diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 39182-8.txt | 6403 | ||||
| -rw-r--r-- | 39182-8.zip | bin | 0 -> 113244 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 6419 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/39182-8.txt b/39182-8.txt new file mode 100644 index 0000000..eba5c5e --- /dev/null +++ b/39182-8.txt @@ -0,0 +1,6403 @@ +The Project Gutenberg EBook of Jaakoppi, by Alexander L. Kielland + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + + +Title: Jaakoppi + +Author: Alexander L. Kielland + +Translator: Juhani Aho + +Release Date: March 17, 2012 [EBook #39182] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAAKOPPI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +JAAKOPPI + +Kirj. + +Alexander L. Kielland + + +Suomentanut Juhani Aho + + +Päivälehden novellikokoelma 1. + + +Helsingissä, +Helsingin Sentraali-Kirjapainossa, +1891. + + + + +I. + + +Pari peninkulmaa järvestä, missä maa hitaasti alkoi nousta tunturia +kohden, olivat nuo pienet talot autioina ja hajallaan; ja alavat suot +levenivät mustina ja rapakoisina hiukan ylempänä olevien kankaiden +välissä, missä lyhyttä kanervaa kasvoi isojen kivien ympärillä. + +Tie oli yksi ainoa huolellinen kärrynjälki, joka luikerteli kivien ja +mättäiden lomia, ja se kulki nyt samaa suuntaa kuin oli kulettanut sen +ensimmäisen ajajan hevonen; eikä yhdenkään hevosen -- vielä vähemmin +yhdenkään ajajan päähän ollut pistänyt lähteä viemään rattaita toisille +väylille, ulos tästä huolellisesta kärrynjälestä. + +Tietä myöten laskeutui alas isokasvuinen, tanakka talonpoikaispoika, +tukka vaaleanpunanen ja naama kesakoissa. Hän kulki, kasvot, nuo isot +ja untuvapartaiset kasvot käännettyinä luodetta kohti, merta kohti, +kaupunkia kohti, ilta-auringon kultaista ruskoa kohti joka punotti +kanervikossa ja veti pitkän juovan veden rajaan saakka, tulvi leveänä +juovana alavalle länsi rannalle ja kimalteli kaitaisena juovana aina +meren ulapalle, näköpiirin perille saakka. + +Auringon kulta heloitti hänen vaaleansinisissä, myhäilevissä +silmissään. Ja hänen mielensä se oli täynnä kultaa sekin. Hän ei muuta +ajatellut, ei muuta nähnyt, hän vaan kulki niinkuin olisi jo porkannut +polviaan myöten kullassa -- kulki pohjoiseen päin, kaupunkiin, tuohon +kaupunkiin, joka oli täynnä kulta kolikoita, kulta kolikoita ja +tyttöjä! + +Ja kuitenkaan ei Törres Snörtevold ollut nähnyt paljon oikeata kultaa +eläessään; muutamia kullatuita kehyksiä pappilan salissa, siinä kaikki. +Vaan eilen oli hän saanut kaksi oikeata kultarahaa eläinkauppiaalta, +joka osteli sikoja englantilaisille. + +Törres vei kultapalat yksikseen luhtiin, puristi niitä kourassaan, +helisti niitä varovasti rautanaulaan, haisteli ja purasi hiukan toista +laitaan; ja koko yön oli hänellä ne mukanaan vuoteella, hän pani +poskensa alle taikka hieroi niitä vastakkain puoli horroksissa, +kuullakseen olivatko ne siinä molemmat. + +Seuraavana päivänä oli hän kuin uudesta syntynyt. Hän tahtoi +hetipaikalla päästä kaupunkiin, ja yksin. + +Hän joka aina puheli kaupungista, mutta ei koskaan uskaltanut tulla +mukaan, kun muut menivät markkinoille; hän, joka aina oli säästänyt +rahaa kaupunkimatkan varalle, mutta ei koskaan saanut tarpeeksi, hän +oli nyt kerralla valmis, eikä pidättämisestä puhettakaan. Kaikki +rahansa pistettyinä pienissä kääryissä sinne tänne vaatteihin ruumiin +ympärille astui hän nyt alas tietä pitkin iltapäivän paistaessa ja +läheni rantaa, josta toivoi pääsevänsä venheellä yli rautatieasemalle +toisella puolen veden. + +Matkalipun hinnan kaupunkiin tiesi hän; se oli suuri; mutta mahdotonta +oli hänen tässä kiihkossaan lähteä kiertämäänkään ja kulkea puolitoista +päivää jalkasin. Venhekyydin oli hän arvellut maksavan 25 äyriä. Mutta +kun hän joutui niin pitkälle, että näki isot kivet veden rajassa, missä +tiesi venheen olevan, pisti hänen päähänsä, ett'ei sen omistaja Anders +ehkä olekaan saatavissa. Silloin voisi hän ottaa venheen ja soutaa itse +itsensä toiselle puolelle; se ei tulisi mitään maksamaan, sillä tänne +hän ei enää koskaan tule takaisin. + +Kotona eivät olleet puhuneet juuri mitään Törresille, kun hän sanoi +lähtevänsä. Hän oli aina yksin eikä suuresti muista välittänyt. Talo +oli aina lapsia täynnä ja vaivaishoidon portaalla. Törres ei ollut +vanhin poika, mutta teki työtä taloon ja hoiti omia asioitaan siinä +sivussa. + +Jo ihan nuoresta alkaen oli hänellä ollut tavaton onni sikakaupoissa. +Aina saivat hänen sikansa enimmät porsaat ja jos niitä katosi metsiin, +ei hänen porsaansa olleet koskaan kadonneiden joukossa. Mutta ei hän +kuitenkaan ollut tyytyväinen; hän kulki ja valitti, ett'ei tästä tule +mitään. Ja vaikka hän olisi myynyt kuinka hyvään hintaan tahansa, ei +kukaan voinut huomata, että hänellä oli rahoja. Hiljaa ja murjottaen +oleskeli hän siellä missä muutkin ja kasvoi hitaasti. + +Mutta kun hän nyt laskeutui alas viimeistä mäkeä kultaisen auringon +kimaltaessa edessään veden pinnalla, tulvahti tuossa nuoressa +talonpoikaispojassa ennen tuntematon voima. Hänellä ei ollut laukkua +eikä matkasauvaa; mutta hänen piti saada jotakin käteensä ja niin otti +hän kaksi pyöreätä kiveä tiepuolesta -- toisen toiseen käteensä. Niitä +iski hän vastakkain niin kovasti kuin voi ja lauleli: Kultia ja +tyttöjä, ja tyttöjä ja kultia, -- hän lauloi ääneensä ja löi tahtia +jalalla. Vaikkei hän osannutkaan laulaa. + +Hänestä oli niinkuin olisi hän musertanut jotain toista, samalla kuin +hän itse kasvoi, kasvoi ohi kahdenkymmenen vuotensa, kasvoi niin +suureksi, että hänen täytyi avata leveähampainen suunsa, -- ikäänkuin +nielläksensä oma ääretön himonsa. + +Ja kun hän näki venheen kiven kupeella eikä yhtään ihmistä saapuvilla, +pani hän hyppelemällä viimeisen matkan, nauraen ja riemuten, ja +hyökkäsi venheen kimppuun sysätäkseen sen vesille. + +Mutta hänen askeleensa irtonaisilla rantakivillä herättivät miehen +kiven takana, josta pää pisti esille. Se oli Andersin pää, ja hän kysyi +kiivaasti: + +"Mitä sinä teet minun venheelläni?" + +Törres'in sydänalassa pani pahasti ja pettyneenä irroitti hän kätensä +venheen kokasta; mutta sanoi rauhallisesti, niinkuin oikeata asiaa: + +"Voitko soutaa minut yli asemalle -- Anders?" + +"En" + +"Vai niin? -- mutta minä maksan!" + +"Venhe on vuokrattu", vastasi Anders ja sylkäsi, kääntyen rauhallisesti +pois ja piiloutuen kiven taa. + +Sieltä kuului muitakin ääniä, ne nauroivat ja puhelivat kiven takana. +Törres seisoi silmänräpäyksen hämillään ja kokosi ajatuksiaan. Ja hänen +verensä olivat sellaisessa menon vauhdissa ja hänen koko mielensä oli +niin täynnä kultaisia unelmia, että hän huusi ääneensä -- tahallaan +sitä varten, että kiven takana olijatkin kuulisivat: "Saat 50 äyriä +kyydistä asemalle". + +Mutta sieltä kiven suojasta kajahti tyynille vesille nauru, jonka +vertaista Törres ei vielä eläissään ollut kuullut, sillä se oli +kaupunkilais naurua -- ärsyttävää, herrasmaista ja vapaata. Ja sieltä +huudettiin: "Käy esiin! Käy esiin sinä viidenkymmenen äyrin mies! -- +hoi, missä se on se kultalintu?" + +Pari iloista punertavaa naamaa pilkisti sieltä häntä nähdäkseen ja kun +Törres vähän muuttautui, sai hän nähdä kolme kaupungin herraa, jotka +kalastus kapineineen olivat asettuneet tuon suuren kiven suojaan. +Heillä oli valkea liina keskellään nurmikolla ja pulloja oli kokonainen +kehä yhdestä toiseen; siellä oli laseja täynnä punaista ja keltaista, +voita lasi astioissa, hienoa kaupunkilais-leipää, avattuja läkki +astioita, paperiin käärittyä kanan paistia, -- Törres näki tuon kaikki +yhdellä ainoalla silmäyksellä käsittämättä muuta kuin että se oli +kaikki tuo äärettömän kallista, ja hän luuhistui kokoon mielen +masennuksesta. + +"Tule poika tänne! ja juo lasi janoosi!" huusi heistä vanhin joka oli +paksu ja punapäinen. + +Mutta Törres seisoi synkkänä ja vastasi vaan: + +"Minun pitäisi päästä veden yli -- minun." + +"Mene sitten vaikka helvettiin", huusi tuo paksu ja tyhjensi itse +lasinsa; "tiedä sinä, että venhe on nyt meidän". + +"Olisiko siellä vielä sijaa?" kysyi heistä muuan. + +"Onhan siellä aina sijaa", vastasi Anders. + +"Ei, ei", huusi tuo lihava päättäväisesti, "me emme tahdo mukaan. Minä +en siedä näitä lahosia venheitä -- en ainakaan lastissa." + +Ja niinkuin ei Törresiä olisi ollut koko maailmassa, alkoivat he syödä +ja syödessään jutella kaikista niistä huonoista venheistä, joita oli +pakotettu käyttämään vesillä ja virroilla ja joita aina piti soutaa, +menipä sitten kalaan tai tahtoi päästä rannalta toiselle. + +Törres peräytyi pysytellen niin, että kivi oli siinä hänen ja noiden +toisten välillä, kunnes löysi syvennyksen rannassa, johon voi kokonaan +piiloutua, kun laskeutui vatsalleen maahan. Tässä hän loikoi kiroillen +ja hiekkaa raapien. + +Ne olivat nuo nauraneet hänen suurelle tarjoukselleen ja pakoittaneet +kiertämään maata myöten. Nyt hän ei enää ehtisi iltajunaan, hänen +pitäisi yöpyä vieraihin paikkoihin ja kenties maksaa yösijasta; ja +sitten ei hän enää ehtisi tänä iltana kaupunkiin -- ei saisi nähdä +tuota valaistua, ihmeellistä kaupunkia, johonka oli juoksujalassa +rientänyt. + +Jonkun ajan päästä nousivat miehet kiven takaa jaloilleen, täyteläisinä +ja tyytyväisinä, sikarit ja piiput hampaissa höyryten, samalla kun +Anders, joka oli ollut ennenkin herroja kyydissä, keräsi tähteet +vakkaan ja vei ne venheesen. Kun he olivat päässeet vesille, nauraen ja +meluten, ymmärsi Törres heidän puheestaan, että joku oli maininnut +hänet; sillä se lihava, joka oli istuutunut perään, huusi: "me annamme +Andersille yhden kruunun juomarahaa päästäksemme kultalinnusta, niin +voittaa hän kuitenkin 50 äyriä". + +Venhe lähti soutamaan pois ja nuo kolme herraa laittoivat siimansa +reilaan, uistellakseen yli mentäessä. Törres jäi yksin rannalle ja +katseli heidän jälkeensä kiukusta hehkuvin silmin. + +Sitten hiipi hän kiven luo, jonka juurella oli muutamia korkkeja ja +voihin tahratuita papereita. Hän pui nyrkkiä poistuvalle venheelle ja +joutui hillitsemättömään raivoon ajatellessaan noita ihmisiä -- +varsinkin tuota paksua. Hän syöksi olkapäänsä kiven kylkeen, painoi +sitä ja pinnisti maasta jaloillaan. Mutta tuo liikahtamaton möhkäle +jäähdytti hänet. Kiukun kohtaus meni ohitse ja hän katseli venheen +jälkeen, joka nyt oli liukunut vastaisen maan mustaan varjoon; samalla +hän vannoi sydämmessään, että tätä ei tulla unohtamaan. + +Sitten lähti hän kärsivällisesti kiertämään rantaa; olihan oikeastaan +50 äyriä säästetty; kun nyt vaan saisi yösijan halvalla. + +Mutta nyt ei ollut enää kultaa auringossa eikä mitään typeriä haaveita +Törresin päässä. Hän tunnusteli kaikkia rahakääröjään, luki ne ja laski +yhteen; tähän saakka ei ollut vielä mennyt äyriäkään. + + + + +II. + + +Se kaupunki, mihin hän tuli seuraavana aamuna, oli niin suuri, että +Törres jäi seisomaan sanatonna ja huumautuneena, astuessaan ulos +asemahuoneesta. + +Sellaista korkeiden ja kalliiden huoneiden paljoutta ei hän ollut +osannut aavistaakaan, vaikka olikin kuullut niistä puhuttavan ja niitä +mielessään kuvitellut. + +Välittämättä muutamista poikasista, jotka kysyivät olisiko hänellä +mitään kantamista -- eihän hänellä ollut mitään, lähti hän tunkeutumaan +kaupunkiin, osoittamatta ainoallakaan kasvojen liikkeellä, kuinka +mahtavasti tämä häneen vaikutti. + +Mutta yhtäkkiä tuli häntä vastaan jotain aivan erinomaista. Se oli +nuori, hieno nainen -- kurottu ja keikistetty, jalassa hienokärkiset +kengät ja suuri hattu poikittain päässä. Ennenkun itsekään tiesi, +sivalsi hän lakin päästään niinkuin papin edessä, ja nainen punastui, +vaikka ei voinutkaan olla tyytyväisenä hymyilemättä. + +Ei hän hänen kauneuttaan, -- sillä Törres oli tuskin nähnyt hänen +kasvonsa, eikä myöskään puvun kalleutta, mutta se somuus! -- että +nainen voi näyttää noin somalta, se oli hänen mielestään +yliluonnollisen mestarillista. Törres oli nähnyt naisia ennenkin -- +sekä vaatteissa että ilman; mutta moista ei hän ollut koskaan +aavistanut. Ja joka kerta kuin hän tuli naista vastaan, niin vavahti +hän ja jäi tuijottamaan jälkeen; mutta ei kukaan ollut sellainen kuin +tuo ensimmäinen, eikä hän enää ottanut lakkia päästään. + +Puolille päivin oli Törres jo sen verran tutustunut kaupunkiin, että +hän tiesi, missä ihmiset eniten oleskelivat. Pienet ja ahtaat kadut hän +pian hylkäsi; mutta pääkadut, missä huoneet olivat kivestä -- ja +äärettömän suuret ikkunat yhdestä ainoasta lasista, joka oli niin +läpikuultavaa kuin kirkas ilma, ja joissa kuitenkin oli niin hyvä +katsella kuvaansa -- niitä myöten kuljeskeli hän tuntikausia. + +Kaupungin komeimman puodin nimi oli Brandt; se oli naisten puoti, johon +kuului koetushuoneet ja ompeluhuone. Mutta vanhalta muistilta myytiin +siellä myöskin kahvia, teetä ja sikareita, joita oli näytteillä +erityisessä uutimilla verhotussa ikkunassa. + +Kaupungin vilkas-liikkeisin katu levisi juuri Brandtin puodin +edustalla, jossa paitse kolmea ikkunaa oli vielä lasiovikin. Tässä +käyskenteli Törres koko päivän edestakaisin ja tutkiskeli. Hän koetteli +arvata tavarain hintaa; mutta harvoihin tavaroihin olivat hinnat +merkityt eikä niitäkään ymmärtänyt. + +Brandtin lähin naapuri oli Cornelius Knudsen, jonka talo oli seinäkkäin +Brandtin kanssa, mutta Knudsenilla oli vaan yksi ikkuna pää-kadulle, +muu osa tätä laajaa rakennusta antoi ahtaalle sivukadulle ja päättyi +alhaalla meren rannassa rantamakasiineihin ja tavaratontteihin. + +Tätä liikettä johti Cornelius Knudsenin nuori leski, jota vastoin +Brandtin suurta ja rikasta kauppahuonetta hoiti vanhan Brandtin +vävypoika Gustaf Kröger. + +Cornelius Knudsenin yhdessä katu-ikkunassa oli kaikkea sitä mitä oli +Brandtillakin ja hiukan vielä lisääkin. Törres näki heti, ettei mikään +täällä ollut niin kallista ja hienoa; mutta sitten oli tällä puodilla +kolme jotenkin pölyistä sivukadulle antavaa ikkunaa, jotka olivat +täynnä tavaroita, tervasta aina laivaköysiin saakka. + +Näitä kahta naapuria tarkasteli Törres koko päivän, kunnes huomasi, +että hänellä oli ankara nälkä. Eräästä leipurista osti hän nisuleivän +ja siirappikakun ja nautti nämä ensimmäisinä kaupunkimaistiaisinaan. + +Voimistuneena ja hyvällä tuulella jatkoi hän kulkuaan, hän tahtoi +hetipaikalla ansaita jotakin; mutta mistäpäin hän alkaisi? kultasepän +ja kellosepän ikkunat vetävät häntä vahvasti puoleensa. Täällä oli +kulta puhdasta ja hohtavaa. + +Mutta kun hän siinä seisoi, katseli sisään ja näki siellä työmiehen, +joka lasi silmän edessä perkkaili kellon sisustaa ja väänteli pienen +pieniä pyöriä ja karoja, niin käsitti hän samassa ett'ei tämä ollut +häntä varten; tuo työ, se ei ollut suinkaan kullan arvoista, vaikka +ikkunat olivat täynnä kultakaluja. + +Istua yhdessä kohden, olla vaiti ja tehdä työtä aamusta iltaan, -- ei +-- niin tyhmä en minä ole, ajatteli Törres ja naurahti itsekseen. Yhtä +hyvin olisin voinut jäädä kotiin maata muokkaamaan. + +Nyt selvisi hänessä se päätös, että missä oli sakeimassa väkeä -- +siellä tahtoo hänkin olla; eikä hän huoli äkäytyä työn ääreen tuolla +tavalla; sinne hän tahtoo mennä missä myydään, missä rahat nousevat +lihavista kukkaroista, ja pyyhkäistä ne laatikkoon niin että kilahtaa. + +Oli hänestä kuitenkin liika hienoa pääkaduilla -- vielä; hän loittoni +sentähden laitakaupunkiin päin ja kun näki vanhanpuoleisen miehen +yksinään rihkamapuodissaan, astui hän sisään ja kysäsi ilman pitempiä +mutkia, olisiko täällä paikkaa tämän näköiselle pojalle? + +"Ei", vastasi mies ja katsahti ylös sanomalehdestään. Mutta kun Törres +näyttämättä vähintäkään pettyneen näköiseltä aikoi mennä, alkoi +kauppamies tiedustella: + +"Taidat olla maalta? -- vastikään tullut kaupunkiin? Oletko väkevä?" + +"Kyllä kai -- senpähän näkisi", vastasi Törres vältellen; hän oli +kuitenkin jo katsellut ympärilleen, ja ymmärsi, että väkevän pojan +tehtävä tällaisessa kaupassa olisi silli- ja tervatynnörien +vieritteleminen alhaalla rantamakasiinissa; ja siihen ei hänen tehnyt +mielensä. + +Kauppias sitävastoin alkoi mieltyä poikaan. + +"Minulla ei kyllä ihan paikalla ole pojan tarvista", sanoi hän. + +"Niin, mutta minun olisi tarvis päästä paikalla", sanoi Törres. + +"Ohoh", -- huudahti vanha mies -- "niin ne aina ajattelevat ne +talonpojat, että kussa tulevat kaupunkiin, niin on puurokuppi voisilmän +kanssa jo odottamassa." + +Mutta Törres naurahti: "Tottahan täällä lie toki työtä tekevälle näin +suuressa kylässä." + +Tuo varmuus vaikutti toiseen; tuossa pojassa on jotain, jota ei ole +jokaisessa. + +"Sinä -- sinä voisit koitella' -- alkoi hän. + +"Paljoko maksetaan puoti pojalle palkkaa?" + +"Palkkaako! -- Saat olla aluksi tyytyväinen huoneesen, ruokaan ja +vähään vaatteita", arveli vanhus. + +Törres astui ovea kohden, josta samassa tuli pari tyttöä kauppaa +tekemään. + +"Niin no, saadaanhan sitten huomenna puhella", sanoi kauppias, jonka +täytyi mennä vastatulleita palvelemaan, "mutta lupaa minulle, että +tulet huomenna takaisin", huusi hän vielä kerran, sillä hänen oli +alkanut tehdä mieli poikaa. + +"Kyllä, kyllä", vastasi Törres, mutta kun hän astui ulos hämärästä +rihkamapuodista, päätti hän, että tänne ei hän enää koskaan astu +jalallaan. + +Nyt tahtoi hän mennä suoraan -- joko Brandt'ille taikka Knudsenille; +hän oli jo huomannut hyvinkin kelpaavansa pikkukauppiaalle ja vähempää +kuin ruokaa ja asuntoa eivät suinkaan nämäkään voisi hänelle tarjota; +kunhan vaan pääsisi ovesta sisään; kyllä hän sitten aina siitä +selviäisi. + +Tuossa tuokiossa oli hän takaisin keskikaupungilla, mutta kun hän tuli +Brandtin nurkkaan, oli kaikki muuttunut. Kaasu oli sytytetty ja +suurista ikkunoista tuli valovirta, jollaista Törres ei koskaan ollut +voinut ajatella mahdolliseksi edes taivaassakaan. Valkosten, loistavain +ja keveiden puotitavarain välistä näki hän muutamia onnellisia +olennoita, jotka käyskentelivät puoti pöytien takana tai kiiveskelivät +portaita myöten ottamaan hyllyiltä tavaroita -- aivan niinkuin enkelit +Jaakopin unessa. + +Katsahtamatta Cornelius Knudsenin ikkunaan, joka ei vielä ollut +valaistu, astui hän urhoollisesti, vaikkakin tykyttävin sydämmin. +suoraan tuohon kimmeltävään puotiin. + +Hän kysäsi "kauppamiestä itseään", ja eräs nainen, joka parhaallaan +palveli ostajia, avasi hänelle puoti pöydän sulun; nähtävästi luultiin +häntä joksikin lähetiksi. Törres meni osoitettua tietä -- hurmautuneena +kaikesta minkä näki, hajusta ja valosta tässä maailmassa, josta hän +aina oli uneksinut. + +Konttoorin ovi oli auki. Törres astui sisään. Paksu mies luki hattu +päässä jotain kirjettä kaasulampun alla. Törres rykäsi ja kysyi eikö +täällä tarvittaisi poikaa? + +Vihastuneena pyörähti mies ympäri: mutta kun hän näki Törresin, levitti +hän käsiään ja huudahti: + +"Sitä on pirun poika! -- tuleeko se nyt tännekin tuo!" + +Törres kiiruhti samassa ulos ovesta; se oli tuo eilinen paksu -- hänen +vihamiehensä; ja ulos puodista kiiruhti hän eikä saanut henkeään +vedetyksi, ennenkun oli kapealla kadulla Cornelius Knudsenin ikkunain +alla, jossa oli yksinäistä ja pimeää. + +Nyt oli hänen rohkeutensa melkein lopussa ja päivä oli myöskin kohta +lopussa. Ei millään muotoa olisi hän tahtonut lähteä hakemaan yösijaa +rahan edestä kalliissa kaupungissa. Hänen täytyi keinolla millä hyvänsä +saada jotain tointa vaikka kuinkakin vähäpätöistä. + +Olisiko palata rihkamakauppiaan luo? + +Pari kertaa käveli hän edestakaisin kadulla, ja ajatteli tuota paksua +miestä, joka siis oli se rikas Brandt; kauvan tulisi kestämään, +ennenkun saisi sellaiselle miehelle kostetuksi, ja sillä välin katsoa +tuijotti hän Knudsenin ikkunoihin. + +Yhtäkkiä rohkasi hän mielensä, nousi rappusia ja astui sisään. + +Knudsenin pitkässä puodissa ei ollut niin valoisaa eikä myöskään niin +paljon väkeä kun Brandtilla. Törres aikoi uskoa asiansa pienelle, +suloiselle naiselle, joka istui puotipöydän takana; mutta samassa tuli +sieltä esille pieni, soma mies, joka varmaankin oli talon isäntä. Hän +oli puettu ruudukkaisiin ja juovikkaisiin vaatteihin, kaulus oli +korkea, parta musta ja hieno tukka silitettynä alas otsalle. + +Törres tarkasteli häntä kunnioituksella ja uudisti ulkomuistista +sanottavansa, että eikö täällä tarvittaisi poikaa. + +"Minkälaista poikaa?" kysyi tuo hieno herra. + +"Puoti poikaa" -- vastasi Törres. + +"Näyttää pikemmin makasiinirengiltä", sanoi tuo hieno herra häntä +kierrellessään ja katsellessaan. Tuo pieni nainen oli kovalla +naurutuulella. + +Mutta Törres tarkasteli samalla aikaa puotia ja kaikkia tavaroita; +mitenhän paljon siinä oli rahaa kiinni tuossa? + +Hieno herra jatkoi yhä tarkastustaan -- etupäässä naisia huvittaakseen. + +"Mikä on nimenne?" -- kysyi hän nostaen lasit nenälleen. + +"Törres Snörtevold." + +Nuorta naista huvitti se niin että hänen täytyi paeta nurkkaan, +peittämään nauruaan. + +"Kauniisti kaikuva nimi", sanoi hieno herra, "ja millä alalla tahdotte +te mieluimmin työskennellä?" + +Sitä ei Törres oikein ymmärtänyt; mutta hän vastasi kuitenkin: "Minä +tahdon myydä." + +"Myydä -- vai niin, siinähän sitä juuri taitoa tarvitaankin", sanoi +hieno herra puoli ääneen. "Te voitte odottaa täällä hetkisen." + +Herra Anton Jessen oli kauppahuoneen ensimmäinen mies ja johti sitä +ikäänkuin leskirouva Knudsenin puolesta; kaupungissa kuiskattiinkin +että niistä noista varmaankin tulee pari. Hän kiipesi nyt ylös niitä +rappuja, jotka veivät kontooriin, missä rouva Knudsen itse istui +pulpettinsa ääressä nyt niinkuin oli istunut miesvainajansakin aikana. +Hra Jessen pyysi häntä tulemaan alas puotiin ja tarkastamaan muutamaa +nuorta miestä, jonka kuului tekevän mieli puotipojaksi. + +Rouva Knudsen tuli alas ja vaikka oli muuta tekevinään, tarkasteli hän +koko ajan salaa Törresiä. Tämä töllisteli yhä ympärilleen ja oli aivan +haihduksissa omiin tuumiinsa aavistamatta kuka tuo nainen oli joka +kulki hänen ohitsensa; ja rouvasta näytti että se on tuo tavallinen +typerä maalaispoika. Ei se oikeastaan ollut hänen mieleensä ja hän meni +sanomaan sitä herra Jessenille. + +Mutta kun hän toisen kerran meni ohi, tuli Törres häntä katsastaneeksi +ja ymmärsi heti, että tässä on tärkeä henkilö, jolle täytyy tupata +kättä. + +Rouva Knudsen hymyili vasten tahtoaankin; ja tuli ojentaneeksi kätensä, +kun he olivat näin likellä toisiaan. Törres, joka ei ollut koskaan +koetellut muuta kuin kovia työmiehen kouria, ihastui tuosta pehmosesta +kätösestä niin, että hän kohotti sen ylös sitä tarkastaakseen. "Ei +mutta tuollaistapa minä en ole ennen nähnyt milloinkaan", huudahti hän +ihmetellen, ja katsoi häntä suoraan silmään. + +Rouva Knudsen punastui ja veti kätensä pois; mutta hän ei voinut +suuttua tähän hyväluontoiseen talonpoikaispoikaan. + +"Luuletteko, että hän kelpaa mihinkään -- herra Jessen?" + +"Voineehan tuota johonkin koulita." + +"Ainakin on se hyvänluontoinen poika", arveli rouva. + +"Voipipa olla" -- sanoi hra Jessen hymyillen. + +Ja niin otettiin Törres toistaiseksi puotirengiksi -- olemaan apuna +puodissa tai makasiineissa -- miten milloinkin parhaiten soveltui. + + + + +III. + + +Gustaf Kröger oli nuorena kandidaattina tullut kaupunkiin apulaiseksi +pormestarille; mutta sen sijaan että olisi jatkanut omalla alallaan, +oli hän mennyt paraisiin naimisiin, mihin kaupungissa voi mennä; hän +oli kihlannut ja nainut rikkaan Brandtin tyttären. + +Hän oli lahjakas ja iloinen nuori mies, jonka oli ollut hyvin helppo +rakastua hiljaiseen ja epävarmaan pikkukaupungin neitiin, jolla oli +niin paljon rahoja. Eikä hän epäillyt hetkeäkään luopuessaan kaikista +muista tuumistaan kun vanha Brandt ehdotti että hän tulisi apumieheksi +liikkeesen. Ei hän ollut kuulevinaan ystäväinsä varoituksiakaan, jotka +ennustivat, ett'ei hän tulisi viihtymään tuossa pikkukaupungissa. +Gustaf Kröger vaan arveli, että hän puhaltaisi uutta henkeä +ummehtuneihin oloihin ja kohottaisi sen asukkaat hiukan vapaampiin +mielipiteihin ja vapaampaan seurustelutapaan. + +Tätä tarkoitusta varten oli hän taistellut enemmän kuin kaksikymmentä +vuotta ja joutunut tappiosta tappioon, kunnes hänenkin luontonsa oli +laimentunut ja hän itse jokapäiväisen elämän hyörinässä katkeroitunut +niin, että hänkin nyt jotakuinkin sopi tähän pieneen katkeraan +kaupunkiin. + +Sillä hänen vaimonsa oli ollut puhdasta rotua; hän oli rikkaan miehen +tytär, joka jo oli olentonsa pienimmälläkin juurella kasvanut kiinni +tuohon happameen maaperään ja joka hiljaisesti ja hurskaasti vastusti +miehessään kaikkea sitä, mikä haiskahti vieraalle ilolle ja vieraalle +viisaudelle. Tuo taipuisa olento, jonka Gustaf Kröger oli kihlannut, +oli vaan yhdessä ainoassa asiassa osoittanut heikkoutta, siinä että +rakastui kauniisen, maailmallismieliseen varatuomariin. Mutta niin pian +kuin hän oli saanut hänet, teki hän ankaran parannuksen eikä säästänyt +vaivojaan saada toisenkin mukaansa. + +Avioliitto oli sentähden alussa hiukan epätasaista; kunnes se vuosien +kuluessa vähitellen muuttui siksi, että herra oleskeli klubbissa ja +huvittelihe seuraelämässä, sill'aikaa kuin rouva istui kotona, +hoidellen sielunsa tilaa ja monia muita heikkouksiaan. + +Sentähden olivat monen vuoden kuluessa uutimet olleet alhaalla Brandtin +isoissa ikkunoissa ja pöly laskeutui paksuksi kerrokseksi kynttilä +kruunujen ja vanhojen mustien mahonki huonekalujen päälle, kunnes rouva +pari vuotta sitten kuoli ja haudattiin harvinaisen juhlallisilla +menoilla. + +Heidän ainoa tyttärensä Julia oli äidin kuollessa täysikasvuinen neiti +-- kalpea ja hieno, heikkoverinen ja punatukkainen. Kasvunsa aikana +liittäytyi hän enimmäkseen äitiinsä, jonka huolet ja uskonnollinen +raskasmielisyys sopivat koulun yksitoikkoisuuteen, nuoren tytön +alakuloiseen mieleen rippikoulun aikana sekä alkaneen ruumiillisen +kehityksen kipuihin. + +Mutta sittemmin rupesi näyttämään siltä kuin isän luonto olisi +voittanut. Hän tuli kotiin ulkomaisesta kasvatuslaitoksesta +naurusuisena ja reippaana nuorena neitinä -- suureksi suruksi äidin +lukuisille ystäville, jotka olivat niin paljon toivoneet tuosta +hapannaamaisesta pikku Juliasta, joka niin nuorena jo osoitti +taipuvaisuutta totisuuteen. + +Siihen tuli lisäksi vielä se, että Julia sai ystäväkseen erään nuoren +rouvan, joka samaan aikaan oli tullut kaupunkiin ja joka heti eroitti +hänet noista huolestuneista naisista. + +Rouva Steiner oli aivan nuorena joutunut naimisiin rikkaan +tukkukauppiaan kanssa Kristianiassa -- mutta kun hän hetipaikalla +huomasi, että hänen miehensä tiesi asioita, joista hän itse ei ollut +oikein selvillä, niin ymmärsi hän olevansa petetty ja päätti uhrata +itsensä kostaakseen loukatun naisellisuutensa, että edes joku mies +tulisi rangaistuksi miesten epäsiveellisyydestä. + +Elettyään vuoden ajan alituisessa itsensä uhraamisen tilassa saattoi +hän miehensä vihdoin siihen, että tämä mielellään suostui avioeroon, ja +nyt eli hän, nauttien runsasta eläkettä -- taiteensa vuoksi; tuli näet +ilmi, että hänellä oli suuret lahjat maalaamiseen, -- samalla kuin hän +-- kiirettä pitämättä -- odotti siveellistä miestä mennäkseen hänen +kanssaan naimisiin ja joka mies, mieluimmin saisi olla -- taiteilija. + +Kun Julia Kröger palasi ulkomaalta, huomasi hän hetikohta rouva +Steinerin, joka oli hänen mielestään ainoa eurooppalainen nainen koko +kaupungissa; he tutustuivat ja heistä tuli eroittamattomat ystävät. +Julia alkoi opetella maalausta rouva Steinerin johdolla -- sillä +Juliallakin oli taipumusta taiteilijaksi vaikkei niin paljon kuin rouva +Steinerillä, ja palkkioksi avautuivat Krögerin talon ovet tuolle +kauniille pääkaupunkilaisrouvalle, joka kaikkien muiden mielestä oli +ilmeiseksi pahennukseksi koko kaupungille. + +Mutta Gustaf Kröger otti hänet nyt ilolla vastaan, kun hän kerran +vaimonsa kuoleman jälkeen taas oli saanut avata ovet ja ikkunat. Rouva +Steiner oli juuri nainen hänen mielensä mukaan, iloinen ja vapaa, +nainen, jonka kanssa voi puhella kaikenlaisista asioista, hän oli +viehättävä ja samalla varma käytöksessään miehiä kohtaan, niinkuin on +se, joka on kaikellaista kokenut ja on selvillä kaikesta. + +Ainoastaan täti Sofia, Krögerin vanhempi sisar, ei voinut sietää tuota +kaunista, miehestään eronnutta rouvaa. "En minä sentähden", sanoi täti +Sofia, "että hän on noin vapaa ja aina tahtoo puhua kaikkein rumimmista +asioista --". + +"Niin mutta, eikö hän teidän mielestänne kuitenkin mene liika +pitkälle?" kysyi rouva Knudsen varovaisesti ja punastui -- ja hän +punastui hyvin vähästä. + +"Ei ollenkaan, ei ollenkaan!" huudahti täti Sofia ja ojensi täyteläistä +ylä ruumistaan, "se on päinvastoin hyvä, että asioista keskustellaan; +siitä on hyötyä kaikille ja enin kaikista nuorille neitosille." + +"Luuletteko todellakin että siitä on Julialle hyötyä, että --" + +"Sen asian vuoksi voi hän kernaasti seurustella rouva Steinerin kanssa, +mutta se, mikä minua suututtaa", sanoi täti Sofia ja kumartui työnsä +yli, "se on, että hän on olevinaan, niinkuin hän ymmärtäisi kaikki +rakkauden ja aviosäädyn salaisuudet --" + +"Niin mutta olihan hän naimisissa." + +"Pyh!" -- Täti Sofia puhalsi hyvin ylenkatseellisesti, -- "siitä ei +kannata puhua. Hän naimisissa! -- Ei -- sellainen nainen kuin te, +vaikka teidän miehenne olikin paljo vanhempi --" + +Rouva Knudsen alkoi taas punastua; mutta onneksi ilmaantui piika ovelle +ja pyysi neiti Sofiaa tulemaan kyökkiin. + +Salissa olivat lamppu ja kynttilät sytytetyt, niinkuin olisi odotettu +lisää vieraita; rouva Knudsen istui rauhallisena ja totisena käsityönsä +ääressä, -- hän oli niinkuin kotonaan Krögerin perheessä. Näiden kahden +kauppahuoneen välillä ei ollut koskaan ollut mitään kilpailua, vaikka +he vähitellen tulivat käyneeksi kauppaa samoilla tavaroilla. Mutta +Cornelius Knudsen oli alkanut kauppauransa vanhan Brandtin luona ja +avannut liikkeensä hänen avullaan, kun Brandtin kauppa enemmän kääntyi +muoti- ja korutavaroihin. Ja monta vuotta työtä tehtyään oli +kummallakin kauppahuoneella oma yleisönsä; Brandt oli tuo vanha hieno +liike, ja Cornelius Knudsen möi kaikellaista sekatavaraa +vähävaraisemmille. + +Sentähden olikin Gustaf Kröger järjestänyt kaikki nuorelle leskelle, +kun Knudsen kuoli; hän kirjoitti edelleenkin toisen vekseleihin ja +papereihin ja auttoi joka vuosi tilin päätössä. Ne, jotka olivat +uskoneet, ettei rouva Knudsen huolisi pienestä herra Jessenistä, olivat +vakuutetut siitä, että hän pyrki rouva Krögeriksi; sillä kaikki olivat +vakuutetut siitä, että noin kaunis ja hyvissä varoissa oleva leski ei +voi olla menemättä uusiin naimisiin. + +Ja kun Gustaf Kröger tuli sisään ja näki hänen istuvan niin kodikkaasti +lampun valossa hänen oman pöytänsä ääressä, sanoi hän ajattelematta -- +niinkuin hänen tapansa oli: + +"Mutta tuo päättyy sillä, että te tulette istumaan siinä koko ikänne, +rouva! -- Te ette voi arvata, kuinka hyvin te sovitte siihen." + +Hän ei tiennyt, minnekkä hän saisi piilotetuksi kasvonsa, kun hän +ilmoitti, että täti Sofia juuri oli mennyt ulos --; ja Krögerinkin +korvat hiukan kuumenivat; mutta hän löi yhtäkkiä leikiksi, niinkuin +hänen tapansa oli nuorta leskeä puhutellessa; ja he istuutuivat +puhelemaan vapaasti keskenään, kunnes Julia tuli kotiin ystävänsä rouva +Steinerin kanssa -- ja Jolla Blomin, jonka he harmikseen olivat +kohdanneet kadulla. + +Kohta tuli myöskin yliopettaja Hamre pelaamaan shakkia Krögerin kanssa; +mutta siitä ei tullut mitään, sillä pian oli koko seura keskustelemassa +siitä, mikä tätä nykyä oli päivän polttava kysymys. + +"Se on todistettu", huudahti rouva Steiner, nojaten Jersey liiviin +puetun yläruumiinsa nojatuolin selustimeen, "se on todistettu, että +miesten uskottomuus vahingoittaa kaikista enin heitä itseään." + +"Vai niin?" -- vastasi yliopettaja ja näytti käyvän hyvin arvelevan +näköiseksi. Hän oli pieni, kummallisen näköinen herra, jonka suurista +silmistä ei kukaan saanut oikeata selkoa. + +"Se on aivan varma että miesten elämä vie heidät ennen pitkää +täydelliseen perikatoon!" + +Hän puhui Kristianian murretta ja tuolla varmalla +pääkaupunkilaistavallaan, joka teki jokaisesta sanasta vastaan +sanomattoman totuuden. + +"Kuka on sen todistanut -- rouva?" + +"Tilastotiede!" + +"Ohoo! --" sanoi yliopettaja ja siveli tukkaansa; "se on huono +auktoriteetti." + +"Mutta on täällä kunnon miehiä toisellakin puolella", arveli Gustaf +Kröger; "kun vaimo kieltää, niin tulee palveluspiian vuoro -- sanoo +Lutherus." + +Toiset nauroivat; mutta Jolla Blom, joka pinnisti korvansa kuullakseen +joka sanan, sanoi puoliääneensä Julialle: + +"Ei se oikea, -- se ei ole se oikea." + +"On, neiti!" vastasi Kröger, "se oikea Martti Lutherus, joka lepää +Saksinmaassa haudattuna." + +"Lutherus!" sanoi yliopettaja huoaten helpoituksesta ja hieroen +käsiään; "hän on ainakin hyvä auktoriteetti." + +Rouva Knudsen katsoi alas kutimeensa; mutta täti Sofia, joka oli tullut +sisään, virkkoi: "Kyllä niitä on naisia, jotka eivät sen parempaa +ansaitsekaan". + +"Ei, kuulkaa te!" huudahti rouva Steiner ja lakkasi samassa nauramasta, +"sitä ei voi sanoa kukaan joka tuntee miehet." + +"Tuntee miehet -- he! -- tuntee miehet --" sanoi täti Sofia +pistelijäästi; mutta ei voinut keksiä tällä kertaa mitään niin purevaa +jatkoa kuin olisi tahtonut. + +"Rakkautta ei saa halventaa", sanoi Julia painavasti; mutta sävähti +samassa tuli punaiseksi. + +"Rakkautta! --" vastasi hänen isänsä. "Tarkoitat kai avioliittoa, +lapseni." + +"Niin, niin, sitä juuri --" hän tahtoi sanoa että se oli sama asia, +mutta takertui ja hämmentyi yhä enemmän. + +Mutta rouva Steiner tuli hetipaikalla hänelle avuksi: "Kuka halventaa +rakkautta, enemmän kuin miehet?" + +"Vaimot" -- vastasi Gustaf Kröger, ja kaikki muut nauroivat, vaikka hän +väitti totta tarkoittavansa. + +Mutta kun samassa mentiin ruokapöytään niin pilstoutui keskustelu +kahden ja kahden väliseksi puheluksi. + +"Vai vaimot!" -- huudahti yhtäkkiä rouva Steiner ja purskahti +nauramaan, "kun te nyt kerrankaan puhuisitte totisesti -- herra +Kröger!" + +"Se on täyttä totta, rouva!" + +"Te ette kuitenkaan tahtone väittää, että naisten uskottomuus --" + +"Me puhuimme rakkauden halventamisesta, ja sitä tekevät monet vaimot, +jotka eivät edes viitsi olla uskottomia." + +"Vai -- niinkö?" kysyi yliopettaja. + +"Naisille käy", sanoi Kröger, "niinkuin käy lapsille sokurileipurin +ikkunassa; he tulevat vakuutetuiksi siitä, että jos he vaan saisivat +luvan, he söisivät suuhunsa kaikki makeiset, jos vaan --" + +"Nyt te ette pääse pitkälle", huusi rouva Steiner ja pui hänelle pieniä +valkosia nyrkkejään; "on todistettu -- kaikki lääkärit ovat +yksimielisiä siitä -- herra yliopettaja! että nämä asiat ovat aivan +samanlaiset miehelle kuin naiselle, samat koiraalle kuin naaraalle." + +"Niin, ensi alussa; mutta vaistojen kehityksessä on mies paljoa +etevämpi." + +"Etevämpi!" huudahti rouva Steiner. "Te kutsutte hänen +haureellisuuttaan, jota täytyy hillitä --" + +"No, nyt on keskustelu oikealla uralla!" huudahti Kröger loistaen +tyytyväisyydestä, samalla kuin rouva Knudsen kumartui lautasensa yli ja +Jolla Blom istui silmät pyöreinä ja suu auki oikein ahmiakseen tuota +pahaa, jota hän ei kuitenkaan käsittänyt; "alussa olemme me kyllä aivan +samanlaiset; mutta sitten ilmaantuu erilaisuuksia ja hetikohta ovat +naiset selvillä siitä, että miehissä on vika, joka on korjattava. +Molemmat ovat he yhtä kiihkoisia tullakseen yhteen, mutta hetken +kuluttua sysää nainen hänet luotaan: mies on liika 'lihallinen' +kelvatakseen hänelle." + +"Ja syystä kyllä", alkoi rouva Steiner taas rohkeasti: mutta Kröger oli +niin innoissaan, että keskeytti hänet: + +"Toinen taikka toinen, rouva! Joko on rakkaus jotain sairaloisuutta, +joka on leikattava pois kuta pikemmin sen parempi; tai on se meidän +paras elinvoimamme. Mutta jos rakkaus on sitä -- ja niinhän me ainakin +vielä tätä nykyä uskomme -- mitä järkeä siinä sitten on, että toinen +sanoo toiselleen: Sinulla on enemmän tuota kaikista parasta kuin +minulla; siis olet sinä porsas, ja nyt mene tiehesi!" + +"Te laskettelette Kröger!" nauroi rouva Steiner. "Te tiedätte aivan +hyvin, että olette väärässä!" + +"Niin, niin, kun vaan tietäisi, kuka on oikeassa", alkoi yliopettaja +miettiväisenä. + +"Usko vaan minua, yliopettaja!" -- huudahti Kröger, "jos naiset +pitäisivät enemmän huolta siitä, mikä on riemukkainta rakkaudessa, +eivätkä päästäisi tottumusta ja jokapäiväisyyttä tähän suhteesen --" + +"Minä osaan ulkoa kaiken tuon, nainen elköön koskaan väsykö +koristelemasta itseään alinomaa viehättääkseen tätä pashaansa uudella +keikailulla ja uusilla keksinnöillä; -- sitä te vaaditte uupuneelta, +kuluneelta äidiltä, jolla ei kenties ole varoja edes --" + +"Kokemus puhuu teitä vastaan, hyvä rouva! nuo jurot ja vastahakoiset +rouvat, jotka koettavat tekemällä tehdä miehistään siveitä, niitä +löytyy ainoastaan herrasväessä. Mutta työmiesten ja talonpoikain vaimot +pitävät tuollaisen rakkauden paljoa suuremmassa arvossa, se kun on +ainoa, millä he voivat kiinnittää ja palkita miestä, joka kuluttaa +itseään perheensä hyväksi." + +Rouva Steineristä ei ollut tämä käänne mieleen, varsinkin kun hän tunsi +täti Sofian terävät silmät; hän kääntyi nopeasti yliopettajan puoleen: +"Oletteko tekin miesten puolella petettyjä vaimoparkoja vastaan?" + +"Jumala varjelkoon minua olemasta kenenkään puolella"; vastasi +yliopettaja, "minähän en tiedä tuota enkä tätä, mutta mitä sanoo täti +Sofia noille petetyille?" + +Rouva Steiner kuiskasi puoliääneen Julialle: "Onko meidän nyt otettava +oppia vanhoilta piioilta?" + +Täti Sofia ymmärsi kyllä ja alkoi sentähden -- pudistaen vähän päätään, +joka oli merkki siitä, että hän antautui taisteluun: + +"Minä sanon kaikille niille naisille, jotka tulevat ja valittavat +miesten uskottomuutta, niinkuin Salomo sanoi tuolle miehelle, joka +kysyi, mitä hänen pitäisi tekemän, että rakastetuksi tulisi. Salomo +vastasi yhdellä ainoalla sanalla: 'Rakasta'!" + +"Ja koska nyt kaikki olemme saaneet tarpeeksemme ruokaa ja +viisautta --" sanoi isäntä ja nousi pöydästä. + +"Ruokaa oli tarpeeksi, mutta varjelkoon meitä Herra siitä viisaudesta", +sanoi yliopettaja ja katseli yhdestä toiseen; hänen erityinen huvinsa +oli pitää tällaisia keskusteluja vireillä, "onhan tuo historia +Salomosta oikein historiallisesti tosi?" + +Mutta täti Sofia oli jo mennyt kyökkiin -- hyvin tyytyväisenä itseensä; +ja nuoret naiset sopattelivat toisilleen, otsat yhdessä; nuo kaksi +nauroivat Jolla Blomille, jonka olisi pitänyt saada lisäselityksiä. +Rouva Knudsen istuutui työnsä ääreen ja herrat alkoivat pelata shakkia +uunin edessä. + + + + +IV. + + +Jo ensi päivänä kuin Törres palveli Cornelius Knudsenilla, varasti hän +rahalaatikosta. + +Ensi kerralla ei hän pistänyt taskuunsa enempää kuin 10 äyriä ja se +tapahtui iltapäivällä silloin kuin herra Jessen sytytti kaasua +puodissa. + +Koko päivä oli kulunut työhön ja opetuksen saantiin ja useita kertoja +oli hänet lähetetty vaihtamaan setelirahaa laatikosta. Ja siellä oli +hän nähnyt hopearahoja ja toisen toistaan suurempia seteleitä. + +Joka kerta kuin hän näki nämä rikkaudet tunsi hän kipua rinnassaan. Ja +kun tuo nuori nainen taikka herra Jessen itse kaivelivat käsineen +kassassa, heittelivät vaihdetut rahat pitkin tiskiä ja nakkasivat nuo +kallisarvoiset setelit noin huolettomasti alas laatikkoon, samalla kuin +he juttelivat ostajien kanssa, -- silloin seisoi Törres kuin kuumilla +kivillä; kuinka helposti voisivat he tulla antamaan liika paljon +takaisin tai kadottamaan rahoista jotain, tai -- ja se oli kaikista +vaikeinta kärsiä: jos herra Jessen ja neiti Thorsen mahdollisesti +ottaisivat jotain itselleen? + +Herra Jessen teki koko aamupäivän alituista pilaa tuosta vastatulleesta +talonpoikaispojasta -- suureksi hauskuudeksi neiti Thorsenille ja +juoksupoika Reinertille. Mutta Törres ei ollut siitä tietävinäänkään, +hänen tiedon halunsa ja se nopeus, millä hän käsitti kaikki mitä +hänelle opetettiin, ei antanut pitemmältä aihetta ivaan, ja sitä paitse +oli puodissa kiire. + +Kun tuli paljon väkeä, veti herra Jessen pientä kellon nuoraa ja rouva +Knudsen tuli alas konttoorista auttamaan. Törres pysyttelihe heti hänen +läheisyydessään ja vaikka hänen kohteliaisuutensa olikin kömpelöä, oli +se kuitenkin rouvan mieleen. Herra Jessen luuli taas edistävänsä +tarkoituksiaan parhaiten siten että hän käyttäytyi niin kuin olisi +hänen suhteensa rouva Knudseniin jo ollut sellainen, ett'ei hänen +tarvinnut sitä peitellä. + +Koko päivän kuluessa koetti Törres olla rouvalle niin suureksi avuksi +kuin hän voi ottaessaan tavaroita hyllyltä ja pannessaan niitä taas +kokoon, jossa työssä rouva häntä mielellään neuvoi. + +Talon tapa oli se, että herra Jessen söi ateriansa äitinsä luona; kun +hän tuli takaisin, söi neiti Thorsen rouvan kanssa, ja viimeksi sai +Törres mennä kyökkiin. + +Törres, joka käytti jokaista tilaisuutta oppiakseen, kyseli neiti +Thorsenilta, sillaikaa kuin herra Jessen oli poissa, kaikellaisia +asioita; ja neiti Thorsen oli hänelle aina ystävällinen. He olivat näet +heti, hän ja herra Jessen, tulleet selville siitä, että tämä uusi +talonpoikaispoika ei oikein sopinut seisomaan isomman ikkunan tienoilla +pitsien ja hienojen naistavarain keskessä. Hän sopi sitävastoin +erittäin hyvin punnitsemaan kahvia ja sokuria alapäässä puotia, jossa +oli hämärämpää ja likaisempaa. Täällä neiti Thorsen häntä sentähden +enimmäkseen opasteli. + +Törres ei väittänyt vastaan; hän oli toimessaan ja hyvällä tuulella. Ja +vaikkakin hänen tapansa koettaa olla mieliksi olikin liika kömpelöä +tälle hienolle kaupunkilaisneitille, niin oli hänen maalta peritty +tapansa olla tyttöjen kanssa niin varma, että neiti Thorsenista oli +hauskaa olla hänen läheisyydessään, kun hän näytteli hänelle hyllyjä ja +laatikoita, opetti hinnat ja neuvoi häntä mittaamaan ja punnitsemaan. +Neiti Thorsen rakasti kaikessa hiljaisuudessa herra Jesseniä, joka +puolestaan kohteli häntä arvokkaan ylimielisesti. Hän näki hyvin kyllä +sen, mistä koko kaupunkikin puhui, kuinka helposti saattaisi tapahtua +että herra Jessen menisi naimisiin lesken kanssa; hän kärsi +hiljaisuudessa mutta toivoi sentään yhä. Hymyily, pieni hyväily +ohimennessä taikka vaan silmäys voivat elähyttää hänen toiveitaan +pitkäksi aikaa ja hän kuristi ja koristi pienen viehättävän vartalonsa +niin herra Jessenin maun mukaisesti kuin suinkin voi sen arvata. Ei +yhdelläkään naisella koko kaupungissa ollut sellaista vartaloa kuin +hänellä, siitä olivat kaikki hänen ystävättärensä samaa mieltä. + +Vaikkakin pieni ja lyhyt jäseninen, olivat hänen olkapäänsä ja rintansa +niin kauniisti pyöristetyt ja sen lisäksi oli selkä niin solakka ja +nuoren näköinen, että Törres heti luuli, että tämä oli se nainen, jonka +hän oli kohdannut rautatieasemalta tultuaan. Neiti Thorsenin kasvot +olivat puoti-ilmassa valjenneet, mutta säännöllisen kauniit ne olivat +ja oli hänellä vaalea käherretty otsatukka ja auliit silmät niinkuin +kiiltokuvissa. + +Törres ei ollut monta tuntia ollut yhdessä hänen kanssaan, ennenkun hän +halusi omistaa tämän hienon ja heikon leikkikalun. + +Mutta kun hänen vuoronsa tuli mennä kyökkiin syömään, kohtasi hän +siellä aivan toisellaisen tytön. Suuri sileätukkainen kyökkipiika +Bertha oli niitä naisia, joita hän paremmin tunsi; ja niinpiankuin he +olivat sanoneet hyvän päivän toisilleen, tiesivät he molemmat, että he +kuuluivat yhteen tässä vieraassa paikassa, -- he olivat kumpainenkin +maalta tulleet samaa tarkoitusta varten: rahaa varten. + +Tyttö oli eteläisemmistä pitäjistä kotoisin kuin hän, mutta ei +kuitenkaan niin kaukaa, että he eivät olisi tunteneet toistensa +pappeja; ja syödessään löysivät he yhä useampia yhteisiä tuttavia. + +Bertha loisti tyytyväisyydestä ja vesi kiehui silmässä; sillä hän +halusi ulos tästä kyökistä, joka antoi takapihaan päin. Hänen herkkä +sydämmensä, joka kenenkään käsittämättömänä oli saanut sykkiä tässä +vieraassa kylmässä kaupungissa, lensi selkoselälleen tuon pulskan, +suuren pojan edessä, josta vielä haiskahti maalaisilmaa; ja ennenkun +hän oli lopettanut ateriansa, joka hänen mielestään oli vallan mainio, +tiesi Törres että täällä oli hänellä lämmin ja varma turvapaikka, +niinpiankuin hän vaan tahtoi ottaa sen haltuunsa. + +Niin oli häneltä ensimmäinen päivä kulunut työn teossa ja +tyytyväisyydessä; ainoa, joka häntä vaivasi, oli rahalaatikko. Hän +pelkäsi, ettei kaikki tulisi rouva Knudsenille, että jotain tippuisi +tielle; sillä jos jotain katoaisi, voisi se kadota hänelle. + +Vihdoinkin tuli sinne illan hämärässä pieni tyttö tahtomaan puolta +naulaa kahvia. Törres punnitsi sen heti; neiti Thorsen teki kauppaa +muutamain naisten kanssa, jotka tulivat juuri samassa ja ketterä herra +Jessen juoksi sytyttämään kaasua. + +Silloin otti Törres ensimmäisen kymmenäyrisen tytön antamista +pikkurahoista, ja antoi tähteen kilahtaa alas laatikkoon, niinkuin oli +nähnyt herra Jessenin tekevän; sulki sitten laatikon kuulevasti ja +kääntyi siitä pois. + +Mutta samassa valtasi hänet sanomaton kauhu. Hän seisoi siinä lantti +sormien välissä, ja kun yhtäkkiä oli tullut ihan valoisa, ei hän +mitenkään uskaltanut pistää sitä taskuunsa. Ei hän myöskään uskaltanut +mennä puodin pimeään päähän; se voisi näyttää epäiltävältä; sentähden +meni hän vasten tahtoaankin muutamia askelia lähemmä, kasvot +tulipunaisina ja aivan vapisten. Jos joku olisi silloin sanonut hänelle +sanankaan, olisi hän päästänyt lantin lattialle ja tunnustanut. Parin +sekunnin kuluessa oli hän hädästä melkein tiedotonna; mutta ei kukaan +huomannut häntä ja vähitellen tointui hän; hän pisti molemmat kätensä +housun taskuihin, niinkuin oli hänen tapansa. + +Samassa olivat naisetkin ostaneet ostettavansa ja kun ei ketään ollut +puodissa, huusi herra Jessen terävästi: "Pois taskuista kädet!" + +Törres päästi lantin syvään, turvalliseen housuntaskuunsa; mutta hän +säikähti kuitenkin niin, että hän vapisi eikä tiennyt, minnekä katsoa. + +Ne nauroivat -- nuo molemmat muut; ja kun samassa rouva Knudsen +laskeutui alas konttoorista, kysyi herra Jessen: + +"Eikö niin -- rouva? että tuon pitää totuttautua seisomasta kädet +taskuissa." + +"Sen herra Vold varmaankin on pian itsekin ymmärtävä", vastasi rouva +katsomatta kumpaiseenkaan. + +Törres unohti tuossa tuokiossa kokonaan tuon kurjan kymmenen äyriä. +Rouva oli suorastaan ottanut häntä puolustaakseen, vieläpä muuttanut +hänen nimensäkin -- joka ei koskaan olisi pistänyt Törresin itsensä +päähän. Mutta hän huomasi hetipaikalla, kuinka paljoa hienompaa olisi +olla Vold kuin Snörtevold. Kuinka hän oli kiitollinen tuolle rouvalle; +hän kyllä vartioisi rahalaatikkoa hänen puolestaan. + +Mutta herra Jesseniltä repesivät silmät suureksi ja hän suvaitsi +alentaa itsensä irvistämään pilkallisesti neiti Thorsenin nähden. + +Vielä oli Törresillä yksi liikutuksen hetki tänä pitkänä ja +merkillisenä päivänä. Se oli silloin kuin rouva Knudsen pieni +raharasiansa kainalossaan tuli alas konttoorista hakemaan päivän +kuluessa kokoontuneita rahoja. Mutta kun häh oli nähnyt, miten se +tapahtui, ei hän enää ollenkaan hätäillyt noista kymmenestä äyristään; +ei niitä laskettu eikä niitä kyselty; -- ja mitäpä se olisi +hyödyttänytkään? ajatteli hän. Jo ensi päivästä alkaen oli Törres +selvillä siitä, että laatikosta voitaisiin joka päivä näpistää vähäsen, +kunhan vaan otettiin vähän kerrallaan, ja kun ainoastaan _hän_ otti. + +Ja taas katseli hän epäluulolla tuota hienoa herra Jesseniä, joka veti +ylleen uuden kevätpalttoonsa ja sytytti sikarin, lähtiessään ulos +puodista. Hansikkaat oli sillä myös; ne maksoivat yli 2 kruunua, sen +tiesi Törres jo. Ei kuuna päivänä tässä olleet asiat oikein. + +Kun kaikki oli valmiina puodissa, joi neiti Thorsen nopeasti teensä +rouvan luona ja kiiruhti kaupungille tapaamaan tuttaviaan. + +Törres sitä vastoin söi julmalla ruokahalulla ne makuisat voileivät, +jotka Bertha oli valmistanut hänelle ja kun hän ahmi niitä, istui +toinen vieressä kyökin penkillä ja riemuitsi sydämmensä pohjasta. + +Rouvalla oli ollut paljon pään vaivaa, mihin hän sijoittaisi Törresin, +kertoi Bertha; ensin oli hän ajatellut pientä kammarikommakkoa +rantamakasiinissa, jossa hän oli maannut ensi yönsä. Mutta Bertha oli +toimittanut niin, että rouva kannatti sängyn yläsillalle pieneen +huoneesen, jossa Knudsen vainajalla, joka joutohetkinään ahkerasti +nikkaroi, oli ollut jonkunlainen työhuone. + +Kun Törres oli aivan voivuksissa väsymyksestä, tahtoi hän heti syötyään +päästä levolle; ja Bertha näytti hänelle tietä tulen kanssa. + +Yläsillalle nousivat portaat melkein keskeltä rakennusta ja siitä meni +käytävä huoneen molempiin päätyihin. Tuon vanhanaikuisen avaran +vesikaton alla oli kahden puolen käytävää useita vaatesuojia ja pieniä +yliskammareita ja yhden niistä sai Törres asuakseen. Bertha vei hänet +sinne ja lupasi kantaa pois höyläpenkin sekä siivota roskat nurkista. +Törres oli ylen tyytyväinen: valkonen vuode, tuoli, pöytä ja pesulaitos +-- se oli toki aivan toista kuin luhdilla siellä kotona pimeässä +kolkassa muiden poikien kanssa. + +Sytytettyään kynttilän, otti Bertha tavaransa ja meni ovesta ulos. + +"Tuolla on minun kammarini", sanoi hän ja osoitti pieniä rappuja +käytävän päässä, jotka veivät rouva Knudsenin huoneisin, ja siinä ihan +vieressä oli Berthan kammarin ovi. + +Törres ymmärsi että hänen pitäisi olla kohtelias ja sanoi: + +"Eipä ole kaukana." Bertha uhkasi häntä kädellään, hymyillen lempeästi. + +"Mutta kukas asuu tuolla?" kysyi Törres ja osoitti toiseen päähän, +josta myöskin näkyi valkonen ovi. + +"Sielläkö!" vastasi Bertha pilkallisesti; "siellä asuu vaan neitsyt +Thorsen; vaan se on ulkona suurimman osan yöstä sulhasiensa kanssa." + +"Sulhasiensa?" + +"Niin --- sinä et vielä tunne näitä kaupungin tyttöjä, mutta ole +varuillasi", ja sen sanottuaan meni hän omalle puolelleen. + +Vaikka olikin ihan väsyksissä, otti Törres kuitenkin rahansa esille, +kun oli ensin tarkastanut, ettei ollut ketään käytävässä rakojen läpi +tirkistämässä. + +Erityisellä hellyydellä silmäili hän tuota kymmen äyristä, jonka hän +oli ottanut kassasta; ja hän alkoi laskea, kuinka ne voisivat +lisääntyä, kuinka paljon hän uskaltaisi ottaa, mihin voisi sijoittaa +pääomansa, -- mutta nyt oli hän niin peräti väsynyt, että tuskin sai +rahansa piiloon ja vaatteet päältään, kun vaipui sikeään uneen. -- + + + + +V. + + +Päivät kuluivat; ja Törres teki työtä niin, että makasiini renki Simo +Varhoug sanoi hyvälle ystävälleen Halvor Röidevaagille: + +"Siinä on piru tuossa nuoressa miehessä. Tuskin on päänsä sängystä +nostanut, niin on hän kaikkialla. En saa nenääni niistää, niin on hän +jo niskassani. Ja koko rantamakasiinin osasi se peijakas ulkoa jo +kolmantena päivänä, -- joka tynnörin, joka köyden pään, ja olenpa +varma, piru vieköön, että hän tuntee nimeltään joka rotankin." + +Samassa huudettiin Simoa ylhäältä päin ja hän kiiruhti tiehensä jättäen +makasiinin oven auki jälkeensä. Alhaalle jäi Halvor Röidevaag +odottamaan; hänellä olisi ollut Simolle jotain sanottavaa. + +Etelätuuli puhalteli vuonoa pitkin raskaasti huokaillen; ja syyssade +kasteli lakkaamatta puolipimeää kaupunkia. Halvor Röidevaagilla oli +hyvää aikaa, sillä hän oli venhemies; hän istui venheessään ja katseli +rouva Knudsenin suurta rantamakasiinia ja sitten tarkasteli hän +Brandtin rantamakasiinia; mutta kun hän pisti tulta piippuunsa, vei +tuuli venettä; ja kun hän vihdoinkin sai sen palamaan tuulesta ja +sateesta huolimatta, oli siellä juuri muuan konttoristi sillalla, joka +huusi häntä soutamaan itseään tullikammarille 10 äyristä. -- + +-- Vaikka Törres oli uneksinut rohkeita unelmia ja kuvaillut voivansa +yhdellä askeleella hypätä koko siihen komeuteen, oli hän alussa ihan +huumautunut tuosta suuresta liikkeestä. + +Hän keksi pian, että oli olemassa eräs hiljainen aitaus, jonka herra +Jessen ja neiti Thorsen olivat tehneet keskelle puotia ja jonka yli +hänen ei ollut lupa nousta; mutta hän oli olevinaan niin kuin olisi +ollut aivan luonnollinen asia, että hän piti huonomman osan puotia +itseään varten, kunnes hän olisi oikein perehtynyt kaikkiin asioihin. + +Silloin sai hän uudet vaatteensa. Ne olivat maksaneet niin äärettömän +paljon, että hänen ikäänkuin pahan oman tunnon pakoituksesta täytyi +kierrellä rahalaatikon ympärillä, kunnes koko summa oli saatu takaisin. + +Mutta jo ensimmäisenä päivänä kun hänellä oli kaupunkilaisvaatteet +yllään, oli mahdotonta ylläpitää tuota näkymätöntä aitausta puodissa. +Ei voinut pistää kenenkään päähän lähettää noin hienoa miestä alas +makasiiniin noutamaan jauhosäkkiä, -- sen huomasi heti herra Jessenkin, +kun hän pilkallisesti tarkasteli uutta pukua ja löysi sen täynnä vikoja +ja poimuja. + +Neiti Thorsen ei uskaltanut tunnustaa itselleen mitä hän tunsi; mutta +hän sanoi ystävilleen, että sellaista muutosta ei hän olisi voinut +luulla mahdolliseksi. Oikeissa vaatteissa oli herra Vold oikein +huomattavan, melkein erikoisen näköinen! Hän oli leikkuuttanut tukkansa +ja ajattanut pois tuon tyhmän näköisen untuvaparran, niin että jälellä +oli vaan vaaleat viikset. + +Rouva Knudsen itse hämmästyi ja punastui, kun näki hänet ja ihmiset +alkoivat huomata tuota uutta puotilaista, -- niin, herra Jessen teki +vielä senkin huomion, että vieraat ja pikkulapset ehdottomasti +kääntyivät Törresin puoleen, niinkuin olisi hän ollut ensimmäinen mies +puodissa. + +Itse oli Törres onnellisempi kuin koskaan ennen. Joka kerta kuin hän +kuuli hopearahain helisevän laatikossa ja setelien ratisevan, kun niitä +oiottiin, kävi kuin iloinen virtaus hänen läpitsensä. Hän oli +alituisessa toimessa aamusta iltaan eikä tarvinnut enää kysellä +keneltäkään mitään. + +Tämän nuoren miehen vilkkaus elähytti pian muitakin, niitä, jotka +tulivat, ja niitä, jotka menivät, koko liikettä. Ihmisten tuli halu +ostaa tästä puodista, jossa oli niin vilkasta, jossa ostajat aina +olivat hyvällä tuulella ja palvelijat tuiskuna lentivät tiskin ja +hyllyjen väliä. + +"Uudet luudat lakasevat parhaiten", sanoi herra Jessen; "mutta ajan +ollen pysyy paras yleisö puodissa kuitenkin siksi, että liikettä on +johtamassa todellisesti sivistynyt henkilö." + +Neiti Thorsen nyökäytti hyväksyvästi päätään, mutta Törres, joka oli +kuullut huomautuksen -- ja se olikin sen tarkoitus -- laskeutui heti +muutamia asteita. + +Ollen köyhä mäkitupalaisen poika tiesi hän hyvin kyllä, missä +säätyrajoitus oli olemassa talonpoikain kesken. Mutta se suuri aukko, +joka eroitti maalaiset kaupunkilaisista, se saattoi hänet epävarmaksi +ja araksi. + +Eivät olleet nuo suuret totiset voimat: uskonto ja laki, sen enemmän +kaupunkilaisten puolella kuin muidenkaan; sen verran oli hän jo +nuoruudessaan nähnyt, että niin hyvin käräjäkujeita ja konnankoukkuja +kuin tekopyhyyttä osasivat talonpojat yhtä hyvin kuin herratkin. + +Mutta kaikki tuo vilkkaus ja kevytmielisyys, tuo tuhlaavaisuus, joka +ilmaantui esim. suurissa peililaseilla varustetuissa huoneissa, +hienoissa vaatteissa ja kalliissa huveissa, nuo rahat, jotka kulkivat +yhtämittaa kädestä käteen, tuo ilo ja tuo nauru -- niissä oli ero +suuri, ja etenkin oli ero tuossa naurussa. + +Törres ei ollut lapsuudessaan kuullut totisten ihmisten nauravan; ei +muistanut äitinsä nauraneen muuta kuin pilkalla, silloinkuin jotain oli +sattunut käymään hullusti. Muuton nauroivat pojat ja tytöt vaan +keskenään, kun olivat syrjässä, -- ja mieluimmin iltahämärissä. Mutta +hymyilyä ja tasaista naurua ilman mitään syytä, niinkuin kaupungissa -- +sitä ei hän ollut kotonaan kuullut. + +Sentähden näytti hänestä alussa, että kaikki kaupunkilaiset olivat niin +kovin leikillisiä, ja hän laski leikkiä heidän kanssaan. Mutta häntä +rupesi pian arveluttamaan. + +Tapahtui näet, että, kun hän parhaallaan oli kauppaa tekemässä +ja joku sanoi leikillisen sanan ja hän räjähti meluavaan +talonpoikaisnauruunsa, niin nuo hienot naiset ikäänkuin vetäytyivät +takaisin itseensä ja heittivät tiskille levitetyt tavarat sikseen. +Turhaan koetti hän panna liikkeelle kaikki viehätysvoimansa, ne menivät +pois. + +Hän tunsi, että tuossa se oli nyt se aukko; ja häntä poltteli, kun hän +kuuli Jessenin käyttävän sanaa: sivistynyt. + +Hän alkoi kuulostaa, mitenkä sitten herra Jessen nauraa; se oli meikein +äänetöntä sisällistä; mutta aina hän vaan hymyili ja laski leikkiä ja +sai aina ostajatkin nauramaan. + +Neiti Thorsen sanoi vaan "tji -- tji -- tji!" -- kun hän nauroi -- +melkein niinkuin kissa, joka aivastaa. + +Mutta iltasilla opetteli hän kammarissaan peilin edessä; ja hän itsekin +aivan säikähti, kun löi suunsa oikein selälleen ja näki kaikki leveät +hampaansa ja paksut ikenensä, -- niinkuin _hän_ oli tottunut nauramaan. +Ei ollut kummakaan, jos nuo hienot naiset säikähtävät tällaisia +leukapieliä; ja samassa muisti hän, että kotona maalla tulivat ihmiset +rumiksi, kun nauroivat -- eivät sentään tytöt; mutta oli se sittenkin +paljoa suloisempaa, kun neiti Thorsen pani "tji -- tji -- tji!" + +Muutamia päiviä harjoitteli Törres itseään hiljaiseen nauruun +räjähtämättä omaan isoääniseensä; mutta vasten tahtoaankin tuli hän +panneeksi "tji -- tji -- tji!" ja kun se ensi kerran kuultiin puodissa, +syntyi siitä yleinen ilo. Herra Jessen tarkasteli häntä lasiensa läpi; +ja kun myöskin neiti Thorsen alkoi nauraa, kääntyi Törres heistä pois +niin ylenkatseellisesti kuin olisi hän tahtonut jättää heidät oman +onnensa nojaan. + +Herra Anton Jessen söi ja asui äitinsä luona, joka oli koulunopettajan +leski. Hän oli tehnyt työtä ja puuhannut yötä päivää pitääkseen pienen +Antoninsa niin hienona ja puhtaana kuin nuken, ja se oli hänelle +onnistunut. Poikasena ne häntä pilkkasivat mammanpojaksi, mutta nyt oli +hän kieltämättä kaikista somin nuori mies puotialalla. + +Hänen elämänsä oli tähän saakka kulunut tasaisesti ja ilman vastuksia. +Äiti tasoitti taitonsa mukaan kaikki kivet hänen tieltään; ja kun hän +itse oli mallikelpoisen ahkera ja näppärä, pääsi hän pian rouva +Knudsenin liikkeen ensimmäiseksi mieheksi. + +Rouva Jessen oli joutunut hyvin nuorena naimisiin. Ja kun hänen +miehensä oli kalpea, laimeasilmäinen ja pitkätukkainen koulupoika, oli +hän jo ollut kihlattu morsiamensa ja niinpian kuin sulhanen oli +suorittanut jumaluusopillisen tutkintonsa, menivät he naimisiin. + +Mutta ennenkun pieni vaimo vielä oli ehtinyt synnyttää ensimäisen +lapsensa, kuoli heikko mies aivan tavalliseen vilustukseen, joka tuota +pikaa hävitti hänen keuhkonsa. + +Surullisen lapsivuoteensa aikana kuuli rouva Jessen vanhan tohtorin +sanovan eräälle miesvainajansa sukulaiselle: "Niin", sanoi lääkäri, +"sehän oli hulluutta, että hän meni naimisiin; hän ei olisi sitä +ollenkaan kestänyt, -- se oli oikeastaan se, joka vei miehen hautaan." + +Sitä ei rouva Jessen voinut koskaan unohtaa. Itse avioliitostakaan ei +hän ollut suuresti selvillä. Hänen miehensä heikkous, joka yhtäkkiä +tuli häneen ihan kuolettavana uupumuksena, -- juuri kuin näytti siltä, +että he olivat onnensa kukkulalla; hänen yhtäkkiä leimahtava kiihkoisa +rakkautensa, -- vasta myöhemmin ymmärsi hän paremmin tämän kaiken ja +tunsi häpeää, jota ei voinut voittaa. + +Niin lyhyen aikaa olivat hänen aistinsa olleet hereillä, että pelon +alainen kainous, vielä arempi kuin tyttönä ollessa, valtasi hänet heti +miehen kuoltua. Hän melkein pelkäsi itseään ja sukupuoltaan ja kun hän +soudatti pikku Antoniaan kätkyessä, ajatteli hän vaan, kuinka hän voisi +suojella häntä. + +Ei ollut varoja antaa pojan ruveta lukumieheksi, eikä olisi rouva +Jessen uskaltanutkaan päästää häntä tuossa vaarallisimmassa ijässä +Kristianiaan kevytmielisten ylioppilasten pariin; sentähden jäi hän +kotikaupunkiinsa ja joutui kauppa-alalle. Äiti saa pitää hänet kotonaan +ja hoitaa häntä kädestä pitäen. Hän teki hänet niin avuttomaksi kuin +suinkin ja ajatteli edeltäpäin kaikki hänen pienimmät tarpeensa. Poika +pysyi yhä lapsena, jonka oli mahdoton itse päättää, olisiko hänen +otettava sateenvarjo vai keppi, joka joutui suurimpaan häiriöön, kun +äiti oli pistänyt nenäliinan väärään taskuun ja jolle ei kelvannut muu +ruoka kuin minkä äiti oli valmistanut. + +Koulussa ne pitelivät pahanlaisesti tätä mammanpoikaa ja tahrasivat +hänen ujoutensa parhaansa mukaan, niin että hän palasi puhtaan äitinsä +luoksi yhä arempana ja epävarmempana, ja hänen luonteensa, jonka olisi +pitänyt kehittyä, kutistui epäluonnollisuuteen. + +Mutta kun hän kasvoi ja sai pienosen mustan viiksen ylähuuleensa, alkoi +hän olla hyvin huvitettu nuorista tytöistä, joita hänelle oli tarjona +viisi joka sormeen, sillä hän oli niin hieno ja siivo. + +Hän joutuikin pian noin niinkuin puolikihloihin; hänestä oli se niin +hauskaa; mieluummin kahden -- kolmen kanssa yht'aikaa, ja silloin tunsi +hän itsensä ikäänkuin varmemmaksi. Sillä niinpiankuin hän todenteolla +ajatteli häitä ja noita tuollaisia asioita, tuli hän pahalle tuulelle +ja häpesi; kuinka voisi hän jättää äitinsä ja rauhallisen +makuukammarinsa äidin huoneen vieressä. + +Mutta välistä tuli rouva Jessenin korviin, mitä puhuttiin hänen +Antonistaan ja tämän urotöistä puotineitien seurassa; ja silloin tuli +hänelle huutava hätä. Ainoastaan varovaisilla viittauksilla uskalsi hän +tutkia poikaansa ja antaa hänelle neuvoja, ja Anton, joka ne hyvin +ymmärsi, oli mielissään; ja vähitellen alkoi hän kehuskella ja koetti +saada äitinsä siihen luulon, että hän oli oikea velikulta. Hän tekeytyi +hirveän salaperäiseksi, kun meni ulos kävelylle; kysyi ankaralla +naamalla, oliko hänelle tullut kirjeitä; ja jos oli tullut niin meni +hän sitä ulos taas lukemaan ja oli sitten niin ajatuksissaan, ja +huokaili niin, että äidin sydän vapisi. + +Tavallisesti kertoi hän äidilleen kaikki, mitä hänelle oli päivän +kuluessa tapahtunut, mutta omalla tavallaan; niin että rouva Jessen ei +aina huomannut todellisuutta yhtäpitäväksi rakkaan Antoninsa +kertomusten kanssa. Niinpä sanoi rouva Jessen muutamia päiviä sen +jälkeen kuin Törres Vold oli esiintynyt uusissa vaatteissaan: + +"Ei mutta, kuuleshan Anton! -- kuka se oli se kaunis nuori mies, jonka +näin tänä päivänä puodissa luonasi?" + +"Kaunis? -- oliko se sinun mielestäsi todellakin kaunis?" + +"Mutta, herra jumala! -- eihän se suinkaan ollut hän -- tuo +maalaispoika?" + +"Se se oli!" + +"Hän! -- se punatukkainen poikaparka, jonka sinä olet ottanut +suojelukseesi --?" + +"Ja jota minä nyt olen siistinyt", sanoi Anton ja nauroi lyhyesti. + +"Ei mutta! nyt olen minä ihan hämmästynyt!" -- huudahti äiti; "hänhän +on kaunis nuori mies." + +"No ei juuri! - hän näyttää kuitenkin niin kömpelöltä ja raalta." + +"Tietysti", myönsi äiti ja kiiruhti peräytymään; eihän hän tietysti +ollut niin kuin hänen Antoninsa; näkihän sen heti eron. + +Pitkään aikaan ei ollut herra Jessen huomaavinaan, kuinka Törres +kasvoi. Hän kohteli häntä aina niinkuin käskyläistään. Kuin esim. herra +Jessen, joka oli tunnettu siitä, että hän asettaa esille naisten +koristeita, laitteli niitä suureen pääkadun puoleiseen ikkunaan, antoi +hän Törresin juosta edestakaisin puodissa ja hakea käsiinsä tarvittavia +värejä ja tavaroita; ja kun Törres nurkumatta teki sen, mitä hänellä +teetettiin ja uteliain silmin seurasi joka esinettä ja pani mieleensä +joka tempun, nojasi herra Jessen taapäin ja katseli silmät soikeina, +minkä vaikutuksen tavarat tekisivät ikkunassa. Mutta neiti Thorsenin +sydämmessä alkoi tuntua niin omituiselta. Oli niinkuin olisi se +tahtonut jakautua kahtia. + +Tietysti ihaili ja rakasti hän herra Jesseniä ylitse kaiken ja +ikuisesti. Mutta siinä oli nyt ensiksikin se: että hän oli niin +kummallinen ja epätapainen. Yhtenä päivänä voi hän katsella niin +lempeästi ja lämpimästi ja hivellä niin pehmosesti hänen olkapäitään +ohi mennessään; mutta seuraavana päivänä sanoi hän: Neiti Thorsen! -- +niin jääkylmästi, ja näkyi aivan tahallaan vetäytyvän pois hänestä. + +Ja sitten oli siinä tuo herra Vold. Kun piti olla tuon suuren, +voimakkaan miehen läheisyydessä koko päivä -- ja sitten oli se hänen +oppilaansa, jota hänen piti neuvoa. Yhtämittaa piti heidän pistää +päänsä yhteen, tai täytyi hänen kuiskata hänelle jonkun tavaran hinta +korvaan, kun oli kiire ja puodissa ostajia. + +Eikäpä ollut paljon muutenkaan, ettei Törres lähennellyt -- ja jotenkin +rohkeasti hän sen vielä teki. Hän puristi hänen kättään, kun sai siitä +kiinni; ja tapahtui sekin, että hän aivan tarpeettomasti antoi kätensä +hipua häneen, kun he kulkivat toistensa ohitse; -- hän oli totta +tosiaan paljon uskaliaampi kuin tuo herra Jessen, mutta ei läheskään +niin sivistynyt. + +Törres puolestaan osoitti tätä hellyyttään osaksi tietämättään, sillä +jo kotonaan oli hän tottunut tyttöjä viehättelemään. + +Sitäpaitse oli hän heti huomannut, millainen sanaton suhde oli neidin +ja herra Jessenin välillä, niin ett'ei maksaisi vaivaa pistäytyä +väliin; -- ja sitäpaitse oli hän jo kiinni toisella taholla. + +Ensi aikoina, kun hän teki työtä, minkä suinkin jaksoi sekä aivoillaan +että ruumiillaan, oli hän aina iltaisin niin uupunut, että heittäytyi +heti kohta levolle kun oli syönyt ja lukenut rahansa. + +Mutta parin kuukauden kuluttua tapahtui eräänä lauvantaina, että tuo +iso Bertha, joka jokapäivä antoi hänelle tuota hyvää ruokaa kyökin +penkillä, huusi hänelle, kun hän oli menossa takaisin puotiin. + +Törres seisattui ovessa ja kysyi: "Sanoitko jotain?" + +"En! -- enpä häntä juuri niin mitään." + +"Mitäs sitten sanoit?" + +"Sitä vaan -- että eikö teidän puolessa ole tapana, että pojat menevät +tyttöjen tykö lauvantai-iltoina?" + +"On --" vastasi Törres ja katsoi Berthaa suoraan silmiin. + +"Vai on!" vastasi Bertha ja kääntyi pois, alkaen hangata pataa niin +että noki pölisi. + +Noin ystävällistä kutsua ei Törres ollut voinut vastustaa. + + + + +VI. + + +Joka kerta kuin Gustaf Kröger tuli rouva Knudsenin konttooriin, -- ja +hän tuli sinne jotenkin usein, joko vaan juttelemaan taikka silloin +kuin sattui olemaan vekseleitä allekirjoitettavana; mutta joka kerta +sanoi hän: + +"Kavahtakaa itseänne tuosta pojasta! -- se on vaarallinen ihminen!" + +Se oli niin Krögerin näköistä, ettei hän voinut sietää ihmistä, jolle +oli tehnyt vääryyttä, ja hän myönsi kernaasti että olisi hän voinut +ottaa sen venheesen jo silloin. + +Se oli kuitenkin nyt niin pieni ja vähäpätöinen asia, että hän olisi +pian sen unohtanut, jos ei tuo sama kirottu punatukkainen poika olisi +ollut lentää suoraan hänen suuhunsa seuraavana päivänä. + +Mutta siitä päivästä oli Gustaf Kröger varma siitä, että tuota poikaa +ei hän voinut kärsiä, se oli epäilemättä salavihainen ja hyvin +vaarallinen henkilö. + +Oli se hauska tuo Cornelius Knudsenin vanha konttoori, jossa kaunis +leski istui matalan pulpettinsa ääressä ikkunan luona, jota vastoin +Kröger tavallisesti nousi korkealle tuolille, joka ennen oli ollut +vanhan Knudsenin ja nyt oli herra Jessenin paikka. + +Heidän välillään oli nyt kerran muodostunut sellainen suhde, että +kaikki oli puolta leikkiä. Sentähden saattoi hän sanoa hänelle mitä +hänen päähänsä pisti ja tehdä pilaa hänen hämilleen joutumisesta, kun +puna -- rouvan suureksi harmiksi -- kohosi hänen kasvoilleen. + +Muun muassa kuului näihin aamupäiväkeskusteluihin se, että hän usein +viittaili näiden molempien naapuriliikkeiden yhteen sulattamisesta. + +Niinpä voi hän sanoa totisimmalla naamallaan: + +"Eikö se ole niin, rouva? -- se on siis päätetty, että me hakkaamme +reijän seinään puotien välille, sitten tehdään korkea, kaareva ovi +uutimien ja pilarien kanssa, ja niin meille tulee puoti, jonka veroista +ei ole pääkaupungissakaan? Tietysti -- niin! -- kyllä minä näen, mitä +te aijotte sanoa: Silloin täytyy meidän muutenkin jättäytyä yhteen? -- +eikö niin?" -- + +Mutta sittenkun Törres oli tullut taloon, alkoi keskustelu aina +hänestä. + +"Merkillistä, ett'ette voi nähdä, millainen pirullinen veitikka hän +on?" + +"Ei, mutta nyt te erehdytte, Kröger! hän, joka on avosydämmisin mies +maailmassa; hän sanoo kaikki, mikä hänen päähänsä pistää." + +"Te pidätte hänestä?" + +"Hän on tavattoman näppärä ja luotettava --" + +"Hän? -- luotettava!" + +"Mutta sanokaa, _tiedättekö_ mitään?" + +"En niin mitään", vastasi Kröger avonaisesti! "mutta ei sitä +tarvitakaan, minä voin päättää kaikki hänen hampaistaan." + +"Niin mutta, ne juuri ovat mainiot", sanoi rouva Knudsen nauraen. + +"Juuri niin! -- hän voisi purra pieniä kiviä -- tuo roisto! ja hänellä +olisi leukapieliä syödä meidät kaikki suuhunsa." + +Rouva nauroi ja pyysi häntä vaikenemaan, voisi kuulua puotiin. + +"Ja oli miten oli", sanoi Kröger ja astui alas tuolilta; "siihen se +päättyy että te menette naimisiin." + +"No joko taas alamme puhua siitä", sanoi rouva Knudsen; "parasta on +että annetaan mennä niinkuin on menty tähänkin saakka." + +"Kauppa kyllä menee, sillä se on vanha; mutta te olette nuori, rouva!" + +"Se vika paranee vuosi vuodelta." + +"Ei se näy niinkään paranevan!" sanoi Kröger ja ruopi korvallistaan -- +"kun ei vaan tuo Jessen olisi sellainen --" + +"Ei, ei -- antakaa minun nyt olla rauhassa", pyysi rouva ja punastui +korviaan myöten. + +"Niin, mutta luvatkaa minulle ainakin se, että kysytte neuvoa ensiksi +minulta." + +"Ainahan minä kysyn teiltä neuvoa", sanoi hän hymyillen. + +"Niin, luvatkaa minulle se", uudisti Kröger mennessään kotiinsa -- +hyvin miettiväisen näköisenä. + +-- Ei Törres Voldkaan puolestaan voinut sietää tuota paksua miestä, -- +ja se vastenmielisyys oli hänellä kuin verissä. Joka kerta kuin Gustaf +Kröger kulki puodin kautta, kuohahti Törres: kun olisi voinut jotenkin +kostaa? + +Mutta hän tunsi hetipaikalla, että oli aivan toisellainen aukko, joka +eroitti hänet tästä miehestä, kuin se -- nyt jo pian täyttymäisillään +oleva aukko, joka oli hänen itsensä ja neiti Thorsenin -- jopa hänen ja +herra Jesseninkin välillä. + +Samoinkuin oli eroitus vanhain talonpoikaissukujen ja tavallisten +mäkitupalaisten, samoin oli kaupunkilaisten välillä aukkoja, jotka hän +vasta vähitellen huomasi ja jotka eivät perustuneet ainoastaan +rikkauteen, mutta myöskin tuohon salaperäiseen, jota herra Jessen +kutsui sivistykseksi. Ja Törresille selvisi sekin, että kun herra +Jessen puhui sivistyksestä, niin oli se jotain, jota ei hänellä +itsellään aivan ollut; se oli kai tuota kirjoista saatua oppia. + +Koulussa ja papin edessä oli Törres ollut keskinkertaisia. Hän kyllä +oppi pian, kun vaan tahtoi. Mutta suurin osa siitä, mitä hänelle +opetettiin, huvitti häntä vaan puoleksi, sillä hän ei ollut koskaan +varma, oliko se totta vai valetta. Ja jos se ei ollut totta, niin ei +kukaan saisi petetyksi häntä uskomaan, että on käärmeitä, jotka +puhuvat, tai lehmiä, jotka syövät toisiaan. + +Yhden ainoan kertomuksen raamatun historiasta osasi hän; mutta sen +osasikin hän alusta loppuun; ja se oli kertomus Jaakopista, joka teki +niin paljon viekkautta eläessään ja pääsi patriarkaksi taivaasen. + +Kristillinen kouluopetus oli suojellut Törres Snörtevoldin lapsuutta ja +nuoruutta kaikista muista juttukirjoista kuin raamatunhistoriasta. Hän +yhtävähän kuin toverinsakaan eivät koskaan saaneet maallisia uroita +haaveksittavikseen sellaisia kuin Robinson ja Tordenskiöld; muuan +pojista, joka oli opettajan suosikki, alkoi ihailla Jooseppia, joka +pääsi niin suureen suosioon Faaraon tykönä; voimakkaat pojat +sitävastoin purivat tupakkia ja ajattelivat Simsonia; mutta Jaakoppi! +-- hän oli oikea esikuva, hän, joka ymmärsi sekä elukoita että ihmisiä. + +Ja kaikki onnistui hänelle ja kaikki oli hänelle luvallista, ja ei +koskaan Jumala tehnyt Jaakopille mitään pahaa paitse silloin kuin +lamautti hänen jalkansa. Mutta sitä ei ollut Törres koskaan oikein +ymmärtänyt, sentähden hän ei siitä välittänyt; siinä oli jotain +epäselvää tuossa unessa ja noissa portaissa. Tuon paikan hän mieluummin +sivuutti, kun luki Jaakopista ja säilytti siitä vaan sen kuvan, että +ilmassa seisoivat pitkät portaat pystyssä -- ilman mitään turvaa ja +siitä putosi Jaakoppi alas ja taittoi jalkansa, joka oli Törresin +mielestä hyvinkin luonnollista, kun portaat olivat irrallaan ja kun ne +jo ennestäänkin olivat täynnä enkeleitä, jotka kiipeilivät siinä edes +ja takaisin. + +Mutta muuten ihaili hän rajattomasti Iisakin poikaa. Kuinka hän petti +tyhmän Esaun mieliruualla, sitä oli Törres monta kertaa ajatellut, kun +hän viekoitteli pikkuveljiltään mitä heillä sattui olemaan. + +Ja että hän oli uskaltanut mennä vanhan Iisakin luo, joka oli oikea +patriarkka, ja sillä tavalla vetää häntä nenästä! + +Rebekkahan tosin oli auttanut häntä. Mutta Jaakoppi itse keksi mainita +Jumalan nimen, silloinkuin tuli oikea tiukka eteen. Kun vanhus alkoi +epäilemään ja kummastelemaan, että mies oli niin pian joutunut metsältä +takaisin, niin vastasi Jaakoppi hetikohta, että Jumala oli lähettänyt +otuksen hänen tiellensä! + +Niin, siitä oli Törres monta kertaa sydämmessään iloinnut. + +Ja sitten se Esau! -- tuo suuri karvanen tyhmeliini -- kun hän tuli +ruokineen! Aatteles, miltä mahtoi tuntua Jaakopista, kun näki hänen +hikoilevan ja puuhaavan saadakseen oikein makeata keittoa ukolle, joka +jo oli syönyt mahansa täyteen -- bää! siinä se sitten seisoi ruokineen! + +Törres nauroi niin että sisukset hyppi, kun ajatteli tätä ilveilyä. + +Ja sitten täytyi kaikkien taipua Jaakopin tahdon alle. Hän petti heidät +jokikisen. Itse Labaninkin, joka muuten oli niin viekas, että petti +Jaakopin kerta toisensa perästä -- niin, kymmenen kertaa! --- mutta +yhdennellätoista kerralla otti Jaakoppi koko porsaan. + +Ja Raakel, joka varasti isänsä jumalankuvat ja istui niiden päällä -- +kaikkea tätä ihmetteli Törres; sillä hän ei tyytynyt raamatunhistorian +otteihin; hän luki raamattua itseään niin pitkälle kuin siinä +kerrottiin Jaakopista. + +Ja hän näki hänen keräävän tiluksia ja paljon lihavata karjaa; hän näki +hänen kulkevan tilalta tilalle vaimojen ja tyttöjen keskessä; hän näki +joukon lisääntyvän; -- ja aina oli Jumala Jaakopin kanssa, hänelle oli +kaikki luvallista -- niin miesten kuin naistenkin joukossa. + +Ja kun Törres lapsuudessaan ajatteli että kuu hän pääsee taivaasen ja +saa istua samaan pöytään kuin Abraham, Iisakki ja Jaakoppi, niin +pakkautuu siksi kunnes pääsee istumaan ihan Jaakopin viereen. + +Sillä yhdestä asiasta olisi hän niin mielellään tahtonut päästä +selville, tuosta mainiosta kepposesta noiden kirjavien keppien kanssa. + +Kuinka usein oli hän metsissä kulkiessaan tehnyt kirjokeppejä ja +mietiskellyt mitenkä niitä olisi käytettävä. Mutta ei koskaan nähnyt +hän sikojensa juovan -- vielä vähemmin, että olisi voinut kerätä heitä +vesialtaiden ympärille. + +Hän olisi niin kernaasti tahtonut tietää tämän salaisuuden, jota hän +oli koettanut ratkaista kasvavana ollessaan. Sillä jos Jaakoppi oli +saanut siat ja lampaat synnyttämään kirjavia perillisiä, niin oli hän +niin taitava eläinhoidossa, että se melkein oli yliluonnollista. + +Mutta nykyaikaan opittiin sitä kirjoista kaikkea tuollaista; kun vaan +olisi saanut käsiinsä ne oikeat kirjat; mutta tässä hän nyt seisoi +avuttomana tuon mahdottomuuden edessä ja mistä hän alkaisi? Tässä oli +se juopa, joka aina tulisi eroittamaan hänet Krögeristä ja siitä +maailmasta, mihin tämä kuului. + +Sunnuntaisin tutustui hän useihin nuoriin puotilaisiin, jotka +opettelivat kirjanpitoa iltahetkinä. Törres yhtyi hetikohta heihin. + +Ensimmäisinä tunteina oli hän aivan typerä; varovaisesti kirjoitti hän +paperille kaikki ymmärtämättä siitä pienintäkään ja piti suunsa visusti +kiinni. Mutta vähitellen alkoivat numerot hänen edessään elää. Hän +ryhtyi ratkaisemaan niitä esimerkkejä tutuista kauppaliikkeistä, joita +opettaja antoi heidän harjoitella, oikein todellisella liikemiehen +innolla, möi ja osti ja sijoitteli; eikä kestänyt kauvan ennenkun nuori +Vold hämmästytti opettajaa nopeudellaan ja tarkkuudellaan tulojen ja +menojen laskemisessa. + +Mutta enin kaikesta liikutti Törresiä korko ja koronlasku. +Lapsuudestaan asti oli hän kuullut puhuttavan "rahoista, jotka kasvavat +korkoa", jonkunlaisella pyhyyden kunnioituksella. Ja kun hän nyt oppi +näkemään, kuinka tuo korko syntyi, kuinka nuo siunatut rahat tekivät +yötä päivää muurahaisen ahkerata työtään, kuinka paljon ne voivat +lisääntyä jo ainoastaan 1/4 korolla, ja kuinka pienetkin summat tekivät +työtään ja munivat pienoisia korkomunia -- niin vaikutti kaikki tämä +valtavasti hänen sieluunsa. Ja kohta hän ei muuta tehnyt kuin laski +päässään korkoa kaikista niistä rahasummista, joita kuuli mainittavan +tai jotka itsestään johtuivat hänen mieleensä. + +Sen jälkeen kuin hän oli ottanut nuo ensimmäiset kymmenen äyriä +rahalaatikosta, oli hän säännöllisesti mutta hitaasti lisännyt +salaisia päästöjään. Se oli hänestä niin helppoa ja luonnollista, +ett'ei hän voinut muuta ajatella kuin että nuo molemmat muut tekivät +samalla tavalla. Hän kuvaili aina että hän vartioi rahalaatikkoa +rouva Knudsenin puolesta ja tuosta palveluksesta sai hän ottaa +pikkupalkkansa. Sentähden harhaili hän alinomaa rahalaatikon ympärillä, +kunnes tapahtui eräänä päivänä, että herra Jessen sanoi ankaralla +äänellä: + +"Mitä se merkitsee että te aina nuuskitte rahalaatikon ympärillä? -- +eikö teillä ole muuta vartioimista?" + +"Hyvä on, että joku sitäkin vartioi", vastasi Törres, ja he katsoivat +toisiaan silmiin räpähyttämättä. Neiti Thorsen vapisi. + +Mutta olihan herra Jessenillä enempikin hallussaan, hänellä olivat +kirjat; hän teki ostoksia ja kirjoitti laskuja; ja kun Törres varovasti +kokosi hopearahoja, saattoi tuo toinen milloin tahansa solahuttaa +setelin taskuunsa. + +Tuo se kiusasi Törresiä; hänen huolenpitonsa rouva Knudsenista ei +suuresti hyödyttäisi niin pian kuin herra Jessenillä oli ohjakset; eikä +Törres päässyt koskaan kirjoihin käsiksi; vielä sittenkin kuin hän oli +oppinut kirjanpidon, ei hän koskaan saanut viedä mitään kirjoihin, +ell'ei herra Jessen itse seisonut vieressä sanelemassa niinkuin ei +hänestä koskaan voisi tulla muu kuin alaikäinen maalaispoika. + +Jos neiti Thorsen joskus ottikin vähän koristuksiinsa ja semmoiseen, +niin se nyt ei ollut niin vaarallista; Törres soi sen hänelle niin +mielellään, kun hän oli niin sievä ja suloinen; ja alkoi yhä enemmän +haluta omakseen tuota leikkikalua. + +Näin kului Törres Voldin ensi vuosi kaupungissa. Kun taas tuli syksy ja +pitkät illat, alkoi hän opetella kaksinkertaista kirjanpitoa. + +Hänen pääomansa oli nyt kasvanut niin, että hän uskalsi lainata pari +sataa kruunua hyvää korkoa vastaan pienille torikauppiaille, jotka +maksoivat korkoa viikottain. Se oli tuottava liike, mutta sitä piti +harjoittaa salaa sunnuntaisin, kun hän oli vapaa. Pankkeihin ei hän +uskaltanut sijoittaa rahojaan, ett'ei herättäisi epäluuloa. + +Mutta muuten ei hän ollut suuresti edistynyt. Vaikka hänestä oli hyvän +myyjän maine, jolta naiset mielellään ostivat, ja vaikka rouva Knudsen +oli korottanut hänen palkkaansa, ei hän koskaan päässyt häntä sen +lähemmä. Hän oli hienoin nainen, minkä Törres tunsi, -- ei tuollainen +nukke kuin neiti Thorsen, mutta sisällisesti hieno -- hiljainen ja +arvokas. Mutta herra Jessen hoiti aarteita ja kirjoja. Tunne siitä, +että tuo talonpoikaispoika kenties sittenkin voisi tulla hänelle +vaaralliseksi, alkoi häiritä herra Jessenin varmuutta; ja hän valvoi +yhä tarkemmin, ett'ei Törres nousisi astettakaan korkeammalle kuin +minkä hän salli. + +Sentähden oli herra Jessen myöskin ystävällisempi neiti Thorsenille; +sillä sinnekin näytti Törres jo pääsevän tunkemaan. Ja niin ei neiti +Thorsenin sydän parka päässyt koskaan oikein paranemaan, mutta +revittiin sitä molemmille puolille niin että kirpeloi. + +Yhden täydellisen voiton oli Törres kuitenkin voittanut, voittaessaan +tuon suurikasvuisen Berthan. Se nopeus jolla tuo talonpoikaispoika, +joka oli alkanut hänen vertaisenaan ja siitä ylennyt hienoksi herraksi, +joka nyt söi herrasväen kanssa, oli aivan häikäissyt hänet. + +Mutta Törresistä itsestään alkoi tuntua, ett'ei hän liikahtanut +paikaltaan. Niinpian kuin hän ei päässyt Jessenin sivu, ei ollut mitään +saavutettu. Ja Jessen oli niin näppärä ja täsmällinen, ett'ei Törres +koskaan löytänyt hänessä mitään vikaa, johon olisi voinut takertua. +Näytti vaan siltä kuin herra Jessen yhä enemmän juurtuisi liikkeesen; +ja kaupunkilaiset olivat varmemmat kuin koskaan ennen, että hän menee +naimisiin lesken kanssa. + +Oli myöhä yö kun Törres erään kerran palasi kotiinsa korttia pelaamasta +muutaman toverinsa luota; hän oli kuumunut totista ja tupakasta +pienessä kammarissa ja kulki uhkamielisenä tuulta vasten kotiinsa. +Toverit olivat taaskin puhuneet Jessenistä ja rouva Knudsenista; Törres +puri hammasta ja kiroili että nyt sitä koetellaan. + +Mitä hän tulisi tekemään, sitä hän ei niin tarkkaan tietänyt; mutta +huomispäivänä saisi Jessen jo nähdä ettei hän anna nujertaa itseään. +Tuollaisia raivopuuskia tuli hänelle joskus muulloinkin, mutta silloin +puri hän hampaansa yhteen niin että järisi, ja kohtaus meni ohitse. + +Hän riisui saappaansa alhaalla -- niinkuin hänen tapansa oli kun hän +tuli näin myöhään, ja hiipi varovaisesti pimeitä rappuja myöten ylös. +Mutta kun hän alkoi kopeloimaan itseään omaan kammariinsa, pysähtyi hän +yhtäkkiä ja salamana iski hänen päähänsä muuan ajatus. + +Tuolla -- vasemmalle makasi Jessenin rakastettu -- tai mikä hän nyt +lienee ollut; ainakin oli hän Jessenin puolella; siitä päästä olisi +hänen alkaminen! + +Monena iltana oli hän näin ajatellut neiti Thorsenia kulkiessaan noin +lähi hänen oveaan. Mutta aina hän oli ollut järkevä ja pelännyt +skandaalia; Bertha saattaisi kuulla, -- ja rouva Knudsen alakerrassa. + +Mutta tänä iltana oli hänellä rohkeutta vaikka mihin tahansa ja +sukkasillaan hiipi hän ovelle. + +Neiti Thorsen oli lukinnut ovensa joka ilta, kun tuo mies alkoi maata +yläsillalla, mutta sitten oli hän rauhoittunut. Törres liukui aivan +hiljaa sisään ja haparoi sängyn luo. Neiti Thorsen hypähti unissaan +istualleen; mutta Törres sai hänen käsistään kiinni ja kuiskasi, että +hän olisi aivan rauhallinen, ei tässä ole mitään hätää. + +"Onko täällä tulipalo?" kysyi hän ja riuhtasi itsensä irti. + +"Ei, se olen vaan minä -- Vold, minä tulin vaan puhelemaan pari sanaa +teidän kansanne, neiti!" + +"Hyi, kuinka minä pelästyin", huokasi neiti Thorsen ja paneutui +takaisin vuoteelleen: vasta nyt hän oikein heräsi; ja samassa vetäytyi +hän seinään ja kysyi uudelleen hätääntyneenä, mitä hänellä oli täällä +tekemistä? + +Ei muuta kuin tahtoisi vähän puhella hänen kanssaan. + +Hänen pitää mennä heti, heti -- sanoi neiti ja alkoi vapista, mitä hän +tahtoo, hehän ovat yhdessä koko päivän. + +Se on juuri se, että he ovat yhdessä koko päivän eivätkä kuitenkaan saa +puhella rauhassa, hän on niin yksin, ei kukaan välitä hänestä +vähääkään. -- + +Neiti Thorsen lepäsi silmät auki pimeässä ja kuunteli hänen sanojaan, +jotka hän kuiskaili surullisella ja kunnioittavalla äänellä. Hän voi +kuulla, että Törres oli laskeutunut polvilleen hänen vuoteensa viereen; +mutta kun ei Törres siitä näkynyt aikovan tulla lähemmäksi, makasi hän +rauhallisesti ja kuunteli häntä vapisematta. + +Neiti oli aina ollut niin hyvä ja ystävällinen hänelle, aina siitä +saakka kuin hän tuli; mutta juuri siitä syystä ei hän enää voi kestää +kauemmin -- + +Mitä hän ei kestä? -- kuiskasi neiti Thorsen vastaan. + +Niin -- kyllä neiti tietää sen, mitä hän tarkottaa. + +Ei, totta tosiaan ei hän tiedä mitään. + +Että neiti vielä voi kieltää! -- niinkuin ei hän olisi nähnyt, mitä on +hänen ja herra Jessenin välillä! + +Törres kuuli, että neiti Thorsen liikahti tiukasti vuoteellaan ja sanoi +päättävästi: + +"Minä en ole kihloissa herra Jessenin kanssa". + +"Kutsukaa sitä miksi tahdotte", sanoi Törres loukkautuneella äänellä. + +Mutta nyt huokasi hän vuoteellaan ja sanoi kiivaasti: + +"Minulla ei ole kerrassa mitään herra Jessenin kanssa ja sen minä vaan +tahdon sanoa: ei koskaan ole kukaan mies ollut minua niin likellä kuin +te tänä iltana; mutta nyt täytyy teidän mennä -- heti, heti!" + +Törres kielsi häntä puhumasta niin kovaa ja kiitti häntä itse +kuiskaavalla äänellä tuosta vakuutuksesta, joka teki hänet niin +iloiseksi, vaikka kohta -- + +Ei, hänen pitää uskoa: neiti oli taas painanut päänsä tyynyyn, ja kun +hän pyysi häntä uskomaan niin sattui hänen pieni lämpönen kätösensä +Törresin käteen. + +Törres tarttui siihen ja hänen päätänsä huimasi niin kummasti, kun hän +sitä piteli. Mutta tottunut kuin hän oli jo maalla tällaisiin yöllisiin +vierailuihin, ja tiesi ettei pidä pelästyttää tyttöjä ensi kerralla, +niin ei hän muuta kuin puhui rauhallisesti kuiskaamalla ja pyysi, ettei +hän suuttuisi kun hän tuli. + +Ei, ei hän ole suuttunut; mutta nyt pitää hänen mennä, ja hänen täytyy +uskoa. + +Kyllä, kyllä, ja hän kertoo hänelle -- + +Ei, nyt täytyy hänen ihan todella mennä, ja neiti veti pois kätensä. + +Törres nousi ylös ja sanoi nöyrästi: "Kun te käskette, niin minun +täytyy totella." + +Mutta ovella mennessään hän kuiskasi: + +"Enkös minä ollut kiltti, että menin, kun te pyysitte?" + +"Olitte -- kiitoksia!" kuiskasi neiti pimeässä vastaan: "hyvästi!" + +Neiti Thorsen kuunteli, kunnes ei enää kuulunut risahdustakaan ja tunsi +itsensä niin äärettömän iloiseksi, että Törres oli niin kiltti ja meni, +kun hän sitä pyysi. Ja tuota luuli hän ajattelevansa tunnin tuntinsa +perästä, vaikka jo oli aikoja sitten nukkunut; ja aamulla ei hän ollut +varma siitä, eikö kaikki ollutkin vaan unta. + + + + +VII. + + +Oli syöty päivällinen; Gustaf Kröger istui nojatuoliinsa vaipuneena ja +luki vähän, ennenkun nukkui; ei kestänytkään kauvan, ennenkun valo +katosi lyhyenä syyspäivänä. + +Täti Sofia kutoi sukkaa ja Julia loikoi keinutuolissa lukien +sanomalehteä ja kuunnellen muiden puhetta; mutta itse ei hän virkkanut +mitään. + +"Minkätähden sinä potkit vastaan -- Sofia?" kysyi Kröger. + +"En minä potki vastaan, mutta minä tahtoisin vaan tietää: millä +aijotaan saada tanssiaiset toimeen?" + +"Julian tekee mieli." + +"Kaksi talonpoikaisluutnanttia, puolitoista ylioppilasta ja loput +puotipoikia! -- voiko niistä mitään tehdä?" + +"Mutta ethän sinä tule hyppimään, Sofia?" + +"En -- Jumalan kiitos!" + +Hetken perästä sanoi Kröger -- yhäkin nostamatta silmiään kirjasta: + +"Minä luulen, että se on siinä, ett'et sinä kärsi nähdä rouva Steineriä +kaikkien hänen ihailijainsa ympäröimänä." + +Mutta nyt piti täti Sofian nauraa oikein ylenkatseellinen nauru, -- +olipa ne koko ihailijoita -- esimerkiksi maisteri Jansen, joka lisäksi +vielä on nainut. + +"Niin, se on nyt kerran niin, etteivät vanhat piiat kärsi --" + +"Vanhat piiat! --" sanoi täti Sofia; "tuon sanan on _hän_ tuonut +perheesen, sinä et käyttänyt sitä ennen, Gustaf." + +"Niin, mutta ethän sinä voi kieltää, että olet vanha ja -- ja +naimaton?" + +"Sitä en kiellä." + +"Niin. no," Kröger haukotteli vähän, pani kirjansa pois ja sulki +silmänsä, "muutahan minä en ole sanonutkaan". + +Hetken kuluttua hän kuorsasi tasaisessa tahdissa, täti Sofian +sukkapuikot laskeutuivat levolle nekin ja Julia antoi sanomalehden +liukua lattialle; itse hän vaipui unelmiinsa. Sitten kun hän oli +palannut ulkomaanmatkaltaan Dresdenistä ja varsinkin nyt kun hänestä ja +rouva Steineristä oli tullut ystävät, oli kaupunki ja kaikki ihmiset +alkaneet tuntua hänestä niin vierailta. Kaikki naiset -- niinkuin esim. +pankinjohtaja Christensenin rouva ja monet muut, jotka hän tunsi +äitinsä ajoilta, ne katsoivat häntä niin kummallisilla silmillä -- niin +ainakin hänestä näytti. + +Ensi päivänä olivat ne kaikki häärineet hänen ympärillään ja kutsuneet +häntä luokseen; ja hän oli kertonut ja aina uudelleen kertonut olostaan +ulkomailla - kaikki, mitä oli kokenut, nähnyt ja syönyt. + +Mutta jonkun ajan kuluttua katsoi hänen ystävänsä Jolla Blom +velvollisuudekseen sanoa Julialle, että hän koko kaupungin mielestä oli +naurettava tuon ulkomaan matkansa kanssa, josta hän kertoi kaikkialla +Niitähän oli niin monta muuta, jotka olivat matkustaneet -- esimerkiksi +rouva Christensen, joka oli miehensä kanssa käynyt Pariisissakin, ja +sitäpaitse konsuli With -- hän ainakin oli matkustellut! -- ja hän oli +sanonut, että Dresden on ikävä luola. + +"Mutta, hyvä ystävä," väitti Julia vastaan, "nehän kysyivät kaikki ja +tahtoivat tietää --" + +"Ja sitäpaitse, eihän kaikilla ole varaa matkustaa," jatkoi Jolla Blom, +jolla oli sydän täynnä, "ja silti ne arvelevat, ett'ei siinä nyt ole +mitään ylpeiltävää -- niin ne sanovat -- ja että on täällä yhtä hyvä +täällä kotonakin, -- koskapahan niin moni muu tulee täällä toimeen." + +"Hyvä ystävä! -- enhän minä ole muuta sanonutkaan!" + +"Eikä se ole niin erinomaistakaan -- kaikki se, jota löytyy ulkomailla; +sillä esimerkiksi se lihasalaatti, jota opetit rouva Ludvigsenille --" + +"Mutta sehän itse pyysi --" + +"Anna anteeksi, mutta se oli ihan mahdotonta syödä; sillä minä olin +itse siellä sinä iltana; ja piika, joka sai tähteet, antoi ylen koko +yön." + +Sen päivän perästä varoi Julia puolella sanallakaan mainitsemasta +ulkomaata tai muuta semmoista; mutta hän näki hyvin, että se jo oli +myöhäistä; hän oli loukannut heitä kaikkia; ja vielä pahemmiksi +muuttuivat asiat, kun rouva Steiner tuli kaupunkiin ja otti Julian +haltuunsa. + +Sillä rouva Steiner "jäätyi kiinni" heti paikalla, niinkuin hän itse +sanoi; ja jos eivät kaikki miehet olisi hakeneet hänen seuraansa, olisi +hänet kokonaan suljettu pois seuraelämästä. Naisista ei saanut muuta +likempää tuttavaa kuin Julia Krögerin, jonka vuoksi hän ottikin hänet +täydellisesti omaan haltuunsa. + +Äidin vanha seurapiiri ei kuitenkaan vielä tahtonut jättää Juliaa oman +onnensa nojaan; he kutsuivat häntä luokseen sellaisella innolla, että +Julia huomasi sen yritykseksi pelastaa hänet vaarallisen vaikutuksen +alta. + +Ja niin suuttui hän ja yhtyi nuoreen rouvaan; hän puki itsensä komeasti +ja pani toimeen pieniä päivällisiä kevytmielisen isänsä suureksi +iloksi. + +Mutta hänellä oli synkätkin hetkensä kun rohkeus alkoi pettää; niinkuin +nytkin, kun hän loikoi ja odotti ystäväänsä. Julialla oli siksi paljon +äitinsä verta suonissaan ja hän tunsi ympäristönsä niin hyvin, ett'ei +yksikään kasvojen piirre tai äänen vivahdus jäänyt huomaamatta. Kaikki +nuo terävät piikit, joihin jokainen oli ikäänkuin käärittynä -- ne +sattuivat häneen; ja hän tunsi, että ainoa pelastus olisi olla yhtä +katkera ja piikkinen muita kohtaan kuin muut olivat häntä. + +Pienuudestaan pitäen oli hän häilynyt kahden vaalin välillä. Jos hän +riippui isänsä kaulassa -- iloisena ja vilkkaana, tuntui hänelle pieni +pistos omassatunnossa. Mutta kun hän taas järkevänä ja hiljaisena istui +äidin ystävien keskessä ja kuuli puhelun kulkevan talosta taloon, +surusta suruun, pahasta pahaan, niin silloin hän kärsi, sillä hän +ikävöi päästäkseen ulos. + +Äidin kuoleman ja ulkomaan matkan jälkeen oli hän tullut hiukan +varmemmaksi; mutta uusia epäilyksiä iti hänessä hänen suhteestaan rouva +Steineriin. + +Miehistä ja yhä vaan miehistä sai hän nyt kuulla puhuttavan. Julian +eteen aukeni kehnouden ja epäpuhtauden kuiluja; vaikkei hän kaikkea +ymmärtänytkään, niin sai hän kuitenkin niin perinpohjaisen opetuksen, +että hän joutui hämmilleen oman isänsäkin tähden. + +Sillä hänen ystävänsä oli nauraen sanonut senkin: ettei hänen isänsä +ollut hiuskarvan vertaakaan parempi kuin muutkaan miehet. + +Mutta että kukaan voisi sille nauraa! -- ja vielä Lulli, joka oli +kokenut tuon kauhean asian: olla naimisissa sellaisen miehen +kanssa, ja että samanen, joka niin uljaasti oli puhtautta puolustanut +ja niin kalliisti ostanut kokemuksensa miesten pohjattomasta +epäsiveellisyydestä, kuitenkin voi alinomaa liehakoida noiden miesten +ympärillä -- tai ainakin antaa heidän liehakoida itsensä ympärillä! + +Eikä sillä, että hän ei olisi puhunut suutaan puhtaaksi; ne kyllä +saivat kuulla kunniansa; hän tunsi heidät pohjaa myöten ja sen kyllä +saivat tietää. + +Mutta ne vaan nauroivat ja tulivat yhä uhemmin takaisin. Ne parveilivat +hänen ympärillään, niinkuin olisivat oikein tahtoneet tulla +ruoskituiksi ja saada kuulla kaiken kurjuutensa maailmalle +julistettuna. + +Hupaista se oli, se on vaan varma; mutta Julian pää joutui siitä +pyörälle; hän halusi päästä Lullin atelieriin, istuessaan siinä ja +ollessaan pahalla tuulella, kun ei häntä kuulunut tulevaksi. + +Sillä rouva Steiner oli muuttanut asuntonsa uudenaikaiseksi +atelieriksi. Ja se vaikutti kaikkiin, joiden oli lupa tulla sinne: nuo +hämärät huoneet, joihin yhtäkkiä tuli heleätä valoa muutamin paikoin; +kaikkialla mattoja ja uutimia ja varjostimia; rohkeita alastomia +piirustuksia; rouvan omat maalaukset, joiden vapaiden värien edessä +kaikkien auktoriteettien täytyi väistyä; nuo tuolit, joissa ei ollut +mahdollista kenenkään istua; matalat divaanit, -- kaikki tämä tuon +kauniin elävän miehen lesken ympärillä teki asiantuntevaan sen +vaikutuksen, että tässä oltiin juuri sillä linjalla, joka erottaa ylen +määrin hienontuneen siitä, joka jo on epäsiveellistä. + +Täällä pidettiin pieniä hienon hienoja päivällisiä, joissa tarjottiin +viiniä yllin kyllin, sikareja ja peittelemätöntä puhetta. Mutta +seuraavana päivänä kävi väristys koko kaupungin läpi, niinkuin olisivat +helvetin portit hetkeksi auenneet. + +Mutta kaikista enin huvittivat Juliaa nuo pitkät hämyhetket, kun hän ja +rouva Lulli loikoivat divaanilla poltellen paperossia ja likööriä +maistellen; silloin oli Julian oppitunti. -- Soitettiin etehisessä; +mutta Julia ei mennyt avaamaan, vaikka hän oli melkein varma siitä, +että se oli hänen ystävänsä, joka tuli. Hän rakasti ja ihaili Lullia, +mutta hänestä tuntui kuitenkin usein -- niinkuin esim. tänä iltana -- +että oli jotain, joka odotti häntä, niinkuin joku tuomio, jonka ohitse +hän ei voinut päästä. + +Kun rouva Steiner tuli saliin, joka nyt oli melkein pimeä, heräsivät +vanhukset ja alkoivat vilkkaasti puhella, niinkuin eivät he olisi +nukkuneetkaan, ja Julia nousi hitaasti ystäväänsä tervehtimään. + +"Tahdotteko tehdä meille sen kunnian että avaatte meidän +joulutanssiaisemme?" kysyi Kröger häneltä keikaillen. + +"Täällä aiotaan siis tanssia? -- mainiota! Sinä et ollut siitä vielä +aivan varma, Julia." + +"Julian mielestä on kaupunki tietysti köyhä tanssivista herroista", +sanoi täti Sofia. + +"Me saamme ottaa kaikki mukaan sekä kivet että kannot", arveli rouva +Steiner hymyillen. + +"Kelpaanko siis minäkin?" kysyi Kröger. + +"Josko te kelpaatte?" + +"Minä vanha ilkeä ukko?" + +"Kunpa meillä vaan olisi enemmän teidän laisianne -- herra Kröger! +mutta sinä et ole oikein tyytyväinen, Julia?" + +"Minä olen samaa mieltä kuin täti Sofia --" + +"Hyvä ystävä, me otamme koko karjamme ja siihen lisäksi vielä metsän +villit pedotkin; me tutkistelemme tulli-, posti-, telegraafi- ja +koululaitoksen ja käännämme lopulta nurin kaikki kauppapuodit, kutsumme +tuon pienen sievän Jessenin Knudsenilta -- hän voi kyllä mennä mukina." + +"On sitä paitse vanha tapa, että Knudsenin väki kutsutaan", sanoi +Kröger. + +"Mainiota!" huudahti rouva Steiner, "silloinhan sinä saat ystäväsikin +-- Julia! hänet, tuon punatukkaisen." + +"Minä pyydän", sanoi Julia hiukan terävästi, "se olet sinä itse, joka +olet ihastunut!" + +"Sinäpähän sen ensiksi keksit." + +"Kenestä naiset puhuvat?" kysyi Kröger. + +"Tuosta suuresta, uudesta rouva Knudsenilla --" + +"Tuosta! tuosta moukasta, hirviöstä! --" huusi Kröger ja hypähti +seisaalleen, "ei, se on tietysti vaan leikkiä, jolla te tahdotte +suututtaa minua. + +"Ei ollenkaan, herra Kröger! Julian mielestä hän on aivan erinomainen." + +"Nyt sinä keksit kaikki, Lulli!" + +"Joudu, Sofia! -- täällä on niin pimeä, ett'en voi nähdä, pitävätkö ne +minua pilkkanaan vai mitä ne" -- sanoi Gustaf Kröger kärtyisesti. Mutta +kun täti Sofia vihdoinkin sai tulen kattolamppuun ja kun rouva Steiner +edelleenkin vakuutti että herra Vold sekä hänen että Julian mielestä +oli pulska poika, niin joutui hän ihan raivoihinsa ja vannoi, ett'ei se +mies saisi koskaan astua jalallaan hänen kynnyksensä yli. + +Mutta kun nuori rouva Steiner, joka oli tottunut hänen kiivauteensa, +vaan nauroi, niin tempasi Kröger lakkinsa ja kiiruhti konttooriinsa. + +Lampun sytytettyään alkoi täti Sofia sytyttää uunia ja kolisteli siinä +niin kauvan hiililapiota ja tulitankoa, että nuoret naiset eivät +päässeet puhumaan. Rouva Lulli vei Julian mukanaan, he menisivät hänen +luokseen tutkiakseen ketä nyt sitten oikeastaan voisi kutsua noihin +tanssiaisiin. + +Mutta kadulla pysähtyivät he rouva Knudsenin suuren ikkunan ääreen, +jossa Törres juuri parhaallaan palveli joitakuita nuoria naisia, jotka +hymyilivät. + +"Se ei ole ollenkaan niin hullu tuo", sanoi rouva Steiner. "Se oli +pahasti tehty sinulta, Lulli, että uskottelit isää, että minä -- että +hän --" + +"Mutta, hyvä ystävä, totta kai sinä ymmärrät, että isäsi käsitti sen +leikiksi, -- eli olisitko todellakin --?" + +"Hyi -- Lulli! tänään olet sinä ilkeä." + +Rouva Steiner puristi hänen kätensä kainaloonsa ja vei hänet mukanaan. + +-- Illalla tuli yliopettaja Hamre Krögerin luo, hän tuli tavallisesti +pari kertaa viikossa; ja kun he olivat pelanneet shakkia ja juoneet +pari lasia totia, niin istuivat he mielellään vielä myöhään yöhön +jutellen syvämielisistä asioista. + +Vaikkakin oli suuren liikkeen omistaja ei Gustaf Kröger kuitenkaan +koskaan oikein kotiutunut tähän pieneen kaupunkiin, ja samoin oli +yliopettaja Hamrekin täällä yksinään. Heistä molemmista levisi +ympäristöön se kylmyys, että he pitivät itseään muita viisaampina. +Koulussa pidettiin yliopettajaa tarkasti silmällä, opettaisiko hän +mitään vaarallista, ja kunnalliseen elämään ei Krögeriä päästetty +osalliseksi. Kun koko kaupunki näin käänsi piikkinsä heitä vastaan, +tulivat he hyvin toimeen toistensa seurassa. Mutta vaikka he alussa +kulkivatkin paljon edellä muista, eivät he itsekään huomanneet, että +pikku kaupunki vuosien kuluessa sai heidätkin haltuunsa, ja että hekin +alkoivat lennellä yhä pienemmissä kierroksissa samojen ajatusten ja +samojen totilasien ympärillä. + +Kröger sanoi Hamrelle: "Kuinka pitkälle olet joutunut?" ja sitten +kertoi yliopettaja siitä kirjastaan, joka hänen oli aikomus kirjoittaa +kansakoulusta. + +Se tulisi alkamaan näin: Kun sinä astut ulos kadulle, tunnet jalkojesi +alla kivillä lasketun maan; -- kuka on sen tehnyt? -- ja kuka on +maksanut työn? + +Tuolla tavalla alettua selitettäisiin sitten lapsille koko +yhteiskuntaelämä, niin että he alhaalta ylös saakka oppisivat tuntemaan +kaikkien laitoksien ja virkakuntien yhteyden ja synnyn; ja että kansa +jo lapsuudestaan pitäen voisi oppia ymmärtämään oman ylivaltansa eikä +eläisi niissä ennakkoluuloissa, että oikeuslaitos, verot, poliisit ja +papit vaan ovat olemassa rikkaiden aseina köyhiä vastaan. + +Mutta tämä suuri kirjan keskiosa ei tahtonut oikein valmistua, +jotavastoin tekijä pani suuren arvon loppuosaan missä sanottiin: Ylinnä +kaikista seisoo kuningas niinkuin suuri kultanuppu ilman mitään +edesvastausta. + +Taikka sanoi Hamre Krögerille: + +"Etkö vielä ole valinnut tonttia?" -- ja sitten puhuivat he siitä +soppakeittolaitoksesta, johon Kröger monen vuoden kuluessa oli varoja +säästänyt. + +Hän näet kuvitteli kirkkaaksi poleerattuja kuparikattiloita, joista +kiehuvan kuumaa soppaa ajettaisiin kouluihin kello puoli kaksitoista; +kaikki koululapset söisivät siitä suuren annoksen leivän kanssa, niin +että talvikuukausina tulisivat lämpiminä ja ravittuina köyhiin +koteihinsa; sitten olisi siellä enemmän muille antamista ja sitten +saisivat he vähän herkutella hekin sunnuntaisin ja sitten -- ja sitten +avautui näiden molempien eteen pitkät näköpiirit heidän laatiessaan +suunnitelmia tulevaisuuden varalle. + +Ja kun he vihdoinkin aamupuoleen yötä heittivät hyvästinsä, niin +puristivat he lämpimästi toinen toisensa kättä; he olivat varmat siitä, +että sittenkin tulisivat heidän aatteensa voitolle ja että nuo +"piikkisiat" saisivat väistyä, ja niin nukkuivat he sitten onnellisiin +unelmiinsa. + +Mutta seuraavana päivänä välttivät he mieluummin tapaamasta +toisiaan. -- + + + + +VIII. + + +Jok'ainoa aamu oli neiti Thorsen tervehtinyt herra Jesseniä hänen +tullessaan puotiin katseella, joka -- vaikkakaan herra Jessen ei usein +siitä suuresti välittänyt -- kuitenkin vakuutti häntä siitä, että hän +niin hyvin täällä kuin kotonaankin äidin luona oli hemmoteltu suosikki. + +Mutta seuraavana päivänä, kun Törres yöllä oli ollut hänen luonaan, +sanoi neiti Thorsen: hyvää huomenta! katsahtamatta Jesseniin kun tämä +tuli puotiin. + +Ja samassa silmänräpäyksessä näytti hänestä että salainen liiton kipinä +lensi noiden kahden toisen välillä; se oli ainoastaan pikainen värähdys +Törresin kasvoissa, kun tämä seisoi puodin pimeämmässä osassa ja teki +kauppaa muutamien maalaisten kanssa. + +Ja kuta enemmän päivä kului, sitä varmemmin tunsi herra Jessen, että +tässä oli jotain kätkettynä. Ei koskaan ollut hän ollut puoleksikaan +niin ystävällinen kuin nyt. Mutta kun hän ennen yhdellä ainoalla silmän +luonnilla tai käden hivelyllä oli saanut hänet punastumaan ja onnesta +loistamaan, niin ei se näyttänyt tänä päivänä ollenkaan häntä +ymmärtävän. + +Lopuksi -- vähää ennen kuin kaasu sytytettiin iltapäivällä -- uskalsi +hän melkein epätoivoissaan neiti Thorsenin kylmyydestä mennä pidemmälle +kuin koskaan ennen, ja aikoi suudella häntä takaapäin poskelle. + +Mutta silloin kääntyi neiti Thorsen päin ja sanoi loukatun +neitseellisyytensä ankaralla äänellä: "Mutta herra Jessen! -- oletteko +te tullut hulluksi?" + +Jessen'in polvinivelet vapisivat ja hän tunsi kylmiä hikipisaroita +silmäinsä alla. Eilen, toispäivänä ja kaikkina muina päivinä oli +hänellä ollut tyttö hallussaan -- ja nyt se oli yhtäkkiä pujahtanut +tiehensä. Mutta juuri se, että hän sisällisesti oli vakuutettu siitä, +että hänellä ei ennen olisi ollut rohkeutta ottamaan häntä, se +vuodatti hänen suruunsa sietämätöntä katkeruutta, jonka kivut häntä +sanomattomasti kirvelivät, sillaikaa kuin tuo suuri viekas talonpojan +tallukka siinä iloitsi ja riemuitsi. + +Ja neiti Thorsen, joka ei voinut selittää hänen rohkeuttaan tänä +päivänä, oli pahasti hämillään. Jos se olisi tapahtunut eilen, olisi +hänen sydämmensä ollut kokonaan herra Jessenin oma; mutta tänäpäivänä +oli todistettava herra Törres Voldille, että hän oli puhunut totta +sanoessaan ett'ei hänen ja herra Jessenin välillä ollut mitään salaista +liittoa. + +-- Kun hänen poikansa illalla tuli kotiin hajamielisenä ja +hermostuneena ja teki hämäriä viittauksia, ei rouva Jessen enää voinut +pidättäytyä sanomasta: + +"Sinun pitäisi varoa itseäsi, Anton! se saattaa tulla sinulle liika +rasittavaksi -- tuo naisseura." + +"Mitä tarkoitat?" kysyi hän, saattaakseen hänet hämmilleen. + +Hän sekautuikin aivan, eikä saanut sanotuksi muuta kuin että häneltä +kului siinä aikaa niin paljon. + +"Oh -- jos ei siinä muuta kuluisi kuin aikaa", vastasi poika uupuneella +äänellä ja kosketti kädellään takaraivoaan. + +"Onko sinulla nyt taaskin pää kipeä, Anton?" + +"Ei kuin vähän veltto -- äiti! vähän veltto." + +Rouva Jessenin huulet vapisivat, kun hän kokosi kaikki rohkeutensa: + +"Sinä -- olet kai sinä vaan -- varovainen, Anton?" + +"Hm -- äiti -- sinä kyllä tiedät: nuori mies -- minun asemassani --" +hän kiersi pienet viiksensä ylös ilmaan ja hyräili jotain, jonka oli +tarkoitus kuulua hyvin kevytmieliseltä. + +Tuo vahvisti häntä koko lailla tänä päivänä kärsityn nöyryytyksen +jälkeen, että hän oli saanut äitinsä näin pelästymään; ja vähitellen +kun oli syönyt hyvää ruokaa ja juonut lasin hienoa konjakkia, jota hän +äidin mielestä välttämättömästi tarvitsi, kasvoi hän taas omissa +silmissään niin korkealle, että neiti Thorsen oikeastaan oli liika +halpa hänelle. + +Hän meni huoneesensa ja otti kasvot ankaroina hänen kuvansa +albumistaan, jossa se oli ollut heti äidin kuvan vieressä ja muutti sen +kauvaksi loppulehdille ostettujen näyttelijättärien ja alastomien +naiskuvien joukkoon. + +Mutta tuolle tyhjälle paikalle asetti hän rouva Knudsenin, ja kun hän +hetken aikaa oli katsellut tämän hienoja, totisia piirteitä ja tuota +mustaa tukkaa, niin häntä melkein hävetti, että tuolla pienellä +pörriäisellä neiti Thorsenilla oli koskaan ollut hänelle mitään +merkitystä. + +Mutta äiti lepäsi kauvan valveillaan ja hautoi huoliaan Antonista, joka +siis kaikista huolimatta oli joutunut tuohon suureen vaaraan. Ja kun +hän ajatteli poikansa kauheata elämää, niin tuli hän ajatelleeksi, +etteiköhän sittenkin olisi parasta, että hän menisi naimisiin, vaikka +olikin niin nuori. + +Ennen oli hän aina pannut vastaan, kun joku viittaili Antonin suhteesta +rouva Knudseniin. Mutta nyt alkoi se näyttää hänestä pelastukselta. +Rouva Knudsen oli ollut ennen naimisissa -- ja vielä vanhan miehen +kanssa; hän kyllä ymmärtäisi, ja hänen kanssaan voisi äiti puhua; +molemmat he yhdessä pitäisivät huolta hänen Antonistaan ja tekisivät +hänet onnelliseksi. + +Mutta seuraava päivä oli vielä vaikeampi herra Jessenille. Sillä +tänäkin yönä oli Törres hiipinyt neiti Thorsenin luo, joka kyllä oli +aikonut lukita oven, mutta joku oli ottanut avaimen pois ja häntä +hävetti mennä sitä kyselemään. + +Hän oli muuten ollut yhtä rauhallinen ja tottelevainen kuin eilenkin, +mutta leikillisempi, niin että neiti Thorsenin oli pitänyt nauraakin +pari kertaa, vaikka pelkäsi kovasti. + +Hän tulee -- oli hän sanonut -- pyytämään anteeksi ilkeää epäluuloaan, +ja tuo oli kauniisti tehty. + +Ja sentähden oli heidän välillään tänäpäivänä tuollainen rauhallinen +sopu, joka kiusasi herra Jesseniä enemmän kuin avonaisin pilkka. Hän +poistui konttoriin ja alkoi työskennellä kirjain kanssa; mutta hän oli +niin hajamielisen näköinen, että rouva Knudsen hyvin osanottavaisesti +ja ystävällisesti kysyi, oliko hän sairas. + +Nykyisessä mielentilassaan liikutti tämä ystävällisyys häntä niin, että +hän katsoi rouva Knudsenia lämpimästi silmiin; ja rouva Knudsen +punastui. + +Ei ollut muuten ensi kerta kuin hänen ensimmäinen puotilaisensa uskalsi +katsoa häntä tuolla tavalla; eikä hän siitä ehkä nytkään olisi sen +enempää välittänyt. Mutta sittenkun hän oli tullut leskeksi, niin +viittaili koko maailma tähän asiaan -- Kröger myöskin. Jos olisi saanut +elää rauhassa, ei hänen mieleensä kenties olisi johtunutkaan mennä +uusiin naimisiin. Vanha Cornelius Knudsen oli ottanut hänet silloin +kuin hän oli hänellä puotinaisena; oli helpoitus, kun hän kuoli, ja +häneen jäi siitä jonkunlainen vastenmielisyys miehiä kohtaan. + +Mutta nyt ne suhisivat lakkaamatta hänen korvissaan, aina oli hänellä +nämä miehet kintereillään, ensiksi herra Jessen lämpimine silmineen, +sitten Gustaf Krögerin avosydäminen leikinteko --, ja kaikki tuo +saattoi hänet epävarmaksi, niinkuin olisi se ollut jotain ihan +välttämätöntä. + +Mennessään sisähuoneisinsa, joihin vei ovi konttoorista, sanoi hän niin +kylmästi kuin suinkin voi: + +"Jos ette ole oikein terve, herra Jessen, voitte aivan hyvin olla +kotonanne pari päivää." + +Jessen kiitti ja aikoi sanoa enemmän; mutta rouva sulki oven jälkeensä. + +Niinpiankuin Törres sai kuulla, että herra Jessen oli sairas, alkoivat +kaikki hänen aikomuksensa kuohua hänen aivoissaan. + +Jo kauvan oli hänestä tuntunut että kauppa ei käynyt niin reippaasti +kuin olisi pitänyt. Hän huomasi, että hyvät ostajat eivät useinkaan +joutaneet viipymään niin kauvan, että hyllyiltä ja laatikoista olisi +ehditty saada esille kaikkia mitä oli olemassa noista pyydetyistä +tavaroista. Ja päinvastoin tapahtui usein, että jotkut hienot naiset +parhaina kaupankäyntitunteina edeltä puolen päivän vedättivät alas +tiskille loppumattomat pakat kankaita, joita vaan sitten katselivat. + +Sen lisäksi oli Cornelius Knudsenin tavaravarasto vanhastaan niin +moninainen, että siinä olisi pitänyt olla ostamista puolta suuremmalle +yleisölle. Mutta nyt oli niin kuin olisi yksi tavaralaji ollut toisensa +jaloissa eikä yksikään oikein viihtynyt. + +Tuo pitkä vanhanaikuinen puoti, johon mahtui kaikellaista tavaraa +paperikukkaisista aina tervaan ja suolaan saakka, ei ollut sen paremmin +järjestetty kuin että hienommat tavarat olivat suuressa katuikkunassa; +jota vastoin karkeammat löytyivät rantamakasiinien puoleisesta päästä. + +Törres oli usein miettinyt, mikä olisi viisaampaa, sekö että +luovuttaisiin muutamista tavaroista ja pidettäisiin vaan erityisiä +kaupaksi? vaiko että yhdestä puodista tehtäisiin kaksi? + +Lopuksi oli hän tullut siihen päätökseen, ettei kumpaakaan tarvittaisi. +Koko konsti on siinä, että samallaiset tavarat kootaan samaan paikkaan +ja että jos mahdollista kaikki asetetaan esille, niin että yleisö heti +saa sen käsityksen, että täältä voi saada mitä tahansa. + +Ja tuo vanha järjestys, että hienot tavarat olivat yhdessä päässä ja +karkeat toisessa -- se olisi välttämättä muutettava. Se oli hullua se, +että naiset valtasivat valoisan ikkunan, josta he ikäänkuin peloittivat +pois huonomman väen ja palveluspiiat, jotka eivät aina voineet olla +niin hyvin puettuina juostessaan ostamaan jotakin kiireellistä. + +Ostajat olisivat sekoitettavat. Heihin olisi saatava se että tässä +sattuvat kaikki tiet yhteen ja että täällä voivat kaikki toisiaan +tavata. Kaikki pitäisi olla avonaisesti näytteillä, niin että ostajat +viipyisivät kauvan puodissa ja täyttäisivät sen aamusta iltaan. + +Näitä aatteitaan esitteli Törres rouva Knudsenille, kun oli ruualla +hänen kanssaan, -- niin pitkälle oli hän jo edistynyt. Hän tuli nyt yhä +vilkkaammaksi, puhui sujuvasti ja sattuvasti, niin että rouva kuunteli +häntä hämmästyksellä. Tämä talonpoikaispoika ei ollut ainoastaan +näppärä ja väkevä; hänellä oli myöskin ajatuksia ja se kuului +järkevältä, mitä hän sanoi. + +"Minun haluttaisi hyvin puhua Gustaf Krögerille tästä", sanoi hän. + +"Krögerillekö, rouva?" huudahti Törres pelästyen. + +"Miksei?" + +"Meidän pahimmalle kilpailijallemme!" + +"Tässä ei ole koskaan ollut kysymystä mistään kilpailusta meidän +välillämme", vastasi rouva Knudsen. + +Törres hymyili kierosti: "Kröger sanoisi tietysti että se on typerätä +kaikki tyyni, ja sitten hän tekisi sen itse." + +Rouva Knudsen näki tuon ilkeän piirteen hänen kasvoissaan ja ajatteli +Krögerin varoitusta; mutta kun Törres pyysi saadakseen hiukan järjestää +puotia herra Jessenin poissa ollessa, niin ei hän voinut kieltää; +ikäänkuin ei oikein uskaltanut. + +Tulisella kiireellä selitti Törres neiti Thorsenille, mitä hän aikoi +tehdä; hän kumartui aivan lähelle häntä ja neiti Thorsen katsoi häntä +silmiin uskollisesti ja ihaillen; nyt oli hänen sydämmensä taas ehyt, +se oli Törresin, kokonaan Törresin, hän olisi voinut ehdottaa, että +sytytettäisiin puoti tuleen ja neiti Thorsenista olisi se ollut niin +mainio keksintö, että hän itse olisi sitä varten raapaissut tulta +tikkuun. + +Sitten ajoi Törres makasiinirengin ja juoksupojan liikkeelle, he saivat +vielä vaiteliaan Halvor Röidevaaginkin avukseen, ja itse tarttui hän +tähän käsiksi heränneen intonsa koko voimalla. Koko iltapäivä jo +laiteltiin, vaikka ihmisiä tuli ja meni; mutta vasta illalla, kun puoti +oli suljettu ja luukut ikkunain edessä, alkoi muutos näyttäytyä mitä +kauneimpana epäjärjestyksenä. + +Makasiinirenki Simon Varhoug mutisi hikoillessaan: piru sitä riivaa +tuota. Sillä kaikki vanhat laarit ja suolatynnörit, jotka olivat olleet +puodissa siitä alkaen kuin se avattiin, ne olivat nyt lyötävät irti ja +muutettavat rantamakasiiniin. Ja tuolla makasiinissa, missä Simon oli +tottunut nuuskimaan pienen lyhdyn kanssa, sinne tuli nyt mies kaasu +laitoksesta ja laittoi kaksi liekkiä, jotka valaisivat niin että +makasiini näytti oikealta puodilta. + +Halvor Röidevaag olisi myöskin sanonut jotain, mutta hän oli niin +hämmästyksissään ett'ei muuta kuin pudisteli päätään. + +Kuta kauvemmaksi ilta kului sitä rohkeammaksi tuli Törres ja keksi aina +jotain uutta. Kaikista karkeammista makasiini-tavaroista keräsi hän +näytteitä ja suuret köysirullat, jotka haisivat tervalle, muutatti +hän makasiiniin. Sitävastoin laittoi hän kokonaisen koristeen +verkkorihmoista, koukuista, nauloista, tupakista ja pulloihin pannuista +jyvä-, suola-, kahvi- ja hernenäytteistä. Kaikki hänelle kelpasi ja +kaikkea osasi hän käyttää. Hän ei pitänyt mitään lukua väreistä ja +suhteista; hänen ainoa tarkoituksensa oli saada kaikki niin runsaasti +esille, että silmä kaikkialla näki mitä erilaisimpia tavaroita, mutta +että samankaltaiset tavarat kuitenkin olisivat jotakuinkin koolla. + +Vasta kun kello oli yli puoliyön, saivat apumiehet mennä; alapää puotia +oli jo puhdistettu; ja neiti Thorsen ja Törres alkoivat nyt järjestää +kaikkea hänen suunnitelmansa mukaan. + +Rouva Knudsen oli mennyt tyytymätönnä levolle; hän toivoi vaan, että +herra Jessen tulisi huomenna ja panisi taas kaikki paikoilleen. + +Oli tullut kaksi vaimoa puhdistamaan puotia kaikista niistä papereista +ja roskista, joita sinne oli kokoontunut, sekä pölyyttämään ja pesemään +lattiata. + +"Mutta tiski!" huudahti yhtäkkiä neiti Thorsen ja löi kätensä yhteen. + +Koko tuo pitkä, kiiltävä tiski oli ihan täynnä kaiken maailman +tavaroita. Siellä oli pinottain hamevaatteita, silkkiä, flanellia, +harsoja, saippuata, korutavaroita -- kaikki siinä tilassa jossa ne oli +hyllyltä nostettu. + +"Ne saavat olla niinkuin ne ovat -- kaikki tyyni!" sanoi Törres +nauraen. + +Ensi kerran katsahti neiti Thorsen häntä epäillen. + +"Niin -- tietysti täytyy niitä vähän järjestää, jos ette ole ihan +uuvuksissa?" + +Ei hän ollut ollenkaan uuvuksissa ja hän tarttui hetipaikalla työhön +käsiksi pienillä näppärillä käsillään. Mutta silloin otti Törres hänen +valkosen päänsä käsiensä väliin ja suuteli häntä huulille. Tyttö +tarttui häntä kalvosiin ja katsoi säikähtyneenä pesuvaimojen puoleen; +mutta kun ne eivät voineet mitään nähdä, päästi hän hänet ja jatkoi +työtään pää kumarassa. + +Törresin tarkoitus oli, että tiskikin olisi suuri näyttely ja järjestys +oli etupäässä siinä, että vaatteet levitettäisiin niin, että ne +näkyisivät edullisissa poimuissa ja laskoksissa; ja kun he nyt +vihdoinkin olivat saaneet tämän valmiiksi, sanoi Törres hänelle +kiitokset tästä päivästä ja että hän kyllä itse järjestäisi ikkunat. + +Törres seurasi häntä pimeään porstuaan rappujen edessä, johon puotiväki +ripusti vaatteensa; täällä tarttui hän häneen kiinni, nosti hänet ylös +lattiasta ja kuiskasi: saanko tulla tänä iltana? + +Toinen ei vastannut mitään; Törres kysyi uudelleen; mutta ei sittenkään +sanonut hän mitään, pujahti vaan hiljaa ja vikkelästi ylös rappusista. +Hän oli niin onnellinen ja samalla tuntui kummallinen ahdistus. + +Millainen päivä tämä oli ollut! -- + +Kuinka hän oli ollut kaunis tuo poika -- ja niin väkevä -- ajatteli +hän, avatessaan vapisevalla kädellä korsettiaan. + +Kun Törres tuli takaisin puotiin, aikoi hän hetikohta ruveta +laittelemaan ikkunoita; mutta hän jäi seisomaan ja vaipui ajatuksiinsa +tämän ylellisyyden edessä, joka ennen oli ollut rauhallisesti +suljettuna hyllyihin ja laatikoihin ja jonka hän nyt yhdellä käden +käänteellä oli lyönyt levälleen. + +Oikeastaan oli tämä teko vastoin hänen varovaista +talonpoikaisluonnettaan. Mutta hänen mielessään kuvitteli jotain +samanlaista kuin nuo kirjavat kepit, joita hän nuoruudessaan oli niin +paljon ajatellut, kunnes sitten yhtäkkiä oli hänet vallannut se, että +näin juuri pitää laittaa kaupunkilaisille, noille hulluille ihmisille, +joilla on rahaa kuin roskaa ja jotka ostavat kaikkea, mitä näkevät. + +Mutta kun hän aikoi ryhtyä uudelleen työhön, tunsi hän, ett'ei hän nyt +enää onnistuisi, kun tuo tyttö ei ollut läsnä. Ainoastaan hänen +silmäinsä alla sai hän kätensä tottelemaan. + +Häneen tuli kirpeloiva kaipaus koko ruumiisen; hän ei voinut kestää +kauvemmin. Sammutettuaan liiat kaasuliekit ja kehoitettuaan pesuvaimoja +hyvin lämmittämään isoa uunia, että lattia olisi huomenna kuiva, veti +hän saappaat jalastaan ja hiipi ylisille. + + + + +IX. + + +Törres oli varmasti laskenut saavansa auringon paistetta tuoksi +suureksi päiväkseen; sentähden tuli hän hiukan alakuloiseksi, kun +aamulla varhain haparoi puolipimeän puotinsa läpi ottaakseen luukut +pois ikkunoista: ulkona oli raaka, kylmä ja pilvinen syyssää. + +Hän alkoi työskennellä ikkunoissa; mutta kaikki oli muuttunut toiseksi, +kuin eilen illalla iloisen kaasun valaistessa; tuo kylmä harmaa valo, +joka imi pois heleyden kaikista väreistä, vei häneltä rohkeuden. + +Hän seisahtui ja alkoi epäillä omaa itseään. Tokkohan tämä mihinkään +kelpaisi? Eiköhän kaikki ollut ihan hullua? + +Mutta sitten kuuli hän neiti Thorsenin keveät askeleet ylhäällä +rapuissa. Hän juoksi häntä vastaan tuohon pimeään porstuaan; he +syleilivät toisiaan -- onnellisina kuin vastanaineet ja kaikki epäilys +oli samassa kuin pois puhallettu. + +Mutta valoisassa puodissa ujostutti neiti Thorsenia, hän punastui ja +änkytti, kun Törres hyvin totisesti sanoi: "Tahdotteko auttaa minua -- +neiti?" + +Tämä oli sellaista ilveilyä; he olivat loistavan onnellisia, eikä +kukaan tiennyt siitä mitään. + +Tuli sana herra Jesseniltä, ett'ei hän voi tulla vielä tänään; ja nyt +odottivat he jännityksellä rouva Knudsenia. + +Hän seisahtui konttoorin ovelle -- aivan huumautuneena. Ensimmäinen +tunne, joka hänet valtasi, oli huoli kaikista noista tavaroista, jotka +olivat hänen ja jotka piti saada myydyiksi ja maksetuiksi. + +"Mutta Herra Jumala tätä saippuan paljoutta!" huudahti hän ja seisattui +korkean kirjavan saippuatornin eteen, jonka Törres oli rakentanut +keskelle tiskiä; "meillä on aivan liika paljon saippuata!" + +Törres näytti hänelle hymyillen, että torni oli ontto. + +"Mutta varastossa!" -- sanoi rouva. + +"Ei ole enempää kuin tämä", nauroi Törres. + +"Te olette panneet kaikki esille?" -- hän ei ollut koskaan voinut +ajatella, että esillä pidettäisiin muuta kuin pikkunen näyte; "mutta +käykö tämä päinsä?" + +Törres otti -- yhäkin hymyillen -- suuren paperirasian hyllyltä, jossa +oli koko rivi samanlaisia rasioita, avasi sen ja näytti rouvalle, että +se oli aivan tyhjä. + +"Katsokaa -- rouva! Ihmisiin on saatava se luulo, että Cornelius +Knudsenin puoti on niin täpösen täynnä kaiken maailman mainioita +tavaroita, että ne ihan vuotavat yli omaa yltäkylläisyyttään." + +Päivä alkoi ja rouva jäi puotiin. Häntä huvitti nähdä noita +hämmästyneitä kasvoja ja kuulla mitä ihmiset sanoivat, kun tulivat +sisään ja saivat nähdä muutoksen. Kaikki luulivat, että puotia oli +isonnettu, kun siinä katosta lattiaan oli vaan silmään pistäviä värejä +ja valkeita vaatteita. + +Ja tuo uusi näytteille pano ikkunoissa, jonka Törres oli keksinyt, veti +väkeä puotiin; niitä lisäytyi vaan päivän kuluessa; mutta vasta +iltapäivällä, kun kaasu oli sytytetty, näyttäytyi puoti uutuutensa koko +komeudessa. + +Yläpäässä, missä ennen oli ollut vaan hienompia naisten koristeita, oli +nyt näytteillä villalankoja ja valmiita villavaatteita yli koko tiskin +ja ylhäällä hyllyillä, jotka näyttivät olevan täynnä kaiken karvaista +ja kaiken hienoista villatavaraa. + +Mutta suurin muutos oli kuitenkin tapahtunut alapäässä puotia, joka +ennen oli ollut puolipimeä. Siellä loisti nyt uusia kaasuliekkejä ja +koko osasto oli laesta lattiaan häikäsevän valkonen. Tänne olivat +Törres ja neiti Thorsen koonneet kaikki valkoset tavarat. + +Hyllyiltä, jotka olivat täynnä serviettejä, riippui isoissa +laskoksissa leveitä damaskihuiveja aivan lattiaan saakka -- niinkuin +jäävirtoja; teehuiveja suurine kukkineen ja leveine reunuksineen, +rimsuniekkaserviettejä, jotka olivat silkkinauhoilla kiinni +sidotut; tiski oli peitetty hehkuvan valkosilla naisten ja lasten +alusvaatteilla; paitapitsejä, virkkauksia; nenäliinoja, valkeita +paitoja, -- yksi ainoa puhallus oli muuttanut tämän takanurkan mitä +mieluisimmaksi olopaikaksi naisille; ja puodin vanha kahtiajako oli +yhdellä ainoalla iskulla poistettu. + +Siitä syntyi kieltämättä hiukan hämmennystä; mutta se oli Törresistä +mieleen; hän tahtoi juuri sitä, että ihmiset vähän aikaa +pyörästelisivät toistensa keskessä, ennenkun löytäisivät sitä, mitä +hakisivat; ja vähitellen tulikin yleisö lämpöseksi ja hyvälle tuulelle, +nuoret tytöt nauroivat ja juttelivat ääneensä, samalla kuin totiset +miehet, joiden piti ostaa totisia tavaroita, seisoivat naisten +ympäröiminä eivätkä oikein näyttäneet tietävän, hyväksyisivätkö vai ei. + +Mutta olihan täällä Simon Varhoug -- niinkuin ennenkin; ja näytteitä +kaikesta, mitä halusivat, voivat he löytää edestään tiskiltä, valoisaa +oli täällä myös, niin että kyllähän tämä menetteli; oli vaan vähän +outoa liikkua täällä noiden hienojen naisten keskessä. + +Rouva Knudsenin täytyi seisoa rahalaatikon ääressä koko kiireinen päivä +ja ottaa vastaan onnitteluja tuttavilta; ja illalla olivat sekä hän +että hänen palvelijansa aivan uupuneita. + +Törres näytti hänelle riemuiten saippuatornin rauniot. "Mutta mitähän +herra Jessen on sanova?" arveli yhtäkkiä rouva Knudsen. + +Pieni neiti Thorsen tuli yhtäkkiä totiseksi ja katsahti Törresiin, +mutta tämä vastasi aivan rauhallisesti: + +"Minä soisin että Jessen tulisi huomenna, täällä tulee kyllä olemaan +tekemistä." + +Kun päivä kului tällä tavalla Cornelius Knudsenin kaupassa, oli seinän +takana, Brandtin suuressa puodissa, hyvin hiljaista ja rauhallista. +Kauppapalvelijat joutivat juoksemaan kadulle tai tekivät he asiata +saadakseen katsoa naapurin uusia laitoksia ja väen tungosta siellä. + +Mutta Gustaf Kröger itse ei huomannut mitään, ja kun Julia +päivällispöydässä rupesi kertomaan, että hän ja rouva Steiner olivat +käyneet katsomassa herra Voldin tekemiä muutoksia, katkasi hän puheen +eikä tahtonut kuulla enempää. + +Kun hän sitten kuitenkin ruokalevon nukuttuaan laskeusi alas puotiinsa, +hämmästyi hän siitä, että oli näin vähän väkeä. + +"Ilkeä ilma tänään; ihmiset pysytteleivät kotonaan", sanoi hän +sivumennen ensimäiselle konttoristilleen. + +"Ihmiset kulkevat toista tietä tänään", vastasi tämä. + +Kröger otti hattunsa ja meni ulos. + +Näytteille pano ikkunoissa oli hänen mielestään kauhean ruma; mutta kun +hän aikoi mennä sisään tervehtimään rouvaa, näki hän lasiovesta, että +puoti oli täynnä väkeä ja että rouva itse oli siellä punakkana ja +tyytyväisenä rahalaatikkonsa ääressä. Hän päästi oven rivan ja meni +kotiinsa jälleen. + +Mutta kun hän taas astui suureen ja hyvin järjestettyyn +kauppapuotiinsa, jossa ei ollut yhtä ainoata ihmistä, tuli hänen +mieleensä väkisinkin ajatus siitä, että tässä nyt alkaa kilpailu +elämästä ja kuolemasta; ja hän tiesi kyllä, kenen on syy siihen. -- + +-- Anton Jessen oli saanut tietää suuresta mullistuksesta puodissa +ystäviltä, jotka olivat käyneet hänen luonaan iltasilla. Hän tuli +sentähden seuraavana aamuna hyvin varustettuna saapuville, aikoi +kohdella tuota uudistusta hyvin ylenkatseellisesti ja oli varma +saavansa rouvan vakuutetuksi siitä, että tuollainen typerä tapa +sirottaa kaikki ympäri puotia, on hienon kauppaliikkeen häviö. + +Hänen periaatteensa oli päinvastoin se, että rasiat ja tavarapakat ovat +otettavat alas hyllyltä sellaisella katseella, että myyjä tällä kertaa +tekee erityisen kunnian ostajalle näyttäessään hänelle tavarata, joka +on jotain aivan erikoista. Tuolla tavalla oli hän voittanut monta +voittoa Brandtistakin, jonka tavaroista muuten oli se maine, että ne +ovat mitä hienoimpia. + +Hän tuli niin varhain puotiin, että kauppa ei vielä ollut oikein +alkanut; mutta Törresillä ja muilla oli täysi työ järjestäessään +eilisen liikkeen tuottamaa sekasortoa. + +Keskelle puotia jäi hän seisomaan hattu päässään, ja katseli +pilkallisesti pitkää tiskiä pitkin: sitten sanoi hän äänenpainolla, +johon oli jo harjoitellut matkalla: + +"Pankaa paikoilleen kaikki; -- tiski puhtaaksi!" + +Neiti Thorsen oli saanut ikäänkuin lyönnin rintaansa, kun hän tuli +sisään; hra Jessenillä oli vielä suuri vaikutus häneen ja hän seisoi +nyt kalpeana ja liikahtamatta paikaltaan; eivät muutkaan näyttäneet +aikovan totella. + +Herra Jessen'in kasvot alkoivat värähdellä ja suupielet vapisivat; hän +nosti pienen hienon keppinsä ilmaan ja löi sillä tiskiin: + +"Täällä on siivottava, sanon minä. Kuka täällä käskee -- te vai minä?" +hän katsoi Törresiä suoraan silmiin. + +Mutta Vold tekeytyi ihan rauhalliseksi ja hymyili pilkallisesti: + +"Minä luulen, ett'ei meistä täällä käske kumpainenkaan." + +"Sepähän nähdään!" huusi herra Jessen ja juoksi konttooriin. Puotiin +tuli väkeä ja kauppa kävi; mutta joka kerta kuin kuului ääniä +konttoorista, katsahti neiti Thorsen Voldiin; hän tunsi, että nämä +hetket ratkaisisivat hänen kohtalonsa; mutta ei hän voinut mitään +arvata Voldin kasvoista; hän teki työtä iloisesti ja reippaasti, +niinkuin ei olisi mitään tulossa. + +-- Niinpiankun herra Jessen tapasi rouvan, alkoi hän puhua nopeasti ja +kiivaasti, silmät kiihkeinä. + +Rouva Knudsen keskeytti hänet: + +"Niin, se oli hullusti -- herra Jessen! minä myönnän, että minun olisi +pitänyt puhua teidän kanssanne, ennenkun minä --" + +"Ei -- se ei ole kaikista pahinta -- rouva! mutta" -- + +-- "Mutta" -- jatkoi rouva -- "minä en itsekään aavistanut, että +muutos --" + +"En minä nyt puhu muutoksesta, minä tahtoisin puhua ---" sanoi hän +synkästi. + +"Mutta minun täytyy kuitenkin myöntää", sanoi taas rouva, "että se +tähän saakka näkyy menevän" -- + +"Minä olen puhunut paljon äitini kanssa -- viime aikoina -- +tulevaisuudestani --" + +Rouva Knudsen koetti vielä torjua sitä, jonka hän tunsi olevan tulossa; +mutta toisen sisällinen mielen kuohu tulvasi nyt yli reunojensa. Herra +Jessen unohti arkuutensa tuntiessaan ainoastaan sen, että kaikki +riippui nyt vaan tästä hetkestä ja että hänen täytyi voittaa. Ja kun +nyt kaikki asianhaarat pakoittivat saavuttamaan häntä, kuvasi hän +vapisevalla kiihkolla, kuinka kaikki hänen unelmansa aina olivat +harhailleet rouvan ympärillään, kuinka hän rakasti häntä, ja kuinka +hänen vanha äitinsä siunaisi sitä päivää, jolloin hän tällä tavalla +tekisi hänen poikansa onnelliseksi. + +Rouva Knudsen oli monta kertaa ajatellut, kuinka hänen kävisi, jos hän +vielä tapaisi miehen, joka huumaisi hänet rakkautensa koko kiihkolla; +mutta vaikka tämän sanoissa olikin intohimoa, tunsi rouva kuitenkin -- +melkein omaksi ihmeekseen, että hän yhä enemmin kylmeni kuta enemmän +toinen puhui. + +Loukattu itserakkaus ja hiukan sairas mielensä antoivat herra Jessenin +sanoille väärän soinnun; se oli kovaa kuohua, se oli palavaa rukousta; +mutta se ei ollut tuo rakastunut mies, -- jonka rouva Knudsen huomasi +melkein mieliharmikseen. + +Hän nousi pulpettinsa äärestä, meni sisähuoneen ovelle ja sanoi +kuivasti ja arvokkaasti: + +"Herra Jessen! minä kiellän teitä puhumasta minulle tällä tavalla -- +muuten täytyy meidän erota." + +"Hyvä!" huudahti tämä yhtäkkiä jonkunlaisella naurulla, "erotaan sitten +heti, -- jos te sallitte." + +"Olkaamme nyt järkeviä -- herra Jessen!" + +Mutta nyt oli Jessen yhtäkkiä muuttunut tuoksi hemmotelluksi lapseksi, +joka kuolemakseenkin tahtoo ajaa kaikki äärimmäiseen huippuunsa; hän +tahtoo olla tuo hyljätty ja pilkattu; hän tahtoo sälyttää selkäänsä +kaikki -- kuta enempi sen parempi; kerran koittaa kai sekin päivä, +jolloin huomataan, mihin Anton Jessenkin kelpaa! + +Ja samassa syöksyi hän ulos konttoorista, läpi puodin, tervehtimättä ja +hyvästiä sanomatta, äidin luo, saamaan lohdutusta suruunsa. -- + +-- Muutaman ajan kuluttua istui pankinjohtaja Christensen johtokunnan +peremmässä huoneessa ja hieroi isoa paksua nenäänsä odottaessaan +erästä, jota hän oli lähettänyt kutsumaan luokseen. + +Kun nyt Törres tuli sisään, katsoi Christensen häntä kätensä alta ja +merkitsi mieleensä, että tuo nuori mies oli kalpea ja hänen katseensa +epävarma. Sitten osoitti hän Törresille paikan lähellä omaa +nojatuoliaan; mutta Törres istuutui vähän pelonalaisesti hymyillen +ovensuutuolin äärimmäiselle huipulle. + +"Olen usein nähnyt teidän käyvän pankissa -- herra Törres Vold! +varsinkin viime aikoina --" + +"Niin, meillähän on useita papereita täällä kulkemassa --" + +"Minä en nyt puhu Cornelius Knudsenin papereista", keskeytti +pankinjohtaja kuivasti, "olen seurannut teidän omia sisäänpanojanne +suurella mielihyvällä." + +"Ne ovat -- herra pankinjohtaja! -- ne ovat kovin vähäpätöisiä", +vastasi Törres ja vääntelihe tuolillaan. + +"Jaa, ei ne ole niinkään vähäisiä summia, joita kauttanne on pantu +pankkiin viimeisten --" + +"Mutta ne eivät ole minun rahojani", alkoi Törres innokkaasti ja pyyhki +hikeä otsaltaan. + +-- "Viimeisten kuukausien kuluessa", jatkoi pankinjohtaja +rauhallisesti. + +"Mutta ne eivät ole minun rahojani -- herra pankinjohtaja!" huudahti +Törres, "minä olen vaan muiden asiamies" -- + +"Tietysti ne eivät ole teidän rahojanne -- kaikki", sanoi Christensen, +ikäänkuin olisi hän kummastellut tuota intoa, "minähän kyllä ymmärrän, +että nuori mies teidän asemassanne ei ole voinut koota niin paljoa, +vaikka hän olisi kuinkakin -- hm! -- kuinkakin säästäväinen." + +Taas hieroi hän nenäänsä, samalla kuin salaa tarkasteli Törresiä +kätensä alta. + +Törresin sisuksissa nytkähti; tuo mies tietää kaikki ja minä olen +kokonaan hänen vallassaan. + +Oli näet käynyt siten, että hän sittenkun oli tullut ensimmäiseksi +mieheksi puodissa, oli pääomaansa kartuttaakseen sijoittanut koko +joukon pikkusummia Christensenin pankkiin ja keksityille nimille. Hän +valitsi kernaimmin kotipaikkansa Snörtevoldin läheiset talot ja laittoi +omasta päästään etunimiä, joita siellä ei löytynyt. Siten oli hänellä +jo monet vastakirjat pankissa, vaikka hänen omaa nimeään ei näkynyt +missään. + +Mutta pankinjohtajan nenä oli kyllä jo haistanut, mistä laatikosta ne +nuo rahat tulivat, se selvisi Törresille samassa, -- hän istui tuolin +äärimmäisellä huipulla -- valmiina juoksemaan tiehensä tai +heittäytymään maahan ja pyytämään armoa, -- hän ei itsekään tiennyt +mitä tekisi. + +"Teillä lienee hyvä nimi kotipuolessanne, kun niin monet eri henkilöt +uskovat säästönsä teidän haltuunne", sanoi johtaja hetken +äänettömyyden kuluttua. + +Törres ei saanut sanaa suustaan vastaukseksi. + +"Se on aina hyvä merkki, kun nuori mies nauttii omaistensa luottamusta. +Minä harrastan hyvin nuorten voimain kehittymistä kaupungissamme." + +Ei koskaan elämässään ollut Törres ollut niin epävarma. Leikkiikö se +tuo suuri mies hänen kanssaan ennenkun musertaa? -- eli mitä ihmettä +hän tarkoittaa? + +"Minä näen", sanoi pankinjohtaja hymyillen, "että istutte siinä ja +ajattelette, mitä tarkoitusta varten olen kutsunut teidät tänne +yksityiseen huoneeseni -- vai kuinka? -- Te olette epävarma?" + +Tätä kidutusta ei Törres voinut kauvemmin kestää; tuo hieno verkko, +johon hän tunsi olevansa kiedottu, suututti häntä, hänen luontoperäinen +uhkamielisyytensä puhkesi esiin ja asettuessaan päättäväisesti tuolin +koko istuimelle, kysäsi hän pankinjohtajalta vasten naamaa: + +"Onko teillä ehkä jotain epäilystä?" + +"Epäilystä! --" huudahti pankinjohtaja ja hypähti vähän tuolillaan; +"minä en ymmärrä mitä tarkoitatte? -- epäilystä minkä johdosta? -- vai +niin! te ajattelette noita vekseleitä; mutta minä vakuutan teille, minä +uskon, että Cornelius Knudsenin liike on aivan varma, varsinkin kuin se +on yhteydessä G. Krögerin endossementin kanssa; mutta kun olette +ensimmäinen mies leskirouva Knudsenin luona, pitäisi olla teidänkin +etunne saada tuo velka vähenemään; se on suuri kyllä; mutta minulla ei +suinkaan ole mitään pelkoa -- tai epäilystä -- niinkuin te sanoitte." + +Puhuessaan oli pankinjohtaja noussut ja mennyt ikkunan luo. Mitään noin +kömpelöä ei hän ollut koskaan tavannut, ja hän sai paljoa huonommat +ajatukset tuosta "nuoresta voimasta". Hänen tapansa oli muutoin se, +että kun hän näki jonkun nuoren miehen edistyvän, tuli hän sille avuksi +neuvoillaan, joista hän sittemmin otti moninkertaisen maksun, mutta +niiden piti toki olla viisaampia kuin tuo tuossa. + +Törres taas käytti sitä aikaa kuin tuo toinen katsoi ulos kadulle +kootakseen ajatuksiaan. Hänhän oli ollut ihan perikatonsa partaalla, +yksi sana lisäksi ja hän olisi paljastanut sekä itsensä että +salaisuutensa. Niin hullusti ei kuitenkaan ollut käynyt; tiesipä taikka +aavisti pankinjohtaja kuinka paljon tahansa, ei hän ainakaan tahtonut +häntä tilille siitä, mistä hän oli saanut nuo rahansa. Ja kaikkeen +muuhun oli Törres kyllä valmis vastaamaan. + +"Ei -- katsokaas! miksi olen teidät kutsuttanut tänne", alkoi nyt +pankinjohtaja uudelleen ystävällisellä äänellä, "minä näet -- niinkuin +jo sanoin -- harrastan nuorien voimien edistymistä kaupungissamme; ja +kun teillä jo on niin suuri luottamus omaistenne kesken, niin saatte +varmaankin tulevaisuudessa yhä enemmän varoja käytettäväksenne." + +"Minä toivon sen -- herra pankinjohtaja." + +"Ja sentähden tahtoisin tarjota teille apuani ja neuvojani." + +"Minä en voi kyllin kiittää --" + +"Ei, ei -- minä hyvin mielelläni autan eteenpäin nuoria voimia", sanoi +pankinjohtaja, istuutui taas nojatuoliin ja selitti herra Voldille, +kuinka säästöön pano kyllä saattaa olla hyvä keino vanhoille +piioille, mutta että nuorten voimain, jotka tahtovat vaikuttaa +kaupungin kohottamiseen, tulisi panna pääomansa myöskin kaupungin +kauppayrityksiin, laivoihin, teollisuuslaitoksiin ynnä muihin +semmoisiin. + +Nyt oli Törres kokonaan mukana ja huokasi helpoituksesta. Hän tunsi +hyvin kyllä pankinjohtajan vanhan kepposen: houkutella kokemattomia +ystäviä ostamaan epäedullisia laivain osuuksia ja arveluttavia +osakkeita. Hän oli valmistunut olemaan varuillaan tämän vaarallisen +miehen houkutuksia vastaan, joka nähtävästi oli arvannut noiden +keksittyjen nimien oikean laidan ja aavisti hänen salaisuutensa; mutta +hän pitäisi kyllä varansa. + +Sentähden oli hän olevinaan hyvin halukas ja taipuvainen ja kiitti +lupauksesta saada rahansa hyvin sijoitetuiksi; mutta hän ei tarttunut +mihinkään varmaan tarjoukseen, kun hän yhäkin väitti ettei hänellä +itsellään ole mitään pääomaa; mutta jos hän saisi rahoja käsiinsä, ei +hän suinkaan olisi jättävä käyttämättä pankinjohtajan ystävällistä +avuntarjousta. Sillä puheella erosivat he toisistaan tällä kertaa. + +Pankinjohtaja istui hetkisen ja mietti. Hän oli huomannut, kuinka +viekkaasti tuo nuori mies sijoitti rahansa, mistä hän oli ne saanut, +sitä ei Christensen'in tarvinnut kauvan tuumia; olihan hän itsekin +kohonnut tyhjästä. Sentähden oli hän hämmästynyt Törresin kömpelyyttä, +jota oli ollut melkein mahdoton olla ymmärtämättä. Tuo "nuori voima" +voisi mahdollisesti tulla rikkaaksi; mutta ei hän koskaan tulisi +kohoamaan niille kukkuloille, joilla pankinjohtaja oli ja hallitsi. + +Mutta Törres Voldille oli tämä kohtaus tärkeä tapaus, joka kohotti +hänet yhdellä kertaa monta askelta entistään ylemmäksi. Että hänet oli +kutsuttu yksityiseen keskusteluun kaupungin ensimmäisen rahamiehen +kanssa, se oli äärettömän suuri kunnia hänenlaiselleen puotipojalle; ja +se vahvisti ensiksikin hänen asemansa Knudsenilla. + +Hän oli kyllä herra Jessenin yhtäkkiä erottua tullut liikkeen +johtajaksi, kun ei ollut muitakaan saatavana. Mutta rouva ei ollut +ollenkaan varma, että hän täysin kykenisi tähän tehtäväänsä. Siihen +tuli lisäksi, että Gustaf Krögerillä aina oli jotain pahaa sanottavaa +Törresistä. + +Ainoastaan harvoin pistäytyi Kröger enää hänen konttoorissaan; ja kun +hän viimeisen kerran oli siellä, oli hän ilmoittanut, että Jessen oli +otettu Brandtille, -- hän ei ollut voinut tehdä muuten -- sanoi Kröger, +näinä aikoina, kun kaikki näkyy muuttuvan kilpailuksi. + +Sen rouva Knudsen kyllä näki, että Törres Vold oli mainio myymään, ja +tavarain vaihto lisääntyikin suuresti syksypuoleen; mutta käsittäisikö +hän noita kirjoja? ja kaikkia noita vekseleitä, joita rouva ei koskaan +ymmärtänyt muuten kuin että hän aina epäili, olisiko tehtävä niin +taikka näin? ja silloin ei hän tullut avutta toimeen. + +Mutta keskustelu pankinjohtajan ja Törresin välillä, niinkuin tämä sen +kertoi, rauhoitti häntä suuresti. Tuo suuri mieshän oli neuvotellut +hänen kauppapalvelijansa kanssa niinkuin nuoremman liikemiehen kanssa, +jonka mielipiteille hän pani arvoa. + +Myöskin muut ihmiset alkoivat jonkunlaisella uteliaisuudella katsella +nuorta Voldia. Ne, jotka tunsivat hänet, ja jotka tähän saakka olivat +pitäneet häntä vaan tavallisen näppäränä talonpoikaispoikana, ne +rupesivat nyt arvelemaan, eikö hänessä kuitenkin olisi jotain +merkillistä, koska suuri pankinjohtajakin oli suvainnut hänet huomata. + +Ja vähitellen alkoi tuo nuori mies syrjäisessä asemassaan tulla +tunnetuksi; hänen nimeään mainittiin, ja niin kuin aavistuksena +keräytyi tämän uuden nimen ympärille jotain siitä kunnioituksesta, joka +kasvaa ihailuksi, ja päättyy nöyrimpään palvelukseen, kun tuollainen +n.s. omatekoinen mies nousee tyhjästä ja yhtäkkiä näyttää nuo kaksi +tyhjää kättä, joilla hän tietenkin oli aloittanut, täynnä +käsittämättömällä tavalla hankittua kultaa. + +Kaikki tämä taas puolestaan vaikutti vapauttavasti Törres Voldin tähän +saakka vähäiseen toimintaan. Nyt ei hänen enää tarvinnut niin +huolellisesti salata rahojaan kuin ennen ja sijoittaa niitä +epävarmoihin yrityksiin; hän voi laajentaa lainausliikettään ja turvata +asemansa joka taholta, kun hän aina esiintyi muiden asiamiehenä. + +Sillä kadottaa rahoja, sitä hän ei voinut, s.o. hän tuli aivan +sairaaksi siitä. Oli tapahtunut pari kertaa, että hän ei voinut saada +takaisin omiaan; ja silloin tuli hän aivan epätoivoihinsa, ei käynyt +syönti eikä saanut unta silmiinsä. Vasta sitten kun hän oli aivan varma +siitä, ettei hän enää saisi penniäkään velkamieheltään, rauhoittui hän +jotakuinkin; mutta hän pani tappiot tarkasti mieleensä ja laski niitä +usein päässään yhteen pitääkseen varovaisuuttaan valveilla. + +Kun nyt jotkut -- ja niitä oli merkillisen monta -- tarvitsivat pari +sataa kruunua, niin voi Törres Vold epäluuloa herättämättä hankkia +rahat kolmen kuukauden vekseliä vastaan, samalla kuin molemmin puolin +oletettiin, että nämä rahat oli hän saanut hoitaakseen joltain kaukana +asuvalta tuttavalta. + +Silloin tällöin saattoivat kuitenkin jotkut toverit, joiden kesken +tällaiset salaisuudet eivät olleet niin salaisia, totipöydän ääressä +viitata rouva Knudsenin rahalaatikkoon. + +Mutta Törres nauroi itse muiden mukana; hän tiesi, ettei täällä ollut +ketään, joka todenteolla olisi uskaltanut heittää ensimmäisen kiven. +Mutta muualla ei kuulunut minkäänlaista epäilystä; ja jos joku +ymmärtämätön perheen emäntä kysyikin mieheltään: "Mutta mistä ihmeestä +saa tuollainen puotipoika rahoja?" -- niin vastattiin viranomaisella +äänellä: + +"Nuori T. Vold on tavattoman teräväpäinen, pankinjohtajakin suosii +häntä." + +-- Sitäpaitse ei Törres ollut yhtenäkään päivänä laiminlyönyt +kastelemasta kättään rahalaatikossa. Hän ymmärsi, että kaikista +varminta on ottaa aina ja yhtä tasaisesti; ja kun hän eroitti pois oman +osansa, otti hän aina lukuun sen päivän menekin ja mukautui sen mukaan. + +Mutta tuon suuren voiton jälkeen ei hän ainoastaan ottanut omaa osaansa +mutta pidätti myöskin sen määrän, minkä hän laski herra Jessenin +entiseksi osaksi ja siten syntynyt summa lisääntyneen kaupan aikana, +jonka hän luki omaksi ansiokseen, ei ollut niinkään pieni. + +Hän työskenteli innokkaammin kuin koskaan ennen ja melkein +huumautuneena omasta onnestaan kaikilla tahoilla. Kaikki, mitä hän oli +uneksinut, hän saavutti; hänellä ei ollut enää juuri mitään aikomuksia, +sillä kaikki kävi niin nopeasti; hänen rahansa kasvoivat joka päivä ja +hän oli ihastuksissaan sievästä leikkikalustaan. Myöskin neiti Thorsen, +joka loisti onnesta, veti väkeä puotiin; täytyi lisätä palvelusväkeä ja +tilata uusia tavaroita. + +Kilpailu Voldin ja Knudsenin välillä huvitti pian koko pitäjää; ja +naiset väittelivät missä vaan tulivat yhteen, näistä kahdesta +liikkeestä. + +Tuosta kömpelöstä talonpoikaispojasta, joka oli tullut kaupunkiin kaksi +vuotta sitten, ei nyt ollut muuta jälellä kuin leveä ja voimakas +vartalo ja leveä maalaismurre. Elämä oli nyt auki hänen edessään, +kaupunki oli jo kuin puoleksi valloitettu ja kaikki se menestys, joka +hänellä oli ollut, huimasi hänen päätään; eikä hän uskonut enää +oleviksi niitä aukkoja, jotka erottavat ihmiset toisistaan. + +Törres Vold antoi tänä syksynä ehdottaa itsensä klubbinkin jäseneksi ja +tulikin valituksi Gustaf Krögerin suureksi harmiksi. + +Pelotti häntä kuitenkin hiukan, kun hän ilmaantui ensimmäisiin klubbin +toimeen panemiin tanssiaisiin. Hän oli kyllä käynyt tanssikoulun ja +kunnostanut itsensä loppiaisissa. Mutta naisia oli siellä vaan neiti +Thorsen ja hänen laisiaan. + +Mutta täällä esitettiin hänet yhtäkkiä vanhalle piispanrouva +Hagerupille, jonka hän tähän saakka oli nähnyt ajavan omassa vaunussaan +hienoihin turkiksiin käärittynä; ja toinen emännistä oli itse kuuro, +tuomarin rouva, jonka irtohampaisiin piti olla tottunut jos mieli pysyä +totisena. Siellä oli pormestari ja sotakomisarius univormussaan; +luutnantit tarkastivat häntä kiireestä kantapäähän ja ylioppilaat +painoivat vaaleat päänsä yhteen kuiskaillen pilkallisesti! + +Törres alkoi taas uskoa aukkoja oleviksi; mutta hän liikkui taitavasti +juuri rajalla, pysyttelihe alussa aivan syrjässä ja tanssi ainoastaan +niiden kanssa, joita muut eivät tanssittaneet. Vanhat naiset antoivat +hänestä sen arvolauseen, että oli hän aika somannäköinen +talonpoikaispojaksi. + +"Herra Vold -- rouva Steiner" -- eräs isännistä esitti heidät +toisilleen. + +"Minä olen päättämällä päättänyt, että minun täytyy saada tutustua +teihin", sanoi rouva ja tarjosi Törresille kätensä. + +Törres ei voinut muuta kuin hymyillä ja kumartaa. + +"Tule tänne -- Julia! -- salli minun esitellä, minä olen tunkeutunut +herra Voldin tuttavuuteen." + +Julia Kröger lähestyi -- kauniimpana kuin miksi hän luuli hänen voivan +tulla -- punottavana ja ystävällinen hymyily noilla vähän kuivahkoilla +kasvoilla. Jolla Blomkin yhtyi seuraan; ja Törres oli yhtäkkiä +kaupungin hienoimpien naisten keskessä: Tulla Arentzin, Dalia Within, +Assen ja Brassen ja Trutta Maribon sekä Dada ja Didi Brunin; rouva +Steiner esitteli hänet heille kaikille; nimittäen häntä: + +"Minun löytöni -- herra Vold!" + +Soitettiin franseesiin ja herrat juoksivat noutamaan naisiaan. + +"Onko teillä naista, herra Vold? -- Eikö? -- Mainiota! Kas tässä, +Julia! Korvaukseksi onnettomasta luutnantistasi" ja tuossa tuokiossa sai +rouva Steiner heidät käsikäteen, samalla kuin hän itse asettui +vastapäätä oman kavaljeerinsa luutnantti Filtvadtin kanssa. Tämän +eroittamaton ystävä ja sotatoveri luutnantti Toftema oli juuri määrätty +saattamaan sotakomisariusta kotiansa, joka aina oli nuorimman +luutnantin tehtävä. + +Kun he seisoivat paikoillaan, sanoi Törres hyvin hämillään: "Suokaa +anteeksi -- neiti Kröger! -- minulla ei olisi koskaan ollut rohkeutta +tulla teitä pyytämään". + +"Olenko minä sitten niin peloittava teidän mielestänne?" vastasi Julia. + +"Ei, mutta minä olen semmoinen kömpelö", sanoi Törres. + +"Senpähän saamme nähdä", vastasi hän hymyillen ja tanssi alkoi. + +"Sehän menee hyvin", sanoi Julia ystävällisesti; hän ei voinut sietää +sitä, että hänen ystävättärensä kohteli herra Voldia noin +ylenkatseellisesti -- niinkuin hän nytkin teki tuolla pilkkaa +luutnanttinsa kanssa. + +"Hän on varmaankin kaunis teidänkin mielestänne?" kysäsi Julia hetken +kuluttua. + +"Kuka?" kysyi Törres varovaisesti ja käänsi silmänsä toisaanne. + +"Minä luulin, että te tarkastelitte ystävääni -- rouva Steineriä. +Kaikki herrathan ovat häneen rakastuneita", sanoi Julia lyhyesti. + +Mutta Törres oli liika viisas mennäksensä ansaan; hän vastasi +huolettomasti: + +"Niin no -- jokaisella on oma makunsa! -- olen minä nähnyt muitakin +yhtä kauniita naisia." + +Julia ihaili itse ystävätärtään, niin ett'ei hän sietänyt -- niin, hän +melkein vaati, että kaikki herrat olisivat ihastuneet nuoreen rouvaan. +Kuitenkaan ei hänellä ollut nyt mitään sitä vastaan, että tämä nuori, +pulska poika, jota Lulli noin olkansa takaisesti kutsui löydökseen, ei +ollut sen enempää hurmautunut. + +Tanssin kuluessa antautui hän sentähden vilkkaampaan keskusteluun, sai +hänet puhumaan ja kertomaan ja kun he erosivat, olivat he jo hyviä +ystäviä. + +"Sinä näyt tahtovan viedä minulta minun keksintöni -- mutta varo +itseäsi!" uhkasi Lulli hymyillen. + +-- Mutta Törres meni yöllä kotiinsa aivan huumautuneena, ei siitä, mitä +oli juonut, vaan siitä, mitä oli kokenut. Rouva Steiner oli hänen +mielestään ihmeolento; loistavampaa naista ei hän olisi voinut +ajatella. + +Mutta hänellä oli järkeä tarpeeksi, ettei kuitenkaan pyrkisi noin +korkealla. Julia Krögerkin oli jo huimaavalla huipulla. Kaikki oli +tähän saakka onnistunut hänelle; hyvää apua sai hän kaikkialta; ehkä +hän tällä tavalla saisi kostetuksi Krögerille. + + + + +X. + + +Krögerin pidot joulun ja uudenvuoden välillä olivat niin vanhat, että +niitä yhäkin vielä kutsuttiin Brandtin joulupidoiksi. Entisinä aikoina +oli kaupunki ollut iloinen ja Brandtin varakkaassa talossa olivat +virkamiehet ja porvarit laulaneet vanhoja lauluja ja pyöritelleet +paljas kaulaisia naisia -- somasti, hauskasti ja ilman turhaa +kainoutta. + +Julian äiti oli oikeastaan ollut ainoa tässä suvussa, johon tarttui tuo +raskas uskonnollisuus, mikä viime vuosina oli tunkenut paikkakuntaan; +ja niin kauan kuin hän eli, oli vanhoissa joulupidoissa vallinnut +raskas mieliala. + +Mutta nyt tahtoi Gustaf Kröger korvausta tästä ja monesta muusta, ja +viime vuoden pidot olivat olleet suureksi suruksi ja harmiksi kaikille +niille, joita ei oltu sinne kutsuttu. Ilo kesti myöhään yöhön ja se oli +belzebubin juhla kaikille hengellisesti vaivatuille. + +Jo valmistukset pitoihin huvittivat Krögeriä. Hän tahtoi yllä pitää +vanhoja traditsiooneja. Mutta niinkauan kuin rouva eli, oli tämä pannut +vastaan kaikkea, mitä toisen teki mieli, ja joka taholla koettanut +vähentä juhlallisuutta. Nyt nautti hän oikein siitä, että sai tehdä +kaikki suuremmoiseksi ja komeaksi hienon illallisen ja vanhojen viinien +kanssa. + +Tämä oli yksi niitä harvoja tilaisuuksia, jolloin Gustaf Kröger +aivan unohti sen, mitä hän muuten alakuloisina hetkinään kutsui +epäonnistuneeksi elämäkseen. Kun tuo vanha, arvokas talo oli täynnä +valoa ja vieraita, kuvaili hän että sekä hän itse kuin myöskin kaikki +muu oli oikella paikallaan; hän kuvaili, että naiset olivat _comme il +faut_ sekä pukuihin että käytökseen nähden, että nuoret herrat olivat +sukkelia, että vanhat herrat korttipöytäin ääressä olivat mainioita +miehiä, jotka virkistivät itseään hienossa seurassa. + +Itse kulki hän tässä mainiossa seurassa iloisena isäntänä. Ja nyt, kun +hän oli varma siitä, ettei hän missään, ei sisähuoneissa eikä kyökissä, +kohtaisi vaimonsa hapanta naamaa, niin oli hän niin onnellinen kuin se, +jonka on suotu tehdä kaikki nämä kunnon ihmiset iloisiksi ja +tyytyväisiksi. + +Mutta sen hän kernaasti tahtoi, että kaikki kävisi hienosti. Hän ei +rakastanut tänä iltana kuulla ystävänsä yliopettajan huomautuksia. +Eikä hän myöskään ollut huomaavinaan noita kauheita paikkakunnan +synnynnäisiä nuorukaisia, joita täytyi kutsua mukaan saadakseen tanssia +käymään. Kun hän ensi kerran huomasi Törres Voldin, jota hän ei ollut +saanut pois jätetyksi, kääntyi hän hänestä inholla pois; mutta tällä +kertaa harmitti häntä oikeastaan se, että tuo vastenmielinen mies ei +näyttänyt pahemmalta kuin näytti. + +Sittenkun hän juhlallisella poloneesilla tuomarin rouvan kanssa oli +alkanut tanssin, ei Kröger enää juuri näyttäytynyt tanssisalissa; se +asia kulki itsestään, kunhan vaan ei soitto lakannut janon tähden tai +liiasta juomisesta, -- tasapainon pito tässä se oli yksi hänen +tehtäviään. + +Hän käyskenteli yhtä mittaa ympäri ollen apuna kaikkialla, alkoi +kyökistä, jossa hän joi portviinissä vanhan hehkuvan kyökkipiian +maljan, joka yhtämittaa vakuutti hänelle, että herra oli ainoa koko +kaupungissa ymmärtämään oikeita ruokia. Senjälkeen teki hän kierroksen +kaikissa huoneissa -- kaikkialla huomaten loppuun palaneet kynttilät ja +tyhjät pullot; milloin lähetti hän palvelijan kellariin, milloin +maistoi jonkun kanssa, joka hänen mielestään kaipasi kehoitusta, taikka +kohotti hän lasinsa kortinpelaajain yhteiseksi maljaksi, jotka nousivat +seisaalleen ja maistoivat totiaan. + +Niin kuluivat pidot kuin voideltuina ja niin niiden Gustaf Krögerin +mielestä piti kuluakin, että nuo ihmiset, murjottivatpahan kuinka +murjottivatkin jokapäiväisessä elämässään, edes kerran vuodessa +heräisivät huvittelemaan sydämmensä pohjasta ja hyvällä omalla +tunnolla. + +Mutta samalla oli hän hyvin tarkka siinä, ett'ei ilo menisi liika +pitkälle. Hänen juhlatuulensa meni samassa pilalle, jos tapahtui jotain +hullua, -- jos esimerkiksi joku nuori mies rohkaistuna isännän +vieraanvaraisuudesta tuli juoneeksi liika paljon ja alkoi meluta tai +tehdä skandaalia tanssisalissa; silloin oli Kröger ihan onneton kunnes +häiritsijä saattiin pois. Hän ei sietänyt sitä, että hänen untaan +häirittiin, tuota unta, että tässä oli valittu seura varmoja, +sivistyneitä ihmisiä, jotka osasivat huvitella perin pohjin -- mutta +maltillisesti. + +-- Viime aikain menestys oli antanut Törres Voldille rohkeutta ja +itseluottamusta, jota hyvin olisi voinut luulla varmuudeksikin. Ei hän +kuitenkaan läheskään tuntenut itseään sisällisesti varmaksi, kun hän +muutamien muiden puotilaisten seurassa tuli näihin vanhoihin saleihin, +joista kaupungissa niin suurella kunnioituksella puhuttiin. + +Hän ei uskaltanut mennä tanssisaliin, mutta asettui erääsen +sisähuoneista, jossa hän -- yhdessä useiden muiden nuorempien ja yhtä +rohkeiden herrain kanssa rohkasi sieluaan kaikenlaisilla +juomatavaroilla. + +Mutta juuri kun hän seisoi sikari suussa piirin keskessä ja puheli +kaupungin pankkiliikkeestä sellaisen miehen varmuudella, jolla jo on +jotain ja jota suuret jo ovat ottaneet suosiakseen -- näkyi hänen +edessään yhtäkkiä savupilven läpi: rouva Steiner -- rinta ja olkapäät +paljaina, hehkuvan valkoisena, posket tanssista punoittaen ja kiiluvin +silmin. + +Hänellä oli sileä liivi valkoisesta atlasvaatteesta, vaalean punaiset +ruusut olkapäillä ja korallikäädyt kaulassa; helmat olivat hyvin lyhyet +ja reunustetut samanlaisista ruusuista tehdyillä kukkaiskimpuilla, +kengät olivat silkistä, kannat korkeat ja punaiset. Hän oli pukeutunut +erään sevresporsliinista tehdyn paimentytön mukaan, jonka oli löytänyt +Julian kammarista. Mutta hän oli pistänyt ruusun oksan tukkaan +paimenhatun sijasta. + +"Kas tuolla seisoo tuo pitkä ihminen ja savuaa kuin lamppu", huusi +rouva Steiner ja ajoi pois savua esiliinallaan; "Eikö teillä ole +vähääkään omaatuntoa? -- Franseesi alkaa!" + +Törres ei osannut muuta kuin tuijottaa häneen, kunnes rouva Steiner +kääntyi pois; silloin syöksi hän jälkeen ja toverit jäivät katsomaan +toisiinsa yksimielisellä kateudella. + +Herätti yleistä huomiota salissa, että tämä nuori poika, jolta milloin +tahansa voi ostaa 20 äyrin edestä rihmaa, että hänet täällä, missä oli +kaupungin valikoiduin seura, oli huomannut kaupungin ensimmäinen +nainen. Kateus iski alas luutnanttien ja ylioppilasten sydämmiin; mutta +kunnioitusta heräsi tätä herra Voldia kohtaan niissä, joilla oli +vähänkään järkeä ja jotka näkivät vähän tuonnemmaksi. Yksin vanhain +herrainkin pöydässä häntä kortin lyönnin lomalla mainittiin, ja +pankinjohtaja Christensen sanoi niin että kaikki sen kuulivat, että T. +Vold on yksi kaupungin toivorikkaimpia nuoria voimia. + +Törresin itsensä mielestä kävi nyt kaikki hyvin. Hän tuli yhtäkkiä +tanssisalin häikäsevään valoon, väkevän punssin vahvistamana, ja +hetkellä jolloin alkujäykkyys jo oli poissa ja mielet enemmän +taipuvaisia huvittelemaan kuin arvostelemaan. + +Rouva Steinerin suojelemana tarttui hän hetikohta ujostelematta +tanssiin kiinni ja pyöriskeli hänen kanssaan niin vapaasti kuin +ei hän koskaan olisi koskenut muihin naisiin kuin näihin hienoihin, +puoli-alastomiin olennoihin, jotka lentivät kädestä käteen. + +Ei kukaan tiennyt hänen suhteestaan isoon Berthaan eikä noihin muihin; +itseään neiti Thorseniakin alkoi hän hiukan hävetä. Hänen hän oli määrä +kohota paljoa korkeammalle. + +Noiden klubbitanssiaisten jälkeen ei hän ollut saanut Julia Krögeriä +mielestään. Jos hän voittaisi tyttären "ukosta" huolimatta! -- silloin +tarttuisi hän Brandtin liikkeesen, rouva Knudsen joutuisi pian +häviölle, Gustaf Krögerin täytyisi taipua, ja hän näki jo nimen T. Vold +suurilla kirjaimilla paistavan molempien kilpailevien kauppapuotien +oven päällä! + +Kaikista naisista asetti hän etusijaan rouva Steinerin. Häntä viehitti +tämän kiihoittava kauneus, hänen vaihtelevainen luonteensa: milloin +pysyttelihe hän kaukana niinkuin joku äärettömän hieno ulkomaalainen, +milloin tuli hän luo niinkuin läheisin toveri; ja sitten: että hän, +joka huomasi kaikki miehet ja hallitsi kaikkia naisia, että hän oli +yksi noita erotettuja! hän oli jonkunlainen puolinainen leski, jonka +mies oli elossa ja kummitteli kaikkialla; hän oli ikäänkuin merkitty +raamatun tuomiolla, ja kuitenkin parveilivat kaikki miehet hänen +ympärilleen. Kauan oli Törresille ollut käsittämätöntä, että vaimo +voisi vapaaehtoisesti lähteä miehensä luota, joka omisti talon ja +irtaimen. Mutta kun hän sai tietää, että hänellä oli mieheltään useita +tuhansia vuodessa -- vaikk'ei tehnyt työtä hänelle eikä ollut hänen +vaimonsa, silloin muuttui tämä ihminen hänelle arvoitukseksi, jota +hänen täytyi sokeasti ihailla. + +Mutta hän ei kuluttanut aikaansa haaveksimalla kauvemmaksi kuin sinne +missä, lukuun ottaen hyvää onnea ja viisaita laskuja, aina tuntuisi +varma pohja jalkaan. Vetelille vesille ei hänen tehnyt mieli lähteä. + +Sen hän kuitenkin heti oivalsi, kuinka suurta hyötyä hänellä tulisi +olemaan rouva Steineristä Julian ystävänä; ja että hän tällä tavalla +tuli näin pitkälle häntä vastaan se oli taas yksi rengas tuossa onnen +kultaköydessä, joka niin lyhyessä ajassa oli hinannut hänet niistä +ahtaista salmista, jotka vievät elämän aavalle ulapalle, missä kaikilla +tahoilla ilmaantuu tuhansia mahdollisuuksia ja missä ei ole muita +rajoja kuin taivas, johon purjehdus kerran on päättyvä. + +Niin vankka uskossaan ei Törres Vold ollut koskaan ennen ollut, -- +uskossaan itseensä ja onneensa. + +Rouva Steiner oli saanut päähänsä, että he tanssisivat franseesinsa +niin, että hän tanssisi Voldin kanssa vastapäätä Juliaa ja luutnantti +Filtveldiä. + +Rouva Steiner ajatteli, että kun hän kerran oli "löytänyt" Törresin, +hän samalla myöskin omisti hänet -- niinkuin omisti kaikki muutkin +herrat, jos vaan viitsi. Samaa mieltä oli Juliakin ollut tähän saakka. +Ainoastaan leikin vuoksi rouva Steiner sentähden oli sanonut, että uusi +löytö mahdollisesti voisi antaa aihetta mustasukkaisuuteen heidän +välillään. Mutta jäi siitä kuitenkin jotain kangertamaan Julian +mielessä. Hän oli jo tullut siitä syystä pitämään nuoren miehen puolta, +että isä tuolla liioitetulla tavallaan puhui niin paljon pahaa hänestä. +Ja sitten arveli hän että hänen ystävättärensä kernaasti leikitelköön +luutnanttien ja muiden kanssa, jotka ovat tottuneet keikaileviin +naisiin. Mutta hän ei voinut suvaita, että tuota nuorta, herkkäuskoista +maalaispoikaa pidettäisiin narrina. + +Rouva Steiner oli heti tuntenut tuulahduksen tästä mielentilasta, ja se +oli hänen mielestään jotakin uhkarohkeaa, että tuo pikkunen +pikkukaupungin neitinen, jota hän kunnioitti ystävyydellään, että tämä, +-- vaikkei toisekseen Törres Voldkaan! -- ei se toden totta ollut +mikään kadehdittava voitto -- + +Mietittyään sinne ja tänne oli hän saanut päähänsä että oli hupaista +uskotella tuolle itserakkaalle talonpoikaiskavaljeerille, että neiti +Kröger oli rakastunut häneen ja että hän vaan odotti; -- siten saisi +Juliakin rangaistuksensa ja oppisi olemaan varuillaan tuota naurettavaa +ihailua vastaan; -- hän kyllä pitäisi huolen siitä, että se tulisi +naurettavaksi. + +"Te ette ole ollenkaan tanssineet tänä iltana, herra Vold." + +"Ei, minun on pitänyt jutella kauppa-asioista useiden kanssa." + +"Ja te luulette, että se on tärkeämpää kuin tanssiminen." + +Niin, hän luuli, että se oli tärkeämpää -- ja nauroi. + +"Te luulette voivanne tulla eteenpäin maailmassa ilman meitä --?" kysyi +rouva ja katsoi ivallisesti Törresin silmiin. + +Mutta Törres ei oikein ymmärtänyt ja katseli vaan naista tuolla +vastapäätä, samalla kuin uusi vuoro alkoi. + +Kuin he taas pääsivät paikoilleen, sanoi rouva: + +"Oletteko nähneet miehen milloinkaan tulevan toimeen ilman naisen +apua?" + +Nyt ymmärsi Törres ja vastasi vakavasti: + +"Minä olen tuntenut miehen, joka nai suuren talon; mutta hänestä ei +tullut koskaan muuta kuin vanha akka. Se riippuu siitä nähkääs --" + +"Oh! -- Te käsitätte kaikki niin raasti", huudahti rouva; "tiedättekö +sitten mitään, joka olisi mahtavampi kuin nainen?" + +"Tiedän -- mies, jolla on paljon rahaa", vastasi Törres ja nauroi, niin +että kiiluivat hänen voimakkaat kellanvaaleat talonpoikaishampaansa. + +Yhtäkkiä tuntui hän ihan peloittavalta tuo raakavoimainen mies, joka +kulki täällä kuin susi lammasten vaatteissa näiden ajattelemattomien +tyttösien, luutnanttien ja kukkaisten keskessä. Jumala varjelkoon häntä +tästä löydöstä, Julia sai hyvin kernaasti ottaa hänet. + +"Te ette ymmärrä naisia", sanoi hän kuivasti. + +"Mutta te, rouva, te ymmärrätte miehiä." + +Hänen äänessään ja katseessaan oli vilpitöntä ihailua. + +"Tahdotteko, että annan teille hyvän neuvon?" kysyi rouva hiukan +lauhtuneena. + +"Jos tahdotte alentaa itsenne sitä tekemään." + +"Tahdon kyllä alentaa itseni", vastasi hän nauraen; "mutta sanokaa +minulle ensiksi, eivätkö talonpojat ole hirveän hitaita rakkauteen." + +"Millä lailla hitaita?" + +"Niin, että eivätkö mieti kauan, ennenkun --?" + +"Tytötkö?" + +"Kumpaisetkin." + +"Mitäs ne pojat kauvan miettisivät?" huudahti Törres ja nauroi taas. + +Rouva huomasi hänen katseensa, joka himokkaasti näytti ikäänkuin +kiemurtautuvan hänen ympärilleen kiireestä kantapäähän, ja hän ymmärsi, +että tämän miehen kanssa oli vaarallisempaa puhua näistä tällaisista +asioista kuin luutnanttien. + +Hän vastasi kuivasti: + +"Minä luulin, että avioliitot maalla rakennettaisiin vasta +molemmanpuolisen pitkän miettimisen jälkeen." + +"Niin, avioliitot!" vastasi Törres ja laittautui heti totiseksi; +"tarkoititteko sitä?" + +"Mutta niin ei käy meidän kesken", sanoi rouva Steiner ja heitti nopean +katseen Julian ja luutnantin puoleen, jotka juuri näkyivät puhelevan +innokkaasti keskenään; "meidän kesken täytyy olla rohkea ja nopea +tuumissaan, osata tehdä kaikki aikanaan! -- -- muuten --" + +"Muuten?" + +"Muuten tulee joku toinen väliin", vastasi hän ja alotti kuudennen +vuoron. + +Törresin silmät eivät eronneet Juliasta, ikäänkuin olisi hän pelännyt, +että joku jo tämän tanssin aikana hänet vie. + +Ei jäänyt sen enemmän aikaa keskusteluun. Törres seurasi naistaan +pieneen kammariin, jossa rouva tahtoi levähtää. Törres olisi niin +mielellään tahtonut kysyä; mutta hän seisoi vaan ja änkytti: + +"Tahdottekos sitten neuvoa mi-- minua --" + +"Onni on aina rohkean puolella", sanoi rouva hymyillen ja meni. + +Kello oli jo liki kaksitoista ja tanssi kuumimmillaan, ei mitään +jäykkyyttä mutta ei uupumusta eikä lioitteluakaan. Kaikki huvittelivat +yhdessä; samalla kuin jokaisella oli omat pienet vehkeensä, toiveensa +ja pettymyksensä. Vaarallinen, hurmaava virtaus rakkautta ja viiniä +tulvi edes takaisin salien ja huoneiden läpi. + +Törres käyskenteli merkillisessä sisällisessä liikutuksessa ja mielen +kuohussa, haluten kiihkeästi ryhtyä johonkin. Ei koskaan ollut hän +ennen huomannut kuinka kaunis Julia voi olla. Tuo pieni pää oli niin +hienosti pitkän kaulan päässä, hänen kaulansa ja olkapäänsä olivat +paljaat, mutta kaulusta oli reunustettu kalliilla pitseillä, jotka +hänen isänsä oli tuonut ulkomaalta, mutta joita hän ei koskaan saanut +vaimoaan käyttämään. + +Sen lisäksi punotti hän tanssista ja oli iloinen, ajattelematta nyt +ollenkaan noita happamia ja piikkisiä -- joita oli sekä täällä nurkissa +että ulkona kaupungissa. + +Ainoastaan ensimmäisen franseesin aikana oli Julia ollut hiukan pahalla +tuulella. Sillä ensiksi oli hänen kavaljeerinsa luutnantti Filtveld +koko ajan puhunut hänelle toivottomasta rakkaudestaan rouva Steineriin. +Ja sitten oli hän tanssin kuluessa pitänyt silmällä vastapäätä seisovaa +paria. Oli hävytöntä -- Julian mielestä -- että hänen ystävättärensä +tuolla tavalla keikaili herra Voldin edessä, kun hän kuitenkin vaan +piti häntä narrinaan; siihen oli tämä todellakin toki liika hyvä. + +Täti Sofia oli vähäksi aikaa vapautunut monista puuhistaan ja pistäytyi +tanssisaliin katsoakseen nuorisoa: ja hän oli tuntijan silmällä +selittänyt, että herra Vold on ainoa mies koko salissa. Julia ei ollut +aivan samaa mieltä; mutta ei hän ainakaan ollut mikään pilkan esine. +Kun heidän tanssinsa tulisi, olisi hän ihan varmaan suora ja +ystävällinen hänelle; kenties myöskin varoittaisi häntä vähäsen +Lullista. + +Franseesin jälkeen ei Törres aikonut tanssia ennen kuin tulisi Julian +valssi. Hän teki sentähden vaan lyhyen kierroksen pankinjohtaja +Christensenin tyttären kanssa, joka kankeana ja happamena antoi +pyörittää itseään, tietäen, hän itse yhtä hyvin kuin kaikki muutkin, +että tämä tanssi oli kaikkien nuorukaisten tanssittava, jos he kerran +tahtoivat kuulua kaupungin "nuorien voimien" joukkoon. + +Sen jälkeen kiiruhti hän herrain puolelle -- ajatellen vaan itseään ja +onneaan -- tuota onneaan, joka hänellä jo mielestään oli kädessään. +Olihan rouva Steiner ihan selvästi viitannut, että Julia vaan odottaa +rohkeaa askelta. Sitä ei tarvitse kauan odottaa -- ja sitten! sitten +olisi hän yhdellä hypyllä ohjaksissa! + +Eräässä sohvassa istui herra Jessen ja tekeytyi taloon kuuluvaksi. +Törres oli nyt niin korkealla yläilmoissa, että hän huusi hänelle +sivumennen: + +"No, Jessen! etkö sinä tanssi?" + +Tuo hävyttömyys ei ehtinyt kohota päähän; sillä yliopettaja Hamre, joka +koko illan oli huvitellut tutkimalla nuoria miehiä, istuutui viereen ja +alkoi puhella. + +Tuota pikaa oli herra Jessen uskonut ystävälliselle vanhalle herralle, +että hän oli kyllästynyt kaikkeen, -- varsinkin oli elämä opettanut +häntä äärettömästi halveksimaan naista. Tuo oli vanhan herran mielestä +niin peräti luonnollista, vaikkakin surullista. Hän sanoi ottavansa +osaa ja lausui sen toivomuksen, että aika ehkä voisi parantaa; mutta +herra Jessen vastasi uupuneella katseella, että kaikki toivo oli +kuollut. Kun tätä puhelua oli kestänyt hetken aikaa, sanoi yliopettaja +yhtäkkiä: + +"Mutta, herra Jessen! Te olette varmaankin lahjakas!" + +"Minä? -- En -- kuinka niin?" + +"Eikö teillä ole paljon sukulaisia?" + +"On -- kyllä", vastasi herra Jessen hämmillään, "minun äitini suku on +hyvin suuri -- alkujaan tanskalainen!" + +"Ahaa!" huudahti yliopettaja; "ja eikö suvussa ole yhtään lahjakasta +miestä?" + +"Ei -- ei ainakaan sen verran kuin minä tiedän." + +"Varsin kummallista", sanoi tuo vanha ystävällinen herra ja katseli +herra Jesseniä hyvin uteliaasti. + +"Minun äitini soittaa vähä", sanoi herra Jessen arasti. + +"Sitähän minä jo aavistin; mutta nähkääs: kussakin suuremmassa +perheessä on aina joku lahjakas -- maalari tai ainakin kirjailija; eikä +teidän suvussanne ole ainoatakaan?" + +"E -- en -- minä luule." + +"Sepä on hyvin kummallista", sanoi yliopettaja totisesti; "mutta seis! +jospa te itse olisitte!" + +Jessen sähähti aivan kuumaksi. + +"Tietysti tietämättänne -- niin! usein käy sillä tavalla --" sanoi +vanha herra ja nousi; "täällä sitä kulkee muiden joukossa aivan +tavallisena ihmisenä lahjoistaan tietämättä, kunnes eräänä kauniina +päivänä --!" hän kosketti salaperäisesti herra Jesseniä otsaan ja lähti +jatkamaan tarkastustaan. + +Aivan huumautuneena istui herra Jessen sohvassa ja unhotti tanssin +melun miettiessään tuota uutta ja odottamatonta seikkaa, että hän +mahdollisesti olisi lahjakas. Ja kuta kauemmin hän sitä ajatteli, sitä +todenmukaisemmalta se alkoi tuntua. + +Eivätkö ne olleet hänen lahjansa, jotka pyrkivät esille, kun hän aina +tunsi haluavansa johonkin korkeampaan; eivätkö ne juuri olleet niitä +lahjoja, joita ei näkynyt? + +Kaiken tuon oli tuo viisas vanha herra huomannut; kun hän nyt vaan itse +voisi päästä selville siitä, mitä ne hänen lahjansa olisivat. + +Seuraava, jonka yliopettaja kohtasi, oli Törres Vold; vanha herra +tervehti häntä ystävällisesti; hän tunsi hänet noin puolittain ja +kysyi, oliko hänellä hauska? + +"Tuhannet kiitokset -- hyvin hauska!" vastasi Törres ihastuneena, ja +tarttui toisen käteen, joka ei suinkaan ollut tarkoitus. Yliopettaja +meni edelleen ja myönsi, että Kröger oli oikeassa: se ei ole mikään +miellyttävä poika tuo. + +Kun Törres tällä tavalla käyskenteli ja odotti tanssiaan Julian kanssa, +jonka hän tunsi tulevan käännekohdaksi elämässään, vahvisti hän itseään +parilla lasilla Krögerin kotona tehtyä kuuluisata joulupunssia. Väkevä +juoma ei noussut hänen päähänsä muutoin kuin että se teki hänet +iloisemmaksi ja karkoitti vähän sitä varovaisuutta, joka hänellä muuten +oli verissä. + +Eräs hänen ystävistään esitteli hänet uudelle papille. + +"Me olemme saman paikkakuntalaisia -- melkein!" sanoi pappi +ystävällisesti, "minun isäni oli huonemies ja otti nimensä talosta -- +Opstadista -- te kai tunnette? -- + +"En", vastasi Törres lyhyesti; ei nyt ollut aikaa ajatella +Snörtevoldia! + +Pappi, joka oli vastatullut ja varovainen, väistyi; mutta Törres +tyhjensi vielä yhden lasin ja kiiruhti tanssisaliin. Valssi oli juuri +alkamassa. + + + + +XI. + + +Koko edellisen tanssin kuluessa oli Julia ollut omassa kammarissaan +Jolla Blomin kanssa. Hän oli uuvuksissa ja halusi jutella jonkun +kanssa. Oli aikoja siitä, kun Jolla Blom näin oli valittu uskotuksi. + +"Mitä sinä sanot hänestä -- Jolla? sano nyt oikein suoraan!" + +"Oletko sinä todellakin rakastunut häneen Julia?" kysyi Jolla Blom +vuorostaan. + +"En tiedä." + +"Silloin sinä olet." + +"Ei, en ollenkaan! Mutta minä en voi sietää, että hänestä tehdään +pilkkaa." + +"Rouva Steiner tekee pilkkaa kaikista, -- yksin parhaista +ystävistäänkin -- sanotaan." + +"Koettakoompas vaan." + +"Jos sinä vaan tietäisit kaikki, mitä ne sanovat hänestä." + +Tavallisesti kielsi Julia hänet puhumasta, kun alkoi tulla kaikkia +noita juoruja; mutta tänä iltana salli hän Jolla Blomin keventää +sydäntään. + +"Ajatteles, että ne sanovat sitäkin, että hänellä on Kristianiassa yksi +tuommoinen -- oikea." + +"Niin, hänen miehensä --" + +"Ei, ei, vaan toinenkin, yksi semmoinen, sinä tiedät." + +"Ole nyt! -- Jolla!" + +"Niin, ja ne sanovat myöskin", jatkoi hän innoissaan, "että hän on +liitossa Voldinkin kanssa, vaikka hän on tekevinään hänestä pilkkaa +ett'ei kukaan ymmärtäisi." + +"Kuka on sen sanonut?" huusi Julia kiivaasti. + +"Niin ne vaan minulle ovat sanoneet; enkä minä tiedä sen enempää", +vastasi Jolla viattomasti. + +Kun he tulivat saliin, oli juuri se valssi alkamaisillaan, jonka Julia +oli luvannut Törresille, ja hän seisoi jo ovella ja etsi häntä +silmillään.-- päätään pitempänä kaikkia muita. + +Kun he olivat tanssineet yhden kerran, istuutuivat he pienelle sohvalle +salissa; ja Törres tunsi sydämmensä tykyttävän toivossa siitä, mitä oli +tuleva; mutta hän ei voinut keksiä, mistä alottaisi. + +Julia sanoi ensiksi: + +"Teillä oli hauska franseesi?" + +"Olihan se!" + +"Hän on hurmaava?" + +"Rouva Steinerkö? -- hm -- kullakin on oma makunsa" sanoi Törres ja +katsoi häntä suoraan silmiin. + +Julia punehtui ja siirrähti sivummalle. + +"Hän on kovin vaarallinen --" + +"Ei kaikille" -- vastasi Törres. + +Julia nousi ylös, ja he tanssivat. Törres vei häntä keveästi ja +varmasti, ja häntä melkein nauratti: hän oli jo luullut että Lulli +olisi kietonut hänet kokonaan pauloihinsa -- ja siitä vakuutettu oli +kai Lulli itsekin! -- ja nythän olikin kysymys aivan toisesta: hänestä +itsestään. Voldhan kävi kosimatuumat kurkussa; mutta siitä ei Julia +tahtonut kuulla puhuttavan millään muotoa -- ei ainakaan nyt vielä. + +Turhaan koetti Törres päästä eteenpäin; Julia pidätteli häntä ja +väisteli, niin ettei keskustelu päässyt hauskoja pikkuasioita edemmä, +joille he yhdessä nauroivat. + +Tanssin loputtua ei Törres, joka oli levoton ja hermostunut, tahtonut +millään tavalla päästää häntä. Julia sanoi pitävänsä mennä täti Sofian +luo kyökkiin. Törres seurasi mukana; Julia ei päässyt hänestä erilleen +ennenkun kyökin ovella, hän hymyili yhäkin, mutta pelkäsi puoleksi. + +"Kas tässä me erotaan!" sanoi hän ja ojensi kätensä. + +"Mutta -- mehän olemme yksimieliset?" sai Törres vihdoinkin sanotuksi. + +"Tietysti olemme!" vastasi Julia hymyillen ja katosi kyökkiin. + +Törres haki hetikohta rouva Steinerin, ja aivan loistavana onnestaan, +huusi hän: + +"Ajatelkaas! Hän luuli, että se koski teitä!" + +Rouva ymmärsi hänet ja katsoi häneen katseella, jota Törres ei nyt +innoissaan ymmärtänyt. Mutta nyt oli rouvan mitta jo täysi; tuosta +pöllöstä täytyi päästä erilleen. + +"Ettekö kerran sanonee, että te tahdotte seurata minua neuvojani?" + +"Enkös ole sitten seurannut? -- ja ajatelkaas --" + +Rouva Steiner keskeytti: "Mutta uskallattekos yhä edelleenkin?" + +"Minä uskallan mitä tahansa", vastasi hän. + +"Katsokaas, hyvä herra Vold, niinkuin te nyt hyökkäätte eteenpäin, niin +voitte turmella kaikki. Meidän laisten ihmisten kesken ei rynnätä --" + +"Mutta tehän neuvoitte juuri tarttumaan kiinni, ja sen vakuutan minä +teille --" + +"Niin kyllä -- katsokaas, mutta --" hän oli itsekin vähän hämillään; +mutta sitten selvisi hän; "niin nähkääs, meidän kesken on tavallista, +että ensin otetaan selko -- otetaan selko perheen suostumuksesta." + +Tuo oli aivan Voldin käsitysten mukaista, että ensin kysytään +vanhemmilta; hän sanoi sentähden hiukan huolestuneena: + +"Te arvelette, että minä ensin kysyisin ukolta?" + +"Minä en luule, että hän pitäisi siitä", sanoi rouva Steiner; asia meni +jo hänenkin mielestään liika pitkälle, ja hän kohosi mennäkseen. + +"Elkää luulko, että minä pelkään", huusi Törres; "odottakaa vähän, niin +minä näytän!" + +Hän hypähti ylös; tänä iltana oli hänellä rohkeutta vaikka mihin ja +Juliasta oli hän varma; sillä lailla voi käyttäytyä ainoastaan se, joka +oli suostuvainen. Iloisena ja onnellisena meni hän tapaamaan tulevaa +appiukkoaan. + +Rouva Steiner olisi tahtonut pidättää häntä, tästä tuli liika hullua, +mutta hän karkasi käsistä, ja sitäpaitse -- mitä voi hän siihen, jos +tämä itserakas ihminen tekee tyhmyyksiä; kaikki ihmisethän ovat +hemmotelleet häntä ja saaneet hänet luulemaan itsestään; mutta sehän +nyt olisi pitänyt huomata, että suuri narri hän on. + +Mutta kuinka oli oikeastaan Julian laita? Jokohan se hanhenpoika +kuvaili voittaneensa voiton, joka oli jonkin arvoinen? + +Ja yhtäkkiä tuli hän keskellä tanssin hyörinää alakuloiseksi tämä +kaunis rouva; hän näki suuren eron entisyytensä ja nykyisyytensä +välillä: ennen pääkaupungin hienoimpia naisia ja loistava ympäristö, +nyt taisteli hän pienen pikkukaupungin neitosen kanssa maalta tulleesta +puotipojasta -- hän puristi nenäliinan kouraansa, viittasi luutnantit +Filtvedin ja Tuftemon luokseen, toisen toiselle kupeelleen ja lähti +etsimään Juliata ollakseen samalla varoillaan sitä vastaan, mitä oli +tulossa. + +Sillä välin etsi Törres uupumatta appiukkoaan kaikista huoneista. Hän +oli humaltunut omasta menestyksestään. Ja sentähden oli hänellä vaan +tämä yksi ajatus: He saavat vielä nähdä! -- he saavat vielä nähdä -- +jok'ikinen. + +Hän oli kuin toinen ihminen, joka ei ollut enää tuo varovainen +talonpoika ja tuli vaan valosia kuvia mieleen: pankinjohtaja, toisten +kasvava kunnioitus, rahat, Julia ja hänen ystävällisyytensä -- he +saavat vielä nähdä! -- kunnes hän yhtäkkiä näki isännän juttelemassa +konsuli Within ja muutamien muiden herrain kanssa konttorin ovella. + +Hän säpsähti ehdottomasti nähdessään nyt tuon miehen, jota hän niin +omituisella tavalla oli alkanut vihata jo ensi näkemästä; mutta hän +lähestyi kuitenkin tarttuakseen sopivaan tilaisuuteen ja puhellakseen +Krögerin kanssa konttorissa, jonka ovi oli sattumalta auki ilman +vaihtoa varten. + +Konsuli Withiä kutsuttiin korttipöytään, ryhmä hajosi ja isäntä meni +konttoriin noutamaan sikareja. + +Törres meni mukana. Konttorissa ei ollut valkeaa; ikkuna oli auki +merelle päin; siellä oli viileää ja hiljaista, tanssin melu kuului vaan +kaukaa. + +Kylmän jären puuskahdus huhtasi kiihoittunutta nuorta miestä ja hän +aikoi jo peräytyä, kun Kröger keksi hänet takanaan ja käännähti: + +"Kuka helvetti --! -- Huh! tekö siinä?" + +Nyt ei enää voinut peräytyä; Törres kokosi voimansa: + +"Te tulette varmaankin hämmästymään, herra Kröger", alkoi hän hiukan +epävarmasti; "minulla olisi hyvin tärkeä asia teille ilmoitettavana -- +pyydettävänä --" + +"Asiat huomiseksi!" sanoi Kröger ja hujautti kädellään; hän seisoi +tuolilla korkean kaapin luona ja haki sikarejaan. + +"Minä en oikeastaan asioista; se on yksityistä -- aivan yksityistä!" -- +sanoi Törres rohkeammin. + +"Hm!" antoi Kröger vastaukseksi ja astui vaivaloisesti alas tuolilta. + +Törres hikoili; mutta hän ei ollut se mies, joka antautuisi: + +"Minä tahtoisin puhua kanssanne, herra Kröger! koska hyvä tapa vaatii, +että pyydetään vanhempain suostumus." + +"Häh" sanoi Kröger ja ajatteli: "se on päissään -- tuo sika!" + +"Teidän tyttärenne suostumus minulla jo melkein on!" + +"Tietysti, tietysti", sanoi Kröger ja koetti päästä niin pian kuin +mahdollista tuon humalaisen miehen ohitse. + +"Ei, ei, elkää menkö! Nyt teidän täytyy kuunnella minua!" sanoi Törres +terävästi ja piti häntä kiinni nutun liepeestä: "minä olen melkein +kihloissa teidän tyttärenne Julian kanssa." + +Gustaf Kröger vaan murahti jotain ja tuijotti peloissaan tuohon +mieheen. Valo ovesta sattui suoraan Törresin kasvoihin. Ne eivät olleet +humalaisen miehen kasvot nuo; niissä oli sellainen kiinteä lujuus, +sellainen järkähtämättömän tahdon ilmaus, että tuo miesparka ei osannut +muuta kuin riuhtaista itsensä irti ja juosta, juosta ulos huutaen: +"Julia! -- missä on Julia!" -- kortinlyöjäin suureksi kummastukseksi. + +Ja seuraavassa huoneessa tapasi hän tyttärensä rouva Steinerin ja +useiden muiden seurassa. + +"Tuolla on isä! -- me tulemme lähetystönä pyytämään sinua tanssimaan +kotiljongia, -- mutta isä! mikä sinua vaivaa?" + +Hän ei voinut vastata, mutta tarttui häntä kalvoseen ja veti mukanaan. +Törres Vold seisoi konttorin avonaisessa ovessa; hänen vaalea päänsä ja +hänen kasvonsa, jotka olivat nyt vieläkin vaaleammat, ja tuo suuri +valkea avorinta näkyivät tavallista selvemmin pimeää huonetta vastaan +hänen takanaan. Kaikkien silmät olivat häneen päin kääntyneet, samassa +kun Kröger hengästyneenä huusi: "Vastaa -- Julia! onko totta että olet +kihloissa tämän -- tämän --" + +"Ei! mutta isä! --" huusi Julia sävähtäen tulipunaiseksi. + +"Oletko vai et?" hän oli aivan raivoissaan. + +"En, en! tässä on erehdys! Miksi teit tämän -- isä!" Julia heittäytyi +hänen rintaansa vasten ja purskahti itkuun. + +Siinä hiljaisuudessa, joka seurasi, kuului pieni huudahdus rouva +Steinerin suusta, ja hän peräytyi ehdottomasti askeleen herrojen taa, +sillä hän oli nähnyt Törres Voldin käsien puristautuvan nyrkkiin ja +hänen koko ruumiinsa värähtävän. Mutta muut näkivät vaan sen, että hän +yhtäkkiä syöksyi tiehensä, kalman kalpeana, läpi huoneiden -- kaikki +väistyivät -- ulos -- pois -- ja ei minuuttiakaan kulunut, kun hän jo +oli kadulla. + +Kröger vei Julian mukanaan pimeään konttoriin ja sulki oven; mutta +skandaali levisi miehestä mieheen niinkuin läpitunkeva haju, jonka +kaikki saivat sisäänsä, kolmessa -- neljässä henkäyksessä. + +Herra Jessen heräsi unelmistaan ja alkoi koota pilkan ja naurun tulisia +hiiliä kaatuneen kilpailijansa pään ympärille. Luutnantit riemuitsivat +ja pian näyttäytyi, että kaikki herrat olivat vihoissaan tälle +talonpoikaiskeikarille; jota vastoin naiset ensimmäkseen ajattelivat +Juliaa, joka oli saanut ansaitun rangaistuksensa keikailustaan tuon +tomppelin edessä, joka ei mitään ymmärtänyt. + +Ja kun ensi hämmästys oli mennyt ohitse, ja musiikki taas pääsi +soimaan, alkoi kotiljonki reippaasti niinkuin maalaisjuhla, joka puhkee +uuteen eloon, sittenkun ukkosen pilvi on poistunut. + +Gustaf Kröger näyttäytyi taas pian vierailleen. Vaikka häntä oikeastaan +suututti ja hävetti oma kömpelyytensä, ei hän kuitenkaan antanut juhlan +mennä myttyyn. + +Vanhat herrat pelasivat taas korttia savuun kiedottuina; nuoret salissa +huvittelivat niin kuin ei mitään olisi tapahtunut ja Kröger piti +huolta siitä, että ruuvan ja juoman tarjoominen kävi loistolla loppuun +saakka. Sitä ei kuitenkaan saatu peitetyksi, että juhla oli saanut +kolahduksen, josta se ei voinut tointua. + +Julia makasi vuoteellaan ja itki; rouva Steiner hävisi hyvästiä +heittämättä, ja yksi ja toinen vanhemmista naisvieraista poistui +vastahakoisten tyttäriensä kanssa; mieliala laimeni, ja pidot +päättyivät itsestään -- aikaisemmin kuin tavallista. + +Kun pankinjohtaja Christensen tuli kadulle, seisattui hän hetkeksi +avonaiselle paikalle Brandtin edustalla, käännähti ja katasti noihin +valaistuihin ikkunoihin, samalla kun hän miettiväisen näköisenä +hieroskeli isoa nenäänsä. Jo kauan oli hänestä tuntunut että Brandtin +liike hajahti vähän oudolle; siihen lisäksi nämä suuret, ylpeät pidot, +jotka päättyivät loukkauksella erästä kaupungin nuorta voimaa kohtaan! +-- pikku neiti Julia saisi ehkä vielä maksaa kipurahat tästä +illasta! -- + +-- Törres Vold loikoi vuotellaan ja tuijoitti silmät auki mustaan +pimeään. + +Tuo hetkellinen raivon kohtaus, jolloin hänen korvissaan suhisi ja se +ajatus iski hänen aivojensa läpi, että hän ajaa puhtaaksi koko huoneen +ja panee pirstoiksi kaikki, -- se oli vaan salama, joka hävisi pimeään; +mitä sen jälkeen oli tapahtunut, sitä hän ei muistanut eikä tiennyt, +kuinka hän oli tullut kotiinsa ja vuoteelleen. + +Mutta kun hän nyt peitteensä alle kyyristyneenä tuijotti eteensä, +näyttäytyi se hänelle uudelleen kaikkityyni ja hän tunsi kuin kauhua +jotain -- niinkuin hänelle olisi tapahtunut jotain kamalata ja +salaperäistä; hän oli koko ajan ollut kuin toinen mies, hän oli +kulkenut ulkopuolella itseään -- tuota oikeata Törres Voldia -- +narrina, koko kaupungin narrina. + +Hän tutki itseään, oliko hän päissään. Mutta ei mikään pyörinnyt hänen +silmissään; kaikki oli selvää, selvempää kuin koskaan ennen. Se oli +paljon pahempaa: hän oli hullu; hän vapisi vuoteellaan ja kuulosti +henkeään vetämättä, tulivatko ne hänen jälessään; hän oli varmaankin +menettänyt järkensä. + +Kuinka olisi muuten ollut mahdollista, että hän, joka oli niin +tarkkasilmäinen, koko illan oli vaeltanut ihmisten seurassa, jotka +ilmeisesti pitivät häntä narrinaan? Nehän eivät olleetkaan hymyilleet +hänelle, mutta ne olivat nauraneet häntä vasten naamaa -- kaikki tyyni! +Herrat, jotka antoivat hänen puhua pankkiasioista! -- ja naiset! -- hän +porasi päänsä tyynyyn ja tunsi, ett'ei hän enää koskaan uskaltaisi +näyttäytyä ihmisten ilmoissa. + +Hän oli ja pysyi moukkana, joka ei osaa avata suutaan puhumatta heti +paikalla tyhmyyksiä ja raakuuksia; sana sanaltaan muistui hänen +mieleensä, mitä hän oli sanonut tanssiaisissa -- kunnes hän näki +itsensä seisomassa hienon Gustaf Krögerin edessä ja sanomassa, että hän +oli kihloissa -- hän valitti tuskasta eikä tahtonut enää muistella; +mutta se tuli uudelleen ja aina uudelleen takaisin, yhtämittaa joutui +hän tuohon puolipimeään konttooriin, josta hänet oli ajettu ulos kuin +hullu koira. + +Hän oli tyhmyydessään luottanut vähiin rahoihinsa ja unohtanut aukon, +joka oli välillä; nyt loikoi hän kuilun pohjalla voimatta koskaan enää +kohota. Ei koskaan voisi hän saavuttaa sitä maailmaa, jossa oli +valoisaa ja hienoa, jossa ei kukaan ollut raaka eikä tyhmä, jossa +uskalsi olla iloinen, ja jossa oli naisia, joita kannatti omistaa. + +Neiti Thorsenkin oli liika hieno hänen laiselleen; ei, Bertha -- tuo +paksu Bertha oli juuri omansa semmoiselle pölkylle kuin hän. Ei koskaan +pääse hän perille; jos hän ei olisi itse pudonnut, olisi pankinjohtaja +piankin musertanut hänet; hänellä on vaan vihamiehiä. + +Näin vaipui ja vaipui hän yhä syvemmällä itseensä, omaan luontonsa, +tuli varovaiseksi talonpoikaispojaksi, joka kyllä selviäisi pulasta; +mutta jonka päähän ei pistäisi ruveta kulkemaan tyhjässä ilmassa. + +Ja yhtäkkiä näki hän edessään vanhan lapsuutensa kuvan Jaakopista, joka +putosi portailta ja loukkasi kylkensä. + +Niin oli hänkin pudonnut; mutta paljoa pahemmin. Ja tyhjässä ilmassa +oli hänkin tahtonut kulkea -- yhtä hullusti kuin Jaakoppikin, niin, +vielä hullummin. + +Mutta tämä vertailu soi hänelle kuitenkin jotain rauhaa; se vei hänet +unelmien ja mielikuvituksien maailmasta järkevien laskujen vakavalle +pohjalle, joka ei petä. + +Hänen lankeemuksensa oli luonnollinen; ei yksikään ihminen -- ei edes +tuo suuri patriarkkakaan voi kävellä tyhjän päällä. Sentähden olkoon +tämä päivä niinkuin Jaakopinkin uni, varoitus ja merkki, joka, +vaikkakin oli ollut kiusallinen kärsiä, voi antaa hyviä toiveita +tulevaisuudesta. Ja näihin mietteihinsä hän vihdoinkin nukkui. + + + + +XII. + + +Niinä vuosina, joina Törres Vold rikastui rikastumistaan, vallitsi koko +maassa yleinen velttous. Niinkuin raskasta, pilaantunutta ilmaa +hengittivät ihmiset vielä vanhoja ajatuksia, ja uusia kahlehti vaitiolo +ja teeskentely. + +Ei pitkään aikaan ollut papistolla ollut niin suurta valtaa kuin nyt; +kaikkialla olivat mustatakit mukana -- ei ainoastaan kouluissa ja +kodeissa, mutta kaikkialla julkisessakin elämässä; politiikassakin oli +joka puolueella oma pappinsa, ja tekopyhyys tunki joka paikkaan, +ylentäen sitä, mikä oli alhaista, ja kutistaen kokoon sitä, mikä oli +tuoresta ja tervettä. + +Tiede mateli hiljalleen eteenpäin varovaisine, pienine tiedonantoineen; +kaikki korkeampi henkinen elämä saatettiin epäluulon alaiseksi; +kirjallisuutta ja taidetta pilkattiin, siksi että ne olivat uusia, ja +kaikki järjestettiin "kansalle" valmiiksi. + +Sentähden laimeni elämän ilo, ja ajatusten ja elämän kansanvaltaisuus +maatui maatumistaan. Sillä kun ihmisjärjen ja ihmishengen jalointa +työtä ei pidetty minkään veroisena tyhjänpäiväisen "tunnustuksen" +rinnalla, niin mitäpä hänestä sitten välittääkään, ja niin tapahtui, +että alhaisimmat ja sivistymättömimmät määräsivät koko kansan henkisen +suunnan. + +Se oli tuo vanha niin kutsuttu inttelligenssi, joka oli saanut tämän +aikaan. Pappien ja sanomalehtien kautta oli se levittänyt sellaista +ylenkatsetta uudenaikaiseen kulttuuriin ja henkielämään, että se sopi +aivan hyvin yhteen talonpojissa vallitsevan uskonnollisen orjallisuuden +kanssa. Yhteiseksi ei kuitenkaan jäänyt muuta kuin virallinen +uskonnollisuus, jossa kaikkien täytyi olla mukana taikka erota. + +Niin oli yhteiskunta avoinna alhaisimmille voimille. Kaikki henkinen +arvo, ulkopuolella "tunnustusta", alennettiin mitättömiin, ja niin ei +ollut kuin rahat jälellä. Ja tätä päämaalia kohti: rahaa taskussa ja +tunnustus kielellä -- pyrittiin sekä ylhäältä että alhaalta päin. + +-- Sittenkun Brandtin suurista joulupidoista ja niihin kuuluvasta +skandaalista oli lausuttu lukemattomia eri mielipiteitä, arvosteluja ja +selityksiä, päättyi julkisen moraalin tuomio johtopäätökseen, jota +alussa ei olisi voinut aavistaakaan. + +Kaikki ne, jotka olivat kiivastelleet puotipoikaa kohtaan, jotka olivat +surkutelleet neiti Krögeriä ja jotka eivät kylläkseen voineet kiitellä +Gustaf Krögeriä hänen päättäväisestä käytöksestään, -- kaikki ne äänet +vaikenivat vähitellen. Ja kolme kuukautta senjälkeen oli yleinen tuomio +kuin naulattu ja se oli tämä: että oli oikeastaan hyvin naurettavaa, +kun nämä Krögerit tahtoivat pysytelläidä noin ylhäällä; mitäs pahaa +siinä olisi, jos kauppiaan tytär menisi naimisiin kauppapalvelijan +kanssa? olisi tainnut olla paljoa parempi, jos vanha ukko Brandt +aikoinaan olisi valinnut tyttärelleen miehen omalta ammattialaltaan sen +sijaan kuin tuon Krögerin, jonka n.k. sivistys lopussa kuitenkaan ei +ollut muuta kuin että hän oli vapaa-ajattelija ja rakasti elää humussa +ja ylellisyydessä. + +Nuori Vold oli herkkäuskoinen kansan lapsi, jota nuo hienoiset olivat +hävyttömästi kohdelleet Se päivä voipi piankin valjeta -- ja oli +semmoista nähty ennenkin -- jolloin neiti Kröger mielelläänkin ottaisi +vastaan tällaisen kosijan. + +Pankinjohtaja Christensen hieroi nenäänsä -- niinkuin taputetaan hyvää +metsäkoiraa ja ehdotti pankin osakkaiden kokouksessa että herra T. Vold +valittaisiin johtokuntaan. Ehdotukseen suostuttiin melkein +yksimielisesti. + +Tämä vaali hämmästytti Törresiä äärettömästi. Noiden pitojen jälkeen +oli hän tuskin uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin. Hän oli hetikohta +muuttanut rouva Knudsenin luota erääsen lähitaloon. Mutta koko päivän +teki hän työtä tämän liikkeessä uutterammin kuin koskaan ennen. Niin +paljo kuin mahdollista karttoi hän kuitenkin seisomasta tiskin ääressä +-- varsinkin pelkäsi hän naisia. + +Simon Varhoug'in täytyi taas valittaa ystävälleen Halvor Röidevaagille, +ettei ollut rauhaa talossa. Sillä nuori Vold täytti kaikki huoneet +sellaisilla kaiken maailman tavaroilla, jotka tulivat ja menivät, että +siitä saattoi tulla ihan hulluksi. + +Törres itse, kuinka hän vähitellen taas alkoi sulaa siihen kaavaan, +josta hän oli pudonnut pois rangaistukseksi ylpeydestään ja +itserakkaudestaan. Tuo kiusallinen tunne että hänessä oli kaksi +henkilöä, hävisi, ja hän sai taas takaisin synnynnäisen ja juurtuneen +luottamuksensa rahoihin, -- ainoastaan nehän ne kuitenkin jotain +merkitsivät. Mutta niitä pitäisi olla paljon, paljon enemmän kuin niitä +hänellä oli, ennenkun voisi yrittää aukon yli! + +Mutta ensimmäisen lankeemuksensa jälkeen järjesti hän kulkunsa toisella +tavalla. Nopeasti, vielä nopeammin kuin tähän saakka oli kuljettava, +mutta pimeässä. Tosin ei hän uskonut enää, että hän koskaan voisi +päästä kotiutumaan iloisten ja varmojen ihmisten joukossa; mutta niin +korkealle hän nyt ehkä kuitenkin voisi kiivetä että niiltä loppuisi +tanssiminen noilta, yhdeltä niinkuin toiseltakin. Ja silloin tahtoisi +Törres Vold itse alkaa omat tanssiaisensa, -- ja uskaltaisikohan kukaan +silloin nauraa? + +Mutta rahaa siihen tarvittaisiin, paljo enemmän rahaa, ja Törres +keräili ja kätki. Kotona uudessa asunnossaan otti hän vastaan lainan +hakijoita taikka niiden asiamiehiä ruokatunneilla ja illalla myöhään. +Sunnuntai oli kuitenkin hänen paras liikepäivänsä. Hänen huoneensa +muuttui oikeaksi konttooriksi; hän uskalsi jo ostaa tulenpitävän +kaapinkin ja alkoi kerätä osakkeita ja pieniä laivan osuuksia, oli +yleisesti tunnettu asia, että Törres Voldilla oli rahoja -- se oli +käsittämätöntä, mutta totta se oli. + +Rouva Knudsenilla ei ollut mitään valittamista. Tuo tasainen +järjestetty tapa, millä Törres aina otti osansa, ei näkynyt missään. +Sitäpaitse syntyi lisääntyneestä menekistä, joka oli hänen ansionsa, +enemmän liikettä ja suurempia tuloja. Nyt olivat kirjatkin hänen +hallussaan; ei mikään silmä voinut keksiä sitä, mitä hän tahtoi +peittää. + +"Mutta emmekö me nyt", kysyi rouva eräänä päivänä, "voisi koettaa tulla +toimeen ilman kaikkia noita vekseleitä?" + +"Ne ovat kauppavekseleitä, rouva!" vastasi Törres tuolla pankkimiehen +äänellä, jota hän aina käytti silloin kuin tahtoi sanoa rouvalle, +ett'ei hän oikein ymmärrä näitä asioita; ja rouvasta tuntui kuin ei hän +koskaan voisi tunkea noihin miesväen salaisimpiin vehkeihin. + +"Te tiedätte, että vekselit ovat minun kauhuni", sanoi hän. + +"Me voisimme kieltäytyä tunnustamasta G. Krögerin papereita", vastasi +Törres. + +"Ei sitä voi, se on vanha sitoumus; minä olen sen avun hänelle velkaa; +ja apuhan on molemmin puolinen." + +"Niin", vastasi Törres, "mutta voisihan tapahtua, ett'emme sitä kauemmin +tarvitseisi." + +"Me kirjoitamme G. Krögerin papereihin -- niinkuin ennenkin", sanoi +rouva vähän kiivaasti. + +"Niinkuin tahdotte -- rouva." + +Rouva Knudsen ei ollut mennyt joulupitoihin, sillä hän ei rakastanut +suuria seuroja. Mutta kun skandaali seuraavana päivänä kerrottiin +hänelle, asettui hän heti Törresin puolelle. Hän tiesi tämän sukkelaksi +pojaksi, josta tavattoman lyhyessä ajassa oli tullut taitava kauppias. +Mutta ei ollut ollenkaan ihmeellistä, että hän oli joutunut tappiolle +niin taitavien naisten käsissä kuin olivat rouva Steiner ja neiti +Kröger. + +Sentähden piti hän aivan rauhallisesti Törres Voldin puolta, kun Kröger +seuraavana päivänä tuli tyhjentämään sappeaan. He erosivat kummallisen +kylmäkiskoisesti ja Kröger tunsi, että nyt oli tuo mies tunkeutunut +hänen ja hänen parhaan ystävänsä väliinkin. + +Törresille ei rouva virkkanut sanaakaan, eikä ollut tietävinäänkään +koko asiasta. + +-- Niin oli hänestä taas tullut kauppias, joka ei ajatellut muuta kuin +asioitaan. + +Kun sitä ei voinut välttää, palveli hän naisia tiskintakaa, mutta +vältti katsomasta heitä silmiin -- ei nöyrästi, mutta väjyen. Ei +koskaan nauranut hän enää muiden läsnäollessa; mutta tapahtui joskus, +varsinkin kun hän oli yksin, että hän purskahti lyhyeen nauruun -- vaan +lakkasi samassa ja katseli ympärilleen huoneessa. + +Hän oli hyljännyt ystävänsä ja ystävättärensä, ja vietti itse asiassa +aivan yksinäistä elämää, vaikka hän aamusta iltaan liikkui ihmisten +joukossa ja hänen tuttavapiirinsä sitäpaitsi laajeni samassa määrässä +kuin raha-asiat kasvoivat. + +Mutta hän tiesi kumminkin, että häntä takana pilkattiin ja koetti +itsekin harjaantua ylenkatsomaan, sekä kartuttamaan salaista voimaansa, +kunnes kerran voisi nousta kauhuksi vihollisilleen. + +Sentähden hämmästyi hän ja melkeinpä pelästyikin, kun hän eräänä iltana +luki sanomalehdestä, että hän oli tullut valituksi Christensenin pankin +johtokuntaan. Hän ei ollut uskaltanut lähteä kokoukseen, jossa niin +monta silmää oli katsomassa. Hän tuijotti tuohon vaaliin, eikä voinut +käsittää, oliko se pilkkaa sanomalehdeltä. + +Samassa kuuli hän nakutuksen ovellaan. Siinä luulossa, että siellä +taaskin oli joku nöyrä lainan pyytäjä, ei hän viitsinyt heti mennä +avaamaan. + +"Hyvää iltaa herra Vold. Suokaa anteeksi että tulin näin myöhään, mutta +olen kuullut että teidät paraiten tapaa tällä ajalla", -- sanoi mies +sisään astuessaan; ja Törres tunsi hänet samaksi papiksi, joka hänelle +esitettiin tanssiaisissa. + +Hän joutui kovasti hämilleen; ja muisti ensimmäisen kohtauksensa papin +kanssa, jolloin hänen ylpeytensä ja naurettavaisuutensa oli +korkeimmillaan. + +Ja tapansa mukaisesti, kun hän tunsi itsensä enin vaivatuksi, kysyi hän +jyrkästi: + +"Mitä te minusta tahdotte?" + +"Minä toivotan teitä tervetulleeksi", -- vastasi pappi ja meni edellä +aivan levollisena valaistuun huoneesen -- "tervetulleeksi seurakuntaan, +minun seurakuntaani." + +Törres ei ollut ajatellut, että hän muuttaessaan rouva Knudsenin luota, +oli tullut sen kadun yli, joka eroitti molemmat kaupungin seurakunnat +toisistaan. Hän kiitti sentähden jotenkin väliäpitämättömästi, +vakuutettuna siitä, että tällä käynnillä oli joku muu tarkoitus. + +"Se on minun tapani" -- jatkoi pappi istuutuen -- "sitä en tee +tunkeutuakseni, vaan tarjotakseni apuani jokaiselle erityiselle +seurakunnan jäsenelle, joka minua tarvitsee." + +Törres lausui taaskin jotakin kiitokseksi ja odotti uteliaisuudella +mitä tuleman piti. + +"Mutta teitä oli minulla erityinen halu hakea" -- jatkoi pappi +kehoittavasti hymyillen. -- "Olemmehan me molemmat talonpojan poikia, +kotoisin miltei samasta paikasta, ja siten melkeinpä sukua toisillemme, +täällä näiden kaupunkilaisten keskessä." + +Törres vastasi vaan -- niin -- tahi -- niinhän se on, -- ja vaikeni +jälleen ollakseen varoillaan. Siten tuli keskustelu heidän välillään +kankeaksi kuin talonpoikain, jotka tahtovat toisiaan tutkia. Vähän ajan +perästä nousi pappi hiukan pettyneenä ylös. + +"Niin, toivotan teille hyvää yötä, hyvä herra Vold, minua ilahduttaisi, +jos tiemme useammin yhtyisivät. Me asumme niin lähellä toisiamme; +tiedättehän, että asun..." + +Törres tiesi missä pappi asui ja niin erosivat he. Mutta Törres istui +ja tuumi kauvan aikaa, mitä tämä käynti mahtoi tarkoittaa. + +Hän oli käynyt niin epäluuloiseksi ja tämä epäluuloisuus ilmaantui niin +hänen käytöksessään, että hän ikäänkuin levitti pelkoa ympäristöönsä. +Ei kukaan yritellyt pilkkamaan häntä, mutta useimmat alkoivat Törres'in +itsensä sitä huomaamatta kohdella häntä suuremmalla kunnioituksella ja +huomaavaisuudella. + +Pikku neiti Thorsen oli ollut tulisessa tuskassa tähän aikaan. Kun hän +sai kuulla Törres'in uskottomuudesta Brandtin joulukemuissa, joihin ei +häntä oltu pyydetty, koska naisia löytyi aina yltäkyllin, hän ensiksi +melkein nautti hänen suuresta tappiostaan. + +Mutta ajanpitkään ei hän kestänyt nähdä Törres'iä niin muuttuneena kuin +hän etenkin ensi päivinä oli. Tosin oli neiti Thorsen vahvasti +päättänyt antaa Törresin kärsiä uskottomuudestaan, mutta hän tahtoi +kumminkin antaa lepyttää itsensä ja sitten tahtoi hän rohkaista häntä, +vaikkapa kaikki muut hänet hylkäisivätkin. + +Mutta illat kuluivat, ja turhaan hänen kuunteleva korvansa odotti noita +tuttuja ääniä, kun Törres tarttui lukkoon, tahi tuli hiiviskellen +yläsiltaa pitkin. Häntä ei enään kuulunut ja muuttipa hän vielä +asuntonsakin virkkamatta sanaakaan neiti Thorsenille. Puodissa taas +näytti hän niin jäykältä, ettei hän uskaltanut katsahtaakaan häneen. + +Oikein Törres häntä pelotti. Hänestä oli omituista, että Törres voisi +olla tuollainen -- ikäänkuin satujen sankari, joka yön pimeässä +lähestyi kuin kaunis prinssi prinssessan leiriä, mutta päivän aikana ei +ole muuta kuin ruma musta karhu. + +Sitä vastoin oli tuo suuri Bertha jo kauvan aikaa sitten rauhoittunut. +Hän näki, että Törres oli liian korkea ja hieno hänelle. Mutta +sunnuntaisin, vapaina hetkinään, kävi hän Törres'in luona hänen uudessa +asunnossaan ja uskoi säästörahansa hänen huostaansa. + +Julia Krögerin ja rouva Steinerin ystävällinen väli ei tullut +rikotuksi. + +Se mieliala, johon rouva oli vaipunut jo tanssiaisten aikana, sai yhä +enemmän valtaa, kun juhla oli niin ikävästi loppunut. Hänestä oli nyt +tämä pikkukaupungin seura kerrassaan naurettava, eikä sen tähden +kannattaisi luopua sekä omasta itsestään että taiteesta. -- + +Yhteen aikaan oli hän tosin selittänyt mieluummin tahtovansa asua meren +saaressa, kuin olla vaarassa kaikkialla kohdata vastenmielistä +miestään. Mutta nyt oli toisin. Ikävöidessään pääkaupunkia ja iloista +elämää taiteilijain ja nuorten eteväin miesten keskuudessa, johonka he +miehensä kanssa olivat niin perehtyneet, tuntui hänestä nyt kerrassaan +ahdasmieliseltä vältellä mahdollista kohtausta miehen kanssa, jonka +kanssa ei hänellä ollut muuta tekemistä, -- kuin että hän ylläpiti +häntä. + +Hän tahtoi yhä edelleenkin elää mukana maailmassa. Juuri tuota +harvinaista asemaansa -- että hän oli nainen, joka perusteellisesti +tunsi kaikki miehet, tahtoi hän käyttää hyväkseen. Täällä +pikkukaupungissa oli hän usein huomannut, että miehet kohtelivat häntä +naisena, joka muka oli päättänyt toimensa elämässä, ja että he +ikäänkuin odottivat hänen jäävän siihen seisomaan jonkunlaisena +siveellisyyden riemupatsaana! + +Jos hän esimerkiksi olisi pienenä Julia neitinä, joka ei ymmärtänyt +miehiä sen paremmin kuin kissanpoikanen, niin koettelisi hän itseään. +Mutta ei, se ei ollut tarkoitus. Jo oli aika lopettaa tämä +pikkukaupungin elämä. + +Hän oli oma herransa ja pani paikalla palvelustyttönsä sullomaan kokoon +vaatteita, mutta atelierinsä ja muut huoneet jätti hän vastaiseksi +koskematta. + +Ainoastaan yksi asia teki hänet levottomaksi: jäähyväiset Krögeriltä. +Kirjoittaa kirje ja kadota olisi ollut äärettömän mukavata. Mutta +sitten hänet paikalla sotkettaisiin juhlan skandaaliin, ja siitä tahtoi +hän tykkönään päästä. Julian kömpelö yritys voittaa vielä kömpelömpi +ihailija, oli kaikkeen syynä. Niin taitamattomassa pelissä ei rouva +Steiner tahtonut olla osallisena. + +Siksi ilmaantui hän komeana ja iloisena ja mitä viattomimman näköisenä +pari päivää juhlan jälkeen Krögerille. Salongissa tapasi hän ainoastaan +Krögerin, joka vastoin tavallisuutta joutui hämilleen, ja samassa tuli +Sofia täti kyökistä tavalla, joka saattoi rouva Steinerin levottomaksi. + +"Pikku Julia on maannut aina tanssijaisista asti", -- sanoi Sofia täti +istuutuen sohvaan. + +"Sepä on ikävä; olisin niin mielelläni tahtonut nähdä häntä." + +"Julia ei tahdo tavata ketään, ei edes teitäkään; sen on hän suoraan +sanonut." + +Gustaf Krögerin täytyi nyt puuttua keskusteluun; hän tiesi että Sofia +tätillä oli paljon sydämmellään. + +"Katsokaas, siihen menee pitkä aika, ennenkun suuri talo saadaan +kuntoon jälleen", -- sanoi hän. + +"Sehän on luonnollista", -- vastasi rouva Steiner ystävällisesti, +kääntyen hänen puoleensa. + +"Talo on totta tosiaan jo kauvan sitten järjestyksessä, kunhan vaan +olisi yhtä helppo saada ihmiset kuntoon", -- vastasi Sofia täti +tuimasti. + +"Te näytätte yhtä iloiselta kuin ainakin, rouva Steiner", -- sanoi tuo +kohtelias Kröger. + +"Se onkin hauska kyllä, kun täytyy matkustaa." + +"Aijotteko matkustaa?" + +"Kyllä, matkustan huomena Kristiaaniaan; ... olen saanut kirjeen..." + +Hän joutui hämilleen. + +"Ainiaaksiko?" -- kysyi Sofia täti niin silmiinpistävällä ilolla, +että Krögerin täytyi kiiruhtaa puhumaan matkasta, matka-ilmasta +ja matkakapineista. Tulipa hän maininneeksi eräitä oivallisia +matkapeitteitäkin, joita hänellä oli puodissaan, vaikk'ei hän ylipäänsä +mielellään puhunut puodistaan salongissaan ja seuraelämässä. + +"Käsken heti paikalla lähettämään muutamia teille valittaviksi", -- +sanoi hän ja nousi ylös. "En sano vielä jäähyväisiä, sillä tapaammehan +me vielä ennen lähtöänne?" + +"Sen varmaan teemme", -- vastasi rouva ja he tunsivat molemmat +helpotuksen. + +Rouva Steiner tahtoi nyt niinpian kuin mahdollista päästä Sofia +tätistä, mutta tämä ojensihe ja sanoi aivan suoraan: + +"En ole pahoillani siitä, että matkustatte." + +"Kas, kas!" vastasi rouva Steiner ja korjasi sormikkaitaan. Hän koitti +hymyillä, mutta ei tuntenut itseänsä oikein varmaksi. + +"En luule, että teidän vaikutuksenne Juliaan on ollut hyvä." + +"Hänet tahdotaan varmaankin kasvattaa vanhaksipiiaksi?" + +"Ei, päinvastoin tulee hän menemään naimisiin, mutta kunnollisesti -- +pysyväisesti." + +"Olenko minä ehkäissyt teidän tuumanne?" -- kysyi rouva Steiner +vaaleten. + +"Te olette opettanut hänelle niin paljon tyhmyyksiä miehistä, ettei hän +enään uskalla luottaa kehenkään." + +Rouva Steiner, joka jo oli ovella menossa, sanoi jyrkästi: + +"Viimeisen kerran sanon teille, neiti Kröger, että en puhu miehistä +vanhojen piikojen kanssa!" + +Mutta nyt ei neiti Kröger enään voinut hillitä itseään, vaan nousi +sohvasta ja sanoi: + +"Niin, vanha minä kyllä olen; mutta vanhapiika, sitä en ole enämmän +kuin tekään rouva Steiner!" + +He katsoivat hetkisen hämmästyneinä toisiaan. Sofia täti läksi kyökkiin +ja rouva Steiner ulos etehiseen. Hän koetti nauraa, mutta ei voinut. + +Seuraavana päivänä matkusti hän. + +Julia oli tyytyväinen, että pääsi näkemästä ystävätärtään, jonka +uskottomuutta hän aavisti. Herra Vold, tuo kunnon mies ei olisi koskaan +käyttäytynyt sillä tavalla, ellei joku toinen olisi häntä siihen +yllyttänyt. + +Ja se oli Lulli, joka ensin oli omasta puolestaan tahtonut leikitellä +hänen kanssaan, ja sitten kun ei se onnistunut kostoksi pannut toimeen +tuon kauhean kohtauksen. + +Eikä hän koskaan voinut unhottaa sitä silmänräpäystä, jolloin Törres +seisoi siinä hyljättynä, ja kun hänen isänsä oli aivan vimmoissaan ja +hän -- hänkin oli Törresin kieltänyt kaikkien hänen vihollisten +kuullen. Hän ei voinut toisin menetellä, sillä eiväthän he olleet +kihloissa; -- mutta kuitenkin. -- + +Sitten tuli Jolla Blom ilmoittamaan kaikkia, mitä ajateltiin ja +sanottiin kaupungilla. Hän puhui yhteen henkäykseen, jännitetyn +näköisenä, kulmakarvat kohollaan, ettei olisi hypännyt yhdenkään sanan +yli, jotka tulvivat ulos, ikäänkuin olisivat päästetyt painimen alta. + +Ja niin otti kaupunki Julia Krögerin suosioonsa. Hän häpesi itse rouva +Steinerin kevytmielistä seuraa. Se ei sopinut hänelle. Ja nuo +huolestuneet ystävät äidin ajoilta saivat taas uutta toivoa pikku +Juliasta. + + + + +XIII. + + +Turhaan tuumittuaan mitä pappi oli tarkoittanut käynnillään, meni +Törres vuorostaan hänen luokseen, -- myöskin iltasella. + +Pappi pyysi hänet illalliselle, jonka oli lähettänyt hakemaan, sillä +hän oli naimaton. + +Tällä kertaa sujui keskustelu paremmin, ja Törres alkoi jo unhoittaa +epäilyksensä. Olivathan he toisiaan niin lähellä, puhuivat samaa +kieltä, ja olivat molemmat päässeet jotenkin pitkälle uudessa +maailmassaan, kumpikin omaa tietänsä, ja pappi pitemmälle kun Törres. + +Kerran, heidän puhuessaan tästä, sanoi pappi hymyillen: "Te olette +omituinen ihminen; ette pelkää mitään, mutta kumminkin on teitä helppo +pelottaa." + +"Jokainen on mies puolestaan, mutta joka kuuseen kurkottaa, se katajaan +kapsahtaa." + +Pastori Opstad nauroi, mutta silmälasien ja tuuhean parran takaa oli +vaikea huomata ilmettä hänen kasvoissaan. Törres luuli nyt papin +nauraneen hänelle. + +"Nauran sentähden että huomaan kuinka paljon vielä uskotte sivistykseen +ja noihin hienoihin ihmisiin!" -- sanoi pappi. + +Törres katseli epävarmasti häneen, mutta pappi ryyppäsi kulauksen +lasistaan, -- heidän oli tapanaan juoda totia yhdessä -- ojensihe ja +sanoi: + +"Kuulkaas nyt, mitenkä minun on käynyt, mitä olen saanut oppia +tyhmyydestäni, joka meihin talonpoikiin on niin juurtunut ja joka tekee +tuon suuren eron meidän ja niin kutsuttujen sivistyneiden välille. Minä +pääsin vaivalla seminaariin; sai nöyrästi madella kaikkien edessä, +erittäinkin sivistyneiden -- sivistys ja oppi olivat näettekös +korkeinta -- hm!" -- sanoi pappi ja alkoi taas puhua aivan toisella +äänellä, -- "tietysti uskonnon jälkeen". + +"Luonnollisesti", -- vastasi Törres yhtä totisesti, jonka jälkeen pappi +huokasi ja jatkoi taas omaan tapaansa, välttämättä talonpoikaisia +puhetapoja. + +"Jouduin sitten kotiopettajaksi erään tuomarin perheesen, heillä oli +paljon naapureita, ja minä sain oppilaakseni kaikki virkamiesten +lapset, jotka olivat tavattoman pahantapaisia. Mutta täysikasvaneet +olivat sittenkin paljon pahempia, herrat joutuivat yhteen, tahi naiset +kyökkiin piikojen kanssa!... Kas se -- haha, ha! -- se se vasta +sivistystä oli!" + +Törres katseli pappia, joka nähtävästi oli liikutettu omista +sanoistaan. + +"En tahdo puhua millä raakuudella vouti ja kirjuri ja koko seura +kiroilivat niin että säkenöitsi korttien lomassa, kun he kertoivat mitä +sikamaisimpia juttuja. Ja jopa silloinkin, kun he puhelivat totisesti +naisten kanssa, puhuivat he sellaista, joka oli omansa alasrepimään +kaikkea, mitä ennen olin katsonut todelliseen sivistykseen kuuluvaksi." + +"Vai niin?" -- sanoi Törres epäillen. + +"Ei löytynyt sitä asiaa, jota eivät nämä ihmiset olisi pilkanneet ja +tuominneet. Olipa puhe taiteesta, tahi kirjallisuudesta, niin oli se +vaan epäsiveellistä; jos keskusteltiin tieteestä, niin oli se jotakin +aivan epämääräistä, jota ainoastaan ani harvat valitut uskalsivat +käsitellä joutumatta harhaan. Kaikki tämä pahe tuli ulkomailta, jossa +ei kukaan heistä ollut käynyt; kirjat, kuvat, ajatukset, aatteet -- +kaikki oli vaarallista, koko ajan henki -- jopa itse ilmakin! + +"Joka kerta kun aurinko nousi, pelästyivät he uutta valoa ja +piiloutuivat uunin nurkkaan." + +Törres'in oli vaikea seurata innostunutta pappia, mutta kumminkin +kuunteli hän tarkkaan joka ainoaa sanaa. + +"Olin itse siihen aikaan hyvin uskonnollinen" -- jatkoi Opstad, mutta +pysähtyi äkkiä -- "eipä siltä, että sitä nyt olisin vähemmin, mutta +toisella tavalla, ymmärrättehän?" + +Törres ymmärsi sen hyvin, ja toinen jatkoi: + +"Sentähden vaivasikin pappi minua enin." + +"Oliko hänkin mukana?" + +"Oli kyllä, hän oli pahin kaikista, sillä hän kiihoitti itseänsä ja +muita, niin että naiset tulivat miltei hulluiksi, levittivät hänen +oppiansa yltympäri, tuomitsivat kirjoja ja ihmisiä, joita tunsivat +ainoastaan nimeltä. Minä en sanonut koskaan sanaakaan, mutta kerran +nousin ylös ja läksin huoneesta ulos. Siinä oli kylläksi; minä tulin +erotetuksi epäilyksen alaisena, ja jouduin sitten Kristianiaan, jossa +sain nälässä ja nöyryydessä valmistella itseäni papintutkintoon." + +"Mutta tarvittiinhan siihen oppia" -- sanoi Törres hymyillen. + +"Oppia?" huudahti Opstad ja nousi innostuneena ylös. "Pakkoa ja +pimitystä! se on: Jumalan sanaa saimme toki puhtaana ja +sekoittamattomana oppia -- puhtaana ja sekoittamattomana." + +Näissä nopeissa käänteissä oli hän harjaantunut kuin sirkushevonen, +joka muuttaa kulkuansa mitään käskyä saamatta, ainoastaan musiikin +tahdin vaihtuessa ja Törres puolestaan koetti olla luonnollisen +näkönen, joka kerta kun "pappi" pisti esille. He olivat ikäänkuin +äänettömästi sopineet siitä, että kaikesta mikä uskontoa koskee oltiin +heidän kesken selvillä. Mikä heitä enintäin toisiinsa sitoi, oli sama +alkuperä ja molemmin puolinen kunnioitus toistensa ammattiin. + +"Sinun pitäisi lukea", -- sanoi pappi kerran kun he olivat jo lähemmin +toisiinsa tutustuneet. Törres teki kärsimättömän liikkeen. + +"En tarkoita kirjoja, mutta sanomalehtiä ja senkaltaista. Siitä tulisit +näkemään, kuinka vähäsen nuo sivistyneet itse kunnioittavat +sivistystä." + +Törres sai pastori Opstad'ilta pääkaupungin lehtiä ja uskonnollisia +aikakauskirjoja, ja kun hän oli tottunut niitä lukemaan, huomasi hän, +kuinka oikeassa pappi oli ollut. Kaikkialla taisteltiin sitä vastaan +mitä Törres oli ennen pitänyt itse juopana. + +Kuinka tyhmä hän oli ollut nöyryydessään! + +Olihan tuo kaikki, mitä ihmiset olivat tietävinään, ainoastaan +arveluita; kaikki nuo suuret puheet itsenäisestä ja vapaasta +ajattelemisesta oli vaan petosta; ijankaikkinen totuus oli lapsuuden +uskossa, eivätkä mitkään maailman viisaudet vetäneet vertoja pienelle +katkismukselle, ja senhän hän osasi. -- Ha, ha, ha! Oikein täytyy +nauraa omalle itselleen. Ja hän kun oli tähän asti kunnioituksella +kuunnellut Gustaf Krögeriä, yliopettaja Hamrea ja muita, jotka +olivat lukeneet kaikki mitä kirjoissa seisoi, -- olivathan he vaan +vapaa-ajattelioita, joidenka tie viepi helvettiin ja joille ei +oikeastaan olisi luvallista kulkea vapaina ympäri. + +Entäs papit sitten, joita hän ennen oli pitänyt oikeina velhoina ja +joidenka vallasta ei kukaan voisi vetäytyä! Olivathan he elinkeinon +harjoittajia niinkuin hänkin. + +He saarnasivat ja varoittivat noista vaarallisista vieraista +tavaroista, ja pysyttelivät uhrilaumaa ympärillään lupauksilla ja +uhkauksillaan. + +Törres uskoi helvetin olemassa oloa mahdolliseksi; mutta hän näki +selvään, että jos kansan sallittaisi epäillä sitä, niin menisi tuo +suuri hyvä pappien ajama asia helvettiin päin. + +Tähän aikaan alkoi Törresin elämä saada senmoisen luonteen, jota hän +piti varmimpana ja luotettavimpana ja jota voipi seurata syöksemättä +alas tahi pysähtymättä syvänteiden eteen. Hän viitoitti nyt elämänsä +tien lukuun ottamatta muuta kuin rahoja ja omaa tahtoansa. + +Sillä välin hoiti hän laimentumattomalla innolla rouva Knudsenin +asioita, hänen vaikutuksensa häneen kasvoi yhä enemmän, samalla kun hän +hiljaisuudessa valmisteli suunnitelmaansa; ja vähitellen alkoi yleinen +mielipide pitää häntä tulevaisuuden miehenä. + +Kilpailu kahden naapuripuodin välillä tuli yhä suuremmaksi, vaikka +ystävällistä suhdetta muodollisesti vielä säilytettiin. Törres alkoi +taaskin seurustella Jessenin kanssa, kutsui hänet luokseen, niin kuin +ei mitään olisi tapahtunut, ja sattuipa niinkin, että herra Jessen ja +neiti Thorsen olivat eräänä iltana yhtaikaa iltakutsumuksilla Törres +Vold'in luona. + +Hänellä oli nyt semmoinen vauhti ja voima olennossaan ettei kukaan +voinut häntä estää ja ennenkuin nämä molemmat mitään aavistivatkaan, +oli isäntä asettanut heidät vieretysten illallispöytään. + +Neiti Thorsenilla ei enään pitkään aikaan ollut toivoa että Törres +palaisi takaisin hänen luokseen, vaan sittenkin tunsi hän olevansa +kokonaan hänen vallassaan. Ja huomattuaan Törres'in aikovan palauttaa +Jesseniä hänen luokseen, tuntui se kerrassaan mahdottomalta. Sen oli +hän sanova Törres'ille -- huomispäivänä. + +Mutta koko seuraavan päivän ja useampinakin päivinä koetti hän turhaan +rohkaista mieltänsä; Törres huomasi hänen aikeensa, väistyi aina +syrjään ja sysäsi hänet edellään sinne minne tahtoi. + +Tämä oli kauheata aikaa neiti Thorsenille, sillä herra Jessen +epävarmana ja kuumeentapaisena alkoi taas vanhat hellyyden +osoituksensa. Olisihan hänen pitänyt tietää kaikki! Eiväthän he olleet +vaivanneet itseään edes sen verran, että olisivat salanneet sitä +häneltä. Ja nyt tulee hän, joka tietää kaikki, ja saapa vielä +Törres'iltä apua. Hän oli taaskin avuttomana noiden molempain miesten +käsissä, tällä kertaa enemmän kuin koskaan ennen. + +Herra Jesseniä kohtaan esiintyi Törres totisena virkaveljenä; puhui +siitä kuin ikävätä oli, että he, ainoat kaupungissa, jotka ymmärtävät +kauppa-asioita, olivat pakoitetut kuluttamaan parhaat voimansa +mitättömään kilpailuun. Yhtä vähän Brandt kuin Corneliuskaan kelpasivat +mihinkään; sitä pitäisi ryhtyä johonkin erikoiskauppaan, sanoi Törres. + +"Entäs nuo suuret makasiinit" -- + +"Ne eivät sovi meille", -- vastasi Törres lyhyesti ja varmasti. + +Mutta herra Jessen oli varovainen mies, mitä rahoihin tulee. Hän oli +säästellyt jonkun määrän -- hänkin; mutta suuren silkki-, sametti-, +huonekalukangas- ja matto-kaupan alkaminen, johon Törres häntä kehotti, +tuntui hänestä aivan liiaksi rohkealta. + +Mutta Törres ei tyytynyt neuvoihin ja kehoituksiin; hän sai +pankinjohtajankin kääntämään huomionsa tähän uuteen voimaan. +Pankinjohtajalla oli nimittäin talossaan vuokrattavana puoti, joka oli +juuri sopiva herra Jessenille. + +Pankki oli siis avoinna alkavalle krediitille. Törres lupasi kyllä +hankkia lainan ja niin pian kuin Jessen alkoi taipua tähän, kokoontui +hänen ympärilleen joukko kauppa-asioitsijoita, jotka toivottivat +hänelle onnea ja tarjosivat hänelle kaikkea tavaraa, mitä hän vaan +tahtoi. + +"Kun sinä nyt perustat kauppasi, niin tulee sinun kosinnastasi varmaan +täyttä totta", -- sanoi Törres eräänä päivänä. + +Anton Jessen hypähti ja katsoi pitkään Törresiin, eikä voinut käsittää +oliko se totta vai leikkiä. Mutta Törres jatkoi aivan viattomasti: + +"Neiti Thorsen on epäilemättä ensimmäisiä alallaan tässä kaupungissa." + +"En minä juuri mielelläni toivoisi, että rouvani kaupittelisi +puodissani." + +"Pariisissa kaupittelevat kaikki kauppiaitten rouvat, jos vaan ovat +kauniita", -- sanoi Törres, joka huomasi nyt, että hänen tuumansa +alkoivat toteutua. + +"Silloin loppuisivat myöskin nuo tyhjät puheet", -- lisäsi Törres ja +nousi ylös, mennäkseen avaamaan etehisen ovea, jossa samassa +soitettiin. + +"Mitä sinä tarkoitat? -- kysyi Jessen neuvottomana. + +"Olethan sinäkin tietysti kuullut, mitä neiti Thorsen'ista ja +minusta puhutaan; kun samassa puodissa kaupittelee, niin pianhan sitä +kerrotaan ... mutta se on vaan puhetta..." + +Törres meni avaamaan. Anton Jessen oli aivan hämillään. Hän tiesi, että +Törres valehteli, mutta minkätähden ei hän voinut lyödä nyrkkiään +pöytään ja sanoa hänelle suoraan että hän sen teki? Minkä tähden täytyi +hänen taipua, ottaa osaa ilveilyyn ja olla uskovinaan tuota +valehteliaa, joka esiintyi niin rohkeana ja voimakkaana? Minkä tähden +ei hän voinut koskaan tehdä niinkuin tahtoi? + +Lähetettyään pois vieraan, tuli Törres takaisin ja sanoi +väliäpitämättömästi: + +"Mistä me taas puhuimmekaan? Jaa, sinun naimisistasi; se olisi +viisainta mitä voi tehdä, sitten kun kerran oman kaupan on saanut." + +Kaikki nämä kehoitukset olivat liikaa Anton Jessenille; tuo salainen +usko esiin pyrkiviin lahjoihin; ja sen lisäksi kaikki se, mikä +viekoitti häntä oman hienon puodin avaamiseen; toivo saada omistaa +neiti Thorsen, jota hän oli tottunut haaveksimaan omakseen -- kaikki +tämä nousi hänen päähänsä ja antoi hänelle enemmän selkäpiitä, kuin +hänellä koskaan tähän asti oli ollut. Hän otti eron Brandtin puodista, +vuokrasi Christensenin puodin, teki ostokset kauppaansa ja kosi +rohkeasti neiti Thorsenia. + +Neiti Thorsenin sydän, joka jonkun aikaa oli ollut kokonaan Törresin +oma, alkoi taas jakautua. Mutta samalla kun hänen vanha rakkautensa +tuohon sievään herra Jesseniin alkoi syttyä, oli sen ohella aina musta +varjo, joka veti häntä puoleensa, vastustamaton antautuminen; niinpian +kun hän antoi viittauksen, -- hän jolla oli valta. + +Mutta Törres ei häirinnyt häntä ainoallakaan katseella. Hän johti hänet +tuon toisen luo, tasotti heidän tiensä ja niin pian kuin kihlaus oli +tapahtunut, näytti hän iloisemmalta ja koitti innokkaammin kuin koskaan +ennen järjestää heidän kauppa-asiansa kuntoon. Ainoastaan jonkun +kerran, kun he olivat kolmisin, saattoi tuo yhteinen tieto kesken +leikkipuheita ja ystävyyden osotuksia hiipiä heidän keskeensä kylmänä, +ikäänkuin aave, jonka he kaikki näkivät. -- + +-- Eräänä torstai-iltana aikaiseen keväällä oli suuri naisjoukko +kokoutunut kirkon edustalle, ja väkijoukko lisääntyi yhä ohikulkevista, +jotka seisahtuivat katselemaan hienoja häitä. + +Ne olivat Antoa Jessenin häät, jotka olivat monessa suhteessa +herättäneet kaupunkilaisten uteliaisuutta. Vaikkei morsiusparilla ollut +mitään sukulaisia eivätkä he liioin kuuluneet kaupungin hienoimpaan +seurapiiriinkään, oli herra Jessenin uusi loistava kauppaliike, +yhteydessä suuremmoisten juhlavalmistusten kanssa, kuitenkin saanut +mielet liikkeesen. + +Kaikki tiesivät mitä morsiamelle oli Hampurista tilattu ja että pikku +rouva Jessen oli saanut pojaltaan suoraan Pariisista valmiin harmaasta +vanhan ajan moirée'sta tehdyn silkki leningin. + +Tämä herätti katkeruutta ja yleistä kummastusta. Erittäinkin puhui +pankinjohtaja Christensenin rouva paljon tuhlaavaisuudesta, joka oli +ominaista tuollaisille henkilöille. Mutta hänkin vaikeni, kun tuli itse +kutsutuksi häihin, ja kun kuuli, että itse Christensenkin oli aikonut +lähteä kirkkoon. Herra Jessen oli yksi kaupungin "nuoria voimia" ja oli +sitä paitsi vuokrannut heidän suuren puotinsa. + +Pikku rouva Jessen kulki virran mukana niinkuin irtitemmattu huonekalu +vedentulvassa. Aina siitä illasta asti, jolloin hänen poikansa oli +kertonut hänelle naimapuuhistaan, oli hän joutunut pois tasapainostaan, +eikä voinut sitä saavuttaa levottomana aikana häiden edellä. + +Anton Jessen oli eronnut isännästään kaikessa ystävyydessä. Gustaf +Kröger oli tosin ennustanut hänen joutuvan häviöön kolmen vuoden +kuluessa, mutta Kröger tunsi liian hyvin kuinka tuo kuumeentapainen +halu päästä omaksi herrakseen, vastustamattomasti herää nuorissa +miehissä vissillä ijällä. Olipa hän vielä kylläksi hyväntahtoinen, +antaakseen nimensä takaukseen, jonka Cornelius Knudsen ja pankinjohtaja +Christensen olivat jo allekirjoittaneet. + +Tämän oli Törres saanut aikaan, samoin kuin senkin, että löytyi rahaa +ja vielä lisäksi krediitti; ja sentähden odotettiin ylpeydellä ja +ikävöimisellä sitä suurta päivää ja juhlallista hetkeä, jolloin +pankinjohtaja Christensen, kuin hyvästi opetettu elefantti, talutti +pientä rouva Jesseniä harmaassa silkkileningissä yli kirkon lattian. + +Morsian oli viehättävä, hiukan vaalea, arvelivat naiset, mutta kaikki +miehet, jotka näkivät tuon täyteläisen, hoikan ja pehmeän olennon, +sileässä leningissä ja pitkässä hunnussa, arvelivat että hän oli +helkkarin kaunis. + +Törres vältti tahallaan katsomasta morsiameen, vaikka oli hääjoukossa +mukana. + +Ei hän myöskään huomannut mitä huomiota ihmisten joukossa herätti se +seikka, että hänellä oli naisena rouva Knudsen. Hän ei ajatellut +ollenkaan mitä sukkeluuksia sanottiin hänestä ja morsiamesta ja mitä +ennustuksia hänestä ja rouva Knudsenista. Hän oli yksipäisesti ja +kestävästi toteuttanut ensimmäisen osan suunnitelmastaan, sen enempää +ajattelematta. Vasta siinä silmänräpäyksessä, kun hän kulki yli +kirkonlattian, ja näki edessään häämöittävän myrttiseppeleen, valkean +hunnun ja nuo hienot kähärät valkeassa niskassa, vasta silloin tuntui +hänestä, kuin olisi hän kulkenut unessa, josta ei koskaan voisi herätä. + +Pappi toisti niin monta kertaa sanat: "Teidän pitää tuleman yhdeksi +lihaksi" että morsiustyttöparat, jotka istuivat seurakuntaan päin, +eivät lopulla tienneet minnepäin katsoa. + +Mutta kun Törres kuuli että nuo kaksi nyt olivat peruuttamattomasti +toisiinsa liitetyt, hypähti hän ikäänkuin olisi tahtonut huutaa jotakin +papille, mutia se meni ohitse ja kaikki tulivat ehyvinä häätaloon. + +Sulhanen oli käyttäytynyt mallikelpoisesti kirkossa, vaikka hän oli +ollut hyvin vaalea. Ja yleinen mielipide oli se, että hän oli sievä +kiireestä kantapäähän, uudessa hännystakissaan, pienissä rosetilla +varustetuissa kiiltonahka kengissään, korkeassa englantilaisessa +kravatissaan, tukka kammattuna viimeisen muodin mukaan, ikäänkuin olisi +päälaki siveltynä tumman ruskealla öljyvärillä. + +Mutta kotiin tultuaan täytyi hänen panna pitkälleen sängylle jonnekka +äitinsä toi hänelle lihalientä ja munaa. Sillä aikaa otti nuori rouva +vastaan onnentoivotuksia. + +Törres ei häntä lähestynyt, vaan meni ravintolaan jossa hääpäivällistä +valmistettiin ja jossa hän oli ollut Jessenin apuna suuremmoisissa +valmistuksissa. + +Niinpian kun vieraat olivat kokoutuneet ja sulhanen jälleen +virkistynyt, istuutuivat he pöytään suuressa ruokasalissa. + +Pöydässä oli jotenkin jäykkää. Törres oli hiljainen, ei oikeastaan +sentähden että hän olisi ollut levoton, sillä hän oli jo saavuttanut +suureksi osaksi entisen varmuutensa ja sitä paitsi oli hän nyt +vertaistensa keskuudessa. Nuoret puotitytöt nauroivat katketakseen +jokakerta kun Törres vaan avasi suunsa ja koko seurue hänen ympärillään +kumarsi häntä, mutta tuo kaunis morsian Jessenin rinnalla hurmasi häntä +yhä enemmän. + +Tungoksessa päivällisen jälkeen, joutui Törres naisensa kanssa lähelle +vastanaineita, ja ennenkuin hän aavistikaan seisoi morsian suoraan +hänen edessään, lämpimänä aterian jälkeen, iloisesti hymyillen +vieraille ja ystävilleen. + +Mutta samassa hänen kasvonsa ikäänkuin kivettyivät, sillä kun tuo mies +loi häneen katseensa, ilmaantui sen silmiin raju hehku, samallainen +kuin silloin, kun hän oli ollut kaikista enin rakastunut, ja hänestä +tuntui, että hän voimakkailla käsillään nostaisi hänet ylös +ihmisjoukosta. Morsian tarttui yht'äkkiä häntä molempiin kalvosiin ja +pakoitti itsensä hymyilemään. + +"Kiittäkäämme Voldia kaikesta hänen avustaan, Anton!" -- sanoi hän. + +Törres huokasi syvään, ikäänkuin olisi unesta herännyt, puristi +sulhasen kättä ja raivasi itselleen tien tupakkahuoneeseen, jossa oli +ainoastaan kahvia, tupakkaa ja miehiä. + +Juhlallisten vieraitten poistuttua alkoivat morsiusparin ystävät +ja ystävättäret iloisesti tanssia; ja tästä syntyi nuorille +kauppasäätyläisille ja heidän naisilleen oikein hupaiset tanssiaiset, +jonnekka muista ainoastaan konsuli With jäi huvitteleimaan. + +Koska ei mitään häämatkaa ollut edessä, niin oli omaisten kesken tehty +se sopimus, että morsiuspari katoaisi kaikessa hiljaisuudessa, ja +lähtisi kotiin keskeyttämättä iloista juhlaa. Mutta mitä pitemmälle +ilta kului, sitä levottomammaksi tuli Törres, joka tanssi kumminkin +innokkaammin kuin kukaan muu. Mutta itse asiassa laski hän joka +minuutin, ja tiesi aina missä morsian oli, vaikka ei tanssinut hänen +kanssaan. + +Morsian puolestaan oli niin säikähtynyt siitä kiihotetusta +mielentilasta, jossa hän oli Törresin nähnyt, että hän jo tuntia ennen +määräaikaa pyysi miestänsä hakemaan vaunuja. Tällä kertaa pelkäsi hän +vähemmän olla ensimäistä kertaa kahdenkesken miehensä kanssa kuin +Törresin kanssa tässä suuressa seurassa. + +Hänen miehensä oli myöskin rohkaissut mielensä niin täydellisesti että +hän hymyili silmät tirrallaan ja sopertaen viekkaan näköisenä kankealla +kielellään huusi lakkaamatta: + +"Hips! hyvät naiset! kaikki on maksettu!" + +Eikä hän muuta pienelle vaimolleenkaan puhunut. Vaunut olivat nyt +tulleet ja rouva hiipi salista kenenkään huomaamatta. + +Mutta Törres tiesi sen, ja hänen levottomuutensa kasvoi yhä, sillaikaa +kun nuori rouva oli ylhäällä pukeutumassa. Hän oli puoleksi sisällä +salissa, puoleksi ulkona etehisessä, johon ovet olivat avatut kuumuuden +tähden. Hän johti paraikaa yhtä kotiljongi vuoroa ja naiset kilpailivat +nähtävästi hänestä; mutta nähtyään rappukäytävissä pienet valkeat +silkkikengät kadotti hän kokonaan tajunsa. + +Ovella seisoi muutamia nuoria herroja ja Anton Jessen keskusteli +etehisessä äitinsä kanssa, joka tahtoi vielä viimeisessä +silmänräpäyksessä puhua poikansa kanssa, mutta tämä vastasi hänelle +vaan viekkaasti: "Hips! äiti kulta! kaikki on maksettu!" + +Mutta nähtyään morsiamen tulevan alas, tunkeutui Törres rapuille, ja +ennenkuin tämä ennätti vastustaakaan, nosti hän hänet ylös ja kantoi +käsivarrellaan ulos, läpi valaistun etehisen, jossa vieraat ja +ravintolan palvelijat heitä hymyillen väistivät. Hänellä ei ollut muuta +ajatusta päässä, kuin istuutua vaunuihin tytön viereen, ja ajaa +tiehensä, huolimatta kenestäkään mitään. + +Tyttö ymmärsi hänet ja kuiskasi suurimmassa hädässä: + +"Ei, ei Törres! ... oletko sinä hullu? ... jälestäpäin ... rakas +Törres! ... jälestäpäin..." + +Samassa tuli Jessen juoksujalassa kadulle. Toiset olivat hänet +lykänneet. Hän kompastui ja oli pudota Törres'in päälle, joka juuri oli +asettanut morsiamen vaunuihin. + +"Hips! hyvät naiset!" huusi sulhanen tyytyväisenä. + +Mutta Törres hillitsi vielä kerran itsensä, otti pienen sulhasen ja +työnsi hänet vaunuihin tavalla, joka saattoi herra Jessenin heti +muuttamaan käytöstään ja kohteliaasti, mutta kylmästi tahtoi hän +huomauttaa kauppapalvelija Voldille, että kaikki oli maksettu. + +Törres löi oven kiinni ja huusi raivoissaan kuskille: "Anna mennä!" + +Ja ikään kuin hänen intonsa olisi mennyt hevosiin, puhalsivat ne +menemään, ja morsiusparin vaunut poistuivat äänettöminä pehmeillä +notkuvilla vietereillä. + +Mutta Törres riensi sisään, antoi uutta vauhtia tanssille, riehui ja +joi valoisaan aamuun asti. + + + + +XIV. + + +Kun Törres seuraavana aamuna heräsi, muisteli hän vastenmielisyydellä +eilistä iltaa, jolloin hän taaskin oli paljastaa itsensä uudella +skandaalilla. + +Mutta kun yön usvat olivat vähitellen hälventyneet, ja asiat alkoivat +esiintyä oikeassa valossaan huomasi hän suureksi ilokseen ettei mitään +vaarallista ollut tapahtunut, ei ainakaan sen pahempaa kuin että koko +tapaus pian unohdettaisiin vallattomana kujeena. + +Mutta hän vapisi ajatellessaan, kuinka vähällä hän oli ollut nousta +morsiusvaunuihin. Hän istui sängyssään ajatellen kauvan aikaa, ja tuli +lopulta siihen päätökseen että vaarallisinta naisissa on se että he +ovat välttämättömiä. Heidän ollessa mukana ei mikään lasku ole varma ja +mukana täytyy heidän olla. + +Nyt oli hänellä suunnitelmansa niin selvänä edessään ja niin varmaan +päätetty. Monen kuukauden kestäväisyyden ja harkitsemisen kautta oli +hän solminut ensimäisen solmun, hän oli saanut aikaan Jessenin +kauppaliikkeen ja naimisen, eikä hän itse ollut sittenkään sen +pitemmälle päässyt kuin että oli vähällä pilata kaikki. + +Ja tämä kaikki naisen tähden, johonka hän itse asiassa oli jo +kyllästynyt, ja joka oli ja tuli olemaan hänen, milloin vaan tahtoi. +Mutta häveten muisteli hän Jaakoppia, joka oli nurisematta palvellut +seitsemän vuotta Rakelin vuoksi. + +Tänäpäivänä, ajatellessaan näitä kaikkia, näki hän asiat aivan samassa +valossa kuin ennen eilistä päivää ja koko aikana puuhatessaan Jessenin +kanssa, nimittäin että oli hyvin mukava saada Katja Thorsen naimisiin +tuollaisen vähäpätöisen miehen kanssa. + +Hän ajatteli melkein säälillä Julia Krögeriä; ja senhän saattoi hän nyt +levollisesti tehdä. Mutta tuo toinen, tuo kaunis eroitettu?... Niin, +jospa hän koskaan voisi tulla kostetuksi. + +Törres pukeutui, ja yhä enemmän tunsi hän kiitollisuutta Jumalaa +kohtaan, joka oli viimeisessä silmänräpäyksessä estänyt häntä +syöksemästä perikatoon. Sitten otti hän esille kirjansa ja paperinsa, +merkitsi vekseleitä ja lainoja, joiden piti piakkoin lankeeman, ja +kirjoitti ylös velkojat, joita hänen asioitsijansa päivän kuluessa piti +käydä karhuamassa. + +Hän tutki kauvan aikaa yhtä kirjoistaan, johonka oli merkitty Cornelius +Knudsenin vekseleitä, niin hyvin hänen omiaan kuin yhteisiä Brandtin ja +Jessenin kanssa. Paitsi takaussitoumuksia Anton Jessenille oli siellä +vielä pari pientä vekseliä, jotka rouva Knudsen oli allekirjoittanut +auttaakseen entistä kauppapalvelijaansa. + +Hän tuli totiseksi, söi aamiaisensa ja vaipui ajattelemaan laskujaan ja +papereitaan. Se saattoi kyllä kestää kauvan, mutta hän ajatteli +Jaakoppia ja seitsemää vuotta; _niin kauvan_ ei se missään tapauksessa +voisi kestää! + +Nyt hän saapui rouva Knudsenin luo vasta pankki aikaan. Puotiin oli +tullut neiti Thorsenin serkku, myöskin neiti Thorsen, sitä paitsi eräs +toinen nuori nainen ja juoksupoika Reinert'istä oli kehittynyt +pumaadatukkainen puotipoika. Kauppaliike oli suurentunut niin että +konttoorissa oli aina tehtävää ja Törres oli vähitellen anastanut +siellä koko työn, vaikka rouva Knudsen yhä vielä säilytti +johtajapaikkansa pulpetin ääressä. + +Mutta Törres'in työkyky ja nuoruus tekivät rouvaan yhä paremman +vaikutuksen. Hän saattoi joka päivä lähteä konttoori paikalleen +levollisena ja kylmänä niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, mutta +kumminkin heräsi hänessä hermollista levottomuutta, nähdessään tuon +voimakkaan miehen puuhailevan aina läheisyydessään, työskentelevän +edestään kuin palvelija, ja tottelevan hänen käskyjään, vaikka hän itse +asiassa tunsi olevansa hänen valtansa alla. + +Rouva oli nyt joutunut erilleen vanhasta ystävästään ja +neuvonantajastaan Gustaf Kröger'istä, tietämättä itse siihen muuta +syytä, kuin että se oli tapahtunut Törres'in tähden. Heistä ei ollut +tullut vihollisia; eivät he koskaan olleet sanoneet toisilleen pahaa +sanaa, mutta he eivät voineet saavuttaa enään tuota toverillista väliä. +Kröger oli sitä koettanut, mutta se ei onnistunut; he tunsivat molemmat +että siinä oli jotakin käyrää, että heidän välilleen oli tullut +jotakin, joka rikkoi suhteen. + +Nyt ei enään koskaan tapahtunut että Kröger olisi juossut paljain päin +heidän puolelleen juttelemaan, tahi pyytämään allekirjoitusta +papereihinsa. Nyt lähetettiin juoksupoika vekseleitä tuomaan ja tämä +oli aina kiusallinen hetki, sillä Vold merkitsi ne aina täsmällisen +tarkkaan vekselikirjaan, vaikka ne olivat ainoastaan endossementtiä; +hän vertaili summia kerta kerralta ja kyseli säännöllisesti joka +paperista, oliko se allekirjoitettava. + +Ja sen teki hän tavalla, joka loukkasi ja huolestutti rouva Knudsenia. +Kerran sanoi hän: noita Brandt'in vekseleitä lisääntyy yhä. Rouva +Knudsen säpsähti; hän oli itsekin huomannut tuon alituisen selailemisen +vekselipakoissa ja juoksun pankeissa, jota ei hänen miehensä aikana +ollut tapahtunut. Mutta herra Vold'illa mahtoi olla oikein, sanoessaan, +että niin oli tapana tähän aikaan, ja että Krögerkin teki samoin. Jospa +hän kuitenkin olisi kysynyt neuvoa Krögeriltä. + +Monasti tähän taloon tultuaan, oli Törres Vold palavalla ihastuksella +katsellut tuota hienoa rouva Knudsenia, joka niin suuresti erosi neiti +Thorsenista ja hänen toisista naistuttavistaan. Ja olipa aika, jolloin +hänen elämänsä päämääränä oli päästä naimisiin rouva Knudsenin kanssa +ja hoitaa hänen asioitaan siksi kunnes Brandt oli kukistettu ja kosto +täytetty. + +Mutta nyt ulottuivat hänen aikeensa paljon pitemmälle, eikä hän voinut +antaa naisten itseänsä häiritä. Hän tunsi itsensä levolliseksi ja +kylmäksi joka aamu hänkin, mutta myöhemmin päivällä valtasi hänet +joskus semmoinen levottomuus, ettei hän voinut löytää muuta keinoa kun +mennä alas rantapuotiin kiusaamaan Simon Varhougia hengiltä uusilla +muutoksillaan. + +Istuessaan pulpettinsa ääressä nojautuneena, niin että saattoi nähdä +ainoastaan tuon puhtaan otsan, kiiltävän mustan tukan, tuuheat +kulmakarvat ja pehmeät silmäluomet kaareilevain suurien silmien päällä, +heräsi hänessä huimaava halu hypätä alas tuoliltaan, ja ottaa rouvan +syliinsä. Ja heidän laskiessaan ja järjestäessään uusia tavaroita +myöhään iltaan asti, tuntui hänestä yhä vaikeammalta ottaa lakkinsa, +sanoa aivan kylmästi hyvää yötä, ja lähteä yksin kotiin valoisana +raittiina kevät iltana. + +Hädissään keksi hän tuoda ystävänsä pastori Opstadin taloon. Tämä oli +siinä suhteessa onnellista että nyt, kun heitä oli kolme, oppi rouva +Knudsen tuntemaan ensimäisen puotipalveliansa iloisemmalta ja +leikillisemmältä puolelta, kuin mitä tähän asti oli tullut esiin +totisissa kauppa-asioissa; sillä tavalla tuli ilma heidän ympärillään +keveämmäksi, samalla kuin aika kului ja kauppa laajeni yhä. + +Krögerin talossa taaskin elettiin hiljaista elämää. Julialle olivat +joulutanssiaiset olleet käännöskohtana vielä suuremmassa määrässä kuin +Törres'ille. Hänen ystävättärensä, joka oli johdattanut häntä vapaasen +elämään ja rohkeihin mielipiteisiin jotka ainoastaan puolittain +soveltuivat hänelle, oli poissa, ja hänen sijaansa oli astunut Jolla +Blom tuoden mukanaan sen uutisen, että koko kaupunki oli noussut Juliaa +ja hänen isäänsä vastaan. + +Sofie täti huomasi, kuinka Julia alkoi tulla yhä kalpeammaksi ja +laihemmaksi, että hän veti esille yksinkertaisimmat vaatteensa ja alkoi +hakea äitinsä ystävättärien seuraa heidän hyväntekeväisyys-kokouksissaan +ja teeiltamissaan. + +"Sinä alat kuihtua, Julia..." + +"En ole ensinkään sairas, minä vakuutan täti." + +"Kyllä sinä olet sairas, ja tiedän hyvin mikä on syynä siihen", sanoi +Sofie täti varmasti. + +Julia koetti sekoittaa pois puhetta, sillä hän tiesi minnekkä se +johtui. + +Mutta Sofie täti ei ollut hienotunteinen, vaan sanoi hetikohta +avonaisesti: + +"Etkö sinä voi unhoittaa häntä? + +"Ketä?" -- kysyi Julia vavisten. + +"Voi! ... että sinä viitsit teeskennellä minun edessäni! Sinä petit +häntä hädän hetkellä", sanoi Sofie täti lämpimästi. + +Julia kääntyi pois. Samaa oli Jolla Blom sanonut ja samaa oli hän +ajatellut monta kertaa itsekin yksinäisyydessä. + +"Mutta voipihan kaikki vielä käydä hyvin", -- arveli Sofie täti. -- +"Voittehan te vielä tavata toisenne ja selittää asian." + +"Ei koskaan, täti!" -- Ja Julia pakeni huoneesensa. + +"Kyllä, joko sinä itse tahi joku muu", -- sanoi Sofie täti itsekseen. + +Hänen elämänsä kokemus oli se, että rakkaus oli nuoruuteen kuuluvaa, +eikä hän voinut sietää, että kaksi nuorta ihmistä katkeroittivat +toistensa elämän, ainoastaan sillä, ettei toinen heistä tahtonut +ensimäiseksi sanoa ystävällistä sanaa. + +Gustaf Kröger itse oli myöskin menettänyt hyväntuulensa. Hän astui +raskaasti rappuja puodin ja asuinhuoneiden välillä, eikä häntä enään +huvittanut kenenkään muun seura kuin yliopettajan, jonka kansa heillä +oli tapana pelata shakkia totilasin ääressä. + +Mutta nämäkin illat olivat paljon muuttuneet. Kröger kuunteli +haluttomasti yliopettajan kertomuksia kirjansa edistymisestä ja niin +pian kun tämä mainitsi soppakeittolaitosta kansakouluja varten, käänsi +Kröger puheen muualle ja alkoi hämmennellä totilasiansa. + +Mutta eräänä iltana jotenkin myöhään, kun he lopetettuaan pelinsä, +istuivat vielä lämpimiä totilasiaan tyhjentämässä, sanoi yliopettaja +suoraan: + +"Tämä ei käy laatuun, sinun täytyy kertoa minulle mikä sinua vaivaa, +Kröger! Sinua painaa joku asia... Et koskaan enään puhu aikeistasi, +rahastostasi." + +"Rahastosta?" -- sanoi Kröger epämääräisesti hymyillen; josta +yliopettaja tuli siihen käsitykseen, että toti oli ollut liian väkevätä +tänä iltana. + +Mutta Kröger nousi ylös ja kulki ympäri huonetta ikäänkuin olisi +hakenut jotakin huonekalujen takaa, kuunteli ovella ja katseli +ikkunasta ulos pimeyteen; yliopettaja tuli yhä levottomammaksi. + +"Niin, ei sitä koskaan tiedä missä hän on", sanoi Kröger. -- "Hän +saattaa piillä mahdottomimmissakin paikoissa." + +"Kuka? -- Ketä sinä tarkoitat?" -- kysyi yliopettaja. + +"Hän ... talonpoikaispoika -- verenimijä!" -- huusi Kröger. + +"Joutavia", sanoi toinen hymyillen, -- "tuo mieshän on sinut aivan +riivannut." + +"Niin onkin. Katsos kuinka pitkälle hän on minut vienyt. Täällä +kotonamme on hän aikaansaanut skandaalin, jota Julia ei koskaan tule +unohtamaan"... + +"Sinä liioittelet, Kröger!" + +"Jota hän ei koskaan tule unohtamaan. Rouva Knudsenista on hän minut +erottanut ja tehnyt tyhjäksi meidän vanhan ystävyytemme. Hän on +pakottanut meidät kilpailuun, joka tuottaa häviön meille kummallekin. +Hän pakoitti minut ottamaan Jessenin turvakseni, ja nyt otti hän hänet +pois, sitä pikemmin viedäkseen meidät kaikki teurastuspenkkiin --" + +"Sinä olet hullu, Kröger! Tuo yksi ainoa mies --" + +Mutta Kröger jatkoi kovasti liikutettuna: + +"Ja pääoma, josta mainitsin, se on menetetty viimeiseen penniin asti. +Minä olen ollut pakoitettu haalimaan kokoon sieltä täältä, +ylläpitääkseni kauppaliikettä, ja sittenkin menee se alespäin +huimaavalla vauhdilla. Jos hänen onnistuu saada rouva Knudsen +kieltämään minulta endossementtiä, niin olen minä samassa häviöllä." + +"Herra Jumala, onko se totta?" -- huudahti yliopettaja, joka samassa +tuli totiseksi. + +"Ja minä kuin toivoin tällä liikkeelläni hankkivani rikkautta Julialle +ja apua monelle muulle", sanoi Kröger, pudoten raskaasti tuolilleen +istumaan. + +"Nyt toteutuu varmaankin vaimoni katkera ennustus että minä tulen +hävittämään kaikki. Hän tulee olemaan oikeassa, samoin kuin kaikki +muutkin -- hän ja koko kaupunki." + +Hän lyyhistyi tuoliinsa ja yliopettaja istui äänettömänä, unohtaen +sikarinsa. Kaikki hiljeni tuossa vanhassa talossa; kadulta ei kuulunut +hiiskaustakaan eikä huoneesta muuta kuin silloin tällöin Krögerin +raskas huokaus, haihtuen korkean katon alla, josta vanha enkelinpää +kummastellen tuijotti häntä. + +Sillä välin oli kaupungilla paljon tekemistä Anton Jessenin ja hänen +komean puotinsa kanssa, jonka vertaista ei koskaan ennen oltu nähty, ja +joka muistutti pikemmin sivuhuoneilla varustettua salonkia, missä nuori +rouva ja kaksi muuta nuorta naista palvelivat yleisöä, ja herra Jessen +kulki edestakasin antaen ainoastaan käskyjä ja neuvoja. + +Anton Jessen ja hänen rouvansa olivat komea pari ja sopivat hyvin +toisilleen. Jessen oli tumman verinen ja kylläksi pitkä näyttääkseen +kauniilta pienen vaaleaverisen rouvansa rinnalla, jonka sievä vartalo +mustassa silkkileningissä esiintyi erinomaisen edullisena kirkkaassa +valaistuksessa kalliitten loistava väristen kankaitten keskessä. Hän +punastui helposti ja hänen katseessaan oli aina jotakin varovaisesti +hyväilevää. + +Hänen oli jo tullut tavakseen hoitaa miestänsä ja estää häntä +rasittamasta itseään, sillä sitä ei hän kärsinyt. Jo häitten +jälkeisestä päivästä oli vanha rouva Jessen saanut suuret ajatukset +miniästään, tavatessaan hänet täysinpukeutuneena kodissaan, sillä aikaa +kuin Anton parka, joka oli tottumaton suuriin kemuihin, makasi +vuoteellaan päätaudissa nauttien kauravelliä. + +Jesseniä tyydytti hänen rauhallinen hellyytensä ja rouva puolestaan oli +kiitollinen miehelleen, ettei tämä vaivannut häntä kysymyksillä. Jessen +oli taas hänen nuoruutensa unelma: tuo sievä nukkepoika; tuo toinen oli +kuin synti, musta ja vastustamaton. + +Törres Vold oli pannut toimeen koko liikkeen ja järjestänyt kaikki oman +suunnitelmansa mukaan. Herra Jessen oli päättänyt uhrata aikansa +kauppatoimille ja lahjojensa viljelemiseen, joita hän nyt varmuudella +luuli omistavansa kirjallisella alalla. Hänen tarkoituksensa oli nyt +ääneensä lukemalla rouvalleen hyviä ja arvokkaita runoja, kehittää +aistiansa ja korvaansa, sekä siten viljellä lahjojansa, jotka niin +kauvaksi aikaa olivat saaneet jäädä käyttämättömiksi. + +Mutta ennenkuin hän huomasikaan, oli hänen pieni kotinsa muuttunut +iloiselle nuorisolle kokouspaikaksi, jossa kyllä paljon huviteltiin, +mutta kirjallisuudesta ei mitään välitetty, ja joka ei suinkaan ollut +sopiva maanala henkisten lahjojen viljelemiseen. + +Hän valitteli tästä rouvalleen ja pari päivää sen jälkeen sanoi Törres +Vold sattumalta: + +"Tiedätkö Jessen, minua kummastuttaa että sinä, jolla on niin paljon +korkeampia harrastuksia, voit tyytyä seuraan, jossa ainoastaan syödään +ja nauretaan." + +"Kuka on sanonut että siihen tyydyn?" -- vastasi herra Jessen +katkerasti, otsaansa pyyhkien. + +"Mutta hyvä veli, sinunhan tulee määrätä tapa talossa. Sinun pitäisi +keksiä jotakin joka meitä muitakin kohottaisi." + +"Anton lukee niin kauniisti", -- sanoi rouva Jessen katsomatta ylös +työstään. + +"Lukee? Mitä sitten?" -- kysyi Törres hämmästyneenä. + +"Varsinkin runoja." + +"Ah, mitä sinä nyt siitä puhut?" tiuskasi Jessen. + +Mutta Törres ei jättänyt häntä rauhaan ennenkuin sai hänet lukemaan +pienen näytteen. Ja vielä samana iltana täytyi Jessenin lukea koko +"Terje Vigen" ihailevalle kuulijakunnalle. Siitä hetkestä alkaen käytti +herra Jessen kaiken vapaan aikansa yhä uusien runojen oppimiseen; ja +niinpiankun joku vaan ehdotteli että kokoonnuttaisiin hänen tahi jonkun +muun luo, oli hän heti valmis. Äitinsä oli ihastuksissaan hänen +lahjoistaan. + +Tällä tavalla kului kevät ilossa ja päivänpaisteessa, ja yhtä varmaan +kuin kuukaudet seurasivat toisiaan, yhtä säntillisesti tuotiin vekselit +lunastettaviksi, uudistettaviksi tahi muutettaviksi lukemattoman +monella tavalla. + +Mutta herra Jesseniltä ei puuttunut koskaan keinoja. Ensimäinen +rahatulva kaupassa ei täyttänyt ainoastaan hänen kirjojaan, vaan siitä +jäi myöskin säästö, joka riitti sekä kalliiseen talouteen, että +ensimäisiin vekseleihin. Hän oli varustanut huoneensa täyteen syksyä ja +talvea ajattelematta. + +Kului kuusi kuukautta ja kaksitoistakin ja vielä kolme lisäksi, vaikka +jo vähän vaivaloisemmin. Kauppamatkustajain naamat venyivät. Mutta +niitä oli niin paljon. Ainahan sitä sai mitä halusi ja luotto tuli sitä +sitkeämmäksi mitä enemmän sitä kiskoi, siksi kunnes pankinjohtaja +Christensen eräänä lauvantai iltapäivänä kutsui pankin johtokunnan +kokoukseen lukittujen ovien taakse. + + + + +XV. + + +Edellisenä päivänä -- perjantaina -- oli Törres Vold lähtenyt aikaiseen +kotiinsa puodista. Rouva Knudsen oli kutsunut hänet illalliselle +pastori Opstadin kanssa. Hän oli kiittänyt ajatuksiinsa vaipuneena ja +lähtenyt kotiin. + +Nyt istui hän suuren paperikasan keskessä joita kosketellessaan hänen +kätensä vapisivat; kuullessaan koputuksen ovelle säpsähti hän ja +vaaleni. + +Mutta ennenkuin hän avasi oven, koetti hän peilin edessä rauhoittaa +kasvojansa ja sanoi puoliääneen itsekseen: + +"Arvasinhan sen ettei se seitsemää vuotta kestäisi!" + +Anton Jessen seisoi ovella vaaleana ja liikutettuna. Hän heittäytyi +sohvalle ja huusi epätoivoissaan. + +"Tätä en voi kauvemmin kestää." + +Törres ei tästä kummastunut, vaan katseli kylmästi vierastansa, +tekemättä mitään kysymyksiä. + +"Luotin sinuun niin varmasti" -- sanoi Jessen luoden katseensa maahan. + +Törres kohotti olkapäitään ja alkoi taas selailla papereitaan. Anton +Jessen joutui ristiriitaisten tunteiden valtaan. Hänestä tuntui kuin +olisi Törres ollut velvollinen auttamaan häntä, vaan ei tietänyt syytä +siihen; hän tiesi, ettei hänellä ollut mitään pantiksi eli varmuudeksi +annettavaa, mutta sittenkin tuntui hänestä kuin hän voisi antaa jotain +korvausta avusta, ei voinut sanoa mitä se oli. Vanhat ja uudet vihat +kuohuivat hänessä, kun hän lakkaamatta katseli tuota suurta kookasta +miestä lampun valossa, kirottujen papereiden keskessä. + +"Etkö sinä tahdo auttaa meitä?" -- kysyi hän äkkiä. + +"Kyllä, jälestäpäin" -- vastasi Törres levollisesti. + +"Jälestäpäin! ... jälestäpäin! ... kiitos paljon!" mutisi Jessen +hermostuneena kävellen edestakaisin huoneessa. Hän ajatteli häviötä, +häpeää ja pientä rouvaansa, joka tiesi missä hän nyt oli ja mikä oli +kysymyksessä, ja odotti nyt häntä vavistuksella kotiin. + +"Toisilla ovat asiat vielä pahemmin kuin sinulla, Jessen" -- sanoi +Törres. + +"Tässä nyt ovat ensiksi takaussitoumukset." + +"Jotka sinä olet saanut. Sinun asiasi ovat nyt varmat -- luulisin +minä." + +"Toivon sen", -- vastasi Törres. --- "Mutta eihän sitä tiedä mitenkä +käy, kun vararikot alkavat." + +"Tuleeko niitä monta?" -- kysyi Jessen innostuneena. + +"En tiedä voimmeko me, voiko rouva Knudsen suoriutua." + +"Mutta hyvä veli, summathan ovat vähäiset." -- + +"Jaa, vähä sinne, vähä tänne! ... jos pankit pelästyvät ensin yhdestä +vararikosta, niin -- Sitäpaitsi tulevat kaikki Brandtin vekselit joiden +takana me seisomme." + +"Gustaf Krögerkö myös?" huudahti Jessen melkein ihastuksissaan. + +"En voi tietää mitään, mutta minusta näyttää kuin"... + +Mutta Anton Jessen ei kuunnellut häntä, hänen ajatuksensa olivat jo +muualla. Hänen häviönsä näytti nyt ihan toiselta, kun se tapahtui +yhteydessä suurien arvokkaitten kauppahuoneitten kanssa. Hänen pienet +rahasummansa häviäisivät suuriin ja noiden suurten yleisten +vararikkojen suojassa hoitaisi hän omaansa ja pääsisi ehkä helposti +kaikesta. + +"Mutta niitähän on koko joukko" -- sanoi hän. + +"Tämä on pula, tämä", vastasi Törres pankinjohtajan äänellä. + +"Pula! -- Niin, pula se on", huusi Anton Jessen melkein iloisesti, ja +kiiruhti kotiinsa pienen rouvansa luo, viemään tuota ilosanomaa, joka +oli melkein parempi kuin apu. + +Törres istui vielä hetkisen papereittensa ääressä, ennenkun lähti rouva +Knudsenin luo ja saatuaan jo päällystakkinsa ylleen, täytyi hänen +palata takaisin kaapistaan ottamaan suuren konjakkiryypyn. Koko tuossa +pitkässä suunnitelmassa, jonka ratkaisu nyt oli tulossa, oli yksi +ainoa ikävä kohta. Kaikesta muusta saattoi hän iloita, mutta rouva +Knudsen --! + +Jouduttuaan näin pitkälle ajatuksissaan, oli hänen tapana kuvailla, +kuinka hän sitten, kun oli kaiken muun järjestänyt mielensä mukaan, +menisi rouva Knudsenin luo ja tekisi jotain hänen hyväkseen tavalla tai +toisella. Naimista hänen kanssaan ei hän voinut ajatellakkaan enään +konkurssin jälkeen, rahallista apua ei hän myöskään olisi voinut +tarjota, sillä se olisi herättänyt ainoastaan epäluuloa ja joutavia +puheita. Mutta hän aikoi kumminkin aina tehdä jotakin. + +Sillä aikaa kun hän lähestyi hitaasti rouva Knudsenin taloa istui +pastori Opstad innokkaassa keskustelussa nuoren lesken kanssa; ja kun +hän sisään astuessaan näki heidät yhdessä juolahti hänen mieleensä, +että hänen jo ennen olisi pitänyt saattaa heidät yhteen. Nyt oli jo +liian myöhäistä, siksi hyvin tunsi hän ystävänsä. + +"Yhäkö Jessenin asiat käyvät hyvin?" kysyi pappi keskustelua jatkaen. + +"Kyllä minä luulen," vastasi rouva Knudsen; "ainakin toivon sen." + +"Ja kumminkin on hän kilpailijanne?" + +"Me olemme kaikki kilpailijoita ja kumminkin hyviä ystäviä, eikö totta +herra Vold? Me autamme pikku herra Jesseniä kilpailemaan niin hyvin +kuin voimme." + +"Ei pidä auttaa toista enemmän kuin voi, vaikkapa se olisikin +kilpailija", vastasi Törres. + +"Te olette oikeassa", vastasi rouva Knudsen ja meni ruokasaliin. He +olivat vaan odottaneet Törres'iä. + +Hän oli hetkisen epätietoisena. Olisiko hänen pitänyt todistajan +kuullen esiintyä neuvonantajana, joka aina varoitti? Sehän olisi ollut +naurettavaa näin myöhään, sillä huomenna olivat jo Anton Jessenin +vekselit protesteerattavat ja maanantaina olisi jo vararikko yleisesti +tunnettu. + +Sitten käänsi hän kaikki leikiksi ja nauratti toisia koko illan. + +Mutta illalla maata pannessaan tunsi hän omituisen ahdistuksen +rinnassaan; hän ei voinut saada mielestään pois ensimäistä yötä +Knudsenin talossa, jolloin oli varastanut nuo ensimäiset kymmenen +äyriä. -- + +Varsinaiseen pankin johtokuntaan, joka kantoi palkan Christensenin +pankista, kuului kolme herraa: Christensen itse, joka oli koko pankin +päällikkö, konsuli With, joka, kadotettuaan vaimonsa omaisuuden Carsten +Löfdalin vararikossa, oli hyvien ystäviensä avulla saanut tämän paikan, +ja Törres Vold, joka, oltuaan kauvan aikaa varajäsenenä, oli äskettäin +kohonnut varsinaiseksi. + +Tällä lyhyellä ajalla oli pankinjohtaja Christensen tullut yhä enemmän +vakuutetuksi tuon "nuoren voiman" kykeneväisyydestä pikku asioissa. +Mutta suurempia ja tärkeämpiä asioita käsiteltäessä oli hänen +mielestään yhtä helppo taivuttaa Törres Vold'ia kuin konsuli With'iä, +joka sai kiittää häntä paikastaan ja joka sitä paitsi oli jo +murrettu mies. Hän antoi sentähden virkaveljensä odottaa hetkisen +kokoushuoneessa, ennenkuin astui sisään, vekselipakka kädessä. + +"Niinkuin herrat ehkä tietävät, ovat Anton Jessenin asiat +arveluttavalla kannalla." + +"Hänen vekselinsä ovat varmaan tänä päivänä protesteeratut?" -- kysyi +Törres. + +"Ei, eivät ne ole; niissähän oli vaan niin pieniä summia; -- tässä ne +ovat; -- olen koko ajan odottanut sanaa Jesseniltä." + +"Aurinkohan on jo laskenut", -- sanoi konsuli With, katsoen kelloansa. +Pankinpäälikkö naurahti konsuli paralle, jonka tahtoi aina esiintyä +mahtavana. + +"Minä en ota edesvastaukselleni sitä, että vekselit jätetään +maanantaihin asti" -- sanoi Törres Vold. + +Pankinpäälikkö nyrpisti nenäänsä ikäänkuin olisi tahtonut tutkia ilmaa. + +"Pankin ei ole tapana menetellä kiireisesti ja hätäisesti vanhojen +asiamiestensä kanssa", -- sanoi hän. -- "Antamalla heille vähän +aikaa --" + +Törres Vold keskeytti hänet, tarkastaen omia muistiinpanojaan. + +"Paitsi pankkia, on tässä kaupungissa kaksi kauppahuonetta, jotka ovat +yhteydessä Anton Jessenin kanssa." + +"Brandt ja C. Knudsen", -- sanoi konsuli With. Pankinpäällikkö katsahti +häneen ja pani sitten rillit nenälleen tarkastellakseen muistoon +panoja, jotka Törres hänelle ojensi, + +"Sitä suuremmalla syyllä pitää pankin, meidän tapojemme mukaan, osottaa +kärsivällisyyttä, kun on suurempia vaikeuksia tulossa." + +Toiset vaikenivat; nyt oltiin itse asiassa. Yleisesti tunnettua oli +nimittäin, että pankinjohtaja Christensenillä oli myöskin pieni +lainaliike osallaan, joka kumminkin aina kun hullusti kävi, näkyi +lankeevan pankin osalle; ainakin siirrettiin tappio yhtä tai toista +kiertotietä pankkikirjoihin, ennen kuin se oli liian myöhäistä. + +Noiden kolmen kauppahuoneen kautta ei hän olisi niinkään vähän +kadottanut. + +Jo kauvan aikaa oli hän aikonut pelastaa itsensä, mutta aina tähän +hetkeen asti arveli hän vielä olevan aikaa siihen. + +"Luonnollisesti olen minä jo kauvan aikaa tuntenut nämä asianhaarat", +-- sanoi hän mahtavasti, "mutta luulen niinkuin aina ennenkin olen +luullut, että ennen kaikkea on koettaminen voittaa aikaa -- eikä +menetellä liian hätäisesti, -- vaan koittaa järjestää --" + +Hänen suureksi kummastukseksi päästi Törres Vold kuivan naurun ja +sanoi: + +"Minä vaadin että vekselit protesteerataan viimeistään maanantaina." + +Pankinpäällikkö ojensihe. Olisi jo aika masentaa hiukan tuota nuorta +voimaa. + +"Tämä on kaikissa tapauksissa johtokunnan asia, joka on ratkaistava +tavalliseen tapaansa. Mikä on teidän mielipiteenne, konsuli With?" + +Pankinpäällikkö ei edes katsonut häneen, niin varma oli hän +vastauksesta. + +"Minä yhdyn täydellisesti herra Vold'iin", -- sanoi konsuli With +epävarmasti. + +Pankinpäällikkö säpsähti. Hän ei tietänyt että konsuli With, jonka +tulot eivät suinkaan riittäneet, oli aikoja sitten joutunut Törres +Vold'in kynsiin, ja että tämä nyt ensi kertaa käytti valtaansa. +Christensenin katse kulki konsulista tuohon nuoreen voimaan, jonka hän +itse oli vetänyt esille. Ja hän tunsi ettei koko hänen ryhtinsä ja +mahtavuutensa tulisi tekemään mitään vaikutusta tuohon varmaan +talonpoikaan, joka luotti rahoihinsa, mitään muuta ajattelematta. + +Hän alkoi puhua ja surkutella onnettomia oloja, kaupunkia ja yksityisiä +henkilöitä, mutta Törres, joka ei välittänyt kuunnella tuota pitkää +esitystä, kääntyi konsuli Within puoleen, joka kirjoitti pöytäkirjaa. + +"Siis hyväksytään minun ehdotukseni." + +"Yksimielisesti", vastasi pankinjohtaja Christensen totisesti. -- + +Sunnuntai aamupäivällä keskusteli rouva Knudsen kirkossa erään naisen +kanssa, joka kertoi että Anton Jessen tulisi varmaan tekemään +vararikon. Hänen miehensä oli sen itse kuullut konsuli With'iltä +edellisenä iltana klubissa. + +Rouva Knudsen meni kirkosta suoraan Voldin asuntoon jossa hän ei +koskaan ennen ollut käynyt. Mutta paksu Bertha, joka nyt palveli +täällä, ilmoitti että herra Vold oli poissa, eikä tulisi +päivälliseksikään kotiin, tuskimpa ennen iltastakaan. + +Rouva Knudsen istui yksin päivällispöydässä tänään. Mutta hän ei syönyt +mitään; istui vaan ja ajatteli eli käveli edestakaisin huoneessa ja +odotti. Jos jotain sellaista oli tekeillä, niin olisihan Vold'in +pitänyt tietää siitä, ja siinä tapauksessa tulla hänen luokseen yhdessä +keskustelemaan mitä olisi tehtävä. + +Mitenkähän asiat nyt oikeastaan ovat? -- Ja kuinka pitkälle on hän +joutunut Jessenin papereissa? Ikävällä muisteli hän kuinka hänen +miehensä, joka aina oli häntä kiittänyt, kumminkin sanoi, ett'ei +hänestä koskaan hyvää kauppamiestä tulisi. Mutta siihen aikaan kun +Kröger oli vielä hänen neuvonantajansa, oli hän sentään ollut paljon +rauhallisempi; nyt ei hän tietänyt kerrassaan mitään. + +Hän ei epäillyt vielä mitään pahaa Törres Voldista, vaan selitti hänen +käytöstänsä siten, että kun hänen ystävällensä, jota hän oli aina +auttanut, kävi näin hullusti, häpesi hän sitä ettei ollut tästä ennen +ilmoittanut, eikä sentähden tullut. + +Mutta tämä oli hänen mielestään heikkoutta. Ja mitä pitemmälle aika +kului sitä vähemmin näytti se hänen luonteensa mukaiselta. Tällainen +kolaus olisi hänen pitänyt ottaa miehekkäästi niin kuin yhteisenä +onnettomuutena, joka heidät yhdisti; -- siten voitaisiin paljon +parantaa ja kaikki kantaa. + +Mutta että hän jätti hänet näin yksin koko päiväksi, se masensi häntä +tunti tunnilta yhä enemmän, kunnes palvelustyttö tuli sytyttämään +lamppua. + +Rouva Knudsen katsahti taaksensa ja sanoi: ei kiitoksia! Hän käveli +edestakasin ikkunan ohi. Sade pieksi ikkunan ruutuja ja kaasuliekit, +jotka juuri olivat sytytetyt, häämöttivät epävarmasti likasilla +kaduilla. + +Krögerin luo ei hän voinut mennä. Heidän väliinsä oli tullut niin +paljon. Ja hän tiesi hyvin mitenkä Kröger ottaisi hänet vastaan, hän, +joka ensi hetkestä oli varottanut häntä Voldista. Hän tunsi ettei voisi +vastustaa sitä epäluuloa, joka kaikesta huolimatta kasvoi yhä ja väijyi +pimeydessä häntä joka nurkasta sillä aikaa kun aika yhä kului, eikä +kukaan soittanut etehisen kelloa. + +Hän nousi äkkiä ylös, meni konttooriin ja sytytti kaasun. Siksi taitava +kauppamies oli hänkin, että saattoi tehdä yleiskatsauksen asemaansa, +jos vaan tahtoi. + +Mutta saatuaan raskaat kirjat valkeata pitävästä kaapista alas +pulpetille, vaipui hän hermottomana niiden päälle, ikään kuin miehet +olisivat jättäneet hänet oman onnensa nojaan asioissa, joita ei hän +ymmärtänyt. + +Aikaiseen maanantai aamuna istui hän yhä vaaleana ja levottomana +konttoorissa. Hän ei ollut maannut koko yönä. Edessään oli hänellä +kokeita järjestettyyn yleiskatsaukseen liikkeen asemasta, mutta hau ei +voinut saada mitään selkoa kokonaisuudesta, näki vaan numeroiden +kasvavan summiksi, joista ei hänellä ollut aavistustakaan. + +Törres Vold tuli myöskin aikaiseen puotiin. Kuultuaan hänen askeleensa +puodista, olisi rouva Knudsen tahtonut paeta omaan huoneeseensa. Hän ei +uskaltanut olla kahdenkesken tuon miehen kanssa; hän ei uskaltanut +katsella häntä silmiin, sillä hän pelkäsi keksivänsä jotain kauheata. +Mutta hän jäi kumminkin istumaan kuin kiinni kasvettunut paikalleen, +kirjojensa yli kumartuneena. Törres oli toivonut saavansa olla yksinään +konttoorissa hetkisen, mutta kun hän näki rouva Knudsenin niin vaaleana +ja liikutettuna, sanoi hän: + +"Huomaan että tiedätte kaikki, rouva Knudsen." + +Hän oudoksui itse ääntänsä, sillä hän oli aikonut sanoa jotakin aivan +toista, mutta rouva Knudsen, joka huomasi heti hänen epävarmuutensa, +aavisti silmänräpäyksessä koko petoksen, ja avuttomuudessaan sanoi hän +hiljaan, katsomatta ylös: + +"Tahdotteko mennä kutsumaan herra Krögeriä luokseni?" + +Törres oli iloinen päästessään ulos jälleen. Lähteä Gustaf Krögerin luo +näin hyvin varustettuna, -- nyt oli koittanut tilin päivä ja voitto +saavutettu. Koston suuri päivä, jonka tähden hän vuosikausia oli +työskennellyt, oli nyt käsissä. + +Kröger istui yksin konttoorissaan, vanhana ja väsyneenä, Hänen +punertavat kasvonsa olivat nyt vaaleat ja veltot. + +Hänkin oli jo kuullut Anton Jessenin vararikosta, ja vaikka ei hänellä +ollut muuta yhteyttä Anton Jessenin kanssa kuin tuo allekirjoittamansa +takauskirja, oli hän kumminkin tänä aamuna aivan masentunut. Sillä hän +tiesi että Cornelius Knudsen seisoi paljon lähempänä Jesseniä ja jos +Knudsenin luotto tulisi siitä kärsimään, olisi Brandtin liike lopussa; +kehenkään muuhun ei hän voinut turvautua. Ulkomaalaiset kauppahuoneet +olivat vähitellen vetäytyneet pois ja C. Knudsen oli ainoa nimi hänen +vekseleissään. + +Mutta pahinta kaikista oli, että tuo kirottu poika oli syypää kaikkeen +ja samassa kun Kröger löi nyrkkiään pöytään ja kirosi häntä, seisoi hän +ovella ilmi elävänä hänen edessään. + +Kröger hillitsi itseään ja vastasi ainoastaan mutisten vieraan +tervehdykseen. + +Törres pani pois hattunsa ja keppinsä, niinkuin maltillinen liikemies +ainakin, istuutui pöydän ääreen ja veti esille ylöspanokirjasensa, joka +oli täynnä papereita. + +"Tiedätte varmaankin että Anton Jessen on lakkauttanut maksunsa." + +Kröger nyökäytti päätänsä. + +"Mutta ette varmaankaan tiedä, että tämä vararikko tulee olemaan kova +isku yhteiselle ystävättärellemme, rouva Knudsenille." + +Yhteiselle ystävättärellemme! Vai niinkö pitkälle se jo oli mennyt, +että hänen entinen rakastettunsa oli nyt yhteinen ystävätär hänelle ja +tuolle -- hm -- hm. -- Hän pysyi levollisena, mutta hänen sisunsa +kiehui. + +Törres huomasi sen, ja mielihyvällä, jota ei edes viitsinyt peittää, +otti hän levollisena paperinsa esille. Tämä silmänräpäys, ja tämä +tapaus samassa huoneessa, mistä hänet kerran ajettiin ulos kuin koira, +oli tuo kauvan ajateltu kosto, josta hän nyt nautti täydestä +sydämestään. + +"Mielellämme tahtoisimme tietää mitä apua voimme tässä tapauksessa +teiltä odottaa?" + +Kröger viittasi käsillään; eihän hän voinut ketään auttaa; jos voisi +itsekään pysyä pystyssä niin -- + +"Sillä ilman pikaista apua, olemme me pakoitetut lakkauttamaan maksumme +jo iltapäivällä." + +Kröger hypähti ylös tuoliltaan: + +"Iltapäivällä?" + +"Jos panette paljon arvoa päivälle, niin voin minä pankinjohtajana +myöhästyttää sen huomiseksi", sanoi Törres hymyillen. + +"Se on teidän syynne, te -- te!" + +"Mutta ilman suoranaista apua, ilman käteisiä rahoja emme +voi vararikkoa välttää. Niinkuin näette, sisältää meidän +takaussitoumuksemme Jessenille melkoisen summan, joka on lisäytynyt +huomattavasti viime aikoina." -- Törres työnsi paperin Krögerille, +mutta ainoastaan summaan katsahdettuaan tuli tämä jo tulipunaseksi ja +purki vielä kerran vihaansa: + +"Te olette saattaneet häviöön hänet ja meidät kaikki, te olette +varastanut, riistänyt, ryövännyt"... + +"Minä voin kyllä vastata teoistani", -- vastasi Törres, katsoen häntä +ärsyttävästi silmiin. -- "Ajatelkaa vaan kuinka itse suoriudutte." + +Kröger lyhmistyi paikalleen. Mitä hyötyä oli kiivastumisesta? Kaikki +oli kadotettu, kaikki lopussa. Hän muisti tuskin kuka hänen edessään +oli. + +"Julia parka!" -- huokasi hän, kääntyen poispäin. + +Mutta Törres'illä oli vielä yksi paperi kädessään. Hän aikoi antaa sen +Krögerille, mutta hän säästi sitä ikäänkuin lapsi, joka tahtoo ensin +syödä liemen ja sitten luumut. Hän ei ollut koskaan tuntenut itseään +niin iloiseksi ja voimakkaaksi. Ja kuultuaan Krögerin mainitsevan +Julian nimen, johtui onnellinen ajatus hänen päähänsä. + +"Niin, ei sitä koskaan tiedä edeltäpäin mitä hylkää", -- sanoi hän +hiljaa, ikäänkuin koetteeksi. + +Kröger peitti kädellä silmänsä. Hänessä oli sama ajatus herännyt. +Julianhan rahat ja tulevaisuuden hän oli hävittänyt. + +Hän oli kerran ennenkin samassa huoneessa määrännyt Julian kohtalon, +tavalla, josta ei kukaan häntä kiittänyt. + +Mutta itse oli hän tähän hetkeen asti ylistänyt omaa onneansa, kun oli +päässyt tuonlaisesta vävypojasta. + +Nyt muutti hän mielensä parissa minuutissa; sillä tuolla nuorella +miehellä oli sekä rahaa että kykyä johtamaan liikettä. Mistä hän oli +nuo saanut, ei tietänyt kukaan, mutta kelläpä nyt oli aikaa ajatella +semmoista? Ja ehkäpä se olikin juuri sama mies, jota Julia ajatteli ja +jonka tähden hän vähitellen riutui. + +Tämä tulisi maksamaan hänelle kovia ponnistuksia, mutta oliko hänellä +oikeutta vielä kerran uhrata tyttärensä kohtalo, erittäinkin koska koko +hänen omaisuutensa oli menossa, ja koska tuo mies oli ainoa pelastus +heille kaikille. + +Törres antoi hänen tarkoin punnita ja sanoi hiljaan, melkein itsekseen: + +"On paljon asioita, joita mielellään tahtoisi päättää uudestaan." + +"Niin, se on totta", mutisi Gustaf Kröger, -- "jollei se ole jo liian +myöhäistä." + +"Viisaus ja oikea menettely ei ole koskaan liian myöhäistä", -- sanoi +Törres varovaisesti ja hänen sydämmensä löi rajusti. + +"Niin" -- sanoi Kröger, ja vääntelihe tuolissaan, ohimennen katsahtaen +Törres'iin -- "se ei olisi ehkä mahdotonta, jos molemmin puolin +tahdottaisiin ymmärtää toisiansa oikein". + +"Ai, nyt minä ymmärrän", -- sanoi Törres ja huokasi syvään. Hän oli +päässyt niin pitkälle kun oli toivonut. "Te tarkotatte tytärtänne, ja +niin kuin näette, on siihen suuntaan jo tehty yrityksiä". -- Hän antoi +paperinsa Krögerille. "Mutta minä tarkotin jotakin, aivan toista" -- +lisäsi hän nauttien omista sanoistaan. + +Mutta Gustaf Kröger huudahti ja tuijotti paperiin. Se oli kirje +T. Voldille täti Sofielta -- hän tunsi käsialan. -- + +Kirjaimet hyppivät hänen silmissään; hän näki ainoastaan sanat: +"selittäkää mahdolliset väärin ymmärrykset" -- "molemmin puolin +lähestyminen", ja hän ymmärsi, että päämaali oli saavutettu, +nöyrtyminen tapahtunut. He tarjosivat hänen tytärtänsä, ... hänen omaa +lastansa! Ja tämä mies polki heidät kaikki jalkojensa alle! + +Törres tarkasteli häntä ikäänkuin olisi pelännyt että pieninkään piirre +menisi hukkaan. Samassa avautui ovi ja katsottuaan taaksensa, näki hän +rouva Knudsenin tulevan sisään vaaleana ja jäykkänä, ikäänkuin olisi +unissaan käynyt. + +Hän meni Törresin ohitse katsomatta häneen, kumartui Krögeriä kohden ja +kuiskasi: + +"Antakaa minulle anteeksi! Kaikki on minun syyni." + +Kröger istui liikkumattomana pöytää vasten kyyristyneenä, ja rutisti +kirjettä kädessään. Rouva Knudsen laski kätensä hänen päänsä päälle ja +kuiskasi hänelle kauniita sanoja vanhan ystävyytensä ajoilta. + +Nähdessään rouva Knudsenin tuossa tilassa tuli Törres häirityksi +voittoriemussaan. Mutta koska rouva Knudsen täten meni hänen +vihollisensa puolta, ei hänen mielestään tarvinnut siitä sen enempää +välittää. + +Ja hyräillen otti hän hattunsa ja keppinsä, ja lähti tiehensä. + + + + +XVI. + + +Kaupungissa ei oltu koskaan ennen nähty niin pikaisesti tehtyjä +pesäntila-laskuja ja niin nopeata varojen rahaksi muuttoa, kun Anton +Jessenin, Cornelius Knudsenin ja vanhan Brandtin vararikoissa. Ja +yleisesti puhuttiin tuosta tavattomasta taidosta, jolla pankinjohtaja +T. Vold oli toimittanut nämä asiat. Näyttipä melkein siltä kuin hänellä +olisi ollut kaikki selvillä edeltäpäin, arvelivat muutamat. + +Hän oli itsestään määrätty uskotuksi mieheksi ensiksi sentähden, että +hän tunsi pesät ja niiden keskinäiset asiat ja toiseksi, että hänellä +heti pankkien jälkeen oli enin saamisia. Mutta jälestäpäin tuli ilmi +että hänen velkansa olivat niin varmaan taatut ettei hänen osalleen +mitään tappiota tullut. Kiinteässä omaisuudessa oli hänellä suuria +pantteja, joita ei kukaan aavistanut, ja muuten oli hän niin hyvin +takauksilla varustettu, että omisti kaikki Jessenin tavarat ja sitä +paitsi oli Knudsenilla ja Krögerillä suuria velkoja hänelle. + +Ensimäisessä huutokaupassa osti hän jo molemmat talot, sekä Brandtin +vanhan komean rakennuksen että Cornelius Knudsenin suuret +rakennusryhmät alas rantaan asti; siitä tuli melkein koko kortteli. + +Sitten tarjoutui hän ottamaan nuo kolme tavara varastoa, ja toimitti +niin, että hän ne sai, ja sitten ei huutokaupalla tullut muuta myydyksi +kuin huonekalut ja irtain omaisuus. Sieltä osti hän suurimman osan +Brandtin arvokkaista kapineista, jotka siis saivat jäädä paikoilleen. +Krögerin perhe ja rouva Knudsen saivat muuttaa ja uusi omistaja ryhtyi +järjestämään kaikkia oman päänsä mukaan. + +Törres Vold oli nyt täysikasvuinen mahtava mies, jolla ei ollut toisia +ihmisiä kohtaan muuta tunnetta kuin että ne olivat heikompia häntä. Hän +oli tullut rotevaksi ja vahvaksi ja oli nyt paljon kauniimpi kuin +nuoruutensa ensi aikoina. Kesakot olivat hävinneet ja punanen parta oli +huolellisesti leikattu suippupäiseksi. Hänen vilkas terävä katseensa +teki hänen ulkomuotonsa huomattavaksi ja talonpojasta näkyi enään +harvoja jälkiä. + +Hän toteutti nyt Krögerin vanhan aikeen yhdistämällä molemmat puodit +suurella ovella; rouva Knudsen'in yksityisen huoneen käytti hän +konttooriksi, ja itse asettui hän Brandtin huoneisiin. Hänen mielessään +olivat aina nuo pariisilaiset makasiinit, joita hän ei ollut nähnyt. +Mutta hän saattoi tulla toimeen muutenkin, sillä hän oli aivan selvillä +siitä, mikä hänen kaupungilleen sopi. + +Jo aikaisin keväällä sai hän puotinsa avatuksi, ja koko kaupunki riensi +nyt sinne. + +Täällä oli hän noudattanut samaa järjestelmää kuin ennen rouva +Knudsenin puodissa kun he yhdessä neiti Thorsenin kanssa käänsivät koko +puodin nurin yhtenä yönä. Rouva Jessen oli nytkin ollut hänen apunaan. + +Nyt istui rouva Jessen pääkassassa, hienon kalterin takana, kuin +harvinainen lintu häkissä. Hän hymyili vienosti ja katseli ylös +lempeillä silmillään, ja nyökäytti silloin tällöin päätään pienelle +miehelleen, joka oli myöskin saanut siellä tuottavan paikan ensimäisenä +puotipalvelijana. Kotona oli hänellä oiva poika, jonka kehdosta +kaupungilla tiedettiin kertoa yhtä monta sukkeluutta, kuin pojalla oli +punasta hiuskarvaa päässä. + +Mutta pankinjohtaja T. Vold'ista ei enään sanottu mitään kokkapuheita. +Perin typeränä pidettiin sitä, joka vielä viittasi "rouva Knudsenin +kassaan". Paljon suuremmoisemmin olisi sen pitänyt tapahtua, tuollaisen +rikkauden hankkimista varten. Syytä oli ihailla tuollaista omatekoista +miestä ja Jumalan siunausta. + +Tässä asemassaan saattoi hän tuottaa pienelle yhteiskunnalleen kaikkea +sitä vahinkoa, joka syntyy kun ahnas rahamies lukua pitämättä mistään +hallitsee pankkia ja krediittiä. Hänen silmänsä olivat kaikkialla, ja +missä äyrikin oli saatavissa, siihen iski hän kyntensä, ryöstäen +köyhemmiltä kaiken ansion. Jos joku pieni kauppaliike alkoi kukoistaa, +pani hän heti esteen krediitille, panetteli sen omistajaa +ulkomaalaisille, joiden kanssa hän sitten itse teki sitoumuksia, +karkoittaen siten entisen liikemiehen. Hän oli kaikkialla mukana, +kaukana ulkopuolella omaa varsinaista kauppaliikettä, merikaupassa ja +kaiken laatuisissa kauppayrityksissä. Hän ei ylenkatsonut kahta +kruunua, kun sai sen ottaa toiselta. + +Sentähden palveltiin häntä kuin Moloch'ia, vielä suuremmassa määrässä +kuin pankinpäällikköä, sillä Vold'in kaltainen ei hän kumminkaan +koskaan ollut. Kaikki kauppiaat kumartelivat häntä, hiipivät piiloon +pienine lihapaloineen ja uskalsivat tuskin sanomalehdissä ilmottaa +peläten että tuo suuri mies, aavistaen heillä olevan jotakin menekkiä, +ryöstäisi heiltä leivän. + +Sentähden tulikin hän valituksi kaikenmoisiin kunnallisiin toimiin, +seuroihin ja yhdistyksiin. + +Ilman hänen nimeänsä olisi paras liike joutunut häviöön. Jos joku häntä +loukkasi, voi yhtä hyvin heti mennä pormestarin luo kirjoineen. + +Kun hän sentähden parin vuoden kuluessa oli tyhjentänyt kaupungista +kaikki mitä sieltä lähti ja käyttänyt hyväkseen kaikki mahdolliset edut +ja elinkeinot, pisti hänen päähänsä, että nyt kun hän oli jo yli +kolmenkymmenen vuoden vanha pitäisi hänen päästä valtiopäiville. + +Kaupungissa oli tapana, että jos joku oli rikastunut, hän pistäysi +valtiopäivillä. + +Oikeistolle ei hän hiiskunut mitään; mutta ystävänsä pastori vilkutti +ainoastaan merkitsevästi silmäänsä hänelle, puoltaessaan häntä. +Vasemmistolle huomautti hän olevansa itsenäinen mies, joka oli noussut +kansan syvistä riveistä, ynnä muuta senkaltaista, jota he pitivät +tärkeänä. Hän ei sitäpaitsi ollut vaarallisesti sivistynyt ja oli rikas +mies, joka kävi kirkossa. + +Ainoastaan "Työväen yhdistys" ei tahtonut valita häntä. Heidän +puheenjohtajanaan oli Simon Varhoug, joka varoitti heitä Törres +Voldista. Mutta silloin meni Törres alas ranta-aittaan ja sanoi +kaikkien kuullen: No Simon, kun olet sosialista... + +Kauhistuneena rupesi viisas Simon vastustelemaan; mutta sana +levisi kaupungille; jopa sanomalehdessäkin kirjoitettiin, että +vahvoja sosialistisia virtauksia on ruvennut liikkumaan "Työväen +yhdistyksessä"; ja kun Simon Varhoug tuli aivan liikutettuna erääseen +satunnaiseen kokoukseen puhdistamaan itseänsä ja tovereitansa noista +hirveistä syytöksistä, täytyi hänen ystävänsä ja toverinsa Halvor +Röidevaagin ilmoittaa hänelle, että joka ainoa yhdistyksen jäsen oli +eronnut työväenyhdistyksestä, jonka tähden sali oli tyhjänä. Ja +seuraavana päivänä ei tuosta uhkeasta yhdistyksestä ollut muita jälellä +kuin nuo kaksi jalokiveä: Simon Varhoug ja Halvor Röidevaag, kertoi +samainen lehti. + +Niin tuli Törres Vold valituksi suurella enemmistöllä. + +Alussa hän katui, eikä viihtynyt ensinkään valtiopäivillä. Hän luuli +kauvan aikaa, että hänestä tehtiin pilaa. + +Saman tapainen tunne jonka hän tunsi ennen nuorena seisoessaan tuon +juovan edessä, joka eroitti hänet korkeammasta yhteiskuntaluokasta, +saattoi hänet nytkin levottomaksi tuossa totisten miesten keskessä, +jotka keskustelivat pöytäkirjakomitean ehdotuksista ja monesta muusta +asiasta, jota ei hän ymmärtänyt. + +Mutta jälestäpäin hankittuaan tietoja noista miehistä, jotka puhuivat +niin mahtavasti ja näyttivät niin rohkeilta, sai hän tietää että he +olivat köyhiä, toinen köyhempi toistaan, ... ha! ... tuikiköyhiä +kaikki! Ha, ha, ha! Mitä välitti hän heidän terävistä r--r'istä ja +paksuista niskoistaan! Siellä oli pari rikasta miestä, joidenka seuraan +hän liittyi, teki tuttavuutta monen muun rikkaan kaupunkilaisen kanssa, +ja pääsi pitkälle seuraelämässä kukistumatta. + +Itse kokouksissa oli hänellä tavattoman ikävä; mutta käytävillä ja +portailla, aina kellarikerroksesta ylös lehterille, oli hänestä hauska +kuleksia. Iltapäivällä kun kaikki huoneet olivat valaistut, ja koko +rakennus lämmitetty, vaelteli hän kuulumattomasti pehmeillä matoilla, +käytävältä käytävälle, ohi kumartelevien vahtimestarien, poikkesi +ravintola-huoneesen, istui siellä hetkisen mukavassa nojatuolissa +nauttien virvoitusjuomia, ja näyttäydyttyään milloin missäkin paikassa +lähti uudestaan liikkeelle; ja kun hän vielä lisäksi tästä kaikesta +tiesi saavansa maksun, niin sekös oli hänen mieleensä. + +Ja kuinka hyvin hän käsitti, että nuo talonpojat, joita hän täällä +tapasi, vaan joista hän kaupungin tukkukauppiaana pysytteli erillään ja +joiden kotielämän ja ahtaat olot hän tunsi -- olisivat kernaammin +myöneet sielunsa autuuden, kuin luopuneet mukavasta elämästään tuossa +palatsissa. + +Hän tunsi itsensä levolliseksi erittäinkin puheensa jälkeen. + +Ajatuksen siihen oli hän saanut pastori Opstadilta ja odotti nyt +ainoastaan sopivaa tilaisuutta sen esittämiseen. Eräänä aamu-päivänä, +kun sali ja lehteri olivat täynnä kuulijoita ja keskustelu-aineena oli +joku koulukysymys, nousi hän ylös puhumaan, ilmoittaen puolestaan +seisovansa kokonaan lapsuuden uskon pohjalla. Hän tiesi kyllä että +nykyaikaan ei semmoista pitäisi sanoa, jos mieli kantaa sivistyneen ja +eteenpäin pyrkivän miehen nimeä; mutta hän oli yksinkertainen suora +mies, joka oli lähtenyt kansan syvistä riveistä. Niin, hänestä tuntui +rakkaalta saada tässä salissa tunnustaa, ettei hän ollut joutunut +kauvemmaksi kuin lapsuuden uskon vahvalle pohjalle ja hän tahtoi +rukoilla Jumalaa, ettei hän koskaan joutuisikaan sen kauvemmaksi. + +Tämä puhe herätti huomiota ja yleisesti kummasteltiin, kuinka tuo nuori +mies, samalla kun hän vähässä ajassa oli koonnut itselleen omaisuuden, +ennätti ottaa osaa uskonnollisiin kysymyksiin. Ja vaikkei hän koskaan +enään lausunut mitään, pidettiin häntä tämän jälkeen paraimpina kykynä +valtaistuimen ja kirkon puolella. + +Hänen kotikaupungissaan iskivät oikeiston miehet silmäänsä pastori +Opstadille ja puristivat lämpimästi hänen kättänsä. + +Vasemmisto jäi siihen tavallisuuden mukaan ottamaan mittaa omista +pitkistä nenistään ja kiroilemaan siitä että siis oli hänkin heidät +pettänyt. + +Mutta Simon Varhoug kuiskasi ystävälleen: + +-- "Sanoinhan sen? -- Siinä on piru tuossa miehessä." + +Mutta suurinta huomiota herätti kuitenkin se, kun pääkaupungin lehdissä +kerrottiin virallisesti ja varmasti, että herra valtiopäivämies, +tukkukauppias ja pankinjohtaja T. Vold nimitetään pyhän Olavin +ritarikunnan jäseneksi, -- tiedonanto teki aivan valtavan vaikutuksen. + +Nekin jotka olivat tottuneet paikkailemaan mokomia koristuksia +vaipuivat ajatuksiin; naiset silmäilivät syrjittään miehiänsä ja +aprikoivat: sellaista et sinä saa milloinkaan; niin -- pikku porvarit +ja yhteiskunnan vähäpätöisimmätkin -- ne istuutuivat yksinään ja +ryhmittäin, isä ja äiti lasten sängyn vieressä, istuivat siinä ja +tuijottivat, yhä punniten sitä, että tämä mies, joka kaikkein tieten ei +ollut muuta tehnyt kuin toisia vahingoittanut, että tämä mies oli +löydetty ja että häntä oli ennen muita kunnioitettu. + +Että tämä kaukaisen paikkakunnan kaikella vääryydellä koottu rahaläjä, +että haju siitä oli voinut levitä aina Tukholmaan saakka! -- Se heitä +hämmästytti ja se sai heidät ajatuksiinsa vaipumaan. Eikö ollut +oikeastaan heidän puolestaan kurjaa ja lapsia kohtaan ihan väärin että +heitä kasvatettiin siihen, että se on rehellisyys joka maan perii. +Sillä eihän se ollut ollenkaan totta. Ja ryöstettiinhän heiltä siten +yksi mahdollisuus toimeen tuloon tässä maassa, kun heitä pakotettiin +lukemaan ja oppimaan ja kun heissä herätettiin kunnioitusta tietoihin +samalla kun heiltä salattiin, että tie yhteiskunnan juuripuolilta sen +latvaan oli tehty ainoastaan niitä voitonhimoisia varten, jotka eivät +koskaan mistään hävenneet, niitä teeskentelijöitä varten, jotka eivät +koskaan silmiänsä räpäyttäneet. + +Mutta tuon suuren miehen edessä kääntyivät kaikki terävät piikit maata +kohden, ja koko kaupunki mateli hänen edessään, kun hän kesällä palani +valtiopäiviltä. Kaikki liikemiehet, jotka sillä välin olivat löytäneet +jonkun luun järsittäväkseen, piilottivat huolellisesti saaliinsa ja +ilmestyivät luikerrellen suuriin kansalaispäivällisiin, jotka pidettiin +klubbilla, kotiin tulleen herra Voldin kunniaksi. + +Juhlapäivällisiin piti naistenkin ottaman osaa ja siellä saisi Törres +tavata kauniin rouva Steinerin, joka muutama kuukausi sitten oli tullut +kaupunkiin. + +Pukeutuessaan ja ajatellessaan kaikkia vastaus-puheitaan, hiipi ajatus +rouva Steineristä vastustamattomasti sanojen väliin häiriten häntä. Hän +oli kuullut että rouva Steiner oli tullut kaupunkiin luovuttamaan +atelier'insä, joka näinä vuosina oli seisonut tyhjänä häntä varten, +sekä myymään kaikki tavaransa lähteäkseen heti taas takasin. Sen hän +piti jotenkin uskottavana, sillä pääkaupungista kerrottiin, että hänen +miehensä oli joutunut häviölle, eikä luultavasti enään voisi häntä +kustantaa. + +Hän tunsi, että vaikka olisi kuinka itseään varustanut, riippui kaikki +kuitenkin siitä tavasta, jolla rouva Steiner ottaisi hänet vastaan. +Vielä tässä silmänräpäyksessä muistellessaan entisiä vaiheitaan, tuntui +hänestä kuin tämä nainen olisi ollut hänen viimeinen koetuksensa. + +Rouva Steiner oli pitänyt häntä narrinaan; kulettanut hymyillen hänet +syvänteen reunalle saakka. Olisikohan hänellä vielä valta? -- tahi +olisiko tässä kosto mahdollinen? + +Tuon suuren miehen ympärille pöydän ääressä oli kokoutunut niin suuri +ihmisjoukko, että hän saattoi ainoastaan vilahdukselta nähdä rouva +Steineriä eräässä naisparvessa. Mutta samassa silmänräpäyksessä tunsi +hän lämpimän nytkähdyksen sydämmessään, ikäänkuin hänen henkäyksensä +olisi pysähtynyt tuon naisen eteen, joka ennen oli hänet vallannut ja +jonka valta tuntui vieläkin olevan sama. + +Sitten alkoivat puheet joissa tuota suurta miestä siveltiin +lihavimmilla sanoilla mitä saattoi löytää. Ensin puhui pankinpäällikkö +Christensen nuorille kyvyille, jotka vähitellen astuvat toisten sijaan, +ryhtyvät työhön ja niin edespäin. + +Senjälkeen lausui asian-ajaja Dreyer tervehdyksen yhteiskunnan +heikoimpain puolesta, joille Törres oli ollut isänä ja hyväntekijänä. + +Sitten astui esille eräs valtiopäivämies maaseudulta; hän puhui tuolle +itsenäiselle miehelle, joka oli kohonnut kansan riveistä ja niin +edespäin. Mutta pastori Opstad puhui paraiten. + +Hän ei tahtonut että liiaksi ylistettäisiin n.k. omatakeista miestä... +Sillä itsestään ei ihminen mahda mitään; eikä kukaan sitä paremmin +tiennyt kuin hänen ystävänsä T. Vold. + +Aina oli hän tunnustanut sen, että siunaus tulee ylhäältä päin ilman +omaa ansiota; köyhien ja vähäpätöisten piiristä oli hän kohonnut ja +sentähden oli Jumala lihottanut hänen laumansa ja suonut hänelle tätä +maallista hyvää. Ja ylhäältä saatuna antina oli hän sitä vastedeskin +hoitava ... siitä oli pappi varma. Törres oli vastannut tähän hyvin +arvokkaalla tavalla; olihan hän käynyt pankinjohtajan koulua ja +sittemmin kehittynyt suurkäräjissä, niin että hän voi lausu tyhjän +päiväisimpiä sanoja ja imelintä mielittelyä niin totisesti ja +vakuuttavasti kuin puhuu se, joka puhuu sydämmestään. + +Rouva Steiner istui pöydän alapäässä erään vanhan ihailijansa vieressä; +hän voi nähdä kunniavieraan, joka kerta kun tämä nousi puhumaan, hän +kuuli kaikki mitä muut sanoivat hänelle. Ja tuoko oli siis se +puotipoika, joka kerran oli ollut hänen käytettävänään ja jota hän niin +oli ivannut! + +Siitä pitäin oli hänellä ollut paljon vastoinkäymisiä. Pääkaupunki oli +jo suuresti muuttunut, kun hän palasi sinne. Tuskin kukaan enään +muistikaan skandaali ja avioero juttuja; mutta sijaan oli tullut uusia +ja paljon pahempia juttuja. Hän kyllä huomasi, että häntä katseltiin +jonkinmoisella uteliaisuudella, mutta häntä katseltiin kuitenkin +niinkuin sellaista, joka oli suorittanut elämänsä urotyön ja kun vielä +lisäksi hänen miehensä, joka ei ollut ollenkaan parantunut entisestään, +ei enään sanonut varainsa kannattavan kustantaa kahta, vaimoa ja +jalkavaimoa --, niin oli hänen täytynyt palata takasin tuohon pieneen +kaupunkiin -- puoleksi epätoivoisena, ja aivan neuvotonna +tulevaisuudestaan. + +Kaunis oli hän yhä vieläkin ja paremmin puettuna kuin kukaan muu tässä +salissa ja kuta pitemmälle tuo suuremmoinen kansallisjuhla eteni ja +kaikki ihailun maljat tyhjennettiin tämän yhden ainoan pään päälle, +sitä enemmän alkoivat rouva Steinerin silmät kimmeltää, ja hän kysyi +itsellään, eikö tässä mahdollisesti olisi saavutettava sitä, mitä hän +tarvitsi, huoletonta rikkautta ja miestä. + +Hänessä piili vielä pelko tuon miehen raakuutta, mutta koko maailma oli +hänen jalkojensa juuressa, ja kuka ties oli hän muuttunutkin. Kaikista +pahinta oli, jos hän oli ymmärtänyt -- ja aivan varmaan oli hän sen +jälestäpäin ymmärtänyt, kuinka paljon siinä oli hänen syytään tuossa +tapahtumassa sinä iltana; olikohan hän antanut sen anteeksi? -- +voisikohan häntä saada sitä unohtamaan? -- ja epävarmoina molemmin +puolin tapasivat he toisensa illemmalla; ja ikäänkuin salaisen +sopimuksen kautta pisti rouva Steiner kätensä herra Voldin kainaloon ja +he poistuivat erääseen tyhjään syrjähuoneeseen. + +Törresin sydän tykytti niinkuin hänen nuoruudessaan kun he istuivat; he +hiukan naurahtivat molemmat. + +"Te olette tosiaan paljon muuttunut herra Vold." + +"Mutta te ette ole muuttuneet ollenkaan, ette vähintäkään", sanoi tämä +ja katsoi häntä silmiin, tarkastellen hänen olkapäitään, tuolla +ahnaalla katseella, jonka hän tunsi niin hyvin ja jota hän niin +pelkäsi. + +"Me emme koskaan tavanneet toisiamme Kristiaaniassa", sanoi rouva +Steiner. + +"Mutta minä kuitenkin kyselin teitä kaikista hienoimmista paikoista, +mutta siellä ei ollut yhtä elävätä sielua, joka olisi tuntenut teidät." + +Sama epähieno talonpoika oli hän yhä vieläkin ja rouva Steiner muutti +puheen ainetta; + +"Kuinkas te viihdyitte suurkäräjillä Kristiaaniassa?" + +"Vallan mainiosti", vastasi Törres. + +"Mutta eikö ollut hiukan vaikeata tuolla tavalla noin päästä +kaikkialle." + +"Mitäs tyhjää, minä en ujostellut, olinhan minä rikkaampi kuin kaikki +nuo yhteensä", sanoi hän ja nauroi noilla suurilla vahvoilla +hampaillaan häntä vasten kasvoja, että rouva Steiner taas hiukan +peräytyi. + +Mutta kun Törres Vold nyt kerran oli antautunut liukumaan, niin kertoi +hän niinkuin vanhalle uskolliselle ystävälleen kaikki, mitä hän näitten +vuosien kuluessa oli toimittanut. + +Sen hän heti näki, ettei nyt voinut olla puhetta ivaamisesta, nyt oli +asiat sillä kannalla, että menneisyys oli unohdettava ja että tuo +nainen oli otettava mukaan, sillä nyt hän itse seisoi kunniassa +kukkuloilla, tuo toinen turvatonna. + +Ja yht'äkkiä tunsi hän koko luontonsa kohoavan, ajatellessaan että +hänen nuoruutensa kaikista mahdottomin unelma oli toteutumaisillaan. +Tuo nainen, joka oli ollut ja oli vieläkin yksi noita kaikkein +hurmaavampia, ja joka oli ollut niin huimaavan korkealla, hänet oli nyt +mahdollista valloittaa; hän tahtoi suudella hänen valkoista niskaansa +ja taivuttaa sitä samalla. Ja samalla kun hänessä rakkaus leimahti ilmi +tuleen, samassa oli siihen sekaantunut kostonkin tunnetta, juuri +niinkuin hän naista tahtoikin rakastaa. + +Rouva Steiner oli unohtanut laskunsa ja tunsi itsensä aseettomaksi. Tuo +alkuperäinen raaka voima, jota hän jo ennen oli talonpoikaispojassa +ihaillut valloitti hänet yhtäkkiä, hän kalpeni kalpenemistaan, +kuullessaan toisen puhuvan, hän oli aikonut punnita ja miettiä, mutta +nyt tunsi hän kaikki päättyvän sillä että tuo toinen otti hänet +puoleksi väkisin. + +Useita kertoja olivat muutamat juhlatoimikunnan herrat huolestuneina +etsineet kunniavierasta ja samassa aina hienotunteisuudesta vetäytyneet +takaisin. + +Törres Vold tarttui hänen käteensä ja sanoi: nyt minulla on kaikki, +paitsi yksi kaikkein korkein, sallikaa minun nyt viedä teidät niihin +huoneisiin, joista te kerran karkoititte minut ulos, niin olemme kuitit +-- ja kahden kertaisesti onnelliset. Rouva Steineriä puistutti, mutta +samassa lähestyi heitä varovasti pankinjohtaja Christensen. + +"On vaikea tulla yksimielisyyteen?" -- kysyi hän hienosti. + +"Ei -- nyt olemme me yksimieliset" -- huudahti Törres Vold, ilosta +loistaen; -- "eikö totta -- rouva!" -- Rouva oli kohonnut seisaalleen, +he seisoivat käsikädessä, hymyilevän pankinjohtajan edessä. Rouva +Steiner käänsi päänsä Törres Voldin voimakasta olkapäätä vastaan ja +kuiskasi: "Niin olkaamme yksimieliset" --. + +Kun hän myöhään yöllä kulki kotiinsa juhlasta, joka oli muodostunut +myrskyiseksi kihlajaisjuhlaksi, teki Törres kierroksen, sittenkun oli +seurannut morsiantaan hänen asuntonsa ovelle. + +Hiljaisessa tyynessä kesä yössä harhailivat tuoksut niityiltä ja +kanervikko kankailta kaupunkiin. Törres seisahtui muutamaan kulmaan ja +hengitti syvästi ilmaa keuhkoihinsa, ja tuon tutun maaseutu ilman +mukana muistuivat hänen mieleensä lapsuuden ja nuoruuden päivät -- ne +oli aikoja ne, joita hän ei ollut joutanut viimeisten kiireisten +vuosien aikana muistelemaan. Ei hän ollut ajatellut sukulaisiakaan, ja +jos joku heistä tuli kaupunkiin, oli hänellä ensimmäisenä huolenaan +päästä heistä erilleen. + +Mutta tänään koutuivat muistotkin hänen mielialaansa, joka oli niin +viehkeä ja onnea täysi, ja hän ymmärsi oikeiksi papin sanat, että +Jumala oli hänen työtänsä siunannut. Olihan hänen pitkin matkaa käynyt +niinkuin Jaakopin! -- Ja olihan hän nyt noiden seitsemän vuoden +kuluttua saanut Raakelinsa, saanut ihanimman Raakelin, minkä yksikään +mies voi toivoa omaksensa. + +Huoneensa edustalle seisahtui hän, tarkasteli tuota kultakirjamilla +kirjoitettua omatekoista nimeänsä, mutta ylhäällä suurissa saleissa ja +makuuhuoneessa palasivat hänen ajatuksensa takasin tuohon ihanaan +naiseen, noihin ihmetteleviin vieraihin ja hänen omaan kaikkia +hallitsevaan voimaansa. + +Ja kun hän oli riisuutunut ja mennyt levolle, alkoi hän ajatella +lapsiansa ja hän alkoi miettimään mikä olisi pantava esikois pojan +nimeksi. + +Yhtäkkiä ikäänkuin ilmestyksen kautta sattui se hänen mieleensä ja hän +mainitsi sen puoliääneen pimeässä, ikäänkuin kiitollisuudesta. + +Jaakoppi -- on nimi. -- Jaakoppi on se nimi, jota hänen poikansa tulisi +kantamaan ja itse opettaisi hän poikaansa tätä nimeä kunnialla +kantamaan. + +_Loppu_. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Jaakoppi, by Alexander L. Kielland + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAAKOPPI *** + +***** This file should be named 39182-8.txt or 39182-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/9/1/8/39182/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/39182-8.zip b/39182-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7ed16a0 --- /dev/null +++ b/39182-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2a59f71 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #39182 (https://www.gutenberg.org/ebooks/39182) |