lausui. -- Ah, kuinka hän teitä kiittääkään, +mylord, kun olette hänet pelastanut. + +-- Rakastatko häntä paljon, Robert? + +-- Rakastan, mylord. Hän oli niin hyvä sisarelleni ja minulle. Hän +ajatteli vain meitä. Matkoiltaan hän toi meille aina jonkun muiston +joka maasta, missä oli käynyt, ja vielä hauskempaa oli se, että hän +palattuaan oli meille niin hellä ja herttainen. Ah, te opitte myös +rakastamaan häntä, kun saatte tutustua häneen! Mary on hänen +näköisensä. Isällä on yhtä pehmeä ääni kuin hänellä. Eikö se ole +omituista, kun hän on merimies? + +-- On, perin omituista, Robert, Glenarvan vastasi. + +-- Minä näen hänet vielä, poikanen jatkoi ikään kuin itsekseen puhua. +-- Hyvä, kunnon isä! Hän tuuditti minua polvillaan, kun olin pieni, ja +hyräili aina erästä vanhaa skotlantilaista laulua, jossa ylistetään +meidän maamme järviä. Sen sävel muistuu vielä joskus mieleeni, vaikka +hämärästi. Mary muistaa sen myös. Ah, mylord, kuinka me häntä +rakastimme! Kuulkaa, minä luulen, että täytyy olla pieni voidakseen +oikein rakastaa isäänsä! + +-- Ja suuri häntä kunnioittaakseen, lapseni, Glenarvan vastasi +liikuttuneena nuoresta sydämestä puhjenneista sanoista. + +Tämän keskustelun aikana olivat hevoset hiljentäneet vauhtiaan ja +kulkivat nyt vain käyden. + +-- Löydämmehän me hänet, eikö niin? Robert sanoi hetken vaitiolon +jälkeen. + +-- Löydämme varmaan, Glenarvan vakuutti. -- Thalcave on johtanut meidät +hänen jäljilleen, ja minä luotan häneen. + +-- Thalcave on kunnon intiaani, poika sanoi. + +-- On varmasti. + +-- Tiedättekö mitä, mylord? + +-- Sanohan ensin, niin vastaan. + +-- Tarkoitan sitä, että teidän kanssanne on vain hyviä ihmisiä. Lady +Helena, jota niin rakastan, majuri, joka on aina niin tyyni, kapteeni +Mangles ja herra Paganel ja _Duncanin_ niin uljaat ja uskolliset +matruusit! + +-- Niin, sen tiedän, poikani, Glenarvan vastasi. + +-- Tiedättekö, että te itse olette paras kaikista? + +-- En totisesti, sitä en tiedä. + +-- No sitten teidän tulee se tietää, mylord, Robert vastasi tarttuen +lordin käteen ja suuteli sitä. + +Glenarvan pudisti hiljaa päätään, mutta keskustelu ei jatkunut, sillä +Thalcave viittasi heitä kiiruhtamaan. He olivat jääneet kauas jälkeen. +Eikä auttanut hukata aikaa, vaan piti ajatella taemmas jääneitä +kumppaneita. + +Hevoset kannustettiin taas neliin, mutta pian kävi selväksi, etteivät +ne Thaukaa lukuunottamatta enää kestäisi sitä kauan. Puolenpäivän +aikaan niille täytyi suoda tunnin lepo. Ne eivät jaksaneet enää ja +hylkivät laihaa, auringonsäteiden kuivattamaa _alfafare_-ruohoa. + +Glenarvan kävi levottomaksi. Kuivuuden merkit eivät vähenneet, ja +vedenpuutteesta saattoi tulla tuhoisia seurauksia. Thalcave ei puhunut +mitään, luultavasti ajatellen, että jos Guamini oli kuivunut, silloin +vasta olisi aika surra, jos ylimalkaan intiaani voi milloinkaan tuntea +epätoivoa. + +Lähdettiin jälleen liikkeelle ja ruoskan ja kannusten avulla saatiin +hevoset kulkemaan, mutta vain käymäjalkaa, juosta ne eivät jaksaneet. + +Thalcave olisi voinut hyvin mennä edelle, sillä Thauka olisi saattanut +muutamassa tunnissa viedä hänet joen rannalle. Epäilemättä hän ajatteli +sitä; mutta toisaalta hän ei tahtonut jättää kumppaneitaan yksin +keskelle tätä erämaata, vaan pakotti Thaukan hillitsemään vauhtia. + +Mutta hevonen vastusteli, vikuroi ja hirnui rajusti ennen kuin suostui +kulkemaan käymäjalkaa; se totteli enemmän isäntänsä sanoja kuin +voimakeinoja. Thalcave keskusteli tosiaankin hevosensa kanssa, ja +vaikka Thauka ei vastannut, niin se ainakin ymmärsi. Patagonialainen +selitti sille varmaankin päteviä syitä, sillä jonkun aikaa kiisteltyään +Thauka taipui hänen todisteluihinsa ja totteli, vaikkakin kuolaimiaan +pureskellen. + +Mutta jos Thauka ymmärsi Thalcavea, niin Thalcavekin oli ymmärtänyt +Thaukaa. Älykäs eläin oli herkillä aisteillaan tuntenut jotakin +kosteutta ilmassa; se hengitti sitä ahnaasti liikutellen ja +maiskutellen kieltään ikään kuin olisi tuonut hyvänmakuista nestettä. +Patagonialainen ei voinut siitä erehtyä: vesi ei ollut kaukana. + +Hän rohkaisi siis kumppaneitaan kertoen Thaukan malttamattomuudesta, +jonka molemmat toisetkin hevoset pian ymmärsivät. Ne tekivät viimeisen +ponnistuksen ja lähtivät nelistämään intiaanin perässä. Kello kolmen +seuduilla näkyi eräässä laaksossa valkoinen juova. Se väreili +auringonpaisteessa. + +-- Vettä! Glenarvan sanoi. + +-- Vettä, niin vettä! Robert huudahti. + +Heidän ei enää tarvinnut yllyttää hevosiaan. Eläinraukat tunsivat +voimiensa virkistyvän ja riensivät eteenpäin hurjaa vauhtia. Muutaman +minuutin kuluttua ne olivat saavuttaneet Guamin-joen ja syöksyivät, +valjaiden riisumista odottamatta, rintaansa myöten sen virkistävään +veteen. + +Ratsastajat tekivät samoin nopeammin kuin itse olivat aikoneet, ja +saivat tahtomattaan kylvyn, jota kuitenkaan eivät pahoitelleet. + +-- Voi, kuinka se on hyvää! Robert sanoi juoden keskellä jokea. + +-- Varovasti, poikani, vastasi Glenarvan, joka itse teki samoin. + +Kuului vain tiheää hörppimistä. + +Thalcave puolestaan joi tyynesti, hätäilemättä, pienin siemauksin, +mutta "pitkin kuin suopunki" kuten hän itse sanoi. Hän ei näyttänyt +lainkaan lopettavan, joten saattoi kerrassaan pelätä hänen nielevän +koko joen. + +-- No, ystävämme eivät pety toiveissaan, Glenarvan sanoi. -- +Saapuessaan Guaminille he saavat tosiaan hyvää vettä ja runsaasti, jos +vain Thalcave jättää sitä jäljelle. + +-- Mutta emmekö voisi ratsastaa heitä vastaan? Robert kysyi. -- +Säästettäisiin heiltä muutaman tunnin levottomuus ja kärsimykset. + +-- Epäilemättä, poikani, mutta kuinka saamme kuljetetuksi tätä vettä? +Leilit jäivät Wilsonin haltuun. Ei, parempi on odottaa, kuten on +sovittu. Ottaen huomioon matkan vaatiman ajan ja sen, että hevoset +jaksavat kulkea vain käymäjalkaa, voimme odottaa ystäviämme tänne vasta +yöllä. Valmistakaamme heille siis hyvä yösija ja hyvä ateria. + +Thalcave oli Glenarvanin ehdotusta odottamatta lähtenyt etsimään +leiripaikkaa. Onneksi hän oli joen rannalla löytänyt _ramadan_, +eräänlaisen kolmelta sivulta suljetun karja-aitauksen. Se oli +erinomainen majapaikka, kun vain ei pelätty nukkua paljaan taivaan +alla, eikä se taas lainkaan huolettanut Thalcaven tovereita. Niinpä he +eivät parempaa etsineetkään, vaan heittäytyivät pitkälleen +auringonpaisteeseen kuivatakseen veden kastelemat vaatteensa. + +-- No niin, kun meillä nyt on makuupaikka, Glenarvan sanoi, -- niin +ajatelkaamme ateriaa. Ystäviemme pitää olla tyytyväisiä edelle +lähettämiinsä airuihin, ja pahasti erehtyisin, jos heillä tulee olemaan +valittamisen syytä. Luulenpa, että tunnin metsästys ei olisi hukkaan +heitettyä aikaa. Oletko valmis, Robert? + +-- Olen, mylord, poika vastasi nousten pyssy kädessä. + +Glenarvan oli saanut tämän ajatuksen sen vuoksi, että Guaminin +rannoille näytti kokoontuvan ympäröivien tasankojen kaikki riista; +siellä lenteli laumoittain _tinamuita_, ruohoaavikolle tyypillisiä +peltopyitä, mustia pyitä, erästä _teruteru_ nimistä kurmitsalajia, +keltaisia ruisrääkkiä ja heleänvihreitä kaislarääkkiä. + +Nelijalkaisia eläimiä ei näkynyt, mutta Thalcave viittasi korkeaan +ruohistoon ja tiheihin pensastoihin, selittäen niiden piileksivän +siellä. Metsästäjäin tarvitsi astua vain muutama askel ollakseen +maailman parhaalla riistamaalla. + +Niinpä he lähtivät metsästämään ja aluksi pitäen turkiksia höyheniä +arvokkaampina tähtäilivät ensi laukauksillaan ruohoaavikon isoja +otuksia. Pian ilmestyi heidän eteensä, vieläpä sadoittain, +metsäkauriita ja guanakkeja, samanlaisia kuin ne, jotka syöksyivät niin +hurjasti heidän ohitseen Kordillieerien laella; mutta nämä erittäin +arat eläimet pakenivat niin nopeasti, että oli mahdotonta päästä +ampumamatkan päähän. Metsämiehet kääntyivät silloin hitaamman riistan +puoleen, joka sitä paitsi ravintoarvoltaan ei jättänyt mitään +toivomisen varaa. Toistakymmentä peltopyytä ja ruisrääkkää pudotettiin, +ja Glenarvan ampui _tay-tetren_, keltakarvaisen, paksunahkaisen, +ruoaksi sopivan napasian, joka hyvinkin oli laukauksen arvoinen. + +Alle puolessa tunnissa olivat metsämiehet vaivattomasti saaneet kokoon +sen riistan, mikä tarvittiin; Robert puolestaan oli kaatanut omituisen +hampaattoman eläimen, _armadillon_, eräänlaisen puoli metriä pitkän, +luupanssarin peittämän vyötiäisen. Se oli hyvin rasvainen, ja Thalcave +sanoi siitä tulevan mainio ruokalaji. Robert oli kovin ylpeä +menestyksestään. Thalcave näytti ystävilleen, kuinka _nandu_, aavikolle +tyypillinen erittäin nopea kamelikurjen sukuinen lintu pyydystetään. + +Intiaani ei yrittänytkään pettää niin vikkelää eläintä, vaan ajoi +Thaukalla täyttä neliä suoraan sitä kohti päästäkseen heti sen +kimppuun, sillä jos ensi hyökkäys ei onnistuisi, väsyttäisi nandu pian +hevosen ja metsästäjän nopeasti mutkitellen. Sopivan matkan päähän +päästyään hän heitti voimakkaalla kädellä bolansa niin tarkasti, että +ne kietoutuivat linnun jalkoihin ja tekivät sen ponnistelut turhiksi. +Muutaman sekunnin kuluttua se lojui maassa. + +Thalcave otti sen haltuunsa eikä vain turhan metsästyshuvin vuoksi; +nandun liha on hyvin herkullista, ja hän halusi puolestaan tarjota oman +ruokalajinsa yhteiseen ateriaan. + +Ramadaan tuotiin siis joukko pyitä, Thalcaven kamelikurki, Glenarvanin +napasika ja Robertin vyötiäinen. Kamelikurki ja sika valmistettiin +heti, siis nyljettiin ja leikattiin ohuiksi siivuiksi. Vyötiäinen taas +on arvokas eläin, jossa on paistorasva itsessään, ja se pantiin omassa +kuoressaan hehkuville hiilille. + +Omaksi ateriakseen tyytyivät metsämiehet peltopyihin ja säästivät +pääruoat tovereilleen. Palanpaineeksi juotiin raikasta vettä, joka +julistettiin paremmaksi kuin kaikki maailman portviinit, jopa +paremmaksi kuin kuuluisa _usquebaugh_, Skotlannin ylängöillä niin +suosittu ohraviina. + +Hevosia ei unohdettu. Niille koottiin ramadaan suuret määrät kuivaa +ruohoa sekä ravinnoksi että vuoteeksi. Kun kaikki oli näin valmistettu, +Glenarvan, Robert ja intiaani kääriytyivät ponchoihin ja heittäytyivät +alfafarepahnoille, pampan metsästäjien tavallisille vuoteille. + + + + +PUNAISET SUDET. + + +Tuli yö. Oli uudenkuun aika, jolloin tämä yön lyhty on näkymätön maan +asukkaille. Ainoastaan tähden tuike valaisi tasankoa. Horisontissa +sammuivat eläinradan tähtisikermät yhä tummempaan sumuun. Guaminin vesi +virtasi äänettömästi kuin pitkä öljyjuova sileällä marmorilla. Linnut, +nelijalkaiset ja matelijat lepäsivät päivän vaivojen jälkeen, ja +erämaan hiljaisuus levisi aavikon suunnattoman alueen ylle. + +Glenarvan, Robert ja Thalcave olivat noudattaneet yhteistä lakia. +Maaten paksuilla ruohopatjoillaan he nukkuivat sikeää unta. Väsymyksen +näännyttäminä olivat hevosetkin heittäytyneet maahan; vain Thauka, +todellinen rotuhevonen, nukkui seisaallaan yhä neljän jalkansa varassa, +ylväänä levossa kuin toimessakin ja valmiina rientämään esiin isäntänsä +pienimmästäkin viittauksesta. Täydellinen hiljaisuus vallitsi aitauksen +sisällä, ja nuotion hiilet loivat, vähitellen sammuessaan, viimeistä +hohdettaan äänettömään pimeyteen. + +Mutta noin kello kymmenen aikana, jokseenkin lyhyen unen +jälkeen, intiaani heräsi. Hän terästi katsettaan, höristi korviaan +kulmakarvat rypyssä ilmeisesti yrittäen tavoittaa jotakin äärimmäisen +hiljaista ääntä. Pian näkyi epämääräistä levottomuutta hänen +tavallisesti niin värähtämättömillä kasvoillaan. Oliko hän vainunnut +kiertelevien intiaanien lähestyvän tai jaguaarien, vesitiikerien tai +muiden pelottavien petojen, jotka eivät ole harvinaisia jokien +lähistöllä? Tämä jälkimmäinen olettamus tuntui hänestä epäilemättä +todennäköisemmältä, sillä hän loi nopean silmäyksen aitaukseen +kerättyihin polttoaineisiin ja tuntui huolestuvan yhä enemmän. Tuo +kuivien korsien läjä palaisi tosiaan pian loppuun eikä voisi kauan +pidättää rohkeita petoja. + +Näin ollen ei Thalcavella ollut muuta mahdollisuutta kuin odottaa, mitä +tuleman piti, ja hän odotti puolikyyryssä, pää käsien varassa, +kyynärpäät polvia vasten, silmä tarkkana, sellaisen ihmisen asennossa, +jonka äkillinen vaaran tunne on herättänyt uudestaan. + +Kului tunti. Jokainen muu kuin Thalcave olisi ulkoisen hiljaisuuden +tyynnyttämänä jälleen ruvennut nukkumaan. Mutta missä muukalainen ei +olisi epäillyt mitään, siinä vainusivat intiaanin kiihtyneet aistit ja +peritty vaisto jo lähellä vaanivan vaaran. + +Hänen tähystäessään ja kuunnellessaan Thauka korskahti kireästi ja +levitti sieraimiaan aitauksen aukkoa kohti. Thalcave hypähti pystyyn. + +-- Thauka on tuntenut vihollisen lähestyvän, hän päätteli. Hän lähti +tarkastelemaan ympäristöä. Siellä oli vielä hiljaista, mutta ei +rauhallista. Thalcave näki varjojen liikkuvan pensaikossa. Tuolla +täällä välähteli kiiluvia pisteitä, jotka liikahtelivat joka suuntaan, +vuoroin sammuivat ja syttyivät. Niitä olisi voinut verrata vedenkalvon +päällä tanssiviin hyttysiin. Muukalainen olisi epäilemättä pitänyt +niitä kiiltomatoina, jotka yöllä välkähtelevät monin paikoin +ruohoaavikolla, mutta Thalcave ei erehtynyt; hän ymmärsi heti, +millaisten vihollisten kanssa oli jouduttu tekemisiin, viritti pyssynsä +hanan ja asettui vartioimaan aitauksen ensimmäisten paalujen tuntumaan. + +Kauan hänen ei tarvinnutkaan odottaa. Outo ääni, kuin haukahdus ja +ulvahdus, kuului tasangolta. Siihen vastasi pyssynlaukaus, jota seurasi +sataääninen, karmea ulina. Glenarvan ja Robert heräsivät äkkiä ja +hypähtivät pystyyn. + +-- Mikä nyt on? Robert kysyi. + +-- Intiaanejako? Glenarvan tiedusteli. + +-- Ei, Thalcave vastasi, -- _aguaroja_. + +Robert katsahti Glenarvaniin. + +-- Aguaroja? hän kysyi. + +-- Niin, Glenarvan vastasi, -- pampan punaisia susia. + +Kumpikin tarttui aseisiin ja riensi intiaanin luo. Tämä viittasi +tasangolle, josta nyt kuului kauheaa ulvontaa. + +Robert astahti vaistomaisesti askelen taaksepäin. + +-- Pelkäätkö sinä susia, poikani? Glenarvan rauhoitti. + +-- En, mylord, Robert vastasi lujalla äänellä. -- Teidän rinnallanne en +minä yleensäkään pelkää mitään. + +-- Sen parempi. Aguarat ovat jokseenkin vaarattomia eläimiä, ja ellei +niitä olisi niin paljon, en edes välittäisi niistä. + +-- Olkoon vaikka vielä enemmän! Robert vastasi. -- Meillähän on aseet, +antaa niiden tulla vain! + +-- Niinpä saavat hyvän vastaanoton! + +Näin puhumalla Glenarvan tahtoi rauhoittaa poikaa, mutta itse hän +ajatteli salaa kauhistuen tätä yön turvissa hyökkäävää petolaumaa. +Petoja oli ehkä satoja, eikä kolme miestä, olkoot kuinka hyvin +aseistettuja tahansa, voisi pitkään menestyksellä pitää puoliaan +ylivoimaa vastaan. + +Kun patagonialainen mainitsi sanan "aguara", Glenarvan tunsi heti +pampan intiaanien punaisille susille antaman nimen. Tällä pedolla, +jolle eläintieteilijät ovat antaneet nimen _Canis jubatus_, on ison +koiran ruumis ja ketun pää, väriltään se on kanelinpunainen, ja pitkin +koko selkää ulottuu musta harja. Se on hyvin ketterä ja voimakas, +oleilee enimmäkseen vesien lähellä ja sieppaa uiden saaliinsa vedestä; +öisin se hiipii esiin pimennoistaan, missä piileksii päivät nukkumassa; +sitä pelätään varsinkin estancioilla, missä karjaa kasvatetaan, sillä +nälän ahdistamana se hyökkää isojenkin eläinten kimppuun ja saa niiden +keskuudessa aikaan suurta tuhoa. Yksinäistä aguaraa ei tarvitse pelätä, +mutta toisin on kun ne liikkuvat nälkäisenä laumana, ja parempi olisi +joutua tekemisiin jonkun kuguaarin tai jaguaarin kanssa, joita voi +ahdistaa suoraan edestäpäin. + +Pampalta kuuluvasta ulvonnasta ja tasangolla liikkuvien varjojen +paljoudesta Glenarvan ymmärsi, että Guaminin rannalle oli kerääntynyt +valtava lauma punaisia susia, jotka olivat vainunneet siellä varman +saaliin, hevos- tai ihmislihaa, eikä yksikään niistä palaisi pesäänsä +ottamatta osuuttansa saaliista. Tilanne oli siis perin huolestuttava. + +Vähitellen susien piiri kävi yhä pienemmäksi. Heränneet hevoset olivat +pelosta hurjistuneita. Vain Thauka polki maata ja riuhtoili riimuaan +päästäkseen laukkaamaan pois aitauksesta. Sen isäntä sai sen +rauhoittumaan vasta pitkillä vihellyksillä. + +Glenarvan ja Robert olivat asettuneet puolustamaan ramadan +sisäänkäyntiä. Pyssyt viritettyinä he aikoivat juuri ampua ensimmäistä +susiriviä, kun Thalcave tempasi heiltä jo poskelle kohotetut pyssyt. + +-- Mitä Thalcave tarkoittaa? Robert kysyi. + +-- Hän kieltää meitä ampumasta, Glenarvan vastasi. + +-- Minkä vuoksi? + +-- Ehkei hän pidä hetkeä sopivana. + +Mutta se ei ollut syynä intiaanin menettelyyn, vaan hänellä oli toinen +vakavampi peruste, ja Glenarvan ymmärsi sen, kun Thalcave ruutisarveaan +nostaen ja kääntäen näytti, että se oli melkein tyhjä. + +-- Mitä nyt? Robert kysyi. + +-- Meidän pitää säästää ammuksiamme. Tämänpäiväinen metsästys kulutti +niitä paljon, ja meillä on niukalti lyijyä ja ruutia. Meillä ei ole +enää kahtakymmentä panosta. + +Poika ei vastannut mitään. + +-- Ethän sinä pelkää, Robert? + +-- En, mylord. + +-- Hyvä, poikani. + +Tällä hetkellä kajahti uusi laukaus. Thalcave oli kaatanut maahan liian +uskaliaan vihollisen; sudet, jotka lähenivät taajoissa riveissä, +peräytyivät ja jäivät sadan askelen päähän aitauksesta. + +Intiaanin antamasta merkistä asettui Glenarvan heti hänen paikalleen; +Thalcave puolestaan kokosi korsia, ruohoja ja kaikkea poltettavaa, +kasasi ne ramadan suuaukon luo ja heitti niihin vielä hehkuvan hiilen. +Pian kohosi liekkiseinä taivaan mustaa taustaa vasten, ja sen lomista +näkyi tasanko suurten liikkuvien kajastusten valaisemana. Glenarvan +saattoi nyt nähdä eläinten lukemattoman lauman, jota vastaan oli +puolustauduttava. Milloinkaan ei ollut nähty niin paljon susia yhdessä +sellaisen saaliinhimon hurjistuttamina. Thalcaven niitä vastaan +pystyttämä tuliseinä oli yllyttänyt niiden raivoa yhä hurjemmaksi, se +kun ehdottomasti pysäytti ne. Muutamat sentään uskalsivat liekkien +loimuun saakka ja polttivat siinä käpälänsä. + +Tuon tuostakin tarvittiin uusi laukaus pysäyttämään uliseva lauma, ja +tunnin kuluttua virui jo noin viisitoista raatoa maassa. + +Piiritetyt olivat tällöin verrattain turvallisemmassa asemassa; niin +kauan kuin ammuksia riitti, niin kauan kuin tulta voitiin pitää yllä +ramadan aukossa, ei rynnäkköä tarvinnut pelätä. Mutta mitä sitten +tehtäisiin, kun nämä susilauman torjumiskeinot yhdellä kertaa +loppuisivat? + +Glenarvan katsoi Robertia ja tunsi sydäntään kouristavan. Hän unohti +itsensä, ajatellen vain poikaparkaa, joka puolestaan osoitti +ikäisekseen kovin suurta rohkeutta. Robert oli kalpea, mutta ase +kädessä hän odotti lujana ärtyneiden susien rynnäkköä. + +Harkittuaan kylmästi asemaa Glenarvan päätti tehdä siitä lopun. + +-- Tunnin päästä, hän sanoi, -- ei meillä ole enää ruutia, lyijyä eikä +tulta. Me emme voi odottaa sitä hetkeä päättääksemme, mitä on tehtävä. + +Hän kääntyi siis Thalcaven puoleen ja palauttaen mieleensä ne muutamat +sanat espanjaa, jotka hän muisti, aloitti intiaanin kanssa +pyssynlaukausten usein keskeyttämän keskustelun. + +Heidän oli vaikea ymmärtää toisiaan. Onneksi Glenarvan tunsi punasusien +tavat. Ilman sitä hän ei olisi käsittänyt patagonialaisen sanoja ja +eleitä. + +Kului kuitenkin neljännestunti, ennen kuin hän saattoi selittää +Robertille Thalcaven vastauksen. Glenarvan oli kysynyt intiaanin +mielipidettä heidän melkein toivottomasta asemastaan. + +-- No, mitä hän vastasi? Robert kysyi. + +-- Hän sanoi, että on kestettävä päivännousuun millä hinnalla hyvänsä. +Aguara liikkuu vain yöllä ja palaa aamun valjetessa pesäänsä. Se on +pimeyden susi, katala peto, joka pelkää kirkasta päivää, nelijalkainen +huuhkaja. + +-- No niin, puolustautukaamme päivänkoittoon saakka! + +-- Niin, poikani, ja puukko kourassa, kun emme enää voi tehdä sitä +pyssyllä. + +Thalcave oli jo antanut esimerkin, ja kun muuan susi läheni tulta, +sävähti patagonialaisen pitkä käsivarsi puukko kourassa läpi tulen ja +oli palatessaan verestä punainen. + +Mutta puolustuskeinot alkoivat loppua. Noin kello kahden aikaan aamulla +Thalcave heitti rovioon viimeisen sylyksen poltettavaa, eikä +piiritetyillä ollut enää kuin viisi panosta. + +Glenarvan katseli ympärilleen tuskaisesti. + +Hän ajatteli mukanaan olevaa lasta, tovereitaan, kaikkia, joita hän +rakasti. Robert ei puhunut mitään. Ehkäpä vaara hänen luottavaisesta +mielestään ei näyttänyt perin uhkaavalta. Mutta Glenarvan ajatteli sitä +hänen puolestaan ja kuvitteli välttämätöntä, kauheata kohtaloa: joutua +elävältä syödyksi! Hän ei voinut peittää liikutustaan, vaan otti pojan +syliinsä, puristi häntä sydäntään vasten, ja painoi huulensa hänen +otsalleen, kyynelten väkisinkin kihotessa hänen silmistään. + +Robert katsoi häntä hymyillen. + +-- En minä pelkää, hän sanoi. + +-- Et, lapseni, et, Glenarvan vastasi, -- ja siinä olet oikeassa. +Kahden tunnin kuluttua nousee päivä, ja me olemme pelastetut! -- Hyvä, +Thalcave, hyvä, kunnon patagonialainen! hän huudahti samalla, kun +intiaani pyssynperällä iskien tappoi kaksi isoa sutta, jotka yrittivät +tulla palavan sulun yli. + +Mutta samassa hän myös näki tulen loimun alkaessa sammua aguarien +lauman ryhtyvän taajoissa riveissä hyökkäämään ramadaan. + +Verisen näytelmän loppu lähestyi; polttoaineiden puutteessa heikkeni +tuli yhä nopeammin, liekit pienenivät, tähän saakka valoisa ympäristö +alkoi pimetä, ja pimeässä näkyivät punasusien fosforisilmät. Muutamien +minuuttien kuluttua syöksyisi koko lauma aitaukseen. + +Thalcave laukaisi pyssynsä viimeisen kerran, kaataen maahan vielä yhden +vihollisen ja ammusten nyt loputtua risti käsivartensa. Hänen päänsä +painui rinnalle. Hän näytti mietteliäältä. Miettikö hän siis jotakin +hurjaa, mahdotonta, mieletöntä keinoa tämän raivoisan lauman +torjumiseksi? Glenarvan ei uskaltanut kysyä. + +Tällä hetkellä tapahtui susien hyökkäyksessä muutos. Ne näyttivät +vetäytyvän, ja niiden tähän saakka niin hurja ulvonta loppui äkkiä. +Tasangolle levisi hirveä hiljaisuus. + +-- Ne lähtevät pois! Robert sanoi. + +-- Kenties, Glenarvan vastasi tarkaten, kuuluisiko ulkopuolelta mitään. + +Mutta Thalcave arvasi hänen ajatuksensa ja pudisti päätään. Hän tiesi +hyvin, että pedot eivät jättäisi varmaa saalistaan, ennen kuin päivä +karkottaisi ne pimeisiin loukkoihinsa. + +Vihollinen oli kuitenkin ilmeisesti muuttanut hyökkäystapaansa. + +Se ei yrittänyt enää tunkeutua ramadan aukosta, mutta sen uusi +menetelmä tiesi vielä suurempaa vaaraa. Aguarat luopuivat yrittämästä +sisään siitä paikasta, jota itsepintaisesti puolustettiin tulella ja +raudalla, kiersivät ramadan ja päättivät kuin yhteisestä sopimuksesta +hyökätä sinne toiselta puolelta. + +Pian kuultiin niiden kynsien raapivan puolilahoa aitausta. Huojuvien +paalujen välistä pisti jo esiin voimakkaita käpäliä ja verisiä kitoja. +Hevoset olivat pelosta hurjina riistäytyneet irti riimuistaan ja +laukkasivat nyt kauhuissaan ympäri aitausta. Glenarvan tempasi Robertin +syliinsä puolustaakseen häntä viimeiseen hengenvetoon saakka. Hän olisi +kenties mahdotonta pakoa yrittäen juossut poika sylissään ulos, ellei +hänen katseensa olisi sattunut intiaaniin. + +Thalcave, joka oli kierrellyt ramadassa kuin villi peto, oli äkkiä +mennyt hevosensa luo, joka vapisi maltittomana, ja alkanut satuloida +sitä huolellisesti, unohtamatta ainoatakaan hihnaa tai soikea. Hän ei +näyttänyt välittävän ulvonnasta, joka oli kaksin verroin voimistunut. +Glenarvan katseli synkän kauhun vallassa hänen puuhiaan. + +-- Hän jättää meidät! Glenarvan huudahti nähdessään Thalcaven kokoavan +ohjaksia kuten ainakin ratsastaja satulaan noustessaan. + +-- Hänkö? Ei koskaan! Robert vastasi. + +Eikä intiaani aikonutkaan jättää ystäviään pulaan, vaan pelastaa heidät +uhraamalla itsensä. + +Thauka oli valmis, pureskeli kuolaimiaan ja teutaroi levottomana, ja +sen silmät säkenöivät ylvästä tulta; se oli ymmärtänyt isäntänsä +aikeen. + +Kun intiaani tarttui hevosensa harjaan, Glenarvan puristi +suonenvedontapaisesti hänen käsivarttaan. + +-- Lähdetkö sinä? hän kysyi viitaten tällä hetkellä tyhjälle kentälle +päin. + +-- Niin teen, vastasi intiaani, joka ymmärsi kumppaninsa eleen. + +Sitten hän lisäsi espanjaksi muutamia sanoja: + +-- Thauka. Hyvä hevonen. Nopea. Vie sudet perässään. + +-- Ah! Thalcave! Glenarvan huudahti. + +-- Pian, pian! intiaani vastasi, samalla kun Glenarvan sanoi Robertille +liikutuksesta murtuneella äänellä: + +-- Robert, lapseni, kuuletko! Hän aikoo uhrautua meidän puolestamme! +Hän tahtoo syöksyä pampalle ja vetää vimmastuneet sudet peräänsä, niin +että ne sen sijaan kävisivät hänen kimppuunsa! + +-- Thalcave-ystävä! Robert vastasi heittäytyen intiaanin jalkoihin, -- +Thalcave, älä jätä meitä! + +-- Ei! Glenarvan sanoi, -- hän ei jätä meitä! + +Ja kääntyen intiaanin puoleen hän lisäsi, viitaten paalujen luona +värjöttäviin hevosiin: + +-- Lähdetään yhdessä! + +-- Ei! vastasi intiaani, joka oli ymmärtänyt näiden sanojen +tarkoituksen. -- Huonoja hevosia. Pelästyneitä. Thauka hyvä hevonen. + +-- Hyvä on! Glenarvan sanoi. -- Thalcave ei sinua jätä, Robert. Hän +osoittaa minulle, mitä minun on tehtävä! Minä lähden! Hän jää sinun +luoksesi! + +Sitten hän tarttui Thaukan suitsiin ja sanoi: + +-- Minä lähden! + +-- Ette, intiaani vastasi tyynesti. + +-- Lähdenpä, kuuletko sinä! Glenarvan huusi, tempaisten ohjakset +intiaanin kädestä. -- Minä lähden! Pelasta sinä poika! Minä uskon hänet +sinun haltuusi, Thalcave! + +Kiihdyksissään Glenarvan sekoitti englantia espanjan joukkoon. Mutta +vähät kielestä! Niin hirvittävissä tilanteissa ilmaisevat eleet kaiken, +ja ihmiset ymmärtävät toisiaan nopeasti. Mutta Thalcave vastusti. +Keskustelu pitkittyi, ja vaara yltyi joka sekunti. Lahot paalut +antoivat jo perään susien hampaille ja kynsille. + +Mutta Glenarvan ei näyttänyt mukautuvan toisen tahtoon enempää kuin +Thalcavekaan. Intiaani oli vetänyt Glenarvanin aitauksen veräjää kohti +ja näytti hänelle susien hylkäämää aukeaa, selittäen vilkkaasti, ettei +ollut aikaa hukata sekuntiakaan; että vaara olisi suurempi niille, +jotka jäivät tänne ellei yritys onnistuisi; ja että hän yksin tunsi +Thaukaa kylliksi käyttääkseen sen erinomaista ketteryyttä ja nopeutta +kaikkien yhteiseksi pelastukseksi. Sokeudessaan vaati Glenarvan +itsepäisesti saada uhrautua, kun hänet äkkiä voimakkaasti työnnettiin +syrjään. Thauka nousi takajaloilleen, riuhtaisi itsensä irti ja +loikkasi hiipuvan tulen ja makaavien sudenraatojen yli, samalla kun +heleä pojanääni huusi: + +-- Jumala varjelkoon teitä, mylord! + +Ja Glenarvan ja Thalcave ehtivät tuskin nähdä Robertin katoavan Thaukan +harjasta kiinni pitäen pimeyteen. + +-- Robert! Onneton! Glenarvan huusi. + +Mutta ei edes Thalcave voinut kuulla näitä sanoja, sillä samassa oli +alkanut hirvittävä ulina. Punasudet syöksyivät hevosen perään ja +katosivat länteen päin kuin taikatempun pyyhkäiseminä. + +Thalcave ja Glenarvan ryntäsivät ramadan ulkopuolelle. Tasangolta ei +enää kuulunut mitään; he saattoivat tuskin erottaa kaukana pimeässä +häämöttävää aaltoilevaa jonoa. + +Glenarvan kaatui maahan masentuneena, toivottomana, käsiään väännellen. +Sitten hän katsahti intiaaniin. Tämä hymyili tapansa mukaan tyynenä. + +-- Thauka. Hyvä hevonen! Poika rohkea! Pelastuu! Ja hän vahvisti +sanansa päännyökkäyksellä. + +-- Mutta jos hän putoaa? Glenarvan sanoi. + +-- Ei putoa! + +Thalcaven luottavaisuudesta huolimatta oli loppuyö lordi-paralle +hirvittävän tuskallinen. Hän ei edes oikein tajunnut, että vaara oli +vältetty susilauman lähdettyä tiehensä. Hän tahtoi rientää etsimään +Robertia, mutta intiaani esti sen, selittäen hänelle, että poikaa ei +voisi saavuttaa näillä hevosilla, että Thauka oli jättänyt viholliset +taakseen, ettei ratsastajaa missään tapauksessa löydettäisi pimeässä ja +että täytyi odottaa päivännousua, ennen kuin lähdettäisiin Robertin +jäljille. + +Kello neljä aamulla alkoi päivä sarastaa. Horisontin usva värittyi pian +kalpeasta hohteesta. Tasangolle levisi kirkas aamukaste, ja pitkä ruoho +huojui aamun ensi tuulenvirin puhaltaessa. + +Lähdön hetki oli tullut. + +-- Matkaan! intiaani sanoi. + +Glenarvan ei vastannut, vaan hyppäsi Robertin hevosen selkään. Pian +nelistivät molemmat miehet länttä kohti, samaa suoraa linjaa, jota +heidän toveriensa piti tarkasti noudattaa. + +Tunnin verran he näin ratsastivat kovaa vauhtia etsien Robertia, +peläten joka hetki kohtaavansa joitakin verisiä jälkiä hänestä. +Glenarvan raateli hevosensa kupeita kannuksillaan. Vihdoin kuului +säännöllisten väliaikojen perästä ikään kuin merkiksi ammuttuja +laukauksia. + +-- Tuolla he ovat! Glenarvan huudahti. + +Thalcave ja hän kannustivat hevosensa vielä nopeampaan vauhtiin, ja +muutaman hetken päästä he kohtasivat Paganelin johtaman matkueen. +Glenarvanin rinnasta kohosi riemuhuuto. Robert oli mukana, elävänä, +vieläpä kovin pirteänä, ratsastaen uljaalla Thaukalla, joka hirnui +ilosta nähdessään jälleen isäntänsä. + +-- Voi, lapseni, lapseni! Glenarvan huudahti sanomattoman hellyyden +valtaamana. + +Ja Robert ja hän hyppäsivät molemmat maahan rientäen toinen toisensa +syliin. Sitten tuli intiaanin vuoro puristaa povelleen kapteeni Grantin +uljas poika. + +-- Hän elää! Hän elää! Glenarvan huudahti. + +-- Niin elänkin, kiitos Thaukan! Robert vastasi. + +Intiaani ei ollut odottanut tätä tunnustuksen sanaa kiittääkseen +hevostaan, vaan puheli jo sille, silitteli, syleili sitä, ikään kuin +tämän ylvään eläimen suonissa olisi virrannut ihmisverta. + +Kääntyen sitten Paganelin puoleen hän viittasi Robertiin ja sanoi: + +-- Uljas poika! + +Ja käyttäen intiaanien vertauskuvaa rohkeudesta hän lisäsi: + +-- Hänen kannuksensa eivät tärisseet! + +Glenarvan puolestaan syleili Robertia uudelleen ja kysyi: + +-- Miksi sinä, poikani, et antanut Thalcaven tai minun yrittää tätä +viimeistä pelastuksen mahdollisuutta? + +-- Mylord, poika vastasi, äänessään mitä vilpittömintä kiitollisuutta, +-- eikö ollut minun vuoroni uhrautua? Thalcave on jo kerran pelastanut +henkeni! Ja te, tehän olette matkalla pelastamaan isäni. + + + + +ARGENTIINAN TASANGOT. + + +Kun jälleennäkemisen ensi riemusta oli toinnuttu tajusivat Paganel, +Austin, Wilson, Mulrady, kaikki, jotka olivat jääneet jälkijoukkoon, +majuri MacNabbsia ehkä lukuunottamatta, että he olivat nääntymäisillään +janoon. Onneksi Guamin ei ollut kaukana. Niinpä lähdettiin jatkamaan +matkaa, ja kello seitsemän aikaan aamulla saapui retkikunta ramadan +lähelle. Nähdessään sen edustalle kertyneet susien raadot heidän oli +helppo ymmärtää hyökkäyksen rajuus ja puolustuksen uljuus. + +Kun matkamiehet olivat kyllikseen virkistäytyneet, he ryhtyivät ramadan +aitauksessa syömään suurenmoista aamiaista. Nandu-viipaleet myönnettiin +mainioiksi ja kuoressaan paistettu vyötiäinen harvinaiseksi herkuksi. + +-- Olisi kiittämättömyyttä kaitselmusta kohtaan, jos tätä söisi vain +sen verran, että nälkä lähtee, Paganel sanoi. -- Tätä pitää syödä +vatsan täydeltä. + +Ja hän söi suorastaan kuin ahmatti eikä voinut siitä pahoin, sillä hän +joi runsaasti Guaminin raikasta vettä, jolla hänen mielestään oli +erinomaisia ruokaa sulattavia ominaisuuksia. + +Kello kymmenen aikaan aamulla Glenarvan, joka ei tahtonut toistaa +Hannibalin hairahdusta Capuan luona, antoi lähtömerkin. Nahkaleilit +täytettiin vedellä ja lähdettiin matkaan. Virkistyneet hevoset kulkivat +halukkaasti, joten melkein koko päivä edettiin lyhyttä neliä. Maa oli +kosteampaa ja vehmaampaa, mutta yhä vain autiota. Marraskuun 2. ja S. +päivänä ei tapahtunut mitään erikoista, ja illalla majoittuivat +pitkästä matkasta väsyneet vaeltajat pampan reunalle, Buenos Airesin +maakunnan rajalle. He olivat lähteneet Talkahuanon lahdelta 14. päivänä +lokakuuta; niinpä he siis olivat kahdessakymmenessä päivässä kulkeneet +yli seitsemänsataa kilometriä eli lähes kaksi kolmannesta koko +matkasta. + +Seuraavana aamuna ylitettiin se sopimuksenvarainen raja, joka erottaa +Argentiinan tasangot pampa-alueista. Siellä Thalcave toivoi tapaavansa +ne heimot, joiden käsissä hän uskoi kapteeni Harry Grantin ja hänen +molempien vankitoveriensa olevan. + +Niistä neljästätoista maakunnasta, jotka kuuluvat Argentiinan +tasavaltaan, on Buenos Aires laajin ja väkirikkain. Sen raja ulottuu +intiaanien alueille etelässä 64. ja 65. asteen välillä. Maaperä on +hämmästyttävän hedelmällistä. Ilmanala on erinomaisen terveellinen +tällä tasangolla, joka on ruohojen ja pensasmaisten palkokasvien +peitossa ja ulottuu melkein aivan vaakasuorana Tandilin ja Tapalquemin +vuoriharjanteiden juurelle saakka. + +Lähdettyään Guaminilta matkamiehet totesivat suureksi mielihyväkseen +lämpötilan tuntuvasti parantuneen. Se ei noussut keskimäärin yli +seitsemäntoista asteen Celsiusta, sillä Patagoniasta päin puhalsi +voimakkaita ja kylmiä tuulia, jotka pitävät siellä ilmaa alituisessa +liikkeessä. Niinpä eläimillä ja ihmisillä ei ollut mitään valittamista, +heidän kärsittyään niin paljon kuivuudesta ja kuumuudesta. Kuljettiin +eteenpäin innokkaasti ja toiveikkaina. Mutta Thalcaven sanoista +huolimatta näytti maa olevan aivan asumaton tai tarkemmin sanoen +asukkaista tyhjentynyt. + +Matkamiesten itäänpäin suuntautuva reitti sivuutti tai leikkasi usein +pieniä laguuneja, joissa oli milloin suolatonta, milloin suolansekaista +vettä. Niiden rannoilla ja pensaiden suojassa hyppeli keveitä +hippiäisiä ja iloiset leivot livertelivät yhdessä _tangarien_ kera, +jotka kilpailivat väriloistossa välkkyvien kolibrien kanssa. Nämä sirot +linnut lepattivat hilpeästi, kiinnittämättä huomiota sotaisiin +kottaraisiin, jotka komeilivat rannoilla punaisine olkalappuineen ja +rintoineen. Okaisissa pensaissa keinui _annubien_ irrallinen pesä kuin +kreolittaren riippumatto, ja järvien rannoilla marssi uhkeita +flamingoja säännöllisin välein, levitellen tulenvärisiä siipiään +tuuleen. Täällä nähtiin niiden kolmenkymmenen sentin korkuisia, +katkaistun kartion muotoisia pesiä tuhansittain ryhmissä, ikään kuin +pienenä kaupunkina. Flamingot eivät sanottavasti välittäneet +matkamiesten lähestymisestä. Sitä vastoin tiedemies Paganel ei jättänyt +niitä rauhaan. + +-- Jo kauan, hän sanoi majurille, -- olen kovasti halunnut nähdä +flamingon lentävän. + +-- Vai niin, majuri sanoi. + +-- Ja kun nyt sattuu tilaisuus, käytän sitä hyväkseni. + +-- Tehkää niin, Paganel. + +-- Tulkaa mukaani, majuri. Tule sinäkin, Robert. Minä tarvitsen +todistajia. + +Ja Paganel jätti kumppaninsa jatkamaan eteenpäin ja lähti Robert +Grantin ja majurin seuraamana lintujoukkoa kohti. + +Tultuaan sopivan matkan päähän hän ampui laukauksen tyhjää ruutia, +sillä hän ei olisi tarpeettomasti vuodattanut edes linnun verta, ja +kaikki linnut lähtivät kuin yhteisestä sopimuksesta lentoon Paganelin +tarkkaillessa niitä tiiviisti silmälasiensa läpi. + +-- No, hän sanoi majurille lintuparven kadottua, -- näittekö niiden +lentävän? + +-- Näin toki, MacNabbs vastasi, -- täytyihän se nähdä, ellei ole sokea. + +-- Muistuttivatko ne teidän mielestänne lentäessään sulitettuja nuolia? + +-- Ei vähääkään. + +-- Ei ensinkään, Robert vahvisti. + +-- Siitä olinkin varma, tiedemies selitti tyytyväisen näköisenä. -- +Mutta se ei ole estänyt vaatimattomista ihmisistä vaateliainta, +kuuluisaa kansalaistani Chateaubriandia tekemästä tätä väärää vertausta +flamingoista ja nuolista! Ah, Robert, vertaus, pane se mieleesi, on +vaarallisin kielikuva, mitä tunnen. Kavahda sitä koko elämäsi aikana +äläkä käytä sitä kuin äärimmäisessä hädässä. + +-- Te olette siis tyytyväinen kokeeseenne? majuri kysyi. + +-- Ihastunut. + +-- Ja minä myös; mutta kannustakaamme hevosiamme, sillä teidän kuuluisa +Chateaubriandinne on saanut meidät jäämään pari kilometriä muista +jälkeen. + +Saavuttaessaan kumppaninsa Paganel tapasi Glenarvanin innokkaassa +keskustelussa intiaanin kanssa, jota hän ei näyttänyt ymmärtävän. +Thalcave oli usein pysähtynyt tähyämään taivaanrantaa, ja joka kerta +hän oli näyttänyt hyvin hämmästyneeltä. Glenarvan, jolla ei ollut +apunaan tavallista tulkkiaan, oli turhaan koettanut kysellä asiaa +intiaanilta. Niinpä hän heti tiedemiehen huomattuaan huusi tälle jo +kaukaa: + +-- Tulkaa tänne, hyvä Paganel, Thalcave ja minä emme ymmärrä toisiamme! + +Paganel keskusteli muutaman minuutin intiaanin kanssa ja kääntyi sitten +Glenarvanin puoleen sanoen: + +-- Thalcave ihmettelee erästä tosiaankin outoa seikkaa. + +-- Mitä sitten? + +-- Sitä, ettei näy intiaaneja tai jälkeäkään heistä näillä tasangoilla, +joilla heitä tavallisesti samoilee tuhkatiheään joko ajamassa +estancioilta varastamaansa karjaa tai menossa Andeille myymään +zorillomattojaan ja punottuja nahkaruoskiaan. + +-- Ja mitä Thalcave arvelee tämän ilmiön syyksi? + +-- Hän ei käsitä sitä; hän vain ihmettelee, siinä kaikki. + +-- Mutta mitä intiaaneja hän odotti kohtaavansa tässä osassa pampaa? + +-- Juuri niitä, joilla on ollut muukalaisia vankeina, Calfucuran, +Catrielin ja Janchetrutzin heimojen jäseniä. + +-- Mitä väkeä ne ovat? + +-- Heimojen päälliköitä, jotka olivat kaikkivaltiaita vielä +kolmekymmentä vuotta sitten, ennen kuin heidät työnnettiin vuorten +tuolle puolen. Siitä saakka he ovat alistuneet niin paljon kuin +intiaani voi alistua ja samoilevat sekä pampan että Buenos Airesin +maakunnan lakeuksia. Niinpä minusta samoin kuin Thalcavesta on perin +outoa, ettei heistä näy edes jälkiä maassa, jossa he yleisesti +harjoittavat salteadorien, rosvojen ammattia. + +-- Mitä meidän näin ollen on tehtävä? Glenarvan kysyi. + +-- Minä kysyn, Paganel vastasi. + +Ja hetken keskusteltuaan Thalcaven kanssa hän sanoi: + +-- Hän ehdottaa seuraavaa, mikä tuntuu minusta hyvinkin järkevältä. +Meidän on jatkettava matkaamme itään Independancen linnaan saakka -- se +on matkamme varrella -- ja ellemme siellä saa tietoja kapteeni +Grantista, saamme ainakin tietää, minne Argentiinan tasangon intiaanit +ovat joutuneet. + +-- Onko tuo Independancen linna kaukanakin? Glenarvan tiedusteli. + +-- Ei, se on Tandil-vuoristossa, noin sadan kilometrin päässä. + +-- Ja milloin olemme siellä? + +-- Ylihuomenna illalla. + +Tämä vastoinkäyminen huolestutti Glenarvania suuresti. Että pampalla ei +tavattu ainoatakaan intiaania, se oli todella odottamatonta. +Tavallisesti niitä on siellä liiaksikin. Jonkin aivan erikoisen seikan +oli siis täytynyt karkottaa heidät. Mutta jos Harry Grant oli jonkin +heimon vankina, oli ennen kaikkea tärkeätä tietää, oliko hänet +kuljetettu pohjoiseen vai etelään. Tämä epätietoisuus ei antanut +Glenarvanille rauhaa. Hinnasta mistä hyvänsä piti päästä kapteenin +jäljille. Niinpä oli parasta noudattaa Thalcaven neuvoa ja pyrkiä +Tandilin kylään. Siellä tavattaisiin ainakin joku, jonka kanssa +päästäisiin puheisiin. + +Kello neljän aikaan illalla näkyi taivaanrannalla kumpu, joka näin +tasaisella maalla kävi vuoresta. Se oli Tapalquemin harjanne, jonka +juurella matkamiehet viettivät seuraavan yön. Tämän vuoren ylittäminen +seuraavana päivänä oli mitä helpoin asia maailmassa. Seurattiin +hiekkakumpareita loivasti kohoavalla maaperällä. Kordillieerien yli +kulkeneet eivät voineet katsoa sellaista harjannetta juuri miksikään; +tuskinpa hevosetkaan hiljensivät nopeaa vauhtiaan. Puolenpäivän aikaan +sivuutettiin autio Tapalquemin linna, ensimmäinen rengas siinä +linnoitusketjussa, joka oli rakennettu etelärajalle suojaksi +rosvoilevia alkuasukkaita vastaan. Mutta intiaaneista ei nähty +varjoakaan Thalcaven yhä suuremmaksi kummaksi. Kerran sentään, juuri +keskipäivällä, tähysteli kolme hyvillä hevosilla ja aseilla varustettua +ratsumiestä hetkisen tätä pientä joukkoa; mutta he eivät päästäneet +sitä lähelleen, vaan katosivat uskomattoman nopeasti. Glenarvan oli +raivoissaan. + +-- Gauchoja, patagonialainen sanoi antaen näille alkuasukkaille saman +nimen, joka oli aiheuttanut majurin ja Paganelin riidan. + +-- Ah, gauchoja, MacNabbs huomautti. -- No, Paganel, tänään ei puhalla +pohjoistuuli. Mitä te ajattelette niistä? + +-- Minä ajattelen, että ne näyttävät selviltä rosvoilta, Paganel +vastasi. + +-- Vai ainoastaan näyttävät? Paljonko tarvitaan lisää, jotta ne ovat +rosvoja, kunnon tiedemies? + +-- Ei muuta kuin yksi askel, rakas majuri! + +Paganelin tunnustusta seurasi yleinen nauru, joka ei häntä hämmentänyt, +vaan hän itse teki näistä intiaaneista hyvin omituisen huomautuksen. + +-- Minä olen lukenut jostakin, hän sanoi, -- että arabialaisten suu on +julma kun taas katse on inhimillinen. Amerikkalaisen villin laita on +täysin päinvastoin. Heillä on erikoisen ilkeät silmät. + +Varsinainen kasvonilmeisiin perehtynyt tiedemies ei olisi voinut +sattuvammin kuvata intiaanirotua. + +Thalcaven ohjeiden mukaan kuljettiin tästedes yhtenäisenä ryhmänä, +sillä niin autiota kuin maa olikin, piti varautua yllätyksiin; mutta +tämä varokeino oli tarpeeton, ja illalla majoituttiin suureen, tyhjään +tolderiaan, jonne heimopäällikkö Catiel tavallisesti kokosi joukkonsa. +Maaperää tutkittuaan patagonialainen päätteli jälkien puutteesta, että +tolderia oli kauan aikaa ollut autiona. + +Seuraavana päivänä olivat Glenarvan ja hänen kumppaninsa jälleen +tasangolla; nyt tavattiin ensimmäiset estanciat, suuret +argentiinalaiset karjatilat, Tandil-vuoriston lähistöllä, mutta +Thalcave ei halunnut pysähtyä, vaan jatkaa matkaa suoraan Independancen +linnaan, jossa hän arveli saavansa tietoja etenkin tästä omituisesta +maan autioitumisesta. + +Puita, jotka Kordillieereilta saakka olivat olleet kovin harvinaisia, +alkoi jälleen näkyä; ne olivat enimmäkseen istutettu vasta +eurooppalaisten saavuttua Amerikkaan. Siellä oli azedaracheja, +persikkapuita, poppeleita, raitoja, akaasioita, jotka kasvoivat +yksinäisinä, nopeasti ja hyvin, tavallisesti ympäröiden _corraleita_, +suuria paalutettuja karja-aitauksia. Laitumella oli itseään +lihottamassa tuhansittain härkiä, lampaita, lehmiä ja hevosia, joihin +kuumalla raudalla oli poltettu omistajan merkki, ja lähettyvillä oli +lukuisasti valppaita, suuria koiria niitä paimentamassa. Hiukan +suolapitoinen maaperä ulottuu vuorten juurelle saakka ja sopii +erinomaisesti karjalle, tuottaen mainiota rehua. Niinpä juuri sinne +etupäässä perustetaankin karjatiloja, joita hoitavat isännöitsijä ja +työnjohtaja, apunaan neljä alkuasukasta kutakin tuhatta päätä kohti. + +Nämä miehet viettävät raamatun suurten paimenten elämää; heidän +karjansa ovat yhtä suuria, ehkäpä suurempia kuin ne, jotka täyttivät +Mesopotamian laitumet; mutta täällä puuttuu paimenelta perhe, ja pampan +suuret _estancerot_ ovat kaikin puolin raakojen kalakauppiaiden eikä +vähääkään raamatullisten patriarkkojen kaltaisia. + +Tätä Paganel selitti laveasti kumppaneilleen ja juontui siitä erittäin +mielenkiintoisella tavalla vertailemaan eri rotuja. Onnistuipa hänen +herättää harrastusta itse majurissakin, joka ei sitä salannutkaan. + +Paganel sai myös tilaisuuden huomauttaa omituisesta kangastusilmiöstä, +joka näillä tasaisilla seuduilla on hyvin tavallinen. Kaukaa estanciat +näyttivät suurilta saarilta; niitä ympäröivät poppelit ja raidat +kuvastuivat kirkkaaseen veteen, joka hävisi matkustajien lähestyessä; +mutta harhanäky oli niin elävä, että siihen ei voinut tottua. + +Tänä päivänä, marraskuun 6:ntena, tavattiin useita estancioita ja myös +pari _saladeroa_. Niihin tuodaan rehevillä laitumilla lihomassa ollut +karja, ojentamaan kaulansa teurastajan veitselle. Saladero on, kuten +sen nimikin osoittaa, paikka, jossa lihat suolataan. Nämä tympeät +toimet alkavat kevään lopulla. Teurastajat lähtevät silloin etsimään +eläimiä corraleista, vangitsevat ne suopungeilla, joita he käyttelevät +perin taitavasti, ja kuljettavat sitten lauman saladeroon, missä +sadoittain härkiä, lehmiä ja lampaita sitten tapetaan, nyljetään ja +paloitellaan. Mutta usein härkä ei antaudukaan ilman vastarintaa. +Nylkijästä tulee silloin toreadori, härkä taistelija, ja tätä +vaarallista ammattia hän harjoittaa harvinaisen taidokkaasti ja, täytyy +sanoa, julmasti. Sanalla sanoen, tämä teurastus on inhottava näytelmä. +Ei mikään ole tympäisevämpää kuin saladeron ympäristö; karmean +aitauksen sisältä kuuluu löyhkäävien laumojen kyllästämässä ilmassa +teurastajan raakoja huutoja, koirien hurjaa haukuntaa, kuolevien +eläinten jatkuvaa ulinaa, samalla kun _urubut_ ja _aurat_, Argentiinan +tasangon korppikotkat, joita sadan kilometrin alalta on saapunut +tuhansittain, koettavat kahmaista teurastajien käsistä uhrien vielä +väriseviä sisälmyksiä. Mutta tällä hetkellä olivat saladerot hiljaisia, +rauhallisia ja asumattomia. Näiden jättiläisteurastusten aika ei ollut +vielä tullut. + +Thalcave joudutti kulkua, sillä hän tahtoi vielä samana iltana ehtiä +Independancen linnaan, ja ratsastajien kannustamina, Thaukan esimerkkiä +seuraten kiitivät hevoset korkean ruohikon halki. Kohdattiin useita +taloja, jotka oli varustettu ampuma-aukoilla ja ympäröity syvillä +puolustuskaivannoilla; päärakennuksessa oli korkea parveke, jolta talon +sotilaallisesti järjestäytyneet asukkaat voivat vaihtaa laukauksia +tasangon rosvojen kanssa. Glenarvan olisi kenties täällä saanut +haluamiaan tietoja, mutta varminta oli mennä Tandilin kylään. Ei siis +pysähdytty. Kahlattiin Los Huesos-joen ja vähän kauempana Chapaleofun +yli. Pian tallasivat hevoset Tandil-vuoriston ensimmäisiä ruohoisia +rinteitä, ja tuntia myöhemmin näkyi kylä kapean laakson pohjalla, jota +hallitsivat Independancen linnan ampuma-aukoilla varustetut muurit. + + + + +INDEPENDANCEN LINNA. + + +Tandil-vuoristo on noin kolmesataa metriä merenpintaa korkeammalla; se +on alkuperäinen vuori, toisin sanoen vanhempi kuin mikään elimellinen +ja vaihtoperäinen tuote siinä mielessä, että sen rakenne ja kokoomus +ovat vähitellen muuttuneet maan sisäisen kuumuuden vaikutuksesta. Se on +puoliympyrän muotoinen sarja ruohon peittämiä gneissikukkuloita. +Tandilin piiri, joka on siitä saanut nimensä, käsittää Buenos Airesin +maakunnan koko eteläosan ja rajoittuu rinteeseen, josta vedet virtaavat +pohjoista kohti. + +Tässä piirissä on noin neljätuhatta asukasta, ja sen pääpaikkana on +Tandilin kylä vuoren pohjoisten huippujen juurella Independancen linnan +suojassa; sillä on jokseenkin suotuisa sijaintipaikka Chapaleofun +suurehkon joen varrella. Erikoinen ominaisuus, jonka Paganel varmaankin +tiesi, oli se, että tässä kylässä asuu pääasiallisesti ranskalaisia +baskeja ja italialaisia siirtolaisia. Juuri Ranska perustikin +ensimmäiset muukalaissiirtolat tähän osaan La Platan alankoa. Vuonna +1828 rakennettiin ranskalaisen Parchappen toimesta Independancen linna +suojelemaan maata intiaanien alituisia hyökkäyksiä vastaan. Häntä +avusti tässä yrityksessä ensiluokkainen tiedemies, Alcide d'Orbigny, +joka on parhaiten tuntenut, tutkinut ja kuvannut kaikki Etelä-Amerikan +eteläiset alueet. + +Tandilin kylä on verrattain tärkeä paikka. _Galereilla_, suurilla, +härkien vetämillä ja tasangon teille hyvin soveltuvilla rattailla, +sieltä pääsee kahdessatoista päivässä Buenos Airesiin, ja siitä johtuu +varsin vilkas kauppa; kylä lähettää kaupunkiin estanciojensa karjaa, +saladerojensa suolalihaa ja intiaaniteollisuuden erikoisia tuotteita, +kuten pumpulikankaita, villakudoksia, nahanpunojien kysyttyjä teoksia +ja muuta sellaista. Paitsi muutamia varsin mukavia taloja on Tandilissa +myös kouluja ja kirkkoja tämän ja tulevan elämän opetusta varten. + +Kerrottuaan kaiken tämän Paganel lisäsi, että Tandilin kylästä +epäilemättä saataisiin kaivatut tiedot; sitä paitsi linnassa on aina +osasto kansallista sotaväkeä. Glenarvan vei siis hevoset jokseenkin +asialliselta näyttävän _fondan_ talliin; sen jälkeen Paganel, majuri, +Robert ja hän lähtivät Thalcaven saattamina Independancen linnaa kohti. +Muutamassa minuutissa noustuaan erään vuoren harjalle he saapuivat +ulkoportille, jota argentiinalainen vahtisotilas jokseenkin +huolimattomasti vartioi. He pääsivät sisään vaivattomasti, mikä osoitti +joko suurta huolettomuutta tai varmaa turvallisuutta. + +Muutamia sotilaita oli parhaillaan harjoituksissa linnan ulkopihalla; +mutta vanhin näistä sotilaista oli kahdenkymmenen, nuorin tuskin +seitsenvuotias. Totta puhuen oli siinä tusina lapsia ja nuoria poikia, +jotka suorittivat tehtävänsä aika hyvin. Heidän univormunaan oli +nahkavyöllä vyötärölle sidottu juovikas paita; housuista, sukista tai +skotlantilaisesta housuhameesta ei ollut puhettakaan, varsinkin kun +lämmin ilmanala salli näin kevyen asun. Paganel sai heti hyvän +käsityksen hallituksesta, joka ei tuhlannut varojaan turhuuteen. +Jokaisella näistä nuorista pojista oli nallipyssy ja sapeli, +jälkimmäinen liian pitkä ja pyssy liian raskas poikasille. Kaikilla oli +päivettyneet kasvot ja sukulaisuudesta kertovat piirteet. Opettava +korpraali, joka heitä komensi, oli myös toisten näköinen. Heidän täytyi +olla ja he olivatkin kaksitoista veljestä, jotka tekivät temppuja +kolmannentoista johdolla. + +Se ei kummastuttanut Paganelia; hän tunsi argentiinalaisen tilastonsa +ja tiesi, että täällä lasten keskimäärä perhettä kohti on yli yhdeksän; +mutta enemmän häntä hämmästytti nähdä näiden pikkusotilaiden +harjoittelevan ranskalaiseen malliin ja suorittavan lataustemput täysin +täsmällisesti kahdellatoista otteella. Lausuttiinpa korpraalin +komentosanatkin usein maantieteilijän äidinkielellä. + +-- Sepä on omituista, hän sanoi. + +Mutta Glenarvan ei ollut tullut Independancen linnaan katsomaan +poikasten aseharjoitusta, vielä vähemmän keskustelemaan heidän +kansallisuudestaan tai alkuperästään. Niinpä hän ei antanut Paganelille +aikaa sen enempää kummastella, vaan pyysi häntä kysymään varusväen +päällikköä. Paganel teki niin, ja yksi argentiinalaisista sotilaista +lähti pientä, kasarmina käytettyä rakennusta kohti. + +Hetken kuluttua saapui komentaja itse, viisikymmenvuotias, voimakas, +sotilaallisen ryhdikäs, karkeaviiksinen mies, jolla oli ulkonevat +poskipäät, harmahtavat hiukset ja käskevä katse, ainakin mikäli hänen +lyhytvartisesta piipustaan tupruavan savun seasta saattoi huomata. +Hänellä oli Paganelin mielestä hyvin samanlainen kävelytapa kuin +vanhoilla aliupseereilla hänen kotimaassaan. + +Thalcave kääntyi komentajan puoleen ja esitteli hänelle lordi +Glenarvanin ja hänen seuralaisensa. Puhuessaan komentaja tarkasteli +herkeämättä Paganelia kiusallisen itsepintaisesti. Tiedemies ei +käsittänyt, mitä tämä sillä tarkoitti, ja aikoi juuri kysyä sitä, kun +toinen arastelematta tarttui hänen käteensä ja lausui ilahtuneena +maantieteilijän kielellä: + +-- Ranskalainen? + +-- Niin, ranskalainen! Paganel vastasi. + +-- Hauska tavata! Tervetuloa, tervetuloa! Minä olen myös ranskalainen, +komentaja lausui pudistaen tiedemiehen kättä todellakin huolestuttavan +voimakkaasti. + +-- Onko hän teidän ystäviänne? majuri kysyi Paganelilta. + +-- Tietenkin! tämä vastasi ylväästi. -- Onhan minulla ystäviä kaikissa +viidessä maanosassa. + +Ja vapautettuaan vaivoin kätensä sitä puristavista elävistä pihdeistä +hän aloitti kaikkien sääntöjen mukaisen keskustelun vahvan komentajan +kanssa. Glenarvan olisi mielellään ottanut välillä esiin oman asiansa, +mutta sotilas kertoi elämäntarinansa eikä olisi suvainnut keskeytystä. +Saatiin tietää, että tämä kunnon mies oli lähtenyt Ranskasta kauan +sitten. Äidinkieltään hän ei enää puhunut sujuvasti: tosin hän ei ollut +unohtanut sanoja, mutta ei osannut sulavasti yhdistellä niitä. Hän +puhui melkein kuin Ranskan siirtomaiden neekeri. Mutta näinkin saivat +hänen vieraansa pian tietää, että Independancen linnan komentaja oli +ranskalainen kersantti, entinen Parchappen alainen. + +Hän ei ollut enää jättänyt linnaa sitten sen rakentamisen vuonna 1828, +ja nyt hän oli sen päällikkö Argentiinan hallituksen suostumuksella. +Hän oli viisikymmenvuotias ja kansallisuudeltaan baski; hänen nimensä +oli Manuel Ipharaguerre. Hän ei siis ollut espanjalainen, vaikka +läheltä piti. Vuotta jälkeen maahantulonsa oli kersantti Manuel +hankkinut kansalaisoikeudet, astunut Argentiinan armeijan palvelukseen +ja nainut kunnon intiaaninaisen, joka nyt imetti kuuden kuukauden +vanhoja kaksosia. Poikia tietenkin, sillä kersantin elämänkumppani ei +olisi katsonut sopivaksi antaa hänelle tyttöjä. Manuel ei tunnustanut +muuta säätyä kuin sotilaan, ja hän toivoi ajan ja Jumalan avulla +voivansa tarjota tasavallalle kokonaisen komppanian nuoria sotilaita. + +-- Tässä! hän sanoi. -- Hyvä poika. Hyvä sotamies. José. Juan. Miquele. +Pepe. Pepe seitsemän vuotta. Puree jo itse lovet patruunoihin! + +Kuullessaan itseään kiitettävän Pepe löi pienet jalkansa yhteen ja teki +kiväärillä kunniaa täysin moitteettomasti. + +-- Hän pääsee pitkälle, kersantti lisäsi. -- Kerran eversti tai +kenraali. + +Kersantti Manuel oli niin innostunut, että hänen kanssaan ei olisi +voinut väitellä sotilasammatin etevämmyydestä tai hänen sotaisten +jälkeläistensä tulevaisuudesta. Hän oli onnellinen, ja kuten Goethe +sanoo: -- Mi huvitusta sulle toi, ei kuvitusta olla voi. + +Koko tämä juttu kesti runsaan neljännestunnin Thalcaven suureksi +kummastukseksi. Intiaani ei voinut käsittää, että yhdestä kurkusta +saattoi lähteä sellaista sanatulvaa. Kukaan ei keskeyttänyt komentajaa. +Kun kumminkin jokainen kersantti, ranskalainenkin, kerran vaikenee, +niin Manuelkin vaikeni vihdoin, pyydettyään vieraitaan tulemaan +asuntoonsa. Nämä alistuivat esittäytymään rouva Ipharaguerrelle, joka +heistä tuntui olevan "kunnon ihminen", mikäli tätä vanhan maailman +sanaa voi käyttää intiaaninaisesta puhuttaessa. + +Kun kersantin mieliksi oli tehty kaikki, mitä hän tahtoi, hän kysyi +vierailtaan, mikä hänelle tuotti heidän käyntinsä kunnian. Silloin, jos +milloinkaan, se oli aika selittää. Paganel selvitti hänelle ranskaksi +koko matkan pampan halki ja lopuksi tiedusteli, minkä vuoksi intiaanit +olivat jättäneet maan. + +-- Ah...! eikö ketään! kersantti vastasi kohauttaen olkapäitään. -- +Tosiaankin...! Vai ei ketään...! Meikäläisten täytyy istua kädet +ristissä ... ei ole mitään tekemistä! + +-- Mutta mikä siihen on syynä? + +-- Sota. + +-- Sotako? + +-- Niin. Sisällissota... + +-- Sisällissotako? toisti Paganel, joka huomaamattaan hoki kuin +neekeri. + +-- Niin. Sota paraguaylaisten ja buenosairesilaisten välillä, kersantti +vastasi. + +-- Entäs intiaanit? + +-- No, kaikki intiaanit pohjoisessa, kenraali Floresin selän takana. +Intiaanit rosvoja, ryöstävät. + +-- Entä heimopäälliköt? + +-- Päälliköt mukana. + +-- Mitä! Catrielko? + +-- Catriel. + +-- No Calfucura? + +-- Calfucura. + +-- Entä Janchetrutz? + +-- Janchetrutz samoin! + +Tämä vastaus tulkittiin Thalcavelle, joka nyökäytti päätään +hyväksyvästi. Thalcave joko ei tiennyt tai oli unohtanut, että raivosi +sisällissota, joka myöhemmin johti Brasilian väliintuloon ja aiheutti +suuret menetykset tasavallan molemmille puolueille. Intiaaneilla oli +vain etua näistä keskinäisistä kamppailuista eivätkä he voineet jättää +niin mainiota ryöstötilaisuutta käyttämättä. Kersantti ei todella +erehtynytkään selittäessään pampan autiuden syyksi Argentiinan +pohjoismaakunnissa raivoavan sisällissodan. + +Mutta tämä tapaus kumosi Glenarvanin suunnitelmat, jotka näin ollen +menivät myttyyn. Jos näet Harry Grant oli heimopäälliköiden vankina, +hänet oli viety heidän mukanaan pohjoisrajoille saakka. Mistä ja miten +hänet voisi löytää sieltä? Oliko lähdettävä vaaralliselle ja jokseenkin +hyödyttömälle etsintäretkelle pampan pohjoisrajalle asti? Se oli +kohtalokas päätös, jota oli vakavasti harkittava. + +Mutta kersantille voitiin tehdä vielä yksi tärkeä kysymys, ja se +juolahti majurin mieleen, kun hänen ystävänsä katselivat toisiaan +äänettöminä. + +-- Onko kersantti kuullut puhuttavan, että pampan heimopäälliköt +pitivät joitakin eurooppalaisia vankeinaan? + +Manuel mietti hetken kuin tarkistaen muistiansa. + +-- Kyllä, hän sanoi vihdoin. + +-- Ah! Glenarvan huudahti uuden toivon herätessä hänen mielessään. + +Paganel, MacNabbs, Robert ja hän kokoontuivat kersantin ympärille. + +-- Puhukaa, puhukaa! he sanoivat katsellen häntä silmät hehkuen. + +-- Siitä on muutamia vuosia, Manuel vastasi, -- niin ... niin on ... +eurooppalaisia vankeja ... mutta en ole koskaan nähnyt... + +-- Muutamia vuosia, Glenarvan huomautti, -- te erehdytte... Haaksirikon +aikamäärä on tarkka... _Britannia_ hukkui kesäkuussa 1862... Siitä ei +siis ole täyttä kahta vuotta. + +-- Oh, on enemmän, mylord. + +-- Mahdotonta! Paganel huudahti. + +-- On varmaan! Se oli Pepen syntymän aikana... Niitä oli kaksi miestä. + +-- Ei, kolme! Glenarvan sanoi. + +-- Kaksi, kersantti vastasi välittömästi. + +-- Kaksi! Glenarvan kummasteli. -- Kaksi englantilaistako? + +-- Ei, kersantti vastasi. -- Kuka puhuu englantilaisista? Ei ... yksi +ranskalainen ja yksi italialainen. + +-- Yksi italialainenko, jonka pojuchit tappoivat? Paganel huudahti. + +-- Niin, ja minä kuulin jälkeenpäin ... ranskalainen pelastui. + +-- Pelastui! Robert huudahti henkeään pidättäen. + +-- Niin, pelastui intiaanien käsistä, Manuel vastasi. + +Kaikki katsahtivat tiedemieheen, joka epätoivoisen näköisenä löi +otsaansa. + +-- Ah, nyt ymmärrän! hän sanoi vihdoin. -- Kaikki on selvää, kaikki +selvenee! + +-- Mutta mistä on puhe? Glenarvan tiedusteli levottomana ja +malttamattomana. + +-- Ystäväni, Paganel vastasi tarttuen Robertin käteen, - meidän on +alistuttava suureen pettymykseen! Me olemme väärillä jäljillä! Asia ei +koske lainkaan kapteenia, vaan erästä maanmiestäni, jonka toverin, +Marco Vazellon, pojuchit todella tappoivat. Se ranskalainen joutui +niiden julmien intiaanien mukana monta kertaa Coloradon rannoille +saakka, mutta päästyään onnellisesti karkaamaan heidän käsistään hän +palasi Ranskaan. Luullen olevamme Harry Grantin jäljillä olemmekin +seuranneet nuoren Guinnardin jälkiä.[18] + +Syvä hiljaisuus seurasi tätä selitystä. Erehdys oli ilmeinen. Kersantin +antamat tiedot, vangin kansallisuus, hänen kumppaninsa murha, hänen +karkaamisensa intiaanien käsistä, kaikki nämä seikat tekivät sen +kouraantuntuvaksi. + +Glenarvan katsoi Thalcavea hämmentyneenä. Silloin alkoi intiaani puhua: + +-- Ettekö koskaan ole kuullut puhuttavan kolmesta englantilaisesta +vangista? + +-- En koskaan, Manuel vastasi. -- Siitä olisi kyllä kuultu +Tandilissa ... minä tietäisin sen... Ei, sellaista ei ole tapahtunut... + +Tämän varman vastauksen jälkeen ei Glenarvanilla ollut mitään tekemistä +Independancen linnassa. Hänen kumppaninsa ja hän lähtivät siis pois +kiitettyään kersanttia ja puristettuaan hänen kättään. + +Glenarvan oli masentunut tästä toiveidensa täydellisestä romahduksesta. +Robert käveli hänen rinnallaan mitään puhumatta, silmät kosteina +kyynelistä. Glenarvan ei löytänyt sanoja lohduttaakseen häntä. Paganel +mutisi itsekseen käsillään elehtien. Majuri puristi huuliaan tiukasti +yhteen. Mitä Thalcaveen tuli, hänen itserakkautensa intiaanina näytti +saaneen kolauksen väärille jäljille eksymisestä. Mutta kukaan ei +ajatellutkaan moittia häntä niin ymmärrettävästä erehdyksestä. + +Palattiin fondaan. + +Illallinen oli murheellinen. Tosin kukaan näistä uljaista ja +uhrautuvista miehistä ei pahoitellut niin monia suotta nähtyjä vaivoja, +turhaan kestettyjä vaaroja. Mutta kaikki katsoivat menestyksen toivon +tällä hetkellä kokonaan hävinneen. Vai voisiko kapteeni Grant löytyä +Tandil-vuoriston ja meren väliltä? Ei. Jos joku olisi joutunut +intiaanien vangiksi Atlantin rannikolla, kersantti Manuel olisi +epäilemättä saanut siitä tiedon. Senlaatuinen tapahtuma ei voi jäädä +huomaamatta niiltä alkuasukkailta, jotka alituisesti käyvät kauppaa +Tandilin ja Negro-virran suulla olevan Carmenin välillä. Ja Argentiinan +tasangolla kulkevat tietävät kaiken, kaikki kerrotaan. Ei voinut tehdä +mitään muuta kuin viipymättä lähteä _Duncanin_ kanssa sovitulle +kohtaamispaikalle Medanon niemen luo. + +Tällä välin oli Paganel pyytänyt Glenarvanilta sitä asiakirjaa, joka +oli vienyt heidän etsintänsä näin surkeasti harhaan. Hän luki sen +uudelleen, voimatta salata suuttumustaan. Hän koetti keksiä uutta +selitystä. + +-- Tämä asiakirjahan on kuitenkin täysin selvä, Glenarvan lausui. -- +Siitä selviää mitä ratkaisevimmalla tavalla kapteenin haaksirikko ja +paikka, jossa hän joutui vangiksi! + +Eipä selviäkään, ei! maantieteilijä väitti lyöden nyrkkinsä pöytään. -- +Ei, sata kertaa ei! Kun Harry Grant ei ole pampalla, niin hän ei ole +Amerikassa. Mutta missä hän siis on, se täytyy löytyä tästä paperista, +ja se löytyy siitä, ystäväni, tai minä en enää ole Jacques Paganel! + + + + +TULVA. + + +Independancen linnasta Atlannin valtamerelle on noin +kahdensadanviidenkymmenen kilometrin matka. Ellei sattuisi +odottamattomia viivytyksiä, mikä ei ollutkaan luultavaa, piti +Glenarvanin neljän päivän päästä kohdata _Duncan_. Mutta hän ei voinut +mukautua ajatukseen palata laivalle ilman kapteeni Grantia +epäonnistuttuaan täysin surkeasti etsiskelyissään eikä niin ollen +seuraavana päivänä tullut ajatelleeksikaan antaa lähtökäskyä. Niinpä +jäi majurin asiaksi satuloida hevoset, hankkia muonaa ja määrätä +kulkusuunta. Hänen johdollaan lähtikin retkikunta kello kahdeksan +seuraavana aamuna laskeutumaan pitkin Tandil-vuoriston ruohoisia +rinteitä. + +Glenarvan nelisti eteenpäin sanaakaan sanomatta, Robert rinnallaan; +hänen uljas ja toimelias luonteensa ei voinut tyynesti alistua tähän +vastoinkäymiseen; hänen sydämensä jyskytti aivan haljetakseen ja hänen +päätään särki. Vaikeuksien kannustamana käänteli Paganel pullosta +löytyneiden paperien sanoja kaikin mahdollisin tavoin löytääkseen +niistä jotakin uutta. Thalcave pysyi vaiti ja antoi Thaukan pitää +huolta eteenpäin kulkemisesta. Aina luottavainen majuri oli tyyni ja +varma kuin konsaan mies, joka ei anna vastoinkäymisten masentaa +itseään. Tom Austin ja hänen molemmat matruusinsa olivat isäntänsä +tavoin niin alakuloisia, että kun jänis loikkasi heidän eteensä +kapealla polulla, katsahtivat taikauskoiset skotlantilaiset toisiaan. + +-- Huono enne, Wilson sanoi. + +-- Niin, Ylämailla, Mulrady vastasi. + +-- Mikä on huonoa siellä, ei ole parempaa täällä, Wilson huomautti +miettiväisenä. + +Puolenpäivän aikaan matkamiehet olivat jo jättäneet taakseen +Tandil-vuoriston ja vaelsivat jälleen niitä kumpuilevia tasankoja, +jotka ulottuvat mereen saakka. Joka askelella kostuttivat kirkkaat, +korkeaan ruohikkoon katoavat joet tätä vehmasta seutua. Maa alkoi +jälleen olla laakean tasaista, kuin valtameri aaltojen tyynnyttyä. +Argentiinan pampan viimeiset vuoret oli sivuutettu, ja yksitoikkoinen, +pitkä, vihreä matto levisi hevosten jalkojen eteen. + +Tähän saakka oli sää ollut kaunis, mutta nyt alkoi taivas näyttää +huolestuttavalta. Edellisten päivien helteen kehittämien ja tiheiksi +pilviksi keräämien vesihöyryjen paljous uhkasi puhjeta rankkasateiksi. +Atlantin läheisyys ja siellä puhaltava länsituuli teki ilmaston tällä +seudulla erikoisen kosteaksi, mikä näkyi maaperän hedelmällisyytenä, +rehevien laitumien runsaana ruohonkasvuna ja vihannan tummuutena. Mutta +laajat pilvet eivät sataneet vielä tänä päivänä, ja kun hevoset olivat +vaivattomasti kulkeneet seitsemättäkymmentä kilometriä, ne pysähtyivät +illalla syvien _canadien_, luonnon muovaamien kaivantojen äyräälle, +jotka olivat täynnä vettä. Mitään suojaa ei ollut, vaan poncho sai olla +sekä telttana että peitteenä, ja kaikki nukkuivat taivaan alla, jonka +uhkaukset kuitenkin onneksi jäivät toteuttamatta. + +Seuraavana päivänä näkyi maanalaisten virtojen runsaus yhä selvemmin +sitä mukaa kuin lakeus muuttui alavammaksi ja kosteus kihosi esiin maan +joka huokosesta. Pian tien itäänpäin sulkivat suuret lammikot, joista +muutamat jo olivat syviä, toiset taas vasta puhkeamassa esiin. Niin +kauan kuin ei ollut puhe muusta kuin "laguuneista", selväreunaisista ja +vesikasvittomista vedenkertymistä, hevoset selviytyivät niistä +hienosti; mutta hankalampia olivat hetteiköt, _pentanot_, joita peitti +pitkä ruoho ja joiden vaaroja ei voinut ennalta aavistaa. + +Nämä rapakot olivat vieneet tuhoon useamman kuin yhden elävän olennon, +ja Robert, joka oli ratsastanut jonkin matkaa edelle, palasi nelistäen +ja huusi: + +-- Herra Paganel! Herra Paganel! Sarvimetsä! + +-- Mitä? tiedemies vastasi. -- Oletko löytänyt sarvimetsän? + +-- Olen, olen, ainakin metsikön. + +-- Sinä kuvittelet, poika, Paganel vastasi kohauttaen olkapäitään. + +-- Minä en kuvittele, Robert intti, -- ja te saatte nähdä itse. Tämä on +merkillinen maa. Täällä kylvetään sarvia, jotka kasvavat kuin +ruispelto. Tahtoisinpa nähdä sen viljaa. + +-- Hän on tosissaan, majuri lausui. + +-- Niin olenkin, herra majuri, saatte kohta nähdä. + +Robert ei ollut erehtynyt, ja pian oltiin suunnattoman lakeuden edessä, +johon oli suorastaan istutettu sarvia ja joka ulottui niin kauas kuin +silmä kantoi. Se oli todellakin metsä, matala ja tiheä, mutta +kummallinen. + +-- No? Robert kysyi. + +-- Se on perin merkillistä, Paganel vastasi ja kääntyi kysyvästi +intiaanin puoleen. + +-- Sarvet pistävät ylös maasta, Thalcave sanoi, -- mutta härät ovat sen +alla. + +-- Mitä! Paganel huudahti, -- onko koko lauma uponnut tuohon mutaan? + +-- On, patagonialainen sanoi. + +Suunnattoman suuri karjalauma oli todellakin kohdannut kuolemansa tämän +kamaran alla, joka oli vajonnut sen juostessa yli; satamäärin härkiä +oli kuollut vieri viereen, hyllyvän rimmen tukehduttamina. Tällaista +sattuu joskus Argentiinan alangoilla eikä ilmiö voinut olla tuntematon +intiaanille, joka siitä sopivasti huomauttikin. + +Niinpä kierrettiin tämä komea uhrialttari, joka olisi voinut tyydyttää +antiikin jumalien ahneimmatkin vaatimukset, ja tunnin kuluttua oli +sarvikenttä jäänyt jo yli kolmen kilometrin päähän. + +Thalcave pani jonkin verran levottomana merkille nämä oudot ilmiöt, +jotka eivät tuntuneet hänestä tavallisilta. Hän pysähtyi usein +kohottautuen jalustinten varaan. Kookkaana miehenä hän ylettyi +katsomaan kauas; mutta kun hän ei huomannut mitään, mikä olisi +selittänyt tätä tilannetta, hän jatkoi taas pian keskeyttämäänsä +matkaa. Pari kilometriä kuljettuaan hän pysähtyi jälleen, poikkesi +sivuun reitiltä ja teki monen kilometrin kierroksen, milloin +pohjoiseen, milloin etelään, eikä palattuaan joukon kärkeen sanonut, +mitä hän pelkäsi tai toivoi. Tämä toistui monta kertaa, kiihotti +Paganelin uteliaisuutta ja herätti levottomuutta Glenarvanissa, joka +pyysi tiedemiestä kysymään intiaanilta syytä siihen, kuten Paganel +kohta tekikin. + +Thalcave vastasi hänelle ihmettelevänsä, miksi koko tasanko oli niin +vetinen. Mikäli hän muisti ja niin kauan kuin hän oli toiminut oppaana, +hän ei milloinkaan ollut nähnyt maaperän olevan näin kostea; +sadeaikanakin tapasi Argentiinan alangoilla aina kuivia kohtia. + +-- Mutta mistä tämä lisääntyvä kosteus johtuu? Paganel kysyi. + +-- En tiedä, intiaani vastasi. -- Jospa tietäisinkin...! + +-- Eivätkö vuorilta tulevat joet koskaan tulvi sateiden jälkeen? + +-- Kyllä joskus. + +-- No, ehkä niin on nytkin? + +-- Ehkä! Thalcave sanoi. + +Paganelin täytyi tyytyä tähän puolinaiseen vastaukseen ja ilmoittaa +Glenarvanille keskustelunsa tulos. + +-- Mitä Thalcave neuvoo tekemään? Glenarvan tiedusti. + +-- Mitä on tehtävä? Paganel kysyi patagonialaiselta. + +-- Ratsastettava ripeästi, intiaani vastasi. + +Neuvo oli helpompi antaa kuin noudattaa, sillä hevoset väsyivät pian +polkiessaan maata, joka vajosi kavioiden alla; maa aleni vähitellen, ja +tätä lakeuden osaa saattoi pitää suurena altaana, johon kaikkialta +virtaavat vedet pian kokoontuisivat. Oli siis tärkeätä päästä nopeasti +tämän alangon poikki, jonka tulva heti muuttaisi järveksi. + +Lisättiin vauhtia. Mutta ei siinä kyllin, että vettä jo purskui +hevosten kavioiden alla; noin kello kahden aikaan aamulla aukenivat +taivaan sulkuportit, ja trooppinen sade syöksyi ryöppynä avaraan +rotkoon. Ei liene milloinkaan ollut parempaa tilaisuutta tuoda ilmi +filosofista maailmankatsomusta; ei ollut mitään mahdollisuutta väistää +tätä vedenpaisumusta, ja niinpä oli parasta ottaa se vastaan tyynesti. +Ponchot lirisivät vettä; hatut kastelivat niitä kuin katto, jonka +rännit ovat tukkeutuneet; satulojen tupsut näyttivät olevan +nestesäikeistä tehtyjä, ja ratsastajat, joiden päälle hevosten kaviot +joka askelella pärskyttivät kuraa, kulkivat kahden ryöpyn, taivaasta ja +maasta tulevan välissä. + +Läpimärkinä, kohmettuneina ja väsymyksen näännyttäminä he vihdoin +illansuussa tapasivat kurjan ranchon. Ainoastaan kaikkein vaatimattomin +ihminen saattoi katsoa sitä nimelliseksikään suojaksi ja vain lopen +väsynyt matkamies siihen turvautua. Mutta Glenarvanilla ja hänen +kumppaneillaan ei ollut valinnan varaa. He ryömivät siis tähän +hyljättyyn hökkeliin, jota pampan köyhä intiaanikin olisi halveksinut. +Vaivoin saatiin sytytetyksi kurja ruohotuli, josta lähti enemmän savua +kuin lämpöä. Sade pieksi ankarasti ulkopuolta, ja mätä olkikatto valui +vettä. Ettei tuli sammunut kahtakymmentä kertaa, se johtui vain siitä, +että Mulrady ja Wilson yhtä usein estivät vettä valumasta sisään. + +Niukka ja jokseenkin vaatimaton illallinen oli alakuloinen: ei ollut +ruokahalua. Vain majuri söi lionnuttakin ruokaa jättämättä ainoatakaan +suupalaa jäljelle; järkähtämätön MacNabbs kesti hyvin nämäkin +vastukset. Mitä Paganeliin tuli, hän yritti ranskalaisena laskea +leikkiä, mutta ilman menestystä. + +-- Minun vitsini ovat läpimärkiä, hän sanoi, -- ne eivät syty. + +Mutta kun näissä oloissa oli parasta panna maata, koetti kukin etsiä +unesta hetkellistä unohdusta vaivoihinsa. Yö oli tympeä; ranchon paalut +natisivat kuin murtumaisillaan; hökkeli huojui tuulenpuuskissa ja +tuntui olevan lentämäisillään seuraavan viiman mukana; hevosparat +huokailivat ulkopuolella avuttomina taivaan koko armottomuutta vastaan, +vaikkei heidän isäntiensäkään ollut paljon parempi olla kurjassa +kojussaan. Vihdoin kuitenkin uni pääsi voitolle. Robert sulki +ensimmäisenä silmänsä antaen päänsä vaipua lordi Glenarvanin olkaa +vasten, ja pian nukkuivat kaikki ranchossa Herran huomassa. + +Ja Herra tuntuikin olevan hyvä suojelija, sillä yö kului enemmittä +ikävyyksittä, kunnes yhä valvova Thauka herätti nukkujat hirnumalla ja +kaapimalla kavioillaan hökkelin seinää. Ellei Thalcave huomannut antaa +lähtömerkkiä, Thauka teki sen, jos tarvittiin; sitä oli ennestään +kiittäminen siksi paljosta, että nytkin toteltiin ja lähdettiin. + +Sade oli hellittänyt, mutta tiivis maaperä ei ollut niellyt valunutta +vettä. Läpäisemättömän saven yllä paisuivat lätäköt, suot ja lammet yli +äyräidensä pettävän syvinä lammikkoina. Paganel tutki karttaansa ja +päätteli hyvällä syyllä, että Grande- ja Vivarota-joet, joihin näiden +lakeuksien vesi tavallisesti laskee, olivat yhtyneet monen kilometrin +levyiseksi uomaksi. + +Nyt oli pakko edetä niin nopeasti kuin suinkin, sillä kaikkien henki +oli vaarassa. Mistä saisi turvapaikan, jos tulva nousisi? Niin pitkälti +kuin silmä kantoi, ei näkynyt ainoatakaan kumparetta, ja tällä aavalla +alangolla valtaisi vesi pian kaiken. + +Hevosia kannustettiin siis nelistämään niin nopeasti kuin ne suinkin +jaksoivat. Thauka pysyi edellä ja osoitti ansaitsevansa paremmin +tarumaisen hepokalan nimen kuin eräät voimakaseväiset sammakkoeläimet, +sillä se hyppi täällä kuin kovalla maaperällä ainakin. + +Noin kello kymmenen aikaan aamulla osoitti Thauka merkkejä hurjasta +kauhusta. Se kääntyi usein ympäri etelän äärettömiä lakeuksia kohti; +hirnunta muuttui valittavaksi, ja sieraimet haistelivat kiihkeästi +ilmaa. Se nousi takajaloilleen niin äkkiä, että hevosen hallitsevan +Thalcavenkin oli vaikea pysyä satulassa. Suusta pursuava vaahto +punertui kuolainten esiin repimästä verestä, eikä eläin kuitenkaan +tyyntynyt. Sen isäntä tunsi, että jos se olisi ollut vapaana, se olisi +paennut pohjoista kohti, minkä kavioista ikinä olisi päässyt. + +-- Mikä Thaukan on? Paganel kysyi. -- Ovatko Argentiinan vesillä niin +ahnaat iilimadot purreet sitä? + +-- Ei, intiaani vastasi. + +-- Pelkääkö se sitten jotakin? + +-- Pelkää, se tuntee vaaran lähestyvän... + +-- Millaisen? + +-- En tiedä. + +Joskaan silmin ei vielä voinut nähdä Thaukan aavistamaa vaaraa, niin +korvin sen kuitenkin saattoi jo kuulla. Kumeaa kohinaa, kuin lähenevän +nousuveden pauhua, kuului kaukaisuudesta. Tuuli puhalsi kosteina, +vesipärskeistä märkinä puuskina; linnut lensivät ohi nuolennopeasti +paeten jotakin outoa ilmiötä; ja hevoset, jotka kahlasivat vedessä +melkein polviin saakka, tunsivat jo tulvan vuolteen. Pian kuului +kauheaa mölinää, ulinaa, hirnuntaa, määkynää, kaikki etelästä käsin, ja +hetken kuluttua nähtiin valtavia laumoja mitä erilaisimpia pelästyneitä +eläimiä pakenevan huikeaa vauhtia, sikin sokin, kaatuen nurin ja taas +nousten. Niiden nostattamassa vedenpärskeessä oli melkein mahdotonta +nähdä, mitä eläimiä ne olivat. Sata suurinta valaskalaa ei olisi voinut +pärskyttää meren aaltoja niin rajusti. + +-- _Anda! Anda!_[19] Thalcave huusi kaikuvalla äänellä. + +-- Mitä nyt? Paganel kysyi. + +-- Tulva! Thalcave vastasi kannustaen hevostaan ja kääntäen sen +pohjoista kohti. + +-- Tulva! Paganel huusi, ja kaikki kääntyivät seuraamaan Thaukan +jälkiä. + +Olikin jo aika, sillä kahdeksan kilometrin päässä etelässä vyöryi +tasangon yli korkea ja leveä hyökyaalto muuttaen kaikki mereksi. Korkea +ruoho kaatui kuin viikatteen leikkaamana, virran tempaisemat mimoosat +kelluivat veden pinnalla ja ajelehtivat sen mukana uivina saarina. +Vesimassa purkautui paksuina, leveinä koskina vastustamattomalla +voimalla. Ilmeisesti jossakin pampan suurten jokien padot olivat +murtuneet ja kenties pohjoisesta Coloradon ja etelästä Negron vedet +yhtyivät nyt yhteiseen uomaan. + +Thalcaven ilmoittama tulva syöksyi eteenpäin nopeasti kuin +kilpahevonen. Matkamiehet pakenivat sen alta kuin myrskytuulen ajama +pilvi. Heidän katseensa etsivät turhaan suojapaikkaa. Taivas ja vesi +yhtyivät horisontissa. Vaaran kannustamina kiitivät hevoset hurjaa +neliä, ja ratsumiehet saattoivat töin tuskin pysyä satulassa. Glenarvan +katsoi usein taakseen. + +-- Tulva saa meidät kiinni, hän ajatteli. + +-- _Anda! Anda!_ Thalcave huuteli. + +Ja hevosparkoja kannustettiin vielä enemmän. Kannusten repimistä +kupeista vuoti lämmintä verta, joka jätti pitkiä punaisia viiruja +veteen. Ne kompastelivat maaperän kuopissa, sotkeutuivat näkymättömiin +ruohoihin ja kaatuilivat. Ne nostettiin pystyyn, kaatuivat taas, mutta +nostettiin aina. Vesi kohosi tuntuvasti. Pitkät mainingit kertoivat +lähenevästä hyökyaallosta, jonka vaahtoava harja kohisi enää tuskin +kolmen kilometrin päässä. Neljännestunnin ajan kesti tätä hurjaa +kamppailua ankarimman luonnonvoiman kanssa. Pakenevat eivät tienneet, +kuinka kauan olivat kulkeneet, mutta vauhdista päätellen matkan täytyi +olla melkoinen. Mutta sitten hevoset, jotka kahlasivat vedessä +rinnuksia myöten, pääsivät vain äärimmäisen vaivalloisesti eteenpäin. +Glenarvan, Paganel, Austin, kaikki luulivat olevansa hukassa ja +tuomitut meren ulapalle jääneiden kauheaan kuolemaan. Hevoset alkoivat +jo menettää jalansijan ja reilun metrin syvä vesi riittäisi hukuttamaan +ne. On turhaa yrittääkään kuvata näiden tulvan keskelle joutuneen +kahdeksan ihmisen ahdistavaa tuskaa. He tunsivat olevansa voimattomia +taistelemaan ihmisvoimia väkevämmän luonnon mullistusta vastaan. Heidän +pelastumisensa ei enää ollut heidän omassa vallassaan. + +Viisi minuuttia myöhemmin olivat hevoset uimassa; tulva kuljetti niitä +tavattomalla voimalla ja yhtä nopeasti kuin niiden nopein nelistys, +joka vastasi ainakin kolmeakymmentä kilometriä tunnissa. + +Pelastus näytti jo aivan mahdottomalta, kun äkkiä kuului majurin ääni. + +-- Puu, hän sanoi. + +-- Puuko? Glenarvan huudahti. + +-- Tuolla, tuolla! Thalcave vahvisti. + +Ja hän viittasi sormellaan jättiläismäistä pähkinäpuuta kohti, joka +hieman yli kilometrin päässä pohjoiseen kohosi yksinäisenä vedestä. + +Hänen tovereitaan ei tarvinnut käskeä. Tuohon odottamatta +ilmestyneeseen puuhun oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Hevoset +eivät kai pääsisi sinne asti, mutta ihmiset saattaisivat pelastua. +Virta vei heitä eteenpäin. Äkkiä Tom Austinin hevonen hirnahti käheästi +ja katosi. Sen jalustimista irrottautunut isäntä alkoi uida vimmatusti. + +-- Tartu minun satulaani! Glenarvan huusi hänelle. + +-- Kiitos, teidän armonne, Tom Austin vastasi -- käsivarret kestävät. + +-- Entä sinun hevosesi, Robert? Glenarvan kysyi kääntyen nuoren Grantin +puoleen. + +-- Hyvin menee, mylord, se ui kuin kala! + +-- Huomio! majuri huusi kovalla äänellä. + +Tuskin tämä sana oli kuulunut, kun suunnaton hyökyaalto jo saapui. +Hirveä, toistakymmentä metriä korkea aalto syöksähti pakenevien päälle +kauhistuttavalla kohinalla. Ihmiset ja eläimet peittyivät +vaahtoryöppyyn. Monen miljoonan tonnin painoinen vesiryöppy kietoi +heidät hurjiin aaltoihinsa. Kun sen harja oli mennyt ohi, nousivat +ihmiset vedenpinnalle ja huomasivat yhdellä silmäyksellä vielä olevansa +kaikki elävinä; mutta hevoset olivat ainiaaksi kadonneet +lukuunottamatta Thaukaa, joka yhä kantoi isäntäänsä. + +-- Kestäkää! Kestäkää! huuteli Glenarvan, joka kannatti Paganelia +toisella kädellään ja ui toisella. + +-- Kyllä tästä päästään, arvoisa tiedemies vastasi, -- enkä ole +suinkaan pahoillani... + +Mistä hän ei ollut pahoillaan? Sitä ei koskaan saatu tietää, sillä +miesparan oli pakko nielaista lauseensa loppu ja samalla aika kulaus +mutaista vettä. Majuri ui tyynesti, säännöllisin vedoin, jotka olisivat +olleet uimamaisterille kunniaksi. Matruusit molskivat kuin pyöriäiset +omassa märässä elementissään. Robert oli tarttunut Thaukan harjaan ja +antoi sen viedä itseään. Thauka halkoi vettä uhkean voimakkaasti ja ui +vaistomaisesti suoraan puuta kohti, jonne virtakin vei. + +Puu ei ollut enää kuin vain kolmenkymmenen metrin päässä. Hetken +kuluttua oli koko joukko saavuttanut sen. Onneksi, sillä ellei tätä +turvapaikkaa olisi ollut, olisi kaikki toivo pelastumisesta mennyt ja +edessä ollut menehtyminen aaltoihin. + +Vesi nousi alimmille oksille saakka. Oli siis helppo kiivetä puuhun +nostaen sinne Robertin, ja pian hän oli voimakkailla käsillään auttanut +väsyneet uijat turvaan. Mutta Thauka etääntyi nopeasti virran viemänä. +Se käänsi älykästä päätään isäntäänsä kohti ja pudistaen pitkää +harjaansa kutsui häntä hirnumalla. + +-- Annatko sen mennä? Paganel sanoi Thalcavelle. + +-- Minäkö! intiaani huudahti. + +Ja sukeltaen ryöppyävään veteen hän kohosi jälleen pinnalle +viidentoista metrin päässä. Hetken kuluttua oli hänen kätensä Thaukan +kaulalla, ja hevonen ja sen isäntä häipyivät yhdessä pohjoisessa +kohoavaan usvaan. + + + + +ELETÄÄN LINTUJEN LAILLA. + + +Puu, jossa Glenarvan kumppaneineen sai turvapaikan, muistutti +pähkinäpuuta. Sillä oli yhtä kiiltävät lehdet ja pyöreä muoto. +Todellisuudessa se oli _ombu_, jonka joskus yksinäisenä tapaa +Argentiinan tasangoilla. Tätä vankkaa ja väärärunkoista puuta eivät +pidä maassa kiinni ainoastaan sen paksut juuret, vaan myös voimakkaat +vesat, jotka sitovat sen maahan mitä tukevimmin. Niinpä se olikin +kestänyt tulvan hyökkäyksen. + +Tämä ombu oli noin kolmenkymmenen metrin korkuinen, ja sen lehvistön +varjo peitti noin sadan metrin alan. Koko tämä latvus oli kolmen suuren +haaran varassa, jotka levisivät kolmelle taholle kahden metrin +paksuisen rungon yläpäässä. Kaksi näistä haaroista kohosi melkein +pystysuoraan kantaen valtavaa lehvistöä oksilla, jotka kulkivat ristiin +rastiin ja ikään kuin korintekijän punomina muodostivat läpäisemättömän +katoksen. Kolmas haara sitä vastoin työntyi melkein vaakasuorana +ryöppyävän veden ylle; sen alimmat lehvät koskettivat jo vettä; se oli +kuin tästä meren ympäröimästä vihreästä saaresta ulkoneva niemeke. +Tilaa ei tämän jättiläispuun suojassa puuttunut; lehvistö, joka kasvoi +oksien ulkokehässä, jätti väliinsä suuria avopaikkoja, todellisia +aukeita, runsaasti ilmaa ja vilpoisuutta kaikkialle. Kun näki tämän +rungon haarojen kohottavan lukemattomia oksiaan miltei pilviin saakka, +samalla kun loiskasviköynnökset yhdistivät niitä toisiinsa ja +auringonsäteen välähtelivät lehtien lomissa, olisi tosiaan voinut +sanoa, eitä tämän ombun runko kantoi yksinään kokonaista metsää. + +Pakolaisten saapuessa lehahti suuri joukko lintuja ylemmäs oksistoon +pannen kirkuvan vastalauseen paikan häikäilemättömästä anastuksesta. +Näitä lintuja, jotka nekin olivat etsineet suojaa tässä yksinäisessä +ombussa, oli siellä sadoittain, rastaita, kottaraisia, isaca-lintuja, +hilgueroja ja varsinkin picafloreja, kiiltävänvärisiä, kärpäsen +näköisiä lintuja; ja kun ne lensivät pois, oli kuin tuulenpuuska olisi +riipinyt puusta kaikki sen kukat. + +Tällainen oli Glenarvanin pienen joukon saama turvapaikka. Melkein heti +puuhun päästyään kiiruhtivat nuori Grant ja notkea Wilson kiipeämään +ylimmille oksille, kunnes heidän päänsä pistivät esiin vihreästä +latvasta. Tältä korkealta paikalta aukeni laaja näköala. Tulvan +muodostama valtameri ympäröi heitä joka puolella, eikä silmä, niin +kauas kuin kantoikin, voinut nähdä sen reunaa. Ei yhtään puuta kohonnut +veden peittämästä tasangosta; ombu seisoi yksinään keskellä tulvaa ja +huojui sen kynsissä. Kaukana etelästä pohjoiseen päin ajelehti rajun +virran vieminä juurineen irtautuneita runkoja, katkenneita oksia, +jostakin luhistuneesta ranchosta temmattuja olkikattoja, veden +irrottamia estancioiden kattohirsiä, hukkuneiden eläinten raatoja, +verisiä vuotia ja erään huojahtelevan puun varassa kokonainen perhe +ulvovia jaguaareja, jotka olivat kynsineen tarrautuneet kiinni +heiveröiseen lauttaansa. Vielä kauempana kiinnitti Wilsonin huomiota jo +melkein näkymätön musta piste. Se oli Thalcave ja hänen uskollinen +Thaukansa, jotka hävisivät näkymättömiin. + +-- Thalcave! Thalcave-ystävä! Robert huusi ojentaen kättään uljasta +patagonialaista kohti. + +-- Hän pelastautuu kyllä, Robert-herra, Wilson vastasi; -- mutta +mennään nyt takaisin toisten luo. + +Hetkistä myöhemmin olivat Robert Grant ja matruusi laskeutuneet alas +oksien kolme kerrosta ja saapuneet rungon päähän. Glenarvan, Paganel, +majuri, Austin ja Mulrady istuivat, kuka missäkin asennossa, kukin +luontaisen taipumuksensa mukaan. Wilson teki selkoa käynnistä ombun +latvassa, ja kaikki olivat Thalcaven kohtalosta samaa mieltä kuin hän. +Epätietoisia oltiin vain siitä kysymyksestä, pelastaisiko Thalcave +Thaukan vai Thauka Thalcaven. Ombuun kavunneiden asema oli kieltämättä +paljon huolestuttavampi. Puu nähtävästi tosin kestäisi tulvan +rynnistyksen, mutta vesi saattoi kohota sen ylemmille oksille saakka, +sillä maaperän aleneminen muodosti syvän altaan tähän osaan tasankoa. +Glenarvanin ensimmäisenä huolena oli veistää merkkejä puun kuoreen +voidakseen niiden avulla seurata veden korkeuden muutoksia. +Vedenpaisumus, joka nyt oli tasaantunut, näytti saavuttaneen +ylärajansa. Jo se oli rauhoittavaa. + +-- Ja mitä nyt teemme? Glenarvan kysyi. + +-- Pesämme tietenkin, Paganel vastasi hilpeästi. + +-- Pesämme! Robert huudahti. + +-- Tietenkin, poikaseni, ja elämme lintujen lailla, kun emme voi elää +kalojen elämää. + +-- Hyvä, Glenarvan sanoi. -- mutta kuka antaa meille jotakin nokkaan? + +-- Minä, majuri vastasi. + +Kaikkien katseet kääntyivät MacNabbsin puoleen; majuri istui mukavasti +kahden joustavan oksan muodostamassa luontaisessa nojatuolissa ja +ojensi toisella kädellään märkiä, mutta pulleita nassakoitaan. + +-- Ah, MacNabbs, Glenarvan huudahti, -- tuo on niin teidän +kaltaistanne! Te ajattelette kaikkea sellaisissakin oloissa, joissa jo +on lupa unohtaa kaikki. + +-- Ei kai sitä koetettu olla hukkumatta vain saadaksemme kuolla +nälkään, majuri vastasi. + +-- Minä olisin sitä kyllä ajatellut, Paganel lausui miettiväisesti, -- +mutta minä olen kovin hajamielinen. + +-- Mitäs nuo nassakat sisältävät? Tom Austin kysyi. + +-- Muonaa seitsemälle hengelle kahdeksi päiväksi, + +MacNabbs vastasi. + +-- Hyvä, Glenarvan lausui, -- toivottavasti tulva on laskenut +riittävästi kahdenkymmenen neljän tunnin kuluttua. + +-- Tai me keksimme jonkin keinon päästä kuivalle maalle, + +Paganel arveli. + +-- Niinpä on ensimmäinen velvollisuutemme ruokailla, Glenarvan sanoi. + +-- Mutta sitä ennen kuivaamme itsemme, majuri huomautti. + +-- Mutta mistä saamme tulta? Wilson kysyi. + +-- Sitä täytyy tehdä, Paganel vastasi. + +-- Mihin? + +-- Tuohon rungon päähän, esimerkiksi! + +-- Mistä? + +-- Kuivista oksista, joita saamme puusta. + +-- Mutta millä ne sytytetään? Glenarvan kysyi. -- Meidän taulamme on +kuin märkä sieni. + +-- Sitä ei tarvita! Paganel vastasi. -- Vähän kuivaa sammalta, yksi +auringonsäde, kaukoputkeni linssi, ja te saatte nähdä minun +lämmittelevän tulella. Kuka menee hakemaan puita metsästä? + +-- Minä, Robert huusi. + +Ja ystävänsä Wilsonin seuraamana hän katosi kuin nuori kissa puun +pimentoihin. Heidän poissaollessaan Paganel löysi riittävästi kuivaa +sammalta; hän käytti hyväkseen auringonsädettä, mikä olikin helppoa, +sillä aurinko paistoi parhaillaan hehkuvan kuumasti; sitten hän +helposti sytytti linssinsä avulla sammalet, jotka oli pantu kosteiden +lehtien päälle ombun kolmen suuren haaran juurelle. Siinä oli +luonnollinen lieden paikka, jossa ei ollut mitään tulipalon vaaraa. +Pian Wilson ja Robert palasivat mukanaan kantamus kuivia oksia, jotka +pantiin sammalten päälle. Saadakseen aikaan vetoa Paganel istuutui +lieden yläpuolelle, pitkät sääret ristissä arabialaiseen tapaan; sitten +kumartuen ja suoristuen nopeassa tahdissa hän sai ponchonsa avulla +syntymään voimakkaan vedon. Puut syttyivät, ja pian loimusi melko hyvä +roihu tästä tilapäisestä nuotiosta. Jokainen kuivasi itseään mielensä +mukaan, puuhun ripustettujen ponchojen hulmutessa tuulen kuivattavina; +sitten syötiin varovasti annostettu ateria, sillä täytyi ajatella +huomistakin päivää; tulva laskisi ehkä hitaammin kuin Glenarvan toivoi, +ja muonaa oli vähän. Ombu ei kantanut minkäänlaista hedelmää, mutta +onneksi se saattoi tarjota huomattavan määrän tuoreita munia, sen +oksilla kun oli lukuisia linnunpesiä, lukuunottamatta satunnaisesti +vierailevia lintuja. + +Tätä lisäravintoa ei suinkaan saanut halveksia. + +Mutta ensi sijassa oli nyt ryhdyttävä järjestämään asuntoa mukavaksi +siltä varalta, että olo tulisi pitkäaikaiseksi. + +-- Kun keittiö ja ruokasali ovat kellarikerroksessa, Paganel sanoi, -- +niin me nukumme ensimmäisessä kerroksessa; talo on laaja, vuokra ei ole +kallis, eikä meidän siis tarvitse nirsoilla. Ylhäällä näen luonnollisia +lehtimajoja, joissa hyvin kiinnisidottuina nukumme kuin maailman +parhaissa vuoteissa. Meillä ei ole mitään pelättävää, voimmehan muuten +pitää vahtia ja meitä on kyllin monta torjuaksemme intiaanien laivastot +tai eläinten hyökkäykset. + +-- Meiltä ei puutu kuin aseita, Tom Austin sanoi. + +-- Minulla on revolverini, Glenarvan sanoi. + +-- Ja minulla omani, Robert vastasi. + +-- Mitä niistä, Tom Austin huomautti, -- ellei herra Paganel keksi +keinoa ruudin valmistamiseen? + +-- Se on tarpeetonta, MacNabbs lausui näyttäen moitteettomassa kunnossa +olevaa ruutisarvea. + +-- Mistä te sen olette saanut, majuri? Paganel kysyi. + +-- Thalcavelta. Hän arveli sen saattavan olla meille hyödyksi ja jätti +sen minulle ennen lähtöään Thaukan avuksi. + +-- Jalomielinen ja uljas intiaani! Glenarvan huudahti. + +-- Niin on, Tom Austin vastasi. -- Jos kaikki patagonialaiset ovat +samanlaisia, niin onnittelen Patagoniaa. + +-- Pyydän, ettei unohdeta hevosta! Paganel sanoi. -- Se on osa +patagonialaista, ja yhdessä me heidät jälleen tapaamme. + +-- Kuinka kaukana olemme Atlantin rannikolta? majuri kysyi. + +-- Noin kuudenkymmenen kilometrin päässä, Paganel vastasi. -- Ja nyt, +ystäväni, koska meillä kaikilla on toimintavapaus, pyydän saada jättää +teidät; minä menen etsimään ylhäältä tähystyspaikkaa ja ottamaan +kaukoputkeni avulla selkoa tämän maailman tapahtumista. + +Tiedemiehen annettiin tehdä kuten hän halusi, ja hyvin nopeasti hän +kapusikin oksalta oksalle ja katosi paksun lehtiverhon suojaan. Hänen +kumppaninsa alkoivat katsella makuupaikkoja ja rakennella vuoteitaan. +Se ei ollut vaikeaa eikä aikaa vievää. Ei ollut lakanoita levitettävänä +eikä huonekaluja siirreltävänä, ja pian palasi kukin paikalleen nuotion +ääreen. Puheltiin, mutta ei enää hetken tilanteesta, johon täytyi +kärsivällisesti alistua. Palattiin loppumattomaan keskusteluaineeseen +kapteeni Grantista. Kun vesi laskisi, olisivat matkamiehet kolmen +päivän kuluttua _Duncanin_ kannella. Mutta Harry Grantia ja hänen kahta +matruusiaan, onnettomia haaksirikkoisia, ei olisi heidän mukanaan. +Tämän epäonnistumisen, tämän hyödyttömän Amerikan halki samoamisen +jälkeen näytti että viimeinenkin toivo heidän löytämisestään oli +auttamattomasti mennyt. Mistä päin enää etsiä? Kuinka suuri olisikaan +lady Helenan ja Mary Grantin suru heidän kuullessaan, että tulevaisuus +ei suonut heille enää mitään toiveita. + +-- Sisko-parka! Robert sanoi. -- Meiltä on kaikki lopussa! + +Ensimmäistä kertaa Glenarvanin oli mahdotonta keksiä ainoatakaan +lohdutuksen sanaa. Mitä toiveita hän saattoi antaa pojalle? Eikö hän +ollut tarkoin seurannut asiakirjan vihjeitä? + +-- Eikä tämä 37. leveysaste kuitenkaan ole vain tyhjä numero. Ei ole +olettamus, tulkinta, arvaus, että se koskee Harry Grantin haaksirikkoa +tai vankeutta! Me olemme sen omin silmin lukeneet! + +-- Se on kaikki totta, teidän armonne, Tom Austin vastasi, -- mutta +etsiskelymme eivät ole onnistuneet. + +-- Se on sekä kiusallista että masentavaa, Glenarvan huudahti. + +-- Kiusallista, olkoon, MacNabbs huomautti tyynellä tavallaan, -- mutta +ei masentavaa. Juuri sen vuoksi, että meille on annettu kiistämätön +numero, täytyy meidän suorittaa etsiskelymme loppuun saakka. + +-- Mitä te tarkoitatte? Glenarvan kysyi. -- Mitä teidän mielestänne +vielä voisi olla tehtävää? + +-- Perin yksinkertainen ja looginen asia, rakas Edward. Kääntäkäämme +keula itää kohti, kun olemme _Duncanin_ kannella, ja seuratkaamme tätä +37. leveysastetta, jos tarvitaan, vaikka lähtökohtaamme saakka. + +-- Luuletteko sitten, MacNabbs, etten minä ole sitä ajatellut? +Glenarvan vastasi. -- Olen kyllä, sata kertaa! Mutta mitä onnistumisen +mahdollisuutta meillä on? Eikö Amerikan manterelta poistuminen ole +loittonemista siltä paikalta, jonka Harry Grant itse on ilmoittanut, +tästä Patagoniasta, joka niin selkeästi on asiakirjassa mainittu? + +-- Aiotteko siis uudelleen aloittaa etsiskelynne pampalla, majuri +kysyi. -- vaikka olette saanut varmuuden, että _Britannian_ haaksirikko +ei ole tapahtunut täällä, ei Tyynen valtameren eikä Atlantin +rannikolla? + +Glenarvan ei vastannut. + +-- Ja niin heikko kuin toivo Harry Grantin löytämisestä seuraamalla +hänen ilmoittamaansa leveysastetta onkin, eikö meidän pidä sitä +kuitenkin yrittää? + +-- Minä en kiellä ... Glenarvan vastasi. + +-- Entä te, ystäväni, majuri lisäsi kääntyen merimiesten puoleen, -- +ettekö ole samaa mieltä kuin minäkin? + +-- Täydellisesti, vastasi Tom Austin, jota Mulrady ja Wilson säestivät +päätä nyökyttäen. + +-- Kuulkaa minua, ystäväni, Glenarvan lausui hetken harkittuaan, -- ja +kuule sinäkin, Robert, sillä tämä on tärkeä asia. Minä teen kaiken +voitavani kapteeni Grantin löytämiseksi, minä olen siihen ryhtynyt, ja +minä uhraan siihen koko elämäni, jos tarvitaan. Koko Skotlanti yhtyisi +minuun pelastaakseen tämän uljaan miehen, joka on uhrautunut sen +hyväksi. Minäkin ajattelen, että olkoon toive kuinka heikko tahansa, +meidän on tehtävä matka maapallon ympäri pitkin tätä 37. leveysastetta, +ja minä teen sen. Mutta nyt ratkaistava kysymys ei ole tämä. Se on +paljon tärkeämpi ja kuuluu näin: Onko meidän nyt lopullisesti +luovuttava etsiskelyistä Amerikan mantereella? + +Tämä täsmällisesti esitetty kysymys jäi vastausta vaille. Kukaan ei +uskaltanut sanoa siihen mitään. + +-- No, Glenarvan toisti, kääntyen erikseen majurin puoleen. + +-- Rakas Edward, MacNabbs vastasi, -- siihen on kovin vastuunalaista +vastata oikopäätä. Se vaatii harkintaa. Ennen kaikkea haluan tietää, +mitä seutuja 37. eteläinen leveysaste koskettaa. + +-- Senhän tietää Paganel, Glenarvan lausui. + +-- Kysykäämme siis häneltä, majuri sanoi. + +Ombun tiheän lehvistön lomitse ei näkynyt tiedemiestä. + +Täytyi siis huutaa häntä. + +-- Paganel! Paganel! Glenarvan huusi. + +-- Täällä, vastasi ääni, joka tuntui tulevan taivaasta. + +-- Missä te olette? + +-- Tornissani. + +-- Mitä te siellä teette? + +-- Tutkin laajaa näköpiiriä. + +-- Voitteko tulla hetkeksi alas? + +-- Tarvitaanko minua? + +-- Tarvitaan. + +-- Mitä varten? + +-- Saadaksemme tietää, mitä maita 37. leveysaste koskettaa. + +-- Mikäs on sen helpompaa! Paganel vastasi. -- Sitä varten minun ei +tarvitse vaivautua alas. + +-- Sanokaa siis! + +-- No. Amerikan jätettyään kulkee eteläinen 37. leveysaste poikki +Atlantin valtameren. + +-- Hyvä. + +-- Se koskettaa Tristan da Cunhan saaria. + +-- Jaha. + +-- Menee kaksi astetta Hyväntoivonniemen eteläpuolitse. + +-- Sitten. + +-- Menee Intian valtameren poikki. + +-- Sen jälkeen? + +-- Hipaisee St. Pierre-saarta Amsterdamin saaristossa. + +-- Entä sitten? + +-- Leikkaa Australiaa Viktorian maakunnan kohdalla. + +-- Jatkakaa! + +-- Lähtiessään Australiasta... + +Tätä lausetta ei jatkunut. Epäröikö maantieteilijä? Eikö tiedemies +tiennyt? Kyllä; mutta kauhea kirkaisu, hirveä huudahdus kuului ombun +yläkerrasta. Glenarvan ja hänen kumppaninsa katsahtivat kalveten +toisiinsa. Oliko tapahtunut uusi onnettomuus? Oliko Paganel-parka +pudonnut? Wilson ja Mulrady riensivät jo hänen avukseen, kun pitkä +hahmo lipui alas. Paganel syöksyi oksalta oksalle. Hänen kätensä eivät +ehtineet tarttua mihinkään. Oliko hän hengissä? Oliko hän kuollut? Ei +tiedetty, ja hän oli juuri putoamassa kuohuvaan veteen, kun majuri +voimakkaalla otteella keskeytti hänen matkansa. + +-- Paljon kiitoksia, MacNabbs, Paganel huudahti. + +-- Mitä? Mikä teidän on? majuri kysyi. -- Mikä teille tuli? Taasko +niitä ikuisia hajamielisyyden puuskia? + +-- Niin, niin! Paganel vastasi liikutuksesta käheällä äänellä. -- Niin, +hajamielisyys ... ja tavaton tällä kertaa! + +-- Mikä? + +-- Me olemme erehtyneet! Me erehdymme vielä! Me erehdymme aina! + +-- Selittäkää! + +-- Glenarvan, majuri, Robert, Paganel huudahti, -- kuunnelkaa minua +kaikki: me etsimme kapteeni Grantia sieltä, missä hän ei ole! + +-- Mitä te sanotte? Glenarvan huudahti. + +-- Eikä ainoastaan sieltä, missä hän ei ole, Paganel lisäsi, -- mutta +missä hän ei ole edes ollutkaan! + + + + +JATKETAAN LINTUJEN ELÄMÄÄ. + + +Nämä odottamattomat sanat otettiin vastaan perin hämmästyneinä. Mitä +maantieteilijä tahtoi sanoa? Oliko hän menettänyt järkensä? Hän puhui +kuitenkin niin vakuuttavasti, että kaikkein katseet kääntyivät +Glenarvaniin. Tämä Paganelin väite oli suoranainen vastaus hänen +esittämäänsä kysymykseen. Mutta Glenarvan tyytyi tekemään kieltävän +eleen, joka ei puoltanut tiedemiestä. + +Mutta Paganel hillitsi mielensä ja alkoi puhua. + +-- Niin, hän sanoi vakaumuksellisella äänellä, -- me olemme erehtyneet +etsiskelyssämme ja lukeneet asiakirjasta sellaista, mitä siinä ei ole! + +-- Selittäkää lähemmin, Paganel, majuri sanoi tyynesti. + +-- Se on hyvin yksinkertaista, majuri. Samoin kuin te olin minäkin +erehtynyt, samoin kuin te olin minä väärän tulkinnan eksyttämä, kunnes +hetki sitten, tuolta puun latvasta vastatessani kysymyksiinne ja +pysähtyen sanaan Australia, salama välähti pääni läpi ja valaisi sen. + +-- Mitä? Glenarvan huudahti. -- väitättekö te, että Harry Grant...? + +-- Minä väitän, Paganel vastasi, -- että sana _austral_, joka on +asiakirjassa, ei ole täydellinen sana, merkiten _eteläistä_, kuten me +tähän sakka olemme uskoneet, vaan on osa sanasta _Australie_. + +-- Sepä olisi omituista, majuri sanoi. + +-- Omituista! Glenarvan toisti kohauttaen olkapäitään. -- Se on +yksinkertaisesti mahdotonta! + +-- Mahdotonta! Paganel sanoi. -- Sitä sanaa me emme käytä Ranskassa. + +-- Kuinka? Glenarvan lisäsi mitä syvintä uskomattomuutta osoittavalla +äänellä, -- uskallatteko te, asiakirja kädessänne, väittää, että +_Britannian_ haaksirikko on tapahtunut Australian rannikolla? + +-- Minä olen siitä varma! Paganel vastasi. + +-- Totisesti, Paganel, Glenarvan sanoi, -- tuo väite hämmästyttää minua +suuresti Maantieteellisen seuran sihteerin suusta kuultuna. + +-- Mistä syystä? kysyi Paganel, jota oli osunut arkaan kohtaan. + +-- Siitä, että jos te oletatte sanan _Australie_, niin oletatte +samalla, että Australiassa on intiaaneja, mitä tähän saakka ei ole +koskaan kuultu. + +Paganel ei laisinkaan hämmentynyt tästä huomautuksesta. Epäilemättä hän +sitä odottikin; sillä hän hymyili. + +-- Rakas Glenarvan, hän sanoi, -- älkää riemuitko etukäteen; minä lyön +teidät lyttyyn, kuten Ranskassa sanotaan, eikä englantilaista ole vielä +milloinkaan voitettu niin perinpohjaisesti. Se on kosto Crecyn ja +Azincourtin tappioista! + +-- Minä en pyydä parempaa. Lyökää, Paganel! + +-- Kuulkaa siis. Asiakirjan tekstissä ei puhuta enempää intiaaneista +kuin Patagoniastakaan! Sanantynkä _indi_ ... ei merkitse _indiens_ -- +intiaaneja -- vaan _indigenes_ -- alkuasukkaita. No, myönnättekö, että +niitä on Australiassa? + +Täytyy tunnustaa, että Glenarvan tällä hetkellä katsoi kiinteästi +Paganeliin. + +-- Hyvä, Paganel! majuri lausui. + +-- Hyväksyttekö minun tulkintani, rakas lordi? + +-- Hyväksyn, Glenarvan vastasi, -- jos todistatte minulle, että +sanantynkä _gonie_ ei tarkoita patagonialaisten maata! + +-- Ei, varmasti ei! Paganel huudahti. -- Siinä ei ole puhetta +Patagoniasta! Lukekaa se miten tahansa, paitsi niin! + +-- Mutta kuinka? + +-- _Cosmogonie, theogonie, agonie_ -- kosmogonia, teogonia, agonia, +siis kuolinkamppailu... + +-- Kuolinkamppailu! majuri sanoi. + +-- Se on minusta yhdentekevä, Paganel vastasi, -- sana on toisarvoinen. +Minä en edes rupea harkitsemaan, mitä se voi merkitä. Pääasia on että +_austral_ merkitsee Australiaa, ja täytyi olla sokeasti piintynyt +väärään tulkintaan, kun ei heti alussa huomattu näin ilmeistä +selitystä. Jos minä olisin löytänyt tämän asiakirjan ja ellei teidän +tulkintanne olisi eksyttänyt ajatusjuoksuani, niin en olisi ikinä +käsittänyt sitä toisin! + +Tällä kertaa Paganelin sanoja tervehdittiin hurraahuudoin, onnitteluin, +ylistelyin. Austin, matruusit, majuri ja varsinkin Robert kiittelivät +kunnianarvoisaa tiedemiestä onnellisina uudelleen heränneestä toivosta. +Glenarvan, joka alkoi vähitellen ymmärtää, oli, kuten hän sanoi, +melkein valmis antautumaan. + +-- Yksi viimeinen huomautus vielä, rakas Paganel, ja minä kumarran +teidän nerokkuudellenne. + +-- Puhukaa, Glenarvan. + +-- Kuinka te sovitatte keskenään yhteen näin tulkitut sanat, ja kuinka +asiakirja kuuluu teidän lukemananne? + +-- Mikään ei ole helpompaa. Tässä on asiakirja, Paganel sanoi, näyttäen +kallisarvoista paperia, jota hän niin tunnollisesti oli jo muutamia +päiviä tutkinut. + +Tuli syvä hiljaisuus, kun maantieteilijä, ajatuksiaan kooten +valmistautui vastaamaan. Hän seurasi sormellaan asiakirjan +katkelmallisia rivejä ja luki sitten varmalla äänellä, erinäisiä sanoja +korostaen: + +-- _Kesäkuun 7. päivänä 1862 on fregatti Britannia Glasgowista +uponnut_... Olettakaamme, kuinka vain tahdotte ... kahden päivän, +kolmen päivän tai pitkällisen kamppailun jälkeen ... sillä ei ole +väliä, se on ihan toisarvoista ... Australian rannikolla. Maihin +pyrkien kaksi matruusia ja kapteeni Grant koettavat päästä tai ovat +päässeet mantereelle, missä he joutuvat tai ovat joutuneet julmien +alkuasukkaiden vangiksi. He ovat heittäneet tämän asiakirjan ... ja +niin edespäin. Onko se selvää? + +-- Se on selvää, Glenarvan vastasi, -- jos Australiaa sopii nimittää +mantereeksi, vaikka se on ainoastaan saari. + +-- Rauhoittukaa, rakas Glenarvan, parhaat maantieteilijät nimittävät +yksimielisesti tätä saarta Australian mantereeksi. + +-- Silloin on minulla vain yksi asia sanottavana, ystäväni, Glenarvan +huudahti. -- Australiaan! Ja taivas meitä auttakoon! + +-- Australiaan, toistivat hänen kumppaninsa yksimielisesti. + +-- Tiedättekö, Paganel, Glenarvan lisäsi, -- että teidän tulonne +_Duncaniin_ on kaitselmuksen työtä? + +-- No niin, Paganel vastasi. -- Olettakaamme, että minä olen +kaitselmuksen lähettiläs, mutta älkäämme puhuko siitä enempää. + +Näin päättyi tämä keskustelu, josta tulevaisuudessa oli niin suuret +seuraukset. Se muutti kokonaan matkamiesten mielialan. He löysivät +jälleen langan tässä labyrintissa, jossa jo luulivat ainiaaksi +eksyneensä. Uusi toivo nousi murskaantuneista raunioista. He saattoivat +epäröimättä jättää taakseen Amerikan mantereen, ja kaikki heidän +ajatuksensa lensivät jo Australiaa kohti. Noustessaan _Duncanin_ +kannelle matkamiehet eivät toisi sen kannelle toivottomuutta, eikä lady +Helenan ja Mary Grantin tarvitsisi itkeä kapteeni Grantin toivotonta +menettämistä! Niinpä matkalaiset unohtivat vaarallisen asemansa +iloitakseen, eikä heillä ollut kuin yksi huoli, se, etteivät voineet +lähteä matkaan viipymättä. + +Kello oli nyt neljä iltapäivällä. Päätettiin syödä kello kuusi. Paganel +halusi pitää tänä onnenpäivänä loistavat juhlat. Mutta kun ruokatavarat +olivat niukat, hän ehdotti Robertille, että he lähtisivät metsästämään +"läheiseen metsään." Robert taputti käsiään tälle mainiolle +ajatukselle. Otettiin Thalcaven ruutisarvi, puhdistettiin revolverit, +ladattiin ne pienillä hauleilla ja lähdettiin. + +-- Älkää menkö kauas, majuri lausui vakavasti molemmille metsästäjille. + +Heidän lähdettyään Glenarvan ja MacNabbs menivät tutkimaan puuhun +tekemiään merkkejä, kun Wilson ja Mulrady puolestaan sytyttivät jälleen +nuotion hiilet. + +Laskeuduttuaan rannattoman järven tasalle ei Glenarvan havainnut mitään +merkkejä vedenpinnan laskemisesta. Vesi näytti kuitenkin saavuttaneen +lakikorkeutensa; mutta etelästä pohjoiseen kulkevan virtauksen vauhti +osoitti, että tasapainoa ei ollut vielä palautunut Argentiinan jokien +välille. Ennen vedenpinnan laskemista täytyi virran ensin lakata +liikkumasta kuten merikin sillä hetkellä, jolloin vuoksi loppuu ja +luode alkaa. Ei siis voitu odottaa veden vähenevän niin kauan kuin se +virtasi pohjoiseen tätä kohisevaa vauhtia. + +Glenarvanin ja majurin tehdessä havaintojaan, kuului puusta +paukahduksia ja niiden perään melkein yhtä kaikuvia riemuhuutoja. +Robertin sopraano kuului kirkkaana liverryksenä Paganelin basson +seassa. Saattoi kysyä, kumpi heistä oli poikamaisempi. Metsästys tuntui +onnistuvan hyvin ja toi edeltäkäsin veden kielelle. Majurin ja +Glenarvanin oli saapuessaan nuotiolle ensinnäkin onniteltava Wilsonia +mainiosta aatteesta. Hän oli oivana merimiehenä neulan ja langanpätkän +avulla laatinut itselleen mainion kalanpyydyksen. Tusinoittain pieniä, +kuoreiden tapaisia _mojarra_-nimisiä kaloja sätkytteli hänen ponchonsa +poimussa luvaten erinomaista ruokalajia. + +Tällä hetkellä metsämiehet palasivat ombun latvasta. Paganel kantoi +varovasti mustan pääskysen munia ja rihmassa varpusia, joita hän +myöhemmin aikoi tarjoilla syömäkelpoisina. Robert oli taitavasti +ampunut useita hilgueroja, pieniä vihreitä ja keltaisia erinomaisen +maukkaita ja Montevideon torilla kovin kyseltyjä lintuja. Paganelin, +joka tunsi viisikymmentäyksi munanvalmistustapaa, täytyi tällä kertaa +tyytyä antamaan niiden kypsyä kuuman tuhkan alla. Siitä huolimatta oli +ateria yhtä vaihteleva kuin maukaskin; kuiva liha, kovat munat, +käristetyt mojarrat, paistetut varpuset ja hilguerot muodostivat yhden +niitä juhla-aterioita, joiden muisto on unohtumaton. + +Keskustelu oli hyvin hilpeää. Paganelia kiitettiin paljon sekä +metsästäjänä että kokkina. Tiedemies otti nämä ylistelyt vastaan niin +vaatimattomasti kuin ne ansaitsevalle on ominaista. Ja hän alkoi +esittää merkillisiä mietelmiä tästä suurenmoisesta ombusta, joka +suojasi heitä lehvistöllään ja oli hänen sanojensa mukaan äärettömän +laaja. + +-- Robert ja minä, hän lisäsi leikkisästi, -- luulimme todella olevamme +oikeassa metsässä. Kerran jo luulin, että eksyisimme. En osannut enää +tietä takaisin! Aurinko alkoi painua taivaanrannan taakse. Etsin +turhaan jälkiäni. Nälkä alkoi tuntua ankarana. Viidakon pimennosta +kuului jo petojen karjuntaa ... tai oikeastaan ei, sillä täällähän ei +ole petoeläimiä, valitettavasti. + +-- Kuinka! Glenarvan sanoi. -- Pahoitteletteko sitä? + +-- Totta kai! + +-- Mutta kun täytyy pelätä niiden julmuutta... + +-- Julmuutta ei ole ... tieteellisesti puhuen, tiedemies selitti. + +-- No no, Paganel, majuri sanoi, -- te ette koskaan saa minua +myöntämään petoeläinten hyödyllisyyttä! Mitä hyvää niistä on? + +-- Majuri, Paganel huudahti, -- jo se hyvä, että niiden avulla saadaan +aikaan luokitteluja, heimoja, sukuja, lajeja, alalajeja, muunnoksia... + +-- Mokomakin etu! MacNabbs sanoi. -- Minä tulisin hyvin toimeen ilman +niitä. Jos olisin ollut Nooan mukana vedenpaisumuksen alkaessa, olisin +varmaan estänyt sitä ajattelematonta patriarkkaa ottamasta arkkiinsa +parittain leijonia, tiikereitä, panttereita, karhuja ja muita yhtä +vahingollisia kuin hyödyttömiäkin eläimiä. + +-- Olisitteko tehnyt niin? Paganel kysyi. + +-- Olisin. + +-- Silloin olisitte tehnyt vääryyttä eläintieteelle. + +-- En ihmisen kannalta, majuri vastasi. + +-- Tuo on hirveää! Paganel lausui. -- Minä puolestani olisin +päinvastoin säilyttänyt vielä megatheriumit, pterodactylit ja kaikki +esihistorian eläimet, jotka meiltä onnettomuudeksi ovat hävinneet... + +-- Minä taas sanon teille, että Nooa menetteli moitittavasti, majuri +intti, -- ja että hän on ansainnut oppineiden kirouksen aikojen loppuun +saakka! + +Paganelin ja majurin kuulijat eivät voineet olla nauramatta, kun +ystävykset kiistelivät ukko Nooan kustannuksella. Majuri, joka ei koko +elämässään ollut kiistellyt kenenkään kanssa, oli nyt vastoin +periaatteitansa joka päivä kinassa Paganelia vastaan. Arvattavasti +tiedemies aivan erikoisesti ärsytti häntä. Tapansa mukaan Glenarvan +ryhtyi välittämään ja sanoi: + +-- Olkoon petoeläinten puute tieteen tai ihmisen kannalta valitettavaa +tai ei, nyt ainakin meidän täytyy alistua niiden poissaoloon. Paganel +ei voisi odottaa kohtaavansa niitä tässä ilmassa riippuvassa metsässä. + +-- Miksei? tiedemies uteli. + +-- Petoeläimiäkö puussa? Tom Austin kysyi. + +-- Niin, miksei? Amerikkalainen tiikeri, jaguaari, pakenee puihin, kun +metsästäjä sitä kovasti ahdistaa! Tulvan yllättämänä olisi joku niistä +varsin hyvin voinut etsiä turvapaikan ombun oksilla. + +-- Mutta arvelen, ettette sentään tavannut niitä? majuri lausui. + +-- En, Paganel vastasi, -- vaikka samoilimme läpi koko metsän. Se oli +ikävää, sillä siitä olisi syntynyt suurenmoinen metsästys. Jaguaari on +julma raatelija. Yhdellä ainoalla käpälänsä iskulla se katkaisee +hevosen kaulan. Kun se on saanut maistaa ihmislihaa, se ei muuta +huolikaan. Eniten se pitää intiaanista, sitten neekeristä, sitten +mulatista, sitten valkoisesta. + +-- Mieluisaa olla vasta neljännellä sijalla! MacNabbs huomautti. + +-- Se todistaa vain, että olette äitelä, Paganel lausui halveksuen. + +-- Mielelläni olen äitelä jaguaarin ruoaksi! majuri myönsi. + +-- Mutta se on nöyryyttävää! itsepäinen Paganel selitti. -- Valkoinen +julistaa olevansa ihmisrodun valtias. Mutta se ei näy olevan herrojen +jaguaarien mielipide. + +-- Olkoon miten tahansa, hyvä Paganel, Glenarvan lausui, -- mutta +ottaen huomioon, että meidän joukossamme ei ole intiaaneja, neekereitä +eikä mulatteja, olen iloinen teidän rakkaiden jaguaarienne +poissaolosta. Meidän asemamme ei ole niin miellyttävä... + +-- Mitä, eikö miellyttävä? Paganel huudahti tarttuen tähän sanaan, joka +saattoi antaa uuden suunnan keskustelulle. -- Valitatteko te +kohtaloanne, Glenarvan? + +-- Epäilemättä, Glenarvan vastasi. -- Onko teistä hauskaa keikkua +näillä epämukavilla ja päällystämättömillä oksilla. + +-- Minulla ei milloinkaan ole ollut mukavampaa, edes kotonani. Me +vietämme lintujen elämää, me laulamme, hyppelemme! Minä alan luulla, +että ihmiset on luotu elämään puissa. + +-- Heiltä ei puutu kuin siivet, majuri huomautti. + +-- He tekevät nekin itselleen kerran. + +-- Mutta siihen mennessä, Glenarvan vastasi, -- sallikaa minun, rakas +ystäväni, pitää puiston hiekkakäytäviä, talon lattiaa tai laivan kantta +tätä ilma-asumusta parempana. + +-- Glenarvan, Paganel huomautti, -- pitää tyytyä oloihin sellaisina +kuin ne ovat. Jos ne ovat hyvät, sen parempi. Jos huonot, niin ei +kiinnitetä siihen huomiota. Mutta te ikävöitte Malcolmin linnan +mukavuuksia! + +-- En, mutta... + +-- Minä olen varma, että Robert on täysin tyytyväinen, Paganel kiiruhti +sanomaan saadakseen ainakin yhden kannattajan aatteilleen. + +-- Niin olenkin, herra Paganel! Robert huudahti iloisella äänellä. + +-- Se kuuluu hänen ikäänsä, Glenarvan huomautti. + +-- Ja minun! tiedemies tiukkasi. -- Mitä vähemmän mukavuuksia, sitä +vähemmän tarpeita. Ja mitä vähemmän ihmisellä on tarpeita, sitä +onnellisempi hän on. + +-- Kas Paganelia, joka halveksii rikkauksia ja kullattuja kattolistoja, +majuri lausui. + +-- Ei, sitä en tee, MacNabbs, tiedemies vastasi, -- mutta jos sallitte, +kerron teille tätä koskevan pienen arabialaisen tarinan, joka muistuu +mieleeni. + +-- Kertokaa, herra Paganel! Robert pyysi. + +-- Ja mitä teidän tarinanne todistaa? majuri kysyi. + +-- Samaa kuin kaikki tarinat, kunnon kumppanini. + +-- Se ei ole paljon, MacNabbs vastasi. -- Mutta kertokaa kuitenkin, +Seherazade! Jokin niitä satuja, joita tarinoitte niin hyvin! + +-- Suurella Harun-ar-Rasidilla, Paganel alkoi, -- oli poika, joka ei +ollut onnellinen. Hän meni kysymään neuvoa vanhalta dervissiltä. Viisas +vanhus vastasi hänelle, että onnea oli perin vaikea löytää tässä +maailmassa. -- Minä tunnen kuitenkin, hän lisäsi, -- pettämättömän +keinon, joka tekee teidät onnelliseksi. -- Mikä se on? nuori prinssi +kysyi. -- Pukekaa päällenne onnellisen miehen paita. Se auttaa +varmasti, dervissi sanoi. Silloin prinssi syleili vanhusta ja +lähti etsimään tätä taikakalua. Hän kävi kaikkien valtakuntien +pääkaupungeissa. Koetti kuninkaiden, keisarien, prinssien, ylimysten +paitoja. Turha vaiva. Hän ei tullut siitä onnellisemmaksi. Sitten hän +koetti taiteilijoiden, sotilaiden, kauppiaiden paitoja. Sama juttu. +Näin hän kulki suunnattomia matkoja löytämättä onnea. Vihdoin, kun hän +lukemattomien paitojen turhasta koettelemisesta epätoivoissaan palasi +isänsä palatsiin, hän kohtasi eräällä pellolla työmiehen, joka työnsi +raskaita rattaita hilpeästi laulellen. -- Tuossa on kuitenkin mies, +joka on onnellinen, hän ajatteli, -- tai sitten ei onnea olekaan +maailmassa. Hän meni miehen luo. -- Hyvä mies, hän kysyi, -- oletko +onnellinen? -- Olen, vastasi toinen. -- Etkö kaipaa mitään? -- En. -- +Etkö vaihtaisi kohtaloasi kuninkaan asemaan? -- En ikinä! -- No, kuule! +Myy minulle paitasi! -- Paitaniko? Minulla ei ole paitaa! + + + + +TULEN JA VEDEN VÄLISSÄ. + + +Jacques Paganelin tarinaa kuunneltiin suurella mielihyvällä. Häntä +kiiteltiin kovasti, mutta kukin piti oman mielipiteensä, ja tiedemies +saavutti kaikesta väittelystä tavallisen tuloksen, sen, ettei kukaan +häntä uskonut. Siitä kuitenkin oltiin yhtä mieltä, että "se täytyy +kestää, mitä ei voi estää" ja tyytyä puuhun, kun ei ollut palatsia eikä +hökkeliä. + +Näitä ja muita jutellessa oli tullut ilta. Hyvä uni yksin saattoi +arvokkaasti päättää tämän järkyttävän päivän. Ombun asukkaat eivät +ainoastaan olleet tulvan vaiheista väsyneitä, vaan varsinkin helteen +rasittamia, joka päivällä oli ollut ylenpalttinen. Heidän siivekkäät +kumppaninsa näyttivät jo levolle menon esimerkkiä; hilguerot, pampan +satakielet, lopettivat sointuisan livertelynsä, ja kaikki puun linnut +olivat kadonneet tummenneen lehvistön piiloihin. Parasta oli tehdä niin +kuin nekin. + +Mutta ennen "pesään asettumista", kuten Paganel sanoi, Glenarvan, +Robert ja hän kiipesivät tähystystorniin tarkastamaan vielä kerran +veden vallassa olevaa tasankoa. Kello oli noin yhdeksän. Aurinko oli +juuri laskenut läntisen taivaan välkkyvään sumuun. Koko sen puolen +taivaankansi keskitaivaalle saakka oli lämpimän usvan vallassa. +Eteläisen taivaan niin kirkkaat tähtisikermät näyttivät keveän hunnun +verhoamilta ja näkyivät vain epäselvästi. Sen verran niitä kuitenkin +erotti, että ne saattoi tuntea, ja Paganel näytti ystävälleen +Robertille, mutta ystävänsä Glenarvaninkin opiksi, napaseudun piiriä, +missä tähdet ovat loistavimmat. Muun muassa hän näytti Etelän Ristiä, +neljän ensimmäisen ja toisen luokan tähden vinoneliönmuotoista ryhmää +jokseenkin navan kohdalla; Kentauria, jossa maata lähin tähti loistaa +vain kolmenkymmenenviiden miljardin kilometrin päässä; Magalhãesin +pilviä, kahta laajaa tähtisumua, joista suurempi peittää kaksisataa +kertaa niin suuren alan kuin kuun näkyvä pinta; ja vihdoin "mustan +aukon", josta tähtiaines näyttää tykkänään puuttuvan. + +Hänen suureksi mielipahakseen ei vielä näkynyt Orionia, jota saa +katsella molemmilla pallonpuoliskoilla; mutta Paganel kertoi molemmille +oppilailleen omituisen seikan patagonialaisten maailmankäsityksestä. +Näiden runollisten intiaanien silmissä Orion edustaa suunnatonta +suopunkia ja kolmea palloa, jotka taivaan pampaa samoileva metsästäjä +on heittänyt. Kaikki nämä tähtisikermät, joiden kuvia vedenkalvo +heijasti, olivat ihastuttavat katsoa, ympärillä oli ikään kuin kaksi +taivasta. + +Oppineen Paganelin selitellessä näitä sai koko itäinen +taivaanpuolisko myrskyä ennustavan luonteen. Sinne nousi paksu ja +musta, jyrkkäreunainen seinä ja se sammutti vähitellen sen puolen +tähdet. Tämä synkkä pilvi valtasi pian toisen puolen taivasta, jonka se +näytti peittävän. Sen liikkumisvoiman täytyi olla siinä itsessään, +sillä tuulenhenkäystäkään ei tuntunut. Ilmakerrokset olivat täysin +tyyniä. Puussa ei ainoakaan lehti liikahtanut, vedenkalvossa ei näkynyt +värettäkään. Ilmakin tuntui ohentuneen kuin jonkin suunnattoman +imukoneen voimasta. Mutta sen täytti painostava sähköisyys, jonka +jokainen elävä olento tunsi kulkevan pitkin hermojaan. + +Glenarvan, Paganel ja Robert tunsivat näiden sähköaaltojen +voimakkuuden. + +-- Nousee rajuilma, Paganel sanoi. + +-- Ethän sinä pelkää ukkosta? Glenarvan kysyi pojalta. + +-- Mitä vielä, mylord, Robert vastasi. + +-- Sen parempi, sillä rajuilma ei ole kaukana. + +-- Ja se tulee olemaan ankara, Paganel selitti, -- päätellen +taivaanmerkeistä. + +-- Ukonilma ei minua huolestuta, Glenarvan lausui, -- mutta kylläkin ne +sadekuurot, jotka tulevat sen mukana. Me kastumme ytimiä myöten. +Sanokaa, mitä haluatte, Paganel, mutta linnunpesä ei riitä ihmiselle, +sen saatte pian havaita omissa nahoissanne. + +-- No, hiukan filosofiaa avuksi! tiedemies vastasi. + +-- Filosofia ei estä kastumasta. + +-- Ei, mutta se virkistää. + +-- Kuinka tahansa, Glenarvan sanoi, -- menkäämme ystäviemme luo ja +neuvokaamme heitä kääriytymään filosofiaansa ja ponchoihinsa niin +tiiviisti kuin suinkin ja varsinkin varaamaan itselleen +kärsivällisyyttä, sillä sitä tarvitsemme pian. + +Glenarvan loi vielä kerran katseen uhkaavalle taivaalle. Pilvet +peittivät sen nyt kokonaan. Auringonlaskun suunnalla valaisi vain +epämääräinen valojuova yltyvää pimeyttä. Vesi musteni ja näytti +suurelta pilveltä, joka alhaalta päin yhtyisi raskaisiin huuruihin. +Varjojakaan ei enää näkynyt. Valon ja äänen vaikutelmia ei silmin eikä +korvin tavoittanut. Pimeys oli yhtä syvä kuin äänettömyys. + +-- Laskeutukaamme alas, Glenarvan sanoi. -- Pian leimahtaa! + +He alkoivat lipua alas sileitä oksia myöten ja hämmästyivät aikalailla +joutuessaan omituiseen puolivalaistukseen; se johtui lukemattomista +kiiluvista pisteistä, jotka suristen liikkuivat vedenkalvossa. + +-- Onko tuo vesisäihkyä? Glenarvan kysyi. + +-- Ei, Paganel vastasi, -- vaan fosforihohtoisia hyönteisiä, todellisia +kiiltomatoja, eläviä ja halpahintaisia timantteja, joista Buenos +Airesin naiset saavat suurenmoisia koruja! + +-- Mitä! Robert huudahti, -- ovatko nuo hyönteisiä, jotka lentävät kuin +kipinät? + +-- Ovat, poikani. + +Robert kaappasi yhden näistä kiiluvista hyönteisistä. Paganel ei ollut +erehtynyt. Se oli eräänlainen suuri, kahden ja puolen sentin pituinen +kovakuoriainen, jolle intiaanit ovat antaneet nimen _tuco-tuco_. Tämä +omituinen kovakuoriainen lähetti kahdesta rintakilvessään olevasta +täplästä niin voimakasta valoa, että sen äärellä olisi voinut lukea +pimeässä. Kun Paganel pani hyönteisen lähelle kellonsa lasin, hän +saattoi nähdä, että kello oli kymmenen illalla. + +Kun Glenarvan oli saapunut majurin ja kolmen merimiehen luo, hän neuvoi +heitä varustautumaan yön varalle. Ankara rajuilma oli tulossa. +Ensimmäisten ukkosenjyrähdysten jälkeen puhkeaisi epäilemättä myrsky, +joka ravistaisi ombua tuimasti. Jokaista kehotettiin siis sitomaan +itsensä lujasti kiinni oksavuoteeseensa. Ellei voitu välttää taivaan +vettä, oli ainakin kartettava maanpäällistä ja katsottava, ettei +pudottu alla kiitävään virtaan. + +Toivotettiin hyvää yötä, vaikka sellaista ei ollut odotettavissa. +Sitten kukin laskeutui ilmassa keinuvalle vuoteelleen, kääriytyi +ponchoonsa ja odotti unta. + +Mutta suurten luonnonilmiöiden lähestyminen valaa jokaisen elävän +olennon sydämeen epämääräistä levottomuutta, jota voimakkaimmatkaan +eivät voi välttää. Ombun vieraat eivät ahdistukseltaan voineet ummistaa +silmiään, ja he olivat kaikki valveilla ensimmäisen kerran jyrähtäessä. +Se tapahtui vähän ennen kello yhtätoista kaukaisena jyrinänä. Glenarvan +konttasi vaakasuoran oksan päähän ja pisti päänsä ulos lehvistöstä. + +Yön mustaa taustaa silpoivat jo säkenöivät ja leimahtelevat salamat, +joita vedenkalvo tarkoin heijasti. Pilvi oli jo monesta kohdin +repeytynyt, mutta niin kuin pehmeä villakangas, hiljaa rasahtaen. +Tarkasteltuaan taivaankantta ja piiriä, jotka olivat yhtäläisen +pimeyden peitossa, Glenarvan palasi rungon päähän. + +-- Mitä sanotte, Glenarvan? Paganel kysyi. + +-- Minä sanon, että se alkaa hyvin, ystäväni, ja että jos näin jatkuu, +tulee hirveä ukkonen. + +-- Sen parempi, vastasi innostunut Paganel, -- sitä enemmän pidän +komeasta näystä, koska en voi sitä paeta. + +-- Siinä taas teidän merkillisiä ajatuksianne, majuri sanoi. + +-- Ja yksi parhaita, MacNabbs. Minä olen samaa mieltä kuin Glenarvan, +rajuilma tulee olemaan suurenmoinen. Äsken juuri, yrittäessäni nukkua, +palasi muistiini monta seikkaa, jotka saavat minut toivomaan sitä, +sillä me olemme täällä suurten sähkömyrskyjen alueella. Olen jostakin +tosiaan lukenut, että vuonna 1793, juuri Buenos Airesin maakunnassa, +salama iski maahan kolmekymmentäseitsemän kertaa yhden ainoan ukonilman +aikana. Virkatoverini, Martin de Moussy totesi jopa viisikymmentä +minuuttia kestäneen yhtämittaisen jyrinän. + +-- Kello kädessä? majuri kysyi. + +-- Kello kädessä. Yksi ainoa seikka minua huolestuttaisi, Paganel +lisäsi, -- jos huolestumisella voisi karkottaa vaaran, nimittäin se, +että ainoa vedenpinnan yläpuolella oleva on juuri tämä ombu, jonka +oksilla me olemme. Ukkosenjohdatin olisi tässä nyt hyvä olemassa, sillä +juuri tämä puu on kaikista pampan puulajeista se, johon salama +erikoisesti iskee. Ja tiedättehän toisekseen, ystäväni, että +tiedemiehet varoittavat etsimästä suojaa puiden alta ukonilman aikana. + +-- Kas, se oli paikalle osunut varoitus! majuri sanoi. + +-- Täytyy myöntää, Paganel, Glenarvan huomautti, -- että te valitsette +omituisen hetken kertoaksenne meille näitä rauhoittavia asioita. + +-- Mitä vielä! Paganel vastasi. -- Oppia voi aina! Ah, se alkaa! + +Ankarat jyrähtelyt keskeyttivät tämän loputtoman keskustelun; niiden +ääni kävi rajummaksi, ja räikeämmäksi; se lähestyi ja muuttui bassosta +baritoniksi käyttääksemme sopivaa musiikin alaan kuuluvaa vertausta. +Pian se kävi kiihkeäksi ja pani ilman harpunkielet värisemään tiuhasti. +Avaruus oli tulessa, eikä sen lieskassa voinut erottaa, mihin +salamanleimauksiin nuo yhä pitenevät jyrähtelyt kuuluivat, jotka +jatkuvana kaikuna kulkivat taivaan kaukaisimpaan soppiin. + +Salamat leimahtelivat lakkaamatta ja mitä erilaisimpina. Jotkut iskivät +kohtisuoraan maahan, viisi, kuusi kertaa peräkkäin samaan kohtaan. +Toiset taas olisivat jännittäneet tiedemiehen mielenkiinnon huippuunsa, +sillä kun Argo omituisessa tilastossaan mainitsee vain kaksi +hajasalamaa, oli niitä täällä sadoittain. Muutamat hajaantuivat +tuhansiin haaroihin, kiertelivät korallimaisena sokkelona ja loivat +tummalle taivaalle hämmästyttäviä, puiden muotoisia valoilmiöitä. + +Pian oli koko taivas idästä pohjoiseen huikaisevan kirkkaita +fosforiviiruja täynnä. Tämä palo levisi vähitellen silmänkantamattomiin +sytyttäen pilvet kuin kasan kuivaa puuta, ja muodosti kimaltelevan +veden peilissä suunnattoman tulipallon, jossa ombu oli keskipisteenä. + +Glenarvan ja hänen kumppaninsa katselivat äänettöminä tätä hirvittävää +näytelmää. He eivät olisi voineet kuulla toistensa ääntä. Valkoisia +valoläikkiä iski aivan heidän lähelleen, ja näiden äkkileimahduksissa +välähtivät ja taas hävisivät milloin majurin tyynet kasvot, milloin +Paganelin utelias katse tai Glenarvanin tarmokkaat piirteet, milloin +Robertin kauhistunut pää tai matruusien huoleton ilme äkillisen salaman +valaisemana. + +Vielä ei kuitenkaan satanut, ja ilma oli yhä tyyni. Mutta pian +aukenivat taivaan sulut, ja sen mustalle pohjalle ilmestyi kohtisuoria +viiruja, kuin kankaan loimia. Kun suuret sadepisarat sattuivat +vedenpintaan, ne ponnahtivat siitä tuhansina salamien kirkastamina +kipinöinä. + +Tiesikö tämä sade ukonilman loppumista? Pääsisivätkö Glenarvan ja hänen +kumppaninsa siitä muutamalla rankalla ryöpyllä? Eivät. Ilmojen tulien +kamppaillessa ankarimmillaan ilmestyi äkkiä puun vaakasuoran +valtahaaran päähän noin nyrkin kokoinen, mustan savun ympäröimä +tulipallo. Se kieppui paikallaan muutaman sekunnin, räjähti kuin pommi +ja niin kovasti pamahtaen, että se kuului ukkosen yli. Rikkipitoinen +höyry täytti ilman. Silmänräpäyksessä tuli hiljaista, ja sitten +kuultiin Tom Austinin huutavan: + +-- Puu on tulessa! + +Tom Austin ei erehtynyt. Kuin valtavaan ilotulituslaitteeseen pantuna +levisi tuli tuokiossa ombun läntistä reunaa pitkin; kuivuneet oksat, +kuivista korsista tehdyt linnunpesät ja yleensä koko puun hohkoinen +pinta olivat sille suotuisaa virikettä. + +Samassa tuuli nousi ja kiihdytti tulta. Täytyi paeta. Glenarvan +miehineen riensi kiireesti ombun idänpuoliseen osaan, johon tuli vielä +ei ulottunut, mykkinä, levottomina, pelästyneinä, kiiveten, liukuen ja +uskaltaen oksille, jotka taipuilivat heidän painonsa alla. Heidän +takanaan käpristyivät, rätisivät ja kiemurtelivat oksat tulessa kuin +elävältä palavat käärmeet; niiden palavia rippeitä putoili tulvivaan +veteen ja kulki sen mukana levittäen hirveää loimua. Milloin loimotti +liekki suunnattoman korkealle yhtyen tulenväriseen ilmaan; milloin +painoi tuuli ne alas ja verhosi ombun kuin Nessoksen paitaan. +Glenarvan, Robert, majuri, Paganel ja matruusit olivat kauhuissaan; +paksu savu tunkeutui keuhkoihin, ja sietämätön kuumuus poltti; tuli +tarttui jo heidän puolellaan puun alaosaan; ei mikään voinut hillitä +saati sammuttaa sitä, ja he ymmärsivät olevansa auttamatta tuomitut +samaan rangaistukseen kuin hindulaisen epäjumalankuvan hehkuviin +kylkiin suljetut uhrit. Vihdoin heidän olonsa kävi sietämättömäksi, ja +on vain valittava kahdesta kuolemasta vähemmän julma. + +-- Veteen! Glenarvan huusi. + +Wilson, johon liekit jo ulottuivat, oli juuri syöksymässä veteen, kun +hänen kuultiin mitä suurimman kauhun vallassa parkaisevan: + +-- Auttakaa! + +Austin riensi hänen luokseen ja auttoi hänet taas rungon päähän. + +-- Mikä nyt on? + +-- Kaimaaneja! Kaimaaneja! Wilson vastasi. + +Puun tyvi olikin näiden pelottavien krokotiilien ympäröimä. Niiden +suomut välkkyivät tulen valaisemassa laajassa piirissä, niiden lattea +pyrstö, keihään terää muistuttava pää, ulkonevat silmät, korvien taakse +asti aukeavat leuat, kaikki nämä tunnusmerkit olivat niin selvät, ettei +Paganel voinut erehtyä. Hän näki, että ne olivat Amerikalle ominaisia +julmia alligaattoreita, joita espanjalaisissa maissa sanotaan +kaimaaneiksi. Niitä oli siinä kymmenkunta pieksemässä vettä +pelottavalla pyrstöllään ja pureksimassa ombua alaleukojensa pitkillä +hampailla. + +Tämä näky sai kovaonniset tuntemaan olevansa hukassa. + +Hirvittävä kuolema oli heidän osanaan, joko heidät kärventäisi tuli tai +repisi kaimaanien hammas. Jopa itse majurinkin kuultiin tyynellä +äänellä sanovan: + +-- Nyt taitaa tulla loppujen loppu. + +Eräissä oloissa ihminen on kykenemätön taistelemaan, eikä riehuvaa +luonnonvoimaa voi torjua kuin toinen luonnonvoima. Glenarvan tuijotti +vastaansa liittoutuneita tulta ja vettä ymmärtämättä, mitä apua +pyytäisi taivaalta. + +Ukkonen oli loppumassa, mutta se oli kehittänyt ilmassa suuren määrän +kaasuja, joita sähköilmiöt olivat juuri rajusti purkamaisillaan. +Etelässä muodostui vähitellen mahtava pilvenpatsas, nurinpäinen +usvakartio, joka ulottui vaahtoavasta vedestä ukkospilviin. Se alkoi +pian kulkea eteenpäin huimaavaa vauhtia pyörien kuin hyrrä ja pakotti +ylös keskustaansa kohti tulvavedestä kiskomansa patsaan, samalla kun +sen kehittämän pyörivän liikkeen väkevä vetovoima syöksi sitä kohti +ympäröivän ilman virtaukset. + +Tämä huikea vesipatsas iski muutaman sekunnin kuluttua ombun kimppuun +ja kietoi sen pyörteeseensä. Puu järkkyi juuriaan myöten. Glenarvan +luuli aluksi, että kaimaanit ravistelivat sitä voimakkailla leuoillaan +ja tempasivat sen irti maasta. Hänen kumppaninsa ja hän itse pitivät +toisistaan kiinni ja tunsivat vahvan puun antavan periksi ja kaatuvan; +sen palavat oksat sukelsivat kuohuvaan veteen hurjasti sihisten. Se +tapahtui silmänräpäyksessä. Vesipatsas oli jo ohittanut alueen +tuhoisana ja siirtyi nyt muualle niellen samalla yhä enemmän vettä +pyörteeseensä, niin että koko alue tuntui hetkessä kuivuvan. + +Veteen kaatunut ombu ajelehti virran ja tuulen yhteisvoimin viemänä. +Kaimaanit olivat paenneet lukuunottamatta yhtä, joka kiipesi pystyssä +olevia juuria pitkin leuat levällään; mutta Mulrady tempasi puoliksi +palaneen oksan ja antoi sillä pedolle niin voimakkaan iskun, että sen +selkäranka murtui. Kaimaani molskahti takaisin veteen, jota sen +pelottava pyrstö vielä hurjasti pieksi. + +Glenarvan kumppaneineen siirtyi nopeasti tuulen puolisille oksille +päästyään eroon alligaattoreista, ja ombu, jonka liekkejä myrsky +paisutti kuin tuulessa lepattavia purjeita, kiiti loimuavana kokkona +yön pimeydessä. + + + + +ATLANTTI. + + +Kaksi tuntia purjehti ombu valtavalla järvellä kohtaamatta maata. Sitä +syöneet liekit olivat vähitellen sammuneet. Suurin vaara tässä +hirvittävässä purjehduksessa oli siis ohi. Majuri rajoittui lausumaan, +ettei tulisi kummastua vaikka pelastuttaisiin. + +Tulvavirta piti alkuperäisen suuntansa, yhä lounaasta koilliseen. +Pimeys, jota vain silloin tällöin valaisi joku myöhästynyt salama, oli +jälleen käynyt synkäksi, ja Paganel etsi turhaan tuttuja maamerkkejä. +Rajuilma oli loppumassa. Suurien pisaroiden asemesta satoi kevyttä +tihkua, jonka tuuli hajotti, ja suuret, tyhjentyneet pilvet +kerääntyivät ryhmiin korkealle. + +Ombun kulku kuohuvassa vedessä oli nopeaa; se kiiti hämmästyttävää +vauhtia kuin sen sisälle olisi kätketty jokin voimakas moottori. Ei +mikään osoittanut, ettei se tällä tavoin ajelehtisi päiväkausia. Mutta +kello kolmen aikaan aamulla huomautti majuri, että sen juuret silloin +tällöin raapaisivat maata. Pitkällä, katkaistulla oksalla Tom Austin +tunnusteli huolellisesti syvyyttä ja totesi, että maa oli kohoavaa +rinnettä. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua tapahtui töytäys, ja ombu +pysähtyi. + +-- Maa! Maa! Paganel huusi kaikuvalla äänellä. + +Hiiltyneiden oksien päät olivat törmänneet erääseen kukkulaan. +Milloinkaan eivät merenkulkijat ole enemmän iloinneet karille +joutumisesta. Sehän oli tässä sama kuin satama. Robert ja Wilson olivat +jo hypänneet kovalle maalle ja hurrasivat ilosta, kun kuului tuttu +vihellys ja intiaanin kookas vartalo kohosi esiin. + +-- Thalcave! Robert huusi. + +-- Thalcave! kaikki toistivat yhdestä suusta. + +-- _Amigos_![20] vastasi patagonialainen, joka oli odottanut tulijoita +kohdalla, johon virran täytyi heidät tuoda, se kun oli hänen itsensäkin +sinne tuonut. + +Tällä hetkellä hän otti syliinsä Robert Grantin, välittämättä siitä, +että Paganel piti hänestä takaapäin kiinni, ja puristi häntä poveaan +vasten. Glenarvan, majuri ja merimiehet puristivat pian sen jälkeen +sydämellisesti ja voimakkaasti uskollisen oppaansa kättä iloissaan +hänen tapaamisestaan. Sitten patagonialainen saattoi heidät erään +aution estancian vajaan. Siellä loimusi hyvä tuli, joka lämmitti heitä, +ja siellä paistettiin meheviä lihaviipaleita, joista he eivät jättäneet +jäljelle palaakaan. Ja kun he olivat levänneet ja voivat taas ajatella +rauhassa, heidän mielestään tuntui uskomattomalta, että he olivat +pelastuneet tästä seikkailusta, jossa oli niin monta vaaraa, tulta ja +vettä ja Argentiinan virtojen hirveitä kaimaaneja. + +Muutamin sanoin Thalcave kertoi oman tarinansa Paganelille ja antoi +kaiken kunnian pelastumisestaan uljaalle hevoselleen. Sitten Paganel +koetti selittää hänelle asiakirjan uutta tulkintaa, ja mitä toiveita +heillä sen johdosta oli. Ymmärsikö intiaani tiedemiehen nerokkaita +olettamuksia? Sitä sopii epäillä, mutta hän näki ystävänsä onnellisina +ja luottavaisina, ja se riitti hänelle. + +On helppo ymmärtää, että nämä väsymättömät vaeltajat ombussa vietetyn +lepopäivänsä jälkeen halusivat jatkaa matkaansa. Kello kahdeksan +aamulla he olivat valmiit lähtemään. Oltiin liian kaukana etelässä +estancioista ja saladeroista, jotta olisi voitu hankkia kulkuneuvoja, +ja siksi oli pakko kulkea jalkaisin. Eihän muuten matkaa enää ollutkaan +kuin noin kuusikymmentä kilometriä, ja Thauka ottaisi kyllä silloin +tällöin kantaakseen jonkun väsyneen jalkamiehen, jopa tarpeen tullen +kaksikin. Kolmessakymmenessäkuudessa tunnissa oltaisiin Atlantin +rannalla. + +Lähtöhetken tultua jätti opas seuralaisineen taakseen laajan +alankomaan, joka vielä oli veden vallassa, ja matka suunnattiin ylempiä +tasankoja pitkin. Seutu oli jälleen yhtä yksitoikkoista; siellä täällä +näkyi joku eurooppalaisten istuttama puurykelmä pistävän esiin +laitumilta, muuten yhtä harvinaisena kuin Tandilin ja Tapalquemin +vuoriharjanteiden tienoilla; kotimaisia puita kasvaa vain pitkien +ruohoaavikkojen laidoilla ja Cap Corrientesin lähistöllä. + +Niin kului tämä päivä. Seuraavana päivänä alkoi valtameren läheisyys +tuntua parikymmentä kilometriä ennen sen rantaan saapumista. +_Virazon_, omituinen tuuli, joka puhaltaa säännöllisesti päivän ja +yön jälkipuoliskolla, taivutti korkeata ruohoa. Laihalla maaperällä +kasvoi harvaa metsää, puumaisia mimoosalajeja, akaasioita ja +curramabol-pensaita. Muutamia suolapitoisia laguuneja kimmelsi kuin +rikkilyödyn lasin kappaleita haitaten matkaa, sillä ne täytyi kiertää. +Lisättiin vauhtia, jotta samana päivänä olisi ehditty Salado-järvelle, +valtameren rannikolle, ja totta puhuen matkamiehet olivat aika lailla +väsyneitä, kun he kello kahdeksan illalla näkivät kolmenkymmenen metrin +korkuiset hietatöyräät, jotka rajoittavat sen vaahtoavaa rantaa. Pian +heidän korviinsa kuului aaltoilevan meren pitkällinen kohina. + +-- Valtameri! Paganel huudahti. + +-- Niin, valtameri! Thalcave vahvisti. + +Ja vaeltajat, joiden voimat näyttivät olevan melkein lopussa, +kiipesivät pian hiekkatöyrästä ylös huomattavan vikkelästi. + +Mutta nyt oli jo hyvin hämärä, ja katse harhaili turhaan pitkin +rannatonta pimeyttä etsien _Duncania_, mutta ei kuitenkaan havainnut +sitä. + +-- Se on kuitenkin täällä, Glenarvan huudahti, -- ja risteilee +edestakaisin meitä odottaen. + +-- Saamme nähdä huomenna, MacNabbs lausui. + +Tom Austin huuteli umpimähkään näkymätöntä laivaa saamatta mitään +vastausta. Tuuli oli sitä paitsi verrattain navakka ja merellä kova +aallokko. Pilviä nousi lännestä, ja aaltojen vaahtoavat harjat +lensivät hienona vihmana töyrään ylikin. Jos _Duncan_ oli sovitulla +määräpaikalla, sen tähystäjä ei kuitenkaan voinut heitä kuulla tai +nähdä. Rannalla ei ollut mitään suojaa. Ei lahtea, ei satamaa, ei +minkäännäköistä poukamaakaan. Siinä oli vain pitkiä hiekkasärkkiä, +jotka ulottuivat mereen ja joita on vaarallisempi lähestyä kuin +vedenpäällisiä kareja. Särkät näet nostavat maininkeja; aallokko on +niiden kohdalla erikoisen raju, ja ne alukset ovat varmasti tuhon omat, +jotka kovassa tuulessa ajavat näihin hiekkakasoihin. + +Siksi oli luonnollista, että _Duncan_, joka tiesi rannikon olevan +vaarallinen, pysytteli suojaavan sataman puuttuessa ulompana. John +Mangles tietenkin varovana miehenä odotti mahdollisimman kaukana. Se +oli Tom Austinin mielipide, ja hän vakuutti, että _Duncan_ ei voinut +tulla viittä meripeninkulmaa lähemmäksi rantaa. + +Majuri kehotti siis kärsimätöntä ystäväänsä malttamaan mielensä. Ei +ollut mitään keinoa hälventää läpitunkematonta pimeyttä. Miksi siis +vaivata silmiään tuijottamalla pimeyteen? + +Niinpä pystytettiin jonkinlainen leiripaikka särkkien suojaan; +viimeiset ruokavarat käytettiin matkan viimeiseen ateriaan; sitten +jokainen noudatti majurin esimerkkiä ja kaivoi itselleen kuopan, josta +tuli jokseenkin mukava makuusija, ja vajosi sikeään uneen yllään +leukaan saakka ulottuva hietapeite. Glenarvan yksin valvoi. Tuuli pysyi +navakkana, ja valtameri kuohui vielä äskeisen myrskyn jälkeen. Sen yhä +ankarammat aallot murtuivat särkän reunaan pauhaten kuin ukkonen. +Glenarvan ei voinut tottua siihen ajatukseen, että _Duncan_ oli niin +lähellä. Mitä taas tuli siihen, että se ei olisi saapunut sovitulle +kohtaamispaikalle, ei sitä voinut ajatellakaan. Glenarvan oli lähtenyt +Talkahuanon lahdesta 14. päivänä lokakuuta ja saapui marraskuun +12:ntena Atlantin rannalle. Näiden kolmenkymmenen päivän kuluessa, +jolloin he olivat samonneet halki Chilen, Kordillieerien, pampan ja +Argentiinan tasangon poikki, oli _Duncanilla_ ollut aikaa kiertää Cap +Horn ja ehtiä vastapäiselle rannalle. Niin hyvä laiva ei voinut +myöhästyä; myrsky oli varmaan ollut kova ja ankara Atlantin aavalla +ulapalla, mutta _Duncan_ oli tukeva alus ja sen kapteeni hyvä merimies. +Niinpä hän oli paikalla, kun kerran oli määrä olla. + +Nämä ajatukset eivät sittenkään saaneet Glenarvania rauhoittumaan. Kun +sydän ja järki ovat ristiriidassa, ei jälkimmäinen aina voita. Malcolmin +linnan lordi kaipasi tässä pimeydessä kaikkia rakkaitaan, rakasta +Helenaansa, Mary Grantia ja _Duncanin_ miehistöä. Hän harhaili autiolla +rannalla, jota laineet vihmoivat pärskeellään. Katseli, kuunteli. +Silloin tällöin hän oli havaitsevinaan epämääräistä valoa mereltä. + +-- Minä en erehdy, hän ajatteli, -- minä näin laivan valoa, _Duncanin_ +lyhdyt. Ah, miksi minä en näe pimeyden läpi? + +Silloin hänen mieleensä välähti eräs ajatus. Paganelhan sanoi olevansa +nyktalooppi, toisin sanoen hän näki pimeässä. Hän meni siis herättämään +Paganelin. Tiedemies nukkui kuopassaan kuin myyrä, kun väkevä käsi +tempaisi hänet hiekkavuoteeltaan. + +-- Kuka siinä on? hän huudahti. + +-- Minä, Paganel. + +-- Kuka minä? + +-- Glenarvan. Tulkaa, minä tarvitsen silmiänne. + +-- Minun silmiäni? Paganel toisti niitä hieroen. + +-- Niin, teidän silmiänne, erottaaksemme _Duncanin_ tässä pimeydessä. +Tulkaa. + +-- Hemmettiin koko nyktalopia! Paganel mutisi, mutta oli sentään +mielellään valmis auttamaan Glenarvania. + +Hän nousi, ravisteli puutuneita jäseniään, muristen kuin ainakin kesken +unia heränneet ja seurasi ystäväänsä rannalle. + +Glenarvan pyysi häntä tähystämään synkkää maisemaa. Kun Paganel oli +muutaman minuutin ajan ponnistellut, Glenarvan kysyi: + +-- No, ettekö näe mitään? + +-- En. Ei kissakaan näkisi tässä kahta askelta kauemmaksi. + +-- Etsikää punaista tai vihreää valoa, jompaakumpaa laivalyhtyä. + +-- En näe vihreää enkä punaista. Kaikki on mustaa, vastasi Paganel, +jonka silmät väkisinkin menivät umpeen. + +Puolen tunnin ajan hän seurasi malttamatonta ystäväänsä konemaisesti, +pään retkahtaessa rinnalle, mistä sen taas äkkiä nosti pystyyn. Hän ei +vastannut, ei puhunut. Hänen hoipertelevat askelensa olivat kuin +juopuneen. Glenarvan katsoi Paganelia. Paganel nukkui kävellessään. + +Glenarvan tarttui silloin hänen käsipuoleensa, talutti hänet +herättämättä jälleen kuoppaansa ja sijoitti siihen mukavasti makaamaan. +Päivän koittaessa hypähtivät kaikki ylös huutoon: + +-- _Duncan! Duncan!_ + +-- Hurraa, hurraa! vastasivat toverit Glenarvanille rientäen rannalle. + +Laiva oli todellakin viiden meripeninkulman päässä, purjeet +huolellisesti kokoonkäärittyinä edeten höyryn voimalla. Sen savu +hälveni aamun usviin. Merenkäynti oli kova, eikä sen kokoinen alus +voinut vaaratta lähestyä särkkiä. + +Glenarvan tarkasteli Paganelin kaukoputkella _Duncanin_ liikkeitä. John +Mangles ei arvatenkaan huomannut matkamiehiä, sillä hän ei kääntänyt +alusta, vaan näytti jatkavan samaan suuntaan. + +Mutta Thalcave, joka oli pannut vahvan panoksen pyssyynsä, laukaisi sen +tällä hetkellä laivaa kohti. + +Kuunneltiin, katsottiin. Kolme kertaa pamahti intiaanin pyssy, +hiekkasärkkiä kajahduttaen. + +Vihdoin näkyi valkoista savua laivan kyljestä. + +-- He ovat nähneet meidät! Glenarvan huudahti. -- Se on _Duncanin_ +kanuuna! + +Muutaman sekunnin kuluttua kuului kumea pamaus rannalle, minkä jälkeen +_Duncan_ heti kääntyi ja alkoi lähestyä rantaa varovasti niin lähelle +kuin mahdollista. + +Kaukoputkella nähtiin pian venettä laskettavan vesille. + +-- Lady Helena ei voi tulla, Tom Austin sanoi. -- Meri on liian +myrskyisä. + +-- Eikä John Mangles, MacNabbs lausui, -- hän ei voi jättää laivaansa. + +-- Siskoni! Siskoni! Robert huudahti ojentaen käsiään keinuvaa laivaa +kohti. + +-- Ah, kuinka mieleni tekee päästä laivalle! Glenarvan huokasi. + +-- Malttia, Edward! Te olette siellä kahden tunnin kuluttua, majuri +vastasi. + +Kaksi tuntia! Lyhyemmässä ajassa ei kuuden miehen soutama vene +tosiaankaan ehtisi tehdä edestakaista matkaa. + +Glenarvan meni nyt Thalcaven luo, joka käsivarret ristissä rinnallaan +ja Thauka vierellään katseli tyynesti meren aaltoilua. + +Glenarvan tarttui hänen käteensä ja näytti laivaa: + +-- Tule! hän sanoi. + +Intiaani pudisti hiljaa päätään. + +-- Tule, ystävä! Glenarvan toisti. + +-- En, Thalcave vastasi hiljaa. -- Täällä on Thauka ja tuolla pampa, +hän lisäsi viitaten laajalla kädenliikkeellä aavaa tasankoa kohti. + +Glenarvan ymmärsi hyvin, että intiaani ei halunnut milloinkaan luopua +ruohoaavikoista, missä hänen isiensä luut olivat valkenemassa. Hän +tunsi näiden aavikonlasten uskonnollisen kiintymyksen synnyinmaahansa. +Hän puristi siis Thalcaven kättä eikä ollut itsepäinen. Ei silloinkaan, +kun intiaani erikoisella tavallaan hymyillen kieltäytyi ottamasta +maksua palveluksistaan, sanoen: + +-- Ystävyydestä. + +Glenarvan ei voinut vastata hänelle. Hän olisi sentään tahtonut jättää +kelpo intiaanille edes jonkin muiston eurooppalaisista ystävistä. Mutta +mitä hänellä oli? Aseensa, hevosensa, kaikki hän oli menettänyt tulvan +tuhoissa. Hänen kumppaninsa eivät olleet sen rikkaampia. + +Hän ei siis tiennyt, miten osoittaisi kiitollisuuttaan kunnon oppaalle, +mutta silloin hänen mieleensä juolahti muuan ajatus. Hän otti poveltaan +kallisarvoisen medaljongin, jonka sisällä oli erittäin kaunis kuva, +Lawrencen mestariteos, ja ojensi sen intiaanille. + +-- Minun vaimoni, hän sanoi. + +Thalcave katseli kuvaa hellästi ja lausui vain nämä koruttomat sanat: + +-- Hyvä ja kaunis. + +Sitten Robert, Paganel, majuri, Tom Austin ja matruusit tulivat +liikuttuneina hyvästelemään patagonialaista. Heistä oli haikea erota +uljaasta ja aina valmiista ystävästä. Thalcave syleili kaikkia. Paganel +sai hänet ottamaan Etelä-Amerikan ja molempien valtamerien kartan, jota +intiaani oli usein hartaasti katsellut. Se oli tiedemiehen kallein +omaisuus. Robertilla ei ollut antaa kuin kättä pelastajalleen, eikä +myöskään Thauka jäänyt siitä osattomaksi. + +Nyt _Duncanin_ vene lähestyi; se laski pieneen kanavaan kahden särkän +väliin ja osui pian rantaan. + +-- Kuinka vaimoni voi? Glenarvan kysyi. + +-- Ja sisareni? Robert huusi. + +-- Lady Helena ja miss Grant odottavat teitä laivalla, veneen perämies +vastasi. -- Mutta lähdetään matkaan, teidän jalosukuisuutenne, meillä +ei ole minuuttiakaan menetettävänä, sillä laskuvesi alkaa jo tuntua. + +Viimeiset kädenpuristukset vaihdettiin intiaanin kanssa. Hän saattoi +ystävänsä veneelle saakka, joka pian työnnettiin vesille. Kun Robertin +piti astua veneeseen, intiaani otti hänet syliinsä ja katseli häntä +hetken. + +-- Mene nyt, hän sanoi. -- Sinä olet mies. + +-- Hyvästi, ystäväni, hyvästi! Glenarvan sanoi vielä kerran. + +-- Emmekö enää milloinkaan tapaa toisiamme? Paganel huudahti. + +-- _Quien sabe_? Kuka tietää? Thalcave vastasi kohottaen kätensä +taivasta kohti. + +Intiaanin viimeiset sanat häipyivät tuuleen. Vene lähti liikkeelle +kulkien luoteen mukana. + +Thalcaven liikkumaton vartalo näkyi kauan rannalla kuohujen keskeltä. +Sitten se pieneni ja katosi vihdoin kokonaan hänen uusien ystäviensä +silmistä. + +Tunnin kuluttua nousi Robert ensimmäisenä _Duncanin_ kannelle ja +hyppäsi Mary Grantin kaulaan, laivan miehistön huutaessa iloisesti +hurraata. + +Näin oli tehty matka Etelä-Amerikan poikki aivan suoraa linjaa pitkin. +Vuoret tai virrat eivät olleet saaneet vaeltajia väistymään varmalta +uraltaan, ja vaikka heidän ei ollut tarvinnut taistella vihamielisiä +ihmisiä vastaan, olivat luonnonvoimat usein nousseet heitä ahdistamaan +ja panneet heidän miehekkään pelottomuutensa ankaralle koetukselle. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Cliquot on vanha, kautta maailman tunnettu samppanjamerkki. +-- _Suom._ + +[2] Kristoffer Kolumbuksen neljäs matka tehtiin neljällä laivalla. +Suurin, johtava laiva, jossa Kolumbus kulki, oli 70 tonnin kantoinen; +pienin ainoastaan 50. Ne olivat tosiaan vain rannikkoaluksia. + +[3] Patenttilogi on sellainen laite, joka asteisiin jaetussa ympyrässä +kiertävillä neuloilla ilmoittaa laivan nopeuden. + +[4] 17 meripeninkulmaa. Kun meripeninkulma eli solmu on 1,852 metriä, +tekee 17 solmua lähes 31,5 km tunnissa. + +[5] Siis ei: _joutuvat vangeiksi_, vaan _ovat vankeina_. -- Suom. + +[6] Vaeltaa hyvää tehden. + +[7] Veden kiehumapisteen aleneminen tekee noin 1 asteen joka 324 metrin +nousua kohti. + +[8] Melkein samanlainen ilmiö tapahtui Mont Blancin laella vuonna 1820 +ja aiheutti sen järkyttävän tapaturman, joka maksoi kolmen +chamounixilaisen oppaan hengen. + +[9] Te olette kunnon mies. + +[10] Epäilemättä patagonialainen? + +[11] Vastatkaa! + +[12] Ymmärrättekö? + +[13] En ymmärrä. + +[14] Niin, niin. + +[15] Hänen isänsä. + +[16] Islannin talvet ovat tästä syystä lauhkeampia kuin Lombardian. + +[17] Ranska oli tämän kertomuksen aikana keisarikunta. -- _Suom_. + +[18] A. Guinnard oli todella pojuch-intiaanien vankina kolme vuotta, +vuodesta 1856 vuoteen 1859. Hän kesti tavattoman uljaasti ne kauheat +koettelemukset, joiden alaiseksi hän joutui, ja pääsi vihdoin +pakenemaan ylittämällä Andit Upsallata-solan kautta. Hän saapui +takaisin Ranskaan 1861 ja on nyt kunnianarvoisan Paganelin virkaveljiä +Maantieteellisessä seurassa. + +[19] Pian, pian! + +[20] Ystävät! + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kapteeni Grantin lapset, by Jules Verne + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIN LAPSET *** + +***** This file should be named 39058-8.txt or 39058-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/9/0/5/39058/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/39058-8.zip b/39058-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8d4e7ed --- /dev/null +++ b/39058-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..85da482 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #39058 (https://www.gutenberg.org/ebooks/39058) |