diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 39059-8.txt | 8087 | ||||
| -rw-r--r-- | 39059-8.zip | bin | 0 -> 147548 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 8103 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/39059-8.txt b/39059-8.txt new file mode 100644 index 0000000..484a1d3 --- /dev/null +++ b/39059-8.txt @@ -0,0 +1,8087 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kapteeni Grantin löytyminen, by Jules Verne + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + + +Title: Kapteeni Grantin löytyminen + +Author: Jules Verne + +Translator: Eino Voionmaa + +Release Date: March 5, 2012 [EBook #39059] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIN LÖYTYMINEN *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KAPTEENI GRANTIN LÖYTYMINEN + +Kirj. + +Jules Verne + + +Suomentanut Eino Voionmaa + + +Karisto Oy, Hämeenlinna, 1922. + + + +SISÄLLYS: + + Macquarie + Uuden Seelannin historiaa + Uuden Seelannin verilöyly + Tyrskyt + Matkustajat matruuseina + Ihmissyöntiä käsitellään teoreettisesti + Maa, jota pitäisi karttaa + Uuden Seelannin nykyisyys + Neljäkymmentäkahdeksan kilometriä pohjoiseen + ansallisjoki + Taupo-järvi + Maoripäällikön hautajaiset + Viimeiset hetket + Tabu-vuori + Paganelin voimakeinot + Kahden tulen välissä + Miksi Duncan risteili Uuden Seelannin rannikolla + Ayrton eli Ben Joyce + Sopimus + Huuto yössä + Tabor-saari + Jacques Paganelin viimeinen hajamielisyys + + + + +MACQUARIE + + +Nyt jos koskaan oli kapteeni Grantin etsijöillä syytä epätoivoon, kun +heiltä puuttui yhdellä kertaa kaikki? Missä päin jatkaa etsintöjä? +Kuinka tutkia uusia maita? _Duncania_ ei enää ollut, eikä myöskään +voitu edes heti palata kotimaahan. Niinpä siis näiden jalomielisten +skotlantilaisten yritys oli epäonnistunut. Rauennut! Surullinen sana, +jota rohkea ihminen ei tunnusta, mutta Glenarvanin täytyi kuitenkin +kohtalon lyömänä tunnustaa, ettei alusta ja uhrautuvaa työtä voitu enää +jatkaa. + +Mary Grantilla oli kylliksi mielenlujuutta ollakseen näissä oloissa +lausumatta isänsä nimeä. Hän salasi tuskansa, ajatellen onnetonta +surmansa saanutta laivamiehistöä. Tyttären tunne väistyi, ja hänestä +juuri tuli se ystävätär, joka nyt lohdutti lady Glenarvania tämän +lohdutettua häntä niin monta kertaa aikaisemmin! Hän alkoi ensimmäisenä +puhua Eurooppaan palaamisesta. John Mangles ihaili häntä, nähdessään +hänet niin rohkeana ja kohtaloon alistuvana, ja aikoi vielä viimeisen +kerran puhua kapteenin hyväksi, mutta Mary kielsi sen katseellaan ja +sanoi myöhemmin: + +-- Ei, herra Mangles, ajatelkaamme niitä, jotka ovat uhrautuneet. Lordi +Glenarvanin on palattava Eurooppaan! + +-- Te olette oikeassa, neiti Mary, John Mangles vastasi, -- niin hänen +pitääkin tehdä. Englannin viranomaisten tulee myös saada tietää +_Duncanin_ kohtalo. Mutta älkää silti kokonaan luopuko toivosta. +Mieluummin kuin että lopettaisimme aloittamamme etsiskelyt, jatkan +niitä vaikka yksinäni! Minä löydän kapteeni Grantin tai sorrun sitä +yrittäessäni! + +John Mangles antoi näin vakavan lupauksen. Mary otti sen vastaan ja +ojensi nuorelle kapteenille kätensä ikään kuin sopimuksen +vahvistukseksi. John Manglesin puolelta se oli koko hänen elämänsä +uhraus, Maryn puolelta loppumatonta kiitollisuutta. + +Tämän päivän kuluessa lähtö päätettiin lopullisesti. Heidän tuli +viipymättä pyrkiä Melbourneen. Seuraavana päivänä John meni +tiedustelemaan lähdössä olevia laivoja. Hän toivoi, että kulkuyhteys +Edenin ja Victorian pääkaupungin välillä oli vilkas. + +Mutta siinä hän pettyi. Laivoja oli vähän. Kolme tai neljä +Twofold-lahdella ankkuroivaa alusta oli seudun koko kauppalaivastona. +Yksikään ei ollut menossa Melbourneen tai Sydneyhin tai Point of +Walesiin. Mutta vain näissä kolmessa Australian satamassa Glenarvan +olisi tavannut Englantiin meneviä laivoja, sillä mainittujen paikkojen +ja emämaan välillä _Peninsular Oriental Steam Navigation Company_ pitää +säännöllistä laivaliikettä. + +Mitä oli näin ollen tehtävä? Pitikö jäädä odottamaan jotakin laivaa? +Sitä voisi kestää kauan, sillä Twofold-lahdessa ei ole vilkasta +liikettä. Kuinka moni laiva meneekään ohitse tänne poikkeamatta! + +Hyvän aikaa mietittyä ja väiteltyä Glenarvan oli jo vähällä päättää +lähteä Sydneyhin rannikkotietä, kun Paganel teki ehdotuksen, jota +kukaan ei ollut odottanut. + +Maantieteilijä oli puolestaan myös käynyt Twofold-lahdella. Hän tiesi, +että ei ollut mahdollisuutta päästä Sydneyhin ja Melbourneen. Mutta +kolmesta ulkosatamassa ankkuroivasta laivasta yksi aikoi lähteä +Aucklandiin, Ikana-Mauin, Uuden Seelannin pohjoisen saaren +pääkaupunkiin. Ja Paganel ehdotti, että vuokrattaisiin tämä alus ja +lähdettäisiin Aucklandiin, josta olisi helppo palata Eurooppaan +Peninsular Companyn laivoilla. + +Tämä ehdotus otettiin vakavasti harkittavaksi. Paganel puolestaan ei +tuonut esiin syitä ja todisteluja, joita hänellä tavallisesti oli niin +runsaasti. Hän tyytyi ilmoittamaan asian ja lisäsi, että matka kestäisi +vain viisi tai kuusi päivää. Australian ja Uuden Seelannin väliä ei +todella olekaan kuin noin tuhat meripeninkulmaa. + +Omituisesta sattumasta Auckland sattui olemaan juuri sillä samalla 37. +leveysasteella, jota etsijät itsepintaisesti olivat seuranneet +Araucanian rannikolta saakka. Maantieteilijä olisi tietysti voinut +mainita tämän seikan ehdotustaan puoltavana seikkana, herättämättä +epäluuloja mistään sivutarkoituksista. Se olisi tosiaan ollut luonteva +syy käydä Uuden Seelannin rannikolla. + +Mutta Paganel ei käyttänyt tätä etua. Kahden peräkkäisen erehdyksen +jälkeen hän ei varmaankaan halunnut yrittää tulkita asiakirjaa +kolmannella tavalla. Ja mitäpä muuten olisi voinut päätellä? Siinähän +oli selvästi sanottu, että kapteeni Grantin pelastuspaikkana oli +"continent", mannermaa, eikä saari. Mutta Uusi Seelanti oli vain saari. +Se tuntui ratkaisevalta. Joko tämän tai jonkin muun syyn takia Paganel +ei siis liittänyt uuden etsinnän aikomusta tähän ehdotukseensa, että +lähdettäisiin Aucklandiin. Hän huomautti ainoastaan, että sen ja +Ison-Britannian välillä oli säännöllinen kulkuyhteys ja että sitä olisi +helppo käyttää. + +John Mangles kannatti Paganelin ehdotusta. Hän neuvoi hyväksymään sen, +koska ei voitu odottaa laivan epävarmaa saapumista Twofoldiin. Mutta +ennen asian lopullista ratkaisemista hän piti parhaana lähteä katsomaan +maantieteilijän mainitsemaa alusta. Glenarvan, majuri Paganel, Robert +ja hän ottivat veneen ja saapuivat muutaman aironvedon jälkeen muutaman +sadan metrin päässä laiturista ankkuroivan laivan luo. + +Se oli kahdensadanviidenkymmenen tonnin kantoinen priki, nimeltään +_Macquarie_, joka teki rannikkomatkoja Australian ja Uuden Seelannin +eri satamien välillä. Kapteeni tai oikeammin sanoen "kippari" otti +tulijat vastaan töykeästi. He havaitsivat olevansa tekemisissä +sivistymättömän miehen kanssa, joka ei ollut sanottavasti korkeammalla +aluksensa viiden matruusin tasoa. Suuri punainen naama, paksut kädet, +lättänenä, puhkaistu toinen silmä, piipunperskoista likaiset huulet ja +sen lisäksi röyhkeä käytös tekivät Will Halleysta vastenmielisen +henkilön. Mutta nyt ei ollut valinnan varaa, eikä muutamien päivien +matkan vuoksi kannattanut siitä paljon välittää. + +-- Mitä te etsitte, miehet? Will Halley kysyi vierailta, jotka nousivat +hänen laivaansa. + +-- Kapteenia, John Mangles vastasi. + +-- Se olen minä, Halley sanoi. -- Entä sitten? + +-- Onko _Macquarie_ aikeissa lähteä Aucklandiin? + +-- On. Entä sitten? + +-- Mitä sillä on lastina? + +-- Mitä myydään ja ostetaan. Entä sitten? + +-- Milloin se lähtee? + +-- Huomenna, päivän nousuveden aikaan. Entä sitten? + +-- Ottaisiko se matkustajia? + +-- Ketä vain, jos tyytyvät laivamuonaan. + +-- He tuovat ruokansa mukanaan. + +-- Entä sitten? + +-- No mitä sitten? + +-- Niin, montako niitä on? + +-- Yhdeksän; niistä kaksi naista. + +-- Minulla ei ole hyttejä. + +-- Pankaa kuntoon kanssi heidän käyttöönsä. + +-- Entä sitten? + +-- Suostutteko? kysyi John Mangles, jota kapteenin tyyli ei +hämmentänyt. + +-- Saa nähdä, _Macquarien_ isäntä vastasi. + +Will Halley asteli pariin kertaan edestakaisin kolistellen suurilla +rautakorkosaappaillaan kantta ja palasi sitten äkkiä John Manglesin +luo. + +-- Mitäs maksetaan? hän kysyi. + +-- Mitäs pyydetään? John vastasi. + +-- Viisikymmentä puntaa. + +Glenarvan antoi hyväksymisen merkin. + +-- Olkoon. Viisikymmentä puntaa, John Mangles vastasi. + +-- Mutta ei muuta kuin pelkkä kuljetus, Will Halley lisäsi. + +-- Ei muuta. + +-- Sapuska erikseen. + +-- Erikseen. + +-- Sovittu. Entä sitten? Will sanoi ojentaen kättään. + +-- Mitä? + +-- Käsiraha! + +-- Tässä on puolet hinnasta, kaksikymmentäviisi puntaa, John Mangles +sanoi laskien rahat kipparille, joka pani ne kiittämättä taskuunsa. + +-- Huomenna laivalle, hän sanoi, -- ennen puolta päivää. Olitte +paikalla tai ette, minä lähden. + +-- Olemme täällä. + +Tämän jälkeen Glenarvan, majuri, Robert, Paganel ja John Mangles +lähdvät laivalta Will Halleyn yrittämättä edes sormellaan koskea +vahakangaslakkiinsa, joka oli kuin kasvanut kiinni hänen punaiseen +tukkaansa. + +-- Aika moukka, John sanoi. + +-- On, mutta minua hän miellyttää, Paganel vastasi. -- Hän on oikea +merisusi. + +-- Oikea karhu, majuri huomautti. + +-- Ja minä arvelen, John Mangles lisäsi, -- että tuo karhu on aikoinaan +tehnyt kauppaa ihmislihalla. + +-- Mitäpä siitä, Glenarvan sanoi, -- kunhan hän vain on _Macquarien_ +kapteeni ja laiva menee Uuteen Seelantiin. Twofold-lahdesta Aucklandiin +emme häntä juuri näe, Aucklandin jälkeen emme lainkaan. + +Lady Helena ja Mary Grant olivat hyvillään, että lähtö oli määrätty +huomiseksi. Glenarvan huomautti heille, että _Macquarie_ ei ollut +_Duncanin_ veroinen mukavuudessa. Mutta paljon kokeneina naiset eivät +näin vähästä hämmentyneet. Olbinett sai asiakseen varustaa eväät. +_Duncanin_ menetyksen jälkeen oli miesparka usein surrut onnetonta +rouva Olbinettia, joka oli jäänyt laivalle ja siis muun laivaväen +mukana joutunut rosvojen julmuuden uhriksi. Hän hoiti kuitenkin +muonamestarin tehtäviä yhtä innokkaasti kuin ennenkin, ja "eri muona" +oli tosiaan sellaista, jota prikin ruokalistalla ei ollut milloinkaan +nähty. Muutamassa tunnissa olivat eväät koossa. + +Tällä välin majuri muutti erään rahanvaihtajan luona rahaksi Melbournen +Union-pankkiin osoitettuja Glenarvanin maksumääräyksiä. Ei tahdottu +olla ilman kultaa eikä myöskään ilman aseita ja ampumatarvikkeita; +niinpä nämä varastot uusittiin. + +Paganel puolestaan hankki Johnstonin Edinburgissa julkaiseman mainion +kartan Uudesta Seelannista. + +Mulrady oli jo hyvissä voimissa. Hän tuskin tunsikaan enää haavaa, joka +oli vaarantanut hänen henkensä. Muutama tunti merellä saisi hänet +täysin kuntoon. Tyynen valtameren tuulista hän arveli saavansa hyvän +lääkkeen. + +Wilson sai tehtäväkseen panna matkustajien oleskelutilat kuntoon +_Macquariella_. Harjan ja luudan avulla tuli kanssi toisennäköiseksi. +Will Halley antoi hartioitaan kohauttaen matruusin tehdä mielensä +mukaan. Glenarvanista ja hänen kumppaneistaan hän ei välittänyt sen +enempää. Hän ei edes tiennyt heidän nimiään eikä viitsinyt kysyä. Nämä +matkustajat tuottivat hänelle viisikymmentä puntaa, siinä kaikki, mutta +lisä sinänsä ei hänestä ollut niin arvokas kuin ne kaksisataa tonnia +parkittuja nahkoja, jotka täyttivät ruuman. Nahat ensin, ihmiset +sitten. Hän oli kauppamies. Merimiehenä pidettiin häntä hyvinkin +perehtyneenä näihin vesiin, jotka koralliriuttojen takia olivat melko +vaarallisia. + +Päivän viimeisinä tunteina Glenarvan halusi palata sille rannikon +kohdalle, jota 37. leveysaste leikkaa. Hän teki sen kahdesta syystä. + +Hän halusi vielä kerran tutkia tämän haaksirikon oletetun paikan. +Ayrtonhan oli todellakin _Britannian_ perämies, ja _Britania_ oli +tosiaan voinut tuhoutua tällä kohtaa Australian rannikkoa, +itärannikolla länsirannikon asemesta. Ei siis sopinut huolettomasti +jättää paikkaa, jota ei enää toiste nähtäisi. + +Mutta olipa _Britannian_ laita kuinka hyvänsä, ainakin _Duncan_ oli +siellä joutunut rosvojen käsiin. Ehkä ensin oli käyty taistelu! Miksei +rannalta saattaisi löytyä taistelun, viimeisen vastarinnan jälkiä? Jos +laivaväki oli saanut surmansa aalloissa, eivätkö nämä olisi voineet +huuhtoa jotakin ruumista rantaan? + +Uskollisen Johninsa saattamana lähti Glenarvan tälle tutkimusretkelle. +_Victoria_-hotellin isäntä antoi heidän käytettäväkseen kaksi hevosta, +ja he ratsastivat Twofold-lahtea kiertävää pohjoista tietä pitkin. + +Se oli alakuloinen matka. Glenarvan ja kapteeni John ratsastivat +äänettöminä. Mutta he ymmärsivät toisiaan. Samat ajatukset ja siis +samat tuskat painoivat heidän mieltään. He katselivat meren uurtamia +kallioita. Heidän ei tarvinnut kysyä eikä vastata. + +Kun vain ajattelee Johnin intoa ja älyä, niin saa olla varma siitä, +että jokainen rannikon metri tutkittiin huolellisesti, pienimmätkin +lahdelmat tarkastettiin samoin kuin viettävät rinteet ja hiekkarannat, +jonne Tyynen valtameren mainingit olisivat voineet kuljettaa jonkin +hylyn kappaleen. Mutta minkäänlaista merkkiä, joka olisi ollut omiaan +antamaan aihetta uusiin etsiskelyihin näillä seuduilla, ei löytynyt. +Haaksirikosta ei vieläkään näkynyt jälkeä. _Duncanista_ ei myöskään. +Koko tämä valtamereen rajoittuva Australian osa oli autio. + +Rantaa tutkiessaan John Mangles keksi kuitenkin selviä leiriytymisen +merkkejä, jäännöksiä yksinäisten myallien alla äskettäin palaneista +nuotiotulista. Oliko tästä siis muutamia päiviä sitten kulkenut jokin +vaeltava alkuasukasheimo? Ei, sillä eräs todistuskappale sattui +Glenarvanin silmään ja osoitti ratkaisevalla tavalla, että tällä +rannikon paikalla oli äskettäin ollut karkotusvankeja. Tämä +todistuskappale oli harmaa ja keltainen pusero, kulunut, paikattu, +kurja riepu, joka oli jätetty erään puun juurelle. Siinä oli Perthin +vankilan merkkinumero. Vankia ei enää ollut täällä, mutta likainen +repale puhui hänen puolestaan. Tämä rikoksen virkapuku, joka oli ollut +jonkun roiston verhona, mätäni nyt autiolla rannalla. + +-- Siinä näet, John, Glenarvan sanoi, -- rosvot ovat saapuneet tänne! +Ja meidän toveriparkamme _Duncanilla_...? + +-- Niin, John sanoi synkällä äänellä, -- se on varmaa, että heitä ei +ole tuotu maihin, että he ovat hukkuneet... + +-- Roistot! Glenarvan huudahti. -- Jos he milloinkaan joutuvat minun +käsiini, kostan laivaväkeni puolesta...! + +Suru oli koventanut Glenarvanin piirteet. Muutamia minuutteja lordi +silmäili ääretöntä ulappaa, etsien ehkä katseellaan viimeistä kertaa +jotakin kaukaisuuteen häipynyttä laivaa. Sitten hänen silmänsä +sumenivat, hän oli taas entisensä, ja sanaakaan sanomatta tai mitään +merkkiä antamatta hän lähti nelistämään takaisin Edeniin. + +Yksi muodollisuus oli vielä suoritettavana, näiden tapahtumien +ilmoittaminen poliisiviranomaisille. Se tehtiin samana iltana Thomas +Banksille. Tämä virkamies saattoi tuskin salata tyytyväisyyttään +selaillessaan muistiinpanojaan. Hän oli kerrassaan riemastunut Ben +Joycen ja koko joukkion poistumisesta näiltä tienoilta, ja kaupunki +iloitsi samoin. Rosvot olivat siis lähteneet Australiasta, tosin uuden +rikoksen tehtyään, mutta joka tapauksessa heistä oli päästy eroon. Tämä +tärkeä uutinen sähkötettiin heti Melbournen ja Sydneyn viranomaisille. + +Ilmoituksensa tehtyään Glenarvan palasi _Victoria_-hotelliin. + +Matkalaiset viettivät tämän viimeisen illan perin alakuloisina. Heidän +ajatuksensa harhailivat tässä onnettomuuksista rikkaassa maassa. He +muistelivat Kap Bernouillissa saatuja hyviä toiveitaan, jotka +Twofold-lahden rannalla niin surkeasti murtuivat! + +Paganel oli kuumeisen kiihtymyksen vallassa. John Mangles, joka oli +tarkkaillut häntä Snowyn rannalla sattuneen kohtauksen jälkeen, tunsi +vaistomaisesti, että maantieteilijä sekä tahtoi että ei tahtonut puhua. +Monta kertaa hän oli ahdistanut Paganelia kysymyksillä, joihin toinen +ei ollut vastannut. + +Mutta tänä iltana saattaessaan häntä huoneeseensa John kysyi, miksi hän +oli niin hermostunut. + +-- John-ystäväni, Paganel vastasi vältellen, -- minä en ole tavallista +hermostuneempi. + +-- Herra Paganel, John sanoi, -- teitä painaa jokin salaisuus! + +-- No niin, minkäpäs sille mahdan, maantieteilijä huudahti, -- se on +minua voimakkaampi! + +-- Mikä on teitä voimakkaampi? + +-- Iloni yhtäältä, epätoivoni toisaalta. + +-- Oletteko siis samalla kertaa sekä toiveikas että toivoton? + +-- Olen, Uuteen Seelantiin lähtemisestä. + +-- Onko teillä syy siihen? John Mangles kysyi innokkaasti. -- Oletteko +löytänyt kadonneet jäljet? + +-- En, John-ystäväni. _Uudesta Seelannista ei ole helppo palata_. Mutta +kuitenkin, kaikitenkin ... niin, te tunnette ihmisluonnon. Ei tarvita +muuta kuin että ihminen hengittää, silloin hän jo toivoo. Ja minun +tunnukseni on _dum spiro, spero_, joka on maailman kaunein lause. + + + + +UUDEN SEELANNIN HISTORIAA. + + +Seuraavana eli 27. päivänä tammikuuta olivat _Macquarien_ matkustajat +asettuneet paikoilleen prikin ahtaaseen kanssiin. Will Halley ei ollut +tarjonnut kajuuttaansa naisille. Sitä kohteliaisuutta ei tarvinnut +surra, sillä pesä oli karhun mukainen. + +Kello puoli yksi varustauduttiin lähtemään laskuveden mukana. Ankkuri +kiskottiin ylös ja saatiin vaivoin irtautumaan pohjasta. Lounaasta +puhalsi kohtalainen tuuli. Vähitellen levitettiin purjeet. Laivan viisi +miestä teki laiskasti töitä. Wilson yritti auttaa heitä. Mutta Halley +käski hänen pysyä alallaan ja olla sekaantumatta siihen, mikä ei +hänelle kuulunut. Kipparilla oli tapana hoitaa asiansa itse, pyytämättä +apua tai neuvoja. + +Se oli sanottu John Manglesille, joka oli hymähtänyt muutamien +temppujen kömpelyydelle. John painoi vihjeen mieleensä, päättäen +puuttua asiaan silloin kun miehistön taitamattomuus vaarantaisi aluksen +turvallisuuden. + +Vähitellen saatiin kuitenkin kipparin kirousten saattamana purjeet +kuntoon viiden miehen voimalla. _Macquarie_ purjehti alihangan +halssilla myötätuulessa, alapurjeet, märssypurje, prammipurje, +haruspurje levällään. Myöhemmin nostettiin vielä sivupurje ja +yläprammipurje. Mutta tästä purjeiden määrästä huolimatta priki kulki +hitaasti. Keulan kömpelö muoto, pohjan pulleus ja perän paksuus tekivät +siitä huonon purjehtijan, oikean "purkin". + +Täytyi mukautua oloihin. Niin huono kuin _Macquarien_ vauhti olikin sen +täytyisi onneksi ehtiä Aucklandin satamaan viidessä, korkeintaan +kuudessa päivässä. + +Kello seitsemän illalla häipyi näkyvistä Australian rannikko ja Edenin +majakka. Aaltoileva meri uuvutti laivaa, joka painui raskaasti aaltojen +väliin ja heitteli matkustajia sinne tänne. Se teki olon kanssissa +kiusalliseksi. Mutta he eivät voineet oleskella kannellakaan, sillä +satoi rankasti. Heidän oli siis pysyttävä epämukavassa vankilassaan. + +Kukin oli omissa ajatuksissaan. Puhuttiin vähän. Tuskin edes lady +Helena ja Mary Grant vaihtoivat muutamia sanoja. Glenarvan ei pysynyt +paikoillaan. Hän asteli edestakaisin, kun taas majuri istui +hievahtamatta. John Mangles nousi Robertin seuraamana tuon tuostakin +kannelle tutkimaan merta. Paganel taas mutisi nurkassaan sekavia ja +käsittämättömiä sanoja. + +Mitä kelpo maantieteilijä ajatteli? Uutta Seelantia, jota kohti kohtalo +häntä kuljetti. Hän palautti mieleensä näiden saarten koko historian, +ja kolkon maan menneisyys kajasti hänen silmissään. + +Mutta oliko sen historiassa mitään seikkaa tai tapahtumaa, joka +milloinkaan olisi oikeuttanut saarien löytäjiä pitämään niitä +mannermaana? Voiko nykyaikainen maantieteilijä tai kukaan merenkulkija +antaa niille sellaista nimitystä? Kuten näkyy, Paganel palasi aina +asiakirjan tulkintaan. Se oli hänellä painajaisena, pakkomielteenä. +Patagonian ja Australian jälkeen takertui hänen mielikuvituksensa yhden +sanan innostamana Uuteen Seelantiin. Mutta yksi kohta, yksi ainoa +kohta, hajoitti koko ajatusrakennelman. + +-- _Contin ... contin_ ... hän toisteli, -- sehän on tietenkin +_continent_, mannermaa! + +Hän palautti muistiinsa ne purjehtijat, jotka olivat löytäneet nämä +kaksi eteläisten merien suurta saarta. + +Löydettyään Van Diemenin maan hollantilainen Abel Tasman saapui 13. +päivänä joulukuuta 1642 Uuden Seelannin tuntemattomille rannoille. Hän +kulki pitkin rannikkoa muutamia päiviä ja 17. päivänä joulukuuta hänen +laivansa tunkeutuivat leveään lahteen, joka päättyi kahden saaren +väliseen kapeaan salmeen. + +Pohjoinen saari oli Ikana-Maui, joka Seelannin kielellä merkitsee +"Mauin kalaa". Eteläinen saari oli "Mahai-Punamu", "vihreänkiven +valaskala". + +Tasman lähetti kanootteja maihin, ja ne palasivat mukanaan kaksi ruuhta +täynnä meluavia alkuasukkaita. Nämä villit olivat keskikokoisia, +ruskea- ja keltaihoisia; poskipäät olivat hyvin ulkonevat, ääni karhea, +musta tukka sidottu päälaelle japanilaiseen tyyliin, suuri valkoinen +töyhtö ylimpänä. + +Tämä ensimmäinen eurooppalaisten ja alkuasukkaiden kohtaaminen näytti +lupaavan pitkäaikaisia ystävällisiä suhteita. Mutta seuraavana päivänä, +kun yksi Tasmanin kanooteista lähti tutkimaan ankkuripaikkaa lähempänä +maata, sen kimppuun hyökkäsi rajusti seitsemän ruuhta, joissa oli suuri +joukko alkuasukkaita. Kanootti kallistui kyljelleen ja täyttyi vedellä. +Komentajana olleen perämiehen kaulaan osui heti alussa kömpelösti +teroitettu keihäs, ja hän putosi mereen. Hänen kuudesta kumppanistaan +tapettiin neljä; muut kaksi ja perämies uivat laivoja kohti ja saatiin +pelastetuiksi. + +Näin kauhean tapauksen jälkeen Tasman purjehti pois, tyytyen kostoksi +ampumaan villejä kohti muutamia pyssynlaukauksia, jotka luultavasti +eivät osuneet. Hän poistui tästä lahdesta, jolle on jäänyt nimeksi +Massacre-bay, kulki pitkin länsirannikkoa ja laski 5. päivänä +tammikuuta ankkurin lähellä pohjoiskärkeä. Siellä esti voimakas +merenkäynti ja villien uhkaava käyttäytyminen häntä noutamasta +juomavettä, ja hän poistui lopullisesti näiltä mailta, joille hän antoi +nimeksi Staten-Land eli säätyjen maa, valtiosäätyjen kunniaksi. + +Hollantilainen purjehtija kuvitteli näet tämän maan olevan lähellä +Tulimaan itäpuolelta, Amerikan eteläkärjestä löydettyjä samannimisiä +saaria ja siten löytäneensä "Etelän suuren mantereen". + +-- Mutta, Paganel mutisi itsekseen, -- se mitä seitsemännentoista +vuosisadan merimies on voinut nimittää mantereeksi, ei ole merkinnyt +samaa yhdeksännentoista vuosisadan purjehtijalle! Sellainen erehdys ei +ole mahdollinen! Ei, tässä on jotakin, mitä en ymmärrä! + +Toista vuosisataa oli Tasmanin löytö unohduksissa eikä Uutta Seelantia +tuntunut olevankaan, kunnes eräs ranskalainen purjehtija Surville +saapui sinne 35° 37' leveysasteen kohdalla. Aluksi hänellä ei ollut +alkuasukkaista valittamista; mutta tuulet ahdistelivat häntä ankarasti +ja sitten nousi myrsky, jonka aikana retkikunnan sairaita kuljettava +vene ajautui Refuge-lahden rannalle. Siellä otti Nagi-Nui-niminen +päällikkö ranskalaiset ystävällisesti vastaan ja hoiti heitä omassa +asunnossaan. Kaikki kävi hyvin, kunnes muuan Survillen veneistä +varastettiin. Surville vaati turhaan sitä takaisin ja luuli olevan +tarpeellista varkauden vuoksi rangaista erästä kylää, jonka hän +kokonaan poltti. Se oli hirvittävä ja väärä kosto, joskin yleinen +niissä verisissä rangaistuspuuhissa, joiden kohteeksi Uusi Seelanti +joutui. + +Lokakuun 16. päivänä 1769 näille rannoille ilmestyi kuuluisa Cook. Hän +ankkuroi Taue-Roa-lahdessa _Endeavour_ laivallaan ja koetti voittaa +alkuasukkaiden luottamuksen hyvällä kohtelulla. Mutta hyvä kohtelu +vaati kosketuksen heihin, ja Cook otatti sitä varten kaksi tai kolme +heistä vangiksi ja tyrkytti hyvyyttään heille väkisin. Kun nämä olivat +saaneet runsaasti lahjoja ja kokeneet pelkkää hyvyyttä, heidät +lähetettiin takaisin maihin. Pian tuli useita muita alkuasukkaita +toverien kertomusten houkuttelemina vapaaehtoisesti laivalle tekemään +vaihtokauppaa eurooppalaisten kanssa. Muutamia päiviä sen jälkeen Cook +suuntasi matkansa laajaan Hawkes-lahteen, joka on pohjoisen saaren +itärannikolla. Siellä olivat alkuasukkaat sotaisia, räyhääviä, +uhittelevia. Heidän mielenosoituksensa menivät niin pitkälle, että +heitä oli pakko rauhottaa raehauleilla. + +_Endeavour_ ankkuroi sitten 20. päivänä lokakuuta Toko-Malun lahdessa, +jonka rannalla asusti kaksisataa henkeä käsittävä rauhallinen väestö. +Laivan kasvitieteilijät tekivät menestyksekkäitä retkiä seudulla, ja +alkuasukkaat toivat heitä rannalle omissa ruuhissaan. Cook kävi +kahdessa kylässä, joiden turvana oli paaluvarustuksia, rintasuojia ja +kaksinkertaisia kaivantoja, mikä osoitti tuntuvaa perehtyneisyyttä +linnoitustaitoon. Tärkein näistä linnoituksista sijaitsi eräällä +kalliolla, joka nousuveden aikana oli todellinen saari, jopa saarta +parempi, sillä vesi ei ainoastaan ympäröinyt sitä, vaan se kohisi +parinkymmenen metrin korkuisen luonnonholvin lävitse, jonka päällä tämä +luoksepääsemätön "pah" oli. Koottuaan viiden kuukauden aikana suuren +joukon harvinaisia esineitä, seudun kasveja, kansatieteellisiä +todisteita, Cook antoi molempien saarten väliselle salmelle oman +nimensä ja lähti 31. päivänä maaliskuuta Uudesta Seelannista. +Myöhemmillä matkoillaan hän kävi siellä uudelleen. + +Vuonna 1773 suuri merenkulkija todella palasikin Hawkes-lahteen ja sai +seurata ihmissyöntiä. Yllytyksestä sellaiseen raakuuteen täytyy +kuitenkin syyttää hänen kumppaneitaan. Jotkut merimiehet löysivät +nuoren villin silvottuja jäseniä, toivat ne laivalle, "keittivät ne" ja +tarjosivat alkuasukkaille, jotka kävivät niihin ahnaasti käsiksi. +Surkea mielijohde ruveta ihmissyöjien aterian valmistajiksi! + +Kolmannella matkallaan Cook kävi vielä kerran näillä saarilla, joita +hän erikoisesti harrasti ja joiden hydrografisen mittauksen hän tahtoi +tehdä loppuun. Hän lähti sieltä viimeisen kerran 25. päivänä helmikuuta +1777. + +Vuonna 1791 viipyi Vancouver kaksikymmentä päivää Sombre-lahdessa +hyödyttämättä kuitenkaan luonnon- tai maantiedettä. D'Entrecasteaux +mittasi v. 1793 neljäkymmentä kilometriä Ikana-Mauin pohjoisen osan +rannikkoa. Merikapteenit Hausen ja Dalrymple, sitten Baden, Richardson +ja Moody käväisivät siellä myös, ja viiden viikon oleskelun aikana +tohtori Savage kokosi mielenkiintoisia erikoistietoja +uusseelantilaisten tavoista. + +Samana vuonna 1805, tuli Rangi-Hun päällikön veljenpoika, älykäs +Dua-Tara, mukaan _Argo_-laivalle, kun tämä kapteeni Badenin komennossa +ankkuroi Saarten-lahdessa. + +Ehkäpä Dua-Taran seikkailut antavat sankarirunoelman aiheen jollekin +maorilaiselle Homerokselle. Ne olivat täynnä onnettomuuksia, vääryyksiä +ja ilkeää kohtelua. Lupausten rikkomista, laitonta vankinapitoa, +pieksemistä sai villiraukka palkakseen hyvistä palveluksistaan. +Millaisen käsityksen hän lieneekään saanut ihmisistä, jotka sanovat +itseään sivistyneiksi! Hänet kuljetettiin Lontooseen. Hänestä tehtiin +alimman luokan matruusi, laivaväen ilkeyden ja pilkan kohde. +Ilman pastori Marsdenia olisi hänet rääkätty kuoliaaksi. Tämä +lähetyssaarnaaja kiinnitti huomionsa nuoreen villiin, jonka hän +havaitsi arvostelukykyiseksi, jaloluonteiseksi sekä harvinaisen +herkäksi, hyväksi ja uskolliseksi. Marsden hankki suojatilleen muutaman +säkillisen viljaa ja erinäisiä maanviljelyskaluja hänen kotimaataan +varten. Mutta pikku omaisuus varastettiin häneltä. Onnettomuuksia ja +kärsimyksiä tuli uudelleen Dua-Taran osaksi vuoteen 1814 asti, jolloin +hän vihdoin taas pääsi isiensä maahan. Hän ryhtyi korjaamaan näin +monien vaiheidensa hedelmiä, kun hän kuoli kahdenkymmenenkahdeksan +ikäisenä juuri valmistautuessaan uudestisynnyttämään veristä Seelantia. +Tämä korvaamaton onnettomuus hidastutti epäilemättä sivistystä pitkiksi +vuosiksi. Ei mikään korvaa älykästä ja hyvää ihmistä, jonka sydämessä +ovat yhtyneet rakkaus hyvään ja rakkaus isänmaahan! + +Vuoteen 1816 saakka Uusi Seelanti jätettiin omiin hoteisiinsa. +Silloin Thompson, v. 1817 Lydyard Nicholas, v. 1819 Marsden samoilivat +useilla seuduilla kummallakin saarella, ja v. 1820 oleskeli 84. +jalkaväkirykmentin kapteeni Richard Cruise siellä kymmenen kuukautta, +tehden tieteelle arvokkaita tutkimuksia alkuasukkaiden tavoista. + +Vuonna 1824 _Coquillen_ kapteeni Duperrey oleskeli Saarten-lahdessa +kaksi viikkoa ja sai alkuasukkaista vain hyvän käsityksen. + +Hänen jälkeensä, v. 1827, täytyi englantilaisen valaanpyyntilaivan +_Mercuryn_ puolustautua ryöstöä ja murhaa vastaan. Samana vuonna +otettiin taas kapteeni Dillon kahdella käynnillään vastaan mitä +vieraanvaraisimmin. + +Maaliskuussa 1827 _Astrolaben_ kapteeni, kuuluisa Dumont d'Urville, +saattoi turvallisesti ja aseettomana viettää muutamia öitä maissa +alkuasukkaiden joukossa, vaihtaa lahjoja ja lauluja, nukkua majoissa ja +suorittaa häiritsemättä mielenkiintoiset mittaustyönsä, joista +meriministeriöön on saatu arvokkaita karttoja. + +Sitä vastoin seuraavana vuonna joutui John Jamesin komennossa +englantilainen priki _Hawes_ -- käytyään Saarten-lahdessa ja mentyään +sieltä Itäisen niemen seudulle -- kärsimään paljon Enararo-nimisen +päällikön kavaluudesta. Monet hänen miehistään kokivat hirveän +kuoleman. + +Näistä vastakkaisista tapahtumista, milloin lempeydestä, milloin +raakalaisuudesta täytyy päätellä, että uusseelantilaisten julmuudet +usein olivat vain kostotoimia. Hyvä tai huono kohtelu johtui hyvistä +tai huonoista kapteeneista. Epäilemättä alkuasukkaat ovat joskus +hyökänneet aiheettomasti, mutta enimmäkseen eurooppalaisten +herättämästä kostonhimosta; onnettomuudeksi kosto vain osui sellaisiin, +jotka eivät sitä ansainneet. + +D'Urvillen jälkeen täydensi Uuden Seelannin tutkimista rohkea +löytöretkeilijä, joka kaksikymmentä kertaa kulki maapallon ympäri, +tutkimusmatkailija, tieteen tienraivaaja, englantilainen Earle. Hän +kävi molempien saarien tuntemattomissa osissa saamatta aihetta omasta +puolestaan moittia alkuasukkaita, vaikka usein joutui näkemään +ihmislihan syöntiä. Uusseelantilaiset ahmivat toisiaan niin +halukkaasti, että sitä oli inhottavaa katsella. + +Saman koki kapteeni Laplace oleskellessaan Saarten-lahden rannoilla +v. 1831. Taistelutkin olivat jo pelottavia, sillä villit käyttivät +tuliaseita merkillisen taitavasti. Ikana-Mauin ennen niin kukoistavat +ja asutut seudut olivat muuttumassa suorastaan autiomaiksi. Kokonaisia +heimoja oli kadonnut, niin kuin lammaslaumat häviävät paistettuina ja +syötyinä. + +Lähetyssaarnaajat ovat turhaan taistelleet hävittääkseen nämä veriset +luonnonvietit. Vuodesta 1808 _Church Missionary Society_ oli lähettänyt +taitavia asiamiehiään -- se on sopiva nimitys -- pohjoisen saaren +pääpaikoille. Mutta uusseelantilaisten julmuus pakotti heidät +lykkäämään toistaiseksi lähetyssiirtoloiden perustamista. Vasta vuonna +1814 herrat Marsden, Dua-Taran suojelija, Hall ja King nousivat maihin +Saarten-lahdessa ja ostivat päälliköiltä kahdensadan eekkerin suuruisen +alueen kahdellatoista rautakirveellä. Sinne perustettiin anglikaanisen +kirkon siirtola. + +Alku oli perin hankala, mutta vihdoin maorit oppivat kunnioittamaan +lähetyssaarnaajien elämäntapaa ja omaksumaan heidän hoitotapojaan ja +opetuksiaan. Muutamat villit alkuasukkaat kesyyntyivät, ja heidän +epäinhimillisissä sydämissään heräsi kiitollisuus. Tapahtuipa v. 1824, +että seelantilaiset suojelivat "arikeja", pappejaan, hurjia matruuseja +vastaan, jotka solvasivat ja uhkasivat pahoinpidellä heitä. + +Näin lähetyssiirtolat vaurastuivat vähitellen, huolimatta Port +Jacksonista karanneista rikollisista, jotka turmelivat alkuasukkaita. +Vuonna 1831 oli jo kaksi huomattavaa siirtolaa, toinen Kidi-Kidissä, +Saarten-lahdessa mereen laskevan joen varrella, toinen Kawa-Kawan joen +rannalla. Kristinuskoon kääntyneet maorit olivat rakentaneet uusia +teitä "arikien" johdolla, raivanneet kulkuyhteyksiä suunnattomien +metsien läpi ja rakentaneet siltoja jokien poikki. Lähetyssaarnaajat +kävivät vuorotellen saarnaamassa sivistyksen uskontoa kaukaisten +heimojen keskuudessa, rakentaen kappeleita kaisloista tai kaarnasta ja +kouluja nuorisolle. Ja näiden vaatimattomien rakennusten katolla liehui +lähetyslippu, johon oli merkitty Kristuksen risti ja sana "Rongo-Pai", +evankeliumi Uuden Seelannin kielellä. + +Onnettomuudeksi lähetyssaarnaajien vaikutusvalta ei ulottunut heidän +siirtokuntiaan kauemmas; väestön koko kiertelevä osa ei saanut kokea +heidän toimintaansa. Ihmissyönti saatiin juurrutetuksi vain +kristittyjen keskuudesta, eikä näitäkään vastakääntyneitä voinut jättää +suurelle kiusaukselle alttiiksi. Heissä oli vielä verenhimo. + +Sitä paitsi nämä villit maat ovat alituisessa sotatilassa. +Seelantilaiset eivät ole eläimellisiä australialaisia, jotka pakenevat +eurooppalaisen anastajan tieltä; he tekevät vastarintaa ja +puolustautuvat, kostavat valloittajille, ja sammumaton viha kiihottaa +heitä nykyään englantilaisia siirtolaisia vastaan. Näiden suurten +saarien tulevaisuus on arvan varassa; joko niitä odottaa lähiaikoina +sivistys tai vuosisatainen syvä raakalaisuus, sotaonnesta riippuen. + +Aivojensa työskennellessä täydellä teolla oli Paganel ajatuksissaan +näin käynyt läpi Uuden Seelannin historian. Mutta mikään seikka tässä +historiassa ei oikeuttanut nimittämään tätä kahden saaren aluetta +mantereeksi, ja vaikka eräät asiakirjan sanat olivat kiihottaneet hänen +mielikuvitustaan, jäivät nuo kaksi tavua _contin_ itsepintaisesti +häiritsemään uutta tulkintaa. + + + + +UUDEN SEELANNIN VERILÖYLYT. + + +Neljä päivää lähtönsä jälkeen, 31. päivänä tammikuuta, _Macquarie_ ei +ollut vielä päässyt kahta kolmannesta Australian ja Uuden Seelannin +väliin puristuneen meren taipaleesta. Will Halley ei juuri puuttunut +aluksensa hoitoon: hän antoi sen vain mennä. Häntä nähtiin harvoin, +mistä tosin kukaan ei ollut pahoillaan. Kenelläkään ei olisi ollut +mitään muistuttamista, vaikka raaka kippari olisi viettänyt kaiken +aikansa kajuutassaan, ellei hän olisi joka päivä ollut juovuksissa +katajanmarjaviinasta. Matruusit olivat kärkkäitä noudattamaan +esimerkkiä, eikä kai milloinkaan laiva ole kulkenut niin sattuman +varassa kuin _Macquarie_ Twofold-lahdesta. + +Tämä anteeksiantamaton huolimattomuus pakotti John Manglesin +alinomaiseen valppauteen. Mulrady ja Wilson tarttuivat useammin kuin +kerran peräsimen tankoon, kun jokin tuulenpuuska oli painaa prikin +kyljelleen. Will Halley tuli usein väliin ja haukkui molemmat matruusit +kauheasti kiroten. Nämä taas kärsimättöminä olisivat tahtoneet sitoa +juopon ja jättää hänet ruuman pohjalle loppumatkaksi. Mutta John +Mangles pidätti heitä ja sai vaivoin heidän oikeutetun suuttumuksensa +tyynnytetyksi. + +Tämä laivan tila kuitenkin huolestutti häntä; mutta ollakseen tekemättä +Glenarvania levottomaksi hän puhui siitä vain majurille ja Paganelille. +MacNabbs antoi hänelle, vaikka toisin sanoin, saman neuvon kuin Mulrady +ja Wilson. + +-- Jos se näyttää teistä hyödylliseltä, John, MacNabbs sanoi, -- ei +teidän sovi empiä ryhtymästä päälliköksi tai jos teistä kuuluu +paremmalta, edes ohjaamasta laivaa. Aucklandiin tultuamme tuo juoppo +pääsee taas aluksen isännäksi ja saa mennä pohjaan, jos häntä huvittaa. + +-- Epäilemättä, herra MacNabbs, John vastasi, -- ja minä teen sen, jos +se on välttämätöntä. Niin kauan kuin olemme aavalla merellä, riittää +vain vähäinen silmälläpito; matruusini ja minä olemme koko ajan +kannella. Mutta ellei tuo Will Halley rannikkoa lähetessä palaa +järkiinsä, niin myönnän olevani huolissani. + +-- Ettekö te voisi määrätä kurssia? Paganel kysyi. + +-- Se on vaikeaa, John vastasi. -- Uskoisitteko, että laivalla ei ole +ainoatakaan merikorttia! + +-- Todellako? + +-- Niin. _Macquarie_ tekee vain rannikkomatkoja Edenin ja Aucklandin +välillä, ja Will Halley on niin tottunut näihin seutuihin, ettei +toimita edes peilausta. + +-- Hän luulee varmaankin, Paganel vastasi, -- että hänen laivansa +tuntee reitin ja ohjaa itse itseään. + +-- Hm, John Mangles sanoi, -- minä en luota aluksiin, jotka kulkevat +omin päin, ja jos Will Halley on juovuksissa maata lähestyessä, saattaa +hän meidät vakavaan pulaan. + +-- Toivokaamme, Paganel lausui, -- että hän on tullut järkiinsä maata +nähtyään. + +-- Mutta jollei niin kävisi, MacNabbs kysyi, -- ettekö voisi ohjata +_Macquarieta_ Aucklandiin? + +-- Ilman tämän rannikon karttaa se on mahdotonta. Matalikot ovat hyvin +vaarallisia. Siellä on pieniä säännöttömiä, oikullisia vuonoja kuin +Norjan rannikolla. Salakareja on paljon, ja niiden väistämiseen +tarvitaan suurta tottumusta. Olkoon laiva kuinka luja tahansa, se on +mennyttä kalua, jos sen emäpuu sattuu johonkin noista arviolta metrin +verran pinnan alla piilevistä kallioista. + +-- Silloin, majuri sanoi, -- ei kai miehistöllä ole muuta neuvoa kuin +yrittää rannalle. + +-- Niin, herra MacNabbs, jos on aikaa. + +-- Kova ehto, Paganel huomautti, -- sillä Uuden Seelannin rannat eivät +ole vieraanvaraisia, ja niiden sisä- kuin ulkopuolella vaara on yhtä +suuri. + +-- Puhutteko maoreista, herra Paganel? John Mangles kysyi. + +-- Puhun, ystäväni. Heidän maineensa on vakiintunut Intian +valtamerellä. He eivät ole arkoja ja rappeutuneita australialaisia, +vaan älykästä ja verenhimoista rotua, ihmissyöjiä, joilta ei ole +odotettavissa mitään sääliä. + +-- Niinpä, majuri sanoi, -- jos kapteeni Grant olisi haaksirikkoutunut +Uuden Seelannin rannikolla, te ette neuvoisi lähtemään etsimään häntä? + +-- Rannikolta kyllä, maantieteilijä vastasi, -- sillä sieltä voisi ehkä +löytää _Britannian_ jälkiä; mutta sisämaasta en, sillä se olisi +hyödytöntä. Jokainen eurooppalainen, joka lähtee noille kolkoille +seuduille, joutuu maorien käsiin, ja jokainen maorien käsiin joutunut +vanki on mennyttä miestä. Minä olen kehottanut ystäviäni kulkemaan +pampan ja Australian halki, mutta en koskaan ohjaisi heitä Uuden +Seelannin poluille. Taivaan käsi ohjatkoon meitä ja Herra varjelkoon +koskaan joutumasta näiden julmien alkuasukkaiden vangiksi. + +Paganelin pelko oli liiankin oikeutettua. Uudella Seelannilla on hirveä +maine, ja jokaiseen sen löytöä koskevaan tapahtumaan liittyy jokin +verityö. + +Löytöretkeilijäin marttyyrikirjaan merkittyjen uhrien luettelo on +pitkä. Abel Tasmanin viisi murhattua ja syötyä matruusia ovat näissä +raakalaisuuden verisissä aikakirjoissa ensimmäisinä. Heidän jälkeensä +sama kohtalo koitui kapteeni Tuckneyn ja koko hänen venekuntansa +osaksi. Foveauxin salmen itäosassa kuusi _Sydney Coven_ kalastajaa sai +niin ikään loppunsa alkuasukkaiden hampaissa. Vielä on mainittava +kuunari _The Brothersin_ neljä miestä, jotka salamurhattiin Molineuxin +satamassa, useita kenraali Gatesin sotamiehiä ja kolme _Matildan_ +karkuria, ennen kuin tullaan surullisen kuuluisan kapteeni Marion du +Fresnen nimeen. + +Kapteeni Cookin ensimmäisen retken jälkeen ankkuroi Saarten-lahdessa +ranskalainen kapteeni Marion 11. päivänä toukokuuta 1772 _Mascarin_ ja +_Castries_ nimisillä laivoillaan, joista jälkimmäisen päällikkönä oli +kapteeni Crozet. Kavalat uusseelantilaiset ottivat uudet vieraat +vastaan mitä ystävällisimmin, ollen näennäisesti arkojakin, niin että +tarvittiin lahjoja, palveluksia, jokapäiväistä seurustelua ja pitkää +ystävällistä yhdessäoloa, ennen kuin he uskalsivat tulla laivoille. + +Mikäli Dumont d'Urvillen kertomukseen on luottamista, heidän +päällikkönsä, älykäs Takuri, kuului Wangaroa-heimoon ja oli sukua sille +alkuasukkaalle, jonka Surville kaksi vuotta ennen kapteeni Marionin +tuloa oli petollisesti vienyt pois. + +Maassa, jossa kunnia velvoittaa jokaisen maorin hankkimaan +verihyvityksen jokaisesta kärsimästään häväistyksestä, ei Takuri voinut +unohtaa heimoaan kohdannutta vääryyttä. Hän odotti kärsivällisesti +jonkin eurooppalaisen laivan saapumista, laati kostosuunnitelmansa ja +pani sen toimeen kammottavan kylmäverisesti. + +Oltuaan ensin pelkäävinään ranskalaisia Takuri teki kaikkensa +tuudittaakseen heitä petolliseen turvallisuudentunteeseen. Hän ja hänen +miehensä viettivät usein yötä laivoilla. He toivat erinomaisia kaloja +ja olivat ottaneet vaimonsa ja tyttärensäkin mukaan. Pian he oppivat +tuntemaan upseerien nimet ja kutsuivat heidät vierailemaan kylissä. +Tällaisten ystävyydenosoitusten eksyttäminä Marion ja Crozet kulkivat +läpi koko tämän rannikon missä oli neljätuhatta asukasta. Maorit +tulivat heitä vastaan aseettomina ja koettivat herättää heissä +rajatonta luottamusta. + +Kapteeni Marionin aikomuksena Saarten-lahdessa oleillessaan oli +varustaa _Castries_ uusilla mastoilla, vanhat kun olivat pahoin +vaurioituneet viime myrskyissä. Hän teki siis matkan saarten sisäosiin +ja löysi 23. päivänä toukokuuta komean seetrimetsikön kahdeksan +kilometrin päässä rannasta lähellä erästä lahtea, jonne laivoilta oli +matkaa noin neljä kilometriä. + +Sinne raivattiin leiripaikka, missä kaksi kolmannesta laivaväestä +kirvein ja muin työvälinein kaatoi puita ja pani lahden rannalle +johtavia teitä kuntoon. Sitten valittiin vielä kaksi muuta asemaa, +toinen pienellä Motu-Aron saarella keskellä satamaa, jonne siirrettiin +retkikunnan sairaat ja laivojen sepät ja astiantekijät, toinen +pääsaarella, valtameren rannalla, viiden kilometrin päässä laivoilta; +tämä jälkimmäinen oli yhteydessä kirvesmiesten leiriin. Kaikissa näissä +paikoissa auttoivat reippaat ja palveluhaluiset villit merimiehiä +näiden eri töissä. + +Kapteeni Marion ei tähän mennessä kuitenkaan ollut luopunut eräistä +varotoimista. Villit eivät koskaan saaneet tulla aseellisina laivaan, +ja veneet lähetettiin maihin aina hyvin aseistettuina. Mutta Marionin +ja hänen epäluuloisimmatkin upseerinsa sokaisi alkuasukkaiden käytös, +ja kapteeni antoi käskyn poistaa aseet kanooteista. Kapteeni Crozet +kehotti kyllä Marionia perumaan tämän käskyn, mutta ei onnistunut. + +Silloin kävi uusseelantilaisten nöyryys ja huomaavaisuus kahta +vertaa suuremmaksi. Heidän päällikkönsä ja laivan upseerit olivat +täysin ystävystyneitä. Monta kertaa toi Takuri poikansa laivalle +ja antoi hänen olla siellä yötä. Marion julistettiin erään +juhlallisen vastaanoton aikana maissa 8. päivänä kesäkuuta koko maan +"pääisännäksi", ja hänen päähänsä kiinnitettiin neljä valkoista sulkaa +kunniamerkiksi. + +Kolmekymmentäkolme päivää oli tällä tavoin kulunut laivojen +saapumisesta Saarten-lahteen. Mastojen valmistus edistyi; vesiastiat +täytettiin Motu-Aron lähteestä. Kapteeni Crozet oli itse päällikkönä +kirvesmiesten leirillä, eikä milloinkaan ole ollut parempia toiveita +työn onnistumisesta. + +Kello kaksi 12. päivänä kesäkuuta pantiin päällikön vene kuntoon +suunniteltua kalaretkeä varten Takurin kylän edustalla. Marion ja kaksi +nuorta upseeria, Vaudricourt ja Lehoux, yksi vapaaehtoinen, laivan +vääpeli ja kaksitoista matruusia laskeutui veneeseen. Takuri ja viisi +muuta heimopäällikköä oli mukana. Ei mistään voinut aavistaa, mikä +kauhea kohtalo odotti kuuttatoista seitsemästätoista eurooppalaisesta. + +Vene lähti vesille, eteni maata kohti ja katosi pian molempien laivojen +näkyvistä. + +Illalla kapteeni Marion ei palannut laivalle, mutta kukaan ei ollut +levoton hänen poissaolostaan. Arveltiin hänen halunneen käydä +mastonvalmistuspaikalla ja jääneen sinne yöksi. + +Seuraavana päivänä kello viisi meni _Castriesin_ vene tavan mukaan +noutamaan vettä Montu-Aron saarelta. Se palasi laivalle seikkailuja +kokematta. + +Kello yhdeksän huomasi _Mascarinin_ vahtimatruusi vedessä miehen, joka +näännyksissä ui laivaa kohti. Lähetettiin vene pelastamaan ja tuomaan +hänet laivalle. + +Hän oli Turner, yksi kapteeni Marionin soutajista. Hänen kyljessään +oli kaksi keihäänhaavaa, ja hän yksin pääsi palaamaan niistä +seitsemästätoista miehestä, jotka edellisenä päivänä olivat lähteneet +laivalta. + +Häntä kuulusteltiin, ja pian saatiin kuulla tämän kauhean tapauksen +kaikki yksityiskohdat. + +Onnettoman Marionin vene oli saapunut kylän rantaan kello seitsemän +aamulla. Villit tulivat hilpeästi vieraitaan vastaan. He kantoivat +upseereja ja matruuseja olkapäillään, jotta nämä eivät kastuisi maihin +noustessa. Sen jälkeen ranskalaiset hajautuivat. + +Villit syöksyivät nyt keihäin ja sotanuijin heidän kimppuunsa, kymmenen +yhtä vastaan, ja murhasivat heidät. Matruusi Turnerin, joka oli saanut +kaksi keihäänpistoa, onnistui päästä vihollisiaan pakoon ja piiloutua +pensaikkoon. Sieltä hän joutui näkemään mitä hirvittävimmän näytelmän. +Villit riisuivat uhrinsa, viilsivät auki heidän vatsansa, hakkasivat +heidät kappaleiksi... + +Tällöin Turner syöksyi veteen kenenkään huomaamatta, ja _Mascarinin_ +vene pelasti hänet, kun hän oli jo uupumaisillaan. + +Moinen tapaus tyrmistytti molempien laivojen miehistöä. Huudettiin +kostoa; mutta ennen kuin kostettiin kuolleiden puolesta, täytyi +pelastaa elossa olevat. Maissa oli kolme leiripaikkaa ja niiden +ympärillä tuhansia verenhimoisia villejä, jotka olivat päässeet +ihmislihan makuun. + +Koska kapteeni Crozet oli poissa -- hän oli jäänyt yöksi mastoleirille +-- ryhtyi laivan ensimmäinen perämies, Duclesmeur, välttämättömimpiin +kiireellisiin toimenpiteisiin. _Mascarinilta_ lähetettiin veneessä eräs +upseeri ja osasto sotilaita. Tämän upseerin oli määrä ennen kaikkea +mennä kirvesmiesten avuksi. Hän soudatti joukkonsa pitkin rantaa, +huomasi kapteeni Marionin veneen rannalla ja nousi maihin. + +Kapteeni Crozet, joka kuten sanottu oli poissa laivalta, ei tiennyt +mitään verilöylystä, nähdessään kello kahden aikaan iltapäivällä tämän +osaston saapuvan. Hän aavisti pahinta, riensi tulijoita vastaan ja sai +kuulla mitä oli tapahtunut. Varovasti hän ilmoitti miehilleen, etteivät +nämä olisi menettäneet rohkeuttaan. + +Villit olivat kokoontuneet ryhmiin kaikille kukkuloille. Kapteeni +Crozet otti mukaan tärkeimmät työaseet, kaivatti maahan muut, käski +sytyttää tuleen vajat ja aloitti peräytymisen kuudenkymmenen miehen +kanssa. + +Alkuasukkaat seurasivat häntä huudellen: _Takuri mate Marion_ -- Takuri +on tappanut Marionin! He toivoivat pelästyttävänsä matruusit kertomalla +heidän päällikkönsä kuolleen. Raivostuneina nämä tahtoivat iskeä +roistojen kimppuun, ja kapteeni Crozet sai töin tuskin hillityksi +heidät. + +Näin marssittiin kahdeksan kilometriä. Osasto pääsi rantaan ja +veneisiin toisen leiripaikan miehistön kanssa. Koko ajan istui +tuhatkunta villiä maassa paikaltaan hievahtamatta, mutta kun veneet +lähtivät vesille, alkoi sataa kiviä. Nyt ampui neljä matruusia, jotka +olivat hyviä pyssymiehiä, vuoron perään kaikki päälliköt, tuliaseita +tuntemattomien alkuasukkaiden suureksi ihmeeksi. + +Kapteeni Crozet saavutti _Mascarinin_ ja lähetti heti venekunnan +Motu-Aron saarelle; osasto sotamiehiä varustautui viettämään siellä +yön, ja sairaat tuotiin takaisin laivoille. + +Seuraavana päivänä vahvistettiin saaren varusväkeä toisella osastolla, +sillä oli välttämätöntä puhdistaa saari sitä häiritsevistä villeistä ja +jatkaa vedenottoa. Motu-Aron kylässä oli kolmesataa asukasta. +Ranskalaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa; kuusi päällikköä ammuttiin, +muut surmattiin pistimillä, ja kylä poltettiin. + +Mutta _Castries_ ei voinut lähteä merelle ilman mastoja, ja Crozetin, +jonka täytyi luopua seetrimetsän puista, oli pakko rakentaa +hätämastoja. Vedenottoa jatkettiin yhä. + +Kului kuukausi. Villit yrittivät muutamia kertoja vallata takaisin +Motu-Aron saarta, mutta onnistumatta. Kun heidän ruuhensa tulivat +ampumamatkan päähän laivoista, ne käännytettiin kanuunojen tulella. + +Vihdoin olivat työt lopussa. Enää oli selvitettävä oliko kukaan noista +kuudestatoista pelastunut verilöylystä, ja muiden puolesta kostaminen. +Suuri upseeri- ja sotilasjoukko lähetettiin Takurin kylään. Sen uskoton +ja pelokas päällikkö pakeni kapteeni Marionin takki hartioillaan. Kylän +asumukset tutkittiin tarkoin. Päällikön majassa löydettiin äskettäin +keitetty ihmisen pääkallo, jossa vielä näkyi merkkejä ihmisen +hampaista, eräässä puuvartaassa oli ihmisen reisi; kauluksesta verinen +paita tunnettiin Marionin omaksi. Vielä tavattiin pukuja, nuoren +Vaudricourtin pistoolit, veneen aseet ja vaateriepuja sekä kauempana +eräässä toisessa kylässä puhdistettuja ja keitettyjä ihmisen +sisälmyksiä. + +Nämä murhan ja ihmissyönnin kiistämättömät todisteet koottiin ja +ihmisten jäännökset haudattiin kunnianosoituksin, minkä jälkeen Takurin +ja hänen liittolaisensa Piki-Oren kylät poltettiin. Molemmat laivat +lähtivät sitten 14. päivänä heinäkuuta 1772 näiltä kauheilta seuduilta. + +Sellainen oli tämä surullinen loppunäytös, jonka matkustajan tulee +tarkoin muistaa, jos hän astuu Uuden Seelannin rannikolle. Ainoastaan +varomaton ei ota varteen tätä opetusta. Uusseelantilaiset ovat yhä +vieläkin epäluotettavia ja ihmissyöjiä. Cook puolestaan sai myös kokea +samaa toisella matkallaan v. 1773. + +Kapteeni Furneauxin komennossa olevan Cookin laivueeseen kuuluvan +laivan _Adventuren_ vene, joka oli 17. päivänä joulukuuta lähtenyt +maihin kokoamaan villikasveja, ei palannut. Siinä oli yksi merikadetti +ja yhdeksän miestä. Kapteeni Furneaux tuli levottomaksi ja lähetti +luutnantti Burneyn etsimään sitä. Saavuttuaan maihinnousupaikalle +Burney, kuten hän kertoi, tapasi "ihmisteurastuksen ja julmuuden näyn, +jota on mahdoton kertoa ilman kauhua, meidän kumppaneidemme päitä, +sisälmyksiä, keuhkoja oli hajallaan hiekassa, ja ihan lähellä oli +koiria ahmimassa muita samanlaisia jäännöksiä". + +Lopettaaksemme tämän verisen luettelon tulee vielä mainita laiva +_Brothers_, jonka kimppuun uusseelantilaiset hyökkäsivät vuonna 1815, +ja kapteeni Thompsonin komennossa olleen _Boydin_ koko miehistö, joka +murhattiin vuonna 1820. Vihdoin, 1. päivänä maaliskuuta 1829, ryösti +heimopäällikkö Enararo Walkitaassa englantilaisen prikin _Hawesin_ +Sydneystä; hänen ihmissyöjäjoukkionsa teurasti useita matruuseja, +keitti ruumiit ja söi ne. + +Sellainen on Uusi Seelanti, jota kohti _Macquarie_ kulki typerän +miehistön hoitamana humalaisen komennossa. + + + + +TYRSKYT. + + +Vaivalloista purjehdusta jatkui yhä pitemmälle. Kuusi päivää lähdön +jälkeen, 2. päivänä helmikuuta, ei _Macquarielta_ vielä näkynyt +Aucklandin rantoja. Tuuli oli kuitenkin hyvä ja pysytteli lounaassa; +mutta merivirrat kulkivat vastakkaiseen suuntaan, ja priki eteni tuskin +laisinkaan. Kova merenkäynti rasitti sen mastoja; sen liitokset +natisivat, ja se kykeni vain työläästi nousemaan maininkien harjalle. +Vantit, taakit ja partuunat oli tuettu huonosti, niin että mastot +taipuivat ja tutisivat kovasti joka heilahduksella. + +Onneksi Will Halley, joka ei pitänyt kiirettä, ei lisännyt purjeita, +sillä silloin olisi koko riki ehdottomasti romahtanut. John Mangles +toivoi siis, että tämä kurja alus saapuisi satamaan enemmittä +onnettomuuksitta, mutta hän kärsi nähdessään matkatoveriensa epämukavat +tilat. + +Mutta lady Helena tai Mary Grant eivät valittaneet, vaikka +yhtämittainen sade pakotti heidät pysymään kansissa. Raittiin ilman +puute, ja laivan tärähtelyt tuntuivat perin kiusallisilta. He +tulivatkin usein kannelle uhmaamaan taivaan tylyyttä, kunnes +sietämättömät puuskat pakottivat heidät taas alas. He palasivat silloin +ahtaaseen koppiinsa, joka olisi ollut sopivampi markkinamiesten kuin +matkustajien ja varsinkaan naisten asunnoksi. + +Heidän ystävänsä koettivat pitää heitä hyvällä tuulella. Paganel yritti +tappaa aikaa tarinoillaan, mutta ei siinä oikein onnistunut. +Paluumatkalle joutuminen oli saanut mielen alakuloiseksi. Yhtä paljon +mielenkiintoa kuin maanteiteilijän kertomukset pampasta ja Australiasta +aikanaan herättivät, yhtä välinpitämättömästi ja kylmästi ottivat +kuulijat vastaan hänen mietelmänsä ja kuvailunsa Uudesta Seelannista. +Eihän tätä uutta synkkien muistojen maata kohti purjehdittukaan omasta +halusta, vakaumuksesta, vapaaehtoisesti, vaan kohtalon oikusta. +Kaikista _Macquarien_ matkustajista oli lordi Glenarvan surkuteltavin. +Hän oli harvoin kanssissa. Hän ei voinut pysyä paikallaan. Hänen +hermostunut, kiihtynyt luonteensa ei mukautunut vankeuteen neljän +ahtaan seinän sisään. Huolimatta sateen ryöpyistä ja meren pärskeistä +hän oleili kannella päivät, jopa yötkin, milloin nojaten partaaseen, +milloin levottomana astellen edestakaisin. Hän tähysteli lakkaamatta +näköpiiriä. Kun hetkittäin hiukan seestyi, hän seisoi yhtä mittaa +tutkien merta kaukoputkella. Hän näytti tekevän kysymyksiä mykille +aalloille. Hän olisi tahtonut yhdellä kädensivalluksella pyyhkäistä +pois näköpiiriä sumentavat sumut ja huurut. Hän ei kyennyt alistumaan, +ja hänen kasvoiltaan kuvastui katkera suru. Hän oli tarmokas, tähän +saakka onnellinen ja mahtava mies, jolta äkkiä oli riistetty onni ja +mahti. + +John Mangles ei jättänyt häntä ja kesti hänen rinnallaan ilmojen +vimman. Tänä päivänä Glenarvan tutki näköpiiriä tavallista +itsepäisemmin, milloin sumuun ilmestyi jokin aukko. John tuli hänen +luokseen: + +-- Etsittekö maata, mylord? hän kysyi. + +Glenarvan pudisti päätään kieltävästi. + +-- Täytyyhän teidän jo haluta pois tältä prikiltä, nuori kapteeni +jatkoi. -- Jo puolitoista vuorokautta sitten olisi Aucklandin tulien +pitänyt näkyä. + +Glenarvan ei vastannut. Hän tähysti yhä, ja minuutin ajan oli hänen +kaukoputkensa suuntautunut tuulen alla olevaan horisontin reunaan. + +-- Maa ei ole sillä puolella, John Mangles sanoi. -- Teidän tulee +katsoa enemmän oikealle, mylord. + +-- Minkä vuoksi, John? Glenarvan vastasi. -- Minä en lainkaan etsi +maata. + +-- Mitä sitten? + +-- Laivaani, _Duncania!_ Glenarvan vastasi kiihkeästi. -- Sen täytyy +olla täällä, näillä vesillä, ryöstämässä, merirosvon kauheaa ammattia +harjoittamassa! Se on täällä, sanon sinulle, John, tällä kulkuväylällä +Australian ja Uuden Seelannin välillä, ja minä aavistan, että me +tapaamme sen! + +-- Jumala varjelkoon meitä siitä, mylord! + +-- Miksi, John? + +-- Te unohdatte meidän asemamme! Mitä me tekisimme tällä prikillä, jos +_Duncan_ ryhtyisi ajamaan sitä takaa! Emmehän kykenisi pakenemaankaan! + +-- Pakenemaanko, John? + +-- Niin, mylord! Se olisi turha yritys! Me joutuisimme vangiksi, noiden +roistojen armoille, ja Ben Joyce on näyttänyt, että hän ei kavahda +rikosta. Minä en pelkää omaa henkeämme. Me puolustaudumme kuolemaan +saakka. Entä sitten? Ajatelkaa lady Glenarvania, mylord, ajatelkaa Mary +Grantia! + +-- Naisraukat! Glenarvan mutisi. -- John, mieleni on murtunut, ja minä +tunnen epätoivon saavan siinä sijaa. Minusta tuntuu, että uusia +onnettomuuksia on meitä odottamassa ja että taivas on asettunut meitä +vastaan. Suorastaan pelkään! + +-- Tekö, mylord! + +-- En omasta puolestani, John, vaan niiden, joita rakastan, niiden +puolesta, joita sinäkin rakastat. + +-- Rauhoittukaa, mylord, nuori kapteeni vastasi. -- Ei ole syytä +pelkoon. _Macquarie_ purjehtii huonosti, mutta purjehtii kuitenkin. +Will Halley on kelvoton olento, mutta olenhan minä täällä, ja jos +rannikko näyttää minusta vaaralliselta, käännän laivan jälleen +ulapalle. Niinpä siltä kannalta ei ole sanottavaa vaaraa, jos on +lainkaan. Mutta Jumala varjelkoon meitä joutumasta laidatusten +_Duncanin_ kanssa, ja jos etsitte sitä kaukoputkeenne, mylord, niin +tähystäkää karttaaksemme sitä, paetaksemme sitä! + +John Mangles oli oikeassa. _Duncanin_ kohtaaminen olisi ollut +_Macquarien_ tuho. Mutta se oli pelättävissä näin kapeilla vesillä, +missä merirosvot saattoivat ryöstellä vaaratta. Ainakaan tänä päivänä +ei _Duncania_ sentään näkynyt, ja kuudes yö Twofold-lahdesta lähdön +jälkeen koitti John Manglesin pelon toteutumatta. + +Mutta sitten yö olikin kauhea. Kello seitsemän illalla tuli melkein +äkkiä pimeä. Taivas oli perin uhkaava. Juopumuksen tylsyyttä väkevämpi +merimiehen vaisto herätti Will Halleyn. Hän lähti kajuutastaan, hieroi +silmiään ja pudisteli suurta, punaista päätänsä. Sitten hän haukkasi +keuhkojen täydeltä ilmaa, niin kuin toinen olisi nielaissut suuren +lasillisen vettä virkistyäkseen, ja tarkasteli rikiä. Tuuli tuimeni ja +kääntyi neljänneksen verran länteen suoraan Uuden Seelannin rannikkoa +kohti. + +Will Halley kutsui miehistöään kovasti kiroillen, otatti alas +prammipurjeen ja järjesteli purjeet yötä varten. John Mangles hyväksyi +tämän mitään sanomatta. Hän oli luopunut keskustelemasta raa'an +merimiehen kanssa, mutta hän tai Glenarvan eivät poistuneet kannelta. +Kaksi tuntia myöhemmin kävi tuuli ankaran navakkana. Will Halley +reivautti märssypurjeen, mikä olisi ollut kova työ viidelle miehelle, +ellei _Macquariella_ olisi ollut kaksia märssyraakoja amerikkalaiseen +malliin. Nyt tarvitsi vain hilata alas ylempi raaka, jotta märssypurje +supistui pienimpään laajuuteensa. + +Kului kaksi tuntia. Merenkäynti yltyi. _Macquarie_ sai sellaisia +tärähdyksiä pohjaansa, että olisi voinut luulla emäpuun kaapivan +kallioita. Se johtui kuitenkin vain siitä, että raskas runko kohosi +työläästi aallokossa. Tyynenpuolella taas löivät laineet runsaasti +vettä sisään, ja alihangan taaveteissa riippuvan veneen vei eräs +hyökyaalto mennessään. + +John Mangles tunsi yhä levottomuutta. Jokainen muu laiva olisi kestänyt +nämä oikeastaan vielä keskinkertaiset laineet kuin leikitellen. Mutta +tämän raskaan rungon saattoi pelätä menevän suoraan pohjaan, sillä +kansi täyttyi joka kerta, kun riki painui, ja vesiröykkiö, joka ei +kyllin nopeasti päässyt pois valurei'istä, saattoi upottaa prikin. +Kaiken varalta olisi ollut viisasta hakata reikiä laivan kaiteeseen +veden valumisen helpottamiseksi, mutta Will Halley ei suostunut +ryhtymään tähän varotoimeen. + +Muuten _Macquarieta_ uhkasi suurempi vaara, jota varmaankin oli jo +myöhäistä välttää. + +Noin puoli kahdentoista aikaan kuulivat John Mangles ja Wilson, jotka +seisoivat suojanpuolella, äkkiä omituista kohua. Heidän +merimiesvaistonsa heräsi. John tarttui matruusin käteen. + +-- Tyrskyjä! hän huudahti. + +-- Niin on, Wilson vastasi. -- Laineet lyövät särkkien yli. + +-- Korkeintaan kolmensadan metrin päässä! + +-- Korkeintaan. Nyt tullaan maihin! + +John kumartui partaan yli, katsoi synkkiä aaltoja ja huusi: + +-- Luoti, Wilson, luoti! + +Kipparilla, joka seisoi keulassa, ei näyttänyt olevan aavistustakaan +asemastaan. Wilson tarttui luotinuoraan, joka oli vyyhditty soikkoon, +ja riensi keularäystäälle. Hän heitti ulos lyijyn, nuora lipui hänen +sormiensa välitse, ja kolmannen solmun kohdalla luoti koski pohjaan. + +-- Viisi metriä, Wilson huusi. + +-- Kapteeni, John sanoi juostuaan Will Halleyn luo, -- me olemme +tyrskyissä! + +Vähät siitä, näkikö hän vai ei Halleyn kohauttavan olkapäitään. Hän +riensi peräsimen luo ja käänsi sen tankoa, sillä välin kun Wilson, joka +oli lakannut luotaamasta, haalasi märssypurjeen auki, saadakseen laivan +luovaamaan. Peräsintä hoitanut matruusi, joka oli voimakkaasti sysätty +syrjään, ei ymmärtänyt mitään tästä äkkihyökkäyksestä. + +-- Päin tuulta! Hellittäkää! nuori kapteeni huusi kääntäen alusta +karttaakseen riuttoja. + +Puolen minuutin ajan prikin kuve melkein sipaisi riuttoja, ja +pimeydestä huolimatta näki John valkovaahtoisen viirun alle kymmenen +metrin päässä laivasta. + +Will Halley, joka käsitti vaaran suuruuden, menetti nyt kokonaan +malttinsa. Matruusit, jotka tuskin olivat selviä, eivät ymmärtäneet +hänen käskyjään. Hänen katkonaiset sanansa ja ristiriitaiset käskynsä +osoittivat muuten, että tältä tylsältä juopolta kerrassaan puuttui +kylmäverisyyttä. Hän ällistyi maan läheisyyttä, kun oli kahdeksan +meripeninkulman päässä suojanpuolella, vaikka hän oli luullut sen +olevan kolmen- tai neljänkymmenen peninkulman päässä. Virta oli +siirtänyt laivan pois suunnastaan ja äkkiarvaamatta yllättänyt kurjan +laivurin, joka kulki vain vanhan tavan mukaan. + +John Manglesin ripeä toiminta oli kuitenkin kääntänyt _Macquarien_ pois +tyrskyistä. Mutta hän ei tiennyt, missä nyt oltiin. Kenties laiva oli +keskellä riuttarengasta. Tuuli oli suoraan läntinen ja joka laskulla +voitiin osua karille. + +Pian kuuluikin edestä oikealta puolen kahta kovemmat tyrskyt. Täytyi +luovata vieläkin. John käänsi taas peräsintä ja kun tyrskyt +lisääntyivät prikin keulapuolella, täytyi kääntää vastatuulen ympäri, +jotta olisi päästy ulapalle. Onnistuisiko tämä yritys näin kömpelöllä +aluksella ja niin vähin purjein? Se oli epävarmaa, mutta täytyi +yrittää. + +-- Peräsimen tanko kokonaan tuulen alle! John Mangles huusi Wilsonille. + +_Macquarie_ alkoi lähestyä uutta riuttajonoa. Pian meri vaahtosi taas +salakarien yllä tyrskyen. + +Hetki oli sanomattoman tuskallinen. Vaahto sai aallot loistamaan. Olisi +voinut sanoa vesisäihkyn äkkiä valaisevan niitä. Meri ärjyi kuin sillä +olisi ollut samanlainen ääni kuin muinaisilla kallioilla, joita +pakanallinen tarusto kuvaa eläviksi. Wilson ja Mulrady painoivat +peräsimen tankoa kaikin voimin. Mutta samalla tuntui laiva raapaisevan +pohjaa. + +Äkkiä seurasi kova tärähdys. _Macquarie_ oli kolahtanut kallioon. +Etummaiset vantit katkesivat, niin että oli epävarmaa, pysyisikö +keulamasto pystyssä. Voitaisiko kääntää aiheuttamatta muuta vauriota? + +Ei, sillä äkkiä tuuli tyyntyi hetkeksi ja alus painui takaisin. Yritys +ei onnistunut. Valtava laine nosti alusta ja vei sen edemmäs riuttaa +kohti, minkä jälkeen seurasi kauhea romahdus. Keulamasto meni yli +laidan kaikkineen päivineen. Priki hypähti kaksi kertaa ja jäi sitten +paikalleen, kolmekymmentä astetta oikealle kyljelle kallistuneena. + +Kanssin ruudut olivat sälähtäneet rikki. Matkustajat syöksyivät ulos. +Mutta laineet huuhtoivat kantta laidasta laitaan, eivätkä he voineet +pysytellä siellä vaaratta. John Mangles, joka tiesi laivan olevan +tukevasti tarttuneena pohjaan, pyysi heitä palaamaan kanssiin. + +-- Totuus, John? Glenarvan kysyi kylmästi. + +-- Totuus, mylord, John Mangles vastasi, -- on se, että me emme uppoa. +Murskaako meri aluksen, se on toinen kysymys, mutta siitä ehdin +ilmoittaa sitten. + +-- On keskiyö. + +-- Niin, mylord, ja täytyy odottaa aamua. + +-- Eikö voisi laskea venettä vesille? + +-- Tässä aallokossa ja pimeydessä se on mahdotonta. Ja missä päin +nousta maihin? + +-- Hyvä on, John, jääkäämme tänne aamuun saakka. + +Will Halley juoksi kuin hullu prikinsä kannella. Hänen matruusinsa +olivat tointuneet ällistyksestään, löivät pohjan pois eräästä +viina-ankkurista ja rupesivat juomaan. John aavisti, että heidän +juopumuksensa pian aiheuttaisi hirvittävän näytelmän. Kapteeni ei +pystynyt heitä pidättämään. Tämä hurja mies repi vain tukkaansa ja +väänteli käsiään. Hän ei ajatellut muuta kuin lastiaan, joka ei ollut +vakuutettu. + +-- Kaikki mennyt! Minä olen hukassa! hän huusi juosten laidalta +toiselle. + +John Mangles ei yrittänytkään lohduttaa häntä. Hän jakoi kumppaneilleen +aseet, ja kaikki olivat valmiina torjumaan matruuseja, jotka kaatoivat +kurkkuunsa viinaa julmasti herjaillen ja sadatellen. + +-- Ensimmäisen, joka noista lurjuksista lähestyy kanssia, majuri sanoi +tyynesti, -- minä tapan kuin koiran. + +Matruusit näkivät epäilemättä, että matkustajat olivat päättäneet pitää +heidät kurissa, sillä muutamien ryöstöyritysten jälkeen he katosivat +näkyvistä. John Mangles ei välittänyt juopuneista, vaan odotti +kärsimättömästi päivää. + +Laiva oli silloin yhä paikallaan. Meri tyyntyi vähitellen, ja tuuli +lauhtui. Runko saattoi siis kestää vielä muutamia tunteja. Päivän +noustessa John aikoi tarkastella maata. Jos maihinpääsy näyttäisi +olevan helppoa, käytettäisiin laivan venettä miehistön ja matkustajien +kuljetukseen. Siihen tarvittaisiin ainakin kolme matkaa, sillä tilaa +oli vain neljälle hengelle kerrallaan. Kuten sanottu, meri oli vienyt +isomman veneen. + +Miettiessään tilanteen vaikeuksia kanssin seinään nojaten John Mangles +kuunteli tyrskyjen kohinaa. Hän yritti nähdä syvän pimeyden läpi ja +arvailla, kuinka kaukana tuo kaivattu ja samalla niin pelottava maa nyt +oli. Tyrskyt ulottuvat usein peninkulmien päähän rannikosta. Kestäisikö +hauras vene vähänkään pitempää matkaa? + +Sillä välin kun John mietiskeli näitä toivoen pimeän taivaan hiukankin +valkenevan, lepäsivät naiset hänen sanaansa luottaen vuoteillaan. +Prikin liikkumattomuus soi heille muutaman tunnin rauhan. Kun +Glenarvan, John ja muut eivät enää kuulleet juopuneen miehistön +huutoja, hekin virkistivät itseään lyhyellä unella, ja kello yhden +aikaan yöllä vallitsi syvä hiljaisuus prikillä, joka itse oli +nukahtanut karivuoteelleen. + +Kello neljän tienoilla näkyi idästä ensimmäinen päivänvalo. Pilvet +saivat hiukan kajastusta aamuruskon kalpeista säteistä. John nousi +jälleen kannelle. Näköpiiriä peitti sumuverho. Muutamia epämääräisiä +hahmoja häämötti aamusumussa, mutta verraten korkealla. Heikko maininki +liikutti vielä merta, mutta ulapan aallot haihtuivat paksujen +liikkumattomien pilvien keskelle. + +John odotti. Valo lisääntyi vähitellen, taivaanranta muuttui +punertavaksi. Esirippu nousi hitaasti laajan näyttämön edestä. Mustia +kallioita pisti esiin vedestä. Sitten piirtyi vaahtoviirun yläpuolelle +viiva, loistava piste syttyi kuin majakka erään kukkulan laelle, joka +heitti varjonsa nousevan, vielä näkymättömän auringon kehrälle. Siellä +oli maa, vähintään yhdeksän peninkulman päässä. + +-- Maa! John Mangles huudahti. + +Hänen toverinsa heräsivät tähän huutoon, riensivät kannelle ja +katselivat ääneti rannikkoa, joka näkyi taivaanrannassa. Vierasvarainen +tai turmiota tuova, sinne heidän joka tapauksessa täytyi pyrkiä. + +-- Missä on Will Halley? Glenarvan kysyi. + +-- En tiedä, mylord, John Mangles vastasi. + +-- Entä hänen matruusinsa? 504 + +-- Kadonneet kuten hänkin. + +-- Ja kuten hänkin epäilemättä täysin juovuksissa, majuri lisäsi. + +-- Heidät pitää etsiä! Glenarvan sanoi. -- Eihän heitä voi jättää tälle +laivalle. + +Mulrady ja Wilson menivät keulakanssiin, mutta palasivat parin minuutin +kuluttua. Se oli tyhjä. He tutkivat sitten välikannen ja koko prikin +ruumanpohjaa myöten, mutta eivät löytäneet Will Halleyta eikä hänen +matruusejaan. + +-- Mitä? Eikö ketään? Glenarvan kysyi. + +-- Ovatko he pudonneet mereen? Paganel tiedusteli. + +-- Kaikki on mahdollista, John Mangles vastasi perin huolissaan tästä +katoamisesta. + +Sitten hän sanoi, kääntyen perään päin: + +-- Veneeseen! + +Wilson ja Mulrady seurasivat häntä laskeakseen veneen vesille. Sekin +oli kadonnut. + + + + +MATKUSTAJAT MATRUUSEINA. + + +Will Halley ja hänen miehensä olivat yön turvin paenneet prikin +ainoalla veneellä matkustajien nukkuessa. Siitä ei ollut epäilystäkään. +Tämä kapteeni, jonka velvollisuutensa mukaan olisi pitänyt jäädä +laivalle viimeiseksi, oli jättänyt sen ensimmäisenä. + +-- Ne lurjukset ovat karanneet, John Mangles sanoi. -- Sen parempi, +mylord. Säästyyhän meiltä yhtä monta kiusallista yhteenottoa kuin +heitäkin oli. + +-- Niin minäkin arvelen, Glenarvan vastasi. -- Ja onhan meillä joka +tapauksessa kapteeni laivalla, John, ja uljaita matruuseja, joskaan ei +taitavia, sinun kumppanisi. Käske ja me olemme valmiit tottelemaan. + +Majuri, Paganel, Robert, Wilson, Mulrady, jopa Olbinettkin hyväksyivät +ääneen Glenarvanin sanat ja asettuen kannelle riviin tarjoutuivat John +Manglesin käytettäviksi. + +-- Mitä on tehtävä? Glenarvan kysyi. + +Nuori kapteeni katseli merta, tarkasti laivan vaurioitunutta rikiä ja +sanoi hetken mietittyään: + +-- Mylord, meillä on kaksi mahdollisuutta pelastautua, joko panna alus +taas kuntoon ja lähteä merelle tai mennä rannalle lautalla, joka on +helppo rakentaa. + +-- Jos laivan saa kuntoon, niin tehkäämme se, Glenarvan vastasi. -- Se +on parempi keino, eikö niin? + +-- Niin on, mylord, sillä mitäpä teemme maissa ilman kulkuneuvoja? + +-- Paras kun kartamme rannikkoa, Paganel lisäsi. -- Uuteen Seelantiin +ei ole luottamista. + +-- Sitäkin vähemmän, kun olemme joutuneet kauas väylältä, John myönsi. +-- Halleyn huolimattomuus on kuljettanut meitä etelään, se on ilmeistä. +Puolenpäivän aikaan teen mittaukseni, ja jos kuten oletan olemme +Aucklandin alapuolella, niin koetan päästä _Macquariella_ ylöspäin +pitkin rannikkoa. + +-- Entä prikin vauriot? lady Helena kysyi. + +-- Luulen etteivät ne ole suuria, rouva, John Mangles vastasi. -- Minä +pystytän keulaan hätämaston menetetyn tilalle, ja silloin pääsemme +eteenpäin, tosin hitaasti, mutta kuitenkin sinne, mihin pyrimme. Jos +onnettomuudeksi prikin runko on saanut vuodon tai ellei sitä saada +vesille, täytyy tyytyä pyrkimään rannalle ja yrittää maata myöten +Aucklandiin. + +-- Tarkastakaamme siis laivan tila, majuri sanoi. -- Se on kaikkein +tärkeintä. + +Glenarvan, John ja Mulrady avasivat ruuman luukun ja laskeutuivat alas. +Noin kaksisataa tonnia parkittua nahkaa oli siellä huonosti lastattuna. +Ne voitiin vähäisin vaivoin sijoittaa toisin taljoilla, jotka +kiinnitettiin harusköyteen luukun yläpuolelle. John heitätti osan +lastia heti mereen prikin keventämiseksi. + +Kolmen tunnin ankaran työn jälkeen voitiin tutkia prikin pohja. Kylkeen +oli auennut kaksi rakoa vasemmalle puolelle hultin kohdalle. Mutta kun +_Macquarie_ makasi oikealla kyljellään, oli rikkonainen vasen puoli +ilmassa. Vettä ei siis tullut niiden kautta. Sitä paitsi Wilson +kiiruhti tilkitsemään raot naulaten huolellisesti päälle kuparilevyn. + +Mitattaessa ei ruumassa ollut puoltakaan metriä vettä, joka voitaisiin +helposti pumputa pois, ja siten vastaavasti kevennettäisiin alusta. + +Runkoa tutkittaessa John havaitsi sen kärsineen karilleajossa varsin +vähän. Luultavasti osa irrallista emäpuuta oli jäänyt riutan hiekkaan, +mutta ilman sitäkin voitiin tulla toimeen. + +Kun laivan sisusta oli tutkittu, Wilson sukelsi veteen todetakseen +prikin aseman karilla. + +_Macquarie_ oli törmännyt hyvin jyrkälle liejuiselle hiekkasärkälle, +kokka pohjoisluodetta päin. Keulavantaan aliosa ja noin kaksi +kolmannesta emäpuusta olivat tunkeutuneet siihen syvälle; muu osa +perävantaaseen asti kellui noin puolentoista metrin syvyisessä vedessä. +Peräsin oli siis vahingoittumaton ja vapaasti liikutettavissa. Johon +katsoi tarpeettomaksi irrottaa sitä, mikä oli suuri etu, sillä nyt sitä +voitaisiin käyttää heti tarpeen tullessa. + +Vuoroveden vaihtelu Tyynellä valtamerellä ei ole kovin suuri. Kuitenkin +John Mangles luotti nousuveteen _Macquarien_ irrottamiseksi. Priki oli +törmännyt karille noin tuntia ennen nousuvettä. Siitä alkaen kun +laskuvesi oli alkanut tuntua, oli laiva yhä enemmän kallistunut +oikealle kyljelleen. Kello kuusi aamulla veden ollessa matalimmillaan +oli kallistuma pahimmillaan, mutta sen tukeminen tuntui kuitenkin +tarpeettomalta. Voitiin siis pitää laivalla raa'at ja muut pyöröpuut, +joita John aikoi käyttää keulapuolen hätämastoksi. + +Piti siis vain ryhtyä toimiin _Macquarien_ saamiseksi irti karilta, +pitkälliseen ja vaivalloiseen puuhaan. Ilmeisestikin oli mahdotonta +ehtiä valmiiksi ennen nousuveden alkua kello neljännestä yli +kaksitoista. Saataisiin vain nähdä, mitä se vaikutti prikin asentoon, +sitten kun osa lastia oli heitetty mereen, ja vasta seuraavan +nousuveden aikana voitaisiin yrittää. + +-- Työhön! John Mangles komensi. + +Tilapäismatruusit tottelivat. + +John kaski ensin kääriä aukilepattavat purjeet. Majuri, Robert ja +Paganel kiipesivät Wilsonin johdolla isonmaston märssyyn. Märssypurje, +johon tuuli pääsi puhaltamaan, olisi estänyt alusta irtoamasta ja oli +sidottava kokoon, mikä tehtiinkin niin hyvin kuin osattiin. Uutteran ja +ankaran työn jälkeen käsillä, jotka eivät olleet tottuneet tällaiseen, +otettiin isoprammitanko alas. Ketteränä kuin kissa, uskaliaana kuin +oikea laivapoika oli pikku Robert tässä vaikeassa työssä ollut +suurimmaksi avuksi. + +Nyt oli laskettava ankkuri tai ehkä kaksi prikin peräpuolelle, emäpuun +suuntaan. He aikoivat näet siten hinata laivaa väljille vesille. Se +onkin helppoa, jos on käytössä vene; silloin otetaan varppiankkuri ja +lasketaan se sopivalle paikalle, joka ensin on tutkittu. Mutta venettä +ei nyt ollut ja piti keksiä jotakin muuta sen tilalle. + +Glenarvan oli liikkunut niin paljon vesillä, että käsitti näiden +toimenpiteiden olevan tarpeellisia. Ankkuri täytyi saada lasketuksi +vetämään irti alusta, joka oli kiinni matalassa vedessä. + +-- Mutta mitäs tehdään ilman venettä? hän kysyi Johnilta. + +-- Teemme lautan keulamaston jäännöksistä ja tyhjistä astioista, nuori +kapteeni vastasi. -- Se on kyllä vaikeata, mutta ei mahdotonta, sillä +_Macquarien_ ankkurit ovat verraten pienikokoisia. Jos ne vain eivät +luisu pitkin pohjaa, toiveet ovat hyvät, kun kerran olemme saaneet ne +paikoilleen. + +-- Hyvä, älkäämme tuhlatko aikaa, John. + +Kaikki matruusit ja matkustajat kutsuttiin kannelle. Jokainen otti osaa +työhön. Hakattiin poikki takila, mikä vielä piti kiinni keulamastoa. Se +oli kaatuessaan taittunut rotin kohdalta, joten märssy saatiin helposti +irti. John Mangles aikoi käyttää sitä alustaksi lauttaan, jota +kannattaisivat tyhjät astiat, niin että sillä voisi kuljettaa +ankkureita. Siihen sovitettiin kääntöairo, jolla voitaisiin ohjata. +Laskuvesi veisi muuten lautan suoraan prikin taakse, ja kun ankkurit +oli saatu lasketuksi, olisi helppoa palata laivalle hinaamalla +kiinnitetystä kaapelista. + +Tämä työ oli puoliksi valmiina, kun aurinko lähestyi keskipäivän +meridiaania. John Mangles määräsi Glenarvanin valvomaan työn jatkamista +ja ryhtyi ottamaan selkoa laivan maantieteellisestä asemasta; tämä +mittaus olikin hyvin tärkeä. Onneksi John oli löytänyt Will Halleyn +hytistä Greenwichin merialmanakan lisäksi sekstantin, tosin perin +likaantuneen, mutta kuitenkin sellaisen, että sen avulla saattoi +määrätä auringon korkeuden. Hän puhdisti sen kuntoon ja toi kannelle. + +Liikkuvien peilien avulla palautetaan aurinko taivaanrantaan +keskipäivän hetkellä, siis silloin kun se on ratansa korkeimmalla +kohdalla. Näin ollen selviää, että sitä varten pitää sekstantin +kiikarilla nähdä todellinen taivaanranta, se raja jonka taivas ja vesi +yhtyessään luovat. Mutta maa piteni täällä laajaksi niemeksi pohjoista +kohti ja asettumalla mittaajan ja todellisen taivaanrannan väliin teki +havainnon mahdottomaksi. + +Siellä, missä ei ole vapaata taivaanrantaa, se korvataan +keinotekoisesti. Tavallisesti käytetään laakeaa astiaa, joka on +täytetty elohopealla. Tämä on itsestään täysin vaakasuora peili. +Johnilla ei ollut elohopeaa, mutta hän voitti tämän vaikeuden +käyttämällä juoksevalla tervalla täytettyä sankoa, jonka pinta +riittävän tarkasti heijasti auringon kuvan. + +Hän tiesi jo pituusmitan, koska oltiin Uuden Seelannin länsirannikolla, +ja se oli onni, sillä ilman kronometriä hän ei olisi voinut laskea +sitä. Puuttui siis vain leveysaste, ja hän ryhtyi määrittämään sitä. + +Sekstantin avulla hän sai auringon puolipäiväkorkeuden taivaanrannan +yli. Se oli 68° 30'. Auringon etäisyys taivaanrannasta oli siis 21° +30', koska näiden lukujen summa on 90 astetta. Mutta tänään, 3. päivänä +helmikuuta, oli auringon poikkeama 16° 30' merialmanakan mukaan, ja kun +siihen lisättiin matka keskitaivaasta, 21° 30', saatiin leveysmitaksi +38°. + +_Macquarien_ asema oli siis: pituusaste 171° 13', leveysaste 38°, +lukuunottamatta mittavälineistä aiheutuvia pieniä virheitä, joista ei +tarvinnut välittää. + +Verratessaan sitä Johnstonin karttaan, jonka Paganel oli ostanut +Edenissä, John Mangles näki, että karilleajo oli tapahtunut +Aotea-lahden suulla, Cap Cahuanin niemen yläpuolella, Aucklandin +maakunnan rannikolla. Koska Aucklandin kaupunki on 37. leveysasteella, +oli _Macquarie_ joutunut yhtä astetta etelämmäksi. Tarvitsi siis +purjehtia asteen verran pohjoisemmaksi, jotta päästäisiin Uuden +Seelannin pääkaupunkiin. + +-- Niinpä, Glenarvan sanoi, -- matkaa on enintään kaksikymmentäviisi +meripeninkulmaa. Sehän ei ole mitään. + +-- Mikä on lyhyt matka merellä, se on pitkä ja vaivalloinen maalla, +vastasi Paganel. + +-- Siksipä teemmekin kaikki mikä ihmisvoimille on mahdollista +saadaksemme _Macquarien_ liikkeelle, John Mangles vastasi. + +Kun paikka oli määritetty, jatkettiin taas töitä. Neljännestä yli +kaksitoista oli meri korkeimmillaan. John ei voinut sitä käyttää +hyväkseen, kun ankkureita ei vielä ollut laskettu. Mutta hän katseli +_Macquerieta_ silti jokseenkin levottomana. Nostaisiko nousuvesi sen +vapaaksi? Se nähtäisiin viiden minuutin kuluttua. + +Odotettiin. Tuntui jonkinlaista natinaa; vaikka alus ei tosin noussut, +oli nousuvesi kuitenkin saanut sen hievahtamaan. John oli toiveikas +seuraavan vuoksen varalta, vaikka oikeastaan priki ei ollut liikkunut. + +Sitten tehtiin jälleen työtä. Kello kaksi oli lautta valmis. +Varppiankkuri laahattiin sille. John ja Wilson lähtivät viemään sitä +kiinnitettyään touvin laivan perään. Laskuvesi kuljetti heitä, ja he +laskivat ankkurin sadan metrin päähän kymmenen metrin syvyyteen. + +Pohja oli hyvä, ja lautta palasi laivalle. + +Nyt oli jäljellä iso rana-ankkuri. Sekin saatiin tosin työläästi +lautalle, joka toisti uudelleen äskeisen tempun, ja pian oli tämä +toinen ankkuri laskettu toisen taakse kahdenkymmenenviiden metrin +syvyyteen. + +John ja Wilson palasivat _Macquarielle_ hinaustouvin avulla. + +Ankkurien ketjut kiinnitettiin kelaan ja odotettiin seuraavaa +nousuvettä, jonka piti alkaa kello yhden aikaan yöllä. Kello oli nyt +kuusi illalla. + +John Mangles kiitti matruusejaan ja sanoi Paganelille, että kestävänä +ja tottelevaisena hänestä kerran voisi tulla toinen perämies. + +Tällä välin erinäisissä töissä apuna ollut Olbinett oli palannut +keittiöön. Hän oli valmistanut virkistävän aterian, joka tulikin +sopivaan aikaan. Laivaväellä oli huikea ruokahalu. Se tyydytettiin +täydellisesti, ja kaikki tunsivat saaneensa uusia voimia. Aterian +jälkeen John Mangles ryhtyi viimeisiin varotoimiin, joiden tuli taata +yrityksen menestys. Kun laiva on saatava irti matalikolta, ei sovi +laiminlyödä mitään. Usein yritys jää onnistumatta, kun kevennys ei ole +ollut täysin riittävä, jotta kiinni tarttunut emäpuu irtautuisi +hiekasta. + +John Mangles oli heitättänyt mereen suuren osan lastia keventääkseen +prikiä; mutta jäljellä olevat tavarapaalut, raskaat pyöröpuut, +vararaa'at ja muutama tonni takkirautaa, joka oli painolastina, +siirrettiin perään helpottamaan painollaan keulapuolen nousemista. +Samasta syystä Wilson ja Mulrady vierittivät sinne joukon tynnyreitä, +jotka he täyttivät vedellä. + +Oli puoliyö, kun kaikki oli vihdoin saatu valmiiksi. Laivaväki oli +väsyksissä, mikä oli pahaksi sillä hetkellä, jolloin kaikki heidän +voimansa olisi tarvittu vääntämään kelaa: se sai John Manglesin +tekemään uuden päätöksen. + +Tuuli oli tyyntynyt. Näkyi tuskin väreitäkään laineiden pinnassa. John +huomasi taivaanrantaa tarkastellessaan, että tuuli oli kääntymässä +lounaasta luoteeseen. Merimies ei voi erehtyä pilvien muuttuneesta +muodosta ja väristä. Wilson ja Mulrady olivat samaa mieltä kapteeninsa +kanssa. + +John ilmoitti havaintonsa Glenarvanille ja ehdotti, että prikin +irrottamisyritys jätettäisiin huomiseen. + +-- Minun syyni ovat seuraavat, hän sanoi. -- Ensinnäkin me olemme lopen +väsyneitä, mutta laivan irrottamiseen tarvitaan kaikki voimamme. +Sitten, jos laiva saataisiinkin irti, kuinka ohjata sitä näiden +vaarallisten tyrskyjen välissä pilkkopimeässä? Parempi on toimia +päivänvalossa. Sitä paitsi odottamista puoltaa vielä lisäsyykin. Tuuli +lupaa tulla meille avuksi; tarkoitan, että se panee tämän vanhan purkin +kulkemaan, kun meri sen ensin nostaa. Ellen erehdy, tuuli puhaltaa +huomenna luoteisesta. Me panemme isonmaston purjeet suoraan tuulta +vasten, ja ne auttavat samalla prikin irrottamisessa. + +Nämä syyt olivat ratkaisevia. Glenarvan ja Paganel, laivaväestä +maltittomimmat, myöntyivät tähän, ja yritys lykättiin seuraavaan +päivään. Yö kului hyvin. Oli järjestetty vahtivuorot varsinkin +ankkurien silmälläpitoa varten. + +Päivä koitti. John Manglesin ennustus toteutui. Pohjoisluoteesta alkoi +puhaltaa tuuli, joka oli voimistumaan päin. Se oli hyvin edullinen +voimanlisä. Laivaväki käskettiin paikoilleen. Robert, Wilson, Mulrady +nousivat isoonmastoon, majuri, Glenarvan, Paganel asettuivat kannelle +levittämään purjeet määrähetkellä. Suurmärssyn raaka hinattiin ylös, +isopurje ja suurmärssypurje jätettiin nostotouvien varaan. + +Kello oli yhdeksän aamulla. Nousuveden täyteen korkeuteen oli vielä +neljä tuntia. Niitä ei tuhlattu. John käytti ne pystyttääkseen prikin +keulaan hätämastonsa keulamaston korvaukseksi. Näin alus voisi poistua +näiltä vaarallisilta vesiltä heti, kun se irtautuisi karilta. Laivaväki +teki uusia ponnistuksia, ja ennen puoltapäivää oli keularaaka tukevasti +pystytetty mastoksi. Lady Helena ja Mary Grant olivat apuna ja +kiinnittivät varapurjeen etuprammin raakaan. He olivat iloisia +voidessaan työskennellä yhteiseksi hyväksi. Kun tämä takila oli valmis, +saattoi _Macquarie_ ainakin purjehtia sillä ehdolla, ettei loittonisi +rannikolta aavalle merelle, joskin siinä sirouden kannalta oli kyllä +toivomisen varaa. + +Tällä välin vesi nousi. Meren pinta kohosi pienin, kieppuvin lainein. +Tyrskyjen harjat häipyivät vähitellen kuin merieläimet, jotka palaavat +märän elementtinsä syvyyksiin. Suuren yrityksen hetki lähestyi. +Kuumeinen maltittomuus piti miehiä kiihdyksissä. Ei kukaan puhunut. +Katsottiin Johniin. Odotettiin hänen määräystään. John Mangles katseli +aallokkoa peräpartaan yli kumartuneena. Hän silmäsi levottomana +ankkurien köysiä, jotka olivat jo kiristyneet tiukalle. Kello yksi +nousi meri korkeimmilleen. Tuli seisahdus, se lyhyt hetki, jolloin vesi +ei enää nouse eikä vielä laske. Nyt oli toimittava nopeasti. Isopurje +ja suurmärssypurje levitettiin, ja tuuli pullisti ne kireälle. + +-- Vintturiin! John huusi. + +Se oli vivuilla varustettu laite, kuten palopumput. Glenarvan, Robert, +Mulrady yhdellä, Paganel, majuri, Olbinett toisella puolella painoivat +vipuja, joista vintturi sai liikevoimaa. Samalla John ja Wilson +auttoivat sauvoimilla lykäten niin paljon kuin jaksoivat. + +-- Painakaa! nuori kapteeni huusi, -- ja yhtaikaa! + +Vintturin voimasta köydet pingoittuivat. Ankkurit pysyivät lujasti +kiinni eivätkä lähteneet luisumaan. Pian oli pakko onnistua. Nousuveden +huippu kestää vain muutaman minuutin. Alettuaan laskea vedestä ei enää +ollut avuksi. Ponnistettiin kahta voimakkaammin. Tuuli puhalsi rajusti +ja painoi purjeita mastoa vasten. Laivan runko vavahteli ikään kuin +olisi vähällä irtautua. Ehkä riittäisi vain yksi mies lisää saamaan sen +hiekasta irti. + +-- Helena! Mary! Glenarvan huusi. + +Molemmat nuoret naiset riensivät avuksi. Hammasratas kierähti vielä +yhden napsahduksen eteenpäin. + +Mutta siinä olikin kaikki. Priki ei liikahtanut. Yritys oli +epäonnistunut. Nyt alkoi jo laskuvesi. Ilmeistä oli, että tuulenkaan ja +meren avulla ei näin vähälukuinen laivaväki jaksaisi kiskoa alustaan +irti. + + + + +IHMISSYÖNTIÄ KÄSITELLÄÄN TEOREETTISESTI. + + +Ensimmäinen John Manglesin yrittämä pelastuskeino oli epäonnistunut. +Oli ryhdyttävä heti yrittämään toista. Oli ilmeistä, ettei +_Macquarieta_ voitu saada liikkeelle, mutta yhtä ilmeistä myös, että +laivalta niin ollen oli lähdettävä. Jääminen odottamaan epävarmaa apua +olisi ollut varomatonta ja mieletöntä. Ennen jonkin laivan saapumista +sattumalta haaksirikkopaikalle olisi _Macquarie_ murskaantunut. +Ensimmäinen myrsky tai ulapan tuulten nostama vähänkin ankarampi +aallokko työntäisi sen kauemmaksi hiekalle, ruhjoisi sen, murskaisi +kappaleiksi ja siroittaisi pirstaleet pitkin rannikkoa. Ennen tätä +välttämätöntä tuhoutumista John halusi päästä maihin. + +Hän ehdotti siis lautan rakentamista, joka olisi kyllin tukeva +kuljettamaan matkustajat ja riittävän määrän elintarvikkeita Seelannin +rannikolle. + +Siinä ei ollut neuvottelemista; oli vain ryhdyttävä toimeen. Töihin +ryhdyttiinkin, ja ne olivat edistyneet jo hyvin pitkälle, kun pimeä +keskeytti ne. + +Noin kello kahdeksan illalla, illallisen jälkeen, kun lady Helena ja +Mary Grant lepäsivät vuoteillaan kanssissa, Paganel ja hänen ystävänsä +keskustelivat vakavista asioista kävellen laivan kannella. Robert +halusi olla mukana. Uljas poika kuunteli korvat tarkkoina valmiina +tarjoamaan apuaan ja ryhtymään miten vaaralliseen yritykseen tahansa. + +Paganel oli kysynyt John Manglesilta, eikö lautalla voisi kulkea pitkin +rannikkoa Aucklandiin saakka laskematta matkustajia maihin. John +vastasi, että sellainen purjehdus olisi mahdoton niin +heikkorakenteisella lautalla. + +-- Ja kun emme voi yrittää lautalla, kysyi Paganel, -- olisiko sen +voinut tehdä laivaveneellä! + +-- Miksei, John Mangles vastasi, -- mutta vain sillä ehdolla, että +purjehditaan päivällä ja ankkuroidaan yöllä. + +-- Ne roistot ovat siis jättäessään meidät... + +-- Niin, John Mangles vastasi, -- he olivat juovuksissa, ja pelkäänpä, +että he tässä pimeydessä ovat saaneet maksaa hengellään pelkurimaisen +tekonsa. + +-- Sen pahempi heille, Paganel sanoi, -- ja sen pahempi meille, sillä +se vene olisi ollut perin tarpeellinen. + +-- Vielä mitä, Paganel, Glenarvan sanoi. -- Lautta vie meidät kyllä +maihin. + +-- Sitäpä juuri olisin tahtonut karttaa, maantieteilijä vastasi. + +-- Mitä! Voiko kolmen- tai neljänkymmenen kilometrin matka pelästyttää +vaivoihin tottuneita miehiä sen jälkeen, mitä olemme kokeneet +Amerikassa ja Australiassa? + +-- Ystäväni, Paganel vastasi, -- minä en epäile rohkeuttamme enkä +toveriemme valppautta. Kolmekymmentä kilometriä! Mitätön matka missä +muualla tahansa kuin Uudessa Seelannissa. Älkää pitäkö minua pelkurina. +Minähän ensimmäisenä ehdotin kulkua Amerikan ja Australian halki. Mutta +minä toistan, mikä tahansa on parempaa kuin lähteä seikkailemaan tuolle +kavalalle maaperälle. + +-- Mikä tahansa on parempaa kuin jäädä varmaan kuolemaan +haaksirikkoutuneelle laivalle, John Mangles lausui. + +-- Mitä pelättävää meillä sitten on Uudessa Seelannissa? Glenarvan +kysyi. + +-- Villit, Paganel vastasi. + +-- Villit! Glenarvan toisti. -- Eikö niitä voi välttää pysyttelemällä +rannikolla? Eihän muutaman pelkurin hyökkäys voi pelottaa kymmentä +aseissa olevaa ja puolustukseen valmista eurooppalaista. + +-- Ei ole puhe pelkureista, Paganel vastasi päätään pudistaen. -- Uuden +Seelannin heimot ovat rohkeita; ne taistelevat englantilaisten +herruutta ja maahantunkeutujia vastaan ja usein myös voittavat +vastustajansa jotka aina sitten syödään. + +-- Ihmissyöjiä! Robert huudahti. + +Sen jälkeen kuiskasi hiljaa kaksi nimeä: + +-- Sisko parka! Helena-rouva! + +-- Älä pelkää, poikaseni, Glenarvan sanoi häntä rauhoittaakseen. -- +Ystävämme Paganel liioittelee! + +-- En liioittele yhtään, Paganel jatkoi. -- Robert on osoittanut +olevansa mies, ja minä kohtelen häntä miehenä, kun en salaa häneltä +totuutta. Uusseelantilaiset ovat ihmissyöjistä julmimpia, ellen sanoisi +ahneimpia. He hotkivat kaikki, mitä vain käsiinsä saavat. Sota on +heille vain ihmiseksi sanotun mehevän riistan metsästystä, ja täytyy +myöntää, että se on ainoaa järjellistä sotaa. Eurooppalaiset tappavat +vihollisensa ja hautaavat heidät. Villit tappavat vihollisensa ja +syövät heidät, eikä kuten maanmieheni Toussenel on sattuvasti sanonut +ole niinkään suuri rikos paistaa vihollisensa, kun hän on kuollut, kuin +tappaa hänet, kun hän ei tahdo kuolla. + +-- Paganel, majuri huomautti, -- tuosta voimme kyllä keskustella, mutta +nyt siihen ei ole oikea hetki. Olkoon toisen ruoaksi tuleminen +järjellistä tai ei, me emme halua, että meidät syödään. Mutta miten +kristinusko ei vielä ole hävittänyt näitä ihmissyöjien tapoja? + +-- Luuletteko kaikkien uusseelantilaisten olevan kristittyjä? Paganel +vastasi. -- Niitä on pieni vähemmistö, ja lähetyssaarnaajat joutuvat +useinkin noiden villien uhreiksi. Viime vuonna kidutettiin pastori +Walkner hirvittävän julmasti kuoliaaksi. Maorit hirttivät hänet. Heidän +naisensa kaivoivat häneltä silmät päästä. Hänen verensä juotiin, hänen +aivonsa syötiin. Ja tämä murha tapahtui vuonna 1864, Opotikissa, +parinkymmenen kilometrin päässä Aucklandista, niin sanoakseni +englantilaisten viranomaisten silmien edessä. Ystäväni, ihmisrodun +muuttumiseen tarvitaan vuosisatoja. Mitä maorit ovat olleet, sellaisia +he tulevat olemaan vielä kauan. Koko heidän historiansa on kirjoitettu +verellä. Kuinka monen laivan väen he ovatkaan murhanneet ja syöneet +alkaen Tasmanin matruuseista _Hawesin_ merimiehiin saakka! Eikä heidän +ruokahaluaan ole herättänyt vain valkoinen liha. Paljon ennen +eurooppalaisten tuloa seelantilaiset tyydyttivät ahnasta ruokahaluaan +murhilla. Heidän parissaan ovat monet tutkimusmatkailijat nähneet +ihmisaterioita, jotka ovat aiheutuneet yksinomaan halusta saada +herkullinen ruokalaji, kuten nainen tai lapsi. + +-- No, majuri sanoi, -- eivätköhän nuo kertomukset ole suureksi osaksi +tutkimusmatkailijoiden mielikuvitusta? Heidän tekee mieli tarinoida +vaarallisista maista ja ihmissyöjien vatsasta. + +-- Myönnän liioittelua esiintyvän, vastasi Paganel. -- Mutta kun +ihmissyönnistä kertovat luotettavat henkilöt, kuten lähetyssaarnaajat +Kendall ja Marsden, kapteenit Dillon, d'Urville, Laplace sekä muut, +niin uskon heidän kertomuksiinsa, minun täytyy uskoa. Seelantilaiset +ovat luonnostaan julmia. Päälliköidensä kuollessa he toimittavat +ihmisuhreja. He olettavat näillä urheilla lepyttävänsä vainajan vihaa, +joka voisi kohdistua eläviin, ja tahtovat samalla antaa hänelle mukaan +palvelijoita toiseen elämään! Mutta kun he kuolemantakaiset palvelijat +tapettuaan syövät nämä, on syytä luulla enemmän vatsan kuin taikauskon +kehottavan heitä siihen. + +-- Arvelen kuitenkin, John Mangles sanoi, -- että taikauskolla on +tuntuva osansa ihmissyönnissä. Kun siis uskonto muuttuu, muuttuvat +tavatkin. + +-- Siinä te, ystäväni John, teette vakavan kysymyksen ihmissyönnin +alkuperästä, Paganel vastasi. -- Onko uskonto vai nälkä saanut ihmiset +syömään toisiaan? Keskustelu olisi vähintään hyödytöntä tällä hetkellä. +Mistä tämä julma tapa johtuu, sitä ei ole vielä ratkaistu; mutta se on +olemassa vakavana tosiasiana, jota meillä vain on liiaksikin syytä +ajatella. + +Paganel puhui totta. Ihmisyönti on muodostunut pysyväksi ilmiöksi +Uudessa Seelannissa samoin kuin Fidsi-saarilla tai Torres-salmen +rannoilla. Taikauskolla on ilmeisesti osasyynsä näihin inhottaviin +tapoihin, mutta ihmissyöjiä on myös sen vuoksi, että on hetkiä, jolloin +riistaa on vähän, mutta nälkä kova. Villit ovat alkaneet syödä +ihmislihaa tyydyttääkseen harvoin täyttyneen vatsansa vaatimuksia; +sitten heidän pappinsa ovat säännöstäneet ja pyhittäneet nämä kauheat +ateriat. Niistä on tullut juhlatoimitus, siinä kaikki. Maorien mielestä +toistensa syöminen on muuten mitä luonnollisin asia. Lähetyssaarnaajat +ovat usein keskustelleet heidän kanssaan tästä raakalaisuudesta ja +kysyneet heiltä, miksi he syövät veljiään. Heidän päällikkönsä ovat +vastanneet, että kalat syövät kaloja, koirat syövät ihmisiä, ihmiset +syövät koiria ja koirat toisia koiria. Kerrotaanpa heidän +jumaltaruissaankin, että yksi jumala söi toisen jumalan. Kun on +tällaisia esikuvia, kukapa kieltäytyisi nautinnosta syödä vertaisensa? + +Lisäksi seelantilaiset väittävät, että kun syö kuolleen vihollisen, +silloin hävittää myös hänen henkisen puolensa. Perii siis hänen +sielunsa, hänen voimansa, hänen uljuutensa, joiden paikka on +erikoisesti aivoissa. Niinpä aivot ovatkin juhla-aterioissa arvokkain +ja suosituin ruokalaji. + +Paganel väitti kuitenkin eikä syyttä, että lihanhimo, nimenomaan nälkä, +ajoi seelantilaiset ihmissyöntiin, eikä ainoastaan heitä ja muita +Tyynen valtameren villejä, vaan myös Euroopan villit. + +-- Niin, hän lisäsi, -- ihmissyönti oli kauan aikaa vallalla +sivistyneimpien kansojen esi-isien keskuudessa, ja -- älkää käsittäkö +tätä loukkaukseksi -- varsinkin skotlantilaisten parissa. + +-- Tosiaanko? MacNabbs kysyi. + +-- Niin, majuri, Paganel jatkoi. -- Kun luette Pyhästä Hieronymuksesta +erinäisiä kohtia Skotlannin atticoleista, saatte nähdä, mitä +esivanhemmistanne on ajatteleminen! Mutta menemättä historiallista +aikaa kauemmaksi, eikö Elisabethin aikana, juuri siihen aikaan, jolloin +Shakespeare uneksi Shylockistaan, sattunut, että skotlantilainen +pahantekijä Sawney Bean teloitettiin ihmislihan syömisen takia? Ja mikä +oli ajanut hänet syömään ihmislihaa? Uskontoko? Ei, nälkä. + +-- Nälkäkö? John Mangles kysyi. + +-- Nälkä, Paganel vastasi, -- mutta varsinkin lihansyöjän tarve +voimistaa lihaansa ja vertaan elävässä olennossa olevalla typellä. +Tosin juurihedelmillä ja tärkkelyspitoisilla kasveilla on hyvä +tyydyttää elimistön tarpeita. Mutta jos tahtoo olla voimakas ja notkea, +pitää syödä näitä plastisia ravintoaineita, jotka vahvistavat lihaksia. +Niin kauan kuin maorit eivät liity jäseniksi mihinkään kasvissyöjien +seuraan, syövät he lihaa, nimenomaan ihmislihaa. + +-- Miksei eläinten lihaa? Glenarvan kysyi. + +-- Kun heillä ei ole eläimiä, Paganel vastasi, -- ja se tulee muistaa, +ei heidän ihmissyöntitapojensa puolustukseksi, vaan selitykseksi. +Nelijalkaiset, jopa linnutkin ovat harvinaisia tässä karussa maassa. +Maorit ovatkin aina ravinneet itseään ihmislihalla. Onpa heillä +erikoiset "ihmissyöntikaudet", kuten sivistyneissä seuduissa +metsästysajat. Silloin tapahtuvat suuret metsästykset, tarkoitan suuret +sodat, ja kokonaisia väestöjä tarjoillaan voittajien pöydässä. + +-- Niinpä, Glenarvan sanoi, -- teidän mukaanne, Paganel, ihmissyönti ei +lakkaa ennen kuin lampaita, nautoja ja sikoja on runsaasti Uuden +Seelannin laitumilla. + +-- Ei, rakas lordi, ja lisäksi tarvitaan vuosia, ennen kuin maorit +oppivat hylkimään seelantilaislihaa, jota he pitävät kaikkea muuta +parempana, sillä isien tavat periytyvät pojille. Heidän kertomuksensa +mukaan tämä liha muistuttaa maultaan sianlihaa, mutta on muka +ruokahalua kiihottavampaa hajultaan. Valkoisten liha ei ole niin +haluttua, valkoiset kun lisäävät ravintoonsa suolaa, mikä antaa sille +erikoisen, herkkusuiden moittiman sivumaun. + +-- Hepä ovat nirsoja! majuri sanoi. -- Mutta syövätkö he lihan, +valkoisen tai mustan, raakana vai keitettynä? + +-- No, mitä sillä teille sitten enää on väliä, herra MacNabbs? Robert +huudahti. + +-- Eipä juuri, poikaseni, majuri vastasi vakavasti, -- mutta jos minun +joskus täytyy päätyä ihmissyöjän hampaisiin, tahtoisin mieluummin tulla +keitetyksi. + +-- Miksi? + +-- Ollakseni varma, ettei minua syödä elävältä! + +-- Hyvä on, majuri, Paganel huomautti, -- mutta entä jos he keittävät +elävältä! + +-- No, en ainakaan ihan vähästä antaisi heille valinnanvaraa! + +-- Oli miten hyvänsä, MacNabbs, ja koska se saattaa olla teille +miellyttävää, Paganel selitti, -- niin uusseelantilaiset syövät lihaa +ainoastaan keitettynä tai savustettuna. He ovat oppinutta väkeä ja +hyvin perehtyneitä keittotaitoon. Mutta omasta puolestani on syödyksi +tulemisen ajatus minusta peräti vastenmielinen. Päättää päivänsä villin +vatsassa, puh! + +-- No, kaikesta tästä on tuloksena, ettei saa joutua heidän käsiinsä, +John Mangles sanoi. -- Toivokaamme vain, että kristinusko kerran saa +hävitetyksi nämä kauheat tavat! + +-- Niin, sitä meidän sopii toivoa, Paganel vastasi, -- mutta uskokaa +minua, villi, joka on maistanut ihmislihaa, ei siitä hevin luovu. +Päätelkää itse kahdesta seuraavasta tapauksesta. + +-- Kertokaa nuo tapaukset, Paganel, Glenarvan sanoi. + +-- Ensimmäinen on mainittu Brasilian jesuiittaliiton aikakauskirjassa. +Eräs portugalilainen lähetyssaarnaaja tapasi hyvin sairaan vanhan +brasilialaisnaisen, jolla oli vain muutama päivä elinaikaa. Jesuiitta +selitti hänelle kristinuskon totuuksia, jotka kuoleva omaksui +vastaansanomatta. Sielun ravitsemisen jälkeen ajatteli hengenmies +ruumiin ravintoa ja tarjosi sairaalle eurooppalaista ruokaa. -- Ei, +vanhus vastasi, -- minun vatsani ei voi sietää minkäänlaista ravintoa. +Ei ole kuin yksi ainoa ruoka, jota tahtoisin maistaa, mutta sitä ei +valitettavasti kukaan täällä voi tehdä minulle. -- Mitä se sitten on? +jesuiitta kysyi. -- Voi, poikani, se on pienen pojan käsi. Luulenpa, +että mielihyvin pureskelisin pikku luita! + +-- Niinkö! Mutta onko se sitten hyvää? Robert kysyi. + +-- Toinen kertomukseni antaa sinulle vastauksen, poikaseni, Paganel +jatkoi. -- Kerran muuan lähetyssaarnaaja moitti erästä ihmissyöjää +tästä kauheasta ja Jumalan lakien vastaisesta tavasta. -- Ja sitä +paitsi se kuuluu olevan pahanmakuista! hän lisäsi. -- Herra pastori, +villi vastasi luoden ahneen katseen lähetyssaarnaajaan, -- sanokaa, +että Jumala sen kieltää! Mutta älkää sanoko, että se on pahanmakuista! +Jospa vain olisitte maistanut sitä! + + + + +MAA, JOTA PITÄISI KARTTAA. + + +Paganelin kertomat tosiasiat olivat kiistämättömiä. Uusseelantilaisten +julmuudesta ei ollut epäilystäkään. Niinpä oli vaarallista nousta +maihin. Mutta vaikka tämä vaara olisi ollut sata kertaa suurempi, sitä +täytyi uhmata. John Mangles tunsi, kuinka välttämätöntä oli viipymättä +lähteä pian tuhoutuvalta laivalta. Kahden vaaran välillä, joista toinen +oli varma, toinen mahdollinen, ei ollut valinnanvaraa. + +Sitä mahdollisuutta, että päästäisiin johonkin toiseen laivaan, ei +voinut lainkaan ottaa lukuun. _Macquarie_ ei ollut niiden laivojen +väylällä, jotka käyvät Uudessa Seelannissa. Ne purjehtivat joko +pohjoisempaa Aucklandiin tai etelämpää New Plymouthiin. Haaksirikko oli +tapahtunut juuri näiden molempien kaupunkien puolivälissä Ikana-Mauin +rannikon autiossa osassa. Tämä seutu on hirveätä, vaarallista, +pahamaineista. Alukset karttavat sitä huolellisesti, ja jos tuuli vie +ne sinne, ne pyrkivät pois mahdollisimman pian. + +-- Milloin lähdemme? Glenarvan kysyi. + +-- Huomenaamulla kello kymmenen, John Mangles vastasi. -- Vuoksi alkaa +nousta ja kuljettaa meidät maihin. + +Seuraavana eli 5. päivänä helmikuuta, kello kahdeksan, oli lautta saatu +valmiiksi. John oli tehnyt sen hyvin huolellisesti. Keulamärssy, jota +käytettiin ankkurien laskemiseen, ei riittänyt kuljettamaan matkustajia +ja elintarvikkeita. Tarvittiin tukevaa ohjattavaa kulkuvälinettä, joka +kykeni kestämään yhdeksän meripeninkulman pituisen purjehduksen. Vain +mastoista voitiin saada sen rakentamiseen tarvittavat ainekset. + +Wilson ja Mulrady olivat ryhtyneet työhön. Takila katkottiin vantteja +myöten; isomasto hakattiin kirveellä poikki tyvestä ja kaatuessaan se +murskasi oikeanpuolisen kaiteen. _Macquarie_ oli nyt silvottu sileäksi +kuin proomu. + +Isonmaston alaosa, märssy- ja pramitangot sahattiin ja paloiteltiin. +Lautan pääosat kelluivat pian vedessä. Niihin liitettiin keulamaston +jäännökset, ja sitten kaikki sidottiin lujasti yhteen. John käski +sijoittaa puoli tusinaa tyhjiä tynnyreitä väleihin tekemään lautasta +uimakelpoisen. + +Näin saatiin ensimmäinen, lujasti rakennettu alusta, ja sille oli +Wilson kyhännyt eräänlaisen pohjaristikon välipermannoksi. Laineet +saattoivat siis pyyhkiä lautan yli ja matkustajat pysyä kuivina. Sitä +paitsi tanakasti kiinnitetyt vesiastiat olivat tavallaan ympäröivänä +partaana, joka suojeli kantta suurilta laineilta. + +Kun John aamulla havaitsi tuulen suotuisaksi, hän pystytti lautan +keskelle etuprammin raakapuun mastoksi. Se tuettiin mastotouveilla ja +varustettiin hätäpurjeella. Suuri, leveälapainen perään kiinnitetty +airo teki lautan ohjaamisen mahdolliseksi, jos tuuli antoi sille +riittävää nopeutta. + +Tämä mitä parhaiten rakennettu lautta saattoi siis kestää aallokon. +Mutta pystyisikö sitä ohjaamaan, pääsisikö se maihin, jos tuuli +kääntyi? Se oli ongelma. Kello yhdeksän alkoi lastaus. + +Ensinnäkin varattiin elintarvikkeita riittävä määrä kestämään +Aucklandiin saakka, sillä karun rannikon tuotteisiin ei voinut luottaa. + +Olbinettin erikoisvarastosta saatiin lihasäilykkeitä, joita oli +jäljellä _Macquarien_ matkaa varten ostetuista eväistä. Paljon sitä +tosin ei ollut. Täytyi siis turvautua laivan yksinkertaiseen muonaan, +laadultaan keskinkertaisiin laivakorppuihin ja kahteen tynnyriin +suolakalaa. Muonamestari oikein häpesi niitä. + +Nämä elintarvikkeet pantiin tiiviisti suljettuihin, vedenpitäviin +astioihin ja sidottiin lujilla nuorilla hätämaston juurelle. Aseet ja +ampumatavarat pantiin kuivaan ja turvalliseen paikkaan. Onneksi +matkustajilla oli hyvät pyssyt ja revolverit. + +Samoin otettiin mukaan pieni ankkuri siltä varalta, ettei laskuveden +aikana päästäisi maihin ja että olisi pakko ankkuroida ulapalla. + +Kello kymmenen alkoi nousuvesi tuntua. Tuuli puhalsi heikosti +luoteisesta. Kevyt aallokko keinutteli meren pintaa. + +-- Olemmeko valmiit? John Mangles kysyi. + +-- Kaikki on valmiina, kapteeni, Wilson vastasi. + +-- Lautalle! John huusi. + +Lady Helena ja Mary Grant laskeutuivat paksuja köysiportaita myöten ja +istuutuivat maston viereen elintarvikeastioiden päälle, kumppanit +heidän lähelleen. Wilson tarttui peräsimeen. John asettui hoitamaan +purjetta, ja Mulrady katkaisi köyden, joka piti lauttaa kiinni prikin +kyljessä. + +Purje levitettiin, ja lautta alkoi liikkua maata kohti nousuveden ja +tuulen kuljettamana. + +Maa oli yhdeksän meripeninkulman eli noin kuudentoista kilometrin +päässä, jonka vähäisen matkan hyväairoinen laivavene olisi suorittanut +kolmessa tunnissa. Mutta lautalla täytyi tyytyä paljon hitaampaan +vauhtiin. Jos tuulta kestäisi, voitaisiin ehkä päästä rantaan yhden +ainoan nousuveden aikana. Mutta jos tuuli tyyntyisi, veisi laskuvesi +sitä poispäin, ja silloin olisi pakko ankkuroida ja odottaa seuraavaa +nousuvettä. Se oli vakava asia ja askarrutti lakkaamatta John Manglesin +ajatuksia. + +Hän toivoi kuitenkin onnistuvansa. Tuuli kiihtyi. Kun nousuvesi oli +alkanut kello kymmenen, piti maissa olla kello kolmen aikaan, ettei +olisi pakko asettua ankkuriin tai jouduttaisi laskuveden mukana +takaisin ulapalle. + +Matka sujui alussa onnellisesti. Vähitellen peittyivät riuttojen mustat +huiput ja särkkien kellertävä hiekka aallokon ja nousuveden alle. +Tarvittiin suurta valppautta ja tavatonta taitoa näiden salakarien +välttämiseksi ja peräsintä niin huonosti tottelevan ja helposti +ajelehtimaan lähtevän lautan ohjaamiseksi. + +Puolenpäivän aikaan oli vielä noin yhdeksän kilometriä rantaan. Kun +taivas oli jokseenkin kirkas, saattoi pääpiirtein erottaa maan muodon. +Koillisessa kohosi kahdeksansadan metrin korkuinen vuori. Sen huippu +oli omituisen muotoinen: kuin taaksepäin katsova irvistävä apinanpää. +Se oli Pirongia, kartan mukaan tarkalleen S8. leveysasteen kohdalla. + +Kello puoli yksi Paganel huomautti, että kaikki karit olivat peittyneet +kohoavan nousuveden alle. + +-- Paitsi yksi, lady Helena lausui. + +-- Missä se on, rouva Paganel kysyi. + +-- Tuolla! lady Helena vastasi viitaten mustaa pistettä kohti paria +kilometriä edempänä. + +-- Tosiaankin, Paganel myönsi. -- Yritetään määrittää sen paikka, +ettemme tartu siihen, sillä pian nousuvesi peittää senkin. + +-- Se on suoraan vuoren pohjoisen särmän kohdalla, John Mangles sanoi. +-- Wilson, koeta pysyä siitä ulapan puolella. + +-- Kyllä, kapteeni, matruusi vastasi painaen koko voimallaan suurta +peräairoa. + +Puolessa tunnissa päästiin noin kilometri. Mutta omituista: musta piste +oli yhä veden päällä. + +John katseli sitä tarkkaavasti ja paremmin nähdäkseen lainasi Paganelin +kiikarin. + +-- Se ei ole kari, hän sanoi hetken tarkasteltuaan, -- se on uiva +esine, joka nousee ja laskee aallokon mukana. + +-- Eikö se ole jokin _Macquarien_ maston kappale? lady Helena kysyi. + +-- Ei, Glenarvan vastasi, -- mikään niistä ei ole voinut ajelehtia näin +kauas laivasta. + +-- Odottakaa! John Mangles huudahti. -- Minä tunnen sen, se on laivan +vene! + +-- Prikin venekö? Glenarvan kysyi. + +-- Niin, mylord. Prikin vene, emäpuu ylhäällä! + +-- Onnettomat! lady Helena huudahti. -- He ovat hukkuneet! + +-- Niin, rouva, John Mangles vastasi, -- ja heidän täytyi hukkua, sillä +näissä tyrskyissä, kovassa aallokossa ja sellaisessa pimeydessä he +menivät varmaa kuolemaa kohti. + +-- Taivas heitä armahtakoon! Mary Grant lausui. + +Matkustajat olivat hetkisen ääneti. He katselivat lähestyvää haurasta +venettä. Se oli nähtävästi kaatunut noin seitsemän kilometrin päässä +rannasta, eikä niistä, jotka siinä olivat olleet, varmaankaan yksikään +ollut pelastunut. + +-- Mutta tuo vene voi olla meille hyödyllinen, Glenarvan sanoi. + +-- Tosiaan, John Mangles vastasi. -- Wilson, käännä sinne! + +Lautan suunta muuttui, mutta tuuli vaimeni vähitellen, ja vene +saavutettiin vasta kello kaksi. + +-- Tyhjä? John Mangles kysyi. + +-- Niin, kapteeni, matruusi vastasi, -- vene on tyhjä ja sen laidat +halki. Siitä ei meille ole apua. + +-- Eikö siitä voi olla mitään hyötyä? MacNabbs kysyi. + +-- Ei mitään, John Mangles vastasi. -- Se on hylky, joka kelpaa vain +poltettavaksi. + +-- Sepä ikävää, Paganel sanoi, -- sillä tuo vene olisi voinut viedä +meidät Aucklandiin. + +-- Täytyy alistua kohtaloon, herra Paganel, John Mangles vastasi. -- +Näin aaltoilevalla merellä pidän sitä paitsi lauttaamme tuollaista +haurasta venettä parempana. Ei ole tarvittu kuin heikko tärähdys, ja se +on mennyt murskaksi! Niinpä, mylord, meillä ei kai ole täällä enää +mitään tekemistä? + +-- Kuinka vain tahdot, John! Glenarvan vastasi. + +-- Matkaan, Wilson, nuori kapteeni lausui, -- ja suoraan rantaa kohti. + +Vuoksen piti nousta vielä noin tunnin verran. Päästiin pari kolme +kilometriä eteenpäin. Mutta silloin tuuli taukosi melkein täysin ja +näytti aikovan puhaltaa maalta päin. Lautta pysyi paikallaan, alkoipa +pian laskuveden vaikutuksesta ajautua merelle päin. John ei epäröinyt +sekuntiakaan. + +-- Laskekaa ankkuri! hän huusi. + +Mulrady, joka oli valmiina tottelemaan tätä käskyä, laski ankkurin +yhdeksän metrin syvyyteen. Lautta liukui pari metriä ankkuriköyden +pingottuessa. Hätäpurje laskettiin alas, ja nyt valmistauduttiin +pitkään odotukseen. + +Uusi nousuvesi alkaisi näet vasta kello yhdeksän illalla, ja kun John +Mangles ei tahtonut purjehtia yöllä, ankkuroitaisiin tässä kello +viiteen saakka aamulla. Maa oli näkyvissä tuskin viiden kilometrin +päässä. + +Jokseenkin kovat mainingit myllersivät merenpintaa ja näyttivät yhtä +mittaa ajautuvan maata kohti. Kun Glenarvan sai kuulla, että tässä +vietettäisiin koko yö, hän kysyi sen vuoksi Johnilta, miksei hän +käyttänyt hyväkseen tätä aaltoilua lähestyäkseen rantaa. + +-- Mylord, nuori kapteeni vastasi, -- silmät pettävät teidät. Mainingit +eivät liiku, vaikka siltä näyttää. Se on vain veden keinumista, ei +muuta. Heittäkää puunkappale keskelle näitä laineita. Silloin saatte +havaita, että se kelluu paikallaan, kunnes laskuvesi alkaa viedä sitä +ulapalle. Meidän pitää siis vain malttaa mieltämme. + +-- Ja syödä, majuri lisäsi puolestaan. + +Olbinett otti eräästä muona-astiasta esille muutamia paloja kuivattua +lihaa ja tusinan verran laivakorppuja. Hän punastui tarjotessaan +matkustajille näin laihan aterian. Mutta se otettiin vastaan hyvillä +mielin, vieläpä naistenkin puolelta, joiden ruokahalua aaltoilu +kuitenkin vähensi. Lautan keinahtelut sen nykiessä ankkuriköyttään päin +maininkeja, olivatkin väsyttävän kiusallisia. Lyhyiden, oikullisten +aaltojen lakkaamatta heittelemänä se ei olisi voinut pahemmin +nytkytellä vedenalaisella kalliolla. Tuntui melkeinpä että se olikin +sellaisella karilla. Köysi pysyi tiukkana, ja aina puolen tunnin välein +laski John puolitoista metriä köyttä veteen, ettei se olisi hankautunut +samalta kohdalta. Ilman tätä varokeinoa se olisi epäilemättä katkennut +ja lautta ajelehtinut oman onnensa nojassa ulapalle. + +Johnin huolestumisen saattoi siis hyvin ymmärtää. Joko köysi saattoi +katketa tai ankkuri luisua, ja kummassakin tapauksessa jouduttaisiin +pahaan pulaan. + +Yö lähestyi. Säteiden taittumisen suurentama auringonkehrä laski jo +veripunaisena horisontin taakse. Viimeiset säteet loistivat lännessä ja +kipinöivät kuin sula hopeakalvo. Sillä puolella oli kaikki taivasta ja +vettä, lukuunottamatta selvästi piirtyvää pistettä, _Macquarien_ +hylkyä, joka pysyi liikkumatta särkällään. + +Lyhyt hämärä viivästytti vain muutaman minuutin pimeän tuloa, ja pian +peittyi idän ja pohjoisen horisonttia rajoittava maa yöhön. + +Pimeään jääneiden ahtaalla lautalla värisevien haaksirikkoisten asema +oli tosiaan viheliäinen! Toiset vaipuivat levottomaan horrokseen, jossa +syntyi painajaisia, toiset eivät saaneet tunninkaan unta. Päivän +noustessa olivat kaikki väsyksissä yön rasituksista. + +Meren noustessa virisi tuuli ulapalta. Kello oli kuusi aamulla. Nyt oli +pidettävä kiirettä. John ryhtyi toimiin, jotta päästäisiin taas +liikkeelle. Hän käski nostaa ankkurin. Mutta sen koukut olivat köyden +nykiessä kaivautuneet syvälle hiekkaan. Ilman kelaa sitä oli mahdotonta +saada irti edes Wilsonin keksimien vipujen avulla. + +Puoli tuntia kului turhissa yrityksissä. John, joka tahtoi päästä +liikkeelle, käski katkaista köyden, luopuen ankkuristaan ja +mahdollisuudestaan pysähtyä, jos nousuvesi ei kuljettaisikaan lauttaa +maihin. Mutta hän ei tahtonut viivytellä kauempaa, ja kirveenisku antoi +lautan tuulen valtaan, jota auttoi kaksi solmuväliä tunnissa kulkeva +nousuvesi. + +Nyt levitettiin purje. Näin he ajautuivat verkalleen maata kohti, joka +harmahtavina röykkiöinä häämötti nousevan auringon valaisemaa taustaa +vasten. Riutat kartettiin ja kierrettiin huolellisesti. Mutta +epätasaisessa merituulessa ei lautta tuntunut lähestyvän rantaa. Kuinka +vaivalloista olikaan päästä Uuteen Seelantiin, jossa kuitenkin oli niin +vaarallista nousta maihin! + +Mutta kello yhdeksän oli enää lähes kaksi kilometriä rantaan. Tyrskyt +pärskyivät sitä vastaan. Se oli hyvin jyrkkä. Piti löytää sopiva kohta +maihinnousulle. Tuuli hiljeni vähitellen ja vihdoin lakkasi kokonaan. +Purje hakkasi velttona mastoa. John otatti sen alas. Nyt lauttaa +kuljetti rantaa kohti ainoastaan nousuvesi, mutta vauhtia ei ollut +tarpeeksi, jotta olisi voinut ohjata; sitä paitsi kulkua hidastutti +suunnaton määrä meriruokoa. + +Kello kymmenen oli lautta melkein paikallaan, viidensadan metrin päässä +rannasta. Ankkuria ei ollut. Jouduttaisiinko laskuveden vieminä +takaisin ulapalle? Kädet nyrkissä ja sydän pamppaillen loi John hurjan +silmäyksen tähän maahan, jota näytti olevan mahdoton saavuttaa. + +Onneksi -- tällä kertaa onneksi -- tapahtui tärähdys, lautta pysähtyi. +Se oli tarttunut nousuveden aikana hiekkasärkälle neljänkymmenen metrin +päähän rannasta. + +Glenarvan, Robert, Wilson ja Mulrady heittäytyivät veteen. Lautta +kiinnitettiin lujasti köysillä läheisiin kiviin. Naiset kannettiin +sylissä maihin, niin ettei heiltä kastunut hameenhelmakaan, ja pian +olivat kaikki, aseet ja elintarvikkeet mukana, astuneet tälle Uuden +Seelannin pelottavalle rannalle. + + + + +UUDEN SEELANNIN NYKYISYYS. + + +Glenarvan olisi tahtonut tuntiakaan hukkaamatta lähteä pitkin rannikkoa +Aucklandia kohu. Mutta aamusta alkaen oli taivaalle kertynyt suuria +pilviä, ja kello yksitoista maihinnousun jälkeen ne puhkesivat +ankaraksi sateeksi, minkä vuoksi oli mahdotonta lähteä matkalle ja +täytyi etsiä suojaa. + +Wilson löysi aivan sattumalta meren uurtaman luolan rannan +basalttikallioissa. Matkalaiset pakenivat sinne aseineen ja eväineen. +Siellä oli suuri joukko aaltojen aikanaan tuomia kuivia leviä. Siitä +saatiin käyttöön mukava vuode. Muutamia puunpaloja kasattiin luolan +suulle ja sytytettiin, ja kukin kuivasi itsensä parhaansa mukaan. + +John toivoi, että tämän vedenpaisumuksen tapaisen sateen kesto olisi +päinvastaisessa suhteessa sen ankaruuteen. Siitä ei tullut mitään. +Kului tuntikausia sateen vähääkään hellittämättä. Tuuli yltyi +puolenpäivän tienoissa ja lisäsi myrskyn rajuutta. Mutta mitä tehdä? +Olisi ollut hulluutta ilman kulkuneuvoja uhmata sellaista säätä. Ja +Aucklandiin päästäisiin muutamassa vuorokaudessa, joten päivän viivytys +ei aiheuttaisi mitään haittaa retkikunnalle, ellei alkuasukkaita +ilmestyisi paikalle. + +Tämän pakollisen viivytyksen aikana kääntyi keskustelu sen sodan +tapahtumiin, jota Uudessa Seelannissa parhaillaan käytiin. Mutta niiden +olojen merkityksen ymmärtämiseksi ja arvioimiseksi, joiden keskelle +_Macquarien_ haaksirikkoiset olivat joutuneet, on tarpeen tuntea +Ikana-Mauin saarella silloin raivonneen sodan historia. + +Aina Abel Tasmanin saapumisesta Cookin salmeen 16. päivänä +joulukuuta 1642 olivat uusseelantilaiset, joiden luona usein kävi +eurooppalaisia laivoja, säilyttäneet vapautensa itsenäisillä +saarillaan. Yksikään eurooppalainen valtio ei suunnitellut alistavansa +valtaansa tätä Tyynenmeren saariryhmää. Vain eri paikoille asettuneet +lähetyssaarnaajat toivat näille uusille seuduille kristillisen +sivistyksen siunauksia. Muutamat heistä kuitenkin, etupäässä +anglikaanit, neuvoivat seelantilaisia päälliköitä alistumaan Englannin +ikeen alle. Ovelasti houkuteltuina nämä allekirjoittivat kuningatar +Victorialle osoitetun kirjeen pyytäen hänen suojelustaan. Mutta +selvänäköisemmät aavistivat tämän toimenpiteen tyhmyyden, ja yhden +heistä kuultiin piirrettyään kirjelmän alle tatuointimerkkinsä lausuvan +seuraavat profeetalliset sanat: -- Me olemme menettäneet maamme; se ei +tästedes enää ole meidän; pian tulevat muukalaiset valtaamaan sen ja me +olemme heidän orjiaan. + +Tammikuun 29. päivänä 1840 saapui korvetti _Herald_ todellakin +Saarten-lahteen, joka on Ikana-Mauin pohjoisosassa. Laivan kapteeni +Hobson nousi maihin Korora-Rekan kylässä. Asukkaat kutsuttiin yleiseen +kokoukseen protestanttiseen kirkkoon. Siellä luettiin ne valtuudet, +jotka kapteeni Hobson oli saanut Englannin kuningattarelta. + +Seelannin huomattavimmat heimopäälliköt kutsuttiin sitten 5. päivänä +helmikuuta Englannin kuvernöörin luo Paian kylään. Kapteeni Hobson +koetti saada heitä Englannin alaisuuteen ilmoittaen, että kuningatar +oli lähettänyt sotaväkeä ja laivoja suojelemaan heitä, että heidän +oikeutensa taattaisiin ja että he saisivat säilyttää täydellisen +vapautensa. Mutta heidän täytyi myydä alueensa kuningatar Victorialle. + +Useimmat heimopäälliköt katsoivat suojeluksen hinnan liian kalliiksi ja +kieltäytyivät suostumasta siihen. Mutta lupauksilla ja lahjoilla oli +villeihin enemmän vaikutusvaltaa kuin kapteeni Hobsonin suurilla +sanoilla, ja niin Englannin yliherruus vahvistettiin. Mitä oli +tapahtunut tuon vuoden 1840 jälkeen aina siihen päivään, jolloin +_Duncan_ lähti Clyde-lahdesta? Ei mitään, mitä Jacques Paganel ei olisi +tiennyt ja ollut valmis kertomaan kumppaneilleen. + +-- Hyvä rouva, hän vastasi lady Helenan kysymyksiin, -- minä toistan, +mitä jo olen saanut tilaisuuden sanoa, että uusseelantilaiset ovat +rohkea kansakunta, joka annettuaan hetkeksi periksi vastustaa askel +askelelta Englannin anastuksia. Maorien heimot on järjestetty kuin +Skotlannin muinaiset klaanit. Ne ovat suuria sukuja, joilla on +arvostaan perin tarkka päällikkö. Näiden heimojen miehet ovat ylpeitä +ja urhoollisia, toiset kookkaita, sileätukkaisia, maltalaisten tai +Bagdadin juutalaisten näköisiä ja korkeampaa rotua, toiset pienempiä, +vantteria, mulattien näköisiä, mutta kaikki ovat voimakkaita, uljaita +ja sotaisia. Heillä on ollut kuuluisa päällikkö, nimeltä Hihi, oikea +Vercingetorix. Teidän ei siis tule hämmästyä siitä, että sota +englantilaisia vastaan pitkittyy Ikana-Mauilla, sillä täällä asuu +kuuluisa Waikato-heimo, jota William Thompson yllyttää puolustamaan +maataan. + +-- Mutta eivätkö Uuden Seelannin tärkeimmät paikkakunnat ole +englantilaisten hallussa? John Mangles kysyi. + +-- Epäilemättä, rakas John, Paganel vastasi. -- Kun kapteeni Hobson, +josta sitten tuli saaren kuvernööri, oli ottanut maan Englannin +alaisuuteen, perustettiin vuosina 1842-1862 vähitellen yhdeksän +siirtokuntaa edullisimmille paikoille. Niistä on syntynyt yhdeksän +maakuntaa, pohjoissaarella neljä: Aucklandin, Taranakin, Wellingtonin +ja Hawkes Bayn maakunnat; eteläisellä viisi: Nelsonin, Marlboroughin, +Canterburyn, Otagon ja Southlandin, joiden yhteinen asukasmäärä 30. +päivänä keskäkuuta 1864 oli satakahdeksankymmentätuhatta kolmesataa +neljäkymmentäkuusi henkeä. Tärkeitä kauppakaupunkeja on perustettu +kaikkialle. Kun tulemme Aucklandiin, teidän on pakko ehdottomasti +ihailla tämän etelän Korintin asemaa. Se hallitsee kapeaa kuin sillaksi +meren yli luotua kannastaan, ja siellä on jo nyt kaksitoistatuhatta +asukasta. Lännessä on New Plymouth, idässä Ahuhiri, etelässä +Wellington; ne ovat jo kukoistavia ja vilkasliikkeisiä kaupunkeja. +Tawai-Punamun saarella ette tiedä, mikä olisi pantava etusijalle, +Nelson, joka on kuin antipodien Montpellier, Uuden Seelannin +yrttitarha, Picton Cookin salmen rannalla, Christchurch, Invercargill +vaiko Dunedin Otagon rikkaassa maakunnassa, minne koko maailman +kullanetsijät rientävät. Ja huomatkaa, että tässä ei ole puhe muutamien +hökkelien rykelmästä, alkuasukasperheiden kylästä, vaan todellisista +kaupungeista satamineen, kirkkoineen, pankkeineen, telakkoineen; siellä +on myös kasvitieteellisiä puutarhoja, luonnontieteellisiä museoita, +eläintarhoja, sanomalehtiä, sairaaloita, hyväntekeväisyyslaitoksia, +tiedeseuroja, vapaamuurarilooseja, herrasklubeja, laulukuoroja, +teattereita, komeita palatseja kansainvälisiä näyttelyjä varten yhtä +hyvin kuin Lontoossa tai Pariisissa! Ja ellei muistini petä, on juuri +vuonna 1865, tänä samana vuonna ja ehkäpä juuri tällä hetkellä, jona +puhun teidän kanssanne, koko maailman teollisuustuotteita näytteillä +ihmissyöjien maassa! + +-- Mitä! Alkuasukkaiden kanssa käytävästä sodasta huolimatta? lady +Helena kysyi. + +-- Englantilaiset, rouva, eivät tee sodasta sen suurempaa numeroa! +Paganel vastasi. -- He taistelevat ja pitävät näyttelyjä yhtaikaa. Se +ei heitä häiritse. Rakentavatpa rautateitäkin uusseelantilaisten +kivääritulessa. Aucklandin maakunnassa kulkevat Dryryn ja Mere-meren +rautatiet kapinallisten miehittämien paikkakuntien kautta. Minä lyön +vetoa, että työmiehet ampuilevat pyssyillä vetureista. + +-- Mutta missä vaiheessa tämä loputon sota on? John Mangles kysyi. + +-- Siitä on kuusi pitkää kuukautta, kun olemme lähteneet Euroopasta, +Paganel vastasi, -- enkä minä siis voi tietää, mitä on tapahtunut +meidän lähdettyämme, lukuunottamatta muutamia tapahtumia, jotka luin +Maryboroughin ja Seymourin sanomalehdistä Australian läpi kulkiessamme. +Mutta silloin ainakin Ikana-Mauin saarella käytiin ankaria taisteluja. + +-- Ja milloin tämä sota alkoi? Mary Grant kysyi. + +-- Tarkoitatte 'alkoi uudelleen', rakas neiti, vastasi Paganel, -- +sillä ensimmäinen kapina puhkesi 1845. Loppuvuodesta 1853, mutta +todellisuudessa paljon aikaisemmin valmistautuivat maorit vapautumaan +englantilaisten vallasta. Alkuasukkaiden kansallinen puolue toimi +innokkaasti voidakseen pitää maorilaispäällikön vaalin. He tahtoivat +tehdä kuninkaan vanhasta Potatausta ja uuden kuningaskunnan +pääkaupungin hänen kylästään, joka sijaitsee Waikato- ja Waipa-jokien +välissä. Tämä Potatau oli pikemminkin viekas kuin rohkea vanhus. +Hänellä oli kuitenkin tarmokas ja älykäs pääministeri, joka oli +ennen englantilaisten saapumista Aucklandin kannaksella asuneen +Ngatihahua-heimon jälkeläisiä. Mainitusta ministeristä, nimeltään +William Thompson, tuli vapaussodan sielu. Hän järjesti taitavasti +maorien joukot. Hänen innostamanaan eräs taranaki-päällilskö yhdisti +hajanaiset heimot yhteiseen pyrkimykseen; eräs toinen Waikato-päällikkö +perusti 'maaliiton', todellisen yhteistä hyvää ajavan yhtymän, jonka +tarkoituksena oli estää alkuasukkaita myymästä maitaan Englannin +hallitukselle. Siellä pantiin toimeen juhlatilaisuuksia, kuten kapinaa +valmistavissa sivistysmaissa. Englannin sanomalehdet alkoivat +kiinnittää huomiota näihin levottomuuden oireisiin, ja hallitus oli +vakavasti huolissaan maaliiton puuhista. Lyhyesti, mielet olivat +kiihdyksissä, pommi valmiina räjähtämään. Puuttui vain kipinä tai +paremmin sanoen vastakkaisten etujen yhteentörmäys, jotta leikki +alkaisi. + +-- Ja tämä yhteentörmäys...? Glenarvan kysyi. + +-- Tapahtui vuonna 1860, Paganel vastasi, -- Taranakin maakunnassa +Ikana-Mauin lounaisrannalla. Eräällä alkuasukkaalla oli kuusi sataa +eekkeriä maata New Plymouthin läheisyydessä. Hän myi ne Englannin +hallitukselle. Mutta kun maanmittarit tulivat mittaamaan myytyä +aluetta, päällikkö Kingi vastusti kauppaa, julisti nämä kuusisataa +eekkeriä kielletyksi alueeksi ja rakennutti maaliskuussa niiden +ympärille korkean aitauksen. Muutamaa päivää myöhemmin eversti Gold +joukkoineen valtasi tämän alueen, ja samana päivänä ammuttiin +kansallissodan ensimmäinen laukaus. + +-- Onko maoreja paljonkin? John Mangles kysyi. + +-- Maoriväestö on vähentynyt tuntuvasti sadan viime vuoden aikana, +maantieteilijä vastasi. -- Vuonna 1769 arvioi Cook alkuasukasmäärän +neljäksisadaksituhanneksi. Vuonna 1845 oli '_alkuasukkaiden +suojelusalueen_' väestö vähentynyt sataanyhdeksään tuhanteen. +Sivistyksen tuomat tuhot, eri taudit ja alkoholi, ovat supistaneet +sitä; mutta molemmilla saarilla on vielä yhdeksänkymmentä tuhatta +alkuasukasta ja niistä kolmekymmentätuhatta sotilasta, jotka pitävät +kauan aikaa eurooppalaisia joukkoja ahtaalla. + +-- Onko kapina ollut menestyksellinen tähän asti? lady Helena kysyi. + +-- On, rouva, ja englantilaiset ovat itse usein ihmetelleet +uusseelantilaisten rohkeutta. Nämä käyvät sissisotaa, asettuvat +väijyksiin, hyökkäävät pikkuosastojen kimppuun, ryöstävät +uudisasukkaiden tiloja. Kenraali Cameron ei tuntenut itseään +turvalliseksi näillä seuduilla, missä hänen täytyi taistella joka +pensasta vastaan. Vuonna 1863 maorit valloittivat pitkän ja +verisen taistelun jälkeen Waikato-kukkulalla jyrkän vuoriharjanteen +päässä suuren linnoitetun aseman, joka oli suojattu kolmella +puolustuslinjalla. Papit kutsuivat koko maori-väestön puolustamaan +maata ja karkottamaan "pakekat", mikä merkitsee valkoisia. Kolmetuhatta +miestä kenraali Cameronin johdolla otti osaa taisteluun, eivätkä he +antaneet mitään armoa maoreille kapteeni Sprentin julman murhan +jälkeen. Kahakat olivat verisiä. Muutamat kestivät kaksitoista tuntia +maorien väistämättä eurooppalaisten kanuunoja. William Thompsonin +komentama hurja Waikato-heimo oli itsenäisyysarmeijan ytimenä. Tämä +seelantilaiskenraali komensi alussa kahtatuhattaviittäsataa sotilasta, +sitten kahdeksaatuhatta. Kahden pelottavan päällikön, Shongin ja Hekin, +alamaiset tulivat hänen avukseen. Naiset ottivat tässä pyhässä sodassa +osaa raskaimpiin töihin. Mutta oikeassa oleville ei ole aina parhaita +aseita. Veristen taistelujen jälkeen kenraali Cameron sai kukistetuksi +Waikaton alueen, mutta tyhjänä ja asumattomana, sillä maorit livahtivat +joka puolelta hänen käsistään. Tehtiin mahtavia urotöitä. Neljäsataa +maoria oli saarrettu Orakanin linnoitukseen ilman ruokaa ja vettä, +kenraalimajuri Careyn komennossa olevien tuhannen englantilaisen +piirittäminä, mutta he kieltäytyivät antautumasta. Sitten äkkiä, +keskellä päivää, he raivasivat itselleen verisen tien 40:nnen rykmentin +läpi ja pelastuivat soille. + +-- No, lopettiko Waikaton alueen valtaus tämän verisen sodan? John +Mangles kysyi. + +-- Ei, ystäväni, Paganel vastasi. -- Englantilaiset päättivät marssia +Taranakin maakuntaan ja piirittää Mataitawaa, William Thompsonin +linnoitusta. Mutta he eivät saa sitä ilman tuntuvia tappioita. Juuri +Pariisista lähtiessäni olin lukenut, että kuvernööri ja kenraali olivat +suostuneet Taranga-heimojen antautumiseen ja jättämään heille kolme +neljännestä heidän maistaan. Kerrottiin myös, että kapinan pääjohtaja, +William Thompson, aikoi antautua. Mutta australialaiset sanomalehdet +eivät ole vahvistaneet tätä tietoa, päin vastoin. On siis luultavaa, +että juuri tällä hetkellä vastarintaa järjestetään uusin voimin. + +-- Ja teidän luullaksenne, Paganel, Glenarvan sanoi, -- tämän taistelun +näyttämönä ovat Taranakin ja Aucklandin maakunnat? + +-- Niin luulisin. + +-- Juuri tämä maakunta, johon olemme _Macquarien_ haaksirikossa +joutuneet? + +-- Juuri tämä. Me olemme joutuneet maihin muutamia kilometrejä +pohjoiseen Kawhian satamasta, missä vielä liehunee maorien +kansallislippu. + +-- Niinpä meidän on viisainta pyrkiä pohjoiseen, Glenarvan sanoi. + +-- Varmasti, Paganel vastasi. -- Uusseelantilaiset ovat raivoissaan +eurooppalaisille ja varsinkin englantilaisille. Niinpä meidän on paras +välttää joutumasta heidän käsiinsä. + +-- Ehkäpä tapaamme jonkun eurooppalaisen sotilasosaston, lady Helena +sanoi. -- Se olisi onni. + +-- Ehkäpä, rouva, maantieteilijä vastasi, -- mutta suuria toiveita ei +juuri ole. Erilliset osastot eivät mielellään tutki seutua, missä +joka pensas, pieninkin risukko voi kätkeä taitavan ampujan. Minä en +siis odota 40. rykmentin sotilaita saattueeksi. Mutta eräitä +lähetysasutuksia on länsirannalla, jota tulemme kulkemaan, ja me voimme +helposti vaeltaa sellaisesta toiseen Aucklandiin saakka. Luulisin, että +me voisimme marssia samaa reittiä kuin herra von Hochstetter +seuratessaan Waikaton juoksua. + +-- Oliko hän joku tutkimusmatkailija, herra Paganel? Robert Grant +kysyi. + +-- Oli, poikani, saman tiedemiesryhmän jäsen, joka oli mukana +itävaltalaisella fregatilla _Novaralla_, kun se kiersi maapallon ympäri +vuonna 1858. + +-- Herra Paganel, jatkoi Robert, joka silmät kiiluen kuunteli tarinoita +suurista maantieteellisistä retkistä, -- onko Uudessa Seelannissa ollut +kuuluisia tutkimusretkeilijöitä, kuten Burke ja Stuart Australiassa? + +-- Muutamia, lapseni, kuten tohtori Hooker, professori Brizard, +luonnontutkijat Dieffenbach ja Julius Haast; mutta vaikka monet heistä +ovat maksaneet hengellään seikkailuhalunsa, eivät he ole niin kuuluisia +kuin Australian tai Afrikan tutkijat... + +-- Tunnetteko te heidän tarinansa? nuori Grant kysyi. + +-- Tottakai, poikaseni, ja kun näen sinun haluavan tietää yhtä paljon +kuin minä, niin kerron sen sinulle. + +-- Kiitos, herra Paganel, minä kuuntelen. + +-- Ja me kuuntelemme myös, lady Helena sanoi. -- Eipä nyt satu +ensimmäistä kertaa, että huono sää on pakottanut meitä oppimaan. +Kertokaa meille kaikille, herra Paganel. + +-- Kuten käskette, rouva, maantieteilijä vastasi, -- mutta +kertomuksestani ei tule pitkää. Tässä ei ole kysymyksessä ne uskaliaat +löytöretkeilijät, jotka kamppailivat rinta rinnan Australian +Minotauruksen kanssa. Uusi Seelanti on alaltaan liian pieni maa +voidakseen vastustaa ihmisen tutkimuksia. Niinpä minun sankarini eivät +ole löytöretkeilijöitä sanan tavallisessa merkityksessä, vaan +tavallisia matkailijoita, aivan arkipäiväisten tapaturmien uhreja. + +-- Keitä he ovat? Mary Grant kysyi. + +-- Matemaatikko Witcombe ja Charlton Howitt. Jälkimmäinen löysi muuten +Burken jäännökset sillä ikimuistettavalla matkalla, josta kerroin +teille viipyessämme Wimerran rannoilla. Witcombe ja Howitt johtivat +kumpainenkin omaa tutkimusretkeä Tawai-Punamun saarella. Molemmat +lähtivät Christchurchista alussa vuotta 1863 etsimään eri kulkuteitä +Canterburyn maakunnan pohjoisten vuorten yli. Howitt kulki vuorijonon +yli maakunnan pohjoisrajalla ja pystytti päämajansa Brunner-järven +rannalle, Witcombe sitä vastoin löysi Rakaian laaksossa solan, joka +johti Tyndall-vuoren itäpuolelle. Witcombella oli matkatoveri, Jakob +Louper, joka on _Lyttleton Times_-lehdessä julkaissut kertomuksen +matkasta ja sillä tapahtuneesta tapaturmasta. Muistaakseni 22. päivänä +huhtikuuta 1863 molemmat nämä matkailijat olivat erään jäätikön +reunalla, mistä Rakaia saa alkunsa. He nousivat vuoren laelle saakka ja +varustautuivat etsimään uusia ylitysteitä. Seuraavana päivänä Witcombe +ja Louper lepäsivät väsymyksestä ja kylmästä näännyksissä paksussa +lumessa toistatuhatta metriä merenpinnan yläpuolella. Seitsemän päivää +he harhailivat vuoristossa ja laaksojen pohjalla, joiden äkkijyrkkien +seinämien välistä ei ollut mitään pääsyä, usein ilman tulta, joskus +ilman ravintoa, sokeri sulaneena, leipä lionneena, vaatteet ja peitteet +läpimärkinä, syöpäläisten ahdistamina, päästen parhaina päivinä +etenemään viisi kilometriä, pahimpina tuskin kahtakaan sataa metriä. +Vihdoin, 29. päivänä, he kohtasivat maorimajan ja saivat eräästä +puutarhasta muutaman kourallisen perunoita. Se oli viimeinen ateria, +jonka ystävykset söivät yhdessä. Illalla he saapuivat merenrannalle +lähellä Taramakaun suuta. Piti päästä sen oikealle rannalle, jotta +olisi voitu jatkaa matkaa pohjoiseen Grey-joelle. Taramakau oli syvä ja +leveä. Tunnin etsittyään Louper löysi kaksi pientä rikkinäistä +kanoottia, jotka hän korjasi parhaansa mukaan ja sitoi kiinni +toisiinsa. Matkamiehet lähtivät yrittämään sillä. Mutta ei oltu vielä +keskellä virtaa, kun kanootit täyttyivät vedellä. Witcombe heittäytyi +uimaan ja kääntyi vasenta rantaa kohti. Jakob Louper, joka ei osannut +uida, piti kiinni kanootista. Se pelasti hänet, joskaan ei ilman +seikkailuja. Virta vei hänet tyrskyjä kohti. Ensimmäinen aalto painoi +hänet merenpohjaan, toinen nosti jälleen pinnalle. Kolmas paiskasi +kallioita vasten. Sitten seurasi kolkko yö. Sade kohisi herkeämättä. +Joka puolelta kolhiintuneena ja meriveden pöhöttämänä hän oli tällä +tavoin riepoiteltavana monta tuntia. Vihdoin kanootti paiskautui +maalle, ja haaksirikkoinen makasi tajuttomana rannalla. Päivän +koitteessa hän rämpi erään lähteen luo ja huomasi, että virta oli +kuljettanut hänet puolentoista kilometrin päähän siltä kohtaa, missä he +yrittivät ylitse. Hän nousi, laahusti pitkin rantaa ja löysi pian +onnettoman Witcomben, jonka ruumis ja pää olivat vajonneet liejuun. +Witcombe oli kuollut. Louper kaivoi käsillään kuopan hiekkaan ja +hautasi kumppaninsa ruumiin. Kaksi päivää jälkeenpäin hän tapasi +nälkään nääntymäisillään vieraanvaraisia maoreja -- sellaisiakin on +muutamia -- ja saapui 4. päivänä toukokuuta Brunner-järvelle, Charlton +Howittin luo, joka kuusi viikkoa myöhemmin itse hukkui samalla tapaa +kuin onneton Witcombe. + +-- Näyttää siltä kuin nuo onnettomuudet olisivat yhteydessä keskenään, +John Mangles sanoi, -- ikään kuin retkeilijöitä olisi yhdistänyt +kohtalon side, jonka katketessa toisenkin täytyi kuolla. + +-- Te olette oikeassa, ystäväni John, Paganel vastasi, -- ja minä olen +usein tehnyt saman huomion. Mikä sai Howittin kuolemaan melkein +samanlaisissa oloissa? Sitä en osaa sanoa. Hallituksen töistä määräävä +mies, herra Wyde, oli antanut Charlton Howittin tehtäväksi viitoittaa +hevosilla kuljettavan tien Hurunuin tasangolta Taramakaun suulle. +Howitt lähti 1. päivänä tammikuuta 1863, mukanaan viisi miestä. Hän +suoritti tehtävänsä taitavasti, ja runsaasti kuudenkymmenen kilometrin +pituinen tie viitoitettiin eräälle Taramakaun kohdalle asti, josta ei +enää päästy pitemmälle. Howitt palasi silloin Christchurchiin ja pyysi +pian alkavasta talvesta huolimatta saada jatkaa työtään. Herra Wyde +suostui siihen. Howitt lähti viemään majapaikkaansa muonaa, +viettääkseen siellä pahimman vuodenajan. Tällöin juuri hän tapasi Jakob +Louperin. Kahden miehensä, Robert Littlen ja Henri Mullisin, seurassa +Howitt lähti 27. päivänä kesäkuuta leiripaikastaan. He pyrkivät +Brunner-järven yli. Sen koommin heitä ei ole nähty. Heidän pieni ja +matala veneensä löydettiin rannalle ajautuneena. Heitä etsittiin +yhdeksän viikkoa turhaan, ja selvää on, että nämä onnettomat, jotka +eivät osanneet uida, olivat hukkuneet järven aaltoihin. + +-- Mutta mikseivät he voisi olla elossa ja terveinä jonkin +seelantilaisen heimon luona? lady Helena kysyi. + +-- Ei, rouva, Paganel vastasi, -- sillä vielä elokuussa 1864, vuosi +katoamisensa jälkeen, he eivät olleet palanneet ... ja jos Uudessa +Seelannissa on vuoden kadoksissa, hän lisäsi hiljaisella äänellä, -- se +merkitsee, että on auttamattomasti hukassa! + + + + +NELJÄKYMMENTÄKAHDEKSAN KILOMETRIÄ POHJOISEEN. + + +Kello kuusi aamulla 7. päivänä helmikuuta Glenarvan antoi lähtömerkin. +Sade oli yön kuluessa tauonnut. Pienten harmaiden pilvien peittämä +taivas peitti auringon viiden kilometrin päässä maanpinnan yläpuolella. +Siitä lauhtuneen lämmön varassa saattoi uhmata päivämatkan rasituksia. + +Paganel oli mitannut kartalla, että Cahuan vuoren ja Aucklandin +väliä oli satakaksikymmentäkahdeksan kilometriä; se oli kahdeksan +päivän matka, kuusitoista kilometriä vuorokaudessa. Mutta sen sijaan, +että olisi kuljettu pitkin mutkaista rantaa, hän katsoi paremmaksi +pyrkiä Waikaton ja Waipan yhtymäkohtaan, Ngarnavahian kylään, +neljänkymmenenkahdeksän kilometrin päähän. Sen kautta jatkuu tie tai +paremmin sanoen polku, jota voi kulkea rattailla ja joka halkaisee +suuren osan saarta Napierista Hawkes-lahden rannalla Aucklndiin. Sieltä +olisi helppo päästä Druryyn ja levähtää siellä mainiossa majatalossa, +jota luonnontutkija Hochstetter erityisesti suosittelee. + +Retkeilijät, kukin kantaen muonaosuuttaan, lähtivät kiertämään +Aotea-lahden rantaa. Varovaisuudesta he eivät eronneet toisistaan kauas +ja pyssyt ladattuina pitivät vaistomaisesti silmällä idän aaltoilevaa +tasankoa. Mainio kartta kädessään Paganel totesi ihastuneena kuin +taiteilija, että sen pienimmätkin yksityiskohdat olivat täsmällisiä. + +Osan päivää polki pieni joukkue hiekkaa, jossa oli kaksikuoristen +simpukoiden jäänteitä ja läkkikalojen ruotoja, seassa suuri määrä +raudan peroksidia ja oksidulia. Maanpintaan laskettu magneetti olisi +heti peittynyt kimaltelevilla kiteillä. + +Rannalla, jota nousuvesi huuhtoi, leikki muutamia merieläimiä pakoon +pyrkimättä. Hylkeiden pyöreät päät, leveät ja kuperat otsat ja +ilmeikkäät silmät tekivät lempeän, jopa miellyttävän vaikutuksen. +Saattoi ymmärtää, että satu tapansa mukaan runoillen on tehnyt näistä +aaltojen omituisista asukkaista ihastuttavia seireenejä, vaikka niiden +röhkiminen ei juuri ole sulosointuista. Näillä eläimillä, joita Uuden +Seelannin rannoilla on runsaasti, tehdään vilkasta kauppaa. Niitä +pyydystetään sekä rasvansa että nahkansa vuoksi. + +Niiden joukossa huomattiin kolme tai neljä harmaansinistä, seitsemän, +jopa yhdeksän metrin pituista merinorsua. Nämä valtavan isot +merieläimet loikoivat laiskasti paksuilla merileväpatjoilla, nostelivat +kankeata kärsäänsä ja liikuttelivat virnistellen karheita harjaksia +pitkissä, kuin korkkiruuveiksi kiertyneissä viiksissään, jotka +muistuttivat keikarin partaa. Robert katseli huvikseen tätä +mielenkiintoista eläinmaailmaa ja huudahti hämmästyneenä: + +-- Kas, hylkeet syövät kiviä! + +Ja todellakin monet näistä eläimistä ahmivat rannan kiviä oikein +halukkaasti. + +-- Niin totisesti tekevät! Paganel vahvisti. -- Syövät kuin syövätkin +rannan somerikkoa! + +-- Omituista ravintoa, Robert sanoi, -- ja vaikeasti sulavaa. + +-- Ne eivät syö niitä ravinnokseen, poikani, vaan lastikseen. Ne +lisäävät sillä tavoin ominaispainoaan päästäkseen helpommin +merenpohjaan. Palattuaan taas maihin ne purkavat kivet jälleen ulos +ujostelematta. Sinä saat nähdä niiden sukeltavan aaltojen alle. + +Pian todellakin puoli tusinaa hylkeitä, jotka olivat riittävässä +painolastissa, laahusti raskaasti pois rannalta ja katosi veteen. Mutta +Glenarvan ei voinut kuluttaa kallista aikaa niiden paluun odottamiseen, +jotta olisi nähty lastin purkaustoimitus, vaan keskeytynyttä matkaa +jatkettiin Paganelin suureksi suruksi. + +Kello kymmenen levähdettiin aamiaisen syömistä varten suurten +basalttikallioiden juurella, jotka olivat järjestyneet meren rannalle +kuin kelttiläisten soturien hautapatsaat. Eräästä osterisärkästä +saatiin suuri määrä näitä ruokasimpukoita. Ne olivat tosin pieniä +eivätkä juuri hyvänmakuisia. + +Mutta Olbinett käristi niitä Paganelin neuvon mukaan hehkuvilla +hiilillä, ja näin valmistettuna katosi tusina tusinan perään koko +aterian aikana. + +Aamiaislevon jälkeen jatkettiin retkeä lahden rantaa pitkin. Sen +hammaslaitaisilla kallioilla ja varsinkin näiden laella asui kokonainen +lauma merilintuja, laivalintuja, kalalokkeja ja suuria albatrosseja, +jotka istuivat liikkumattomina terävien kallionkielekkeiden ylimmillä +huipuilla. Kello neljä iltapäivällä oli kuusitoista kilometriä kuljettu +vaivattomasti ja väsymystä tuntematta, ja naiset pyysivät jatkamaan +matkaa iltaan saakka. Suuntaa oli nyt muutettava ja pohjoisessa +näkyvien vuorten juuritse kierrettyä edettävä Waipa-laaksoon. + +Niin kauas kuin silmä kantoi, näkyi vain suuria ruoholakeuksia, jotka +häipyivät etäisyyteen ja näyttivät lupaavan helppoa reittiä, mutta kun +retkeilijät tulivat näiden vehreiden kenttien rajalle, tämä näköhäiriö +häipyi. Laidun muuttui viidakoksi, jossa kasvoi valkokukkaisia +pensaita; niiden välissä oli tiheässä korkeita sananjalkoja, joille +Uuden Seelannin maaperä on erikoisen suotuisa. Täytyi suurella vaivalla +raivata tietä näiden puumaisten varsien lomitse. Kuitenkin kello +kahdeksan illalla kierrettiin Hakarihoata-selänteiden ensimmäiset +kukkulat ja järjestettiin viipymättä leiripaikka. + +Kahdenkymmenenkahdeksan kilometrin vaelluksen jälkeen olikin lupa +ajatella lepoa. Ei ollut tosin enää vankkureita eikä telttaa, ja kukin +sai asettua nukkumaan suurenmoisten petäjien juurelle. Peitteitä ei +puuttunut, ja niitä käytettiin patjoina. + +Glenarvan ryhtyi yöksi tarkkoihin varotoimiin. Sekä miesten että hänen +itsensä piti parittain valvoa ase kädessä päivännousuun saakka. Tulta +ei sytytetty. Nämä hehkuvat suojamuurit ovat hyödyllisiä petoeläimiä +vastaan, mutta Uudessa Seelannissa ei ole tiikereitä, leijonia, karhuja +tai muita petoeläimiä; uusseelantilainen itse sen sijaan korvaa ne +kaikki yltäkylläisesti, ja tuli olisi vain houkutellut paikalle näitä +kaksijalkaisia jaguaareja. + +Lyhyesti sanoen, yö kului hyvin, lukuunottamatta muutamia +hiekkakärpäsiä, maorinkielellä "ngamuja", joiden purema on perin +kiusallinen, ja eräitä röyhkeitä rottia, jotka yhtä mittaa nakersivat +eväspusseja. + +Seuraavana eli 8. päivänä helmikuuta Paganel heräsi luottavaisempana ja +melkein tyytyväisenä tähän maahan. Maoreja, joita hän erikoisesti +pelkäsi, ei ollut näyttäytynyt, eivätkä nämä villit ihmissyöjät +uhanneet häntä edes unissa, mistä hän lausui suuren mielihyvänsä +Glenarvanille. + +-- Minä luulen todellakin, hän sanoi lordille, -- että tämä pieni +kävelyretki päättyy ilman ikävyyksiä. Tänä iltana ehdimme Waipan ja +Waikaton haaraan, ja kun olemme päässeet sieltä, ei juuri tarvitse +pelätä tapaavansa alkuasukkaita matkalla Aucklandiin. + +-- Kuinka pitkälti tästä on matkaa Waipan ja Waikaton yhtymäkohtaan? +Glenarvan kysyi. + +-- Kaksikymmentäneljä kilometriä, jokseenkin sama matka, jonka eilen +marssimme. + +-- Mutta kulkumme hidastuu tuntuvasti, jos nuo loppumattomat pensaikot +yhä tukkivat tietä. + +-- Ei, Paganel vastasi, -- me kuljemme pitkin Waipan rantaa, ja niin +pian kuin pääsemme sinne, ei ole esteitä enää, vaan päinvastoin tie on +helppo. + +-- Lähtekäämme siis, sanoi Glenarvan, joka näki naisten olevan +lähtövalmiina. + +Tämän päivän matkan ensimmäisinä tunteina tiheät pensaat hidastuttivat +edelleen kulkua. Vaunuin ja hevosin ei täällä olisi päässyt mihinkään +eikä siis australialaisia ajoneuvoja lainkaan kaivattu. Siihen saakka, +kunnes maanteitä on raivattu näiden kasvimetsiköiden läpi, voi Uudessa +Seelannissa liikkua ainoastaan jalkamies. Saniaiset, joita täällä on +lukemattomia lajeja, auttavat yhtä itsepintaisesti kuin maorit kotimaan +puolustamista. + +Pikku joukolla oli siis lukemattomia vaikeuksia päästä niiden +tasankojen poikki, joilta Hakarihoatan kukkulat kohoavat. Mutta ennen +puoltapäivää he saapuivat Waipan rannalle ja marssivat sitten +esteettömästi pohjoiseen pitkin jokivartta. + +Se oli ihana laakso, jonka poikki virtasi pieniä, pensaiden välissä +hilpeästi solisevia puhdas- ja makeavetisiä puroja. Kasvitieteilijä +Hookerin mukaan on Uudessa Seelannissa tähän saakka tavattu +kaksituhatta kasvilajia, joista viisisataa on sille ominaista. Kukat +ovat siellä harvinaisia ja yksivuotisia kasveja ei ole juuri ollenkaan, +mutta sen sijaan on sananjalkoja, heinäkasveja ja sarjakukkaisia sitä +runsaammin. + +Muutamia pitkiä puita kohosi siellä täällä tummanvihreän +alikasvillisuuden yllä, "metrosideroja" helakanpunaisine kukkineen, +valtavia honkia, thuija-kasveja pystyyn puristuneine oksineen ja +eräänlaatuisia sypressejä, "rimuja", yhtä synkkiä kuin niiden +eurooppalaiset sukulaiset; kaikkien näiden puiden rungot olivat +moninaisten saniaisten ympäröimiä. + +Isojen puiden oksilla ja pensaiden latvoissa hyppeli ja räkätti +papukaijoja, niiden joukossa vihreä, punakaulainen "kakariki" ja +"taupo", jolla on kaunis musta poskiparta, sekä eräs sorsan kokoinen +laji, jolla on ruskeanpunaiset höyhenet ja räikeänkirkkaat +siivenalustat ja jolle eläintieteilijät ovat antaneet nimen "Etelän +Nestor". + +Majuri ja Robert kumppaneistaan eroamatta pystyivät ampumaan muutamia +heinäkurppia ja peltopyitä, jotka oleilivat hirsimetsän suojassa. Ajan +voittamiseksi Olbinett otti kyniäkseen ne matkan varrella. + +Paganel puolestaan ajatteli vähemmän riistan ravintoarvoa ja olisi +mieluummin halunnut saada jonkin Uudelle Seelannille ominaisen linnun. +Luonnontieteilijän harrastus tukahdutti matkamiehen nälän. Ellei hänen +muistinsa pettänyt, täällä piti olla erikoinen lintu, maorien "tui", +jota sanotaan milloin "pilkkakirveeksi" alituisen, ivallisen naurunsa +vuoksi, milloin "pastoriksi", sen leuan alla kun on valkoiset liperit +kuin papilla. + +-- Tämä tui, Paganel sanoi majurille, -- lihoo talvella niin, että se +on siitä sairaana. Se ei jaksa enää lentää. Silloin se puhkoo nokallaan +rintaansa päästäkseen liikarasvoistaan ja keventyäkseen. Eikö se ole +omituista, Nabbs? + +-- Siinä määrin omituista, majuri vastasi, -- etten usko siitä +sanaakaan. + +Mutta Paganel ei suureksi surukseen saanut käsiinsä ainoatakaan +tällaista lintua näyttääkseen epäuskoiselle majurille veriset merkit +sen rinnassa. + +Sitäkin parempi onni hänellä oli, mitä tulee erääseen toiseen lintuun, +joka ihmisen, kissan ja koiran vainoamana on paennut asumattomille +seuduille ja on häviämässä Seelannin eläinkunnasta. Robert, joka nuuski +kaikkialla kuin kärppä, löysi eräässä punotuista juurista tehdyssä +pesässä kaksi siivetöntä ja pyrstötöntä kanaa, joilla oli neljä +varvasta jaloissa, pitkä suokurpannokka ja valkoinen höyhenpeite yli +koko ruumiin. Outoja eläimiä, jotka näyttivät viittaavan välivaiheeseen +munivista imettäväisiin. + +Se oli seelantilaisten "kiwi", luonnontieteilijäin "apterix australis", +joka syö toukkia, hyönteisiä, matoja tai siemeniä. Tämä lintu on +nimenomaan uusseelantilainen. Sitä on ollut vaikea saada Euroopan +eläintarhoihin. Sen puolivalmiit muodot, hassunkuriset liikkeet ovat +aina herättäneet tutkimusmatkailijoiden huomiota, ja _Astrolabe_- ja +_Zelée_-laivoilla tehdyllä suurella Tyynen-meren tutkimusretkellä +Dumont d'Urville sai tiedeakatemialta erikoistehtäväksi tuoda edes +yhden tällaisen linnun mukanaan. Mutta huolimatta alkuasukkaille +luvatuista palkinnoista hän ei saanut hankituksi ainoaakaan elävää +kiwiä. + +Ihastuneena tällaisesta onnenpotkusta sitoi Paganel molemmat kanansa +yhteen ja kantoi niitä uskollisesti aikoen antaa ne kunnialahjaksi +Jardin des Plantes-laitokselle Pariisissa. "_Lahjoittanut herra Jacques +Paganel_": hyväuskoinen maantieteilijä luki jo tämän houkuttelevan +kirjoituksen koko laitoksen kauneimman häkin yläpuolella. + +Joukko eteni yhtä vaivattomasti Waipan jokivartta pitkin. Seutu oli +autio; ei ollut ainoatakaan polkua osoittamassa ihmisen liikkuvan +näillä mailla. Joki virtasi milloin korkeiden pensaiden, milloin +loivien hiekkarantojen välillä. Silloin ulottui horisontti matalaan +vuoriselänteeseen asti, joka idässä rajoitti laaksoa. Omituisen +muotoisena, eksyttävässä auteressa häämöttävine piirteineen nämä vuoret +muistuttivat esihistoriallisen ajan jättiläiseläimiä. Olisi luullut +näkevänsä suuria, äkkiä kivettyneitä valaslajeja. Yhteensulloutuneet +rykelmät kertoivat ilmeisesti vulkaanisesta alkuperästä. Uusi Seelanti +on näet myöhäisempää tuliperäistä syntyä. Se kohoaa yhä veden +yläpuolelle. Muutamat kohdat ovat kahdessakymmenessä vuodessa kohonneet +kokonaista pari metriä. Tuli liikkuu yhä sen sisällä, tärisyttää ja +puistattaa sitä ja puhkeaa esiin monissa paikoissa kuumien +suihkulähteiden ja tulivuorten aukkojen kautta. + +Kello neljä iltapäivällä oli helposti kuljettu neljätoista kilometriä. +Kartan mukaan, jota Paganel yhtä mittaa tarkasti, ei ollut enää +kahdeksaa kilometriä Waipan ja Waikaton yhtymäkohtaan. Sieltä meni +tie Aucklandiin. Siellä oltaisiin yötä. Mitä sitten niihin +kahdeksaankymmeneen kilometriin tuli, jotka vielä erottivat heitä +pääkaupungista, niin riittäisi kaksi tai kolme päivää niiden +suorittamiseen ja korkeintaan kahdeksan tuntia, jos Glenarvan tapaisi +postivaunut, jotka kahdesti viikossa kulkevat Aucklandin ja Hawkes Bayn +välillä. + +-- Siis meidän täytyy vielä ensi yönä nukkua taivasalla, Glenarvan +lausui. + +-- Niin täytyy, Paganel vastasi, -- mutta toivoakseni viimeistä kertaa. + +-- Sitä parempi, sillä tämä on sentään kova koettelemus lady Helenalle +ja Mary Grantille. + +-- Jotka kuitenkin kestävät sen nurkumatta, John Mangles lisäsi. -- +Mutta ellen erehdy, herra Paganel, niin te puhuitte jostakin kylästä +näiden jokien risteyksessä. + +-- Niin tein, maantieteilijä vastasi. -- ja se on merkitty tähän +Johnstonin karttaan. Se on Ngarnavahia, noin kolme kilometriä +yhtymäkohdan alapuolella. + +-- No, emmekö voi olla yötä siellä? Lady Helena ja neiti Grant +kävelisivät kyllä neljättä kilometriä päästäkseen hiukankin +siedettävään hotelliin. + +-- Hotelliin! Paganel huudahti. -- Hotelliin maorikylässä! Ei siellä +ole edes ravintolaa tai majataloa! Kylässä on vain rykelmä +alkuasukashökkeleitä, ja minun mielestäni on paras karttaa sitä eikä +suinkaan etsiä sieltä suojapaikkaa. + +-- Te pelkäätte kaikkea, Paganel, Glenarvan sanoi. + +-- Rakas lordi, maoreja on parempi epäillä kuin uskoa. Minä en tiedä, +millaiset välit heillä on englantilaisiin, onko kapina kukistettu vai +ei vai joudummeko keskelle sotaa. Ja ilman väärää häveliäisyyttä puhuen +meidän kaltaisemme väki on aina hyvä saalis, en minä ainakaan +vapaaehtoisesti halua koetella seelantilaisten vieraanvaraisuutta. +Minusta on siis viisasta karttaa Ngarnavahian kylää, kiertää se ja +välttää kohtaamasta alkuasukkaita. Niin pian kuin ollaan Druryssa, on +tilanne aivan toinen, ja siellä voivat uljaat naisemme kyllikseen +levätä matkan vaivoista. + +Maantieteilijän mielipide pääsi voitolle. Lady Helena piti parempana +yön viettämistä taivasalla kuin kumppaniensa saattamista vaaraan. Sen +enempää Mary Grant kuin hänkään ei pyytänyt pysähtymään, ja niin +jatkettiin matkaa pitkin joen rantaa. + +Kahta tuntia myöhemmin alkoivat ensimmäiset illan varjot laskeutua +vuorilta. Ennen katoamistaan läntisen horisontin taakse käytti aurinko +pilvien avointa pälveä lähettääkseen vielä muutamia myöhäisiä säteitä. +Päivän viimeinen heijastus purppuroi idän kaukaisia kukkuloita. Se oli +kuin nopea tervehdys retkeilijöille. + +Glenarvan kumppaneineen joudutti askeleitaan. He tiesivät, kuinka lyhyt +hämärä on tällä leveysasteella ja kuinka äkkiä yö yllättää. Oli +päästävä jokien yhtymäkohtaan ennen pimeän tuloa. Mutta maasta nousi +sakeaa sumua, joka teki tien näkemisen kovin vaikeaksi. + +Onneksi kuulo korvasi näön, jonka sumu teki hyödyttömäksi. Pian ilmaisi +veden kovempi kohina molempien jokien yhtymisen samaan uomaan. Kello +kahdeksan saavuttiin sille kohtaa, missä Waipa laskee Waikatoon +aaltojen yhtyessä kohisten. + +-- Tuolla on Waikato, Paganel huudahti, -- ja tie Aucklandiin kulkee +pitkin sen oikeaa rantaa. + +-- Me näemme sen huomenna, majuri lausui. -- Yöpykäämme tähän. Minusta +tuntuu kuin nuo tummemmat varjot osoittaisivat metsikköä, joka on +vartavasten asetettu tähän antamaan meille suojaa. Syökäämme ja +nukkukaamme. + +-- Syökäämme, Paganel sanoi, -- mutta vain laivakorppuja ja kuivaa +lihaa, sytyttämättä tulta. Olemme tulleet tänne salavihkaa, +koettakaamme päästä lähtemään samalla tavalla. Onneksi tekee sumu +meidät näkymättömiksi. + + + + +KANSALLISJOKI. + + +Siirryttiin metsikköön ja toteltiin maantieteilijän määräyksiä. Syötiin +kylmä illallinen hiljaisuudessa, ja pian olivat kahdenkymmenenneljän +kilometrin matkasta väsyneet vaeltajat syvän unen helmassa. + +Seuraavan päivän sarastaessa joen pintaa peitti sakea sumu. Osa ilmaa +kyllästäneistä vesihöyryistä oli jäähtyessään saennut ja peitti +vedenpinnan paksuun pilveen. Mutta auringonsäteet puhkaisivat pian +näiden rakkomaisen rakenteen, ja sulatti sen lämmöllään. Sumupeitteiset +rannat paljastuivat ja Waikato esiintyi koko aamukauneudessaan. + +Pitkä, kapea, pensaita kasvava niemeke päättyi terävään kärkeen jokien +yhtymäkohdassa. Vuolaampi Waipa virtasi noin puoli kilometriä omine +aaltoineen Waikaton veden läpi siihen yhtymättä, mutta tämä valtava ja +tyyni virta voitti pian kuohuvan lisäjoen ja vei sen rauhallisesti +mennessään Tyyneenmereen saakka. + +Sumun haihtuessa näkyi Waikatoa ylöspäin kulkeva vene. + +Se oli parikymmentä metriä pitkä, puolitoista leveä ja metrin syvä +kanootti, jonka keula oli korkea kuin venetsialaisessa gondolissa. Tämä +alus oli yhtenä kappaleena koverrettu kahikatea-kuusen rungosta. Pohjaa +peitti kerros kuivia saniaisia. Kahdeksat airot kuljettivat sitä +eteenpäin, ja perässä istui mies melalla sitä ohjaamassa. + +Peränpitäjä oli kookas, noin neljänkymmenenviiden ikäinen alkuasukas, +leveärintainen, jänteväjäseninen, voimakasraajainen. Hänen kaareva, +syvien vakojen uurtama otsansa, hänen tuima katseensa ja synkät +kasvonsa tekivät hänestä pelottavan näköisen. + +Hän oli korkea-arvoinen maoripäällikkö, kuten saattoi nähdä hienosta ja +tiheästä tatuoinnista, joka seebrajuovaisena peitti hänen ruumistaan ja +kasvojaan. Hänen kotkannenänsä juurelta lähti kaksi mustaa kierukkaa, +jotka hänen kellervät silmänsä kaartaen yhtyivät otsassa ja häipyivät +tuuheaan tukkaan. Leuka ja valkohampainen suu olivat säännöllisten +kuvioiden peitossa, joiden sirot piirteet ulottuivat hänen leveälle +rinnalleen asti. + +Tatuointi, uusseelantilaisten "moko", on korkean arvon merkki. +Ainoastaan se, joka on käyttäytynyt uljaasti useissa taisteluissa, on +arvollinen käyttämään näitä kunniakoristeita. Orjat ja alhaisoon +kuuluvat eivät voi saada niitä. Kuuluisat päälliköt tunnetaan näiden +usein eläinten kuvia esittävien piirrosten hienoudesta, tarkkuudesta ja +laadusta. Muutamat alistuvat viiteenkin kertaan perin tuskalliseen +tatuointiin. Mitä kunniakkaampi mies Uudessa Seelannissa on, sitä +enemmän tatuointeja. + +Dumont d'Urville on kertonut tästä tavasta omituisia yksityisseikkoja. +Hän on sattuvasti huomauttanut, että moko vastaa vaakunakilpiä, joista +muutamat suvut Euroopassa ovat niin turhamielisiä. Mutta hän huomauttaa +myös yhdestä erosta näiden kunniamerkkien välillä, siitä, että +eurooppalaisten vaakunat useinkin osoittavat ainoastaan sen +mieskohtaista ansiota, joka ne on ensimmäisenä saanut, todistamatta +mitään hänen jälkeläistensä kunnosta, kun taas uusseelantilaisten +mieskohtaiset vaakunat todistavat pätevästi, että saadakseen oikeuden +niitä käyttää heidän on täytynyt osoittaa tavatonta omakohtaista +uljuutta. + +Riippumatta tatuoinnin myöntämästä arvonannosta, on siitä muutenkin +kieltämättä hyötyä. Se vahvistaa ihokudosta, tekee ihon kestäväksi +säänvaihtelua ja moskiittojen ainaisia pistoja vastaan. + +Venettä johtavan päällikön korkeasta arvosta ei voinut olla vähintäkään +epäilystä. Albatrossin terävä luu, jota maorien tatuoijat käyttävät, +oli tihein ja syvin piirroin uurtanut viisi kertaa hänen kasvojansa. +Hän oli siis tatuoimisen viidennellä asteella, ja se näkyi hänen +ylväästä olemuksestaan. + +Hänen väljään, koirannahoilla reunustettuun, phormium-lajista punottuun +kaislamattoon verhottu vartalonsa oli vyötetty kangaskappaleella, joka +oli äskeisistä taisteluista verinen. Hänen korviensa venytetyistä +lehdistä riippuivat vihreästä nefriitistä tehdyt renkaat, ja kaulan +ympärillä kalisi ketjuna "punamuita", eräänlaisia pyhiä kiviä, joilla +on seelantilaisille tiettyä taikauskoista merkitystä. Hänen vierellään +lojui englantilaista tekoa oleva pyssy ja "patu-patu", jonkinlainen +smaragdinvärinen, vajaan puolen metrin pituinen kaksiteräinen kirves. + +Lisäksi kanootissa istui täysin liikkumatta yhdeksän hirveän näköistä, +samanlaiseen vaippaan puettua aseistettua, mutta alempiarvoista +sotilasta, joita osaksi vielä rasittivat äskettäin saadut haavat. Kolme +kesyttömiltä näyttävää koiraa loikoi heidän jaloissaan. Keulan puolelle +sijoitetut kahdeksan soutajaa näyttivät olevan päällikön palvelijoita +tai orjia; he soutivat voimakkaasti, ja vene kulki hyvää vauhtia ylös +Waikaton virtaa, joka ei ollutkaan kovin vuolas. + +Keskellä tätä pitkää venettä oli vierekkäin sullottu kymmenen +eurooppalaista vankia, jalat sidottuina, mutta kädet vapaina. + +He olivat Glenarvan ja lady Helena, Mary Grant, Robert, Paganel, +majuri, John Mangles, muonamestari ja molemmat matruusit. + +Eilen illalla he olivat sakean sumun pettäminä leiriytyneet keskelle +suurta alkuasukasosastoa. Sydänyöllä heidät yllätettiin kesken unien, +vangittiin ja vietiin veneeseen. Tähän mennessä heitä ei ollut +pahoinpidelty, mutta heidän olisi ollut turha yrittää mitään +vastarintaa. Heidän aseensa ja ampumatarvikkeensa olivat villien +käsissä, ja heidän omat luotinsa olisivat nopeasti kaataneet heidät +maahan. + +Muutamista englantilaisista sanoista, joita alkuasukkaat käyttivät, +he saivat pian selville, että kärsittyään suurta mieshukkaa, +englantilaisen sotaväen torjumina ja voittamina nämä olivat matkalla +ylemmän Waikaton alueelle. Sitkeän vastarinnan jälkeen ja vasta kun +42. rykmentin sotilaat olivat kaataneet hänen parhaat soturinsa, +maoripäällikkö palasi uudelleen kokoamaan jokiheimoja ja liittymään +peräänantamattomaan William Thompsoniin, joka yhä vielä taisteli +anastajia vastaan. Päällikön nimi oli "Kai-Kumu", onnettomuutta +ennustava nimi, sillä se merkitsee "hän joka syö vihollisensa". Hän oli +urhoollinen ja rohkea, mutta hänen julmuutensa oli yhtä suuri kuin +hänen urhoollisuutensa; häneltä ei ollut odotettavissa sääliä. Hänen +nimensä oli englantilaisten sotilaiden keskuudessa hyvin tunnettu, ja +hänen päästään oli Uuden Seelannin kuvernööri julistanut palkinnon. + +Tämä kauhea isku oli kohdannut lordi Glenarvania juuri kun hän oli +saavuttamaisillaan niin kauan toivotun Aucklandin palatakseen sieltä +Eurooppaan. Kun katsoi hänen kylmiä ja tyyniä kasvojaan, ei olisi +voinut arvata hänen tuskiensa suuruutta. Vaarallisissa tilanteissa +Glenarvan osoitti olevansa onnettomuuden yläpuolella. Hän tiesi, että +hänen täytyi pysyä voimakkaana, olla esikuvana vaimolleen ja +seuralaisilleen, hänen, puolison ja päällikön, valmiina ensi +sijassa kuolemaan yhteiseksi hyväksi, jos olot niin vaatisivat. +Syvästi uskonnollisena hän ei halunnut epäillä sitä, että Jumala +vanhurskautensa mukaan ohjaisi hänen ylevää yritystään, eikä hän +keskellä yhä yltyneitä vaaroja hetkeäkään katunut jaloa vaikutinta, +joka oli hänet tuonut tähän alkukantaiseen maahan. + +Hänen seuralaisensa olivat hänen arvoisiaan; heidän ajatuksena olivat +yhtä jaloja kuin hänen, ja kun katsoi heidän tyyniä ja ylväitä +piirteitään, ei olisi voinut uskoa, että heitä kuljetettiin suoraan +surman suuhun. Sopimuksen mukaan ja Glenarvanin neuvosta he olivat +muuten päättäneet pysytellä täysin välinpitämättömän näköisinä; se oli +ainoa keino, joka saattoi vaikuttaa näihin villeihin. Villeillä yleensä +ja varsinkin maoreilla on oma arvokkuutensa, josta he eivät koskaan +luovu; he kunnioittavat sitä, joka kylmäverisesti ja rohkeasti +ansaitsee kunnioitusta, ja Glenarvan tiesi tällä käytöksellä estävänsä +itsensä ja seuralaistensa turhan pahoinpitelyn. + +Alkuasukkaat, jotka olivat vaiteliaita kuten kaikki villit, eivät +leiriltä lähdettyä olleet puhuneet keskenään paljon, mutta muutamista +sanoista Glenarvan huomasi heidän osaavan englantia. Hän päätti siis +kysyä päälliköltä, mikä heitä odotti. Kai-Kumun puoleen kääntyen hän +sanoi äänellä, jossa ei tuntunut vähääkään pelkoa: + +-- Minne sinä viet meitä, päällikkö? + +Kai-Kumu katsoi häntä kylmästi vastaamatta. + +-- Mitä aiot tehdä meille? Glenarvan toisti. + +Kai-Kumun silmissä välähti äkillinen leimahdus, ja nyt vastasi hän +vakaalla äänellä: + +-- Vaihtaa sinut, jos maanmiehesi tahtovat; tappaa sinut, jos eivät +huoli. + +Glenarvan ei kysynyt enempää; mutta toivo syttyi hänen sydämeensä. +Varmaankin maoripäälliköitä oli joutunut englantilaisten käsiin, ja +Kai-Kumu tahtoi vaihtamalla lunastaa heidät vapaiksi; oli siis olemassa +pelastumisen mahdollisuus, eikä tilanne ollut ihan toivoton. + +Tällä välin vene kulki nopeasti ylös virtaa. Paganel, jota luontainen +vilkkaus helposti ajoi yhdestä äärimmäisyydestä toiseen, oli saanut +takaisin täyden luottavaisuutensa. Hän väitti, että maorit säästivät +heiltä vaivan mennä englantilaisten vartiostojen luo ja että tämä oli +suuri voitto. Täydellisesti mukautuen kohtaloonsa hän seurasi kartalta +Waikaton kulkua maakunnan tasankojen ja laaksojen läpi. Lady Helena ja +Mary Grant peittivät pelkonsa ja keskustelivat Glenarvanin kanssa +hiljaisella äänellä, eikä taitavinkaan tarkkailija olisi heidän +kasvoistaan voinut nähdä heidän sydämensä tuskaa. + +Waikato on Uuden Seelannin kansallisjoki. Maorit katselevat sitä +ylpeästi ja kateellisesti, kuten saksalaiset Reiniään ja slaavilaiset +Tonavaansa. + +Yli kolmensadan kilometrin pituisena se kastelee pohjoisen saaren +kauneimpia seutuja Wellingtonin maakunnasta Aucklandin maakuntaan +saakka. Se on antanut nimensä kaikille niille jokivarren heimoille, +jotka toistaiseksi kukistamattomina olivat yhtenä miehenä nousseet +englantilaisia vastaan. + +Tällä virralla lienee tuskin vielä mikään vieras alus liikkunut; sen +pintaa viiltävät ainoastaan alkuasukaskanoottien keulat. Hädin tuskin +on joku uskalias löytöretkeilijä uskaltanut meloa näiden pyhitettyjen +rantojen välistä uomaa, ja pääsy Ylä-Waikatoon näyttää olevan +epäpyhiltä eurooppalaisilta kielletty. + +Paganel tunsi maorien kunnioituksen tätä Seelannin valtasuonta kohtaan. +Hän tiesi, että englantilaiset ja saksalaiset luonnontutkijat eivät +juuri olleet päässeet sen Waipan haaran yhtymäkohtaa pitemmälle. Minne +Kai-Kumu aikoi viedä vankinsa? Hänen olisi ollut vaikea saada siitä +selvää, ellei päällikön ja hänen soturiensa välillä usein vaihdettu +sana "Taupo" olisi herättänyt hänen huomiotaan. + +Hän tutki karttaansa ja näki, että Taupo oli saaren vuorisimmassa +osassa, Aucklandin maakunnan eteläpäässä sijaitsevan maantieteen +aikakirjoissa kuuluisan järven nimi. Virrattuaan tämän järven poikki +jatkuu Waikaton juoksua vielä noin satayhdeksänkymmentä kilometriä. + +Puhutellen John Manglesia ranskaksi, jotta villit eivät olisi +ymmärtäneet, Paganel pyysi häntä arvioimaan veneen vauhdin. John arvioi +sen lähes viideksi kilometriksi tunnissa. + +-- Jos pysähdymme yöksi, maantieteilijä sanoi, -- matkamme kestää siis +lähes neljä vuorokautta. + +-- Mutta missä ovat englantilaiset vartiostot? Glenarvan kysyi. + +-- Sitä on vaikea tietää, Paganel vastasi, -- mutta sota on kaiketi +ulottunut Taranakin maakuntaan saakka, ja kenties on sotaväki +keskitetty järven rannalle vuorten taakse, missä kapinan pesäpaikka on. + +-- Jumala suokoon! lady Helena sanoi. + +Glenarvan loi murheellisen silmäyksen nuoreen vaimoonsa ja Mary +Grantiin, jotka olivat näiden julmien alkuasukkaiden vankeina matkalla +villiin maahan kauas kaiken ihmisavun ulottuvilta. Mutta kun hän +huomasi Kai-Kumun tutkivan katseen ja piti varomattomana antaa tämän +aavistaa, että toinen naisista oli hänen vaimonsa, hän peitti tunteensa +ja katseli virran rantoja välinpitämättömän näköisenä. Noin kilometrin +päässä jokien yhtymäkohdalta oli vene sivuuttanut kuningas Potataun +vanhan asumapaikan pysähtymättä. Mitään muuta venettä ei joella nähty. +Muutamat, pitkien matkojen päässä toisistaan rannoilla sijaitsevat +hökkelit kertoivat raunioillaan viime sodan kauhuista. Joen varrelle +raivatut vainiot olivat myös autioita. Vain joku vesilintu elävöitti +siellä täällä tätä surullista erämaata. Milloin "taparunga", +mustasiipinen, valkovatsainen ja punanokkainen kahlaaja pakeni pitkillä +jaloillaan; milloin venettä katselivat mitä rauhallisimmin erilaiset +haikaran sukuun kuuluvat linnut, niiden joukossa "matuku", eräänlainen +tyhmännäköinen kaulushaikara, ja komea, valkohöyheninen, keltanokkainen +ja mustajalkainen "kotuku". Missä loivat rannat olivat matalia, vaani +jäälintu, maorien "katare", pieniä ankeriaita, joita Uuden Seelannin +virroissa vilisee miljoonittain. Missä pensaat ulottuivat yli äyrään, +ylpeät harjalinnut, rantakanat ja liejukanat olivat aamupesulla +auringon ensimmäisissä säteissä. Koko tämä siivekäs maailma nautti +rauhassa siitä vapaudesta, jonka sille soi sodan karkottamien tai +surmaamien ihmisten poissaolo. + +Alussa Waikato virtasi varsin leveänä laajojen lakeuksien halki. Mutta +kauempana kukkulat ja sitten vuoret kavensivat sen uomaa. Kuusitoista +kilometriä ylempänä jokien yhtymäkohdasta oli Paganelin kartan mukaan +vasemmalla rannalla Kirikiriroan kylä, joka todella olikin olemassa. +Mutta Kai-Kumu ei pysähtynyt. Hän jakoi vangeille näiden omia eväitä, +jotka oli otettu mukaan leiriä ryöstettäessä; mitä häneen itseensä, +hänen sotilaisiinsa ja orjiinsa tuli, niin he tyytyivät kotoiseen +ruokaansa, syötäviin saniaisiin, joille kasvitieteilijät ovat antaneet +nimen "pteris esculenta", uunissa paistettuihin juuriin ja +"kapanoihin", perunoihin, joita kummallakin saarella viljellään +runsaasti. Heidän ateriaansa ei kuulunut mitään liharuokaa, eikä +vankien kuivattu liha näyttänyt kiinnostavan heitä. + +Kello kolme kohosi oikealla rannalla muutamia vuoria, +Pokaroa-selänteet, jotka muistuttivat sortunutta linnoitusta. +Muutamilla jyrkillä ulkonemilla oli hävitettyjä "paheja", vanhoja +varustuksia, maori-insinöörien luoksepääsemättömille paikoille +rakentamia. Niitä olisi voinut luulla kotkanpesiksi. + +Aurinko painui horisontin taakse, kun vene karahti rannalle, joka oli +täynnä tuliperäisistä vuorista alkavan Waikaton mukanaan tuomaa +hohkakiveä; siellä oli muutamia puita, jotka näyttivät tarjoavan +sopivaa suojaa yöpymiseen. Kai-Kumu käski vankiensa nousta maihin, +miesten kädet sidottuina, mutta naiset edelleen vapaina, ja sijoitti +heidät keskelle leiriä, jonka ympäri sytytetyt tulet olivat +ylipääsemättömänä muurina. + +Ennen kuin Kai-Kumu oli ilmoittanut vangeille aikovansa vaihtaa heidät, +Glenarvan ja John Mangles olivat neuvotelleet keinoista vapautua. Mitä +he eivät voineet yrittää veneessä, he toivoivat uskaltavansa maissa, +leirissä, jonkin suotuisan sattuman avulla yöllä. + +Mutta Glenarvanin ja Kai-Kumun välisen keskustelun jälkeen näytti +olevan parasta luopua siitä; oli viisainta malttaa mielensä. Vaihto +tarjosi suuremmat mahdollisuudet pelastua kuin aseellinen hyökkäys tai +pako tuntemattomien seutujen halki. Tosin saattoi ilmestyä seikkoja, +jotka viivästyttivät tai ehkäisivätkin tällaisen kaupan hieromista, +mutta oli kuitenkin parasta odottaa tulosta. Ja mitä oikeastaan puoli +tusinaa aseetonta miestä olisi mahtanut lähes kolmellekymmenelle hyvin +aseistetulle villille? Sitä paitsi Glenarvan oletti Kai-Kumun heimon +menettäneen jonkin korkean päällikön, jonka se halusi saada takaisin, +eikä hän siinä erehtynytkään. + +Seuraavana päivänä jatkoi vene matkaansa jokea ylös uudella vauhdilla. +Kello kymmenen se pysähtyi hetkeksi Pohaiwhennan, erään pienen, +oikealta puolelta Waikatoon laskevan monipolvisen joen suulle. + +Täällä Kai-Kumun veneeseen yhtyi toinen, kymmenmiehinen alus. Soturit +lausuivat lyhyesti tulotervehdyksen "aire maira", joka merkitsee "tule +terveenä", ja molemmat veneet lähtivät jatkamaan yhtä matkaa. Tulokkaat +olivat äskettäin taistelleet englantilaisia joukkoja vastaan, mikä +näkyi heidän repaleisista vaatteistaan, verisistä aseistaan ja +haavoista, jotka vielä vuotivat verta riepujen alla. He olivat synkkiä +ja äänettömiä. Luonnostaan välinpitämättöminä, kuten alkuasukkaat +yleensä, he eivät kiinnittäneet mitään huomiota eurooppalaisiin. + +Puolipäivän aikaan näkyivät lännessä Maungatotarin huiput ja +Waikato-laakso alkoi kaventua. Joki virtasi pian vuolaana kuin koski, +mutta soutajien voima, aironvetojen tahtiin lauletun laulun +tahdittamana, vei venettä eteenpäin kuohuissa. Koski noustiin, ja +Waikato solui jälleen tyynenä, aina parin kilometrin päästä mutkia +tehden. + +Illalla Kai-Kumu laski vuorijonon juurelle, jonka ensimmäiset seinämät +nousivat äkkijyrkkinä kapealta töyräältä. Parikymmentä miestä, jotka +olivat nousseet maihin, pystyttivät yöleirin; kaksi nuotiota paloi +puiden alla. Kai-Kumun arvoinen päällikkö lähestyi lyhyin askelin ja +tervehti ystävällisesti "chonguilla", hieromalla nenäänsä Kai-Kumun +nenää vasten. Vangit sijoitettiin keskelle leiriä, ja heitä vartioitiin +erittäin tarkoin. + +Seuraavana aamuna jatkettiin pitkää matkaa Waikatoa ylöspäin. Toisia +veneitä saapui pieniä sivujokia pitkin; kuutisenkymmentä sotilasta, +ilmeisesti pakolaisia viime kapinasta, oli nyt koolla paluumatkalla +kotiseudulleen vuoristoon englantilaisten haavoittamina. Joskus +perättäin kulkevista veneistä kuului laulua. Muuan miehistä aloitti +salaperäisen "Pihen", isänmaallisen hymnin: + + Papa ra ti wati tidi + i dunga nei... + +joka innostuttaa maoreja vapaussotaan. Laulajan syvä ja sointuva ääni +kajahteli kaikuna vuorista, ja joka säkeistön jälkeen toistivat muut +kuorossa sotaisan kertosäkeen ja löivät rintoihinsa, jotka kumisivat +kuin rumpu. Sitten taas soudettiin vastavirtaan entistä voimakkaammin +ja hyvää vauhtia. + +Merkillinen ilmiö sattui tämän päivän aikana joella. Epäröimättä, +vauhtiaan hiljentämättä, päällikön vakavan käden ohjaamana vene laski +kello neljän aikaan ahtaaseen väylään. Vesipyörteet ryöppyivät kohisten +lukuisiin kareihin, joihin matka voi helposti katketa. Waikaton +ahtaassa uomassa ei ollut hyvä kaatua, sillä rannalle oli mahdoton +päästä. Jos astui rannan tulikuumaan liejuun, silloin oli +auttamattomasti hukassa. + +Joki kulki näet tässä kuumien lähteiden välissä, jotka kaikkina aikoina +ovat herättäneet tutkimusmatkailijoiden uteliaisuutta. Rautaoksidi +väritti liejun helakanpunaiseksi eikä jalka olisi rannassa tavannut +metrinkään vertaa kiinteää maata. Ilma oli täynnä läpitunkevaa +rikinhajua; alkuasukkaita se ei vaivannut, mutta vankeja rasittivat +kovasti maan halkeamista pursuavat höyryt ja sisäisten kaasujen +paineesta halkeilevat kuplat. Mutta jos nämä pahoin häiritsivätkin +hajuaistia, niin silmä ei voinut muuta kuin ihailla tätä suurenmoista +näkymää. + +Veneet laskivat valkoisten, sakeiden höyrypilvien keskelle, joiden +häikäisevän valkoiset pyörteet kohosivat kuin kirkko joen ylle. +Rannoilla nähtiin satakunta kuumaa lähdettä, joista toisista kohosi +höyryjä, toisista vesipatsaita, jotka muuttivat muotoaan kuin +suihkulähteet ja putoukset ihmiskäden rakentamissa tekolammissa; olisi +voinut luulla jonkin koneenkäyttäjän mielin määrin säätävän lähteiden +purkauksia. Ilmassa yhtyvät höyryt ja vesi kimmelsivät auringossa +kaikin sateenkaaren värein. + +Tällä kohtaa Waikaton uoma oli jatkuvassa käymistilassa maanalaisen +tulen takia. Verraten lähellä idässä, Rotorua-järven vierellä, +kohisivat Rotomahanan ja Tetaratan kuumat lähteet ja höyryävät kosket, +joita eräät rohkeat tutkijat ovat saaneet katsella. Tämä seutu on +täynnä geysirejä, tulivuorten kraatereita ja rikkipesäkkeitä; niiden +kautta haihtuu se liika kaasu, joka ei ole voinut purkautua Tongariron +ja Wakarin, Uuden Seelannin ainoiden toimivien tulivuorten +kraatereista. + +Neljättä kilometriä kulkivat veneet keskellä näitä höyryjä, jotka +olivat kasaantuneet veden yllä leijuvaksi kuumaksi usvaksi; sitten +rikinsavu hälveni, ja happea imeviä keuhkoja virkisti nopeassa +vauhdissa syntynyt ilmavirta. Oli päästy kuumien lähteiden läpi. + +Villien voimakkaasti soutaessa noustiin vielä kaksi koskea, Hipapatua +ja Tamatea, ja illalla Kai-Kumu leiriytyi sadankuudenkymmenen +kilometrin päässä Waipan ja Waikaton yhtymäkohdasta. Täällä joki +kääntyi itäänpäin ja laski Taupo-järven eteläosaan, ikään kuin +suunnaton vesisuihku altaaseen. + +Seuraavana päivänä Paganel huomasi karttansa avulla oikealla rannalla +Taubara-vuoren, joka kohoaa tuhannen metrin korkeuteen. + +Puolenpäivän aikaan koko venekunta laski laajan suun kautta joelta +Taupo-järvelle, ja maorit tervehtivät iloisesti vaateriepua, joka +liehui tuulessa erään hökkelin katolla. Se oli kansallislippu. + + + + +TAUPO-JÄRVI. + + +Kerran, kauan ennen historiallista aikaa, aukeni saaren keskellä +trachytissä laavassa vuorenonkaloiden sortuessa neljäkymmentä +kilometriä pitkä, kolmekymmentäkaksi leveä pohjaton kuilu ja täyttyi +vuorilta virtaavalla vedellä. Kuilusta muodostui järvi, joka on +edelleen pohjaton, eikä sen syvyyttä ole tähän asti saatu mitatuksi. + +Sellainen on tämä merkillinen Taupo-järvi nelisen sataa metriä +merenpinnan yläpuolella; sitä ympäröi kehänä kahdeksansataa metriä +korkea vuoristo. Lännessä näkyy korkeita äkkijyrkkiä kallioita; +pohjoisessa muutamia matalan metsän peittämiä kaukaisia huippuja; +idässä tien halkaisema, vehreiden pensaiden välistä vilkkuvilla +hohkakivillä kaunistettu leveä ranta-alue; etelässä kehystävät +tuliperäiset kukkulat laajaa vedenpintaa, jonka myllertäviä myrskyjä +voi verrata valtameren pyörretuuliin. + +Koko tämä seutu kuohuu kuin suunnaton, maanalaiselle tulelle asetettu +kattila, ja maa vapisee sisäisestä kuumuudesta. Polttavia höyryjä +purkautuu esiin monin paikoin. Maankuori halkeaa kuin liiaksi +pullistunut kakku hirvittävästi ryskyen ja kaikki epäilemättä syöksyisi +valkohehkuiseen tulipätsiin, ellei paine purkautuisi kaksikymmentä +kilometriä kauempana sijaitsevan Tongariron aukoista. + +Pohjoiselta rannalta tämä tulivuori näytti olevan joukko pieniä +tultasyökseviä kumpuja, ja niiden yllä oli töyhtömäinen katos savua ja +lieskaa. Tongariron takana kohosi keskeltä lakeutta yksinäinen +kolmetuhatta metriä korkea Ruapahu, jonka laki on pilvien peitossa. +Kukaan kuolevainen ei ole noussut sen huipulle, kenenkään ihmisen +silmä ei ole katsonut sen kraaterin syvyyksiin, kun sitä vastoin +kahdenkymmenen vuoden aikana muut Tongariron helpommin saavutettavat +huiput on mitattu kolmeen kertaan: ensin kävivät siellä Bidwill ja +Dyson ja viimeksi Hochstetter. + +Näillä tulivuorilla on omat tarinansa, ja missä muussa tilanteessa +tahansa Paganel olisi kertonut ne kumppaneilleen. Hän olisi kertonut +siitä riidasta, joka naisen vuoksi kerran syntyi Tongariron ja hänen +silloisen ystävänsä ja naapurinsa Taranakin välillä. Tongariro, joka on +kiivasluontoinen, kuten kaikki tulivuoret, yltyi lyömään Taranakia. +Voitettuna ja nöyryytettynä Taranaki pakeni Whanganni-laakson kautta, +kadotti matkalla kaksi kivilohkaretta ja saapui merenrannalle, missä se +nyt yksinäisenä seisoo Mount Egmont-nimisenä. + +Mutta Paganel ei ollut tarinointituulella eivätkä hänen ystävänsä +halunneet kuunnella. He katselivat ääneti Taupon koillista rantaa, +jonne he olivat kurjasta sattumasta joutuneet. Sitä uudisasutusta, +jonka pastori Grace oli perustanut Pukawan järven länsirannalle, ei +enää ollut. Sota oli karkottanut lähetyssaarnaajan kauas tästä kapinan +pääpesästä. Vangit olivat yksin kostoa hautovien maorien armoilla ja +juuri siinä saaren autiossa osassa, jonne kristinusko ei koskaan ollut +tunkeutunut. + +Waikaton vesiltä poistuttuaan Kai-Kumu kulki sen pienen lahden poikki, +joka on joen suppilomaisena suuna, kiersi erään terävän niemen ja nousi +maihin järven itärannalla, suuren paiseen näköisen, viidensadan metrin +korkuisen Manga-vuoren ensimmäisille aaltomaisille rinteille. Siellä +kasvoi "phormiumia", Uuden Seelannin arvokasta pellavaa, alkuasukasten +"harakekeä". Tämä kasvi on hyödyllinen joka suhteessa. Sen kukista +saadaan eräänlaista mainiota hunajaa; sen varresta kumimaista ainetta, +joka vastaa vahaa ja tärkkelystä; sen lehtiä voidaan käyttää mitä +moninaisimmilla tavoilla: tuoreina ne kelpaavat paperiksi, kuivattuina +ne ovat mainiota taulaa, leikattuina saa niistä nuoraa, köyttä ja +lankaa, muokattuina ja litistettyinä ne muuttuvat peitteiksi tai +vaipoiksi, matoiksi tai vöiksi; ja punaisiksi tai mustiksi värjättyinä +ne ovat hienoimpien maorien kaunistuksena. + +Tätä kallisarvoista phormiumia on molemmilla saarilla kaikkialla, +rannikoilla, jokien varsilla, järvien rannoilla. Täällä nämä villinä +rehottavat pensaat peittivät laajoja aloja; niiden punaisenruskeita, +aloeta muistuttavia kukkia aukeni kaikkialla pitkien sotkeutuneiden, +kuin terävistä miekoista tehtyjen lehtien lomissa. Viehättäviä lintuja, +phormium-kenttien ainaisia vieraita, lenteli suurissa parvissa +virkistäen itseään kukkien hunajalla. + +Järvessä uiskenteli joukoittain tummahöyhenisiä, harmaan ja vihreän +vivahteisia sorsia, jotka ovat helposti kesyyntyviä. + +Puolen kilometrin päässä näkyi erään vuoren ulkonemalla "pah", +maorilaisvarustus paikalla, jota oli mahdoton valloittaa. Vangit, +joiden kädet ja jalat olivat vapaat, vietiin sotilaiden saattamina +yksitellen maihin. Polku päätyi linnoitukseen halki phormium-kentän ja +metsikön, jossa kasvoi kauniita puita, kuten ikivihanta, punamarjainen +"kaikatea", "dracena australis", alkuasukasten "ti", jonka latvusta voi +hyvin käyttää palmukaalin asemesta, ja "huiu", jolla voi värjätä +kankaita mustiksi. Suuria metallikiiltoisia kyyhkysiä, tuhkanvärisiä +harakoita ja suunnaton parvi punertavia kottaraisia lensi pois ihmisten +lähestyessä. + +Jokseenkin pitkän kierroksen jälkeen Glenarvan, lady Helena, Mary Grant +ja heidän seuralaisensa saapuivat "pahin" sisään. + +Tätä linnoitusta suojasi luja viiden metrin korkuinen paalutus; sitten +oli uusi paalurivi ja sen sisäpuolella ampuma-aukoilla varustettu +pajuaitaus ympäröimässä itse tasannetta, missä kohosi muutamia maorien +rakennuksia ja nelisenkymmentä säännöllisiin riveihin järjestettyä +hökkeliä. + +Sinne saavuttaessa teki toisen aitauksen paaluihin pistettyjen +ihmispäiden näky kamalan vaikutuksen vankeihin, ja lady Helena ja Mary +Grant käänsivät katseensa pois enemmän inhosta kuin kauhusta. Ne olivat +taisteluissa kaatuneiden vihollispäällikköjen päitä; muu osa heidän +ruumistaan oli käytetty voittajien ravinnoksi. Maantieteilijä osasi +tehdä tämän johtopäätöksen siitä, että silmät oli kaivettu niistä ulos. + +Päällikköjen silmät näet syödään. Pää pannaan uuniin, kunhan se on +alkuasukkaiden tapaan muokattu, kun aivot on otettu pois ja orvaskesi +nyljetty, nenä tuettu pienin puunpalasin, sieraimet täytetty +phormiumilla sekä suu ja silmäluomet ommeltu kiinni, ja sitä +savustetaan kolmekymmentä tuntia. Näin käsiteltynä se kestää ikuisesti +mätänemättä ja kutistumatta ja asetetaan näkyviin voitonmerkiksi. + +Usein maorit säilyttävät myös omien päällikköjensä päitä, mutta silloin +jätetään silmät kuoppiinsa. Uusseelantilaiset näyttelevät näitä +ylväinä, asettavat ne esiin nuorten sotilaiden ihailtaviksi ja +osoittavat niille kunnioitustaan juhlallisin menoin. + +Mutta Kai-Kumun pahissa koristivat vain vihollispäät tätä kauheata +museota, jossa varmaan enemmän kuin yksi englantilainen tyhjin +silmäkuopin lisäsi maoripäällikön kokoelmaa. + +Kai-Kumun asunto oli useiden pienempien hökkelien ympäröimänä pahin +takaosassa laajan aukean edustalla, jota eurooppalaiset olisivat +sanoneet "harjoituskentäksi". Tämä talo oli rakennettu oksapunoksin +sidotuista paaluista ja sisäpuolelta peitetty phormium-matoilla. +Seitsemän metrin pituisena, viiden levyisenä ja kolmen korkuisena se +käsitti sataviisi kuutiota, eikä uusseelantilainen päällikkö +tarvitsekaan enempää. + +Siihen pääsi yhdestä ainoasta aukosta; jostakin paksusta +kasvikudoksesta tehty esirippu oli ovena, ja katto oli seinien yllä +samalla tavoin kuin muinaisten roomalaisten "impluvium". Muutamat +puuveistokset kattoparrujen päissä koristivat tätä majaa; +pääkäytävässä, "wharepunissa", oli tulijan ihmeeksi merkillinen +sekamelska lehtikoristeita, hirviöitä, symbolisia kuvia, kaikki +paikallisten taiteilijoiden töitä. + +Sisällä kohosi tallatusta mullasta tehty lattia hiukan maata +korkeammalle. "Typhan" pitkistä, taipuisista lehdistä valmistetuilla +matoilla peitetyt, kuivista saniaisista tehdyt, putkiristikoiden päälle +sijoitetut patjat olivat vuoteina. Keskellä oli tulisijana muurattu +reikä ja savutorvena toinen reikä katossa. Kun savua oli kylliksi, se +päätti vihdoin löytää reiästä ulos jätettyään ensin kuitenkin huoneen +seiniin sysimustan nokikerroksen. + +Rakennuksen vieressä oli aittoja; niissä säilytettiin päällikön +tavaroita, phormiumia, perunoita ja syötäviä saniaisia, ja siellä +olivat myös ne uunit, joissa ruoka kypsennetään kuumien kivien avulla. +Kauempana oli pienissä aitauksissa sikoja ja vuohia, harvinaisia, +kapteeni Cookin tuomien hyödyllisten eläinten jälkeläisiä. Koiria +juoksenteli siellä täällä etsien laihaa ravintoaan; ollakseen +kotieläimiä, jotka ovat maorien jokapäiväisenä ravintona, ne olivat +kovin huonossa kunnossa. + +Glenarvan seuralaisineen oli yhdellä silmäyksellä pannut tämän kaiken +merkille. Erään tyhjän hökkelin luona he odottivat, mitä päällikkö +näkisi hyväksi päättää; tällä välin heitä käväisi katsomassa joukko +vanhoja akkoja. Nämä syöjättäret ympäröivät heidät, ulvoivat, +haukkuivat ja osoittelivat heitä sormillaan. Muutamat englantilaiset +sanat, jotka kuuluivat heidän paksuilta huuliltaan, ilmaisivat +selvästi, että he vaativat viipymättä kostoa. + +Näiden haukkumisten ja uhkailujen aikana lady Helena teeskenteli +ulkonaisesti tyynenä kylmäverisyyttä, joka ei voinut olla todellinen. +Auttaakseen lordi Glenarvania säilyttämään mielenmalttinsa tämä rohkea +nainen salasi tunteensa sankarillisin ponnistuksin. Onneton Mary Grant +sitä vastoin oli vähällä pyörtyä, mutta John Mangles, joka oli valmis +uhraamaan henkensä häntä suojellakseen, tuki häntä. Muut kestivät nämä +loukkaukset eri tavoin, majuri välinpitämättömänä, Paganel yhä enemmän +ärtyen. + +Glenarvan, joka tahtoi suojella lady Helenaa vanhojen akkojen +hyökkäyksiltä, astui suoraan Kai-Kumun luo, viittasi inhottavaan +joukkoon ja sanoi: + +-- Aja nuo pois! + +Maoripäällikkö katsoi vankiaan pitkään mitään vastaamatta, mutta +vaiensi sitten kädellään viitaten kirkuvan joukon. Glenarvan kumarsi +kiitokseksi ja asettui verkkaisesti äskeiselle paikalleen. + +Tällä välin oli satakunta uusseelantilaista kokoontunut pahiin, ukkoja, +miehiä, nuorukaisia, toiset tyyninä, mutta synkkinä odotellen Kai-Kumun +käskyjä, toisten osoittaessa rajua tuskaansa itkien sukulaisiaan tai +ystäviään, jotka olivat kaatuneet viime taistelussa. + +Kaikista niistä päälliköistä, jotka William Thompsonin kehotuksesta +olivat nousseet taisteluun, Kai-Kumu oli ainoa järvipiiriin palannut ja +ensimmäinen, joka ilmoitti heimolle, että kansankapina oli kärsinyt +tappion Waikaton alajuoksun varrella. Niistä kahdestasadasta +sotilaasta, jotka hänen komennossaan olivat lähteneet puolustamaan +maataan, oli jäänyt sille tielle sataviisikymmentä. Vaikka muutamia oli +englantilaisten vankeina, kuinka monta olikaan kaatunut +taistelutanterelle isiensä maahan milloinkaan palaamatta! + +Siitä johtui se synkkä toivottomuus, johon heimo vaipui Kai-Kumun +saavuttua. Tappiosta ei näet ollut kuultu edes huhuja, ja siksi tämä +tieto tuli niin odottamatta. + +Alkuasukkaat ilmaisevat sieluntuskaa aina ruumiillisesti. Niinpä +kuolleiden soturien vanhemmat ja ystävät, varsinkin naiset, repivät +kasvojaan ja olkapäitään terävillä simpukankuorilla. Vuotava veri +sekoittui kyyneliin; syvät naarmut osoittivat syvää surua. Onnettomat +veren tahrimat ja mielettömät seelantilaiset naiset olivat kauheita +katsella. + +Toinen, alkuasukkaiden silmissä vielä tärkeämpi syy lisäsi heidän +epätoivoaan. Ei siinä kyllin, että sukulainen tai ystävä oli kuollut, +vaan hänen luunsa puuttuisivat sukuhaudasta. Nämä jäännökset katsotaan +maorien uskonnossa välttämättömäksi tulevaa elämää varten; ei +katoavaista lihaa, vaan luita, jotka huolellisesti kootaan, +puhdistetaan, kiilloitetaan, jopa vernissataankin ja vihdoin pannaan +"udupaan", "kunnian huoneeseen". Nämä haudat koristetaan puukuvilla, +joihin on tarkoin jäljennetty vainajan tatuoinnit. Nyt jäisivät haudat +tyhjiksi, uskonnolliset menot toimittamatta, ja luut, jotka kenties +säilyvät villikoirien hampailta, vaalenisivat hautaamatta +taistelukentällä. + +Tuskan ilmaisut siis yltyivät. Naisten uhkauksia seurasivat miesten +kiroukset eurooppalaisia vastaan. Haukkumasanoja sateli, eleet kävivät +kiivaammiksi. Melu oli kiihtyä käsikähmäksi. + +Kai-Kumu, joka pelkäsi heimon intoilijoiden tottelemattomuutta, käski +viedä vangit erääseen pyhitettyyn paikkaan pahin toiseen päähän, +jyrkkärinteiselle tasanteelle. Siellä maja nojasi vuorenseinään, joka +kohosi kolmisenkymmentä metriä sen yläpuolelle ja oli tällä puolen +linnoituksen jyrkkänä päätyvallina. Tässä "Wareatuassa", pyhitetyssä +huoneessa, papit eli "arkit" opettivat uusseelantilaisille oppia +kolmiyhteisestä jumalasta: isästä, pojasta ja linnusta eli hengestä. +Tilavassa ja hyvin vankkarakenteisessa majassa oli valikoitua, pyhää +ravintoa, jota Maui-Ranga-Rangi syö pappiensa suun kautta. + +Päästyään hetkeksi turvaan alkuasukkaiden raivolta vangit heittäytyivät +siellä phormium-matoille. Lady Helena, jonka voimat olivat lopussa ja +mieli masentunut, vaipui puolisonsa syliin. + +Glenarvan painoi häntä rintaansa vasten. + +-- Rohkeutta, rakas Helena, taivas ei hylkää meitä! + +Melkein heti sisälle tultuaan Robert kiipesi Wilsonin olkapäille ja +työnsi päänsä erääseen katon ja seinän väliseen aukkoon, johon oli +ripustettu taikakaluja. Siitä hän saattoi nähdä yli koko pahin +Kai-Kumun asuntoon saakka. + +-- He ovat kokoontuneet päällikön ympärille, hän ilmoitti kuiskaten. -- +He huitovat käsiään ... kirkuvat... Kai-Kumu haluaa puhua... + +Poika oli vaiti muutaman minuutin. + +-- Kai-Kumu puhuu... Villit rauhoittuvat... He kuuntelevat häntä... + +-- Ilmeisesti päälliköllä on jokin henkilökohtainen syy suojella meitä, +majuri sanoi. -- Hän haluaa vaihtaa vangit heimonsa päällikköihin. +Mutta suostuvatko hänen soturinsa siihen? + +-- Suostuvat! He kuuntelevat häntä, Robert jatkoi. -- He hajaantuvat... +Toiset palaavat majoihinsa ... toiset lähtevät linnoituksesta... + +-- Onko se totta? majuri huudahti. + +-- On, herra MacNabbs, Robert vastasi. -- Kai-Kumu ja hänen veneensä +soturit ovat yksin jäljellä... Yksi heistä tulee tänne... + +-- Tule alas, Robert! Glenarvan sanoi. + +Nyt tarttui lady Helena, joka oli noussut, puolisonsa käsivarteen. + +-- Edward, hän sanoi vakaalla äänellä, -- Mary Grant ja minä emme tahdo +elävinä joutua näiden villien käsiin. + +Hän ojensi Glenarvanille ladatun revolverin. + +-- Ase! huudahti Glenarvan, jonka katse kirkastui. + +-- Niin, maorit eivät tutkineet naisvankeja; mutta tämä ase on meitä +varten, Edward, eikä heitä. + +-- Glenarvan, MacNabbs sanoi äkkiä, -- kätkekää revolveri. Ei ole vielä +aika... + +Revolveri katosi lordin taskuun. Oviaukkoa peittävä matto työnnettiin +syrjään, ja eräs alkuasukas astui sisään. + +Hän antoi vangeille merkin seurata mukanaan. Glenarvan ja hänen +kumppaninsa astuivat vierivieressä pahin poikki ja pysähtyivät +Kai-Kumun eteen. + +Heimon etevimmät soturit olivat koolla päällikkönsä ympärillä. Heidän +joukossaan nähtiin se maori, jonka vene liittyi Kai-Kumun seuraan +Pohainhennan ja Waikaton yhtymäkohdalla. Hän oli nelikymmenvuotias, +voimakas, hurjan ja julman näköinen mies. Hänen nimensä oli Kara-Tete, +mikä merkitsee "vihainen". Kai-Kumu kohteli häntä kunnioittavasti, ja +tatuointien siroudesta voi nähdä, että Kara-Tetellä oli korkea asema +heimossa. Huolellinen tarkkailija näki kuitenkin, että näiden molempien +päälliköiden välillä oli jonkinlaista kateutta. Majuri huomasi, että +Kara-Teten vaikutusvalta jätti Kai-Kumun varjoon. Molemmat hallitsivat +yhtä suurella vallalla huomattavia Waikato-heimoja. Ja vaikka tämän +keskustelun aikana Kai-Kumu hymyili, hänen katseensa paljasti kuitenkin +syvää vihamielisyyttä. Kai-Kumu kääntyi Glenarvanin puoleen. + +-- Oletko englantilainen? hän kysyi. + +-- Olen, lordi vastasi empimättä, sillä kansallisuuden piti olla avuksi +vaihdossa. + +-- Entä seurueesi? Kai-Kumu jatkoi. + +-- Seuralaiseni ovat englantilaisia, niin kuin minäkin. Me olemme +matkustavaisia, haaksirikkoisia. Mutta -- jos tahdot sen tietää -- me +emme ole ottaneet osaa sotaan. + +-- Se ei merkitse mitään! Kara-Tete sanoi tylysti. -- Jokainen +englantilainen on meidän vihollisemme. Sinun maanmiehesi ovat +anastaneet saaremme, varastaneet maamme ja polttaneet kylämme. + +-- He ovat tehneet väärin, Glenarvan vastasi vakavasti. -- Minä sanon +sen sinulle siksi, että olen sitä mieltä, enkä siksi, että olen +vankinasi. + +-- Kuuntele, jatkoi nyt Kai-Kumu, -- Tohonga, meidän jumalamme +Nui-Atuan ylimmäinen pappi, on joutunut veljiesi käsiin. Hän on nyt +siellä vankina. Meidän jumalamme käskee meitä lunastamaan hänen +henkensä. Minä olisin halunnut repiä sydämen rinnastasi, olisin +halunnut, että sinun ja seuralaistesi päät ikuisesti koristaisivat +tämän aitauksen paaluja, mutta Nui-Atua on puhunut. + +Kai-Kumu, joka tähän saakka oli hillinnyt itsensä, näytti vapisevan +vihasta, ja hänen kasvoistaan näkyi hurjaa liikutusta. + +Pienen hetken kuluttua hän jatkoi tyynemmin: + +-- Luuletko englantilaisten vaihtavan Tohongan itseesi? + +Glenarvan ei vastannut heti, vaan katsoi maoripäällikköä tarkasti. + +-- En tiedä, hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. + +-- Puhu, Kai-Kumu jatkoi. -- Onko sinun henkesi meidän Tohongamme +arvoinen? + +-- Ei, Glenarvan vastasi. -- Minä en ole päällikkö enkä pappi +kansalaisteni keskuudessa. + +Tästä vastauksesta kummastuneena katsahti Paganel Glenarvaniin, +voimatta ymmärtää hänen tarkoitustaan. Kai-Kumu näytti yhtä +hämmästyneeltä. + +-- Sinä epäilet siis? hän sanoi. + +-- Minä en tiedä, Glenarvan toisti. + +-- Eivätkö sinun maanmiehesi ota sinua vastikkeeksi meidän +Tohongastamme? + +-- Minuako yksin? Glenarvan vastasi. -- Eivät. Meidät kaikki +mahdollisesti. + +-- Maorien keskuudessa, Kai-Kumu sanoi, -- annetaan pää päästä. + +-- Tarjoa ensin nämä naiset vastikkeeksi papistasi, Glenarvan sanoi, +viitaten lady Helenaan ja Mary Grantiin. + +Lady Helena yritti syöksyä miehensä luo, mutta majuri esti. + +-- Näillä molemmilla naisilla, Glenarvan jatkoi kunnioittavasti +kumartaen lady Helenalle ja Mary Grantille, -- on korkea asema +maassaan. + +Soturi katseli kylmästi vankiansa. Ilkeä hymy levisi hänen huulilleen, +mutta hän tukahdutti sen heti ja vastasi äänellä, jota töin tuskin +pystyi hillitsemään. + +-- Luuletko sinä voivasi pettää Kai-Kumua väärillä sanoilla, kirottu +eurooppalainen? Luuletko sinä, että Kai-Kumun silmät eivät näe +sydämiin? Ja osoittaen lady Helenaa hän lisäsi: + +-- Tuo on sinun vaimosi! + +-- Eipä kuin minun! Kara-Tete huusi. + +Samassa tämä työnsi vangit syrjään ja tarttui lady Helenaa olkapäästä. + +-- Edward! parahti onneton nainen kauhistuneena. + +Sanaakaan sanomatta lordi Glenarvan kohotti käsivartensa. Laukaus +pamahti, ja Kara-Tete kaatui kuolleena maahan. + +Laukauksen jälkeen syöksyi alkuasukkaita ryöppynä ulos majoista. Pah +täyttyi silmänräpäyksessä, ja sata kättä kohotettiin kovaonnisia +vastaan; Glenarvanin ase temmattiin hänen kädestään. + +-- Tabu! Tabu! Kai-Kumu huusi. + +Kai-Kumu katsahti Glenarvaniin omituisesti; sitten hän toisella +kädellään suojeli murhaajaa ja toisella esti joukkoa, joka tahtoi repiä +eurooppalaiset kappaleiksi. + +Vihdoin hänen äänensä kuului yli melun. + +-- Tabu! Tabu! hän huusi + +Sana pysäytti joukon Glenarvanin ja hänen kumppaniensa eteen, joita +yliluonnollinen voima suojeli. + +Vähän myöhemmin heidät vietiin takaisin Wareatuaan, jota käytettiin +heidän vankilanaan. Mutta Robert Grant ja Jacques Paganel eivät enää +olleet heidän mukanaan. + + + + +MAORlPÄÄLLIKÖN HAUTAJAISET. + + +Uudessa Seelannissa varsin yleisen tavan mukaan oli Kai-Kumulla +heimopäällikkyyden ohella myös arikin arvo. Hän oli myös pappi ja +saattoi siis julistaa ihmisiä tai esineitä tabuksi. + +Kaikille Polynesian kansoille yhteisen tavan mukaan on kaikki +yhteydenpito, kosketus siihen esineeseen tai henkilöön kielletty, joka +on julistettu tabun alaiseksi. Maorikansan uskonnon mukaan suuttunut +jumala rankaisisi kuolemalla jokaista, joka rohkenisi herjaavalla +kädellä koskettaa tabuksi julistettua. Ja jos jumala viivyttelisi +häpäisynsä kostamista, papit pitäisivät huolta siitä. + +Päälliköt käyttivät tabua poliittisiin tarkoituksiin, vaikka se usein +myös on seurauksena jostakin tavallisesta tilanteesta yksityiselämässä. +Alkuasukas julistetaan muutamiksi päiväksi tabuksi monissa eri +tapauksissa: kun hän on leikannut tukkansa, kun hänet juuri on +tatuoitu, kun hän rakentaa ruuhtaan tai majaansa, kun häneen tarttuu +tappava tauti tai kun hän on kuollut. Jos varomaton kulutus uhkaa +hävittää virroista kalat tai pelloista ennenaikaisesti perunat, niin +niitä suojaamaan asetetaan tabu. Jos päällikkö haluaa karkottaa +epämieluisat vieraat asunnoistaan, hän julistaa tälle tabun; tai jos +hän haluaa vain omaksi edukseen pitää yhteyttä vieraaseen laivaan, +laivaa koskee taas tabu; samoin, jos hän katsoo hyväksi panna +karanteeniin eurooppalaisen matkustajan, johon hän on tyytymätön, niin +hänellä on yhä hyvänä keinona tabu. Hänen tabu-kieltonsa on siis +samanlainen kuin muinaisten kuninkaiden "_veto_". + +Kun jokin esine on julistettu tabuksi, kukaan ei voi rankaisematta +koskea siihen. Jos alkuasukas joutuu pannaan, on määrätyt ravintoaineet +määrättynä aikana kielletty häneltä. Ennen kuin hänet vapautetaan tästä +ruokavaliosta, häntä auttavat orjat, jos hän on rikas, työntäen hänen +suuhunsa ne ruoat, joita hän ei saa koskettaa käsillään; jos hän on +köyhä, hänen on pakko ottaa ravintonsa suullaan, ja näin tabu muuttaa +hänet eläimeksi. + +Tämä merkillinen tapa määrää ja vaikuttaa sanalla sanoen +uusseelantilaisten pienimpiinkin toimiin. Se on jumalan lakkaamatonta +puuttumista yhteiskunnalliseen elämään. Sillä on lain voima, ja siksi +voi sanoa, että alkuasukkaiden koko laki, jota vastaan ei ole +kiistämistä eikä kiistetä, sisältyy tabun ahkeraan käyttöön. + +Mitä Wareatuaan teljettyihin vankeihin tulee, niin mielivaltainen tabu +pelasti heidät heimon raivolta. Muutamat Kai-Kumun ystävät ja +kannattajat olivat pysähtyneet heti päällikkönsä äänen kuullessaan ja +suojelleet vankeja. + +Glenarvan ei kuitenkaan kuvitellut häntä odottavaa kohtaloa sen +paremmaksi. Vain hänen kuolemansa saattoi sovittaa päällikön murhan. +Mutta kuolema villien kansakuntien keskuudessa on aina vasta pitkän +kidutuksen loppu. Glenarvan odotti siis saavansa julmasti sovittaa sen +oikeutetun suuttumuksen, joka oli pannut aseen hänen käteensä, mutta +hän toivoi, että Kai-Kumun viha ei koskisi muita kuin häntä. + +Millaisen yön hän ja hänen toverinsa viettivätkään! Kuka voisi kuvata +heidän tuskaansa! Robert-parkaa ja kunnon Paganelia ei ollut ilmestynyt +takaisin, mutta eikö heidän kohtalonsa ollut ilmiselvä? Eivätkö he +olleet alkuasukkaiden koston ensimmäisiä uhreja? Kaikki toivo oli +kadonnut jopa MacNabbsinkin sydämestä, joka ei hevillä joutunut +epätoivoon. John Mangles oli vähällä tulla hulluksi nähdessään kuinka +synkän toivottomana Mary Grant suri veljeään. Glenarvan ajatteli lady +Helenan hirvittävää pyyntöä, kun tämä kidutusta tai orjuutta +karttaakseen tahtoi kuolla hänen kädestään! Oliko hänellä rohkeutta +tähän kauheaan tekoon? + +-- Ja Mary, olisiko oikeutta tappaa häntä? ajatteli John, jonka sydän +oli haljeta. + +Karkaaminen taas oli ilmeisesti mahdotonta; kymmenen hampaisiin saakka +aseistettua miestä vartioi Wareatuan ovella. + +Koitti aamu 13. päivänä helmikuuta. Alkuasukkaiden ja tabun suojaamien +vankien välillä ei ollut tapahtunut mitään kosketusta. Majassa oli +jonkin verran ruokaa, joihin onnettomat tuskin kajosivat; tuska vei +nälän. Päivä kului tuottamatta mitään muutosta tai toivoa. Epäilemättä +kuolleen päällikön hautaus ja heidän kuolemanrangaistuksensa tulisi +tapahtumaan samanaikaisesti. + +Mutta vaikka Glenarvan ei koettanut salata itseltään, että Kai-Kumun +oli täytynyt luopua vankien vaihdon ajatuksestakin, oli majurilla tässä +suhteessa sittenkin toivon kipinä. + +-- Kuka tietää, hän sanoi, muistuttaen Glenarvanille siitä +vaikutuksesta, jonka Kara-Teten kuolema oli tehnyt päällikköön, -- kuka +tietää, etteikö Kai-Kumu tunne olevansa teille kiitollisuudenvelassa? + +Mutta tästä MacNabbsin huomautuksesta huolimatta Glenarvan ei ollut +toiveikas. Seuraavakin päivä kului, eikä tehty mitään valmisteluja +heidän teloittamisekseen. + +Syy tähän lykkäykseen oli maorien usko, että sielu viipyy vainajan +ruumiissa kolme päivää kuoleman jälkeen, eikä ruumista siis kolmeen +vuorokauteen haudata. Tätä tapaa noudatettiin tarkkaan, ja helmikuun +15. päivään saakka pah pysyi autiona. John Mangles nousi Wilsonin +olkapäille ja katseli usein ulkovarustuksia; mutta ainoatakaan +alkuasukasta ei näkynyt. Vain vartijat kulkivat valppaina ja +vuorottelivat Wareatuan ovella. + +Mutta kolmantena päivänä majat avattiin, ja miehiä, vaimoja, lapsia, +yhteensä monta sataa maoria, kokoontui tyyninä ja äänettöminä pahiin. + +Kai-Kumu astui ulos majastaan ja asettui heimon päämiesten kanssa +puolen metrin korkuiselle korokkeelle linnoituksen keskelle. Kansa +asettui puoliympyrään muutaman metrin päähän hänen taakseen, ja kaikki +olivat vaiti. + +Kai-Kumun antamasta merkistä lähti eräs soturi Wareatuaa kohti. + +-- Muista! lady Helena sanoi miehelleen. + +Glenarvan syleili vaimoaan. Samalla hetkellä lähestyi Mary Grant John +Manglesia. + +-- Lordi ja lady Glenarvan myöntänevät, hän sanoi, -- että jos vaimo +voi kuolla miehensä kädestä välttääkseen häpeällistä elämää, niin voi +myös morsian puolestaan samasta syystä kuolla sulhasensa avulla. John, +tänä elämämme viimeisenä hetkenä voin teille sen sanoa: enkö jo kauan +aikaa ole ollut morsiamenne sydämessänne? Voinko luottaa teihin, rakas +John, kuten lady Helena Glenarvaniin? + +-- Mary! nuori kapteeni huudahti syvästi järkyttyneenä. -- Voi, rakas +Mary...! + +Hän ei ehtinyt lopettaa lausettaan, sillä matto vedettiin syrjään ja +vangit vietiin Kai-Kumun luo; molemmat naiset olivat alistuneet +kohtaloonsa, ja miehet peittivät tuskansa suorastaan yli-inhimillistä +tarmoa todistavan tyyneyden alle. + +He pysähtyivät seelantilaisen päällikön eteen, joka ei antanut kauan +odottaa tuomiota. + +-- Sinä tapoit Kara-Teten? hän sanoi Glenarvanille. + +-- Minä tapoin hänet, lordi vastasi. + +-- Huomenna auringon noustessa kuolet. + +-- Yksinkö? kysyi Glenarvan, jonka sydän sykki kiivaasti. + +-- Ah, jos vain Tohongan henki ei olisi niin kallisarvoinen! huudahti +Kai-Kumu, jonka katseessa paloi villi kaipaus. + +Tällä hetkellä syntyi väkijoukossa hälinää ja Glenarvan katsahti +pikaisesti ympärilleen. + +Pian antoi joukko tietä, ja eräs soturi astui esiin märkänä hiestä, +rasitusten uuvuttamana. + +Heti kun Kai-Kumu näki hänet, hän sanoi miehelle englanniksi, +ilmeisesti haluten, että vangit ymmärtäisivät: + +-- Tuletko pakekien leiriltä? + +-- Tulen, maori vastasi. + +-- Näitkö vangin, Tohongan? + +-- Minä näin hänet. + +-- Elääkö hän? + +-- Hän on kuollut. Englantilaiset ovat ampuneet hänet. + +Nyt oli Glenarvanin seuralaistenkin kohtalo selvä. + +-- Te kaikki, Kai-Kumu huusi, -- kuolette huomenna auringon noustessa. + +Näitä onnettomia kohtaisi erotuksetta yhteinen rangaistus. Lady Helena +ja Mary Grant katsahtivat kiitollisina taivaaseen. + +Vankeja ei viety takaisin Wareatuaan, sillä heidän piti olla läsnä +päällikön hautauksessa ja siihen kuuluvissa verisissä juhlamenoissa. +Joukko sotureita vei heidät muutaman askelen päähän suunnattoman +"kudin" juurelle, minne vartijat jäivät heidän luokseen päästämättä +heitä silmistään. Virallisen surunsa valtaama maoriheimo näytti +unohtaneen heidät. + +Määrätyt kolme päivää olivat kuluneet Kara-Teten kuolemasta, ja +vainajan sielu oli siis iäksi jättänyt ruumiin. Toimitus alkoi. + +Ruumis tuotiin pienelle kummulle keskelle linnoitusta puettuna +kallisarvoiseen pukuun ja käärittynä komeaan phormium-mattoon; hänen +sulilla koristetussa päässään oli vihreistä lehvistä tehty seppele; +kasvot, kädet ja rinta oli voideltu öljyllä, eivätkä ne näyttäneet +lainkaan muuttuneen. + +Sukulaiset ja ystävät lähestyivät kummun juurta, ja yhdellä kertaa, +ikään kuin orkesterinjohtajan lyödessä tahtia surukantaattiin, kuului +valtava itkun, huokausten ja nyyhkytysten kuoro. Vainajaa itkettiin +valittavassa, hyvin hitaassa rytmissä. Hänen lähimpänsä löivät itseään +päähän ja sukulaiset raapivat kynsillä kasvojaan, tuhlaten enemmän +verta kuin kyyneliä. Onnettomat naiset täyttivät tunnollisesti tämän +alkukantaisen velvollisuuden. Mutta nämä surun ilmaisut eivät olleet +riittäviä lepyttämään vainajan sielua, jonka suuttumus epäilemättä +olisi iskenyt hänen heimonsa eloonjääneisiin, ja hänen soturinsa, jotka +eivät voineet saada häntä takaisin henkiin, halusivat ainakin, ettei +hän toisessa maailmassa kaipaisi maallisen elämän mukavuuksia. +Kara-Teten vaimon ei pitäisi myöskään jättää puolisoaan yksin hautaan, +ja muuten hän olisi itsekin kieltäytynyt jäämästä eloon miehensä +jälkeen. Se oli velvollisuuden vaatima tapa, eikä Uuden Seelannin +historiasta puutu esimerkkejä tällaisista uhrauksista. + +Vaimo astui esiin. Hän oli vielä nuori, ja hänen tukkansa hulmusi +hajallaan hänen olkapäillään. Hän alkoi nyyhkyttää ja vaikertaa; +epäselvät sanat, katkonaiset lauseet, joilla hän ylisti vainajan avuja, +keskeyttivät hänen huokauksensa, ja äärimmäisen tuskan puuskassa hän +heittäytyi kummun juurelle ja painoi päänsä maahan. + +Tällä hetkellä Kai-Kumu astui hänen luokseen. Äkkiä nousi onneton uhri +seisomaan; mutta valtavalla "meren", eräänlaisen tavattoman ison nuijan +iskulla kaatoi päällikkö hänet jälleen maahan. Hän oli kuollut. + +Heti alkoi hirveä kiljunta. Sadat nyrkit heristelivät kohti kauheasta +näytelmästä tyrmistyneitä vankeja, mutta kukaan ei liikkunut, sillä +menot eivät olleet vielä päättyneet. + +Kara-Teten vaimo oli liittynyt mieheensä, ja molemmat ruumiit makasivat +rinnakkain. Ikuista elämää varten ei vainajalle riittänyt uskollinen +elinkumppaninsa. Kuka olisi palvellut heitä molempia Nui-Atuan luona, +elleivät heidän orjansa olisi seuranneet heitä tästä maailmasta +toiseen? + +Kuusi onnetonta tuotiin isäntäväkensä ruumiiden luo. He olivat +palvelijoita, jotka sodan säälimätön laki oli syössyt orjuuteen. +Päällikön elinaikana he olivat kestäneet mitä ankarinta kieltäymystä, +olleet tuhansin tavoin huonosti kohdeltuja, saaneet niukasti ruokaa, +työskennelleet aina kuin kuormajuhdat, ja nyt heidän oli maorien +uskonnon mukaan iäisyydessä jatkettava tätä orjuutta. + +Nämä raukat näyttivät alistuvan kohtaloonsa eivätkä vastustaneet tätä +jo ammoin aavistettua uhria. Heidän kätensä olivat täysin vapaina +merkiksi, että he ottivat kuoleman vastaan itseään puolustamatta. + +Heidät surmattiin nopeasti, kärsimyksiä aiheuttamatta. Kidutus +varattiin murhan tekijöille; nämä seisoivat kahdenkymmenen askelen +päässä ja käänsivät pois katseensa tästä hirvittävästä näytelmästä, +joka muuttui vielä kauheammaksi. + +Kuusi "meren" iskua, kuuden väkevän soturin kädestä, kaatoi uhrit +maahan verilätäkköön. + +Se oli merkkinä pöyristyttävän ihmissyönnin alkamisesta. Orjien +ruumiita ei suojellut tabu kuten isäntäväen, vaan ne kuuluvat heimolle; +ne ovat kuin pikkurahaa, jota heitetään hautauksen itkijöille. Kun uhri +oli toimitettu, koko lauma, päälliköt, sotilaat, ukot, naiset ja +lapset, ikään tai sukupuoleen katsomatta syöksyivät eläimellisen raivon +vallassa uhrien elottomien ruumiiden kimppuun. Lyhyemmässä ajassa kuin +nopea kynä ehtisi kirjoittaa, olivat vielä höyryävät ruumiit revitty, +jaettu, paloiteltu, hajoitettu, ei kappaleiksi vaan pieniksi +riekaleiksi. Jokainen niistä kahdestasadasta maorista, jotka olivat +läsnä uhritoimituksessa, sai osansa ihmislihasta. Taisteltiin, +tapeltiin, riideltiin pienimmästäkin murusta. Lämmin veri tahri +inhottavat ruokavieraat, ja koko tämä joukko rämpi punaisessa +hurmeessa. Siinä oli saalistaan repivän tiikerin hurjaa raivoa. + +Sitä olisi voinut pitää sirkuksena, jossa siat söivät petoja. Sitten +sytytettiin kaksikymmentä nuotiota eri puolille pahia; palaneen lihan +käry haisi ilmassa, ja ellei tähän juhlaan olisi liittynyt huumaavaa +meteliä, ja ellei ihmislihan täyttämistä kurkuista olisi kajahdellut +hurjaa ulvontaa, olisivat vangit kuulleet uhrien luiden narskuvan +villien hampaissa. + +Glenarvan kumppaneineen koetti tuskallisesti salata tämän ellottavan +näytelmän molempien naisten katseilta. He ymmärsivät nyt, mikä kohtalo +heitä odotti huomisaamuna, mitä hirveitä kärsimyksiä ennen kuolemaa oli +lisäksi kestettävä. He olivat kauhusta mykkiä. + +Sitten alkoi kuolemantanssi. Väkevä juoma, "piper excelsum"-kasvista +valmistettu oikea pippuriviina, sai alkuasukkaat hurjistumaan, eivätkä +he enää olleet ihmisten näköisiä. Ehkäpä he unohtaisivat päällikön +tabun ja kävisivät käsiksi vankeihin, joita kauhistutti heidän +mielipuolisuutensa? + +Mutta keskellä yleistä juopumusta oli Kai-Kumu säilyttänyt malttinsa. +Hän myönsi tähän veriseen hurjisteluun tunnin, jotta se saavuttaisi +huippunsa ja sitten laimenisi, minkä jälkeen hautauksen viimeinen +toimitus suoritettiin tavanmukaisten juhlasääntöjen mukaan. + +Kara-Teten ja hänen vaimonsa ruumiit nostettiin maasta, jäsenet +taivutettiin ja painettiin vatsaa vasten, kuten seelantilaisten tapana +on. Heidät oli nyt laskettava hautaan siihen saakka, kunnes maa oli +syönyt heidän lihansa. Jäljelle jäivät vain heidän luunsa. + +Udupan eli haudan paikka oli valittu vallien ulkopuolelta noin kolmen +kilometrin päässä, järven oikealta rannalta, Maunganamu-nimisen pienen +vuoren huipulta. + +Sinne ruumiit piti siis viedä. Kaksi hyvin alkukantaista kantotuolia +tai oikeastaan vain paaria tuotiin kunnaan juurelle, ja ruumiit +sijoitettiin niille kokoon taivutettuina, pikemmin istuvassa kuin +makaavassa asennossa täysissä pukimissa, liaanisiteillä köytettyinä. +Neljä soturia kantoi niitä olkapäillään, ja koko heimo seurasi +juhlakulussa hautapaikalle, laulaen jälleen suruhymniään. + +Yhä vartioidut vangit näkivät kulkueen poistuvan pahin sisäaitauksesta, +minkä jälkeen laulu ja huudot vähitellen vaimenivat. + +Noin puolen tuntia oli surukulkue heiltä näkymättömissä laaksossa, +mutta sitten he näkivät sen taas kiemurtelevan ylös vuoripolkua, ja +etäisyys sai pitkän ja käärmemäisen jonon aaltomaisen liikkeen +näyttämään merkilliseltä. + +Heimo pysähtyi kaksi ja puoli sataa meuiä korkealle kukkulalle, +Maunganamun huipulle, jonne oli pantu kuntoon Kara-Teten hauta. + +Tavallinen maori ei olisi saanut haudakseen muuta kuin kuopan ja +kivikasan, mutta mahtavalle ja pelätylle päällikölle, joka epäilemättä +oli pian muuttuva jumalaksi, oli heimo tehnyt hänen urotöidensä +arvoisen leposijan. + +Udupa oli ympäröity paaluaidalla, ja punamullalla maalatuilla kuvioilla +koristettuja seipäitä kohosi lähellä hautaa, jossa ruumiit saisivat +levätä. Sukulaiset eivät olleet unohtaneet, että vaidua, vainajan +henki, ravitsee itseään yhtä aineellisella tavalla kuin ruumis tässä +katoavaisessa elämässä. + +Ei mitään puuttunut haudan mukavuudesta. Ja uusien itkuvirsien jälkeen +laskettiin molemmat puolisot hautaan toinen toisensa viereen ja +peitettiin mullalla ja kasveilla. + +Sitten kulkue palasi äänettömänä vuorta alas, eikä kukaan tämän jälkeen +saanut kuolemanrangaistuksen uhalla mennä Maunganamulle, sillä se oli +tabu, samoin kuin Tongariro, jossa lepäävät eräässä maanjäristyksessä +vuonna 1846 surmansa saaneen päällikön jäännökset. + + + + +VIIMEISET HETKET. + + +Auringon laskiessa Taupo-järven toiselle puolelle Tuhahuan ja Puketapun +kukkuloiden taakse vietiin eurooppalaiset takaisin vankilaansa. Heidät +noudettaisiin sieltä, kun päivän ensimmäiset säteet kultaisivat Wahitin +selänteiden lakea. + +Heillä oli jäljellä yksi yö valmistautua kuolemaan. Masennuksestaan ja +kokemastaan kauhusta huolimatta he söivät yhteisen aterian. + +-- Me tarvitsemme kaikki voimamme, Glenarvan oli sanonut, -- +katsoaksemme kuolemaa silmiin. Meidän tulee näyttää näille +raakalaisille, kuinka eurooppalaiset osaavat kuolla. + +Aterian jälkeen lady Helena luki iltarukouksen ääneen. Kaikki hänen +kumppaninsa yhtyivät siihen paljain päin. + +Onko sellaista ihmistä, joka ei ajattele Jumalaa kuoleman uhatessa? + +Tämän velvollisuuden täytettyään vangit syleilivät toisiaan. + +Mary Grant ja Helena vetäytyivät majan nurkkaan ja oikaisivat itsensä +matolle. Uni, joka poistaa kaikki tuskat, alkoi pian painaa heidän +silmäluomiaan, ja he nukahtivat toinen toisensa syliin väsymyksen ja +pitkän valvomisen uuvuttamana. + +Glenarvan vei silloin ystävänsä syrjään ja sanoi: + +-- Rakkaat toverit, meidän ja noiden naisraukkojen henki on Jumalan +kädessä. Jos taivas tahtoo, että meidän on huomenna kuoltava, niin -- +siitä olen varma -- me osaamme kuolla kuten miehet ja kristityt, +valmiina ilman pelkoa astumaan korkeimman tuomarin eteen. Jumala, joka +näkee meidän sydämiimme, tietää meidän pyrkineen jaloon päämäärään. Jos +meitä menestyksen sijasta kohtaa kuolema, se on hänen tahtonsa. Niin +ankara kuin hänen päätöksensä onkin, en napise häntä vastaan. Mutta +kuolema täällä ei ole pelkkä kuolema, vaan se on kidutusta, kenties +häväisyä, ja täällä on kaksi naista... + +Tässä värähti Glenarvanin tähän saakka varma ääni. Hän vaikeni +hillitäkseen liikutuksensa. Hetken kuluttua hän jatkoi: + +-- John, hän sanoi nuorelle kapteenille, -- sinä olet luvannut Marylle +saman kuin minä lady Helenalle. Mitä olet päättänyt? + +-- Luulen Jumalan edessä, että minulla on oikeus täyttää se lupaus, +John Mangles vastasi. + +-- Aivan, John, mutta me olemme ilman aseita. + +-- On tässä yksi, John vastasi näyttäen tikaria. -- Minä sieppasin sen +Kara-Teten kädestä, kun se villi kaatui teidän jalkoihinne. Mylord, se +meistä, joka jää viimeksi eloon, täyttää lady Helenan ja Mary Grantin +toivomuksen. + +Näiden sanojen jälkeen vallitsi majassa syvä hiljaisuus. + +Vihdoin majuri keskeytti sen: + +-- Ystäväni, odottakaa viimeiseen saakka ennen kuin ryhdytte tähän +äärimmäiseen keinoon. Minä en ole juuri taipuvainen ajattelemaan, että +kohtalomme on sinetöity. + +-- Minä en ole puhunut omasta puolestamme, Glenarvan vastasi. -- Käy +kuinka tahansa, me osaamme uhmata kuolemaa! Ah, jos olisimme yksin, +olisin jo kaksikymmentä kertaa huutanut: Ystäväni, yrittäkäämme ulos! +Käykäämme noiden lurjusten kimppuun! Mutta naiset, naiset..! + +Tällä hetkellä John raotti mattoa ja laski Wareatuan oven edessä olevan +kaksikymmentäviisi alkuasukasta. Suuri nuotio oli sytytetty ja loi +hirveää valoa pahin epätasaiselle pinnalle. Toiset villeistä makailivat +nuotion ympärillä, toiset seisoivat pystyssä liikkumattomina mustina +varjoina tulen kirkasta taustaa vasten. Mutta kaikki pitivät valppaasti +silmällä valvontaansa uskottua majaa. + +Sanotaan, että vartijan ja karkaamista suunnittelevan vangin välillä +on jälkimmäisellä paremmat asemat. Ainakin toinen on toista +tarkkaavaisempi. Toinen voi unohtaa, että hän vartioi, toinen ei, että +häntä vartioidaan. Vanki ajattelee useammin karkaamista kuin vartija +sen estämistä. + +Siitä johtuu niin monen karkurin ihmeellinen onnistuminen. + +Mutta tässä vankeja vartioi viha ja kosto eikä välinpitämätön vartija. +Heitä ei ollut pantu kahleisiin sen takia, että kahleet olivat +tarpeettomia, kun kaksikymmentäviisi miestä vartioi Wareatuan ainoata +ovea. + +Tähän rakennukseen, joka oli linnoituksen reunimmaisella kalliolla, ei +päästy kuin kapeaa kannasta myöten, joka yhdisti sen pahin etuosaan. +Kahdella muulla puolella oli kolmekymmentä metriä putoavat äkkijyrkät +kallioseinämät. Sitä tietä oli mahdoton päästä. Yhtä mahdotonta oli +karata takakautta, jossa oli esteenä suunnaton kallio. Ainoa tie ulos +oli juuri Wareatuan sisäänkäytävä, ja maorit vartioivat tätä kannasta, +joka yhdisti sen pahiin kuin nostosilta. Karkaaminen oli siis täysin +mahdotonta, ja Glenarvanin, joka ainakin kahteenkymmeneen kertaan oli +tutkinut vankilansa muurit, täytyi myöntää se. + +Mutta tämänkin tuskallisen yön tunnit kuluivat. Vuorta peitti sakea +pimeys. Ei kuuta eikä tähtiä ollut valaisemassa sysimustaa avaruutta. +Joku tuulenpuuska pyyhkäisi pahia. Majan paalut natisivat. Villien +nuotio virisi äkkiä tästä ohimenevästä tuulahduksesta, ja liekit +heijastivat hiukan valoa Wareatuaan. Vankien ryhmä oli silmänräpäyksen +ajan valaistuna. Miesparat olivat vaipuneet viimeisiin ajatuksiinsa. +Majassa oli kuolemanhiljaista. + +Oli ehkä noin kello neljä aamulla, kun majurin huomiota herätti heikko +rapina, joka tuntui tulevan takaseinän paalujen takaa, kallioon +nojaavan seinämän puolelta. MacNabbs ei ensin välittänyt tästä +rapinasta, mutta kun sitä jatkui, hän alkoi kuunnella; kun sitä yhä +kesti, hän painoi korvansa maahan paremmin kuullakseen. Hänestä tuntui +kuin ulkopuolella nakerrettaisiin tai kaivettaisiin. + +Päästyään asiasta varmuuteen majuri hiipi Glenarvanin ja John Manglesin +luo, herätti heidät irti tuskaisista ajatuksista ja vei majan perälle. + +-- Kuunnelkaa, hän sanoi hiljaa viitaten heitä kumartumaan. + +Rapina oli nyt selvempää. Saattoi kuulla pienien kivien narskahtelevan +jonkin terävän esineen kaivaessa ja rapisevan irti. + +-- Jokin eläin kolossaan, John Mangles sanoi. + +Glenarvan löi otsaansa. + +-- Kuka tietää, hän sanoi, -- vaikka se olisikin ihminen...? + +-- Ihminen tai eläin, majuri vastasi, -- minä otan siitä selvän! + +Wilson ja Olbinett olivat samaa mieltä, ja kaikki ryhtyivät kaivamaan +seinää, John tikarillaan, muut maasta irrottamilla kivillä tai +kynsillään, kun taas Mulrady pitkällään maassa piti oviverhon raosta +silmällä villien ryhmää. + +Nuotionsa ympärillä liikkumattomina kyyhöttävät villit eivät lainkaan +aavistaneet, mitä kahdenkymmenen askelen päässä heistä tapahtui. + +Piinsekaista karstakiveä peittävä maa oli löyhää ja murenevaa. Niinpä +kolo suurenikin nopeasti työkalujen puutteesta huolimatta. Pian oli +ilmeistä, että yksi tai useampi ihminen kaivoi ulkopuolella reikää +pahin seinään. Mikä oli heidän tarkoituksensa? Tiesivätkö he vankien +olevan täällä vai yrittivätkö he kaivautua tänne jostakin muusta +syystä? + +Vangit lisäsivät ponnistuksiaan. Heidän sormensa olivat verissä, mutta +he kaivoivat yhä. Puolen tunnin työn jälkeen oli heidän kaivamansa kolo +metrin syvyinen. Vastapuolen selvemmästä rapinasta he saattoivat +havaita, että nyt välissä oli vain ohut maakerros. + +Kului vielä muutama minuutti, ja äkkiä vetäisi majuri takaisin kätensä, +jota terävä ase oli leikannut. Hän oli vähällä huudahtaa, mutta sai +hillityksi itsensä. + +John Mangles työnsi tikarillaan teräaseen syrjään ja väisti siten +iskun, mutta sai kiinni asetta pitävästä kädestä. Se oli naisen tai +lapsen käsi, ilmeisesti eurooppalaisen. Kummallakaan puolella ei +puhuttu mitään. Oli ilmeistä, että molemmilla tahoilla haluttiin olla +hiljaa. -- Onko se Robert? Glenarvan kuiskasi. Mutta niin hiljaa kuin +tämä nimi lausutuinkin, Mary Grant, joka oli herännyt majassa kuuluvaan +rapinaan hiipi Glenarvanin luo, tarttui pojan multaiseen käteen ja +peitti sen suudelmin. + +-- Sinä, sinä! sanoi nuori tyttö, joka ei voinut erehtyä. -- sinä, +Robert! + +-- Niin, sisko, Robert vastasi, -- olen tullut pelastamaan teidät +kaikki! Mutta olkaa hiljaa! + +-- Rohkea poika! Glenarvan toisti. + +-- Pitäkää silmällä alkuasukkaita! muistutti Robert. Mulrady, joka +Robertin käden työnnyttyä näkyviin oli hetkeksi unohtanut tehtävänsä, +palasi paikalleen. + +-- Kaikki on hyvin, hän sanoi, -- vain neljä soturia on valveilla, muut +nukkuvat. + +-- Rohkeutta! Wilson kuiskasi. + +Tuota pikaa koloa suurennettiin, ja sisarensa sylistä siirtyi Robert +lady Helenan hyväiltäväksi. Hänellä oli vyötäisillään pitkä +phormium-köysi. + +-- Lapseni, lapseni, lady Helena kuiskasi, -- villit eivät siis olekaan +surmanneet sinua! + +-- Eivät, rouva, Robert vastasi. -- En tiedä miten, mutta metelin +aikana onnistuin heidän huomaamattaan livahtamaan aitauksen yli; kaksi +päivää olen piileksinyt pensaikossa; öisin kuljeksin täällä päästäkseni +teidän luoksenne. Kun koko heimo oli päällikön hautajaispuuhissa, minun +onnistui tutkia linnoituksesta tämä puoli, jossa vankila on, ja näin, +että voisin päästä luoksenne. Eräästä tyhjästä majasta sieppasin tämän +veitsen ja köyden. Pitelin kiinni ruohomättäistä ja oksista; sattumalta +löysin jonkinlaisen luolan tämän majan takaisesta kalliosta, minun oli +kaivettava vain puolisen metriä, ja tässä minä olen! + +Robert sai vastaukseksi vain mykkiä suudelmia. + +-- Lähtekäämme matkaan! hän sanoi päättävästi. + +-- Onko Paganel siellä? Glenarvan kysyi. + +-- Herra Paganelko? poika vastasi hämmästyneenä. + +-- Niin, odottaako hän meitä? + +-- Ei, mylord. Mitä, eikö herra Paganel ole täällä? + +-- Ei ole, Robert, Mary Grant vastasi. + +-- Mitä? Etkö sinä ole nähnyt häntä? Glenarvan kysyi. -- Ettekö te +tavanneet toisianne metelin aikana? Ettekö karanneet yhdessä? + +-- Emme, mylord, Robert vastasi masentuneena saatuaan kuulla ystävänsä +Paganelin katoamisesta. + +-- Lähdetään matkaan, majuri sanoi, -- nyt ei saa hukata minuuttiakaan. +Missä Paganel sitten onkin hän ei voi olla pahemmassa pulassa kuin me +täällä. Matkaan! + +Hetket olivat todellakin kalliit. Oli paettava. Sen teki hankalaksi +vain noin kuuden metrin korkuinen, melkein äkkijyrkkä seinämä luolan +ulkopuolella. Sieltä vangit voisivat nopeasti päästä alempiin +laaksoihin, kun taas maorien olisi paon huomattuaan pakko tehdä hyvin +pitkä kierros saadakseen heidät kiinni, sillä he eivät tienneet mitään +Wareatuan ulkorinteen väliin kaivetusta solasta. + +Vangit ryhtyivät kaikkiin varotoimiin pakonsa onnistumiseksi. He +pujahtivat yksitellen solan läpi luolaan. Ennen kuin John Mangles lähti +majasta, hän hävitti kaivamisen jäljet ja ryömi vuorostaan koloon +vetäen sen eteen maton, niin että majassa taas kaikki oli ennallaan. + +Nyt oli laskeuduttava äkkijyrkkää seinämää myöten rinteelle saakka, ja +se olisi ollut mahdotonta ilman Robertin phormium-köyttä. + +Köysi sidottiin ulkonevaan kallionkielekkeeseen, ja sen toinen pää +heitettiin alas. + +Ennen kuin John Mangles päästi ystävänsä yhteen punottujen +phormium-säikeiden varaan, hän tarkasti köyden; mutta se ei tuntunut +hänestä kyllin lujalta, ja kun putoaminen olisi merkinnyt varmaa +kuolemaa, vaaraan ei saanut turhaan antautua. + +-- Tämä köysi ei kestä kuin kahden hengen painon, ja meidän täytyy siis +toimia sen mukaan. Lordi ja lady Glenarvan laskeutukoot ensin; kun he +ovat päässeet rinteelle, he antavat kolmella nykäyksellä merkin, että +seuraava pari voi lähteä. + +-- Minä menen alas ensin, Robert sanoi. -- Löysin rinteeltä +jonkinlaisen syvän uurroksen, jossa ensin alas tulleet voivat piileksiä +toisia odottaessaan. + +-- Tee niin, poikaseni, Glenarvan sanoi puristaen Robertin kättä. + +Robert katosi luolan suulta; minuuttia myöhemmin kolme nykäystä +ilmoitti, että hän oli onnellisesti alhaalla. + +Heti sen jälkeen lähtivät lordi Glenarvan ja lady Helena luolasta. Oli +vielä pilkkopimeä, mutta harmaa hämärä alkoi jo valaista idän +kukkuloita. + +Aamun raikas ilma virkisti nuorta rouvaa; hän tunsi itsensä +voimakkaammaksi ja aloitti vaarallisen laskeutumisen. + +Ensin Glenarvan ja sitten lady Helena liukui köyttä myöten kohtaan, +missä äkkijyrkkä seinämä yhtyi rinteen ylimpään reunaan. Sitten lordi +Glenarvan lähti vaimoaan tukien takaperin haparoimaan alemmas. Hän etsi +nurmimättäitä ja pieniä pensaita, joista voisi saada tukea, koetteli +niitä ensin ja sovitti sitten sille lady Helenan jalan. Muutamat äkkiä +heränneet linnut lähtivät kirkuen lentoon, ja pakenevat vapisivat, kun +muuan irtautunut kivi vieri kolisten vuoren juurelle. + +He olivat jo ehtineet puoliväliin rinnettä, kun luolan suulta kuului +ääni. + +-- Seis! John Mangles kuiskasi. + +Glenarvan, joka toisella kädellään piti kiinni mättäästä ja toisella +tuki vaimoaan, odotti ja uskalsi tuskin hengittää. + +Wilson oli antanut varoituksen; hän oli kuullut jotakin melua Wareatuan +edustalta ja palannut majaan, jossa hän raotti mattoa ja tutki maoreja. +Hänen merkistään John Mangles pysäytti Glenarvanin. Jotakin ääntä +oudoksuen oli näet yksi sotureista noussut makuulta ja alkanut lähestyä +Wareatuaa. Seisten kahden askelen päässä majasta hän kuunteli pää +kumarruksissa. Noin minuutin, joka tuntui tunnin pituiselta, hän oli +tässä asennossa korvat höröllä ja silmät valppaina. Sitten hän pudisti +päätään kuin henkilö, joka on erehtynyt, palasi toveriensa luo, otti +sylyksen kuivia puita ja heitti ne puoleksi sammuneeseen tuleen, joka +jälleen alkoi loimuta. Hänen kirkkaasti valaistut kasvonsa eivät +ilmaisseet enää mitään epäluuloa, ja katsahdettuaan ensimmäiseen +sarastukseen, joka alkoi vaalentaa horisonttia hän laskeutui pitkälleen +nuotion ääreen lämmitelläkseen kangistuneita jäseniään. + +-- Kaikki hyvin, Wilson sanoi. + +John antoi Glenarvanille merkin jatkaa matkaa. + +Glenarvan lipui hiljalleen rinnettä alas, ja pian hän ja lady Helena +seisoivat sillä kapealla polulla, missä Robert odotti heitä. + +Taas nykäistiin kolme kertaa köyttä, minkä jälkeen John Mangles lähti +vaaralliselle matkalle kulkien vuorostaan Mary Grantin edellä. + +Se onnistui, ja he liittyivät lordi ja lady Glenarvanin seuraan. + +Viiden minuutin kuluttua olivat kaikki vangit päässeet onnellisesti +pakoon Wareatuasta, tilapäisestä vankilastaan, ja karttaen järven +asuttuja rantoja he painuivat kapeille poluille syvälle vuoristoon. +Minne he olivat menossa? Minne tahansa, mutta he olivat ainakin +vapaita. + +Noin kello viisi alkoi aurinko nousta, ja pilvien ylemmät kerrokset +saivat sinervän reunustan; vuorten huiput alkoivat paljastua aamun +usvista; aurinko ilmestyisi pian, ja kuolemanrangaistuksen merkin +asemesta se ilmoittaisi tuomittujen paenneen. + +Oli siis välttämätöntä, että karkurit ennen tätä kohtalokasta hetkeä +olivat villien pyssynkantaman ulkopuolella voidakseen jo välimatkan +avulla eksyttää heidät. Mutta he eivät päässeet kulkemaan nopeasti, +sillä polut olivat perin jyrkkiä. Lady Helena kapusi jyrkänteitä +Glenarvanin tukemana, melkein kantamana, ja Mary Grant nojautui John +Manglesin käsivarteen; Robert marssi edellä onnellisena, iloissaan, +sydän täynnä riemua onnistumisestaan; viimeisinä tulivat Olbinett ja +molemmat matruusit. + +Vielä puoli tuntia ja päivän säteilevä kehrä alkaisi nousta horisontin +sumusta. + +Tämän puolituntisen vaelsivat pakolaiset umpimähkään. Paganel ei ollut +heidän oppaanaan -- he olivat huolissaan hänen kohtalostaan ja se +varjosti heidän onneaan. He suuntasivat kulkunsa kuitenkin niin paljon +itäänpäin kuin mahdollista, vaeltaen komeaa auringonnousua kohti. Pian +he olivat saapuneet eräälle kukkulalle, joka oli sataviisikymmentä +metriä Taupo-järven pintaa ylempänä. Aamuilma oli näin korkealla +purevan kylmää. Kukkuloiden ja vuorien epäselvät jonot näyttivät +kerrostuvan toinen toisensa ylle; mutta Glenarvan pyrki vain niiden +kätköihin. Myöhemmin näkisi, kuinka tästä vuorisokkelosta päästäisiin +pois. Vihdoin nousi aurinko, valaisten ensimmäisillä säteillään +pakenevia. + +Äkkiä kuului sadoista kurkuista kauhea huuto. Se tuli pahista, jonka +asemaa Glenarvan ei vielä tarkoin tiennyt. Sitä paitsi hänen jalkojensa +alla leviävä paksu sumupeite peitti alemmat laaksot näkyvistä. + +Mutta yksi asia oli selvä: heidän pakonsa oli keksitty. Välttyisivätkö +he villien takaa-ajolta? Oliko heidät huomattu? Paljastaisivatko heidän +jälkensä heidät? + +Tällä hetkellä sumu hälveni alhaalta, peittäen heidät hetkeksi kosteaan +pilveen, ja sitten he näkivät satametriä alempana villien raivoisan +joukon. + +He näkivät, mutta heidätkin oli nähty. Kuului hirveitä huutoja, joihin +yhtyi koirien haukuntaa, ja yritettyään turhaan kavuta ylös Wareatuan +kalliota, koko heimo syöksyi aitauksesta ja lähti oikopolkuja pitkin +ajamaan takaa kostoa pakenevia vankeja. + + + + +TABU-VUORI. + + +Vuoren huippu oli vielä kolmenkymmenen metrin päässä. Pakolaisten oli +paras yrittää sinne päästäkseen vastapäiselle rinteelle piiloon maorien +näkyvistä. He toivoivat voivansa jotakin sopivaa harjannetta pitkin +päästä seuraaville kukkuloille, joiden moninaisista sokkeloista Paganel +epäilemättä olisi ollut selvillä, jos hän olisi ollut mukana. + +Vauhtia siis lisättiin yhä lähempää kuuluvien huutojen uhatessa. +Takaa-ajava joukkio saapui vuoren juurelle. + +-- Rohkeutta! Rohkeutta, ystäväni! Glenarvan huusi kannustaen +kumppaneitaan sanoin ja elein. + +Ja viidessä minuutissa he saapuivat vuoren huipulle; siellä he +kääntyivät arvioimaan tilannetta ja miettimään, millä suunnalla maorit +voisi eksyttää. + +Näin korkealta he näkivät yli Taupo-järven, joka levisi länttä kohti +viehättävässä vuoristonäkymässä. Pohjoisessa näkyivät Pirongian huiput, +etelässä Tongariron tulivuoren loimuava laki; mutta idässä sulki +näköpiirin pitkä vuorten ja kukkulojen sarja, jota nimitetään +Wahitiselänteeksi ja joka keskeytymättä ulottuu koko pohjoissaaren läpi +Cookin salmesta itäisimpään niemeen saakka. Täytyi siis taas laskeutua +alas vastapäistä rinnettä ahtaisiin rotkoihin, joista kenties ei ollut +pääsyä ulos. + +Glenarvan katsahti huolestuneena ympärilleen; sumu oli hälvennyt +auringonsäteiden tieltä, ja hän näki tarkasti maaperän pienimmätkin +syvennykset. Samoin hän saattoi pitää silmällä kaikkia maorien +liikkeitä. + +Villit eivät olleet sadanviidenkymmenen metrinkään päässä, kun he +saapuivat sille tasanteelle, jolla aikaisemmin mainittu yksinäinen +keila kohosi. + +Glenarvanilla ei ollut varaa pysähtyä minuutiksikaan. Väsymyksestä +huolimatta täytyi paeta, ellei tahdottu joutua saarroksiin. + +-- Alas! hän huusi, -- pitää päästä alas, ennen kuin tie katkaistaan! + +Mutta juuri kun naisraukat kaikki voimansa ponnistaen nousivat +lähteäkseen, MacNabbs pysäytti heidät. + +-- Ei tarvitse, Glenarvan. Katsokaa! + +Ja he kaikki näkivät todella maorien käytöksessä tapahtuneen +selittämättömän muutoksen. + +Heidän takaa-ajonsa oli äkkiä keskeytetty. Rynnistys vuorta kohti +loppui kuin ehdottomasta käskystä, villi joukko oli pysähtynyt kuin +meren aalto ylipääsemättömän kallion edessä. + +Kaikki nuo raakalaiset, jotka olivat päässeet veren makuun ja nyt +saapuneet vuoren juurelle, kirkuivat, huitoivat, heiluttivat pyssyjään +ja kirveitään, mutta eivät ottaneet askeltakaan eteenpäin; ja heidän +koiransa vain haukkua louskuttivat paikaltaan, kuin isäntiensä tapaan +maahan kiinnikasvaneina. + +Mitä oli tapahtunut? Mikä näkymätön voima pidätti villejä? Karkurit +silmäilivät tätä ilmiötä ymmärtämättä ja samalla peläten, että lumous, +joka piti Kai-Kumun heimoa vallassaan, pian haihtuisi. + +Äkkiä John Mangles huudahti ja kaikki kääntyivät hänen puoleensa, kun +viittasi kädellään kohti pientä aitausta vuoren huipulla. + +-- Päällikkö Kara-Teten hauta! Robert lausui. + +-- Onko se totta, Robert? Glenarvan kysyi. + +-- On, mylord, se se on; minä tunnen sen! + +Robert ei erehtynyt. Viisitoista metriä ylempänä vuoren korkeimmalla +huipulla oli äsken maalattuja paaluja pienenä vallituksena. Glenarvan +tunsi nyt myös vuorostaan seelantilaisen päällikön haudan. Paetessaan +hän oli sattumalta joutunut Maunganamun kukkulalle. + +Toveriensa seuraamana lordi nousi huipun rinnettä haudan juurelle +saakka. Leveä, matoilla peitetty aukko oli aitauksen ovena. Glenarvan +aikoi juuri astua udupan sisään, kun hän äkkiä peräytyi. + +-- Villi! hän sanoi. + +-- Tuossa haudassako? majuri kysyi. + +-- Niin, MacNabbs. + +-- Ei se merkitse mitään; mennään sisään. + +Glenarvan, majuri, Robert ja John Mangles astuivat aitaukseen. Siellä +oli muuan väljään phormium-vaippaan pukeutunut maori; udupan hämäryyden +vuoksi he eivät voineet nähdä hänen kasvojansa. Mies näytti hyvin +rauhalliselta ja söi aamiaista huolettomana. + +Glenarvan aikoi puhutella häntä, mutta alkuasukas ehti ensin ja sanoi +kohteliaasti hyvällä englannin kielellä: + +-- Olkaa hyvä, istuutukaa, rakas lordi, aamiainen odottaa. + +Se oli Paganel. Hänen äänensä kuultuaan ryntäsivät kaikki udupaan ja +joutuivat kunnon maantieteilijän pitkien käsivarsien syleiltäviksi. +Paganel oli löytynyt! Hänen olemukseensa personoitui yhteinen +pelastuminen. Haluttiin udella, miten ja minkä vuoksi hän oli joutunut +Maunganamun huipulle; mutta Glenarvan hillitsi tämän loputtoman +uteliaisuuden yhdellä sanalla. + +-- Villit! hän sanoi. + +-- Villit, Paganel toisti harteitaan kohauttaen, -- ovat väkeä, jota +minä halveksin syvästi. + +-- Mutta eivätkö ne voi...? + +-- Nekö? Ne naudat! Tulkaa ja katsokaa! + +Kaikki seurasivat Paganelia, joka lähti ulos udupasta. Maorit seisoivat +entisellä paikalla kukkulan juurella, hirvittävästi kirkuen. + +-- Huutakaa! Ulvokaa! Tyhjentäkää keuhkonne, senkin naudat! Paganel +sanoi. -- Tälle vuorelle ette sittenkään kiipeä, sen vannon! + +-- Ja miksei? Glenarvan kysyi. + +-- Siksi, että päällikkö on kuopattu tänne. Hauta suojelee meitä, sillä +tämä vuori on tabu! + +-- Tabu? + +-- Niin, ystäväni! Ja siksi minä olenkin vetäytynyt tänne ikään kuin +keskiaikaiseen, onnettomille varattuun turvapaikkaan. + +-- Jumala on meidän kanssamme! lady Helena huudahti, kohottaen käsiään +taivasta kohti. + +Vuori oli todellakin tabu ja siis turvassa taikauskoisten villien +hyökkäyksiltä. + +Se ei kuitenkaan vielä tarkoittanut pakolaisten pelastuneen, mutta +tiesi ainakin otollista lepoa, jota he voisivat käyttää hyväkseen. +Glenarvan, joka oli sanomattoman liikuttunut, pysyi vaiti, ja majuri +hyökkäili todella tyytyväisen näköisenä. + +-- Ja nyt, ystäväni, Paganel sanoi, -- jos nuo naudat yrittävät +harjoitella kärsivällisyyttä meidän kustannuksellamme, niin he +erehtyvät. Kahden päivän kuluttua olemme heidän alueensa ulkopuolella. + +-- Me siis pääsemme täältä, Glenarvan sanoi. -- Mutta miten? + +-- Sitä en tiedä, Paganel vastasi, -- mutta me pakenemme täältä +kuitenkin. + +Kaikki tahtoivat nyt kuulla maantieteilijän seikkailut. Mutta tällöin +tuli esiin omituinen seikka: tavaton pidättyväisyys muuten niin +puheliaassa miehessä, niin että sanat täytyi suorastaan kiskoa hänen +suustaan. Hän, joka ennen kertoi niin halukkaasti, vastaili nyt vain +vältellen ystäviensä kysymyksiin. + +-- Paganel on muuttunut, MacNabbs ajatteli. + +Kunnon tiedemies ei todellakaan enää ollut entisensä. Hän kääriytyi +huolellisesti väljään phormiumviittaansa ja näytti karttavan kovin +uteliaita katseita. Hänen hämmentyneisyytensä, niin pian kuin tuli puhe +hänestä itsestään, pisti kaikkien silmään, mutta hienotunteisuudesta +kukaan ei ollut huomaavinaan sitä. Ja kun asia ei enää koskenut häntä, +hänen huomattiin olevan yhtä hilpeä kuin ennenkin. + +Mitä hänen seikkailuihinsa tuli, hän katsoi sopivaksi kertoa +tovereilleen seuraavaa, sitten kun kaikki olivat istuutuneet hänen +ympärilleen udupan paalujen juurelle. + +Kara-Teten surman jälkeen Paganel käytti Robertin tavoin hyväkseen +villien meteliä ja livahti pahin aitauksen ulkopuolelle. Mutta +hänellä ei ollut yhtä hyvää onnea kuin nuorella Grantilla: hän +sattui syöksymään erääseen maorileiriin. Siellä hallitsi komea, +viisaannäköinen päällikkö, ilmeisesti kaikkia heimonsa sotureita +etevämpi, joka puhui hyvää englannin kieltä ja lausui maantieteilijän +tervetulleeksi hieromalla nenäänsä hänen nenäänsä vasten. + +Paganel olisi halunnut saada selville, oliko hänen pideltävä itseään +vankina vai ei; mutta kun hän huomasi, ettei hän voinut astua +askeltakaan päällikön kohteliaasti seuraamatta, hän ymmärsi pian, mitä +hänen tässä suhteessa piti ajatella. + +Tämä päällikkö, jonka nimi oli "Hihy", "auringonsäde", ei ollut +lainkaan ilkeä mies. Maantieteilijän silmälasit ja kiikari tuntuivat +herättävän hänessä suurta kunnioitusta Paganelia kohtaan, ja hän +kiinnitti vieraansa itseensä ei ainoastaan ystävällisillä teoillaan, +vaan vahvoilla phormiumköysillä varsinkin öisin. + +Tätä uutta tilannetta kesti kolme pitkää päivää. Kohdeltiinko Paganelia +hyvin vai huonosti tänä aikana? -- Niin ja näin, tiedemies vastasi +lähempiin selityksiin antautumatta. Lyhyesti sanoen, hän oli vanki, ja +lukuunottamatta välitöntä kuolemanvaaraa, hänen asemansa ei tuntunut +juuri kadehdittavammalta kuin hänen onnettomien ystäviensä. + +Sitten eräänä yönä hän onneksi sai jyrsityksi siteensä poikki ja pääsi +karkuun. Hän oli kaukaa nähnyt Kara-Teten hautauksen ja tiesi, että +maoripäällikkö oli haudattu Maunganamun huipulle ja että vuori sen +takia oli tabu. Hän päätti paeta sinne, koska ei halunnut poistua +seudulta, missä hänen ystäviään pidettiin vankeina. Hänen vaarallinen +yrityksensä onnistui; viime yönä hän saapui Kara-Teten haudalle ja +odotti "jälleen voimiaan virkistäen", että taivas jonkin sattuman +avulla vapauttaisi hänen ystävänsä. + +Tämä oli Paganelin kertomus. Sivuuttiko hän tahallaan jonkin seikan, +joka liittyi hänen oleskeluunsa alkuasukkaiden parissa? Useammin kuin +kerran sai hänen hämminkinsä olettamaan sitä. Oli miten oli, joka +tapauksessa häntä onniteltiin yksimielisesti, ja kun tarina oli kuultu, +palattiin nykyisyyteen. + +Asema oli edelleen hyvin epävarma. Joskaan villit eivät uskaltaneet +nousta Maunganamua ylös, niin he luottivat näköjään nälkään ja janoon +saadakseen vankinsa takaisin. Siihen tarvituin vain aikaa, ja +alkuasukkaat ovat hyvin kärsivällisiä. + +Glenarvan käsitti varsin hyvin asemansa vaikeuden, mutta hän päätti +odottaa suotuisaa tilannetta ja tarpeen tullen luoda sen itse. + +Ensin hän tahtoi huolellisesti tutkia Maunganamun, tämän tilapäisen +linnoituksensa, ei sitä puolustaakseen, sillä rynnäkköä ei tarvinnut +pelätä, vaan päästäkseen sieltä pois. Majuri, John, Robert, Paganel ja +hän tarkastelivat vuorta yksityiskohtaisesti. He panivat merkille +polkujen suunnan, minne ne veivät ja kuinka kaltevia ne olivat. +Puolentoista kilometrin pituinen harjanne, joka yhdisti Maunganamun +Wahiti-selänteeseen, laski tasankoa kohti. Sen kapea ja mutkitteleva +harjanne oli ainoa mahdollinen pakotie. Jos pakolaiset voisivat yön +turvin kulkea sen yli huomaamatta, heidän onnistuisi ehkä päästä alas +Wahitin syviin laaksoihin ja siellä eksyttää maorisoturit. + +Mutta tällä matkalla oli monenlaisia vaaroja. Matalimmalla kohdallaan +se oli pyssynkantaman päässä, ja jos maorit olivat vahdissa alemmilla +rinteillä, saattoivat heidän luotinsa lentää ristiin harjanteen yli ja +muodostaa tien poikki tuliverkon, jonka läpi kukaan ei pääsisi ehjin +nahoin. + +Kun Glenarvan ja hänen ystävänsä olivat edenneet lähelle tätä +vaarallista kohtaa, he saivat vastaansa raekuuron lyijyä, joka ei +osunut, mutta muutamia etupanoksia tuuli sentään toi heidän luokseen. +Ne olivat painettua paperia; Paganel korjasi ne talteen pelkästä +uteliaisuudesta ja sai hiukan vaivaa nähtyään niistä selon. + +-- Hyvä! hän sanoi. -- Tiedättekö, ystäväni, millä nuo villit lataavat +pyssynsä? + +-- Emme, Paganel, Glenarvan vastasi. + +-- Raamatunlehdillä! Jos he käyttävät raamattua siihen tarkoitukseen, +niin on sääli lähetyssaarnaajia! Heidän on vaikea perustaa +maorikirjastoja. + +-- No millä raamatunkohdalla ne ovat meitä pommittaneet? Glenarvan +kysyi. + +-- Kaikkivaltiaan Jumalan sanalla, vastasi John Mangles, joka +vuorostaan oli lukenut laukauksen kärventämän paperin. -- Se sana +neuvoo meitä luottamaan hänen turvaansa, lisäsi nuori kapteeni, jonka +äänessä kajahti skotlantilaisen uskon järkähtämätön vakaumus. + +-- Lue, John! Glenarvan sanoi. + +Ja John luki ne sanat, jotka olivat säästyneet ruudilta: + +-- Psalmi 91: _Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä pelastan +hänet_. + +-- Ystäväni, Glenarvan sanoi, -- meidän on kerrottava nämä toivon sanat +uljaille, rakkaille naisillemme. Ne ovat omiaan rohkaisemaan heitä. + +Glenarvan ja hänen kumppaninsa nousivat kukkulan jyrkkiä polkuja +takaisin haudalle, jonka he halusivat tutkia. + +Matkalla he hämmästyksekseen tunsivat maaperän aina vähän väliä +vavahtelevan. Se ei ollut maanjäristys, vaan sellaista jatkuvaa +värinää, jota höyrykattilan seinässä tuntuu kiehuvan veden paineesta. +Maanalaisen tulen synnyttämiä kiristyneitä höyryjä oli ilmeisesti +kasaantunut vuoren sisään. + +Tämä ilmiö oli tuttu miehille, jotka vastikään olivat kulkeneet +Waikaton kuumien lähteiden keskellä. He tiesivät, että tämä Ikana-Mauin +keskiosa on hyvin tuliperäinen. Se on suorastaan seula, jonka pohja +päästää maan höyryjä ulos kuumien ja rikkipitoisten lähteiden kautta. + +Paganel, joka oli huomannut sen jo aiemmin, kiinnitti ystäviensä +huomiota vuoren tuliperäiseen laatuun. Maunganamu oli vain yksi saaren +keskustan monista keilamaisista kummuista, siis tulevaisuuden +tulivuori. Jokin pieni tärähdys voisi avata aukon sen seiniin, jotka +olivat piinsekaista vaaleaa karstakiveä. + +-- Niinpä niin, Glenarvan sanoi, -- mutta me emme ole täällä +suuremmassa vaarassa kuin _Duncanin_ höyrykattilan vieressä. Tämä +maankamara on sittenkin tukeva. + +-- On kyllä, majuri virkkoi, -- mutta hyväkin höyrykattila halkeaa +sentään lopulta. + +-- MacNabbs, Paganel lausui, -- minä en halua jäädä tälle kukkulalle. +Jos taivas vain osoittaa mahdollisen pääsytien, lähden heti. + +-- Miksi tämä Maunganamu ei itse voisi viedä meitä pois täältä, John +Mangles huokasi, -- kun sen sisällä on niin paljon voimaa! Meidän +jalkojemme alla on ties kuinka monta miljoonaa käyttämätöntä ja hukkaan +mennyttä hevosvoimaa! _Duncan_ ei tarvitsisi siitä tuhannetta osaa +viedäkseen meidät maailman ääriin! + +Kun John Mangles tuli maininneeksi _Duncanin_, Glenarvanin mielessä +heräsi mitä murheellisimpia muistoja; sillä niin huolissaan kuin hän +olikin omasta asemastaan, hän unohti sen usein ajatellessaan +laivaväkensä kohtaloa. + +Hän oli vielä näissä mietteissä palatessaan onnettomuustoveriensa luo +Maunganamun huipulle. + +Lady Helena tuli hänet nähdessään vastaan. + +-- Rakas Edward, hän sanoi, -- te olette siis tarkastaneet asemamme. +Onko meidän toivottava vai pelättävä? + +-- Toivottava, rakas Helena, Glenarvan vastasi. -- Villit eivät ikinä +astu tälle vuorelle, ja meillä on aikaa pakosuunnitelman laatimiseen. + +-- Muuten, rouva, John Mangles sanoi, -- Jumala itse käskee meidän +toivoa. + +John Mangles antoi lady Helenalle sen raamatunlehden palasen, jossa nuo +pyhät sanat olivat luettavina. Nuoret naiset, joilla oli luottamusta +sielussa ja sydän avoinna kaikille taivaan sanomille, näkivät näissä +pyhän kirjan sanoissa pelastuksen eittämättömän enteen. + +-- Nyt udupaan! Paganel huudahti hilpeästi. -- Se on meidän +linnoituksemme, kartanomme, ruokasalimme ja työhuoneemme! Kukaan ei +meitä häiritse siellä! Jalot naiset, sallikaa minun olla oppaananne +tässä ihanassa asunnossa. + +Kaikki seurasivat kohteliasta Paganelia. Kun villit näkivät pakolaisten +uudelleen häpäisevän haudan tabua, he ampuivat useita laukauksia ja +alkoivat hirvittävästi kirkua. Mutta onneksi eivät luodit kantaneet +yhtä kauas kuin huudot, vaan putosivat puolitiehen, ja huudot taas +häipyivät ilmaan. + +Lady Helena, Mary Grant ja heidän kumppaninsa rauhoittuivat jälleen +täydellisesti nähdessään, että maorien taikausko oli vielä suurempi +kuin heidän raivonsa, ja astuivat hauta-aitauksen sisään. + +Maoripäällikön leposijana oli punaisiksi maalatuista paaluista tehty +kehä. -- Symbolit, jotka oli suorastaan tatuoitu puuhun, kertoivat +vainajan jaloudesta ja urotöistä. Paalujen välissä riippui nuoria, +joihin oli ripustettu taikakaluja, simpukoita ja veistettyjä kiviä. +Sisällä oli maa peitetty vihreillä lehvillä; keskellä osoitti pieni +kumpu äsken kaivettua hautaa. + +Siellä lojuivat päällikön aseet, hänen ladatut ampumakuntoon pannut +pyssynsä, keihäänsä, vihreästä nefriitistä tehty mainio kirveensä sekä +iäisiin metsästyksiin riittävä varasto ruutia ja luoteja. + +-- Täällähän on täydellinen asevarasto, jota me voimme käyttää paremmin +kuin vainaja, Paganel sanoi. -- Onpa noilla villeillä mainio aate ottaa +mukaan aseensa toiseen maailmaan. + +-- Mutta nämä pyssythän ovat englantilaista tekoa! majuri sanoi. + +-- Tiettävästi! Glenarvan vastasi. -- Typerä tapa, että annetaan +tuliaseita villeille! He käyttävät niitä lopulta kuitenkin +maahantunkeutujia vastaan, ja oikeassa he ovatkin. Nämä pyssyt voivat +kuitenkin olla meille hyödyksi. + +-- Mutta vielä hyödyllisempiä meille ovat Kara-Tetelle varatut eväät ja +vesi, Paganel huomautti. + +Vainajan sukulaiset ja ystävät olivat todella suorittaneet tehtävänsä +hyvin, ja muonitus todisti heidän kunnioituksestaan päällikön avuja +kohtaan. Siellä oli riittävästi elintarvikkeita kymmenelle perheelle +kahdeksi viikoksi tai oikeammin vainajalle iäistä elämää varten. +Kasvisravintona oli saniaisia, imeliä bataatteja, "convolvulus +batatas", ja kauan aikaa sitten eurooppalaisten maahantuomia perunoita. +Suuret astiat sisälsivät seelantilaisten aterioihin kuuluvaa puhdasta +vettä, ja tusina taidokkaasti punottuja vasuja oli täynnä viipaleita +tuoreesta oudonlajisesta kumista. + +Pakolaisilla oli siis muutamiksi päiviksi ruokaa ja juomaa, eikä heitä +tarvinnut kehottaa nauttimaan ensimmäistä ateriaansa päällikön +kustannuksella. + +Glenarvan toi seurueelle tarpeelliset ruoka-aineet ja uskoi ne +Olbinettin haltuun. Muonamestari, aina erittäin tarkka muodollisuuksien +mies vaikeimmissakin tilanteissa, arveli ateriasta tulevan +laihanpuoleisen. Eikä osannut kypsentää juuria, kun ei ollut tulta. + +Mutta Paganel päästi hänet pulasta neuvoen häntä paistamaan juuret ja +imelät bataatit yksinkertaisesti vain maan sisällä. + +Päällimmäisten kerrosten lämpömäärä olikin hyvin korkea, ja maahan +pistetty lämpömittari olisi varmaankin osoittanut kuuttakymmentä tai +kuuttakymmentäviittä astetta. Olbinett oli vähällä polttaa itsensä +pahanpäiväisesti, sillä kun hän sai kaivetuksi kolon pannakseen siihen +juuret, suihkusi samassa esiin vesihöyrypatsas, nousten sihisten +puolentoista metrin korkeuteen. Muonamestari kaatui säikähdyksestä +selälleen. + +-- Hana kiinni! huusi majuri, joka molempien matruusien auttamana +riensi paikalle ja peitti reiän hohkakiven siruilla, kun taas Paganel +katseli tätä ilmiötä omituinen ilme kasvoillaan ja mutisi: + +-- Kas vain! Ahaa! Miksei? + +-- Ettehän kai haavoittunut? MacNabbs kysyi Olbinettilta. + +-- En, herra MacNabbs, muonamestari vastasi, -- mutta minä en osannut +odottaa... + +-- Niin monia taivaan antimia! Paganel jatkoi iloisella äänellä. -- +Kara-Teten veden ja ruokavarojen jälkeen tulta maasta! Tämä vuorihan on +paratiisi! Minä ehdotan, että perustamme tänne siirtolan, viljelemme +sitä, asetumme tähän loppuiäksemme. Meistä tulee Maunganamun +Robinsoneja! Tosiaan, minä etsin turhaan, mitä meiltä puuttuu tällä +mukavalla vuorella! + +-- Ei mitään, jos se vain kestää, John Mangles vastasi. + +-- No, eipä se ole eilen tehty, Paganel sanoi. -- Se on kestänyt jo +kauan maanalaista tulta ja kestää kai meidän lähtöömme saakka. + +-- Aamiainen on valmis, Olbinett ilmoitti yhtä juhlallisesti kuin olisi +ollut virantoimituksessa Malcolmin linnassa. + +Pakolaiset istuutuivat aitauksen lähelle ja alkoivat nauttia yhtä +niistä aterioista, joita kaitselmus oli viime aikoina heille niin +täsmällisesti lähettänyt vaikeimmissa oloissa. + +Tosin ruokien valinnassa ei oltu nirsoja, mutta syötävän saniaisten +juurista oltiin eri mieltä. Toiset pitivät niiden makua melkein +miellyttävänä, toiset kumimaisena, tympeänä, nahkamaisena. Imelät +bataatit, joita oli paistettu kuumassa maassa, olivat erinomaisia. +Maantieteilijä huomautti, että Kara-Tetellä ei ollut valittamisen +aihetta. + +Kun nälkä oli tyydytetty, Glenarvan ehdotti viipymättä keskustelua +pakosuunnitelmasta. + +-- Nytkö jo! Paganel sanoi vilpittömästi pahoitellen. -- Mitä, aiotteko +jo jättää tämän viehättävän paikan? + +-- Mutta, herra Paganel, lady Helena vastasi, -- vaikka oletammekin +olevamme Capuassa, niin ei sovi menetellä Hannibalin tavoin. + +-- Hyvä rouva, Paganel vastasi, -- minä en tahdo vastustaa teitä, ja +kun haluatte keskustella, niin keskustelkaamme. + +-- Minä ajattelen ensinnäkin, Glenarvan sanoi, -- että meidän pitää +yrittää pakoon, ennen kuin nälkä pakottaa siihen. Voimia ei meiltä +puutu, ja meidän täytyy käyttää niitä. Ensi yönä koetamme päästä +idänpuolisiin laaksoihin murtautumalla pimeän avulla villien saarron +läpi. + +-- Hyvä on, Paganel sanoi, -- jos maorit laskevat meidät läpi. + +-- Ja jos he estävät meitä? John Mangles huomautti. + +-- Silloin ryhdymme voimakeinoihimme, Paganel vastasi. + +-- Onko meillä sitten voimakeinoja? majuri kysyi. + +-- Niin monta, että minä en voi kaikkia käyttää, Paganel vastasi +tarkemmin selittämättä. + +Oli siis vain odotettava yötä, jotta päästäisiin yrittämään vartioivien +villien ohi. + +Nämä eivät olleet poistuneet paikoiltaan. Rivit näyttivät päin vastoin +taajenneen myöhemmin saapuneista. + +Siellä täällä sytytetyt nuotiot olivat tulivyönä saartamassa vuoren +juurta. Kun pimeys peitti ympäröivät laaksot, Maunganamu näytti +kohoavan laajasta tulirenkaasta ja vuoren huippu katosi tummaan +varjoon. Kaksisataa metriä alempaa kuului liikettä, huutoja ja sorinaa +vihollisen leiriltä. + +Kello yhdeksän Glenarvan ja John Mangles päättivät pilkkopimeässä tehdä +tiedusteluretken, ennen kuin veisivät kumppaninsa vaaralliselle +matkalle. He hiipivät alaspäin äänettömästi noin kymmenen minuuttia ja +saapuivat kapealle harjanteelle, joka ulottui villien linjan poikki +viittätoista metriä leiriä ylempänä. + +Kaikki kävi hyvin siihen saakka. Nuotioillaan makailevat maorit eivät +näyttäneet huomaavan kahta pakolaista, jotka etenivät vielä muutaman +askelen. Äkkiä pamahti laukauksia harjanteen molemmilta puolilta, +oikealta ja vasemmalta. + +-- Takaisin! Glenarvan käski, -- niillä vietävillä on kissansilmät ja +rihlapyssyt! + +John Mangles ja hän palasivat heti vuoren jyrkkää rinnettä ylös ja +saapuivat parhaiksi rauhoittamaan laukausten pelästyttämiä ystäviään. +Glenarvanin lakki oli kahden luodin lävistämä. Oli siis mahdotonta +lähteä pitkälle harjanteelle kahden pyssymiesrivin väliin. + +-- Jätetään huomiseen, Paganel sanoi, -- ja koska emme saa petetyksi +villien valppautta, sallinette minun tarjota heille omintakeisen +annoksen! + +Ilma oli erittäin viileä. Onneksi oli Kara-Tete ottanut mukaansa +hautaan parhaat yöpukunsa, lämpimiä phormium-peitteitä, joihin +itsekukin siekailematta kääriytyi, ja pian nukkuivat pakolaiset villien +taikauskon varjelemina rauhallisesti aitauksen suojassa lämpimällä ja +sisäisestä kiehumisesta vapisevalla maaperällä. + + + + +PAGANELIN VOIMAKEINOT. + + +Seuraavana eli 17. päivänä helmikuuta herätti nouseva aurinko +ensimmäisillä säteillään Maunganamun laella nukkuvat. Maorit olivat jo +kauan olleet jalkeilla ja liikuskelivat edestakaisin vuoren juurella, +väistymättä vartiopaikoiltaan. Raivokkaat huudot tervehtivät +häväistystä aitauksesta ilmestyviä eurooppalaisia. + +Jokainen vilkaisi ensiksi ympäröiviä vuoria, vielä aamu-usvan peittämiä +syviä laaksoja ja Taupo-järven pintaa, joka väreili kevyesti +aamutuulessa. + +Sitten kaikki kokoontuivat Paganelin ympärille kyselemään hänen uusista +suunnitelmistaan. + +Paganel tyydytti heti kumppaniensa levottoman uteliaisuuden. + +-- Ystäväni, hän sanoi, -- minun suunnitelmani on siitä erinomainen, +että vaikka se ei olisi niin tehokas kuin odotan, vaikka se +epäonnistuisikin, niin meidän asemamme ei huonontuisi. Mutta sen +pitäisi onnistua. + +-- Mikä se suunnitelma on? MacNabbs kysyi. + +-- Tämä, Paganel vastasi. -- Villien taikauskon takia olemme tästä +vuoresta saaneet turvapaikan, ja se auttaa meitä pääsemään täältä pois. +Jos saan Kai-Kumun uskomaan, että me olemme joutuneet pyhänhäpäisymme +uhreiksi, että jumalat ovat rangaisseet meitä, sanalla sanoen, että me +olemme kokeneet hirveän kuoleman, niin uskotteko, että hän poistuu +Maunganamun juurelta ja palaa takaisin kyläänsä? + +-- Epäilemättä, Glenarvan vastasi. + +-- Ja millä hirveällä kuolemalla te uhkaatte meitä? kysyi lady Helena. + +-- Pyhänhäpäisijän kuolemalla, ystäväni, Paganel vastasi. -- +Kostonliekit ovat meidän jalkojemme alla. Päästäkäämme ne irti! + +-- Mitä! Aiotteko päästää tulivuoren toimintaan? John Mangles huudahti. + +-- Juuri niin. Keinotekoisen tulivuoren, tilapäisen tulivuoren, jonka +purkausta me johdamme! Täällä on valtava varasto maanalaista höyryä ja +tulta, joka pyrkii vain purkautumaan. Järjestäkäämme keinotekoinen +purkaus eduksemme! + +-- Ajatus on hyvä, majuri sanoi. -- Hyvin keksitty, Paganel! + +-- Te ymmärrätte, maantieteilijä jatkoi, -- että kaiken tulee näyttää +siltä kuin Seelannin Pluton liekit olisivat ahmaisseet meidät, mutta me +katoammekin Kara-Teten hautaan... Siellä viivymme kolme, neljä, viisi +päivää, jos niin on tarpeen, toisin sanoen siihen hetkeen saakka, +jolloin villit varmoina meidän kuolemastamme luopuvat pelistä. + +-- Mutta jos heidän päähänsä pälkähtää tulla toteamaan meidän loppumme, +neiti Grant sanoi, jos he nousevat vuorelle? + +-- Ei, rakas Mary, Paganel vastasi, -- sitä he eivät tee. Vuori on +tabu, ja kun se itse on niellyt häpäisijänsä, on tabu vieläkin +ankarampi! + +-- Suunnitelma on todellakin hyvin tehty, Glenarvan sanoi. -- Sen huono +puoli on vain se yksi mahdollisuus, että villit sittenkin viipyvät +Maunganamun juurella niin kauan, että meiltä loppuvat ruokavarat. Mutta +se ei ole luultavaa, varsinkaan jos valmistelemme juonemme hyvin. + +-- Ja milloin yritämme tätä viimeistä keinoa? lady Helena kysyi. + +-- Vielä tänä iltana, Paganel vastasi. -- Niin pian kuin on kyllin +pimeä. + +-- Se on sovittu, MacNabbs lausui, -- Paganel, te olette nerokas mies, +ja minä, joka en hevillä innostu, takaan menestyksen. Näytetään noille +lurjuksille pieni ihme! Se kyllä hidastuttaa heidän kääntymystään +ainakin vuosisadan verran. Mutta lähetyssaarnaajat saavat suoda sen +meille anteeksi! + +Paganelin ehdotus oli siis hyväksytty, ja ottaen huomioon maorien +taikauskon sen piti todellakin onnistua. Jäljellä oli vain sen +toteutus. Ajatus oli hyvä, mutta toteuttaminen vaikeaa. Eikö tulivuori +tuhoaisi samalla niitä uskalikkoja, jotka kaivaisivat sille aukon? +Voisiko purkausta hallita ja johtaa, kun höyryt, liekit ja laavat oli +laskettu irti? Eikö koko vuori hukkuisi tulimereen? Tämähän merkitsi +puuttumista niihin ilmiöihin, joihin luonto on varannut itselleen +ehdottoman yksinoikeuden. + +Paganel oli ajatellut näitä vaikeuksia, mutta hän aikoi toimia +varovasti eikä mennä liian pitkälle. Maorien silmänlumeeksi tarvittiin +vain näennäinen ilmiö eikä varsinaisen suurpurkauksen hirvittävää +todellisuutta. + +Kuinka pitkältä tämä päivä tuntuikaan! Jokainen laski sen loputtomia +tunteja. Kaikki oli valmistettu pakoa varten. Udupan ruokavarat oli +jaettu ja pantu pieniin kääröihin. Pari mattoa ja ampuma-aseet +täydensivät nämä päällikön haudasta anastetut varustukset. Sanomattakin +on selvää, että kaikki valmistukset tehtiin aitauksen sisällä ja +villien tietämättä. + +Kello kuusi muonamestari tarjosi virkistävän aterian. Missä ja milloin +syötäisiin tämän alueen laaksoissa, sitä ei kukaan voinut tietää. +Niinpä nyt syötiin vastaisenkin varalta. Väliruokana oli puoli tusinaa +suuria Wilsonin pyydystämiä rottia, joista keitettiin muhennosta. Lady +Helena ja Mary Grant kieltäytyivät jyrkästi syömästä tätä Uudessa +Seelannissa niin arvossa pidettyä riistaa, mutta miehet nauttivat siitä +kuin oikeat maorit. Liha oli todella erinomaista, jopa mehevää, ja +kuusi nakertajaa nakerrettiin luita myöten. + +Sitten tuli iltahämärä. Aurinko katosi rajuilmaa ennustavien paksujen +pilvien taakse. Muutamia salamia leimahteli horisontissa, ja kaukainen +ukkonen jylisi. + +Paganel oli hyvillään rajuilmasta, joka tuli hänen suunnitelmansa +avuksi ja täydensi esityksen. Villit ovat taikauskoisen herkkiä suurten +luonnonilmiöiden suhteen. Uusseelantilaiset pitävät ukkosta suuttuneen +Nui-Atuan äänenä, ja salama on vain hänen silmäniskujaan. Jumala tuntui +siis itse tulevan rankaisemaan tabun häpäisijöitä. Kello kahdeksan +peittyi Maunganamun huippu pilkkopimeään. Taivas oli mustana taustana +liekkien loimulle, jonka Paganelin käsi aikoi nostattaa sitä kohti. +Maorit eivät voineet enää nähdä vankejaan. Toiminnan hetki oli tullut. + +Pidettiin kovaa kiirettä. Glenarvan, Paganel, MacNabbs, Robert, +muonamestari, molemmat matruusit ryhtyivät yhtaikaa työhön. + +Tulivuoren aukolle valittiin paikka kolmenkymmenen askelen päässä +Kara-Teten haudasta. Tärkeätähän oli, että purkaus ei hävittäisi +udupaa, sillä sen mukana olisi hävinnyt myös vuoren tabu. Mainitulla +paikalla oli Paganel huomannut suuren kivilohkareen, jonka ympärillä +pihisi höyryjä joltisenkin voimakkaasti. Tämä lohkare peitti pientä, +luonnon itse puhkaisemaa aukkoa, ja vain sen paino esti maanalaisia +liekkejä leimahtamasta esiin. Jos se saataisiin siirretyksi sivuun, +syöksyisivät höyryt ja laava heti esiin avatusta aukosta. + +Miehet valmistivat vivut haudalta ottamistaan paaluista ja kävivät +kallionlohkareen kimppuun. Heidän yhteisistä ponnistuksistaan se +alkoikin pian liikahdella. He kaivoivat sille pienen uran rinteeseen, +jotta se pääsisi vierimään kaltevaa pintaa alas. Sitä mukaa kuin he +saivat lohkaretta nousemaan, kävi maan tärinä voimakkaammaksi. + +Liekkien hurjaa humua ja palavan pätsin rätinää kuului ohuen kuoren +alta. Uskaliaat miehet työskentelivät äänettöminä, ohjaillen +todellisina kyklooppeina maan tulta. Pian muutamat rakoset ja polttavan +höyryn pärskeet osoittivat, että paikka alkoi käydä vaaralliseksi. +Mutta raju viimeinen ponnistus irrotti kiven, joka vieri alas +vuorenrinnettä ja katosi. + +Samassa antoi ohentunut maankuori periksi. Hehkuva patsas syöksyi +taivaalle korvia huumaavasti pamahtaen, ja villien leiriä ja alempia +laaksoja kohti alkoi virrata kiehuvaa vettä ja laavaa. + +Koko kukkula tärisi, näytti jopa luhistuvan pohjattomaan kuiluun. +Glenarvan ja hänen kumppaninsa pääsivät töin tuskin purkausta pakoon; +he livahtivat udupan aitaukseen, saatuaan päälleen muutamia pärskeitä +melkein kiehuvan kuumaa vettä, joka aluksi hieman tuoksahti +lihaliemeltä, mutta sitten sai hyvin väkevän rikin hajun. + +Nyt sekoittuivat muta, laava ja muut tulesta pursuavat ainekset +yhteiseen loimuun. Tulivirtoja valui Maunganamun rinteitä alas. +Purkausliekki valaisi läheisiä vuoria, ja sen heijastus loisti heleänä +syvissä laaksoissa. + +Kaikki villit olivat kavahtaneet pystyyn, ulvoen nuotiotuliensa +keskellä polttavasta laavasta saamistaan palohaavoista. Ne, joita +tulivirta ei ollut tavoittanut, pakenivat ympäröiville kummuille; +sitten he kääntyivät kauhuissaan katselemaan tätä hirvittävää ilmiötä, +tulivuorta, jolla heidän jumalansa viha tuhosi pyhän vuoren häpäisijät. +Ja aina kun purkauksen kohina heikkeni, kuului heidän uskonintoinen +huutonsa: + +-- Tabu! tabu! tabu! + +Maunganamun aukosta purkautui tosiaankin tavaton määrä höyryä, hehkuvia +kiviä ja laavaa. Se ei ollut vain tavallinen suihkulähde samaan tapaan +kuin Hekla-vuoren lähellä Islannissa, vaan Hekla itse. Kaikki nämä +tuliset ainekset olivat tähän saakka pysyneet Maunganamun sisällä, +koska Tongariron aukot riittivät paineen purkamiseen; mutta kun sille +avattiin uusi aukko se syöksähti ulos hurjalla voimalla, ja tasapainon +takia olivat saarella toiset purkaukset tänä yönä tavallista heikompia. + +Kun oli kulunut tunti tämän tulivuoren puhkeamisesta, valui laajoja, +hehkuvia laavavirtoja sen rinteitä pitkin. Kokonainen legioona rottia +riensi ulos pesistään. + +Koko yön tulivuori oli toiminnassa, rajuilman raivotessa taivaalla +sellaisella vimmalla, että se herätti Glenarvanissa levottomuutta. +Purkaus repi aukon reunoja. + +Paaluaitauksen takana piileksivät eurooppalaiset tarkkailivat ilmiön +pelottavaa kehitystä. + +Aamu valkeni. Tulivuoren raivo ei hellittänyt. Sakeita, kellertäviä +höyryjä yhtyi liekkeihin; laavavirtoja kiemurteli joka puolella. + +Silmä tarkkana ja sydän levottomana Glenarvan kurkisti aitauksen raosta +ja tähysti villien leiriä. + +Maorit olivat paenneet lähiylängöille, jonne purkaukset eivät +ulottuneet. Vuoren juurella oli tuli kärventänyt muutamia heistä. +Kauempana, pahin suunnalla, oli laava saavuttanut parikymmentä +hökkeliä, jotka vielä savusivat. Seelantilaiset olivat kokoontuneet +ryhmiin siellä täällä ja silmäilivät Maunganamun liekehtivää huippua +uskonnollisen kauhun vallassa. + +Kai-Kumu ilmestyi soturiensa keskelle, ja Glenarvan tunnisti hänet. +Päällikkö tuli sitten vuoren juurelle saakka sille puolelle, jonka +laava oli säästänyt, mutta ei noussut edes sen ensimmäiselle rinteelle. + +Siellä hän kädet ylhäällä kuin loitsuja lukeva noita teki joitakin +temppuja, joiden tarkoituksen vangit oivalsivat. Kuten Paganel oli +arvannut, Kai-Kumu julisti kostonhimoisen vuoren entistä pyhemmäksi +tabuksi. + +Pian sen jälkeen villit poistuivat jonossa kohti pahia kiemurtelevia +polkuja pitkin. + +-- He lähtevät! Glenarvan huudahti. -- He jättävät vartiopaikkansa! +Jumalan kiitos! Meidän sotajuonemme on onnistunut! Rakas Helena, kunnon +kumppanit, me olemme nyt kuin kuolleet ja kuopatut! Mutta tänä iltana, +ensi yönä, me nousemme kuolleista, lähdemme haudastamme, pakenemme pois +näiden raakalaisheimojen luota! + +Ei ole vaikea kuvitella udupassa vallinnutta riemua. Heillä oli jälleen +toivoa. Rohkeat retkeilijät unohtivat menneet ja tulevat ja ajattelivat +vain nykyhetkeä. Eikä kuitenkaan ollut suinkaan helppoa tavoittaa +mitään eurooppalaista asumusta näillä tuntemattomilla seuduilla. Mutta +saatuaan Kai-Kumun eksytetyksi he kuvittelivat pelastuneensa kaikista +Uuden Seelannin villeistä! + +Majuri puolestaan ei salannut sitä syvää halveksuntaa, jota maorit +olivat hänessä herättäneet, eikä häneltä puuttunut sanoja haukkuakseen +heitä. Siitä tuli suorastaan kilpailu Paganelin ja hänen välillään. He +nimittivät heitä auttamattomiksi naudoiksi, typeriksi aaseiksi, +Tyynenmeren hölmöiksi, Bedlamin villeiksi, antipodien pölkkypäiksi jne. + +He eivät hevin väsyneet. + +Kokonainen päivä täytyi vielä odottaa ennen lopullista lähtöä. Se +käytettiin retken suunnittelemiseen. Paganel oli huolellisesti +säilyttänyt Uuden Seelannin kartan ja saattoi siitä etsiä varmimmat +tiet. + +Neuvoteltuaan päättivät karkurit lähteä itään Plenty-lahtea kohti. +Sinne oli kuljettava tuntemattomien, mutta arvatenkin asumattomien +seutujen halki. Tottuneina suoriutumaan luonnonesteistä ja voittamaan +muut vaikeudet he pelkäsivät ainoastaan maorien kohtaamista. Niinpä he +halusivat kaikin mokomin vältellä näitä ja pyrkiä itärannikolle, minne +lähetyssaarnaajat ovat perustaneet muutamia asutuksia. Lisäksi oli tämä +saaren osa tähän saakka säästynyt sodan hävityksiltä, eivätkä +alkuasukkaiden sissijoukot liikuskelleet siellä päin. + +Taupo-järveltä Plenty-lahteen oli arviolta noin satakuusikymmentä +kilometriä. Kymmenen päivän matka, kuusitoista kilometriä päivässä. Se +kävisi päinsä, ei tosin vaivattomasti, mutta tässä uljaassa joukossa ei +kukaan välittänyt matkan pituudesta. Lähetysasemille päästyä +levättäisiin siellä odotellessa otollista tilaisuutta pyrkiä +Aucklandiin, sillä tähän kaupunkiin he yhä aikoivat. + +Kun kaikesta tästä oli sovittu, pidettiin villejä silmällä iltaan +saakka. Vuorenjuurella heitä ei enää näkynyt ainoatakaan, ja kun pimeys +peitti Taupon laakson, ei myöskään näkynyt tulia, jotka olisivat +osoittaneet siellä olevan maoreja. Tie oli siis auki. + +Kello yhdeksän oli pilkkopimeä, ja Glenarvan antoi lähtömerkin. Hänen +kumppaninsa ja hän alkoivat Kara-Teten kustannuksella aseistettuina ja +varustettuina varovasti laskeutua Maunganamun rinteitä. John Mangles ja +Wilson kulkivat edellä korvat ja silmät auki, pysähtyivät pienimmänkin +risahduksen kuullessaan ja etsivät vähäisintäkin valonpilkettä; +jokainen suorastaan ryömi vuorenrinnettä alas sulautuakseen paremmin +siihen. + +Huipulta noin kuusikymmentä metriä laskeuduttuaan saapuivat John +Mangles ja hänen matruusinsa sille vaaralliselle kannakselle, jota +villit olivat itsepintaisesti puolustaneet. Jos onnettomuudeksi maorit +pakolaisia viekkaampina olivat vain teeskennelleet poistuneensa +paikalta houkutellakseen heidät luokseen, jos keinotekoinen tulivuori +ei ollutkaan erehdyttänyt heitä, niin se tulisi ilmi juuri tällä +kohdalla. Kaikesta luottavaisuudestaan ja Paganelin leikinlaskusta +huolimatta Glenarvan vapisi jännityksestä. Heidän pelastumisensa oli +kokonaan niiden kymmenen minuutin varassa, jotka tarvittiin tämän +matalan harjanteen ylittämiseen. Hän huomasi suonenvedontapaisesti +tarrautuneensa lady Helenan käsivarteen ja sydämensä tykyttävän +kiivaammin. + +Palaamista takaisin hän ei tosin ajatellutkaan, eikä myöskään John. +Kaikkien seuraamana ja pimeän turvin nuori kapteeni astui kapealle +harjanteelle, varovasti pysähtyen, kun jokin irtautunut kivi vierähti +rinnettä alas. Jos villit vielä olivat väijyksissä, tämän oudon kolinan +täytyi antaa merkki molemmilta puolilta aloitettavaan kiivaaseen +tulitukseen. + +Madellen kuin käärmeet tätä viettävää kannasta myöten pakolaiset +pääsivät vain hitaasti eteenpäin. Saavuttuaan alimmalle kohdalle oli +John Mangles vain kahdeksan metrin päässä alkuasukkaiden edellisen +päivän vartiopaikalta; sitten harjanne kohosi jokseenkin jyrkästi noin +puolen kilometrin verran metsikköä kohti. + +Tämän matalan osan yli päästiin kun päästiinkin onnellisesti; pieni +joukko alkoi ääneti kavuta ylöspäin. Metsää ei näkynyt, tiedettiin +vain, että se oli siellä, ja ellei mitään väijytystä ollut viritetty, +Glenarvan toivoi olevansa siellä turvassa. Mutta hän muisti, että se +merkitsi myös tabun suojeluksen loppumista. Kohoava vuorenharjanne ei +enää kuulunut Maunganamuun, vaan Taupo-järven itäpuoliseen +vuoriryhmään. Niinpä piti pelätä sekä villien pyssynluoteja että +suoranaista käsikähmää. + +Kymmenen minuutin ajan hiipi joukko huomaamatta ylänköä kohti. John ei +vielä voinut erottaa tummaa metsää, mutta sen piti olla korkeintaan +kuudenkymmenen metrin päässä. + +Äkkiä hän pysähtyi, melkein peräytyi. Hän luuli kuulleensa jonkin +rasahduksen pimeässä. Hänen epäröimisensä pysäytti perässä tulevat. + +Hän pysyi liikkumatta niin kauan, että toiset kävivät levottomiksi. +Odotettiin. Minkä tuskan vallassa, sitä on mahdoton kuvata! Olisiko +pakko kääntyä ja pyrkiä takaisin Maunganamun kukkulalle? + +Mutta havaitessaan, ettei epäilyttävä rasahdus toistunut, John jatkoi +kiipeämistään. + +Pian metsä häämötti pimeässä. Muutaman askelen jälkeen se oli +saavutettu, ja pakolaiset piiloutuivat puiden tiheään lehvistöön. + + + + +KAHDEN TULEN VÄLISSÄ. + + +Yö suosi pakoa; sen turvin piti siis päästä pois Taupo-järven +vaarallisilta tienoilta. Paganel ryhtyi joukon oppaaksi, ja hänen +merkillinen paikallisvaistonsa oli taas avuksi tämän vaikean vaelluksen +aikana vuoristossa. Hän liikkui hämmästyttävän taitavasti pimeässä, +valiten empimättä melkein näkymättömiä polkuja ja pysyen varmasti +suunnassa, josta hän ei poikennut. Hänen kykynsä nähdä pimeässä oli +sitä paitsi hänelle suureksi hyödyksi, ja kissansilmillään hän saattoi +nähdä pienimmätkin esineet, vaikkei valoa ollut vähääkään. + +Kolme tuntia marssittiin taukoa pitämättä pitkin loivaa itärinnettä. +Paganel kääntyi hiukan kaakkoon päästäkseen Kaimanawan ja +Wahiti-selänteen väliseen kapeaan solaan, josta kulkee tie Aucklandista +Hawkes-lahteen. Kun tästä rotkosta olisi päästy, hän aikoi poiketa +tieltä ja pyrkiä rannikolle maakunnan asumattomien seutujen kautta +korkeiden vuorijonojen suojassa. + +Kello yhdeksän aamulla oli kuljettu yhdeksäntoista kilometriä +kahdessatoista tunnissa. Enempää ei naisilta voinut pyytää. Siinä oli +muuten sopiva leiripaikka. Pakolaiset olivat saapuneet solaan, joka +erottaa molemmat vuorijonot. Oberlandin tie jäi oikealle ja jatkui +etelään. Paganel teki kartta kädessään mutkan koilliseen, ja kello +kymmenen saapui joukko eräänlaiselle äkkijyrkälle, vuoresta ulkonevalle +kielekkeelle. + +Ruokatarvikkeet otettiin esille säkeistä ja saivat hyvän menekin. +Saniaiset, joita Mary Grant ja majuri eivät aikaisemmin olleet +halunneet syödä, kelpasivat nyt heille. Taukoa jatkui kello kahteen +saakka iltapäivällä, minkä jälkeen taas marssittiin itäänpäin, kunnes +illalla pysähdyttiin kolmentoista kilometrin päähän vuorista. Pian +nukkuivat kaikki taivasalla. + +Seuraavana päivänä oli matkalla tuntuvia hankaluuksia. Heidän piti näet +kulkea omituisen, tuliperäisiä järviä, kuumia ja rikkipitoisia lähteitä +sisältävän alueen halki, joka on Wahiti-selänteen itäpuolella. Silmillä +oli siitä enemmän iloa kuin jaloilla. Joka puolen kilometrin päässä oli +tie poikki, ja esteiden kiertäminen oli perin väsyttävää. Mutta luonnon +suurenmoiset ilmiöt tarjosivat vaihtelevuudessaan outoa katseltavaa! + +Tällä viidenkymmenen neliökilometrin laajuisella alueella esiintyi +maanalaisen tulen voima kaikissa muodoissa. Ihmeen kuulakkaita, +miljoonien hyönteisten asumia suolapitoisia lähteitä pulppusi +seelantilaisten teepensaiden viidakoista, levittäen kirpeää palaneen +ruudin käryä ja jättäen maahan valkoista, häikäisevän lumen näköistä +sakkaa. Niiden kirkas vesi oli kiehuvan kuumaa, kun taas toiset +läheiset lähteet näyttivät olevan hyytyneitä. Jättimäisiä saniaisia +kasvoi niiden partaalla sellaisissa oloissa, jotka vastasivat +siluurikauden kasvullisuutta. + +Kaikkialla näkyi höyrystyneitä vesipatsaita kohoavan maasta kuin +suihkulähteitä puistossa, toisten pulputessa jatkuvasti, toisten vain +tietyin välein, kuin jonkin oikullisen Pluton tahdosta. Ne olivat +amfiteatterin tapaan luonnonpengermillä toinen toistaan korkeammalla +kuin nykyaikaiset altaat; niiden vedet sekoittuivat toisiinsa +vähitellen valkoisten höyrypilvien alla ja uurtaen jättiläisportaiden +puoliksi läpinäkyviä astimia loivat kokonaisia järviä kiehuvilla +ryöpyillään. + +Kauempana esiintyi lämpimien lähteiden ja pauhaavien suihkujen asemesta +rikkilähteitä. Maa näytti olevan aivan täynnä suuria rakkoja; ne olivat +puoliksi sammuneita tulivuorenkraatereita, joiden halkeamista nousi +kaasuja. Ilma oli sakeana rikkihapon pistävää ja vastenmielistä hajua. +Rikki peitti maata ohuena kuorena ja kiteytyneinä ryhminä; vuosisatojen +kuluessa tänne oli kasautunut laskemattomia hedelmättömiä rikkauksia, +ja tältä vielä miltei tuntemattomalta Uuden Seelannin alueelta saa +teollisuus vastedes noutaa lisää raaka-ainetta, jos Sisilian +rikkikaivokset joskus ehtyvät. + +On helppo ymmärtää, mitä rasituksia pakolaisten oli kestettävä +kulkiessaan näiden luonnonesteitä täynnä olevien seutujen läpi. +Leiripaikkoja oli vaikea löytää, eikä metsästäjä havainnut siellä +ainoatakaan lintua, jonka Olbinett olisi katsonut kynimisen arvoiseksi. +Siksi täytyi tyytyä enimmäkseen saniaisiin ja makeisiin bataatteihin, +laihaan ravintoon, joka ei ollut omiaan virkistämään pikku joukon +nääntyneitä voimia. Jokainen halusi siis mahdollisimman pian päästä +tältä karulta ja autiolta seudulta. + +Kesti kuitenkin neljä päivää, ennen kuin tämä kiusallinen alue oli +sivuutettu. Vasta 23. päivänä helmikuuta Glenarvan saattoi +kahdeksankymmenen kilometrin päässä Maunganamusta leiriytyä erään +nimettömän vuoren juurelle, joka oli merkitty Paganelin karttaan. Hänen +silmiensä eteen levisi pensaita kasvavia tasankoja, ja horisontissa +näkyi taas suuria metsiä. + +Se oli hyvä enne, sillä ehdolla kuitenkin, ettei näiden seutujen +asuttavuus ollut houkutellut sinne kovin monta asukasta. Tähän saakka +eivät retkeilijät olleet nähneet ainoatakaan maoria. + +Tänä päivänä MacNabbs ja Robert ampuivat kolme kiwiä, jotka arvokkaasti +täyttivät paikkansa leirin pöydässä, mutta totta puhuen vain +hetkiseksi, sillä muutamassa minuutissa oli ne syöty nokasta kynsiin +saakka. + +Bataattien ja perunoiden välillä Paganel teki ehdotuksen, joka +hyväksyttiin yksimielisesti. + +Hän ehdotti, että tälle nimettömälle vuorelle, jonka laki noin tuhannen +metrin korkeudessa häipyi pilviin, annettaisiin Glenarvanin nimi, ja +piirsi huolellisesti skotlantilaisen lordin nimen karttaansa. + +On tarpeetonta kertoa loppumatkan jokseenkin yksitoikkoisia tapahtumia. +Vain pari kolme erikoisempaa tapausta sattui tällä taipaleella järviltä +Tyynelle valtamerelle. + +Koko päivä marssittiin metsien läpi ja lakeuksien poikki. John määräsi +suunnan auringon ja tähtien mukaan. Taivas oli heille suopea ja säästi +sekä kuumuudelta että sateelta. Mutta siitä huolimatta hidastutti yhä +lisääntyvä väsymys jo niin kovia kokeneita matkalaisia, niin että he +hartaasti toivoivat saapuvansa jollekin lähetysasemalle. + +He puhelivat kuitenkin ja pitivät toisilleen seuraa, vaikka eivät enää +kaikki yhdessä. Joukko jakautui ryhmiin, eivätkä syynä olleet +erimielisyydet vaan uupumuksen mukanaan tuoma halu pysytellä omissa +oloissaan. + +Glenarvan asteli useimmiten yksin ajatellen _Duncania_ ja sen miehistöä +sitä enemmän, mitä lähemmäksi rannikkoa tultiin. Hän unohti ne vaarat, +jotka vielä uhkasivat heitä Aucklandiin saakka, muistellen vain +murhattuja matruusejaan, eikä hän päässyt tästä hirveästä ajatuksesta +eroon. + +Harry Grantista ei enää puhuttu. Mitäpä se olisi hyödyttänytkään, kun +hänen hyväkseen ei enää voitu yrittää mitään? Jos kapteenin nimi vielä +mainittiin, se tapahtui vain hänen tyttärensä ja John Manglesin +välisissä keskusteluissa. + +John ei ollut muistuttanut Marylle, mitä tämä oli sanonut hänelle +viimeisenä yönä Wareatuassa; hienotunteisuus kielsi häntä vetoamasta +sanaan, joka oli lausuttu äärimmäisen epätoivon hetkellä. + +Puhuessaan Harry Grantista teki John vielä ehdotuksia etsiskelyn +jatkamiseksi. Hän vakuutti Marylle, että lordi Glenarvan ei jättäisi +epäonnistunutta yritystä sikseen, ja perusti tämän käsityksen siihen, +että asiakirjan alkuperää ei voitu epäillä. Harry Grant oli siis +jossakin; vaikka siis täytyisi etsiä läpi koko maailman, hänet viimein +löydettäisiin. Mary ihastui näistä sanoista, ja samat ajatukset ja +toiveet yhdistivät Johnin ja hänet. Lady Helena otti usein osaa heidän +keskusteluihinsa, mutta ei antautunut niin toiveikkaisiin kuvitelmiin, +vaikka karttoikin palauttamasta toisia surulliseen todellisuuteen. + +Sillä välin MacNabbs, Robert, Wilson ja Mulrady metsästelivät +etääntymättä kovin kauas muista, ja kukin heistä toi riistaa aterioiden +täydennykseksi. + +Paganel pysytteli yhä phormium-vaippaansa kääriytyneenä erillään +äänettömänä ja miettivänä. + +Ja kuitenkin on mieluisa velvollisuutemme lisätä, että siitä +luonnonlaista huolimatta, joka saa parhaatkin luonteet muuttumaan +tyytymättömiksi ja katkeroitumaan koettelemuksissa, vaaroissa, +vaivoissa ja kieltäymyksissä, nämä kaikki onnettomuustoverit pysyivät +yhdessä, ystävinä, kukin valmiina uhraamaan henkensä toistensa +puolesta. + +Helmikuun 25. päivänä tien katkaisi virta, joka ei voinut olla muu kuin +Paganelin kartalle merkitty Waikari. Sen yli pääsi kuitenkin +kahlaamaan. + +Kaksi päivää perätysten kuljettiin pitkin pensaita kasvavia tasankoja; +puolet Taupo-järven ja rannikon välisestä matkasta oli tehty +kohtaamatta alkuasukkaita, mutta voimatkin alkoivat olla lopussa. + +Sitten tuli suunnattomia, loputtomia metsiä, samantapaisia kuin +Australiassa, mutta täällä oli kumipuiden tilalla kauripetäjiä. Vaikka +nelikuukautisen matkan aikana olikin saatu nähdä monia ihmeitä, +ihastuivat Glenarvan ja hänen kumppaninsa kuitenkin vielä kerran +nähdessään nämä jättiläishongat, jotka olivat Libanonin seetrien ja +Kalifornian mammuttipetäjien arvoisia kilpailijoita. Nämä kaurit, +joille kasvitieteilijät ovat antaneet nimen "agathis australis", +kohosivat kolmenkymmenen metrin korkeuteen, ennen kuin oksia edes alkoi +haarautua rungosta. Ne kasvoivat erillisinä puistikkoina, lukemattomina +ryhminä, jotka levittivät vihreitä lehtiään kuudenkymmenen metrin +korkeuteen. + +Muutamat näistä männyistä, jotka vielä olivat nuoria, tuskin sata +vuotta vanhoja, muistuttivat Euroopassa tavattavia punahonkia; niiden +tumma latvus päättyi suippoon kartioon. Mutta vanhemmat puut, viiden, +kuuden vuosisadan ikäiset, muodostivat suunnattomia vihreitä, sikin +sokin haaraantuneiden oksien kannattamia telttoja. Nämä Seelannin +metsän patriarkat olivat ympärysmitaltaan jopa viisitoistakin metriä, +eivätkä retkikunnan jäsenten käsivarret yhteensäkään olisi ylettyneet +niiden ympäri. + +Kolme päivää marssittiin näiden laajojen holvikaarien alla savisella +maalla, jota ihmisjalka ei vielä ennen ollut polkenut. Sen näki +selvästi siitä pihkaisen kumin määrästä, jota monin paikoin oli +kertynyt kaurien juurelle ja olisi moniksi vuosiksi riittänyt +alkuasukkaiden tarpeisiin. + +Metsästäjät tapasivat suuria kiwi-parvia, jotka ovat harvinaisia +maorien asuttamilla seuduilla. Koirien vainoamina ovat nämä merkilliset +linnut paenneet luoksepääsemättömiin aarniometsiin. Niistä saatiin nyt +retkikunnalle runsaasti terveellistä ravintoa. + +Kerran Paganel sai kaukaa nähdä eräässä tiheässä pensaikossa pari +jättiläiskokoista lintua. Hänen luonnontutkijavaistonsa heräsivät, hän +huusi tovereitaan, ja väsymyksestään huolimatta majuri, Robert ja hän +riensivät pyydystämään näitä eläimiä. + +Maantieteilijän kiihkeän uteliaisuuden saattoi ymmärtää, sillä hän oli +tunnistanut tai luullut tunnistavansa nämä linnut moa-nimisiksi +dinormis-lajiin kuuluviksi, joiden monet oppineet ovat arvelleet +kuolleen jo sukupuuttoon. Mutta tämä sattuma vahvisti oikeaksi +Hochstetterin ja muiden matkustajain mielipiteen, että näitä Uuden +Seelannin siivettömiä jättiläisiä todella vielä on olemassa. + +Nämä moat, megatheriumin ja pterodactyluksen aikalaiset, joita Paganel +ajoi takaa, olivat varmaankin lähes kuuden metrin korkuisia; ne olivat +suunnattoman suuria ja arkoja kamelikurkia, sillä ne pakenivat +tavattoman nopeasti. Eikä luoti pysäyttänyt niiden pakoa. Muutamien +minuuttien takaa-ajon jälkeen saavuttamattomat moat katosivat suurien +puiden taakse, ja metsästäjät olivat vain menettäneet ruutia ja +tuhlanneet voimiaan. + +Tänä iltana, 1. päivänä maaliskuuta, Glenarvan ja hänen toverinsa +pääsivät vihdoin suunnattomasta kaurimetsästä ja leiriytyivät +tuhatkuusisataaviisikymmentä metriä korkean Ikirangi-vuoren juurelle. + +Lähes sataneljäkymmentä kilometriä oli nyt edetty Maunganamusta, ja +rannikolle oli vielä melkein viisikymmentä kilometriä. Oli laskettu +voitavan suorittaa koko matka kymmenessä päivässä, mutta ei arvattu +ottaa huomioon seudun kaikkia odottamattomia esteitä. + +Mutkat, esteet, epätäydelliset paikanmääritykset olivat myös +pidentäneet matkaa viidenneksellä, ja onnettomuudeksi olivat +matkailijat Ikirangi-vuorelle saapuessaan aivan näännyksissä. + +Kuitenkin vaadittiin vielä ainakin kaksi pitkää päivämatkaa rannikolle +saapumiseen, ja nyt olivat uudet voimat, äärimmäinen varovaisuus +jälleen tarpeen, kun lähestyttiin seutua, missä usein liikkuu +alkuasukkaita. + +Jokainen ponnisteli kuitenkin voittaakseen väsymyksensä, ja seuraavana +aamuna lähti joukko jälleen liikkeelle päivän koittaessa. + +Oikealle jäävän Ikirangin ja vasemmalle tuhannenkahdensadan +metrin korkeuteen kohoavan Hardy-vuoren välinen matka oli perin +rasittava. Siellä oli puolentoista kymmenen kilometrin taival aivan +täynnä eräänlaisia taipuvia rihmoja, joita syystä on sanottu +"kuristusliaaneiksi". Joka askeleella ne tarttuivat käsivarsiin ja +sääriin ja kietoutuivat tiheine kiemuroineen ruumiin ympäri kuin +käärmeet. Kaksi päivää täytyi kulkea eteenpäin kirves kourassa ja +taistella tätä tuhatpäistä lohikäärmettä, tien tukkivaa, itsepintaista +kasvistoa vastaan, jonka Paganel olisi halunnut luokitella Zoophyteihin +kuuluvaksi. + +Näillä tasangoilla metsästäminen oli mahdotonta, eivätkä metsästäjät +enää voineet täydentää eväitä, kuten ennen. Ruokavarat alkoivat olla +lopussa, eikä voitu hankkia uusia; veden puutteessa ei voitu sammuttaa +ponnistusten kiihdyttämää janoa. + +Glenarvanin ja hänen seuralaistensa kärsimykset olivat nyt +kauheimmillaan, je ensimmäistä kertaa he olivat heittämässä kaiken +toivon. + +Eivät enää kävellen, vaan laahustaen, loppuun kiusattuina, vain +jokaista muuta tunnetta kauemmin elävän itsesäilytysvaiston +kannustamina he vihdoin saapuivat Lottinin niemelle Tyynenmeren +rannalle. + +Siellä oli muutamia autioita majoja, sodan äskettäin hävittämän kylän +raunioita, hoitamattomia viljelyksiä, kaikkialla ryöstön ja tulipalon +jälkiä. Ja kohtalo oli täällä varannut kovaonnisille kulkijoille uuden +ja kauhean koettelemuksen. + +He harhailivat pitkin rantaa, kun noin kilometrin päässä näkyi joukko +villejä, jotka aseitaan heilutellen riensivät heitä kohti. Kun toisella +puolella oli meri, Glenarvan ei voinut paeta, ja kooten viimeiset +voimansa hän oli juuri ryhtymässä puolustustoimiin, kun John Mangles +huusi: + +-- Kanootti! Kanootti! + +Kahdenkymmenen askelen päässä siitä oli todellakin rannalle jätetty +kolmen airoparin ruuhi. Sen työntäminen vesille, siihen hyppääminen ja +pakoonlähtö tältä vaaralliselta rannalta sujui parissa tuokiossa. John +Mangles, MacNabbs, Wilson ja Mulrady istuutuivat soutamaan, Glenarvan +tarttui peräsimeen, molemmat naiset, Paganel ja Olbinett ja Robert +ryhmittyivät hänen lähelleen. + +Kymmenen minuutin kuluttua oli ruuhi puolen kilometrin päässä ulapalla. +Meri oli tyyni; pakolaiset pysyivät äänettöminä. + +John, joka ei halunnut poistua kovin kauas merelle, aikoi juuri antaa +määräyksen, että piti ohjata pitkin rantaa, kun hänellä jäi äkkiä airo +ilmaan. + +Hänen silmiinsä osui kolme ruuhta, jotka lähtivät Lottinin niemestä +takaa-ajamaan heitä. + +-- Merelle, merelle! hän huusi. -- Ja parempi vaikka hukkua! + +Neljän soutajansa voimalla ruuhi kiiti taas ulappaa kohti. Noin +puoli tuntia he jaksoivat pitää välimatkan entisenä, mutta uupuneiden +miesten voimat loppuivat pian, ja toiset kolme ruuhta lähestyivät +huomattavasti. Tällä hetkellä oli välimatkaa tuskin kahta kilometriä; +nyt ei siis ollut mitään mahdollisuutta välttää villien hyökkäystä, +jotka pitkillä pyssyillään varustettuina jo valmistautuivat ampumaan. + +Glenarvan seisoi kanootin perässä tähystäen taivaanrantaa kuin jotakin +yliluonnollista apua hakien. Mitä hän odotti? Mitä hän tahtoi? Oliko +hänellä jokin aavistus? + +Äkkiä hänen katseensa välähti, ja hän ojensi kätensä erästä pistettä +kohti. + +-- Laiva! hän huusi. -- Ystävät, laiva! Soutakaa! Soutakaa lujasti! + +Kukaan neljästä soutajasta ei kääntynyt katsomaan tätä odottamatonta +laivaa, sillä nyt ei ollut varaa hukata ainoatakaan aironvetoa. Paganel +yksin nousi pystyyn ja käänsi kaukoputkensa Glenarvanin viittaamaan +suuntaan. + +-- Niin on, hän sanoi, -- se on laiva, höyrylaiva! Se ajaa täyttä +vauhtia ja tulee meitä kohti! Kestävyyttä, kunnon kumppanit! + +Pakolaiset ponnistivat jälleen voimansa, saivat kanootin vauhdin +paranemaan ja välimatkan pysymään entisellään vielä puoli tuntia. +Höyrylaiva tuli yhä enemmän näkyviin; pian saattoi erottaa sen molemmat +mastot, joiden ympäri purjeet oli kääritty, ja mustan savun paksut +tuprut. Glenarvan antoi peräsimen Robertille, tarttui maantieteilijän +kiikariin ja tarkkaili laivan pienimpiäkin liikkeitä. + +Mutta sitten John Mangles ja hänen kumppaninsa huomasivat lordin +piirteiden vääntyvän, kasvojen kalpenevan ja kaukoputken putoavan hänen +kädestään. Yksi ainoa sana selitti hänen äkillisen epätoivonsa. + +-- _Duncan!_ Glenarvan huudahti. - _Duncan_ ja merirosvot! + +-- _Duncan!_ John huusi päästäen airon kädestään ja hypäten pystyyn. + +-- Niin, kuolema on edessä täälläkin! Glenarvan mutisi tuskan +murtamana. + +Se oli todellakin _Duncan_, siitä ei voinut erehtyä, Glenarvanin +huvialus, merirosvoja miehistönään! Majuri ei voinut olla kiroamatta +karkeasti ääneen. Tämä oli jo sentään liikaa! + +Ruuhi oli tällä välin jätetty oman onnensa nojaan. Minne sitä ohjaisi! +Minne pakenisi? Oliko mahdollista valita joko merirosvot tai villit? + +Villien lähimmästä veneestä ammuttiin laukaus, ja luoti sattui Wilsonin +airoon. Muutamin aironvedoin lähestyttiin silloin _Duncania_. + +Huvipursi kulki täyttä vauhtia eikä ollut enää kuin vajaan kilometrin +päässä. Kun missään ei enää näkynyt pelastusta, John Mangles ei enää +tiennyt, minnepäin käskisi ohjaamaan tai mitä muutenkaan oli +tehtävissä. Molemmat naisparat olivat kauhusta suunniltaan polvistuneet +rukoilemaan. + +Villit ampuivat jatkuvasti, ja luoteja satoi ruuhen ympärillä. Silloin +kuului ankara pamaus, ja laivan kanuunan ampuma kuula lensi pakolaisten +päiden yli. Kahden tulen väliin joutuneina pakolaiset pysyivät +liikkumatta paikallaan _Duncanin_ ja alkuasukkaiden kanoottien välillä. + +Hurjana epätoivosta John Mangles tarttui kirveeseensä. Hän aikoi hakata +kanootin kappaleiksi upottaakseen sen ja onnettomat toverinsa, kun +Robert huusi: + +-- Tom Austin! Tom Austin! Hän on laivalla! Minä näen hänet! Hän on +tuntenut meidät! Hän heiluttaa lakkiaan! + +Johnin iskuun noussut kirves vaipui alas. + +Toinen kuula vinkui hänen päänsä yli ja murskasi keskeltä kahtia +lähimmän kolmesta ruuhesta, samalla kun _Duncanin_ kannelta kajahti +hurraa-huuto. + +Säikähtyneet villit kääntyivät pakoon rantaa kohti. + +-- Apuun, apuun, Tom! John Mangles oli huutanut kaikuvalla äänellä. + +Ja muutaman silmänräpäyksen jälkeen olivat nuo kymmenen pakolaista +turvassa _Duncanin_ kannella tietämättä, miten kaikki oli oikein käynyt +ja ymmärtämättä tapahtumista yhtään mitään. + + + + +MIKSI DUNCAN RISTEILI UUDEN SEELANNIN RANNIKOLLA. + + +Olisi turha yrittää kuvata Glenarvanin ja hänen ystäviensä tunteita, +kun heidän korvissaan soivat vanhan Skotlannin laulut. Heidän +astuessaan _Duncanin_ kannelle säkkipillin puhaltaja täytti soittimensa +ilmalla ja puhalsi Malcolmin klaanin kotiseutulaulun, ja voimakkaat +hurraa-huudot tervehtivät lordin paluuta laivalleen. + +Glenarvan, John Mangles, Paganel, Robert, jopa itse majurikin itkivät +ja syleilivät toisiaan. Alussa oli vain riemua ja huumausta. +Maantieteilijä oli kerrassaan hullaantunut; hän hyppi ja tähtäili +kaukoputkellaan villien ruuhia, jotka nyt näkyivät saapuvan rantaan. + +Mutta kun laivan miehistö huomasi Glenarvanin ja hänen seuralaisensa +repaleiset vaatteet ja rasittuneilla kasvoilla kauheiden kärsimysten +jäljet, ilon purkaukset loppuivat. Laivalle oli palannut haamuja +niiden pelottomien, terveyttä uhkuvien retkeilijöiden sijasta, jotka +kolme kuukautta sitten toiveikkaina olivat lähteneet etsimään +haaksirikkoisia. Sattuma, yksinomaan sattuma oli tuonut heidät takaisin +tälle laivalle, jota he eivät enää odottaneet näkevänsä, mutta kuinka +loppuun kulutettuina ja heikossa kunnossa. + +Mutta ennen kuin Glenarvan ajattelikaan lepoa tai nälän ja janon +pakottavien tarpeiden tyydyttämistä, hän halusi kuitenkin kysyä Tom +Austinilta syytä hänen oloonsa näillä vesillä. + +Minkä vuoksi _Duncan_ risteili Uuden Seelannin itärannikolla? Mistä +johtui, ettei se ollut Ben Joycen käsissä? Minkä onnellisen sattuman +kautta oli Jumala toimittanut sen pakolaisten reitille? + +Miksi? Kuinka? Minkä takia? Kysymyksiä sateli tuhkatiheään Tom Austinin +vastattaviksi. Vanha merimies ei tiennyt ketä kuunnella, vaan päätti +sitten ottaa huomioon yksinomaan lordi Glenarvanin ja vastata vain +hänelle. + +-- Entä rosvot? Glenarvan kysyi. -- Mitä olette tehnyt niille? + +-- Rosvotko? Tom Austin vastasi äänellä, joka osoitti, ettei hän +ymmärtänyt, mistä oli puhe. + +-- Niin. Ne roistot, jotka hyökkäsivät laivan kimppuun? + +-- Minkä laivan? Tom Austin kysyi. -- Teidän armonne laivanko? + +-- Niin, niin, Tom! _Duncanin_. Tulihan Ben Joyce laivalle. + +-- Minä en tunne Ben Joycea; en ole koskaan nähnyt häntä, Austin +vastasi. + +-- Ette koskaan nähnyt! Glenarvan huudahti kummissaan vanhan merimiehen +vastauksesta. -- Sanokaa siis minulle, Tom, minkä vuoksi _Duncan_ +risteilee tällä hetkellä Uuden Seelannin rannikolla? + +Jos Glenarvan, lady Helena, neiti Grant, Paganel, majuri, Robert, John +Mangles, Olbinett, Mulrady, Wilson eivät käsittäneet vanhan merimiehen +hämmästystä, niin kuinka he itse hämmästyivätkään, kun Tom vastasi +tyynellä äänellä: + +-- _Duncan_ risteilee täällä teidän armonne käskystä. + +-- Minunko käskystäni! Glenarvan huudahti. + +-- Niin, mylord. Minä olen vain noudattanut teidän 14. päivänä +tammikuuta lähettämänne kirjeen ohjeita. + +-- Minun kirjeeni! Minun kirjeeni! Glenarvan huusi. + +Retkeilijät kertyivät tiiviimmin Tom Austinin ympärille ja tuijottivat +häntä jännittyneinä. Oliko siis Snowy-joella laadittu kirje saapunut +_Duncanille?_ + +-- Malttia! Glenarvan sanoi. -- Yritetään selvittää asia, sillä minä +taidan nähdä unta. Oletteko te saanut erään kirjeen, Tom? + +-- Olen, kirjeen teidän armoltanne. + +-- Melbournessako? + +-- Melbournessa, juuri kun sain laivan vauriot korjatuksi. + +-- Ja se kirje... + +-- Ei ollut kirjoitettu teidän käsialallanne, mutta oli teidän +allekirjoittamanne, mylord. + +-- Se on sama kirje. Minun kirjeeni toi teille eräs Ben Joyce-niminen +rosvo. + +-- Ei, vaan Ayrton-niminen matruusi, _Britannian_ toinen perämies. + +-- Niin, Ayrton tai Ben Joyce, hän on sama henkilö. No, mitä se kirje +sisälsi? + +-- Se määräsi minut lähtemään viipymättä Melbournesta ja risteilemään +pitkin itärannikkoa... + +-- Australian vesillä! Glenarvan huusi niin tuimasti, että vanha +merimies hämmentyi. + +-- Australianko! Tom toisti hölmistyneenä. -- Ei toki, vaan Uuden +Seelannin! + +-- Australian, Tom, Australian! Glenarvanin kumppanit vakuuttivat +yhdestä suusta. + +Austin oli pyörtyä. Glenarvan puhui hänelle niin vakuuttavasti, että +hän pelkäsi erehtyneensä kirjettä lukiessaan. Olisiko hän, tunnollinen +ja tarkka merimies, tehnyt tällaisen virheen? Hän punastui eikä osannut +sanoa mitään. + +-- Rauhoittukaa, Tom, lady Helena sanoi. -- Kaitselmus on sallinut... + +-- Mutta ei sentään, hyvä rouva, suokaa anteeksi, vanha Tom keskeytti +jälleen toinnuttuaan. -- Ei! Se ei ole mahdollista! Minä en ole +erehtynyt! Ayrton luki kirjeen samoin kuin minäkin, ja hän se juuri +tahtoi päinvastoin saada minut lähtemään Australian rannikolle! + +-- Ayrtonko? Glenarvan huudahti. + +-- Hän juuri! Hän selitteli minulle, että se oli erehdys ja että te +käskitte minun tulla tapaamaan teitä Twofold-lahteen! + +-- Onko teillä kirje tallella, Tom? majuri kysyi perin jännittyneenä. + +-- On, herra MacNabbs, Austin vastasi. -- Minä menen hakemaan sen. + +Austin kiiruhti kajuuttaansa keulapuolelle. Sen hetken, kun hän oli +poissa, katselivat kaikki toisiaan äänettöminä, paitsi majuri, joka +tuijottaen Paganeliin sanoi käsivarret ristissä rinnallaan: + +-- Totisesti minun jo täytyy sanoa, Paganel, että se olisi hiukan +liikaa! + +-- Mitä? hämmästyi maantieteilijä, joka selkä kumarassa ja silmälasit +otsalla näytti jättiläiskokoiselta kysymysmerkiltä. + +Austin palasi. Hänellä oli kädessään Paganelin laatima ja Glenarvanin +allekirjoittama kirje. + +-- Lukekaa itse, mylord! vanha merimies sanoi. + +Glenarvan otti kirjeen ja luki: + +-- Käsky Tom Austinille lähteä merelle viipymättä ja tuoda _Duncan_ +37. leveysasteen kohdalle Uuden Seelannin itärannikolle! + +-- Uuden Seelannin! Paganel huudahti hypähtäen. + +Ja hän tempasi kirjeen Glenarvanin käsistä, hieroi silmiään, pani lasit +nenälleen ja luki hänkin. + +-- Uuden Seelannin! sanoi hän äänenpainolla, jota on mahdoton kuvata. +Kirje putosi hänen kädestään. + +Samassa hän tunsi jonkun tarttuvan olkapäähänsä. Hän kääntyi ympäri ja +seisoi vastapäätä majuria. + +-- No, Paganel-parka, MacNabbs sanoi vakavasti, -- olipa sentään onni, +että te ette lähettänyt _Duncania_ Kotsinkiinaan! + +Tämä pila teki lopun maantieteilijästä. Alkoi valtava hohotus, joka +tarttui koko laivaväkeen. Paganel harppoi edestakaisin kuin mielipuoli, +piteli molemmin käsin päätään, repi tukkaansa. Hän ei enää tiennyt, +mitä teki, eikä mitä tahtoi tehdä! Hän astui konemaisesti perähytin +portaita alas, harppoi pitkin välikantta, hoippuen ja huitoen ja joutui +vihdoin keulapakalle. Siellä hänen jalkansa osuivat köysikasaan, ja hän +kompastui. Sattumalta hän tarttui toisella kädellään erääseen nuoraan. + +Äkkiä kuului kauhea pamahdus. Keulapakkaan sijoitettu kanuuna oli +lauennut ja ampunut tyynelle vedenpinnalle täyden panoksen rautaromua. +Onneton Paganel oli nykäissyt vielä latingissa olevan kanuunan +sytytysnuoraa, ja hana oli iskenyt nallihattuun. Siitä tämä +ukkosenjyrähdys. Maantieteilijä lennähti taaksepäin keulapakan portaita +alas ja kieri miehistön osastoon asti. + +Pamauksen herättämää hämmästystä seurasi pelästyksen huuto. Arveltiin +että oli tapahtunut onnettomuus. Kymmenen matruusia syöksyi +välikannelle, ja pian he kantoivat sieltä täysin hervotonta Paganelia. +Eikä hän edes puhunut. + +Pitkä ruumis vietiin perähydn puolelle. Kunnon ranskalaisen kumppanit +olivat epätoivoissaan. Majuri, joka aina toimi lääkärinä vakavissa +tapauksissa, ryhtyi riisumaan onnettoman Paganelin pukua sitoakseen +hänen haavansa; mutta tuskin hän oli tarttunut kuolevaan, kun tämä +ponnahti pystyyn kuin sähköiskusta. + +-- Ei koskaan! hän huudahti, ja käärien laihan vartalonsa ympärille +vaatteiden riekaleet napitti nuttunsa omituisen innokkaasti. + +-- No, no, Paganel! majuri sanoi. + +-- Ei, sanon minä! + +-- Täytyyhän tutkia... + +-- Te ette tutki! + +-- Te olette kukaties katkaissut ... MacNabbs jatkoi. + +-- Olen, Paganel vastasi nousten seisomaan pitkille jaloilleen, -- +mutta sen kyllä kirvesmies korjaa. + +-- Minkä sitten? + +-- Sen pylvään, joka katkesi pudotessani. + +Nyt purskahtivat kaikki jälleen nauruun. Tämä vastaus oli rauhoittanut +kaikki kelpo Paganelin ystävät; hän oli ilmeisesti selviytynyt ehjin +nahoin seikkailustaan keulapakan kanuunan kanssa. + +-- Joka tapauksessa, majuri ajatteli, -- on tuo maantieteilijä +merkillisen ujo! + +Mutta toinnuttuaan onnettomuudestaan Paganelin piti kuitenkin vastata +erääseen kysymykseen, jota ei voitu välttää. + +-- Nyt, Paganel, Glenarvan sanoi hänelle, -- vastatkaa suoraan. +Tunnustan kyllä, että teidän hajamielisyytenne on ollut suureksi +onneksi. Ilman teitä olisi _Duncan_ varmasti joutunut rosvojen haltuun; +ilman teitä olisimme jälleen maorin käsissä! Mutta sanokaa minulle +Jumalan nimessä, mikä ihmeen ajatus, mikä yliluonnollinen mielenhäiriö +sai teidät kirjoittamaan Uuden Seelannin nimen Australian sijasta? + +-- Niin, totta vie! Paganel huudahti. -- Se johtui... Mutta samassa +hänen katseensa osui kapteeni Grantin lapsiin, ja hän vaikeni äkkiä; +sitten hän lausui: + +-- Mitä sille mahtaa, rakas Glenarvan, minä olen mieletön, hullu, +auttamaton olento, ja minä kuolen maailman hajamielisimmän miehen +nahoissa... + +-- Ellei teitä nyljetä, majuri lisäsi. + +-- Nyljetäkö! maantieteilijä huudahti raivostuneena. -- Onko se jokin +vihjaus...? + +-- Mikä vihjaus, Paganel? MacNabbs kysyi tyynellä äänellä. + +Välikohtauksesta ei ollut seurauksia. _Duncanin_ salaisuus oli saanut +selityksensä; ihmeellisesti pelastuneet matkalaiset tahtoivat vain +mennä mukaviin hytteihinsä ja tulla sitten syömään. + +Mutta kun lady Helena ja Mary Grant, majuri, Paganel ja Robert olivat +poistuneet jäivät Glenarvan ja John Mangles puhuttamaan vielä Tom +Austinia. + +-- No, vanha Tom, Glenarvan sanoi, -- vastatkaa minulle. Eikö käsky +lähteä risteilemään Uuden Seelannin rannikolle tuntunut teistä +kummalliselta? + +-- Tuntui, teidän armonne, Austin vastasi, -- minä olin hyvin +hämmästynyt, mutta minulla ei ole tapana pohtia saamiani määräyksiä, ja +siksi minä vain tottelin. Olisinko voinut menetellä toisin? Jos en +olisi noudattanut kirjeessä antamaanne määräystä ja olisi tapahtunut +onnettomuus, enkö minä olisi ollut siihen syyllinen? Olisitteko te +menetellyt toisin, kapteeni? + +-- En, Tom, John Mangles vastasi. + +-- Mutta mitä te ajattelitte? Glenarvan kysyi. + +-- Ajattelin, mylord, että Harry Grantin etu vaati menemään sinne, +minne käskitte minun mennä. Ajattelin, että uusien tietojen johdosta te +lähtisitte jollakin laivalla Uuteen Seelantiin ja että minun tuli +odottaa teitä tämän saaren rannalla. Lähtiessäni Melbournesta en muuten +ilmoittanut määränpäätä, ja miehistö sai tietää sen vasta aavalla +merellä, kun Australian rannikko jo oli häipynyt silmistämme. Mutta +silloin sattui laivalla tapaus, joka minua suuresti oudostutti. + +-- Mikä se oli, Tom? Glenarvan kysyi. + +-- Se, että kun perämies Ayrton kuuli _Duncanin_ määränpään päivää +myöhemmin kuin olimme lähteneet vesille... + +-- Ayrton, Glenarvan huudahti. -- Onko hän siis laivalla? + +-- On, mylord. + +-- Ayrton täällä! Glenarvan toisti katsoen John Manglesiin. + +-- Se on ollut Jumalan tahto! nuori kapteeni vastasi. + +Hetkiseksi välähti kummankin mieleen salamannopeasti Ayrtonin käytös, +hänen kauan valmistelemansa kavallus, Glenarvanin haavoittaminen, +Mulradyn murha, Snowyn soihin syöstyn retkikunnan kärsimykset, tuon +roiston koko menneisyys. Ja nyt mitä ihmeellisimmästä yhteensattumasta +roisto oli heidän vallassaan. + +-- Missä hän on? Glenarvan kysyi innokkaasti. + +-- Eräässä keulapuolen hytissä, Tom Austin vastasi, -- ja häntä +pidetään vartioituna. + +-- Miksi? + +-- No, kun Ayrton näki laivan purjehtivan Uuteen Seelantiin, hän +raivostui ja yritti pakottaa minut muuttamaan laivan suuntaa, uhkasi ja +vihdoin yllytti miehiäni kapinaan. Silloin huomasin, että hän on +vaarallinen kaveri, ja ryhdyin varotoimiin häntä vastaan. + +-- Entä sitten? + +-- Sitten hän on ollut hytissään, yrittämättäkään pyrkiä ulos. + +-- Hyvä on, Tom. + +Tällä hetkellä Glenarvania ja John Manglesia kutsuttiin peräkajuuttaan. +Aamiainen, jonka tarpeessa he niin suuresti olivat, oli valmis. He +istuivat pöytään eivätkä maininneet mitään Ayrtonista. + +Mutta kun matkalaiset aterian jälkeen voimistuneina ja virkistyneinä +palasivat kannelle, Glenarvan ilmoitti heille perämiehen olevan +laivalla. Samalla hän sanoi aikovansa kuulustella häntä. + +-- Voinko minä jäädä pois? lady Helena pyysi. -- Minun täytyy sanoa, +rakas Edward, että sen raakalaismaisen miehen näkeminen olisi minulle +hyvin kiusallista. + +-- Tästä tulee ristikuulustelu, Helena, selitti lordi Glenarvan. -- +Pyydän sinua jäämään. Ben Joycen on kohdattava kaikki uhrinsa kasvoista +kasvoihin! + +Lady Helena antoi myöten. Mary Grant ja hän istuutuivat lordi +Glenarvanin viereen. Heidän ympärilleen asettuivat majuri, Paganel, +John Mangles, Robert, Wilson, Mulrady ja Olbinett, kaikki, jotka olivat +joutuneet kokemaan roiston kavaluuden. Laivan miehistö, joka ei vielä +käsittänyt tapauksen vakavuutta, pysyi hiljaa ja ääneti. + +-- Tuokaa Ayrton esiin! Glenarvan käski. + + + + +AYRTON ELI BEN JOYCE. + + +Ayrton tuli näkyviin. Hän astui kannen yli varmoin askelin ja sitten +portaita myöten perähyttiin. Hänen silmänsä olivat synkät, hampaat +yhteen purrut, kädet nyrkissä. Hänen olemuksessaan ei ollut uhmaa eikä +myöskään nöyryyttä. Tultuaan lordi Glenarvanin eteen hän pani +käsivartensa ristiin mykkänä ja tyynenä, odottaen kysymyksiä. + +-- Ayrton, Glenarvan sanoi, -- täällä me siis olemme, te ja me, tässä +_Duncanissa_, jonka te aioitte luovuttaa Ben Joycen rosvojoukolle! + +Perämiehen huulet vavahtivat hieman. Äkillinen puna nousi hänen +liikkumattomille kasvoilleen. Ei katumuksen puna, vaan epäonnistumisen +häpeä. Tällä aluksella, jonka kapteeniksi hän oli havitellut, hän oli +vankina, ja hänen kohtalonsa ratkaistaisiin muutamassa minuutissa. + +Mutta hän ei vastannut. Glenarvan odotti kärsivällisesti. Ayrton pysyi +vain itsepintaisesti vaiti. + +-- Puhukaa, Ayrton. Mitä teillä on sanomista? Glenarvan aloitti +jälleen. + +Ayrton epäröi; hänen otsansa rypistyi syviksi viivoiksi; sitten hän +sanoi tyynellä äänellä: + +-- Minulla ei ole mitään sanomista, mylord. Olen tyhmyyksissäni +joutunut kiinni. Tehkää kuten hyväksi näette. + +Sitten hän käänsi katseensa lännessä leviävään rannikkoon eikä näköjään +välittänyt lainkaan, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hänet nähdessään +olisi voinut luulla, ettei hänellä ollut tämän vakavan asian kanssa +mitään tekemistä. Mutta Glenarvan oli päättänyt pysyä kärsivällisenä. +Hän tahtoi saada tietää erinäisiä seikkoja Ayrtonin salaperäisestä +elämästä, varsinkin siitä, mikä koski Harry Grantia ja _Britanniaa_. +Hän jatkoi siis kuulusteluaan tavattoman lempeästi ja pakottaen +sydämenlyöntinsä täysin rauhoittumaan. + +-- Minusta tuntuu, Ayrton, hän sanoi, -- että te ette sentään kieltäydy +vastaamasta muutamiin kysymyksiin, joita haluan teille tehdä. +Ensinnäkin, onko minun puhuteltava teitä Ayrtoniksi vai Ben Joyceksi? +Olitteko vai ette _Britannian_ toinen perämies? + +Ayrton pysyi vaiti ja katseli yhä rantaa. Hän ei ollut kuulevinaankaan +kysymystä. + +Glenarvan, jonka katse välähti, jatkoi perämiehen kuulustelua. + +-- Tahdotteko sanoa minulle, miksi jätitte _Britannian_, ja miksi +olitte Australiassa? + +Sama hiljaisuus, sama liikkumattomuus. + +-- Kuunnelkaa minua tarkoin, Ayrton, Glenarvan jatkoi. -- Teillä on +syytä avata suunne. Puhuminen on teidän viimeinen keinonne, se voidaan +katsoa hyväksenne. Viimeistä kertaa, tahdotteko vastata kysymyksiini? + +Ayrton käänsi katseensa Glenarvaniin ja katsoi häntä silmiin. + +-- Mylord, hän sanoi, -- minulla ei ole mitään vastaamista. Todisteiden +hankkiminen minua vastaan on oikeuden, ei minun itseni tehtävä. + +-- Ne on helppo hankkia! Glenarvan vastasi. + +-- Helppoko, mylord? Ayrton vastasi. -- Teidän armonne näyttää minusta +luulevan liian paljon. Minä puolestani vakuutan, että Temple Barin +parhaan tuomarin olisi vaikea todistaa, kuka minä olen! Kuinka +voitaisiin näyttää toteen, miksi olen tullut Australiaan, koska +kapteeni Grant ei ole kertomassa sitä? Kuka todistaa, että minä olen +poliisin kuuluttama Ben Joyce, kun en koskaan ole ollut poliisin +käsissä ja kumppanini ovat vapaina? Kuka teitä lukuunottamatta voi +todistaa minun tehneen mitään moitittavaa, saati rikosta? Kuka voi +todistaa, että minä olen aikonut anastaa tämän laivan ja luovuttaa sen +rosvoille? Ei kukaan, kuulkaa, ei kukaan! Teillä on epäluulonne, +olkoon, mutta ihmisen tuomitsemiseksi tarvitaan todisteita, ja niitä +todisteita teillä ei ole. Kunnes toisin todistetaan, minä olen Ayrton, +_Britannian_ toinen perämies. + +Ayrton oli kiihtynyt, mutta oli pian taas alkuperäisen kylmäkiskoinen. +Hän arveli varmaankin, että hänen selityksensä päättäisi kuulustelun; +mutta Glenarvan sanoi jälleen: + +-- Ayrton, minua ei ole kukaan tuomari määrännyt teitä kuulustelemaan. +Se ei ole minun asiani. Mutta on tärkeätä, että molemminpuoliset +suhteemme ovat tarkoin selvillä. Minä en pyydä teiltä mitään, mikä +voisi tuomita teidät. Se on oikeuden asia. Mutta te tiedätte, mitä minä +etsin, ja voitte yhdellä sanalla palauttaa minut kadottamilleni +jäljille. Tahdotteko puhua? + +Ayrton pudisti päätänsä kuin mies, joka on päättänyt vaieta. + +-- Tahdotteko sanoa minulle, missä kapteeni Grant on? Glenarvan kysyi. + +-- En, mylord, Ayrton vastasi. + +-- Tahdotteko ilmoittaa, missä _Britannia_ hukkui? + +-- En sitäkään. + +-- Ayrton, Glenarvan jatkoi melkein rukoillen, -- mikäli tiedätte Harry +Grantin olinpaikan, tahdotteko sanoa sen hänen lapsiraukoilleen, jotka +eivät odota muuta kuin sanaa teidän suustanne? + +Ayrton epäröi. Hänen kasvonpiirteenä muuttuivat. Mutta sitten hän sanoi +hiljaisella äänellä: + +-- En voi, mylord. + +Ja hän lisäsi kiivaasti kuin olisi moittinut itseään hetkellisestä +heikkoudesta. + +-- En. Minä en puhu. Hirttäkää minut, jos tahdotte! + +-- Vai hirttäkää! Glenarvan huudahti äkkiä suuttuneena. + +Sitten hän malttoi mielensä ja sanoi vakaalla äänellä: + +-- Ayrton, täällä ei ole tuomareita eikä pyöveleitä. Heti kun +poikkeamme maihin, teidät jätetään Englannin viranomaisten käsiin. + +-- Sitä pyydänkin! perämies vastasi. + +Sitten hän palasi tyynin askelin vankilakseen määrättyyn hyttiin, ja +kaksi matruusia sijoitetuin hänen ovelleen pitämään silmällä hänen +pienimpiäkin liikkeitään. Kuulustelussa mukana olleet olivat +suutuksissaan ja alakuloisia. + +Kun Glenarvan ei saanut Ayrtonia puhumaan, mitä mahdollisuuksia hänellä +enää oli? Ilmeisesti toteutettava Edenissä tehty suunnitelma palata +Eurooppaan ja luovuttava ajatuksesta tuonnempana ryhtyä uudelleen nyt +epäonnistuneeseen yritykseen, sillä nythän näyttivät _Britannian_ +jäljet olevan auttamattomasti hukassa, asiakirjaa ei voinut mitenkään +tulkita toisin, eikä 37. leveysasteella enää ollut edes mitään muuta +mannerta; _Duncanin_ oli siis vain käännyttävä paluumatkalle. + +Neuvoteltuaan ystäviensä kanssa Glenarvan keskusteli +yksityiskohtaisemmin John Manglesin kanssa paluuta koskevista +seikoista. John tarkasti säiliöt; hiilivarasto riittäisi korkeintaan +kaksi viikkoa. Niinpä oli välttämätöntä hankkia lisää polttoainetta +lähimmässä satamassa. + +John ehdotti Glenarvanille, että suunnattaisiin kurssi Talkahuanon +lahteen, missä _Duncan_ jo kerran oli täydentänyt varastonsa ennen +lähtöään kiertomatkalleen. Se oli suora reitti ja tarkalleen 37. +leveysasteella. Sieltä alus lähtisi runsaasti varustettuna etelään, +kiertäisi Kap Hornin ja palaisi Skotlantiin Atlantin kautta. + +Tämä suunnitelma hyväksyttiin ja koneenkäyttäjälle annettiin käsky +lisätä vauhtia. Puoli tuntia myöhemmin kuljettiin Talkahuanoa kohti +merellä, joka oli Tyyni-nimensä arvoinen, ja kello kuusi illalla +häipyivät Uuden Seelannin viimeiset vuoret horisontin lämpimiin usviin. + +Nyt alkoi siis paluumatka. Murheellinen hetki rohkeille etsijöille, +jotka palasivat lähtösatamaan ilman Harry Grantia! Laivamiehistökin, +joka lähtiessä oli ollut niin hilpeä, niin luottavainen, oli masentunut +ja alakuloinen, kun piti palata Eurooppaan. Näistä kunnon matruuseista +halusi kyllä jokainen nähdä jälleen kotimaansa, mutta kaikki olisivat +vielä kauan uhmanneet meren vaaroja kapteeni Grantin etsinnöissä. + +Niinpä Glenarvanin paluuta tervehtineitä riemuhuutoja seurasi pian +apeus. Ei ollut enää alinomaista yhteyttä matkustajien kesken, ei niitä +keskusteluja, jotka ennen pitivät heidät virkeinä. Kukin pysytteli +omissa oloissaan kajuuttansa yksinäisyydessä ja harvoin saapui yksi tai +toinen _Duncanin_ kannelle. + +Se mies, jossa matkailijain surulliset tai iloiset tunteet tavallisesti +ilmenivät vilkkaimpina, Paganel, joka tarvittaessa olisi keksinyt +jotain, oli nyt synkkä ja hiljainen. Häntä tuskin nähtiin. Hänen +luontainen puheliaisuutensa, hänen ranskalainen eloisuutensa olivat +vaihtuneet mykkyyteen ja alakuloisuuteen. Hän vaikutti vielä +masentuneemmalta kuin hänen toverinsa. Kun Glenarvan puhui etsinnän +jatkamisesta, Paganel pudisti päätään kuin ihminen, joka ei toivo enää +mitään ja jonka vakaumus _Britannian_ haaksirikkoisten kohtalosta +näytti olevan lopullinen. Oli ilmeistä, että hän uskoi heidän +auttamattomasti eksyneen jäljiltä. + +Laivalla oli kuitenkin yksi mies, joka saattoi sanoa viimeisen sanan +tästä onnettomuudesta, mutta hän pysyi yhä vaiti. Se oli Ayrton. Tämä +konna tiesi epäilemättä ainakin haaksirikon tapahtumapaikan, vaikka ei +olisi ollut selvillä kapteenin nykyisestä olinpaikasta. Mutta jos Grant +löytyisi, hän voisi tietysti todistaa Ayrtonia vastaan. Niinpä tämä +pysyi itsepintaisesti vaiti. Siksi häntä vihattiin kiivaasti, varsinkin +matruusit, jotka tahtoivat löylyttää hänet. + +Monta kertaa Glenarvan uudisti yrityksensä saada perämies puhumaan. +Lupaukset ja uhkaukset olivat hyödyttömiä. Ayrtonin härkäpäisyys oli +mennyt niin pitkälle ja oli niin käsittämätön, että majuri alkoi +epäillä, tiesikö hän oikeastaan mitään. Samaa mieltä oli muuten +maantieteilijä, jonka yksityiseen käsitykseen Harry Grantin kohtalosta +se sitä paitsi soveltui. + +Mutta ellei Ayrton tiennyt mitään, miksei hän tunnustanut +tietämättömyyttään? Siitähän ei ollut mitään vahinkoa hänelle. Hänen +äänettömyytensä vaikeutti uuden suunnitelman laatimista. Oliko +perämiehen löytymisestä Australiassa pääteltävä, että Harry Grantkin +oli samalla mantereella? Ayrton oli ehdottomasti saatava puhumaan. + +Huomatessaan puolisonsa ponnistukset turhiksi lady Helena pyysi lupaa +vuorostaan koettaa murtaa perämiehen vastarinnan. Siinä missä mies ei +ollut onnistunut voisi nainen lempeydellään ehkä onnistua. Eikö siinä +tule esiin ikuinen tarina sadun myrskystä, joka ei pysty tempaamaan +viittaa matkamiehen yltä, kun taas pieninkin päivänsäde nostaa sen +heti? Glenarvan, joka tiesi nuoren vaimonsa älykkyyden, antoi hänelle +vapaat kädet toimia. + +Sitten 5. päivänä maaliskuuta vietiin Ayrton lady Helenan hyttiin. Mary +Grantin piti olla läsnä keskustelussa, sillä tytön vaikutus saattoi +olla suuri, eikä lady Helena tahtonut laiminlyödä mitään menestymisen +mahdollisuutta. + +Tunnin ajan olivat molemmat naiset hytissä _Britannian_ perämiehen +kanssa, mutta heidän keskustelustaan ei saatu tietää mitään. Mitä he +olivat puhuneet, mitä perusteluja käyttäneet saadakseen ilmi rosvon +salaisuuden, kaikki tämän kuulustelun yksityiskohdat jäivät +tuntemattomiksi. Mutta erotessaan Ayrtonista he eivät näyttäneet +onnistuneen, vaan heidän kasvoistaan näkyi ilmeinen pettymys. + +Kun perämies saatettiin hyttiinsä, matruusit uhkailivat häntä +kiukkuisesti. Mutta Ayrton kohautti vain olkapäitään, mikä yllytti +miehistön raivoa, niin että sen hillitsemiseksi tarvittiin suorastaan +John Manglesin ja Glenarvanin väliintuloa. + +Mutta lady Helena ei luovuttanut. Hän halusi taistella loppuun saakka +tätä kovasydämisyyttä vastaan ja meni seuraavana päivänä itse Ayrtonin +hyttiin välttääkseen kohtaukset, joita miehen näyttäytyminen laivan +kannella aiheutti. + +Kaksi pitkää tuntia oli hyvä ja lempeä skotlannitar yksin +rosvopäällikön luona. Glenarvan käveli hermostuneen kiihtyneenä hytin +lähettyvillä, milloin haluten yrittää tätäkin keinoa viimeiseen saakka, +milloin kutsua vaimonsa pois tästä kiusallisesta keskustelusta. + +Mutta kun lady Helena tällä kertaa palasi, hänen kasvonsa olivat +luottavaiset. Oliko hän saanut tietää salaisuuden ja onnistunut +koskettamaan säälin viimeisiä säikeitä onnettoman miehen sydämessä? + +MacNabbs, joka ensin huomasi hänet, ei hyvin ymmärrettävästi uskonut +menestykseen. + +Kuitenkin miehistön keskuuteen levisi heti huhu, että perämies oli +vihdoinkin suostunut lady Helenan pyyntöön. Se vaikutti kuin sähkö. +Kaikki matruusit kokoontuivat kannelle nopeammin kuin jos Tom Austinin +vihellys olisi kutsunut heitä töihin. + +Glenarvan oli rientänyt vaimonsa luo. + +-- Onko hän puhunut? + +-- Ei, lady Helena vastasi. -- Mutta minun pyynnöstäni Ayrton haluaa +päästä sinun puheillesi. + +-- Ah, Helena-kulta, sinä olet onnistunut! + +-- Niin toivon, Edward. + +-- Oletko antanut mitään lupausta, joka minun on vahvistettava? + +-- Yhden ainoan, ystäväni, nimittäin sen, että sinä käytät kaikkea +vaikutusvaltaa lieventääksesi häntä odottavaa kohtaloa. + +-- Hyvä, rakas Helena. Ayrton saa tulla heti. + +Lady Helena meni hyttiinsä Mary Grantin saattamana, ja perämies tuotiin +salonkiin, jossa lordi Glenarvan häntä odotti. + + + + +SOPIMUS. + + +Kun perämies oli tuotu lordin luo, poistuivat vartijat. + +-- Te olette halunnut puhutella minua, Ayrton? Glenarvan sanoi. + +-- Olen, mylord, perämies vastasi. + +-- Minuako yksin? + +-- Niin, mutta minä arvelen, että olisi parempi, jos majuri NacNabbs ja +herra Paganel olisivat läsnä keskustelussa. + +-- Miksi se olisi parempi? + +-- Minun takiani. + +Ayrton puhui tyynesti. Glenarvan katsoi häntä tarkoin; sitten hän +toimitti sanan MacNabbsille ja Paganelille, jotka noudattivat heti +hänen kutsuaan. + +-- Me kuuntelemme, Glenarvan kehotti, kun hänen molemmat ystävänsä +olivat istuutuneet pöydän ääreen. + +Ayrton kokosi ajatuksiaan hetken ja sanoi sitten: + +-- Mylord, yleisen tavan mukaan on jokaisessa kahden asianosaisen +välisessä sopimuksessa tai kaupassa läsnä todistajia. Sen vuoksi olen +pyytänyt herrojen MacNabbsin ja Paganelin läsnäoloa. Sillä suoraan +puhuen tahdon esittää teille erästä sopimusta. + +Glenarvan, joka oli tottunut Ayrtonin tapoihin, ei hätkähtänyt, vaikka +kaupanteko tuon miehen ja hänen välillään tuntui oudolta. + +-- Mitä te haluatte esittää? + +-- Seuraavaa. Te haluatte minulta erinäisiä tietoja, jotka saattavat +olla teille hyödyllisiä. Minä haluan teiltä muutamia etuja, jotka ovat +minulle arvokkaita. Annetaan molemmin puolin, mylord. Sopiiko vai ei? + +-- Mitä ne tiedot ovat? Paganel kysyi. + +-- Ei, Glenarvan sanoi, -- mitä ne edut ovat? + +Ayrton nyökkäsi osoittaen ymmärtävänsä eron. + +-- Edut, joita pyydän, ovat seuraavat. Mylord, teillähän on edelleenkin +aikomus jättää minut englantilaisten viranomaisten käsiin? + +-- Niin on, Ayrton, sehän on oikeus ja kohtuus. + +-- Sitä en kiellä, perämies vastasi tyynesti. -- Niinpä te ette +suostuisi laskemaan minua vapaaksi? + +Glenarvan epäröi, mitä vastaisi tähän täsmälliseen kysymykseen. Siitä, +mitä hän sanoisi, riippui kenties Harry Grantin kohtalo. Mutta +oikeudentunto voitti, ja hän sanoi: + +-- En, Ayrton, minä en voi laskea teitä vapaaksi. + +-- En sitä pyydäkään, perämies vastasi ylpeästi. + +-- Mitä sitten tahdotte? + +-- Keskitien, mylord, minua odottavan hirsipuun ja vapauden välillä, +jota ette voi minulle myöntää. + +-- Ja se on...? + +-- Että jätätte minut jollekin autiolle Tyynen valtameren saarelle +antaen mukaani, mitä tarvitsen ensi alkuun. Tulen sitten toimeen mikäli +voin ja kadun, jos saan aikaa! + +Glenarvan, joka ei ollut odottanut tällaista käännettä, katsahti +ystäviinsä, mutta nämä pysyivät vaiti. Muutaman silmänräpäyksen +mietittyään hän vastasi: + +-- Ayrton, jos suostun pyyntöönne, ilmoitatteko te minulle kaikki, mitä +haluan tietää? + +-- Kyllä, mylord, tarkoitan kaikki, mitä tiedän kapteeni Grantista ja +_Britanniasta_. + +-- Koko totuuden? + +-- Niin. + +-- Mutta kuka takaa...? + +-- Hm, näen kyllä, mikä teitä epäilyttää, mylord. Se, että täytyy +luottaa minuun, pahantekijän sanaan! Se on totta! Mutta mitäs sille +mahtaa? Tilanne on sellainen. Täytyy suostua tai olla suostumatta. + +-- Minä luotan teihin, Ayrton. Glenarvan sanoi yksinkertaisesti. + +-- Ja siinä teette oikein, mylord. Muuten, jos petän teitä, onhan +teillä aina tilaisuus kostaa. + +-- Millä tavalla? + +-- Tulemalla noutamaan minut saarelta, mistä en ole voinut paeta. + +Ayrtonilla oli vastaus kaikkeen. Hän halusi selvittää vaikeutensa, +antamalla pyytämättä todisteet itseään vastaan. Kuten kävi ilmi, hän +esitti "kauppaa" ilmeisesti rehellisessä mielessä. Oli mahdotonta +osoittaa täydellisempää luottamusta. Ja kuitenkin hän meni vielä +pitemmälle suoruudessa. + +-- Mylord ja hyvät herrat, hän lisäsi, -- minä haluan saada teidät +uskomaan että pelaan avoimilla korteilla. En yritä pettää teitä ja +annan teille uuden todisteen rehellisyydestäni tässä kaupassa. Minä +menettelen avoimesti, kun itse puolestani luotan teihin. + +-- Puhukaa, Ayrton, Glenarvan vastasi. + +-- Mylord, minulla ei ole vielä teidän sanaanne, että suostutte +ehdotukseeni, enkä kuitenkaan epäile sanoa teille, että tiedän Harry +Grantista oikeastaan perin vähän. + +-- Vähän! Glenarvan huudahti. + +-- Niin, mylord, ne seikat, jotka minulla on teille ilmoitettavana, +koskevat oikeastaan minua; ne ovat henkilökohtaisia ja tuskin +auttanevat takaisin kadottamillenne jäljille. + +Glenarvanin ja majurin kasvoilla näkyi selvä pettymys. He luulivat +perämiehen tietävän jotain tärkeää, mutta nyt hän tunnusti, että hänen +tietonsa olivat melkein arvottomia. Paganel puolestaan pysyi tyynenä. + +Mutta kuinka olikaan, tämä Ayrtonin tunnustus, jonka hän teki niin +sanoaksemme ilman vakuuksia, liikutti erikoisesti hänen kuulijoitaan, +varsinkin kun hän lisäsi: + +-- Niinpä tiedätte tilanteen, mylord; kauppa on vähemmän edullinen +teille kuin minulle. + +-- Yhdentekevää, Glenarvan sanoi. -- Minä suostun ehdotukseenne, +Ayrton. Saatte sanani, että lasken teidät maihin jollekin Tyynen +valtameren saarelle. + +-- Hyvä on, mylord, perämies vastasi. + +Oliko tuo omituinen mies onnellinen tästä päätöksestä? Sitä olisi +voinut epäillä, sillä hänen värähtämättömät kasvonsa olivat täysin +tunteettomat. Näytti siltä kuin hän olisi hieronut sopimusta jonkun +toisen puolesta. + +-- Minä olen valmis vastaamaan, hän sanoi sitten. + +-- Meillä ei ole teille kysymyksiä, Glenarvan sanoi. -- Kertokaa +meille, mitä tiedätte, Ayrton, sanomalla aluksi kuka olette. + +-- Hyvät herrat, Ayrton vastasi, -- minä olen todellakin Tom Ayrton, +_Britannian_ toinen perämies. Minä lähdin Glasgowista Harry Grantin +laivalla 12. päivänä maaliskuuta 1861. Kolmetoista kuukautta kuljimme +yhdessä Tyynen valtameren vesillä etsien jotakin edullista paikkaa +skotlantilaisen siirtolan perustamiseksi. Harry Grant oli mies, joka +oli luotu saamaan aikaan suuria, mutta usein meidän välillämme sattui +kiivaita riitoja. Hänen luonteensa ei sopinut minulle. Minä en osaa +taipua; mutta Harry Grantia on mahdoton vastustaa, kun kerran jokin +päätös on tehty, mylord. Hän on rautainen mies itseään ja muita +kohtaan. Kuitenkin uskalsin nousta vastarintaan. Koetin nostattaa +laivaväen kapinaan ja anastaa laivan. Teinkö väärin vai en, se on +sivuasia. Oli miten oli, Harry Grant ei epäröinyt, ja 8. päivänä +huhtikuuta 1862 hän laski minut maihin Australian länsirannalle. + +-- Australianko? majuri sanoi keskeyttäen Ayrtonin kertomuksen. -- +Sittenhän te olitte jättänyt _Britannian_ ennen sen poikkeamista +Callaoon, jossa hänen viimeiset tiedonantonsa on päivätty? + +-- Niin, perämies vastasi, -- sillä _Britannia_ ei minun aikanani +milloinkaan poikennut Callaossa. Minä puhuin teille Callaosta Paddy +O'Mooren maatilalla, kun teidän kertomuksestanne huomasin hänen käyneen +siellä. + +-- Jatkakaa, Ayrton, Glenarvan sanoi. + +-- Minut oli siis jätetty melkein autiolle rannalle, mutta vain +kolmenkymmenen kilometrin päähän Länsi-Australian pääkaupungin, Perthin +vankiloista. Rannalla harhaillessani tapasin joukon juuri karanneita +vankeja. Minä liityin heihin. Mylord, minun ei kai tarvitse kertoa +elämästäni kahden ja puolen vuoden aikana. Mainitsen vain, että minusta +tuli vankikarkurien päällikkö nimeltä Ben Joyce. Syyskuussa 1864 +saavuin irlantilaisen maatilalle. Pääsin sinne rengiksi, jolloin käytin +todellista Ayrton-nimeäni. Odottelin siellä tilaisuutta jonkin laivan +kaappaukseen. Se oli päätavoitteeni. Kaksi kuukautta myöhemmin saapui +_Duncan_. Käydessänne irlantilaisen luona, mylord, te kerroitte +kapteeni Grantin koko tarinan. Minä sain tietää, mitä siihen saakka en +tiennyt, _Britannian_ käynnin Callaossa, sen viimeiset, kesäkuussa +1862, kaksi kuukautta minun laivalta eroni jälkeen päivätyt tiedot, +löytämänne asiakirjan, laivan joutumisen haaksirikkoon jollakin kohtaa +37. leveysasteella ja vihdoin ne vakavat syyt, joita teillä oli Harry +Grantin etsimiseen Australian mantereelta. Minä en epäröinyt. Päätin +kaapata _Duncanin_, mainion laivan, joka olisi jättänyt vanaveteensä +Britannian laivaston nopeimmat alukset. Mutta sillä oli pahoja +vaurioita korjattavana. Minä annoin sen siis lähteä Melbourneen, +esittelin itseni teille _Britannian_ toiseksi perämieheksi, mikä olikin +totta, ja tarjouduin opastamaan teidät haaksirikkopaikalle, jonka +sijoitin Australian itärannikolle. Näin opastin teidän retkikuntanne +Victorian maakunnan halki, karkulaisjoukkoni milloin seuratessa matkan +päässä, milloin kulkiessa edellä. Mieheni tekivät Camden Bridgellä +tarpeettoman rikoksen, koska _Duncan_ telakalle jouduttuaan ei olisi +voinut päästä käsistäni ja sellainen laiva vallassani olisin hallinnut +valtamerta. Saatoin teidät siis epäluulojanne herättämättä Snowy-joelle +asti. Hevoset ja juhdat myrkytin gastrolobiumilla. Ajoin vankkurit +Snowyn suohon. Minun käskystäni ... mutta tiedättehän loput, mylord, ja +saatte olla varma, että ilman herra Paganelin hajamielisyyttä olisin +nyt _Duncanin_ kapteenina. Sellainen on tarinani, hyvät herrat; ikävä +kyllä se ei voi johtaa teitä Harry Grantin jäljille, ja te näette, että +olette tehnyt huonon kaupan. + +Perämies vaikeni, pani tapansa mukaan käsivarret ristiin rinnalleen ja +odotti. Glenarvan ja hänen ystävänsä olivat ääneti. He tunsivat, että +tämä pahantekijäksi omituinen mies oli kertonut koko totuuden. Syy +_Duncanin_ kaappauksen epäonnistumiseen ei ollut riippuvainen hänen +tahdostaan. Hänen rikostoverinsa olivat saapuneet Twofold-lahden +rannalle, kuten Glenarvanin löytämä vangintakki osoitti. Siellä he +olivat päällikkönsä käskyn mukaan väijyneet laivaa ja vihdoin +kyllästyneinä odottamaan palanneet rosvo- ja murhapolttoammattiinsa +Uuden Etelä-Walesin alueille. Majuri ryhtyi ensimmäisenä jatkamaan +kyselyä saadakseen _Britanniaa_ koskevat tiedot tarkistetuiksi. + +-- Siis 8. päivänä huhtikuuta 1862 teidät laskettiin maihin Australian +länsirannikolle? hän kysyi. + +-- Aivan niin, Ayrton vastasi. + +-- Tiedättekö, mitä suunnitelmia Harry Grantilla silloin oli? + +-- Vain ylimalkaisesti. + +-- Kertokaa kuitenkin, Ayrton, Glenarvan sanoi. -- Pieninkin vihje voi +johtaa meidät jäljille. + +-- Se, mitä voin sanoa, mylord, ei kerro juuri mitään. Kapteeni +Grantilla oli aikomus käydä Uudessa Seelannissa. Mutta sitä hänen +suunnitelmaansa ei ollut toteutettu minun laivalla ollessani. Voi siis +olla mahdollista, että _Britannia_ Callaosta lähdettyään on mennyt +tutkimaan Uuden Seelannin alueita. Se sopisi yhteen asiakirjassa +mainitun päivämäärän kanssa, fregatin haaksirikko kun ilmoitetaan siinä +tapahtuneeksi 27. päivänä kesäkuuta 1862. + +-- Ilmeisesti, Paganel sanoi. + +-- Mutta, Glenarvan huomautti, -- mitään asiakirjassa säilyneistä +sanankatkelmista ei voi sovittaa Uuteen Seelantiin. + +-- Siihen minä en voi vastata mitään, perämies sanoi. + +-- No niin, Ayrton, Glenarvan sanoi. -- Te olette pitänyt sananne, minä +pidän omani. Me harkitsemme, mille Tyynenmeren saarelle teidät jätämme. + +-- Sillä ei ole suurta väliä, mylord, Ayrton vastasi. + +-- Palatkaa hyttiinne, Glenarvan sanoi, -- ja odottakaa päätöstämme. + +Perämies poistui kahden matruusin saattamana. + +-- Tuosta rikollisesta olisi voinut tulla kunnon mies, majuri sanoi. + +-- Olisi kyllä, Glenarvan vastasi. -- Hän on tarmokas ja älykäs. Miksi +hänen lahjojensa pitikin kääntyä rikoksen poluille? + +-- Entä Harry Grant? + +-- Pelkään että hänet on kadotettu lopullisesti! Lapsiraukat, kukapa +voisi sanoa heille, missä heidän isänsä on? + +-- Minä, Paganel vastasi. -- Minä voin. + +Tavallisesti niin puhelias ja maltiton maantieteilijä oli Ayrtonin +kuulustelun aikana sanonut tuskin sanaakaan. Hän kuunteli huulet yhteen +puristettuina. Mutta tämä viimeinen sana vastasi monta muuta ja sai +Glenarvanin heti hypähtämään pystyyn. + +-- Tekö, hän huudahti, -- tekö, Paganel? Tiedättekö siis, missä +kapteeni Grant on? + +-- Kyllä, sikäli kuin sitä voi tietää, maantieteilijä vastasi. + +-- Ja mistä te sen tiedätte? + +-- Samasta iänikuisesta asiakirjasta. + +-- Ah! majuri sanoi peräti epäuskoisena. + +-- Kuulkaa ensin, MacNabbs, Paganel jatkoi, -- ja kohauttakaa +olkapäitänne vasta sitten! Minä en ole puhunut aikaisemmin, koska te +ette olisi minua uskonut. Toiseksi se olisi ollut hyödytöntä. Kun +päätän tehdä sen nyt, se johtuu siitä, että Ayrtonin käsitys tukee +täydellisesti minun olettamustani. + +-- Siiskö Uusi Seelanti? Glenarvan kysyi. + +-- Kuunnelkaa ja päätelkää, Paganel vastasi. -- Erehdykseeni, joka on +pelastanut meidät, on olemassa eräs tietty syy. Juuri silloin, kun +kirjoitin kirjettä Glenarvanin sanelun mukaan, askarrutti nimi Seelanti +aivojani. Tehän muistatte, että olimme vankkureissa. MacNabbs oli +kertonut lady Helenalle rosvojen historian ja antanut hänelle numeron +Australian ja Uuden Seelannin Uutisia, joka kertoi Camden Bridgen +tapaturmasta. No, juuri silloin, kun kirjoitin, lojui tuo lehti maassa +niin taitettuna, että sen nimestä näkyi vain kaksi tavua. Ne tavut +olivat _aland_. Mikä välähdys leimahtikaan mielessäni! _Aland_ oli +juuri eräs englantilaisessa asiakirjassa ollut sana, jonka olimme +siihen saakka luulleet merkitsevän _maihin_, mutta joka oli loppuosa +nimestä _Zealand_. + +-- Mitä! Glenarvan huudahti. + +-- Aivan, Paganel jatkoi syvän vakaumuksen äänellä, -- tämä tulkinta +oli jäänyt juolahtamatta mieleeni siksi, että olin aina käyttänyt +ranskalaista asiakirjaa, joka oli muita täydellisempi, mutta josta tämä +tärkeä sana puuttuu. + +-- Ohoo! majuri sanoi, -- eiköhän tuossa ole liikaa mielikuvitusta, +Paganel, ja etteköhän unohda liian vähällä entisiä päätelmiänne? + +-- Kyselkää, majuri, minä olen valmis vastaamaan. + +-- No, MacNabbs sanoi, -- mitä merkitsee sana _austral_? + +-- Samaa, mitä se oli alussa. Se merkitsee vain eteläisiä seutuja. + +-- Hyvä. Entäs tavu _indi_, joka ensimmäisellä kerralla oli katkelma +sanasta _indiens_ -- intiaanit -- toisella kerralla sanasta _indigenes_ +-- alkuasukkaat? + +-- Niinpä niin, kolmannen ja viimeisen kerran, Paganel vastasi, -- se +on ensimmäinen tavu sanasta _indigence_ -- hätä! + +-- Entä _contin!_ MacNabbs huudahti, -- onko se vieläkin _continent_ -- +mannermaa? + +-- Ei, koska Uusi Seelanti on vain saari. + +-- No...? Glenarvan kysyi. + +-- Rakas lordi, Paganel vastasi, -- minä selitän teille asiakirjan +kolmannen tulkintani mukaan, ja te voitte sitten päättää. Teen vain +kaksi huomautusta. Ensiksi: unohtakaa mikäli mahdollista entiset +tulkinnat ja älkääkä tehkö ennakkoon mitään päätelmiä; toiseksi eräät +kohdat tuntuvat teistä väkinäisiltä, ja on mahdollista, että niissä +erehdyn, mutta ne ovat toisarvoisia sanoja, muiden muassa sana +_agonie_, joka minua häiritsee, mutta jota en voi selittää toisin. +Muuten on tulkintani pohjana ranskalainen asiakirja, eikä saa unohtaa, +että sen on kirjoittanut englantilainen, jolle ranskankielen +omituisuudet eivät voineet olla täysin tuttuja. Näillä edellytyksillä +aloitan. + +Ja joka tavun hitaasti lausuen Paganel luki seuraavat lauseet: + +-- 27. päivänä kesäkuuta 1862 fregatti Britannia Glasgowista upposi +pitkän kamppailun jälkeen eteläisillä merillä Uuden Seelannin +(englanniksi Zealandin) rannikolla. Kaksi matruusia ja kapteeni Grant +pääsivät sinne maihin. Siellä he _conti_nuellemant (jatkuvasti) julman +hädän uhreina ovat heittäneet tämän asiakirjan ... pituus- ja 37° 11' +leveysasteelle. Tuokaa heille apua taikka he ovat hukassa. + +Paganel lopetti. Hänen tulkintansa oli mahdollinen. Mutta juuri siksi, +että se tuntui yhtä todennäköiseltä kuin entisetkin, se saattoi olla +yhtä väärä. Glenarvan ja majuri eivät siis ryhtyneet kiistelemään +siitä. Mutta kun _Britannian_ jälkiä ei ollut tavattu Patagonian eikä +Australian rannikolla niillä seuduilla, missä 37. leveysaste leikkaa +näitä maita, olisi todennäköisyys Uuden Seelannin puolella. Tämä +Paganelin huomautus vaikutti hänen ystäviinsä. + +-- Sanokaa minulle sitten, Paganel, Glenarvan lausui, -- miksi te +olette pitänyt tätä tulkintaa salassa jo noin kaksi kuukautta? + +-- Koska en tahtonut herättää teissä turhia toiveita. Muuten, mehän +olimme matkalla Aucklandiin juuri asiakirjassa mainitun leveysasteen +kohdalle. + +-- Mutta sitten, kun jouduimme pois suunnasta, miksi ette silloin +puhunut? + +-- Siksi, että vaikka tulkinta olisi ollut oikea, se ei olisi voinut +pelastaa kapteenia. + +-- Mistä syystä, Paganel? + +-- Jos oletamme, että kapteeni Harry Grant on joutunut haaksirikkoon +Uuden Seelannin rannikolla, ja koska häntä ei kahteen vuoteen sen +jälkeen ole ilmestynyt ihmisten ilmoille, niin hän on varmaan joutunut +haaksirikon tai seelantilaisten uhriksi. + +-- Niinpä te olette sitä mieltä...? + +-- Että voi mahdollisesti löytää joitakin jälkiä haaksirikosta, mutta +että _Britannian_ haaksirikkoiset ovat auttamattomasti hukkuneet! + +-- Tästä on paras pysyä vaiti, ystäväni, Glenarvan sanoi, -- ja antakaa +minun valita aika, milloin ilmoitan tämän surusanoman kapteeni Grantin +lapsille. + + + + +HUUTO YÖSSÄ. + + +Miehistö sai pian kuulla, että Ayrtonin tiedot eivät olleet +selvittäneet kapteeni Grantin olinpaikan arvoitusta. Pettymys oli +suuri, sillä laivalla oli luotettu perämieheen, mutta tämä ei tiennyt +mitään, mikä saattoi johtaa _Duncania Britannian_ jäijille. + +Suunta pysytettiin siis ennallaan. Nyt oli enää valittava se saari, +jonne Ayrton jätettäisiin. + +Paganel ja John Mangles tutkivat laivan karttoja. Juuri tällä 37. +leveysasteella oli yksinäinen, Maria-Teresia-niminen saari, keskellä +valtamerta kohoava kallio, jolle on kolmetuhattaviisisataa peninkulmaa +Amerikan ja tuhatviisisataa peninkulmaa Uuden Seelannin rannikolta. +Pohjoisessa lähin maa oli Ranskan suojeluksessa oleva Pomotun saaristo, +etelässä ei mitään ennen etelänavan ikuisia jääkenttiä. Laivat eivät +käyneet tällä yksinäisellä saarella. Se oli täysin eristyksissä muusta +maailmasta. Vain myrskylinnut levähtivät siellä pitkillä taipaleillaan; +useilla kartoilla ei tätä Tyynen valtameren huuhtelemaa kalliosaarta +ollut edes merkitty. + +Jos missään, niin ainakin tällä ihmisreiteiltä syrjään heitetyllä +saarella oli yksinäisyys ehdoton. Sen paikka ilmoitettiin Ayrtonille. +Hän suostui elämään siellä kaukana vertaisistaan, ja keula käännettiin +Maria-Teresiaa kohti. Tällä hetkellä olisi aivan suora viiva kulkenut +_Duncanin_ emäpuun, saaren ja Talkahuanon lahden kautta. + +Kahta päivää myöhemmin kello kaksi ilmoitti tähystäjä maata olevan +näköpiirissä. Se oli Maria-Teresia, matala, pitkänomainen, tuskin +aaltojen yläpuolelle nouseva, suuren kovakuoriaisen näköinen saari. Se +oli vielä kolmenkymmenen meripeninkulman päässä laivasta, jonka keula +kynti laineita kuudentoista solmun vauhdilla tunnissa. + +Vähitellen saaren muoto piirtyi selvemmäksi. Länteen laskeva aurinko +valaisi kokonaisuudessaan sen oikulliset ääriviivat. Muutamia matalia +kukkuloita kohosi siellä täällä selvemmin näkyviin. + +Kello viisi John Mangles luuli erottavansa kevyen savupatsaan kohoavan +taivaalle. + +-- Onko se tulivuori? hän kysyi Paganelilta, joka kaukoputkellaan +tähyili tätä uutta maata. + +-- En tiedä mitä ajatella, maantieteilijä vastasi. -- Maria-Teresia on +vähän tunnettu paikka. Mutta en ihmettelisi vaikka se olisi syntynytkin +merenpohjan mullistuksesta, jolloin se voisi olla tuliperäinen. + +-- Mutta jos se on syntynyt tulivuoren purkauksessa, sanoi Glenarvan, +-- eikö se sitten voisi uudessa purkauksessa taas hävitä? + +-- Se on tuskin luultavaa, Paganel vastasi. -- Sen olemassaolo on +tiedetty jo useita vuosisatoja, mikä antaa joltisenkin takuun. Kun +Julia-saari ilmestyi Välimereen, se ei pysynyt kauan näkyvissä, vaan +katosi jo muutamien kuukausien kuluttua. + +-- Hyvä, Glenarvan sanoi. -- Arveletko, John, että voimme laskea maihin +ennen yötä? + +-- En, mylord. En uskalla pimeässä viedä _Duncania_ rannikolle, jota en +tunne. Minä risteilen hiljaa edestakaisin ja huomenna lähetämme veneen +maihin. + +Kello kahdeksan illalla häämötti Maria-Teresia vain tummana, tuskin +näkyvänä varjona, vaikka oltiin ainoastaan viiden meripeninkulman +päässä. _Duncan_ laski yhä lähemmäksi. + +Kello yhdeksän näkyi hyvin kirkas tulenhohde loistavan pimeydessä. Se +pysyi paikallaan eikä sammunut. + +-- Tuo näyttäisi vahvistavan sitä oletusta, että siellä on tulivuori, +Paganel sanoi huolellisesti sitä tutkien. + +-- Tältä matkalta pitäisi meidän kuitenkin kuulla rätinää, joka aina +seuraa purkausta, mutta itätuuli ei tuo vähintäkään ääntä korvaamme, +John Mangles huomautti. + +-- Tosiaan, Paganel sanoi, -- tuo tulivuori hehkuu, mutta ei jyrise. Ja +kuitenkin voisi lisäksi sanoa, että se vuorotellen loistaa ja sammuu +kuin majakka. + +-- Te olette oikeassa, John Mangles jatkoi, -- emmekä kuitenkaan ole +majakkarannikolla. Kas, siellä on toinenkin tuli! Tällä kertaa aivan +rannalla! Katsokaa! Se liikkuu, se vaihtaa paikkaa! + +John ei erehtynyt. Oli tosiaan ilmestynyt toinen tuli, joka näytti +välillä sammuvan ja taas äkkiä syttyvän. + +-- Saarella on siis asukkaita? Glenarvan kysyi. + +-- Ilmeisesti villejä, Paganel vastasi. + +-- Mutta silloin emme voi jättää sinne perämiestä. + +-- Ei, majuri vahvisti, -- se olisi sentään villeillekin liian huono +lahja. + +-- Etsikäämme siis jokin toinen autio saari, sanoi Glenarvan, joka ei +voinut olla hymyilemättä MacNabbsin hienotunteisuudelle. -- Minä olen +luvannut säästää Ayrtonin hengen ja tahdon pitää sanani. + +-- Olkaamme joka tapauksessa varuillamme, Paganel lisäsi. -- +Seelantilaisilla on raaka tapa pettää laivoja liikkuvilla tulilla, +kuten muinoin Cornwallin asukkailla. Maria-Teresian asukkaat saattavat +tuntea sen menettelyn. + +-- Pysäytä neljännespeninkulman päähän, John huusi perää pitävälle +matruusille. -- Huomenna auringon noustessa saamme tietää, mitä siellä +tapahtuu. + +Kello yksitoista siirtyivät matkustajat ja John Mangles hytteihinsä. +Keulan puolella käveli vahti laivan kannella. Peräpuolella oli vain +ruorimies paikallaan. + +Tällä hetkellä nousivat Mary Grant ja Robert peräsalongista kannelle. + +Kapteenin molemmat lapset nojasivat kaidetta vasten ja katselivat +alakuloisina välkähtelevää merta ja _Duncanin_ kimmeltävää vanavettä. +Mary ajatteli Robertin tulevaisuutta; Robert ajatteli samoin sisarensa +kohtaloa. Molemmat muistelivat isäänsä. Oliko hän vielä elossa, heidän +rakastettu isänsä? Vai täytyikö siitä toivosta luopua? Mutta ei, mitä +olisi elämä ilman häntä? Mitä heistä tulisi ilman isää? Kuinka olisi +heidän käynyt jo nyt ilman lordi Glenarvania, ilman lady Helenaa? + +Koettelemusten kypsyttämä poika arvasi sisarensa ajatukset. Hän tarttui +Maryn käteen. + +-- Mary, hän sanoi, -- ei saa milloinkaan antautua epätoivoon. Muista, +mitä isämme sanoi: -- Rohkeus korvaa maan päällä kaikki. Säilyttäkäämme +siis se sitkeä rohkeus, joka nosti hänet kaiken yläpuolelle. Tähän asti +sinä olet tehnyt työtä minun puolestani, sisko, tästedes tahdon minä +vuorostani tehdä työtä. + +-- Rakas Robert! neito vastasi. + +-- Minun täytyy sanoa sinulle eräs asia, Robert jatkoi. -- Ethän suutu, +Mary? + +-- Miksi minä suuttuisin, Robert? + +-- Etkä estä minua? + +-- Mitä sinä aiot? Mary kysyi levottomana. + +-- Sisko! Minusta tulee merimies... + +-- Jätätkö minut? neito huudahti puristaen veljensä kättä. + +-- Minun täytyy, sisko! Minusta tulee merimies niin kuin isästämme, +merimies niin kuin kapteeni Johnista! Mary, rakas Mary, kapteeni John +ei ole vielä menettänyt kaikkea toivoa! Sinä voit luottaa niin kuin +minäkin hänen ystävyyteensä. Hän on luvannut tehdä minusta hyvän, +etevän merimiehen, ja sillä aikaa me etsimme isää yhdessä! Sano, että +suostut, sisko! Se, mitä isämme olisi tehnyt meille, on meidän +velvollisuutemme, minun ainakin, tehdä hänelle! Minun elämälläni on +tarkoitus, jolle se on kokonaan pyhitetty: etsiä, alati etsiä häntä, +joka ei olisi meitä kumpaakaan milloinkaan unohtanut! Mary rakas, +kuinka hyvä isämme olikaan! + +-- Ja jalo ja ylevä! Mary jatkoi. -- Tiedätkö, Robert, että hän oli jo +maamme kunniakkaimpia ja että hän olisi kuulunut suurmiestemme +joukkoon, ellei kohtalo olisi keskeyttänyt hänen matkaansa? + +-- Ettenkö sitä tietäisi! Robert sanoi. + +Mary Grant syleili Robertia. Lapsi tunsi kyynelten valuvan otsalleen. + +-- Mary! Mary! hän huudahti. -- Sanokoot ystävämme mitä tahansa, minä +toivon vielä ja toivon aina. Isän kaltainen mies ei kuole tehtäväänsä +täyttämättä! + +Mary Grant ei voinut vastata. Nyyhkytykset tukehduttivat häntä. Tuhat +ajatusta liikkui hänen mielessään, kun hän sai kuulla, että Harry +Grantia aiottiin lähteä uudestaan etsimään ja että nuoren kapteenin +uhrautumisella ei ollut rajoja. + +-- Eikö herra John ole vielä lakannut toivomasta? hän kysyi. + +-- Ei, Robert vastasi. -- Hän on veli, joka ei milloinkaan jätä meitä. +Minusta tulee merimies, eikö totta, sisko, merimies etsiäkseni isääni +hänen kanssaan! Suostuthan sinä siihen? + +-- Miksen suostuisi! Mary vastasi. -- Mutta erota toisistamme! hän +kuiskasi sitten. + +-- Sinä et jää yksin, Mary. Minä tiedän sen. Ystäväni John on sen +minulle sanonut. Lady Helena ei päästä sinua luotaan. Sinä olet nainen, +sinä voit, sinun tulee ottaa vastaan hänen hyväntekeväisyyttään. Siitä +kieltäytyminen olisi kiittämättömyyttä. Mutta miehen, sen on isä +sanonut minulle sata kertaa, miehen pitää olla oman onnensa seppä. + +-- Mutta kuinka käy rakkaan, niin muistorikkaan kotimme Dundeessa? + +-- Me säilytämme sen, sisko kulta! Ystävämme John ja myös lordi +Glenarvan ovat järjestäneet kaikki hyvin. Hän pitää sinua Malcolmin +linnassa kuin omaa tytärtään. Lordi on sen sanonut Johnille, ja John on +sanonut minulle. Sinä olet siellä kotonasi aina niiden luona, joiden +kanssa voit puhua isästämme, kunnes John ja minä kerran tuomme hänet +takaisin. Ah, kuinka ihana päivä siitä tuleekaan! huudahti Robert, joka +loisti innosta. + +-- Veljeni, lapseni! Mary vastasi, -- kuinka onnellinen isä olisikaan, +jos voisi kuulla sanasi! Sinä olet isän näköinen, Robert! Kun kasvat +mieheksi, olet varmaan ihan samanlainen kuin hän! + +-- Jumala suokoon, Mary! Robert sanoi punastuen ylpeydestä. + +-- Mutta kuinka voimme osoittaa kiitollisuuttamme lordi ja lady +Glenarvanille? Mary Grant sanoi sitten. + +-- No, se ei ole vaikeaa! Robert selitti luottavaisena. -- Rakastaa +heitä, kunnioittaa heitä, sanoa se heille, syleillä heitä ja kerran, +ensimmäisen tilaisuuden tullen, kuolla heidän puolestaan! + +-- Päinvastoin pitää sinun elää heidän hyväkseen! huudahti neito +peittäen veljensä otsan suudelmin. -- He pitävät enemmän siitä -- ja +minä myös. + +Sitten mitä ihanimpiin haaveisiin vaipuneina kapteenin lapset +katselivat toisiaan yön utuisessa hämyssä. Mutta ajatuksissaan he vielä +keskustelivat, kyselivät ja vastailivat. Tyyni meri keinui pitkinä +maininkeina, ja potkuri loi pimeyteen valoisan pyörteen. Silloin sattui +outo ja todella yliluonnollinen ilmiö. Muuan niistä magneettisista +yhteyksistä, jotka salaperäisesti liittävät ihmismielen toiseen, +sai sisaren ja veljen yhtaikaa, samassa silmänräpäyksessä saman +harha-aistimuksen valtaan. Keskeltä vuoroin pimeitä ja kimmeltäviä +aaltoja Mary ja Robert luulivat kuulevansa äänen, jonka syvä ja +valittava sointi sai heidän sydämensä väräjämään. + +-- Tulkaa apuun! tämä ääni huusi. + +-- Mary! Robert sanoi. -- Kuulitko? Kuulitko? + +Ja äkkiä kumartuen kaiteen yli molemmat tähystivät jännittyneinä yön +syvyyksiin. + +Mutta he eivät nähneet edessään mitään muuta kuin loputtomana ulottuvan +pimeyden. + +-- Robert, Mary sanoi kalpeana liikutuksesta, -- minä luulin... Niin, +minä luulin samaa kuin sinä... Meillä on kummallakin kuumetta, +Robert..! + +Mutta samassa kuului uusi huuto ja tällä kertaa niin selkeä ja tuttu, +että molemmat huusivat vastaan yhtaikaa: + +-- Isä, isä... + +Se oli liikaa Mary Grantille. Mielenliikutuksen murtamana hän lyyhistyi +pyörtyneenä Robertin syliin. + +-- Apuun! Robert huusi. -- Sisareni, isäni! Apuun! + +Vahtimatruusit riensivät paikalle, sitten John Mangles, lady Helena, +Glenarvan, jotka olivat äkkiä heränneet huutoon. + +-- Mary kuolee, ja isä on tuolla! Robert huusi viitaten merelle. Hänen +sanansa olivat käsittämättömiä. + +-- Niin juuri! hän toisti. -- Isä on tuolla! Minä kuulin isäni äänen. +Ja Mary kuuli sen niin kuin minäkin! + +Samassa Mary Grant tointui ja huusi kuin suunniltaan joutunut: + +-- Isä, isä on tuolla! + +Onneton neito nousi, kumartui laidan yli ja yritti hypätä mereen. + +-- Mylord! Lady Helena! hän toisti kädet ristissä, -- minä sanon, että +isä on tuolla! Minä vakuutan, että kuulin hänen äänensä aalloilta kuin +valituksen, kuin viimeisen hyvästin! + +Silloin tyttöraukka sai taas kouristuskohtauksen. Hän huitoi +ympärilleen. Hänet täytyi viedä hyttiinsä, ja lady Helena lähti mukaan +hoivatakseen häntä, mutta Robert toisteli yhä: + +-- Isä on tuolla! Minä olen siitä varma, mylord! + +Tämän surullisen kohtauksen todistajat päätyivät lopulta käsitykseen, +että kapteenin molemmat lapset olivat kokeneet harha-aistimuksen. Mutta +kuinka saada heidän kovin kiihtyneet aistinsa rauhoittumaan? + +Glenarvan yritti kuitenkin. Hän tarttui Robertin käteen ja sanoi: + +-- Kuulitko sinä isäsi äänen, rakas lapseni? + +-- Kuulin, mylord. Tuolta, keskeltä maininkeja. Hän huusi: -- Tulkaa +apuun! + +-- Ja tunsitko äänen? + +-- Tunsinko hänen äänensä, mylord? Tottakai minä sen tunsin, vannon +sen! Sisareni kuuli sen ja tunsi kuten minäkin! Kuinka voitte luulla, +että olisimme molemmat erehtyneet? Mylord, lasketaan vene ja mennään +hänen avukseen! + +Glenarvan huomasi kyllä, ettei hän voinut rauhoittaa poikaparkaa. Hän +koetti kuitenkin vielä viimeistä keinoa ja kutsui paikalle perämiehen. + +-- Hawkins, hän kysyi tältä, -- tehän olitte ruorissa sillä hetkellä, +kun neiti Mary sai kohtauksensa? + +-- Niin olin, mylord, Hawkins vastasi. + +-- Ettekö nähnyt tai kuullut mitään? + +-- En mitään. + +-- Siinä näet, Robert. + +-- Jos se olisi ollut Hawkinsin isä, Robert vastasi hellittämättömän +tarmokkaasti, -- niin Hawkins ei sanoisi, ettei hän kuullut mitään. Se +oli minun isäni, mylord, minun isäni, minun isäni..! + +Robertin ääni tukahtui nyyhkytykseen. Kalpeana ja äänettömänä hän +vuorostaan menetti tajuntansa. Glenarvan kantoi Robertin vuoteeseensa, +ja liikutuksen valtaama lapsi vaipui pian syvään horrokseen. + +-- Orporaukat! John Mangles sanoi. -- Jumala koettelee heitä ankarasti. + +-- Niin, Glenarvan sanoi, -- liian suuri suru on saanut molemmat, +vieläpä samalla hetkellä kokemaan samanlaisen harha-aistimuksen. + +-- Molemmat! Paganel mutisi. -- Se on outoa! Sitä ei tiede pitäisi +mahdollisena. + +Sitten kurkottaen vuorostaan partaan yli ja jännittäen kuuloaan Paganel +viittasi kaikkia olemaan hiljaa ja kuunteli. Kaikkialla vallitsi syvä +hiljaisuus. Paganel huusi kovalla äänellä. Kukaan ei vastannut. + +-- Se on outoa! maantieteilijä toisti palaten hyttiinsä. -- Yhteiset +ajatukset ja suru ei riitä selittämään tätä ilmiötä. + +Seuraavana, 8. päivänä maaliskuuta, kello viisi aamulla päivän +sarastaessa olivat matkustajat, Robet ja Mary muiden mukana, sillä +heitä oli ollut mahdoton saada pysymään poissa, taas koolla _Duncanin_ +kannella. Jokainen tahtoi tutkia tätä maata, jota eilen nähtiin vain +epämääräisesti. + +Kaukoputket tarkkailivat uteliaasti saarta. Laiva sivuutti sen rantoja +noin puolentoista kilometrin päässä, niin että saattoi nähdä +pienimmätkin yksityiskohdat. Äkkiä Robert kirkaisi. Hän väitti +näkevänsä kaksi miestä, jotka juoksivat ja huitoivat, ja kolmannen +heiluttavan lippua. + +-- Englannin lippu! John Mangles huudahti, joka oli tarttunut +kaukoputkeensa. + +-- Se on totta! Paganel huudahti, kääntyen innoissaan Robertin puoleen. + +-- Mylord, Robert sanoi liikutuksesta vapisten, -- mylord, ellette +tahdo, että menen saareen uimalla, käskekää laskea vene vesille. Ah, +mylord, minä pyydän polvillani saada ensimmäisenä nousta maihin! + +Kukaan läsnäolijoista ei uskaltanut puhua. Mitä! Tällä 37. leveysasteen +koskettamalla saarella kolme haaksirikkoista miestä, englantilaisia! Ja +jokaisen mieleen palasi eilisiltainen tapahtuma, Robertin ja Maryn +silloin kuulema huuto. Lapset eivät ehkä olleet erehtyneet kuin yhdessä +kohden: he olivat saattaneet kuulla äänen, mutta oliko se voinut olla +heidän isänsä avunhuuto? Ei, tuhat kertaa ei, sen pahempi! Ja heitä +odottavaa kauheaa pettymystä peläten jokainen ajatteli, että tämä uusi +koettelemus ylittäisi heidän voimansa. Mutta heitä ei voinut estää? +Lordi Glenarvanilla ei ollut rohkeutta siihen. + +-- Veneeseen! hän huudahti. + +Minuutissa oli vene laskettu vesille. Kapteenin molemmat lapset, +Glenarvan, John Mangles ja Paganel kiiruhtivat siihen, ja se kiiti +nopeaa vauhtia kuuden matruusin voimakkaasti soutaessa. + +Parinkymmenen metrin päässä rannasta päästi Mary kimeän huudon: + +-- Isäni! + +Rannalla seisoi mies kahden muun välissä. Hänen kookas ja voimakas +vartalonsa, hänen samalla lempeät ja päättäväiset kasvonsa osoittivat +selvää yhdennäköisyyttä Mary ja Robert Grantin piirteiden kanssa. Hän +oli nähtävästi se mies, jota molemmat lapset olivat niin usein +kuvailleet. Heidän sydämensä ei ollut heitä pettänyt. Se oli heidän +isänsä, se oli oikea kapteeni Grant. + +Kapteeni kuuli Maryn huudon, levitti kätensä ja kaatui hiekalle kuin +salaman iskemänä. + + + + +TABOR-SAARI. + + +Ihminen ei kuole iloon, sillä isä ja lapset tointuivat jo ennen kuin +oli ehditty laivalle. Kuinka kuvata tätä kohtausta? Sanat eivät siihen +riitä. Koko miehistö itki nähdessään näiden kolmen olennon syleilevän +äänettömästi toisiaan. Laivan kannelle saavuttuaan vaipui Harry Grant +polvilleen. Hurskas skotlantilainen tahtoi koskettaessaan sitä, mikä +hänelle oli isänmaan kamaraa, kiittää ennen kaikkea Jumalaa +pelastumisestaan. + +Sitten lady Helenan, lordi Glenarvanin ja heidän kumppaniensa puoleen +kääntyen, hän lausui heille kiitoksensa liikutuksesta väräjävällä +äänellä. Lyhyellä matkalla saarelta laivalle olivat hänen lapsensa +muutamin sanoin kertoneet hänelle _Duncanin_ koko historian. + +Miten suunnattomassa kiitollisuudenvelassa hän olikaan tälle jalolle +naiselle ja hänen kumppaneilleen! Eivätkö kaikki, lordi Glenarvanista +viimeiseen matruusiin saakka, olleet kamppailleet ja kärsineet hänen +puolestansa? Harry Grant toi tulvivan sydämensä kiitollisuuden tunteet +esiin niin koruttomasti ja ylevästi, hänen miehekkäitä kasvojansa +kirkasti niin puhdas ja lempeä liikutus, että kaikki tunsivat saaneensa +runsaan korvauksen kärsimistään vaivoista. Itse järkähtämättömän +majurinkin silmä oli kostunut kyyneleistä, joita hän ei kyennyt +pidättämään. Kunnianarvoisa Paganel puolestaan itki kuin lapsi, joka ei +ajattelekaan salata kyyneliään. + +Harry Grant ei kyllästynyt katselemaan tytärtään. Mary oli hänestä +kaunis, viehättävä! Hän sanoi sen suoraan moneen kertaan, ottaen lady +Helenan todistajaksi ikään kuin ollakseen varma, ettei hänen +isänrakkautensa erehdyttänyt häntä. Sitten hän kääntyi poikansa +puoleen. + +-- Kuinka hän on kasvanut! Oikein jo iso mies! hän huudahteli +ihastuneena. + +Ja hän tuhlasi näille kahdelle niin rakkaalle olennolle tuhansia +hyväilyjä, joita kahden vuoden eron aikana oli kertynyt hänen +sydämeensä. + +Robert esitteli hänelle vuoron perään kaikki ystävänsä ja osasi +elävöittää sanojaan, vaikka hänellä oli jokaisesta sanottava samaa. +Sillä olihan asia niin, että kukin heistä oli poikkeuksetta ollut +sydämellisen hyvä molemmille orvoille. Kun tuli John Manglesin vuoro, +kapteeni punastui kuin nuori tyttö jä hänen äänensä vavahti hänen +vastatessaan Maryn isälle. + +Lady Helena kertoi sitten kapteeni Grantille matkan vaiheet ja sai +hänet ylpeilemään sekä pojastaan että tyttärestään. + +Harry Grant sai kuulla nuoren sankarin urotyöt ja kuinka poika jo oli +maksanut lordi Glenarvanille osan isänsä velasta. Sitten vuorostaan +John Mangles puhui Marysta sellaisin sanoin, että Harry Grant, jolle +lady Helena oli parilla sanalla antanut asianomaisen vihjeen, laski +tyttärensä käden nuoren kapteenin uljaaseen kouraan ja kääntyen lordi +ja lady Glenarvanin puoleen sanoi: + +-- Mylord ja te, mylady, siunatkaamme lapsiamme! + +Kun kaikki oli kerrottu ja toistettu tuhanteen kertaan, Glenarvan +selitti Harry Grantille Ayrtonia koskevat seikat. Grant vahvisti +perämiehen puheen todeksi, mitä tuli hänen laskemiseensa Australian +rannikolle. + +-- Hän on älykäs ja rohkea mies, jonka kiihkeä luonne on vienyt +pahuuden tielle, hän lisäsi. -- Toivottavasti mietiskely ja katumus +muuttaa hänet! + +Mutta ennen kuin Ayrton vietiin saarelle, tahtoi Harry Grant tarjota +uusille ystävilleen kalliosaarensa antimia. Hän kutsui heitä käymään +metsämajassaan ja istahtamaan toisen Robinsonin pöytään. Glenarvan ja +hänen vieraansa suostuivat mielihyvin. Robert ja Mary Grant halusivat +hartaasti nähdä ne yksinäiset paikat, missä kapteeni oli niin paljon +heitä ikävöinyt. + +Vene pantiin kuntoon, ja kapteeni, hänen molemmat lapsensa, lordi ja +lady Glenarvan, majuri, John Mangles ja Paganel astuivat pian saaren +rannalle. + +Muutamassa tunnissa oli Harry Grantin valtakunta tarkastettu. Se oli +oikeastaan merenalaisen vuoren huippu, tasanne, jossa oli runsaasti +basalttikallioita ja tulivuorenpurkauksen jätteitä. Maan geologisten +vaiheiden aikana oli tämä vuori vähitellen noussut Tyynen valtameren +syvyyksistä maanalaisen tulen toimiessa; mutta jo vuosisatoja sitten +oli tulivuori sammunut, ja sen tukkeutunut kraateri oli nyt merestä +nousseena saarena. Sitten kehittyi pinnalle multaa, ja kasvimaailma +valtasi tämän uuden alueen; ohikulkevat valaanpyytäjät jättivät sinne +kotieläimiä, vuohia ja sikoja, jotka lisääntyivät luonnon tilassa, ja +tällä valtameren keskelle ilmestyneellä saarella oli kaikkea +tarvittavaa. + +Kun _Britannian_ haaksirikkoiset olivat pelastuneet sinne, he ryhtyivät +järjestelemään luonnon rikkauksia. Kahdessa ja puolessa vuodessa saivat +Harry Grant ja hänen molemmat matruusinsa siellä paljon aikaan. Monta +eekkeriä huolellisesti viljeltyä maata antoi laadultaan mainioita +vihanneksia. + +Vierailijat saapuivat vehreiden kumipuiden varjostamaan asuntoon; sen +ikkunoiden edessä levisi valtava meri auringonsäteissä kimallellen. +Harry Grant siirrätti pöytänsä kauniiden puiden varjoon, ja kaikki +istuutuivat sen ääreen. Vuohenlapa, nardisleipää, muutamia kulhoja +maitoa, pari kolme villin sikurin juurta, puhdasta ja raikasta vettä -- +siinä ainekset, joista tämä yksinkertainen ja arkaadian paimenten +arvoinen ateria oli valmistettu. + +Paganel oli ihastuksissaan. + +Hänen vanhat Robinson-haaveensa kihosivat hänelle päähän. + +-- Tuolla Ayrton-lurjuksella ei tosiaan ole syytä valittaa! hän +huudahti haltioissaan. -- Tämä saarihan on paratiisi! + +-- Niin, Harry Grant vastasi, -- paratiisi tämä oli kolmelle +haaksirikkoisparalle, jotka taivas pelasti tänne, mutta minä +pahoittelen, että Maria-Teresia ei ole laaja ja hedelmällinen saari, +jossa olisi virta puron sijasta ja oikea satama eikä ainoastaan pientä, +ulapan aaltojen pieksämää poukamaa. + +-- Minkä vuoksi, kapteeni? Glenarvan kysyi. + +-- Koska silloin olisin laskenut tänne sen siirtolan perustan, jonka +tahdon lahjoittaa Skotlannille Tyynessä valtameressä. + +-- Ah, kapteeni Grant, Glenarvan sanoi, -- te ette siis ole luopunut +aatteestanne, joka teidät on tehnyt niin tunnetuksi vanhassa +isänmaassamme? + +-- En, mylord, ja Jumalan ja teidän avullanne olen pelastunut vain +toteuttaakseni sen. Köyhille veljilleni vanhassa Kaledoniassa, kaikille +kärsiville on saatava uudella maalla turva kurjuutta vastaan! Rakkaalla +isänmaallamme tulee olla näillä vesillä oma, aivan oma siirtolansa, +nauttiakseen siellä edes hiukan sitä itsenäisyyttä ja vaurautta, jota +siltä puuttuu Euroopassa. + +-- Ah, tuo on hyvin sanottu, kapteeni Grant, lady Helena vastasi. -- Se +on kaunis suunnitelma ja jalon mielen arvoinen! Mutta tämä saari...? + +-- Ei, rouva, tämä kallio riittää korkeintaan muutamille +siirtolaisille, mutta me tarvitsemme laajaa ja rikasta maata. + +-- Hyvä on, kapteeni, Glenarvan huudahti, -- tulevaisuus on meidän ja +me etsimme yhdessä sellaisen maan. + +Harry Grant ja Glenarvan puristivat lämpimästi toistensa käsiä +sopimuksen vahvistukseksi. + +Sitten kaikki halusivat juuri tällä saarella, tässä matalassa majassa +kuulla _Britannian_ haaksirikkoisten tarinan kahden pitkän erakkovuoden +ajalta. Harry Grant koetti täyftää uusien ystäviensä toivomuksen. + +-- Minun tarinani, hän sanoi, -- on sama kuin kaikkien jollekin +saarelle joutuneiden Robinsonien, jotka voimatta luottaa muuhun kuin +Jumalaan ja itseensä tuntevat velvollisuudekseen puolustaa henkeänsä +luonnonvoimia vastaan. Kesäkuun 26. ja 27. päivän välisenä yönä 1862 +murskautui kuusipäiväisen myrskyn runtelema _Britannia_ Maria-Teresian +kallioihin. Meri myllersi, pelastumiseen ei ollut mahdollisuuksia, ja +koko onneton miehistöni hukkui. Ainoastaan kaksi matruusiani, Bob +Learce, Joe Bell ja minä pääsimme rannalle parinkymmenen turhan +ponnistuksen jälkeen. + +Se maa, jonne olimme joutuneet, oli autio saari, kolme kilometriä +leveä, kahdeksan pitkä, keskikohdalla kasvoi kolmisenkymmentä puuta, +oli muutamia nurmikoita ja raikasta vettä sisältävä lähde, joka onneksi +ei milloinkaan kuivunut. Vaikka olin yksin kahden matruusin kanssa +tässä kolkassa, en joutunut epätoivoon. Luotin Jumalaan ja ryhdyin +päättäväisesti ponnistelemaan. Bob ja Joe, rohkeat onnettomuustoverini +ja ystäväni, auttoivat minua tarmokkaasti. + +Me aloitimme niin kuin Daniel Defoen ihanne-Robinson, meidän +esikuvamme, keräämällä laivan jäännöksiä, työkaluja, hiukan ruutia, +aseita, pussillisen kallisarvoisia siemeniä. Ensimmäiset päivät olivat +tuskallisia, mutta pian saimme metsästämällä ja kalastamalla turvatuksi +ravinnon, sillä villejä vuohia oli runsaasti saaren sisäosassa ja +merieläimiä sen rannoilla. Vähitellen toimeentulomme muuttui +säännölliseksi. + +Minä tunsin tarkoin saaren aseman haaksirikosta pelastamieni kojeiden +avulla. Tiesin siis, että olimme joutuneet kauas laivojen kulkuväylältä +ja että ainoastaan sattuma voisi meidät pelastaa. Ajatellen yhä +rakkaitani, joita en enää luullut saavani nähdä, alistuin tähän +koettelemukseen, ja molempien lasteni nimet liittyivät jokapäiväisiin +rukouksiini. + +Me työskentelimme ahkerasti. Pian oli useita eekkereitä maata kylvetty +_Britannian_ siemenillä; perunat, sikuri ja suolaheinä olivat +terveellisenä vaihteluna tavalliseen ruokaamme; sitten vielä muut +vihannekset. Otimme kiinni muutamia vuohia, jotka helposti +kesyyntyivät. Meillä oli maitoa ja voita. Nardusta, jota kasvoi purojen +kuivuneissa uomissa, leivottiin mukiinmenevää leipää, eikä elämän +aineellinen puoli enää herättänyt mitään pelkoa. + +Me olimme rakentaneet asumuksen _Britannian_ laudoista; se peitettiin +huolellisesti tervatuilla purjeilla, ja sen tiiviissä suojassa kului +sadekausi onnellisesti. Silloin tehtiin monta suunnitelmaa, haaveiltiin +monenlaista, ja paras niistä nyt on toteutunut. + +Minulla oli aluksi aikomus uhmata merta laivanpirstoista tehdyllä +veneellä, mutta lähimpään maahan, Pomotun saaristoon, oli puolitoista +tuhatta peninkulmaa. Mikään vene ei olisi kestänyt niin pitkää matkaa. +Niinpä luovuin siitä ja odotin pelastuvani ainoastaan kaitselmuksen +ansiosta. + +Ah, lapsiraukkani! Kuinka usein olemmekaan rannan kallioilta +tähystelleet laivoja ulapalla! Koko tänä aikana ilmestyi horisonttiin +vain pari kolme purjetta heti taas kadotakseen! Me emme enää toivoneet, +mutta emme vielä olleet epätoivoisia. + +Sitten, eilen, olin noussut saaren korkeimmalle kukkulalle, kun +huomasin lännessä hiukan savua. Se suureni. Pian tuli näkyviin laiva. +Se tuntui suuntaavan meitä kohti. + +Mutta eikö se menisi ohi tämän saaren, missä sillä ei ollut mitään +satamaa? + +Ah, mikä jännityksen päivä, ja mikä ihme, ettei sydämeni haljennut +rinnassani! Toverini sytyttivät tulen eräällä Maria-Teresian +kukkulalla. Yö tuli, mutta alus ei antanut mitään merkkiä, että meidät +oli huomattu! Tuossa oli kuitenkin pelastus! Joutuisimmeko katselemaan, +kun se menisi ohi? + +En enää epäröinyt. Pimeys lisääntyi. Laiva saattoi kulkea saaren +ohi yön kuluessa. Heittäydyin mereen ja uin sitä kohti. Toivo +kolminkertaisti voimani. Haloin aaltoja yliluonnollisella tarmolla. +Olin jo pääsemässä laivaan, vain viidenkymmenen metrin päässä siitä, +kun se kääntyi! + +Silloin päästin ne epätoivoiset huudot, jotka vain lapseni kuulivat, ja +jotka eivät olleet harha-aistimusta. + +Sitten palasin rannalle, näännyksissä, liikutuksen ja väsymyksen +voittamana. Molemmat matruusini tapasivat minut puolikuolleena. Se oli +kauhea yö, tämä viimeinen saarella viettämämme, ja me luulimme +jääneemme iäksi eristetyiksi, kun aamun sarastaessa huomasin laivan +purjehtivan pitkin rantaa hiljaista vauhtia. Teidän veneenne laskettiin +vesille... Meidät oli pelastettu ja -- voi taivaan jumalaista hyvyyttä! +-- minun lapseni, rakkaat lapseni olivat siinä ojentamassa minulle +käsiään! + +Harry Grantin kertomus päättyi Maryn ja Robertin hyväilyihin. Ja vasta +nyt sai kapteeni kuulla, että hänen oli pelastuksestaan kiittäminen +sitä hieroglyfistä asiakirjaa, jonka hän kahdeksan päivää haaksirikon +jälkeen oli sulkenut pulloon ja laskenut aaltojen vietäväksi. Mutta +mitä ajatteli Jacques Paganel kapteeni Grantin kertomuksen aikana! +Kelpo maantieteilijä pyöritteli tuhannetta kertaa päässään asiakirjan +sanoja. Hän palautti mieleensä peräkkäin nuo kolme tulkintaa, joista +jokainen oli väärä. Millä tavoin tämä Maria-Teresian saari sitten oli +mainittu meren syömissä papereissa? Paganel ei voinut hillitä itseään +kauempaa, vaan tarttui Harry Grantin käteen. + +-- Kapteeni, sanokaa^ nyt vihdoinkin, mitä noissa selittämättömissä +papereissa luki? + +Maantieteilijän kysymys herätti kaikkien uteliaisuuden, sillä nyt +saataisiin kuulla arvoituksen yhdeksän kuukautta hämäränä pysynyt +ratkaisu! + +-- Niin, kapteeni, Paganel kysyi, -- kyllähän te tarkalleen muistatte +asiakirjan sanamuodon? + +-- Sanasta sanaan, Harry Grant vastasi, -- eikä ole kulunut päivääkään, +etten olisi kerrannut mielessäni sanoja, jotka olivat ainoa toivomme. + +-- Ja mitkä ne ovat, kapteeni? Glenarvan kysyi. -- Sanokaa, sillä +meidän turhamaisuutemme on saanut kovan kolauksen. + +-- Minä olen valmis siihen, Harry Grant vastasi, -- mutta tehän +tiedätte, että menestymisen toiveita lisätäkseni olin pannut pulloon +kolme eri kielillä kirjoitettua asiakirjaa. Minkä niistä haluatte +kuulla? + +-- Eivätkö ne ole samanlaisia? Paganel huudahti. + +-- Ovat, yhtä nimeä lukuunottamatta. + +-- No, esittäkää ranskalainen asiakirja, Glenarvan lausui; -- se oli +näet parhaiten säilynyt, ja se on pääasiallisesti ollut tulkintamme +perustana. + +-- Mylord, se kuuluu sanasta sanaan näin, Harry Grant sanoi. + +-- 27. päivänä kesäkuuta 1862 fregatti Britannia Glasgowista upposi +tuhannenviidensadan lieuen päässä Patagoniasta, eteläisellä +pallonpuoliskolla. Kaksi matruusia ja kapteeni Grant ovat päässeet +Tabor-saarelle... + +-- Mitä? Paganel keskeytti. + +-- Missä he, Harry Grant jatkoi, -- jatkuvasti julman hädän uhreina +ovat heittäneet tämän asiakirjan 153 pituus- ja 37° 11' leveysasteelle. +Tuokaa heille apua tai he ovat hukassa. + +Kuullessaan nimen Tabor oli Paganel hypähtänyt pystyyn; sitten hän ei +voinut enää hillitä itseään, vaan huudahti: + +-- Kuinka niin, Tabor-saari? Tämähän on Maria-Teresia! + +-- Aivan oikein, herra Paganel, Harry Grant vastasi, -- Maria-Teresia +englantilaisilla ja saksalaisilla kartoilla, mutta Tabor +ranskalaisilla! + +Samassa osui hirvittävä nyrkinisku Paganelin olkapäähän, niin että hän +horjahti. Totuus pakottaa sanomaan, että se tuli majurilta, joka +ensimmäistä kertaa rikkoi säädylliset tapansa. + +-- Maantieteilijä! MacNabbs sanoi syvästi halveksien. + +Mutta Paganel ei ollut edes huomannut majurin iskua. + +Mitä se olikaan verrattuna siihen maantieteelliseen iskuun, joka häneen +oli sattunut! + +Niinpä siis, kuten hän nyt kapteeni Grantilta kuuli, hän oli vähitellen +päässyt lähemmäksi totuutta. Hän oli selvittänyt melkein koko +arvoituksellisen viestin. Vuoronperään nimet Patagonia, Australia ja +Uusi Seelanti olivat näyttäneet hänestä eittämättömän varmoilta. +_Contin_, alussa _continent_, oli vähitellen saanut todellisen +merkityksensä _continuelle. Indi_ oli merkinnyt vuoron perään _indiens_ +ja _indigenes_, sitten vihdoin _indigence_, joka oli sen todellinen +merkitys. Ainoastaan tuo vaillinainen sana _abor_ oli pettänyt +maantieteilijän älyn. Paganel oli itsepintaisesti pitänyt sitä osana +verbistä _aborder_, vaikka se oli erisnimi, Tabor-saaren ranskalainen +nimi, juuri sen saaren, missä _Britannian_ haaksirikkoiset olivat! Sitä +erehdystä oli tosin vaikea välttää, kun _Duncanin_ kartoilla tämän +saaren nimenä oli Maria-Teresia. + +-- Vähät siitä! Paganel repi tukkaansa, -- minun ei olisi pitänyt +unohtaa, että sillä oli kaksi eri nimeä! Se on anteeksiantamaton virhe, +Maantieteellisen seuran sihteerille sopimaton erehdys! Minä olen +häpäissyt itseni! + +-- Mutta, herra Paganel, lady Helena sanoi, -- eihän tämä ole näin +vakavaa! + +-- Ei, rouva, ei! Minä olen pelkkä aasi! + +-- Ettekä edes oppinut aasi! majuri huomautti muka lohduttaen. + +Kun ateria oli päättynyt, Harry Grant asetti kaikki tavarat paikoilleen +talossaan. Hän ei ottanut sieltä mukaansa mitään, haluten antaa +rehellisen miehen rikkaudet perinnöksi rikolliselle. + +Palattiin laivalle. Glenarvan aikoi lähteä vielä samana päivänä ja +antoi määräyksen perämiehen maihinviennistä. Ayrton tuotiin perähyttiin +ja näki edessään Harry Grantin. + +-- Se olen minä, Ayrton, Grant sanoi. + +-- Te juuri, kapteeni, Ayrton vastasi osoittamatta minkäänlaista +hämmästystä tavatessaan Harry Grantin. -- No, enpä ole pahoillani +nähdessäni teidät hyvissä voimissa. + +-- Näyttää siltä, Ayrton, että tein erehdyksen laskiessani teidät +asuttuun maahan. + +-- Niin näyttää, kapteeni. + +-- Te siirrytte minun tilalleni tälle autiolle saarelle. Toivottavasti +se saa teidät katumaan. + +-- Olkoon niin! Ayrton vastasi tyynellä äänellä. + +Sitten Glenarvan sanoi perämiehen puoleen kääntyen: + +-- Te pysytte, Ayrton, siis päätöksessänne, että teidät on jätettävä +autiolle saarelle? + +-- Niin pysyn, mylord. + +-- Onko Tabor-saari teille sopiva? + +-- Täydellisesti. + +-- Sitten kuulkaa viimeiset sanani, Ayrton. Täällä te olette +eristettynä kaikista maista, vailla mahdollisuuksia päästä yhteyteen +muiden ihmisten kanssa. Ihmeitä ei tapahdu usein, ettekä te voi paeta +tältä saarelta, jonne _Duncan_ teidät jättää. Te jäätte yksin Jumalan +silmien alle, joka näkee sydänten pohjaan, mutta te ette ole kadotettu +ettekä tietymättömissä, kuten kapteeni Grant. Niin arvoton kuin +lienettekin ihmisten muistettavaksi, tulevat ihmiset teitä muistamaan. +Minä tiedän, missä te olette, Ayrton, minä tiedän, mistä teidät löydän, +enkä unohda sitä milloinkaan. + +-- Jumala varjelkoon teidän armoanne, perämies vastasi +yksinkertaisesti. + +Nämä olivat viimeiset Glenarvanin ja perämiehen välillä vaihdetut +sanat. Vene oli valmiina. Ayrton astui siihen. + +John Mangles oli ennakolta käskenyt viedä saarelle muutamia laatikoita +säilykkeitä, työkaluja, aseita ja joukon ruutia ja lyijyä. + +Perämies saattoi siis työllään tulla toimeen; häneltä ei puuttunut +mitään, ei edes kirjoja, joiden joukossa oli englantilaisille niin +rakas raamattu. + +Eron hetki oli tullut. Miehistö ja matkustajat olivat kannella. +Useimmat tunsivat ahdistusta. Mary Grant ja lady Helena eivät voineet +salata liikutustaan. + +-- Onko se välttämätöntä? nuori rouva kysyi mieheltään. -- Onko +välttämätöntä, että tuo onneton jätetään tänne? + +-- On, Helena, lordi Glenarvan vastasi. -- Se on sovitus. + +Tällä hetkellä lähti John Manglesin johtama vene liikkeelle. Ayrton +seisoi, yhä ilmeettömänä, otti lakin päästään ja tervehti vakaasti. + +Glenarvan paljasti päänsä ja hänen mukanaan koko laivaväki, kuten +tehdään kuolevalle ihmiselle, ja vene etääntyi syvän hiljaisuuden +vallitessa. + +Maihin tultaessa Ayrton hyppäsi rannalle, ja vene palasi laivalle. + +Kello oli silloin neljä illalla ja peräkannelta saattoivat matkustajat +nähdä perämiehen, käsivarret ristissä rinnalla, seisomassa liikkumatta +kuin kuvapatsas kalliolla, laivaa katsellen. + +-- Lähdemmekö, mylord? John Mangles kysyi. + +-- Lähdemme, John, Glenarvan vastasi liikuttuneempana kuin tahtoi +näyttää. + +-- _Go ahead!_ Eteenpäin! John huusi koneenkäyttäjälle. + +Höyry pihisi putkissa, potkuri pieksi vettä, ja kello kahdeksan +katosivat Tabor-saaren viimeiset kukkulat yön pimeyteen. + + + + +JACQUES PAGANELIN VIIMEINEN HAJAMIELISYYS. + + +Yksitoista päivää saarelta lähtönsä jälkeen, 18. päivänä maaliskuuta, +_Duncan_ sai näkyviinsä Amerikan rannikon ja ankkuroi seuraavana +päivänä Talkahuanon lahdella. + +Se palasi sinne viisikuukautisen matkan jälkeen, jolloin se noudattaen +tarkoin 37. leveysastetta oli kiertänyt maapallon ympäri. Tämän +muistettavan retkikunnan jäsenet olivat ensimmäisinä _Travellers' +Clubin_ aikakirjoissa kulkeneet Chilen, pampan, Argentiinan tasavallan, +Atlantin, Tristan da Cunhan saarten, Intian valtameren, Amsterdamin +saarten, Australian, Uuden Seelannin, Tabor-saaren ja Tyynen valtameren +poikki. Heidän ponnistuksensa eivät jääneet tuloksettomiksi, vaan he +toivat takaisin isänmaahansa _Britannian_ haaksirikkoiset. + +Ei ainoatakaan niistä uljaista skotlantilaisista, jotka olivat +lähteneet matkalle lordinsa kutsusta, puuttunut nimihuudossa, kaikki +palasivat vanhaan Skotlantiin, ja tämä matka muistutti vanhan tarinan +taistelua "ilman kyyneleitä". + +Kun _Duncan_ oli täydentänyt varastonsa, se kulki pitkin Patagonian +rannikkoa, kiersi Kap Hornin ja kiiti sitten Atlantin valtameren +poikki. + +Matkalla ei tapahtunut mitään erikoista. Laivalla oli kaikki pelkkää +iloa. Mikään ei enää pysynyt salassa, ei edes John Manglesin rakkaus +Mary Grantiin. + +Tai pysyipä sentään. Eräs salaisuus kiusasi vielä MacNabbsia. Miksi +Paganelin takki oli aina tiukasti napitettu ja miksi hän piti vielä +kaulaliinaa, joka ulottui korviin saakka? Majuria halutti saada tietää +syy tähän omituiseen tapaan. Mutta täytyy sanoa, että huolimatta +MacNabbsin kyselyistä, vihjailuista ja epäluuloista Paganel ei avannut +takkiaan. + +Ei silloinkaan, kun _Duncan_ kulki päiväntasaajan poikki ja kannen +palkit olivat sulaa viidenkymmenen asteen kuumuudessa. + +-- Hän on niin hajamielinen, että luulee olevansa Pietarissa, majuri +sanoi nähdessään maantieteilijän kääriytyneenä suureen viittaan, ikään +kuin elohopea lämpömittarissa olisi ollut jäätynyt. + +Vihdoin, 9. päivänä toukokuuta, viisikymmentä päivää Talkahuanosta +lähdön jälkeen John Mangles näki Kap Clearin majakan. Alus laski Pyhän +Yrjön salmeen, kulki Irlannin meren poikki ja saapui 10. päivänä +toukokuuta Clyden lahteen. Kello yksitoista se ankkuroi Dumbartonissa. +Kello kaksi päivällä saapuivat sen matkustajat Malcolmin linnaan +ylämaalaisten hurraa-huutojen kaikuessa. + +Kohtalo oli siis määrännyt, että Harry Grant ja hänen molemmat +kumppaninsa pelastuivat, että John Mangles menisi vihille Mary Grantin +kanssa Pyhän Mungon vanhassa kirkossa, missä pastori Paxton, sitä ennen +yhdeksän kuukautta rukoiltuansa isän pelastuksen puolesta, siunasi +hänen tyttärensä ja hänen pelastajansa avioliiton! Samoin oli määrätty, +että Robertista tulisi merimies kuten Harry Grantista ja John +Manglesista ja että hän jatkaisi heidän kanssaan isänsä suuria +suunnitelmia lordi Glenarvanin suojeluksessa. + +Mutta oliko määrätty, että Jacques Paganel ei kuolisi poikamiehenä? +Arvattavasti. + +Sankarillisten tekojensa jälkeen maantieteilijä ei tietenkään voinut +välttää kuuluisuutta. Hänen hajamielisyytensä hurmasi Skotlannin +ylhäisön seurapiirit. Hänestä suorastaan kilpailtiin, eikä hän millään +voinut noudattaa kaikkia hänelle lähetettyjä kutsuja. + +Ja tällöin tapahtui, että eräs rakastettava kolmikymmenvuotias neiti +eikä sen vähempää kuin majuri MacNabbsin serkku, itsekin hiukan +omalaatuinen, mutta hyväsydäminen ja vielä viehättävä, ihastui +maantieteilijän eriskummallisuuteen ja tarjosi hänelle kättään ja +sydäntään. Sen mukana tuli vielä miljoona puntaa, mutta siitä +vaiettiin. + +Neiti Arabellan tunteet eivät jättäneet Paganelia suinkaan kylmäksi, +mutta hän ei uskaltanut kosia. + +Majuri ryhtyi välittäjäksi näiden kahden, toisiaan varten luodun +sydämen kesken. Hän jopa huomautti Paganelille, että avioliitto oli +"viimeinen hajamielisyys", minkä hän voisi itselleen sallia. + +Paganel, joka jostakin ihmeellisestä syystä ei saanut sanotuksi +ratkaisevaa sanaa, oli pulassa. + +-- Eikö neiti Arabella miellytä teitä? MacNabbs kysyi häneltä vähän +väliä. + +-- Oh, majuri, hän on hurmaava! Paganel huudahti, -- tuhat kertaa liian +hurmaava ja totta puhuakseni hän miellyttäisi minua enemmän, jos hän +olisi vähemmän viehättävä! Jospa hänellä olisi edes jokin puute! + +-- Olkaa rauhassa, majuri vastasi, -- kyllä hänellä niitä on ja +useampia kuin yksi. Täydellisimmälläkin naisella on niitä aina osansa. +Niinpä, Paganel, onko asia sovittu? + +-- Minä en uskalla, Paganel vastasi. + +-- No mutta, oppinut ystäväni, miksi epäröitte? + +-- Minä en ole kyllin arvokas neiti Arabellalle, maantieteilijä vastasi +itsepäisesti. + +Ja siihen se jäi. + +Vihdoin kun hellittämätön majuri eräänä päivänä pani hänet ahtaalle, +hän ilmoitti lopulta vaitiolon lupausta vastaan, erään erikoisuuden, +joka oli omiaan suuresti helpottamaan hänen tuntomerkkiensä toteamista, +jos hän joskus saisi poliisin kintereilleen. + +-- Joutavia! majuri huudahti. + +-- Asia on kuten sanon, Paganel vakuutti. + +-- Vähät siitä, kelpo ystäväni! + +-- Niinkö luulette? + +-- Päinvastoin, te olette sitten vielä erikoisempi. Sehän vain lisää +teidän henkilökohtaisia ansioitanne. Se tekee teistä Arabellan +uneksiman miehen, jolla ei ole vertaa! + +Ja majuri jätti järkähtämättömän vakavana Paganelin mitä kalvavimman +levottomuuden valtaan. + +MacNabbsin ja neiti Arabellan välillä käytiin lyhyt keskustelu. + +Kahta viikkoa myöhemmin vietettiin komeat häät Malcolmin linnassa. +Paganel oli komea, joskin kaulaan saakka napitettu, ja neiti Arabella +häikäisevä. + +Ja maantieteilijän salaisuus olisi ainiaaksi jäänyt hämärän peittoon, +ellei majuri olisi puhunut siitä Glenarvanille. Sitä kautta se kulki +lady Helenalle, joka kuiskasi siitä sanan rouva Manglesille. Lyhyesti, +tämä salaisuus joutui rouva Olbinettin korviin, ja kohta sen tiesivät +kaikki. + +Niiden kolmen päivän aikana, jolloin Paganel oli maorien vankina, hänet +oli _tatuoitu_ jaloista olkapäihin saakka, ja hänellä oli rinnassaan +heraldinen kiwin kuva, joka siivet levällään nokki hänen sydäntään. + +Se oli ainoa tällä suurella matkalla sattunut seikkailu, joka aina +vaivasi Paganelia, jota hän ei milloinkaan antanut anteeksi Uudelle +Seelannille; tämä seikka myös monista kehotuksista ja hänen omasta +koti-ikävästään huolimatta esti häntä palaamasta Ranskaan. Hän pelkäsi +tekevänsä koko Maantieteellisen seuran pilapiirtäjien ja sanomalehtien +irvistettäväksi, kun hänet, sen sihteeri, oli tatuoitu Uudessa +Seelannissa. + +Kapteeni Grantin paluusta Skotlantiin tuli kansallistapahtuma ja Harry +Grantista vanhan Kaledonian tunnetuin mies. Hänen poikansa Robert on +ruvennut isänsä ja kapteeni Johnin tavoin merimieheksi, ja lordi +Glenarvanin suojeluksessa ryhtynyt suunnittelemaan skotlantilaisen +siirtokunnan perustamista Tyynen valtameren alueelle. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kapteeni Grantin löytyminen, by Jules Verne + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIN LÖYTYMINEN *** + +***** This file should be named 39059-8.txt or 39059-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/9/0/5/39059/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/39059-8.zip b/39059-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..a0cabe8 --- /dev/null +++ b/39059-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6f681cb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #39059 (https://www.gutenberg.org/ebooks/39059) |