initial commit of ebook 39182HEADmain

5 files changed, 6419 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/39182-8.txt b/39182-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..eba5c5e
--- /dev/null
+++ b/39182-8.txt
@@ -0,0 +1,6403 @@
+The Project Gutenberg EBook of Jaakoppi, by Alexander L. Kielland
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+
+Title: Jaakoppi
+
+Author: Alexander L. Kielland
+
+Translator: Juhani Aho
+
+Release Date: March 17, 2012 [EBook #39182]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAAKOPPI ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+JAAKOPPI
+
+Kirj.
+
+Alexander L. Kielland
+
+
+Suomentanut Juhani Aho
+
+
+Päivälehden novellikokoelma 1.
+
+
+Helsingissä,
+Helsingin Sentraali-Kirjapainossa,
+1891.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Pari peninkulmaa järvestä, missä maa hitaasti alkoi nousta tunturia
+kohden, olivat nuo pienet talot autioina ja hajallaan; ja alavat suot
+levenivät mustina ja rapakoisina hiukan ylempänä olevien kankaiden
+välissä, missä lyhyttä kanervaa kasvoi isojen kivien ympärillä.
+
+Tie oli yksi ainoa huolellinen kärrynjälki, joka luikerteli kivien ja
+mättäiden lomia, ja se kulki nyt samaa suuntaa kuin oli kulettanut sen
+ensimmäisen ajajan hevonen; eikä yhdenkään hevosen -- vielä vähemmin
+yhdenkään ajajan päähän ollut pistänyt lähteä viemään rattaita toisille
+väylille, ulos tästä huolellisesta kärrynjälestä.
+
+Tietä myöten laskeutui alas isokasvuinen, tanakka talonpoikaispoika,
+tukka vaaleanpunanen ja naama kesakoissa. Hän kulki, kasvot, nuo isot
+ja untuvapartaiset kasvot käännettyinä luodetta kohti, merta kohti,
+kaupunkia kohti, ilta-auringon kultaista ruskoa kohti joka punotti
+kanervikossa ja veti pitkän juovan veden rajaan saakka, tulvi leveänä
+juovana alavalle länsi rannalle ja kimalteli kaitaisena juovana aina
+meren ulapalle, näköpiirin perille saakka.
+
+Auringon kulta heloitti hänen vaaleansinisissä, myhäilevissä
+silmissään. Ja hänen mielensä se oli täynnä kultaa sekin. Hän ei muuta
+ajatellut, ei muuta nähnyt, hän vaan kulki niinkuin olisi jo porkannut
+polviaan myöten kullassa -- kulki pohjoiseen päin, kaupunkiin, tuohon
+kaupunkiin, joka oli täynnä kulta kolikoita, kulta kolikoita ja
+tyttöjä!
+
+Ja kuitenkaan ei Törres Snörtevold ollut nähnyt paljon oikeata kultaa
+eläessään; muutamia kullatuita kehyksiä pappilan salissa, siinä kaikki.
+Vaan eilen oli hän saanut kaksi oikeata kultarahaa eläinkauppiaalta,
+joka osteli sikoja englantilaisille.
+
+Törres vei kultapalat yksikseen luhtiin, puristi niitä kourassaan,
+helisti niitä varovasti rautanaulaan, haisteli ja purasi hiukan toista
+laitaan; ja koko yön oli hänellä ne mukanaan vuoteella, hän pani
+poskensa alle taikka hieroi niitä vastakkain puoli horroksissa,
+kuullakseen olivatko ne siinä molemmat.
+
+Seuraavana päivänä oli hän kuin uudesta syntynyt. Hän tahtoi
+hetipaikalla päästä kaupunkiin, ja yksin.
+
+Hän joka aina puheli kaupungista, mutta ei koskaan uskaltanut tulla
+mukaan, kun muut menivät markkinoille; hän, joka aina oli säästänyt
+rahaa kaupunkimatkan varalle, mutta ei koskaan saanut tarpeeksi, hän
+oli nyt kerralla valmis, eikä pidättämisestä puhettakaan. Kaikki
+rahansa pistettyinä pienissä kääryissä sinne tänne vaatteihin ruumiin
+ympärille astui hän nyt alas tietä pitkin iltapäivän paistaessa ja
+läheni rantaa, josta toivoi pääsevänsä venheellä yli rautatieasemalle
+toisella puolen veden.
+
+Matkalipun hinnan kaupunkiin tiesi hän; se oli suuri; mutta mahdotonta
+oli hänen tässä kiihkossaan lähteä kiertämäänkään ja kulkea puolitoista
+päivää jalkasin. Venhekyydin oli hän arvellut maksavan 25 äyriä. Mutta
+kun hän joutui niin pitkälle, että näki isot kivet veden rajassa, missä
+tiesi venheen olevan, pisti hänen päähänsä, ett'ei sen omistaja Anders
+ehkä olekaan saatavissa. Silloin voisi hän ottaa venheen ja soutaa itse
+itsensä toiselle puolelle; se ei tulisi mitään maksamaan, sillä tänne
+hän ei enää koskaan tule takaisin.
+
+Kotona eivät olleet puhuneet juuri mitään Törresille, kun hän sanoi
+lähtevänsä. Hän oli aina yksin eikä suuresti muista välittänyt. Talo
+oli aina lapsia täynnä ja vaivaishoidon portaalla. Törres ei ollut
+vanhin poika, mutta teki työtä taloon ja hoiti omia asioitaan siinä
+sivussa.
+
+Jo ihan nuoresta alkaen oli hänellä ollut tavaton onni sikakaupoissa.
+Aina saivat hänen sikansa enimmät porsaat ja jos niitä katosi metsiin,
+ei hänen porsaansa olleet koskaan kadonneiden joukossa. Mutta ei hän
+kuitenkaan ollut tyytyväinen; hän kulki ja valitti, ett'ei tästä tule
+mitään. Ja vaikka hän olisi myynyt kuinka hyvään hintaan tahansa, ei
+kukaan voinut huomata, että hänellä oli rahoja. Hiljaa ja murjottaen
+oleskeli hän siellä missä muutkin ja kasvoi hitaasti.
+
+Mutta kun hän nyt laskeutui alas viimeistä mäkeä kultaisen auringon
+kimaltaessa edessään veden pinnalla, tulvahti tuossa nuoressa
+talonpoikaispojassa ennen tuntematon voima. Hänellä ei ollut laukkua
+eikä matkasauvaa; mutta hänen piti saada jotakin käteensä ja niin otti
+hän kaksi pyöreätä kiveä tiepuolesta -- toisen toiseen käteensä. Niitä
+iski hän vastakkain niin kovasti kuin voi ja lauleli: Kultia ja
+tyttöjä, ja tyttöjä ja kultia, -- hän lauloi ääneensä ja löi tahtia
+jalalla. Vaikkei hän osannutkaan laulaa.
+
+Hänestä oli niinkuin olisi hän musertanut jotain toista, samalla kuin
+hän itse kasvoi, kasvoi ohi kahdenkymmenen vuotensa, kasvoi niin
+suureksi, että hänen täytyi avata leveähampainen suunsa, -- ikäänkuin
+nielläksensä oma ääretön himonsa.
+
+Ja kun hän näki venheen kiven kupeella eikä yhtään ihmistä saapuvilla,
+pani hän hyppelemällä viimeisen matkan, nauraen ja riemuten, ja
+hyökkäsi venheen kimppuun sysätäkseen sen vesille.
+
+Mutta hänen askeleensa irtonaisilla rantakivillä herättivät miehen
+kiven takana, josta pää pisti esille. Se oli Andersin pää, ja hän kysyi
+kiivaasti:
+
+"Mitä sinä teet minun venheelläni?"
+
+Törres'in sydänalassa pani pahasti ja pettyneenä irroitti hän kätensä
+venheen kokasta; mutta sanoi rauhallisesti, niinkuin oikeata asiaa:
+
+"Voitko soutaa minut yli asemalle -- Anders?"
+
+"En"
+
+"Vai niin? -- mutta minä maksan!"
+
+"Venhe on vuokrattu", vastasi Anders ja sylkäsi, kääntyen rauhallisesti
+pois ja piiloutuen kiven taa.
+
+Sieltä kuului muitakin ääniä, ne nauroivat ja puhelivat kiven takana.
+Törres seisoi silmänräpäyksen hämillään ja kokosi ajatuksiaan. Ja hänen
+verensä olivat sellaisessa menon vauhdissa ja hänen koko mielensä oli
+niin täynnä kultaisia unelmia, että hän huusi ääneensä -- tahallaan
+sitä varten, että kiven takana olijatkin kuulisivat: "Saat 50 äyriä
+kyydistä asemalle".
+
+Mutta sieltä kiven suojasta kajahti tyynille vesille nauru, jonka
+vertaista Törres ei vielä eläissään ollut kuullut, sillä se oli
+kaupunkilais naurua -- ärsyttävää, herrasmaista ja vapaata. Ja sieltä
+huudettiin: "Käy esiin! Käy esiin sinä viidenkymmenen äyrin mies! --
+hoi, missä se on se kultalintu?"
+
+Pari iloista punertavaa naamaa pilkisti sieltä häntä nähdäkseen ja kun
+Törres vähän muuttautui, sai hän nähdä kolme kaupungin herraa, jotka
+kalastus kapineineen olivat asettuneet tuon suuren kiven suojaan.
+Heillä oli valkea liina keskellään nurmikolla ja pulloja oli kokonainen
+kehä yhdestä toiseen; siellä oli laseja täynnä punaista ja keltaista,
+voita lasi astioissa, hienoa kaupunkilais-leipää, avattuja läkki
+astioita, paperiin käärittyä kanan paistia, -- Törres näki tuon kaikki
+yhdellä ainoalla silmäyksellä käsittämättä muuta kuin että se oli
+kaikki tuo äärettömän kallista, ja hän luuhistui kokoon mielen
+masennuksesta.
+
+"Tule poika tänne! ja juo lasi janoosi!" huusi heistä vanhin joka oli
+paksu ja punapäinen.
+
+Mutta Törres seisoi synkkänä ja vastasi vaan:
+
+"Minun pitäisi päästä veden yli -- minun."
+
+"Mene sitten vaikka helvettiin", huusi tuo paksu ja tyhjensi itse
+lasinsa; "tiedä sinä, että venhe on nyt meidän".
+
+"Olisiko siellä vielä sijaa?" kysyi heistä muuan.
+
+"Onhan siellä aina sijaa", vastasi Anders.
+
+"Ei, ei", huusi tuo lihava päättäväisesti, "me emme tahdo mukaan. Minä
+en siedä näitä lahosia venheitä -- en ainakaan lastissa."
+
+Ja niinkuin ei Törresiä olisi ollut koko maailmassa, alkoivat he syödä
+ja syödessään jutella kaikista niistä huonoista venheistä, joita oli
+pakotettu käyttämään vesillä ja virroilla ja joita aina piti soutaa,
+menipä sitten kalaan tai tahtoi päästä rannalta toiselle.
+
+Törres peräytyi pysytellen niin, että kivi oli siinä hänen ja noiden
+toisten välillä, kunnes löysi syvennyksen rannassa, johon voi kokonaan
+piiloutua, kun laskeutui vatsalleen maahan. Tässä hän loikoi kiroillen
+ja hiekkaa raapien.
+
+Ne olivat nuo nauraneet hänen suurelle tarjoukselleen ja pakoittaneet
+kiertämään maata myöten. Nyt hän ei enää ehtisi iltajunaan, hänen
+pitäisi yöpyä vieraihin paikkoihin ja kenties maksaa yösijasta; ja
+sitten ei hän enää ehtisi tänä iltana kaupunkiin -- ei saisi nähdä
+tuota valaistua, ihmeellistä kaupunkia, johonka oli juoksujalassa
+rientänyt.
+
+Jonkun ajan päästä nousivat miehet kiven takaa jaloilleen, täyteläisinä
+ja tyytyväisinä, sikarit ja piiput hampaissa höyryten, samalla kun
+Anders, joka oli ollut ennenkin herroja kyydissä, keräsi tähteet
+vakkaan ja vei ne venheesen. Kun he olivat päässeet vesille, nauraen ja
+meluten, ymmärsi Törres heidän puheestaan, että joku oli maininnut
+hänet; sillä se lihava, joka oli istuutunut perään, huusi: "me annamme
+Andersille yhden kruunun juomarahaa päästäksemme kultalinnusta, niin
+voittaa hän kuitenkin 50 äyriä".
+
+Venhe lähti soutamaan pois ja nuo kolme herraa laittoivat siimansa
+reilaan, uistellakseen yli mentäessä. Törres jäi yksin rannalle ja
+katseli heidän jälkeensä kiukusta hehkuvin silmin.
+
+Sitten hiipi hän kiven luo, jonka juurella oli muutamia korkkeja ja
+voihin tahratuita papereita. Hän pui nyrkkiä poistuvalle venheelle ja
+joutui hillitsemättömään raivoon ajatellessaan noita ihmisiä --
+varsinkin tuota paksua. Hän syöksi olkapäänsä kiven kylkeen, painoi
+sitä ja pinnisti maasta jaloillaan. Mutta tuo liikahtamaton möhkäle
+jäähdytti hänet. Kiukun kohtaus meni ohitse ja hän katseli venheen
+jälkeen, joka nyt oli liukunut vastaisen maan mustaan varjoon; samalla
+hän vannoi sydämmessään, että tätä ei tulla unohtamaan.
+
+Sitten lähti hän kärsivällisesti kiertämään rantaa; olihan oikeastaan
+50 äyriä säästetty; kun nyt vaan saisi yösijan halvalla.
+
+Mutta nyt ei ollut enää kultaa auringossa eikä mitään typeriä haaveita
+Törresin päässä. Hän tunnusteli kaikkia rahakääröjään, luki ne ja laski
+yhteen; tähän saakka ei ollut vielä mennyt äyriäkään.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Se kaupunki, mihin hän tuli seuraavana aamuna, oli niin suuri, että
+Törres jäi seisomaan sanatonna ja huumautuneena, astuessaan ulos
+asemahuoneesta.
+
+Sellaista korkeiden ja kalliiden huoneiden paljoutta ei hän ollut
+osannut aavistaakaan, vaikka olikin kuullut niistä puhuttavan ja niitä
+mielessään kuvitellut.
+
+Välittämättä muutamista poikasista, jotka kysyivät olisiko hänellä
+mitään kantamista -- eihän hänellä ollut mitään, lähti hän tunkeutumaan
+kaupunkiin, osoittamatta ainoallakaan kasvojen liikkeellä, kuinka
+mahtavasti tämä häneen vaikutti.
+
+Mutta yhtäkkiä tuli häntä vastaan jotain aivan erinomaista. Se oli
+nuori, hieno nainen -- kurottu ja keikistetty, jalassa hienokärkiset
+kengät ja suuri hattu poikittain päässä. Ennenkun itsekään tiesi,
+sivalsi hän lakin päästään niinkuin papin edessä, ja nainen punastui,
+vaikka ei voinutkaan olla tyytyväisenä hymyilemättä.
+
+Ei hän hänen kauneuttaan, -- sillä Törres oli tuskin nähnyt hänen
+kasvonsa, eikä myöskään puvun kalleutta, mutta se somuus! -- että
+nainen voi näyttää noin somalta, se oli hänen mielestään
+yliluonnollisen mestarillista. Törres oli nähnyt naisia ennenkin --
+sekä vaatteissa että ilman; mutta moista ei hän ollut koskaan
+aavistanut. Ja joka kerta kuin hän tuli naista vastaan, niin vavahti
+hän ja jäi tuijottamaan jälkeen; mutta ei kukaan ollut sellainen kuin
+tuo ensimmäinen, eikä hän enää ottanut lakkia päästään.
+
+Puolille päivin oli Törres jo sen verran tutustunut kaupunkiin, että
+hän tiesi, missä ihmiset eniten oleskelivat. Pienet ja ahtaat kadut hän
+pian hylkäsi; mutta pääkadut, missä huoneet olivat kivestä -- ja
+äärettömän suuret ikkunat yhdestä ainoasta lasista, joka oli niin
+läpikuultavaa kuin kirkas ilma, ja joissa kuitenkin oli niin hyvä
+katsella kuvaansa -- niitä myöten kuljeskeli hän tuntikausia.
+
+Kaupungin komeimman puodin nimi oli Brandt; se oli naisten puoti, johon
+kuului koetushuoneet ja ompeluhuone. Mutta vanhalta muistilta myytiin
+siellä myöskin kahvia, teetä ja sikareita, joita oli näytteillä
+erityisessä uutimilla verhotussa ikkunassa.
+
+Kaupungin vilkas-liikkeisin katu levisi juuri Brandtin puodin
+edustalla, jossa paitse kolmea ikkunaa oli vielä lasiovikin. Tässä
+käyskenteli Törres koko päivän edestakaisin ja tutkiskeli. Hän koetteli
+arvata tavarain hintaa; mutta harvoihin tavaroihin olivat hinnat
+merkityt eikä niitäkään ymmärtänyt.
+
+Brandtin lähin naapuri oli Cornelius Knudsen, jonka talo oli seinäkkäin
+Brandtin kanssa, mutta Knudsenilla oli vaan yksi ikkuna pää-kadulle,
+muu osa tätä laajaa rakennusta antoi ahtaalle sivukadulle ja päättyi
+alhaalla meren rannassa rantamakasiineihin ja tavaratontteihin.
+
+Tätä liikettä johti Cornelius Knudsenin nuori leski, jota vastoin
+Brandtin suurta ja rikasta kauppahuonetta hoiti vanhan Brandtin
+vävypoika Gustaf Kröger.
+
+Cornelius Knudsenin yhdessä katu-ikkunassa oli kaikkea sitä mitä oli
+Brandtillakin ja hiukan vielä lisääkin. Törres näki heti, ettei mikään
+täällä ollut niin kallista ja hienoa; mutta sitten oli tällä puodilla
+kolme jotenkin pölyistä sivukadulle antavaa ikkunaa, jotka olivat
+täynnä tavaroita, tervasta aina laivaköysiin saakka.
+
+Näitä kahta naapuria tarkasteli Törres koko päivän, kunnes huomasi,
+että hänellä oli ankara nälkä. Eräästä leipurista osti hän nisuleivän
+ja siirappikakun ja nautti nämä ensimmäisinä kaupunkimaistiaisinaan.
+
+Voimistuneena ja hyvällä tuulella jatkoi hän kulkuaan, hän tahtoi
+hetipaikalla ansaita jotakin; mutta mistäpäin hän alkaisi? kultasepän
+ja kellosepän ikkunat vetävät häntä vahvasti puoleensa. Täällä oli
+kulta puhdasta ja hohtavaa.
+
+Mutta kun hän siinä seisoi, katseli sisään ja näki siellä työmiehen,
+joka lasi silmän edessä perkkaili kellon sisustaa ja väänteli pienen
+pieniä pyöriä ja karoja, niin käsitti hän samassa ett'ei tämä ollut
+häntä varten; tuo työ, se ei ollut suinkaan kullan arvoista, vaikka
+ikkunat olivat täynnä kultakaluja.
+
+Istua yhdessä kohden, olla vaiti ja tehdä työtä aamusta iltaan, -- ei
+-- niin tyhmä en minä ole, ajatteli Törres ja naurahti itsekseen. Yhtä
+hyvin olisin voinut jäädä kotiin maata muokkaamaan.
+
+Nyt selvisi hänessä se päätös, että missä oli sakeimassa väkeä --
+siellä tahtoo hänkin olla; eikä hän huoli äkäytyä työn ääreen tuolla
+tavalla; sinne hän tahtoo mennä missä myydään, missä rahat nousevat
+lihavista kukkaroista, ja pyyhkäistä ne laatikkoon niin että kilahtaa.
+
+Oli hänestä kuitenkin liika hienoa pääkaduilla -- vielä; hän loittoni
+sentähden laitakaupunkiin päin ja kun näki vanhanpuoleisen miehen
+yksinään rihkamapuodissaan, astui hän sisään ja kysäsi ilman pitempiä
+mutkia, olisiko täällä paikkaa tämän näköiselle pojalle?
+
+"Ei", vastasi mies ja katsahti ylös sanomalehdestään. Mutta kun Törres
+näyttämättä vähintäkään pettyneen näköiseltä aikoi mennä, alkoi
+kauppamies tiedustella:
+
+"Taidat olla maalta? -- vastikään tullut kaupunkiin? Oletko väkevä?"
+
+"Kyllä kai -- senpähän näkisi", vastasi Törres vältellen; hän oli
+kuitenkin jo katsellut ympärilleen, ja ymmärsi, että väkevän pojan
+tehtävä tällaisessa kaupassa olisi silli- ja tervatynnörien
+vieritteleminen alhaalla rantamakasiinissa; ja siihen ei hänen tehnyt
+mielensä.
+
+Kauppias sitävastoin alkoi mieltyä poikaan.
+
+"Minulla ei kyllä ihan paikalla ole pojan tarvista", sanoi hän.
+
+"Niin, mutta minun olisi tarvis päästä paikalla", sanoi Törres.
+
+"Ohoh", -- huudahti vanha mies -- "niin ne aina ajattelevat ne
+talonpojat, että kussa tulevat kaupunkiin, niin on puurokuppi voisilmän
+kanssa jo odottamassa."
+
+Mutta Törres naurahti: "Tottahan täällä lie toki työtä tekevälle näin
+suuressa kylässä."
+
+Tuo varmuus vaikutti toiseen; tuossa pojassa on jotain, jota ei ole
+jokaisessa.
+
+"Sinä -- sinä voisit koitella' -- alkoi hän.
+
+"Paljoko maksetaan puoti pojalle palkkaa?"
+
+"Palkkaako! -- Saat olla aluksi tyytyväinen huoneesen, ruokaan ja
+vähään vaatteita", arveli vanhus.
+
+Törres astui ovea kohden, josta samassa tuli pari tyttöä kauppaa
+tekemään.
+
+"Niin no, saadaanhan sitten huomenna puhella", sanoi kauppias, jonka
+täytyi mennä vastatulleita palvelemaan, "mutta lupaa minulle, että
+tulet huomenna takaisin", huusi hän vielä kerran, sillä hänen oli
+alkanut tehdä mieli poikaa.
+
+"Kyllä, kyllä", vastasi Törres, mutta kun hän astui ulos hämärästä
+rihkamapuodista, päätti hän, että tänne ei hän enää koskaan astu
+jalallaan.
+
+Nyt tahtoi hän mennä suoraan -- joko Brandt'ille taikka Knudsenille;
+hän oli jo huomannut hyvinkin kelpaavansa pikkukauppiaalle ja vähempää
+kuin ruokaa ja asuntoa eivät suinkaan nämäkään voisi hänelle tarjota;
+kunhan vaan pääsisi ovesta sisään; kyllä hän sitten aina siitä
+selviäisi.
+
+Tuossa tuokiossa oli hän takaisin keskikaupungilla, mutta kun hän tuli
+Brandtin nurkkaan, oli kaikki muuttunut. Kaasu oli sytytetty ja
+suurista ikkunoista tuli valovirta, jollaista Törres ei koskaan ollut
+voinut ajatella mahdolliseksi edes taivaassakaan. Valkosten, loistavain
+ja keveiden puotitavarain välistä näki hän muutamia onnellisia
+olennoita, jotka käyskentelivät puoti pöytien takana tai kiiveskelivät
+portaita myöten ottamaan hyllyiltä tavaroita -- aivan niinkuin enkelit
+Jaakopin unessa.
+
+Katsahtamatta Cornelius Knudsenin ikkunaan, joka ei vielä ollut
+valaistu, astui hän urhoollisesti, vaikkakin tykyttävin sydämmin.
+suoraan tuohon kimmeltävään puotiin.
+
+Hän kysäsi "kauppamiestä itseään", ja eräs nainen, joka parhaallaan
+palveli ostajia, avasi hänelle puoti pöydän sulun; nähtävästi luultiin
+häntä joksikin lähetiksi. Törres meni osoitettua tietä -- hurmautuneena
+kaikesta minkä näki, hajusta ja valosta tässä maailmassa, josta hän
+aina oli uneksinut.
+
+Konttoorin ovi oli auki. Törres astui sisään. Paksu mies luki hattu
+päässä jotain kirjettä kaasulampun alla. Törres rykäsi ja kysyi eikö
+täällä tarvittaisi poikaa?
+
+Vihastuneena pyörähti mies ympäri: mutta kun hän näki Törresin, levitti
+hän käsiään ja huudahti:
+
+"Sitä on pirun poika! -- tuleeko se nyt tännekin tuo!"
+
+Törres kiiruhti samassa ulos ovesta; se oli tuo eilinen paksu -- hänen
+vihamiehensä; ja ulos puodista kiiruhti hän eikä saanut henkeään
+vedetyksi, ennenkun oli kapealla kadulla Cornelius Knudsenin ikkunain
+alla, jossa oli yksinäistä ja pimeää.
+
+Nyt oli hänen rohkeutensa melkein lopussa ja päivä oli myöskin kohta
+lopussa. Ei millään muotoa olisi hän tahtonut lähteä hakemaan yösijaa
+rahan edestä kalliissa kaupungissa. Hänen täytyi keinolla millä hyvänsä
+saada jotain tointa vaikka kuinkakin vähäpätöistä.
+
+Olisiko palata rihkamakauppiaan luo?
+
+Pari kertaa käveli hän edestakaisin kadulla, ja ajatteli tuota paksua
+miestä, joka siis oli se rikas Brandt; kauvan tulisi kestämään,
+ennenkun saisi sellaiselle miehelle kostetuksi, ja sillä välin katsoa
+tuijotti hän Knudsenin ikkunoihin.
+
+Yhtäkkiä rohkasi hän mielensä, nousi rappusia ja astui sisään.
+
+Knudsenin pitkässä puodissa ei ollut niin valoisaa eikä myöskään niin
+paljon väkeä kun Brandtilla. Törres aikoi uskoa asiansa pienelle,
+suloiselle naiselle, joka istui puotipöydän takana; mutta samassa tuli
+sieltä esille pieni, soma mies, joka varmaankin oli talon isäntä. Hän
+oli puettu ruudukkaisiin ja juovikkaisiin vaatteihin, kaulus oli
+korkea, parta musta ja hieno tukka silitettynä alas otsalle.
+
+Törres tarkasteli häntä kunnioituksella ja uudisti ulkomuistista
+sanottavansa, että eikö täällä tarvittaisi poikaa.
+
+"Minkälaista poikaa?" kysyi tuo hieno herra.
+
+"Puoti poikaa" -- vastasi Törres.
+
+"Näyttää pikemmin makasiinirengiltä", sanoi tuo hieno herra häntä
+kierrellessään ja katsellessaan. Tuo pieni nainen oli kovalla
+naurutuulella.
+
+Mutta Törres tarkasteli samalla aikaa puotia ja kaikkia tavaroita;
+mitenhän paljon siinä oli rahaa kiinni tuossa?
+
+Hieno herra jatkoi yhä tarkastustaan -- etupäässä naisia huvittaakseen.
+
+"Mikä on nimenne?" -- kysyi hän nostaen lasit nenälleen.
+
+"Törres Snörtevold."
+
+Nuorta naista huvitti se niin että hänen täytyi paeta nurkkaan,
+peittämään nauruaan.
+
+"Kauniisti kaikuva nimi", sanoi hieno herra, "ja millä alalla tahdotte
+te mieluimmin työskennellä?"
+
+Sitä ei Törres oikein ymmärtänyt; mutta hän vastasi kuitenkin: "Minä
+tahdon myydä."
+
+"Myydä -- vai niin, siinähän sitä juuri taitoa tarvitaankin", sanoi
+hieno herra puoli ääneen. "Te voitte odottaa täällä hetkisen."
+
+Herra Anton Jessen oli kauppahuoneen ensimmäinen mies ja johti sitä
+ikäänkuin leskirouva Knudsenin puolesta; kaupungissa kuiskattiinkin
+että niistä noista varmaankin tulee pari. Hän kiipesi nyt ylös niitä
+rappuja, jotka veivät kontooriin, missä rouva Knudsen itse istui
+pulpettinsa ääressä nyt niinkuin oli istunut miesvainajansakin aikana.
+Hra Jessen pyysi häntä tulemaan alas puotiin ja tarkastamaan muutamaa
+nuorta miestä, jonka kuului tekevän mieli puotipojaksi.
+
+Rouva Knudsen tuli alas ja vaikka oli muuta tekevinään, tarkasteli hän
+koko ajan salaa Törresiä. Tämä töllisteli yhä ympärilleen ja oli aivan
+haihduksissa omiin tuumiinsa aavistamatta kuka tuo nainen oli joka
+kulki hänen ohitsensa; ja rouvasta näytti että se on tuo tavallinen
+typerä maalaispoika. Ei se oikeastaan ollut hänen mieleensä ja hän meni
+sanomaan sitä herra Jessenille.
+
+Mutta kun hän toisen kerran meni ohi, tuli Törres häntä katsastaneeksi
+ja ymmärsi heti, että tässä on tärkeä henkilö, jolle täytyy tupata
+kättä.
+
+Rouva Knudsen hymyili vasten tahtoaankin; ja tuli ojentaneeksi kätensä,
+kun he olivat näin likellä toisiaan. Törres, joka ei ollut koskaan
+koetellut muuta kuin kovia työmiehen kouria, ihastui tuosta pehmosesta
+kätösestä niin, että hän kohotti sen ylös sitä tarkastaakseen. "Ei
+mutta tuollaistapa minä en ole ennen nähnyt milloinkaan", huudahti hän
+ihmetellen, ja katsoi häntä suoraan silmään.
+
+Rouva Knudsen punastui ja veti kätensä pois; mutta hän ei voinut
+suuttua tähän hyväluontoiseen talonpoikaispoikaan.
+
+"Luuletteko, että hän kelpaa mihinkään -- herra Jessen?"
+
+"Voineehan tuota johonkin koulita."
+
+"Ainakin on se hyvänluontoinen poika", arveli rouva.
+
+"Voipipa olla" -- sanoi hra Jessen hymyillen.
+
+Ja niin otettiin Törres toistaiseksi puotirengiksi -- olemaan apuna
+puodissa tai makasiineissa -- miten milloinkin parhaiten soveltui.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Gustaf Kröger oli nuorena kandidaattina tullut kaupunkiin apulaiseksi
+pormestarille; mutta sen sijaan että olisi jatkanut omalla alallaan,
+oli hän mennyt paraisiin naimisiin, mihin kaupungissa voi mennä; hän
+oli kihlannut ja nainut rikkaan Brandtin tyttären.
+
+Hän oli lahjakas ja iloinen nuori mies, jonka oli ollut hyvin helppo
+rakastua hiljaiseen ja epävarmaan pikkukaupungin neitiin, jolla oli
+niin paljon rahoja. Eikä hän epäillyt hetkeäkään luopuessaan kaikista
+muista tuumistaan kun vanha Brandt ehdotti että hän tulisi apumieheksi
+liikkeesen. Ei hän ollut kuulevinaan ystäväinsä varoituksiakaan, jotka
+ennustivat, ett'ei hän tulisi viihtymään tuossa pikkukaupungissa.
+Gustaf Kröger vaan arveli, että hän puhaltaisi uutta henkeä
+ummehtuneihin oloihin ja kohottaisi sen asukkaat hiukan vapaampiin
+mielipiteihin ja vapaampaan seurustelutapaan.
+
+Tätä tarkoitusta varten oli hän taistellut enemmän kuin kaksikymmentä
+vuotta ja joutunut tappiosta tappioon, kunnes hänenkin luontonsa oli
+laimentunut ja hän itse jokapäiväisen elämän hyörinässä katkeroitunut
+niin, että hänkin nyt jotakuinkin sopi tähän pieneen katkeraan
+kaupunkiin.
+
+Sillä hänen vaimonsa oli ollut puhdasta rotua; hän oli rikkaan miehen
+tytär, joka jo oli olentonsa pienimmälläkin juurella kasvanut kiinni
+tuohon happameen maaperään ja joka hiljaisesti ja hurskaasti vastusti
+miehessään kaikkea sitä, mikä haiskahti vieraalle ilolle ja vieraalle
+viisaudelle. Tuo taipuisa olento, jonka Gustaf Kröger oli kihlannut,
+oli vaan yhdessä ainoassa asiassa osoittanut heikkoutta, siinä että
+rakastui kauniisen, maailmallismieliseen varatuomariin. Mutta niin pian
+kuin hän oli saanut hänet, teki hän ankaran parannuksen eikä säästänyt
+vaivojaan saada toisenkin mukaansa.
+
+Avioliitto oli sentähden alussa hiukan epätasaista; kunnes se vuosien
+kuluessa vähitellen muuttui siksi, että herra oleskeli klubbissa ja
+huvittelihe seuraelämässä, sill'aikaa kuin rouva istui kotona,
+hoidellen sielunsa tilaa ja monia muita heikkouksiaan.
+
+Sentähden olivat monen vuoden kuluessa uutimet olleet alhaalla Brandtin
+isoissa ikkunoissa ja pöly laskeutui paksuksi kerrokseksi kynttilä
+kruunujen ja vanhojen mustien mahonki huonekalujen päälle, kunnes rouva
+pari vuotta sitten kuoli ja haudattiin harvinaisen juhlallisilla
+menoilla.
+
+Heidän ainoa tyttärensä Julia oli äidin kuollessa täysikasvuinen neiti
+-- kalpea ja hieno, heikkoverinen ja punatukkainen. Kasvunsa aikana
+liittäytyi hän enimmäkseen äitiinsä, jonka huolet ja uskonnollinen
+raskasmielisyys sopivat koulun yksitoikkoisuuteen, nuoren tytön
+alakuloiseen mieleen rippikoulun aikana sekä alkaneen ruumiillisen
+kehityksen kipuihin.
+
+Mutta sittemmin rupesi näyttämään siltä kuin isän luonto olisi
+voittanut. Hän tuli kotiin ulkomaisesta kasvatuslaitoksesta
+naurusuisena ja reippaana nuorena neitinä -- suureksi suruksi äidin
+lukuisille ystäville, jotka olivat niin paljon toivoneet tuosta
+hapannaamaisesta pikku Juliasta, joka niin nuorena jo osoitti
+taipuvaisuutta totisuuteen.
+
+Siihen tuli lisäksi vielä se, että Julia sai ystäväkseen erään nuoren
+rouvan, joka samaan aikaan oli tullut kaupunkiin ja joka heti eroitti
+hänet noista huolestuneista naisista.
+
+Rouva Steiner oli aivan nuorena joutunut naimisiin rikkaan
+tukkukauppiaan kanssa Kristianiassa -- mutta kun hän hetipaikalla
+huomasi, että hänen miehensä tiesi asioita, joista hän itse ei ollut
+oikein selvillä, niin ymmärsi hän olevansa petetty ja päätti uhrata
+itsensä kostaakseen loukatun naisellisuutensa, että edes joku mies
+tulisi rangaistuksi miesten epäsiveellisyydestä.
+
+Elettyään vuoden ajan alituisessa itsensä uhraamisen tilassa saattoi
+hän miehensä vihdoin siihen, että tämä mielellään suostui avioeroon, ja
+nyt eli hän, nauttien runsasta eläkettä -- taiteensa vuoksi; tuli näet
+ilmi, että hänellä oli suuret lahjat maalaamiseen, -- samalla kuin hän
+-- kiirettä pitämättä -- odotti siveellistä miestä mennäkseen hänen
+kanssaan naimisiin ja joka mies, mieluimmin saisi olla -- taiteilija.
+
+Kun Julia Kröger palasi ulkomaalta, huomasi hän hetikohta rouva
+Steinerin, joka oli hänen mielestään ainoa eurooppalainen nainen koko
+kaupungissa; he tutustuivat ja heistä tuli eroittamattomat ystävät.
+Julia alkoi opetella maalausta rouva Steinerin johdolla -- sillä
+Juliallakin oli taipumusta taiteilijaksi vaikkei niin paljon kuin rouva
+Steinerillä, ja palkkioksi avautuivat Krögerin talon ovet tuolle
+kauniille pääkaupunkilaisrouvalle, joka kaikkien muiden mielestä oli
+ilmeiseksi pahennukseksi koko kaupungille.
+
+Mutta Gustaf Kröger otti hänet nyt ilolla vastaan, kun hän kerran
+vaimonsa kuoleman jälkeen taas oli saanut avata ovet ja ikkunat. Rouva
+Steiner oli juuri nainen hänen mielensä mukaan, iloinen ja vapaa,
+nainen, jonka kanssa voi puhella kaikenlaisista asioista, hän oli
+viehättävä ja samalla varma käytöksessään miehiä kohtaan, niinkuin on
+se, joka on kaikellaista kokenut ja on selvillä kaikesta.
+
+Ainoastaan täti Sofia, Krögerin vanhempi sisar, ei voinut sietää tuota
+kaunista, miehestään eronnutta rouvaa. "En minä sentähden", sanoi täti
+Sofia, "että hän on noin vapaa ja aina tahtoo puhua kaikkein rumimmista
+asioista --".
+
+"Niin mutta, eikö hän teidän mielestänne kuitenkin mene liika
+pitkälle?" kysyi rouva Knudsen varovaisesti ja punastui -- ja hän
+punastui hyvin vähästä.
+
+"Ei ollenkaan, ei ollenkaan!" huudahti täti Sofia ja ojensi täyteläistä
+ylä ruumistaan, "se on päinvastoin hyvä, että asioista keskustellaan;
+siitä on hyötyä kaikille ja enin kaikista nuorille neitosille."
+
+"Luuletteko todellakin että siitä on Julialle hyötyä, että --"
+
+"Sen asian vuoksi voi hän kernaasti seurustella rouva Steinerin kanssa,
+mutta se, mikä minua suututtaa", sanoi täti Sofia ja kumartui työnsä
+yli, "se on, että hän on olevinaan, niinkuin hän ymmärtäisi kaikki
+rakkauden ja aviosäädyn salaisuudet --"
+
+"Niin mutta olihan hän naimisissa."
+
+"Pyh!" -- Täti Sofia puhalsi hyvin ylenkatseellisesti, -- "siitä ei
+kannata puhua. Hän naimisissa! -- Ei -- sellainen nainen kuin te,
+vaikka teidän miehenne olikin paljo vanhempi --"
+
+Rouva Knudsen alkoi taas punastua; mutta onneksi ilmaantui piika ovelle
+ja pyysi neiti Sofiaa tulemaan kyökkiin.
+
+Salissa olivat lamppu ja kynttilät sytytetyt, niinkuin olisi odotettu
+lisää vieraita; rouva Knudsen istui rauhallisena ja totisena käsityönsä
+ääressä, -- hän oli niinkuin kotonaan Krögerin perheessä. Näiden kahden
+kauppahuoneen välillä ei ollut koskaan ollut mitään kilpailua, vaikka
+he vähitellen tulivat käyneeksi kauppaa samoilla tavaroilla. Mutta
+Cornelius Knudsen oli alkanut kauppauransa vanhan Brandtin luona ja
+avannut liikkeensä hänen avullaan, kun Brandtin kauppa enemmän kääntyi
+muoti- ja korutavaroihin. Ja monta vuotta työtä tehtyään oli
+kummallakin kauppahuoneella oma yleisönsä; Brandt oli tuo vanha hieno
+liike, ja Cornelius Knudsen möi kaikellaista sekatavaraa
+vähävaraisemmille.
+
+Sentähden olikin Gustaf Kröger järjestänyt kaikki nuorelle leskelle,
+kun Knudsen kuoli; hän kirjoitti edelleenkin toisen vekseleihin ja
+papereihin ja auttoi joka vuosi tilin päätössä. Ne, jotka olivat
+uskoneet, ettei rouva Knudsen huolisi pienestä herra Jessenistä, olivat
+vakuutetut siitä, että hän pyrki rouva Krögeriksi; sillä kaikki olivat
+vakuutetut siitä, että noin kaunis ja hyvissä varoissa oleva leski ei
+voi olla menemättä uusiin naimisiin.
+
+Ja kun Gustaf Kröger tuli sisään ja näki hänen istuvan niin kodikkaasti
+lampun valossa hänen oman pöytänsä ääressä, sanoi hän ajattelematta --
+niinkuin hänen tapansa oli:
+
+"Mutta tuo päättyy sillä, että te tulette istumaan siinä koko ikänne,
+rouva! -- Te ette voi arvata, kuinka hyvin te sovitte siihen."
+
+Hän ei tiennyt, minnekkä hän saisi piilotetuksi kasvonsa, kun hän
+ilmoitti, että täti Sofia juuri oli mennyt ulos --; ja Krögerinkin
+korvat hiukan kuumenivat; mutta hän löi yhtäkkiä leikiksi, niinkuin
+hänen tapansa oli nuorta leskeä puhutellessa; ja he istuutuivat
+puhelemaan vapaasti keskenään, kunnes Julia tuli kotiin ystävänsä rouva
+Steinerin kanssa -- ja Jolla Blomin, jonka he harmikseen olivat
+kohdanneet kadulla.
+
+Kohta tuli myöskin yliopettaja Hamre pelaamaan shakkia Krögerin kanssa;
+mutta siitä ei tullut mitään, sillä pian oli koko seura keskustelemassa
+siitä, mikä tätä nykyä oli päivän polttava kysymys.
+
+"Se on todistettu", huudahti rouva Steiner, nojaten Jersey liiviin
+puetun yläruumiinsa nojatuolin selustimeen, "se on todistettu, että
+miesten uskottomuus vahingoittaa kaikista enin heitä itseään."
+
+"Vai niin?" -- vastasi yliopettaja ja näytti käyvän hyvin arvelevan
+näköiseksi. Hän oli pieni, kummallisen näköinen herra, jonka suurista
+silmistä ei kukaan saanut oikeata selkoa.
+
+"Se on aivan varma että miesten elämä vie heidät ennen pitkää
+täydelliseen perikatoon!"
+
+Hän puhui Kristianian murretta ja tuolla varmalla
+pääkaupunkilaistavallaan, joka teki jokaisesta sanasta vastaan
+sanomattoman totuuden.
+
+"Kuka on sen todistanut -- rouva?"
+
+"Tilastotiede!"
+
+"Ohoo! --" sanoi yliopettaja ja siveli tukkaansa; "se on huono
+auktoriteetti."
+
+"Mutta on täällä kunnon miehiä toisellakin puolella", arveli Gustaf
+Kröger; "kun vaimo kieltää, niin tulee palveluspiian vuoro -- sanoo
+Lutherus."
+
+Toiset nauroivat; mutta Jolla Blom, joka pinnisti korvansa kuullakseen
+joka sanan, sanoi puoliääneensä Julialle:
+
+"Ei se oikea, -- se ei ole se oikea."
+
+"On, neiti!" vastasi Kröger, "se oikea Martti Lutherus, joka lepää
+Saksinmaassa haudattuna."
+
+"Lutherus!" sanoi yliopettaja huoaten helpoituksesta ja hieroen
+käsiään; "hän on ainakin hyvä auktoriteetti."
+
+Rouva Knudsen katsoi alas kutimeensa; mutta täti Sofia, joka oli tullut
+sisään, virkkoi: "Kyllä niitä on naisia, jotka eivät sen parempaa
+ansaitsekaan".
+
+"Ei, kuulkaa te!" huudahti rouva Steiner ja lakkasi samassa nauramasta,
+"sitä ei voi sanoa kukaan joka tuntee miehet."
+
+"Tuntee miehet -- he! -- tuntee miehet --" sanoi täti Sofia
+pistelijäästi; mutta ei voinut keksiä tällä kertaa mitään niin purevaa
+jatkoa kuin olisi tahtonut.
+
+"Rakkautta ei saa halventaa", sanoi Julia painavasti; mutta sävähti
+samassa tuli punaiseksi.
+
+"Rakkautta! --" vastasi hänen isänsä. "Tarkoitat kai avioliittoa,
+lapseni."
+
+"Niin, niin, sitä juuri --" hän tahtoi sanoa että se oli sama asia,
+mutta takertui ja hämmentyi yhä enemmän.
+
+Mutta rouva Steiner tuli hetipaikalla hänelle avuksi: "Kuka halventaa
+rakkautta, enemmän kuin miehet?"
+
+"Vaimot" -- vastasi Gustaf Kröger, ja kaikki muut nauroivat, vaikka hän
+väitti totta tarkoittavansa.
+
+Mutta kun samassa mentiin ruokapöytään niin pilstoutui keskustelu
+kahden ja kahden väliseksi puheluksi.
+
+"Vai vaimot!" -- huudahti yhtäkkiä rouva Steiner ja purskahti
+nauramaan, "kun te nyt kerrankaan puhuisitte totisesti -- herra
+Kröger!"
+
+"Se on täyttä totta, rouva!"
+
+"Te ette kuitenkaan tahtone väittää, että naisten uskottomuus --"
+
+"Me puhuimme rakkauden halventamisesta, ja sitä tekevät monet vaimot,
+jotka eivät edes viitsi olla uskottomia."
+
+"Vai -- niinkö?" kysyi yliopettaja.
+
+"Naisille käy", sanoi Kröger, "niinkuin käy lapsille sokurileipurin
+ikkunassa; he tulevat vakuutetuiksi siitä, että jos he vaan saisivat
+luvan, he söisivät suuhunsa kaikki makeiset, jos vaan --"
+
+"Nyt te ette pääse pitkälle", huusi rouva Steiner ja pui hänelle pieniä
+valkosia nyrkkejään; "on todistettu -- kaikki lääkärit ovat
+yksimielisiä siitä -- herra yliopettaja! että nämä asiat ovat aivan
+samanlaiset miehelle kuin naiselle, samat koiraalle kuin naaraalle."
+
+"Niin, ensi alussa; mutta vaistojen kehityksessä on mies paljoa
+etevämpi."
+
+"Etevämpi!" huudahti rouva Steiner. "Te kutsutte hänen
+haureellisuuttaan, jota täytyy hillitä --"
+
+"No, nyt on keskustelu oikealla uralla!" huudahti Kröger loistaen
+tyytyväisyydestä, samalla kuin rouva Knudsen kumartui lautasensa yli ja
+Jolla Blom istui silmät pyöreinä ja suu auki oikein ahmiakseen tuota
+pahaa, jota hän ei kuitenkaan käsittänyt; "alussa olemme me kyllä aivan
+samanlaiset; mutta sitten ilmaantuu erilaisuuksia ja hetikohta ovat
+naiset selvillä siitä, että miehissä on vika, joka on korjattava.
+Molemmat ovat he yhtä kiihkoisia tullakseen yhteen, mutta hetken
+kuluttua sysää nainen hänet luotaan: mies on liika 'lihallinen'
+kelvatakseen hänelle."
+
+"Ja syystä kyllä", alkoi rouva Steiner taas rohkeasti: mutta Kröger oli
+niin innoissaan, että keskeytti hänet:
+
+"Toinen taikka toinen, rouva! Joko on rakkaus jotain sairaloisuutta,
+joka on leikattava pois kuta pikemmin sen parempi; tai on se meidän
+paras elinvoimamme. Mutta jos rakkaus on sitä -- ja niinhän me ainakin
+vielä tätä nykyä uskomme -- mitä järkeä siinä sitten on, että toinen
+sanoo toiselleen: Sinulla on enemmän tuota kaikista parasta kuin
+minulla; siis olet sinä porsas, ja nyt mene tiehesi!"
+
+"Te laskettelette Kröger!" nauroi rouva Steiner. "Te tiedätte aivan
+hyvin, että olette väärässä!"
+
+"Niin, niin, kun vaan tietäisi, kuka on oikeassa", alkoi yliopettaja
+miettiväisenä.
+
+"Usko vaan minua, yliopettaja!" -- huudahti Kröger, "jos naiset
+pitäisivät enemmän huolta siitä, mikä on riemukkainta rakkaudessa,
+eivätkä päästäisi tottumusta ja jokapäiväisyyttä tähän suhteesen --"
+
+"Minä osaan ulkoa kaiken tuon, nainen elköön koskaan väsykö
+koristelemasta itseään alinomaa viehättääkseen tätä pashaansa uudella
+keikailulla ja uusilla keksinnöillä; -- sitä te vaaditte uupuneelta,
+kuluneelta äidiltä, jolla ei kenties ole varoja edes --"
+
+"Kokemus puhuu teitä vastaan, hyvä rouva! nuo jurot ja vastahakoiset
+rouvat, jotka koettavat tekemällä tehdä miehistään siveitä, niitä
+löytyy ainoastaan herrasväessä. Mutta työmiesten ja talonpoikain vaimot
+pitävät tuollaisen rakkauden paljoa suuremmassa arvossa, se kun on
+ainoa, millä he voivat kiinnittää ja palkita miestä, joka kuluttaa
+itseään perheensä hyväksi."
+
+Rouva Steineristä ei ollut tämä käänne mieleen, varsinkin kun hän tunsi
+täti Sofian terävät silmät; hän kääntyi nopeasti yliopettajan puoleen:
+"Oletteko tekin miesten puolella petettyjä vaimoparkoja vastaan?"
+
+"Jumala varjelkoon minua olemasta kenenkään puolella"; vastasi
+yliopettaja, "minähän en tiedä tuota enkä tätä, mutta mitä sanoo täti
+Sofia noille petetyille?"
+
+Rouva Steiner kuiskasi puoliääneen Julialle: "Onko meidän nyt otettava
+oppia vanhoilta piioilta?"
+
+Täti Sofia ymmärsi kyllä ja alkoi sentähden -- pudistaen vähän päätään,
+joka oli merkki siitä, että hän antautui taisteluun:
+
+"Minä sanon kaikille niille naisille, jotka tulevat ja valittavat
+miesten uskottomuutta, niinkuin Salomo sanoi tuolle miehelle, joka
+kysyi, mitä hänen pitäisi tekemän, että rakastetuksi tulisi. Salomo
+vastasi yhdellä ainoalla sanalla: 'Rakasta'!"
+
+"Ja koska nyt kaikki olemme saaneet tarpeeksemme ruokaa ja
+viisautta --" sanoi isäntä ja nousi pöydästä.
+
+"Ruokaa oli tarpeeksi, mutta varjelkoon meitä Herra siitä viisaudesta",
+sanoi yliopettaja ja katseli yhdestä toiseen; hänen erityinen huvinsa
+oli pitää tällaisia keskusteluja vireillä, "onhan tuo historia
+Salomosta oikein historiallisesti tosi?"
+
+Mutta täti Sofia oli jo mennyt kyökkiin -- hyvin tyytyväisenä itseensä;
+ja nuoret naiset sopattelivat toisilleen, otsat yhdessä; nuo kaksi
+nauroivat Jolla Blomille, jonka olisi pitänyt saada lisäselityksiä.
+Rouva Knudsen istuutui työnsä ääreen ja herrat alkoivat pelata shakkia
+uunin edessä.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Jo ensi päivänä kuin Törres palveli Cornelius Knudsenilla, varasti hän
+rahalaatikosta.
+
+Ensi kerralla ei hän pistänyt taskuunsa enempää kuin 10 äyriä ja se
+tapahtui iltapäivällä silloin kuin herra Jessen sytytti kaasua
+puodissa.
+
+Koko päivä oli kulunut työhön ja opetuksen saantiin ja useita kertoja
+oli hänet lähetetty vaihtamaan setelirahaa laatikosta. Ja siellä oli
+hän nähnyt hopearahoja ja toisen toistaan suurempia seteleitä.
+
+Joka kerta kuin hän näki nämä rikkaudet tunsi hän kipua rinnassaan. Ja
+kun tuo nuori nainen taikka herra Jessen itse kaivelivat käsineen
+kassassa, heittelivät vaihdetut rahat pitkin tiskiä ja nakkasivat nuo
+kallisarvoiset setelit noin huolettomasti alas laatikkoon, samalla kuin
+he juttelivat ostajien kanssa, -- silloin seisoi Törres kuin kuumilla
+kivillä; kuinka helposti voisivat he tulla antamaan liika paljon
+takaisin tai kadottamaan rahoista jotain, tai -- ja se oli kaikista
+vaikeinta kärsiä: jos herra Jessen ja neiti Thorsen mahdollisesti
+ottaisivat jotain itselleen?
+
+Herra Jessen teki koko aamupäivän alituista pilaa tuosta vastatulleesta
+talonpoikaispojasta -- suureksi hauskuudeksi neiti Thorsenille ja
+juoksupoika Reinertille. Mutta Törres ei ollut siitä tietävinäänkään,
+hänen tiedon halunsa ja se nopeus, millä hän käsitti kaikki mitä
+hänelle opetettiin, ei antanut pitemmältä aihetta ivaan, ja sitä paitse
+oli puodissa kiire.
+
+Kun tuli paljon väkeä, veti herra Jessen pientä kellon nuoraa ja rouva
+Knudsen tuli alas konttoorista auttamaan. Törres pysyttelihe heti hänen
+läheisyydessään ja vaikka hänen kohteliaisuutensa olikin kömpelöä, oli
+se kuitenkin rouvan mieleen. Herra Jessen luuli taas edistävänsä
+tarkoituksiaan parhaiten siten että hän käyttäytyi niin kuin olisi
+hänen suhteensa rouva Knudseniin jo ollut sellainen, ett'ei hänen
+tarvinnut sitä peitellä.
+
+Koko päivän kuluessa koetti Törres olla rouvalle niin suureksi avuksi
+kuin hän voi ottaessaan tavaroita hyllyltä ja pannessaan niitä taas
+kokoon, jossa työssä rouva häntä mielellään neuvoi.
+
+Talon tapa oli se, että herra Jessen söi ateriansa äitinsä luona; kun
+hän tuli takaisin, söi neiti Thorsen rouvan kanssa, ja viimeksi sai
+Törres mennä kyökkiin.
+
+Törres, joka käytti jokaista tilaisuutta oppiakseen, kyseli neiti
+Thorsenilta, sillaikaa kuin herra Jessen oli poissa, kaikellaisia
+asioita; ja neiti Thorsen oli hänelle aina ystävällinen. He olivat näet
+heti, hän ja herra Jessen, tulleet selville siitä, että tämä uusi
+talonpoikaispoika ei oikein sopinut seisomaan isomman ikkunan tienoilla
+pitsien ja hienojen naistavarain keskessä. Hän sopi sitävastoin
+erittäin hyvin punnitsemaan kahvia ja sokuria alapäässä puotia, jossa
+oli hämärämpää ja likaisempaa. Täällä neiti Thorsen häntä sentähden
+enimmäkseen opasteli.
+
+Törres ei väittänyt vastaan; hän oli toimessaan ja hyvällä tuulella. Ja
+vaikkakin hänen tapansa koettaa olla mieliksi olikin liika kömpelöä
+tälle hienolle kaupunkilaisneitille, niin oli hänen maalta peritty
+tapansa olla tyttöjen kanssa niin varma, että neiti Thorsenista oli
+hauskaa olla hänen läheisyydessään, kun hän näytteli hänelle hyllyjä ja
+laatikoita, opetti hinnat ja neuvoi häntä mittaamaan ja punnitsemaan.
+Neiti Thorsen rakasti kaikessa hiljaisuudessa herra Jesseniä, joka
+puolestaan kohteli häntä arvokkaan ylimielisesti. Hän näki hyvin kyllä
+sen, mistä koko kaupunkikin puhui, kuinka helposti saattaisi tapahtua
+että herra Jessen menisi naimisiin lesken kanssa; hän kärsi
+hiljaisuudessa mutta toivoi sentään yhä. Hymyily, pieni hyväily
+ohimennessä taikka vaan silmäys voivat elähyttää hänen toiveitaan
+pitkäksi aikaa ja hän kuristi ja koristi pienen viehättävän vartalonsa
+niin herra Jessenin maun mukaisesti kuin suinkin voi sen arvata. Ei
+yhdelläkään naisella koko kaupungissa ollut sellaista vartaloa kuin
+hänellä, siitä olivat kaikki hänen ystävättärensä samaa mieltä.
+
+Vaikkakin pieni ja lyhyt jäseninen, olivat hänen olkapäänsä ja rintansa
+niin kauniisti pyöristetyt ja sen lisäksi oli selkä niin solakka ja
+nuoren näköinen, että Törres heti luuli, että tämä oli se nainen, jonka
+hän oli kohdannut rautatieasemalta tultuaan. Neiti Thorsenin kasvot
+olivat puoti-ilmassa valjenneet, mutta säännöllisen kauniit ne olivat
+ja oli hänellä vaalea käherretty otsatukka ja auliit silmät niinkuin
+kiiltokuvissa.
+
+Törres ei ollut monta tuntia ollut yhdessä hänen kanssaan, ennenkun hän
+halusi omistaa tämän hienon ja heikon leikkikalun.
+
+Mutta kun hänen vuoronsa tuli mennä kyökkiin syömään, kohtasi hän
+siellä aivan toisellaisen tytön. Suuri sileätukkainen kyökkipiika
+Bertha oli niitä naisia, joita hän paremmin tunsi; ja niinpiankuin he
+olivat sanoneet hyvän päivän toisilleen, tiesivät he molemmat, että he
+kuuluivat yhteen tässä vieraassa paikassa, -- he olivat kumpainenkin
+maalta tulleet samaa tarkoitusta varten: rahaa varten.
+
+Tyttö oli eteläisemmistä pitäjistä kotoisin kuin hän, mutta ei
+kuitenkaan niin kaukaa, että he eivät olisi tunteneet toistensa
+pappeja; ja syödessään löysivät he yhä useampia yhteisiä tuttavia.
+
+Bertha loisti tyytyväisyydestä ja vesi kiehui silmässä; sillä hän
+halusi ulos tästä kyökistä, joka antoi takapihaan päin. Hänen herkkä
+sydämmensä, joka kenenkään käsittämättömänä oli saanut sykkiä tässä
+vieraassa kylmässä kaupungissa, lensi selkoselälleen tuon pulskan,
+suuren pojan edessä, josta vielä haiskahti maalaisilmaa; ja ennenkun
+hän oli lopettanut ateriansa, joka hänen mielestään oli vallan mainio,
+tiesi Törres että täällä oli hänellä lämmin ja varma turvapaikka,
+niinpiankuin hän vaan tahtoi ottaa sen haltuunsa.
+
+Niin oli häneltä ensimmäinen päivä kulunut työn teossa ja
+tyytyväisyydessä; ainoa, joka häntä vaivasi, oli rahalaatikko. Hän
+pelkäsi, ettei kaikki tulisi rouva Knudsenille, että jotain tippuisi
+tielle; sillä jos jotain katoaisi, voisi se kadota hänelle.
+
+Vihdoinkin tuli sinne illan hämärässä pieni tyttö tahtomaan puolta
+naulaa kahvia. Törres punnitsi sen heti; neiti Thorsen teki kauppaa
+muutamain naisten kanssa, jotka tulivat juuri samassa ja ketterä herra
+Jessen juoksi sytyttämään kaasua.
+
+Silloin otti Törres ensimmäisen kymmenäyrisen tytön antamista
+pikkurahoista, ja antoi tähteen kilahtaa alas laatikkoon, niinkuin oli
+nähnyt herra Jessenin tekevän; sulki sitten laatikon kuulevasti ja
+kääntyi siitä pois.
+
+Mutta samassa valtasi hänet sanomaton kauhu. Hän seisoi siinä lantti
+sormien välissä, ja kun yhtäkkiä oli tullut ihan valoisa, ei hän
+mitenkään uskaltanut pistää sitä taskuunsa. Ei hän myöskään uskaltanut
+mennä puodin pimeään päähän; se voisi näyttää epäiltävältä; sentähden
+meni hän vasten tahtoaankin muutamia askelia lähemmä, kasvot
+tulipunaisina ja aivan vapisten. Jos joku olisi silloin sanonut hänelle
+sanankaan, olisi hän päästänyt lantin lattialle ja tunnustanut. Parin
+sekunnin kuluessa oli hän hädästä melkein tiedotonna; mutta ei kukaan
+huomannut häntä ja vähitellen tointui hän; hän pisti molemmat kätensä
+housun taskuihin, niinkuin oli hänen tapansa.
+
+Samassa olivat naisetkin ostaneet ostettavansa ja kun ei ketään ollut
+puodissa, huusi herra Jessen terävästi: "Pois taskuista kädet!"
+
+Törres päästi lantin syvään, turvalliseen housuntaskuunsa; mutta hän
+säikähti kuitenkin niin, että hän vapisi eikä tiennyt, minnekä katsoa.
+
+Ne nauroivat -- nuo molemmat muut; ja kun samassa rouva Knudsen
+laskeutui alas konttoorista, kysyi herra Jessen:
+
+"Eikö niin -- rouva? että tuon pitää totuttautua seisomasta kädet
+taskuissa."
+
+"Sen herra Vold varmaankin on pian itsekin ymmärtävä", vastasi rouva
+katsomatta kumpaiseenkaan.
+
+Törres unohti tuossa tuokiossa kokonaan tuon kurjan kymmenen äyriä.
+Rouva oli suorastaan ottanut häntä puolustaakseen, vieläpä muuttanut
+hänen nimensäkin -- joka ei koskaan olisi pistänyt Törresin itsensä
+päähän. Mutta hän huomasi hetipaikalla, kuinka paljoa hienompaa olisi
+olla Vold kuin Snörtevold. Kuinka hän oli kiitollinen tuolle rouvalle;
+hän kyllä vartioisi rahalaatikkoa hänen puolestaan.
+
+Mutta herra Jesseniltä repesivät silmät suureksi ja hän suvaitsi
+alentaa itsensä irvistämään pilkallisesti neiti Thorsenin nähden.
+
+Vielä oli Törresillä yksi liikutuksen hetki tänä pitkänä ja
+merkillisenä päivänä. Se oli silloin kuin rouva Knudsen pieni
+raharasiansa kainalossaan tuli alas konttoorista hakemaan päivän
+kuluessa kokoontuneita rahoja. Mutta kun häh oli nähnyt, miten se
+tapahtui, ei hän enää ollenkaan hätäillyt noista kymmenestä äyristään;
+ei niitä laskettu eikä niitä kyselty; -- ja mitäpä se olisi
+hyödyttänytkään? ajatteli hän. Jo ensi päivästä alkaen oli Törres
+selvillä siitä, että laatikosta voitaisiin joka päivä näpistää vähäsen,
+kunhan vaan otettiin vähän kerrallaan, ja kun ainoastaan _hän_ otti.
+
+Ja taas katseli hän epäluulolla tuota hienoa herra Jesseniä, joka veti
+ylleen uuden kevätpalttoonsa ja sytytti sikarin, lähtiessään ulos
+puodista. Hansikkaat oli sillä myös; ne maksoivat yli 2 kruunua, sen
+tiesi Törres jo. Ei kuuna päivänä tässä olleet asiat oikein.
+
+Kun kaikki oli valmiina puodissa, joi neiti Thorsen nopeasti teensä
+rouvan luona ja kiiruhti kaupungille tapaamaan tuttaviaan.
+
+Törres sitä vastoin söi julmalla ruokahalulla ne makuisat voileivät,
+jotka Bertha oli valmistanut hänelle ja kun hän ahmi niitä, istui
+toinen vieressä kyökin penkillä ja riemuitsi sydämmensä pohjasta.
+
+Rouvalla oli ollut paljon pään vaivaa, mihin hän sijoittaisi Törresin,
+kertoi Bertha; ensin oli hän ajatellut pientä kammarikommakkoa
+rantamakasiinissa, jossa hän oli maannut ensi yönsä. Mutta Bertha oli
+toimittanut niin, että rouva kannatti sängyn yläsillalle pieneen
+huoneesen, jossa Knudsen vainajalla, joka joutohetkinään ahkerasti
+nikkaroi, oli ollut jonkunlainen työhuone.
+
+Kun Törres oli aivan voivuksissa väsymyksestä, tahtoi hän heti syötyään
+päästä levolle; ja Bertha näytti hänelle tietä tulen kanssa.
+
+Yläsillalle nousivat portaat melkein keskeltä rakennusta ja siitä meni
+käytävä huoneen molempiin päätyihin. Tuon vanhanaikuisen avaran
+vesikaton alla oli kahden puolen käytävää useita vaatesuojia ja pieniä
+yliskammareita ja yhden niistä sai Törres asuakseen. Bertha vei hänet
+sinne ja lupasi kantaa pois höyläpenkin sekä siivota roskat nurkista.
+Törres oli ylen tyytyväinen: valkonen vuode, tuoli, pöytä ja pesulaitos
+-- se oli toki aivan toista kuin luhdilla siellä kotona pimeässä
+kolkassa muiden poikien kanssa.
+
+Sytytettyään kynttilän, otti Bertha tavaransa ja meni ovesta ulos.
+
+"Tuolla on minun kammarini", sanoi hän ja osoitti pieniä rappuja
+käytävän päässä, jotka veivät rouva Knudsenin huoneisin, ja siinä ihan
+vieressä oli Berthan kammarin ovi.
+
+Törres ymmärsi että hänen pitäisi olla kohtelias ja sanoi:
+
+"Eipä ole kaukana." Bertha uhkasi häntä kädellään, hymyillen lempeästi.
+
+"Mutta kukas asuu tuolla?" kysyi Törres ja osoitti toiseen päähän,
+josta myöskin näkyi valkonen ovi.
+
+"Sielläkö!" vastasi Bertha pilkallisesti; "siellä asuu vaan neitsyt
+Thorsen; vaan se on ulkona suurimman osan yöstä sulhasiensa kanssa."
+
+"Sulhasiensa?"
+
+"Niin --- sinä et vielä tunne näitä kaupungin tyttöjä, mutta ole
+varuillasi", ja sen sanottuaan meni hän omalle puolelleen.
+
+Vaikka olikin ihan väsyksissä, otti Törres kuitenkin rahansa esille,
+kun oli ensin tarkastanut, ettei ollut ketään käytävässä rakojen läpi
+tirkistämässä.
+
+Erityisellä hellyydellä silmäili hän tuota kymmen äyristä, jonka hän
+oli ottanut kassasta; ja hän alkoi laskea, kuinka ne voisivat
+lisääntyä, kuinka paljon hän uskaltaisi ottaa, mihin voisi sijoittaa
+pääomansa, -- mutta nyt oli hän niin peräti väsynyt, että tuskin sai
+rahansa piiloon ja vaatteet päältään, kun vaipui sikeään uneen. --
+
+
+
+
+V.
+
+
+Päivät kuluivat; ja Törres teki työtä niin, että makasiini renki Simo
+Varhoug sanoi hyvälle ystävälleen Halvor Röidevaagille:
+
+"Siinä on piru tuossa nuoressa miehessä. Tuskin on päänsä sängystä
+nostanut, niin on hän kaikkialla. En saa nenääni niistää, niin on hän
+jo niskassani. Ja koko rantamakasiinin osasi se peijakas ulkoa jo
+kolmantena päivänä, -- joka tynnörin, joka köyden pään, ja olenpa
+varma, piru vieköön, että hän tuntee nimeltään joka rotankin."
+
+Samassa huudettiin Simoa ylhäältä päin ja hän kiiruhti tiehensä jättäen
+makasiinin oven auki jälkeensä. Alhaalle jäi Halvor Röidevaag
+odottamaan; hänellä olisi ollut Simolle jotain sanottavaa.
+
+Etelätuuli puhalteli vuonoa pitkin raskaasti huokaillen; ja syyssade
+kasteli lakkaamatta puolipimeää kaupunkia. Halvor Röidevaagilla oli
+hyvää aikaa, sillä hän oli venhemies; hän istui venheessään ja katseli
+rouva Knudsenin suurta rantamakasiinia ja sitten tarkasteli hän
+Brandtin rantamakasiinia; mutta kun hän pisti tulta piippuunsa, vei
+tuuli venettä; ja kun hän vihdoinkin sai sen palamaan tuulesta ja
+sateesta huolimatta, oli siellä juuri muuan konttoristi sillalla, joka
+huusi häntä soutamaan itseään tullikammarille 10 äyristä. --
+
+-- Vaikka Törres oli uneksinut rohkeita unelmia ja kuvaillut voivansa
+yhdellä askeleella hypätä koko siihen komeuteen, oli hän alussa ihan
+huumautunut tuosta suuresta liikkeestä.
+
+Hän keksi pian, että oli olemassa eräs hiljainen aitaus, jonka herra
+Jessen ja neiti Thorsen olivat tehneet keskelle puotia ja jonka yli
+hänen ei ollut lupa nousta; mutta hän oli olevinaan niin kuin olisi
+ollut aivan luonnollinen asia, että hän piti huonomman osan puotia
+itseään varten, kunnes hän olisi oikein perehtynyt kaikkiin asioihin.
+
+Silloin sai hän uudet vaatteensa. Ne olivat maksaneet niin äärettömän
+paljon, että hänen ikäänkuin pahan oman tunnon pakoituksesta täytyi
+kierrellä rahalaatikon ympärillä, kunnes koko summa oli saatu takaisin.
+
+Mutta jo ensimmäisenä päivänä kun hänellä oli kaupunkilaisvaatteet
+yllään, oli mahdotonta ylläpitää tuota näkymätöntä aitausta puodissa.
+Ei voinut pistää kenenkään päähän lähettää noin hienoa miestä alas
+makasiiniin noutamaan jauhosäkkiä, -- sen huomasi heti herra Jessenkin,
+kun hän pilkallisesti tarkasteli uutta pukua ja löysi sen täynnä vikoja
+ja poimuja.
+
+Neiti Thorsen ei uskaltanut tunnustaa itselleen mitä hän tunsi; mutta
+hän sanoi ystävilleen, että sellaista muutosta ei hän olisi voinut
+luulla mahdolliseksi. Oikeissa vaatteissa oli herra Vold oikein
+huomattavan, melkein erikoisen näköinen! Hän oli leikkuuttanut tukkansa
+ja ajattanut pois tuon tyhmän näköisen untuvaparran, niin että jälellä
+oli vaan vaaleat viikset.
+
+Rouva Knudsen itse hämmästyi ja punastui, kun näki hänet ja ihmiset
+alkoivat huomata tuota uutta puotilaista, -- niin, herra Jessen teki
+vielä senkin huomion, että vieraat ja pikkulapset ehdottomasti
+kääntyivät Törresin puoleen, niinkuin olisi hän ollut ensimmäinen mies
+puodissa.
+
+Itse oli Törres onnellisempi kuin koskaan ennen. Joka kerta kuin hän
+kuuli hopearahain helisevän laatikossa ja setelien ratisevan, kun niitä
+oiottiin, kävi kuin iloinen virtaus hänen läpitsensä. Hän oli
+alituisessa toimessa aamusta iltaan eikä tarvinnut enää kysellä
+keneltäkään mitään.
+
+Tämän nuoren miehen vilkkaus elähytti pian muitakin, niitä, jotka
+tulivat, ja niitä, jotka menivät, koko liikettä. Ihmisten tuli halu
+ostaa tästä puodista, jossa oli niin vilkasta, jossa ostajat aina
+olivat hyvällä tuulella ja palvelijat tuiskuna lentivät tiskin ja
+hyllyjen väliä.
+
+"Uudet luudat lakasevat parhaiten", sanoi herra Jessen; "mutta ajan
+ollen pysyy paras yleisö puodissa kuitenkin siksi, että liikettä on
+johtamassa todellisesti sivistynyt henkilö."
+
+Neiti Thorsen nyökäytti hyväksyvästi päätään, mutta Törres, joka oli
+kuullut huomautuksen -- ja se olikin sen tarkoitus -- laskeutui heti
+muutamia asteita.
+
+Ollen köyhä mäkitupalaisen poika tiesi hän hyvin kyllä, missä
+säätyrajoitus oli olemassa talonpoikain kesken. Mutta se suuri aukko,
+joka eroitti maalaiset kaupunkilaisista, se saattoi hänet epävarmaksi
+ja araksi.
+
+Eivät olleet nuo suuret totiset voimat: uskonto ja laki, sen enemmän
+kaupunkilaisten puolella kuin muidenkaan; sen verran oli hän jo
+nuoruudessaan nähnyt, että niin hyvin käräjäkujeita ja konnankoukkuja
+kuin tekopyhyyttä osasivat talonpojat yhtä hyvin kuin herratkin.
+
+Mutta kaikki tuo vilkkaus ja kevytmielisyys, tuo tuhlaavaisuus, joka
+ilmaantui esim. suurissa peililaseilla varustetuissa huoneissa,
+hienoissa vaatteissa ja kalliissa huveissa, nuo rahat, jotka kulkivat
+yhtämittaa kädestä käteen, tuo ilo ja tuo nauru -- niissä oli ero
+suuri, ja etenkin oli ero tuossa naurussa.
+
+Törres ei ollut lapsuudessaan kuullut totisten ihmisten nauravan; ei
+muistanut äitinsä nauraneen muuta kuin pilkalla, silloinkuin jotain oli
+sattunut käymään hullusti. Muuton nauroivat pojat ja tytöt vaan
+keskenään, kun olivat syrjässä, -- ja mieluimmin iltahämärissä. Mutta
+hymyilyä ja tasaista naurua ilman mitään syytä, niinkuin kaupungissa --
+sitä ei hän ollut kotonaan kuullut.
+
+Sentähden näytti hänestä alussa, että kaikki kaupunkilaiset olivat niin
+kovin leikillisiä, ja hän laski leikkiä heidän kanssaan. Mutta häntä
+rupesi pian arveluttamaan.
+
+Tapahtui näet, että, kun hän parhaallaan oli kauppaa tekemässä
+ja joku sanoi leikillisen sanan ja hän räjähti meluavaan
+talonpoikaisnauruunsa, niin nuo hienot naiset ikäänkuin vetäytyivät
+takaisin itseensä ja heittivät tiskille levitetyt tavarat sikseen.
+Turhaan koetti hän panna liikkeelle kaikki viehätysvoimansa, ne menivät
+pois.
+
+Hän tunsi, että tuossa se oli nyt se aukko; ja häntä poltteli, kun hän
+kuuli Jessenin käyttävän sanaa: sivistynyt.
+
+Hän alkoi kuulostaa, mitenkä sitten herra Jessen nauraa; se oli meikein
+äänetöntä sisällistä; mutta aina hän vaan hymyili ja laski leikkiä ja
+sai aina ostajatkin nauramaan.
+
+Neiti Thorsen sanoi vaan "tji -- tji -- tji!" -- kun hän nauroi --
+melkein niinkuin kissa, joka aivastaa.
+
+Mutta iltasilla opetteli hän kammarissaan peilin edessä; ja hän itsekin
+aivan säikähti, kun löi suunsa oikein selälleen ja näki kaikki leveät
+hampaansa ja paksut ikenensä, -- niinkuin _hän_ oli tottunut nauramaan.
+Ei ollut kummakaan, jos nuo hienot naiset säikähtävät tällaisia
+leukapieliä; ja samassa muisti hän, että kotona maalla tulivat ihmiset
+rumiksi, kun nauroivat -- eivät sentään tytöt; mutta oli se sittenkin
+paljoa suloisempaa, kun neiti Thorsen pani "tji -- tji -- tji!"
+
+Muutamia päiviä harjoitteli Törres itseään hiljaiseen nauruun
+räjähtämättä omaan isoääniseensä; mutta vasten tahtoaankin tuli hän
+panneeksi "tji -- tji -- tji!" ja kun se ensi kerran kuultiin puodissa,
+syntyi siitä yleinen ilo. Herra Jessen tarkasteli häntä lasiensa läpi;
+ja kun myöskin neiti Thorsen alkoi nauraa, kääntyi Törres heistä pois
+niin ylenkatseellisesti kuin olisi hän tahtonut jättää heidät oman
+onnensa nojaan.
+
+Herra Anton Jessen söi ja asui äitinsä luona, joka oli koulunopettajan
+leski. Hän oli tehnyt työtä ja puuhannut yötä päivää pitääkseen pienen
+Antoninsa niin hienona ja puhtaana kuin nuken, ja se oli hänelle
+onnistunut. Poikasena ne häntä pilkkasivat mammanpojaksi, mutta nyt oli
+hän kieltämättä kaikista somin nuori mies puotialalla.
+
+Hänen elämänsä oli tähän saakka kulunut tasaisesti ja ilman vastuksia.
+Äiti tasoitti taitonsa mukaan kaikki kivet hänen tieltään; ja kun hän
+itse oli mallikelpoisen ahkera ja näppärä, pääsi hän pian rouva
+Knudsenin liikkeen ensimmäiseksi mieheksi.
+
+Rouva Jessen oli joutunut hyvin nuorena naimisiin. Ja kun hänen
+miehensä oli kalpea, laimeasilmäinen ja pitkätukkainen koulupoika, oli
+hän jo ollut kihlattu morsiamensa ja niinpian kuin sulhanen oli
+suorittanut jumaluusopillisen tutkintonsa, menivät he naimisiin.
+
+Mutta ennenkun pieni vaimo vielä oli ehtinyt synnyttää ensimäisen
+lapsensa, kuoli heikko mies aivan tavalliseen vilustukseen, joka tuota
+pikaa hävitti hänen keuhkonsa.
+
+Surullisen lapsivuoteensa aikana kuuli rouva Jessen vanhan tohtorin
+sanovan eräälle miesvainajansa sukulaiselle: "Niin", sanoi lääkäri,
+"sehän oli hulluutta, että hän meni naimisiin; hän ei olisi sitä
+ollenkaan kestänyt, -- se oli oikeastaan se, joka vei miehen hautaan."
+
+Sitä ei rouva Jessen voinut koskaan unohtaa. Itse avioliitostakaan ei
+hän ollut suuresti selvillä. Hänen miehensä heikkous, joka yhtäkkiä
+tuli häneen ihan kuolettavana uupumuksena, -- juuri kuin näytti siltä,
+että he olivat onnensa kukkulalla; hänen yhtäkkiä leimahtava kiihkoisa
+rakkautensa, -- vasta myöhemmin ymmärsi hän paremmin tämän kaiken ja
+tunsi häpeää, jota ei voinut voittaa.
+
+Niin lyhyen aikaa olivat hänen aistinsa olleet hereillä, että pelon
+alainen kainous, vielä arempi kuin tyttönä ollessa, valtasi hänet heti
+miehen kuoltua. Hän melkein pelkäsi itseään ja sukupuoltaan ja kun hän
+soudatti pikku Antoniaan kätkyessä, ajatteli hän vaan, kuinka hän voisi
+suojella häntä.
+
+Ei ollut varoja antaa pojan ruveta lukumieheksi, eikä olisi rouva
+Jessen uskaltanutkaan päästää häntä tuossa vaarallisimmassa ijässä
+Kristianiaan kevytmielisten ylioppilasten pariin; sentähden jäi hän
+kotikaupunkiinsa ja joutui kauppa-alalle. Äiti saa pitää hänet kotonaan
+ja hoitaa häntä kädestä pitäen. Hän teki hänet niin avuttomaksi kuin
+suinkin ja ajatteli edeltäpäin kaikki hänen pienimmät tarpeensa. Poika
+pysyi yhä lapsena, jonka oli mahdoton itse päättää, olisiko hänen
+otettava sateenvarjo vai keppi, joka joutui suurimpaan häiriöön, kun
+äiti oli pistänyt nenäliinan väärään taskuun ja jolle ei kelvannut muu
+ruoka kuin minkä äiti oli valmistanut.
+
+Koulussa ne pitelivät pahanlaisesti tätä mammanpoikaa ja tahrasivat
+hänen ujoutensa parhaansa mukaan, niin että hän palasi puhtaan äitinsä
+luoksi yhä arempana ja epävarmempana, ja hänen luonteensa, jonka olisi
+pitänyt kehittyä, kutistui epäluonnollisuuteen.
+
+Mutta kun hän kasvoi ja sai pienosen mustan viiksen ylähuuleensa, alkoi
+hän olla hyvin huvitettu nuorista tytöistä, joita hänelle oli tarjona
+viisi joka sormeen, sillä hän oli niin hieno ja siivo.
+
+Hän joutuikin pian noin niinkuin puolikihloihin; hänestä oli se niin
+hauskaa; mieluummin kahden -- kolmen kanssa yht'aikaa, ja silloin tunsi
+hän itsensä ikäänkuin varmemmaksi. Sillä niinpiankuin hän todenteolla
+ajatteli häitä ja noita tuollaisia asioita, tuli hän pahalle tuulelle
+ja häpesi; kuinka voisi hän jättää äitinsä ja rauhallisen
+makuukammarinsa äidin huoneen vieressä.
+
+Mutta välistä tuli rouva Jessenin korviin, mitä puhuttiin hänen
+Antonistaan ja tämän urotöistä puotineitien seurassa; ja silloin tuli
+hänelle huutava hätä. Ainoastaan varovaisilla viittauksilla uskalsi hän
+tutkia poikaansa ja antaa hänelle neuvoja, ja Anton, joka ne hyvin
+ymmärsi, oli mielissään; ja vähitellen alkoi hän kehuskella ja koetti
+saada äitinsä siihen luulon, että hän oli oikea velikulta. Hän tekeytyi
+hirveän salaperäiseksi, kun meni ulos kävelylle; kysyi ankaralla
+naamalla, oliko hänelle tullut kirjeitä; ja jos oli tullut niin meni
+hän sitä ulos taas lukemaan ja oli sitten niin ajatuksissaan, ja
+huokaili niin, että äidin sydän vapisi.
+
+Tavallisesti kertoi hän äidilleen kaikki, mitä hänelle oli päivän
+kuluessa tapahtunut, mutta omalla tavallaan; niin että rouva Jessen ei
+aina huomannut todellisuutta yhtäpitäväksi rakkaan Antoninsa
+kertomusten kanssa. Niinpä sanoi rouva Jessen muutamia päiviä sen
+jälkeen kuin Törres Vold oli esiintynyt uusissa vaatteissaan:
+
+"Ei mutta, kuuleshan Anton! -- kuka se oli se kaunis nuori mies, jonka
+näin tänä päivänä puodissa luonasi?"
+
+"Kaunis? -- oliko se sinun mielestäsi todellakin kaunis?"
+
+"Mutta, herra jumala! -- eihän se suinkaan ollut hän -- tuo
+maalaispoika?"
+
+"Se se oli!"
+
+"Hän! -- se punatukkainen poikaparka, jonka sinä olet ottanut
+suojelukseesi --?"
+
+"Ja jota minä nyt olen siistinyt", sanoi Anton ja nauroi lyhyesti.
+
+"Ei mutta! nyt olen minä ihan hämmästynyt!" -- huudahti äiti; "hänhän
+on kaunis nuori mies."
+
+"No ei juuri! - hän näyttää kuitenkin niin kömpelöltä ja raalta."
+
+"Tietysti", myönsi äiti ja kiiruhti peräytymään; eihän hän tietysti
+ollut niin kuin hänen Antoninsa; näkihän sen heti eron.
+
+Pitkään aikaan ei ollut herra Jessen huomaavinaan, kuinka Törres
+kasvoi. Hän kohteli häntä aina niinkuin käskyläistään. Kuin esim. herra
+Jessen, joka oli tunnettu siitä, että hän asettaa esille naisten
+koristeita, laitteli niitä suureen pääkadun puoleiseen ikkunaan, antoi
+hän Törresin juosta edestakaisin puodissa ja hakea käsiinsä tarvittavia
+värejä ja tavaroita; ja kun Törres nurkumatta teki sen, mitä hänellä
+teetettiin ja uteliain silmin seurasi joka esinettä ja pani mieleensä
+joka tempun, nojasi herra Jessen taapäin ja katseli silmät soikeina,
+minkä vaikutuksen tavarat tekisivät ikkunassa. Mutta neiti Thorsenin
+sydämmessä alkoi tuntua niin omituiselta. Oli niinkuin olisi se
+tahtonut jakautua kahtia.
+
+Tietysti ihaili ja rakasti hän herra Jesseniä ylitse kaiken ja
+ikuisesti. Mutta siinä oli nyt ensiksikin se: että hän oli niin
+kummallinen ja epätapainen. Yhtenä päivänä voi hän katsella niin
+lempeästi ja lämpimästi ja hivellä niin pehmosesti hänen olkapäitään
+ohi mennessään; mutta seuraavana päivänä sanoi hän: Neiti Thorsen! --
+niin jääkylmästi, ja näkyi aivan tahallaan vetäytyvän pois hänestä.
+
+Ja sitten oli siinä tuo herra Vold. Kun piti olla tuon suuren,
+voimakkaan miehen läheisyydessä koko päivä -- ja sitten oli se hänen
+oppilaansa, jota hänen piti neuvoa. Yhtämittaa piti heidän pistää
+päänsä yhteen, tai täytyi hänen kuiskata hänelle jonkun tavaran hinta
+korvaan, kun oli kiire ja puodissa ostajia.
+
+Eikäpä ollut paljon muutenkaan, ettei Törres lähennellyt -- ja jotenkin
+rohkeasti hän sen vielä teki. Hän puristi hänen kättään, kun sai siitä
+kiinni; ja tapahtui sekin, että hän aivan tarpeettomasti antoi kätensä
+hipua häneen, kun he kulkivat toistensa ohitse; -- hän oli totta
+tosiaan paljon uskaliaampi kuin tuo herra Jessen, mutta ei läheskään
+niin sivistynyt.
+
+Törres puolestaan osoitti tätä hellyyttään osaksi tietämättään, sillä
+jo kotonaan oli hän tottunut tyttöjä viehättelemään.
+
+Sitäpaitse oli hän heti huomannut, millainen sanaton suhde oli neidin
+ja herra Jessenin välillä, niin ett'ei maksaisi vaivaa pistäytyä
+väliin; -- ja sitäpaitse oli hän jo kiinni toisella taholla.
+
+Ensi aikoina, kun hän teki työtä, minkä suinkin jaksoi sekä aivoillaan
+että ruumiillaan, oli hän aina iltaisin niin uupunut, että heittäytyi
+heti kohta levolle kun oli syönyt ja lukenut rahansa.
+
+Mutta parin kuukauden kuluttua tapahtui eräänä lauvantaina, että tuo
+iso Bertha, joka jokapäivä antoi hänelle tuota hyvää ruokaa kyökin
+penkillä, huusi hänelle, kun hän oli menossa takaisin puotiin.
+
+Törres seisattui ovessa ja kysyi: "Sanoitko jotain?"
+
+"En! -- enpä häntä juuri niin mitään."
+
+"Mitäs sitten sanoit?"
+
+"Sitä vaan -- että eikö teidän puolessa ole tapana, että pojat menevät
+tyttöjen tykö lauvantai-iltoina?"
+
+"On --" vastasi Törres ja katsoi Berthaa suoraan silmiin.
+
+"Vai on!" vastasi Bertha ja kääntyi pois, alkaen hangata pataa niin
+että noki pölisi.
+
+Noin ystävällistä kutsua ei Törres ollut voinut vastustaa.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Joka kerta kuin Gustaf Kröger tuli rouva Knudsenin konttooriin, -- ja
+hän tuli sinne jotenkin usein, joko vaan juttelemaan taikka silloin
+kuin sattui olemaan vekseleitä allekirjoitettavana; mutta joka kerta
+sanoi hän:
+
+"Kavahtakaa itseänne tuosta pojasta! -- se on vaarallinen ihminen!"
+
+Se oli niin Krögerin näköistä, ettei hän voinut sietää ihmistä, jolle
+oli tehnyt vääryyttä, ja hän myönsi kernaasti että olisi hän voinut
+ottaa sen venheesen jo silloin.
+
+Se oli kuitenkin nyt niin pieni ja vähäpätöinen asia, että hän olisi
+pian sen unohtanut, jos ei tuo sama kirottu punatukkainen poika olisi
+ollut lentää suoraan hänen suuhunsa seuraavana päivänä.
+
+Mutta siitä päivästä oli Gustaf Kröger varma siitä, että tuota poikaa
+ei hän voinut kärsiä, se oli epäilemättä salavihainen ja hyvin
+vaarallinen henkilö.
+
+Oli se hauska tuo Cornelius Knudsenin vanha konttoori, jossa kaunis
+leski istui matalan pulpettinsa ääressä ikkunan luona, jota vastoin
+Kröger tavallisesti nousi korkealle tuolille, joka ennen oli ollut
+vanhan Knudsenin ja nyt oli herra Jessenin paikka.
+
+Heidän välillään oli nyt kerran muodostunut sellainen suhde, että
+kaikki oli puolta leikkiä. Sentähden saattoi hän sanoa hänelle mitä
+hänen päähänsä pisti ja tehdä pilaa hänen hämilleen joutumisesta, kun
+puna -- rouvan suureksi harmiksi -- kohosi hänen kasvoilleen.
+
+Muun muassa kuului näihin aamupäiväkeskusteluihin se, että hän usein
+viittaili näiden molempien naapuriliikkeiden yhteen sulattamisesta.
+
+Niinpä voi hän sanoa totisimmalla naamallaan:
+
+"Eikö se ole niin, rouva? -- se on siis päätetty, että me hakkaamme
+reijän seinään puotien välille, sitten tehdään korkea, kaareva ovi
+uutimien ja pilarien kanssa, ja niin meille tulee puoti, jonka veroista
+ei ole pääkaupungissakaan? Tietysti -- niin! -- kyllä minä näen, mitä
+te aijotte sanoa: Silloin täytyy meidän muutenkin jättäytyä yhteen? --
+eikö niin?" --
+
+Mutta sittenkun Törres oli tullut taloon, alkoi keskustelu aina
+hänestä.
+
+"Merkillistä, ett'ette voi nähdä, millainen pirullinen veitikka hän
+on?"
+
+"Ei, mutta nyt te erehdytte, Kröger! hän, joka on avosydämmisin mies
+maailmassa; hän sanoo kaikki, mikä hänen päähänsä pistää."
+
+"Te pidätte hänestä?"
+
+"Hän on tavattoman näppärä ja luotettava --"
+
+"Hän? -- luotettava!"
+
+"Mutta sanokaa, _tiedättekö_ mitään?"
+
+"En niin mitään", vastasi Kröger avonaisesti! "mutta ei sitä
+tarvitakaan, minä voin päättää kaikki hänen hampaistaan."
+
+"Niin mutta, ne juuri ovat mainiot", sanoi rouva Knudsen nauraen.
+
+"Juuri niin! -- hän voisi purra pieniä kiviä -- tuo roisto! ja hänellä
+olisi leukapieliä syödä meidät kaikki suuhunsa."
+
+Rouva nauroi ja pyysi häntä vaikenemaan, voisi kuulua puotiin.
+
+"Ja oli miten oli", sanoi Kröger ja astui alas tuolilta; "siihen se
+päättyy että te menette naimisiin."
+
+"No joko taas alamme puhua siitä", sanoi rouva Knudsen; "parasta on
+että annetaan mennä niinkuin on menty tähänkin saakka."
+
+"Kauppa kyllä menee, sillä se on vanha; mutta te olette nuori, rouva!"
+
+"Se vika paranee vuosi vuodelta."
+
+"Ei se näy niinkään paranevan!" sanoi Kröger ja ruopi korvallistaan --
+"kun ei vaan tuo Jessen olisi sellainen --"
+
+"Ei, ei -- antakaa minun nyt olla rauhassa", pyysi rouva ja punastui
+korviaan myöten.
+
+"Niin, mutta luvatkaa minulle ainakin se, että kysytte neuvoa ensiksi
+minulta."
+
+"Ainahan minä kysyn teiltä neuvoa", sanoi hän hymyillen.
+
+"Niin, luvatkaa minulle se", uudisti Kröger mennessään kotiinsa --
+hyvin miettiväisen näköisenä.
+
+-- Ei Törres Voldkaan puolestaan voinut sietää tuota paksua miestä, --
+ja se vastenmielisyys oli hänellä kuin verissä. Joka kerta kuin Gustaf
+Kröger kulki puodin kautta, kuohahti Törres: kun olisi voinut jotenkin
+kostaa?
+
+Mutta hän tunsi hetipaikalla, että oli aivan toisellainen aukko, joka
+eroitti hänet tästä miehestä, kuin se -- nyt jo pian täyttymäisillään
+oleva aukko, joka oli hänen itsensä ja neiti Thorsenin -- jopa hänen ja
+herra Jesseninkin välillä.
+
+Samoinkuin oli eroitus vanhain talonpoikaissukujen ja tavallisten
+mäkitupalaisten, samoin oli kaupunkilaisten välillä aukkoja, jotka hän
+vasta vähitellen huomasi ja jotka eivät perustuneet ainoastaan
+rikkauteen, mutta myöskin tuohon salaperäiseen, jota herra Jessen
+kutsui sivistykseksi. Ja Törresille selvisi sekin, että kun herra
+Jessen puhui sivistyksestä, niin oli se jotain, jota ei hänellä
+itsellään aivan ollut; se oli kai tuota kirjoista saatua oppia.
+
+Koulussa ja papin edessä oli Törres ollut keskinkertaisia. Hän kyllä
+oppi pian, kun vaan tahtoi. Mutta suurin osa siitä, mitä hänelle
+opetettiin, huvitti häntä vaan puoleksi, sillä hän ei ollut koskaan
+varma, oliko se totta vai valetta. Ja jos se ei ollut totta, niin ei
+kukaan saisi petetyksi häntä uskomaan, että on käärmeitä, jotka
+puhuvat, tai lehmiä, jotka syövät toisiaan.
+
+Yhden ainoan kertomuksen raamatun historiasta osasi hän; mutta sen
+osasikin hän alusta loppuun; ja se oli kertomus Jaakopista, joka teki
+niin paljon viekkautta eläessään ja pääsi patriarkaksi taivaasen.
+
+Kristillinen kouluopetus oli suojellut Törres Snörtevoldin lapsuutta ja
+nuoruutta kaikista muista juttukirjoista kuin raamatunhistoriasta. Hän
+yhtävähän kuin toverinsakaan eivät koskaan saaneet maallisia uroita
+haaveksittavikseen sellaisia kuin Robinson ja Tordenskiöld; muuan
+pojista, joka oli opettajan suosikki, alkoi ihailla Jooseppia, joka
+pääsi niin suureen suosioon Faaraon tykönä; voimakkaat pojat
+sitävastoin purivat tupakkia ja ajattelivat Simsonia; mutta Jaakoppi!
+-- hän oli oikea esikuva, hän, joka ymmärsi sekä elukoita että ihmisiä.
+
+Ja kaikki onnistui hänelle ja kaikki oli hänelle luvallista, ja ei
+koskaan Jumala tehnyt Jaakopille mitään pahaa paitse silloin kuin
+lamautti hänen jalkansa. Mutta sitä ei ollut Törres koskaan oikein
+ymmärtänyt, sentähden hän ei siitä välittänyt; siinä oli jotain
+epäselvää tuossa unessa ja noissa portaissa. Tuon paikan hän mieluummin
+sivuutti, kun luki Jaakopista ja säilytti siitä vaan sen kuvan, että
+ilmassa seisoivat pitkät portaat pystyssä -- ilman mitään turvaa ja
+siitä putosi Jaakoppi alas ja taittoi jalkansa, joka oli Törresin
+mielestä hyvinkin luonnollista, kun portaat olivat irrallaan ja kun ne
+jo ennestäänkin olivat täynnä enkeleitä, jotka kiipeilivät siinä edes
+ja takaisin.
+
+Mutta muuten ihaili hän rajattomasti Iisakin poikaa. Kuinka hän petti
+tyhmän Esaun mieliruualla, sitä oli Törres monta kertaa ajatellut, kun
+hän viekoitteli pikkuveljiltään mitä heillä sattui olemaan.
+
+Ja että hän oli uskaltanut mennä vanhan Iisakin luo, joka oli oikea
+patriarkka, ja sillä tavalla vetää häntä nenästä!
+
+Rebekkahan tosin oli auttanut häntä. Mutta Jaakoppi itse keksi mainita
+Jumalan nimen, silloinkuin tuli oikea tiukka eteen. Kun vanhus alkoi
+epäilemään ja kummastelemaan, että mies oli niin pian joutunut metsältä
+takaisin, niin vastasi Jaakoppi hetikohta, että Jumala oli lähettänyt
+otuksen hänen tiellensä!
+
+Niin, siitä oli Törres monta kertaa sydämmessään iloinnut.
+
+Ja sitten se Esau! -- tuo suuri karvanen tyhmeliini -- kun hän tuli
+ruokineen! Aatteles, miltä mahtoi tuntua Jaakopista, kun näki hänen
+hikoilevan ja puuhaavan saadakseen oikein makeata keittoa ukolle, joka
+jo oli syönyt mahansa täyteen -- bää! siinä se sitten seisoi ruokineen!
+
+Törres nauroi niin että sisukset hyppi, kun ajatteli tätä ilveilyä.
+
+Ja sitten täytyi kaikkien taipua Jaakopin tahdon alle. Hän petti heidät
+jokikisen. Itse Labaninkin, joka muuten oli niin viekas, että petti
+Jaakopin kerta toisensa perästä -- niin, kymmenen kertaa! --- mutta
+yhdennellätoista kerralla otti Jaakoppi koko porsaan.
+
+Ja Raakel, joka varasti isänsä jumalankuvat ja istui niiden päällä --
+kaikkea tätä ihmetteli Törres; sillä hän ei tyytynyt raamatunhistorian
+otteihin; hän luki raamattua itseään niin pitkälle kuin siinä
+kerrottiin Jaakopista.
+
+Ja hän näki hänen keräävän tiluksia ja paljon lihavata karjaa; hän näki
+hänen kulkevan tilalta tilalle vaimojen ja tyttöjen keskessä; hän näki
+joukon lisääntyvän; -- ja aina oli Jumala Jaakopin kanssa, hänelle oli
+kaikki luvallista -- niin miesten kuin naistenkin joukossa.
+
+Ja kun Törres lapsuudessaan ajatteli että kuu hän pääsee taivaasen ja
+saa istua samaan pöytään kuin Abraham, Iisakki ja Jaakoppi, niin
+pakkautuu siksi kunnes pääsee istumaan ihan Jaakopin viereen.
+
+Sillä yhdestä asiasta olisi hän niin mielellään tahtonut päästä
+selville, tuosta mainiosta kepposesta noiden kirjavien keppien kanssa.
+
+Kuinka usein oli hän metsissä kulkiessaan tehnyt kirjokeppejä ja
+mietiskellyt mitenkä niitä olisi käytettävä. Mutta ei koskaan nähnyt
+hän sikojensa juovan -- vielä vähemmin, että olisi voinut kerätä heitä
+vesialtaiden ympärille.
+
+Hän olisi niin kernaasti tahtonut tietää tämän salaisuuden, jota hän
+oli koettanut ratkaista kasvavana ollessaan. Sillä jos Jaakoppi oli
+saanut siat ja lampaat synnyttämään kirjavia perillisiä, niin oli hän
+niin taitava eläinhoidossa, että se melkein oli yliluonnollista.
+
+Mutta nykyaikaan opittiin sitä kirjoista kaikkea tuollaista; kun vaan
+olisi saanut käsiinsä ne oikeat kirjat; mutta tässä hän nyt seisoi
+avuttomana tuon mahdottomuuden edessä ja mistä hän alkaisi? Tässä oli
+se juopa, joka aina tulisi eroittamaan hänet Krögeristä ja siitä
+maailmasta, mihin tämä kuului.
+
+Sunnuntaisin tutustui hän useihin nuoriin puotilaisiin, jotka
+opettelivat kirjanpitoa iltahetkinä. Törres yhtyi hetikohta heihin.
+
+Ensimmäisinä tunteina oli hän aivan typerä; varovaisesti kirjoitti hän
+paperille kaikki ymmärtämättä siitä pienintäkään ja piti suunsa visusti
+kiinni. Mutta vähitellen alkoivat numerot hänen edessään elää. Hän
+ryhtyi ratkaisemaan niitä esimerkkejä tutuista kauppaliikkeistä, joita
+opettaja antoi heidän harjoitella, oikein todellisella liikemiehen
+innolla, möi ja osti ja sijoitteli; eikä kestänyt kauvan ennenkun nuori
+Vold hämmästytti opettajaa nopeudellaan ja tarkkuudellaan tulojen ja
+menojen laskemisessa.
+
+Mutta enin kaikesta liikutti Törresiä korko ja koronlasku.
+Lapsuudestaan asti oli hän kuullut puhuttavan "rahoista, jotka kasvavat
+korkoa", jonkunlaisella pyhyyden kunnioituksella. Ja kun hän nyt oppi
+näkemään, kuinka tuo korko syntyi, kuinka nuo siunatut rahat tekivät
+yötä päivää muurahaisen ahkerata työtään, kuinka paljon ne voivat
+lisääntyä jo ainoastaan 1/4 korolla, ja kuinka pienetkin summat tekivät
+työtään ja munivat pienoisia korkomunia -- niin vaikutti kaikki tämä
+valtavasti hänen sieluunsa. Ja kohta hän ei muuta tehnyt kuin laski
+päässään korkoa kaikista niistä rahasummista, joita kuuli mainittavan
+tai jotka itsestään johtuivat hänen mieleensä.
+
+Sen jälkeen kuin hän oli ottanut nuo ensimmäiset kymmenen äyriä
+rahalaatikosta, oli hän säännöllisesti mutta hitaasti lisännyt
+salaisia päästöjään. Se oli hänestä niin helppoa ja luonnollista,
+ett'ei hän voinut muuta ajatella kuin että nuo molemmat muut tekivät
+samalla tavalla. Hän kuvaili aina että hän vartioi rahalaatikkoa
+rouva Knudsenin puolesta ja tuosta palveluksesta sai hän ottaa
+pikkupalkkansa. Sentähden harhaili hän alinomaa rahalaatikon ympärillä,
+kunnes tapahtui eräänä päivänä, että herra Jessen sanoi ankaralla
+äänellä:
+
+"Mitä se merkitsee että te aina nuuskitte rahalaatikon ympärillä? --
+eikö teillä ole muuta vartioimista?"
+
+"Hyvä on, että joku sitäkin vartioi", vastasi Törres, ja he katsoivat
+toisiaan silmiin räpähyttämättä. Neiti Thorsen vapisi.
+
+Mutta olihan herra Jessenillä enempikin hallussaan, hänellä olivat
+kirjat; hän teki ostoksia ja kirjoitti laskuja; ja kun Törres varovasti
+kokosi hopearahoja, saattoi tuo toinen milloin tahansa solahuttaa
+setelin taskuunsa.
+
+Tuo se kiusasi Törresiä; hänen huolenpitonsa rouva Knudsenista ei
+suuresti hyödyttäisi niin pian kuin herra Jessenillä oli ohjakset; eikä
+Törres päässyt koskaan kirjoihin käsiksi; vielä sittenkin kuin hän oli
+oppinut kirjanpidon, ei hän koskaan saanut viedä mitään kirjoihin,
+ell'ei herra Jessen itse seisonut vieressä sanelemassa niinkuin ei
+hänestä koskaan voisi tulla muu kuin alaikäinen maalaispoika.
+
+Jos neiti Thorsen joskus ottikin vähän koristuksiinsa ja semmoiseen,
+niin se nyt ei ollut niin vaarallista; Törres soi sen hänelle niin
+mielellään, kun hän oli niin sievä ja suloinen; ja alkoi yhä enemmän
+haluta omakseen tuota leikkikalua.
+
+Näin kului Törres Voldin ensi vuosi kaupungissa. Kun taas tuli syksy ja
+pitkät illat, alkoi hän opetella kaksinkertaista kirjanpitoa.
+
+Hänen pääomansa oli nyt kasvanut niin, että hän uskalsi lainata pari
+sataa kruunua hyvää korkoa vastaan pienille torikauppiaille, jotka
+maksoivat korkoa viikottain. Se oli tuottava liike, mutta sitä piti
+harjoittaa salaa sunnuntaisin, kun hän oli vapaa. Pankkeihin ei hän
+uskaltanut sijoittaa rahojaan, ett'ei herättäisi epäluuloa.
+
+Mutta muuten ei hän ollut suuresti edistynyt. Vaikka hänestä oli hyvän
+myyjän maine, jolta naiset mielellään ostivat, ja vaikka rouva Knudsen
+oli korottanut hänen palkkaansa, ei hän koskaan päässyt häntä sen
+lähemmä. Hän oli hienoin nainen, minkä Törres tunsi, -- ei tuollainen
+nukke kuin neiti Thorsen, mutta sisällisesti hieno -- hiljainen ja
+arvokas. Mutta herra Jessen hoiti aarteita ja kirjoja. Tunne siitä,
+että tuo talonpoikaispoika kenties sittenkin voisi tulla hänelle
+vaaralliseksi, alkoi häiritä herra Jessenin varmuutta; ja hän valvoi
+yhä tarkemmin, ett'ei Törres nousisi astettakaan korkeammalle kuin
+minkä hän salli.
+
+Sentähden oli herra Jessen myöskin ystävällisempi neiti Thorsenille;
+sillä sinnekin näytti Törres jo pääsevän tunkemaan. Ja niin ei neiti
+Thorsenin sydän parka päässyt koskaan oikein paranemaan, mutta
+revittiin sitä molemmille puolille niin että kirpeloi.
+
+Yhden täydellisen voiton oli Törres kuitenkin voittanut, voittaessaan
+tuon suurikasvuisen Berthan. Se nopeus jolla tuo talonpoikaispoika,
+joka oli alkanut hänen vertaisenaan ja siitä ylennyt hienoksi herraksi,
+joka nyt söi herrasväen kanssa, oli aivan häikäissyt hänet.
+
+Mutta Törresistä itsestään alkoi tuntua, ett'ei hän liikahtanut
+paikaltaan. Niinpian kuin hän ei päässyt Jessenin sivu, ei ollut mitään
+saavutettu. Ja Jessen oli niin näppärä ja täsmällinen, ett'ei Törres
+koskaan löytänyt hänessä mitään vikaa, johon olisi voinut takertua.
+Näytti vaan siltä kuin herra Jessen yhä enemmän juurtuisi liikkeesen;
+ja kaupunkilaiset olivat varmemmat kuin koskaan ennen, että hän menee
+naimisiin lesken kanssa.
+
+Oli myöhä yö kun Törres erään kerran palasi kotiinsa korttia pelaamasta
+muutaman toverinsa luota; hän oli kuumunut totista ja tupakasta
+pienessä kammarissa ja kulki uhkamielisenä tuulta vasten kotiinsa.
+Toverit olivat taaskin puhuneet Jessenistä ja rouva Knudsenista; Törres
+puri hammasta ja kiroili että nyt sitä koetellaan.
+
+Mitä hän tulisi tekemään, sitä hän ei niin tarkkaan tietänyt; mutta
+huomispäivänä saisi Jessen jo nähdä ettei hän anna nujertaa itseään.
+Tuollaisia raivopuuskia tuli hänelle joskus muulloinkin, mutta silloin
+puri hän hampaansa yhteen niin että järisi, ja kohtaus meni ohitse.
+
+Hän riisui saappaansa alhaalla -- niinkuin hänen tapansa oli kun hän
+tuli näin myöhään, ja hiipi varovaisesti pimeitä rappuja myöten ylös.
+Mutta kun hän alkoi kopeloimaan itseään omaan kammariinsa, pysähtyi hän
+yhtäkkiä ja salamana iski hänen päähänsä muuan ajatus.
+
+Tuolla -- vasemmalle makasi Jessenin rakastettu -- tai mikä hän nyt
+lienee ollut; ainakin oli hän Jessenin puolella; siitä päästä olisi
+hänen alkaminen!
+
+Monena iltana oli hän näin ajatellut neiti Thorsenia kulkiessaan noin
+lähi hänen oveaan. Mutta aina hän oli ollut järkevä ja pelännyt
+skandaalia; Bertha saattaisi kuulla, -- ja rouva Knudsen alakerrassa.
+
+Mutta tänä iltana oli hänellä rohkeutta vaikka mihin tahansa ja
+sukkasillaan hiipi hän ovelle.
+
+Neiti Thorsen oli lukinnut ovensa joka ilta, kun tuo mies alkoi maata
+yläsillalla, mutta sitten oli hän rauhoittunut. Törres liukui aivan
+hiljaa sisään ja haparoi sängyn luo. Neiti Thorsen hypähti unissaan
+istualleen; mutta Törres sai hänen käsistään kiinni ja kuiskasi, että
+hän olisi aivan rauhallinen, ei tässä ole mitään hätää.
+
+"Onko täällä tulipalo?" kysyi hän ja riuhtasi itsensä irti.
+
+"Ei, se olen vaan minä -- Vold, minä tulin vaan puhelemaan pari sanaa
+teidän kansanne, neiti!"
+
+"Hyi, kuinka minä pelästyin", huokasi neiti Thorsen ja paneutui
+takaisin vuoteelleen: vasta nyt hän oikein heräsi; ja samassa vetäytyi
+hän seinään ja kysyi uudelleen hätääntyneenä, mitä hänellä oli täällä
+tekemistä?
+
+Ei muuta kuin tahtoisi vähän puhella hänen kanssaan.
+
+Hänen pitää mennä heti, heti -- sanoi neiti ja alkoi vapista, mitä hän
+tahtoo, hehän ovat yhdessä koko päivän.
+
+Se on juuri se, että he ovat yhdessä koko päivän eivätkä kuitenkaan saa
+puhella rauhassa, hän on niin yksin, ei kukaan välitä hänestä
+vähääkään. --
+
+Neiti Thorsen lepäsi silmät auki pimeässä ja kuunteli hänen sanojaan,
+jotka hän kuiskaili surullisella ja kunnioittavalla äänellä. Hän voi
+kuulla, että Törres oli laskeutunut polvilleen hänen vuoteensa viereen;
+mutta kun ei Törres siitä näkynyt aikovan tulla lähemmäksi, makasi hän
+rauhallisesti ja kuunteli häntä vapisematta.
+
+Neiti oli aina ollut niin hyvä ja ystävällinen hänelle, aina siitä
+saakka kuin hän tuli; mutta juuri siitä syystä ei hän enää voi kestää
+kauemmin --
+
+Mitä hän ei kestä? -- kuiskasi neiti Thorsen vastaan.
+
+Niin -- kyllä neiti tietää sen, mitä hän tarkottaa.
+
+Ei, totta tosiaan ei hän tiedä mitään.
+
+Että neiti vielä voi kieltää! -- niinkuin ei hän olisi nähnyt, mitä on
+hänen ja herra Jessenin välillä!
+
+Törres kuuli, että neiti Thorsen liikahti tiukasti vuoteellaan ja sanoi
+päättävästi:
+
+"Minä en ole kihloissa herra Jessenin kanssa".
+
+"Kutsukaa sitä miksi tahdotte", sanoi Törres loukkautuneella äänellä.
+
+Mutta nyt huokasi hän vuoteellaan ja sanoi kiivaasti:
+
+"Minulla ei ole kerrassa mitään herra Jessenin kanssa ja sen minä vaan
+tahdon sanoa: ei koskaan ole kukaan mies ollut minua niin likellä kuin
+te tänä iltana; mutta nyt täytyy teidän mennä -- heti, heti!"
+
+Törres kielsi häntä puhumasta niin kovaa ja kiitti häntä itse
+kuiskaavalla äänellä tuosta vakuutuksesta, joka teki hänet niin
+iloiseksi, vaikka kohta --
+
+Ei, hänen pitää uskoa: neiti oli taas painanut päänsä tyynyyn, ja kun
+hän pyysi häntä uskomaan niin sattui hänen pieni lämpönen kätösensä
+Törresin käteen.
+
+Törres tarttui siihen ja hänen päätänsä huimasi niin kummasti, kun hän
+sitä piteli. Mutta tottunut kuin hän oli jo maalla tällaisiin yöllisiin
+vierailuihin, ja tiesi ettei pidä pelästyttää tyttöjä ensi kerralla,
+niin ei hän muuta kuin puhui rauhallisesti kuiskaamalla ja pyysi, ettei
+hän suuttuisi kun hän tuli.
+
+Ei, ei hän ole suuttunut; mutta nyt pitää hänen mennä, ja hänen täytyy
+uskoa.
+
+Kyllä, kyllä, ja hän kertoo hänelle --
+
+Ei, nyt täytyy hänen ihan todella mennä, ja neiti veti pois kätensä.
+
+Törres nousi ylös ja sanoi nöyrästi: "Kun te käskette, niin minun
+täytyy totella."
+
+Mutta ovella mennessään hän kuiskasi:
+
+"Enkös minä ollut kiltti, että menin, kun te pyysitte?"
+
+"Olitte -- kiitoksia!" kuiskasi neiti pimeässä vastaan: "hyvästi!"
+
+Neiti Thorsen kuunteli, kunnes ei enää kuulunut risahdustakaan ja tunsi
+itsensä niin äärettömän iloiseksi, että Törres oli niin kiltti ja meni,
+kun hän sitä pyysi. Ja tuota luuli hän ajattelevansa tunnin tuntinsa
+perästä, vaikka jo oli aikoja sitten nukkunut; ja aamulla ei hän ollut
+varma siitä, eikö kaikki ollutkin vaan unta.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Oli syöty päivällinen; Gustaf Kröger istui nojatuoliinsa vaipuneena ja
+luki vähän, ennenkun nukkui; ei kestänytkään kauvan, ennenkun valo
+katosi lyhyenä syyspäivänä.
+
+Täti Sofia kutoi sukkaa ja Julia loikoi keinutuolissa lukien
+sanomalehteä ja kuunnellen muiden puhetta; mutta itse ei hän virkkanut
+mitään.
+
+"Minkätähden sinä potkit vastaan -- Sofia?" kysyi Kröger.
+
+"En minä potki vastaan, mutta minä tahtoisin vaan tietää: millä
+aijotaan saada tanssiaiset toimeen?"
+
+"Julian tekee mieli."
+
+"Kaksi talonpoikaisluutnanttia, puolitoista ylioppilasta ja loput
+puotipoikia! -- voiko niistä mitään tehdä?"
+
+"Mutta ethän sinä tule hyppimään, Sofia?"
+
+"En -- Jumalan kiitos!"
+
+Hetken perästä sanoi Kröger -- yhäkin nostamatta silmiään kirjasta:
+
+"Minä luulen, että se on siinä, ett'et sinä kärsi nähdä rouva Steineriä
+kaikkien hänen ihailijainsa ympäröimänä."
+
+Mutta nyt piti täti Sofian nauraa oikein ylenkatseellinen nauru, --
+olipa ne koko ihailijoita -- esimerkiksi maisteri Jansen, joka lisäksi
+vielä on nainut.
+
+"Niin, se on nyt kerran niin, etteivät vanhat piiat kärsi --"
+
+"Vanhat piiat! --" sanoi täti Sofia; "tuon sanan on _hän_ tuonut
+perheesen, sinä et käyttänyt sitä ennen, Gustaf."
+
+"Niin, mutta ethän sinä voi kieltää, että olet vanha ja -- ja
+naimaton?"
+
+"Sitä en kiellä."
+
+"Niin. no," Kröger haukotteli vähän, pani kirjansa pois ja sulki
+silmänsä, "muutahan minä en ole sanonutkaan".
+
+Hetken kuluttua hän kuorsasi tasaisessa tahdissa, täti Sofian
+sukkapuikot laskeutuivat levolle nekin ja Julia antoi sanomalehden
+liukua lattialle; itse hän vaipui unelmiinsa. Sitten kun hän oli
+palannut ulkomaanmatkaltaan Dresdenistä ja varsinkin nyt kun hänestä ja
+rouva Steineristä oli tullut ystävät, oli kaupunki ja kaikki ihmiset
+alkaneet tuntua hänestä niin vierailta. Kaikki naiset -- niinkuin esim.
+pankinjohtaja Christensenin rouva ja monet muut, jotka hän tunsi
+äitinsä ajoilta, ne katsoivat häntä niin kummallisilla silmillä -- niin
+ainakin hänestä näytti.
+
+Ensi päivänä olivat ne kaikki häärineet hänen ympärillään ja kutsuneet
+häntä luokseen; ja hän oli kertonut ja aina uudelleen kertonut olostaan
+ulkomailla - kaikki, mitä oli kokenut, nähnyt ja syönyt.
+
+Mutta jonkun ajan kuluttua katsoi hänen ystävänsä Jolla Blom
+velvollisuudekseen sanoa Julialle, että hän koko kaupungin mielestä oli
+naurettava tuon ulkomaan matkansa kanssa, josta hän kertoi kaikkialla
+Niitähän oli niin monta muuta, jotka olivat matkustaneet -- esimerkiksi
+rouva Christensen, joka oli miehensä kanssa käynyt Pariisissakin, ja
+sitäpaitse konsuli With -- hän ainakin oli matkustellut! -- ja hän oli
+sanonut, että Dresden on ikävä luola.
+
+"Mutta, hyvä ystävä," väitti Julia vastaan, "nehän kysyivät kaikki ja
+tahtoivat tietää --"
+
+"Ja sitäpaitse, eihän kaikilla ole varaa matkustaa," jatkoi Jolla Blom,
+jolla oli sydän täynnä, "ja silti ne arvelevat, ett'ei siinä nyt ole
+mitään ylpeiltävää -- niin ne sanovat -- ja että on täällä yhtä hyvä
+täällä kotonakin, -- koskapahan niin moni muu tulee täällä toimeen."
+
+"Hyvä ystävä! -- enhän minä ole muuta sanonutkaan!"
+
+"Eikä se ole niin erinomaistakaan -- kaikki se, jota löytyy ulkomailla;
+sillä esimerkiksi se lihasalaatti, jota opetit rouva Ludvigsenille --"
+
+"Mutta sehän itse pyysi --"
+
+"Anna anteeksi, mutta se oli ihan mahdotonta syödä; sillä minä olin
+itse siellä sinä iltana; ja piika, joka sai tähteet, antoi ylen koko
+yön."
+
+Sen päivän perästä varoi Julia puolella sanallakaan mainitsemasta
+ulkomaata tai muuta semmoista; mutta hän näki hyvin, että se jo oli
+myöhäistä; hän oli loukannut heitä kaikkia; ja vielä pahemmiksi
+muuttuivat asiat, kun rouva Steiner tuli kaupunkiin ja otti Julian
+haltuunsa.
+
+Sillä rouva Steiner "jäätyi kiinni" heti paikalla, niinkuin hän itse
+sanoi; ja jos eivät kaikki miehet olisi hakeneet hänen seuraansa, olisi
+hänet kokonaan suljettu pois seuraelämästä. Naisista ei saanut muuta
+likempää tuttavaa kuin Julia Krögerin, jonka vuoksi hän ottikin hänet
+täydellisesti omaan haltuunsa.
+
+Äidin vanha seurapiiri ei kuitenkaan vielä tahtonut jättää Juliaa oman
+onnensa nojaan; he kutsuivat häntä luokseen sellaisella innolla, että
+Julia huomasi sen yritykseksi pelastaa hänet vaarallisen vaikutuksen
+alta.
+
+Ja niin suuttui hän ja yhtyi nuoreen rouvaan; hän puki itsensä komeasti
+ja pani toimeen pieniä päivällisiä kevytmielisen isänsä suureksi
+iloksi.
+
+Mutta hänellä oli synkätkin hetkensä kun rohkeus alkoi pettää; niinkuin
+nytkin, kun hän loikoi ja odotti ystäväänsä. Julialla oli siksi paljon
+äitinsä verta suonissaan ja hän tunsi ympäristönsä niin hyvin, ett'ei
+yksikään kasvojen piirre tai äänen vivahdus jäänyt huomaamatta. Kaikki
+nuo terävät piikit, joihin jokainen oli ikäänkuin käärittynä -- ne
+sattuivat häneen; ja hän tunsi, että ainoa pelastus olisi olla yhtä
+katkera ja piikkinen muita kohtaan kuin muut olivat häntä.
+
+Pienuudestaan pitäen oli hän häilynyt kahden vaalin välillä. Jos hän
+riippui isänsä kaulassa -- iloisena ja vilkkaana, tuntui hänelle pieni
+pistos omassatunnossa. Mutta kun hän taas järkevänä ja hiljaisena istui
+äidin ystävien keskessä ja kuuli puhelun kulkevan talosta taloon,
+surusta suruun, pahasta pahaan, niin silloin hän kärsi, sillä hän
+ikävöi päästäkseen ulos.
+
+Äidin kuoleman ja ulkomaan matkan jälkeen oli hän tullut hiukan
+varmemmaksi; mutta uusia epäilyksiä iti hänessä hänen suhteestaan rouva
+Steineriin.
+
+Miehistä ja yhä vaan miehistä sai hän nyt kuulla puhuttavan. Julian
+eteen aukeni kehnouden ja epäpuhtauden kuiluja; vaikkei hän kaikkea
+ymmärtänytkään, niin sai hän kuitenkin niin perinpohjaisen opetuksen,
+että hän joutui hämmilleen oman isänsäkin tähden.
+
+Sillä hänen ystävänsä oli nauraen sanonut senkin: ettei hänen isänsä
+ollut hiuskarvan vertaakaan parempi kuin muutkaan miehet.
+
+Mutta että kukaan voisi sille nauraa! -- ja vielä Lulli, joka oli
+kokenut tuon kauhean asian: olla naimisissa sellaisen miehen
+kanssa, ja että samanen, joka niin uljaasti oli puhtautta puolustanut
+ja niin kalliisti ostanut kokemuksensa miesten pohjattomasta
+epäsiveellisyydestä, kuitenkin voi alinomaa liehakoida noiden miesten
+ympärillä -- tai ainakin antaa heidän liehakoida itsensä ympärillä!
+
+Eikä sillä, että hän ei olisi puhunut suutaan puhtaaksi; ne kyllä
+saivat kuulla kunniansa; hän tunsi heidät pohjaa myöten ja sen kyllä
+saivat tietää.
+
+Mutta ne vaan nauroivat ja tulivat yhä uhemmin takaisin. Ne parveilivat
+hänen ympärillään, niinkuin olisivat oikein tahtoneet tulla
+ruoskituiksi ja saada kuulla kaiken kurjuutensa maailmalle
+julistettuna.
+
+Hupaista se oli, se on vaan varma; mutta Julian pää joutui siitä
+pyörälle; hän halusi päästä Lullin atelieriin, istuessaan siinä ja
+ollessaan pahalla tuulella, kun ei häntä kuulunut tulevaksi.
+
+Sillä rouva Steiner oli muuttanut asuntonsa uudenaikaiseksi
+atelieriksi. Ja se vaikutti kaikkiin, joiden oli lupa tulla sinne: nuo
+hämärät huoneet, joihin yhtäkkiä tuli heleätä valoa muutamin paikoin;
+kaikkialla mattoja ja uutimia ja varjostimia; rohkeita alastomia
+piirustuksia; rouvan omat maalaukset, joiden vapaiden värien edessä
+kaikkien auktoriteettien täytyi väistyä; nuo tuolit, joissa ei ollut
+mahdollista kenenkään istua; matalat divaanit, -- kaikki tämä tuon
+kauniin elävän miehen lesken ympärillä teki asiantuntevaan sen
+vaikutuksen, että tässä oltiin juuri sillä linjalla, joka erottaa ylen
+määrin hienontuneen siitä, joka jo on epäsiveellistä.
+
+Täällä pidettiin pieniä hienon hienoja päivällisiä, joissa tarjottiin
+viiniä yllin kyllin, sikareja ja peittelemätöntä puhetta. Mutta
+seuraavana päivänä kävi väristys koko kaupungin läpi, niinkuin olisivat
+helvetin portit hetkeksi auenneet.
+
+Mutta kaikista enin huvittivat Juliaa nuo pitkät hämyhetket, kun hän ja
+rouva Lulli loikoivat divaanilla poltellen paperossia ja likööriä
+maistellen; silloin oli Julian oppitunti. -- Soitettiin etehisessä;
+mutta Julia ei mennyt avaamaan, vaikka hän oli melkein varma siitä,
+että se oli hänen ystävänsä, joka tuli. Hän rakasti ja ihaili Lullia,
+mutta hänestä tuntui kuitenkin usein -- niinkuin esim. tänä iltana --
+että oli jotain, joka odotti häntä, niinkuin joku tuomio, jonka ohitse
+hän ei voinut päästä.
+
+Kun rouva Steiner tuli saliin, joka nyt oli melkein pimeä, heräsivät
+vanhukset ja alkoivat vilkkaasti puhella, niinkuin eivät he olisi
+nukkuneetkaan, ja Julia nousi hitaasti ystäväänsä tervehtimään.
+
+"Tahdotteko tehdä meille sen kunnian että avaatte meidän
+joulutanssiaisemme?" kysyi Kröger häneltä keikaillen.
+
+"Täällä aiotaan siis tanssia? -- mainiota! Sinä et ollut siitä vielä
+aivan varma, Julia."
+
+"Julian mielestä on kaupunki tietysti köyhä tanssivista herroista",
+sanoi täti Sofia.
+
+"Me saamme ottaa kaikki mukaan sekä kivet että kannot", arveli rouva
+Steiner hymyillen.
+
+"Kelpaanko siis minäkin?" kysyi Kröger.
+
+"Josko te kelpaatte?"
+
+"Minä vanha ilkeä ukko?"
+
+"Kunpa meillä vaan olisi enemmän teidän laisianne -- herra Kröger!
+mutta sinä et ole oikein tyytyväinen, Julia?"
+
+"Minä olen samaa mieltä kuin täti Sofia --"
+
+"Hyvä ystävä, me otamme koko karjamme ja siihen lisäksi vielä metsän
+villit pedotkin; me tutkistelemme tulli-, posti-, telegraafi- ja
+koululaitoksen ja käännämme lopulta nurin kaikki kauppapuodit, kutsumme
+tuon pienen sievän Jessenin Knudsenilta -- hän voi kyllä mennä mukina."
+
+"On sitä paitse vanha tapa, että Knudsenin väki kutsutaan", sanoi
+Kröger.
+
+"Mainiota!" huudahti rouva Steiner, "silloinhan sinä saat ystäväsikin
+-- Julia! hänet, tuon punatukkaisen."
+
+"Minä pyydän", sanoi Julia hiukan terävästi, "se olet sinä itse, joka
+olet ihastunut!"
+
+"Sinäpähän sen ensiksi keksit."
+
+"Kenestä naiset puhuvat?" kysyi Kröger.
+
+"Tuosta suuresta, uudesta rouva Knudsenilla --"
+
+"Tuosta! tuosta moukasta, hirviöstä! --" huusi Kröger ja hypähti
+seisaalleen, "ei, se on tietysti vaan leikkiä, jolla te tahdotte
+suututtaa minua.
+
+"Ei ollenkaan, herra Kröger! Julian mielestä hän on aivan erinomainen."
+
+"Nyt sinä keksit kaikki, Lulli!"
+
+"Joudu, Sofia! -- täällä on niin pimeä, ett'en voi nähdä, pitävätkö ne
+minua pilkkanaan vai mitä ne" -- sanoi Gustaf Kröger kärtyisesti. Mutta
+kun täti Sofia vihdoinkin sai tulen kattolamppuun ja kun rouva Steiner
+edelleenkin vakuutti että herra Vold sekä hänen että Julian mielestä
+oli pulska poika, niin joutui hän ihan raivoihinsa ja vannoi, ett'ei se
+mies saisi koskaan astua jalallaan hänen kynnyksensä yli.
+
+Mutta kun nuori rouva Steiner, joka oli tottunut hänen kiivauteensa,
+vaan nauroi, niin tempasi Kröger lakkinsa ja kiiruhti konttooriinsa.
+
+Lampun sytytettyään alkoi täti Sofia sytyttää uunia ja kolisteli siinä
+niin kauvan hiililapiota ja tulitankoa, että nuoret naiset eivät
+päässeet puhumaan. Rouva Lulli vei Julian mukanaan, he menisivät hänen
+luokseen tutkiakseen ketä nyt sitten oikeastaan voisi kutsua noihin
+tanssiaisiin.
+
+Mutta kadulla pysähtyivät he rouva Knudsenin suuren ikkunan ääreen,
+jossa Törres juuri parhaallaan palveli joitakuita nuoria naisia, jotka
+hymyilivät.
+
+"Se ei ole ollenkaan niin hullu tuo", sanoi rouva Steiner. "Se oli
+pahasti tehty sinulta, Lulli, että uskottelit isää, että minä -- että
+hän --"
+
+"Mutta, hyvä ystävä, totta kai sinä ymmärrät, että isäsi käsitti sen
+leikiksi, -- eli olisitko todellakin --?"
+
+"Hyi -- Lulli! tänään olet sinä ilkeä."
+
+Rouva Steiner puristi hänen kätensä kainaloonsa ja vei hänet mukanaan.
+
+-- Illalla tuli yliopettaja Hamre Krögerin luo, hän tuli tavallisesti
+pari kertaa viikossa; ja kun he olivat pelanneet shakkia ja juoneet
+pari lasia totia, niin istuivat he mielellään vielä myöhään yöhön
+jutellen syvämielisistä asioista.
+
+Vaikkakin oli suuren liikkeen omistaja ei Gustaf Kröger kuitenkaan
+koskaan oikein kotiutunut tähän pieneen kaupunkiin, ja samoin oli
+yliopettaja Hamrekin täällä yksinään. Heistä molemmista levisi
+ympäristöön se kylmyys, että he pitivät itseään muita viisaampina.
+Koulussa pidettiin yliopettajaa tarkasti silmällä, opettaisiko hän
+mitään vaarallista, ja kunnalliseen elämään ei Krögeriä päästetty
+osalliseksi. Kun koko kaupunki näin käänsi piikkinsä heitä vastaan,
+tulivat he hyvin toimeen toistensa seurassa. Mutta vaikka he alussa
+kulkivatkin paljon edellä muista, eivät he itsekään huomanneet, että
+pikku kaupunki vuosien kuluessa sai heidätkin haltuunsa, ja että hekin
+alkoivat lennellä yhä pienemmissä kierroksissa samojen ajatusten ja
+samojen totilasien ympärillä.
+
+Kröger sanoi Hamrelle: "Kuinka pitkälle olet joutunut?" ja sitten
+kertoi yliopettaja siitä kirjastaan, joka hänen oli aikomus kirjoittaa
+kansakoulusta.
+
+Se tulisi alkamaan näin: Kun sinä astut ulos kadulle, tunnet jalkojesi
+alla kivillä lasketun maan; -- kuka on sen tehnyt? -- ja kuka on
+maksanut työn?
+
+Tuolla tavalla alettua selitettäisiin sitten lapsille koko
+yhteiskuntaelämä, niin että he alhaalta ylös saakka oppisivat tuntemaan
+kaikkien laitoksien ja virkakuntien yhteyden ja synnyn; ja että kansa
+jo lapsuudestaan pitäen voisi oppia ymmärtämään oman ylivaltansa eikä
+eläisi niissä ennakkoluuloissa, että oikeuslaitos, verot, poliisit ja
+papit vaan ovat olemassa rikkaiden aseina köyhiä vastaan.
+
+Mutta tämä suuri kirjan keskiosa ei tahtonut oikein valmistua,
+jotavastoin tekijä pani suuren arvon loppuosaan missä sanottiin: Ylinnä
+kaikista seisoo kuningas niinkuin suuri kultanuppu ilman mitään
+edesvastausta.
+
+Taikka sanoi Hamre Krögerille:
+
+"Etkö vielä ole valinnut tonttia?" -- ja sitten puhuivat he siitä
+soppakeittolaitoksesta, johon Kröger monen vuoden kuluessa oli varoja
+säästänyt.
+
+Hän näet kuvitteli kirkkaaksi poleerattuja kuparikattiloita, joista
+kiehuvan kuumaa soppaa ajettaisiin kouluihin kello puoli kaksitoista;
+kaikki koululapset söisivät siitä suuren annoksen leivän kanssa, niin
+että talvikuukausina tulisivat lämpiminä ja ravittuina köyhiin
+koteihinsa; sitten olisi siellä enemmän muille antamista ja sitten
+saisivat he vähän herkutella hekin sunnuntaisin ja sitten -- ja sitten
+avautui näiden molempien eteen pitkät näköpiirit heidän laatiessaan
+suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
+
+Ja kun he vihdoinkin aamupuoleen yötä heittivät hyvästinsä, niin
+puristivat he lämpimästi toinen toisensa kättä; he olivat varmat siitä,
+että sittenkin tulisivat heidän aatteensa voitolle ja että nuo
+"piikkisiat" saisivat väistyä, ja niin nukkuivat he sitten onnellisiin
+unelmiinsa.
+
+Mutta seuraavana päivänä välttivät he mieluummin tapaamasta
+toisiaan. --
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Jok'ainoa aamu oli neiti Thorsen tervehtinyt herra Jesseniä hänen
+tullessaan puotiin katseella, joka -- vaikkakaan herra Jessen ei usein
+siitä suuresti välittänyt -- kuitenkin vakuutti häntä siitä, että hän
+niin hyvin täällä kuin kotonaankin äidin luona oli hemmoteltu suosikki.
+
+Mutta seuraavana päivänä, kun Törres yöllä oli ollut hänen luonaan,
+sanoi neiti Thorsen: hyvää huomenta! katsahtamatta Jesseniin kun tämä
+tuli puotiin.
+
+Ja samassa silmänräpäyksessä näytti hänestä että salainen liiton kipinä
+lensi noiden kahden toisen välillä; se oli ainoastaan pikainen värähdys
+Törresin kasvoissa, kun tämä seisoi puodin pimeämmässä osassa ja teki
+kauppaa muutamien maalaisten kanssa.
+
+Ja kuta enemmän päivä kului, sitä varmemmin tunsi herra Jessen, että
+tässä oli jotain kätkettynä. Ei koskaan ollut hän ollut puoleksikaan
+niin ystävällinen kuin nyt. Mutta kun hän ennen yhdellä ainoalla silmän
+luonnilla tai käden hivelyllä oli saanut hänet punastumaan ja onnesta
+loistamaan, niin ei se näyttänyt tänä päivänä ollenkaan häntä
+ymmärtävän.
+
+Lopuksi -- vähää ennen kuin kaasu sytytettiin iltapäivällä -- uskalsi
+hän melkein epätoivoissaan neiti Thorsenin kylmyydestä mennä pidemmälle
+kuin koskaan ennen, ja aikoi suudella häntä takaapäin poskelle.
+
+Mutta silloin kääntyi neiti Thorsen päin ja sanoi loukatun
+neitseellisyytensä ankaralla äänellä: "Mutta herra Jessen! -- oletteko
+te tullut hulluksi?"
+
+Jessen'in polvinivelet vapisivat ja hän tunsi kylmiä hikipisaroita
+silmäinsä alla. Eilen, toispäivänä ja kaikkina muina päivinä oli
+hänellä ollut tyttö hallussaan -- ja nyt se oli yhtäkkiä pujahtanut
+tiehensä. Mutta juuri se, että hän sisällisesti oli vakuutettu siitä,
+että hänellä ei ennen olisi ollut rohkeutta ottamaan häntä, se
+vuodatti hänen suruunsa sietämätöntä katkeruutta, jonka kivut häntä
+sanomattomasti kirvelivät, sillaikaa kuin tuo suuri viekas talonpojan
+tallukka siinä iloitsi ja riemuitsi.
+
+Ja neiti Thorsen, joka ei voinut selittää hänen rohkeuttaan tänä
+päivänä, oli pahasti hämillään. Jos se olisi tapahtunut eilen, olisi
+hänen sydämmensä ollut kokonaan herra Jessenin oma; mutta tänäpäivänä
+oli todistettava herra Törres Voldille, että hän oli puhunut totta
+sanoessaan ett'ei hänen ja herra Jessenin välillä ollut mitään salaista
+liittoa.
+
+-- Kun hänen poikansa illalla tuli kotiin hajamielisenä ja
+hermostuneena ja teki hämäriä viittauksia, ei rouva Jessen enää voinut
+pidättäytyä sanomasta:
+
+"Sinun pitäisi varoa itseäsi, Anton! se saattaa tulla sinulle liika
+rasittavaksi -- tuo naisseura."
+
+"Mitä tarkoitat?" kysyi hän, saattaakseen hänet hämmilleen.
+
+Hän sekautuikin aivan, eikä saanut sanotuksi muuta kuin että häneltä
+kului siinä aikaa niin paljon.
+
+"Oh -- jos ei siinä muuta kuluisi kuin aikaa", vastasi poika uupuneella
+äänellä ja kosketti kädellään takaraivoaan.
+
+"Onko sinulla nyt taaskin pää kipeä, Anton?"
+
+"Ei kuin vähän veltto -- äiti! vähän veltto."
+
+Rouva Jessenin huulet vapisivat, kun hän kokosi kaikki rohkeutensa:
+
+"Sinä -- olet kai sinä vaan -- varovainen, Anton?"
+
+"Hm -- äiti -- sinä kyllä tiedät: nuori mies -- minun asemassani --"
+hän kiersi pienet viiksensä ylös ilmaan ja hyräili jotain, jonka oli
+tarkoitus kuulua hyvin kevytmieliseltä.
+
+Tuo vahvisti häntä koko lailla tänä päivänä kärsityn nöyryytyksen
+jälkeen, että hän oli saanut äitinsä näin pelästymään; ja vähitellen
+kun oli syönyt hyvää ruokaa ja juonut lasin hienoa konjakkia, jota hän
+äidin mielestä välttämättömästi tarvitsi, kasvoi hän taas omissa
+silmissään niin korkealle, että neiti Thorsen oikeastaan oli liika
+halpa hänelle.
+
+Hän meni huoneesensa ja otti kasvot ankaroina hänen kuvansa
+albumistaan, jossa se oli ollut heti äidin kuvan vieressä ja muutti sen
+kauvaksi loppulehdille ostettujen näyttelijättärien ja alastomien
+naiskuvien joukkoon.
+
+Mutta tuolle tyhjälle paikalle asetti hän rouva Knudsenin, ja kun hän
+hetken aikaa oli katsellut tämän hienoja, totisia piirteitä ja tuota
+mustaa tukkaa, niin häntä melkein hävetti, että tuolla pienellä
+pörriäisellä neiti Thorsenilla oli koskaan ollut hänelle mitään
+merkitystä.
+
+Mutta äiti lepäsi kauvan valveillaan ja hautoi huoliaan Antonista, joka
+siis kaikista huolimatta oli joutunut tuohon suureen vaaraan. Ja kun
+hän ajatteli poikansa kauheata elämää, niin tuli hän ajatelleeksi,
+etteiköhän sittenkin olisi parasta, että hän menisi naimisiin, vaikka
+olikin niin nuori.
+
+Ennen oli hän aina pannut vastaan, kun joku viittaili Antonin suhteesta
+rouva Knudseniin. Mutta nyt alkoi se näyttää hänestä pelastukselta.
+Rouva Knudsen oli ollut ennen naimisissa -- ja vielä vanhan miehen
+kanssa; hän kyllä ymmärtäisi, ja hänen kanssaan voisi äiti puhua;
+molemmat he yhdessä pitäisivät huolta hänen Antonistaan ja tekisivät
+hänet onnelliseksi.
+
+Mutta seuraava päivä oli vielä vaikeampi herra Jessenille. Sillä
+tänäkin yönä oli Törres hiipinyt neiti Thorsenin luo, joka kyllä oli
+aikonut lukita oven, mutta joku oli ottanut avaimen pois ja häntä
+hävetti mennä sitä kyselemään.
+
+Hän oli muuten ollut yhtä rauhallinen ja tottelevainen kuin eilenkin,
+mutta leikillisempi, niin että neiti Thorsenin oli pitänyt nauraakin
+pari kertaa, vaikka pelkäsi kovasti.
+
+Hän tulee -- oli hän sanonut -- pyytämään anteeksi ilkeää epäluuloaan,
+ja tuo oli kauniisti tehty.
+
+Ja sentähden oli heidän välillään tänäpäivänä tuollainen rauhallinen
+sopu, joka kiusasi herra Jesseniä enemmän kuin avonaisin pilkka. Hän
+poistui konttoriin ja alkoi työskennellä kirjain kanssa; mutta hän oli
+niin hajamielisen näköinen, että rouva Knudsen hyvin osanottavaisesti
+ja ystävällisesti kysyi, oliko hän sairas.
+
+Nykyisessä mielentilassaan liikutti tämä ystävällisyys häntä niin, että
+hän katsoi rouva Knudsenia lämpimästi silmiin; ja rouva Knudsen
+punastui.
+
+Ei ollut muuten ensi kerta kuin hänen ensimmäinen puotilaisensa uskalsi
+katsoa häntä tuolla tavalla; eikä hän siitä ehkä nytkään olisi sen
+enempää välittänyt. Mutta sittenkun hän oli tullut leskeksi, niin
+viittaili koko maailma tähän asiaan -- Kröger myöskin. Jos olisi saanut
+elää rauhassa, ei hänen mieleensä kenties olisi johtunutkaan mennä
+uusiin naimisiin. Vanha Cornelius Knudsen oli ottanut hänet silloin
+kuin hän oli hänellä puotinaisena; oli helpoitus, kun hän kuoli, ja
+häneen jäi siitä jonkunlainen vastenmielisyys miehiä kohtaan.
+
+Mutta nyt ne suhisivat lakkaamatta hänen korvissaan, aina oli hänellä
+nämä miehet kintereillään, ensiksi herra Jessen lämpimine silmineen,
+sitten Gustaf Krögerin avosydäminen leikinteko --, ja kaikki tuo
+saattoi hänet epävarmaksi, niinkuin olisi se ollut jotain ihan
+välttämätöntä.
+
+Mennessään sisähuoneisinsa, joihin vei ovi konttoorista, sanoi hän niin
+kylmästi kuin suinkin voi:
+
+"Jos ette ole oikein terve, herra Jessen, voitte aivan hyvin olla
+kotonanne pari päivää."
+
+Jessen kiitti ja aikoi sanoa enemmän; mutta rouva sulki oven jälkeensä.
+
+Niinpiankuin Törres sai kuulla, että herra Jessen oli sairas, alkoivat
+kaikki hänen aikomuksensa kuohua hänen aivoissaan.
+
+Jo kauvan oli hänestä tuntunut että kauppa ei käynyt niin reippaasti
+kuin olisi pitänyt. Hän huomasi, että hyvät ostajat eivät useinkaan
+joutaneet viipymään niin kauvan, että hyllyiltä ja laatikoista olisi
+ehditty saada esille kaikkia mitä oli olemassa noista pyydetyistä
+tavaroista. Ja päinvastoin tapahtui usein, että jotkut hienot naiset
+parhaina kaupankäyntitunteina edeltä puolen päivän vedättivät alas
+tiskille loppumattomat pakat kankaita, joita vaan sitten katselivat.
+
+Sen lisäksi oli Cornelius Knudsenin tavaravarasto vanhastaan niin
+moninainen, että siinä olisi pitänyt olla ostamista puolta suuremmalle
+yleisölle. Mutta nyt oli niin kuin olisi yksi tavaralaji ollut toisensa
+jaloissa eikä yksikään oikein viihtynyt.
+
+Tuo pitkä vanhanaikuinen puoti, johon mahtui kaikellaista tavaraa
+paperikukkaisista aina tervaan ja suolaan saakka, ei ollut sen paremmin
+järjestetty kuin että hienommat tavarat olivat suuressa katuikkunassa;
+jota vastoin karkeammat löytyivät rantamakasiinien puoleisesta päästä.
+
+Törres oli usein miettinyt, mikä olisi viisaampaa, sekö että
+luovuttaisiin muutamista tavaroista ja pidettäisiin vaan erityisiä
+kaupaksi? vaiko että yhdestä puodista tehtäisiin kaksi?
+
+Lopuksi oli hän tullut siihen päätökseen, ettei kumpaakaan tarvittaisi.
+Koko konsti on siinä, että samallaiset tavarat kootaan samaan paikkaan
+ja että jos mahdollista kaikki asetetaan esille, niin että yleisö heti
+saa sen käsityksen, että täältä voi saada mitä tahansa.
+
+Ja tuo vanha järjestys, että hienot tavarat olivat yhdessä päässä ja
+karkeat toisessa -- se olisi välttämättä muutettava. Se oli hullua se,
+että naiset valtasivat valoisan ikkunan, josta he ikäänkuin peloittivat
+pois huonomman väen ja palveluspiiat, jotka eivät aina voineet olla
+niin hyvin puettuina juostessaan ostamaan jotakin kiireellistä.
+
+Ostajat olisivat sekoitettavat. Heihin olisi saatava se että tässä
+sattuvat kaikki tiet yhteen ja että täällä voivat kaikki toisiaan
+tavata. Kaikki pitäisi olla avonaisesti näytteillä, niin että ostajat
+viipyisivät kauvan puodissa ja täyttäisivät sen aamusta iltaan.
+
+Näitä aatteitaan esitteli Törres rouva Knudsenille, kun oli ruualla
+hänen kanssaan, -- niin pitkälle oli hän jo edistynyt. Hän tuli nyt yhä
+vilkkaammaksi, puhui sujuvasti ja sattuvasti, niin että rouva kuunteli
+häntä hämmästyksellä. Tämä talonpoikaispoika ei ollut ainoastaan
+näppärä ja väkevä; hänellä oli myöskin ajatuksia ja se kuului
+järkevältä, mitä hän sanoi.
+
+"Minun haluttaisi hyvin puhua Gustaf Krögerille tästä", sanoi hän.
+
+"Krögerillekö, rouva?" huudahti Törres pelästyen.
+
+"Miksei?"
+
+"Meidän pahimmalle kilpailijallemme!"
+
+"Tässä ei ole koskaan ollut kysymystä mistään kilpailusta meidän
+välillämme", vastasi rouva Knudsen.
+
+Törres hymyili kierosti: "Kröger sanoisi tietysti että se on typerätä
+kaikki tyyni, ja sitten hän tekisi sen itse."
+
+Rouva Knudsen näki tuon ilkeän piirteen hänen kasvoissaan ja ajatteli
+Krögerin varoitusta; mutta kun Törres pyysi saadakseen hiukan järjestää
+puotia herra Jessenin poissa ollessa, niin ei hän voinut kieltää;
+ikäänkuin ei oikein uskaltanut.
+
+Tulisella kiireellä selitti Törres neiti Thorsenille, mitä hän aikoi
+tehdä; hän kumartui aivan lähelle häntä ja neiti Thorsen katsoi häntä
+silmiin uskollisesti ja ihaillen; nyt oli hänen sydämmensä taas ehyt,
+se oli Törresin, kokonaan Törresin, hän olisi voinut ehdottaa, että
+sytytettäisiin puoti tuleen ja neiti Thorsenista olisi se ollut niin
+mainio keksintö, että hän itse olisi sitä varten raapaissut tulta
+tikkuun.
+
+Sitten ajoi Törres makasiinirengin ja juoksupojan liikkeelle, he saivat
+vielä vaiteliaan Halvor Röidevaaginkin avukseen, ja itse tarttui hän
+tähän käsiksi heränneen intonsa koko voimalla. Koko iltapäivä jo
+laiteltiin, vaikka ihmisiä tuli ja meni; mutta vasta illalla, kun puoti
+oli suljettu ja luukut ikkunain edessä, alkoi muutos näyttäytyä mitä
+kauneimpana epäjärjestyksenä.
+
+Makasiinirenki Simon Varhoug mutisi hikoillessaan: piru sitä riivaa
+tuota. Sillä kaikki vanhat laarit ja suolatynnörit, jotka olivat olleet
+puodissa siitä alkaen kuin se avattiin, ne olivat nyt lyötävät irti ja
+muutettavat rantamakasiiniin. Ja tuolla makasiinissa, missä Simon oli
+tottunut nuuskimaan pienen lyhdyn kanssa, sinne tuli nyt mies kaasu
+laitoksesta ja laittoi kaksi liekkiä, jotka valaisivat niin että
+makasiini näytti oikealta puodilta.
+
+Halvor Röidevaag olisi myöskin sanonut jotain, mutta hän oli niin
+hämmästyksissään ett'ei muuta kuin pudisteli päätään.
+
+Kuta kauvemmaksi ilta kului sitä rohkeammaksi tuli Törres ja keksi aina
+jotain uutta. Kaikista karkeammista makasiini-tavaroista keräsi hän
+näytteitä ja suuret köysirullat, jotka haisivat tervalle, muutatti
+hän makasiiniin. Sitävastoin laittoi hän kokonaisen koristeen
+verkkorihmoista, koukuista, nauloista, tupakista ja pulloihin pannuista
+jyvä-, suola-, kahvi- ja hernenäytteistä. Kaikki hänelle kelpasi ja
+kaikkea osasi hän käyttää. Hän ei pitänyt mitään lukua väreistä ja
+suhteista; hänen ainoa tarkoituksensa oli saada kaikki niin runsaasti
+esille, että silmä kaikkialla näki mitä erilaisimpia tavaroita, mutta
+että samankaltaiset tavarat kuitenkin olisivat jotakuinkin koolla.
+
+Vasta kun kello oli yli puoliyön, saivat apumiehet mennä; alapää puotia
+oli jo puhdistettu; ja neiti Thorsen ja Törres alkoivat nyt järjestää
+kaikkea hänen suunnitelmansa mukaan.
+
+Rouva Knudsen oli mennyt tyytymätönnä levolle; hän toivoi vaan, että
+herra Jessen tulisi huomenna ja panisi taas kaikki paikoilleen.
+
+Oli tullut kaksi vaimoa puhdistamaan puotia kaikista niistä papereista
+ja roskista, joita sinne oli kokoontunut, sekä pölyyttämään ja pesemään
+lattiata.
+
+"Mutta tiski!" huudahti yhtäkkiä neiti Thorsen ja löi kätensä yhteen.
+
+Koko tuo pitkä, kiiltävä tiski oli ihan täynnä kaiken maailman
+tavaroita. Siellä oli pinottain hamevaatteita, silkkiä, flanellia,
+harsoja, saippuata, korutavaroita -- kaikki siinä tilassa jossa ne oli
+hyllyltä nostettu.
+
+"Ne saavat olla niinkuin ne ovat -- kaikki tyyni!" sanoi Törres
+nauraen.
+
+Ensi kerran katsahti neiti Thorsen häntä epäillen.
+
+"Niin -- tietysti täytyy niitä vähän järjestää, jos ette ole ihan
+uuvuksissa?"
+
+Ei hän ollut ollenkaan uuvuksissa ja hän tarttui hetipaikalla työhön
+käsiksi pienillä näppärillä käsillään. Mutta silloin otti Törres hänen
+valkosen päänsä käsiensä väliin ja suuteli häntä huulille. Tyttö
+tarttui häntä kalvosiin ja katsoi säikähtyneenä pesuvaimojen puoleen;
+mutta kun ne eivät voineet mitään nähdä, päästi hän hänet ja jatkoi
+työtään pää kumarassa.
+
+Törresin tarkoitus oli, että tiskikin olisi suuri näyttely ja järjestys
+oli etupäässä siinä, että vaatteet levitettäisiin niin, että ne
+näkyisivät edullisissa poimuissa ja laskoksissa; ja kun he nyt
+vihdoinkin olivat saaneet tämän valmiiksi, sanoi Törres hänelle
+kiitokset tästä päivästä ja että hän kyllä itse järjestäisi ikkunat.
+
+Törres seurasi häntä pimeään porstuaan rappujen edessä, johon puotiväki
+ripusti vaatteensa; täällä tarttui hän häneen kiinni, nosti hänet ylös
+lattiasta ja kuiskasi: saanko tulla tänä iltana?
+
+Toinen ei vastannut mitään; Törres kysyi uudelleen; mutta ei sittenkään
+sanonut hän mitään, pujahti vaan hiljaa ja vikkelästi ylös rappusista.
+Hän oli niin onnellinen ja samalla tuntui kummallinen ahdistus.
+
+Millainen päivä tämä oli ollut! --
+
+Kuinka hän oli ollut kaunis tuo poika -- ja niin väkevä -- ajatteli
+hän, avatessaan vapisevalla kädellä korsettiaan.
+
+Kun Törres tuli takaisin puotiin, aikoi hän hetikohta ruveta
+laittelemaan ikkunoita; mutta hän jäi seisomaan ja vaipui ajatuksiinsa
+tämän ylellisyyden edessä, joka ennen oli ollut rauhallisesti
+suljettuna hyllyihin ja laatikoihin ja jonka hän nyt yhdellä käden
+käänteellä oli lyönyt levälleen.
+
+Oikeastaan oli tämä teko vastoin hänen varovaista
+talonpoikaisluonnettaan. Mutta hänen mielessään kuvitteli jotain
+samanlaista kuin nuo kirjavat kepit, joita hän nuoruudessaan oli niin
+paljon ajatellut, kunnes sitten yhtäkkiä oli hänet vallannut se, että
+näin juuri pitää laittaa kaupunkilaisille, noille hulluille ihmisille,
+joilla on rahaa kuin roskaa ja jotka ostavat kaikkea, mitä näkevät.
+
+Mutta kun hän aikoi ryhtyä uudelleen työhön, tunsi hän, ett'ei hän nyt
+enää onnistuisi, kun tuo tyttö ei ollut läsnä. Ainoastaan hänen
+silmäinsä alla sai hän kätensä tottelemaan.
+
+Häneen tuli kirpeloiva kaipaus koko ruumiisen; hän ei voinut kestää
+kauvemmin. Sammutettuaan liiat kaasuliekit ja kehoitettuaan pesuvaimoja
+hyvin lämmittämään isoa uunia, että lattia olisi huomenna kuiva, veti
+hän saappaat jalastaan ja hiipi ylisille.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Törres oli varmasti laskenut saavansa auringon paistetta tuoksi
+suureksi päiväkseen; sentähden tuli hän hiukan alakuloiseksi, kun
+aamulla varhain haparoi puolipimeän puotinsa läpi ottaakseen luukut
+pois ikkunoista: ulkona oli raaka, kylmä ja pilvinen syyssää.
+
+Hän alkoi työskennellä ikkunoissa; mutta kaikki oli muuttunut toiseksi,
+kuin eilen illalla iloisen kaasun valaistessa; tuo kylmä harmaa valo,
+joka imi pois heleyden kaikista väreistä, vei häneltä rohkeuden.
+
+Hän seisahtui ja alkoi epäillä omaa itseään. Tokkohan tämä mihinkään
+kelpaisi? Eiköhän kaikki ollut ihan hullua?
+
+Mutta sitten kuuli hän neiti Thorsenin keveät askeleet ylhäällä
+rapuissa. Hän juoksi häntä vastaan tuohon pimeään porstuaan; he
+syleilivät toisiaan -- onnellisina kuin vastanaineet ja kaikki epäilys
+oli samassa kuin pois puhallettu.
+
+Mutta valoisassa puodissa ujostutti neiti Thorsenia, hän punastui ja
+änkytti, kun Törres hyvin totisesti sanoi: "Tahdotteko auttaa minua --
+neiti?"
+
+Tämä oli sellaista ilveilyä; he olivat loistavan onnellisia, eikä
+kukaan tiennyt siitä mitään.
+
+Tuli sana herra Jesseniltä, ett'ei hän voi tulla vielä tänään; ja nyt
+odottivat he jännityksellä rouva Knudsenia.
+
+Hän seisahtui konttoorin ovelle -- aivan huumautuneena. Ensimmäinen
+tunne, joka hänet valtasi, oli huoli kaikista noista tavaroista, jotka
+olivat hänen ja jotka piti saada myydyiksi ja maksetuiksi.
+
+"Mutta Herra Jumala tätä saippuan paljoutta!" huudahti hän ja seisattui
+korkean kirjavan saippuatornin eteen, jonka Törres oli rakentanut
+keskelle tiskiä; "meillä on aivan liika paljon saippuata!"
+
+Törres näytti hänelle hymyillen, että torni oli ontto.
+
+"Mutta varastossa!" -- sanoi rouva.
+
+"Ei ole enempää kuin tämä", nauroi Törres.
+
+"Te olette panneet kaikki esille?" -- hän ei ollut koskaan voinut
+ajatella, että esillä pidettäisiin muuta kuin pikkunen näyte; "mutta
+käykö tämä päinsä?"
+
+Törres otti -- yhäkin hymyillen -- suuren paperirasian hyllyltä, jossa
+oli koko rivi samanlaisia rasioita, avasi sen ja näytti rouvalle, että
+se oli aivan tyhjä.
+
+"Katsokaa -- rouva! Ihmisiin on saatava se luulo, että Cornelius
+Knudsenin puoti on niin täpösen täynnä kaiken maailman mainioita
+tavaroita, että ne ihan vuotavat yli omaa yltäkylläisyyttään."
+
+Päivä alkoi ja rouva jäi puotiin. Häntä huvitti nähdä noita
+hämmästyneitä kasvoja ja kuulla mitä ihmiset sanoivat, kun tulivat
+sisään ja saivat nähdä muutoksen. Kaikki luulivat, että puotia oli
+isonnettu, kun siinä katosta lattiaan oli vaan silmään pistäviä värejä
+ja valkeita vaatteita.
+
+Ja tuo uusi näytteille pano ikkunoissa, jonka Törres oli keksinyt, veti
+väkeä puotiin; niitä lisäytyi vaan päivän kuluessa; mutta vasta
+iltapäivällä, kun kaasu oli sytytetty, näyttäytyi puoti uutuutensa koko
+komeudessa.
+
+Yläpäässä, missä ennen oli ollut vaan hienompia naisten koristeita, oli
+nyt näytteillä villalankoja ja valmiita villavaatteita yli koko tiskin
+ja ylhäällä hyllyillä, jotka näyttivät olevan täynnä kaiken karvaista
+ja kaiken hienoista villatavaraa.
+
+Mutta suurin muutos oli kuitenkin tapahtunut alapäässä puotia, joka
+ennen oli ollut puolipimeä. Siellä loisti nyt uusia kaasuliekkejä ja
+koko osasto oli laesta lattiaan häikäsevän valkonen. Tänne olivat
+Törres ja neiti Thorsen koonneet kaikki valkoset tavarat.
+
+Hyllyiltä, jotka olivat täynnä serviettejä, riippui isoissa
+laskoksissa leveitä damaskihuiveja aivan lattiaan saakka -- niinkuin
+jäävirtoja; teehuiveja suurine kukkineen ja leveine reunuksineen,
+rimsuniekkaserviettejä, jotka olivat silkkinauhoilla kiinni
+sidotut; tiski oli peitetty hehkuvan valkosilla naisten ja lasten
+alusvaatteilla; paitapitsejä, virkkauksia; nenäliinoja, valkeita
+paitoja, -- yksi ainoa puhallus oli muuttanut tämän takanurkan mitä
+mieluisimmaksi olopaikaksi naisille; ja puodin vanha kahtiajako oli
+yhdellä ainoalla iskulla poistettu.
+
+Siitä syntyi kieltämättä hiukan hämmennystä; mutta se oli Törresistä
+mieleen; hän tahtoi juuri sitä, että ihmiset vähän aikaa
+pyörästelisivät toistensa keskessä, ennenkun löytäisivät sitä, mitä
+hakisivat; ja vähitellen tulikin yleisö lämpöseksi ja hyvälle tuulelle,
+nuoret tytöt nauroivat ja juttelivat ääneensä, samalla kuin totiset
+miehet, joiden piti ostaa totisia tavaroita, seisoivat naisten
+ympäröiminä eivätkä oikein näyttäneet tietävän, hyväksyisivätkö vai ei.
+
+Mutta olihan täällä Simon Varhoug -- niinkuin ennenkin; ja näytteitä
+kaikesta, mitä halusivat, voivat he löytää edestään tiskiltä, valoisaa
+oli täällä myös, niin että kyllähän tämä menetteli; oli vaan vähän
+outoa liikkua täällä noiden hienojen naisten keskessä.
+
+Rouva Knudsenin täytyi seisoa rahalaatikon ääressä koko kiireinen päivä
+ja ottaa vastaan onnitteluja tuttavilta; ja illalla olivat sekä hän
+että hänen palvelijansa aivan uupuneita.
+
+Törres näytti hänelle riemuiten saippuatornin rauniot. "Mutta mitähän
+herra Jessen on sanova?" arveli yhtäkkiä rouva Knudsen.
+
+Pieni neiti Thorsen tuli yhtäkkiä totiseksi ja katsahti Törresiin,
+mutta tämä vastasi aivan rauhallisesti:
+
+"Minä soisin että Jessen tulisi huomenna, täällä tulee kyllä olemaan
+tekemistä."
+
+Kun päivä kului tällä tavalla Cornelius Knudsenin kaupassa, oli seinän
+takana, Brandtin suuressa puodissa, hyvin hiljaista ja rauhallista.
+Kauppapalvelijat joutivat juoksemaan kadulle tai tekivät he asiata
+saadakseen katsoa naapurin uusia laitoksia ja väen tungosta siellä.
+
+Mutta Gustaf Kröger itse ei huomannut mitään, ja kun Julia
+päivällispöydässä rupesi kertomaan, että hän ja rouva Steiner olivat
+käyneet katsomassa herra Voldin tekemiä muutoksia, katkasi hän puheen
+eikä tahtonut kuulla enempää.
+
+Kun hän sitten kuitenkin ruokalevon nukuttuaan laskeusi alas puotiinsa,
+hämmästyi hän siitä, että oli näin vähän väkeä.
+
+"Ilkeä ilma tänään; ihmiset pysytteleivät kotonaan", sanoi hän
+sivumennen ensimäiselle konttoristilleen.
+
+"Ihmiset kulkevat toista tietä tänään", vastasi tämä.
+
+Kröger otti hattunsa ja meni ulos.
+
+Näytteille pano ikkunoissa oli hänen mielestään kauhean ruma; mutta kun
+hän aikoi mennä sisään tervehtimään rouvaa, näki hän lasiovesta, että
+puoti oli täynnä väkeä ja että rouva itse oli siellä punakkana ja
+tyytyväisenä rahalaatikkonsa ääressä. Hän päästi oven rivan ja meni
+kotiinsa jälleen.
+
+Mutta kun hän taas astui suureen ja hyvin järjestettyyn
+kauppapuotiinsa, jossa ei ollut yhtä ainoata ihmistä, tuli hänen
+mieleensä väkisinkin ajatus siitä, että tässä nyt alkaa kilpailu
+elämästä ja kuolemasta; ja hän tiesi kyllä, kenen on syy siihen. --
+
+-- Anton Jessen oli saanut tietää suuresta mullistuksesta puodissa
+ystäviltä, jotka olivat käyneet hänen luonaan iltasilla. Hän tuli
+sentähden seuraavana aamuna hyvin varustettuna saapuville, aikoi
+kohdella tuota uudistusta hyvin ylenkatseellisesti ja oli varma
+saavansa rouvan vakuutetuksi siitä, että tuollainen typerä tapa
+sirottaa kaikki ympäri puotia, on hienon kauppaliikkeen häviö.
+
+Hänen periaatteensa oli päinvastoin se, että rasiat ja tavarapakat ovat
+otettavat alas hyllyltä sellaisella katseella, että myyjä tällä kertaa
+tekee erityisen kunnian ostajalle näyttäessään hänelle tavarata, joka
+on jotain aivan erikoista. Tuolla tavalla oli hän voittanut monta
+voittoa Brandtistakin, jonka tavaroista muuten oli se maine, että ne
+ovat mitä hienoimpia.
+
+Hän tuli niin varhain puotiin, että kauppa ei vielä ollut oikein
+alkanut; mutta Törresillä ja muilla oli täysi työ järjestäessään
+eilisen liikkeen tuottamaa sekasortoa.
+
+Keskelle puotia jäi hän seisomaan hattu päässään, ja katseli
+pilkallisesti pitkää tiskiä pitkin: sitten sanoi hän äänenpainolla,
+johon oli jo harjoitellut matkalla:
+
+"Pankaa paikoilleen kaikki; -- tiski puhtaaksi!"
+
+Neiti Thorsen oli saanut ikäänkuin lyönnin rintaansa, kun hän tuli
+sisään; hra Jessenillä oli vielä suuri vaikutus häneen ja hän seisoi
+nyt kalpeana ja liikahtamatta paikaltaan; eivät muutkaan näyttäneet
+aikovan totella.
+
+Herra Jessen'in kasvot alkoivat värähdellä ja suupielet vapisivat; hän
+nosti pienen hienon keppinsä ilmaan ja löi sillä tiskiin:
+
+"Täällä on siivottava, sanon minä. Kuka täällä käskee -- te vai minä?"
+hän katsoi Törresiä suoraan silmiin.
+
+Mutta Vold tekeytyi ihan rauhalliseksi ja hymyili pilkallisesti:
+
+"Minä luulen, ett'ei meistä täällä käske kumpainenkaan."
+
+"Sepähän nähdään!" huusi herra Jessen ja juoksi konttooriin. Puotiin
+tuli väkeä ja kauppa kävi; mutta joka kerta kuin kuului ääniä
+konttoorista, katsahti neiti Thorsen Voldiin; hän tunsi, että nämä
+hetket ratkaisisivat hänen kohtalonsa; mutta ei hän voinut mitään
+arvata Voldin kasvoista; hän teki työtä iloisesti ja reippaasti,
+niinkuin ei olisi mitään tulossa.
+
+-- Niinpiankun herra Jessen tapasi rouvan, alkoi hän puhua nopeasti ja
+kiivaasti, silmät kiihkeinä.
+
+Rouva Knudsen keskeytti hänet:
+
+"Niin, se oli hullusti -- herra Jessen! minä myönnän, että minun olisi
+pitänyt puhua teidän kanssanne, ennenkun minä --"
+
+"Ei -- se ei ole kaikista pahinta -- rouva! mutta" --
+
+-- "Mutta" -- jatkoi rouva -- "minä en itsekään aavistanut, että
+muutos --"
+
+"En minä nyt puhu muutoksesta, minä tahtoisin puhua ---" sanoi hän
+synkästi.
+
+"Mutta minun täytyy kuitenkin myöntää", sanoi taas rouva, "että se
+tähän saakka näkyy menevän" --
+
+"Minä olen puhunut paljon äitini kanssa -- viime aikoina --
+tulevaisuudestani --"
+
+Rouva Knudsen koetti vielä torjua sitä, jonka hän tunsi olevan tulossa;
+mutta toisen sisällinen mielen kuohu tulvasi nyt yli reunojensa. Herra
+Jessen unohti arkuutensa tuntiessaan ainoastaan sen, että kaikki
+riippui nyt vaan tästä hetkestä ja että hänen täytyi voittaa. Ja kun
+nyt kaikki asianhaarat pakoittivat saavuttamaan häntä, kuvasi hän
+vapisevalla kiihkolla, kuinka kaikki hänen unelmansa aina olivat
+harhailleet rouvan ympärillään, kuinka hän rakasti häntä, ja kuinka
+hänen vanha äitinsä siunaisi sitä päivää, jolloin hän tällä tavalla
+tekisi hänen poikansa onnelliseksi.
+
+Rouva Knudsen oli monta kertaa ajatellut, kuinka hänen kävisi, jos hän
+vielä tapaisi miehen, joka huumaisi hänet rakkautensa koko kiihkolla;
+mutta vaikka tämän sanoissa olikin intohimoa, tunsi rouva kuitenkin --
+melkein omaksi ihmeekseen, että hän yhä enemmin kylmeni kuta enemmän
+toinen puhui.
+
+Loukattu itserakkaus ja hiukan sairas mielensä antoivat herra Jessenin
+sanoille väärän soinnun; se oli kovaa kuohua, se oli palavaa rukousta;
+mutta se ei ollut tuo rakastunut mies, -- jonka rouva Knudsen huomasi
+melkein mieliharmikseen.
+
+Hän nousi pulpettinsa äärestä, meni sisähuoneen ovelle ja sanoi
+kuivasti ja arvokkaasti:
+
+"Herra Jessen! minä kiellän teitä puhumasta minulle tällä tavalla --
+muuten täytyy meidän erota."
+
+"Hyvä!" huudahti tämä yhtäkkiä jonkunlaisella naurulla, "erotaan sitten
+heti, -- jos te sallitte."
+
+"Olkaamme nyt järkeviä -- herra Jessen!"
+
+Mutta nyt oli Jessen yhtäkkiä muuttunut tuoksi hemmotelluksi lapseksi,
+joka kuolemakseenkin tahtoo ajaa kaikki äärimmäiseen huippuunsa; hän
+tahtoo olla tuo hyljätty ja pilkattu; hän tahtoo sälyttää selkäänsä
+kaikki -- kuta enempi sen parempi; kerran koittaa kai sekin päivä,
+jolloin huomataan, mihin Anton Jessenkin kelpaa!
+
+Ja samassa syöksyi hän ulos konttoorista, läpi puodin, tervehtimättä ja
+hyvästiä sanomatta, äidin luo, saamaan lohdutusta suruunsa. --
+
+-- Muutaman ajan kuluttua istui pankinjohtaja Christensen johtokunnan
+peremmässä huoneessa ja hieroi isoa paksua nenäänsä odottaessaan
+erästä, jota hän oli lähettänyt kutsumaan luokseen.
+
+Kun nyt Törres tuli sisään, katsoi Christensen häntä kätensä alta ja
+merkitsi mieleensä, että tuo nuori mies oli kalpea ja hänen katseensa
+epävarma. Sitten osoitti hän Törresille paikan lähellä omaa
+nojatuoliaan; mutta Törres istuutui vähän pelonalaisesti hymyillen
+ovensuutuolin äärimmäiselle huipulle.
+
+"Olen usein nähnyt teidän käyvän pankissa -- herra Törres Vold!
+varsinkin viime aikoina --"
+
+"Niin, meillähän on useita papereita täällä kulkemassa --"
+
+"Minä en nyt puhu Cornelius Knudsenin papereista", keskeytti
+pankinjohtaja kuivasti, "olen seurannut teidän omia sisäänpanojanne
+suurella mielihyvällä."
+
+"Ne ovat -- herra pankinjohtaja! -- ne ovat kovin vähäpätöisiä",
+vastasi Törres ja vääntelihe tuolillaan.
+
+"Jaa, ei ne ole niinkään vähäisiä summia, joita kauttanne on pantu
+pankkiin viimeisten --"
+
+"Mutta ne eivät ole minun rahojani", alkoi Törres innokkaasti ja pyyhki
+hikeä otsaltaan.
+
+-- "Viimeisten kuukausien kuluessa", jatkoi pankinjohtaja
+rauhallisesti.
+
+"Mutta ne eivät ole minun rahojani -- herra pankinjohtaja!" huudahti
+Törres, "minä olen vaan muiden asiamies" --
+
+"Tietysti ne eivät ole teidän rahojanne -- kaikki", sanoi Christensen,
+ikäänkuin olisi hän kummastellut tuota intoa, "minähän kyllä ymmärrän,
+että nuori mies teidän asemassanne ei ole voinut koota niin paljoa,
+vaikka hän olisi kuinkakin -- hm! -- kuinkakin säästäväinen."
+
+Taas hieroi hän nenäänsä, samalla kuin salaa tarkasteli Törresiä
+kätensä alta.
+
+Törresin sisuksissa nytkähti; tuo mies tietää kaikki ja minä olen
+kokonaan hänen vallassaan.
+
+Oli näet käynyt siten, että hän sittenkun oli tullut ensimmäiseksi
+mieheksi puodissa, oli pääomaansa kartuttaakseen sijoittanut koko
+joukon pikkusummia Christensenin pankkiin ja keksityille nimille. Hän
+valitsi kernaimmin kotipaikkansa Snörtevoldin läheiset talot ja laittoi
+omasta päästään etunimiä, joita siellä ei löytynyt. Siten oli hänellä
+jo monet vastakirjat pankissa, vaikka hänen omaa nimeään ei näkynyt
+missään.
+
+Mutta pankinjohtajan nenä oli kyllä jo haistanut, mistä laatikosta ne
+nuo rahat tulivat, se selvisi Törresille samassa, -- hän istui tuolin
+äärimmäisellä huipulla -- valmiina juoksemaan tiehensä tai
+heittäytymään maahan ja pyytämään armoa, -- hän ei itsekään tiennyt
+mitä tekisi.
+
+"Teillä lienee hyvä nimi kotipuolessanne, kun niin monet eri henkilöt
+uskovat säästönsä teidän haltuunne", sanoi johtaja hetken
+äänettömyyden kuluttua.
+
+Törres ei saanut sanaa suustaan vastaukseksi.
+
+"Se on aina hyvä merkki, kun nuori mies nauttii omaistensa luottamusta.
+Minä harrastan hyvin nuorten voimain kehittymistä kaupungissamme."
+
+Ei koskaan elämässään ollut Törres ollut niin epävarma. Leikkiikö se
+tuo suuri mies hänen kanssaan ennenkun musertaa? -- eli mitä ihmettä
+hän tarkoittaa?
+
+"Minä näen", sanoi pankinjohtaja hymyillen, "että istutte siinä ja
+ajattelette, mitä tarkoitusta varten olen kutsunut teidät tänne
+yksityiseen huoneeseni -- vai kuinka? -- Te olette epävarma?"
+
+Tätä kidutusta ei Törres voinut kauvemmin kestää; tuo hieno verkko,
+johon hän tunsi olevansa kiedottu, suututti häntä, hänen luontoperäinen
+uhkamielisyytensä puhkesi esiin ja asettuessaan päättäväisesti tuolin
+koko istuimelle, kysäsi hän pankinjohtajalta vasten naamaa:
+
+"Onko teillä ehkä jotain epäilystä?"
+
+"Epäilystä! --" huudahti pankinjohtaja ja hypähti vähän tuolillaan;
+"minä en ymmärrä mitä tarkoitatte? -- epäilystä minkä johdosta? -- vai
+niin! te ajattelette noita vekseleitä; mutta minä vakuutan teille, minä
+uskon, että Cornelius Knudsenin liike on aivan varma, varsinkin kuin se
+on yhteydessä G. Krögerin endossementin kanssa; mutta kun olette
+ensimmäinen mies leskirouva Knudsenin luona, pitäisi olla teidänkin
+etunne saada tuo velka vähenemään; se on suuri kyllä; mutta minulla ei
+suinkaan ole mitään pelkoa -- tai epäilystä -- niinkuin te sanoitte."
+
+Puhuessaan oli pankinjohtaja noussut ja mennyt ikkunan luo. Mitään noin
+kömpelöä ei hän ollut koskaan tavannut, ja hän sai paljoa huonommat
+ajatukset tuosta "nuoresta voimasta". Hänen tapansa oli muutoin se,
+että kun hän näki jonkun nuoren miehen edistyvän, tuli hän sille avuksi
+neuvoillaan, joista hän sittemmin otti moninkertaisen maksun, mutta
+niiden piti toki olla viisaampia kuin tuo tuossa.
+
+Törres taas käytti sitä aikaa kuin tuo toinen katsoi ulos kadulle
+kootakseen ajatuksiaan. Hänhän oli ollut ihan perikatonsa partaalla,
+yksi sana lisäksi ja hän olisi paljastanut sekä itsensä että
+salaisuutensa. Niin hullusti ei kuitenkaan ollut käynyt; tiesipä taikka
+aavisti pankinjohtaja kuinka paljon tahansa, ei hän ainakaan tahtonut
+häntä tilille siitä, mistä hän oli saanut nuo rahansa. Ja kaikkeen
+muuhun oli Törres kyllä valmis vastaamaan.
+
+"Ei -- katsokaas! miksi olen teidät kutsuttanut tänne", alkoi nyt
+pankinjohtaja uudelleen ystävällisellä äänellä, "minä näet -- niinkuin
+jo sanoin -- harrastan nuorien voimien edistymistä kaupungissamme; ja
+kun teillä jo on niin suuri luottamus omaistenne kesken, niin saatte
+varmaankin tulevaisuudessa yhä enemmän varoja käytettäväksenne."
+
+"Minä toivon sen -- herra pankinjohtaja."
+
+"Ja sentähden tahtoisin tarjota teille apuani ja neuvojani."
+
+"Minä en voi kyllin kiittää --"
+
+"Ei, ei -- minä hyvin mielelläni autan eteenpäin nuoria voimia", sanoi
+pankinjohtaja, istuutui taas nojatuoliin ja selitti herra Voldille,
+kuinka säästöön pano kyllä saattaa olla hyvä keino vanhoille
+piioille, mutta että nuorten voimain, jotka tahtovat vaikuttaa
+kaupungin kohottamiseen, tulisi panna pääomansa myöskin kaupungin
+kauppayrityksiin, laivoihin, teollisuuslaitoksiin ynnä muihin
+semmoisiin.
+
+Nyt oli Törres kokonaan mukana ja huokasi helpoituksesta. Hän tunsi
+hyvin kyllä pankinjohtajan vanhan kepposen: houkutella kokemattomia
+ystäviä ostamaan epäedullisia laivain osuuksia ja arveluttavia
+osakkeita. Hän oli valmistunut olemaan varuillaan tämän vaarallisen
+miehen houkutuksia vastaan, joka nähtävästi oli arvannut noiden
+keksittyjen nimien oikean laidan ja aavisti hänen salaisuutensa; mutta
+hän pitäisi kyllä varansa.
+
+Sentähden oli hän olevinaan hyvin halukas ja taipuvainen ja kiitti
+lupauksesta saada rahansa hyvin sijoitetuiksi; mutta hän ei tarttunut
+mihinkään varmaan tarjoukseen, kun hän yhäkin väitti ettei hänellä
+itsellään ole mitään pääomaa; mutta jos hän saisi rahoja käsiinsä, ei
+hän suinkaan olisi jättävä käyttämättä pankinjohtajan ystävällistä
+avuntarjousta. Sillä puheella erosivat he toisistaan tällä kertaa.
+
+Pankinjohtaja istui hetkisen ja mietti. Hän oli huomannut, kuinka
+viekkaasti tuo nuori mies sijoitti rahansa, mistä hän oli ne saanut,
+sitä ei Christensen'in tarvinnut kauvan tuumia; olihan hän itsekin
+kohonnut tyhjästä. Sentähden oli hän hämmästynyt Törresin kömpelyyttä,
+jota oli ollut melkein mahdoton olla ymmärtämättä. Tuo "nuori voima"
+voisi mahdollisesti tulla rikkaaksi; mutta ei hän koskaan tulisi
+kohoamaan niille kukkuloille, joilla pankinjohtaja oli ja hallitsi.
+
+Mutta Törres Voldille oli tämä kohtaus tärkeä tapaus, joka kohotti
+hänet yhdellä kertaa monta askelta entistään ylemmäksi. Että hänet oli
+kutsuttu yksityiseen keskusteluun kaupungin ensimmäisen rahamiehen
+kanssa, se oli äärettömän suuri kunnia hänenlaiselleen puotipojalle; ja
+se vahvisti ensiksikin hänen asemansa Knudsenilla.
+
+Hän oli kyllä herra Jessenin yhtäkkiä erottua tullut liikkeen
+johtajaksi, kun ei ollut muitakaan saatavana. Mutta rouva ei ollut
+ollenkaan varma, että hän täysin kykenisi tähän tehtäväänsä. Siihen
+tuli lisäksi, että Gustaf Krögerillä aina oli jotain pahaa sanottavaa
+Törresistä.
+
+Ainoastaan harvoin pistäytyi Kröger enää hänen konttoorissaan; ja kun
+hän viimeisen kerran oli siellä, oli hän ilmoittanut, että Jessen oli
+otettu Brandtille, -- hän ei ollut voinut tehdä muuten -- sanoi Kröger,
+näinä aikoina, kun kaikki näkyy muuttuvan kilpailuksi.
+
+Sen rouva Knudsen kyllä näki, että Törres Vold oli mainio myymään, ja
+tavarain vaihto lisääntyikin suuresti syksypuoleen; mutta käsittäisikö
+hän noita kirjoja? ja kaikkia noita vekseleitä, joita rouva ei koskaan
+ymmärtänyt muuten kuin että hän aina epäili, olisiko tehtävä niin
+taikka näin? ja silloin ei hän tullut avutta toimeen.
+
+Mutta keskustelu pankinjohtajan ja Törresin välillä, niinkuin tämä sen
+kertoi, rauhoitti häntä suuresti. Tuo suuri mieshän oli neuvotellut
+hänen kauppapalvelijansa kanssa niinkuin nuoremman liikemiehen kanssa,
+jonka mielipiteille hän pani arvoa.
+
+Myöskin muut ihmiset alkoivat jonkunlaisella uteliaisuudella katsella
+nuorta Voldia. Ne, jotka tunsivat hänet, ja jotka tähän saakka olivat
+pitäneet häntä vaan tavallisen näppäränä talonpoikaispoikana, ne
+rupesivat nyt arvelemaan, eikö hänessä kuitenkin olisi jotain
+merkillistä, koska suuri pankinjohtajakin oli suvainnut hänet huomata.
+
+Ja vähitellen alkoi tuo nuori mies syrjäisessä asemassaan tulla
+tunnetuksi; hänen nimeään mainittiin, ja niin kuin aavistuksena
+keräytyi tämän uuden nimen ympärille jotain siitä kunnioituksesta, joka
+kasvaa ihailuksi, ja päättyy nöyrimpään palvelukseen, kun tuollainen
+n.s. omatekoinen mies nousee tyhjästä ja yhtäkkiä näyttää nuo kaksi
+tyhjää kättä, joilla hän tietenkin oli aloittanut, täynnä
+käsittämättömällä tavalla hankittua kultaa.
+
+Kaikki tämä taas puolestaan vaikutti vapauttavasti Törres Voldin tähän
+saakka vähäiseen toimintaan. Nyt ei hänen enää tarvinnut niin
+huolellisesti salata rahojaan kuin ennen ja sijoittaa niitä
+epävarmoihin yrityksiin; hän voi laajentaa lainausliikettään ja turvata
+asemansa joka taholta, kun hän aina esiintyi muiden asiamiehenä.
+
+Sillä kadottaa rahoja, sitä hän ei voinut, s.o. hän tuli aivan
+sairaaksi siitä. Oli tapahtunut pari kertaa, että hän ei voinut saada
+takaisin omiaan; ja silloin tuli hän aivan epätoivoihinsa, ei käynyt
+syönti eikä saanut unta silmiinsä. Vasta sitten kun hän oli aivan varma
+siitä, ettei hän enää saisi penniäkään velkamieheltään, rauhoittui hän
+jotakuinkin; mutta hän pani tappiot tarkasti mieleensä ja laski niitä
+usein päässään yhteen pitääkseen varovaisuuttaan valveilla.
+
+Kun nyt jotkut -- ja niitä oli merkillisen monta -- tarvitsivat pari
+sataa kruunua, niin voi Törres Vold epäluuloa herättämättä hankkia
+rahat kolmen kuukauden vekseliä vastaan, samalla kuin molemmin puolin
+oletettiin, että nämä rahat oli hän saanut hoitaakseen joltain kaukana
+asuvalta tuttavalta.
+
+Silloin tällöin saattoivat kuitenkin jotkut toverit, joiden kesken
+tällaiset salaisuudet eivät olleet niin salaisia, totipöydän ääressä
+viitata rouva Knudsenin rahalaatikkoon.
+
+Mutta Törres nauroi itse muiden mukana; hän tiesi, ettei täällä ollut
+ketään, joka todenteolla olisi uskaltanut heittää ensimmäisen kiven.
+Mutta muualla ei kuulunut minkäänlaista epäilystä; ja jos joku
+ymmärtämätön perheen emäntä kysyikin mieheltään: "Mutta mistä ihmeestä
+saa tuollainen puotipoika rahoja?" -- niin vastattiin viranomaisella
+äänellä:
+
+"Nuori T. Vold on tavattoman teräväpäinen, pankinjohtajakin suosii
+häntä."
+
+-- Sitäpaitse ei Törres ollut yhtenäkään päivänä laiminlyönyt
+kastelemasta kättään rahalaatikossa. Hän ymmärsi, että kaikista
+varminta on ottaa aina ja yhtä tasaisesti; ja kun hän eroitti pois oman
+osansa, otti hän aina lukuun sen päivän menekin ja mukautui sen mukaan.
+
+Mutta tuon suuren voiton jälkeen ei hän ainoastaan ottanut omaa osaansa
+mutta pidätti myöskin sen määrän, minkä hän laski herra Jessenin
+entiseksi osaksi ja siten syntynyt summa lisääntyneen kaupan aikana,
+jonka hän luki omaksi ansiokseen, ei ollut niinkään pieni.
+
+Hän työskenteli innokkaammin kuin koskaan ennen ja melkein
+huumautuneena omasta onnestaan kaikilla tahoilla. Kaikki, mitä hän oli
+uneksinut, hän saavutti; hänellä ei ollut enää juuri mitään aikomuksia,
+sillä kaikki kävi niin nopeasti; hänen rahansa kasvoivat joka päivä ja
+hän oli ihastuksissaan sievästä leikkikalustaan. Myöskin neiti Thorsen,
+joka loisti onnesta, veti väkeä puotiin; täytyi lisätä palvelusväkeä ja
+tilata uusia tavaroita.
+
+Kilpailu Voldin ja Knudsenin välillä huvitti pian koko pitäjää; ja
+naiset väittelivät missä vaan tulivat yhteen, näistä kahdesta
+liikkeestä.
+
+Tuosta kömpelöstä talonpoikaispojasta, joka oli tullut kaupunkiin kaksi
+vuotta sitten, ei nyt ollut muuta jälellä kuin leveä ja voimakas
+vartalo ja leveä maalaismurre. Elämä oli nyt auki hänen edessään,
+kaupunki oli jo kuin puoleksi valloitettu ja kaikki se menestys, joka
+hänellä oli ollut, huimasi hänen päätään; eikä hän uskonut enää
+oleviksi niitä aukkoja, jotka erottavat ihmiset toisistaan.
+
+Törres Vold antoi tänä syksynä ehdottaa itsensä klubbinkin jäseneksi ja
+tulikin valituksi Gustaf Krögerin suureksi harmiksi.
+
+Pelotti häntä kuitenkin hiukan, kun hän ilmaantui ensimmäisiin klubbin
+toimeen panemiin tanssiaisiin. Hän oli kyllä käynyt tanssikoulun ja
+kunnostanut itsensä loppiaisissa. Mutta naisia oli siellä vaan neiti
+Thorsen ja hänen laisiaan.
+
+Mutta täällä esitettiin hänet yhtäkkiä vanhalle piispanrouva
+Hagerupille, jonka hän tähän saakka oli nähnyt ajavan omassa vaunussaan
+hienoihin turkiksiin käärittynä; ja toinen emännistä oli itse kuuro,
+tuomarin rouva, jonka irtohampaisiin piti olla tottunut jos mieli pysyä
+totisena. Siellä oli pormestari ja sotakomisarius univormussaan;
+luutnantit tarkastivat häntä kiireestä kantapäähän ja ylioppilaat
+painoivat vaaleat päänsä yhteen kuiskaillen pilkallisesti!
+
+Törres alkoi taas uskoa aukkoja oleviksi; mutta hän liikkui taitavasti
+juuri rajalla, pysyttelihe alussa aivan syrjässä ja tanssi ainoastaan
+niiden kanssa, joita muut eivät tanssittaneet. Vanhat naiset antoivat
+hänestä sen arvolauseen, että oli hän aika somannäköinen
+talonpoikaispojaksi.
+
+"Herra Vold -- rouva Steiner" -- eräs isännistä esitti heidät
+toisilleen.
+
+"Minä olen päättämällä päättänyt, että minun täytyy saada tutustua
+teihin", sanoi rouva ja tarjosi Törresille kätensä.
+
+Törres ei voinut muuta kuin hymyillä ja kumartaa.
+
+"Tule tänne -- Julia! -- salli minun esitellä, minä olen tunkeutunut
+herra Voldin tuttavuuteen."
+
+Julia Kröger lähestyi -- kauniimpana kuin miksi hän luuli hänen voivan
+tulla -- punottavana ja ystävällinen hymyily noilla vähän kuivahkoilla
+kasvoilla. Jolla Blomkin yhtyi seuraan; ja Törres oli yhtäkkiä
+kaupungin hienoimpien naisten keskessä: Tulla Arentzin, Dalia Within,
+Assen ja Brassen ja Trutta Maribon sekä Dada ja Didi Brunin; rouva
+Steiner esitteli hänet heille kaikille; nimittäen häntä:
+
+"Minun löytöni -- herra Vold!"
+
+Soitettiin franseesiin ja herrat juoksivat noutamaan naisiaan.
+
+"Onko teillä naista, herra Vold? -- Eikö? -- Mainiota! Kas tässä,
+Julia! Korvaukseksi onnettomasta luutnantistasi" ja tuossa tuokiossa sai
+rouva Steiner heidät käsikäteen, samalla kuin hän itse asettui
+vastapäätä oman kavaljeerinsa luutnantti Filtvadtin kanssa. Tämän
+eroittamaton ystävä ja sotatoveri luutnantti Toftema oli juuri määrätty
+saattamaan sotakomisariusta kotiansa, joka aina oli nuorimman
+luutnantin tehtävä.
+
+Kun he seisoivat paikoillaan, sanoi Törres hyvin hämillään: "Suokaa
+anteeksi -- neiti Kröger! -- minulla ei olisi koskaan ollut rohkeutta
+tulla teitä pyytämään".
+
+"Olenko minä sitten niin peloittava teidän mielestänne?" vastasi Julia.
+
+"Ei, mutta minä olen semmoinen kömpelö", sanoi Törres.
+
+"Senpähän saamme nähdä", vastasi hän hymyillen ja tanssi alkoi.
+
+"Sehän menee hyvin", sanoi Julia ystävällisesti; hän ei voinut sietää
+sitä, että hänen ystävättärensä kohteli herra Voldia noin
+ylenkatseellisesti -- niinkuin hän nytkin teki tuolla pilkkaa
+luutnanttinsa kanssa.
+
+"Hän on varmaankin kaunis teidänkin mielestänne?" kysäsi Julia hetken
+kuluttua.
+
+"Kuka?" kysyi Törres varovaisesti ja käänsi silmänsä toisaanne.
+
+"Minä luulin, että te tarkastelitte ystävääni -- rouva Steineriä.
+Kaikki herrathan ovat häneen rakastuneita", sanoi Julia lyhyesti.
+
+Mutta Törres oli liika viisas mennäksensä ansaan; hän vastasi
+huolettomasti:
+
+"Niin no -- jokaisella on oma makunsa! -- olen minä nähnyt muitakin
+yhtä kauniita naisia."
+
+Julia ihaili itse ystävätärtään, niin ett'ei hän sietänyt -- niin, hän
+melkein vaati, että kaikki herrat olisivat ihastuneet nuoreen rouvaan.
+Kuitenkaan ei hänellä ollut nyt mitään sitä vastaan, että tämä nuori,
+pulska poika, jota Lulli noin olkansa takaisesti kutsui löydökseen, ei
+ollut sen enempää hurmautunut.
+
+Tanssin kuluessa antautui hän sentähden vilkkaampaan keskusteluun, sai
+hänet puhumaan ja kertomaan ja kun he erosivat, olivat he jo hyviä
+ystäviä.
+
+"Sinä näyt tahtovan viedä minulta minun keksintöni -- mutta varo
+itseäsi!" uhkasi Lulli hymyillen.
+
+-- Mutta Törres meni yöllä kotiinsa aivan huumautuneena, ei siitä, mitä
+oli juonut, vaan siitä, mitä oli kokenut. Rouva Steiner oli hänen
+mielestään ihmeolento; loistavampaa naista ei hän olisi voinut
+ajatella.
+
+Mutta hänellä oli järkeä tarpeeksi, ettei kuitenkaan pyrkisi noin
+korkealla. Julia Krögerkin oli jo huimaavalla huipulla. Kaikki oli
+tähän saakka onnistunut hänelle; hyvää apua sai hän kaikkialta; ehkä
+hän tällä tavalla saisi kostetuksi Krögerille.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Krögerin pidot joulun ja uudenvuoden välillä olivat niin vanhat, että
+niitä yhäkin vielä kutsuttiin Brandtin joulupidoiksi. Entisinä aikoina
+oli kaupunki ollut iloinen ja Brandtin varakkaassa talossa olivat
+virkamiehet ja porvarit laulaneet vanhoja lauluja ja pyöritelleet
+paljas kaulaisia naisia -- somasti, hauskasti ja ilman turhaa
+kainoutta.
+
+Julian äiti oli oikeastaan ollut ainoa tässä suvussa, johon tarttui tuo
+raskas uskonnollisuus, mikä viime vuosina oli tunkenut paikkakuntaan;
+ja niin kauan kuin hän eli, oli vanhoissa joulupidoissa vallinnut
+raskas mieliala.
+
+Mutta nyt tahtoi Gustaf Kröger korvausta tästä ja monesta muusta, ja
+viime vuoden pidot olivat olleet suureksi suruksi ja harmiksi kaikille
+niille, joita ei oltu sinne kutsuttu. Ilo kesti myöhään yöhön ja se oli
+belzebubin juhla kaikille hengellisesti vaivatuille.
+
+Jo valmistukset pitoihin huvittivat Krögeriä. Hän tahtoi yllä pitää
+vanhoja traditsiooneja. Mutta niinkauan kuin rouva eli, oli tämä pannut
+vastaan kaikkea, mitä toisen teki mieli, ja joka taholla koettanut
+vähentä juhlallisuutta. Nyt nautti hän oikein siitä, että sai tehdä
+kaikki suuremmoiseksi ja komeaksi hienon illallisen ja vanhojen viinien
+kanssa.
+
+Tämä oli yksi niitä harvoja tilaisuuksia, jolloin Gustaf Kröger
+aivan unohti sen, mitä hän muuten alakuloisina hetkinään kutsui
+epäonnistuneeksi elämäkseen. Kun tuo vanha, arvokas talo oli täynnä
+valoa ja vieraita, kuvaili hän että sekä hän itse kuin myöskin kaikki
+muu oli oikella paikallaan; hän kuvaili, että naiset olivat _comme il
+faut_ sekä pukuihin että käytökseen nähden, että nuoret herrat olivat
+sukkelia, että vanhat herrat korttipöytäin ääressä olivat mainioita
+miehiä, jotka virkistivät itseään hienossa seurassa.
+
+Itse kulki hän tässä mainiossa seurassa iloisena isäntänä. Ja nyt, kun
+hän oli varma siitä, ettei hän missään, ei sisähuoneissa eikä kyökissä,
+kohtaisi vaimonsa hapanta naamaa, niin oli hän niin onnellinen kuin se,
+jonka on suotu tehdä kaikki nämä kunnon ihmiset iloisiksi ja
+tyytyväisiksi.
+
+Mutta sen hän kernaasti tahtoi, että kaikki kävisi hienosti. Hän ei
+rakastanut tänä iltana kuulla ystävänsä yliopettajan huomautuksia.
+Eikä hän myöskään ollut huomaavinaan noita kauheita paikkakunnan
+synnynnäisiä nuorukaisia, joita täytyi kutsua mukaan saadakseen tanssia
+käymään. Kun hän ensi kerran huomasi Törres Voldin, jota hän ei ollut
+saanut pois jätetyksi, kääntyi hän hänestä inholla pois; mutta tällä
+kertaa harmitti häntä oikeastaan se, että tuo vastenmielinen mies ei
+näyttänyt pahemmalta kuin näytti.
+
+Sittenkun hän juhlallisella poloneesilla tuomarin rouvan kanssa oli
+alkanut tanssin, ei Kröger enää juuri näyttäytynyt tanssisalissa; se
+asia kulki itsestään, kunhan vaan ei soitto lakannut janon tähden tai
+liiasta juomisesta, -- tasapainon pito tässä se oli yksi hänen
+tehtäviään.
+
+Hän käyskenteli yhtä mittaa ympäri ollen apuna kaikkialla, alkoi
+kyökistä, jossa hän joi portviinissä vanhan hehkuvan kyökkipiian
+maljan, joka yhtämittaa vakuutti hänelle, että herra oli ainoa koko
+kaupungissa ymmärtämään oikeita ruokia. Senjälkeen teki hän kierroksen
+kaikissa huoneissa -- kaikkialla huomaten loppuun palaneet kynttilät ja
+tyhjät pullot; milloin lähetti hän palvelijan kellariin, milloin
+maistoi jonkun kanssa, joka hänen mielestään kaipasi kehoitusta, taikka
+kohotti hän lasinsa kortinpelaajain yhteiseksi maljaksi, jotka nousivat
+seisaalleen ja maistoivat totiaan.
+
+Niin kuluivat pidot kuin voideltuina ja niin niiden Gustaf Krögerin
+mielestä piti kuluakin, että nuo ihmiset, murjottivatpahan kuinka
+murjottivatkin jokapäiväisessä elämässään, edes kerran vuodessa
+heräisivät huvittelemaan sydämmensä pohjasta ja hyvällä omalla
+tunnolla.
+
+Mutta samalla oli hän hyvin tarkka siinä, ett'ei ilo menisi liika
+pitkälle. Hänen juhlatuulensa meni samassa pilalle, jos tapahtui jotain
+hullua, -- jos esimerkiksi joku nuori mies rohkaistuna isännän
+vieraanvaraisuudesta tuli juoneeksi liika paljon ja alkoi meluta tai
+tehdä skandaalia tanssisalissa; silloin oli Kröger ihan onneton kunnes
+häiritsijä saattiin pois. Hän ei sietänyt sitä, että hänen untaan
+häirittiin, tuota unta, että tässä oli valittu seura varmoja,
+sivistyneitä ihmisiä, jotka osasivat huvitella perin pohjin -- mutta
+maltillisesti.
+
+-- Viime aikain menestys oli antanut Törres Voldille rohkeutta ja
+itseluottamusta, jota hyvin olisi voinut luulla varmuudeksikin. Ei hän
+kuitenkaan läheskään tuntenut itseään sisällisesti varmaksi, kun hän
+muutamien muiden puotilaisten seurassa tuli näihin vanhoihin saleihin,
+joista kaupungissa niin suurella kunnioituksella puhuttiin.
+
+Hän ei uskaltanut mennä tanssisaliin, mutta asettui erääsen
+sisähuoneista, jossa hän -- yhdessä useiden muiden nuorempien ja yhtä
+rohkeiden herrain kanssa rohkasi sieluaan kaikenlaisilla
+juomatavaroilla.
+
+Mutta juuri kun hän seisoi sikari suussa piirin keskessä ja puheli
+kaupungin pankkiliikkeestä sellaisen miehen varmuudella, jolla jo on
+jotain ja jota suuret jo ovat ottaneet suosiakseen -- näkyi hänen
+edessään yhtäkkiä savupilven läpi: rouva Steiner -- rinta ja olkapäät
+paljaina, hehkuvan valkoisena, posket tanssista punoittaen ja kiiluvin
+silmin.
+
+Hänellä oli sileä liivi valkoisesta atlasvaatteesta, vaalean punaiset
+ruusut olkapäillä ja korallikäädyt kaulassa; helmat olivat hyvin lyhyet
+ja reunustetut samanlaisista ruusuista tehdyillä kukkaiskimpuilla,
+kengät olivat silkistä, kannat korkeat ja punaiset. Hän oli pukeutunut
+erään sevresporsliinista tehdyn paimentytön mukaan, jonka oli löytänyt
+Julian kammarista. Mutta hän oli pistänyt ruusun oksan tukkaan
+paimenhatun sijasta.
+
+"Kas tuolla seisoo tuo pitkä ihminen ja savuaa kuin lamppu", huusi
+rouva Steiner ja ajoi pois savua esiliinallaan; "Eikö teillä ole
+vähääkään omaatuntoa? -- Franseesi alkaa!"
+
+Törres ei osannut muuta kuin tuijottaa häneen, kunnes rouva Steiner
+kääntyi pois; silloin syöksi hän jälkeen ja toverit jäivät katsomaan
+toisiinsa yksimielisellä kateudella.
+
+Herätti yleistä huomiota salissa, että tämä nuori poika, jolta milloin
+tahansa voi ostaa 20 äyrin edestä rihmaa, että hänet täällä, missä oli
+kaupungin valikoiduin seura, oli huomannut kaupungin ensimmäinen
+nainen. Kateus iski alas luutnanttien ja ylioppilasten sydämmiin; mutta
+kunnioitusta heräsi tätä herra Voldia kohtaan niissä, joilla oli
+vähänkään järkeä ja jotka näkivät vähän tuonnemmaksi. Yksin vanhain
+herrainkin pöydässä häntä kortin lyönnin lomalla mainittiin, ja
+pankinjohtaja Christensen sanoi niin että kaikki sen kuulivat, että T.
+Vold on yksi kaupungin toivorikkaimpia nuoria voimia.
+
+Törresin itsensä mielestä kävi nyt kaikki hyvin. Hän tuli yhtäkkiä
+tanssisalin häikäsevään valoon, väkevän punssin vahvistamana, ja
+hetkellä jolloin alkujäykkyys jo oli poissa ja mielet enemmän
+taipuvaisia huvittelemaan kuin arvostelemaan.
+
+Rouva Steinerin suojelemana tarttui hän hetikohta ujostelematta
+tanssiin kiinni ja pyöriskeli hänen kanssaan niin vapaasti kuin
+ei hän koskaan olisi koskenut muihin naisiin kuin näihin hienoihin,
+puoli-alastomiin olennoihin, jotka lentivät kädestä käteen.
+
+Ei kukaan tiennyt hänen suhteestaan isoon Berthaan eikä noihin muihin;
+itseään neiti Thorseniakin alkoi hän hiukan hävetä. Hänen hän oli määrä
+kohota paljoa korkeammalle.
+
+Noiden klubbitanssiaisten jälkeen ei hän ollut saanut Julia Krögeriä
+mielestään. Jos hän voittaisi tyttären "ukosta" huolimatta! -- silloin
+tarttuisi hän Brandtin liikkeesen, rouva Knudsen joutuisi pian
+häviölle, Gustaf Krögerin täytyisi taipua, ja hän näki jo nimen T. Vold
+suurilla kirjaimilla paistavan molempien kilpailevien kauppapuotien
+oven päällä!
+
+Kaikista naisista asetti hän etusijaan rouva Steinerin. Häntä viehitti
+tämän kiihoittava kauneus, hänen vaihtelevainen luonteensa: milloin
+pysyttelihe hän kaukana niinkuin joku äärettömän hieno ulkomaalainen,
+milloin tuli hän luo niinkuin läheisin toveri; ja sitten: että hän,
+joka huomasi kaikki miehet ja hallitsi kaikkia naisia, että hän oli
+yksi noita erotettuja! hän oli jonkunlainen puolinainen leski, jonka
+mies oli elossa ja kummitteli kaikkialla; hän oli ikäänkuin merkitty
+raamatun tuomiolla, ja kuitenkin parveilivat kaikki miehet hänen
+ympärilleen. Kauan oli Törresille ollut käsittämätöntä, että vaimo
+voisi vapaaehtoisesti lähteä miehensä luota, joka omisti talon ja
+irtaimen. Mutta kun hän sai tietää, että hänellä oli mieheltään useita
+tuhansia vuodessa -- vaikk'ei tehnyt työtä hänelle eikä ollut hänen
+vaimonsa, silloin muuttui tämä ihminen hänelle arvoitukseksi, jota
+hänen täytyi sokeasti ihailla.
+
+Mutta hän ei kuluttanut aikaansa haaveksimalla kauvemmaksi kuin sinne
+missä, lukuun ottaen hyvää onnea ja viisaita laskuja, aina tuntuisi
+varma pohja jalkaan. Vetelille vesille ei hänen tehnyt mieli lähteä.
+
+Sen hän kuitenkin heti oivalsi, kuinka suurta hyötyä hänellä tulisi
+olemaan rouva Steineristä Julian ystävänä; ja että hän tällä tavalla
+tuli näin pitkälle häntä vastaan se oli taas yksi rengas tuossa onnen
+kultaköydessä, joka niin lyhyessä ajassa oli hinannut hänet niistä
+ahtaista salmista, jotka vievät elämän aavalle ulapalle, missä kaikilla
+tahoilla ilmaantuu tuhansia mahdollisuuksia ja missä ei ole muita
+rajoja kuin taivas, johon purjehdus kerran on päättyvä.
+
+Niin vankka uskossaan ei Törres Vold ollut koskaan ennen ollut, --
+uskossaan itseensä ja onneensa.
+
+Rouva Steiner oli saanut päähänsä, että he tanssisivat franseesinsa
+niin, että hän tanssisi Voldin kanssa vastapäätä Juliaa ja luutnantti
+Filtveldiä.
+
+Rouva Steiner ajatteli, että kun hän kerran oli "löytänyt" Törresin,
+hän samalla myöskin omisti hänet -- niinkuin omisti kaikki muutkin
+herrat, jos vaan viitsi. Samaa mieltä oli Juliakin ollut tähän saakka.
+Ainoastaan leikin vuoksi rouva Steiner sentähden oli sanonut, että uusi
+löytö mahdollisesti voisi antaa aihetta mustasukkaisuuteen heidän
+välillään. Mutta jäi siitä kuitenkin jotain kangertamaan Julian
+mielessä. Hän oli jo tullut siitä syystä pitämään nuoren miehen puolta,
+että isä tuolla liioitetulla tavallaan puhui niin paljon pahaa hänestä.
+Ja sitten arveli hän että hänen ystävättärensä kernaasti leikitelköön
+luutnanttien ja muiden kanssa, jotka ovat tottuneet keikaileviin
+naisiin. Mutta hän ei voinut suvaita, että tuota nuorta, herkkäuskoista
+maalaispoikaa pidettäisiin narrina.
+
+Rouva Steiner oli heti tuntenut tuulahduksen tästä mielentilasta, ja se
+oli hänen mielestään jotakin uhkarohkeaa, että tuo pikkunen
+pikkukaupungin neitinen, jota hän kunnioitti ystävyydellään, että tämä,
+-- vaikkei toisekseen Törres Voldkaan! -- ei se toden totta ollut
+mikään kadehdittava voitto --
+
+Mietittyään sinne ja tänne oli hän saanut päähänsä että oli hupaista
+uskotella tuolle itserakkaalle talonpoikaiskavaljeerille, että neiti
+Kröger oli rakastunut häneen ja että hän vaan odotti; -- siten saisi
+Juliakin rangaistuksensa ja oppisi olemaan varuillaan tuota naurettavaa
+ihailua vastaan; -- hän kyllä pitäisi huolen siitä, että se tulisi
+naurettavaksi.
+
+"Te ette ole ollenkaan tanssineet tänä iltana, herra Vold."
+
+"Ei, minun on pitänyt jutella kauppa-asioista useiden kanssa."
+
+"Ja te luulette, että se on tärkeämpää kuin tanssiminen."
+
+Niin, hän luuli, että se oli tärkeämpää -- ja nauroi.
+
+"Te luulette voivanne tulla eteenpäin maailmassa ilman meitä --?" kysyi
+rouva ja katsoi ivallisesti Törresin silmiin.
+
+Mutta Törres ei oikein ymmärtänyt ja katseli vaan naista tuolla
+vastapäätä, samalla kuin uusi vuoro alkoi.
+
+Kuin he taas pääsivät paikoilleen, sanoi rouva:
+
+"Oletteko nähneet miehen milloinkaan tulevan toimeen ilman naisen
+apua?"
+
+Nyt ymmärsi Törres ja vastasi vakavasti:
+
+"Minä olen tuntenut miehen, joka nai suuren talon; mutta hänestä ei
+tullut koskaan muuta kuin vanha akka. Se riippuu siitä nähkääs --"
+
+"Oh! -- Te käsitätte kaikki niin raasti", huudahti rouva; "tiedättekö
+sitten mitään, joka olisi mahtavampi kuin nainen?"
+
+"Tiedän -- mies, jolla on paljon rahaa", vastasi Törres ja nauroi, niin
+että kiiluivat hänen voimakkaat kellanvaaleat talonpoikaishampaansa.
+
+Yhtäkkiä tuntui hän ihan peloittavalta tuo raakavoimainen mies, joka
+kulki täällä kuin susi lammasten vaatteissa näiden ajattelemattomien
+tyttösien, luutnanttien ja kukkaisten keskessä. Jumala varjelkoon häntä
+tästä löydöstä, Julia sai hyvin kernaasti ottaa hänet.
+
+"Te ette ymmärrä naisia", sanoi hän kuivasti.
+
+"Mutta te, rouva, te ymmärrätte miehiä."
+
+Hänen äänessään ja katseessaan oli vilpitöntä ihailua.
+
+"Tahdotteko, että annan teille hyvän neuvon?" kysyi rouva hiukan
+lauhtuneena.
+
+"Jos tahdotte alentaa itsenne sitä tekemään."
+
+"Tahdon kyllä alentaa itseni", vastasi hän nauraen; "mutta sanokaa
+minulle ensiksi, eivätkö talonpojat ole hirveän hitaita rakkauteen."
+
+"Millä lailla hitaita?"
+
+"Niin, että eivätkö mieti kauan, ennenkun --?"
+
+"Tytötkö?"
+
+"Kumpaisetkin."
+
+"Mitäs ne pojat kauvan miettisivät?" huudahti Törres ja nauroi taas.
+
+Rouva huomasi hänen katseensa, joka himokkaasti näytti ikäänkuin
+kiemurtautuvan hänen ympärilleen kiireestä kantapäähän, ja hän ymmärsi,
+että tämän miehen kanssa oli vaarallisempaa puhua näistä tällaisista
+asioista kuin luutnanttien.
+
+Hän vastasi kuivasti:
+
+"Minä luulin, että avioliitot maalla rakennettaisiin vasta
+molemmanpuolisen pitkän miettimisen jälkeen."
+
+"Niin, avioliitot!" vastasi Törres ja laittautui heti totiseksi;
+"tarkoititteko sitä?"
+
+"Mutta niin ei käy meidän kesken", sanoi rouva Steiner ja heitti nopean
+katseen Julian ja luutnantin puoleen, jotka juuri näkyivät puhelevan
+innokkaasti keskenään; "meidän kesken täytyy olla rohkea ja nopea
+tuumissaan, osata tehdä kaikki aikanaan! -- -- muuten --"
+
+"Muuten?"
+
+"Muuten tulee joku toinen väliin", vastasi hän ja alotti kuudennen
+vuoron.
+
+Törresin silmät eivät eronneet Juliasta, ikäänkuin olisi hän pelännyt,
+että joku jo tämän tanssin aikana hänet vie.
+
+Ei jäänyt sen enemmän aikaa keskusteluun. Törres seurasi naistaan
+pieneen kammariin, jossa rouva tahtoi levähtää. Törres olisi niin
+mielellään tahtonut kysyä; mutta hän seisoi vaan ja änkytti:
+
+"Tahdottekos sitten neuvoa mi-- minua --"
+
+"Onni on aina rohkean puolella", sanoi rouva hymyillen ja meni.
+
+Kello oli jo liki kaksitoista ja tanssi kuumimmillaan, ei mitään
+jäykkyyttä mutta ei uupumusta eikä lioitteluakaan. Kaikki huvittelivat
+yhdessä; samalla kuin jokaisella oli omat pienet vehkeensä, toiveensa
+ja pettymyksensä. Vaarallinen, hurmaava virtaus rakkautta ja viiniä
+tulvi edes takaisin salien ja huoneiden läpi.
+
+Törres käyskenteli merkillisessä sisällisessä liikutuksessa ja mielen
+kuohussa, haluten kiihkeästi ryhtyä johonkin. Ei koskaan ollut hän
+ennen huomannut kuinka kaunis Julia voi olla. Tuo pieni pää oli niin
+hienosti pitkän kaulan päässä, hänen kaulansa ja olkapäänsä olivat
+paljaat, mutta kaulusta oli reunustettu kalliilla pitseillä, jotka
+hänen isänsä oli tuonut ulkomaalta, mutta joita hän ei koskaan saanut
+vaimoaan käyttämään.
+
+Sen lisäksi punotti hän tanssista ja oli iloinen, ajattelematta nyt
+ollenkaan noita happamia ja piikkisiä -- joita oli sekä täällä nurkissa
+että ulkona kaupungissa.
+
+Ainoastaan ensimmäisen franseesin aikana oli Julia ollut hiukan pahalla
+tuulella. Sillä ensiksi oli hänen kavaljeerinsa luutnantti Filtveld
+koko ajan puhunut hänelle toivottomasta rakkaudestaan rouva Steineriin.
+Ja sitten oli hän tanssin kuluessa pitänyt silmällä vastapäätä seisovaa
+paria. Oli hävytöntä -- Julian mielestä -- että hänen ystävättärensä
+tuolla tavalla keikaili herra Voldin edessä, kun hän kuitenkin vaan
+piti häntä narrinaan; siihen oli tämä todellakin toki liika hyvä.
+
+Täti Sofia oli vähäksi aikaa vapautunut monista puuhistaan ja pistäytyi
+tanssisaliin katsoakseen nuorisoa: ja hän oli tuntijan silmällä
+selittänyt, että herra Vold on ainoa mies koko salissa. Julia ei ollut
+aivan samaa mieltä; mutta ei hän ainakaan ollut mikään pilkan esine.
+Kun heidän tanssinsa tulisi, olisi hän ihan varmaan suora ja
+ystävällinen hänelle; kenties myöskin varoittaisi häntä vähäsen
+Lullista.
+
+Franseesin jälkeen ei Törres aikonut tanssia ennen kuin tulisi Julian
+valssi. Hän teki sentähden vaan lyhyen kierroksen pankinjohtaja
+Christensenin tyttären kanssa, joka kankeana ja happamena antoi
+pyörittää itseään, tietäen, hän itse yhtä hyvin kuin kaikki muutkin,
+että tämä tanssi oli kaikkien nuorukaisten tanssittava, jos he kerran
+tahtoivat kuulua kaupungin "nuorien voimien" joukkoon.
+
+Sen jälkeen kiiruhti hän herrain puolelle -- ajatellen vaan itseään ja
+onneaan -- tuota onneaan, joka hänellä jo mielestään oli kädessään.
+Olihan rouva Steiner ihan selvästi viitannut, että Julia vaan odottaa
+rohkeaa askelta. Sitä ei tarvitse kauan odottaa -- ja sitten! sitten
+olisi hän yhdellä hypyllä ohjaksissa!
+
+Eräässä sohvassa istui herra Jessen ja tekeytyi taloon kuuluvaksi.
+Törres oli nyt niin korkealla yläilmoissa, että hän huusi hänelle
+sivumennen:
+
+"No, Jessen! etkö sinä tanssi?"
+
+Tuo hävyttömyys ei ehtinyt kohota päähän; sillä yliopettaja Hamre, joka
+koko illan oli huvitellut tutkimalla nuoria miehiä, istuutui viereen ja
+alkoi puhella.
+
+Tuota pikaa oli herra Jessen uskonut ystävälliselle vanhalle herralle,
+että hän oli kyllästynyt kaikkeen, -- varsinkin oli elämä opettanut
+häntä äärettömästi halveksimaan naista. Tuo oli vanhan herran mielestä
+niin peräti luonnollista, vaikkakin surullista. Hän sanoi ottavansa
+osaa ja lausui sen toivomuksen, että aika ehkä voisi parantaa; mutta
+herra Jessen vastasi uupuneella katseella, että kaikki toivo oli
+kuollut. Kun tätä puhelua oli kestänyt hetken aikaa, sanoi yliopettaja
+yhtäkkiä:
+
+"Mutta, herra Jessen! Te olette varmaankin lahjakas!"
+
+"Minä? -- En -- kuinka niin?"
+
+"Eikö teillä ole paljon sukulaisia?"
+
+"On -- kyllä", vastasi herra Jessen hämmillään, "minun äitini suku on
+hyvin suuri -- alkujaan tanskalainen!"
+
+"Ahaa!" huudahti yliopettaja; "ja eikö suvussa ole yhtään lahjakasta
+miestä?"
+
+"Ei -- ei ainakaan sen verran kuin minä tiedän."
+
+"Varsin kummallista", sanoi tuo vanha ystävällinen herra ja katseli
+herra Jesseniä hyvin uteliaasti.
+
+"Minun äitini soittaa vähä", sanoi herra Jessen arasti.
+
+"Sitähän minä jo aavistin; mutta nähkääs: kussakin suuremmassa
+perheessä on aina joku lahjakas -- maalari tai ainakin kirjailija; eikä
+teidän suvussanne ole ainoatakaan?"
+
+"E -- en -- minä luule."
+
+"Sepä on hyvin kummallista", sanoi yliopettaja totisesti; "mutta seis!
+jospa te itse olisitte!"
+
+Jessen sähähti aivan kuumaksi.
+
+"Tietysti tietämättänne -- niin! usein käy sillä tavalla --" sanoi
+vanha herra ja nousi; "täällä sitä kulkee muiden joukossa aivan
+tavallisena ihmisenä lahjoistaan tietämättä, kunnes eräänä kauniina
+päivänä --!" hän kosketti salaperäisesti herra Jesseniä otsaan ja lähti
+jatkamaan tarkastustaan.
+
+Aivan huumautuneena istui herra Jessen sohvassa ja unhotti tanssin
+melun miettiessään tuota uutta ja odottamatonta seikkaa, että hän
+mahdollisesti olisi lahjakas. Ja kuta kauemmin hän sitä ajatteli, sitä
+todenmukaisemmalta se alkoi tuntua.
+
+Eivätkö ne olleet hänen lahjansa, jotka pyrkivät esille, kun hän aina
+tunsi haluavansa johonkin korkeampaan; eivätkö ne juuri olleet niitä
+lahjoja, joita ei näkynyt?
+
+Kaiken tuon oli tuo viisas vanha herra huomannut; kun hän nyt vaan itse
+voisi päästä selville siitä, mitä ne hänen lahjansa olisivat.
+
+Seuraava, jonka yliopettaja kohtasi, oli Törres Vold; vanha herra
+tervehti häntä ystävällisesti; hän tunsi hänet noin puolittain ja
+kysyi, oliko hänellä hauska?
+
+"Tuhannet kiitokset -- hyvin hauska!" vastasi Törres ihastuneena, ja
+tarttui toisen käteen, joka ei suinkaan ollut tarkoitus. Yliopettaja
+meni edelleen ja myönsi, että Kröger oli oikeassa: se ei ole mikään
+miellyttävä poika tuo.
+
+Kun Törres tällä tavalla käyskenteli ja odotti tanssiaan Julian kanssa,
+jonka hän tunsi tulevan käännekohdaksi elämässään, vahvisti hän itseään
+parilla lasilla Krögerin kotona tehtyä kuuluisata joulupunssia. Väkevä
+juoma ei noussut hänen päähänsä muutoin kuin että se teki hänet
+iloisemmaksi ja karkoitti vähän sitä varovaisuutta, joka hänellä muuten
+oli verissä.
+
+Eräs hänen ystävistään esitteli hänet uudelle papille.
+
+"Me olemme saman paikkakuntalaisia -- melkein!" sanoi pappi
+ystävällisesti, "minun isäni oli huonemies ja otti nimensä talosta --
+Opstadista -- te kai tunnette? --
+
+"En", vastasi Törres lyhyesti; ei nyt ollut aikaa ajatella
+Snörtevoldia!
+
+Pappi, joka oli vastatullut ja varovainen, väistyi; mutta Törres
+tyhjensi vielä yhden lasin ja kiiruhti tanssisaliin. Valssi oli juuri
+alkamassa.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Koko edellisen tanssin kuluessa oli Julia ollut omassa kammarissaan
+Jolla Blomin kanssa. Hän oli uuvuksissa ja halusi jutella jonkun
+kanssa. Oli aikoja siitä, kun Jolla Blom näin oli valittu uskotuksi.
+
+"Mitä sinä sanot hänestä -- Jolla? sano nyt oikein suoraan!"
+
+"Oletko sinä todellakin rakastunut häneen Julia?" kysyi Jolla Blom
+vuorostaan.
+
+"En tiedä."
+
+"Silloin sinä olet."
+
+"Ei, en ollenkaan! Mutta minä en voi sietää, että hänestä tehdään
+pilkkaa."
+
+"Rouva Steiner tekee pilkkaa kaikista, -- yksin parhaista
+ystävistäänkin -- sanotaan."
+
+"Koettakoompas vaan."
+
+"Jos sinä vaan tietäisit kaikki, mitä ne sanovat hänestä."
+
+Tavallisesti kielsi Julia hänet puhumasta, kun alkoi tulla kaikkia
+noita juoruja; mutta tänä iltana salli hän Jolla Blomin keventää
+sydäntään.
+
+"Ajatteles, että ne sanovat sitäkin, että hänellä on Kristianiassa yksi
+tuommoinen -- oikea."
+
+"Niin, hänen miehensä --"
+
+"Ei, ei, vaan toinenkin, yksi semmoinen, sinä tiedät."
+
+"Ole nyt! -- Jolla!"
+
+"Niin, ja ne sanovat myöskin", jatkoi hän innoissaan, "että hän on
+liitossa Voldinkin kanssa, vaikka hän on tekevinään hänestä pilkkaa
+ett'ei kukaan ymmärtäisi."
+
+"Kuka on sen sanonut?" huusi Julia kiivaasti.
+
+"Niin ne vaan minulle ovat sanoneet; enkä minä tiedä sen enempää",
+vastasi Jolla viattomasti.
+
+Kun he tulivat saliin, oli juuri se valssi alkamaisillaan, jonka Julia
+oli luvannut Törresille, ja hän seisoi jo ovella ja etsi häntä
+silmillään.-- päätään pitempänä kaikkia muita.
+
+Kun he olivat tanssineet yhden kerran, istuutuivat he pienelle sohvalle
+salissa; ja Törres tunsi sydämmensä tykyttävän toivossa siitä, mitä oli
+tuleva; mutta hän ei voinut keksiä, mistä alottaisi.
+
+Julia sanoi ensiksi:
+
+"Teillä oli hauska franseesi?"
+
+"Olihan se!"
+
+"Hän on hurmaava?"
+
+"Rouva Steinerkö? -- hm -- kullakin on oma makunsa" sanoi Törres ja
+katsoi häntä suoraan silmiin.
+
+Julia punehtui ja siirrähti sivummalle.
+
+"Hän on kovin vaarallinen --"
+
+"Ei kaikille" -- vastasi Törres.
+
+Julia nousi ylös, ja he tanssivat. Törres vei häntä keveästi ja
+varmasti, ja häntä melkein nauratti: hän oli jo luullut että Lulli
+olisi kietonut hänet kokonaan pauloihinsa -- ja siitä vakuutettu oli
+kai Lulli itsekin! -- ja nythän olikin kysymys aivan toisesta: hänestä
+itsestään. Voldhan kävi kosimatuumat kurkussa; mutta siitä ei Julia
+tahtonut kuulla puhuttavan millään muotoa -- ei ainakaan nyt vielä.
+
+Turhaan koetti Törres päästä eteenpäin; Julia pidätteli häntä ja
+väisteli, niin ettei keskustelu päässyt hauskoja pikkuasioita edemmä,
+joille he yhdessä nauroivat.
+
+Tanssin loputtua ei Törres, joka oli levoton ja hermostunut, tahtonut
+millään tavalla päästää häntä. Julia sanoi pitävänsä mennä täti Sofian
+luo kyökkiin. Törres seurasi mukana; Julia ei päässyt hänestä erilleen
+ennenkun kyökin ovella, hän hymyili yhäkin, mutta pelkäsi puoleksi.
+
+"Kas tässä me erotaan!" sanoi hän ja ojensi kätensä.
+
+"Mutta -- mehän olemme yksimieliset?" sai Törres vihdoinkin sanotuksi.
+
+"Tietysti olemme!" vastasi Julia hymyillen ja katosi kyökkiin.
+
+Törres haki hetikohta rouva Steinerin, ja aivan loistavana onnestaan,
+huusi hän:
+
+"Ajatelkaas! Hän luuli, että se koski teitä!"
+
+Rouva ymmärsi hänet ja katsoi häneen katseella, jota Törres ei nyt
+innoissaan ymmärtänyt. Mutta nyt oli rouvan mitta jo täysi; tuosta
+pöllöstä täytyi päästä erilleen.
+
+"Ettekö kerran sanonee, että te tahdotte seurata minua neuvojani?"
+
+"Enkös ole sitten seurannut? -- ja ajatelkaas --"
+
+Rouva Steiner keskeytti: "Mutta uskallattekos yhä edelleenkin?"
+
+"Minä uskallan mitä tahansa", vastasi hän.
+
+"Katsokaas, hyvä herra Vold, niinkuin te nyt hyökkäätte eteenpäin, niin
+voitte turmella kaikki. Meidän laisten ihmisten kesken ei rynnätä --"
+
+"Mutta tehän neuvoitte juuri tarttumaan kiinni, ja sen vakuutan minä
+teille --"
+
+"Niin kyllä -- katsokaas, mutta --" hän oli itsekin vähän hämillään;
+mutta sitten selvisi hän; "niin nähkääs, meidän kesken on tavallista,
+että ensin otetaan selko -- otetaan selko perheen suostumuksesta."
+
+Tuo oli aivan Voldin käsitysten mukaista, että ensin kysytään
+vanhemmilta; hän sanoi sentähden hiukan huolestuneena:
+
+"Te arvelette, että minä ensin kysyisin ukolta?"
+
+"Minä en luule, että hän pitäisi siitä", sanoi rouva Steiner; asia meni
+jo hänenkin mielestään liika pitkälle, ja hän kohosi mennäkseen.
+
+"Elkää luulko, että minä pelkään", huusi Törres; "odottakaa vähän, niin
+minä näytän!"
+
+Hän hypähti ylös; tänä iltana oli hänellä rohkeutta vaikka mihin ja
+Juliasta oli hän varma; sillä lailla voi käyttäytyä ainoastaan se, joka
+oli suostuvainen. Iloisena ja onnellisena meni hän tapaamaan tulevaa
+appiukkoaan.
+
+Rouva Steiner olisi tahtonut pidättää häntä, tästä tuli liika hullua,
+mutta hän karkasi käsistä, ja sitäpaitse -- mitä voi hän siihen, jos
+tämä itserakas ihminen tekee tyhmyyksiä; kaikki ihmisethän ovat
+hemmotelleet häntä ja saaneet hänet luulemaan itsestään; mutta sehän
+nyt olisi pitänyt huomata, että suuri narri hän on.
+
+Mutta kuinka oli oikeastaan Julian laita? Jokohan se hanhenpoika
+kuvaili voittaneensa voiton, joka oli jonkin arvoinen?
+
+Ja yhtäkkiä tuli hän keskellä tanssin hyörinää alakuloiseksi tämä
+kaunis rouva; hän näki suuren eron entisyytensä ja nykyisyytensä
+välillä: ennen pääkaupungin hienoimpia naisia ja loistava ympäristö,
+nyt taisteli hän pienen pikkukaupungin neitosen kanssa maalta tulleesta
+puotipojasta -- hän puristi nenäliinan kouraansa, viittasi luutnantit
+Filtvedin ja Tuftemon luokseen, toisen toiselle kupeelleen ja lähti
+etsimään Juliata ollakseen samalla varoillaan sitä vastaan, mitä oli
+tulossa.
+
+Sillä välin etsi Törres uupumatta appiukkoaan kaikista huoneista. Hän
+oli humaltunut omasta menestyksestään. Ja sentähden oli hänellä vaan
+tämä yksi ajatus: He saavat vielä nähdä! -- he saavat vielä nähdä --
+jok'ikinen.
+
+Hän oli kuin toinen ihminen, joka ei ollut enää tuo varovainen
+talonpoika ja tuli vaan valosia kuvia mieleen: pankinjohtaja, toisten
+kasvava kunnioitus, rahat, Julia ja hänen ystävällisyytensä -- he
+saavat vielä nähdä! -- kunnes hän yhtäkkiä näki isännän juttelemassa
+konsuli Within ja muutamien muiden herrain kanssa konttorin ovella.
+
+Hän säpsähti ehdottomasti nähdessään nyt tuon miehen, jota hän niin
+omituisella tavalla oli alkanut vihata jo ensi näkemästä; mutta hän
+lähestyi kuitenkin tarttuakseen sopivaan tilaisuuteen ja puhellakseen
+Krögerin kanssa konttorissa, jonka ovi oli sattumalta auki ilman
+vaihtoa varten.
+
+Konsuli Withiä kutsuttiin korttipöytään, ryhmä hajosi ja isäntä meni
+konttoriin noutamaan sikareja.
+
+Törres meni mukana. Konttorissa ei ollut valkeaa; ikkuna oli auki
+merelle päin; siellä oli viileää ja hiljaista, tanssin melu kuului vaan
+kaukaa.
+
+Kylmän jären puuskahdus huhtasi kiihoittunutta nuorta miestä ja hän
+aikoi jo peräytyä, kun Kröger keksi hänet takanaan ja käännähti:
+
+"Kuka helvetti --! -- Huh! tekö siinä?"
+
+Nyt ei enää voinut peräytyä; Törres kokosi voimansa:
+
+"Te tulette varmaankin hämmästymään, herra Kröger", alkoi hän hiukan
+epävarmasti; "minulla olisi hyvin tärkeä asia teille ilmoitettavana --
+pyydettävänä --"
+
+"Asiat huomiseksi!" sanoi Kröger ja hujautti kädellään; hän seisoi
+tuolilla korkean kaapin luona ja haki sikarejaan.
+
+"Minä en oikeastaan asioista; se on yksityistä -- aivan yksityistä!" --
+sanoi Törres rohkeammin.
+
+"Hm!" antoi Kröger vastaukseksi ja astui vaivaloisesti alas tuolilta.
+
+Törres hikoili; mutta hän ei ollut se mies, joka antautuisi:
+
+"Minä tahtoisin puhua kanssanne, herra Kröger! koska hyvä tapa vaatii,
+että pyydetään vanhempain suostumus."
+
+"Häh" sanoi Kröger ja ajatteli: "se on päissään -- tuo sika!"
+
+"Teidän tyttärenne suostumus minulla jo melkein on!"
+
+"Tietysti, tietysti", sanoi Kröger ja koetti päästä niin pian kuin
+mahdollista tuon humalaisen miehen ohitse.
+
+"Ei, ei, elkää menkö! Nyt teidän täytyy kuunnella minua!" sanoi Törres
+terävästi ja piti häntä kiinni nutun liepeestä: "minä olen melkein
+kihloissa teidän tyttärenne Julian kanssa."
+
+Gustaf Kröger vaan murahti jotain ja tuijotti peloissaan tuohon
+mieheen. Valo ovesta sattui suoraan Törresin kasvoihin. Ne eivät olleet
+humalaisen miehen kasvot nuo; niissä oli sellainen kiinteä lujuus,
+sellainen järkähtämättömän tahdon ilmaus, että tuo miesparka ei osannut
+muuta kuin riuhtaista itsensä irti ja juosta, juosta ulos huutaen:
+"Julia! -- missä on Julia!" -- kortinlyöjäin suureksi kummastukseksi.
+
+Ja seuraavassa huoneessa tapasi hän tyttärensä rouva Steinerin ja
+useiden muiden seurassa.
+
+"Tuolla on isä! -- me tulemme lähetystönä pyytämään sinua tanssimaan
+kotiljongia, -- mutta isä! mikä sinua vaivaa?"
+
+Hän ei voinut vastata, mutta tarttui häntä kalvoseen ja veti mukanaan.
+Törres Vold seisoi konttorin avonaisessa ovessa; hänen vaalea päänsä ja
+hänen kasvonsa, jotka olivat nyt vieläkin vaaleammat, ja tuo suuri
+valkea avorinta näkyivät tavallista selvemmin pimeää huonetta vastaan
+hänen takanaan. Kaikkien silmät olivat häneen päin kääntyneet, samassa
+kun Kröger hengästyneenä huusi: "Vastaa -- Julia! onko totta että olet
+kihloissa tämän -- tämän --"
+
+"Ei! mutta isä! --" huusi Julia sävähtäen tulipunaiseksi.
+
+"Oletko vai et?" hän oli aivan raivoissaan.
+
+"En, en! tässä on erehdys! Miksi teit tämän -- isä!" Julia heittäytyi
+hänen rintaansa vasten ja purskahti itkuun.
+
+Siinä hiljaisuudessa, joka seurasi, kuului pieni huudahdus rouva
+Steinerin suusta, ja hän peräytyi ehdottomasti askeleen herrojen taa,
+sillä hän oli nähnyt Törres Voldin käsien puristautuvan nyrkkiin ja
+hänen koko ruumiinsa värähtävän. Mutta muut näkivät vaan sen, että hän
+yhtäkkiä syöksyi tiehensä, kalman kalpeana, läpi huoneiden -- kaikki
+väistyivät -- ulos -- pois -- ja ei minuuttiakaan kulunut, kun hän jo
+oli kadulla.
+
+Kröger vei Julian mukanaan pimeään konttoriin ja sulki oven; mutta
+skandaali levisi miehestä mieheen niinkuin läpitunkeva haju, jonka
+kaikki saivat sisäänsä, kolmessa -- neljässä henkäyksessä.
+
+Herra Jessen heräsi unelmistaan ja alkoi koota pilkan ja naurun tulisia
+hiiliä kaatuneen kilpailijansa pään ympärille. Luutnantit riemuitsivat
+ja pian näyttäytyi, että kaikki herrat olivat vihoissaan tälle
+talonpoikaiskeikarille; jota vastoin naiset ensimmäkseen ajattelivat
+Juliaa, joka oli saanut ansaitun rangaistuksensa keikailustaan tuon
+tomppelin edessä, joka ei mitään ymmärtänyt.
+
+Ja kun ensi hämmästys oli mennyt ohitse, ja musiikki taas pääsi
+soimaan, alkoi kotiljonki reippaasti niinkuin maalaisjuhla, joka puhkee
+uuteen eloon, sittenkun ukkosen pilvi on poistunut.
+
+Gustaf Kröger näyttäytyi taas pian vierailleen. Vaikka häntä oikeastaan
+suututti ja hävetti oma kömpelyytensä, ei hän kuitenkaan antanut juhlan
+mennä myttyyn.
+
+Vanhat herrat pelasivat taas korttia savuun kiedottuina; nuoret salissa
+huvittelivat niin kuin ei mitään olisi tapahtunut ja Kröger piti
+huolta siitä, että ruuvan ja juoman tarjoominen kävi loistolla loppuun
+saakka. Sitä ei kuitenkaan saatu peitetyksi, että juhla oli saanut
+kolahduksen, josta se ei voinut tointua.
+
+Julia makasi vuoteellaan ja itki; rouva Steiner hävisi hyvästiä
+heittämättä, ja yksi ja toinen vanhemmista naisvieraista poistui
+vastahakoisten tyttäriensä kanssa; mieliala laimeni, ja pidot
+päättyivät itsestään -- aikaisemmin kuin tavallista.
+
+Kun pankinjohtaja Christensen tuli kadulle, seisattui hän hetkeksi
+avonaiselle paikalle Brandtin edustalla, käännähti ja katasti noihin
+valaistuihin ikkunoihin, samalla kun hän miettiväisen näköisenä
+hieroskeli isoa nenäänsä. Jo kauan oli hänestä tuntunut että Brandtin
+liike hajahti vähän oudolle; siihen lisäksi nämä suuret, ylpeät pidot,
+jotka päättyivät loukkauksella erästä kaupungin nuorta voimaa kohtaan!
+-- pikku neiti Julia saisi ehkä vielä maksaa kipurahat tästä
+illasta! --
+
+-- Törres Vold loikoi vuotellaan ja tuijoitti silmät auki mustaan
+pimeään.
+
+Tuo hetkellinen raivon kohtaus, jolloin hänen korvissaan suhisi ja se
+ajatus iski hänen aivojensa läpi, että hän ajaa puhtaaksi koko huoneen
+ja panee pirstoiksi kaikki, -- se oli vaan salama, joka hävisi pimeään;
+mitä sen jälkeen oli tapahtunut, sitä hän ei muistanut eikä tiennyt,
+kuinka hän oli tullut kotiinsa ja vuoteelleen.
+
+Mutta kun hän nyt peitteensä alle kyyristyneenä tuijotti eteensä,
+näyttäytyi se hänelle uudelleen kaikkityyni ja hän tunsi kuin kauhua
+jotain -- niinkuin hänelle olisi tapahtunut jotain kamalata ja
+salaperäistä; hän oli koko ajan ollut kuin toinen mies, hän oli
+kulkenut ulkopuolella itseään -- tuota oikeata Törres Voldia --
+narrina, koko kaupungin narrina.
+
+Hän tutki itseään, oliko hän päissään. Mutta ei mikään pyörinnyt hänen
+silmissään; kaikki oli selvää, selvempää kuin koskaan ennen. Se oli
+paljon pahempaa: hän oli hullu; hän vapisi vuoteellaan ja kuulosti
+henkeään vetämättä, tulivatko ne hänen jälessään; hän oli varmaankin
+menettänyt järkensä.
+
+Kuinka olisi muuten ollut mahdollista, että hän, joka oli niin
+tarkkasilmäinen, koko illan oli vaeltanut ihmisten seurassa, jotka
+ilmeisesti pitivät häntä narrinaan? Nehän eivät olleetkaan hymyilleet
+hänelle, mutta ne olivat nauraneet häntä vasten naamaa -- kaikki tyyni!
+Herrat, jotka antoivat hänen puhua pankkiasioista! -- ja naiset! -- hän
+porasi päänsä tyynyyn ja tunsi, ett'ei hän enää koskaan uskaltaisi
+näyttäytyä ihmisten ilmoissa.
+
+Hän oli ja pysyi moukkana, joka ei osaa avata suutaan puhumatta heti
+paikalla tyhmyyksiä ja raakuuksia; sana sanaltaan muistui hänen
+mieleensä, mitä hän oli sanonut tanssiaisissa -- kunnes hän näki
+itsensä seisomassa hienon Gustaf Krögerin edessä ja sanomassa, että hän
+oli kihloissa -- hän valitti tuskasta eikä tahtonut enää muistella;
+mutta se tuli uudelleen ja aina uudelleen takaisin, yhtämittaa joutui
+hän tuohon puolipimeään konttooriin, josta hänet oli ajettu ulos kuin
+hullu koira.
+
+Hän oli tyhmyydessään luottanut vähiin rahoihinsa ja unohtanut aukon,
+joka oli välillä; nyt loikoi hän kuilun pohjalla voimatta koskaan enää
+kohota. Ei koskaan voisi hän saavuttaa sitä maailmaa, jossa oli
+valoisaa ja hienoa, jossa ei kukaan ollut raaka eikä tyhmä, jossa
+uskalsi olla iloinen, ja jossa oli naisia, joita kannatti omistaa.
+
+Neiti Thorsenkin oli liika hieno hänen laiselleen; ei, Bertha -- tuo
+paksu Bertha oli juuri omansa semmoiselle pölkylle kuin hän. Ei koskaan
+pääse hän perille; jos hän ei olisi itse pudonnut, olisi pankinjohtaja
+piankin musertanut hänet; hänellä on vaan vihamiehiä.
+
+Näin vaipui ja vaipui hän yhä syvemmällä itseensä, omaan luontonsa,
+tuli varovaiseksi talonpoikaispojaksi, joka kyllä selviäisi pulasta;
+mutta jonka päähän ei pistäisi ruveta kulkemaan tyhjässä ilmassa.
+
+Ja yhtäkkiä näki hän edessään vanhan lapsuutensa kuvan Jaakopista, joka
+putosi portailta ja loukkasi kylkensä.
+
+Niin oli hänkin pudonnut; mutta paljoa pahemmin. Ja tyhjässä ilmassa
+oli hänkin tahtonut kulkea -- yhtä hullusti kuin Jaakoppikin, niin,
+vielä hullummin.
+
+Mutta tämä vertailu soi hänelle kuitenkin jotain rauhaa; se vei hänet
+unelmien ja mielikuvituksien maailmasta järkevien laskujen vakavalle
+pohjalle, joka ei petä.
+
+Hänen lankeemuksensa oli luonnollinen; ei yksikään ihminen -- ei edes
+tuo suuri patriarkkakaan voi kävellä tyhjän päällä. Sentähden olkoon
+tämä päivä niinkuin Jaakopinkin uni, varoitus ja merkki, joka,
+vaikkakin oli ollut kiusallinen kärsiä, voi antaa hyviä toiveita
+tulevaisuudesta. Ja näihin mietteihinsä hän vihdoinkin nukkui.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Niinä vuosina, joina Törres Vold rikastui rikastumistaan, vallitsi koko
+maassa yleinen velttous. Niinkuin raskasta, pilaantunutta ilmaa
+hengittivät ihmiset vielä vanhoja ajatuksia, ja uusia kahlehti vaitiolo
+ja teeskentely.
+
+Ei pitkään aikaan ollut papistolla ollut niin suurta valtaa kuin nyt;
+kaikkialla olivat mustatakit mukana -- ei ainoastaan kouluissa ja
+kodeissa, mutta kaikkialla julkisessakin elämässä; politiikassakin oli
+joka puolueella oma pappinsa, ja tekopyhyys tunki joka paikkaan,
+ylentäen sitä, mikä oli alhaista, ja kutistaen kokoon sitä, mikä oli
+tuoresta ja tervettä.
+
+Tiede mateli hiljalleen eteenpäin varovaisine, pienine tiedonantoineen;
+kaikki korkeampi henkinen elämä saatettiin epäluulon alaiseksi;
+kirjallisuutta ja taidetta pilkattiin, siksi että ne olivat uusia, ja
+kaikki järjestettiin "kansalle" valmiiksi.
+
+Sentähden laimeni elämän ilo, ja ajatusten ja elämän kansanvaltaisuus
+maatui maatumistaan. Sillä kun ihmisjärjen ja ihmishengen jalointa
+työtä ei pidetty minkään veroisena tyhjänpäiväisen "tunnustuksen"
+rinnalla, niin mitäpä hänestä sitten välittääkään, ja niin tapahtui,
+että alhaisimmat ja sivistymättömimmät määräsivät koko kansan henkisen
+suunnan.
+
+Se oli tuo vanha niin kutsuttu inttelligenssi, joka oli saanut tämän
+aikaan. Pappien ja sanomalehtien kautta oli se levittänyt sellaista
+ylenkatsetta uudenaikaiseen kulttuuriin ja henkielämään, että se sopi
+aivan hyvin yhteen talonpojissa vallitsevan uskonnollisen orjallisuuden
+kanssa. Yhteiseksi ei kuitenkaan jäänyt muuta kuin virallinen
+uskonnollisuus, jossa kaikkien täytyi olla mukana taikka erota.
+
+Niin oli yhteiskunta avoinna alhaisimmille voimille. Kaikki henkinen
+arvo, ulkopuolella "tunnustusta", alennettiin mitättömiin, ja niin ei
+ollut kuin rahat jälellä. Ja tätä päämaalia kohti: rahaa taskussa ja
+tunnustus kielellä -- pyrittiin sekä ylhäältä että alhaalta päin.
+
+-- Sittenkun Brandtin suurista joulupidoista ja niihin kuuluvasta
+skandaalista oli lausuttu lukemattomia eri mielipiteitä, arvosteluja ja
+selityksiä, päättyi julkisen moraalin tuomio johtopäätökseen, jota
+alussa ei olisi voinut aavistaakaan.
+
+Kaikki ne, jotka olivat kiivastelleet puotipoikaa kohtaan, jotka olivat
+surkutelleet neiti Krögeriä ja jotka eivät kylläkseen voineet kiitellä
+Gustaf Krögeriä hänen päättäväisestä käytöksestään, -- kaikki ne äänet
+vaikenivat vähitellen. Ja kolme kuukautta senjälkeen oli yleinen tuomio
+kuin naulattu ja se oli tämä: että oli oikeastaan hyvin naurettavaa,
+kun nämä Krögerit tahtoivat pysytelläidä noin ylhäällä; mitäs pahaa
+siinä olisi, jos kauppiaan tytär menisi naimisiin kauppapalvelijan
+kanssa? olisi tainnut olla paljoa parempi, jos vanha ukko Brandt
+aikoinaan olisi valinnut tyttärelleen miehen omalta ammattialaltaan sen
+sijaan kuin tuon Krögerin, jonka n.k. sivistys lopussa kuitenkaan ei
+ollut muuta kuin että hän oli vapaa-ajattelija ja rakasti elää humussa
+ja ylellisyydessä.
+
+Nuori Vold oli herkkäuskoinen kansan lapsi, jota nuo hienoiset olivat
+hävyttömästi kohdelleet Se päivä voipi piankin valjeta -- ja oli
+semmoista nähty ennenkin -- jolloin neiti Kröger mielelläänkin ottaisi
+vastaan tällaisen kosijan.
+
+Pankinjohtaja Christensen hieroi nenäänsä -- niinkuin taputetaan hyvää
+metsäkoiraa ja ehdotti pankin osakkaiden kokouksessa että herra T. Vold
+valittaisiin johtokuntaan. Ehdotukseen suostuttiin melkein
+yksimielisesti.
+
+Tämä vaali hämmästytti Törresiä äärettömästi. Noiden pitojen jälkeen
+oli hän tuskin uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin. Hän oli hetikohta
+muuttanut rouva Knudsenin luota erääsen lähitaloon. Mutta koko päivän
+teki hän työtä tämän liikkeessä uutterammin kuin koskaan ennen. Niin
+paljo kuin mahdollista karttoi hän kuitenkin seisomasta tiskin ääressä
+-- varsinkin pelkäsi hän naisia.
+
+Simon Varhoug'in täytyi taas valittaa ystävälleen Halvor Röidevaagille,
+ettei ollut rauhaa talossa. Sillä nuori Vold täytti kaikki huoneet
+sellaisilla kaiken maailman tavaroilla, jotka tulivat ja menivät, että
+siitä saattoi tulla ihan hulluksi.
+
+Törres itse, kuinka hän vähitellen taas alkoi sulaa siihen kaavaan,
+josta hän oli pudonnut pois rangaistukseksi ylpeydestään ja
+itserakkaudestaan. Tuo kiusallinen tunne että hänessä oli kaksi
+henkilöä, hävisi, ja hän sai taas takaisin synnynnäisen ja juurtuneen
+luottamuksensa rahoihin, -- ainoastaan nehän ne kuitenkin jotain
+merkitsivät. Mutta niitä pitäisi olla paljon, paljon enemmän kuin niitä
+hänellä oli, ennenkun voisi yrittää aukon yli!
+
+Mutta ensimmäisen lankeemuksensa jälkeen järjesti hän kulkunsa toisella
+tavalla. Nopeasti, vielä nopeammin kuin tähän saakka oli kuljettava,
+mutta pimeässä. Tosin ei hän uskonut enää, että hän koskaan voisi
+päästä kotiutumaan iloisten ja varmojen ihmisten joukossa; mutta niin
+korkealle hän nyt ehkä kuitenkin voisi kiivetä että niiltä loppuisi
+tanssiminen noilta, yhdeltä niinkuin toiseltakin. Ja silloin tahtoisi
+Törres Vold itse alkaa omat tanssiaisensa, -- ja uskaltaisikohan kukaan
+silloin nauraa?
+
+Mutta rahaa siihen tarvittaisiin, paljo enemmän rahaa, ja Törres
+keräili ja kätki. Kotona uudessa asunnossaan otti hän vastaan lainan
+hakijoita taikka niiden asiamiehiä ruokatunneilla ja illalla myöhään.
+Sunnuntai oli kuitenkin hänen paras liikepäivänsä. Hänen huoneensa
+muuttui oikeaksi konttooriksi; hän uskalsi jo ostaa tulenpitävän
+kaapinkin ja alkoi kerätä osakkeita ja pieniä laivan osuuksia, oli
+yleisesti tunnettu asia, että Törres Voldilla oli rahoja -- se oli
+käsittämätöntä, mutta totta se oli.
+
+Rouva Knudsenilla ei ollut mitään valittamista. Tuo tasainen
+järjestetty tapa, millä Törres aina otti osansa, ei näkynyt missään.
+Sitäpaitse syntyi lisääntyneestä menekistä, joka oli hänen ansionsa,
+enemmän liikettä ja suurempia tuloja. Nyt olivat kirjatkin hänen
+hallussaan; ei mikään silmä voinut keksiä sitä, mitä hän tahtoi
+peittää.
+
+"Mutta emmekö me nyt", kysyi rouva eräänä päivänä, "voisi koettaa tulla
+toimeen ilman kaikkia noita vekseleitä?"
+
+"Ne ovat kauppavekseleitä, rouva!" vastasi Törres tuolla pankkimiehen
+äänellä, jota hän aina käytti silloin kuin tahtoi sanoa rouvalle,
+ett'ei hän oikein ymmärrä näitä asioita; ja rouvasta tuntui kuin ei hän
+koskaan voisi tunkea noihin miesväen salaisimpiin vehkeihin.
+
+"Te tiedätte, että vekselit ovat minun kauhuni", sanoi hän.
+
+"Me voisimme kieltäytyä tunnustamasta G. Krögerin papereita", vastasi
+Törres.
+
+"Ei sitä voi, se on vanha sitoumus; minä olen sen avun hänelle velkaa;
+ja apuhan on molemmin puolinen."
+
+"Niin", vastasi Törres, "mutta voisihan tapahtua, ett'emme sitä kauemmin
+tarvitseisi."
+
+"Me kirjoitamme G. Krögerin papereihin -- niinkuin ennenkin", sanoi
+rouva vähän kiivaasti.
+
+"Niinkuin tahdotte -- rouva."
+
+Rouva Knudsen ei ollut mennyt joulupitoihin, sillä hän ei rakastanut
+suuria seuroja. Mutta kun skandaali seuraavana päivänä kerrottiin
+hänelle, asettui hän heti Törresin puolelle. Hän tiesi tämän sukkelaksi
+pojaksi, josta tavattoman lyhyessä ajassa oli tullut taitava kauppias.
+Mutta ei ollut ollenkaan ihmeellistä, että hän oli joutunut tappiolle
+niin taitavien naisten käsissä kuin olivat rouva Steiner ja neiti
+Kröger.
+
+Sentähden piti hän aivan rauhallisesti Törres Voldin puolta, kun Kröger
+seuraavana päivänä tuli tyhjentämään sappeaan. He erosivat kummallisen
+kylmäkiskoisesti ja Kröger tunsi, että nyt oli tuo mies tunkeutunut
+hänen ja hänen parhaan ystävänsä väliinkin.
+
+Törresille ei rouva virkkanut sanaakaan, eikä ollut tietävinäänkään
+koko asiasta.
+
+-- Niin oli hänestä taas tullut kauppias, joka ei ajatellut muuta kuin
+asioitaan.
+
+Kun sitä ei voinut välttää, palveli hän naisia tiskintakaa, mutta
+vältti katsomasta heitä silmiin -- ei nöyrästi, mutta väjyen. Ei
+koskaan nauranut hän enää muiden läsnäollessa; mutta tapahtui joskus,
+varsinkin kun hän oli yksin, että hän purskahti lyhyeen nauruun -- vaan
+lakkasi samassa ja katseli ympärilleen huoneessa.
+
+Hän oli hyljännyt ystävänsä ja ystävättärensä, ja vietti itse asiassa
+aivan yksinäistä elämää, vaikka hän aamusta iltaan liikkui ihmisten
+joukossa ja hänen tuttavapiirinsä sitäpaitsi laajeni samassa määrässä
+kuin raha-asiat kasvoivat.
+
+Mutta hän tiesi kumminkin, että häntä takana pilkattiin ja koetti
+itsekin harjaantua ylenkatsomaan, sekä kartuttamaan salaista voimaansa,
+kunnes kerran voisi nousta kauhuksi vihollisilleen.
+
+Sentähden hämmästyi hän ja melkeinpä pelästyikin, kun hän eräänä iltana
+luki sanomalehdestä, että hän oli tullut valituksi Christensenin pankin
+johtokuntaan. Hän ei ollut uskaltanut lähteä kokoukseen, jossa niin
+monta silmää oli katsomassa. Hän tuijotti tuohon vaaliin, eikä voinut
+käsittää, oliko se pilkkaa sanomalehdeltä.
+
+Samassa kuuli hän nakutuksen ovellaan. Siinä luulossa, että siellä
+taaskin oli joku nöyrä lainan pyytäjä, ei hän viitsinyt heti mennä
+avaamaan.
+
+"Hyvää iltaa herra Vold. Suokaa anteeksi että tulin näin myöhään, mutta
+olen kuullut että teidät paraiten tapaa tällä ajalla", -- sanoi mies
+sisään astuessaan; ja Törres tunsi hänet samaksi papiksi, joka hänelle
+esitettiin tanssiaisissa.
+
+Hän joutui kovasti hämilleen; ja muisti ensimmäisen kohtauksensa papin
+kanssa, jolloin hänen ylpeytensä ja naurettavaisuutensa oli
+korkeimmillaan.
+
+Ja tapansa mukaisesti, kun hän tunsi itsensä enin vaivatuksi, kysyi hän
+jyrkästi:
+
+"Mitä te minusta tahdotte?"
+
+"Minä toivotan teitä tervetulleeksi", -- vastasi pappi ja meni edellä
+aivan levollisena valaistuun huoneesen -- "tervetulleeksi seurakuntaan,
+minun seurakuntaani."
+
+Törres ei ollut ajatellut, että hän muuttaessaan rouva Knudsenin luota,
+oli tullut sen kadun yli, joka eroitti molemmat kaupungin seurakunnat
+toisistaan. Hän kiitti sentähden jotenkin väliäpitämättömästi,
+vakuutettuna siitä, että tällä käynnillä oli joku muu tarkoitus.
+
+"Se on minun tapani" -- jatkoi pappi istuutuen -- "sitä en tee
+tunkeutuakseni, vaan tarjotakseni apuani jokaiselle erityiselle
+seurakunnan jäsenelle, joka minua tarvitsee."
+
+Törres lausui taaskin jotakin kiitokseksi ja odotti uteliaisuudella
+mitä tuleman piti.
+
+"Mutta teitä oli minulla erityinen halu hakea" -- jatkoi pappi
+kehoittavasti hymyillen. -- "Olemmehan me molemmat talonpojan poikia,
+kotoisin miltei samasta paikasta, ja siten melkeinpä sukua toisillemme,
+täällä näiden kaupunkilaisten keskessä."
+
+Törres vastasi vaan -- niin -- tahi -- niinhän se on, -- ja vaikeni
+jälleen ollakseen varoillaan. Siten tuli keskustelu heidän välillään
+kankeaksi kuin talonpoikain, jotka tahtovat toisiaan tutkia. Vähän ajan
+perästä nousi pappi hiukan pettyneenä ylös.
+
+"Niin, toivotan teille hyvää yötä, hyvä herra Vold, minua ilahduttaisi,
+jos tiemme useammin yhtyisivät. Me asumme niin lähellä toisiamme;
+tiedättehän, että asun..."
+
+Törres tiesi missä pappi asui ja niin erosivat he. Mutta Törres istui
+ja tuumi kauvan aikaa, mitä tämä käynti mahtoi tarkoittaa.
+
+Hän oli käynyt niin epäluuloiseksi ja tämä epäluuloisuus ilmaantui niin
+hänen käytöksessään, että hän ikäänkuin levitti pelkoa ympäristöönsä.
+Ei kukaan yritellyt pilkkamaan häntä, mutta useimmat alkoivat Törres'in
+itsensä sitä huomaamatta kohdella häntä suuremmalla kunnioituksella ja
+huomaavaisuudella.
+
+Pikku neiti Thorsen oli ollut tulisessa tuskassa tähän aikaan. Kun hän
+sai kuulla Törres'in uskottomuudesta Brandtin joulukemuissa, joihin ei
+häntä oltu pyydetty, koska naisia löytyi aina yltäkyllin, hän ensiksi
+melkein nautti hänen suuresta tappiostaan.
+
+Mutta ajanpitkään ei hän kestänyt nähdä Törres'iä niin muuttuneena kuin
+hän etenkin ensi päivinä oli. Tosin oli neiti Thorsen vahvasti
+päättänyt antaa Törresin kärsiä uskottomuudestaan, mutta hän tahtoi
+kumminkin antaa lepyttää itsensä ja sitten tahtoi hän rohkaista häntä,
+vaikkapa kaikki muut hänet hylkäisivätkin.
+
+Mutta illat kuluivat, ja turhaan hänen kuunteleva korvansa odotti noita
+tuttuja ääniä, kun Törres tarttui lukkoon, tahi tuli hiiviskellen
+yläsiltaa pitkin. Häntä ei enään kuulunut ja muuttipa hän vielä
+asuntonsakin virkkamatta sanaakaan neiti Thorsenille. Puodissa taas
+näytti hän niin jäykältä, ettei hän uskaltanut katsahtaakaan häneen.
+
+Oikein Törres häntä pelotti. Hänestä oli omituista, että Törres voisi
+olla tuollainen -- ikäänkuin satujen sankari, joka yön pimeässä
+lähestyi kuin kaunis prinssi prinssessan leiriä, mutta päivän aikana ei
+ole muuta kuin ruma musta karhu.
+
+Sitä vastoin oli tuo suuri Bertha jo kauvan aikaa sitten rauhoittunut.
+Hän näki, että Törres oli liian korkea ja hieno hänelle. Mutta
+sunnuntaisin, vapaina hetkinään, kävi hän Törres'in luona hänen uudessa
+asunnossaan ja uskoi säästörahansa hänen huostaansa.
+
+Julia Krögerin ja rouva Steinerin ystävällinen väli ei tullut
+rikotuksi.
+
+Se mieliala, johon rouva oli vaipunut jo tanssiaisten aikana, sai yhä
+enemmän valtaa, kun juhla oli niin ikävästi loppunut. Hänestä oli nyt
+tämä pikkukaupungin seura kerrassaan naurettava, eikä sen tähden
+kannattaisi luopua sekä omasta itsestään että taiteesta. --
+
+Yhteen aikaan oli hän tosin selittänyt mieluummin tahtovansa asua meren
+saaressa, kuin olla vaarassa kaikkialla kohdata vastenmielistä
+miestään. Mutta nyt oli toisin. Ikävöidessään pääkaupunkia ja iloista
+elämää taiteilijain ja nuorten eteväin miesten keskuudessa, johonka he
+miehensä kanssa olivat niin perehtyneet, tuntui hänestä nyt kerrassaan
+ahdasmieliseltä vältellä mahdollista kohtausta miehen kanssa, jonka
+kanssa ei hänellä ollut muuta tekemistä, -- kuin että hän ylläpiti
+häntä.
+
+Hän tahtoi yhä edelleenkin elää mukana maailmassa. Juuri tuota
+harvinaista asemaansa -- että hän oli nainen, joka perusteellisesti
+tunsi kaikki miehet, tahtoi hän käyttää hyväkseen. Täällä
+pikkukaupungissa oli hän usein huomannut, että miehet kohtelivat häntä
+naisena, joka muka oli päättänyt toimensa elämässä, ja että he
+ikäänkuin odottivat hänen jäävän siihen seisomaan jonkunlaisena
+siveellisyyden riemupatsaana!
+
+Jos hän esimerkiksi olisi pienenä Julia neitinä, joka ei ymmärtänyt
+miehiä sen paremmin kuin kissanpoikanen, niin koettelisi hän itseään.
+Mutta ei, se ei ollut tarkoitus. Jo oli aika lopettaa tämä
+pikkukaupungin elämä.
+
+Hän oli oma herransa ja pani paikalla palvelustyttönsä sullomaan kokoon
+vaatteita, mutta atelierinsä ja muut huoneet jätti hän vastaiseksi
+koskematta.
+
+Ainoastaan yksi asia teki hänet levottomaksi: jäähyväiset Krögeriltä.
+Kirjoittaa kirje ja kadota olisi ollut äärettömän mukavata. Mutta
+sitten hänet paikalla sotkettaisiin juhlan skandaaliin, ja siitä tahtoi
+hän tykkönään päästä. Julian kömpelö yritys voittaa vielä kömpelömpi
+ihailija, oli kaikkeen syynä. Niin taitamattomassa pelissä ei rouva
+Steiner tahtonut olla osallisena.
+
+Siksi ilmaantui hän komeana ja iloisena ja mitä viattomimman näköisenä
+pari päivää juhlan jälkeen Krögerille. Salongissa tapasi hän ainoastaan
+Krögerin, joka vastoin tavallisuutta joutui hämilleen, ja samassa tuli
+Sofia täti kyökistä tavalla, joka saattoi rouva Steinerin levottomaksi.
+
+"Pikku Julia on maannut aina tanssijaisista asti", -- sanoi Sofia täti
+istuutuen sohvaan.
+
+"Sepä on ikävä; olisin niin mielelläni tahtonut nähdä häntä."
+
+"Julia ei tahdo tavata ketään, ei edes teitäkään; sen on hän suoraan
+sanonut."
+
+Gustaf Krögerin täytyi nyt puuttua keskusteluun; hän tiesi että Sofia
+tätillä oli paljon sydämmellään.
+
+"Katsokaas, siihen menee pitkä aika, ennenkun suuri talo saadaan
+kuntoon jälleen", -- sanoi hän.
+
+"Sehän on luonnollista", -- vastasi rouva Steiner ystävällisesti,
+kääntyen hänen puoleensa.
+
+"Talo on totta tosiaan jo kauvan sitten järjestyksessä, kunhan vaan
+olisi yhtä helppo saada ihmiset kuntoon", -- vastasi Sofia täti
+tuimasti.
+
+"Te näytätte yhtä iloiselta kuin ainakin, rouva Steiner", -- sanoi tuo
+kohtelias Kröger.
+
+"Se onkin hauska kyllä, kun täytyy matkustaa."
+
+"Aijotteko matkustaa?"
+
+"Kyllä, matkustan huomena Kristiaaniaan; ... olen saanut kirjeen..."
+
+Hän joutui hämilleen.
+
+"Ainiaaksiko?" -- kysyi Sofia täti niin silmiinpistävällä ilolla,
+että Krögerin täytyi kiiruhtaa puhumaan matkasta, matka-ilmasta
+ja matkakapineista. Tulipa hän maininneeksi eräitä oivallisia
+matkapeitteitäkin, joita hänellä oli puodissaan, vaikk'ei hän ylipäänsä
+mielellään puhunut puodistaan salongissaan ja seuraelämässä.
+
+"Käsken heti paikalla lähettämään muutamia teille valittaviksi", --
+sanoi hän ja nousi ylös. "En sano vielä jäähyväisiä, sillä tapaammehan
+me vielä ennen lähtöänne?"
+
+"Sen varmaan teemme", -- vastasi rouva ja he tunsivat molemmat
+helpotuksen.
+
+Rouva Steiner tahtoi nyt niinpian kuin mahdollista päästä Sofia
+tätistä, mutta tämä ojensihe ja sanoi aivan suoraan:
+
+"En ole pahoillani siitä, että matkustatte."
+
+"Kas, kas!" vastasi rouva Steiner ja korjasi sormikkaitaan. Hän koitti
+hymyillä, mutta ei tuntenut itseänsä oikein varmaksi.
+
+"En luule, että teidän vaikutuksenne Juliaan on ollut hyvä."
+
+"Hänet tahdotaan varmaankin kasvattaa vanhaksipiiaksi?"
+
+"Ei, päinvastoin tulee hän menemään naimisiin, mutta kunnollisesti --
+pysyväisesti."
+
+"Olenko minä ehkäissyt teidän tuumanne?" -- kysyi rouva Steiner
+vaaleten.
+
+"Te olette opettanut hänelle niin paljon tyhmyyksiä miehistä, ettei hän
+enään uskalla luottaa kehenkään."
+
+Rouva Steiner, joka jo oli ovella menossa, sanoi jyrkästi:
+
+"Viimeisen kerran sanon teille, neiti Kröger, että en puhu miehistä
+vanhojen piikojen kanssa!"
+
+Mutta nyt ei neiti Kröger enään voinut hillitä itseään, vaan nousi
+sohvasta ja sanoi:
+
+"Niin, vanha minä kyllä olen; mutta vanhapiika, sitä en ole enämmän
+kuin tekään rouva Steiner!"
+
+He katsoivat hetkisen hämmästyneinä toisiaan. Sofia täti läksi kyökkiin
+ja rouva Steiner ulos etehiseen. Hän koetti nauraa, mutta ei voinut.
+
+Seuraavana päivänä matkusti hän.
+
+Julia oli tyytyväinen, että pääsi näkemästä ystävätärtään, jonka
+uskottomuutta hän aavisti. Herra Vold, tuo kunnon mies ei olisi koskaan
+käyttäytynyt sillä tavalla, ellei joku toinen olisi häntä siihen
+yllyttänyt.
+
+Ja se oli Lulli, joka ensin oli omasta puolestaan tahtonut leikitellä
+hänen kanssaan, ja sitten kun ei se onnistunut kostoksi pannut toimeen
+tuon kauhean kohtauksen.
+
+Eikä hän koskaan voinut unhottaa sitä silmänräpäystä, jolloin Törres
+seisoi siinä hyljättynä, ja kun hänen isänsä oli aivan vimmoissaan ja
+hän -- hänkin oli Törresin kieltänyt kaikkien hänen vihollisten
+kuullen. Hän ei voinut toisin menetellä, sillä eiväthän he olleet
+kihloissa; -- mutta kuitenkin. --
+
+Sitten tuli Jolla Blom ilmoittamaan kaikkia, mitä ajateltiin ja
+sanottiin kaupungilla. Hän puhui yhteen henkäykseen, jännitetyn
+näköisenä, kulmakarvat kohollaan, ettei olisi hypännyt yhdenkään sanan
+yli, jotka tulvivat ulos, ikäänkuin olisivat päästetyt painimen alta.
+
+Ja niin otti kaupunki Julia Krögerin suosioonsa. Hän häpesi itse rouva
+Steinerin kevytmielistä seuraa. Se ei sopinut hänelle. Ja nuo
+huolestuneet ystävät äidin ajoilta saivat taas uutta toivoa pikku
+Juliasta.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Turhaan tuumittuaan mitä pappi oli tarkoittanut käynnillään, meni
+Törres vuorostaan hänen luokseen, -- myöskin iltasella.
+
+Pappi pyysi hänet illalliselle, jonka oli lähettänyt hakemaan, sillä
+hän oli naimaton.
+
+Tällä kertaa sujui keskustelu paremmin, ja Törres alkoi jo unhoittaa
+epäilyksensä. Olivathan he toisiaan niin lähellä, puhuivat samaa
+kieltä, ja olivat molemmat päässeet jotenkin pitkälle uudessa
+maailmassaan, kumpikin omaa tietänsä, ja pappi pitemmälle kun Törres.
+
+Kerran, heidän puhuessaan tästä, sanoi pappi hymyillen: "Te olette
+omituinen ihminen; ette pelkää mitään, mutta kumminkin on teitä helppo
+pelottaa."
+
+"Jokainen on mies puolestaan, mutta joka kuuseen kurkottaa, se katajaan
+kapsahtaa."
+
+Pastori Opstad nauroi, mutta silmälasien ja tuuhean parran takaa oli
+vaikea huomata ilmettä hänen kasvoissaan. Törres luuli nyt papin
+nauraneen hänelle.
+
+"Nauran sentähden että huomaan kuinka paljon vielä uskotte sivistykseen
+ja noihin hienoihin ihmisiin!" -- sanoi pappi.
+
+Törres katseli epävarmasti häneen, mutta pappi ryyppäsi kulauksen
+lasistaan, -- heidän oli tapanaan juoda totia yhdessä -- ojensihe ja
+sanoi:
+
+"Kuulkaas nyt, mitenkä minun on käynyt, mitä olen saanut oppia
+tyhmyydestäni, joka meihin talonpoikiin on niin juurtunut ja joka tekee
+tuon suuren eron meidän ja niin kutsuttujen sivistyneiden välille. Minä
+pääsin vaivalla seminaariin; sai nöyrästi madella kaikkien edessä,
+erittäinkin sivistyneiden -- sivistys ja oppi olivat näettekös
+korkeinta -- hm!" -- sanoi pappi ja alkoi taas puhua aivan toisella
+äänellä, -- "tietysti uskonnon jälkeen".
+
+"Luonnollisesti", -- vastasi Törres yhtä totisesti, jonka jälkeen pappi
+huokasi ja jatkoi taas omaan tapaansa, välttämättä talonpoikaisia
+puhetapoja.
+
+"Jouduin sitten kotiopettajaksi erään tuomarin perheesen, heillä oli
+paljon naapureita, ja minä sain oppilaakseni kaikki virkamiesten
+lapset, jotka olivat tavattoman pahantapaisia. Mutta täysikasvaneet
+olivat sittenkin paljon pahempia, herrat joutuivat yhteen, tahi naiset
+kyökkiin piikojen kanssa!... Kas se -- haha, ha! -- se se vasta
+sivistystä oli!"
+
+Törres katseli pappia, joka nähtävästi oli liikutettu omista
+sanoistaan.
+
+"En tahdo puhua millä raakuudella vouti ja kirjuri ja koko seura
+kiroilivat niin että säkenöitsi korttien lomassa, kun he kertoivat mitä
+sikamaisimpia juttuja. Ja jopa silloinkin, kun he puhelivat totisesti
+naisten kanssa, puhuivat he sellaista, joka oli omansa alasrepimään
+kaikkea, mitä ennen olin katsonut todelliseen sivistykseen kuuluvaksi."
+
+"Vai niin?" -- sanoi Törres epäillen.
+
+"Ei löytynyt sitä asiaa, jota eivät nämä ihmiset olisi pilkanneet ja
+tuominneet. Olipa puhe taiteesta, tahi kirjallisuudesta, niin oli se
+vaan epäsiveellistä; jos keskusteltiin tieteestä, niin oli se jotakin
+aivan epämääräistä, jota ainoastaan ani harvat valitut uskalsivat
+käsitellä joutumatta harhaan. Kaikki tämä pahe tuli ulkomailta, jossa
+ei kukaan heistä ollut käynyt; kirjat, kuvat, ajatukset, aatteet --
+kaikki oli vaarallista, koko ajan henki -- jopa itse ilmakin!
+
+"Joka kerta kun aurinko nousi, pelästyivät he uutta valoa ja
+piiloutuivat uunin nurkkaan."
+
+Törres'in oli vaikea seurata innostunutta pappia, mutta kumminkin
+kuunteli hän tarkkaan joka ainoaa sanaa.
+
+"Olin itse siihen aikaan hyvin uskonnollinen" -- jatkoi Opstad, mutta
+pysähtyi äkkiä -- "eipä siltä, että sitä nyt olisin vähemmin, mutta
+toisella tavalla, ymmärrättehän?"
+
+Törres ymmärsi sen hyvin, ja toinen jatkoi:
+
+"Sentähden vaivasikin pappi minua enin."
+
+"Oliko hänkin mukana?"
+
+"Oli kyllä, hän oli pahin kaikista, sillä hän kiihoitti itseänsä ja
+muita, niin että naiset tulivat miltei hulluiksi, levittivät hänen
+oppiansa yltympäri, tuomitsivat kirjoja ja ihmisiä, joita tunsivat
+ainoastaan nimeltä. Minä en sanonut koskaan sanaakaan, mutta kerran
+nousin ylös ja läksin huoneesta ulos. Siinä oli kylläksi; minä tulin
+erotetuksi epäilyksen alaisena, ja jouduin sitten Kristianiaan, jossa
+sain nälässä ja nöyryydessä valmistella itseäni papintutkintoon."
+
+"Mutta tarvittiinhan siihen oppia" -- sanoi Törres hymyillen.
+
+"Oppia?" huudahti Opstad ja nousi innostuneena ylös. "Pakkoa ja
+pimitystä! se on: Jumalan sanaa saimme toki puhtaana ja
+sekoittamattomana oppia -- puhtaana ja sekoittamattomana."
+
+Näissä nopeissa käänteissä oli hän harjaantunut kuin sirkushevonen,
+joka muuttaa kulkuansa mitään käskyä saamatta, ainoastaan musiikin
+tahdin vaihtuessa ja Törres puolestaan koetti olla luonnollisen
+näkönen, joka kerta kun "pappi" pisti esille. He olivat ikäänkuin
+äänettömästi sopineet siitä, että kaikesta mikä uskontoa koskee oltiin
+heidän kesken selvillä. Mikä heitä enintäin toisiinsa sitoi, oli sama
+alkuperä ja molemmin puolinen kunnioitus toistensa ammattiin.
+
+"Sinun pitäisi lukea", -- sanoi pappi kerran kun he olivat jo lähemmin
+toisiinsa tutustuneet. Törres teki kärsimättömän liikkeen.
+
+"En tarkoita kirjoja, mutta sanomalehtiä ja senkaltaista. Siitä tulisit
+näkemään, kuinka vähäsen nuo sivistyneet itse kunnioittavat
+sivistystä."
+
+Törres sai pastori Opstad'ilta pääkaupungin lehtiä ja uskonnollisia
+aikakauskirjoja, ja kun hän oli tottunut niitä lukemaan, huomasi hän,
+kuinka oikeassa pappi oli ollut. Kaikkialla taisteltiin sitä vastaan
+mitä Törres oli ennen pitänyt itse juopana.
+
+Kuinka tyhmä hän oli ollut nöyryydessään!
+
+Olihan tuo kaikki, mitä ihmiset olivat tietävinään, ainoastaan
+arveluita; kaikki nuo suuret puheet itsenäisestä ja vapaasta
+ajattelemisesta oli vaan petosta; ijankaikkinen totuus oli lapsuuden
+uskossa, eivätkä mitkään maailman viisaudet vetäneet vertoja pienelle
+katkismukselle, ja senhän hän osasi. -- Ha, ha, ha! Oikein täytyy
+nauraa omalle itselleen. Ja hän kun oli tähän asti kunnioituksella
+kuunnellut Gustaf Krögeriä, yliopettaja Hamrea ja muita, jotka
+olivat lukeneet kaikki mitä kirjoissa seisoi, -- olivathan he vaan
+vapaa-ajattelioita, joidenka tie viepi helvettiin ja joille ei
+oikeastaan olisi luvallista kulkea vapaina ympäri.
+
+Entäs papit sitten, joita hän ennen oli pitänyt oikeina velhoina ja
+joidenka vallasta ei kukaan voisi vetäytyä! Olivathan he elinkeinon
+harjoittajia niinkuin hänkin.
+
+He saarnasivat ja varoittivat noista vaarallisista vieraista
+tavaroista, ja pysyttelivät uhrilaumaa ympärillään lupauksilla ja
+uhkauksillaan.
+
+Törres uskoi helvetin olemassa oloa mahdolliseksi; mutta hän näki
+selvään, että jos kansan sallittaisi epäillä sitä, niin menisi tuo
+suuri hyvä pappien ajama asia helvettiin päin.
+
+Tähän aikaan alkoi Törresin elämä saada senmoisen luonteen, jota hän
+piti varmimpana ja luotettavimpana ja jota voipi seurata syöksemättä
+alas tahi pysähtymättä syvänteiden eteen. Hän viitoitti nyt elämänsä
+tien lukuun ottamatta muuta kuin rahoja ja omaa tahtoansa.
+
+Sillä välin hoiti hän laimentumattomalla innolla rouva Knudsenin
+asioita, hänen vaikutuksensa häneen kasvoi yhä enemmän, samalla kun hän
+hiljaisuudessa valmisteli suunnitelmaansa; ja vähitellen alkoi yleinen
+mielipide pitää häntä tulevaisuuden miehenä.
+
+Kilpailu kahden naapuripuodin välillä tuli yhä suuremmaksi, vaikka
+ystävällistä suhdetta muodollisesti vielä säilytettiin. Törres alkoi
+taaskin seurustella Jessenin kanssa, kutsui hänet luokseen, niin kuin
+ei mitään olisi tapahtunut, ja sattuipa niinkin, että herra Jessen ja
+neiti Thorsen olivat eräänä iltana yhtaikaa iltakutsumuksilla Törres
+Vold'in luona.
+
+Hänellä oli nyt semmoinen vauhti ja voima olennossaan ettei kukaan
+voinut häntä estää ja ennenkuin nämä molemmat mitään aavistivatkaan,
+oli isäntä asettanut heidät vieretysten illallispöytään.
+
+Neiti Thorsenilla ei enään pitkään aikaan ollut toivoa että Törres
+palaisi takaisin hänen luokseen, vaan sittenkin tunsi hän olevansa
+kokonaan hänen vallassaan. Ja huomattuaan Törres'in aikovan palauttaa
+Jesseniä hänen luokseen, tuntui se kerrassaan mahdottomalta. Sen oli
+hän sanova Törres'ille -- huomispäivänä.
+
+Mutta koko seuraavan päivän ja useampinakin päivinä koetti hän turhaan
+rohkaista mieltänsä; Törres huomasi hänen aikeensa, väistyi aina
+syrjään ja sysäsi hänet edellään sinne minne tahtoi.
+
+Tämä oli kauheata aikaa neiti Thorsenille, sillä herra Jessen
+epävarmana ja kuumeentapaisena alkoi taas vanhat hellyyden
+osoituksensa. Olisihan hänen pitänyt tietää kaikki! Eiväthän he olleet
+vaivanneet itseään edes sen verran, että olisivat salanneet sitä
+häneltä. Ja nyt tulee hän, joka tietää kaikki, ja saapa vielä
+Törres'iltä apua. Hän oli taaskin avuttomana noiden molempain miesten
+käsissä, tällä kertaa enemmän kuin koskaan ennen.
+
+Herra Jesseniä kohtaan esiintyi Törres totisena virkaveljenä; puhui
+siitä kuin ikävätä oli, että he, ainoat kaupungissa, jotka ymmärtävät
+kauppa-asioita, olivat pakoitetut kuluttamaan parhaat voimansa
+mitättömään kilpailuun. Yhtä vähän Brandt kuin Corneliuskaan kelpasivat
+mihinkään; sitä pitäisi ryhtyä johonkin erikoiskauppaan, sanoi Törres.
+
+"Entäs nuo suuret makasiinit" --
+
+"Ne eivät sovi meille", -- vastasi Törres lyhyesti ja varmasti.
+
+Mutta herra Jessen oli varovainen mies, mitä rahoihin tulee. Hän oli
+säästellyt jonkun määrän -- hänkin; mutta suuren silkki-, sametti-,
+huonekalukangas- ja matto-kaupan alkaminen, johon Törres häntä kehotti,
+tuntui hänestä aivan liiaksi rohkealta.
+
+Mutta Törres ei tyytynyt neuvoihin ja kehoituksiin; hän sai
+pankinjohtajankin kääntämään huomionsa tähän uuteen voimaan.
+Pankinjohtajalla oli nimittäin talossaan vuokrattavana puoti, joka oli
+juuri sopiva herra Jessenille.
+
+Pankki oli siis avoinna alkavalle krediitille. Törres lupasi kyllä
+hankkia lainan ja niin pian kuin Jessen alkoi taipua tähän, kokoontui
+hänen ympärilleen joukko kauppa-asioitsijoita, jotka toivottivat
+hänelle onnea ja tarjosivat hänelle kaikkea tavaraa, mitä hän vaan
+tahtoi.
+
+"Kun sinä nyt perustat kauppasi, niin tulee sinun kosinnastasi varmaan
+täyttä totta", -- sanoi Törres eräänä päivänä.
+
+Anton Jessen hypähti ja katsoi pitkään Törresiin, eikä voinut käsittää
+oliko se totta vai leikkiä. Mutta Törres jatkoi aivan viattomasti:
+
+"Neiti Thorsen on epäilemättä ensimmäisiä alallaan tässä kaupungissa."
+
+"En minä juuri mielelläni toivoisi, että rouvani kaupittelisi
+puodissani."
+
+"Pariisissa kaupittelevat kaikki kauppiaitten rouvat, jos vaan ovat
+kauniita", -- sanoi Törres, joka huomasi nyt, että hänen tuumansa
+alkoivat toteutua.
+
+"Silloin loppuisivat myöskin nuo tyhjät puheet", -- lisäsi Törres ja
+nousi ylös, mennäkseen avaamaan etehisen ovea, jossa samassa
+soitettiin.
+
+"Mitä sinä tarkoitat? -- kysyi Jessen neuvottomana.
+
+"Olethan sinäkin tietysti kuullut, mitä neiti Thorsen'ista ja
+minusta puhutaan; kun samassa puodissa kaupittelee, niin pianhan sitä
+kerrotaan ... mutta se on vaan puhetta..."
+
+Törres meni avaamaan. Anton Jessen oli aivan hämillään. Hän tiesi, että
+Törres valehteli, mutta minkätähden ei hän voinut lyödä nyrkkiään
+pöytään ja sanoa hänelle suoraan että hän sen teki? Minkä tähden täytyi
+hänen taipua, ottaa osaa ilveilyyn ja olla uskovinaan tuota
+valehteliaa, joka esiintyi niin rohkeana ja voimakkaana? Minkä tähden
+ei hän voinut koskaan tehdä niinkuin tahtoi?
+
+Lähetettyään pois vieraan, tuli Törres takaisin ja sanoi
+väliäpitämättömästi:
+
+"Mistä me taas puhuimmekaan? Jaa, sinun naimisistasi; se olisi
+viisainta mitä voi tehdä, sitten kun kerran oman kaupan on saanut."
+
+Kaikki nämä kehoitukset olivat liikaa Anton Jessenille; tuo salainen
+usko esiin pyrkiviin lahjoihin; ja sen lisäksi kaikki se, mikä
+viekoitti häntä oman hienon puodin avaamiseen; toivo saada omistaa
+neiti Thorsen, jota hän oli tottunut haaveksimaan omakseen -- kaikki
+tämä nousi hänen päähänsä ja antoi hänelle enemmän selkäpiitä, kuin
+hänellä koskaan tähän asti oli ollut. Hän otti eron Brandtin puodista,
+vuokrasi Christensenin puodin, teki ostokset kauppaansa ja kosi
+rohkeasti neiti Thorsenia.
+
+Neiti Thorsenin sydän, joka jonkun aikaa oli ollut kokonaan Törresin
+oma, alkoi taas jakautua. Mutta samalla kun hänen vanha rakkautensa
+tuohon sievään herra Jesseniin alkoi syttyä, oli sen ohella aina musta
+varjo, joka veti häntä puoleensa, vastustamaton antautuminen; niinpian
+kun hän antoi viittauksen, -- hän jolla oli valta.
+
+Mutta Törres ei häirinnyt häntä ainoallakaan katseella. Hän johti hänet
+tuon toisen luo, tasotti heidän tiensä ja niin pian kuin kihlaus oli
+tapahtunut, näytti hän iloisemmalta ja koitti innokkaammin kuin koskaan
+ennen järjestää heidän kauppa-asiansa kuntoon. Ainoastaan jonkun
+kerran, kun he olivat kolmisin, saattoi tuo yhteinen tieto kesken
+leikkipuheita ja ystävyyden osotuksia hiipiä heidän keskeensä kylmänä,
+ikäänkuin aave, jonka he kaikki näkivät. --
+
+-- Eräänä torstai-iltana aikaiseen keväällä oli suuri naisjoukko
+kokoutunut kirkon edustalle, ja väkijoukko lisääntyi yhä ohikulkevista,
+jotka seisahtuivat katselemaan hienoja häitä.
+
+Ne olivat Antoa Jessenin häät, jotka olivat monessa suhteessa
+herättäneet kaupunkilaisten uteliaisuutta. Vaikkei morsiusparilla ollut
+mitään sukulaisia eivätkä he liioin kuuluneet kaupungin hienoimpaan
+seurapiiriinkään, oli herra Jessenin uusi loistava kauppaliike,
+yhteydessä suuremmoisten juhlavalmistusten kanssa, kuitenkin saanut
+mielet liikkeesen.
+
+Kaikki tiesivät mitä morsiamelle oli Hampurista tilattu ja että pikku
+rouva Jessen oli saanut pojaltaan suoraan Pariisista valmiin harmaasta
+vanhan ajan moirée'sta tehdyn silkki leningin.
+
+Tämä herätti katkeruutta ja yleistä kummastusta. Erittäinkin puhui
+pankinjohtaja Christensenin rouva paljon tuhlaavaisuudesta, joka oli
+ominaista tuollaisille henkilöille. Mutta hänkin vaikeni, kun tuli itse
+kutsutuksi häihin, ja kun kuuli, että itse Christensenkin oli aikonut
+lähteä kirkkoon. Herra Jessen oli yksi kaupungin "nuoria voimia" ja oli
+sitä paitsi vuokrannut heidän suuren puotinsa.
+
+Pikku rouva Jessen kulki virran mukana niinkuin irtitemmattu huonekalu
+vedentulvassa. Aina siitä illasta asti, jolloin hänen poikansa oli
+kertonut hänelle naimapuuhistaan, oli hän joutunut pois tasapainostaan,
+eikä voinut sitä saavuttaa levottomana aikana häiden edellä.
+
+Anton Jessen oli eronnut isännästään kaikessa ystävyydessä. Gustaf
+Kröger oli tosin ennustanut hänen joutuvan häviöön kolmen vuoden
+kuluessa, mutta Kröger tunsi liian hyvin kuinka tuo kuumeentapainen
+halu päästä omaksi herrakseen, vastustamattomasti herää nuorissa
+miehissä vissillä ijällä. Olipa hän vielä kylläksi hyväntahtoinen,
+antaakseen nimensä takaukseen, jonka Cornelius Knudsen ja pankinjohtaja
+Christensen olivat jo allekirjoittaneet.
+
+Tämän oli Törres saanut aikaan, samoin kuin senkin, että löytyi rahaa
+ja vielä lisäksi krediitti; ja sentähden odotettiin ylpeydellä ja
+ikävöimisellä sitä suurta päivää ja juhlallista hetkeä, jolloin
+pankinjohtaja Christensen, kuin hyvästi opetettu elefantti, talutti
+pientä rouva Jesseniä harmaassa silkkileningissä yli kirkon lattian.
+
+Morsian oli viehättävä, hiukan vaalea, arvelivat naiset, mutta kaikki
+miehet, jotka näkivät tuon täyteläisen, hoikan ja pehmeän olennon,
+sileässä leningissä ja pitkässä hunnussa, arvelivat että hän oli
+helkkarin kaunis.
+
+Törres vältti tahallaan katsomasta morsiameen, vaikka oli hääjoukossa
+mukana.
+
+Ei hän myöskään huomannut mitä huomiota ihmisten joukossa herätti se
+seikka, että hänellä oli naisena rouva Knudsen. Hän ei ajatellut
+ollenkaan mitä sukkeluuksia sanottiin hänestä ja morsiamesta ja mitä
+ennustuksia hänestä ja rouva Knudsenista. Hän oli yksipäisesti ja
+kestävästi toteuttanut ensimmäisen osan suunnitelmastaan, sen enempää
+ajattelematta. Vasta siinä silmänräpäyksessä, kun hän kulki yli
+kirkonlattian, ja näki edessään häämöittävän myrttiseppeleen, valkean
+hunnun ja nuo hienot kähärät valkeassa niskassa, vasta silloin tuntui
+hänestä, kuin olisi hän kulkenut unessa, josta ei koskaan voisi herätä.
+
+Pappi toisti niin monta kertaa sanat: "Teidän pitää tuleman yhdeksi
+lihaksi" että morsiustyttöparat, jotka istuivat seurakuntaan päin,
+eivät lopulla tienneet minnepäin katsoa.
+
+Mutta kun Törres kuuli että nuo kaksi nyt olivat peruuttamattomasti
+toisiinsa liitetyt, hypähti hän ikäänkuin olisi tahtonut huutaa jotakin
+papille, mutia se meni ohitse ja kaikki tulivat ehyvinä häätaloon.
+
+Sulhanen oli käyttäytynyt mallikelpoisesti kirkossa, vaikka hän oli
+ollut hyvin vaalea. Ja yleinen mielipide oli se, että hän oli sievä
+kiireestä kantapäähän, uudessa hännystakissaan, pienissä rosetilla
+varustetuissa kiiltonahka kengissään, korkeassa englantilaisessa
+kravatissaan, tukka kammattuna viimeisen muodin mukaan, ikäänkuin olisi
+päälaki siveltynä tumman ruskealla öljyvärillä.
+
+Mutta kotiin tultuaan täytyi hänen panna pitkälleen sängylle jonnekka
+äitinsä toi hänelle lihalientä ja munaa. Sillä aikaa otti nuori rouva
+vastaan onnentoivotuksia.
+
+Törres ei häntä lähestynyt, vaan meni ravintolaan jossa hääpäivällistä
+valmistettiin ja jossa hän oli ollut Jessenin apuna suuremmoisissa
+valmistuksissa.
+
+Niinpian kun vieraat olivat kokoutuneet ja sulhanen jälleen
+virkistynyt, istuutuivat he pöytään suuressa ruokasalissa.
+
+Pöydässä oli jotenkin jäykkää. Törres oli hiljainen, ei oikeastaan
+sentähden että hän olisi ollut levoton, sillä hän oli jo saavuttanut
+suureksi osaksi entisen varmuutensa ja sitä paitsi oli hän nyt
+vertaistensa keskuudessa. Nuoret puotitytöt nauroivat katketakseen
+jokakerta kun Törres vaan avasi suunsa ja koko seurue hänen ympärillään
+kumarsi häntä, mutta tuo kaunis morsian Jessenin rinnalla hurmasi häntä
+yhä enemmän.
+
+Tungoksessa päivällisen jälkeen, joutui Törres naisensa kanssa lähelle
+vastanaineita, ja ennenkuin hän aavistikaan seisoi morsian suoraan
+hänen edessään, lämpimänä aterian jälkeen, iloisesti hymyillen
+vieraille ja ystävilleen.
+
+Mutta samassa hänen kasvonsa ikäänkuin kivettyivät, sillä kun tuo mies
+loi häneen katseensa, ilmaantui sen silmiin raju hehku, samallainen
+kuin silloin, kun hän oli ollut kaikista enin rakastunut, ja hänestä
+tuntui, että hän voimakkailla käsillään nostaisi hänet ylös
+ihmisjoukosta. Morsian tarttui yht'äkkiä häntä molempiin kalvosiin ja
+pakoitti itsensä hymyilemään.
+
+"Kiittäkäämme Voldia kaikesta hänen avustaan, Anton!" -- sanoi hän.
+
+Törres huokasi syvään, ikäänkuin olisi unesta herännyt, puristi
+sulhasen kättä ja raivasi itselleen tien tupakkahuoneeseen, jossa oli
+ainoastaan kahvia, tupakkaa ja miehiä.
+
+Juhlallisten vieraitten poistuttua alkoivat morsiusparin ystävät
+ja ystävättäret iloisesti tanssia; ja tästä syntyi nuorille
+kauppasäätyläisille ja heidän naisilleen oikein hupaiset tanssiaiset,
+jonnekka muista ainoastaan konsuli With jäi huvitteleimaan.
+
+Koska ei mitään häämatkaa ollut edessä, niin oli omaisten kesken tehty
+se sopimus, että morsiuspari katoaisi kaikessa hiljaisuudessa, ja
+lähtisi kotiin keskeyttämättä iloista juhlaa. Mutta mitä pitemmälle
+ilta kului, sitä levottomammaksi tuli Törres, joka tanssi kumminkin
+innokkaammin kuin kukaan muu. Mutta itse asiassa laski hän joka
+minuutin, ja tiesi aina missä morsian oli, vaikka ei tanssinut hänen
+kanssaan.
+
+Morsian puolestaan oli niin säikähtynyt siitä kiihotetusta
+mielentilasta, jossa hän oli Törresin nähnyt, että hän jo tuntia ennen
+määräaikaa pyysi miestänsä hakemaan vaunuja. Tällä kertaa pelkäsi hän
+vähemmän olla ensimäistä kertaa kahdenkesken miehensä kanssa kuin
+Törresin kanssa tässä suuressa seurassa.
+
+Hänen miehensä oli myöskin rohkaissut mielensä niin täydellisesti että
+hän hymyili silmät tirrallaan ja sopertaen viekkaan näköisenä kankealla
+kielellään huusi lakkaamatta:
+
+"Hips! hyvät naiset! kaikki on maksettu!"
+
+Eikä hän muuta pienelle vaimolleenkaan puhunut. Vaunut olivat nyt
+tulleet ja rouva hiipi salista kenenkään huomaamatta.
+
+Mutta Törres tiesi sen, ja hänen levottomuutensa kasvoi yhä, sillaikaa
+kun nuori rouva oli ylhäällä pukeutumassa. Hän oli puoleksi sisällä
+salissa, puoleksi ulkona etehisessä, johon ovet olivat avatut kuumuuden
+tähden. Hän johti paraikaa yhtä kotiljongi vuoroa ja naiset kilpailivat
+nähtävästi hänestä; mutta nähtyään rappukäytävissä pienet valkeat
+silkkikengät kadotti hän kokonaan tajunsa.
+
+Ovella seisoi muutamia nuoria herroja ja Anton Jessen keskusteli
+etehisessä äitinsä kanssa, joka tahtoi vielä viimeisessä
+silmänräpäyksessä puhua poikansa kanssa, mutta tämä vastasi hänelle
+vaan viekkaasti: "Hips! äiti kulta! kaikki on maksettu!"
+
+Mutta nähtyään morsiamen tulevan alas, tunkeutui Törres rapuille, ja
+ennenkuin tämä ennätti vastustaakaan, nosti hän hänet ylös ja kantoi
+käsivarrellaan ulos, läpi valaistun etehisen, jossa vieraat ja
+ravintolan palvelijat heitä hymyillen väistivät. Hänellä ei ollut muuta
+ajatusta päässä, kuin istuutua vaunuihin tytön viereen, ja ajaa
+tiehensä, huolimatta kenestäkään mitään.
+
+Tyttö ymmärsi hänet ja kuiskasi suurimmassa hädässä:
+
+"Ei, ei Törres! ... oletko sinä hullu? ... jälestäpäin ... rakas
+Törres! ... jälestäpäin..."
+
+Samassa tuli Jessen juoksujalassa kadulle. Toiset olivat hänet
+lykänneet. Hän kompastui ja oli pudota Törres'in päälle, joka juuri oli
+asettanut morsiamen vaunuihin.
+
+"Hips! hyvät naiset!" huusi sulhanen tyytyväisenä.
+
+Mutta Törres hillitsi vielä kerran itsensä, otti pienen sulhasen ja
+työnsi hänet vaunuihin tavalla, joka saattoi herra Jessenin heti
+muuttamaan käytöstään ja kohteliaasti, mutta kylmästi tahtoi hän
+huomauttaa kauppapalvelija Voldille, että kaikki oli maksettu.
+
+Törres löi oven kiinni ja huusi raivoissaan kuskille: "Anna mennä!"
+
+Ja ikään kuin hänen intonsa olisi mennyt hevosiin, puhalsivat ne
+menemään, ja morsiusparin vaunut poistuivat äänettöminä pehmeillä
+notkuvilla vietereillä.
+
+Mutta Törres riensi sisään, antoi uutta vauhtia tanssille, riehui ja
+joi valoisaan aamuun asti.
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Kun Törres seuraavana aamuna heräsi, muisteli hän vastenmielisyydellä
+eilistä iltaa, jolloin hän taaskin oli paljastaa itsensä uudella
+skandaalilla.
+
+Mutta kun yön usvat olivat vähitellen hälventyneet, ja asiat alkoivat
+esiintyä oikeassa valossaan huomasi hän suureksi ilokseen ettei mitään
+vaarallista ollut tapahtunut, ei ainakaan sen pahempaa kuin että koko
+tapaus pian unohdettaisiin vallattomana kujeena.
+
+Mutta hän vapisi ajatellessaan, kuinka vähällä hän oli ollut nousta
+morsiusvaunuihin. Hän istui sängyssään ajatellen kauvan aikaa, ja tuli
+lopulta siihen päätökseen että vaarallisinta naisissa on se että he
+ovat välttämättömiä. Heidän ollessa mukana ei mikään lasku ole varma ja
+mukana täytyy heidän olla.
+
+Nyt oli hänellä suunnitelmansa niin selvänä edessään ja niin varmaan
+päätetty. Monen kuukauden kestäväisyyden ja harkitsemisen kautta oli
+hän solminut ensimäisen solmun, hän oli saanut aikaan Jessenin
+kauppaliikkeen ja naimisen, eikä hän itse ollut sittenkään sen
+pitemmälle päässyt kuin että oli vähällä pilata kaikki.
+
+Ja tämä kaikki naisen tähden, johonka hän itse asiassa oli jo
+kyllästynyt, ja joka oli ja tuli olemaan hänen, milloin vaan tahtoi.
+Mutta häveten muisteli hän Jaakoppia, joka oli nurisematta palvellut
+seitsemän vuotta Rakelin vuoksi.
+
+Tänäpäivänä, ajatellessaan näitä kaikkia, näki hän asiat aivan samassa
+valossa kuin ennen eilistä päivää ja koko aikana puuhatessaan Jessenin
+kanssa, nimittäin että oli hyvin mukava saada Katja Thorsen naimisiin
+tuollaisen vähäpätöisen miehen kanssa.
+
+Hän ajatteli melkein säälillä Julia Krögeriä; ja senhän saattoi hän nyt
+levollisesti tehdä. Mutta tuo toinen, tuo kaunis eroitettu?... Niin,
+jospa hän koskaan voisi tulla kostetuksi.
+
+Törres pukeutui, ja yhä enemmän tunsi hän kiitollisuutta Jumalaa
+kohtaan, joka oli viimeisessä silmänräpäyksessä estänyt häntä
+syöksemästä perikatoon. Sitten otti hän esille kirjansa ja paperinsa,
+merkitsi vekseleitä ja lainoja, joiden piti piakkoin lankeeman, ja
+kirjoitti ylös velkojat, joita hänen asioitsijansa päivän kuluessa piti
+käydä karhuamassa.
+
+Hän tutki kauvan aikaa yhtä kirjoistaan, johonka oli merkitty Cornelius
+Knudsenin vekseleitä, niin hyvin hänen omiaan kuin yhteisiä Brandtin ja
+Jessenin kanssa. Paitsi takaussitoumuksia Anton Jessenille oli siellä
+vielä pari pientä vekseliä, jotka rouva Knudsen oli allekirjoittanut
+auttaakseen entistä kauppapalvelijaansa.
+
+Hän tuli totiseksi, söi aamiaisensa ja vaipui ajattelemaan laskujaan ja
+papereitaan. Se saattoi kyllä kestää kauvan, mutta hän ajatteli
+Jaakoppia ja seitsemää vuotta; _niin kauvan_ ei se missään tapauksessa
+voisi kestää!
+
+Nyt hän saapui rouva Knudsenin luo vasta pankki aikaan. Puotiin oli
+tullut neiti Thorsenin serkku, myöskin neiti Thorsen, sitä paitsi eräs
+toinen nuori nainen ja juoksupoika Reinert'istä oli kehittynyt
+pumaadatukkainen puotipoika. Kauppaliike oli suurentunut niin että
+konttoorissa oli aina tehtävää ja Törres oli vähitellen anastanut
+siellä koko työn, vaikka rouva Knudsen yhä vielä säilytti
+johtajapaikkansa pulpetin ääressä.
+
+Mutta Törres'in työkyky ja nuoruus tekivät rouvaan yhä paremman
+vaikutuksen. Hän saattoi joka päivä lähteä konttoori paikalleen
+levollisena ja kylmänä niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, mutta
+kumminkin heräsi hänessä hermollista levottomuutta, nähdessään tuon
+voimakkaan miehen puuhailevan aina läheisyydessään, työskentelevän
+edestään kuin palvelija, ja tottelevan hänen käskyjään, vaikka hän itse
+asiassa tunsi olevansa hänen valtansa alla.
+
+Rouva oli nyt joutunut erilleen vanhasta ystävästään ja
+neuvonantajastaan Gustaf Kröger'istä, tietämättä itse siihen muuta
+syytä, kuin että se oli tapahtunut Törres'in tähden. Heistä ei ollut
+tullut vihollisia; eivät he koskaan olleet sanoneet toisilleen pahaa
+sanaa, mutta he eivät voineet saavuttaa enään tuota toverillista väliä.
+Kröger oli sitä koettanut, mutta se ei onnistunut; he tunsivat molemmat
+että siinä oli jotakin käyrää, että heidän välilleen oli tullut
+jotakin, joka rikkoi suhteen.
+
+Nyt ei enään koskaan tapahtunut että Kröger olisi juossut paljain päin
+heidän puolelleen juttelemaan, tahi pyytämään allekirjoitusta
+papereihinsa. Nyt lähetettiin juoksupoika vekseleitä tuomaan ja tämä
+oli aina kiusallinen hetki, sillä Vold merkitsi ne aina täsmällisen
+tarkkaan vekselikirjaan, vaikka ne olivat ainoastaan endossementtiä;
+hän vertaili summia kerta kerralta ja kyseli säännöllisesti joka
+paperista, oliko se allekirjoitettava.
+
+Ja sen teki hän tavalla, joka loukkasi ja huolestutti rouva Knudsenia.
+Kerran sanoi hän: noita Brandt'in vekseleitä lisääntyy yhä. Rouva
+Knudsen säpsähti; hän oli itsekin huomannut tuon alituisen selailemisen
+vekselipakoissa ja juoksun pankeissa, jota ei hänen miehensä aikana
+ollut tapahtunut. Mutta herra Vold'illa mahtoi olla oikein, sanoessaan,
+että niin oli tapana tähän aikaan, ja että Krögerkin teki samoin. Jospa
+hän kuitenkin olisi kysynyt neuvoa Krögeriltä.
+
+Monasti tähän taloon tultuaan, oli Törres Vold palavalla ihastuksella
+katsellut tuota hienoa rouva Knudsenia, joka niin suuresti erosi neiti
+Thorsenista ja hänen toisista naistuttavistaan. Ja olipa aika, jolloin
+hänen elämänsä päämääränä oli päästä naimisiin rouva Knudsenin kanssa
+ja hoitaa hänen asioitaan siksi kunnes Brandt oli kukistettu ja kosto
+täytetty.
+
+Mutta nyt ulottuivat hänen aikeensa paljon pitemmälle, eikä hän voinut
+antaa naisten itseänsä häiritä. Hän tunsi itsensä levolliseksi ja
+kylmäksi joka aamu hänkin, mutta myöhemmin päivällä valtasi hänet
+joskus semmoinen levottomuus, ettei hän voinut löytää muuta keinoa kun
+mennä alas rantapuotiin kiusaamaan Simon Varhougia hengiltä uusilla
+muutoksillaan.
+
+Istuessaan pulpettinsa ääressä nojautuneena, niin että saattoi nähdä
+ainoastaan tuon puhtaan otsan, kiiltävän mustan tukan, tuuheat
+kulmakarvat ja pehmeät silmäluomet kaareilevain suurien silmien päällä,
+heräsi hänessä huimaava halu hypätä alas tuoliltaan, ja ottaa rouvan
+syliinsä. Ja heidän laskiessaan ja järjestäessään uusia tavaroita
+myöhään iltaan asti, tuntui hänestä yhä vaikeammalta ottaa lakkinsa,
+sanoa aivan kylmästi hyvää yötä, ja lähteä yksin kotiin valoisana
+raittiina kevät iltana.
+
+Hädissään keksi hän tuoda ystävänsä pastori Opstadin taloon. Tämä oli
+siinä suhteessa onnellista että nyt, kun heitä oli kolme, oppi rouva
+Knudsen tuntemaan ensimäisen puotipalveliansa iloisemmalta ja
+leikillisemmältä puolelta, kuin mitä tähän asti oli tullut esiin
+totisissa kauppa-asioissa; sillä tavalla tuli ilma heidän ympärillään
+keveämmäksi, samalla kuin aika kului ja kauppa laajeni yhä.
+
+Krögerin talossa taaskin elettiin hiljaista elämää. Julialle olivat
+joulutanssiaiset olleet käännöskohtana vielä suuremmassa määrässä kuin
+Törres'ille. Hänen ystävättärensä, joka oli johdattanut häntä vapaasen
+elämään ja rohkeihin mielipiteisiin jotka ainoastaan puolittain
+soveltuivat hänelle, oli poissa, ja hänen sijaansa oli astunut Jolla
+Blom tuoden mukanaan sen uutisen, että koko kaupunki oli noussut Juliaa
+ja hänen isäänsä vastaan.
+
+Sofie täti huomasi, kuinka Julia alkoi tulla yhä kalpeammaksi ja
+laihemmaksi, että hän veti esille yksinkertaisimmat vaatteensa ja alkoi
+hakea äitinsä ystävättärien seuraa heidän hyväntekeväisyys-kokouksissaan
+ja teeiltamissaan.
+
+"Sinä alat kuihtua, Julia..."
+
+"En ole ensinkään sairas, minä vakuutan täti."
+
+"Kyllä sinä olet sairas, ja tiedän hyvin mikä on syynä siihen", sanoi
+Sofie täti varmasti.
+
+Julia koetti sekoittaa pois puhetta, sillä hän tiesi minnekkä se
+johtui.
+
+Mutta Sofie täti ei ollut hienotunteinen, vaan sanoi hetikohta
+avonaisesti:
+
+"Etkö sinä voi unhoittaa häntä?
+
+"Ketä?" -- kysyi Julia vavisten.
+
+"Voi! ... että sinä viitsit teeskennellä minun edessäni! Sinä petit
+häntä hädän hetkellä", sanoi Sofie täti lämpimästi.
+
+Julia kääntyi pois. Samaa oli Jolla Blom sanonut ja samaa oli hän
+ajatellut monta kertaa itsekin yksinäisyydessä.
+
+"Mutta voipihan kaikki vielä käydä hyvin", -- arveli Sofie täti. --
+"Voittehan te vielä tavata toisenne ja selittää asian."
+
+"Ei koskaan, täti!" -- Ja Julia pakeni huoneesensa.
+
+"Kyllä, joko sinä itse tahi joku muu", -- sanoi Sofie täti itsekseen.
+
+Hänen elämänsä kokemus oli se, että rakkaus oli nuoruuteen kuuluvaa,
+eikä hän voinut sietää, että kaksi nuorta ihmistä katkeroittivat
+toistensa elämän, ainoastaan sillä, ettei toinen heistä tahtonut
+ensimäiseksi sanoa ystävällistä sanaa.
+
+Gustaf Kröger itse oli myöskin menettänyt hyväntuulensa. Hän astui
+raskaasti rappuja puodin ja asuinhuoneiden välillä, eikä häntä enään
+huvittanut kenenkään muun seura kuin yliopettajan, jonka kansa heillä
+oli tapana pelata shakkia totilasin ääressä.
+
+Mutta nämäkin illat olivat paljon muuttuneet. Kröger kuunteli
+haluttomasti yliopettajan kertomuksia kirjansa edistymisestä ja niin
+pian kun tämä mainitsi soppakeittolaitosta kansakouluja varten, käänsi
+Kröger puheen muualle ja alkoi hämmennellä totilasiansa.
+
+Mutta eräänä iltana jotenkin myöhään, kun he lopetettuaan pelinsä,
+istuivat vielä lämpimiä totilasiaan tyhjentämässä, sanoi yliopettaja
+suoraan:
+
+"Tämä ei käy laatuun, sinun täytyy kertoa minulle mikä sinua vaivaa,
+Kröger! Sinua painaa joku asia... Et koskaan enään puhu aikeistasi,
+rahastostasi."
+
+"Rahastosta?" -- sanoi Kröger epämääräisesti hymyillen; josta
+yliopettaja tuli siihen käsitykseen, että toti oli ollut liian väkevätä
+tänä iltana.
+
+Mutta Kröger nousi ylös ja kulki ympäri huonetta ikäänkuin olisi
+hakenut jotakin huonekalujen takaa, kuunteli ovella ja katseli
+ikkunasta ulos pimeyteen; yliopettaja tuli yhä levottomammaksi.
+
+"Niin, ei sitä koskaan tiedä missä hän on", sanoi Kröger. -- "Hän
+saattaa piillä mahdottomimmissakin paikoissa."
+
+"Kuka? -- Ketä sinä tarkoitat?" -- kysyi yliopettaja.
+
+"Hän ... talonpoikaispoika -- verenimijä!" -- huusi Kröger.
+
+"Joutavia", sanoi toinen hymyillen, -- "tuo mieshän on sinut aivan
+riivannut."
+
+"Niin onkin. Katsos kuinka pitkälle hän on minut vienyt. Täällä
+kotonamme on hän aikaansaanut skandaalin, jota Julia ei koskaan tule
+unohtamaan"...
+
+"Sinä liioittelet, Kröger!"
+
+"Jota hän ei koskaan tule unohtamaan. Rouva Knudsenista on hän minut
+erottanut ja tehnyt tyhjäksi meidän vanhan ystävyytemme. Hän on
+pakottanut meidät kilpailuun, joka tuottaa häviön meille kummallekin.
+Hän pakoitti minut ottamaan Jessenin turvakseni, ja nyt otti hän hänet
+pois, sitä pikemmin viedäkseen meidät kaikki teurastuspenkkiin --"
+
+"Sinä olet hullu, Kröger! Tuo yksi ainoa mies --"
+
+Mutta Kröger jatkoi kovasti liikutettuna:
+
+"Ja pääoma, josta mainitsin, se on menetetty viimeiseen penniin asti.
+Minä olen ollut pakoitettu haalimaan kokoon sieltä täältä,
+ylläpitääkseni kauppaliikettä, ja sittenkin menee se alespäin
+huimaavalla vauhdilla. Jos hänen onnistuu saada rouva Knudsen
+kieltämään minulta endossementtiä, niin olen minä samassa häviöllä."
+
+"Herra Jumala, onko se totta?" -- huudahti yliopettaja, joka samassa
+tuli totiseksi.
+
+"Ja minä kuin toivoin tällä liikkeelläni hankkivani rikkautta Julialle
+ja apua monelle muulle", sanoi Kröger, pudoten raskaasti tuolilleen
+istumaan.
+
+"Nyt toteutuu varmaankin vaimoni katkera ennustus että minä tulen
+hävittämään kaikki. Hän tulee olemaan oikeassa, samoin kuin kaikki
+muutkin -- hän ja koko kaupunki."
+
+Hän lyyhistyi tuoliinsa ja yliopettaja istui äänettömänä, unohtaen
+sikarinsa. Kaikki hiljeni tuossa vanhassa talossa; kadulta ei kuulunut
+hiiskaustakaan eikä huoneesta muuta kuin silloin tällöin Krögerin
+raskas huokaus, haihtuen korkean katon alla, josta vanha enkelinpää
+kummastellen tuijotti häntä.
+
+Sillä välin oli kaupungilla paljon tekemistä Anton Jessenin ja hänen
+komean puotinsa kanssa, jonka vertaista ei koskaan ennen oltu nähty, ja
+joka muistutti pikemmin sivuhuoneilla varustettua salonkia, missä nuori
+rouva ja kaksi muuta nuorta naista palvelivat yleisöä, ja herra Jessen
+kulki edestakasin antaen ainoastaan käskyjä ja neuvoja.
+
+Anton Jessen ja hänen rouvansa olivat komea pari ja sopivat hyvin
+toisilleen. Jessen oli tumman verinen ja kylläksi pitkä näyttääkseen
+kauniilta pienen vaaleaverisen rouvansa rinnalla, jonka sievä vartalo
+mustassa silkkileningissä esiintyi erinomaisen edullisena kirkkaassa
+valaistuksessa kalliitten loistava väristen kankaitten keskessä. Hän
+punastui helposti ja hänen katseessaan oli aina jotakin varovaisesti
+hyväilevää.
+
+Hänen oli jo tullut tavakseen hoitaa miestänsä ja estää häntä
+rasittamasta itseään, sillä sitä ei hän kärsinyt. Jo häitten
+jälkeisestä päivästä oli vanha rouva Jessen saanut suuret ajatukset
+miniästään, tavatessaan hänet täysinpukeutuneena kodissaan, sillä aikaa
+kuin Anton parka, joka oli tottumaton suuriin kemuihin, makasi
+vuoteellaan päätaudissa nauttien kauravelliä.
+
+Jesseniä tyydytti hänen rauhallinen hellyytensä ja rouva puolestaan oli
+kiitollinen miehelleen, ettei tämä vaivannut häntä kysymyksillä. Jessen
+oli taas hänen nuoruutensa unelma: tuo sievä nukkepoika; tuo toinen oli
+kuin synti, musta ja vastustamaton.
+
+Törres Vold oli pannut toimeen koko liikkeen ja järjestänyt kaikki oman
+suunnitelmansa mukaan. Herra Jessen oli päättänyt uhrata aikansa
+kauppatoimille ja lahjojensa viljelemiseen, joita hän nyt varmuudella
+luuli omistavansa kirjallisella alalla. Hänen tarkoituksensa oli nyt
+ääneensä lukemalla rouvalleen hyviä ja arvokkaita runoja, kehittää
+aistiansa ja korvaansa, sekä siten viljellä lahjojansa, jotka niin
+kauvaksi aikaa olivat saaneet jäädä käyttämättömiksi.
+
+Mutta ennenkuin hän huomasikaan, oli hänen pieni kotinsa muuttunut
+iloiselle nuorisolle kokouspaikaksi, jossa kyllä paljon huviteltiin,
+mutta kirjallisuudesta ei mitään välitetty, ja joka ei suinkaan ollut
+sopiva maanala henkisten lahjojen viljelemiseen.
+
+Hän valitteli tästä rouvalleen ja pari päivää sen jälkeen sanoi Törres
+Vold sattumalta:
+
+"Tiedätkö Jessen, minua kummastuttaa että sinä, jolla on niin paljon
+korkeampia harrastuksia, voit tyytyä seuraan, jossa ainoastaan syödään
+ja nauretaan."
+
+"Kuka on sanonut että siihen tyydyn?" -- vastasi herra Jessen
+katkerasti, otsaansa pyyhkien.
+
+"Mutta hyvä veli, sinunhan tulee määrätä tapa talossa. Sinun pitäisi
+keksiä jotakin joka meitä muitakin kohottaisi."
+
+"Anton lukee niin kauniisti", -- sanoi rouva Jessen katsomatta ylös
+työstään.
+
+"Lukee? Mitä sitten?" -- kysyi Törres hämmästyneenä.
+
+"Varsinkin runoja."
+
+"Ah, mitä sinä nyt siitä puhut?" tiuskasi Jessen.
+
+Mutta Törres ei jättänyt häntä rauhaan ennenkuin sai hänet lukemaan
+pienen näytteen. Ja vielä samana iltana täytyi Jessenin lukea koko
+"Terje Vigen" ihailevalle kuulijakunnalle. Siitä hetkestä alkaen käytti
+herra Jessen kaiken vapaan aikansa yhä uusien runojen oppimiseen; ja
+niinpiankun joku vaan ehdotteli että kokoonnuttaisiin hänen tahi jonkun
+muun luo, oli hän heti valmis. Äitinsä oli ihastuksissaan hänen
+lahjoistaan.
+
+Tällä tavalla kului kevät ilossa ja päivänpaisteessa, ja yhtä varmaan
+kuin kuukaudet seurasivat toisiaan, yhtä säntillisesti tuotiin vekselit
+lunastettaviksi, uudistettaviksi tahi muutettaviksi lukemattoman
+monella tavalla.
+
+Mutta herra Jesseniltä ei puuttunut koskaan keinoja. Ensimäinen
+rahatulva kaupassa ei täyttänyt ainoastaan hänen kirjojaan, vaan siitä
+jäi myöskin säästö, joka riitti sekä kalliiseen talouteen, että
+ensimäisiin vekseleihin. Hän oli varustanut huoneensa täyteen syksyä ja
+talvea ajattelematta.
+
+Kului kuusi kuukautta ja kaksitoistakin ja vielä kolme lisäksi, vaikka
+jo vähän vaivaloisemmin. Kauppamatkustajain naamat venyivät. Mutta
+niitä oli niin paljon. Ainahan sitä sai mitä halusi ja luotto tuli sitä
+sitkeämmäksi mitä enemmän sitä kiskoi, siksi kunnes pankinjohtaja
+Christensen eräänä lauvantai iltapäivänä kutsui pankin johtokunnan
+kokoukseen lukittujen ovien taakse.
+
+
+
+
+XV.
+
+
+Edellisenä päivänä -- perjantaina -- oli Törres Vold lähtenyt aikaiseen
+kotiinsa puodista. Rouva Knudsen oli kutsunut hänet illalliselle
+pastori Opstadin kanssa. Hän oli kiittänyt ajatuksiinsa vaipuneena ja
+lähtenyt kotiin.
+
+Nyt istui hän suuren paperikasan keskessä joita kosketellessaan hänen
+kätensä vapisivat; kuullessaan koputuksen ovelle säpsähti hän ja
+vaaleni.
+
+Mutta ennenkuin hän avasi oven, koetti hän peilin edessä rauhoittaa
+kasvojansa ja sanoi puoliääneen itsekseen:
+
+"Arvasinhan sen ettei se seitsemää vuotta kestäisi!"
+
+Anton Jessen seisoi ovella vaaleana ja liikutettuna. Hän heittäytyi
+sohvalle ja huusi epätoivoissaan.
+
+"Tätä en voi kauvemmin kestää."
+
+Törres ei tästä kummastunut, vaan katseli kylmästi vierastansa,
+tekemättä mitään kysymyksiä.
+
+"Luotin sinuun niin varmasti" -- sanoi Jessen luoden katseensa maahan.
+
+Törres kohotti olkapäitään ja alkoi taas selailla papereitaan. Anton
+Jessen joutui ristiriitaisten tunteiden valtaan. Hänestä tuntui kuin
+olisi Törres ollut velvollinen auttamaan häntä, vaan ei tietänyt syytä
+siihen; hän tiesi, ettei hänellä ollut mitään pantiksi eli varmuudeksi
+annettavaa, mutta sittenkin tuntui hänestä kuin hän voisi antaa jotain
+korvausta avusta, ei voinut sanoa mitä se oli. Vanhat ja uudet vihat
+kuohuivat hänessä, kun hän lakkaamatta katseli tuota suurta kookasta
+miestä lampun valossa, kirottujen papereiden keskessä.
+
+"Etkö sinä tahdo auttaa meitä?" -- kysyi hän äkkiä.
+
+"Kyllä, jälestäpäin" -- vastasi Törres levollisesti.
+
+"Jälestäpäin! ... jälestäpäin! ... kiitos paljon!" mutisi Jessen
+hermostuneena kävellen edestakaisin huoneessa. Hän ajatteli häviötä,
+häpeää ja pientä rouvaansa, joka tiesi missä hän nyt oli ja mikä oli
+kysymyksessä, ja odotti nyt häntä vavistuksella kotiin.
+
+"Toisilla ovat asiat vielä pahemmin kuin sinulla, Jessen" -- sanoi
+Törres.
+
+"Tässä nyt ovat ensiksi takaussitoumukset."
+
+"Jotka sinä olet saanut. Sinun asiasi ovat nyt varmat -- luulisin
+minä."
+
+"Toivon sen", -- vastasi Törres. --- "Mutta eihän sitä tiedä mitenkä
+käy, kun vararikot alkavat."
+
+"Tuleeko niitä monta?" -- kysyi Jessen innostuneena.
+
+"En tiedä voimmeko me, voiko rouva Knudsen suoriutua."
+
+"Mutta hyvä veli, summathan ovat vähäiset." --
+
+"Jaa, vähä sinne, vähä tänne! ... jos pankit pelästyvät ensin yhdestä
+vararikosta, niin -- Sitäpaitsi tulevat kaikki Brandtin vekselit joiden
+takana me seisomme."
+
+"Gustaf Krögerkö myös?" huudahti Jessen melkein ihastuksissaan.
+
+"En voi tietää mitään, mutta minusta näyttää kuin"...
+
+Mutta Anton Jessen ei kuunnellut häntä, hänen ajatuksensa olivat jo
+muualla. Hänen häviönsä näytti nyt ihan toiselta, kun se tapahtui
+yhteydessä suurien arvokkaitten kauppahuoneitten kanssa. Hänen pienet
+rahasummansa häviäisivät suuriin ja noiden suurten yleisten
+vararikkojen suojassa hoitaisi hän omaansa ja pääsisi ehkä helposti
+kaikesta.
+
+"Mutta niitähän on koko joukko" -- sanoi hän.
+
+"Tämä on pula, tämä", vastasi Törres pankinjohtajan äänellä.
+
+"Pula! -- Niin, pula se on", huusi Anton Jessen melkein iloisesti, ja
+kiiruhti kotiinsa pienen rouvansa luo, viemään tuota ilosanomaa, joka
+oli melkein parempi kuin apu.
+
+Törres istui vielä hetkisen papereittensa ääressä, ennenkun lähti rouva
+Knudsenin luo ja saatuaan jo päällystakkinsa ylleen, täytyi hänen
+palata takaisin kaapistaan ottamaan suuren konjakkiryypyn. Koko tuossa
+pitkässä suunnitelmassa, jonka ratkaisu nyt oli tulossa, oli yksi
+ainoa ikävä kohta. Kaikesta muusta saattoi hän iloita, mutta rouva
+Knudsen --!
+
+Jouduttuaan näin pitkälle ajatuksissaan, oli hänen tapana kuvailla,
+kuinka hän sitten, kun oli kaiken muun järjestänyt mielensä mukaan,
+menisi rouva Knudsenin luo ja tekisi jotain hänen hyväkseen tavalla tai
+toisella. Naimista hänen kanssaan ei hän voinut ajatellakkaan enään
+konkurssin jälkeen, rahallista apua ei hän myöskään olisi voinut
+tarjota, sillä se olisi herättänyt ainoastaan epäluuloa ja joutavia
+puheita. Mutta hän aikoi kumminkin aina tehdä jotakin.
+
+Sillä aikaa kun hän lähestyi hitaasti rouva Knudsenin taloa istui
+pastori Opstad innokkaassa keskustelussa nuoren lesken kanssa; ja kun
+hän sisään astuessaan näki heidät yhdessä juolahti hänen mieleensä,
+että hänen jo ennen olisi pitänyt saattaa heidät yhteen. Nyt oli jo
+liian myöhäistä, siksi hyvin tunsi hän ystävänsä.
+
+"Yhäkö Jessenin asiat käyvät hyvin?" kysyi pappi keskustelua jatkaen.
+
+"Kyllä minä luulen," vastasi rouva Knudsen; "ainakin toivon sen."
+
+"Ja kumminkin on hän kilpailijanne?"
+
+"Me olemme kaikki kilpailijoita ja kumminkin hyviä ystäviä, eikö totta
+herra Vold? Me autamme pikku herra Jesseniä kilpailemaan niin hyvin
+kuin voimme."
+
+"Ei pidä auttaa toista enemmän kuin voi, vaikkapa se olisikin
+kilpailija", vastasi Törres.
+
+"Te olette oikeassa", vastasi rouva Knudsen ja meni ruokasaliin. He
+olivat vaan odottaneet Törres'iä.
+
+Hän oli hetkisen epätietoisena. Olisiko hänen pitänyt todistajan
+kuullen esiintyä neuvonantajana, joka aina varoitti? Sehän olisi ollut
+naurettavaa näin myöhään, sillä huomenna olivat jo Anton Jessenin
+vekselit protesteerattavat ja maanantaina olisi jo vararikko yleisesti
+tunnettu.
+
+Sitten käänsi hän kaikki leikiksi ja nauratti toisia koko illan.
+
+Mutta illalla maata pannessaan tunsi hän omituisen ahdistuksen
+rinnassaan; hän ei voinut saada mielestään pois ensimäistä yötä
+Knudsenin talossa, jolloin oli varastanut nuo ensimäiset kymmenen
+äyriä. --
+
+Varsinaiseen pankin johtokuntaan, joka kantoi palkan Christensenin
+pankista, kuului kolme herraa: Christensen itse, joka oli koko pankin
+päällikkö, konsuli With, joka, kadotettuaan vaimonsa omaisuuden Carsten
+Löfdalin vararikossa, oli hyvien ystäviensä avulla saanut tämän paikan,
+ja Törres Vold, joka, oltuaan kauvan aikaa varajäsenenä, oli äskettäin
+kohonnut varsinaiseksi.
+
+Tällä lyhyellä ajalla oli pankinjohtaja Christensen tullut yhä enemmän
+vakuutetuksi tuon "nuoren voiman" kykeneväisyydestä pikku asioissa.
+Mutta suurempia ja tärkeämpiä asioita käsiteltäessä oli hänen
+mielestään yhtä helppo taivuttaa Törres Vold'ia kuin konsuli With'iä,
+joka sai kiittää häntä paikastaan ja joka sitä paitsi oli jo
+murrettu mies. Hän antoi sentähden virkaveljensä odottaa hetkisen
+kokoushuoneessa, ennenkuin astui sisään, vekselipakka kädessä.
+
+"Niinkuin herrat ehkä tietävät, ovat Anton Jessenin asiat
+arveluttavalla kannalla."
+
+"Hänen vekselinsä ovat varmaan tänä päivänä protesteeratut?" -- kysyi
+Törres.
+
+"Ei, eivät ne ole; niissähän oli vaan niin pieniä summia; -- tässä ne
+ovat; -- olen koko ajan odottanut sanaa Jesseniltä."
+
+"Aurinkohan on jo laskenut", -- sanoi konsuli With, katsoen kelloansa.
+Pankinpäälikkö naurahti konsuli paralle, jonka tahtoi aina esiintyä
+mahtavana.
+
+"Minä en ota edesvastaukselleni sitä, että vekselit jätetään
+maanantaihin asti" -- sanoi Törres Vold.
+
+Pankinpäälikkö nyrpisti nenäänsä ikäänkuin olisi tahtonut tutkia ilmaa.
+
+"Pankin ei ole tapana menetellä kiireisesti ja hätäisesti vanhojen
+asiamiestensä kanssa", -- sanoi hän. -- "Antamalla heille vähän
+aikaa --"
+
+Törres Vold keskeytti hänet, tarkastaen omia muistiinpanojaan.
+
+"Paitsi pankkia, on tässä kaupungissa kaksi kauppahuonetta, jotka ovat
+yhteydessä Anton Jessenin kanssa."
+
+"Brandt ja C. Knudsen", -- sanoi konsuli With. Pankinpäällikkö katsahti
+häneen ja pani sitten rillit nenälleen tarkastellakseen muistoon
+panoja, jotka Törres hänelle ojensi,
+
+"Sitä suuremmalla syyllä pitää pankin, meidän tapojemme mukaan, osottaa
+kärsivällisyyttä, kun on suurempia vaikeuksia tulossa."
+
+Toiset vaikenivat; nyt oltiin itse asiassa. Yleisesti tunnettua oli
+nimittäin, että pankinjohtaja Christensenillä oli myöskin pieni
+lainaliike osallaan, joka kumminkin aina kun hullusti kävi, näkyi
+lankeevan pankin osalle; ainakin siirrettiin tappio yhtä tai toista
+kiertotietä pankkikirjoihin, ennen kuin se oli liian myöhäistä.
+
+Noiden kolmen kauppahuoneen kautta ei hän olisi niinkään vähän
+kadottanut.
+
+Jo kauvan aikaa oli hän aikonut pelastaa itsensä, mutta aina tähän
+hetkeen asti arveli hän vielä olevan aikaa siihen.
+
+"Luonnollisesti olen minä jo kauvan aikaa tuntenut nämä asianhaarat",
+-- sanoi hän mahtavasti, "mutta luulen niinkuin aina ennenkin olen
+luullut, että ennen kaikkea on koettaminen voittaa aikaa -- eikä
+menetellä liian hätäisesti, -- vaan koittaa järjestää --"
+
+Hänen suureksi kummastukseksi päästi Törres Vold kuivan naurun ja
+sanoi:
+
+"Minä vaadin että vekselit protesteerataan viimeistään maanantaina."
+
+Pankinpäällikkö ojensihe. Olisi jo aika masentaa hiukan tuota nuorta
+voimaa.
+
+"Tämä on kaikissa tapauksissa johtokunnan asia, joka on ratkaistava
+tavalliseen tapaansa. Mikä on teidän mielipiteenne, konsuli With?"
+
+Pankinpäällikkö ei edes katsonut häneen, niin varma oli hän
+vastauksesta.
+
+"Minä yhdyn täydellisesti herra Vold'iin", -- sanoi konsuli With
+epävarmasti.
+
+Pankinpäällikkö säpsähti. Hän ei tietänyt että konsuli With, jonka
+tulot eivät suinkaan riittäneet, oli aikoja sitten joutunut Törres
+Vold'in kynsiin, ja että tämä nyt ensi kertaa käytti valtaansa.
+Christensenin katse kulki konsulista tuohon nuoreen voimaan, jonka hän
+itse oli vetänyt esille. Ja hän tunsi ettei koko hänen ryhtinsä ja
+mahtavuutensa tulisi tekemään mitään vaikutusta tuohon varmaan
+talonpoikaan, joka luotti rahoihinsa, mitään muuta ajattelematta.
+
+Hän alkoi puhua ja surkutella onnettomia oloja, kaupunkia ja yksityisiä
+henkilöitä, mutta Törres, joka ei välittänyt kuunnella tuota pitkää
+esitystä, kääntyi konsuli Within puoleen, joka kirjoitti pöytäkirjaa.
+
+"Siis hyväksytään minun ehdotukseni."
+
+"Yksimielisesti", vastasi pankinjohtaja Christensen totisesti. --
+
+Sunnuntai aamupäivällä keskusteli rouva Knudsen kirkossa erään naisen
+kanssa, joka kertoi että Anton Jessen tulisi varmaan tekemään
+vararikon. Hänen miehensä oli sen itse kuullut konsuli With'iltä
+edellisenä iltana klubissa.
+
+Rouva Knudsen meni kirkosta suoraan Voldin asuntoon jossa hän ei
+koskaan ennen ollut käynyt. Mutta paksu Bertha, joka nyt palveli
+täällä, ilmoitti että herra Vold oli poissa, eikä tulisi
+päivälliseksikään kotiin, tuskimpa ennen iltastakaan.
+
+Rouva Knudsen istui yksin päivällispöydässä tänään. Mutta hän ei syönyt
+mitään; istui vaan ja ajatteli eli käveli edestakaisin huoneessa ja
+odotti. Jos jotain sellaista oli tekeillä, niin olisihan Vold'in
+pitänyt tietää siitä, ja siinä tapauksessa tulla hänen luokseen yhdessä
+keskustelemaan mitä olisi tehtävä.
+
+Mitenkähän asiat nyt oikeastaan ovat? -- Ja kuinka pitkälle on hän
+joutunut Jessenin papereissa? Ikävällä muisteli hän kuinka hänen
+miehensä, joka aina oli häntä kiittänyt, kumminkin sanoi, ett'ei
+hänestä koskaan hyvää kauppamiestä tulisi. Mutta siihen aikaan kun
+Kröger oli vielä hänen neuvonantajansa, oli hän sentään ollut paljon
+rauhallisempi; nyt ei hän tietänyt kerrassaan mitään.
+
+Hän ei epäillyt vielä mitään pahaa Törres Voldista, vaan selitti hänen
+käytöstänsä siten, että kun hänen ystävällensä, jota hän oli aina
+auttanut, kävi näin hullusti, häpesi hän sitä ettei ollut tästä ennen
+ilmoittanut, eikä sentähden tullut.
+
+Mutta tämä oli hänen mielestään heikkoutta. Ja mitä pitemmälle aika
+kului sitä vähemmin näytti se hänen luonteensa mukaiselta. Tällainen
+kolaus olisi hänen pitänyt ottaa miehekkäästi niin kuin yhteisenä
+onnettomuutena, joka heidät yhdisti; -- siten voitaisiin paljon
+parantaa ja kaikki kantaa.
+
+Mutta että hän jätti hänet näin yksin koko päiväksi, se masensi häntä
+tunti tunnilta yhä enemmän, kunnes palvelustyttö tuli sytyttämään
+lamppua.
+
+Rouva Knudsen katsahti taaksensa ja sanoi: ei kiitoksia! Hän käveli
+edestakasin ikkunan ohi. Sade pieksi ikkunan ruutuja ja kaasuliekit,
+jotka juuri olivat sytytetyt, häämöttivät epävarmasti likasilla
+kaduilla.
+
+Krögerin luo ei hän voinut mennä. Heidän väliinsä oli tullut niin
+paljon. Ja hän tiesi hyvin mitenkä Kröger ottaisi hänet vastaan, hän,
+joka ensi hetkestä oli varottanut häntä Voldista. Hän tunsi ettei voisi
+vastustaa sitä epäluuloa, joka kaikesta huolimatta kasvoi yhä ja väijyi
+pimeydessä häntä joka nurkasta sillä aikaa kun aika yhä kului, eikä
+kukaan soittanut etehisen kelloa.
+
+Hän nousi äkkiä ylös, meni konttooriin ja sytytti kaasun. Siksi taitava
+kauppamies oli hänkin, että saattoi tehdä yleiskatsauksen asemaansa,
+jos vaan tahtoi.
+
+Mutta saatuaan raskaat kirjat valkeata pitävästä kaapista alas
+pulpetille, vaipui hän hermottomana niiden päälle, ikään kuin miehet
+olisivat jättäneet hänet oman onnensa nojaan asioissa, joita ei hän
+ymmärtänyt.
+
+Aikaiseen maanantai aamuna istui hän yhä vaaleana ja levottomana
+konttoorissa. Hän ei ollut maannut koko yönä. Edessään oli hänellä
+kokeita järjestettyyn yleiskatsaukseen liikkeen asemasta, mutta hau ei
+voinut saada mitään selkoa kokonaisuudesta, näki vaan numeroiden
+kasvavan summiksi, joista ei hänellä ollut aavistustakaan.
+
+Törres Vold tuli myöskin aikaiseen puotiin. Kuultuaan hänen askeleensa
+puodista, olisi rouva Knudsen tahtonut paeta omaan huoneeseensa. Hän ei
+uskaltanut olla kahdenkesken tuon miehen kanssa; hän ei uskaltanut
+katsella häntä silmiin, sillä hän pelkäsi keksivänsä jotain kauheata.
+Mutta hän jäi kumminkin istumaan kuin kiinni kasvettunut paikalleen,
+kirjojensa yli kumartuneena. Törres oli toivonut saavansa olla yksinään
+konttoorissa hetkisen, mutta kun hän näki rouva Knudsenin niin vaaleana
+ja liikutettuna, sanoi hän:
+
+"Huomaan että tiedätte kaikki, rouva Knudsen."
+
+Hän oudoksui itse ääntänsä, sillä hän oli aikonut sanoa jotakin aivan
+toista, mutta rouva Knudsen, joka huomasi heti hänen epävarmuutensa,
+aavisti silmänräpäyksessä koko petoksen, ja avuttomuudessaan sanoi hän
+hiljaan, katsomatta ylös:
+
+"Tahdotteko mennä kutsumaan herra Krögeriä luokseni?"
+
+Törres oli iloinen päästessään ulos jälleen. Lähteä Gustaf Krögerin luo
+näin hyvin varustettuna, -- nyt oli koittanut tilin päivä ja voitto
+saavutettu. Koston suuri päivä, jonka tähden hän vuosikausia oli
+työskennellyt, oli nyt käsissä.
+
+Kröger istui yksin konttoorissaan, vanhana ja väsyneenä, Hänen
+punertavat kasvonsa olivat nyt vaaleat ja veltot.
+
+Hänkin oli jo kuullut Anton Jessenin vararikosta, ja vaikka ei hänellä
+ollut muuta yhteyttä Anton Jessenin kanssa kuin tuo allekirjoittamansa
+takauskirja, oli hän kumminkin tänä aamuna aivan masentunut. Sillä hän
+tiesi että Cornelius Knudsen seisoi paljon lähempänä Jesseniä ja jos
+Knudsenin luotto tulisi siitä kärsimään, olisi Brandtin liike lopussa;
+kehenkään muuhun ei hän voinut turvautua. Ulkomaalaiset kauppahuoneet
+olivat vähitellen vetäytyneet pois ja C. Knudsen oli ainoa nimi hänen
+vekseleissään.
+
+Mutta pahinta kaikista oli, että tuo kirottu poika oli syypää kaikkeen
+ja samassa kun Kröger löi nyrkkiään pöytään ja kirosi häntä, seisoi hän
+ovella ilmi elävänä hänen edessään.
+
+Kröger hillitsi itseään ja vastasi ainoastaan mutisten vieraan
+tervehdykseen.
+
+Törres pani pois hattunsa ja keppinsä, niinkuin maltillinen liikemies
+ainakin, istuutui pöydän ääreen ja veti esille ylöspanokirjasensa, joka
+oli täynnä papereita.
+
+"Tiedätte varmaankin että Anton Jessen on lakkauttanut maksunsa."
+
+Kröger nyökäytti päätänsä.
+
+"Mutta ette varmaankaan tiedä, että tämä vararikko tulee olemaan kova
+isku yhteiselle ystävättärellemme, rouva Knudsenille."
+
+Yhteiselle ystävättärellemme! Vai niinkö pitkälle se jo oli mennyt,
+että hänen entinen rakastettunsa oli nyt yhteinen ystävätär hänelle ja
+tuolle -- hm -- hm. -- Hän pysyi levollisena, mutta hänen sisunsa
+kiehui.
+
+Törres huomasi sen, ja mielihyvällä, jota ei edes viitsinyt peittää,
+otti hän levollisena paperinsa esille. Tämä silmänräpäys, ja tämä
+tapaus samassa huoneessa, mistä hänet kerran ajettiin ulos kuin koira,
+oli tuo kauvan ajateltu kosto, josta hän nyt nautti täydestä
+sydämestään.
+
+"Mielellämme tahtoisimme tietää mitä apua voimme tässä tapauksessa
+teiltä odottaa?"
+
+Kröger viittasi käsillään; eihän hän voinut ketään auttaa; jos voisi
+itsekään pysyä pystyssä niin --
+
+"Sillä ilman pikaista apua, olemme me pakoitetut lakkauttamaan maksumme
+jo iltapäivällä."
+
+Kröger hypähti ylös tuoliltaan:
+
+"Iltapäivällä?"
+
+"Jos panette paljon arvoa päivälle, niin voin minä pankinjohtajana
+myöhästyttää sen huomiseksi", sanoi Törres hymyillen.
+
+"Se on teidän syynne, te -- te!"
+
+"Mutta ilman suoranaista apua, ilman käteisiä rahoja emme
+voi vararikkoa välttää. Niinkuin näette, sisältää meidän
+takaussitoumuksemme Jessenille melkoisen summan, joka on lisäytynyt
+huomattavasti viime aikoina." -- Törres työnsi paperin Krögerille,
+mutta ainoastaan summaan katsahdettuaan tuli tämä jo tulipunaseksi ja
+purki vielä kerran vihaansa:
+
+"Te olette saattaneet häviöön hänet ja meidät kaikki, te olette
+varastanut, riistänyt, ryövännyt"...
+
+"Minä voin kyllä vastata teoistani", -- vastasi Törres, katsoen häntä
+ärsyttävästi silmiin. -- "Ajatelkaa vaan kuinka itse suoriudutte."
+
+Kröger lyhmistyi paikalleen. Mitä hyötyä oli kiivastumisesta? Kaikki
+oli kadotettu, kaikki lopussa. Hän muisti tuskin kuka hänen edessään
+oli.
+
+"Julia parka!" -- huokasi hän, kääntyen poispäin.
+
+Mutta Törres'illä oli vielä yksi paperi kädessään. Hän aikoi antaa sen
+Krögerille, mutta hän säästi sitä ikäänkuin lapsi, joka tahtoo ensin
+syödä liemen ja sitten luumut. Hän ei ollut koskaan tuntenut itseään
+niin iloiseksi ja voimakkaaksi. Ja kuultuaan Krögerin mainitsevan
+Julian nimen, johtui onnellinen ajatus hänen päähänsä.
+
+"Niin, ei sitä koskaan tiedä edeltäpäin mitä hylkää", -- sanoi hän
+hiljaa, ikäänkuin koetteeksi.
+
+Kröger peitti kädellä silmänsä. Hänessä oli sama ajatus herännyt.
+Julianhan rahat ja tulevaisuuden hän oli hävittänyt.
+
+Hän oli kerran ennenkin samassa huoneessa määrännyt Julian kohtalon,
+tavalla, josta ei kukaan häntä kiittänyt.
+
+Mutta itse oli hän tähän hetkeen asti ylistänyt omaa onneansa, kun oli
+päässyt tuonlaisesta vävypojasta.
+
+Nyt muutti hän mielensä parissa minuutissa; sillä tuolla nuorella
+miehellä oli sekä rahaa että kykyä johtamaan liikettä. Mistä hän oli
+nuo saanut, ei tietänyt kukaan, mutta kelläpä nyt oli aikaa ajatella
+semmoista? Ja ehkäpä se olikin juuri sama mies, jota Julia ajatteli ja
+jonka tähden hän vähitellen riutui.
+
+Tämä tulisi maksamaan hänelle kovia ponnistuksia, mutta oliko hänellä
+oikeutta vielä kerran uhrata tyttärensä kohtalo, erittäinkin koska koko
+hänen omaisuutensa oli menossa, ja koska tuo mies oli ainoa pelastus
+heille kaikille.
+
+Törres antoi hänen tarkoin punnita ja sanoi hiljaan, melkein itsekseen:
+
+"On paljon asioita, joita mielellään tahtoisi päättää uudestaan."
+
+"Niin, se on totta", mutisi Gustaf Kröger, -- "jollei se ole jo liian
+myöhäistä."
+
+"Viisaus ja oikea menettely ei ole koskaan liian myöhäistä", -- sanoi
+Törres varovaisesti ja hänen sydämmensä löi rajusti.
+
+"Niin" -- sanoi Kröger, ja vääntelihe tuolissaan, ohimennen katsahtaen
+Törres'iin -- "se ei olisi ehkä mahdotonta, jos molemmin puolin
+tahdottaisiin ymmärtää toisiansa oikein".
+
+"Ai, nyt minä ymmärrän", -- sanoi Törres ja huokasi syvään. Hän oli
+päässyt niin pitkälle kun oli toivonut. "Te tarkotatte tytärtänne, ja
+niin kuin näette, on siihen suuntaan jo tehty yrityksiä". -- Hän antoi
+paperinsa Krögerille. "Mutta minä tarkotin jotakin, aivan toista" --
+lisäsi hän nauttien omista sanoistaan.
+
+Mutta Gustaf Kröger huudahti ja tuijotti paperiin. Se oli kirje
+T. Voldille täti Sofielta -- hän tunsi käsialan. --
+
+Kirjaimet hyppivät hänen silmissään; hän näki ainoastaan sanat:
+"selittäkää mahdolliset väärin ymmärrykset" -- "molemmin puolin
+lähestyminen", ja hän ymmärsi, että päämaali oli saavutettu,
+nöyrtyminen tapahtunut. He tarjosivat hänen tytärtänsä, ... hänen omaa
+lastansa! Ja tämä mies polki heidät kaikki jalkojensa alle!
+
+Törres tarkasteli häntä ikäänkuin olisi pelännyt että pieninkään piirre
+menisi hukkaan. Samassa avautui ovi ja katsottuaan taaksensa, näki hän
+rouva Knudsenin tulevan sisään vaaleana ja jäykkänä, ikäänkuin olisi
+unissaan käynyt.
+
+Hän meni Törresin ohitse katsomatta häneen, kumartui Krögeriä kohden ja
+kuiskasi:
+
+"Antakaa minulle anteeksi! Kaikki on minun syyni."
+
+Kröger istui liikkumattomana pöytää vasten kyyristyneenä, ja rutisti
+kirjettä kädessään. Rouva Knudsen laski kätensä hänen päänsä päälle ja
+kuiskasi hänelle kauniita sanoja vanhan ystävyytensä ajoilta.
+
+Nähdessään rouva Knudsenin tuossa tilassa tuli Törres häirityksi
+voittoriemussaan. Mutta koska rouva Knudsen täten meni hänen
+vihollisensa puolta, ei hänen mielestään tarvinnut siitä sen enempää
+välittää.
+
+Ja hyräillen otti hän hattunsa ja keppinsä, ja lähti tiehensä.
+
+
+
+
+XVI.
+
+
+Kaupungissa ei oltu koskaan ennen nähty niin pikaisesti tehtyjä
+pesäntila-laskuja ja niin nopeata varojen rahaksi muuttoa, kun Anton
+Jessenin, Cornelius Knudsenin ja vanhan Brandtin vararikoissa. Ja
+yleisesti puhuttiin tuosta tavattomasta taidosta, jolla pankinjohtaja
+T. Vold oli toimittanut nämä asiat. Näyttipä melkein siltä kuin hänellä
+olisi ollut kaikki selvillä edeltäpäin, arvelivat muutamat.
+
+Hän oli itsestään määrätty uskotuksi mieheksi ensiksi sentähden, että
+hän tunsi pesät ja niiden keskinäiset asiat ja toiseksi, että hänellä
+heti pankkien jälkeen oli enin saamisia. Mutta jälestäpäin tuli ilmi
+että hänen velkansa olivat niin varmaan taatut ettei hänen osalleen
+mitään tappiota tullut. Kiinteässä omaisuudessa oli hänellä suuria
+pantteja, joita ei kukaan aavistanut, ja muuten oli hän niin hyvin
+takauksilla varustettu, että omisti kaikki Jessenin tavarat ja sitä
+paitsi oli Knudsenilla ja Krögerillä suuria velkoja hänelle.
+
+Ensimäisessä huutokaupassa osti hän jo molemmat talot, sekä Brandtin
+vanhan komean rakennuksen että Cornelius Knudsenin suuret
+rakennusryhmät alas rantaan asti; siitä tuli melkein koko kortteli.
+
+Sitten tarjoutui hän ottamaan nuo kolme tavara varastoa, ja toimitti
+niin, että hän ne sai, ja sitten ei huutokaupalla tullut muuta myydyksi
+kuin huonekalut ja irtain omaisuus. Sieltä osti hän suurimman osan
+Brandtin arvokkaista kapineista, jotka siis saivat jäädä paikoilleen.
+Krögerin perhe ja rouva Knudsen saivat muuttaa ja uusi omistaja ryhtyi
+järjestämään kaikkia oman päänsä mukaan.
+
+Törres Vold oli nyt täysikasvuinen mahtava mies, jolla ei ollut toisia
+ihmisiä kohtaan muuta tunnetta kuin että ne olivat heikompia häntä. Hän
+oli tullut rotevaksi ja vahvaksi ja oli nyt paljon kauniimpi kuin
+nuoruutensa ensi aikoina. Kesakot olivat hävinneet ja punanen parta oli
+huolellisesti leikattu suippupäiseksi. Hänen vilkas terävä katseensa
+teki hänen ulkomuotonsa huomattavaksi ja talonpojasta näkyi enään
+harvoja jälkiä.
+
+Hän toteutti nyt Krögerin vanhan aikeen yhdistämällä molemmat puodit
+suurella ovella; rouva Knudsen'in yksityisen huoneen käytti hän
+konttooriksi, ja itse asettui hän Brandtin huoneisiin. Hänen mielessään
+olivat aina nuo pariisilaiset makasiinit, joita hän ei ollut nähnyt.
+Mutta hän saattoi tulla toimeen muutenkin, sillä hän oli aivan selvillä
+siitä, mikä hänen kaupungilleen sopi.
+
+Jo aikaisin keväällä sai hän puotinsa avatuksi, ja koko kaupunki riensi
+nyt sinne.
+
+Täällä oli hän noudattanut samaa järjestelmää kuin ennen rouva
+Knudsenin puodissa kun he yhdessä neiti Thorsenin kanssa käänsivät koko
+puodin nurin yhtenä yönä. Rouva Jessen oli nytkin ollut hänen apunaan.
+
+Nyt istui rouva Jessen pääkassassa, hienon kalterin takana, kuin
+harvinainen lintu häkissä. Hän hymyili vienosti ja katseli ylös
+lempeillä silmillään, ja nyökäytti silloin tällöin päätään pienelle
+miehelleen, joka oli myöskin saanut siellä tuottavan paikan ensimäisenä
+puotipalvelijana. Kotona oli hänellä oiva poika, jonka kehdosta
+kaupungilla tiedettiin kertoa yhtä monta sukkeluutta, kuin pojalla oli
+punasta hiuskarvaa päässä.
+
+Mutta pankinjohtaja T. Vold'ista ei enään sanottu mitään kokkapuheita.
+Perin typeränä pidettiin sitä, joka vielä viittasi "rouva Knudsenin
+kassaan". Paljon suuremmoisemmin olisi sen pitänyt tapahtua, tuollaisen
+rikkauden hankkimista varten. Syytä oli ihailla tuollaista omatekoista
+miestä ja Jumalan siunausta.
+
+Tässä asemassaan saattoi hän tuottaa pienelle yhteiskunnalleen kaikkea
+sitä vahinkoa, joka syntyy kun ahnas rahamies lukua pitämättä mistään
+hallitsee pankkia ja krediittiä. Hänen silmänsä olivat kaikkialla, ja
+missä äyrikin oli saatavissa, siihen iski hän kyntensä, ryöstäen
+köyhemmiltä kaiken ansion. Jos joku pieni kauppaliike alkoi kukoistaa,
+pani hän heti esteen krediitille, panetteli sen omistajaa
+ulkomaalaisille, joiden kanssa hän sitten itse teki sitoumuksia,
+karkoittaen siten entisen liikemiehen. Hän oli kaikkialla mukana,
+kaukana ulkopuolella omaa varsinaista kauppaliikettä, merikaupassa ja
+kaiken laatuisissa kauppayrityksissä. Hän ei ylenkatsonut kahta
+kruunua, kun sai sen ottaa toiselta.
+
+Sentähden palveltiin häntä kuin Moloch'ia, vielä suuremmassa määrässä
+kuin pankinpäällikköä, sillä Vold'in kaltainen ei hän kumminkaan
+koskaan ollut. Kaikki kauppiaat kumartelivat häntä, hiipivät piiloon
+pienine lihapaloineen ja uskalsivat tuskin sanomalehdissä ilmottaa
+peläten että tuo suuri mies, aavistaen heillä olevan jotakin menekkiä,
+ryöstäisi heiltä leivän.
+
+Sentähden tulikin hän valituksi kaikenmoisiin kunnallisiin toimiin,
+seuroihin ja yhdistyksiin.
+
+Ilman hänen nimeänsä olisi paras liike joutunut häviöön. Jos joku häntä
+loukkasi, voi yhtä hyvin heti mennä pormestarin luo kirjoineen.
+
+Kun hän sentähden parin vuoden kuluessa oli tyhjentänyt kaupungista
+kaikki mitä sieltä lähti ja käyttänyt hyväkseen kaikki mahdolliset edut
+ja elinkeinot, pisti hänen päähänsä, että nyt kun hän oli jo yli
+kolmenkymmenen vuoden vanha pitäisi hänen päästä valtiopäiville.
+
+Kaupungissa oli tapana, että jos joku oli rikastunut, hän pistäysi
+valtiopäivillä.
+
+Oikeistolle ei hän hiiskunut mitään; mutta ystävänsä pastori vilkutti
+ainoastaan merkitsevästi silmäänsä hänelle, puoltaessaan häntä.
+Vasemmistolle huomautti hän olevansa itsenäinen mies, joka oli noussut
+kansan syvistä riveistä, ynnä muuta senkaltaista, jota he pitivät
+tärkeänä. Hän ei sitäpaitsi ollut vaarallisesti sivistynyt ja oli rikas
+mies, joka kävi kirkossa.
+
+Ainoastaan "Työväen yhdistys" ei tahtonut valita häntä. Heidän
+puheenjohtajanaan oli Simon Varhoug, joka varoitti heitä Törres
+Voldista. Mutta silloin meni Törres alas ranta-aittaan ja sanoi
+kaikkien kuullen: No Simon, kun olet sosialista...
+
+Kauhistuneena rupesi viisas Simon vastustelemaan; mutta sana
+levisi kaupungille; jopa sanomalehdessäkin kirjoitettiin, että
+vahvoja sosialistisia virtauksia on ruvennut liikkumaan "Työväen
+yhdistyksessä"; ja kun Simon Varhoug tuli aivan liikutettuna erääseen
+satunnaiseen kokoukseen puhdistamaan itseänsä ja tovereitansa noista
+hirveistä syytöksistä, täytyi hänen ystävänsä ja toverinsa Halvor
+Röidevaagin ilmoittaa hänelle, että joka ainoa yhdistyksen jäsen oli
+eronnut työväenyhdistyksestä, jonka tähden sali oli tyhjänä. Ja
+seuraavana päivänä ei tuosta uhkeasta yhdistyksestä ollut muita jälellä
+kuin nuo kaksi jalokiveä: Simon Varhoug ja Halvor Röidevaag, kertoi
+samainen lehti.
+
+Niin tuli Törres Vold valituksi suurella enemmistöllä.
+
+Alussa hän katui, eikä viihtynyt ensinkään valtiopäivillä. Hän luuli
+kauvan aikaa, että hänestä tehtiin pilaa.
+
+Saman tapainen tunne jonka hän tunsi ennen nuorena seisoessaan tuon
+juovan edessä, joka eroitti hänet korkeammasta yhteiskuntaluokasta,
+saattoi hänet nytkin levottomaksi tuossa totisten miesten keskessä,
+jotka keskustelivat pöytäkirjakomitean ehdotuksista ja monesta muusta
+asiasta, jota ei hän ymmärtänyt.
+
+Mutta jälestäpäin hankittuaan tietoja noista miehistä, jotka puhuivat
+niin mahtavasti ja näyttivät niin rohkeilta, sai hän tietää että he
+olivat köyhiä, toinen köyhempi toistaan, ... ha! ... tuikiköyhiä
+kaikki! Ha, ha, ha! Mitä välitti hän heidän terävistä r--r'istä ja
+paksuista niskoistaan! Siellä oli pari rikasta miestä, joidenka seuraan
+hän liittyi, teki tuttavuutta monen muun rikkaan kaupunkilaisen kanssa,
+ja pääsi pitkälle seuraelämässä kukistumatta.
+
+Itse kokouksissa oli hänellä tavattoman ikävä; mutta käytävillä ja
+portailla, aina kellarikerroksesta ylös lehterille, oli hänestä hauska
+kuleksia. Iltapäivällä kun kaikki huoneet olivat valaistut, ja koko
+rakennus lämmitetty, vaelteli hän kuulumattomasti pehmeillä matoilla,
+käytävältä käytävälle, ohi kumartelevien vahtimestarien, poikkesi
+ravintola-huoneesen, istui siellä hetkisen mukavassa nojatuolissa
+nauttien virvoitusjuomia, ja näyttäydyttyään milloin missäkin paikassa
+lähti uudestaan liikkeelle; ja kun hän vielä lisäksi tästä kaikesta
+tiesi saavansa maksun, niin sekös oli hänen mieleensä.
+
+Ja kuinka hyvin hän käsitti, että nuo talonpojat, joita hän täällä
+tapasi, vaan joista hän kaupungin tukkukauppiaana pysytteli erillään ja
+joiden kotielämän ja ahtaat olot hän tunsi -- olisivat kernaammin
+myöneet sielunsa autuuden, kuin luopuneet mukavasta elämästään tuossa
+palatsissa.
+
+Hän tunsi itsensä levolliseksi erittäinkin puheensa jälkeen.
+
+Ajatuksen siihen oli hän saanut pastori Opstadilta ja odotti nyt
+ainoastaan sopivaa tilaisuutta sen esittämiseen. Eräänä aamu-päivänä,
+kun sali ja lehteri olivat täynnä kuulijoita ja keskustelu-aineena oli
+joku koulukysymys, nousi hän ylös puhumaan, ilmoittaen puolestaan
+seisovansa kokonaan lapsuuden uskon pohjalla. Hän tiesi kyllä että
+nykyaikaan ei semmoista pitäisi sanoa, jos mieli kantaa sivistyneen ja
+eteenpäin pyrkivän miehen nimeä; mutta hän oli yksinkertainen suora
+mies, joka oli lähtenyt kansan syvistä riveistä. Niin, hänestä tuntui
+rakkaalta saada tässä salissa tunnustaa, ettei hän ollut joutunut
+kauvemmaksi kuin lapsuuden uskon vahvalle pohjalle ja hän tahtoi
+rukoilla Jumalaa, ettei hän koskaan joutuisikaan sen kauvemmaksi.
+
+Tämä puhe herätti huomiota ja yleisesti kummasteltiin, kuinka tuo nuori
+mies, samalla kun hän vähässä ajassa oli koonnut itselleen omaisuuden,
+ennätti ottaa osaa uskonnollisiin kysymyksiin. Ja vaikkei hän koskaan
+enään lausunut mitään, pidettiin häntä tämän jälkeen paraimpina kykynä
+valtaistuimen ja kirkon puolella.
+
+Hänen kotikaupungissaan iskivät oikeiston miehet silmäänsä pastori
+Opstadille ja puristivat lämpimästi hänen kättänsä.
+
+Vasemmisto jäi siihen tavallisuuden mukaan ottamaan mittaa omista
+pitkistä nenistään ja kiroilemaan siitä että siis oli hänkin heidät
+pettänyt.
+
+Mutta Simon Varhoug kuiskasi ystävälleen:
+
+-- "Sanoinhan sen? -- Siinä on piru tuossa miehessä."
+
+Mutta suurinta huomiota herätti kuitenkin se, kun pääkaupungin lehdissä
+kerrottiin virallisesti ja varmasti, että herra valtiopäivämies,
+tukkukauppias ja pankinjohtaja T. Vold nimitetään pyhän Olavin
+ritarikunnan jäseneksi, -- tiedonanto teki aivan valtavan vaikutuksen.
+
+Nekin jotka olivat tottuneet paikkailemaan mokomia koristuksia
+vaipuivat ajatuksiin; naiset silmäilivät syrjittään miehiänsä ja
+aprikoivat: sellaista et sinä saa milloinkaan; niin -- pikku porvarit
+ja yhteiskunnan vähäpätöisimmätkin -- ne istuutuivat yksinään ja
+ryhmittäin, isä ja äiti lasten sängyn vieressä, istuivat siinä ja
+tuijottivat, yhä punniten sitä, että tämä mies, joka kaikkein tieten ei
+ollut muuta tehnyt kuin toisia vahingoittanut, että tämä mies oli
+löydetty ja että häntä oli ennen muita kunnioitettu.
+
+Että tämä kaukaisen paikkakunnan kaikella vääryydellä koottu rahaläjä,
+että haju siitä oli voinut levitä aina Tukholmaan saakka! -- Se heitä
+hämmästytti ja se sai heidät ajatuksiinsa vaipumaan. Eikö ollut
+oikeastaan heidän puolestaan kurjaa ja lapsia kohtaan ihan väärin että
+heitä kasvatettiin siihen, että se on rehellisyys joka maan perii.
+Sillä eihän se ollut ollenkaan totta. Ja ryöstettiinhän heiltä siten
+yksi mahdollisuus toimeen tuloon tässä maassa, kun heitä pakotettiin
+lukemaan ja oppimaan ja kun heissä herätettiin kunnioitusta tietoihin
+samalla kun heiltä salattiin, että tie yhteiskunnan juuripuolilta sen
+latvaan oli tehty ainoastaan niitä voitonhimoisia varten, jotka eivät
+koskaan mistään hävenneet, niitä teeskentelijöitä varten, jotka eivät
+koskaan silmiänsä räpäyttäneet.
+
+Mutta tuon suuren miehen edessä kääntyivät kaikki terävät piikit maata
+kohden, ja koko kaupunki mateli hänen edessään, kun hän kesällä palani
+valtiopäiviltä. Kaikki liikemiehet, jotka sillä välin olivat löytäneet
+jonkun luun järsittäväkseen, piilottivat huolellisesti saaliinsa ja
+ilmestyivät luikerrellen suuriin kansalaispäivällisiin, jotka pidettiin
+klubbilla, kotiin tulleen herra Voldin kunniaksi.
+
+Juhlapäivällisiin piti naistenkin ottaman osaa ja siellä saisi Törres
+tavata kauniin rouva Steinerin, joka muutama kuukausi sitten oli tullut
+kaupunkiin.
+
+Pukeutuessaan ja ajatellessaan kaikkia vastaus-puheitaan, hiipi ajatus
+rouva Steineristä vastustamattomasti sanojen väliin häiriten häntä. Hän
+oli kuullut että rouva Steiner oli tullut kaupunkiin luovuttamaan
+atelier'insä, joka näinä vuosina oli seisonut tyhjänä häntä varten,
+sekä myymään kaikki tavaransa lähteäkseen heti taas takasin. Sen hän
+piti jotenkin uskottavana, sillä pääkaupungista kerrottiin, että hänen
+miehensä oli joutunut häviölle, eikä luultavasti enään voisi häntä
+kustantaa.
+
+Hän tunsi, että vaikka olisi kuinka itseään varustanut, riippui kaikki
+kuitenkin siitä tavasta, jolla rouva Steiner ottaisi hänet vastaan.
+Vielä tässä silmänräpäyksessä muistellessaan entisiä vaiheitaan, tuntui
+hänestä kuin tämä nainen olisi ollut hänen viimeinen koetuksensa.
+
+Rouva Steiner oli pitänyt häntä narrinaan; kulettanut hymyillen hänet
+syvänteen reunalle saakka. Olisikohan hänellä vielä valta? -- tahi
+olisiko tässä kosto mahdollinen?
+
+Tuon suuren miehen ympärille pöydän ääressä oli kokoutunut niin suuri
+ihmisjoukko, että hän saattoi ainoastaan vilahdukselta nähdä rouva
+Steineriä eräässä naisparvessa. Mutta samassa silmänräpäyksessä tunsi
+hän lämpimän nytkähdyksen sydämmessään, ikäänkuin hänen henkäyksensä
+olisi pysähtynyt tuon naisen eteen, joka ennen oli hänet vallannut ja
+jonka valta tuntui vieläkin olevan sama.
+
+Sitten alkoivat puheet joissa tuota suurta miestä siveltiin
+lihavimmilla sanoilla mitä saattoi löytää. Ensin puhui pankinpäällikkö
+Christensen nuorille kyvyille, jotka vähitellen astuvat toisten sijaan,
+ryhtyvät työhön ja niin edespäin.
+
+Senjälkeen lausui asian-ajaja Dreyer tervehdyksen yhteiskunnan
+heikoimpain puolesta, joille Törres oli ollut isänä ja hyväntekijänä.
+
+Sitten astui esille eräs valtiopäivämies maaseudulta; hän puhui tuolle
+itsenäiselle miehelle, joka oli kohonnut kansan riveistä ja niin
+edespäin. Mutta pastori Opstad puhui paraiten.
+
+Hän ei tahtonut että liiaksi ylistettäisiin n.k. omatakeista miestä...
+Sillä itsestään ei ihminen mahda mitään; eikä kukaan sitä paremmin
+tiennyt kuin hänen ystävänsä T. Vold.
+
+Aina oli hän tunnustanut sen, että siunaus tulee ylhäältä päin ilman
+omaa ansiota; köyhien ja vähäpätöisten piiristä oli hän kohonnut ja
+sentähden oli Jumala lihottanut hänen laumansa ja suonut hänelle tätä
+maallista hyvää. Ja ylhäältä saatuna antina oli hän sitä vastedeskin
+hoitava ... siitä oli pappi varma. Törres oli vastannut tähän hyvin
+arvokkaalla tavalla; olihan hän käynyt pankinjohtajan koulua ja
+sittemmin kehittynyt suurkäräjissä, niin että hän voi lausu tyhjän
+päiväisimpiä sanoja ja imelintä mielittelyä niin totisesti ja
+vakuuttavasti kuin puhuu se, joka puhuu sydämmestään.
+
+Rouva Steiner istui pöydän alapäässä erään vanhan ihailijansa vieressä;
+hän voi nähdä kunniavieraan, joka kerta kun tämä nousi puhumaan, hän
+kuuli kaikki mitä muut sanoivat hänelle. Ja tuoko oli siis se
+puotipoika, joka kerran oli ollut hänen käytettävänään ja jota hän niin
+oli ivannut!
+
+Siitä pitäin oli hänellä ollut paljon vastoinkäymisiä. Pääkaupunki oli
+jo suuresti muuttunut, kun hän palasi sinne. Tuskin kukaan enään
+muistikaan skandaali ja avioero juttuja; mutta sijaan oli tullut uusia
+ja paljon pahempia juttuja. Hän kyllä huomasi, että häntä katseltiin
+jonkinmoisella uteliaisuudella, mutta häntä katseltiin kuitenkin
+niinkuin sellaista, joka oli suorittanut elämänsä urotyön ja kun vielä
+lisäksi hänen miehensä, joka ei ollut ollenkaan parantunut entisestään,
+ei enään sanonut varainsa kannattavan kustantaa kahta, vaimoa ja
+jalkavaimoa --, niin oli hänen täytynyt palata takasin tuohon pieneen
+kaupunkiin -- puoleksi epätoivoisena, ja aivan neuvotonna
+tulevaisuudestaan.
+
+Kaunis oli hän yhä vieläkin ja paremmin puettuna kuin kukaan muu tässä
+salissa ja kuta pitemmälle tuo suuremmoinen kansallisjuhla eteni ja
+kaikki ihailun maljat tyhjennettiin tämän yhden ainoan pään päälle,
+sitä enemmän alkoivat rouva Steinerin silmät kimmeltää, ja hän kysyi
+itsellään, eikö tässä mahdollisesti olisi saavutettava sitä, mitä hän
+tarvitsi, huoletonta rikkautta ja miestä.
+
+Hänessä piili vielä pelko tuon miehen raakuutta, mutta koko maailma oli
+hänen jalkojensa juuressa, ja kuka ties oli hän muuttunutkin. Kaikista
+pahinta oli, jos hän oli ymmärtänyt -- ja aivan varmaan oli hän sen
+jälestäpäin ymmärtänyt, kuinka paljon siinä oli hänen syytään tuossa
+tapahtumassa sinä iltana; olikohan hän antanut sen anteeksi? --
+voisikohan häntä saada sitä unohtamaan? -- ja epävarmoina molemmin
+puolin tapasivat he toisensa illemmalla; ja ikäänkuin salaisen
+sopimuksen kautta pisti rouva Steiner kätensä herra Voldin kainaloon ja
+he poistuivat erääseen tyhjään syrjähuoneeseen.
+
+Törresin sydän tykytti niinkuin hänen nuoruudessaan kun he istuivat; he
+hiukan naurahtivat molemmat.
+
+"Te olette tosiaan paljon muuttunut herra Vold."
+
+"Mutta te ette ole muuttuneet ollenkaan, ette vähintäkään", sanoi tämä
+ja katsoi häntä silmiin, tarkastellen hänen olkapäitään, tuolla
+ahnaalla katseella, jonka hän tunsi niin hyvin ja jota hän niin
+pelkäsi.
+
+"Me emme koskaan tavanneet toisiamme Kristiaaniassa", sanoi rouva
+Steiner.
+
+"Mutta minä kuitenkin kyselin teitä kaikista hienoimmista paikoista,
+mutta siellä ei ollut yhtä elävätä sielua, joka olisi tuntenut teidät."
+
+Sama epähieno talonpoika oli hän yhä vieläkin ja rouva Steiner muutti
+puheen ainetta;
+
+"Kuinkas te viihdyitte suurkäräjillä Kristiaaniassa?"
+
+"Vallan mainiosti", vastasi Törres.
+
+"Mutta eikö ollut hiukan vaikeata tuolla tavalla noin päästä
+kaikkialle."
+
+"Mitäs tyhjää, minä en ujostellut, olinhan minä rikkaampi kuin kaikki
+nuo yhteensä", sanoi hän ja nauroi noilla suurilla vahvoilla
+hampaillaan häntä vasten kasvoja, että rouva Steiner taas hiukan
+peräytyi.
+
+Mutta kun Törres Vold nyt kerran oli antautunut liukumaan, niin kertoi
+hän niinkuin vanhalle uskolliselle ystävälleen kaikki, mitä hän näitten
+vuosien kuluessa oli toimittanut.
+
+Sen hän heti näki, ettei nyt voinut olla puhetta ivaamisesta, nyt oli
+asiat sillä kannalla, että menneisyys oli unohdettava ja että tuo
+nainen oli otettava mukaan, sillä nyt hän itse seisoi kunniassa
+kukkuloilla, tuo toinen turvatonna.
+
+Ja yht'äkkiä tunsi hän koko luontonsa kohoavan, ajatellessaan että
+hänen nuoruutensa kaikista mahdottomin unelma oli toteutumaisillaan.
+Tuo nainen, joka oli ollut ja oli vieläkin yksi noita kaikkein
+hurmaavampia, ja joka oli ollut niin huimaavan korkealla, hänet oli nyt
+mahdollista valloittaa; hän tahtoi suudella hänen valkoista niskaansa
+ja taivuttaa sitä samalla. Ja samalla kun hänessä rakkaus leimahti ilmi
+tuleen, samassa oli siihen sekaantunut kostonkin tunnetta, juuri
+niinkuin hän naista tahtoikin rakastaa.
+
+Rouva Steiner oli unohtanut laskunsa ja tunsi itsensä aseettomaksi. Tuo
+alkuperäinen raaka voima, jota hän jo ennen oli talonpoikaispojassa
+ihaillut valloitti hänet yhtäkkiä, hän kalpeni kalpenemistaan,
+kuullessaan toisen puhuvan, hän oli aikonut punnita ja miettiä, mutta
+nyt tunsi hän kaikki päättyvän sillä että tuo toinen otti hänet
+puoleksi väkisin.
+
+Useita kertoja olivat muutamat juhlatoimikunnan herrat huolestuneina
+etsineet kunniavierasta ja samassa aina hienotunteisuudesta vetäytyneet
+takaisin.
+
+Törres Vold tarttui hänen käteensä ja sanoi: nyt minulla on kaikki,
+paitsi yksi kaikkein korkein, sallikaa minun nyt viedä teidät niihin
+huoneisiin, joista te kerran karkoititte minut ulos, niin olemme kuitit
+-- ja kahden kertaisesti onnelliset. Rouva Steineriä puistutti, mutta
+samassa lähestyi heitä varovasti pankinjohtaja Christensen.
+
+"On vaikea tulla yksimielisyyteen?" -- kysyi hän hienosti.
+
+"Ei -- nyt olemme me yksimieliset" -- huudahti Törres Vold, ilosta
+loistaen; -- "eikö totta -- rouva!" -- Rouva oli kohonnut seisaalleen,
+he seisoivat käsikädessä, hymyilevän pankinjohtajan edessä. Rouva
+Steiner käänsi päänsä Törres Voldin voimakasta olkapäätä vastaan ja
+kuiskasi: "Niin olkaamme yksimieliset" --.
+
+Kun hän myöhään yöllä kulki kotiinsa juhlasta, joka oli muodostunut
+myrskyiseksi kihlajaisjuhlaksi, teki Törres kierroksen, sittenkun oli
+seurannut morsiantaan hänen asuntonsa ovelle.
+
+Hiljaisessa tyynessä kesä yössä harhailivat tuoksut niityiltä ja
+kanervikko kankailta kaupunkiin. Törres seisahtui muutamaan kulmaan ja
+hengitti syvästi ilmaa keuhkoihinsa, ja tuon tutun maaseutu ilman
+mukana muistuivat hänen mieleensä lapsuuden ja nuoruuden päivät -- ne
+oli aikoja ne, joita hän ei ollut joutanut viimeisten kiireisten
+vuosien aikana muistelemaan. Ei hän ollut ajatellut sukulaisiakaan, ja
+jos joku heistä tuli kaupunkiin, oli hänellä ensimmäisenä huolenaan
+päästä heistä erilleen.
+
+Mutta tänään koutuivat muistotkin hänen mielialaansa, joka oli niin
+viehkeä ja onnea täysi, ja hän ymmärsi oikeiksi papin sanat, että
+Jumala oli hänen työtänsä siunannut. Olihan hänen pitkin matkaa käynyt
+niinkuin Jaakopin! -- Ja olihan hän nyt noiden seitsemän vuoden
+kuluttua saanut Raakelinsa, saanut ihanimman Raakelin, minkä yksikään
+mies voi toivoa omaksensa.
+
+Huoneensa edustalle seisahtui hän, tarkasteli tuota kultakirjamilla
+kirjoitettua omatekoista nimeänsä, mutta ylhäällä suurissa saleissa ja
+makuuhuoneessa palasivat hänen ajatuksensa takasin tuohon ihanaan
+naiseen, noihin ihmetteleviin vieraihin ja hänen omaan kaikkia
+hallitsevaan voimaansa.
+
+Ja kun hän oli riisuutunut ja mennyt levolle, alkoi hän ajatella
+lapsiansa ja hän alkoi miettimään mikä olisi pantava esikois pojan
+nimeksi.
+
+Yhtäkkiä ikäänkuin ilmestyksen kautta sattui se hänen mieleensä ja hän
+mainitsi sen puoliääneen pimeässä, ikäänkuin kiitollisuudesta.
+
+Jaakoppi -- on nimi. -- Jaakoppi on se nimi, jota hänen poikansa tulisi
+kantamaan ja itse opettaisi hän poikaansa tätä nimeä kunnialla
+kantamaan.
+
+_Loppu_.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Jaakoppi, by Alexander L. Kielland
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAAKOPPI ***
+
+***** This file should be named 39182-8.txt or 39182-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/9/1/8/39182/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/39182-8.zip b/39182-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..7ed16a0
--- /dev/null
+++ b/39182-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2a59f71
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #39182 (https://www.gutenberg.org/ebooks/39182)